Räyhähenkiä, aamun paholaisia
ja viranhaltijoita
2
PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
KUKKOSEN ON KUOLTAVA ( Jerry Cotton Special 3/2004 )
...Ja särki on lohikala. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Askon on täten estettävä sellainen kimurantti tilanne, että häneltä lähtee henki. Kukkonen selviää hädintuskin pienen maailman tyyliin tehdystä murhayrityksestä, kun edessä on jo uusi. Syyskuun kuudennen päivän säätiedotus kertoo, että Asko-myrsky lähestyy ja hyvää ei ole odotettavissa. Mutta kaikki ei voi aina mennä Kukkosenkaan suunnitelmien mukaan, ja Asko joutuu havaitsemaan ettei hänkään sentään ole Jeesus eikä edes Clark Kent.
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkosen olleessa kyseessä: Kukkosen keinoilla. Asko-myrsky saattaa repiä peltikattoja ja kaataa puita sähkölinjojen päälle. Syyllinenkin olisi hyvä saada edesvastuuseen. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Keinolla millä hyvänsä. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN. Joku on levittänyt tietoa, että Asko on edelleen Suojelupoliisin palveluksessa ja tästä nousee myrsky ja kiehuu sappi
n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan
1. n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen
Luvassa on ilmalennokas loppuhuipennus, kun omanlaisensa sankaruuden toteuttaja Asko Kukkonen pääsee vauhtiin. Kohensin eräliivieni asentoa ja oikaisin paskaisen sadetakkini lievettä. Kukkonen miettii niin sinisiä ajatuksia että poskiläski saattaa sinertää.
2. - Asioiden katselua, välttelin vastaamasta ja maistoin Gallianoa. Epämääräisiä tonttikauppoja, undulaatteja, risuja ja ruusuja, kaikkea mahtuu tutkimusmatkan varrelle. - Ja asioiden järjestelyä silloin kun asiat eivät muuten järjesty.
M A
sko Kukkonen, mies kuin protojärkäle, jahtaa unen logiikalla toimivaa murhamiestä ja kohtaa matkalla niin unitukijaa kuin Touretten syndroomaa jota ei tarvitse erikseen näytellä. Räyhähenkiä, aamun paholaisia ja viranhaltijoita
2/2009
itä sinä hommaat kun sulla on aikaa istua täällä päivällä
Niin, ja ainoat julkiset esiintymiset olivat sittemmin vuoden 1981 Suomen Euroviisu -karsinta ja joku Yleisradion ohjelma, yhden kappaleen verran. - Kuinka tämä sinun oireilu jakselee. Sellaisilla nimillä kuin "Tarmon Dynamo" ja "Rife Paananen & Kyytipojat". Naputin kynsilläni kahvikuppia ja kuuntelin kiroilua. - Saaa-aatanna! Zombiekasvoinen Osmo oli huono-onninen ryöstelijä, jolla oli Touretten syndrooma. - Ei, kyllä ne tavallaan esiintyi Äimärock-festarien esiasteella vanhassa navetassa vaan eivät vielä sillä nimellä, kerroin. - Käy se välillä jo hermon päälle, Osmo artikuloi selkeästi. ynsirytmini oli mennyt aivan sekaisin, koska leikkasin kynnet jo perjantaiaamuna. Yleensä leikkasin ne saman päivän iltana, joten kynnet olivat nyt ihan ihmeissään, että mitä helkkaria tämä jätkä pelleilee, ei me osata kasvaa tähän tahtiin. Sehän on neurokemiallinen tai neurologinen oireyhtymä, johon kuuluvat tahdottomat ja nykivät liikkeet sekä äännähdykset jotka eivät ole tahdonalaisia. kysyin varovasti. perrrrkele! Osmon lause päättyi äänekkääseen kirosanaan. Osmo kysyi täysin selkeästi, mutta ponnistellen. Minua vastapäätä istui Osmo, jolla oli lieviä vaikeuksia normaaliin keskusteluun julkisella paikalla. - "Virma nurin!" sano huora, kun rappusilla kuatua ryllähti, kerroin Osmolle murteellisen lohkaisun ja mies oli tukehtua kahvikuppiinsa. Koprolalia on pakonomainen tarve puhua hävyttömyyksiä ja kiroilla ja se liittyy toisinaan Touretten oireyhtymään. Kaunisääninen Seija Simola lauloi kaiuttimissa kappaletta "Ihanaa se ois", joka oli brasilialaisen säveltäjän Marcos Vallen portugalilaiselta alkuperäisnimeltään Samba de verao eli "Summer samba", joka tunnetaan myös nimellä "So Nice" ja vei Stockmannin tavaratalon kahvilan vuoteen 1967 ja jopa ostoskassejaan kantavat helsinkiläiset näyttivät bossa novailevan itsensä vuosikymmenten taakse. - Jo on paskalla ego! Seija Simola vaihtui Gösta Sundqvistiksiksi.
K
- Leevi and the Leavings ei kai koskaan keikkaillut, vai... Pakkomielle tai pakkoajatus on melko yleinen. - No, peräti satatuhatta suomalaista miettii kotoa lähtiessään, jäikö kahvinkeitin tai kattovalo päälle tai ei kykene astumaan katukiveyksen laattojen reunojen päälle... - Tiedätkö, mikä on Jari Sarasvuo -kakka. - Sarasvuo-kakka on sellainen, että vaikka vedät pytyn monta kertaa, aina se yksi egoistinen pökäle pullahtaa takaisin pinnalle pomppimaan. - Eipä tällainen maallikko aina muista... Kiroilun lisäksi Osmolla oli muutama muukin pakkotoiminto. Vähän kuin sanoisi mitä sylki suuhun tuo. Näin, kuinka tavaratalon liukuportaista jotenkuten selvinnyt ja kahta kassia raahannut nainen oli kaatua, mutta onnistui jatkamaan urheasti kohti seuraavia tarjouskoreja. - Sori, sanoin. - Eihän minulla mikään sellainen ole, Osmo ärähti ja nyt lause olisi vaatinut peräänsä kirosanan, joka jäi tulematta. - Sarasvuo on klovni, joka olisi paljon parempi miimikkona, hörähdin vastaukseksi. - Ja se siis vielä kelluu! pähkäisin. Jos joku pesee pakonomaisesti käsiään, edes sellainen ei varmaan voi ymmärtää miltä sinusta tuntuu.
3
Sillä on harvinainen ammatti, mutta sitä se tosiaan työkseen tekee. Touretten syndrooma veikin Osmolta työn, perheen ja kodin. - Anteeksi. - Ei voi puhua edes samana päivänä. Siis että... - En ole ihan varma, Osmo sanoi kasvot kouristellen. - Kiva kuulla, hyvästi ja PERRR-KELE! Nyt en voinut olla hätkähtämättä. - Se on siis unispesialisti, sanoin. - Sitä paitsi se ei varmankaan perisi mitään maksua. mutta sitten se nykiminen iskee päälle kahta kauheampana ja kerralla. Se on siis uni- ja aivotutkija. - Siis sehän vaan tekee magneettikuvauksia ja tökkii korkeintaan harpilla silmään. - Unet. Tourette on sen verran harvinainen, että tämä gubbe olisi vain iloinen jos se pääsee leikkelemään sinun aivoja labrassaan. - Mutta ei se ota jos ei annakaan. - Eivät ole samassa mittakaavassa. - Tuota, näistä miedommista pakkotoiminnoista, mainitsin. Osmo ei pitkään jaksaisi tuon vaivansa kanssa. Mun täytyy saada apua jostakin. - Tutustuin siihen aikoinaan täällä Helsingissä ja nyt viime kesänä tapasin sen ja sen vaimon ihan sattumalta Tenojoen kalareissulla. Me TS-ihmiset, me voidaan pidätellä nykimistä ja oireita tuntitolkulla... - Kunpa mulla olisikin vain sellainen, SAAATANA! Noh, kuten huomasit, pidättely ei auta ripulissa. Aikuiset ja lapset säikkyy ja tämä rajottaa julkisella paikalla liikkumista. Hän yritti näyttää vakuuttavalta, mutta silmien takana ollut paikalleen siirtyvä kaivonkansi kertoi, että melkein viimeiset panokset oli käytetty. Halusin keskustella hänen kanssaan lähinnä siksi että pelkäsin hänen menevän kaulakiikkuun. pääsee kotiin ja neljän seinän sisään... Olisihan se kiva viettää ihan normaalia elämää punaisessa tuvassa perunamaan vieressä ja unelmien naisen kanssa... Osmo hörähti. Täytyy olla jokin keino, jolla voisin olla normaali edes muutaman tunnin tässä elämässä, hän vaikersi.
4
Minulla oli neuvo, jonka kerroin ääneen. - Elämä on silti ihan hyvää. Mutta hei, kannattaa se totta kai yrittää. On tämä elämä yhtä paskaa! Loppuisi jo tämä matelu täällä, PERRRKELE! - Et kai sinä suunnittele mitään... Rahat eivät riittäneet edes tehottomiin lääkehoitoihin, joten hänen oli pakko mennä sossun luukulle tai alkaa kriminaaliksi. - On tuo varmaan kamala vaiva. - Niinhän se on. Osmo ihmetteli. - Silti. PERRRKELE! Osmo yritti hillitä kohtaustaan ja vältti katsomasta ohi tallaavia kansalaisia, jotka kiersivät hänet nyt kaukaa. - Eei , en, Osmo naurahti. SAATANAN HUORA LUMPPU JUMALAUUUUTA! Ohitsemme kävellyt hienostorouva. - Noinkohan joku unitutkija voi minua auttaa. vaikka siihen asti kunnes... Vähän kuin jokin suodatin puuttuisi, jokin joka muilla ihmisillä on päivänselvä asia. - On jopa olemassa pakkomielle syödä vain äärimmäisen terveellistä ruokaa, jolloin tuoteselosteiden lukeminen hallitsee päivittäistä elämää aivan kuten anoreksiassa. Ei voi verrata, Osmo sanoi. unien kautta. Professori Matikainen on nimi. Pakkotoimintoja on niin monenlaisia kuin on niistä kärsiviäkin. - Koska sinulla on neurokemiallinen juttu, niin miksei se voisi tätä tutkailla, kerroin. kysyin. lopullista. Nyt, kun hän oli ehdonalaisessa, kaikki alkoi olla mennyttä
En varmaan vielä ole löytänyt sitä minun lajiani, hän naurahti. Osmo nyökkäili silmä nykien. - Kun joku osaa se5. - Me juteltiin jo siitä, vastasin.
Vein Osmon tapaamaan unitutkija Matikaista. Mikäpä siinä, osmo tuumaili. Mennään, mennään pää kolmantena jalkana. Oviaukosta näin, että Matikaisella oli työhuoneessaan undulaatti, joka sopotti omiaan oudolla murteella. pomppasi ilmaan, vaikka Osmo ei ollut edes katsonut tämän suuntaan. Näkemiin ja HAISTA PASKA! RUNKKU! MULKKU! Olihan Osmon kanssa vaivaannuttavaa keskustella julkisella paikalla, myönnettäköön. Ihan mukava kaveri. Mä lähden koska tahansa sen luo, Osmo sanoi, ryysti kahvia ja laittoi tyhjän kahvikupin lautaselleen. Kun kohottauduimme tuoleiltamme, Osmo kysyi: - Mistä sä muuten halusit jutella. kysyin kätellessäni keskivanhaa tuttua. Matikaisella oli harmaantunut siilitukka, kapeat kasvot ja lukulasit, jotka hän otti silmiltään. - Tapaisin sen ihan mielelläni. - No joo, mikä ettei. - Hyvä juttu. Mutta siis, varmaahan se ei ole, että osaako se auttaa sinua. - Supon aikoina piti tutkia muuatta tapausta Helsingin Yliopistolla. - Iltapäivälehden horoskooppi lupasikin että minulle kasvaa uusi raaja, siinä ei lukenut päästä mitään. - Katsoin dokumentin, jossa nähtiin yhteys luovuuden ja Touretten oireyhtymän välillä, kerroin. - Arvion mukaan noin 0,6:lla prosentilla kouluikäisistä lapsista on tämä syndrooma, Osmo kertoi. Se herätti muissa ihmisissä ihmetystä, etten reagoinut hänen huuteluunsa ja solvauksiinsa. Osmo kysyi. - Sellainen lottovoitto, jota ei haluaisi omalle kohdalle. Olin kyllä joskus miettinyt, että mitä jos valehtelisi kärsivänsä Touretten syndroomasta, niin voisi huudella kaikille ihan mitä haluaa. - Olen kuullut tästä. Potilas heräsi ja osasi äkkiä puhua swahilia. Hänellä oli törkeä beigen värinen röyhelöpaita. Mutta aivoista se
tietää paljon. Osmo asioi kahvilassa päivittäin, joten henkilökunta oli tottunut häneen eikä korvaansa lotkauttanut. - Monenko ihmisen aivot olet keittänyt puuroksi. - Itse olet protopökäle, sanoin. - Ilmeni, että tuosta oireyhtymästä kärsivä vastaanottaa liikaa ärsykkeitä, jotka hakee sitten purkautumistietä ja aiheuttaa pakkotoimintoja. - Olkaa hyvä. - Ai, olet lukenut niistä tapauksista. Matikainen hämmästeli. En maininnut tästä vitsikkäästi Osmolle, koska hänen vaivansa oli todellinen ja hankala, eikä hän nähnyt siinä mitään hauskaa. Siellä Matikaisella oli oikeus käyttää yliopiston laitteita, joita hän oli vuokrannut. Hänen toimitilansa ja työhuoneensa sijaitsivat Puu-Vallilassa. - Mistä sinä alun perin tunnet sen... PERKELEEN VITTU! - Hieno homma, sanoin. - Kukkonen, vanha protojärkäle, vain huumorintaju puuttuu, Matikainen tokaisi. Kiipesimme talon toiseen kerrokseen. Joku pääsi eroon vaivasta pianoa soittamalla ja hyvin soittikin, toinen pystyi lähes normaaliin kanssakäymiseen kun hän kirjoitti kaiken itsestään ulos. unitutkijan. - Mikä tuo ääni on, vieraan kielen syndroomako
- Loput on niitä renkaan potkijoita. Niin, ei niihin mitään selitystä ole löytynyt. Yskäisin ja aloitin: - Noo, sellainen puolikas tai keskivaik- Ei niin paha että sinun pitäisi hoitaa kaikki puhuminen, Osmo ärähti minulle. - Kirjo ja purjo. - Kalastat yhä. - STNA! - Mennäänpä ihan minun toimistoon, Matikainen sanoi ja siirryimme oviaukosta valkoiseen huoneeseen. Katsoin lintuhäkkiä. - Vähän aikaa sitten kova sana oli Lapin poronieriä. - Onko omakin tämä puutalo. Se on ongelma, jollei päästä sopuun. - Katsotaan. - Kuinka paha... Melkein, sillä Osmo sanoi: - Käykää hyvin ja tehkää pöytään. - Sillä on valikoiva kuulo, Matikainen kertoi naurahtaen. - Sopii, minä ja Osmo sanoimme yhteen ääneen. Päässähän ne kaikki tapahtuu. littämättömästi kieltä jota hän ei ole ikinä kuullutkaan. - Juu. Olen tosin kauppaamassa tätä, Matikainen kertoi. - Halutulla paikalla. Ettei puro?
6
- Eikun poronieriä. - Taitavia matkijoita nämä undulaatit, perhana, totesin. - Kuulostaa terapeuttiselta, Matikainen sanoi totisena. Tohtori Matikaisella oli myös psykiatrin koulutus. - Ensimmäisellä viikolla tulee aidosti kiinnostuneet, kerroin. - Luuletko, että pystyt auttamaan. He kättelivät ja Osmo piti suunsa kurissa. kysyin. - Poro. - Mikä on tämän hetken trendiruoka. - Jeh. Aslakin oman geenimanipulaation tulos. En pääse avaamaan uutta klinikkaa ennen kuin pääsen eroon tästä vanhasta. - Haukikaloista. - Käydään ne läpi ajan kanssa. Prrrkle. - Joskus sekoitan tervehdys- ja toivotussanonnat, Osmo kertoi tutkijalle. - Voiko mistään unista olla hyötyä tässä. Matikainen harrasti valokuvausta, eikä pelkästään kamerakännykällä. - Perhana, lintu vastasi kuin metsä. - Siinä on omat hankaluutensa. - Me ei tiedemaailmassa olla yksimielisiä edes siitä, että aiheuttavatko unen aikana tapahtuvat kemialliset reaktiot unia vai. - Kiinteistön välityspalkkio. - Tässä olisi kuule herra Tourette itse, esittelin Osmon. - Ettei kirjolohi vaan purjo. - Otatteko kahvia. Hänen kuvausvälineitään lojui toimiston nurkissa ja kirjahyllyssä. - Ja muutama muu pakkoneuroosi löytyy. tutkija kysyi höyrytessään ikkunalaudalla olleen kahvinkeittimen luokse. Kyllä tähän tulijoita olisi. - Eikun uunivuoassa valmistettu tomaatti-purjolohi. Kahden kilon siika, vai. Tiesitkö, että haukikaloista juuri hauki on nopein. Siihen tulee purjon lisäksi sitruunaa, smetanaa ja kermaa. - Kuten meillä kaikilla, paitsi esimerkiksi juuri Touretten syndroomasta kärsivillä. - Mikä tökkii. Ja tietysti voita sellainen määrä että pumppu pysähtyy ja se täytyy käynnistää pari kertaa ennen kuin päästään ruokasnapseille. Osmo epäili. Vaikka hyvällä paikallahan tämä on. On muuan bussipysäkkijuttukin... Matikainen kysyi. tämä vaiva on
Kun Osmo kiroili, undulaatti toisti kaiken. - Psykologian mukaan unet suojelee meitä ja ne palauttaa psyykkisen tasapainon. Matikaisen selonteon aikana olin havainnoinut työ- ja tutkimushuonetta. Osmo ärsyyntyi. Kirjoituspöydällä oli saapuvan ja lähtevän postin muovilaatikot. Kesä- ja talviajoissahan ei ole mitään järkeä, ei kansantaloudellisesti eikä yksilön kannalta. Elektrodijohtojen niput oli sijoitettu desinfiointivälineiden kanssa metalliselle, siirreltävälle "tarjoilupöydälle". Järkevintä olisi lyhyempi työaika talvella ja luonnon oma rytmi, mutta eihän meikäläisiä kukaan kuuntele. Kunnon vehkeet on minulle kunnia-asia, tutkija kehui itseään kuin ranskalainen.
7. Jos me muistaisimme unet ilman että laitetaan ne nopeasti paperille, me ei ehkä enää erotettaisi mikä on unta ja mikä totta. kysyin. - JUMALAUTA! Osmolta livahti. Näin myös optikkojen käyttämiä laitteita. Ei näitä laitteita kukaan huumehörhö saa kaupaksi. - Kuulun ihan viralliseen Suomen Unitutkimusseuraan. - Pääasia on, että ihminen nukkuu totutun unirytmin mukaan. Niin, ja ainahan se voi olla mahdollista, että me olemmekin unen aikana valveilla ja nyt me kolme tässä huoneessa nähdään parhaillaan kollektiivista unta. Tutkija jatkoi aiheesta josta hän jotain tiesi. - On värkkejä, sanoin. - Mutta sellainen voi aina yrittää. Tunnistin sydäntä mittaavan EKG-laitteen ja aivosähkökäyrää esittävän EEG-laitteen, loput masiinat ja niiden näyttöruudut olivat minulle vierasta kauraa. - Tohtori Victor Frankenstein vai Outolempi. Parin pehmustetun nukkumalaverin lisäksi avarassa tilassa oli metallivarsista sojottavia erivärisiä spottivaloja, joiden oletin vilkkuvan tutkimusten aikana. - Varmaan vakuutukset on kunnossa. Unenpuute aiheuttaa parhaimmillaan yhden promillen humalatilaa vastaavan tilan ja siitä seuraa äkkipikaisuutta ja ärtymystä. - Ehkä seitsemän. Montako tuntia nukut yössä. - VITTUILETKO SAATANAN HÖYHENKASA. - Se on vähän legendaa se. Viime aikoina on saatu todisteita siitä, että vähemmän unta tarvitsevat elävät pidempään. - Asko, sinä sanoit että tämä olisi tiedemies, Osmo huokaisi. Se tiedetään, että aivot tekee totista työtä samalla kun muu ruumis nukkuu yön aikana, Matikainen sanoi. - Onko unitukijoita paljonkin. - Aina herättyään sillä oli uusi visio ja se kailotti "I have a dream!" ja alkoi kokata. Hän kertoi eräästä kokista, joka näki unia ruoanlaitosta. Minua huvitti. Vuorotyötä en oikein
voi suositella kenellekään. - Eikun riekkumaan läpi yön. päinvastoin. - Viiituietko stnan henkasa, lintu toisti kun ei heti oppinut huudetun ymmärtämistä. Valoisa valvottaa ja pimeys on raskasta, vaikka viisareita väänneltäisiin miten tahansa. - Jumalauta, lintu raakkui takaisin. En muista sen tarkkaa jäsenmäärää. Onko talossa hälytysjärjestelmä. - Aivot ovat elin siinä missä muutkin ruumiin elimet ja näillä laitteilla niitä sitten tutkitaan. Mikään ei todista sen puolesta, että kahdeksan tuntia nukkuvat olisivat terveempiä. - Jaa, se on unohtunut. Tyyppi uneksi uusista ruokalajeista. - Leikki sikseen, Matikainen naurahti. Matikainen ei naurahtanut, vaan vilkaisi lintua melkein analyyttisesti. Eikös se ole kahdeksan mitä pitäisi..
Olimme poistumassa, kun Matikainen yskähti: - Asko, jäätkö vielä hetkeksi?
- Eikö Ratakatu 12 enää kutsu. - Mahtaako siellä mitään tapahtua, Osmo mietti. Näitä tapauksia on muutamia maailmassa. - Pelkäätkö, että joku varastaa pöydät. - Niinkö ne muka seuraa entisten työntekijöiden kulkua. - Yllättyisit, keiden kaikkien toimia ne seuraa. Matikainen kysyi, kun jäimme huoneeseen kahden kesken. - VITUSSA, undulaatti raakkui. Esine itsessään vain ei mene niin sanotusti jakeluun, ei ollenkaan tietoisuuteen, potilas ei näe sitä! Hän hahmottaa liikkeen, jolla ei ole kolmiulotteisuutta, kontrastia, muotoja, varjoja tai värejä. - Kirkko on yrittänyt pelastaa maailmaa samalla tavalla jo kaksi tuhatta vuotta, tuumasin. - Et aio käydä tervehtimässä vanhoja tuttuja. - Pääsettekö tänne yhdeksältä aamulla. Vaan kyllähän ne tietää minun olevan. Tämä ei perustu uskontoihin vaan se on tietoisuuteen sisäänrakennettu juttu, tutkija kertoi. - En todellakaan ole edes ilmoittanut olevani kaupungissa. - Supon hommat on taaksejäänyttä elämää, tuhahdin. Esimerkiksi vasen puuttuu kokonaan. - Mahtaako kuoleman jälkeen olla aivotoimintaa, PERRKELE! - Kovinkaan pakana ei osaa oikeasti ajatella kuolevansa ja maatuvansa, muuttuvansa ei-miksikään. Kaikkihan toisiaan kyttää... - Ne on tarkkaan tasapainotettu koska käytän myös gyroteknisiä laitteita, joita nukkuva puristelee unissaan. Unihäiriöitä on niin kaikenlaisia, Matikainen sanoi ja pisti huoneessa olleen radion päälle. Matikainen oli jotenkin surumielinen, kuin jonnekin unohdukseen hiipuva mies. Minua kiinnostaa harvinaisempi, visuaalinen neglect-häiriö jota voi esiintyä halvauksen jälkeen. Potilas ei suinkaan teeskentele, vaan se kaikki on tuolla aivoissa, ihan niin kuin Osmon vaiva. Visuaalinen havainnointi ei siis ole pelkkää näkemistä camera obscuran tekniikalla, vaan muutakin tapahtuu matkalla
8
tuonne aivoihin. Huoneen lattiaan pultatuilla pöydillä oli kolme tietokonetta kaiken muun sälän keskellä. Kaiuttimesta soi äskettäin edesmenneen Pekka Pohjolan "Velka", melodisen jumputtava kappale Jokamies-nimisestä tv-elokuvasta 80-luvun alkupuoliskolta. - No en. Esimerkiksi voi käydä niin, että puolet käsityskyvystä puuttuu. Tai vamma aivoissa voi aiheuttaa sen, että potilas ei kykene hahmottamaan esinettä, mutta silti hän kykenee näkemään sen liikkeen. - Ympäristöaktivisteilla on joka viikolle uusi tapa. - Aloitetaan testit ja kokeet huomenna, Matikainen sanoi Osmolle. - Totta VITUSSA! Osmo parahti. Palaset eivät siis loksahda yhteen. Hän vaikutti niin synkältä, että kysyin:. - Tuskin järkyttyisin. - Narkoleptista potilasta et varmaan suosittele ryhtymään ruotsinlaivan kapteeniksi, Osmo epäili. kysäisin. Senkin toimintaperiaatteesta tutkijat tappelevat keskenään. Olen tutkinut myös varjokipuja, raajojen aavekipua aivoissa ja aivoissa tapahtuvaa sokeanäköä, Osmo kertoi. - Virallinen sokeanäkö on sitä, että sokea kykenee arvioimaan esineiden sijainnin tarkasti
Ilmeisesti on olemassa primitiivinen ja erillinen muisti, jonne traumaattiset tilanteet sulkeutuvat. Mutta olen edelleen väleissä... Minä yritän selvittää sen. - Mutta kun erottiin, Tuire viljeli sanontaa "elämäni surkeimman minuutin kehnoimmat sekunnit sattui silloin, kun oltiin sillä lailla". Unitutkijalla oli oma ongelmansa, josta hän ei halunnut kertoa - tarpeeksi. - Ilmaiseksi minä sellaista en tee... - Mutta nyt siis tarvitset jotakin minulta, vai. Tässä on osoite ja valokuva. Mies nyökkäsi. - Haluan että seuraat erästä Nivalaa. - Hulluja hommia, pähisin.
9. Mihin tarkoitukseen nuo optikon värkit muuten on. - Meillä oli ongelmamme. olet eronnut muijastasi. Varjostat siis. - Miten se toimii. - Pakkorako, kun pitää tänään mennä sen kanssa illalliselle. - Vaan sinulla oli jotakin oikeaa asiantynkääkin. - Mikä sinulla sitten on hätänä. - Niin ne kaikki sanoo ja lopulta minua ollaan yleensä upottamassa suohon, kirjaimellisesti. Se on terapian muoto, jossa traumaa hoidetaan ulkoisella ärsykkeellä sisäänpäin. - Vituttaa, sanoi unitutkija. hämmästelin. Niin, ne molemmat on ex. - Jouduin anopin kanssa ostoksille viime pyhänä ja se komensi ostamaan tämän, aivolääkäri kertoi. - Siis... Vasta nyt vaivauduin huomauttamaan unitutkijan paidasta: - Oletko sinä ostanut tuon unissasi. - En kerro. Voimakas tunnetila on aiheuttanut muistin sopukkaan oikosulun, trauman, jonka terapia purkaa silmälle esitetyn ärsykkeen kautta. - Siihen kannattaa vastata että "ne sun parhaat tyttökaverisi on parempia sängyssä kuin sun siskosi", neuvoin vastaisen varal-
le. - Nyt on välit kunnossa, mies hymähti. Menin vitseissäni liian pitkälle, sillä mies ei tosiaankaan nauranut. Erityisesti meriperäinen, rasvainen kala ja siitä saatavat omega-3-rasvahapot auttaa masennukseen. kysyin ja nyökkäsin B-tieteiselokuvan lavasteilta näyttävien vempeleiden suuntaan. - Ehkä etukäteen toimivaa karmaa. - Ja tietenkin, kun julkkikset saavat lehdessä "yllätysvauvoja" ja "rakkausvauvoja", teille syntyi "epätoivottuja äpäriä" ja "hallitsemattomasta BDSM-seksistä siinneitä vihalapsia". Vaan ei vieläkään tiedetä, miksi tämä EMDRtekniikka, periaatteessa pelkkä silmien liikuttelu puolelta toiselle kohteen perässä, toimii ja saa muistikuvat jäsentymään. Sinä se vielä tarvitset terapiaa. - Kylä minä sen tiedän. - Olet siis kahden vaatettajan loukussa, vaimo ja anoppi. - Joo, kun koko nainen oli kuin PMS: n ruumiillistuma. - Jopa anopin kanssa, hämmästelin. - Se toimii, mutta ei tiedetä, miksi. - Silmäilen vai. kysyin. - Silmänliikehoitoa ja -tutkimusta varten. - Kuopion yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että kalaruoasta saadaan mielialaa kohentavia rasvahappoja. Seuraat, mitä se tekee ja mikä on miehiään, tiedemies sanoi. Jotakin pahaa sinä olit tehnyt sen ansaitaksesi, mutta mitä. Ei sinun muuta tarvitse tehdä kuin hankkia siitä tietoja. - Noh. Sitten päässä ei vihellä niin paljon. - Silmäilet vain miestä. - Tiedäthän, että kalaruokaa syömällä vitutuskin vähenee, kerroin. - Miksi
- Vaan minä puhuinkin sinusta, Matikainen heittäytyi suureksi humoristiksi.
Seurasin Nivalaa kahden päivän ajan ennen kuin jotakin merkittävää tapahtui. Mies saapui töistä kotiin, pisti television päälle, istui nojatuoliinsa ja sanoi muijalleen, että "Nyt äkkiä, tuo minulle kalja ennen kuin se alkaa!". - Miksi. - Koska heti kun kerroit anopin tissien kohtalosta, minä laukesin pöksyihini. Pöydässäni istui lyhytkasvuinen mies, jolla oli suuremmat ja sinisemmät silmälasit kuin Mikko Alatalolla. Kävimme yhtä matkaa tupakkapaikalla. Nivala ajoi Espoon Tapiolassa sijainneen kotinsa ja Helsingin Ruoholahdessa sijainneen työpaikkansa väliä ja minä seurasin taksilla perässä. Muutaman minuutin keskusteltuamme olimme tunteneet toisemme jo ihmisiän. - Oikeastaan tämä on aivojen nollauksen nollaus. - Tulipa mieleen juttu. - Tuoretta tuhkakuppia ei kannata tyhjentää paperiroskikseen, sanoin aforismin kun sytytin Marlboron. - Oletko loiventamassa. Juotuaan oluen mies sanoi, "Nyt nopeasti, tuo minulle toinen olut. Jos ohjelmatiedoissa lukee että nyt alkaa Pikku Kakkonen ja siellä tuleekin urheilua, palveluntarjoajan tiedot. Se alkaa ihan kohta!" Vaimo näytti erityisen ärtyneeltä, mutta toi hänelle uuden oluen. Joskin minun käärimäni sätkät sammuvat ennen pitkää itsekseen. - Hulluuden ja hulluuden välinen raja on monesti juosten kustu. Olivat vallan väsyttäviä tunteja ne, kun katsoin vastapäisen ravintolan lasin läpi sitä toimistotarvikeliikettä, jossa mies kauppasi ihmisille kaiketi värikasetteja ja stressileluja. - Eikö se ole "nerouden ja hulluuden" raja... - Maksatko sinä muuten tv-luvan. - Viinaa voi olla ilman hauskaakin, totesin. - Mikäs helvetti se tuore tuhkis on. Vaimo tuijotti miestä mutta toi hänelle oluen. Katseeni kääntyili vähän väliä kohti toimistotarvikekauppaa. - Tasoittavilla. kysyin. - Tarjoohan tupakka, sanoin miekkoselle. kysyin. juomailija kysyi. - Maksatko sinä pizzasta, jos saat pelkän vehnäjauhopohjan ilman tomaattikastiketta ja täytteitä. Näin, kuinka joku onneton kantoi televisiotaan toimistotarvikeliikkeen viereiseen osto- ja myyntiliikkeeseen. Teollisesti valmistetuilla savukkeilla on tapana palaa loppuun saakka ja ne niitä tulipaloja yleensä aiheuttavatkin. - Kun palvelu ei toimi, kuka maksaa siitä. - Näin hauskaa oli viimeksi kun anopin tissit jäi mankelin väliin, hän sanoi. - Vai mikä katselumaksu se on nimeltään. - Johon on juuri äsken tumpattu tupakka joka saattaa silti jäädä hehkumaan. Juotuaan tämänkin mies sanoi, "Äkkiä, tuo minulle vielä yksi ennen kuin se alkaa". Vaimolta paloi käämit ja hän karjui, että "Saatanan kusipää, tulet sisään, et edes iltaa
10
sano ja kaadut siihen tuoliisi ja minun pitää olla joku orja vaikka koko päivän olen kokannut, silittänyt ja siivonnut!" Tähän mies huokaisi: "Voi helvetti, nyt se alkoi." Miekkonen nauroi katketakseen. Vaikka asiasta ei ole varmaan tieteellistä tutkimusta tehty, minä arvaisin asian olevan näin. Aktin jälkeen kuuluu polttaa spaddu. En ollut käärinyt tarpeeksi sätkiä varastoon ja nyt se kostautui. Palasimme pöytään juomiemme ääreen
- Ai niin kuin Hyacinth Bukee. Jos ne osaisivat vieraillessaan myös korjata digiboksin viat ja häiriöt, vasta sitten niillä olisi oikeus kysellä mitään lupia, sakottaa tai viedä laitteet mukanaan. - Aivan erityisen ärsyttävä kutsumanimi, sanoin. - No, puolivalmiista tai viallisesta tuotteestahan ei tarvitse maksaa. Olen nähnyt joskus... - Minulle irvistellään usein että mahtuisin matkalaukkuun mutta sinähän se olet yksi vapaamatkustaja, mies hirnahti leikisti tuomiten. - Kuinka niin. - Hä. Hittojako minä siis muille maksan Nelosen katselusta. kysäisin. Tuskin se on edes siviilirekisterissä. - Onko se siis ärskä. Mikä tämän Bögeen oikea nimi on. Tv-maksua kerätään ensisijaisesti Ylen rahoittamiseen. - Nimi on Bögee. Eikö olisi hyvä juttu, jos lupatarkastajat osaisivat myös korjata digitelevision puutteet ja viat. Luuletko, että poliisi... - Sinulla on huonot vehkeet.
- Minun vehkeet on hyvät vehkeet. - Älä pyydä mahdottomia. - Bögé. Bögee. Huonosta ja keskentekoisesta palvelusta ei kannata maksaa. Piste. - Toisin kuin kaupallisten kanavien, joiden katselun kuuluisi sitten olla ilmaisia. - Tuo mies tuolla, sanoin kautta rantain johdatellen ja vinkkasin kohti Nivalaa, joka pystytti ulkomainostelinettä jalkakäytävälle. Digi-tv:ssa kun mättävät kuva ja ääni, niin lupatarkastajien kuuluisi olla myös tv-korjaajia. Vielä yksi perustelu. - Antaa olla. Ohjelmien pitäisi alkaa ajallaan, niiden pitäisi olla häiriöttömiä ja laitteiden pitäisi ensin toimia jotta niistä kannattaisi maksaa mitään lisämaksua. - Vapa-ajattelija minä olen ja minä vain kelaan, sanoin. Jos ohjelmat alkavat joka päivä myöhässä, palvelu ei ole kelvollista. - Mistä aiheesta. - Bögee ja Nivala riitelee täällä toisinaan. Paatoksen ja kiivailun jälkeen kurkkua kuivasi niin, että kohotin lasin huulilleni. - Tutun näköinen. "Ai jaa, niillekö ei tarvitse muutenkaan maksaa?" Siis pelkästään Ylelle, vaikka Yle on juuri se, joka siirtyi tähän digitaaliseen tekstitykseen, joka oli susi jo syntyessään. - Kukaan ei tiedä. - Jaa tämä Nivala. Eli Bouquet eli Bucket. - Ja Yleisradionhan ohjelmat useimmiten alkavat ajallaan... - Mistä ne kaverit yleensä, sellaiset kave11. - Sellainen iso mies. Vaan eihän se ole tyhmä joka haluaa kansalaisilta tv-maksun, se on tyhmä joka maksaa. - Kuka se kumppani on. Ylen kanavat ovat maksukanavia enkä minä katso Ylen ohjelmia. - Argh, sanoin. Suuri osa lupatarkastajista on poliiseja, jotka tekee sitä hommaa firaabelina iltaisin ja viikonloppuisin. Se käy joskus täällä bisneskumppaninsa kanssa. eivät pidä paikkaansa. - ...voisi oppia korjaamaan, joo, sori, anteeksi maalaisuuteni, hörähdin vaikka olinkin aikoinaan ollut virallisen (ja epävirallisen) virkavallan palveluksessa. - Eikun se lausutaan Bögee. Pikakelausta ei voi käyttää, koska teksti jää kilometrien päähän ennen kuin se saavuttaa taas kuvan. - Tuolta korkeudelta kaikki näyttää isolta, uskalsin veistellä. - Käytän tällä hetkellä Daiwan vapaa ja Shimanon kelaa. - Mainoskanavien tv-lupaa ei tarvitse maksaa. Jos katson maksukanavaa, minä maksan sille maksukanavalle
- Mitä mietit. - Kahvikin on huume. - Saisipa joskus selville, mistä sekin johtuu, hän naurahti. Usein näistä vaivoista kärsivä potilas laihtuu. - Viimeksi viime viikolla. Siinä määrin paranoidi ja luulosairas olen että keksin, että minun sisällä on varmasti lapamato, ja sillä lapamadolla on jokin suolistotulehdus! Jotenka notta kun tämä lapamato sairastaa ja laihtuu, minä voinkin ihan hyvin. - Ilman huumeita, vai. Mitäpä itse mietit. - Silloin sitä putoaa liian korkealta, kun totuus itsestä tulee ilmi. - Ja muutenkin yliarvostettua. kysyin.
12
- Se syöminen on rahamiesten hommaa, Osmo sanoi ja maistoi oluttaan. Pari bussia suhahti risteyksen ohi ja Osmo värähti. - Helvetin herra Tourette kun meni keksimään tällaisen vaivan. - Aivan eritoten, nelisilmä sanoi. Seuraavana päivänä istuin taas samalla pallilla, samaa maisemaa tuijottaen. kysyin. - Vieläkin heikko olo kaikkien tämän tohtorin laitteiden vemputusten jäljiltä. - Kyllä se yrittää ainakin. - Mahtako tämä Matikainen haluta oikeasti auttaa vai saada minut viitteeksi johonkin tutkimukseen. Hyvin outo pakkotoiminto. - Toimiiko terapiat. rit jotka tekee yhdessä töitä. - Melko hyvä mies se on, sanoin. - Nih mikä- Hypokondriaa kutsutaan luulotaudiksi ja luulosairaudeksi. Onkohan minulla maksasyöpä. Kerran ne kiisteli jostakin kiinteistökaupasta, johon Nivala aikoi työntää lusikkansa. - Kato terve taas, pöytään ilmaantunut pieni silmälasimies sanoi. - Poliitikot tietää, että liian suosittu ei kannata olla, sanailin. Luin sellaisesta notta tuota tulehduksellinen suolistosairaus kuten Inflammatory Bowel Disease ja Crohnin tauti. TouretteOsmokin ilmaantui paikalle, koska olin kertonut minne olin menossa. - Huumeita on kaikkialla. - Nyt tulee oksa, mies parahti. Sitä minä en suosittele kenellekään, siinä menee ystävyys ja siinä menee työtkin nurin. - Rahasta tappelivat. Olin hengessä mukana hänen yrityksessään. - Tämä on hyvä jätkä tämä Kukkonen! - Sinähän olet suosittu, Osmo sanoi minulle. - No jaa, saa nähdä PERKELE! hän sanoi ja maistoi oluttaan. Sssaaatana! - Ajattelin paeta harhoihin. Kun hän juoksi vessaan yrjölle, ennätimme nähdä farkuista pilkottavan persvaon. Touretten syndrooman lisäksi tai siitä johtuen Osmon on pakko nousta linja-autoon, jos hän osuu pysäkille samaan aikaan kuin linja-auto. - Kannattaisiko sinun syödä jotakin. Onkohan verensokeri alhaalla. veikkasin. Tukeva mies pomppasi tuoliltaan niin että paidan alta kellottanut kaljamaha värähteli kuin hyytelö. Utsjoella asuva neljätoistavuotias saa heroiinia käsivarteensa kahden tunnin varoitusajalla, Mikko. Irvistin tälle näylle: - Tuo oli kyllä heterointa mitä voi olla.
Kameli selviää kaksi viikkoa juomatta kyttyränsä nestevaraston avulla, minä en. Hän laittoi selvästi jalkansa lähtöasemiin ja katse haki eriön ovea. Riivaako nuo bussit. - Hypokondriittorin blogi, naurahdin. Viereisessä pöydässä muuan pahoinvoivan näköinen mies siirsi juomansa kauemmas itsestään. kysyin häneltä
Laki on muutenkin erilainen. Sitten siellä on kahdenkymmenenviidentuhannen turvapaikan hakijan sormenjäljet,
joita ei käytetä rikostutkintaan vaan henkilöllisyyden toteamiseen EU-yhteyksissä. Teillä siis on tämä Touretten oireyhtymä. Suomessahan virkaapupyynnöt kulkevat Keskusrikospoliisin kautta. Hitler oli hyvä näyttelijä ja puhuja, julkinen kulissi, jonka suojassa takapirut olivat vastuussa kaikesta. - Hitlerinkin väitetään olleen kasvissyöjä ja tupakanvastustaja. Osmo kysyi. Minä kun luulin että se on ihan huhua eli legendaa. - Joka tallaajan jalan kuva, vai. - Nuo pitää kyllä paikkansa, kaikki muu ei. - Prrrkeeelle! - Ei, vaan mallijäljet yleisimmistä kenkämalleista ja -merkeistä ja sitten kengänjälkiä rikospaikoilta. Esteet, viivyttelyt ja vaikeudet johtuvat poliittisesta tahdosta, joka on hiipunut sitten 1990-luvun. - Mikä on totta, mikä ei, kuminaamainen uusi kasvo selitti. Venäjällä esimerkiksi liikennesääntöjen rikkominen on rangaistavaa vain silloin kuin siitä aiheutuu vakava vahinko. - Se on kylläkin huhua eli legendaa, joka ei siis pidä paikkaansa, valistin. - Venäjältä tulee jatkuvasti lisää, Osmo väitti. Venäjän viranomaiset eivät suostu kuulemaan omia kansalaisiaan epäiltyinä vaan kuulevat heitä todistajina, jolloin lausunto ei ole kelvollinen Suomen tuomioistuimessa. Lähivuosien aikana yrittävät saada aikaan myös ääni- ja hajurekisterit. Muulloin liikennerikkomus on niin sanottu hallinnollinen rikos. - Kuulinko aiemmin oikein, että Tourette. Alatalon näköinen mies tiesi. Virka-apupyynnön ei enää tarvitse kulkea Moskovan keskushallinnon kautta. Itsemurhaan sillä pelkurilla ei olisi ollut rahkeita, väitin tietäväni. - Eikö huumehamppareista ole Suomessa jo kunnon rekisterit. - Ei se tyhmennä ihmistä, Osmo sanoi synkistyen. Uusi hiippari oli siirtynyt eteemme viereisestä pöydästä. Hän kanniskeli mukanaan läppäriä. - Joo joo, niin niin, ja Einsteinilla oli lukihäiriö, miekkonen hörähti. Käytännössä eli tosielämässä rikosoikeusapu Suomen ja Venäjän välillä takkuaa pahasti. Miltä se tuntuu päässä. Hän kohdisti mielenkiintonsa Osmoon. - Sormenjälkiä on arkistossa melkein kolmesataatuhatta ja DNA-näytteitä noin seitsemänkymmentäviisituhatta. En tiedä mitään muuta maata, jossa olisi vastaava jalkinerekisteri. Rikollisten luovuttamiseen sopimus ei vaikuta, eikä rikosasiassa annettavaan oikeusapuun. Jopa kengänjälkien sähköinen tietokanta on otettu käyttöön. Hidastaako se jotenkin. Kaivelin muistiani: - Vuonna 2008 Suomi ja Venäjä sopivat yhteistyöstä huumekaupan torjunnassa, minkä pitäisi tarkoittaa byrokratian vähentymistä sekä tietojen vaihtoa rahanpesusta ja salakuljetuksesta. Niitä takapiruja ei koskaan syytetty mistään. - Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion huume-, DNA- ja asiakirjajutut ovat jo uudessa LIMS-järjestelmässä, joten kaikki laboratoriotieto on samassa järjestelmässä ja se saadaan näkyville Suomen jokaisessa kolkassa jopa keskeneräisessä vaiheessa, kerroin. - Huhu lähti kai liikkeelle siitä että luokanvalvoja kyllästyi Einsteinin piittaamattomuuteen, pyysi tätä häipymään opinahjosta ja sanoi "Sinusta ei koskaan tule mitään". - On aina olemassa historiallinen, virallinen totuus ja sitten on totuus. Pöytään penetroituneen miehen seuraava
13. Osmo kysyi. Suomen ja Venäjän puutullikiistat näkyvät nyt myös tässä yhteistyössä
Hemmo meni sanattomaksi vuodatukseni päätyttyä. - Tiedätkö tittelit pörssimeklari, kunnanvaltuutettu ja kirkkovaltuuston jäsen. Estradi oli muodostettu tiivistämällä kaksi pöytää päällekkäin varauloskäynnin eteen. - Siinä vasta upea nainen, jolle kaikenlainen ja monimuotoinen sodomia on normaalikäytäntö, pientä verryttelyä ennen. - Vai teetkö sillä Gaussin käyriä. Mies oli avannut läppärinsä kannen. sama miekkonen irvisteli minulle. - Laiton uhkaus, mies sanoi. Uskomatonta, mutta keskikaljakuppilamaisessa paikassa alkoi strip tease -esitys! Ja kello ei ollut vielä yhtätoista aamupäivällä. Ennätin aloittaa lauseenpätkän: - Nämä internetin virtuaalimaailman pelit ja... - Voisin tehdä rikosilmoituksen. Viimeistään sen jälkeen, kun rikosilmoituksen tekee, vaikkapa nettiuhkaaja saa selville loputkin kohteen henkilötiedot. kysyin. - Joo joo, arvaan mitä aiot sanoa, tietysti että nörttien hommia. laillinen uhkaus tarkoittaa lakitoimilla uhkailua. - Mikäs jätkä se sinä olet. - Herra Gauss on varmaan kuuluisa pornonäyttelijä, jolla oli tämä tunnettu Gaussin käyrä, silmälasimies pysytteli tiiviisti keskustelussa. Saatko pysäköidä invapaikalle. - Pornografisen mediavirran säilytyskoje, totesin. Voi olla täsmälleen sitä, mitä on. - Koska ei ole sosiaalisia normeja, eikä tarvitse näytellä kokonaan hyvää ja kilttiä ja esittää niin kuin me tehdään todellisessa maailmassa, niin siinä maailmassa, tavallaan nimettömänä, pääsee vapauttamaan itsensä ja olemaan rehellisempi luonteelleen. - Siis mitä. Ai niin, ja tämä höntti termi "laiton uhkaus"... - Haepas sieltä pari Sandra Romainin elokuvaa. Näiden kaikkien salanimien, anonyymien, keksittyjen roolien, aliasten, pelihahmojen ja avatarien turvin ihmisen persoona saattaakin olla siellä paljon todellisempi. Ehkä vasta netissä meidän todellinen luonteemme näkyy, eikä suinkaan käyttäytymissääntöjen kahlitsema kuori. - Einsteinin kotiopettajatar otti lopputilin koska poika raivosi ja löi tätä. Siinä vasta Femme Anale. - Ikävä kyllä, joo. repliikki sai Osmon synkäksi. - No niitä minä en ainakaan ole. - Mulla on oma firma joka tekee tietokonepelejä, selitti mies jonka naama muistutti
14
vaahtomuovin palasia. - Mutta ymmärrätkö sä kaiken mitä puhutaan... Nyökkäsin miehen kannettavaa tietokonetta kohti. - Päinvastoin! puuskahdin. - Jos sinun yhteydet pelaa, tuolla voit tehdä sähköisen rikosilmoituksen pöllitystä omaisuudesta ja varastetuista ja kadonneista aseista ja poliisin myöntämistä asiakirjoista... Joku saattaa pian lyödä sinua jos et lopeta, varoitin miekkosta Osmon temperamentin tuntien. tekeekö se vamma susta niinku autistisen. Tanssahtelevalla naisella oli ulosteen halkaisevat stringit, jotka eivät kyenneet pitämään edes karvakanoottia piilossa. Vaan laitonta uhkausta varten pitää mennä paikan päälle poliisilaitokselle. Kuin 1990-luvun topless-paikkojen hulluina loiston päivinä. Nähdään se psyykkinen totuus, joka ei voi toteutua tosielämässä. - Se niin sanotusti valheellinen virtuaalimaailma saattaakin olla lähempänä totuutta. ja vahingonteosta. Että siellä päästään pätemään kun tosielämässä ollaan heikkoja nyhveröitä... Se on se rikoksesta epäillyn oikeusturva..
1960-luvulla se sanottava puettiin sentään mustaan poolopaitaan. - Kuuntelen, mitä muut puhuu sinusta selän takana. Absurdi tilanne oli kuin suoraan jostakin Jörn Donnerin "Perkele, kuvia Suomesta"-filkasta. - Kerro. siirtymistä esileikkiin ja vasta sitten suoranaiseen rietasteluun, Mikko Alatalon looka-like pähisi silmät suurina. - Raiskaaja, lapsiin sekaantuja ja pappi kävelee baariin... - Esimerkiksi niin sanottu viides Beatle, George Martin, pisti nuotit paperille ja viimeisteli työn Geoff Emerickin kanssa. - Mistä sinä keksit nuo paskajuttusi. - Joka on muuten Suomen yleisin sukupuolitauti, oireettomana tai ei. Kello ilmoitti olevansa viisi iltapäivällä ja Nivala pisti parhaillaan liikkeensä kiinni. lavalle saapuessaan. Hankitaankohan näytöksiin katsojat samaan tapaan kuin juryyn. - Suomalainen elokuva tänä päivänä, siinä on mukiinmenevää tarinankerrontaa muttei varsinaista sisältöä. Pavarottille taas opetetaan sävelet foneettisesti. Että niille esitetään ensin kysymyksiä tyyliin "oletteko lukeneet etukäteen mitään tästä elokuvasta" tai "onko teillä ennakkoluuloja elokuvassa esiintyviä hahmoja kohtaan" tai "vihaatteko elokuvassa esiintyviä näyttelijöitä". Kuminaama oli keskittynyt katsomaan elävää kuvaa tietokoneeltaan. - Jonka jälkeen aletaan irstailla. Ei ole totta, tietokonefriikki aukoi suutaan. Nyt pukkaa vitsiä, sanoin yskäisten. Mies sinisten silmälasien takaa jatkoi aihepiiriin liittyen: - USA:ssa on elokuvien ennakkonäytöksiä, näitä koe-esityksiä, jonka jälkeen katsojia haastatellaan ja he täyttävät arviointikaavakkeita ja kommenttien perusteella jopa elokuvan juoneen tehdään muutoksia ja loppu saatetaan kuvata uudestaan. - Jos mielihyvä tarvitseekin meitä eikä päinvastoin. - Pavarotti. Riisuuntumisesitys oli ohi ennen kuin se ennätti kunnolla alkaakaan, koska juopunut nainen oli periaatteessa alasti jo ns. - Mitä ihminen ajattelee silloin kun se ajattelee seksiä tai harrastaa sitä. Nousin tuoliltani ja jätin juomani kesken.
15. pöytäseurueen uusin jäsen murisi. - Sillä lailla. Ja Beatles. - Kukaan heistä ei osaa, eikä kukaan listan edesmenneistä osannut lukea eikä kirjoittaa nuotteja. Koitti hiljaisuus ja sitten muutamia hörähdyksiä. ja sitten Abba-yhtyeen Benny Anderssonia ja Elvistä, Frank Sinatraa, Luciano Pavarottia, Ella Fitzgeraldia, Jimi Hendrixiä, Johnny Cashia, Beach Boysien nerosäveltäjä Brian Wilsonia, Stevie Wonderia, alkuaikojen Beatlesia, Louis Armstrongia, Bing Crosbya, Judy Garlandia, Glen Campbellia, jazz-mies Dave Brubeckiä, Buddy Richia, Django Rheinhardtia, Chet Bakeria, "Halloween"-elokuvan ohjaaja ja säveltäjä John Carpenteria. Vaikka höpötin niitä näitä, vilkuilin jatkuvasti Nivalan liikkeessä käväiseviä asiakkaita. Tekniikkaa on jo opittu suuresta maailmasta mutta sitten se omaleimaisuus... Niin, tämä on siis vasta se eka kaveri. - No voihan Finnhits ja visvasyylä, sinisilmälasinen sanoi. Osmo kaivoi taskustaan paperiliuskan ja luetteli listalta nopeasti, ettei hänellä olisi ollut aikaa pysähtyä äyskimään: - Tiedättekö, mikä asia yhdistää elokuva-
musiikkia, yli kolmesataa laulua ja esimerkiksi "Valkean Joulun" säveltänyttä Irving Berliniä... tuumailin
- Kuinka niin. Sattui muuan seikka, joka jäi harmittamaan vietävästi. - Häh. Tulipahan sitten tuokin melodian pätkä kuultua pitkästä aikaa, edes tuollaisena väännöksenä. nainen hämmästeli. Rykäisin ja kysyin: - Onkos sua koskaan pantu... Nainen vilkaisi ulko-ovelle. Näkyy vain räkää valuva nenäpää. - Juuri siksi. Maria Schneider kertoi jälkeenpäin itkeneensä aidosti, koska ei olisi halunnut tehdä kohtausta ja tunsi siksi olonsa raiskatuksi. Naista nauratti. Tyttö oli erittäin eläväinen ja hänellä oli mieleen jäävät tulipunaiset hiukset. Aika on varmaan syönyt sitä filmiä. - Minusta talvi on eroottisin vuodenaika, mörähdin. Naisen silmät levisivät teelautasiksi. Jostakin kaukaisuudesta tuttuja nuotteja soljui tärykalvolle. - Moni on erehtynyt. - Tuon Frasier-sarjan Nilesia näyttelevä David Hyde Pierce on myynyt joskus solmioita työkseen, on toiminut turvallisuusvartijana, on saanut neljä Emmyä ja on potkunyrkkeilyä harrastava homoseksuaali. - Oletpas aika ristiriitainen miekkonen. häkelty16
nyt. Istuin pubin puolella baaritiskillä ja kuikuilin saliin, jossa he söivät. Kun joku hyvältä tuoksuva nainen lähtee tämmöisen ryökäleen matkaan, ulos pimeään kylmyyteen, hengityshuuruihin ja kaupungin kimmeltäviin valoihin ja on odotus siitä, että pääsee taksimatkan jälkeen purkamaan naisen vaatetusta eikä vielä tiedä, paljonko siinä toppapuvussa tai turkiksessa on fyllinkiä ja mihin vanutoppaus loppuu ja mistä se nainen alkaa, sehän on kuin joululahjapakettia avaisi! Pyöreä ja muodokas naisentyllerö katsoi. Naisentyllerö oli tikahtua huonoille jutuilleni. - Sellainen jää turhan usein kiinni risuihin kun kärrään paskaa ulkohuussista tunkiolle kotipuolessa Konnevedellä. - Siellä ulkona on aika viileä. Minusta kun yleensä kiinnostuvat lähinnä naiset, jotka ovat kohottaneet itseluottamustaan ankarasti Lasol Ladyn avulla. Keittiön pariovien takaa kantautui sihinää ja ruoan tuoksuja. - No jaa. - Teillä ei ole sormusta. lopetin lauseeni. Erotin melko tömäkän kappaleen, "Viimeinen tango Pariisissa". Katsastin pubin katonrajassa vilkkuneen television myöhäisohjelmaa. Oli pantu vähän jumputuksen nytkytystä taustalle, vaan sitä itseäänhän se elokuvakin oli. Huomasin Nivalan menevän tapaamiseen, jonne saapui vallan hömäkän näköisen vosu. - Voi teidän juttujanne! tämä kikkarapäinen tähtisilmä nauroi. Sen seitsemän vuotta. Se oli toisen varjostuspäivän ilta. Baaritiskillä kohtasin mojovan naaraan ja tämä jäi juttusille kanssani. Kyllähän näyttelijä Marlon Brandon itsensä (käsikirjoituksen ulkopuolelta) keksimä voikohtaus kalpenee nykyajan internetin pornon tykityksen rinnalla. Sävellys oli Gato Barbierin ja versioija ranskalainen Gotan Project. Kolmen Sepän Patsaalta he suunnistivat Mannerheimintien yli ja siirtyivät ravintolan toiseen kerrokseen. Kaikkihan pukeutuu moneen vaatekerrokseen eikä paljas pinta edes vilahda. - Ette kai te nyt ole jotenkin... nainen kysyi ilkikurisesti. - ...asialle apteekkiin. Hän ei esimerkiksi ole ristiriitainen, hän ei vain vastaa kliseetä. - Luulin teitä ensin Paavo Lipposeksi. Nainen oli siis tosiaan kiinnostunut minusta, tällaisesta kummituksesta
Kankkunen ei ollut kuitenkaan niin ankara, ettenkö olisi kyennyt syömään aamiaista. Seuraavana aamuna suussa oli paha maku, joka ei poistunut millään. - Ja siitä, näin sattumalta tuon Nivalan poistuvan asunnosta kello yhdeksän aikaan. Hän jätti autonsa parkkiin ja kulki lähikioskin kautta myymäläänsä. Uutiset vaihtuvat ja muuttuvat päivän mittaan paperiversiossakin. Katu oli sama, jossa minäkin olin tappanut aikaa tupakoiden! Niin oli surmatun tyttösen nimikin, Siponen. Ravintolasta Nivala ja hänen naisensa suuntasivat Kruunuhakaan naisen asunnolle. "Seurasimme" on periaatteessa väärä sana, sillä tiesin, minne auto suunnisti. Jälleen vastapäisessä baarissa istuessani selailin iltapäivälehteä. - Hän saattoi palata asunnolle puolilta öin. Nivala poistui puolentoista tunnin kuluttua kännykkään puhuen. Katsoin kelloani, se oli 20.55. - Pidätitte tämän Sir Nivalan, sanoin. Huoneeseen kavuttuani otin vielä muutaman moukun minibaarista yömyssyksi. - Varmaankin epäiltynä erään tyttölapsen surmasta. Toivoin, että tapaamani naisihminen olisi soittanut minulle nyt, vaan se oli turha toivo. Tilasin taksin ja tällä kertaa seurasimme poliisiautoa, jonka matkustaja Nivala oli. - Lehdestä, vastasin. Pasilan Poliisitalossa selitin asiani ja kohtasin pian alimman päällystöviran edustajan, erään komisario Kaskisen. - Ei, hän oli silloin kotonaan nukkumassa. Koska mitään ei enää olisi tapahtuva sille illalle, palasin hotelliini Hakaniemeen. Silminnäkijöitä kaivattiin. Näin poliisiauton pysähtyvän Nivalan liikkeen eteen ja arvasin, kuka oli pääepäilty. Pää oli tyhjä kuin Jeesuksen hauta sunnuntaiaamuna mutta sinne oli jäänyt jokin poltergeist eli räyhähenki, joka messusi siellä omalla sovituksella. Kotiinsa Tapiolaan se suunnisti. - Mistä tämä tietonne on peräisin. Häntä minulla ei ollut kunnia tuntea entuudestaan. - Sattumalta olitte taas sillä suunnalla.
17. Nivala oli poistunut asunnosta ja iltayhdeksältä. - Nukuitteko vieressä. Televisiosta tuli vain roskaa, jolle studioyleisö, nämä ehdollistetut hylkeet, taputtivat. Minun oli napattava taas taksi läheiseltä tolpalta ja seurattava miestä. Muuan uutinen edellisillalta kertoi Kruunuhaassa sattuneesta naisen surmasta.
Nopeaa tiedonvälitystä, mutta olipa iltapäivälehden reunassa jo kaksi pientä tähteä, mikä kertoi siitä, että kyseessä oli toinen painos. Kolmas kerros, toinen ikkuna vasemmalta Siponen. minua silmät sädehtien. - Kukkonen vai. - Eikun näin sattumalta. Annoin naiselle kännykkänumeroni ja siinä samassa havaitsin, että minun oli jatkettava pariskunnan varjostamista. Joten päätin vielä käväistä alakerran baarissa. Taksia maksaessani mietin, että tämä tulisi Matikaiselle kalliiksi. Laskin, monenteenko ikkunaan syttyi valo, ja sitten menin ovisummereiden ääreen. Sitten olin taas Nivalan kannoilla. Olen kuullut teistä, mutta miksi minun pitäisi kuunnella teitä. En olut pitänyt varaani ja aamun paholainen oli päässyt iskemään. Arvasin myös, kuka olisi tähtitodistaja.
Mutta uutisessa kaivattiin silminnäkijöitä ajalle puolenyön jälkeen
Miksi olitte Kruunuhaassa, kadulla juuri siihen aikaan illasta. En vastannut. Joku palkkasi teidät seuraamaan Nivalaa. Hei muistahan nyt, että minä tulin hyvää hyvyyttäni puhumaan teille vaikka minua ei sinänsä tämän Nivalan kohtalo kiinnosta paskahatullisen vertaa. - Ette voi ettekä halua kertoa sitä, niinpä niin. Hänen ilmeensä kertoi hänen ajattelevan, että siitä voisi olla hyötyä, jos minulle antaa vähän liekaa.
18
- Ilotyttö. - Näin sen... kyselin. - Näytteletköhän sinä vähän liian suurta roolia elämässäsi. - Mistä tiesitte meidän pidättäneen Nivalan. - Mistä tunnette Nivalan. Jotakin kieroa kusetusta se kumminkin on tehnyt. - En mistään. - Toivottavasti vain tuuli heiluttaa huulia etkä yritä aukoa päätä. Sattumalta näitte hänet ratkaisevina hetkinä ja loput päättelitte lehtiuutisen perusteella. Jos se nyt yhtään sinun oloasi helpottaa, niin minä olen niitä hyviä heppuja, sanoin viranhaltijalle ja räyhähenkien pamputtajalle. Komisario oli hiljaa, meni mietteliääksi. - Kun kertoo totuuden, ei tarvitse muistella, mitä tuli valehdeltua. - Nyt tutkitaan tytön kännykkää, joka on täynnä lempinimiä ja tekstiviestejä. Mutta Nivala on edelleen pääepäilty ja hän pysyy meillä. - Kuka teidät palkkasi. Vaikenen kuin Berliinin muuri, sanoin. Asiakkaina oli Nivalan lisäksi rikkaita ja rakkaita, koko kansan rakastamia turhakkeita, teeveestä tuttuja miehiä ja naisia. Kaskinen huokaisi ja antoi hieman periksi. - Miten se kuoli. Jos tytön kuolinaika pitää paikkansa, teillä on säilössä järkyttynyt mies joka hyppii sellin seinille kuin Veikka Gustafsson. - Ei niin, vaan lahjomalla, kiristämällä, valehtelemalla ja muutenkin kusettamalla. kysyin. - Lopetti hengittämisen. - Eikä. - Joka minuutti syntyy joku uusi kusetettava. - Ei kukaan. Mutta ajatelkaapa itse, miksi helvetissä olitte paikalla juuri silloin, järjestääksenne miehelle alibin. Eräät rosvot tekisivät parempaa työtä poliiseina ja eräät poliisin edustajat sopisivat hyvin kriminaaleiksi. Kaskinen kysäisi. - No ihan näin. - Valehtelette totta kai. Niin, minähän sanoin, että Nivalalla oli varmasti aikaa palata takaisin tytön luokse puolenyön maissa. Kai hän ajatteli, ettei ollut hyötyä pistää minua seinää vasten. - Entä se kuollut tyttö. - Mutta Nivala ei naista surmannut. - Joka tapauksessa, Nivalaa on epäilty pitkään mahdollisista verorikoksista. - Hän pysyy toistaiseksi säilössä ja poissa pahanteosta. - Kuinkas sille kiviaidalle kävikään. Pitihän minunkin nukkua.. - Eikun yritin olla hauska, sanoin haudanvakavana. Ehkä hän huomasi teidän seuraavan ja johdatti teidät ensin pois. - Hah hah. - Muuten vain. Ette te kumminkaan koko yötä hänen kotinsa ulkopuolella valvoneet. - Sattumalta. - Niinhän se on. - Tiedän taustanne ja niin edelleen. - Ei tähän virkaan tulla ihan taulapäänä ja kansakoulupohjalta, poliisimies suutahti. - Jos Nivala olisi halunnut jotakin reittiä itselleen alibin, miksi hän olisi edes käynyt naisen asunnolla
Johan tämä komisario Kaskinen oli minulle ihan tarpeeksi avautunut tytön tunnetuista asiakkaista. - Se ilotyttö Kruunuhaassa, kyllä. - Kukkonen! Mistä naftaliinista sinut on kaivettu. - Jo on jutut! Joku voi suuttua. - Sinä olet taas syönyt papuja valkosipulichilin kanssa, koska kuljet täällä perse rätisten. Olisi muutakin ja ihan oikeaa tekemistä. Seksin ostaminen kun on rikos ja palvelutalon vaarien lastenlapset tai kateelliset muorit tekivät ilmoituksen. Huone oli myllätty siihen malliin että se oli lavastettu näyttämään murrolta. Tiedätkö, Kailas, mikä on saituuden huippu. - Minä käytän hampaisiin itseruskettavaa voidetta. Olet hauska niin monella tasolla, murahdin. - Ennusta nyt jotakin ihan intuitiivisesti. kysyin. Ei tarvitse maksaa veroja vaan eipä kenelläkään ole mitään millä maksaa. Aina yhtä toisaikaisena ja toistaitoisena. - Näin maapallon kansalaisena totean, että ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden, on vaikeaa. Kun seurasin Nivalaa, kusetettiinko minua sittenkin ja kunnolla. Ihan lain kirjaimen vuoksi on pakko kuulustella että onko kyseessä paritus tai ihmiskauppa. - Niin se on, Kailas hönki. - En omaa vaan muiden. - Joudun kuulustelemaan tuota ryppyistä harppua joka kauppasi itseään vanhusten palvelutalossa. hönkäisin. - Entäs te, Kukkonen, itse. Kysytään sitten toisin, mitä teet tonteilla?
- Autan erästä tuttavaa. Vanhoilla meriiteillä ei voi loputtomiin ratsastaa.
Poliisitalon ulko-ovella vastaan tuli muuan Kailas, poliisituttu vuosien takaa. - Kuule, kun muuan tyttö nimeltä Siponen tapettiin justiinsa... - Minun stondikseni hautajaiset, Kailas sanoi ja nyökkäsi kohti mummelia, jota talutettiin sisälle läheisistä ovista. - Jaa perhana, vänkää. - Saituuden huippu on se, kun pedofiili ottaa Pattayalle omat lapset mukaan. - No mikähän se on. - Jaaha, aina yhtä raastavan tahditon eli rehellinen. - No, väitän, että paljon ennen vuotta 2012 suunnaton määrä tietoa tuhoutuu elektromagneettisen pulssin sokkiaallon ansiosta ja mikään, mikä ei ole paperilla, katoaa iäksi jollei sitä ole suojattu Faradayn häkillä ja valokuitukaapeleilla, ja siinä menevät niin rahat kuin teidänkin rikosrekisterit. - Mitä aiot tehdä Helsingissä. Mutta siitä ei saa vielä paljon puhua, koska... - Oletkos sinä mennyt ja kasvattanut ihan selkärangan. Mistä noin surullinen ilme. no tiedäthän. - Mulla on vähän kiire, voinko vältellä sinua joskus toiste. - Joo. - Mutta oliko se muka murto. - Kuulostaa hyvältä, loppuu nämäkin paskahommat. - Ei kannata liata omia nurkkia eikä paskantaa oman juomaveteensä, se värjää hampaat. - Tiedän, sanoin. - Jumalauta, Kukkonen, Kailas pärskähti. - Paaaskat, Kailas sanoi, - Ei todellakaan. Jostakin Kekkosen ajan Stasi-arkistosta, vai. Minun mieliksi. Jos sinä olisit auto, et menisi läpi katsastuksesta vaan sinut kärrättäisiin suoraan romuttamolle ja siitä puristettaisiin kiva peltikuutio. Tiesin. - Jos kalastaessa vihastuu, saattaa joutua kuhanhallintakurssille.
19. Pitääkö tässä epäillä teitäkin
Minäkin sentään tunnen Tuiren. Ja jos seurattava kohde on totaalimulkku houkutus voisi olla minulle liian suuri. - Ihan kuin olisit pöytälaatikkorunoilija eli komeros-Homeros. - Mikä. Huomasin ettei tämä Nivala ainakaan sitä tapaillut. - No en tosiaan ole. - No se selvisi että huoriin menevä se on. - No... Ettet sinä vain ole jotenkin juoninut kaikkea. - Jaahas, Matikainen sanoi naama nyreänä. En olisi ryhtynyt tähän jos olisit kertonut. Kun mielenfilosofien mukaan skeema on mielen sisäinen malli tosimaailmasta ja meemi on kulttuurievoluutiossa leviävä "tiedon geeni", voisi selkokielen maisteri sanoa että skeema on paskaa ja meemi siitä vapautuvaa persekaasua. Kännykkä soi ja vastasin: - Kakanhallintakurssi, Pidättelykeskus Kukkonen.
Olin aluksi rauhallinen ja hillitty, kun menin tapaamaan Matikaista. - Mitäpä teet. Halusin tietää, millainen lasteni tuleva isäpuoli olisi, mies sopersi. - Missä Tuire nyt on. - Noh, juuri siksi en kertonut... - Nyt olen vain vihainen kuin Homer Simpson jolta on viety viimeiset donitsit. se siitä. Oli sovelias hetki ottaa selville mitkä aikeet tällä miehellä on. - Ei mielen sisäinen malli vaan mielen sisäinen mälli. ärisin unitutkijalle. - Mittaan kylmän pierun massaa. - En tällä hetkellä, sanoin. - Minä pysyn nykyään erossa puolisoiden ja entisten puolisoiden kyttäyskeikoista!
20
Jumalauta, on siinä meillä professori kun ei kerro totuutta! Aivotutkija, joka ei ymmärrä mielen liikkeitä. Miksi sitä Nivalaa piti seurata. Niin entä tosielämässä. - Jo minä olen taas sopassa. En halua enää ikinä sotkeentua tuollaisiin. kun on ollut tv-sarjoissa tällaisia etsivä-pappeja. - Kun olet parempi ja rehdimpi... - Hyvä että piristyit, Matikainen toiveajatteli. sanoin istuutuessani hänen tutkimushuoneensa tuoliin. - Mietin tässä... Maito on jo maassa, sanoin ja päätin vähäsen nakella. - Joka tapauksessa noita hommia en tee! - Anteeksi että älytin sinut tähän. - Tuire aikoo sen kanssa naimisiin. - En usko sinusta. - Tuire on matkoilla. - Eli että sitä on höylätty samaa penkkiä. - Nivala on siis napalanko sinulle. - Sillä värkillä, meinasin. - Avioerojutut ja vastaavat, niistä on niin lyhyt matka siihen että yksityisetsivä alkaa kiristää jotakuta. - Sori. - Jumalauta. - Heh heh. Kerroin miehelle tapahtumien kulun ja Matikainen näytti aidosti hämmästyneeltä. - Mikä on sen mittayksikkö. Sillä voisi olla myös juristin koulutus, niin hoitelisi samaan syssyyn avioeropaperit. Briteillä rikoksia tutki ainakin Isä Brown ja Pulaski, joka oli entinen pappi, amerikkalaisilla oli Isä Dowling jossa itsensä kävi nolaamassa Onnen Päivien perheenisä... Minä en edes ole yksityisetsivä. Sama pappi voisi vihkiä ja sitten toimia etsivänä ja hankkia todisteet pettämisestä. - Odottelen sitä sinun Osmoasi, hän vastasi papereita selaillen ja monimutkaista mittaria tutkien. Halusit minusta Nivalalle alibin
- Asko, Asko! Nyt sinulla laukkaa se mielikuvitus kuin olisit yhä Suojelupoliisissa. - Jos Nivala menisi naimisiin entisen muijasi kanssa, hänkin pääsisi päsmäröimään rahojesi kanssa. - Voisin kyllä jatkaa tätä tutkimusta ihan
oman mielenrauhani vuoksi, sanoin Matikaiselle. - Avioliitossa siitä että heidän miehessään ei ole elämää. Osmo kirosi jälleen.
21. Toiset ihmiset uskovat, että mitä he eivät tiedä, ei voi satuttaa heitä. - Siitä me neuvotellaan... Jos se oikeasti muuttaisi jokaisen ihmisen arjen saduksi, maailma olisi kai parempi paikka, mietin syntyjä syviä. kysyin Matikaiselta, joka asetteli Osmon kasvojen eteen silmien liikettä tutkivaa vipstaakkelia. - Lapsellinen mieli saattaa kuvitella, että se naimisiinmeno esimerkiksi estää pettämisen. tai todistajan, mutta miksi. - Kuulehan, murhaisinko minä jonkun tytön tämän vuoksi. - Missä sinä olit sen punapään kuoleman aikaan. - Tämä kiinteistöhomma... Perrrkelllee! Undulaatti kommentoi kiroilua omallaan. joskus, kun se alkoi muistella ex-miestään, minä aloin puhua "tulevasta puolisostani". Raavin niskaani ja mietin. Heh heh. Suuttuuhan se tietysti minullekin kun sinut palkkasin miestä seuraamaan... - Voi Tuire Tuire, miksi sinä semmoseen mieheen sekaannuit... Hitchcockin Vertigo-elokuva... Joskus se onkin viisasta. Pidätys voi kestää enintään 96 tuntia, ja vangitsemista poliisin on vaadittava pidätyksestä lukien kolmantena päivänä puoleen päivään mennessä. Silloin kun oltiin yhdessä... - Minuakin kiinnostaa, mikä tässä on takana, käskyttäjäni eli maksumies Matikainen sanoi ja pudisteli päätään. osallistuuko ex-vaimosi siihen. Miksi minä olisin järjestänyt moiselle kusipäälle alibin. - Ennen avioliittoa naiset ovat onnettomia siitä että heidän elämässään ei ole miestä, Osmo veisteli pää muovilaitteiston sisällä. Kun Tuire saa kuulla ilotytöstä, hän ei varmasti nai mokomaa jätkää. - Pelaamassa squashia, sille löytyy todistajat. - Ja minulle. - Kun ei tee mitään, ei tee virheitä. - Joo, oli. Luoja yksin on täydellinen. - Jokaisen tytön toiveunen kohokohta, se suurin hetki joka muuttaa kaiken auvoisaksi, on häätapahtuma valkoisessa puvussa. Nivala oli edelleen poliisin hoteissa. Murhan täytyi liittyä kokonaan muihin asioihin vai täytyikö. Eiköhän se riitä. Matikainen antoi Osmolle ohjeita, mihin suuntaan katsella. - Jutun, huhun tai myytin mukaan intialaiset matonkutojat tekevät mattoihinsa aina yhden virheen, väärän solmun tai vastaavan, koska täydellisyyttä ei voi olla maan päällä. Ihan totta, minä halusin vain tietää että mikä tyyppi tämä Nivala on! En minä tiennyt sen vosusta. - Tuskin on. Omistaako hän kiinteistöstä osan. Ei se estä, joissakin tapauksissa se vain pahentaa tilannetta. Matikaisen nyyhkintä lisäsi hieman motivaatiotani, mutta sanoin: - Se taisi olla Sigmund Freud joka piti tunteita harhauttavina ja suurena teeskentelynä.
Leikin erittäin vanhanmallisella bensasytkärilläni. - Tuirehan oli aiemminkin naimisissa
- Tohtori toisti kokeen koirilla ja käytti tällä kertaa kaiketi hieman mengelemäisempiä keinoja, mutta joka tapauksessa koirilla vaa´an viisari ei värähtänytkään. - Niin. - Mutta jos se hetkauttaisi tänne jääviä liikaa. mietin sytkäriä naksutellen. - Joo-o. - Voi olla että kopsasin netistä mutta puin kansantajuiseen muotoon. - Mutta hei, 1907... - Saattohoitona punnitus. hörähdin. Mutta se kuulostaa aika merkilliseltä, etteikö kukaan tutkija olisi halunnut toistaa tätä koetta nykypäivän tarkoilla laitteilla... Kuulehan, jos vaikka ihmisen atomien välisellä alueella on lievästi tiheää tilaa eli energiaa, joka liikkuu ihmisessä kuin vesi salaojassa... - Mikäs se legenda on että sielun paino olisi joskus mitattu, punnittu. - Tuo kyllä kannattaisi opettaa kaikille jo tarhassa, Osmo kurnutti saatuaan päähänsä vielä tulevaisuuden polkupyöräkypärän. Atomit pääsevät vuorovaikuttamaan keskenään, ihmisen elimistön toiminnot loppuvat lopulta kokonaan ja maatuminen alkaa. - Tohtori kyhäsi erikoissängyn kuutta kuolevaa varten. - Silloin ei varmasti ollut kaikkein tarkimpia vaakoja eivätkä tulokset noin pienellä otannalla kuulosta kovin luotettavalta. Yhdellä oli diabetes, neljällä tuberkuloosi ja yksi kuoli ilman tautiluokitusta. - Niin, kun ihminen lopettaa hengittämisen, tuolle alueelle ei enää virtaa tätä tiheähköä tilaa, jota hapesta saadaan. - Jos tämä koe on uusittu monestikin, mutta tuloksista ollaan haluttomia kertomaan. Nesteet poistuvat ruumiista hiljalleen myöhemmin ja tämä 21 grammaa voisi olla heti poistuvaa happea ja suolistokaasuja. Kuollessa ihmisen paino putosi selittämättömästi muutamia kymmeniä grammoja. - Mies kiroilee kuin sieluton, Matikainen totesi katsellessaan potilaan silmiä merkillisen teleskoopin toisesta päästä. - Kauanko minun pitää olla tässä ruuvipenkissä. unssin kahden kymmenesosan tarkkuudella. Meidän tuntemat aineen. Taitaa olla ihan keksitty juttu. Loppupäätelmänä painoa katosi 21,3 grammaa, Matikainen tiesi. - Moraaliset ja eettiset ongelmat, muis22
tutin. Kaikki ulkopuoliset fysikaaliset tekijät oli poissuljettu ja ruumiinlämpö, keuhkojen tilavuus ja hidas hikoilukin otettiin huomioon. - Ihanko oma tämä teoria. Osmo kysyi. - Energiahan ei voi kadota mihinkään, muistutin. Tohtori nimeltään Duncan MacDougall suoritti sen Haverhillissä, Massachusettsissa vuonna 1907, Matikainen kertoi. - Hetki vielä, Matikainen sanoi. Hän merkkasi lehtiön ruudukkoon viivoja. - Joo, sängyn vaaka punnitsi potilaat ennen kuolemaa, kuoleman hetkellä ja sen jälkeen, jotakuinkin... Sinänsä tämä testi on vain mielenkiintoinen historiallinen kuriositeetti. - Salaliitto sielujen painosta, Matikainen naurahti. Minä vain teoretisoin, tutkija sanoi työnsä lomasta. - Alkuräjähdysteorian mukaan aine on jotakin erillistä verrattuna tilaan eli standardimallin tyhjöön. - Eivät ole ennenkään estäneet tutkijoita, Matikainen sanoi laitteensa takaa. - Ei ihan, kyllä se oli oikea tutkimus. - Täysin varmasti vapaaehtoisia on, sellaisia jotka tietää kuolevansa muutaman vuorokauden sisällä, jotka eivät ole sellaisessa nestetiputuksessa joka vääristäisi tuloksia ja kokeesta saatavan palkkionkin voisi testamentata. Puuttuvat 21 grammaa voisivat siis olla tiettyjen elimien atomien välisellä alueella oleva energia. kysyin. Minä ainakin voisin ihan hyvin mennä moiseen puntarisänkyyn terminaalivaiheessa, ei minua kuoleman kielissä enää mikään hetkauttaisi! Osmo väitti
Kuulehan, joskus silmä ja ajatukset valehtelevat. - Ei, vaan Martti "Huuhaa" Innasen Gunnar-pässi-pystin, sanoin. hiukkaset liikkuisivat siis tyhjiössä. - Mennään mennään, sanoin kun nousin tuolilta sytkäriäni edelleen naksutellen. - Vietin vain lyhyen luppohetken ei runollisen, sielukkaan ja herkän suvantovaiheen.
23. - Paitsi että se on filosofi. - Aivan niin, Matikainen innostui. - No en. - Tämä riittää, tutkija sanoi Osmolle, joka vapautui kuonokopasta ja kypärästään. Huokaisin raskaasti, mikä vain kiihdytti Matikaista ekstaattiseen tilaan: - Entä jos ei ole olemassa muuta kuin tilaa, energiaa, joka liikkuu suhteessa itseensä ja tästä syntyy kitkaa, josta seuraa lämpöä ja kun tila muuttuu lämpimämmäksi, se pakkautuu tiheämpään. Matikainen katsoi minua kulmakarvat kurtussa, nojasi tuolinsa selkänojaan ja heitti kynän pöydälle. - Samalla logiikalla voi olla, että sinulla ei todellisuudessa ole ajokorttia. - Hetkinen, Matikainen sanoi ärtyneenä ja kummastuneena. Tätähän ei tiedetä, mutta kun se uni saattaa olla hyvinkin nopea kemiallinen reaktio... Se itsesuggestion voima on suuri, tiedemies väitti. Minä olen tutkija. Selitys sille on se, että koko uni tuli tajuntaani samalla hetkellä, kun hyttynen pisti. Osmolla oli kysymys: - Saatan joskus nähdä unen, jonka tarina, juoni, mikälie, kestää päiväkausia, mutta herättyäni huomaan että nukuin korkeintaan kymmenen minuuttia. Jos galaksit loittonee toisistaan, kuitenkaan poispäin toisistaan liikkumatta, niin siihen tuo teoria tarvitsee jonkun ylimääräisen ulottuvuuden jonne tila laajenee, niin ettei meistä kukaan voi sitä käsittää. - Hyvänen aika, sinullahan on suussa ripuli, mainitsin. - Ajan taju on suhteellinen käsite, unessa vielä suhteellisempi, Matikainen sanoi. - Jospa sinä siirsit sitä kynää itse etkä tiedostanut sitä. Sen jälkeen on ollut hyvin vähän asioita, joihin suhtaudun täysin kyynisesti, vastasin. kysyin tällä kertaa ulkoisesti virnuillen. Sinä olet kyynikko. - Sitähän minä tarkoitan, sanoin virne mielessäni. - Kuin Slavoj Zizekillä. Sinäkin olet kuvitellut suurimman osan siitä, mitä olet alitajuisesti tehnyt tai jättänyt tekemättä. - Eikö sinun pitänyt jatkaa tutkimuksia joista minä aioin maksaa. - Se selittäisi sen, että joskus näen unta, jossa minua jahdataan veitsen kanssa ja herään kipuun, joka olikin hyttynen, minä tuumiskelin. - Hyväksyt siis sen, että joskus uni tuleekin ihmisen ulkopuolelta eikä alitajunnasta. Näitkö äsken, kuinka siirsit sormillasi tuota viivotinta mutta et huomannut sitä. - Kuinka saatoin unessa tietää, että takaa-ajo päättyisi hyttysen pistoon, jonka koin veitsen iskuna. - Höh. mies kysyi. - Yritätkö saada minut kiinni humpuukista jotta saisin Skepsiksen Huuhaa-palkinnon. No, me luullaan, että fyysisesti nukkuessamme, kun kello tikittää eteenpäin, uni kulkee lineaarisesti mukanamme, kuin horisontaalinen viiva. Olen kertonut ennenkin kuinka olen osallistunut tilanteeseen, jossa kynää siirrettiin monen ihmisen ajatuksen voimalla. Miten se on
mahdollista. Vaan jos se uni, koko sellainen huiman pitkä tarina ja saaga, sen sanoma, onkin vertikaalinen piikki joka saapuu paikalle sekunnin miljoonasosassa ja levittäytyy niin että me luullaan nähneemme pitkä jatkumo. - Niin, voihan sitä elää läpi elämänsä ja kuvitella noin
Seutu ei ollut paljonkaan muuttunut niistä ajoista, kun itse vaikutin pääkaupunkiseudulla, ja vierailinhan minä siellä tämän tästä. Saatoin nähdä naamani seinällä olleesta peilistä, saatoin nähdä kuinka musta pilvi oli leijunut pääni päälle. - Mitä. nainen sanoi vammaiselle, joka ei näyttänyt ymmärtävän heidän puhettaan ja katseli heitä alahuuli roikkuen.
24
- Se lörppöhuuli mitään tajua. Oikein perusvajakki, hihi. Seuraava aamu. Ilkeily oli sen verran äänekästä, että sen täytyi kuulua jälkeenjääneen korvakuulokkeiden läpi vaikka niistä olisi kuulunut maanjäristyksen jylyä. Tilasin paukun ja siirryin yksinäiseen pöytään. Lauseeni jälkeen tuli niin hiljaista, että olisi tosiaan voinut kuulla sen kuuluisan nuppineulan putoavan ja olisi voinut nähdä takiaispallon pomppivan ohitsemme. - On mulla kaksi lasta. - Ehehe. - Vajakki. Niin sinisiä ajatuksia että poskiläski saattoi pian sinertää. Vammaiselle ilkeilevän naisen saattoi helposti kuvitella Guantanamoon auton akku kainalossa antamassa sähkösokkeja uhrin kiveksille. Kuulin etäisesti, kuinka Tavares-niminen poppoo vuodelta 1976 kailotti kappaletta "Heaven Must Be Missing an Angel". - Siasta syntynyt mutkamuna, mies naureskeli. mies kysyi hölmönä kun ei ymmärtänyt, että hänelle auottiin päätä. Kahden ihmisen äänet pilkkasivat hiljaista toisaikaista ja ne kuuluivat miehelle ja naiselle. Hotelliaamiaisen jälkeen astelin taas Ruoholahteen, jossa piiri pieni pyöri kapakoista toiseen ja putiikeista toreille, sen sain hyvin pian havaita. Ja verenvuototautisia, koska sukulaisiahan teidän täytyy olla. nainenkin kysyi koska ei kuullut kunnolla. Mies haki uuden oluen ja sanoi naisystävälleen: - Kusettaa kuin palokunnan hevosta. Viereisessä pöydässä istunut pariskunta aikuisia, lähes kolmikymppisiä ihmisiä ilkeili vammaiselle! Mies oli perusrantarosvo, nainen aneemisen narkomaanin näköinen. - Te saatte varmaan rumia ja tyhmiä lapsia. Silmien katseesta oletin välittömästi, että hänen täytyi olla hieman jälkeenjäänyt. - Ootko Kuolan niemimaalta kotosin. Kuolan, juu knou. Hiljaista siellä oli ja kaikki halusivat olla omissa oloissaan. Eikö noilla ollut parempaa puuhaa ja eivätkö nuo keksineet parempaa kohdetta heikkotasoiselle herjalle. Näin töistään palanneita postinjakajia ja ihmisiä, jotka ottivat paukut ennen menoa puolikuntoisina töihin kymmeneksi tai yhdeksitoista. - Kehari epäsikiö, nahistunut nainen kihersi. - Mutantti! Hyvä juttu, Kaide, tosihyvä juttu! Vereni kuohahti, kun minua puolet nuoremmat kiusasivat vammaista kuin olisivat olleet keskenkasvuisia ääliöitä jossakin hiekkalaatikolla. Näin lähistöllä melkein kaksimetrisen mutta silti vaarattoman oloisen miehen, joka istui stereokuulokkeet korvissaan ja tuijotti tyhjyyteen. Ihan vajaapakka, hehe, mies pudisteli päätään naiselle. - Ttttä mitä. Poikkesin erään toisen hotellin pubiin, hämärään loukkoon jossa oli miellyttävän vaisu valaistus ja punertavat seinäpaneelit. - Tulkaa yhdessä onnellisiksi, sanoin pariskunnalle. - Samalta isältä ja ne on kaksoset vai?. Käänsin katseeni äänien suuntaan. Kengät ei likaannu kun sen alahuuli kerää maasta kaikki roskat. Pitäis käydä vessassa vai kusenko tuon mutantin niskaan
- Nyt sitten kuset. aseettomaksi ja avuttomaksi muuttunut pikkugangsteri irvisteli minulle. - Realisoin sen. - Eh-ei, sanoin ja tähtäsin häntä palleaan. - Sen sortin ihminen että melkein pääsit joskus vuonna nappi ja kypärä Napakymppi-ohjelmaan ja sitä seuraavat viisi vuotta kerroit jokaiselle vastaantulijalle kuinka "Salmelaisen Kari ja mä oltiin siellä ja mentiin sinne ja tänne". - Juohan vaan lisää sitä kaljaa. Varastin, sa-
noin ja poistin varmistimen. - Mitä sinä sanoit. - Että mitä?
25. - Abduktoin aseesi. - Kuinka ihmeessä joku nussisi sinua toisenkin kerran. - Ai alkoholia vai. Nainen pyöri tuolillaan kuin vieroitusoireinen pieru nahkahousuissa. - Älä, ihan oikeasti, älä leiki sillä! Älä leiki. - Mitä sinä teit. nainen kysyi. Koska hän noin esitteli sitä, sujautin nopeasti käteni kahvalle, nappasin aseen itselleni ja vedin panoksen äänekkäästi piippuun. - Et mene vessaan. - Puhut tasokkaalle naiselle! Älä auo päätäsi! Et taida tietää minkä sortin jätkä mä oon. - Eikun tätä. - Mitä sinä puhut, hullu. - Mä tuijotan sut suohon saatana, tyyppi väitti. Pidin käsiäni pöydän alla. - Juu, perhana. - Että mitä. - Montako itsemurhayritystä sinulla mahtaa olla takana. Mikä se on ettei onnistu. - Älä revi sitä sepalustasi, ärähdin. - No ei ole, kuinka niin. Luihun naamataulun perusteella hän oli menossa perintäkeikalle. Ase oli puolen metrin päässä ja hänen vyöhönsä tungettuna. - Älä mitä. - Hei älä leiki sillä, mies suhisi kauhuissaan. Mies otti kulauksen ja sanoi sitten: - Ei, kun mun pitää käydä siellä vessassa. Sanoin ilkeämieliselle naiselle: - Sinä olit edellisessä elämässä merimies, joka raiskasi kaikki miehet, naiset ja lapset huvin vuoksi ja niiden ruumiit syötyään nauroi päälle. Aidolta näytti. kysyin. - Jumalauta mitä tuli sanottua. - En yleensä käytä aseita mutta kun tämä nyt sattui käteen, murahdin ja komensin miestä. Jos miekkonen olisi ollut vain matkalla ampumaradalle, hän olisi jo huutanut poliisia paikalle. mies pärskähti ja silmät muuttuivat vihaisiksi. - Lyö tota ukkoa, Kaide, lyö sitä! nainen usutti. Kaadoin vasemmalla kädellä juomaa suuhuni. Sinulla jäi vain levy päälle kun synnyit tuohon heroiinin runtelemaan ruumiiseen. hän naurahti epäuskoisena. Mies irvisti ja kohotti oikealla kädellä takinlievettään sen verran, että näin aseen kahvan. Kertahuikalla. - Siis mitä. Aseen olin siirtänyt oikeaan käteeni ja pidin sitä rennosti pöydän alla. Mies säikähti nopeaa liikettäni. Sosialisoin. Liikutin aseen piippua. Kalvennut pariskunta tuijotti minua, kun sanoin: - En juurikaan käytä tätä... mies murisi. - Tähänkö minä sitten kusen. Huomasin kehitysvammaisen ison miehen katsovan meitä eikä hänen ilmeensäkään värähtänyt. Miehen sormet pysähtyivät vetoketjulle
Laske allesi. pitäähän mun... Mietin sitäkin, kuinka Matikainen tiesi paljon aivoista, mutta oliko käytännön puoli jäänyt teoria-asteelle. - Tapa vaikka saatana tähän mutta sitä en tee! - Teethän sinä sen kyllä. Eräs naistyyppi tahtoo tulla hyväksikäytetyksi ja hakatuksi etsiytymällä roistojen seuraan, yleensä ihan alitajuisesti ja useimmiten lapsuuden traumojen vuoksi. Astuin taas pieneen ravintolaan, josta olin pitänyt silmällä Nivalan liikettä. Ei tässä ollut mitään opetusta kenellekään, vähiten minulle. Enkä minä aio sinua tappaa. Naimisiin menoja ja eroamisia. nyyhkyttävän. Jos päässä ei kaikki ole vielä ehjäytynyt, kerta kerran jälkeen nainen retkahtaa samoihin jätkäkarrikatyyreihin, joiden pää ei ole koskaan ollutkaan kunnossa. No en. Poistin aseesta lippaan ja tyhjensin sen panoksista, joita oli vain kolme. Iskin lippaan takaisin, kumarruin kusihousun puoleen ja työnsin aseen takaisin hänen vyöhönsä. Nainen näytti... Vammainen katsoi alahuuli roikkuen, kun häntä kiusannut mies virtsasi alleen julkisella paikalla siinä hempeästi valaistussa ravintolassa. Sitten naimisiin mennään jopa alle kolmen vuoden seurustelun jälkeen, niin ettei olla edes asuttu yhdessä. - Ei saatana et sinä niin hullu ole. Ymmärsin, ettei tässä mitään järkeä ollut. Sainko minä jotakin nautintoa. Kostin jälkeenjääneen puolesta vaikka hän ei voinut tuntea edes tyydytystä tästä, koska hän ei tajunnut että häntä oli pilkattu. Hain Galliano-juoman ja tarkkailin taas samaa myymälää lasin läpi. Nousin paikaltani ja poistuin. Outo voima vetää näitä kahta osapuolta toisiinsa ja se outo voima on psykologia tai sitten se on geeneissä. - Näin se kaikki hoitui ilman suurempia
26
ongelmia, ilman mitään kohtausta eikä kehenkään sattunut yhtään. Te kaksi, professori Moriarty ja Patty Hearst, voitte jatkaa elämää entiseen malliin. Varashan minä en ole. - Ala kusta. - Ala kusta. - Ethän sinä voi... Vaikka se on klisee, se on totta. Ainoastaan tuo kusipää sai ansaitsemansa nöyryytyksen. Ylipäänsä näitä kuvioita. Myöhemmin selvisi, että se saattoi pelastaa hänen henkensä. Panokset heitän korttelin päässä kampaamon edessä olevaan roskikseen, kaivele sieltä. Mietin tapaamaani mallipariskuntaa, sitten Matikaisen avioeroa. Pidähän nyt kiirettä niin pääsen minäkin helvettiin täältä. - Näin, sanoin ystävällisesti hymyillen. Pyyhkäisin aseesta sormenjälkeni ihan siltä varalta, että sitä vielä käytettäisiin rikoksessa. Tiesin, etten ainakaan ollut saavuttanut ystäviä, menestystä tai vaikutusvaltaa.
Kuljin eteenpäin Malminrinnettä ja aivoni erittivät ajatuksia niin kuin haima erittää sappea. Poistin myös pesässä olleen luodin ja sujautin ne kaikki taskuuni. - Itku pitkästä ilosta, pieru paljosta naurusta, sanoin. - Siitä hyvästä että mä vähän kiusasin tuota vajaata niin mun pitäs kulkea julkisesti kuset housuissa! - Oikea oivallus. Jalkaan ammun, ehkä polveen niin et kävele enää koskaan. - Kokeile. Ei, kaikki miehet eivät olleet sikoja, vain ne olivat, joita kohtaan nämä pikkutytöt tunsivat vetovoimaa. Jos nämä naisihmiset selviävät hengissä aikuisiksi asti, he pääsevät julistamaan, että kaikki miehet ovat sikoja. Ei hän ex-vaimoaan. Mietin omiani
- Mitä sinä hommaat kun sulla on aikaa istua täällä päivällä. - Vai niin, perhana. On olemassa myös erilaisia ihmisiä, murisin äskeinen välikohtaus edelleen mielessäni. mies huokaili. - Ottaa vähän päähän, pienikokoinen juomakaveri kertoi känkkäränkkänä. Ei kuulemma johdu lyhytkasvuisuudesta. - Mikä. - Sillä on merkitystä, onko auttanut kanssaihmisiään vai onko kulkenut sieltä missä aita on matalin. Teki
27. - Sama pöytä, samat naamat, vastasin. - Tiiliä. - Jos loota painaa älyttömästi, saatan vilkaista että mikä heteka tai lentokoneen moottori sinne on isketty. - Roskakuski. kalastusliivit päällä ja puhut kuin joku filosofi... - Onko millään enää mitään väliä. Kaikki roskat ja paskat on suljetuissa astioissa ja lopulta auton kontissa. Matikainen kai pelkäsi, että Nivala laittaa Tuiren sisään uuden parasiitin. - Mutta peikkoja on olemassa, vakuutin. Joskus Parviaisen aikaan minut olisi otettu sisään friikkinä, tai sanottu, että "painu helevettiin, peikko". Hissi toimii hydrauliikalla ja kaataa roskiksen sisällön kyytiin ja koneen kauha nielaisee koko paskan. - Eivät tasan ole. - Kas, sähän oot se hyvä jätkä, vara-Mikko Alatalo hönkäisi naamalleni. Siihen ei oikein into riitä. - Mun työ on todella hygieenistä ja erittäin automatisoitua, miekkonen kertoi. - No. - Kuljet törkysessä sadetakissa ja sitten tuollaiset... Näistä asioista jää
muistijälki sieluun, ei merkityksettömistä kiviröykkiöistä ja raunioista. - Roskakuski vai varastomies. Koko moskasta ei kykene näkemään vilahdustakaan, jollei ala kuikuilla ja tonkia. Mikään ei kyllä enää hämmästytä. Uskoisikohan noita. - Sillä ei ole merkitystä, onko päässyt näkemään Eiffel-tornin tai Maccu Piccun tai onko maalannut mestariteoksen tai saanut nimensä Hollywood Boulevardille, väitin. - Asioiden katselua, välttelin vastaamasta ja maistoin Gallianoa. - Ja asioiden järjestelyä silloin kun asiat eivät muuten järjesty. sillä tavalla takaisin saa, että palkkaa jonkun seuraamaan muijan uutta mielitiettyä. - Piilottivat kerran erävaelluksella minulta ensin taskumatin korkin ja sitten häivyttivät yhden autiotuvan. Kerran siellä oli suuri kappale tiiliseinää. Nivalan bisneskumppani piti ilmeisesti liikettä auki päämiehen ollessa pidätettynä. Unohdin viimeksi kysyä. - Olet hyvä ihminen. - Niin se on, mies veisteli. Möhnä pakkautuu puristuslevyä vasten. - Niin sanottua logistiikkaa. - Ja pah. Yhden työpäivän aikana ennätän tyhjentää kutakuinkin 300 jäteastiaa. - Unelmat kariutui. - Ei irtonaisina, vaan pala seinää. - Kaikki ovat vain tavallisia ihmisiä, kaikki samanlaisia minne ikinä menetkin. Vilkaisin kohti toimistotavaraliikettä ja näin, että ulko-ovi oli juuri avautunut. - En sanonut että minä olisin onnistunut ketään auttamaan. - Vaativakin hommaa. mitkä lie... Otin töistäkin vapaata karsintoihin... - Mitäpä hommaat. En minä ole peikko. Vapaalle eli tänne istumaan pääsen heti, kun oma piiri on ajettu. Kohensin eräliivieni asentoa ja oikaisin paskaisen sadetakkini lievettä. Erotin hämärän epämääräisen hahmon liikkuvan lasin takana. En päässyt taaskaan Teatterikorkeakouluun vaikka mulla on näyttelijän lahjoja
Yskähdin. Taloudellisen tilanteen vuoksi on tullut aika juosta päättömästi kadulla, kirkua vailla järkeä ja heiluttaa käsiä hysteerisinä. - Nyt loppui logistiikka, Mikko Alatalon näköinen mies iloitsi. - Tai laman ja kehitysmaaksi vajoamisen kutsuminen taantumaksi. Muuan asiakas liikkui ohitsemme Madonnaa jäljitellen, mutta kuperilla jalkapohjilla eli hän oli nauttinut muutakin kuin Kabbalaa. - Tiedätkö, miksi muija suuttui silloin. - Muuan juttu, höhötin. mieli viedä se taidenäyttelyyn tai jonnekin, siinä oli sellaista jotakin, mikä kertoi nykyajan menosta. Etelä-Amerikassa ei tiedetty mitä merkitsee "olkaa hyvä". Jos loppuviikon vielä jaksaisi kerätä materiaalia. Länsi-Euroopassa kukaan ei tiennyt mitä merkitsi "puute". vara-Mikko sanoi. - Jos minulta kysyttäisiin... - Heh heh. - Pitäisiköhän minun juoda itseni ilkeäksi, mietin lasiani katsellen. - Ja alan vetää apurahoja taiteilijana. - Synkistellä aiot. - Se on sitten lama, mietin samalla kun vilkuilin vastapäistä kauppaa. Lähi-idässä ei ymmärretty mitä on "ratkaisu". - Niin, ja sitä voisi verrata 1950-luvun utopia-suunnitelmiin, joissa ennakoitiin, miltä maailma näyttää 2000-luvulla, ehdotin. - Vaan kun ei kysytä. Se voisi olla näyttelyn aihe: roskia 2000-luvulta. Pianhan se on puute täälläkin kaikilla, ikään, sukupuoleen ja asemaan katsomatta. Itä-Euroopassa kukaan ei ymmärtänyt mitä tarkoitti "rehellinen". - Jos provosoisi itsensä riidanhaastajaksi koska muutkin tekevät niin. - Hehheh. - Kuinka meillä kaikilla on tänä päivänä lentävät autot ja anoppi asuu Kuussa sijaitsevassa kaupungissa. - Kehottaisin kaikkia niitä, jotka uskovat valoisampien aikojen koittavan ja pörssien elpyvän, vetämään syvään henkeä ja aloittamaan riivatun panikoinnin. Afrikassa kukaan ei tiennyt mitä tarkoittivat "elintarvikkeet". - Matojen ruoaksi me kaikki päädytään, jelkeri hirnui. - Niin kun sulla ei ole muijaa jonka seurassa provosoida riita että pääsisit paariin rauhoittumaan. - Helkkari, katkollekin kun nykyään menee niin siellä on ihan samat naamat kuin lähibaarissa, portsarit on vaan erinäköisiä, mies manaili. - Kummia nämä latteuksien latteudet, kuten kestävä kehitys, mies mietti. Kysymys kuului "olkaa hyvä ja antakaa rehellinen mielipiteenne ratkaisuksi elintarvikkeiden puutteeseen muualla maailmassa". Muutaman vuoden takainen Madonnan hitti paukahti soimaan. - YK suoritti maailmanlaajuisen kyselyn. Miekkonen hirnui viikon takaiselle muistolleen. Kun se tuli kotiin, se katsoi minua vihaisena. Jokaisen, joka ei ole pelästynyt kuollakseen, on nyt herättävä. - Niin, ja kun minä olen jo ravintolassa. Kiinassa ei tiedetty mikä on "mielipide". Jos kysyttäisiin, että kumpi on vanha pieru, edesmennyt Frank Sinatra vai Madonna, niin kyllähän se on tämä Louise Ciccone -tyttönen joka yrittää pysytellä pinnalla hampaat irvessä, keinolla millä hyvänsä eikä voi hyväksyä sitä että ihminen vanhenee, sen kunto rapistuu ja naama menee rutuille, teki mitä tahansa. Ei siinä auta Kabbalat, hiilihydraatit eikä matokuurit. Yhdysvalloissa kukaan ei ymmärtänyt mikä
28
on "muualla maailmassa". Tai ehkä ensi viikolla. Sanoin sille että "tuli vaan sellanen olo että oksennus näyttäisi hyvältä tuossa kes-
- Paavo Vee on täydellinen poliitikko, mies selitti. mikään... Bögee kysyi. - En kai minä vajakki ole, Bögee irvisti
29. - Ohhoh! Tyyppi olikin täysin terve ja hyvissä ruumiin ja mielen voimissa! Jumalauta, se älytti minua ja niitä kusipäitä ihan pokerina tylsäilmeisyydellään, silmien asennolla ja alahuulen roikottelulla! Pudistelin päätäni. Matikaisen Tuire se ei siis ollut, ja tarinan ainoa punapää oli nyt tapettu. - Siksihän meille onkin annettu valta äänestää presidenttiä suorissa kansanvaleissa. - Tämä Bögee on muuten melko mielipuoli pössyttelijä, silmälasimies kertoi. - No perhana. Kerrohan sinä kuule vaikka poliittinen vitsi. - Kääntää takkia lennossa ja uskoo omiin selityksiinsä. - Päivää, mitä saisi olla. Tuskin epäröisi, jos joku pitäisi laittaa moottorisahalla palasiksi. - Prompteri jäi kotiin. - Mitään, vastasin ja jätin minäkin sanomani alkuosan pois. Pelkäsi, että Nivala laverteli makuuhuoneessa heidän raha-asioistaan. kellä mattoa". - Siis käyttää pilveä mielipuolisesti vai on käytökseltään hullu. - Niinhän ne kaikki itsestään sanoo. - Meillä on parhaat kansanedustajat mitä rahalla voi ostaa. Ei kai sitten ihan kaikki tilitiedot mene verottajan kautta. Kenties minä pelastin niiden kahden kiusaajan hengen nöyryyttämällä niitä Bögeen edessä, sillä Bögee olisi saattanut käydä paloittelemassa ne. - Mitä se viimeviikkoinen riita tämän Bögeen ja Nivalan välillä koski. - Vai niin, perhana. Älykäs se on. ja sitten se tykkää aiheuttaa toisille kipua. Bögee kyseli, että mitä helvettiä Nivala on kertonut jollekin huoralle. - Sekä että. - Posiolta kotoisin oleva sosiopaatti, liemenkiintoista. hämmästelin. Kuljin kadun yli ja menin juttelemaan tämän Bögeen kanssa. - Sillä kertaa naista. No olin. No tämähän on se Bögee. Sehän oli sama vammainen, jolle pariskunta oli veetuillut. Liikkeessä oli tupakansavua, joten Bögee ainakin poltteli omassa liikkeessään. Siitä se naksahti. - Kuvailiko tämä Bö-
gee sitä kyseistä naista. Katsoin tarkemmin Nivalan myymälää, jossa toinen myyjä heilui. - Se on kotoisin Posiolta. - Jaa, ette taidakaan olla... hyvää?
Elämä on sitä että mennään päivä kerrallaan kohti väistämätöntä. - Puhui punapäästä. Tämä niskaan asti tatuoitu kaksimetrinen hujoppi nytkähteli oudosti mp3-soittimen korvanapit korvissaan. Tykkää pelleillä toisten kustannuksella, manipuloida... Siitä pitäisi tehdä presidentti, koska silloin hän olisi täysin vaaraton, koska presidentillä ei valtaa ole. Milläs sen selittäisi. Se mikään vammainen ole. - Bögee on totisen julma jätkä. - Jaa tämä. Olinko nähnyt hänet äskettäin... Oli se sitten tupakkalain vastaista tai ei. Ihmettelin ääneen, mitä tuo CP-vammainen teki liikkeessä. - Mutta aika kompleksinen persoona, katsos, se veti jonkin aikaa joitakin tupailtoja tuon kadun päässä olevan seurakunnan tiloissa. On kai tappanutkin vaan ei ole jäänyt kiinni. Pöljällä teollani olinkin kenties tehnyt jotakin... Toivuin hitaasti yllätyksestä. - Tä
naurahdin. Nyt hän oli kuin merille karannut ja muukalaislegioonan käynyt linnakundi. - Tuo kohtaus kertoi koko sarjan luonteen. Pogoileva Bögee nykytteli päätään irstaan, riettaan ja rivologisen neekerimusiikin tahtiin. - Minä kutsun sitä Sorpaanosiksi. - Ei, poltan omia, Bögee sanoi. kysyin. - Vai pitäisikö lääkitystä vaihtaa. - Niin, että mitä siitä. Kuka tahansa ohjaaja,
30
vaikkapa Coppola tai Scorsese, olisi tehnyt sen toisinpäin. Tony päätti tehdä vitsikkään jekun. - Sopranos ei ole koskaan jaksanut minua innostaa, sanoin. Koko tämän ajan naapuri olisi pelko perseessä, että onko siellä huumeita vai rahaa vai pommi ja tulisiko poliisi hänen kimppuunsa. bogee, bogee-bogee-nights". kuin ektoplasmasta aineellistunut räyhähenki ja näin erityisen huonot hampaat. - Melkein kuin näissä... Mies innostui kuvaileman: - Näin pätkän jaksosta, jossa Tony Soprano vihastui naapurinsa veljeileviin uteluihin mafiasta, kun naapuri kaveerasi vain siksi että saisi kehuskella oikeille kavereilleen gangsterikamustaan. Sitten Tony vei laatikon naapurille ja naapuri jäi pelkäämään. Että vasta kun laatikko on jätetty naapuriin, Tony paljastaa vaimolle mitä turhuutta laatikossa on. - Et tosiaan taida haluta uusia ystäviä, mies totesi. - Se on vähän kuin "Rintamäkeläiset", joka sattumalta kertoo mafiaperheestä. - Koska tykkään tästä Heatwaven biisistä. Varmaan koska Sorbus oli joskus minun kuningasjuoma. Kappale oli "Boogie Nights" vuodelta 1977. Näin, että toimistotarvikkeiden lisäksi myymälässä kaupattiin ainakin DVD-filmejä. Polttelunsa ajaksi Bögee laittoi kuulokkeet korvilleen ja jatsasi minulle näkymättömän musiikin tahtiin. Sanoi jättävänsä sen naapurille ainakin kuukaudeksi. Hän naksautti äänen kaiuttimiin. Vilkuilin niitä. - Mistä tämä teikäläisen... Ja katsoja nauraisi yhdessä heidän kanssaan naapurin pelolle. lempinimi Bögee. - Sopranos, tarkoitat kai. Koko laatikkojuttu oli selkeä toteamus: "Tässä ei nyt olla kertomassa vitsiä". Mitä Mikko Alatalon näköinen roskakuski olikaan sanonut että Bögee oli jonkin aikaa mukana läheisen hihhuliryhmän tu-. Ravintolassa näkemäni Downin syndroomaan viitannut viaton ilme oli poissa, nenänjuureen tuijottaneet silmät katsoivat nyt leiskuvasti suoraan eikä alahuuli roikkunut. - Nyt palaa hihat, sanoi hippi kun hamppupaita kärventyi, tuumasin. kysyin kun hän luopui korvakuulokeistaan. Miten olisi, osta tuosta nippu Sorpaanosia. Pian Bögeellä kärysi suupielessä itse kääritty savuke, mutta paljon ruttuisempi ja kapeampi malli mitä minä käärin. Kun kappale päättyi, se alkoi alusta live-versiona. Sätkä haisi erittäin imelälle. - Kieltämättä, aika tehokkaasti hoitelit sen pellen, Bögee sanaili. Tarjosin miehelle sätkää. Vitsissä ja sketsissä se punch line, iskulause tai yllättävä käänne jätetään yleensä loppuun. Oliko tämä Bögee aidosti sekaisin vai näyttelikö hän jälleen. Todellakin, eräässä kohdassa mustan taustalaulajan ääni tuntui hokevan "If you wanna boogie... - Onko aivolääke loppunut. Bögee tunnusteli taskujaan tupakkaa etsien. Se kertoi vaimolleen vievänsä naapurille säilytettäväksi paketin, joka sisälsi hiekkaa. Vaan tässä meillä olikin tarkoituksella huonosti kerrottu vitsi
Jos jollakin on halvempaa kuin täällä, me alitetaan se. Kun kahdella viereisellä levyllä kiehuu kattilassa perunoiden keitinvesi ja pannulla tulikuuma rasva, niitä ei voi jättää kahdestaan. - Vähittäismyyjälle tärkeintä on suuri varasto, mietin ääneen. - Esitätkö jotakin. En ole varsinaisesti tahallisesti tappanut ketään, mutta luen kuolinilmoituksia saadakseni päivän pelastettua. Armomurhan voisin tehdä jos joku pyytää. - Niin, mutisin, - eläinten, usein edes vedestä ongittujen kalojen, ei anneta kärsiä jos mitään toivoa paranemisesta ei ole. Et kumminkaan kestä kuumuutta, joten häivy saunasta, Bögee sanoi. Ja kerrohan nimesi. Mies kai odotti minun kertovan elämäntarinani, mutta siihen en alkanut. Jos kattilasta lentää tarpeeksi vesipisaroita rasvaan, seurauksena voi olla näyttävää pyrotekniikkaa. - Hämmästelen sitä, että Nivala joutui pidätetyksi sen ilotyttö Siposen murhasta. - Jos saa tilintarkastajan uskomaan, että varasto on suuri ja ostaa melkein kaiken pimeiltä markkinoilta, vähät välittää ohjehinnoista, vetää välistä jokaisessa käteiskaupassa, tekee silloin tällöin muutaman vakuutuskuprun ja palkatkin juoksee pimeästi, niin siinä tienaa ihan mukavasti. Tykkäät leikkiä. - Teillä oli jotakin riitaa siitä tytöstä. Tuskin sinä mikään vakuutustarkastaja olet. Sanotaan, että mitä pidempiä ne ovat, sitä korkeammalta ne putoavat ja mitä kook31. - Tommoset jutut pitäis pystyä todistamaan. Äkkiä rauhallinen myymälä oli muuttunut taistelutantereeksi, jossa sanan säilät sinkoilivat. - Mutta pitäis laittaa puoti kiinni ja silloin menetän miljoonia. - Vaikka siellä hotellin pubissa näytit olevasi kova karju, et saa minulta sympatiapisteitä, Bögee sanoi minulle. - Sinun tapaamisen jälkeen tekee muutenkin mieli jättää omat kivekset oven väliin siltä varalta, että olisin joskus maailman viimeinen mies ja minun täytyisi jatkaa tätä taantuvaa evoluutiota. - Mehän myydään kilpailua tuhoavan halvalla. - Mistä tiesit mun nimen. Mutta ihmisten annetaan, perkele. - Olet sen näkönen kokovartalopenis että saatan suorittaa nyrkkinaintia sinun naaman kanssa, Bögee uhosi. - Asko Kukkonen, sanailin. - En ainakaan minä. - Tämä Nivala, joka on kai osakas tässä firmassa... - Pelkäsit, että Nivala on kertonut sille tytölle teidän raha-asioista. - Halvalla myytte tätä tavaraa, sanoin hyllyjä katsellen. - Se on mun paras kaveri. Joskus on asioita, joiden vuoksi ei keittiöstä voi poistua. - Ei kuulu sinulle. - Minulla saatta olla alter ego tai alter
Lego, sanoin. - Ja saunasta ei voi poistua jos munat on juuttuneet lauteiden rakoon, Bögee irvisti. Heikosti. - Päätit sitten ihan vertausta käyttää. Veljeily loppui yhtä äkkiä kuin se oli alkanut: - Hittojako sinä täältä haet. Nyt Bögee ei vastannut. - Tiedätkö, kuka sen tytön surmasi. Fyysinen yhteenotto oli mahdollinen, enkä ollut lainkaan varma että pärjäisin millään otteella tuon kokoiselle karpaasille. Miksi se sinua liikuttaa. Oho, tekee se Kukkonenkin virheitä. - Eipä kuulu sinulle. - Nivala kertoi, valehtelin. patoiminnassa. - Tai keittiöstä. - No en ole, puuskahdin loukkaantuneena
- No, Nivala haluaa Matikaiselta sekä exmuijan että vanhan puutalon pilkkahintaan. Tökin muurahaispesää, joka alkoi kihistä syyllisen näköisenä. On siinä kaveri. Ettet vain hallinnut sitä punapäätä kuristusotteella. Ne hommat ei ole ruusuilla tanssimista. - Aika kätevää ja pätevää. - Hä. - Tuttukin. Hän ei voinut tappaa tyttöä, sävelsin edelleen. - On kai niitä joskus kavereillakin. - Jees, mutta yksi suhde kerrallaan. - Sinähän tosiaan olet puhujanlahjoiltasi nasevampi kuin Stephen Hawking ja nopeaälyisyydessäsi välkympi kuin Lauri Karhuvaara. kysyin. Yleensä olen suhteessa alistetussa asemassa, vaikka sitä ei moni ulkoa päin uskoisi. - Saatat omasta mielestäsi olla iällä oleva, mutta henkisesti niin lapsi. - Sinuakin kiinnostaa se arvotalo PuuVallilassa, vai. - Tä mitä. - Teillä oli riitoja. Poistuin ulos ja korvissani soi yhä "bogee, bogee-bogeenights".
Olin edelleen Ruoholahdessa, ja astelin karhukävelyllä märkää asfalttia pitkin. kaampia ne ovat, sitä äänekkäämmin ne putoavat. - Jätin Matikaisen työpöydälle josta hän sen huomenna löytää ja päättää, antaako hän sen eteenpäin virkavallalle. - Nauraisin, jollei tuo olisi niin epähauskaa. - Niin, nyt kun se on epäilty ilotytön taposta, sanoin. - Nivala sen pimun tappoi, Bögee sanoi. Saavuin seurakunnan tai lahkon tiloihin ja katselin aulassa ollutta ilmoitustaulua. - Joo, kyllä, kyllä minua vähän kiinnostaa kiinteistökaupat. Mutta silloinkin, kun olen muijan tossun alla, olen itse laatinut oman osani ja silloinkin hallitsen salaisesti, Bögee paljasti hymyillen. - Videonauha siitä, kun seuraan Nivalaa. - Mutta Nivala ei haluaisi käyttää niin sanottua epäpuhdasta rahaa, vai. Sitä on luettu jotakin sitaattisanakirjaa, vai. Sitten nähdään, kenestä poliisi kiinnostuu. Missä se nauha on, näytä. - Se vajaaälyisen näytteleminen ei ollut temppu eikä mikään, Bögee myhäili. arvailin. Sitten on nämä naiset. - Jaa, se unitutkija, Bögee tiesi ja hirnahti. Oiva esimerkki siitä, että ihmiskunnan geeniallas on hieno juttu, mutta kun ei ole uimavalvojaa. Mutta myös: sitä lujemmin ne potkaisevat ja sitä kivuliaammin ne lyövät. Muuan liivipukuinen, lipevän viinurin näköinen viiksivallu tuli haastelamaan.. - Ei ole totta. Vaan pakkohan se on sitä päätä aukoa, koska olen Asko Kukkonen. - Sinulla taitaa aina olla tarkat suunnitelmat. - Muuan Matikainen, minulta livahti. Siinä näkyy tarkkaan kellonajat ja paikat. - Ihan oikeasti. - Joten poliisi alkaa pian etsiä oikeaa syyllistä. - Kuka sinut on muka pistänyt tätä tutkimaan. Saahan se nyt haluta. Mutta Nivala siihen aikoi työntää sormensa. - Ja niitä riittää. 32
Sellaisten temppujen avulla saa hankittua tietoa vähän kaikkialta. - Mitkä todisteet. - Olet sittenkin kovin nuori, totesin. - Ei tappanut ja minulla on todisteet siitä, valehtelin. Siemen oli kylvetty ja tämän peltotyöläisen oli aika mennä menojaan
asiahan ei minulle kuulu mutta kenties hän hieman kamppailee uskonsa kanssa. Terveistä ja vammaisista kuuluu väsätä härskejä kaskuja. Kaikilla meillä on hyviä ja on huonoja päiviä. - Hän ei ole ihan vakaumuksellinen sanansaattaja, vai. - Minä luulen, että Michael nuoli sen apinan munat ja takapuolen ihan itse, niin ei apinan tarvinnut, veikkasin. Kaikista maailman asioista kuuluu vitsailla ja etenkin silloin, kun viimeinenkin toivo on mennyt eikä muuta ole jäljellä kuin nauru. Hän vastasi että kyllä voi, jos on tahtoa. Erityisesti irlantilaisista ja puolalaisista. - Bögee ei ole ihan sen näköinen että häntä voisi erehtyä luulemaan sanansaattajaksi... Ja vielä takapuoltaan ja niiden jälkeen omistajansa naamaa, mietin ja tuu-
min, että tämä sessio on ohi. - Mitä apua. - Tarjoan apua. Niin myös juutalaisista. - Tarkan suunnitelman elämälleen. Kaikesta ei voi laskea leikkiä. mies hätääntyi pelättyään paljastaneensa toisen ihmisen yksityisasioita. Amerikkalaisista, suomalaisista ja ruotsalaisista. puhuin vanhahtavaan sävyyn. Nuorisotoimintaa. Eläimistä, maaperästä ja planeetoista. - No katsotaanpa. Minä vuonna hän tekee mitäkin työtä, milloin hän opiskelee, milloin hän rakastuu ja milloin jättää naisen. Hän järjesti täällä lauluiltoja ja sen sellaista. - Tuota noin, vieläkö Bögee on teillä töissä. Bögee vaikutti henkilöltä, joka raivaisi tieltään pienimmänkin esteen. - Koira nuolee muniaan koska se pystyy siihen. Natseista saa ja pitää kertoa huumoripläjäyksiä. Viinuri naurahti ja sai aikaan hymyn. Sanoin että ei elämää voi noin suunnitella. - Ne jotka pitävät ristiä hullutuksena,
33. Lapin kansasta. - Voinko auttaa. Ja palestiinalaisista. Mustaihoisista saa kertoa vitsejä. Jos oikein runolliseksi heittäydyn: oli se nauru sitten mielipuolen hohotusta, parodialle hymähtelyä tai kakkahuumorille kiherrystä. - Muuten vaan. Homot ja lesbot, niille saa nauraa. ei hän varsinaisesti meillä töissä ollut. - Ukosta, akasta ja lapsista. Kiinalaisista, venäläisistä ja muiden kehitysmaiden kansalaisista. - Apua hiljaisuuden poistamiseen, virnistin. - Sillä ainakin joskus oli se lemmikkiapina. Tarjosin miehelle pastillin, jonka hän otti ilahtuneesti äännähtäen. - Ei sillä taida olla kotieläimiä, kun se sai ne koeputkilapset pidettäväkseen, hihhuli mietti. Poliitikot, ihan vapaata riistaa komiikalle. - Koirasta, joka nuolee alapäätään ja sitten... - Kumminkin hän noudattaa käskyjä. Myös tuosta rististä joka tököttää tuossa seinällä palvonnan kohteena. - Mitähän te siis haluatte. Kaikesta voi laskea leikkiä ja julmaa pilaa. - Bögee kertoi kerran tehneensä elämänsä käsikirjoituksen. - Kaikesta voi laskea leikkiä, vastasin välittömästi. Kaaleista ja romaneista. kysyin. - No, ehkä... Perversioista. - Hetkinen, miksi te muuten kyselitte tuota kaikkea. - Mitä ajatusta. - Kuulehan sinä. Tuskin ainakaan joku Michael Jackson kestäisi ajatusta. Naurahdin veljelliseen tyyliin. - Siis minkä. - Hän koetti vetää erästä näytelmäkurssia mutta se hiipui pikkuhiljaa osanottajapulan vuoksi. - Ah, se..
Taisin kiivastua tiedoilla brassailuun asti. - Älä usko harhaoppeihin vaan luota tähän tuotemerkkiin, mies sanoi ja viittasi ristiä kohti. - Puritanismi on kalvava pelko siitä että joku jossakin olisi onnellinen, hymähdin. Naispappeuteenkan ei varmaan ole kantaa. - Jopas lohkaisit järjen sanoja, uskon mies sanoi. Symboleista muuten, tiedätkö, mikä on maapallon tunnetuin symboli. - Jokainen saa tehdä kuten haluaa. Jeesus ei koskaan halunnut mitään uskontoa perustaa, sen tekivät perässähiihtäjät. - Ympäri maailmaa vuonna 2007 tehdyn kyselyn perusteella. - Joo joo, noita kyselyitä. - Lukeneena sinä tiedät, minkä opin kitkemiseen ja mistä kirjasta Konstantinopolin kirkolliskokous "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto" käytti vuonna 553 aika paljon energiaa. Mutta Raamatusta löytyy vieläkin viitteitä reinkarnaatiosta. hihhuli sanoi minulle kulmakarvat kurtussa. - Ei onnistu enää tällä koulutuspohjalla, nauroin. Onhan se helppoa nyökkäillä ryhmäpaineen vuoksi muiden mukana ja johtajien mieliksi niin kuin lampaat että ollaan matkalla taivaaseen tai helvettiin. - En usko siihen, sanoin virnistäen. - Väitätkö uskovasi siihen reinkarnaatioon. Seuraavalla sijalla McDonalds. mies melkein suuttui. - Sinulla ei ole faktaa, mutta minä olen kirjani lukenut! mies julisti. - Kaikki hakee onnea. - Sulatat, kuten sulatat jään tällaisten keskustelujen yhteydessä, vai. - Mutta naispappeuden minä sulatan. - Meidän syntimme sovitettiin ristillä. - Kidutuksen ja ihmisten julmuuden symboli siis, ei minkään korkeampien voimien. - Jos minä olisin sinä, olisin kylläkin vedonnut siihen, että merkillä ei ole merkitystä vaan itse asialla, mutta sinähän sitä tuotemerkkiä puolustat. - Tänä päivänäkö. ovat menossa joka tapauksessa kadotukseen. - Joskus tuntuu siltä, että Asko Kukkoseksi syntyminen oli pelkkää ajanhukkaa. Ehkä seuraavassa elämässä käy parempi tuuri ja synnyn toiselle planeetalle. - Ei minua haittaa se, jos nainen tulee onnelliseksi papiksi pukeutuneena. Toisille onni vain sattuu olemaan tila, jossa pääsee alistamaan muita. Tunnetuin oli CocaColan tuotemerkki. Kolmantena Nike, neljänteä Google. - Et tiedä tosiaankaan mitään, mies kauhisteli. Joillekin se on valta, kauneus ja raha, eräille luovuus, ja jollekin on onni ja autuus on se, että yrittää aina uudelleen
34
saavuttaa uuden rakastumisen tunteen vailla arjen huolia. Risti oli sijalla yksitoista, olympiarenkaiden, www-kirjainten, Mikki Hiiren korvien, Oscar-patsaan ja mikä on melko järisyttävää jopa Michael Jacksonin valkoisen hanskan jälkeen. - Kuinka niin, muka suurin osa. - Tuohon suohon käännyttäminen voi onnistua ennen murrosikää tai jos uhri ei ole kovin sinut itsensä kanssa. - Kyllähän kaikilta naisilta pitäisi kieltää orgasmit, heittäydyin ilkeäksi. - Rikot perimmäistä tahtoa, kuuliaisuuden sääntöä ja osoitat suoraan epäus-. - Se on kaksi viivaa. Risti on kristinuskon ikoni, mies närkästyi. - Ei muuten olekaan, hän sanoi. Suurin kirkkoon kuuluvistakin tietää sen alitajuisesti loogisimmaksi vaihtoehdoksi, vaikkei sano sitä ääneen. Niitä voi tehdä millä tavalla tahansa. - Siinä määrin luontevaa ja järkeenkäypää ettei siitä tarvitse edes jankuttaa, sanoin
Oli turha kävellä niiden ali, sen sijaan kävelin naapurin lasten pihalle unohtaman mustan kissalelun yli. Pölyistä ja pimeää, ja pimeys vaikutti tekevän alakerran entistäkin tunkkaisemmaksi. Pidin lampun valon suunnattuna lattiaan, jotta se ei heijastuisi ikkunoihin. Kohotin lintuhäkin päällä ollutta kangasta ja kuulin heti: - Haista vittu! undulaatti toisti Osmolta oppimiaan elämänviiauksia. Saavuin Puu-Vallilaan. koa... Henkäisin syvään. Se olikin lintuhäkki, jonka päällä oli liina tai huopa. Sen seurana vatsaani päätyi pinaattista tuorepastaa, parsakaalia, porkkanoita ja vihreää parmesaania jossa oli basilikaa ja valkosipulia. Kun maksoin laskun, tarjoilija kysyi: - Oliko ruoka hyvää. Olinko tullut liian myöhään ja se kusipää oli väijymässä minua. Kuulin liikahduksen äänen ikkunan ääreltä. Miehellä oli luonnollisestikin useampi vastaveto hihassaan, mutta poistuin ennen kuin kiivastuisin oikeasti. Pälyilin ympärilleni. Punnitsin sitä kädessäni, sillä en aikonut käyttää sitä kuvaustarkoituksiin vaan tehdäkseni seuraavan potentiaalisen vieraan takaraivosta kuvauksellisemman. olet tosiaan matkalla kadotukseen. Otin käteeni alumiinijalkaisen kamerajalustan, jossa oli pikakiinnityslevy ja korkeudensäätökampi. Ohi hurautti postiauto, jonka takarengas heitti kengilleni kevyet hiekat kuin papin kauhalapiosta. Lintu vietti näemmä yönsä toimistolla. Ei ollut vapautta, mutta olihan tuolla vettä ja leipää. Uhkaavassa eteistilassa oli ylös jatkuvat portaat, ja niitä lähdin kiipeämään kuin etsivä Arbogast. Kun lähestyin
valkoista rakennusta, laitoin kännykkäni äänettömälle mutta värinähälytyksen jätin päälle. Kuljin läpi tyhjän pihan ja kiersin tikkaat, jotka nojasivat vastakkaisen puurakennuksen seinään. Ulkoilmassa hengitin epämääräisiä ja haitallisia mikrobeja. Ensimmäinen ajatukseni oli ollut, että Bögee oli käyttänyt sen seurakunnan tiloja vähintään huumekaupan peittona (ja tämän arvion ja ennakkokäsityksen tein ihan pelkästään miehen tatuoidun ja muutenkin kriminaalin ulkomuodon perusteella), mutta mikään ei kyllä viitannut siihen. - Ehkä jopa äyriäisiä, joiden syönti kielletään selvin sanoin Kolmannessa Mooseksen kirjassa. Saavuin ruusupensaiden luokse ja alaovelle. Oli pimeää, enkä aikonut pistää valoja päälle. Pumppu oli jättänyt muutaman lyönnin väliin. - Ei helevetti, kyllä minä sen sijaan menen nyt syömään, totesin. Jalustan saattoi vetää vähän yli puolentoista metrin korkeuteen.
35. Ikkunoissa ei ollut valoja. Pidin sitä hampaitteni välissä, kun tiirikoin omin luvin kaksikerroksisen rakennuksen oven auki. Oli palattava takaisin unilaboratorioon, jossa kuvitteellinen todistenauhani odotti. Naksautin Maglite-kynälampun valaisemaan. Jos Bögee oli syyllinen, hän saapuisi yöaikaan tekemään tuhojaan. Ehkäpä Bögee tosiaankin ailahteli uskonkriisien, veropetosten ja Heatwaven kappaleen välimaastossa. Ilta pimeni vauhdilla. Voi voi.
Yritin soittaa Matikaiselle ja kertoa Bögeelle syöttämistäni valheista, vaan en saanut unitutkijaa kiinni. - On liian aikaista sanoa, vastasin. Lintu oli hereillä mutta äänetönnä. Kuljin hotellini viereiseen kellarimaiseen ravintolaan, jossa söin kalkkunapihviä ruskistetulla vuohenjuustokuorrutuksella. Saavuin Matikaisen työtiloihin
Bögee oli kiivennyt toiseen kerrokseen ja oli tulossa sisään pahat mielessään. Tuota en taaskaan ollut ottanut huomioon. Ne näyttivät melkein leijuvan kuin oudossa unessa, ajattelin seistessäni unitutkijan ikkunassa. Näin muuntajan, piirilevyn. Ennen kaikkea en saanut osua itseeni vehkeestä töjöttävillä piuhoilla. Kuljin sisälle huoneeseen, jota valaisi ulkoa siivilöityvä oranssi valo. "Tasereissa" eli sähkölamauttimissa on jatkuva virta, tässä taas yksi iso sytkäys. Avasin kengälläni pöydän takana olleen oven, joka narisi auki. Kiinnitin kondensaattoriin kaksi suoraksi väännettyä paperiliitintä ja se olikin vaikein homma. Katsoin ikkunasta pimeälle pihalle, jota muutama katuvalo valaisi. Muistin, että jostakin lisääntymisellisestä ja seksuaalisesta syystä juuri undulaattien pään höyhenet erittävät fluoresenssia, jonka ne näkevätkin erittäin hyvin. Tikkaiden yläosa poukkoili ilmassa kanniskelijan askelten tahtiin. Siirryin vetelemään pöytälaatikoita auki ja tutkimaan niiden sisältöä. Pieniä ruuvareita, nastoja, paperiliittimiä. Sitten näin, kuinka tikapuut liikkuivat! Samat tikkaat, jotka olin ohittanut ennen sisään tuloa. Pengoin pöydällä olleita Matikaisen kameratarvikkeita. Valmista kauraa. Vilkaisin ikkunasta alas ja näin Bögeen. Ei, vaan joku kantoi niitä pystyasennossa pihan poikki kohti huoneen ikkunaa. Hetken kuluttua kuulin, kuinka viereisen huoneen ikkuna parahti auki. Tupakaksi en viitsinyt laittaa. Muistin, kuinka kertakäyttökamerasta saa aikaan tehokkaan sähkölamauttimen. Salamavalo irti kondensaattorista. Tämä tilanne tuskin oli oikea paikka ryhtyä testaamaan, toimisiko se. Yritin tasaannuttaa vapisevan hengitykseni. Joka tapauksessa, undulaatin höyhenet imevät ultraviolettivaloa ja pimeässä tämänkin linnun pitäisi periaatteessa hehkua ja hohtaa.
36
Mutta ilmassa lentävä hehku ei yksin riitä harhauttamaan. Tikkaiden vinosta kulmasta näin, etten millään kykenisi äkisti kallistamaan niitä ja pudottamaan äijää. Palasin toiseen huoneeseen pelko eittämättä perseessäni. Paristot takaisin ja kansi kiinni. Mieti nyt, Asko! Undulaatti. Sitten paristot pois, kondensaattorin varaus pois. 100 milliampeeria on ihmiselle vaarallinen määrä, ja kertakäyttökameran kondensaattorissa on sadasta kolmeensataan milliampeeria. Ei ketään sielläkään, pelkkä punkka ja pieni pöytä. Ainahan ennättäisin näppäillä kytät paikalle, mutta ne saapuisivat vasta sitten, kun olisin jo raatona. Bögee asetteli tikkaat talon juureen. Avasin kameran kuoren ja sisus näytti tutulta. Näin halvan, kertakäyttöisen kameran... Lintujen silmät ovat hyvin herkkiä UV-valolle ja ne näkevät värejä, joita ihmiset eivät osaa edes kuvitella. Kosketin pienellä ruuvimeisselillä paperiliittimien kärkiä ja näin kipinöitä. Lintu oli ollut koko päivän häkissään ikkunalaudalla ja saanut aurinkoa. Olin ihmiskilpenä olemattomien. Istahdin sängyn laidalle ja annoin ajan kulua. Tikapuiden yläpää kolahteli ikkunan karmiin. Olisi varottava etten koskisi sillä mihinkään liian aikaisin tai peli olisi menetetty. Kuori takaisin kiinni ja paperiliittimet sojottivat vierekkäin kuoren raosta. Hänen oikeassa kädessään oli kiiltävä esine, jonka tulkitsin aseeksi. Pääni raksutti parhaiten sellaisessa hätätilanteessa, olin havainnut. Äänet ikkunan takana pistivät minuun vauhtia. Latasin salaman napin painalluksella, eli varasin virtaa kondensaattoriin
Rosvo yritti ampua pimeydessä vipeltävää ja kiroilevaa olentoa. "En luvannut mä ruusutarhaa", tuumasin ikkunan reunalla tupakoidessani. Siirryin lintuhäkin vierelle ja vedin kankaan pois häkin päältä. Hengitin syvään. Siipien räpistelyt saivat äänet viereisessä huoneessa lakkaamaan. Kuulin puolitajutonta voihketta. Mies teutaroi ikkunan ulkopuolella, enää kengänkannat ikkunalaudalla. - Se kuoli. - Halusit osuuden tästä tontista, jota Nivala hamusi. Kädet haparoivat tukea selän takaa. Se pyrähti lentoon, kiersi huoneen ja syöksyi sitten oviaukosta suoraan toiseen huoneeseen ja piti lepattavaa ääntä. Vaan se oli vahinko!
37. - Mitä pidempiä ne ovat, sitä korkeam-
malta ne putoavat, mutisin. - Ääääääh! Kuulin hihan repeävän. Undulaatti pyrähti välittömästi ikkunalaudalle. Niin kuin salarakas tai kaappihomo. - Ääääh. Minustakin hän yritti saada otteen, mutta osasin väistää. - Entäs tämä: "Taas tuska viiltää rintaa, sade vihmoo maantien pintaa, on laulujeni lunnaat taakkanain, kunnes kerran kuihtuu ruusu rinnassain". Kuulin ikään kuin viinipullon avaamisen ääniä. Jos tarpeeksi korkealta putoaa, se ei enää edes tunnu putoamiselta, mietin. - Kovistelin vaan sitä tyttöä... Pistin analysoiden: - Voisiko olla niin, että yritit pitää erossa kaksi maailmaa, ehkä kolmekin. kävi. Odotin ja siirryin oviaukon viereen. Kuulin, kuinka Bögee laski toisen jalkansa lattialle. Bögee älisi ja nytkyi päin avointa ikkunaa. Äänenvaimennin. äääh, kukkanen, Kukkonen! Miten tässä... Sinua ärsytti myös se, että kaverisi avautuu enemmän huoralle vaan ei sinulle. - Millä tavalla tärkeän. Undulaatti kiljaisi aivan miehen vieressä: - Vittu VITTU! Vittuvittu! Murhayrittäjä parahti kauhuissaan ja kääntyi tähtäämään lintua. Mies suistui samasta ikkunasta mistä hän oli tullutkin ja katosi kolisten alaspäin. - Mikä vittu. Kurkistin oviaukon reunasta. Avasin häkin luukun. Vielä olisi aikaa siihen hetkeen ennen kuin joudun spiraalikierteiseen tunneliin, jonka päässä odottaa valo. Sähköisku. Bögee osasi mutista alhaalta vain katkonaisia lauseita. - Ruusuilla tanssimista. Sinulla oli yhtäällä hihhulihommat ja toisaalla pienet laittomuudet ja sitten vielä bisnes, joka sekin kai jakautui kaksoiskirjanpitoon. Ruusulaulu, muistatko sellaista. Toisen täytyi olla edelleen tikkailla. todisteiden edessä. Miehen ase kiilteli hänen ulottumattomissaan kolmen metrin päässä. Paiskasin kamerajalustan päin miehen naamaa ja kuulin kolahduksen. Lintu toimi ensimmäisenä. auuh, näin... Palaneen ruudin katkua. Ohi on. Hän ei ennättänyt tarrata ikkunan pielistä. Siinä on pitelemistä kenellä tahansa yksilöllä. - Haista... Iskin kamera-lamauttimella miehen asekäden ranteeseen ja painoin salamavalonappulaa. Säntäsin kohti Bögeetä. Sitten se päätti tehdä itsestään tärkeän. Alla ollut ruusupuska oli pysäyttänyt miehen vauhdin, mutta toinen jalka oli silti luonnottomassa asennossa. Nyt sytytin sätkän ja kuljin ikkunan luo katsomaan, kuinka Bögeen kävi. Bögee äännähti. Asekäden hiha sukelsi tikkaiden oikeanpuoleiseen pystytukeen
- Tuohon bussipysäkin kohdalle. Bögeen ja Nivalan bisneskiemurat olivat monimutkaisempia. Soitin poliisille ja minulle kerrottiin: - Pistetään auto tulemaan. Ilotyttö Siposen kämpille mentyään oli Bögee kumminkin löytänyt sieltä punapään yksin. - Semmosta se on, puuskahdin kuin loppusanoiksi. Kenties hän tosiaan aikoi vain "kovistella" tyttöä ja tilanne lähti käsistä. toistin ja sain miehen hätkähtämään. Matikaisen kiinteistön myynti oli edelleen pysähdyksissä kiinteistön välityspalkkiosta kehittyneen kiistan vuoksi. Bögeelle olisi ollut kaikkein helpointa päästää Nivala päiviltä. Bögee epäili Nivalan laverrelleen huoralle bisneksistä. Tiedämme, että se on keinotekoista mutta annamme sen vaikuttaa joka tapauksessa. - Tulin juuri ulkoa. Undulaattiin ei ollut osunut, havaitsin. Aika: nolla kolmekymmentäviisi, paikka: PuuVallila, Helsinki. Matikainen ei nähnyt, ei kuullut mitään. - Haista itse. Ai niin, Bögeen oikea nimi oli OnniJalmari Hujakainen. Bögee vaikersi.
Surmatun punapään kämpiltä löytyi Bögeen DNA:ta eivätkä miehen mitkään selitykset auttaneet. Velat liittyivät laittomaan uhkapeliin ja aiempiin kiinteistökauppojen yhteydessä veronkiertosyistä sovittuihin pimeisiin kauppoihin. Nojasin ikkunalautaan ja totesin alaspäin: - Totean kuulustelun päättyneeksi. Mikä oli entisaikojen vuoristorata, josta saatiin kiksejä. Huokaisin.. Bögee oli velkaa Nivalalle useita eri summia ja velkojen luonne oli sellainen, ettei mikään tuomioistuin haluaisi velan luonteen vuoksi suojata velallisen eikä velkojankaan intressiä. - "Onko tämän seuraus sitten se, että kun kohtaamme järkytyksen ja todellisuus pirstoutuu, me kuvittelemme sen fiktioksi, elokuvaksi jota me seuraamme?" - Missä Osmo on. korotin ääneni. - Helppohan se on valmiiksi katettuun pöytään tulla, sanoin ja pistin puhelimen taskuun. Nyt elämme liian suojattua elämää, tätä velttoa olemista josta puuttuu selviytyminen." - Tapasin erään kirjailijan, joka ei kirjoittanut fiktiota, vaan filthtiota, yritin keskeyttää. MIHIN. Se pärjäsi vertailussa oikein hyvin sellaisille nimille kuin Antti Hulkko ja Jouni Turpeinen. - Sovitte tapaamisen... - No sitten se saattaa olla vaikka Rovaniemellä! - Kuinka niin. Nivala vapautui siitä syytteestä vaan ei firmansa kupruista. - Missä Osmo on. - Jonka ympärillä maailmankaikkeus pyörii, vai. - Mikä, kuulin valittavan äänen. Me sovittiin sen kanssa tapaaminen tuossa nurkalla, bussipysäkin luona, mutta se ei ollutkaan saapunut. Kun saavuin vielä kerran Matikaisen pajaan ennen kuin poistuisin Konnevedelle, unitutkija valmisteli luentosarjaansa ja saneli asioita paperilta mikrofoniin: - "Kun tartumme viihteeseen, me valmistaudumme romantiikkaan tai kauhukokemukseen, aiomme antaa tunnekuohuille vallan. - Semmosta se on olla minä. - Tässä ei nyt olla kertomassa vitsiä, sanoin Bögeelle. Mahdollinen lavastettu kimppa-itsemurha
38
saattoi jopa olla Bögeen aikomus. Se oli jokapäiväinen elämä, joka oli täynnä vaaroja
Aikamoinen tuuri, ettei se ollut juuri tal-
viunilta herännyt tai ettei sillä ollut pentuja matkassa. Jollakin ihmisellä oli hätä. Silloin se olisi ollut ärhäkämpi ja ainakin kasvojeni ja päänahkani iho lerpottaisi olkapäällä kuin Hannibal Lecterin naamari. - Jos Osmo sattuu vaikka kävelemään bussipysäkin ohi sillä hetkellä, kun siihen saapuu linja-auto, sen on pakko nousta bussin kyytiin. Asta. Näin sen kuuluikin mennä, ajattelin, kun kohottauduin pitkän ajan kuluttua istumaan. Tutkin tällä hetkellä, mitkä reaktiot johtuu plasebovaikutuksesta ja mitkä ei. No niin. Makasin pöpelikössä melkein sikiöasennossa, suojasin vasemmalla kädellä päälakeani ja oikealla kädellä jalkoväliäni. Varmistin, etten ollut laskenut alleni ja pistin sitten coolisti ja jämerästi sätkäksi ja käteni vapisivat aivan hele-ve-tisti. Olin aika varma, että se kuuli sydämeni paukahdukset. Tein kuten oli aina opetettu ja heittäydyin naama edellä kanervikkoon. Selitin Osmon tämän pakkoneuroosin. - Ei kai sitä voi kuin odotella, huokaisin. - Osmon on pakko liikkua jalkaisin tai ratikalla. - No tämä on... Kun pistin kännykän äänen päälle, se soi heti. Hän oli noussut turistibussiin, joka oli suunnannut laivalle. - Kukkonen, vastasin sätkä hampaissani. Taivalsin eteenpäin ja kaivelin eräliivejäni. Me nähtiin äskettäin Helsingissä ja sanoit
39. Funkmusiikille heittänyt sydämen syke tasaantui hyvin hitaasti ja suupielessä kärynnyt sätkä lyhensi taas elinikääni, mutta hällä väliä. Koitti syvä hiljaisuus. - Voidaan vain katsoa ja odottaa. Haistoin sen hengityksen löyhkän ja kuulin, kuinka pensaat ja oksat kahahtelivat sen painon alla. Huomasin, että "15 puhelua tullut". Eräliiveissäni oli jopa öljyä, jonka piti karkottaa karhut ja hirvet, mutta se purkki oli siis taskussa, ei eräliiveihin ripoteltuna. Sitten tuli yksinkertaisen hyvä tunne siitä, että äskeisen, ja viimeisimmän tapauksen perusteella, minun täytyy kaikesta huolimatta olla aika hyvä ihminen. - Onko mahdollisuuttakaan, että Osmo paranisi. - Niin tietysti, sanoin enkä tajunnut, kuka siellä voisi olla. Lopulta karhu murahti kerran ja kuulin, kuinka eläin lönkytteli tiehensä. Jos pakoon ei ennätä tai pääse ja tietää tilanteen toivottomaksi, on syytä pistää pää pensaaseen. Matikainen ei tietenkään saanut ex-vaimoaan takaisin ja vaimo aikoi edelleen mennä naimisiin kavaltaja-veronkiertäjä-pettäjäNivalan kanssa. - Niin, ethän sinä tiedä edes mun nimeä. Karhu nuuhki meikäläistä sieltä täältä. Olin nähnyt sellaista jälkeä nallen yhden tassun lyönnin jälkeen, ja se käpälä toimii tosiaan kuin suuri juustohöylä. Elukasta ei näkynyt enää jälkeäkään. Kun selviää tuollaisesta kohtaamisesta, sitä luulee selviävänsä mistä tahansa, luulee itsensä kuolemattomaksi ja tulee suuruudenhulluuskohtauksia. - Kukaan ei ole suppo syntyessään, väänsin mietelauseen.
Muutama viikko oli kulunut, kun Konneveden mökkini lähettyvillä minulle sattui kohtaaminen, joka ei olisi ollut väliksi ja jota olin aina pelännyt vaellusmatkoillani, mutta kokemuksena se oli silti mahtava. Vaikka sillä ei olisi rahaakaan. Ei, Osmo ei ollut päätynyt Rovaniemelle, vaan Tallinnaan. Jumaluusajatuksia. - Oho. Matkapuhelimeni oli ollut tietenkin äänettömällä. Eikö se ennättänyt kertoa
Jollei sulle ole ilmaantunut sormusta sormeen. Vaan puhelin soi heti uudemman kerran. - Ei ole, naurahdin. - Tulen ensi viikolla siihen suuntaan.... - Meidän metsästysseuran majalle murtauduttiin ja kaikki viinat sekä salaa kaadettujen hirvien lihat pöllittiin pakastimesta! Järkytyin tällaisesta paatuneisuudesta niin että sätkä putosi suustani. - Tämä on kuule suuren luokan rikos! tuttu metsämies hönki vihaisena. - No, minä tulen silti lähelle Konnevettä, sopiiko. käyn esimerkiksi Iisalmessa... - Kukkonen perkele, mulla on homma sulle, muuan kenonokka selitti korvaani.
- Hyvä kun selvisin vasta edellisestä puuhasta ja otson kynsistä, murisin karhulta oppimallani äänellä. Katkaisin puhelinyhteyden virne naamallani. Sovimme soittelevamme. - Mikähän se semmonen. - Melkein hengissä. asuvasi Konnevedellä. - No jumalauuuuta, minä ärisin vihoissani. Elämä hymyili, ajattelin; karhu säästi henkeni ja nainen himoitsi reippaasti alle yhdeksänkymmentävuotiasta nuorukaisenvartaloani. - Tämä juttu on isompi kuin sinun vanhat valtiosalaisuudet tai Kekkosen kalsarit jotka on jääneet bordellin lipputankoon! - No kerro, huokaisin sätkää poltellen. - No eihän se ole täällä päinkään, hölmistyin. - Kahteen kertaan varastetut peijaislihat! Semmoset jätkät on saatava kiinni ja lihat takaisin piiloon! LOPPU
Tekijänoikeudet kirjailijalla / kustantajalla. Tekstin lainaamisesta tai käyttämisestä muuhun tarkoitukseen on neuvoteltava kirjailijan / kustantajan kanssa. Talvi on sinulle eroottinen vuodenaika... - Ja nythän sinäkin näet mun numeron... - Totta kai! - Ja tarvitsen varmasti yösijankin. Esittely- tai arvostelutarkoituksiin lainaaminen sallittu.
Vastaava toimittaja: Teksti: Kustantaja:
Timo Juntunen Timo Surkka MM-Kustannus Ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU fax: 08-334989 Tilaus/markkinointi: 0445350360 e-mail: timo.juntunen@jcotton.com Askon nettisivut: www.jcotton.com/askokukkonen Painopaikka: Multiprint, Oulu
40. hönkäisin. - Nyt on kovan tason kriminaalit liikkeellä! mies karjui aivan raivoissaan. - Ai niin, sinä sieltä baaritiskiltä, mitä kuuluu
SEURAAVA
Salapoliisi Asko Kukkonen ilmestyy:
3.6.2009
"Millä tahansa asteikolla mitattuna asiat olivat päin helvettiä, ajattelin kun tuijotin veneen laitaan kiinnitettyä pommia, jonka kapea laukaisunaru oli juuri katkennut." Kun Kukkonen alkaa muistella, kuinka moni entinen vihamies haluaisi hänet hengiltä, vastuu on aina kuulijalla ja lukijalla. Kosmisesta munasta syntyneelle Askolle on lievä järkytys, kun hän alkaa muistaa, ettei hän nostalgisella 1970-luvulla ollutkaan niin mukava ja lupsakka kaveri jollaisena häntä tänä päivänä pidetään.
41. Tappaja on kintereillä ja jotakin on keksittävä. Muutaman etapin kautta suoritettu matka tuo muistoja menneiltä vuosilta, mutta menneet vuodet eivät olleet sen parempia kuin uudetkaan
42
Kyllä kiitos, tilaan JERRY COTTONIN ja saan lahjaksi numeron 1/1961.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaik. kestotilaus ASKO+JERRY paketin 58 (lasku kahdessa erässä) + Jerry Cotton-lippis Maksan postiennakolla 1.lähetyksen yhteydessä, jolloin saan 3 lisäalennuksen.
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Yksi aikaisemmin ilmestynyt Asko Kukkonen lehti
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA 43 ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI.. tilaus 6 nroa. 35
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Jerry Cotton 1/1961
Kyllä kiitos, tilaan ASKO KUKKOSEN ja saan lahjaksi jonkun vanhan Kukkosen.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaik. 35
12 num. tilaus 6 nroa
44
- Ja asioiden järjestelyä silloin kun asiat eivät muuten järjesty.
2
M A
sko Kukkonen, mies kuin protojärkäle, jahtaa unen logiikalla toimivaa murhamiestä ja kohtaa matkalla niin unitukijaa kuin Touretten syndroomaa jota ei tarvitse erikseen näytellä. Luvassa on ilmalennokas loppuhuipennus, kun omanlaisensa sankaruuden toteuttaja Asko Kukkonen pääsee vauhtiin. Kukkonen miettii niin sinisiä ajatuksia että poskiläski saattaa sinertää.
3. Epämääräisiä tonttikauppoja, undulaatteja, risuja ja ruusuja, kaikkea mahtuu tutkimusmatkan varrelle. JOUKKOKIRJE
M
Räyhähenkiä, aamun paholaisia ja viranhaltijoita
itä sinä hommaat kun sulla on aikaa istua täällä päivällä. Kohensin eräliivieni asentoa ja oikaisin paskaisen sadetakkini lievettä. - Asioiden katselua, välttelin vastaamasta ja maistoin Gallianoa