Syyllinenkin olisi hyvä saada edesvastuuseen. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
KUKKOSEN ON KUOLTAVA ( Jerry Cotton Special 3/2004 )
...Ja särki on lohikala. Asko-myrsky saattaa repiä peltikattoja ja kaataa puita sähkölinjojen päälle. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN. Joku on levittänyt tietoa, että Asko on edelleen Suojelupoliisin palveluksessa ja tästä nousee myrsky ja kiehuu sappi. Kukkonen selviää hädintuskin pienen maailman tyyliin tehdystä murhayrityksestä, kun edessä on jo uusi. Kukkosen olleessa kyseessä: Kukkosen keinoilla. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Syyskuun kuudennen päivän säätiedotus kertoo, että Asko-myrsky lähestyy ja hyvää ei ole odotettavissa. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Askon on täten estettävä sellainen kimurantti tilanne, että häneltä lähtee henki. Keinolla millä hyvänsä. Mutta kaikki ei voi aina mennä Kukkosenkaan suunnitelmien mukaan, ja Asko joutuu havaitsemaan ettei hänkään sentään ole Jeesus eikä edes Clark Kent.
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin
n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka
1. n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen
Itämaisesta nimestä suora suomennos kuuluu "ruplattavan suolen tekniikka". Perusreiska Asko Kukkonen, jonka sivistys on hankittu 1950-luvun lopun Kuvitettuja klassikkoja lukemalla, antaa lopulta sanonnalle "kylmää kyytiä" aivan uudenlaisen merkityksen.
2
O. Tämä ei-sepitteinen tarina lähtee liikkeelle sanonnasta "joka hukkuvaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". - Se on bullshido. Mies oli painanut Tokarevin piipun ohimolleni. Junamatkailua lama-Suomessa joka on vajonnut takaisin seitsemänkymmentäluvulle, tolkutonta sätkien käärimistä, eritteistä tohinaa, tympeitä keskusteluja tutkimukset junnaavat niin paikoillaan että elämän tarkoituskin ehtii selvitä jo alkumetreillä. 1/2009
len harvinaisen taistelutaidon taitaja, väitin. kuului ivallinen kysymys. - No mikähän se on. Moralla murhat mojovat, tuumaa sukellusasuinen mies, mutta märkäpukuisen murhayrittäjän motiivi jää hämärän peittoon
Helvetillinen meteli kuului seinän takaa, mutta olin varma siitä että se liittyi minun luvattomaan oleiluuni paikan päällä. Turhaan sitä vääntelivät. Siitä vaan sitten pyyhkimään räkää talouspaperilla. Kuulin, kuinka mainoslehtisiä lonksui rapun firmojen postilaatikoihin. Askeleeni kaikuivat korvissa. Saavuin ensimmäiseen kerrokseen. En saanut arkistokaappeja auki ja olin sotkenut pölyisen huoneen seinän kukkos-DNA:lla jota joku köyhän-miehen-Grissom saisi kaapia lumitraktorin jääraapalla. Saattoipa olla, että minulta oli jäänyt huomaamatta jokin liiketunnistin ja saattoipa olla, että homma kusi pahemmin kuin joukkueellinen alokkaita marssitauolla. Pitäisi valita kahdesta kulkureitistä toinen. Hissi oli edelleen jumissa sen ovien väliin jättämäni kirjan ansiosta. Peräännyin varjoihin, mutta minut oli jo havaittu. Levitin liimaa oven koko karmin pituudelta, myös lukon kieleen ja suljin oven tiiviisti kahvaa kääntäen. Syanoakrylaatti kovettuu muutamassa sekunnissa eikä siitä ovesta ihan heti kuljettaisi. Päädyin iltaöisen iisalmelaisen kadun vilinään ja katosin potentiaalisilta jahtaajiltani.
3. Otin eräliivien taskusta pikaliimatuubin. Katsoin asfalttipihalle ja näin, että sinne survoutui juuri jokin turvapalvelun auto. - Juu perhana. Porraskuilu rymisi ja ryskyi, kun pudottelin kookasta ruhoani alaspäin. Siihen toimistoon murtautuminen arkistoja penkoakseni ei ollut sujunut tähän mennessä kovin hyvin. Vartijat olivat nousemassa autosta. Suljin oven vain osittain. Hälytyskellot soivat päässäni ja ne soivat myös pääni ulkopuolisessa todellisuudessa. - Perhana kun pitää kiirettä, totesin hänelle. O
rgastinen aivastus heitti nenämällin tapettiin. Olin törmätä mainospostin jakajaan, joka
parahti kauhuissaan ja älysi väistää alas vyöryvää kehoani. Tapettiin jäi märkä läntti, jota toimiston väki saattaisi hyvässä lykyssä luulla homevaurioksi. Suljin pikaliimatuubin ja jatkoin pehmeämattoista käytävää pitkin rakennuksen toiselle puolelle, paraatiovelle. Kuulin sisäpihan oven kahvan kääntyilevän. Tämä oli selvä merkki siitä, etteivät Asko Kukkosen suojelusenkelit ja henkioppaat olleet hoitaneet hommiaan. Olisiko niillä krapula-aamu, ennätin miettiä kun rynnistin takaisin tulosuuntaani, ulos toimistosta, kahden oviaukon läpi ja rappuja alas. Väärin tuli valittua. En enää juossut, kun kävelin takaisin sisälle. Loksautin rakennuksen sisäpihalle johtavan ulko-oven auki
Nuo kuule tuhoaa luonnon kuule sinä. Sain juuri pari sätkärasiaa täyteen, kun muuan Repe saapui istumaan eteeni. Ja päälle vielä "kuule sinä". - Joo, "Peter and the wolf". kysyin tältä karismarajoitteiselta mieheltä. - Mikähän kulkujätkä te oikein olette kuule sinä. - Minä oon aina suojellu luontoa, vanhus selitti. - Kuinka niin. Eikun lihoiksi vaan kaikki karja, sanoin. Siksi Prokofiev sävelsi teoksen lapsillekin ymmärrettäväksi ja mukana on kertojan ääni.. Parransänki. Ihme eläjä nousi kahvilan istuimelta, jatkoi kävelykeppeineen matkaansa, vilkuili minua olkansa yli ja kiroili nykynuorison kurittomuutta. Hän saapui taustamusiikin soidessa. Niin, ja tee se vaikka yksin, tai puun kanssa, sanoin keskeyttämättä sätkieni käärimistä. Otsooniaukot ja kaikki. Vielä enemmän minua hämmästytti se, että mikä helvetti tämä ventovieras ihminen oli arvioimaan minua. - En ollut ennen tajunnutkaan, kuinka hyvä biisi Sergei Prokofievin "Pekka ja susi" on, sanoin. Kuuntelin etäisen radion ääntä korvat höröllä. - Se on kuule sinä lähellä minun sydäntä. Eräliivit, ja niiden päällä likainen poplari. Kehtaattekin kuule sinä. Minua hämmensi se, ettei hän osannut päättää olinko "te" vai "sinä". Paikallisen ihmeen eli MopoPaarin edessä vähemmän-indigo-lapset kiljuivat ja meteli oli muutenkin mahdoton. - Teillä kuule sinä vaikuttaa olevan laaja yleissivistys ja silti te pukeudutte kuin joku juntti kuule sinä. Ennen Kauppahallin hälyyn saapumista olin syönyt lähistöllä paellaa, jossa oli katkarapuja, paprikaa, kanaa, basmatiriisiä, simpukoita, herneitä, valkosipulirouhetta, cayennepippuria, sitruunaa ja oliiviöljyä tyypillistä iisalmelaista perinneruokaa paikkakunnan omista aineksista. - Niin tekee myös lehmien suolistokaasut. - Stalin oli antanut määräyksen, että taiteen on heijastettava kommunismia ja oltava kaikille ymmärrettävää. Nuorison. Käärin kaikessa rauhassa sätkiä peltirasiaani, kun kahvilan viereisen pöydän ukko alkoi narista: - Vai tupakkimiehiä. - Se on sitten ryhmähalin paikka, mutta
4
tee se halaus jossakin muualla. Vaari tuijotti minua yrmein ilmein ja mielipuolisesti kuin avohoidon vapaakävelijä. Nyt muuan hiippari yritti saada minut oksentamaan appeen ulos naamallaan ja jutuillaan. - Säveltäjä irvisteli kappaleella Stalinille. - Parran ajaminen on barbaarista, sanoin. Noin kahdeksankymppisen luonnonsuojelijan naama vääntyi norsun emättimeksi. Olen reippaasti yli viidenkymmenen ja risat päälle ja kaikeksi minua on haukuttu mutta ei vielä nuoreksi. - Mitä aineita se sinun äitisi käytti odotusaikanaan. Tai ainakin melkein
- Usko ihmiskuntaan meni ajat sitten. - Ihmisten älyttömät käsitykset, joista suurin osa perustuu arvoasemaan, virkoihin ja titteleihin. Repellä oli nihkeän nahkea naama kuin ihon päälle olisi vedetty kelmu tai leveä ja läpinäkyvä teippi. Sain kirjekuoren, joka painoi hämmästyttävän vähän. Mutta on olemassa erittäin rasittava ihmistyyppi, joka yrittää pakottaa toisia lukemaan Tommy Hellstenin terapiakirjoja koska "tästä oli apua munkin ongelmiin". - No, kuule kun minä sainkin ne käsiini jo aamulla ihan toista reittiä ja ongelmattomasti... - Ja salaisuus on sellainen joka kerro-
taan yhdelle ihmiselle kerrallaan, Repe sanoi. - Se sopii kyllä, perhana. Lässytys loppui, kun Repe meni asiaan. miekkonen mietti. - Taikka että tuputetaan toiselle elokuvaa tai kirjaa, joka oli jonkun mielestä maailman paras taideteos. - Ja nyt sitten kerrot minulle! ärähdin. Kammottava oletus, se, että minulla olisi samanlaisia ongelmia kuin jollakin velttomulkulla. Eipä tullut taskumatti mukaan tälle reissulle. - Et sitten varmaan löytänyt mun velkakirjoja. Juristit eivät ole rahanah5. hän uteli. - Mitä juttuja olet viime aikoina ratkonut. - Nopea jätkä. - Et sinä enempää rahaa tästä älynnyt vaatia... - Maksan minä silti siitä käynnistäsi. Niinköhän musiikki maailmaa parantaa. - Ymmärrän jossakin määrin sen, että lahjoitetaan toiselle varta vasten äänitetty äänite, jossa on parhaat rakkauslaulut tai vastaavaa, sanoin. Repe huokaisi ja haki itselleenkin kahvin. Yliopiston lehtorin viran saavuttanut dosentti ei mukamas, yleisen käsityksen mukaan, voi olla mukana huumekaupassa. Ei ole varaa paneskella lentokoneen vessassa, mutta pääsin silti kymppikerhoon. - Minäkin pääsin kymppikerhoon. Teos oli viikossa valmis, kerroin. - Jaaha, sanoin vilkaistessani kuoreen. - Olisit pyytänyt minulta enemmän, tässä on nyt kaikki... Poliisi ei raiskaa alaikäisiä tai kontrolloi Suomen asekauppaa oman edun nimissä. - No miksi. Repe kysyi. - Ei niitä ollut ainakaan siinä osassa toimistoa missä kerroit ne paperit nähneesi. Maistoin kahvia ja toivoin, että siinä olisi ollut jotakin väkevämpää. - Inflaatio on sitä että raha leikataan kahteen osaan vahingoittamatta paperia, mutisin. - Sellaisia, ettei kaikista voi puhua, vastasin synkkänä. - Samanlainen kuin tämä paskakeikka. - Määrittele "helppo homma". - Pistin perseeni hellalle ihan turhan vuoksi... - Kuule, se on varmaan ihan helppo homma... - Minä palaan mieluummin Konnevedelle, jossa minua odottaa puiden pilkkominen ja nuottaverkon korjailu. tuhahdin. - Kuule, minä tiedän tyypin jolla voisi olla sinulle muuan homma..
Hänelle valehdellaan, että kaikki ovat läpikäyneet samat seremoniat ja tulokkaan on pakko uskoa, mitä muuta hän voisi. Silloin pallit ovat todellakin ruu-. Kautta historian rotat on jättäneet uppoavan laivan itsarin kautta. - On, on. Suuressa maailmassa se on myös yksi käytetyimpiä hyväksikäyttäjän hyväksikäyttökeinoja. Ehkä ihan pian." - En usko tuohon, Repe sanoi. - Anteeksi maalaisuuteni. - Kiristyksen perimmäinen ja äärimmäinen muoto, kuolemalla uhkailua pahempi, tehokkaampi kuin rakkaimpien tai sukulaisten murhilla uhkailut, kuvailin hänelle. - Siis siihen että sen tarvitsisi kytätä naapurien lapsia. - Noh. - Iltapäivälehdet yrittävät järkyttää lukijoita lööpillä "he olivat hyvien perheiden lapsia" kun kirjoittavat tavallisista idiooteista jotka surmaavat avioparin muka kännykkäkauppojen vuoksi. Hän tekee täysin ja totaalisesti sen mitä käsketään. Ja kun sinulla on kuvatallenteena jokin sellainen tapahtuma sinä omistat sen tyypin. Hänet pistetään nappaamaan huumaavaa ainetta ja lykätään orgioihin, joista ei voi kieltäytyä. - Anna jo tulla, perkele! - Tuore noviisi vihitään uuden yhteisön saloihin. Hänet pakotetaan petihommiin alaikäisen tytön tai pojan kanssa. On sitä kaikkia namusetiä maailma pullollaan, Repe kiroili. Itsemurha on ainoa ulospääsy. - Ei tietenkään kaikki, idiootti. Se ei ketään hetkauttaisi. - Vaan jos mihin tahansa niin kutsuttujen hyvien kotien lähiöön piirretään harpilla parin kilometrin kattava ympyrä, siinä alkiossa muuankin insinööriäiti hakkaa puolustuskyvytöntä vauvaansa ja joku lääkäri-isi katselee ohikulkevia pikkutyttöjä sillä silmällä ja miettii, että "Milloin. - No nyt en kyllä ymmärrä! Hymyilin ja kerroin faktoja. Muuta mahdollisuutta ei ole. Lääkäri-isillä on kyllä varaa hommata lapsia rahalla ja hävittää ne silmistään rahalla. - Ettäkö kaikki pedofiliatapaukset... Totta kai pedofiliarenkaita on kautta maailman, mutta samalla se on oiva keino pitää päättäviin asemiin kohonneita yksilöitä otteessa. - Olet kyllä oikeassa, sanoin. Ajan takaa sitä, että on tapana olettaa, että kaikki pahuus on jossakin muualla, jossakin Helsingin Kallion Kurvin kulmilla, kaukana nurmijärveläisestä lähiöelämästä. - Mikä sanonta se on. Itsemurhan jälkeen pedofilianauhat voidaankin julkaista niin sanotusti henkilön omina tallenteina ja syynä tälle teolle. Ryystin lisää kahvia, jonka väkevyydessä olisi kellunut lippaallinen luoteja. Mitä sinä oikein ajat takaa. neita mulkkuja. Koska. - Eihän ne olekaan, vaan poliitikon toukka-asteita. - On tällainen termi kuin "tehdä vatikaanit". Mitä siitä,
6
vaikka Repe kuulisi näistä asioista. - Ikuisen vanha kikka, josta kuulin Supon aikoina. - Näistä perkeleen pedofiileista
Etteivätkö ne muka suojelisi omiaan. Koiraansa lasinsiruissa tai suossa säilyttävä älyn jättiläinen ei halua, että kukaan tulee neuvomaan häntä koulutusmetodeissa. - Jos joku uhkasi sen terveystarkastajan henkeä, niin sehän tekee sitten aika paljon epäiltyjä. Eläinsuojeluhommissa sillä naisella olikin ollut vaarallisimmat tilanteet. Pedofiilirenkaisiin on kuulunut myös poliiseja. Ilmanko roikuit sen perässä viikon. - Tarinan opetus on siis, että älä yritä tunkea mihinkään suljettuun yhteisöön, sillä jos sen jälkeen pääset päättävään asemaa, joudut päättämään asioista, joista kokonaan muut päättävät puolestasi. Teikäläinen olisi sitten sarjan sidekick eli apuri Asko, joka naulaa suljettujen ravintoloiden ovia kiinni. vipenkissä. - Naisella. Kulautin kahvia kitusiini ja siirryin positiivisempiin asioihin: - Olen myös äskettäin ollut mukana sellaisissa tutkimuksissa, joista voi puhua. Joka tapauksessa elikoiden rääkkääjät oli pahimpia pukareita. - Mutta ilmeisen vaarallista, jos sinut oli pyydetty mukaan. Koko Suomi siis. - No jaa. - Onko naisten huonompi palkkaus miesten salaliitto, jota johdetaan mystisestä sikarinsavuisesta huoneesta. - Muistathan, tämän George W. - Hah hah. Henkivartijana, ettei joku Pizza Enrico käy kalauttamassa sitä. Ei siinä kierretty vain ravintoloita, yrityksiä tai yhteisöjä, vaan myös yksityiskoteja ja eläinten elintiloja. - Niinkin voi sanoa. Repe halusi tietää. - Vain sen ainoan, mitä yleensä voin tehdä. - Ei siinä semmosta hommaa ollut, vastasin nauraen. - Tai sitten kiristäisi, että jos minä kärähdän, niin sinäkin putoat. - Niin niin. Bushin pressiklubin lempipojan Jeff Gannonin todennettu suhde Karl Roveen ja huhut Valkoisen Talon homoseksuaaleista escorteista... - Eipä tällä tarkastajalla riittänyt mitenkään aika käydä kaikkialla omassa piirissään, kaikkialla missä hänen olisi pitänyt
7. Onko kaikkien lääkärien vehkeilyä, että sairaanhoitajat saavat huonompaa palkkaa. - No voihan vehkeilyn vehkeily. Toisinaan todeksi paljastuvat tarinat ovat liian älyttömiä jotta ne olisivat keksittyjä. Toisaalta myös tuhoeläimet kuuluvat terveystarkastajalle. - "Terveystarkastaja", Repe nauroi päätään pudistellen. - Mitä sinä aiot tehdä näiden asioiden eteen. Repe päätteli. - Niin. Seurasin sen mukana viikon ajan, pitkin päivää, koska tarkastajan henkeä on uhattu. - Maikkarin uusi kotimainen jännityssarja. - Olin terveystarkastajan apuna. Repe sanoi. Menen rantaan viskomaan Rapalaa tai pilkkimään keskelle järveä. - Ei ole olemassa yksittäistä salaliittoa, vaan niitä on monia ja ne ovat toisistaan tietämättömiä, sanoin. Esimerkiksi piti auttaa muuatta terveys-
tarkastajaa. - Siis mitä
- Älähän sorki niitä muniasi, ihmiset säikkyy, murahdin koiralle joka nuoli muniaan koska se pystyi siihen.
Se olikin sitten jo seuraavana päivä. vierailla. - Ja sinä kuljit vierellä... Ei mitään järjellisiä työaikoja. Huokaisin. - Juttu jäi ikään kuin lepäämään. Sen ihmisen elämä se vasta olikin yhtä kaaosta ja äkkilähtöjä. Tämä Nils-Johan on ihan fiksu heppu. - Eikun yks tyyppi joka tarvitsee apua,
8
mutta ei poliisin apua. Homeasioita, asuntomelua, jätelain valvontaa. Kosmetiikkaa, leluja, jääpalanäytteitä. - Rahatilanne on huono. Askeettista, mutta välttämätöntä. - Siis ei. - Selvisikö uhkailutapaus. - Onko tämä psykiatri vai sijoitusneuvoja. - Kuinka muuten menee. Jakaus oli kunnossa. Kasvotkin vaikuttivat silitetyiltä. Ihan totta. Miehellä oli valkoinen paita ja prässätyt housut. - Ja totta kai poltin vieressä kuin korsteeni, koska se on minun luontoni, heh heh. - Ei sitä aina voi onnistua, vastasin möreästi. Sitten oli vielä erikseen katastrofitilanteet. Toreilla, markkinoilla, tilapäismyynneillä, uimahalleissa. Onko tämä tyyppi luotettava. Minun on luovuttava joistakin mukavuuksista ja ylellisyyksistä. Hakemassa nöftää parturin harjasta, keittonäytettä suurkeittiöstä tai pillereitä kuntosalin lisäravinnepurkista. - Kuule Asko. - Taksillahan minä tulin, myötäilin.. - Jotta latteat aforismit eivät unohtuisi, mutisin käyntikortin nimeä ja osoitetta tavatessani, - tämän päivän paras työvoiman säästökeino on huominen. Hänet yritettiin puukottaa keskellä järveä ja häntä kiinnostaisi selvittää, mistä oikein oli kyse. Hiusten juurissa näkyi harmaata, joten värjäys oli unohtunut siltä aamulta. Ilmaan leijumaan. Tupakkalain valvontaa... Jostakin on pakko kiristää vyötä, pihistää, kitsastella, leikata, nipistää ja karsia. - Sinä kusipää paskiainen olet ainoa luotettava ihminen jonka minä tunnen, mutta kyllä Nils-Johan palkkion maksaa. Eniten huomautuksia se joutui jakamaan toreilla. Repe pärähti nauruun. - Ei olisi tarvinnut, estelin muodon vuoksi. Istuin kyseisen Nils-Johanin olohuoneessa ja hän kaatoi kahviini terästystä. Ota huomenna yhteyttä tähän äijään, Repe sanoi ja ojensi minulle käyntikortin. - Et sinä autolla ole, Kukkonen. - Se suojelu ja tutkimus jäi vähän keskentekoiseksi. Joten, luulen olevani niin tiukilla, että minun täytyy luopua laskujen maksamisesta. Kun poistuin Kauppahallista jäätävään ulkoilmaan, näin otuksen, joka pystyi uskomattomampiin suorituksiin kuin minä. kysyin
Näin kirjoja, joiden selkämykset näyttivät hyviltä kirjahyllyssä. Toisen asemaan asettuminen, se niin kutsuttu perhanan empatia, kertoo nopeasti, kuinka voit auttaa toisia ihmisiä. - Näytteletkö vai oletko jotenkin vieraantunut. Taisi kahvinplörö vaikuttaa, sillä puhetulvani oli äkkiä pitelemätön: - Se on äkkiä ja parilla kolmella asialla kerrottu. Mies nauroi ajatusradoilleni. Auttamiseen ei tarvita rahaa, vaan aikaa. Radiossa soi vanha Cyndi Lauperin kappale ja ilmastointi hurisi äänekkäästi. - Käytän perustuslaillista oikeuttani olla vastaamatta, hörähdin. Sitten vielä: omantunnon mukaan tehdyt valinnat, teot ja niiden seuraukset merkitsevät, ei mikään usko. - Kuulostaa hyvältä. - Sellaista et nimittäin saa. No en, en suorita. Kun teet tämän valinnan niin tämä elämä on sillä selvitetty, voit elellä valintasi mukaan. - Ja tämä oli siis kohteliaisuus. Kiiltävä kalustus, korkea katto ja sisäseinien lakattu panelointi... - Et siis määritä menestystä rahalla vaan sillä, kuinka monen ihmisen elämää olet pystynyt koskettamaan, ja toivottavasti
9. Mikä on elämän tarkoitus. Kohta kaksi: tavoitteletko jatkuvasti omaa etua vai useimmiten muiden, kaikkien parasta. mies kysyi hölmistyneenä. mies kysyi jotenkin huvittu-
neena. kaikki oli tyylikästä muutama typerää karhuntaljaa ja rotannahkaa lukuun ottamatta. Kaikki tekevät virheitä, mutta jos niistä ei opi, on elänyt turhaan. Kaikilla on oma maailmansa pään sisällä ja kaikki ovat vieraantuneita jostakin muusta. Katsoin matalan ja hirsisen omakotitalon ikkunasta avautuvaa näköalaa. mies kysyi äveriääseen tyyliin. - Mitä mieltä olisit kymmenen vuoden rahakkaasta sopimuksesta. Sen lisäksi, että jokaisella on se oma juttunsa, oma opetuksensa tai käytännön taitonsa opettelu tässä elämässä... Niin, hän oli ammatiltaan jonkin sortin taiteilija. - Rahakas päättäjä on vieraantunut yhdestä todellisuudesta. - Kuulehan Kukkonen. - Hienoa, huumorimiehiä, murisin. Järvimaisema toi mieleen kotiseutuni, jonne minulla oli jo ikävä. Jos omatuntoa ei ole ja ihmislapsi välittää vain itsestään, on aika selvää, mihin kastiin yksilö kuuluu. - Ahnehdit ympäröivää elämää silmilläsi kuin Jouko Turkka. Vaan et kumminkaan tappokontrahtia ole tekemässä. Noista silmistä loistaa lähes lapsenomainen kirkkaus ja kiinnostus ympäröivään todellisuuteen, mies analysoi meikäläistä. - Et kai sinä sellaisia suorita. - Minulla olisi vain tämä yksi homma, selvitysasia. En edes tiennyt, maalasiko hän vai oliko lukaalin seinillä kenties käsitteellisiä, minulle näkymättömiä tauluja. Peltiseppä on vieraantunut toisesta todellisuudesta, sillan alla asuva kolmannesta. - Sitä vartenhan tässä ollaan, sanoin ja havainnoin edelleen huoneiston sisustusta. - Nälissään ihminen kykenee ihmeellisiin asioihin, mutta..
- Ajattelin että jos se oli kosto eräistä mun vanhoista kupruista... Järveltä kuului avunhuutoja. - Kyllä minulle voi kertoa. Globaali Kukkonen. - Miten. - Outo juttu tosiaan. - No ei todellakaan. Miksi se ei olisi vain koputtanut sinun ovelle ja tökännyt Moran vatsaan. Olen oppinut siitä, kun kolme venettä on elämäni aikana lähtenyt rantarosvojen. Niin. Pääsin uimalla mökkirantaan. - Pintanaarmu, vaikka verta tuli paljon, Nils-Johan sanoi ja veti oikean hihansa ylös. Siellä oli joku veden varassa. - Näytti pahemmalta, mitä se oli. Suhautin moottoriveneellä paikalle ja autoin äijän veneeseen. Menimme ulos ja laskeuduimme rantaan katsomaan venettä. Minulla siis. Harva aikuinen ymmärtää, että vapaaehtoistyö saattaa olla antoisampaa kuin stressaava konttorihomma, mutta laskuthan on maksettava. Sillä oli sukelluspuku ja snorkkeli. En ole enää virkavallan palveluksessa muuten kuin poikkeustapauksissa. Sillä oli se päänmyötäinen musta kumisukka ja sellaiset sukelluslasit. Vain minulla on siis vene täällä, vaikka mökkejä on kolme-neljä. Olen anti-globaali eli lokaali. - Haluaisin nähdä sen veneen. - Ei, minä kerron enemmän. - No. mietin tätä pähkinää. Keskellä tuota järveä. Murtovarmassa paikassa. - Tässä järven rannalla on monia asukkaita, mutta vain yhdellä mökillä on vene. Vastarannan ukko näki vielä vähemmän. Tyyppi oli kai poistunut uimarannalle vievää hiekkatietä pitkin ja häipynyt asfalttitielle, ehkä sillä oli auto odottamassa. Näin tikatun, lyhyen arven. Ihmeissään nekin olivat. - Vene löytyi myöhemmin niemen takaa, uimarannan vierestä. - Moottorivene on aina venevajassa monen lukon takana. Mies nauroi taas raikuvasti tämän puhetulvani jälkeen, joten menin asiaan: - Niin, sinut yritettiin tappaa, vai. - Ihan outo juttu, mies pudisteli päätään. Mies hidasti puheensa tahtia. Kai se luuli minun kuolleen. Koskenkorvalla terästetty kahvikupillinen oli edelleen kourassani. Jos tuo olikin kosto mun... - Mahdollisimman vähän. - Miksi et halua auttaa niitä. Nekin paljastuisi ja pääsisin itse kiven sisään. Murhayrityksen uhri kertoi tapauksesta. positiivisella tavalla. Olisin halunnut jättää jutun siihen, mutta kai ne jonkin verran tutkii. Poliisiautot tuli pian, kos10
ka vastarannan ukko oli nähnyt kiikareillaan kaiken. - Millainen haava. Sitten se vain puukotti minua ja heitti laidan yli. - Kuvailitko poliisille miestä. Jos se halusi tappaa, miksi noin julkisesti. - Perhana, ja paskat. - Tarkoittaako tämä sitä, että teet vaikkapa minulle yhden homman ilmaiseksi. - Mitä kaikkea kerroit poliisille. - Kerro sama minkä kerroit poliisille, ehdotin. Nyökkäilin ymmärtäväisesti. Päräytti itse pois paikalta
Sekin oli yksi syy, miksi meni sukset ristiin pomojen kanssa. - Soitapa tälle Ilkalle, ehdotin. Se oli edelleen huolesta sekaisin. Katselin
panssarilasisessa kaapissa olleita metsästyskiväärejä, kun mies saapui toisesta huoneesta. Kuulin, kun Nils-Johan laski kuulokkeen. - Tarkoitat kai Torinon. - Niin, tänne ei olisi päässyt sukeltamallakaan, sanoin modernia venevajaa katsellen. - Veneessä oli jotakin. Minulla on kaikki tarpeellinen täällä, sanoin ja taputin kolmekymmentätaskuisia eräliivejäni. Kuusi jumalauta kerrosta. Ilkka oli pudonnut toimistonsa ikkunasta ja on sairaalassa edelleen tajuttomana. - Ilkka halusi eukostaan eroon ja kalastelemaan ihan omin nokkinensa. Sitten silmiin syttyi oivalluksen valo. En kantanut edes silloin kun olin virkavallan palveluksessa. Maistelin kahvinplöröä ja kuuntelin. - Mitä siellä olisi voinut olla. - Hei hetkinen, mies muisti. Ainakin se kävi Näätämöjoella ja missä lie... Kuusi kerrosta. matkaan. - Juuri ennen tätä minun puukotusta. Raija ei vain ollut muistanut ilmoittaa minulle. Sen oma vene on huollossa ja se halusi jonkinlaisen jollan tai ruuhen trailerinsa päälle. Ja puukottaa toista ihmistä moisen pöljällä tavalla. Venettä ei pystynyt varastamaan täältä, joten vene oli houkuteltava varkaan luokse. Karesuvannossa saakka kaiketi. - Eikun Tornion.
11. Natsien kulta-aarteenko se sieltä löysi. - Jospa kyseessä olikin jokin, mitä tässä veneessä oli. - Sehän oli heti seuraava päivä. - Vaan mitäpä tämä Ilkka Sutinen kuvaili. - Milloin tämä tapahtui. - Kun Ilkka palautti veneen, se puukotteleva hukkuja huuteli seuraavana päivänä tuolla lammella. Tutkin veneen laidasta laitaan. - Lainasin kyllä venettä yhdelle Sutisen Ilkalle, joka veti sen trailerilla pohjoiseen. mies kysyi äkkiä. - Kuulostaisi järkevältä. Heti, kun se oli tullut pohjoisesta. - Milloin tämä oli. - Tämä Ilkka lainasi venettä siis Näätämöjoelle ja Karesuvantoon. Vai sodanaikaisen vetypommin piirustukset vai Tornion käärinliinan. kysyin. - Millaista asetta kannat. - En kanna mitään asetta. - Tai sitten kertoi. - Sen vaimo vastasi. - En usko tällaisiin sattumiin, sanoin. - Kysy, että unohtiko se reissullaan jotakin veneeseen. Nils-Johan pudisteli päätään mietteliäänä. Tai sitten se on edelleen tämän Ilkan kätkössä eikä hän kertonut sille joka hänet ikkunasta tiputti. Palasimme sisään ja odottelin kahvinplöröni kanssa, kun Nils-Johan sopotti toisessa huoneessa luuriin. Se jokin oli niin arvokasta että sen vuoksi kannattaa pudottaa joku kuudennesta kerroksesta. - Että kuinka. Nils-Johan avasi venevajansa ovet
Soittajatiedot, mietin. että se ei ollut onnettomuus. Mistä hän soitteli ja niin edelleen. Niin ne poliisit epäili, että jos se siitä... samana päivänä kun se tapahtui... - Mainitsitko asiasta poliisille. - Luuletko sinä... Nainen oli verevä viisikymppinen, tummahiuksinen ja hömäkän muodokas, mutta ei ainakaan vielä leski. Nainen pudisteli päätään. Nainen kulki eteiseen ja avasi erään vetolaatikon. - Saiko hän mitään outoja yhteydenottoja. - Tiedätkö, missä kaikkialla hän kävi. - Ei. - Tapahtuiko ennen tätä... - No hetkinen... "Voit katsoa itsesi palkatuksi tähän työtehtävään", kuului Nils-Johanin sanoma, "sillä Ilkka on paras kalakaverini." Uskoin saaneeni häneltä kaiken mahdollisen asiaan liittyvän tiedon, sillä eräliiveissäni ollut metallikantinen muistivihko oli nyt puoliksi täynnä nimiä ja numeroita. Olin myös saanut etumaksun ihan cashina, joten ei tarvinnut vielä siirtyä penkomaan viimeiseksi hätävaraksi kehittämääni rahavyötä. Keittiö oli niin sanotusti sievä niin nostalgisella tavalla että vain kerniliina puuttui. - Ei tullut mieleen... Ilkan oma toimisto sijaitsi rakennuksen puolivalmiissa osassa ja ne epäilivät että ikkunassa olisi ollut jokin vika. Poliisi oli pitänyt naisen kohtuullisesti ajan tasalla. Sillähän tämän saattaisi virkavalta selvittää, mutta minut oli nyt palkattu tähän hommaan. minä vastasin kotonani puhelimeen ja toisessa päässä luuri painettiin kiinni. - Tarvitsen kaiken mahdollisen tiedon mitä satutte muistamaan. Se hänen Lapin matkansa. - Ilkka jopa suunnitteli sen rakennuksen josta hän putosi, nainen nyyhkytti. Ketään hiippailijaa ei ollut nähty kyseisen rakennuksen käytävillä. - Se on mahdollista. sitten... - Ja hän teki toimistossaan arkkitehtipiirroksia. Nainen oli mietteliäs. Kaappikello naksutti hiljaisuuden läpi kuin ajaton tahtimittari. Pistin asian jalalle ja tapasin Ilkka Sutisen vaimon, Raijan. - Ei mitään uhkauksia. putoamista mitään erikoista. - Mutta ei poliisi ainakaan sanonut mitään... itkettyneen näköinen Raija kysyi minulta kun istuin heidän keittiönsä pöydän ääressä. Jotakin ehkä tapahtui siellä, sanoin. Että jos se nojasi ikkunaan... - Tässä on maantiekartta, johon on merkitty punakynällä Ilkan koko ajoreitti ja pysähtymispaikat, Raija kertoi ja ojensi minulle taitellun kartan.. sillä oli kyllä kasteltava kukka, joka roikkui ikkunan
12
luona katonrajassa. kun ne sanoi että se on onnettomuus. Heidän kotinsa sijaitsi aivan Iisalmen ydinkeskustassa
Ei sellaista kalaa kannata pyytää, joka iskee joka tapauksessa. - Niin joo. - Mainos. Kierre oli fantasiassani soikeaa kultalankaa. - Sherlock Holmes veti kokaiinia tylsistymiseen. Harkitse. Niillä on varaa hävikkiin. ehkä-Räsänen kysyi ovela ilme kasvoillaan. - Sinäkin perhanan eläkeläinen, totesin miestä kätellessäni. - Tyylille uskollisena, keskustelukumppani naurahti huomatessaan edessäni muovimukillisen viskiä. Käytä suunnitteluun aikaa. - Jos ilmoittaisit, millaisen mainostekstin sinne laittaisit. Dam-dam-di-di-dam-dam. Jos joka tapauksessa teet sen, tee se niin hyvin ja niin ovelasti että pulman ratkaisija joutuu todella ajattelemaan ja hänellä menee siihen aikaa. Vaikka liikkua myyntitykkinä ympäri Suomea ja kaupata venäläisiä sinkkiämpäreitä tai vaikka toimintanukkeja, jotakin helvetin Muumi Action Figureja tai... Suurin osa Suomessa tapahtuvista toiseen ihmiseen kohdistuvista väärinteoista on niitä pikaistuksissa, mustasukkaisuudesta ja humalassa tehtyjä. "Yksinkertaista, rakas Watson"-lausetta ei esiinny yhdessäkään Doylen Holmes-tarinassa eikä niissä ikinä mainita, että hän käyttäisi sitä kaksilippaista deerstalker-kotsaa. - Se oli käsittääkseni fiktiivinen hahmo, sanoin. - Useimmat rikokset tehdään päähänpistosta, joka syntyy lähibaarissa. Kohteena on oma puoliso tai lähikaupan kassa. Ex-poliisi vaahdotti omaan vatsaansa keskiolutta. tämä muistaakseni hänen nimensä oli Räsänen mies sanoi. - Kaikki. Minun suurimmat ongelmani ovat malttamattomuus ja tylsistyminen. Eteeni istahti entinen poliisimies, joka tiesi nykyiset puuhani ja tunsi tapani. Ruotsissa käytettiin joskus pronssikaudella sarvisia seremoniakypäriä.. - Et taida ilmoittaa keltaisilla sivuilla. Vetoaisin siis, että "jos aiot tehdä vääryyttä, niin tee nyt perhana se täydellinen rikos". - Kaikki käsitykset on valhetta. Viikingeillä ei ollut sarvipäisiä kypäriä, se käsitys on peräisin oopperoista. En sanonut ääneen hänen nimeään kun en ollut siitä sataprosenttisen varma. Voisi kai sitä jotakin typerämpääkin työkseen puuhata. Tekisin itsekin sen, jos olisin varma, etten jää kiinni. Silloin on ihan sama, heittääkö veteen sauvakäsikranaatin vai ostaako kalansa kauppahallista. Laittaisin vetoomuksen. Jotenkin sopivaa, tuumin, koska en minä ilmaiseksi olisi sille reissulle lähtenyt. Kuulin menneisyydestä tutun äänen: - Kukkonen, sinua kun katsoo niin näkee kaiken mustavalkoisena kuin vanhan jännärin kansikuvan joka on napattu bluokan elokuvasta. Olin siihen saakka sitonut perhoa ajatuksissani, suunnitellut etukäteen uuden Rusty Askon, jonka runkoon tuli ruskeaa silkkiä ja siipeen oravaa. - No en, murahdin ja jatkoin perhon sitomista. Jos joku murtautuu
14
rahalaitokseen, niin sellaisistahan minä en välitä. - Se alkuperäinen kysymys oli, että..
Ihminen on suurimmaksi osaksi vettä. - Siis silloin kun joku palkkaa sinut. Mies laski lehtensä pöydälle, josta toinen asiakas realisoi sen välittömästi. - Millaista taustatyötä sinä nykyään teet. - Ihan kokonaan päinvastoin. - Välillä puhut mitä sylki suuhun tuo. Kun hakkaa itse omat halkonsa.. Entinen poliisi nauroi. Historioitsijat kertovat skyyttien juoneen pääkalloista, Asterix-sarjakuva väittää viikinkien tehneen niin. En vastannut. - Milloin mitäkin. Tällä iällä ei enää tarvitse pitää lukua sanomisistaan. mies kysyi. Järkytys on usein suuri, kun havaitsen, että Hullu maailma -palstalla oleva juttu albiinosammakoista todellakin liittyy kouluammuskeluihin ja lopulta maapallon magneettikenttään. - Tai sitten olet jo syyntakeeton. Maapallon magneettikenttä vaikuttaa meihin kaikkiin. - Kuule Asko, kyllähän tämä yhteiskunta toimii aina, infrastruktuuri pelaa ja paloautot kulkee, entinen poliisimies naurahti. - Mitenkä niin. Turhan tiedon hankintaa. - Niin saa lämpimän kahteen kertaan, kultu on tuo letkaus. - Miten ne muka liittyy toisiinsa. Menee taas lusimaan ja tekemään siellä lisää velkaa kun aineita pitää saada, mutta saipahan sitä ennen velkansa maksettua. Kuin joku helkkarin teini. Räsänen tavasi hetken aikaa mukanaan ollutta iltapäivälehteä ja luki ääneen: - Joku tyyppi ammuttiin mökilleen saunarakennuksen eteen. Että onneksi oon elossa. Tuolla iällä. - Jo on jutut, otaksuttavasti-Räsänen höhötti. - Joskus voi vielä tulla sellainen katastrofi että konstaapeli tai varuskunnan
15. - Liittyyhän vuorovedet, naisten kuukautiset ja meidän kuummekin toisiinsa. Pelkäätkö, että ruoka loppuu kaupasta. - Mikä ettei. Äkkiä pankkiin, vähäinen saalis, polkupyörällä pakoon, velkojat ottavat rahat muutaman sadan metrin päässä ja pyörällä pakeneva ryöstäjä jää hetkessä kiinni eikä kerro minne rahat joutuivat. Kuulin, että olet melko omavarainen siellä Konnevedellä. Tässäkin näkee, miten käsitykset saavat jalansijaa ja ne aletaan pikkuhiljaa ottaa totisena totena. - Minua kiinnostaa tyhjänpäiväinen tieto. Tai ovat jo pidemmän aikaa muuttuneet. - No juuri niin. kenties-Räsänen kysyi silmiään pyyhkien. Kuu vaikuttaa veteen. Kaikki ovat taas hetken aikaa tyytyväisiä. - Näin on, juu perhana. Kun se alkaa sanotaanko oireilla, asiat... saattavat muuttua. Typerät anekdootit, hullut pikkuuutiset, nippelitieto, jolla ei näyttäisi
olevan mitään käytännön merkitystä. - Mitä se tarkoittaa. - No onneksi se en ollut minä joka kuoli, sanoin ironiseen sävyyn. Entinen poliisivirkamies palasi aiempaan aiheeseen: - Sellainenhan se perinteinen ryöstö on, huumevelkojen vuoksi
- Raha. - Miten tämä... - Liittyy rikollisten profilointiin. Sellainen pämmäys, että jokaisen omavastuu kestää loppuelämän, eikä apuun tule yhtään raivaushenkilökuntaa, ambulanssia tai vapaapalokuntaa, koska sellaista määrää raivaushenkilökuntaa ei ole olemassa. Ne kahelit "kilvoittelevat", kuka on paras. - Eivät ne julkisuuden vuoksi muita pasauttele vaan ne luulevat saavansa tekonsa jälkeen jopa itsensä tapettuaan suuren palkinnon. Kun kaikki pettää kerralla ja yhtä aikaa, meillä ei ole osaamista edes savimajan rakentamiseen. Kuin uskovaiset "taivaassa kirkkaimman kruunun saavat". - Ja kuinkahan niin. - Tarkoittaa siis sitä, että toisinaan on parempi, kun kukaan ylimääräinen ei tule sähläämään muualta varastettujen mielipiteidensä kanssa ja kertomaan että tekijä on kaukasialainen, kolmikymppinen yksineläjä, joka keräilee puutarhatonttuja. On opittava selviämään niillä tykötarpeilla, mitä itsellä sattuu olemaan. Sanotaanko, että Suojelupoliisissa paska valui aina alaspäin. eversti kiirehtii ensimmäiseksi oman perheensä turvaksi. Kuuntelijani pudisteli päätään jutuilleni. - Mitä mieltä olet vaikkapa näistä kou16
luammuskeluista ympäri maailman. - En ilman reseptilääkkeitä. Profiloinnista tulikin mieleen. - Ei sitä silloin sillä nimellä tunnettu. Näistä käsiaseluvista sen verran, että jos henkilöllä on ulko-ovessaan vaikkapa vanhanaikainen lukko ja kotona esimerkiksi radio, niin eikö ne täytyisi takavarikoida. Olet sinä tehnyt ilmaiskeikkojakin. - Heh heh! Siitä paskan valumisesta painovoiman vuoksi.... Siellä tehtiin niin paljon vääryyksiä kansalaisia kohtaan, että kun lähdin sieltä, ajattelin että jonkun on laskeuduttava norsunluutornista kuolevaisten pariin. - Ei ihan, koska saatanaa ei ole olemassa, mutta melkein sama asia. Muuan kaveri nappasi jäljitelmä-Viagraa. Se oli sellainen laktoosi-impotenssi. - Kai sinulla on jokin syy, miksi autat ihmisiä. - Vittuiletko. - Sinähän teit profilointiakin. - Lukosta ja radioantennin putkesta voi rakentaa tussarin, omatekoisen aseen. - Älä viitsi. - Saatananpalvontaako. Selkokielellä sanottuna ne eivät ole terveitä, mutta senhän jokainen tajuaa, sanoin juomaani maistellen. Heppi ei suinkaan seissyt, vaan hän paskoi naisen sänkyyn. Kohautin olkapäitäni. Kehitysmaassa voit aina rakentaa uuden savimajan, mutta täällä me ollaan riippuvaisia viemäröinnistä, asfaltista ja pankkiautomaateista. - Vieläkö teet firaabelina hommia Suojelupoliisille. - "Maksamme velkaa", miekkonen hyräili. - Vaikka nyt meneekin vähän kököksi jeesusteluksi... Olisi kannattanut ottaa pelkkää lumelääkettä, vastasin kierrellen ja kaarrellen. Ei sille ollut nimitystä. - Mitenkäs on
- Töllöstä tulevat elokuvatkin ovat useimmiten ihan hyviä, niissä vain saisi olla paremmat repliikit. - Minun työni on vielä raaempaa. Vaikka kaipa sitä ihmislapset olivat sa17. - Vaan onhan se viihdebisnes raakaa. - Elokuvat, juorulehdet, televisio, viihde, kaikki nämä antavat ymmärtää että jossakin siellä kimalteen seassa olisi jotakin elämää suurempaa. Matka turrutti ja alkoi jo unettaa. - Ihan oikeasti. Niin, ja parempi juoni. Ei siinä ole muuta vikaa kuin tekstitys, ääni ja kuvan laatu. - Paska valuu aina alaspäin. - Onko tämä jungilainen vai jungnerilainen käsitys. - Digi-tv on minusta ihan ookoo, sanoin. Paremmat näyttelijät myös. Eikö ole kammottavaa?
- Kauheaa, mies virnisti. - Kas kun nuoriso näkee sivusta, kuinka hyvin ne tienaavat ja ajelevat upeilla autoilla, naurahdin. Katsoin junan ikkunan ohi vilistäviä tummia viiruja ja sokeita pisteitä. Ei ole olemassa mitään elämää suurempaa, kyllä julkkis käy paskalla samalla tavalla kuin hänen faninsa. Nämä tositelevisiot, miksi ne vetoaa nuoriin. Onko muuten tässä junassa elokuva- tai videovaunua. Juoneltaan ne on yleensä kuin huonoja pornoelokuvia, joista puuttuu porno. - Eivät upeita, eivät ainutlaatuisia. Muuten se on ihan OK. Kun saa syyn ja paskan niskaansa, pääasia on se, että itse tietää, mitä on tehnyt ja jättänyt tekemättä. Voit olla tänään huipulla ja huomenna katuojassa. Niin. Tänään olet katuojassa ja huomenna viemärissä. - Äskettäin täällä Idolsja Big Brother-Suomessa tehdyssä kyselyssä nuorison toiveammatti oli "julkkis". Metsäinen sielunmaisemareitti muuttui paikoitellen avariksi peltoaukeiksi. - Digi-tv on ihan oukei. Löydettiin suunnitelmia Big Brother -tyyppisestä ohjelmasta, jossa olisi seurattu nuoren parin elämää. - Useampi vuosi sitten Venäjällä tehtiin kysely nuorison toiveammateista. Luitko uutisen, että Hitlerin suunnitelmiin oli kuulunut tositv-ohjelma. Nykyelokuvat ovat Hollywoodin madonpalasia linnunpoikasille. Ammatti, jumalauta! - Venäläinen nuoriso alkaa vaikuttaa silmissäni erittäin rehelliseltä, realistisesti ajattelevalta, fiksulta ja määrätietoiselta, ex-poliisi hörähti ja vilkaisi kelloaan. - Ka enpä tiedä. mietin. Minä nakkaan paskat niille, joiden ikkunaverhot ja sälekaihtimet heiluvat kun kävelen ohi. Harkitsin siirtymistä makuuvaunuun, jonka olin varannut ajoissa ja josta VR oli rokottanut turhan paljon jotta jättäisin kehnot unet käyttämättä. entinen poliisimies naurahti kysymyksen. Muistan kauhistelleeni itsekin, kun kärkisijoille kohosivat prostituoidun ja mafiagangsterin kannattavat ammatit, entinen poliisi sanoi. Kukaties-Räsänen jatkoi vielä jutustelua, joten pakotin itseni pysymään valveilla. - Hyvänen aika, jos Hitler olisi onnistunut tässä hirvittävässä suunnitelmassa
Vahinko ei tule kallo keulassa ja kaatuu niitä valtamerilaivojakin, mietin kun vesimassat vyöryivät yli rakennusten, jotka levisivät kuin kaljalasti osuuskaupan rappusille. Menin aikailematta tilaamaan lämmikettä.. Jos jotakin elämää suurempaa on, se on jokaisella se oma juttunsa. Ensitöikseni kuljetutin itseni Kemijärven alapuolella sijainneelle pääkallopaikalle. Voi sekin olla mahdollista, että aloitin tämän elämän väärällä jalalla. Tämä paikallinen pub oli täynnä päiväasiakkaita, jotka olivat jättäneet noitarumpunsa kotiin ja mulkoilivat märkää ilmiasuani tyypilliseen tapaan. Minulle elämää suurempaa on esimerkiksi kävellä aamukasteisen ruohon yli kun aurinko näyttää vasta nousemisen merkkejä ja sinkauttaa virvelillä vuorokauden ensimmäinen heitto ja seurata, kuinka lippauistin osuu tummaan vedenpintaan lumpeiden viereen. Skoolasin miekkosen kanssa.
Junan hakkaava ääni sai minut näkemään vallan erikoisia horrosunia. Sade ja vastatuuli tekivät kaikkensa estääkseen menoni, mutta onnistuivat vain sammuttamaan tupakkani. Havahduin unesta, kun juna saapui pohjoisen prefektuurin asemalle. - En ole uneksinut, sanoin. - Ei, vaan minä olen läpinäkymätön mies, totesin. - Oletko siinä hommassa mistä olet aikoinaan uneksinut. Ei siinä mitään tutkimista ollut, tapoin vain aikaa yhden sätkän verran. Maankuori vääntyi valittaen ja kirskuen ja tuli pimeämpää kuin peikon perseessä. Alkuviikon sääennusteet olivat taas muuttuneet hovissa. - Voi vilttihattu että on mälsää, sanoin kun astuin taksista sateen piiskaamalle asfaltille. Siinä on minun tavaramerkkini, copyrightini, imagoni ja brändini. - Siis varsin näkyvää sorttia. Tietysti. entinen paskahattu uteli kuin ei olisi virka-aikoinaan tarpeeksi ihmisten menemisistä kysellyt. No, seuraavaa odotellessa. - Etköhän sinä ole yksi kävelevä Rubikin kuutio. Parkkipaikan laidalla oli huoltoasema ja tietysti ravintola, jota kohti tietysti suunnistin karhukävelyllä. Olin puolipökerryksissä, kun söin puolituhdin aamiaisen ja sitten etsiydyin lähimmälle taksitolpalle. Makuuvaunu oli jossakin kaukana ja minä olin avoimella pellolla, jonne oli rakennettu suurkaupunki. Ukkosen kumu tuli tällä kertaa jalkojen alta kuin Äiti Maa olisi pidätellyt pärisevää pierua yli kolmetu18
hatta vuotta. Tavoittelivat kuuta taivaalta. manlaisia kaheleita jo antiikin aikoina. - Kaikki on vain tapahtunut. Pääasia, että pääsin lämpimään pudistelemaan fiktiivisen turkkini kuivaksi. Päädyin tutkimaan veden pyyhkimää parkkipaikkaa, jossa huono-onninen Ilkka oli pysähtynyt paluumatkalla
- Eikö sitten olisi paras lopettaa kun olet voitolla. - Ja joskus mies, joka ajaa kikkeli pystyssä upouutta BMW:tä, on vain mies, joka ajaa kikkeli pystyssä uutta bemaria. Molo. melkein kaiken. - Mitäs sitten pannaan. - Fetisismi voi olla luonteeltaan uskonnollista, henkistä tai seksuaalista, sanoin. Vyöni kolahti äänekkäästi baaritiskiin ja tiskin takana seissyt nainen kysyi veikeästi: - Minuako ajattelit. Saan viinasta myös seksuaalista tyydytystä, jos herään aamukankkusessa jonkun korppikotkan mätimahan vieres-
tä. Ei hot shottina vaan ihan sellaisenaan. Ymmärrätkö. Eikä mulla seisokaan muuten kuin humalassa, mies selitti. Pudistelin päätäni. - Silti baarit tulevat väkisin sataa metriä lähemmäs. - Jaa mutta. - No, sehän kuuluu molossikoirien rotuun. - Mennäänkö meille, mulla on viritetty patja, virnistin naiselle. - En pidä viinasta mutta viina rakastaa minua, Che Guevaran näköinen mies selitti suu olutvaahdossa. - Paheita on ollut aina, tiettyinä ajanjaksoina niitä on vaan vaikeampi toteuttaa. Olen sentään väitellytkin. - Yritin minä illalla.
19. - Paukku tuota Gallianoa. - Joskus tunneliin syöksyvä juna on pelkästään tunneliin syöksyvä juna, hymyilin. Eihän se ihan tyhjään vatsaan menisi, ajattelin maksaessani juomasta maltaita. - Hanki sille lähestymiskielto, ehdotin. kysyin. Olen FT. Tai ehkä minulla on viinafetissi, Che sanoi. Silloin pitää tyytyä korvikkeisiin. - Tohtori! - Jaahas. - Ootko tehnyt niin. Tai, jos raajoja olisi "neljä", olisi ehkä joitakin käsitteitä lukuun "neljä" saakka. - Jaa, onko se filosofian tosentti. - Minä jos kuka tiedän filosofiasta... Istuuduin tyhjään pöytään, joka oli pian täynnä eräästä toisestakin ihmisestä. - Koen uskonnollisena sen, että fetissiin, eli pullolliseen alkoholia kätkeytyy salattuja voimia. Che ryhtyi ajattelemaan niin että verisuoni oli katketa päästä: - Jos meillä olisi sormien ja varpaiden sijaan imukupit, hampaiden sijaan kärsä ja eläisimme vellovassa, ameebamaisessa ympäristössä, meiltä puuttuisi numeroiden käsite. - Juu perhana. - Tuo oli ehkä kolmanneksi paras juttu mitä olen ikinä kuullut. - Tosimiehen testi tietenkin on se, että uskaltaa imettää muniaan bullmastiffilla. Varastoon ryyppääminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, mies selosti ja otti kulauksen juomastaan. - No niin ja sillä lailla, perhana. - Ja miksi munia. Valta ja raha ovat henkisiä fetissejä, ja kenelläpä omasta mielestään molempia enemmän olisikaan kuin mukavasti juopuneella. - Lapaseenko. Aika filosofista. - Joo, kyllä, mies nyökkäili
Puhutaan sitten perkele uskonnosta. Ja on vieläpä vakavissaan. Onhan se rahabisnes aina vaikeaa nuorallatanssia, vaikka kirkko saa helppoa rahaa yrityksiltä yhteisöveron muodossa. minun ei tarvitse hyväksyä sitä, että on olemassa niin rajoittuneita yksilöitä etteivät ne kestä. Vuonna 2007 luterilaisen kirkon varallisuuden tasearvo oli sentään kolme miljardia euroa. - Kirkko on voittoa tekevä yritys, jonka
20
pitää säilyttää entiset asiakkaat ja hankkia uusia, vaikka se onkin jo levittäytynyt kuin herpes. Kanavan vaihtaminen tapahtui erittäin monen tuskallisen minuutin jälkeen. - En ikimaailmassa haluaisi tuollaisella tavalla hankittua omaisuutta, sanoin. - Onko sinulla jotakin uskontoa vastaan. Sen minä sanon että ikimaailmassa ei yksikään nainen minua hautaan siunaa! - En tainnut sanoa sanaakaan siihen suuntaan, huokaisin. - Otan osaa. Minä taas, sanoin Galliano-lasia katsoen, väittäisin olevani mentaalinen aktivisti ja väittäisin, että koska ajatukseni kulkevat kolme lausetta edellä mitä ennätän sanoa, minun täytyy toisinaan hidastaa aivojen tahtia tällä tuliliemellä. - "Kieleltä", jos tarkkoja ollaan. En aio koskaan hyväksyä... Olisin kuvitellut tyypin änkyräkommunistiksi, mutta hän olikin juopuneena muuttunut änkyräuskovaiseksi. - Mitä tuo oli tarkoittavinaan, hä. Che kysyi. Ai niin, tämä oli omakehua. - Helvetti, nurisin, - Siinä meni kaksi minuuttia minun elämästäni enkä saa niitä koskaan takaisin. - Poissa filmistä, poissa mielestä. Tai se kissa joka ei paskonutkaan aamulla suuhun: poissa silmistä, poissa kielestä. - Minä ainakin olen kunnon luterilainen. - Mutta korvasi arvosteli uskontoa. - Ihan kuin joku olisi kateudesta vihreä. Olin kylläkin puhunut kirkosta, en uskonnosta. Mulkoilevasta ilmeestä päätellen omakehuni ärsyttikin miestä ihan aivan erityisesti. Tyyppi vaihtaa lennossa sujuvasti koiriin sekaantumisesta moiseen kiihkoiluun. Pyysin henkilökuntaa vaihtamaan kanavaa. - Mutta kun se oli vähän tarkoituskin, alkoholia jakanut sulotar hymyili minulle tiskin takaa. Murisin, kun katsoin tätä ihmistä. - Mitä sitten muistat illasta. Esimerkiksi uskonnot. Välittömästi rahaksi muutettavaa omaisuutta oli kahdeksansataa miljoonaa euroa. - Varmaan olet sellainen joka allekirjoittaa nykyajan kotkotukset. En ollut kovin kirkollisella tuulella. - Minua etoo asiat, joita palvotaan kuin uskontoa. - En mitenkään halua johdattaa ketään viinan kiroihin, mutta tuota ei pirukaan pysty kuuntelemaan selvin päin, murahdin. Mikäs siinä, ei mahda mitään. On tämä maailma ihmeellinen paikka ja elämä muutenkin kummallista, hämmästelin jälleen kerran. Radiossa oli menossa jumalanpalvelus
Evättömiä ja suomuttomia mereneläviä ei saisi syödä. Toisessa Mooseksen kirjassa luvataan selvin sanoin, että oman tyttären myyminen orjaksi on täysin sallittua. Yskähdin ja pursotin lisää tarinaa, koska satuin olemaan kiivaalla tuulella: - Kirkon riittejä kumartava pappikin luulee vakavissaan tekevänsä itsenäisiä ratkaisuja. Mikä tahansa aate tai uskonto kuinka tahansa hyviä sen aikeet aluksi olivatkin muuttuu lopulta työkaluksi niille, jotka haluaa kontrolloida muita, julistin Veikko Ennalan tyyliin kuin paatunein pakana ja agitaattori. - Hyvä niin. Joo, kuulehan. Miehen täytyy kiertää vaimo kaukaa eikä naiseen saa sormellaankaan koskea jos hänellä on rättipäivät siinä on todella vinha perä, hähähä! - Sinä tarvitset tosiaan apua korkeammalta voimalta, mies sanaili humalaisen vakavuudella. Irvailet meidän uskolle ja vaikkapa Saudi-Arabiassa saudikansalainen voi olla ainoastaan muslimi ja jos luopuu islamista, saa maan virallisen lain mukaan kuolemantuomion. - Kuule sinä. Eräskin naapuri tuli uskoon ja kertoi kohdanneensa Jeesuksen kasvokkain. Jos Heaven´s Gate -lahkon johtaja olisi puhunut pilvissä olevasta taivaasta jonne hänen sakkin21. Niin, no, onhan Raamatussa lupiakin. Kaikki mikä kiiltää ei ole Jeesus. - Jos rukoilet omasta puolestasi, yrität pelastaa oman perseesi ja tavoittelet omaa etua. - Uskovainenkin voi olla aito näkijä. - Mitä puhut. Paranoidista, perhana. Miksei vaikkapa Suomen Laista oteta sääntöjä käyttöön yhtä valikoiden kuin tästä helvetin humpuukista. Mutta ihmisillä on tapana suodattaa omituisinkin näkynsä omien linssien eli asenteiden läpi. - Se on väärin, vastasin. - Herjaa mitä haluat. Jos rukoilee muiden ihmisten parasta, toive menee vähän paremmille jätkille. Siis jonkun loukkaantuminen olisi suuri rikos, suurempi kuin väkivalta. - Tästä ei maailmassa ole poikkeuksia: kun opetukset hakataan kiveen tai kirjoitetaan paperille, ne vääristyy jo siinä vaiheessa säännöiksi, uhkauksiksi ja käskyiksi, jotka ovat uskontojen arkipäivää. - Millään "rukouksella", jossa ollaan välittävinään toisista, ei huijata edes kanssaihmisiä, kuinka sitten vähän eteerisem-
pää sakkia. - Pitänee rukoilla sinun puolesta, mies vastasi nuivasti. Minä en epäile sitä miestä, sillä on aina ollut jalat maassa. - Minun mielestäni pitäisi antaa kuolemantuomio kaikille, jotka kuuluvat yhtään mihinkään uskontokuntaan. Raamatussa kielletään miestä leikkaamasta hiuksiaan. - Hän on monikasvoinen. Lähikaupan kassa pitäisi kivittää jos se tekee töitä viikonloppuna. - Eikös samaa sanota pahulaisesta. Silloin se haku menee alakertaan ja paluupostissa tulee paskaa. Ai niin, on siellä yksi fiksu komento, Kolmannessa Mooseksen kirjassa. - Taidat olla John Lennon, joka ajattelee kuin Likainen Harry. uskomustensa arvostelua. irvistin
Biisihän tarkoitettiin Roadrunner-levyn täytekappaleeksi ja syntyi improvisaationa. Manaaja manaa. - Noh. Muuan samassa pöydässä istunut miekkonen väänsi kontallaan pyttyyn pitkää sylkeä. - Kuse housuun, joku kehotti. Hectorin "Juodaan viinaa", Martti "Huuhaa" Innasen "Elsa, kohtalon lapsi", Vexi Salmen Irwinille tehtailema "Mutakuono ja lakupelle", ja Kari Kuuvan "Tango pelargonia". Taustalla soinut musiikki sai kielenkantimeni avautumaan: - Mitä yhteistä on näillä kappaleilla. - Kusettaa, mitä teen. Viiksimies sanoi erään faktan: - Olihan Remukin järkyttynyt kuultuaan, että "Get On" voitti European Pop Jury -kilpailun vuonna 1974. - Kaikki olivat parodiaa ja itseironiaa mutta Suomen kansa otti biisit vakavissaan. Taidanpa käydä katsomassa!" Tyyppi puhui norjaa vessanpyttyyn ja kohotti vapisevaa päätään ja verestäviä silmiään. sa on menossa, kukaan ei olisi lähtenyt piirittämään heitä. Remu mökelsi siansaksa-remglishmiä eli rockesperantoa.
22
- Tämä pelargonia-tangoparodia, Che Guevara naureskeli. Pian juttu lainehti laidasta laitaan ja minut oli lähestulkoon hyväksytty joukkoon. - "Manaaja" oli elokuvan nimi. Pöytään oli lapannut sakkia hitaasti hivuttautumalla. - Ei naurata. Oksettaa kuin Manaajaa. Anaalisen ajatusprosessinsa päätteeksi hän keskittyi juomaansa. Mutta kun hän julisti "avaruusaluksen hakevan heidät" yhtä idioottimainen ajatus kuin "taivas" tai "seitsemänkymmentäkaksi neitsyttä" jotka odottavat marttyyriaan niin tällöin se muuttuikin kultiksi ja sinne piti laittaa poliisivoimat paikalle! Voi perkele. - Ja riivaaja riivaa, kuten kappaleessa "La Bamba" lauletaan, mies mutisi ja uusi hyökyaalto ryöppysi suureen valkoiseen puhelimeen. muuan mustaviiksinen ukko kysyi ja tihrusti minua. Vaari hukkuu tunteiden tsunameihin, jotka pelargonia aiheuttaa... - Sen teen. Kun palasin eriöstä, sain kuulla älyllisen kysymyksen:. Riivattu tyttö siinä oksentaa. Ei ole toimintasuunnitelmaa tällaisen tilanteen varalle, tuumasin lasiani tuijotellen. Vessasta kuului karjuntaa. Minäpä teen sen vessassa, sanoin ja kohottauduin pallilta täyteen mittaani. - Onneksi olen niin päissäni etten muista tuosta huomenna mitään ja sinunkin näkemisen unohdan, kun pesen silmät valkaisuaineella, Che vastasi. Makkara kysyi: "Mitä helvettiä siellä ylhäällä oikein tapahtuu?" Konjakit vastasivat yhteen ääneen: "Siellä on bileet!" ja tästähän makkara innostui: "Jaahas, bileet vai. Pöytäseurue nauraa rätkätti. - Myrsky-yönä hukkuva vaari ja samaan aikaan kukkaan puhkeava mummon pelargonia... Lähistöllä kuseskellessani kerroin hänelle vitsin: - Makkaralenkki makoili vatsassa ja seuraksi ilmestyi konjakki, sitten toinen konjakki, seuraavaksi kolmas
Nämä häipyi heti ja vähin äänin. viiksimies kysyi minulta. Eipä poliisi niitä voinut viedä. - Ne liikkui vihreällä Chevroletilla. Joka ilta siinä on hässäkkä. - Entäs itse. - Mitä niistä. Mutta niiltä ei enää löytynyt setelin seteliä vaikka voin vannoa että ne tyrkytti kahdensadan seteliä. Muistatko sinä sattumalta paria kuukautta takaperin tuossa pysäköintipaikalla jotakin hässäkkää. - Kuulemma tuossa parkkipaikalla. kysyin tummaviiksiseltä tyypiltä. - Ne nilkit pilkki tuossa viereisessä pöydässä.
23. - Ei niiltä löytynyt mitään. - Mutta kuuliko poliisi niitä. Kuljin naispuolisen baarimestarin luokse. - Olen independent-mies. - Mitään eivät muka olleet tehneet. - Mitähän se tarkoittaa. - Että kaikki tapahtuu kaupallisen valtavirran ja suurten tuotantoyhtiöiden ulkopuolella. - Poliisiautoja oli kurvannut paikalle, kerroin. - Joo, epäilin sellaista ja soitin kytät. Kun palasin pöytään, tapahtuneelle oli löytynyt jo viisi todistajaa. - Minkä alan ihmisiä olette. - Matkailuyrittäjä. - Yrittikö joku maksaa täällä puolitoista kuukautta sitten väärällä rahalla. utelin. - Muuten, muuan juttu. Päästivät menemään. Kahdensadan euron seteleistä oli varoiteltu, joten päätin varmistaa asian. - Baarinpitäjä taisi arvella, että tyypit yritti maksaa väärillä kahdensadan euron seteleillä. - Mitä vessaan kuului. kysyin häneltä. Joku ulkomaalainen ja kotimainen tyyppi. Kaikki puhuivat yhteen ääneen ja kertoivat melkein saman minkä juomanlaskija. - Soittikohan ne täältä baarista...
- Mikä mekkala se oikein oli. Yritän matkata täältä baarista kotiin kaatumatta. - Jaa joo, mies muisti. - Näin on. Viiksekäs äijä oli tikahtua tähän onnettomaan letkautukseeni. - Kytät penkoi sen autonkin. - Minä kuulinkin että niitä olisi ollut liikkeellä tänä kesänä, nyökkäilin ja nousin pöydästä. - Lehdissä ei ollut mitään kyseisestä tapauksesta. - Katson vain niin sanottuja indie-elokuvia, kuuntelen vain riippumattomien, pienten ja kämyisten levyfirmojen indierockia eli mitä tahansa joka ei ole lyönyt eikä tule koskaan lyömäänkään läpi, äänestän vain sitoutumatonta joka vaipuu pian unholaan, syö vain globaalitonta soijalerssimakkaraa ja juo pelkästään villasukista puristettua indie-mehua. - Plastiikkaprofessori Rolf Nordström siellä vain piikitti itseään leukaan botoxilla. Mitäpä tuohon voi enää sanoa
Sillä oli ihan märkäpukukin kassissa. Nämä hyväkkäät heittivät siihen jonkin laukun. Varmaan jotain mitä poliisin ei pitänyt löytää. Tarkemmin ajateltuna, mahtoiko ne alkoholiin edes koskea. - No se oli kielikuva. Viimeksi sain eilen illalla. Niiltä ei saa muuta kuin turpaan. - Se suomalainen ainakin väitti keräävänsä sukeltamalla lohijokien pohjaan jääneitä uistimia. - Poliisit kovisteli niitä hetken mutta päästivät sitten menemään, mies kertoili. hörähdin. Puhe meni taas yleiseksi jorinaksi. tai liettualainen, mikä lie, se oli Kulli. Vielä kuudes mies puuttui keskusteluun: - Mä juttelinkin niiden kanssa täällä. - Kulli. Yskäisin, sillä sain tästä aiheen erääseen tarinaan: - Kylässä asui muuan juoruämmä. - Suomalaisyleisö huusi otteluissa "Gullit esiin, Gullit esiin".
24
- Ja Gulliver oli fiktiivinen hahmo. - Asiahan ei minulle kuulu, mies matki Masa Niemeä. Huomioni kiinnittyi joukon hiljaisimpaan, joka mutisi väliin omiaan. Ennenku ne yritti jotakin tuolla kassalla. - Suomalainen kehui olleensa joskus räjäytyshommissa Pyhäsalmen kaivoksilla. Piirilääkäri pysäköi usein autonsa lähikapakan viereen ja tämä kylän oma STT sai aiheen juoruilla että lääkäri on ankara alkoholisti. Pöytäseurue alkoi juoruilla jostakin ystävästään perinteiseen selkäänpuukotustyyliin, koska tämä ei ollut älynnyt vielä saapua paikalle. - Mitä miehiä ne sitten olivat. tein välikysymyksen. kysyin ja kumarruin hänen puoleensa. Siis melkein kuin Steve McQueenin hahmo elokuvassa "Bullitt" mutta K:lla. Märkäpuku, kuten Nils-Johanin puukottajalla. - Anteeksi. Harrastin luullun ymmärtämistä. Sitten hän keksi, mitä tehdä. Myy niitä sitten talvet kirppiksellä. Muija kertoili jokaiselle, että lääkäri juopottelee ja varmasti rietasteleekin. - Entinen jalkapalloilija, nykyinen valmentaja Ruud Gullit taisi olla Hollannista, murahdin. Vaikka olivat autolla. - Anteeksi mitä sanoit. Peter Kullitt. - Veneeseen, hän korotti äänensä. - Sitä kuulemma kutsuttiin Kulliksi, mutta sen oikea nimi oli Peter Kullitt. - Eikä muutenkaan ole tapana poliisille jutella. Kaksikko oli ilmeisesti nakannut mystisen laukkunsa Ilkan veneen kyytiin. - Et maininnut asiasta poliisille. - Parkkipaikalla oli trailerissa vene. - Ajattele. - Perhana, sanoin ja yritin pitää nauruni perseessä. Petteri Kulli. Suomipoika ei sanonut nimeään, mutta se puolalainen... - Pilkkivät. - Veneeseen. Mutta oliko Ilkka löytänyt tämän laukun. - No?. - Mitä veneestä. - Nyt putosin vankkureista, sanoin. Huhupuheet kantautuivat lääkärin korviin ja häntä otti pattiin. Kullitt
- No kuinka niin. Se oli sitten seuraava etappi.
Tuuli pahemmin kuin venäläisissä elokuvissa. - Mainosalan ihmiset, copyt, AD:t ja yhteyspäälliköt, käyvät mainosmessuilla niin sanotusti "haistelemassa uusia tuulia" ja hakemassa ideoita. Ilkan seuraava pysähtymispaikka oli jokin leirintäalue Rovaniemen lähellä. Heräsin penkilläni junan tärähtelyyn ja kiroilin sitä, että unet näyttäytyivät nykyään jatkokertomuksina. Söin ravintolavaunussa ruokaa hämärästi muistuttaneen vakuumiannoksen. Jotain improvisaatiota vai. - Suodattamista korkeintaan! hän vastasi syytökseen erityisen närkästyneenä. Teatteritapahtuma, tähän aikaan. - Suomettamista täkäläiseen käyttöön. - ...omaperäisyyden kustannuksella, vaan sitten pitää vielä plagioida toisia mainoksia! Ei riitä, että pöllitään ideoita suoraan viihdeteollisuudesta, vaan sitten vielä varastetaan ulkomaisilta mainonnantekijöiltä. Minulle tuli epämääräinen tunne siitä, että olin toteutumista odottava onnettomuus. Potentiaalinen, tikittävä täystuho. Kauppakeskukseen. Edessäni istui tällä kertaa mainostoimistossa työskennellyt niin sanottu "luova johtaja". Mikäs siinä. Messuilla tavataan alan
25. - Mainosala ei ole luovaa, sanoin mainosmiehelle. Käytännössä se tarkoittaa turhan usein jonkin idean nappaamista. - Jäljitelmä ei ole sama asia kuin plagiaatti, hyvä mies. Hei mulla on tässä just asiakas, pitää lopettaa, joo moi, hän selitti puhelimeen ja sulki sen virnistäen. Mitä siellä on. Matalalla ollut pilvipeite pudotti sadetta kymmenen vuoden ajan ennen kuin aurinko näkyisi jälleen... Naurunremakan aikana taittelin esiin karttani. - Ai sä meet Kluuviin. Vatsassa velloi. Voiko näistä lähetyksistä valittaa Jungnerille. Kun valtavat viimat, jotka puskivat kumoon periaatteessa kaiken vähänkin korkeamman ja kun taivaalta syöksyi palavia möhkäleitä palavan rautapölyn läpi, halkeilleet tiet estivät pakoon pääsyn eikä piruja tarvinnut enää maalata seinille. Se on jo tarpeeksi noloa, että kuljetaan valtamusiikin vanavedessä ja käytetään mainonnassa menestyselokuvan elementtejä tai pinnalla olevan asian kritiikitöntä ihailua.... Tuohi oli tehty tuohesta ja se kastui. Päädyimme puhumaan mainonnan tarpeellisuudesta. - Siitä lähtien hän jätti aina autonsa päiväksi juoruämmän talon edustalle. Sitten mainonnan luovasta puolesta. Juttelimme niitä näitä, kunnes hänen kännykkänsä soi ja hän tuntui puhuvan
pääkaupungissa vaikuttavan vaimonsa kanssa. Melko noloa. - Mitä pahaa siinä on. Teatteria
toisia ammattilaisia ja katsotaan, kuinka hyvää jälkeä maailmalla syntyy ja millaisilla uusilla tekniikoilla. Hän uhkaili minua bonuspalkkiolla, mikä lämmitti sydäntä. Ennen kuin juna saapui asemalle, lepakkopuhelimeni soi ja vastasi. - Muijasi taitaa ravata vieraissa. - Yksikään potilas ei ole vielä kuollut käsiini eikä kuole nytkään! hän julisti. Se on juuri sitä uusien tuulien haistelua! - Se, mitä ajan takaa, on: taidemaalarit eivät käy uusimassa luovuuttaan taidemessuilla, kirjailijat eivät käy kirjamessuilla hakemassa uusia tuulahduksia toisilta kirjoittajilta. Mutta pääpiirteissään: mainonta on kurjaa varastamista. Miehen naama ei siis pelkästään suu loksahti ammolleen. Eräs juopunut tuupertui ravintolavaunun lattialle, aivan jalkojeni juureen. - Hän näyttäisi silti olevan kunnossa, sanoin. Lääkäriksi esittäytynyt alkoi hakata äh26
kivän miehen rintaa. Poikkeuksena sellaiset mainonnan tekijät, jotka käyvät mainosmessuilla vain katsomassa, onko jokin alkuperäiseksi luultu idea jo käytetty, ettei oma työ vaikuttaisi plagioinnilta. Kerroin Nils-Johanille lojaalisti väliaikatiedot. - Olen lääkäri! ovesta saapunut nuorimies huudahti ja sukelsi elvyttämään lattialle tuupertunutta. Loppumatka meni jälleen taksilla, jonka punaiset takasilmät etääntyivät pimeyteen ja unohtivat minut sinne missä tuuli todellakin kuin junassa näkemässäni unessa. kysäisin. Kun laskeuduin junasta asemalle, näin serpentiinejä ja kirkkaan spottivalon ja minua vastassa oli kirkuvia naisia, joiden heittelemiä pikkupöksyjä jouduin väistelemään... Leirintäalue ei ollut siellä päinkään, missä luulin, mutta perille minä itseni hinasin.. - Mikä. - Kauanko olette ollut lääkäri. Joka pierua pidättelee, sillä on muutakin vilppiä mielessä, ajattelin ja suhautin menemään. - Ensimmäistä viikkoa. Tai, no, eräät saattavat käydäkin. Tälle junamatkalle mahtui vielä yksi hauska anekdootti. Ei Kluuvissa tänä iltana mitään teatteritapahtumaa ole. No ei tasan. Voimakas tuulenpuuska heitti katolta silmilleni kurapärskeitä ja olin sittenkin ihan vanhassa kunnon elementissäni. - Minulla on yksi omaperäinen ajatus, sanoin. Samalla hetkellä vaunun ovi avautui. - Kaikki ideat on jo käytetty, mies tuhahti. Tiedän siitä, kun asun osan aikaa Helsingissä ja minulla on melko hyvä muisti. Kaivoin esiin sätkärasian ja pistin spaaderon suupieleeni. Sytkäri sentään toimi siinä kevyessä tihkusateessa.
Oli hyvin myöhäinen ilta, kun lopulta olin siellä missä pitikin
- Siihen niin. Tyyppi oli jokin leirintäalueen jokapaikan höylä, korjaaja, purkaja ja epävirallinen valvoja. - Pitikö vene irrottaa trailerista. Halusi että paikkaan lisäksi yhden vuotokohdan jonka se oli korjannut jeesusteipillä. - Ilkka Sutinen. Sen trailerin takavalo oli rikki ja korjasin sen. - Ei tullut nähtyä. - Kai sä katsoit tänään aika-ajot. kysyin. - Oli meinaan mahtava meno. Muistanhan minä. Valo sai syksyiset lehdet näyttämään entistäkin kelmeämmiltä. - Missään lajissa tärkeintä ei ole yksilön voitto vaan läpi menneet protestit. - No, ei olisi pitänyt, mutta se Sutinen halusi niin. - Niin on. Kajossa erotin nyt myös miehen harmaat ja ahavoituneet kasvot. - Tiedätkös, kysyin ukkelilta. Kesästä tyhjentyneen leirintäalueen laidalla sijainneen peltiparakin sisällä oli himmeän oranssi lamppu, joka loi valoa huuruiseen ulkoilmaan. Huoltamo ei ollut mikään virallisen oloinen, ennemminkin aaltopellistä kyhätty avoimien ovien maja, jonne oli sijoitettu työkaluja ja metallinpalasia pressujen päälle outoon järjestykseen. Taivaanranta oli sinertävä ja punertava ja syyshämärässä erotin kokohaalareihin pukeutuneesta miehestä vain kiiluvat silmät ja kuulin pihisevän hengityksen. - Mitkä näistä seuraavista ovat suomalaisia kuntia... Haalarihemmo halusi puhua formuloista, mutta minulla ei ollut aikaa moiseen koska se liikkumisen laji ei herätä minussa intohimoja. - Voi yhden kerran... Valinta B kuuluu: "Setä, Nussi, Nautoja". - Vaihtoehto A on "Isä, Pani, Lehmiä". Kompuroin ja tasapainoilin puolihuoli27. Joitakin kapsäkkejä siellä oli. - On se ilmoja pidellyt, äijä kähisi ja sytytti nortin. Kaikki meni kyllä ihan takaisin veneeseen. - Missä seisot. - Noh. Kontaktilajeissa tärkeintä ei ole omat hampaat vaan proteesit, väänsin sanoja suussani ja
tarkkailin ympäristöä. - Tyhjensitte veneen sisällön. Kaivoin eräliiveistäni Maglite-kynälampun ja sohin valokiilalla ympäriinsä pajukkoa. Vai onko ratkaisu sitten tämä vaihtoehto C: "Eno, Veteli, Karjaa". Miksi he eivät sitten olleet saaneet sitä, sitä jotakin. - Näin on, ukkeli sanoi ottaen juttuni ihan tosissaan. Hakemani mies säikähti ensin isoa ilmiasuani, kunnes kerroin asiani. - Se on aina hienoa kuulla Maammelaulu edustamassa ulkomaista automerkkiä, sanoin. - Mihin. Mietin, oliko merkillinen kaksikko pistänyt takavalon paskaksi voidakseen seurata Ilkan kulkua paremmin ja saadakseen omansa takaisin. Mies pärskähti nauramaan niin että tekohampaat olivat päätyä jorpakkoon. - Jo vain, sanoin maanpiiriä tutkien. Katselin ympärilleni. haalarimies sanoi
kiitos. Asetin salkun roskalaatikon kannen päälle ja näpelöin lukkoa. Poistuin paikalta saaliin kanssa ja mietin, mitä siinä mahtoi olla. - Noh... Leirintäalueen toisella laidalla oli katulamppu, jonka äärellä ryhdyin tutkimaan salkkua. Todennäköisesti kuvittelin. Heikäläisten tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon aitoa vaihtorahaa. Huomasin, että pajukkoa halkoi kapea oja. Kuulin etäisen ambulanssin ulinan, joka ohitti metsäisen seudun hienosti kiertäen. Nykäisin yhden setelin nipusta ja katsoin sitä valoa vasten. - Hetkinen vaan, tuo on mun tontilla ja se kuuluu mulle! haalarigubbe uhosi. Olin erityisen väsynyt ja kuljin kinttupolkua pitkin kohti leirintäalueen vieressä sijainnutta motellia tai matkustajakotia, joka oli juuttunut jonnekin seitsemän-. - Mitä mongerrat. - Väitä perhana vastaan, örähdin. Minkä helvetin ansalangan minä muka nyt virittäisin. - En sano, että hanki elämä, koska sinulla kumminkin on sellainen, vastasin tyynesti. Siinä valossa ne näyttivät melkein aidoilta. Naks, sanoi salkun kansi ja tuijotin siis28
tejä kahdensadan euron setelinippuja. Äh. mattomasti karsitun risukon päällä. - Sellainen johon kuuluu mainoksen perhepizza, parantavat kaljat ja formulat joissa kisataan kenen moottori on paras. Pikkupellejä, ja varsinaiset tekijämiehet pysyttelevät taustalla ulkomailla. Tuulenpuuskat humahtelivat tärykalvoilleni. Minulla oli asiasta melko vahva aavistus. Mutta jos siellä oli joku, olisi minun varauduttava... Siinä ei ollut edes kunnollista lukkoa. - No täällähän tämä, minä pärskähdin. Kallistelin hologrammia sinne tänne enkä oikein vakuuttunut. Aidoissa seteleissä on erikoispainatus, joka saa osan setelin kuvioista tuntumaan hieman karhealta. - Hetkinen vaan, tämä kuuluu siihen veneeseen, sanoin tuimasti vaikka ajattelin, että ei salkku kuulunut edes sinne. Katselin valokehän ulkopuoliseen pimeyteen ja hengitin syksyn kirpeää happea. Salkku oli vihreänharmaa ja maastokuvioitu! Aika merkillinen pintavärjäys sellaiselle Windsor-attaseasalkulle. Kohotin kovasti haetun salkun ojan pohjalta, jossa se oli maannut pidemmän aikaa. - Käytä niitä formuloiden ravitsemia aivojasi ja väittele, kiivaile, esitä omaperäinen ajatus, edes yksi originelli mielipide. Siristelin silmiäni, kun minut valtasi tunne siitä, että pimeydessä joku siristeli silmiään minulle. Väärennökset ovat usein melko samean värisiä. Kaksikko kuului siis kahdensadan euron setelien väärennösten levittäjäporukkaan. En nähnyt vesileimaa, turvalankaa tai läpikohdistuskuviota. - Minä haluan tietää, mitä siinä salkussa on, haalarimies murisi silmät kiiluen
Kävelin kohti keltaista valoa hehkunutta lasiovea. - Minä taidan jo tietää kyseiset tapaukset, sanoin katsoessani ikkunasta ulos ja katkaistessani puhelun. - Ilkka tuli tajuihinsa sairaalassa, Raija
Sutinen kertoi minulle puhelimessa, kun tuijotin ikkunasta syksyyn. Kauhtunut motellihuone oli jotenkin mummomainen ja sieltä puuttui vain kiikkutuoli. Minä istuin nojatuolissa, joka olisi ikänsä puolesta voinut olla lainassa Archie Bunkerilta. - Sinä olet sitten se maankuulu Kukkonen, suomalainen mies sanoi. kymmentäluvulle. Näin loimuavat ulkotulet, jotka yövahti oli jaksanut laittaa valaisemaan kulkijoiden teitä. Olivat kyselleet jostakin salkusta, jonka olivat Ilkan veneeseen laittaneet. Ulkona, yksinäisen katulampun alapuolella oli vihertävä letukka, jonka konepelti höyrysi syksyiseen ilmaan. Suomea haasteleva oli ristiverinen ja siilitukkainen. Mokoman matkustajakodin vanhat ukset eivät olleet kovin murtosuojattuja. Farkut, farkkupaita ja farkkutakki. - Konkkanokkien kokous on sitten täysilukuinen, sanoin. Ei jäänyt paljonkaan aikaa ansalankoihin... Huomasin, että minua oli seurattu. Joku itäeurooppalainen ja sitten tyyppi jolla oli oudot nahkakengät. Huoneeseeni astuivat herra Kullitt ja käärmeennahkasaappainen suomalainen. Olin saanut iltapalaksi joitakin illallisen jämiä; hirvenkäristyksen rippeet, pakastimesta noukittua parsakaali-kukkakaali-porkkanaa ja pahvipakkauksen jauhoista valmistettua perunamuusia. Yö oli hämärtynyt nopeasti, mutta en ollut aikeissa mennä vielä yöpuulle. - Vai että tuon näköinen mulkku. Väsynyt, vanha ukkeli toimitti vastanottovirkailijan tehtäviä puolinukuksissa tiskinsä takana. Muita kulkijoita ei seudulla liikkunut. Teini-iän finniarmada ei ollut antanut armoa. Puut29. Höllensin toisella kädellä vaelluskenkieni nyörejä. Rusinaksi nahistunut Norman Bates, joka oli liian vanha ja väsynyt lahtaamaan vieraita.
Kuulin jyminää, kun äänekäs tuuli vavisutti kattopeltejä. Rokonarpisilla kasvoilla oli älytön perusinnokas ilme. - Se sanoi, että sitä kovisteli kaksi miestä. Haarukka kilahti itsekseen lautasella, jonka olin laskenut ikkunapöydälle kukkaruukun viereen. - Kovinkaan moni ei tiedä, kuinka tunnettu olen, ylpeilin. Miehen päällä oli pelkkää denimiä. Havaitsin tilanteeni hetken kuluttua myös siitä, että ovi potkaistiin auki niin että karmi irtosi. Ruokajuomaksi kelpasi tällä kertaa kraanavesi, koska viinikellari oli suljettu siltä vuorokaudelta
- Vaan näytätte metsureilta, sanoin tälle dinsdalelle. Kohottauduin nojatuolista seisomaan ja pitelin salkusta kiinni kaksin käsin. Ei heillä silloin ollut. Tänne nyt se saatanan salkku. sanoin salkkua vilkaisten ja sitten toista miestä katsoen. Kun me ei perkele pysytty sen perässä. - Hei me ollaan mestareita! kuningasajattelija sanoi. Arvasin väärin. - Nyt se salkku tänne! Asetta heillä ei ollut, arvasin, koskapa he aiemmin pääsivät poliisin hampaista. Ulkomaan ihme oli nahkatakkinen luolamies, jolla oli pikimustat hiukset. - Arvelinkin, että te ette ole tämän juonen järjenkäyttäjiä. - Vanha kunnon antiikin tragedioiden tunnistaminen, tokaisin. - No perkele pikku pakko! Meiltä olis lähtenyt henki jos rahat olis kadonneet. - Poliisit jätti meidät rauhaan mutta siinä vaiheessa tämä trailerijätkä oli jo hävinnyt. Körilään naama musteni niin pahasti, että vaihdoin aihetta: - Niin, te otitte sen rekisterinumeron muistiin. - Ja salkku piti piilottaa parkkipaikalla veneeseen. - Ikkase pikkusen. - Me oltiin koko ajan viereisessä vaunussa. - Kertoiko Ilkka tämän kun heititte sen ikkunasta. - Menihän se vähän... Sinun tapauksessa riittää nuo typerät kantturannahkakengät. - Lähditte sitten Lapin rundille vaih30
tamaan seteleitä pienemmiksi, arvasin. - Kauanko te olette roikkuneet minun kannoillani. - Uskallat aukoa päätä! - Julkinen paheeni. Tulikos sulle nyt paha mieli. Nilkki leppyi hieman ja kertoi: - Me jäljitettiin rekkari mutta sitten selvisi että paskavene olikin tämän kaverin luona... - Teidän oli pakko hommata rahat takaisin. - Se tapahtuu suvun amuletin tai sormuksen tai patsaan tai vaikka partaveden avulla. sanoin säälivästi. Annahan tänne se, saapasjalkarosvo sanoi. Se on enempi teon miehiä, joten tänne se salkku. - Jaa tämä vai. - Kuljitte tuolla letukalla junan perässä, vai. Ei oikein voinut nähdä, mitä hän ajatteli. - Siitä saakka kun kävit Sutisen muijan luona. - Ja tuo perkeleen salkku oli koko ajan täällä pohjoisessa. Äkkiä Kullittin kädessä oli ikävännä-. - Se ei monia sanoja puhu. - Hiljainen tämä Liettuan kaveri. - Daikts, Peter Kullitt totesi ja virnisti. Silmät olivat syvällä kuopissaan tuuheiden kulmakarvojen takana. Tuo Chevy on meidän, sanotaanko, pohjoisen ulottuvuuden kulkuväline. amatöörien puuhasteluksi, kotimainen rosvo sanoi. tui vain farkkukankainen koivistolainen lakki. Onneksi otettiin rekkari muistiin. - Taidat olla tämän sitcomin kiintiöpelle, -vitsiniekka ja -älykkö, nahkasaappaissa kävelevä kondylooma irvisteli
En ollut varma, oliko malli niin vanha kuin luulin. - Et sinä kevlarista ole tehty, kuulin suomalaisen sanovan. on?! hän ärisi ja kiristeli hampaitaan. Hän pelkäsi kuolemaa yhtä paljon kuin melkein jokainen meistä. Samaan aikaan toinen mies penkoi huoneeni läpikotaisin. Minua he eivät pelänneet,
vaan pomojaan. Huomasin ulkomaanpellenkin muuttuneen erityisen jännittyneeksi. Pitkään jatkuneen paaston vuoksi peräsuoleni syöksyy ulos, kamppaa sinut ja syö nuo nahkakenkäsi. - Mutta minun pitää vain varmistaa oma turvallisuus... - On mulla yhdessä taskussa laastaria ja sideharsoakin jos kelpaa, sanoin naama vakavana. Tätä älyn ilotulitusta oli jokseenkin turhauttavaa katsella. Hän näki pelkkää tyhjää ja sitten hän näki punaista. En ollut miettinyt asiaa loppuun saakka.
31. Suomipoika tamppasi taskujani, mutta ei löytänyt rahatukkoja. kuulin jälleen kerran. kuului ivallinen kysymys. - Petteri tässä tahtoo sanoa, että nyt ei pelata venäläistä rulettia vaan venäläistä pokeria, suomalainen hirnui. Kullitt oli painanut Tokarevin piipun ohimolleni. köinen Tokarev-pistooli. Hän repi koukun irti pärstä punaisena. Muun muassa. - Missä... - Olen harvinaisen taistelutaidon taitaja, väitin. rahat... - Eikä tämä Kulli välttämättä ymmärrä mitään eroa pistoolin ja revolverin välillä näin niin kuin pelivälineenä. Matolle päätyi ainakin koukunteroitin, siimarulla, kynälamppu, kompassi, muistitikun kokoinen Minoxpienkamera, polkupyörän paikkarasia, santapaperin palasia, muttereita ja puuruuveja. Esimerkiksi TT-33:ssa ei ole minkäänlaista varmistinta, mikä oli siinä tilanteessa suhteellisen huolestuttavaa. - No mikähän se on. - Näytän pian, sanoin. Mutta kasvot olivat muuttuneet tuhkanharmaiksi. Nahkasaapasmies nakkeli kolisevista eräliiveistäni lattialle vipstaakkeleitani ja hilavitkuttimiani, joista tohelo ei mitään ymmärtänyt. Toinenkaan äijä ei ollut löytänyt heidän arvokkaita väärennöksiään. - Saatana! jätkä kiroili saatuaan peukaloonsa taskussani irrallisena pyörineen kolmihaarakoukun. Hän luovutti liivieni tutkimisen, koska ei uskonut että sieltä mitään järjellistä löytyisi. Se oli kai se viimeinen niitti, viimeinen sirkkelin terä joka katkaisi kamelin selän. Vanha, mutta toimiva. - Missä ne rahat on. Itämaisesta nimestä suora suomennos "ruplattavan suolen tekniikka". Pitelin edelleen salkusta kaksin käsin. - Se on bullshido. Ojensin salkun ja suomalainen avasi sen. Aseen hän oli kaivanut haisevan nahkatakkinsa kätköistä. Taskustani löytyneen korttipakan, Leatherman-yleistyökalun, kännykkäni ja lompakkoni se kusipää pölli itselleen
- Kun me tullaan takasin, me pieksetään sinusta totuus ulos, mies julisti naama kurtussa. Kiipesin motorisesti levottomana pystyasentoon. Etenin vastanottotiskin ohi ja näin, että sen takana aiemmin istunut tyyppi oli hakattu tajuttomaksi ja sidottu kiinni lämpöpatteriin. Minua tönittiin aseella ulos huoneesta. Sitten täytyi laskeutua narisevat portaat alas. Eräliiveissäni oli edelleen roinaa, mutta sellaisen metallioven saranoita ei millään pienellä ruuvimeisselillä irrotettaisi. Joulukin oli tulossa. Jäinen lattia iski meikäläisen vapaaottelijan kämmeniin kuin vanhan ajan kirjoituskoneen vapautettu tela. Lähtiessään suomalainen kamppasi minut ja se tuli ihan yllätyksenä. Tutkin paikan. - Lähdetään, eteenpäin sitä käytävää pitkin. Täysin päinvastoin. - Kompastelu yleensä estää kaatumisen, mutisin. Katselin ahdasta kylmähuonetta. Miten sitä tästä selvitään, Asko. - Saat jäätyä täällä sen aikaa kun me levätään ja mietitään. - Tiedän Pikku Kakkosta katselleena ja tietysti kaikista surmaamistani ihmisistä, että ihmisen tappaminen ei ole niin helppoa, vastasin lievän ironisesti. - Keittiöön, kuului komento. Nyt olisi ollut korkea aika kertoa rahojen sijainti. Katselin hyllyillä olevia purkkeja. Asko ei pidä työstä jossa ei ole huvia, tuumasin.
32
Kun huomaat olevasi kuopassa, lopeta kaivaminen. Tullaan hakemaan sinut kunhan on otettu paukut. Pähkäilin ja hinkkasin käsiäni yhteen. Majatalomaisessa aulassa oli matala, nojatuolien ympäröimä lasipöytä ja jopa takka, mutta sitä emme pysähtyneet sytyttämään. Meikäläisen äly pälähti ämpäriin ja sen seitsemän chakraani olivat aika sekaisin. - Pelleily loppuu nyt tähän, mies sanoi ja keskusteli vilkkaasti liettualaisen jos hän nyt edes oli sieltä kanssa. Lasiseen ulko-oveen oli käännetty Suljettu-lappu ja harjanvarsi oli tungettu läpi kahvasta. Saavuimme matkustajakodin toisen kerroksen käytävän päähän. Peräosassa, välioven takana oli keittokomeromainen loukko, joka ei kuulunut varsinaiseen kylmätilaan. Hengitys höyrysi ja tunsin ajamattomien partakasvojeni huurtuvan. Tilanne paheni siis sekunti sekunnilta, oivalsin astellessani pieneen aulaan kuin virtahepo-säästölipas olohuoneeseen. Minut ohjattiin keittiön läpi pieneen kylmähuoneeseen, jossa oli makkara ja kinkku poikineen. Pakkashuoneen ovi pamahti kiinni. Tuskin sentään jäädyttäisin vettä ja nakkelisin heitä jääkimpaleilla. Sitten olin rähmälläni, tosiaankin itäsuuntaan. - Ihan kuin olisin nähnyt tämän elokuvan. - En puhunut mitään tappamisesta, vaan pieksämisestä. Pidäpä vaikka kädetkin ylhäällä
Sitten hän hymyili ja pudisteli päätään. Joko on järki kädessä. - Olet sinä niin hullu että olet saattanutkin... En räpäyttänyt silmäänikään eikä katseeni harhaillut minnekään valehtelun merkkinä. suomipoika sihahti. Tämä purskahti nauruun ja yritti sitten myös tulkita ilmeettömyyttäni.
33. Oven he jättivät auki. - Hou hou, kuuraparta, suomalainen irvisteli. - Jumalauta, olenhan minä kuullut että olisit köyhän miehen McGyver, mutta... - Alkaako ne rahat löytyä. Kun he saapuivat paikalle, olin niin valmiina kuin melko normaali askokukkonen vain kykenee olemaan. - Mitä meinaat. Seisoin kylmähuoneen peräosassa ja miehet saapuivat luokseni. Kehotan, että ette töni minua. - Kyllä, nyökkäilin. perusteellisesti. - Ensin vesi, sitten happo, muuten tulee käteen rakko, muistelin vanhaa kansanviisautta. Yleensähän on kaksi syytä olla tekemättä mitään: se, että olet yrittänyt sitä ennenkin ja se, ettet ole ennenkään yrittänyt sitä. Hän käänsi puheeni ulkomaanelävän ymmärrettäväksi. Mikä helvetin vesipallo tuo on. Nyt oli korkea aika kokeilla jotakin uutta eikä se ollut kansantanhua.
Pienistä hupsuista ei tule suuria hulluja, mutta hullun hommaahan se silti oli. He kertovat sinulle mitä ei voida tehdä ja miksi sitä ei voida tehdä. Rakkaalla lapsella ja niin edelleen. - Tässä on nitroglyserolia. - Ihan totta. Hän katsoi metallista tarjoilupöytää, jossa oli pieniä astioita, palamisen jälkiä, kumiletkun pätkä, hiiltynyt lusikka ja tulitikun kappaleita. Suomalainen näytti ensin epäuskoiselta. - Eeh, ehe. Availin kuumeisesti kaappeja, vaikka paleli niin helvetisti. Sitten hän näki järkähtämättömän ilmeeni. Sitä ei vain saanut päästää lämpenemään yli sadankahdeksankymmenen asteen. - Vaarallistahan se oli. Äärimmäisen räjähdysaltista nestettä. Oikea käteni oli selkäni takana, kun metallinen ovi parahti auki. Toinen mies oli yhtä mykkä ja ilmeikäs kuin leijona paskalla. Suomalainen tuijotti minua ja alkoi mongertaa. - Pyydän tosissani. Luulin keksineeni jotakin. En usko. Glyserolitrinitraattia tai trinitroglyseriinä. - Ei järki, vaan jotakin muuta, virnistin. - Sitä sanotaan, että kuuntele aina asiantuntijoita. Näissä olosuhteissa se oli ihan helppoa. Sitten ota ja tee se. Tai glyseriiniä. Älkää liikahtako, minä vastasin ja kohotin varovasti esiin nesteellä täytetyn kondomin, jonka olin
solminut umpeen. Pistooli oli tällä kertaa suomalaisen kourassa. - Älä viitsi uskotella, että... - Ehei, ei kukaan... - Mitä meinaat
- En usko sinua. - Nitrasin glyserolia typpihapon ja rikkihapon seoksella, kerroin. - Et sinä pysty valmistamaan sitä noin helposti! Kyllähän minä sen tiesin, olin kuullut aiemmin että hän oli ollut räjäytystyömailla. - Kyllä, mies nuuhki ilmaa ja ähkäisi. Hän katsoi peräosan hyllyllä olleita tummalasisia pulloja ja nielaisi: - Typpihappo, rikkihappo, mies yritti muistella joskus oppimaansa. Et mitenkään pystyisi, et näissä olosuhteissa... - En vain ennättänyt heittää tätä tuohon oveen. Siivosin näkökentästäni pois kaiken epäoleellisen ja kiinnitin huomioni heppujen tasapainoon ja vartalon pisteisiin, jotka kertoivat seuraavan liikkeen. Lentäjä kiinnittää huomionsa lentokoneen siivekkeisiin ja visualisoi, kuinka ne määrittävät lentokorkeuden, kun tavallinen tallaaja taas katsoo lentokoneen väriä. - Tarvittiin vain kärsivällisyyttä ja improvisoitu hapetus-pelkistysreaktio. - Jos tämä kortsu hölskyy liikaa tai putoaa, me lähdetään kaikki tältä galaksilta. Olihan minulla täällä tarveaineet ja aikaa, mainitsin naurahtaen. Joten jospa juteltaisiin sitä ennen mukavia. Kusella täytetty kuminen pussi räjähti miesten pään päällä kattoon ja ureani kasteli miehet perusteellisesti. Käsi alkaa jo väsyä. Tai sitten sen voi vaikkapa esteröidä typpihapon kanssa. - Saatanan helvetin kusipää Kukkonen! kuulin huudon kun sukelsin kohti oviaukkoa. Heitin kondomin kattoon.
Aiemmin ilmassa oli leijunut vain tulitikuista repimääni rikinkatkua, nyt ilmassa pärskyi virtsa. Hän huomasi lattialla tyhjän ammoniakkipullon ja sopersi: - Mitä sinä olet mennyt... En ryhtynyt oikaisemaan väitettä siitä,. Hän koetti kovasti miettiä, mitä aineksia minulla oli ollut käytettävissäni. "CH2OH-CHOH-CH2OH". - Mutta en usko, että sinä mulkku olisit löytänyt mistään... - ...glyserolia, hän luki purkin kyljestä. Tilanne oli jännittynyt kuin viulunkieli. Jos tämä putoaa minun kädestäni... - Sitä käytetään kosteudensäilyttäjänä ja sakeuttajana. Hymyilin aurinkoisesti. Hänen katseensa pysähtyi pöydällä olleeseen purkkiin, joka oli peräisin taskustani. - Jumaliste, minä olen ollut räjäytys34
työmaillakin, mies sopotti. Kun he tuijottivat puusilmäisen hypnoottisesti kädessäni ollutta kondomia, olin kiertänyt hitaasti selkäni oven suuntaan. - Kai te haistatte tuon kitkerän lemun. - Mutta itsellesikin käy tässä kalpaten. - Glyseroli on elintarvikkeiden lisäaine, sanoin. Olin jo aikaa sitten löytänyt perusliikeradat, joita he käyttivät. Mutta, jos viime tinkaa ei olisi, moni asia jäisi tekemättä
Vastaava toimittaja: Teksti: Kansikuva: Kustantaja:
Timo Juntunen Timo Surkka Jussi Piiroinen MM-Kustannus Ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU fax: 08-334989 Tilaus/markkinointi: 0445350360 e-mail: timo.juntunen@jcotton.com Askon nettisivut: www.jcotton.com/askokukkonen Painopaikka: Multiprint, Oulu
Tekijänoikeudet kirjailijalla / kustantajalla. Tekstin lainaamisesta tai käyttämisestä muuhun tarkoitukseen on neuvoteltava kirjailijan / kustantajan kanssa. Esittely- tai arvostelutarkoituksiin lainaaminen sallittu.
36
SEURAAVA
Salapoliisi Asko Kukkonen ilmestyy:
3.4.2009
Asko Kukkonen, mies kuin protojärkäle, jahtaa unen logiikalla toimivaa murhamiestä ja kohtaa matkalla niin unitukijaa kuin Touretten syndroomaa jota ei tarvitse erikseen näytellä. Kukkonen miettii niin sinisiä ajatuksia että poskiläski saattaa sinertää.
37. Epämääräisiä tonttikauppoja, undulaatteja, risuja ja ruusuja, kaikkea mahtuu tutkimusmatkan varrelle. Luvassa on ilmalennokas loppuhuipennus, kun omanlaisensa sankaruuden toteuttaja Asko Kukkonen pääsee vauhtiin
Tässä vaiheessa hän, lihaksikas nuorimies, saapui paikalle mustasukkaisen miehen ominaisuudessa. Nuorukainen sitoi mustaa rusettia valkoisen paidan kauluksen ympärille ja hymyili ego pystyssä. Nuorimies oli havainnut, että ihmiset tosiaan olivat samanlaisia kaikkialla, jokaisessa maanosassa. Hän muisti joskus kymmenvuotiaana nähneensä televisiosta elokuvan, jossa päähenkilöllä oli tismalleen samanlainen puku.
38
Se oli niitä aikoja, kun hän alkoi unelmoida paremmasta. Joskus saattoi rahan pumppaamista jatkaa vielä tilanteen jälkeenkin. Se pullea sika oli ollut niin pelokas että olisi varmaan antanut puolet firmastaan kasvojen menettämisen pelossa. Asia sitten eteni niin kuin asia eteni aina hommiin saakka. Olihan heidän kohteellaan hätä julkisesta skandaalista, useimmiten huoli vaimon ja lasten reaktioista ja sitten vielä väkivallan uhka. Kolme viimeisintä keikkaa takasivat turvatun elämän pitkälle tulevaisuuteen ja he olivat saapuneet Meksikoon ja he olivat menossa naimisiin. Nuorukainen ja hänen rakastettunsa olivat tehneet tempun viimeisen kerran. Vaikka joku bisnesmies väitti olevansa onnellinen elämässään, väitti että nuoruuden hairahdukset ovat jääneet taakse ja väitti että rahalla hän saisi koska tahansa mitä vain halusi, niin sitten kun se himon hetki iskee... Hän sai rusetin johonkin muotoon ja ryhtyi vetämään tummanviolettia samettitakkia päälleen. Tarvitsee vain ärsyttää hänet ja silloin seuraa hetki. Nuorimies kampasi pikimustia hiuksiaan. Jokaisella kerralla suunnitelma oli toteutunut millimetrintarkasti. Sitten seuraavaan hotelliin tai lomaparatiisiin ja sama homma uusiksi. Oli yllättävän helppoa tislata omatunto pois. Anna lyöttäytyi kulloisessakin hotellissa rikkaan, mieluiten naimisissa olevan porhon seuraan. Unelma onnesta oli viimeinkin toteutumassa ja köyhät ajat olisivat ohi. Rinnalle jatkuvat kaulukset kiilsivät. Ja moraaliltaan samanlainen kuin minä, mies tiesi. Toisinaan oli käytettävä apuna kameraa. Naurahti. Vittunaama Stockard, tietokonealan yrittäjä, yritti olla kovempi luonne mihin hänen rahkeensa riittivät. Oli Anna siinä määrin vastustamaton. Noista kolmesta laivanvarustaja Nordström oli ollut helpoin tapaus. Sitten paskiainen kynittiin puhtaaksi kaikilla mahdollisilla keinoilla. Sellainen luonne ei pärjää hieman kovemmalle hauikselle, nuorukainen virnisteli peilikuvalle. Näissä tapauksissa rahalla kyllä sai, mutta rahat perittiin jälkikäteen tai jopa kesken aktin
- Kirkko on tuolla kylän länsipuolella. Nuorukainen tirskui. - Se pappiko suostui vihkimään. Ainoa korvike hyville tavoille on nopeat refleksit. Ei enää ikinä. - Ei. Sitä kutsuttiin nimellä ammattitaito. Vaikka häätilaisuus tulisi olemaan pienimuotoinen, olivat he päättäneet pukeutua parhaimpiinsa. Ei ole pitkä kävelymatka. - Ylilyönti. Hän huomautti hotellin alakerrassa siitä, ettei lattiaa oltu siivottu sängyn alta. Hän poistui huoneesta ja laskeutui kivisiä portaita alakertaan. Tällöin tilanne oli mennyt aivan kiristyspuolelle, mistä nuorukainen ei pitänyt. - Jos minä olisin sinä, jättäisin nämä hommat, ukko oli sanonut summaa kirjoittaessaan. Yleensä miehet parveilivat naisen jaloissa kuin mehiläiset kuningattaren ympärillä. Olet onnenpoika, nuorukainen virnisti peilille ja napitti takin alimmat napit kiinni. Anna kysyi. Maailmanmiehen elkeet oli helppo opetella, kun oli riittävästi
valuuttaa. mies kysyi istuutuessaan naisen vierelle. Nuorukainen pelkäsi hetken, että Anna olisi ihastunut mieheen oikeasti. - Kokeile ja katso miten käy, nuorukainen vastasi ja otti ukon niskalenkkiin. Tästä lähtien meillä on kaikki hyvin, mies sanoi ja siristeli silmiään auringolle, jotta virnistys peittäisi lievän pahan olon ilmeen.
39. - Niin ollaan. Anna oli hänen ja pian Anna olisi hänen ikuisesti. Nuorukainen taituroi lauseet, joita hän oli harjoitellut ja odottanut pääsevänsä jonakin päivänä käyttämään. Hän kiillotti kenkiään enemmän kuin oli välttämätöntä. Se, että sain huonoa palvelua, oli ylilyönti. - Ei enää ikinä yhtään idioottipanoa, Anna sanoi. - Älä ikinä luule olevasi minä, nuorimies vastasi jostakin televisiosarjasta muistamallaan kommentilla ja sai rahat sekkinä. Jäämättä kuuntelemaan anteeksipyyntöjä hän astui hotellista pikkukylän aukiolle, torille, jonka laidalla olleen ravintolan terassilla Anna istui. Vaatteet tekevät miehen, sillä ei alastomilla paljon valtaa ole. Sekkivihko esille ja kysymys: paljonko. - Kohta me ollaan mies ja vaimo. Kun hän oli saapunut hotellihuoneeseen, Lomaxin tupee oli pudonnut päästä. Kuvankauniina, kauniimpana kuin koskaan. Voi Jeesus. Oli tarkoitus palvella tavanomaisen huonosti, mutta nyt sattui ylilyönti. Tarkoittaen mitä. Ilmeisesti sitä, että sain vahingossa liikaa huonoa palvelua. Lomax oli ottanut tilanteen vastaan kumman tyynesti. - Se oli ylilyönti, vastaanottovirkailija sanoi valitellen. painovoiman armoilla. - Joko olet valmis. Viimeinen kohde, Lomax, oli komea ravintolaketjun omistaja. - Jospa en maksakaan, oli tämä vetkutellut. Anna tarttui häntä kädestä ja hymyili. Tekotukka nauratti häntä vieläkin. Tylyä oli pakko tylyttää takaisin ja Stockard maksoi lopulta rehellisesti naama niin punaisena että se oli jo anatominen ihme. - Osaa se huonolla englannillaan sen verran, nuorimies kertoi. Mutta pelko oli turha. Nuorukainen käveli sädehtivän naisensa luokse ja hämmästeli, ettei yksikään kyläläinen ollut piirittämässä Annaa. Muistojen sulkuportit vääntyivät kiinni. Anna oli tietysti pukeutunut valkoisiin
Kai nämä keksii juhlan jokaiselle päivälle. nainen ihmetteli. Anna oli hänen ensirakkautensa, se ainoa oikea, ja he muuttivat yhteen jo seitsemäntoistavuotiaina. - Katsotaanko vähän aikaa sitä. Nuorukainen kohautti olkapäitään. He näkivät, että paikalle tuotiin herkuista koottu, heiluvahäntäinen aasinukke. Kuumuudessa oli värisevää jännitystä kuin juuri ennen elokuvan ensi-iltaa. Tästä lähtien seksi-sanaan ei liittyisi syntiä. Äkillinen festivaali oli keskittynyt torin keskellä olleen puun ympärille. Heidän jouduttuaan seinää vasten vuokraisännän ansiosta oli Anna keksinyt tämän keinon. Nuorukaisen silmät sidottiin mustalla silkkinauhalla. Anna oli ilmoittanut pari päivää aiemmin, että heille tulee vauva. He molemmat huomasivat jalkojensa hakkaavaan samaa rytmiä kitaramusiikin tahtiin. Mies oli häkeltynyt, mutta sanoi Annalle hymyillen: - Ne haluavat... Anna kysyi. Hänet ohjattiin mekastavan ja nauravan joukon läpi. Anna laittoi silmilleen aurinkolasit, jotka toivat mieleen kahdeksankymmentäluvun, lapsuuden ja niukat ajat. - Sekö on olevinaan hauskaa. - Mikähän on juhlan aihe. Ostan hänelle kohta uudet, nuorimies päätti. - Mikä tuo on. - Meksikolainen perinne. - Mikä se on. Aasi sidottiin keskivartalostaan puun oksaan roikkumaan. - Ei mikään, nainen naurahti ja silitti tulevan miehensä hiuksia kuin koiranpentua hellien. Hän oli aikoinaan ajatellut, kuinka helppoa sellainen tienaaminen oli kaikissa elokuvissa ja helppoa rahaa se olikin. - Onneksi ei tarvinnut yhtään gang bangia tehdä, Anna sanoi hänkin aurinkoa tiiraillen. - Ruoasta, hedelmistä ja makeisista koottu aasin muotoinen nukke. - Niiden kusipäiden kanssa käytin aina ehkäisyä, Anna oli sanonut. Naimisiinmenosta he olivat sopineet jo kuukausia sitten. - Ei harmaan kirjavaa hajua, mies sanoi. Ihmisten riemu ja juhlinta oli tarttuvaa. Sitä hakataan sokkona kepillä, jotta kaikki nuo herkut irtoaa. Miehestä vaikutti siltä, että häntä kävelytettiin hetken aikaa. Meksikolaiset kyläjuhlat alkoivat aivan yllättäen, kuin jumalten äkillisestä käskystä. Kuin aika olisi pysähtynyt siinä kylässä. Kaksinkertainen onni, mies hymyili itsekseen. Äläkä vain minulta kysy, mikä tuon tavan historia on! Kolme iloista meksikolaismiestä saapui nauraen heidän luokseen. Viiksivallut tempoivat nuorta miestä olkapäistä. Se sopi nuorukaiselle. Aivan kohta he voisivat elää säällisesti, siunatun valan turvin. Tori alkoi täyttyä kitaraa soittavista ihmisistä. Kuin he olisivat olleet elokuvassa, mies ajatteli. Hän ei pitänyt Annan ilmaisusta. - Joka ikinen kerta. Se oli saanut nuorukaisen enemmän kuin sekaisin onnesta. Olihan hän ensin ollut epävarma isästä, mutta Anna oli vakuuttanut, että miehen se oli. Tulikuumana paahtava mollukka
40
ja se tunnelma - sitä oli vaikea kuvitella todeksi. - Se on pinãta, nuorimies tiesi matkaoppaan perusteella. Kaikki, jota varten hän oli elänyt, oli tässä ja nyt. Kai ne sitten joku syö. Kirjavia ponchoja ja tietenkin noita typeriä kesähattuja joiden nimeä nuorimies ei muistanut. Anna kysyi silmät ihmetyksestä ammollaan. minut mätkimään tuota aasia! - No mene! Anna vastasi iloisesti nauraen. - Täällä alkaa jokin festivaali, Anna sanoi iloisesti
Sitä seuraavan kerran jälkeen meillä on tarpeeksi, että voimme muuttaa. Nuorimies alkoi innostua. Jokaista nöyryytyksen kertaa ja jokaista naamaa, joka oli edes vilkaissut hänen naistaan. Autossa istuivat heidän viimeiset kohteensa. Häntä ohjattiin vielä muutaman askeleen verran ja hänen käsivarrestaan pidelleet kädet näyttivät, mihin suuntaan piti lyödä. Se kuului mäjähtävän. Kitara ei lakannut hetkeksikään soimasta. Nordström, Stockard ja Lomax samassa autossa. Hän löi uudelleen. Hänen Annansa ja syntymätön lapsensa kuoliaaksi hakattuina. Rikkaiden miesten auto katosi pölyiseen kuumuuteen ja huojuva nuorukainen pudotti kepin. Joku tarttui häntä hennosti olkapäästä sen merkiksi, että hän saattoi jo lopettaa. Suuntavaisto oli hetkessä sekaisin, kun ympäriltä kuului vain musiikkia ja naurua. Nuorukainen kääntyi silmät pyöreinä katsomaan hurraavia ja aplodeeraavia kyläläisiä. Vielä yksi kepin isku. Teit viimeisen temppusi, pulloperse sika! Sitä oli kestänyt vuosia. Vielä yksi kerta ja sitten voimme mennä naimisiin! Nyt he olivat menossa naimisiin. Auringon paahtava kirkkaus kasvoi hetki hetkeltä voimakkaammaksi.
41. Nyt hän tunsi aasin heiluriliikkeen ja osasi lyödä silloin, kun aasi heilahti uudelleen kepin ulottuviin. Seuraavan kerran jälkeen meillä on tarpeeksi rahaa. Aina kun hän osui, väkijoukko kiljui riemusta ja taputti. Mersun etupenkillä istunut Stockard ojensi kylän vanhimmalle partasuulle setelitukon ja vilkaisi nuorukaista hymyillen. Yrittäneet pitää heidät erillään. Kuin golfkoulussa, mies hymyili. Hänen haluttiinkin näkevän se ja tietävän, että heidät oli löydetty. näki auringon kirkkaat säteet räpytti silmiään kuin sumussa näki Annan kuolleet silmät Anna, jonka suun eteen oli vedetty eristysnauha ja jonka kädet oli sidottu selän taakse, roikkui oksasta keskivartalostaan aivan kuten aasi oli roikkunut ennen kuin sen tilalle oli vaihdettu nainen. Hän nykäisi huumaantuneena vasemmalla kädellä siteen silmiltään ja näki edessään hiekalla Annan tomuiset aurinkolasit. Sitten - ei enää temppuja. Lopulta hänen käteensä laitettiin keppi. Numero kakkosta, porsasta, joka oli esitellyt setelitukkojaan ravintolassa. Kaikkia niitä, jotka olivat satuttaneet heitä. Hän oli hakannut Annan hengiltä. Hän lopetti huojumisen ja huohotti. Naurua ja yhtäjaksoista taputusta. Hurrausten raivoisa kiihko tarttui häneen. Ei epäilystäkään. Ihmisjoukon takana hän näki pitkän, tumman Mersun. Riemunkiljahdukset muuttuivat heti surumielisiksi oooo-ääniksi. ympyrää, jotta kaikki saisivat nauraa. Hän löi vimmalla, hakkasi ja silpoi vanhoja muistoja. Hän kuvitteli pitelevänsä pesäpallomailaa ja löi uudelleen. Pian meillä on niin paljon, ettei kukaan vittuile meille. Taputuksia ympärillä. Hän huojui ja löi kepillään sitä ensimmäistä runkkua, jonka Anna vei auton takapenkille. Hän huitaisi kerran ja se meni ohi. Mies oli hakannut aasia sellaisella vim-
malla, että herkkujen oli pakko jo irrota
42
35
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Jerry Cotton 1/1961
Kyllä kiitos, tilaan ASKO KUKKOSEN ja saan lahjaksi jonkun vanhan Kukkosen.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaik. tilaus 6 nroa. 35
12 num. kestotilaus ASKO+JERRY paketin 58 (lasku kahdessa erässä) + Jerry Cotton-lippis Maksan postiennakolla 1.lähetyksen yhteydessä, jolloin saan 3 lisäalennuksen.
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Yksi aikaisemmin ilmestynyt Asko Kukkonen lehti
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA 43 ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI.. Kyllä kiitos, tilaan JERRY COTTONIN ja saan lahjaksi numeron 1/1961.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaik. tilaus 6 nroa
44
Moralla murhat mojovat, tuumaa sukellusasuinen mies, mutta märkäpukuisen murhayrittäjän motiivi jää hämärän peittoon. kuului ivallinen kysymys. - No mikähän se on. - Se on bullshido. JOUKKOKIRJE
M
1
O T
len harvinaisen taistelutaidon taitaja, väitin. Mies oli painanut Tokarevin piipun ohimolleni.
ämä ei-sepitteinen tarina lähtee liikkeelle sanonnasta "joka hukkuvaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Junamatkailua lama-Suomessa joka on vajonnut takaisin seitsemänkymmentäluvulle, tolkutonta sätkien käärimistä, eritteistä tohinaa, tympeitä keskusteluja tutkimukset junnaavat niin paikoillaan että elämän tarkoituskin ehtii selvitä jo alkumetreillä. Itämaisesta nimestä suora suomennos kuuluu "ruplattavan suolen tekniikka". Perusreiska Asko Kukkonen, jonka sivistys on hankittu 1950-luvun lopun Kuvitettuja klassikkoja lukemalla, antaa lopulta sanonnalle "kylmää kyytiä" aivan uudenlaisen merkityksen.
3