2 – 2020 8,50 Riistarikas Riistarikas Keski-Suomi Keski-Suomi • 1 • 188 500 metsästäjää 500 metsästäjää • Petäjäveden Erämiehet • Petäjäveden Erämiehet • Rhy-ohjaaja metsällä • Rhy-ohjaaja metsällä • Armoria Oy • Armoria Oy Harjoittele tarkka riistalaukaus Metsästysjousi Metsästysjousi tutuksi tutuksi Koiran luonne selville Petotestissä Petotestissä taistellaan taistellaan elämästä elämästä Susipartio jalkautui saloille Määrässä pientä kasvua Saaliiksi Saaliiksi 212 ilvestä 212 ilvestä ”Ei anna täsmällisiä lukumääriä” Suden lumijälkiSuden lumijälkilaskenta nyt tehty laskenta nyt tehty
@asejaeralehti 3/2020 Seuraavassa numerossa. puh. 040 753 8555 www.asejaera-lehti.. Riistakamerat, GPS, koirapannat ja tutkat. Ilmoitusvaraukset 25.3.2020 mennessä Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.. Ase&Erä -lehden seuraava numero ilmestyy huhtikuussa viikolla 17. Kyttäys ja naamiointi. Metsästysasut ja jalkineet. Mukana mm. Aseja elektroniikkauutuudet Metsästysaseiden katsaus, tähtäimet
Tekniikka metsästyksen apuna. Talvimetsästäjän varusteet. 8/2020, ilmestyy viikolla 49 PIENRIISTA Pienaseet. Tähtäimet. Naismetsästäjät: varusteet ja aseet. 5/2020, ilmestyy viikolla 33 METSÄSTYSKAUDEN AVAUSNUMERO Vesilintujen metsästys. Peuraja kaurisjahti. Mediamyynti: Sirpa Hornaeus sirpa.hornaeus@karprint.. Loukkupyynti. @asejaeralehti. Metsämajoituksen varusteet. Puukot ja teräaseet. Ulkomaiset metsästyskohteet. Ase & Erä 2020 www.asejaera-lehti.. Metsästysretket. Metsästyskoiran syksy. MESSUNUMERO. Kyttäys ja naamiointi. Kotimaan metsästys. Metsästäjän varusteet. 4/2020, ilmestyy viikolla 23 MAASTOAJONEUVOT JA METSÄSTYSVARUSTEET Mönkijä, veneet ja kanootit. 6/2020, ilmestyy viikolla 38 HIRVIJAHTI. puh. Riistanhoito. 040 753 8555 3/2020, ilmestyy viikolla 17 ASEJA ELEKTRONIIKKAUUTUUDET Metsästysaseiden katsaus. Tähtäimet ja optiikka. MESSUNUMERO. 7/2020, ilmestyy viikolla 44 METSÄSTYSMATKAILU. Metsästyskoiran jahtikauden ravinto ja lisäravinteet. Riistakamerat, GPS, Koirapannat ja tutkat. Turkisten käsittely. Metsästysasut ja jalkineet. Jahtisafarit. Riistan säilöntä ja pakkaus
Tavallista määrää ei löytynyt ja isoin laumakin oli hajallaan. Näin onnellisesti kävi Elina Merimaalle ja Mikko Niemiselle. 44 Aseen oikea mitoitus Aseen oikea mitoitus on oleellisen tärkeää omalle keholle. Pienelle seuralle vuotuinen tapahtuma on iso ponnistus. 16 Koira junnuketjusta Nuori metsästäjä voi saada oman koiran vaikka junnuketjusta tai Whatsapp-ryhmän kautta. Patruunalle annettiin amerikkalaisia ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. Tätä ihmettelee sotkamolainen Urpo Korhonen. 12 Aktiivimetsästäjä Joija Tikkanen on aktiivimetsästäjä, joka on mukana myös vapaaehtoistyössä pitämässä huolta luonnon tasapainosta sekä levittämässä tietoa niin eränkäynnistä kuin metsästyksestä. 30 Tampereen Asemessut Tampereen Asehistoriallisen Seuran järjestämät Asemessut kokosivat yhteen noin 1000 aseja militariaharrastajaa. Kauhajoki on ollut isosti otsikoissa susien vuoksi. 48 Itselataaminen Patruunoiden itselataaminen vaatii tarkkuutta, mutta oikein tehtynä ja reseptejä noudattaen se on turvallista ja varsin helppoa. Kesän kaksikko harjoittelee luppoajan touhuja ja syksyllä he lähtevät tositoimiin opettelemaan ketunpyyntiä. 28 Kaikkea riistaa Jämsän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pasi Myyry metsästää monipuolisesti kaikkea riistaa. 20 Hyvät jahtimaat Keski-Suomen hirvikantaa kehutaan hyväksi. 27 Armoria myy aseita Jyväskyläläinen Armoria Oy myy ja maahantuo reserviläisammuntaan ja urheiluammuntaan tarkoitettuja aseita. 36 Susipannat hyllylle Luonnonvarakeskus ilmoitti helmikuussa lopettavansa susien pannoituksen ainakin vuodeksi. Partio on osa kuusivuotista EU:n rahoittamaa SusiLIFE-hanketta. 52 Lisävarustekiskot Weaver-kiskon päällä olevat kiinnitystä parantavat kohoumat ovat 3,8 millimetrin välein, kun Picatinny-kiskossa välitys on viisi millimetriä. Kuva: Leena Kangas-Järviluoma Syksyllä Justiina sopi vielä Elina Merimaan syliin, mutta nyt nuori narttu on jo pitkäjalkainen ja vilkas touhuaja. Sisältö 2/2020 6 16 6 Lumijälkilaskenta Susien lumijälkilaskenta on nyt tehty, mutta kanta-arvion menetelmäksi pian julkistettavia tuloksia ei käytetä. 4 24 Petäjäveden Erämiehet Pienriistaan erikoistunut Petäjäveden Erämiehet järjestää muun muassa nuorille metsästysleirejä. Noin 60 prosenttia alueen metsästäjistä käy hirvimetsällä. 10 Omituista suojelua Miksi sutta suojellaan vimmana, vaikka metsäpeura on lähes sata kertaa harvinaisempi. Kuva: Maria Lammentausta. Susipartio on tutustunut susialueisiin, ja on saanut alueiden asukkailta hyvän vastaanoton. 37 Susipartio aloitti Poliisin ja erätarkastajan muodostaman susipartio aloitti työnsä joulukuussa. Laskennassa sudet olivat joko siirtyneet reviirillään naapurikuntien puolelle tai pitivät paussia ruoan äärellä. 41 Creedmoor 6,5 mm Vanha tuttu 6,5-millinen on keksitty uudestaan. Miten tämä mitataan. 54 Ilmaja CO2-aseita Ilma-aseillakin selviää, kuumottaako ammunta harrastuksena: osumien aiheuttama riemu ja hutien turhaumat eletään yhtä voimakkaasti kuin ruutiaseillakin. Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja näyttää laskentakoordinaattori Leena Kangas-Järviluomalle reittiä, jolta jälkiä aiotaan etsiä
Arvoriistan tasapainossa pitämisen hoitavat metsästäjät ja heidän järjestönsä – susilaumoja ei meillä tarvita, eikä niitä sallita olevan tämän maan kamaralla nykyistä määrää. Ilveksen kannanhoidollinen metsästys päättyi helmikuun lopussa. Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain arviot kannan koosta ja rakenteesta. Kaadetuista aikuisista hirvistä 52 prosenttia oli naaraita ja 48 prosenttia uroksia. Pyyntiluvalla saa pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Viime keväänä julkaistussa kanta-arviossa kannan arvioitiin pienentyneen 11 prosenttia ja olevan metsästyskauden jälkeen noin 86 500 hirveä. Ja perinteinen susipelko ei ole aiheeton – erityisesti syrjäseuduilla sudet ovat todellinen uhka esimerkiksi lasten koulumatkoilla. Runsaimmin ne tulevat Suomeen Karjalan-Kainuun alueelle. 58 Metsästysjousi Metsästysjousella harjoitellaan pääosin eri tavalla kuin kilpailijoiden käyttämällä ratataulujousella. Mahdollisesti käytettävä tähtäin on erilainen. Myönnetyistä pyyntiluvista käytettiin noin 80 prosenttia. Lisälaumat saapuvat maahan idästä jopa Ural-vuorten takaa. Hirvisaalis pienentyi eniten Pohjois-Suomessa, mutta myös aivan etelässä. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kaavan valmistelussa on jäänyt huomattava epävarmuus siitä, kuinka merkittäviä haittavaikutuksia tuulivoimaloilla olisi alueen susille. Saalis kasvoi hieman edellistalvesta, jolloin kaadettiin 180 ilvestä. Huonoin vaihtoehto on lamaantuminen. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 65 euroa/vuosi Määräaikainen 72 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Kauden 2019 hirvijahdeissa saatiin saaliiksi runsaat 52 000 hirveä, mikä on noin kymmenen prosenttia edellisvuotta vähemmän. Minne on joutunut suomalaisessa lain sovelluksessa terve harkinta. Päättyneellä kaudella hirvijahtia oli toista kertaa mahdollista jatkaa tammikuun puoliväliin saakka. 5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Suuressa osassa muuta maata metsästyksen tavoitteena oli kannan pienentäminen. Erityisesti metsän riista on susilaumojen hävityksen kohteena, ja myös monet kotieläimet, kuten lampaat ja koirat, ovat vaarassa. Ja onhan se aivan outoa, että tuulienergiaakaan ei voida ottaa Kainuussa talteen susille aiheutettavan häiriön vuoksi!!! 30 Hirvisaalis pieneni . Tämänhetkisestä hirvikannasta Luonnonvarakeskus antaa arvionsa maaliskuussa. Metsästysasetuksen muutos antoi piristysruisketta uhkaavasti laskeneisiin rekisteröinteihin. Kansalaisten enemmistö ei ole tällaiselle luonnonsuojelulle myötämielinen. Metsästyksen harrastajia meillä on satoja tuhansia – heillä on voimaa ja heillä pitää olla myös valtaa puuttua maamme susipolitiikkaan. Suden aiheuttamat vahingot ovat merkittävät. Susien määrä on Suomessa viime vuosina lisääntynyt runsaasti. Testitilanteessa se taistelee henkensä puolesta. Susilaumoja on itäisestä Suomesta siirtynyt runsain määrin länteen Pohjanlahden rantamille saakka. Pyyntilupamäärä vähentyi eniten Pohjois-Suomessa, missä hirvikannan arvioitiin olleen monin paikoin tavoitellulla tasolla. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2020 ISSN 0781-2124 (painettu) ISSN 2489-8694 (verkkojulkaisu) Suden suojelu ylittää kaikki viranomaistahot . Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko maassa 68 000–85 000 yksilön talvikantaan. Pekka Salmelan mukaan muistoristien ja vapaudenmitalien hinnat ovat tulleet viimeisen kymmenen vuoden aikana alas aika tavalla.. Suuri Murtomäen tuulivoimapuisto on osa isompaa Piiparinmäki-Murtomäki -tuulivoimahanketta, jossa Kajaanin ja Pyhännän alueelle nousisi jopa 50 tuulivoimalaa. Saaliista noin 45 prosenttia oli vasoja ja 55 prosenttia aikuisia hirviä. 040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Koira joko pakenee tai yrittää karkottaa pedon. Suurin ongelma ovat sudet. Miksi suomalaiset metsästäjät, tasapainoisen luonnon ylläpijät, sallivat maassa harjoitettavan oudon luonnonsuojelupolitiikan. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi toimittajasalmi@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus p. Päätöksen mukaan kaava-alue on kokonaisuudessaan susien ydinaluetta ja alueella on myös tunnettuja susien pesäpaikkoja.” Ylläoleva on lainaus informaatiosta, joka on synnyttänyt paitsi suurta ihmetystä Kainuussa niin myös koko maassa. Sieltä susia on liikkunut kohden etelää – jossain määrin Varsinais-Suomeen ja jopa Uudenmaan läntisiin pitäjiin. Hirven pyyntilupia myönnettiin viime metsästyskaudelle noin kahdeksan prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kun ilmastomuutoksen torjumiseksi pyritään saamaan edullista tuulivoimaa yhteiskunnan käyttöön, niin Kainuussa sitä ei sallita tehtävän Venäjältä saapuvien susilaumojen elinolojen häiriön vuoksi. Voidaanko tällainen maassamme sallia. Saaliiksi saatiin 212 ilvestä. 64 Koira petotestiin Petotesteissä on kysymys koiran hengestä. Lukumääräisesti eniten hirviä metsästettiin edelleen suurilla Lapin ja Oulun riistakeskusalueilla, yhteensä näissä yli 15 000 yksilöä, kertoo Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta. – Hirvisaalis vähentyi edellisvuodesta useimmilla riistakeskusalueilla, suhteellisesti eniten pohjoisessa Oulun, Lapin ja Kainuun alueilla sekä toisaalta etelässä Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa. ”Korkein hallinto-oikeus on kumonnut Kajaanin kaupunginvaltuuston ja Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen osayleiskaavasta, joka olisi sallinut tuulivoimapuiston rakentamisen Kajaanin Murtomäkeen, jonne on suunniteltu yhteensä yhdeksän tuulivoimalan rakentamista. Ilveksen metsästys . Lainsäätäjä on käyttänyt suuren yleisön mielestä sellaista harkintavaltaa, joka ei täytä kainuulaisten eikä muidenkaan suomalaisten odotuksia. 68 Monipuolinen ajuri Matalajalkaisista ajokoirista dreeveri on vakiinnuttanut harrastajakuntansa
Jälkien tarkastajat ja laskentapäälliköt kokoontuivat heti laskennan siirtämään ajetut reitit samalle kartalle. H elmikuun alkupuolella toteutettiin ensimmäisen kerran susien lumijälkilaskenta riistahallinnon, tutkimuksen ja metsästäjien yhteistyönä. Laskennan suorittaminen kyseisellä alueella johtui suurelta osin siitä, että alueen metsästäjät ovat tehneet laskentaa RAPOPO-3 hirvitalousalueella jo kahtena edellisenä vuotena ja organisaatio oli valmiina. Ja se, että mukaan saatiin noin iso joukko ihmisiä, oli valtavan hieno ponnistus, kiittelee Luken ohjelmajohtaja Sirpa Thessler.. Jarkko Latvanen (vas.) seuraa tarkasti Jyri Rinteen työskentelyä. Varsinkin tällaisena talvena, kun lunta on vähän, oli hieno suoritus, että se saatiin tehtyä. Laskenta-alueeksi valikoitui Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan eteläosien hirvitalousalue ”Rannikko-Pohjanmaa – Pohjanmaa 3” sekä lisäksi alueita Pohjois-Satakunnasta Parkanoon ja Kankaanpäähän asti. Suomen Riistakeskus Pohjanmaan riistapäällikkö Mikael Luoma (vas.), Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Reima Ovaskainen sekä suurriistavirkaapuhenkilö Harri Rantakoski Norin metsästysseurasta Teuvalta käyvät keskustelua alueen susitilanteesta. Laskennasta sovittiin yhdes– Laskennalla saadaan hyvä kuva alueen sen hetkisestä susitilanteesta, mutta mikään tapa ei tuota täsmällistä lukumäärää, vaan kaikki ovat aina arvioita. Kuva: Leena Kangas-Järviluoma sä maaja metsätalousministeriön, Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen Metsästäjäliiton kesken. 6 ”Mikään tapa ei tuota susien täsmällistä lukumäärää” Lumijälkilaskenta tehtiin yhteistyönä Susien lumijälkilaskenta on tehty, mutta kanta-arvion menetelmäksi pian julkistettavia tuloksia ei käytetä. – Laskenta oli ainutlaatuinen tapahtuma. Laskentaan osallistui noin 750 henkilöä ja se tehtiin yhden päivän aikana. Kuva: Erja Pekkala Metsästäjien lisäksi lumijälkilaskentaan osallistui riistahallinnon ja tutkimuksen väkeä
7 . Kevättalvella laumat ovat jo usein hajonneet ja yksinään liikkuvia susia on useita. Kuva: Leena Kangas-Järviluoma. Vaikka maassa oli lunta, saivat laskijat olla tarkkana, että jokainen jälki löytyisi
Pelkkä jälkien havainnointi ei riittänyt, vaan susien olinpaikka selvitettiin motittamalla sudet. Purkaminen tehtiin laskennan jälkeen, jotta sudet eivät aiheuttaisi sekaannusta alueilla, joissa laskeminen on kesken. Kuva: Erja Pekkala Tuloksen julkaisua odotellaan. Paras aika olisi marras-joulukuulla, jolloin laumat ovat vielä koossa, eivätkä nuoret sudet ole lähteneet omille teilleen, Hautala toteaa. Ei sovi kanta-arvion menetelmäksi Laskentapäivän havainnot ovat mukana suden kanta-arviossa, joka julkaistaan kesäkuussa. – Laskennalla saadaan hyvä kuva alueen senhetkisestä susitilanteesta, mutta mikään tapa ei tuota täsmällistä lukumäärää, vaan kaikki ovat aina arvioita. Laskennan perusteella alueelle ei tehdä omaa kanta-arviota. Tutkimuslaitos on saanut laskennasta vähän palautetta, jonka perusteella voidaan arvioida homman sujuneen hyvin. Määrä voi yllättää Virallista tiedotustilaisuutta odotellaan, mutta laskennassa löydetty susimäärä ei ole mikään valtakunnansalaisuus. 8 . – Suden kanta-arvion menetelmä se ei kuitenkaan voi olla, vaan pääpaino tulee olemaan havainnoissa ja DNA-tutkimuksessa. Kuvassa vasemmalta Kari Ala-Kyyny, Henri Hakola, Arto Oravamäki, Antti Leskinen ja Veli-Matti Luoma-Keturi. Laskentapäivän tulos ilmoitetaan laskennan tarkastuksen jälkeen laskentaan osallistuneille järjestettävässä tilaisuudessa. Motit purettiin vain, jos susien lukumäärä jäi epäselväksi. Laskijoiden tuottama aineisto, joka sisältää karttoihin merkityt ajoreitit sekä havaintolomakkeet, on toimitettu liittoon käsiteltäväksi. Luken ja riistakeskuksen omaa henkilökuntaa osallistui laskentaan. Laskennassa tehdyt havainnot on tallennettu TASSU-järjestelmään. Laskenta on liian työläs koko Suomen kanta-arvion tekemiseen. Thesslerin mukaan laskenta oli hyödyllinen, mutta hän ei näe jatkossakaan mahdollisena sitä, että vastaavaa laskentaa tehtäisiin koko maassa, tai että sitä käytettäisiin kanta-arvion menetelmänä. Suomen Metsästäjäliiton Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jukka Hautala Kurikan Jurvasta on ollut jo kahtena edellisenä vuotena puuhamiehenä Rannikko-Pohjanmaan – Pohjanmaan niin sanotun RAPOPO-3 hirvitalousalueen susien lumijälkilaskennassa. Vetovastuu koko prosessista on Metsästäjäliitolla. Kyseinen viikonloppu oli lumitilanteeltaan ainut mahdollinen, jolloin laskenta oli mahdollista suorittaa. Hyvin suunniteltuna seuran 25 000 hehtaarin alue ajettiin läpi kahdeksan ihmisen voimin. Valitettavasti jälkilaskennasta on tehty varjolaskentoja, joilla ei ole mitään tekoa tämän jälkilaskennan kanssa, Hautala sanoo ja viittaa sosiaalisessa mediassa julkaistuun listaan. Päntäneen metsästysseuran puheenjohtaja Asko Pulli (oik.) jakoi aamulla jokaiselle laskijalle ajoreitit. Nytkin osa alueesta jäi laskematta, sillä 8-tien länsipuolella ei ollut lunta, mutta onneksi Jurvan Pirttikylän sudet älysivät tulla valtatien itäpuolelle laskettavaksi, Hautala tuumailee. Laskennassa ei löydetä millään kaikki susia, sillä jos lauma on kaatanut ison saaliin, ne ovat monta päivää pienellä alueella, eivätkä tee jälkiä. Tiedotusvälineissä on ollut jo pitkään uutisia siitä, kuinka Luonnonvarakeskuksen mukaan susien painopiste on siirtynyt länteen. Käytännön järjestelyjä hoitaa laskentakoordinaattori Leena Kangas-Järviluoma. Lumijälkilaskenta toimii Thesslerin mukaan menetelmänä paremmin ilvekselle kuin sudelle johtuen lajin liikkumiskäyttäytymisestä ja biologiasta. Laskijoille, laskentapäälliköille ja jälkien tarkastajille järjestettiin etukäteen koulutus. – Laskenta onnistui olosuhteisiin nähden hyvin. Laskenta vahvistaa tätä tietoa. – Laskennan aikana saatiin – Nytkin osa alueesta jäi laskematta, sillä 8-tien länsipuolella ei ollut lunta, mutta onneksi Jurvan Pirttikylän sudet älysivät tulla valtatien itäpuolelle laskettavaksi, Hautala tuumailee. – Löydetty määrä voi tulla monelle yllätyksenä. – Näin ison operaation onnistuminen edellyttää, että alueilla on tehty töitä etukäteen ja susien olinpaikoista on jo tietoa ennen h-hetkeä. Vaikka sudet ovat motitettuna, ei silti koskaan saada täyttä varmuutta, onko jokainen mottiin menevä ja sieltä pois tuleva jälki huomattu, etenkin jos lumiolosuhteet eivät ole optimaaliset. Lisäksi helmikuu on hieman myöhäinen aika. Laskennan tuloksesta on tarkoitus järjestää vielä tiedotustilaisuus. – Metsästäjäliitosta toimitetaan meille laskentalomakkeiden kopiot, joista laskentareitit siirretään sähköiseen muotoon ja sen jälkeen käsitellään paikkatieto-ohjelmilla. Aikaisemmin laskennan tekivät metsästäjät keskenään, mutta yhtä suurella huolellisuudella kuin mitä se nyt tehtiin riistahallinnon ja tutkimuksen valvovien silmien alla. Maaliskuun aikana tehdään yhteenveto, jossa kerrotaan muun muassa havaintomääristä, laskennasta aikaisesta olosuhteista, laskennan kattavuudesta ja monestako yksilöstä havaintoja tehtiin, Thessler selventää
Videolta pystyi seuraamaan, kuinka susi kulki haistelemassa asutun talon ja piharakennusten portaita. Siinä taitaa tulla suvi, ennen kuin tulee mitään tietoa pihalle. Honkajoella mottiin saatiin kaksi, Jämijärvellä kolme ja lisäksi yhdet jäljet johtivat alueelta pois. Kyseisen lauman pari yksilöä kuvauttivät itseään laskentaa edeltävänä yönä erään pihapiirin valvontakamerassa. ”Pitkä analysointi vie metsästäjien luottamusta” Kauhajoki on ollut isosti otsikoissa susien vuoksi. – Tiedotus on ontunut kaikista eniten. Jo viime vuoden puolella mediassa kirjoitettiin sudesta, joka oli lähtenyt seuraamaan koiranulkoiluttajaa. Erja Pekkala. Susiuutiset lisääntyneet Kankaanpää on ollut viime aikoina otsikoissa susien liikkuessa siellä jatkuvasti asutuksen keskellä. Tavallista määrää ei löytynyt ja isoin laumakin oli hajallaan. Karkeampikin arvio määrästä nopeasti saatuna olisi riittänyt. Laskentapäällikkönä toiminut mies kertoo, että on edelleen epäselvää, milloin laskennan tuloksesta tiedotetaan ja sosiaaliseen mediaan ilmaantunut laskentalista on hämmentänyt laajasti. Hyvää yhteistä tekemistä, hyvä havaintoaineisto ja käsitys alueen susitilanteesta, Thessler summaa. . Facebookiin ilmestyi jokin Haikolan lista, jossa esitettiin susimääriä ja kommenteissa kiiteltiin laskijoita. Laskenta paljasti, etteivät ne mitään mielikuvituksen tuotetta ole, vaan täältä löytyi paljon susia. Omassa porukassa meillä oli tietysti selvyys, montako sutta lähialueilta on löytynyt, mutta odotimme saavamme tietoon koko laskentaalueen määrän muutaman päivän sisällä. Jos tihentymiin ei tulevaisuudessa myönnetä pyyntilupia, on aivan sama montako sutta täällä on, eihän niitä silloin kannata laskea. Olisin odottanut laskennan johdolta ja Lukelta parempaa pelisilmää tässä asiassa. Viime vuoden kanta-arviossa tänne oli merkitty pari, joka on nyt tehnyt pennut ja seuraavassa arviossa olettaisin, että tänne Pohjois-Satakuntaan merkitään reviirin lisäksi yksi tai kaksi paria. Taloihin johtavan tien yli oli rampattu leveästi, Pohjois-Satakunnan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tapio Loukkaanhuhta tuumailee ja viittaa maaja metsätalousministeriön erätalousneuvos Vesa Ruusilan osallistumiseen lumijälkilaskentaan Jämijärvellä. Lisäksi Honkajoen ja Etelä-Pohjanmaan rajalla on liikkunut toinen lauma, Loukkaanhuhta laskeskelee. Määrällä ei ole silloin enää suurta merkitystä ja odottelu antaa tilaa väärinkäsityksille. – Aika näyttää, oliko tästä mitään hyötyä. Laskennassa löytyi kymmenen sutta, joista yksi viiden suden lauma. Alueella suhtauduttiin laskentaan positiivisesti, mutta lopullista hyötyä Loukkaanhuhta ei lähde arvuuttelemaan. Laskennassa sudet olivat joko siirtyneet reviirillään naapurikuntien puolelle tai pitivät paussia ruoan äärellä. 9 . – Itseäkin kiinnosti saada varmuus, minkä verran niitä on, kun niistä on nyt niin paljon kirjoitettu. Luku vastaa aika lailla sitä määrää, mitä olemme itsekin arvioineet. Kyseinen lista levisi nopeasti ja oli iso työ selitellä, ettei sillä ole mitään tekemistä meidän laskentamme kanssa. Pitkä analysointi vie metsästäjien luottamusta ja varsinkin sitten, jos ilmoitetaan eri luku, kuin mitä laskennassa on pitäjillä saatu. – Karttoja ja lanketteja kerätään pitkin pitäjiä, digitoidaan ajoreittejä ja arvioidaan lukuja piirun tarkkaan. Nopeaa tulosta odotettiin turhaan Itse laskenta onnistui Kankaanpäässä hyvin, mutta jälkipyykille ei Loukkaanhuhta hyvää kouluarvosanaa anna. – Vahinko, ettei Ruusila ollut katsomassa sunnuntaiaamuna, kuinka sudet olivat mellastaneet peltoaukealla kolmen asutun talon läheisyydessä. Kuva: Leena Kangas-Järviluoma aikaan hyvää keskustelua metsästäjien ja susista kiinnostuneiden paikallisten kanssa. Jos Luke olisi ilmoittanut vaikka suurin piirtein olevan arvion löytyneistä susista, olisi huhupuheilta ja vääriltä tiedoilta leikattu heti siivet. Lisääntyneiden havaintojen vuoksi susien määrä kiinnosti erityisesti. Kyllä tämän tuloksen pitäisi johonkin johtaa, sillä muutoin näin iso susimäärä näin pienellä alueella on kohta kestämätön. Monet erehtyivät luulemaan sitä laskentamme tulokseksi. Kankaanpäässä susien lumijälkilaskentaan osallistui noin 60 henkilöä. – Laskenta paljasti, etteivät ne mitään mielikuvituksen tuotetta ole, vaan täältä löytyi paljon susia. Kankaanpään ja naapuripitäjien alueella tehtiin hyvissä olosuhteissa laskenta, jota oli seuraamassa myös sivullisia. Kankaanpäässä oli viiden suden lauman lisäksi kaksi paria ja yksi yksinäinen susi. Loukkaanhuhta epäilee luottamuksen rapisevan entisestäänkin lopputuloksen viipyessä. Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja näyttää laskentakoordinaattori Leena Kangas-Järviluomalle reittiä, jolta jälkiä aiotaan etsiä
Korhonen sanoo ihmettelevänsä myös sitä leväperäisyyttä, mikä liittyy afrikkalaiseen sikaruttoon. Susireviirillä asuva Korhonen ihmettelee, kuinka maailman toiseksi levinnein nisäkäs eli susi on mukamas sukupuuton partaalla. – Sikaruttoa on tavattu Venäjän puolella. Tämä määrä ei ole varmaankaan vähentynyt! – Samaan aikaan kerätään ja mainostetaan meidän puhtaita luonnonmarjojamme, jotka poimitaan näiltä susireviireiltä huomattavassa määrin. Suden levittämät tautiriskit Korhonen ottaa esiin myös susien levittämän tautiriskin. Noin kymmenkunta vuotta sitten kerättiin hirvistä ekinokokkinäytteitä, joista löytyi useita tartuntoja, täältä meiltäkin päin kaksi kappaletta. Korhonen hämmästelee vaatimusta, että Suomessa pitäisi olla susireviirit kiinni toisissaan. Kuva: Urpo Korhonen yhteiskuntamme on kuitenkin vielä haja-asutettua, joten kattavasta peitteestä olisi käsittämättömän paljon ongelmia. Nyt kun heillä on lisää rahaa SusiLIFE-hankkeessa, on saatu poliiseja ja kaikkia muita sudenkaitsijoita runsaasti lisää metsiin, niin silloin lopetetaan ainut metsästäjiä vähänkin auttava toiminta. Sudet kaatoivat tuulivoimahankkeen Loppuvuodesta uutisoitiin, kuinka sudet kaatoivat tuulivoimakaavan Kajaanissa. S otkamolaisella Urpo Korhosella on sanansa sanottavana nykyisestä susipolitiikasta. – Miksi Suomessa ei puhuta siitä, että susi levittää meillä ja muuallakin ekinokokkia, joka on lähtökohtaisesti hengenvaarallinen loinen ihmiselle. Meillä ei ole vuoristoja niin kuin on monissa muissa maissa, joten sellaisissa paikoissa voi olla petoja aivan eri tiheydellä. Syrjäseuduilla asuvia ei auteta Ikänsä Sotkamossa asunut Korhonen sanoo tietävänsä, että eniten tästä kaikesta kärsiviä haja-asutusalueilla asuvia ja harrastavia ei auta kukaan. Samaan aikaan pidetään kuitenkin villisiasta kovaa meteliä, kun se on poliittisesti helppoa ja tämä rajaongelma peittyy sen taakse hyvin. 10 Suojelijat kaatoivat ison tuulivoimahankkeen ”Susi menee ilmastonmuutoksen edelle” Miksi sutta suojellaan vimmana, vaikka metsäpeura on lähes sata kertaa harvinaisempi. – Metsästäjäliittokin on ollut niin hampaaton kymmeniä vuosia susiasiassa. Voisikohan tämä herättää minkäänlaisia kysymyksiä jossakin päin maailmaa. – Ja silloin kun siinä tapahtuu omaisuuden suojelemista käytettävissä olevilla mahdollisuuksilla, niin saadaan syyllistää metsästäjiä! Tällainenko on sitä luottamuksen vahvistamista ja hyvää yhteistyötä,jota kovasti peräänkuulutetaan. Voi tätä kaksinaamaisuuden autuutta! Metsäpeura suojelun kärkeen Korhonen painottaa, että nyt pitäisi olla oikeasti huolissaan niistä lajeista, jotka ovat uhanalaisia. – Luken susipannoituksen lopettaminen on suunnitelmallisesti tehtyä metsästäjien halventamista. Ja lajin kansaivälinen status on elinvoimainen. – 90-luvun alkupuoli oli vielä siedettävää, mutta sen jälkeen tilanne alkoi pahentua. Meidän – Ajan henki on suojelussa sellainen, että niitä eläimiä suojellaan, millä saadaan yksilölle ja yhteiskunnalle mahdollisimman paljon haittaa ja vahinkoa. Sudet ilmestyivät ensimmäisen kerran Korhosen kotikulmille 60-luvulla, ja ensimmäinen susivahinko tapahtui 1970-luvun puolivälissä. Urpo Korhonen ei voi kuin hämmästellä suojelijoiden toimintaa. Ajan henki on kuitenkin suojelussa sellainen, että niitä eläimiä suojellaan, millä saadaan yksilölle ja yhteiskunnalle mahdollisimman paljon haittaa ja vahinkoa. Näitä ovat etenkin susi, liito-orava, valkoselkätikka ja viitasammakko. Nyt meillä ravaa suuri joukko susia kahtapuolen rajaa ja myös jokunen sata karhua. Samat porukat toitottavat tuulivoimalla tuotettavasta puhtaasta energiasta, ja nyt he valittavat ympäristöluvasta, jolla kaatuu sellainen hanke, jonka rahoituskin tulisi suurilta osin muualta. Sotkamolainen Urpo Korhonen asuu susireviirin keskellä. Korhonen heittää. – Asia on suorastaan naurettava, koska arvioiden mukaan niitä on maailmassa satoja tuhasia. On annettu. Tämä tulee Korhosen mukaan entisestäänkin lisäämään kohtaamisia susien kanssa etenkin metsästystilanteissa. Se on lähes sata kertaa harvinaisempi kuin susi. Tätä Korhonen ei ymmärrä. – Metsäpeura olisi meillä kärkisijoilla. Kiinnostus metsäpeuraa kohtaan on sen sijaan hyvin laimeaa, koska sen avulla saadaan hyvin vähän vahinkoa muille ihmisille. Villisikoja tuskin ylittää rajaa lukumääräisesti paljonkaan verrattuna susien ja karhujen liikemäärään! Susikohtaamiset lisääntyvät Luonnonvarakeskus ei aio pannoittaa tänä keväänä uusia susia, eikä pantaseuranta ole tulevalla metsästyskaudella käytössä. Miten sudensuojelu ja tuulivoimahankkeen ajasajo ovat keskenään ristiriidassa. Nyt yhdeksän tuulivoimalan tulevaisuus on katkolla, kun Korkeimman hallinto-oikeuden päätösellä tuulivoimapuistoa ei saa rakentaa Kajaanin Murtomäkeen. – Onhan se uskomatonta, että susi meneekin nyt ilmastonmuutoksen edelle. Tähän ongelmaan ei ole laisinkaan puututtu, koska se on poliittisesti varmaankin hankalaa. KHO:n mukaan alue on susireviirillä, ja on jäänyt epäselväksi, kuinka isoa haittaa tuulivoimalat aiheuttaisivat susille. Ensimmäinen alfapari pannoitettiin 1997. Samaan aikaan tutkijat kertoivat, että noin kolmasosa susista on ekinokokkiviruksen kantajia. – Ei mitään elämää ole maapallolla tasapeittoisesti
– On selvästi nähtävissä toisen puolen härskiys harrastajia kohtaan näissä tapahtuneissa toimissa. Vetää maton jalkojen alta. Korhonen ihmettelee. Korhosen mukaan pitäisi pyrkiä vastavuoroisuuteen ja pitää taukoa myös metsästäjien hyväntekeväisyydessä Lukea kohtaan. 11 Korkeimman hallintooikeuden päätösellä Kajaaniin suunniteltua tuulivoimapuistoa ei saa rakentaa. Korhonen sanoo, että yhteistyöstä kyllä puhutaan, mutta siihen se sitten jää. Miksi pitää aina vain nuoleskella. – Tuollaisen organisaation, jossa on samassa kerhossa kommunistista kokoomukseen, niin sen toimivuudesta on tällaistakin näyttöä olemassa: yhtään kansalaisaloitetta ei ole saatu lähtemään eduskuntaan, vaikka jokunen yritys on ollutkin. Siellä hyväveli-piirit ovat niin syvällä sisällä, että toiminta on vain oman egon vahvistamista ja virkaportaissa kiipeämistä. lausuntoja ja istuttu pöydissä, mutta ongelma on vain koko ajan pahentunut. – Mitä tekee toinen puoli. KHO:n mukaan alue on susireviirillä, ja on jäänyt epäselväksi, kuinka isoa haittaa tuulivoimalat aiheuttaisivat susille. n Maija Salmi. Ihmetellään vain, että kun ei meille kerrottu mitään ja kirjoitetaan jokunen kommentti
12 ”Metsästyksestä levitettävä positiivinen kuva” Karhujahti nyt eräKarhujahti nyt eräkummin ykkösjuttu kummin ykkösjuttu Tikkasen koirat saavat monipuolisia ulkoiluja metsästysmahdollisuuksia.
Samalla lapsille pääsee kertomaan omasta elämäntavasta ja siitä, mistä ruoka tulee, Tikkanen kertoo. – Se on aina valmis töihin. P ornaisissa asuva Joija Tikkanen ei mielestään ole missään vaiheessa erityisesti aloittanut metsästysharrastusta. Joija Tikkanen kehuu saksanmetsästysterrieriä kovapäiseksi ja erittäin viisaaksi koiraksi. Tälle talvelle on löytynyt onneksi lumisiakin oloja. Metsästyskoirien myötä perustimme kennelin ja metsästys alkoi antaa uusia ulottuvuuksia. 13 . Vaikka se on riistaverinen, on se silti monipuolinen. Monipuolinen saksanmetsästysterrieri . Kyse on selkeästi siitä, että ihmiset ovat kaupungistumisen myötä vieraantuneet luonnosta. Taika on vielä vähän kypsymätön, se vasta harjoittelee hirvihommia.. Lukion jälkeen kävin armeijan, missä innostuin aseista ja sen myötä metsästys alkoi kiinnostaa enemmän. – Koska koirat ovat eri kokoisia, ne liikkuvat eri tavalla ja esimerkiksi villisianmetsästystilanteessa ne painostavat villisikaa eri tavalla antamalla sialle vauhtia ja saavat sen liikkeelle passiketjua kohti. Kun Tikkanen tapasi miehensä Jouni Uusipuron, metsästyksestä tuli enemmän elämäntapa kuin harrastus. – Muru on varsin innokas noutamaan muun muassa sorsia. – Metsällä olo on meidän yhteistä aikaa. – On todella tärkeää, että myös he ovat mahdollisuuksien mukaan mukana. 6-vuotias länsisiperianlaika Hamppi ja parivuotias Taika ovat kovia uimareita ja tykkäävät sorsista. Saksanmetsästysterrieri toimii Tikkasen mukaan hyvin myös laikan kanssa. Luolametsästys on omien koiriemme päätyö, mutta ajatuksena on ollut, että niille tarjotaan niin paljon metsästysmahdollisuuksia kuin vain löytyy, jotta koira saa mahdollisimman paljon aktiviteetteja. Savitaipaleella toimivan Kaukaan Riistamiesten porukka on mukavaa metsästysseuraa. Koirat ovat perheenjäseniämme ja lapset ovat kiinnostuneita seuraamaan, miten koirat toimivat metsällä. Omien sanojensa mukaan Pohjois-Savon pystymetsästä kotoisin olevana on ollut luontevaa, että on kulkenut pienestä pitäen metsällä. Muru, Murun vuoden vanhat pennut Hugo ja Hulda sekä parivuotinen Pirre ovat saksanmetsästysterriereitä, joita käytetään luolatoiminnan lisäksi muussakin metsästyksessä. Nelijalkaiset perheenjäsenet Tikkasella riittää nelijalkaisia metsästyskavereita metsälle kuin metsälle. Metsälle pääsevät myös pariskunnan 6ja 8-vuotiaat lapset. Se pelmauttaa mielellään villisikaa yhdessä Muru-terrierin kanssa. – Nuorena metsällä olo oli aina hyvin luontaista. – Metsästystä vastustavien joukossa leviää paljon väärää tietoa. Koirat saavat Joija Tikkasen mukaan myös itse päättää mistä riistasta kiinnostuvat. Joija Tikkanen on aktiivimetsästäjä, joka on mukana myös vapaaehtoistyössä pitämässä huolta luonnon tasapainosta sekä levittämässä tietoa niin eränkäynnistä kuin metsästyksestä. Ne ovat yhdessä hyvä yhdistelmä. Nykyisin, kun lainsäädäntö sallii, niin sitä on käytetty myös peuranpyynnissä. – Hamppi on kovin kiinnostunut karhusta ja villisiasta. Jos koiralla on mielenkiintoa, se pääsee niin sorsa-, villisikakuin peurajahtiinkin
En olisi heti uskonut, että länsisiperianlaika innostuu sorsasta. – Siinä on tarkoituksena levittää viestiä eränkäynnistä ja kalastuksesta. – Menimme jahdin jälkeen vielä samana päivänä sorsajahtiin. Koira oli vapaana vieressäni ja kun sorsat lähtivät lentoon, ammuin sorsan. Laikasta tuli hyvä sorsakoira Tikkanen on pyrkinyt ohjaamaan koiriaan aktiivisesti tiettyyn riistaan. – Minkin tai supikoiran pintapyynnissä voidaan käyttää useampaa koiraa kerralla. Ehkäpä joudun odottamaan, että lapset kasvavat vielä ennen kuin pääsen paneutumaan karhujahteihin kunnolla. – Mietimme metsästyksen yhteydessä, että kuinka saisimme vielä isommin esille sen, kuinka tärkeää työtä metsästäjät tekevät. Vapaaehtoisperiaatteella toimivia kummeja on eri puolilla Suomea ja heidän tehtävänään on vierailla koululuokissa, seurakunnan leireillä tai kerhoissa tai esimerkiksi partiolaisten joukossa. Siitä lähtien se on ollut jokasyksyinen kaveri sorsajahdissa. Minkki käyttää usean hehtaarin reviiriä ja se tappaa myös huvikseen, ei vain syödäkseen. Koiran on osattava antaa painetta sialle, mutta osattava pitää myös etäisyyttä siihen. Tikkasen ryhmä ei haastavan maaston vuoksi päässyt loistamaan palkintosijoituksilla, mutta Tikkaselle kilpailu ei ollutkaan se tärkein juttu. Peura on kuitenkin sen sydäntä lähinnä. 14 Kritiikkiä pienpetojahdeista . vat metsästyksen, ennemminkin jaamme tietoa ja ymmärrystä. Murua käytetään luolatoiminnan ohella muussakin metsästyksessä. Se on varsinainen tappokone tappamisviettinsä vuoksi.. Tärkeintä on miettiä, että kaikki koirat pääsevät töihin, saavat liikuntaa ja toteuttaa itseään. – Kolme päivää jatkuvasti liikkeellä vähillä unilla ja vähäisillä ruuilla ja silti oli hauskaa. Monipuolisen koira-arsenaalin ansiosta Tikkanen pääsee metsästämään miehensä kanssa omilla koirilla kaikkea mahdollista. Metsästäjätyyppi on meidän DNA:ssa ja meidän tulee olla siitä ylpeitä. Tosin karvakavereille on jätetty myös mahdollisuus valita. Aika paljon metsästämme seurassamme Savitaipaleella kesämökin naapurikunnassa, missä on todella hyvä ja mukava porukka sekä toimiva seura. – Lisäksi meillä on 5-vuotiaat suomenajokoira Poncho sekä dreeveri Sisu. Totesinkin Hampille, että jos kerran haluat tällaista harrastaa, en sitä missään nimessä kiellä. Hamppi oli osoittanut kiinnostuksen karhunjäljistä, mutta – Ihmiset ovat metsästäneet vuosituhansia. Poncho on puolestaan enemmän petoverinen kettuja ilvesajuri. – Erilaiset metsästystä vastustavat ryhmät haukkuivat kaikki metsästäjät ja muun muassa syyttivät, että supikoirasta levitetään väärää tietoa. – Kaikkien metsästäjien tulee ottaa metsästyksessä huomioon pienpedot. Karhujahdeissa on Tikkasen mukaan haastavuuden lisäksi upeaa pohjoisen hienot, isot metsäalueet, mutta myös hyvä seura. – Olen nähnyt omin silmin, minkälaisia tuhoja minkki voi tehdä. Pariskunta pääsee koiriensa ansiosta kutsuttuna jahteihin. Se johtui loistavasta porukastamme. Murun saaliina minkki. Haluamme jakaa omaa elämäntapaamme ja harrastustamme eteenpäin. Minkkejä ja valistusta Metsästysharrastuksen lisäksi Joija Tikkanen on mukana Metsähallituksen Eräkummiprojektissa. – Niissä maisemissa ja hyvässä porukassa arkihuolet unohtuvat. – Lähdemme mielellämme katsomaan erilaisia paikkoja ja seuraamaan miten eri seurat toimivat. Metsästäjätyyppi on meidän DNA:ssa ja meidän tulee olla siitä ylpeitä. – Viemme koiran vaikka villisian jäljille ja katsomme, miten se siitä innostuu ja reagoi. Myös villisian pyynnissä siitä on etua. Ihmiset ovat metsästäneet vuosituhansia. Tikkasen sydäntä lähellä on myös minkkien pyydystäminen. Sisu on oppinut metsästämään terrierien mukana supikoiria ja mäyriä ja onkin tosi hyvä siinä hommassa. Kaatoa ei ole kohdalle osunut, vaikka Tikkanen on lähelle karhua päässytkin. Joija Tikkanen osallistui helmikuun alussa järjestettyyn Häijään pienpetopyynnin joukkuekilpailuun, joka aiheutti sosiaalisessa mediassa varsinaisen somemyrskyn. Jos kilpailuviikonlopun aikana saatiin kaikkiaan 422 supikoiraa, niin kuinka paljon sitä elukkaa metsissä onkaan ja miten isosta ongelmasta on kysymys. Siinä kohtaa puhutaan luonnon tasapainosta. Tarkoitus ei ole, että kaikki aloittaisiAhkera metsästysharrastus tuo perheen ruokapöytään riittävästi riistaa. Saksanmetsästysterrieri Muru ja länsisiperianlaika Hamppi Tikkasen kanssa minkkijahdissa. Koiralla on oltava kanttia lähestyä sikaa, mutta myös itsesuojeluvaistoa, koska villisika voi olla hampaidensa takia koiralle todella paha. Tärkeimpänä Tikkanen kuitenkin pitää sitä, etteivät ihmiset vieraantuisi luonnosta, ettei metsästys häviäisi kaupungistumisen myötä ja että luonnon tasapaino säilyisi. sitten se yllätti täysin emäntänsä. – Karhujahdit vaativat aikaa, pelkkä viikonloppu ei siihen oikein riitä. Hamppi ryntäsi veteen, lähti uimaan, haki sorsan, toi ja luovutti sen minulle. Tällä hetkellä Tikkasen ykkösjuttu on karhunmetsästys. Alueilla on kokonaisia luotoja ja saaria, joissa kaikki linnut on tapettu ja munat rikottu. Meidän tulee myös levittää positiivista kuvaa metsästyksestä ja välittää jälkipolvillekin tätä elämäntapaa. Neemi-tytär on tottunut metsässä liikkuja
Sisun sydäntä lähellä on peuranmetsästys. Lyijytön Powerhead-perheemme suosio on puolestaan koko ajan kasvussa, kun metsästäjät haistelevat, onko metsästykseen tulossa mahdollisia lyijyrajoituksia. Se on myös nopea, joten siinä saa olla aika hereillä, jos aikoo minkin ampua. Voisi väittää, että Sakon patruunat kuuluvat maailman testatuimpiin patruunoihin, sillä kaikki meillä valmistetut kiväärit koeammutaan ennen meiltä lähtöä. – Se menee kivien alle syvälle, eikä koira välttämättä haista sitä, jollei ole aivan tuoreita jälkiä. euroopan OSTETUIN MÖNKIJÄMERKKI UFORCE 800 UFORCE 1000 13.290 € 14.990 € + paikkakuntakohtaiset toimituskulut + paikkakuntakohtaiset toimituskulut REKISTERÖITY 2:LLE REKISTERÖITY 3:LLE LÖYDÄ LÄHIN JÄLLEENMYYJÄSI: WWW.ATVFINLAND.FI MONIPUOLISET UFORCET SOPIVAT MYÖS TALVIAJOON! KYSY LISÄÄ HYTTIVARUSTEISTA JA LUMILEVYISTÄ LÄHIMMÄLTÄ CFMOTOJÄLLEENMYYJÄLTÄSI! Tikkanen kertoo, että minkki on pienenä petona vaikea pyydystettävä. Tai koiran on oltava toimiva, että se lähtee jäljittämään minkkiä ja ehkä jopa nappaa sen kiinni. Soili Kaivosoja Kuvat: Joija Tikkanen. – Super Hammerhead ja Hammerhead-metsästysluodeilla on metsästäjien keskuudessa hyvä maine. Pienpetopyyntiin soveltuu puolestaan värimallistomme punainen sarja, erityisesti juuri tähän tarkoitukseen suunnitellut Gamehead Varmint -patruunat. 15 Minkin tai supikoiran pintapyynnissä voidaan käyttää useampaa koiraa kerralla. – Suomalaiset tuotteet ja suomalaisuus ovat korkeassa huudossa maailmalla. Työkseen Joija Tikkanen myy Sakon patruunoita – ja suurella ylpeydellä. Ne tiedetään pysäyttävinä luoteina suuremmalle riistalle. Patruunat tulleet tutuiksi . Siellä suomalaisuus on synonyymi laadulle, meistä tiedetään, että meillä on korkea koulutus, insinööritaito ja laadunvarmistus. – Tuotekehityksessä pystymme hyödyntämään omia kokemuksiamme ja testejämme. Myös villisian pyynnissä siitä on etua. . TRG-tarkkuuspatruunoiden hyvä maine johtuu Tikkasen mukaan korkealaatuisten komponenttien hyödyntämisestä sekä tarkasta, tasalaatuisesta lataustekniikasta
Hän muistelee olleensa pari kertaa myös ketunpyynnissä. Itse treenattu Ajokoirajärjestön junnuketjun käytännön järjestelyistä vastaa nuorisotoimikunta.. Kaikki uusi on mielenkiintoista ja haluan kokeilla, miltä se tuntuu. – Olin jo kauan halunnut omaa metsästyskoiraa. Viime syksynä hän suoritti jo ketunajokokeen palkintotuomarikurssin, mutta kortin hän saa taskuunsa vasta, kun täyttää 15 vuotta. Hyvänä keinona on koiranpennun hankkiminen nuorelle harrastajalle. U usien harrastajien löytäminen metsästyksen pariin huolettaa monia. Hän lähetti hakemuksen Suomen Ajokoirajärjestön ylläpitämään junnuketjuun ja sai sitä kautta oman suomenajokoiran. Olen kaikista vähiten käynyt kettujahdissa, mutta se alkoi kuitenkin minua kiinnostamaan eniten. – Isä metsästää kaikkea ihan laidasta laitaan ja olen päässyt aina mukaan metsälle. 16 Apuun junnuketju tai WhatsApp-ryhmä Oma metsästyskoira lahjaksi Nuori metsästäjä voi saada oman koiran vaikka lahjana. Hirvikoira kävi mielessä, mutta meillä kotona on sellainen ja minua jotenkin kiinnosti enemmän erityisesti ketunja jäniksenpyynti. Suomenajokoiraa meille suunniteltiin jo aikaisemminkin ja siihen sitten päädyin, tyttö kertoo oman koiran hankinnasta. Elina on kulkenut isäänsä matkassa metsällä jo pienestä pitäen. Useissa seuroissa pyritään avaamaan ovia nuorille, mutta myös metsästysrotujen kasvattajat ja yksittäiset harrastajat kantavat korttansa kekoon nuorien saamiseksi mukaan. Näin onnellisesti kävi Elina Merimaalle ja Mikko Niemiselle. Hirvija peurajahti on tullut tutuksi, kuten myös sorsametsällä käynti. Kankaanpään Venesjärvellä asuva 13-vuotias Elina Merimaa innostui ketunpyynnistä ajokoiralla
Näyttelyyn on tarkoitus mennä kesällä ja sitä varten on harjoiteltu myös, Elina luettelee puuhiaan pennun kanssa. Monelle nuorelle on taloudellisesti mahdotonta hankkia puhdasrotuinen metsästyskoira ja siihen vielä kallis tutkapanta, Mikko painottaa. Syksyllä Justiina sopi vielä Elina Merimaan syliin, mutta nyt nuori narttu on jo pitkäjalkainen ja vilkas touhuaja. 17 Viime syksynä Elina suoritti jo ketunajokokeen palkintotuomarikurssin, mutta kortin hän saa taskuunsa vasta, kun täyttää 15 vuotta. Vein sitä paljon metsään ja treeni tuotti tulosta ja muistikin palautui. – Kaveri kuuluu karjalankarhukoirayhteisöön, jolla on oma WhatsApp-ryhmä. Harjoituksella tulosta Sopiva pentu löytyi Erkki ja Ville Antilan Karpaasin kennelistä Jurvasta. Pääpaino hirvijahdin ulkopuolella on pienpetopyynnissä. – Koira toimi kuin unelma ja se haukkui sille kaudelle pari ykköstäkin. Kasvattaja valitsee tulleista hakemuksista kyseiselle pennulle sopivimman vastaanottajan. Hän oli siellä ottanut puheeksi tapahtuneen ja he päättivät porukalla hankkia minulle karjalankarhukoiran. Hänen mielestä on erittäin tärkeää, että nuorilla on erilaisia mahdollisuuksia saada apua koiralla metsästyksen aloittamiseen. Pettymys iloksi Jyväskylän Korpilahdella asuva Mikko Nieminen on innokas nuori metsästäjä. Intoa sillä riittää oikein hyvin, mutta ajoja se ei vielä ole saanut. – On se kyllä vilkas ja iloinen, mutta ei se ole mitään isoja tuhoja tehnyt, tyttö nauraa. Seuraavana syksynä näytti, että koira oli unohtanut, mitä metsässä pitää tehdä. Eikä se loppunut pelkkään koiraan, vaan sain myös lahjoituksena Ultracomilta Aviustutkapannan ja pentuajan ruoat Koiravarusteelta, Mikko muistelee kiitollisena. Yhteensä koiralle on ammuttu kahdeksan hirveä. Mikko on kiitollinen porukalle, joka auttoi häntä pääsemään karhukoiraharrastuksen pariin. Kaksikon yhteiselämä on tuottanut tulosta, ja kesällä kolme vuotta täyttävä koira on näyttelytulosta vaille käyttövalio. Häjyn myötä nuorimies on verkostoitunut myös uusien ihmisten kanssa. Ystävä kuuli pettymyksestä ja pani toimeksi. Kasvattajat toki toivovat luovuttamalleen pennulle omistajaksi aktiivista nuorta, joka innostuu kokeista ja näyttelyharrastuksesta, mutta suurta plussaa on jo sekin, että näin saadaan mukaan uusia harrastajia. Olen opettanut sitä perheen tavoille ja tulemaan luokse kutsusta, mikä sille on kyllä aika vaikeaa. Ensimmäisen kaadon jälkeen näytti, että käsissä on todella kova luu ja Mikko vei koiran myös kokeisiin. – Kyllä se on iso etu, että tarjoutuu tällainen mahdollisuus. Toimikunta julkaisee tiedon ja pyytää nuorilta hakemuksia. Nyt Häjyllä on käyttövalioon tarvittavat ykköset kasassa ja näyttelytulosta lähdetään hakemaan. Mikko sai itse valita pennun, ja valinta osui Karpaasin Häjy -nimiseen urokseen. – Justiinan kanssa on käyty paljon metsässä. – Kasvattajien kanssa pidetään paljon yhteyttä ja kysellään kuulumisia. Ajokoirapennun tapaan Justiinalla riittää energiaa ja pieniin tuhmuuksiinkin pentu on itsensä sotkenut. Jonkin verran seisontahaukku onnistui, mutta ei oikein muuten. Kaupankäynti meni kuitenkin mönkään, eikä Mikko saanutkaan koiraa. Kasvattaja ilmoittaa toimikunnalle halukkuudestaan luovuttaa pentu jollekin nuorelle harrastajalle. Tutkapanta piti laittaa jo pienenä kaulaan, sillä se on rohkea pentu ja se uskaltaa lähteä yksin tutkimaan maastoa. Toisena syksynä se ei meinannut oikein syttyä hirville. Kolme vuotta sitten Mikko suunnitteli itselleen karjalankarhukoiraa ja oli löytänyt puolivalmiin koiran, jota oli jo hakemaan lähdössä. n Erja Pekkala. Seuraavana vuotena hän sai oman hirvikoiran ja harrastus tuntui heti niin omalta, että kaikki mahdollinen vapaa-aika on sittemmin kulunut metsästyksen parissa. Onnistuimme tuurilla saamaan sille kaadon ja se siitä se syttyi, Mikko kertoi pennun kehityksestä. Nyt koira on kahdeksan kuukauden ikäinen ja ensimmäinen kausi on mennyt tulevaan työmaahan tutustumisessa ja arkitottelevaisuutta opetellessa. . Kuva: Maria Lammentausta Mikko Nieminen pääsi ampumaan Häjylle kahden tunnin seisontahaukkuun koiran viidennen hirven viime syksynä. Hän suoritti metsästyskortin 12-vuotiaana vuonna 2010 ja heti ensimmäisen hirvijahdin ensimmäisenä päivänä poika näytti kyntensä metsästäjänä ja sai ensimmäisen kaatonsa. Elinalle Kotirinteen Justiina -nimisen pennun luovutti suomenajokoiria kasvattava Harri Laine. – Kesällä syntyneen pennun ensimmäinen syksy metsässä meni käpyjä kantaessa. Myös Häjyn sisarusten omistajien kanssa ollaan tultu tutuiksi ja kerrotaan, kuinka muut sisarukset toimivat. Kesän kaksikko harjoittelee luppoajan touhuja ja syksyllä he lähtevät tositoimiin opettelemaan ketunpyyntiä. Kausi alkaa kyyhkyjahdilla ja huhtikuussa 22 vuotta täyttävä nuorimies ehtii kauden aikana eri puolille Suomea kaiken riistan pyyntiin
Kantaa seurataan entistä tarkemmin myös afrikkalaisen sikaruton tautiriskin vuoksi. Seurannalla selvitetään villisian levittäytymistä Suomessa. L uonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman arvion mukaan Suomen villisikakanta pienenee. Suurimmillaan Suomen villisikakannan arvioidaan olleen vuoden 2018 alussa, jolloin saavutettiin yli 3 000 yksilön arvio. Villisikakanta on pienentynyt vajaat 30 prosenttia verrattuna edellisen vuoden kanta-arvioon, joka oli 1 500–2 650 villisikaa. 18 Tänä vuonna alkava pannoitus tarkentaa tietoja Villisikakanta pienentynyt Suomessa on arviolta noin 1400 villisikaa. – Kannanarviointiin liittyy myös epävarmuustekijöitä, jo. Kanta on pienentynyt lähes puolella. Luke aloittaa villisikojen pannoituksen Kaakkois-Suomessa tänä vuonna. Kannan keskimääräiseksi kooksi arvioitiin tammikuussa noin 1 400 yksilöä. Kantaa on pienentänyt metsästys ja mahdollisesti myös rajan yli tulevien yksilömäärien väheneminen
Yhteistyön ohella seurat voivat helpottaa jahtia vähentämällä omaa sääntelyä villisian kohdalla jäsentensä ja vieraslupien suhteen. Sekä villiettä tuotantosikoja tappava virustauti ASF voi levitä villisikojen välityksellä. Itäinen Uusimaa ja Kaakkois-Suomi Metsästäjien hirvijahdin 2019 päätteeksi tekemien arvioiden perusteella tiheimmät villisikaalueet löytyvät edelleen itäiseltä Uudeltamaalta ja Kaakkois-Suomesta, vaikka arvioiden mukaan kanta onkin itärajan tuntumassa harvempi kuin edellisvuosina. Villisika on paluumuuttaja Suomen riistalajistossa, eikä Metsästäjäliiton tavoitteena ole hävittää lajia Suomesta. Afrikkalainen sikarutto seurannassa Villisian leviäminen ja runsastuminen on haitallista erityisesti vahinkoja tautiriskien näkökulmista. Suunnitelmallinen villisikakannan hallinta ja systemaattinen kannanarviointi on erittäin tärkeää afrikkalaiseen sikaruttoon varautumisessa, sanoo ylitarkastaja Hanna Lounela Ruokavirastosta. – Metsästäjäliiton tavoitteena on lisätä tietoisuutta mielenkiintoisesta riistalajista, ja kouluttaa metsästäjiä hallitsemaan villisikakantaa. Lainsäädäntöön onkin tehty villisian metsästystä tehostavat muutokset, joista tärkeimpiä ovat kiinteän valon käytön salliminen ja rauhoitusaikojen poistaminen tietyin rajauksin. Myös muiden riistaeläinten ruokinnassa olisi hyvä välttää tuontirehuja alueilta, joilla esiintyy afrikkalaista sikaruttoa. Kannanseurannan parantamiseksi villisikahavainnoista ja -saaliista on ilmoitettava Oma riista -palveluun, Grenfors muistuttaa. Kannan rajoittamisella pyritään ehkäisemään afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämistä. Satelliittipohjaisella seurannalla näemme, mihin villisiat siirtyvät ja millaisia elinympäristöjä ne valitsevat. Metsästysesteet pois Metsästäjäliitto suosittaa aktiivista pyyntipaineen ylläpitämistä lain laatijan määrittämissä puitteissa. Villisikakantaa on kuitenkin pidettävä tarkasti kontrollissa. Tautia havaitaan jo useassa EU-maassa, lähinnä Suomea tautia on muun muassa Baltian maissa. 19 Metsästäjät isossa roolissa sikaruton torjunnassa . – Tutkimustietoa tarvitaan erityisesti kannan koon nykyistä tarkempaan arviointiin sekä villisian aiheuttamien vahinkojen seurantaan ja kannan hallintaan, Kunnasranta painottaa. Tutkimusalueenamme on koko Suomi, mutta pannoitus keskittyy erityisesti Kaakkois-Suomeen, joka on villisian levinneisyyden ydinaluetta, kertoo Luken erikoistutkija Mervi Kunnasranta. Pannoittamisella tarkempaa tietoa Luke aloittaa maaja metsätalousministeriön rahoittaman villisikojen pannoitushankkeen tänä vuonna. – Tautia ei ole todettu Suomessa koskaan, mutta riski sen leviämisestä Suomeen on edelleen suuri. Ruokavirasto maksaa palkkion lähetetyistä näytteistä. Lisäksi Luke pyytää lähettämään villisikanaaraiden kohtuja kannan lisääntymistehon tutkimiseksi. Villisikoja ei tulisi viranomaisten mukaan ruokkia kannan ylläpitotai lisäämistarkoituksessa. Jos sikarutto leviäisi Suomeen, sillä olisi erittäin vahingolliset vaikutukset sikataloudelle ja elintarvikeketjulle. Metsästyssaaliin perusteella villisikakanta on vahvistunut Pohjois-Karjalassa ja heikentynyt Pohjois-Savossa ja PohjoisHämeessä. – Kannanseurannan parantamiseksi villisikahavainnoista ja -saaliista on ilmoitettava Oma riista -palveluun. Villisikakannan hallinta on tärkeää etenkin, jos afrikkalainen sikarutto torjuntatoimista huolimatta pääsee Suomeen, sanoo Metsästäjäliiton luonnonja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors. Afrikkalainen sikarutto on levinnyt ensin Afrikasta Kaukasukselle ja sitten Venäjälle ja Valko-Venäjälle, mitä kautta se on levinnyt myös EU-alueelle. ?. ten tulos kuvaa enemmänkin suuruusluokkaa eikä ole tarkka yksilömääräarvio, tarkentaa yksi villisian kannanarviointimenetelmän kehittäjistä, tutkija Tuomas Kukko Lukesta. Villisikojen metsästyksellä voidaan vaikuttaa kannan kokoon ja seurata tautitilannetta. – Suunnitelmallinen villisikakannan hallinta ja systemaattinen kannanarviointi on erittäin tärkeää afrikkalaiseen sikaruttoon varautumisessa. Villisian levinneisyys ja runsaus perustuu hirvenmetsästäjien arvioihin metsästyskausien 2016, 2017, 2018 ja 2019 lopussa. Menetelmä hyödyntää useita eri tietolähteitä, joita tärkeimpiä ovat metsästäjien arviot alueidensa villisikojen runsaudesta sekä tieto saalismääristä. Myös maanomistajien ja metsästysseurojen on tärkeää poistaa villisikajahdin esteitä huolehtimalla mahdollisimman kattavista villisian metsästysoikeuksista metsästysseuroille sekä tukemalla seurojen keskinäistä yhteistyötä jahdin onnistumiseksi. Luke on kehittänyt vuodesta 2017 lähtien tilastolliseen menetelmään pohjautuvaa villisian kannanarviointia. Suojelualueilla tehtävää metsästystä tulee liiton mukaan edistää kannanhallinnan varmistamiseksi. Ruokavirasto toivoo metsästäjien lähettävän kaadetuista eläimistä näytteet virustutkimuksiin. – Metsästäjät ovat etulinjassa sikaruton torjunnassa Euroopassa, sillä villisikakannan tiheydellä on suora vaikutus sikaruton etenemiseen. – Pannoitettavat yksilöt pyydystetään pääosin puurakenteisilla loukuilla. Myös kuolleena löydetyistä eläimistä ilmoittaminen on erittäin tärkeää
20 Pienille hirvieläimille oma pyyntikulttuuri Hirviä ja jäniksiä riittää Keski-Suomen hirvikantaa kehutaan hyväksi. Hirvenmetsästyksessä on noin 14 000 neliökilometriä, eli. K eski-Suomen maakunnassa toimii 21 riistanhoitoyhdistystä ja noin 18 500 metsästäjää. Keski-Suomen Riistakeskuksen riistapäällikkö Olli Kursulan mukaan maakunnan riistavahvuudet painottuvat sorkkaeläimiin ja erityisesti hirveen, jonka kanta on maakunnassa erittäin vahva. Noin 60 prosenttia alueen metsästäjistä käy hirvimetsällä
Vaikka Keski-Suomessa riistaa riittää, käy Jyrki Ilmonen koiransa Hakojen Hallan kanssa jahdissa myös pohjoisessa. lähes kaikki metsästyskelpoinen maapinta-ala. Osasyynä ovat nykyiset leudot talvet, mutta myös petopaineen vähyys vaikuttaa suotuisasti. Viime vuonna saatiin saaliksi 500 valkohäntäpeuraa ja tihentynyt kauriskanta näkyy jo kolaritilastoissa. Kyse on siitä, että meillä ei ole vielä muodostunut pienille hirvieläimille omaa pyyntikulttuuria ja tähän pitäisi saada muutos. – Hirvi on meillä suosituin ja tietysti myös rahallisesti arvokkain riistaeläin. Olemme painottaneet, että metsäkauriin ja valkohäntäpeuran. Riistapäällikkö Olli Kursula, suomenpystykorva Oksalta Ottajan Muska ja Kontiokummun metto vuonna 2013. Hieno riistavara pitäisi hyödyntää järkevästi. 21 . Kursula peräänkuuluttaakin muutosta, jolla saataisiin porukkaa erikoistumaan pienten hirvieläinten pyyntiin. Kestävää pyyntiä syksystä lähtien Keski-Suomen kaurisja valkohäntäpeurakannat ovat vahvat. – Hirviporukoiden pitäisi ymmärtää vapauttaa kauriinja peuranpyyntiä muillekin, eikä pitää sitä vain hirviporukan oikeutena. Eikä kaikilla metsästäjillä enää paukut riitä hirvijahdin jälkeen lähteä täysipainoisesti karsimaan kaurisja peurakantaa ja osa luvista voi jäädä käyttämättä. Meillä on hyvä kanta kautta maakunnan ja on käynyt jo lähes työstä saada hirvitiheys pudotettua tasolle kolme hirveä tuhannella hehtaarilla. Uskon, että erityisesti nuoria saadaan innostumaan kaurisja peurajahtiin ja sitä kautta saadaan lisää harrastajia. Meille on kuitenkin kantojen vahvistuttua muodostumassa erittäin hieno riistalaji ja toivottavasti myös uudistunut metsästyskulttuuri. KeskiSuomi – Hirviporukoiden pitäisi ymmärtää vapauttaa kauriin ja peuran pyyntiä muillekin, eikä pitää sitä vain hirviporukan oikeutena. Viime syksyn saalista Inarista. Arviolta noin 60 prosenttia alueemme metsästäjistä käy hirvijahdissa, Kursula toteaa. – Pienten hirvieläinten kohdalla seuraukset kolarissa ovat yleensä lievempiä. Hirvijahti vie syksystä niin ison osan, että pienten sorkkien tehokkaaseen pyyntiin ei pystytä reagoimaan kunnolla. Vaikka sorkkien kolina autojen peltiin on lisääntynyt, pitää Kursula kantojen kasvua kuitenkin mieluummin positiivisena asiana
Viime talven kanta oli kymmenen prosenttia korkeampi kuin viiden vuoden keskiarvo ja jäniksiä kolmiolaskentojen mukaan on reilusti enemmän, kuin koko maassa. Jopa 90 prosenttia ihmisistä hyväksyy metsästyksen ja 2/3 suhtautuu myönteisesti. metsästyksessä kannattaa alusta asti opetella pyytämään kestävästi: vasavoittoisesti ja molempia sukupuolia tasaisesti. Jänisparatiisi, pyytäjät puuttuvat Keskisen Suomen metsäkanalintujen kannat huolestuttavat riistapäällikköä, ja toisaalta jäniksen pyytäjien määrien vähyys ihmetyttää, sillä pitkäkorvia vesistöjen rikkomalla seudulla vilistää koko maan keskiarvoa runsaammin. Hän ei allekirjoita toiminta-alueellaan rivien harmaantumista. Kuva: Jyrki Ilmonen Riistan ruokintaa on Keski-Suomen riistakeskuksen alueella harjoitettu jo pitkään ja vaikka nykytalvet ovat leutoja ja vähälumisia, ruokitaan edelleen riistaa ahkerasti. Viime kesänä teeri ja pyy elpyivät hieman, mutta metsomäärät tippuivat entisestäänkin. Ajokoirien rekisteröintimäärät ilmeisesti putoavat samaa tahtia. Suotuisa tulevaisuus Metsästysharrastuksen jatkuvuudella Kursula näkee suotuisan tulevaisuuden. – Metsästystutkintoja suoritetaan koko ajan. Kesällä 2017 näytti, että kannat lähtevät kasvuun, mutta odotuksista huolimatta niin ei käynyt. Innostus riistanhoitotyöhön on nousussa. Emolintujen määrät olivat ilmeisesti alhaiset. 22 – Meillä on edelleen seuroja, joissa oikein keskitytään siihen, miten pystytään estämään uusien jäsenien tulo seuraan. Positiivista on myös se, että yleinen suhtautuminen metsästykseen on parempi kuin koskaan. Vaikka nykyiset talvet ovat jäniksille vaarallisia – lumettomasta maasta on piilopaikkaa vaikeaa löytää, ovat jänismäärät meillä keskimääräistä korkeampia. – Jostain syystä jäniksen metsästys näyttää hiipuvan vuosi vuodelta, sen syyn kun tietäisi. Riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa on paljon nuoria. Vaikka olosuhteet olivat hyvät ja pesintäajan onnistumiselle elintärkeään aikaan sää oli suotuisa, ei pesintä onnistunut. Myös naisten osuus harrastajista lisääntyy. Seuroissa on menossa selkeästi sukupolvenvaihdos ja iäkkäämpi polvi on siirtymässä kunniajäseniksi. Itä-Päijänteen rhy:n järjestämällä sorsien keinopesien valmistuskurssilla oli hyvä määrä osallistujia. Pahimpana esteenä harrastajien määrän kasvulle Kursula näkee ne seurat, jotka vanhakantaisesti ja sitkeästi pitävät ovensa kiinni uusilta jäseniltä.. Voisi kuvitella, että KeskiSuomi olisi jänismiehen ja -naisen paratiisi. – Kolmiolaskentoja on tehty vuodesta 1988 lähtien ja koko laskentahistorian alhaisimmat luvut metsäkanalintujen osalta saatiin viisi vuotta sitten
Vaikka seutu vaikuttaa olevan riistan suhteen runsaudensarvi, eivät mitkään kannat ole ryöpsähtäneet käsistä. 23 Runsaat vesistöt tuovat haastetta jahtiin ja myös riistanhoitoon . Huonot jäät ovat aiheuttaneet vahinkoja ja muutama koira on hukkunut. Jäiden lähdettyä vesistöistä ongitaan myös sinne syksyllä pudonneita hirviä ja se ei aina ihan helppoa ole. Lisäksi hirviä putoaa jäihin ja osa niistäkin hukkuu. – Ilveksen kanta on hyvin elinvoimainen ja toinen suurpeto meillä on karhu, jolle perinteisesti olemme myös luvan saaneet. Stalon W -vaimentimista tuttu kaksiosainen perusrakenne säilyy myös Stalon X -sarjassa, mutta vaimentimen sisäosat on täysin uudistettu. Villisikaakin meillä on, mutta enimmäkseen satunnaisia kulkijoita, eikä niitä haitaksi asti ole. Keski-Suomen runsaat vesistöt tuovat oman mausteensa metsästyskauteen. Kaiken riistan runsaudensarvi Runsaan hirvieläinkannan lisäksi Päijänteen itäpuoli on otollista seutua metsäkanalintujen ja jäniksen pyyntiin. On valitettavaa, että seuroissa, joissa ei juurikaan ole alle 60-vuotiaita jäseniä, ei ymmärretä, että seuran olemassaolo loppuu, kun jäsenet loppuvat, Kursula painottaa. Tulevaisuuden kannalta olisi välttämätöntä, että kaikki metsästyksestä kiinnostuneet pääsisivät mukaan harrastukseen. – Minulla on ollut aina suomenpystykorvia. X-sarjassa on tarjolla neljä eripituista vaimenninta erilaisiin käyttötarkoituksiin. Nykyään on niin paljon muitakin harrastuksia tarjolla, että sellaiset, jotka kerran seuraan yrittävät, eivät sitä enää montaa kertaa tee, vaan siirtyvät harrastamaan jotakin muuta. Ilmonen on itse vannoutuneita pystykorvamiehiä ja kansalliskoiran kanssa mies on käynyt etenkin lintujahdissa jo 30 vuotta. Itä-Päijänteen riistanhoitoyhdistys sijoittuu Joutsan ja Luhangan kuntien alueelle ja seudun metsästäjät ovat jo oppineet, kuinka hirvet käyttäytyvät selkien ja salmien rikkomassa maastossa. Siihen lisäksi käyn aktiivisesti koiran kanssa kokeissa ja koiranäyttelyissä, mies luettelee. Saatavana kaliiberit max .243, max .30, max .375 ja max .45 Saatavana kierteillä M14x1, M15x1, M16x1, M17x1, M18x1 ja 5/8-24UNEF Uusi Stalon X -vaimenninsarja on nyt täällä! PAREMPIEN METSÄSTYSVARUSTEIDEN MAAHANTUOJA www.nordhunter.com nordhunter_a&e_no_2_stalon_x_022020.indd 1 nordhunter_a&e_no_2_stalon_x_022020.indd 1 17.2.2020 15.43 17.2.2020 15.43 – Meillä on edelleen seuroja, joissa oikein keskitytään siihen, miten pystytään estämään uusien jäsenien tulo seuraan. – Vesistöt tuovat jahtiin oman makunsa. Mieluisinta on metsäkanalintujen pyynti pystykorvalla, mutta pyrimme poistamaan myös pienpetoja ja kaiken muunkin riistan pyynti on mieluisaa. Nämä ovat meidän alueen tavallisia SRVA-tehtäviä, kertoo Itä-Päijänteen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jyrki Ilmonen. Monipuolisen koiran kanssa tekemistä riittää koko vuodeksi. MYYNTI: ASEJA ERÄLIIKKEET UUTUUS NYT KAUPOISSA! X108 X149 XE108 XE149 Uudet Stalon X -vaimentimet ovat entistäkin kevyempiä, tehokkaampia ja pienikokoisempia. Materiaalina käytetään nyt myös erittäin lujaa ja kevyttä titaania. Onneksi myös susia on vain läpikulkumatkalla, eikä niitä ole tarvinnut metsästyskoirien kanssa pelätä. Vaihtelevat jääolosuhteet tekevät etenkin sorkkaeläinten jahdista toisinaan liiankin jännittäviä ja suurriistavirka-apu saa lähtöjä jäihin pudonneiden hirvieläinten vuoksi. . Tilanteita tapahtuu jahdissa ja meille tulee ilmoituksia myös jahdin ulkopuolella, että hirvieläin on pudonnut jäihin ja kyllä ne yritetään aina sieltä pois nostaa. Vaikka leudot talvet ovat helpottaneet monien riistalajien selviytymistä, ovat alueen metsästäjät huolehtineet myös riistaruokinnasta. Vesistöt tuovat alueelle myös sorsia ja muita vesilintuja. Erja Pekkala – Jäiden lähdettyä vesistöistä ongitaan myös sinne syksyllä pudonneita hirviä ja se ei aina ole ihan helppoa.
24 ”Liitokset tulevaisuutta metsästysseuroissa” Petäjäveden Erämiehillä pienriistapyyntiä jo 65 vuotta Pienriistaan erikoistunut Petäjäveden Erämiehet järjestää nuorille metsästysleirejä. V uonna 1954 perustettu Petäjäveden Erämiehet ry pysyi puhtaasti pienriistan metsästystä harjoittavana seurana tämän vuoden alkuun saakka. – Seura oli Petäjäveden ensimmäinen pienriistametsästysseura, kertoo puheenjohtaja Mikko Jutila. Metsästäjät kävivät. – Riistakannat olivat 1950-luvulla Petäjäveden alueella runsaat. Tällöin seuraan liittyi kaksi muuta metsästysseuraa, joista toinen ennen liittymistään metsästi myös hirvieläimiä. Sodan jälkeen ei elintarvikkeita ollut aina saatavilla tarpeeksi, joten metsästys tarjosi usealle perheelle tarpeellisen lisän ruokapöytään. Pienriistaan keskityttiin, koska seuran jäsenet olivat innostuneita nimenomaan pienriistasta. Saattaa myös olla, että hirviä ei tuohon aikaan kovin paljon edes ollut ja metsästys oli muutenkin aika järjestäytymätöntä
– Petäjävedellä on runsaasti valtakunnalliseen vesilintujen laskentaverkostoon kuuluvia laskentapisteitä, joiden laskentoihin seuramme jäsenet osallistuvat aktiivisesti. Eräviesti-lehti jo liki 50-vuotias . Seuran bravuurina voidaan pitää teerien talviruokintaa ja Jyväskylän yliopiston tutkinnan avustamista. Seuran kautta luvat oli tietysti helpompi saadakin. Ampumajaosto järjestää kahdesti vuodessa ohjattua haulikkoammunnan harjoittelua sekä kerran vuodessa matkan riistapolkuammuntaan Padasjoelle. 25 . Jaosto pitää tarkkaa tilastoa riistakolmiolaskentojen tuloksista sekä saalistilastoista. Seuran bravuurina voidaan pitää teerien talviruokintaa ja Jyväskylän yliopiston tutkinnan avustamista. – Riistanhoitojaosto organisoi muun muassa jänisten talviruokinnat. Viime vuosina seura on ollut mukana myös ilveksen metsästyksen yhteisluvassa muiden petäjävetisten metsästysseurojen kanssa. Seuran hallitus toimittaa muutaman avustajan voimin seuran Eräviesti-tiedotuslehtistä jäsenille sekä maanvuokraajille. – Lehti on ollut muun muassa todella hyvä yhteydenpitoväline sidosryhmiin kuten maanvuokraajiin. Seuran alueella on myös yhteensä noin pari hehtaaria riistapeltoja neljässä kohteessa. Yhteisluvalla on metsästetty vuosittain 1-2 ilvestä. kukin erikseen maanomistajien luona pyytämässä lupaa maiden käyttöön. Viime kesänä muutamat seuran koiraharrastajat järjestivät paikkakunnan 12-15-vuotiaille nuorille oman maksuttoman koirakerhon. – Kyse lienee yhdestä maamme pisimmistä yhtäjaksoisista ruokinnoista. Siihen sisältyy KeskiSuomi. Kerhossa opeteltiin muun muassa eläinlääkärin opein tarkkailemaan koiran terveyttä ja ylipäätään sitä, miten koirasta tulisi pitää huolta. – Kerho kokoontui viisi kertaa. Riistan verotusta säädellään saaliskiintiöllä ja tarvittaessa rauhoituksin. – Kenneltoiminta on ollut takavuosina vilkasta, kun ajokoiraharrastus oli suositumpaa. Talviruokintakatoksia löytyy noin 50 seuran alueelta. Jousimetsästys kiinnosti nuoria metsästysleiriläisiä. Maanvuokrasopimuksia on ollut helppo uusia, kun langan toisessa päässä jo tiedetään, mitä seurassa tapahtuu ja kenen kanssa maanvuokraaja asioi. Olemme järjestäneet ketunajokokeita, luolakoirakokeita ja linnunhaukkukokeita. Seuran sisällä on 2-3 aktiivista pienpetopyyntiin erikoistunutta ryhmää, joita muut seurat pyytävät avuksi esimerkiksi luolakoirapyyntiin. Riistanhoito on keskeisellä sijalla seuran toiminnassa. Lehti toimitetaan kaikille maanvuokraajille, jäsenille ja muille yhteistyökumppaneille, kertoo puheenjohtaja Mikko Jutila. Riistakolmioita on seuran alueella kaksi. – Kymmenkunta seuran jäsentä on osallistunut yhteisjahtiin Petäjäveden alueella. Metsästysleirillä opeteltiin aseenkäyttöä. Koirakerhon sisältöön kuului myös retki koiranäyttelyyn. Toiminta pyörii jaostojen voimalla Seuralla on kennel-, ampumaja riistanhoitojaostot. Kerran vuodessa ilmestyvää tiedostuslehteä on tehty lähes 50 vuotta. Pentti Valkeajärvi sekä Lauri Ijäs ovat laskeneet teeriä ja metsoja ja kartoittaneet metsäkanalintujen esiintymistä eri maastotyypeillä. Meiltä kysytään jonkin verran koemaastoja muun muassa jäniskokeita sekä erilaisia koirien taipumuskokeita varten. Riistakantojen runsautta seurataan erilaisin riistalaskennoin
Leirillä oli myös mahdollista suorittaa riistanhoitoyhdistyksen järjestämä metsästäjätutkinto ja lähes kaikki siihen myös osallistuivat. Illalla porukka lähti tutustumaan vesilintujen pyyntiin. – Liitokset ovat tulevaisuutta metsästysseuroissa. – Herätys oli aamuviideltä, jolloin leiriläiset lähtivät ohjaajiensa kanssa tutustumaan ketun ja jäniksen ajokoirametsästykseen. Palaute leiristä oli pelkästään positiivista. Juhani Karvonen. Nuoret saivat käytännön kokemusta metsästyksestä. Liitoksen myötä seuran käytössä oleva metsästysalue kasvoi noin 12 000 hehtaariin. Leirin järjestämistä oli tukemassa Metsästäjäliitto. Kaukaisimmat tulivat EteläSuomesta saakka. Viime syksynä seura järjesti perjantaista sunnuntaihin kestävän Metso-metsästysleirin 12-17-vuotialle nuorille ja lapsille. Leirillä oli mukana myös pari seuran innokasta jousimetsästäjää opastamassa jousimetsästyksen maailmaan. – Hirvenmetsästäjät toimivat seuran sisällä itsenäisenä ryhmänään. Leirin osallistumismaksu laitettiin alhaiseksi, jotta luotiin mahdollisuus osallistumiseen mahdollisimman pienellä kynnyksellä. Kokoukset on pidettävä, vaikka kyseessä olisi pienikin seura. Eräleirejä on jonkin verran vuosien varrella ollut, mutta varsinaista metsästysaikaan järjestettyä leiriä ei tietääksemme ole ollut. Yhdistyminen on tulevaisuutta Vuodenvaihteessa tapahtunut kahden metsästysseuran liittyminen Erämiehiin toi lisää monipuolisuutta seuran toimintaan. Kaikki maanomistajat suhtautuivat liitokseen hyvin myönteisesti ja ymmärsivät yhdistymisen tarpeellisuuden. mittava määrä tutkittua tietoa teeripopulaatiosta ja ruokinnan vaikutuksista. – Keski-Suomessa eivät metsästysseurat ole metsästykseen painottuvia leirejä juurikaan nuorille järjestäneet. Tässä yksi tapa, jolla voidaan saada nuoria kiinnostumaan metsästysharrastuksesta sekä löytämään sen pariin, sanoo Jutila Seuran toimintaan ja Eräviestiin voi käydä tutustumassa https://petajavedeneramiehet.fi . 26 – Vaikka leiri oli iso ponnistus, siitä jäi positiivinen fiilis järjestävälle tahollekin ja tarkoituksena onkin uuden leirin järjestäminen tulevaisuudessa. He hoitavat hirvenmetsästyksen kuten ennenkin. Isoin työ tässäkin liitoksessa oli sääntöjen sekä liittyvien seurojen vuokrasopimusten uusiminen. Leiri työllisti seuraa, sillä 20 aikuista oli mukana viikonloppuna muun muassa leiriläisten ohjaajina, koiran ohjaajina, yövalvojina ja ravitsemusvastaavina. Sen jälkeen kaikki sujuu aika paljolti omalla painollaan, enkä esimerkiksi itse koe, että oma työmääräni olisi merkittävästi kasvanut, kertoo Jutila. – Se olisi ollut aika vaikea homma ilman asiantuntemusta, mutta onneksi seuraan kuuluu lakimies, joka oli tässä isoksi avuksi. Ennen seurojen yhteenliittymistä Erämiehissä oli jäseniä noin 120. – Kaikkiaan 15:stä leiriläisestä neljällä oli ennen leirille tuloa metsästyskortti. Metsästysleiri oli menestys Seurassa on nähty myös metsästysseuroille tyypillinen ongelma eli ikääntyminen ja ukkoutuminen. Toinen liittymisvaiheessa työllistänyt homma oli maanvuokrasopimusten uusiminen maanomistajan kanssa. Liitoksen myötä jäsenmäärä nousi reiluun 160:een. Kaikkiaan 15:stä leiriläisestä neljällä oli ennen leirille tuloa metsästyskortti. Seuran koko ei lisää juurikaan rutiinien määrää. – Ajatuksenamme oli, että jokaista leiriläistä kohden on oma ohjaaja. Syönnin jälkeen oli metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta sekä ampumakoulutusta haulikolla ja pienoiskiväärillä, jossa opeteltiin aseen turvallista käsittelyä ohjaajien opastuksella. Jäsenkunta vanhenee ja toisaalta metsästysseuroilla on sama byrokratia pyöritettävänään koosta riippumatta. Vaikka leiri oli iso ponnistus, siitä jäi positiivinen fiilis järjestävälle tahollekin ja tarkoituksena onkin uuden leirin järjestäminen tulevaisuudessa. Erämiehet eivät kuitenkaan ole vain tunnistanut asiaa, vaan sitä vastaan on ryhdytty toimenpiteisiin
– AR15 ei yhdeksänmillisenä ole mikään pitkän matkan pyssy, mutta se on hyvin monikäyttöinen. Siinä on peräti 30,5” piippu ja makasiiniputkien kapasiteetti yhteensä 24 patruunaa (12/70), Såg selventää. toukokuuta. n Juhani Karvonen KeskiSuomi. – Kokonaispituutta KSG25:llä on kuitenkin vain alle metrin. – Verkkokaupan kautta myymme myös uusia ja käytettyjä metsästysaseita. Sisäampumaradalle yhdeksän millin kaliiperi on olosuhteidenkin puolesta sopiva ja maalilaitteetkin kestävät paremmin yhdeksän millin patruunaa. Ne soveltuvat esimerkiksi Practicaliin ja Sovellettuun Reserviläisammuntaan SRA:han. Lajin aloittaminen on tätä kautta helppoa, koska aloittelija voi käyttää vuokra-asetta ja saada ampumakoulutusta. Sågin mukaan yhdeksän millin karbiineista suosituimpia ovat erilaiset yhdeksänmilliset AR15kiväärit, jotka sopivat esimerkiksi Practicaliin, SRA:an, IDPA:an ja Steel Challenge -ammuntaan. Niiden myynti on kuitenkin tänä päivänä sivuosassa ainakin täällä Jyväskylässä. Urheiluammuntaa aktiivisesti harrastavat eivät välttämättä aivan halvinta patruunaa edes suosi, joten patruunavalinnalla voi Sågin mukaan säästää aika pitkän pennin. – Tänä keväänä järjestämme kaksi kurssia. 27 Sisäampumarataa käyttävät aktiiviharrastajat ja polttariryhmät Armoria myy reserviläisja urheiluammunta-aseita Jyväskyläläinen Armoria Oy myy ja maahantuo reserviläisammuntaan ja urheiluammuntaan tarkoitettuja aseita. Aseessa on kaksi makasiiniputkea, joiden ansiosta ampuja voi käyttää jopa eri patruunoita makasiineissa. U rheiluaseissa viime vuosina ovat suosiotaan kasvattaneet yhdeksän millin karbiinit, joissa voi siis käyttää yhdeksän millin pistoolin patruunaa. Lisäksi yritys ylläpitää sisäampumarata Armoria Training Centreä. Practicalja SRA-kisoihin on tänä päivänä usein enemmän tulijoita kuin niihin voidaan ottaa. – Tänä keväänä järjestämme kaksi kurssia. Sisäampumaradan sesonki on talvella Sisäampumaradan sesonki on talvella, jolloin radalla käy harrastajien lisäksi muun muassa polttariporukoita ja yritysryhmiä. Armoria Oy myi Jyväskylän liikkeen metsästysaseliiketoimintansa pois syksyllä 2016 ja on sen jälkeen keskittynyt urheiluammuntaan. Metsästyksessä toisessa makasiinissa voi olla hauleja ja toisessa täyteisiä. Practicalja SRAkisoihin on tänä päivänä usein enemmän tulijoita kuin niihin voidaan ottaa. Uusi pumppuhaulikko tulossa markkinoille Viime heinäkuussa voimaan tullut uusi aselaki muutti pitkien aseiden pituuksia, mikä mahdollistaa aiempaa lyhyempien aseiden myynnin ja maahantuonnin. Steel Challenge on Suomessa verrattain uusi laji. Pistoolin patruuna maksaa noin 20 senttiä kappaleelta, kun halvimmatkin kiväärinpatruunat maksavat noin 30 senttiä. Kel-Tec KSG ei ole välttämättä kilpailukykyisin vaihtoehto toiminnalliseen ammuntaan, mutta sen ulkonäkö vetoaa harrastajiin. Aseen latausportti on pistoolikahvan takana ja sen kahteen makasiinituubiin mahtuu yhteensä 14 patruunaa. Lisäksi aseen päälle saa optisen tähtäimen, mikä parantaa entisestään aseen suorityskykyä. Yhdeksän millin patruuna on myös paljon ampuvalle harrastajalle hyvä valinta taloudellisesti. SRA-ammunta on kasvattanut suosiotaan kenties eniten, sillä esimerkiksi viime vuonna SRAkortin ampui lähes 1000 uutta harrastajaa. Pidempi KSG25-versio on herättänyt kiinnostusta myös metsästäjissä. Suomen markkinoilla uusi asemalli on Kel-Tec KSG -haulikko, joita tulee myyntiin kevään 2020 aikana. – Ergonomiansa ja lyhyen piippunsa takia se ei välttämättä ole mielekäs metsästysase, mutta soveltuun esimerkiksi SRA-ammuntaan. Tampereen ja Kuopion Armoriat jatkavat metsästysasemyyntiä. Sen PM-kisat järjestetään Mikkelissä 23-24. Se on pumppuhaulikko, jonka Suomeen tuotavan version kokonaispituus on vain 663 milliä. Kyseiset lajit ovat kasvattaneet suosiotaan voimakkaasti viime vuosina, sanoo Tuomo Såg Armoriasta. Sisäampumaradalla esimerkiksi 223-kiväärinpatruuna on aika äänekäs ja pölyäkin syntyy enemmän kuin pistoolin patruunalla. Bullpup-rakenteen vuoksi piipun pituus on silti 18,5” (470 mm). Sisäampumaradalla lajin aloittaminen on helppoa, koska aloittelija voi käyttää vuokra-asetta ja saada ampumakoulutusta
Sorsastan edelleen, mutta se on jäänyt viime vuosina hieman taka-alalle. Aikaa kuluu luonnossa, vaimon mielestä ehkä joskus riittävästi, naurahtaa Jämsän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja. Meillä – Karhujahdit tulivat ajankohtaisiksi, kun karhut alkoivat aiheuttaa tuntuvia vahinkoja mehiläistarhaajille. Myyry on aina ollut innostunut pienriistasta, mutta myös niin hirvistä kuin suurpedoistakin on kokemusta. KeskiSuomi. Olen sen sijaan käynyt parikymmentä vuotta Kainuussa lintujahdissa. Mitään varsinaista pääriistaa minulla ei ole. 28 Toiminnanohjaaja ei jää työpöytänsä taakse Pienriistaa ja riistanhoitoa Jämsän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja metsästää monipuolisesti kaikkea riistaa. J ämsäläinen Pasi Myyry kulki metsällä isänsä kanssa jo kymmenvuotiaana. Niitä ei enää tule täällä kotikulmilla juurikaan ammutuksi. Yksi suuri muutos viime aikoina on ollut kanalintukantojen hiipuminen. Pasi Myyry on vuosien mittaan metsästänyt monipuolisesti. 15-vuotiaana hän sai ensimmäisen oman aseensa. Luonto ja luonnossa liikkuminen ovat miehelle elämän suola. – Metsästän, kalastan, sienestän ja marjastan. Myyry on kouluttautunut myös eräoppaaksi, mutta ei ole kyseistä ammattia ansaitsemistarkoituksessa harjoittanut. Viime syksynä en päässyt, kun jouduin kävelemään keppien kanssa. Liikun luonnossa sen minkä kolmivuorotyöltäni paperitehtaassa ehdin. – Olen metsästänyt vähän kaikkea vuosikymmenten varrella
Pienpetojen pyynti on yksi tärkeimpiä riistanhoidon muotoja. Valkohäntäpeurat ovat levittäytyneet koko kunnan alueelle. Toinen luvista tuli käytettyä. – Viime vuonna haimme ensimmäiset kaatoluvat metsästysseurassamme sitten 1990-luvun. Hirvi on yksi jokaisen metsästäjän toivesaaliista. Se on valtava helpotus toiminnanohjaajille. Myös riistanhoito kuuluu Myyryn arkeen. n Juhani Karvonen. – Kannasta on vaikea saada tarkkaa kuvaa, koska pentuhavaintojakaan ei oikein ole. Kun tuoreita jälkiä alkaa näkyä hangella, pitää vain tarkkaavaisuus nostaa huippuunsa ja yrittää löytää maastossa musta piste, joka on riekon silmä. Meillä oli kaksi kaatolupaa menneellä jahtikaudella Korpilahden riistanhoitoyhdistyksen kanssa. – Omaa koiraa ei tällä hetkellä ole, mutta kavereiden koirilla käymme pienpetojahdissa muun muassa pyytämässä supikoiria luolista. Pienriistaa ja riistanhoitoa Pienriista on monella tapaa Myyryn juttu. Tietysti seuraan taloutta, mutta tilinpitäjä hoitaa varsinaisen tilinpidon. Oma lukunsa on Myyryn Utsjoen mökki, jolta käsin hän käy riekkometsällä. Tosin turvesoiden laskeutusaltailla sorsia jonkin verran oleilee. 29 ei ole oikein kunnon sorsavesiä. Niihin on tutustuttava ja tiedotettava niistä muillekin. Minkkiloukkuja on tälläkin hetkellä maastossa, tosin nyt ei vireessä. – Ilman koiraa linnustaminen on haastavaa, mutta samalla kiehtovaa. Metsästysseurat Sorsastuksessa koira on ehdoton apu. – Niiden kanssa tuli sorsastettua, mutta ilman koiraa se on jäänyt vähemmälle. – Byrokratia ei ole vähentynyt, mutta onneksi aika monet asiat, kuten saalisilmoitukset, menevät automaattisesti Riistakeskukselle Oma riista -järjestelmän kautta. – Luettavaa on joskus aika tavalla ja metsästyslainsäädäntöä on tunnettava. Karhuja Jämsässä oli jo Myyryn nuoruudessa, mutta tuolloin ei niille kaatolupia juuri haettu. Ilves tuntuu vähentyneen, muttei metsästyksen ansiosta. – Ilveskanta oli vuonna 2012 huipussaan. Riekonmetsästyksessäkin ylösajava koira on iso apu. Toinen iso helpotus on, että riistanhoitoyhdistyksellämme on oma tilinpitäjä. – Vien apetta ruokinnoille, joita omalla seuralla on muutamia. Ohjeita tulee muun muassa Suomen Riistakeskukselta. Riistanhoito on ehdottoman tärkeää, jotta riistakantoja voidaan edes yrittää auttaa. Toiminnanohjaajan on pysyttävä ajan tasalla muun muassa niiden asetusten suhteen, joita metsästykselle säädetään. Karhujahdit tulivat ajankohtaisiksi, kun karhut alkoivat aiheuttaa tuntuvia vahinkoja mehiläistarhaajille. Itse olen harrastanut pienpetojen loukuttamista. Toimintatietoja ei tarvitse enää kirjoittaa, koska Riistakeskus saa meidän tapahtumamme järjestelmän kautta. Peuraja kauriskannat sen sijaan kasvavat, joten ilveskannankin luulisi lähtevän nousuun. Pienoiskiväärillä metsästettäessä valkoinen lintu pitää nähdä hangelta. Pienet hirvieläimet ovat runsastuneet. Jos päivässä saa ilman koiraa 2-3 lintua, on se hyvä tulos. Paperitöitä riittää Toiminnanohjaajan työ tuo mukanaan väistämättä paperityötä. Käytän jahdissa joko pienoiskivääriä tai haulikkoa. ja yksityiset maanomistajatkin toivovat usein pienpetopyyntiä. Suurpedot ovat arkipäivää Suurpetoja oli Jämsän seudulla jo Myyryn nuoruudessa, mutta kannat ovat nousseet. Myyryllä on ollut kaksi labradorinnoutajaa
Toistaiseksi jäsenten into ja voimat ovat riittäneet järjestelyihin, Alanko sanoo. 30 Tampereen Asemessuilla mukana noin 1000 harrastajaa Pienen seuran ponnistus Tampereen Asehistoriallisen Seuran järjestämät asemessut kokosivat yhteen noin 1000 aseja militariaharrastajaa. – Jokainen on tiukasti kiinni järjestelytehtävissä. Sen sijaan militarian pariin on nuorempaa polvea helpompi saada, tietää Risto Alanko Tampereen Asehistoriallisesta Seurasta. on Suomen johtava vanhan lännen harrastajien yhdistys, jonka jäsenet esiintyvät aliaksilla. M ilitaria on lisännyt osuuttaan, koska asekeräily on käynyt viime vuosina entistä hankalammaksi lupamenettelyn takia. Nuorta väkeä tuntuu olevan vaikea saada asekeräilyyn, mihin syynä on aloittamisen vaikeudet. Puheenjohtaja Armadillo Andy ja hallituksen jäsen Little Cassino pukeutuvat ajan hengen mukaan.. Classic Old Western Society of Finland eli C.O.W.S. Seurassa on ainoastaan 38 jäsentä. Pienelle seuralle vuotuinen tapahtuma on iso ponnistus
Jouselle on lupa ollut haussa jo puoli vuotta, Suihkonen kummastelee. Tampereen messuilla Salldén ja osastolla päivystänyt aseseppä Sami Suihkonen saivat kuulla monta kummallista ja huolestuttavaakin tarinaa. Olemassa olevat suomalaiset rekisterit edustavat sisällöllisesti EU-vertailussa parhaimmistoa niiden ongelmien ollessa asiakasnäkökulmasta lähinnä toiminnallisia puutteellisten käyttöliittymien vuoksi. Seura antoi lausuntonsa Seura antoi lausuntonsa hallituksen esityksestä ampuma-aselain voimaantulosäännösten muutosten kumoamisesta ja muuttamisesta, ampuma-aselain sekä ampumaratalain muuttamisesta. Mitä ilmeisimmin viranomaiset ottavat suoraan käsiaseita romutettaviksi, mikä merkitsee, että joukossa menee romuksi keräilijöille arvokkaita ja mielenkiintoisia käsiaseita, sanoo Salldén. Käytännössä kaikki Suomen sotahistoriallisesti merkittävät aseet myydään ulkomaille. Yksityiset kokoelmat eivät enää siirry sukupolvien yli kustannusten ja byrokratian takia, Salldén harmittelee. Lakiin on kirjattava selkeä pidättäytyminen sanktiomenettelystä ennen asetettua päivämäärää. Ainoa selkeä asia on, että päätös on kielteinen. Jos keräilijä joutuu hakemaan luvan uudelle jouselle, hänen pitää tuoda ase asesepälle, joka purkaa aseen ja lähettää rikkoutuneen jousen lupaviranomaisille näytille, jotta aseen omistaja voi hakea uutta lupaa. Siirtymäaikana edellytetty yksityishenkilöiden asiointi poliisilaitoksilla 30 vuorokauden aikarajan puitteissa loukkaa kansalaisten tasa-arvoa, kun pienempiä lupapalveluja suljetaan loma-ajoiksi. Valtion maksuperustelaki määrittelee tämän poikkeuksen ja perusteet ovat kiistattomat. – Yksityinen museotoiminta on loppumassa, kiitos lupapolitiikan ja byrokratian. Puolet maan lupaviranomaisista odottaa, miten poliisihallitus tulkitsee lakia, puolet viranomaisista tulkitsee sitä kirjaimellisesti. Salldén ei lähde edes tulkitsemaan sisäministeriön poliisiosaston vastausta. Seuramme keräilyasehuutokaupoissa yli puolet liikevaihdosta tulee jo ulkomailta. – Meidän käsityksemme mukaan EU:n asedirektiivin täyttävä aserekisteri ei edellytä raskasta ja reaaliaikaista tietojärjestelmäseurantaa. Vaadimme, että rekisterijärjestelmään tehtävien muutosten aikana on pidättäydyttävä kaikista sanktioista, jotka voivat suoraan tai välillisesti aiheutua lupahallinnon henkilöstön virheellisestä menettelystä tai henkilöstön antamista puutteellisista tai virheellisistä ohjeista. – Helmikuun poliisin asehuutokaupassa oli noin 500 asetta myynnissä, mutta vain kuusi taskuasetta. Luulisi poliisilaitosten hukkuvan tähän byrokratian. – Professoritkaan eivät ole vastauksen luettuaan ymmärtäneet, mitkä ovat perusteet. – Joensuulainen harrastaja kertoi, että häneltä vaadittiin lupa rynnäkkökiväärin jouselle, joka oli katkennut. Näin varsinkin, kun asiakasneuvontaa varten ei ole olemassa mitään tahoa, eikä jo ruuhkaista ajanvarausjärjestelmää ole tarkoitettu neuvonta-aikojen varaamiseen. Kun tulkinnat vielä vaihtelevat poliilaitokselta toiselle, on keräilijän kohtaama byrokratia vähintään järkyttävää, sanoo Suomen Asehistoriallisen Seuran puheenjohtaja Esa Salldén. Määrä ei voi olla likikään se, mitä aseita viranomaisille luovuttavat haluaisivat huutokaupattaviksi. Paitsi keräilijälle myös viranomaiselle byrokratia on aivan epämielekäs. Yhteiskunnan hoitamat museot eivät ota enää lainkaan vastaan luvanvaraisia aseita. ”Rajoitteet vaarantavat koko keräilyharrastuksen” – Joensuulainen harrastaja kertoi, että häneltä vaadittiin lupa rynnäkkökiväärin jouselle, joka oli katkennut. Aseiden keräämiselle viime vuosina asetetut rajoitteet vaarantavat Suomen Asehistoriallisen Seuran mukaan koko keräilyharrastuksen. 31 . – Vastaavasti auki olevat ruuhkautuvat niin, että ajanvaraus voi edellyttää satojen kilometrien asiointimatkaa tai olla kokonaan mahdoton annetun aikarajan puitteissa. Seura esitti, että kulttuurisin perustein keräilijöiltä kohtuullistettaisiin tai mieluummin poistettaisiin koko lupamaksu. . Ainoa selkeä asia on, että päätös on kielteinen. – Luvan saaminen yhdelle aseen osalle voi kestää puoli vuotta. Seura korosti, että vuonna 2019 noudatettu yhtenäinen aselupahinnoittelu on lopettamassa suomalaisen ampuma-aseisiin liittyvän kulttuurihistorian tallentamisen ja museotoiminnan. Salldén epäilee, että viranomaiset tarkoituksella karsivat etenkin käsiaseita markkinoilta. Suomen Asehistoriallisen Seuran osastolla päivystänyt aseseppä Sami Suihkonen saivat kuulla monta kummallista ja huolestuttavaakin tarinaa byrokratian aiheuttamista kiemuroista asekeräilylle. Vastaus jäi ymmärtämättä Seura on lähettänyt poliisihallitukselle ja sisäministeriölle osoitetun vetoomuksen, jossa toivotaan, etteivät keräilylle asetettavat vaatimukset lopettaisi koko harrastusta. Sotiin liittymätön kansanperinne eli tavallisen kansan aseiden tallennus on nyt lupahintapolitiikan vuoksi järjetöntä ja pian se on mahdotonta historiallisesti arvokkaiden aseiden hävitessä lopullisesti. – Professoritkaan eivät ole vastauksen luettuaan ymmärtäneet, mitkä ovat perusteet
– Meillä taitaa olla pari alle kolmekymppistä jäsentä, suurin osa alkaa olla viisikymppisiä. Hinta voi olla pari tuhatta euroa. – Talvija jatkosodan muistoristit ovat tänä päivänä noin sadan euron arvoisia poikkeuksina Muolaan ja Porajärven ristit, joiden hinnat ovat ristien harvinaisuuden takia useita satoja euroja. Keräilyaseiden lisäksi jäsenistöllä on kokoelmissaan muun muassa miekkoja, lottapukuja, puukkoja ja runsaasti alaan liittyvää kirjallisuutta ja tutkimusaineistoa, Alanko selventää. Sitä ei voi jakaa, mutta siitä saadut rahat voi. Ruotsin Kuninkaallisen Laivaston käyttämä reelinkipistooli oli yksi messujen harvinaisuuksista.. Hämeenlinnalainen Pekka Salmela kävi messuilla ostamassa ja myymässä kunniamerkkejä. Salmelan mukaan myyntiin tulee nykyisin myös Mannerheim-ristejä. Seuraan kuuluu jäseniä lähinnä Tampereen talousalueelta. Tampereen Asehistoriallisen Seuran Risto Alangon mukaan militarian osuus messuilla on kasvanut. – Niitä on tarjolla paljon, mutta niissä on myös paljon uustuotantoa, jota on vaikea joskus erottaa aidoista. Seuran jäsenistä suurin osa on seniori-iässä. Usein kyse on siitä, ettei veteraanin perikunta pääse sopimukseen, kuka saa pitää tuon korkeimman kunniamerkin. Juhani Karvonen Pekka Salmelan mukaan muistoristien ja vapaudenmitalien hinnat ovat tulleet viimeisen kymmenen vuoden aikana alas aika tavalla. Varsinaisten aseiden ja niiden osien ohella tapahtumassa oli mukana aseja sotahistoriaan liittyvää oheismateriaalia, kuten esimerkiksi miekkoja, kunniamerkkejä, univormuja, kirjallisuutta ja aseaiheisia postikortteja. Heillä on yleensä keräilijän status kunnossa ja keräily helpompaa. Yleisöä riitti helmikuisilla messuilla. Yleisimmät vapaudenmitalit ovat hinnaltaan 10-20 euroa, mutta joistakin vapaudenristeistä voi saada 50 euroa. – Niitä jaettiin vain 191 kappaletta noin 600 000 rintamamiehen kesken ja iso osa on museoissa tai eri perinnehuoneissa. – Olemme aseja varushistorian harrastajien ja keräilijöiden yhdistys. Hinnat ovat tulleet viimeisen kymmenen vuoden aikana alas aika tavalla. Hinta on jopa 30 000-50 000 euroa. Mannerheim-rististä seuraava kunniamerkki on Vapauden ristin I luokka. . Salmela on pitäytynyt suomalaisissa kunniamerkeissä, esimerkiksi saksalaiset kunniamerkit eivät Salmelaa kovasti lämmitä. 32 Mannerheim-ristejäkin kaupan . – Sitä on myönnetty vain korkeimpia sotilasarvoja omaaville henkilöille, lähinnä kenraaleille
Tehtaan ompelijat olivat aikanaan brodeeranneet laattoja käsin ja tämä säilynyt kappale oli mallikappaleena ompelijoille. Näille sotahistoriallisille harvinaisuuksille löytyy ottajansa aikanaan. – Sanotaan, että Suomi olisi koluttu jo läpi keräilytavaroiden suhteen, mutta hyvää ja harvinaista militariaa löytyy edelleen. Kirja on myytävänä, mutta kirjan korkeasta hinnasta johtuen se ei varmaan mene kaupaksi vielä täällä. Flink on yksi koko maan harvalukuisesta militarian ammattimyyjästä, joka keskittyy muuhun kuin pelkästään aseiden myyntiin. 33 Marsalkan kauluslaatta oli messujen keräilyhelmiä . Aseharrastajat ovat keränneet kaikenlaista oheisrekvisiittaa oman keräilynsä rinnalla, kuten ampumamerkkejä, kunniamerkkejä ja univormuja.. – Joillakin harvinaisilla vapaussotaan liittyvillä merkeillä voi olla vieläkin tuhansien eurojen arvoinen hintalappu. Nykyisin tulee paljon myös isoja hyviä kokoelmia myyntiin niin kutsutuilta vanhan liiton keräilijöiltä heidän kuoltuaan. – Aseharrastajat ovat keränneet kaikenlaista oheisrekvisiittaa oman keräilynsä rinnalla, kuten muun muassa ampumamerkkejä, kunniamerkkejä ja uniformuja. Kauluslaatoilla hän viesti osaltaan myös sitä, miten hän arvosti tapaamiaan henkilöitä tai tilaisuutta. Marsalkan eri kauluslaattoja on säilynyt lähinnä Sotamuseon kokoelmissa, mutta joitakin laattoja on myös tiettävästi yksityisten keräilijöiden kokoelmissakin. Kirja on kiertänyt keräilijältä toisella, kunnes se päätyi minulle. – Meillä keräilyhelmiä edustavat marsalkka Mannerheimin kauluslaatta ja siihen liittyvä valokuva, kertoo Ismo Flink SGM Militariasta. JR 8 oli juuri se yksikkö, joka taistelee romaanissa Tuntematon sotilas , joten tässä kirjassa ovat käsittääkseni aidot oikeat nimet romaanin keksityille vänrikki Koskelan ja luutnantti Lammion henkilöille. – Esimerkiksi muistoja vapaudenristien hinta keräilymarkkinoilla on pudonnut lähes kolmasosaan siitä, mikä niiden hinta oli muutamia vuosia sitten. Marsalkalla oli käytössään useita eri kauluslaattoja, joita hän vaihteli asetakissaan eri tilanteissa. Lapsi tai lapsenlapsi ei ymmärrettävästi halua myydä esimerkiksi isänsä tai isoisänsä Mannerheim-ristiä, mutta lapsenlapsenlapset saattavat sen jo tehdä. Messujen järjestäminen on Flinkin mukaan oiva tapa saada uudet nuoret sukupolvet innostumaan ja keräämään sotahistoriallisia esineitä ja tavaraa ja sitä kautta arvostamaan niitä uhrauksia, mitä heidän omat isoisät ja -äidit joutuivat tekemään tämän maan itsenäisyyden puolesta vapaus-, talvija jatkosodan aikana. Joillakin harvinaisilla vapaussotaan liittyvillä merkeillä voi olla vieläkin tuhansien eurojen arvoinen hintalappu. Myyjiltä saattaa paljastua messuilla melkoisia harvinaisuuksia. Ismo Flinkin osastolla oli esillä myös Mannerheim-ristin ritari Pietari Autin JR 8:n upseereilta Petroskoissa saama kirja, jossa on kaikkien JR8:n upseerien omakätiset nimikirjoitukset. Flinkin osastolla oli esillä myös Mannerheimristin ritari Pietari Autin JR 8:n upseereilta Petroskoissa saama kirja, jossa on kaikkien JR 8:n upseerien omakätiset nimikirjoitukset. Flinkin mukaan harvinaisuuksilla on militariassa edelleen hintansa, mutta niin sanotut bulkkitavarat ovat menettäneet reilusti arvoaan huippuvuosista. Nyt tuntuvat olevan suosiossa pistimet ja ja miekat, joita etenkin venäläiset ostavat. Monesti arvokas esine hyppää ikään kuin sukupolvien ylitse. Niiden kysyntä on hiipunut ehkä voimakkaimmin, enkä mielelläni niitä enää osta edes myytäväksi. Kaikenlainen lottaperinteeseen ja suojeluskuntiin liittyvä esineistö kiinnostaa vielä myös keräilijöitä. Pistimet ja miekat kysyttyjä Aseiden kerääminen on hiipunut vaikeutuneen lupamenettelyn takia, mikä tuntuu vaikuttaneen kaikkeen muuhunkin militariankeräilyyn. Flinkin osastolla ollut laatta on marsalkan käyttämän kesätakin kauluslaatta. Yleisen militarian myynnin osuus Tampereen messuilla on viime vuosina kasvanut asemyynnin hiipumisen myötä. Jääkäriliikkeen ja vapaussodan merkit maksoivat huippuaikana jopa 30005000 euroa, mutta nyt niidenkin hinnat ovat tulleet reilusti alaspäin. Suojeluskuntien kurssimerkit 1920-30-luvuilta voivat olla myös hyvinkin arvokkaita, koska määrätyillä kursseilla saattoi olla vain muutamia kymmeniä osanottajia. – Messuilla ollut kauluslaatta löytyi Valtion Pukutehtaan kassakaapista, joka myytiin aikanaan huutokaupassa. – Autti sai kirjan muistoksi siirtyessään toisiin tehtäviin
– Metsästäjätutkintoon vaadittava aineisto käydään oppilaiden kanssa läpi. 34 Limingassa valinnaisaine kiinnostaa nuoria Metsästys yleistyy kouluaineena Useissa kouluissa on oppilaille tarjolla valinnaisaineena metsästykseen ja eräilyyn liittyviä kursseja. Kuvituskuva. Erä ja luonto -kurssin valinneet oppilaat tekevät yhdeksännellä luokalla kurssiin sisältyvän loppuvaelluksen. – Legendaarinen biologian ja maantiedon opettaja Ulla-Maija Lamme laittoi kurssin aikoinaan käyntiin. Kurssi antaa valmiudet myös metsästäjätutkinnon suorittamiseen. – Yhdeksännen luokan ohjelmaan kuuluu vaellusleirikoulun lisäksi lintu-, kalastus-, perhonsidontaja ampumakurssi sekä ensiapukurssi ja metsästys-, kalastusja luontoretket, Antti Junttola kertoo. – Viime vuosina se on ollut viikon vaellus Saariselällä. Koska kodit maksavat metsästyskorttimaksun, ei tiedossamme ole, kuinka moni sen suorittaa. Niin myös Liminganlahden yhtenäiskoulussa. Metsästyskortin suorittaminen painottuu kahdeksannelle luokalle. Liminganlahden yhtenäiskoulussa Erä ja luonto -kurssi on ollut valinnaisaineena jo noin kymmenen vuoden ajan. n Soili Kaivosoja Liminganlahden yhtenäiskoulun Erä ja luonto -kurssin valinneet oppilaat tekevät yhdeksännellä luokalla viikon mittaisen luontovaelluksen. – Toki kurssin onnistuminen vaatii myös innostuneita opettajia, joita meiltä on onneksi löytynyt. Tällä lukukaudella kurssi on jaettu kahteen ryhmään, joissa on opiskelijoita yhteensä 27. Tällä hetkellä yhteistyökumppaneitamme ovat metsästysseurat, metsästysyhdistys, kalastusseura sekä perhosidontaa opettava taho, kertoo Liminganlahden yhtenäiskoulun rehtori Antti Junttola.. – Haemme jatkuvasti uusia yhteistyökumppaneita, joita ilman Erä ja luonto -kurssin toteuttaminen ei olisi edes mahdollista. – Kahdeksannen luokan oppilaat tekevät muun muassa loukkuja, pönttöjä ja ruokinta-automaatteja, tekevät metsästysja luontoretkiä, suorittavat lajintuntemussekä suunnistuskurssin ja vaellusleirikoulun teoriaosan. Tavoitteet ja sisällöt Kahdeksannella luokalla kurssin tavoitteiksi on asetettu syventää biologian tunneilla opittuja ekologiaan liittyviä asioita, oppia tunnistamaan lintuja nisäkäslajeja maastossa sekä oppia tuntemaan niiden elämää, suorittaa halutessa metsästäjätutkinto sekä oppia vaelluksella tarvittavat tiedot ja taidot. – Kurssi alkaa kahdeksannella luokalla ja jatkuu yhdeksänteen luokkaan asti. Yhdeksännellä luokalla tavoitteena on harrastaa biologiassa ja eräja luontokursseilla opittuja tietoja ja taitoja käytännössä, oppia tunnistamaan kotiseudun lintuja, oppia selviytymään luonnossa vaativissakin olosuhteissa, oppia tuntemaan omat rajansa ja toimimaan ryhmässä, oppia kalastukseen liittyviä asioita sekä tutustua seikkailuliikuntalajeihin. Metsästyskortin saaminen ei kuitenkaan vaikuta kurssin läpipääsyyn, sillä metsästäjätutkintoon osallistuminen on vapaaehtoista. Erä ja luonto -kurssi on ollut aina erittäin suosittu ja on sitä edelleen. K oulujen yhteistyötahoina ovat muun muassa paikalliset metsästysseurat, riistanhoitoyhdistys sekä yksityiset tahot
35 Susien kyky vaeltaa uusille alueille hämmästyttää tutkijaakin 4000 kilometriä vuodessa – Suden kyky liikkua uusille alueille on hämmästyttävä; se voi olla lähtöisin naapurista tai mistä tahansa, vaikka Venäjältä, sanoo Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Osa lähtee myöhemmin, mutta kahden vuoden ikään mennessä kaikki nuoret sudet ovat yleensä lähteneet syntymäreviiriltään, Kojola sanoo. Sekä pantaseurannan että DNA-testauksen tuloksena on havaittu, että suurin osa nuorista susista jää maltillisen matkan päähän kotikonnuiltaan. Ne lähtevät vaeltamaan ja asettuvat yleensä lopullisesti vasta, kun ne löytävät kumppanin. Kojola kertoo erään suden reissaamisesta. Uros pariutui ja sai kolme pentua. Toki se piti välillä sillanpääasemia ja pysyi paikallaan todennäköisesti saatuaan isompaa saalista. Mutta on myös yksilöitä, jotka taivaltavat jopa tuhansia kilometrejä. Ilman reviiriä susi ei lisäänny Susi tarvitsee reviirin parinmuodostukseen, lisääntymiseen ja ravinnon hankintaan. – Yksi pannoitettu uros liikkui noin 80-100 kilometrin Riistahavainnot.fi -sivulta löytyy kartta, josta voi tarkastella löydettyjä susien DNA-näytteitä. Sukukypsyyden lähestyminen saa sudet liikkeelle. – Valtaosa nuorista susista lähtee etsimään omaa reviiriään suunnilleen vuoden ikäisenä huhti-toukokuulla. – Nuoret sudet eivät voi lisääntyä vanhempiensa reviirillä. – Lyhimmillään susi vaeltaa muutaman kymmenen kilometriä synnyinreviirinsä naapuriin, mutta pisimmillään matkat ovat todella pitkiä. Syksyllä koko lauma poistettiin ja urokselta löydetyn mikrosirun perusteella selvisi sen alkuperä. – Naarassusi vaelsi Etelä-Norjasta Suomeen ja suora etäisyys oli 1100 kilometriä. Se pariutui puiston alueella uroksen kanssa ja ne tappoivat yhdessä 70 poroa, jonka vuoksi se ammuttiin poistoluvalla vuonna 2003. Suurin osa asettuu noin sadan kilometrin päähän syntymäreviiriltään, mutta meillä on myös susia, jotka ovat kulkeneet todella pitkiäkin matkoja. Pennuista otetun DNA:n avulla selvisi, että ne olivat kyseisen suden jälkeläisiä. n Erja Pekkala. Se lähti keväällä liikkeelle ja oli syksyllä jo Suomessa UKK-puistossa. Mitkä yksilöt sitten synnyinseudultaan lähtevät, miksi ja milloin – kysyimme asiasta Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojolalta. Panta löytyi maastosta ja selvisi, että se on Norjassa pannoitetun suden panta. S usien lähtöä syntymäreviiriltään pystytään seuraamaan varsin hyvin nykyteknologian avulla. Kojola hämmästeleekin suden kykyä kulkea. Pitkämatkalaisia Pohjoismaissa Pantasusien kulkemat matkat pystytään mittaamaan hyvinkin tarkasti, mutta DNA-näytteiden perusteella nähdään susien kulkureitti linnuntietä, mutta arvatenkin matkalla on ollut monta mutkaa. Lyhimmillään susi vaeltaa muutaman kymmenen kilometriä synnyinreviirinsä naapuriin. Kojola kertoo norjalaisesta naaraasta. Jos vaeltelu kestää pitkään, on tyypillistä, että sudet pitävät välillä useamman päivän kestäviä leirejä. Susi tarvitsee reviirin parinmuodostukseen, lisääntymiseen ja ravinnon hankintaan. Suomessa on muutamia susia, jotka ovat kulkeneet 500-600 kilometriä, mutta Pohjoismaiden alueelta on tullut todellisia maratoonareita. – Samoilla seuduilla syntynyt uros vaelsi neljä vuotta sitten ensin Enontekiölle ja sieltä Sallan kautta Venäjälle ja takaisin Suomeen Suomussalmelle. Tunnistetta klikkaamalla näkee, mistä kaikkialta saman suden näyte on löydetty. Ja toinen matkakertomus on vuonomaan pannoitetusta uroksesta. Nämä ovat tunnetut pisimmät vaellusreitit. etäisyydellä siltä alueelta, missä se syntyi, mutta se ehti vaeltaa lähes 4 000 kilometriä, ennen kuin panta sammui. Panta sammui Ruotsissa Umeån seudulla ja loppureitti on arvailua
Tiedon on uskottu auttavan ainakin koiralla metsästäviä. Tutkimuksellisesti suden pantaseurannasta on ilman muuta hyötyä. Maailma on tekniikkaa täynnä, miksi sitten paikannuspantoja ei saada paremmin toimiviksi. Ei meilläkään ole pantasusien onlineseurantaa. Tauolla halutaan rauhoittaa suden ympärillä ylikuumentunutta tilannetta. Epäilyksiä tiedon pimittämisestä on herättänyt myös se, että riistakameroihin on tallentunut kuvia pantasusista, mutta netin riistahavainnot.fi -sivulla ei kyseistä pantaa ole näkynyt. Suteen liittyy toisistaan niin eriäviä näkemyksiä ja lisäksi nyt on nähty sellaisia kommentteja ja ulostuloja, että tilanne täytyy saada työntekijöiden kannalta rauhoitettua. Liian suuret odotukset Pantojen toiminnasta on tullut palautetta ja viiveet lisäävät epäilyksiä pantatietojen panttaamisesta ja jopa pantojen sammuttamisesta susien tullessa kylänraitille. Ja esimerkiksi silloin, kun valmistajalla oli päivityksien vuoksi tauko, tulivat paikannukset myös Lukelle jälkikäteen. – Kyllä tässä on kyse työhyvinvoinnista. 36 Luke ottaa aikalisän Susipannat hyllylle vuodeksi Luonnonvarakeskus ilmoitti helmikuussa lopettavansa susien pannoituksen ainakin vuodeksi. Se on kehitetty tutkimusta varten, eikä se silloin palvele optimaalisesti suurta yleisöä. Yritämme kehittää toiminnan eri osa-alueita ja vuoropuhelua eri toimijoiden kanssa. – Olemme yrittäneet sitäkin tuoda esille, ettei palvelusta pitäisi odottaa liikoja. Ne eivät putoa heti ja mekanismia voi hidastaa myös pannan katkaisumekanismissa oleva lika. n Erja Pekkala. Pannat on kehitetty tutkimuksen tarpeisiin, minkä takia ne eivät palvele optimaalisesti esimerkiksi koiralla metsästäviä. On ymmärrettävää, että silloin kun tulee joku paussi, tulee mieleen, että tietoa salaillaan tahallaan. – Pannoittaminen ja pantaseuranta eivät nyt oikein kelpaa. P annoitusten keskeyttäminen tietää sitä, että metsästyskaudella 2020-2021 susilla ei ole toimivia pantoja, eikä pantatietoja ole käytössä. – Suteen liittyy toisistaan niin eriäviä näkemyksiä ja lisäksi nyt on nähty sellaisia kommentteja ja ulostuloja, että tilanne täytyy saada työntekijöiden kannalta rauhoitettua. Jos vertailukohteeksi otetaan metsästyskoirien tutkapanta, on ero iso – suden pannassa akun pitää kestää vuoden, koiran pannassa vuorokauden. Kojola toteaa myös, että toiveita pannoituksen uudelleen aloittamisesta vuoden tuumaustauon jälkeen on, mutta se edellyttää muutoksia koko prosessiin. Näemme sudesta tarkemman paikan muutaman kymmenen metrin tarkkuudella, kun taas julkisesti paikka näytetään 5x5 kilometrin tarkkuudella. vastaamaan paremmin kentän toiveita. Lisäksi tuotekehitykseen satsaaminen maksaa ja valmistussarjat ovat niin pieniä – tällainen palvelu on käytössä vain Pohjoismaissa, että tuloksena olisi todella kalliit laitteet, joiden valmistaminen ei olisi taloudellisesti kannattavaa yritykselle, Kojola arvioi. Ensi talven osalta päätös tehdään sitten, kun näkymät ovat arvioitavissa Kojola pohtii. Sosiaalisessa mediassa tieto tauosta otettiin vastaan yhtä myrskyisästi kuin edellisen kevään pannoitusoperaatio. Susia on merkitty Suomessa tutkimusta ja kannanarviointia varten vuodesta 1998 alkaen ja pantatieto on ollut julkisesti saatavilla Internetissä syksystä helmikuun loppuun alkaen metsästyskaudesta 2013/2014. – Paikkatieto näkyy meille samalla viiveellä silloin kun paikannus epäonnistuu. – Jos panta nähdään sudella sellaisella alueella, josta paikkatietoa ei päivity, on kyseessä panta, joka on lopettanut toimintansa. Yksi seurattava asia on pantatekniikan mahdollinen kehittyminen Luke keskeyttää pannoitukset, koska haluaa vaalia työntekijöidensä hyvinvointia. Pyrimme eri toimijoiden kanssa selvittämään, voidaanko pannoitusta viedä eteenpäin rauhallisemmissa merkeissä. Mikään tekniikka ei anna online-tietoa villieläimestä, joka touhuaa metsissä ja katveissa. Eihän tämä nyt mukavaa ole, mutta tilanne on mennyt ei toivottuun asentoon ja jotain oli tehtävä, toteaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola. Mitään pantojen sammuttamisia ei Kojolan mukaan tapahdu
n Erja Pekkala. Kun me teemme työtämme, me selvittelemme luonnossa liikkujilta mahdollista metsästysoikeutta, aselupia ja sitä ovatko aseet kunnossa. Liikumme harvaan asutulla alueella siellä missä susireviiritkin ovat, kertoo vanhempi konstaapeli Kimmo Örn, jonka työparina toimii metsähallituksen erätarkastaja Tobias Peura. Panjan laumassa on kymmenkunta sutta ja Halivaaran reviirillä noin puolet siitä. Olemme viestittäneet paikallislehdissä, että kaikkien olisi hyvä ilmoittaa susihavainnoista rhy:lle. Luonnonvararikoksiksi kutsutaan kalastukseen, metsästykseen tai metsien käyttöön liittyviä rikkomuksia. I tä-Suomen poliisilaitoksen ja Metsähallituksen yhteinen susipartio toimii pääasiallisesti Pohjois-Karjalan maakunnassa Itä-Suomen poliisin toimintaalueella ja miesten virkapaikka on Joensuun poliisilaitoksella. Liekö siitä kuitenkaan meille mitään hyötyä, epäluottamus on metsästäjiä kohtaan niin suurta. – Liikumme paljon maastossa siellä missä sudetkin ovat. Partio on osa kuusivuotista EU:n rahoittamaa SusiLIFEhanketta, jonka tavoitteena on edistää ihmisen ja suden rinnakkaiseloa. 37 ”Meihin on suhtauduttu hyvin” Susipartio jalkautui saloille Poliisin ja erätarkastajan muodostama susipartio aloitti työnsä joulukuussa. Partio on osa kuusivuotista EU:n rahoittamaa SusiLIFEhanketta, jonka tavoitteena on edistää ihmisen ja suden rinnakkaiseloa. – Silloin kun poliisi valvoo tieliikennettä, hän tarkistaa kuljettajilta ajo-oikeuksia, ajokuntoa ja ajoneuvojen tieliikennekelpoisuutta. – Minulla on hevosia ja koiria tässä pihassa. Haluamme pysyä ajan tasalla ja tietää, minkä verran susia alueella liikkuu ja missä reviirit sijaitsevat. Etukäteen mietin, mahtaako vastaan tulla konflikteja, mutta hirmu hyvin on kyllä mennyt ja meihin on suhtauduttu hyvin, mies vakuuttaa. Konflikteilta on vältytty Partio ei juurikaan toimistossa istu, vaan työaika kuluu luonnossa sekä autolla että muilla välineillä liikkuen, myös jalan. Ronkaisella ei ollut pahaa sanottavaa partion käynnistä. Lipponen vetoaakin, että paras tapa toimia on pysyä totuuden tiellä. Örn vertaa työtehtäviä liikennepoliisin työhön, valvonta tapahtuu pikitien sijaan metsissä ja metsäautoteillä. Vastasin, että ei niistä tässä pihamaalla ole ollut häiriötä. Kaikki tietävät, että Ylä-Karjala on vahvaa susialuetta, mutta näin pystyään katkaisemaan kaikilta huhuilta siivet ja faktatieto on ainut oikea tapa toimia, mies vakuuttaa. Ja nyt meille on tullut tosin hyvin ilmoituksia ihan tavallisilta ihmisiltä, jotka eivät liity metsästykseen millään tavalla. Hankkeessa ovat mukana Itä-Suomen poliisi, metsähallitus, Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen riistakeskus ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri. – En ole kuullut yhtään mitään erikoista partion toimintaan liittyen. Nyt on ollut huono talvi moottorikelkkailuun, mutta suksilla ja lumikengillä pääsee hyvin, ja nyt kun on hankikelit, mennään kävellen, Örn kertoo. Meille on hyvin tärkeää tietää, miten sudet elävät ja käyttäytyvät luonnossa. Kimmo Örnin (vas) ja Tobias Peuran päivät kuluvat pääosin maastossa. Susipartio oli pyörähtänyt Juuassa asuvan Petja Ronkaisen pihassa. Sudet ovat vähintäänkin tuttuja seudulla, jossa asutaan kahden reviirin välissä. Sosiaalisessa mediassa partion tarkoitusperiä on puitu vilkkaasti. Työ vaatii parilta kovaa kuntoa. – Havaintojen suhteen täällä on tehty tosi hyvää työtä. – Kaikki kontaktit, mitä itselläni on maastossa ollut luonnossa liikkujiin, metsästäjiin ja paikallisiin asukkaisiin ovat olleet pelkästään positiivisia. Ketään ei syyllistetä, mutta meidän työ on liikkua silmät auki, ja jos eteen tulee epäilyä mahdollisesti laittomasta tapahtumasta, pitää meidän alkaa tutkimaan asiaa. Työ on ihan vastaavaa, vain maaperä on eri. Kulkupeli valitaan lumitilanteen mukaan ja kevättalven hangilla pääsee liikkumaan kävellen. Kävivät kysymässä, onko susista ollut haittaa. Ainoastaan riistanhoitoyhdistykselle on tullut pyyntö, että haluavat valottaa tutkijoiden toimintaa ja halutessaan voi tulla kuuntelemaan ja osallistua DNAkeräykseen ja samalla nähdä heidän toimintaa, kertoo SRVAyhteyshenkilö Vellu Lipponen Ylä-Karjalan riistanhoitoyhdistyksestä. Huhuilta siivet poikki Soittokierros osaan PohjoisKarjalan riistanhoitoyhdistyksistä paljastaa, että susipartion ilmaantuminen kylille ei ole herättänyt sen kummemmin intohimoja puoleen tai toiseen. Etukäteen Örn pohti, millä tavalla heidät tullaan ottamaan vastaan paikallisten taholta ja vastaanotto on yllättänyt. Varmasti tieto olisi minulle tullut, jos jotain sellaista olisi ollut. – Meidän päätehtävä on valvonta ja luonnonvararikosten ehkäisy. Partio keskittyy metsästyslainsäädännön valvomiseen ja tekee myös kalastuksen valvontaa. – En ole kuullut kenenkään kommentteja partion tekemisistä
Jenkkitehtaat joutuivat nielemään katkeran tuloksen, kun vertailuja suoritettiin 250-grainisella luodilla. Hornadyn 6,5-millinen PRC on kehitelty AReli rynnärigenrelle, mutta sen uskotaan kelpaavan myös pulttilukkometsästäjille. Koska suomalainen aseja tarviketeollisuus on varsin pientä verrattuna ison maailman brändeihin, pääasia kehitystyöstä ja sen tuloksista valuu kotimaan markkinoille ja tieto uutuuksista tulee ulkomaisten medioiden kautta. Ulkomaanihme viisteli melkein 900 metriä sekunnissa, siinä missä Winsu joutui tyytymään liki 100 metriä sekunnissa hitaampaan haipakkaan. Normalaisen kohtalo nopeuskisassa on ollut sama. .338 Norma Magnum (12) ja Lapuan .338 Mighty (Mahtava ) ovat keskenään sukulaisia ja siksi tietenkin myös kilpailijoita. Ampumaurheilijat ja metsästäjät tulevat ja kyselevät, heille ei tietoa juuri ole tarvetta tuputtaa. Hylsy lyhennettiin 30-06:sen patruunan mittaan. Luoti oli aluksi lyijyinen, mutta lyijykiellon levitessä myös jenkkilän jahtimailla lyijyluoti on korvattu kuparisella. Hieman pienempi lähtönopeus korvataan kahdella luotivaihtoehdolla; 147-grainisella ELD Match – ja 143-grainisella ELD-X-luodilla.. Winchester Deer Season XP Copper Impact on jenkkiläisperinteen vastaus lyijyttömään metsästykseen. Se, että Suomessa ei juuri huudella esimerkiksi patruunauutuuksista, ei johdu siitä, ettei täällä olisi tietoa tai osaamista. Kun markkinatilanne kuitenkin on paljon stabiilimpi kuin Yhdysvalloissa, ei tarvetta markkinointiin ja tiedottamiseen ole. Asetta ei ole suunniteltu varsinaisesti metsästykseen, vaan viranomaiskäyttöön ja pitkän matkan tarkka-ammuntaan. Lapuan tullessa aikanaan se joutui ankariin testeihin silloisen .338 Winchester Magnumin kanssa. .30-06 Springfield, ja .300 Winchester Magnum. Jenkkitarkka-ampujilla on selkeä näkemys patruunoiden suosituimmuudesta; jos asetta lataa yksi paukku kerrallaan, lapualainen on voittaja jos taas joutuu täyttämään lipasta, Norma on mukavampia käsitellä latausvaiheessa hivenen erilaisen ja näppärämmän patruunamuotoilun ansiosta. Kaurispaukku kehiteltiin sellaiseksi, että siinä oli laaja ontto pää (hollow point), joka täytettiin polymeerikärjellä. 150-grainista kupariluotista kaurispaukkua on saatavissa kaliipereissa .243 Winchester, .270 Winchester, .308 Winchester. 38 ASEET Uusia patruunoita kehitellään jatkuvasti Aseala elää kovaa kehitystä Yhdysvaltojen markkinoilla on monia patruunauutuuksia, joista monet ovat ennättäneet jo Suomeenkin. Molemmat polveutuvat suurriistakaliiperipatruunasta .416 Rigbystä lyhennettyinä versioina. S uomessa aseja eräliikkeet eivät juuri tapaa ilmoitella kuin alan omissa lehdissä ja esiintyvät julkisesti pääasiassa alan messuilla
Winsun .307 tuli myyntiin jo vuonna 1982 tehtaan 94 Big Bore –kahvalukkoiseen, ja nyt ratkaisua on viety eteenpäin. Patruunaa saa todellisissa äijäkaliipereissa savannien jahtiretkille: 375 H&H ja .500 Nitro Express. 39 . Kalliihkot patruunat on tehty paremminkin rataluokan aseisiin, mutta kaliiperi-hypessä niillekin uskotaan olevan menekkiä tehtaan aikaisempien tarkkuspatruunoiden luoman maineen siivittämänä. Monikaan tehdas ei valmista ”safarijahti”-patruunoita vaarallisten eläinten kaatamiseen, mutta Hornady on yksi harvoista. Federal Gold Medal Ammunition pysyy mukana Creedmoor-kaliiperien kilpaillussa markkinassa tuomalla tarkkuusampujien ulottuville kaksikin uutta mahdollisuutta, sekä 6,5 mm Creedmoorissa 140-grainisen Sierra Match King –luodin että 6 mm Creedmoorissa 105-grainisen Berger Hybrid –luotisen vaihtoehdon. Amerikoissa rakkaus Villin Lännen pyssyihn ei laannu, ja kun voimakkaampi patruuna omaa suoremman lentoradan kuin aiemmin, on sille käyttöä myös metsästyspuolella aikaisempaa varteenotettavammassa mielessä.. Hornady LEVERevolution .307 Winchester Ammunition on asetehdas ikiaikaiseen kahvalukko-lännenpyssyyn. Tehtaan Dangerous Game Ammunition DGX Bonded Bullets on ango-nimihirviö, joka suomeksi käännettynä tarkoittaa ”vaarallisen eläimen kaatamiseen tarkoitettua laajentuvakärkistä ampumatarviketta”. Kehiteltiin pyöreäpäinen luoti, joka oli ratkaisu sadan vuoden ajan. Hornadyn LEVERevolution on kaliiperissa .307 kehittänyt spritzer-aukun, joka kiidättää 160-grainista FTX-(Flex Tip Expanding, laajentuva kärkiosa) luotia komealla 807 metrin sekuntinopeudella. Luodin kuparivaippa peittää lyijysydämen; luodin laajeneminen on hillittyä ja vaippa estää luotia pirstoutumasta isonkaan eläimen kookkaisiin luihin – norsu – tai paksuun nahkaan tai kuoreen – sarvikuono, virtahepo tai jopa krokotiilli. Kaliiperina 6,5 milliä on ikiaikaisen vanha, kehitelty jo 1800-luvun loppuvuosina, ja sen kunniakas ensi ase oli Ruotsin-Mauser. Uuden teknologian myötä, polymeerikärkien tultua tuotantoon paluu teräväkärkisiin oli taas mahdollista. Kun aikanaan ikävien ja odottamattomien sattumusten kautta havaittiin, ettei teräväkärkinen luoti ole ihanteellisin ratkaisu putkimakasiiniin, jossa patruunat pötköttävät peräkkäin, toisen luodin kärki edellisen nallissa kiinni, oli pakko keksiä jotakin
Valkyyria kuskaa 90-grainista Sierra Match Kingiä jopa 2700 fps eli noin 822 metriä sekunnissa vielä runsaan kilometrin päässä. Ja .300 Win Mag –jytkyissä on jopa 200-graininen luoti. Armeijan snaipperipatruunaksi jenkkilän .30-kaliiperisiin on valittu Hornadyn Match .300 Norma Magnum –patruuna. 6,5-millisen kaliiperin nousu USA:ssa vuosikymmen sitten perustui Creedmoor-patruunan rynnistykseen markkinoille, mutta uutuuden rinnalla myös perinteisempiä pienempiä luodikkoväljyyksiä ja niiden amisuunia on uudistettu. Hupaisaa on se, että valtaisassa patriotismin hyö´yssä uuden manteren asukkaat ovat unohtaneet sen, että kaliiperina 6,5 milliä on ikiaikaisen vanha, kehitelty jo 1800-luvun loppuvuosina, ja sen kunniakas ensi ase oli Ruotsin-Mauser. Kuvan 30-06 –väljyisessä on 150-graininen kupariluoti. CCI .17 HMR VNT Ammunition on kunnianosoitus menneiden aikojen lintuluodikoille, kun pienempien kaliiperien arvellaan taas tekevän paluuta. Browningin BXS –patruunoissa on nikkelipintainen hylsy sekä kuparinenpolymeeripäinen luoti. 40 Tässä jutussa esitellään jenkkimarkkinoiden patruunauutuuksia, joista useimmat ovat ehtineet jo Suomenkin markkinoille. Valkyrie-patruunasta on arvioitu uutta mittapaalua muuten hiukan paikalleen jääneeseen patruunatyyppiin. Ensimmäiset sarjat olivat tarjolla vain .30-kaliiperin kivääreille, mutta sen jälkeen tarjonta on laajentunut 140-grainisella luodilla sekä .270Winchesterettä .270 WSM-väljyyksiin ja 7 mm Rem Magnum –kaliiperiin 155-grainisella projektiililla. Tuotteen kantaisä on Lapuan .338 –patruunan lyhennetty versio, joka kuljettaa raskasta, 225-grainista ELD –tarkkuusluotia liki 870 metriä sekunnissa. Maailma on todella muuttumassa, kun ympäristöajattelussa – joko lain pakottamana tai ihan sydämen hyvyydestä – lyijyttömät patruunat alkavat täyttää asekauppojen hyllyjä. n Antti Kauranne Federal Premium Edge TLR Ammunition, pitkän matkan tarkkuusja riista-ammuntaan eri kaliipereihin kehitetty polymeeripäinen patruuna esiteltiin ensi kerran vuoden 2017 SHOT Showssa. Sopiva tarkkuusammunnan harjoitteluun ja myös pienriistajahtiin: poymeeripäinen, ohutseinäinen 17-graininen luoti kiitää lähtiessään jopa 2650 jalkaa eli 807 metriä sekunnissa. .Federalin 224 Valkyrie on uutuus verrattuna tehtaan vanhempaan .223-patruunaan. Patruunoita on saatavilla useissa kaliipereissa, kuten 6.5 Creedmoor, .270 Winchester, 7mm Remington Magnum, .308 Winchester, .30-06 Springfield, .300 WSM ja .300 Winchester Magnum.. Federalin Power-Shok Copper –patruuna kuuluu sekin isojen poikien paukkusarjaan. Kun äänen nopeus on sen 344 metriä sekunnissa, voidaan sanoa, että tulokas kuskaa kuormaansa – ei nyt ihan triplasti, mutta reilusti tuplaten. Tehdas suoltaa lyijyttömiä onttopäisiä paruunoita jo usempaan kaliiperiin, ja esimerkiksi .300 Win Mag ja .300 Win Short Mag –paukuissa on kuparinen 180-graininen luoti sekä lyijytön nalli
ASEET 6,5-millinen koki uuden tulemisen Creedmoor 6,5 mm rantautuu Suomeenkin Vanha tuttu 6,5-millinen on keksitty uudestaan. Yhdysvaltojen metsästyspatruunakolmikko: 6,5-millinen Creedmoor, sen vieressä suomalaisillekin tuttu .308 ja oikealla jenkkilän yleisin, myös suurriistalle kelpaava 30-06. Patruunalle annettiin amerikkalaisia ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. 41 . A merikkalaisten tarve 6,5-milliselle perustuu pitkälti sikäläiselle innostukselle AR– eli rynnäkkökiväärityyppisiin aseisiin, joiden sarjatuliominaisuudelle äkäisempi .308 ei ole ihanteellisin ratkaisu. Nyt niitä on tarjolla. Ensimmäinen kaliiperille pesitetty ase oli Ruger Hawkeye, ja varsinaisen läpimurtonsa se teki vuonna 2015 samaisen tehtaan Precision Rifle -kiväärin myötä.. Vaikka Creedmoor-patruuna kehiteltiin jo toistakymmentä vuotta sitten, on Suomessa nähty harvakseltaan kaliiperille pesitettyjä aseita. Rynkyille (assault rife) on nykyisin uudella mantereella kehitetty uusi nimikin, nykyaikainen urheilukivääri (Modern Sporting Rifle), koska aikaisempi nimi oli liian militantti
6,5-millisillä pitkä perinne Pohjoismaissa. Kotimaisisista valmistajista Lapua tekee hylsyjä ja viime vuodesta lähtien myös luoteja kaliiperiin. Suomalaisten tuttu Suomalaiset hankkivat ensimmäiset kokemuksensa RuotsinMausereista jo vuoden 1918 sodan aikana ja sen jälkeen talvija jatkosodissa ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen kautta. Carl Gustafsin lisäksi myös Husqvarnan tehdas aloitti laadukkaan aseen valmistamisen. 42 . Nallina on pieni kiväärin nalli. Vielä tänäkin päivänä perinteinen 6.5 x 55 mm on hyvin suosittu metsästäjien keskuudessa ja sen tiedetään käyvän kaikkeen riistan metsästykseen aina hirveen asti sopivilla patruunoilla. Ase on tarkkakäyntisen kiväärin maineessa ja edelleen suosittu metsästyskäytössä kaikissa pohjoismaissa. Remingtonin malli 783-malli uudessa suosikkiväljyydessä. Lintujahtiin käy tehdasvalmisteisista esimerkiksi sakolaisista 6,5g/100grs Speedhead FMJ. Toisen maailmansodan jälkeen metsästäjät tutustuivat laajemmin tähän yleiskäyttöön sopivaan 6,5-milliseen pyöreäluotiseen patruunaan, joka myöhemmin kehitettiin teräväkärkiseksi. 6,5-millisen luodin lähtövauhti annetaan 4,87-senttisestä hylsystä, ja patruunan kokonaismitta on 7,17 senttimetriä. Creedmoor-väljyys on villinnyt jenkkilän kiväärimarkkinat, ja se on jopa syrjäyttänyt ikiaikaisen .308-kaliiperin suosituimmuusasemastaan. Ruotsin valtion asetehtaat valmistivat kivääriä aina vuoteen 1930 asti, kaikkiaan noin 450 000 kappaletta. Ruotsin Mauser m/96kiväärin valmistus aloitettiin lisenssillä Carl Gustafsin tehtaalla. Jenkkiläisittäin erikoista on se, että anglomaailman tuumapohjaisesta järjestelmästä poiketen patruuna nimettiin eurooppalaiseen millijäjestelmään. Harva tietää, että suosittu Ruotsin-Mauser eli 6,5 mm x 55, on kehitelty jo vuonna 1896. Patruunan oli suunnitellut näille tuolloisille unionivaltioille norjalainen kapteeni Krag. Yhdysvalloissa 6,5-millinen kuitenkin keksittiin uudestaan ja patruunalle annettiin sikäläisiä ampumaperinteitä kunnioittava nimi Creedmoor. Työn laadulle ja aseen tarkkuudelle ei vetänyt vertoja yksikään muu sotilasase, jotka oli valmistettu kiireessä enemmänkin tappotyökaluiksi kuin laatukriteerejä silmällä pitäen. Aseet valmistettiin huolellisesti ja laadukkaista materiaaleista, mikä osaltaan vaikutti asetyypillä saatuihin erittäin hyviin ampumatuloksiin. Yhdysvalloissa patruunatehdas Hornady lähti kehittelemään 6,5-millistä patruunaa uudestaan, ja vuonna 2007 se tuotiin markkinoille. Ensimmäinen kaliiperille pesitetty ase oli Ruger Hawkeye, ja varsinaisen läpimurtonsa se teki vuonna 2015 samaisen tehtaan Precision Rifle –kiväärin myötä. Arvioidaan, että ”vanhoista” kaliipereista ainoastaan .223 Rem on vielä suositumpi kuin uutuus. Idean isä on veteraanikilpa-ampuja Dennis DeMille, joka lausui jo vuonna 2005 toiveensa ja näkemyksensä uudesta tarkka-ammuntapatruunasta. Patruunatyypillä on omat etunsa ja haittansa, käyttötarkoituksesta riippuen. Markkinoilla on ollut aiemmin muitakin komponentteja tarjolla, että Creedmooresta on pystynyt Suomenkin oloissa rakentelemaan millaisen patruunan tahansa, myös hirvilaillisen metsästykseen. Sotien jälkeen aseita otettiin jahtikäyttöön. Patruunan esi-isänä pidetään vuodelta 1920 olevaa 300 Savagea, jonka jälkeen Thompson/Center 30 TC. Hinta Metsästyskeskuksessa on 50 kappaleen hivakalle 79 euroa, jota voi pitää huokeana tälle kaliiperille. Mauser m/96 on valmistettu huolellisesti, korkealuokkaisista raaka-aineista. 6,5-millinen kiväärikaliiperi on suomalaisille toki tuttu, lähinnä sotavuosien RuotsinMausereista. Se valittiin jo vuonna 1895 Ruotsin ja Norjan puolustusvoimien palveluspatruunaksi. Suomalaiset snaipperit ovat ensin mainitusta syystä suosineet perinteistä 7,62 x 54R-patruunaa. Myös Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot, SOCOM, otti kaliiperin uudeksi snaipperien eli tarkka-ampujien valinnaksi. Patruunaa on Suomen peitteisessä metsämaastossa moitittu siitä, että risut ja oksat keikauttavat luodin helposti lentoradaltaan, mutta alavissa maastoissa sen on todettu pärjäävän hyvin. Kaikista sodan jälkeen tarjolla olleista ylijäämäaseista huolimatta varsinkin 1950ja 60-luvuilla ruotsalainen jalkaväen kivääri oli se, jonka hyvin moni metsästäjä itselleen halusi. Aluksi ruotsalaiset hankkivat 45 000 kiväärin erän Saksan Mauser-tehtaalta, mutta heti 1900-luvun alussa siirryttiin omaan tuotantoon. Suomalaisille tutumpi ”kuuspuolikas” on 6.5x55 SE -patruuna, joka tunnetaan myös tyyppimerkinnällä 6.5 mm Swedish Mauser
Creedmoor toki käy myös pulttilukkoisiin kivääreihin, ja moni isompi asetehdas valmistaa jo kuluttajille kaliiperille pesitettyjä malleja sarjatuotantona. Patruunan nimeksi esitettiin aluksi DeMille-nimeä sen kehittäjän mukaan, mutta veteraaniampuja kieltäytyi kohteliaisuudesta ja esitti oman näkemyksensä. Rata suljettiin jo paljon ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta nimelle jäi legendaarinen kaiku, joka nyt sai uuden elämän uuden patruunatyypin nimessä. 26”INTERCHOKE 2000,REMINGTON 870 DM 12/76 18,5” PUMPPU6-PATR. Ainakin Ruger, Sauer, Weatherby, Savage, Barrett ja muutama muu tehdas pukkaa Creedmoorpesitettyjä pyssyjä markkinoille. . Laakeisiin pitkänmatkan tarkka-ammuntoihin ”patruunauutuus” käy mainiosti, joten sille on varmasti tulevaisuudessa käyttäjäkuntansa Suomessa niin metsästäjien ja pahvinpuhkojienkin keskuudessa. 650,-SKB M605 TRAP 12/70 30” ”UUSI” 1100,. Tikka T3 Creedmoor. Ensimmäinen Creedmoorille pesitetty kivääri oli Ruger Hawkeye. KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. Glock UUTUUS! G44 22 lr pienoispistooli GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI M9X0,75 KIERREPIIPULLA5 (50507) 690,GLOCK M44 22LR PIENOISPISTOOLI, TASKUASE (39684) 595,MINIRIFLES MM; CMMG MK4T AR15 RESOLUTE 100 1490,JP ENTERPRISES JP-JP15-22LR-C 18” kompilla 18-22840 2690,CHIAPPA 22LR MFOUR RIFLE PRO 795,CHIAPPA M-FOUR 22 745,CHIAPPA M1-22 CARBINE 22LR 18” 500.082 590,GSG 15 22LR MUSTA PIENOISKIVÄÄRI 415.00.03 520,ROMAK AKEF1 .22LR 1/2-AUT PIENOISKIVÄÄRI 450,RUGER PRECISION 22LR PULTTILUKKO 650,SMITH & WESSON M&P15-22 GEN 2 SW-10208 1050,GSG AK47 .22 1X24PTR LIPAS 407.00.11 490,GSG 16 KAL 22 PIENOISKIVÄÄRI, MUSTA 416.00.01 475,GSG SCHMEISSER MP40 TT3 10 PTR LIPAS 550,GSG STG44 RDW 22 LR 25-PTR 650,CHIAPPA M4 UPPER 22 LR YLÄKERTA AR15 aseisiin 480,JP ENTERPRISES UPPER VAIHTOSARJA 22LR 1400,CMMG AR 22LR vaihtosarja 315,TAKTISTA HAULIKKOA…mm; UZKON TR100-CL13 12/76 20” piippu lipashaulikko 645,BENELLI M2 PRACT.12/76 GS MAGN. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Myös ”kotimaiset” Sako ja Tikka ovat ottaneet väljyyden tuotantolinjoilleen. 6,5-millinen Creedmoor on hivenen pienempi kuin .308 (7,62 x 54R). 350,MOSSBERG 600 AT 12/76 C 20” KÄYTETTY 240,MAGTECH / CBC M586 12/76 20” KÄYTETTY 280,WINCHESTER BLACK SHADOW M1300 12/76 22” 430,Ratahaulikoita mm; Näistä haulikoista OVH hinta/ tee tarjous! S.FAUSTI LEADER SPORTING 12/70 29,5” EVS 990,S.FAUSTI LEADER SPORTING GOLD 12/70 29,5” 1497,S FAUSTI LEADER STD 12/76 SKEET 26” 850,BROWNING BDF ULTRA XTR 12/70 76 CM TRAP 2300,MIROKU MK-10 SKEET 12/70 1700,MIROKU MK-10 TRAP 12/70 VS 1700,MIROKU MK-38 TRAP 12/70 30” KÄYT 1100,MIROKU 12/70 28” MK-10 SKEET 1300,SKB 680 KAL.12 KÄYT. Miksi juuri nimi Creedmoor. 43 Creedmoor-väljyys on villinnyt jenkkilän kiväärimarkkinat, ja se on jopa syrjäyttänyt ikiaikaisen .308-kaliiperin suosituimmuusasemastaan. Antti Kauranne KEVÄTTÄ RINNASSA... Ilmiöllä on historiallinen selityksensä. Se järjesti kansallisia mestaruuskilpailuja New Yorkin liki Creedmore Park –nimisessä puistossa. Moni on ihmetellyt, miksei uudelle patruunatyypille ole keksitty asiallisempaa nimeä, josta kävisi ilmi kaliiperi ja hylsyn pituus, vaan sille on annettu nimeksi Creedmoor. Jenkkilän kansallinen asejärjestö NRA (National Rifle Association ) on ikivanha yhteisö. Suomessakin on ollut jonkin vuoden myynnissä CM-kaliiperisia kivääreitä metsästyskäyttöön. KÄYT. LIPAS 750,EGE SILAH 12/76 SPEC.PURP OSE 18” SYNT
Yksi kehuu yhtä merkkiä, toinen toista. Suomalaisen miehen keskipituus on 178 senttiä, naisen 167. Aseen sovittaminen on siis erilaista kuin miehelle. On totta, että jos harjoittelee tarpeeksi pitkään, oikein ja jopa hartaudella, niin ampumaan oppii millaisella aseella tahansa. Miten tämä mitataan. Suomalaisen miehen paidan hihan pituus M-koossa on 84 senttiä, naisen 76. Kytisjahdissa puolen kilon painoerolla ei juuri ole merkitystä, aseen käsiteltävyydellä sen sijaan on. Jotta tuloskehitys olisi nopeampaa, on kuitenkin kannattavampaa käydä asiantuntijan pakeilla arvioittamassa, minkä mittainen kivääri tai haulikko sopisi vastaalkajalle etenkin, jos sattuu olemaan vielä keskellä kasvuikää tai on syntynyt naiseksi. Toki aseella, joka on liian pieni, lyhyt, painava tai pitkä oppii myös ampumaan, mutta nautinto se ei tule olemaan. Etenkin kivuliaat rekyylivammat poskija olkapäissä saattavat aiheuttaa paukkukammon, joka vaikuttaa koko ampumasuoritukseen ja sitä kautta myös osumien tarkkuuteen. Naisilla on yleensä myös miehiä lyhyemmät käsivarret, pienemmät kämmenet, pidempi kaula, korkeammat poskipään luut, isommat rinnat, erilainen ja heikompi lihaskoostumus. Vetopituus eli length of pull Pitkä ase on kosketuksissa viiteen eri kohtaan ampujan yläruumiissa. Kykeneekö tähtäinsilmä seuraamaan tähtäinkiskoa ja jyvää, kuinka luontevaa on aseen käsittely ja suuntaaminen. Lyhyempien pitkien aseiden, kiväärien ja haulikoiden puolesta. 44 ASEET Lyhyemmät kädet vaativat lyhyemmän aseen Onko aseen mitoitus oikea. Perän takalevy osuu olkapäähän ja hartian seutuun, poski tukin yläosaan, liipaisinkäsi aseen liipaisinsuojan kaareen, liipaisinsormi liipaisimelle ja tukikäsi etutukkiin. Wikipediasta löytyvät kuvat vetomitan (LOP) oikeaan määrittelyyn toisaalta aseesta, toisaalta liipasinsormesta kyynärvarteen. Asetta kannattaa koetella käsissä näillä otteilla ja liikutella sitä vasemmalta oikealle ja koetella, kuinka luontevasti se liikkuu. Sylimitta eli auki levitetyn kahden käden mitalla on eroa miehen ja naisen välillä noin 15 senttiä, ehkä enemmänkin. Aina tulee uusia metsästäjäsukupolvia, ja jos on ollut aikanaan massia sijoittaa niin sanottuun laatuvehkeeseen, sen saa aina kaupaksi edelleen. Miespuoliset, kasvuikäiset juniorit esittävät yleensä vastaväitteen, kun heille suosittaa lyhyempää ensiasetta täysmittaisen sijaan: ”Entäs, jos se jää sitten ylimääräiseksi, kun olen kasvanut täyteen mittaan?” Jutun kirjoittaja voi vakuuttaa kokemuksen syvällä rintaäänellä, ettei ase jää ylitse. Taianomainen lyhenne LOP (vetopituus) kertoo ihannemitat pitkälle aseelle. Oleellisempi seikka on kuitenkin aseen oikea mitoitus omalle keholle, etenkin käsivarsien ja ylävartalon mittoihin. On selvää, että nämä mittasuhteet vaikuttavat pitkän aseen, kuten haulikon tai kiväärin hallintaan ja käsittelyn sujuvuuteen. Aseen oikea mitoitus on oleellisen tärkeää omalle keholle. Yleisimmin ase kuitenkin hankitaan budjetin mukaan, eli ostetaan niin hyvä pyssy, johon sillä hetkellä on varaa. Toisaalta, monikin haluaa säilyttää ensimmäisen aseen nostalgiasyistä, tai sitten jälkipolville siirrettäväksi. Yleensä naisilla tai murrosikäisillä miespuolisilla metsästäjillä pisimmät mahdolliset, haulikon 28-tuumaiset piiput saattavat tuntua jo ongelmallisilta ja aseen liikuttaminen menee heilutteluksi, ei suuntaamiseksi. K un aloitteleva metsästäjä etsii ensimmäistä kivääriään tai vielä todennäköisemmin haulikkoaan, neuvoista ei yleensä ole pulaa
Aseen piipun vaihto on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi; kaikkiaan neljää kuusiokoloruuvia aukomalla ja sulkemalla saadaan metsästyspiippu ratapiipun sijalle, ja sitten ei kun jahtiin. Aseen kokonaispaino on 3,175 kiloa ja kokonaispituus 99 senttiä – junnumittoja kerta kaikkiaan! Ruger American Rifle Compact Asetehdas Ruger onnistuu aika ajoin luomaan todellisia menestystarinoita, ja Ruger American Rifle Compact on ollut yksi niistä. CZ 455 American Combo Alun perin tsekkiläinen Ceskaasetehdas nousi maihin Yhdysvalloissa muutama kymmenen vuotta sitten, ja brändi nousi uuteen kukoistukseen uudella mantereella. Jenkkilässä suositushinta on noin 620 taalaa. Kun kaliiperit alkavat .22ja .22-magnum -koosta ja jatkuvat ”oikeisin” metsästyskaliipereihin 223, .22-250, .243, 7mm-08 ja vieläpä yleispätevä .308, niin kiväärillä on tarjota vaihtoehto kaiken riistan metsästykseen. Kiväärin paino on vaivaiset 2,721 kiloa ja sen kokonaispituus on 96,4 senttiä, joka tekee siitä lyhimmän metsästykseen sopivan nykyaikaisen luodikon. Tehtaalla aseeseen on asennettu .22-kaliiperinen piippu, ja se sopii ampumaharjoitteluun, mutta paketissa on mukana myös .17 HMR, joka Suomessakin kelpaa jo metsästykseen. Tukki on synteettinen ja siitä on saatavilla erilaisia värivaihtoehtoja alkaen asiallisen yksivärisen tummasta päätyen riemukirjaviin maastokuvioihin, hehkeimpänä näistä ehkä Muddy Girl Camo, eli ”Mutainen tyttö –maastokuvio”. Aseen suoraselkäinen perä on turkkilaista pähkinäpuuta. Kaliipereissa on varaa valita väleiltä .243 Win, 7mm08 Rem ja .308 Win, eli aivan vakavasti pieneen kokoon toteutetusta metsästyskivääristä puhutaan. Sen voinee mainita, että kirjoittajan perheen asekaapissa tuollainen on asustellut viitisen vuotta ja että ase on ollut todella hyvä hankinta –ja sitä saa myös Suomesta useista aseliikkeistä varsin edulliseen hintaan. Mielenkiintoinen luodikkoratkaisu on CZ 455 American Combo, jossa on vaihtopiippumahdollisuus mukana. Synteettisellä tukilla varustettu ase on tarkka ja kestävä, sen kaliiperivalikoima on mittava ja kokonaispituudeltaan se on erinomaisen sopiva aloittelijan ja miksei kokeneemmankin metsästäjän luodikoksi. Suositushinta jenkeissä on alle 400 taalaa. Winchesterin SXP Compactia mainostetaan markkinoiden tulivoimaisimmaksi pumppuhaulikoksi: ”kolme laukausta puoleen sekuntiin”.. Aseessa on säädettävä liipasin ja nerokas, pyörivä patruunamakasiini. Aseesta on tarjolla myös pakettiversio, jossa on mukana tehtaalla esiasennettu 3-9*40 -kiikaritähtäin. Kuten muutkin tämän jutun aseet, CZ 455 American Combo on mitoiltaan kevyt ja lyhyempikätisille sopiva: 3,120 kiloa ja kokonaispituus vain 96,5 senttiä. Kiikaritähtäin on asennutettava jaloista lähtien asesepällä. Lyhyempiä kivääreitä löytyy tänä päivänä moneen lähtöön Savage 11 XP Youth Combon kokonaispaino on 3,175 kiloa ja kokonaispituus 99 senttiä – junnumittoja kerta kaikkiaan! Asetehdas Ruger onnistuu aika ajoin luomaan todellisia menestystarinoita, ja Ruger American Rifle Compact on ollut yksi niistä. Aseen piippu on 20 tuumaa, siinä on irroitettava viiden patruunan lipas. Kokonaispaino on 3,4 kiloa ja kokonaispituus 97.9 senttiä. Aseessa on säädettävä liipaisin ja kaksitoiminen varmistin. 45 . Aseen kaliiperivalikoima alkaa lintuja kaurisväljyisestä, mutta sitä saa myös yleiskaaliperiin väljyyksien ollessa .223, .243, 7mm-08 ja .308. Aseessa on kylmätaottu vapaasti värähtelevä 18-tuumainen piippu, jolla saa ammuttua todella pieniä kasoja radalla. Nuorisomalliksi on tarkoitettu Patriotic Youth Super Bantam. Mossberg Patriot Youth Super Bantam Toisilla asetehtailla on tuotekirjoissaan enemmän spektriä kuin toisilla, oli kysymyksessä sitten haulikko tai kivääri, ja Mossberg on yksi näitä. Savage 11 XP Youth Combo Savage-asetehdas oli ensimmäinen, joka aikanaan ryhtyi valmistamaan aseitaan sarjatuotantona myös vasenkätisille. Varsinaista luksusta käyttäjän kannalta on se, että luodikossa on Savagen säädettävä AccuTrigger-liipasin. Kuten kaikkia Savagen suosituimpia malleja, myös tätä saa vasureille tukitettuna ja lukotettuna. Tehtaan nuorille tai pienikokoisille ampujille suunniteltu on valmis paketti, sillä siihen tulee jo tehtaalla valmiiksi asennettu Nikonin 3-9x40 –kiikaritähtäin mukana. Keskihintaiset, kestävät ja tarkat aseet ovat saavuttaneet hyvän maineen, ja tehtaalla on ollut mahdollisuukai tehdä kokeiluja, jotka epävarmemmassa asemassa olisivat jääneet tekemättä
Patruunakapasiteetti on 1+5 patruunaa. Kytisjahdissa puolen kilon erolla ei juuri ole merkitystä, aseen käsiteltävyydellä sen sijaan on. Vetopituudella ja tukin mitalla on paljon tekemistä ampumisen tarkkuuden ja etenkin mukavuuden kanssa. Synteettisessä tukissa on myös asiallisempi yksivärinen vaihtoehto. Aseen perän pituutta voi säädellä peräti kahden jatkopalan avulla, eli tästä luulisi kyllä syntyvän sopivan mittainen tuliluikku jo rippikouluikäiselle. Yhdysvalloissa suositeltu vähittäismyyntihinta on 522 taalaa. Aseeseen tulee mukana kolme vaihtosupistajaa. Tässä jutussa esitellään muutama lyhyemmäksi ja/tai kevyemmäksi suunniteltu ratkaisu aloitusaseeksi. Asetta on junnumallissa saatavana 18 tuuman piipulla, joka on 8-10 tuumaa niukemmin kuin aikuisten mallissa. Lyhyempi ase on myös kevyempi kantaa, ja tästä on etua etenkin liikkuvassa jahdissa.. Vetopituus, length of pull, (LOP) on se mitta, joka muodostuu ampujan olkavarteen tuetun aseen tukin perästä liipaisinetusormeen. Remington 870 on legendaarinen pumppuhaulikko, jota on valmistettu jo 11 miljoonaa kappaletta. SXP kuuluu sarjaan edulliset pumppuhaulikot – ja on muuten myynnissä Suomessakin useassa aseliikkeessä, mutta tämän luokan haulikoista oiketen siinä on pähkinäpuinen perä synteettisen sijaan. Pienempi väljyys on rekyylinsä puolesta sopivampia aloittelijan ensihaulikoksi, ja patruunoiksi käyvät joko 70tai 76-milliset. Mossberg Patriot Youth Super Bantamissa perän jatkopaloilla saa aseen tuunattua vetopituudelleen sopivaksi. Remington 870 Express Remington 870 synteettisellä tukilla on säänkestävä pumppuhaulikko kovaan käyttöön. Kaliiperi on maltillinen 20. Laaja Remington 870 -tuoteperhe tarjoaa lukuisia eri vaihtoehtoja niin metsästäjille kuin taktisten toimintalajien harrastajille. Kuten yleensäkin Mossbergin aseissa, varmistin on tehty molempikätiseksi. Varmiston liipasinkaaren tuntumassa ja nopea ja helppo käyttää. 46 Winchester SXP Compact Winsun SXP on haluttu ase, jota saa 12ja 20-kaliiperisena. Lyhyempiä haulikoita pienemmille mitoille puhujille on toinenkin argumentti: lyhyempi ase on kevyempi kantaa, ja tästä on etua etenkin liikkuvassa jahdissa. Vakiotoimituksessa aseessa puolisuppea vaihtosupistaja. Muuntautumiskykyistä Remington 870 -haulikkoa on helppo varustella useilla tehtaan alkuperäisillä vaihtopiipuilla, tukkisarjoilla ja muilla tarvikkeilla. Kaliiperija piipun pituusaihtoehtoja on kaikkiaan viisi. 22-tuumainen lintupiippu on varustettu kahdella supistajalla. Kokonaismitta on 98 tai 1010 senttiä riippuen siitä, kumpi piippu aseessa on. Aseen lukko perustuu jo vuosikymmeniä koeteltuun ja hyväksi havaittuun Mossberg 500:aan, ja pienokaisen kokonaispaino on vain 2,49 kiloa. Pumppuhaulikoiden ehdoton suosikki ja jo ikoniksi muodostunut käsite. Jenkkilän suositushinta on karvan alle 400 taalaa, Suomessa aseen saa alle 500 eurolla. Tukin pituus ja sivutaivutus vaikuttavat niin ikään tähtäyslinjaan ja aseen asettumiseen ampuma-asentoon. n Antti Kauranne Ruger American Rifle Compact on lyhin metsästysväljyinen luodikko markkinoilla olevista malleista. 20-kaliiperista saa piipun pituuksilla 24 ja 28 tuumaa ja 12-kaliiperista 26 tai 28 tuumaa. Se on todellinen monikäyttöase, sillä toinen piippu, rihlatta 24-tuumainen, on tehty kaurisjahtiin, sillä ammutaan slugeja eli täyteisiä. Aseen tavallista sutjakkaampi pumppuliike mahdollista brändin erikoisemman sloganin juuri tämän aseen kohdalla: ”Voit ampua kolme patruunaa puolessa sekunnissa”. Pyörivä sylinterimakasiini vetää sisäänsä jopa yhdeksän paukkua, kaliiperista toki riippuen. Aseen paino pyörii kolmen kilon hujakoilla ja kokonaismitta pisimmillään, 28-tuumaisella piipulla 121 senttiä, 24-tuumaisella 10 senttiä vähemmän. Mossberg 500 Super Bantam Deer/Field Combo Amerikkalainen Mossberg on valmistanut mielenkiintoisen haulikon, joka on väljyydeltään 20-kaliiperinen ja vaihtopiippuinen. Miksi tällä on merkitystä. piipuilla. Tosiasia on kuitenkin se, että mitä pidempi on aseen piippu, sen tarkemmin se ampuu – mutta yhtä lailla tosiasiaksi jää, että jos aseen tuki on käsivarren ja hartiaseudun mittoihin liian lyhyt tai pitkä, ei tarkasta ampumisesta tule juuri mitään. Siksi, että jos aseen tukki on liian korkea, menevät laukaukset yli ja vastaavasti matala tukki vie ali. Aseen tukki on ampujalle oikean mittainen, kun aseen perä on kyynärtaipeessa, ja liipasinsormi aseen liipasinkaarella ranne suorana. Tehdas on myös tunnistanut asiakaskuntapotentiaalissaan sen ikuisten pikkupoikien joukon, joita myös joskus ikävästi liipasinhulluiksi haukutaan. Aseen paino on 3,4 kiloa ja kokonaispituus 97.9 senttiä. Mitoiltaan haulipyssy on pienikasvuisellekin sopiva, ja pumppumekanismi pienentää myös rekyyliä, joten vekotin on mukava käyttää
n Lyijyhaulien käytön kosteikoilla kieltävä ehdotus ei edennyt asiaa valmistelevan Reach-komitean kokouksessa. Kettua, tarhattua naalia, mäyrää, saukkoa, metsäjänistä, rusakkoa, metsoa, teertä ja hanhea saa ampua vain aseella, jonka patruunan luodin paino on vähintään 2,5 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 200 joulea tai jonka patruunan luodin osumaenergia on luodin painosta riippumatta piipun suusta mitattuna vähintään 300 joulea. 1. n. Suomessa vaativa ampumaratojen ympäristölupaprosessi varmistaa, että ampumaratojen ympäristövaikutukset ovat hallittavissa. Euroopan unionissa on valmisteilla myös toinen, laajempi lyijyyn liittyvä kielto, joka kieltäisi lyijyn kokonaan sekä hauleissa että luodeissa. M etsästysasetukseen tehdyt muutokset mahdollistavat metsästyksessä kevyempien, mutta tehokkaiden lyijyttömien metsästysluotien käytön. Esitetyn Ramsar-määritelmän ja suojavyöhykkeiden käyttäminen merkitsisi lähes täydellistä lyijyhaulien käytön kieltoa myös metsäisillä alueilla. Ramsarmääritelmä käsittää vesialueiden lisäksi muun muassa turvepohjaiset maat. Lyijyhaulien käyttörajoituksesta ei äänestetty E U:n REACH-komiteassa ei päästy helmikuun alussa äänestämään lyijyhaulien kosteikkokäyttöä koskevasta rajoitusehdotuksesta, sillä nykyehdotuksen taakse ei saatu määräenemmistöä EU:n jäsenmaista. Suomen kannalta nykyisen rajoitusehdotuksen tekee ongelmalliseksi EU:n käyttämä kosteikkomääritelmä. Metsäkaurista, itämerennorppaa, hallia, kirjohyljettä, sutta, ilvestä, ahmaa, euroopanmajavaa, kanadanmajavaa ja muflonia saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea, tai b) lyijyttömän luodin paino on 2,9 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 800 joulea. 2. 3. Kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen. Valkohäntäpeuraa, saksanhirveä, metsäpeuraa, kuusipeuraa ja japaninpeuraa saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 6 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 000 joulea, b) luodin paino on 8 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea, tai c) lyijyttömän luodin paino on 5,1 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 700 joulea. Hirveä, villisikaa ja karhua saa ampua vain aseella, jonka patruunan: a) luodin paino on vähintään 9 grammaa ja osumaenergia 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea, b) luodin paino on 10 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 2 000 joulea, tai c) lyijyttömän luodin paino on 7,5 grammaa tai enemmän ja osumaenergia a kohdassa tarkoitetulla tavalla mitattuna vähintään 1 900 joulea. Sallittujen luotien valikoima laajenee, joten metsästäjät voivat halutessaan siirtyä käyttämään esimerkiksi kupariluoteja. – Metsästäjäliitto pitää asetusmuutosta hyvänä, sillä se mahdollistaa metsästäjälle suuremman vapauden valita myös iskuenergialtaan marginaalisissa kaliipereissa sen, käyttääkö lyijytöntä vai lyijyllistä luotia, toteaa Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen. 4. maaliskuuta. Ministeriön tiedotteen mukaan muutoksen taustalla on huoli metsästäjien ja muiden riistanlihaa nauttivien ihmisten terveydestä, sillä lyijy on myrkyllinen raskasmetalli ja lyijyluodeista jää riistanlihaan lyijyjäämiä. Asetukseen on lisätty lyijyttömiä luoteja koskevat painoja osumaenergiavaatimukset. Komissio pitää kuitenkin rajoitusta edelleen tärkeänä asiana, joten ehdotus aiotaan tuoda hiukan muokattuna huhtikuussa uudelleen komitean käsiteltäväksi. Muutokset tulivat voimaan 1. Suomen Metsästäjäliiton mielestä lyijyhaulien käytön rajoitus tulisi sitoa näkyvään veteen niille alueille, jotka ovat todellisia vesilintujen elinympäristöjä. Tehdyt muutokset Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti metsästysasetusta on muutettu seuraavasti: 16 a § Luotiasetta koskevat yleiset vaatimukset Riistaeläimen ampumiseen käytettävän rihlatun luotiaseen luodin osumaenergian on piipun suusta mitattuna oltava vähintään 100 joulea. 47 ASEET Metsästäjäliitto pitää muutosta hyvänä Lyijyttömien metsästysluotien tehoja painorajat muuttuvat Valtioneuvosto on muuttanut metsästysasetusta. Rajoituksen tavoitteena on estää lyijyn joutuminen vesilintujen elimistöön. Lyijyä sisältävien luotien osalta uusi asetus ei tuo muutoksia. Lisäksi ampumaradat tulee jättää rajoituksen ulkopuolelle. Muutokset tulevat tämänhetkisen tiedon mukaan koskemaan suojavyöhykkeiden kokoa ja siirtymäajan pidentämistä. Kohdissa 3 ja 4 mainittujen eläinten ampumiseen on käytettävä laajenevaa luotia
I tselataus on harrastus harrastuksen sisällä. Olkkosen mukaan oikein itseladattu patruuna on aina laadukkaampi ja tarkempi kuin tehdasladattu ja sinänsä aivan hyvä patruuna. Kaiken lisäksi se on siitä harvinainen harrastus, että siinä syntyy aivan todellista säästöä ampujalle, kertoo Raimo Olkkonen haapajärveläisestä Metsästäjän erikoisliike Raimo Olkkonen Oy:stä. 48 ASEET Itselataamisella aseen käyntiin sopiva patruuna Tarkka ja tasalaatuinen Patruunoiden itselataaminen vaatii tarkkuutta, mutta oikein tehtynä ja reseptejä noudattaen se on turvallista ja varsin helppoa. – Jokaisella aseella on sille tunnusomainen käyntinsä. Aseen käynnin kannalta siihen voi soveltua vain tietyllä. Itseladattu patruuna on kuitenkin oman käden tuote. – Tehdaspatruuna on aina teollista massatuotantoa, joita syntyy kuin puimurista jyviä. Itselataaja ostaa kerralla riittävästi hyväksi havaitsemiaan komponentteja ja sen jälkeen hänellä on tasalaatuisia patruunoita pitkäksi aikaa. Tehtaat ostavat suuret määrät komponentteja, joiden laatu voi vaihdella. Joidenkin aseiden kohdalla maksimaalisen käynnin löytäminen voi olla hyvinkin hankalaa. Yksi itselatauksen viehätys on juuri onnistumisen tunne, kun omalle aseelle täydellinen patruuna on löytynyt. Jokaiselle aseelle löytyy yleensä oikea lataus. Tehdaspatruuna ei välttämättä ole vuodesta toiseen sama, vaikka paketissa olisivat samat tiedot. Kahdella samanmerkkisellä ja -mallisellakin aseella voi olla toisistaan aivan poikkeava käynti, jolloin yksi patruuna toimii toisessa aseessa paremmin kuin toisessa
Oikean käynnin löytäminen on kiinni yksilöllisestä latauksesta, jossa esimerkiksi ruudin palonopeudella voi olla suhteessa aika isokin merkitys. Olkkonen on itse harrastanut kasa-ammuntaa, jossa aseen käyntivaatimus on eri luokkaa kuin esimerkiksi hirviaseessa. – Jos aseen käynti ei ole aivan ihanneluokkaa, ei viittä kutia ammuta millään liki samaan reikään. Latausvälineistö maksaa 700-800 euroa. Joskus tuntuu, ettei sen neuvon kysyminen ole suomalaiselle se helpoin asia. Välineistö kestää satoja tuhansia latauksia, joten se on käytännössä tavalliselle metsästäjälle kertahankinta. Heille riittää, jos ase käy riittävän hyvin esimerkiksi hirvitai karhumerkin suorittamiseen.. Jollei aseessa ole vikaa, oikea lataus löytyy yleensä aina, mutta löytäminen saattaa teetättää töitä. tavalla ladattu patruuna, kun taas toisen aseen käynti voi olla hyvä monellakin eri patruunalla. Nallitus sujuu nopeasti kokeneelta lataajalta. Aseen käynti ja tarkkuus ovat jossakin määrin suhteellisia käsitteitä. Pitkän matkan ammunnassa hyvä käynti on ehdoton edellytys onnistuneisiin suorituksiin. – Uskon, että kaikki alan ammattilaiset opastavat mielellään, jos harrastaja vain kysyy neuvoja. 49 . Toisaalta kaikki metsästäjät eivät välttämättä tavoittelekaan äärimmäistä tarkkuutta. Linnustuskäytössä oikein ladatulla ja testatulla aseja patruunayhdistelmällä voi pudottaa teeren jopa 300 metrin päästä
Progressiivista puristinta käytettäessä jokaisen työvaiheen tarkkailu on hankalampaa ja asetusten muuttaminen toiseen kaliperiin vaati enemmän aikaa. Tästäkin on kokemusta. Pahimmillaan lataajakin voi saada vammoja. – Tässä kaikessa on pohjimmiltaan kyse turvallisuudesta. Mitään mutu-tuntumaa ei pidä harrastaa, vaan reseptiä on noudatettava pilkulleen. Olkkonen ei ole innostunut progressiivisista puristimista. 50 – Tärkeintä on, että lataaja pysyy aina tarkassa ja oikeassa reseptissä latauksen suhteen. – Kyse on kaiketi elintason noususta tai nykyisestä kiireisestä elämänrytmistä. Hinta puolittuu, jos lataaja on valmis tekemään hieman enemmän käsityötä. – Kotimaiset hylsyt kestävät 5-10 uudelleenlatausta, mutta markkinoilla on myös hylsyjä, joita ei ole tarkoitettu lainkaan jälleenlataukseen. Lataukseen pitää laittaa juuri sitä laatua kuin resepti kehottaa, vaikka toinen laatu näyttäisi hyvinkin samalta. Kenties tuhansia laukauksia vuodessa ampuvalle harrastajalle patruunakuluista kertyy merkittäviä kustannuksia. Reseptiikassa pitäydyttävä Lataaminen ei ole teknisesti vaikeaa. – Metsästäjäliiton lajien kilpailijoiden määrä on viimeisen 10-20 vuoden aikana hiljalleen laskenut, mikä näkyy myös patruunoiden itselatauksessa. Haulikon patruunan itselataaja tarvitsee hauleja, ruutia, nalleja, välitulppia, haulikuppeja ja hylsyn. n Juhani Karvonen. – Ne toimivat hyvin esimerkiksi pistoolin patruunoiden latauksessa sekä silloin, kun ladattavia patruunoita on erittäin runsaasti tai ladataan vain yhtä patruunatyyppiä. Itse latausvälineistö maksaa 700-800 euroa. Lataajan kannattaa käyttää vain omasta aseesta peräisin olevia hylsyjä. Kun lataajalla on juttuseuraa, hänen tarkkaavaisuutensa herpaantuu. Ruudin annostelu on tehtävä ohjeen mukaisella tarkkuudella. – Itselataamalla ratapatruunan hinnaksi tulee 50-55 senttiä. – Tärkeintä on, että lataaja pysyy aina tarkassa ja oikeassa reseptissä latauksen suhteen. Mitään mutu-tuntumaa ei pidä harrastaa, vaan reseptiä on noudatettava pilkulleen. Säästöä syntyy itselataajan käyttäessä saman hylsyn moneen kertaan. Olen vuosikymmenten aikana nähnyt ja kuullut lukuisia tilanteita, jossa huolimaton lataus on aiheuttanut vaaratilanteita tai rikkonut aseen. Itselatausinto menee iän mukaan Patruunoiden itselatausinto on suuressa kuvassa hiipumassa. Aseiden patruunapesät eroavat toisistaan ja väärä hylsy voi jopa räjäyttää aseen. Täytyy muistaa, että kaverin neuvojen mukainen patruuna saattaa toimia hänen aseessaan, muttei välttämättä lataajan aseessa. Ruutia tarvitaan 2-3 grammaa, jolloin ruudin hinnaksi tulee parikymmentä senttiä. Vanhan polven ampujat ovat Olkkosen mukaan innokkaampia lataajia, mutta nuoremmat tuntuvat suosivan usein tehdasvalmisteisia patruunoita. Luoti maksaa 24 senttiä ja nalli seitsemän senttiä. Joskus tuntuu, ettei sen neuvon kysyminen ole suomalaiselle se helpoin asia. – Uskon, että kaikki alan ammattilaiset opastavat mielellään, jos harrastaja vain kysyy neuvoja. Ratapatruunat maksavat pyöreästi noin euron kappaleelta. – Itselataamalla vastaavan patruunan hinta on noin puolet edullisempi. Ruudin osuus kustannuksista on suurin, joten hinta laskee sen mukaan mitä vähemmän ruutia lataus vaatii. Vielä 1990-luvulla Metsästäjäliiton kisoissa yleisessä sarjassa oli satoja ampujia, minkä takia SM-kisoihin tarvittiin karsinnatkin. Lisäksi itselatausta suosivat erikoispatruunoita käyttävät ja pitkien matkojen ammuntaa harrastavat. Suomen Metsästäjäliiton lajien harrastajat ovat perinteisesti olleet innokkaimpia itselataajia. Ruudin oikean määrän lisäksi erittäin tärkeää on sen oikea laatu. Kavereiden tai naapurin neuvoja ei aina kannata noudattaa. Itseladattu puolet edullisempi Itseladatun patruunan ja tehdasladatun patruuna hintaero voi olla merkittävä etenkin suurriistalle tarkoitetuissa erikoispatruunoissa. – Joka tapauksessa välineistö kestää satoja tuhansia latauksia, joten se on käytännössä tavalliselle metsästäjälle kertahankinta. Lataustaulukoista löytyy kullekin kaliiperille ja luodille minimija maksimiarvot joiden sisällä latausta voi kehittää. Esimerkiksi useat kokokupariluodilla ladatut patruunat voivat maksaa noin kolme euroa kappaleelta. Hylsy on tehdasvalmisteisen patruunan kallein osa. Lataajalle on kolme kieltoa Tupakka, alkoholi ja juttukaveri ovat kiellettyjä lataamisen aikana. Epävarman harrastajan kannattaa kuitenkin kysyä aina neuvoa ammatilaisilta. – Radalta ei kannata kerätä irtohylsyjä, vaikka ne vaikuttaisivat sopivilta omaan aseeseen. Nyt suurimmat sarjat ovat 50-70-vuotiaiden sarjat, mutta nuorten sarjoissa on ehkä joitakin kymmeniä ampujia. SML:n lajien harrastajat ampuvat ja harjoittelevat suhteellisen paljon, minkä takia heidän on edullista ladata itse patruunansa. Jotkut erikoispatruunat maksavat jopa 6-7 euroa kappaleelta. Itselataamisessa ei ole riskejä, kun lataaja noudattaa muutamia yksinkertaisia ohjeita
Lukuisia vastaavia myrkytystapauksia esiintyi 1600ja 1700-luvuilla eri puolilla Eurooppaa. Ruotsissa torajyvä aiheutti ongelmia 1740-luvulta ja Suomessa 1840-luvulta lähtien. n Erja Pekkala Torajyvämyrkytys heikentää ääreisverenkiertoa, jolloin taudin eteneminen näkyy ensimmäisenä eläimen ääriosissa. Internetin kansallisen vieraslajiportaalin mukaan torajyvän aiheuttamat oireet ihmisissä on kuvattu tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 591 Ranskassa. Joillakin yksilöillä myös korvat ovat typistyneet. Vakavasti sairastuneet hirvet ja peurat ovat raajarikkoja. Ruokavirastosta kerrotaan, että ilmoituksia hirvieläinten torajyvämyrkytyksistä tulee vuosittain muutamia. Kuva: Ruokavirasto. Yleensä tapaukset ilmenevät syksyllä hirvijahdin aikaan. Viljakasveista torajyvää on eniten esiintynyt rukiissa ja sitä kautta se on aiheuttanut myös ihmisille ongelmia. Näytteitä toivotaan Torajyvä luokitellaan vieraslajiksi. Meille tietoon tulleet tapaukset ovat enimmäkseen Etelä-Suomesta, kertoo erikoistutkija Marja Isomursu Ruokaviraston villija vesieläinpatologian jaostosta. On epäilty, että vanhemmat eläimet ovat altistuneet torajyvälle nuorempana, mutta eivät ole sairastuneet vakavasti ja kehittäneet näin sietokykyä myrkkyä vastaan. – Jos tällaisen hirven tai peuran metsästä löytää, olisi hyvä, että siitä toimitetaan meille näyte, jonka avulla voimme arvioida torajyvämyrkytyksen mahdollisuutta, ja saamme siten lisää tietoa taudin levinneisyydestä, Isomursu sanoo. Torajyvää esiintyy sekä luonnonvaraisissa heinäkasveissa että viljakasveissa. 51 Myrkytykseen sairastuneita hirviä ja peuroja löydetty Etelä-Suomesta Torajyvä runtelee sorkat ja korvat Vieraslajiksi luokiteltu torajyvä iskee hirviin ja peuroihin. Kuva: Ruokavirasto Päijät-Hämeestä pohjoisKärkölän alueelta löytyi hirvenmetsästyksen yhteydessä hirvi, jonka kaksi jalkaa paljasti sen sairastuneen torajyvämyrkytykseen. Ilmeisesti se voisi olla, mutta yleensä eläin on liikuntakyvyn heikkenemisen vuoksi hyvin huonossa kunnossa. Lihakset ovat kuihtuneet ja surkastuneet, eikä liha näytä mitenkään syömäkelpoiselta. Sairastuneet eläimet ovat yleensä nuoria. – Sitä, onko liha ihmisravinnoksi kelpaavaa, on tutkittu vasta vähän. Valkohäntäpeuran vasan korvat ovat typistyneet torajyvämyrkytyksen seurauksena. Ruokavirastosta toivotaankin, että epäilyttävistä tapauksista tulisi heille ilmoitus näytteinä tai kuvina. Mikäli ne ovat ylipäätään säilyneet hengissä, on niiden yleiskunto usein hyvin heikko. Torajyvän aiheuttamiin tauteihin kuoli Saksassa vuonna 994 noin 40 000 ihmistä ja vuonna 1129 kuolleita oli 14 000. Vaikutuksen jatkuessa ääreisosiin muodostuu kuolioita ja pahimmassa tapauksessa osa putoaa irti, Isomursu kuvaa torajyvämyrkytyksen etenemistä. Tällöin tautiin kuoli vuosittain noin tuhat ihmistä. – Vaikutuksen jatkuessa ääreisosiin muodostuu kuolioita ja pahimmassa tapauksessa osa putoaa irti. Kuva: Teemu Ropilo Kuolion edetessä sorkka tummuu, karva irtoaa ja lopulta sorkasta putoaa sarveisosa tai jalan alaosa kokonaan. Tämän hirvillä ja valkohäntäkauriilla esiintyvän vaikean vammautumisen syyksi epäillään torajyvämyrkytystä. – Torajyvä on heinäkasviin muodostuva Claviceps purpurea -sienen aiheuttama tummanruskea kasvain, rihmastopahka. Pahimmat torajyväepidemiat Suomessa olivat vuodet 1840–1842 sekä 1862–1864. E tenkin Etelä-Suomen metsistä löytyy ajoittain hirvieläimiä, joiden yksi tai useampi sorkka on mennyt kuolioon, sarveissorkka on irronnut ja osalla jalan alaosa on kokonaan pudonnut pois. – Torajyvät sisältävät torajyväalkaloideja, jotka supistavat ääreisverisuonia ja näin kudoksiin ei pääse happea. Eläinlääkäri tutki lihan ja määräsi sen hävitettäväksi
Anglo-mittojen tuumapohjaisuus ja sen jakaminen törmäsi jossain vaiheessa eurooppalaiseen metripohja-standardiin ja tästä syntyi ongelma. Y leisimmin ampuma-aseeseen kiinnitettävä lisälaite on optiikka, kiikaritähtäin. Weaver peräisin 70-luvulta Weaver-kiskon lisälaitteiden. Picatinny syntyi 80-luvun alussa Picatinny-lisälaitekisko syntyi 1980-luvun alkuvuosina, kun A.R.M.S.-yhtiö ja sen asesuunWeaverja Picatinny-kiskojen toisiinsa sovittavia adaptereita on kehitetty useita, ja asetehtaatkin saattavat sujauttaa aseen myyntipakettiin, jos aseen kiskotus on tehty jommallekummalle. Kuvassa Tikan TX3 Picatinny-kiinnityksellä varustetulla kiikarilla. 1970-luvulla kehitettyä Weaver-kiskoa vanhempi ratkaisu, lähinnä kiikaritähtäimen ymppäämiseen aseeseen, oli niin sanottu dovetail (kyyhkynpyrstö) – tai tip off –kisko, joka valettiin monasti jopa tarkkuuskiväärin yläosaan kiinteänä. kiinnitykseen kehitti jenkkiläisen aseoptiikkafirman suunnittelija ja johtaja William Weaver, joka perusti tehtaansa jo vuonna 1930. Kiikarin erilaisia kiinnitysrenkaita ja niiden jalustoja on kokonainen leegio. Myös erilaisia koropalikoita on tarjolla. Mutta jos sen sijaan haikailee vielä optiikan lisäksi muutakin härpäkettä pyssyn nokalle, alkaa olla siinä tilanteessa, että aseeseen on hoideltava lisävarustekisko. Weaver-kiskojen muunnelmia on lukuisia, ja kiinnityskohoumien ja urien väli ei niissä aina ole likikään symmetrinen. 52 ASEET Lisälaitteiden kiinnitysratkaisut alkavat yhdenmukaistua Toimivat lisävarustekiskot Weaver-kiskon päällä olevat kiinnitystä parantavat kohoumat ovat 3,8 millimetrin välein, kun Picatinny-kiskossa välitys on viisi millimetriä. Nykyisin firma tuntee nimen Weaver Optics, ja se tekee yhteistyötä useiden asetehtaiden kanssa niin sanottuna tehdasvarustelijana. Kaksi yleisintä ovat Weaver ja Picatinny. Hänen ajatuksenaan oli luoda standardi, joka helpottaisi aseharrastajien niin rakastamien ja tarpeellistenkin lisävarusteiden kiinnittämiseen aseisiin
Weaver-kiskon pitkä dynastia ja Picatinnyn nopea vallankumous ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kiinnitysadaptereita puolin ja toisin, suuntaan ja toiseen ovat asepajat täynnä. Vanhin tunnettu ”kiskoratkaisu”, kiikarinjalkoja lukuun ottamatta, lienee kyyhkynpyrstö (dovetail), joka ammoisina aikoina valettiin jopa kiväärien piippuihin tehtaalla. Tämän lisäksi tarvikeja lisävarustemarkkinaa hämmentävät lukuisat asetehtaat, jotka jo tuotantolinjoilla varustelevat aseensa jommallakummalla kiinnitysratkaisulla. Itäisen suurvallan jäämistöä liikkuu vuosia vielä markkinoilla, ja niiden lisälaiteratkaisu on harvinaisen yksinkertainen ja yhdenmukainen länsimaissa se tuntee nimen Warsaw Pact eli Varsovan liitto. Picatinny-kiskossa välitys on viisi millimetriä. Vain toisin päin yhteen sopiva Weaver-kiskon päällä olevat kiinnitystä parantavat kohoumat ovat 3,8 millimetrin välein. n Antti Kauranne. Lännen lisävarustemarkkinat ovat menossa uusiksi, koska uusia kiinnitysratkaisuja syntyy koko ajan. Mutta ei hätää, adaptereita valmistavat nekin. Siten Picatinnyja Weaver-kiskoille sopivat lisälaitteet eivät ole täysin keskenään yhteensopivia. Weaver-kisko on vanhin standardikehitelmä. Picatinny-kisko on standardisoitu vasta 1995 jenkkiarmeijan aseisiin, vaikka kehitystyö alkoi jo 1980-luvun alussa. 53 Picatinny-lisälaitekisko syntyi 1980-luvun alkuvuosina, kun A.R.M.S.-yhtiö ja sen asesuunnittelija Otto Repa alkoi modata ikiaikaista Weaver-kiskoa. Niistäkin on erilaisia versioita, ja kaikissa malleissa eivät kohoumat ja uritukset kulje tasavälein. Yleispätevänä sääntönä voidaan sanoa, että Picatinny-kiskotetut laitteet eivät ole mahdollisia kiinnittää Weaver-pohjaan, mutta Weaverit saa sentään kiinnitettyä Picatinnyyn. Toki varauksia sitten on; Weaver-kiskolle sopiva laite voidaan kiinnittää tukevasti Picatinny-kiskoon vain, jos kiinnitettävän laitteen alapinta on tasainen ja kiinnitys voidaan tehdä esimerkiksi ruuveilla. nittelija Otto Repa alkoi modata ikiaikaista Weaver-kiskoa. Jenkkiarmeija halusi sen aikaisille sarjatuliaseilleen yhdenmukaisen kiinnityskiskojärjestelmän, ja Repan muunnelmat vanhemmasta Weaver-kiskosta kelpasivat tuotekehityksen pohjaksi. Kehitystyön hoiti Picatinny Arsenal –niminen asetehdas Yhdysvaltain New Jerseyssä, ja vuonna 1995 kisko hyväksyttiin armeijan aseiden viralliseksi kiinnitysjalustaksi. Jos nyt aseensa modaajalla olisi kiikarissa sopiva lisälaite, mutta ”väärällä” kiinnityksellä aseen aikaisempiin varusteluihin, ei ole syytä huoleen. Lännen lisävarustemarkkinat ovat menossa myös koko ajan uusiksi, koska uusia kiinnitysratkaisuja syntyy koko ajan: M-LOK ja KeyMod
Kun kirjoitan ”vakavasti otettavan näköisen”, en todellakaan tarkoita sitä kolmenkympin kiinalaista . 54 ASEET Kaikki ampumaharjoittelu kannattaa Ilmaja CO2-aseissa laatu ratkaisee oppimisen tahdin Ilma-aseillakin selviää, kuumottaako ammunta harrastuksena: osumien aiheuttama riemu ja hutien turhaumat eletään yhtä voimakkaasti kuin ruutiaseillakin. Istumaan ja taulu riittävän lähelle Ilma-aseilla ammutaan sisäampumaradoilla yleisimmin kymmeneen metriin. Kivääri sylkee 4.5mm metallisia kuulia. Kun katselee liikkeiden tarjontaa, tekee nopeasti muutamia havaintoja ja niistä johtopäätöksiä. Niistä on omaa kokemusta vuosikymmenen varrelta varmaan tusinan erilaisen verran ja tarkkuus oli aina hiukan sitä ja tätä. Aloittelijat ja lapset ampuvat aluksi istuen ja käyttävät apuna asetta kannattelevaa tukea. Oman kokemuksen mukaan täviä, samoin paineilmalla tai ponnekaasulla tai jopa akuilla tai muuten varastoidulla sähköllä toimiva aseita. Nykyisin on tosin tarjolle tullut myös ilmakiväärejä, joissa on useamman perättäisen laukauksen mahdollisuus ilman latausliikettä. Ilmaja painekaasuaseita on markkina turvoksissa. Kuulat ladataan yksi jokaista (10 kpl) hylsyä kohden ja ladataan aseen kyljestä sisään ”lippaaseen” samalla tavalla kuin oikeassakin aseessa. Kun kuitenkin ammunnassa yksi palkitseva elämys on osumien saaminen tauluun ja varsinkin sen keskiosaan yhä kasvavissa määrin on oleellinen tekijä, on aseen tarkkuudella merkitystä. Samoin kuin iltatähdelle hankkimastani viidenkympin muovisesta BBasepaketista, jossa jo se, että skode tuli pyssyn piipusta ulos, oli ihmeen veroinen sattumus. Muovisia BB-kuulia ampuvia pistooleita saa kolmeen kymppiin – toki kalliimpiakin on mutta vakavasti otettavan näköisiä 4,5-millisiä lyijymöttiäisiä sinkoavia ei juurikaan alle satasen. K aikessa ampumaharjoittelussa ja koko lajin opettelussa aseen käsittely, tähtäyksen suorittaminen, oikea liipaisutekniikka ja joko jälkipito tai swingi ovat perustekniikoita, jonka oppii millä tahansa aseella. Normaali ampuma-asento on seisten. Jos unohdetaan harrastuksen halpuus ja keskitytään vaivattomuuteen, on helpointa kääntää katseensa CO2-toimisten ilmapistoolien ja –revolverien suuntaan. Lähtönopeus: 209 m/s Hinta: 289 euroa (ProAirsoft) Umarex Winchester M1894 ilmakivääri 4.5mm ilma-aseen käsin virittäminen on aina sellainen operaatio, että se vie osan huomiosta ja energiasta, jolloin aseen käsittely, nostaminen tähtäysasentoon ja oikeaaikainen, puristamalla suoritettu liipaisu jää hiukan vähemmälle osalle – tai ainakin katkonaiseksi suoritukseksi. Löytyy perinteisiä taittopiippuisia tai muuten mekaanisesti viritetIlmakivääreihin nähden ilmapistoolit ovat useimmiten selvästi heikompia sekä tehossa että tarkkuudessa, mutta toisaalta myös lähes rekyylittömiä. CO2-kapseleilla toimiva Umarex Winchester M1894 -ilmakivääri toimii aivan kuten esikuvansa realistisella latausliikkeellä sekä hylsyjen ulosheitolla. Tarkkuus yhdistetään usein laatuun, joka sekin on perusvaatimus – myös ilma-aseissa. Latausliike on kevyt, koska ase toimii hiilidioksidin voimalla. Saattaisiko tässä nähdä syytä ja seurausta. Harjoittelu on hyvä aloittaa istuma-asennosta kiinteää ampumatukea käyttäen, jolloin aloittelijan on helppo keskittyä perusasioiden eli aseen käsittelyn, tähtäyksen ja oikean liipaisun opettelemiseen.. Ammuksia ja kaliipereita on useita aina perinteisestä 4,5-millisestä lyijyläisestä BB-muovitai teräskuuliin. marketti-ilmapistoolia
Umarex Ruger 10/22 on ilmakiväärireplika Rugerin legendaarisesta 10/22 pienoiskivääristä. Ase on valmistettu Umarexin toimesta Rugerin lisenssillä, joten aseesta löytyy kaikki esikuvan logot ja merkinnät aina pienimpiä yksityiskohtia myöden. Synteettinen tukki on muokattavissa omaan käyttöön sopivaksi vaihdettavilla pistoolikahvoilla, poskipakoilla, perän jatkopaloilla, lisäksi aseessa on myös säädettävä liipaisin. 55 . XM1 S4 on modernin linjakas, äänenvaimentimella ja kiikaritähtäimeillä varustettu PCP-paineilmakivääriuutuus Stoegerilta. . Gamo Replay-10 -ilmakiväärissä on lipasjärjestelmä, joten ampuessa ei tarvitse syöttää jokaista luotia käsin piippuun virittäessä asetta. Lähtönopeus: PBA luodilla 286 m/s ja lyijyluodilla 220 m/s. Kaliiperi: 4,5 mm Toimintatapa: Paineilma (PCP) Lähtönopeus: 320 m/s Hinta: 399 euroa (Ase ja Erä) Stoeger XM1 S4 Combo 4,5 mm 4x32 . Tästä hyvänä erimerkkinä toimii ilmakivääriversion rullalipas, jota ei paikoillaan ollessa erota aidon aseen lippaasta. Ulkoisesti Umarexin ilmakivääri-Rugeria on vaikea erottaa aidosta 10/22-pienoiskivääristä. Ase on varustettu 4X32 WR -kiikaritähtäimellä ja runsailla GAMO-ominaisuuksilla. Kaliiperi: 4,5mm ilma-aseluodit Toimintatapa: Co2 (kaksi 12 g kapselia) Lähtönopeus: 200 m/s Hinta: 239 euroa (Aseja Erä) Umarex Ruger 10/22 4.5mm CO2. Gamo Replay-10 muuttaa käsityksen taittopiippuisella ilmakiväärillä ampumisesta. XM1 S4 kiväärin peukaloreikäinen tukki on italialaisen muotoilun tulosta ja sen suunnittelussa on painotettu erityisesti ergonomiaa ja käyttömukavuutta. Aseen mukana tulee kaksi lipasta, eli voi ampua 20 nopeaa laukausta koskematta luoteihin. Hinta: 244,30 euroa (Motonet) Gamo Replay-10
Lähtönopeus; 210 m/s, Hinta: 199 euroa (XXL) Winchester Model M14 Melko lahjomaton tapa testata aseen laadukkuutta on kiinnittää se tukevasti pehmustetun ja paikalleen ankkuroidun ruuvipuristimen leukoihin ja ampua vaikka lippaallinen yhteen ja samaan kohtaan. Perinteiset merkit ovat melkein aina varmoja, joskin kalliimpia valintoja, kuten esimerkiksi Crosman, Gamo, Umarex, Walther, Diana ja Hatsan. Tilapäisen, mutta turvallisen ampumaradan ilmaaseelle voi helposti järjestää takapihalle, autotalliin tai vaikka liikuntahalliin. Voimalähteenä on kaksi 12 gramman CO2-patruunaa. Näilläkin selviää, kuumottaako ammunta harrastuksena: osumien aiheuttama riemu ja hutien turhaumat eletään yhtä voimakkaasti kuin ruutiaseillakin. Ilma-aseilla ammutaan sisäampumaradoilla. Jos liipaisu onnistutaan tekemään niin, ettei ase heilu, niin sitten onkin hyvä tarkata osumakuviota kymmenen metrin päähän asetetusta taulusta. Iän myötä ja kun perustekniikka on opittu, noustaan pystyasentoon. Ilma-aseet ja niillä harrastaminen on varsin edullista muihin ammuntalajeihin verrattuna. Winchester Model M14 on puoliautomaattinen ilmakivääri, uusi versio entisestä M14-mallista. Ampuu hauleja ja BB-kuulia. Turvallisuusohjeiden opettelun jälkeen voidaan siirtyä suoraan ammuntaan. 8+8-luodin lipas. 56 . Kuten ruutiaseissakin, myös ilmaaseissa tehtaan ikä ja perinteet painavat onnistuneessa suunnittelussa. Harrastusta on siis helppoa jatkaa vuodenajoista tai keleistä riippumatta muuta ympäristöä tarpeettomasti häiritsemättä. Pystyasennosta ammutaan pöydän takaa omalta ampuma-paikalta. Ilmapistooli tarjoaa siis ammunnan iloa parhaimmillaan. Usein ne näkyvät myös hintalapussa, mutta se lienee väistämätön paha. Itse ampumasuoritusta ja sen oikeaoppisuutta ei lähdetä tässä jutussa selostamaan, vaan vuoden myöhemmissä numeroissa tartutaan aiheeseen tiiviimmin. Antti Kauranne. Mikä on laadukas ilma-ase. Pöytään nojaaminen ei ole sallittu. Ilma-aseilla harjoittelu kehittää myös ruutiaseiden käyttötaitoa ja toimii usein turvallisina askelmina laajempaan ammuntaharrastukseen. Ilmakivääreihin nähden ilmapistoolit ovat useimmiten selvästi heikompia sekä tehossa että tarkkuudessa, mutta toisaalta myös lähes rekyylittömiä. Miltei mihin tahansa voidaan järjestää turvallinen ampumatila. Ilma-aseharrastuksen aloittaminen ei vaadi mitään erityistietoja tai taitoja. Tässä puoliautomaattisessa ilmakiväärissä on 8 luodin lipas, jonka voi kääntää. Pöydälle laitetaan muut tarvikkeet, kuten ponnepatruunat, ylimääräiset panokset ja osumien tarkasteluun varattu kiikari. Niihin ei saa kehitettyä rekyylikammoa juuri millään. Ampumaurheilusta yleensäkin kiinnostuneen kannattaa kokeilla aina ensimmäiseksi ilmakivääriä ja ilmapistoolia. CO2-toimiset aseet ovat lähes aina niin hiljaisia, ettei edes melunsuojausta tarvita, kuten ammuntalajeissa yleensä. Melko lahjomaton tapa testata aseen laadukkuutta on kiinnittää se tukevasti pehmustetun ja paikalleen ankkuroidun ruuvipuristimen leukoihin ja ampua vaikka lippaallinen yhteen ja samaan kohtaan. Toki markkinoille ilmaantuu uusiakin brändejä. Näin ollen on mahdollista ampua 16 laukausta lataamatta. Jos heittoa on senttikaupalla, on syytä miettiä, kuinka pitkälle halpispyssy pystyy viemään käyttäjäänsä ampumaharrastuksen edistäjänä ja osumatarkkuuden kasvattajana.
Kuusamon riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kari Nurmi on samoilla linjoilla. Talvipyynti oli sallittu 12 päivän ajan osassa Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kuntia. Urosmetson osalta pyyntiä oli mahdollista harjoittaa Lapin kunnista Kemijärvellä, Pelkosenniemellä, Posiolla, Ranualla, Sallassa, Savukoskoskella ja Sodankylässä sekä Pohjois-Pohjanmaan kunnista Kuusamossa Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. Hiihtely lumisessa metsässä on jo sinänsä elämys. Myös riekkokanta tuntuu elpyneen. T alvimetsästys kiinnosti metsästäjiä, tosin saaliit jäivät lukumäärällä mitaten varsin pieniksi. – Kokeilu on otettu vastaan positiivisesti. meksi 1960-luvun puolivälissä. Toivottavasti jatkoa seuraa ensi vuonna, ainakin kanalintukannat ovat tällä hetkellä hyvät. – Moni nuoremman sukupolven metsästäjä ei ole koskaan päässyt kokeilemaan latvalinnustusta, mikä varmaan jo sinänsä kiinnosti osaa metsästäjistä. Urosteeren osalta kunnat olivat samat, mutta lisäksi Pohjois-Pohjanmaan kunnista latvalinnustus oli sallittu Utajärvellä ja Vaalassa. Latvapyynti ei ole helppo laji ja jo ampumaetäisyydelle pääsy voi olla haastavaa, sanoo toiminnanohjaaja Kari Hänninen Sallan riistanhoitoyhdistyksestä. Latvalinnustus koski ainoastaan urosmetsoja ja -teeriä. 57 Kanalintujen talvipyynti sai hyvän vastaanoton Latvalinnustus monelle uutta Tammikuussa avautui ensi kertaa vuosikymmeniin mahdollisuus metson ja teeren talvimetsästykseen. Osaan Lapin kunnista talvipyynti oli mahdollista ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Latvalinnustus on ollut sallittua Ruotsissa, mutta verraten harva suomalainen linnustaja on sitä naapurimaassa kokeillut. n Juhani Karvonen Tammikuinen 12 päivää kestänyt metsästys koski urosteeriä ja -metsoja.. Urosteeren talvimetsästys oli sallittu lisäksi Kainuussa sekä muutamassa Pohjois-Pohjanmaan kunnassa. Metsästäjäliiton mukaan metson ja teeren pitkä metsästyskausi talvijahteineen oli mahdollista pohjoisimmassa Suomessa vii– Moni nuoremman sukupolven metsästäjä ei ole koskaan päässyt kokeilemaan latvalinnustusta, mikä varmaan jo sinänsä kiinnosti osaa metsästäjistä. Koirasta ei tässä metsästysmuodossa ole merkittävää hyötyä jo senkin takia, että yli metrinen hanki ei oikein salli ainakaan pienikokoisen koiran liikkumista. Sittemmin urosteeren talvimetsästystä kokeiltiin vuonna 1981 kymmenen päivän ajan. Lintuja on toki saatu, mutta saalis ei varmaan ole ollut monellakaan se tärkein motiivi. Talvimetsästyskokeilun taustalla on Itä-Lapin ja Koillismaan alueiden metsokannan kasvu. Itse pitäisin hyvänä vaihtoehtona, että syksyn pyyntiaikaa vaikka lyhennettäisiin parilla viikolla, sanoo Nurmi. Moni on päässyt kokeilemaan uutta metsästysmuotoa ja saalistakin on varmaan saatu. Latvalinnustus vaatii kuntoa Latvalinnustus vaatii hyvää fyysistä kuntoa, sillä metsäsuksilla liikkuminen syvässä hangessa ei ole keveintä mahdollista liikuntaa. Saalis ei kuitenkaan ole latvalinnustajalle välttämättä pääasia
58 ASEET Tarkka riistalaukaus vaatii harjoittelua Metsästysjousi tutuksi Metsästysjousella harjoitellaan pääosin eri tavalla kuin kilpailijoiden käyttämällä ratataulujousella. Joka päivä ei ole hyvä harjoitella. Tavallisia ampumamatkoja. M etsästysjousen pitää Suomessa olla vähintään 41.5-paunainen. Varsinkin alkuvaiheen harjoittelussa lihakset tarvitsevat aikaa kehittyäkseen voimakkaiksi. Alan guru Chuck Adams antaa Bowhunting -kirjassaan ohjeen, että ainakin yksi välipäivä pitää aina olla. Mahdollisesti käytettävä tähtäin on erilainen. Riistalaukauksen pitää olla tarkka, mikä ei onnistu ilman harjoittelua. Hänen mukaansa mestaritason jousimetsästäjät harjoittelevat kaksi tai kolme kertaa viikossa
Metsästystähtäimessä on vaakasuorat langat, jotka asetellaan tietyille matkoille näin: kenttään tai hallin lattiaan merkitään vaikkapa puukeppien avulla matkat esimerkiksi 10, 15, 20,25 ja 38 metrin etäisyydelle taustasta (maalista). Metsästystilanteissa ampumamatkat ovat Suomen jousimetsästäjäin liiton selvityksen mukaan useimmiten alle parinkymmenen metrin mittaisia, vaistojousella vain kymmenkunta metriä. Seisotaan kymmenen metrin päässä maalitaulusta ja asetetaan lanka täsmälleen maalin kympin kohdalle. Kohteen ja nuolen kärjen väli ratkaisee Ilman tähtäintä nuolen kärjellä suuntaaminen on tuttua vanhemTäysvaistotyylin käyttäminen metsästyksessä vaatii erityisen paljon harjoittelua.. Hallille voi toki tuoda myös metsästysjousen, mutta tähtäimessä on eroja. Tyyli rantautui Suomeenkin 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kolmiulotteista hanhimaalia kuljetetaan kuvassa maastoradalle. Yksi pystylanka riittää, sillä sivusuunta on kaikilla etäisyyksillä sama. Nuolen lentorata asettuu tällä toimenpiteellä oikealle kohdalle. 59 . Kun ammutaan 41-paunaisella tai jäykemmällä metsästysjousella, pitää Chuck Adamsin mukaan laukausten välille jättää 45 sekunnin lepoaika. Onneksi olin vuosikausia harjoitellut myös täysvaistoammuntaa ilman tähtäimen käyttöä. Alan mestarit sanovat joskus harjoittelevansa myös 55-60 metriltä. Normaaliseurassa perusmenetelmänä on nuolen suuntaaminen tähtäimen avulla. Karhu käveli kerran Kanadassa minua kohti 11 metrin päässä. Piti ampua pikaisesti lyhyeltä matkalta. Tähtäimen asettelu aloitetaan ylimmästä langasta. Väli muuttuu matkan muuttuessa. Nuoli suunnataan tähtäimen avulla Jousiammuntaseuroilla on tavallisesti kouluttamiseen erikoistuneet henkilöt, joiden avulla aloittelijat oppivat jousiammunnan salat, kuten vetokäden ankkuroinnin, nuolen pitämisen nuolihyllyllä ja nuolen suuntaamisen lentoradalle, joka vie nuolen tauluun. Tähtäimessä on myös pystylanka, joka trimmataan kohdalleen niin että sivusuunta saadaan oikeaksi. Etäisyysmittaria oppii käyttämään, kun maastossa pitää tietää ampumaetäisyys kohteeseen. harjoitellessa ovat 15, 20, 25 ja 30 metriä. Monet asiantuntijat kehottavat aloittamaan harrastuksen tavallista metsästysjousta kepeämmällä välineellä. Lihakset toipuvat tämän ajan kuluessa, ja ampuja keskittyy levättyään rauhallisesti jousen jännittämiseen ja nuolen suuntaamiseen. Alemmat langat asetellaan vastaavalla tavalla pitempien matkojen tähtäyslangoiksi. Ammutaan ja siirretään (korjataan) lanka näkökentässä täsmälleen siihen kohtaan mihin nuoli osui. man polven jousimetsästäjille, ja myös nykyisille maastoammuntakilpailuihin osallistujille. Popen jousessa ei ollut tähtäintä, vaan hän ja seuraajat tähtäsivät nuolen kärjellä. Perinneseurat ja maastoammuntaseurat ovat asia erikseen. Taljajousi on siitä hyvä, että jäykkyyttä voi säätääkin. Saxton Pope, jolla oli kirjallaan Hunting with the Bow and Arrow suuri vaikutus välineiden valintaan ja nuolen suuntaamismenetelmään Pohjois-Amerikassa, ampui tällä tyylillä. Tässä menetelmässä nuolen kärjen ja kohteen väli (gap) täytyy asettaa oikean suuruiseksi
Jos harjoitellaan tauluun, tarvitaan taulukärkeä. Sorsakuvio asetettuna siirrettävälle taustalle, maastoradalle. Kärjen vaihto voi vaikuttaa Metsästysnuolen etupäässä on usein kierreholkki (insert), johon kärki kiinnitetään. Jahtimailla tarvitaan leikkurikärkeä, jos tavoitellaan pyytä tai oravaa suurempaa riistaa. Maastoharjoittelua varten nuolet on aseteltu avoimeen viineen. Juha Kylmä suosittelee Jousimetsästys -kirjassaan käyttämään korkealaatuisia metsästyskärkiä. Metsästystilanteessa suunnilleen osuminen ei riitä, vaan täytyy lävistää keuhkot, jos saalis on lintua suurempi. Leikkurikärjen lentorata on tavallisesti hiukan erilainen kuin taulukärjen. 60 Ilman tähtäintä nuolen kärjellä suuntaaminen on tuttua vanhemman polven jousimetsästäjille, ja myös nykyisille maastoammuntakilpailuihin osallistujille. Keinoja lentoratojen tasaamiseen ovat useiden asiantuntijoiden mukaan pitkien Harjoitella voi myös lumisessa metsässä. Harjoittelua myös lyhyiltä matkoilta Orava voi olla puussa paikoillaan alle kymmenen metrin päässä metsästäjästä. Olen itse harjoitellut tällä tyylillä paljonkin ja piirtänyt maaleiksi kauriin, jäniksen ja karhun kuvia. Harjoitellessa oppii vähitellen, mihin kohtaan kuviossa (näkökentässä) nuolen kärki pitää miltäkin matkalta asettaa. sulkien (5-tuumaisten) käyttäminen ja toisaalta sulkien kiinnittäminen nuolen perää kierteiseen asentoon. Piti ampua pikaisesti lyhyeltä matkalta. Tähtäinlankoja asetellessa tarvitaan pientä ruuvimeisseliä. Kun ei ole sauvoja, jousta käsittelee kätevästi. Suuntasin nuolen vaistonvaraisesti kohti. Kärkiä voi vaihtaa. Kun nuolet pyörivät akselinsa ympäri ilmassa, ne lentävät kärkien eroista huolimatta suhteellisen samoja lentoratoja. Karhu käveli kerran Kanadassa minua kohti 11 metrin päässä. Olen itse ampunut oravan kolmen metrin etäisyydeltä. Nyt pikatilanteessa ei lopulta ollut aikaa tiirailla tähtäinlankoja. Onneksi olin vuosikausia harjoitellut myös täysvaistoammuntaa ilman tähtäimen käyttöä
Karhu kaatui. Nuoli on jo lähtenyt, mutta vartalo on vielä jälkipitoasennossa.. Guru Chuck Adamsin mukaan kaikista ei ole vaistoampujiksi. Myös muita vastaavia materiaaleja käytetään. Luuppinuolella voi ampua pehmeään, paksuun vitilumeen. n Jouko Piirola Kuvat: Jouko ja Irma Piirola Kirjoittajan valmistama tausta, johon nuolet uppoavat niin että ne voi vetää irtikin. Ampumamatkat vaihtuvat, ja taustoihin kiinnitettävät maalikuviot ovat monen kokoisia. ja laukaisin. Luuppinuolella voi ampua pehmeään, paksuun vitilumeen." Nuolet kuljetetaan suljettavassa kotelossa harjoitteluhallille tai kentälle kätevämmin kuin avoimessa viinessä. 61 "Olen ampunut onnistuneesti lumikumpareisiin leveällä muovikärjellä. Harva metsästäjä käyttää täysvaistoa nuolta suunnatessaan, koska tämä tyyli edellyttää hyvin suuren määrän harjoittelua, ja myös luontaista taitoa. Maastossa valmiina oleviin kohteisiin, kuten maatuneisiin muurahaispesiin, lahoihin kantoihin, hiekkatöyräisiin ja maamättäisiin ammutaan harjoituslaukauksia. Olen ampunut onnistuneesti lumikumpareisiin leveällä muovikärjellä. Metsästystähtäin. Kärkenä nuolessa on tällöin tavallisesti kapea metallibluntti. Myytävinä on myös luonnollisen kokoisia, kolmiulotteisia maaleja, joita voi asetella maastoon. Voi kokeilla! Erilaiset maalit hyviä maastossa Maastossa siirrettäviin maaleihin ampumista pidetään erityisen hyödyllisenä. Myös take-down -vastakäyräjousi sopii kätevään koteloon. Maastoon, metsästäjän maailmaan. Vaakalangat on aseteltu eri etäisyyksiltä ampumista varten. Solumuovipatjoista voi koota pakkoja, jotka vahvoilla naruilla sidotaan kannettaviksi taustoiksi
Valmiiden jahtipakettien hinnassa 500 euroa on pieni raha. Valmis paketti hyvä vaihtoehto Ruutiasejahtiin pääsee paljon huokeammalla, mitä tulee aseeseen ja ammuksiin, kun vertaa puuhaa jousimetsästykseen. Jos suuntaa kiinnostuksensa ja lahjansa ruutiasepuolelle, saa kaupasta jo uuden halpispumppuhaulikon ja paukkuja sen verran, kuin nuori olkapää kestää viikonvaihteen aikana maastoon paukuttaa. Siinä on yleensä vähintään kel. Täytyy tietää, missä riista liikkuu, tuntea sen elintavat ja vuorokausirytmi. Jousimetsästys käy kukkarolle Jousimetsästys tarjoaa haastavamman vaihtoehdon, jos ruutiaseilla pyytäminen on käynyt arkiseksi. Jousimetsästystä voi suorittaa samoin kuin ruutiasejahtiakin; joko kyttäämällä tai naakimalla, liikkuvana jahtina. Kun mietiskelee nuoren, eräja jahtielämästä innostuneen jahtipuuhien aloitusbudjettia, niin siinähän viisi sataa euroa vaatii jonkinlaista omaa työntekoa tai sitten pitkää säästeliäisyyttä ja itsekieltäytymistä. PSE Stinger Extreme RTS RH -taljajousipaketti maksaa 359 euroa (Ase ja erä). Kärsivällisen ja kokeneen valinta Linnustaminen jousella ja nuolella, puhumattakaan kauristai sikajahdista, on hankalaa ja vaateliasta. Valitettavasti, kun katselee jahtijousipakettien hintoja, mieliin hiipii epäilys, kuinka monella on varaa aloittaa tämä hieno harrastus. Koulutetun koiran käyttö helpottaa pyyntihommia myös jousella liikkeellä oltaessa, kouluttamaton pilaa jahdin pahemmin kuin ruutiasejahdin konsanaan. Eräliikkeissä on tarjolla useita erilaisia kelvollisia metsästyskärkiä; alle 20 euron saa kolme, neljä kappaletta kiinni ruuvattavia vaihtokelpoisia metsästyskärkiä. metsästäjän on osattava liikkua hiljaa ja päästä tarpeeksi likelle saaliseläintä, mikä ei suinkaan ole helppoa. Väkkäräja kaaripuolella saa olla todella tarkkana, että saa sellaisen paketin, että jahtiin kehtaa ja yleensä lain mukaan voi lähteä. Jälkimmäinen on äärimmäisen paljon haastavampaa, sillä lintu, pupu tai kauris on arka ja hyväkuuloinen otus. Sen lisäksi Koko Hoyt Powermax -paketin saa itselleen 865 eurolla (Uittokaluste). K un on harjoittanut vuosikausia ruutiasemetsästystä, mieleen saattaa hiipiä uusien haasteiden hakeminen. Jousimetsästys on kokeneen ja kärsivällisen jahtimuoto, jossa riistan tunteminen ja omat metsästäjäntaidot asetetaan kovalle koetukselle. 62 ASEET Kärsivällisen, kokeneen ja rahakkaan jahtimuoto. Jos mielii jahtiin jousella, kannattaa harkita valmista pakettia. Alkupaketin hinta on kuitenkin aika kova verrattuna ruutivaihtoehtoon
Lentorata ja sivuttaisliike poikkeavat toisistaan eri matkoille ammuttaessa. Kärkien terät myös vahingoittuvat ja kuluvat helposti, jos niitä kanniskelee vailla suojia – ja mikä pahinta, vaurioitunut kärki saattaa jopa vaikuttaa nuolen lento-ominaisuuksiin, jolloin ase ei lennä sinne minne pitäisi vaan sinne, minne se itse haluaa. Kun leveähkö, joskin aerodynaaminen metsästyskärki ruuvataan kiinni tuttuun alumiinitai epoksinuolenvarteen, projektiilin lentoominaisuudet muuttuvat. Nuolirungoissa esiintyvät erot ovat yksi tekijä; materiaalin paino ja seinämän paksuus lennättävät eri jousilla ammuttua nuolia eri tavoin. Nuolihyllyn materiaali ja tyyppi vaikuttaa lentorataan, nuolen paino ja sen tasapainoisuus, jossa sulituksen laatu, korkeus ja sijoittaminen ovat myös oleellisia, lentorataan ja osumapisteeseen vaikuttavia tekijöitä. Keinoaineet ovat kestävämpiä ja joustavampia kuin alumiini, joka saattaa menettää muotonsa tai ainakin suoruutensa hyvin helposti kovaan esineeseen törmätessään. Yli 40-paunaisella (180 N) jousella saa metsästää, jos on suoritettuna metsästystutkinto ja säädetty riistanhoitomaksu maksettuna. Eläimen ampumiseen käytettävän metsästysnuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jousiammunnan harjoittelussa suositaan toki terävään muotoon prässättyjä taulukärkiä, mutta niillä metsästäminen on ehdottomasti kielletty. Aihioille kuitenkin kertyy hintaa, jos niitä vertaa vaikkapa haulikon tai kiväärin patruunoihin. Metsästyskärkien määrä on leegio: on partaveitsenterävää leikkaavaa kärkeä, on auki kääntyvää ja haavaan jumittuvaa kärkeä, on rautalankahässäkästä tehtyä tyrmäävää, on tylppäpäistä murskaavaa kolkkaa... Jälkimmäiset ovat kuitenkin lähinnä kokeiluluontoisia ja saattavat olla kalliita. Jousimetsästäjä on hiukan hankalassa tilanteessa harjoittelun ja metsästyksen suhteessa. 63 Yli 40-paunaisella (180 N) jousella saa metsästää, jos on suoritettuna metsästystutkinto ja säädetty riistanhoitomaksu maksettuna. Hard core -jousiampujat sen sijaan tekevät itse nuolensa ja vieläpä puusta kuten kunnon puristit ainakin. Jousiammunta herkkä laji Ruutiaseella pääsee treenaamaan tavallisilla ampumaradoilla. Taulukärjet ovat yleiseen jousiammuntaharjoitteluun kelvollisia, mutta ennen jahtikautta on syytä harjoitella myös metsästysnuolilla. n Antti Kauranne Vastakaarijousi Ragim Brown Bearille kertyy hintaa 172 euroa (Erämesta).. Yli 40 paunaa metsästystehoa Metsästysjousen tyypittely metsästystä koskevassa laissa on pelkistetty, mutta riittävä. Patruunat ja kivääri ovat sama yhdistelmä, joka kulkee harjoitusradalta jahtimetsälle ampujan repussa. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan tai metsäkauriin ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Kun ne saa kohdalleen, niin metsästysnuolen mukaan ampumisen tuunaaminen ja tähtääminen on helpompaa hienosäätää kohdalleen – etenkin, jos radalla käytetään samaa jousta kuin metsällä. Tai sitten niitä ei ole ja taljajousella ampuminen saattaa joillakin radoilla olla jopa kiellettyä. Lisäksi tulee metsästää laillisilla ja luvallisilla mailla, maanomistajan luvalla ja riittävän kaukana taajamista, asutuista kohteista ja liikenneväylistä. Tappava, hyvistä materiaaleista valmistettu metsästysnuoli on oma erikoinen aseensa, jonka vaurioituminen, tuhoutuminen tai vaikkapa hukkaaminenkin riipaisee harrastajaa syvältä ja käy jopa kukkaron päälle . Partaveitsenterävä metsästyskärki tekee ikävän reiän istumalihakseen, sormeen, kämmenpohjaan tai jopa reppuun, jos sitä kanniskelee paljaaltaan. vollinen kompromissi koottuna kaikesta tarvittavasta. Alumiinisen nuoliputken taivutteleminen on riskialtista puuhaa, jossa tuntipalkoille ei juuri pääse. Nuolen etsiskely saattaa olla työlästä ja pitkän päälle nuolien hukkaaminen käy kalliiksi. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen. Metsästysnuolen iskussa oleellista on se, että terävät kärjet leikkaavat saaliseläimeen massiivisen reiän, josta tapahtuva verenvuoto on nopea ja siitä seuraava shokki, verenpaineen lasku ja kuolema nopea ja tuskaton. Hiilikuituiset tai muovisekoitteiset nuoliputkiaihiot ovat vallanneet markkinoita viime vuosina aiemmin yleisimmin käytössä olleilta alumiinisilta nuoliputkilta. Kuituvai alumiininuoli. Aseen virittäminen, tähtääminen, laukaisu ja saatto ovat perustaitoja. Sen sijaan jousiammunta ja -metsästys on ruutieräilyyn verrattuna herkkä laji. Mainittujen nuolimateriaalien lisäksi markkinoilla on myös tarjolla lasikuituisia nuoliaihioita lähinnä kalastusnuolia varten sekä alumiinin ja hiilikuidun erilaisia yhdistelmiä. Jousiammunta on siitä kiitollinen laji, kuten ammunta yleensäkin, että kaikki ampuminen on hyödyksi. Neuvon sana taljajousten ampumaharjoitelussa on myös paikallaan: yli 60-paunaisten taljajousten iskuvoima on niin kova verrattuna vastakaarija pitkäjousiin, että monin paikoin jousiampumaseuroilla on taljajousille omat harjoittelualueensa. Monenlaisia metsästyskärkiä Eräliikkeissä on tarjolla useita erilaisia kelvollisia metsästyskärkiä; alle 20 euron saa kolme, neljä kappaletta kiinni ruuvattavia vaihtokelpoisia metsästyskärkiä, jotka englanniksi tuntevat nimen broadhead . Toki, jos tuntee alan ja kamppeet, voi itse alkaa rakentaa omaa pakettiaan, johon pelkän jousipyssyn lisäksi hankkii tähtäimet, nuolihyllyt ja –viinet, nuolet tauluja jahtikärjin ja niin edelleen. Oikotietä onneen ja osumiin ei kuitenkaan ole, vaan lusikka on pakko ottaa kauniiseen käteen ja radalle on mentävä. Niille kannattaa ostaa myös omat erikoiset suojansa. Hiilikuituja alumiininuolten hyvä saatavuus jopa Suomen markkinoilla, nykyisin kohtuullistunut hinta sekä tarjolla olevien yksilöiden tasalaatuisuus ja ennustettavuus ampumakäytössä tekevät niistä useimmille helpoimman vaihtoehdon. Leikkaavilla metsästyskärjillä varustettuja nuolia pitäisi päästä ampumaan mahdollisimman paljon ennen jahtireissuja, mutta monissa paikoin se on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta. Kalliimmaksi se käy, mutta saattaa saada laatuakin
– Testin avulla pystytään myös kartoittamaan koiran käyttäytymistarpeet ja tarvittaessa vahvistamaan koiran käytöstä. – Eihän yksikään saalistava eläin pidä ääntä. Koira joko pakenee tai yrittää karkottaa pedon. Sorvon tekemissä testeissä omistajat saavat arvokasta tietoa koiransa luonteesta eikä vain siitä, haukkuuko koira karhua vai ei. Häiriötön testipaikka Sorvolle on myös tärkeää se missä ja miten koiria testataan.. Jos taas ei haluta koiraa karhulle, lähestyy karhu koiraa niin kauan, että koira pakenee, Asko Sorvo kertoo. Orimattilalainen Asko Sorvo toi petotestauksen nykyajan tasolle vuonna 2012. Jos halutaan, että koira lähtee karhulle, annan karhun paeta koiran haukkua ja näin vahvistaa koiran käytöstä. 64 Luonne metsästyskoiran paras henkivakuutus Petotestissä taistellaan elämästä Petotesteissä on kysymys koiran hengestä. – Lyhyimmillään koira pakenee jo pelkältä hajulta. Testi kannattaa silloin lopettaa siihen, sillä testin tarkoitus ei ole pelotella turhaan koiria, Sorvo korostaa. Joskus testeihin tulevat ihmettelevät, minkä vuoksi konepedot eivät ääntele. Huonoin vaihtoehto on lamaantuminen. P etotestaus eri muodoissaan on ikivanha tapa selvittää koiran luonneominaisuuksia, erityisesti sen rohkeutta ja metsästystaipumuksia. Aidot hajut aina mukana Testitilanne kestää yhden koiran osalta noin sekunnista pariinkymmeneen minuuttiin. se, minkälainen luonnonpeto on vastaavassa tilanteessa. – Petojen elektroniset ilmeet on tehty juuri näitä testejä varten. Testissä käytetään Viljo-karhua, Elvis-ilvestä, Mauri-villisikaa sekä Arska-sutta, jotka on varta vasten valmistettu Sorvon Petotestit-yritystä varten. Hajut ovat myös aitoja, saan niitä muun muassa Kuusamon Suurpetokeskuksesta. Niissä on otettu huomioon Petotestaus suoritetaan koiraja petoystävällisellä sekä eettistä tarkastelua kestävällä tavalla. Testitilanteessa se taistelee henkensä puolesta
Itseluottamus takaisin . Koira, jonka kohdalle osuu metsällä vanha, kokenut karhu, joka ei pelkää lainkaan koiraa vaan antaa päinvastoin sille kyydit, ei suostu kokemuksen jälkeen lähteä enää koskaan metsälle. com/channel/UCxqveCKmTmQ0pGyPLsYTvJw Ympäristöksi valitaan mahdollisimman häiriötön ja riittävän suuri alue. Tietoa petotesteistä nettisivuilta petotestit.com, Facebookista Petotestit sekä Youtubesta, https://www.youtube. – Koiralla on oltava aina mahdollisuus paeta. Testissä käytetään Viljo-karhua, Elvis-ilvestä, Mauri-villisikaa sekä Arska-sutta. – Koiraa voi pelottaa tällaisen kokemuksen jälkeen, mutta jos näen, että koiran tekisi testissä mieli haukkua karhua, vahvistan sitä, jolloin koira saa helposti itseluottamuksensa takaisin, Asko Sorvo sanoo. Ratkaisevassa osassa on koirien toimintakyky ja rohkeus. Pedot eivät mittaile niinkään koirien kokoa vaan asennetta. 65 . Varsinkin nuori koira voi ottaa tosi pitkänkin etäisyyden kone-eläimeen, joten sillä on oltava vapaus va
66 – Testit on tehty koirille, eikä ihmisten sirkushuviksi. – Keräämme tutkimusta varten tutkijoille koirien DNAnäytteitä. lita suunta ja etäisyys, Sorvo korostaa. Se on yksi syy, miksi emme halua osallistua suuriin messutapahtumiin. Testaus tai koulutus Petotestauksen voi ottaa testinä tai koiransa koulutustilaisuutena. PhD Verneri Anttila. – Hyväkin koira voidaan pilata tekemällä testi väärin, liian pienissä, aidatuissa tiloissa. Asko Sorvolla on myös toisenlainen esimerkki. Silti koiralla on vietit olemassa. Petotestissä koira pääsi haukkumaan 20 minuuttia, jonka jälkeen se oli omistajansa mukaan taas viikon tyytyväinen. Seurakoirinakin pidettävien koirien reaktiot vaihtelevat aidoissakin petokohtaamisissa hyvinkin paljon. – Sorkkaeläimet ovat koiralle riistaa. – Sorkkaeläimet ovat koiralle riistaa. The Working Dog Genetics Project -tutkimuksen tiimiin kuuluu myös aivogenetiikan tutkija B.M. On sitten kyse lemmikki-, työtai metsästyskoirasta. – Testit on tehty koirille, eikä ihmisten sirkushuviksi. Parhaimmillaan hyvä metsäkoira tarkoittaa, että se ärhäkkänä pitää huomion itsessään, jonka ansiosta omistaja pääsee tilanteesta pois. Mutta tällainen koira kun tuodaan karhulle, saattaa haukkutiheys jäädä nollaan ja koira pakenee häntä jalkojen välissä. Yleisö on enemmän kuin tervetulleita seuraamaan testitilanteita. Sorvo korostaa, että testitilanteessa ensimmäinen kohtaaminen karhun kanssa tulisi olla koiralle positiivinen.. Sorvon testattavana on ollut paljon todella hyviä hirvikoira, joilla on ammuttu kymmeniä hirviä. – Kyllä koira väistyy välistä toteamalla, että syö tuo isäntäni, ole hyvä. Heidät asetetaan aina koiran taakse, jolloin koiralla säilyy oma työskentelyrauha. Laadimme yhdessä testien arvosteluista tieteellisen pohjan, jossa määriteltiin tarkasti, mitä koiran on testissä tehtävä. – Uskallan sanoa jo tällä testatulla koiramäärällä ja eri tapauksista, että jokaisen kannattaisi tulla testauttamaan koiransa. Petotestit on mukana myös kansainvälisessä lemmikkien käyttäytymisja geenitutkimusprojektissa. Saman kaavan ja mallin kautta tehtyjä testejä on nyt tehty yli 17 000. Lopulta en malttanut olla kysymättä miksi. Sorvo on kuitenkin sitä mieltä, että yksikään koira, ei minkään rotuinen, puolusta omistajaa, jos karhu tätä lähestyy. – On valitettavasti paljon metsästyskoiria, joita pidetään jossain pihan perällä eivätkä koskaan pääse metsälle. Hirvikoira ei ole karhukoira Metsästyskoirien omistajilla on yleinen käsitys, että oma koira puolustaa omistajaansa karhua vastaan. – On toki koiria, jotka yrittävät viimeiseen asti, mutta lopMassachusettin yliopiston tutkijat PhD Elinor Karlsson (vasemmalta) ja PhD Kathryn Lord, sekä Petotestitiimistä Asko Sorvo ja Hanna-Mari Rajaniemi. Metsällä siipeensä saaneet koirat hyötyvät testitilanteesta, jossa niitä voidaan vahvistaa pystyäkseen jatkamaan metsästystä. Yhdysvaltalaisen Massachusettin yliopiston tutkijat PhD Elinor Karlsson sekä PhD Kathryn Lord vierailivat viime vuonna viikon seuraamassa Sorvon tekemiä testejä. Epäilijöitä riittää. Selvisi, että hänen terveytensä oli pettänyt, eikä hän sen vuoksi pystynyt käymään enää metsällä koiransa kanssa. puviimeisenä antavat kuitenkin periksi. Epäilijöitä riittää metsästyspiireissä Metsästyspiireissä ollaan monenlaista mieltä testauksista. Tutkimukseen osallistuvista koirista kerätään myös tarkempia taustatietoja, joita käsitellään anonyymisti, Asko Sorvo kertoo. – He tutkivat erityisesti metsästysja laumanvartijakoirien sekä suomenlapinkoirien rohkeusja arkuusgeenejä. Kun vastassa on peto, on kysymys koiran hengestä. – Satoja metsästyskoiria kasvattanut mies kävi koiransa kanssa 26 kertaa petotestissä. Kun vastassa on peto, on kysymys koiran hengestä. Kansainvälinen geenitutkimus . Aineisto on jo tieteellisestikin vertailukelpoinen
Sen jälkeen kaksi nuorta norjanharmaata, jotka eivät haukkuneet juuri yhtään. Lopussa karjalankarhukoirat haukkuivat jonkun verran. Pystyn vahvistamaan koiran käytöstä, jos koirassa on jotain mitä vahvistaa. Seme-uros on suorittanut luolakokeissa viidessä minuutissa kolme koetta. 67 Kettuterrieri ollut kaikissa testeissä . Koirien reaktiot tuovat paljon tietoa koiraharrastajillekin, jotka liikkuvat koiriensa kanssa metsässä petoalueilla. Metsästäjät osaavat testin jälkeen lukea ja kuunnella koiriansa entistä tarkemmin. – Eräs karhukoiramies käytti koiraansa jo ihan pentuna testeissä. Soili Kaivosoja Kuvat: Petotestit.com Koira voi koostaan huolimatta yrittää karkottaa petoja hyvinkin intensiivisesti. Karjalankarhukoira karhutestissä.. Kuulin vain takaa, kun hirvimiehistä joku ukko totesi hartaasti, on se vaan hirvikoira, Loimela nauraa. . Kuten vaikka se kerta, kun hän meni Semen kanssa hirvitestiin. – No, ensin kaksi nuorta jämtlanninpystykorvaa haukkui testissä hieman hirveä. Itselläni on kettuterrieri, joka on ollut kaikissa mahdollisissa testeissä, karhulle, villisialle, sudelle, ilvekselle ja hirvelle. – Näen, että petotesti on hyödyllinen testi, jotta omistaja tietäisi kuinka koira mahdollisesti reagoi törmätessään metsässä petoon. Loimelan kettuterrierin toimintaa petotestissä voi seurata Youtubesta hakusanalla: Seme Wolfheart King Of The Road. – Lähtökohdat, että koirasta tulisi hyvä karhunmetsästyskoira, ovat näin paremmat. Isännät totesivat, että kyllä ne siitä alkavat toimia, kunhan niille saadaan kaatoja. Yli 60 vuotta koiria kasvattanut ja kouluttanut Loimela on käyttänyt koiriaan petotesteissä noin 30 kertaa. Hirvikoirien omistajat naureskelivat, että mitä sinä kettuterrierin kanssa tänne tulet. – Toisaalta olen tavannut karhunpyynnissä olleita koiria, joita omistaja kehuu. Se haukkuu ja toimii jokaisen kohdalla eri lailla. – Petotesteissä koira on kuitenkin lähtenyt lanka suorana, katsomatta tuleeko emäntä perässä, kun se on ollut ilveksen tai karhun edessä. – Tiesin, että koira on näin kova, koska se on työskennellyt petojen kanssa. Kun koira tuotiin hajulle, oli se saman tien skarppina katsomassa, missä karhu on. Ilves ei ole niinkään vaarallinen ihmisille, mutta susi, karhu ja villisika ovat. Omistaja halusi tuoda koiransa uudestaan testeihin nähdäkseen, ottaako se enää tosissaan jahtia. Oli selkeästi nähtävissä, että koira tulisi toimimaan metsässä. Todellisuudessa kukaan ei tiedä, onko koira ollut oikean karhun jäljillä, mutta petotestissä sekin selviää. Pyysin omistajaa päästämään koiran irti ja kun karhu yritti lähteä karkuun, koira yritti pysäyttää sen ja odotti, että omistaja olisi ampunut karhun. Loimela on tavannut ihmisiä, jotka ovat todenneet, että heidän koiransa syö vaikka ulosottomiehen tai posteljoonin. Markku Loimela on todennut petotestin koiranomistajalle erittäin positiiviseksi työkaluksi. – Tiesin, että koira on näin kova, koska se on työskennellyt petojen kanssa. Näin todistettiin, että koira oli edelleen tosissaan karhumetsällä. Loimelalla olisi kerrottavanaan vaikka kuinka paljon esimerkkejä. Oma terrieriurokseni alkoi heti toimia hirven edessä. Koira on nyt 4-vuotias ja sillä on ammuttu neljä karhua
Metsästysasetuksen muutos antoi piristysruisketta uhkaavasti laskeneisiin rekisteröinteihin ja kiinnostus dreeveriin etenkin etelän rikkonaisissa maastoissa on lisääntynyt. 68 Metsästysasetuksen muutos nosti sorkka-ajurin korkeutta Dreeveristä monipuolinen ajokoira Matalajalkaisista ajokoirista dreeveri on vakiinnuttanut harrastajakuntansa. Aiemman 28 senttimetrin sijaan kauriita, valkohäntäpeuroja ja muita hirvieläimiä ajavien koirien sallittu säkäkorkeus nousi 39 senttimetriin. Näin Suomessa aikaisemmin vain jäniksenja ketunajoon sallittu rotu sai kertaheitolla monipuolisuutta käyttöominaisuuksiinsa etenkin etelän maastoja silmällä pitäen – siellä kun valkoinen jänis harvinaistuu vääjäämättä. V iime vuonna uudistettu metsästysasetus vapautti dreeverit hirvieläinten jahtiin. Harrastajakunnassa muutosta odotettiin hartaasti, sillä onhan rotu alun perin kehitetty sorkanajoon ja rodun kotimaassa Ruotsissa dreeveriä on käytetty aina etenkin pienten hirvieläin
Uudenmaan dreeverikerhon puheenjohtaja Timo Poutinen Mäntsälästä pyytää dreeverillä peuraa ja kaurista. Selkeästi toivo sorkkajahdin vapautumisesta dreeverille toi vipinää pentukauppaan, kertoo Suomen Dreeverijärjestön puheenjohtaja Timo Nurmiluoto. Oman kokemukseni mukaan dreeveri on lapsiystävällinen koko perheen lenkkeilykaveri ja viihtyy vielä isännän kainalossa sohvallakin, Poutinen nauraa. Harrastajaa houkuttaa helposti lähellä työskentelevä koira, jota ei tarvitse odottaa yötä myöten pois työmaalta. Kuva: Timo Poutinen sästää myös jänistä ja miksipä ei kettuakin. Koepäivänä kertyy helposti mittariin jopa 40 kilometriä. Metsästäjät asuvat nykyään entistä enemmän kaupungeissa ja taajamissa, joka johtaa siihen, että jahtiin lähteminen vaatii enemmän aikaa. Monet arvostavat koiraa, joka palaa ohjaajansa luokse ajettavan jatkaessa matkaansa kilometritolkulla. Tiitu ja jänis. 69 . Parhaimmat ajokoetulokset on puheenjohtajan mukaan ainakin nyt uusien koesääntöjen ensimmäisellä kaudella ajettu vielä jäniksellä. Se ilmentää ennemminkin voimaa ja rotevuutta kuin jaloutta ja nopeutta. Se pysyy hyvin jäljellä ja menee vaikeakulkuisessakin maastossa ja tarpeen tullen ui joen yli. – Näen, että etenkin etelässä innostus tulla kokeisiin varmasti kasvaa, sillä nyt dreevereillä on kuitenkin parempi mahdollisuus ajaa hyviä tuloksia verrattuna harvan kannan jäniskokeisiin. Tiedän, että on yksilöitä, joille on kaadettu myös hirviä, mutta hirven kanssa matalalla koiralla on isompi riski joutua poljetuksi kuin isommilla hirvikoirilla. Näyttää vahvasti siltä, että muutama vuosi sitten aloitettu lobbaus valoi aloitteen läpimenosta niin vahvaa uskoa harrastajiin, että se antoi piristysruisketta myös syntyvien pentujen määrään sekä kysyntään. Vaikka se on matala koira, on sillä vahva rakenne ja kestävät tassut. Asetuksen muutos toi kentälle myös myllerrystä. Dreeverin jahtikäytön pääpaino on edelleen jänisjahdissa. Etelän pienissä ja rikkonaisissa maastoissa ominaisuus on edellytys jahdin onnistumiselle. – Dreeveri tekee sellaista 100-500 metrin hakulenkkiä ja pitää yhteyttä isäntään. Kauriit ja peurat jäävät välillä odottelemaan ja kuulostelemaan, missä koira tulee ja jatkavat vasta sitten matkaansa. Jakaantuuko kenttä. Vaikka maavara on noin 40 prosenttia säkäkorkeudesta, ei dreeveri silti jää risukkoon ruikuttamaan, vaan etenee lähes maastossa kuin maastossa. Pienten maitten sopiva koira Metsästyskulttuuri on viime vuosina muuttunut ja ihmisten ajankäyttö siinä samalla. Kiinnostus rotuun on kasvanut ja useampi metsästysseura on pyytänyt mukaan esittelemään rotua sorkkajahdissa. Kuva: Katja Piiroinen ten jahtiin. – Reilu kuusi vuotta sitten meillä oli raju alamäki pentueiden määrässä ja rekisteröinnit putosivat alle kahdensadan. – Eläin juoksee vain sen verran, kuin on tarve. Rotumääritelmän mukaan dreeveri on pitkärunkoinen ja matalaraajainen. Metsästysasetuksen muutos nosti sorkka-ajurin korkeutta Dreeveristä monipuolinen ajokoira – Voidaan jopa sanoa, että sillä lumimäärällä, jolla korkeajalkainen ajokoira jää tarhaan, dreeverillä vielä mennään. – Dreeveri on erittäin jälkitarkka ja sitkeä. Meillä on nyt pienten sorkkien ajoon luotu rotu, jolla voi met. Eivät ne yleensä dreeverin edessä säntäile. Selvisimme pahimmasta epätoivosta, ja vuosi 2017 jo näytti, että mennään ylöspäin. Edes paksu kinos ei sen menoa estä – korkeintaan hidastaa. Mielenkiintoa on selkeästi ja uskon, että moni harkitsee dreeverin hankkimista. Dreeverit, joita on jalostettu Suomessa lähes 70 vuotta pelkästään jäniksenajoon, saivatkin syksyllä luvan kanssa lähteä sorkkaeläinten perään. Sen lisäksi, että se on monipuolinen metsästyskaveri, on se myöskin mukava pidettävä. Nurmiluoto näkee muutoksen kuitenkin yksinomaan rodulle positiivisena, eikä usko sen aiheuttavan jalostuksessa jakoa jänisja sorkkaeläinkoiriin. Erja Pekkala Kiinnostusta uuteen sorkkaeläinrotuun ilmassa Dreeveri on alun perin jalostettu sorkkaeläinten ajoon ja siihen sitä on aina käytetty emämaassa Ruotsissa. – Se on rodulle suuri lisäarvo. Vaikka dreeveri on vauhdikkaampi kuin mäyräkoira, ei Poutinen näe vauhdin kasvua sellaisena, että siitä aiheutuisi kepeille pikkusorkille loukkaantumisriskiä. – Voidaan jopa sanoa, että sillä lumimäärällä, jolla korkeajalkainen ajokoira jää tarhaan, dreeve. Joku voi epäillä, että hirvieläinten ajo on koiralle hyvin helppoa, mutta etenkin valkohäntäpeura etenee niin tasaisen tappavasti, että kyllä sen perässä kaksi tuntia pysyminen vaatii koiralta paljon. Myös ajatus, että koiran pitää vain sitkeästi mennä ajettavan perässä on vaihtunut. Mies onkin enemmän kuin tyytyväinen metsästysasetuksen muutoksesta. Vaikka Poutisen edellinen koira oli täysin sorkkavapaa ja dreevereiltä on perinteisesti pyritty poistamaan hinkua sorkan perään, on rodulla edelleen hirvieläimen ajotaito perimässä. Riistaverisyys hirvieläimiin on säilynyt rodulla perimässä. Pienestä koosta hyötyä hangessa Dreeverin säkämitta urokset ja nartut huomioiden on 30-38 senttiä
Nurmiluoto tunnistaa metsästyskoirajärjestöjen yhteiset murheet. Järjestöillä yhteiset murheet Nurmiluoto itse tutustui dreevereihin ensimmäistä kertaa asuessaan Ruotsissa 1970-luvulla ja nyt hän on toiminut kymmenisen vuotta aktiivisesti Dreeverijärjestössä. 70 . Pitkään on jo puhuttu, kuinka metsästäjien rivit harvenevat ja harmaantuvat. Hän ei kuitenkaan itse kasvata rotua ja näkee sen pelkästään hyvänä ominaisuutena rotujärjestön puheenjohtajalle. Emämaalla on ollut myös sen jälkeen suuri merkitys rodun jalostukselle ja olemassaololle Suomessa. Erja Pekkala Jalostuksen turvana rodun emämaa Ruotsi – Suomen kanta on niin suppea, että pelkästään kotimaisilla koirilla jalostamisen tuloksena olisivat kaikki koirat sukulaisia keskenään.. Ensimmäiset yksilöt olivat isokokoisia, sillä niiden ajateltiin soveltuvan paremmin Suomen talveen; täällä jopa pyrittiin jalostamaan suomalaista ilmavampaa ja korkeajalkaisempaa dreeverirotua. Ruotsista saatu uutta verta Ensimmäiset dreeverit on tuotu Suomeen Ruotsista 50-luvun alkupuolella. Suomen kanta on niin suppea, että pelkästään kotimaisilla koirilla jalostamisen tuloksena olisivat kaikki koirat sukulaisia keskenään. Dreeveri sopii hitaamman ajotapansa vuoksi hyvin pirstaloituneille pienille metsästysmaille. Uutta verta saatiin ainoastaan tuonneilla. On arveltu, että jahtiödeemaan sairastumisen riskistä noin 30 prosenttia tulee perimästä. Yli 20 vuotta dreevereiden ajokokeiden pääkouluttajana ja vuodet sääntötoimikunnan ja jalostustoimikunnan puheenjohtajana ovat antaneet Hyytiäiselle aitiopaikan seurata rodun kehitystä sekä jalostustyön onnistumista. Ilmeisesti koira ajaa isompaa riistaa paremmalla hajulla ja ajotapa sekä haukku ovat kiihkeämpää. Vaikka rotu on huomattavan matala verrattuna rungon pituuteen, ei rodulla ilmene yleisesti selkätai lonkkavikoja. Kennelliitto ja kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI kuitenkin kielsivät dreeverimuunnoksen ja jalostustyössä palattiin alkuperäiseen rotumääritelmään. Etenkin nuorille pitäisi tarjota heitä tänä päivänä kiinnostavia asioita ja yksi sellainen on kehittynyt tekniikka ja sen monipuolinen hyödyntäminen. . Kun koirien liikkuminen jälleen vapautui, yhtenäistyi ulkomuoto koonkin puolesta ja nykyään voidaan puhua yhteispohjoismaalaisesta dreeveristä, Hyytiäinen kertoo. Raajaluuston terveyteen Aiemman 28 senttimetrin sijaan kauriita, valkohäntäpeuroja ja muita hirvieläimiä ajavien koirien sallittu säkäkorkeus nousi 39 senttimetriin. Hän perustelee kommenttiaan sillä, että pehmeässä kinoksessa dreeveri pääsee uimalla, ja mikäli hangessa on kerroksia, suuria ajokoiria kevyempänä dreeveri pysyy pinnalla. Dreeverillä ilmenee sairautta, jossa keuhkoihin kerääntyy nestettä ja hengitystiheys kasvaa. Oulaisissa asuva Kari Hyytiäinen on harrastanut dreevereiden kanssa vuodesta 1979 lähtien. Lisäksi järjestäytyneet harrastajat vähenevät luonnollisen poistuman myötä, mutta myös sen vuoksi, että nykykoiranomistaja ei välttämättä näe yhteyttä harrastamansa rodun ja rotujärjestön välillä. – Rabieskaranteeni oli paha isku ja yhteistyö pysähtyi. Kuva: Timo Nurmiluoto Veteraani-ikäinen Jeri palkitsi omistajansa Timo Nurmiluodon näyttämällä, että vielä vanhakin jaksaa. Rotu on säilynyt puhtaasti metsästyskoirana, eikä sitä rasita lieveilmiöt, joita hyvin suositut rodut usein kohtaavat liiallisen jalostusinnon pyörteissä. Hän on kasvattanut rotua aktiivisesti vielä 90-luvulla, mutta pennuttaa koiriaan nykyään harvakseltaan. – Aikoinaan 60-luvulla isännät saivat viedä koiriaan metsään kinttaat kädessä. Dreeveriä käytetään myös jäljestykseen. Terveys ja työkalut kunnossa Rodun terveydessä Hyytiäinen ei näe isoja ongelmia. Esimerkkinä voisi olla SM-kokeen reaaliaikainen minuuttiseuranta. – Vaikka viime vuosi oli meidän järjestössä jäsenmäärän suhteen ensimmäinen nettovuosi pitkään aikaan, on meillä kuitenkin vielä paljon dreeverin omistajia, jotka eivät ole kiinnostuneita rotujärjestön jäsenyydestä. Suomessa tilannetta tarkkaillaan ja pyritään jalostusvalinnoilla karsimaan ainakin sairaat koirat, sekä välttämään sairautta kantavien sukulinjojen yhdistämistä. Metsästyskoirajärjestöillä on huutava tarve uudistua ja saada ihmiset mukaan toimintaan. Dreeveripiireissä koettiin vaaran vuosia, kun Ruotsi asetti vuonna 1988 kymmeneksi vuodeksi rabieksen vuoksi rajoitteet koirien matkustamiselle. rillä vielä mennään, Nurmiluoto nauraa. – Eniten joudumme kiinnittämään huomiota jahtiödeemaan eli keuhkopöhöön. Tautia on ilmennyt enemmän hirvieläimiä ajavilla koirilla. Nykyään dreeveri on erittäin yhteiskuntakelpoinen ja vastaa sille annettua julkisuuskuvaa koirasta, joka on kotona lasten kaveri ja metsässä sitkeä ajuri
Erja Pekkala. Hyytiäisen mukaan nämä ovat dreevereillä kunnossa. Luuston kehitys pysähtyy ja tuloksena on matalat raajat. Joillakin yksilöillä on pitkää ja pehmyttä karvaa, mutta nämä huomioidaan näyttelyarvostelussa. Sen rauhallinen ajovauhti pitää ajettavan pienellä maalla ja passitus onnistuu yleensä hyvin. Myös mahanalus ja tassut ovat karvaiset ja näin säältä Suomessa dreeveriä on perinteisesti käytetty eniten jäniksen pyyntiin. Kari Hyytiäinen kaadolla koiransa Hiittavaisen kanssa. Raajojen suoruuteen on onneksi kiinnetty paljon huomiota, eikä niin sanottuja rokokoo-jalkoja enää näy yhtä lailla kuin vielä 70-luvulla. Rodun monipuolisuudesta kertoo se, että tälle koiralle on kaadettu ajosta tällä kaudella kolmea eri riistaa ja se on valmistunut viime kesänä jälkivalioksi. Vääntyneet raajat aiheuttavat koiralle vaivoja nivelten rasittuessa. Kari Hyytiäisen Hiittavainen tarkistaa työnsä tulosta. Vahva karvapeite, kestävät tassut Metsästyskoirilla kiinnitetään huomiota karvapeitteen vahvuuteen sekä tassujen kestävyyteen. Suoruudella on merkitystä, sillä dreeverin rakenne on kuitenkin vahva ja hypätessä painoa tulee etujaloille. Se tekee koiralle kauniit ääriviivat ja näyttää hyvältä, mutta ei ole rotumääritelmän mukainen. – Dreeveri on kondrodystrofia rotu. Vaikka usein sanotaan, ettei värillä niin väliä, on se rotukoirien ollessa kyseessä toisinaan merkittävä asia. – Pääsääntöisesti dreevereillä on riittävän pitkä ja karkea karvapeite. Harmillisesti näkee jonkin verran, että kokematon tuomari palkitsee koiran, jolla on lyhyt ja ohut karvapeite. suojassa. 71 kasvattajat kiinnittävät erityistä huomiota
Pulaa helpottamassa on kuitenkin helsinkiläinen yritys, joka tarjoaa mahdollisuuden ampua sisäradalla hyvissä olosuhteissa kahdessa toimipisteessä – mutta ei siinä vielä kaikki. P ääkaupunkiseudulla aseja ampumaharrastajia olisi kasvamassa pilvin pimein, mutta harrastuspaikkojen määrä luo pullonkaulan, jos ei jopa tulpan toiminnalle. 72 ASEET Osuva Range & Training toimii pääkaupunkiseudulla Koulutusta ja asekäsittelyä Osuva Range & Training kouluttaa ampujan vasta-alkajasta eteenpäin. Jokainen ampuja kurssitetaan ja koulutetaan turvalliseen aseen käsittelyyn ja oikeisiin käytäntöihin, ennen kuin he pääsevät itsenäisesti kokeilemaan taitojaan valvotuille radoille. Vuoden 2000 jälkeen, jolloin toiminta alkoi, yritys on opastanut jo yli 20 000 uutta ampujaa ampumaharrastuksen pariin ja järjestänyt tuhansia ryhmätilaisuuksia ja koulutuksia. Kaikki vuorot ovat valvottuja.. Osuva Range & Training on Suomen johtava sisäampumaratapalveluja ja ampuma-asekoulutusta tarjoava yritys. Kurssilla opetellaan turvallista aseen käsittelyä sekä ampumarataetiketti. Yrityksen kuluvan vuoden teemana on laajentaa kaikille avointa koulutustarjontaa
Valvotulla vuorolla radalla on valvoja ja ampua voi joko omalla tai vuokra-aseella. Puukot.. Osuvan toiminnasta vastaa kolmen yrittäjän ydintiimi ja kirjavataustainen kouluttajajoukko; kokemusta ja osaamista löytyy SM-tason urheiluampujista entisiin muukalaislegioonalaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Valvotut vuorot ovat avoimia sekä jäsenille että ei-jäsenille.. tarvikkeet Myös elämyksiä on tarjolla Osuva kouluttaa ampujan vastaalkajasta eteenpäin. Ampumaetäisyys on 25 metriä. Vapaavuorot ovat varattavissa pääasiassa päiväsaikaan. PUUKON OSAT JA TARVIKKEET SUORAAN NETTIKAUPASTA TAI PUHELINMYYNTINÄ • Puukot ja tarvikkeet • Puukon terät ja helat • Tupen nahkat ja ompelutarvikkeet • Tupen nahkavärit ja vahat • Erilaiset muotoraudat ja punsselit • Kiillotuslaikat ja hiontavahat terien viimeistelyyn • Erikoisviilat ja teroittimet • Metallit: messinki, uushopea, pronssi • Kuitulevyt • Teräkset terien taontaan • Ym. Ampumaetäisyys on 25 metriä. Koulutustarjonnan taso kasvaa harrastajan mukana. Puh. Toinen on niin ikään keskustassa Albertinkadulla. Kauppakeskus IsoKristiina Kaivokatu 5, 53100 Lappeenranta Nettikauppa puukot.. Turvallisuus ennen kaikkea; näytteillä on järeämpiäkin aseuita vieraiden katsottavaksi – ja huomatkaa – jokaisessa liipasinlukko. Vaihtoehdot ovat Silver–tilaisuus, jossa ammutaan .22:n lisäksi valikoimalla erilaisia 9mm palvelusaseita, sekä Goldtilaisuus, jossa on koko asevalikoima käytössä, eli .22:sta aina .44 Magnum revolvereihin ja puoliautomaattikonepistooleihin. ja radalla on miellyttävä, rauhallinen tunnelma. Yksi elämysmahdollisuus on polttariporukalle tai työpaikan kavereille. 0400 550 915 parhaiten iltaisin Jorma Simolin myynti@puukot.. Koska ammunta on niitä harrastuksia, joita moni mielellään kokeilee, vaikka ei vakavissaan aikoisi aloittakaan pahvin puhkontaa, myös kokeilumahdollisuuksia ja todellisia elämyksiä on tarjolla. Osuva Range & Training järjestää Helsingin yliopiston ja Metereologianlaitoksen tutkijoille jääkarhuturvakoulutuksia. Kokeilumahdollisuuksia on erilaisia parin eri tyyppiseen aseen testaamisesta aina huippupakettiin saakka, jossa pääsee testaamaan isompia aseita . Ratavuoroissa valinnan varaa Vapaavuoro on tarkoitettu jäsenille, joilla on oma ase. Osuvalla työskentelevät kouluttavat jopa 20 vuoden koulutuskokemuksella; he vastaavat turvallisuudesta ja ovat paikalla neuvomassa ampumiseen ja aseisiin liittyvissä asioissa. Vaikka kouluttajat suhtautuvat turvallisuusasioihin vakavasti, ovat he rentoja ja helposti lähestyttäviä Osuva Rangen toinen toimipiste sijaitsee Helsingissä Tähtitorninmäen alla suuressa väestösuojassa, jonne pääsee käytävää pitkin parkkihallin sisältä. Vapaavuoron aikana radalla ei ole valvojaa. 73
74 Lähivuosina kurssitarjontaa laajennetaan eri asetyypeille, koulutuksia pidetään entistä enemmän myös muiden paikkakuntien ulkoradoilla ja mukaan otetaan varsinaista ampumataitoa sivuavia kursseja. Ampumataito, perustekniikat ja aseenkäsittely ovat samat, riippumatta siitä tähtääkö ampuja toiminnallisiin kilpalajeihin., kuten IPSC, IDPA tai SRA, vai onko tämä kiinnostuneempi taktisesta aseenkäytöstä. Valmennusvuorot on tarkoitettu edistyneille ampujille ja niille osallistuminen edellyttää kouluttajan hyväksyntää. Valmennus koostuu kouluttajan ohjauksella suoritetuista valmennustunneista, kotona tehtävästä kuivaharjoittelusta ja omasta harjoittelusta ampumaradalla. Vuorot voivat palvella tiettyä lajia tai niissä voidaan keskittyä johonkin ampumisen osa-alueeseen, esimerkiksi tarkkuuteen tai nopeuteen. Moni Osuvan asiakas on kiinnostunut eräilystä ja metsästyksestä, mutta urbaanille helsinkiläiselle harrastuksen aloittaminen ei ole aina helppoa, joten myös näihin teemoihin liittyvät kurssit, koulutukset ja tapaamiset ovat suunnitelmissa. – Tarjoamme laajalti aseisiin ja niiden käyttöön liittyviä asiantuntijaja konsultointipalveluita. Tämän kyltin kun löytää, niin tietää olevansa oikeassa paikassa. – Vuoden 2020 teema meillä on laajentaa kaikille avointa koulutustarjontaa, kertoo toiminnasta vastaava Otso Vainio. Perustason kurssien suorittaminen avaa ovet taktiikkakursseille, joilla paneudutaan joko kilpailutuloksen optimointiin tähtäävään lajitaktiikkaan tai defensiivisen pistooliammunnan saloihin. Räätälöityä koulutusta Osuva järjestää sekä omien että ulkopuolisten kouluttajien voimin sekä ampumiseen liittyviä kursseja että lyhyempiä, tiettyihin ampumataidon osa-alueeseen keskittyviä workshoppeja, joissa voi kehittää osaamista sekä suomalaisten että kansainvälisten kouluttajien opissa. Ensin päätetään sopivin ohjaaja, sen jälkeen määritellään oppilaan kanssa yhdessä valmennuksen päämäärät ja siihen käytettävä aika. Viime vuosina olemme työskennelleet paljon pelialan yritysten kanssa kouluttaen näyttelijöitä, perehdyttäen pelintekijöitä ja Radalla on myös kahvila sekä ampuma-aseita ja -tarvikkeita sekä varusteita myyvä liike. Jos tahtoo edetä uudessa harrastuksessa nopeasti, tai viedä ampumisensa seuraavalle tasolle, kannattaa harkita Osuvan henkilökohtaista valmennusta. Lähivuosina kurssitarjontaa laajennetaan eri asetyypeille, koulutuksia pidetään entistä enemmän myös muiden paikkakuntien ulkoradoilla ja mukaan otetaan varsinaista ampumataitoa sivuavia kursseja, kuten ampujan ensiaputaito -koulutuksia. Alkuun tarjolla tulee olemaan perustason pistoolija karbiinikursseja, joilla opetetaan tekniset edellytykset toiminnalliseen ammuntaan. n Antti Kauranne. Toki kokeneemmat ampujat voivat hakea suoraan myös edistyneemmille kursseille, mutta silloin on läpäistävä ampumakoe jolla varmistutaan ampujan taitotasosta ja aseenkäsittelyn yhteensopivuudesta Osuvan turvallisuuskäytäntöjen kanssa. toimien motion capture -näyttelijöinä, Vainio kertoo. Ttutkimustyö Huippuvuorilla kun edellyttää, että jokaisella on ase jatkuvasti mukana. Osuvan moninaisuudesta kertoo myös se, että yritys järjestää Helsingin yliopiston ja Metereologianlaitoksen tutkijoille jääkarhuturvakoulutuksia. Valikoimassa on kaikkea aina piskuisesta .22-kaliiperisesta, joka on peruskurssin työkalu, aina järeimpiin jytkyihin sekä myös puoliautomaattisia pistoolikarbiineja. Valmennusvuoro on päämäärähakuista treeniä kouluttajan opastuksella
Jos PCtai konsolialustaisen pelin saa alle sadalla eurolla, niin miksi maksaa monikymmenkertainen hinta isommasta simulaattorista. Villin lännen teemassa on ajateltu myös nuorimpia mahdollisia käyttäjiä, ja sen vuoksi sisällössä ei ole verisiä raakuuksia tai sopimattomia osuuksia. Erilaisia ampumaskenaarioita on noin 45 kappaletta ja kieliversioita käyttäjille on useita. Suomessa on asennettu jo muutamiin lomakyliin tai vapaaajan elämyksiä tarjoaviin yrityksiin Sim Way Hunt –laitteistoja. Simulaattorin monipuolisuus Simulaattorin monipuolisuus ilahduttaa muitakin kuin metsästysja ampumalajien harrastajia. Erilaisia ammuntaohjelmia on saatavilla yli 45 kpl. R askaan sarjan ampumasimulaattorit ovat jääneet vuosikausiksi tietokoneja konsolipelien varjoon. Sopii kokoonpanosta riippuen yksityisja seurakäyttöön. n Antti Kauranne. Ammunta suoritetaan mukana tulevilla Replikaaseilla tai vaihtoehtoisesti asiakkaan omalla metsästysaseella käyttäen mukana tulevaa piippu-adapteria.” Omaan aseeseen saa laserammuntalaajennuksen optiona. Tarjolla on nimittäin myös golfia ja jopa Vasaloppet-hiihtoa, mutta voittopuolisesti ampumalajeja ampumahiihdosta erilaisiin pienja suurriistametsästyksestä jopa länkkäritunnelmiin, Wild West Arcadeen. Vajaan kymppitonnin hintaiselle, isolla näyttöscreenillä ja aseeseen liitetyillä tietokoneohjatuilla replika-aseilla maustetuilla simulaattorilla on kuitenkin oma tarkoituksensa – sillä voi oikeasti harjoittaa aseen käyttöä realistisesti. Suomeen laitteistoa maahan tuova Eräkonttikertoo tuotteesta seuraavaa: ”Asiakkaan tarpeiden mukaan räätälöitävä ampumasimulaattori metsästysja rata-ammunnan harjoitteluun. ilahduttaa muitakin kuin metsästysja ampumalajien harrastajia. Tarjolla on myös olympialajeista tuttua savikiekkoammuntaa, ja ohjelman kehittämisessä sekä messumannekiinina on esiintynyt lajin ruotsalaistähti, olympialaisten kaksoistrapin voittaja Håkan Dahlby vuodelta 2012. Todella monipuolinen ja helppokäyttöinen kokonaisuus. Kaikkea golfista ammuntalajeihin Sim Way Hunt –laitteistosta on kahta versiota; Huntja Hunt Pro –mallit. 75 Kaikkea riistaa ja jopa länkkäritunnelmia Sim Way Hunt -simulaattori tarjoaa ammuntaelämyksiä Wild West Arcade tuo käyttäjille 15 erilaista skenaariota. Tarjolla on nimittäin myös golfia ja jopa Vasaloppet-hiihtoa. Asennetuissa versioissa on pieniä eroja muun muassa yhtäáikaisten käyttäjien lukumäärän suhteen. Wild Way Arcade –modessa käyttäjät pääsevät selvittelemään välejään perinteisin keinoin. Villin lännen versiossa käyttäjä voi ammuskella myös sombreroja tai pulloja, jos kaksijalkainen maali on liian kova juttu. Eräkontilla on yhteistyössä ampumaurheilijoiden lajiliittojen kanssa etupaketti, joka pudottaa lähtöhintaa ja tarjoaa muita etuja. Pelaajia voi olla kerrallaan yhdestä neljään. Kiekkojen rikkomista on tarjolla 14 erilaisen ohjelman muodossa, ja kilpailijat voivat ottaa mittaa toisistaan keskenään. Valmistaja lupaa laitteiston pystyttämisen kestävän vain minuutteja ja käyttöönoton olevan nopeata. Villiä länttä kerrakseen Wild West Arcade tuo käyttäjille 15 erilaista skenaarioita, ja osallistujia voi olla yhdestä neljään pelaajaa kerrallaan
Myös Iso-Syötteen retkeilyalueen ja Syötteen virkistysmetsän käyntimäärät jatkoivat kasvuaan. Valtion myöntämän lisärahoituksen turvin Metsähallituksen Luontopalvelut pystyy tänä vuonna parantamaan kovimmalla käytöllä olevien kohteiden palveluja, asiakasturvallisuutta ja käytön kestävyyttä. Kiinnostava nähdä, näkyykö ensi vuoden käyntimäärissä tämänhetkinen talven tilanne: jopa Oulussa kärsitään lumettomuudesta, kun taas jo Syötteellä lunta on yllin kyllin, pohtii puistonjohtaja Saara Airaksinen. Samaan yltää myös ValtavaaraPyhävaaran luonnonsuojelualue. Kuva: Heikki Sulander/Metsähallitus den käyntiennätyksensä. 76 20-vuotias Syötteen kansallispuisto suositumpi kuin koskaan Riisitunturin suosio jatkaa kasvuaan Syötteen kansallispuisto juhlii tänä vuonna 20-vuotissyntymäpäiviään. Rukan välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan retkikohteeseen tehtiin viime vuonna lähes 100 000 käyntiä. Tykkylumimaisemistaan suosioon noussut Riisitunturi houkutteli viime vuonna enemmän retkeilijöitä myös lumettomina kuukausina. Näkymää Riisitunturilta. n. K ainuun ja Koillismaan kansallispuistonelikko, Syöte-Oulanka-Riisitunturi-Hossa, keräsi viime vuonna yli 400 000 käyntiä. Syötteen kansallispuisto täyttää kuluvana vuonna 20 vuotta. – Suomalaisten retkeilyinnostus jatkaa kasvuaan, mikä on upea juttu. Oulangan viimevuotuinen käyntimäärä oli noin 190 000 ja Hossan näyttää vakiintuneen 100 000 käyntiin vuodessa. Lisäksi Metsähallitus on rakentanut talvikohteina suosittuihin kansallispuistoihin reittejä ja kehittänyt kesäaktiviteetteja tukevia palveluja, mikä niillä näkyy kesämatkailun vahvistumisena. Vuonna 2019 Syötteen kansallispuiston käyntimäärä oli yli 77 000, missä on jälleen reilu kasvu vuoteen 2018 verrattuna. Meillä on kiehtovia luontokohteita ja kiinnostavaa kulttuuriperintöä aivan takapihallamme, toteaa Luontopalvelujen aluejohtaja Pirkko Siikamäki. – Se on hienoa, että pystymme aiempaa paremmin palvelemaan suomalaisten luonnossa liikkumista ja tarjoamaan ilmastoviisaan matkailuvaihtoehdon. Vuokrakämppiä remontoidaan Kaiken kaikkiaan luontokohteiden merkitys on lisääntynyt Suomen matkailussa, ja tietoisuus luonnon terveysvaikutuksista on kasvanut. Kansallispuistoon tehtiin viime vuonna reilut 43 000 vierailua. Puistojen paikallistaloudellinen vaikutus on yhteensä yli 37 miljoonaa euroa. Esimerkiksi Hossan kansallispuistossa remontoidaan tänä vuonna useampia vuokrakämppiä ja lisätään esteettömiä retkeilypalveluita. Syötteen naapuri Riisitunturi teki sekin jälleen uuden käyntimääräennätyksen. Juhlapuiston käyntimäärät ovat nousseet merkittävästi jo useamman vuoden. Syötteen luontokeskus teki sekin oman uuSuomen 40 kansallispuistoon tehtiin viime vuonna ennätykselliset yli 3,2 miljoonaa käyntiä
Vuonna 2018 kansallispuistossa vieraltiin 98 700 kertaa. – Sipoonkorpeen on rakennettu uusia reittejä ja palveluita, ja saavutettavuus on parantunut. Kurjenrahka on myös monen ensikertalaisen retkeilijän kohde, sanoo aluejohtaja Henrik Jansson Metsähallituksesta. V iime vuonna pääkaupunkiseudun kupeessa sijaitsevassa Sipoonkorvessa käytiin 110 000 kertaa – Nuuksiossa on käyntimäärissä laskua Haukkalammella ja Kattilassa eli puiston ruuhkaisimmilla alueilla, mutta Kirkkonummelta ja Vihdistä päin puistoon tulijoiden määrissä on nousua. Tämä vahvistaa sitä, että kansallispuistoon tarvitaan toimiva joukkoliikenneratkaisu. Kuva: Katri Lehtola eli nousua edellisvuodesta oli 11 prosenttia. Vuonna 2019 Nuuksion käyntimäärä oli 330 600 (vuonna 2018: 343 000 ja vuonna 2017: 319 000). – Luontomatkailun yleisen suosion kasvun lisäksi Kurjenrahkan vetovoimaa lisää Föli-joukkoliikenne, sijainti ison kaupungin lähellä ja onnistunut viestintä esimerkkinä kansallispuiston suositut Facebook-sivut. Myös Nuuksion ruuhkaisuus on lisännyt Sipoonkorven suosiota, arvioi puistonjohtaja Harri Karjalainen. ?. Kansallispuiston käyntimäärä ylitti 100 000 rajan Sipoonkorpi houkuttaa eräkansaa Sipoonkorven kansallispuiston käyntimäärä on kovassa kasvussa. Kuva: Katri Lehtola Komeita maisemia riittää Sipoonkorvessakin. Sipoonkorvessa käytiin viime vuonna 110 000 kertaa eli nousua edellisvuodesta oli 11 prosenttia. Nuuksio on Suomen kolmanneksi suosituin kansallispuisto. 77 Kurjenrahka vetää väkeä Turun suunnalla . Viime vuonna Kurjenrahkassa vierailtiin 86 200 kertaa, kun vuonna 2017 kansallispuistossa vierailtiin 76 800 kertaa ja vuonna 2016 käyntejä oli 73 800. Nuuksion kansallispuiston käyntimäärä laski neljä prosenttia. Varsinais-Suomessa Turun lähellä sijaitsevan Kurjenrahkan kansallispuiston käyntimäärä kasvoi hurjasti edellisvuodesta, 12 prosenttia. – Nuuksiossa on käyntimäärissä laskua Haukkalammella ja Kattilassa eli puiston ruuhkaisimmilla alueilla, mutta Kirkkonummelta ja Vihdistä päin puistoon tulijoiden määrissä on nousua
Suomen Metsästäjäliitto puolestaan pitää tärkeänä, että esimerkiksi kaikilla Suomen 300 000 metsästäjällä on mahdollisuus harjoitella ampumaradoilla, joissa myös ympäristöasiat on otettu huomioon. Ratojen toiminnanharjoittajat eli esimerkiksi urheilutai metsästysseurat tai reserviläisyhdistykset vastaavat edelleen lupaprosessissa mahdollisesti tarvittavista selvityksistä ja tutkimuksista, kuten meluselvityksistä, ja lupapäätöksen myötä mahdollisesti tarvittavien toimenpiteiden toteutuksesta. n Eläinkonservaattorin paja www.studionaturalia.fi Valmistamme ammattitaidolla linnut nisäkkäät kallotyöt luurangot @studionaturaliaoy @studionaturalia. Monipuolinen rataverkosto Kustannustehokkaimmin ympäristölupaprosessi hoidetaan, kun ammattilaiset vastaavat lupahakemuksen laatimisesta ja lupaprosessien läpiviemisestä. 78 ”Ampumarataharjoittelu kaikille metsästäjille ensiarvoisen tärkeää” MMM antaa rahoituksen ampumaratojen ympäristöluvitukseen Neljä järjestöä aloittaa Suomen riistakeskuksen kanssa valtakunnallisen ampumaratojen ympäristölupahankkeen. Suomessa on tällä hetkellä noin 720 ampumarataa, joita käyttävät sekä ampumaurheilun harrastajat, metsästäjät, reserviläiset sekä ammatissaan ampuYmpäristölupahakemusprosessin kesto on keskimäärin noin 1,5 vuotta. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 1,6 miljoonaa euroa. Asiantuntijavetoisella, keskitetyllä ja järjestelmällisesti etenevällä luvittamisella säästetään kaikkien resursseja ja helpotetaan myös luvittavien viranomaisten työtä. Myös reserviläisjärjestöt painottavat kattavan ampumarataverkoston merkitystä. Tavoitteena on päästä luvittamisessa suunnitelmalliseen ja järjestelmälliseen etenemiseen ja turvata rataverkoston kriittinen kattavuus valtakunnallisesti. Uuden ympäristönsuojelulain voimassaoloaikana ampumaratojen ympäristölupaprosessit ovat vaikeuttaneet monien ratojen toimintaa. – Ampumarataharjoittelu on kaikille metsästäjille ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi metsästysturvallisuuden ja onnistuneiden riistalaukausten takia, muistuttaa Suomen Metsästäjäliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen. Ympäristölupahakemusprosessin kesto on keskimäärin noin 1,5 vuotta. – Näin lupaprosessi saadaan suuremmalla todennäköisyydellä onnistuneesti maaliin, maksimoidaan ympäristönsuojelullinen hyöty, minimoidaan kustannukset sekä riski loputtomille tutkimusja hallintotuomioistuinkierteille, summaa Metsästäjäliiton Jussi Partanen. Hankkeen rahoituksella turvataan asiantuntiaryhmän tekemä varsinainen ympäristölupaprosessi. Muita rahoittajia hankkeella on muun muassa Urlus-säätiö. Kun onnistuneita lupaprosesseja on riittävä määrä, luvituksen toimintatapojen muutos saadaan leviämään laajemmalle. Päätös rahoituksesta on saatu toistaiseksi vain ensimmäiselle vuodelle, jolloin avustuksen suuruus on 350 000 euroa. Reserviläiset muodostavat yli 96 prosenttia Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen 280 000 hengen kokonaisvahvuudesta. Ongelmana on valtaosassa tapauksista ollut tiedon puute, joka on johtanut siihen, ettei ampumaratatoiminnan todellista riskiä ole osattu arvioida ja se on johtanut ylilyönteihin, kertoo Ampumaurheiluliiton ympäristöja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola hankkeen syntymiseen johtaneista syistä. Työtä tehdään alueittain ja porrastetusti. S uomen Ampumaurheiluliitto, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen riistakeskus, Reserviläisliitto ja Suomen Reserviupseeriliitto ovat saaneet maaja metsätalousministeriöltä rahoituksen kolmevuotiselle ampumaratojen ympäristölupahankkeelle. Useita ratoja on suljettu tai niiden toimintaa on merkittävästi rajoitettu. Sen tavoitteena on laatia kolmen vuoden aikana ympäristölupahakemukset vajaalle kolmannekselle ampumaradoista. Kolmivuotisen hankkeen aikana ei ehditä luvittaa kaikkia ilman toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa olevia ratoja Suomessa. Tärkeänä pidetään, että joka puolella Suomea harrastajalla olisi järkevä etäisyys lähimmälle ampumaradalle. mataitoa tarvitsevat kuten poliisit tai lentokenttien eläintorjunnasta vastaavat. – Pahimmillaan lupaprosessit ovat kestäneet lähes 20 vuotta ja kokonaiskustannukset ovat olleet kohtuuttomia. – Reserviläisten ampumataito on useimmiten omaehtoisen ampumaharjoittelun varassa, jota on kyettävä tekemään joka puolella maata, korostaa Reserviläisliiton toiminnanjohtaja Olli Nyberg. Hankkeen vetovastuu on Suomen Ampumaurheiluliitolla
Toisaalta tiedossa on, että osa riistanhoitoyhdistyksistä on vähemmän aktiivisia, ja niillä rahoitus tulee pienemään uusien jakoperusteiden vuoksi. Enemmän koulutuksia Riistanhoitoyhdistykset ovat nyt raportoineet toimintansa tunnusluvut vuosilta 2018 ja 2019 uusien jakoperusteiden mukaisesti. Tämän vuoden alussa 18 riistanhoitoyhdistystä yhdistyi kuudeksi suuremmaksi yhdistykseksi. Vuosittain valtaosa ELY-keskusten saamista avustushakemuksista koskeekin niitä. Länsi-Uudellamaalla tapahtui ennennäkemättömän laaja yhdistyminen, kun peräti seitsemän pientä yhdistystä yhdistyi vuoden alussa yhdeksi suureksi Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistykseksi: Hankoniemi, Inkoo-Snappertuna, Karjaa, Pohja, Siuntio, Tammisaari ja Tenhola ovat nyt samaa yhdistystä. Uudistus on lisännyt myös riistalaskentoja merkittävästi. n PUSKARADIO. Aktiivisten suurpetoyhdyshenkilöiden määrä lisääntyi noin kolme prosenttia (yhteensä 2153 henkilöä). Erityisesti vesilintujen laskentapisteiden määrä yli kaksinkertaistui 1230 laskentapisteeseen (edellisenä vuonna 569). Vapaaehtoiset yhdistymiset Riistanhoitoyhdistyksiä tuetaan ja kannustetaan vapaaehtoisiin yhdistymisiin. Myös kouluille, opRhy:t aktivoituneet, määrärahaa lisätään Vapaaehtoisia yhdistymisiä tuetaan Länsi-Uudellamaalla tapahtui ennennäkemättömän laaja yhdistyminen, kun peräti seitsemän pientä yhdistystä yhdistyi vuoden alussa yhdeksi suureksi Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistykseksi. Rauhoitettujen lintujen aiheuttamista maatalousvahingoista maksettavien korvausten määrä on kasvanut tasaisesti 2010-luvulla. Porotalousvahingoista maksettavat korvaukset perustuvat laskennalliseen vahinkoon ja korvauksia maksetaan sen mukaan, miten maakotkien pesinnät ovat poronhoitoalueella onnistuneet. Koko maassa riistanhoitoyhdistyksiä on yhteensä 282. Syynä kasvuun ovat erityisesti rauhoitettujen lintulajien kantojen vahvistuminen sekä muuttokäyttäytymisten muutokset. Metsästyksen valvontatapahtumien määrä (1359) ja muiden koulutustilaisuuksien määrät (1679) ovat pysyneet suunnilleen ennallaan. Uudet jakoperusteet on otettu käyttöön portaittain. Riistanhoitoyhdistykset järjestävät muun muassa metsästäjätutkintoon valmistavia koulutuksia sekä hirvieläinten metsästyksen johtajien koulutuksia. misiin -hanke onnistui ja jopa ylitti odotukset, sanoo maaja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Janne Pitkänen. Tämän lisäksi erillisenä korvauksena maakotkan porotaloudelle aiheuttamista vuoden 2018 vahingoista maksettiin korvauksia paliskunnille yhteensä noin 806 100 euroa. 79 M aaja metsätalousministeriö on osoittanut Suomen riistakeskukselle lähes 2,6 miljoonan euron määrärahan riistanhoitoyhdistysten valtionavustukseen vuodelle 2020. Tänä vuonna siirtymäaika päättyy ja avustus jaetaan kokonaan uusilla perusteilla. – Suomen riistakeskuksen vuosina 2018 ja 2019 toteuttama Virtaa vapaaehtoisiin yhdistyYM: Rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista ennätysmäärä korvauksia Uuden lain valmistelu käynnissä E linkeino-, liikenneja ympäristökeskukset maksoivat korvauksia rauhoitettujen eläinten vuonna 2018 aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi yhteensä noin 1 470 000 euroa. Niiden avulla pääosin vapaaehtoistyönä tehtävä yhdistystoiminta voidaan suunnata hallinnollisesta työstä enemmän käytännön tekemiseen, kuten koulutuksien ja riistalaskentojen järjestämiseen. Määräraha nousee tänä vuonna 10,5 prosenttia edellisvuodesta. Suurin osa korvauksista, noin 1 413 400 euroa, kohdistui maataloudelle aiheutuneisiin vahinkoihin. Sen avulla Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistykseen on voitu palkata päätoiminen toiminnanohjaaja kehittämään toimintaa. Valtionavustuksesta jaetaan 35 prosenttia riistanhoitoyhdistysten jäsenmäärän mukaisessa suhteessa ja loppuosa toiminnan tuotoksia kuvaavien tunnuslukujen perusteella. Riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen jakoperusteet uudistettiin vuonna 2018. Maaja metsätalousministeriö on tarkastellut riistanhoitoyhdistysten raportoimia toiminnan tuotosten määriä ja niiden kehitystä näiden vuosien välillä. Ylivoimaisesti eniten korvauksia maksettiin valkoposkihanhen maataloudelle aiheuttamista vahingoista, noin 1 100 000 euroa. Tavoitteena oli kohdentaa avustus toiminnan tuotosten perusteella niin, että se kannustaisi riistanhoitoyhdistyksiä lisäämään paikallistason toimintaa. Korvaushakemus on mahdollista jättää vielä toukokuun 2020 loppuun mennessä tapauksissa, joissa vahinko on todennettavissa vasta keväällä 2020. Vuonna 2019 aiheutuneista, rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista on tullut hakea avustusta ELY-keskuksilta vuoden 2019 joulukuun loppuun mennessä. Samalla maaja metsätalousministeriö myöntää määräaikaista erityisavustusta uusien yhdistyneiden riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukemiseen ja toiminnanohjauksen vahvistamiseen. Yksittäisen riistanhoitoyhdistyksen avustus ei kuitenkaan voi pienentyä enempää kuin 20 % vuodessa. Muista vahingoista kalankasvatuslaitoksille aiheutuneita vahinkoja korvattiin noin 35 200 euron edestä. Vuonna 2019 metsästäjätutkintoon valmistavia kursseja on järjestetty peräti 40 prosenttia enemmän (yhteensä 451) kuin vuonna 2018. Suomen riistakeskus jakaa valtionavustuksen riistanhoitoyhdistyksille niiden toiminnan aktiivisuuden perusteella. pilaitoksille ja muille nuorisoryhmille on järjestetty tapahtumia 26 prosenttia enemmän (yhteensä 978). Lisäksi ne tekevät metsästyksen valvontaa ja edistävät riistalaskentoja. Suurimmat avustukset maksettiin Pohjois-Karjalan (noin 1 024 600 euroa), KaakkoisSuomen (noin 167 700 euroa) ja Varsinais-Suomen (noin 113 000 euroa) ELY-keskusten alueille
Mies on valittanut tuomiostaan hovioikeuteen. Ahma on nykyisin levittäytynyt jo poronhoitoalueen ulkopuolellekin. Maaja metsätalousministeriön asettama suurin sallittu saalismäärä kuluvalle metsästysvuodelle on aiempien kolmen metsästysvuoden tavoin kahdeksan ahmaa. Kainuun käräjäoikeuden mukaan miehen tuli tietää, että Metsähallituksen erätarkastaja ja erävalvoja olivat virantoimituksessa valvomassa metsästystä. 80 PUSKARADIO n Opetusja kulttuuriministeriö on myöntänyt yhteensä 115 000 euron yleisavustuksen Metsästäjäliiton nuorisotyölle. Ahmanjälkiin voi nykyään törmätä eteläisintä Suomea myöten. Nyt myönnetyllä avustuksella edistetään nuorisolain tavoitteita ja lähtökohtia luomalla edellytyksiä nuorisoalan järjestössä tapahtuvalle nuorten kansalaistoiminnalle ja harrastamiselle. Enontekiöltä, Sallasta, Sodankylästä, Suomussalmelta, Taivalkoskelta ja Utsjoelta saatiin saaliiksi yksi ahma, Inarista kaksi. Metsähallituksen erätarkastaja ja erävalvoja olivat olleet valvomassa metsästystä Sotkamossa marraskuussa 2018. Poikkeusluvilla pyydetyistä ahmoista saatiin saaliiksi Lapista kuusi, Kainuusta yksi ja Oulun alueelta yksi. – Leirija kerhotoiminta ovat Metsästäjäliiton nuorisotyön keskeisimpiä toimintamuotoja. Metsästäjäliiton nuorisotyön pohja on liiton alueellisissa piireissä ja siellä tapahtuvassa aktiivisessa toiminnassa. Saaliiksi kahdeksan ahmaa Suomen Sikayrittäjät ry haluaa pitää afrikkalaisen sikaruton Suomen rajojen ulkopuolella. Leireillä ja kerhoissa lapset ja nuoret pääsevät tutustumaan luontoon, metsästykseen, eränkäyntiin ja riistanhoitoon turvallisesti samanhenkisessä seurassa, muistuttaa Metsästäjäliiton nuorisovastaava Elinä Mäkelä. Villisikojen metsästyksen seuratoiminta-avustusta korotettiin Metsästäjäliiton nuorisotyölle ministeriöltä 115 000 euroa Yritti lyödä erätarkastajaa puukolla. n Suomen riistakeskuksen myöntämillä vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla saatiin jouluja tammikuun aikana poronhoitoalueella saaliiksi kahdeksan ahmaa. Paikalta paetessaan mies oli vielä ajanut erätarkastajan jalan yli. Asetuksen mukaisesti poikkeuslupia voitiin myöntää vain ahmakannan hoitosuunnitelmassa määritellylle pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueelle, jonne ahman aiheuttamat porovahingot pääosin sijoittuvat. Tähän mennessä toiminta-avustusta on saanut noin 300 seuraa. Ahmoista kolme oli uroksia ja viisi naaraita. Vuosittain tehtävien riistakolmiolaskentojen perusteella ahmojen määrä on moninkertaistunut koko maassa viimeisen 20 vuoden kuluessa ja laji on levittäytynyt viime vuosina yhä enemmän myös poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen. Kuljettaja oli vastustanut auton tarkastusta ja lyönyt lähinnä ollutta erätarkastajaa kahdesti nyrkillä ja yrittänyt lyödä myös puukolla. Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina on muun muassa kestävä kehitys, terveet elämäntavat ja ympäristön ja elämän kunnioittaminen. Tarkastaja ja valvoja olivat pysäyttäneet auton. Metsästäjäliiton nuorisotyötä pidetään tärkeänä, koska sen avulla varmistetaan eräperinteiden ja metsästystaitojen siirtäminen nuoremmille sukupolville, jotta merkittävä harrastusmuoto ja elämäntapa jatkuu Suomessa. n Käräjäoikeus tuomitsi kainuulaismiehen ehdolliseen vankeuteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä ja ampumaaserikkomuksesta. Ahmojen jäljiltä löytyy yli puolet kaikista suurpetojen aiheuttamina korvatuista porovahingoista. Villisika on yksi taudin levittäjistä. Tarkoituksena oli valvoa, ettei alueella pyydetä metsälintuja laittomasti tieltä. Nuorisolain tavoitteena on edistää nuorten osallisuutta ja muun muassa tukea nuorten kasvua harrastuksien kautta. Avustus maksetaan Ruokavirastossa tutkittujen metsästettyjen luonnonvaraisten villisikojen ASF-näytteiden perusteella. Avustuksen saamiseksi seuran on ilmoitettava yhteysja tilitiedot Suomen Sikayrittäjille. Mies oli lyönyt nyrkillä Metsähallituksen erätarkastajaa ja yrittänyt osua tähän myös puukolla. Oikeus tuomitsi miehen kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi Ruokavirasto maksaa palkkiota näytteiden lähettämisestä. n Suomen Sikayrittäjät ry jatkaa seuratoiminta-avustusten maksamista ja korotti avustuksen 100 euroon maaliskuun alusta alkaen. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa arvioitiin liikkuvan talvella 2018/2019 yhteensä 250–280 ahmaa, joista 110-130 poronhoitoalueella
Puhelinnumero: .......................................................................................................... 1) Tilaus Tilaan r itselleni r lahjaksi Ase&Erä -lehden (8 nroa/vuosi) r kestotilauksena 65€/v r määräaikaisena 72€/v. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Puhelin: ............................................................................................................................. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. ASE & ERÄ metsästää kanssasi testaten aseita ja patruunoita, mukana uusien aseiden esittelyjä unohtamatta ampumatarvikkeita ja riistakohteita. ASE & ERÄ myös retkeilee ja vaeltaa kanssasi esitellen metsästys-, retkeilyja vaellusasusteita sekä -varusteita ja antaa tietoa kiinnostavimmista eräja vaellusreiteistä. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Allekirjoitus: ................................................................................................................... Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. tilaukset@karprint.. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. 09-413 97 300 Metsästäjän, eränkävijän ja aseharrastajan asialla Karprint Oy Ase&Erä Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. TILAA ASE & ERÄ Vuosikerta (8 nroa) 72€ Kestotilaus (8 nroa/vuosi) 65€ www.asejaera-lehti.. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Puh. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Sähköposti: ..................................................................................................................... Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen
Se nähtiin taannoin Kainuussa, jossa suojelijat pistivät tuulivoimahankkeen matalaksi. Matti n Minä sekä ystäväni istuttiin iltaa ja mietittiin tulevia. Tällaisia terveisiä Suomen länsirajalta! Bengt Mäkisen muijalla on asiaa n Nyt on Mäkisen muijalla asiaa teille kaikille: olen täysin kyllästynyt näihin Suomen susiin (vai mitä koirasusia ne sitten ovatkin). Nyt ne rahat kuulemma laitetaan johonkin suden ja ihmisen yhteiselon parantamiseen. Minullekin on paasattu, että pitää oppia rinnakkaiseloon petojen kanssa. Nämä tavallisen kansan käskyttäjät tulevat saamaan paljon pahaa aikaa. Mutta hitto sentään: onhan minulla varmaan omat oikeuteni jo perustuslaissa, eikö. Tiettyyn rajaan asti kaikenlainen keskustelu on paikallaan, mutta kun raja ylittyy, se menee pelkäksi vouhkaamiseksi ja vaikutus on ihan päinvastainen. Jyväskylä ”Mihin tämä maa on menossa?”. Kun vihreä komento kajahtaa Helsingistä, muu Suomi vapisee ja tekee näiden hiippareiden käskyjen mukaan. Eiköhän se ole jo nähty ja koettu. Minua halutaan nyt kuitenkin opettaa tähän, ja oikein EU:n tuella. J.M. Kaupunkilaiset huijataan uskomaan kaiken maailman valheita, ja niitä lähdetään seuraamaan torvet soiden. Kun keskimmäinen lapseni lähti Metso-leirille, johan siitäkin riitti moitittavaa. Kummasti silti tassunjälkiä menee takapihalta pyörätien varteen ja takaisin. 82 PUSKARADIO n Ruokavirasto seuraa vuosittain lintuinfluenssan esiintymistä Suomen luonnonvaraisissa linnuissa. Linnut voi lähettää kokonaisina Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan. Kysyit, että kuka on pistänyt sen idean alulle, että ihmisen pitäisi elää rinnakkain suden kanssa vuonna 2020. Minua on syytetty, että olen uppiniskainen, kun olen sanonut, että minuun on turha haaskata aikaa ja vaivaa moisine käännytyspuheineen. Ohessa kyläkoulu ja pelokkaat vanhemmat. En halua elää rinnakkain suden saati susilauman kanssa. En yksinkertaisesti halua, että pihallani juoksentelee yhtäkään sutta. Pientilan emäntä. ”Missä ne sudet muka on?” n Missä ne sudet muka on. Monttu auki Lahti Tavallisen kansan käskyttäjät n Sinulle pientilan emäntä, joka purit pahaa oloasi viime Ase ja Erän yleisönosastopalstalla. Näytteiden lähettäminen ja tutkiminen ovat lähettäjälle maksuttomia. Mitään aktiivisia politiikan seuraajia emme kaverini kanssa ole, mutta mekin olemme haistaneet sen ilmapiirin, joka on levinnyt vauhdilla etelästä jo tänne keskiseenkin Suomeen. Ja onko minun lain mukaan todellakin myös jatkossa hyväksyttävä peräti hymyssä suin se, että vastapäiseltä vaaralta kuuluu susien ulvontaa, ja jos ne sattuvat juoksemaan sieltä pihalleni, sekin on sitä EU:n keksimää siedätyshoitoa. Entäs teille muille. Äly hoi, älä jätä (sopii tuo neuvo ainakin kovasti vihertäville). Tutkimuksiin toivotaan lähetettävän erityisesti sairaita tai äskettäin kuolleina löydettyjä vesija petolintuja. Samaa virttä aamusta iltaan, päivästä toiseen. Ei meitä niinkään huolestuta ilmaston lämpiäminen tai turvesoiden katoaminen, mutta tämä jo ihan pelottaa: voiko vihervalta ottaa sellaisen niskalenkin tämän maan muista poliitikoista ja vallanpitäjistä, että kukaan muu ei ole sen jälkeen enää yhtään mitään; ei mitään oikeuksia, ei sananvaltaa. Syyllisiä on koko Suomen kansa, joka antaa muutaman suvakin viedä kansaa perässään kuin pässiä narussa. Kerrotaanko siellä muka, että sudella ja Mäkisen muijalla on yhtäläiset oikeudet. Nyt niitä on nähty vuoden aikana siellä jo ainakin neljästi. Kun luin uutiset ensimmäisen kerran, oli kyllä aamukahvi mennä väärään kurkkuun voiko tällaista todella olla nykypäivän Suomessa??. Ei ainakaan täällä päin, väittää viranomainen. Kannattaako aina vain odottaa, että järjestöistä esimerkiksi Metsästäjäliitto tekisi asialle jotain. Hanke kaatui, kun pelättiin, että sudet mahdollisesti häiriintyisivät tuulimyllyistä. Miten kummassa etenkin 300 000 metsästäjää voi olla sellaisia vellihousuja, etteivät nouse vastarintaan. Kysyit myös, kenelle voit lähettää kiitoskortin, kun sudet ovat vieneet mielenrauhasi. Minullekin on sanottu, etten saisi ajaa lainkaan autolla (vaikka tarvitsen autoa työmatkoihinin). Jaksamista kaikesta huolimatta. Näytteitä halutaan lintuinfluenssatutkimuksiin LUKIJALTA Kerro kokemuksista! Ota kantaa! Lähetä kirjoitukset: toimittajasalmi@gmail.com Lyijyasioista vouhkataan n Täysin samaa mieltä kuin rautaisia mietteitä heittänyt liminkalainen Matti Kylmänen. Mäkisen muija Mäkisen muija kirjoittaa olevansa täysin kyllästynyt Suomen susiin. Minun pitää kuulemma ymmärtää, etten ole luomakunnan herra, vaan susilla on yhtä lailla oikeus elää maapallolla. Eiköhän sitä lyijyä ole tosiaankin levitetty maahan bensiinin mukana sellaiset määrät, että muutama haulikon panos ei enää vaikuta tilanteeseen millään tavalla! Tämä on samanlaista vouhottamista kuin ilmastomuutoskeskustelut. Ainakin täysin epätodellista. Mihin tämä maa on oikein menossa. Saisko itsesuojeluun ampumaluvan vai pitääkö rikkoa lakia että ei kukaan kuole. Maalla asuvilla taitaa sentään olla vielä järkeä enemmän päässä, kun se elinkeinokin usein tulee vielä omasta maasta, mutta kaupungissa on toisin. Naapurin kissankin nappasivat, mutta sekös ketään on kiinnostanut; lintuja tappavia kattejahan on muutenkin kuulemma liikaa. Avopuolisoni metsästysharrastusta paheksutaan ääneen työpaikkani kahvipöytäkeskusteluissa. Mutta kuulkaa, minulle se ei sovi, en halua olla suden kaveri enkä halua ikinä edes nähdä tätä elukkaa. Onko tämä jotain karkeaa pilaa. Minulle alkaa jo riittää tämä. Näköjään voi, ja vallan hyvin. Eiköhän se kannata osoittaa maaja metsätalousministerille, hän kuitenkin istuu näissä asioissa korkeimmalla pallilla. Alakouluikäinen tyttärenpoikani ei uskalla enää olla yksin pihalla, ja tästäkin meille on sanottu, että ”kertokaa pojalle, ettei susi ole tappanut ketään Suomessa yli sataan vuoteen” ja blaa blaa. Tassunjäljet "Onko tämä karkeaa pilaa?" n Aika paljon olisi saatu viidellä miljoonalla eurolla hoivaa ja huolenpitoa suomalaisille vanhuksille. Kun valitan susista, minulle on sanottu että olen hankala ihminen
Kevätpäivien Kevätpäivien parhaisiin lukuhetkiin parhaisiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! tai tilaa suoraan kotiisi! www.antiikkijataide.. www.luontaisterveys-lehti.. tilaukset@karprint.. www.luontaisterveys-lehti.. www.antiikkijataide.. tilaukset@karprint.?. www.kissafani.. www.kissafani.
TAKTINEN TARKKUUSTUKKI Tarkkuutta mukavuudesta tinkimättä Sako S20:n ergonominen metsästystukki takaa parhaan mahdollisen ampuma-asennon ja aseen hallinnan. Uusi Sako S20 on ensimmäinen todellinen hybridikivääri, ase jota sekä metsästäjät ja tarkkuusampujat osaavat arvostaa. Se on suunniteltu aktiivisille ampujille, jotka haluavat pysyä jokaisen tilanteen tasalla. M-LOK -KIINNITYKSET Etutukin sivujen ja pohjan kiinteät M-LOKpaikat mahdollistavat useiden lisävarusteiden samanaikaiseen kiinnittämiseen. Varmista tarkka osuma säätämällä poskipakka ja perä mieleiseksesi. SAKO OY | www.sakosuomi.fi youtube.com/sakoltd facebook.com/sakointernational @sako_international. ERGONOMINEN METSÄSTYSTUKKI Modulaarinen ja ergonominen vaihtoehto OPTIMOITU OTE Perinteisestä peukalonreikätukista kehitetty muotoilu sopii käteen kuin käteen. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-16 177519-2002 Sako S20:n taktinen perätukki yhdistää modulaarisuuden ja tinkimättömän ergonomian, jotka miellyttävät varmasti vaativintakin tarkkuusampujaa. Pehmeä ja laadukas synteettinen materiaalia varmistaa parhaan mahdollisen otteen joka tilanteessa. Modulaarinen rakenne mukautuu muuttuviin elämäntilanteisiin, tehden Sako S20:sta aidosti aikaa kestävän kiväärin. Säädä perää, poskipakkaa ja rekyylilevyä tarpeidesi mukaan