7 – 2018 7,90 Lieksan SRVA-kiista voi päätyä EU-komissioon Syksyn jahteihin • valaisimet • vaatetus • naamiointi Pohjanmaan paha susitilanne ”Nyt alkaa jo riittää!” Sikarutto Belgiaan eväsleivissä. Pienpedot riesana Supikoira ui 20 kilometriä! Maailman vahvimmat käsiaseet
10,84 €/kk Pakettitarjous takki + housut + lippis Tilaa heti ! säästät 59 ,Takki 149,Housut 119,. Kärkkäinen – Se metsästäjän tavaratalo Hirvas metsästyspuku Anar Hirvas metsästyspuku on suunniteltu suomalaiseen hirvi -ja peurajahtiin. Lopputuloksena on syntynyt täysin tuulenja vedenpitävä puku, joka on äärimmäisen hiljainen, miellyttävän kevyt, turvallinen – ja suomalaisen tyylikäs! • Suomessa suunniteltu ja testattu • erittäin hiljainen pintarakenne • hyvin maastouttava Suomessa suunniteltu digicamo-kuosi • täysin vedenpitävä ja erinomaisesti hengittävä sekä kevyt rakenne • kulutuskohdat vahvistettu • neljään suuntaan säätyvä irrotettava huppu • vetoketjullinen povitasku lompakolla ja luville • YKK-vetoketjut • osittainen verkkovuori Ei kahise! Huippuluokan toimivuus! tuulenja vedenpitävä puku Täyttää metsästysasetusten vaatimukset! Erittäin tyylikäs! Testattua toimivuutta! 229 ,tai alk
Ylivieska Ollilanojankatu 2 Oulu Alasintie 12 Ii Sorosentie 2 Lahti Pasaasi 2, RenkomäJyväskylä Sammontie 1 Voit shoppailla myös myymälöissämme: Kärkkäinen – Se metsästäjän tavaratalo Sompio metsästystakki Niilla fleecetakki Äärimmäisen hiljainen takki metsästäjälle, joka haluaa liikkua täysin ääneti! Kirkkaan Safety orange –väri täyttää metsästysasetuksen vaatimukset myös hirvieläinten pyynnissä. Puvun rakenteissa vedenpitävät, mutta hyvin hengittävät osat on sijoitettu metsässä pahimmin kastuviin paikkoihin, olkapäille, hihanja lahkeensuihin, sekä takamukseen. Koko rakenteen hengittävyys huippuluokkaa. • neljään suuntaan säätyvä irrotettava huppu • vyötäröja helmasäädöillä takin istuvuuden saa säädettyä mieleiseksi • YKK vetoketjut 79 ,tai alk. Kevyttopattu fleecetakki syksyn viileisiin. Anar Niilla on uusinta fleecetakkien sukupolvea. Huippuluokan käyttömukavuutta! Suomalaista huippuosaamista! Superkevyt! Uskomattoman miellyttävä! huippuluoka n hengittävyys! ve ttä hylkivä! Tilaa he ti ! sääs tät 49 ,189 ,tai alk. Takki on varustettu hengittävällä ja täysin vedenpitävällä kalvolla, joten tuuliset ja kosteatkaan olosuhteet eivät tuota ongelmia. 5,64 €/kk 69 ,tai alk. Sopii ominaisuuksiensa puolesta niin metsään kuin vapaa-ajallekin. Vaakatikkauksin kuvioitu pinta tummilla vahvikkeilla tekee takista erittäin ryhdikkään näköisen. 9,45 €/kk Pakettitarjous takki + housut + lippis Takki 119,Housut 99,• Suomessa suunniteltu ja testattu • hyvin kulutusta kestävä materiaali • hyvin maastouttava Suomessa suunniteltu digicamo-kuosi tai perinteinen metsänvihreä • kriittiset alueet laminoitu täysin vedenpitäviksi, muualta vettähylkivä. Puku on erittäin kevyt, uskomattoman hyvin hengittävä, mutta pitää metsästäjän optimaalisen kuivana. Navdi metsästyspuku Anar Navdi –metsästyspuvussa yhdistyvät sekä kalvollisen, että kalvottoman puvun parhaat puolet. 5,29 €/kk
48 Loppusyksyn aseet Millaisilla aseilla ja patruunoilla lähdetään loppusyksyn jahteihin. Sen kunto luo mielikuvia koko harrastuksesta ulkopuolisille. Saaliiksi on saatu jo kymmeniä sikoja. Eestinajokoira Doris näytti taitonsa jo penikkana. 12 40 Pekka Tuomi tietää jo nyt, että Doriksesta tulee loistava metsästyskaveri. 12 Kanalintujahdissa Oulun seudulla lähdettiin metsäkanalintujahtiin toiveikkain mielin. 80 Valoa pimeyteen LED-ratkaistujen yleistyttyä käsivalaisimien eli taskulamppujen teho on noussut huimaa vauhtia. 18 Uudenmaan villisiat Itä-Uudellamaalla oleva Lapinjärvi on yksi villisikakeskuksista. Tyypillistä SRVA-työtä: SRVA oli käynyt lopettamassa pihassa kiertäneen karhun; omistaja oli juuri ehtinyt vetää oven kiinni kun karhu oli ollut portailla. Kuva: Matti Törrönen 54. 68 Outo kieropiippu Yksi omituisimmista aseuudistuksista on ollut kulman taakse ampuva kivääri, KieropiippuKrummlauf. 84 Fasaanisafarille Huonot metsäkanalintukannat tuovat asiakkaita fasaanisafareille. Vaasan saaristossa minkki ja supikoira ovat levinneet aivan ulommaisille saarille saakka. 54 Koirat metsällä Labradorinnoutajat Dixie ja Donja ovat lunastaneet paikkansa käyttöpuolella. Belgiaan rutto todennäköisesti päätyi luontoon heitetyn eväsmakkaran mukana. Henri Kinnusen mielestä tämä aktiviteetti onkin yksi tärkeimmistä asioista metsäkanalintujahdissa. 22 Paha sikarutto Ihminen lienee sikaruton vaarallisin levittäjä. Jupakka saattaa päätyä EU-komissioon saakka. 62 Mainio röllipuku Parhaimmillaan ghillieeli röllipuku naamioi metsästäjän täydellisesti. Nyt esitellään niistä kolme. 4 Sisältö 7/2018 6 34 Nyt mitta täynnä! Kansalaisilla alkaa olla mitta täynnä susia. Kalliita pannoituksia pidetään täysin turhana. 28 Peltometsästys Hirven syyskuinen peltometsästys ei näyttänyt houkutelleen suurta joukkoa aikaistettuun jahtiin. 64 Vahvat käsiaseet Kolme pistoolia ja seitsemän revolveria ovat yli muiden. Tässä vanhassa tornissa on mukavaa istua useamman tunnin passi. Yksi pohjoisimmista löytyy Lumijoelta. 40 Monet passitornit Passitornin pitää olla turvallinen ja käytännöllinen. Nyt on aika pysähtyä nuotion ääreen paistamaan makkaraa. 58 Kymmenet jahdit Oululainen kohta 84 vuotta täyttävä Paavo Koskela on käynyt hirvijahdeissa jo 40 vuoden ajan. 6 SRVA-kiista Mistä paljon puhutussa Lieksan SRVAkiistassa oikein on kyse. Läheltä piti -tilanteita riitti, mutta saalista ei tällä kerralla tullut. Susitilanne on erityisen paha Pohjanmaalla. Naamiopukujen hinnat ovat tulleet alaspäin viime vuosina. 44 Supiralli kuriin Saaristokaan ei estä pienpetojen leviämistä. Syinä ovat perinteet, ajankohta ja käytännön hankaluudet
Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2018 ISSN 0781-2124 (painettu) ISSN 2489-8694 (verkkojulkaisu) ?. Metsästäjät liikkuvat metsällä pääosin runsaana joukkona – usein jahtiseurueeseen kuuluu yli kymmenen metsästäjää, ja heistä tänään yhä useampi on nainen. Selvitä etukäteen virolaisen jahdin järjestäjältä, hoitaako hän koulutuksen käytännön järjestelyt. Virossa vesilintukoulutusta . Meillä susikanta on jatkuvasti lisääntynyt, ja tänään susikanta elää vahvana etenkin Pohjanmaalla mutta myös Etelä-Suomessa, kun aikaisemmin pääosin ainoastaan itäinen Suomi oli niiden aluetta. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 63 euroa/vuosi Määräaikainen 70 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Oleellista on pitää metsästyksessä mukana myös koirakaveri, joskin tänään yhä useampi jättää koiran kotiin susien pelossa. Syyskaudella alan harrastajat käyttävät hyvin runsaasti aikaansa hirvimetsällä. Metsällä käy yhä niitäkin, jotka olivat ensimmäisessä hirvijahdissaan monia vuosikymmeniä sitten. Metsästystä valvovat Virossa poliisi, rajavartijat ja niin sanottu luontopoliisi. Hirvikanta on runsas, ja metsästyksellä yritetään saada se puolittumaan. Suomi on laaja maa, hirviä esiintyy miltei joka puolella pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi toimittajasalmi@gmail.com Mediamyynti: Katja Juvankoski p. Hirvenmetsästys on yksi yksi suurimmista harrastuksista Suomessa – se on arvokasta – ja erityisesti on edullista, että se on huolella säädettyä – hirvikanta säilyy ja hirvien aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisina. Hirvijahdissa on Ylä-Lapissa noudatettu hyviä metsästystapoja, sillä äskettäin tehdyssä valvontaiskussa ei löytynyt huomautettavaa. Koulutus koskee kaikkia muita ulkomaalaisia paitsi niitä, jotka ovat suorittaneet metsästäjätutkinnon Virossa. Jos on aikeissa lähteä vesilintujahtiin Viroon, on suoritettava vesilintukoulutus paikan päällä. Mieli säilyy virkeänä, liikunnan ilo ja raittiissa ilmassa liikkuminen hyvien toverien seurassa on tavoite, joka yhä runsaammin lisää harrastuksen suosiota. Vaikka susi kuuluu havumetsävyöhykkeiden eläinten joukkoon, meillä Suomessa kanta on liian runsas – sitä tulisi vahvasti supistaa. Hyvää metsästyskautta teille kaikille hirvenmetsästäjille! Metsästäjien sesonki taas parhaimmillaan Lapissa hyvät metsästystavat . Takavuosina metsästettiin enemmän pienriistaa, kuten jäniksiä, kettuja ja oravia. On laskettu, että tämä harrastus on pysyvää: kun siihen kerran saat pureman, se pysyy pitkään. Ne olivat pääasiassa yksinäisen metsästäjän harrastusta. Metsästyskauden alussa hirvien kokonaismäärän on laskettu olevan jonkin verran yli 100 000, joista noin puolet eli reilu 54 000 tulee ammutuksi. 5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Ilman asianmukaisia lupia tai tarvittavaa koulutustodistusta metsästäviltä peritään sakkoa.. Jos olet lähdössä esimerkiksi jonkun virolaisen metsästysseuran vieraaksi, kysy etukäteen, voiko kutsuja järjestää koulutuksen. Hirvenmetsästyksessä liikkuminen sen sijaan on merkittävää yhteistyötä, joka päättyy jokasyksyisiin hirvipeijaisiin. Metsästäjien määrä on ollut kasvussa, ja vaikka kaatolupiin on tullut lisäystä, silti hirvikanta on pysynyt vakaana ja jopa lisääntynyt. 09-413 97 362 katja.juvankoski@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Yksi keino on maksaa metsästäjille ns sudentapporahaa itänaapurin tapaan. Miksi kannan sallitaan lisääntyvän jatkuvasti – asia vaatisi myös metsästysjärjestöiltä ripeitä toimenpiteitä. Hirvenmetsästys on merkittävä sosiaalinen tapahtuma. Lapin rajavartiosto oli valvonnut hirven kiimarauhoituksen sujumista yhdessä poliisin, tullin ja Metsähallituksen kanssa. Noin satatuhatta suomalaista on aloittanut jälleen hirvenmetsästyksen; jotkut heti kauden alkaessa, mutta monet vasta myöhemmin. Turistijahtien järjestäjät ovat hyvin tietoisia asiasta, ja heistä monet ovat itse virallisia kouluttajia. Susien lisääntyminen Suomessa on harmillisen runsasta
Poliisin tarjoamassa sopimuksessa Kortelainen pitää suurimpana epäkohtana sitä, ”Me emme tee täällä susipolitiikkaa” SRVA-kiista EU-komissioon. Lieksan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Kortelainen on tehnyt työuransa rajavartijana sekä toiminut kunnallispolitiikassa vuodesta 1985 lähtien, joten hän tuntee hyvin lainsäädännön sekä julkishallinnon kuviot. Silloin poliisi solmi virka-apusopimuksen ulkopuolisen, toimintaa varta vasten suorittamaan perustetun yhdistyksen, Virva ry:n kanssa. Mistä paljon puhutussa Lieksan SRVA-kiistassa oikein on kyse. 6 L ieksan suurriistavirka-apu eli SRVA-toiminta puhuttaa edelleen. Ase & Erä selvitti asiaa Lieksan rhy:n, Virva ry:n, poliisijohdon sekä Suomen riistakeskuksen kanssa.. Lieksan riistanhoitoyhdistys ei suostunut tekemään keväällä SRVA-sopimusta paikallisen poliisin kanssa sopimuksessa olevien epäkohtien vuoksi
Lisäksi keväällä tarjotun sopimuksen aikaan metsästäjävakuutuksessa oli isoja puutteita SRVA-tehtävissä mahdollisesti sattuvien korvaustapausten osalta. n Erja Pekkala SRVA-kiista EU-komissioon. – SRVA-tehtävät ovat usein pitkäkestoisia ja pitkien matkojen päässä. Lieksan rhy oli sitä mieltä, että koiran ulkopuoliselle aiheuttaman vahingon korvaaja pitää olla joku muu kuin koiran omistaja. Kyse on pelkästään SRVA-sopimuksen sisällöstä ja sen saamisesta oikeudenmukaiseksi. Luottamus Luonnonvarakeskukseen on mennyt jo karhumäärien arvioinnissa. Hän on huolissaan erityisesti loukkaantuneista karhuista aiheutuvista tehtävistä. – Emme ole kateellisia, jos joku hoitaa tehtävät. 7 että yhteiskunnalle annettavasta virka-avusta ei makseta täysiä kulukorvauksia sen tekijälle ja että vastuuvakuutus hoidetaan metsästäjävakuutuksesta, vaikka virka-avunanto ei ole metsästystä. Vapaaehtoinen porukka on kuitenkin saatu mukaan, ja he ovat tehneet paljon töitä julkisen viranomaisen auttamiseksi. – Olen tottunut hoitamaan vaikeita asioita, ja viedään tilannetta nyt rauhallisesti eteenpäin. Ne Virvan jäsenet, jotka tiedämme julkisesti, eivät ole kaikki olleet mukana karhunmetsästyksessä, eikä heillä ole kokemusta kolarikarhuista, jotka ovat vaarallisia vastapelureita. Kortelaisen mukaan korvaus ei kohdennu oikein. Tosiasiassa riistanhoitoyhdistykset ovat itsenäisiä viranomaisia ja niiden tehtävänä on lakisääteisesti organisoida SRVA-toiminta. Hänen mielestään riistanhoitoyhdistykselle riittää nimellinen korvaus tehdystä työstä, mutta tehtäviä hoitaville tulisi korvata kulujen mukaan. Kortelaisen mukaan asioilla ei ole yhteyttä. Jos tehtävä, esimerkiksi karkotus, ei onnistu, korvausta ei makseta. Uudessa sopimuksessa on korvausehto, jonka mukaan onnistuneesta suurpetotilanteesta riistanhoitoyhdistys saa 400 euron korvauksen. Kortelainen katsoo, että kyseessä on arvovaltakysymys. Lieksalainen Reijo ”Reke” Kortelainen sanoo olevansa valmis viemään sopimusasian korkealle EU:n suuntaan. Tekijöiltä ei kyselty Kortelainen on närkästynyt senkin vuoksi, että poliisihallitus pyysi SRVA-sopimusluonnoksesta lausuntoja maaja mesätalousministeriöltä, Suomen riistakeskukselta ja Suomen Metsästäjäliitosta – mutta ei suorittavalta taholta. – Me emme tee täällä susipolitiikkaa. Tehtävät huolestuttavat Kortelainen on tietoinen uuden toimijan mukaantulosta. Ihmetyttää vain, millä ehdoilla poliisi tekee sopimuksen kolmannen sektorin kanssa, kun se ei ollut valmis tekemään sopimusta virallisen tahon kanssa! On huolestuttavaa, että kolarihirvet jäävät metsään, sillä poliisilla ei ole mahdollisuutta niitä jäljittää. Työ tehdään kuitenkin vapaaehtoisten metsästäjien toimesta. Olemme Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa pitäneet kenttäväen kanssa yhteisiä palavereita, ja ihmiset ovat olleet hämmästyneitä, sillä he eivät ole osanneet ajatella asiaa niin, että SRVA-tilanne ei ole metsästystä. – Uutisointi asian tiimoilta oli väärää ja kenttää peloteltiin. Heille kuuluu valtion määräämä kulukorvaus sekä mahdollisesti myös päivärahamenettely. Minä olen hankkinut itselleni metsästyskortin 70-luvulla metsästystä varten, eikä minun mielestäni riistanhoitomaksua kuulu maksaa viranomaistyötä varten. – On huolestuttavaa, että kolarihirvet jäävät metsään, sillä poliisilla ei ole mahdollisuutta niitä jäljittää, sanoo Lieksan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Kortelainen. Kortelainen on ottanut asian tiimoilta yhteyttä oikeusministeriin, maaja metsätalousministeriin ja sisäministeriin. Kortelainen kertoo saaneensa poliisin tekemän paperin valmiina, eikä kukaan, joka tätä työtä tekee, ollut päässyt kommentoimaan sopimuksen sisältöä. Ei ole susipolitiikkaa Julkisuudessa Lieksan haluttomuus solmia SRVA-sopimusta yhdistettiin susipolitiikkaan ja heidän katsottiin käyttävän tilannetta aseena sudenkaatolupien saantiin. Tehtävä muuttuu lopetustehtäväksi, ja jos se ei onnistu, korvausta ei makseta. Olen valmis viemään sopimusasian korkealle EU:n suuntaan. Olemme ilmoittaneet, että lähdemme tehtäviin, mutta kirjoitamme kuluista asianmukaisen laskun. Hän on valmis viemään asian EUkomissioon. Vakuutuksen puuteisiin herättiin Lieksan rhy:n otettua asian esille, ja riistakeskus onkin sittemmin saanut neuvoteltua korvauksen kuntoon kolmannelle osapuolelle. – Ministeri Jari Leppä puolusti nykykäytäntöä, ja muilta en ole saanut vastausta. Riistanhoitoyhdistyksiä on lähes 300, ja Lieksa on tämän asian kanssa yksin. – Olen valmis viemään sopimusasian korkealle EU:n suuntaan.
Ihmettelen riistanhoitoyhdistyksen kaksi vuotta sitten ilmoittamaa karhutehtävien määrää, joka oli 50, ja nyt on tänä vuonna ollut vain yksi karhutehtävä. toukokuuta henkilöauton jyräämä Lieksan riistanhoitoyhdistyksen lakisääteinen ”palkkiohirvi”. Lieksassa on todella vähän susiyksilöitä ja laumoja täällä ei ole ollenkaan. – SRVA-toiminnalla tehtiin selkeästi susipolitiikkaa. Pystyn itse myös siinä tilanteessa suden ampumaan, kertoo Kiiskinen, jonka oma metsästystausta on hirvenmetsästyksessä. Erja Pekkala Helatorstaina 10. Vaikka meillä on enemmän luontotaustaa ja itsekin olen perinnemaisemasuojelija, ei poliisin pyyntö suurpedon ampumisesta ole meille ongelma. Meidän laskelmat ovat olleet Luken kanssa samoja. Kiiskinen itse on kolmen muun yhdistykseen kuuluvan ohella Lieksan SRVA-yhteyshenkilö ja heillä on tavoitteena saada myös alueen suurpetoyhdyshenkilöiden nimeämiset yhdistyksen sisältä. Viime vuonna vastaavia tehtäviä oli ollut kaikkiaan kuusi. Ongelmia paisuteltiin ja lupia yritettiin näin lisää. Kiiskinen on varma, että Lieksan riistanhoitoyhdistyksen kieltäytyminen sopimuksesta oli yritys saada Lieksaan lisää sudenkaatolupia. Minä uskon vain tieteeseen, ja Luonnonvarakeskuksen arviot suurpetojen määrästä ovat faktaa. – Lieksassa on todella vähän susiyksilöitä ja laumoja täällä ei ole ollenkaan. Jokaisella ryhmässä on metsästyskortti ja puolet ryhmästä on ollut mukana aikaisemmin SRVA-toiminnassa ja suurpetojen metsästyksessä. Vaikka Virvan ryhmä on pieni, Kiiskinen vakuuttaa, että heillä on jatkuva valmius toimia. Kuva: Reijo Kortelainen Risto Kiiskinen kertoi, että Lieksan SRVA:lla oli ollut kaksi vuotta sitten 50 karhutehtävää. He ovat kaikki luonnonsuojelijoita, joista osa kuuluu myös Kiiskisen perustamaan ryhmään, joka on kahden vuoden ajan hiihtänyt Lieksassa susien jäljillä ja laskenut susien määriä. 8 Virva: Lieksassa paisuteltu susiongelmaa n Virva ry:n perustaja Risto Kiiskinen kertoo ryhmän muodostuvan 8–9 henkilöstä, joista puolet on kokeneita ja puolet kokemattomia metsästäjiä. Lisäväki ei kuitenkaan olisi pahitteeksi. Meidän laskelmat ovat olleet Luken kanssa samoja.. En hyväksy sellaista, ja halusimme tulla mukaan toimintaan. Lieksan rhy:n tilastojen mukaan sinä vuonna oli suurpetokarkotuksia ja lopetuksia yhteensä 16 kappaletta. – Meidän pitäisi saada lisää koiraihmisiä mukaan. Se noudettiin pyhäpäivänä kahden tunnin sisällä poliisilta saadun ilmoituksen jälkeen. Julkisuudessa esitettiin voimakkaasti, kuinka suuri suurpeto-ongelma täällä on
Onneksi Lieksassa tapahtuu vain alle kymmenen hirvikolaria vuodessa. Poliisin näkökulmat SRVA-toiminnassa on kaksi näkökulmaa. 9 Poliisi: oli pakko etsiä sijaistoimija n Itä-Suomen poliisilaitoksen SRVA-toiminnasta vastaava ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen kertoo, että poliisin oli pakko löytää Lieksaan SRVA-toimija ulkopuolelta, koska paikallinen riistanhoitoyhdistys ei ollut halukas solmimaan sopimusta. Kuva: Sanna Reinikainen. Meillä on nyt Virvan kanssa sopimus ja näyttää siltä, että tehtävään on tulossa lisää halukkaita. Lieksassa on poliisin ja Virva ry:n välillä kaksivuotinen sopimus. – Suurpetotehtävistä maksetaan 400 euron korvaus. Meillä on nyt ihmisiä, jotka tulevat hoitamaan suurpetotilanteet. Hirvi kuuluu rhy:lle Riistanhoitolain mukaan kolarissa loukkaantunut ja lopetettu tai kuolleena löytynyt hirvieläin kuuluu riistanhoitoyhdistykselle. Hirvieläinonnettomuuksiin liittyy eläinsuojelullinen näkökulma, jonka mukaan loukkaantunut eläin tulee pyrkiä löytämään nopeasti ja lopettamaan sen kärsimykset, mikäli sitä ei voida auttaa. – Virva on antanut virka-apua muutamia kertoja ja homma on pelannut oikein hyvin poliisin ja asukkaiden näkökulmasta. Meidän oli pakko etsiä sijaistoimija, ja ennen kuin ehdimme alkaa etsimään ratkaisua, meihin otti yhteyttä paikallinen yhdistys Virva ry, joka oli perustettu nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Kuva: Matti Törrönen Itä-Suomen poliisilaitoksen SRVA-toiminnasta vastaava ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen oli mukana keväällä Kuopiossa Susien tahtiinko täällä marssitaan -taphtumassa. Olisimme olleet halukkaita maksamaan korvauksia Virvalle myös hirvieläinten lopettamisesta, mutta poliisihallitukselta tuli määräys, että näin ei voida toimia ja hirvieläinten hoitaminen kolaritilanteessa jäi poliisille. Lieksan riistanhoitoyhdistys ei saa meiltä ensimmäistäkään tehtävää, eikä meillä ole poliisissa heidän kanssaan mitään yhteistyötä. – Meillä ei ole mitään mahdollisuutta seurata eläintä, jos se kolarin jälkeen jatkaa matkaa. Erja Pekkala Tyypillistä SRVA-työtä: SRVA oli käynyt lopettamassa pihassa kiertäneen karhun; omistaja oli juuri ehtinyt vetää oven kiinni kun karhu oli ollut portailla. He ovat kaikki metsästäjiä ja heillä kaikilla on kokemusta suurpetotehtävistä, Pohjolainen toteaa. Sopimus on lähes yhtenäinen valtakunnallisen sopimuksen kanssa paitsi, ettei siihen kuulu hirvieläimet. Pohjolainen kertoo, että käytännössä loukkaantuneet hirvieläimet jäävät varsinkin sulalla kelillä metsään. Kukaan ei osannut missään vaiheessa odottaa, että joku yhdistys voisi lakkoilla ja jäädä pois sopimuksesta, joten vaihtoehto oli pakko löytää. Virva jo avustanut Virvan kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen Lieksassa on ollut karhutilanne, jossa kaksi karhua jäi junan alle. Se menee metsään ja kituu ja kärsii, mutta sille me emme voi mitään. – Kävimme nopeat neuvottelut Virvan kanssa ja totesimme, että he pystyvät hoitamaan SRVAtehtävät, sillä heillä on osaamista sekä välineet eli suurpetokoirat. – Poliisilla ei ole osaamista, välineitä eikä resursseja kaikkien SRVA-tehtävien hoitoon. – Toki tavoite on se, että Lieksa tulee takaisin sopimuksen piiriin. Toinen, lähinnä suurpetoihin ja loukkaantuneisiin villisikoihin sekä taajamassa vaaraa aiheuttaviin hirvieläimiin liittyvä näkökulma on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaaminen, joka on Pohjolaisen mukaan poliisin ydintehtäviä. Virvan kanssa pystymme hoitamaan tehtävät hyvin
Kuva: Matti Törrönen – Vakuutuksesta korvataan aiheutuneet vahingot, jos esimerkiksi SRVA-tilanteessa loukkaantunutta suurpetoa jäljittämään päästetty koira vahingoittaa laiduntavia lampaita tai muuta karjaa.. Poliisitarkastaja Vesa Pihajoki Poliisihallituksesta kertoo, että seitsemän poliisilaitosta yhdestätoista on tähän mennessä raportoinut sopimusten allekirjoittamisista. n Erja Pekkala Lieksassa SRVA-tehtävänä poistettu susi, joka pyöri Lieksan keskustaajaman lähellä pihoissa. – Sopimusten teko paikallisen riistanhoitoyhdistyksen kanssa on poliisilaitosten vastuulla. Elokuun alusta lukien metsästäjävakuutuksen sisällä olevaan SRVA-osioon tehtiin muutos, jonka mukaan vakuutus korvaa metsästyskoirien aiheuttaman vahingon, jos kyse on ihmiselle tai toiselle eläimelle aiheutuneesta vahingosta, joka on syntynyt poliisin tai hätäkeskuksen toimeksiannosta tapahtuvassa, organisoidussa SRVA-tehtävässä. – Se on periaatteellinen kysymys, onko vakuutusasiassa ristiriitaa. On haluttu, että riistahallinto tuo näin osansa mukaan SRVA-toimintaan ja pelimerkit on nyt tällä hetkellä näin. – Poliisin toimenpiteissä korostuu vaaraa aiheuttavan eläimen yksilöinti. Korvausta ei makseta hirvieläinten aiheuttamasta virka-aputehtävästä. 10 Vakuutusta parannettu, tehtävistä korvausta n Mediassa on kuluneen kesän aikana näkynyt uutisia, joiden mukaan kaikki muut riistanhoitoyhdistykset paitsi Lieksa olisivat jo tehneet SRVA-sopimukset poliisin kanssa. Poliisin organisaatio muuttui vuonna 2014 ja tuolloin SRVA-sopimuksia on uusittu, mutta osa sopimuksista on jäänyt uusimatta, jolloin ne voivat olla hyvin vanhoja. Yksi korvaus ja yksi eläin Poliisihallinnossa SRVA-sopimus valmisteltiin keväällä ja vahvistettu sopimus lähetetty eteenpäin paikallisille poliisilaitoksille. Jos esimerkiksi suden karkotuksen jälkeen todetaan, että vähän ajan päästä samalle alueelle palannut eläin onkin joku toinen kuin se, joka sieltä on aiemmin karkotettu, kyseessä on poliisin päätöksenteon ja mahdollisten toimenpiteiden ja myös mahdollisten korvausten osalta uusi tilanne, Pihajoki tarkentaa. Pihajoki selventää myös karkotuksiin liittyvää 400 euron summaa. – Korvauksessa on lähdetty siitä, että yhtä eläintä kohti maksetaan yksi korvaus. Tätä päätöstä on kritisoitu sen vuoksi, että kukaan ei voi varmistua siitä, onko karkotettu eläin juuri se sama, joka on häädetty matkoihinsa vai tuleeko kylille samannäköinen, mutta eri yksilö. Vakuutukseen liittyy omavastuuosuus, joka maksetaan poliisista ainakin Itä-Suomen poliisilaitoksen alueella. Keskusteluissa on kummasteltu, miksi rahaa ei makseta tehdystä työstä, vaan vasta sitten kun karkotus on onnistunut ja suurpeto ei palaa viikon aikana takaisin. Jos jollakin alueella sutta karkotetaan ja kyseinen yksilö palaa aina takaisin, voidaan todeta, että karkotus ei ole riittävä toimenpide vaaran poistamiseksi. Metsästykseen itsessään ja metsästäjien yhteiskunnallisiin tehtäviin, olipa ne sitten järjestetty riistakeskuksen tai riistanhoitoyhdistyksen kautta, on lakisääteisesti määrätty, että vakuutus pitää hankkia. Merkittävin muutos sopimuksessa on elokuun alusta voimaan tullut korvausehto, jonka mukaan riistanhoitoyhdistykselle maksetaan 400 euroa tietyistä suurpetoja villisikatehtävistä. Metsästäjävakuutus on jo pitkään sisältänyt SRVA-osion ja siinä mielessä se on jo olemassa olevaa käytäntöä. Eli kun päätös tehdään, yritetään eläintä karkottaa, seurataan tilannetta, ja jos turvallisuusongelma poistuu, maksetaan korvaus. SRVA-tehtäviä ovat eläimen jäljitys-, karkotus-, lopettamis-, kuljettamisja käsittelytehtävät, selventää julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen Suomen riistakeskuksesta. Tämä muutos tarkoittaa sitä, että vakuutuksesta korvataan aiheutuneet vahingot, jos esimerkiksi SRVA-tilanteessa loukkaantunutta suurpetoa jäljittämään päästetty koira vahingoittaa laiduntavia lampaita tai muuta karjaa. On selvää, että Lieksan rhy ei pidä tätä periaatetta hyvänä, Härkönen toteaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan sopimusten teko on poliisijohdon mukaan vielä kesken. Riistakeskuksen toimesta myös metsästäjävakuutuksen korvausehtoja SRVA-toiminnan osalta on tarkistettu ja korjattu. Kolmannen osapuolen vahingot – SRVA-tehtäviin liittyvässä vakuutusturvassa nähtiin puutteita ja asian korjaus koettiin tärkeäksi sekä meillä riistakeskuksessa että poliisissa. Kuva: Matti Törrönen SRVA-nutut roikkuvat Lieksassa naulassa. Härkönen on tietoinen Lieksan riistanhoitoyhdistyksen eriävästä mielipiteestä siitä, onko metsästäjävakuutus oikea kohde vastaavien vahinkojen korvaamiseen. Näiden seitsemän poliisilaitoksen osalta kahden yhdistyksen kanssa prosessi on vielä kesken ja vain yksi yhdistys on jättänyt sopimuksen tekemättä.. Kaikki eivät ole niitä vielä ehtineet tehdä. Tällöin kyseisestä eläimestä todennäköisesti annetaan lopetusmääräys ja lopetuksen jälkeen maksetaan korvaus
300 m • 3 x IR LED • paino 528g • toimintaaika 6,5 h (IR-teho 50 %) NiteSite Viper tunnistusetäisyys max. Hinnat voimassa sitoumuksetta 15.12.2018 asti. (metsästyslaki 5§, 33§, 49§, metsästysasetus 14§)” maahantuoja: Myynti hyvin varustetuissa aseja urheiluliikkeissä. NiteSitepimeänäkölaitteen käyttö ei vaadi aseen uutta kohdistamista. 100 m • 1 x IR LED • paino 418 g • toimintaaika 7,4 h (IR-teho 50 %) maahantuoja: 1 2 1 2 3 3 tarjoushinta tarjoushinta tarjoushinta 1199 € 849 € 579 € Eagle mallin tunnistusetäisyys on jopa 500 metriä. Muunna tähtäinkiikarisi tehokkaaksi yökiikariksi ja näe pimeässä jopa 500 metriin. ENTISTÄ ENEMMÄN OMINAISUUKSIA NiteSite Eagle tunnistusetäisyys max. NiteSite toimii myös päivällä. pimeänäkölaitteet pimeänäkölaitteet • parannettu 940 NM infrapuna • näyttöruudussa himmennin • tallennusmahdollisuus R-Tek -kamerayksikössä • kamerassa ulkoinen tarkennussäätö Dark Ops Viper, 100 m Dark Ops Wolf, 300 m Dark Ops Eagle, 500 m (kuvassa) 1349 € 999 € 699 €. Suomessa laitetta saa käyttää toistaiseksi ainoastaan haavakon et sin nässä, sekä rottien, myyrien ja hiirien tappamiseen. ”Varmista laitteen käyttöön liittyvät ra joitukset siitä maasta missä aiot metsästää. . Katso lähin jälleenmyyjä osoitteesta hjorth.. Tuotteet valmistetaan Englannissa. NiteSite soveltuu kaikille kaliipereille. 500 m • 5 x IR LED • paino 638g • toimintaaika 5,8 h (IR-teho 50 %) NiteSite Wolf tunnistusetäisyys max. Nopea asentaa
Mutta turhaan. Ilma onkin mitä parhain metsäkanalintujahdille. Kauppakeskus Zeppelinin viereisen Shellin pihalta jatkamme Henri Kinnusen maasturin kyydissä kohti määränpäätä, Oulun kupeessa kanalintumetsällä Teeri vei pidemmän korren Oulun seudulla lähdettiin metsäkanalintujahtiin toiveikkain mielin. Läheltä piti -tilanteita riitti, mutta tällä kertaa jutustelu nuotion äärellä jäi reissun mieleenpainuvimmaksi hetkeksi. Maastosta ylös lennähti rauhoitettu riekko.. Hevi otti seisonnan ja Henri Kinnunen ampuma-asennon. Tällä kertaa jahti suuntautuu Oulun kupeeseen Kempeleeseen, jossa metsälle lähtevät kokeneet metsästäjät Henri Kinnunen ja Jani Kärenlampi. 12 S yyskuinen perjantaiaamu valkenee kylmänä ja kuulaana
Tarkempi vilkaisu suon toiselle laidalle koivujen latvaan osoittaa äänihavainnoin oikeaksi. Nostamme tavarat selkään ja lähdemme kävelemään hiljalleen metsän läpi kohti suoaukiota. Sillä ukkoteeri olisi ollut helppo tiputtaa koivun latvasta alas. Nyt on pärjättävä haulikon kanssa ja toivottava, että teeret päästävät meidät ampumaetäisyydelle saakka. 13 joka löytyykin jo noin viiden kilometrin päästä asutuksesta, Ketolanperältä. Minä, Henri Kinnunen ja Hevi valitsemme vastakkaisen suunnan. Ukkoteerihän se siellä istua viipottaa. Niin kova into sillä on päästä tositoimiin. Vielä kun sen onnistuisi yllättämään jotenkin?. Nyt on aika pysähtyä nuotion ääreen paistamaan makkaraa. Suon suunnalta kuuluu selvää teerien ääntelyä. Kärenlampi ehdottaa ennen suolle saapumista, että hän lähtee kiertämään suota toiselta puolelta. Hevi intoa täynnä metsään Hyppäämme ulos autosta ja Henri Kinnunen avaa takaluukun. Ja siellähän se ukkoteeri jöllöttää suuren koivun latvassa. Eikä aikaakaan, kun koira on jo hävinnyt jonnekin lähimaastoon. Äkkiä Kinnunen pysähtyy ja käskee kuunnella tarkkaan. Sieltä maastoon pomppaa musta, karkeakarvainen saksanseisoja Hevi. Alueella kasvaa kuivaa kangasmetsää, mutta jo muutaman sadan metrin päässä eteen tulee märkääkin märempi suokaistale, jonka reunalla toivon mukaan kukurtelee teeri jos toinenkin. Henri Kinnusen mielestä tämä aktiviteetti onkin yksi tärkeimmistä asioista metsäkanalintujahdissa. Pienen patikoinnin jälkeen saavumme suon laidalle. Tässä vaiheessa Kinnunen harmittelee, ettei ottanutkaan kotoa lähtiessään mukaan kivääriään
Hetken päästä muutaman kymmenen metrin päästä edestämme pomppaa esiin metsäjänis. Ampumapaikalla oli ollut niin paljon hakattuja risuja, että hirvi oli kompastunut niihin. Tämän vuoden kesälomansakin hän on ottanut lokakuulle parhaimpaan metsästysaikaan. Kinnuselta löytyy oma tarinansa myös hirvimetsältä. – Parasta tässä jahtimuodossa on se, että pääsee kulkemaan metsässä oman koiran kanssa, tekemään nuotion ja paistamaan makkaraa! Kinnusenkin kohdalla metsästyskauden varsinainen aloitus tapahtuu aina elokuun 20. Jousimetsästys uusi aluevaltaus Viime vuosina mukaan kuvioihin on tullut uutena lajina jousimetsästys. Lisääntyneen metsästysinnon syy löytyy hyvin pitkälti siitä, ettei Kempeleessä vaadita enää seuraan liittyjältä kolmen vuoden paikkakunnalla asumista. – Vaimo on tiennyt asian laidan siitä asti kun olemme alkaneet yhdessä olemaan. Metsästän vähän joka puolella Suomea. Onhan siinä oma jännityksensä, jos ammut haavakon. Yhden tarinan hän päättää kuitenkin kertoa. Hetken kuluttua huomaamme, että Hevi on saanut seisonnan. Ei muuta kuin ase takaisin selkään ja matka jatkuu. – Minulla on työn puolesta aina viikko töitä ja viikko vapaata, joten aikaa touhuta metsästyksen parissa on riittävästi. Kinnunen kertoo, että Kempeleen metsästysseura on Suomen Metsästäjäliiton suurin seura reilulla 1100 jäsenellään. Henri Kinnunen tarttuu haulikkoonsa ja astelee muutaman askeleen eteenpäin. Varsinkin, jos hiipimällä metsästää, voi siinä vaiheessa tulla kiire hyppiä puuhun pakoon. Hirviporukoita meillä on kaksi, Kinnunen valottaa. Muutama minuutti tästä eteeni ilmestyi iso sonni, jonka sain ammuttua kertalaakista. Ikimuistoisimman metsästyskokemuksen uteleminen hymyilyttää Jani Kärenlampea, sillä miehen takataskussa juttuja kyllä riittää. Hän itse liittyi metsästysseuraan 90-luvulla, jolloin jäsenmäärä huiteli 800 paikkeilla. – Olin ensimmäistä kertaa kiväärin kanssa passissa. Metsämies jo polvenkorkuisesta Saavumme takaisin kangasmetsän puolelle. Rouvankin mielestä metsästys on hieno harrastus, mutta aina se . Henri Kinnusen paras muisto liittyy ensimmäisen metson ampumiseen. Vesilinnustus on täällä suosituin laji. Kinnunen on käynyt jousimetsällä Slovakiassa asti muflonia ja villisikaa pyytämässä. Siellä se mullikka seisoi 90 metrin päässä. Metsästysalueena koko Suomi Metsäkanalinnustus on Kinnusen lempilaji. Polvet alkoivat lyödä heti holttaa, eikä minulla ollut kiikariakaan pyssyssä. Samaisella metsästysreissulla oli mukana yksi saksalainen kaveri, joka antoi isäukolle 200 saksanmarkkaa ja sanoi, että ostakaa tuolle pojalle kiikari, Kärenlampi kertoo nauruaan pidätellen. – Isä vei minut metälle siinä vaiheessa kun kävelemään opin. Jahdin johtaja soitti ja käski tulla kokoontumispaikalle. Hirvi yritti vielä piehtaroida itseään pystyyn, mutta onnistuin lopettamaan sen siihen paikkaan. 30 minuuttia ehdin seisoa siinä, kun metsästä alkoi kuulua rapsetta. Hangossa käyn pyytämässä allia ja haahkaa ja olen myös mukana Kuivaniemen porukassa. Jo hyvissä ajoin huomaamme, että teeret lähtevät pakoon syvemmälle metsään. Jo vuoden kirjoilla pidolla heltiää jäsenkortti. – Sain elämän ensimmäisen hirveni kuttumalla. Joutsenet ovat vakiokamaa lähes jokaisella metsästysreissulla. Mutta eri asia on se, mikä niistä on painokelpoista materiaalia. Metsällä tulee käytyä myös Ruotsin puolella, Kinnunen paljastaa. Meidän ampumaradallakin kävi kesällä muutama tyttö aktiivisesti treenaamassa. Ja ei aikaakaan, kun metsässä on meneillään jänisajo. 7-vuotiaana sain synttärilahjaksi ensimmäisen oman haulikkoni. Päätin mennä tuntia ennen jahdin alkua torniin odottelemaan ja aloin huudella. Liekkien äärellä on hyvä aika kertoa tarkemmin omasta metsästysharrastuksesta. Kinnusen kotonakin harrastuksen aiheuttamat poissaolot on jo tiedostettu. – Nuoria pitäisi saada seuraan lisää. – Samainen metso löytyy kotoa täytettynä. – Metsästys ei ole enää miesten laji. – Vajalla kun vedimme hirvestä turkkia pois oli yllätys suuri: niskasta löytyi vain lopetusjäljet eikä mitään muuta. Ensimmäisen laukauksen jälkeen hirvi lähti vetämään entistä lujempaa, toisen laukauksen jälkeen vauhti vain kiihtyi, mutta kolmannella eläin teki voltin ja kaatui maahan. Ja viime vuosina heitä onkin alkanut tulemaan, toteaa 36-vuotias Kinnunen. Se ajoittuu aikaan, jolloin Kärenlampi pääsi kaatamaan ensimmäisen hirvensä. Nyt myös naisiakin on tullut toimintaan mukaan entistä enemmän. Hevi huomaa pitkäkorvan ja lähtee sen perään. . Metsästys on Kinnuselle elämäntapa. Pupupaistia emme kuitenkaan tällä kertaa onnistu saamaan, ja Hevikin palaa taas seuraamme. Lähdemme tietysti niiden perään. Sitten hän ottaa tähtäysasennon, mutta laukaisu jää tekemättä, sillä maasta ilmaan lehahtanut lintu osoittautuukin Kempeleen metsästysseuran alueella rauhoitetuksi riekoksi. Aikoinaan päätin, että kun ensimmäisen metson saan, aion sen myös täyttää, Kinnunen myhäilee ja lisää vielä, että ensimmäisen metson jälkeen hän sai ammuttua toisen samanmoisen heti seuraavalla jahtireissulla. päivä kello 12. – Kyttäyspyyntiä se pääasiassa omalla kohdalla on. Henri Kinnunen päättää tehdä nuotion ja kaivaa repusta makkarat esiin. Ensimmäinen metsokaato Hirvikaato ilman osuman osumaa Kempeleen metsästysseura on Suomen Metsästäjäliiton suurin seura reilulla 1100 jäsenellään.. 14 Se olikin ”vain” riekko Lähdemme tarpomaan kosteaa ja upottavaa suota kohti teerien oleskelupaikkaa
Sen sijaan teerikannan suuruudesta liikkuu Oulun suunnalla kahdenlaista tietoa: paikka paikoin kanta on elpynyt ja paikoin taas ei. Kolmas tekijä liittyy petotilanteeseen; on olemassa alueita, joissa petoja on pyydetty enemmän, mikä on taas vaikuttanut siihen, että lintukannat ovat nousseet. – Märkä ja kylmä kesä huonontaa yleensä enemmän poikasten tuottoa. Nyt alkaa olla lintujakin, kun parina viime vuonna niitä on ollut todella vähän. Pitkään alamaissa ollut metsokanta näyttää elpymisen merkkejä Pohjois-Suomessa. Teerijahtiin vasta kelien kylmettyä Nuotiossa on enää pieni hiillos jäljellä, kun paikalle saapuu Kinnusen metsästyskaveri Jani Kärenlampi. Joillakin seuduilla taas ravintoa on tarjolla enemmän. Saaliin saaminen jäi hänenkin kohdallaan tällä kertaa haaveeksi, vaikka mies kertoi nähneensä lähietäisyydellä useammankin teeren. Kun vielä ennen metso tarvitsi elinympäristökseen järeän metsän, on tilanne muuttunut viime vuosina. 15 tahtoo hänet yllättää, että tuppaan olemaan siellä metsässä koko ajan, Kinnunen hymyilee. Hän on odottanut sopivien kelien tulemista. – Olen allerginen hirvikärpästen puremille, ja siksi olen odotellut, että kelit kylmenevät. Oulun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Jari Kauppi kertoo, että kanta on tällä hetkellä kohtuullinen, mutta parantunut huomattavasti. Kun makkarat on vetäisty kurkusta alas, jatkuu matka kohti autoa. Hyvät apajat saattavat löytyä jo muutaman kilometrin päästä kaupungin keskustasta. Hangossa käyn pyytämässä allia ja haahkaa ja olen myös mukana Kuivaniemen porukassa. Nyt metsäojissa ei ollut vettä, jonka vuoksi poikaset pääsivät hyvin petoja karkuun. Teerikannan vaihteluun on monia eri syitä. Kauppi arvelee, että teeripoikueiden hengissä selviämisen kannalta mennyt suvi oli säiden puolesta mitä mainioin. Etenkin Oulun seudulla metsästyspaine on huomattavasti kovempi kuin harvempaan asutuilla alueilla. Vaikka saalista ei tällä kertaa tullut, oli reissu antoisa monella muulla tavalla. Maltti on valttia, Kärenlampi tietää. – Tietenkin kanta oli vielä viime vuonna tosi alhaalla, eikä se ehdi vuodessa hirveästi muuttua. Metsällä tulee käytyä myös Ruotsin puolella. Tämä oli nyt metsästyskauden ensimmäinen teerijahti, jossa Kärenlampi oli mukana. n Matti Kuoppala Metsokanta osoittaa elpymistä . Sillä ei passaa suin päin sohlata. Hän omistaa taljajousen, joka on hyvä valinta myös harrastuksen aloittamiseen. Kärenlampikin on innostunut jousimetsästyksestä. Malttia tarvitaan metsästäjiltä vielä tässä vaiheessa, Kauppi vaatii. Jani Kärenlampi (vas.) ja Henri Kinnunen käyvät kanalintumetsällä Kempeleen Kotolanperällä.. – Jousella metsästäminen on ihan eri hommansa. Jari Kauppi arvelee, että metso on vain oppinut sopeutumaan uusin elinolosuhteisiin. Haulikossa sinulla on yhdestä neljään panosta piipussa, mutta jousella on osuttava vain sillä yhdellä laukauksella. Ainakin se asia tuli selväksi, ettei metsästämään lähteminen vaadi mitään suurempia matkasuunnitelmia. Kulunut kesä oli kuuma ja kuiva. – Metsästän vähän joka puolella Suomea. Seurojen tekemät rajoitukset esimerkiksi naarasmetson ampumisen suhteen ovat vaikuttaneet lajin runsastumiseen
Eri alueiden kanalintulupametsästäjien todennäköisyydet kuulua johonkin neljästä metsästystapaprofiilista.. Tutkimuksessa esitellään neljä metsästäjäprofiilia. Itäja Ylä-Lapin lupa-alueiden kanalintuluvat ovat halutumpia kuin Länsi-Lapin luvat, ja vastaavasti eteläisemmässä Suomessa luvat Itä-Suomen lupa-alueille ovat kysytympiä Valtion kanalintuluvilla metsästävillä toiveita Jahtireissulle erämaahan Koiran kanssa Lappiin, ilman koiraa ItäSuomeen. Tämä selviää Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta. Toiseksi yleisin profiili on ”generalistit” (27 %), kolmas ”kanakoirametsästäjät” (18 %) ja neljäs ”haukkuvalla koiralla metsästävät” (17 %). Ylä-Lapissa metsästetään suhteellisesti eniten kanakoirilla. Kanalintumetsästäjien profiilit kertovat toiveista valtion lupa-alueilla. Joulukuussa 2017 nettikyselynä toteutettuun tutkimukseen vastasi kaikkiaan 5728 metsästäjää. – Tieto lupa-alueita koskevista arvostuksista antaa suuntaa kehitystyölle, jonka tavoitteena on tukea asiakkaita kohdevalinnassa entistä monipuolisemmin. Vastaajiksi kutsuttiin syksyllä 2017 lyhytaikaisella kanalintuluvalla valtion alueilla metsästäneet. Erilaisten asiakasryhmien toiveet ovat osin ristiriitaiset, joten meidän on tarjottava spesifimpää tietoa alueista päätöksenteon tueksi, ylitarkastaja Ahti Putaala sanoo. Pohjoinen ja itä houkuttavat Jo entuudestaan on tiedossa, että vuosittainen metsästyslupien kysyntä ei jakaudu tasaisesti. Profiilien yleisyydet vaihtelevat alueittain ja eroja voidaan havaita esimerkiksi siinä, mitä piirteitä eri profiileihin kuuluvat metsästäjät lupa-alueessa arvostavat. 16 V altion mailla kanalintuluvalla metsästävät poikkeavat toisistaan paitsi metsästystavan myös kohdealueiden, saaliin ja lupa-aluetta koskevien toiveiden suhteen. Valtion maiden kanalintulupametsästäjät -tutkimuksessa esitellyistä metsästystapaprofiileista yleisin on ”koirattomat maastossa kävelijät”, joita on noin 38 prosenttia kanalintulupa-asiakkaista
Vaikka kaikki neljä profiilia arvostavat lähes poikkeuksetta eniten lupa-alueen erämaisuutta ja saalisvarmuutta, vaihteluakin esiintyy: saalisvarmuus on yleisesti ottaen tärkeää generalisteille, erämaisuus haukkuvalla koiralla metsästäville ja sijainti majoituksen lähellä koirattomille kävelijöille. Koirattomien maastossa kävelijöiden osuus metsästäjistä on erityisen suuri Kainuussa (60 %) ja Itä-Suomessa (68 %). Sopivuus koirametsästykseen korostuu Yläja Itä-Lapin kohdalla. Haukkuvan koiran kanssa metsästävät ovat enemmistönä Itä-Lapissa (36 %). 10, 16, 20) • latauspituudet 76 mm ja 70 mm • sisältää yhden haulija ruutiannostelijan ja kolme ruutiholkkia • mukana selkeä suomenkielinen käyttöohje 365,00 € KATSO RESEPTIT NETTISIVUILTAMME! LATAA ITSE HAULIKONPATRUUNAT!. Myös aiemmat kokemukset alueesta vaikuttavat valintaan; keskimäärin 77 prosenttia vastaajista ilmoitti aikovansa todennäköisesti käyttää samaa lupa-aluetta lähivuosina. Länsi-Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun lupa-alueiden vahvuuksiksi luetaan sijainti oman kodin, loma-asunnon tai sukulaisten lähettyvillä. Länsi-Lappi pärjää varsin hyvin tässä vertailussa, vaikka lupamyynnissä se jää muun Lapin jalkoihin. Mark V -latauspuristin • kestävä ja helppokäyttöinen latauspuristin • maksimi latausnopeus jopa 150 patruunaa tunnissa • voidaan ladata 12 kaliiberin patruunoita (erillisen muutossarjan avulla voidaan ladata myös muita kaliibereja esim. Tyytyväisimpiä viimeisimpään metsästysreissuunsa olivat koirattomat maastossa kävelijät – erityisesti ne, jotka olivat käyneet Ylätai LänsiLapissa. Tutkimuksesta selviää myös, että pohjoisille ja itäisille lupaalueille matkustetaan paitsi kauempaa myös laajemmalta alueelta kuin läntisille kohteille. Joidenkin kriteerien merkitys puolestaan jakoi vastaajien mielipiteitä; tällaisia olivat erityisesti alueella tehdyt hakkuut, koiran käytön edellytykset ja edellä mainitut majoitusmahdollisuudet. 17 kuin läntisen Suomen alueille. Käytännössä tärkeimpiä valintakriteerejä lupa-alueelle ovatkin sen erämaisuus sekä saalisvarmuus, joista jompaakumpaa piti tärkeimpänä 47 prosenttia vastaajista. Kriteerien painotukset kuitenkin vaihtelevat alueittain: erämaisuus on erityisesti Itäja Ylä-Lapin lupa-alueiden valttikortti, saalisvarmuus Itäja Länsi-Suomen. Generalistit, jotka yhdistelevät eri metsästystapoja, eivät ole enemmistö millään alueella, mutta suhteellisesti eniten heitä on Länsi-Suomessa (27 %). Ylä-Lapissa puolestaan metsästetään suhteellisesti eniten kanakoirilla (64 %). www.nevercold.net Myynti: eräja kalastusliikkeet 199,00 € 4 lämmityselementtiä Paleleeko. Lapissa erämaat, etelässä saaliit Tärkeimpänä ihannelupa-alueen piirteenä pidetään mahdollisuutta liikkua maastossa kohtaamatta toisia metsästäjiä tai muita luonnossa liikkujia – omaa seuruetta lukuun ottamatta. Generalistit puolestaan olivat viihtyneet Kainuussa ja Itä-Lapissa, kanakoirametsästäjät koirattomien tavoin Yläja Länsi-Lapissa ja haukkuvan koiran kanssa metsästävät Länsi-Lapissa. n Parhaiten saalista raportoivat saavansa kanakoiran kanssa metsästävät ja generalistit, jotka yhdistelevät erilaisia metsästystapoja. Eri profiilien edustajia kohdataan kaikissa lupamaakunnissa, mutta vaihtelevalla todennäköisyydellä. • toiminta-aika 2 – 5 h, kahdella akulla 4 – 10 h • tehokas 2600 mAh litiumioniakku, mukana verkkolaturi • koot XS48 – XXL58 (ASPEN) • koot XS34 – XL46 (ASPEN LADY) Elektroniset ASPENja ASPEN LADY -lämpöliivit • erinomainen väliasuste talviseen metsästykseen ja kalastukseen • materiaali fleece, väri musta • lämmityselementit rinnassa, yläselässä ja ristiselässä • 3-portainen lämpötilan säätö, säätönappi rinnassa PAREMPIEN METSÄSTYSVARUSTEIDEN MAAHANTUOJA www.nordhunter.com MYYNTI: ASEJA ERÄLIIKKEET 600 Jr. Kanakoirilla hyvin saalista Parhaiten saalista raportoivat saavansa kanakoiran kanssa metsästävät ja generalistit. Saalisvarmuus on tärkeää generalisteille, erämaisuus haukkuvalla koiralla metsästäville ja sijainti majoituksen lähellä koirattomille kävelijöille. Myös koirattomat kävelijät lähtevät kotiin saaliin kanssa useammin kuin haukkuvan koiran kanssa metsästävät, vaikka metsästyskokemusta on keskimäärin vähemmän. Sen sijaan lupa-alueiden lähiseudun ruokaja ravintolapalvelut ja opaspalvelut koetaan vähemmän tärkeiksi kohteen valinnassa. Tulosta pidetään Metsähallituksessa yllättävänä, sillä haukkuvan koiran kanssa metsästävät ovat kokeneimpia ja metsästyspäivissä mitattuna aktiivisimpia metsästäjiä
Suomen todelliset villisikakeskukset löytyvät tällä hetkellä itäiseltä Uudeltamaalta Pyhtään, Loviisan, Porvoon ja Lapinjärven alueilta sekä Kaakkois-Suomesta Venäjän rajalta rannikolta Virolahdelta sisämaahan Parikkalaan käsittävältä alueelta. Myöhemmin näkee sitten riistakamerasta, että syömään on tultu heti sen jälkeen, kun on poistuttu paikalta, Lapinjärven riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Göran Wallén kertoo.. Lapinjärvi yksi villisikakeskittymistä Saaliiksi kymmeniä villisikoja Itä-Uudellamaalla oleva Lapinjärvi on yksi villisikakeskuksista. 18 L uonnonvarakeskuksen julkaiseman kanta-arvion mukaan Suomessa käyskenteli vuoden alussa 3 155 villisikaa. Itäisellä Uudellamaalla, Lapinjärvellä, villisiat ovat tulleet metsästäjille tutuiksi. Nyt villisiat ovat levinneet laajemmalle alueelle, ja niitä on tavattu jo läntiselläkin Uudellamaalla. Lukuja muuttaa kevään porsastuotto sekä metsästys. – Meillä on kyttäyskoppi, mutta usein siellä saa istua iltakahdeksasta puolille öin ilman, että mitään tapahtuu. Vaihtelu on reilusta 2 000 vajaaseen 5 500 yksilöä. Vaikeasti metsästettävä villisika näkyy kuitenkin useimmiten riistakamerassa
Viime syksynä Liljendahlin Anteronkylässä metsästäjät näkivät 50 villisian lauman, mutta tämän vuoden puolella niin isoja laumoja ei ole tavattu. – Keväällä kylvetyistä kuminapelloista siat ovat olleet kiinnostuneita ja alkaneet tonkia niitä. 19 Isoja laumoja ei havaittu Lapinjärven riistanhoitoyhdistyksen alueella, johon kuuluu 11 metsästysseuraa, oli lokakuun ensimmäiselle viikolle mennessä ammuttu 33 villisikaa. Normaalisti johtajaemakko suojelee porsaita ja säätelee sitä, ketkä laumasta tekevät porsaita. Se on ihan ok, mutta onko kaikki tällaiset tuotteet tarkastettu. Enemmän vahinkoa on saanut aikaiseksi alueella liikkuva karhu. – Juuri lokakuun alussa ruokintapaikalla olevaan riistakameraan oli tallentunut 15 villisian lauma. – Vuosien saatossa siat ovat levinneet isommalle alueelle. Viime syksynä Liljendahlin Anteronkylässä metsästäjät näkivät 50 villisian lauman. – Yhtenä yönä riistakameraan oli tallentunut ensimmäisenä peura. Siihen, ettei ilmoituksia ole tehty, Wallén arvelee osasyyksi nykyisen tukipolitiikan, jossa omavastuu on niin iso, ettei monikaan viitsi lähteä sen vuoksi hakemaan satokorvauksia. Sen jälkeen kamerassa oli villisika ja 15 minuuttia myöhemmin karhu. Kyttäysjahdilla paras tulos Göran Wallénin mukaan paikalliset metsästäjät pyrkivät pitämään villisikakantaa kurissa, vaikka tehtävä ei ole helppo. n Soili Kaivosoja Saman yön aikana riistakameraan tallentui peura, karhu sekä villisikalauma. Heikinkylän metsästysseurassa, johon Wallén itsekin kuuluu, saalista oli kertynyt 14 yksilön verran. – Pääasiassa pyrimme metsästämään kyttäysjahdilla. Tulisiko sikarutto mahdollisesti sitten rajan yli liikkuvien sikojen mukana vai jotain muuta kautta. Jossain on voinut olla kuollut sika ja sikarutto voi tulla sitäkin kautta Suomeen. Lapinjärvellä on havaittu, että villisiat liikkuvat suunnilleen samoina viikonpäivinä ja niillä on omat, tarkat reittinsä. Mikäli koiraa käyttää niiden metsästyksessä, saattavat laumat hajota. Itä-Uudenmaan kanta on tullut rajan yli kaakosta. Muovipaaluja on nyt yritetty suihkuttaa suojaaineella, joka on jonkin verran nähtävästi auttanut. Keskimäärin Lapinjärven ja naapurikunnan Liljendalin alueella liikkuvat laumat käsittävät 5–15 villisikaa. Viime vuosina villisikoja on nähty myös jo Länsi-Suomessa, kuten Inkoon, Hangon ja Tammisaaren alueilla sekä pohjoisessa Mäntsälän puolella.. Työni puolesta olen nähnyt tiloilla turvepaaleja, joita on tuotu Virosta. – Tästä on vain 100 kilometriä Vaalimaan rajalle. Naapurilla on myös paikalla radio, joka käynnistyy hämäräkytkimellä ja pitää vähän ääntä. Uudellamaalla kaatoja oli kaikkiaan 149. – Senkin vuoksi koitamme parhaamme, ettei kanta pääsisi liiaksi kasvamaan. Vaikka Wallén uskoo, että villisikakanta leviää, ei se ole aiheuttanut Lapinjärven riistanhoitoyhdistyksen alueella juurikaan autokolareita. Se johtuu siitä ruotsalaisten näkemyksestä, että karju astuu orvoksi jääneet porsaat ja ylivuotiset naaraat. Se on vaikea sanoa. Mikäli ammutaan johtajaemakko, on seurauksena kannan räjähdysmäinen kasvu. Kuminapellot kiinnostavat Suuria maatalousvahinkoja villisiat eivät ole tehneet Lapinjärvellä. Tänä vuonna karhu on repinyt ainoastaan kaksi muovista rehupaalua, mutta toissa vuonna karhu raateli 20–30 naapurin muovipaalua. Tosin villisika on niin ovela eläin, että sitä on vaikea havaita. Sikarutto puhuttaa myös Lapinjärvellä Sikarutto puhuttaa myös lapinjärveläisiä metsästäjiä. Nyt villisikoja on nähty LänsiSuomessa, Inkoon, Hangon ja Tammisaaren alueilla sekä pohjoisessa Mäntsälän puolella. Se on vain pari yötä, kun ne ovat täällä, jos tulevat rajan yli. – Noin kolme, neljä vuotta sitten neljä villisikaa jäi auton alle, mutta sen jälkeen SRVA-keikkoja ei ole tullut alueellamme
Arvion vaihteluväli on 2 000–5 000. Seuraava kanta-arvio tulee Lukelta tammi-helmikuussa. Sekä eläinlääkäriettä tautiviranomaiset ovat tehneet asian eteen paljon töitä. Sika ei ole sitä tuonut omin sorkin kävelemällä maasta toiseen, riistapäällikkö painottaa. Jos siitä pitäisi sanoa jotain, niin se tulee olemaan tämän vuoden lukuja suurempi, arvioi riistakeskuksen Etelä-Savon aluetoimiston riistapäällikkö Ohto Salo. Kun lauma käväisee vaikka juurikastai perunapellolla, niin se on äkkiä sen näköinen, että siellä ovat siat pyörineet. Tiheimmät esiintymisalueet ovat kuitenkin edelleen Etelä-, tai tarkemmin vielä Kaakkois-Suomessa. Arviossa on huomioitava kevään porsastuotto sekä metsästyspoistuma. 20 L uonnonvarakeskus Luken arvio kannan kooksi viime tammikuulta oli reilut 3 100 yksilöä. Vaikka villisiat saavat aikaiseksi maaja metsätalousvahinkoja, ei Ohto Salo pidä näillä tiheyksillä Suomessa esiintyvää villisikaa kuitenkaan luonnonvahinkoeläimenä. Tauti voi levitä luonnonvaravillisioissakin, mutta todennäköisempää sen leviäminen on ihmisen kautta. Varmaa on kuitenkin se, että villisiat syövät myös lintujen munia. Sikaruttoa jo Länsi-Euroopassa Venäjän perukoilta vuonna 2007 leviämään lähtenyt afrikkalainen sikaruttoepidemia harppasi syyskuussa jo Länsi-Eurooppaan. Villisika viihtyy tiheissä paikoissa, muun muassa vanhoissa kuusikoissa, joissa ne tonkivat maaperää löytääkseen myös eläinperäistä syötävää. – Kasvua oli lähes neljännes edellisvuoteen nähden. Varovainen ja huomaamaton Levinneisyyskarttojen perusteella aiemmin lähinnä kaakkoisrajan ja Uudenmaan ongelmana pidettyä villisikaa tavataan nykyisin myös Keski-Suomessa, Pohjanmaalla, Satakunnassa ja VarsinaisSuomessa. – Se muokkaa kuitenkin elinympäristöä ja vaikuttaa omalla tavallaan kasvija eläinlajistoon. – Villisiat osaavat piilotella sekä ovat hyvin varovaisia eläimiä. – Se on biologiltaan niin sanottu pioneerilaji. Metsästäjiä on valistettu taudin kulkureiteistä. Villisika on alun perin lehtija sekametsien laji, mutta on osoittautunut hyvin sopeutumiskykyiseksi.. Kaikkiruokainen villisika elää laumoissa ja on asuinympäristössään melkoisen näkymätön. Tieteellistä näyttöä siitä, minkälainen vaikutus villisioilla on lintukantoihin, ei ole olemassa. – Belgian tapauksessakin esiin on tullut tieto, että ihminen on ollut välillinen leviämiskeino. Ne saavat aikaiseksi hyvinkin nopeasti näkyviä muutoksia ympäristössä. n Soili Kaivosoja Kanta kasvanut neljänneksellä edellisvuodesta Villisika valtaa lisää tilaa Villisika levittäytyy ja vahvistuu koko ajan laajemmalle alueelle. – Se valtaa jatkuvasti uusia alueita, mutta toistaiseksi meillä Suomessa tautia ei ole tavattu. Muokkaa asuinympäristöään Peltoja maatalousvahinkojen lisäksi ne saavat tuhoa aikaiseksi myös metsissä. – Aiemmin villisian ydinalue on ollut kaakkoisrajalla, mutta nyt se on levinnyt ennen kaikkea itä-länsi-suunnassa. Kun kymmenenkin sian lauma elää jonkun kuukauden metsässä, näkyy se jo ympäristössä. Matkailijat sekä erilaiset maataloustyöntekijät ovat melkoinen riski leviämisessä. Se muokkaa asumaansa ympäristöä. – Tässä olemme kuitenkin ainoastaan hiljaisen tiedon varassa, koska virallisia tutkimuksia asiasta ei ole. Siitä on olemassa näyttöä maista, joissa villisikoja on huomattavasti enemmän kuin meillä
Kaikkiaan Suomessa on kaadettu 600 villisikaa. Villisian toisiaan vasten teroittuvat torahampaat ovat ihmisille hengenvaaralliset. Yksinään jäljestämään ei kannata mennä varsinkaan, jos ulkona on jo hämärää. n Soili Kaivosoja Haavoittuneesta villisiasta tehtävä ilmoitus Vaarallinen ja arvaamaton Haavoittunut villisika on vaarallinen ja arvaamaton. Ilmoitus välttämätön Metsään jääneestä haavoittuneesta villisiasta on tehtävä ilmoitus poliisille. Villisikakolareita KaakkoisSuomen alueella on aina silloin tällöin. Toisiaan vasten teroittuvat torahampaat ovat villisialla ainoa puolustuskeino ja ovatkin hengenvaaralliset niin ihmisille kuin koirillekin. Kanta saatava pysymään harvana Riistakeskuksen Kaakkois-Suomen alueella on käynyt melkoinen vipinä villisikojen suhteen. Kiukas muistuttaakin, että niin metsästyksessä kuin kolareissakin haavoittuneen villisian kanssa on syytä olla erittäin varovainen. Villisika liikkuu kovaa, ja on täysin mahdollista, että se juoksee vielä satakin metriä sen jälkeen, kun sitä on ammuttu kuolettavasti. Turvallisin tapa on kutsua paikalle koirakko, jonka kanssa lähdetään etsimään haavakkoa. – Mikäli tönäisee autolla villisikaa, niin silloin ei kannata mennä katselemaan, miten eläimelle kävi. Se saisi pahaa jälkeä torahampaillaan. Soitto 112:n kautta polisiille, jotka hankkivat sitten paikalle SRVA-henkilön. Tänä vuonna alueella on kaadettu jo yli 350 yksilöä. – Haavakot on saatava pois luonnosta, sillä siellä liikkuu muitakin ihmisiä. Villisikojen kanta ei ole kuitenkaan samaa luokkaa kuin hirvillä, Erkki Kiukas toteaa. – Ei niin paljon kuin hirvieläinkolareita. 21 V illisika on treenannut pään ja kärsän elinkaarensa aikana huippukuntoon. Kiukaksen tiedossa ei ole, että Suomessa olisi tapahtunut vakavia tilanteita, joissa villisika on hyökännyt ihmisen kimppuun. Mikäli villisika on haavoittumisen jälkeen siinä kunnossa, että se kykenee, voi se hyökätä ihmisen päälle. Sama koskee kolaritapauksia. Kärsä on kehittynyt voimakkaaksi, kun villisika on kaivanut maan sisältä syötävää. – Tällä alueella on metsästetty villisikaa eniten, yli puolet koko maan kaadoista. Villisika liikkuu kovaa, ja on täysin mahdollista, että se juoksee vielä satakin metriä sen jälkeen, kun sitä on ammuttu kuolettavasti.. Kanta on saatava pysymään harvana jo afrikkalaisen sikarutonkin vuoksi, vaikka todennäköisempää onkin, että tauti leviää ennemmin ihmisten kuin villisikojen kautta. Villisika on treenannut kärsästään voimakkaan tonkimalla jatkuvasti syötävää maasta. Ihmisen kannalta villisian torahampaat ovat vaarallisimmat, kertoo riistakeskuksen Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas. – Villisika osaa käyttää kärsävärkkiään taitavasti
Maaja metsätalousministeriö on antanut Luonnonvarakeskuk”Koko itärajan aitaaminen ei tunnu mielekkäältä” Taistelu sikaruttoa vastaan Ihminen lienee afrikkalaisen sikaruton vaarallisin levittäjä. Silloin rutto voi hypätä pitkänkin matkan. Belgiaan rutto päätyi eväsmakkaran mukana. Vaikka ihminen onkin ruton levittäjänä todennäköisempi vaihtoehto kuin villisika, pitäisi villisikakantaa saada merkittävästi harvennetuksi. Ministeriö on pyytänyt Lukelta selvitystä siitä, olisiko villisika-aita mahdollista rakentaa, millaisilla kustannuksilla ja miten se vaikuttaisi muuhun eläimistöön ja niiden liikkumiseen sekä geneettiseen perimään.. 22 S ikaruton leviämisellä Suomeen olisi arvaamattomat seuraukset koko sikataloudelle
Laiton elintarviketuonti on iso ongelma. Vastaavia sika-aitoja rakennetaan myös Suomen lähialueille. – Sairas eläin saattaa romahtaa siihen paikkaan, mutta se voi toisaalta ehtiä vaeltamaan pitkänkin matkaa ennen kuin kuolee. Belgiaan rutto hyppäsi ilmeisesti kenties rekkamiehen eväsmakkaran mukana. Suurelta osin on kyse tietämättömyydestä. Sairas eläin saattaa romahtaa siihen paikkaan, mutta se voi toisaalta ehtiä vaeltamaan pitkänkin matkaa ennen kuin kuolee. Myös Virossa Suomenlahden toisella puolella on ruttoa. Koko itärajan aitaaminen ei tunnu mielekkäältä kustannuksienkaan takia. Matkailijat ja esimerkiksi ulkomailla työskennelleet tuovat rajojen ylitse yksittäisiä elintarvikkeita ja kattava valvonta on hyvin vaikeaa ja etenkin elintarvikkeiden jäljittäminen on hyvin vaikeaa. Kun välittäjänä on ihminen, voi rutto hypätä pitkänkin matkan, sanoo apulaisosastopäällikkö Taina Aaltonen maaja metsätalousministeriöstä. Yhtenä sysäyksenä hankkelle on sikaruton havaitseminen Belgissa, jonne rutto on mitä ilmeisimmin levinnyt ihmisen välityksellä – Ministeriö pyysi meiltä selvitystä siitä, olisiko sellainen aita mahdollista rakentaa, millaisilla kustannuksilla ja miten se vaikuttaisi muuhun eläimistöön ja niiden liikkumiseen sekä geneettiseen perimään, sanoo Luken ohjelmapäällikkö Sirpa Thessler . Ministeriö haluaa selvittää kaikki keinot, joilla villisikakantaa voidaan kontrolloida ja vähentää. Koko rajaa ei ole tarkoituksenmukaista aidata. Kanta pitäisi saada noin 1000 sikaan. Myös Ukrainan ja Norjan välinen rekkaliikenne, kuten idästä tuleva junaliikenne ovat riskejä. Rantala ei näe aitaa välttämättä kovin käytännöllisenä ratkaisuna. Oleellista on saada kanta alas.. Suomen villisikakannaksi arvioidaan nyt noin 4000 eläintä. Virus hyppäsi äkkiä tuhat kilometriä syrjäiselle metsäalueelle. Matkailu riski Ongelmana ovat erityisesti matkailijoiden ja vaikkapa juuri rekkamiesten rajan yli tuomat eväät. Tilannetta kuvaillaan epäreiluksi niin metsästäjille kuin sikatalousyrittäjillekin. – Tanskan Saksan vastaiselle rajalle päätetty aita tulee maksamaan kymmenen miljoonaa euroa. Matka on noin 70 kilometriä. Koko kantaa ei saada enää pois. – Esimerkiksi Puolan itärajalla on tammi–toukokuun aikana takavarikoitu 80 000 kiloa elintarvikkeita. Tällä hetkellä ainoa konkreettinen keino on metsästys, vaikka sen suhteen haaste on mittava. Oleellista on saada kanta alas, jotta se harvenee ja leviämisen riski vähenee, sanoo kotieläinasiamies Jukka Rantala MTK:sta. – Maarajalla Karjalan kannas on ollut toistaiseksi se hyvä puskuri, mutta virukselle se ei ole matka eikä mikään, sanoo Aaltonen. – Sen pitäisi olla vankka, mutta yksikin kova myrsky saattaisi kaataa aidalle puuta ja aita sortua. – Yritämme saada budjettiin rahoitusta, jotta koiria saataisiin lisää. Suomessa riskinä ovat esimerkiksi idästä saapuvat maatilamatkailijat. – Tällaista tilannetta ei vain saisi edes syntyä, mutta nyt se joka tapauksessa on syntynyt ja siihen pitää jotenkin reagoida. Vaalimaalla on aloittanut ruoka-aineiden haisteluun erikoistunut koira. Junaliikenne tuo matkustajia jopa Kiinasta saakka ja riskit viruksen leviämiselle ovat tätäkin kautta mittavat. Vaikkeivät matkailijat sinänsä toisi suuria määriä elinMaarajalla Karjalan kannas on ollut toistaiseksi hyvä puskuri, mutta virukselle se ei ole matka eikä mikään. Tällä hetkellä lähimmät ruttotapaukset on havaittu Pietarin eteläpuolella noin 350 kilometrin päässä Suomen rajalta. Epäreilua kaikille Rutolla on riski levitä KaakkoisSuomeen etenkin ihmisten välityksellä. – Ruton torjunta on helpompaa kun populaatio on pieni. Maasto on huomattavasti helpompi kuin meidän itärajallemme, jossa on paljon vesistöjä, jolloin aita katkeaisi väistämättä. 23 selle valtuudet selvittää, olisiko villisikojen liikehdintää estävä aitaus mahdollista rakentaa itärajalle. Makkara oli jäänyt luontoon, josta villisiat olivat sen napanneet
Pentinniemi ei näe aidalle mitään mieltä. Tuottajahintojen laskua ne eivät enää oikein kestäisi. Elintarvikkeiden ja lihatuotteiden liikuttelussa pitäisi käyttää suurta huolellisuutta. Rautaa on saatava rajalle, eikä se tarkoita aitaamista. – Aita antaa vain jotakin tekemistä asian eteen. Pentinniemi pitää suurimpana uhkana ihmistä – Tärkeintä on tiedotus, jonka kautta ihmiset on saatava ymmärtämään, mistä tässä on kysymys. Rekkaliikenne kulkee Ukrainasta Norjaan ja yhdenkin varomattoman kuljettajan tai turistin luontoon jättämä elintarvike voi laukaista ruton. Valaistuja ruokintapaikkoja on toistakymmentä, mutta niiltä ei ammuttu kuin 1–2 sikaa. Monet sikatilat ovat jo nyt ahdingossa ja niiden kannattavuus on marginaalisen pientä. – Vienti loppuisi siihen hetkeen kun ensimäinen ruttotapaus tulisi ilmi ja tuottajahinnat laskisivat 20–30 senttiä kilolta. – Kävimme jokin aika sitten muutaman tahon kanssa pellolla. Eläimet oppivat nopeasti, että valaisulla ja hengenlähdöllä on yhteys. Jos aidasta tehtäisiin villisian kestävä, ei siitä menisi läpi mikään muukaan eläin lintuja lukuunottamatta. Kaiken lisäksi aitoja pitäisi rakentaa kaksi viiden metrin välein, jotteivät siat pääsisi koskettelemaan toisiaan aidan läpi. Villisian kärsässä on voimaa eikä kymmenen millin harjateräskään ole este taivuttelulle. Jos aita todella rakennettaisiin, pitäisi sen olla Pentinniemen mukaan yli 1,5 metriä korkea ja perustukset tulisi ulottaa ainakin metrin syvyyteen. 24 tarvikkeita yksikin makkara voi olla se alkusysäys. n Juhani Karvonen Rautaa rajalle aseilla – ei aidoilla n Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiri toiminnanjohtaja Erkki Pentinniemi näkee sikaruton torjumisen ainoaksi keinoksi metsästyksen, mutta siihen tulisi voida käyttää tehokkaita yötähtäimiä. Suomen sikataloustuotannosta 20–30 prosenttia menee vientiin. Sillä ei estetä sikaruton leviämistä ja villisikojenkaan liikehdintää kovinkaan helposti. Myös Virossa Suomenlahden toisella puolella on ruttoa. Kaakkois-Suomessa villisikajahdista on parinkymmmen vuoden kokemus. Ruton riski tietysti kasvaa myös lisääntyvän villisikakannan myötä, mutta huoleton elintarvikkeiden käsittely on suurempi riski. n Tällä hetkellä lähimmät ruttotapaukset on havaittu Pietarin eteläpuolella noin 350 kilometrin päässä Suomen rajalta. Yön pimeydessä näimme 15 villisikaa, joiden ampuminen ilman yötähtäintä on pimeydessä täysi mahdottomuus. Metsästäjä pääsee hyvin ampumaetäisyydelle hiipimällä. Näin kävi Belgiassa.. Villisiat oppivat väistelemään kiinteitä paikkoja ja ne saattavat vaihtaa peltoja eri öinä. Ihminen levittää toimillaan sikaruttoa. – Rajavartijat ovat nähneet, miten karju on hypännyt paikaltaan 1,5 metriä korkean aidan ylitse hipaisemattakaan ylintä lankaa
Katso lisää: www.b-bark.com ERITTÄIN PITKÄ TOIMINTA-AIKA TARKKA GPS+GLONASS PAIKANNUS MONIPUOLISET KARTTAOMINAISUUDET ...JA PYSYT KARTALLA Tutustu myös metsästysseuroille tarkoitettuun Reviiri-ohjelmistoon osoitteessa www.reviiri.org. Ulkoillessasi voit huoletta nauttia harrastuksestasi ja unohtaa paikannusja navigointihuolet. Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store b-bark on loistavilla karttaominaisuuksilla varustettu mobiilisovellus metsästykseen, koirien seurantaan, kalastukseen, vaellukseen ja muihin ulkoiluaktiviteetteihin
Porovahinkotietojen ilmoittamisessa voidaan hyödyntää maaja metsätalousministeriön Pesä-sovellusta, joka helpottaa ja nopeuttaa vahinkoilmoitusten käsittelyä. Vuodelle 2019 esitetty määräraha ei myöskään mahdollista täysimääräisiä korvauksia, ellei järjestelmää sitä ennen muuteta. Samalla ne parantaisivat myös poromiesten omaa oikeusturvaa, koska raato ja jäljet kuolinsyystä ja vahingonaiheuttajasta häviävät maastossa nopeasti. Valokuva tapahtumapaikasta ja muut tiedot helpottaisivat olennaisesti vahinkopaikan löytämistä mahdollisessa maastotarkastuksessa. Vahinkoilmoitukseen tulisi jatkossa merkitä myös tieto vahingon havaitsemisen ajankohdasta. – Muutoksen tavoitteena on, että kaikille poronomistajille voidaan maksaa petovahinkokorvaukset tasapuolisesti, Leppä sanoo. Muutos toteuttaa myös suden kannanhoitosuunnitelmaa, jossa suositeltiin koiravahinkojen korvaamista täysimääräisesti. Vuonna 2017 säännöksen piirissä oli jo kymmenen paliskuntaa ja yli puolet yhteensä 8,3 miljoonan euron porovahinkokorvauksista maksettiin näille paliskunnille. Myös esimerkiksi lammasja mehiläisvahingot halutaan jatkossa korvata täysimääräisesti, sanoo maaja metsätalousministeri Jari Leppä. Esityksellä parannettaisiin lisäksi porovahinkojen todennettavuutta. Jos esitys hyväksytään ja Lex Halla -korvauksia ei enää jatkossa makseta, vuodelta 2018 maksettavien korvausten määrä laskee noin 3,6 miljoonalla eurolla ja myös kaikki poronomistajat saavat todennäköisesti korvauksensa täysimääräisinä. Säännöksen piiriin kuuluvien paliskuntien määrän odotetaan lisäksi kasvavan, mikä tarkoittaisi sitä, että porokorvausten määrä kasvaisi ilman muutoksia entisestään ja leikkaukset kohdistuisivat kaikkiin vahingonkärsijöihin. – Susien aiheuttamat koiravahingot tuottavat koirien omistajille erittäin suurta mielipahaa, ja korvausten maksaminen täysimääräisinä on näissä tilanteissa oikeus ja kohtuus. Maaja metsätalousministeriön esityksen mukaan porovahingoista kärsineet saisivat jatkossa nykyistä tasapuolisemman kohtelun.. Korvaukset tasapuolisesti Niin sanotut Lex Halla -paliskunnat ovat saaneet tähän asti porovahingoista korotettua korvausta eli käytännössä kolminkertaiset korvaukset vahinkojen käypiin arvoihin verrattuna. MMM tähdentää, että jos määrärahat eivät riitä suurpetovahinkojen täysimääräiseen korvaamiseen, kaikkia korvauksia leikataan nykysäännösten nojalla – henkilövahinkoja lukuun ottamatta – samassa suhteessa. Suurpetojen aiheuttamat porovahingot eriytettäisiin jatkossa viljelys-, eläinja irtaimistovahingoista niin, että viimeksi mainitut – mukaan lukien koiraja mehiläisvahingot – korvattaisiin aina täysimääräisesti. Esityksen tavoitteena on edistää suurpetovahingoista kärsivien tasapuolista kohtelua tilanteessa, jossa vahinkojen korvaamiseen osoitetut määrärahat eivät riitä korvauksien täysimääräiseen maksamiseen. Vain osaa poronomistajista koskenut erityissääntely, niin sanottu Lex Halla, esitetään tasapuolisuussyistä kumottavaksi. Kun säännös tuli vuonna 2009 voimaan, sen piirissä oli neljä paliskuntaa. Tavoitteena on myös lisätä korvausjärjestelmän läpinäkyvyyttä lisäämällä riistavahinkolakiin uusia säännöksiä porovahinkojen todentamisesta. n MMM haluaa muuttaa suurpetojen aiheuttamia kotieläinvahinkoja: Täysimääräiset korvaukset MMM esittää: suurpetojen aiheuttamista kotieläinvahingoista täysimääräinen korvaus ja porovahingoista kärsineille tasapuolinen kohtelu. 26 M aaja metsätalousministeriö on lähettänyt lausunnoille esityksen riistavahinkolakiin tehtävistä muutoksista. Uusia säännöksiä Riistavahinkolakiin esitetään lisättäväksi säännöksiä, jotka velvoittavat poronomistajat valokuvaamaan ja merkitsemään jatkossa vahinkopaikat ja ilmoittamaan paikan koordinaatit vahinkoilmoituksen yhteydessä viranomaisille. Paliskunnilla on sovelluksen kautta jatkuvasti tieto omien petovahinkojensa määrästä
Ensimmäinen erä käsittää kuusi hirvasta, joista neljä on aikuisia, ja kaksi 1,5-vuotiaita. 27 A se ja Erä on seurannut tiiviisti MetsäpeuraLIFE-hanketta, jonka näkyvimpiä toimia on ollut metsäpeurojen palautusistutukset Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistojen alueelle. Monta tekijää Karstulan totutustarhasta vapautetaan sekä aikuisia, että nuoria metsäpeuroja. Sitä tilannetta parannetaan näillä täydennysistutuksilla, Mykrä selventää. Molemmat Seitsemisen vasat ovat urospuolisia. Kannan koon arvioidaan tällä hetkellä olevan 20–30 yksilöä. Lisäksi Seitsemiseen tuotiin aivan vastikään kaksi vaadinta Korkeasaaresta, kertoo projektipäällikkö Sakari Mykrä Metsähallituksen Eräpalveluista. Karstulan totutustarhan pintaala on kuusi hehtaaria ja aidan pituus noin kilometri. Näistä kaikkiaan viidestä vaatimesta kaksi vasoi alkukesällä, ja vasat ovat kasvaneet ja kehittyneet normaalisti. – Osa kannasta on perua Ähtärin eläinpuistosta vuosina 1988–1993 luontoon vapautetuista 16 metsäpeurasta, joiden jälkeläiset elävät edelleen seudulla. Ne tulevat pääosin olemaan eläintarhakantaa, sekä mahdollisesti joitain hankkeen muissa tarhoissa olevien villien yksilöiden jälkeläisiä. Seitsemiseen vasoja syntyi kaksi. – Ensi keväälle uskallamme odottaa jonkin verran parempaa lisääntymistulosta kummallakin palautusistutuksen totutustarhalla. Metsäpeurojen totutustarhassa on alue, jossa peuroja ruokitaan. Lauhanvuoren totutustarhalle syntyi viime keväänä kolme vasaa ja siellä on nyt yhteensä kymmenen metsäpeuraa. Nyt syksyllä alkaneen ensimmäisen totutustarhauksen olemme alustavasti linjanneet kestävän tuonne kevään kynnykselle, mutta päätös vapautusajankohdasta tehdään lopulta useamman tekijän perusteella. n Erja Pekkala Seitsemisessä nyt kymmenen metsäpeuraa Karstulassa totutustarha Metsäpeurojen vapautus luontoon on tarkoitus aloittaa ensi vuoden syksyllä. Taustalla näkyy alue, jossa olevat seinät suojaavat, jos peuroille joudutaan tekemään esimerkiksi hoitotoimenpiteitä.. Myös Karstulan tarhalla toimii totutusjaksojen aikana osapäivätyössä peurojen paikallinen hoitaja. – Vaatimia ei ollut tähän hätään tarjolla riittävää määrää, eikä nyt paraikaa kiima-ajan koittaessa tarhaan olisi voinut naaraita useamman uroksen kanssa laittaakaan. Viime syksynä tarhaus alkoi kiima-aikaan nähden hitusen myöhään, mutta paraikaa on tarhoissa meneillään ensimmäinen oikea-aikainen kiima, johon eläimet ovat saaneet rauhassa valmistautua. Metsäpeuroja on tuotu totutustarhoihin sekä eläinpuistoista että luonnonkannasta ja tarkoitus on aloittaa peurojen vapautus luontoon vuoden päästä syksyllä. Nuo 16 aikanaan vapautettua polveutuivat kolmesta tiedetystä yksilöstä, joten koko osakannan perimä on hyvin kapea. Näitä ovat esimerkiksi lumitilanne, sääolot, ravinto luonnossa, eläinten kunto, havainnot villeistä peuroista tarhan ulkopuolella ja suurpetohavainnot. Karstulan tarha Osana hanketta on Karstulaan viime kesänä rakennettu totutustarha, josta on tarkoitus tehdä vähintään kolme täydennysistutusta Ähtärin-Soinin-Karstulan alueella elävään pieneen erilliseen osakantaan. Alueella on tiheää nuorta metsää, vanhaa vankkapuista sekametsää, sekä puolentoista hehtaarin lampi. – Seitsemisessä on tällä hetkellä luonnosta pyydetyt hirvas ja vaadin, sekä neljä eläintarhakannasta lähtöisin olevaa vaadinta. Nyt on parhaillaan menossa metsäpeurojen kiima-aika ja molempiin tarhoihin toivotaan parempaa lisääntymistulosta ensi keväänä. Tarhaus alkoi Karstulassa syyskuun alkupäivinä, joten eläimiä ei ole vielä vapautettu. Kaikkiaan Seitsemisessä on nyt kymmenen peuraa. – Täydennysistutusten totuttautumisjaksojen on suunniteltu olevan noin 3–6 kuukauden mittaisia tilanteesta ja vuodenajasta riippuen
28 T ammelassa Kanta-Hämeessä asuva Tapani Numminen näkee hirven syyskuisessa kyttäysmetsästyksessä monta käytännön hankaluutta. – Kun kaurapellotkin oli puitu, eivät hirvet enää oikein pelloille edes tule. – Kopin alla oli tuoreet jäljet jo heti seuraavan päivänä, kun oli muuttanut kopin uudelle paikalle. Porkkanviljelijä on aidannut viljelmänsä nelinkertaisella sähköaidalla, joka toimii ilmeisesti aika hyvin. Viime syksynä Numminen kyttäsi paikallisella porkkanaviljelmällä vahinkoja aiheuttaneita hirviä ja peuroja, mutta saalis jäi nollaan. Ne saattoivat illan aikana vähitellen lähestyä koppia, mutta pimeys ehti tulla ennen kuin eläimet olisivat olleet riittävän lähellä. Kopin siirrolla Numminen ei huomannut olevan suurtakaan merkitystä. – Kävin useaan kertaan kopissa kyttäämässä ja siirsin koppiakin kertaalleen, mutta eläimet eivät kertaakaan tulleet ampumamatkan päähän. Syinä ovat perinteet, ajankohta ja käytännön hankaluudet. Tänä syksynä Numminen ei lähtenyt peltojahtiin. Paikka ei siis ollut huono, mutta eläin vaistoaa ihmisen kopista aika herkästi. – Peltojen laitamilla tuppaa olemaan asutusta, eikä hämärässä, avoimessa maastossa ampuminen ole välttämättä aivan yksinkertaista.. Porkkanaviljelmillä ei ymmärtääkseni ole ollut ongelmana niinkään se hävikki, jonka hirvet aiheuttavat syömällä porkkanoita, vaan niiden aikaanPeltohirvien metsästykseen maanomistajien toiveiden mukaan Pyyntöjä ei jonoksi saakka Hirven syyskuinen peltometsästys ei näyttänyt houkutelleen suurta metsästäjäjoukkoa aikaistettuun jahtiin
Olemme sopineet, että seuran jäsenet tulevat apuun nylkemisessä, jos joku jäsen onnistuu kaadossa. Kyttäysmetsästys vaatii aikaa, eikä työssäkäyvillä metsästäjillä ole välttämättä haluja lähteä kyttäykseen. Ne syövät niin paljon porkkanaa, etteivät meidän porkkanavarastomme enää riitä. Esimerkiksi paineilmatykistä häiriintyi yksi lähiseudun asukas heti ensimmäisenä yönä, minkä takia tykin käyttö oli lopetettava. Omassa seurassa on muutama kaveri, jotka pystyvät kulkemaan lumessa. Olemme hieman suunnitelleet, että yhdistämme yhteisluvassa olevan yhdeksän seurueen voimat. Tässä mielessä uudistus on Simeniuksen mukaan toiminut kuten on alunperin tarkoitettukin. Olosuhteet saattavat myös paikoin vaikuttaa metsästykseen. Hirvet tuntuvat viihtyvän etenkin kaurapelloissa, mutta rypsipeltokin sopii hirvelle mainiosti. Nykypäivänä aika harvalla on suksiakaan. – Jos lunta on runsaasti, on ajojahti miesvoimin työlästä, kun koiraakaan ei saa käyttää. Jos taas pellolla on useampi koppi, pitää jokaiselle ampujalle kyetä varmistamaan turvallinen ampumasektori, mikä ei ole välttämättä aivan yksinkertaista. Kuva vuodelta 2017.. Vahinkoeläinten kaatamiseen ei tarvita enää poikkeuslupaa. – Peltojen laitamilla tuppaa olemaan asutusta, eikä hämärässä, avoimessa maastossa ampuminen ole välttämättä aivan yksinkertaista. 29 saamat tallomisvahingot. Metsästäjän pitäisi ampua aina metsää vasten, koska luoti voi niinsanotusti vaeltaa pitkänkin matkan. Pykälien mukaan tykkiä saa käyttää, mutta käyttö pitää lopettaa, jos joku siitä häiriintyy. – Eläimet tottuivat aika nopeasti säännölliseen jysähtelyyn. Maaseudulla ei välttämättä kiinnitetä suurta huomiota metsästysaikana yksittäiseen kiväärin laukaukseen, mutta isommat jysähdykset saattavat häiritä. Kuva vuodelta 2017. – Nyt sellaiseen on mahdollisuus ja saatamme seurassa tilaisuutta käyttää hyväksemme. Tapani Numminen kyttäili pellolla nelijalkaista riistaa, joka ilmaantui paikalle, kun oli riittävän pimeää eläimen kannalta. Etenkin Etelä-Suomessa on asutusta aika tavalla ja metsästäjän on otettava huomioon aina vapaat ampumalinjat. Viime syksynä hirviä ei saanut ampua metsäruokinnoille. Pimeä tulee melko aikaisin ja nopeasti. Kun porkkanan varsiosa taittuu, ei sitä enää saada nostetuksi. Jos hirvi haluttaisiin saada hämärällä pellolla sopivan ampumamatkalle, pitäisi koppeja olla useampi. Metsänomistajat ihmettelisivät, miksemme käyttäisi kaikkia meille tarjottuja lupia. Samaisella viljelmällä viljelijä yritti häätää hirviä ja peuroja paineilmatykillä. Riistakeskus tarjosi meille runsaasti lupia, mutta halusimme silti ainakin ottaa ne. Jos saalista vielä kertyy, voi jahdissa mennä pitkälle yöhön. Pellolle tuotiin siirrettävä kyttäyskoppi. Meillä vierailee yhdellä ruokinnalla hirvilehmä vasoineen. Aseen kanssa oltava tarkkana Numminen odottaa mielenkiinnolla tammikuulle suunniteltua pidennettyä metsästysaikaa. Hankaluutena aikainen jahti Suomen Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simeniuksen mukaan metsästysseurat ovat kaataneet peltohirviä jonkin verran maanviljelijöiden toiveiden perusteella
Peltohirven liha jaetaan koko jahtiporukan kesken. Rangaistuksena on sakko ja mahdollisesti vuoden metsästyskielto. 30 – Tosin rypsi oli suurelta osin jo syyskuussa puitu. – On varmaan peltoja, joilla ampumaetäisyydet eivät salli kiväärillä ampumista ja olosuhteet ovat sellaiset, ettei pellolla voi metsästää. Metsästäjät osaavat nämä seikat ottaa huomioon. Etenkin Etelä-Suomessa hirvilehmällä saattaa olla melko pieniäkin vasoja vielä syyskuussa. Metsästäjäinliitolla ei ole mitään erityistä ohjeistusta peltohirvestykselle. Metsästäjät osaavat nämä seikat ottaa huomioon.. n Juhani Karvonen Hirvet tai peurat voivat tehdä porkkanviljelmällä tuhoja tallomalla porkkanoita. – Seuroissa on syytä etukäteen tarkkaan sopia, mitä eläimiä pelloilta ammutaan. Sarvipäät halutaan jättää yhteisjahtiin, jottei syntyisi kateutta. Vasa seuraa emoaan aika tiiviisti ja lähellä, joten varminta on ampua lehmä, kun se on riittävän keskellä peltoa, eikä vasaa ole näkyvissä. Sokerijuurikas kiinnostaa myös hirveä, mutta sitä viljellään tänä päivänä aika vähän. Pelko metsästysrikkomuksesta ja rangaistuksesta varmaan jonkin verran vaikuttaa metsästäjiin. Aika usein vaihtoehdoksi jäävät yksinäiset lehmät. Hirven kaataminen viljapeltoon ja ruhon rahtaaminen pois pellolta sotkevat viljaa, mutta osa maanviljelijöistä on valmis jonkinasteiseen satovahinkoon, jotta eläin saadaan kaadetuksi, Simenius tietää. Peltohirvijahti on tässä suhteessa tarkka paikka. – Seuroissa on sekin seikka hyvä sopia ennakkoon, koska kaikki seuran jäsenet eivät lähteneet välttämättä vielä syyskuussa hirvijahtiin ja ilmoittautuneet tai maksujaan maksaneet. – On varmaan peltoja, joilla ampumaetäisyydet eivät salli kiväärillä ampumista ja olosuhteet ovat sellaiset, ettei pellolla voi metsästää. Suurin hankaluus peltojahdille on hieman aikainen ajankohta. – Jos lehmä jää pellon reunaan, saattaa vasa olla metsän puolella piilossa pitkäänkin. – Syyskuussa aika suurella osalla pelloista vilja on edelleen pystyssä
S uomen riistakeskus teki Varsinais-Suomen alueella kyselyn noin tuhannelle peuroja metsästävälle henkilölle. Kyselyssä oli 35 kysymystä, jotka koskivat valkohäntäpeuran kannanhoitoa ja metsästystä. Suomalaisista yhä useampi asuu Etelä-Suomessa ja suunta on kasvava. Moniko etelän erähenkisistä haluaa lähteä jahtiin valtion maille Kainuuseen tai Itä-Suomeen, jos aivan naapurissa on riistaa helposti tarjolla. Töitä jo tehty Vaikka valkohäntäpeuratilanne on vasta tuotu julkisuuteen, on Varsinais-Suomessa asian eteen tehty jo paljon. Vieraskorttikäytännöt ovat tervetulleita ja monella seuralla on jo korttikäytäntö olemassa, mutta se kohdistuu pienriistaan. Keskustelu valkohäntäpeuroista on usein vahinkokeskeistä, ja toki peurat aiheuttavatkin vahinkoa tieliikenteessä ja erikoisviljelylle, kuten mansikkapelloille ja porkkanaviljelmille. Peuroja voisi lähestyä myös hyötynäkökulmasta ja niiden merkityksestä metsästysharrastukselle. . Peuraluvat on käytetty tiiviisti oman seuran sisällä. Nykyään talkootöiden määrä on vähentynyt ja vajetta voitaisiin korvata rahalla. Työtä on tehty yhdessä metsästäjien ja riistanhoitoyhdistysten kanssa. Laji on ruuhka-Suomen riistalaji, ja voisiko jopa olla niin, että peurat olisivat nimenomaan maattomien ja seurattomien kaupunkilaismetsästäjien keino päästä jahtiin helposti ja matalalla kynnyksellä. Toivola näkee, että lupakäytäntöjen avaaminen olisi hyödyllistä kehitystä ja samalla seurat saisivat tervetullutta rahallista hyötyä. Voisiko valkohäntäpeuran nähdä tulevaisuudessa jopa suomalaisen metsästyskulttuurin pelastajana, kun etelän metsästäjille tarjottaisiin mahdollisuus harjoittaa jahtia vaivattomasti. – On niitäkin, jotka olisivat valmiita laittamaan vielä enemmän paukkuja peurojen metsästykseen. Varsinais-Suomessa on valkohäntäpeurojen verotusta siirretty uroksista naaraisiin ja kannan kokoa on tarkkailtu. – Vastauksissa tuli selkeästi ilmi myös se, että kannan koko on kasvamassa ja mahdollisuuksia saada peura saaliiksi on yhtä metsästäjää kohden paljon, kertoo kyselyn Suomen riistakeskukselle tehnyt Varsinais-Suomen riistapäällikkö Mikko Toivola. Mediassa on usein esillä, että valkohäntäpeurojen metsästys käy lähes työstä ja kaikkia lupia ei edes jakseta käyttää. Tämä käy ilmi riistakeskuksen tekemässä kyselyssä. – Olemme viiden vuoden ajan tehneet kehitystyötä. n Erja Pekkala Saalista riittää Varsinais-Suomessa Peura alueen ykkösriistaa Valkohäntäpeura on Varsinais-Suomen tärkein riistaeläin. 31 Tulevaisuuden turvaaja. Noin 25 prosenttia olisi valmiita enemmänkin metsästämään. Asiasta on paljon puhuttu seuroissa ja aktiivimetsästäjille. Peuranlihaa alkaa kuitenkin kaikilla olla riittävästi. Kuitenkin vastauksista vain muutamassa prosentissa ilmeni motivaation puutetta ja nämä vastaukset tulevat todennäköisesti alueilta, joissa kannan koko on runsainta. Verotusta on siirretty uroksista naaraisiin ja kannan kokoa on tarkkailtu. Vastauksissa todettiin selkeästi, että kyseessä on alueen tärkein riistaeläin. Kysely on kohdistettu vain niille, jotka jo käyvät peurajahdissa ja Varsinais-Suomessa on paljon vielä paljon rekrytointivaraa metsästäjissä. Jos jahti tuntuu liian työläältä, niin varmasti löytyy innokas sijainen jostain muualta, sillä halukkaita peurajahtiin riittää. – Seurojen rakenteet ovat sellaisia, että eri henkilöt harrastavat erilaista metsästystä ja käytännöt, miten lihaa jaetaan, ovat seuroissa omanlaiset jokaisessa. Kuva: Tommi Yrjänä – Vastauksissa tuli selkeästi ilmi, että kannan koko on kasvamassa ja mahdollisuuksia saada peura saaliiksi on yhtä metsästäjää kohden paljon.
Voimme järjestellä lupia seurojen kesken sen mukaan, miten peuroja kunkin seuran alueelle esiintyy, sanoo toiminnanohjaaja Joni Kallioniemi. Satakuntalaisella ParkanoKarvian riistanhoitoyhdistyksellä on yhteisluvassa 169 lupaa, mikä on tuplaten enemmän kuin viime vuonna. 32 P eura on paikkaeläin, jonka kannat saattavat suotuisilla elinalueilla olla hyvinkin vahvat. – Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi Ikaalisten suunnalla kanta olisi vahvempi. Nyt jahtia voidaan jatkaa täydessä mitassa loppuun saakka, eikä peurajahti ainakaan keskeydy lupamäärien takia. – Peurakanta ei ole vielä levinnyt hälyttävästi, mutta tällä lupamäärällä on tarkoitus hillitä kannan kasvua. Peurojen kaato on tiheimmillä alueilla vähintään vakava harrastus.. Yhdistyksen alueella harjoitetaan peurojen ruokintaa aktiivisesti. Lupien määrä kasvanut, mutta kanta ei leikkaannu Peurat pitävät metsästäjät liikkeellä tänäkin syksynä Peurakanta pitää metsästäjät ”töissä” paikoin turhankin tiiviisti. Peuroja jahdataan Satakunnassa sekä kyttäämällä että mäyräkoirilla ajojahtina. Etelä-Hämeessä vakava harrastus Etelähämäläiselle Hattula-Kalvolan riistanhoitoyhdistykselle on myönnetty tälle jahtikaudelle 960 lupaa. Peurojen leviämistä rajoittavat jonkin verran vesistöt. LempäälänVesilahden riistanhoitoyhdistyksen alueella on maan tihein peurakanta. Aika pienetkin vesistöt hidastavat leviämistä, mutta joka tapauksessa kanta hiljalleen vahvistuu, sanoo Kallioniemi
Vesilahdella on runsaasti peltoja ja niiden välissä metsäsaarakkeita. Vuonna 2016 kaatoprosentti oli 76,3 ja viime vuonna 81, mitkä ovat hyviä lukuja lupamäärä huomioiden. Viime jahtikaudella peuroja pyrittiin vähentämään etenkin teiden varsilta. Tuo määrä kuormittaa aika tavalla tiettyä osaa seurojen jäsenistä. – Lupien määrä on tasaisesti kasvanut. n Juhani Karvonen Peuralupien määrä on etenkin EteläSuomessa kasvanut. Viime vuonna Vesilahdella oli peuralupia 1272 ja kaadettuja eläimiä 1650. Viitasen mukaan peurat viihtyvät hyvinkin pienellä alueella. Suuria erämaa-alueita ei ole. – Vesistöjä toki on, mutta toisaalta talvisin ei niiden ainakaan pitäisi olla mikään este peurojen liikkumiselle. – Oman seurani noin 80 metsästäjästä parikymmentä käy aktiivisesti peurajahdissa ja parikymmentä ei käytännössä lainkaan. Seuroissa pitäisi keskittyä naaraisiin, vain niitä ampumalla saadaan kantaa leikattua. Jahti ei Törmäsen mukaan ”käy ehkä vielä työstä, mutta jo aika vakavasta harrastuksesta”. Tämä vuonna peurakolareita on ollut vähemmän, mutta kauriita on jäänyt liikenteen uhreiksi viimevuotista enemmän. Viime vuonna niitä oli 737 ja vuonna 2016 kaikkiaan 639. Ilmeisesti ympäristö on Vesilahdella peuroille erittäin mieluinen, sanoo toiminnanohjaaja Timo Viitanen. Lempäälä ja Vesilahti ovat naapurikuntia, joten maantieteellisesti etäisyydet ovat muutaman kymmenen kilometrin luokkaa. Kanta on kuitenkin hyvin paikkauskollinen, mistä kertovat jo lupamäärätkin: Vesilahdelle on tälle kaudelle noin 1400 kaatolupaa ja Lempäälään alle 200. 33 Määrä on valtakunnan kärkipäässä, joskaan ei aivan huippua. Vesilahdella jo 1400 lupaa Lempäälän-Vesilahden riistanhoitoyhdistyksen alueella elää ja voi ilmeisen hyvin maan tihein peurakanta. Peuroja kaatuu paljolti kyttäysjahdin ansiosta. – Lupamäärä on meille haaste jo senkin takia, että peurajahti ikään kuin kilpailee hirvijahdin kanssa. – Niistä oli syyskuun puolivälissä käytetty 24,5, mikä tekee käytettyjen lupien prosenttiosuudeksi 2,6 prosenttia, sanoo toiminnanohjaaja Juhani Törmänen. – Lupamäärä on ilman muuta meille haaste jo senkin takia, että peurajahti ikään kuin kilpailee hirvijahdin kanssa. – Sen sijaan viime vuonna SRVA:lla oli hirvieläinkolareita 285, joista muutama oli hirvija kymmenkunta kauriskolaria. Leudot talvet ovat saaneet aikaan sen, että peuroilla on entistä enemmän kolmosia, sanoo Viitanen. Lupia oli Satakunnassa enemmän kuin edellisellä kaudella, mutta kokonaiskantaan ei viime kevään laskennoissa havaittu suurtakaan merkitystä. Aika suuri osa peuroista kaatuu kyttäyksestä. Niiden elinpiiri on kilometrin luokkaa. Kaato voi olla se jahdin nopein osuus, sen jälkeen alkavat työt. Näiden lukujen valossa näyttää, etä peurojen vähennys tienvarsilta on toiminut. Vuonna 2016 kaatoprosentti oli 76,3 ja viime vuonna 81.. Jahti vilkastuu kun ilma kylmenee ja lehdet putoavat puista
hän veisi mielellään nuoria ja lapsia metsään eräleireille, mutta se ei enää onnistu edes omien lasten kanssa. Purtola on myös eräopas, ja ”Susien hätyyttäminen seuraavaan kylään hölmöläisten hommaa” Nyt alkaa jo riittää! Kansalaisilla alkaa olla mitta täynnä susia. Susista ei ole harmia pelkästään metsästäjille ja karjankasvattajille, vaan niiden vuoksi joutuvat kantamaan huolta myös esimerkiksi perheenäidit ja muut lasten kanssa työskentelevät. Metsästäjät ovat joutuneet varomaan, missä koiria päästetään irti, mutta nyt ne viedään jo pihastakin. He oppivat, mitä jokamiehenoikeudet tarkoittavat. Itsekin saa koiriensa puolesta pelätä, toteaa lastentarhanopettaja Susanna Purtola Jurvan Sarvijoelta. Jossain on mätää, kun ihminen joutuu menemään sisälle, että sudet saavat olla miten mielivät. – Se on kylmä tosiasia, että susia on liikaa. 34 I hmiset alkavat jo väsyä jatkuviin törmäyksiin susien kanssa. Kalliita pannoituksia pidetään täysin turhana. Hän on hyvin huolissaan lasten vieraantumisesta luonnosta. – Eräleireillä lapset ja nuoret oppivat, mitä kaikkea kivaa luonnossa on
Purtola ihmettelee Luonnonvarakeskuksen halukkuutta pannoittaa susia sillä perusteella, että pannat turvaisivat metsästyskoiria. Hän pitää myös susien pannoittamista älyttömänä. – Tässä kylässä on asutusta ollut iät ja ajat ja sudet ovat tulleet viime vuosina. Lill-Their asuu 1800-luvulla rakennetussa talossa ja on hyvin närkästynyt kirjoitteluista, joissa häntä syytetään susien reviirille muuttamisesta. Neljävuotias leikki ja juoksenteli koiran perässä. 35 ja oppivat selviämään luonnossa. Ja kotiamme ei aidan sisään teljetä! Lill-Their toteaa kiukkuisena. Lapsia ei päästetä yksin metsään, ja itseäkin pelottaa. Vielä edellisenä kesänä lapsen saattoi päästää itsekseen hakemaan salaattia kasvimaalta navetan takaa, mutta ei enää. – Se on kylmä tosiasia, että susia on liikaa. – Päästin koiran aina irti ja työnsin vauvaa vaunuissa. Minä en allekirjoita sitä, etteivätkö sudet kävisi ihmiseen kiinni. Kuvituskuva – Hämäystä koko pannotus. – Ihmisiä moititaan lihaviksi ja neuvotaan liikkumaan enemmän. Susitilanne on käynyt Pohjanmaalla paikoin niin hankalaksi, että on jouduttu rajoittamaan ihmisten liikkumista. Viime keväänä susien jälkiä alkoi ilmestyä liian lähelle. Lill-Theirin perheessä on neljä lasta, joista nuorimmat ovat neljävuotias ja alle vuoden ikäinen vauva. Susille annetaan liikaa jalansijaa, ja toivottavasti asialle tehdään jotain, ennen kuin vakavaa tapahtuu. Minä olen eläinystävä ja opetan työssäni opettajana myös lapsille, että susi muiden eläinten tavoin kuuluu luontoon, mutta se ei saa kävellä ihmisten pihoissa. Pantojen tietoja ei anneta enää helmikuun jälkeen ja silloinhan niitä tarvittaisiin, kun karjaa laitetaan keväällä ulos. Minulle äitinä on aivan yks hailee, onko susilla pantoja vai ei, koska ne pannat eivät estä susien tuloa pihaan uhkaamaan lapsiamme. Ja rahaa riittää tällaiseen, mutta ei riitä ihmisten hengestä huolehtimiseen. Jatkuva turvattomuus Sudet ovat rajoittaneet Lill-Theirin perheen elämää voimakkaasti. – Eihän yhden pannan perusteella voi tietää missä koko muu lauma on. – Joudun miettimään, voiko vauvaa nukuttaa enää vaunussa pihalla vai pitääkö minun vahtia vieressä. Sitten sain viestin, että koira pitää heti kytkeä, sillä suden jäljet on löydetty ihan pururadan vierestä. Tästäkin kylän läpi sudet kulkevat erilaisilla kokoonpanoilla ja vanhempieni luona kulkevat myös pihassa. Perhe haluaa elää maalla, mutta turvattomuus on jatkuvasti läsnä. Muutkin kyläläiset ovat siellä lenkkeilleet, ja ulkoilu on koettu monesti päivän kohokohdaksi. Ja rahaa riittää tällaiseen, mutta ei riitä ihmisten hengestä huolehtimiseen. Omien lasten kanssa olemme telttailleet lomilla metsässä, mutta ei sinne enää voi mennä. Äiti on lasten ja perheen koiran kanssa liikkunut paljon läheisessä metsässä, jonne yksityinen henkilö on rakentanut pururadan. Kuka täällä oli ensin. – Susi kuuluu luontoon, mutta nyt mennään väärään suuntaan. Aikaisemmin illat olivat minun omaa aikaani ja saatoin mennä lenkille otsalampun valossa, mutta en enää uskalla. Kuvituskuva. Hä mäystä koko pannotus. Lill-Their hämmästelee, että maassa, jossa erämaata susille riittäisi, järjestetään koulukyytejä lapsille susien vuoksi ja kielletään lapsilta metsäretket päiväkodeissa, jotta sudet saavat rauhassa liikkua kylillä. Pitääkö nyt hankkia kuntopyörät ja minitrampoliinit sisälle, kun ulos ei voi enää mennä liikkumaan. Mustasaaressa asuva Emma LillTheir on erittäin tuohtunut susien määrästä. Tähän on muodostunut uusi susireviiri, ja on järjetöntä, että meille ihmisille annetaan ohjeita hakata kattilankansia marjareissulla ja kiivetä jonnekin korkealle, jos sudet tulevat. Jossain on mätää, kun ihminen joutuu menemään sisälle, että sudet saavat olla miten mielivät, ihmettelee lastentarhanopettaja Susanna Purtola. Metsästäjä suositteli, että koira kannattaa pitää kytkettynä ja lapsen pitää kulkea vaunujen vieressä, jolloin näytämme sudelle liian pelottavalta ja isolta
Kuvituskuva Lasse Hautala osallistui keväällä Kurikassa pidettyyn susi-iltaan. Hautalan mukaan Suomi teki virheen Euroopan Unioniin liityttäessä, jolloin suden suotuisaksi suojelutasoksi on määritelty 25 lisääntyvää paria. Laumoja ei ole helppoa löytää, vaikka kuinka lenneltäisiin ja virta pannassa kestää vain vuoden. Susien hätyyttäminen seuraavaan kylään on hölmöläisten hommaa. – Silloin on jätetty täysin huomiotta, että idästä tulee ja on aina tullut susia Suomen puolelle. Pidän tätä ehdotusta järjettömänä hankkeena. – Luin juuri Mustasaaren kunnan tekemästä päätöksestä, jonka mukaan päiväkotilasten ja koululaisten retkeily metsässä loppuu susivaaran vuoksi. Ihmisten vieraantuminen luonnosta susien vuoksi on myös huolestuttavaa. – Poliisihallinnolta tuli yhtenäiset ohjeet asutuksen keskelle tulevien susien hoitamisesta. Suomi on aloittanut keskustelut muutamien muiden EU-maiden kanssa suden suojelutasosta. Vaikka meillä sallittaisiin suden metsästys ja ampuminen nykyistä ripeämmin, eivät sudet tule missään vaiheessa meiltä loppumaan. Hautala harmittelee sitä, että ihmisiltä menee paljon aikaa susiasioiden pohtimiseen ja erikoisjärjestelyiden tekemiseen. Mielestäni juuri sattunut Laihian tapaus, jossa kaksi sutta ahdisteli pururadalla lenkkeilijää, on esimerkki, jossa susille pitäisi myöntää nopeasti poistoluvat. 36 Päättäjät huolissaan Kansanedustaja Lasse Hautala (kesk.) metsästää itsekin Kauhajoella. Kuva: Erja Pekkala. Tämä asia ei kuitenkaan etene nopeasti, vaan siinä kestää vuosia. Hautala on erittäin huolissaan nykyisestä susitilanteesta ja on myös tietoinen susien jo aiheuttamista rajoitteista ihmisten elämään. Mustasaaren kunta teki taannoin päätöksen, jonka mukaan päiväkotilasten ja koululaisten retkeily metsässä loppuu susivaaran vuoksi. Hautala ei näe järkevänä susien karkottamista eikä nyt suunnitteilla olevaa Länsi-Suomen susien pannoittamista. Metsäretket ovat lapsille äärimmäisen tärkeitä, ja jos sellaisesta toiminnasta joudutaan luopumaan, on tilanne hälyttävä. Näköjään susitilanne on käynyt niin hankalaksi, että joudutaan rajoittamaan ihmisten liikkumista. – Ministeri esitti ensi vuoden talousarvioon 300 000 euroa susien pannoitukseen. Keinot ovat kuitenkin vähissä
040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet.fi Suomalainen LYNX luodikko luottaa Apelin kääntöjalkaan Apel kääntöjalkoja on valmistettu jo yli 40 vuotta. Hautala kertoo, että eduskunnassa mielipide asiasta on samansuuntainen ainakin maaseudulta tulevien poliitikkojen joukossa, ja huolta kannetaan. Nyt on olemassa vain poliisien myöntämät luvat ja riistakeskus ei myönnä yhtään lupia. – On aivan turhaa ilmoittaa susihavainnoista, koska Luke ei näitä havaintoja myönnä. n Erja Pekkala Keijo Rautiolle susi, josta Länsi-Suomen sudet ovat lähtösin, on tuttu. Puh. Suoraan maahantuojalta tai jälleenmyyjien kautta. Pitääkö nyt hankkia kuntopyörät ja minitrampoliinit sisälle, kun ulos ei voi enää mennä liikkumaan. Puh. – Harrastuksessa liikkuu kuitenkin isot rahat ja siitä on kiinni monen työpaikka. Katso esittelyvideo: Facebook @eramiehenevaat. – Eihän nämä sudet helsinkiläistä kansanedustajaa kiinnosta. – On valitettavaa, että metsästyskoiria menee susille viikoittain. Oulaisissa tilanne on sikäli rauhallinen, että susilla on vielä tilaa asua alueella, jossa metsää riittää ja törmäyksiä ihmisen kanssa ei tule samalla tavalla kuin taajamissa. Nyt alkavassa hirvijahdissa tulee kaikkien olla valppaana ja lähteä ketjusta nopeasti katsomaan koiraa. – Susi kuuluu Suomen luontoon, eikä niitä kaikkia pidä kaataa, mutta ehdottomasti kaatolupia pitää pystyä myöntämään tarvittaessa. 37 Maksetaan kovaa hintaa Hautala pitää liian kovana hintana sitä, että metsästysharrastus hiipuu susien vuoksi. – Ihmisiä moititaan lihaviksi ja neuvotaan liikkumaan enemmän. Metsästyksen terveydellisiä ja sosiaalisia positiivisia vaikutuksiakaan ei voi kiistää. Lähin ja osittain Oulaisten alueella asustava lauma on niin sanottu Pyhäjoen lauma. Susia on liikaa, ja on vain ajan kysymys milloin tapahtuu jotain vakavaa. Pääkaupunkiseudulla poliisi on välittömästi paikalla, jos susia tulee asutuksen läheisyyteen toisin kuin Pohjanmaalla, jossa tilastojen mukaan poliisin vasteaika on suurin. Nyt alueella on useita susia ja lauma, joiden liikkeitä Rautiokin on seurannut, jotta metsästyskoiria pystytään turvaamaan. PUUKON OSAT JA TARVIKKEET SUORAAN NETTIKAUPASTA TAI PUHELINMYYNTINÄ Asekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki. 0400 550 915 parhaiten iltaisin Jorma Simolin myynti@puukot.. Pitää muistaa, että koiraa saa puolustaa! Hautala muistuttaa. Tullitie 7 G 53500 Lappeenranta Nettikauppa puukot.. Luottamus lukuihin mennyt Keijo Rautio metsästää Oulaisissa, ja hän näki vuonna 1999 ensimmäisen suden, josta ensimmäinen länsirannikon pentue sai alkunsa. Rautio ei kuitenkaan usko Luonnonvarakeskuksen antamiin lukuihin alueen susien määrästä. Puukot.. Alueella vierailevat myös Pulkkilan, Haapaveden ja Ylivieskan Raudaskylän sudet
Että kanta meillä voi hyvin! Susien liikkeistä asutuksen lähellä ja niiden tekemistä vahingoista on Latvasen mukaan alkanut kuulua uutisia koko ajan enemmän. Parilla kettutarhalla sudet ovat tappaneet kettuja. Nyt on alkanut kantautua lisäksi uutisia, joiden mukaan susi ei ole väistänyt ihmistä, vaan on tullut hyvin lähelle. Petoaitoja Suupohjassa on rakennettu jo neljä, ja kolme on tilauksessa. Tilanne vaikeuttaa jahtia oleellisesti. Pahimmat susialueet olemme valmistautunet Susiuutisia koko ajan enemmän Sudet Suupohjan arjessa Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen susikannan painopiste on siirtynyt maan läntiseen osaan. Petoaidat työllistävät myös riistanhoitoyhdistystä sekä reviirityöryhmiä lausuntojen teossa. Kuva: Erja Pekkala. Sudet ovat säikytelleet syksyn mittaan myös nautoja. Viime vuonna susi makoili Kauhajoella pellolla karjaa tarkkaillen. Meillä ei siihen kuitenkaan lähdetä, koska hirvijahdin lopettaminen kohdistuisi metsänomistajiin rankasti ja se ei ole oikea kohde. Hirvijahtiin Susia on nähty metsästyskoirien kanssa samassa maastossa, mutta koirat on ehditty ottaa kiinni ajoissa. – Kaikki laumat ovat täällä pysyneet ja jokaiseen on keväällä syntynyt jonkinlainen määrä pentuja. Hevosia sudet purivat jo viime vuonna, ja kuluneellakin kesällä hyökkäyksiä oli ollut pariin otteeseen, mutta hevoset säästyivät. Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Latvanen on huolissaan kehityksestä. Latvanen viittaa koulukyyteihin, joita on jo viime talvena järjestetty muun muassa Kurikassa ja tänä syksynä jo Kauhajoellakin. Tämä näkyy jo arjessa. Jokunen uusi laumakin tänne on ilmeisesti syntymässä. Olemme tietoisia rannikolla tehdystä päätöksestä, jonka mukaan hirvijahti loppuu välittömästi, jos koira joutuu susien raatelemaksi. 38 S uupohjan seudulla on keväisen kanta-arvion perusteella neljä laumaa. Riistanhoitoyhdistyksillä on ollut runsaasti suurpetotehtäviä. Vahinkoja tullut Suupohjasta on uutisoitu kesän ja syksyn aikana susilauman liikkumisista navetan nurkilla, ja samalla tilalla sudet kävelivät paalien päällä ja tekivät pihakäynnin. Alkanut hirvijahti mietityttää koiranomistajia. Suupohjassa sekä kuntatasolla että yhdistysja yksityistasolla on jouduttu käyttämään paljon rahaa ja resursseja susiasioiden vuoksi. – Kehitys on hyvin huolestuttava. Jarkko Latvanen kävi katsomassa tilannetta. – On tärkeää seurata, mikä tilanne vasojen kanssa on vai ovatko sudet verottaneet niitä. Koiran käyttö tulee olemaan vaikeaa, sillä ei kukaan ole laittamassa koiraansa pahimmille susialueille varsinkaan ennen lumentuloa. Alueella on jo tapahtunut susien aiheuttamia vahinkoja. – Suurpetoyhdyshenkilöt ovat joutuneet käymään tarkistamassa jälkiä ja suden tekosia sekä SRVA-ryhmillä on töitä riittänyt karkotuksissa. Niin ikään susi tappoi lasten lemmikkilampaan ja puri ponia turpaan
Tämä hevonen selvisi haavoilla. Latvanen miettii myös sitä, kuinka paljon kiinnostusta pannoitetut sudet alueella herättävät. Hän myös kertoo, että varsinkin ne maanomistajat, joilla on karjaa, eivät katso hyvällä tällaista rahankäyttöä. – Paikkatieto pitäisi tulla reaaliaikaisena, muuten niistä ei ole mitään hyötyä, koska sudet liikkuvat nopeasti. Pantoja vai ei. Kuva: Jarkko Latvanen Sudet ovat uskaltautuneet käydä myös isojen hevosten kimppuun. Osa paaleista jouduttiin teippaamaan, koska hyppäävän suden kynnet tekivät niihin reikiä.. 39 tekemään miesajolla, jos tilanne sen vaatii, Latvanen kertoo. – Yleisellä tasolla kuulostaa siltä, että ihmiset ovat epäileviä pannoitusten suhteen sekä täällä Suupohjassa että Pohjanmaalla rannikolla. Täällä on laumoja, mutta myös laumoista erillään kulkevia susia kohta joka kylässä, ja yksi panta ei kerro koko lauman liikkeistä. n Erja Pekkala Sudet tappoivat syksyllä lasten lemmikkilampaan. Sitäkään emme tiedä. Se monella maanomistajalla panee vastaan, että korvauksiin ei rahaa löydy, mutta tutkimukseen löytyy. – Onko odotettavissa, että pantasudet vetävät puoleensa niistä erityisesti kiinnostuneita ihmisiä, jotka sitten jäävät seuraamaan susien liikkumista. Suupohjaan on kiirinyt uutisia, joiden mukaan Luonnonvarakeskus olisi halukas pannoittamaan susia jokaisesta alueen laumasta. Vahinkojen korvauksiin tarkoitettu raha loppui kesken, mutta sitten on kuitenkin käytettävissä 300 000 euroa tällaiseen työhön. Täällä pidetään tiedotustilaisuus asiasta, ja tuosta tilaisuudesta on herunut kovin vähän tietoa. Latvanen on kuullut, että asiaan suhtautuminen on ristiriitaista ja asia puhututtaa kylillä. Latvanen on itsekin epäileväinen pantojen hyödyistä. Seitsemän suden lauma vieraili kauhajokisen maatilan navetan nurkilla alkukesästä. Syksyllä sudet jättivät jälkensä uudesta vierailustaan. Onko sitten kyseessä selvitys mitä tullaan tekemään, vai kyselläänkö siellä mielipiteitä voidaanko pannoitusta suorittaa. Petoaitojen toimituksessa menee kuukausia, jopa vuosi
Tapa ei ole suositeltava ainakaan ilman maanomistajan lupaa. 40 H irvijahtien aikaan useimmat passitornit ovat miehitettyjä pitkin syksyä. Vuosittainen tornitarkastus käyttöön Millaisessa tornissa passissa. Tikapuiden askelvälin pitäisi olla mieluummin lyhyt kuin pitkä, ja 35–40-senttiset askelpuut riittävät mainiosti. Tämä sähkölinjalla sijaitseva vanha lava istuu hyvin ympäristöönsä.. Kaikkein vaarallisimpia ovat harvalla askelvälillä olevat, tornin jalkojen leveydelle naulatut astimet. Eihän torniin ole tarkoitus nousta kuin palokunnassa kaksi miestä rinnakkain! Nousua helpottaa, kun tikkaat ovat hiukan vinossa. Passitornin pitää olla turvallinen ja käytännöllinen. Lavan korkeus on yleensä riittävä, kun lataamattoman aseen ja repun yltää nostamaan lavalle ennen sille nousua. Sen kunto luo mielikuvia koko harrastuksesta ulkopuolisille. Turvallisuudesta on syytä nostaa ”kissa pöydälle”, sillä jopa neliraajahalvaus on joskus ollut seurauksena astimen katkettua torniin nousijan alta. Pienempiä vahinkoja on lukuisia. Jotkut torneista ovat tarpeettoman korkeita. Ne haurastuvat nopeasti, ja mikäli niille ei astu aivan pystytolpan viereen, niiden katkeaminen nousijan alla on vain ajan kysymys. Ne on syytä kiinnittää kunnollisesti tornin rakenteisiin. Jos torni on korkea, varusteet voi nostaa ja laskea ylärakenteisiin kiinnitetyllä köydellä. Yleensä riittävä korkeus on sellainen, että metsästäjä voi maassa seisoen nostaa lataamattoman aseen ja muut varusteet lavalle. Ennen käytettiin kasvavia puita yleisesti jahtilavojen rakenteina. Kirjoittaja teki pienen tornikierroksen osin aktiivisena passittajana, osin muun luonnonkäyttäjän silminnäkijänä, ja havahtui miettimään kahta torneihin liittyvää seikkaa: turvallisuutta ja sitä, miltä varsinkin kulkureiteillä olevat tornit näyttävät muiden luonnossa liikkuvien silmissä. Tikapuut ja sopiva korkeus Erilliset tikapuut olisikin syytä laittaa jokaiseen torniin
Valkoinen istuin tuo luksusta muuten melko karuun rakennelmaan. Hyvin yleinen on kuvitelma, että tornista pitää nähdä mahdollisimman kauas. Tikkaiden takana näkyvät vanhat tornin levyiset nousupuut lahovat nopeasti käyttäjälleen vaarallisiksi. Jokainen sateen pieksämä ja kylmissään värjöttelevä passittaja menettää huomattavan osan tarkkaavaisuuttaan ja toimintakykyään viihtyvyydestä puhumattakaan. Erilliset portaat kannattaa tehdä jokaiseen torniin. Portaat alkavat olla vaaralliset ja torni muutenkin ”parasta ennen” -päivän ohittanut. Paitsi portaat, tornin ylärakenteet tulee tarkastaa aina ennen jahtia. Vanhaa tornia on kohenneltu jälkeenpäin. Joissakin torneissa yläkaide on liian korkealla tai alakaide puuttuu kokonaan. Paras passi on kuitenkin siinä, mistä hirvet luontaisesti kulkevat, ja sellaisessa paikassa parin pyssynmitan lavakorkeus on aivan riittävä. Tähänkin torniin on vielä metsästäjä noussut! Paitsi että se on vaarallinen, moinen rumilus ei herätä muiden tienkäyttäjien sympatioita. Myös lavan ja kaiteiden pitää kestää. 41 Millaisessa tornissa passissa. Paitsi tornin korkeus, myös sen sijoittelu kertoo usein tällaisesta ajattelusta. Katto tekee sadesäällä passittajan olon paljon mukavammaksi ja suojaa ylärakenteita sään vaikutuksilta. Tornien ”arkkitehtuuri”, mikäli sellaisesta voi puhua, on hyvin kirjavaa. Erityisesti alakaiteen puuttuminen saa olon tuntumaan turvattomalta. Vaihtelu toki virkistää tässäkin, mutta syytä olisi arvioida asiaa myös siitä näkökulmasta, millaisena metsästys profiloituu Katto suojaa sateelta ja istumaosaa ympäröivä pressu tuulelta. Mikäli ylärakenteen ympäryksen suojaa vielä laudoituksella tai siistillä pressulla, syksyn tuulessa ja viistosateessa passittajan viihtyvyys paranee huomattavasti. Metsästäjien pitäisi purkaa tällaiset välittömästi ja hävittää asianmukaisesti pilaamasta metsästyksen julkikuvaa.. Ränsistyneitä, paljon rojua... Alimman kaiteen sopiva korkeus on noin polven korkeus, ja yläkaide on oikeassa paikassa, kun se on istujan hartian korkeudella. Tornit ovat useimmiten vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen samoilla paikoilla seisovia rakennelmia. Kannattaisi kiireesti tehdä uusi
Oli vanha tuoli, kangasistuimen metallinen raami, muovia, styroksia... tornikulttuurin kautta muille lunnonkäyttäjille. Suojakankaan väri saattaa panna karpalonpoimijan hieraisemaan silmiään. n Jouni Puoskari Mikäli ylärakenteen ympäryksen suojaa laudoituksella tai siistillä pressulla, syksyn tuulessa ja viistosateessa passittajan viihtyvyys paranee huomattavasti.. Siisti ja hauska. Siisti torni sulautuu mukavasti rämeelle isomman männyn katveeseen. Tornimestari on kuitenkin näin hyväksi nähnyt, mihin kannattaa suhtautua huumorilla. Humoristinen tienvarsinäkymä: lintulauta, avovessa, maitolaituri.... Kun kirjoittaja katseli torneja tästä näkökulmasta, tuli joidenkin kohdalla miltei vihaiseksi: miten tällaisia iljetään pitää näköalapaikoilla. Meillä Suomessa se onkin yleisesti ottaen myönteinen. Jokseenkin yhteinen vastaus kaikilla torneista tiedustellessani oli: ”Onhan niitä, mutta taitavat pääosin olla aika huonossa kunnossa”. Rähjääntynyt torni sinne tänne kallellaan, purettuja rakenteita roviona viereisessä pensikossa. Tornin aikoinaan hylänneet ajavat edelleen päivittäin jahdin aikana tästä ohi useita kertoja. 42 Tässä vanhassa tornissa on mukavaa istua useamman tunnin passi. Tämä rojukasa on rumentanut tienvarsinäkymää ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Sitä ei pidä kuitenkaan erehtyä luulemaan itsestäänselvyydeksi, vaan sen ja harrastuksen turvallisuuden suhteen on syytä olla koko ajan valveillaan. Vanha, mutta vielä kopsakka ja sympaattinen torni moottorikelkkareitin varressa. Lavan korkeus tässäkin vain pari pyssyn mittaa maasta on aivan riittävä. Ei liene kuitenkaan pahitteeksi, jos metsästäjät kautta maan ottaisivat tavakseen käydä vuosittain ennen jahtikautta kaikki tornit lävitse, korjata turvallisuuteen vaikuttavat puutteet ja asianmukaisesti hävittää roskat ja tarpeettomat, kelvottomat ja maisemaa rumentavat rakennelmat. Metrin korkuiset seinät muuten avoimessa tornissa antavat hyvän suojan syksyn tuulia vastaan. Toki monessa paikassa näin menetelläänkin. Ei pitäisi haitata kenenkään luontokokemusta, ja täyttää erinomaisesti tarkoituksensa. Siisti, matala perustorni. Saisivat ryhdistäytyä ja siivota jälkensä. Ja tornin alusta kuin olisi kotkanpesälle tullut; kaikki vuosien mittaan ylös kannettu ja tarpeettomaksi tullut roina siinä tornin juurella. Tällainen näky tienvarressa saa monen hyvälle tuulelle; tekee mieli jopa pistäytyä kylässä. Tein myös pienen puhelinkierroksen muutamien metsästysryhmien jäsenille. Vastaus ei yllättänyt! Ennen kautta tornitarkastus Metsästäjille on tärkeää myös metsästämättömien kansalaisten hyväksyvä suhtautuminen harrastukselleen
Lisäksi on ollut lukemattomia tilanteita, joissa koira on saatu pelastettua viime hetkellä. Metsästäjät toteuttavat poliisin pyynnöstä suurriistavirkaaputehtävät. 43 M etsästäjäliitto sanoo pitävänsä tärkeänä, että ongelmia ja haittoja aiheuttaviin susitilanteisiin voidaan jatkossa puuttua nopeasti ja tehokkaasti. – Lupien hakemenettely on tällä hetkellä epäselvä ja kallista. Selkeyttä poikkeuslupaprosessiin Metsästäjäliitto edellyttää, että Suomen susikannan hoitosuunnitelman päivittämisessä huomioidaan nykyisen asetuksen mukaisen sudenmetsästyksen suurimmat ongelmat, poikkeuslupakäsittelyn hitaus ja lupaperusteiden epäselvyys. Kehitystyötä ei kuitenkaan saa maksattaa metsästäjillä, painottaa Kuivalainen. Koiraturvallisuuden parantamiseen ei ole nyt hetkellä toimivaa ratkaisua. Metsästäjäliiton valmisteluryhmän edustana toimivat hallituksen jäsen Antti Kuivalainen ja ohjausryhmän edustajana toiminnanjohtaja Heli Siitari. – Susitilanne tulee vaikeuttamaan hirvieläinmetsästystä jo tällä metsästyskaudella, toteaa Metsästäjäliiton hallituksen jäsen Antti Kuivalainen. – Susitilanne tulee vaikeuttamaan hirvieläinmetsästystä jo tällä metsästyskaudella, toteaa Kuivalainen. – Pantasusien paikkatiedossa on tällä hetkellä liian pitkä viive, eivätkä niin sanotut susiliivit ole osoittautuneet toimivaksi ratkaisuksi. syyskuuta. Susikohtaamisissa on menetetty vuosittain useita kymmeniä metsästyskoiria. Metsästysharrastuksen näkökulmasta on oleellista kehittää uusia ratkaisuja koiraturvallisuuden parantamiseksi, liitto korostaa. – Lupien hakumenettely on tällä hetkellä epäselvä ja kallista. – Poikkeuslupakäsittelyn hitaus ja lupaperusteiden epäselvyys tulee korjata susikannan hoitosuunnitelman päivitystyössä. Metsästäjät pitävät epäoikeudenmukaisena lupahakuun liittyvän hallinnollisen maksun ja metsästysmaksujen perimistä, kuvaa Kuivalainen. Poliisi on vahvistanut kuluvan vuoden keväällä valtakunnallisen ohjeen SRVA-tehtävien toteuttamisen periaatteista. Ratkaisuja koiravahinkoihin Metsästysharrastuksen näkökulmasta keskeinen ongelma on koiraturvallisuus. – Ohje on selkeä ja toimiva ja se otettava pikaisesti käyttöön valtakunnallisesti, kommentoi Kuivalainen. Tämä tavoite on kirjattu myös hoitosuunnitelmaan, kertoo Heli Siitari. Metsästäjät ovat nyt hyvin varovaisia laajahakuisten koirien käytössä. – Susikannanhoidon onnistumisen kannalta on tärkeää saavuttaa paikallisten ihmisten luottamus, että ongelmiin ja haittoihin puututaan nopeasti ja vahinkoja ennalta ehkäistään. Suomen susikannan hoitosuunnitelman päivittämiseen tähtäävä laajapohjainen hanke käynnistyi aloitusseminaarilla 28. Metsästäjäliitto pitää oleellisena, että metsästäjien tekemälle tärkeälle yhteiskunnalliselle työlle, kuten hirvikannanhoidolle ja suurriistavirka-aputehtäville on järkevät mahdollisuudet ja edellytykset. On tärkeää, että päivitystyössä etsitään toimivia ratkaisuja koiravahinkojen ennaltaehkäisyyn. Suomen Metsästäjäliiton lisäksi tilaisuuteen osallistui hankkeen ohjausja valmisteluryhmien jäseniä Luonnonvarakeskuksesta, LuontoLiitosta, Metsähallituksesta, MTK:sta, Paliskuntain yhdistyksestä, Poliisihallituksesta, Suomen luonnonsuojeluliitosta, Suomen Kennelliitosta, Suomen riistakeskuksesta sekä maaja metsätalousministeriöstä. n Susikannan hoitosuunnitelman päivitys alkaa Koiraturvallisuus kuntoon Metsästäjäliitto: koiraturvallisuuden parantaminen on keskeistä susikannan hoitosuunnitelman päivitystyössä. Metsästäjät pitävät epäoikeudenmukaisena lupahakuun liittyvän hallinnollisen maksun ja metsästysmaksujen perimistä.. Suden osalta tämä tarkoittaa piha-alueilla ja karjatiloilla liikkuvien susien karkottamisia ja lopetustehtäviä
– Meillä pienpetoja pyydetään monella tavalla, myös loukuilla. Näin on esimerkiksi Kauhajoella. Aika monella metsästäjällä on kotinurkissaan ja mökeillä loukku, jolla pyydetään supeja ja minkkejä, kertoo Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Janne Ala-Ikkelä. – Niitä metsästäjiä, jotka pyytävät koko seuran alueella Organisoidumpi ote voisi parantaa tuloksia Supiralli kuriin joukkovoimalla Monissa seuroissa ja riistanhoitoyhdistyksissä on paneuduttu kunnolla pienpetopyyntiin. Loukkupyynti on työlästä, eikä pyytäjä saa työstään korvauksia, vaikka kierrokselle saattaa kilometrejäkin kertyä aika helposti satakunta. Paikoin kaivataan entistä organisoidumpaa mallia. monella loukulla, on kuitenkin valitettavan vähän, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Ala-Ikkelä pitäisi hyvänä vaihtoehtona sitä, että useat metsästäjät hankkisivat itselleen muutaman loukun, joita käytäisiin kokemassa porukalla vuorotellen. Ala-Ikkelä ottaa esimerkiksi kettujahdin. – Se toimii porukalla oikein hyvin. Minusta ei ole väliä, kenen. Jos loukkupyynti organisoitaisiin porukassa tehtäväksi hirvijahdin tapaan, olisivat tulokset varmasti nykyistä paremmat. Lisäpääomaa tulisi, kun jokainen ringissä oleva hankkisi omia loukkujaan. En näe organisoidulle loukkupyynnille muuta estettä kuin kateuden. Silti parannettavaa löytyy. – Tuolloin pyynti saataisiin kattavaksi ja tehokkaaksi, vaikka toki jokainen loukku mökillä tai omassa pihapiirissä on tärkeä. 44 P ienpetopyynnin merkitys on sisäistetty hyvin monissa metsästysseuroissa
Pienpetoja jo myös taajamissa Supikanta ei ole Ala-Ikkelän mukaan kasvanut räjähdysmäisesti, mutta se on muuttunut. 45 tilastoihin loukutettu pienpeto loppujen lopuksi päätyy, mutta joukkovoima toisi kenties lisää nuoriakin metsästäjiä rinkiin mukaan. – Asutuksen keskellä ei voi järjestää ajokoirajahtia, eikä oikein ampuakaan. Kisassa on omat sarjansa minkille sekä toinen sarja ketulle, supille ja näädälle. Jahti on työlästä ja aikaavievää, mutta saaristossa jahti on todella tarpeen, sanoo Posti. – Esimerkiksi minkillä on aika usein vuosittaisia vaihteluita. – Jokainen saa omaan vapaaseen tahtiinsa pyytää pienpetoja haluamallaan laillisella keinolla. Kampanjalla lisää intoa jahtiin Vehkalahti-Haminan riistanhoitoyhdistyksessä aloitettiin syyskuussa pienpetopyyntikampanja. – Etenkin saaristossa pienpedot ovat vaikuttaneet lintukantoihin. Saan ihmisiltä aika ajoin toiveita käydä häätämässä supeja taajamista. Periaatteessa hyvän saalisvuoden jälkeen pitäisi määrän pudota, mutta muuttujia on lukuisia. – Sattumaa tai ei, mutta susialueilla supien määrä tuntuu olevan aika pieni. n Juhani Karvonen Supiralli kuriin joukkovoimalla Luolakoirapyynnissä eivät metsästäjät pääse helpolla. Supit ovat siirtyneet taajama-alueille, mikä tekee siitä helpomman metsästettävän.. Joinakin vuosina minkkejä kertyy saaliiksi enemmän, toisina vuosina niitä on vähemmän. Esimerkiksi viime talvena supit pysyivät visusti pesissään. Niitä jää saaliiksi Kauhajoella muutama kymmeniä lähinnä oheissaaliina. Kettua voi loukuttaa, mutta se menee loukkuun huomattavasti harvemmin kuin supi. – Viime vuonna näätiä tuli saaliiksi 52, kettuja 183, supeja 166, minkkejä 71 ja mäyriä neljä. Mäyrää jää luolista saaliiksi aina joitakin yksilöitä. Supilla ja ketulla on samantyyppistä vaihtelua lumitilanteen mukaan. Supit ovat siirtyneet taajama-alueille, mikä tekee siitä helpomman metsästettävän. Luolassa voi olla meneillään varsinainen ralli, jota on maan päältä seurattava tarkasti. Pyyntimäärien vaihtelut ovat hyvin monitahoinen juttu. Kymmentä loukutettu supia kohtaan on ehkä yksi loukutettu kettu. Postin mukaan pienpetokannat ovat vahvistuneet. Kauhajoella pienpetokannat ovat runsaat, mutta myös vaihtelut ovat melko jyrkät. Kampanja on jo innostanut sellaisia vanhoja pyytäjiä, jotka ovat olleet viime vuosina hieman vähemmän motivoituneita jahtiin, sanoo toiminnanohjaaja Juha Posti. Loukuttaminen on monesti ainoa keino, mutta tulokset tahtovat jäädä alakanttiin Näätä elää omaa elämäänsä vuosittain. – Sattumaa tai ei, mutta susialueilla supien määrä tuntuu olevan aika pieni. Kampanja kestää ensi vuoden tammikuulle. Vuonna 2016 vastaavat luvut oli ketulla 183, supilla 281, näädällä 41, minkillä 106 ja mäyrällä yksi. Myös kettu on siirtynyt osin taajamiin, mutta sen vähentäminen on jo haasteellisempaa
– Bensiinikäyttöinen lehtipuhallin on osoittautunut hyväksi keinoksi saada minkki ulos kolostaan. Supikannasta pitäisi vähentää sen elinvoimaisimpia yksilöitä. Se ei siedä vetoa ja syöksyy ulos kolostaan, jolloin se on ammuttavissa.. 46 Luolakoirapyynnissä mieskin painuu joskus maan alle. Tiheän supikannan alueella saalis voi olla muutamassa tunnissakin runsas
– Meidän seurassamme on aika paljon nuoria metsästäjiä, jotka ovat innostuneet pienpetopyynnistä. Yleensä kolot ovat niin pieniä, ettei niihin koira pääse. – En ole koskaan nähnyt merikotkan vievän minkkiä tai supia. WhatsApp-ryhmässä on 14 jäsentä. Toisaalta olemme pidättäytyneet jahdista toukoja elokuun välisenä aikana jo eettisistä syistä. n Juhani Karvonen Pääsaarella pyynti on kohtuullisen helppoa, mutta pitkät matkat ja säätilan vaihtelut haittaavat metsästystä pienemmiltä ulkosaarilta. Yksin liikkuvan aikuisen voisi tietysti pyytää, mutta supinaaraan seurassa mahdollisesti olevista pennuista ei välttämättä voi tietää. Naapurimaissa ei haluta supiongelmaa. Suomalaiset pienpetopyytäjät saavat päivärahat ja polttoainekustannukset. Saaristo ei estä pienpetojen leviämistä Osalla saarista pidetään myös lampaita, jotka kootaan syyskuun puolivälissä. Viimeisen 20 vuoden aikana pienpetokanta ei ole saaristosta ainakaan heikentynyt. – Supikoira saattaa uida pitkiäkin matkoja vaikkei siitä suoranaisia todisteita olekaan. – Niillä supin ja minkin pyynti on sallittu, mutta mitään mutta riistaa alueilta ei sitten saa pyytääkään. – Tehopyynnin kustannuksista suuren osa maksavat ruotsalaiset ja norjalaiset. Joukossa on useita alle kaksikymppisiä tyttöjäkin. Minkit viihtyvät etenkin pääsaaren rannoilla. Vaasan saaristossa on melko paljon sekä Naturaettä muita rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Joka tapauksessa minkki on hyvä sukeltamaan ja saattaa olla veden alla 2–3 minuuttiakin, Johan Sten kertoo. Se ei siedä vetoa ja syöksyy ulos kolostaan, jolloin se on ammuttavissa. – Olemme saaneet saaliiksi seitsemän supia Valassaarilta, joka sijaitsee 18 kilometrin päässä pääsaari Björköbystä ja vain 21 kilometrin päässä ensimmäisestä Ruotsille kuuluvasta saaresta, sanoo Vaasan seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Johan Sten. Nopeimmillaan olemme saneet kaksi supia kaksikymmentä minuuttia siitä, kun niiden kuva on ollut riistakamerassa. Kun supin ilmaantuu johonkin riistakameraan, tulee tieto WhatsAppryhmään, joku tai jotkut jäsenistä lähtevät perään. 47 n Vaasan saaristossa niin minkki kuin supikoirakin ovat levinneet aivan ulommaisille saarille saakka. Saarilla on jäniksiä, kettuja ja tietysti sorsalintuja. Matkaa saattaa olla pääsaarelta 9–10 kilometriä. Viime talvena Sten havaitsi jäällä 23 merikotkan joukon ja pari kilometriä myöhemmin 18 linnun parven. Merikotkia on Vaasan saaristossa runsaasti. Kun ammattikalastajia oli, heillä oli yleensä mökkejä ulkosaaristossa, jossa he oleilivat viikkoja. Rahoitus on kasvattanut intoa pienpetopyyntiin etenkin ulkosaaristosta. Kalastuksen ohella he hoitivat myös ulkosaarten luontoa. He seurasivat tilannetta ja lisäsivät tai vähensivät jonkin lajin metsästystä tarpeen mukaan. Supien pentuja merikotkat varmaan nappaavat. Rauhoitukset eivät helpota Supikoira näyttää leviävän saaristossa talvisin jäätä pitkin ja kesäisin uimalla. Bensiinikäyttöinen lehtipuhallin on osoittautunut hyväksi keinoksi saada minkki ulos kolostaan. Vaasan saaristossa aloitettiin pienpetojen tehopyynti. – Osalla on mökkejä saaristossa ja he ovat yleensä hoitaneet mökkisaarensa ja kenties lähisaarien pienpedot. – Noilla saarilla ei koiria voida siis päästää irti ennen kuin lampaat on koottu pois. Meillä on projektin puitteissa pääsaarella viisi riistakameraa. – Meillä on pääsaarella muutama koira, jotka hakevat kivien koloihin piiloutuvia minkkejä. – Kyläläiset pitivät huolen omien maidensa riistasta. Stenin mukaan saariston luonnon herkkä tasapaino hoitui hyvin jo ennen rahoituksia. Vaasan saaristossa on minkeistä iso riesa. Supikoiran sanotaan uivan suotuisissa olosuhteissa jopa parinkymmenen kilometrin matkan.. Vaikuttaa siltä, että se pystyisi uimaan hyvissä olosuhteissa jopa tuon parikymmentä kilometriä. Minkki on merikotkalle liian pieni ja vikkelä, ja 8-15 kilon aikuinen supi hieman turhan painava. Moni metsästäjä olisi innokkaampi pienpetojahtiin, jos sen ohessa voisi pyytää muutakin riistaa
Haulit sen sijaan putoavat suhteellisen pian maahan. päivästä alkaen. Pienoiskiväärin pitää näissä jahdeissa olla teholtaan vähintään 100 J (E > 100 J). Joitakin taveja ja telkkiäkin voi vielä löytää. Pienoiskiväärin luoti lentää etäälle, ellei osu maaliin. Oravaa voidaan tietysti metsästää myös 12-kaliiperisella Vesilintupatruunoilla jo vähemmän käyttöä Myöhäissyksyn metsästysase Millaisilla aseilla ja patruunoilla lähdetään loppusyksyn jahteihin. Uutena on tullut orava, jota voi metsästää minihaulikollakin. 48 L oppusyksyllä pääosa sorsista on muuttanut talvehtimisalueille, eikä vesilintupatruunoilla ole yhtä paljon käyttöä kuin alkusyksystä. Näissä on myös myöhäisiä muuttajia. Tätä lintua saa ampua myös 36-kaliiperisella haulikolla. Nämä samat aseet hyväksytään myös rauhoittamattomien lintujen, kuten variksen, harakan, räkättirastaan ja naakan metsästykseen. Yleisaseena käytetty haulikkorihla sopii myös metsojahtiin. Metsoa pienemmät kanalinnut ovat riekkoa lukuun ottamatta jääneet jo pois metsästettävien listalta. Piipun supistus saa tällaisessa käytössä olla korkeintaan puolisuppea (M). Näitä ei pidä ladata aivan pienikaliiperisiin, ei 36-kaliiperisiin haulikoihin. Vesilintupatruunat Vesilintupatruunoiden käyttö haulikoissa on marraskuussa vähäistä, koska merihanhen, metsähanhen, haapanan, allin ja haahkankin syysmuutot talvehtimisalueille alkavat olla ohi. Haulikkoa suositellaan mieluummin kuin pienoiskivääriä, koska oravalaukaus suunnataan tavallisesti yläviistoon. 36-kaliiperinen Sepelkyyhkyn metsästysaika päättyy 31.10. Minihaulikkoa (36-kaliiperista) on lupa käyttää myös oravajahdissa, joka tänä vuonna alkaa marraskuun 1. Tällainen luoti voi olla vaarallinenkin, jos se iskee asutuskeskukseen. LR on tarkoitettu kepeän luokan metsästyskäyttöön. Loppusyksylläkin vesilintujahdissa pitää käyttää lyijyttömiä, volframija teräshauleja, tai vastaavia. Silloin yläpiipussa tavallinen on kolmospatruuna, alapiipussa esimerkiksi sellainen kuin .222 Rem, .223 Rem tai 7 x 33 Sako. Marraskuulla voi vielä metsästää isokoskeloita ja sinisorsia. päivänä. Hirviluodikon käyttö yleistyy eri puolilla Suomea lokakuun 13. Myös pienoiskivääri riittää. Valkohäntäkaurisjahtiin soveltuva luodikko, kaliiperi .243.. Kanalintujahtiin Lintuluodikon käyttö vähenee kun teerijahti loppuu esimerkiksi hakkuuaukeiden vaiheilta
Luotipiippua käytetään kun on aikaa tähdätä. Samoilla luodikoilla voi ampua etäältä myös pienriistaeläimiksi luokiteltua riistaa, kuten Kolkkakärki on hyväksi havaittu nuolenkärki oravajahdissa. Valkohäntäkauriin metsästykseen asiantuntijat suosittelevat järeämpää jousta. Myöhään syksyllä jänis kaatuu varmemmin suuremmilla (4-millisillä) hauleilla. Haulikkorihla metsojahtiin. Lyijyttömillä hauleilla ladatulla haulikolla on käyttöä. Pitää poimia pois etukäteen, tai varoa syödessä. Myöhäissyksyn metsästysase Metsäkaurisjahtiin on kelvannut tavallinen suomalainen metsästysjousi (41-paunainen). Kolkkanuoli putoaa tärskyn jälkeen maahan. ”Peuraluodikko” Suomalaisessa eräperinteessä tunnettu ”peuraväljä” oli ase, jolla ammuttiin suuruusluokaltaan nykyistä valkohäntäkaurista vastaavia tai hiukan suurempia otuksia. 49 haulikolla ladattuna kuutostai seiskapatruunoilla, mutta järeähän 12-kaliiperinen oravajahtiin on. Kolkkakärki ei jää ylös puuhun sen takia, että iskisi oksaan tai runkoon kuten terävä metallikärki. Kaurishaulikko Metsäkauriin saa ampua myös 12-kaliiperisella haulikolla, kunhan haulit ovat kolmos-, kakkostai ykköskokoa. Sinisorsista osa muuttaa talvehtimisalueille vasta myöhään syksyllä. ”Peuraväljän” tilalle ovat tulleet sellaiset luodikot kuin .243 Win, 25– 06 Rem ja 30–30 Win. Kolmoshauleilla ladattua haulikkopatruunaa tarvitaan lähinnä pikatilanteissa.. Jänishaulit Rusakkoja jänisjahdissa käytettiin alkusyksyllä numero neljän (3.25–3.50-millisiä) hauleja. Ajoperiaatteella toteutettavassa metsästystilanteessa, jossa kauriit juoksevat ja poukkoilevat, haulikoita käytetään, vaikka haulit eivät olekaan paistilihoissa miellyttäviä. Voi myös käyttää samoja kolmoshauleja kuin metsojahdissa
Jahtiin tarvitaan vesilintuhaulit. Luotipiippua käytetään kun on aikaa tähdätä. Hirviluodikolla (luokkaa 30–06–308) voi toki tehdä myös sieviä valkohäntäkauriskaatoja. 50 kettuja. Kaikki eivät hanki erikseen hirvija kaurisasetta. Koko saattaa yllättää jousimetsästäjän, joka on aikaisemmin tavoitellut 41-paunaisella metsäkaurista. Tämä kaatui kaurisjahdin ohessa kaliiperin .243 luodikolla. Kolmoshauleilla ladattua haulikkopatruunaa tarvitaan lähinnä pikatilanteissa. Metsäkauriin saa ampua myös 12-kaliiperisella haulikolla, kunhan haulit ovat kolmos-, kakkostai ykköskokoa.. Kaksoisluodikko, 30–06, on kätevä hirvijahdissa, kun ammutaan ripeitä laukauksia. Hirvikivääri ei tee kaunista paistijänistä. Haulikkorihla metsojahtiin. n Jouko Piirola Minkki on riistanisäkäs, jonka metsästämiseen kelpaa 36-kaliiperin haulikko. Adamsin suositus on 5070 paunaa. Kokemukseen perustuva ohje sopii noudatettavaksi myös Suomessa. Kaurisasetta on syksyn mittaan tarvittu jo ennen tätä, ja käyttö jatkuu hirviaseen käytön ohessa. Rusakko on loppusyksyn vakioriistaa. Koskeloita on sorsavesillä marraskuussakin. Jousimetsästysalan guru Chuck Adams, jolla on vankka kokemus valkohännän kaadoista, suosittelee Bowhunting tämän riistaeläimen jahtiin yhtä järeää jousta kuin mustakarhujahtiin. Suomen valkohäntäkauris on saman kokoinen kuin whitetail Pohjois-Amerikassa. Valkohäntä painaa 50–110 kiloa, metsäkauris 15–35 kiloa. Tilapäiseen jänisjahtiin kaurisluodikko sopii kuitenkin paremmin kuin hirviluodikko. Hirviase Hirviluodikon pääasiallinen metsästyskäyttö alkaa kun varsinainen hirven metsästyskausi starttaa lokakuun toisena lauantaina. Jänikselle riittää 200 Joulea, hirvelle pitää olla kymmenisen kertaa enemmän. Kaurisjousi Valkohäntäkauris (eli valkohäntäpeura) on yllättävän kookas metsäkauriiseen verrattuna. Nahka ei vielä marraskuulla ole parhaimmillaan, mutta kettujahtihan on nykyään lähinnä riistanhoidollista
Metsästyksen tavoitteena on pienentää Eteläja LounaisSuomessa viime vuosina runsastunutta valkohäntäpeurakantaa. Syksyn metsästyksellä tähdätään hirvikannan saamiseen tavoitellulle tasolle. Lapissa sekä Kuusamossa ja Taivalkoskella käynnistyi samaan aikaan metsästyskauden toinen jakso hirvien kiimarauhoituksen jälkeen. Vastaavasti valkohäntäpeuraa voi metsästää ilman koiraa helmikuun alusta 15. Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät koko maassa 68 000–85 000 yksilön talvikantaan. Pyyntilupia on monin paikoin käytettävissä viime vuotta enemmän. Luonnonvarakeskuksen tuottamien arvioiden mukaan hirvikannan kasvu pysähtyi viime kauden metsästyksellä. – Peurakolareiden vähentämiseksi peurojen metsästystä suositellaan painotettavan erityisesti alkusyksyyn, jotta peuroja olisi liikenteessä vähemmän loppusyksyllä, Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta kertoo. Hinta 69€ koot 36-48. Hinta € koot 37-48 Saapas, "custom" tyylinen, vahva vettähylkivä nahka, pitävä pohja, kestävällä tekstiilivuorilla. koot 37-47 Hinta lyhyt € Hinta pitkä € Maihari, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla, varren suussa lumilukko, kiinteä iltti, sisäreunassa vetoketju. päivään tammikuuta saakka. Muualla maassa vahtimismetsästyksen lisäksi koiraja ajometsästys tulivat sallituiksi. Hirvikanta on kuitenkin edelleen osalla alueista tavoitetasoa 75 76 74 69 Nahkasaapas, vuorittomia tai teddyvuorilla, vettä hylkivä nahka, öljynkestopohjalla Hinta € koot 37-48 , sama saapas myös 1/2 pitkällä varrella, saappaita myös kumiterällä. Hirvieläinten metsästysaikoja jatkettiin kauden loppupäästä. Sekä hirven että etenkin valkohäntäpeuran pyyntilupamäärät nousivat edelliseen vuoteen nähden. Syksyn ja talven jahdeissa on käytössä kaikkiaan 54 653 hirven pyyntilupaa ja 44 300 valkohäntäpeuran pyyntilupaa. päivään helmikuuta saakka. Luken arvion mukaan hirvikanta oli viime metsästyskauden jälkeen 76 500–101 000 hirveä. n Hirvijahdit nyt kunnolla käyntiin Hirvelle yli 50 000 kaatolupaa Hirvijahti starttasi täysimittaisesti lokakuun toisena lauantaina. koiraa tammikuun alusta 15. Hirveä saa nyt metsästää ilman tiheämpi. Korkealaatuinen, vahvarakenteinen Boots, tylppäkärkinen, musta. Yhdellä luvalla saa pääsääntöisesti kaataa yhden aikuisen tai kaksi vasaa. 51 H irven varsinainen metsästysaika alkoi lokakuun toisena lauantaina eli 13.10. Luken arvion mukaan hirvikanta oli viime metsästyskauden jälkeen 76 500–101 000 hirveä. Valkohäntäpeuran metsästys on ollut sallittua täysimittaisesti syyskuun viimeisestä lauantaista lähtien
Molempina päivinä kilpaili lähes kolmekymmentä koiraa. Juhlaviikonloppuna kilpailtiin avoimessa-, nuortenja voittajaluokassa sekä sunnuntaina lisäksi kansainvälisessä voittajaluokassa, joten jaossa oli myös kansainvälinen käyttökoesertifikaatti eli CACIT. Kansainvälisen voittajaluokan tuomaroi FCI:n kanakoirakomission jäsen ylituomari Henrik Standertskjöld-Nordenstam, jonka mukana maasto-oppaana kulki maanomistaja Leif Hagelstam. Tästä käynnistyi Suomen Kennelliiton koetoiminta. Samoilla mailla järjestettiin Suomen ensimmäiset kenttäkokeet englantilaisille kanakoirille syyskuussa 1893. Tänä päivänä koemuotoja on yli 70 ja kokeita järjestetään vuosittain noin 16 000. 52 KOIRAT P orvoossa, Boen kartanon mailla nähtiin ja koettiin syyskuussa englantilaisten kanakoirien 125-vuotisjuhlametsästyskokeet. Joitain pieniä muutoksia on tullut esimerkiksi hakuerien pituuteen, ja nykyään kilpailuluokkia on vähemmän, kertoi Anttinen ennen kokeen alkua. Sunnuntaina kansainväliseen voittajaluokkaan osallistui kuusi koiraa. Lintuja riitti Lintuja riitti, ja jokaiselle koiralle saatiin lintutilanteita. Svante ja Hertha Päivä huipentui gordoninsetteri Kesärannan Svanten ja pointteri Riekkokirhveen Herthan kilvoitEnglantilaisten kanakoirien 125-juhlavuotismetsästyskokeet Joka koiralle lintutilanteita Kanakoirien juhlametsästyskokeet järjestettiin Porvoossa. – Tämä on tosi mielenkiintoista, ja olisi hienoa omistaa joskus itsekin kanakoira, kertoi metsästyskoetta ensimmäistä kertaa isänsä Jari Savelan kanssa seuraamaan tullut 10-vuotias Vilho Savela. – Säännöt eivät ole juurikaan muuttuneet 125 vuodessa. Näin ollen koirien työskentelystä pääsivät nauttimaan myös muut paikallaolleet tuomarin ja ohjaajien lisäksi. Englantilaisten kanakoirien kokeissa suorituksia on vuosittain yli 700. Juhlakokeiden järjestelyistä vastasi vuonna 1901 perustettu Kanakoirakerho – Hönhundssektionen ry. Porvoossa kilpailtiin kanakoirien kenttäkokeissa. Pointterinarttu FI KVA Hirvasvuopion Evan taidonnäyte seisonnasta.. Koemuotona kenttäkoe on yleisöystävällinen, sillä koirat pysyvät silmänkantaman päässä. Tasan 125 vuotta sitten samoissa maastoissa pidettiin ensimmäiset englantilaisten kanakoirien kenttäkokeet. Koetta seuraamassa oli myös Suomen Kennelliiton valtuuston puheenjohtaja ja pitkän linjan kanakoiravaikuttaja Eeva Anttinen
Ratkaisevaa tilannetta päästiin seuraamaan peltoaukealla Boen kartanon edustalla. Hertha käyttäytyi hyväksyttävän rauhallisesti lintujen siivittyessä ja saatuaan noutoluvan suoritti mallikelpoisen noudon tuoden linnun ohjaajan käteen. – Kansainvälisen voittajaluokan voittaja osoitti tänään hienoja hermoja, rauhallisuutta ja esitti kauniita linnunottoja. Kuva Suomen Koiramuseon arkistosta. Koirat pääsivät työskentelemään useammassa maastossa ja molemmille ilmoitettiin useampia seisontoja. Boen kartanon mailla Porvoossa järjestettiin syyskuussa 1893 Suomen ensimmäiset kenttäkokeet englantilaisille kanakoirille eli settereille ja pointtereille. On hienoa, että tässä historiallisessa kokeessa voidaan jakaa nämä harvinaiset korkeimmat palkinnot, totesi Standertskjöld-Nordenstam kokeen päätyttyä onnitellessaan Herthan omistajaa Marko Stålnackea. 10-vuotias Vilho Savela sai pidellä kansainväliseen voittajaluokkaan osallistunutta pointteria FI KVA Hirvasvuopion Evaa. Se on säilynyt pääperiaatteiltaan muuttumattomana. n Kenttäkokeissa käytiin jo 1800-luvulla . Tästä hyvästä pointterinarttu Riekkokirhveen Hertha palkitaan sertifikaatilla ja kansainvälisellä käyttökoesertifikaatilla, CACIT:lla. Tosin ensimmäisissä koesäännöissä koiran ohjaajaa kutsuttiin johtajaksi. Lopulta nähtiin Standerstkjöld-Nordenstamin sanoin ”kaunis, piirteikäs seisonta, räväkkä nosto, josta laukaistiin kolme kertaa”. 53 teluun kansainvälisen voittajaluokan finaalissa. Svanten lintutyön aikana Hertha alkoi seisoa lintua kaukana Svantesta. Kanakoirien kenttäkoe on vanhin koirakoemuoto Suomessa. Nykyinen Suomen Kennelliitto aloitti metsästyskoetoimintansa 1893 Porvoossa. Yhteispotretissa kansainvälisen voittajaluokan voittaja Riekkokhirveen Herthan kanssa: vasemmalta Leif Hagelstam, Eeva Anttinen, Marko Stålnacke, Mari Isokoski ja Henrik Standertskjöld-Nordenstam.. Palkintojenjako suoritettiin kartanon pihamaalla, jossa 125 vuotta sitten ykköspalkinnolla palkittiin pointteriuros Milton Totnes luokkansa parhaana. Myös ohjaajan rooli on entisellään. Hertha joutui odottamaan useita minuutteja, että tuomari pääsi paikalle ja antoi ohjaajalle luvan toimia. Kennelliitto, eli silloinen Suomen Kennelklubi, perustettiin vuonna 1889 ja toiminnan kehittäminen aloitettiin koiranäyttelyistä. Ensimmäinen englantilaisten kanakoirien koe järjestettiin Suomessa 125 vuotta sitten. Seuraava askel oli koetoiminnan käynnistäminen yhdessä Kanakoirakerhon kanssa
Metsästyskaveri löytyi Mehtälammen kennelistä. Kahdeksan vuotta sitten aktiivisesti metsästävä Tuomi vaihtoi käyttölinjaisiin labradorinnoutajiin. Kolin mahtavissa metsissä ja maastoissa kasvaneen Tuomen perheessä on ollut niin suomenajokoiria, suomenpystykorvia, beagle kuin karjalankarhukoira. Eestinajokoira Doris näytti taitonsa jo muutaman kuukauden ikäisenä penikkana.. Aluksi oli tarkoitus, että DiEestinajokoira uusi tuttavuus Noutajien kanssa metsällä Labradorinnoutajat Dixie ja Donja ovat lunastaneet paikkansa käyttöpuolella. – Halusin lintumetsälle noutajan. 8-vuotiaalla Dixiellä on hyvä toimintaja keskittymiskyky, puuhasipa se sitten mitä tahansa. 54 K oirat ovat kuuluneet aina osana Orimattilassa asuvan Pekka Tuomen elämää. Se on myös iloinen ja sosiaalinen ja mitä parhain perhekoira
– Erityisesti emän ajomestarititteli oli valinnassa iso tekijä. Pekka Tuomi ja käyttölinjaiset labradorinnoutajat Dixie ja Donja.. Eikä ihme, sillä Doriksen sukupuu on huikea. Tuomi tutustui eestinajokoiriin ystäviensä kautta. Koe kesti reilut 1,5 tuntia ja se sisälsi noutoja muun muassa vedestä, suolta ja kangasmaastosta, yhteensä 12, Tuomi kuvailee. Aiemmin Pekalla on ollut kokemusta niin suomenajokoirista kuin beaglestakin. Kaksi Pohjoismaiden käyttövaliota Siitä alkoi Dixien ja Tuomen voittokulku kilpailusta toiseen. Kokeen vaativuutta kuvastaa se, että kolme muuta arvostelussa mukana ollutta koiraa sai 0-tuloksen ja Donja ainoana ykkösen. – Tai oikeastaan puolikkaan, sillä ajossa oli mukana myös Donja, Tuomi tarkentaa. 55 xie toimii ainoastaan metsästyskaverina, mutta Tuomi tuli luvanneeksi Dixien kasvattajalle, että voisi yrittää suorittaa koiran kanssa taipumuskokeen. Koe oli tosi raskas. Useamman Metsästyskoemestari-tittelin jälkeen Dixie on istunut uljaana vastaanottamassa Suomen, Viron, Norjan, Ruotsin ja Pohjoismaiden käyttövalio-tittelit noutajien metsästyskokeiden puolelta. Eestinajokoira asettuu kooltaan suomenajokoiran ja beaglen välimaastoon. Sen emä on vuoden 2015 ajomestari, käyttövalio ja Suomen muotovalio Ruskapolun Unna. – Suomenajokoira liikkuu isolla alueella kovalla vauhdilla, jolloin se voi olla metsällä tietyissä tilanteissa turvallisuusriski. Se on nopea ja hakulaajuudessaan erinomainen. Taipumuskoe meni hienosti yhdeksän kuukauden ikäiseltä Dixieltä. Eestinajokoira Doris oli vain viiden kuukauden ikäinen saadessaan ensimmäisen jäniksensä. Donja perheen oma kasvatti 5-vuotias labradorinnoutajanarttu Donja on perheen oma kasvatti, vilkas riiviö, myös Donja The Deviliksi kutsuttu. Donjan näyttävä ansioluettelo ei juurikaan häpeä Dixielle. Ensimmäinen merkittävä titteli oli Labradorinnoutajakerhon myöntämä Vuoden Metsästyskoiralupaus vuonna 2011. Myös toinen asuu samassa perheessä, sillä Tuomen toinen käyttölinjainen labradorinnoutaja Donja sai saman arvon tänä vuonna. Vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen Doris on osoittanut myös oivallisuutensa metsällä. Pohjoismaiden käyttövalio on huima saavutus, edellyttäähän se kolmen eri Pohjoismaan käyttövalion arvon. – Donja oli elokuussa PohjoisRuotsissa, Kalixissa järjestetyssä voittajaluokan kokeessa. Plussana tulee sen sosiaalinen luonne. Se on mitä mainioin perhekoira ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, Pekka perustelee valintaansa. Harjoittelun aikana Tuomelle oli selvinnyt, että loistavien metsästystaipumuksien lisäksi Dixie oli erinomaisen hyvin koulutettavissa. Donjan komea saalis. Beagleista on myös hyvät kokemukset, mutta koska se on matalajalkainen rotu, niin lumisina talvina sen käyttö on vähäistä. Suomen käyttövalion lisäksi Donja on Norjan ja Ruotsin käyttövalio ja siis myös Pohjoismaiden käyttövalio tältä kesältä, niin ikään noutajien metsästyskokeiden puolelta. Suomessa on ainoastaan kuusi elossa olevaa Pohjoismaiden käyttövaliota, neljä urosta ja kaksi narttua, joista toinen on Dixie. Siinä oli tuomarilla yhtä aikaa neljä kytkemätöntä koiraa arvosteltavana. Jänisjahtiin eestinajokoira Tulipuun Doris, terhakka eestinajokoira, saapui perheeseen viime vuoden elokuussa, ja löysi sujuvasti paikkansa koiralaumassa – ja isäntiensä sydämistä
– Kun opetan sille hakua, se lähtee heti tekemään hakua itsenäisesti. Paitsi metsästys. Eestinajokoira on nopea ja hakulaajuudessaan erinomainen.. – Ensimmäisestä kaudesta jäi tosi hyvä maku. Seitsemän kuukauden ikäisenä Doris oli onnistunut ajamaan jo neljännen jäniksensä. Vaikka haku oli alussa leikkimielistä, osoitti Doris, että sen metsästysvietit ovat mainiot. – Maastossa, jossa halusin saada Doriksen ensimmäiset kaadot onnistumaan, on paljon jäniksiä. n Soili Kaivosoja Kuvat: Pekka Tuomi ja Soili Kaivosoja Mikään ei ole niin mukavaa kuin isännän kanssa leikkiminen. On ollut myös ilo huomata, että sen haukku on tosi kantava. Tuomi on ruokkinut rusakoita kesämökkinsä ympäristössä ahkerasti, joten Kotkanniemessä riittää saalistettavaa. 56 Doriksella mainio metsästysvietti Tuomi alkoi kouluttaa Dorista heti pienestä lähtien. Tuomi toteaakin, että Doris on synnynnäinen metsästyskoira. Perusasioiden jälkeen alkoivat ajotreenit jäniksen käpälälle. Olen sitä mieltä, että onnistuminen ruokkii itseluottamusta. Kuulen jo pitkän matkan päähän, että ajo on lähtenyt käyntiin. Doriksesta on kehittymässä loistava metsästyskaveri. Ura jatkui kuitenkin hienosti. Tosin vain puolikkaan, sillä apuna oli sillä kertaa myös Donja. Ensimmäisen jäniksen Doris saikin jo viiden kuukauden ikäisenä. Tuomi kehuu Dorista synnynnäiseksi metsästyskoiraksi. Pekka Tuomi tietää jo nyt, että Doriksesta tulee loistava metsästyskaveri
Uroksen kartoitus on jo aloitettu, Pekka Tuomi kertoo. – Olemme myyneet kaikki pennut metsästysja harrastuskäyttöön. Pekka Tuomi kehuu eestinajokoiran kokoa: se asettuu suomenajokoiran ja beaglen välimaastoon.. Tämän syksyn ensimmäinen jänis. Ei mikään häkkikoira . 57 Dixie on luotettava ja tarkka lintukoira. – Meillä kaikki koirat asuvat ja elävät osana perhettä. Tällä hetkellä on suunnitelmissa Donjalle pentue ensi syksylle. Dixiellä on ollut kolme pentuetta ja Donjalla yksi. Tuomi korostaa, että heillä ajokoira ei ole missään tapauksessa häkkikoira, kuten niin usein valitettavasti näkee. Tuomi harrastaa myös pienimuotoista kenneltoimintaa Kennel Misty Bay´s -nimellä. Kesämökin ympärille olemme tehneet noin 800 neliön aitauksen, jossa koirat voivat temmeltää vapaasti, mutta pääsevät myös terassille sateen suojaan tai lepäämään
– Hän lahjoitti aseen minulle ennen kuolemaansa. Keräily ja metsästys eivät lopu ikinä Hirvijahdeissa jo 40 vuotta Oululainen, kohta 84 vuotta täyttävä Paavo Koskela on innokas keräilijä ja vähintäänkin yhtä kova hirvenmetsästäjä. Itse aseen lisäksi Koskela sai mukaansa kaikki tykötarpeet mitä suusta ladattavan kiväärin laukaisemiseen tarvitaan. Siinä komeilee useampi vanha ase. Ruudillekin on olemassa oma pussukkansa. Kysyi, että pidätkö pyssystä huolen ja minä sanoin, että tietysti pidän, kertoo Koskela. – Appiukko oli ensimmäisen polkupyöränsäkin tienannut oravannahoilla, Koskela lisää. Yksi niistä on Koskelalle erityisen tärkeä: appiukon lahjoittama suusta ladattava kivääri. Perille päästyämme pujahdamme nopeasti lämpimään. Siinä hommassa appiukko oli ollut erityisen hyvä, ja alavieskalaisen asesepän Juho Sadinmäen vuonna 1926 tekemä kivääri oli kyseiseen metsästykseen suunniteltu. Polkupyörärahat oravannahoilla Koskelan mukaan hänen appiukkonsa oli käyttänyt kivääriä oravien pyytämiseen. Syy saunarakennuksessa vierailemiseen löytyy seinään kiinnitetystä asetelineestä. Ruutimitta on puolestaan tehty jonkin linnun sulasta. Talon isäntä Paavo Koskela kertoo, että saunaa pidetään lämpimänä lokakuussakin, sillä hänen poikansa aikoo saunoa ja pulahtaa jokeen vielä viimeisen kerran ennen talven tuloa. 58 P olku rantasaunalle ei ole pitkä, ehkä noin 100 metriä, mutta taivaalta kasvoille vihmova räntäsade tekee matkasta hieman ärsyttävän. Kolmessa eri pussissa on hauleja, nalleja sekä luoteja. Ensi vuonna 84 vuotta täyttävä Paavo Koskela on innokas vanhojen aseiden keräilijä.
Me olimme vaimoni kanssa samaan aikaan toisen poikani taloa katsomassa eri paikkakunnalla. Sillä sitä aloitettiin teerenpyynti.. Koskela on ollut aina hyvin kiinnostunut historiasta ja siitä juontaakin juurensa hänen loppumaton intonsa vanhojen tavaroiden keräämiseen. Vastaus oli kuitenkin jyrkkä ei. Pojanpojan tyttöystävä oli laittanut paistin uuniin ja uunista oli alkanut tulla savua. Yksi Koskelan asekokoelman harvinaisuuksista on kaksintaistelupistooli 1700ja 1800-luvun taitteesta. – Pojanpoika oli kolme vuotta sitten hellunsa kanssa täällä saunomassa. Niillä hän kertoo ajavansa yhä kohta 84 vuoden ikäisenä yhteensä kaksi kuukautta vuodessa. Yhtäkkiä tuli varovainen puhelu saunalta. – Ajoin nuorempana Äimäraution radalla kilpaa samana kesänä hevosella ja moottoripyörällä. Paremmat tulokset tuli hevosen kanssa, Koskela myhäilee. Joten onni oli todellakin tässä onnettomuudessa. Keräilykohteita joka lähtöön Koskela on kerännyt ikänsä jotakin. Oli appiukolla omakin poika, mutta jostain syystä hän halusi antaa aseen minulle, Koskela sanoo. Tälläkin hetkellä hänellä on kaksi museopyörää autotallissa. Aseiden lisäksi autoja ja moottoripyöriä. Museon pyynnölle jyrkkä ei Kyseinen kivääri on valmistettu Alavieskan kunnassa, josta aseseppä Juho Sadinmäkikin oli syntyisin. Tämä suustaladattava kivääri on Paavo Koskelan appiukon peruja. Koskelan mukaan maailmalla liikkuu vain yksi samanlainen kappale. Tulee vielä koko homma silmille, Koskela nauraa. – Ase on minulle henkilökohtaisesti annettu ja siksi hyvin tärkeä. – Olen kontannut Utajärven ja lähiympäristön suot läpikotaisin. 59 – Itse en tiedä, montako mittaa ruutia pitäisi piippuun laittaa, joten olen päättänyt jättää pyssyllä ampumatta. Sanoin hänelle, että katko heti talosta virrat pois, syy on minun, nauraa Paavo Koskela ja toteaa näin jälkikäteen, että kellolaatikko sai ”paistikäsittelyn” jälkeen paljon arvokkaamman värin. Poika kyseli hädissään minulta, että olinko laittanut uuniin ruutia tai räjähdysainetta. Suustaladattavan kiväärin tykötarpeet eli ruutia, hauleja, nalleja ja luoteja. Ensimmäinen pyssy, jonka sain, oli haulikko. Sieltä udeltiin, haluaisiko Koskela lahjoittaa aseen museon käyttöön. Paavo Koskela sai jokunen aika sitten puhelun Alavieskan Hannulan museolta. Yksi hauska tarina liittyy hänen hopeakellokokoelmaansa, jota hän säilyttää laatikossa rantasaunan vanhassa puuhellassa. 1770-luvulta lähtien alkoivat englantilaiset ja ranskalaiset asesepät valmistaa erityisesti kaksintaisteluihin tarkoitettuja pistooleja. Wikipedia kertoo, että kaksintaistelykäytäntö kehittyi Euroopassa renessanssiaikana ja oli suosionsa huipulla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1700-luvulla
Sillä sitä aloitettiin teerenpyynti, Koskela muistelee. Paremmat tulokset tuli hevosen kanssa.. Ensimmäinen laukaus, jonka Koskela ampui aikoinaan hirveä kohti, meni ohi. Ensimmäisen kosketuksen metsästykseen hän kertoo saaneena teerijahdista isänsä kanssa. Metsästys on elämäntapa Vaikka Paavo Koskela on kovaa vauhtia menossa 90 vuotta kohti, ei näytä lainkaan siltä, että hänen metsästysreissunsa olisivat aivan heti päättymässä. 12-kaliberisella haulikolla hän metsästi metsäkanalintuja muun muassa Karvasjärven alueella, jossa sijaitsee hänen isänsä kanssa yhdessä ostama erämaakämppä. Se on hienoa hommaa hyvien ystävien kanssa, kiittelee Paavo Koskela. Oulujoen Eräseurassa riittää Koskelan mukaan häntä paljon kovempia hirvimiehiä, sellaisia, jotka ovat ampuneet elämänsä aikana satakuntakin hirveä. – Parasta metsästyksessä on se, että saa kävellä hiljaisessa pakkasen ohi käyneessä metsässä. Ensimmäinen hirvilaukaus huti Paavo Koskela on mies, joka ei halua pitää meteliä omista saavutuksistaan, vaikka suulas mies onkin. Päätimme tehdä perässä samanlaiset. Niin myös kaikki hauskat keräilyharrastukset. n Matti Kuoppala Näitä pistooleja ei tule joka kulmassa vastaan. – Nuorempana jouduin aina ajomieheksi. Kaikki tähän mennessä ampumansa elukat hän on merkinnyt ylös ampumatukikeppiin, jonka hän veisteli kerran hirvijahdissa ollessaan. Olemme todenneet jälkikäteen, että se on ollut tosi hyvä apuväline hirvijahdissa, hymyilee Koskela. – Olen kontannut Utajärven ja lähiympäristön suot läpikotaisin. Tänäkin vuonna on tarkoitus lähteä jahtiin, lupaa Koskela. Viikko erämaamökillä ja reppu oli aina täynnä teeriä, kehuskelee Koskela. Nykyisin mökille pääsee perille aivan autollakin. 1700-luvun lopun kaksintaistelupistoolilla ratkottiin aikoinaan riitoja jos toisiakin. – Kun autolla ajelin metsäisiä teitä, olivat silmät koko ajan puiden latvassa. 40 vuotta kestänyt hirvijahti on miehelle jo elämäntapa. – Ajoin nuorempana Äimäraution radalla kilpaa samana kesänä hevosella ja moottoripyörällä. Eräseurassa hirvimiehiä Myöhemmin Paavo Koskelan metsästyslajivalikoimaan tuli mukaan hirvijahti, ja erämaamökki toimi tässäkin tapauksessa hyvänä majapaikkana. 60 Ensikosketus metsästykseen Keräilyharrastuksen lisäksi Paavo Koskela on ollut ikänsä innokas metsästäjä, vaikka toteaakin, ettei ole koskaan halunnut olla porukoissa siellä ”eturivissä”, vaan tyytynyt rivimiehen tehtäviin. – Oltiin kerran metällä, kun yksi kaveri alkoi veistellä ampumatuen haarukkaa. – Niistä numero kuusi on meidän porukka, joka toimii Maaselässä. Paavo Koskela on ampunut metsästysuransa aikana 19 hirveä. Koskelan mukaan seurassa on peräti kahdeksan eri hirviporukkaa. Paavo Koskelan edustama metsästysseura on Oulujoen Eräseura, joka on tullut tunnetuksi aktiivisesta hirvenmetsästyksestä. Mutta jo seuraavalla kerralla maahan kellistyi mukavan kokoinen aikuinen hirvi. Nyt olen ollut viimeiset kymmenen vuotta seuran vanhin jäsen. Ensimmäinen pyssy, jonka sain, oli haulikko. Ajohommiin en enää lähde, mutta kyllä minä passipaikalle vielä autolta itse kävelen, nauraa Koskela
Raidetykin etuna esimerkiksi ohjuksiin verrattuna on ammusten verrattain matala hinta. Tuhoaa laivan tai satelliitin Ulkomaiset tiedustelulähteet ovat havainneet Wuhanin satamassa vanhan kiinalaisen laivaston käytössä olleen sota-aluksen, jonka kannella on uusi, mielenkiintoisen näköinen asejärjestelmä. Nyt kuitenkin Kiinan kansantasavalta on kaikessa hiljaisuudessa pyrkinyt tämän sota-aseen kehittelyssä keulille. Raidetykin kantama on valtava. Aseen ammukset saavuttavat jopa seitsemänkertaisen äänennopeuden ja niiden iskuvoima on siksi kammottava. Tästä syystä kehitystyö jatkuu kiivaasti, vaikka asejoukot varustetaankin edelleen pääosin perinteisin asein. Raidetykki, englanniksi rail gun , on ase, joka muuttaa sähköenergiaa kineettiseksi energiaksi. Kuva vuodelta 2008, ja siinä raidetykin ammus lähtee noin 2,6 kilometrin nopeudella sekunnissa.. Kustannuspuoli sen sijaan on kohdallaan; yksi raidetykin laukaus maksaa vain muutaman dollarin, kun sen sijaan esimerkiksi laivaston ohjusten hinta lasketaan miljoonissa dollareissa. Raidetykki koostuu virtalähteeseen yhdistetyistä raiteista. Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat kehitelleet raidetykkiä, ja itänaapurin arvellaan olleen pidemmällä sen sotilassovelluksissa. Raiteiden välille muodostuu magneettikenttä, joka aiheuttaa yhdessä sähkövirran kanssa voiman, joka liikuttaa ammusta raiteita pitkin valtavaa vauhtia. Kun sähköä johtava ammus asetetaan raiteiden väliin, muodostaa se suljetun virtapiirin. Aluksen sarjanumero on ”936”, ja se kuuluu tyyppiin 072III luokkaan maihinnousualus Haiyang Shan. Niiden tulokset ovat joko huikaisevia tai pelottavia riippuen siitä, mistä päin maailmaa omia ja vihollisen uusia keksintöjä katselee. Tavallisissa aseissa kineettiseksi energiaksi muutetaan kemiallista energiaa. Myös sikäläisen Kansan Vapautusarmeijan julkaisuissa ja nettisivustoilla on kerskuttu aseella, joka teholtaan kykenee tuhoamaan sotalaivan ja tarkkuudeltaan olevan sellainen, että sillä voidaan eliminoida jopa vihamielisiä satelliitteja. Kiinan laivasto lienee löytänyt kompromissin, jossa riittävä teho on löydetty aseelle, jonka lavettina toimii nyt vielä sota-alus – tulevaisuudessa ehkä jo pienempikin kuljetusjärjestelmä käy. Kaikkien mahtimaiden aseteollisuus ja korkea teknologia jatkavat edelleen asevarusteluja kehittämisohjelmiaan. Toisin kuin tavallisissa ruutikaasun laajentumiseen perustuvissa aseissa, raidetykillä pystytään kiihdyttämään ammus jopa usean kilometrin sekuntinopeuteen. Elektromagneettisen raidetykin toiminta perustuu niin kutsuttuun Lorentzin voimaan. n Antti Kauranne Nyt tulee kiinalaisten raidetykki! Raidetykin ammukset saavuttavat jopa seitsemänkertaisen äänennopeuden ja niiden iskuvoima on valtava. Mutta saman luokan alukset on varustettu kahdella 37 millin automaattikanuunalla, mutta kyseinen alus on kokenut voimakkaan asejärjestelmän muutoksen. Tämä saa aseen toimimaan sähkömagneetin tavoin. Yhdysvalloilla on ollut jo vuosikausia käytössään tuhovoimaltaan melkoisia, mutta liikuteltavuudeltaan varsin rajoittuneita raidetykkejä. Yhdysvalloissa raidetykeistä ollaan saatu tehokkaita, mutta ne ovat vielä hankalasti liikuteltavia. Raidetykki käyttää magneettikenttää saadakseen ammuksen liikkeelle. Raidetykkien ja laseraseiden yhteinen ongelma on se, että jos nykyteknologialla haluaa rakentaa riittävän tehokkaan, sotilaskäyttöön sopivan aseen, myös sen koko ja liikuteltavuus muodostuvat ongelmaksi etenkin taistelukentän olosuhteissa. Toinen seikka on aseen heikko liikuteltavuus, jota alati nopeammaksi ja tarkemmaksikin kehittyvässä sodankäynnissä asejärjestelmiltä vaaditaan. Raidetykin nykyisillä sotilassovelluksilla pystytään jo häiritsemään ja jopa tuhoamaan vastustajan elektronisia viestija johtojärjestelmiä. Ne on yleensä rakennettu rautaitse liikuteltaviin kokonaisuuksiin, josta on vielä pitkä matka taistelukentän sotakäyttöön. Aseen sijoittelusta ja ulkoisista muodoista on päätelty olevan raidetykki. 61 ASEET S uurvaltojen näennäinen välien liennyttäminen saattaa olla vain silmänlumetta – tai sitten ei. Kiinan Wuhanin satamassa ”laivaharrastajan” nappaama valokuva paljastaa maihinnousualuksen kannella isokokoisen ja uudenlaisen asejärjestelmän, jota epäillään painavin syin raidetykiksi. Liikuteltavuus ongelmana Ongelmalliseksi on muodostunut asejärjestelmässä tarvittavien lujien ja pitkäkestoisten materiaalin kehittäminen
Ja suomalaisittain on erinomaista, että nyt on tarjolla myös talvikäyttöön valmistettuja ghillie-asuja. Myös snaippereilla Nykyisin jokaisella armeijalla on taktiseen käyttöön TA-miehiä, snaippereita. Siellä metsänvartijat ja karjanhoitajat suivaantuivat alueella yleisesti ja perinteisesti harjoitettuun salametsästykseen niin, että päättivät aloittaa salametsästäjien, ”poacherien” ottamisen kiinni itse teossa. Jotta sala-ampuja ei havaitsisi kytiksellä olevaa riistansuojelijaa, naamioitui tämä haalarilla tai verkolla, johon kiinnitti piilopaikkansa likeltä haalimiaan risuja ja muuta maastossa olevaa materiaalia lisänaamioksi. Keksintö tehtiin melko varhain: ensimmäinen sotilasyksikkö, joka käytti naamioasuja, oli vuonna 1899 perustettu Lovat´s Scouts and Sniper, eli lordi ja luutnantti Lovatin tiedustelijat ja tarkkaampujat. Osa heistä liikkuu tavallisissa maastopuvuissa, osa taas verhoutuu ghillie-asuun. Armon vuonna 2018 asiat ovat toisin; jo ensimmäinen hakusivu täyttyy suomalaisista, yleensä verkkokaupoista. Se, että myös armeija hyvin nopeasti havaitsi salametsästäjän metsästäjän työasun erinomaiseksi, ei ole yllätys. Mil-Tecin ghillie on myös palosuojattua materiaalia. Ghillie-puvun alkuperä johdetaan Skotlantiin. Tarkka-ampujien lisäksi ghillie-asuja käyttävät myös esimerkiksi luontovalokuvaajat, jotka haluavat tarkkailla riistaeläimiä niiden häiriintymättä. Ohuet kuidut nappaavat herkästi oksiin ja risuihin, joten liikkuminen muodostuu hankalaksi ja ehkä myös äänekkääksi. varusteisiin. Naamiopukujen hinnat ovat tulleet alaspäin viime vuosina. Mikä vielä mukavampaa: asujen hinnat alkavat viidestä kympistä ja ovat korkeimmillaan satasen luokkaa. Kevyt ja äänetön Ghillie-asuja ei ole tehty ensi. 62 V ielä muutama vuosi sitten Suomesta ei saanut tehdasvalmisteisia metsästykseen tarkoitettuja naamiopukuja, jotka kantavat nimeä ghillie tai kotimaisessa inttislangissa nimeä ”rölli”. Se on uusi piirre naamiointiasujen kotimaisessa tarjonnassa. Vielä ensimmäisessä maailmansodassa ghillie-asuja ei juurikaan käytetty, vaikka tarkka-ampujaosastoja oli toki olemassa. Toisessa maailmansodassa ne olivat jo tutumpia, ja 1960-luvulta lähtien ghillie-asut ovat kuuluneet jokaisen maan tarkka-ampujaosastojen vakioRöllipukujen hinnat laskeneet Ghillie päälle ja kytisjahtiin! Parhaimmillaan ghillieeli röllipuku naamioi metsästäjän täydellisesti. Ghillie on asun alkuperäisnimi ja käytössä anglomaissa – Suomessa lastentelevisiosta tuttu Röllihahmo takkuisine vaatteineen lie lainannut nimensä kansalliseen käyttöön. Kun vielä viitisen vuotta googletteli sanalla ”ghillie”, ei vastauksia tullut kuin ulkomaisilta army-tarvikesivustoilta
Kevyt puku saattaa olla etu sekin, mutta raskaimmat ghillietai yhteen ommelluista housuista, takista ja päähineestä sekä aseen suojuksesta. Koska puku koostuu yleensä kahdesta, jopa neljästä eri osasta ja siinä on mahdollisesti myös alusasu tai haalari, siinä liikkuminen muodostuu väistämättä hikiseksi ja hankalaksi. Varustepaketin mukana tulee myös mielellään myös naamiokankaasta valmistettu, kantohihnalla varustettu kantosäkki sekä muutama säädettävä nauha, joilla puvun voi pakata tiiviimmäksi kuljetusvaiheiden ajaksi. n Antti Kauranne Valmistusmateriaalista riippuen puku on kevyt tai raskas, kahiseva tai äänetön. puvut saattavat painaa – kaiken naamioinnin ollessa siinä kiinni – jopa kolmesta neljään kiloon. Vaikka materiaali itsessään olisi kevyttä ja kahisematonta, puvun runsaat naruvahvisteet ja ohuet langat saattavat osua läheisiin puihin ja pensaisiin, koska puku saattaa tulla hyvinkin paljon ihmiskehon ulkopuolelle. Helikonin talvimalli sopii paksumman lumipeitteen maastoon. Puku koostuu joko yhdestä tai useammasta osasta: joko erikseen Naamiopuvun vaatekappaleet on parhaimmillaan ommeltu täyteen hapsumaisia valmiiksi värjättyjä juuttitai muita lankoja, joihin voi kiinnittää myös lisänaamiointia maaston tarpeen mukaan.. Heiluvat pensaat saattavat kavaltaa snaipperin liikkeen, samoin kahina ampujan vaihtaessa tuliasemaa. Naamiopuvun vaatekappaleet on parhaimmillaan ommeltu täyteen hapsumaisia valmiiksi värjättyjä juuttitai muita lankoja, joihin voi kiinnittää myös lisänaamiointia maaston tarpeen mukaan. Myös kuvaajat eli kamerametsästäjät suosivat ghillie-pukua. Eri tuotemerkeillä on useita jälleenmyyjiä, joten liikkeiden hintoja vertaillessaan saattaa päästä muutaman kympin säästöihin. Palosuojattu materiaali on parhaissa puvuissa jo perusoletus, mutta paloturvallisuus saattaa vaarantua, jos puvun naamioitsemiskykyä parannetaan lähistöltä löytyvällä tilapäismateriaalilla, kuten kuivilla varvuilla, korsilla tai heinillä. Camo Systemsin Ghillie Suit Jackal Wood sopii täyden lehvän aikaan. 63 sijaisena tavoitteena sen kantajan helppo liikkuminen, vaan sopivalle kytispaikalle saapuneen henkilön naamioiminen mahdollisimman hyvin ympäröivään maastoon. Vedenpitävyys lisää puvun painoa merkittävästi, huomioon otettava seikka sekin. Jopa neljä osaa Yksinkertaisimmillaan ghilliepuku on kohokuvioitu maastoviitta, parhaimmillaan siinä on jopa neljä osaa, joista yksi aseelle
Syy siihen on varsin yksinkertainen: isokokoisimpien ja tehokkaimpien revolverin patruunoiden koot ovat jo fyysisiltä mitoiltaan sellaisia, ettei niiden ympärille pysty rakentamaan järkeväsi käyteltävää lippaasta ladattavaa asetta. ”Maailman voimakkain käsiase”, elokuvassa todettiin. 64 ASEET M onet lukijat muistavat 1970-luvun leffan, jossa Clint Eastwood ”Dirty” Harry Calahanina heiluttelee .44 Magnum -kaliiperista 29 Smith & Wessonia. Listalla on kolme pistoolia ja seitsemän revolveria. Jos otetaan esimerkiksi tämän hetken voimakkain revolveri, joka on itävaltalainen PfeiferZeliska .600 Nitro Express, Kymmenen kärjessä -listalla enemmän revolvereja Voimakkaimmat käsiaseet 1/3 Kolme pistoolia ja seitsemän revolveria ovat yli muiden. Se saattoi olla totta silloin, mutta aika on ajanut Likaisen Harryn pyssyn ohitse, vaikka se mahtuukin edelleen maailman voimakkaimpien käsiaseiden listalle. Super Redhawkin Alaskanmalli on tarkoitettu suurpetojen lähitorjuntaan.. Nyt esitellään niistä kolme. Käsiaseen voimakkuus on hieman moniselitteinen ja kiistanalainen asia alkaen piipun pituudesta, patruunan kaliiperista ja laukaistavan aseen suuenergiasta, mutta tosiasiaksi jää, että listalle nousee enemmän revolvereja kuin pistooleja
Seuraava ihmettelyn aihe onkin, että mitä järkeä on rakentaa niin valtavia käsiaseita, ettei niitä kykene yhdellä tai kahdella kädellä hallitsemaan. Aseen hinta on noin 14 000 euroa, siinä on paljon kullattuja osia, mutta aseen mittasuhteet ovat valtaisia. Kun Winchesterin uusi kiväärimalli Model 71 esiteltiiin uudestaan pesitettynä .348-patruunalle, hylsyhuoli raukesi. Kun Sevilleasetehdas meni nurin 18990-luvulla, Linebaughin kehitelmissä on sen jälkeen käytetty Ruger Bisleyn runkoja. Koko ryökäleen pituus on 55 senttiä, josta piipun osuus on 35 cm. Ne vaativat isomman paukun kellahtaakseen, joten kehiteltiin patruunamammutti, jota ammuttiin yksitai kaksipiippuisista kertalaukausaseista. Sivumennen mainittakoon, että samaisilla aseilla pantiin sitten myös kuriin saksalaiset tarkka-ampujat ensimmäisessä maailmansodassa. 65 Pfeifer Zeliska .600 Nitro Express • Asetyyppi: revolveri • Valmistaja: Pfeifer Waffen, Itävalta • Paino: 6.001 kg • Pituus: 550 mm • Piipun pituus: 335 mm • Patruuna: .600 Nitro Express • Toimintatapa: Yksitoiminen ( S/A) • Patruunoita: Viisi • Hinta: Noin 14 000 euroa, valmistetaan tilaustyönä niin aseen patruuna on jo liki kymmenen senttiä pitkä. Toinen syy jättiläisaseille on revolverilla tapahtuva suurriistanmetsästys, joka on varsinkin jenkkilässä iso juttu. Ase on yksitoiminen ja syliteriin menee viisi patruunaa. .600 Nitro Express Jotta kykenisi panemaan perspektiiviin tämän viidesti laukeavan Pfeifer-revolverijättiläisen, täytyy ensin tutustua sen patruunaan, .600 Nitro Expressiin. Pitkät, usein kuukausia kestävät metsästysmatkat Intiaan ja Afrikan kaukomaille tarjosivat aseiden ystäville joltisestikin suurikokoisempaa riistaa kuin sumujen saarilla oli tarjolla; puhveleita, tiikereitä ja etenkin norsuja. Pfefer-Zeliska on maailman suurin käsiase, ja painaa kuutisen kiloa.. Mainittu revolveri painaa kuusi kiloa, ja historiassa se häviää vain vuoden 1859 Remington-revolverijättiläiselle, jonka kaliiperi oli 28 milliä – yli kome kertaa laajempi kuin nykyiset ysimilliset. Pfeifer-Zeliska Pfeifer-Zeliska -itävaltalaisrevolveri jäljittelee malliltaan Colt Single Action -revolveria, joskin on mittakaavaltaan paljon isompi. Linebaugh halusi kehittää voimakkaamman patruunan ja alkoi siksi muunnella aseen patruunasylinteriä viidesti laukeavaksi tavallisen kuusikoloisen sijaan. Koska kaikki eivät halua ampua .600 Nitro Express -patruunaa, jonka kappalehinta on noin 40 dollaria, on samaiselle rungolle kehitetty myös rinnakkaiskaliiperi, joka on sekin miehekäs or .458 Win Mag. Asevalmistajat ovat kuitenkin ihmisiä tavallisine haluineen ja kunnianhimoineen, ja onhan se nyt tavallaan siistiä, jos on valmistanut maailman voimakkaimman käsiaseen. Aseen syntyhistoria on hupaisa; sveitsiläinen monimiljonääri-aseharrastaja halusi itselleen revolverin, joka ampuisi kuulua patruunaa, ja itävaltalainen Pfeiferin asetehdas ryntyi hommiin. Siten on hieman vaikea kuvitella, millaisen lipaskonstruktion ja vielä käteen sopivan pistoolinkahvan sen ympärille rakentaisi. Ensimmäiset revolveritrungot, joihin Lienbaugh istutti uuden rullan ja piipun, olivat Ruger Bisley ja Seville. Harrastus ei ehkä aukea suomalaisille, koska meikäläiseen metsästyskulttuuriin ei kuulu riistan pyynti lyhytpiipppuisilla aseilla, mutta Amerikassa moni asia on toisin. Patruuna kehiteltiin Winchesterin .348-hylsystä, jonka suuaukkoon sijoitettiin .510-kaliiperinen luoti, jonka halkaisija on 12,95 milliä. Ase on tarkoitettu suurriistan metsästykseen, ja revolverilla onkin Amerikoissa kaadettu esimerkiksi biisoneita, karhuja ja villisikoja. Kun alkuperäiset .348 Winchester-hylsyt alkoivat väliaikaisesti loppua valmistajilta, Linebaugh siirtyi käyttämään .45-70 Governement-hylsyjä, joista kehitteli uuden patruunatyypin, .475 Linebaugh´n. Linja etutähtäimestä takatähtäimeen on 44 senttiä. Aseseppä Linebaugh oli alkanut peukaloimaan .45-kaliiperisia Colt-revolvereita, jotka olivat kuudesti laukeavia. Jos vertaillaan patruunan tehoja – suuenergia noin 3200 kiloa – esimerkiksi Smith & Wessonin 4.44 magnumiin, niin teho on kahdeksankertainen, ja .50 S&W magnumiin kolminkertainen. Syntyi uniikiksi tarkoitettu revolveri, mutta kun sana alkoi kiertää, tehdas alkoi valmistaa niitä tilaustöinä. Teräksisten suojalevyjen takaa brittejä napsivat snaipperit olivat hyvin suojassa, koska brittijalkaväen .303 Lee Enfield –kivääri ei pystynyt suojalevyihin. Nykyisin .500 Linebaughia valmistavat sarjatuotantona muiden muassa Rintamille tuotettiin norsunmetsästyskiväärejä, ja snaipperit alkoivat saada kylmää kyytiä, kun 15.7-millinen luoti lasahti läpi teräslevystä, kypärästä ja otsaluusta. Patruuna on vanha keksintö, suunniteltu norsun metsästyskäyttöön vuonna 1899 Englannissa. Paino on jo mainittu runsas kuusi kiloa, josta pelkkä patruunasylinterin paino on noin 2,4 kiloa. Kuningaskunnassa asui tuolloin paljon joutilasta ja varakasta yläluokkaa, joilla oli liikaa aikaa ja varallisuutta. Rintamille tuotettiin sitten norsunmetsästyskiväärejä, ja snaipperit alkoivat saada kylmää kyytiä, kun 15.7-millinen luoti lasahti läpi teräslevystä, kypärästä ja otsaluusta. Linebaugh .500 kaataa suurriistaa n Yhdysvalloissa Wyomingissa asuva aseseppä John Linebaugh valmisti vuonna 1986 uudentyyppisen revolverin ja sille oman patruunan, jolle antoi oman nimensä
Ruger Bisley Blackhawk .500 Linebaugh • Valmistaja: John Linebaugh Ltd, USA • Asetyyppi: revolveri • Toimintatapa: yksitoiminen (S/A) • Patruuna: .500 Linebaugh • Kapasiteetti: 5 • Paino: 1,360 kg • Piipun pituus: 13,97 cm • Koko pituus: 30,48 cm • Hinta: 7500 dollaria, valmistetaan tilaustyönä John Linbaugh istuttaa .500 -kaliiperisia patruunoitaan Ruger Bisleyn aserunkoihin. 12,95-millinen luoti on lyijyinen, ja patruunan tehojen on ilmoitettu liikkuvan luvuissa 30 000 – 35 000 psi. Isot asetehtaat eivät ole lämmenneet wyomingilaiseen kaliiperiin, ja Linebaugh´n lisäksi revolvereita tuottavat muiden muassa pienet asepajat, kuten Hamilton Bowen, joka muuntaa Ruger Bisley-, Blackhawk ja – Redhawk -revolvereita isompaan kaliiperiin. Ruger Redhawkista on tehty jopa kaksitoiminen ( D/A) malli, jolla paukuttaa isompia jytkyjä. Revolveria valmistettiin vain ruostumattomasta teräksestä ja siinä oli valmiiksi kiikaritähtäimen Ruger Super Redhawk • Asetyyppi: revolveri • Valmistaja: Sturm & Ruger, • Valmistusvuosi 1987 • Paino: 1502 g ( tyhjänä) • Pituus: 194 mm (Alaskan) 330 mm / tai 381 mm (7,5 tai 9,5 tuuman piippu) • Kaliiperit: .44 Magnum, .454 Casull ja .480 Ruger • Toimintatapa: kaksitoiminen ( D/A) Double action • Patruunasylinteri: 5 tai 6 patruuna • Tähtäinkaukoputken kisko • Hinta: 929-1099 dollaria, Alaskan 1099 dollaria Ruger Super Redhawk ampuu tujumpia latinkeja.. Mahtikaliiperien Ruger Super Redhawk n Vuonna 1987 Sturm & Ruger alkoi valmistaa voimakkaaampia käsiaseita Amerikan markkinoille. CIP tai SAAMI eivät ole ilmoittaneet patruunalle tehoja tai arvoja, ja luvut perustuvat Linebaughtehtaan omaan ilmoitukseen. Verrattuna esimerkiksi .454 Casulliin lukemat ovat samoja, mutta luoti on raskaampi ja suurempi kuin verrokilla. Syntyi uusi asetyyppi aikaisemman Ruger Redhawkin rinnalle; Ruger Super Redhawk, jota on pesitetty kahdelle mahtikaliiperille: Rugerin omalle .480-patruunalle ja sen lisäksi .44 Magnum ja .454 Casull. 66 Starlineja Buffalo Bore -patruunatehtaat. Asetta valmistettiin kahdella piippupituudella; 7,5 ja 9,5 tuumaa (19,05 ja 22,86 cm) ja se sai erinomaisesta tarkkuudestaan johtuen hyvän vastaanoton markkinoilla. Liipaisinkoneisto ja aseen perä lainattiin aikaisemmasta .357 GP 100-mallista, mutta aseen runko laadittiin vahvemmaksi. Piipun suulta lähtöenergia on 2 240 joulea (J), joka tekee patruunasta yhden tehokkaimmista käsiaseen paukuista
Lyhytpiippuisen Alaskanmallin järkevyydestä voidaan keskustella, mutta se on tehtaan toimitusjohtajan Steven Sanettin henkilökohainen lempilapsi ja valmistettu nimenomaan Alaskaan, jossa ulkoilijat ja metsästäjät saattavat joutua isojen karhujen hyökkäyksen kohteeksi. Vuonna 1997 Ruger pesitti ensimmäisenä asetehtaana Super Redhawk -revolverin kuululle .454 Casull -patruunalle Freedom Armsin valmistamalle viisipatruunaiselle sylinterille. Coltilla ammuttaessa rekyyli ei ole niin hurja ja patruunakustannukset pienenevät merkittävästi Casulliin verrattuna. Brush vetäisi kotelostaan Alaskan-revolverin ja pudotti karhu niille sijoilleen neljällä laukauksella. Revolveri on tarkoitettu nimenomaan tähän käyttöön. Aseessa on sama runko kuin .454 Casull-revolverissa, mutta patruunasylinteriin mahtuu kuusi kutia. Sylinteriä jouduttiin vahvistamaan erilaisella metalliseoksella ja kuumakäsittelyllä, että se kestäisi tehokkaan patruunan aiheuttaman iskun ja kuumuuden. Casullin 11,5-millinen patruuna ja hylsy on kehitelty aikanaan .45 Colt -patruunasta. Vuonna 2007 tehdas keskeytti revolverien valmistuksen, syynä kentältä kantautuneet ikävät uutiset vahingonlaukauksista ja asevaurioista. Myös aseen miedompi rekyyli on saanut ampujilta kiitosta. .480 Ruger .480 Ruger -patruuna ilmestyi markkinoille vuonna 2003 ja juurikin Super Redhawkiin tehtynä. n Antti Kauranne Sarja jatkuu Sarjassa myöhemmin esiteltävät käsiaseet: • OPTIMA V2 50 CAL -mustaruutipistooli • Thompson Center Contender G2 • Marlin BFR • DesertEagle 50AE • Smith & Wesson Model 29 (Dirty Harry) • Smith & Wesson Model 460 • Smith & Wesson .500 Vuonna 1997 Ruger pesitti ensimmäisenä asetehtaana Super Redhawk -revolverin kuululle .454 Casullpatruunalle Freedom Armsin valmistamalle viisipatruunaiselle sylinterille.. Tehtaan mannekiinina juuri Alaskan-revolverin kanssa on toiminut Greg Brush, Solodtnassa Alaskassa asuva mieshenkilö, joka oli koiraansa ulkoiluttamassa vuonna 2009, kun iso ruskeakarhu hyökkäsi heidän kimppuunsa. Samaan syssyyn tehdas vaihtoi kahvoiksi Hoguen Monogripit. Rugerin Super Redhawk ampuu kahta patruunatyyppiä, Casullin lisäksi myös lyhyempää ja aika paljon miedompaa .45 Colt-patruunaa. Rugerin patruunauutuus on jopa kolmanneksen tehokkaampi kuin yleinen .44 Magnum-patruuna, ja vaikka se häviää tehoissa .454 Casullille, niin suuremman ja raskaamman luodin iskuenergiassa se taas päihittää Casullin. Selvisi, että itselataajat olivat käyttäneet tymäkämpiä paukkuja kuin oli ollut tehtaan suositus, mutta tehdas kantoi oman vastuunsa ja alkoi väliaikaisesti valmistaa vain viisipatruunaisella sylinterillä varustettua Super Redhawkia. Patruunassa ei ole kiväärin mittaisia tehoja kuten aikaisemmassa Casullissa, mutta 12-millinen luoti ajaa asiansa myös metsästyskäytössä. 67 kiinnikkeet piipun päällä. Tehtaan suunnitelmissa oli pudottaa alkuperäinen Redhawk tuotantomalllistosta, mutta niin e ole käynyt, vaan Super Redhawkia valmistetaan edelleen ”tavallisen” Redhawkin (kaliiperit .357 Mag, .44 Rem Mag .41 Rem Mag) rinnalla. Alkupään kiillotettuja teräsrunkoisia ei ole enää valmistettu. Vuonna 2013 tehdas alkoi työntää markkinoille taas kuusipatruunaista .480 Super Redhawkia, jonka rinnalla ovat kaliiperit .454 Casull ja .44 Magnum-Super Redhawkia valmistetaan myös lyhytpiippuisena (2,5 tuumaa = 6,35 cm) Alaskan-mallina samoissa kaliipereissa
Ase tuli tutuksi nimellä Sturmgewehr-44 (rynnäkkökivääri-44), josta myöhemmin neuvostoliittolaisase nero Kalashnikov alkoi kehitellä omaansa, AK-47:ää. Uusi rynnäri otettiin kehitelmän kohteeksi. n Antti Kauranne Kulman taakse ampuva kivääri keksitty monta kertaa ”Kieropiippu” saksalaisten keksintö Yksi omituisimmista aseuudistuksista on ollut kulman taakse ampuva kivääri, KieropiippuKrummlauf. Vaan mutkapiippu oli vallan uusi ajatus. Myös jenkit intoutuivat kokeilemaan omaan ”grease guniinsa” kaarevaa piippua, mutta kokeilu jäi lyhytaikaiseksi. Havaittiin, että aseella pystyi ampumaan, ja tarkkakätinen ampuja sai 100 metrin matkalla kasat 35x35 sentin alueelle. tähtäys hoidettiin periskoopin avulla. Krummlauf-kieropiippu perustui Sturmgewehr-44:ään. Koeammunnoissa havaittiin, että 30 asteen käyryydellä piippu kesti noin 300 laukausta, 45 asteen kaarella vain noin 160 laukausta, eli viidestä kymmeneen lippaaseen. Krummlauf perustui StG-44:ään Saksalaiset olivat onnistuneet kehittämään uuden asetyypin, rynnäkkökiväärin. Sen nimeksi annettiin Krummlauf, joka perustuu saksan kielen sanoihin krumm , joka tarkoittaa kieroa ja lauf , joka taas on kiväärin piippu. Valtakunnankansleri jakeli alati vaihtuvia määräyksiä uusista ihmeaseista, ja niitä kiirehdittiin kehittämään kuolemanvaaran uhatessa niskuroijia. Tämän katsottiin riittävän lähitaisteluihin, joita käytiin huomattavasti lyhyemmillä etäisyyksillä. 68 ASEET K eväällä 1944 natsi-Saksan päämajassa ja johtavissa asekehityskeskuksissa oli tulinen kiire. Aseelle keksittiin kaksikin käyttötapaa, mutta ensisijaisesti sitä ajateltiin arvokkaiden panssarivaunujen miehistön lähitaisteluaseeksi. Ensimmäisiä kokemuksia oli jo ensimmäisen maailmansodan juoksuhautataisteluista, jossa kivääriin rakennettiin toinen tukkija liipaisinkoneisto, ja kohdat: luodit tuppasivat pirstoutumaan, ja piiput kulumaan. On säilynyt kokeiluversioita ”Rasvapyssystä”, jenkkien konepistoolista, joihin on väsätty kaareva piippu Krummlaufin malliin. Kulman taakse ampuva ase on jäänyt jäytämään ainakin erikoisjoukkojen aseteknikkoja, ja jonkinlaisia kehitelmiä mutkapiippuaseista on ollut ainakin brittien SAS:lla sekä Israelin erikoisjoukoilla. Myös lähietäisyydeltä käytävissä asutuskeskustaisteluissa kulman taakse ampuvasta kivääristä katsottiin olevan etua, kun ampujan pää ei itse nousisi maaliksi. Yksi omituisimmista, mutta valmiiksi saaduista aseuudistuksista oli kulman taakse ampuva kivääri, Krummlauf. Siihen sovitettiin kahta erikulmaista kaarevaa piippua, sekä 30 asteen että 45 asteen kulmassa olevaa. Tähtääminen hoidettiin peiliperiskoopin avulla. Liittoutuneet painoivat päälle; venäläiset idästä ja kaikki muut lännestä. Piippuja koetettiin ventiloida, mutta havaittiin, että rei´itys oli omiaan heikentämään piippua entisestään. Aseita toimitettiin noin 500 kappaletta rintamajoukoille, mutta niiden taktinen merkitys jäi vähäiseksi. Rynnäkkökiväärin tulinopeus oli liki sama kuin konepistoolilla, mutta luodeilla oli enemmän iskuvoimaa. Sotasaaliiksi saadut aseet koettiin ensin voittajien joukoissa lähes vitsiksi, mutta hengissä selvinneiden saksalaistankistien kehut epätavallisesta aseratkaisusta saivat ainakin jenkit pohtimaan, olisiko sovelluksessa järkeä. Pantiin kuitenkin merkille käyrän piipun aiheuttamat epäLähietäisyydeltä käytävissä asutuskeskustaisteluissa kulman taakse ampuvasta kivääristä katsottiin olevan etua.. Lisäksi luodin lähtönopeus ja iskuvoima heikkenivät merkittävästi, vaikka luotia jyrsivää painetta saatiin vähennettyä joltisestikin
Aseen sanotaan olevan tarkka jopa sataan metriin saakka ja kuolettava kaksi kertaa pidemmälle. Cornershot-asetta on myyty useisiin maihin, ja sen rinnalle ovat ainakin kiinalaiset onnistuneet kehittämään oman SWAT-joukkojen käyttöön tarkoitetun versionsa, joka sikäläisten valmistajien mukaan ei millään muotoa perustu israelilaiseen alkuperäismalliin. Aseen piippu ja kameratähtäin on yhdistetty taittuvaan rungon takaosaan, ja ampuja kykenee tähystämään ja laukaisemaan aseen kulman takaa pysyen itse täysin suojassa. 69 . Aseessa oli taittuva runko ja siihen oli asennettu Glockpuoliautomaattipistooli. Asetta valmistava israelilaisfirma Corner Shot Holdings Ltd on kehittänyt alkuperäisestä peruspyssystä peräti neljä eri varianttia, joista yksi ampuu 9?19mm, .40 S&W, ja .45 ACP -luotien lisäksi myös 40 millimetrin kiväärikranaatteja. Cornershot eli kulmapotku tätä päivää Israelilainen Cornershot ampuu nurkan taakse pistoolinluoteja tai 40-millisiä kiväärikranaatteja. Lisäoptiikassa on valinnan varaa, ja kaikki saadaan kytkettyä laitteen 2,5-tuumaiseen nelivärinäyttöön alkaen lasereista, videokameroista ja niin edelleen. Vuonna 2003 israelilainen yritys esitteli aseteknikko Amos Golanin kehittelemän taittuvan aseen, jolle annettiin nimi Cornershot, joka voitaisiin kääntää suomeksi vaikkapa kulmapotkuksi. Kieropiipun tähtäys hoidettiin peiliperiskoopilla, ja kasoja saatiin sadan metrin päähän noin 35 x 35 sentin alueelle – ei tosin tiedetä, kertalaukauksina vai pursketulena. 1-os 310,2-os 390,(kuvassa) 2-os maxi 460,Kuljetus järjestyy! Lämpöeristetyt koirankopit TMI R.Kivineva 06-4534 333 (tilaa ilmainen esite) Myös iltaisin ja viikonloppuisin www.koirankoppi.fi
Yhtään kuvaa uudesta aseesta ei ole tuotu julkisuuteen, mutta se tiedetään, että useat Euroopan maat ja jopa Kiina ovat olleet kiinnostuneita hankkimaan näitä helvetinkoneita, jos niiden sarjatuotantohinta saadaan painettua tarpeeksi alas, hyppypanokset kun ovat tavallisia ”sokeita” miinoja kalliimpia. Ottawan sopimuksessa on nähty ulkopoliittisten irtopisteiden keruuta, mutta yhtä kaikki: miina-aseen liki täydellinen poistaminen jätti tilapäisesti ison aukon suomalaiseen puolustusoppiin. Hanke on toistaiseksi hyvin salainen, eikä puolustusministeriö ole paljastanut, minkä yrityksen kanssa asetta on kehitetty. Kuvassa S-miina eli hyppymiina. Suomesta on tihkunut maailmalle tietoja uudentyyppisestä taistelukentän keksinnöstä. Myös puolustusministeri Jussi Niinistö on tutustunut helvetinkoneeseen, ja kehuu sitä hyväksi. Presidentti mainitsi aseen eräässä puheessaan kutsuen sitä ”hyppykaveriksi”. Miina ei ole koskaan ollut hyökkäyksellinen vaan puolustuksellinen ase, joka viritetään varta vasten suunnitellulle paikalleen, ja se joko tuhoutuu vihollista torjuttaessa, kerätään pois tai tuhotaan paikalleen. Niinpä puolustusministeriö aloitti tähän tähtäävän tutkimushankkeen vuoden 2015 syksyllä. Nousee korkeammalla, sirpaloituu myös alaspäin ja metallikuulat muodostavat uhan jo kevyesti panssaroiduille ajoneuvoille, miehistöstä puhumattakaan. Suomalaisessa sodankäynnissä on aina käytetty myös miinakarttoja, jotka tiedottavat omille miinakenttien paikat ja toisaalta helpottavat miinakentän purkamista sotatoimien syystä tai toisesta rauettua. 70 ASEET U utta keksintöä on jo esitelty puolustusvoimien johdolle aina presidentti Sauli Niinistöä myöden. Kaaviokuvasta ilmenee hyppymiinan laukaisuja toimintaperiaate.. Suomalainen ”hyppykaveri” herättänyt maailmanlaajuista kiinnostusta Salainen tähystysmiinaprojekti mullistaa räjäytesodankäynnin. Asiantuntijat puhuvat uudesta räjähdetyypistä, joka yhdistäisi hyppymiinan ja viuhkapanoksen ominaisuudet. Miinoista, jotka rajaavat vihollisen liikkumista tehokkaasti, ei haluttu kuitenkaan kokonaan luopua. Kun Suomi takavuosina meni liittymään Ottawan miinakieltosopimukseen, joka kielsi niin sanotun perinteisten, ansalangoilla tai painettavalla sytyttimellä räjäytettävien jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen ja varastoinnin, oltiin puolustusvoimain puolella pitkään ”hämmästyksen sormi kummastuksen suussa”
Sen toimintaperiaate on seuraava: Päälle astuttaessa hyppymiinan sisällä syttyy iskurin ja nallin avustuksella pieni viivepanos, joka palaa noin neljä sekuntia. Kuvassa viuhkapanos. Hyppymiina plus viuhkapanos Suomenkin puolustusvoimilla on ollut jo pitkään käytössään niin sanottuja viuhkapanoksia, joiden esikuva on jenkkiläinen Claymore-miina tai -panos. Laukaisu voi tapahtua sähköisesti tai langan avulla. 71 Ottawan miinakieltosopimus edellyttää, että miinamaisen aseen laukaisu tapahtuu aina näköyhteyden päästä ja että räjähteet eivät maastoon jäädessään aiheuta räjähdysvaaraa. Viuhkapanokset soveltuvat Eikä tässä vielä kaikki... Saksalaisten hyppymiina levitti sirpaleita siis tuolla korkeudella ja pääasiassa sivusuuntiin. Lauetessaan miinan sirpaleosa sinkoaa ilmaan, jossa se räjähtää noin 1,0–1,5 metrin korkeudella ja sirpaloituu. Samaan aikaan syttyy noin puolen sekunnin viivepanos, joka laukaisee miinan pääpanoksen levittäen sirpaleita ja metallikuulia. Suomalaisesta asekehitelmästä ei ole kerrottu, kuinka miinan ja sen lähialue on tähystettävissä, mutta se tiedetään, että panos laukaistaan kauko-ohjatusti. VP 88 läpäisee kaksi senttimetriä lautaa 50 metrin etäisyydeltä ja hauleja leviää 927 kappaletta 58° alueelle. Tämän jälkeen miinan pohjassa oleva mustaruudista koostuva hyppypanos räjähtää heittäen miinan ilmaan. Molemmissa tapauksissa kuolema on erittäin todennäköinen. Viuhkapanosten vaikutusetäisyys vaihtelee 50 ja 150 metrin välillä. Suomalaisten kehitelmä on vielä perkeleellisempi. Hyppymiinan vaikutus on tappava vielä 15 metriin ja voi haavoittaa ihmistä vielä 30 metrin etäisyydeltä. Jos hyppykaverin sirpaloituva osa on yhdistelmä metallija volframikuulia, tuhovoima on aikaisempia miinoja merkittävästi suurempi. Sotilaskäytössä se on yleinen materiaali esimerkiksi panssarintorjunta-ammuksissa. Ottawan sopimuksessa on nähty ulkopoliittisten irtopisteiden keruuta, mutta yhtä kaikki: miina-aseen liki täydellinen poistaminen jätti tilapäisesti ison aukon suomalaiseen puolustusoppiin. Hyppymiinat on perinteisesti suunnattu jalkaväkeä vastaan, mutta suomalaisella kehitelmällä halutaan tuhovaikutuksen piiriin myös kevyesti panssaroidut ajoneuvot, esimerkiksi miehistönkuljetusajoneuvot. Suomalainen ”hyppykaveri” nousee lauetessaan korkeammalle ja purkaa sirpaleja haulikuormansa paitsi sivusuuntaan, myös alaspäin. Saksalainen kehitelmä Saksan armeija kehitti 1900-luvun sodissaan pirullisen laitteen, hyppymiinan, joka tunnetaan myös S-(schrapnel)miinan nimellä. Kyseessä on maanpinnan yläpuolelle sijoitettu miina, joka lauetessaan levittää kapean viuhkan metallihauleja kohteeseen. parhaiten taisteluun jalkaväkivoimia vastaan, mutta niillä on myös mahdollista lyhyillä etäisyyksillä aiheuttaa tuhoa vihollisen panssaroimattomille ajoneuvoille. Syntyy tuhoisa metallisadeympyrä, jossa suojautuminen on mahdotonta.. Suomen puolustusvoimilla on käytössä kevyitä viuhkapanoksia (VP 88, VP 2010) ja raskaita viuhkapanoksia (VP 84). Volframi on paljon käytetty raaka-aine myös uusissa, lyijyhaulit korvaavissa lintuhauleissa. Volframi on yksi tiheimmistä olemassa olevista metalleista. Yleinen harhaluulo on, että hyppymiina laukeaa vasta kun sen päältä poistuu siihen kohdistunut paine. Jos hyppymiinan päälle astuu, niin neljän sekunnin kuluttua miinan hyppypanos räjähtää, oli ihminen siinä päällä tai ei. n Antti Kauranne Suomalaisesta ”hyppykaverista” ei ole julkaistu yhtään kuvaa, mutta sen on arveltu olevan viuhkapanoksen (Claymore) ja saksalaisen Schrapnelminen edelleen kehitetty yhdistelmä. Tähän päästään paitsi ylhäältä alaspäin suuntautuvalla sirpaleiskulla, myös sirpaloituvaksi materiaaleiksi valittavilla metalleilla, esimerkiksi teräsja volframikuulilla
Sen sisään, vahvasti panssaroituun ja luodinkestävillä laseilla suojattuun ohjaamo/valvomoon mahtuu yksi tai kaksi henkilöä ohjaamaan robotin toimintoja, jotka saattavat vaihdella tiedustelusta, maaston raivauksesta myös tulitukitehtäviin. Maan presidentti Vladimir Putin katseli muikeana tulevaisuuden sotilasta. Sotarobotti Avatar on testaamista vaille valmis. Toistaiseksi vielä aseistamattomana esitelty kehitelmä on herättänyt naurua sotilasasiantuntijoissa – joilta lienee päässyt unohtumaan kaksi muuta, varsin pitkälle vietyä venäläistä sotilasrobottia. 72 ASEET V enäjän asemessuilla keväällä esiteltiin uusi sotilasrobottikehitelmä, joka kantaa lempinimeä ”Igorek”, eli pikku-Igor. Saattaa olla, että laitteen esitteleminen vailla minkäänlaista aseistusta oli Kalashnikovtehtaalta paha PR-munaus, sillä valmiimpiakin tappajarobotteja itänaapurista on tullut. Enforcement Droid series 209 -tappajarobotti, joka oli varustettu peräti kahdella rotaatiokanuunalla, aiheutti mel. Ehkä aiheellisinta kritiikkiä on herättänyt robotin suuri koko, joka tekee siitä helpohkon maalin ohjattaville täsmäaseille, joita panssari ja luodinkestävät lasit eivät paljon hidasta. Venäläisen Rostecin Avatar osaa ajaa eri ajoneuvoja. Igorek muistuttaa hämmästyttävän paljon Robocop-elokuvassa esitettyä tappajarobottia – joko vahingossa tai tahallaan ja sekin on aiheuttanut paljon humoristisia spekulaatioita laitteen tulevaisuuden ympärillä. Igorekin luottamusta luulisi kasvattavan se, että se on kuuluisan Kalashnikov-asetehtaan suunnittelema hanke, jota viedään tukevin askelin eteenpäin. Robotti on suurikokoinen, Venäläinen sotilasrobottiteknologia maailman huipulla Igorek, Fedor ja Avatar Venäjä on kehittänyt avaruusmatkoja varten Fedorin. Tulossa on myös Igorek. Miten on sen aseistuksen laita, sitä ei vielä tiedetä. noin 4,5-metrinen ja noin neljän tonnin painoinen moottorilla ja mekaanisilla jaloilla liikkuva laite
Roskakorin näköinen The Flight -laite pystyy havaitsemaan ja tuhoamaan ilmasta tulevia uhkia ennen kuin ne saapuvat Venäjän rajojen sisäpuolelle. Asiasta uutisoineen brittitabloidi Daily Mailin mukaan The Flight -nimellä kulkeva robotti ei ainoastaan selvitä ilmassa kulkevien uhkien, kuten miehittämättömien lennokkien olinpaikkaa, vaan se myös niiden alkuperän ja lentoreitin. Tällöin läntisten vakoojien liikenne Venäjän ilmatilassa kasvaisi. Perminovin mukaan järjestelmää voidaan jonain päivänä käyttää kokonaan ilman ihmisen ohjausta. Massiivisen kokoinen, toistaiseksi aseistamaton laite on herättänyt lähinnä huvittuneita reaktioita. 73 koista hämminkiä elokuvassa, ja siksi ehkä tulokkaaseen suhtaudutaan suurin toivein. Edelleen Venäjä kehittää parhaillaan robotteja, jotka voisivat raivata miinakenttiä maajoukkojen tieltä. Jenkeillähän on jo poliisija sotilaskäytössä pomminpurkajarobotteja, jotka voidaan muuntaa myös aseiksi, itsestään liikkuviksi kauko-ohjattaviksi pommeiksi. Venäjä on viime aikoina kehitellyt muun muassa kauko-ohjattua raketti-iskujärjestelmää, joka julkistettiin alle vuosi sitten. Itäinen naapurimaa kehittelee myös robotteja, jotka voisivat kantaa räjähteitä kohteisiin. Tiedot tulisivat sotilaspuvun liivin kautta, ja projekti on nimetty ”Tulevaisuuden sotilaaksi”. Ihmisluonto kun on sellainen, että jos se keksi yhden ratkaisun rauhanomaisiin tarkoituksiin, niin heti seuraavaksi siitä ollaan kehittämässä militäärikäyttöön sopivaa sovellusta. Venäläisten FEDOR-avaruusrobotti opetettiin ampumaan kahdella 9-millisellä käsiaseella. Tavoitteena on muun muassa selvittää, miten laite voi ajaa ajoneuvoja ja koneita. Venäläinen valtionyhtiö Rostec kertoi aiemmin, että se kehittelee tekniikkaa, jonka avulla sotilaat voisivat saada jatkuvasti tilannepäivityksiä valvontalennokeilta. Itänaapurin Fedor vertaansa vailla Venäjällä on jo nyt sotilaskäytössä ainakin yksi sovellus, The Flight, ja useita muita on kehitteillä. Siinä on kranaatinlaukaisin ja konetuliase, jonka avulla masiina voi nitistää liian lähelle tulevat viholliset. – Tutkajärjestelmä tunnistaa uhkan: ihmisen seitsemän kilometrin ja ajoneuvon jopa kymmenen kilometrin päästä, johtava projekti-insinööri Dmitri Perminov sanoi venäläismedialle. Venäläisviranomaisten mukaan robotti auttaisi muun muassa tilanteessa, jossa Venäjän ja lännen välit eskaloituisivat sodan partaalle. Asiasta kertoi Venäjän varapääministeri Dmitri Rogozin Twitter-tilillään julkaisemallaan videolla, jossa nähdään FEDOR tositoimissa ampumassa kahdella käsiaseella samaan aikaan. Ampumatulokset olivat hätkähdyttävän hyviä. Venäjä on kehittänyt rajoilleen ”tappajarobotin”, jolla voidaan ampua vihollisia noin seitsemän kilometrin päähän. – Tutkajärjestelmä tunnistaa uhkan: ihmisen seitsemän kilometrin ja ajoneuvon jopa kymmenen kilometrin päästä.. Sotarobotti Avatar Lisäksi Venäjä aikoo testata sotarobotti Avatarta vuoden loppuun mennessä. Tulokset olivat masentavan hyviä. n Antti Kauranne Robocop-elokuvan tappajarobotti Enforcement Droid series 209 lienee vaikuttanut venäläskehitelmän ulkoasuun jonkin verran. Igorek esiteltiin kesällä Venäjän asemessuilla. Avaruusmatkoja varten suunniteltua venäläistä FEDOR (Final Experimental Demonstration Object Research) -nimistä robottia on koulutettu myös sotaisampiin tehtäviin
Luonnossa liikkujan jalkoja ei saisi palella. Kovan pohjansa ansiosta maaston epätasaisuus ei tunnu pahalta jalkapohjaan edes rinkka, reppu ja ase selässä, mutta kaupunkikäyttöön ne saattavat olla turhan raskaat. Jalkineen sisäpuolen tukevat pehmusteet, etenkin nilkassa ja Suomen talviluonto haastaa metsästäjän varustelukilpaan Kaikki lähtee jalkineen pohjasta Kenkiin kohdistuvat vaatimukset ovat suomalaisessa metsämaastossa kovat etenkin talvella. Kovien ja paksujen pohjien eräs ongelma on kuitenkin se, että liian kova kumiseos kengän pohjassa aiheuttaa liukkautta. Jalkojen kastuminen ja paleltuminen on erityisen vaarallista talvisen vaelluksen aikana. tässä suhteessa ristiriitaiset. Lämmöneristys erityisesti jalkineen pohjasta ja lumen ja jään kanssa tekemisiin joutuvan jalkaterän osalta on tärkeä. Jo pienikin kehon lämpötilan jäähtyminen vaikuttaa heikentäen keskittymiskykyä ja jahtielämässä vaadittavia suorituksia, kuten maaston ja riistan tarkkailua ja jopa ampumistoimenpiteitä jotoksen aikana. Kylmettyneet jalat vaikuttavat jo pienilläkin pakkasilla metsästäjän olomukavuuteen ja ajatteluun – ja pahimmillaan jalat saatavat paleltua pahasti, jopa jäätyä, jolloin joudutaan tekemään sairaalassa vaativiakin operaatioita. Lämmöneristys erityisesti jalkineen pohjasta ja lumen ja jään kanssa tekemisiin joutuvan jalkaterän osalta on tärkeä. Paleleva ihminen saattaa joutua pahimmillaan hypotermiaan, apaattiseen tilaan, jossa hän ei kykene tekemään mitään. Pohjan paksuus tuo jalkineelle lisää käyttöikää, mutta samalla jalkaterän askeltuntuma käveltävään maastoon vähenee. Myös pohjan paksuudella on merkitystä, ja vaatimukset ovat Pohjan paksuus tuo jalkineelle lisää käyttöikää, mutta samalla jalkaterän askeltuntuma käveltävään maastoon vähenee.. Jäykkäpohjaiset jalkineet ovat tärkeä valinta henkilölle, joka tietää kulkevansa paljon vaikeassa ja kivikkoisessa maastossa. Toppaukset ja törmäyssuojat On tärkeää, että vaelluskengän kärjestä ja mielellään muiltakin sivuilta löytyy kiviltä suojaava vahvikeosa. Luonnossa liikkujan jalkoja ei saisi palella. Pohjan paksuus tuo käyttöikää Ei ole ideaalia talvikauden metsästysjalkineen pohjamateriaalia tai pohjan kuvioita, joka pitäisi kaikilla pinnoilla. 74 K un metsästäjä päätyy hakemaan jahtitai vaellusjalkineet, valintaan kannattaa käyttää aikaa ja tutustua tosiasioihin
Selvitä tarkasti omat pääasialliset jahtimaastosi ja kengille syntyvät tarpeesi ennen kenkien valintaa ja hankintaa. Tällöin myös jalkineen kulkuominaisuuksilla on suurempi painoarvo. n Antti Kauranne Kenkien valintaan kannattaa käyttää aikaa. Asiantuntijaliikkeissä ei ole koskaan kiire, ja myyntihenkilökunta osaa opastaa ainakin ensimmäisiä talvijahtijalkineitaan hankkivia käytännön nikseissä. Kenkäostoksille kannattaa suunnata työpäivän päätteeksi, jolloin jalkaterä on jo päivän rasituksista turvonnut. Turhat ja korkeiksi jätetyt saumat hiertävät jalkaa ja aiheuttavat ajan mittaan rakkoja. 75 . Pitää kuitenkin sopeutua siihen, ettei käveleminen niissä ole aivan mukavinta, ja jäällä saattaa saapas joutua sivuliirtoon. Loppupeleissä tarkoituksenmukaisuus ratkaisee, eli mihin käyttöön jahtikenkä tulee, millaisiin olosuhteisiin ja minkä tyyppiseen metsästykseen. Toisaalta myös jahtireissun luonne ratkaisee optimaalisen jalkinevalinnan: mennäänkö jänispassiin kytikselle, eli ollaan paljon paikoillaan, jolloin jalkojen suojaaminen kylmältä on prioriteetti, vai lähetäänkö kairaan kiertämään lumen koristelemia mäentöppyröitä ja molskimaan jääpintaisissa suo-ojissa. Mukaan kannattaa varata omia sukkapareja, joita aikoo talvijalkineseensa hankkia. Harva maastokenkä saa kympin arvosanaa kaikilla keleillä ja kaikissa maastoissa. Yksinkertaisin valinta passimetsästäjälle olisi hankkia kunnon lämpösaappaat, joissa jalka tarkenee. On aivan eri asia tallata tietä kuin suota, kivikkoista rinnemaata tai joustavaa sammalpohjaa. Mitä talven jahtikengältä voi vaatia. Vaelluskengästä tulee tarkistaa, ettei siinä ole juuri omaa jalkaterää häiritseviä saumakohtia. Kenkä maaston ja jahdin mukaan Tulevatko vaelluskengät märkään syksyyn vai liukkaaseen talvikäyttöön. Ja valinnanvaraa riittää! Talven jahtikengät Pohjan tulisi olla riittävän jäykkä, että se tukisi ja suojaisi jalkaterää – ei kuitenkaan niin kova, että se ehkäisisi kosketuksen maastoon.. • Kestävyys: jalkine menee ääriolosuhteisiin ja sen tulee kestää kovaa käyttöä • Hengittävyys: ilmastointi ja mahdollinen purkaminen kuivattamista varten • Vedenpitävyys: goretextai muu kosteudenestojärjestelmä • Lumenpitävyys, nauhoitus ja lumisuojat varsissa ja läpän alla • Lämmin tai sellaiseksi rakennettavissa pohjallisin, sukin jne • Jahtikenkään saa jäädä tilaa kärkeen hiukan enemmän kuin kävelykenkiin • Pintamateriaali toimivaa nahkaa tai tunnettua keinovalmistetta • Hinta kohtuullinen 5–10 vuoden hankintana ajatellen jalkakaaren alla, puolestaan antavat tarpeellista suojaa vaikeassa maastossa
Kaikki äitini reseptit -blogi netissä onkin kunnianosoitus äidille sekä mummolle. la lihoja öljy-voiseoksella valellen. Tarjoa sopivien lisukkeiden kanssa. Siksi sen valmistaminen tulisi tehdä suurella rakkaudella, kätkemättä sen omaa makua. 76 metsästää edelleen, joten saan vieläkin herkutella riistaruuilla. Pistä kaikki ainekset pataan. Se on arvokasta kaupan tiskillä, eikä se metsästäjällekään tule ilmaiseksi. Poskiliha ei ole niin kuivaa kuin hirvenliha yleensä, eikä myöskään suurisyistä. n Lisää Nanna Rintalan reseptejä löytyy osoitteesta www. Leikkaa sydämestä poikkisyin noin 1 cm paksuisia pihvejä. Kuivaa sydän. Liha on haudutuksen jälkeen lähes tahnamaisen pehmeää. Isäni Hirvenposket haudutettuna uunissa 4 poskea 1 iso sipuli kuorittuna ja lohkottuna 10 maustepippuria reilusti suolaa 2–3 laakerinlehteä rosmariininoksa vettä niin, että lihat peittyvät . . Bataattisurvos maistuu näiden kanssa kuin nenä päähän ja ilman puolukkaa näitä ei voi tietenkään nauttia. Minuutti per puoli, jätä mediumiksi. rouhittua mustapippuria Laita sydän marinadiin 1–3 vuorokaudeksi. Sen jälkeen lihan voi leikata viipaleiksi, kieräyttää viipaleet vehnäjauhoissa ja paistaa niihin voissa rapsakka pinta yhdessä tuoreiden salvianlehtien kanssa. – Lapsuudenkotona on syöty hirvenlihaa ja muutakin riistaa niin kauan kuin muistan. Kuumenna mielellään valurautapannussa reilusti voita ja öljyä ja paista palat nopeasti, aika kuumalla, lusikalla samal. Tiukkaan painetun lihan päälle paino ja päiväksi prässiin. – Tosin riistaruuat meillä on aina tehnyt isä, Nanna paljastaa. Paista lettupannulla keskilämmöllä kauniita paksuja pihvejä. Nanna sai opetella pikkutyttönä ruuanlaiton ensiaskeleita äitinsä sekä Orava-mummansa kanssa. kaikkiaitinireseptit.blogspot.com Soili Kaivosoja Kuvat: Nanna Rintala Paistettu hirvenvasan sydän 1 putsattu vasan sydän paistamiseen voita ja öljyä Marinadi 1 dl öljyä 1/2 dl punaviinietikkaa 1 rkl worchesterinkastiketta 1 tl kutakin: suolaa, kuivattua oreganoa, kuivattua timjamia. Kääri folioon vetäytymään ehkä noin 5 minuuttia. n Pidän hirvenlihaa suuressa arvossa. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kaveriksi käy myös perinteinen perunamuusi ja haudutettu sipuli tai pekonimuussi. n Jauhemaksapihvien kaveriksi käy bataattisurvos.. Hauduta kansi päällä 12 tuntia 110 asteessa. Suola, pippuri, laakerinlehti ja lempeät yrtit sekä sienet, katajanmarjat, puolukka ja kotimaiset juurekset ovat hyväksi todettuja, Nanna Rintala kertoo. Poskipalat voi hauduttamisen jälkeen nyhtää pieneksi ja painella ne kelmulla vuorattuun pikkuvuokaan. Jauhemaksapihvit hirvenvasan maksasta 500 g jauhettua vasanmaksaa 2 jauhoista raakaa perunaa raastettuna 2 raakaa porkkanaa raastettuna 1 iso sipuli hienonnettuna 2 munaa 2 dl kermaa reilusti (tuoretta) rakuunaa suolaa (ainakin 1 tl), mustapippuria ja valkopippuria maun mukaan paistamiseen voin ja öljyn sekoitusta Hirvenliha valmistettava rakkaudella Sydän ja poski herkkupaloja Bloggaaja Nanna Rintala kertoo olevansa siinä onnellisessa asemassa, että saa jatkuvasti hirvenlihaa – myös niitä parhaita paloja, jotka eivät jossain vaiheessa kelvanneet juuri kenellekään
77
Rasituskaudella osalle koirista on tarkoituksenmukaista antaa tuhdimpaa ruokaa tai lisätä lepokaudella käytettävään ruokaan proteiineja ja rasvaa tuomaan lisää energiaa, neuvoo Laura Strömberg, joka on kotimaista koiranruokaa Karijoella valmistavan Dagsmark Petfoodin toimitusjohtaja ja perustaja. Jos koira käy metsällä vain parina päivänä viikossa, riittää sille normaali ruoka. Ruoka valitaan rasituksen mukaan Strömberg muistuttaa, että itse jahtikausi ei ole syy vaihtaa koiralle tuhdimpaa ruokaa, vaan ruokinta tulee suhteuttaa rasituksen määrään. Metsästyskäytössä olevan koiran ruokinta kannattaa suunnitella koko vuodelle ja ottaa huomioon koiran liikunnan määrä. Tällaisilla energiaja palautustuotteilla koira saadaan nesteytettyä ennen rasitusta, rasituksen aikana ja sen jälkeen. Herättää kysymyksiä, että milloin koira pitää ruokkia, jotta sillä riittää energiaa, mutta vatsa ei kuitenkaan olisi täynnä sulamatonta ruokaa, kun suoritus alkaa. Iso ruokamäärä Metsästyskoiran ruokinta Nesteytys ensiarvoisen tärkeää Oikeanlainen ruokinta ja nesteys tuovat puhtia koiran jahtipäivään. Varsinaista kiinteää ruokaa ei suositella annettavaksi ylenmäärin ennen jahtipäivää eikä varsinkaan jahtipäivän aamuna. – Rasituspäiviin voidaan valmistautua parhaiten tähän kehitettyjen lisäravinteiden avulla. Pääsääntönä voidaan pitää, että tuhdimpi kiinteä ruoka pitää antaa hyvissä ajoin ennen kovaa rasitusta ja energiatasoa ylläpidetään ja palautumista tuetaan lisäenergialla. Jos koira käy metsällä vain parina päivänä viikossa, riittää sille normaali ruoka.. Voimakas laihtuminen on usein merkki siitä, että koiran energiavarastot eivät ehdi palautua rasitusten välillä. Jos koiralle kertyy useita ja erittäin pitkäkestoisia jahtipäiviä viikossa, tulee koiralle vaihtaa korkeaenerginen ruoka, mutta siirtyminen pitää tapahtua vaiheittain, jotta koiran elimistö ehtii tottua uuteen ruokaan. 78 KOIRAT M etsästyskoirien ruokinta tuottaa usein päävaivaa. – Mikäli lepokaudella liikuntaa ei ole paljoa, koira voidaan hyvin ruokkia kevyemmällä ruualla
Tankkausta kahden päivän kokeessa Kaksipäiväisessä kokeessa on tärkeä valmistautua etukäteen riittävällä nesteja energiatankkauksella jo edellisenä päivänä. Puutteellinen nestetasapaino johtaa koiralla suorituskyvyn merkittävään alentumiseen aivan kuten ihmisilläkin. Helpoin tapa nesteyttää koiraa on tehdä se lisäravinteilla energiajuoman muodossa jahtipäivää edeltävänä päivänä, sen aikana sekä sen jälkeen. Toisen koepäivän aamuna koiralle on syytä antaa lisänestettä ja energiaa, sekä jatkaa tankkaamista myös päivän aikana mikäli koira on jossain vaiheessa omistajansa hallussa, jolloin juottaminen on mahdollista. Tämä voi johtaa rasituspäivänä kuivumiseen. – Erityisesti koiran nestetasapainosta on huolehdittava. – Ensimmäisen päivän iltana koiraa voi ruokkia normaalisti. Hyvälaatuisesta kuivamuonasta koira saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja lisäravinteilla voi korvata ravintotasapainoa kovan rasituksen aikana, Strömberg summaa. Koira ei osaa juoda etukäteen, vaan se juo vasta silloin, kun on janoinen. Suurin osa koirista pärjää normaalirasvaisella kuivamuonalla myös jahtikauden aikana niin, että ruokaan lisätään itse rasvoja ja proteiineja ja käytetään lisäravinteita. Lisäksi on erittäin tärkeää antaa koiralle palautusjuomaa ensimmäisen päivän jälkeen ja palauttaa tätä kautta elimistön hiilihydraattivarastot normaalitasolle seuraavan päivän rasitusta silmälläpitäen. Koira ei osaa juoda etukäteen, vaan se juo vasta silloin, kun on janoinen. Energiajuoma on koiralle myös parempi välipalavaihtoehto jahtipäivän aikana kuin kiinteä ruoka. Tämä voi johtaa rasituspäivänä kuivumiseen.. Strömberg painottaa koiran nesteyttämisen tärkeyttä. n Erja Pekkala Laura Stömberg muistuttaa, että koiran aktiivisuus määrittelee sen, kuinka paljon se tarvitsee energiaa. 79 sulaa hitaasti ja voi pahimmillaan aiheuttaa koiralle vatsalaukunkiertymän. Energiajuoma tukee jaksamista Markkinoilla on tarjolla koirille erilaisia täydennysravintovalmisteita
Valoteho saadaan aikaan kuudella Cree XHP70.2 -ledillä, jotka on yhdistetty huipputehokkaaseen virtapiiriin. Puhutaan valaisimien huimista lumenja candela-tehoista. Näiden komponenttien virransaannista vastaa jopa 6000 mAh (14.4V)-varauskyvyllä varustettu litium-ioniakku. Kuluvalle syksylle valaisinkaupan erikoisliike Valostore esittelee todella huikean valonlähteen: Olight X9R:n. Käytännön tilanne ratkaisee sen, millainen valaisin juuri sillä hetkellä on paras: leveämpi valokeila haavakon jäljestämisessä vai kapeampi kiila luolajahdissa.. Laboratoriomittauksessa – Käsivalaisin valitaan tarpeen mukaan LED-ratkaisujen yleistyttyä käsivalaisimien eli taskulamppujen teho on noussut huimaa vauhtia. Tosiasiaksi jää, ettei ideaalia valaisinta ole sen enempää kuin ihanteellista ja jokaiselle sopivaa haulikkoakaan. Käsivalaisin, entiseltä nimeltään taskulamppu, on kuitenkin niitä eräkamppeita, joka kannattaa hankkia omien tarpeiden mukaan. Valaisimessa on sisäänrakennettu lämpösuoja. Syksyn huimin valotykki. Sen 25 000 lumenin valoteho saa tuoteselostetta tavaavan ihmettelemään, onko luettu oikein tottakaan. Heijastimessa on vastavaloanturit, jotka estävät valoa polttamasta pintoja, jos se jää epähuomiossa päälle. Kertaallinen käyttötarkoitus ratkaisee juuri sen tilanteen hyvät ja huonot ominaisuudet, ja sellaista valaisinta, joka olisi optimaalisesti paras, ei markkinoille vielä ole tehtykään. 80 Valoa syksyn pimeyteen K äsivalaisimissa riittää tarjontaa: on suuria ja pieniä, ladattavilla akuilla tai paristoilla toimivia. Valaisimelle olisi useinkin tarvetta, ja niitähän ovat kauppojen hyllyt pullollaan. Eräs vaihtoehto on hankkia ja kiinnittää aseen piipun alle niin sanottu taktinen valaisin, joka valaisee osuma-alueelle tulevan maalin tehokkaasti – mutta saattaa olla hankala käsiteltävä pitkän piipun nokassa, kun pitäisi etsiä vaikka polun varrelle pudonneet auton avaimet. Paitsi, että pitäisi saada hyvä, halpa ja kestävä valaisin, niin sen pitäisi olla mielellään myös pienikokoinen ja syödä mahdollisimman vähän patteria tai akkuja. Ja ne omatkin tarpeet tahtovat vaihdella tilanteen ja olosuhteiden mukaan
Mielenkiintoinen uutuus on esimerkiksi Fenixin TK32 RGB. Sininen väri auttaa näkemään esimerkiksi haavakon verijäljen maastossa. Kaksiosainen etukytkin tekee käytöstä helppoa. Airamin Magnum LED on perinteisen merkin vastaus ulkomaalaishyökkäykseen.. Kaiken tämän lisäksi valaisimessa on kolme väriledejä, joita voidaan käyttää lähityöskentelyyn, kuten kartan lukemiseen. Samalla periaatteella toimii Nitecoren CG6-valaisin. Teho saattaa vaihdella myös yhdellä ja samalla lampulla riippuen sen käyttöperiaatteesta. 8000 lumenin valoteholla valaisin kykenee toimimaa yhtäjaksoisesti peräti 75 minuuttia, mikä on sekin aivan omassa luokassaan. Verijäljet näkyviin Haavakon jäljestyksessä on nykyisin käytössä valaisimia, jotka paljastavat verijäljet. Vihreä väri korostaa ja tarkentaa kohteen ääriviivoja. Tällainen määrä valoa yhdistettynä leveään valo kuvioon saa maiseman valkenemaan erittäin laajalle alueelle niin leveys-, pituuskuin pystysuunnassakin. Punainen väri säilyttää hämäränäkökyvyn helpottaen esimerkiksi kartan lukua pimeässä. TK32 moniväri RGB -käsivalaisimen erikoisuutena on sen tuottama punainen, vihreä ja sininen valonväri, jotka tehostavat valaisimen toimintaa pimeässä ja haastavissa olosuhteissa. Valmistajan mukaan valaisimen teho riittää jopa 400 metriin saakka. 630 metrin valokeilan kantaman tarjoava Olight X9R onkin parhaimmillaan silloin, kun halutaan valaista kerralla isoja alueita. Huikea valaisin, mutta niin on sen hintakin: lähdöissä 750 euroa, nyt 599 euroa syystarjouksessa. Olight M20SX Javelot on uusintapainos Olight M20-sarjan Olight X9R – onko tässä syksyn varsinainen valotykki. Enää ei tarvita värifilttereitä, vaan CG6 tarjoaa näkyvän vihreän valon jopa 170 metriin saakka. Nitecore CG6 -valaisimessa on myös mahdollista käyttää aseeseen tulevaa etäkytkintä. 81 liikkeellä on oma mittauslaitteistonsa – kuudella Cree XHP70.2 -ledillä varustettu tehovalaisin tuottaa kuin tuottaakin lähestulkoon valmistajan ilmoittaman 25 000 lumenin valotehon jopa viiden minuutin ajaksi. Valaisin on varustettu myös kirkkaalla LEDillä, joka tarjoaa 440 lm valotehon. Hienoa peli, mutta jää ainakin jutun kirjoittajalta ostamatta
Candelat voidaan sen sijaan laskea luxeista, jos tiedetään tarkka valaisuetäisyys. Malli on puhdasta valokuviota tarjoava tehokas taskulamppu/ käsivalaisin, jossa on säädettävä valokeila. 82 taktisista valaisimista. Lampuista erilaista valoa, vaikka tehot ovat samat . Valoteho eli valovirta kertoo taskulampun tai muun valonheittimen tuottaman kokonaisvalonmäärän. Kun tarkastellaan valaisutehoa, sekään ei ole se ainoa ratkaiseva tekijä, sillä valaisun tehokin voidaan ilmaista usealla erilaisella, toisestaan poikkeavalla tarkastelutavalla. Paranneltu uutuusmalli tarjoaa enemmän valoa uudistetulla linssioptiikalla. Valokeilan kantama kertoo sen etäisyyden metreinä (m), mihin kyseinen valonlähde pystyy valaisemaan vielä 0.25 luxin voimakkuudella. Käsivalaisimia arvioidessaan maallikko ei oikein ymmärrä vertailla muuta kuin eri laitteiden keskinäisiä valotehoa, joka ilmaistaan lumenein (lm). Airamin Magnum LED on perinteisen merkin vastaus ulkomaalaishyökkäykseen. Käytännön tilanne ratkaisee sen, millainen valaisin juuri sillä hetkellä on paras: leveämpi valokeila haavakon jäljestämisessä vai kapeampi kiila luolajahdissa, kun arvaillaan, onko reiässä mäyrä vai minkki. Laitteen lumen-arvoon ei vaikuta esimerkiksi heijastimen muoto tai valokeilan muoto, jotka kyllä vaikuttavat valon näkemiseen, mutta eivät itse laitteen tehoon. Kuten äskeisestä havaittiin, valon kantamaahan saatiin säädeltyä pienentämällä heijastimen kokoa, jolloin kantama kasvaa ainakin väliaikaisesti. Jos käsivalaisimessa on säädettävä valokeila, samaisen laitteen valon intensiteetti nousee sitä mukaa kuin valokeilaa kavennetaan ja samalla valokeilan kantama paranee. n Antti Kauranne Nitecoren CG6 tarjoaa näkyvän vihreän valon jopa 170 metriin saakka. Valokeilassa on myös aiemmista versioista poiketen selvästi tiukempi spotti ja näin jopa 370 metrin kantama. Teho saattaa vaihdella myös yhdellä ja samalla lampulla riippuen sen käyttöperiaatteesta. Tämä lukema ei kerro itse valolähteen tehosta eli lumenien määrästä. M20SX Javelotin LED on ”undomattu”, mikä tarkoittaa, että ledistä on tarkkuustyöstetty ledin kupuosa kokonaan pois. Valokeilan pituutta voidaan säädellä ja sen kantama on jopa 300 metriä. Hohtavan sininen rengas lisää valaisimen sivunäkyvyyttä, ja vahva runko ja vesitiiviys mahdollistavat käytön monipuolisissa olosuhteissa. Valaistusvoimakkuus ilmaistaan puolestaan luxeina (lx). Mitä kapeampi valokeila on saman tehoisella valonlähteellä, sitä suurempi on valaisimen intensiteetti. Haavakon jäljestyksessä on käytössä valaisimia, jotka paljastavat verijäljet, tällainen on esimerkiksi Fenixin TK32 RGB. Kotimaista vaihtoehtoa on syytä tarjoilla laadukkaiden ulkomaalaisten rinnalla. Airamin kestävä ja vedenkestävä LED-taskulamppu, jossa on alumiinirunko, on se tällä kertaa. Tällöin valon väri on poikkeuksellisesti neutraali valkoinen ja tehohävikki aikaisempaa pienempi. Se kertoo sen, että mitä suurempi intensiteetti, sitä kauempaa valaisinlaitteen valokeila kantaa. Olight M20SX Javelot on uusintapainos Olight M20-sarjan taktisista valaisimista. Luksien määrä ilmaistaan 1 lux = 1 lumen/m 2 , eli lux-lukema kertoo valotehon pinta-alayksikköä kohti. 0.25 luxin voimakkuus vastaa suunnilleen täyden kuun valaisutehoa maan pinnalla selkeällä kelillä. Eräs vaihtoehto on hankkia ja kiinnittää aseen piipun alle niin sanottu taktinen valaisin, joka valaisee osuma-alueelle tulevan maalin tehokkaasti.. Valon keskittyneisyyttä ja kantamaa eli intensiteettiä ilmaistaan mittasuureella candela (cd). Valaisin muistaa aina viimeisen asetuksen sammuttamisenkin jälkeen. Kaikki ylläoleva on teoreettista näpräilyä, jolla käytännön tilanteessa ei jahtikansa juurikaan tiedä mitään. Samalla tavalla käytäntöön vaikuttaa se, onko keila leveä ja millaisesta heijastimesta se tulee – samoin kuin se, millaisessa kunnossa virtalähde juuri sillä hetkellä on. Luxlukema ei yleensä ottaen ole vertailukelpoinen minkään muun valaisun määrää valottavan lukeman kanssa, ellei tiedetä valaisimen tarkkaa valaistusetäisyyttä
VARASTOTUOTTEITA MM... Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile UUSILLA sivuillamme www.asetalo.com. CMMG lower receiver stripped AR15 235,00 CMMG Upper receiver assembly AR15 245,00 Geissele Super Dynamic 3-Gun laukaisukoneisto 390,00 JP-JPFC laukaisukoneistot alk 450,00 JP kompensaattorit 5,56 alk 145,00 Stag Arms Ambi-semi-selector AR-15 65,00 Stag Arms kompensaattori 223 AR15 50,00 Stag Arms Dueck RTS etuja takatähtäin sarja 395,00 Stag Arms Ambi Charging handle 180,00 Stag Arms Tactical buttstock assembly MILSPEC 195,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. Myös G19 Gen-4 470,00 Nyt myös Advantech Arms Glock 17 Gen-5 sarjat ja STI 2011 varastossa. HUOM! UUSITUT KOTISIVUMME www.asetalo.com! Olemme myös Facebookissa! KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästys– ja urheiluaseita. 83 K yse on EU:n ampumaasedirektiivin täytäntöönpanosta. Reserviläisten ampumatoiminnan kannalta lakiesityksen tärkeimpiä asioita ovat muun muassa yhteisöluvat ja reserviläispoikkeus. Kierrepiippu 22 vaihtosarjaan 235,00 Advantage Arms 10 ptr varalipas 40,00 25 ptr varalipas 85,00 AR15 osia esim. Aselakiin vaikuttaminen on ollut yksi viime vuosien tärkeimmistä edunvalvontatehtävistä. – Ampumaharrastajien ja -järjestöjen sekä ministeriöiden ja poliittisten päättäjien yhteistyöllä lakiesitystä saatiin muutettua niin, että reserviläisten monipuolinen ampumatoiminta voi jatkua liki entiseen tapaan. Ampuma-aseluvan myöntää näissäkin tapauksissa poliisi. Hintoihin lisätään rahti. 240,00 Flir lämpökamerat! Nyt löydät riistan vaikka puskan takaa, niin yöllä kuin päivälläkin! Ergonomiset, helppokäyttöiset! Flir Scout II 240 lämpökamera 2450,00 Taktiset asevalaisimet mm; 69100 TLR-1 valo 300 lumenea 205,00 69217 TLR-1 HP valo 205,00 NYT 160,00 69260 TLR-1 HL valo 800 lumenea! 265,00 692228 TLR-1 Game spotter, SRVA vihreä valo 245,00 NYT 200,00 69120 TLR-2 valo/laser 510,00 NYT 440,00 69230 TLR-2S valo + laser strobo 480,00 NYT 440,00 69250 TLR-2G valo + vihreä laser 500,00 TARJOUS ITM3 tactical illuminator valo 195,00 NYT 135,00 Nyt Advantech Arms Glock 17 Gen-3 ja Gen-4 22lr vaihtosarjat suoraan varastosta. voidaan jatkossakin myöntää yhteisöille tai säätiöille, jotka järjestävät näillä aseilla koulutusta. 18” 2150,00 Uzkon SRA/IPSC haulikoita esim: Uzkon TR100-CL13 12/76 itselat. Lakiesityksen mukaan ammunnan harrastajien tulee osoittaa harrastuksen jatkuminen määräajoin. Henkilöistä pyydetään puolustusvoimilta lausunto, jossa arvioidaan hakijan tarve vapaaehtoiseen ampumaharjoitteluun kansallisen puolustuksen perusteella. 20” piippu 645,00 Mossberg 600 AT-tactical 12/76 20”, sylinteri, pumppu, käyt. Vanhat, ennen vuotta 1946 valmistetut lippaat, esimerkiksi Suomikonepistoolin lippaat, eivät jatkossakaan tarvitse erillistä lupaa. On hienoa huomata, että perustellut näkemyksemme reserviläisten ampumatoiminnan merkityksestä maanpuolustuksellemme on ymmärretty, toteaa RUL:n puheenjohtaja Mikko Halkilahti. – On hienoa huomata, että perustellut näkemyksemme reserviläisten ampumatoiminnan merkityksestä maanpuolustuksellemme on ymmärretty. Kun valitset kaappia niin vertaa painoa ja hintaa, se kertoo kaapin rakenteen. Tämä muutos koskee ainoastaan uuden aselain voimaantulon jälkeen myönnettyjä lupia. lokakuuta esityksen ampuma-aselaista. Edellä mainittujen asioiden lisäksi lakiesitykseen sisältyy useita muitakin muutosesityksiä nykyiseen ampuma-aselakiin. Älä luota peltikaappehin, valitse aseillesi kunnon turvakaappi. Näin ollen esimerkiksi reserviläisyhdistykset voivat saada lupia sovelletun reserviläisammunnan koulutusta varten. Pitkään valmisteltu lakiesitys herätti paljon keskustelua reserviläisten keskuudessa, koska prosessin aikaisemmissa vaiheissa esitettiin merkittäviä, EU:n asedirektiiviin sisältymättömiä rajoituksia nykyiseen ampumatoimintaan. Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. SP66 Asekaappi 570,00€ 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaappi 720,00€ 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00€ 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 890,00€ numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1340,00€ numerolukolla, mitat SP99. Käytännössä kyseessä ovat reserviläiset, jotka ovat siis sijoituskelpoisia ja joilla puolustusvoimat katsoo lausunnossaan olevan tarve kyseiseen ampuma-aseeseen reservin ampumataidon ylläpitämiseksi. n Lakiesityksen mukaan ammunnan harrastajien tulee osoittaa harrastuksen jatkuminen määräajoin. Ampumaurheilukoulutukseen lupia Ampuma-aselaki mahdollistaa reserviläisten ampumatoiminnan jatkumisen Yhteisöluvat ja reserviläispoikkeus Valtioneuvosto hyväksyi 11. Reserviläispoikkeus mahdollistaa sen, että sijoittamiskelpoinen henkilö voi saada tietyin edellytyksin luvan A-luokan ampuma-aseille. Lakiesityksen mukaan edelleen on mahdollista saada A-luokan ampuma-aseille – tyypillisesti puoliautomaattiaseet normaalikokoisilla lippailla – yhteisölupia. Ampuma-aseiden lainaamista on selkeytetty ja lakimuutos mahdollistaa edelleen ampumisen keräilyaseilla. AR15 kivääreitä: CMMG MK4 MkG´s 9mm UUTUUS! Glock lippailla! 1850,00 CMMG MK4 3GR kilpa-ase 5,56 2050,00 Colt AR15 9mm kivääri (AR6951) 1950,00 Colt AR15A4 kal 5,56 kivääri 20” 1850,00 Colt M4 Carbine kal 5,56 kivääri 16” CE2000S UUTUUS! 1290,00 JP CTR-02 5,56 kivääri Arskojen Formula-1! 4400,00 Stag Arms Tactical 5,56 kivääri UUTUUS! 16” piippu 1690,00 Stag Arms 3-Gun Elite kilpa-ase Geissele koneisto ym
Fasaani herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Huonot metsäkanalintukannat tuovat kanakoiraharrastajia fasaanijahteihin tasaisen varmasti. Ylilaurin tilalla oli toiminnan alkuvuosina 1990-luvun loppupuolella Suomen pohjoisin fasaanitarha. Linnut kasvatetaan Ylilaurien omalla tilalla, vuositasolla lintuja tulee noin 1000. Ylilaurien päätyö on muussa tilan toiminnassa, mutta fasaaJahtitorvi Fasaanisafareita jo parikymmentä vuotta Fasaani jakaa mielipiteitä Huonot metsäkanalintukannat tuovat asiakkaita fasaanisafareille. Tänne on tullut pelkästään metsäkanalinnuilla olleita koiria, jotka ensimmäisen linnun nähdessään hoksaavat heti homman. Jahtitorven isäntäväeltä löytyy tarvittaessa omiakin koiria pelloille – kuvassa spinonenarttu Riitu. – Osa arvostaa sitä, osa ei. 84 O ulun liepeillä Lumijoella on vedetty Jahtitorvi Fasaanisafareita jo parikymmentä vuotta. Asiakkaina pääosin ryhmiä Iso osa Jahtitorven asiakkaista haluaa kouluttaa koiriaan. – Niitä päästetään syksyllä maastoon ja lisätään tarpeen mukaan. – Valtaosalla on omat koirat mukana, hyvin harvoin tulee koirattomia ryhmiä. Toiset sanovat, että se pilaa koiran. Yksi pohjoisimmista löytyy Lumijoelta. Sittemmin on tullut jokunen tarha lisää. Meillä on saalistakuu, ja ennen ryhmien tuloa vielä varmistetaan tilanne. – Kun aloittelimme 1990-luvun loppupuolella, lintutilanne oli paljon parempi. – Harvemmin täällä oli sitä ennen fasaaneita nähtykään, sanoo tilan emäntä Kerttu Ylilauri. Itse emme järjestä koirille koulutusta kuin ainoastaan omille kasvateille ryhmissä sovittuna ajankohtana, Ylilauri selventää. Tarvittaessa talon omat spinonet otetaan vahvistukseksi talonväen ohjaamana. Isäntäyritys on yleensä Oulun seudulta, mutta ryhmässä voi olla väkeä Etelä-Suomea myöden. Asiakkaina on pääosin ryhmiä. Osa ryhmistä on edelleen samoja, jotka kävivät jo 20 vuotta sitten. Kuva: Kerttu Ylilauri. Fasaani käyttäytyy eri tavalla kuin metsäkanalintu, päästää koiran lähelle. Mutta jos koira pelittää muutenkin hyvin, se ymmärtää jo ensimmäisestä kerrasta, miten fasaanilla toimitaan. Täällä meilläkin päin oli riekkoja, siitä on tilanne mennyt paljon huonommaksi. Ei se nytkään häävi ole, mutta paikka paikoin on sentään tapahtunut parannusta. ”Osa arvostaa, osa ei” Jahtitorven metsästysalueena on Lumijoen metsästysyhdistyksen noin 150 hehtaarin peltoaukea
Kuumenna paistinpannu ja pane siihen reilu nokare voita. Kuva: Pia Haarala – Tänäkin vuonna on viidet peltokokeet, niiden joukossa Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskoe ja spinoneiden SM-koe.. Mausta pippuriseoksella ja suolalla maun mukaan. Pyöritä mureketaikinasta neljä isompaa tai kahdeksan tasakokoista paksuhkoa pihviä. Lisää 0,5 pussia Aurajuusto-raastetta ja 1–2 dl kermaa. Paista molemmin puolin kullanruskeiksi. – pilkottu porkkana – voit laittaa myös muita kasviksia, esim. Mikko Autti ja Rene tositoimissa. Keitä kattilassa linnun luut. – Ryhmät ovat mukavia, ja jahtipäivät ovat itsellekin kuin vapaapäiviä! Oman lisämausteensa tuovat samoilla pelloilla järjestettävät kanakoirien KAER-kokeet. Sen voi joko lisätä fasaanipataan tai irroitella luissa olevat lihat ja keittää liemestä fasaanikeitto vrt. Sekoita aineksista mureketaikina. Kerttu Ylilauri kehuu fasaanin lihaa metsäkanalintuja miedomman makuiseksi. Ruskista voissa linnun lihat ja lohkottu sipuli. Anna hautua kannen alla noin 30 minuuttia. Pienet pihvit kypsyvät pannulla, isoja voi kypsyttää lisää 180-asteisessa uunissa . kanakeitto. Suikaloi fasaani. Tarjoa lisukkeena perunasosetta ja rapeiksi keitettyjä kasviksia, esimerkiksi härkäpapuja. Fasaaniwallenberg 1 sipuli 400 g jauhettua fasaaninlihaa (noin 1 fasaani) 1 rkl suolaa 1 muna 2 dl kermaa pippuria paistamiseen voita . Kun voi vaahtoaa lisää pihvit pannuun. 1,5–2 dl. Voivaahto kypsentää myös sivut. Kokeita on järjestetty Ylilaurien toimesta jo reilun 20 vuoden ajan. kesäkurpitsa käy hyvin, mutta se lisätään vasta loppuvaiheessa koska ei kestä kovin pitkää keittämistä. Määrästä tulee neljä annosta. Lisää sekaan: – metsäsienikuutioita n. Painele pihvit kevyesti korppujauheeseen. Siivilöi liemi talteen. 85 nijahtien järjestäminen niveltyy hyvin muihin töihin. – Ja jos sitä vertaa esimerkiksi kanaan, on se paljon paremman makuista, kunhan sitä ei paista liian kuivaksi! Fasaanipata . – Tänäkin vuonna on viidet peltokokeet, niiden joukossa Pohjois-Pohjanmaan piirinmestaruuskoe ja spinoneiden SM-koe. Fasaani sopii hyvin myös ruokapöytään. n Maija Salmi Pataan miedon makuista fasaania . – lisää linnunkeittolientä pataan haudontanesteeksi
Esimerkiksi taskuratkaisuissa ja myös asun kangasvahvuuksissa on eroja. – Ne vastaavat täysin sadeasua, mutta ne hengittävät sadeasusta poiketen. Weckström kehuu Pinewoodin käyttämää tekniikkaa, jossa kalvo on laminoitu vuorikankaaseen, jolloin kosteus siirtyy suoraan vuorikankaan ja kalvon läpi. Jokainen tuntee kylmää yksilöllisesti, ja monelle jo asteen pakkanenkin paleltaa. Useassa mallissa kalvo on laminoitu vuorikankaaseen. Passissa tarvitaan erilaisia asusteita kuin mitä esimerkiksi linnustaja tai koiramies tarvitsee. Jos takin alle laittaa neuleen tai fleecen selviää passissa tai kytiksellä, vaikka sää olisikin pakkasen puolella. Itse olen hirvipassissa tuolla kevyemmällä vaatetuksella, ja jos esimerkiksi joutuu riistanvetohommiin välikerroksen voi helposti vaihtaa kevyempään. Nykyisessä mallistossa useassa mallissa on sekä takissa että housuissa avattavat tuuletusaukot. – Pesuaineena metsästyspuvuille käytetään kalvovaatteille sopivaa pesuainetta. – Kyllästeen levittämisen jälkeen kylläste kannattaa hieroa vielä kämmenellä, jotta kankaan pintajännitys tulee katkaistuksi ja kyllästysaine imeytyy paremmin. Vaatteiden pintakangas pitäisi kyllästää pesun jälkeen sumuttimella. Pinewoodilta ei ole tullut tälle kaudelle uutuuksia paksumpien asusteiden osalta. Se on myös saumoistaan teipattu, joten se on täysin vedenpitävä, sanoo Anders Weckström Pinewoodia edustavasta Oy CRI:stä. Aktiivisesti liikuttaessa paraskaan kalvo ei hengitä ihon lailla, joten vetoketjulliset tuuletusaukot tekevät asuista entistä monikäyttöisempiä ja lisäävät käyttömukavuutta. R uotsalaisella Pinewoodilla on useita lämpimiä metsästyspukumalleja. – Bambukerrasto on antibakteerinen eikä sido hajuja. Housujen pitää suojata myös selkää.. 86 TUOTEUUTISET Sade, pakkanen ja kylmä tuuli pois Kunnon metsästysasu lämmittää pakkaskelillä sekä pitää sateen ja tuulen loitolla. Pinewoodin asusteissa on ekologinen Bionic eco ® -peruskyllästys, joka kestää muutamia pesukertoja, mutta sen jälkeen asuja on hyvä huoltaa kyllästyksellä. Kyllästys tehdään pesukerran jälkeen Jokainen asu kaipaa huoltoa, millä pidennetään asujen käyttöikää. n Juhani Karvonen Abiskon takissa on esimerkiksi taskujen paikat mietitty käytännöllisyyden kannalta. Ruotsalaisella Pinewoodilla on asuja jokaiseen keliin syksyn jahdeista talvisiin kyttäyksiin. – Markkinoilla on asusteita, joissa on erillinen liner-kalvo, jolloin kosteus jää vuorikankaan ja kalvon väliin eikä asu hengitä yhtä tehokkaasti kuin vuorikankaaseen laminoidussa kalvossa. – Pinewoodin kylmänkelin vanullisussa asuissa on pintakankaan ja vuorikankaan välissä vanukerros. Weckströmin mukaan hyväksi todettu lämmin Pinewood Abisko -mallisto jatkaa muuttumattomana. – Kuluttajilla on erityyppisiä käyttötarkoituksia. Niitä löytyy eri lämpötiloihin ja olosuhteisiin. Suurin osa Pinewoodin metsästyspukumallistosta on vedenpitäviä. Pulveripesuaineella en suosittele asusteita pestäviksi, koska niihin saattaa jäädä pulverijäämiä, jotka näkyvät riistan silmissä kuin heijastimet, kertoo Weckström. Metsästysasun alle Weckström suosittelee urheilutai bambukerrastoa
Tavallisesta teknisestä asusteesta poiketen kosteuden poiston lisäksi merinovilla-asusteet siis myös lämmittävät. Kuuntelemme käyttäjiä, ja sen myötä suunnittelemme, testaamme ja tuomme markkinoille uusia versioita. Käyttöaika on kesäkuumasta -15 asteen pakkasiin saakka. Lisäksi se säilöö lämmintä ilmaa verkkorakenteensa ansiosta erittäin tehokkaasti. – Kolean kelin vaihtuessa kylmään säähän merinon alle voi pukea verkkoalusasun, Aakko vinkkaa. Uudesta tehtaasta valmistuu alusja väliasujen ohella sukkia, huppuja ja huiveja. Kerrospukeutuminen on tätä päivää. Svalan merinoasusteet ovat kaksikerrosrakenteen ansiosta monikäyttöisiä. Tuotantotilojen oheen tulee myös Outlet-myymälä. Monikäyttöinen verkkoalusasu Verkkoasuste valmistetaan samasta materiaalista kuin merinoasusteen ihoa vasten tuleva kerros. Se siirtää kosteutta ja pysyy hajuttomana. Svalan merinoasusteet ovat kaksikerrosrakenteen ansiosta monikäyttöisiä. Svalan merinovillaisissa asuissa on kaksikerrosrakenne, jolla merinovillan luonnollisia ominaisuuksia saadaan tehostettua. Ihoa vasten tuleva kerros on hopeaionisoitua polypropyleeniä, joka poistaa kosteuden iholta tehokkaasti. – Paitojen ja housujen lisäksi valmistamme myös teknisistä ja luonnon materiaaleista myös huppuja esimerkiksi moottorikelkkailuun, huiveja ja kaulureita sekä sukkia eri aktiviteetteihin, arkikäyttöön sekä viranomaiskäyttöön. Metsästäjiä ajatellen on hunt-versio, jossa olkapäillä on tiheämpi neulos, jolloin aseen kantohihna tai reppu eivät paina tai hankaa ihoa. Ne toimivat samalla tavoin kuin alusasut. Näin metsästäjäkin pysyy lämpimänä luonnossa kulkemisen jälkeen passissa tai tulistellessa. – Tämän vuoden uutuutena on poolokauluksinen verkkopaita. Lisäksi se ilmavana materiaalina varastoi vartalon tuottamaa lämpöä. n Juhani Karvonen Kuvat: Svala Tärkeät alusja välikerrosasut Talvisissa oloissa kerrospukeutuminen lisää luonnossa liikkujan mukavuutta. Lisäksi asuste pysyy freesinä ja hajuttomana kiitos antibakteerisuusominaisuuden, sanoo Svalan toimitusjohtaja Onerva Aakko. Asusteiden käyttökokemukset ja palaute sanelevat kehitystä. – Hopeaionisoidun polypropyleenin ominaisuudet palvelevat verkkoalusasussa. Aakon mukaan tuotekehitystä tapahtuu koko ajan ja verkkoalusasuja on saatavana eri lahjeja hihapituuksilla, eri väreissä ja kaula-aukoilla. Ihoa vasten tuleva kerros on hopeaionisoitua polypropyleeniä, joka poistaa kosteuden iholta tehokkaasti. Svala muutti lokakuun alussa 300 metrin päähän Kärsämäellä. Asusteen toinen kerros on merinovillaa, jolla on puolestaan luonnollisena ominaisuutena kosteuden siirto. – Esimerkiksi untuvatakkia metsästäjä ei juurikaan tarvitse, mutta tärkeää on kosteuden siirtyminen iholta ulompiin vaatekerroksiin. Verkkoasu puetaan aina ihoa vasten. Alusja välikerrosvaatteiden merkitys korostuu. 87 O lennaista on alusja välikerrosasusteen kosteuden säätely. – Normaalia villaa pidemmät ja ohuemmat kuidut ilmavarastoinnin lisäksi ovat pehmeämpiä, jolloin materiaali ei kutise
Valkohäntäpeurakanta ja -saalis painottuvat Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Satakunnan ja Pohjois-Hämeen riistakeskusalueille. Valkohäntäpeurojen metsästys vahtimalla alkoi syyskuun alussa. Alkukauden peurasaalis koko maassa on noin 2 700 yksilöä suurempi kuin viime vuonna vastaavalla ajanjaksolla. Lajintunnistus korostuu hanhijahdissa, sillä muuttavia hanhia on liikkeellä paljon ja osa lajeista on rauhoitettuja. Aikaja aluerajoituksella jahti pyritään kohdentamaan runsaslukuiseen alalajiin, tundrametsähanheen, jonka kokonaiskanta Euroopassa on noin 600 000 yksilöä, eli kymmenkertainen taigametsähanheen verrattuna. Eniten peuroja on kaadettu VarsinaisSuomessa. – Lajitunnistuksen merkitys korostuu hanhijahdissa, sillä esimerkiksi nuoren tundrahanhen ja metsähanhen erottaminen ei ole helppoa. n Metsähanhen metsästys on alkanut Suomen kaakkoisosassa. Muut metsästystavat, kuten koirien käyttö ja eläinten ajaminen tulivat sallituiksi syyskuun viimeisestä lauantaista alkaen. Tavoitteena on pienentää runsastunutta kantaa tehostetulla metsästyksellä. Kannattaa kerrata myös rauhoitetut sepelhanhi ja valkoposkihanhi ennen hanhijahtiin lähtöä, Metsästäjäliiton vesilintuasiantuntija Jaska Salonen toteaa. – Kannustamme ottamaan talteen näytteen jokaisesta saaliiksi saaduista metsähanhesta. Jahtia kestää marraskuun loppuun erikseen nimetyissä kunnissa. Liikkeellä voi olla myös harvinaisia hanhilajeja. Valkohäntäpeura on lounaisen Suomen tärkein riistaeläin. Keräyksen tavoitteena on tarkentaa valokuvasta tehtävän alalajinmäärityksen tarkkuutta. WWF uutisoi taannoin, että uhanalaisen kiljuhanhen muuttoreitti 80 hanhen parven osalta kulkee Suomen läpi. päivään mennessä ilmoitettu peurasaalis on kaikkiaan 6 800 yksilöä. Metsästysaika jatkuu ensimmäistä kertaa helmikuun puoleenväliin saakka, joskin koiran käyttäminen on kiellettyä tammikuun lopun jälkeen. Kuluvalla metsästyskaudella koko maassa tavoitellaan yli 55 000 yksilön kokonaissaalista. – Lajitunnistuksen merkitys korostuu hanhijahdissa, sillä esimerkiksi nuoren tundrahanhen ja metsähanhen erottaminen ei ole helppoa.. Etenkin alkukauden saaliin lisäämisen arvioidaan vähentävän peurakolareita, joita sattuu yleensä eniten loka–marraskuussa. n Alkukauden aikana on kaadettu ennätysmäärä valkohäntäpeuroja. Saalis on suositellun mukaisesti naarasvoittoinen. Riistakeskus kerää tänä syksynä kuvien lisäksi saaliiksi saatujen metsähanhien päitä tutkimusnäytteiksi. Entistä tarkempi riistatieto lisää metsästyksen kestävyyttä ja vähentää turhia rajoituksia, Salonen sanoo. Muita metsästettäviä hanhilajeja ovat tällä hetkellä rannikolla merihanhi sekä koko maassa kanadanhanhi. 88 PUSKARADIO Metsähanhijahtiin maan kaakkoisosissa Jo heti alkukaudesta iso peurasaalis Alkukauden peurasaalis koko maassa on noin 2 700 yksilöä suurempi kuin viime vuonna vastaavalla ajanjaksolla. Lokakuun 9
Haukku-ottelu järjestettiin tänä vuonna jo 69. Peijakkaan Muksa FI35001/16, om. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Kokeen keskuspaikka oli Iso-Syöte, kisakeskuksena toimi tunturin päällä sijaitseva Hotelli Isosyöte ja kilpailun koemaastot sijaitsivat pääasiassa Syötteen kansallispuiston alueella Pudasjärven ja Taivalkosken kuntien alueilla. Kilpailu järjestettiin kaksipäiväisenä otteluna. Syödäänkö Suomessa ilvestä. Tukkikankaan Sakke FI34265/10, om. Pasi Mämmi Laihia LINT1 75 pist 9. M-18 Karahkan Eka-Essi FI22432/13, om. – En ole itse koskaan syönyt ilveksen lihaa. Jahtitaigan Vekku FI34846/14, Timo Montonen Laukaa LINT3 62 pist 12. (09) 413 97 300 Tilaa netissä tai sähköpostilla Tilaushinnat www.asejaera-lehti.. Tiedän, että jotkut syövät ilveksen lihaa. Kontiokummun Tuure FI54564/12, om Miikka Jussila Savonlinna LINT1 82 pist 7. TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy AS E & ER Ä Info AE So pim us 50 03 50 5 Van ha tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I Tilaaja tai lahjalehden saaja Lahjatilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin % Ka rp rin t m ak sa a p os tim ak su n Käytä palvelukorttia, kun r Tilaan Ase&Erä -lehden ___/___ 20___ alkaen r itselleni r lahjaksi r Kestotilaus r Määräaikaistilaus 12 kk r Muutan tilaukseni kestotilaukseksi. Sunnuntai kuitenkin osoitti, että etukäteenkin tiedossa ollut lintukanta mahdollistaa myös hyvän tulostason ja yhteensä kahdeksan koiraa haukkui sunnuntaina LINT1-tuloksen. Haukkukuninkuudesta eli pystykorvien Suomen mestaruudesta kilpaili 12 lohkokarsintojen kautta selviytynyttä koiraa ja vuoden 2017 mestari Sauli ja Pirkko Halttusen omistama Karahkan Eka-Essi, joka uusi mestaruutensa Pudasjärvellä Syötteen upeissa maisemissa. Haukku-ottelu on Suomen Kennelliiton valtakunnallinen SM-kilpailu. Peijakkaan Kettutyttö FI34697/11, om. Kilpailun järjestivät Pudasjärven Metsästyspystykorvaja Ajokoirakerho ry, Taivalkosken Kennelkerho ry & Oulun Seudun Pystykorvakerho ry. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. Syksyn ensimmäinen talvimyrsky perjantaina säikäytti etukäteen osallistujia ja järjestäjiä, joka näkyikin lauantain tulostasossa. 89 Pystykorvien SM-haukut Haukku-ottelun 2018 tulokset: 1. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. • Tilaat lehden itsellesi tai lahjaksi • Muutat tilauksesi kestotilaukseksi Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Janne Heikkinen Kajaani LINT1 78 pist 8. lokakuuta Pudasjärven Syötteellä. Tilaajapalvelu Puh. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Routamarjan Hurma FI14472/14, om. Jotkut pitävät sitä ihan hyvänä, Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen kertoi Iltasanomien haastattelussa. kerran. Lähde: Iltasanomat 6.10. Thommy Svevar Vaasa LINT1 88 pist 3. Rota FI31248/15, om. Karahkan Fani FI35127/14, om. Poution Pinja FI29931/12, om Jouko Kymäläinen Forss LINT1 82 pist 6. Metsokorven Maukka FI30318/12, om Ere Grenfors Loppi LINT1 83 pist 5. – Ensinnäkin liha se on vaaleaa ja sitä on helppo valmistaa. Sauli ja Pirkko Halttunen Siilinjärvi LINT1 92 pist 2. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Määräaikaistilaus 12 kk (8nroa) 70€ Voit tilata lehden digitaalisena osoitteesta www.lehtiluukku.. Sen hyödyntämisestä ruoanlaitossa puhutaan aina silloin tällöin, Härkönen totesi. Soidinsalon Hoppu FI33283/15, om. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 63€ • ulkomaisiin tilauksiin postituslisä • postituskulut ulkomaille tilattaessa 18 € / vuosi Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. n Uudessa Suuressa suomalaisessa ruokakirjassa on keittiömestari Tapio Soinnun ilvespyöryköiden resepti, jossa neuvotaan jauhamaan kahteen kertaan 1,2 kilogrammaa luutonta ilveksen potkaa, lapaa, niskaa, kylkeä ja puhdistuspaloja. Karprint Oy:n tilaajarekistereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Kirjan kirjoittaneen Manne Stenroosin mukaan ilveksen maku yllättää. Heikki Niemelin Oulu LINT1 86 pist 4. Martti Laine Puumala LINT2 72 pist 10. Kirsi Raikaskoski Vihti LINT0 30 pist n Yksi kaikkien aikojen kovatasoisimmista Haukku-otteluista kilpailtiin 6.–7. tilaukset@karprint.. – Nykyaikana tulee uusia reseptejä. Eeva ja Olli Silvennoinen Raahe LINT2 65 pist 11. Pekka Salomäki Lapua LINT3 55 pist 13. Kokeen ylituomarina oli Kari Sarajärvi Taivalkoskelta. Rieskamaan Fanni FI12423/13, om. Härkösen tietojen mukaan ilveksen lihan syöminen ei ole kuitenkaan Suomessa yleistä. Maku on mieto ja kananmakuinen
Supikoira, piisami, rämemajava ja pesukarhu esitetään samalla poistettavaksi metsästyslain pyyntirajoitusten piiristä. Tämä ominaisuus vaatii liitettäviltä laitteilta erityisominaisuuksia. Japanissa valmistetut Nevercold-lämmittimet tuovat miellyttävää lisälämpöä loppusyksyn ja talven metsästyshetkiin, etenkin silloin kun jahdissa joudutaan pysyttelemään kylmällä säällä pitkiä aikoja paikallaan. Uuteen Smart BT -malliin voi Bluetooth yhteyden avulla liittää matkapuhelimen tai BT -kuulosuojaimet tai ns. 90 Vieraslajit tehotorjuntaan MMM haluaa järeämpiä keinoja muun muassa supikoirien torjuntaan. Perusteluna kultasakaalin lisäämiselle riistalajiksi on puolestaan se, että riistalajina sen kantaa voitaisiin säädellä, jos se asettuu tulokaslajina Suomeen. https://pf.azureedge.net/9dd720a7 Smart BT -mallissa on tämän lisäksi muut tavallisen Smart -radion helppokäyttöiset ja hyväksi todetut ominaisuudet, kuten muun muassa: • Info-nappi, sisäänrakennettu ohjekirja ja suomenkieliset valikot • SMS-tekstiviestit muihin digitaalisiin radioihin • Automaattinen kantamatesti • Älykäs hälytystoiminto • Tukeva ja kestävä metallikuori • IP-68 vesitiiviys • Markkinoiden pienin sähkönkulutus • 3 vuoden takuu Lisätiedot: www.hjorth.fi TUOTEUUTISET Lisää toiminta-aikaa Nevercold-lämmittimiin n Metsästäjienkin suosimat Nevercoldkädenja varpaanlämmittimet ovat uudistuneet. Nevercold-kädenja varpaanlämmittimet ovat pieniä tyynymäisiä pusseja, jotka aktivoituvat kun niiden suojapakkaus avataan. Smart BT -tulee myyntiin lokakuussa ja sen suositushinta on 429 euroa. Matkapuhelimen ollessa liitettynä voi puhelut puhua metsästysradion kautta. Uusien Nevercold-kädenlämmitinten toiminta-aika on pidentynyt 7 tunnista 10 tuntiin, ja varpaanlämmitinten toiminta-aika 6 tunnista 9 tuntiin. Radioliikenteellä on kuitenkin aina ns. Valtioneuvoston asetuksella tulisi lisäksi esityksen mukaan voida säätää metsästyslainsäädäntöä tehokkaammista vieraslajien pyyntikeinoista samoin kuin pyyntikeinojen rajoittamisesta jonkin vieraslajin osalta. Supikoira, piisami, rämemajava ja pesukarhu on EU:ssa säädetty haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden torjumiseksi on oltava tehokkaita keinoja. Mikäli Handsfree tai kuulosuojain tukee Dual/Multi Bluetoothia (esim. Laji on viime vuosikymmeninä levinnyt Kaakkoisja Keski-Euroopasta kohti pohjoista muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Vuonna 2017 esiteltyyn ensimmäiseen digitaaliseen Smart -metsästysradioon on nyt lisätty Bluetooth-ominaisuudet. Lafayette Smart BT Bluetooth n Lafayette vie metsästysradioteknologia eteenpäin. n Vieraslajien torjunnassa tulisi maaja metsätalousministeriössä valmistellun lakiesityksen mukaan voida käyttää samoja keinoja, joilla metsästyslain mukaan saadaan pyydystää ja tappaa rauhoittamattomia eläimiä. Peltorin muutama malli) voi sekä matkapuhelin, että kuulosuojain/Handsfree olla kytkettynä samaan aikaa. Lisäksi uutta tälle kaudelle on suomenkielinen video-ohje, jonka avulla radion käyttö on hyvin helppo opetella. Lisätiedot: www.nordhunter.com. Esitysluonnos vieraslajija metsästyslakien muuttamisesta on lähetetty lausuntokierrokselle, ja määräaika lausuntojen antamiselle päättyy 8.11. Plantronics 5200). BT -handsfreen (esim. etuoikeus, joten puhelun aikanakin käyttäjä kuulee radioliikenteen. Kultasakaali esitetään puolestaan lisättäväksi riistalajeihin. Lämmitysvaikutus perustuu ilmassa olevan hapen sekä lämmitinpussin sisältämän rautajauheen reagointiin
Älykkään kantamatestin avulla varmistat, että radio on toiminnassa kantaman sisällä ja olet yhteydessä muihin. Radion mukana tulevalla maakaapelilla parannat kuuluvuutta entisestään. W ith lo ve fro m H el lo an d Fr ie nd s. Smart on vienyt ominaisuudet uudelle tasolle, siinä on paras IP-luokitus, kuorisuojaus ja pienin virrankulutus. Uudistettu 70 Mhz punainen antenni on entistä kestävämpi ja taipuisampi. Kompaktista koosta huolimatta radiossa on suuri ja selkeä näyttö. Toiminto vaatii, että kaikilla käyttäjillä on digitaaliset radiot. INFO -nappi ja sisäänrakennettu ohjekirja täydentää helppokäyttöisyyttä. Testivoittaja Svensk Jakt nro 6 2018. Tulevaisuuden metsästysradio: pieni, älykäs ja yksinkertainen. Smart kommunikoi myös digitaalisesti ja hiljaa. Selkeä suomen tai ruotsinkielinen valikko tekee puhelimen käytöstä todella helppoa. Lafayette Smart asettaa uuden standardin metsästysradioille. SMS -tekstiviestitoimintoa käyttämällä kommunikoit helposti yhden vastaanottajan tai koko jahtiporukan kanssa. Katso lähin Lafayette Smart kauppiaasi osoitteessa: www.hjorth.
Finnvacum Pro vakuumikone Finnvacum Home vakuumikone www.myllyposti.. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2018-48 177519-1807 Testivoittaja 2018 Altt om Jakt & Vapen -lehti, Ruotsi Testi todisti sen minkä jo tiesimmekin tämä kone on paras! Fabio Leonardi lihamyllyt saatavilla eri kokovaihtoehtoja