Uusiin passeihin kuuluu kuulemma piakkoin lisätä biotunniste. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN
2. Oma passini on ollut aikoinaan kainalotaskussa niin kauan, että sen hienhaju käynee biotunnisteesta
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Kun jätkä kuolee, se muuttuu poroksi, ajattelin nyppiessäni ylimääräisen karvan nenänpäästäni. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Eräässä eräliivieni taskussa oli hätävarana kasvokuvia omasta pärstästäni, jotta voisin pikaisessa tilanteessa ainakin yrittää väärentää jotakin rintapielen korttia, jotakin henkilöllisyystodistuksen tapaista. Katsoin peilikuvaani. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
PAKKOA EI SANELE KUIN KUOLEMA TAI KUKKONEN
Aamujen aamu. Totta se on
n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset
3
Kuinka Asko pärjää tekosairaana potilaana parantolan lukkojen takana kaukana kaikesta ja vieläpä ilman hänelle niin kallisarvoisia eräliivejä. Ei hyvältä näytä. Kun Kukkoselle on joskus kehotettu "Tee testamenttisi, Kukkonen", niin tällä kertaa lause voisi muuntua muotoon: "Tee hoitotestamenttisi, Kukkonen". Kaiken huipuksi Asko Kukkosta odottaa sellainen jymy-yllätys, ettei siihen osaisi kukaan varautua. orkeiden ja huojahtelevien kuusten takana näin ensin vain raudasta ja lasipinnasta heijastuvaa auringonvälkettä, joka vilkkui puiden raoista. Lähelle Kolin maisemia pystytetyn klinikan hoitomuodot eivät välttämättä kestä päivänvaloa, koska sieltä tosiaan poistutaan vain jalat edellä ja kukkaro tyhjänä. Kun auto lähti mäen huipulta alaspäin, näin notkelman pohjalla koko kolossaalisen rakennuksen. Silmänkantamattomiin pelkkiä kuusten latvoja ja kaiken keskellä tämä mielipuolinen terveyskylpylä, moderni palatsi, joka oli varmaan näyttänyt hyvältä väärinymmärretyn arkkitehdin suunnittelupöydällä. Asko Kukkonen ei usko kymmeneen käskyyn vaan kymmeneen kysymykseen!
"K S
4. Valkokylkinen parantola sijaitsi tosiaankin syvällä korvessa, keskellä ei-mitään." aadakseen selville, kuka kuppaa rahat niiltä, joilla on toinen jalka haudassa, Kukkonen kirjautuu sisään ihmeelliseen puoskaroivaan parantolaan Itä-Suomessa. Sitten, hiekkatien viimeisen mäennyppylän yli päästyämme edessä avautui sininen taivas, joka suuntaan täysin pilvetön laakeus
Valitse näistä. Ulkona sade hakkasi nurmikot tasaisiksi ja taivaanranta välähteli. - Eikä eräät tajua mitään huumorin päälle, huokaisin. - Onko sinulla jotakin kosher-porukkaa vastaan. - Marxismia olisi pitänyt ensin testata hiirillä. Alaikäisille siellä ei sentään myyty. Minun pakkopullainen ongelmani oli suljetun huoneen mysteeri. Samalla viivalla ollaan, aina on ollut joku kusipää jyräämässä päälle. Ennen ei olisi tullut kuuloonkaan että väännetään vitsiä toisten
5. Kun kaiuttimissa alkoi soida ruotsalaisen Army of Loversin eurohumppa "Israelism", jossa hoilattiin "Hevenu shalom alechem", totesin: - Tämä kuulostaa aina siltä kuin laulettaisiin "Vei Venus sanomalehden". Ja kuinkahan perhanassa minä olin itseni siihen jamaan siihen laittanut?
- Kaikista luontokappaleista mitä olen astunut, kana oli hankalin. Tapaamiseen oli vielä tunti. Näin itänaapurin rääkkäämänä suomalaisena tunnen suurta sielujen sympatiaa irlantilaisia, palestiinalaisia ja tiibetiläisiä kohtaan. Pöydässä istunut Heavy Metal -harrastajan ja aika-avaruus-jatkumo-tiedemiehen näköinen sekoitus kysyi: - Onko tämän paikan nimi se Bar Mitzvah. tämä kalju ja tuuheapartainen äijä kysyi. Ihmisellä ei ole muuta pakkoa kuin kuolema, sanotaan. Kuvittelen mielessäni rappukäytävässä väijyvän amatsonin, joka repii lehtiä toisten postiluukuista. Vilkaisin kelloa. - Jaha, vai niin, vastasin. Kuitteja juomista oli turha pyytää. Olisin myynyt olemattoman sukuni jotta olisin voinut muuttaa tapahtumien kulun ja olisin voinut muuttaa pois siitä pehmustetusta huoneesta. Istuin iltaa ravintolassa, jonka nimellä ei sinänsä ole väliä muille kuin alkoholin vähittäismyyntiluvan valvojille. Kun tempoilin pakkopaidassa, kaikki aforismit olivat aika merkityksetöntä paskaa. Juuri tuollaiset juntit hakkaa vaimojaan ja kaikkia erilaisia eivätkä tajua mitään esimerkiksi venäläisen luonteen päälle. Miehen naisystävä oli saapunut takaisin pöytään ja kiivaili minulle: - Surullista että tuota venäläisvihaa aina vaan esiintyy. En osaa rusauttaa olkapäätäni pois paikoiltaan kuten Houdini, joten pakkopaita oli ja pysyi päällä. Usein siellä myytiin alkoholia harvoille ja valituille jo ennen aamu-
yhdeksää. Sano sinäkin jotakin viisasta. - Teknik, sanoi sama ryssä kun saranan havaitsi. Silti mieluummin juon valvotuissa olosuhteissa kuin rähinäviinaa ottaneen ryyppyremmin kanssa erämökillä, jossa on liian helposti saatavilla kirveitä, vesureita, puukkoja ja puntareita. Kohtuuhintaisia alkoholittomia juomia siellä ei ollut. Siellä nimittäin myytiin selvästi päihtyneille jotka olivat paikalla humaltumistarkoituksessa, siellä myytiin perusannoksen lisäksi tuplapaukkuja ja siellä myytiin alkoholia velaksi. - Sputnik, sano ryssä kun ilmapallon näki, tokaisin. - Sotket kansanluonnemystiikkaa kommunismin jälkeiseen köyhyyteen. O
nko aina pakko löytää ratkaisu, eikö sitä voisi vain nauttia ongelmasta jonkin aikaa. - Silloin selviää takuulla hengissä kun talo sortuu salamaniskusta. Instrument, sanoi ryssä kun rautakangen huomasi. Minä tuijotin repliikin kertojaa silmät hämmästyksestä suurina. Miehen vaimo oli tiskillä hakemassa juotavaa, joten hän uskalsi avautua minulle tällaisella tunnustuksella. Muuttolinnuilla on sisäinen pakko muuttaa. - Näin on, vastasin. - Oliko se niin että ukonilmalla pitää mennä oviaukon kohdalle seisomaan. Miekkosella oli selkeät mielipiteet: - Ei ihmisryhmiä vaan valtioita ja hallintoja vastaan. - Se se taitaa olla, sanoin ja maistoin Gallianoa
- Oli joo, nyökkäsin nauraen. - Kukkostilastojeni mukaan suomalaiset ra-. Tämä kai tarkoittaa sitä, että hyvin suuri osa naisista on perverssejä mielipuolia. - Sanoisin puolidiplomaattisesti, että wokkiporukka on ihan omanlaisensa sakki. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva, vastasin. - Ennemmin pakolainen kuin tuollainen, nainen sanoi ja nyökkäsi minua kohti. - Sinun tapaiset miehet on juuri niitä vaimonpieksäjiä. Hetkinen, murisin. Sitä sanotaan hienosti "kalastuksenhoitomaksuksi", vaikka puolet maksuista katoaa byrokratiaan ja varsinaiseen kalanhoitoon jää pikku hitusia. - Kyllähän naiset sortaa enemmän naisia mitä miehet. - Eikö muka suomalaiset, mitä. - Mutta maksat kuitenkin rehellisesti. Osaa ne muutkin eksoottiset ravintoloitsijat. - Paikan taso kärsii tuollaisten tyyppien vuoksi, nainen vain jaksoi paasata. - Niitä ihania aikoja... kurjuudesta. - Sinunlaiset laulaa karaokessa "Volga, Volga" ja unelmoi tulevansa kasakan raiskaamaksi. - Tuoli oli totuus. - Voin minäkin yleistää. Nainen oli hetken hiljaa, mutta jatkoi minun tiiraamistani. - Useimmiten maksan kalastusluvat mukisematta. Toisaalta, jos kyseessä on erämaajärvi ja lähin ihminen jossakin sadan kilometrin päässä, ei sitä lupaa muutaman heiton vuoksi jaksa välttämättä kännykälläkään tilata vaikka se on joissakin paikoissa tehty niinkin helpoksi. naurahdin. - Päivälupa oli ostettava vielä erikseen, joten siellä oli aika lailla samanlainen sekasotku kuin Suomessa, jossa lupakäytäntö vaihtelee miten sattuu paikkakunnasta riippuen. Alkoi ärsyttää se, että nainen käytti kaiken energiansa tähän aiheeseen ja minun tuijottamiseen. Tekosuuttumuksen takana oli jotakin muuta, vaistosin. - Pakolainen pukeutuu Pradaan oli hyvä elokuva, Kalju partamies sanoi. Joissakin paikoissa lupien hankkiminen ei käsittääkseni jää edes noihin, vaan vielä astuu esiin mulkku maanomistaja tai muuta vastaavaa kivaa. - Anteeksi, mikä taso. - En tarkoita pelkästään kaukoitäisiä ravintoloita. Maksettujen kalastuslupamaksujen määrä on auttamatta romahtanut. - Tuo taas on aikamoisen rasistinen yleistys! nainen suutahti. Viimeisimmän kyselyn mukaan 700 000:sta vapaa-ajankalastajasta 300 000 lunasti kalastuskortin. Olin saanut peräti kaksi Neidenelva-jokeen vaeltanutta merilohta ja molemmat samalla, itse sitomallani perholla.
6
Lohilupaan meni 200 paikallista kruunua ja ennen kalastuksen aloittamista kalastusvälineiden desinfiointiin 50 kruunua. Täällä täytyy olla ensin valtakunnallinen kalastuslupa, sitten läänikohtainen, jolla ei välttämättä saakaan kalastaa kaikkialla läänissä, vaan niihin paikkoihin täytyy olla vielä yksi erillinen lupa... Kalareissu Neideniin oli varsin onnistunut. - Suomalaiset ei sitten osaa näyttä tunteitaan muuten kuin tuollaisella mauttomuudella, nainen julisti. Olin palannut Pohjois-Norjasta. Mies halusi kuulla kalareissustani, josta olin aiemmin jutellut. - Ennen ei nainen päässyt ravintolaan yksin, tokaisin. Tarkoitan eräitä etnisiä ravintolanpitäjiä, jotka saattavat olla liikkeellä yöaikaan kumiveneellä ja heittävät verkon lohijoen poikki, ja seuraavana päivänä ravintolassa on tarjolla lohta hapanimeläkastikkeessa. - Luvattomista kalastajista suuri osa on ulkomaalaisia, kerroin. Rak-ka-us tai kuolema hoh hoh hoh hoh hoh. - Mielipuoli murhaaja ja saatananpalvoja Charles Manson saa vuodessa 60 000 ihailijaja kosintakirjettä. - Anna palaa. Vaikka naisiin liittyen. - Kaikki miehet on samanlaisia naisten sortajia, nainen sanoi ja tuijotti minua edelleen pistävästi. Vaikka en itsekään aina kalastuslupaa lunastele, olen toiminut kalastuksenvalvojanakin. - Ota espanjalainen mies niin pääset sille äidiksi, naisen puoliso heitti väliin
- Lopetin vuosituhannen vaihteessa. - Niin... kysyin. Suojelupoliisilla on tänä päivänä vähän yli 200 virkamiestä eli suomeksi sanottuna agenttia. Vuonna 1999 Kuhmossa vieraillut venäläinen niin kutsuttu konsultti yritti lahjoa Kainuun ympäristökeskuksen tutkimusjohtajaa. Kun hain tiskiltä tuplaviskin, juttukumppani saapui juuri ulko-ovesta sisään. hoitelet. Osta ihmeessä. - Synonyymi on se sana jota käytetään silloin kun ei osata lausua sitä toista sanaa. - Siis mitä. Konsultti yritti vaikuttaa Suomen ympäristöministeriön johtoon, jotta se ei painostaisi Kostamuksen kombinaattia rikinpoistolaiteneuvotteluissa. Olin nimittäin aika persaukisessa tilanteessa. Eräät ammattikalastajat osaavat kiertää kalan alamitan. - Kyselin viikkotolkulla kaikkialta, kuka voisi auttaa minua tässä kimurantissa asiassa... - Onko olleella ja menneellä merkitystä. Fileointi, ja alamittaisen kalan myynnistä ei jää kiinni. Kyllä Gallianoa tinttaa muutaman lasillisen, mutta joskus sen imelyys ottaa makuhermoihin. - Synonyymi. Ei muutenkaan ollut järkevää istuskella synkän näköisen miehen vieressä kun hänen naisensa alkaa vampata. - No kun... Kiinnostus täytyi purkaa vihamielisyytenä. - Mikä on vaivana?
- Te siis... Ympäristöministeriö nimittäin rahoitti joskus vuonna 1995 kyseisen laitteiston rakentamista yli kahdella miljoonalla eurolla, mutta venäläisosapuoli ei halunnutkaan pistää hankkeeseen omia ropojaan. Tämä jätkä yritti sitten oikoa mutkia lahjonnalla. Istuuduimme vapaaseen pöytään. Minä yleensä itse päätän sen oikeudenmukaisuuden. tarvitsen vähän apua. - Jos hinnasta sovitaan, vastasin. - Kuulin, että olitte aikoinaan Suojelupoliisissakin. Joskus se on raha-viekkautta. Paljonko tarjotaan. - Tanssiminen on tarpeetonta pyörähtelyä hyvän tavaran ympärillä, vastasin. Ravintolassa alkoi soida Sophie Ellis Bextorin "Murder on the Dance Floor" ja tämä nainen pyysi minua tanssimaan. Jaa, siitähän se kiikasti. - Ne tuppaavat unohtamaan, että täällä toimitaan suomalaisittain eikä venäläisittäin, Kiiskinen naurahti. Vaikka nainen yritti ärsyttää ja nakkeli ja heitteli, hän joutui jatkuvasti peittelemään minua kohtaan tuntemaansa kiinnostusta, joka tunki pakkelin läpi. Helsingin aluetoimiston lisäksi Supolla on
7. - Jos jonkun verkot on tahallisesti revitty ja hän pyytää selvittämään tekijän tai jos raiskaaja uhkaa päästä teostaan ilman tuomiota ja uhri pyytää apua... Kun tyttöjä vedettiin koulussa letistä, tämä oli tämän naisen viha-rakkautta. nainen kysyi ivallisesti. silmälasipäinen nuorimies yhytti minut keskellä salia.
- Juu perhana, ja sinä olet kai Kiiskinen. viglia... vintoloitsijat lähinnä ostaa salakalastajilta, eivätkä tee rikettä itse. - Heh heh. Laitteisto on edelleen täysin käyttämätön. - Nyt olisi kaupan vähän käytettyjä periaatteita. autatte ihmisiä hädässä ja silleen. - Tehän olette Kukkonen. - Tasapäistäjä siis. Hauskuutin sitten nuorukaista muutamilla anekdooteilla. Kiiskinen kysyi. - Miten te kuulitte minusta. kiinnostaa. Mikäs se sana on, se sellainen joka tarkoittaa oman käden oikeutta, vigi... Kunhan jonkun sortin oikeudenmukaisuus säilyy ja se on aina tapauskohtaista. Päätin siirtyä tiuhempaan simaan. Kieltäydyin mitä kohteliaimmin. - Millaisia juttuja yleensä... Vähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. kysyin hieman äreästi. - No niin, sanoin. Jo silloin Supo seurasi tätä häiskää. - Eivätkö kovat kundit tanssi. äh, en muista
- Yksikkö ennaltaehkäisee turkistarhaiskuja neuvomalla tarhaajia, siis kuinka suojata omaisuuttaan. - Joo, naurahdin. Suomessa Terveydenhuollon oikeusturvakeskus eli Teo valvoo ainoastaan laillistettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. - Varsinaisella poliisilla on niin sanottu laittoman aktivismin yksikkö, joka torjuu laitonta ympäristöaktivismia, kerroin. Tutkailin yhä esitteen loputonta hoitomuotojen listaa. - Tutkiiko Suojelupoliisi niitä... Lähellä kansallispuistoa. - Vähän kaikkea, sanoin. - Eikka-ukki on parantolassa tuolla lähellä Kolia. Salassa pidettävää materiaalia jaettiin DDR:lle saunottelumatkoilla kuin purkkapakkausten keräilykuvia ilman vaihtareita. Teon rekistereihin kuuluu yli 335 000 ammatinhar-. - Kun pitäisi etsiä syy, paikataan seurauksia. - No kerro. - Minun ukkini tarvitsee apua, vaikka hän ei tiedä eikä myönnä sitä. - Siis ihan kaikkea, nuorukainen jatkoi. Lehtisen perusteella parantolassa oli normaalin terveydenhuollon lisäksi kaiken maailman kuntoutusta, hormonihoitoa, neurologista tutkimusta, unihäiriöiden hoitoa, kivunhoitoa vaihtoehtoisella lääkinnällä, akupunktiota, otsoniterapiaa syöpähoitona niille joille sytostaatit eivät tehoa, saattohoitoa, keuhkosairauksien hoitoa, mielenterveys- ja terapiapalveluja, päihdekierteiden katkaisua. Lisäksi yksikkö pyrkii torjumaan Olkiluodon ydinvoimalan vastaista aktivismia. toimistot yhdeksällä paikkakunnalla. - Kuulinkin että teillä on aina nuo eräliivit, miekkonen sanoi ja osoitti paskaisia ja monitaskuisia liivejäni. - Se tapaus. Keskellä metsää ja kaukana asutuksesta. Kiiskinen katsoi päälläni olleita vihreitä liivejä. "HUT Henkilökohtaista ja Uudistavaa Terveyspalvelua". Ruotsissa on niin kutsuttu "puoskarilaki" joka suojaa tiettyjä potilasryhmiä vaihtoehtohoitojen riskeiltä. - Mitä siellä puuhataan. Tuli tunne, että klinikan perustaja on haukannut liian suuren palan. Hän työnsi käteeni esitteen. - Ulkomailta tänne suuntautuva tiedustelu kyttää lähinnä Suomen turvallisuuspolitiikkaa, korkeateknologiaa ja kansainvälistä taloutta, kerroin. Mikä se sinua sitten nyppii?
8
Vaikka maailma olisi millä mallilla tahansa, niin sutenööri se vitut välittää. Suojelupoliisin ex-päällikkö Seppo Tiitinen ei ollut moksiskaan vuonna 2005 paljastuneista eduskunnan korkean virkamiehen DDR-yhteyksistä, vaikka näistä löytyi seikkaperäisiä muistioita Saksan ulkoministeriön arkistosta Berliinistä. Minä yritin välittää nuorukaisen kertomasta tarinasta. niin kuin terroristeina. Keskellä metsää on sellainen muutaman vuoden ikäinen klinikka. - Tuntuuhan tämä vähän suuruudenhullulta, sanoin. Esimerkiksi vuonna 2004 Supo osallistui Suomeen tehtävien valtiovierailujen turvallisuusjärjestelyihin 35 kertaa. - Parantolan sijainti on kyllä merkillinen. - Suurinta huuhaata on parantaa masennusta ja unettomuutta riippuvuutta aiheuttavilla lääkkeillä, sanoin. Ulkomaille tehtyjä turvatehtäviä oli 61 kappaletta. - Entinen hullu tyttöystäväni oli jossakin vaiheessa mukana tässä Eläinten Vapautusrintamassa, Kiiskinen sanoi päätään pudistellen. Lista näytti loputtomalta. - Missäs ukki on. Hyväksyttyä lääketiedettä ja vähän New Agea. - Siellä taitaa olla vähän kaikkea. nuorukainen muisteli. - Kaikkia hoitomuotoja, Kiiskinen sanoi. Parantola nuorille ja vanhoille. Ei minulla mitään vaihtoehtolääketiedettä vastaan ole, mutta tässä on selvä rahastuksen maku. - Vanhaa ja uutta. - Entäs nämä Tiitiäisen harharetket. Yksikkö joka oikeastaan on kaksikko koska se koostuu kahdesta poliisista suorittaa myös tutkinnan iskujen tapahtumapaikoilla
- Niin, onhan se perintöraha sinultakin pois, virnistin. Tulihan se sanottua. No niin. Korkein oikeus voi myöntää valitusluvan myös purkuperusteella, jos asiassa on tapahtunut virhe, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai jonkin muun painavan syyn perusteella. - Pitääkö ukki suostutella sieltä pois, vai. - Minkä alan tohtori hän on. Korkein oikeus siis on ennakkopäätöstuomioistuin ja päätöksiä annetaan vastaavanlaisten tilanteiden eli oikeusriitojen varalta ja jotta yhtenäinen lainkäytäntö säilyisi armaassa maassamme. Sitä on tänä päivänä kaiken maailman skientologeja jotka vie toisen vararikkoon ja konkurssiin, jos ei joku katso vanhan ihmisen perään. Tutkintapyynnön jälkeen poliisi päättää, onko syytä epäillä rikosta ja onko aihetta tehdä esitutkinta vai ei. Ja kun Suomessa mennään oikeuteen, mikään ei ole koskaan varmaa. Yksityishenkilö saa puhelinsoitolla selville, onko jollakin hoitoalan ammattilaisella merkintöjä rangaistuksista, jotka ovat johtuneet virheistä. Se ei ole dementoitunut eikä ole syytä hankkia hänelle edunvalvojaa. Tekeillä on nettisivusto Teon rekisteriin kuuluvien pätevyydestä, mutta se tuskin tulee koskaan toteutumaan. - Arvaat varmaan. - Ei vaineskaan. - Selvä huijariklinikka. - Kohtuu pyyntö, hän sanoi. - Ennakkopäätöksiä annetaan kysymyksistä, joihin laissa ei ole olemassa selkeää vastausta, tuumiskelin. - Ainahan asian voi riitauttaa ja viedä oikeuteen sitten kun se on ajankohtaista... - Miten hän aikoo sitä muuttaa. Näin tuli nyt sanottua. - Eihän sitä voi väkisin pakottaa, hyvänen aika. Kun kysyin asiaa, sanoivat jotakin siihen suuntaan, että kyseessä on pitkästä yhteistyöstä syntynyt luottamus. joittajaa. - Kummastuttaa, että näitä vaihtoehtohoitoja on saman katon alla, mietin. Korkeimpaan oikeuteen tulee vuosittain noin 3000 valituslupahakemusta ja lupa myönnetään alle kymmenelle prosentille. Siten, että Eikan koko omaisuus menee klinikalle ja sen perustajalle, niin sanotulle ylilääkärille. - Minusta laajennettu vastuu on edelleen laillistetulla lääkärillä, joka siirtää potilaan toiseen hoitoon... Onko siis mahdollista nostaa syyte sellaista huijaritohtoria vastaan. Sen nimi on tohtori Piskonen. Veikkaan, että lettutieteiden vihtori. Kyllä minä ymmär-
rän, ettet halua perinnön joutuvan huijarien käsiin. - Asianajajan mukaan en voi tehdä mitään, koska Eikka-ukkini on ihan selväjärkinen. Kerroin tyypille hintani. Nuorukainen tuhahti. Hän tosissaan uskoo sen klinikan hoitoihin ja on valmis antamaan kaikki pennosensa niille. Kyllä minä yritin. - Sitä kalliimpi olisi todella kallista ja tästä vaikeampi olisi todella vaikeaa.
9. - Jos lääkäri lähettää potilaan ilman läänin toimilupaa toimivalle uskomushoitajalle ilman potilasvakuutusta, siitähän seuraa vastuuongelmia. Ja että koska ovat samassa rakennuksessa, toiminta on valvottua. - Siis ukin kuoleman jälkeen. Se parantolan moraalittomuus ei sinänsä kiinnosta, minua kiinnostaa vaan ukkini äkillinen into muuttaa testamenttia. Jos selvittäisit, miten suuri kusetus se klinikka oikein on. Väkisin minä en ketään ryhdy raahaamaan koska meillä kun on tämä vapaa tahto... Entä jos tekisit tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen. - Kukaan ei tunnu tietävän. - Ja potilasvakuutus mukamas kattaa kaikki hoidot. Se klinikka pyörii osin jopa EU-tukien avulla, usko tai älä. Kuulehan kun minusta tuntuu että ne imee ukin rahat kuiviin jo ennen sitä. Kaikkeen helvetin kusetukseen ne rahaa syytää. - Poliisilla on viimeaikaisten uutisten valossa niin kiire etsiä universumin jokainen perse nuoltavaksi ettei niillä ollut aikaa. - Ne on kuulemma jotenkin eriytetty, Kiiskinen kertoi. - Oletko kokeillut oikeusaputoimistoa tai asianajajaa
- Juuri niin. - Mikä teillä oli... - Ei tainnut olla halpaa lystiä. Minulla oli vain outo olo ja menin selvittämään asian sinne. - Kärsinyt... - Tehän olitte HUT-klinikalla. kysyin. - Olin aiemmin kleptomaani, mutta klinikan projektioterapia paransi mut siitä. Molemmat olivat nuoria ihmisiä. Naisen omistaman kukkakaupan takahuone muistutti valaistukseltaan lähinnä bordellia. - No mitä sitä ei terveytensä eteen tekisi!. vaivana. - Minun täytyy käyttää sitä tämän tästä. Erittäin nyrjähtänyttä. Ensin kohtasin rouvan, joka oli kaikkien kohtalokkaiden naisten yli-inkarnaatio ja kuin yhdistelmä jokaisesta film noir -etsivätarinasta jossa kaunotar antaa olkapäänsä näkyä iltapuvun alta ja heiluttelee hameen paljastamaa säärtään ja imeskelee kapeaa savuketta. Entä itsellenne. - "Oudon olon syndrooma". Ei onnannut. - Oli hienoa, että hän löysi vaivani, sillä se olisi saattanut jäädä ikuiseksi arvoitukseksi ja olisin kärsinyt siitä lopun ikääni. - Mikä ihme tuo surina on. Se kummastutti, että parantola kuulosti kuin italialaiselta sairaalahotellin mallilta. Itsetyydytys kuuluu luonnolliseen kehitykseen ja se vaihe oli minulla jäänyt pois. oudosta olosta. - En ollut itse sitä havainnut. kysyin ennen kuin tiedustelin hänen sairauttaan. Ei voi olla totta, ajattelin. Siitä tuli uusi klinikan tautiluokitus. - Vahinkoa. Katseeni laskeutui väkisinkin kohti hänen ristittyjä polviaan, joiden päällä levännyt minihamekin vapisi. Olin erittäin tyytyväinen kun parannuin vaikeasta sairaudesta joka haittasi mun jokapäivästä elämää. Suustani meinasi tulla, että "itseinho kuuluu luonnolliseen kehitykseen" mutta sen sijaan yskähtelin kuin keuhkotautinen. Nyt en ainakaan varasta ja aiheuta kenellekään rahallista vahinkoa. Sain selville kaksi henkilöä, jotka olivat poistuneet parantolasta suhteellisen terveinä. - Hienoa hoitoa, Hieno henkilökunta. kysyin. Oliko se lainkaan laillista. - Kyllä, hoito oli monipuolista ja tehokasta. - Se oli hieno paikka, Heikkilä kehui parantolaa. Yritin ensin saada käsiini tilastotietoja kyseisen parantolan parantumisprosenteista. Potilastietojen onkiminen veti luonnollisesti vesiperäsimen. Lause kuulosti mainosta varten opetellulta puheelta. Vaadittiin kasvi- ja mineraaliterapiaa ja parikymmentä hoitokertaa, että syndrooma poistui. Tohtori Piskonen sitten teki diagnoosin. Toinen potilas oli muuan Heikkilä, jonka löysin hänen työpaikaltaan kännykkämyymälästä. Huomasin naisen tärisevän hieman, pelkäsikö hän tilannetta. Naisen nilkat tärisivät. lääkäri keksi, mikä teitä vaivaa. Oliko hän ollut klinikalla kenties jonkin hermostoperäisen vaivan vuoksi. Muuten olisin nytkin teidän kimpussa. Rouva Hulkko ei noussut seisomaan kun kättelin häntä. - Hieromasauva, nainen vastasi ykskantaan ja
10
suorasukaisesti. - Niin. En erottanut kunnolla itsen ja ulkomaailman rajoja. Jos outo oloni uusiutuu, minun on palattava terapiaan. Heijastushoidon avulla mun psyykkinen riippuvuus, addiktio, siirrettiin toiseen kohteeseen ja musta tuli nymfomaani. Ehkäpä HUT oli niin korvessa, ettei sinne kukaan tarkastaja edes eksynyt. - Ja tämä puos... Parantumisen jälkeen mun todellisuudentaju kehittyi ja tiedän nyt, mikä mua vaivasi. Kukaan ei halunnut antaa minulle edes haastattelua, vaikka valehtelin entisille potilaille olevani toimittaja ja tekeväni juttua terveysalan lehteen. Lopulta löysin netistä muutamia testimonialmainoksia, jossa parantuneet kehuivat kilvan Piskosen HUT-parantolaa
Piti vain keksiä vaiva, joka minulla olisi. Heikkilä hirnui. - Pillimehua. Noh, otetaan sitten sitä, sanoin maireasti hymyillen. - Tohtori Piskonen on sitä paitsi niin vaikuttava persoona ja karismaattinen ja väkevä asioiden käsittelijä että oli ilo olla hänen parannettavanaan. - Voitko vielä toistaa. - Mutta ei ilmaishoitojen lahjaa. hän kysyi epäselvällä äänellä. Pielisen rantaa pitkin kulki Rantatie noin kahdenkymmenen kilometrin matkan ja pikkuteiltä pääsi puiston majoille. Soitin parantolaan. - Meillä on tilaa, tervetuloa. Soitin Kiiskiselle ja hän suostui myös kustantamaan ajan, jonka aioin viettää parantolassa. Ja tempaisee takataskustaan vielä plasebohoidonkin.
Kun poistuin kännykkäliikkeestä, olin ajatuksissani. - Pitihän minun myydä auto ja antaa talo vakuudeksi pankille, mutta kyllä se kannatti! Kuviteltu tauti parani kuvitellulla hoidolla. Sellaista ei armeija-aikanakaan kukaan konitohtori kyennyt osoittamaan oikeaksi eikä vääräksi. - PILLI mehua! - Kuulin väärin. Suoritetaan sisään kirjautuminen ja sitten alustava tutkimus. Keltaiset keskiviivat eivät väpättäneet myöskään Kolin kylälle. Klinikalla kuolleiden yhteinen nimittäjä oli, että he olivat yleensä vanhoja, parantumattomasti sairaita, sisään kirjoittautuessaan rikkaita ja klinikalta krematorioon poistuessaan rutiköyhiä. - Tällaistako pillimehua. Nuorempana olisin varmaan kiivennyt mustassa kommandopuvussa kuusen latvaan, ampunut sieltä vaijerin rakennuksen kattokaiteeseen, liukunut vaijeria pitkin katolle, ohittanut hälytysjärjestelmän, penkonut kortistot ja salaiset kansiot ja paennut kauhealla ryminällä ja purjelentokoneella mielipuolisten vartijoiden tulittaessa minua Kalashnikoveilla. - Melkein kuin Jeesus. Kolin kansallispuisto sijaitsi Kontiolahden, Lieksan ja Enon kuntien alueella lähellä tie numero kuutosta. Suuntavaisto alkoi pettää asfalttitien mutkitellessa niin, ettei silmiin sattunut kunnon maamerkkejä. - Ei tietenkään, mutta hänellä on monia lahjoja. Voi kataluus, mietin, mihin olin pääni laittamassa?
Taksi vei minut keskelle ei-mitään. Piruuttani sanoin: - Anteeksi mitä mehua. Se on varma ja helppo nakki. Kopiota Kiiskisellä ei näistä tiedoista tietenkään ollut, joten tässä asiassa olin hänen huhu-
puheidensa varassa. Näin itäsuomalaisia maisemia, kun saavuimme lähelle Kolin kansallispuistoa. Selkäkipu. Kiiskinen oli kuukausia sitten päässyt penkomaan netin kautta parantolan vuosikertomusta ja eräitä epämääräisiä dokumentteja ennen kuin ne tiedostot oli poistettu. Kesäaikaan Lieksasta kulki Kolin satamaan autolauttayhteys. Maksettuani jatkoin matkaa jotakin Trip-mehua imeskellen ja sisäisesti naureskellen. Kioskin ohi kävellessäni huomasin että minua hieman janotti ja pyysin kioskitädiltä jotakin mehua. Hoidot voidaan aloittaa heti, kertoi sirpsakka naisääni. Lähin kaupunki oli Joensuu, mutta sinne emme olleet matkalla. Jos tautia ei ole, tohtori Piskonen keksii sellaisen. Vanhemmiten keinot pienenevät, joten päätin kirjoittautua sisään klinikalle. Kuusia, kuusia, muutama mänty, kolme koivua, kalliota, jyrkänne ja taksin rinnalla väpättävä metallikaide, lisää
11. Hetkinen, ehkä minä olin parantolan tarpeessa
Jos HUT-kyltti oli vaatimaton, sitä tämä monumentti ei ollut. Taksi hiljensi vimmaista vauhtiaan. Valkokylkinen parantola sijaitsi tosiaankin syvällä metsässä. - Ei kummempia. Nämä olivat golfaamassa kun Castron sotilaat piirittivät ne aikeenaan kidnappaus tai surmaaminen. Mutta teräväkärkisten kuusien takana häämötti valoisa rakennus. - Niinhän se on. Weissmüller kajautti huutonsa ja sotilaat ilahtuivat ainoan oikean Tarzanin tapaamisesta niin, että johdattivat golfin pelaajat
12
turvalliselle alueelle. Polkua muistuttanut tie kierteli ja kaarteli läpi metsän, jonne siivilöityi auringon valon säiliä. Miksi. Jatkoin: - Toisaalta, Tarzan-huuto pelasti sen ja sen kamujensa hengen Kuubassa vallankumouksen aikaan. taksikuski kysyi. Asfalttisesta moottoritiestä haarautui kapeampi asfalttitie, joka muuttui pian bitumiseksi väyläksi, sitten mutkaiseksi soratieksi ja lopulta taksi mateli pitkin kuoppaista kärrypolkua, joka oli osin laonneen heinän peitossa. kuusia ja vielä pidempiä kuusia. Näin vaatimattoman kyltin, jossa luki yksinkertaisesti "HUT". Englanninkielen "hut" tarkoittaa erämökkiä, mutta tämä järjen voitto oli kaukana metsämajasta. - Tästä varmaan käännytään. - Onpas se paikka Jumalan selän takana, kuski ihmetteli. Eleli 80-vuotiaaksi. Kaikkialla oli tummaa ja synkkää metsää, vaikka aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Vaikka se oli uinut ja voimaillut ikänsä, sille tuli vakava sydänvika. - Onko pahojakin vaivoja, saako olla utelias. No, rakennetaanhan sitä peltomarketteja ja kyläkauppoja keskelle korpea, miksei sitten tällaista kolossia. Vuoristoratamainen kyyti kesti ikuisuuden. Kuskia nauratti. Sorainen mäki jatkui ja jatkui kunnes taksi saapui sen laelle... Kolossaalinen rakennus oli koottu teräksen ja lasin lisäksi hirsistä. Kolin korkeus merenpinnasta on 347 metriä. Kun auto lähti mäen huipulta alaspäin, näin notkelman pohjalla koko kolossaalisen rakennuksen. Parantola oli kiinni korkean vuoren kupeessa. Silmänkantamattomiin pelkkiä kuusten latvoja ja kaiken keskellä tämä mielipuolinen terveyskylpylä, moderni palatsi, joka oli varmaan näyttänyt hyvältä väärinymmärretyn arkkitehdin suunnittelupöydällä. Paha-Koli oli tunnettu jyrkästä seinämästään. Muuan sivujoki erkani kapeiksi puroiksi aivan klinikan leveän ja pitkän, kuistin näköisen ja terassimaisen näköalatasanteen alapuolella. - Kaikki haluavat takaisin luontoon kunhan ei tarvitse kävellä, viisastelin. - Niin minä luulen. Sitten, hiekkatien viimeisen mäennyppylän yli päästyämme edessä avautui sininen taivas, joka suuntaan täysin pilvetön laakeus. Ajattele vaikka Johnny Weissmülleria. Kolin tunnetuimmat huiput olivat Ukko- ja Akkakoli, jotka olivat kaiketi saaneet nimensä muinaisjumalien mukaan. Liian hyvässä kunnossa ei kannata olla. Kumpuileva raitti muuttui taas hiekkatieksi, joka kohoili ja laski niin että se tuntui vatsanpohjassa. Radiossa sanaillut Eminem oli virhe tässä kuvassa. Keli oli aurinkoinen, kuski oli kärryhurja ja kuulin kuinka auton pohja ropisi ja sora vingahteli renkaista. - Sehän on kai niin kuin kylpylä ja parantola. Ruskaa pukkasi, ja aurinkoinen maisema oli riemunkirjava. - Aika mahtipontinen luostari, taksikuski tuumi.. taksikuski kysäisi. Tämä oli science fictionia. Urbaanilegendan mukaan tämä Tarzan kajautteli eräällä sairaalareissullaan elokuvista tuttua huutoaan juosten hoitolaitoksen käytävillä sekavampana kuin Simpsonien vaari. Hiekkatie kohosi kohti seuraavaa aivan erityisen korkeaa nyppylää. Korkeiden ja huojahtelevien kuusten takana näin ensin vain raudasta ja lasipinnasta heijastuvaa auringonvälkettä, joka vilkkui puiden raosta. Vieressäni takapenkillä heilui kapsäkki jossa oli joitakin vaihtovaatteita
L-kirjain rajasi pihaa, jossa oli myös aidattu puutarha jotakin relaksaatiota varten kai. Olikohan paikan ylipappi määrännyt, ettei yksikään maksava asiakas saa häippäistä ennen kuin lompakko ja tilit on tyhjennetty, sillä tämä Mira-hoitsu avasi suunsa lähes hädissään. Liian täydellistä ollakseen totta, liian täydellistä ollakseen rehellistä.
Sisään kirjoittautuessani valittelin selkäkipuja. - Tupakkatarpeet minä kyllä tarvitsen, sanoin. Ei kai. - Se kelpaa minulle. Kuljin hoiturin perässä kukkaloiston läpi pitkin kivettyä polkua, joka johti L-kirjaimen keskiöön. Vaatteet, kännykkä ja melkeinpä kaikki mahdollinen piti luovuttaa lokeroihin kun kirjoittauduin sisään. Muissa kerroksissa oleviin hoito- ja toimenpidehuoneisiin mennään vain hoitajan kanssa, Laitinen luetteli. Oli jokseenkin järkyttävää nähdä sellainen avaruusajan rakennelma keskellä näreikköä. - No, tuota kuulkaa, Mira sanoi minulle. Taksi saapui portin luokse laajalle, asvaltoidulle parkkipaikalle. Täten koko parantola-alue muodosti suuren suorakaiteen. Valkopukuinen hoitaja saapui päästämään minut sisään. - Voidaan tehdä poikkeus. - Asko, vastasin. Asteikolla yhdestä kymmeneen. Tuolla puutarhan perällä on paikka jossa voi periaatteessa tupakoida. - Olen Laitinen, miespuolinen hoitaja sanoi kuin panssarintorjuntakomppanian alikersantti. Puutarha tosiaan oli aidattu, mutta en uskonut että verkkoaita olisi sähköistetty. - Kaksitoista. - Onko teillä heikko olo?
- Ei fyysisesti heikko vaan henkisesti vammainen. Koski kohisi kauempana, kun soitin portin ovikelloa. Tunnistin säveltäjän, joka oli Joseph Haydn. Mieshoitaja mulkaisi naista vihaisesti. - Sydneyn oopperatalo aarniometsässä, hönkäisin. Laitinen mulkoili ja sanoi Miralle: - Oot ollut täällä vasta muutaman päivän ja alat jo keksiä sääntöjä...
13. Minua saattamaan saapui siilitukkainen miehenjärkäle naispuolisen hoitsun kanssa. Maksoin taksin, joka karautti pois. - Millaisia kivut ovat. Katselin ympärilleni. - Sano Mira vaan, nuori nainen hymyili. Ei kai ollut soveliasta sinutella tai mitenkään kaveerata potilaiden kanssa. - Siinä tapauksessa minä en taida jäädä tänne, sanoin ykskantaan ja olin valmis perumaan koko touhun. Tunnistin hyasintteja, erivärisiä tulppaaneja, narsisseja, lumikelloja, koristelaukkaa, maksaruohoa, alppiruusuja, syyshohdekukkia ja ritarinkannuksia. Tyttösellä oli sinertävät silmät ja tummaksi värjätyt hiukset. Hymyilin takaisin, hymyilin sille että hän painotti sanaa "koulutettu". Olikohan jokainen paikan lääkärikin "laillistettu", se vasta kuulostaa epäilyttävältä. - Ja tämä on... Meillä on sellaiset säännöt. - Ollaanpa nyt rauhassa kun kerta meillä on valmiit säännöt, Laitinen sanoi. - Täällä suhtaudutaan kielteisesti tupakointiin, Laitinen sanoi jäyhästi. - Tämä on savuton parantola. Jostakin päin puutarhaa soi klassinen musiikki enkä uskonut sen rentouttavaan vaikutukseen. - Potilashuoneet ja kaikki vapaa-ajan palvelut sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa. - Koulutettu kiropraktikko varmaan ottaa teidät käsittelyyn huomisen puolella, punatukkainen osastosihteeri hymyili aurinkoisesti. Koukeroinen ja monimutkaisen näköinen rakennus oli ylhäältä katsottuna L-kirjaimen muotoinen. Piti minunkin vähän näytellä kipujani joten otin tukea pöydänreunasta
- Äh, anna olla ja ole hiljaa, iso mies! tyttö sanoi napakasti Laitiselle. Tutkimukset suorittaisin täysin vasemmalla kädellä. - Tää sikiöasentomeditaatio, en oikein tiedä tehoaako se mun reumaan. Voisin aikani kuluksi polkea kuntopyörää kuntosalilla tai uida altaassa tai levätä poreammeessa tai aurinkoisella näköalatasanteella ihan kaikessa rauhassa. - No en, hän vastasi nyreästi. Ehkä et päässyt muukalaislegioonaan niin tulit tänne. Tutkailtuani huonetta lähdin tutustumaan parantolan tiloihin. kysyin kirjailijalta ihan piruuttani. - Asko, kättelin häntä. hän koetti keksiä. - Niin ne väittää, hän vastasi. Mihinkäs sinulla sattuu. - Ilmankos keksit tyhjästä tarinaa, naurahdin. Uutis- ja ajankohtaistoimittaja
14
ja iltapäivälehtien kiintokasvo olikin siis täällä. Kun ei ollut, niin istahdin kahvilaan porkkanamehulle ja kuuntelin viereisen pöydän keskustelua. Huomasin ikkunassa pienen tarran. - Olet jotenkin tutun näköinen, sanoin. - Teetkö mitään oikeaa työtä. Siellä kaupattiin terveyslimuja, porkkanamehua ja yrttijuomia. Kyllä se Kolin reunus ihan ulkomaanmatkasta kävi. Että on pakko kehittää koko ajan uu-. Hän teki juomista kuvaavan eleen. Ja jos hän oli ollut siellä vasta päivän, hän oli liian hyvässä kunnossa. - Johonkin toiseen ehkä, mutta ei minuun. Eivät juoppoputken vieroitusoireet vuorokaudessa lähde. - Tuure, mies sanoi. Saavuin vapaa-ajan saliin, joka oli suuri halli. Sain päälleni laitoksen askeettiset vetimet. Etkä ole vielä voinut saada kipulääkitystä. - Saako kysyä, mikä on vaiva. Se oli yhdistelmä lukusalia, kirjastoa ja kahvihuonetta. - Niin siihen virtsatietulehdukseen. Kahden hengen huoneen toinen asukas ei ollut paikalla. Samanlainen merkki oli kaikissa ikkunoissa. Palasin huoneeseen, jonne asuinkumppani oli jo ilmaantunut. - Mulla alkaa mutahieronta puolen tunnin kuluttua, muuan nainen kertoi. No, ehkä kännykättömyys olisi pitkästä aikaa todellista lepoa. Tunnistin tv-kasvon, jonka piti lehtien mukaan olla ulkomailla. Tämä paikka on kuulemma rakennettu parantavan lähteen päälle. Sinne tänne vaelsi potilaita. - Selkäkipuja. - Saahan sitä kysyä. hänen ystävättärensä kysyi. En ollut koskaan kuullut että tällä kynäilijällä olisi ongelmia alkoholin kanssa. Silloin tunnistin hänet. Hallin yksi seinä oli kokonaan lasia jonka läpi näki näköalatasanteelle. Kysyin kahvilan myyjältä: - Onko teillä punaisesta lihasta puristettua mehua. Minä olen ollut täällä päivän. Tai sattui jokin kupru ja piti hankkiutua paikkaan, josta kukaan ei sinua löydä. - Minuun moinen paska ei uppoa, mies hörähti. Kävin vielä katsastamassa uima-altaan ja ne porekylvyt. Ja maasäteily vaikuttaa biorytmeihin ja nollaa negatiivisen energian. - Jaa miksi. - Taitaa olla ammattitauti, sanoin vaikka ei hän minusta rapa- tai edes tuurijuopolta näyttänyt. Tarra kertoi, että ikkunat olivat panssarilasia ja samalla muistin, ettei juuri kukaan tiennyt minun olevan siinä parantolassa. Tuure ei vastannut. Kenties piti päästä pois oravanpyörästä. Vierailijoita ei näkynyt, kenties niitä ei sallittu. - Sitä sattuu. Halusit tänne jonkin syyn vuoksi. - Kyllä varmaan jos ne niin väittää. Lompakon sain pitää. Muniani en mennyt kastelemaan. - Vaan ei sitä ihan heti saa päätä toimimaan. - Siellä pihalla on se iso kivi, jonka luona ovat pössytelleet. Ainakin eri vaivoista kärsivät potilaat saivat tapailla toisiaan vapaasti, koska varsinaisia osastoja ei ollut. - Sinulla taitaa olla hyvä palautumiskyky. - Sinähän taidat olla se kirjailija... - Jaaha. - Et näytä tarpeeksi kipeältä. - Taisit saapua juuri
Lähes monoliittimainen kallionlohkare vaikutti vanhalta uhrikiveltä. - Hyi helvetti. Olikohan järkäle seitakivi, joka oli kähvelletty saamelaisten pyhältä paikalta tai etelämpää anastettu hiidenkivi joka oli roudattu maisemaelementiksi komistamaan ökytontin korskeaa tölliä. - Naista epätoivoisesti etsivä ja vonkaava miekkonen jää ilman, esitin teorian. Mutta kaikkeahan pitää kokeilla kerran. - Eikun pidän selkeydestä. Minun tuhkakuppinani ei ollut mikään ylellinen kuparimalja vaan tyhjä ja tyylirikkoinen maustekurkkupurkki edellisen nikotinistin jäljiltä, mutta se kelpasi minulle ihan hyvin. - Humalassa tulee kirjoitettua kaikenlaista. sia ideoita. - Siksi minä tänne tulin. - Mitä, olen lukenut sinun joskus kirjoittaneen että reikä kuin reikä. Kävelin takaisin sisälle ja lasiovet suhisivat edessäni auki kuin hotellissa. Päivällistä tarjottaisiin puoli viideltä. - Kotona muija ajattelee liikaakin, Tuure vastasi. - Mutta ei mitään "liikaa ajattelevan naisen lukemistoja". Ja sekin toimii päin helvettiä, siksi minä olen täällä katkolla eri nimellä. Eräät taas ottavat sormuksen haasteena ja iskevät kiinni vain varattuihin. - Sellanen jota kehtaa rauhassa näyttää muillekin. Kuulostiko vähän kyyniseltä. Ruokailu alkoi ja istuuduin tarjottimeni kanssa Tuuren pöytään. Tuore tallenne siis. Kaiuttimista soljunut musiikki oli Sibeliusta jota mielestäni viuhtoi JukkaPekka Saraste George Lucas -parrassaan. - Ja josta voit rauhassa olla sairaalloisen mustasukkainen loppuikäsi. - Otan osaa. Seisoin tulitulppaanien ympäröimän kivipaaden luona. - AA-klinikan katsotuin tv-ohjelma on Pikku Katkonen, keksin.
Vedin sätkää puutarhan perällä ja odotin ruokalaan pääsyä. - Ettei ajatusten juna pysähdy hetkeksikään. Sinullahan ei ole täällä huoneessa
oikein mitään, sanoin. Syysaurinko paistoi yhä kirkkaalta taivaalta ja olo oli mitä mainioin. - Niin totta. - Mutta uuteen suhteeseen ryhtyvän ympärillä alkaa heti pörrätä vastakkaisen sukupuolen edustajia ja se johtuu ihan siitä itsevarmuudesta, jota uuteen yksilöön ihastunut viestittää eleillään ja vartalonkielellään. On tietysti olemassa jokin prosentti niin sanottuja normaaleja naikkosia, jotka jättävät ukkomiehet rauhaan. Yskäisin ja aloitin monologin: - Perhe raahasi vanhan mummonsa vanhain15. Jaksaisinko minä edes tutkia mitään, koska paikassa oli niin leppoisa tunnelma ja positiivinen ilmapiiri. - Onko hoitajat pöllineet kaiken. Omaa kustani en sentään yritä juoda, ei siinä enää ole promilleja. Olis varmaan pakko löytää uusi ja hyvännäköinen vaimo, Tuure vitsaili. Jos puoliso pitää valita vain ulkomuodon perusteella, se on parempi ottaa venäläinen transvestiitti. - Sharon Stone on sanonut että kun naiset näyttelevät orgasmia, miehet näyttelevät kokonaisia ihmissuhteita. Jotta arkeologin ammatti vaikuttaisi kiinnostavalta ja jotta tukirahat eivät loppuisi, arkeologin täytyy väittää löytämäänsä 3650 vuotta vanhaa yöastiaa kulttimaljaksi, tiesin. Paskat, ei tällaisella tuurijuopolla saa olla täällä mitään. Venäläiset pukeutuu paremmin kuin suomalaiset ja transut ovat yleensä laittautuneet kauniimmiksi kuin oikeat naiset. Sitten on tietysti tämä sormus, joka viestittää tietyille naisille että kun tämän pokaa, se ei ainakaan kysele perään eikä jää roikuskelemaan. kysyin. - Ainoa toimiva suhde mikä minulla on, Tuure sanoi, - on suhde lehdistöön. - En minä tee mitään naisten rakkausromaaneja liukuhihnalla vaan ajattelevan ihmisen lukemistoja, hän väitti ylpeänä
Työpaikalla se neuvoi alaisiaan ja hoki näitä tällaisia että "yksinkertainen on kaunista" ja "pidä se yksinkertaisena". Mummo vastasi: "Ihan hyvin on kaikki asiat, mutta henkilökunta ei anna minun pieraista!" Tuure nauroi ja teki sitten inventaariota tarjottimensa sisällöstä. - Täällä on hyvät oltavat ja Piskonen on niin mukava mies että. - Puoliraakoja silakkapihvejä ja kumilta maistuvaa suppilovahverokastiketta, mautonta tattaripuuroa, kämyisiä porkkanoita, pari suikaletta hapankaalia, rasvatonta jogurttia ja ilmeisesti ruusunmarjamehua. Hetken kuluttua mummo alkoi kallistua vasemmalle puolelle ja tälläkin kerralla henkilökunta ennätti kohottaa hänet istumaan. Siellä minulla on kaksi yhdyntään aulista hoitoa, mutta täytyy vain pitää huoli etteivät ne kohtaa toisiaan. kotiin. En nyt sittenkään tiedä sen positiivisen ilmapiirin kanssa, mietin. - Siis ruokaa jossa rasva ja maku on korvattu isolla hinnalla. - Jos se on punainen kuin silli, märkä kuin silli ja haisee silliltä kuin Jaques Cousteaun pipo, niin se on silli. - Tämä taitaa olla sitä terveysruokaa. Näin myös rollaattoreita ja kävelykeppejä. - Ihanko totta. Mies esittäytyi Eikaksi. Eikö sinun pitäisi istua sen päällä. kysyin. - Tämä hoitaa samalla myös eturauhasta. "Kun teet sen pennun, pidä se yksinkertaisena". Tuure piruili valtion virkamiehelle. Tai että olit töissä. Hämmästelin hänen sylissään ollutta hieman läpikuultavaa kivenmurikkaa. - Suomalaista sushia, Tuure totesi. - Miten olette viihtyneet täällä. Yksinkertaisuutta, kommentoin silliä. Eikka tirskui ja kertoi minulle suurena salaisuutena: - Se määrää silloin tällöin Viagraa että pääsen piipahtamaan tuolla rouvien puolella. Tuure luetteli. Oli tuolla tätä punaistakin, sanoin ja kohotin punaisen jutun haarukalla silmieni tasalle. Poljen niitä kuin tulpatonta mopoa! Yritin unohtaa tämän mielikuvan. - Mutta onko hänellä ihan puhtaat sahajauhot pussissaan. Olikohan tämä Piskosen kuningasajatus, että myös mentaalitapaukset viettivät aikaa muiden potilaiden kanssa, sittenkään niin nerokas?
Ruokailun jälkeen minulla oli tervetulotapaaminen herra ylipaavin kanssa. Huomasiko kukaan, että olit poissa. Oivalsin, että tässä istui nuorimies Kiiskisen ukki. Seuraavana päivänä mummon omaiset vierailivat vanhainkodissa ja kyselivät vointia. Saitko pokaalin. - Tohtori Piskonen on loistomies! Eikka mel-. - Muuan entinen tuttavani oli oppinut englanninkielisen lauseen "keep it simple". - Miksi pidät sitä sylissä. - Piskonen taitaa olla melkoinen hyväntekijä, totesin pitäen naamani peruslukemilla. Pöytään saapui ventovieras naama, joka aloitti järjettömän vaahtoamisen.
16
- Minä olin neljäkymmentä vuotta työelämässä valtion virastossa ja olin töistä poissa vain kaksi päivää flunssan vuoksi! - Onneksi olkoon. Mummo istui ensimmäisenä iltanaan vanhainkodin sohvalla ja tuijotti televisiota. Odotushuoneessa istui muuan vanha mies. Niinpä niin, miksipä Eikka-ukki sieltä pois haluaisi. - Joo, peräpukamat paranee tällaisella kristallilla. Katselin ruokalaan lappaavaa väkeä, joista osa saapui pyörätuoleilla, osa tiputuspussia kantaen. Äkkiä hän kallistui oikealle puolelle, mutta henkilökunta sai mummosta otteen ja kohotti hänet pystyasentoon. Mitä hän mahtoi sanoa raskaana olevalle vaimolleen. - Juu perhana. Se auttaa jokaisessa asiassa. kysyin. - Mikäs se on. Löysin sitä tuon salaattilaatikon takaa
Että kuinka potilaat ottavat sen että täällä on vähän kaikkea. - On muistettava, että Luther oli 1500-luvun ihminen, joka totteli sen ajan lääkäreitä. Ei tällä hetkellä. - Meillä on aina ennen lääkärintarkastusta tällanen tulotapaaminen täällä mun officessa. Monia hoitoja. - Tuota, te kun olette lääkäri... En enää muista psykologiasta, mitä tuo ele kertoi ihmisestä, mutta jotakin epämiellyttävää se oli. - Ei nyt. Sillä parannettiin vastustuskykyä. kein suutahti minulle. - Ihan coolisti. Tämä paikka on toteutunut unelma,
17. - Me ei käännetä selkää kaikelle vaan parannetaan ihmisiä kivogaresti ja ennakkoluulottomasti lääketieteen perinteitä kunnioittaen. Käänteentekevissä vai taskuja kääntävissä. Anteeksi mikä. - Meillä on hyvät sponssit ja jokainen hoitoyksikkö tietää, mitä tehdä. Onko tämä HUT siis parantola, klinikka, hoitolaitos vai mikä. Kääntämisen tekevissä. Käytimme tunnetun arkkitehtitoimiston palveluita, sisustusta ja materiaalihankintojen koordinointia. - Muistahan myös, että Luther kannatti tyttöjen kouluttamista eikä puhunut naisista ala-arvoisesti, mikä oli sille ajalle tyypillistä, Piskonen vastaväitteli. - Muistan erityisesti Lutherin kirjoituksen "Kuinka voi niin halpa-arvoinen aine vaikuttaa niin jalosti", muistin. Piskonen oli antiseptinen perfektionisti, joka viljeli anglismeja ja svedupetterismejä. Kykenin olemaan letkauttamatta: "terveellisesti jalat edellä ja kukkaro tyhjänä". Healthia ja supporttia, siinä meidän tavoitteet. Avajaiset olikin melkoinen mediashow. HUT-parantolan design on sellainen, että jo atmosfääri vaikuttaa potilaan mielialaan. - Havaitsin, että katsoitte noita diplomeita, Piskonen sanoi minua kätellessään. Täällä toimii myös itsensä kehittämiskerho, nauruterapia, jonglööriterapia, you name it... Jollei ole ihan akuutteja kipuja... - Ei todellakaan! HUT tarkoittaa "henkilökohtaista ja uudistavaa terveyspalvelua"! Toivottavasti sopeudutte klinikkamme schemaan,
hän sanoi ja tarkoitti riikinruotsin sanalla kai päiväohjelmaa. Vieroituksesta syöpähoitoihin. kysyin kuin kyselykautinen lapsi. - Kukkonen, sihteeri tuli kuuluttamaan ja kohottauduin penkiltäni. Metodit hyödynnetään kokonaisvaltaisesti. Leikkauksia tai vaihtoehtolääkintää aina potilaan tarpeen mukaan. - Me yhdistetään täällä nykyaikaa ja vanhanaikaisia parannuskeinoja. En tiedä, millä edellytyksillä Piskonen kutsui itseään tohtoriksi. Tarkkaan mietittyä arkkitehtuuria. - Rakkaalla lapsella on monta nimeä, tohtori Piskonen kertoi. - Ylilääkäri, hän korjasi ja muodosti sormistaan harjakaton. Kuvissa Piskonen päällepäsmäröi iltapukuihin koristautuneiden ihmisten keskellä. - Se on ihan uusinta uutta, mies kertoi hymyillen valkaistulla hammasrivistöllä. Optimaalinen potilas on sellainen, joka haluaa osallistua omien hoitomuotojen suunnitteluun! Meillä on kaikenlaisia aktiviteetteja. Piskonen näytti tv-mainoksen lääkäriä näyttelevältä miesmallilta jonka puhe oli dubattu suomeksi. - Sen ultimaattinen teho on tutkittu monissa käänteentekevissä laitoksissa ympäri maailman. - Onko täällä sellainen bisnesmaailmasta tuotu ajattelumalli. - Niin tiedätte kaiken mitä täällä tapahtuu. - Olen saanut lääketieteen lisensiaatin koulutuksen ja tieteellisenä jatkotutkintona väittelin tohtoriksi. - Niin, söihän Martti Lutherkin joka päivä lusikallisen omaa ulostettaan muun ruokailun yhteydessä, hekotin. Jättekiva, mietin silmiäni pyöritellen. Miehen huoneen seinällä olevat diplomit saattoivat olla aitojakin aitoja netistä tulostettuja valmiita pohjia. Piskonen katsoi seinälle kiinnitettyjä valokuvia paikan avajaisista. - Jongl... - Pääasia, että täältä lähtee pois terveitä ihmisiä
Olikohan tämä pieruterapiaa, jolla parannetaan löysä vatsa. - Kyllähän te realaisaatte. - Mutta sateessa ei. Pudistelin päätäni ja käärin samalla sätkiä varastoon eli peltirasiaan. Hissin luona minua vastaan tuli persevaivoista kärsinyt miekkonen, joka päristeli ja piereskeli pätkittäin eripituisia turinoita. Siksi hoidot tehdään kokonaisvaltaisesti. Hän hymähti. - Mikäs teidät tänne ajoi. Miehestä olisi pitänyt tulla poliitikko, sillä hän alkoi saada minutkin puolelleen. - Tutkimukset ovat osoittaneet, että piharatamossa on antiseptisiä ja ihoa rauhoittavia aineita. - Persemorsetusta, hän selitti. Ihmisiä voidaan vieroittaa nykyään mistä tahansa. - Laivanupotusta. Esittäydyimme. Kolmannessa kerroksessa kuikuilin eri toimenpidehuoneisiin ja näin ihmeellisiä asioita. - On kai tuossakin vinha perä, nyökyttelin. - Eikö tule koskaan oikeusjuttuja. Mies piti sylissään pehmeäkantista pokkaria. - Mutta, yskäisin, - esimerkiksi kristallit joista kuulin tuolla odotushuoneessa... Jos joku uskoo kristallin voimaan, mikä minä olen viemään tätä uskoa häneltä pois. Uimassa käytyäni haa18
huilin hissin luokse ja suuntasin yläkerroksiin vaikka siihen ei ollut lupaa. Kyselin häneltä tv-alan kuulumisista. Piskonen selitti. - Uima-altaassa halutaan kastua suunnitelmallisesti, hän tiesi. Minä en katsokaas sysää syrjään edes plasebo- eli lumevaikutusta, Piskonen kertoi. - Saa sitä sinutellakin. - Jos joku mieleltään sairas henkilö uhkaa klinikkaa perusteettomasti, advokaattini ja asianhoitajani ottavat yhteyttä sellaisiin tapauksiin lainopillisten keinojen kautta. - Ehkä siihen altaaseen ei ole hypännyt paljon lahjakkuutta. - Kuntoutusalan ihmiset auttavat monia addikteja. Televisiosta tuttu mies naputti otsaansa ja sanoi: - Pääjuttuja. Näin ihmisiä, joille annettiin jalkakylpy-elektrolyysihoitoja. - Onhan teillä siinä luettavaa. hän kysyi. Hain kahvia ja päädyin keskustelemaan aiemmin näkemäni tv-kasvon kanssa. - Totta, Piskonen sanoi. kysyin. Sade vie. - Vaikkapa haava, märkiväkin sellainen, paranee kun sen päälle sitoo piharatamon lehden tai murskattua ratamonlehteä yöksi. Erään potilaan pään päällä pyöritettiin heilurilangan päässä olevaa lasinpalaa, jotta hänen tyränsä paranisi. - Sitä sattuu paremmissakin perheissä että lapsi nielaisee kirveen, tokaisin. - Ei se periaate vaan se raha, virnistin.
Seuraavana päivänä minulla oli rääkätty olo. Yritin painaa mieleen jokaisen yksityiskohdan. Palasin ensimmäiseen kerrokseen ja kuljin vapaa-ajan saliin. - Tiedän minä vanhan kansan lääketieteestä ja yrteistä, kerroin. - Koska olemme psykofyysisiä olentoja ja on olemassa psykosomaattisia tauteja, ihmisen mielentila säätelee hyvin pitkälle alttiutta sairasteluun, taudinkulkuun ja paranemiseen. Yritin muistaa, että olin tutkimassa sitä, oliko mies raha-asioissa lintu vai kala. Pysähdyin vielä toisessa kerroksessa. - Pelaatko tammea. - Joistakin tekijöistä voi sanoa että "viihteen ammattilaisena jo viisikymmentä vuotta" ja toisista, että aidosti lahjakas ja hauska. Oli se sitten huumeet tai vanha Tetris-tietokonepeli. - Ei jaksa, sanoin. Olin juuri käynyt kiropraktikolla joka oli runnonut viatonta selkääni. Kohtasin suolakurkkunaamiota käyttäneen naisen, joka kertoi sen auttavan imusolmukesyöpään. Jälkimmäisiä on kovin vähän, hän tuumaili työsarkaansa. jos niissä on ollut jotakin energiaa 4000 vuotta sitten, niin tänä päivänä ne ovat vain läpinäkyviä kiviä. - Ahaa, ette usko sellaseen topicciin. ehdotin
- No voihan helvetti, hönkäisin katsoessani peiliin. - Katso itse, televisiomies sanoi ja pisti lukemansa kioskipokkarin takakannen eteeni. saako tätä sanoa ääneen... En keskeyttänyt kun hän jatkoi: - Tämähän aiheuttaa ihmislapsessa loputtomia konflikteja ja suorastaan skitsofreeeenisia patoutumia. - Pakko hieman myöntää, örähdin ja melkein huimasi. - Eritoten katolisessa kirkossa kaaaikki seksi on pannassa. - Terveisiä Eikka-ukille, sanoin vanhalle naiselle, joka köpötteli kohti uusia erotomaanisia seikkailuja. - Hyvin sanottu, tuumasin. kysyin. Takakannessa oli dekkarikirjailijan naama. - Kuvittelet, televisiomies sanoi. - Mutta tätähän ei kyllä usko erkkikään.
Huomasin, että muuan mummeli yritti ylös tuoliltaan. Juuri nämä hurjat jotka alkaa seuroissa puhua kielillä ja kierivät täristen lattialla... Noh, nuorimies, älä yski keuhkoja pihalle. orgasmin. - Kenen näköinen. meiltä kontrollin ja siksi harva haluaa kastua sateessa. - Niin kuin minäkin toisinaan kuvittelen asioita. kun siitä otetaan se kirkko ja uskonto pois ympäriltä, niin mitä me tosiasiassa nähdäänkään. - Sateessa tai Big Brother -ohjelmassa. - Yleensä minua on sanottu Paavo Lipposen näköiseksi. Vanha sanonta kuuluu, että se, että olet vainoharhainen, ei tarkoita etteivätkö ne silti olisi perässäsi, naurahdin. Ajattele, mikä tragedia. hän tuhahteli. - Päästäänkö pian tanssimaan niitä häitä. Seisoo kuin kikkeli häissä. Kyrpä-mummolla oli selkeät mielipiteet. - Arvaapa kenen näköinen sinä olet. - Narsisti. - Kirkollinen vihkiminen, mitä muuta se on kuin kirkon vallankäyttöä. Joskus se purkautuu. - Mutta myönnätkö. Nousin ylös ja ojensin vanhukselle hänen ryhmysauvansa. Vaikka olen iällä oleva ihminen, tämän ihmisen sallin pojitella minua. - Toivottavasti en juuri nyt. - Miten minulla on sellainen tunne, virnistin, - että tunnette erään Eikan. Puhaltelin sinistä savua syysilmaan siirtolohkareen äärellä.
19. Olet ihan ilmetyn Mickey Spillanen näköinen. Kun orkku on pantu kirkon sateenvarjon alle, silloin sen julkinen esittäminen on hyväksyttävää. Usko minua, minä tiedän siitä jotakin, hän vastasi. - Ööh... - Siitä tuleekin mieleen, murahdin. - Että täällä on jatkuvasti sellainen tunne kuin meitä tarkkailtaisiin vaikka turvakameroita ei olekaan joka nurkassa. kysyin kun autoin hänet pois pöydän ja tuolien välistä. hörähdin. - No näinhän se on. Jokainen on elämässään edes hetken ajan narsisti, vaikka se sekunti olisi hyvin ohimenevä, mies mietti ja vaihtoi äkkiä aihetta. Samalla hän tavoitteli kävelykeppiään. - Jokaiselle on sallittu tietty määrä omahyväisyyttä. Poistuin puutarhaan tupakalle. Sen masturboinnin uskonto sallii. Kuka se nyt tällä kertaa on. Tämän mukaan se kuoli syöpään vuonna 2006. - Näin on. - Mitä mieltä olet tästä tohtori Piskosesta. totesin. - Siihen, että on tv-hommissa, kuuluu kai jokin annos tervettä tai epätervettä narsismia. Jopa näyttelijä Brian Dennehyn oloiseksi. Se, mitä mummeli seuraavaksi sanoi, sai minut yskimään kahvia pöydälle: - Tämähän tukee ja vahvistaa kuin kyrpä vanhaa ihmistä. - Tottahan minä, hän hymyili. kysyin. - Eikka, niin. Aina masturbaatiosta lähtien ja kortonkia myöten ihmistä käsketään ja syyllistetään vaikka kaikilla on hormooonit ja vietit, vai mitä, poika. Minun naamani on telkkarissa ja minulla on tunne että minua tarkkaillaan koko ajan. - Tai paranoidin paradoksi
Ajatteles. - Muistatko toimittajan nimeä. Mikäs siinä, mutta samalla pitää laskea myös rikosoikeudellisen vastuun ikärajaa, sanoin mielipiteeni. Siis huomaa: en ollut sanonut yhtään mitään. Potilailla ei ole asia muihin kerroksiin. Tänne saapuja sitoutuu noudattamaan sääntöjä. Takaisin huoneeseen vaeltaessani aloin suunnitella seuraavan yön tekemisiäni. Thompsonin gonzojournalismia, Tuure naurahti. Kaikki ei voinut olla tietokoneella. Hän jatkoi matkaansa. Demokratia olisi sellainen utopia, jossa jollekin voi sanoa suoraan että sinä olet väärällä alalla, että sinun ja tämän henkilö B:n kannattaisi ja kuuluisi vaihtaa työsarkaa keskenään, koska silloin olisitte oikeilla paikoilla, oikeissa ja molemmille sopivissa ammateissa. - Joku vähemmän kaksinen kesätoimittaja ja pakinoitsijan varamies. - Mikä siellä on niin paskantärkeää. Sääntöjä pitää oikeasti ajatella, kun tekee asioita. Merkillistä, että joku alkaa puolustella toisen työtä etukäteen. Tarkoittaako se sitä, että hän itse tai itsekin piti niitä kuvia surkeina. Rehellisesti, että: "Nyt olette molemmat väärissä viroissa, joten vaihtakaa hommia". - Ammattilainen kirjoittaja pystyy vaikuttamaan ihmisiin niin etteivät ne edes huomaa että niiden mielipiteisiin on kajottu. Tyyliin että "se on ihan hyvä kaveri eikä ne kuvat ole huonoja". - Mitäpä olet mieltä äänestysiän laskemisesta?
20
- Noh. - Tekeekö tämä sinusta sitten Jack Nicholsonin. Juttuja, jotka eivät naurata, teelmiä, jotka eivät edes huvita. Kun lojuin sängyllä, näin avoimesta ovesta hoitaja Laitisen joka mulkaisi suuntaani. - Tämä Laitinen vaikuttaa diktaattorin käsikassaralta. Omalla sängyllään maannut Tuure naurahti viittaukselleni. Finaalin huipennukseen siirtyminen kuulostaa siltä kuin joku pakotettaisiin hymyilemään vastoin hänen tahtoaan. - Minulla on sellainen periaate etten ole vastuussa fiktiivisten henkilöhahmojeni sanomisista. - Te olitte kuulemma käyneet hissillä yläkerroksissa, Laitinen sanoi. Täällä teillä on kaikki tarvittava. Kun palasin käräjäkiveltä sisään, katsoin seinällä ollutta rakennuksen pohjapiirustusta ja koetin päätellä, missä hoitolaitoksen paperiarkistot sijaitsivat. Jos kirjoittaa julistavasti, se ei mene läpi koska toisella joka tapauksessa on jo mielipide, jota ei muutamalla. - Todellista Hunter S. - Miespuolinen hoitaja Ratched, sanoin asuinkumppanilleni. - Se on sääntöjenvastaista.
- Katohan pirua, niin kävinkin. Mutta jos noin sanoo tässä meidän todellisuudessamme, saa kaksi ikuista vihamiestä. Kyllähän te pistitte nimen paperiin kun tänne saavuitte. - En ylennä itseäni ettei minua alennettaisi, totesin. Ajattelin, että tarvitsen edes yhden liittolaisen. Muistin huvittavan tapauksen: - Kerran juttelin erään iltapäivälehden toimittajan kanssa hänen työnantajastaan eli lehdestä. Kesken aivan muiden asioiden hän alkoi äkkiä puolustella lehden tyttöjä valokuvaavaa henkilöä. Uima-altaat ja saunatkin. - Potilaiden on pysyttävä ensimmäisessä kerroksessa. Kyselin häneltä kirjoittamisen saloista ja hän vastasi. Dmitri Dmitrijevits Sostakovits oli tällä kertaa asialla ja teos oli Sinfonia numero 5, jossa säveltäjä ivaa häntä vainonneita vallanpitäjiä. Tehty kaljaa kitaten ja eduskunnan nettikameraa katsomalla. Vähän kuin Mattiesko Hytönen, eli että kohteet ovat ihan oikeita, mutta kirjoittajan lahjat eivät riitä. - Säännöt on säädetty. - Aikoinaan kansanedustajilla ei ollut rikosoikeudellista vastuuta
Minä loivensin ennen tänne vieroitukseen tuloa. - Perinteiseen vankilatyyliin rakennetaan sinun peiton alle kunnon mytty vara-Kukkoseksi, hän ymmärsi yskän. - Tiedätkö, mitkä ovat suomen kielen hienoimpia sanoja. Kyllä se ryypiskely kannatti, hän valisti. Mitä sinä puuhasit aiemmin. Mustesuihkutulostinkalvo ja saunapalvilapakinkku. - Sama lause saattaa olla sarja murahduksia, urahtelua, kurkkuääniä ja käsittämätöntä mölinää nuotion äärellä kun joku vaihtaa kivestä valmistamansa renkaan karhuntaljaan, veikkasin. - Minun täytyy tutkia tämän klinikan epäselvyyksiä. Minua kuunnelleet kysyivät, että kuinka aion toimittaa heille arviot tarinoista. - Sinäkö siis olet... - Kerro tarkemmin tutkimuksestasi. - Kuulehan, minä avauduin. No voit sinä kertoa, minäkin luotan
21. - Sain juuri valmiiksi rankan romaanin. Kuinka vaikkapa "Bush on varmaan aivan ihana sängyssä, niin moni ajattelee". Kuvittele, mies kehumassa Bushia neitimäiseen sävyyn. Puhuin aikani, kunnes Tuure keskeytti: - Ihan kuin olisin joskus törmännyt nimeesi... - Neljäkymmentä vuotta sitten saatettiin sanoa ja kirjoittaa vaikkapa kaupanteosta että "X siirtyi korkeasta hinnasta Y:lle". jonkin uutisen yhteydessä. Mutta jos kirjoittaa ovelasti, puolustaen sitä mitä itse pitää vääränä, tämä näkökanta saa ihmiset ajattelemaan. - Cold turkey tarkoittaa että lopettaa kerralla kuin seinään. - Merkitsen tämän tiedoksi. Tuure kysyi. - Jos kohtaan amerikkalaisen konservatiivin, voin aloittaa keskustelun kehumalla Bushin ulkonäköä ja viriiliyttä. sanalla käännetä. Sitä on ammattimaisuus. Luennon päättyessä keräsin paperit. - Arvasin. Huvittavaa. - Et ihan vaikuta siltä että olisit nähnytkään "kylmää kalkkunaa", sanoin kysyvästi. Kuuntelija näyttäisi selkeitä inhon reaktioita minua kohtaan, mutta hänen alitajuntaansa on jo istutettu siemen siitä, että mahtaako Bush olla kaappihomo jos hän kerran vetoaa sellaisiin miehiin... Pitää ajatella kuin hän. Silloin vain samalla tavalla ajatteleva saa vahvistusta omille käsityksilleen. Kirjan julkistamistilaisuus on muutaman päivän päästä, saa nähdä menenkö paikalle. Sanoin, että täytyy ymmärtää henkilöhahmon motiiveja ja jopa pitää henkilöhahmosta. - No en! Huomaatko, sinäkin jo aloit uskoa niin. Vastasin, ettei minulla ole aikomustakaan. - Huh huh, sanoin tälle monologille. - Kuinka sinä pystyt samaistumaan tyyppeihin, joista kirjoitat. - Kuten kerroin eräällä koululuennolla
olleille. Voin, rahasta totta kai, kirjoittaa pedofiliaa puolustavan julkilausuman niin väkevällä tavalla, että oikeita lapsiin sekaantujia alkaa hirvittää. - Voihan köyhän miehen Derren Brown. Vietän illan näitä lueskellen ja runkkaillen, hähähähähä! - Olet aika tervehenkinen ihminen, sanoin hänelle. - Eikun päällä on muuten vaan peruskäyttäjän sisäinen vavisuttaja. - Julkinen häpeä. Ensi yönä joudun hilppasemaan kakkoskerrokseen penkomaan arkistoja, joten... Nyt tuo lause sanottaisiin "X myytiin Y:lle kalliilla" tai että "myyntihinta oli korkea". - En ole täällä ihan omien vaivojeni vuoksi. - On mentävä sisälle hahmoon, kirjailija selitti. Entä seuraavan neljänkymmenen vuoden päästä. Minä pystyn kirjoittamaan ydinvoimaa puolustavan tekstin niin paatoksella, että ydinvoiman puolustajat alkavat haikailla tuuli- ja aurinkovoiman perään. Vieläkö pukkaa rehabin tärinöitä. - Mikä on pahinta, mitä sinulle voi tapahtua. Päätin puhua siitä, miksi olin HUT-parantolassa. Sitten kehotin puolta luokkaa kirjoittamaan liuskan pituisen tarinan raiskaajan näkökulmasta ja toista puolta raiskauksen uhriksi joutuvan näkökulmasta. Jännä miten kieli muuttuu, kirjailija mietti. Saan siitä palkan
Terapia auttoi ja siitä olen iloinen, proffa hehkutti ja selasi lehteä. - En kaikkien älyllisten, tv-mies vastasi. Meni hetki ennen kuin huomasin professorin nukahtaneen kesken lukemisen. tv-kasvo kysyi virnuillen. - Eläimet ymmärtää toisiaan hyvin nopeasti, professori sanoi. Professorin katse oli kiinnittynyt hömppälehden tekstiin. - Rakastan uusintoja. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuuluu hierarkia, johon kuuluu väkivallan käyttö kurinpitomenetelmänä. Joka ikinen sekunti ja ympäri maailman. Yhteensä rosvoryhmissä on noin tuhat jäsentä. - Silloin kun ohjelma viimeksi tuli, ahaa, ironiaa viljelet. Muuttuiko koko ihmiskunta hyväksi vai pahaksi, kun sen tekniikka kehittyi niin että päästiin kuuhun saakka. - En kiellä mitään, sanoin. - Sen jälkeen kun osallistuin kerran kynän siirtämiseen ajatuksen voimalla, en ylenkatso kaikkea mitä tiede ei käsitä. - Tarkoittaa mitä. Hitto, mitä se Matti on taas mennyt tekemään. - Tänä päivänä niitä on noin 70, joskin rosvokoplan kriteeriksi katsotaan se, että ryhmässä on enemmän kuin kaksi jäsentä. Tässä käytetään erityisiä valuutansiirtoyrityksiä. - Minä en väitä vastaan kun en tiedä, sanoin ja ojensin lehden hänelle. kysyin. Lukeeko kukaan tuota iltapäivälehteä. Uutismiehen seurassa istui myös narkolepsiasta kärsinyt professori. Ovatko kaikki ihmiset joko hyviä tai pahoja. kysyin ja katsoin häntä kuin järkensä valon menettänyttä. Parituksessa ryhmittymät ovat jakaneet reviirit niin, ettei toisten silmille tule vahingossa hypittyä. - Ihminen ei, vaikka meillä on käytössä kieli; puhe ja kirjoitus. Me kommunikoidaan puhumalla, joka on alkeellisin kommunikaation muoto. Repertuaariin kuuluu kaikki tutut: huumeet, prostituution kontrollointi, ihmissalakuljetus, kiristys, rahanpesu, talousrikokset, ampuma-aserikokset, räjähteiden kanssa pelleily sekä viinan ja tupakan salakuljetus. siihen ettet mene myymään Seiskaan juttua, että minä olen täällä hoidossa. - Onko Suomessa järjestäytynyttä rikollisuutta. Rikosten tavoitteena tulee olla mahdollisimman suuri taloudellinen voitto ja rikosten on oltava vakavia. Uskoin telepatiaan ja siihen että on toisia tiheyksiä, muita ulottuvuuksia. Televisiomies. Kerroin taustoistani Suojelupoliisissa. - Terapian mukaan olin väärässä, joten siis koko kvanttifysiikka on väärässä. Suomen vähäisen korruption vuoksi tämä ei ole vielä kantanut hedelmää. niin ihmisten perusluonne taitaa olla joka asiassa rasistinen ja ennakkoluuloinen. - Monenko muun lajin kanssa sinä kommunikoit. Europol on tuonut julki, että rikolliset pyrkivät mukaan yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin ja päätöksentekoon. Lisäksi ryhmän on toimittava pitkään ja jäsenten on tehtävä kiinteää yhteistyötä, jotta ne luokiteltaisiin rikollisjärjestöksi. Niistä, jotka olettavat että täällä vierailee älykkäitä olentoja muualta, osa väittää että ne humanoidit ovat ylimaallisen hyviä, osa väittää että ne ovat saatanoita. - Tulisipa lisää uusintoja, televisiomies sanoi ruutua tuijottaen. - Minua kiinnostaa rikollisryhmät, kirjailija kysyi. - Miksi. - Eikun ennen terapiaa minä uskoin, että maapallolla vierailee jatkuvasti tuhatkunta älyllistä lajia. - Täällä on hyvin vähän korruptiota ja sekin on rahalla hoidettu, Tuure totesi.
Saavuin vapaa-ajan saliin, jossa oli meneillään television katselua. - Minä kun mietin asioita teoretisoimalla ja filosofisesti... Niistä tulee niin nostal22
ginen olo kun voi muistella millaista elämä oli kuusi kuukautta sitten. Suurin osa ryhmien tienaamista rahoista häipyy ulkomaille. Kyseessä on satojen miljoonien eurojen rahavirrat
Voi hyvänen aika. Ja maanjäristysten määrän kasvuun. Ole hiljaa hiljaa hiljaahiljaahiljaa! Olin yllättynyt tästä reaktiosta ja yllättynyt nähdessäni tv-auktoriteetin sekoavan kesken jutustelun. Samasta pisteestä katsottuna vaikutti siltä, että kaikki ei ole kohdallaan. - Hyvänen aika, sehän on tieteellinen fakta, naurahdin. Mikään ei ole vialla eikä mitään uhkaa ole. - Miksei omiin silmiin kannata luottaa. Mutta kyllähän minä nyt olen parantunut. - Kyllähän magneettinen Pohjoisnapa heittelehtii jatku-
vasti. Uskottelin aluksi itselleni, että meille ei ole kerrottu kaikkea, jotta ihmiset eivät pelkäisi, panikoisi ja mellakoisi. - Olin merkannut ne rastit kai jotenkin vääriin kohtiin tai routa on liikuttanut taloa. - En kyllä yhtään mitään, sanoin hämmästyneenä. - Aloin kuvitella, että aurinko nousee hieman pohjoisempaa kuin vuosi tai kaksi vuotta sitten ja että se laskee vähän miten ja minne sattuu. Terapia auttoi ymmärtämään, ettei sää ole muuttunut ja kaikki on hyvin. Ei pidä paikkaansa. Että ihmisiä ei ole ajoissa varoitettu jostakin infrastruktuurin tuhosta vallanpitäjien ahneuden ja vallanhimon vuoksi. Pyörremyrskyjen lisääntymiseen. Ai niin. Pari hoitajaa saapui saattamaan miehen hänen huoneeseensa. Tuossa mitä sanoit, ei ollut mitään hullua, kerroin. - Voit tarkistaa asian koska tahansa... - Terapia auttoi minua, mies sanoi ja pisti kädet korvilleen. - Onko kaikki hyvin. Oli hullua pelotella muita ihmisiä olemattomilla. - Mies on tosi guru, kuulin erään kuiskauksen. Sää on ihan normaali. Viimeksi kun otin asiasta selvän, se oli liikahtanut jonnekin avomerelle. - Hiljaa. - Satelliittikuvien perusteella, vai... Kyllähän minua isommat tahot tietäisi jos jokin olisi vialla. Hiljaa. Vuosi vuoden jälkeen samaan aikaan. Edessäni seisoi äkkiä hoitaja Laitinen, joka tuijotti minua kuin sonni uutta lankkuaitaa. Infrastruktuurilla ei ole hätää. Sattui siinä, kun olin kaikkein maanisimmillani, yksi naurettava juttu, hän pärskähti. jatkoi aiheen tiimoilta. - Tiede ratkaisee kaiken. Onneksi terapia auttoi ymmärtämään, ettei omiin silmiin tosiaan kannata luottaa, vaan vain niihin tietoihin jotka me saadaan ulkomailta tieteellisen tarkoista lähteistä. Pitäis muuten pyytää henkilökunnalta kännykkää ja soittaa tyttärelle että käy ruokkimassa kalat mun työhuoneella. - Terapia taisi tehdä hallaa. - Olen lukenut siitä mutta se ei pidä paikkaansa, tv-kasvo selitti ihan pokerina. Piskonen lasketteli sujuvasti läpi vanhoja fraaseja, itsestäänselvyyksiä, lääketieteellistä jargonia ja puolen euron mietelmäkirjasesta opittua sanahelinää. Mira-niminen hoitaja kysyi saapuessaan paikalle. Ja että kuu ei ole samalla radalla kuin vuosi sitten samaan aikaan. - Terveydentunteen oppii vain sairastamalla. - Mikä. Säätila on ihan yhtä normaali kuin kymmenen vuotta sitten. Terveydelle ei voida laskea hintaa, se on korvaamatonta. - Ei, ei ei. Kaikki on normaalia ja hyvin. Poistuin ruokasalista ja palasin huoneeseen, jossa aloin odotella yötä. - Mitähän te oikein teitte. Hän kantoi tarjotinta, jossa oli paljon pieniä, sinisiä muovikuppeja.
23. - Eikun merkkasin kotini kahteen ikkunaan rastit, päivämäärät ja kellonajat. Uutistoimituksessa minä aloin kiinnittää liikaa huomiota sään ennustamattomuuteen. - Älkää järkyttäkö toisia potilaita, hän komensi.
Olimme iltapalalla, kun Piskonen piti puhetta kaikille potilaille kaiuttimien kautta
Apina lensi selälleen parvekkeelle aivan uitettuna. Mies oli selin apinaan, eikä havainnut tätä. Kello yhdentoista aikaan livahdin ohi päivystäjän tyhjän tiskin. Tuska hellitti välillä ja koetteli aina uudestaan. Kerrosta alempana samassa talossa asui posetiivari apinoineen. Hölmistynyt mies katsoi selkänsä taakse, huomasi märän eläimen ja totesi: "Ruma sä olet kuin piru ja yltä päältä paskassa, mutta tuu isin syliin!"
24
Mira haukkoi henkeään kuultuaan juttuni. Kipu alavatsassa paheni ja sai alastoman miehen astumaan parvekkeelle viileämpään ilmaan. Sitten lähes hysteerinen nauru kaikui huoneessa ja tyttönen poistui käytävälle kaksinkerroin taipuneena. Vaan en jäänyt empimään. Hän hyppeli edestakaisin ja toivoi saavansa aikaan viilentävää ilmavirtausta. - Tämä selvä. Sittenpähän se on tehty, kävi miten kävi. Ensin risiiniöljy vain velloi mahassa. Puoskari totesi, että pitää vain nauttia puoli litraa risiiniöljyä ja tukkia peräaukko tulpalla. - Hississä ainakin on turvakamera, enkä tiedä missä on monitori johon sen kuva välittyy. Ilman liivejäkin tulee toimeen. Apina pisti merkille tulpan, joka pilkotti miehen takapuolessa. Löysin lääkärin takin henkilökunnan pukuhuoneesta. - Ensin täytyy älyttää yöhoitaja muualle, että pääsen hissin ohi portaisiin, sanoin. Tavaraa tuli tuutin täydeltä. - Entä Asko. Apina oli myös parvekkeella ja ihmetteli yläkerran kolinaa. Puolen tunnin kuluttua alkoi tapahtua ja kammottava kipu repäisi miehen sykkyrään. Seuraavan kerroksen hissin ovien vieressä oli lasiovi pitkälle käytävälle. - Sitä varten minä kannan näitä unilääkkeitä, Mira sanoi. Näistä väsäämälläni uuden ajan kukkosvempaimella. - Ei oikein uni tule, Tuure sanoi. Kärsimystä lisäsi se, että oli kuuma kesäpäivä ja kerrostaloasunnossa oli melkein 30 astetta. Oikealla oli muutama toimisto ja käsittääkseni hakemani arkistohuone. Minun vuoro loppuu kohta joten ennen kuin häivyn, tarvitsetko apua uneen. - Toki, tämä hoitsu sanoi hymyillen. kysäisin. Tuure sen sijaan halusi jotakin nappeja nukahtamista varten. Muoviruiskun olin joutunut viiltämään melko villin muotoisiksi viilekkeiksi. Mies ei luovuttanut, tulppa pysyi paikallaan. - Vaimo väitti miehelleen, ettei mies ole empaattinen: "Sinä et edes ymmärrä, millaisia synnytystuskat on!" Mies suivaantui ja lähti kysymään lääkäriltä, kuinka synnytyskipuja voi simuloida. - Saako kertoa vitsin. - Se lähtee kierrokselleen aina kahden tunnin välein, alkaen yhdeltätoista. - Tuskin sinun tarvitsee sitä älyttää mihinkään, Tuure sanoi. Kuljin käytävää oikealle. - Älä nyt sinä synnytä! huudahdin hänen peräänsä huolestuneena.
- Kuinka aiot toimia. Kaveri meni kotiin, joi risiiniöljyn, asetti tulpan paikoilleen ja istui sohvalle odottamaan. - Ei, kyllä minä pärjään ilman tabuja. Apina kurotti kättään kohti tuskasta taipuvaa miestä ja nykäisi tulpan irti. Käytävästä vasemmalle sijaitsi "toimenpidehuoneita" kuten hienosti ilmaistiin. Apina kiipesi syöksytorvea ylös synnytystuskia kokeilevan miehen luo. Kuljin osastolta ohi hissien ja pysyttelin kameran katvealueella. Ylöspäin mennessä voi vielä pysähtyä. Olin löytänyt roskiksista esineistöä tiirikkaa varten; muutaman pätkän viulunkieltä muistuttavaa metallilankaa, paperiliittimiä ja pari villalangan pätkää. Todella kapean ruuvin avulla olin vääntänyt käytettyyn neulaan kielekkeen. Apina oli koulutettu keräämään markkoja, joiden pyöreä muoto muistutti paljonkin tulpan päätä. Eräliiveissäni oli esimerkiksi niittipyssyltä näyttävä Lockaid-lukonavaaja, vaan liivit olivat säilössä enkä tiennyt missä. Kun kipusin portaat toiseen kerrokseen, varoin pitämästä meteliä. Hikoileva ja kiemurteleva aviomies riisui vaatteensa mutta se ei auttanut
Siirryin seuraavalle ovelle ja yritin samaa temppua. - Perhana, tuumasin. Minun onnekseni parantolan lukot olivat amerikkalaismallisia paskoja. omaisuus ja velat valmiiksi merkittyinä... Saavuin siivouskomeroon. Turhilla leikkauksilla kavaltamista. Eräältä naiselta oli mahdollisesti poistettu toinen keuhko pelkän keuhkokuumeen vuoksi. "tarvitaan lääkärinlausunto hakemuksen kohteena olevasta henkilöstä"... Kuulin naurua, kun kaksi hoitajaa saapui hissistä ja he kulkivat käytävälle josta olin hetki sitten poistunut.
25. Availin lokeroita ja tutkin mappeja. En ollut ensin varma onnistumisestani, mutta sitten havaitsin että lukon toiseksi viimeinen haittakiekko ei ollut kiinteä. Kuulin kolahduksen, kun hissi saapui siihen kerrokseen. Suljin vetolaatikot, sammutin valot ja livahdin käytävälle. Sälää, turhaa tietoa ja paperin tuhlausta. 23.34. Löysin virheistä kertovia dokumentteja, jotka eivät olleet päätyneet yhtään minnekään, koska virheistä oli seurannut kuolemia. Pian tulisi hoppu, ärhentelin itselleni. - Hakemus edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseksi, mutisin ja pudistelin päätäni byrokratialle. Kakolassa oli ihmisillä aika tehdä keksintöjä. Minun olisi pakko olla huoneessani puolenyön aikaan. On myös väitetty, että nimitys "vempain" tarkoitti sitä alkuperäistä lukonavaajaa, mutta kun nimi tuli viranomaisten tietoon, tiirikkamasiinasta alettiin käyttää nimitystä "vempele". Siellä tehtiin turhia, tarvittavaa vaativampia,
hyödyttömiä ja jopa haitallisia leikkauksia, joista sai enemmän hilloa. Saavuin toisen kerroksen hissien oville törmäämättä kehenkään. tai -vempeleellä (eli kempeleellä, jonka tarkkaa kombinaatiota en paljasta) ryhdyin avaamaan ovea. Vaan paskat titteleistä, eikös ne lähde antibiooteilla. Tapauksissa kuolleilla ei ollut sukulaisia, jotka edes olisivat voineet hämmästellä tapahtunutta. Lukko loksahti auki. Miten ne muka liittyivät annettuihin hoitoihin. Pengoin potilastietoja ja pääsin perille melko monesta seikasta. 23.22. Seinällä oli kello, jota vilkaisin. Tiirikka upposi sisään kuin vanhaan naiseen. Tai muuttuisin kurpitsaksi ja unohtaisin lasikengän tai jotain. Tietoja yksityishenkilöiden tileistä ja omaisuudesta... Vempele, vempain, Luotolainen, Musakka, rakkailla lapsilla on monia nimiä. Olin yhdellä loikalla portaikon suojassa. Kuten aiemmin muistelin, kuka tahansa saa Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen soittamalla selville, onko hoitoalan ammattilaisella virheistä johtuneita rangaistuksia. Sytytin valot ja siirryin suoraan arkistokaappien ääreen. Myös lukon välilevyt joustivat, joten loppu oli lasten leikkiä. Kempeleeni vääntyili eli tämä lirputtimeni vaikutti olevan yhtä lujaa materiaalia kuin suklaamunien sormukset. Löysin väärennettyjä potilastietoja, joilla saatiin enemmän tukiaisia. Hyvänlaatuisia kasvaimia, joiden vuoksi tehtiin monta peräkkäistä leikkausta vaikka yksi olisi riittänyt. Vilkaisin jälleen seinäkelloa. hakemus edunvalvojan määräämiseksi... Silti, lopulta kuulin äänen, kun haittatappi putosi loveen. HIV-testejä, jotka oli hoidettu kumileimasimella läpihuutojuttuna. Lopulta löysin oikean vetolaatikon. Kello oli 23.48. Olin sumpannut aivan liikaa aikaa. Paljon esitäytettyjä hakemuksia maistraattiin... Tässä tapauksessa byrokratian rattaiden hitaus oli kerrankin hyvä asia, sillä Piskonen ja kumppanit eivät olleet ehtineet kupata kaikkien potilaiden tilejä. Virallisia nimiähän ei ole, mutta yhden käsityksen mukaan "vempele" oli muinoin itse väsätty vipstaakkeli jolla lukot avattiin postiluukun kautta, kun taas "vempaimella" muutama ihminen Suomessa osasi avata Abloyn lukkoja. Sitten olin sisällä. Jatkoin lukemista
- Turvakamerat rakastavat sinun profiiliasi. - Mulkku. Sydän pamppaili, kun laskeuduin portaat ensimmäiseen kerrokseen. - Täh-täällä ei s-saa poh-polttaa, Laitinen ähki. - Olin talossa jännetupin tulehduksen vuoksi kun minulle tehtiin ehdotus. - En tainnut lukea pienellä painettua direktiiviä, mumisin. Paskiainen, kusihousu, sanoin. Säännöt on säädetty. - Jos vielä sanot että "meillä on kommunikointiongelma", niin päästään Lannistumattomaan Lukeen, jossa Paul Newman kapinoi vartijoita vastaan. Jokin järki minullakin oli. Nämä halusivat selvittää, oletko oikealla asialla. - Mitä tuli sanottua. Kirjailija tuhahti. Minä määrään täällä. En onneksi ollut kertonut kirjailijalle, kuka minut tehtävään palkkasi. Astuin sisään ja näin minulle virnuilevan hoitaja Laitisen.
- Sitä käytiin kielletyillä reissuilla, Laitinen sanoi. Tuuren poistuttua jatkamaan
26
elämäänsä Laitinen irvisteli: - Tästä ei hyvää seuraa. Tuolilla oli esine, jota kohti Laitisen käsi kulki. - Jo silloin kun tulitte, minä arvasin että ette te oikeasti kipeä ole. Ulkopuolisen silmissä olisin ehkä vaikuttanut. Pistin mietintätupakaksi. - Olen raittiimpi kuin Matti Vanhanen. Kun hän veti pikkutakin niskaansa, hän sanoi: - Joo. Olin kätyri, mutta itsepähän aloitit! - Ajattelinkin, ettet ole rehellinen juoppo, murisin. En tule ikinä juomaan viinaa. Vai taputtaako uhrisi yleensä tatamia. Turvavyö, tyrä. - Olet sitten ensimmäinen tapaamani raitis kirjailija. - Ajattelin että kai tuollaisella sadomasokistilla on joku turvasana. Livahdin tiskin ohi lievästi kumarassa ja saavuin huoneeni ovelle hengästyneenä. Laitisen jalkojen asennosta huomasin, että hän oli käymässä kimppuuni. - Saatanan kusipää kätyri! - Siinä en valehdellut, kun myönsin olevani kirjailija, Tuure myhäili. - Tee mitä. Kuinka niin. - Minäkö. Istuin hänen selkänsä päälle ja ryhdyin kaivamaan taskustani peltirasiaa, jossa oli sätkiä. Yökkö oli jo saapunut kierrokseltaan, mutta hän oli keskittynyt räpläämään tietokonettaan. Kun käden liike ei pysähtynyt, olin hetkessä Laitisen luona ja kiepautin hänet painiotteella lattialle. Sori vaan, Kukkonen. Ja tämä kirjailija jeesasi. - Säännöistä ei ole poikkeuksia. - Älä tee sitä, sanoin Laitiselle, joka tavoitteli pamppua tai mikä lie sähköpiiska se oli. - Nämä maksoi muutamasta teeskennellystä päivästä enemmän kuin kustantaja antoi ennakkoa. Mitä. Olin puulla päähän lyöty. Meillä on täällä valmiit säännöt jotka on säädetty. - Antaisit olla. - Olisit kuunnellut, sanoin turvallaan makaavalle hoitajalle. - Sinunlaisille meillä on ihan omat säännöt. hämmästelin. Tämä kävi kurkkimassa niitä teidän kortistoja. - Ei hyvän kirjailijan tarvitse olla alkkis! Tuure tuhahti ylimielisesti. Mikään hyvä kirjailijahan sinä et ole, mitä minä olen niitä teelmiäsi selannut. Mies näytti hämmästyneeltä. - En usko kymmeneen käskyyn vaan kymmeneen kysymykseen, totesin. Tuure oli luopunut sairaalavetimistä ja vaihtoi juuri päälleen arkivaatteitaan. - Mitä. - Perunamuusi, osmankäämä, hakkelus, toiletti
"Valtuutettu masennuksen manaaja". Silmätkin kuin kaksi kusenreikää hangessa. Olisi pitänyt järjestää jokin takaportti, suunnitelma B ja C, vetäytymissuunnitelma tai kakkosvaihtoehto, mutta en arvannut laitosta ihan sellaiseksi helvetinloukoksi. Jos pääsisin jotenkin ulos kopperosta ja jollakin ilveellä panssarilasisen ikkunan kautta ulos, olisin edelleen keskellä metsää ja täysin ilman mitään tykötarpeita.
Ajantaju alkoi hiipua eikä enää naurattanut. Eräliivini olivat lukkojen takana. - Kas itse tohtori ylitohtori. Käsiäni en kyennyt liikuttamaan. Mutta sitten niitä valkotakkisia tulikin joka ovesta ja ikkunasta. - Kun se pää ei pysy kiinni, niin täältä lähdet jätesäkissä, Kukkonen, Piskonen äyskäisi ja poistui. Tilanteeni ei ollut kaksinen. Pimeys koitti ennen kuin ennätin kissaa sanoa.
Kun tulin tajuihini, havaitsin oksentaneeni lattialle. Se oli varmaan hyvä merkki, riippuen siitä mitä ruiskussa oli ollut. Tilanteeni ei kyllä näyttänyt hyvältä. rauhalliselta, mutta tosiasiassa mietin kuumeisesti, kuinka pääsisin ulos rakennuksesta ja estäisin Piskosta tuhoamasta todisteita. - Entäpä jos pannaan sinut nielemään metallikuulia ja työnnetään sitten magneettikuvaukseen. Toistaiseksi näytti siltä, että minut ainakin unohdettaisiin, kun katoaisin tälle reissulleni. Saatoin vain halailla itseäni. Kierähdin istuvaan asentoon. Sinä olet yhtä epämiellyttävä kuin suolikulli. Olin ollut hirvittävän väärässä, kun saavuin siihen lasarettiin kuin soitellen sotaan. - Lukeeko sinulla käyntikortissa että "Mentaalihygienian ekspertti". Sekin kävi pidemmän päälle aika perhanan tylsäksi. - Saitte sedatiivia että vähän rauhoituitte, hän kertoi. Piskonen saapui käymään luonani. Huoneessa ei voinut tehdä muuta kuin kävellä rinkiä. Paniikki hiipi pikkuhiljaa selkäytimeeni. Vankilani huojahteli silmissä, joten olivat ne aika myrkyt minuun iskeneet. Muutaman tunnin kuluttua niin oletan ovi
27. - Aika radikaalia terapiaa. - Kukkonen, voin määrätä sinut lopuksi ikääsi pakkohoitoon. - Harmi ettei olla vielä siirrytty elinbisnekseen, mies voivotteli. Ymmärsin, että minulle voitaisiin tehdä mitä tahansa. Kuinka moni tiesi minun olevan siellä. - Olet sinä niin kiero mies että sinut pitää ruuvata hautaan. - Tyrää kutsuttiin 1600-luvulla suolikulliksi tai mulkkutaudiksi. Parantola aiheutti minulle kammiovärinää ja rytmihäiriöitä. Olin keskellä korpea sijaitsevassa mielipuolisessa parantolassa ja pakkopaidassa. Valmiiksi hävinneenä häviää varmasti. Tunsin ilmanpaineen muuttuvan ja pehmeäreunainen ovi narahti auki tyhjiööni. Heiluin kuin hullun mulkku tuulessa. Vain nuorimies Kiiskinen, mutta mitä hän saattoi. Muutaman minuutin kuluttua pääsin selkä seinää vasten nojaamalla seisovaan asentoon. Ruiskun neula iskeytyi käsivarteeni. - Vaikka tuskin sinun sisuskaluja kukaan tervejärkinen ottaisi. Piskonen virnuili. Silloin, kun olen oikeassa, kukaan ei muista. Tulit sitten vittuilemaan, totesin. Itse asiassa vain ovesta, mutta neljälle miespuoliselle hoitajalle en enää pärjännyt. Kun olen väärässä, kukaan ei unohda. Olin pakkopaidassa ja pehmustetussa huoneessa. - Sinulla on nyt maaninen vaihe, Kukkonen.
- Sinullapa on kasvojen tilalla siitin, sanoin
kuka sitten lienetkin, sinusta oli apua, puuskahdin. - Sinun täytyy iskeä minun olkanivel pois paikoiltaan, sanoin. - Oon seurannu sun toimia jo siitä saakka, kun teit ensimmäiset keikkasi Suojelupoliisin jälkeen. - Piskonen kantaa parkkipaikalle laatikoita... Vilkaisin portin taakse hämärälle parkkialueelle ja tunnistin lootat. - Se raahaa ne paperit kai kotiinsa, sanoin. - Se saattaa olla jo hävittämässä niitä. Minulla on silmää Kukkos-uutisille. Pukuhuoneessa hylkäsin sairaalaasusteet ja vedin omat vetimeni päälleni. Hän nyökkäsi ja sanoi: - Me ollaan nyt kolmannessa kerroksessa. - No... En ainakaan kovin usein. - Minusta tuntuu että sinä valehtelet. - Jos tiesit, mitä minä haen ja tulit tänne siksi ennen minua... - Jos olisin ottanut yhteyttä aiemmin, et olisi halunnut minua tänne. - Olen vielä vähän sekaisin aineesta jota ne minuun tyrkkäsi. - En. Löysitkö todisteet Piskosta vas28
taan. Pää alkoi selvitä hevosenkaataja-tropeista. Sitä paitsi muuten en olisi tutustunut sinuun tällä tavalla. - Mikä... Tulin edeltä, kun ajattelin, että minusta olisi hyötyä. Olin taas oma itseni. Ilman eräliivejäni minulla oli alaston olo, joka katosi kun sain sen tavarapaljouden niskaani. naurahdin. - Me ollaan varmasti tavattu aiemminkin. - Otan osaa. - Kyllä, sanoin. tyttö kysyi. - Ei olla, tyttö väitti. Avoimessa. - Sinulla on kolmekymmentätaskuiset eräliivit, minulla neljäkymmentäkaksitaskuinen käsilaukku. Ovella pysähdyin. Kaiken kruunasi paljon nähnyt, vanha ja paskainen sadetakki. - Aloinkin jo pitkästyä, sanoin. - Kunpa minulla olisi eräliivini... - Mutta olen oppinut lukemaan pikku-uutisia rikosten selviämisestä, ja eräiden uutisten rivien välistä voi lukea, että asiaan on liittynyt joku ulkopuolinen taho. - Ei niin, tyttö sanoi. kolahti jälleen. Hän katsoi minua silmät sädehtien. Meidän täytyi laskeutua ensimmäiseen kerrokseen. - Onko sinulla avaimet lokeroon, jossa minun rytkyni ovat. - Että mitä. Näin, että Mira kuikuili ulos eräästä ikkunasta. Mira heilutteli avainnippua edessäni. Päätin tehdä jonkin varmuustoimenpiteen. - Aikoo tuhota ne siellä. - Ei minun nimeni yleensä uutisiin pääse, sanoin hölmistyneenä. - Sinut pitää saada pois pakkopaidasta. - Aamuyö. Hetken ajan olin tunnistavinani hänet... - Onko ihan varma ettei me olla tavattu. mutta ne on jossakin lukkojen takana. Mitä tämä tyttö oikein halusi. - Ei ennen kuin tässä rakennuksessa. Kuulin, että se Kiiskinen etsi apua ja arvasin, kuka auttaisi. Vaikkapa kun selvitit juttua Rukatunturilla ja ratkoit jotakin Jyväskylässä... mikset sinä hakenut tietoja tälle Kiiskiselle. Kyseessä oli "Mira", hoitajatar jolla ei nyt ollut hoitsun asua vaan jakkupuku ja suurikokoinen käsilaukku. tyttö kysyi. Suurin osa niistä on piilotaskuja, tyttö kertoi. mulla on kaikista tapauksista lehtileikkeitä. - Ei minua ole siihen palkattu. - Tulin vain auttamaan, hän sanoi. Kipaisin mieshoitajien pukuhuoneeseen ja saniteettitiloihin. Kai sinulla on avain porttiin. Nuori nainen katsoi minua silmät kirkkaina kuin jokin opetuslapsi. - Tulin tänne töihin juuri ennen sinua. Onko tämä hallusinaatio ja kuka sinä oikein olet. vuorokaudenaika nyt on. - Eikö ole helpompaa että avaan vain nuo soljet. Tutkin paikat löytääkseni jipon. - Aivan totta, sanoin hämmentyneenä. Olin yllättynyt, kun tyttönen ryhtyi availemaan pakkopaidan kiinnitysremmejä
- Epäilin teitä urkkijaksi, Piskonen sanaili. Näin Laitisen ilmeen, joka venähti ja muuttui sitten hurjistuneeksi. Ei tarvinnut huutaa "ota koppi", sillä refleksi pakotti hänet ottamaan sen kiinni. Partavaahtoa, pulloja ja purnukoita. Peloissaanhan tuo onneton oli. - Minua, joka on ollut virkavallan palveluksessa vai huijariklinikan henkilökuntaa. Luonnollisesti kämmenet edellä. kysyin kun tuuli heitteli syksyisiä lehtiä kasvoilleni. - Sinä perkele, hän äännähti. Upotin partahöylän terät palloon summittaisesti siten, että osa viiltävästä terästä jäi pinnalle. Työnsin portin auki ja lähestyin hengitys huurussa Piskosta, joka vihelsi Mike Oldfieldia hämärällä parkkipaikalla.
- Olet aikeissa tuhota tiedot, vai. Portissa oli kolme lukkoa ja ne täytyi avata yksitellen. Tuttu mies. - Ettekös te lähteneet viranomaisten leivistä ovet paukkuen. Oliko hän sittenkin koston enkeli menneisyydestä ja oliko hänellä jokin taka-ajatus. - Minulla on jopa lukollinen, puuvillapöksyiltä näyttävä siveysvyö. - Minä olen 26-vuotias, ja ainakin luontokuvaaja, entisöijä, kalligrafisti, valmis Japanin historian maisteri ja vapaa kuin puronieriä. - Päinvastoin. Kasvot olivat niin tutut... - Onneksi se kirjailija oli rahapulassa ja häntä kiinnostivat mysteerit yhtä paljon kuin minua. Realisoin niistä viisi itselleni. Nappasin yhden pallon mukaani ja pengoin peilin takana ollutta kaappia. Hän hinkkasi tuulilasia siihen ilmaantuneesta kuurasta. Kolmaskin lukko naksahti auki. Kuinka moni parantolassa on mukana hämärähommissa. Piskonen virnuili. Mistä minä oikein tunsin hänet. Arvatkaa, kumpaa ne uskoo, hörähdin. Sitten hän muuttui synkäksi kuin mykkä paskalla. Vaan olihan tuo omakin taustani melko uskomaton tottumattoman korvissa. Aivan perältä löysin muovikotelossa olleita yksittäisiä Gillette-teriä. Mutta tytön kasvot hymyilivät minulle aurinkoisesti ja pyyhkivät nämä mietteet taka-alalle. Minä ja Mira suunnistimme hämärän puutarhan läpi ja saavuimme portille, jonka lukkoa tyttö ryhtyi raplaamaan. Ihan itse rakennettu, jossa on partakoneen terän puolikkaat yllättävissä kohdissa. - Matkaan, sanoin Miralle ja juoksimme kohti ulko-ovia. - Se vaikuttikin liian selväpäiseltä. - Pysy kauempana tuosta sällistä, sanoin. - Mikä sinä olet naisiasi. Hurja oli tämä nuori nainen. - Missä ihmeessä minä olen nähnyt sinut. - Jos teen tästä poliisiasian, te joudutte taas häkkiin, Piskonen sanoi äänellä, joka ei vakuuttanut. Hän ei peräämme lähtisi ennen kuin olisi sitonut haavansa. Ei poliisit nyt ihan typeriä ole. Näin verkkoaidan läpi, että Piskonen ei ollut vielä nostanut arkistolaatikoita autonsa tavarasäili-
öön. Nieleskelin. komerossa oli soft tennis -mailoja ja pehmeitä palloja. Kun astuimme ulkoilmaan, kuulimme Laitisen tuskanhuudot kun terät viilsivät käsiin. - Ei tiedä mitä se vielä keksii. Heitin pallon Laitiselle. - Minä. - Jävla skit, helvete! hän huudahti. - On minulla uskottu mies. - Tein nimit29. Pitää vaan olla varovainen kusella käydessä. Minulla muuten on muurauskoulutuskin, tyttö nauroi siirtyessään avaamaan toista lukkoa. Ihan vaan jos joku yrittäisi sellaista mitä en halua. Ravistelin päätäni. - Kuule, minusta ei kannata olla huolissaan, Mira kertoi. Olimme päässeet jo niinkin pitkälle, kun hissin ovi aukesi. - Muurari muuraa ja virkamies virkkaa, kysyin. BMW:nsä ikkunoita jääkaapimella rassannut Piskonen hätkähti. kysyin tytöltä. - Laitinen tietysti
- Hanki silmälasit. Piskonen kysyi. Olihan se hauskaa olla idoli nuorelle naiselle, mutta en vain käsittänyt, miksi. ehdotin henkevästi. - Mies on kuin rupimuna eikä mene lääkäriin. Tämä on nelipiippuinen COP 357 Derringer. Onko toisessa hihassa pippurimyllypistooli. - Ei voi olla totta, huudahdin hämmästyneenä. - Pakkohan minun on tuollainen suupaltti ampua. Tiesitkö, että Henry Deringerin kehittämä Derringer sai nimensä väärinkirjoituksen vuoksi. Poliisit saapuivat paikalle viiden minuutin kuluttua.
Poliiseilla olisi aikamoinen selvittäminen sen laitoksen sotkuissa. Nopeasti hän laukaisi oman autonsa oikeanpuoleiseen eturenkaaseen. Kerroin virkavallalle, mistä minut tavoittaisi. Huomasin miehen kädessä pienehkön ja kiiltävän esineen. - Tai neljä. Kuulin etäisen kosken kohinan ja ehdotin lääkärille: - Pistä ase pois ja mitellään mies miestä vastaan. Ilma suhisi renkaasta ja tuolla autolla en ainakaan heitä seuraisi. Vielä hetki, ja paskiaiset olivat kadonneet panttivankeineen. - Mistä naftaliinista olet Derringerin kaivanut. Moottori mylvi. Keilaaminen epäonnistui. No, joka tapauksessahan ihmiskunta kulkee pian hevoskärryillä. Jylähdys kaikui parkkipaikalla. Ennätin hypähtää pois tieltä, kun Laitinen survoi kaksiovisen Hondan paikkaan jossa olin juuri ollut. Mutta ainakin kaikki materiaali ja todistusaineisto oli siistissä pinossa parkkipaikalla, jonne Piskonen oli sen itse kantanut. Alat muistuttaa lemmikkiäsi eli Laitista. - Arvaatteko, miten tässä seuraavaksi käy. Vilkaisin taakseni ja näin ajovalot, jotka kasvoivat silmissä. Näin Miran kasvot. - Vasta kun te, Kukkonen, kuolitte yrittäessänne tehdä terroritekoa parantolaan, oivalsimme kutsua paikalle virkavallan. - Kai hoitotestamentti on tehty, Kukkonen. Kun auto kaahasi kauemmas, näin takapenkillä liikettä. Kuulin poliisiauton sireenin äänen. Mira oli kutsunut paikalle sinitakit.
30
- No voihan jumaliste, jätetään sitten tähän, Piskonen murisi. - Tuskin. Hänen suunsa oli tukittu suukapulalla! Punaiset takavalot etääntyivät hiekkatietä länteen, kun idän suunnasta kuului poliisiautojen ulvonta. Vai menikö se päinvastoin että lemmikki alkaa muistuttaa isäntää. - Vedät piriä ja käteen kotioloissa. Kuulin selkäni takaa lähestyvän auton äänen. - Sinun maailmasi päättyy tähän, Piskonen julisti minua tähdätessään. Majoittauduin ensimmäiseen näkemääni hotelliin, joka sijaitsi lämmitetyn kävelykadun. - Rottien juoksukilpailussa on se paha puoli, että vaikka voittaisit, silti sinä olet rotta, hymyilin Piskoselle. - Jos sinulla on vasara, kaikki näyttää nauloilta, nyökkäilin. Noita olen nähnyt vain lännenelokuvissa kun ne putoaa pokeripelurin hihasta. Ne nappasivat Miran, enkä vieläkään tiennyt mitä hän tuolla oikein teki. Juuri kun melkein aloin pitämään teistä. Kyllä tämä isonkin miehen pysäyttää, Piskonen väitti. Piippu siirtyi kohti BMW:tä. Taksimatka ihmisten ilmoille sujui synkissä merkeissä. Tai mikä ihmeen kukkosfani se oli. Uijaanko koskessa. - Pakkohan se on ampua kun kerran on ase kädessä. Piskonen juoksi autolle ja avasi pelkääjän puolen oven, minua koko ajan tähdäten. Piskonen hyppäsi Hondaan ja veti etuoven kiinni. - En minä sitä epäile. - Tällä kertaa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että kirjoittautuisin Joensuussa johonkin hotelliin. Ponnistin jaloillani... täin vähän tiedusteluja internetissä. Hieman kylmäsi kun tajusin että kyseessä oli neljästi laukeava magnum
Jos selvittäisin. Mutta tulin kohtaamaan instant-karman välittömästi. Laitinen!
Miehellä ei ollut sairaalan kliinistä asua vaan villapaita ja farkut ja ilmekin oli vähemmän antiseptinen. Tohtori Piskosen varsinainen asunto sijaitsi Espoossa, mutta olisiko hän lähtenyt ajamaan sinne. Katselin ympärilleni. Pikkulapsi aukoi minulle päätään. Pengoin samalla poplarini taskuja. kysyin Laitiselta. - Haista setä vittu. Teräskulman suojellussa kivitalossa sijainnut hotelli oli toiminut samalla paikalla yhtäjaksoisesti vuodesta 1939. Ne saattavat jopa kuolla kivuliaaseen syöpään etkä sinä voi tehdä asialle yhtään mitään.
Lapsen alahuuli alkoi väpättää ja hän ryntäsi parkuen pois. Ihmisiä ei juuri ollut liikkeellä. - Sitä on pelattu pallopelejä. Käytöstavat olivat hukassa, mutta en sanonut mitään "nykynuorista". Epäilin tätä. Vaalea paitani alkoi olla melko hikinen, joten vaihdoin sen mustaan. Kymmenvuotias paskiainen siis tosiaan veetuili minulle. - Setä vedä käteen. Huokailin hetken Hotelli Karelian hotellihuoneessa, jota päätin pitää tukikohtana kunnes selvittäisin kaiken kunnolla. Toisella puolella katua varhainen kadunlakaisija piti raapiva ääntä. En katunut tippaakaan. Murisin syvään ja synkästi. Heitin kapsäkkini sängylle. - Ei yhtään äkkinäistä liikettä, kusipää, hän sihahti. - Setä anna kymppi, muuan pikkupoika sanoi minulle. - Saatanan paskiainen, lapsi vastasi. Kun astelin hotellin aulaan, kuulin pelikoneen luota pienen ihmisen äänen. - Huomenta sinullekin, sanoin aurinkoisesti. mies ärähti. - Jos et välitä itsestäsi, niin välität varmaan sen tytön hengestä, Laitinen sanoi hekumoivalla äänellä.
31. Minähän sanoin, ettei sääntöjä kannata rikkoa. Meni hetki ennen kuin muistin, että oli lauantaiaamu. Katsoin taakseni syrjäsilmällä ja ensimmäiseksi näin ideaalisiteillä paikkaillut kädet. Hän osoitti minua aseella, joka oli peitetty sanomalehdellä. - Mene töihin, sanoin lapselle herttaisesti. Käännyin lapsen puoleen ja sanoin tälle: - Eräät sanovat että pahoillakin ihmisillä on äiti. - On sulla, anna nyt. Hän johdatti minut eteenpäin melkein tyhjällä kadulla. Kuulin askeleet takanani. Yritin olla kiinnittämättä huomiota äpärään. Ruokahalua minulla ei ollut joten hotelliaamiainen sai jäädä. Markan aikana en tosiaan olisi antanut vieraalle lapselle kuutta kymppiä. - Lahtaanko sut tähän paikkaan. Saattoi olla, etten näkisi enää ikinä niitä kahta tai tätä Miraa, joka päätyisi suohautaan. Muhammedin ei tarvinnut etsiä vuorta, vaan vuori etsikin Muhammedin käsiinsä. Aamuaurinko oli jo taivaanrannan yläpuolella, kun astelin ulos hotellista. Astelin tasaisesti eteenpäin enkä aikonut yrittää mitään. - Anna kun arvaan tautiluokitukset: mielitauti, hysteria, possessio, sukurasitus ja onanismi. - Olitko sinä sanatoriossa potilaana ennen kuin Piskonen palkkasi sinut. Tiesin, että hotelli oli uusittu vuonna 2006 ja näemmä sängynpäädytkin olivat käsityötä. Kasvoilleni tuli virnistys, kun sanoin lapselle: - Tiesitkös, että jonakin päivänä sinun vanhemmat kuolevat ja sinä jäät ihan yksin. - Laskenko läpi. - Ei ole. Minä sanon että kai tuollaisellakin pennulla saattaa olla ihan mukavat vanhemmat. - Kävele kohti rantaa. Pyörittelin mietteliäänä taskunpohjalta löytämääni taksikuittia. Kaupunki ei ollut vielä herännyt. Sätkäkotelossa oli vain muutama sätkä, joista päätin polttaa yhden. varrella osoitteessa Kauppakatu 25
Lähdin hiihtämään kohti joen rantaa. - Se palaa halusta jutella sinun kanssasi. Äläkä kulje niin lujaa, mun tennarit hiertää! - Minne ollaan menossa. - Hotelli Atriumiin. Vaikka mistä sitä tiesi, mihin amatöörit ryhtyvät. - Mikä maine. hörähdin ja imaisin savua tupakastani. - Vai että turisti toiselta puolen maapalloa! Kyllähän se käy, ensimmäinen konsta sanoi. Oletin, että Laitinen ei tappanut ihmisiä työkseen, ja kenelle tahansa olisi korkea kynnys teilata joku poliisin silmien alla. Samalla sijoitin toisesta päästä taittamani taksikuitin kaulukseeni siten, että blanco-puoli näkyi. Mutta se oli jo myöhäistä, sillä huidoin toiselle konstaapelille. Sanotaan vaikka että pidetään sitä varastossa kunnes tekee mieli vähän turmella nuorta lihaa, Piskonen naurahti. Ase tökkäsi taas selkääni. - Vaan eikö se aukea vasta joskus yhdentoista maissa. Minä kuljin hymyäni pidätellen nurkan taakse. - On, on, Laitinen naurahti. - On mun kaveri Australiasta, joka on ihan hukassa ja jonka pitää päästä Joensuun bunkkerimuseoon, pitäisittekö huolen hänestä. Jos hyvin kävisi, hän ampuisi itseltään sukuelimet asvaltille. Sen, mitä sinä oikeasti tiedät, kuka sinut palkkasi ja paljonko poliisi tällä hetkellä tietää. Kyseessä on sentään isot rahat ja tärkeän miehen maine. - Huijari, Laitinen sihahti. Hotelli Atrium, Siltakatu 4, muistin osoitteen ulkomuistista. - Sano aussille että hyppää kyytiin niin viedään hänet sinne. Hotellihuoneen numeron selvittäminen ei ollut temppu eikä mikään. Poliiseja en halunnut Atriumiin, koska silloin tilanne voisi kääntyä Miran kannalta hankalaksi. - Kuulkaa kun mun pitää mennä kiireesti
32
Pielisensuun kirkkoon ennen vihkimisen alkua, selitin poliiseille. Onni oli mukana. Poliisit vilkaisivat kaulaani. - Mihin te tyttöä tarvitsette. - Siellä, minne mennään. - Missä tyttö on. Kapusin portaita ylöspäin. Ovet avautuivat. - Vasta sitten, kun Piskonen on kuullut sinulta kaiken tarvittavan. Kun kiirehdin kadun yli, Laitisen oli pakko hölkätä melkein tappituntumalla peitelläkseen asetta joka oli ruhoni takana. - Ettei jää mitään näkemättä! Näin, että Laitinen tunki kiireesti asettaan housuihinsa sanomalehden suojassa. Poliisit olivat avuliaita ja lähtivät kuljettamaan Laitista kohti bunkkerimuseota. Olin kuullut tästä Jaakko-linnusta, joka oli elämöinyt Atriumin aulassa jo 25 vuotta. Taksikuitti mustan paidan kauluksessa näytti erehdyttävästi papin lipereiltä. - Piskonen on siellä, vai. - En huijannut, muutin vain sääntöjä. - Minähän tulen sinne vapaaehtoisesti. Aseen piippu tökkäsi ilkeästi selkärankaani. - Ja tämä tässä, osoitin peukalollani Laitista. - Sehän on siellä Marjalassa, seitsemän kilsaa keskustasta, toinen konsta muisteli. kysyin. - Hei, kuulkaa... - Ei mitään äkkinäistä... Hotellin vierasvenesatamalle oli matkaa 200. Se on nyt tämän pelin sääntö. - No. kysyin ärhäkästi. Laitinen ei ampunut ja poliisit katsoivat suuntaamme. - Päästäkää se tyttö. - Bruce haluaa olla siellä ajoissa, vakuutin. Kadun toiselle puolelle hiljensi poliisiauto, koska kytät olivat huomanneet erään väärin pysäköidyn auton. Virnuilin Laitiselle ja olin selittävinäni hänelle jotakin aussienglanniksi. Pistin juoksuksi ennättääkseni Atriumiin ennen kuin Laitinen pääsisi eroon poliiseista ja soittaisi pomolleen.
Hotellin aulassa minua tervehti harmaapapukaija
Minun ääneni oli täysin kylmä, monotoninen ja konemainen: - Minuutin kuluttua, tämän minä vannon, minuutin kuluttua sinä et tee kummankaan kätesi sormilla enää mitään. Sivalsin aseen sormenpäilläni pehmeälle matolle. - En minä ollut ahne! Kaikki eivät vain uskoneet parantolaan. - Turvassa, Piskonen sanoi. - Sehän nähdään, kun kutsun tänne poliisit.
- Sitä ennen joudut varmaan nitistämään minut. Juoksin autolle ja tavarasäiliölle... Ne soitin paikalle kun matkasin hissillä alas. metriä, mutta tuskinpa Piskosella oli rannassa mitään pakovenettä. - Missä tyttö on. "Hei, Asko. Katselin ympärilleni huoneessa ja suljin oven kengänkorollani. Kuka se parasiitti tässä oikein on. Onneksi käsilaukku ja minun tarvikkeeni olivat mukana, kun minut heitettiin tuonne". Piskonen makasi selällään sängyllä ja tuijotti minua mielipuolisen kauhun vallassa. Tukia vedettiin pois, klinikalla alkoi mennä huonosti ja oli pakko kehittää jotakin. - En selitä enkä mene linnaan. Vietät monta kuukautta kipulääkityksessä ja mieleesi syöpyy ikuisiksi ajoiksi kuva sormistasi, joiden luut sojottavat ulos avomurtumista ruhjoutuneen lihan läpi.
- Tyttö on parkkipaikalla, sidottuna sen Hondan tavaratilassa. mutta se oli murrettu auki. Mies lensi selälleen sängylle. - Haha. Kun ovi avautui, astuin sisään. Tavaratila oli murrettu auki sisältä päin. - Kehittää. Kuulemma teet mitä sattuu puuhia vain rahan vuoksi! Piskonen haki minusta tukea. - Kukkonen! - Kukkonen pärkele, vastasin. - Siis paljastaisin viimeisen oljenkorren. Löysin vain postikortin, jossa oli koskesta ilman loikkaavan puronieriän valokuva. Selitä tuo potilaalle, jonka toinen keuhko poistettiin keuhkokuumeen vuoksi. Tietynlainen vakuus on säilytettävä. Piskonen syöksyi kohti pöytää, mutta minä yksinkertaisesti tönäisin häntä. Jollei... Ahneella on paskanen loppu. - Arkkityyppi muuttui arkatyypiksi, totesin. - No enhän minä ole sellainen, sanoin. - Oletin, että sinä ainakin ymmärrät. - Täytyyhän sinun ymmärtää! - Ei minun täydy ymmärtää. Pieni oivalluksen valo syt33. Mies sai naamionsa takaisin paikoilleen ja näytteli pelotonta: - Se klinikka oli mun unelma, Piskonen kihisi. Koputin ovelle ja mölähdin jotain. - Et kai sinä tapa minua. En jaksanut odottaa tavarasäiliössä vaan piti lähteä junalle. Piskosella oli ilme kuin hän olisi nähnyt Dallas-sarjan kuolleista palanneen Bobby Ewingin kävelevän ulos suihkusta. Tuttu Derringer oli sängyn viereisellä pöydällä. Ihan ehjänä. naurahdin. - Itse sinä sen tuhosit. Muistin Miran lauseen: "Sinulla on kolmekymmentätaskuiset eräliivit, minulla neljäkymmentäkaksitaskuinen käsilaukku". - Tulokset ei riittäneet rahoittajille, niille verenimijöille, Piskonen selitti. Ryntäsin parkkipaikalle ja näin Hondan. Et tee enää ikinä yhtään leikkausta tai saa edes ovea auki ilman apuvälineitä. - Käyhän se niinkin. Missä tyttö on. Kuinka tyttö saattoi tietää tästä. Toisella puolella oli tekstiä. Jätin sidotun Piskosen hänen hotellihuoneeseensa odottamaan poliisien saapumista. - Ja sinä tulit ja tuhosit kaiken. Tiesin että aina sinä pärjäät ja selvität tämän vyyhden. Teksti jatkui: "Muistatko tavanneesi 26 vuotta sitten erään Anniinan?" Muistinhan minä, tapailinkin tätä hömäkkää naisihmistä jonkin aikaa. Olin hätääntynyt ennen kuin havaitsin erään seikan
Sissos saatana. - Vain silloin kun oikeuslaitos ei suorita sille kuuluvia tehtäviä, vastasin. Huvittavin oli erään kriitikon arvio "Todenmakuinen alkoholismikuvaus, josta näkee kuinka rankkaa elämää kirjailija on viettänyt, osoittaa että ainoa tie pohjalta on ylöspäin". Joutuukohan ruokkoja maksamaan takautuvasti?
Ennen kuin palasin tältä reissulta takaisin Konneveden mökilleni, minulla oli vielä yksi tehtävä. Romaanin nimi "Tuhlattuja viikkoja" oli kähmitty barbituraattien ja viinan kanssa lätränneen Charles Jacksonin vuoden 1944 kirjan "The Lost Weekend" suomennoksen nimestä "Tuhlattuja päiviä". Sattumalta havaitsin lehdessä maininnan erään kirjan julkistamistilaisuudesta. Jumalauta perhana saatana. Jono mutkitteli läpi kirjakaupan kuin pitkä ja kuiskiva käärme. Liian pienissä lenkkareissa kävelyyn tottumaton oli kiroillut ankarasti känsät jalkapohjissa.
34. Saahan sitä kirjoittaa mitä haluaa. Tuure istui omahyväisenä pöytänsä takana ja jakoi nimmareita. Siinä kaikessa oli aikamoinen selvittäminen virkavallalle. Laitinen oli napattu uudestaan poliisiauton kyytiin, kun hän oli tallannut Joensuun bunkkerimuseosta takaisin kohti keskustaa. Miksi toisen raittius otti minua aivoon. Siitäkö johtui siis hänen kasvojensa tuttuus. - Te, Kukkonen, yritätte turhan usein olla jokin puskaradion kansalaistottelematon oikeuskansleri. Mitä minä sanon. Tuuren kirjan kritiikeissä oli kehuja ja haukkuja. - En ole ylemmän liikkeenjohdon vaan alemman rupusakin konsultti. Jumankekkula. Perhana, olihan tämä aikamoinen tärsky, ajattelin, ja kortti oli livetä käsistäni. Joka tapauksessa, ajattelin, vaikka en ole pienille paha, niin keskikokoisen pahan kuuluu saada jokin palkka. Lueskelin hyllyjen takana arvioita Tuuren uusimmasta teoksesta. - Se, joka apuani halusi, pyysi ensin apua teiltä. tyi luupäässäni. Jätkä ei ollut eläissään edes krapulaa kokenut! Minä olin elämäni aikana läikyttänyt väkiviinaa pirtin lattialle enemmän mitä tuo oli kurlannut marjamehua. - Voihan vittu. Päättele itse loput. Se järjestettiin joensuulaisessa kirjakaupassa. Muistin, mitä Tuure sanoi hospitaalissa. Tässä kohdassa, oivalluksen hetkellä, ihmiset yleensä sanovat että voi vittu. Vakiokysymys, jonka monet kuulustelijat esittivät minulle, oli: - Miksette tulleet heti poliisin puheille. "Mikä on pahinta, mitä sinulle voi tapahtua. P.S. Terveisin Mira. Mitä hänen olisi sitten pitänyt tehdä. muistan sinua kortilla aina marraskuun toisena sunnuntaina." Marraskuun toinen sunnuntai. Taustani ansiosta pääsin melko vähällä pakisemisella. Mikä päivä se on. Kannella oikeuskanslerille. Hetkinen. Ei saanut. Perhana. Billy Wilder ohjasi kirjan pohjalta tunnetun alkoholismikuvauksen, muistin. Kustantajan edustaja makeili hänen vieressään. Väenpaljous oli yllättänyt henkilökunnankin, joka joutui siirtelemään standeja jotta kaikki halukkaat mahtuivat pällistelemään teelmän väsääjää. Kyllähän minä sen tiesin eikä tarvinnut edes kalenterista katsoa. Tuo, mitä tyttö vihjaili. "Että siitä on siis 26 vuotta. Katselin suojastani, kun Tuure maisteli lasistaan vissyä ja vastaili toimittajien kysymyksiin. Julkinen häpeä." Kirjailija näytti valmiilta rankaisuun ja nöyryytykseen. - Minulla on tapana laukoa asioita suoraan ja siksi minusta ei aina pidetä, Tuure sanoi mikrofoniin.
Sätkä paloi huulessani, kun kävelin poispäin poliisiasemalta. Nähdään taas joskus. Voiko tämä olla totta
- Kun katsotte ajassa taaksepäin, niin kaduttaako mikään. naispuolinen toimittaja kysyi. ahdiss... - Kun on nähnyt niin paljon kuin minä, niin tietää... Raaka spiritus fortis vissyllä jatkettuna on melko mautonta ja hajutonta. - Ei hän
35. - Ahdistusta! Tuure karjaisi. - Tietoisesti ei kenenkään nuoren kannata ryhtyä päihdekokeiluihin. Onneksi vissypulloissa oli kierrekorkit. - Näin on. tietää nähneensä kaiken! Tuure julisti ja kostutti taas kurkkuaan vissyllä. kirjailijalta kysyttiin. Pää huojui ja hän selvästi tuijotti naisen rintoja. misstään asioishta. - Ukki tuli järkiinsä, Kiiskinen sanoi. Ilo on otettava elämästä, ei siitä pakenemisesta. - Ei ole, minä tiedän sen nyt. tietää että... Siksi Tuure ei huomannut mitään outoa. Ongelma koskettaa lähipiirin lisäksi yhteiskuntaa, joka lopulta maksaa käytön aiheuttamat vahingot. Ja lukea. - Ei kossskaan. joku ääni kysyi. ahddits... Tuure kulautti vissylasinsa tyhjäksi ja kaatoi
lisää kirkasta lasiinsa. Kustantajan edustaja auttoi kuiskaamalla. - Unettomuutta, Tuure kuvaili. Siish enemmän. - Oliko vieroitusjakso niin kamala kuin kirjassa kuvaillaan. joku toimittaja kysyi. nainen kysyi ja Tuure tuijotti häntä kuin ei olisi tajunnut kysymystä. Kirjailija tuijotti pöytää ja pyöritti sormeaan ilmassa ja lause jäi hetkeksi kesken, sekin kuin ilmaan kiertämään. Tämä "raittiimpi kuin Matti Vanhanen, joka ei ikinä tule juomaan viinaa", nousi seisomaan ja horjahteli päin takanaan ollutta hyllyä. - Pppitäisi lukea. - Olette olleet kuivilla kaiketi jo kaksi vuotta. Ja kirjoithaa. Tuskanpaskaa. Tuure kaatoi itselleen lisää vissyä. Ihmisten pitäis... Tuskaa oli. Olimme jo käsitelleet parantolaan liittyneet seikat ja hän tiesi että Piskosta vastaan hämmennettiin parhaillaan isoja syytteitä. Ei koskaan tarpeekssi. - Näin onh, Tuure sanoi, - Niilleh pitää sitten... - Onko ilo ilman viinaa teeskentelyä. Liian vähän ylipäätään kirjoitetaan... Liian vähän. Puolet vissyä, puolet pirtua, niin johan alkaa puhe luistamaan. - On kumminkin ihmisiä, jotka eivät pääse alkoholista tai aineista eroon ikinä, naistoimittaja sanoi. Nainen toisti kysymyksen ja Tuure havahtui. pitäis... - Sse, sse, se oli yhtä tuskaa, Tuure selitti ja nyökkäili kuin itseään kuunnellen. panna sitten lääkehhoito ja konthrolli. Pirtun juomisesta seuraa se, että lattia pyörii päässä ja kun ottaa vähän lisää niin pää pyörii lattiassa. Tuure ei tajunnut kysymystä. - Unettomuutta, pakkoliikkeitä ja ahdits... Puheessa oli jo orastava sammallusta. Kaikista aineista eroon haluavien kannattaa lukea tämä teos, Tuure sanoi ja heristi romaaniaan kädessä. Oli vaatinut aikamoisia temppuja ja toimenpiteitä, että sain hommattua 96-prosenttista pirtua ja että pääsin käsiksi Tuurelle tarjoiltavaan vissyyn. Kun poistuin, kuulin Tuuren karjuvan naispuoliselle toimittajalle: - Saatana mä panen sua kunhan pääse täältä ylös! Tuokaa lisää tätä panojuomaa!
Olin kotopuolessa ja Kiiskinen, joka minut palkkasi, oli puhelimen toisessa päässä. Muut alkoivat pikkuhiljaa huomata. On pakko vaihtaa ystäväpiiri kokonaan, jos haluaa pyrkiä suosta pinnalle. Taiteilijaelämä vie veronsa enkä halunnut enää olla pohjalla. - Eikö näitä juomis- ja kuntoutumiskuvauksia ole tehty jo ihan tarpeeksi. Tuuren puhe oli sokellusta, sammallusta ja kovaäänistä kiivailua. - Yhtä tuskaa. Kustantajan edushenkilö katsoi Tuurea vähintään kummastuneena. Hylly kaatui ja levitti hyllymetreittäin kirjoja kaakeleille
Lähdin kumarassa ja kyyneleet silmissä kohti mökkiäni. Olin siis Konneveden mökilläni ja virvelöin rannassa. Veneellä en viitsinyt lähteä koettamaan syyshaukea. Toisaalta, siellä nurkassa on yleensä ikkuna, josta voi lähteä ja sitä ennen sanoa: "Jutellaan ihan kohta, minä menen hakemaan tupakkaa kioskilta". Mietin, että olinko tehnyt oikein. Miksi pitää etukäteen ilmoittaa, että kuule, nyt me kuule kohta kyllä ihan varmana jutellaan, ja jutellaan vielä syvällisiä, ja jutellaan meidän suhteen ongelmista ja jos ongelmia ei ole, minä keksin niitä juuri ennen kuin aletaan "jutella". Miran, jos se oli hänen nimensä, olemassaoloa piti sulatella. Se otti aika pahasti päähän, että Kiiskinen kykenee maksamaan palkkioni vasta kun hänen Eikka-ukkinsa on heittänyt veivinsä ja hän on saanut perinnön! Eikan pumppu kestäisi varmaan vielä monta sessiota Viagran kanssa urheillessa. Jumalattoman poltteen läpi tunsin kelaavani siiman viimeiset metrit. Mutta, puhuimme sillä hetkellä Kiiskisen kanssa aivan muusta. Opiskelevalle täysi-ikäiselle voisi maksaa koulutustukea, vaan Mirahan oli käsittääkseni jo valmistunut, valmistunut vaikka mistä. Mutta mikäli siellä oli harrastettu liukuhihnalla eutanasiaa tilien tyhjennyksen jälkeen, tein täysin oikein. Olin mennyt siihen puoskariparantolaan valehtelemalla selkäkipuni. Oli pohdittavaa. Jos klinikka suljetaan minun ansiostani, oliko se hyvä. - Minusta tuntuu että suomalaiset naiset ovat oppineet amerikkalaisista tv-draamoista tämän lauseen, tämän "Meidän täytyy jutella", kerroin nuorukaiselle. Olikos se nyt Japanin historian maisteri ja vähän kaikkea. Ai niin. Saankohan nyt kyseenalaisen maineen lehtolapsien tehtailijana. Olihan Kiiskisellä ihan asiaakin, perhana, ja sain kuulla sen. Tämä tuska oli selässä. - Minusta tuntuu että meidän täytyy jutella. Päätin, etten enää ikinä tee luotolla tuollaisia puoli-ilmais- tai hyväntekeväisyyskeikkoja. Sitten voidaan jutella. Eihän siinä ollut järkeä että sellainen kolossi jäisi käyttämättömäksi tai se muutettaisiin turistien korpihotelliksi. Kun heitin Rapalan Minnow Spoonin seuraavan kerran veteen, tunsin pistävää kipua alaselässäni. Kiiskinen oli juuri valitellut naishuoliaan. Ei jumaliste ollut totta! Kipua voisi verrata sellaiseen, kuin kantapään luusta olisi irronnut luupiikki joka olisi vääntynyt keskelle lihaa ja repinyt sitä jokaisella askeleella. Miksi täytyy etukäteen ahdistaa toinen nurkkaan. Asia koski palkkioni maksamista. Vedin henkeä ja jatkoin: - Miksei sitä voi vain suoraan puhua tai kysyä, mitä mielen päällä on. Poliisi selvittäisi sen. Moni ihminen sai siellä oikeaakin apua. Toivottavasti kävisi niin, että johto vaihtuisi ja kusetushoidot poistuisivat. Ja nyt minuun iski oikea noidannuoli! Sen siitä saa, perhana, kun yrittää auttaa.
LOPPU. Josta nainen ymmärtää, että miestä ei näy viikkoon tai kahteen. Elatusmaksua aletaan maksaa muutenkin vasta sitten, kun isyys on todistettu ja elatuspaperit allekirjoitettu. Hän on nimittäin nykyään rahakas paikallisradiokanavan omistaja. Irvistin, kun kohotin uistimen ilmaan. omaisuuttaan rikolliselle jätä. - Siitä tietää että kohta saa jauhaa paskaa urakalla. Minulla terapeutilla oli tähän muuan mielipide. Siemenlinkona joka on kuin ylikierroksilla pyörivä lottokone, joka sinkauttelee onnenpallojaan ja lisänumeroita minne sattuu. Otin selville: elatusmaksuja ei tarvitse maksa takautuvasti. Ei tämä vuosien takainen tuttavuuteni Anniina ollut
36
kysellytkään sellaisten perään. Toinen on tämä: "Meillä on tässä suhteessa selvittämättömiä asioita", perhana! - Kuule Asko, Kiiskinen sanoi
Tekstin lainaamisesta tai käyttämisestä muuhun tarkoitukseen on neuvoteltava kirjailijan / kustantajan kanssa. SEURAAVA
Salapoliisi Asko Kukkonen ilmestyy:
1.12.2008
Akselilla Karttula-Kuopio-Suonenjoki liikkuva tarina päätyy K........n rantaan
Salapoliisi Asko
Vastaava toimittaja: Teksti: Kustantaja:
Kukkosen seikkailut
Tekijänoikeudet kirjailijalla / kustantajalla. Esittely- tai arvostelutarkoituksiin lainaaminen sallittu.
Timo Juntunen Timo Surkka MM-Kustannus Ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU Puh./fax 08-334989 Tilaus/markkinointi: 0445350360 e-mail: timo.juntunen@jcotton.com Askon nettisivut: www.jcotton.com/askokukkonen Painopaikka: Kalevaprint
37
Talvisin tuo yksinäinen susi oli tuttu näky pilkkionkineen. irojen nirskunta muuten niin tyynen järven selällä oli tuttu ääni. Muija kyttää ilkeyksissään, Topi ajatteli ikkunasta ulos katsellen. - Oot sinä minun jemmani jo löytänyt, Topi murahti, muistaen kuinka muija usein kärkkyi pilkekasan reunoja siinä toivossa että Topi olisi unohtanut vajaita kossuja pölkkyjen rakosiin. Vaikka makuukammarin puolella ei kupletti varsinaisesti raikanutkaan, oli vihanpito turhanaikaista. Haukien mosahdukset kuulostivat räjähdyksiltä. Tihrusilmä Boris Jeltsin posmotti porukoille, jotka olivat mitä lie taivaanääreläisiä. Töllötin oli auki ja siellä sopotti outo eläjä. Ennen ilma oli puhdasta ja seksi likaista. Pois ne kaataisi. Voi aikoja. Vesi kantoi Topin mutinan, sosiaalidemokraatteja vihaavan jurmutuksen, järven jokaiseen mökkiniemeen. Topi vaihtoi toiselle kanavalle, jossa mustavalkoinen John Wayne potki peltipurkkeja pö-. Kämäräinen siellä souti ja veti siiman perässä vesilinnun poikasen räpätystä jäljittelevää luotirunkoista uistinta kuten muinakin kesäiltoina. Erään kerran veneeltä kotimökille kävellessään Topi Kämäräinen havaitsi, että heinäsirkat lopettivat sirityksensä vasta sitten, kun hän oli jo ohittanut niiden olinpaikat. Ikkunan takana pitkä pelto ja pahviseinältä näyttävä heinättömän ladon julkisivu, jonka takaa auringonvalo helotteli. Vilkuili kameraan oudon touhukkaasti. Taasko piilottelet pulloas repussa. Nehän yleensä lopettivat sirinänsä silloin kun niiden kohdalle käveltiin. Saara Kämäräinen kysyi hellansa ääreltä. Viime aikoina Kämäräinen oli muutenkin ajatellut omituisia asioita.
38
A
- Mittee se siellä järvellä nii kauan vehtas. Topi kantoi kuhasaaliinsa sisälle, mutta omituinen ajatus jäi vaivaamaan häntä
Tuhoamme koko ajan sitä, mikä meissä on hienointa, kertoivat kuin suuren uutisen. Kämäräinen jatkoi pilkkeiden tekemistä. Ehkä hän oli ainoa elävä olento koko maapallolla. Yhtä fuskausta vaan. Savu tuprahteli verkkaisesti Topin piipusta. Muija kuikuili ikkunasta, sen Topi näki syrjäsilmällä. Ikkunassa kyyläämässä. Mutta tuhoatuottava keksintö jäi itämään.
Kämäräinen pilkkoi puita. Sauna lämpiämään. pärähti äkäinen vastaus.
Topi Kämäräisen lähdettyä kaupunkireissulle Saara Kämäräinen taivalsi välittömästi naapuritaloon, Sieviläisille. Onpa oudon kireä, rouva Sieviläinen ajatteli
39. Nii! Eihän muuta maailmaa sitten ollutkaan! Topi avasi silmänsä ja antoi taas huoneen huokausten ja kärpästen pörinän tunkeutua korvanlehdille. Näin se oli. - Päivää päivää, rouva Sieviläinen sanoi ja siirtyi kahvinkeittoon - se oli maan ja maaseudun tapa. Kämäräinen ajatteli, sillä hänestä tuntui että kaikki tarkkailivat häntä. Koiran räksytys katosi hetkeksi - ja Kämäräiselle tuli omituinen olo. Hänen selkänsä oli koirankopin suuntaan. Samalla hänen oivalluksensa kasvoi uusiin mittoihin. Niillä oli sentään lautasantennit, taivaskanavat ja kaikki, suihkutkin saunassa! - Päivää vaan! Herrasväki Sieviläinen lapsineen katseli juuri Music Televisionin Ray Cokesin juontamaa Most Wanted -ohjelmaa, mutta kyllä he sentään katseensa kohottivat vierasta tervehtimään. Sitten Kämäräinen meni ja laittoi pilkkeitä pesään. Nuokin tuolla, hän ajatteli, paikkakunnan valtiaat, perkele. Kahvetta. Sauna se on köyhän apteekki, jossa pääsee eroon toisen luokan ajatuksista. Ajatukset olivat muualla. Pelkkiä lavasteita, kulisseja kaikki ne talot. Topi vaihtoi taas töllöttimen kanavaa. lyistä katua kulkiessaan. Tuvassa hän ärähti: - Siinä on puus perkele! Ja lopeta se kyttääminen! - Hulluksiko oot tullu. Eräässä tv-ohjelmassa oli näytetty lännenkylän talojen toista puolta. Dokumentissa sanottiin, että olemme oman tahdon tuhoama laji. Etäisesti hän kuuli muijan valituksen "tuosta penteleen savuhormista" mutta eipä mies korvaansa lotkauttanut. Hävisi tyystin! Mies avasi taas silmänsä - siellä eukko oli kuten aina. Hän oli kerran kuulevinaan, että pastori ja nimismies juttelivat tiellä juuri hänestä, juoruilivat Kämäräisestä - EI MISTÄÄN MUUSTA! Mitä ne hänelle seuraavaksi keksivät. Jos suljen silmäni, Topi arveli, muuta maailmaa ei taida olla olemassa! Topi käänsi katseensa Saaraan, joka perkasi kuhia ja kirosi saatuaan piikin kynnen alle. Maailma oli tehty vain häntä varten - kun hän sulki silmänsä, kaikki oleva lakkasi olemasta. ja muija katosi. Hän käännähti ja pystykorva oli siinä aivan normaalilla paikallaan ja haukku kuului kuten ennenkin. Hän sai polttopuut hakattua ja lähti kantamaan tuohikoppaansa mökkiä kohti. Ikkunasta näkyi pelto, metsäaukea ja sen takana vilkkui kylä. - Jospa nämä muut onkin semmoisia robotteja, ja kaikki tämä lavastetta, Topi ajatteli ja katseli ympärilleen. Vai olenko minä semmonen "vainoharhainen". Jospa kaikki täällä oli pelkkää lavastetta, kulissia. Kyllä minä tiedän, Topi myhäili itsekseen, ettei nuokaan aitoja taloja ole. Tuo lännenelokuva on nähty niin monta kertaa. Hetkiseksi Kämäräinen sulki silmänsä... Melko komediallista, Topi kihersi, hauskaa kuin autokolari kun sen oikein silmin oivaltaa. Topi laittoi silmänsä kiinni ja käsillään korvansa kiinni
Televisiossa Ray Cokes vastasi studion puhelimeen ja kuunteli Sieviläisen vuodatusta. Bill Cosby Show. Pitäskö sitä ilimottaa jo jonnekin. Saaraa vilkaistessaan. Renny siellä ja Geena täällä. - Se on ruvenna eppäilemmään jottain! Naapurit, herra ja rouva Sieviläinen, hätkähtivät ja katsoivat hämmästyneinä toisiaan. - Mie sitä että pittäiskö soettaa jonnekki. Topi käppäili sisälle mökkiin kuin ison hauen vatsaan. Pyöräiltyään takaisin pihamaalle hän istahti saunan natiseville porraslankuille. Hetken kuluttua tupakkapiippu alkoi tupruttaa paksua sinistä. Ajankohtainen Kakkonen. - No veit sanat suustani, rouva Sieviläinen puuskahti. Pankki meni nurin. Hän vaihteli kanavia ensin hitaasti, sitten nopeammin. Aina vain nopeammin. Kulkija ei nähnyt sitäkään, kuinka Valion auton lastaajat lopettivat työntekonsa heti, kun
40. Kioski veteli viimeisiään. Topi Kämäräinen istahti tuoliin ja vaihteli tvkanavia epämääräisen tunteen vallassa. Muija ei ollut kotona. Tanssiteatteria. - Että myö nyt tästä toistaseks vasta tiijettään. Lehti oli kuin tehty häntä varten, aina vain kummallisempaa! Hän poltteli aikansa ja katseli kotimökin oven päälle kiinnittämänsä kaksitoistakiloisen hauen lakattua päätä. Jäipä Kämäräiseltä huomaamatta sekin seikka, että raitilla heiluneet juopot ja pimeän pullon kauppiaat lopettivat horjumisensa välittömästi, kun hän oli hävinnyt kulman taakse. Kadulla oli vilinää, pankissa asiakkaita ja humalaiset huojuivat, meijerissäkin näkyi kuhinaa. Poliisi löi missiä. Toosaan kuului myös kaukosäädin, jota Topi oli vasta viime viikkoina ruvennut käyttämään. Sormi paineli nappulaa ja ohjelmat välkkyivät. Varoi sarkahousujaan, koska yhdestä harmaasta lankusta sojotti ikuinen riesa, naulankanta, joka oli pitänyt hakata jo tuhat kertaa takaisin puuhun. Maalla on köyhyys mutta kaupungissa se on kurjuus, Topi tuumiskeli. Ei Topi havainnut, että hänen käveltyään pankin ohi sen virkailijat lopettivat asiakkaiden palvelemisen ja kaikki pankissa olleet pistivät tupakaksi. Topi jatkoi matkaansa hieman huojentuneena ja kaikki jäivät katsomaan hänen peräänsä.
Hän osti myös juorulehden, jota muija oli kinunnut. Kaikki oli ennallaan. Saara kysyi arvelevasti. - Lähti kylillä käymään, Saara Kämäräinen sanoi ja piti hetken dramaattisen tauon. - Sanan varsinaisessa merkityksessä! - Onha se kauheeta jos se jo tietää jottain, Saara sanoi kierrellen ja kaarrellen. Juoksi sitten huutaen toiseen huoneeseen. He neuvottelivat hetken, tekivät sitten päätöksensä ja isäntä Sieviläinen nosti puhelimen kuulokkeen ja pyöritti numeron. Topi selasi akkain lehteä. Mutta mistä johtui, että kaikki lehden tarinat olivat häntä kiinnostavia. Silti, Topille jäi omituinen olo... ja hän palasi kulmalle ja kurkisti nopsaan: e-hei. Klik-klik-klik-klik...
Kämäräinen vaelsi hiljaisen kylän katua, hän oli matkalla pelkästään kioskille, piipputupakkaa hakemaan. - Oh my God! Ray Cokes parahti ja hänen silmissään hehkui todellinen maailmantuska.
Kämäräinen oli ohittanut meijerin varaston. Juuri näistä asioista Topi oli halunnutkin lukea! Pankkirosvo tilittää tuntojaan. Genny ja Reena tuolla. Heidän jälkikasvunsa, viisivuotias Petteri parahti itkuun ja jo kouluikäinen Kristiina tuijotti Saara Kämäräistä kauhistuneena. - Voi Luoja! talon isäntä huokaisi ja valahti syvemmälle nojatuoliinsa. Vaihtoivat siinä aikansa kuulumisia, niitä näitä, sitten herra Sieviläinen kysäisi: - Miten se Topi jakselee siellä
Näyttelijät ja uutistenlukijat eivät pysyneet kanavien vaihtumisten mukana, unohtivat repliikkejään, jäivät jälkeen koska luulivat Topin siirtyneen toiselle kanavalle! Se on siis totta!
Saara palasi kotiin Sieviläisiltä. - Älä helvetissä tee sitä, Topi! Se olis maailmanloppu! Karpo huusi hätääntyneenä. Televisio käynnistyi itsekseen. Topi Kämäräinen toljasi vihaisena Bill Cosbya ja tämän perhettä - kukaan näyttelijöistä ei tuntunut enää hallitsevan roolejaan. Eiköhän kiehauteta kahaveet ja... Epäröivää kameraan vilkuilua. mitä tämä oli. Läheisellä pellolla oli kolme helikopteria ja lisää oli laskeutumassa tulipunaiselta taivaalta! Pihaan ajoi kolme linja-autoa peräjälkeen. Vinosilmäisiäkin ja mustia ihmisiä! Topi raapi niskaansa ja puhalsi naamalle lentäneen sontakärpäsen kauemmas. Saara lähti juoksemaan naapuriin, soittamaan apua. Kaikki meni mynkään, melkein kuin lähetys olisi ollut suora. Ei, eihän se voinut tietää, ei kai, ei hyvä Jumala älä anna sen olla totta... Pilvien takaa hehkuva valo näytti siltä, kuin aurinkoja olisi ollut kaksi.
Mikä pahan tappaa kun jumala ei huoli ja piru ei pidä kiirettä, Topi Kämäräinen kysyi itseltään saatuaan köyden kiinni paksuimpaan kattohirteen. Hän kuuli hälyä. Touhua kuin markkinoilla tai suviseuroissa. Voi ei. Maailma on kuin karvalakki, paljon hullumpi vielä! Siellä oli kaikenlaista ja... - No mittee kylille kuulu. - Mittee luulisit. - Pittää tehä tämmöinen huppaisa kokkeilu,
41. - No! Topi Kämäräinen huusi ja ponnahti seisomaan. Kanteliskohan nuo siellä kulisseja, mitä. Kauhukseen hän näki Topin kaivavan esiin köyttä! Samalla mies tutkaili kattohirsiä... ...potkaisi ulko-oven auki ja viskasi naisen ulos. Se tietää. Etköhä tiijä muutennii! Saara Kämäräinen meni sanattomaksi. - Kuule Topi, Saara nieleskeli. - Että etköhän tuota tiijä mitä sinne kylille kuuluu! Topi sanoi ja saapui irvistelemään Saaran nenän eteen. Ja sen täytyi olla, Topi murisi ja päästi äänettömiä kirosanoja. Ikkunasta hän näki pihalle kerääntyvän väkeä... Television studioyleisökään ei enää nauranut. Sen ohjelmista oli Topi aina pitänyt. Paljon autoja ja ihmisiä. - No minä vaan että mittee sinne... Topi ei vastannut, tuijottipa vain myreänä television mustaa perheenisää, joka sai vaivoin lausuttua edes repliikkejään. kaikenmaalaista porukkaa! Moninaisia olivat kielet joita siellä puhuttiin. Tv-kuvakin heilui yhtä hätääntyneenä. Kämäräinen tarttui muijaansa niskasta ja persauksista, kantoi tämän eteiseen...
- Pientä hilipeyttä ennen loppurutistusta! Topi karjui. Sen lämmettyä tuli kuvaruutuun Hannu Karpon naama. Topi napsautti televisioksi kutsutun laitteen kiinni. - No kuulikkonää. Se tietää. - No että mittee sinne kylille kuului. Tämä ei ollut enää sosiaalidemokraattien salaliitto. - Siullas on ollu raskasta, kyllä mie ymmärrän. Lukittu! Siirtyipä siitä ikkunan taakse. - No! No! No! No mitä vittua se sinulle ämmä kuuluu. Mittee se nyt -huuto kiiri kankailla ja lakeuksilla ja päätyi pihamaalta haravoituun heinäkasaan. Saara kampesi itsensä pystyyn heinikosta ja meni ovelle. Sitten Topi huomasi, etteivät NE PERKELEET PYSYNEET TAHDISSA! Takeltelua
35
12 num. Kyllä kiitos, tilaan JERRY COTTONIN ja saan lahjaksi numeron 1/1961.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaikainen tilaus 6 nroa. kestotilaus KUKKOS+COTTON paketin 58 (lasku kahdessa erässä) + Jerry Cotton-lippis Maksan postiennakolla 1.lähetyksen yhteydessä, jolloin saan 3 lisäalennuksen.
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Yksi aikaisemmin ilmestynyt Asko Kukkonen lehti
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI.
43. 35
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Jerry Cotton 1/1961
Kyllä kiitos, tilaan ASKO KUKKOSEN ja saan lahjaksi jonkun vanhan Kukkosen.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaikainen tilaus 6 nroa
44
Lehden ilmestymisessä oli muutaman kuukauden tauko kustantajavaihdoksen vuoksi, mutta lehti tulee nyt säännöllisesti joka toinen kuukausi. Yleisö kiipesi katsomaan esitystä ylös portaita pitkin.
http://www.bellingham.fi/huvipuis/suuronen.htm
45. Tiedote Asko Kukkosen vanhoille tilaajille! Tämä lehti on lähetetty teille voimassa olevan kestotilauksen perusteella. Mikäli et halua pitää tilaustasi enää voimassa ota yhteyttä: puh 044 5350360
Tivoli Suurosen on perustanut maamme tunnetuin surmanajaja Onni Suuronen ( s.1923 ).
Onni Suuronen on ajanut moottoripyörällä surman ajoa jo vuodesta 1948, Kalevi Suuronen v. 1971 lähtien. Esityksissä Onni ajoi moottoripyörää ja Kalevi autoa
46
47
Silmänkantamattomiin pelkkiä kuusten latvoja ja kaiken keskellä tämä mielipuolinen terveyskylpylä, moderni palatsi, joka oli varmaan näyttänyt hyvältä väärinymmärretyn arkkitehdin suunnittelupöydällä. Kaiken huipuksi Asko Kukkosta odottaa sellainen jymy-yllätys, ettei siihen osaisi kukaan varautua. Kun auto lähti mäen huipulta alaspäin, näin notkelman pohjalla koko kolossaalisen rakennuksen. Sitten, hiekkatien viimeisen mäennyppylän yli päästyämme edessä avautui sininen taivas, joka suuntaan täysin pilvetön laakeus. Kun Kukkoselle on joskus kehotettu "Tee testamenttisi, Kukkonen", niin tällä kertaa lause voisi muuntua muotoon: "Tee hoitotestamenttisi, Kukkonen". Lähelle Kolin maisemia pystytetyn klinikan hoitomuodot eivät välttämättä kestä päivänvaloa, koska sieltä tosiaan poistutaan vain jalat edellä ja kukkaro tyhjänä. Kuinka Asko pärjää tekosairaana potilaana parantolan lukkojen takana kaukana kaikesta ja vieläpä ilman hänelle niin kallisarvoisia eräliivejä. Asko Kukkonen ei usko kymmeneen käskyyn vaan kymmeneen kysymykseen!
48. Ei hyvältä näytä. JOUKKOKIRJE
PAL.VKO 2008-49
M
700609-0802
"K S
orkeiden ja huojahtelevien kuusten takana näin ensin vain raudasta ja lasipinnasta heijastuvaa auringonvälkettä, joka vilkkui puiden raoista. Valkokylkinen parantola sijaitsi tosiaankin syvällä korvessa, keskellä ei-mitään." aadakseen selville, kuka kuppaa rahat niiltä, joilla on toinen jalka haudassa, Kukkonen kirjautuu sisään ihmeelliseen puoskaroivaan parantolaan Itä-Suomessa