Ase & Erä 07/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Peltojen kytisPeltojen kytiskaadot vähissä kaadot vähissä Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola: Enemmän yhteistyötä Euroopan riista-asioihin Ruostesinistys Ruostesinistys tuo aseelle tuo aseelle lisää vuosia lisää vuosia Susia yhä enemmän Koiria ei Koiria ei uskalleta viedä uskalleta viedä hirvijahteihin hirvijahteihin 7 – 2020 8,50. Korona Korona pysäytti pysäytti metsästysmetsästysmatkailun matkailun Näädät tuhosivat Näädät tuhosivat kesämökkejä kesämökkejä Tammisaaressa Tammisaaressa Syyskuinen jahti ei kiinnosta riittävästi
Videopuhelun avulla saat eläinlääkärin tilannearvion ja hoito-ohjeet missä tahansa oletkin, vuoden jokaisena päivänä 07-24. On hyvä tietää, että eläinlääkäri on aina lähellä, olitpa sitten kotona tai korvessa. Ole valmiina metsästyskauteen ja rekisteröi paras kaverisi osoitteessa firstvet.fi. Eläinlääkäri mukaan metsälle
Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store Download from Windows Phone Store b-bark on loistavilla karttaominaisuuksilla varustettu mobiilisovellus metsästykseen, koirien seurantaan, kalastukseen, vaellukseen ja muihin ulkoiluaktiviteetteihin. Katso lisää: www.b-bark.com ERITTÄIN PITKÄ TOIMINTA-AIKA TARKKA GPS+GLONASS PAIKANNUS MONIPUOLISET KARTTAOMINAISUUDET ...JA PYSYT KARTALLA Tutustu myös metsästysseuroille tarkoitettuun Reviiri-ohjelmistoon osoitteessa www.reviiri.org. Ulkoillessasi voit huoletta nauttia harrastuksestasi ja unohtaa paikannusja navigointihuolet
40 Magnum-piekkari .22WMR eli magnum-piekkari laajentaa hyvin riistanpyyntimahdollisuuksia. Moni metsästäjä jättää syksyn hirvijahdit väliin susien takia. Syynä ovat käytännön hankaluudet, perinteet ja ajankohta. 6 24 Tiheät kannat kuriin Valkohäntäpeurat ja kauriit työllistävät paikoin metsästäjiä. Kuva: Jarmo Tyyskä Saalistaan ylpeä spinone Jasmin, Satu Suutari sekä ukkometso. Näin kehuu kuusamolainen Seppo Leinonen, jolla on ollut mustavalkoisia jo kolme vuosikymmentä. 32 Metsästysmatkailu on lähes kokonaan pysähtynyt koronan takia. 36 Asenteet muuttuneet. Jahtikavereina ovat Italiasta lähtöisin olevat spinonet sekä unkarinvizlat. Vahinkoeläinten tulkinta ja torjunta jakaa mielipiteitä. Koiria ei aiota syöttää pedoille. Ovatko asenteet koventuneet metsästyksessä. 46 Monenlaiset haasteet Lyhyt kausi, monimutkainen lainsäädäntö sekä metsästysaikojen ja kaatolupien määrän vaihtelu hiertävät Suomeen metsästysmatkoja järjestävien yritysten toimintaa. Itärajan taakse suuntautuvat karhujahditkin ovat jäissä. 28 Luonnon rauhassa Metsästysharrastus näytti luontonsa. – Tänä syksynä Kölöperin Saralta ei tulla kaatamaan Nivalassa hirviä, niitä raatelevat ja teurastavat nyt toisenlaiset elikot, sanoo Hannu Kinnarinen. 12 Naisten kaurisjahti Etelä-Ikaalisten Metsästysseura järjesti toisen kerran pelkästään naisille tarkoitetun kaurisjahdin. Saaliiksi saatiin kolme kaurista. 10 Yhtenäinen susikanta Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola toivoo riistahallinnolle rohkeutta tarkastella susipopulaatiota yhtenäisenä EU-rajan molemmin puolin. 43 Ruostesinistys Ruostesinistys oli kauan ainoa menetelmä aseiden sinistämiseksi. 22 Topi voitti kokeen Vuotungin Metsästysseura järjesti Kuusamossa syksyn ensimmäisen hirvikokeen 19. Aina ei saalista tule, mutta joka kerta kertyy kokemuksia ja luonnosta nauttimisen elämyksiä. Se on yhä ainoa oikea valinta aseille, joiden piiput ja kiskot on liitetty yhteen perinteisillä pehmeäeli tinajuotoksilla. 32 Spinonet ja vizslat Iiläinen Satu Suutari innostui metsäkanalintujahdeista koiraharrastuksensa myötä. Kun kaatoja on satoja syksyn mittaan, kyttäyskopissa tai ajojahdissa on viihdyttävä tiiviisti. 19 Kytiskaadot vähissä Muutaman vuoden voimassa olleet peltohirvijahdit eivät tunnu saaneen kovin suuria metsästäjäjoukkoja liikkeelle. Etenkin tänä vuonna pellot olivat monin paikoin puimatta syyskuussa, joten sinne ei ollut asiaa ilman maanomistajan lupaa. 50. Seuran mestariksi ylsi karjalankarhukoira Tulivuoren Topi. 4 Sisältö 7/2020 6 Koirattomat jahdit. Tilanne on erityisen paha KeskiPohjanmaalla ja osassa Pohjois-Pohjanmaata. 16 Karhukoiramies Karhukoiran jalostus on mennyt eteenpäin. syyskuuta
Kaikesta huolimatta hyvää syksyn jatkoa. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi toimittajasalmi@gmail.com Mediamyynti: Sirpa Hornaeus p. SOTKA levähdysalue . Ja näin tullaan tekemään ympäri Suomea enenevässä määrin etenkin, jos koiria menetetään yhä kiihtyvällä tahdilla. Voiko koiria päästää lainkaan toteuttamaan sitä työtä, mihin ne on jalostettu. Ase ja Erä -lehden numerossa 6/2020 oli kuvatekstiin eksynyt virheellinen tieto jahti-VHF-radioiden luvanvaraisuudesta. Aikaisemmin viranomaiset tekivät jahtiseurueisiin pistotarkastuksia, jolloin luvattomat radiot takavarikoitiin ja annettiin jopa rikemaksuja.. Hirvenmetsästyksen lokakuinen aloitus näytti karulla tavalla sen, mitä sudet saavat aikaan. Mitä myöhemmin ja mitä parempikuntoisina maastamme muuttavat vesilinnut lähtevät muutolle, sitä todennäköisempää niiden paluu tutulle lisääntymisalueelleen on. Turhautuneisuutta ja epätoivoa herättäviä uutisia tuli ympäri Suomea: mihin tämä oikein johtaa. Oikaisu . 57 Usko tulevaisuuteen Metsästysmatkojen järjestäjät suunnittelevat jo tulevaisuutta koronan keskellä. Myöhäisempi muutto tarkoittaa levähdysalueen ympäristössä pidempää metsästyskautta, eivätkä metsästyksen ulkopuolelle jätetyt kohteet pienennä saaliin kokonaismäärää. Levähdysalueella linnusto viihtyy luontaisestikin, mutta pienimuotoinen tukiruokinta voi olla mahdollista. Usein syksyiset häiriövapaat elinympäristöt toimivat keväisin linnuston lisääntymisalueena, sillä riittävä suoja saalistajilta ja luontaisen ravinnon runsaus ovat viihtyvyyden avaintekijöitä. Useampi koira menetti henkensä jo jahdin ensimmäisenä viikonloppuna. Hanke on osin kokeilua ja suuri osa tekemisestä on tiedotusta ja koulutusta. Tavoitteena on perustaa eri puolille Suomea kokeiluluonteisesti, vapaaehtoisuuteen perustuvan, 25 levähdysalueen verkoston kerätäkseen tietoa ja kokemuksia kohteiden vaikutuksista. Tammisaaressa ne ovat tehneet tihutöitä useammalla kesämökillä. Ensimmäinen levähdysaluehankkeen perustama kohde on runsaan kahden hehtaarin padottu kosteikko Savitaipaleella. 64 Lämmin taukojuoma Termospullo eli termari on mahdollisimman hyvin lämpöeristetty säiliö, jonka tarkoitus on pitää sen sisällä oleva ruoka tai juoma mahdollisimman pitkään alkuperäisessä lämpötilassaan. 59 Isot mökkituhot Näädistä on ollut riesaa monin paikoin läntistä Uuttamaata. Levähdysalueverkostohankkeen tavoitteena on kehittää vesilintujen syysaikaisia ruokailuja levähtämismahdollisuuksia. 67 Talven lumicamot Talven ollaan hankkimassa talven maastopukua, muun muassa vedenpitävyys, hengittävyys sekä taskujen lukumäärä ovat ratkaisevassa asemassa. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 65 euroa/vuosi Määräaikainen 72 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2020 ISSN 0781-2124 (painettu) ISSN 2489-8694 (verkkojulkaisu) Hamekankaita päättäjille . Hanke toteutetaan yhteistyössä BirdLife Suomen kanssa. 040 753 8555 sirpa.hornaeus@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Syysaikaisella vesilintujen levähdysalueella tarkoitetaan luonnollista tai rakennettua vesilintujen elinympäristöä, jossa vesija kahlaajalinnut voivat viipyillä rauhassa ennen syysmuuton alkamista. Moni metsästysseuran hirviporukoiden koiramiehistä on ilmoittanut, ettei lähde syöttämään koiraansa susille. 5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Suojelupuoli on saanut monen mukaan nyt tahtonsa läpi metsät ovat susia varten, metsästyskoirat pysykööt poissa. Mutta mitä tästä kaikesta voi seurata. Toimitukseen soitti vanhempi metsästäjä Koillismaalta. Pidetään toisistamme ja koiristamme huolta! 50 Karhujahdit jäissä Itärajan takana karhujahdit jatkuvat vielä lokakuun loppuun, mutta korona on hiljentänyt metsästysmatkoja ulkomaille tekevien yritysten toiminnan niiden osalta tältä syksyltä. Ovatko päättäjät valmiita ottamaan myös vastuun, jos näin tapahtuu. Olkoonkin susimäärät kasvussa, mutta sudet eivät pysty pitämään hirvikantoja kurissa. Hän ihmetteli kovasti, miten tilanne on päästetty tähän: kourallinen suojelupuolen ihmisiä pystyy manipuloimaan päättäjiä, joiden hampaattomuus johtaa pahimmillaan maan kaoottiseen tilaan. Olivatko syksyn hirvijahdit nyt tässä jo ennen kuin ne edes pääsivät kunnolla alkamaan?! Toisaalla lehdessä on juttu Pohjois-Pohjanmaalta, jossa Nivalan Eränkävijöissä yritetään tasapainoilla susiongelman kanssa. Jos yhä useampi hirvimies iskee hanskat tiskiin ja jättää jahdit väliin ja siirtyy muihin harrastuksiin, mitä se pahimmillaan voi aiheuttaa. 54 Taivas täynnä hanhia Hanhijahti Virossa on aina elämys, koska metsästäjän ulottuvilla voi olla jopa toista miljoonaa metsä-, meri-, tundraja valkoposkihanhea. Hanke käynnistettiin heinäkuun alussa. Suomen Metsästäjäliitto on mukana Maaja metsätalousministeriön rahoittamassa kaksivuotisessa SOTKA-elinympäristöhankkeessa. Miehen mukaan hamekankaat uhkaavat loppua Suomen kangaskaupoista tätä menoa. Viestintävirasto vapautti 2.1.2017 luvanvaraisuudesta metsästysradiot, koiratutkat, radiomikrofonit ja 60 GHz:n alueen kiinteät radiolinkkilaitteet. Se on ainakin varmaa, että hirvikannat tulevat kasvamaan vauhdilla, ja se taas tietää lisääntyviä liikenneonnettomuuksia ja taimikkotuhoja
– Ei susista ollut minkäänlaista haittaa muutama vuosi sitten. – Kaupunki eväsi viime vuonna koulukyydin erään alueen oppilailta. 6 ”En tuo koiraa, en ota lihaa enkä tule koko jahtiin!” Yhä harvempi koira metsälle Moni metsästäjä jättää syksyn hirvijahdit väliin susien takia. Nyt puhutaan vain, että onko näkynyt susia. – Eivät sudet saa pidettyä hirvikantaa kurissa. Osittain se on susienkin syytä, etenkin Nivalan pohjoisosissa näkyy petojen tekemää leikkausta, siellä se on tosi rajua, sanoo Nivalan Eränkävijöiden puheenjohtaja Kimmo Korkiakoski. – Lupia on tarkoituksella vähennetty, koska nyt ollaan riistakeskuksen mukaan tavoitekannassa. Löytynoja kertoo, että alueen susimäärä on pahentunut entisestään viime aikoina. Korkiakoski toivoo, että susipelot otettaisiin Nivalassa vakavasti. Koira metsään kun lumi maassa Matias Löytynoja on Ruuskan kylän hirviporukan johtaja. Nivalassa on isketty pitkälti hanskat tiskiin. Jäseniä tässä seurueessa on 28 ja aikuisen kaatolupia kymmenen. Tämä tulee vaikeuttamaan hirvenmetsästystä, koska väki vanhenee ja miesajolla jahdit eivät onnistu etenkään näin isoissa metsissä. Tavallisesti jahtikautta on odotettu malttamattomana, mutta. Sudet ovat tällä hetkellä päivänpolttava puheenaihe Nivalassa. Se tietää lisääntyviä liikenneonnettomuuksia ja taimikkotuhoja. Kun viisi vuotta sitten kokoonnuttiin aamulla jahtiin, kyseltiin, että onko hirviä näkynyt. Jo jahdin aloitusviikonloppuna sudet tappoivat useita koiria. Ne jaetaan kahdeksalle eri porukalle. Koiria ei aiota syöttää pedoille. – Viitisen vuotta sitten susimäärät alkoivat lisääntyä, nyt niitä tulee Nivalaan kahdesta suunnasta eli Haapavedeltä ja Haapajärveltä. S usitilanne on paikoin räjähtänyt käsiin. Nyt kyytiä aiotaan anoa uudestaan. Ei ole todellakaan hauskaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään koiransa puolesta, toteaa Ruuskan kylän hirviporukan johtaja Matias Löytynoja. Se oli ihan hölmöläisten hommaa. Vähennystä viime vuoteen on parinkymmenen luvan verran. Korkiakoski uskoo, että hiljentyvät jahdit näkyvät pian kasvavina hirvimäärinä. – Monilta koiramiehiltä olen kuullut, etteivät he aio laittaa koiria metsään susien takia. Ongelma ei koske vain metsästäjiä, vaan jo kaikkia muitakin. Se tietää suuria hankaluuksia hirvenmetsästykselle. Nivalan Eränkävijät sai tänä vuonna kaatoluvat 80 aikuiselle hirvelle. Tilanne on erityisen paha Keski-Pohjanmaalla ja osassa Pohjois-Pohjanmaata. – Jos minulta nyt kysyttäisiin, että ottaisinko hirvikoiran, niin en ottaisi, kun tässä hommassa ei ole enää mitään mieltä. Tämä näkyy erityisesti alkaneissa hirvijahdeissa: koiria ei haluta viedä susien tapettavaksi
Kuvassa etualalla Juho Pajukoski. – Itsekään en aio viedä koiraa metsään ennen lumien tuloa. Jos minulta nyt kysyttäisiin, että fiilikset ovat Löytynojan mukaan olleet nyt toiset. Silloin pystyy sentään vähän päättelemään jäljistä, onko alueella liikkunut susia, vaikka eihän sekään mitään varmaa ole. Kirjoitellaan ja huudellaan, vaikka eivät ymmärrä asiasta yhtään mitään. kilometriä, ei sen lähettyvillä voi millään pysyä. Kouluissakin yritetään lapsille päntätä, että ei se susi ole enää mikään iso paha susi. Olisi raskasta tulla jahdista kotiin kertomaan lapsille koiran menneen suden suuhun. – Eihän sellainen voi onnistua. Sulan maan aikana sinne ei koiria voi laskea; kukaan ei todellakaan halua tahallaan tapattaa koiria, vaikka sellaistakin väitetään. 7 . Vaikuttaa koko kenneltoimintaan Alati kasvavat susimäärät eivät tiedä hyvää jatkonkaan kannalta. – Koirat ovat perheen seitsemälle lapselle tosi rakkaita. – Koirat ovat metsästäjille tänä päivänä lapsia, perheenjäseniä ja hyviä kavereita, eivät kulutustavaraa tai työkaluja. Nivalan Eränkävijöiden puheenjohtaja Kimmo Koskiakoskella on tällä hetkellä kaksi jämtlanninpystykorvaa: kuvassa oleva Mustankorven Jagge sekä Rantapajun Flaksi. Omilla lapsilla on onneksi asiasta hiukan eri mieli. Hän sanoo, ettei muutenkaan ymmärrä sitä paskapuhetta, mitä netissä kirjoitellaan metsästyksestä. Kun hirvikoira juoksee jahtipäivän aikana parhaimmillaan 50. Löytynoja kertoo, ettei ymmärrä vihreiden höpinöitä siitä, että koiria pitäisi vahtia jahdin aikana. – Kaupungeista löytyy niitä syyllistäjiä. – Itselläni on kaksi hirvikoiraa, joista nuorin on kaksivuotias
– Tämä tulee vaikuttamaan koko kenneltoimintaan, kun koepuoli hiljenee; maastoissa ei ole hirviä, ainoastaan susia. 8 – Tämä on näillä näkymin viimeinen hirvikoirani, mikäli ylisuurta susikantaa ei päästä vähentämään ja opettamaan niille ihmisarkuutta. ”Suojelijat nauttivat” – En tuo koiraa, en ota lihaa enkä tule koko jahtiin, oli Oulaisissa asuva ja Nivalan Eränkävijöihin kuuluva Hannu Kinnarinen ilmoittanut metsästysseuralle. – Ennen vanhaan niitä saatettiin pitää pitkin kesää häkissä ja metrin kettingissä, nykyään on onneksi toisin. Viime syksynä oltiin sulan maan aikana jahdeissa niin sanotusti jo veitsi kurkulla. ottaisinko hirvikoiran, niin en ottaisi, kun tässä hommassa ei ole enää mitään mieltä. Kinnarisella itsellään on kaksi suomenajokoiraa ja yksi harmaanorjanhirvikoira. Ei ole todellakaan hauskaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään koiransa puolesta. Kuva: Jarmo Tyyskä Moni ei vie koiraansa metsään ennen lumien tuloa. Ja tähän on syynsä. – Kolme vuotta sitten Nivalassa jouduttiin olemaan susien takia vähän varuillaan, kaksi vuotta sitten jo tosi varuillaan. Löytynoja haluaa korostaa, että koirat ovat metsästäjille tänä päivänä lapsia, perheenjäseniä ja hyviä kavereita, eivät kulutustavaraa tai työkaluja. – Tänä syksynä Kölöperin Saralta ei tulla kaatamaan Nivalassa hirviä, niitä raatelevat ja teurastavat nyt toisenlaiset elikot, sanoo Hannu Kinnarinen. Kun on lunta maassa, pystyy edes vähän jäljistä päättelemään, onko alueella susia.
Kyllä nämä päätökset tehdään ihan täällä Suomessa, ja mieluusti paikallistasolla siellä, missä ongelmat ovat – ei siis missään lasipalatseissa Kehä kolmosen sisällä. Toinen katosi; tutka pimeni ja haukku loppui. Susista ei ollut vuosikymmeniin minkäänlaista riesaa. Ja kaikilla on samanlaiset tunnelmat. – Mutta kukaan ei meitä kuuntele. Hyvölä uskoo, että jos susimäärät lisääntyvät samanlaista vauhtia myös jatkossa, hirviharrastus loppuu kokonaan 5-10 vuodessa. Tilanne on Kinnarisen mukaan metsästäjille paha, mutta suojelijat nauttivat, kun metsästyskoira ei pääse metsään toteuttamaan sille kuuluvaa rodunomaista toimintaansa. – Meitä metsästäjiä on helppoa syyttää kaikesta. Hän kuuluu Saviselän Erämiehiin, jossa on kolme eri hirviporukka a. – Tämä on näillä näkymin viimeinen hirvikoirani, mikäli ylisuurta susikantaa ei päästä vähentämään ja opettamaan niille ihmisarkuutta. Kuka sitten ottaa vastuun. ”Kettutyttö paasasi, etteivät koirat kuulu metsiin” – Ei ole järkeä hankkia 1000 euroa maksavaa koiraa ja laittaa siihen muutenkin rahaa kiinni, ja sitten kun se katoaa, ei saa yhtään mitään, sanoo Ahti Hyvölä. Nyt kotona on kaksi koiraa, 5ja 3-vuotiaat norjanharmaat. Metsät ovat susia varten. – Ei sellaista voi metsään laskea susien tapettavaksi. – Vanhemman saa pillillä pois, mutta nuorempi on sen vastakohta. Helppoa sitä on huudella sieltä Kehä kolmosen sisäpuolelta. . 9 – Onko todellakin jollain sellainen luulo, jotta villi metsänpeto ja ihminen voisivat viettää sopusoinnussa rauhallista rinnakkaiseloa! Ei takuulla! . Ja miksi ei tulisi, koska kyllä ne tietävät, ettei niillä ole mitään vaaraa. Ei siinä ole mitään järkeä. – Koko ajan pelottaa, että mitä tapahtuu. Susia nähtiin kesällä muun muassa paikallisen koulun pihamaalla. Kärsämäellä ollaan Hyvölän mukaan yksimielisiä, että näin ei voi jatkua. Pihoissa pyörivät häirikkösudet tulisi saada poistaa välittömästi keltään lupaa kysymättä, ilmoitus kaadetusta eläimestä riistakeskukselle riittäisi. Hänellä on ollut vuosien varrella hyviä koiria, joista on kaksi menettänyt susille. – Kyllä niitä tulee koko ajan enemmän. – Ajokoirakin on niin laaja liikkumaan, ettei ole puhettakaan, että sen voisi laskea ajoon. Siitä olen täysin eri mieltä! ”Ei voi pakkosiedättää susille” Kinnarinen sanoo, että sudet ovat tänä päivänä täysin ihmispelottomia. Susia ei ole pelkästään metsissä, vaan niitä on liikkunut myös jo aivan kunnan keskustassa. Täällä oikein rukoillaan että sudet menisivät Espoon puistoihin, niin johan alkaisi tapahtua! Sudet tappaneet kaksi koiraa Hirvenmetsästys on ollut Hyvölälle tuttua 1980-luvulta lähtien. Maija Salmi. Ei ole järkeä hankkia 1000 euroa maksavaa koiraa ja laittaa siihen muutenkin rahaa kiinni, ja sitten kun se katoaa, ei saa yhtään mitään. Sen jälkeen sitä ei löytynyt, sudet sen veivät. Lisää susia myös jatkossa Hyvölä uskoo, että susimäärä kasvaa myös jatkossa. Kyllähän sen on nähnyt jo koehommissa, että kävijämäärät ovat vähentyneet. 74-vuotias Hyvölä aloitti metsästyksen jo 1960-luvulla. Kinnarinen nostaa esiin myös EU:n, jota helposti syytetään susitilanteesta. – Jonkinlaisia ihmisvahinkoja tulee. – Miksi ihmeessä tällaisia päästetään telkkariin, kyllä taas pisti vihaksi! Hyvölän mukaan metsästykseen liittyvä ilmapiiri on muutenkin pahentunut kaiken aikaa. Ahti Hyvölä asuu Kärsämäen puolella Nivalan naapurikunnassa. Sen todellakin haluaisin tietää! Kinnarinen ei ymmärrä viime vuonna perustettua SusiLifehanketta eikä siihen syydettyjä miljoonia euroja. Ei ole kyllä minkäänlaista intoa lähteä metsälle. Meidän vikahan sekin tulee olemaan, jos hirvimäärät lisääntyvät, kun ei voida mennä metsälle. – Onko todellakin jollain sellainen luulo, jotta villi metsänpeto ja ihminen voisivat viettää sopusoinnussa rauhallista rinnakkaiseloa! Ei takuulla! – Eikä ihmisiä voi pakkosiedättää susille. – Toinen jäi haukkumaan metsään, ja aamulla sen sitten löysin, takapää oli revitty auki. – Ei asia nyt niin ole. Eikä ainakaan vihreiden sanelemana, Kinnarinen lataa. ”Meitä helppoa syyttää kaikesta” Hyvölä kertoo katsoneensa taannoin televisiosta Ylen ohjelmaa, jossa kettutyttö paasasi, kuinka koirat eivät kuulu metsiin, mutta sudet kuuluvat. EU vain suosittaa, ei määrää. Viitekuva: Matton Alpo Hyvölä on menettänyt vuosien mittaan susille kaksi hirvikoiraa. Se on aivan varma. – Nyt kun porukka alkaa ikääntyä, ei kannata enää ottaa seuraavaa hirvikoiraa. – Se on varmaa! Heidän mielestäänhän metsästyskoirat eivät kuulu enää Suomeen. 3-vuotias on yhtä ykköstä vaille valio, joka haukkui jo 2-vuotiaana karhua. Nyt tilanne on täysin toinen
S uomen kansallisesti harjoittama riistapolitiikka aiheuttaa ajoittain hämmennystä. – Ruotsin lisäksi valkoposkihanhia metsästetään myös Virossa, Hollannissa ja Tanskassa ja liha käytetään siellä hyväksi. Sekavaa lintupolitiikkaa Maaja metsätalousministeriön kesäkuun kuulemistilaisuuden muistion mukaan suojeltujen lintulajien metsästys on mahdollista vain, jos se lintudirektiivissa. Erityisen hyvänä esimerkkinä voidaan pitää valkoposkihanhea, joka Euroopan Unionin lintudirektiivin I liitteen lajina on tiukasti suojeltu. Tänä syksynä viljelijöille viimein myönnettiin poikkeuslupia hanhien häirintään ja vähäiseen ampumiseen, mutta lintujen lihan syöminen kiellettiin lupaehdoissa jyrkästi. Samaisessa muistiossa todetaan, että jos laji siirretään metsa?styslakiin riistalajiksi, tulee laji kuitenkin rauhoittaa,. Lintu aiheuttaa vuosittain valtavat tappiot viljelijöille tyhjentäessään kevätmuuton aikana peloilta orastavan kasvuston. sallitaan, mutta valkoposkihanhen metsästys on kielletty, sillä lajia ei ole mainittu direktiivin liitteessä II. Lisäksi hanhet aiheuttavat harmia sotkemalla pääkaupunkiseudun puistot ja uimarannat. 10 Samaa EU:ta, mutta eri käytäntöjä Riistapolitiikan sekamelska Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola toivoo riistahallinnolle rohkeutta tarkastella susipopulaatiota yhtenäisenä EU-rajan molemmin puolin. Samaan aikaan samaan Eurooppaan kuuluvassa Ruotsissa harjoitetaan vuosittain poikkeamislupakäytännön nojalla valkoposkihanhien suojametsästystä ja nautitaan mehevistä hanhipaisteista. Lihan käytön kieltäminen ei ole millään tavalla eettistä toimintaa, eikä siihen ole lainsäädännöllisiä perusteita, toteaa Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola. Valkoposkihanhien kohdalla on ministeriöitä myöten harjoitettu kädenvääntöä siitä, pitäisikö lajin kuulua luonnonsuojelulain vai metsästyslain alle
– Norjan susipopulaatio voidaan laskea yhdeksi osaksi Ruotsin populaatiota. Varmasti olisi aiheellista myös tutkia, minkälainen lupahallinto on niillä mailla, jotka sallivat valkoposkihanhien suojametsästyksen, Silpola pohtii. Valkoposkihanhien kohdalla on ministeriöitä myöten harjoitettu kädenvääntöä siitä, pitäisikö lajin kuulua luonnonsuojelulain vai metsästyslain alle. Vertailu vain on hankalaa erilaisten metsästyskulttuurien vuoksi. Karjavahingot ovat myös kasvaneet valtavasti, toiminnanjohtaja luettelee. Silpola peräänkuuluttaakin riista-asioissa konkreetista yhteistyötä Euroopan sisällä. kuten esimerkiksi suurpedot. 11 Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Jaakko Silpola peräänkuuluttaa yhteistyötä eri valtioiden välillä, jotta voidaan ottaa oppia erilaisista riista-asioiden hallintotavoista. Meillä on pitkä itäraja Venäjän kanssa ja susipopulaatiota tämän rajan molemmin puolin pitäisi pystyä tarkastelemaan yhtenä, eikä erillisinä. Suomalaiset viranomaiset varmasti seuraavat naapurimaan toimintaa, Silpola uskoo. Hän toivoisi, että eri maiden käytännöistä voitaisiin ottaa oppia puolin ja toisin ja sitä kautta saada toimivia malleja ja ongelmiin ratkaisuja. Vielä hieman merkillisempi laji on merimetso, jota Suomessa edelleen suojellaan, vaikka se ei kuulu direktiivin listaukseen lajeista, joita saa metsästää, eikä lajeista, jotka tarvitsevat erityistä suojelua. Metsästys kiellettiin vuonna 2016 ja nyt karhukannan koon on kerrottu olevan jo 8300 yksilöä. n Erja Pekkala. Väliinputoajana sitä on Suomessa päätetty siis suojella, vaikka esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa niitä suojametsästetään lintudirektiivin 9 artiklan mukaisella poikkeuslupamenettelyllä. Hän jatkaa pohdintaa suden erilaisesta tarkastelumallista jopa Pohjoismaiden kesken. – Meillä on pitkä itäraja Venäjän kanssa ja susipopulaatiota tämän rajan molemmin puolin pitäisi pystyä tarkastelemaan yhtenä, eikä erillisinä. Susiasioihin mallia naapureilta Myös suurpetoasioita tarkastellaan eri silmin riippuen siitä, missä päin Eurooppaa ollaan. Eri EU-maiden kesken voisi olla opittavaa puolin ja toisin. Toivoisin rohkeutta tarkastella susipopulaatiota yhtenäisenä EU-rajan molemmin puolin. Olisi mielenkiintoista tietää, miten pitkin EU:n itärajaa etelästä pohjoiseen eri eläinpopulaatioita tarkastellaan ja millaisin perustein. – Ruotsissa ollaan aloittamassa suden kannanhoidollista metsästystä ja he tekivät päätöksen kansallisesti perustaen sen itse määrittelemäänsä suden suotuisaan suojelutasoon. – Vuonna 2010 Romaniassa oli 5000 karhua. Tiedotusvälineistä sai lokakuun alussa lukea, että Venäjän Karjalaan on myönnetty 141 sudenpyyntilupaa ja lisäksi palkkiona kaatajalle on luvassa 10 000 ruplaa eli 110 euroa ja etuoikeus hirvenpyyntiin. – Se, että joudutaan kuulostelemaan ja utelemaan muiden maiden käytäntöjä, saattaa turhauttaa sekä hallintoa että etujärjestöjä eri maissa. Suden kohdalla Suomi ja Ruotsi ovat samankaltaisia ja verrattavissa olevia ympäristöjä, kun taas Viro kuuluu samaan luontodirektiivin liitteeseen meidän poronhoitoalueemme kanssa. Varmasti EU-maissa on asiantuntijoita, joilla on hallussa eri valtioiden riistakäytännöt. – Olisi varmasti syytä tarkastella, olisiko valkoposkihanhien suojametsästys liha hyödyntäen mahdollista ja olisiko poikkeuslupakäsittelyyn kevyempiä menettelytapoja. Susi itse ei piittaa valtakunnan rajoista, mutta sen kannanhoitoa ja kannan kestävyyttä käsitellään eri näkökulmista myös Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin, vaikka voisi olettaa helposti, että kyseessä on sama populaatio. Samaan aikaan henkilövahingot ovat nousseet neljästä 23 vahinkoon ja karhun aiheuttamia kuolemantapauksia oli viime vuonna jo kahdeksan. Yhteistyötä Euroopan sisällä Silpola muistuttaa, että meillä on erittäin hyvin hoidettu karhun ja ilveksen kannanhoidollinen metsästys, kun taas esimerkiksi Romaniassa karhukanta on kasvanut jyrkästi metsästyksen kieltämisen jälkeen. On selvää, että ongelmia esimerkiksi suurpetojen kanssa on muuallakin kuin Suomessa. Alueen noin 450 suden kanta kestää vuotuisen pyynnin. Tätä tietoa pitäisi pystyä avoimesti jakamaan. Hyvin monia hämmästyttää, kuinka naapurimaat ovat pystyneet hoitamaan hanhiasiat Suomea joustavammin
K aurisjahdin suosio oli jälleen hyvä ja 20 osallistujan nimet olivat nopeasti listalla. – Osallistujissa oli monia vielä kokemattomia metsästäjiä. Järjestäjän noin kymmenen hengen voimainponnistus onnistui hyvin ja palaute oli positiivista. Saaliiksi saatiin kolme kaurista. Naiset saivat halutessaan itse suolistaa ja nylkeä saaliinsa. jahdin majoituksineen ja ravintolatason ruokailuineen. Naisten oma kaurisjahti Etelä-Ikaalisten Metsästysseura järjesti toisen kerran pelkästään naisille tarkoitetun kaurisjahdin. Lisäksi koko porukan kesken henki oli hyvä, mikä lisäsi viihtyvyyttä, seuran puheenjohtaja ja ruokahuollosta omin käsin vastannut Mika Mäkelä kertoi. 150 euron hinnalla naiset saivat kahden päivän opastetun . 12 Metsästystä, riistan käsittelyä... Sosiaalisen median välityksellä tämäkin tapahtuma löysi nopeasti halukkaat osallistujat ja erilaisissa naisten omissa metsästysryhmissä vertaistuen saanti kannusti lähtemään mukaan. Hän kertoi oppineensa, että metsästyksellä on laajaalaiset vaikutukset monien ihmisten elämään. Siellä oli mukana kokeneita henkilöitä koko ajan opastamassa. He olivat hyvin tyytyväisiä siitä, että heidät vietiin passiin, annettiin neuvoja sektoreista ja opastettiin matkan arvioinnissa. Helsinkiläinen Janina Lehén on aloittanut metsästyksen aikuisella iällä, kuten monet muutkin naiset. Viikonlopun saldo kaatoina oli kolme kaurista ja yksi supikoira, jonka nahka lähti troofeena ampujan mukaan.. Seurattomille hyvin arvokasta Ohjelmaan kuului metsästyksen lisäksi riistan käsittelyn opastus
Onnistuneen riistalaukauksen johdosta kaatajilla oli myös mahdollisuus ostaa lihat itselleen ja tämä tarjous käytettiin järjestäjien mukaan kokonaan. Heille tämä järjestetty jahti on erityisen tärkeä, totesi seuran sihteeri Niina Nuto. Ikaalisissa koirien turvallisuus ei ole vielä kovinkaan uhattuna susien vuoksi, mutta vilkas kolmostie aiheutti päänvaivaa. Seuroihin ei välttämättä pääse ilman maaomistuksia, eikä muitakaan mahdollisuuksia metsälle pääsyyn ole. Seurueilla oli järjestäjän puolesta käytössä myös koiria. 13 . – Nykyään on paljon sellaisia metsästäviä naisia, joilla ei ole mahdollisuutta käydä jahdissa asuinpaikkakunnillaan. Laukauksissa onnistuivat Kaisa Tuumi (vas.), Elina Räisänen ja Tanja Rinnetmäki. – Meiltä oli seitsemän lyhyt. – Meiltä oli seitsemän lyhytkarvaista mäyräkoiraa ja yksi dreeveri jallittamassa kauriita osallistujien passipaikkoihin. Naisten jahtitapahtumassa kaadettiin kolme kaurista
Naiset pääsivät opettelemaan myös riistan jatkokäsittelyä. Tanja Rinnetmäen ideoimana ajatus naisten omaan jahtiin kypsyi pikkuhiljaa ja seuran jäsenistön kannatuksen myötävaikutuksella ensimmäinen jahtiviikonloppu järjestettiin vuonna 2016. Kaupunkilaisena Lehén mietti, kuinka voisi päästä yleensä metsälle, sillä lähipiirissä ei ollut Ikaalisten naisten kaurisjahti järjestettiin jo toisen kerran ja osallistujat ovat halukkaita tulemaan jälleen uudestaan. Laadukkaan tapahtuman järjestämiseen tarvitaan myös yhteistyökumppaneita ja siinäkin järjestäjä on onnistunut jo mukavasti. Olemme kiitollisia, että saimme Sastan, Ultracomin, Kuvataiteilija Heini Sepän, Homecaren ja Ylöjärven Asetarvikkeen yhteistyökumppaneiksi. – Jouduin lopettamaan urheilun terveydellisistä syistä. Kaikkea sai ja uskalsi kysyä. Järjestävän seuran sihteeri Niina Nuto (oikealla takarivissä) kertoo, että jotain uudistuksia on mietitty seuraavaan jahtiin. – Eräs nainen ryhmästä otti minut jahtiin mukaan Vihtiin ja siellä pääsin vanhemman koiramiehen mukaan, joka osasi hyvin opettaa mitä tehdään ja miksi tehdään. Lehén oli tyytyväinen Ikaalisen viikonloppuun, vaikka saaliista tällä kertaa hän sai vain näköhavainnon kaadon sijaan. yhtään harrastajaa. Hän päätti kokeilla onneaan Facebookin metsästävien naisten ryhmässä ja kyseli sieltä neuvoja. Pitäisi melkein kaksi viikonloppua järjestää, jotta uusiakin osallistujia saadaan mukaan, Nuto nauroi. Auttamassa Niita Maunula. karvaista mäyräkoiraa ja yksi dreeveri jallittamassa kauriita osallistujien passipaikkoihin, luetteli seuran koiraja koevastaava Tanja Rinnetmäki. Palaute oli hyvää jo tuolloin ja nyt uusia suunnitelmia on jo tehty ja tarkoitus on jatkaa tapahtumaa tulevaisuudessakin. Hän kehui porukan yhteishenkeä ja sanoi tapahtuman olleen pehmeä lasku metsästyksen maailmaan. Elina Räsänen (vas.) nylkee ampumaansa kaurista. – Jokainen nyt mukana ollut olisi halukas tulemaan uudestaan. Verkostoitumisen mahdollisuus Yksi osallistujista oli helsinkiläinen Janina Lehén, joka pelasi aikaisemmin amerikkalaista jalkapalloa maajoukkueessa. Sen jälkeen olen päässyt hänen opissaan Keimolan metsästysseuraan vieraspassilla. Nainen piti erittäin tärkeänä myös sitä antia, että viikonloppuna pystyi verkostoitumaan muiden naisten kanssa, saamaan. Lisäksi Ruka Scandic lahjoitti à la carte -illallisen kahdelle ja saimme arpajaisiin myös mökkiviikonlopun Kuusamoon, johon kuuluu karhukojulla käynti. Metsässä olo helpotti, stressi lievittyi ja oireet katosivat pikku hiljaa. Tuli aika miettiä uutta aktiivista harrastusta ja retkeilystä oli helppo siirtyä metsästykseen, josta olin aina ollut kiinnostunut. – Nimekkäiden sponsoreiden mukaantulo lisää tapahtuman arvoa. Olen aina jonkin verran retkeillyt luonnossa ja luontoon menin nytkin. 14 – Seuroihin ei välttämättä pääse ilman maaomistuksia, eikä muitakaan mahdollisuuksia metsälle pääsyyn ole. Hotelli Ellivuori lahjoitti lisäksi lahjakortin, järjestäjät luettelivat. Heille tämä järjestetty jahti on erityisen tärkeä
Puukot.. Pitihän siinä ihan tuulettaa, Räisänen hehkutti. PUUKON OSAT JA TARVIKKEET SUORAAN NETTIKAUPASTA TAI PUHELINMYYNTINÄ • Puukot ja tarvikkeet • Puukon terät ja helat • Tupen nahkat ja ompelutarvikkeet • Tupen nahkavärit ja vahat • Erilaiset muotoraudat ja punsselit • Kiillotuslaikat ja hiontavahat terien viimeistelyyn • Erikoisviilat ja teroittimet • Metallit: messinki, uushopea, pronssi • Kuitulevyt • Teräkset terien taontaan • Ym. Kotoa löytyy setti koiria, joilla monipuolinen jahti on mahdollista. Kävi siis jälleen ilmi, että vertaistuki on tärkeää, oltiinpa millä elämänalueella tahansa. Viikonloppu oli ihan huikea, sillä onnistuin kaatamaan kauriin ja se oli minun ensimmäinen isompi riista. Viikonloppuna tarjoiltiin myös à la carte -annoksia. Yhtenä tärkeänä esimerkkinä voisi mainita hirvikolarien ehkäisyn. Sitä kautta minulle on avautunut ihan uusi käsityksen siitä, kuinka hienosta ja moniin ihmisiin vaikuttavasta toiminnasta on kyse. – Viikonloppu oli kokemuksena tosi hieno. Tapahtuman huokea hinta houkutti ja myös se, että samalla pääisisi kokeilemaan jotakin uutta. Kaikki toimi ja myös ruoka oli hyvää! n Erja Pekkala Etelä-Ikaalisten Metsästysseuran puheenjohtaja Mika Mäkelä hoiti itse naisten ruokahuollon. Kauppakeskus IsoKristiina Kaivokatu 5, 53100 Lappeenranta Nettikauppa puukot.. Puh. Räisäselle oli mukava yllätys huomata, että tapahtumassa oli mukana muitakin naisia, jotka ovat aloittaneet metsästyksen aikuisella iällä. Olen oppinut, että metsästyksellä on iso rooli riistakantojen ja luonnon hoidossa ja sitä kautta minulle on avautunut ihan uusi käsityksen siitä, kuinka hienosta ja moniin ihmisiin vaikuttavasta toiminnasta on kyse, Lehén kertoi. Joitakin lintuja ja majavia olen saanut, mutta toivottavasti onnistun hirven kaadossa jo tänä syksynä. Olin ensimmäistä kertaa mukana isossa jahdissa pelkästään naisseurassa ja oli hyvä huomata, että muut painivat ihan samojen asioiden kanssa, kuin mitä olen itse pähkäillyt. 15 – Olen oppinut, että metsästyksellä on iso rooli riistakantojen ja luonnon hoidossa. – En ole aikaisemmin tiedostanut, että metsästyksellä on merkitystä minun ja kaikkien sellaistenkin elämään, jotka eivät metsästä. uusia metsästyskavereita ja sitä kautta mahdollisuuksia päästä tulevaisuudessakin jahtiin. – Olen ollut paljon metsällä, mutta saalista on tullut vähän. Hetki oli kyllä sykähdyttävä ja herkistävä. Nainen kertoi kulkeneensa metsällä jo viitisen vuotta, mutta iso riista on vielä pysynyt poissa ampumaetäisyydeltä. Tuuletuksia ja onnistumisen iloa Leppävirralla asuva Elina Räisänen päätti lähteä Ikaalisiin nuorimman koiransa kasvattajan Jutta Tiitisen kanssa. Norjan harmaita on kaksi, luolapyyntiin lähtevät jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri, sekä pintapyyntiin plotti. tarvikkeet. Vaikka hänellä kertomansa mukaan ei ole ollut mitään ennakkoasenteita metsästystä kohtaan, kertoi hän kuitenkin oivaltaneensa metsästyksen merkityksen laaja-alaisemmin kuin aikaisemmin. Henki oli hyvä ja kannustusta riitti, vaikka ohilaukaus olisi tullut. 0400 550 915 parhaiten iltaisin Jorma Simolin myynti@puukot.. – Meillä päin kauriita on vähän ja oli mielenkiintoista päästä näkemään myös mäyräkoiran työskentelyä
Kavereilla oli karhukoiria jo aikaisemminkin ja heidän mukana rodun hyvät puolet tuli tutuksi. Kyseinen koira pääsi kaksi kertaa kuninkuushaukkuihin, joissa se sijoittui neljänneksi Oulussa vuonna 1993. Sille ammuttiin lukematon määrä hirviä. Mies kehuu mustavalkoisen ulkonäköä ja arvostaa sen hyvää yhteydenpitoa. – Keke oli tosi hyvä koira. Mustavalkonen on komia. 16 Kolme vuosikymmentä karhukoiria "Mustavalkoinen on komia" Karhukoiran jalostus on mennyt eteenpäin. K uusamon Vuotungissa asuva Seppo Leinonen on ollut karhukoiramies kolmekymmentä vuotta. Mieltymys mustavalkoiseen virisi 1980-luvun lopulla ja yhtenä syynä oli karhukoira Keke, jonka omisti mies samasta metsästysseurasta. Näin kehuu kuusamolainen Seppo Leinonen, jolla on ollut mustavalkoisia jo kolme vuosikymmentä
Muutoinkin miehen mielestä karhukoiran jalostus on mennyt eteenpäin ja vanhoista uskomuksista olisi aika päästä eroon. Kasvatustyö on ollut maltillista ja siihen on syynsä: rima on korkealla ja kasvattaja ei halua tuottaa pentuja, jos niihin ei ole itsellä luottoa. Terveysasioista on tehty liian suuri numero ja rodusta yritetään tehdä väkisin sairasta. – Suunta on hyvä, pelaavuus on parantunut, eikä enää tarvitse ottaa pelkästään urosta, jos haluaa toimivan koiran. Koirat ovat kaikki narttuja ja Leinonen kehuu narttujen tason kasvaneen karhukoirissa niin hyväksi, että aikoo niissä pysyäkin. En ota koiraa, jossa on paljon valkoista ja väärissä paikoissa. Mutta sellainen, joka rupeaa miellyttämään ja jonka itselle laitan, pitää olla mustavalkoinen, eikä valkomusta. Nykyään ihannoidaan ihan liikaa karhukoiran valkoista naamaa, olisiko sitten erikoisuuden tavoittelua, mies pohtii. Omassa tarhassa on pelkästään narttuja ja aina mustavalkoisia. – Jos sinulla on hyvä kaksivuotias koira, josta saisit vielä kymmenen vuotta nauttia, mutta lähdet susialueelle kokeeseen ja koira jää sinne. – Kattelen pennulle semmoista seutua, jossa ei ole hirviä ja siellä aloitetaan työmaahan tutustuminen. Leinonen neuvoo maltin olevan valttia pennun koulutuksessa suurriistalle. Ei sellaista riskiä monikaan ota. Kyllä silmät ja lonkat pitää tutkia, mutta sekin pitää pysyä kohtuudessa. Pennussa riittää virtaa ja vauhtia. Kolmen kuukauden ikäinen Suvenperän Inka on Seppo Leinosen kasvatin Kuusingin Kiran jälkeläinen. Kaadolla voivat joskus saaliin omia, jos pitkään ehtivät siinä itsekseen olla. – Joka rodussa on joitakin sairauksia, mutta toiset eivät niitä mainosta. Nyt tarhassa on kolme koiraa, joista nuorin on oman kasvatin jälkeläinen. Hän kertoo tärkeintä olevan koiranlukutaidon, jonka perusteella isäntä arvioi, milloin koira on riittävän kypsä sekä henkisesti että fyysisesti. Hän itse löysää nuorta koiraa varoen irti puolta tuntia kerallaan ja vie seuravana päivänä uudestaan. Lähinnä omiksi tarpeiksi astutan narttuja. Karhukoirien terveyteen Leinonen on tyytyväinen, mutta vetää hieman miinusta nykyiselle rotukoirien terveyspolitiikalle. Vauhtia riittää, eikä karhukoiran alku malta millään pysähtyä tervehdittäväksi. Minulla on rodusta pitkä kokemus, mutta huonoista luonteista ei ollenkaan. Vihaisuutta ei ole sen enempää kuin muissakaan roduissa. Leinonen pitää tärkeänä seikkana koulutuksen alussa riistatonta maastoa. – Kolme pentuetta olen tehnyt ja vanhimmat ovat nyt kolmevuotiaita. Vaikka koira olisi muuten musta, mutta naama on valkoinen, en ota silloinkaan. Nämä ja monet muut varusteet metsästykseen ja ulkoiluun verkkokaupastamme! Tutustu: www.era24.fi Dovrefjell Snow Camo metsästyspuku 269 € Repo Extreme Naruska metsästyspuku 490 € Talven metsästysreissuille! Hirvi-, peuraja kaurismetsälle! Hart Kernig metsästysliivi 89 € Bear Claw 3D Camo kyttäysteltta 185 € Bauer 1-6 x 24HD kiikaritähtäin 479 € Myymälä: Nurmelankatu 3, 86300 OULAINEN Avoinna: Ma-Pe 9-17 koira ja pitää isännästään kiinni. Karhukoirat ovat ihmisystävällisiä ja soveltuvat perheisiin ja kotioloihin. Kuusamolainen Seppo Leinonen on harrastanut karhukoiria jo kolmen vuosikymmenen ajan. Hirvettömään maastoon Leinosen pihassa viilettää kolmen kuukauden ikäinen pentu. Leinosen hallussa on alun perin kaverilla ollut kennelnimi Kuusingin. Minulla on aina ollut sellainen periaate, että emän pitää olla sen tasoinen koira, josta pitää pystyä itselle ottamaan pentu. Jos koira hyppää ojan yli ja tahtoo mennä nokalleen, on sen. Selvästi näkee, että kyseessä on isännän silmäterä. Jos kovin tiukaksi menee, kasvattajat vähenevät. Luonteita on turhaan pidetty huonona. 17 . Suuressa pihassa alkavat pikku hiljaa pennun tottelevaisuusharjoitukset, vaikka näyttää siltä, että villikon korviin eivät opit kanna. – Ei pennusta oikein mitään merkkiä pysty sanomaan, mistä voisi ennustaa sen toimivuutta. Siihen kun on tottunut, niin ei muuta kaipaa. Lyhyt aika mahdollistaa miehen mukaan irtilaskun useammin viikossa, koska kehittymätön koira ei ehdi väsyttää lihaksiaan liikaa
Ongelmia aiheutuu myös pienillä metsästysalueilla, jossa päivä voi helposti vaihtua hirvijahdista koirajahtiin. Roduissa on liikehdintää puolin ja toisin ja osa katselee karhukoiraa sen vuoksi, että ne saa paremmin pois metsästä. Leinonen on rakentanut koirilleen talon, jossa karvaiset kaverit saavat ulkoilla sateelta suojassa ja viettää yöt lämpimässä. roppi täysin kehittymätön. – Susialueilla koiraa ei voi jättää yksin yöksi haukkumaan, vaan se pitää miehillä piirittää ja päivystää susien varalta. Jos koira haukkuu vuorokauden yhteen soittoon, ei sitä voi päästää irti kuin kerran viikossa. – Eihän se haittaa, jos koira on sitkeä, jos se tulee kohtuudella pois metsästä. Jos sinulla on hyvä kaksivuotias koira, josta saisit vielä kymmenen vuotta nauttia, mutta lähdet susialueelle kokeeseen ja koira jää sinne. n Erja Pekkala. Susivaaran alati kasvaessa tästä ominaisuudesta voisi puhua jopa mustavalkoisen valttina. Kuusingin isäntä pitää erittäin tärkeänä, että karhukoira on oikean värinen eli mustavalkoinen, eikä valkoista saa olla liikaa tai väärissä paikoissa. Toisaalta myöskään kaupunkilaismetsästäjä ei välttämättä halua viipyä pitkiä ajomatkoja vaativalla metsästysreissulla yökausia koiraa metsästä odotellen. 18 – Jos koira hyppää ojan yli ja tahtoo mennä nokalleen, on sen roppi täysin kehittymätön. Kohtuus riittää, ja jos koira pysyy kaksi erää haukulla, on se riittävä aika, jotta pystyy sen kanssa päivän aikana toimimaan, sanoo Leinonen. Osa vie pentua jopa alle puolivuotiaana hirville, vaikka ne ovat aivan kehittymättömiä. Sellaista ei pidä riistalle laittaa. – Koiralla metsästyksellä ei ole tulevaisuutta susialueilla. Jos koira haukkuu vuorokauden yhteen soittoon, ei sitä voi päästää irti kuin kerran viikossa. Metsästyksen lomassa keskustelu kääntyy tänä päivänä helposti susiin. – Eihän se haittaa, jos koira on sitkeä, jos se tulee kohtuudella pois metsästä. Viime viikolla olin Sallassa jahdissa ja sielläkin yksi jämptimies kertoi vaihtoaikeista, koska koiransa meni päättömästi heti kun irti päästi ja oli herran hallussa, milloin sen sai kiinni. Eikä töissä käyvä voi päästää sellaista koiraa irti sunnuntaina, jos maanantaiaamuksi pitää ehtiä töihin. Vaikka Kuusamossa ei tästä suurpedosta harmia juuri ole, joutuvat koillismaalaisetkin aihetta pohtimaan. Koko ajan kasvava susikanta on kuitenkin monen mielessä muuttanut toivetta koiran haukulla viihtymiseen. Sellaista ei pidä riistalle laittaa. Karhukoirilla on arveltu ehkäpä olevan harmaita rotuja parempi halu yhteydenpitoon isäntänsä kanssa ja sitä kautta paremmat mahdollisuudet työpäivän päättymiseen kohtuullisessa ajassa. Se on sitä varhaiskypsyyden ihannointia, mutta minulle se ei ole tärkeä asia. Ei sellaista riskiä monikaan ota, Leinonen painottaa. Mies toteaa metsästyskoiran ylettömän sitkeyden olevan hankala haaste etenkin susialueilla. Esimerkiksi Pohjan Karhukoirayhdistys pitää isojakin hirvikokeita Oulun alapuolella, mutta emme me sinne susien vuoksi mene. Sitkeys vaarallista susialueilla Jalostuksessa on panostettu hirvikoirarotujen sitkeyteen, ja karhukoirillekin on vuosia järjestetty erikseen sitkeyttä mittaavia kokeita. On parempi katsoa vuosi pidempään ja nauttia kymmenen vuotta, kuin että aloittaa vuosi aikaisemmin ja tyytyä pariin vuoteen. Hän on myös kuullut joidenkin halusta vaihtaa harmaista mustavalkoisiin ja syynä on ollut läntisten rotujen liiallinen metsästysinto
Sinä aikana muunlainen pyynti on kielletty lukuun ottamatta Lapin maakunnassa sekä Kuusamon ja Taivalkosken kunnissa, joissa jahtiaika päättyi 21. Vaikkei Seurat saattavat rahoittaa investointejaan hirvenlihalla. 19 . Hirvijahtiin ei ollut syyskuussa suurta tunkua Peltojen kytiskaadot vähissä Muutaman vuoden voimassa olleet peltohirvijahdit eivät tunnu saaneen kovin suuria metsästäjäjoukkoja liikkeelle. H irven kyttäysjahti pellolla oli sallittu syyskuun alusta lokakuun 9:nteen päivään saakka. Alkukaudesta lihalle on tukussa kysyntää.. Soitot muutamaan riistanhoitopiiriin osoittavat, että hirvijahtiin ei syyskuussa juurikaan lähdetty tänäkään vuonna, eikä edes pyyntöjä liiemmin tullut. syyskuuta kahden viikon kiimarauhoitukseen, mutta jatkui jälleen 10.lokakuuta lähtien. Monessa seurassa jo säännöt estävät hirvijahdin muutoin kuin porukassa. Maanviljelijöilläkään ei ole kovin suuria tarpeita peltohirvien kaatoon. Syynä ovat käytännön hankaluudet, perinteet ja ajankohta. Joskus pienet porukat tai yksittäiset metsästäjät saattavat naapureiden pyynnöstä käydä ampumassa pelloilta hirven tai kaksi kaudessa
sekuntien aikana, jolloin hänen pitäisi havaita, mihin suuntaan hirvi lähtee. Kytikseen on turha lähteä, jollei riistakameroissa ole merkkiäkään koko eläimestä, sanoo eräs hämäläinen metsästäjä. Ennen jahdin alkua se katosi riistakameran kuvista täysin. Peltohirvijahdit eivät ole saaneet mainittavaa suosiota. Eri asiat voivat olla jotkut erikoisviljelmät, mutta niillekään meitä ei ole ampumaan pyydetty. Sarvipää saattoi lähteä lehmien perään eikä se enää välttämättä takaisin tule. Jos laukaus ei pudota hirveä hämärässä niille sijoilleen, se saattaa paeta vielä jonkin matkaa. Ensimmäisenä vuotena taisi Kyttäysjahti on yksinäisen metsästäjän hiljaista hommaa.. Metsästäjää saattaa hämärässä hämätä kivääristä välähtävä suuliekki, joka sokaisee metsästäjän silmät niiden kentien ratkaisevien Monessa seurassa säännöt estävät hirvijahdin muuten kuin porukassa. Syyskuussa aika suurella osalla pelloista vilja on edelleen pystyssä. – Meillä kävi yksi komea sarvipää kaurapellolla melko ahkeraan loppukesästä. Käytännön hankaluutena kyttäysjahdissa sen loppupuolella voi olla myös hämäryys. Ennen jahdin alkua se katosi riistakameran kuvista täysin. Metsästäjät ovat myös tottuneet hirvijahtiin perinteisesti nimenomaan tutulla porukalla. Viljatiloilla varmaan moni viljelijä miettii tarkkaan, kannattaako hirveä pellolle ampua. 20 suoranaisia kieltoja säännöissä olisikaan, metsästäjät ovat tottuneet hirvijahtiin perinteisesti nimenomaan tutulla porukalla. Tuolloin peltohirvien metsästys tapahtuu vain maanomistajan luvalla, omin päin eivät metsästäjät peltojen laitamille lähde. – Puimattomalle pellolle ammuttu hirvi ja sen pois kuljettaminen saattaa tuhota enemmän viljaa kuin mitä hirvi söisi suihinsa. Pyyntöjäkään ei ole tullut Kymenlaaksolaisen Jaala-Kuusankoski riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Heikki Pentinniemen mukaan yhdistyksen alueella ei ole ammuttu ainuttakaan peltohirveä niinä vuosina, kun se olisi sallittu. – Meillä kävi yksi komea sarvipää kaurapellolla melko ahkeraan loppukesästä. Koiran käyttö ei ole sallittua, ja hirvi pitäisi käytännössä saada ammutuksi mahdollisimman keskelle peltoa. Suuri hankaluus peltojahdille on hieman aikainen ajankohta
Maanviljelijöiltä ei ole pyyntöjä tullut. Puidulle pellolle voi metsästää normaalilla tavalla seuran metsästysvuokraalueella. Mansikkapitäjänä tunnetussa Suonenjoella Pohjois-Savossa peltohirviä ammuttiin pari vuotta sitten puolenkymmentä yksilöä. n Juhani Karvonen. – Yhtään peltohirveä ei ole kaadettu. Hirvellä voidaan rahoittaa investointi – Kovin suuriin kaatolukuihin ei peltohirvien osalta olla päästy, mutta uudistus on paikkaansa puolustanut. Ymmärtääkseni muutamalle viljelijälle koitui aika isotkin vahingot. Peltohirvikin jaetaan seuran päätösten mukaisesti ja menee luvan kiintiöstä. – Yhtään peltohirveä ei ole kaadettu. Sen jälkeen ei kyttäysjahtiin ole lähdetty, muttei ole oikeastaan pyydettykään. Sielläkin vahingot ovat usein sitä, että hirven ovat sorkillaan rikkoneet suojamuoveja. Jotkut viljelijät käyttivät hirvinauhoja, mutta ainakin osassa viljelmistä nauhoilla ei ollut juurikaan merkitystä, toteaa Suonenjoen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kimmo Koivistoinen. – En ole kuullut, että kukaan olisi täällä Lapualla ainakaan viime vuosina kaatanut yhtään peltohirveä. Tänä syksynä lämmin sää olisi edellyttänyt nopeaa lihankäsittelyä, mihin ei välttämättä kaikilla ole mahdollisuuttakaan, sanoo Salminen. Toisaalta kytiskaadolla joku seura voi myös rahoittaa investointiaan, koska alkukaudesta hirven lihalle on tukussa kysyntää. Puimattomaan viljapeltoon kaato aiheuttaa väistämättä sotkua, mutta jotkut viljelijät ovat valmiit kestämään sotkunkin saadakseen haitan aiheuttajan pois. – Eräs viljelijä soitti ja kertoi kahden vasan syövän pellon antimia. Joissakin tapauksissa hirvi on käynyt loppukesästä viljelyksillä, mutta kadonnut sopivasti ennen jahdin alkua. – Tuolloin ne rikkoivat muoveja ja söivät mansikantaimia. Koivistoisen omassa seurassa ei ole lämmetty peltohirven kyttäykselle. Yhden miehen kyttäysjahti ei välttämättä ole kaikille mieleen ja pelisäännöt tulee sopia ennen jahtia kuinka jahtiin pääsee, millaisia yksilöitä pyydetään ja mitä saaliille tapahtuu. jotakin keskusteluja asiasta metsästäjien keskudessa olla, mutta sen jälkeen peltohirven kyttäys on unohtunut. Viljelijän lupa peltometsästykselle vaaditaan, jos sato on korjaamatta. Suomalaiset metsästäjät keskittyvät porukalla tehtävään hirvijahtiin, yksinäisen miehen kyttäysjahtiin ei tunnu olevan suuria tarpeitakaan. Suomessa hirvijahti on totuttu tekemään porukassa ja koirien kanssa. Hirvet oppivat kaiketi kerrasta. Lupamäärä on sama kuin vuosi sitten ja metsästäjät haluavat käyttää luvat yhdessä, sanoo Lapuan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jarkko Posti. Jos nyt vasa olisi ammuttu, olisi porukalla ollut ehkä yksi jahti vähemmän. Pirkanmaalaisen PälkäneenLuopioisten riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jari Salminen pitää hirvien aiheuttamia vahinkoja suurimpina kaalija mansikkaviljelmillä. 21 – Puimattomalle pellolle ammuttu hirvi ja sen pois kuljettaminen saattaa tuhota enemmän viljaa kuin mitä hirvi söisi suihinsa. Toisaalta kaikilla seuroilla ei ole kylmiöitäkään, minkä takia jotkut seurat saattaisivat olla aika haluttomiakin jahtiin. Loppukaudesta myynti voi olla hankalampaa kun tarjontaakin on enemmän, sanoo järjestöpäällikkö Teemu Simenius Metsästäjäliitosta. Ehkä vahingot kohdistuvat tällä seudulla eniten metsätaimikkoihin. Meillä on luvat kahdelle aikuiselle ja vasalle, mutta hirvijahti on hyvin sosiaalinen tapahtuma, jossa ensimmäinen päivä kuluu lähinnä tulilla kuulumisia vaihdellessa. Lumettomuus tekee kyttäyksen hankalaksi ja etenkin liikkuvaan hirveen on hämärissä vaikea hyvää osumaa edes saada. Lumettomuus tekee kyttäyksen hankalaksi ja etenkin liikkuvaan hirveen on hämärissä vaikea hyvää osumaa edes saada. Varsinais-Suomessakaan tai Pohjanmaalla ei ole peltoalan laajuudesta huolimatta peltohirvestykseen liiemmin sytytty. Vahinkoa aiheuttavan eläimen kaatoon ei tarvita poikkeuslupaa. Hirvet suosivat sokerijuurikasta, kauraa ja rypsiä
Vähän hirviä Kallunki, kuten moni muukin paikalla ollut, valitteli Koillismaan hirvikantojen pienuutta. Ensin pitäisi ajatella, mikä on jäävä kanta ja ottaa se ylimääräinen. – Kun hirvet rupes vähenemään, eikä kaatoja saatu, jatkettiin metsästysaikaa. – Tänään oli hyvä päivä ja koe meni käsikirjoituksen mukaan. Onhan täällä kova karhukanta, mutta metsästys on hirviä verottanut, Kallunki toteaa. 22 Vuotungin Metsästysseuralla mestaruuskokeet Tulivuoren Topi näytti taitonsa Koillismaalla on vähän hirviä. Tähän sitä on menty, eikä tämä tilanne pedoista johdu. V uotungin Metsästysseura järjesti Kuusamossa syksyn ensimmäisen hirvikokeen 19. Kyllä nämä koirat ovat sellaisia kavereita, ettei niitä kehtaa menettää suden suuhun, Kallunki pohtii. Hän voitti arvostetun karhukoirien Tappisarvikisan omalla kasvatillaan vuonna 2013 ja kiertää koiriensa kanssa ahkerasti kokeissa ympäri PohjoisPohjanmaata. Jatkettu metsästysaika ei miehiltä saa kannatusta. syyskuuta. Kokeissa käydään paljon, mutta susialueita yritetään kiertää. Poroista ei haittaa Pasi Leskelän harmaa norjanhirvikoira Golden Mist Robinson löysi hirvet mukavasti ja paimensi lehmää vasansa kanssa ykkösen arvoisesti. Tätä manattiin Vuotungin Metsästysseuran hirvikokeissa. Mies on innokas mustavalkeiden harrastaja. – Se on sama asia kuin mikä tahansa väärä riista. Niillä alueilla, jossa on vähiten hirviä, aloittavat eniten jahtia nyt alusta. Metsästäjät ovat kahden tulen välissä. Sen jälkeen oli paussia, ja jahti alkoi jälleen 10. Joka maastosta ei enää hirviä löydy. – Hirviä ei ollut, joten jahti oli sama lopettaa. Jos ei metsästetä, niin kimpussa ovat seuraavaksi maanomistajat. Kuusamossa hirviä ei verota miesten mukaan pedot, vaan ihminen. Koskaan en rankaise koiraa, vaan Hirvilehmä asteli rauhallisesti metsätielle. Vuotungissa pidennettyä jaksoa käytetään hyvin vähän ja hirvet pyritään kaatamaan varsinaisen metsästysajan aikana. Sijoitus kokeessa oli toinen. asti. Meille ei jäänyt edes sitä jäävää kantaa, tuumaa kokeessa tuomarina toiminut Seppo Leinonen. – Tilanne on mennyt vaikeammaksi koko ajan. Kuusamossa hirviä sai metsästää syyskuun 1. Kun päivä lyhenee, olisi hyvä saada hirvet ajoissa pois metsästä, Leinonen sanoo. Vasa seurasi emänsä esimerkkiä.. Koe oli samalla seuran mestaruuskoe, ja sen voitti karjalankarhukoira Tulivuoren Topi, jonka omistaa Rauno Kallunki. Edellisenä vuonna seuralla oli 24 lupaa, mutta jahti lopetettiin 11 kaadon jälkeen. Jos koiraa nuorena porot kiinnostavat, pitää se vain saada hyvällä pois niiltä. – Etujärjestöt painostavat, ettei hirviä saa olla liikaa ja lupia myönnetään liian paljon. Tämä oli kuudes koe ja koira tuli neljällä koekäynnillä käyttövalioksi. päivästä 20.9. lokakuuta. Vaikka Kuusamo on poronhoitoaluetta, ei paikallisille koirille porot kuitenkaan aiheuta ongelmia
23 – Joka maastosta ei enää hirviä löydy. otan välistä kiinni ja vien uuteen paikkaan. Pasi Leskelä kiittää Rokia hyvästä suorituksesta. – Lunta on usein niin paljon, ettei hirviä pystytä edes koiralla metsästämään. Jos koirastaan tykkää, niin ei sitä päästä paksuun lumeen hirven kanssa, Leinonen selventää. Kallunki kertoi välttävänsä niitä kokeita, jotka järjestetään susialueella. Koirilla on suhteellisen turvallista toteuttaa viettejään riistan perässä. Koiran koekäyttö on hankalaa, mutta jos haluaa osallistua arvokokeiden karsintoihin, niin silloin pitää pakata kamppeet autoon ja lähteä kauemmas. Ainoastaan syksyllä joutuu varomaan heikkoja jäitä ja tietysti joskus voi koiralle sattua metsässä tapaturma. Onhan täällä kova karhukanta, mutta metsästys on hirviä verottanut. Kuusamossa ei susia juurikaan liiku, eikä laajoilla metsäalueilla vilkkaita teitäkään ole. Rauno Kallunki kiitteli koiraansa Tulivuoren Topia kokeen jälkeen. n Erja Pekkala. – Kyllä täällä saa olla ihan rauhassa metsällä. Koillismaa on tunnetusti lumista seutua, ja lumesta hirvikokeita harrastavalle on riesaa. Pasi Leskelän omistama Golden Mist Robinson alias Roki paimensi kaksikkoa sopivalla etäisyydellä. Tähän sitä on menty, eikä tämä tilanne pedoista johdu. Poromiesten kanssa meillä ei ole mitään ongelmia, Leskelä kertoo
24 Peuraja kaurisjahdit ovat mahdollisia myös asutuksen läheisyydessä, kun vain tarvittavat luvat on saatu.
Kun kaatoja on satoja syksyn mittaan, kyttäyskopissa tai ajojahdissa on viihdyttävä tiiviisti. 25 Tiheät kannat kuriin aktiivisella metsästyksellä Valkohäntäpeuroja ja kauriita riittää! Valkohäntäpeurat ja kauriit työllistävät paikoin metsästäjiä. – Meillä on kaatunut tänä syksynä lähes 200 peuraa, mikä on samaa tahtia kuin viimekin syksynä. – Yksi nuori kaveri ampui yksin 50 peuraa. Vaikka syksy on ollut lämmin, useimmilla seuroilla on omat kylmiöt ja liha saadaan heti talteen, sanoo Lempäälän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Timo Viitanen. Hän oli kytiksellä miltei joka ilta ja aika usein hän hoiti homman yksin aina ruhonkäsittelyyn saakka.. K oska valkohäntäpeuroja riittää, muutaman ahkeran metsästäjän panos voi olla hyvinkin merkittävä
Tänä vuonna kolareita on ollut syyskuun loppuun mennessä noin 60. Lempäälän seudun riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Timo Viitasen mukaan viime vuonna yhdistyksellä oli lupia 1650, joilla kaadettiin 2444 peuraa. – Ensimmäistä kertaa olen saanut soittoja, joissa on kerrottu, että peuroja ei ole enää näkynyt yhtä paljon kuin ennen. Pyynti keskittyy kuitenkin peuraan.. Tänä vuonna kaurisonnettomuuksia on sattunut jo 53. Jotkut seurat arpovat kuka saa ampua peuran. Näyttää siltä, että kannankasvu olisi saatu nyt leikattua. Hän oli kytiksellä miltei joka ilta ja aika usein hän hoiti homman yksin aina ruhonkäsittelyyn saakka. Pahin aika on marraskuussa, mutta määrä tuskin ainakaan nousee. Käyttöasteeseen vaikuttaa osaltaan joidenkin metsästäjien erittäin ahkera jahti. Kolaritilastot hyvään suuntaan Peurakantaa on pyritty rajoittamaan yhtenä mittarina liikenneonnettomuustilastot. Omassa seurassani lupia on 270. Saarakkeet tarjoavat peuroille päivälepopaikkoja. Kolaritilastojen valossa kantaa on verotettu hyvään suuntaan, Viitanen kertoo. Ne syövät pihamaalta kaiken ja tuntuvat joskus pyrkivän miltei terasseille, joten ihmiset ovat aika herkkiä soittamaan kauriista. Tihein kanta on yhdistyksen länsiosissa Lempäälän, Vesilahden ja Viialan alueilla, sen sijaan itäosissa Pyhäjärven takana Pirkkalassa kanta on sellaista normaalitasoa. Lupia voi olla muutama kymmen ja niistä puolet käytetään. – Meillä on se erikoisuus, että puolet alueesta on hyvin tiheän kannan aluetta ja puolet normaalikannan aluetta. Jahdit ovat yhteispeliä. Parina edellisenä vuonna lupa on ollut tuo noin 1700 ja lupien käyttöaste on ollut 90 prosenttia. 26 – Kauriita on runsaasti. Viime vuonna kolareita oli 109, joten muutaman vuoden takaiseen verrattuna ne ovat vähentyneet 55 prosentilla. Sen sijaan SRVA:n tilastot näyttävät kaurisonnettomuuksien kasvaneen muutamalla kymmenellä vuodessa. Viitasella on näppituntuma, että peuroja olisi tänä vuonna hieman aikaisempaa vähemmän. – Se oli ennätyssaalis ja vasaprosenttikin oli yli 50. Tiheän kannan alueilla on tyypillistä peltomaisemat metsäsaarekkeineen. Viime vuonna yhdistyksellä oli lupia 1650, joilla kaadettiin 2 444 peuraa. – Oman kokemukseni mukaan ilves suosii kaurista ja ottaa sen monen verroin mieluummin kuin peuran. Etenkin alueen itäosassa peurakanta ovat säilyneet vuosikymmeniä normaaleina, mikä johtuu suurelta osin isoista vesistöistä. Ilveskanta on runsas, mutta koska myös kauriskanta on vahva peurat pääsevät helpommalla. Peurakanta hyvin vaihteleva Yhdistyksellä on maata 70 000 hehtaaria, mutta peurakanta on hyvin vaihteleva. – Muutama vuosi sitten meillä oli 238 peurakolaria vuodessa, minkä jälkeen määrä laski 183:een. – Yksi nuori kaveri ampui yksin 50 peuraa. Itäosissa peltoaukeat ovat laajoja ja metsätkin laajempia
Peuran ja kauriin käytös eroavat jonkin verran toisistaan. Pihakauriit harmittavat Turun kupeessa sijaitseva Kakskerta ja alueen seuran Kakskerran Erän alueella on mitä luultavimmin yksi koko maan tiheimmistä kauriskannoista. Parhaana iltana olen saaret kiertämällä 4050 kilometrin lenkillä nähnyt 50 kaurista. n Juhani Karvonen. Kummallakin metsästystavalla saalismäärä on noin puolet kokonaissaaliista. Kauris on kuitenkin selkeästi alueen ykköslaji määrällisesti mitaten. – Kauriin reviiri voi olla hyvinkin pieni, vain kymmenkunta hehtaaria. Kopissa oli metsästäjä melko taajaan ja hän alkoi paukutella kello 16 jälkeen. Kakskerran alueella kanta kasvaa hyvien ravintolähteiden ansiosta nopeasti. – Kauriit ovat paikkauskollisia ja eri metsäsaarakkeissa saattaa olla oma laumansa. Kakskerran alue on yksi niitä harvoja kolkkia Suomessa, jossa kaurisjahti käy jopa työstä. 27 – Olemme pyrkineet toimimaan mahdollisimman läpinäkyvästi, mikä toivottavasti osaltaan luo myönteistä ilmapiiriä. – Emä tekee tyypillisesti kaksi vasaa, mutta joskus 3-4. – Kahtena edellisenä jahtikautena olemme ampuneet hieman alle 200 kaurista. Olemme pyrkineet toimimaan mahdollisimman läpinäkyvästi, mikä toivottavasti osaltaan luo myönteistä ilmapiiriä, sanoo Mäki. Myönteisesti kaurisjahteihin Mäen mukaan ihmiset suhtautuvat myönteisesti kaurisjahteihin asutuksenkin läheisyydessä. Kauris jää yleensä pyörimään pienelle alueelle. Parhaana iltana olen saaret kiertämällä 40-50 kilometrin lenkillä nähnyt 50 kaurista. Valituksia ei minulle ainakaan kantautunut. Yleisesti jahtiin suhtaudutaan positiivisesti, negatiivista palautetta on aika vähän. Joskus aktiiviset nimien kerääjät saavat kerätyksi niin paljon nimiä, että lain edellyttämää 150 metrin vähimmäisetäisyyttä asutuksesta voidaan hieman vähentää. Sisu Hakkarainen sai 14-vuotiaana ensimmäisen peurakaatonsa. Jos ilmoittaja saa naapureilta luvan metsästykseen, tulemme paikalle. Viimevuotinen vasa voi tehdä jo yhden vasan. Peuralupia on tälle kaudelle kaksikymmentä, joista kuusi lupaa on nyt käytetty. – Kauriita on runsaasti. Kauris viihtyy asutuksen läheisyydessä, mikä vuoksi niiden jahti on hankalampaa. Tulppaanit ovat niiden suurinta herkkua, mutta paremman puutteessa käy jopa tuija-aita. Kaikkien seurojen osalta jahtia ei ole saatu yhtä hyvin käyntiin ja kauriskanta paisuu. – Vaikka olemme ampuneet kauriita, ei kanta näytä kovasti vähentyneen, mutta kanta on pysynyt kurissa. Viime vuosina myös valkohäntäpeura on levittäytynyt Kakskertaan osin sisämaan suunnasta. Luontaisia vihollisiakaan ei kovasti ole, sillä ilveskanta on melko pieni. Kauriita ammutaan niin mäyräkoirilta ajojahdissa ja kyttäykseltä. Vuorenkilvet ja muutkin istutukset tuntuvat kelpaavan oikein hyvin, sanoo Kakskerran Erän puheenjohtaja Jussi Mäki. Kakskerran Erän metsästysalueen suuruus on noin 2500 hehtaaria. Peurajahti on mukavampaa porukassa ainakin siinä vaiheessa kun saalista vedetään maastosta. – Meillä on esimerkiksi yksi kytiskoppi Hirvensalossa 50 metrin päässä pyörätiestä. Ne syövät pihamaalta kaiken ja tuntuvat joskus pyrkivän miltei terasseille, joten ihmiset ovat aika herkkiä soittamaan kauriista. Peurapukilla voi olla arvoa myös trofeena. – Peuralla on pidemmät liikkeet ja se saattaa paeta suoraan kilometrinkin. – Kauriit ovat paikkauskollisia ja eri metsäsaarakkeissa saattaa olla oma laumansa. Saaristossa kauris leviää nopeasti senkin takia, että se on erinomainen uimari
Metsässä on hiljaista lukuun – Linnustuksen tarkoitus ei ole hankkia ravintoa, eikä riistan saaminen ole tärkeintä. 28 Luonnonrauha ympärillä, komeat maisemat, kiireetön päivä... Antti Tiirola käyttää pohjanpystykorvallaan tutkapantaa, koska koiran hakulenkit olivat jo ensimmäisestä syksystä alkaen pitkiä. Linnustus on alkanut ja lähdemme katsomaan, löytäisikö pohjanpystykorva Heta jotain haukuttavaa. – Heti ensimmäisenä syksynään Heta oli niin laajahakuinen, että aloin pitämään sillä tutkapantaa kaulassa. Muutamia harmaantuneita keloja rötköttää kaatuneena ja pieni suolampare putkahtaa esiin puiden välistä. Tutkimme vielä paikantimen kartasta, minkälaisen kierroksen koiran isäntä on päivälle suunnitellut. Aina ei saalista tule, mutta joka kerta kertyy kokemuksia ja luonnosta nauttimisen elämyksiä. Puolessa välin viidettä ikävuottaan oleva Heta odottaa kuuliaisena, kun omistajansa Antti Tiirola laittaa sille tutkapannan kaulaan. S yyskuun toiseksi viimeisen viikonlopun sunnuntai on Kuusamossa tyyni ja pilvinen. Koira pyrähtää iloisena matkaan ja haistelee kääntöpaikan hajujäljet, jos vaikka lajitoverit olisivat joitain viestejä jättäneet. Harmaa päivä ei kykene taltuttamaan allensa ruskan väriloistoa, joka levittäytyy hehkuvana maassa ja puissa. Saavumme metsäautotien päähän. Metsästyksen syvempi merkitys Metsästysharrastus näytti luontonsa. Toisena syksynä hakulenkit tasaantuivat ja ovat nyt sellaista 300–400 metriä. Koira tarvitsee toiminnan säilymiseksi muutamia pudotuksia onnistuneen riistatyön palkkioksi.. Heta pitää myös hyvin yhteyttä, mikä on lintukoiralle hyvä ominaisuus, koiran isäntä jutustelee lähtiessämme liikkeelle. Kanalinnut piiloutuivat Kuusamosta löytyy vielä vanhoja koskemattomia metsiä ja suurten kuusten alla on pehmeää sammalta. Heta odottaa kiltisti, että lupa autosta poistumiseen isännältä tulee. Koillismaan syksyyn tottumaton saa haukkoa henkeään, sillä näky on uskomattoman kaunista. Kultaa ja punaista kaikissa mahdollisissa sävyissä ja taustalla sinertävänä siintävät vaarat
Vaikka tällä kertaa saalista ei tullutkaan, on Antti Tiirola tyytyväinen koiraansa. Korvat pyörivät ja koira hakee kuulohavaintoja linnuista. – Tämä koira ei ole myynnissä millään rahasummalla, Tiirola toteaa. Hetan omistaja ei ole koirassaan tällaista havainnut, vaan narttu toimii yhtä innokkaasti jokaisen kanalinnun äärellä. Samassa jossain kajahtaa haulikon laukaus, jota kohti Heta ryntää toiveikkaana. – Pystykorvan haku perustuu hajuun ja kuuloon. 29 . Pian koira käy jälleen näyttäytymässä isännälleen ja se saa kannustukset matkan jatkamiseen. Joskus kuulee kerrottavan, että pystykorvien into leimahtaa eri asteisena homenokalle kuin vaikkapa säyseämmälle naarasteerelle. Hetalla on oikein silmiinpistävä tyyli pysähdellä kuuntelemaan. ärhäkkää haukuntaa. Se kyllä tuntee kaikki kanalintujen ääntelyt, Tiirola vakuuttaa. ottamatta kauempaa kuuluvaa haukuntaa – olisikohan ajokoira, pohdimme ääneen. Heta odottaa kärsivällisesti isäntää jatkamaan matkaa, mutta reissu on tältä päivää tehty. Mättään takana ärisevän koiran kohteena on kuitenkin päästäinen, mutta metsäkanalinnut pysyvät sitkeästi piilossa. Ruska oli Kuusamossa juuri parhaimmillaan. Yhtäkkiä kuuluu. Koira pysähtelee ja pyrähtelee
Se antoi toiveita, että poikueiden onnistuessa kanta olisi tänä syksynä vielä parempi. Kuuluu hento lehahdus ja tilanne on hetkessä ohi. Tulilla oli aikaa jutustella metsästyksen perimmäisestä merkityksestä. – Toissa syksynä oli useampia riekkopoikueen nostoja. Se osoittaa ilmeillään ja käytöksellään, että meillä menee oikein hyvin yhdessä. Evästauko on paikallaan ja pian nuotiosta kohoaa savu kevyen sumun sekaan. – Onhan se nytkin hätää kärsimässä, mutta luvallinen metsästettävä hetken ajan tänä syksynä. 30 Linnustus on yksinäistä hommaa koiran kanssa. Ne haihtuivat kuuloetäisyydeltä ilmeisesti nevan yli, ennen kuin koira ehti huomata niiden tarkan sijainnin. Teeret eivät jääneet kuuntelemaan, mitä Heta olisi niille halunnut kertoa.. Siipien kahahdus antoi toivoa Lähestymme nevan reunaa ja viimein koira haukahtaa. Linnustus on yksinäistä hommaa koiran kanssa. ”Metsästys merkkaa todella paljon” Nuotiolla on aikaa pohtia metsästyksen syvempää merkitystä. Täällä saa olla rauhassa omien ajatusten kanssa ja nauttia. Antti Tiirola totesi, että riistan pudottaminen on tärkeämpää koiralle kuin omistajalle. Yksi oikein harvinainen tilanne, jossa kaksi riekkoa lensi matkan ja ne jäivät puuhun istumaan. Saavumme nevan reunaan. Karski metsämies tuntuu hieman liikuttuneelta sanoittaessaan omia tuntojaan. Olisi toivottavaa, että riekon kanta runsastuisi ja paljolti se on kiinni metsästyksestä, tippuuko kanta vai kasvaako vaivihkaa. – Metsästys merkkaa minulle todella paljon. Syksyllä jäi yllättävän hyvä lintukanta. Molemmat kestivät hyvin haukussa, ennen kuin lensivät pois. Tiirola kertoo, että metsäkanalintujen muninta-aikaan tuli vielä räntää ja kerros märkää lunta, mikä on osaltaan heikentänyt pesinnän onnistumista. Lämmin makkara on jo paikallaan. Nyt tuntuu, että riistakolmiolaskennat ovat osuneet sellaisille paikoille, joissa sattumalta on ollut lintupoikueita. Teeret eivät jääneet kuuntelemaan, mitä Heta olisi niille halunnut kertoa. Koiran työskentelyn seuraaminen upeissa maisemissa hyvitti korkojen kera lintujen piilossa pysymisen. – Tällä hetkellä linnustaminen ei tunnu Kuusamossa niin hyvältä kuin vuosi takaperin. Viime talvi oli Koillismaalla todella luminen ja kevät saapui harvinaisen myöhään. On hienoa nähdä koiran nauttivan, kun se tekee sitä työtä, mihin se on jalostettu. Hetken ihailtuamme näkymää, jossa tyyni lammen pinta heijastelee käkkyräisiä mäntyjä ja kullanruskeaa suoheinää lähdemme kiertämään suota kuivemman maan kautta. Tiirola toivoo, että riekkokanta pääsisi elpymään maakunnassa ja metsästäjät säästäisivät harvinaista lintua, joka jo oli kuolla alueelta kokonaan. Luonnon rauha ympärillä, komeat maisemat, kiireetön päivä mieli avoimena ja innokkaasti liikkuva koira antavat jo valtavan mielihyvän tunteen, vaikka saaliista on tarttunut mukaan vain sipien kahahdus. Silloin ei ollut riekolle lupia. Tuuli humisee hetken puiden latvoissa ja ilma käy selvästi kylmemmäksi. Heta jäi myös pitämään huilitaukoa ja vahtimaan makkaran paistumista. Tämä kiertely metsissä osoittaa, että tilanteet ovat harvassa ja vähäisetkin poikueet ovat pieniä, jopa vain kahta poikasta, mies pohtii
Metsästyskulttuuri on muuttunut ja vaikka yleinen hyväksyntä eettisesti hankittavaan lihaan on kasvanut, kohdistuu silti metsästyksen tarpeellisuuteen kritiikkiä. Linnuista ei tule enempää havaintoja, vaikka koira kuinka tekee hakulenkkiä ja keilaa ympäristöä aisteillaan. Meillä on niin hyvä toimeentulo Suomessa, ettei leipä ole siitä kiinni. Ilman saalistakin hyvä reissu Makkarat on syöty ja kahvit juotu. Onpa Hetalla ollut yksi ilveshaukkukin, omistaja kehaisee. Pohjanpystykorvan lisäksi Tiirolan kotona on itäsiperianlaikoja ja kaikki koirat ovat rakkaita perheenjäseniä. Nyky-yhteiskunnassa metsiin ei enää lähdetä hakemaan perheelle elantoa. – Linnustuksen tarkoitus ei ole hankkia ravintoa, eikä riistan saaminen ole tärkeintä. Samoin jos koira ylen määrin laukkaa pitkästi ja liikkuu jopa 100 kilometriä, niin silloinkin se tarvitsee viikon lepoaikaa. Riistakantojen säilymisen kannalta on suuri merkitys, ettei olla liian ahneita, vaan tehdään sopivaa verotusta, mies jatkaa. Täällä saa olla rauhassa omien ajatusten kanssa ja nauttia. Kuusamolainen Antti Tiirola on metsästänyt pienestä pojasta asti. Heta pysyy lähellä isäntäänsä ja tämä arveleekin, että koiraan vaikuttaa sen mahassa kehitystä aloittava pentue. Meillä on neljä koiraa, joiden kanssa mennään muutamana päivänä viikossa. 31 Hetalla on oikein silmiinpistävä tyyli pysähdellä kuuntelemaan. – On niitäkin, jotka saaliin himoon ottavat niin paljon, kuin saavat, mutta minusta se ei tunnu ihan oikealta. Heta on asettautunut myös lepohetken ajaksi nuotion ääreen, mutta se sinkoaa heti matkaan huomatessaan, että teemme lähtöä. n Erja Pekkala. Tiirola huolehtii muutoinkin metsästyskoiriensa levosta huolella, jotta jahtikavereilla riittää kuntoa ja energiaa. Nuotio hiipuu hiljalleen sammuksiin. Ennen autolle saapumista ihailemme upean punaista maaruskaa, jota kuivan kankaan rinteillä riittää. Itse tykkään, kun koira haukkuu karhua, hirveä, lintuja ja pienpetoja. Vaikka laikat ovat ensisijaisesti hirven ja karhun metsästystä varten, arvostaa mies pohjista myös kaikenriistan koirana. Korvat pyörivät ja koira hakee kuulohavaintoja linnuista. Se on kotiväen mieluinen koira 1-os 340,2-os 430,(kuvassa) 2-os maxi 500,Kuljetus järjestyy! Lämpöeristetyt koirankopit TMI R.Kivineva 06-4534 333 (tilaa ilmainen esite) Myös iltaisin ja viikonloppuisin www.koirankoppi.fi ja tulee muiden koirien kanssa hyvin toimeen. – Minulla on sellainen periaate, että jos hirveä tai karhua haukkuvan koiran haukkutyöskentely kestää kahdeksan tuntia, niin se tarvitsee seuraavat kahdeksan päivää lepoaikaa. Hän toteaa, ettei ole koskaan ampunut paljoa lintuja, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut. Koira tarvitsee toiminnan säilymiseksi muutamia pudotuksia onnistuneen riistatyön palkkioksi, Tiirola selventää. – Tykkään henkilökohtaisesti pohjiksesta todella paljon. Metsästysharrastus näytti luontonsa – aina ei saalista tule, mutta joka kerta kertyy kokemuksia ja luonnosta nauttimisen elämyksiä. Teemme vielä pienen näköalakierroksen mäelle, josta avautuu näkymä viereisen vaaran rinteille ja järvelle vastakkaiseen suuntaan. Se kyllä tuntee kaikki kanalintujen ääntelyt. Pohjanpystykorva Heta kuuntelee tarkasti, jos lintuja sattuisi olemaan lähistöllä. Saavumme autolle ja Heta hyppää omalle paikalleen auton perälle. Se pitää hyvin yhteyttä isäntäänsä hakulenkkien välissä ja jäi nuotiolle pitämään paussia. Pääsääntöisesti ne ovat hyväluonteisia, eikä tarvitse vieraankaan varoa. Samalla huomaan monia luontoon liittyviä asioita. Tiirola kertoo toimivansa niin, että aloituksen aikoihin pudottaa koiralle linnun ja myöhemmin linnun tai pari muutamien viikkojen välein. Heta on astutettu kolme viikkoa sitten ja senkin vuoksi kevyt työpäivä metsässä on sopiva. Ne ovat riistaverisiä, mutta monen mielestä se on huono asia, että ne saattavat olla myös kaikenriistan koiria. Hän kertoilee metsästystarinoita vuosien varrelta ja erityisesti yhteisistä reissuista veljensä kanssa, josta on tullut myös hyvä ystävä. Täältä tulee sitä elämän iloa, mies toteaa
Koirat johdattivat kanalintujahtien pariin Spinonet ja vizslat metsästyskavereina Iiläinen Satu Suutari innostui metsäkanalintujahdeista koiraharrastuksensa myötä. – Euroopassa spinoneita jalostetaan myös jonkin verran näyttelyihin, mutta itse haluan. Kasvatuksessa metsästyslinjaiset Siitä lähtien Satu Suutari on saanut kulkea sydämensä kyllyydestä metsällä, sillä tälläkin hetkellä Suutarin taloudessa asustaa kuusi koiraa; karkeakarvainen unkarinvizsla ja viisi spinonea. Kolme spinoneista on omia nuorempia kasvattejani, joita treenailen ja lauman nuorin on kesällä Italiasta haettu puolivuotias pentu. Rakastettavat jästipäät Suutaria miellyttää spinoneissa niiden haku peitteisessä metsämaastossa. Ukkometso mennä köpötteli maata pitkin, kun koira vei minua sitä kohti ja sai vielä seisonnalle, kun metso sitten lähti siitä. – Aada on 3-vuotias vizsla, joka on parhaillaan oikein hyvässä metsästysiässä. Erojakin eri yksilöiden välillä toki on. – Spinonet löytävät kyllä lintuja tosi hyvin. Vanhojen metsästäjien mukaan metsot väijyvät tuhruisella, kostealla kelillä viimeiseen asti ennen kuin lähtevät lentoon. Olin yksin metsällä koiran kanssa ja me kiljuimme molemmat riemusta onnistumisesta. Lopullisen innostuksen hän sai kuitenkin koiriensa kautta. Toisilla haku on parempaa kuin toisilla. kasvattaa terveitä metsästyskoiria. I issä on haastattelupäivänä metontappokeli. Sattumalta vielä osuinkin ja lintu tipahti siihen. – Vaikka kyllä näistäkin tulisuutta löytyy, Suutari nauraa. – Vuosien aikana on tullut niin paljon metsästyspäiviä syksyisin, että on mukavaa, kun joskus saa palkittua koiraakin. Oma kasvattini Thelma on jo 10-vuotias eläkeläinen. Hyvän pohjan hän sai jo pikkutyttönä kovana kalaja erämiehenä tunnetun isänsä jalanjäljissä. Ja toiset osaavat olla jästipäisempiä, kun taas toisilla on enemmän miellyttämisen halua. Suomessa vielä harvinaisemmat spinonet ovat vankkarakenteisia seisojia ja saksanseisojiin verrattuina luonteeltaan hieman rauhallisempia. Koirien myötä halusin alkaa myös metsästämään ja hankin metsästyskortin vuonna 2005. Ne eivät ole kovin vauhdikkaita eivätkä laajahakuisia, mutta toimivat hyvin näissä meidän peitteisissä metsissä. – Hankin ensimmäisen spinonen 2000-luvun alussa. Satu Suutari suunnittelee lähtevänsä ulkoiluttamaan haulikkoa oman spinonekasvattinsa kanssa. 32 "Kiljuimme molemmat riemusta" . – Pääsin ampumaan metson hienosta tilanteesta nyt jo edesmenneelle koiralleni. Tietää sitten koirakin, miksi siellä metsässä kuljetaan, ettei emäntä aina vain ammu tyhjää. Suutari on tottunut metsässäkulkija. Ne eivät ole kovin vauhdikkaita eivätkä laajahakuisia, mutta toimivat hyvin näissä meidän peitteisissä metsissä. Kiinnostuin rodusta, kun näin sellaisen Saksanseisojien erikoisnäyttelyssä. Jahtikavereina ovat Italiasta lähtöisin olevat spinonet sekä unkarinvizlat. – Ne löytävät kyllä lintuja tosi hyvin. Wanhanpirtin kennelin nimellä kasvatustyötä tekevä Suutari on hakenut ulkomaantuontinsa juuri kasvatustyötä silmällä pitäen. Unkarinvizsla Aada ajoi alkuunsa kaikki linnut lentoon, mutta oppi hyvin nopeasti, miten homma hoidetaan. – Jos ei ottaisi reppua mukaan, niin tulisi varmemmin saalista, Suutari nauraa. Mieleenpainuvista metsästyshetkistä löytyy yksi, joka on jäänyt Satu Suutarille sydämentykytyksiä myöten elävänä muistoihin. Niillä on myös aivan äärettömän hyvä vainu
Säpäkkä ja herkkä vizla Karkeakarvaiset unkarinvizlat Saalistaan ylpeä spinone Jasmin, Satu Suutari sekä ukkometso. Kovapäisimmän kohdalla tuntuu, ettei se tottele mitään, kun taas toinen on sellainen, että uskoo jokaisesta pienestäkin sanomisesta. 33 . – Sellaisia rakastettavia jästipäitähän nämä ovat, mutta helppoja ja mukavia kotikoiria. Spinonet ovat monipuolisia metsästyskoiria, joita käytetään Suomessa pääasiassa seisovina lintukoirina kanalintumetsästyksessä sekä noutavina koirina vesilintumetsästyksessä ja kyyhkysjahdissa.. – Kouluttaminen ei ole aina kovin helppoa
Satu Suutari pyrkii käymään joka syksy katsastamassa Lapin lintumaastot. – Tosin tänä vuonna poikueita ei ole juurikaan näkynyt. Suutari pyrkii joka syksy käymään myös Ylä-Lapissa linnustamassa riekkoja. Otamme sen aina mukaan Lappiin, sillä se on hyvä juoksemaan tunturissa, missä on aavampaa painella. Suutarilla on onnellinen tilanne, sillä linnustukseen pääsee melkein kotiovelta. Teeriä, metsoja ja pyitä on riittänyt hyvin ammuttaviksi. Jasmin näyttää esimerkkiä kuinka teeri noudetaan emännälle. – Sen jälkeen, kun se hoksasi, ettei se ollutkaan jutun tarkoitus, alkoi se toimia metsässä oikein hyvin. Luonnossa voisi viihtyä vaikka koko ajan. Kotikenttäetuna Suutari pitää sitä, että metsät ovat tuttuja – toisin kuin esimerkiksi valtion mailla, jonne hän hankkii ajoittain luvat. Soili Kaivosoja Kuvat: Satu Suutari. Kotikenttäetuna tutut metsät Satu Suutari on keskittynyt puhtaasti metsäkanalintujen metsästykseen. Suutari kertoo, kuinka nyt 3-vuotias Aada ajoi alkuunsa kaikki linnut lentoon. – Mutta ihan äärettömän vauhdikkaita metsässä. Pääasia ei ole edes saalis vaan se, kun saa seurata, miten koirat toimivat. Aadalla on nuorten luokassa metsästyskoetulos toissa syksyltä. Luonnosta lautaselle Luonnossa liikkuminen on Suutarille ihan ykkösjuttu ja tärkeä asia. – Omat metsästysmaat ovat niin lähellä, että melkeinpä kävelemällä voin lähteä metsälle. Samalta vuodelta se on Baltian juniorivoittaja. Pyyssä on niin hyvä liha, että se onnistuu helposti toisin kuin teeri, joka on joskus niin sitkeää, että sitä pitää hauduttaa kauan, Satu Suutari on huomannut. Metsässä liikkuminen on paljon muutakin kuin pelkkää saalistusta. . Sain juuri etelästä ystävältä kuivattuja kanttarelleja, joten tiedossa on teeren rintaa kanttarellikastikkeella. – Tietysti kausi täytyy aloittaa aina sorsajahdilla, mutta esimerkiksi kyyhkyjahtiin en ole ryhtynyt. Oulun yläpuolella sijaitsevan Iin alueella metsäkanalintutilanne on ollut viime vuosina hyvä. – Kyllähän sen täytyy taittua, jos jotain onnistuu saamaan. Toki minua on pyydetty hirvimetsällekin, mutta käyn – Metsässä tuli monta vuotta kuljettua, ennen kuin onnistuin saamaan ensimmäisen linnun. – On hienoa liikkua koirien kanssa metsällä. Entä taittuuko riista lautaselle asti. metsässä mieluummin yksin tai mieheni kanssa. 34 ovat spinoneihin verrattuina paljon herkempiä. Ne ottava linnut aivan erilailla. Ainakin tämä minun vizslani on sellainen säpäkkä tapaus, jolla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Santeri, Satu ja saaliiksi saatu teeri. – Aadalla kyllä matka taittuu. Siinä kyllä unohtuvat kaikki surut ja murheet. – Siellä on saanut monta kertaa kävellä tyhjää. – Riistalinnuista pyy on ehdottomasti paras, vaikka siinä onkin lihaa niin vähän
Kojolan mukaan aikoinaan lähes sukupuuttoon hävinneen ahmakannan elpymistä on tukenut suojelu. Arvio ahmakannasta ja sen kehityksestä pohjautuu riistakolmiolaskentoihin ja kolmen pohjoisimman kunnan (Enontekiö, Inari, Utsjoki) osalta Metsähallituksen koordinoimiin ja yhdessä paliskuntien kanssa suorittamiin aluelaskentoihin vuosina 20192020. Allekirjoittanut on nähnyt ahmoja kahdesti Lohjalla runsaan vuoden sisällä. – Näin meneteltiin, koska kolmen pohjoisimman kunnan ahmat keskittyvät tunturialueelle, jossa riistakolmioita on erittäin vähän, Kojola toteaa. Mikä se voi olla ei ole susi, ei ole supi, ei koira.... kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Oliko se sittenkään ohikulkija. Maija Salmi Kasvu voimakkainta vuosina 2010-2020 Ahmakanta kasvaa vauhdilla Suomen ahmakanta on runsastunut viime vuosikymmeninä. Eniten kasvua on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ketut ja supikoirat ovat ihan jokapäiväistä kauraa josko tänään taas näkisi ahman!. Kasvu on ollut voimakkainta viimeisen kymmenen vuoden aikana, Ennen ahmat miellettiin pohjoisten erämaiden asukkaiksi. Mutta. 35 ”Ahma mennä viipotti pitkin peltoa” . Nykyisin niitä näkee eteläisintä Suomea myöden. Siinä ne menivät suunnilleen samaa reittiä kuin se aiempi kulkija, suuntakin oli sama. – Kanta on runsastunut keskimäärin noin kymmenen prosenttia vuodessa kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana. K uluvan vuoden helmikuussa Suomessa oli todennäköisesti 385-390 ahmaa, joista poronhoitoalueella eli 135-140. Näin nimittäin samalla pellolla kuluvan vuoden huhtikuussa KAKSI ahmaa. Ahmoja näkee tänä päivänä myös Etelä-Suomessa. Nykyisin peltoja katseleekin ihan eri silmällä. Ahma rauhoitettiin Suomessa vuonna 1982, jolloin kannan koon arvioitiin olleen vain muutamia kymmeniä yksilöitä. ?. Viime vuoden maaliskuussa maalaiskylän pellolla meni jotain omituista. Ahmamäärä on siten kasvanut 1990-luvun alkupuoleen verrattuna noin kymmenkertaiseksi. Moista ihmettä ei oltu koskaan ennen nähty! Soitin siitä paikalliseen riistanhoitoyhdistykseen; en ollut kuulemma ensimmäinen, joka oli ilmoittanut ahmahavainnosta. Otuksen oletettiin olevan ohikulkumatkalla. Sehän on ahma, joka mennä viipotti pitkin peltoa! Auto parkkiin tien viereen ja ihmettelemään näkyä koko perheen voimin
Uuden vieraslajilain ja -asetuksen myötä tehtävään saatiin hieman lisää työkaluja, mutta. Takavuosina pienpetokantoja on yritetty karsia erilaisin kampanjoin ja konstein. Supikoirista ollaan samaa mieltä Arveletteko supikoirakannan pienentyvän tehokkaasti metsästystapojen vapauttamisen myötä. Ase ja Erä -lehden haastatteluun vastasivat Metsästäjäliiton luonnonja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors sekä kansainvälisen ympäristöjärjestö WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen. Vahinkoeläinten tulkinta ja torjunta jakaa mielipiteitä Ovatko asenteet koventuneet metsästyksessä. Supikoiraongelmaan suhtaudutaan liki samalla tavalla niin Metsästäjäliitossa kuin WWF:ssä. – Supikoirakannan tehokas rajoittaminen vaatii valtavaa työpanosta. Myös merimetso-ongelmasta puhuttaessa käytetään melko kovaa kieltä, samoin valkoposkihanhista. Vuosi sitten supikoirista tehtiin liki lainsuojattomia metsästystapoja muuttamalla. 36 J ulkisuudessa käytävän keskustelun sävy oudoksuttaa aika ajoin, ja herää kysymys, ovatko suomalaisten asenteet metsästyksessä koventuneet
Näin ollen kannan rajoittamiselle ei ole tarvetta. Sinänsä supikoira ei uhkaa Suomessa biotooppeja kokonaisuuksina, mutta toki yleisemmin ottaen vieraslajien on todettu voivan vallata eliöyhteisöjä, etenkin jos ne ovat jo valmiiksi häirittyjä. Kotimaisen vieraspetokannan kurissapitäminen vaatii jatkuvaa ja merkittävää panostusta sekä tukea myös valtiovallan suunnalta. – Esimerkit muista maista antavat viitteitä, että sisämaapesintöihin pitäisi puuttua heti alkuvaiheessa, jolloin se onnistuu vielä helpoiten ja tehokkaimmin. Tilanne ei ole ainakaan helpottumassa mutta työtä tulee jatkaa uutterasti, Grenfors pohdiskelee vieraslajin tulevaisuutta. Millaiseksi näette supikoirakannan muodostaman uhkan muulle biotoopille kesällä 2020 ja mikä on kotimaisen kannan tulevaisuus. – Ympäristöhallinnon tulisi myöntää poikkeuslupia merimetsokannan rajoittamiseen aiempaa joustavammin. supikoirakannan pienentäminen vaatii edelleen jatkuvia pitkäjänteisiä ponnisteluja ja suuren määrän metsästäjien työtä, arvelee Metsästäjäliiton Ere Grenfors. Jos jollakin alueella merimetson aiheuttamat haitat ovat merkittäviä, voi niiden lieventämiseksi saada nykyisen lainsäädännön puitteissa poikkeusluvan. – Merimetso puhuttaa paljon ja sen aiheuttamia haittoja on myös tutkittu Suomessa paljon. Tutkimusten mukaan merimetsolla ei ole merkittäviä vaikutuksia kalastoon, mutta paikallisesti merimetsolla on vaikutusta kalastukseen. Supikoiran siirto riistalajista haitalliseksi vieraslajiksi oli perusteltu ratkaisu, joka on mahdollistanut uusia pyyntimenetelmiä, komppaa WWF:n Petteri Tolvanen. Supikoira on valitettavasti levittäytynyt koko eteläiseen Suomeen Etelä-Lappia myöten, ja kanta on hyvin runsas. Nykyään ihmisen toiminta on horjuttanut ja köyhdyttänyt monia eliöyhteisöä, ja siksi vieraslajien aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet. Pyynnin tulee olla hyvin intensiivistä ja pitkäkestoista ollakseen vaikuttavaa. – Haitalliset vieraslajit, kuten esimerkiksi supikoira ja minkki muodostavat puolueettomien tutkimusten mukaan merkittävän uhan luonnon monimuotoisuudelle. Eräs merimetsokantaa. Vieraslajit ovat maailmanlaajuisesti yksi suurimmista uhkista luonnon monimuotoisuudelle, Tolvanen täsmentää. WWF:n asiantuntija näkee merimetsotilanteen melko toisessa valossa: – Merimetso on – toisin kuin esimerkiksi supikoira – suomalaiseen luontoon kuuluva laji, Tolvanen avaa. – Supikoira on haitallinen vieraslaji, joka on merkittävä uhka maassa pesiville linnuille erityisesti kosteikoilla, maatalousympäristöissä ja saaristossa, WWF:n Tolvanen avaa. – Monipuolistuneet pyyntimenetelmät mahdollistavat aiempaa tehokkaamman pyynnin, mutta on liian varhaista arvioida, onko se johtanut supikoiran tehopyynnin lisääntymiseen. – Valitettavasti supikoiran hävittäminen kokonaan Suomesta ei ole enää realistinen tavoite, mutta paikallisesti ja varsinkin linnustoltaan arvokkailla saaristoalueilla tehopyynnillä saadaan aikaan hyviä tuloksia. Vahinkoeläinten tulkinta ja torjunta jakaa mielipiteitä Ovatko asenteet koventuneet metsästyksessä. Merimetsokanta jakaa mielipiteet Pitäisikö ja millä lainsäädännöllisin tai muilla keinoin merimetsokantaa alkaa rajoittaa muiden pohjoismaiden tavoin. Metsästäjäliiton asiantuntijana jutussa toimi jutussa Ere Grönfors (kuvassa vasemmalla) ja WWF:n asiantuntijana oli Petteri Tolvanen. – Missään tapauksessa valkoposkihanhia ei kuitenkaan voitaisi Suomessa metsästää niin paljon, että sillä olisi kannan pienenemisen kautta oleellista merkitystä satovahinkoihin. – Suomen merimetsokannan kasvu on jo hidastunut voimakkaasti, eikä merkittävää kannan kasvua ole Suomen ympäristökeskuksen mukaan odotettavissa. – Mitään pikavoittoja ja nopeata patenttiratkaisua asiaan ei ole. – Biotooppi tarkoittaa jollakin paikalla vallitsevaa luontotyyppiä, joka muodostuu elottomasta ympäristöstä ja kaikista alueella elävistä eliöistä. Näin estetään suurempien vahinkojen muodostuminen myöhemmin, Grönfors ennakoi lajin tulevaisuutta. 37 . Lintudirektiivin 9 artiklan poikkeus mahdollistaa tämän ja monet EU-jäsenvaltiot soveltavat tätä mahdollisuutta kansallisesti Suomea selvästi laajemmin ja joustavammin, Grenfors vertailee nykytilannetta naapurimaihin. On hyvin tärkeä jatkaa pyyntiä sellaisilla alueilla vielä senkin jälkeen, kun kanta on jo saatu vähiin. Tavoitteena pitää olla alueellisten supikoiraja minkkityhjiöiden luominen ja ylläpito linnustollisesti tärkeimmillä alueilla, Tolvanen ennustaa tulevaa
– Missään tapauksessa valkoposkihanhia ei kuitenkaan voitaisi Suomessa metsästää niin paljon, että sillä olisi kannan pienenemisen kautta oleellista merkitystä satovahinkoihin, vaan poikkeusluvalla tapahtuvan metsästyksen merkitys on lähinnä karkottaa hanhia joltakin tietyltä paikalta. Todellisuudessa suurta muutosta metsästäjien osalta ei ole havaittavissa, Ere Grenfors arvioi keskustelua laajemmassa yhteydessä. Olisiko sitä syytä alkaa harventaa ja jos, niin millaisia keinoja olisi käytettävä lainsäädännöllisesti ja olisiko esimerkiksi alueellisista metsästyskiintiöitä apua ns vahinkoalueilla. – Tässä on hyvin tärkeä tehdä ero haitallisten vieraslajien ja toisaalta luonnonvaraisten eläinten aiheuttamien vahinkojen välillä.. Tämä voi aiheuttaa mielikuvan siitä, että asenteet ovat koventuneet. Tilanne on pitkälti sama kuin merimetsolla eli lintudirektiivin 9 artikla mahdollistaa suojametsästyksen, kyse on siis kansallisesta tahtotilasta, Ere Grenfors rinnastaa liian suuriksi paisuneiden lintukantojen tilanteen harvennustarpeeksi. suojametsästyksen aloittamista naapurimaittemme tapaan vahinkojen estämiseksi ja vähentämiseksi. Karkottamisen rinnalla vähintään yhtä tärkeää on mahdollistaa hanhien ruokailu esimerkiksi sitä varten perustetuilla hanhipelloilla, muuten haitta vain siirtyy toiseen paikkaan. Valkoposkihanhikanta on Suomessa hyvin runsas, paikoin jopa haitallisen suuri. – Metsästäjäliitto on ajanut aktiivisesti valkoposkihanhen ns. ja tukijärjestelmä hanhipeltojen ylläpitoon. Lisäksi on hyvin tärkeää, että on olemassa toimiva korvausjärjestelmä haittojen kärsijöille – Sosiaalinen media tarjoaa nykyään mahdollisuuden ja alustan jyrkkienkin mielipiteiden näkyvään esilletuomiseen pienellä kynnyksellä. Suomessa lajin vahingot viljelyksille ovat pääosin tämän Venäjällä pesivän kannan aiheuttamia, Tolvanen toppuuttelee. – Metsästäjäliitto on ajanut aktiivisesti valkoposkihanhen ns. Valkoposkien suojametsästys. – Sosiaalinen media tarjoaa nykyään mahdollisuuden ja alustan jyrkkienkin mielipiteiden näkyvään esilletuomiseen pienellä kynnyksellä. Käytännössä Suomi ei voi omalla päätöksellään säätää EU:ssa rauhoitettua valkoposkihanhea metsästettäväksi lajiksi. suojametsästyksen aloittamista naapurimaittemme tapaan vahinkojen estämiseksi ja vähentämiseksi. Jos, niin minkä arvelette syyksi. 38 säätelevä tekijä on merikotkan saalistus, Tolvanen puolestaan muistuttaa. Merimetsokannan käsittelyyn WWF ja Metsästäjäliitto ottavat erilaiset kannat. – Kyse on kansainvälisestä asiasta, ja valkoposkihanhelle onkin laadittu kansainvälisen kannanhoitosuunnitelma, jossa muuttoreitin maat ovat yhdessä linjanneet kannanhoidon periaatteet. Tämä voi aiheuttaa mielikuvan siitä, että asenteet ovat koventuneet. Sen sijaan lintudirektiiviin perustuvasta suojelusta voidaan myöntää – ja on myönnetykin – poikkeuslupia. Somekeskustelu ryöpsähtelee Onko mielestänne asenteet metsästyksessä koventuneet. WWF:n asiantuntija Petteri Tolvanen ei suhtaudu harvennukseen samalla tavalla: – Valtaosa Suomessa esiintyvistä valkoposkihanhista on läpimuuttavaa arktista kantaa, joka lepäilee muuttomatkoillaan kaakkoisessa Suomessa vain lyhyehkön ajan keväin ja syksyin
Valkoposkihanhiongelmaa ei nähdä samalla tavoin Metsästäjäliitossa ja WWF:ssä.. – Merimetso on, toisin kuin esimerkiksi supikoira, suomalaiseen luontoon kuuluva laji. n Antti Kauranne Haastattelut on tehty kesällä 2020. 39 Haitalliset vieraslajit eivät kuulu luontoomme ja niistä tulisi päästä eroon jos vain mahdollista, tai ainakin niiden aiheuttamia haittoja tulisi rajoittaa mahdollisimman tehokkaasti, Petteri Tolvanen puolestaan haluaa jäsentää keskustelua tarkemmin. Niiden suhteen tärkeintä on haittojen ennaltaehkäisy ja toisaalta vahinkojen kohtuullinen korvaaminen. Tolvanen ei osaa sanoa, ovatko metsästäjien asenteet tässä suhteessa muuttuneet: – WWF on selvittänyt suomalaisten, mukaan lukien metsästäjien, suhtautumista ilvekseen, koska maaja metsätalousministeriö on toistuvasti perustellut hyvin suuria ilveksen poikkeuslupakiintiöitä sillä, että ilveskanta tulisi ministeriön mielestä rajoittaa tasolle jolla ”sen aiheuttamat ongelmat eivät nouse yli paikallisyhteisöjen sietokyvyn.” Kyselytutkimuksen, joka on toistettu vuosina 2013 ja 2018, tulosten mukaan selvä enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä ei ole Suomessa liikaa eikä heidän sietokykynsä ilvestä kohtaan ei ole ylittynyt, ja ilvesasenteet ovat melko samanlaisia riippumatta siitä, onko jollakin perheessä metsästyslupa, Tolvanen päättää osuutensa. – Uskoisin, että metsästäjäkunnassa, kuten koko yhteiskunnassa, vieraslajiongelman vakavuus ymmärretään nykyisin aiempaa paremmin, ja yhä enemmän työtä ollaan valmiita tekemään niiden torjumiseksi. Toisaalta myös luonnonvaraiset lajit aiheuttavat paikoin vahinkoja ihmisen elinkeinoille
.22-väljyinen patruuna ja sen hylsytyyppi on kuitenkin ollut olemassa asemaailmassa jo runsaasti 150 vuotta. Ongelmaksi muodostuu se, että kaikki markkinoilla olevat patruunat eivät moista vaatimusta täytä. Tällä ei ole suurempaa merkitystä kuin lupaa hakiessa; jos hankintalupaan muistaa laittaa kaliiperiksi .22WMR, niin ystävällinen poliisisetä korjaa asian paikallisen tulkinnan mukaiseksi. Sen sijaan patruunan iskutehon ja patruunatyypin kautta ”kakskakkosten” olemusta ja käyttöä määritetään melko tarkasti metsästyslaissa. .22 WMR-aseella ei kuitenkaan voi ampua muita patruunatyyppejä.” Okei, tämä on vielä selkeätä. Metsästysoikeutta ei synny pienoiskivääri-määritteestä tai aseen kaliiperista, vaan patruunan iskuenergiasta, joka on todettu oikein näin: ”Pienoiskiväärillä saa metsästää, kun osumaenergia on piipun suusta mitattuna vähintään 100 joulea (E0 > 100 J)”. Wikipedia toteaa piekkariasiasta ympäripyöreästi seuraavaa: ”Pienoiskiväärit ja -patruunat luokitellaan patruunan pituuden mukaan: .22 Short, .22 Long, yleisin patruunatyyppi .22 LR (Long Rifle) ja .22 WMR (Winchester Magnum Rimfire) eli nk. .22 LR kaliiperisella aseella voi ampua myös kahta lyhyempää patruunatyyppiä. Lisäksi saa ampua rauhoittamattomia lintuja.” Tässä kohdassa Wikipedia hiukan oikoo asiaa. Magnum-pienoiskiväärin patruuna. P iekkariväljyisen .22WMRaseen nimi saattaa aseenkantoluvassa poiketa eri nimismiespiirien alueella pienoiskivääristä kivääriin. 40 Laki eri tunne yksiselitteistä määritelmää ”pienoiskivääri” .22WMR eli magnum-piekkari laajentaa hyvin riistanpyyntimahdollisuuksia Metsästystai ampuma-aselaki ei tunne täsmällistä ja yksiselitteistä määritelmää ”pienoiskivääri”. Sen sijaan Wikipedian väite ”Pienoiskiväärillä saa metsästää, kun osumaenergia on piipun suusta mitattuna vähintään 100 joulea (E0 > 100 J)” pitää kyllä paikkansa, vaan seuraavapa kokonaisuudessaan ei: ”Pienoiskiväärillä metsästettäviä lajeja ovat villikani, orava, piisami, näätä, minkki, kärppä, hilleri, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo, isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, peltopyy, fasaani, nokikana, lehtokurppa ja sepelkyyhky. Pienoiskiväärillä saa metsästää, kun osumaenergia on piipun suusta mitattuna vähintään 100 joulea (E0 > 100 J).
Laki eri tunne yksiselitteistä määritelmää ”pienoiskivääri” .22WMR eli magnum-piekkari laajentaa hyvin riistanpyyntimahdollisuuksia Sako Quad on maailman ensimmäinen vaihtopiippuinen pulttilukkoinen pienoiskivääri (22LR), johon on saatavissa myös 22WMR ja .17MachII sekä .17HMR kaliiperisten reunasytytyspatruunoiden kivääripiiput. Pitää joko luottaa myyjän sanaan ja toivoa, Suuenergian eli patruunan iskutehon selvittäminen ei ole aina yksinkertaista, sillä kaikki patruunanvalmistajat eivät ilmoita tätä patruunarasiassa.. Lyijyä sisältävien luotien painoja osumaenergiavaatimukset pysyvät ennallaan. Myös vanhenevat koirat tarvitsevat nivelilleen tukea. Lue patruunapakkauksen tiedot Suuenergian eli patruunan iskutehon selvittäminen ei ole aina yksinkertaista, sillä kaikki patruunanvalmistajat eivät ilmoita tätä patruunarasiassa. Henry vipulukko .22 WMR pienoiskivääri H001M 11 SHOT -kiväärin putkimakasiiniin menee peräti 11 patruunaa. Tarkin ja sitä kautta merkityksellisin määritelmä on kuitenkin löydettävissä aseen iskutehosta eli jouleista, ja sitä on syytä tulkita silloin, kun haetaan sinänsä metsästyskelpoiseen .22-kaliiperiseen aseeseen teholtaan laillisia patruunoita kullekin riistalle. UUTUUS Jakke Collagen+HA sisältää –kollageenia! NIVELONGELMIIN ja KOVAAN RASITUKSEEN NIVELET KUNTOON JA SAALISTA TULEE KOTIMAISET LISÄRAVINTEET KOIRILLE KOTIMAISISSA -NIVELRAVINTEISSA MARKKINOIDEN PARHAAT PITOISUUDET – EI TÄYTEAINEITA! Pakkauskoot: 150 g, 300 g ja 500 g Pakkauskoot: 30 g, 60 g ja 200 g Metsästysasetukseen lisättiin 6.2.2020 lyijyttömiä luoteja koskevat painoja osumaenergiavaatimukset. Jälleenmyyjiltä ja verkkokaupasta www.jakke-lisaravinteet.fi Puh. Klassisia kahvakiväärin iloja! CZ 455 Standard .22 WMR-kivääriin saa halutessaan myös 10 patruunan lippaan. Eräs määritelmä löytyy ampuma-aselaista. 040 738 4198 Nivelet ja jänteet ovat jatkuvassa rasituksessa varsinkin aktiivikoirilla. 41 . Sen mielestä 22-kaliiperi ja reunasytytys ovat kriteereitä, joten .22 Short, .22 Long, .22 Long Rifle ja .22 WMR kaliipereita ampuvat aseet mahtuvat pienoiskiväärin määritelmään
.22 WMR on mukavan sorttinen aloitusluodikko junnuikäiselle metsästäjälle ja miksei ensikivääriksikin luodikkometsästyksestä kiinnostuneille. Tähän ykkösluokkaan sisältyvät Suomen yleiset riistaeläimet kuten metso, teeri, hanhi, metsäjänis, rusakko, kettu, supikoira ja mäyrä. 22 Hornet, 17 HMR, .22 WMR Sallittu riista: supikoira, kettu, tarhattu naali, mäyrä, saukko, metsäjänis, rusakko, metso, teeri ja hanhi sekä kaikki luokan riistaeläimet Melkein kaikki .22WMRpatruunat kelpaavat tähän riistaluokkaan vaan eivät ihan kaikki. Magnum-kakskakkoseen löytyy paljon erilaisia patruunoita. n Antti Kauranne. Jenkkipatruunoista monet ylittävät kynnyksen, sillä ne ladataan tehokkaammiksi kuin eurooppalaiset. Luokka 0: Perusvaatimus, E > 100 Joulea Kaliiperit: 22 LR, 17 Rem, 17 HMR ja 17 Mach 2. Myös luodin painolla on merkitystä. Usein sama tieto on myös internetissä, mutta pitkähkön ja perusteellisen jäljityksen tuloksena. Savage 93 FVSR HB .22 WMR on luotetun tehtaan tasalaatuista ja keskihintaista mallistoa. Patruunan merkitys yhdistelmässä on tärkeä: liian miedolla paukulla hanhea ampuva saattaa syyllistyä metsästysrikokseen, joten tuntipalkoille pääsee, jos malttaa ottaa selvää, kuinka tujua amisuunia on tullut hankittua. Riistaluokista ”nollaluokkaan” kelpaavat useimmat .22LR-patruunat, mutta siihen niiden teho loppuukin. Viimeinen lause on semantiikkaa, mutta aloittelevalle metsästäjälle saattaa olla tarpeen seuraava yleismäärite, että .22 WMR aseja patruunayhdistelmä on metsästyslaillinen 1-luokkaan, mutta on silti lain silmissä pienoiskivääri. Merkille pantavaa on, että kotimaisista patruunoista lapualaiset eivät kaikki täytä riistakelpoisuuden määritelmiä. Toki ne ovat isoja massakaliipereja tyyriimpiä, mutta niinpä on riistavalikoimakin isompi kuin tavispiekkarilla. Sallittu riista: näätä, minkki, kärppä, kyyhky, pyy, vesilinnut, ei kuitenkaan hanhi ja villikani. .22 Mag on kompakti ja säänkestävä magnum-piekkari. Seuraavassa luokassa eli 1-luokassa vaaditaan piekkarikaliiperiselta luodin painoksi vähintään 2.5 grammaa ja osumaenergiaa sadan metrin päässä piipunsuulta vähintään 300 joulea (E100 > 300 J). Kaliiperit: esim. Valmistajan nettisivuilta asia useimmin selviää. On siis syytä tutkia patruunalaatikon kuvetta, ja jos sieltä ei selvyyttä saa, käydä patruunavalmistajan internet-sivuilla varmistamassa, että paukun teho riittää esimerkiksi metsolle tai hanhelle, jotka ovat ne tämän luokan saaliista suurimmat. Yleisesti harjoituskäyttöön sopivan 30-grainisen rinnalla on myynnissä myös 40ja 50-grainiset, jotka kelpaavat jahtiin, jos vain patruunan ruutikuorma antaa sille riittävän lähtönopeuden ja iskuenergian. että hän on alansa asiantuntija tai hakea tietoa kauempaa. 42 Ruger Amer-RF 22” synt. Luokka 1: E 100 > 200 Joulea, luoti vähintään 2,5 g tai luodin osumaenergia on luodin painosta riippumatta piipun suusta mitattuna vähintään 300 joulea (muutettu 1.9.2016)
Kuumasinistysprosessin riskit ja kustannukset ovat kuitenkin viemässä kehitystä siihen suuntaan, että yhä harvempi pienessä pajassa työskentelevä aseseppä suorittaa kuumasinistystä itse, vaan jättää työn mieluummin jonkun pintakäsittelyihin erikoistuneen yrityksen tehtäväksi. 43 . Se on yhä ainoa oikea valinta aseille, joiden piiput ja kiskot on liitetty yhteen perinteisillä pehmeäeli tinajuotoksilla, joille kuumasinistys on tuhoisaa. A seseppien metsästysaseisiin nykyisin ehkä eniten tarjoama aseiden sinistysmenetelmä on kuumasinistys, jossa sinistettävät osat keitetään emäksisessä typpisuolaliuoksessa. Ruostesinistetty piippu ei ole kiiltävä, vaan menetelmä tuottaa matan tai silkinhohtoisen pinnan mikä on eduksi metsästyksessä. Aseseppä Klaus Götsch harjaa piippuja ruostutuksen ja keittämisen päätteeksi. Nopeaan ja riskialttiiseen kuumasinistykseen verrattuna perinteinen ruostesinistys on prosessina aivan toista maata. Väri on syvän sinimusta ja vaihtelee muun muassa aseteräksen ja ruostumisen alkuunsaamiseksi käytetyn liuoksen koostumuksista riippuen.. Ruostesinistys edelleen ajanmukainen Aseelle lisää käyttövuosia Ruostesinistys oli kauan ainoa menetelmä aseiden sinistämiseksi
Ruostesinistys yhä pätevä menetelmä Aseteollisuudessa ruostesinistämisestä siirryttiin kuumasinistykseen rinnan sen kanssa, että piippujen ja kiskojen toisiinsa liittämisessä siirryttiin tinajuotoksista kovajuottamiseen. Tässä vallitsee yleinen väärinkäsitys, että kuumasinistyskylvyn korkea lämpötila sulattaisi tinajuotteen. Toisaalta perinteisesti tinajuotoksin liitettyjen ja ruostesinistettyjen piippujen edut tulevat esille korjauksia ja muutoksia tehtäessä. Perinteisten tinajuotteiden sulamislämpö on 180–183 °C, kuumasinistyksessä tavoiteltu työlämpö on luokkaa 135–154 °C, joten huolellisesti toimien marginaalia kyllä on. Kuumasinistykseen verrattuna ruostesinistyksen yksi etu on, että se ei edellytä samalla menetelmällä tehdyn vanhan sinistyksen poistamista. Laiminlyödyn piippuparin ulkopinta sai hionnan ja ruostesinistyksen kautta kirjaimellisesti uuden hohteen ja vanha käyttöase reilusti lisävuosia. Uudenveroista aseesta ei lähdetty hiomaan, mutta enää sitä ei tarvitse hävetä. Ruostesinistys on ainoa vanhemmille kaksipiippuisille haulikoille ja drillingeille sopiva sinistysmenetelmä, sanoo keskieurooppalaisiin metsästysaseisiin erikoistunut aseseppä Klaus Götsch. Uusiin, ratkaisevasti nopeampiin menetelmiin siirtymisen vaikuttimena ei ollut laadun parantaminen vaan pyrkimys tuotantokustannusten laskemiseen. Massavalmistuksen rinnalla rakennettiin edelleen täysin päteviä ja kestäviä aseita liittämällä piiput tinajuotoksilla ja ruostesinistämällä, mutta teollisuuden näkökulmasta nämä menetelmät vaativat liian paljon työtä. Kuumasinistys ei tarkkaan ottaen ole sinistysvaan mustausmenetelmä, sillä se tuottaa erilaisia mustan sävyjä ilman sinisiä vivahteita. Kuumasinistyksen tinajuotoksille aiheuttamat vauriot paljastuvat viimeistään kun aseen omistaja vie aseensa asesepälle määrättyjä korjauksia varten. – Ruostesinistys oli aikoinaan ainoa käytössä oleva menetelmä, jolla saatiin aikaiseksi mustia aseita samalla kun rinta sai lisäruostumiselta jossain määrin suojaavan pintakerroksen. Se on asia, joka tulee vastaan jokamiehellä joka opettelee vaikkapa oman autonsa ruosteja maalivaurioiden korjaamista. Ensimmäinen kone piippujen kovajuottamiseksi keksittiin jo 1890-luvulla, mutta tinajuottaminen piti pintansa liittämismenetelmänä teollisuudessa vielä pitkälle 1900-luvun puolelle, ja menetelmää käytetään edelleen valmistettaessa ja korjattaessa monipiippuisia metsästysaseita käsityönä. Perinteisten menetelmien mukana menetettiin kuitenkin eräitä tinajuottamisen ja ruostesinistämisen tarjoamia etuja, kuten helpompi korjattavuus. Pölynpoiston ja tuuletuksen on oltava kunnossa. – Tärkeämpää kuin värisävy on se, että näissä vanhemmissa aseissa piiput ja kiskot liitettiin toisiinsa pääosin tinaa ja lyijyä sisältävällä juotteella, joka ei kestä kuumasinistystä. Ruostesinistys on työläs ja hidas menetelmä, jossa hyvän lopputuloksen saavuttaminen asettaa haasteita. Tämä toistetaan kunnes tulos on toivottu. Suhlilaisen rinnakkaispiippuisen ulkopinta oli syöpynyt törkeään kuntoon. Menetelmiä on monta, mutta valitun menetelmän kaikkien työtapojen ja aineiden on sovittava yhteen alusta loppuun. Niinpä tällaisten piippujen sinistyksen uusiminen nopeammalla ja ”edullisemmalla” kuumasinistyksellä on vaihtoehto yhtä vähän kuin niiden uudelleen liittäminen kovajuotoksilla. Prosessi on vähemmän vaarallinen, mutta silti käytettävissä on oltava sopivat työtilat ja välineitä, kuten altaat joihin aseen piippu mahtuu. Kyse on yksinkertaisesti menetelmien yhteensopivuudesta tai -sopimattomuudesta. Minulla ei ole koskaan tullut vastaan piippuja, joiden kiskot olisivat irronneet siksi että kuumasinistyksen lämpö olisi sulattanut tinaukset niin että asetelma olisi hajonnut päreiksi kuumasinistysaltaan poh. Sen jälkeen ne keitetään puhtaassa vedessä, jolloin punainen ruoste muuttuu mustaksi, annetaan kuivua ja harjataan. 44 Ruostesinistys on ainoa vanhemmille kaksipiippuisille haulikoille ja drillingeille sopiva sinistysmenetelmä. Ruostesinistys on työläs ja hidas menetelmä, jossa hyvän lopputuloksen saavuttaminen asettaa haasteita. Rasvanpoiston jälkeen piippujen pintaan sivellään niukasti suhteellisen heikkoa ruostutusliuosta ja annetaan niiden ruostua
. Ruostuttaminen 5. Kun aseen valmistusajankohdan tai muiden seikkojen perusteella voidaan päätellä, että sen piiput on varmasti tai todennäköisesti liitetty perinteisesti tinaa ja lyijyä sisältävällä juotteella, on kartettava kuumasinistämistä. Ruostesinistyksessä teräksen pintaan muodostuu ensin punaruskeaa ruostetta, jonka kemiallinen kaava on Fe2O3. Nihkeä kostutus ruostutusliuoksella 4. Riski on kuitenkin niin suuri, että sitä ei kannata ottaa. jalle. Parin päivän päästä ne öljytään uudestaan pitkäkestoisella aseöljyllä tai -rasvalla ja ulosvetäjä palautetaan paikalleen. Gunnar Pettersson Kuumasinistys ei tarkkaan ottaen ole sinistysvaan mustausmenetelmä, sillä se tuottaa erilaisia mustan sävyjä ilman sinisiä vivahteita, sanoo Klaus Götsch.. Kuumat piiput pyyhitään irtovedestä päältä ja sisältä ja saavat kuivahtaa. Harjaaminen Työvaiheet 3–5 toistetaan 3–6 kertaa, kunnes pinta ei ota sen enempää tummuutta. Työvaiheet – ja taas uudestaan! . Kyseessä on hidas kemiallinen prosessi. Ruostesinistyksessä muodostuva mustaruostekerros antaa yhdessä aseöljyn kanssa piipuille kohtuullisen hyvän ruostesuojan, kunhan piippujen pintaan ei jätetä hikija etenkin verijälkiä, eikä jätetä asetta hautumaan märkänä tai kosteana jahdin jälkeen. Lyhyesti kertoen työprosessi vaiheet ovat: 1. Kuivuneen liituvellin poisharjaus 3. Mitä kuumuuteen tulee, ruostesinistysprosessissa piiput ”keitetään” 80–100 °C vedessä, joten tinajuotokset eivät ole siinä lämpötilankaan puolesta minkäänlaisessa vaarassa. Lopuksi piippusetti keitetään puhtaassa vedessä, joka voi olla aivan lievästi emäksistä. Riskejä ei kannata ottaa Ei ole harvinaista kuulla aseenomistajalta, että hänen perinteisen tyylisen haulikkonsa piippujen sinistys on uusittu Uudet kotisivumme ja verkkokauppa www.asetalo.. Kysy tuotteitamme paikallisilta kauppiailta tai suoraan meiltä! kuumasinistysmenetelmällä, eikä siitä seurannut mitään ongelmia. Mahdollisesti mitään ei tapahdu, mahdollisesti vauriot ilmenevät 2–10 vuoden sisällä. Keittämisen aikana punaruoste muuntuu mustaruosteeksi Fe3O4, joka suojelee alla olevaa terästä enemmältä ruostumiselta tehokkaammin kuin punainen. Kysymyksen voi asettaa näinkin: Miksi valita perinteiseen aseeseen ”vain muutaman kympin tähden” riskialtis pintakäsittelymenetelmä, kun tarjolla on vanha ja taatusti koeteltu käsityöläismestareiden menetelmä, joka ruostesuojan lisäksi antaa perinteiselle aseelle juuri sen oikean hohteen. Piiput öljytään vettä ja kosteutta syrjäyttävällä öljyllä unohtamatta piippujen ja kiskojen välistä tilaa, ja jätetään kuivumaan kuivaan paikkaan. Sen sijaan minulle on tuotu korjattavaksi monta asetta, jossa piiput ja kiskot ovat syöpyneet irti kuumasinistyksen seurauksena. 45 Miksi valita perinteiseen aseeseen ”vain muutaman kympin tähden” riskialtis pintakäsittelymenetelmä, kun tarjolla on vanha ja taatusti koeteltu käsityöläismestareiden menetelmä. Sively liituvellillä rasvan poistamiseksi 2. Vaikka piippusetti huuhdottaisiin tarkoin kuumasinistyksen jälkeen, sinistyskylvyssä käytettävien emäksisten suolojen jäämät syövät tinajuotoksia. Pehmeäeli tinajuotosten vaurioitumisen kuumasinistyksen seurauksena on suuri joukko tekijöitä, joita ei ole selvitetty pohjiaan myöten – selityksiä on haettu perinteiseen tinajuotteeseen sisältyneestä lyijystä ja jopa tinauksessa käytetyistä erilaisista juoksutteista
46 Suurin ongelma saada riittävä määrä metsästysmaata Metsästysmatkailun haasteet Lyhyt kausi, monimutkainen lainsäädäntö sekä metsästysaikojen ja kaatolupien määrän vaihtelu hiertävät Suomeen metsästysmatkoja järjestävien yritysten toimintaa.
47 . Lupien hoitaminen paikallisen riistanhoitoyhdistyksen kautta on sujunut hyvin, kun on toimittanut heille riittävät selvitykset. Yksi tai kaksi lupaa ei taas ole vielä yritystoimintaa eikä yhtä hirveä pysty koko syksyä metsästämään. – Lapin matkailuyritysten pitäisi saada pienriistalupakiintiö valtion maille, että ylipäätään pääsisivät markkinoimaan tarjoamiaan palveluja. – Myös hirvipuolella on ongelmana saada vuokrattua riittävästi maita jahteihin. Toimintaa pitäisi päästä pyörittämään yksityismailla, johon harvat yksityiset maanomistajat suostuvat. Lainsäädäntö on kunnossa Jarkko Aittola korostaa, että lainsäädäntö on tarpeellinen ja sitä tulee noudattaa hankalissakin tilanteissa. Luvat tulevat myyntiin lähellä varsinaista metsästyksen aloitusta ja puhelinja nettipalvelut ruuhkautuvat. Vierailulle tulevalta metsästäjältä vaaditaan lupa metsästää omassa maassaan samankokoista tai lähestulkoon samankokoista. Sekin hidastaa mahdollisuutta kannattavan metsästysmatkailun järjestämiseksi. – Yleensä ulkolaiset asiakkaamme varaavat matkansa jopa vuotta aiemmin. Hirvisonni ja jahtiin osallistuneet tyytyväiset metsästäjät. Viime hetkeen asti on ilmassa, saadaanko heille sitten lupia vai ei, Wilderness Vuokatti Oy:n yrittäjä Jarkko Aittola harmittelee. Yritystoimintaa hidastaa myös lyhyt kausi. Onnistuneen jahdin jälkeen teeret ja suppilovahverot nuotiolla. Hirvijahdit alkavat Vuokatin korkeudella vuosittain lokakuun toisena lauantaina ja lumipeite voi olla haittaavaa jo marraskuun puolivälissä. Tuhannen hehtaarin yhtenäinen alue, joka hirvenmetsästykseen minimissään vaaditaan, antaa alueen hirvitiheydestä riippuen yhden tai kaksi lupaa. – Itse olen saanut tuotua todella monesta Euroopan maasta helposti ja joustavasti asiakkaita, jos heillä vain on ollut omassa maassaan kaikki lupapaperit kunnossa. . . Valtion tämänhetkinen systeemi ei välttämättä takaa, että metsästysmatkoja tarjoavat yritykset ylipäätään saavat pienriistalupia. S uomeen järjestettävillä metsästysmatkoilla on huomattavan paljon haasteita, jotta bisnes olisi matkoja järjestäville yrityksille kannattavaa. – Jahdit pitäisi saada ympättyä tosi tiiviisti lyhyeen kauteen
Metsästysseurat eivät niin mielellään kutsu hirvijahteihinsa ulkopuolisia metsästäjiä. – Ryhdyimme miettimään, mihin lähtisimme myymään uudestaan peruuntuneita aikoja. Korona pysäytti toimintaa . Linnunpyytäjät ruskamaisemassa. Yhteistyönhän täytyy olla sellaista, että molemmat osapuolet saavat siitä jotakin, Aittola korostaa. Haasteen muodostaa se, että meillä Suomessa on vielä riittävästi omia, intohimoisia metsästäjiä. On toki sellaisiakin maita, joissa ei ole kehittynyt lupajärjestelmä. He tulevat tarvittaessa järjestämään ajometsästystä tai jahteja, mikäli tarvitsemme niihin henkilökuntaa. Ensimmäisen korona-aallon rantautuessa keväällä selvisi hyvin pian, että määrätyistä maista ei tulla saamaan matkustusrajoitusten vuoksi metsästäjiä Suomeen. – Kaikki mahdolliset turvallisuustekijät otetaan huomioon. Metsästyspuolelle ei ole tälle syksylle pystytty järjestämään korvaavia tapahtumia, mutta esimerkiksi tulevan tammikuun loppuun on suunnitteilla latvalintujahteja. Nuoret tulisikin saada aktivoitua jollain tapaa luontoelämysten äärelle, Aittola pohtii. eläintä kuin hirvi. Wilderness Vuokatin kämppä. Kun katsoo vaikkapa 20-30 vuotta taaksepäin, tuli metsästys nuorille verenperintönä isiltä ja ukeilta. – Metsästysmatkailijat eivät tule Suomeen sen vuoksi, että saisivat viedä 200 kiloa riistanlihaa kotiin. Luonto on turvallinen paikka ja kaikessa muodossaan rauhoittava tekijä ihmiselle. – Korkeintaan se, minkä vierailijat pystyvät viemään, on kaatolaukaus. Wilderness Vuokatti Oy järjestää metsästysmatkoja Kainuussa, Vuokatin, Kajaanin ja Paltamon lähialueilla. He tulevat tänne ennen kaikkea elämysten takia. Wilderness Vuokatin kämppä tarjoaa puitteet onnistuneelle illalle jahdin jälkeen. – Tähän tarvitsemme riistanhoitoyhdistyksen apua, jotta koe on virallinen ja korttiin saadaan leima ammunnanvalvojilta. Mikäli asiakkaalla ei ole omassa maassaan hirvieläimen ammuntakoetta, yritys pyrkii järjestämään julkisen hirvenammuntakokeen, johon asiakas voi osallistua. – Yrityksistä on tullut kuitenkin entistä varovaisempia sekä rahankäytön että koronan pelossa. Silloin riistakeskus kirjoittaa asiakkaalle hirvenammuntakortin. Aittola arvelee kuitenkin, että tulevaisuudessa tilanne voi olla toisin. Soili Kaivosoja Kuvat: Wilderness Vuokatti Oy. – Meillä on se onnellinen tilanne, että vuokramaiden kyljessä on metsästysseura, jonka kanssa olemme tehneet todella hyvää yhteistyötä. Metsästysmatkailijoilta perittävät maksut tasapainottaisivat seurojen tilejä. . Puhelinsoitolla järjestyy lupa jatkaa jahtia meidän maalla, jos hirvitilanne siirtyy omalta puolelta heidän maalleen. Osalle on kuitenkin jopa kunniaasia, että saavat ulkomaalaisen vieraan kaatamaan hirven ja ovat pystyneet järjestämään onnistuneen jahdin. Nykyisellään useilla seuroilla on taloudellisia vaikeuksia, joiden myötä jäsenmaksut ovat nousseet korkeiksi. Ryhmät voivat halutessaan majoittua vaikkapa yhden hengen huoneisiin. 48 – Korkeintaan se, minkä vierailijat pystyvät viemään, on kaatolaukaus. Metsästystä vuokramailla Wilderness Vuokatti Oy:n maat ovat yrityksellä vuokralla. – Käytämme myös yhteisiä lihankäsittelytiloja ja tarvittaessa metsästysseura voi järjestää omia tilaisuuksiaan yrityksen tiloissa. Yrityksellä on aina ollut asiakkaina myös suomalaisia yrityksiä sekä yksityisasiakkaita. – Nyt näyttää siltä, että metsästys ei kiinnosta nuoria niin paljon kuin aiemmin. Yhteistyössä aina voimaa Aittolan mukaan yritystoimintaa helpottava tekijä voisi olla metsästysseurojen kanssa tehtävä yhteistyö. – Asiakkaalla on oltava oman maan metsästyskortti, jolloin luvat järjestyvät sujuvasti ja nopeallakin aikataululla. Tanskaan saatiinkin hyvin pää auki, kunnes matkustusrajoitukset sulkivat Tanskankin rajat, Jarkko Aittola kertoo. Pieni osa metsästäjistä suhtautuu asiaan niin, että vierailijoiden käynnit ovat heiltä itseltään pois. – Suomesta löytyy kuitenkin jonkin verran metsästysseuroja, jotka ottavat ulkolaisia metsästäjiä jahteihinsa. – Panostamme myös muuhun eränkäyntiin ja luontomatkailuun, jotka ovat selvästi nyt koronan aikana nostaneet suosiotaan
K auppatieteiden maisteri, tutkijatohtori Jarno Suni teki väitöstutkimuksen metsästysmatkailusta vuonna 2018. – Vakavammin metsästykseen suhtautuvat ovat myös sitoutuneet harrastukseen paremmin. Heitä motivoi metsästystaitojen kehittäminen sekä muut koulutukselliset elementit, jotka voivat edistää heidän metsästysharrastustaan. Uusia kokemuksia Vähintään yhden yön yli kestävään metsästysmatkailuun oman alueen ulkopuolella halutaan sisältyvän usein uusia elementtejä. Matkalle halutaan lähteä metsästyskavereiden tai perheen kanssa, kun tyypillisesti normaali metsästys tapahtuu yksin tai koiran kanssa. Kaikille yhteistä on puolestaan se, että vaikka normaalioloissa riistan saaminen ei ole se tärkein metsästyksessä, niin metsästysmatkoilla edes riistan näkeminen on tärkeää. ”Understanding the travel motivation of a serious leisure tourist – Hunting tourism as an example” väitöksessä selvisi muun muassa, että metsästysmatkoja tekevä metsästäjä on motivoituneempi kehittämään omia taitojaan. – Toinen tyyppi ovat ne, jotka etsivät uusia asioita ja kokemuksia. Kauppatieteiden maisteri, tutkijatohtori Jarno Suni on tehnyt väitöskirjan metsästysmatkailusta. – Metsästäjät, jotka suhtautuvat harrastukseen vakavasti, matkustavat harrastuksensa vuoksi todennäköisemmin. Heille metsästysmatkojen tulee tarjota jotain uutta, mikä eroaa normaalista metsästyksestä. n Soili Kaivosoja. Etenkin, mikäli haluaa olla vastuullinen metsästäjä. Huomioitavaa on, että metsästysharrastuksen voi luokitella vakavammaksi harrastukseksi kuin vaikkapa jalkapalloilun, sillä metsästyksen aloittaminen on haastavampaa ja taitotason on oltava huomattavan korkea, ennen kuin lähtee metsälle. Kolmas tyyppi on puolestaan vastuullinen metsästysmatkailija, joka harkitsee tarkkaan minkä tyyliselle metsästysmatkalle lähtee ja kenen kanssa. – Hyvin usein niihin sisältyy sosiaalinen näkökulma. 2 Motivaatioina uudet kokemukset ja sosiaalinen näkökulma Väitös metsästysmatkailusta Suomalainen metsästäjä hakee metsästysmatkoiltaan uusia kokemuksia, uuden oppimista, mutta ennen kaikkea sosiaalista yhdessäoloa. Tämä selviää pari vuotta sitten tehdystä väitöstutkimuksesta. Sosiaalisuus ja uudet kokemukset ovat tärkeitä metsästysmatkailussa. Vastuullisuus Suni tutki myös harrastuksen vakavuuden suhdetta matkailuhalukkuuteen. Väitöskirjan tiedot hankittiin haastattelututkimuksilla sekä nettikyselyillä. – Riistan lisäksi sosiaalisuus, kaveruus ja yhdessä olo ovat tärkeimpiä tekijöitä onnistuneessa metsästysmatkailussa, Jarno Suni summaa. – Yksi ryhmä ovat nuoremmat henkilöt, jotka ovat tavoitehakuisia, esimerkiksi enemmän trofeemetsästyksestä kiinnostuneita. – Normaalioloissa metsästäjä voi nauttia pelkästään luonnossa olemisesta ilman saalista, mutta ellei metsästysmatkalla edes näe riistaa, tulee matkailijalle helposti petetty olo. Harrastematkailijoiden motiiveja on erilaisia. Riistan näkeminen Väitöksessä tuli esille myös se, että nuorempia metsästäjiä kiinnostaa enemmän erityyppisten kokemusten saaminen, kun taas vanhemmille metsästäjille vastuullisuus ja riistanhoidolliset asiat nousivat tärkeimmiksi. – Väitöskirjassa selviää, että suomalainen metsästysmatkailija tekee sitä useampia metsästysmatkoja, mitä motivoituneempi hän on kehittämään omia taitojaan, viettämään aikaa ystäviensä tai perheensä kanssa ja rentoutumaan, Suni toteaa. – Heille on tärkeää, että kannat säilyisivät hyvinä ja metsästystä voitaisiin harrastaa tulevaisuudessakin. Siksi uusien lajien tunteminen sekä uusien metsästystapojen oppiminen kiinnostaa heitä
– Siellä on päämökki, jossa on keittiö ja ruokailutilat ja jonne. Siellä on ainoastaan muutamia venäläisten kesämökkejä, mutta ihmisiin siellä törmää harvoin. Lisäksi vesimatkaa tulee kymmenen kilometriä. T aiga Eräpalveluiden isäntä Unto Myllyvirta on järjestänyt karhujahteja Venäjän puolelle yli 25 vuotta. Järvi, missä Myllyvirran tukikohta sijaitsee, on lähes asumaton. – Rakensimme aikanaan oman tukikohdan Pääjärvellä olevaan saareen. 50 Taiga Eräpalveluilla oma tukikohta Pääjärvellä Karhujahdit Venäjälle jäissä Itärajan takana karhujahdit jatkuvat vielä lokakuun loppuun, mutta korona on hiljentänyt metsästysmatkoja ulkomaille tekevien yritysten toiminnan niiden osalta tältä syksyltä. Kohde on Kuusamon korkeudella, vajaat 80 kilometriä rajalta. Pääjärvi on iso kuin mikä, vajaat tuhat neliökilometriä eli sitä voi verrata Suomen puolella Inariin tai Päijänteeseen
”Tilanne meni käsirysyksi karhun kanssa” . Unto Myllyvirta on metsissä kulkiessaan muutaman kerran ollut tiukan paikan edessä. Jahtiin osallistuvat metsästävät Unto Myllyvirran opastuksella. Koirat haukkuivat karhua, mutta luulin, että juurakon alla olisi ollut näätä tai vastaava. Ehdin ampua kolme kertaa, mutta sitten tilanne meni käsirysyksi. – Se oli kevätmetsästyksen aikaan. – Karhunpyynnissä on aina oltava erittäin varovainen. Ehdin ampua kolme kertaa, mutta sitten tilanne meni käsirysyksi.. asiakkaat majoittuvat. – Ei siitä kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Se antaa ihan Unto Myllyvirta on päässyt nylkemään useammankin karhun. Kovin kokemus on kuuden vuoden takaa, jolloin kohtaaminen karhun kanssa johti painiotteluun. Koska Myllyvirta kertoo itse tarinaa, paini päättyi karhun tappioksi ja sen nahka koristaa nyt Myllyvirran kotia. Karhu oli ollut jo aiemmin keväällä liikkeellä, mutta huonojen ilmojen ja pakkasen takia jäänyt vielä parkkiin. Unto Myllyvirralle karhunkaato on tuttua puuhaa. Siinä saattaa käydä huonostikin, jos luulee itsestään liikoja. Maita on käytetty nyt kaksi vuotta, joten vuokra-aikaa on vielä reilusti jäljellä. Rantasauna kuten henkilökunnan tilat ovat erillisissä rakennuksissa. 130-kiloinen karhu oli kuitenkin hieman liian iso painikaveriksi, joten Myllyvirta joutui käydä paikkauttamassa kättään ja jalkojaan lääkärillä. – Kahdenkymmenen metrin etäisyydeltä ammuttu ensi laukaus osui karhuun ihan hyvin, mutta se pääsi kuitenkin vielä nousemaan jaloilleen ja hyökkäsi kohti. Käytännössä metsästysalue vastaa noin 100 keskisuuren metsästysseuran metsästysaluetta. Toisella paukulla sain sen tippumaan, mutta se ei ollut siinä vaiheessa enää kuin kahdeksan metrin päässä. Suurin Myllyvirran kohtaama karhu, 400-kiloinen kaveri, järjesti myös kaatajalle uhkaavan tilanteen. Taiga Eräpalveluiden kaikki toimijat ovat suomalaisia. Jahdit koirametsästyksinä Noin 400 000 hehtaarin metsästysalueen Myllyvirta on vuokrannut 49 vuodeksi. – Ajauduin liian lähelle karhua, jolloin se hyökkäsi kohti. Myllyvirta ei mielestään tehnyt tilanteessa virheitä, yllättävä kohtaaminen eteni vain niin nopeasti, että oli toimittava. 51 . – Metsästys tapahtuu pääosin niin, että metsästysalueella liikutaan veneellä. – Saavat asiakkaat pitää iltapalavereita keskenään ja henkilökuntakin saa olla illat rauhassa. Olen sen jälkeen kaatanut vielä viisi karhua. – Ajauduin sitten liian lähelle sitä, jolloin se hyökkäsi kohti
– Mikään massaturistikohde se ei kuitenkaan ole. Karhukoirat osaavat susihomman, vaikka kyllä meiltä on kaksi koiraa mennyt susille. eri näkökulman touhuun. – Olen tehnyt näitä matkoja jo niin kauan, että välillä jahtiin Karhujahdeista kiinnostuneet metsästäjät ovat pääsääntöisesti yli 50-vuotiaita.. 52 Yhtenä ainoana vuonna on ollut tilanne, ettei jahtiporukka ole saanut karhua. Karhut metsästetään saarista ja niemistä, sillä isoon erämaahan on ihan turha mennä. Jahdit ovat koirametsästyksiä, haaskapyyntiä emme harrasta, vaikka mahdollisuudet siihenkin toki on. – Karjalankarhukoira siksi, ettei se pelkää vettä ja ui pitkiäkin matkoja saaliin perässä. Keväällä on lisäksi kuukauden jahtiaika. Tosin ampumatilanteita oli silloinkin, mutta kun ohilaukauksista ei tahdo tulla saalista. Näkymä tukikohdan rantasaunan terassilta. Myllyvirralla on käytössä karjalankarhukoiria, joista vanhimmalla on saatu kaadettua yhdeksän karhua. Jahtiryhmät pidetty pieninä Normaalioloissa Unto Myllyvirta järjestää kuuden päivän karhujahteja elokuun loppupuolelta lokakuun loppuun. Rodussa on sekin etu, että kun tulee yö ja pimeä, se osaa lopettaa haukun eikä jää susien syötiksi. Yleensä jahteihin osallistuu kerralla neljän, viiden hengen pienryhmä. Myllyvirta on huomannut, että keskimäärin metsästäjät osallistuvat kolme, neljä kertaa karhunmetsästykseen
Vaihtuvuus ei ole suurta, vaikka sitäkin toki tarvitaan. Viime syksyn kaato. Nuoret urokset nimittäin yrittävät tappaa naaraalta pennut, kun ne tulevat talvipesistään ulos. – Oikeassa erämaassa kaadetuissa karhuissa ei ole trikiiniä. Se peittää hirven sen takia, ettei susi ja ahma pääse saaliiseen käsiksi. Yrityksen vene ja tukikohta Pyöreäsaaressa. Taiga Eräpalveluiden kesä on kulunut kalastuksen parissa Inarin järvellä. . Soili Kaivosoja Kuvat: Taiga Eräpalvelut. Tässä lajissa panoksia ei juurikaan kulu. Hänen järjestämissään jahdeissa on kaatunut metsän kuninkaita kaikkiaan 30. Nuorin jahtiin osallistunut, tosin ilman asetta, on ollut 14-vuotias. Ampumatilanteita oli silloinkin useampiakin, mutta kun ohilaukauksista ei tahdo saalista tulla. Karhujahdeista kiinnostuneet metsästäjät ovat pääsääntöisesti yli 50-vuotiaita. Suurimpina levittämispaikoista ovat kuvaushaaskat, joita ei Venäjällä juurikaan ole. – Kun karhukanta on kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että valtauroksia on riittävästi, kanta pysyy terveempänä. Jahdeissa ammutut karhut ovat yleensä suurikokoisia, mikä johtuu siitä, että Venäjän erämailla tieverkostot ovat niin heikot, että karhut saavat rauhassa kasvaa siellä. Lisäksi sudet vievät myös karhuja, sillä susi ei tykkää karhusta ja päinvastoin. Saaliin vieressä Kaarina Siltakoski ja Unto Myllyvirta sekä karjalankarhukoirat Jermu, Täplä ja Jäbä. Isokokoiset karhusaaliit Myllyvirta on itse kellistänyt 13 karhua. – Kiestingissä oli aikoinaan minkkitarha ja suurin piirtein kaikissa karhuissa, jotka kaadettiin tarhan läheisyydestä Neuvostoliiton aikana, oli trikiiniä. Jos alueella on valtauros, se pitää hunsvotit kurissa huolehtiessaan omista pennuistaan. Olen aina sanonut, että karhunpyynti on metsästyksellisesti sellainen, ettei siinä tarvitse kovin usein ampua. Kaikki jahdeissa kaadettujen karhujen lihat tarkastetaan Suomen puolella Oulussa Eviran toimesta. Unto Myllyvirta kevätjahdissa. Metsämiehen asu on usein verinen. Iso karhu syö täyskasvuisen hirven viikossa, eikä palaa siihen sen jälkeen. Nuoremmat haluaisivat ehkä ampua enemmän. osallistuu henkilöitä, jotka ovat olleet edellisen kerran mukana viisi tai jopa kymmenen vuotta aiemmin. Trikiinivapaata karhunlihaa Myllyvirran järjestämissä jahdeissa ei ole tavattu ensimmäistäkään trikiinikarhua. Alimpana olevalla Jermulla on jo yhdeksän kaatoa. – Viime syksynä kaadettiin viimeisin. – Se ei pidä paikkansa. – Nuorempiakin käy ja hyvä on, että käy. Ryhmät ovat aina niin pieniä, että jahdin aikana ehtii hyvin tutustua, eikä kerran jahdissa olleita ihmisiä unohda. Ja tältä syksyltä karhujahdit nyt jäävät pakostakin, sillä pelkästään aselupien odotteluun kuluu kuukausi, Unto Myllyvirta harmittelee koronan aiheuttamaa tilannetta. Yhtenä ainoana vuonna on ollut tilanne, ettei jahtiporukka ole saanut karhua. – Kyllä tämä on tällaista odottelua ollut. – Siitä huolimatta pentukuolleisuutta on. 53 – Oikeassa erämaassa kaadetuissa karhuissa ei ole trikiiniä. Suurimpina levittämispaikoista ovat kuvaushaaskat, joita ei Venäjällä juurikaan ole. Myllyvirta kumoaa ihmisten ja jopa metsästäjienkin väärän käsityksen, että jos karhu sattuu saamaan hirven, niin se pistää sen mätänemään ja peittää ennen kuin käyttää sen ravinnokseen
Hanhikannat korjaavat itseään. Myös riistanhoitomaksu tulee Viroon maksaa. Matsalulahti on Pohjois-Euroopan suurin muuttohanhien risteysalue. Valkoposkihanhi ei kuulu metsästettäviin riistalajeihin. – Virossa metsästyslain mukaisiin riistalajeihin kuuluvat kanadan-, metsä-, tundraja merihanhet. Aiemmin hanhenmetsästys alkoi Virossa jo elokuussa, mutta se siirtyi syyskuun alkupuolelle ja pari vuotta sitten se määrättiin alkavaksi 20. Viime vuosina on hanhien joukossa näkynyt ilahduttavasti myös rauhoitettuja lyhytnokkaja kiljuhanhia. Viron kautta muuttavat metsähanhet ovat yleensä tundrametsähanhia. Karvo arvioi valkoposkihanhien määrän kasvavan 10-15 prosentilla joka vuosi. Suomessa pesii taas taigametsähanhia. Virossa ei juuri valtion omistamia riistamaita ole, vaan maat ovat 95-prosenttisesti seurojen hallinnassa. Seuraavana vuonna pesintä onnistui ilmeisen hyvin ja nuoria lintuja oli enemmän kuin aikoihin. taman päivän sisällä tai useana muuttoaaltona muutaman viikon aikana. – Vesilintukoulutuksessa kerrotaan, mitä lajeja ja missä voi ampua sekä käydään läpi Viron eettiset metsästyssäännöt. Yritys tekee myös yhteistyötä yliopistojen kanssa. – Yksi vuosi oli erittäin huono ja syksyllä nuoria lintuja tuntui olevan todella heikosti. Sellaista perinnettä ei hevin haluta lopettaa. Viimeisen viiden vuoden aikana koko Virossa on ammuttu korkeintaan muutama kymmenen kanadanhanhea. Jokainen syksy on erilainen ja hanhet saapuvat pohjoisesta joskus yhtenä ryppäänä muusaa automaattisesti suomalaista voimassaolevaa korttia vastaan. 54 Hanhijahdissa taivas voi täyttyä linnuista Maltti valttia Virossakin Hanhijahti Virossa on aina elämys, koska metsästäjän ulottuvilla voi olla jopa toista miljoonaa metsä-, meri-, tundraja valkoposkihanhea. Pari vuotta sitten meidän ryhmämme ampuivat 280 metsähanhea, joista vain kaksi todettiin taigametsähanhiksi. Virolaisen metsästyskortin – Kun yhdestä hanhiparvesta pudotetaan muutama lintua, parven muut jäsenet eivät sinä syksynä enää samalle pellolle laskeudu. Keväisin muuttohanhien haittojen torjunnasta vastaavat paikalliset metsästäjät. Seuroilla on henkilö, jolla on valtuudet ottaa koulutus vastaan. Tundrahanhien muutto näyttää siirtyneen noudattelemaan Viron rannikkoa, joten tundrahanhien määrät ovat kasvaneet. Hanhikannat kasvaneet Parinkymmenen vuoden aikana hanhien muuttoreitit ovat Karvon mukaan muuttuneet. Metsästysalueet sijaitsevat Lihulassa, aivan Matsalu-lintulahden tuntumassa, joka on luontaisesti muuttavien metsä-, meri-, tundraja valkoposkihanhien levähdysalue. – Ensi syksyksi on tehty jo varauksia. – Metsähanhia on kahta alalajia, taigaja tundrametsähanhia. Viron rannikolla saattaa muuttaa jopa 1,5-2 miljoonaa vesilintua. Virossa lintuja on viime vuosina osunut tähtäimiin aika harvoin. Suomalaisen metsästäjän tulee suorittaa Virossa vesilintumetsästäjänkoulutus sekä omata virolainen metsästyskortti. Jahdin myöhentämisellä virolaiset pyrkivät takaamaan sen, että heidän omat metsäja merihanhensa ehtisivät muuttaa muualle ennen jahdin alkua. T änä syksynä jahtiperinne katkesi koronan takia, mutta ensi syksyn varaan moni metsästäjä on jo laittanut toiveensa. Vironjahdit Oü:n retkillä pillittäjänä toimii yksi Suomen merkittävimmistä hanhitutkijoista. – Olen touhunnut hanhijahteja liki 25 vuotta Virossa, ja jahdin voi ennakoida parin viikon tarkkuudella, Karvo tietää. – Kanadanhanhen osalta muuttoreitti näyttää siirtyneen lännemmäksi. Varaamisjärjestelmämme on sellainen, että edellisvuoden metsästäjillä on etuoikeus varata matka seuraavan vuoden syksylle, sanoo Kari Karvo Vironjahdit Oü:stä. Meillä on asiakkaina ryhmiä, jotka ovat käyneet hanhijahdissa 10-15 vuotta. Parikymmentä vuotta sitten niitä esiintyi saarilla ja saaliiksi niitä päätyi jonkin verran. Se on haittalintuna metsästettävä laji, jota voi metsästää vain niillä paikoilla, joissa ne aiheuttavat tuhoja. – Meillä saisi esityksen mu. Kun hanhia on ilmassa jopa kymmeniä tuhansia, on se jo elämys sinänsä. Karvo pitää valkoposkihanhea laajalle levinneenä, eikä täysin ymmärrä suomalaista versiota valkoposkihanhen metsästyksestä. syyskuuuta. – Syksyisin niitä on kerta kaikkiaan liikaa, jotta paikalliset metsästäjät ehtisivät ampua riittävästi hanhia ja vahinkoja voitaisiin estää
Vaikka valkoposkihanhet ovat Virossa haittalintuja, niiden liha pitää käyttää hyväksi jo lainkin mukaan.. 55
– Linnut yöpyvät merellä ja alueelle pitempään oleilleet hanhet saapuvat pelloille mereltä. Virossa on suorastaan kielletty haittalintujenkin lihan heittäminen hukkaan. Metsästäjien ääni ei pääse kuuluviin ja siinä meillä olisi parantamisen varaa. n Juhani Karvonen. kaan metsästää valkoposkihanhia haittalintuina, mutta niiden lihaa ei saa hyödyntää, koska laji ei kuulu metsästettäviin riistalajeihin. Virossa valkoposkihanhen haitallisuus nähdään korkeana. Keskustelu voi jatkua parikymmentäkin minuuttia, mikä tuntuu metsästäjästä pitkältä ajalta, jos lintuja on koko ajan näkyvillä. Kiivaimpana jahtiviikkoina pelloilla on runsaasti metsästäjiä, minkä takia järjestelyiltä vaaditaan tarkkuutta. Peltoaukeita on käytössä 57000 hehtaaria. 56 Kanadanhanhi on hanhijahdissa pieni harvinaisuus. Lyijyhaulit ovat kiellettyjä mutta una-paukut ovat osoittautuneet aika hyviksi hanhijahdissa. – Kun yhdestä hanhiparvesta pudotetaan muutama lintua, parven muut jäsenet eivät sinä syksynä enää samalle pellolle laskeudu. Suomalaiset metsästäjät hyödyntävät hanhien lihat. Käytännössä kaikki haluavat lihat mukaansa, sanoo Karvo. Vaikka parvessa olisi tuhansia lintuja, ei summittainen ampuminen parveen yleensä pudota yhtään lintua, mutta saattaa jättää useita haavakoita. Yleensä keskellä ja lähimpänä saapuva hanhi päätyy monen osuman saajaksi. Kun kenties kymmeniä tuhansia hanhia pyrkii eri suunnista pellolle, voi se olla metsästäjälle hämäävä kokemus. Ulosteet ovat niin happamia, että ne vaikuttavat maan laatuun. Pyrin houkuttelemaan sitä houkutusja ruokailuäänellä pellolle ja kutsuäänellä takaisin, jos parvi on poistumassa. – Ohjeistan aina ampumaan vasemmalta vasemmalle ja oikealta oikealle ja keskeltä keskelle, mutta ihmismieli on malttamaton. Saaliiseen voi kuulua monen hanhilajin lintuja. – Ohjeistan aina ampumaan vasemmalta vasemmalle ja oikealta oikealle ja keskeltä keskelle, mutta ihmismieli on malttamaton. Kun mieluinen pelto löytyy, se kerää äkkiä tuhansia hanhia. Todellisen tiedon välittäminen nopeasti suurille joukoille ei vain toimi. Ampumaetäisyys voi olla kuitenkin korkeintaan 40 metriä. Hanhien runsaus on suurimmillaan aamupäivisin. Keskustelen pillittämällä parven johtajahanhen kanssa, koska se päättää mihin parvi laskeutuu. Ne saattavat kuitenkin tutkia peltoja, eivätkä laskeudu ensimmäiselle pellolla. – Monesti näkee kun metsästäjät alkavat nostella itseään, kun kuulevat siipien suhinaa, vaikka liikkumattomuus on ehdoton vaatimus passissa. Yleensä keskellä ja lähimpänä saapuva hanhi päätyy monen osuman saajaksi. Tietysti tulijaa on paljon ja monesti seuraava parvi yrittää laskeutumista, kun olemme vielä keräämässä ammuttuja lintuja. Meidän metsästäjien suurin puute on heikko verkostoituminen somessa, mikä näkyy esimerkiksi tässä valkoposkihanhien kohdalla. Maltti voi olla koetuksella Vironjahdit on vienyt Viroon viikossa kaksi 12 metsästäjän seuruetta. – Meillä on käytössä viilennetyt saaliinsäilytysja käsittelytilat, pikapakastimet ja vakuumilaitteet. – Jos hanhiparvi pääsee syysviljapellolle, on se aika nopeasti ”puitu”, eikä seuraavana keväänä pellolla kasva enää mitään. Jokaisen metsästäjän tulee valita oma lintunsa. Niiden lentely voi vaikuttaa aivan päämäärättömältä. Muutolta pohjoisesta tulevat linnut putoavat sen sijaan suoraan pellolle ja jäävät yleensä siihen. Helpointa on pillittää sellaista 15-20 hanhen parvea. Karvon mukaan haittoja pystytään estämään, kun metsästäjiä on riittävästi. Suomen lainmukaiset sallitut saalislihat saadaan tuotua aina Suomeen. Pillittäjät ovat ehdoton apu hanhijahdissa, eivätkä metsästäjät saa ampua ennen pillittäjän lupaa. Syksyllä pelloilla päivystetään 3-4 viikkoa 24 tuntia vuorokaudessa, koska kyse voi olla viljelijän sadosta. Suomalaisten tahojen arviot valkoposkihanhien määristä ja populaatioista eivät perustu mihinkään tosiasioihin
– Puolassa riistakannat ovat runsaat, lajikirjo monipuolinen ja riistanhoito on ammattimaista sekä korkeatasoista. O len sanonut asiakkaille, että matkat siirtyvät vuodella eteenpäin. Kun korona aikanaan helpottaa, paineet varmaan purkautuvat ja kysyntä voi räjähtää nopeasti. Kiinnostus metsästysmatkailuun on suomalaisen metsästäjän selkäytimessä, eikä se sieltä mihinkään katoa, sanoo Jorma Vainikainen kuopiolaisesta Joren Luontomatkoista Vainikainen olisi voinut jär. Uskoisin, ettei metsästäjien into matkailuun mihinkään katoa. Ulkomainen metsästäjä jahtaa niitä komeita kruunupäitä, joita ei joka jahdissa edes nähdä, sanoo Erkki Vähäkallio Finnhuntingista. Päätin, ettei ole kenenkään etujen mukaista toimia edesvastuuttomasti. – Puola oli pitkään vihreä maa koronan suhteen, minkä puolesta matkailu olisi onnistunut. – Valkohäntäpeura olisi meillä se riista, josta ulkomaiset metsästäjät ovat kiinnostuneita, koska sitä ei muualla Euroopassa ole. Kun 25 metsästäjää on samassa bussissa, on tartunnan mahdollisuus aina olemassa. Puolassa houkuttaa riistan kirjo Vainikainen pitää Puolaa yhtenä parhaimmista metsästysmatkailumaista koko Euroopassa.. Hirvikin kiinnostaa, mutta niitä on liian vähän ja ne ovat usein pieniä. Hintataso ei ole kaikkein edullisin, mutta Metsästysmatkailussa vedetään henkeä koronan myötä Usko tulevaisuuteen tallella Matkanjärjestäjät suunnittelevat jo tulevaisuutta koronan keskellä. jestää metsästysmatkoja Puolaan viime päiviin saakka ja kysyntääkin olisi ollut, mutta yrittäjä päätti tehdä eettisen valinnan. Yhden kymmenen hengen kaurismatkan järjestin Viroon, kun matkustus oli sallittu. 57 . Kyseessä oli kymmenen vuotta asiakkaana ollut kymmenen hengen ryhmä, joka itse matkaa ehdotti
Viime vuonna olin koeasiakkaan kanssa Turkissa, jossa on tolkuttoman kokoisia villisikoja, joilla on aivan upeat torahampaat. Suomalaiselle metsästäjälle elämys on esimerkiksi villisian ajojahti, jota ei Suomessa pääse kokemaan. 58 ei kaikkein kalleinkaan. Oma arvioni on, että metsästysmatkailun suosio jatkaa nousuaan ja seuraa siinä muita ulkoilmassa tapahtuvia vapaa-ajanviettotapoja. Oppaat kierrättävät ryhmän useilla alueilla, eikä mitään aluetta metsästetä tyhjäksi. – Olen yleensä mennyt Puolaan 20-25 metsästäjän ryhmällä, joka kolmen päivän aikana ampuu yleensä satakunta eläintä, Vainikainen kertoo. Sen sijaan peuralla on paikoin hyvinkin vahva kanta ja metsästys voisi olla jopa valikoivaa. – Joka vuosi olen sieltä jonkin kontaktin löytänyt. Jos rajat ovat kiinni voi asiakas perua matkan ilman, että missään kohdassa on liikuteltu rahaa suuntaan tai toiseen. Nyt luvat menevät jahdin alettua yleensä nopeasti ja iso riski on, että karhut ja ilvekset on ammuttu ennen kuin ulkomainen metsästäjä ehtii paikalle. Jos kohde osoittautuu hyväksi, ensimmäinen matka järjestetään seuraavana vuonna. Meillä olisi tarkotus järjestää 12 hengen reissu Turkkiin helmikuussa, jos koronatilanne sen sallii. Tämäkin pandemia rauhoittuu joskus ja koittaa niin sanottu uusi normaali. Yleensä päivään sisältyy 4-6 ajojahtia. – Virossa villisikoihin liittyvät metsästysmatkat sukelsivat muutama vuosi sitten ruton takia ja osa metsästäjistä siirtyi jahtaamaan villisikoja Puolaan. Sen jälkeen metsästäjä ja opas lähestyvät äänten perusteella saalista ja pyrkivät hiipimään ampumaetäisyydelle. Virossa villisian ajojahdit todennäköisesti aukeavat kahden vuoden sisään, koska kanta on lisääntynyt niin voimakkaasti. Hintataso ei ole kaikkein edullisin, mutta ei kaikkein kalleinkaan. Vainikainen on käynyt säännöllisesti vajaat kymmenen vuotta Euroopan suurimmilla alan messuilla. Ulkomainen metsästäjä jahtaa niitä komeita kruunupäitä, joita ei joka jahdissa edes nähdä. Sen jälkeen vierailen siellä itse koeasiakkaan kanssa. Karhulla ja ilvekseksellä Vähäkallio uskoisi olevan kansainvälistä kiinnostusta. Ilveksenpyynti taas on tarkoin rajattua, jahti tapahtuu seuruejahtina ja ulkopuolisten kutsuminen jahtiin on hankalaa. Kannat riittäisivät kaupalliseen jahtiin. Valkohäntäpeura kiinnostaa Vähäkallion mukaan Suomessa on paljon potentaalia kansainväliseksi metsästysmatkailukohteeksi. Koeasiakas ampui kahdeksan. Kaiken lisäksi Puola on suomalaiselle metsästäjälle lähellä. Afrikkalainen sikarutto ei ole saavuttanut Puolaa merkittävässä määrin, vaikka maan koillisosissa ruttoa on nyt todettukin. n Juhani Karvonen. – Puolassa riistakannat ovat runsaat, lajikirjo monipuolinen ja riistanhoito on ammattimaista sekä korkeatasoista. Yksi Puolan metsästysmatkailun erikoisuus on saksanhirven ja kuusipeuran kiima-aikainen metsästys. Finnhuntingissa näihin ongelmiin on pyritty vastaamaan siten, että yrityksellä on varattuna joitakin kohteita, joihin asiakkaat voivat tehdä varauksen ilman, että yritys kerää mitään varausmaksuja etukäteen. Virossa villisian ajojahdit todennäköisesti aukeavat kahden vuoden sisään, koska kanta on lisääntynyt niin voimakkaasti, toteaa Jorma Vainikainen kuopiolaisesta Joren Luontomatkoista. – Mikäli kohdemaa on matkan suunniteltuun ajankohtaan auki, toteutamme matkan. – Opas matkii kiimahuutoa ja usein eläin siihen myös vastaa. – Laki ja lupakäytäntö estävät käytännössä kaupallisen karhunpyynnin, koska lupaa ei pysty varaamaan etukäteen siten, että luvan voisi käyttää milloin tahansa pyyntikauden aikana. Hirvikin kiinnostaa, mutta niitä on liian vähän ja ne ovat usein pieniä. – Virossa villisikoihin liittyvät metsästysmatkat sukelsivat muutama vuosi sitten ruton takia ja osa metsästäjistä siirtyi jahtaamaan villisikoja Puolaan. Metsästysmatkailu on 99-prosenttisesti turvallista, kun liikutaan ulkona ja passissakin kaikki turvavälit täyttyvät moninkertaisesti, toteaa Erkki Vähäkallio Finnhuntingista. – Valkohäntäpeura olisi meillä se riista, josta ulkomaiset metsästäjät ovat kiinnostuneita, koska sitä ei muualla Euroopassa ole. Kysyntä ei ole kadonnut – Kysyntä ei ole hävinnyt mihinkään. Oppaan ja eläimen vuoropuhelu saattaa jatkua tuntikausia Maailma avoin metsästäjälle Matkanjärjestäjän yhtenä haasteena on löytää uusia kohteita. Valikoivalla metsästyksellä kantaakiin voitaisiin muokata. Turkissa on villisian ajojahtien lisäksi myös upeita hiivintäjahteja yöaikaan isoille keilereille eli urossioille, joilla trofeet ovat yleensä 22-30 senttiä. Näin ainakin teoriassa voitaisiin varmistaa asiakkaalle mahdollisuus karhun kaatoon, jos sellainen saadaan kohdalle. Puolassa metsästysmatkailu kohdistuu saksanhirveen, kauriiseen, villisikaan ja kuusipeuraan
Se sieppasi kuistilta puoliksi syödyn hiiren leukoihinsa ja söi sen. Yksi mökki oli jouduttu kokonaan purkamaan. Remontti valmistuu syksyn aikana. – Ne tapahtuivat kesämökeillä, joissa näädät ovat saaneet olla rauhassa. – Vakuutusyhtiö pyysi hankkimaan tarjouksia korjaustyöstä. Kun työt alkoivat, välikatto purettiin kokonaan. Tämä oli selvittänyt tilannetta ja ottanut luukun kautta kuvia. Neljällä mökillä näätävahinkoja Mökkiläinen kertoo kuulleensa, että Tammisaaren saaristossa oli kuluneena kesänä ollut muitakin näätävahinkoja. Kesämökki meni remonttiin näätätuhojen takia Torsön saarella Tammisaaressa kuluneena kesänä. Näätäemo ja kolme poikasta olivat kuitenkin tehneet jo muutenkin lähtöä: ne poistuivat pesästä juhannusviikolla. Lisäksi mökki jouduttiin tyhjentämään kaikesta irtaimistosta. n Maija Salmi. 59 Näädät pesineet Länsi-Uudenmaan mökeillä Tuhoa ja pahoja hajuhaittoja Näädistä on ollut riesaa monin paikoin läntistä Uuttamaata. Ensimmäisen kerran välikatosta oli kuulunut rapinaa kesäkuun alussa. Tammisaaressa ne ovat tehneet tihutöitä useammalla kesämökillä. Mökkiläinen kertoo, että korjauksessa tullaan estämään myös näätien tulevat tihutyöt. – Lähistöllä asuva mökkejä huoltava mies tuli paikalle ja avasi kattoluukun. Mökkiläinen oli soittanut yliopiston eläintieteelliseen ja puhunut tutkijan kanssa. – Tutkija kertoi, että eläin on näätä, ja kertoi myös sen elintavoista. Jos ei olisi ollut vahingon korvaavaa vakuutusta, olisin joutunut maksamaan korjauskuluja noin 30 000 euroa, kertoo mökkiläinen. Viikkoa ennen juhannusta mökkiläinen oli löytänyt puoliksi avoimelta ulkokuistilta katosta pudonnutta roskaa ja eristevillaa. – Hajuhan voi olla hirveä! Omassa mökissäni hajuhaitta oli kuitenkin aika pieni. – Kaikki katon reunat verkotetaan, ettei välikattoon enää pääse sisään. Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Tomas Randström vahvistaa saman: kesän aikana tuli tietoon neljä näätien tekemää vahinkoa. Sieltä kurkisti pieni, ruskea pää, ja samassa noin oravan kokoinen otus putosi alas kuistille. Näädät olivat tuhonneet mökin välikattoa. Yksi näätäpesueen kolmesta poikasesta kuvattavana. – Olihan se todellinen shokki. Tuhotyöt ovat voineet olla hyvinkin isoja. – Hajuhan voi olla hirveä! Omassa mökissäni hajuhaitta oli kuitenkin aika pieni. Yritin häätää sitä tiehensä, mutta se kiipesi takaisin luukusta välikatolle. Kaikki reunat verkotetaan Mökkiläinen oli soittanut vakuutusyhtiön tarkastajan paikalle. Koko välikatto jouduttiin purkamaan. Välikatosta oli pudonnut kuistille eristevillaa ja kaikenlaista roskaa. T orsön saarella Tammisaaressa oli eräällä kesämökillä paljastunut aikamoinen sotku kesäkuussa. Lisäksi sain tietää, että myös näätä on pesimäaikana suojeltu, joten katossa olevalle pesälle ei voinut tehdä mitään. – Jos ei olisi ollut vahingon korvaavaa vakuutusta, olisin joutunut maksamaan korjauskuluja noin 30 000 euroa, kertoo mökkiläinen
2 Hirven käyttäytymistä seurattava tarkkaan osuman jälkeen Kaatajalle oikeus hirven nahkaan ja päähän sarvineen Saaliin jako vaatii kokemusta ja jahtietiikan tuntemusta. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös tilannetta, jos haavakko menee toisen seuran alueelle.. Hirvenjäljille lähtemisestä on aina ilmoitettava metsästyksenjohtajalle sekä naapuripasseille. Tarkkaan tähdätty laukaus, hirvi seisahtuu paikoilleen mutta onkin jo ehtinyt pajupusikon taakse. Mikäli haavakko menee toisen seurueen tai metsästysmaiden ulkopuoliselle alueelle, tulee siitä ilmoittaa välittömästi sen seurueen jahtipäällikölle tai maanomistajalle. S arvipää saapuu hyvälle ampumahollille. Jos metsästyksenjohtaja ei anna ampujalle muita ohjeita, hän saa seurata ampumansa ja ehkä haavoittamansa hirven jälkiä ne merkiten, mutta niitä sotkematta, enintään 150 metriä. Poikkeuksena on luonnollisesti tilanne, jolloin koira seuraa ja haukkuu hirveä. Mitä seuraavaksi tapahtuu, mitä nyt pitää tehdä. Mikäli hirvi ei kaadu näköetäisyydelle, ampujan tulee ilmoittaa tilanteesta radiolla metsästyksenjohtajalle ja merkitä tarkasti oma ja hirven sijainti ampumahetkellä. Ampujan on seurattava tarkkaan hirven käyttäytymistä ammutun laukauksen jälkeen. Jos kysymyksessä on selvästi haavoittunut hirvi, tulee muistaa, ettei sen perään kannata rynnätä välittömästi, vaan annetaan hirven rauhoittua
3 Mikäli eläin on jäänyt haavakoksi ja jatkaa pakoaan, on koko seurueen nopea reagointi olennaista, ettei jahti karkaa käsistä. Sellaiseksi katsotaan laukaus, joka normaalisti tappaa eläimen alle kahdessa tunnissa osumasta. Saalisoikeuden käytöstään tai luopumisestaan siitä jonkun muun hyväksi ampujan on ilmoitettava välittömästi jahtipäällikölle. Sääntöjen, ohjeiden ja määräysten vastaisesta kaadosta ampuja menettää oikeutensa kaatoon ja osuuksiinsa. Jos asiassa on epäselvyyttä tai kiistoja ilmenee, jahtipäällikkö ja lihapäällikkö päättävät osuuksien määrästä ja jakautumisesta jahtiin osallistuneiden kesken. Jos kaatajaa ei voida ratkaista, kaatajaksi voidaan nimetä useampikin henkilö, jolloin mahdolliset sarvet arvotaan ampujien kesken. Ellei metsästyksenjohtaja toisin määrää, ampujan on kaatolaukauksen jälkeen pistettävä hirvi ja metsästystilanteesta riippuen aloitettava saaliin käsittely peräsuolen irrotuksella. Tarvittaessa jahtipäällikkö käskee nylkyyn osallistuvat henkilöt metsästysseurueesta. Mikäli eläin on jäänyt haavakoksi ja jatkaa pakoaan, on koko seurueen nopea reagointi olennaista, ettei jahti karkaa käsistä. Lihaosuuskohtainen kulu pyöristetään aina lähimpään tasaeuroon ylöspäin. Oleellista tietoa koko jahtiseurueelle on se, oliko kyseessä vahingonlaukaus, tulokseltaan epävarmaksi jäänyt saalislaukaus vai todellinen kaatolaukaus. Lihanjako jakomäärän mukaan Kaadon käsittely jatkuu nylkykatoksella metsästyksenjohtajan tai erikseen nimetyn lihapäällikön johdolla. Lihanjako tapahtuu jahtipäällikön ilmoittaman jakomäärän mukaisesti. Tulkintatilanteessa hirven kaatajaksi nimetään se henkilö, joka todennäköisimmin on ampunut siihen ensimmäisen tappavan osuman. Käytössään hänellä ovat kaikki metsästykseen osallistuneet jäsenet. Saaliin palastelu ja jakaminen Saattaa olla, että hirveen joudutaan ampumaan useampi laukaus, ennen kuin se lopulta kaatuu. Usein on myös ampujan velvollisuus viimeistellä kaatoonsa liittyvät toimenpiteet, kuten eläimen nopea, armelias ja hygieeninen lopettaminen, saaliin oikeaoppinen pistäminen veren laskemiseksi ruhosta ja niin edelleen. Loput ruhosta jaetaan mahdollisimman tasapuolisesti kaikille jahtiin osallistuneille jäsenille. Kun hirvestä on henki paennut, alkaa mahdollisimman nopeasti saaliin nylkeminen, suolistaminen ja palastelu. Ampujalla on oikeus sääntöjen ja määräysten mukaisesta kaadostaan ottaa talteen oikein nyljetty ja jatkokäsittelyyn valmisteltu nahka, saaliseläimen pää sarvineen ja jahtietiikan mukaiset sisäelimet pois lukien kaadetun eläimen maksa, joka toimitetaan majalle. Jokaisesta kaadetusta hirvestä varataan ensimmäiseksi yksi jako-osuus, yleensä noin kaksi kiloa paistia vuorolistan mukaan maanvuokraajalle. Maksut voivat jakautua esimerkiksi seuraavasti: lupamaksu + kulut jaettuna jako-osuuksien lukumäärällä. Tämä on tietenkin noloa, mutta ei suinkaan tavatonta. Saaliin liha-arvoa ei tule vaarantaa tarpeettomasti ampumalla, taitamattomalla armonlaukauksella tai epähygieenisellä käsittelyllä. Ensikertalaisen ollessa asialla on syytä, että kokeneemmat kaatomiehet varmistavat toimenpiteiden oikea-aikaisuuden sekä -oppisuuden, jotta saalis ei kärsi taitamattomuuden seurauksista. Sen oikea ja oikeudenmukainen suorittaminen vaatii kokenutta jahtiporukkaa. Kaadon jälkeisessä kiihtymyksessä saattaa unohtua myös tapahtumien välitön ilmoittaminen jahtipäällikölle siitä, mitä, koska ja missä on kaadettu. . Lihaosuuden lunastuksen yhteydessä maksetaan lihaosuuksista, jos niin on sovittu. Vuorolistaa ylläpitää jahtipäällikkö. Jos mainitun saalisoikeuden menettämiseen johtaneessa kaadossa on sarvet, on ampuja velvollinen valmistelemaan ne seinälle kiinnitettävään kuntoon ja luovuttamaan ne seuralle. Tulkintatilanteessa metsästyksenjohtaja nimeää kaatajan kuultuaan kaikkia tapahtuman osapuolia ja muita mahdollisia silminnäkijöitä. Ellei ampuja käytä oikeuttaan tai kaato on sääntöjen ja määräysten vastainen, jahtipäällikkö siirtää oikeuden kaatolaukauksen ampuneen sijaan ensimmäiselle kaadon haukkuneen koiran omistajalle tai ohjaajalle tai muille jahtipäivänä jahtiin osallistuneille koiran omistajille tai ohjaajille. Jaon johtaa jahtitai hänen määräämänsä lihapäällikkö. Myös nopea suolistaminen, sisäelinten talteen ottaminen, ja ruhon hygieeninen ja nopea kuljettaminen tien tai ajouran varteen, jatkokuljetuksen tilaaminen ja opastaminen aina joko kylmävarastoon tai nylkykatokselle asti kuuluvat nopeasti toteutettaviin ja ilmoitettaviin toimenpiteisiin. n Antti Kauranne. Saaliin liha-arvoa ei tule vaarantaa tarpeettomasti ampumalla, taitamattomalla armonlaukauksella tai epähygieenisellä käsittelyllä. Jokainen ammuttu laukaus ilmoitettava Ampuja pitää huolen jokaisesta laukauksestaan ja sen ilmoittamisesta. Hirven hygieeninen suolistaminen, nylkeminen ja paloittelu on yleensä pakko aloittaa maastossa, mutta mitä nopeammin viileisiin lihankäsittelytiloihin päästään, sen parempi
Näin siksi, että monin paikoin hirvijahtiin edellytetään sitovaa ilmoittautumista, ja pois jäännistä rangaistaan seuran sisällä sovitulla tavalla. 62 Myös koiranohjaajia ja vieraita koskee jahtipomon sana Vieraita ja sijaisia jahtiin. J oissakin hirviseuroissa jäsenen ollessa estynyt jahdista hän voi käyttää sijaista, joka ilmoittautuu jahtiaamuna jahtipäällikölle. Vaikka metsästyslaki ei edellytä vieraan aseenkantoluvan tarkistamista, ei kukaan vastuuntuntoinen ja tervejärkinen jahtipomo päästä tuntematonta, mahdollisesti metsästysoikeudetonta ja kyseenalaisella aseella varustautunutta henkilöä oman porukan matkaan. Sijaisen on esitettävä ampuma-aseensa ja sen patruunat, aseenkantolupa, metsästyskortti ja todistus hirviampumakokeen suorittamisesta. Tämä kirjaa tiedon, kuka sijainen on ja ketä hän edustaa. Jutun kirjoittaja on ollut tilanteessa, jossa seuraan pyrkinyt vieras käännytettiin kotimat
Muita luvasta vapautettuja radiolähettimiä ovat esim. Joissakin seuroissa myös sallitaan vieraiden osallistuminen jahtiin, yleensä tiettyä korvausta vastaan. Jäljitysja seurantalähettimiä käytetään useimmiten metsästyskoirien seurantaan. Muut luvasta vapaat taajuudet Luvasta vapautettuja radiolähettimiä ovat muun muassa radio-ohjattavat lennokit ja autot, PMR446-puhelimet ja LA/ CB-puhelimet. Hyvä jahtitapa saattaa olla enemmän kuin lakiin on kirjattu. Jahtipäällikkö on oikeutettu tarkistamaan kaikkien, myös sijaisten ja vieraiden metsästysoikeuden, aseiden hallussapitooikeuden sekä sen, että aseet ja varusteet ovat laillisia ja hyväksyttyjä. Näiden kanavien radiopuhelinkäyttöön ei vaadita radiolupaa. Tämä vaikuttaa koirien käyttöön merkittävästi. Tällaisille niin sanotuille koiratutkille on osoitettu 6 kpl kanavia 155 MHz:n taajuusalueelta. Traficom toteaa asiasta sivuillaan seuraavaa: Harrastuskäyttöön tarkoitettuja VHF-radiopuhelimia käytetään muun muassa metsästyksessä. Tarvittaessa koirien mahdollisimman tasapuolisista käyttövuoroista päättää jahtipäällikkö tai hänen määräämänsä varapäälliköt. radio-ohjattavat pienoismallit, PMR446-puhelimet ja CB-puhelimet. 63 Seuraan pyrkinyt vieras käännytettiin kotimatkalle, kun ei suostunut esittämään aseenkantolupaa ja muita dokumentteja. Tukiasema-/toistinkäyttö on sallittua vain kanavaryhmä A:n taajuuksilla, ja siihen on hankittava radiolupa. 3-5 kilometrin kantaman antavat PMR-käsipuhelimet ovat olleet aina lupavapaita ja hankintahinnaltaan huokeampia kuin VHF-laitteet. Koiramiesten onkin hyvä keskustella asia valmiiksi ennen jahtiin lähtöä, sillä saattaa jäädä epäselväksi jahdin tarkoitus koirien kannalta: koulutetaanko nuorempia koiria samalla vai onko vain tarkoitus ajaa ”varmoilla” koirilla hirvi mahdollisimman nopeasti ampumatilanteeseen. Tällaisten radiolähettimien taajuudet ja käyttöehdot löydät määräyksestä luvasta vapaiden radiolähettimien yhteistaajuuksista ja käytöstä. Myös ajomiehille ja koirille vaatimuksia Metsästys toteutetaan jahtipäällikön johdolla. Harrastuskäytössä jäljitysja seurantalähettimiä käytetään pääasiassa metsästyksessä metsästyskoirien seurantaan maastossa. 10-20 euroa vuorokaudelta on ollut tapana periä. Metsästys toteutetaan joko hirvenmetsästykseen sopivien koirien avulla, joiden tulee olla rekisteröityjä sekä rokotettuja tai käyttäen ajomiehiä. Henkilökohtaisilla hätälähettimillä (PLB, Personal Locator Beacon) tarkoitetaan luvanvaraisia henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja radiolaitteita, joiden tarkoituksena on huomion herättäminen jossakin vaaratilanteessa. Käytettävien koirien ajovuoroista mahdollisimman tasapuolisesti sopivat keskenään koiranomistajat. n Antti Kauranne. Ennen jahtiin lähtöä koiranohjaajat pitävät jahtipäällikön johdolla palaverin, jossa sovitaan jahtiin osallistuvien koirien käyttöperiaatteista. Radioluvista ei tarvitse murehtia Vuonna 2017 lakia muutettiin siten, ettei metsästys-VHF:iin tarvinnut enää hankkia radiolupaa. Jokaisen on omalla henkilökohtaisesti osoitetulla passipaikallaan tiedettävä naapuripassipaikkojen, yleisten teiden sekä asuttujen rakennusten sijainti ja varmistettava itselleen turvalliset ampumasektorit. Kun ajo saattaa levitä laajallekin metsästysalueen korpeen, on tarkoituksenmukaista, että hänellä on apunaan ennalta määrätyt ja koulutetut metsästyksen varapäälliköt. Jahtipäällikön velvollisuuksiin kuuluu muistuttaa, että aseen saa ladata vasta passipaikalla ja patruunat on otettava aseesta ennen passipaikalta lähtöä. kalle, kun ei suostunut esittämään aseenkantolupaa ja muita dokumentteja. Harrastusja työyhteyksiin liittyvään radioliikenteeseen on varattu yhteensä kaksikymmentäkuusi (26) radiokanavaa, joita saa käyttää ainoastaan näille kanaville määriteltyyn käyttötarkoitukseen. Jokaisella metsästykseen osallistuvalla on oltava lakien ja asetusten mukainen hirvieläinjahtiin tarkoitettu varustus: oranssi hattu tai päähine sekä oranssi takki tai liivi tai asuste. Sallitut taajuudet ovat 155,400; 155,425; 155,450; 155,475; 155,500 ja 155,525 MHz
Termarin lämpöeristys syntyy useista eri tekijöistä: ensinnäkin säiliöitä eli pulloja on kaksi sisäkkäin. Niiden välissä on tyhjiö, jonka vuoksi lämpöenergian siirtyminen pinnasta toiseen on minimoitu lämpöjohtumisen eli tilojen kehittyminen samanlämpöisiksi avulla. Tilavuus 5 dl. Kahviin tuli pyytämättä ylimääräinen mauste lasinsiruina. Korkeus 25 cm, tilavuus 0,5 litraa. Mikä on sen koko ja rakenne ja kuinka mukavaa siitä on juoda, tekee taas eroja sekä tietenkin itse mukin lämmönsäilytyskyky. Korkin materiaali on BPA-vapaa. 64 Lämmin taukojuoma tai -välipala piristää jahtipäivää Terästermari tätä päivää, lasinen pian jo historiaa Termospullo eli termari on lämpöeristetty säiliö, jonka tarkoitus on pitää sen sisällä oleva ruoka tai juoma mahdollisimman pitkään alkuperäisessä lämpötilassaan. Valtaosa ajan myötä väistämättä tapahtuvasta lämmön siirtymisestä johtuu pullon rakenteesta: termospullon suuaukon kohdalla tyhjiötä ei ole, ja haihtuminen tapahtuu sitä kautta. Hinta alkaen 9,90-20,90 € (Tuontitukku) man pullon sisäpinta jollain heijastavalla aineella, esimerkiksi alumiinilla. Terästermoksessa tyhjiö muodostetaan kahden teräksisen seinämän väliin ilman lasia. Pitää juoman kuumana 8 tuntia ja kylmänä 18 tuntia. Ruokatermoksen suun pitää olla jonkin verran suurempi, että nesteenä paksumpi keitto, puhumattakaan sitten jostain muhennoksesta, saadaan otettua sieltä myös ulos. Ruokaja juomatermosten käyttötavoissa on hieman eroja. M arkkinoilla on loistavia, hyviä ja myös kelvottomia ratkaisuja. Pieni ja käytännöllinen. Lämpösäteilystä johtuva lämpöenergian siirtyminen on minimoitu pinnoittamalla ulomTestien parhaat termokset säilyttävät kiehuvana sinne kaadetun nesteen 12 tuntia jopa yli 70-asteisena ja hyvätkin yli 50-asteisena. Eräällä huippumerkillä Isosteelillä on palkitussa DUO-termarissaan jopa kaksi juomamukia, yksi molemmissa päissä. Erot syntyvät käyttömukavuudesta Termoksien oleelliset erot syntyvät, paitsi lämmönsäilytyskyvyllä, myös niiden käyttömukavuudella. Kaikilla aikuisilla ihmisillä on muistoja kotimaisen Airamin punavalkoisista pulloista monella myös siitä äänestä, kun termari kaatui kalliolla ja sen sisältä kuuTrekmates. lui ikävä räsähdys. Nykyään helposti särkyvä lasi on termospulloissa korvattu pääosin teräksellä. Tyhjiöeristetty teräksinen termospullo, joka on kauttaaltaan särkymätön ja ruostumaton. Hinta: 10,90 € (Fiksuruoka.fi). Sisemmästä pullosta lähtevä lämpösäteily heijastuu näin takaisin sen omaan, lämpöiseen sisältöön. Lisäksi pullot koskettavat toisiaan vain erittäin pieneltä alueelta, jolloin kosketuspintojen kautta tapahtuva lämmön siirtyminen on saatu mahdollisimman pieneksi. Lasinen termari on pian historiaa Aikaisemmin termospullon sisäosat olivat usein lasista valmistettuja. Kun hintaerot eivät ole kovin suuria, kannattaa hakea parasta vaihtoehtoa. Harvoinpa sitä pääsee Airam Teräs. Hinta: 9,90 € (Stadium Outlet) Thermos Thermocafe. Kierrekorkki pitää lämmön paremmin sisällä, ja jos siinä on olemassa vielä painonappiventtiili, jonka kautta juomaa voi laskea pienestä reiästä mukiin, lämpö säilyy vielä kauemmin. Kun korkki ja suu ovat ne paikat, joista lämpö karkaa, pullon suljentatavalla on merkitystä. Termarissa on nykyisin pääsääntöisesti kaksi ruostumatonta teräspulloa sisäkkäin, joskin ruokaeli keittoremoksissa näkee myös muistakin materiaaleista tehtyjä ratkaisuja. Myös pullon tukevuus, eli pohjan muoto ja laajuus ovat käyttömukavuutta lisääviä tekijöitä. Yleensä termarin korkki tai pääkappale toimii myös juomamukina
Teräskuori on melkein perustekijä hyvän termarin valinnassa. Ruostumattomasta teräksestä valmistettu 750 ml ruokatermos sopii ruoan säilyttämiseen esimerkiksi retkellä, töissä ja vapaa-ajalla. Käytettävyys ja eristävyys Eristävyys on ruokatermoksen tärkein ominaisuus ja heti sen jälkeen kestävyys. Tyhjiön ansiosta tuplavallit pitävät juoman kuumana jopa 24 tuntia. Hinta: 9,99 € (IKEA) TrailBreak Lunch Jug 400 ml. Vetoisuus 0,5 litraa, korkeus 14 cm. Ruokatermos vaihtoehto keittimelle . Pienten ja kätevien retkikeittimien kehityttyä alle puolen kilon painoisiksi on niiden myötä alkanut saada myös maittavia, ravintopitoisia ja helppotekoisia retkiruokapakkauksia. Mutta myös pullon käytettävyydelläkin on paljon merkitystä. 4 desilitran ruokatermos ja teräksinen lusikkahaarukka. Jahtireissuilla, etenkin talvella, saattaa sattua eteen kuperkeikkoja ja liukastumisia, ja termoksen tulee kestää kolhuja. Ruostumatonta terästä ja muovia, tilavuus 0,75 litraa. Hinta: 39,90 (Scandinavian Outdoor) Thermos Stainless King. Hinta: 10,90 € (Kärkkäinen) Stanley classic. Ruokatermos tosin painaa enemmän kuin keitin ja sille saattaa olla hieman hankalaa löytää paikkaa taukorepusta suuren koon vuoksi. Korkin pitäisi olla käytettävissä sekä hanskat kädessä että paljain käsin, ja kätevimmissä malleissa korkki tai jopa tuplakorkki toimivat myös ruokailuastioina, jos ei suostu kiskomaan ruokaa suoraan säiliön sisältä. Hinta: 28,90 € (Outnorth) Retki. Jo pullon suuaukko ratkaisee sen, millainen on päivän retkimenu: pienemmällä suuaukolla varustetussa pullossa joudutaan tyytymään keittoon, isommalla reiällä mahdollisuuksina ovat myös pasta ja muhennokset. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut termospullot ovat 100 % tiiviit. Hinta: 39,99 € (Varusteleka) oimiseen päästään vikkelämmin kuin keittimellä. Hinta 19,90 € (Stockmann) Efterfrågad. Ruoan annosteluun liittyvän käytettävyyden lisäksi on mietittävä myös pullon hygieniaa etenkin, jos reissussa ollaan pidempään. Ulkoja sisäkuori valmistettu 304 ruostumattomasta teräksestä. Ruostumatonta terästä ja muovia. Sisäpinta on elektrokiillotettu, mikä vähentää makutai hajujäämiä. Maastoon lähtevälle eräilijälle molemmat ruoanvalmistusja kuljetusratkaisut ovat nykyisin hyviä vaihtoehtoja. Iso reikä myös päästää lämpöä pois enemmän kuin pieni. Tilavuus 0,8l. Hinta: 22,90 € (Verkkokauppa.com) Airam. Ibili. Keittimen ohella hyvä ja kilpailukykyinen vaihtoehto ovat edelleen ruokatai keittotermokset. Korkkikappale ja pullo on saatava purettua ja pestyä helposti ja nopeasti, etteivät ruokajäämät jämähdä säiliöön sisälle.. Ruokatermoksen hyvä ominaisuus on vaivattomuus; ruoka on siellä valmiina juuri silloin, kun nälättää ja ateriJahtireissuilla, etenkin talvella, saattaa sattua eteen kuperkeikkoja ja liukastumisia, ja termoksen tulee kestää kolhuja. 65 . Korkin avaamiseen, sulkemiseen ja ruoan kaatamiseen vaikuttaa korkin rakenne ja laajuus. Keittimeen päätyvä joutuu kantamaan lisäksi ruokapakkaukset, mahdollisen polttonesteen, jos ei keitin ei ole niin sanottu hybridi-tyyppinen, jonka polttoaineet saa suomalaisesta maastosta
Termospullon eristävässä rakenteessa on kaksiseinäinen tyhjiö ja se pitää nesteen kylmänä 24 tuntia, kuumana 20 tuntia ja jäisenä jopa 4 vuorokautta. Klassisen muotoilun lisäksi ergonominen. Kahvista ja teestä jää yleensä tummahko sävy termospullon sisäpintaan, ja nesteen maku ja haju pinttyvät sisäseinämän pintaan. Hinta: alkaen 9,90 € (vaeltajankauppa.fi) Retki PRO Termos pitää juoman pitkään joko kuumana tai kylmänä tarpeen mukaan. Kun avaat termospullon, niin älä avaa sitä kokonaan auki, vaan vain sen verran raolleen niin, että neste juoksee sieltä ulos. Vaan olisiko toiveita, että illalla keitetty kiehuva kahvi olisi vielä aamullakin kuumaa. Voit valita joko 0,5-litraisen, 0,75-litraisen tai 1-litraisen vaihtoehdon tarpeidesi mukaan. Sitten välittömästi sulje korkki tiiviisti. Täytettyäsi termospullon kuumalla juomallasi sulje pullo heti. Säilytä lämpötila vielä pitempään Muutaman tunnin pitää pullo kuin pullo sisältönsä lämpimänä. Toisekseen saattaa myöhemmin alkaa maitohappokäyminen, joka aiheuttaa käymisellään painetta pulloon, ja tekee siitä painepommin. Hyvä konsti on käyttää konetiskiainetta termospullon säiliön liottamiseen ja pesemiseen, vaan kyllä käsitiskiaineellakin pitää pullon puhtaana, jos ei sitä jätä reissun jälkeen päiväkausiksi seisoskelemaan. Pesu lisää ikää ja käyttömukavuutta Jokaisen käyttökerran jälkeen termospullo on luonnollisesti pestävä. Antti Kauranne. Kierrekorkki pitää lämmön paremmin sisällä. Jos juoma on kovin sokerinen, kuten limonadit ovat, niiden kuivuminen korkkien kierteisiin saattaa aiheuttaa ikävähköjä yllätyksiä avausvaiheessa. Savotta Army -termospullot. Iskunkestävä, tilava termospullo joka on suunniteltu soveltumaan myös rajuihin olosuhteisiin ja vaativaan käyttöön. Hinta: 39,90 € (Vaeltajankauppa.fi) Tefal Senator. Täytä termospullo aina täyteen, sillä vajaa pullo luovuttaa enemmän lämpöä ihan vain siksi, että kuumaa massaa on niukemmin. . Kyllä vain. Testien parhaat termokset säilyttävät kiehuvana sinne kaadetun nesteen 12 tuntia jopa yli 70-asteisena ja hyvätkin yli 50-asteisena. Hinta: 9,90 € (Puuilo) Stanley Legendary Classic. Maitotuotteita ei ole hyvä säilyttää pitkiä aikoja termospullossa, sillä niillä on taipumus hapantua. Ennen kuin kaadat juomasi termospulloon lämmitä pullo etukäteen vaikkapa kuumalla kraanavedellä. Hinta: 39,95 € (Intersport) taukokahvia nauttimaan vallan tasaisen pöydän ääressä. Pehmeä vaan ei metallinen pulloharja on hyvä apuväline; pullon sisäseinämiä ei ole syytä naarmuttaa. Jos kahvimaito kaadetaan valmiiksi juoman sekaan mikä on älytöntä lämpötilan säilyttämisen kannalta tai juomana on kaakao, on syytä muistaa pari seikkaa. Hinta: 9,90 € (Kärkkäinen) Isosteel x-line. Sen sisälle +98-asteisena laitettu juoma on kuuden tunnin jälkeen noin +80-asteista ja vielä 12 tunnin jälkeenkin noin +70-asteista. Vanha kansa käytti pullojensa putsaamiseen leivinsoodaa. 66 Kun korkki ja suu ovat ne paikat, joista lämpö karkaa, pullon suljentatavalla on merkitystä. Lämmönsäilytyskykyä voi vielä edesauttaa omin kotikonstein. Hiilihappopitoisia juomia ei myöskään saa säilyttää termarissa samasta syystä
Ne eivät ole aivan toisensa pois sulkevia tekijöitä, mutta rajoittavia kuitenkin. Jokunen vuosi sitten tarjolla ei ollut kuin muutama malli, mutta Alaska Apex on kevyt ja hiljainen metsästyspuku talvikäyttöön. Vedenpitävyys, hengittävyys, taskujen lukumäärä... Haalari on kokopukua yleensä edullisempi. Siinä on vedenpitävä, hengittävä ja tuulenpitävä APS-kalvo. Muutaman tunnin metsälenkin nykäisee vaikka Kotimaassa suunnitellut camokuosit sopivat yleensä vähintäänkin kelvollisesti suomalaiseen maisemaan.. Parhaatkin kalvopuvut hiostavat jonkin verran, joten niiden lisäksi reppuun – jos on koko päivän keikka tiedossa – tarvitaan myös kalvotonta vaatetusta. Järjellinen ratkaisu on kerrospukeutuminen eli metsästysasuun on kelin mukaan voitava lisätä ja poistaa osia, tarvittaessa myös kesken jahdin. Puku on vedenja tuulenpitävä. Samoilla kamppeilla kun pitäisi pärjätä aktiivisesti liikkeellä, mutta myös tunteja passissa hiljaa paikallaan, joten osa vaatimuksista on jo valmiiksi ristiriidassa keskenään. Dovrefjell Snow Camo lumipuku on pohjoismaisille miehille suunniteltu, kovaan käyttöön tehty talviajan metsästyspuku. 67 . Talven maastopukua hakemassa Kotimaisissa tuotteissa on varaa valita. syksyllä 2020 tilanne on toisin – valittavaa on sekä mieltymysten että kukkaron mukaan. Realiteetti on se, että kaikkea haluamaansa ei voi yhdeltä puvulta odottaa. Jo metsästystavan valinta sanelee: suosiiko vaellusmetsästystä, eli aktiivista liikkumista riistaa etsien, vai kytismetsästystä, jossa pysytellään hiljaa paikallaan odottaen riistan sattumista ampumishollille. Kirjoittajan kokemusten mukaan kaikki kalvopuvut pitävät kohtuudella tai jopa hyvin vettä, mutta hengittävyyden kanssa eri merkeillä ja kalvotyypeillä on isoja eroja. Vedenpitävyys ja hengittävyys Yleensä ensimmäisenä tulee mieleen jahtiasun vedenpitävyys ja sen kääntöpuolena hengittävyys. Malliltaan ja leikkauksiltaan se istuu hyvin pohjoismaiselle miehelle. J os tuleva talvi on yhtään runsaslumisempi EteläSuomessa kuin viimeksi eletty, monella on edessä talvisen metsästysasusteen hankinta
Jos budjetti ei anna myöden Hunter M05 Snow camo on Puolustusvoimain lumipukukankaasta valmistettu pakkastakki. 68 selkä märkänä koko ajan, mutta pidemmän päälle voi tulla vilu. Puvun lämmönpitävyyttä on ratkaistu monin tavoin; untuvakerros voisi olla muutoin ihanteellinen, mutta jos se kostuu joko hiestä tai ulkopuolisista tekijöistä, lämmönpitokyky putoaa ja sen kuivattaminen kestää pitkään. Puolustusvoimien käytössäkin oleva lumicamokuosi sulautuu lumiseen metsään kuin suojaväri, ja kahisemattoman enstex-kankaan ansiosta liikkuminen sujuu hiljaisesti ja huomaamattomasti.. Neverfind on erittäin lämmin lumipuku, jossa irroitettava fleecevuori. Hinta sijoitus tulevaisuuteen Jahtisasu on varmaankin tärkeimpiä hankintoja aktiiviselle metsästäjälle. Ne ovat myös nopeampia kuivattaa. Muutaman tunnin metsälenkin nykäisee vaikka selkä märkänä koko ajan, mutta pidemmän päälle voi tulla vilu. Kalvokerros on herkkä vaurioille; hankaumat, risut, kivet ja oksat tai tikut saattavat poikia kalvotekstiiliin reiät. Jos kalvoon tulee reikä, sen vedenpitävyys kärsii automattisesti. Samaan syssyyn voi tarkista myös puvun äänettömyyden, sillä pintakerroksen ja päällimateriaalien äänen tuotossa tai äänettömyydessä on isojakin eroja. Hylje Snow Camo M05 on talvisen metsässäliikkujan klassikkohaalari. Käsillä haetaan tukea ja/tai pidellään asetta. Puku on tuulensekä vedenpitävä. Maineikkaasta brändistä, joka myös suunnittelee ja testaa uudet mallinsa huolellisesti, voi joutua maksamaan monta sataa. Kangas täyttää Puolustusvoimain vaatimat kestävyys-, visuaaliset ja IR-heijastusvaatimukset. Joku vuosi sitten Gore-tex – kalvot olivat kaikkien huulilla ja päällä, ja tuolla merkillä sekä sen pääkilpailijoilla onkin tyypillistä se, että tuotelisenssin saaneita tehtaita ja vaatemerkkejä ratsataan säännöllisesti, jotta laatu pysyy korkeana. Laadukkaan kalvopuvun tunnistaa siitä, että sen saumat on teipattu umpeen. Irroitettavan fleecekerroksen ansiosta puku toimii myös kevyenä päällyskerroksena muiden asusteiden kanssa. Lämmin ei luita riko Harva liikkuva metsästäjäkään jaksaa tampata maastoa tauotta, ja jos on saanut hien pintaan, tauoilla saattaa hiipiä vilu puseron alle. Parhaissa malleissa on niin sanotut tuuletusaukot yleensä kainaloissa tai haarakohdissa, jolloin lämpöä voi tasata, jos on tullut jo vallan umpihiki. Hartiat ja kyynärpäät on saatava liikkumaan vapaasti ilman että asukokonaisuus kiristää tai jopa haittaa liikkeitä. Liikkuvuus kaiken A ja O Metsästäjä joutuu käyttämään käsiään; etenkin, jos edessä on ryteikköinen tai runsaita korkeuseroja tarjoava maasto. Laatubrändit ovat myös kestäviä. Jos vaate kahisee tai rahisee kovin äänekkäästi kävellessä tai asetta käsille otettaessa, saattaa se pelottaa tarkkakuuloisen riistaotuksen matkoihinsa. Vetoketjuille ja läpivienneille, esimerkiksi GPS:n, kännykän tai jahtiradion ulostuloille tulisi olla suojalista tai –läppä erikseen puvussa. Tämän vuoksi metsästyspuvun istuvuus on erittäin tärkeä, ja huono istuvuus kostautuu viimeistään siinä vaiheessa, kun aloitetaan tavoitella asetta joko reiluun swingiin tai vain tähtäysasentoon. Synteettiset mikrokuidut, esimerkiksi fleece, ovatkin tässä suhteessa parempi lämpökerros ja yleensä myös selvästi edullisempi ratkaisu kuin se perinteinen untuva. Hinnan ei kuitenkaan pidä antaa huolestuttaa, jos puvun käyttöiäksi arvioidaan vuosia, jopa vuosikymmeniä
Ja paljonhan riippuu siitä, millainen talven lumitilanne tulee olemaan. No sitten se lumi-camo. Kokopuvun kanssa saattaa pärjätä vähemmällä kantamisella. Kaikki taskut tulisi myös olla suljettavissa, etteivät tavarat pääse niistä hankeen ja toisaalta hanki taskuun. Kotimaassa suunnitellut camo-kuosit sopivat yleensä vähintäänkin kelvollisesti suomalaiseen maisemaan, ulkomaiset eivät aina niin hyvin. Kokopuku on yleensä tyyriimpi kuin haalarivaihtoehto, joten mikäli ollaan kukkaro edessä ostoksilla, haalari saattaa olla se ensimmäinen vaihtoehto. Nykyisin melkein joka takissa tai haalarissa on kännykkätai radiotasku. Haalarimallinen puku tarjoaa enemmän mahdollisuuksia asun modaamiseen eri kelien ja eri reissutyyppien mukaan. Suomen lumitilanne ja metsämaaston tyypit vaihtelevat melkoisesti OrigoPro Ilves M05 Partiohaalari on valmistajan paranneltu versio puolustusvoimien partiohaalarista. Tsekkaa aina yksityiskohdat! Asusteessa on oltava riittävä määrä isoja ja myös pieniä taskuja niin sisäkuin ulkopuolellakin. Haalari vai kokopuku. Jos ensisijaisesti haetaan lumicamoa, vuorittomia ja kalvottomia haalareita saa muutamalla kympillä. Sitten muilla varusteilla täydennetään asua kerrospukeutumisen periaatteilla syystai talvikelillä toimivaan kokonaisuuteen. n Antti Kauranne Elektroniset lämpöliivit 4 lämmityselementtiä Molemmissa liiveissä on • kevyt ja tehokas 2600 mAh akku • 2–5 h toiminta-aika, kahdella akulla 4–10 h • 3-portainen lämmönsäätö • 4 lämmityselementtiä, myös ristiselän lämmitin NORVIK Kevyt ja joustava softshell-liivi ilman kalvoa ja kaulusta. Huppu on hyvä lisä, mutta mieluummin irrotettava tai ainakin säädettävä sellainen, ettei se roiku silmillä tähystämisen ja tähtäämisen esteenä. Jos camo-kuvio on niin epäonnistunut, että metsästäjä erottuu puvussa metsästä selkeästi, ei valintaa voida pitää aivan onnistuneena. Kysymys, johon ei voi vastata vain yhdellä tavalla. 69 hankkia kovin tyyristä pukua valmiina, ei se ole harmin paikka. Tämä on kevyempi ja runsaammin varusteltu kuin SA-int –malli. Valitse NORVIK, kun • takissasi on tuulenpitävä kalvo ja suojaava kaulus • haluat mahdollisimman kevyen ja hyvin istuvan liivin Koot S50-XXL58 159,00 € ASPEN & ASPEN LADY Reilu kauluksellinen fleece-liivi, jossa tuulenpitävä kalvo. Toisaalta se myös pakottaa vaatekertojen valintaan kokopukua enemmän. Pohjattomat mammuttitaskut, joihin saisi mahtumaan vaikka jäniksen, eivät nekään ole hyviä, sillä tavaroita joutuu haeskelemaan sieltä aina silloin, kun olisi muutakin tekemistä; vaikkapa etsiä lisäpatruunoita paikkolaukaukselle. Kokopuku on kuitenkin yleensä tyyriimpi kuin haalarivaihtoehto, joten mikäli ollaan kukkaro edessä ostoksilla, haalari saattaa olla se ensimmäinen vaihtoehto. Niukat rahavarat eivät estä onnistunutta ja mukavaa talvijahtia, vaikka ei olisi ”tonnin pukuun” varaakaan. etelän ja pohjoisen välillä. Valitse ASPEN, kun • takissasi ei ole tuulenpitävää kalvoa eikä suojaavaa kaulusta • haluat paksumman ja hyvin eristävän liivin Koot S50-XXL58 (ASPEN) ja S36-XL46 (ASPEN LADY) 159,00 € www.nevercold.fi Myynti: erä-, kalastusja työvaateliikkeet
Yksi ohut välikerros puseron alla ei oikein riitä. Sarkahousuihin Suomessa on Metsästäjän hiihtohousut. Piilokojussa istuessa kylmettyy, jos ei ole pukeutunut kunnolla. Lapissa turvaudutaan kovilla pakkasilla myös poronnahkapeskeihin. Kunnon sarkakankaassa on mukana muun ohessa vanutettua villaa. Onkin erätaitoa osata vetää oikeat vaatteet päälle talviselle metsästysretkelle. Tarvitaan toinen fleecepusero tai villapaita. Sarkahousut kelpaavat asevelvollisuutta suorittaville varusmiehille ja naisillekin, ellei päälle määrätä korvaavista materiaaleista valmistettuja pukimia. 70 On erätaitoa pukeutua oikein Oikeanlainen vaatetus talven metsästysretkille Talven metsästyssää vaihtelee kireästä pakkasesta suojailmaan. Ennätyslämpimiä pakkastakkeja myydään muutamien tavaratalojen erävarusteosastoilla erityisesti pääkaupunkiseudulla. Nettimainoksissa ja eräissä kauppaliikkeissä on kuitenkin ruvettu nimittämään ”sarkahousuiksi” myös päällyshousuja, joissa materiaalina on puuvilla tai keinokuitu. P akkasella paikoillaan seistessä tai piilokojussa ampuma-aukolla lymytessä ei juuri hikoile. Hinnoiltaan osa on arvokkaanlaisia, 500-800-euroisia. Kun uppolumilla on suksilla näädän jälkillä, hiki kastelee vaatteet. Nämä eivät kuitenkaan lämmitä pakkasella niin kuin sarka.. Turkisliivit tekevät kokemukseni mukaan terää. pukeuduttu talvisin ties miten kauan maaja metsätöissä sekä sotahommissa
Eräissä malleissa on veden pitävän pinnan alla myös lämmin vuori. Nämä pukimet on tarkoitettu latukuntoilijoille ja kilpahiihtäjille metsästäjälle tarvitaan väljemmät lahkeet, jotta alle sopii muutakin kuin ohuet alushousut. päivän paikkeilla ja Sodankylässä lokakuun 17. Erityisen arvokkaat ovat kovalla pakkasella kokemukseni mukaan ”metsurin välihousuiksi” nimitetyt pukimet. Useimmat ”hiihtohousut”, jotka tätä tietä löytyvät, ovat hyvin ahdaslahkeisia. Tarpoessa ihon pintaan tihkunut hiki imeytyy sellaisenaan tai höyrystyneenä erikoistekoisten alushousujen läpi toisena kerroksena oleviin villatai fleecevälihousuihin. Ilmavat välihousut pitävät lämmön, päällyshousut tuulen. Villa-fleecevälikerroksen päälle on eräkaupoissa tarjolla puseroita ja takkeja, jotka usein. Nykyaikaisena materiaalina alushousuissa käytetään usein merinovillaa, joka kosteanakin lämmittää paremmin kuin märkä puuvilla. Lämpömittarista luettu pakkasen astemäärä ei välttämättä anna todellista kuvaa olosuhteista metsällä. Entä jos talvea ei tulekaan.... päivän vaiheilla, kuten on totuttu. Hiestä kastunut ”hiihtopuku” ei ole ilo kun vilu tarraa jäseniin. Kun ilmatilaa ei ole, housut hiostavat. . Lumi voi jäädä kokonaan tulemattakin lounaisella ja eteläisellä rannikolla. Tuuli kun lisää pakkasen purevuutta. Balaklava antaa erinomaisen suojan kasvoille. Luonnon järjestys näyttää Suomen oloissa säilyvän yhä vielä pääosin kohdallaan. Siinä on aukot silmiä ja hengitystä varten. Varmaa ei kuitenkaan ole, että lumitalvi tulisi Turun tienoille marraskuun 20. Vettä vain vihmoo. Metsästäjät pitävät tätä vaatetta, kun ympäristöön (lumeen) sulautuminen parantaa tulosta näin esimerkiksi huurremetsojahdissa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan vettä pitävä pusero tai takki. Jos sen sijaan on väljät hiihtohousut, niin onnistuu myös hyväksi havaittu kerrospukeutuminen. Alle ei sovi kunnon välihousuja. Itselleni olen lumipuvun ostanut kohtuuhintaan armeijan ylijäämämyymälästä. Netistä ja lehtimainoksista niitä löytyy. Myös sydvestin tapainen sadelakki voi olla tarpeen Suomen talvissa. Jäljittäessä metsästäjä pysähtyy välillä rauhassa tarkkailemaan tilannetta. Talvija jatkosodassa sarkavaatteita pidettiin myös lumipukujen alla. Lumella tarpoen ”Hiihtopuvuiksi” nimitettyjä ulkoiluvaatteita on myynnissä paljon. Kuivaa päälle taukopaikalla! Kireän pakkasen takki. 71
Jouko Piirola Kuvat: Jouko ja Irma Piirola. Hengitystä varten piti sierainten eteen jättää huppuun kämmentä pienempi aukko. Säätieteilijät ja ulkoiluasiantuntijat ovat havaintojen ja mittausten perusteella saaneet selville lukuarvoja, joilla tuulen ja lämpötilan yhteisvaikutusta voidaan valaista. ”Pankaa päälle jotain kuivaa ihoa vasten, jos ei muuta kuin turkisliivit. Ne pitävät kyllä lämpimän”, sanoo kaukopartion johtaja hikisen taipaleen jälkeen Pentti Tikkasen kirjoittamassa kirjassa Sissit erikoistehtävissä . Sporttinen puserotakki päällimmäisenä pitää tuulen. Kokeilin tämän moneen kertaan napapiirin pakkasessa. Rukkaset, joita tarvitaan nuotion teossa, ovat ampuessa kömpelöt tai mahdottomat. 72 kelpaavat myös metsästäjän käyttöön. Jos päässä on kunnon lakki, jalassa niin väljät kengät että kahdet villasukat sopivat kumpaankin, ja pukeutuminen muutenkin riittää pakkaseen, niin hiihtopuseron huppu, pään yli kasvoille vedettynä, riittää suojaamaan kasvot ja hengityksen -30 asteeseen saakka hiihtäessä. Tilanteesta myös tiedotetaan netissä ja päivälehdissä. Tunnetulla pohjoisten metsämaiden vaeltajalla Lars Monsenilla tämä varuste oli talviretkillä mukana. Kynsikkäissä voi palelluttaa sormensa, jos niitä pitää kylmällä säällä liian pitkään. Tuuli kun lisää pakkasen purevuutta. Villakynsikkäitäkin, joissa sormet työntyvät paljaina näkyviin, käytetään. Nämä jalkineet sopivat lumikengillä tarpomiseen. Kuivaa päälle Hikisen taipaleen jälkeen vaatteet ovat usein kosteat tai aivan märät. Kuvassa näkyvät parkatakin hupun turkisreunus ja erillinen turkislakki. Jos esimerkiksi kotoa lähdettäessä (tyynellä ilmalla) mittari näyttää 20 asteen pakkasta, ja tuuli sitten yltyy voimakkaaksi tai peräti myrskyksi, niin tuulen ja kylmän yhteisvaikutuksen takia purevuus on samaa luokkaa kuin jos lämpötila olisi 30 tai 40 pakkasasteen paikkeilla. Kovassa pakkasessa sormenpäänsä voi kuitenkin palelluttaa, jos kynsikkäitä pitää huomaamattaan liian kauan. Taukopaikoilla, lumisessa metsässä tai päivätaipaleen jälkeen kämpässä tulee vilu ellei märkiä vaatteita voi vaihtaa kuiviin. Olen tämän varusteen havainnut erinomaiseksi myös Suomen olosuhteissa. Kengät ovat vankat ja tilavat, kumpaankin mahtuu kaksikin villasukkaa. Erinomaisen suojan kasvoille antaa balaklava, jossa on aukot silmiä ja hengitystä varten. Jos iho on paljas, paleltumien riski on silloin huomattavan suuri. Huppu on parkatakeissa ja anorakeissa mukana välttämättömänä rakenneosana. Kahdenkymmenen asteen pakkasessa paleltumariski on varsin pieni, jos on oikein pukeuduttu. Lakin väri tiedottaa muille metsästäjille, että tänne päin ei pidä ampua, en ole hirvi! Hänen eräretkivarustukseensa voi tutustua esimerkiksi kirjan Stora Vildmarksboken avulla. En kuitenkaan usuta päätä pahkaa lähtemään pakkaseen kokemattomana ja millaisissa vaatteissa tahansa. Villapaidan alta pilkottaa kaula-aukosta ihopaita. Viimassa Lämpömittarista luettu pakkasen astemäärä ei välttämättä anna todellista kuvaa olosuhteista metsällä. Villasormikkaaseen tai pehmeään nahkakäsineeseen työnnetty liipaisinsormi sen sijaan toimii. Mitä käteen
Kun varsi on rullattu ylös, kenkä käy ”kumisaappaasta”, mutta muutoin vaelluskengästä. Oranssit huomiokohdat tuovat turvallisuutta. Ulkoiluvaatteisiin, joissa ei ole kalvorakennetta, voidaan tietyllä käsittelyllä saada aikaan vedenja tuulenhylkivyys. Aika monet metsästäjät ovatkin siirtyneet vaelluskenkiin, sanoo Ilomäki. Käsittelyn ansiosta housut ovat lähes vedenpitävät. passissakaan pakkasessa. Merinovillakerrastoja on saatavilla moniin eri käyttötarkoituksiin ohuesta paksumpaan thermo-alusasuun. Merinovilla on alusasuissa erittäin hyvä materiaali. Jalkaan voi vetää KT Shoe -retkeilykengät, jotka toimivat myös ”saappaina” rullattavan vartensa ansiosta. Kun pakkasella laittaa merinovillaisen alusasun vaikkapa fleecen välikerrokseksi ja vedenpitävän päällysasun, selviää maastossa kaikissa olosuhteissa. – Tämän päivän kumisaappaat ovat hyviä kävellä, mutta yleensä vaelluskenkä on jalassa parempi. – Kalvoja on paranneltu nimenomaan niiden hengittävyyden kannalta. 73 Oikealla asusteella ei tule kylmä eikä kuuma maastossa Lämmintä merinovillaa alle, kalvorakennetta päälle H yvä ulkoiluja metsästysasu hengittää ja pitää vettä, mutta monipuolisesti ja eri olosuhteissa metsästystä harrastavan kannattaa miettiä ainakin paria päällysvaatekertaa. – Kuten jo nimikin hieman vihjaa, thermoasu on paksumpi kuin tavallinen merinovillakerrasto. Ilomäki epäilee, etteivät kaikki metsästäjät ja ulkoilijat ole oivaltaneet merinovillan etuja. Kesäaikaan riittää hyvin aluasuksi merinovillainen asu. – KT Shoessa on polviin saakka rullattava täysin vedenpitävä varsi. – Sinänsä ne eivät tarvitse huoltoa. Alusasuissa erittäin hyvä materiaali on merinovilla. KT Shoe -kenkä käy saappaastakin Kengissä yksi uutuus on suomalainen KT Shoe, jossa yhdistyvät nilkkavartinen vaelluskenkä ja kumisaapas. Yleensä ne koskevat juuri sitä, että saumoista on päässyt vesi läpi. KT Shoe -kengillä metsästäjän, kalastajan tai vaeltajan ei tarvitse ottaa maastoon kahta kenkäparia. Se päällä ei tule kylmä Dovrefjell Hunter Vision Pro -metsästyspuku sulautuu hyvin suomalaiseen metsämaisemaan. Vaikka ne sattuisivat kastumaan, ne ohuena materiaalina kuivuvat nopeasti. Tässä tuotteessa edullinen hinta ei ole sama asia kuin huono laatu. – Esimerkiksi merinovillainen t-paita on oman käyttökokemuksenikin mukaan erinomainen asu. – Kun pakkasella laittaa merinovillaisen alusasun vaikkapa fleecen välikerrokseksi ja vedenpitävän päällysasun, selviää maastossa kaikissa olosuhteissa. Yritys myy eräasuja kerrastoista kenkiin. Esimerkiksi vaelluksella tulee helposti hiki ja taukopaikalla alkaa nopeasti viluttaa. Kalvot hengittävät eri tavoin Päällysvaatteisiin on eri valmistajilta tullut markkinoille erilaisia kalvoja. Laatuvaatteille valmistajat antavat melko yleisesti kahden vuoden takuun, jos vaate alkaa vuotaa esimerkiksi saumoistaan – Reklamaatioita on tullut aika vähän. Norjalaisvalmisteiset Dovrefjellin asut ovat Ilomäen mukaan laatu ja hintasuhteeltaan suorastaan erinomaiset. Housuissa ja takeissa on tänä päivänä erilaisia kalvorakenteita valmistajasta riippuen – Täysi hengittävyys ja vedenpitävyys eivät edelleenkään mahdu samaan vaatteeseen. Merinovillainen t-paita tai alusasu päästää hien läpi, mutta pitää lämmön, eikä käyttäjälle tule vilu. Metsästyskäytössä viime aikoina aika suosituksi ovat tulleet esimerkiksi Dovrefjellin Bionic Finish Ecokäsitellyt ulkoiluhousut. Perinteisiin ulkoiluasuihin on tänä päivänä saatavissa dwr-pinnoite joka suihkutetaan kuivaa ja puhtaaseen vaatteeseen. Jos metsästys on kovin liikkuvaa, thermoasu käy luultavasti liian kuumaksi. Thermo-alusasu voi olla kuuma ainakin lumettomana vuodenaikana. Metsästäjät tuntuvat suosivan näitä esimerkiksi sorsastuksessa. Toki myös muita värejä löytyy. Meillä on esimerkiksi neljän valmistajan takkeja ja housuja, joissa kaikissa on oma kalvorakenteensa. Testien mukaan Goretex ei ole välttämättä kaikista paras. Se vaihtoehto voi olla hyvä esimerkiksi vaelluksella tai liikkuvassa metsästyksessä. Suomessa valmistaja ei ole kovin tunnettu, minkä takia asusteilla on asiakasystävällinen hintakin. Ne ovat ohuita, kevyitä ja maastonvihreitä. n Juhani Karvonen. Toki hyvässä asusteessa on kumpaakin ominaisuutta, mutta täysin vedenpitävä asu ei ole koskaan täysin hengittävä ja päinvastoin, sanoo Mika Ilomäki Erä24.fiverkkokaupasta. Perinteinen kumisaapas on edelleen suosittu jalkine metsästyskäytössä. – Esimerkiksi metsästyspuku maksaa 259 euroa, kun monien muiden valmistajien asussa pelkät housut maksavat tuon summan. Asusteiden pitkäikäisyyteen vaikuttaa suuresti se, että pesuohjeita noudatetaan
Tulevatko vaelluskengät märkään syksyyn vai liukkaaseen talvikäyttöön. Jo pienikin kehon lämpötilan jäähtyminen vaikuttaa heikentäen keskittymiskykyä ja jahtielämässä vaadittavia suorituksia, kuten maaston ja riistan tarkkailua ja jopa ampumistoimenpiteitä jotoksen aikana. Jäykkäpohjaiset jalkineet ovat tärkeä valinta henkilölle, joka tie. Etenkin talvisaikaan suomalaisessa metsämaastossa kenkiin kohdistuvien vaatimusten määrä on kova, ja osa niistä on jopa ristiriidassa keskenään. Harva maastokenkä saa kympin arvosanaa kaikilla keleillä ja kaikissa maastoissa. J alkojen kastuminen ja paleltuminen on erityisen vaarallista talvisen vaelluksen aikana. 74 Pohjan malli ja muotoilu pitää pystyssä liukkaallakin kelillä Talvimetsästäjän jalkineet Kun metsästäjä päätyy hankkimaan jahtitai vaellusjalkineet, valintaan kannattaa käyttää aikaa ja tutustua tosiasioihin. Luonnossa liikkujan jalkoja ei saisi palella. Lämmöneristys erityisesti jalkineen pohjasta ja lumen ja jään kanssa tekemisiin joutuvan jalkaterän osalta on tärkeää. Pohjan tulisi olla riittävän jäykkä, että se tukisi ja suojaisi jalkaterää – ei kuitenkaan niin kova, että se tyystin ehkäisisi kosketuksen maastoon. Ei ole ideaalia talvijalkinetta Ei ole ideaalia talvikauden metsästysjalkineen pohjamateriaalia tai pohjan kuvioita, joka pitäisi kaikilla pinnoilla. Haix Tibet ei ole halvin, mutta on yksi laadukkaimmista talvijalkineista. Paleleva ihminen saattaa joutua pahimmillaan hypotermiaan, apaattiseen tilaan, jossa hän ei kykene tekemään mitään. Kylmettyneet jalat vaikuttavat jo pienilläkin pakkasilla metsästäjän olomukavuuteen ja ajatteluun – ja pahimmillaan jalat saatavat paleltua pahasti, jopa jäätyä, jolloin joudutaan tekemään sairaalassa vaativiakin operaatioita. Lowa Hunter GTX EVO on monen valinta. Myös pohjan paksuudella on merkitystä, ja vaatimukset ovat tässä suhteessa ristiriitaiset. Pohjan paksuus tuo jalkineelle lisää käyttöikää, mutta samalla jalkaterän askeltuntuma käveltävään maastoon vähenee
Myös ihmisten jaloilla on eroja, ja jalkaterän-nilkanseudun muokkaaminen kiireessä ostettuihin kenkiin ei ole ihan helpoin operaatio. Vaelluskengästä tulee tarkistaa, ettei siinä ole juuri omaa jalkaterää häiritseviä saumakohtia. n Antti Kauranne. Mukaan kannattaa varata omia sukkapareja, joita aikoo talvijalkineseensa hankkia. Naiset ovat löytäneet Sorel Caribou WL –jalkineet, jotka ovat hyvät pakkaskeleillä. Kenkäostoksille kannattaa sitten suunnata työpäivän päätteeksi, jolloin jalkaterä on jo päivän rasituksista turvonnut. 75 Mitä talven jahtikengältä voi vaatia. Rahalla ei saa aina sopivinta Maailman parhaimpien – ja myös kalleimpien jalkinemerkkien tekemiseen ja tutkimukseen käytetään paljon rahaa, ja ulkoiluliikkeistä löytyvät tutut brändit pitävät pintansa vuodesta toiseen. Kovien ja paksujen pohjien eräs ongelma on kuitenkin se, että liian kova kumiseos kengän pohjassa aiheuttaa liukkautta jopa pakkaslumisella ja etenkin jäällä liikuttaessa. Meindl Sölden on hyvä valinta laatubrändien merkkien joukosta. Kovan pohjansa ansiosta maaston epätasaisuus ei tunnu pahalta jalkapohjaan edes rinkka, reppu ja ase selässä, mutta kaupunkikäyttöön ne saattavat olla turhan raskaat. On aivan eri asia tallata tietä kuin suota, kivikkoista rinnemaata tai joustavaa sammalpohjaa. Harva maastokenkä saa kympin arvosanaa kaikilla keleillä ja kaikissa maastoissa. Turhat ja korkeiksi jätetyt saumat hiertävät jalkaa ja aiheuttavat ajan mittaan rakkoja. Lundhags Skare -talvikengät on raskaamman sarjan jalkine naisille. Kylmettyneet jalat vaikuttavat jo pienilläkin pakkasilla metsästäjän olomukavuuteen ja ajatteluun – ja pahimmillaan jalat saatavat paleltua pahasti. Hanwag Anvik GTX on jo sukupolvia ollut varma valinta. Siitä voi toki olla varma, että kalliit eurooppalaiset, joissa on erittäin paljon käsityötä, kestävät monta kertaa pidempään kuin halpismaiden hikipajoissa kokoon kursitut tekeleet. Hinta ja laatu kulkevat käsi kädessä, mutta silti kustannus/hyöty -suhteissa on eroja. Jalkineen sisäpuolen tukevat pehmusteet, etenkin nilkassa ja jalkakaaren alla puolestaan antavat tarpeellista suojaa vaikeassa maastossa liikuttaessa. Toppaukset ja törmäyssuojat On tärkeää, että jahtikengän kärjestä ja mielellään muiltakin sivuilta löytyy kiviltä suojaava vahvikeosa. Selvitä tarkasti omat pääasialliset jahtimaastosi ja kengille syntyvät tarpeesi ennen kenkien valintaa ja hankintaa. tää kulkevansa paljon vaikeassa ja kivikkoisessa maastossa. Loppupeleissä tarkoituksenmukaisuus ratkaisee, eli mihin käyttöön jahtikenkä tulee, millaisiin olosuhteisiin ja minkä tyyppiseen metsästykseen. . Harva maastokenkä saa kympin arvosanaa kaikilla keleillä ja kaikissa maastoissa. Maasto ja jahtityyppi ratkaisee Tulevatko vaelluskengät märkään syksyyn vai liukkaaseen talvikäyttöön. Tällöin myös jalkineen kulkuominaisuuksilla on suurempi painoarvo. • Kestävyys; jalkine menee ääriolosuhteisin ja sen tulee kestää kovaa käyttöä • Hengittävyys; ilmastointi ja mahdollinen purkaminen kuivattamista varten • Vedenpitävyys; goretextai muu kosteudenestojärjestelmä • Talvikenkä; lumenpitävyys, nauhoitus ja lumisuojat varsissa ja läpän alla • Hinta; kohtuullinen 5-10 vuoden hankintana ajatellen • Lämmin tai sellaiseksi rakennettavissa pohjallisin, sukin jne • Oikea koko; jahtikenkään saa jäädä tilaa kärkeen hiukan enemmän kuin kävelykenkiin, vajaa sentin verran kärjessä tilaa on sopiva ja mahdollistaa paksumpien sukkien käytön kylmällä kelillä • Pintamateriaalina toimiva nahka tai tunnettu keinovalmiste Tulevatko vaelluskengät märkään syksyyn vai liukkaaseen talvikäyttöön. Viking Hunter Deluxe GTX -kengissä on kalvosuojaus ja hinnaltaan ne ovat keskiluokkaa. Yksinkertaisin valinta passimetsästäjälle olisi hankkia kunnon lämpösaappaat joissa jalka tarkenee ja sopeutua siihen, ettei käveleminen niissä ole aivan mukavinta, ja jäällä saattaa saapas joutua sivuliirtoon. Toisaalta myös jahtireissun luonne ratkaisee optimaalisen jalkinevalinnan: mennäänkö jänispassiin kytikselle, eli ollaan paljon paikoillaan, jolloin jalkojen suojaaminen kylmältä on prioriteetti, vai lähdetäänkö kairaan kiertämään lumen koristelemia mäenpättäröitä ja mulskimaan jääpintaisissa suoojissa. Asiantuntijaliikkeissä ei ole koskaan kiire, ja myyntihenkilökunta osaa opastaa ainakin ensimmäisiä talvijahtijalkineitaan hankkivia käytännön nikseissä. Mutta kuitenkin..
Kämmen on saumatonta lampaannahkaa. Markkinoilla on nykyisin tarjolla talviseen vuodenaikaan tarkoitettuja ampumakäsineitä, mutta myös kemiallisia ja sähköratkaisuja, jotka pitävät kämmenet lämpiminä tuntikausia. Metsästyskäsineet vedenpitävällä kalvolla. Jos kädet eivät ole paljaina kuin pieniä hetkiä, ei ole niinkään väliä. Joustavat ja kevyet metsästyshanskat, joissa kämmenpuolella Sure-grip -otepinta. Hinta: 19,90 € (OneGear) Taclite2. Hinta: 24,90 € (Jokierä) J alat osataan suojata hyvin, samoin pää, jonka kautta suurin lämmönvaihto tapahtuu. Koko: one size. Koot M-L ja XL-XXL. Huomio jää monesti kiinnittämättä käsiin; ehkäpä siksi, että aseen käsittelyssä ollaan totuttu elämään paljaskäsin. Primos. Ne eivät kuulu tämän jutun sisältöön, niistä tulee tarina erikseen. Kevyt ja hengittävä rakenne. Koot: M-2XL. Hinta: 49 € (Hantaurus) Pinewood Hunting Glove. Jos kuitenkin esimerkiksi passissa istuu tuntikausia heikot käsineet kämmenien suojana, saattaa aseen käsittely, lataaminen, varmistimen poistaminen, tähtääminen ja laukaiseminen muuttua epävarmaksi. 76 Paleleminen heikentää suorituskykyä monin eri tavoin Lämpimillä käsillä varmoihin laukauksiin Syysja talvisaikaan suomalainen jahtikansa pukee itsensä huolellisesti lämpimään. Tarttumapinta kämmenpuolella. Talvikäsineet eivät luista Kirjoittajan oma suosikki talviseen jahtiin ovat olleet jo
Härkilan tyylikkäät vuohennahkaiset ampumakäsineet erinomaisella käsittelyominaisuudella. Hinta: 26 € (Jari Mäki Oy) Hatch käsine NS430 All-Weather Specialist. Sasta Solid WS. Kämmenselän neopreeni on miellyttävä materiaali ihoa vasten ja se joustaa sekä lämmittää. Puh. Hinta: 99,95 € (Ase ja Erä.fi) Asekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki. Oleellista on tarkistaa hansikkaiden oikea istuvuus omiin käsiin ja erityisesti sormiosien sopivuus, ettei ylimääräistä, tyhjää kangasta roiku haitoilla. Markkinoilla on kuitenkin juuri talvikäyttöön kehitettyjä ampujan hansikkaita, toisin kuin muutama vuosi sitten. Malli, joka sopii mainiosti ampujille sekä palveluskäyttöön. Reitetty nahkaosuus kämmenselässä tuuletusta varten. Nahkaa ja keinoaineita Perinteiset talviampumakäsineet ovat olleet kevyesti vuorattuja nahkasormikkaita, joita passissa voi pidellä myös laadukkaan metsästystakin niin sanotuissa lämmittelytaskuissa. Pakkaskestävyys on ilmoitettu laadukkaimpien tuotteiden kohdalla. Kestävät ja kätevät yleishanskat. 77 Mikäli mahdollista, kannattaisi sormikkaita kokeilla omien aseiden kanssa, miten istuvuus ja erityisesti kämmenja sormiosat sopivat niihin. Keinoaineista valmistettujen käsineiden hyvä puoli on se, että ne on helppo ja nopea kuivata, ja parhaimmissa on kämmenja sormiosissa kumin tyylinen vuoraus, jolla varmistetaan asekäden varma ote liukkailla metalli-, puuja muovipinnoilla niin märässä kuin kylmässäkin kelissä. Myönnettäköön, että neopreenisormikkaat ovat kyllä sen verran paksut, ettei esimerkiksi .22 WMR-lipastaminen suju kovin vikkelästi, koska patruunat ovat sen verran pieniä, mutta muutoin pyssyn käpistely sujuu sutjakkaasti. Mikäli kitkapinnat eivät satu kohdalleen, saattaa tähtääminen ja liipaisu olla hankalaa ja pahimmillaan epätarkkaa. Hinta: 26 € (Hantaurus) Härkila Classic. vuosikausia neopreeniset pilkkihansikkaat. Hinta: 69 € (One Gear) Wells Lamont -nahkakäsineet. Mikä mukavinta, keinoaineista valmistettujen metsästyshansikkaiden hinnat ovat laskeneet viime vuosina, mutta nahkaisten pysyneet ennallaan tai jopa nousseet. 040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet.fi SYYSTARJOUS Uusi Noblex N 5 3-15 x 56 val. Kun on onnistunut löytämään vielä sellaiset, joissa on kämmenja sormien alapuolella kumikerros, joka takaa sen, ettei aseen kylmä tukki tai lukko luista käsissä tähtäysja laukaisutilanteessa, voi asian kanssa olla aika zen. Kevyet ja hyvin hengittävät hanskat Windstopper ® Soft Shell -materiaalista. Mikäli mahdollista, kannattaisi sormikkaita kokeilla omien aseiden kanssa, miten istuvuus ja erityisesti kämmenja sormiosat sopivat omiin aseisiin, kivääriin tai haulikkoon. Nahkaisen materiaalin rinnalle on tullut keinomateriaaleista valmistettuja hansikkaita, joissa neopreeni ei ole enää ainoa vaihtoehto. 1090 € Kysy myös pakettihintaa Apelin tai MAKin kiikarinjalan kanssa asennettuna ja kohdisdettuna. Kylmän kelin asehansikkaita Perinteiset villahansikkaat tai ampujan sormikkaaat liipaisinsormireiällä voisivat olla muutoin hyvä juttu, mutta ne luistavat metallija puupinnoilla niin, että hyvä, jos ase pysyy edes käsissä, swingistä, tähtäämisestä ja laukaisemisesta puhumattakaan. n Antti Kauranne
Mikäli metsästäjä käyttää lyijyä tai edes kantaa sitä mukanaan, on aina vaara, että liikkuu huomaamattaan kosteikolla tai rajoitusehdotukseen sisällytetyllä 100 metrin suojavyöhykkeellä. Päätös voi kieltää lyijyhaulien käytön metsästyksessä ja urheiluammunnassa suurimmassa osassa Suomea ja aiheuttaa metsästäjille vakavia oikeudellisia ongelmia. Euroopan parlamentin tehtävänä on Euroopan kansalaisten edustajina ja EU:n toimielimenä käyttää valvontavaltuuksiaan. Euroopan parlamentti voi kuitenkin vielä hylätä tämän ehdotuksen. Parlamentilla on vielä valta hylätä ehdotus. Komission lyijyhauliehdotus toimitetaan EU-jäsenmaiden REACH-komitean hyväksynnän Euroopan parlamentille ja neuvostolle kolmen kuukauden tarkastelumenettelyä varten. ECHA:n SEAC-komitea toi esiin myös ongelmia lyijyhaulien hallussapidon kieltämisestä kosteikkojen suojavyöhykkeellä, samoin kuin ECHA:n täytäntöönpanofoorumi. päivä pidetyssä online-kokouksessa. 78 E uroopan komissio jyräsi lyijyhaulirajoituksensa läpi EU-jäsenmaiden REACHkomiteassa syyskuun 3. Virallisen päätöksentekoprosessin aikana ECHA:n foorumia kuultiin, mutta sen neuvoja ei otettu huomioon, kuten ei myöskään useita muita suosituksia, Metsästäjäliitto tiedottaa. Kosteikkojen määritelmän osalta ECHA:n sosioekonomisia analyyseja käsittelevä komitea (SEAC) totesi, että turvemaiden sisällyttäminen aiheuttaisi useita vaikeuksia kosteikkojen tunnistamisessa kentällä. Näitä tilanteita ei voida määritellä etukäteen mitenkään, joten rajoitusta olisi mahdotonta noudattaa käytännössä. ”Lyijyhaulirajoitus on mahdoton” Jo aikaisessa vaiheessa Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) täytäntöönpanofoorumi totesi, että kosteikon ehdotettu Ramsarmääritelmä aiheuttaa vakavia ongelmia täytäntöönpanon kannalta. Metsästäjäliitto muistuttaa, että on hyvä ymmärtää, että kovan sateen jälkeen muodostunut yhden neliömetrin kokoinen vesilammikko muodostaa 100 metrin suojavyöhykkeen kanssa kolmen hehtaarin kokoisen ”kosteikon”. Foorumin lausunnossa korostettiin vakavia epäilyjä hallussapidon sisältymiSuomen Metsästäjäliitto ei anna periksi Lyijyhaulirajoituksen ongelmat Päätös voi kieltää lyijyhaulien käytön metsästyksessä ja urheiluammunnassa suurimmassa osassa Suomea.. Metsästäjien on tiedettävä noudattavatko he rajoitusta vai eivät. Ramsar on maailmanlaajuinen valtioiden välinen kosteikkosopimus. Jos ehdotus hyväksytään EU-parlamentin tarkastusmenettelyssä, se sisällytetään REACH-asetukseen ja se astuu kaikissa EU:n jäsenmaissa voimaan siinä muodossaan kuin se on kirjoitettu
Eräkokki-sarja sisältää viisi veistä: kokkiveitsen, filetin, puukon, pikkupuukon ja kalapiikin, hiomakiven sekä nahkakäärön veitsien kuljettamiseen ja säilytykseen. Metsästäjäliitto muistuttaa, että monet vaihtoehtoisista lyijyä korvaavista metsästyspatruunoista ovat lyijyhaulipatruunoita oleellisesti kalliimpia. Lisäksi liitto korostaa, että on välttämätöntä huolehtia niin metsästäjien kuin viranomaistenkin riittävästä koulutuksesta, neuvonnasta ja jatkaa samalla tarpeellista tutkimusta aiheen parissa. Myös esimerkiksi sepelkyyhkyjen metsästys olisi mahdollista tietyillä alueilla. Nyt hyväksytyssä ehdotuksessa Ramsar-määritelmän mukaisia kosteikoita ovat vesialueiden lisäksi turvemaat. Siksi Suomella on lyijyhaulikiellon toteuttamiseen kaksi eri vaihtoehtoa. Tällöin siirtymäaika on kaksi vuotta. Lyijyhaulien käyttö on Suomessa ollut kielletty vesilintujen metsästyksessä vuodesta 1996 alkaen. Terät on valmistettu kulutusta kestävästä ruostumattomasta teräksestä ja ne on tarkasti mitoitettu käyttötarkoituksen mukaan. Sarjan veitset ovat saatavilla settinä tai erikseen. Suomi on myös vastustanut komission esityksiä koko prosessin ajan ja tämä linjaus on hyväksytty sekä eduskunnan ympäristöettä maaja metsätalousvaliokunnissa. Eräkokki-veitsisarjan ydinidea on vastata kasvavaan kiinnostukseen luontoharrastusta kohtaan ja tarjota kaikki retkija mökkikeittiössä tarvittavat veitset kompaktissa ja helposti mukana kulkevassa paketissa. ”Ehdotus ei ole järkevä” Metsästäjäliitto on alusta alkaen ja loppuun asti vastustanut nyt tehtyä EU-päätöstä. Toinen vaihtoehto on tehdä kansallinen päätös ja kieltää lyijyhaulien käyttö ja markkinoille saattaminen, jolloin siirtymäaika on kolme vuotta. Eräkokki-sarjan muotoilu on valmistajan mukaan pohjoismaisen puhdaslinjaista. Eräkokki-sarjan muotoilu on valmistajan mukaan pohjoismaisen puhdaslinjaista. Ensimmäisenä vaihtoehtona on ottaa lyijyhaulikielto käyttöön EU:n päättämällä tavalla Ramsar-kosteikoilla, ja sallia lyijyhaulien käyttö muilla alueilla. Metsästäjäliitto kysyykin, että miksi tämä neuvo jätettiin huomioimatta. sestä REACHin soveltamisalaan, koska siinä käsitellään taloudellisten toimijoiden valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä, mutta ei tavallisen kansalaisen hallussapitoa. Mikäli EU-parlamentti kaikesta huolimatta hyväksyy komission lyijyhaulien käyttöä koskevan esityksen, Metsästäjäliitto vaatii, että lyijyhaulikielto otetaan käyttöön vain niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä. Eräkokki-sarja on saatavilla Marttiinin verkkokaupasta, Marttiini-liikkeistä Rovaniemellä, Helsingissä ja Tallinnassa sekä jälleenmyyjiltä. Lisäksi lyijyhauleja voitaisiin käyttää myös kosteikoiden ulkopuolisilla alueilla esimerkiksi variksien pyynnissä. Neljästä epäonnistuneesta yrityksestä huolimatta komissio toimitti ehdotuksen uudelleen REACH-komitealle sen sijaan, että olisi varmistettu sen toimivuus Euroopan metsästäjille, urheiluampujille ja maanviljelijöille. Kahvojen luonnollinen ergonomia on seurausta toimivista muotoja materiaalivalinnoista. Uusi Erä-kokki veitsisarja Suomi kuuluu niihin EU:n jäsenmaihin, joilla on vähintään 20 prosenttia pinta-alastaan Ramsarmääritelmän mukaista kosteikkoaluetta. Totaalilyijyhaulikielto ei vaihtoehto Suomi kuuluu niihin EU:n jäsenmaihin, joilla on vähintään 20 prosenttia pinta-alastaan Ramsar-määritelmän mukaista kosteikkoaluetta. Suomen maapinta-alasta turvemaita on kolmannes ja pohjoisessa niitä on suhteessa enemmän kuin eteläisessä Suomessa. 79 TUOTEUUTISET n Muotoilija Harri Koskinen on suunnitellut suomalaiselle puukkoja veitsivalmistaja Marttiinille uuden Eräkokki-veitsisarjan. – Metsästäjäliitto on ollut heti päätöksen jälkeen yhteydessä kansanedustajiin ja ministeriöihin ja tähdentänyt syitä, miksi Suomen Metsästäjäliitto ehdottomasti vastustaa lyijyhaulien totaalikieltoa, jos EU:n parlamentti hyväksyy asetuksen sellaisenaan, korostaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg. Jos Suomi valitsisi lyijyhaulien totaalikiellon, se estäisi lyijyhaulipatruunoiden käytön metsästyksen lisäksi myös kaikilla ampumaradoilla harjoitteluja kilpailukäytössä. Tällaisina aikoina on liiton mukaan välttämätöntä, että EU:n toimielimet, erityisesti Euroopan komissio, yrittävät rakentaa luottamusta Euroopan kansalaisiin sen sijaan, että aiheuttaisivat laajaa sekaannusta ja oikeudellista epävarmuutta. Materiaaleiksi valikoitiin kestäviä sekä kauniisti ikääntyviä luonnonmateriaaleja, kuten suomalaista lämpökäsiteltyä koivua sekä nahkaa. Vaikka ylilaaja kosteikon määritelmä rajaakin suuria alueita Suomessa pois lyijyhaulien käytöstä, se jättää kuitenkin mahdollisuuden käyttää vielä lyijyhauleja ampumaradoilla, jotka eivät ole Ramsar-alueiden vaikutuspiirissä. Metsästäjäliitto sanoo, ettei se vastusta esitystä siksi, että joudutaan luopumaan lyijyhaulien käytöstä todellisilla vesilintujen elinalueilla, vaan siksi, että nyt hyväksytty ehdotus ei ole järkevä. Lisäksi suomalaisilla metsästäjillä on paljon vanhempia metsästyshaulikoita, joiden käytettävyyteen ja arvoon lyijykiellolla olisi suuri vaikutus. n
Pitkät perinteet – Evolla on pitkät perinteet metsästykselle ja näiden perinteinen katkeaminen olisi suuri menetys metsästyskulttuurille mutta myös muulle alueen toiminnalle, sanoo Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen Piirin toiminnanjohtaja Kimmo Salo. Tavoitteena on, että asetus tulisi voimaan 1.1.2021. Tämä vaikuttaa myös alueen maanja metsäomistajiin esimerkiksi lisääntyvien hirvivahinkojen takia. Aloitteen vastuuhenkilöinä ovat Maaja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK), ruotsinkielisen tuottajajärjestön (SLC), Suomen Metsästäjäliiton, Suomen Pystykorvajärjestön ja Suomen Harmaahirvikoirajärjestön edustajat. Tärkein saaliseläin on paikallisille seurueille hirvi, mutta valtakunnallisesti tärkein on pienriista. Yhdistys muistuttaa, että jos hirvieläinten metsästys kiellettäisiin alueella, se lisäisi myös hirvieläinonnettomuuksia lähialueilla. Vuodesta 2018 alkaen portaittain voimaan tullut toiminnan suoritteiden mukaan jaettava avustus on aktivoinut riistanhoitoyhdistyksiä järjestämään monia koulutustapahtumia ja metsästyksen valvontaa aiempaa merkittävästi kattavammin. Evon alueella metsästävät metsästysseurat ja -seurueet sekä maanomistajat ovat huolissaan alueen tulevaisuudesta sekä ennen kaikkea siitä, että hanketta on viety eteenpäin paikallisia kuulematta. Hakemus kansallispuiston perustamisesta on jo jätetty ympäristöministeriölle. Evon alue onkin hyvin suosittu metsästyskohteena ja siihen on viime vuosina myyty 800-900 kappaletta päivälupia. Riistanhoitoyhdistysten valtionavut uudistuvat. Lisäksi ympäröivällä alueella metsästää yhdeksän seuruetta. MTK Lammi-Tuuloksen ry:n puheenjohtaja Veli-Antti Silpola ihmettelee, että heitä, paikallistason maanomistajatahoa, ei ole kuultu kansallispuistohankkeen valmisteluissa lainkaan, vaikka esitys puistosta on jätetty jo ympäristöministeriöön. – Meille paikallisille metsästäjille, jotka toimimme Evon retkeilyalueella, alue on metsästyksen kannalta korvaamaton, sanoo Evon Erän metsästysseuran puheenjohtaja Antti Antila. Silpola toivoo, että asiasta järjestettäisiin kuulemistilaisuus, jossa paikallisten maanomistajien ja metsästäjien näkemyksiä kuunneltaisiin. Kansallispuistoissa metsästysmahdollisuuksia on yleensä rajoitettu. Paikallistason mielipiteiden kuuleminen ja niiden huomioiminen olisi erittäin tärn Suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamista ja susivahinkojen estämistä vaativa kansalaisaloite sai hetkessä kymmeniä tuhansia kannattajia. Kansallispuistohankkeessa ei kuultu paikallisia n Evon retkeilyalueelle on suunnitteilla tiedekansallispuisto. Evon alueella metsästävät metsästysseurat, maanomistajat, MTK ja Metsästäjäliiton EteläHämeen Piiri eivät vastusta kansallispuiston perustamista, mutta pelkäävät, että päätös rajoittaa metsästystä alueella. Kansalaisaloite suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisesta ja susivahinkojen estämisestä keräsi vajaassa viikossa vaadittavat 50 000 nimeä. Asetuksen muutos antaisi aikaa sopeuttaa ja kehittää riistanhoitoyhdistysten toimintaa koronapandemian estämisen edellyttämällä tavalla. 80 PUSKARADIO Evon alueella metsästävät metsästysseurat ja -seurueet sekä maanomistajat ovat huolissaan alueen tulevaisuudesta sekä ennen kaikkea siitä, että hanketta on viety eteenpäin paikallisia kuulematta. Riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksesta 35 prosenttia jaetaan jäsenmäärän mukaisessa suhteessa ja 65 prosenttia erilaisten toimintaa kuvaavien suoritteiden mukaisessa suhteessa. keää ennen kuin mitään isompaa aletaan suunnittelemaan. Esityksen tavoitteena on estää yleisavustuksen odottamattoman suuria vaihteluita esimerkiksi koronavirustilanteen estäessä riistanhoitoyhdistysten koulutustilaisuuksien järjestämistä kuluvan vuoden keväästä lähtien. Lisäksi aloitetta on ollut valmistelemassa ja tukemassa suuri joukko muita metsästyskoirajärjestöjä ja kansalaisia. Etenkin koiralla metsästäville Evon alue on osoittautunut korvaamattomaksi paikaksi. Joissain puistoissa tietyt alueet on jätetty metsästyksen ulkopuolelle kokonaan. n Maaja metsätalousministeriön asetukseen riistanhoitoyhdistysten valtionavustusten jakoperusteista ehdotetaan muutoksia koronaviruspandemian vuoksi. Riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen jakoperusteita ehdotetaan muutettavan siten, että riistanhoitoyhdistysten yleisavustus jaettaisiin sen maksamisvuotta edeltävän kahden vuoden yhteenlaskettujen toimintatietojen perusteella nykyisen yhden vuoden sijaan. Metsästyseuroja nyt suunnitteilla olevan puiston alueella on kolme kappaletta. Kansalaisaloite sai laajan kannatuksen. – Mikäli hirvieläinkantojen hallinta Evon alueella vaikeutuu, on odotettavissa, että maaja metsätaloustuhot ympäröivän alueen metsissä lisääntyvät voimakkaasti, toteaa Lammin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Kati Heinonen. Yleisavustus ehdotetaan jaettavaksi maksamisvuotta edeltävän kahden vuoden yhteenlaskettujen toimintatietojen perusteella. Kaikissa seurueissa on yhteensä noin 150 jäsentä. Koronaviruspandemia on estänyt riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja tapahtumien järjestämistä vuoden 2020 keväästä lähtien, mikä voi aiheuttaa odottamattomia muutoksia riistanhoitoyhdistysten vuoden 2021 valtionavustuksen jakamiseen. Metsähallituksen Evon metsästysalue on Etelä-Suomen suurin lupa-alue, mihin kuka tahansa voi ostaa päivälupia, mukaan lukien seurattomat metsästäjät
Puhelin: ............................................................................................................................. Uusi postinumero ja -toimipaikka: ................................................................ Puh. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Puhelinnumero: .......................................................................................................... Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. Lehden saajan nimi: ................................................................................................. TILAA ASE & ERÄ Vuosikerta (8 nroa) 72€ Kestotilaus (8 nroa/vuosi) 65€ www.asejaera-lehti.. Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Sähköposti: ..................................................................................................................... ASE & ERÄ metsästää kanssasi testaten aseita ja patruunoita, mukana uusien aseiden esittelyjä unohtamatta ampumatarvikkeita ja riistakohteita. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. ASE & ERÄ myös retkeilee ja vaeltaa kanssasi esitellen metsästys-, retkeilyja vaellusasusteita sekä -varusteita ja antaa tietoa kiinnostavimmista eräja vaellusreiteistä. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslasku, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus.. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 202___. tilaukset@karprint.. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Allekirjoitus: ................................................................................................................... Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. 1) Tilaus Tilaan r itselleni r lahjaksi Ase&Erä -lehden (8 nroa/vuosi) r kestotilauksena 65€/v r määräaikaisena 72€/v. Rekisterija tietosuojaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. 09-413 97 300 Metsästäjän, eränkävijän ja aseharrastajan asialla Karprint Oy Ase&Erä Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Nimi: ...................................................................................................................................
Asialla ovat olleet viheliäiset sudet, joiden määrä kasvaa Suomen metsissä vauhdilla. miten pahasta ongelmasta on oikeasti kyse. Keskiarvollisesti laskettuna poikasmäärä on tarkalleen 2,5-5 kappaletta. Juuri alueet, joilla riistaa hoidetaan, vetävät puoleensa suurissa määrin nuoria aikuisia haukkoja ja saalis/saalistajasuhde häiriintyy vakavin seurauksin. Arvasin, että artikkelini (Ase ja Erä 5-20) aiheuttaisi luonnonsuojelijoiksi itseään kutsuvissa viherradikaaleissa voimakasta kritiikkiä. Arno Westerholm luutnantti, ammattiriistanhoitaja ja metsästäjä ”Suomen päättäjät vapisevat” n Hirvenmetsästys on vasta alkanut, ja jo nyt on useampi koira tapettu. Voi aikoja, voi tapoja! Heinäsen sukua n Antaessani lausunnon tai kirjoittaessani artikkelin periaatteeni on aina se, että kaikki asiakokonaisuudet ovat faktoja ja myös toteennäytettävissä. Heinonen P.. Siitä eräänä selkeänä osoituksena on susija valkoposkihanhilakiehdotusten ripeästi saamat tarvittavat äänimäärät. Jos meillä ammut suden, joka repii koirasi hengiltä, sinua kohdellaan oikeuslaitoksessa kuin pahintakin murhamiestä. Maaja metsätalousministeriö vai vihreät. Karjalaiset sukujuuret vaikuttavat. Siellä sudenkaataja on sankari, jolle vieläpä maksetaan kaadosta. Pitkäaikaisen kokemukseni perusteella tiedän, että tulokaspetojen merkitys metsäkanalintujen saalistajana/ pesäpredaatiossa on erityisen Arno Wersterholm kirjoittaa, että kanahaukat aiheuttavat kanalinnuille vuotuisia massiivisia tappioita. Esittämäni kanahaukan kanalinnuille aiheuttamat massiiviset vuotuiset tappiot perustuvat faktapohjaisiin tutkimuksiin, joita tuotiin perustellusti esille muun muassa 12.3.2012 valmistuneessa Suomen metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaluonnoksessa. Hoitosuunnitelman valmistuttua vuonna 2014 vihreät olivat saaneet poistettua lähes kaiken kanahaukkaan ja varislintuihin viittaavan, ja suunnitelman johtopäätöksenä pyynti tulisi keskittää pelkästään kettuun, supikoiraan ja minkkiin. Ainoa keskustelunarvoinen argumentti oli Tunturin vääränä pitämä tilasto kanahaukan muna/poikasmäärästä ja kannan vahvuudesta. Edellä mainittuun viitaten ”Punainen kirja”, joka määrittelee lintujen uhanalaisuusluokitukset, on jo laatijajärjestöjensä, kuten Luken, ELY-keskusten ja lintuharrastusyhdistysten takia epäluotettava. Hän ei joko tiedä tai halua kertoa, että kanahaukalla saattaa olla jopa seitsemän vaihtopesää ja Ei tämä ainakaan mihinkään hyvään johda. Kun se ensimmäinen ihmiseen kohdistunut hyökkäys väistämättä tapahtuu, kuka ottaa vastuun. Ehkä koirille ei siellä Arkadianmäellä anneta mitään arvoa, mutta eikö Suomen 300 000 metsästäjän ikiaikaisella harrrastuksella ole mitään merkitystä. Tuntuu aivan käsittämättömältä, etteivät päättäjät oikeasti näe tai halua nähdä. Olen käynyt läpi aina 1950-luvulta vuoteen 2015 saakka peräisin olevia lukuisia tutkimuksia koskien kanahaukan poikasmääriä. Edellä mainittuun viitaten päätän kirjoitukseni armeijan vanhaan viisauteen, jossa todetaan, että yleensä lopulta voitto seuraa totuuden ja oikeuden miekkaa. Peltokanalintujen suhteen asia on hieman toinen, mutta siinäkin on muistettava, että tehokaskaan nisäkäspetojen pyynti ei auta, jos vahinkolintuja ei pystytä tehokkaasti vähentämään, sillä ne ovat myös peltopyyn ja fasaanin pahimmat viholliset. Järkyttävintä on Uudellamaalla käytännössä sukupuuttoon kuolleen peltopyyn väittäminen elinvoimaiseksi. Kenelläkään riistanhoitajalla ei ole tarkoitusta vaarantaa kanahaukan elinvoimaisuutta, mutta elinvoimaisuus on eri asia kuin ylisuuri kanta. Tunturin väite useista asuttamattomista reviireistä on väärä. Kanahaukka on suurin metsäkanalintujen kuolevuustekijä varislintujen vastatessa muna ja poikaspesueiden tuhoamisesta. Viherradikalismin aika on kuitenkin loppumassa. Kun ne muutamat vihervimmaiset huutelevat omia mielipiteitään, Suomen päättäjät vapisevat. Seuraavan lehden (Ase ja Erä 6-20) Lukijalta-palstalla oli Hannu Tunturin vastine. n Olen evakon lapsi, ja siitä ylpeä. Näin tulee tapahtumaan myös taistelussa suomalaisen riistan ja luonnonhoidon suhteen. Jotta kanalintuja olisi myös tulevien sukupolvien aikana, riistanhoitajille on saatava lakisääteinen mahdollisuus edellä mainittujen lintujen vähentämiseen. Ideologisista syistä kanahaukan luokitusta laskettiin silmälläpidettäväksi, kun taas metson ja teeren nostettiin ylemmäksi. Tilannetta pahentaa myös viherpolitisoitunut valtamedia. Alkaa hävettää olla jo suomalainen, täällä kun ei omista kansalaisista enää välitetä yhtään. Vuonna 2015 matemaattinen keskiarvo oli 5500 paria. Toisin kuin pesässä olevien poikasten määrä, kannan suuruus perustuu aina arvioon. Samanlaista pelleilyä ei ole muissa maissa. Kanahaukkojen määrä ei ole vähentynyt, ainoa muuttuja 30 vuodessa on viherradikalistien pääsy korkeisiin asemiin kaikissa luontoon liittyvissä viranomaisinstansseissa. 82 LUKIJALTA Kerro kokemuksista! Ota kantaa! Lähetä kirjoitukset: toimittajasalmi@gmail.com ”Nykyisen kanahaukkakannan vähentäminen välttämättömyys” näin ollen aikaisempana vuonna asutetun pesän asumattomuus ei välttämättä lainkaan johdu reviirin autioitumisesta. vähäinen syystä, että ne elävät varsin eri elinympäristöissä. Ehkäpä ne evakkojen karjalaiset sukujuuret vielä vaikuttavat itärajan takana Karjalassa tänä päivänä, kun siellä toimitaan, eikä pelätä
www.antiikkijataide.. www.sielunpeili-lehti.. Syyspäivien Syyspäivien nautinnollisiin nautinnollisiin lukuhetkiin lukuhetkiin Hae omasi Lehtipisteestä Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa suoraan kotiisi! tai tilaa suoraan kotiisi! www.luontaisterveys-lehti.. www.sielunpeili-lehti.?. www.luontaisterveys-lehti.. www.antiikkijataide.
(02) 242 2123 www.myllyposti.fi myynti@myllyposti.fi Saatavilla monipuolinen valikoima VAKUUMIPUSSEJA suoraan valmistajalta NOPEA TOIMITUS Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2020-49 177519-2007. Uritetut vakuumipussit Uritetut vakuumirullat Finnvacum Pro vakuumikone Testivoittaja 2018 Altt om Jakt & Vapen -lehti, Ruotsi Fabio Leonardi lihamyllyt saatavilla eri kokovaihtoehtoja KAPEA PALOITTELUVEITSI 14 CM KAPEA PALOITTELUVEITSI 14 CM 24,00 € 24,00 € NOTKEA/KÄYRÄ PALOITTELUVEITSI 13 CM NOTKEA/KÄYRÄ PALOITTELUVEITSI 13 CM 24,00 € 24,00 € KÄYRÄ PALOITTELUVEITSI 15 CM KÄYRÄ PALOITTELUVEITSI 15 CM 24,00 € 24,00 € Myllyposti, Yrittäjäntie 9 21870 RIIHIKOSKI puh