8 – 2018 7,90 Tunteet kuumina Pohjanmaalla Yhä useampi jahtimatkailee ulkomailla Ilveksen KAATOLUVAT puolittuivat KUOLLUT HIRVI YLLÄTTI Kauhajoen yhteiskoulussa ERÄLINJA VENÄJÄLLE, PUOLAAN... Jahtipäivän monet käänteet Syntyi kouluampumisten jälkeen Susille pannat vai ei?
Eläintentäyttäjät ja trofeet. Metsämajoituksen varusteet. Metsästysasut ja jalkineet. 3/2019, ilmestyy viikolla 17 ASEJA ELEKTRONIIKKAUUTUUDET Metsästysaseiden katsaus. Patruuna ja luotityypit. Loukkupyynti. Riistaruoat. Ase & Erä 2019 www.asejaera-lehti.. Aseiden kunnossapito ja huoltaminen. Jousija ilma-aseet. 6/2019, ilmestyy viikolla 38 HIRVIJAHTI Puukot ja teräaseet. Riistanhoito. Riistan säilöntä ja pakkaus. Metsästäjän varusteet. Metsästyskoiran syksy. Koiran koulutus ja kokeet. Riistakamerat, GPS, koirapannat ja tutkat. Aseen kuljettaminen. 4/2019, ilmestyy viikolla 24 MAASTOAJONEUVOT JA METSÄSTYSVARUSTEET Mönkijä, veneet ja kanootit. MESSUNUMERO. Tähtäimet ja optiikka. Naismetsästäjät: varusteet ja aaseet. Käytetyt aseet. 09-413 97 340 1/2019, ilmestyy viikolla 5 ASEIDEN KUNNOSSAPITO JA SÄILYTYS Asekaapit. 2/2019, ilmestyy viikolla 11 AMMUNNAN HARJOITTELU Ampumaradat, simulaattorit. Metsästysretket. Kyttäys ja naamiointi. Ulkomaiset metsästyskohteet. Jahtisafarit. Tekniikka metsästyksen apuna. Turkisten käsittely. 7/2019, ilmestyy viikolla 44 METSÄSTYSMATKAILU Peuraja kaurisjahti. Mediamyynti: Katja Juvankoski katja.juvankoski@karprint.. Lataustarvikkeet. 8/2019, ilmestyy viikolla 49 PIENRIISTA Pienaseet. Nuoret metsästäjät. Talvimetsästäjän varusteet. Aseja erätapahtumat 2019. puh. Metsästyskoiran jahtikauden ravinto ja lisäravinteet. 5/2019, ilmestyy viikolla 33 METSÄSTYSKAUDEN AVAUSNUMERO Vesilintujen metsästys. Tähtäimet. @asejaeralehti
• Tilaus tulee tehdä 21.12.2018 mennessä. • Lahjalehdet saat vuoden 2019 alusta, ilmestymisen mukaan • Tee tilaus valitsemasi lehden verkkosivujen tilauspalvelusta -> valitse kampanjatilaus ja käytä koodia JOULU2018 (muista lisätä asiakasnumerosi lomakkeeseen). Ase&Erä toivottaa lukijoilleen Hyvää joulua ja ilahduttavia lukuhetkiä! EHDOT JA TILAAMINEN: • Lahjan saat kun olet ollut Ase&Erän kestotilaaja vähintään 2 vuotta. JOULULAHJA SINULLE KESTOTILAAJA! antiikkijataide.fi asejaera-lehti.fi hevosmaailma.fi kiinteistojaenergia.fi kissafani.fi luontaisterveys-lehti.fi meidankoira.fi senioriterveys.fi sielunpeili-lehti.fi talomestari-lehti.fi Jouluiloa uudesta lukupaketista! Saat valitsemastasi lehdestä 3 numeroa lahjaksi! Voit tilata lahjalehdet itsellesi tai ilahduttaa ystävääsi mukavilla lukuhetkillä
Muualla Suomessa ei vastaavaa erälinjaa ole. Se myös vähentää osaltaan alueen vieraspetokantaa. 50 Vahvat käsiaseet Kolme pistoolia ja seitsemän revolveria ovat yli muiden. 38. 82 Noutajien PM-kisa Noutajien PM-kisoissa ei tunneta armoa. Yksikin epäonnistuminen kahden päivän aikana voi pudottaa kilpailijan ja koiran jatkosta. Kaurisjahti Puolassa tuottaa yleensä runsaan saaliin. 12 Panta kaulaan. 33 Ilveslupia 205 Ilveksen kannanhoidollisten poikkeuslupien määrä lähes puolittui viime vuoteen verrattuna. 34 Veto on miltei puhdas voimalaji. 22 Jäniskanta hupenee Metsäjäniskanta on taantunut tasaisesti jo 20 vuoden ajan. 34 Eläintentäyttäjä Elottoman tekeminen elävän näköiseksi vaatii eläintentäyttäjältä silmää, kokemusta ja taitoa. Susien pannoitukset kuumentavat tunteita nyt Etelä-Pohjanmaalla, missä susilaumat ovat lisääntyneet huimaa vauhtia muutamassa vuodessa. 26 Ammattina aseseppä Jouni Orava joutui vaihtamaan kiinteistökorjaajan työn asesepän ammattiin, eikä ole päätöstään katunut. Kunto kasvaa! 6 Susien pannoituksilla halutaan muun muassa selvittää suden elintapoja läntisessä Suomessa kuva on Nurmeksesta vuodelta 2015. Kuva: Ilpo Kojola 12 Kettu ja fasaani voisivat kohdata näin luonnossakin. 20 Lapin kanalinnut Kanalintukauden aloitusajat ja rauhoitusten alueet puhuttavat jatkuvasti pohjoisessa. 72 Loukkupyyntiin Loukkupyynti on erinomainen polku tutustua riistanhoitotyöhön. 54 Tikka käy kaupaksi Muunneltava kivääri on kaikkien viranomaisja erikoisjoukkojen haaveena. 6 Jahtipäivän käänteet Janakkalan Sammaljärven Jahdin hirvijahdissa riitti tapahtumia kahden kaadon, parin haavakkoepäilyn ja muutaman ohilaukauksen verran. Luke on ottanut laskennan avuksi uuden ennustemallin. 17 Uusi ennustemalli Paljonko Suomessa on oikein susia. 86 Beaglesta moneksi Beagle on koko perheen koira: isännän jahtikumppani, emännän lenkkikaveri ja hyvä seuralainen lapsille. Suomalainen Tikka T3x TAC A1 on maailman markkinoilla kovassa nosteessa. 38 Jahtiin ulkomaille Yhä useampi suomalaismetsästäjä käy jahtimatkalla ulkomailla. Samalla kun rusakot ovat yleistyneet, on metsäjänisten osuus EteläSuomessa jopa puoliintunut. 75 Lumikengät jalkaan Lumikengät voivat olla eräillessä suksiakin paremmat. Sarjan toisen osa. Ne sopivat sekä metsästystilanteisiin että eräleirikäyttöön. 4 Sisältö 8/2018 30 Riistanhoitotyötä Kellon Metsästysseurassa Oulussa tehdään aktiivista riistanhoitotyötä erityisesti pienriistan ja metsäkauriiden osalta. 44 Koulun erälinja Kauhajoen yhteiskoulussa opiskellaan eräja metsästystaitoja. Kohteena voi olla Venäjä tai kaukainen Afrikka
Viro on ollut jo pitkään läheisyytensä vuoksi suosituin metsästyskohde toiseksi tuli Venäjän Karjala, jos sinne sattui pääsemään. – Arkiluonnon kosteikkojen kunnostaminen, perustaminen ja hoito on luonnonhoitoa parhaimmillaan. Meille Suomeen ei metsästysmatkoja juuri tehdä. Osassa tapauksia polveutumista ei näytteiden puuttumisen vuoksi pystytty varmistamaan, ja osassa polveutuminen osoittautui vääräksi. Metsästäjäliiton uusi strategia . Palkinto myönnetään kahden vuoden välein luonnonhoidossa ja suojelussa ansioituneelle henkilölle, organisaatiolle tai projektille. Ja miksi ei, onhan meillä metsätysmaita runsaasti, ja riistaakin riittää. Metsästäjien määrä on lisääntymässä, ja tämän vuoksi halu päästä paremmille riistamaille on lisääntynyt. Suurriistaa tulee siis meille idästä, ja siitä on monasti pelkoa ja haittaa Suomen itäisillä kulmilla, lähinnä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Kasvattajien saamien eläinsuojelurikostuomioiden, heidän kenneleidensä suurten koiramäärien ja Kennelliiton kyseisten koirien rekisteröintien tekemän tarkastelun perusteella syntyi perusteltu epäilys siitä, polveutuvatko näiden kasvattajien rekisteröimät koirat Kennelliitolle rekisteröintien yhteydessä ilmoitetuista vanhemmista.. Metsästysseurojen ja maanomistajien pitkät perinteet riistanhoitoon ja talkootyöhön loi pohjan koko hankkeelle, kertoo Suomen riistakeskuksen riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi. Lappalaiskoirat ry oli vuonna 2017 yhteydessä Kennelliittoon viranomaisten käsittelyyn tulleesta kahta suomenlapinkoirien ja lapinporokoirien kasvattajaa koskevasta eläinsuojelurikoksesta. Byrokratia kuitenkin asettanee esteitä metsästysmatkailun merkittävään kasvattamiseen Itä-Eurooppaan. Metsästysmatkailu on joka tapauksessa lisääntynyt suomalaisten harrastajien keskuudessa. Kotiseutukosteikko LIFE+ -hanke sai kansainvälisen riistansuojeluneuvoston CIC MARKHOR-palkinnon. Käytännönläheiset mallisuunnitelmat auttoivat maanomistajia omien kohteiden suunnitteluun myös hankkeen jälkeen. Suomen Metsästäjäliitto uudistaa strategiansa vuosille 2019–2023. Tänään metsästysmatkoja tehdään muualle Eurooppaan suhteellisen runsaasti, muun muassa Puolaan, jossa on laajat metsästysmaastot – hieman samanlaiset kuin siitä itään Venäjän alueella, jossa myös käydään metsästämässä Suomesta käsin. Strategiauudistuksen yhteydessä myös Metsästäjäliiton arvot uudistettiin. 5 PÄÄKIRJOITUS Toimitus: Karprint Oy, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari, p. Se voisi tarjota meille suorastaan bisnestäkin, jos siihen haluttaisiin ryhtyä. – Tehtävämme on edistää metsästystä ja metsästysseurojen toimintaedellytyksiä. Strategian mukaisesti järjestön päätehtävänä on edistää metsästystä, luontoelämyksiä ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Lappalaiskoiria EJ-rekisteriin . Kotiseutukosteikko yhdessä maanomistajien ja metsästäjien kanssa kunnosti tai perusti 48 mallikosteikkoa, yhteispintaalaltaan noin 340 hehtaaria. Meillä Euroopassa on riistamaita tarjolla meille suomalaisille runsaasti – erityisesti itärajamme tuolla puolen on yhtenäisiä metsäalueita tuhansin kilometrein ja niin myös riistaa. Uudistetut arvot ovat luonnon kunnioittaminen, vastuullisuus, yhteisöllisyys, asiantuntijuus ja eräkulttuurin vaaliminen. Näiden kasvattajien kenneleiden koiria tuomittiin myöhemmin valtiolle menetetyiksi. Hankkeen neuvonnan ja suunnitteluavun kautta toteutui mallikohteiden lisäksi kymmeniä muita kohteita. Maailmanlaajuinen metsästys lisääntyy Kosteikkoluonto sai tunnustusta . 09-413 97 340 katja.juvankoski@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Tilaajapalvelu, ma–pe klo 9–15, p. Suurpedot ovat siellä vähentyneet runsaan saalistuksen vuoksi, ja valtaosin siellä metsästetään tasankoriistaa, kuten antilooppeja. Kustantaja: Karprint Painopaikka: Karprint Oy, Vihti 2018 ISSN 0781-2124 (painettu) ISSN 2489-8694 (verkkojulkaisu) ?. Metsästysmatkailu Suomesta ulkomaille on ollut jatkuvasti lievässä kasvussa. Kotiseutukosteik ko oli maanomistajien, metsästäjien, paikallisten yhdistysten ja Suomen riistakeskuksen yhteinen ponnistus. 09-413 97 300, tilaukset@karprint.fi Tilaushinnat: Kestotilaus 63 euroa/vuosi Määräaikainen 70 euroa/vuosi Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. 09-413 97 300 asejaera.toimitus@karprint.fi Päätoimittaja: Juha Ahola Toimitussihteeri: Maija Salmi toimittajasalmi@gmail.com Mediamyynti: Katja Juvankoski p. Tulevaisuuden tavoitteena on olla kaikkien metsästäjien järjestö. Palkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Tulevaisuudessa haluamme olla kaikkien metsästäjien järjestö ja entistä vahvempi vaikuttaja metsästykseen liittyvässä päätöksenteossa, linjaa Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg. Päätöksen taustalla on kahden näitä rotuja kasvattaneen kennelin saamat eläinsuojelurikostuomiot, jotka ovat antaneet aiheen epäillä yhteensä kahdeksan pentueen koirien polveutumisen todenmukaisuutta. Uudistettu strategia pitää kiinni järjestön päätehtävästä. Se on nykypäivää siinä missä mikä muukin matkailu ja mikä muu harrastus tahansa. Monet suomalaiset haluavat päästä metsästämään myös Kanadaan, jossa riista on suuresti samaa kuin meillä Suomessa – enemmän tosin karhuja kuin meillä – ja Afrikkaan, jossa riista poikkeaa suunnattomasti pohjoisen pallonpuoliskon riistasta. Sieltä löytyy karhuja ja myös susia, joita sieltä on aika-ajoin tulossa suhteellisen runsaasti myös Suomen puolelle. Kennelliitto on siirtänyt yhteensä 17 suomenlapinkoiraa ja lapinporokoiraa Ei jalostukseen -rekisteriin eli EJ-rekisteriiin. Hanke lisäsi tietoa vesilintujen ja kosteikkojen merkityksestä
Pietilä ei vuosikymmenten. 6 Haavakoksi luultu paljastui kuolleeksi, vasa pelastui tyhjän aseen edestä Jahtipäivän monet käänteet Janakkalan Sammaljärven Jahdin hirvijahdissa riitti tapahtumia kahden kaadon, parin haavakkoepäilyn ja muutaman ohilaukauksenkin verran. M atalahkon harjanteen eteläpuolinen pääty valikoitui Risto Pietilän passipaikaksi. – Näiltä tienoilta on ammuttu vuosien saatossa aika montakin hirveä. Passiketjun edessä on tiheähkö taimikko, josta hirvi saattaa ponkaista eteen äkkiarvaamatta, mutta passimiehillä on taimikon reunaan noin 30 metriä. Hieman paremmalla tuurilla kaatoja olisi tullut enemmän, sillä metsästettävää riitti. Aikaisempien vuosien kokemusten perusteella hirvet pyrkisivät koirien edestä kohden harvaa männikköä kasvaa harjannetta. Niillä on aika selkeä kulkureitti
Kaatoja on kertynyt viitisenkymmentä. Lehmä päästi viimeisen puhalluksensa samanaikaisesti kun lajikumppani ponkaisi pakoon vierestä.. 7 . Kahdeksan maissa aamulla alkaa jahtiporukka olla koossa. Aika monena syksynä niitä on osunut kohdalle useita. – Joskus meni parikin syksyä, etten onnistunut ampumaan yhtään hirveä. Lähes puoli vuosisataa metsästänyt Risto Pietilä on ampunut Sakon Forrester 308 -kiväärillään lähes kaikki hirvensä. Yhtenä syksynä sain peRisto Pietillä on ollut passissa syksyisin lähes 50 vuoden ajan. aikana ole montaa jahtipäivää väliin jättänyt
Taimikko taittuu kun hirvi jyrää Hetken päästä alkaa Pietilän passilla tapahtua. Laukaus varmistuu ohilaukaukseksi Puolen tunnin odottelun jälkeen pamahtaa ketjun toisesta päästä laukaus. Lintumäki on varma, että hän osui hirveen ainakin yhdellä laukauksella. Risto Pietilä auttoi Aki Lintumäkeä suolistuksessa. – Lehmä tuli hiljaa taimikon reunaan ja pysähtyi siihen. räkkäisinä päivinä kaadetuksi 11ja 12-piikkiset sonnit. Vaikka passipaikat ovat lähellä toisiaan, Pietilä ei ole havainnut mitään poikkeavaa. Pietilä kävelee passipaikaltaan vajaat sata metriä hirven jättämilla jäljillä. Ehdin ampua kolmesti, Lintumäki kertaa. Ammuttu lehmä ryntäsi miltei toisen syliin, joka lähti minua karkuun. Mahdollinen haavakko pitää kuitenkin varmistaa. 8 – Ilmeisesti passiketjun edessä oli ainakin kaksi hirveä. Pari puuta oli pahasti edessä, enkä voinut ampua. Pietilä laskeutuu passipaikaltaan viitisenkymmentä metriä alarinteeseen. kistamassa tilanne. Taimikon laidasta pienistä männyistä ja haavoista löytyy verta ja karvoja. Myös passimiehen näköhavainto kertoo pakoon pinkovasta, hyvinkin elinvoimaisen oloisesta hirvestä. Taimet olivat hirven kulkureitin takana, joten ainakin yksi laukaus on mennyt hirvestä läpi ja pölläyttänyt kar– Lähetin kokeneen ja verijälkeen tottuneen koiran jäljelle, mutta se ei löytänyt mitään. – Lähetin kokeneen ja verijälkeen tottuneen koiran jäljelle, mutta se ei löytänyt mitään, eikä mitään haavoittumiseen viittaavaa ilmennyt, sanoo jahtipäällikkö Jouni Lahti. Ykköspassissa Veijo Lahti on saanut hirven hollille. Roikina kuitenkin paljastaa, että hirven liikkuminen on jonkinlaista paniikinomaista ryntäystä. Pietilällä ei ole pienintäkään mahdollisuutta edes yrittää ampumista. Pietilä pyytää lupaa irrottautua passiketjusta ja käydä tarAki Lintumäki aloittaa suolistuksen. vaa ja verta oksiin. Päätin odottaa että hirvi liikahtaisi hieman parempaan paikkaan, mutta ilmeisesti se sai vainun jostakin ja lähti juoksemaan taimikon reunan suuntaisesti. Vaikuttaa siltä kuin hirvi olisi suorastaan kierinyt rinnettä alas. Laukausten jälkeen taimikon seassa pakenevasta hirvestä näkyy vilaus, ja sen jälkeen taimien latvat vain heiluvat, kun hirvi ryntää karkuun kohden rinnettä. Kohta kajahtaa kaksi laukausta toisesta suunnasta, mutta ne paljastuvat todennäköisiksi ohilaukauksiksi. Yli kymmenpiikkisiä sonneja on tullut kaadetuksi puolen tusinaa. Hetken päästä radiopuhelimeen välittyy tieto yksinäisen lehmän kaadosta. Viereisellä passilla noin 40 metrin päässä kyttäävä Aki Lintumäki laukaisee yllättäen puoliautomaattikiväärinsä kolme kertaa peräkkäin muutamassa sekunnissa. Äkkiä edestä kuuluu selvä puhallus ja samassa. Rinteessä on ranteen paksuisia taimia laonnut hirven alla, oksia katkeillut ja vertakin on muutamia tippoja puissa ja rinteen kasveissa
Kunto kasvaa! Luvat käytetty noin kymmenessä päivässä hen, joka valmistautuu hakemaan haavakoiden jäljestämiseen erikoistuneen jälkikoiran kotoaan. 9 . Sen sijaan naapuriseuran puolelta kaukaa järven takaa kuuluu use– Joskus meni parikin syksyä, etten onnistunut ampumaan yhtään hirveä.. Veto on miltei puhdas voimalaji. Hirvikanta on ollut perinteisesti aika hyvä. Olemme myös välttäneet ampumasta lehmiä, joilla on kaksosvasat, koska seuraavana vuonna on alueen kannasta pois neljäkin yksilöä. Laukaus on lävistänyt keuhkojen yläosan. Jahtipäiviä oli tuolloin ollut kahdeksan. Samassa hetkessä paikalle ilmaantuu myös yksi ajokoirista, joka tuntuu jatkavan matkaansa ilmeisesti pakoon lähteneen perässä. viidelle vasalle. Puhallus saattoi olla ammutun viimeinen henkäys. Jälkiä on metsässä, mutta koirat eivät saa kunnon vainua. Ammuttu lehmä ryntäsi miltei toisen syliin, joka lähti minua karkuun. Koira käyttäytyi kuitenkin aika tyypillisesti lähtemällä pakosalle pyrkivän perään, eikä jäänyt kaadolle. Lehmän lupaa pitää nyt pantata ja keskittyä vasoihin. hetkessä muutaman kymmenen metrin päässä ryskyy jälleen, kun hirvi ponkaisee karkuun vastakkaiseen suuntaan. Ensimmäisellä tarkistuskerralla havaitsin ilmeisesti koiran, joka oli juuri lähtenyt kaadolta toisen hirven perään. Taimet olivat hirven kulkureitin takana, joten ainakin yksi laukaus on mennyt hirvestä läpi. Marraskuun alussa Sammaljärven Jahdin 18 luvasta oli käyttämättä enää yhden aikuisen ja kolmen vasan luvat. Pietilä ja Lintumäki ilmoittavat mahdollisesta haavakosta. Seuralla on jahtimaata noin 8000 hehtaaria. Aikuisten lupia oli nyt kuusi, mutta aivan jahtikauden alussa saimme yhdellä vedolla kolme sonnia. – Meillä on tämän jälkeen luvat enää yhdelle lehmälle ja Taimikon laidasta pienistä männyistä ja haavoista löytyy verta ja karvoja. – Meillä on tyypillisesti syksyisin kymmenkunta jahtipäivää, joiden aikana myönnetyt luvat on käytetty. – Alueella on riistapeltoja ja muun muassa kaalimaita, jotka houkuttelevat hirviä. Ensimmäisessä ajossa oli ollut liikkeellä ainakin kuusi hirveä. Kuollut hirvi osaakin yllättää Pietilää tilanne jää vaivaamaan, ja hetken kuluttua hän päättää tarkistaa vielä hirven reittiä hieman pidemmälle. Viime vuonna lupia oli 21, joten pientä laskua niiden määrässä oli tälle vuodelle. Sen jälkeen ammuimme enää lehmiä, kertoo jahtipäällikkö Jouni Lahti. Tyhjällä aseella ei tulosta synny Seuraava jahti jää tyhjäksi. Hyväkuntoinen lehmä vetää puoleensa aina myös sonneja. Kahden ammutun lehmän lisäksi metsästäjät havaitsivat yksinäisen lehmän ja pari vasaa yhden lehmän kanssa. . Yllättäen noin sadan metrin päästä löytyy kaatunut lehmä. Koira oli ainakin käväissyt kaadolla, koska hirvestä oli karvoja pöllytetty. Lahti irrottaa yhden passimieTaimien oksilla oli verta ja karvoja. Lehmää pitää säästää siltä varalta, että joku tulee ampuneeksi vasan sijasta lehmän, miettii Lahti. – Ilmeisesti passiketjun edessä oli ainakin kaksi hirveä
Naapuripassin metsästäjä päättää kiivetä tien varteen kasatun noin viisimetrisen hakkuukasan päälle. – Lehmä ja kaksi vasaa oli kulHirvi on enää käytännössä paloittelua vaille valmis. – Ilmeisesti lehmä oli jättänyt toisen vasansa piiloon. Lisäksi ketjusta havaittiin yksi komea sonni, jota ei enää ammuttu, sanoo Lahti. Koira oli lähtenyt hieman etuajassa ja saanut saman tien vainun hirvistä, jotka lähtivät liikkeelle aivan passipaikan vierestä. Hetken päästä ketjun toisessa päässä passimies havaitsee lehmän ja vasan, mutta ampuu vasasta ohitse. Kokeneella ryhmällä ei hirven käsittelyyn kulu puolta tuntia pitempään. Pari puuta oli pahasti edessä, enkä voinut ampua.. Kolmannen ajon Lahti määrää pienehkölle metsäkaistaleelle kahden tien väliin. Passiketju asettautuu tielle. Nuotio kuuluu jokaiseen hirvijahtiin. n Juhani Karvonen – Lehmä tuli hiljaa taimikon reunaan ja pysähtyi siihen. Hirvien voi olettaa tulevan havennetetusta mäntytaimikosta ketjua päin. Pietilä ehtii juuri asettautua passipaikalle, kun radiopuhelimesta tulee viereisen passimiehen ilmoitus. Kivääri ei ollut ladattu, koska kaveri oli turvallisuussyistä pitänyt aseen lataamattomana kiivetessään. kenut aivan kasan vierestä muutaman kymmenen metrin päässä juuri kun kaveri oli päässyt kasan päälle. 10 ampiakin laukauksia
Erityisen vakavana pidetään, että komissio jättää huomioimatta Euroopan unionin tuomioistuimessa ratkaistavana olevan Suomen suden rauhoitusta koskevan asian, jonka ennakkoratkaisua odotetaan vasta vuoden 2019 jälkipuoliskolla. Metsästyksen sallimisella on Metsästäjäliiton kokemusten perusteella positiivinen vaikutus sekä petoyhdyshenkilöverkoston toimivuuteen että paikallisten ihmisten suhtautumiseen, kommentoi Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari. FACE:n mielestä komissio on jättänyt jäsenvaltioille ja sidosryhmille aivan liian lyhyen ajan tutustua esityksiin ja kommentoida niitä. 11 EU-komission tähtäimessä susi, ilves ja karhu Kovat rajoitukset tulossa. – Uusi direktiivin soveltamisohje voi pahimmassa tapauksessa lopettaa karhun ja ilveksen metsästyksen Suomessa ja sallia ainoastaan haittaa aiheuttavien yksilöiden poiston. Olemme aktiivisesti tarjonneet taustatukea päätöksenteon tueksi, Hallenberg kertoo. n. Uusi direktiivin soveltamisohje lopettaisi pahimmassa tapauksessa karhunkin metsästyksen. E uroopan komissio on laatinut esitykset luontodirektiivissä tiukasti suojeltuja eläinlajeja käsittelevän ohjeasiakirjan päivittämiseksi. Metsästäjien eurooppalaisen edunvalvontajärjestö FACE:n mukaan komission esitykset ovat tiukempia kuin luontodirektiivi; ne eivät ole eurooppalaisen oikeuskäytännön mukaisia, eivätkä ne perustu jäsenmaissa testattuihin käytäntöihin. – On erikoista, että samalla kun EU-parlamentti edellyttää joustojen ja tarkastelumekanismien luomista ohjeistuksiin, komissio vastaa kiristämällä ohjeistustaan, Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg ihmettelee. – Suomessa kuitenkin vallitsee hyvä kansallinen yhdessä tekemisen henki tällä hetkellä. Aikaa tarvitaan reilusti lisää tai sitten erityisesti kyseinen liiteesitys pitää FACE:n mukaan vetää kokonaan pois. Tämä korostuu esityksen kohdalla, jossa sudelle esitetään kokonaan uutta liitettä. Komission esitykset ovat vastoin parlamentin, Euroopan alueiden komitean, kasvavan jäsenvaltioiden joukon sekä Euroopan susialueilla asuvien ihmisten vaatimuksia: edistää joustavampaa ja käytännönläheisempää suurpetopolitiikkaa nyt, kun suurpedot levittäytyvät yhä laajemmalle alueelle sekä luoda nopeasti joustava tapa muuttaa suurpetojen suojelustatusta heti, kun suotuisan suojelun taso on saavutettu. Esitykset ovat Metsästäjäliiton mukaan esimerkki virkamiesten yrityksestä tuoda uusia rajoituksia takaoven kautta kunnioittamatta nykyistä demokraattista järjestelmää, ja sitä ei voi hyväksyä. Mielestäni metsästyksen jatkaminen on välttämätöntä, eikä se oikein mitoitettuna vaaranna kantaa. Euroopan komissio esittää kovia rajoituksia tiukasti suojeltujen lajien, kuten suden, ilveksen ja karhun metsästyskäytäntöihin. – Uusi direktiivin soveltamisohje voi pahimmassa tapauksessa lopettaa karhun ja ilveksen metsästyksen Suomessa ja sallia ainoastaan haittaa aiheuttavien yksilöiden poiston. Vain hyvin harva jäsenmaa kritisoi esityksiä 30. lokakuuta järjestetyssä kokouksessa Brysselissä
Siinä syksyn kuuma puheenaihe. Luonnonvarakeskus järjesti yhdessä Suomen riistakeskuksen kanssa tiedotustilaisuuksia Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla sekä Satakunnassa, joissa kerrottiin kenttäväelle, mitä toimenpiteitä vaaditaan ennen kuin. Länsi-Suomen susille pannat kaulaan. S yksyn budjettiriihessä korvamerkittiin 300 000 euroa läntiseen Suomeen susien pannoitukseen sekä yhden henkilön palkkaamiseen susitutkimuksen tueksi vuoden ajaksi. 12 Susien pannoitusten hyödyt arvelluttavat Panta kaulaan vai ei. Susien pannoitukset kuumentavat tunteita nyt Etelä-Pohjanmaalla, missä susilaumat ovat lisääntyneet huimaa vauhtia muutamassa vuodessa
Monet muistavat, että Luke ilmoitti joitakin vuosia siten lopettavansa suurpetojen pannoitukset. Etelä—Pohjanmaalla kokous pidettiin Teuvalla ja paikalle oli kutsuttu riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen edustajat. Miksi sudet liikkuvat päiväsaikaan ja onko tämä uusi ilmiö. Vaikka luvat heltiäisivät, olisi pannoituksessa monta muutakin haastetta edessä. Ei helppo homma Kojolan mukaan Teuvalla pidetyn tiedotustilaisuuden ilmapiirissä oli havaittavissa vastustusta. Onnistuakseen pannoitus vaatisi laajoilta alueilta luvan susien elävänä pyyntiin metsästysoikeuden haltijalta eli metsästysseuroilta sekä maanomistajilta luvan moottoriajoneuvon käyttöön eli helikopterin laskeutumiseen. Ihmistoi– Susi on oppivainen opportunistinen eläin ja ihan samalla tavalla kuin kaupunkialueella elävä kettu se tottuu ihmiseen niin, ettei sillä ole tarvetta piiloutua. Sudet liikkuvat usein yöllä ja pihakäynneistä saadaan tietoa vain jos ihmiset näkevät susia tai niiden jälkiä näkyy lumessa. Länsi-Suomi on suurimman osan vuodesta lumeton ja pimeä kausi on pitkä. – Länsi-Suomen lisäksi myös etelärannikolta ja LounaisSuomesta on havaintoja susien liikkeistä päiväsaikaan. 13 . Meille tämä olisi myös mahdollisuus saada lisää tietoa Länsi-Suomen susista. ItäSuomessa pannoitusten järjestyminen on ollut helpompaa, sillä siellä on laajoja valtion omistamia metsiä. – Luken rooli on tuottaa tietoa yleisellä tasolla. pannoittaminen on mahdollista. Vaikka signaali pannoitukseen ei olekaan meiltä lähtöisin, tehtävä ei ole meille millään tavalla epämieluisa, Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola kertoo. Pantojen antamalla tiedolla olisi Luken mukaan mahdollista selvittää tarkemmin, kuinka paljon sudet todellisuudessa liikkuvat pihoissa ja asutuksen läheisyydessä. – Ministeriö on ollut aktiivinen osapuoli tässä asiassa ja pannoituksella pitäisi lähteä hakemaan parempaa turvaa sekä metsästyskoirille että kotieläimille. Alueilla on nähty isoja susilaumoja keskellä päivää ja lähellä asutusta. Miksi nyt on tultu toisiin aatoksiin. Tämä ei kuitenkaan anna kokonaiskuvaa, vaan ainoastaan havainnon niiden oleskelusta ihmisten lähellä. Hän näkee pannoituksen olevan keino lievittää pelkoa ja sosiaalista painetta, sillä se on yksi mahdollisuus tehdä asialle jotakin. Kojola ei usko pantahavaintojen lisäävän pelkoja, vaikka kävisi niin, että jonkin suden havaitaan liikkuvan jatkuvasti sellaisissa pihoissa, joiden asukkailla ei aikaisemmin ole ollut susista mitään tietoa. minnan määrä suden reviirillä vaikuttaa susien käyttäytymiseen ja niitä esiintyy enemmän siellä missä ihmisetkin ovat. Yksittäinen susi, jolla on panta ja se liikkuu jollakin tavalla, antaa tietoa, onko sillä alttiutta oleskella jatkuvasti ihmisten lähellä. Tutkijoiden avuksi Pannoituksilla pyritään Kojolan mukaan myös selvittämään suden elintapoja läntisessä Suomessa, joka on paljon tiheämmin asuttu kuin Itä-Suomi, josta on jo yllin kyllin tutkimustietoa sudesta. Olisi hienoa, jos keskustelussa päästäisiin kaikkien osapuolten kanssa samalla kanavalle ja virheelliset uskomukset ja väärä tieto vähenisi. Nyt tieto perustuu jälkija näköhavaintoihin. Metsäpeitteisellä alueella työ ei onnistu. Susi tottuu ihmisiin Väite, että sudet liikkuvat öisin on aiheuttanut hämmennystä etenkin Suupohjassa ja Pohjanmaalla. Pantojen antamalla tiedolla olisi Luken mukaan mahdollista saada tarkempia tietoja, kuinka paljon sudet liikkuvat pihoissa ja asutuksen läheisyydessä. – Ministeriö on ollut aktiivinen osapuoli tässä asiassa ja pannoituksella pitäisi lähteä hakemaan parempaa turvaa sekä metsästyskoirille että kotieläimille. Lisäksi halutaan tietoa, kuinka susi käyttäytyy ihmisen lähellä. Tutkijoita kiinnostaa tietää, onko nuorten susien liikkuminen ja päätyminen jollekin alueelle satunnaista vai voidaanko sitä ennustaa. Susi on oppivainen opportunistinen eläin ja ihan samalla tavalla kuin kaupunkialueella elävä kettu se tottuu ihmiseen niin, ettei sillä ole tarvetta piiloutua. Viimeisin seitsemän suden havainto oli Kauhajoella Ratikylässä, jossa susilauma käyskenteli silminnäkijöiden mukaan toista tuntia pitkin peltoja kylästä toiseen tehden myös pihavierailuja matkallaan. Kojola toteaa kaatolupapolitiikan perustuvan pitkälti pihakäynteihin, jotka aiheuttavat ihmisissä oikeutetusti pelkoa ja pahaa mieltä. Sääolosuhteet vaikuttavat oleellisesti, ja voi käydä niin, että lumen ollessa maassa on liian tuulista. Olisi oivallista, jos päätökset perustuisivat tutkittuun tietoon. Kun tietoa on saatavilla, niin avoimuus ja ymmärrys sudesta lisääntyvät. – Pannoitus vaatii riittävästi lunta sekä avoimen alueen, jossa susi on mahdollista nukuttaa helikopterista ja helikopteri pystyy laskeutumaan. – Luonnonvarakeskus ainoastaan tuottaa tutkimustulosta ja riistahallinto päättää kuinka tutkimustulosta käytetään
Kuva: Ilpo Kojola. 14 Susien pannoituksilla halutaan muun muassa selvittää suden elintapoja läntisessä Suomessa kuva on Nurmeksesta vuodelta 2015
– Koirien pitämiseen pitää kiinnittää huomiota. Pannat antavat kuitenkin taustatietoa karjankasvattajille suden liikkumisesta ja riskialttiista alueista. Siellä vastustusta ihmetellään, tosin heillä oli sama tilanne reilu kymmenen vuotta sitten. Ja tähän joltain osin apua tuo myös susien pantatieto. – Korostan, että pantatieto ei ole aukotonta. Luoma haluaa selventää, mitä hän sanomisellaan tarkoitti. julkaistusta haastattelustaan, jossa hänen kerrotaan neuvoneen pitämään koiria sisällä alueella, jonne asettuu susia. – Ei missään tapauksessa. Panta voi olla naaraalla tai uroksella tai lauman jollakin muulla jäsenellä. Luoma haluaa muistuttaa, että poikkeusluvat ja vahinkojen ennaltaehkäisy ovat kaksi eri asiaa. Metsästyskoirien omistajat eivät näe pantatietojen auttavan koirien suojaamisessa millään tavalla, sillä useita tunteja vanhalla paikkatiedolla ei katsota olevan mitään merkitystä. Susia näkee yhä enemmän myös päiväsaikaan. Pari ja saman vuoden pennut liikkuvat ensimmäisen talven yhdessä, mutta yli yksivuotiaat voivat liikkua etäämmällä. Teuvan tiedotustilaisuudessa oli mukana riistakeskus Pohjanmaan riistapäällikkö Mikael Luoma, joka selvensi vielä pannoitusidean lähtökohtia. Ja näin on tapahtunutkin noin puolet koiravahingoista tapahtuu asuintalojen pihapiirissä ja puolet metsässä. Se on myös ehto poikkeusluvan myöntämiselle. Yksilöitä ei pysty kopterista valitsemaan, vaan susista nukutetaan se, mikä onnistutaan saamaan. Kopterista ei voi nähdä, onko kyseessä keväinen pentu vai aikuinen susi. Lisätiedon tarve on nähty tärkeänä nimenomaan syksyn metsästyskauden osalta, jolloin lumettomissa olosuhteissa joudutaan metsästämään, esimerkiksi lähes koko hirvenmetsästyskausi. Jo tuolloin nousi tarve lisätiedon tuottamisesta susista nimenomaan pannoituksilla. 15 . n Erja Pekkala – Olisi hienoa, jos keskustelussa päästäisiin kaikkien osapuolten kanssa samalla kanavalle ja virheelliset uskomukset ja väärä tieto vähenisi. Ja siitä asti asia on noussut säännöllisesti esiin niin yksittäisiltä metsästyskoiraharrastajilta kuin metsästysseurojen edustajilta. – Poikkeusluville on lainsäädännön määrittelemät ehdot ja perusteet, jolloin niitä voidaan käyttää. – Toiset vastustavat ja toiset kokevat, että pannoista on hyötyä. – Sudenhoitosuunnitelman valmistelun yhteydessä 2014 järjestettiin Länsi-Suomen alueella paikallisia työpajoja. S uomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli HärköNen tietää, että pannoituksesta ollaan kentällä kahta mieltä. Pantatiedon hyöty karjankasvattajille lienee arveluttavaa, sillä pantojen tietoja annetaan julki elokuun loppupuolelta helmikuun loppuun, ja siihen aikaan vuodesta laitumilla on aika hiljaista. Härkönen myöntää, että lännessä on iso ero ihmisten määrässä, mutta susi aiheuttaa aina polemiikkia, kun se tulee uudelle alueelle. Hyöty arveluttaa Kentän vastustus on ymmärrettävää. Puolet koiravahingoista pihoissa. Luoma sai kovaa kritiikkiä Hämeen Sanomissa 9.11. Olisiko näillä alueilla suositeltavaa myös lopettaa metsästys koiran kanssa. Korostan, että panta on omiaan vähentämään riskiä, mutta täyttä turvaa panta ei anna. n 15. Ei ratkaise, mutta auttaa jossain määrin. Samoin mainostettu hyöty marjanpoimijoille taitaa kulminoitua vain puolukanpoimijoihin, sillä muut yleisimmät marjat kerätään jo heinä-elokuulla. Yksi erittäin toimiva ratkaisu ovat tyypilliset ja hyvin yleiset koirahäkit. ”Pantatieto ei ole aukotonta” tai sitten susia ei saada avoimeen maastoon. On kuitenkin parempi, että tieto tulee, vaikka myöhässäkin, kuin että sitä ei tule ollenkaan. Ylipäätään vahinkoja pitää pyrkiä ennaltaehkäisemään, se on kaikkien etu. Lainsäädäntö myös edellyttää, että tilanteisiin on etsitty muita tyydyttäviä ratkaisuja, eli että vahinkoja on pyritty ennalta ehkäisemään. – Voi käydä myös niin, ettei susia saataisi pannoitettua kuin yksi. – Julkisuuslain mukaan uhanalaiseksi luokitellun eläimen paikkatietoja ei voi julkaista lisääntymisaikana. Tavoitteena olisi pannoittaa useita susia, ja mahdollisuus voisi olla useampaan suteen yhdestä laumasta. Olen esittänyt, että erityisesti näitä pihassa tapahtuneita koiravahinkoja pitää pyrkiä ennaltaehkäisemään. Jos koiria pitää susireviirialueilla esimerkiksi juoksunarussa, on se riski vahinkojen syntymiselle. Itä-Suomessa koetaan, että pannoista on ollut hyötyä metsästyskoirien turvaamisessa ja siellä katsotaankin aina aamulla ennen jahtiin lähtöä, missä sudet ovat. Asiasta on keskusteltu myös syksyn aikana valtakunnallisessa riistaneuvostossa. Panta antaa kuitenkin tietoa reviirin koosta ja sijainnista. Metsästäjät tekevät jo nyt kaikkensa vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi ja riistahallinto pyrkii edistämään erilaisilla toimilla vahinkojen ehkäisyä, ja näitä toimia uuden suden hoitosuunnitelman valmisteluryhmä myös pohtii. – Paikannustieto voi olla juuri ajantasaista tai se voi olla seitsemän tuntia vanhaa
T euvan susi-illassa pannoitus ei saanut paikallaolijoilta minkäänlaista kannatusta. Sen huoltaminen vie paljon aikaa, sillä siitä ei ole mitään hyötyä, jos aitaan kasvaa heinä tai se on lumessa. Niillä pannoilla ei ole paskankaan hyötyä siihen, millä niitä perustellaan, mutta meille maaseudun ihmisille saa syöttää kaikenlaista paskaa, sanoo karjankasvattaja ja maanomistaja Närvä tuohtuneena. Jos sudet eivät ole käyneet kiinni nautoihin tai lampaisiin, ovat ne kuitenkin aiheuttaneet huolta ja lisätyötä liikkumalla laitumien ja navettojen läheisyydessä. Mitä karjankasvattaja tekee susien paikannustiedolla, jota ei saa laidunkautena. 16 ”Rahat riista-aitoihin, eikä humpuukiin” Moni lammas on joutunut suden suuhun tänäkin vuonna ympäri Suomea. Myös karjankasvattajat ovat enemmän kuin huolissaan eläintensä turvallisuudesta. Ei jatkoon! Kyselimme halukkuutta pannoituksiin muun muassa Kauhajoen, Teuvan, Jurvan ja Karijoen metsästysseuroilta. – Pannoista on hyötyä vain tutkimusmielessä, ja tulee väkisin mieleen, että varmistetaanko tällä vain joillekin työpaikkaa. Käyttäisivät rahat vaikka riista-aitoihin, eikä tuollaiseen humpuukiin. Joidenkin mielestä ilta loppui juuri, kun yleisö alkoi esittää kysymyksiä. Lisäksi yhden suden pantatiedolla ei tee mitään silloin kun meillä ei ole tietoa, missä loput laumasta liikkuu, toteaa Matti Syrjälä Kauhajoelta. – En usko pannoituksesta olevan mitään hyötyä, sillä aikaviive on liian pitkä. Olemme luomutila ja aidanalusia ei voi myrkyttää. Susia on tutkittu jo niin kauan, että tietoa niistä kyllä löytyy. Hän ei näe pannoista mitään hyötyä karjatiloille eikä metsästyskoiran omistajille. Mies on rakentanut lähes kolme kilometriä sähköaitaa emolehmien turvaksi ja edelleen pedot aiheuttavat harmia. Talvella emolehmät voisivat jaloitella pienemmässä aitauksessa, mutta jos tulee paljon lunta, jou. Suupohjassa ja Pohjanmaalla on useita laumoja, joista on ollut harmia myös karjankasvattajille. n – Pannoista on hyötyä vain tutkimusmielessä ja tulee väkisin mieleen, että varmistetaanko tällä vain joillekin työpaikkaa. Närvä on tyytymätön pantojen aikaviiveeseen ja näkee ne sen vuoksi hyödyttömänä. Jos ihminen kävelee viidessä minuutissa kilometrin, niin voi vain kuvitella, minne asti sudet ovat ehtineet seitsemässä tunnissa. Tosin se tieto on erämaasusista, nämä täällä lännessä ovat taajamasusia, sanoo nimettömänä pysyvä metsästäjä. – Minun kantani on erittäin kielteinen ja perustelen sitä sillä, että tuollaisen rahamäärän voisi käyttää niin, että eläinvahinkoja maksettaisiin täysimääräisenä ja nopeuttaa niiden maksamista nykyisestä. – Niillä pannoilla ei ole paskankaan hyötyä siihen, millä niitä perustellaan, mutta meille maaseudun ihmisille saa syöttää kaikenlaista paskaa. Yhtään myöntyväistä seuraa ei löytynyt. – Aikaviive on aivan liian pitkä ja ikkuna kartassa liian iso. Meillä on omat Whatsapp-ryhmät, joissa tiedot susien liikkeistä kulkevat nopeasti. kuivat jatkuvasti emoaitauksen ympärillä. Rahat korvauksiin Seppo Närvä asuu Jurvassa Pirttikylän ja Maalahden rajamailla, jossa susilaumat ovat liikkuneet ahkerasti kylillä. Sain riistakeskukselta aitavärkit ja koko kesä aitaa rakennettiin, mutta vaikka ne saa ilmaiseksi, täytyy aita omalla kustannuksella pystyttää. Ihmetyttää sekin, että kuinka metsästysseurat edes voisivat luvata suden pyydystämiseen lupaa kolmannelle osapuolelle, koska maanvuokrasopimuksissa se on kiellettyä, mies jatkaa. – Viime talvena oli paha susiongelma, koska sudet liikdutaan ne pitämään sisällä, sillä aita ei sitten suojaa. Pantojen sijaan rahaa toivotaankin laitettavan susista aiheutuvien kustannusten korvauksiin. Suupohjasta ei ole löytynyt pannoitukselle myötämielisyyttä, ja syy on kaikkien mielestä sama: pantojen ei katsota tuovan paikallisille ihmisille mitään hyötyä, vaan se nähdään ainoastaan susitutkimuksen tukena
Nykyisessä kannanhoitosuunnitelmassa todetaan, että ollakseen elinkelpoinen populaatio Suomessa pitäisi olla 25 perhelaumaa, joka koostuu parista ja niiden pennuista. Arviossa on aika laaja vaih– Susi asettuu minne tykkää ja sillä on omat jalat, joilla kulkea pitkiä matkoja. Mallinnuksen antamaa tulosta käytetään esimerkiksi poikkeuslupien harkinnassa. Näin voidaan arvioida koko vuoden kierto ja ottaa mallinnuksessa huomioon koko ajan Tassu-rekisterin merkinnät. Mallinnus näyttää kertovan, että uusia reviirejä syntyy nykyisten perhelaumojen läheisyyteen eli länteen olisi tiedossa lisää reviirejä. Lähde: Luonnonvarakeskus teluväli, jonka Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola perustelee mallinnuksen luonteella, mutta toteaa toistojen jälkeen mallinnukseen tulevan lisää tarkkuutta. Se ei tarvitse kyytiä. Ennustemallin mukaan susien lukumäärä on marraskuussa 90 prosentin todennäköisyydellä 228–311. Johtuvatko idän vähentyneet Tassu-merkinnät todella susien vähentymisestä vai ovatko ihmiset vain väsyneet merkitsemään susia vuosi vuoden jälkeen, ilman että tavoitemäärä toteutuu. – Sudet vaeltavat ensin parhaille alueille. Susien määrästä käydään kiivasta keskustelua kaikissa mahdollisissa medioissa, ja eriäviä mielipiteitä on suuntaan ja toiseen. Miksi alue ei niille kelpaa. Tämä oli ensimmäinen kierros ja osumatarkkuus paranee koko ajan, Kojola toteaa. Kysymykseen, että joko nyt olisi päästy tavoitteeseen, kun susien määrä on kasvanut, ei Kojolan mukaan pysty vielä vastaamaan. Idässä pannoitettuja nuoria susia on lähtenyt vaeltamaan ja ne seikkailevat aikansa Järvi-Suomessa, jonka jälkeen ne siirtyvät lännemmäksi. Maaliskuussa läntisellä kannanhoidon alueella oli 16 laumaa ja itäisellä 9 laumaa, joista viisi asusti valtakunnan rajan molemmin puolin. Jakauma syntyy simulaatioiden välisestä satunnaisvaihtelusta. Tämä antaa kuitenkin riistahallinnolle jonkinlaisen näkymän, jotta heidän ei tarvitse käyttää päätöksenteossaan maaliskuista lukua. L uonnonvarakeskus ilmoittaa vuosittain kesän alussa suden kanta—arvion, joka tehdään Tassu-rekisterin merkintöjen, DNA-määritysten ja pantasusien liikkeiden perusteella. Arvion molemmissa päissä on viiden prosentin todennäköisyys, että susia on enemmän kuin 311 tai vähemmän kuin 228. Vasemmalla: kuvaan on piirretty 1000 vaihtoehtoista kehityskulkua. Todennäköisimmät vaihtoehdot näkyvät tummempana alueena. Myös. Se ei tarvitse kyytiä, Kojola sanoo ja viittaa aika ajoin esiintyviin väitteisiin susien siirtoistutuksista. Luke on ottanut laskennan avuksi uuden ennustemallin. Susi asettuu minne tykkää ja sillä on omat jalat, joilla kulkea pitkiä matkoja. Loppuvuodesta edellisen kevään pennut kulkevat vielä vanhempiensa mukana ja edellisen vuoden nuoret sudet vaeltelevat etsien kevääksi kumppania ja aluetta jonne asettua. 17 . Susikannan ennustettu muutos maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Arvio kuvaa, mikä susitilanne on ollut maaliskuussa. Jo maaliskuussa oli nähtävissä, että kannan painopiste on siirtynyt idästä länteen. Mallinnuksen hieno piirre on sen pohjautuminen todennäköisyyteen ja se, että sitä voidaan käyttää ympärivuotisesti. Susien määrä muuttuu kuitenkin oleellisesti lisääntymisajan jälkeen, ja tämän määrän arviointiin Luke on kehittänyt nyt ennustemallin, joka perustuu tietokonesimulaatioon ja suden biologiaan. Pohjana tietokonesimulaatio ja suden biologia Ennustemalli laskee susia Paljonko Suomessa on oikein susia. – Mallinnuksen luonne on sellainen, että määrään tulee hajaannusta. Oikealla: susikannan ennustettu koko 11.11.2018 kuvattuna todennäköisyysjakauman avulla. Idässä ruokatilanne on vaatimattomampi kuin läntisessä Suomessa, ja syynä on pienten sorkkaeläinten lähes täydellinen puuttuminen ItäSuomesta. Keskelle Suomea jää selkeästi alueita, joille sudet eivät jää asumaan. Uudet reviirit laumojen lähelle Ennuste kertoo myös minne suurimmalla todennäköisyydellä on tulossa uusia reviirejä
Toiset lauman jäsenet näyttävät Kojolan mukaan suhtautuvan varsin solidaarisesti parhaat päivänsä nähneisiin yksilöihin. 18 Susikannan muutos maaliskuun 2018 jälkeen. Havaintomateriaali jää puutteelliseksi, koska susista ei näy jälkiä kuin hyvin lyhyen ajan keskitalvella. n Erja Pekkala. Voisi olettaa, että suden elämä ei ole sitä auvoisinta, vaan siihen liittyy paljon riskejä, kuten hirvien potkut ja päälleryntäämiset saalistustilanteessa. – Suden luontaiset kuolinsyyt ovat hirven potku ja toisen suden tappamaksi joutuminen vieraalla reviirillä. Kojola painottaa kuitenkin, että vuosina 1998-2018 pannoitetun 182 suden antaman seuranta-aineiston valossa luontaiset kuolinsyyt ovat vain harvoin olleet syynä. Mahdollisesti lähivuosina tulee olemaan alueita, joissa lunta ei tule koko talvena. Aineiston perusteella susi kuolee Suomessa varsin nuorena, keskimäärin 1,5-vuotiaana. Myöskään väärälle reviirille eksynyt susi ei todennäköisesti seuraavaa päivää näe, ja myös tiheä tieverkosto aiheuttaa riskejä. Esimerkiksi vuosina 2007-2011 susien määrä väheni selvästi, vaikka lupakiintiöt olivat varovaisia. Suden kuolinsyyt puhututtavat Susien määrässä ja vuodenaikaisvaihtelun arvioinnissa mielenkiintoisen muuttujan keskusteluun tuo susien kuolleisuus ja erityisesti kuolleisuuden syyt. Lähde: Luonnonvarakeskus tämä on herättänyt pohdintaa. Toisinaan on näkynyt julkisuudessa myös väitteitä, joiden mukaan susia kuolee tauteihin ja loisiin. Tummempi värisävy kuvaa suurempaa esiintymistodennäköisyyttä. Lähde: Luonnonvarakeskus 1996 lähtien heijastuu Itä-Suomeen, eikä se valaise lainkaan Länsi-Suomen tilannetta. Kojola olettaakin vanhuuteen kuolevien määrän olevan vähäinen. Kojola korostaa, että olemassa oleva susien kaatotilasto vuodesta Susien ennustettu alueellinen esiintyminen 11.11.2018. Lyhyt talvi ongelmallinen Ennustemallin kehittämiselle puoltaa tarvetta myös nykyisten talvien jatkuva lyheneminen. Niiden kohdalla voisi tehdä kompromissin, jolloin niistä laskettaisiin mukaan puolet. Ilman tutkimustietoa voisi kuvitella, että saalistuksessa, taistelussa tai auton töytäisyssä vakavasti loukkaantunut eläin piiloutuu, jolloin sitä on vaikea löytää. Pääosin aineisto koskee luvanvaraisesti kaadettuja susia. – Susia on kuollut myös laittoman pyynnin seurauksena. – On tulkinnanvaraista, pitääkö rajalaumat ottaa mukaan laskuihin, koska ne asuvat osan ajasta Venäjän puolella. Ihmisiäkin katoaa jäljettömiin, eikö näin voisi käydä sudellekin. Yksi syy on lauman perherakenne parin lisäksi ovat niiden jälkeläiset, joilla ei ole juuri saalistuskokemusta ja ovat sen takia riippuvaisia emoistaan. Niin ikään voisi olettaa, että vanhat yksilöt ovat alttiimpia vahingoille ja tarpeeksi raihnaisena kuolevat pois. Luke kehittääkin menetelmää, ja tavoitteena on osumatarkkuuden paranemisen lisäksi ottaa jatkossa huomioon myös saaliseläinten runsausvaihtelu. Vanheneva susi on saattanut olla silmäpuoli ja ontua, mutta sen kokemus hirvenpyynnistä on saattanut korvata fyysisiä rajoitteita. Yli kahdeksanvuotiaita on vain vajaa prosentti, vaikka susi voi periaatteessa elää 15-vuotiaaksi. Varsinkin lämpimällä haavat ovat alttiita tulehduksille ja eläin voi kuolla. Hän mainitsee myös, että kuolleiden susien iät määritetään ohuesta hammasleikkeestä ja määrityksissä on lähes 500 suden aineisto
Kotieläinten kohdalla olisi myös oltava riittävät valmiudet. – Näkisin, että päivityksessä ensisijaisesti tähdätään siihen, että voitaisiin löytää tehokkaampia menetelmiä, joilla päästäisiin aiemmin kirjattuihin tavoitteisiin mahdollisimman vähillä konflikteilla. Isona asiana hoitosuunnitelman päivityksessä Kojola pitää mahdollisuutta löytää keinoja metsästyskoirien ja kotieläinten suojaamiseen susilta. 19 ”Valeuutisia on paljon liikkeellä” Työryhmä hakee luottamusta Nyt etsitään uusia ratkaisumalleja susikonfliktien välttämiseksi. Keskeinen teema on luottamuksen vahvistaminen. Elokuun lopulla käynnistyneen hankkeen ohjausja valmisteluryhmässä on jäseniä Luonnonvarakeskuksesta, Luonto-Liitosta, Metsähallituksesta, MTK:sta, Paliskuntain yhdistyksestä, Poliisihallituksesta, Suomen luonnonsuojeluliitosta, Suomen Kennelliitosta, Suomen Metsästäjäliitosta, Suomen riistakeskuksesta sekä maaja metsätalousministeriöstä. Pitää aina muistaa, että sosiaalisessa mediassa ihmisillä ei ole samaa vastuuta, mitä meillä virkamiehillä on. M aaja metsätalousministeriö päätti asettaa työryhmän susikannan hoitosuunnitelman päivittämistä varten. – Jos susia halutaan olevan, niin silloin pitää olla olemassa ennaltavarautumissuunnitelma sekä riittävä budjetti. – Pitää aina muistaa, että sosiaalisessa mediassa ihmisillä ei ole samaa vastuuta, mitä meillä virkamiehillä on. Hankkeen ohjausryhmään kuuluva riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen näkee hankkeen yhtenä merkittävänä tehtävänä luottamuksen palautumisen eri toimijoiden välille. Meidän roolimme on kannanarviointi ja sen kehittäminen, joka varmasti tukee kannanhoitosuunnitelman tavoitteita luottamuksen vahvistamisesta. Ihmisillä on toki mielipidevapaus, mutta julkaistavan tiedon pitää olla totta, Härkönen painottaa. n Erja Pekkala. Asia kuohuttaa seudun ihmisiä, kuten susi on aina tehnyt sen levittäydyttyä uusille reviireille, joissa siihen ei vielä ole totuttu. Härkönen ei lähde arvailemaan, muuttuuko kevääksi valmistuvassa hoitosuunnitelmassa Riistakeskuksen Sauli Härkönen ei lähde arvailemaan, muuttuuko kevääksi valmistuvassa hoitosuunnitelmassa suden kannanhoidollinen tavoite lukuina mihinkään suuntaan. Innovaatioita koirien suojaamiseen Myös Luken tutkimusprofessori Ilpo Kojola toivoo uudelta hoitosuunnitelmalta liennytystä tulehtuneeseen susitilanteeseen. Suunnittelussa teemat kulkevat vuoden kierron mukaan ja nyt ovat olleet esillä esimerkiksi koirien suojaaminen susilta. Suojaliivit eivät ole saaneet laajempaa suosioita, koska koiraa täysin haittaamatonta ja samalla suojan antamaa liiviä ei ole onnistuttu vielä kehittämään. – Siihen asiaan pureudutaan ensi keväänä. – Susi on levittäytynyt voimakkaasti Länsi-Suomeen. Susipantojen käyttöön perustuva paikannustieto on omiaan vähentämään riskiä, mutta ei poista sitä. Kannanhoidollista metsästystä meillä ei enää ole ja meidän täytyy hakea uusia ratkaisumalleja konfliktien välttämiseksi. – Olisi hienoa, jos voitaisiin kehittää teknisiä innovaatioita, joilla saataisiin koiriin kohdistuvaa riskiä pienemmäksi. suden kannanhoidollinen tavoite lukuina mihinkään suuntaan. Jos susia halutaan olevan, niin silloin pitää olla olemassa ennaltavarautumissuunnitelma sekä riittävä budjetti, Kojola sanoo. Viestintään pitää saada oikeaa tietoa, sillä valeuutisia on paljon liikkeellä
Enontekiö on kuitenkin Uudenmaan kokoinen läntti, niin puhutaanko sitten pienistä alueista. Meillä on ollut kunnon kanta viimeksi 2000-luvun alussa. Riekkokantakin on elpymässä, vaikka riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Juha Niemelän mukaan se olisi saanut olla kokonaan vielä rauhoitettuna. – Ministeriö on perustellut, ettei niin pienille alueille voi tehdä päätöksiä. – Mutta lyhyempikin pyyntiaika olisi mielestäni riittänyt, että saataisiin kanta nousemaan. Ajanki myöntää, ettei hänen eri linjansa ministeriön kanssa tule todennäköisesti koskaan menemään läpi, mutta aikoo tuoda asian viimeiseen asti esiin henkilökohtaisena mielipiteenään. Niemelä pitää alueen metsokantaa kohtuullisena, jopa kohtuullisen ja hyvän välillä. Pyyn metsästysaika oli Kolarissa kuukauden. Ajanki ei pidä pyytä ensisijaisena saaliina kanalinnuissa ja uskookin, ettei sen rauhoittaminen tai rauhoittamatta jättäminen herätä suuria intohimoja. – Itse kun olen pyytänyt haukkuvalla koiralla ja seurannut muutamia vuosia, niin emothan siellä ovat ensimmäisenä kotkottamassa haukussa. Samoin kuin metsoilla ja teerilläkin. Riekon täysrauhoitus hyvä Kolarin metsotilanne näyttää tällä hetkellä hyvältä ja poikueitakin on nähty. – Emot ehtisivät lähteä poikueen matkasta. Rajoitus on kuitenkin vähän kosmeettinen, kun se on kuukausi sieltä loppupäästä. Toki niiden vähäisten hengissä olevien riekkojen poikueet onnistuivat viime kevään hyvin. – Kanta on sen verran voimakas, että kyllä se kestää varmaan kokeilla tämän jatketun täyspyyntiajan. – Syyskuun loppupuolella aloitettaisiin ja pyydettäisiin sitten sinne joulukuulle asti. Eihän vaikutus heti näy, vaan vasta viiveellä. Olisin halunnut, että pyyntiaika olisi ollut syyskuun loppupuolelta pari kuukautta. Sen jälkeen se ei ole meillä noussut. K olarin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Paula Ajanki ajaa vahvasti sitä, että jatkossa kanalintukauden aloitus Lapissa siirrettäisiin pari viikkoa myöhäisemmäksi. – Ei sekään ole vielä kovin runsaslukuiseksi päässyt. Ymmärrän toki täysin sen, että kun muualta tullaan ja luvista ja täällä käynnistä maksetaan paljon, niin halutaan myös vastinetta rahalle. Myös teerinaaraita on nähty tienlaidoissa. Nyt kun rauhoitus on kuukausi lopusta, niin eihän siellä ole sitä pyyntipainettakaan. Metso ja teeri ovat päässeet nostamaan päätään hyvin Muonion riistanhoitoyhdistyksen alueella. 20 Lapin vähäiset lintukannat halutaan nousuun ”Riekko pitäisi olla kokonaan rauhoitettu” Kanalintukauden aloitusajat ja rauhoitusten alueet puhuttavat pohjoisessa. Metso ja teeri nostamassa päätään Metso ja teeri ovat päässeet nostamaan päätään hyvin Muonion riistanhoitoyhdistyksen alueella. Pohjoisessa toivottaisiin, että päätöksiä rauhoituksista voitaisiin tehdä pienemmille alueille. Ne nuoret kuitenkin päätyvät alkukaudesta todennäköisemmin saaliiksi, kuten riistanhoidollinenkin tavoite on. Se vaatii metsästäjältä siinä vaiheessa paljon malttia ottaa vain tiettyjä yksilöitä. Metson osalta Ajanki jää seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla. – Mutta riekon täysrauhoitus on hyvä. Pienikin edistys on plussaa, sillä täällä on lähdetty liikkeelle aika lailla huonosta tilanteesta. Olisin valmis jopa kokeilemaan metsähallituksen kausilupia, jotka jakaisivat metsästyspainetta tasaisemmin pois sieltä alkukaudesta. – Teerissä ei ollut kolmiolaskennoissa kuitenkaan korkeaa nousua, joten siinä oli rajoitus tarpeen
Pienille alueille ei päätöksiä. Viime vuosien kesät ovat olleet siinä suhteessa huonoja. Siinä mielessä harmillista, sillä meillä on moneen vuoteen ensimmäinen kerta, kun poikueet onnistuivat. Olemme ministeriön kanssa melko eri linjoilla siinä, mikä on pieni alue. – Toivotaan nyt kuitenkin, että meidänkin ääntä kuunneltaisiin näissä asioissa ja pääsisimme eteenpäin kantojen kanssa. Toivottavasti meille jää kohtuullinen kanta jäljelle. Muonion riistanhoitoyhdistys on esittänyt yhteisiä ajatuksia ministeriön suuntaan yhdessä Enontekiön riistanhoitoyhdistyksen kanssa. Ja sinne on vielä matkaa. Toivottavasti meille jää kohtuullinen kanta jäljelle, Niemelä toivoo. – Ministeriö on perustellut, ettei niin pienille alueille voi tehdä päätöksiä. Enontekiö on kuitenkin Uudenmaan kokoinen läntti, niin puhutaanko sitten pienistä alueista. Pohjoisessa toivottaisiin, että päätöksiä rauhoituksista voitaisiin tehdä pienemmille alueille. Ministeriön mielestä puhutaan, vaikka etelässä voidaan rauhoituksia tehdä kaupunkienkin alueille. n Soili Kaivosoja. – Vähän olisin toivonut jarruttelua. Metson ja teeren osalta tilanne näyttää Niemelän mukaan hyvältä. Kantaa ovat pienentäneet vanhojen lintujen saalistaminen sekä tätä vuotta lukuun ottamatta runsas kettuja päiväpetolintukanta. Nyt, kun näyttää siltä, että kannat olisivat elpymään päin, niin ei tuhottaisi niitä heti, vaan annettaisiin kantojen nousta niille tasoille, mitä ne joskus ovat olleet. 21 – Nyt on tärkeää, ettei metsällä alettaisi hölmöilemään, vaikka lintuja tuntuukin olevan kohtuullisesti. Niemelä on kuitenkin tyytyväinen siihen, että metsästäjät ovat pysyneet kohtuudella asetuissa suosituksissa. – Mutta teerialueahan ei kata kuin riistanhoitoyhdistyksen eteläosan. sellaiselle tasolle, että se kestää kunnolla metsästystä. Yhdistyksen pohjoisosissa teertä ei enää esiinnykään. – Nyt on tärkeää, ettei metsällä alettaisi hölmöilemään, vaikka lintuja tuntuukin olevan kohtuullisesti. Mutta tuloksetta
Kannan laskuun ei ole vain yhtä syytä, mutta jänisrutto ja ilmastonmuutos ovat osasyyllisiä tilanteeseen. Kaikkiaan metsäjäniksen huono tilanne on monen tekijän summa. M etsäjäniskannan alenemiseen on olemassa todennäköisesti useampia syitä. Samalla kun rusakot ovat yleistyneet, on metsäjänisten osuus Etelä-Suomessa jopa puoliintunut. Myös viime vuosien huonot lumitilanteet vaikuttavat asiaan osaltaan. Asiaa ei ole varsinaisesti tutkittu, mutta ainakin rusakon uskotaan syrjäyttävän metsäjäniksen monella alueella. 22 Ilmastonmuutos näkyy myös jäniskannoissa Metsäjäniksellä menee huonosti Metsäjäniskanta on taantunut tasaisesti jo 20 vuoden ajan. Vaalea jänis on pedoille helppo saalis, jos lunta ei ole. Lumessa valkoinen suojaväri on ehdoton.. – Muutama vuosi sitten metsäjäniksissä tavattiin suolistoloista ja myös jänisrutto osaltaan on pienentänyt kantaa. Vain yhtä yksittäistä tekijää ei pystytä Vaalea jänis on pedoille helppo saalis, mikäli lumipeitettä ei ole
– Toki on niitäkin, jotka treenaavat koiriaan, mutta heistäkin Lumijälkien perusteella voidaan todeta, että metsäjäniskannat ovat pienentyneet monilla alueilla. Tosin tarkastelussa on mietittävä millä aikavälillä ja miten alueellisesti asiaa halutaan katsoa, Katja Ikonen muistuttaa. Onneksi meillä on vastuullisia metsästäjiä. Luonnonvarakeskukselle tulee ainoastaan jälki-indeksi, tiheyttä ei edes yritetä saada laskettua. – Saamani palautteen perusteella metsästys on hiipunut. nimeämään, toteaa Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Katja Ikonen. – Kaikkiaan metsäjäniksen huono tilanne on monen tekijän summa. Jänisrutto eli tularemia on bakteerin aiheuttama tauti. Kiinnostava riista Entä miten tärkeä riistaeläin metsäjänis tänä päivänä on. Kannan normalisoituminen epidemian jälkeen kestää pitkään. yllättävän moni toteaa, että kävinpä treenaamassa koiraa, mutta jätin ampumatta sen jäniksen. Jänisrutto kuuluu normaalisti Suomen luonnossa esiintyviin tauteihin. Kyllähän siitä näkee, minne päin kanta on menossa, mutta kukaan ei pysty sanomaan, montako jänistä metsissä todellisuudessa on. Tosin siihen vaikuttaa myös Etelä-Suomen lumitilanne, näkyykö laskennoissa ylipäätään jälkiä. – Kannan elpymisen pitäisi näkyä kolmessa vuodessa. Pohjois-Suomessa tilanne on pysynyt suhteellisen samana kuin aiempina vuosina, mutta Etelä-Suomessa näyttää kanta vähentyneen entisestäänkin. Lapin tapaukset ovat olleet peräisin lähinnä alueen lounaisosasta. – Pienriistan kohdalla ei edes kannata koittaa saada päälukua, koska seuranta on niin paljon vaativampaa. Jos kanta pääsisi kasvamaan joissakin pakoin, niin metsästystäkin olisi varmasti enemmän. Lumijälki-indeksi kertoo enemmänkin aktiivisuudesta. Eviran tilastojen mukaan tapauksia on todettu 2000-luvulla kaikilla riistakeskusalueilla Varsinais-Suomea lukuun ottamatta. Jänikset ovat kuitenkin tunnetusti tosi hyviä lisääntymään. – Meillä on ylipäätään monet eläinlajit menneet pitkällä aikavälillä koko ajan alaspäin. Jänisruttoon kuollutta eläintä ei pysty tunnistamaan ulkoisista merkeistä. Lisätietoja www.evira.fi Metsälle ei viitsitä yhden jäniksen takia lähteä eikä sitä viimeistä jännistä viitsitä ampua. – Se oli selkeästi alle viiden vuoden keskiarvon. Tietyin varauksin toki myös kannasta, varsinkin kun meillä on olemassa lumijäljistä 30 vuoden aineisto. Tartunnan saaneet jänikset kuolevat 2-10 päivän kuluessa tartunnasta akuutin yleisinfektion aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Vain yhtä yksittäistä tekijää ei pystytä nimeämään. n Soili Kaivosoja. Monet metsästäjistä ovat sanoneet, että kiinnostusta metsästykseen olisi paljon enemmän. Kanta laskussa Viime vuoden talvilaskenta riistakolmioiden perusteella osoitti, että metsäjäniskanta on ollut selkeästi alaspäin. 23 Bakteerin aiheuttama jänisrutto . Taudin yleisyys vaihtelee vuosittain eläinkannoista ja sääoloista riippuen. Usein kuuleekin sanottava, että metsälle ei haluta lähteä, kun ei siellä ole saalista. Jänisrutto Bakteerin aiheuttama jänisrutto verottaa aika ajoin metsäjänis kantaa selkeästi. Tauti todetaan yleisimmin jäniseläimillä, joilla tartunta johtaa poikkeuksetta kuolemaan. Yleinen kommentti onkin, että metsälle ei viitsitä yhden jäniksen takia lähteä eikä sitä viimeistä jännistä viitsitä ampua
Kuhmossa heikko jänistilanne Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen alueella metsäjäniskanta on heikko, vaikkakaan ei pohjalukemissa. Jänistä yritetään kuitenkin metsästää koko kauden ajan. – Kanta on normaalia heikompi, ja se on aiheuttanut samalla sen, että ajokoiraharrastajien määrä on viime vuosina taantunut jonkin verran, kertoo toiminnanohjaaja Olavi Pääkkönen. – Kun tässä olen jututtanut ajomiehiä, niin kertovat, että jos saavat sattumalta joskus ajon, niin eivät kuitenkaan sitten raaski ampua. 24 ”Ajokoirien määrä pudonnut 80-luvun kulta-ajoista” Jänis jätetään ampumatta Metsäjäniksen reviiri pienenee rusakon yleistymisen myötä. M etsäjäniskanta putosi Siikalatvan kunnassa viitisen vuotta sitten, eikä ole sen jälkeen elpynyt kovinkaan kummoiselle tasolle. – Uskoisin, että kannan romahtamisen taustalla oli jonkinasteinen jänisruttoepidemia, kertoo Piippolan metsästysyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Äijälä. Myös jänisrutto vähentää kantaa. Tosin jäniksellä on jonkin verran myös. Taajamissa riittää rusakkoja haitaksi asti, mutta oikeaa jänistä on metsissä kohtuullisen vähän. Kiinnostusta metsälle lähtöön riittäisi ja aktiivisia ajokoiraharrastajiakin yhdistyksessä on. – Kauden lopulla olemme yrittäneet vähentää rusakkokantaa maanomistajien ja asukkaiden luvalla, koska ne tahtovat syödä ihmisten istutukset. Haasteellistahan se taajama-alueella on, kun ihan miesajolla olisi saatava rusakot lähtemään metsän reunaan tai pelloille, Äijälä kertoo. Arvailut kannan vähenemisestä kääntyvät suurimmaksi osaksi ilveksen suuntaan. Metsäjäniksen vähäisyys on johtanut siihen, että koiran kanssa käydään metsällä, mutta jänis jätetään säälistä ampumatta
Riistanhoitoyhdistyksen alueella pyynti on keskittynyt paljon muihinkin lajeihin, kuten kyyhkyseen ja hanheen. Riippuu tietysti myös siitä, kuinka totaalikato on ollut ja kuinka paljon siementä jää jäljelle, pohtii toiminnanohjaaja Markku Halonen Limingan seudun riistanhoitoyhdistyksestä. Sen metsästämisessä kun yhdistyy kaksi asiaa, metsästäminen ja ajokoiraharrastus. Jänisrutto koetteleekin kantaa yleisimmin juuri Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla. Toki se on tärkeä riistaeläin niille, jotka sitä metsästävät. Jänisrutto verotti Limingassa Muutaman vuoden takainen jänisrutto vei aika lailla vähiin jäniskannan Oulun eteläpuolella eikä kanta ole päässyt vielä kohenemaan. Koiralla ajettaessa myöskään ilmasto-olosuhteilla ei ole väliä. Siihen on syynä tasaisena pysynyt kettukanta sekä yleinen kiinnostus pienpetopyyntiä kohtaan. Jänismetsälle lähdetään niin sulan maan aikaan kuin talvellakin. – Enää ei olla lähelläkään samaa tasoa. Nykyisin hankkivat ihan kettuverisiä ajokoiria, jotka eivät edes aja jänistä, Halonen kertoo. Vaikka Niemiaho ei itse lukeudu jäniksen metsästäjiin, tietää hän, että riistanhoitoyhdistyksen alueella harrastajia riittää. Lisäksi on koiraharrastajia, jotka ajattavat kyllä jänistä, mutta eivät ammu. Mutta ajokoirien määrä on tippunut paljon 80-luvun kulta-ajoista. – Jänis on metsästäjille tärkeä riistaeläin. luontaista kannan vaihtelua. Silloinhan oli sentään melkein joka maatalon pihalla koira. Ensimmäisen kerran ruttoa tavattiin 80-luvun puolivälissä ja sen jälkeen aina tasaisin välein. Metsästäjät ovat edelleen kiinnostuneita jäniksestä ja uusia koiriakin on laitettu. 25 Metsästäjät kyllä tahtoisivat metsästää jänistä, jos sitä vain metsistä löytyisi. – Myös ketun ajopyynti on meidän alueella nykyisin aika suosittu laji. Nykyisin ei enää ole. Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen alueella metsästetään ahkerasti metsäjänistä, sillä ajokoiraharrastajia on Pääkkösen mukaan vielä mukavasti. – Se tahtoo tulla tietyissä sykleissä. – Jänistä metsästetään lähinnä ajokoirilla. ”Paikoitellen ihan kohtalainen” – Uskoisin, että paikoitellen jäniskanta on ihan kohtalainen, kertoo toiminnanohjaaja Matti Niemiaho Haapaveden riistanhoitoyhdistyksestä. Rusakkoja sen sijaan riittää. Vaikka kanta meni aika vähille muutama vuosi sitten, Halonen tietää, että kyllä alueella edelleen saaliille pääsee, kun laittaa vain koiran metsään. Joulun lämpimät lahjat! www.nevercold.net Myynti: erä-, kalastusja työvaateliikkeet 4 lämmityselementtiä 199,00 € • 3-portainen lämpötilan säätö, säätönappi rinnassa • toiminta-aika 2–5 h, kahdella akulla 4–10 h • tehokas 2600 mAh litiumioniakku, mukana verkkolaturi • koot S50 – XXL58 Elektroninen NORVIK-lämpöliivi • erinomainen väliasuste talviseen metsästykseen ja kalastukseen • materiaali softshell (100 % polyesteri) • joustavat stretch-kaistaleet molemmilla sivuilla • lämmityselementit rinnassa, yläselässä ja ristiselässä UUDET TEHOKKAAMMAT KÄDENJA VARPAANLÄMMITTIMET Elektroniset KIRUNA-lämpökäsineet • lämmityselementit sormien ympärillä • 100 g Thinsulate ™ -eriste • materiaali polyesteri, kämmenpuoli nahkaa • 3-portainen lämpötilan säätö, säätönappi ranteessa • toiminta-aika 2–8 h • 1800 mAh litiumioniakut, mukana verkkolaturi • koot S8 – XXL12 199,00 €. – Kyllähän se pikkuhiljaa nousee, mutta yllättävän kauan aikaa toipuminen rutosta vie. – Kovat vesisateet ovat ainoastaan kaikkein pahimmat, koska ne vievät mennessään hajut, Pääkkönen toteaa. Aina, kun kanta pääsee kohenemaan, rutto tahtoo tulla uudestaan. n Soili Kaivosoja Paleleeko. – Mitään isoja saaliita tälle vuodelle ei kuitenkaan tule. – Sellainen tunne kuitenkin on, että jänis on vähenemässä ja sen myötä myös sen metsästäminen
Aseissa häntä kiehtovat eniten niiden tekniikat ja erilaiset ampumatavat. Orava joutui miettimään uuden ammatin hankkimista sen jälkeen, kun hän joutui pitkälle sairauslomalle entisestä työstään kiinteistökorjaajana Oulun Sivakka Oy:ssä. Orava on harrastanut aseita koko ikänsä aina nallipyssyistä lähtien. O ululainen Jouni Orava on ansainnut jo yli 20 vuoden ajan leipänsä aseseppänä. Myös metsästys kuuluu edelleen miehen mielipuuhiin vapaa-ajalla. 26 Harrastuksesta tuli ammatti Laattahommista asesepäksi Jouni Orava joutui vaihtamaan kiinteistökorjaajan työn asesepän ammattiin, eikä ole päätöstään katunut. – Minulla entinen ammatti vei tunnon oikeasta kädestä. Tuli tehtyä paljon laatta
– Kaverilta ovat varmaan kuulleet, että tuo se voi osata tehdäkin jotain, Orava hymyilee. Oululainen Jouni Orava on onnekas, että saa tehdä työkseen sitä mistä eniten pitää. – Sotilasaseet ja lyhyet käsiaseet kiinnostivat aikoinaan hyvin paljon. Ei siinä ehdi hirveästi seurustella. Oravan asesepänpaja sijaitsee Pateniementien varressa, entisen kyläkaupan tiloissa. Asesepän ammatissa jos missä turvallisuuden noudattaminen on tärkeää. ja tasoitushommia, mikä aiheutti käteen jännetuppitulehduksen. Oravan pakeille Patelaan tuleva asiakas on tyypillisesti joko – Sotilasaseet ja lyhyet käsiaseet kiinnostivat aikoinaan hyvin paljon. Orava on harrastanut aseiden keräilyä aikoinaan hyvinkin aktiivisesti. Kun sitä ei hoidettu kuntoon, vamma eskaloitui ja käteen tuli mätäpatteja ja tenniskyynerpää. Liikkeen seinältä löytyy muun muassa yksi Japanista ostettu samuraimiekka sekä oikea pienoismustaruutitykki. Lisäpontta toimeen antoi kuntien vakuutusyhtiössä työskennellyt ymmärtäväinen henkilö, joka otti Oravan asian omakseen ja antoi hänelle mahdollisuuden kouluttautua uudelleen. 27 . Ennen kaikkea Saksan ja Amerikan sotilasaseet, Orava selostaa. Ei sellaisella kädellä enää paljon pensseliä käsitellä. Ennen kaikkea Saksan ja Amerikan sotilasaseet.. Kiinteistön jokainen ikkuna on tiukasti kalteroitu, lisäksi ulkoa ja sisältä löytyvät kaikki tarvittavat valvontakamerat ja liiketunnistimet. Kiinteistö on rakennettu vuonna 1948 ja se on Jouni Oravan omistuksessa. Mutta tekijät ymmärsivät onneksi hyvin pian, että se oli huono ajatus ja lähtivät karkuun! Oravan yritykseen ei marssita sisään ovenkahvaa vääntämällä. Oikea käsi oli siinä kunnossa, ettei lusikkaa enää voinut ottaa käteen. Sellaisia kapistuksia ovessa ei nimittäin ulkopuolella ole. Yrittäjäksi ryhtymistä Orava ei ole katunut päivääkään. Ura aseseppänä on kestänyt jo yli 20 vuotta. – Kun ei kaiken maailman vaatimuksiin ryhdy, niin emännän palkan lisäksi tällä kyllä pärjää. – Turvajärjestelyiden puolesta ei tarvitse pelätä. Oma aktiivisuus palkittiin Uuden ammatin löytymisestä Jouni Orava kiittää omaa aktiivisuuttaan. Oma aika on aika kallista ja työtä on paljon. Hän tekee jonkin verran toimeksiantoja ulkomaille, mutta Suomessa puheluja satelee aina Inarista Kotkaan saakka. Asiakkaita on riittänyt miehen mukaan tasaisesti. Asiakkaita ulkomaita myöten Jouni Oravalla on hyvin laaja asiakaskunta. Vaikka on tännekin kerran yritetty murtautua. Olisin päässyt tekuun opiskelemaan, mutta huomasin, että siinä oppilaitoksessa oli alkamassa aseseppäkoulutus. – Päätin mennä Silmun tekniseen koulutukseen. Intohimo tätä alaa kohtaan vei voiton, Orava muistelee. – Olen yrittänyt opettaa asiakkaat soittamaan ennen kuin he tulevat käymään. Tämäkin on yksi turvallisuuteen liittyvä asia. Harrastuksesta tuli ammatti Laattahommista asesepäksi Nallipiikki on osa, joka joutuu hyvin usein vaihtoon
Aseiden tekniikka pysynyt samana Aseiden tekniikassa ei ole tapahtunut Oravan mukaan mullistavia muutoksia sitten 1800-luvun lopun. – Aikoinaan metsästin sillä, mutta nyt se harrastus on jäänyt. Orava tekee huoltotöitä kaikkiin asetyyppeihin. – Esimerkiksi nyt tuossa on ollut nallipiikin laittoa ja piippujen sinistystä. Sanoin, että ok, mutta se maksaa 50 000 euroa. Hän on pitäytynyt tiukasti ruutiaseiden puolella, vaikka liikkeen seinää koristaa vuonna 1979 ostettu jousi. Ehkä ne suurimmat innovaatiot ovat tulleet huippusotilaseiden puolella. Hän haluaa olla loppuun saakka puhtaasti aseseppä ja käsityöläinen. Asiakaspalvelu haastavinta Asesepän ammatin haastavim– Kerran yksi asiakas tuli ja pyysi, että teetkö minulle hyvän haulikon. Pojan kanssa käydään haulikolla lintumetsällä. Kyllähän tehtailta tulee joka vuosi messuille uusia aseita, mutta niissäkin tekniikka on sama. Ja jos alkuperäisiä osia ei tahdo mistään löytyä, pystyy Orava tekemään ne itsekin. Orava tekee aseisiin huoltotöitä laidasta laitaan. – Patruunoihin on tullut muutoksia, mutta ei esimerkiksi tavallisiin metsästysaseisiin. Kiinnostus loppui siihen.. viranomainen, metsästäjä, ampumaurheilija tai aseiden keräilijä. 28 Oravan työlistalla on muun muassa kivääriin tulevan äänenvaimentimen kierteiden tekeminen. Konepuolella Orava luottaa edelleen vanhan ajan sorviin ja jyrsimeen. Itsellä ei ole hirveästi aikaa metsästää, kun pitää huolehtia siitä, että muut pääsevät sinne, Orava nauraa. Yhden maahantuojan kivääriin pitäisi kierteet tehdä äänenvaimenninta varten
Toimintaa rajoittavat kaiken lisäksi aselaki ja ennen kaikkea EU:n tiukka aselaki. – Ihmiset alkoivat pelätä tenttejä ja palikkatestejä. – Jos saa hyvän maineen, on siitä pidettävä kiinni. Kyseessä on kuitenkin aika kallis kapistus, Orava korostaa. Yleinen virhe, jonka esimerkiksi metsästystä harrastava henkilö tekee aseen huoltamisen yhteydessä, on öljyllä läträäminen. Pitää vaan olla enemmän paperia mukana kuin aikaisemmin, Orava tähdentää. Kun täällä aseseppä saa peruskoulutuksen 2-3 vuodessa, kestää saksalainen aseseppäkoulutus peräti seitsemän vuotta. n Matti Kuoppala. – Toki jos sorsamies pudottaa haulikon vahingossa mereen, niin silloin on täydellinen huolto tarpeen. Ei se tarvitse sen enempää öljyä. Tämä pienoismustaruutitykki ampuu 20 millin lyijykuulia. kokonaan. Tuo ase ammattilaiselle. Vaikka ei asesepissä väärinkäyttöä ilmene juuri lainkaan. Kun täällä jokin työ tehdään satasella, niin siellä siitä maksetaan tuhat euroa – Nyt tuossa on ollut nallipiikin laittoa ja piippujen sinistystä. – Viranomaisten valvonta meitäkin kohtaan tiukkenee edelleen. Aseet on rakennettu aika tiiviiksi, joten normaalikäytössä sinne ei pitäisi roskia päästä. Jos työn ottaa asiakseen, pitää kalenteriin tehdä vapaata tilaa seuraavat puoli vuotta. Tietysti työ pitää tehdä hyvin. Öljyllä läträäminen monen helmasynti Jouni Orava on nähnyt uransa aikana jos minkä kuntoista asetta. Jouni Orava tunnustaa, että hänellä kesti kymmenen vuotta vakiinnuttaa oma nimensä aseseppien joukossa. Orava on kuitenkin sitä mieltä, että toimintaansa rehellisesti pyörittävän asesepän ei tarvitse huolehtia, oli aselaki sitten kuinka tiukka tahansa. Yhden maahantuojan kivääriin pitäisi kierteet tehdä äänenvaimenninta varten. Perussääntö on se, että jos et osaa tehdä, niin älä tee. Sanoin, että ok, mutta se maksaa 50 000 euroa. Pienten käsiaseiden myynti loppui lähes – Olen käynyt Saksassa paljon, siellä aseseppien hinnat ovat aivan eri atmosfääreissä. Rehellisyys palkitaan Kilpailu on kovaa myös aseseppäalalla. Mutta kyllä nykyisin esimerkiksi metsästysaseeseen saa luvan, kunhan jaksaa hakea sitä oikealla tavalla. Mutta tämä homma ei olekaan sitten ihan yhden tai kahden päivän urakka. Kerran yksi asiakas tuli ja pyysi, että teetkö minulle hyvän haulikon. Oravan mukaan monikaan asiakas ei ymmärrä sitä, kuinka paljon käsintehty ase oikeasti maksaa. Merkittävä ero saksalaisten ja suomalaisten aseseppien välillä on myös koulutuksessa. Kun täällä jokin työ tehdään satasella, niin siellä siitä maksetaan tuhat euroa, Orava pahoittelee. 29 maksi puoleksi Orava mainitsee asiakaspalvelun. Niinhän sitä sanotaan, että kun susi ulvoo, kuuluu se tosi kauas, Orava tietää. – Mutta joskus olen neuvonut asiakkaita, että ase on kuin kello. Kiinnostus loppui siihen, Orava hymyilee. Haulikolla metsästäviä Orava kehottaa putsaamaan aseen piiput jokaisen metsästysreissun jälkeen. – Olen käynyt Saksassa paljon, siellä aseseppien hinnat ovat aivan eri atmosfääreissä. – Toki minullehan se on hyvä asia, jos asiakas tuo aseen sitten minulle huollettavaksi, Orava virnistää. Jos tulet hyvin toimeen asiakkaan kanssa ja luottamus on molemminpuolista, voi se tuoda asiakkaan takaisin. Jos viranomaisiin ovat suhteet kunnossa, niiden kanssa kyllä pärjää. Liika öljyäminen nimittäin kerää vain likaa aseen koneistoon. Tämä kulminoituu myös asiakaspalveluun. Aseet ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia ja tärkeitä monelle asiakkaalle, eikä niitä haluta antaa kenen tahansa käsiin. 50 000 euron hintainen haulikko Aseiden huollon lisäksi Jouni Orava osaa rakentaa aseita. Hän toivoisi vielä, että myös asiakkaat arvostaisivat ammattia tarpeeksi korkealle. Pateniemeläinen aseseppä osaa arvostaa sitä, että saa tehdä työkseen sitä mistä eniten tykkää. Samalla kannattaa katsoa, ettei rungon sisälle ole päässyt roskia. – Meillä valmistuu lääkäriksikin nopeammin kuin asesepäksi Saksassa, Orava veistelee. Mistään sen suuremmin lamajaksoista Oravan yrityksen ei ole tarvinnut kärsiä, vaikkakin Suomen aselain uudistuksen aikana pientä notkahdusta olikin havaittavissa. – Jo pelkät hyvästä pähkinäpuusta tehdyt osat maksavat 10 000 euroa ja siinä puhutaan vasta raakalankusta
K aurisjaostossa tehdään joka vuosi arvio alueella asustavista metsäkauriista. Riistaruokinnalla taataan se, että metsäkaurista voidaan. Viime vuonna riistakameroilla tehdyt havainnot osoittivat kannan olevan 101 yksilöä. Mäyräkoiramiehenä tietää, että näin hyviä maastoja ei löydy kuin etelästä. Todellinen kanta on kuitenkin huomattavasti suurempi. Kaurisjaoston vetäjän Ari Maukun mukaan riistaruokinnalla on ensiarvoisen tärkeä rooli metsäkauriskannan pysyvyydessä seuran alueella. Ja tässä luvussa ovat vain metsästysseuran tiedossa olevat metsäkauriit. 30 Kiitos aktiivisen riistanhoitotyön! Oulussa nautitaan kauriinlihasta Kellon Metsästysseurassa Oulussa tehdään aktiivista riistanhoitotyötä erityisesti pienriistan ja metsäkauriiden osalta. – Kyllähän Kellon Metsästysseuran alueella on huippu kauriskanta
Sen sijaan hirvet ovat jättäneet ilmaisen ruuan väliin, varmaankin siitä syystä, ettei parimetrisen elukan ole niin helppo napsia suuhunsa ruokaa matalan katoksen alta. Maukku on vihkiytynyt erityisesti metsäkauriinpyyntiin. riistapeltoa ympäri seuran aluetta. Ari Maukun mukaan kauriinruokintapaikkoja ylläpitävät Kellossa myös sellaiset henkilöt, jotka eivät harrasta metsästystä. 31 . Riista-alalla työskentelee tällä hetkellä suoraan tai välillisesti muutamia satoja ihmisiä. Vuonna 2010 Kellon Metsästysseuraan liittynyt Maukku kertoo metsästyksen olevan hänelle jo elämäntapa. Luontoalan ammattitutkinnon opinnot alkavat tammikuussa 2019. Metsäkauriiden ruokintakatos on erään oululaisen metsästäjän kädentyö. Ruokintapakoille asennetuista riistakameroista on voinut havaita, että kauriiden lisäksi ruokaa ovat käyneet syömässä muun muassa jänikset. Kellossa tätä riistaa metsästää aktiivisesti reilut 60 metsästäjää. Metsiin seura toimittaa joka vuosi 100 kappaletta nuolukiviä. Vaikka Kellon kaurisporukassa lentää läppä ja tunnelma on rento, on kohteena oleva metsäkauris kaikkea muuta kuin helppo metsästettävä. Meillä on hyvä kaurisporukka, johon tulee tulee koko ajan lisää innokkaita metsästäjiä, kehuu Ari Maukku. Kestoltaan monimuotoisena toteuttettava koulutus on puolitoista vuotta. Kellon Metsästysseurassa tehdään aktiivista riistanhoitotyötä. Riistapeltoja tehdään hirviä varten, mutta niistä hyötyvät myös metsäkauriit ja jäniksetkin. Siellä kasvaa yleensä naurista, sokerijuurikasta ja erilaisia riistasekoituksia, Maukku tietää. Opinnoissa keskitytään riistaan liittyvään yritystoimintaan. Heinäpaaleja kuluu 50-100 kappaletta. pyytää jatkossakin. Päivääkään ei kulu niin, etteikö hän vähintäänkin mielessään miettisi jotakin metsästykseen tai riistanhoitoon liittyvää asiaa. Riistapellot kaikkia varten Kellon Metsästysseuralla on 15 Riistanhoitajakoulutus alkaa . Riistanhoitajien koulutusta vetää KaiEerik Nyholm. – Hirvet käyttävät hyödykseen enemmän riistapeltoa. Kaurisjaoston vetäjä Ari Maukku esittelee metsäkauriiden ruokintapaikkaa. Kauriinpyynti rennompaa Hirviporukassakin mukana olevan Maukun mielestä kau. Haku Riverian riistanhoitajakoulutukseen on parasta aikaa käynnissä. Esimerkiksi metsästysmatkailun arvioidaan lisääntyvän tulevaisuudessa. . Pohjois-Karjalassa aletaan kouluttaa riistanhoitajia.
Lisäksi metsäjänis ja rusakko sekä riistalinnuista fasaani ja peltopyy tulevat halukkaasti tarjotulle ruokinnalle. Lisäksi tarjotaan viljaa sekä mieluiten apilapitoista heinää. Siinä pitää olla pelaavat koirat mukana. – Kyllä se on haastava kohde. Paikka tulee valita eläinten luontaisten elinalueiden mukaan ja välttää vilkasliikenteisien teiden läheisyyttä. Vaikka Kellon kaurisporukassa lentää läppä ja tunnelma on rento, on kohteena oleva metsäkauris kaikkea muuta kuin helppo metsästettävä. Tarjottavan ravinnon määrän tulisi vastata ruokintapaikalla käyvien eläinten määrään niin, ettei ylitarjontaa synny. Kellon Metsästysseurassa metsäkauriiden ruokintaa hoitaa aktiivisesti noin kymmenen henkilöä. Huomaatko, mikä eläin lymyilee tällä ruokintapaikalla?. Pienet hirvieläimet kuten kuusipeura, valkohäntäpeura sekä metsäkauris ovat tyypillisiä talviruokinnan kohteita. Suomen riistakeskuksen mukaan eläinten talviruokinta on hyvä aloittaa jo ennen lumen tuloa, jotta eläimet löytyvät ruokintapaikat ja niiden elimistöllä on aikaa sopeutua tarjottavaan ravintoon. riinpyynti eroaa hirvestyksestä, koska se on paljon rennompaa ja vapaamuotoisempaa, koska metsästyksessä käytettävä ase on haulikko. n Matti Kuoppala Kellon Metsästysseura jakaa lähimetsiin joka vuosi 100 kappaletta nuolukiviä. Ruokinta pihapiirissä johtaa eläinten kesyyntymiseen ja voi aiheuttaa muun muassa liikenneja puutarhavahinkoja, kertoo Marko Muuttola Suomen riistakeskuksen tiedotteessa. . On siinä aina oma työnsä. Oikein sijoitettu ruokintapaikka vähentää liikennevahinkoja Joskus ruokintapaikan voi rakentaa vaikka 100 metrin päähän asutuksesta. Eläinten perusenergiahuoltoa Talviruokinta on eläinten perusenergiahuoltoa, joka auttaa selviämään talven yli seuraavaan lisääntymiskauteen. Ari Maukku toivoo, että lisää riistanhoitotyöstä kiinnostuneita saataisiin toimintaan mukaan. Esimerkiksi vanhaa leipä tai pulla voi sisältää homekasvustoa, mikä saattaa aiheuttaa vakavia ruoansulatushäiriöitä ja eläimen menehtymisen. – Kyllähän Kellon Metsästysseuran alueella on huippu kauriskanta. Kaurisjaosto hankkii kauraa ja poronrehua ja kaupoista kaikkea mitä saadaan: omenaa, porkkanaa ja perunaa. – Ruokintapaikka on sijoitettava siten, etteivät eläimet joudu kulkemaan vilkkaiden teiden ylitse päivälepopaikoiltaan. Lisäksi ruokintapaikoilla on merkittävä rooli pienten hirvieläinten kannanhoidossa, sillä suurin osa vuotuisesta saaliista saadaan vahtimismetsästyksessä. Ruokintapaikan ylläpitämiselle tulee aina olla maanomistajan lupa. Sitten ne pitää vielä pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Riistan ruokintapaikoista hyötyvät myös pikkulinnut. – Nykyään vaan kaikilla tahtoo olla niin kiire. Lintujen ruokintapaikan läheisyydessä tulee sijaita suojakasvillisuutta, mihin linnut voivat paeta vaaran uhatessa. 32 – Kaurisjaosto hankkii kauraa ja poronrehua ja kaupoista kaikkea mitä saadaan: omenaa, porkkanaa ja perunaa. Oikein sijoitettu ruokintapaikka vähentää maaja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheutuvia vahinkoja. Myöskään turvallisuusmääräykset eivät ole niin tiukkoja ja metsästys ei ole yhtä tarkkaan johdettua kuin kiväärillä pyydettävässä hirvessä. Mäyräkoiramiehenä tietää, että näin hyviä maastoja ei löydy kuin etelästä. Ruokintapaikan puhtaus on tärkeää eläinten hyvinvoinnille ja maahan ruokittaessa tulee paikkaa aina hieman vaihtaa. – Oikein mitoitetulla ruokinnalla myös mahdollisten tautien ehkäisy on paremmin hallinnassa, Muuttola sanoo. Pilaantunutta ravintoa ei eläimille tarjota. Riistalinnuille soraa ja viljaa Riistalinnuille tarjotaan viljaa sekä soraa jauhinkiviksi. Syksyn omenasatoa voi hyödyntää riistanruokinnassa, samoin juurekset, peruna ja rehujuurikkaat kelpaavat hyvin nisäkkäille. Mutta siksi kaurisjahti onkin niin mukavaa, Maukku hymyilee. Sitten ne pitää vielä pilkkoa pienemmiksi palasiksi. Aloitettua talviruokintaa ei pidä lopettaa kesken kaiken, vaan sitä tulee jatkaa aina lumien sulamiseen saalla
Kanta-arvio pohjautuu Tassusuurpetohavaintojärjestelmän kirjauksien ja erillisten lumijälkilaskentojen pohjalta tehtyyn arvioon. n. Kanta-arvio kuitenkin muodostuu näistä havainnoista. Lupamäärä putosi noin puoleen edellisvuodesta. Lainmuutoksen myötä nyt myös suden, karhun, ahman ja ilveksen poikkeusluvan saajan on nimettävä metsästyksen johtaja ja tarvittava määrä varajohtajia. Erityisen tärkeitä ovat pentuehavainnot, on todella tärkeää viedä ne Tassu-järjestelmään määräaikaan mennessä. Metsästyksen johtajaa on edellytetty tähän saakka vain hirven ja peuran metsästyksessä. Kanta-arvio kuitenkin muodostuu näistä havainnoista. Näistä havainnoista syntyy taas seuraava kanta-arvio, Siitari muistuttaa. kertoo Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Heli Siitari. – Osassa Suomea ilveskantaa on metsästäjien havaintojenkin mukaan pienentynyt. Käytännössä vain Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla on suoritettu lumijälkilaskentoja, joten muuten arvio pohjautuu kokonaan Tassu-havaintoihin. Ilveslupien määrä lähes puolittui viime vuoteen verrattuna. – Ilveksen yleistyessä myös jälkiin on totuttu, eikä havaintoja ilmoiteta yhtä ahkerasti kuin aiemmin. Ilvespentueiden havaintoja oli 16 prosenttia vähemmän kuin edelliskaudella. 33 V iime vuosina kannanhoidollisella metsästyksellä on pyritty pysäyttämään ilveskannan kasvu. – Ilveksen yleistyessä myös jälkiin on totuttu, eikä havaintoja ilmoiteta yhtä ahkerasti kuin aiemmin. Nyt tavoitteeksi on asetettu kannan pitäminen vakaana. Kolmena edellisenä vuonna lupia myönnettiin runsaasti, koska kannan kasvua haluttiin rajoittaa. Nyt Luke arvioi, että Suomessa elää ennen metsästyskauden alkua 1 865–1 990 yli vuoden ikäistä ilvestä. Osassa maata taustalla on Tassu-havaintojen vähentyminen, osassa maata on saavutettu tavoiteltu kanta. Poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen myönnettiin poikkeusluvat 205 ilveksen pyytämiseen. Osassa maata taas havaintoja ei harmillista kyllä raportoida tai kirjata, Kaatoluvat puolittuneet viime vuodesta Ilveskanta nyt tavoitteessa Riistakeskus on myöntänyt ilveksen kannanhoidolliset poikkeusluvat joulukuun alussa alkavalle metsästyskaudelle. Lupien määrä lähes puolittui viime vuoteen verrattuna
Jos eläimen tasapaino jotenkin horjuu, pistää se ainakin Supi on komea eläin ainakin täytettynä. Valmiita kroppia on tarjolla moniin eri asentoihin ja kokoihin. – Alkuun täyttelin kavereille omaksi ilokseni. Tuona aikana tulivat eksoottiset eläimet myös tutuksi ja teen niitä edelleen mielelläni. – Tavoitteenani on aina mahdollisimman luonnollinen ilme sekä asento. Luonnollisuus pienestä kiinni Nummelin täyttää kaikkia riistaeläimiä sekä myös lemmikkieläimiä. Se tie. Asento on pienestä kiinni. Eläimen täyttäminen ei ole teknisesti ammattilaiselle vaikeaa, mutta haastavinta on saada eläimelle oikea ilme ja asento. J yväskyläläinen eläintentäyttäjä ja luonnontieteellisen alan konservaattori Erno Nummelin luo eläimelle ilmeen ja asennon, jotka olisivat sille luonteenomaisia elävänäkin. omaan silmään, vaikkei kyse olisikaan jossakin kohtaa kuin senteistä tai milleistä. 34 Täyttäjä tekee työtään millien tarkkuudella Elottomasta elävän oloinen Elottoman tekeminen elävän näköiseksi vaatii eläintentäyttäjältä silmää, kokemusta ja taitoa. Innostuin alasta ja suoritin Luonnontieteellisellä keskusmuseolla konservaattorin opinnot vuosina 1999–2003. Opintojeni aikana suoritin kuuden viikon työskentelyjakson Etelä-Afrikassa Out of Africa -yrityksessä. Silti täyttäjä joutuu miltei aina veistelemään muottia, jotta nahka sopisi siihen. Olen toiminut Satakunnan museon Luontotalo Arkissa eläinkonservaattorina vuodesta 2005 ja itsenäisenä yrittäjänä vuoden 2010 alusta. Nummelin aloitti eläinten täyttämisen harrastusluonteisesti 1990-luvun alkupuolella. Harrastan monipuolisesti metsästystä niin maan pinnalla sekä sen alla. – Niiden onnistuminen vaatii eläinten anatomian tuntemista, niiden liikkeiden seuraamista ja eläinten kuvien katselua. Erityinen metsästyksen kautta syntynyt kiinnostus riistaeläimien lajityypilliseen käytökseen näkyy myös työn jäljessä ja eläimien olemuksessa, sanoo Nummelin. – Erikoisempiin asentoihin keho pitää valmistaa itse tai muutella valmiskropasta
Iso osa täyttäjistä pidättäytyy lemmikien täytöstä, mutta olen joitakin kissoja, koiria ja pupuja täyttänyt; eläimiä ne ovat nekin muiden joukossa. tenkin vaikuttaa hieman hintaan korottavasti Nummelin saa työn alle paljon metsäkanalintuja, hirviä, peuroja, ilveksiä ja karhuja. – Tosin niiden täyttäminen on miettivä jokainen kerta erikseen. – Linnut ovat vielä silloin ”tupella”, eli höyhenpuku ei ole vielä valmis ja kasvavat höyhenet irtoavat helposti nahan puhdistusja pesuvaiheessa. Vaikka periatteessa linnun saa täytettyä, ei siitä hyvää saa oikein millään, enkä viitsisi laskea käsistäni huonoa laatua. – Mitä myöhemmin lintua on ammuttu, sen parempi se on täyttäjälle sekä asiakkaalle lopputuloksen kannalta. 35 . Isoin täyttämäni eläin on hevonen, joka meni Satakunnan museon perusnäyttelyyn. Suurpetojakin tulee tänä päivänä täytettäväksi tästä esimerkkinä susi. – Ahven, kuha ja hauki ovat kaloista helpoimpia täyttää, lohi on rasvaisuutensa takia hieman työläämpi. vuoden mittaa täytetyksi. Lemmikkieläimiä Nummelin täyttää harvakseltaan. Roikkuvan, saalisasentoon täytetyn linnun sellaisesta vielä kohtalaisesti saa, mutta komeaa soivaa lintua sellaisesta ei kannata haaveilla. Majavalle on annettu syötävää mukaan. Mitä myöhemmin lintua on ammuttu, sen parempi se on täyttäjälle sekä asiakkaalle lopputuloksen kannalta. Alkukauden kanalintuja Nummelin ei ota mielellään vastaan. Muutamia kalojakin tulee
Nykyiset aineetkin ovat varsin hyviä, eikä hyönteiset ole olleet kiusana asiakkaiden töissä. Nummelin on saanut täyttäjälle luonteenomaisen ilmeen. 36 – Aikanaan täyttäjät käyttivät arsenikkia pitämään tuholaiset pois. Hiiret ovat kylmillään olevissa tiloissa pahin uhka, koska saattavat hakea pesiinsä pehmikettä täytetyistä eläimistä. Tuhohyönteiset arsenikki on pitänyt loitolla tehokkaasti, eivätkä hiiretkään arsenikista innostu. Aikanaan täyttäjät käyttivät arsenikkia pitämään tuholaiset pois. Vaikka arsenikki kielletettiin 1980luvulla, oli sitä täyttäjillä varastoissa vielä pitkään kiellon jälkeen. Vanhoja voi korjata rajoitetusti Vanhoja kokoelmia Nummelin joutuu korjaamaan silloin tällöin. Vaikka arsenikki kielletettiin 1980-luvulla, oli sitä täyttäjillä varastoissa vielä pitkään kiellon jälkeen. Pölyn ja muun lian puhdistaminen myös saa niistä siistimmän näköisiä, vaikka niistä ei uuden veroisia tulekaan. Auringonvalon haalistamia ei saa korjatuksi. Kettu ja fasaani voisivat kohdata näin luonnossakin. Verta vuotaviin kohtiin kannattaa laittaa vaikka vessapaperia imemään. – Usein niille on aika vähän yleensä tehtävissä. – Sen takia vanhoja täytöksiä puhdistaessa on muistettava huolehtia asianmukaisesta suojautumisesta. – Etenkin valkoiseen turkkiin tai höyhenistöön jäänyt veri tekee sen kellertäväksi. Hyvä pakkaaminen helpottaa työtä Eläin olisi parasta saada täyttäjälle mahdollisimman tuoreena tai pakastaa heti muovipussissa. Uusia silmiä voin toki laittaa ja nokkia maalata kirkkaammiksi. Eläintä ei pidä suolistaa missään tapauksessa, ellei siitä täyttäjän kanssa erikseen sovita, Nummelin korostaa. Lähinnä kyse on koulujen kokoelmien yksilöistä. – Sanomalehteä tulee välttää, sillä se kuivattaa nahkaa ja sotkee varsinkin valkoiset kohdat painomusteeseen. Satakunnan museon perusnäyttelyssä on Erno Nummelinin täyttämä hevonen. Veri on täyttäjälle ongelmallista
Päät eivät näytä oikein hyvältä, jos rintaa ei ole jäljellä juuri lainkaan. Suurin osa Erno Nummelinin asiakkaista on metsästäjiä. Karhuja tulee täytettäviksi vuosittain.. Joskus metsästäjiltä tulee täytettäväksi päiviä riippuneita kettuja tai näätiä. – Vaikka ne olisivat olleet yli kymmenen asteen pakkasessa, alkaa niiden mahan sisältö käydä helposti. – Lain mukaan kuollutta, rauhoitettua lajia ei saa ottaa haltuun ilman Ympäristökeskuksen lupaa. Moni metsästäjä käy Lapissa metsäkanajahdissa ja saaliina saattaa olla vaikkapa komea metsokukko. Tiedän kokemuksesta, että Lapissa on sen verran leppoisa elämänasenne, että esimerkiksi paikallisten kauppojen pakastimiin saattaa linnun monesti saada loppureissun ajaksi säilytykseen. Hallussapitolupa tulee olla, koska useimmat täyttäjät eivät ilman sitä suostu ottamaan rauhoitettuja eläimiä vastaan. pahimmat pois. – Taannoin täytin päiväkodin ikkunaan törmänneen kanahaukan, joka päätyi päiväkodin komistukseksi ja opetuskäyttöön. – Yksityinen henkilö saa hyvin harvoin lupaa rauhoitetun linnun tai muun eläimen täyttämiseen, Nummelin tietää. Luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen kasvitai eläinlajien tuonnin, viennin, myymisen ja vaihtamisen. – Taannoin täytin päiväkodin ikkunaan törmänneen kanahaukan, joka päätyi päiväkodin komistukseksi ja opetuskäyttöön muutaman muun päiväkodin tapahtumiin. – Eläintä ei saa missään tapauksessa avata kurkun puolelta ja nahkaa pitää jättää riittävästi ehjäksi kainaloiden takaa. Sorkkaeläinten ja muidenkin eläinten käsittelyn osalta kannattaa soittaa täyttäjälle heti oikeiden ohjeiden saamiseksi. – Jos komea metso osuu saaliiksi vaikkapa ensimmäisenä päivänä, ei se missään tapauksessa säily kylmälaukussa viikkoa. Koskaan ei ole virhe kysyä neuvoa, jos itse ei ole asiasta täysin varma. Eläimiä voi lähettää Matkahuollon kautta linja-autorahtina, mutta ne kannattaa laittaa alkuviikosta. n Juhani Karvonen Fasaanille on saatu sille luonteenomainen lentoonlähtö. – Jos lähettäminen jää loppuviikkoon on siinä oma riskinsä. 37 Yksityiselle hallussapitolupa hyvin harvoin . Kuljetus voi keskeytyä viikonloppuun ja saalis alkaa hyvästäkin pakkaamisesta huolimatta mädäntyä. Takavuosina oli tyyli, jossa nahkaa jätetiin hyvin vähän ja pää katkaistiin kainaloiden edestä. Sorkkaeläinten päät näyttävät hyvältä, jos rintaa on jäljellä riittävästi. Näitä niin sanottuja vahinkolintuja ovat harakka, varis, korppi, kesykyyhky, räkättirastas sekä harmaaja merilokki. Joskus vanha täytetty työ, esimerkiksi peuranpää, halutaan ”päivittää”, jolloin vanhasta päästä irroitetut sarvet täytetään uuden nahan kanssa. Työn toimittamisesta on tärkeä sopia tarkoin etukäteen. Joskus ihmiset tarjoavat täytettäväksi ikkunoihin lentäneitä pikkulintuja, mutta niillekin vaaditaan hallussapitolupa. Luonnonsuojelulain piiriin kuuluvat lähes kaikki maan linnut riistalajeja ja joitakin muita lintulajeja lukuunottamatta. Täytetyn rauhoitetun eläimen hallussapitoon tulee hankkia lupa Suomen Ympäristökeskukselta. Silloin on tietysti huomioitava mittasuhteet ja uuden nahan on oltava samaa kokoa kuin vanhankin
Kevyemmät vuoristojahdit – Kroatiassa on mahdollisuus metsästää hieman erikoisempia lajeja kuten esimerkiksi muflonia, jota voi metsästää Välimereen rajoittuvassa vuoristossa, jolloin jahti on hieman kevyemmän tyyppinen vuoristojahti. – Mallorcalla metsästetään villivuohia, joiden metsästyksen yhteydessä voi samalla nauttia rantalomasta perheen kanssa. Finnhunting järjestää matkoja myös Tsekkeihin, Kroatiaan, Espanjaan ja Englantiin. Puolan vahvuuksia ovat helppo saavutettavuus ja jahtien hyvä organisointi. Puola koetaan turvalliseksi kohteeksi, lennot ovat lyhyitä, matkustaminen helppoa ja siellä on pitkät perinteet kaupallisten metsästysten järjestämisestä. – Englannissa muntjakin metsästys nostaa jatkuvasti suosiotaan. Espanjassa järjestetään myös Monteria-ajometsästyksiä, jotka pääsääntöisesti aidatuilla alueilla tapahtuvina takaavat aina suuret saalismäärät. – Espanjassa on hieman sama juttu, sinne järjestetään myös kevyehköjä vuoristojahteja, joilla on mahdollisuus metsästää neljää eri ibex-alalajia, Vähäkallio selvittää. E uroopan maista Puola on tällä hetkellä selkeä ykkönen. Suomalaiset metsästäjät suuntaavat yhä useammin jahtimatkoille ulkomaille. Hyvät saalismäärät osaltaan houkuttavat reissuun. 38 Keski-Euroopan maihin helppouden ja saalismäärien takia Jahtimatkalle ulkomaille Englannissa pääsee metsästämään muntjakia. Suurin viehätys lienee siinä, että Puolassa riistakannat ovat hyvät, arvioi matkoja järjestävä Erkki Vähäkallio Finnhunting Oy:stä. – Esimerkiksi Espanjassa pääsee aika isoon asemaan paikalliset nähtävyydet sekä hyvä ruoka.. Jonkin verran matkoja tehdään myös Afrikan maihin, lähinnä EteläAfrikkaan ja Namibiaan. Vähäkallion mukaan kohteissa nautitaankin metsästyksen ohella myös paikallisesta kulttuurista. – Puola on kestosuosikki, jonne lähdetään metsästämään saksanhirveä, kaurista, villisikaa ja kuusipeuraa
Gredos ibex on yksi espanjalaisen vuorikauriin alalajeista. Riistakanta on Puolassa hyvä.. 39 . Kaurisjahti Puolassa tuottaa yleensä runsaan saaliin. Mallorcalla voi törmätä vaikka balearean bociin
Mutta se haasteellisuushan siinä kiinnostaakin. Kanadan jahdit järjestetään aina keväisin ja ne kestävät yleensä noin 10 päivää. – Metsästäjät ovat vähitellen tottuneet maksamaan harrastuksestaan samalla lailla kuin golfaajat ja laskettelijat. Vuodesta 2012 toimineen yrityksen historian aikana on ollut selvästi havaittavissa suomalaisten metsästäjien lisääntynyt kiinnostus ulkomaanjahteja kohtaan. Karhunkaatajan kennelin Matti Myllynen on järjestänyt metsästysmatkoja ulkomaille jo lähes kymmenen vuotta. Matti Myllynen kaatoi jousella Kanadassa 172-kiloisen mustakarhun. n Soili Kaivosoja Kuvat: Karhunkaatajan kennel Matti Myllynen viikonlopun, jossa on lähtökohtaisesti kolme täyttä metsästyspäivää. Nyt halutaan metsäreissulta muutakin kuin vain nokipannukahvit tervastulilla, Matti Myllynen kertoo. Suomalaiset uskaltavat lähteä entistä paremmin ulkomaille jahtiin. – Ruotsin Lappiin tai KeskiRuotsiin suuntautuvat karhumatkat kestävät yleensä viikon. Osasyynä lienee vuosien saatossa selkeästi parantuneet palvelut, Vähäkallio uskoo. – Jos vastapuoli esittää, että omia aseita ei tarvitse ottaa mukaan, että heillä on hyvät aseet, niin se kertoo kyllä siitä, että on syytä epäillä, ovatko muutkaan luvat kunnossa. Hyvin monenlaista tarinaa on kuultu, jos kaikki luvat eivät ole lähdössä kunnossa, niin loppuretkeenkin liittyy omat haasteensa. Siellä metsästetään yleisimmin normaalia tasankoriistaa, joista erilaiset antilooppilajit ovat yleisimmät saalislajit. Tämä nalle on tullut tiensä päähän. Tarkkana Venäjälle Venäjän retkistä Matti Myllynen haluaa sanoa vielä sen, että siellä on monen tasoista vastaanottajaa. – Namibia ja Etelä-Afrikka vetävät parhaiten. Jokainen jahti yksilöllinen Myllynen suunnittelee jokaisen matkan reissu kerrallaan ja yksilöllisesti. – Karhu on vaikea metsästettävä, sama minne päin sitä lähtee metsästämään. Sopiva porukkakoko riippuu täysin siitä mitä jahdataan, missä päin maailmaa ja minkä tyyppisenä jahtina. Karhunkaatajan kennel järjestää helmija maaliskuussa metsästysmatkoja Afrikkaan sekä keväällä lisäksi Kanadaan mustakarhujahtiin. – Esimerkiksi Venäjän Karjalan karhujahtiin, missä jahdataan sekä kyttäämällä että koirametsästyksellä, noin puolenkymmentä henkeä on optimiporukka. selkeää kasvua koko ajan. Afrikasta haetaan tasankoriistaa Afrikan maihin on oma asiakasryhmänsä, joka haluaa kokea afrikkalaista luontoa ja on kiinnostunut sikäläisestä metsästämisestä. Jokainen metsästäjä on saanut karhun. – Siinä on ollut nähtävillä . – Teen myös mustakarhujahtimatkoja Kanadaan ja niistä viimeiset kahdeksan retkeä ovat olleet sellaisia, että kaatoprosent– Metsästäjät ovat vähitellen tottuneet maksamaan harrastuksestaan samalla lailla kuin golfaajat ja laskettelijat. Nyt halutaan metsäreissulta muutakin kuin vain nokipannukahvit tervastulilla. 40 Karhussa kiinnostaa haasteellisuus Matti Myllynen ja Karhunkaatajan Piece of Cake eli Piisi, jolla on plakkarissa jo noin 30 karhunkaatoa. Pääosin Venäjän Karjalaan metsästysmatkoja järjestävä Myllynen on huomannut, että suomalaisten metsästäjien ulkomaille suuntautuvat metsästysmatkat ovat pikkuhiljaa lisääntymään päin. n Soili Kaivosoja Kuvat: Erkki Vähäkallio/ www.finnhunting.fi. – Viroon tehtävät matkat ovat vähentyneet siellä riehuvan sikaruton takia, Matti Myllynen toteaa. S uomalaista metsästäjää kiinnostaa aina tarunhohtoisen karhun metsästys. Myllynen toteaakin, että mikäli ryhmälle saa aseiden vientiluvat, niin myös muut luvat ovat paikan päällä kunnossa. Karhu on haasteellisin metsästettävä. Venäjälle suuntautuva karhujahti kestää yleensä pitkän ti on ollut 100. Tehtävä ei ole kovin helppo, ja se juuri metsästäjiä kiinnostaa. Koskaan ei voi sanoa tuleeko saalista. Suurin syy matkojen järjestämiseen on ollut se, että samalla Myllynen on itsekin päässyt metsälle. Samalla se on metsästäjille myös haasteellisin. Metsien kuningas Tavoitelluin saalis on tietysti metsien kuningas karhu
Etelä-Afrikassa, Namibiassa, Kanadassa, Ruotsissa, Virossa ja Espanjassa jahtimatkoilla käynyt Kivimäki tiivistää matkojen parhaat puolet. Mutta metsämiehenä olen pyrkinyt käyttämään kaikki rahani ja vapaa-aikani kyseisen harrastuksen aktiviteettien parissa, Kivimäki nauraa. . 41 Metsästyskulttuuri erilainen joka maassa Metsästys on Otso Kivimäelle paljon muutakin kuin vain saaliin kaatoa. – Ne eivät ole niinkään matkoja riistan pariin, vaan matkoja erilaisten metsästyskulttuurien maailmaan.. Parasta hänen mielestään on tutustua eri maiden metsästyskulttuuriin, joka on joka maassa erilainen. Kotimaassa Seutulan metsästysseuran puheenjohtajalle ja Vantaan riistanhoitoyhdistyksen varapuheenjohtajalle tulee jahtipäiviä noin 50. Otso Kivimäki nauttii eniten siitä, että saa tutustua erilaisiin metsästyskulttuureihin. V antaalainen Otso Kivimäki on käynyt metsästämässä kuudessa eri maassa. – Joskus vähemmän ja joskus enemmän
Kuva: Arttu Kivelä. Kivelä ei ole vähään aikaan käynyt Virossa villisikajahdissa, sillä rutto on verottanut Viron villisikakantaa selvästi. Onhan se aina mukava lähteä jahtiin. Eri tiloilla oli erilaista riistaa. – Espanjassa puolestaan jahti on taas ihan erilaista kuin missään muualla. – Vaimon mielestä liikaa, omasta mielestäni aivan liian vähän, mies nauraa. n Soili Kaivosoja Kuvat: Otso Kivimäki. – Venäjälle kun lähtee, niin koira saa melko varmasti karhutilanteen muutamassa päivässä. Karhu kaatui, kuten oli tarkoituskin, ja bonuksena kohdalle osui vielä susi. Täällähän koiraa ei enää uskalla päästää irti metsään. 127-kiloinen uros kaatui norjanharmaallehirvikoiralle. Mutta jo kahden Viron villisikajahtiviikonlopun hinnalla saa viikon täysihoidon Afrikassa. Perhossa on sekä karhuja että karhunkaatolupia, mutta tänä vuonna metsien kuninkaita on näkynyt Keski-Pohjanmaalla vähänlaisesti. n Arttu Kivelän ensimmäinen karhu kaatui syksyllä Venäjällä koiralle ammuttuna. Kivelä kuvaa itseään aktiivisesti koiramieheksi. – Suomalaiset eivät lähde ulkomaille jahtiin, koska pelkäävät, että se on kallista. – Kyllä me suomalaiset osaamme kunnioittaa riistaa paljon enemmän! Trofee muistoksi Entä pitääkö matkoilta saada tuotua myös matkamuistoja. Saalis oli 127-kiloinen uros. 42 Illalla kaatui ensin susi ja heti aamulla karhu P erholainen Arttu Kivelä kävi syksyllä karhujahdissa Venäjällä. – Latviassa on hyvä haukuttaa omia koiria, kun siellä susitilanne ei ole samanlainen kuin meillä Suomessa. Kivimäki kiinnitti Espanjassa huomiota siihen, että riistanarvostus oli siellä täysin eri luokkaa kuin meillä Suomessa. – Tammikuussa olisi tarkoitus mennä katsastamaan sikoja Latviaan, Kivelä suunnittelee seuraavaa jahtimatkaa. Kivelä tietää, sillä tälle syksylle osui omalle kohdalle ensimmäisen karhun kaato. Kivimäki myöntää, että olohuoneen seiniltä löytyy trofeita. Kaurispukkimetsällä Latviassa Venäjän lisäksi Arttu Kivelä on käynyt metsällä myös Virossa ja Latviassa, jossa pääsee jahtaamaan niin kaurispukkeja kuin saksanhirviäkin. Espanjassa ei aseenkäyttöturvallisuus ole ihan samaa, mihin olemme Suomessa tottuneet. Saimme kasaan 16 hengen suomalaisryhmän, joten saimme oman jahdin. – Kunhan peurajahti loppuu 15. Olihan se nyt kertakaikkisen upea tunne. – Edellisenä iltana ammuin suden ja aamulla sitten heti koiralle karhun. – Norjanharmaanhirvikoiran työskentely oli erinomaista. – Haukutan ja metsästelen sekä hirviä että karhuja, Kivelä kertoo. Itse olen pärjännyt siellä tällaisella perusantilooppi-tason metsästyksellä. Seuraavaa ulkomaille suuntautuvaa metsästysmatkaa ei ole vielä suunniteltu, sillä syksy kuluu kotimaan jahdeissa. Olen käynyt siellä kerran niin sanotussa Monteria jahdissa. Ulkomaille jahtiin vetää eniten se, että Keski-Pohjanmaalta puuttuvat villisiat, ja karhutiheys on täysin erilainen Venäjällä kuin Suomessa. Mielestäni trofee-kulttuurin mukana tulee uudenlainen metsästyskulttuuri. helmikuuta, niin eiköhän sitä pidä alkaa miettiä mihin suuntaisi seuraavaksi. Kaikkiaan hieno reissu! Espanjassa Monteria – Afrikassa voi käytännössä metsästää mitä tahansa, riippuen oman lompakon paksuudesta. – Ja retki on aina retki. Metsästyskavereina kotimetsissä kulkee kolme jämtlanninpystykorvaa. Siellä oli alueita, joita ajettiin läpi 300 koiran kanssa ja riistaa tuli joka suunnasta, saksanhirviä, kuusipeuroja, mufloneita ja villisikaa. Kivimäki haluaa myös ampua alas luulon, että ulkomaan metsästysmatkat olisivat kalliita. – Meillä Suomessa ei ole trofee-kulttuuria, koska olemme pitkään metsästäneet lihan takia eikä niinkään hienon harrastuksen vuoksi. Se kuuluu isona osana harrastukseen
Nykyisen hoitosuunnitelman mukaisesti alle 100 metrin päässä asutusta talosta tai eläintuotantolaitoksesta tehtyjä TASSU-järjestelmään kirjattuja suden jälkitai muita havaintoja voidaan käyttää perusteena, kun sutta mahdollisesti tarkastellaan uhka-arvion näkökulmasta. Susiin liittyvän monipuolisen tiedon jakaminen on tärkeää erityisesti niillä alueilla. Valmisteluryhmässä nähtiin, että havaintodatan tarkkaan analyysiin ja siihen liittyvään viestintään tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Susien pannoitukset läntisessä Suomessa olisivat myös valmisteluryhmän mielestä tärkeitä, koska pannoitusten avulla saatu tieto yhdistettynä muuhun havaintoaineistoon antaisi lisää tietoa susien liikkumisesta itäistä Suomea tiheämmin asutuilla alueilla. S usikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä nähtiin, että uhkaa aiheuttavan suden määritelmä vaatii tarkennusta erityisesti käytettävissä olevan havaintotiedon näkökulmasta. Susien hakeutumisessa asutuksen läheisyyteen on lisäksi huomattavia yksilöllisiä eroja. Sudet pyrkivät tutkimusten mukaan tavallisesti välttelemään asuttuja alueita. Lisätietoa liikkeistä Valmisteluryhmä painottaa, että TASSU-järjestelmään kirjaamat suurpetohavainnot ovat tutkimuksen ja hallinnon kannalta erittäin tärkeää dataa. Nuoret yksilöt, joilla ei ole omaa reviiriä tai jotka ovat vasta perustamassa sellaista, liikkuvat useammin asutuksen läheisyydessä. On mahdollista, että tiheämmin asutussa läntisessä Suomessa sudet ovat tottuneempia ihmisten läheisyyteen kuin itäisessä Suomessa. n. Osa asuttujen talojen tai eläintuotantolaitosten läheisyydessä tehdyistä susihavainnoista on sellaisia, etteivät ne vaadi viranomaisilta välittömiä toimenpiteitä, vaikka ne tällä hetkellä luokitellaankin 100 metrin tulkinnalla niin sanotuiksi pihahavainnoiksi. Kyse voi olla suden luonnollisesta liikkumisesta paikasta toiseen. Havaintoja on enemmän, koska havainnontekijöitä on enemmän. Valmisteluryhmän mielestä olisikin tärkeää jatkaa sellaisten työkalujen kehittämistä, joilla voidaan arvioida, milloin kyseessä on uhkaa aiheuttava susi, jotta toimenpiteitä voidaan kohdentaa oikein. Susien käyttäytymisestä tiheämmin asutuilla alueilla tarvittaisiin lisäksi enemmän tutkimustietoa. Susista tehdään enemmän havaintoja reviirialueilla, jotka sijaitsevat ihmisten tiheämmin asuttamilla alueilla. 43 MMM: Uhkaa aiheuttavan suden määritelmää tarkennettava Sudenhoitosuunnitelma käyntiin Seuraavassa kokouksessa valmisteluryhmä tarkastelee susien poikkeuslupia ja suden kannanhoidollista metsästystä. Valmisteluryhmä korosti, että susikannan hoitosuunnitelmatyössä tulisi tukea paikallisia ihmisiä, joiden kotiseuduilla susia on, jotta ihmisen ja suden rinnakkaiseloa voitaisiin parantaa. Selkeästi uhkaa aiheuttavia ja toimenpiteitä vaativia tapauksia ovat esimerkiksi ne, joissa susi ei väistä tai pelkää ollenkaan ihmistä tai ne, joissa susi liikkuu päiväsaikaan rakennetussa ympäristössä tai ihmisten asuinalueilla. Seuraavassa kokouksessa valmisteluryhmä tarkastelee susien poikkeuslupia ja suden kannanhoidollista metsästystä. Susikannan hoitosuunnitelmatyössä tulisi tukea paikallisia ihmisiä, joiden kotiseuduilla on susia. Susilauman reviiri on seurantasusiin pohjautuvan tarkastelun perusteella keskimäärin 1 200 neliökilometriä ja susien liikkumisalueelle mahtuu monenlaisia maisemia ja poikkeuksetta myös ihmisasutusta. Järjestelmään kirjattujen susihavaintojen lukumäärästä ei voida kuitenkaan suoraan tehdä johtopäätöksiä susien lukumääristä tai liikkeistä. Jos susi liikkuu esimerkiksi yöaikaan kylätiellä, voidaan alueelta kirjata seuraavan päivän aikana kymmeniä jälkihavaintoja sudesta lähellä asutusta, vaikka kyse on määritelmällisesti yhdestä tapauksesta
Rene Ryödi testaa oppimaansa. J oukko Kauhajoen kahdeksasluokkalaisia kokoontui Kauhajoen metsästysseuran majalle. – Kauhajoen yhteiskoulun kahdeksannella luokalla on valinnaisena erälinja, jonka päätteeksi oppilailla on mahdollisuus suorittaa metsästäjätutkinto, kertoi linjan opetuksesta ja sisällöstä vastaava opettaja Kari Tampsi, joka lähti ideoimaan linjaa kymmenen vuotta siten tapahtuneen koulutragedian jälkeen. Koulun rehtori ja oppilaanohjaaja olivat ottaneet Tampsin ajatuksen avoimin mielin. Vastuuta ja tietoa Erälinja, Suomen riistaeläimet ja metsästyslaki, on hyvin ainutlaatuinen valinnaisaine. Ilmeisesti vastaavaa ei muissa Suomen kouluissa ole tarjolla. Halusin tuoda metsästystä ja aseiden käyttöä positiivisesti esille ja lisätä tietämystä niissäkin perheissä, joille harrastus ei ollut tuttu, Tampsi kertoi. Mistä oli siis kyse. Oppilailla oli eräiltapäivä, jonka aikana he saivat käsitellä riistaa ja harjoitella aseiden sekä metsästysjousen käyttöä. Metsästysseuran aktiiviset harrastajat olivat ohjaamassa oppilaita. – Kouluampuminen oli kauhea tapahtuma ja minua harmitti, että asianosaisten lisäksi rehelliset harrastajat kärsivät tapauksen vuoksi. Muualla Suomessa ei vastaavaa erälinjaa ole. Vuonna 2008 kouluampuja surmasi Kauhajoella Seinäjoen koulutuskuntayhtymän tiloissa yhdeksän oppilasta, yhden opettajan sekä itsensä. 44 Erälinja syntyi Kauhajoen kouluampumisten jälkimainingeissa Koulussa opiskellaan erätaitoja Reijo Koivisto opasti oppilaille haulikon käsittelyä ja kuinka savikiekkoihin saa osuman parhaiten. Kauhajoen yhteiskoulussa opiskellaan eräja metsästystaitoja
Oppilaiden kanssa käydään lisäksi ilma-aseradalla, joka tänä vuonna jäi poikkeuksellisesti pois ohjelmasta radan remontin vuoksi, osallistutaan eräiltapäivään sekä hirvijahtiin. vastaan ja siitä lähti erälinja liikkeelle. Valinnaisaineena kurssi on luonteeltaan soveltava ja laajuudeltaan yksi vuosiviikkotunti. Seppo Saviharju (oik) pääsi ampumaan hirven Henri Granholmin (takana) karjalankarhukoira Vihatin Ronaldon haukkuun. Seisomassa Juho Linjala. 45 . Pojan mielestä kiväärillä ei ollut kovin vaikeaa ampua hyviä neuvoja oli antamassa Mika Ilomäki. Käytännössä toiminta sijoittuu kaksoistunneille syyslukukauden ajan. Tunneilla käydään läpi muun muassa metsästyslainsäädäntöä, lajitunnistusta, metsästyksen etiikkaa, asetekniikka ja turvallisuutta sekä luonnon monimuotoisuutta. Onni Mäki-Juoni aikoi suorittaa metsästyskortin ja hän liikkuu metsissä koiransa kanssa. – Oppitunneilla keskustellaan,. Erälinjalaisista kuvassa vasemmalla Rene Ryödi ja Jesse Viitala. Ensimmäisen kerran kurssi järjestettiin syksyllä 2012
Erälinjan oppilaista kuvassa ovat mukana Otto Lindqvist, Niklas Puska ja Tony Räsänen. Aseiden kanssa harjoittelussa on vierellä aina aseen omistaja ja toiminta on huolellisesti ohjattua. Lisäksi mukana oli Kauhajoen 4H yhdistyksen riistaja kalakerhosta Miro Hakala isänsä Marko Hakalan kanssa ja Akseli Harju-Panula , isänsä Vesa Harju-Panulakanssa. Hirviseurueessa oli pantu kuitenkin merkille, että kaksoisvasoista ei alueella ole tehty ainuttakaan havaintoa kesän ja syksyn aikana, mikä oli aikaisempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellista. Kauhajoella on kolme metsästysseuraa, Päntäneen metsästysseura, Muurahaisten Erämiehet sekä Kauhajoen metsästysseura, joista viimeisin on jakaantunut vielä useampaan kyläosastoon. Ryhmässä on yhteensä 27 oppilasta, joista 23 ilmoittautui hirvijahtiin lokakuun lopulla. Yksinään rahkeet eivät millään riittäisi tähän kaikkeen. Oppilaille tulee tutuksi luonnon kiertokulun seuraaminen ja uskon, että paljon luonnossa liikkuva tuntee luonnon monimuotoisuuden paremmin kuin itseään varsin vihreänä pitävä kaupunkilaisluontoaktiivi, Tampsi totesi. Monipuolisia erätaitoja Kaikilla oppilailla ei ole tavoitteena metsästäjäntutkinnon suorittaminen eikä metsästäjäksi ryhtyminen, vaan erälinjalta saa ideoita monenlaiseen eräilyyn ja luontoon liittyvään harrastukseen ja jopa kimmokkeen jatkopintoihin. – Kaikki uroshirvet on jo saatu, eli nyt ammutaan vain vasaa tai yksinäistä nuppaa. 46 Pauli Laine neuvoi oppilaita, kuinka vaistojousi eli vastakaarijousi toimii. Olen erityisen kiitollinen saatuani ympärille mahtavan porukan, joka auttaa linjan opetuksessa ja vetämisessä. Kiväärillä on pudonnut myös kolme teertä tänä syksynä. Tämä ajattelutapa tulee tutuksi erityisesti aseiden käsittelyssä. – Aseenkäytön opettelussa E rälinjan oppilaat voivat osallistua halutessaan myös hirvijahtiin. Oppilaille tulee opetuksen lomassa luonnostaan ymmärrystä siitä, kuinka tärkeää on kantaa vastuuta itsensä lisäksi myös muista. Jesse, Rene ja Juho pääsivät Markku Latvalan mukaan passipaikalle. Oppilaat jaettiin eri seurueisiin ja osa meni myös Teuvalle. Kaikki oppilaat olivat aamuvarhaisella pirteänä kyläosaston majalla odottamassa metsään lähtöä. Jahtipäällikkö, Kauhajoen riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Latvanen ohjeisti jahtiin osallistuvia. Gepsin mukaan koira oli löytänyt hirven, joka tuli jo kohti paikkaa, josta hirvet yleensä ylittävät metsäautotien.. Tällä kerralla oltiin jahtiolemme erityisen huolellisia, kuten aseiden kanssa normaalistikin toimiessa ollaan. Lisäksi yksi aikuinen naarashirvi löytyi maastosta jahdin alkuvaiheessa pahoin raadeltuna ja jouduttiin lopettamaan liikkumiskyvyttömänä. Passissa jännättiin Ohjeiden jälkeen oli aika siirtyä passipaikoille, sillä koiranohjaajat olivat jo päästäneet koiria haulle ja jostain kantautui tietoa, että jälkiä on jo löytynyt. Kirkonkylän kyläosaston mukana hirvijahtiin osallistuivat erälinjalta Jesse Viitala, Rene Ryödi, Juho Linjala ja Jenni Antila. mitä kaikkea luonnossa voi tehdä ja korostetaan luonnon kunnioittamista. Hirvijahdissa isolla porukalla Aro-Toivakan seurueessa tänä vuonna 13 vuotta täyttävä Juho Risku (vas) onnistui kaatamaan ensimmäisen hirvensä. Juho ei ole erälinjalla, sillä hän on vasta seitsemännellä luokalla. Osa on kiinnostunut ampumaurheilusta ja osalle tuottaa alueella, jossa oli vielä vältytty susilta. Jokaisella oli eväät pakattuna reppuun ja päivää odotettiin ilmeisen innokkaana. Poika on hankkinut luvat viime keväänä ja kulkenut jo isänsä mukana kettuja teerijahdissa. Meillä on ollut todella hienoja ja nautinnollisia päiviä ja myös oppilaat ovat antaneet hyvää ja innostunutta palautetta
Hirvi pääsi kuitenkin ketjusta läpi ja oppilaiden kanssa vaihdettiin paikkaa. Päivän kohokohta. Hän korosti turvallisuusasioita ja näytti pojille, kuinka asetta kuljetetaan oikeaoppisesti sekä metsässä että autossa. Lopulta myöhään iltapäivällä hirvi saatiin kaadettua. Markku Latvanen kertoi oppilaille, kuinka hirvet yleensä toimivat ja minkälaista hirvijahdissa olo on. Ennen riitti harrastajia, koska ei ollut tietokoneita ja urheilun lisäksi oli vain metsästys. Kaikkien erälinjan valinneiden oppilaiden kotona ei harrasteta metsästystä ja oppilaan mukana myös koteihin on mennyt oikeanlaista tietoa aiheesta. mielihyvää luonnossa samoilu. Se kävi lähellä passimiestä, mutta pyörähti ympäri ja jatkoi toiseen suuntaan koira perässään. 47 Benjamin Koivisto kertoi, että Saksassa ei tällainen erälinja onnistuisi ollenkaan, sillä asetta saa siellä käsitellä vasta 18-vuotiaana. Tapasin juuri erään pojan, joka aikoinaan kävi erälinjan ja nyt hän on aikeissa pyrkiä kirjoitusten jälkeen metsäalan opiskeluihin, kuvaili Tampsi erälinjan monipuolisuutta. Pauli Laine ohjasi vaistojousen käyttöä ja opettaja Kari Tampsi seurasi taustalla. n Erja Pekkala Pojilla päät pyörivät, näkyykö metsässä liikettä. Kaikesta näki, että kyseessä on rentoa yhdessäoloa, eikä kenenkään hermoa kiristänyt, vaikka Tapion karja olikin miehiä ovelampaa. . Seurueen vanhin, 83-vuotias Ahti Perälä kertoili ajoista, jolloin hirvet ajettiin miehissä. He neuvoivat ottamaan yhteyttä seuran jäseniin, sillä nuoria otetaan mielellään mukaan erilaisiin jahteihin tutustumaan harrastukseen. Nyt mentiin polkua pitkin metsään ja koira oli hyvin lähellä. Nuoruutta ja kokemusta rintarinnan. Päivä oli kaikkien oppilaiden mielestä jännittävä ja seuraavaa jahtipäivää jo suunniteltiin. Alkuun koirilla ei ollut tutkia ja piti kuulostella, mihin suuntaan koira liikkuu. Hirvistä tehtiin useita havaintoja, mutta ne osasivat jallittaa jahtiporukkaa taitavasti. Välillä käytiin nuotiolla syömässä eväitä ja pohtimassa uutta strategiaa. Seurueen vanhimmat toivottivat nuorisoa tervetulleeksi. Ja sitä jatkan niin kauan, kuin terveyttä riittää ja lihaa pystyy syömään, Perälä nauroi. n Erja Pekkala. – Kaikille annetaan vapaus valita, mitä ideoita erälinjalta kumpuaa omaan harrastuneisuuteen. – Tuolla on hirvi! huudahti Jesse, joka näki kaukana puiden välissä vilahtavan hirven
Ne jotka halusivat, saivat myös itse kokeilla tekniikkaa. n Erja Pekkala – Muistakaa, että teillä on vastuu tekemisistänne, sillä edustatte koko metsästäjäkuntaa kohdatessanne metsässä muita ihmisiä. Huolellisuutta aseiden kanssa Käsienpesun jälkeen oppilaat jaettiin ryhmiin, joista kukin vuorollaan harjoitteli ammuntaa erilaisilla aseilla. – Minulla on metsästyskortti, mutta innostus loppui alkuunsa, enkä ole sitten jahdeissa käynyt. En ole aikaisemmin kuullut, että kouluissa olisi tällainen valinnaisaine, totesi Timo Uusitalo, jonka poika Konsta Uusitalooli halunnut valita erälinjan, vaikka kotona ei metsällä käydäkään. Kaikkein mukavinta on haulikkoammunta tai jousiammunta. kertoi olevansa kiinnostunut suorittamaan myös metsästyskortin erälinjan päätteeksi. – On hienoa, että tällaista toimintaa järjestetään niille, jotka ovat asiasta kiinnostuneita. Riistaeläin on arvokas luontokappale ja syödään siitä kaikki syötäväksi kelpaava ja se mikä hävitetään, annetaan metsään takaisin pienpetojen ruoaksi, Lähde opasti. Yksi oppilaista oli vastikään muuttanut Kauhajoelle Saksasta, jossa vastaavanlainen valinnaisaine ei olisi edes mahdollinen. Lisäksi opeteltiin metsästysjousi-, luodikkoja haulikkoammuntaa sekä kokeiltiin, kuinka ampuminen sujuu riista-ammuntasimulaattorissa. Myös Juho Linjala piti jousiammunnasta, eikä kiväärin käyttökään ollut hassumpaa. Muistakaa, että teillä on vastuu tekemisistänne, sillä edustatte koko metsästäjäkuntaa kohdatessanne metsässä muita ihmisiä. O ppilaat viettivät eräiltapäivää Sotkan Erähovilla, jonne saapui lisäksi joitakin oppilaiden vanhempia. – Maailma on mennyt niin mustavalkoiseksi ja joillakin voi olla sellaisia ajatuksia, että kaikenlainen aseiden käyttö on väärin. 14-vuotias Jenni Antila käsitteli ensimmäistä kertaa riistaa ja sekä metsästysjousen osumatarkkuutta. – Metsästys on hieno harrastus. Kaikessa mitä teette, pitää olla korkea moraali, sillä metsästystä tuomitaan herkästi. Oppilailla tuntui olevan kivaa, ja jokainen heistä odotti innolla vuoroaan. Riistan käsittely tärkeää Iltapäivän aluksi kaikki oppilaat seurasivat lintujen puhdistamista ja lihojen irrottamista, toiset läheltä ja toiset kauempaa. Tapahtuman päätteeksi oli yhteinen riistaruokailu, ja herkkuja linnuista sekä maukkaan hirvisopan oli loihtimassa keittiömestari Markku Lähde. Eihän sitä tiedä, vaikka nyt lähden uudestaan, jos poika innostuu asiasta, Uusitalo jatkaa ja toteaa, että valinnainen on hyvä hälventämään vääriä ajatuksia aseiden käytöstä. – Saksassa ei tällaista voisi järjestää, koska siellä ei saa alle 18-vuotias edes koskea aseeseen. Kauhajoen metsästysseuran maja on vastikään remontoitu ja sen pihamaalla on nykyaikaiset ampumaradat huoltotiloineen sekä sisällä ampumasimulaattori. Itsekin metsästystä harrastava keittiömestari Markku Laine näytti, kuinka lintuja käsitellään ja korosti hygienian merkitystä riistan käsittelyssä jo metsässä. Ja täällä on paljon mukavampaa kuin olla koulussa tunnilla. 48 Lintuherkkuja ja maukasta hirvisoppaa Markku Lehti hoiti kokin pestiä mallikkaasti. Juuri Erähovilla ammuttiin Suomen ensimmäinen metsästysjousikoe syksyllä 2017 lakimuutoksen jälkeen, jolloin peura vapautettiin jousella metsästettäväksi lajiksi. – Kotona ei metsästetä, mutta käydään muuten vaan yhdessä paljon metsässä ja sitä kautta kiinnostuin erälinjasta. Kuulemma oppitunti Erähovilla oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin koulun pulpetissa istuminen. Juhon kotona vietetään paljon aikaa metsässä ja samoilu kiinnostaa myös poikaa. Tämä on hyvä keino hälventää sellaisia pelkoja ja tuoda samalla tietoa myös isommalle joukolle. Jenni Antila ja Jesse Viitala tarttuivat rohkeasti lintuihin ja käsittelivät niitä ohjeiden mukaan. Iltapäivän ohjelmassa oli muun muassa riistan käsittelyä eli oppilaat pääsivät käsittelemään vesilintuja syömäkuntoon. – Valitsin erälinjan, koska minua kiinnostaa kaikenlainen metsästys, Antila kertoi ja irrotteli taitavasti linnusta rintapaloja. Minua kiinnostaa enemmän urheiluammunta kuin metsästys, kertoi Benjamin Koivisto. Oppilaat kokeilivat haulikolla osumista savikiekkoihin, kiväärillä tauluun ampumista
tiin erityisesti itäisen Suomen karhutihentymäalueille sekä metsäpeura-alueille. n. Yli puolet (137) kannanhoidollisilla luvilla pyydetyistä karhuista kaadettiin Pohjois-Karjalassa. Karhuja kaadettiin 335 Ennätyksellinen karhusaalis Kaikkiaan 335 karhua kaatui metsästyskauden aikana. Poronhoitoalueen alueellinen kiintiö oli yhteensä 95 karhua, joista 20 läntisellä poronhoitoalueella ja 75 itäisellä poronhoitoalueella. Koko maan saaliskiintiötä nostettiin edellisvuodesta sadalla yksilöllä. Poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen lupamäärä oli 260 ja saalis 248 karhua. Kannanhoidollista metsästystä suunnatKarhua metsästetään eteläisessä Suomessa kannanhoidollisilla poikkeusluvilla ja poronhoitoalueella alueellisen kiintiön nojalla. Tuoreimman Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan Suomen karhukanta oli runsastunut edellisvuoteen verrattuna. 49 L okakuun lopussa päättyneellä karhunmetsästyskaudella saatiin saaliiksi koko maassa yhteensä 335 karhua. Yhteensä poronhoitoalueelta kaadettiin 87 karhua. Saalismäärä kasvoi 103 karhulla edellisvuoteen verrattuna. Läntisellä poronhoitoalueella kaadettiin 11 karhua. Itäisen poronhoitoalueen kiintiö ylittyi yhdellä kaadolla, kun kaksi viimeisintä kaatoa tapahtui tunnin sisällä. Ennen metsästystä kannan kooksi arvioitiin noin 1 800 yli vuoden ikäistä karhua
J enkkitähti Clint Eastwoodin Likainen Harry –elokuvasarjassa tarkastaja Calahan puhdistaa San Franciscon katuja työvälineenään Smith & Wessonin .44 magnum, vielä 1970-luvulla maailman voimakkaimmaksi käsiaseeksi mainittu revolveri S&W Model 29. Legenda kesti vuosikausia, kunnes kehitettiin .50-kaliiperin Action Express-patruuna ja sille oma asekin, Desert Eagle. Voimakkaimmat käsiaseet 2/3 Model 500:aa valmistetaan usealla erilaisella piipulla varustettuna ja siitä on omat erityismallinsa urheiluammuntaan sekä metsästykseen.. Vuonna 2003 S&W –asetehASEET Smith & Wesson .500 – jytkyin sarjatuotantorevolveri. 50 Ase ja Erä –lehdessä esitellään kymmenen maailman voimakkainta revolveria ja pistoolia kolmessa eri numerossa. Tämä on sarjan toinen osa, ja loput aseet esittäytyvät seuraavassa numerossa
Smith & Wesson .500 • Tyyppi: revolveri • Valmistaja: Smith & Wesson • Valmistusmaa: Yhdysvallat • Valmistusvuodet: 2003– • Kaliiperi(t): .500 S&W Magnum • Piipun pituus (eri malleja): 102 mm (500S), 222 mm, 267 mm • Paino (tyhjänä): 1.59-2.32 kg (mallista riippuen) • Kapasiteetti: viisi patruunaa • Ammuksen lähtönopeus: noin 490-549 m/s Valmistettavat mallit • Model 500ES: 2 3 / 4 tuuman piipulla varustettu selviytymismalli esimerkiksi selviytymispakkauksia varten. • Model 500S: 4 tuuman lyhyellä piipulla varustettu malli. Revolverin rullaan menee viisi patruunaa, ja jokaisella on yhtä paljon iskuenergiaa kuin tavallisella .308-kiväärinpatruunalla. • Model 500: 8 3 / 8 tuuman piipulla varustettu malli. S&W500 on noin kaksi kertaa tehokkaampi iskuvoimaltaan kuin sen aikaisempi esikuva, Model 29. 51 . • Model 500H: 10” tuumaisella Lothar-Walther:n valmistamalla kiväärinpiipulla varustettu malli metsästykseen Jenkkilässä, jossa käsiasemetsästys on laillista, raskastekoinen revolveri on saavuttanut suosiota suurriistanmetsästäjien keskuudessa. S&W 500:sta on myös HI-VIZ –lyhytnokkainen itsepuolustusmalli. • Model 500 HIVIZ : 8 3 / 8 tuuman piipulla ja suujarrulla varustettu malli. das ilmoitti, että se on kehittänyt uuden käsiasetyypin ja sille oman patruunan, ja markkinoille tuupattiin .500 Magnum-patruunan ja sen lähetinlaitteeksi Model 500 –revolverin. Myöskin patruuna, .500 Magnum, on lähtö. .50 Action Express on joltisestikin kookkaampi kuin .32 ACP-patruuna
Smith & Wesson Model 460 • Tyyppi: revolveri • Valmistaja: Smith & Wesson • Valmistusmaa: Yhdysvallat • Valmistusvuodet: 2005– • Kaliiperi(t): .460 S&W Magnum • Piipun pituus: 2.75-10.5 tuumaa • Kapasiteetti: viisi patruunaa Smith & Wesson XVR 460 Magnum Saattaa olla, että Massachuttsessin Springfieldissä aikanaan pahastuttiin perin pohjin, kun Desert Eagle –ase erikoisine patruunoineen tuli sotkemaan mantereen suurimman asevalmistajan brändiä. Model 500:aa valmistetaan usealla erilaisella piipulla varustettuna ja siitä on omat erityismallinsa urheiluammuntaan sekä metsästykseen. • Model 460 XVR Compensated Hunter: 10.5 tuuman piipulla ja suujarrulla varustettu metsästysmalli. Smith & Wessonin Model 500 lienee maailman voimakkain sarjatuotantossa valmistettu revolveri, joka tuli markkinoille vuonna 2003. Valmistettavat mallit • Model 460 OD: Green Carry Combo. Model 460:aa valmistetaan usealla erilaisella piipulla varustettuna ja siitä on omat erityismallinsa urheiluammuntaan sekä metsästykseen. Aseesta on puolisen tusinaa eri versiota, joista huomiota herättävimmät ovat lyhytnokkainen selviytymismalli ja Model 460 XVR Compensated Hunter, 10,5 –tuumaisella piipulla ja suujarrulla valmistettava metsästysmalli. • Model 460 V: viiden tuuman piipulla varustettu malli. Jenkkilässä, jossa käsiasemetsästys on laillista, raskastekoinen revolveri on saavuttanut suosiota suurriistanmetsästäjien keskuudessa. • Model 460 ES: lyhyellä piipulla varustettu selviytymismalli. Lyhenne XVR 460 Magnum syntyy sanoista X-treme Velocity Revolver äärimmäisen nopea revolveri ja tehdas mahtailee sen olevan lähtönopeudeltaan vikkelin käsiase planeetallamme. .460 S&W Magnum -kaliiperisessa aseessa on viiden patruunan rulla. Revolverissa käytetyn suuritehoisen .500 kaliiperisen patruunan ansiosta sitä voidaan käyttää jopa afrikkalaisen suurriistan metsästykseen. Vuonna 2003 tehdas esitteli .500 Magnumin, ja vain kahta vuotta sen jälkeen, eli 2005, XVR-revolveri näki päivänvalon. S&W:n 460 on maailman nopeinta patruunaa ampuva rvolveri; lähtönopeus on jopa yli 700 metriä sekunnissa. • Model 460 XVR: 8.375 tuuman piipulla varustettu malli. Lyijymötikkä lähtee aseen piipun suulta, patruuna tietenkin huomioiden, hämmästyttävät 700 metriä (2300 ft) sekunnissa siinä, missä sen edeltäjästä .500 lukemat ovat jopa kolmasosan hitaampia. Aseen rakenne perustuu sen valmistajan kehittämään X-Frame -runkoon, ja Smith & Wesson väittää Model 500:n olevan tehokkain tällä hetkellä sarjavalmistettava revolveri maailmassa. nopeudeltaan kovempi kuin .50 Action Express. 52 Model 460:aa valmistetaan usealla erilaisella piipulla varustettuna ja siitä on omat erityismallinsa urheiluammuntaan sekä metsästykseen. n Antti Kauranne. Aseen varustepakettiin kuuluvat jalka sekä kiikaritähtäin ovat herättäneet sekä hupia että ihailua – aseen rekyyli sen sijaan ei naurata ketään sillä ampunutta. Smith & Wesson Model 460 on yhdysvaltalaisen Smith & Wessonin valmistama kaksitoiminen revolveri. Niinpä S&W –tehdas on kehittänyt ja tuonut markkinoille isoreikäisiä ja tehokkaita revolvereita ilmeisesti ihan vain varmuuden vuoksi, ettei mikään toinen tehdas kykene uhmaamaan perinteikkään asemerkin ykkössijaa maailman tehokkaimpien käsiaseiden valmistajana. Aseen rakenne perustuun Smith & Wessonin kehittämään X-Frame -runkoon ja valmistajan aikaisempaan Smith & Wesson Model 500 revolveriin
Mahtitehoisia revolvereita on helpompi toteuttaa, kun pyöreä patruunarulla ei aiheuta sijoittelultaan samanlaisia ongelmia kuin pistooli, jossa patruunaliIMI:n Desert Eagle tuli markkinoille vuonna 1982 ja syrjäytti liki pariksi kymmeneksi vuodeksi S&W –asetehtaan maailman voimakkaimman käsiasevalmistajan podiumilta. Desert Eagle on Yhdysvalloissa suunniteltu kaasumäntätoiminen itselataava pistooli, jota valmistaa Israelissa Israel Military Industries (IMI) yhdysvaltalaiselle Magnum Research -yhtiölle. Niissä oli terästai alumiinirunko ja niitä valmistettiin .357 Magnum-, .41 Magnumja .44 Magnum -kaliipereissa, Mark VII -mallia myös .50 Action Express -kaliiperissa. Desert Eagle • Tyyppi: itselataava pistooli • Valmistaja: Israel Military Industries (IMI) • Valmistusmaa: Israel • Valmistusvuodet: 1982– • Kaliiperi(t): .357 Magnum, .44 Magnum, .440 Cor-bon, .50 AE • Aseen pituus: 273 mm • Piipun pituus: 152 mm (6”), 254 mm (10”) • Paino (tyhjänä): 1 715 g • Lipas: tankolipas • Kapasiteetti: 9 (.357), 8 (.44) tai 7 (.50) patruunaa Puoliautomaattipistooli Desert Eagle Vuonna 1982 israelilainen Israeli Military Industries ( IMI ) kohautti aseharrastajamaailmaa tuomalla markkinoille voimakkaan pistoolin. 53 Iso patruuna aiheuttaa jo koko-ongelmia ampujan kädelle, mutta kuitenkin viranomaistehtävissä on totuttu arvostamaan myös suurta patruunamäärää. Asetta on valmistettu vuodesta 1982 kolmena eri versiona: Mark I, Mark VII ja Mark XIX, joista valmistetaan enää vain Mark XIX:ää. Vähimmillään Desert Eagle haukkaa seitsemän patruunaa, mutta silloin puhutaankin .50 AE (Action Express ) –patruunasta. pas pannaan perinteisesti aseen kahvaan. Näistä jälkimmäisin on tehokkain pistoolin patruuna.. Mojovaa mutta äsken mainittua pienempää .357-paukkua Aavin Kotka haukkaa tankolippaaseensa kuitenkin jo 9 kappaletta. Eurooppalaiset aseet vetävät helpostikin sen 12-18 patruunaa lippaaseen, mutta tällöin puhutaan tavallisesti 9 x 19 –millisestä Para-patruunasta, joka on suurempia jenkkipatruunoita varsin paljon pienempi. Iso patruuna aiheuttaa jo koko-ongelmia ampujan kädelle, mutta kuitenkin viranomaistehtävissä on totuttu arvostamaan myös suurta patruunamäärää. Desert Eaglen lippaaseen menee seitsemän Action Express -patruunaa. Uusin malli Mark XIX on saatavissa .357 Magnum-, .44 Magnumja .50 Action Express (.50 AE) -kaliipereissa
Piipun päällä on picatinny-kisko lisävarusteiden kiinnittämiseen. Alumiinirunkoinen tukki on molempikätinen. Aseen tukissa on vaihdettavat pistoolikahvat ja aikaisempaa vahvempi iskunvaimenninlevy perässä. Kiskoon pystyy kiinnittämään kiikaritähtäimen, taktisia valoja, laserin tai muita erikoisvarusteita tilanteen mukaan. Perinteisestä suomalaisesta kivääristä saatiin ulkonäköä muokkaamalla amerikkalaiset käyttäjät hullaannuttanut myyntihitti. Vuonna 2016 Tikka-asetehdas päästi markkinoille kaikkiaan 19 eri kivääriuutuutta. Suomalainen Tikka-merkki on maailman markkinoilla hyvässä huudossa, eikä vähiten erilaisten kaliiperivaihtoehtojensa vuoksi. Aseen lippaaseen menee kymmenen patruunaa, mutta myös pikatilanteet on huomioitu siten, että hylsyn poistoaukkoa on laajennettu ja muunneltu, jolloin yksittäinkin lataaminen onnistuu sukkelammin. Vajaan parin tuhannen dollarin hintalappu on kova verrattuna sikäläisiin vranomaiskelpoisiin aseisiin, mutta tässä Äänenvaimenninkierre on vakiovaruste. Tikkalaista snaipperia saa jo 20 tuuman (50 cm) tai 24 tuuman piipulla, ja sen paino vaihtelee 4,6 – 5,1 kilon välillä. K uluvana syksynä Sakon tehtaalla on ollut iloisia uutisia kerrottavana: jo 15 000 snaipperikivääriä on mennyt kaupaksi, ja asetta joutuu jenkeissä jonottamaan. 54 ASEET Suomalaista tarkkuuskivääriä joutuu jonottamaan Yhdysvalloissa Tikka T3x TAC A1 käy maailmalla kaupaksi Taktinen modulaari eli muunneltava kivääri on kaikkien viranomaisja erikoisjoukkojen haaveena. Tukin pituutta voi säätää välilevyjen avulla ja. Aseessa on peruskivääriä enemmän säätövaroja, mikä myös kuuluu niin sanottuihin taktisiin aseisiin. Kivääriä voidaan käyttää metsästykseen, ammuntalajeihin tai viranomaistarpeisiin. Aseen suositushinta on 1900 dollaria. tapauksessa moninkertainen hinta on suositus eikä hankintapäätöksen este. Kaliiperivalikoima T3x TAC A1 –mallia saa pesitettynä 260 Remington, 6.5 Creedmoor, ja .308 Winchester. Aseen liipaisin on kaksitoiminen. Aseiden käyttäjäryhmät oli jaettu seitsemään eri luokkaan, ja yksi näistä olivat viranomais-tarkka-ampujat
Aseita saa myös Suomesta, ja niiden hinta on hiukan yli 2000 euroa. Sakon tehtaalla Riihimäellä valmistetaan vuosittain noin 100 000 asetta. Katso esittelyvideo: Facebook @eramiehenevaat. Ammuntaergonomia on tavallista kiinteätukkista asetta huomattavasti parempi. Asekorjaamo Klaus Götsch Mallusjoentie 224, 16450 Mallusjoki. Perälevyn suojaavuuteen on kiinnitetty huomiota. Avotähtäimistä on luovuttu, mutta varustekiskoon saa aikaisempaa ketterämmin picatinnytai weaver-kiskon. n Antti Kauranne Tikkalainen esittelee myös 10 panoksen lippaan jopa .308-kaliiperissa. 55 Tikka T3x TAC A1 • Kaliiperit: 308, 260Rem ja 6,5 Creedmoor • Kokonaispituus: 1104mm/1011mm/910 mm (perä ”auki”) • Kokonaispituus: 859mm/776mm/675mm (perä taitettuna) • Piipun pituus: 24” (20” ja 16” muu-ase) • Paino: 5,1kg (4,9kg ja 4,7kg) • Kierre: 5/8x24 • Lipaskapasiteetti: 10+1 • Laukaisukoneisto: 1-2 kg kaksivaiheinen säädettävissä oleva poskipakkaa korkeussuunnassa. Aseissa on myös vaimenninkierre (M15 x1 SAKO) jo valmiina. Tehdas muistuttaa, että jo vuonna 2004 se kehitti Ranskan poliisille ja santarmeille T3 taktisen kiväärin, joka on saavuttanut mainetta ja käyttöä useissa muissakin valtioissa viranomaisja armeijan aseena. Suomalainen Tikka on maailman markkinoilla hyvässä huudossa, eikä vähiten erilaisten kaliiperivaihtoehtojensa vuoksi. Yhtiön brändejä ovat Tikka ja Sako ja asemalleja on useita kymmeniä. Puh. Taittuva perä, nopeasti säädettävä poskipakka sekä säädettävä vedon pituus ovat ohjelmassa ja aseen piippuun voi kiinnittää joko vaimentimen tai liekinsammuttimen. Suoraan maahantuojalta tai jälleenmyyjien kautta. Yhtiön tuotteista vientiin menee 98 prosenttia. Tikkojen perinteistä kiikarinkiinnityskiskoa (17 mm Tikka) on paranneltu siten, että siihen saa jälkiasennuksena weavertai picatinny-kiskon aikaisempaa sutjakkaammin. Aseessa on mukana suujarru. Muotoilu on hieman erilainen kuin perinteisessä aseessa. Käsitteet muuttuvat SAKOn tiedotteessa kerrotaan, että T3X TAC A1 –ase tulee muuttamaan taktisten tarkkaammunta-aseiden aikaisemman käsitteen. Alumiinisessa rungossa haetaan AR-soveltuvuutta etutukkien, kahvojen ja perän osalta. Se soveltuu hyvin makuumutta myös pystyammuntaan. 040 581 3124 www.asekorjaamogotsch.com e-mail: gotsch@phnet.fi Suomalainen LYNX luodikko luottaa Apelin kääntöjalkaan Apel kääntöjalkoja on valmistettu jo yli 40 vuotta. Synteettistä tukkimateriaalia on niissä malleissa, joissa ei ole säädettävää poskipakkaa, käsitelty uutta ääntä vaimentavalla pintakäsittelyllä, joka ehkäisee äänen syntymistä synteettisen tukin osuessa esimerkiksi oksiin tai muihin maastossa oleviin esteisiin. Asetta saa myös vasenkätisille suunnattuna versiona
Natsi-Saksan upseerien salaiseksi pakoaseeksi mainittua vyönsolkipistoolia liikkuu maailman asekeräilyhuutokaupoissa useissa eri malleissa, joista osa on varmasti väärennöksiä ja jälkituotantoa.. Toinen väittää sinnikkäästi, ettei moista asetta ollut lainkaan olemassa, toinen taas on ehdottomasti sitä mieltä, että ase oli olemassa, suunniteltu prototyyppiä pidemmälle, mutta ei koskaan saanut laajempaa käyttöä ennen kuin Aatun valtakunnan tiimalasissa hiekka valui tyhjiin. Jälkimmäisen koulukunnan kannattajia on hivenen helpompi uskoa, sillä osa näistä jopa omistaa ”Buckle Belt Pistolin”, tai kuten sen saksalainen nimi kuuluu, ”Koppelschloßpistolen”. M enneen Suur-Saksan joukoissa oli paljon oppineita miehiä, jotka askartelivat erilaisten pahuuden ilmentymien äärellä. 56 ASEET Natsi-Saksan vyönsolkipistooli upseerien pakoase ”Ase, jota ei koskaan ollut” Natsiupseereilla oli pakoaseenaan vyönsolkipistooli. On kaksi koulukuntaa koskien vyöpistoolia. ”Ihmeaseiden” rinnalla kehiteltiin paljon viattomampiakin ratkaisuja, joilla oli kuitenkin kaikilla yksi ja sama päämäärä: viedä henki viholliselta. Pa ljon k i istelt y natsiupseerien vyönsolkipistooli oli yksi tällaisia. Aika ajoin aseita tupsahtaa näkösälle nettija oikeissa huutokaupoissa, ja aseiden hinnat ovat vähintään 10 000 dollaria ja avohuutokaupoissa ne alkavat 7500 taalasta. Viimeksi hyvämainen Rock Island Auction – antiikkihuutokauppaliike myi lokakuussa 2017 esinettä, jonka arvoksi ennakoitiin 6 000 – 11 000 dollaria, ja kaupaksihan tuo meni, tosin 14 000 dollarin hintaan kovan huutokisan jälkeen. Tarua vai totta
Markkinoilla erilaisia malleja Marquis´n asepatentti on helppo jäljittää. Markkinoilla on nähty erilaisia malleja vyönsolkipistooleista. Vuonna 1943 väitetään, että Himmler tilautti viisi kappaletta vyönsolkia SS-upseeriston mahdollisiksi pakoaseiksi. Kuinka varmasti sen valmistaminen ja tuotanto on jäljitettävissä natsi-Saksan tai SS-järjestön asetuotantotai edes kokeilulaitoksiin, onkin sitten jo epävarmempi juttu. Mainitun .22 LR:n lisäksi esillä on ollut kaksipiippuista 7,65 –millin kaliiperilla varustettua modellia ja jopa 9-millinen kaksipiippuinen. Eräs, uskottava selitys vyönsolkipistooleiden ilmaantumiselle markkinoille ja aseharrastajan ulottuville on sekin hyvin järkeenkäypä; aseisiin liittyvien nostalgisten uskomusten määrä on korottanut niiden keräilyarvoa ja hintaa siinä määrin, että väärentäjien on kannattanut valmistaa niitä jopa yksin kappalein – onhan nykyhuutokaupoissa maksettava hinta monen kuukauden työpalkka. Vuonna 1934 hän sai patentin keksinnölleen, ja sitä oitis esittelemään uudelle saksalaiselle liikkeelle, joka piti ruskeita paitoja, oli kovassa nousussa ja piti voimakeinojen käytöstä. Kun vyönsolki on avattuna, patruunat pujotellaan paikoilleen, ja kun vyön solki naksautetaan kiinni, jokaisen piipun itsenäisen laukaisujousi ja sen laukaisunasta menevät viritystilaan. Ase viritetään vyönsolkea kääntämällä ja liikuttamalla. Kun tulee tarve ampua, vyön solki liu´utetaan joko ylös tai alas ja sen jälkeen piiput ovat laukaistavissa yksi kerrallaan. Aseen tarkkuus surkeaa luokkaa Kirjoittajan näkemyksen mukaan natsimerkitty vyönsolkipistooli on olemassa, kun niitä myydään edelleen ja niillä ammutaan oikeita patruunoita. puh. Marquis oli koulutukseltaan insinööri ja harrastukseltaan keksijä, ja leirilläoloaikanaan hän kehitteli huomaamattoman, helposti piilotettavan aseen, joka sijoitettaisiin miesten sotilasvyön metallisolkeen. Siinä kerrotaan vyönsoljessa olevan neljä noin kolmen sentin mittaista piippua, joissa jokaisessa on yksi .22 LR –patruuna omassa itsenäisessä patruunapesässään. Aiheeseen paremmin perehtyneet ovat esittäneet, että aseita olisi valmistettu ”alle kymmenen ja enimmillään 12”. 040 964 2611 Alan parhaat tuotteet eläintentäyttämiseen ja omatoimiseeen trofeiden tekoon.. Osuakseen varmasti ampujan pitäisi seistä liki kohdettaan melkein tappituntumalla, ja alkuperäiseksi mainittu .22 LR nyt ei ole varsinainen laaki ja vainaa –ratkaisu. Yhtä kaikki, koska aseessa oli niin nysä piippu ja se oli sijoitettu kantajansa keskivartaloon, on aseen tarkkuus todella surkeata luokkaa. Sitten tarina alkaa mennä sekavaksi, koska markkinoilla on ilmeisesti useita kymmeniä vyönsolkipistooleja useissa eri kaliipereissa ja malleissa. Sotavangin ideoima pakoase Aseen isäksi mainitaan useissa eri lähteissä Louis Marquis –niminen mies, joka ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 joutui sotavangiksi ja internoitiin leirille. n Antti Kauranne www.tayttotarvike.. No, miksi tarina menee sekavaksi. Jäljitetyissä ja asiantuntijoiden ulottuville saaduissa kappaleissa ei ole ollut sarjatuotantokappaleen tuntumaa, vaan niihin on kaiverrettu hyvinkin yksilöllisiä, autenttisia ja ainutkertaisia merkintöjä, mukaan lukien SSjärjestön tunnuksia ja mallisekä sarjamerkintöjä. Siinä kerrotaan vyönsoljessa olevan neljä noin kolmen sentin mittaista piippua, joissa jokaisessa on yksi .22 LR –patruuna omassa itsenäisessä patruunapesässään. Kun Marquis pääsi aikanaan vapauteen ja kotiutettiin, alkoi hän askarrella ideansa parissa. Ase esiteltiin muun muassa kanafarmarille, joka oli nousemassa liikkeen johtohahmoihin; hänen nimensä oli Himmler, Heinrich Himmler. Kun tulee tarve ampua, vyön solki liu´utetaan joko ylös tai alas ja sen jälkeen piiput ovat laukaistavissa yksi kerrallaan. 57 Marquis´n asepatentti on helppo jäljittää. Aseen olemassaoloa kritisoivat harrastajat perustavat väitteensä juuri tähän, että malleja on monia ja kappaleita liikaa. Heidän mukaansa vyönsolkipistoolin patentti ja idea on saattanut olla joskus olemassa, mutta itse aseita ei olisi koskaan valmistettu
Ase oli pöydällä valmiina jo vuonna 1927, mutta markkinoille se pääsi vasta vuonna 1931, ja siitä tuli myyntimenestys. P ienin pistooli, jota jutun kirjoittaja on pidellyt käsissään ja sillä ampunut, oli legendaarinen Browningasemerkin belgialaisen Dieudonné Saiven suunnittelema Baby FN. Keskustelussa tapaavat termit joskus sekaantua, eli kun puhutaan pienoisaseista niin tarkoitetaan pienoisrevolverilla revolveria, jossa käytetään pyörivään patruunarullaan ladattavaa reunasytytteistä .22 kaliiperista patruunaa; samoin pienoispistoolilla tarkoitetaan samaa kaliiperiväljyyttä. Toinen usein kuultava termi ”taskuase” on sekin määritelty laissa selkeästi. Laki tuntee myös termit ”muu ampuma-ase”, jolla tarkotetaan asetta, joka rakenteeltaan, mitoiltaan tai muilta ominaisuuksiltaan poikkeaa tässä pykälässä määritellyistä ampuma-aseista. Kotimainen aselaki määrittelee taskuaseen pykälässä 8 seuraavasti: Suomen ampumaaselaissa tarkoitetut ampumaaseiden tyypit ovat haulikko, kivääri, pienoiskivääri, pistooli, pienoispistooli, revolveri, pienoisrevolveri, yhdistelmäase, kaasuase, merkinantopistooli, mustaruutiase ja muu ampumaase. 58 ASEET Maailman pieni taskuase painaa vain 113 grammaa Jenkeissä .22 Shortia myydään ”itsepuolustuskaliiperina” Pienin nykyisen Derringerin malli on Mod7, jolla on pituusmittaa 12,2 senttiä ja painoa 221 grammaa. Ensimmäiset Derringerit esiteltiin jo 1800-luvulla. Pieni koko on pysynyt reunaehtona edelleen. ”Babyn” kokonaispituus on 104 milliä, josta piippua vajaat 54 milliä ja aseen korkeus on 72 milliä. William Booth latasi omansa lyijykuulalla, jonka ampui teatteriesitystä seuranneen presidentti Abraham Lincolnin takaraivoon. Painoa kuudella patruunalla ladattavalla aseella on 275 grammaa. Suomessa Baby FN, 6.35-kaliiperinen puoliautomaattipistooli luokitellaan taskuaseeksi. Taskuaseella tarkoitetaan revolveria tai pienoisrevolveria, joka mahtuu suorakulmaiseen, sisämitoiltaan 140 x 190 millimetrin suuruiseen laatikkoon, sekä
Pienempiäkin nähty! Pienikokoisen aseen suunnitteli aikanaan Henry Deringer, yksi 1800-luvun kuuluista aseteknikoista. Derringeriksi kutsutaan minkä tahansa väljyisen aseen pienintä mallia, ja se on suunniteltu todelliseksi salamurhaajan unelmaksi; ase on tehty niin pienikokoiseksi, että se mahtuu Maailman pienin käsiase on tätä nykyä North American Armsin (NAA) valmistama .22Short – eli penniläistä ampuva yksitoiminen revolveri.. Sala-ampujan päättäväisyyttä kuvastaa myös aseen valinta: kertalaukausase, jolla työ joko onnistuisi tai ei – ja seurauksista viis. Eli Baby FN on kiistatta taskuase, ja sellaiseen on erittäin hankalaa, jos ei jopa mahdotonta saada lupia. Pienitehoinen paukku ei isoa konnaa pudottaisi ehkä kerralla, joten ei kun asetta suunnittelemaan raskaammille latingeille – aivan alkuperäisen Derringerin malliin. sellaista muuta 6 §:ssä mainittua ampuma-asetta, joka mahtuu suorakulmaiseen, sisämitoiltaan 130 x 180 millimetrin suuruiseen laatikkoon siten asetettuna, että aseen piippu ja perä ovat laatikon pohjan tason suuntaisina. Presidentti Lincolnin murhaajan Boothen käyttämä ase oli pienikokoinen, mutta häijyssä kaliiperissa – 44. 59 . Maailman pieni taskuase painaa vain 113 grammaa Jenkeissä .22 Shortia myydään ”itsepuolustuskaliiperina” Myös filmitähti Megan Fox on mainostanut Henry Derringerin nykytuotteita. Jälleen markkinoille muutama vuosi sitten paluun tehnyt ja hyvissä voimin toimiva American Derringer on muodostunut yleiskäsitteeksi minikokoisesta taskupistoolista tai -revolverista. Se oli suusta ladattava mustaruutiase, jonka suosiota kuvastaa se, että sitä aikanaan kopioitiin jopa alkuperäisellä tuotenimellä ympäri maailman. Patenttihakemuksessa virkailija luki keksijän nimen väärin ja lisäsi merkkiin yhden r-kirjaimen lisää. Ampuma-asetta laatikkoon asetettaessa aseen lippaan tulee olla irrotettuna ja aseen olla varustettuna sen tavanomaisella tähtäinlaitteella ja kahvalla tai perän sivulevyillä sekä ilman aseen ulkoisia mittoja lisääviä osia. Alkuperäistä luomusta, jota myös presidentti Abraham Lincolnin salamurhaaja William Booth käytti, kutsutaan Philadelphia Derringeriksi
Mekanismi, joka sallisi joko revolverirullan tai pistoolin lipasja lukkokoneiston, on jo niin suuri, että sen teknisesti luotettava valmistaminen kasvattaisi aseen kokoa niin paljon, että alkuperäinen tarkoitus, piilottaminen, kävisi hankalaksi. Maailman pienin käsiase on tätä nykyä North American Armsin (NAA) valmistama .22Short – eli penniläistä ampuva yksitoiminen revolveri. Derringerille on tyypillistä se, että tuotteissa on kaksi patruunaa, vaikka historian aikana on nähty jopa nelipiippuisia malleja. Derringer on yleensä kertalaukauksinen ase. Patruunat ovat Derringereissä jo tehokkaita ja niillä pudottaa isommankin konnan kertalaakilla. Kuvaavaa on, että Derringer valmistaa myös oheistuotteita samalla mallinimellä; solmioita, koruja ja jopa omaa parfyymiakin. Pienin nykyisen Derringerin malli on Mod7, jolla on pituusmittaa 12,2 senttiä ja painoa 221 grammaa. Sen kokonaispituus on 9,19 senttiä ja korkeus 6,04 senttiä. Jenkkitehdas käyttää nykyisin aseen markkinoinnissa hemaisevan vähiin pukeutunutta hahmoa, ”Lady Derringeriä”. Viisi lyBaby FN on kiistatta taskuase, ja sellaiseen on erittäin hankalaa, jos ei jopa mahdotonta saada lupia.. Lady-mallissa on norsunluiset kahvalevyt ja koreaksi tyylitelty kotelo. Pienitehoinen paukku ei isoa konnaa pudottaisi ehkä kerralla, joten ei kun asetta suunnittelemaan raskaammille latingeille – aivan alkuperäisen Derringerin malliin. 60 Tyttöjen pyssyn kaliiperiksi on tehty jopa .357. Sama mies kehitteli myös 450 Magnum Express -patruunan ja sen ympärille sopivan aseen, joka sekin on edelleen samaisen NAA-tehtaan tuotannossa tarjolla. Monet ajatukset Jenkkiaseseppä Dick Casull on saanut aikaan paljon, muun muassa aikanaan maailman voimakkaimman käsiaseen patruunoineen ja samalla myös pienimmän tuliluikun. Pienikokoinen ja riittävän tehokas ja tarkka asetyyppi on ollutkin erityisesti naisten suosiossa, ja jossain päin maailmaa sillä onkin rumahko lempinimi ”Huorapistooli”. Onpa naisille suunniteltu erillinen aseen kantotapakin; rintaliiveihin kiinnitettävä klipsi, jolla aseen saa rintojen väliin roikkumaan. NAA:n minipyssyt ovat Casullin luomuksia Rocky Mountain Armsin tuotannossa 1970-luvulta lähtien ja yritysten yhdistymisten omistajavaihdosten jälkeen päätyneet nykyiselle NAA-tehtaalle. käsilaukkuun, meikkipussiin, sukkanauhan alle, käsimuhviin – mihin tahansa pieneen tilaan. Potkua pienokaiseen Derringer-aseiden paluuseen liittyi voimakkaasti se, että helposti piilotettavasta aseesta haluttiin tehokkaampi itsepuolustusase. Tätä asetta, jossa on kolmen tuuman piippu, saa jo ”äijäkaliipereissakin”, sillä asetta on pesitetty väljyyksille .44 Special, .380 Auto, .38 Special, .32 Magnum/.32 S&W Long, .22LR ja .22 Magnum
Naisille tehtyjä. Nettikeskusteluissa miehet tuntuvat hallitsevan ilmatilaa miniaseista puhuttaessa, mutta eivät naiset taida muutenkaan juuri käsiasekeskusteluun osallistua missään päin maailmaa. Asetta myydään termillä ”conceal gun” eli piilotettava ase. Derringereitä myy ja valmistaa monikin firma. Vanhoissa liivintaskuaseissa saattoi olla useampiakin piippuja. American Derringerin lisäksi samalla tuotenimellä miniaseita valmistavat ainakin Bond Arms, Cobra Arms ja Leinad. Tehokas” on suunnattu paremminkin miehille. Kuvan mallissa on .22 LRtai .22 –WMG –vaihtorulla. Yhdysvaltain aselaki on muutosten kourissa, mutta jollakin tavalla tuntuu karmivalta seurata sikäläistä yleistä turvallisuuden tunnetta; varsin useassa keskustelussa monikin ilmoittaa, että pakkaa juuri miniaseen laukkuunsa, tietokonekoteloonsa tai taskuunsa lähtiessään jopa kauppaan tai bensaa hakemaan. Tarkkuutta ei näissäkään laatuaseissa kehuta kovin kummoiseksi yli kymmenen metrin matkalta. Amerikan markkinoilla NAA .22 Shortin suositushinta on 209 dollaria. hyttä .22-patruunaa kantavan, ruostumattomasta teräksestä valmistetun pienokaisen paino on 113 grammaa. Suomessa lyhyttä paukkua on käytetty urheiluammunnassa sisäoloissa ja poikasena joskus varisjahdissa jossa sen tappoteho oli kyllä hivenen parempi kuin ilmakiväärin vaan eipä juuri kovin kummoinen. Laadussa ja hinnassa on suuria eroja. American Derringer-yhtiön tuotteet alkavat esimerkkinä olleesta Ultralight Mod7-mallista 670 dollarista nousten jopa tuhannen taalan tuntumaan. Halvimmat .22-mallit alkavat 130-150 taalasta nousten aina kaliiperin ja viimeistelyn mukana jopa 800 dollariin. 61 Markkinoiden pienin ase on North American Armsin 22S, joka ampuu lyhyttä .22-patruunaa. Amerikkalainen elokuva ammentaa myös todellisista tapahtumista eikä vain silkasta mielikuvituksesta aiheensa. Piskuisia revolvereita on vedetty esiin niissä yleensä korttipelipöydässä tai tyttötalon turkismuokkaamo-osastolla riidan päätteeksi. NAA sen sijaan ei tuputa tuotteitaan suoraan naisille, vaikka heitäkin toki kosiskellaan yhtymän nettisivuilla omilla tuotteillaan ja tarvikkeillaan. n Antti Kauranne Derringerin aseita mainostava Elizabeth Derringer loi aikanaan Lady Derringertuotelinjan ja toimi sen mannekiinina alkuvuodet.. Kenen ase Derringer sitten on. Derringerin aseita mainostava Elizabeth Derringer loi aikanaan Lady Derringer-tuotelinjan ja toimi sen mannekiinina alkuvuodet. Luotettava. NAA:n slogan ”Mukava. Sitä, kuinka hyvin pätkäinen .22-patruuna on itsepuolustukseen, ei voi olla kuin yhtä mieltä: hiukan reilut 300 metriä sekunnissa lähtevä luoti antaa vain 70 prosenttia .22 LR-patruunan iskuvoimasta, eli luoti ei kyllä pysäytä tai pudota roistoa, mutta saattaa haavoittaa ja säikäyttää pakosalle
Ase on aito viidesti laukeava, joskin minikoossa. Pienestä koostaan huolimatta pyssy toimii kuten tavallinen kaksitoiminen revolveri. Tämä hiukan yli viisi senttimetriä pitkä ase on nimittäin saatavilla myös kullalla ja timantein koristeltuna. Tämä tarkoittaa sitä, että asetta valmistava yhtiö on joutunut kehittämään aseeseen uuden, reunasytytteisen patruunan ja sille oman kaliiperinsa, joka on malliltaan ”09 Rimfire”. Tuontikiellossa monissa maissa Minigun on pienistä tehoistaan huolimatta kelpoinen viemään ihmishengen, ja siksipä se on maahantuontija myyntikielloissa sekä Yhdysvalloissa, Briteissä ja useissa muissa Euroopan maissa helpon kätkettävyytensä vuoksi. Hupaisa yksityiskohta pienikokoisessa aseihmeessä on sen avainrengasklipsi, josta Minigunin voi panna SwissMiniGun-revolveri on täysin toimintavalmis ampuma-ase. A seiden kanssa ääripäiden hakeminen on loputonta puuhaa. Sveitsissä, jossa hienomekaaninen osaaminen on vuosisadat ollut korkealla tasolla, ollaan jo vuonna 2009 lyöty ennätys maailman pienimmän toimivan revolverin valmistamisessa. Luodin lähtönopeus on 120 metriä sekunnissa, ja sen iskuvoima on 0,97 joulea. 62 ASEET Maailman pienin oikea revolveri 2,3-millinen avaimenperäase Maailman pienin oikea revolveri on Swissminigunyhtiön valmistama C1ST-malli. Tilauksille on tosin puolen vuoden jonotuslista, tosin luksusversioita saa odottaa hieman kauemmin. Sveitsin edellinen suosikki-innovaatio aseteollisuudessa oli maailmalle levinnyt kuuluisa Sveitsin armeijan Victorinox-linkkuveitsi, joka on poikinut kokonaisen tuoteperheen. Aseen kuljetuskotelo on nimittäin joko avaimenperään tai vyöhön ripsuettava pikkuruinen, tulitikkuaskin kokoinen nahkakotelo. roikkumaan vyölenkkiin tai avaimenperään. Hinta tosin nousee tavallisen aseen noin 4000 eurosta tällöin osapuilleen 40 000 euroon. n Antti Kauranne Minigunin voi panna roikkumaan vyölenkkiin tai avaimenperään. Aseen kokonaispaino on noin 20 grammaa. SwissMiniGun on vain 5,5 senttiä pitkä. Ase tuotiin markkinoille vuonna 2009, ja sitä on myyty noin sadan aseen vuosivauhtia. Aseen kokonaispaino on noin 20 grammaa.. Yhtäällä haetaan tehokkainta tai suurinta yhden käden asetta, toisaalta taas pienintä toimivaa. 5,5 senttiä pitkän revolverin kaliberi on vain vaatimattomat 2,34 millimetriä. Sveitsiläinen asefirma kertoo, että tuote valmistettu kokonaan kellosepistään tunnetussa alppimaassa. Asiakas saa valita C1STaseensa viimeistelyn useista vaihtoehdoista, kuten helmistä, timanteista, jalopuusta ja niin edelleen. Maailman pienin revolveri ampuu 2,34 millimetrin reunasytytteisiä patruunoita, jotka ovat niin ikään lajissaan maailman pienimpiä. On totta, että on olemassa vielä yksi pienempi toimiva revolveri, Xythos, joka ampuu pienempiä patruunoita, mutta ne ovat paukkueikä oikeita patruunoita. Alppimaa on kerännyt toistaiseksi lyömättömän uuden ennätyksen, joka on kirjattu Guinnessin kirjaan: maailman pienin oikea revolveri on Swissminigun-yhtiön valmistama C1ST-malli. Piippu, patruunarulla ja liipaisin pysyvät kuitenkin aina turvallisina ja ampumakelpoisina. Pienestä koostaan huolimatta pyssy toimii kuten tavallinen kaksitoiminen revolveri, eli aina kun liipaisimesta vetää, niin johan lähtee. SwissMiniGun-revolveri on täysin toimintavalmis ampumaase
63 ASEET 2 mm Kolibri-pistooli patentoitiin jo vuonna 1910 Pienin itsepuolustusase Maailman pienin pistooli pääsi alle kolmen millin kaliiperilla itsepuolustusaseeksi. 2,7 x 9 millin patruunoita ampunutta asetta valmistettiin kaikkiaan noin tuhat kappaletta, ja se syntyi rinnakkaistuotteena Georg Grabnerin rahoittamalle kahdelle muulle Kolibri-pistoolille, joista toinen oli puoliautomaattinen ja toinen kertalaukausase. että aseen hukkaisi kiireellisessä tilanteessa kuin että sen löytäisi. Aikalaistarinat kertovat, että asesuunnittelija ja rahoittaja olisivat joutuneet erimielisyyksiin, joka olisi osaltaan jouduttanut miniatyyriaseen valmistuksen lopettamista. Kaikkia markkinoitiin aikanaan itsepuolustustarkoitukseen niiden pienen painon ja helpon käsiteltävyyden ja kätkettävyyden ansiosta. n Antti Kauranne. Luodin lähtönopeus on noin 200 metriä sekunnissa ja iskuvoimaksi on mitattu neljä joulea. Patruunoita meni lippaaseen kuusi kappaletta. Aseiden tarkkaa valmistusmäärää ei ole tiedossa, mutta markkinoille tupsahtaa yksilöitä, jotka ovat alkuperäisen tehtaan valmistamia, mutta niiden sarjanumerointi – lähempänä kahta kuin yhtä tuhatta – antaa aihetta olettaa, että aseita on valmistunut enemmän kuin yleisimmissä lähteissä mainittu noin tuhatkunta kappaletta. Runsaan 20 tuotantovuoden aikana Kolibreja valmistettiin ainakin noin tuhat kappaletta, ja aseeseen tehtiin vuosien varrella pieniä muutoksia. Alkuperäisellä Kolibrilla, josta nykyään valmistetaan replikoita, painoa oli 70 grammaa ja se oli 68 milliä pitkä, 46 milliä korkea ja sentin paksuinen vehje. Aseen kätkettävyys oli toki erinomainen, mutta sen käsiteltävyys oli heikko: vajaan sentin mittaiset patruunat oli hankalaa saada aseteltua lippaaseen ja aseen pieni koko kämmenpohjassa ei tehnyt siitä tarkinta mahdollista ammuttavaa. Luodin paino on vain 0,2 grammaa. Kahvassa on tunnusmerkkinä kirjaimet FP – Frantz Pfannl. Pfannlin-Granberin viimeiset Kolibri-aseet tulivat markkinoille vuonna 1938, ja tehtaan valmistettua ja myytyä noin muutaman tuhatkunta minipistoolia merkin valmistus lopetettiin. Ampumakokeissa heikkotehoinen luoti upposi vain sentistä neljään senttiin mäntylautaa. Pienokaisia on silloin tällöin vielä kaupan asekeräilijöiden kansainvälisissä tapahtumissa, Aseen pieni koko kämmenpohjassa ei tehnyt siitä tarkinta mahdollista ammuttavaa. Asetta myytiin myös nimikkeellä ”Kolibri Autopistooli”, ja arvattavissa se oli kytkettävissä auton hansikaslokeroon tai muuhun sopivaan paikkaan kätösälle. Kun tämä suhteutetaan vaikkapa normaalikokoisen miehen lyönnin iskuvoimaan, joka on 10-15 joulea, saadaan hyvä kuva aseen tappotehosta. muutamia kymmeniä on myös päätynyt museoihin ja pysyväisnäyttelyihin maailman eri puolille. Auton hansikaslokeroon. Aseen patruuna, joka on siis 2,7 x 9-millinen, painaa 5,3 grammaa. M aailman pienimmän pistoolin tittelin vei jo vuonna 1910 itävaltalainen kelloseppä Franz Pfannl, joka patentoi todellisen miniatyyriaseen, Kolibrin. Todennäköisempää on kuitenkin se, Alkuperäisellä Kolibrilla, josta nykyään valmistetaan replikoita, painoa oli 70 grammaa ja se oli 68 milliä pitkä, 46 milliä korkea ja sentin paksuinen vehje. Aseen nimi syntyi vertauskuvallisesti eläinmaailmasta, sillä kolibri on yksi pienimmistä linnuista
Kanuunaa ei uskota käytetyn koskaan varsinaisessa sotilaallisessa käytössä, vaan se oli näyte sotilaallisesta mahdista ja insiMikä on maailman raskain tykki. Aseharrastajien kiistanaihe Maailman raskain tykki on sekava määritelmä, joka herättää aseharrastajien keskuudessa skismoja ja oppiriitoja. Onko se aseen oma paino vai ammuksen kaliiperi tai paino, vai ammuksen tuhovoima. Aseella on ammuttu vain yksi laukaus.. Vai voisiko perusteena olla se, että oliko ase suunniteltu koevai taistelukenttäkäyttöön. Tsar Pushka eli tsaarin tykki oli tarkoitettu enemmän voimannostatukseen kuin sotatantereille. 64 ASEET M iten maailman raskain tykki määritellään. Yhtä kaikki, sotaja asehistoria tuntee montakin jumalattoman raskasta tykistöasetta, joista osalla on jopa taistelukenttäkäyttöä ja tuhoisaa sotahistoriaa. Tykkimestari Andrei Tšohovin valama kanuuna painaa noin 38 tonnia ja se on tarkalleen 5,34 metriä pitkä. Ensimmäisiä ammustyyppejä eli kivikuulia ampuneista raskain on 89-senttisiä kuulia ampumaan suunniteltu Tsar Pushka, joka on nykyisin näytteillä Venäjän Moskovassa antiikkikirkon edustalla. Lähes kuusi metriä pitkä venäläistykki oli varsin vaikuttava ase, jonka valmistamisen Venäjän tsaari Fjodor I määräsi vuonna 1586. Vai pitäisikö kiista ratkaista sen perusteella, oliko asetyyppi mörssäri, haupitsi tai kanuuna
Yleensä tykistöaseen kehitys on mielletty manner-Eurooppaan, mutta muualla maailmalla osattiin toki myös. Kiviammusluokkaan kuuluu myös historiasta selvinnyt, jo 1400-luvulla valmistettu Pumhart von Steyr –kanuuna. Oma ihmeensä oli myös Malik-el-Maidan, ”Areenan. Saman seudun tykkimestarit loivat myös Jaivanan, jonka 50-kiloiset 280-milliset ammukset oli tarkoitettu suojelemaan Jaipurin osavaltota. Tykillä ammuttiin vain kerran näytösmielessä. Aseen omisti Bishnupurin kuningaskunta, jolle sen lahjoitti Mallan kuningaskunnan maharadzha Bin Hambir. nööritaidosta. Dalmadal-kanuuna on osoitus siitä, ettei tykinrakennustaito ollut yksin eurooppalaisten harteilla. Aseen loi vuonna 1565 muuan Jagannath Karmakar. 65 . Guinnessin ennätysten kirjan mukaan Tsaarin kanuuna on maailman suurin haupitsi. Tiettävästi sillä ammuttiin vain yksi ainoa koeja näytöslaukaus. Noin 80-senttistä kivipalloa sylkenyt 2,5-metrinen ja kahdeksan tonnin painoinen mörssäri oli alun perin tarkoitettu piiritystykiksi, siis murskaamaan puolustajien linnoitteita hyökkäävän väen tieltä, mutta ammusten tapa pirstoutua antoi sille myös uudenlaista käyttöä. Intian niemimaan tykkitaiturit Kivikuulien myötä metallitekniikan kehittyessä alettiin käyttää myös raudasta valettuja tykinkuulia. Tätä pidettiin toki heikkoutena, mutta sirpaloituva kiviaines toimi kartussiammuksen tavoin ja oli varmasti tuhoisa suojautumatonta jalkaja ratsuväkeä vastaan. Tykin putki on edelleen näytteillä. Intian niemimaalla oli myös eteviä tykkimestareita, ja heidän aikaansaannoksistaan on säilynyt raskaita rautakuulia ampunut intialainen Dal Mardana, jonka asiakaspuolelta pöllähteli 28,6-senttisiä rautamurkuloita sen kuin tykkimiehet ehtivät lataamaan ja suuntaamaan uudestaan. Tykki on näytteillä Itävallan Wienissä museossa. Pumhart von Steyr oli alun perin piiritystykki, mikä oli tehty muurien murtamiseen. Habsburgin kuningashuoneelle valettu itävaltalainen tykki pystyi ampumaan 690 kilon painoisen kivikuulan 600 metrin päähän, joskin kivikuulat tuppailivat laukauksen yhteydessä halkeilemaan. Habsburgin kuningashuoneelle valettu itävaltalainen tykki pystyi ampumaan 690 kilon painoisen kivikuulan 600 metrin päähän. Tsaarin tykki sijaitsee Moskovan Kremlissä Tsaarin kellon läheisyydessä. Aseen nimi tarkoittaa ”vihollisen kuolemaa” tai ”lauman lyöjää”
kuulien sijaan myös räjähtäviä ammuksia, kranaatteja. Puh. Räjähtävät ammukset ja uusi luku Kun aseteollisuus kehittyi entisestään, alettiin tykkeihin kehitellä aikaisempien kivija metalliInsinööri Malletin mörssäri osoittautui epäluotettavaksi, eikä se koskaan päässyt sotilaskäyttöön taistelukentillä. Brittiläisen, tai tarkemmin irlantilaissyntyisen insinöörin Robert Malletin kehittämä, kiinteälle alustalle asennettava 43-tonninen mörssäri ampui 91,4-senttisiä, 1000-1300-kiloisia kranaatteja näytöksissä parhaimmillaan 19 kertaa peräkkäin enimmillään 2,4 kilometrin päähän, mutta testit päättyivät aina mörssärin vaurioitumiseen. PUUKON OSAT JA TARVIKKEET SUORAAN NETTIKAUPASTA TAI PUHELINMYYNTINÄ. 66 kuningas”. Aseella oli tarkoitus tuhota turkkilaisten linnoituksia Krimin sodassa, mutta painava, hankalasti liikuteltava ja häiriövarma ase jäi kuljettamatta tositoimiin. Jenkkien pikku David oli myös Puukot.. Tulinopeus oli onnistuneimmillaan neljä laukausta tunnissa. nitistivät kilpailevan Vijaynagaran valtion. Tullitie 7 G 53500 Lappeenranta Nettikauppa puukot.. 55 tonnin painoista tykkiä käytettiin vuonna 1565 Talikotan taistelussa, jossa sen omistajan Ibrahim Adil Shah II:n joukot 6,7-metrisestä piipusta saatiin lähtemään 1676-kiloisia kranaatteja vajaan kymmenen kilometrin päähän. Raskaimmat tunnetut mörssärit, joita ei ikinä ole käytetty kuitenkaan taistelukentällä, ovat Krimin sotaan kehitetty ”Mallet´s mortar” eli Malletin mörssäri sekä jenkkien pikku-David. 0400 550 915 parhaiten iltaisin Jorma Simolin myynti@puukot.. Valmistetut kaksi kappaletta ovat molemmat näytteillä Englannissa, toinen maan asemuseossa Lontoossa ja toinen Fort Nelsonissa, Plymouthissa. 700-millisiä kuulia tussautteleva tykki kuului Bijapurin valtiolle ja sen valmisti tykkimestari Muhamed Bin Hussain Rumi vuonna 1549. Jenkkien pikku-David ei koskaan päässyt rintamakäyttöön
Kun Saksan häviö sodassa oli selvä, Saksan sodanjohto antoi määräyksen tuhota jättitykit, jotta ne eivät päätyisi liittoutuneiden haltuun. 1320 tonnin painoinen tykki teki selvää jälkeä noin 40 kilometrin säteellä. Ase oli tuhovoimainen mutta monimutkainen. Kehitettiin asetyyppi tai –kaksikko, Paksu Kustaa ja Dora (Schwerer Gusta, Dora). Jo ensimmäisessä maailmansodassa havaittiin, että kiinteiden linnoitteiden tuhoamiseen ei tavallinen tykistö tai silloinen lentopommituskalusto ole riittävä. Tuhoa lähti rautatievaunuista Schwerer Gustav eli Paksu Kustaa ja sen sisartykki Dora ovat järeimpiä tykkejä, joilla on ammuttu räjähtäviä kranaatteja sotakentillä. Ohjusten nopea kehitys teki ydintykistön tarpeettomaksi. Todellinen tykkihirviö Vaan vielä huimempia ihmeitä oli odotettavissa. Samainen ammuksen kaliiperi, 91,4, mikä oli tarkoitettu toisen maailmansodan loppuvaiheissa puolustusasemissaan sinnittelevien japanilaisten linnoitteiden murskaamiseksi. Sillä pystyi ampumaan 80-millisiä, 7,1 tonnin painoisen ja hidastetulla sytyttimellä varustetun panssarin läpäisevän kranaatin 38 kilometrin päähän. . Aseessa oli 130 metrin pituinen putki ja 165 kilometrin kantama. Yksin laukaisuprosessi työllisti 500 tykkimiestä ja asiatuntijaa. Kun taas riittävän raskas tykki saataisiin luotua, sitä ei saataisi kuljetettua silloisilla traktoreilla tai muulla vetokalustolla. mörssäri, heitin, joka ei koskaan nähnyt sodan tulta ja tuisketta. 1320 tonnin painoinen tykki teki selvää jälkeä noin 40 kilometrin säteellä. Sitten tuotiin paikalle kahden kuukauden reissun vaatinut Dora, jonka asennus kesti viikkotolkulla, vaikka 2000 miehen osasto teki töitä yötä päivää. Puolustautuvien neuvostojoukkojen pääammusvarasto oli nerokkaasti sijoitettu peruskallioon ja osittain merenlahden alle, noin 30 metrin syvyyteen. Tykkihirviötä suojasi kaksi erillistä ilmatorjuntapatteria. heinäkuuta 1942. n Antti Kauranne Noin 80-senttistä kivipalloa sylkenyt 2,5-metrinen ja kahdeksan tonnin painoinen mörssäri oli alun perin tarkoitettu piiritystykiksi. 67 Guinnessin ennätysten kirjan mukaan Tsaarin kanuuna on maailman suurin haupitsi. Aseen piippu painoi 37 000 kiloa ja lavetin massa oli 42 000 kiloa. ?. Saksalaiset olivat tiedustelullaan selvittäneet paikan tarkan sijainnin ja yrittäneet tuhota varastoa pommein ja kranaatein. Aseella oli puolensa, sillä se saatiin tulivalmiiksi asemassaan jo 12 tunnissa, kun saksalaisten vastaavanväljyiset rautatietykit vaativat jopa kolmen viikon valmisteluajan päästäkseen ampumakuntoon. Pikku Davidia kuljetettiin kahdella jyhkeällä maansiirtotraktorilla siinä, missä akselivaltojen tykit vaativat junia alustakseen. Epäonnekseen tykki oli asennukseltaan kiinteä, ja Britannian ilmavoimat tuhosivat sen ennen kuin sitä ehdittiin käyttää. Vihdoin ase oli tulivalmiina, suunnattiin, laukaistiin – ja WHUMPS – ensimmäinen 7-tonninen kranaatti tunkeutui vesimassojen ja peruskallion lävitse, löysi varastoon ja räjähti tuhoten koko paikan kertalaakilla. Tykin putki oli 30 metrin pituinen, ja kaksoiskiskoille rautatievaunuihin asennetun kaluston kokonaispituus oli 43 metriä. Sen sijaan saksalaisten supertykki V3 [1944-45] menee johonkin tähän välimaastoon. Niinpä päätettiin yhdistää isot tykit ja junakalusto, jolloin saatiin aikaan uusi aselaji, rautatietykistö. 6,7-metrisestä piipusta saatiin lähtemään 1676-kiloisia kranaatteja vajaan kymmenen kilometrin päähän. Ydintykistö tarpeettomaksi Samanlaisia sotaa näkemättömiä kuriositeetteja ovat esimerkiksi jenkkien Atomic Annie [195367], ainoa tykki, jolla on ammuttu ydinammus, tosin vain koetilanteessa. Aseen suorituskyky tuli todistettua ensimmäisen kerran Sevastopolissa piirityksessä 5. Jo ensimmäisessä maailmansodassa aselaji sai merkittävän aseman, mutta toisessa vasta tehtiin historiaa. Koko linnoitettu patteristo nuijittiin atomeiksi kahdeksalla kranaatilla. Sodan jälkeen liittoutuneiden upseerit, jotka poseeraavat rautatietykki Doran kranaatin vieressä, antavat oivan kuvan asehirviön kolossaalisista mitoista. Vuonna 1941 Kruppin tehtaalla Saksassa valmistui yksi historian järeimmistä tykeistä, tai itse asiassa kaksi. Pintasytyttimellä varustettuja 4,8 tonnin painoisia kranaatteja tykki pystyi ampumaan jopa 47 kilometrin päähän. Little David on nähtävillä Marylandin Aberdeenissa, jossa on jenkkitykistön koeampumarata ja –museo. Dora purettiin ja lähettiin takaisin kotimaahan. Ase karjahteli parin viikon aikana 48 kertaa, ja jokaisen kranaatin jäljiltä seurasi maalin täystuhoa. Linnakkeiden voimakas rannikkopatteristo oli aiheuttanut hyökkääville saksalaisille mittavaa tuhoa, eikä hyvin suojattuja tykkejä saatu nitistettyä millään rintamalla olleilla aseilla
Tykin miehistö oli neljä aliupseeria ja 20 miestä. Venäläisille työskennellyt tykistökenraali Robert Durlacher kehitti aseelle uuden lavetin, jolloin sen korokulma saatiin jo 20 asteeseen. Alkuperäinen suurin korotus oli vain 15 astetta, mutta lopullisella Durlacher-lavetilla 30 astetta. Lavettiin suunniteltiin sähkömoottori 1910-luvulla, mutta sitä ei tiettävästi otettu käyttöön. liikuteltavaa järeää tykistöä. Historia on aina voittajien kirjoittamaa, mutta järeät Obuhov-kanuunat, jotka oli valmistettu Pietarissa samannimisellä asetehtaalla, olivat pitkälti suomalaisten kätten työtä: merkittävä osa tehtaan työläisistä oli Suomesta tulleita. 254/45 D:n putken pituus oli 11 420 millimetriä eli 45 kaliiperia. 1900-luvun alun ampumatarvikkeilla 15 asteen korotuksella tykin kantama oli noin 11 kilometriä, 30 asteen korotuksella noin 18 kilometriä ja toisen maailmansodan aikaisilla ampumatarvikkeilla 27,5 kilometriä. 68 ASEET S uomen nuoren valtion tykistökalusto oli pääosin venäläisiltä vallattua. Teoreettinen tulinopeus oli kaksi laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus yksi laukaus minuutissa. ”Vanhat rouvat” purettiin Suomeen jäi itsenäistymisen jälkeen myös yhdeksän Obuhovin 305/52-tykkiä, jotka saivat uudessa isäntämaassaan mallinimen. Toisen maailmansodan aikana Suomella oli yhteensä kolme sotasaalisalkuperää ollutta järeää tai raskasta rautatiepatteria sekä muutamia itse rakennettuja. 254/45 D eli 254 millimetrin 45 kaliiperin merikanuuna mallia Durlacher ja Durlachertykki ovat suomalaisten antamia nimiä Obuhovin terästehtaan valmistamalle kaliiperiltaan 254 millimetrin rannikkotykille Durlacher-lavetilla. Tykki kehitettiin 1890-luvulla ja lavetin suunnittelu viimeisteltiin 1905. Nenosen, jatkoivat lavetin tutkimista ja peukalointia. Ovelat ja osaavat suomalaiset, jotka saivat miehittäjiltä perityn tykistön johtoon niin ikään Venäjällä oppinsa saaneen tykistökenraali V.P. Siitä aseen uusi mallinimi. Tämä salaisena pidetty uudistus tuli aiheuttamaan aikanaan ikäviä yllätyksiä Neuvostoliiton Suomeen hyökkääville laivastoja maajoukoille. Hankoon talvisodan rauhan jälkeen venäläisten vuokra-aikana tuodut järeät patterit olivat samoin rautatietykkejä; muillakin rintamaosilla ne edustivat nopeasti 305-millinen Obuhov ja 254-millinen Durlacher Suomi-neidon esiliinoina Suomen raskaimmat tykit Durlacherin 254-milliset suojelivat Suomen rannikkoa niin merikuin maarintamillakin. Alkuperäisessä tykissä lavetin korotuskulma oli heikko, vain 15 astetta, ja se vaikutti tykin kantomatkaan. 254/45 D oli käsikäyttöinen ja siksi kokonsa vuoksi hyvin hidas suunnata
Myös Suomenlahden eteläisemmällä puolella oli saman kaliiperin kalustoa, ja näillä sotilaallista yhteistyötä tehneet heimokansat suunnittelivat ja toteuttivat Suomenlahden tykistösulun, jolla pysäytettäisiin sota-alusten purjehtiminen joko Kronstadtista länteen tai Ahvenanmaalta itään. Panos on tavallinen täyspanos. Laukaukset ovat niin sanottuja vesilaukauksia, eli kranaatin sijaan putkeen työnnetään styrox-tulppa ja putkeen pistetään muovipussipötkö, jossa on 500 kiloa vettä. Inon tykit siirrettiin myöhemmin Helsingin edustan rannikkolinnakkeille, Isosaareen ja Kuivasaareen. n Antti Kauranne 1900-luvun alun ampumatarvikkeilla 15 asteen korotuksella tykin kantama oli noin 11 kilometriä, 30 asteen korotuksella noin 18 kilometriä ja toisen maailmansodan aikaisilla ampumatarvikkeilla 27,5 kilometriä. Heikosti sujuneiden talvija jatkosotien jälkeen valvontakomissio määräsi järeän suomalaisen rannikkotykistön purettavaksi, osan putkista myös palautettavaksi Neuvostoliittoon. Punalaivaston risteilijä Marat lienee saanut osuman hyökkäyksessään kohti Kotkan seudun rannikkopattereita, mutta sekä talviettä jatkosodissa järeiden patterien tuki maavoimille oli merkittävää. Kuivasaaressa Helsingin edustalla on edelleen yksi Obuhovin 305-millisten kaksoistorni, jota viime vuodet on käytetty yksinomaan kunnialaukauskäytössä, viimeksi Suomen täyttäessä sata vuotta vuonna 2017.. Tykit oli sijoitettu Örön (4 tykkiä) ja Inon linnakkeille (5 tykkiä). Tällä tavalla saadaan sama putkipaine kuin kranaatilla, jolloin putken joustimet, hidastimet ja palautin toimivat oikein. 69 305/52 O eli 305 millimetrin 52 kaliiperin merikanuuna mallia Obuhov. Yksi tykki siirrettiin rautatiepatteriksi, ja se palveli vuosina 1943-1944 tunnuksella 305/52 ORaut (305 millimetrin 52 kaliiperin järeä rautatiekanuuna mallia Obuhov) puolen tusinan muun kevyemmän rautatiepatterin rinnalla. Suuntausja latauslaitteistot sähköistettiin, minkä jälkeen kalustolla toteutettiin perusteelliset ja onnistuneet koeammunnat elokuussa 1930. Suomalaisten järeiden sotasaaliskanuunoiden sota-aikainen käyttö ei tuonut merkittäviä merivoittoja. Venäläisen Obuhovin terästehtaan aikoinaan valmistama tykki on ampumakunnossa, mutta sillä ammutaan nykyään ainoastaan kunnialaukauksia esimerkiksi itsenäisyyspäivänä. Järeiden patterien modernisointi käsitti aikaisemmin taakse avoimien tykkipihojen sulkemisen uusilla kaaren muotoisilla betoniseinillä, minkä lisäksi tykkiasemien päälle asennettiin kääntyvä betonikatto. Kalustosta osa oli CAmerkittyä maavoimien kalustoa ja osa MA-merkittyä laivastokalustoa. Tykit osoittautuivat erittäin tarkoiksi, ja niiden silloista 32 kilometrin kantamaa arveltiin voitavan kasvattaa edelleen 40 kilometriin ammusten uusien ballististen kärkien avulla. Kotkan seudulla pysäytettiin juuri ennen rauhan tuloa kohtalokas venäläisten maihinnousuhyökkäys suomalaisten selustaan, ja Hangon motin avaamisessa jatkosodassa raskaiden aseiden rooli oli kiistattoman selvä. ”Vanhat rouvat” alkoivat siirtyä romuttamojen kautta historiaan. Obuhovilla kunnialaukauksia Helsingin edustalla Kuivasaaressa on myös yksi maailman harvoista säilyneistä 305 mm:n kaksoistykkitorneista. Rannikkotykistön esikunta esitti vuonna 1927 kahta järeää tykkiä Isosaareen, yhtä Kuivasaareen ja yhtä Santahaminaan. Aseteknologian huima kehitys alkoi siirtyä järeistä, paikalleen asennetuista kanuunoista kohti meritorjuntaohjuksia, ja niinpä järeiden rannikkolinnakkeiden alasajo alkoi. Järeän tykkikaluston modernisointityöt käynnistyivät Örön linnakkeelta, jonka nelitykkinen patteri muutettiin kaksitykkiseksi. Näin tehtiin, mutta kun Pariisin rauhansopimusta valvonut elin aikanaan poistui maasta, alettiin raskaita putkia taas siirrellä kohti merialueita
Lupien valvonta tarkentuu Kiristyksiäkin on kuitenkin luvassa. * Keräilyaseiden automaattinen ampumakielto on poistettu ja nykyinen käytäntö säilyy, eli ampumakielto on lupaviranomaisen harkinnassa. * Reserviläispoikkeuksessa sijoituksen tai suunnitellun sijoituksen sijaan käytetään nyt termiä ”sijoituskelpoinen”. Myös viittaukset yläikärajaan on poistettu. Metsästysperusteella myönnetyssä aseluvassa harrastuksen aktiivisuuden osoitukseksi riittää näillä näkymin metsästyskortti. * Ilmoitus aseen lainaamisesta tulisi tehdä, jos lainaaminen kestää yli 30 päivää aiemmassa luonnoksessa se oli kymmenen päivää. Ennen kesäkuuta 2017 myönnetyt aseluvat ovat voimassa lainmuutoksen jälkeenkin. Kaikilta kiristyksiltä ei silti vältytä, koska Suomella on EU:n jäsenenä velvollisuus saattaa uudistetun tuliasedirektiivin vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöön. Hallussapito-lupa voidaan peruuttaa, jos luvan myöntämisen edellytyksiä ei enää ole. * Myös urheilupoikkeuksella luvitettavista A-luokan pitkistä aseista vaatimus aktiivisuudesta on nyt 12 kuukautta, ei 24 kuukautta. Keskeisimmät lausuntokierroksen jälkeen tehdyt muutokset: * Isokokoisten latauslaitteiden luvanvaraisuus ei enää koske toimintakelvottomia laitteita eikä latauslaitteita, jotka on valmistettu sellaiseen sarjatuliaseeseen, jonka valmistus on alkanut ennen vuotta 1946. * Reserviläispoikkeuksen ikäraja laskettiin 20 vuodesta 18 vuoteen, aktiivisuutta vaaditaan 12 kuukautta, ei siis 24 kuukautta ennen luvan myöntämistä. 70 Esitys aiempaa lievempi Aselaki nyt eduskuntaan Metsästysperusteella myönnetyssä aseluvassa harrastuksen aktiivisuuden osoitukseksi riittää näillä näkymin metsästyskortti. Käsiaseissa säilyisi 24 kuukauden vaatimus. Esitys on aiempaa lievempi. n Ilmoitus aseen lainaamisesta tulisi tehdä, jos lainaaminen kestää yli 30 päivää – aiemmassa luonnoksessa se oli kymmenen päivää.. Lausunnolla olleessa versiossa ensimmäinen lupa reserviläisperusteella oli määräaikainen, nyt lähtökohtaisesti toistaiseksi voimassa oleva. Aselakiesitys siirtyy eduskunnan käsiteltäväksi. H allitus antoi lokakuussa eduskunnalle esityksen muutoksista ampumaaselakiin, vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annettuun lakiin ja asevelvollisuuslakiin. Aseluvan haltijoita seurataan jatkossa enemmän ja aselupia tarkastellaan säännöllisesti
Valmistamme myös kanu-periaatteella toimivia pienempiä loukkuja esimerkiksi kanin, näädän ja minkin pyyntiin. Kun esimerkiksi vähän metsästystä harrastava tai muuten kiireinen mökkiläinen ostaa loukun tontilleen, hän haluaa sen valmiina. Samahan se vaikka loukun tekee vanhasta hetekasta, joka hommansa hoitaa, mutta uusista tarpeista tehty loukku on helpompi myydä asiakkaalle. Jos valmistaisin vain koottavia loukkuja, yli puolet asiakaskunnastani putoaisi pois. Loukkuja haluavat nyt esimerkiksi mökkiläiset, jotka ovat kyllästyneet siihen, että supit syövät marjat ja mansikat pihamaalta. – Kaitakanussa on sama etäisyys etureunasta syötille kuin normaali loukussakin, mutta soveltuu leveytensä puolesta paremin kivikkoisiin ja louhikkoisiin paikkoihin. Hollan mukaan valmiiksi rakennettu loukku on kuitenkin suosituin. Holla valmistaa myös pätkäkanua, jonka mitat on 100 cm x 100 cm x noin 50 cm sekä kaitakanua joka on kooltaan 150 cm x 70 cm x noin 50 cm. myöskään myytävää loukkua, se kuuluu lähinnä omenapuun runkojen suojaukseen jäniksiltä. Holla suosittelee käytettäväksi tuuman silmäkoolla olevia verkkoja, jottei loukkuun jäänyt eläin saisi helposti otetta verkosta. Kanuloukkuja valmistavalla ja myyvällä PH-Riistalla kuluva vuosi on ollut ennätyksellisen vilkasta aikaa. – Kasattavissa malleissa nurkat saattaa olla heikoin lenkki ja häkin jäykkyys kärsii. – Jotkut valmistajat käyttävät jopa 1,2-millistä lankavahvuutta, mutta minusta se on lujuudeltaan lähinnä katiskaverkkoa. Kiinalaisesta verkosta ei voi tehdä Loukkujen kysyntä ennätysvilkasta Hyvä kanuloukku kestää Hyvä kanuloukku on kestävä, kevyt ja jäykkärakenteinen. Katossa on saatavuudesta riippuen 1,75 1,80 millin verkkoa. Verkon pitää olla lujaa Loukuissa on pulteilla kasatut, sinkitystä teräslevystä laserleikatut kehikot ja saranat. Loukkuja on moneen kokoon Suosituin loukkukoko on 150 cm x 100 cm x 60 cm. – Loukut ovat nurkistaan myös mäyrän kestäviä kantatun kaksinkertaisen verkon ansiosta, ja häkkiosa on jäykkärakenteinen mutta painoltaan kevyt. Silmäkoko ei saa olla liian suuri Loukuissa käytettävän verkon silmäkoko ei saa olla liian suuri. 71 T ilauksia on tullut etelästä pohjoiseen ja lännestä itään. PH-Riistan loukut valmistetaan uusista materiaaleista Keski-Suomessa. Ruostumattomasta teräksestä laserleikkaamalla ja särmäämällä valmistettu, ja myös mallisuojattu laukaisulaite on Hollan mukaan varmatoimisin kanuloukun laukaisu vaativissa sääolosuhteissa. Holla uskoo myös, että moni haluaa nyt nimenomaan helposti käsiteltävää, varmatoimista ja kestävää loukkua. Idea tuli saaristosta, jossa saarien kivisyyden takia voi tasaista maastokohtaa olla vähän. Pentti Holla suunnitteli kanuloukun protomallin huolella.. n Juhani Karvonen Kuvat: Pentti Holla Supi on jäänyt kaitakanuun. Häkin seinissä ja pohjassa Holla käyttää pääsääntöisesti 2,05 millin lankavahvuista sinkittyä eurooppalaista verkkoa. Yhteinen virsi tuntuu olevan joka puolella se, että supeja on nyt liikaa. Lukitusjouset valmistetaan ruostumattomasta jousiteräslevystä, jotka sulkevat loukun herkästi ja varmasti, ja ovat myös helppokäyttöiset loukkua avatessa. Markkinoilla on myös asiakkaan kasattavia ja koottavia loukkuja. Entistä enemmän kysyntää on myös pienillä helposti siirrettävillä loukuilla, joita loukkupyytäjät voivat kuljettaa esimerkiksi kesämökeille pyyntiin. Supikoira on muuttunut näkymättömästä näkyväksi monen mökkiläisen ja omakotiasukkaan silmissä, sanoo yrittäjä Pentti Holla
Loukuttaminen oikein tehtynä on myös aloittelevalle metsästäjälle oiva tapa perehtyä riistanhoidon kokonaisuuteen. S uomessa tulokaspedot, turkistiloilta karanneet tai ”vapautetut” pienpedot minkki ja supikoira ovat äärimmäisen haitallisia muille eläinlajeille. Tehdyissä alueellisissa pyyntikampanjoissa ja niitä seuranneissa vesilintujen poikastuotantotutkimuksissa on havaittu selvä yhteys pienpetokannan yleisyyden vaikuttavan myös lintujen poikastuotantoon. Mitä vähemmän pienpetoja, sen enemmän poikastuotantoa. 72 Oikein asetellut ja hajustetut loukut keräävät vahinkoeläimistöä Loukkupyynti riistanhoitoa Ahneena tunnetun supikoiran saa minkkiä helpommin saaliiksi. Metsäkanalintujen kannat ovat pienentyneet huomattavasti koko maassa. Loukkupyynti on erinomainen polku tutustua riistanhoitotyöhön. Rehevillä vesialueilla vesilintukannat ovat lähes puoliintuneet. Yhä tihenevä metsäautotiekanta ja laajojen hakkuiden myötä. Karujen vesistöalueiden kannat ovat kuitenkin säilyneet vakaampina. Se myös vähentää osaltaan alueen vieraspetokantaa. Yhtä lailla surullista tietoa tulee metsäkanalintujen tilanteesta. Eteläja Keski-Suomessa metsäkanalintujen määrä oli Luken mukaan viime vuoden vaatimattomalla tasolla. Luke kertoo, että kannat ovat taantuneet erityisesti PohjoisSuomessa. Heinäkuun loppupuolella alkaneessa laskennassa selvisi, että kaikilla metsäkanalintulajeilla keskitiheydet olivat huomattavasti alle edeltäneen kymmenen vuoden keskiarvon. Sinisorsaja tavikannoissa on havaittu pientä kohentumista, mutta takavuosien huipputasoille nekään eivät ole kivunneet. Vesilinnut vähentyneet Vesilinnut kärsivät kosteikkoalueiden rehevöitymisistä ja umpeenkasvusta. Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan useimpien vesilintujen pesimäkannat ovat viimeisten vuosikymmenten aikana taantuneet koko Suomessa
On muistettava, että loukkupyyntiin tarvitaan alueen maanomistajan lupa ja sen lisäksi loukkupyytäjällä tulee olla metsästäjätutkinto suoritettuna ja voimassa oleva metsästyskortti. Luonnonolosuhteiden lisäksi vesija metsäkanalintujen poikueita ja koko kantaa vaanivat lisäksi vahinkoeläimet.. Siksi ansat pitää tarkistaa säännöllisesti. Loukku saattaa pyytää myös vahinkosaalista; kissoja tai jopa pieniä koiria. Vahinkoeläimet kuriin kampanjalla Erityisesti loukkupyynnin on havaittu olevan tehokkain tapa harventaa luontoon kuulumatonta tulokaspetokantaa. 73 . Kaupan loukut, joita on kaikille eri kokoisille nelijalkaisille, maksavat 35-60 euroa kappaleelta ja ovat hyviä. Loukkuun jääneen vahinkoeläimen saa lopetettua kertalaukauksisella revolverilla. Villiminkin tunnistaa valkeasta täplästä leuan alla. Myös poikkeukselliset ja epäedulliset sääolosuhteet ovat vaikuttaneet lintukantojen romahtamiseen. Tarkkailemalla luontoa oppii loukuttamaan tehokkaasti, ja luonnon tarkkailu kasvattaa vastuullisen metsästäjän koautioituvat lintujen pesimämaastot uhkaavat metsäkanalintukantoja laajemmaltikin. Yhden tai kahden loukun takia ei kannata kuvitella suuria säästöjä, mutta osaava tekee loukun itsekin. .22 Ruger on monen loukkumiehen käyttöpeli. Samalla se on ympäristöystävällisin tapa harventaa luontoon kuulumatonta kantaa – meluhaittoja tai turvallisuusriskejä ei juuri loukkupyynnissä ole. Tarkkailemalla luontoa oppii loukuttamaan tehokkaasti. Luonnon tarkkailu kasvattaa vastuullisen metsästäjän kokonaisnäkemystä, riistanhoidollista eettistä perspektiiviä jahtiharrastukseen. Kun aloittelevalla metsästäjällä on ehkä alan kokemusta vain tuo pakollinen jahtikortti ja ensimmäinen haulikko hankittuna, olisi juuri kokeneen riistanpyytäjän matkassa opeteltu oikein tehty loukkuharrastus yksi parhaimpia tapoja tutustua riistanhoitotyön ja myös metsästyksen kokonaisuuteen. Poikastuotto pienenee, selviytymisolosuhteet heikkenevät
Usein paikoin metsästysseurat ovat laatineet nuorille metsästäjille opetusohjelman, jossa juuri loukkupyynnin kautta opetetaan eräelämän sekä jahtietiikan perustaitoja. Minkki ei mielellään ylitä luonnonesteitä, joten huolellisen riistaseurannan perusteella sijoitettujen loukkujen pyyntitehoa voidaan lisätä rakentamalla loukkuun vieviä ”johteita”. Supikoiran ja ketun loukkupyynti kannattaa keskittää kulttuuriympäristöihin, asutuksen ja peltojen lähelle. Loukkupyynti vaatii kurinalaisuutta Metsästyslaki edellyttää, että loukut on tarkistettava kerran vuorokaudessa silmämääräisesti, onko saalista tullut vai ei. Näitä muovisia ja kestäviä lappusia on saatavilla esimerkiksi riistanhoitoyhdistyksiltä tai SMY:stä. Toinen syy on se, että syötin pitäminen tuoreena varsinkin lämpimien kelien aikana edellyttää sitä, että pyytäjä todellakin kokee ansansa kerran päivässä, kuten laki määrää – ja vaihtaa samalla syötit tuoreisiin. Läpikulkuloukuissa ei syöttiä yleensä käytetä sisällä, joskin jotkut uskovat pienen syötin asettamiseen häkin eteen lisähoukuttimeksi. Niiden hajut ovat laadultaan sellaisia, että ne peittävät ihmisen tuoksut alleen. Pienpetopyynti on erityisen tärkeää minkkivaltaisilla alueilla. Tällaisia johteita saadaan helposti kaatuneesta puusta ja kivistä, ja kaupunkioloissa esimerkiksi ylimääräisestä rakennusjätteestä, kuten muoviputkista, betonista ja tiilistä. Siihen voi hyvin totutella loukkupyynnissä houkutteluruokinnalla. Supikoira voi hölmöyttään mennä sattumanvaraisesti maastoon viskattuun loukkuun. Metsästys on muutakin kuin eri riistaeläinten ampumista. Täten pyydöstä saadaan minkkiä houkutteleva tutkittava onkalo. Loukkuun, olkoonkin se hyvin naamioitu, kannattaa kiinnittää myös säänkestävä lappu, jossa kerrotaan omistajatiedon lisäksi pyydön olevan laillinen ja että sen tuhoaminen tai siirtäminen on metsästyksen estämiseen verrattava rikkomus, josta laki antaa sakkoja. Jahka ensimmäisen otuksen saa erhetytettyä, ansan pyyntiteho alkaa kasvaa. Viekas metsän eläin kun vierastaa ihmiseltä tai liian puhtaalta tuoksuvaa loukkua. Lämpimien kelien myötä nämä otukset eivät mene talvihorrokseen, vaan könttyröivät maastossa aina siihen saakka, kunnes kunnon lumipeite verhoaa maan. Kolmas, joskin harvinaisempi konsti on hajustaa loukku saaliseläimen hajurauhasista hännän alla saatavalla eritteellä, mutta tällöin on hajustajan omat kädet suojattava. Metsästysasetuksen 11. n Antti Kauranne. Johteen asettaminen vaatii mielikuvitusta. Petoja harventamalla elvytetään riistalintukantaa. Erite on varsin väkevän tuoksuista ja pysyy kiusallisen pitkään aistittavissa. Loukkuja kiertämällä aloitteleva metsästäjä tottuu liikkumaan luonnossa eri olosuhteissa ja havainnoimaan sen ilmiöitä. Näin siksi, ettei loukkuun jääneelle eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Syöttien on todellakin hyvä olla tuoreita kahdestakin syystä; pilaantuneeseen houkuttimeen ainakaan minkki ei kajoa, vaikka ahne supikoira siihen saattaa erehtyäkin. Supikoirajahti on viime talvina, jolloin lunta on paikoin tullut ennätyksellisen vähän, ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa. pykälän mukaan elävänä pyytävän ja muun pyyntilaitteen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään. Totutteluruokinta on tärkeä osa kaikkea loukkuja rautapyyntiä; sillä tuleva saaliskanta totutetaan maisemassa olevaan loukkuun. Loukku on syytä peittää, mutta kuitenkin siten, että siitä näkee läpi. Hyviä syöttejä ovat tuoreet kalat ja muun riistan roippeet. Kiitettävää on, että useissa metsästysseuroissa ahkerimpia ja taitavimpia loukuttajia palkitaan vuosittain ansiokkaasta pienpetopyynnistä tästä syystä. Niinpä esimerkiksi kaatunut puunrunko, jota pitkin minkki ei mielellään kipittele, saadaan toimimaan ansaan johtavana elementtinä, kun loukku asetetaan rungon toiseen päähän, ja puuta kiertäessään minkki törmääkin edessä ammottavaan, hyvin naamioituun ansaan. Luontoon karanneet tai päästetyt vahinkoeläimet, vierastulokkaat, saalistavat metsäja vesilintupoikueita. Yksiluukkuisissa tai pohjan päälle putoavissa, kolmelta sivulta avoimissa loukuissa ne sen sijaan ovat jopa välttämättömiä. Loukut kannattaisikin asettaa ulkoilmaan mahdollisimman varhain. Peittämiseen on toinenkin syy: metsästyksen vastustajat tai ajattelemattomat, jotka rikkovat loukut ne tavatessaan. Talviruokinta on huolenpitoa kotimaisesta riistakannasta. Minkki sen sijaan on epäluuloinen, jonka uunottaminen vaatii taitoa, joka yleensä ottaen hankitaan vain kokemuksen kautta. Keinulautaloukkuja pidetään minkinpyynnissä yleisesti kaikista tehokkaimpina. konaisnäkemystä, riistanhoidollista eettistä perspektiiviä jahtiharrastukseen. Monet jopa savustavat loukun ennen sen asettamista ulos, ja vasta sen jälkeen hajustavat ennen pyyntiä. 74 Ahne supikoira on helpompi saalis kuin kavala minkki . Hajusteilla pois ihmisen tuoksu Joka puolella Suomea on moneen kertaan koettu, että uuteen loukkuun ei tahdo saalista tulla, vaikka ansa olisi kuinka fiksusti asetettu. Toinen, paljon suosittu konsti on asettaa loukut sellaisiin paikkoihin, jossa hiiret tai rotat liikkuvat. Minkki ei mielellään ylitä luonnonesteitä, joten huolellisen riistaseurannan perusteella sijoitettujen loukkujen pyyntitehoa voidaan lisätä rakentamalla loukkuun vieviä ”johteita”, jotka pakottavat eläimen kulkemaan loukkuun, kun muut kiertotiet on tukittu. Tämä vaatii liikkumista luonnossa, jos loukkuja on useita ja ne on sijoitettu laajalle alueelle
– Loukkujen kameravalvonta tekee tästä pyyntilajista mielekkään. Lämmin syksy loukkupyynnissä hiljaista aikaa Loukuttaja ”yleisön pyynnöstä” Kanuloukun toimivuuden voi testata jokaisella käyntikerralla. – Jokaisessa talossa on koettu supien olevan riesana. 75 . Kun kamera kertoo supin tai jonkin muun eläimen jääneen ansaan, ei turhia reissuja loukuille tarvitse tehdä. Ehdin hyvin käydä loukuilla työpäivän päätteeksi, jos kamera näyttää jotakin sinne menneen. Turhat ajoreissut vähenevät. Loukkujen kameravalvonta helpottaa loukuttajan työtä. Automaattisesti kuvaa kahdeksan tunnin välein lähettävä kamera oli välittänyt viimeisen kuvansa yöllä. Supit Janne Isoaho pitää loukkupyyntiä vaivattomana kameravalvonnan ansiosta.. Ilman kameroita pitäisi meikäläisenkin kiertää kanuluokut lain velvoituksen mukaan kerran vurokaudessa. Kaksi loukuista on kotitalon läheisyydessä, yksi kauempana 15 kilometrin päässä Mommilassa. Kaksi loukuista on omakotitalojen pihapiireissä, yksi muutaman sadan metrin päässä metsässä lähimmästä maatalosta. H ausjärveläinen Janne Isoaho huomasi yhden riistakameransa pimentyneen yön aikana. Kameran pimentyminen merkitsisi pattereiden loppuneen. Isoaho pyytää kolmella kanuluokulla koko ajan. Muutama viikko sitten vein loukun yhden omakotitalon aidan taakse
– Pelloilla riittää kastematoja, myyriä, hiiriä ja muuta syötävää. Täysikasvuinen kettu on todellinen harvinaisuus loukussa. Laadukkaat riistakamerat ovat oman kokemukseni mukaan hyvin toimintavarmoja. Pakkasten tullessa supit alkavat liikuskella loukkujen läheisyydessä. Isoaho virittää loukun herkäksi ja jo närhikin riittää laukaisemaan loukun. Täysikasvuinen kettu on todellinen harvinaisuus loukussa. ovat käyneet siinä määrin vaivaksi, että ne alkavat repiä pihalle hetkeksi jätettyjä roskapusseja. – Yksi loukku on minulta aikanaan rikottu, muutoin loukut ovat säästyneet. – Alkuvuodesta supi muuttuu käsittääkseni rauhoittamattomaksi lajiksi, jolloin sitä voisi. Kameroiden ansiosta pyynti on aika vaivatonta. Alkukesällä Isoaho ei vie loukkuihin syöttejä, mutta pitää ne auki, muttei vireessä, jotta eläimet loukkuihin tottuvat. RiistakameRiistakamerasta kaveri havaitsi, että yksi kettu kävi kolmena yönä kiertelemässä loukkua, mutta sisään se ei mennyt. Vuodessa Isoaho on saanut loukuilla viitisenkymmentä supia. Lauenneita loukkuja on turhauttavaa käydä kokemassa ja päästämässä eläimet saman tien vapauteen. Lämmin syksy ei tuonut saalista Lämmin syksy on ollut loukkupyynnissä hiljaista aikaa. Supi odottelee rauhassa noutajaansa. Isoaho pitää kanuloukut vireessä kevääseen saakka. Supit etsivät ravintoa läpi talven, vain paksu lumikerros tai kovat pakkaset saavat ne vetäytymään luoliin. Mäyrä on rauhoitettu huhtikuun alusta lukien, mikä on myös käytännössä viimeinen päivä loukutukselle. – Ehkä yksi kynnys on kameroiden hinta, sillä ne maksavat noin 200 euroa kappale. Ilveskin on mahdollinen saalis, mutta tupsukorva ei ole onneksi vielä Isoahon loukkuun eksynyt. Supi kuitenkin hakeutuu ruuan perässä myös talvella päinvastoin kuin mäyrä, joka jää pakkasilla aika herkästi luoliin eikä juuriaan liiku. Enimmäkseen loukkuihin eksyy nuoria supeja. Muissakin taloissa supit ovat liikkuneet pihapiireissä ja asukkaat ovat alkaneet niihin kyllästyä. 76 Pieni loukku on yleensä täysikasvuisille supeille turhan ahdas. Mäyriä loukuista saa vuosittain kenties muutaman, samoin kettuja. Omassa seurassa on muutama aktiivisesti loukuilla pyytävä kaveri, joilla on loukkuja kullakin 3-4 kappaletta. Omakotitalojen läheisyyteen viedyillä loukuilla on myös se hyvä puoli, etteivät ne joudu ilkivallan kohteeksi kovin helposti. – Vanhat yksilöt ovat viisaita lajista riippumatta. Puolipyöreä loukku on melko helppo valmistaa itsekin. Uskon tietäväni tekijänkin, mutta aika turha näitä tapauksia on metsästäjän poliisille lähteä ilmoittelemaan. rasta kaveri havaitsi, että yksi kettu kävi kolmena yönä kiertelemässä loukkua, mutta sisään se ei mennyt. Edes riistakameroissa ei ole viime viikkoina supeja näkynyt. Itsetehtyjen loukkujen materiaalikustannuset ovat hitsauksineen satakunta euroa. Isoaho toivoo lisää loukuttajia. – Huhtikuusta lähtien loukkuihin menee mäyrän lisäksi paljon muutakin eläintä, joita voi loukuilla pyytää. Loukut voi virittää jälleen elokuun alusta lukien. – Tämän vuoden saalis on pitkälle toistakymmentä eläintä, mutta laitoin loukut vireeseen tänä vuonna vasta lokakuun lopulla
– Täysikasvuisen supin ensiluokkaisesta nahasta saisi jonkinalaisen hinnan, mutta niitä jää loukkuihin ehkä muutama vuodessa. Pieni loukku soveltuu lähinnä tilapäiseen pyyntiin kotinurkissa. Loukun verkkopohja kannattaa peittää vaikkapa maalla, lehdillä ja sammaleella, sillä verkkolattiaa eläimet arastelevat. Koirannappulat ovat aika hyvä mielenkiinnon herättäjä. Kala on mieluista niin supille, ketulle kuin minkillekin. – Viimeksi marraskuussa minut pyydettiin lopettamaan kapinen supi, joka oli raahautunut omakotitalon rappusille kuolemaan. 77 Lopetustehtäviä eteen aika ajoin . Pienpedot eivät ole turhan nirsoja ravinnon suhteen. Juhani Karvonen Riistakamera vaatii aika ajoin pattereiden vaihdon Kettu kiersi loukkua kahtena yönä, mutta loukkuun se ei mennyt. Syksyisin Isoaho saa soittoja supeista, kun ne tulevat pihoihin syömään marjapensaisen marjat, omenat ja luumut. Pieniin loukkuihin päätyy – Huhtikuusta lähtien loukkuihin menee mäyrän lisäksi paljon muutakin eläintä, joita voi loukuilla pyytää. Sopit tottuvat vierailemaan turvalliseksi kokemallaan ruokintapaikalla. Loukku on myös hyvä ankkuroida jollain tavoin maahan tai läheisiin puihin. Se kerää toivottavasti nuoria supeja. – Pääasia että loukku on avara, jolloin myös täysikasvuiset yksilöt menevät niihin helpommin. Joskus talon alle asettuneita eläimiä voi yrittää pyytää pakkosyötöllä laittamalla loukku niiden käyttämän kulkuväylän suulle. – Jotkut vanhat pyytäjät ovat kertoilleet, ettei loukuissa saisi olla teräviä kulmia, joita eläimet säikkyvät. Janne Isoaho käy pyynnöstä hoitamassa erilaisia pienpetoihin liittyviä lopetustehtäviä. Esimerkiksi ojan läheisyys on hyvästä. Jos talossa on kissa tai koira, ei loukkupyynti pihapiirissä tule kysymykseen. – Käytän pyydystämiseen pientä loukkua, mutta pyynti on järjestettävä aina tilanteen mukaan. Isoaho alkaa supien totuttelun loukulle jo alkusyksystä. Supilla enää jalat hieman heiluivat, mutta muutoin se ei enää päässyt liikkumaan. Supi suhtautuu loukkuun jäämiseensä monesti aika rauhallisesti ja alistuu kohtaloonsa alkamalla nukkumaan. Joskus keino toimii, joskus ei. Itse en ole huomannut eroa kulmikkaalla tai pyöreällä loukulla. – Mommilassa oleva loukku sijaitsee muutaman sadan metrin päässä pesästä. Mäyrä ja supikin pyrkivät kaivamaan tiensä ulos muuta kautta, jos epäilevät loukkua, sanoo Isoaho. Isoaho toimii LUME-tuomarina luolakoirien metsästyskokeissa. Suurin osa on nuoria ja osa myös kapisia, eikä niiden nahoilla ole mitään arvoa. Kapi tuntuu olevan valitettavan yleinen tänä päivänä. – Vien ruokaa loukuille, mutten viritä niitä. Kaupan loukkuun voi tietysti saada pituutta lisää jatkamalla, mutta loukku tahtoo jäädä matalaksi. Isoaho ei juuri nahkoja hyödynnä. Puolipyöreissä loukuissa olen käyttänyt neljän millin teräsverkkoa, jota mäyräkään ei saa rikki, vaikka se yleensä koittaakin kaivaa tiensä vapauteen loukusta. Supi syö myös mieluusti lajikumppaneitaan. Isoaho loukut ovat noin 2,5 metriä pitkiä, 1,5 metriä leveitä ja 80 senttiä korkeita. pyytää periaatteessa läpi vuoden. Syötit saa omasta takaa Syötiksi loukkuun kelpaa miltei mikä tahansa. Loukun sijoituspaikaksi sopii miltei mikä tahansa suojaisa maastonkohta. Tiineen supin samoin kuin poikasia hoitavan emon pyynti on jo eettisestikin väärin myös loukuttajan näkökulmasta. Hirvenja peuranmetsästyskaudella viedään loukuille teurasjätettä. Isoaho kasvattaa saksanmetsästysterrieriä ja karkeakarvaisia kettuterrierejä. Olen käyttäyt 12 millin harjaterästä rakenteissa. Esimerkiki kaupassa myytävät loukut ovat usein sen verran pieniä, että aikuinen supi saattaa niitä karsastaa ja mäyrä saattaa viedä loukun mukanaan. helposti kotikissoja – Jos mäyrä pistää loukussa hulinaksi, ei sitä esimerkiksi kanaverkko pitele millään lailla. Pakkosyöttöä on kokeiltava lähinnä silloin, kun talon alle voi laittaa koiraa. Itse teen kuitenkin puolikaaren muotoisia loukkuja sen vuoksi, että ne on helpompia valmistaa. Loukun muodolla sanotaan olevan merkitystä. n Juhani Karvonen. Supi käväisi miltei loukussa, mutta tällä kertaa loukku jäi laukeamatta. Loukun pitää olla avara Loukuista kaksi Isoaho on valmistanut itse, toisen niistä kierrätysmateriaaleista
Kun hiihtäjän vauhti vie parhaimpien maastojen ohi, lumikenkäilijä etenee hitaasti ja pääsee luontevammin eläinten lähelle. Sauvat olisivat tiellä myös silloin kun pitää tarttua kirvesvarteen. Lumikengillä eläinten jäljillä Jälkien seuraaminen onnistuu lumikenkäilijältä silloinkin, kun jäljet johtavat runsaspuiseen metsikköön tai joenvarsipensastoon. Tiheikössä puikkelehtii helpommin puolitoistametrisillä lumikengillä kuin kaksi ja puoli metriä pitkillä nietossuksilla. Tarvitaan lihaksia, jotka eivät aivan samalla tavoin käytössä kuin hiihdettäessä. Tunnettu luontokirjailija Yrjö Kokko selostaa teoksessaan SuYleisesti käytetyssä tarpomistyylissä lumikengän kevyempi etuosa nousee askeltaessa vinosti ylös lumen päälle, eikä työnny alaviistoon lumimassan alle.. Tasapainon säilyttäminen lumikengillä tarpoessa onnistuu pienellä harjoittelulla. tarvitaan jalkojen alle. 78 H iihdettäessä kädet tarvitaan lähinnä sauvojen pitelemiseen. Suksilla sujautteleva eräilijä väistää useinkin juuri ne maastonkohdat, puutiheiköt, joista eläimet löytyisivät. Suksilla kaatuu suomalaisessa normaalimaastossa helpomminkin kuin lumikenkäillessä. Ne sopivat sekä metsästystilanteisiin että eräleirikäyttöön. Sauvojen päissä on rannelenkit, joista kädet pitää vetää pois, ennen kuin voi tarttua aseeseen tai työkaluun. Kun nietos on oikein syvä, jotain kantavaa Monin paikoin suksia kätevämmät Lumikengillä maastoon Lumikengät voivat olla eräillessä suksiakin paremmat. Päivälevolla makaavaa jänistä on kuitenkin parempi lähestyä ase kädessä kuin ase olalla. Leiripaikalla eräilijä puolestaan käyttelee käsiä puusylyksen kantamiseen. Jänis pomppaa jaloilleen ja säntää pakoon, kun metsästäjä vasta irrottelee käsiään rannelenkistä ja tavoittelee haulikkoa. Näissä puuhissa lumikengät ovat suksia kätevämmät myös sen vuoksi, että niillä astelee ja kääntyilee helpommin kuin liukkailla suksilla. Jänikset ja kauriit menevät päivälevolle juuri sinne missä puita kasvaa tiheässä
Yöpyminen talvella metsässä on sellaisten mestareiden kuin Lars Monsenin puuhaa. Lumilapiona talvileirissä Päiväleirissä lämmittelytai keittonuotio vajoaa hankeen, ellei lunta luoda pois. denhampainen kaulanauha , että lumikenkäilijä katselee maastoa ja maisemaa parhaimmillaan samaan tapaan kuin eläimet. 79 . Hän opastaa näitä taitoja kirjassaan Stora vildmarksboken . Vaikka nuotio viriteltäisiin pitkien riukujen varaan lumen päälle, lumi pitää ensin riukujen alta tampata tiiviiksi, riukuja kannattavaksi. Tässä hommassa lumikengät ovat paremmat kuin maastokengät tai saappaat. Lumikenkää voi käyttää ennen nuotion sytyttämistä lumilapiona. Parempi on Monsenin mukaan vain tampata lumi tiiviiksi, ja pystyttää teltta tampatulle lumelle. Tuuli tuiskuttaa hänen retkimaillaan lunta kuoppaan niin runsaasti, että teltta jäisi lumimassan alle. Tuuli vie lumen mennessään. Hän ei pidä tarpeellisena luoda lunta pois maahan saakka, eikä pystyttää telttaa lumikuoppaan. Jousi on valmiina viritettäväksi, kun sauvat eivät ole tiellä. Jälkien seuraaminen onnistuu lumikenkäilijältä silloinkin, kun jäljet johtavat runsaspuiseen metsikköön tai joenvarsipensastoon. Hiihtäjältä jää paljon näkemättä. Monsenilla on mukanaan erikoisvarusteet talviteltasta tehokeittimiin, makuualustaan ja taatusti lämpimään makuupussiin. Kokko jopa väittää, että Pohjois-Amerikka on tuottanut enemmän kuin muut maat mestarillisia eläinkirjailijoita, sellaisia kuin Ernest Thompson Seton ja Roberts, juuri sen vuoksi, että Pohjois-Amerikka on lumikenkämanner, ei suksimanner. Ne erityistaitoiset talviretkeilijät, jotka Helge Ingstadin
Tämä heijastaa lämpöä. Lunta ei ole tarpeen joka askeleella nostella, mikä nopeasti väsyttäisi jalat. Etupää työntyy askeltaessa lumen päälle, ei puhki lumimassan, niin kuin tapahtuisi, jos painosuhteet eivät olisi näin nerokkaat. 80 tapaan kuten kirjailija kuvaa teoksessaan Turkismetsästäjänä Pohjois-Kanadan intiaanien parissa luovat lumen pois maahan asti, sytyttävät (päinvastoin kun Monsen) tulen suuren lumikuopan pohjalle, ja virittävät salkojen varaan laavukankaan. Mäystin ja kantahihna on korvattu sidelaitteella, jonka asetusta voidaan säätää eri kokoisille jalkineille sopivaksi.. Ylettömän leveätä haara-astuntaa ei tarvita. Lumikenkä toimii myös lapiona. Pohjaraudat nastat, piikit ja kynnet helpottavat kulkua. Kädet ovat vapaina kirveen käsittelyyn. Kun siteeseen pantua jalkaa nostaa päkiän kohdalta, kantavampi etuosa asettuu hiukan koholle sen vuoksi, että pyrstömäinen takaosa on raskaampi. Intiaanien kehittämiä malleja on ollut saatavina myös Suomesta. Olen itse viettänyt öitä talvisessa metsässä molemmilla tavoilla, mutta tulipuita on nykyoloissa enää harvoin tarjolla riittävästi yön varalle. Nykymalleja ja materiaaleja Moderneissa malleissa puukehys ja nahkanauhaverkko on korvattu metallisilla putkirungoilla, keinokuitupunoksilla ja muovisäleiköillä. Niiden kärkiosa on leveämpi kuin pyrstömäinen takaosa. Lumikengät antavat ruutiaselaukauksissa paremman tuen jaloille kuin liukkaat sukset. Perinnäiset vahvoilla Pohjois-Amerikan intiaanit ovat vuosisatojen kuluessa kehittäneet lumikengän muodon nerokkaaksi. Taitava tarpoja asettelee kävellessään perinteisen muotoisia, ”pyrstöllisiä” lumikenkiä toistensa lomiin ei siis niin, että kengät jäisivät toistensa viereen juuri leveimmiltä kohdiltaan. Tasaleveät mallit voivat karkottaa toivorikkaan aloittelijan juuri sen vuoksi, että jalat jäävät epämukavasti levälleen. Mies liukkaalla jäällä. yöksi ilman erityisvarusteita ja ilman erityistaitoja. Hyvin pehmeälumisia, syviä nietoksia varten on myös pyöreämuotoisia ”karhuntassuja”. En suosittele lähtemään talviseen metsään Eräät modernit mallit on konstruoitu niin taitavasti, että lipsahtelua estävät ”karhunkynnet” työntyvät joka askeleella esiin
Levy kiertyy akselin varassa, jolloin jalkineen takaosa pääsee nousemaan irti varsinaisesta lumikengästä, ja jalkineen kärkiosa pääsee joka askeleella painumaan varvaseli päkiäaukkoon. Nastat ja ”karhunkynnet” modernin lumikengän pohjassa. Jalkine ja osa siteestä kun kääntyvät akselin varassa. 81 Modernikaan side ei kiinnitä talvijalkineen pohjaa lumikenkään niin kiinteästi, etteikö jalkineen kantapää esimerkiksi ylämäessä voisi nousta 4-10 senttiä kantavan verkon yläpuolelle, ja jalkineen kärkiosa samalla painua varvasaukosta hiukan kantavan verkkopinnan (tai säleikön) alapuolelle. Tämä perinnäistyylinen, ”pyrstöllinen” malli osoittautui kelvolliseksi napapiirin olosuhteissa. Siteen etuosa sitoo jalkineen kärjen muovilevyyn ja takaosa sitoo sen kannan muovilevyyn. Mutta ”karpposkokoinen” (suokengän kokoinen) kantaa. Side on säädetty jalkineelle sopivaksi niin, että jalka lepää muovilevyn päällä. Tavallinen mono tai saapas humahtaisi läpi. lipsahtelua estävät ”karhunkynnet” työntyvät joka askeleella esiin. Kun kädessä on metsästysjousi, sauvat olisivat liikaa. Eräkaupoissa on tarjolla pienikokoisia ”karpposia”, jotka sopivat käytettäviksi suojan jälkeisellä pakkaslumella, niin sanotulla korppulumella. Eräät modernit mallit on konstruoitu niin taitavasti, että Pohjois-Amerikan intiaanit ovat vuosisatojen kuluessa kehittäneet lumikengän muodon nerokkaaksi. n Jouko Piirola Kuvat: Jouko ja Irma Piirola
82 KOIRAT Suomen joukkue vasemmalta: Maarit Nikkanen, Mika Lappalainen, Maarit Saarinen, Heli Siitari ja Jukka Rastas valmiina kokeeseen.
Edellisen kerran koe järjestettiin Suomessa vuonna 2010. N outajat kokoontuivat Pohjoismaiden mestaruuskokeeseen lokakuun lopussa Janakkalaan Vanantaan kartanon maille. Noutajien Pohjoismaiden mestaruuskoe järjestetään joka toinen vuosi, vuorotellen eri Pohjoismaissa. – Jos koira ei löydä ammuttua Pohjoismaiden mestaruuden voitti tänä vuonna Tanskan Jon Andersen.. Yksikin epäonnistuminen kahden päivän aikana voi pudottaa kilpailijan ja koiran jatkosta. Sako-Beretta Nordic Retriever Championships 2018 -kilpailu oli noutajien PMkoe, jossa Sako ja Beretta ovat mukana kilpailun virallisina pääsponsoreina. Noutajien PM-mestaruudet ratkottiin Viikonlopun tiukka taisto Noutajien PM-kisoissa ei tunneta armoa. 83
lintua muutamassa minuutissa, se on vaarassa pudota. – Koiran suoraviivaisuus ja yhteistyö ohjaajan kanssa painavat tuomareiden vaakakupissa. – Olen hyvin tyytyväinen tähän kauteen. SM-kisoissa sijoitus oli kolmas. Toiseen noutoon ammuttiin runsaasti fasaaneita, joista osa putosi liian lähelle, jolloin nouto olisi avoimella pellolla ollut liian helppo. Lintu putosi korkeaan heinikkoon haavakkona. Jokainen koira. Tuomarit haluavat pitää koirat mahdollisimman pitkään kokeessa mukana, jotta koirat tekisivät keskinäiset eronsa omilla suorituksillaan. Jukka Rastaan viisivuotias Ymir joutui lähtemään toiseen noutoonsa hankalasta paikasta. – Sillä on myös paras mahdollisuus tavoittaa nopeastikin juokseva haavakko, Luomanen perustelee. Hajuja oli paljon, koska ampujat tiputtivat aika paljon lintuja, ennen kuin koirat pääsivät jäljelle. Koiraa ei tunnu haittaavan, onko noudettavana peltopyy tai taivaanvuohi. – Hyvä koira kykenee tarvittaessa myös itsenäiseen työskentelyyn. Kisaamme vasta toista vuotta ja edessä on parhaat vuodet. Jon Andersen ja Maarit Nikkanen kilpailivat tasapäisesti loppuun saakka. Saman linnun perään voidaan lähettää neljä koiraa. Rastas pääsi Tanskan EM-kisoissa finaalipäivään ja sijoittui kahdeksannneksi. Mikäli tuomarit linnun löytävät, kaikki koirakot putoavat jatkosta. tuomarin näkemyksen mukaan tehneet tarpeeksi hyvin työtään. Ensimmäinen lintu jäi kaikkiaan neljältä koiralta löytymättä, eivätkä tuomaritkaan lintua löytäneet. Jos toinen koira löytää saman linnun, ensimmäinen koirakko putoaa jatkosta, kertoo noutajakoirien metsästyskokeen ylituomari Timo Luomanen . Sen sijaan elävää lintua koira ei saa ryhtyä jahtaamaan. Tilanne oli minulle ja koiralle aivan uusi. – Lähtöpaikkaa muutettiin ja koiralle jäi varmaan mieleen alkuperäinen lähtöpaikka ja sen läheisyyteen tippunut lintu. Jolleivät tuomarit sitä löydä, ensimmäisenä matkaan lähetetty koira voidaan pudottaa, koska sen mahdollisuuksia pidetään parhaimpina. Nyt aloitamme treenit, jotta koira oppii ylittämään hajukentän, jonka toisella puolella nouto on. 84 Ymir joutui uuteen tilanteeseen . – Jos yksikään koira ei tuo lintua, lähtevät tuomarit sitä etsimään. Kokeessa on kyse aidosta metsästystilanteesta, ja ennalta-arvaamattomia tilanteita voi syntyä. Tuomaristo lähtee siitä ajatuksesta, että ensimmäinen koira ja ohjaaja ovat havainneet linnun putoavan ja ohjaaja osaa lukea koiraansa. Se on opittava tottelemaan käskyä ja osattava jatkaa eteenpäin muista hajuista huolimatta. Yleensä koira lähetetään heti haavakon perään, mutta tällä kertaa meni yli viisi minuuttia, ennen kuin ensimmäinen koira lähetetiin matkaan ja ammunta keskeytettiin. Myös muita samaa riistaa etsineitä koiria voidaan tiputtaa pelistä pois, mikäli ne eivät ole – Koira haistaa linnusta veren, minkä takia kuollut lintu tai haavakko on sille samanlainen nouto
Nikkanen käy Haamunsa kanssa kaupallisissa jahdeissa Etelä-Suomen kartanoissa. Haamu antaa aina Nikkasen mukaan kaikkensa, sillä on kokemusta ja vähän näkemystäkin. Päivän päätteeksi kisassa olivat mukana enää Nikkanen ja tanskalainen Jon Andersen , joiden koirat noutivat lintuja tasatahtiin. Ajoketju liikkui maastossa ajokoirat ja metsästäjät kärjessä. – Haamu teki hienoa työtä. Vain puolet pääsi toiseen päivään Ensimmäinen päivä karsi puolet koirakoista. Tuomari seisoi kymmenen metrin päässä linnusta ja viittoili missä Haamu liikkui. Metsästyskumppanina noutaja odottaa vuoroaan äänettömästi ja rauhallisena häiritsemättä metsästystä tai riistaa. En itse nähnyt lintua enkä Haamuakaan sen etsiessä lintua. Haamu on siinä mielessä putkiaivoinen, että se tottelee käskyä. Suomen joukkueesta mukana olivat vielä Maarit Nikkanen ja Mika Lappalainen . Hieno nouto oli fasaanilla, jonka putoamista Haamu ei nähnyt. Jos sanon sille että eteen, se menee eteenpäin niin pitkälle kuin toinen käsky tulee Se on nopea oppimaan. Jos ohjaaja ei opasta koiraansa alun alkaen oikealla linjalle, voi haku vaikeutua. Nikkanen havaitsi Haamun taipumukset jo noin kahdeksan kuukauden iässä. Kun noutaja lähetetään työhön, se löytää riistan nopeasti ja tehokkaasti ja palauttaa sen ripeästi hyvässä kunnossa ohjaajalleen. Toisena päivänä kilpailu muuttui liikkuvaksi kävelymetsästykseksi. Haamun bravuuri on linjan pitäminen. Kun metsästäjä pudotti fasaanin lähti jokainen koira vuorollaan linnun perään. Nikkanen kuivailee lajin saavan hänet vereslihalle, kun koira tuo linnun. 85 arvostellaan erikseen, ja tuomarit pitävät kirjaa muustakin koiran käytöksestä kuin vain noudosta. Kokeissa lähdön merkitys on erittäin suuri. PMkisoissa minulla oli vaihteeksi onnea, jota ei esimerkiksi Tanskan EM-kisoissa ollut. 85 ”Ensimmäinen päivä meni nappiin” Maarit Nikkanen lähetti Haamun matkaan kohti parinsadan metrin päähän pudotettua fasaania. n Juhani Karvonen – Koiran suoraviivaisuus ja yhteistyö ohjaajan kanssa painavat tuomareiden vaakakupissa.. Koemuotona tämä on aivan huippu. Jos nouto vaatii paljon koiran ohjailua, ei työskentely näytä hyvälle. Sen sijaan elävää lintua koira ei saa ryhtyä jahtaamaan. Jos koira poikkeaa linjalta ja lähtee selkeästi elävän linnun perään, se on tehnyt virheen, kertoo Luomanen. Minä ohjasin sitä tuomarien merkkien mukaan. – Huomasin, että nenä vie koiraa, jollei sille opeta pysähtymistä. – Se on erinomaista harjoitusta, koska lintuja on paljon ja Haamu joutuu jäljittämään haavakoita, jotka saattavat myös piiloutua. – Lajiin ei ole koskaan täysin valmis. Jos noutolinjalle osuu elävä lintu voi koira siihen reagoida ilman, että sitä tulkitaan virheeksi. Kaupallisissa jahdeissa eläviä lintuja lähtee koiran linjalta, mutta koira ei saa niiden perään lähteä, mikä sekin on arvokasta oppia kokeita varten. Lintu putosi pienen lammikon kaislikkoon. Koemuotona tämä on aivan huippu. – Se on joskus taipuvainen turhankin itsenäiseen työskentelyyn. – Lajiin ei ole koskaan täysin valmis. Maarit Nikkanen oli tyytyväinen Haamulabradorinsa työskentelyyn. Noutajat pystyvät työskentelemään itsenäisesti, mutta tarvittaessa ne kuuntelevat tottelevaisesti ohjeita mihin mennä, mikäli vain ihmiset ovat nähneet mille alueelle riista on pudonnut. Haamu meni ainoana koirana veteen ja haki linnun. Ensimmäinen päivä meni nappiin. . Olen iskostanut sille ajatusta, ettei se tee mitään yksin, vaan kaikki tehdään yhdessä. Tiukassa kokeessa tuomareiden kirjaukset voivat vaikuttaa siihen, mikä koira julistetaan voittajaksi, Luomanen selventää. Toisaalta tuntuu siltä, että hyvillä koirilla on monesti sitä tuuriakin, mutta joskus ei asioiden eteen vain tehdä yhtään mitään. – Koira haistaa linnusta veren, minkä takia kuollut lintu tai haavakko on sille samanlainen nouto. Se noutaa suoraviivaisesti. Voittaja ratkaistiin loppujen lopuksi tuomarien äänestyksellä, koska noutojen määrässä ei eroa syntynyt: voitto meni Tanskaan. – Koiran nouto on myös tyylikysymys
KOIRAT Nykybeagle onnistuneen jalostustyön tulos Beaglesta on moneksi 86
Tähtäin on ajokoekisoissa Pelkästään jänispaistin perässä ei Arto Sippala ole Simon metsiin lähtenyt. Hän kysyi sitten, että haluammeko mekin ottaa beaglen, Sippala selvittää. Oli paikka ampua, mutta jätin laukaisematta, kun koira ei ollut vielä kauan ajanut, kertoo Arto Sippala. Oikea jääräpää, ei mikään kaikista helpoin koulutettava. 87 Pelkästään jänispaistin perässä ei Arto Sippala ole Iineksen kanssa metsälle lähtenyt. – Homma meni niin, että minulla oli vanhoilta ajoilta kokemusta beagleista ja vaimon kotona oli ollut beagle. Sippala harjoittelee Iineksen kanssa ajoa tähtäimessä ajokoekilpailut. Siihen kuuluu kaksi erillista koetta. Tämä 5-vuotias beagle on yhden kerran pennutettu ja se on niin sukutaustaltaan, metsästysominaisuuksiltaan kuin ulkomuodollisestikin erinomainen koira. Kokeen aikana metsässä viihdytään koko päivä, eikä koskaan voi ennalta tietää, miten koira kulloinkin toimii. – Eräs vanha ajokoetuomari sanoi kerran, että ajokoe on sellainen tapahtuma, jossa samalla minuutilla ollaan ylimmässä taivaassa tai sitten alimmassa helvetissä. Suomalaiset beaglet pesevät ulkomaiset Vuosien varrella Sippala on päässyt tutustumaan beaglella tapahtuvaan metsästykseen myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Kilpailut ovat sellaisia, että niissä on niin paljon muuttuvia tekijöitä, kun kyse on luonnossa ajettavista jäniksistä. Osa kertomuksista oli tosin myyttiä ja legendaa, mutta yhtään ei pidä väheksyä sitä tosiasiaa, että pitkällisen jalostustyön tuloksena beaglesta on saatu karsittu pahimmat hankalan koiran ominaisuudet pois. Jalostustyö tuottanut tulosta Beaglella ei ole aina ollut yhtä hyvä maine. Ja se tarkoittaa suomeksi sitä, että jänimetsälle pitää jaksaa mennä muulloinkin kuin ajokoepäivänä. Hyväkin koira voi epäonnistua. Sen pystyy opettaan tekemään asiat vain silloin kun se itse haluaa, Arto Sippala tietää. Sattumalla on kilpailuissa aina erittäin suuri rooli. Nuotion lämmössä on mukava hörppiä kahvia ja odotella, milloin hänen 5-vuotias beaglensa, Iines (Astalan Xenja) löytää seuraavan pitkäkorvan. – Mutta ei treenillä koiraa tehdä. Jotenkin vaan beagle sopi täydellisesti juuri heidän perheeseen. Toinen beagle oli narttu ja kohtuullinen metsäkoira. Ensimmäinen beagle ilmestyi Sippaloiden kotiin vuonna 2002. Beagle on siitäkin soppeli koira, että se on niin pieni ja siten helppo kotona pidettävä, Sippala kiittelee. – Minun velvollisuuteni on hyvän yksilön omistajana käyttää sitä kokeessa, jolloin koiran ominaisuudet tulevat parhaiten esille edelleenjalostuskäyttöä varten. Nyt jänistä etsivä Iines on järjestyksessä kolmas beagle Sippaloiden perheessä. – Periaatteellisella tasolla olen sitä mieltä, että se, että meillä on olemassa erinomaisia ja kauniita metsästyskoiria, on pelkästään jalostuksen tulosta. Siellä selväksi on tullut ainakin yksi asia: suomalaiset beaglet pesevät ulkomaiset lajitoverinsa sata-nolla, mitä koiran ulkonäköön tulee. Sippala allaviivaa ajokokeiden merkitystä erityisesti jalostettujen metsästyskoirien kohdalla. Sen pystyy opettaan tekemään asiat vain silloin kun se itse haluaa. Ajokokeissa menestyminen vaatii koiralta hyvää kuntoa, mitä ylläpidetään harjoittelulla. Muotovalion arvohan edellyttää beaglelta myös käyttöpuolen näytöt. Koen, että minun velvollisuuteni on hyvän yksilön omistajana käyttää sitä kokeessa, jolloin koiran ominaisuudet tulevat parhaiten esille edelleenjalostuskäyttöä varten. Tavoitteena on, että se koira joka ajaa jänistä parhaiten, voittaa, selittää Sippala ajokokeen yksinkertaisen luonteen. – Kyllähän beagle on edelleen hyvin luonteikas koira. Tytön tyttö kun tulee koulusta, niin beagle on hänelle seurana. Sippala hurahti ajokoetoimintaan niin pahasti, että kävi suorittamassa vuonna 2004 kyseisen lajin tuomarikortin. Koiran hankkiminen ei ollut suinkaan helppo päätös, sillä perheessä oli ollut aiemmin allergiaa. Arto Sippalan ensimmäinen kosketus beagleen tapahtui joskus 1970-luvulla, jolloin rotua pidettiin aika yleisesti jopa vihaisena. Beagle on koko perheen koira: isännän jahtikumppani, emännän lenkkikaveri ja hyvä seuralainen lapsille. Hän harjoittelee beaglensa kanssa ajoa tähtäimessä ajokoekilpailut. Seuraavana viikonloppuna järjestetään Ku– Niinhän sitä ruukataan sanoa, että beagle on isännän metsästyskoira, vaimon lenkkija lasten leikkikaveri. – Meillä on ollut yhteensä neljä beaglea. Eka beagle oli hyvä metsästyskoira, mutta sillä oli rakenteellisia ongelmia, joten sen metsästyskäyttöura jäi lyhyeksi. Sitä oli tarkoitus käyttää jalostukseen ja pennuttaa, mutta kävikin ilmi, ettei se sovellu tähän tarkoitukseen. Iineksen sisaruksista (Astalan Xpentue), joita on kaikkiaan seitsemän, taitaa kaikkiaan viisi olla muotovalioita, Sippala myhäilee. Oikea jääräpää, ei mikään kaikista helpoin koulutettava. M arraskuinen perjantaiaamupäivä Simossa, valtion mailla, 75 kilometriä Oulusta pohjoiseen Kemin suuntaan. n Matti Kuoppala. – Aamulla saatiin jo jänistä liikkeelle ja nyt koira hakee jo toista. Beagle helppo pidettävä Innokas metsämies toteaa, että jos perheen isäntä haluaa hankkia itselleen metsästyskoiran, pitää koiran täyttää myös muiden perheenjäsenten asettamat vaatimukset. – Niinhän sitä ruukataan sanoa, että beagle on isännän metsästyskoira, vaimon lenkkija lasten leikkikaveri. Tytön tyttö kun tulee koulusta, niin beagle on hänelle seurana. – Kyseessä on kaksipäiväinen koetapahtuma. – Mielestäni me olemme velkaa niille ihmisille, jotka ovat jaksaneet tehdä jalostustyötä jo 60-luvulta lähtien, Sippala korostaa. – Se on paljon myös koiran luonteesta kiinni. Vaimon veljellä oli narttubeagle, jonka hän halusi pennuttaa. – Niillä ei ole mitään mahdollisuuksia meikäläisiä vastaan näyttelyissä, pamauttaa Sippala. Mutta lopulta rotu ratkaisi ja Sippaloista tuli beaglen omistajia. Mutta pitkässä juoksussa hyvät koirat kyllä erottuvat. Oululainen Arto Sippala on istahtanut kannon nokkaan ja alkaa paistella makkaraa. Iineksen lisäksi kotoa löytyy puolentoista vuoden vanha Iineksen pentu. rikassa beaglein Ajovoittajaottelu (Beaglein SM-kisat), jonne Iines lähtee piirimestarina ja lohkon voittajana. – Mutta kyllähän beagle on edelleen hyvin luonteikas koira. Iines on Arto Sippalan ja hänen tyttärensä yhteinen koira. Sippala myöntää, että ajokokeissa häntä viehättää myös lajin kilpailuhenki
– Trikinellan villeissä eläimissä tapahtuva niin sanottu sylvaattinen elämänkierto on varmaan ollut Suomessa hyvin yleinen jo siitä alkaen, kun supikoirat asettuivat tänne, mutta ainakin viimeisten 30 vuoden ajan. Onko se oikeasti häviämässä ja jos on, miksi ihmeessä. spiralis, joka tunnetaan erityisesti kotieläinten ja rottien elämänkiertoon sopeutuneena ihmisläheisenä kulttuuritrikinellana. Koska kaikkien trikinellatartuntojen yleisyys ei ole muuttunut, on arktinen laji yleistynyt ilmaston lämmitessä entisestään, toteaa Oksanen. Trichinella britovi -lajin eli eurooppalaisen metsätrikinellan osuus kokonaismäärästä on pysytellyt melko vakiona, vähän alle kymmenessä prosentissa. nativa -tapauksia, mutta yleensä laji ei tartu sikoihin. Valtaosa trikinelloista on edelleen supikoirissa, mutta trikinellalajisto on muuttunut. – Lajin kohtalo askarruttaa. Trikinellalajeista suuri häviäjä on T. Viimeksi trikinelloja, vanhemmalta nimeltään trikiinejä, tutkittiin vuosina 2011-2013 ja tuloksia verrattiin aiempiin, vuosilta 1993-1997 ja 1999-2005 saatuihin tuloksiin. Tutkimukset todistavat, että trikinellalajisto on muuttunut. Toinen häviäjä on ainoa myös lintuihin tarttuva laji, T. pseudospiralis todettiin sentään neljässä prosentissa. Tämän lajin toukkien säilyvyyttä pitää tutkia lisää, sanoo Oksanen. n. Kullakin on oma asemansa ja roolinsa ekosysteemissä, mutta osin ne myös kilpailevat elintilasta keskenään. Suomessa tavataan neljää lajia: Trichinella nativa, Trichinella spiralis, Trichinella pseudospiralis ja Trichinella britovi. M onivuotisissa seurantatutkimuksissa noin joka kolmas tutkittu eläin on osoittautunut trikinellapositiiviseksi. pseudospiralis, jonka osuus trikinelloista on pudonnut kymmenestä prosentista ensin kahteen ja sitten puoleen prosenttiin. Kun karhuja, mäyriä tai muita petoeläimiä laitetaan ruoaksi, on syytä muistaa, että kaikki trikinellalajit tarttuvat huonosti kypsennettyä lihaa syömällä helposti ihmiseen. Suomalaisissa villisioissa on todettu joitakin T. Lajin osuuden pudotus 15 prosentista yhteen prosenttiin vuosina 1993-2013 selittyy suomalaisen sikatalouden modernisoitumisella EU-jäsenyyden myötä. EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa tunnistetuista vuonna 2017 kerätyistä yhteensä 206 suomalaisesta toukkanäytteestä T. Suomi kuuluu trikinellatiheydeltään maailman kärkeen. Suomalaistutkimuksissa lajinmäärityksiä on tehty Helsingin yliopistossa, Evirassa ja EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa. Ehkä toukkanäytteiden varastointi heikensi erityisesti tämän lihakseen kapseloitumattoman lajin tunnistusta. Trikinellan lajintunnistukset tehdään lihasnäytteistä, joista trikinellatoukat kerätään ja määritetään multiplex PCR -menetelmällä. Trikinellat eli trikiinit viihtyvät edelleen Suomen metsänpedoissa. – Ilmastonmuutoksen voisi olettaa heikentävän pohjoisen lajin elinmahdollisuuksia, mutta lajin suhteellinen osuus tunnistetuista trikinellamadoista on 1990-luvulta noussut 2010-luvulle tultaessa noin 60 prosentista 90 prosenttiin. nativa. 88 Valtaosa trikinelloista viihtyy supikoirissa Joka kolmannella Suomen villipedolla trikinella Lapissa, missä supikoira ei ole vielä yleistynyt, myös trikinellat ovat harvemmassa. spiralis ei enää levinnyt tiloilta metsäkiertoon. 2000-luvun alussa trikinellatartunnat hävisivät sioista käytännössä kokonaan ja T. Arktinen laji ei tartu sikoihin Nykyinen valtalaji Suomessa on arktinen T. Lapissa, missä supikoira ei ole vielä yleistynyt, myös trikinellat ovat harvemmassa, sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta
. Polymeerimuovi on lisäksi hyvin eristävä ja lämmin materiaali, ja materiaalin joustavuus pysyy myös kovemmilla pakkasilla. Tilaaja voi halutessaan muuttaa laskutusväliä ottamalla yhteyttä tilauspalveluun. Sointula . Lisätiedot: www.nordictrail.fi. Tämä kannattaa muistaa, kun menee vaaliuurnille ensi keväänä. Vaikka kansanedustajana toimiva poliisi puhuisi kansanedustajana, se poliisi tulee sieltä aina esiin. Pitääkö siellä asuvien oikeasti pelätä jatkuvasti henkensä kaupalla vain sen takia, koska Helsingin herrat ovat päättäneet niin. EVA All-Foam lumikengät sopivat niin aloittelijalle kuin vaativammallekin luonnossa liikkujalle, ja parhaimmillaan ne ovat lumisilla poluilla. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Kauhulla olen lukenut uutisia eteläisellä Pohjanmaalla liikkuvista susilaumoista. Kestotilaus laskutetaan vuosittain, jos ei toisin ole sovittu. 89 TUOTEUUTISET LUKIJAPOSTI Karprint Oy Ase&Erä Info AE Sopimus 5003505 Vanha Turuntie 371 03150 HUHMARI % Karprint maksaa postimaksun PALVELUKORTIN LÄHETTÄJÄ (täytä aina) Asiakasnumero: .......................................................................................................... Nykypäivän hukat sen kuin porskuttavat. lahjaksi Ase&Erä -lehden (8 nroa/vuosi) . Karprint Oy:n tilaajarekisteriin tallennettuja tietoja voidaan käyttää yrityksen omaan suoramarkkinointiin. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ 4) Tilauksen peruutus Tilauksen peruutus: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.. Ilman muille lumikenkämalleille tyypillistä saranamekanismia ne mukautuvat kävellessä maastoon aivan kuten tavalliset vaelluskengät. -> tilauspalvelu Sähköpostilla: tilaukset@karprint.. 5) Kestotilauksen ehdot Kestotilaus jatkuu ensimmäisen tilausjakson jälkeen automaattisesti, kulloinkin voimassa olevaan kestotilaushintaan (hinta ilmoitettu lehden palvelukortissa) ja on voimassa niin kauan, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. itselleni . Puhelin: ............................................................................................................................. Lea Fagerholm Uuden ajan lumikenkä . Pohjan rouhea muotoilu ja nastat takaavat turvallisen liikkumisen myös jäisemmillä alustoilla. Tilaukset voidaan irtisanoa koska tahansa ja irtisanomiset tulevat pääsääntöisesti voimaan jo maksetun laskutusjakson päättyessä. Jos poliisit saavat olla päättämässä eduskunnassa, on riski, että esimerkiksi aseiden säilytys menisi liian tiukaksi. Kiitos tästä käsittämättömyydestä kuuluu Luonnonvarakeskukselle, joka suoltaa tietojaan päätöksiä tekeville päättäjille. Ne tietävät, että ihmisillä ei ole mitään kättä pidempää, korkeintaan kattilan kansia, joille jokainen hukka naureskelee. Nimi: .................................................................................................................................... kestotilauksena 64€/v . Tilauslaskun maksamatta jättäminen ei ole peruutus. 2) Osoitteen muutos Voimassa alkaen ___ /___ 201___. Ei kuulu, sanon minä. Uusi posti numero ja -toimipaikka: ............................................................... Henkilörekisterilain mukaiset tarkastuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna osoitteeseen: Karprint Oy / Tilaajapalvelu, Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari. Kerro kokemuksista! Ota kantaa! Lähetä kirjoitukset: toimittajasalmi@gmail.com Älä äänestä poliisia Hukat vain porskuttavat . Puhelinnumero: .......................................................................................................... Täytä osoitetiedot, jos tilaat lehden lahjaksi. Jos menee liian likelle ihmisasutusta, saa hetkessä lyijymyrkytyksen. Täytä vanha osoitteesi kohtaan ”Palvelukortin lähettäjä”. Ulkomaantilauksiin lisätään postituslisä 20€/vuosikerta. No Luke ottakoot sitten vastuun, jos ja kun jotain pahaa tapahtuu. 1900-luvun alkupuolella ne tiesivät, että ihminen on yhtä kuin kuolema. Voiko tämän päivän elämään kuulua tällainen jatkuva pelkotila. Mikäli irtisanomishetkellä tilaajalla on maksamattomana tilauslaksu, jonka jaksolta hän on jo saanut lehtiä, on kustantajalla oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet. Mutta miten sen saisi taottu herrojen kalloihin. Crescent Moonin maailmalla palkittu uuden ajan EVA All-Foam lumikenkä on kuin talvirenkaan ja urheilukengän yhdistelmä, jonka ominaisuudet takaavat miellyttävän ulkoilun läpi talven. Tämän ovat huomanneet myös monet asekauppiaat. määräaikaisena 71€/v. Ketä he oikein suostuisivat kuuntelemaan. 3) Tilaajapalvelu Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Verkkosivuilla: www.asejaera-lehti.. PA Miten järkeä kalloihin. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Ilmoitus peruutuksesta viimeistään 2 viikkoa ennen jakson päättymistä. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Susien fiksuuden näkee hyvin niiden käytöksessä. Sähköposti: ..................................................................................................................... Poliisi kun on aina kuitenkin sidonnainen omaan ammattiinsa. Uusi puhelinnumero: .............................................................................................. Joustava materiaali ja tarkkaan mietitty muotoilu mahdollistavat jalan normaalin liikkeen ja luonnollisen kävelyn, sekä jopa juoksemisen lumessa. Puh: 09 413 97 300 (ma-pe klo 9.00-15.00) Digilehden tilaus osoitteessa www.lehtiluukku.. M. Allekirjoitus: ................................................................................................................... Poliisia ei kannata äänestää kevään eduskuntavaaleissa. Lähiosoite: ...................................................................................................................... Uusi lähiosoite: ............................................................................................................ Irtisanomisilmoitus päättää kestotilauksen aina meneillään olevan laskutusjakson loppuun. 1) Tilaus Tilaan . Lehden saajan nimi: ................................................................................................. Postinumero ja -toimipaikka: ............................................................................ Nämä lumikengät ovat myös hiljaiset käytössä. Rekisterija tietosujaseloste: http://www.karprint.?/rekisteriseloste/
Lisäksi tutkitaan harrastuksen vakavuuden suhdetta matkailuhalukkuuteen.. Ennustetta voidaan käyttää esimerkiksi harkittaessa niin sanottujen pankkilupien käyttöä. Ennusteessa annetaan laskentahetkellä vallitseva tilanne ja hahmotellaan karkeasti, miten hirvikannan tiheys ja ensi vuoden aikuiskannan lehmä/sonni-suhde tulisivat kehittymään, jos noudatetaan verotussuunnitelmaa jahtikauden loppuun asti. Tutkimuksessa keskitytään metsästysmatkailuun ja erityisesti suomalaisiin metsästäjiin. Sen perusteella suomalainen metsästysmatkailija tekee sitä useampia metsästysmatkoja mitä motivoituneempi hän on kehittämään omia taitojaan, viettämään aikaa perheensä kanssa ja rentoutumaan. Ennuste perustuu metsästäjien Oma riista -palvelun avulla keräämään hirvihavaintoja saalisaineistoon. Metsästysseurat ja seurueet voivat ennusteen avulla tarkastella jahdin edistymistä hirvitalousalueella ja suunnata metsästystä tarvittavalla tavalla asetettujen kantatavoitteiden saavuttamiseksi. Suni tarkastelee väitöskirjassaan harrastematkailijoiden matkustusmotiiveja, jotta voisimme ymmärtää paremmin, mitkä asiat ajavat ihmisiä matkustamaan vapaa-ajan harrastustensa vuoksi. Verotusennuste päivittyy kerran vuorokaudessa hirven metsästyskauden loppuun saakka. Ilmoitetut saaliit ja havainnot vaikuttavat kirjauspäivää seuraavan päivän ennusteeseen. Ulkomaille kohdistuvissa metsästysmatkoissa haetaan uusia kokemuksia ja maisemia, uudenlaisia metsästystapoja sekä uusien ihmisten tapaamista. Ennuste päivittyy kerran vuorokaudessa jahtikauden loppuun saakka. 90 PUSKARADIO Reaaliaikainen hirven verotusennuste julkaistu Erävalvonta listannut karhujahdin lieveilmiöt n Metsähallituksen erävalvonnan Facebook-sivulla on julkaistu karhunmetsästyskauden päätteeksi päivitys, jossa käydään läpi lokakuun lopussa päättyneen kauden aikana ilmi tulleita lieveilmiöitä. Metsästäjät, jotka suhtautuvat harrastukseen vakavasti matkustavat harrastuksensa vuoksi todennäköisemmin, ja heitä motivoi metsästystaitojen kehittäminen sekä muut koulutukselliset elementit, jotka voivat edistää heidän metsästysharrastustaan. Lisäksi ainakin kahden karhun avatuista mahalaukuista löytyi puukolla leikattuja tuoreita lihakuutioita. Tutkimuksessa metsästysmatkalla tarkoitetaan vähintään yhden vuorokauden kestävää, yöpymisen vaativaa matkaa, joka suuntautuu metsästäjän tavanomaisten metsästysalueiden ulkopuolelle. Lähde: Maaseudun Tulevaisuus 5.11.2018 Ulkomaille kohdistuvissa metsästysmatkoissa haetaan uusia kokemuksia ja maisemia, uudenlaisia metsästystapoja sekä uusien ihmisten tapaamista. Ennuste julkaistaan myös kaikille avoimessa riistahavainnot.fi -palvelussa. Tavoitteena on auttaa hirvitalousalueiden loppukauden metsästyksen ohjaamista. Karhuja on myös houkuteltu monenlaisilla keinoilla, kuten esimerkiksi hapansilakoilla, viljalla, kalalla sekä haaskaksi ammutulla uroshirvellä. Hirvitalousalueilla, joiden seurueet ovat metsästyksen yhteydessä kirjanneet hirvihavaintotietoja vähintään 60 prosentin kattavuudella, on laadittu laskennallinen verotusennuste. Tavanomaisessa metsästyksessä metsästäjiä kiinnostavat luonnosta nauttiminen sekä metsästys koiran kanssa. Ennuste löytyy Oma riista -palvelusta hirveä metsästäville seuroille ja seurueille. Erävalvonnassa on tullut vastaan esimerkiksi metsäautoteiden varsille viritettyjä jopa kahden kilometrin mittaisia siimoja tai naruja. Tutkimus: metsästysmatkailuun motivoivat erilaiset tekijät n Luonnonvarakeskus ja Suomen riistakeskus tarjoavat hirven metsästäjille reaaliaikaisen verotusennusteen Oma riista -palvelussa. Väitöskirja sisältää kolme osatutkimusta, joissa selvitetään, millaisia metsästysmatkailijatyyppejä suomalaisten metsästäjien keskuudessa esiintyy, mitkä sisäiset motivaatiot johdattavat metsästäjiä matkustamaan ja mikä metsästysmatkakohteissa vetää puoleensa. n Suomalaiset metsästäjät eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä metsästysmatkailun motivaatioiden suhteen, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava kauppatieteiden maisteri Jarno Sunin väitöstutkimus. Nykyisin suomalaiset metsästäjät joutuvat matkustamaan pitkiä matkoja jopa kotimaassa voidakseen osallistua metsästysharrastukseen. – Merkittäviä muutoksia on odotettavissa viikonloppujen jälkeen, kun järjestelmään kirjataan suuri määrä uutta tietoa, erikoistutkija Jyrki Pusenius
Lippaita nyt kun niitä vielä saa... Myös G19 Gen-4 525,00 Nyt kätevä CAT OS Magnet laser Glock pistooleihin Helppo asennus, työnnät laser tähtäimen vain takaa luistin päälle ja tähtäin pysyy tukevasti ja valmis käyttöön. Toimii 2032 paristolla. Hintoihin lisätään joulurahti 10,-!!! Mitat korkeus 150cm, leveys 38cm, syvyys 28cm. 590,00 FAS AR611 ilmakivääri, paineilma 20” piippu kal 4,5 tai 5,5 1150,00 TEHOPAKETTI Umarex Dominator 1250 ilmakivääripaketti hyvät varusteet saatavissa 4,5mm, tai 5,5 mm(40J) tai 6,35 mm(.25/ 50J) alk. Alkuperäisiä tähtäimiä ei tarvitse poistaa. Kysy tuotteistamme kauppiaaltasi tai meiltä tai vieraile sivuillamme www.asetalo.com. Kaksi mallia OS 799015 sopii Glock 17,19,22,23,25,26,27,28 ym ja OS 779019 joka sopii isorunkoisiin Glock 20,21,29,30. Ruger 10/22 (GSG) valmistama 110 ptr 22 lr rumpu 119,00 TARJOUS! 5x Thermold AR-15 223/5,56 30 PTR lipas 100,00 TARJOUS! 5x Thermold AK47 30 ptr lipas 100,00 Colt AR15 AITO! metallilipas 20 ptr tai 30 ptr 33,00 Thermold FN FAL 20 ptr muovilipas 30,00 Thermold HKG-3 20 ptr muovilipas 30,00 MKE (HK) 15 ptr 9mm lipas 110,00 Magpul MAG-556 30 ptr 5,56/223 GEN3 ikkunallinen muovilipas 30,00 Magpul MAG-556-MCT 30 ptr GEN3 ikkunallinen lipas, hiekanvärinen 30,00 Magpul MAG-223 40 ptr 5,56 GEN3 muovilipas 45,00 Magpul MAG-576 PMAG Gen3 rumpulipas 60 ptr 210,00 Glock 9mm 33 ptr lipas 49,Glock 9mm 24 ptr lipas UUTUUS! 49,00 Tarvikkeita Hunters Specialties kauris/peura pilli 30,00 Hunters Specialties kauris/peura houkutinaine 25,00 Sabre Gatekeeper ovihälytin 21,00 Sabre Personal Alarm PA-01 henkilöhälytin 110 db 18,00 Sabre Defence turvasumu, LUPAVAPAA!!!! 20,00 Glock pipo, musta 15,00 Glock muki, musta logolla 15,00 Glock juomapullo alum. 780,00 Theoben laatuilmakiväärien talvitarjous! Evolution 4,5mm kaasumäntä 16J, vaim. Hinta 249,00 Shield sights punapistetähtäimet Shield RMS punapistetähtäin 4 MOA tai 8 MOA 375,00 CQS Sportsight 8 MOA 395,00 Shield Glock MOS jalka levy 105,00 Shield Glock takatähtäimen tilalle tuleva jalka (Gen3) 110,00 Penta?ex kaukoputket, poistohinnoin! Tähtien ym tarkkailuun... 15,00 Glock lapio (mukava saha+suojapussi) 59,00 Glock ratalaukku Range Bag 90,00 Glock veitset erinomainen kestävä joululahja! M78 veitsi, musta tai beige ilman yläpuolista sahaterää 38,00 M81 veitsi yläpuol.sahanterällä,musta,beige, vihreä, harmaa, dark earth 42,50 Uudeksi vuodeksi! Valopistoolin kal 4 paukkupatruuna 8,00/kpl CMMG 22LR AR15 vaihtosarja 315,00 JP –Upper assy/täydellinen 22lr yläkerta AR15 kivääreihin 1400,00 Advantech Arms Glock 17 Gen-3 ja Gen-4 22lr vaihtosarjat suoraan varastosta. (ei kiikaria) 630,NYT 550,00 SLR 4,5mm alavipuviritteinen, kasumäntä, 7ptr lipas 1016,NYT 900,00 TTR1 4,5mm paineilma, reguloitu, muovitukki, vaim. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2019-03 177519-1808 ASEMIEHEN JOULULAHJAT KYSY TUOTTEISTA KAUPPIAALTASI TAI SUORAAN MEILTÄ! Varastossamme runsaasti käytettyjä metsästysja urheiluaseita. 4,5mm 90,00 Beretta M92 pistooli 4,5mm 225,00 Smith & Wesson M586 4” revolveri 275,00 H&K P30 4,5mm musta Co2, ilmapistooli 195,00 UUTUUS! Glock M19 4,5mm Co2 ilmapistooli 145,00 Colt 1911 Co2 4,5 mm ESITTELYKAPPALE (uusi 230,-) 130,00 Beretta Elite II BB ESITTELYKAPPALE (uusi 90,-) 70,00 SafePower SS3492 hyväksytyt asekaapit. 1380,NYT 1200,00 Rapid MFR FAC 4,5mm kiintovaimentimella 1480,NYT 1300,00 Eliminator 22 FAC + Vortex vaimennin 1170,NYT 1050,00 Crusader 4,5mm FAC + Vortex vaimennin 990,NYT 900,00 BSA Super Sport Tactical kal 4,5mm tai 5,5 mm 295,00 Umarex ilmapistooleita/revolvereita Colt SAA 45 revolveri sinistetty tai niklattu 4,5mm 195,00 Walther PPQ 4,5mm poliisin virka-aseen kopio 175,00 Walther P38, kal 4,5mm 165,00 Walther CP99 4,5 Co2 165,00 P.08 Legends, Parabellumin kopio 98,00 P.08 Legends Parabellum, metallia, toimiva nivellukko 165,00 C96 Legends, 4,5mm Ukko-Mauserin kopio 110,00 C96 Legends Ukko-mauser, metallia 165,00 Makarov PM pist. SP66 Asekaappi 570,00€ 125x40x30 cm 93 kg SP88 Asekaapp 720,00€ 150x 55x40 cm 152 kg SP99 Asekaappi 990,00€ 150x65x55 cm 200 kg SP88 Asekaappi 890,00€ numerolukolla, mitat SP88 SP99 Asekaappi 1340,00€ numerolukolla, mitat SP99 Flir lämpökamerat! Nyt löydät riistan vaikka puskan takaa, niin yöllä kuin päivälläkin! Ergonomiset, helppokäyttöiset! Flir Scout II 240 lämpökamera 2450,00 SLIP 2000 aseenhoitokemikaalit: Slip 2000 Gun Lube synteettinen aseöljy 30 ml 8,00 Slip 2000 EWL AR15/AK47 aseöljy 30 ml 18,00 Slip 2000 725 rasvanpoisto/puhdistusaine 118 ml 18,00 Slip 2000 Carbon Killer/karstanpoistoaine 118 ml 18,00 Slip 2000 Copper Cutter/kuparinpoistoaine 118 ml 18,00 Slip 2000 AR15/M16 puhdistusaine setti, 3 pulloa 29,00 Slip 2000 haulikon puhdistusaine setti, 3 pulloa 29,00 Slip 2000 EWG rasvaruisku 30 ml 18,00 Slip 2000 veitsiöljy 30 ml, jahdin jälkeen veitset kuntoon! 8,00. Penta?ex 60/700AZ2 90,00 NYT 60,00 Penta?ex 60/700 AZ 275,00 NYT 210,00 Penta?ex MAK90 GOTO 490,00 NYT 370,00 Ilma-aseita talvi harjoitteluun FAS 6004ST 4,5mm tarkkuusilmapist. Eotech hologrammitähtäimet; EXPS2-0 tähtäin, hallintanäppäimistö sivussa 690,00 EXPS3-0 tähtäin,näppäimet sivussa 820,00 G33 STS suurentaja Magni?er 725,00 XPS2-0 tähtäin perusmalli, näppäimet takana 640,00 HHS-II paketti sis EXPS2-2 + G33 suurennin yhteensä 1290,00 Pukin konttiin!