Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN
2. Totta se on. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
PAKKOA EI SANELE KUIN KUOLEMA TAI KUKKONEN
Aamujen aamu. Katsoin peilikuvaani. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Kun jätkä kuolee, se muuttuu poroksi, ajattelin nyppiessäni ylimääräisen karvan nenänpäästäni. Uusiin passeihin kuuluu kuulemma piakkoin lisätä biotunniste. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Eräässä eräliivieni taskussa oli hätävarana kasvokuvia omasta pärstästäni, jotta voisin pikaisessa tilanteessa ainakin yrittää väärentää jotakin rintapielen korttia, jotakin henkilöllisyystodistuksen tapaista. Oma passini on ollut aikoinaan kainalotaskussa niin kauan, että sen hienhaju käynee biotunnisteesta
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin
n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka
3. n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen
Akselilla Karttula-Kuopio-Suonenjoki liikkuva tarina päätyy Kallaveden rantaan, jossa omat koirat purevat. anha tuttava pelkää tietovuotoa pikkufirmassaan ja tarvitsee Askon apua. Lopulta Asko saisi kaksi asiaa yhden hinnalla, sillä valittavana on kotimainen tai venäläismallinen mukilointi tai molemmat sakinhivutukset yhtä aikaa.
V
4. Lumihangesta löytynyt ruumis vaivaa eräitä mieliä vielä kesälläkin, ja tutkimukseen lupautunut Asko joutuu ravaamaan ympäri ämpäri Savoa. On pelättävissä, että suureksi aiottu innovaatio karkaisi isompien poikien käsiin ja patentit jäisivät hakemusasteelle
P
ystyyn jäätynyt ruumis löytyi keväällä. Paskainen ja vanha sadetakkini oli vierelläni loosin istuimella. Todella kauniita ja viimeisen päälle laitettuja naisia ja heidän seurassaan miehiä, joilla oli tummat tai peräti pikimustat hiukset. Vai isä. Ikkunalasin läpi näin, että ravintolaa lähestyi ihmislauma. Kun lähestyin ulko-ovea ja olin kaljupäisen äijän kohdalla, yksi vieressä riekkuneista nuorista pysäytti minut. Kohta olisi toiminnan aika. Eräällä heistä ei ollut pikimustia hiuksia, hän oli kokonaan kalju. - Oliko se isäpuoli. Aivan kuten Kaurismäkeä ja Tarantinoa yhdistää se, ettei keisareilla ole uusia vaatteita, minua ja sitä kelmeää ravintolaa yhdisti vanha kuosi ja ratkeillut verhoilu. Kaiuttimissa jazzmuusikko Buddy Rich coveroi junnaavaa biisiä "The Beat Goes On". - Hei mutta ootteko te Paavo Lipponen, ihan niin näkönen... Lähiössä asuvilta meni viikkoja ennen kuin kukaan älysi, ettei kyseessä ollutkaan istutuspuun talvelta suojattu latvaosa.
Mutta nyt oli sitä seuraava kesä. - Minä siivoan aina jälkeni, murisin. - Se on kuukauden porttikielto. Venäläiset tunnistaa kilometrien päähän. Vanhemmanpuoleinen tarjoilijatar kulki pöytäni ohi ja sanoi: - Ei täällä saa polttaa. - Paavo älä käy meidän kaveriin!
5. - Kuulehan, Vulvaattori Kakkonen, sanoin ja sulloin sätkätarpeet ja sätkäkotelon rintataskuihini. - On se, on se perkele Paavo Lipponen! - On se! Käykää hei kahtomassa! - Kyllä se on Paavo Lipponen! Nauraa hihittivät muutaman sermin päässä meikäläiselle. Jokaisella miehellä oli päällään nahkatakki. Tämän kuopiolaisen naisihmisen sutjakkuus oli tipotiessään. - Hyödytöntä, koska olen vain läpikulkumatkalla. Tarrasin jätkää rinnuksista ja rymistelimme päin baaritiskiä niin että klanipään venäläisen juoma läikkyi. - Ja saatana nyt loppui tuo! ärähdin nuorisolle. Lähdin kohti raitista ulkoilmaa. - Mikä ihmeen palvelu. - Nyt ulos ja äkkiä. Kolmekymmentätaskuiset eräliivini olivat ravintolan tuolin penkillä ja join vissyä paitahihasillani. Muut nuoret piirittivät meidät ja yrittivät töniä meikäläistä. Juuri, kun kaljupäinen venäläinen saapui baaritiskille, kiskoin eräliivini ja paskaisen sadetakkini päälle. - Palvelu loppui tähän pöytään. kysyin minua huomattavasti vanhemmalta naiselta niin lujaa että muut asiakkaat varmasti kuulivat. Ladi dadi dii, ladi dadi daa. - Usko jo nyt, etten ole, saatanan mangan tumputtaja! - Lopettaka satanat, kaljupää ärisi meille hoonolla soomella ja kiroili venäjäksi. - Minä käärin sätkiä valmiiksi, huomautin. - Ne menee kumminkin lattialle. Hitto, pitää pestä silmät tinnerillä sen jälkeen kun näin sinut. - Ikuinen sitten! - Mitä sinulle on oikein tehty lapsena, rakas tyttö. Ei se ollut sinun syysi eikä sinulla ole mitään hävettävää. - En minä polta sisällä. - Ei minua ole ennenkään tarvinnut kahta kertaa käskeä. Kun lumi alkoi sulaa, seisaalleen jäätyneen ruumiin pussipää näkyi ensimmäisenä. - Siitä tulee muruja pöytäliinalle, nainen väitti. He hiljenivät nähdessään muotoni synkkenevän. Se oli jätesäkin sisällä ja kaulan ympäri oli vedetty nippuside. - Et taida tosiaankaan välittää tipeistä, sanoin hänelle.
- Täällä ei ventovieraat auo minulle päätä, nainen kivahti
Kellonaika oli myös selvillä, joten ennätin tehdä esivalmisteluja. Kävellessäni kaivoin esiin paperinivaskan, jonka olin maksetun hässäkän aikana pöllinyt kaljupäisen jätkän taskusta. Kun astelin kadulle, kännykkä soi. Heidän pärstävärkkinsä saapuivat näkyville. - Hei hei, ärähdin. Mutta matkustamisen esti uusi avunpyyntö. - Nämä valtakirjat oli siinä määrin tärkeitä, että teidän palkkionne on näihin verrattuna hyttysen paska Itämeressä. En tosiaankaan pidä siitä, että minua kutsutaan sillä nimellä. Lasin läpi näin, että jätkäjoukko jätti juomansa ja he tulivat perässä. Muuan pikkukriminaali oli minulle palveluksen velkaa, ja hän oli kertonut minulle tietävänsä seuraavaa: nämä venäläiset luovuttaisivat varastamansa asiakirjat palkkansa maksajalle tuossa ravintolassa. Horjahdin päin venäläistä klanipäätä, jonka kalja roiskui ja mies alkoi huutaa täysillä: - Satana antta minu olla rauhasa! Tiskin taakse ilmestynyt baarimikko suuttui tosissaan: - Koko ryhmä ulos tappelemaan siitä! Jos särette vielä ikkunalasin, soitan poliisit! - Selvä, murahdin ja jatkoin ulos. - Kiitos, Lipponen. Asia oli selvä. Kun en välitä, onko joku taivaanrannan maalari tai Vapaamuurari, niin kaikkia paskiaisia voi rankaista tasapuolisesti. - Nyt olen tosissani. - Tässä inkarnaatiossa Kukkonen, sanoin ja sytytin sätkän. - Kai se riittää. Kun nuoriso oli häipynyt, minä lähdin kohti taksitolppaa. - Totta Mooses! nämä ilostuivat. - Ei sitä oikein voi tehdä comebackia kun en ole koskaan ollut esillä enkä piilossa. Niissä kun
6
tuppaa olemaan kaikki tarvittava ja vähän ylimääräistäkin; kynälampusta yleistyökaluun ja ensiaputarvikkeista varakoukkuihin. - Sori, mies. Tiesin, ettei venäläisryhmän kaljupäinen aivomies, Kolbasin, luottanut kavereihinsa vaan hän pitäisi paperit visusti povitaskussaan. Baarimikko möykkäsi perään ja tarjoilijatarkin jäi kaakattamaan yhden naisen vaginamonologiaan. Suoraan tämän Kolbasinin taskusta. kiistakumppanini kysyi. - No. - Julkisuuden kipeys saattaa iskeä hyvinkin salakavalasti . - Hyvinhän se meni. Tässä, sanoin ja annoin kaikille heille kahdenkympin setelit. Kohensin pulleiden eräliivieni asentoa. Joten tokihan minä otin vastaan hyttysen paskan Itämeressä, joka oli pakattu mukavan paksuiseen kirjekuoreen. - Kiitos, Kukkonen! Tässä kuoressa on palkkio... Tässä teiltä varastetut paperit, sanoin. Avunpyyntö liittyi hommaan, joka ei olisi yhtä helppo kuin tämä.. Muuan stand up -koomikko on sanonut, että "miksi vihata ketään ihonvärin vuoksi, kun on olemassa paljon parempia syitä vihata ihmisiä?" Vääntäydyin taksin takapenkille ja kerroin osoitteen. Taas tuo yhdennäköisyys ex-poliitikon kanssa, perhana. Vielä puheluun vastatessani ajattelin, että edessä olisi vain matka järvenrantamökilleni Konnevedelle... - Etumaksu oikeastaan jo kattoi koko roskan. - Minä en kaipaa Warholin varttia. Taksilla pamautin toiselle puolelle Kuopiota ja toiseen ravintolaan, jonne soitin asiakkaani odottamaan. Se homma oli saletti ja tunsin jo lievää taisteluväsymystä viimeaikaisten reissujeni vuoksi. Niin pitikin, aina siihen asti kunnes törmäsin herra Kolbasiniin. Kuljin nopeasti läheisen R-kioskin kulman taakse odottamaan nuorisojoukon saapumista. Matkalaukkua minulla ei ollut. Saapuessaan tämä ihminen totesi: - Teitte sitten comebackin, Kukkonen. - Asko Kukkonen. Minulla ei muutenkaan ole puoluetai uskontokantaa. - Tehkää hyvin
- Olen ampunut sellaisella. Reilua peliä siis. Valtiokonttori sitten määrittelee tarinoiden perusteella, ketkä saavat korvauksia ja ketkä jäävät ilman. - Huhut liioiteltuja ja niin edelleen. - Tai pullotettua kekkoshikeä 70-luvulta. Kuulehan, mulla olisi yksi juttu. Yhä tänäkin päivänä Valtiokonttori makselee syyskuussa 2003 voimaan tulleen lain nojalla 1500:n euron kertakorvauksia sodanaikaisten partisaani-iskujen uhreille. - Näin on. Aarne oli kolmekymppinen bisnesmies, jonka firma sijaitsi melko lähellä, Karttulassa. Lähes parisataa siviiliä kuoli näissä iskuissa. - Minkään ei pitäisi olla vialla mutta kaikki nykytilanteeseen johtaneet vanhat valinnat mättää. Tiesin, että Aarnen autotallissa syntynyt Dovetail Oy oli kasvanut pikkuhiljaa suureksi tehtaaksi, mutta autonsa kunnon suhteen hän kitsasteli ja pihisteli edelleen. Kättelyiden jälkeen istahdimme ulkoilmaterassille. Poliisi hankkii tarvittaessa lisäselvityksiä korvaushakemuksiin ja käy availemassa sodan arpia. Sama savuttava roju se oli. - Se on hyvä että joillakin on harrastuksia, niin kuin kyylätä toisten menemisiä kun omassa elämässä ei ole mitään sisältöä. - Mitä muuta puuhaat nykyään. Ei sitä koskaan tiedä, milloin joutuu instant-dieetille kun eksyy erämaahan. Suostuin ja me kohtasimme, edelleen Kuopiossa jonne Aarne suhautti vanhalla Saabillaan. - Et sattumalta ole 47-vuotias. Mutta nyt. Sain siis sen puhelinsoiton. Voitasko tavata tässä... Hän oli Dovetail Oy:n toimitusjohtaja. - Se olis vaan hauska lyhenne, AK-47. - En ihan niin poikanen, naurahdin. Korvaushakemuksia Valtiokonttoriin on tullut ainakin 1318 kappaletta. Rynnäkkökivääri siis. - Minä jo mietin että ootko sinä hengissäkään kun en ole kuullut vuosiin! Aarne sanaili. tietää. Korvaus maksetaan psyykkisistä tai fyysisistä oireista kärsiville uhreille. kysyin. - Muutama ylikilo pitääkin olla. Koska miehet olivat sodassa, kylissähän oli vain vanhuksia, lapsia ja naisia. - No terve! puuskahdin. - Oletko kasvattanut lihasmassaa. Olin siellä kuulemassa rikoksista jotka olisi voitu tutkia jo vuosikymmeniä sitten. - Aarne täällä, kuulin tutun äänen vuosien takaa. Entisen Neuvostoliiton partisaanit tekivät yli kolmekymmentä hyökkäystä suomalaiskyliin Petsamosta Pohjois-Karjalaan saakka. Muut miehet kauppaa itseään raikkaalla meri-ilmalla ja ruusuntuoksulla. Osa oli pikkupoikia, jotka pantiin kiväärien kanssa partisaanivahtiin. - Kukkonen, vastasin puhelimeen. Aarne kysyi. - Kalastan, käyn välillä saunassa ja pesen munat kerran kesässä. - Vaan olithan sinä. - No niinpä niin. Heistä suurin osa oli silloin vain lapsia. - Olit viimeksi täällä käydessäsi aika mäsässä, mies muisti. - Jos tuo vittuilu ei lopu, se saa luvan jatkua. - Mitäs tässä.
- Minkä ikänen sinä muuten olet. Muuan Kovalaisen Aarne tarvitsi apua eli hjelppivä. - Sopivan. Pian olet sellainen metroseksuaali joka pistää geeliä hiuksiin ja käyttää hajusteita. - Mitäpä A.K. Niin kuin se Kalashnikov. - Näytät apealta kuin kissa paskalla. Nuoruus on ohi eikä elämäntehtävä ole
7. Miten itselläsi pyyhkii. Se tuo narsismi vie sinutkin pala kerrallaan. Minä tarjoan pullotettua Kukkos-suitsuketta. Ennen tuota lyhyttä episodia eli valtakirjojen palauttamista niiden oikeille omistajille olin palaillut Sallan suunnalta, jossa olin avustanut ihan virallista virkavaltaa merkillisessä hommassa. Olin ollut avustajana haastattelemassa niitä, jotka olivat kokeneet partisaanien terrorin
- Juuri siinä iässä avio- ja avopuolisot pettää toisiaan urakalla. - Mikä yllätys. - Yleisimmät syyt toisen firman tiedon luvattomaan haltuunottoon ovat kosto ja taloudellinen hyöty. Viime keväänä hänet sitten löydettiin lumihangen alta siellä Karttulassa. Kun joku on availlut meillä joitakin tiedostoja. - Sullahan on työ, talo, muija ja lapset. Imagokysymys. Minusta siinä on ihan tarpeeksi elämäntehtävää. - Miksi sinä muuten lähdit sieltä. Sitä halua pysyvyyttä, joka samaan aikaan kyllästyttää. Aarne näytti minulle edesmenneen miehen käytöstä poistettua kulkulupaa, josta tuijotti jämeräleukainen verenseisauttaja pikimustin pupillein. - Epäilet siis teollisuusvakoilua, vai. - Ahaa. - Vai onko ja oliko mulla unelmia ja jos oli, oliko ne oikeita unelmia tai toteuttamiskelpoisia... Joku oli näpelöinyt sitä järjestelmää, ja sellaisena viikonloppuna, ettei kulunvalvonnan mukaan kukaan ollut töissä. Etkös sinä ole sellaista ennenkin tutkinut. Pitäisikö koko elämä laittaa uusiksi. - Suojelupoliisin aikoina, kyllä. Aamuisin herään kyselykauteen ja uhmaikään, puolilta päivin olen vihainen kuin murrosikäinen, iltapäivällä koittaa kolmenkympin kriisi, illalla viidenkympin villitys, yömyöhällä kahdeksankympin rajoitus ja nukahtaessa sitä jo hyväksyy väistämättömän unen ja heräämisen seuraavaan päivään. Minä en enää sellaisesta rääkistä selviäisi, yritin auttaa sanallisesti. - No sehän sitten näyttää, kuka niitä on availlut. Mikään ei tunnu miltään, vaikka monet unelmat on saavutettu. Tottahan se on, että esimerkiksi Japanista tehtiin ennen. - Eivät halua, että se niin kutsuttu kolmas maailma saa sieltä salaisia tietoja. - Joka päivä. - Nyt ei näytä. - Huvittaisi vaihtaa maisemaa ja samalla sitä toivoo että eräät asiat säilyis ennallaan. - Mikä sinulla sitten oikeasti on hätänä. - Voisitko Asko kuule kysellä... Päämäärätön tunne. Yritin saatella Aarnen varsinaiseen asiaan. Oonko menossa oikeeseen suuntaan vai liikunko edes mihinkään. Tieto pääsee kaikkein helpoimmin ulos talosta jos joukossa on myyrä. Kasvojen terve punakkuus oli poissa ja silmänaluset olivat tummat. Mutta meillä on valvontajärjestelmä, samanlainen kuin sairaaloiden potilasarkistoissa, jonne jää aina kävijän sormenjälki, kun tiedostoja on avattu turhaan. - Ulkopuolinen hakkeri. Tampereellakin varmaan jo kysellään modernisti "onksulla myyrä yrityksen sisäistä tietoa". kysyin. Kookkaan Aarnen ryhdikkyys oli tällä kertaa lytyssä. Salattuja sellaisia. - Kuinka monella on pääsy niihin?
8
- Melkein kaikilla. - Sinulla on perhana tämä niin sanottu kolmenkympin kriisi. Muuten, useat amerikkalaiset ohjelmistot ovat sellaisia, että niiden käyttöä rajoittaa väärä kansalaisuus. - Eikö itselläs muka koskaan ole kriisejä. Oikeuteen nämä tapaukset päätyy harvoin, koska jutut sovitaan tai koska tietoturvassa ollutta aukkoa ei haluta paljastaa. Se oli tukehdutettu muovipussilla ja heitetty hankeen. - Minun unelmat taas on savustettu, mainitsin ja vesi herahti kielelleni ajatellessani Konneveden mökkini savustuslaatikkoa ja vastapyydettyjä ahvenia. se ehti olla meidän hommissa vain neljä tai viisi kuukautta. Mikä mulle on enää tärkeää. - Poliisi on tutkinut tapausta, mutta tekijä ei selvinnyt. - En oikein ole laumaeläin, sivuutin kysymyksen. Lyhyeksi leikatut pystyhiuksetkin olivat kääntyneet synkkämielisesti alaviistoon. - Vähän siihen suuntaan. selvillä. - En enää tiedä. Kas kun autokuskimme Matti Järvenpää katosi puoli vuotta sitten... - Katohan perhana
Keyloggerista on kyllä olemassa ohjelmaversioitakin. kysyin. Testattu on, eikä pelkästään nälkiintyneillä allaslohilla. - Kannattaisi kai palata paperilliseen toimistoon. - Kuulostaa kyllä merkilliseltä. - Se tuotantolinja syntyi oikeastaan vahingossa, testausosastomme vuoksi. - Minä teen rahaa. - Minäkin oon kuullu, että samanlaisia tietovarkauksia pelätään Venäjän tiedustelupalvelun taholta. - Niitä voi jopa tilata postimyynnistä. - Mutta sen liike on sellaista vipellystä, että se todella toimii. - Yksi osasto valmistaa niitä, Aarne nyökkäili. Osakkaat omistavat voimalat
ja tuotetun sähkön. Kävijät olivatkin vain kovia jätkiä kopioimaan. Virus imuroi tietoa, jota työntekijä pääsi tietokoneellaan tutkimaan. Pudistelin päätäni. Se on sentin pituinen putki, joka laitetaan näppäimistön ja tietokoneen johdon väliin. - No, koska siellä meillä on tuulitunnelit ja vesialtaat aaltovoiman testausta varten, tuumin, että miksei siellä voisi koeuittaa myös uistimia. - Se riippuu. Saatan varastaa sen itse, kerroin vakavana koska oli kyse uistimista ja kalastuksesta. - Joskus kun löydän sopivan perintölusikan tai hyvänkokoisen puunpalasen, ja joskus sidon perhoja.
9. Suomen Ericssonilla ei ollut ainakaan vuoden 2005 alussa palkkalistoilla yhtään kiinalaista. Tänä päivänä samaa tekevät kiinalaiset. Hän lykkäsi eteeni firmansa esitteen. - Täällä lukee, että teette myös uistimia. Se tallentaa kaiken tekstin, mitä johdon kautta menee; salasanat, käyttäjätunnukset sun muut. On mulla eräs keksintö... Vapakalastuksen suhteen olen aina haudanvakava.
- On aina pelättävä, että suureksi aiottu innovaatio karkaisi isompien poikien käsiin ja patentit jäisivät hakemusasteelle. Nämä insinöörit ratkoo niitä käytännön ongelmia. - Tuossa kesällä 2008 selvisi, että aseteollisuuden yritykset ja Suomen valtio olivat joutuneet vakoilun kohteiksi. - En ymmärrä. Sinäkin muistaakseni teet uistimia. Ymmärsin, että tämä sinun Dovetail Oy:si on jotenkin ekologinen lafka, vai. - Se täytyy käydä purkamassa käsipelillä. - Välittääkö se tiedon muualle. muinoin lännen tehtaisiin tutustumiskäyntejä. voin kai minä kertoakin. Eräänä takaporttina, jos osakkeet eivät riitä kattamaan sähkönkulutusta, myydään tarvittava määrä "ekologiseksi" määriteltyä sähköä. Keksintö on ehkä sun mielestä melko hassu: vilkkuva vaappu, jota ohjaillaan kahdella siimalla ja eräänlaisella kaksoisvavalla. - Etkö itse usko siihen. Verkkovakoiluiskuja tehtiin ainakin vuodesta 2004 saakka. Pian samanlaisia tehtaita pystytettiin siellä joka niemeen ja notkoon. Esitteessä oli kerrottu, kuinka tuulivoimalat työllistävät enemmän ihmisiä kuin perinteiset energiamuodot. Sitten ajattelin, että miksi emme valmistaisi uistimia, joten palkkasin pari käsityöläistä, alan ammattilaista, jotka värkkäävät nyt Dovetail-uistimia. Yhtiön voimalat tuottaisivat vuodessa sähköä peräti 6,5 GWh. Tämä urkinta tapahtui lähettämällä kiinalaisilta palvelimilta työntekijöille sähköpostia, joka sisälsi viruksen. - No se on sellaista ympäristövouhotusta, hän sanoi. Tuskin sinä tästä lavertelet kenellekään. - Kun teet bisneksiäsi, kannattaa ottaa selville, kenen kanssa olet menossa sänkyyn, neuvoin Aarnea. - Muuan nerokas urkintajippo on "keylogger", mainitsin. Kyseessä oli tuulivoimaa hyödyntävä osakeyhtiö
Ne on sellaisessa näyttöpäätehumalassa, ettei ne tarvitse muuta kuin energiajuomaa. Samalla tekniikalla laitteiden käyttöikä pitenee eikä kuluvia osia tarvitse olla koko ajan vaihtamassa. Pidämme sitä niin hyshys-hommana, että ne tietokoneet, joilla tarkimmat laskelmat tehdään, eivät ole koskaan kytkettyinä modeemiin. herra toimitusjohtaja vitsaili. - Tule meille töihin. Olinhan minä sen arvannut. - Niin, tämä "Todistettavasti syyllinen", Aarne naurahti. - Maksatko niille tarpeeksi palkkaa. Aloimme tehdä lähtöä siitä paikasta, kumpikin omille teillemme. Eikä pelkästään siksi, että ihmiset muistavat asiat aina eri lailla. - Se on vielä testausasteella. Maailman tehokkaimmat tuulisiivekkeet on keksitty jo tuhansia vuosia sitten ennen nykyisiä tuuli-insinöörejä. - Jos joku on jäänyt firman tiloihin dokaamaan viikonlopuksi ja sotkenut systeemit... Piikki osui maksaani ja se päästi inahtavan äänen. - Yksi kerta tulee mieleen, sanoin. Aarne kysyi. - Ei hassummin, sanoin. Kerro nyt loppuun saakka. Tällaisen 40-luvun tapauksen murhaajakin, mikäli olisi edes elossa, olisi tänä päivänä niin seniili, ettei hän muistaisi ketään murhanneensa. - Pelkään, että niin on tapahtunut juuri sinä viikonloppuna. Kun peltikasa lähti liikkeelle, se kärytti todella pahasti. - Uistimia minä teen vain itselleni ja omaksi iloksi. Muistiin ei kannata luottaa, kenenkään. Eivät edes toisiinsa. - Tuosta keksinnöstä kannattaakin pitää kiinni. Ei kuulemma ollut sillä hetkellä varaa parempaan koslaan. Kukaan ei voi missään nimessä päästä hakkeroimaan meitä muuten kuin tulemalla kyseisen näyttöpäätteen luokse. Mikä vika "Kylmässä tapauksessa" olisi ollut. Mutta energiaa hukkuu aina matkalla käyttötuotteeksi. - Sitäkö pelkäät. - Kaikesta nämä suomentajat nostaakin palkkaa. - Muuan tyyppi halusi että tutkin hänen sukulaisensa kuolemaa, joka sattui 1940-luvun lopulla. - Perkeleen koppimopo rasvakeitin, kiroilin savuvanan perään.. Sillä jokainen jotakin haluaa, vaikka maailmanrauhaa - siis jokainen on lahjottavissa.
10
Lupasin auttaa hyvää hyvyyttäni ja mikäli siitä maksettaisiin mukava summa. Kuulusteltavat olisivat niin dementoituneita, että joku niistä varmasti uskoisi tehneensä murhan. - Asko hei, kaikki ei ryyppää. - Maailmalla tuulivoimatuotanto kasvaa yli 25 % vuodessa, Aarne kertoi. Puhisin puskiessani autoa eteenpäin: - Yhtä aikaa, sanoi mummo kun yksin työnsi ja muut katsoi vierestä. - Mihinkäs sinä olet omat rahasi laittanut. Me ollaan kehitetty mullistava ratkaisu, jonka avulla energian hävikkiä voidaan poistaa suunnattomasti. - Tänä päivänä niin vanhan kuoleman tutkiminen tai murhan selvittäminen on sula mahdottomuus. - Mitä innovaatiota teiltä ollaan ryöstämässä. Oli varmaan katsonut liikaa television "Cold Case"-sarjaa, jossa vanha rikos selviää tunnissa. Ne on naitu ja juotu, valehtelin. - Kohtuus kun on aina liian vähän - Kieltäydytkö koskaan sinulle tarjotusta hommasta. Aarnen Saab oli taas kerran muuttunut ruisleivällä toimivaksi eli se täytyi työntää käyntiin. - No sitäpä en voi kertoa edes sinulle. Kas kun ei halunnut minun palaavan punakaartin ja suojeluskunnan aikoihin. - En ainakaan ole hukkaan pannut. Jos joku niistä on myyrä... - Varmasti! Tietysti, jos joku tarjoaa niille kartanoa ja limusiinia ja ilmaisia lounaita loppuiäksi niin sitten häviän sellaisten tarjoajalle. Mutta, etkös sinä tässä pyydä minua johonkin hommaan. - Kuule Asko, mulla olisi vielä yksi pyyntö... - Tämä meidän porukka on niin nörttiä, että ne on kokonaan toisella galaksilla. - Jokainen meistä on lahjottavissa, väitin
Uusi tsuppari oli löytänyt valokuvankin Kalliosta. Pitääkö niiden yrittää näyttää että eivät ole mitään pehmoja vaan vielä kovempia jätkiä kuin miespapit. - Jeesusmiehiä. Aarnen firman nykyinen tsuppari tiesi, että Järvenpäällä oli ollut hämärää seuraa, kuten eräs Heikki Kallio, joka vaikutti tätä nykyä Suonenjoella. - Oletko jeesmiehiä vai huumemiehiä. Kaikki Suomen hotellit ja motellit tulevat tutuiksi. Aamiaiselle ahtautuessani mietin, että nämä tällaiset keikaukseni olivat aika samanlaisia kuin tuntemieni keikkamuusikoiden kiertue-elämä on. Erään karvanaamaisen tyypin kailotus löi lasinikin resonansseille. Kenties mies oli mansikoita poimimassa. Paikkakunnan kolmea museota en lähtenyt kiertämään. Koneeseen mennessä minun täytyy vain riisua itseni melkein alasti enkä muutenkaan halua luopua eräliiveistäni (jotka siis saavat metallinpaljastimet aivan sekaisin) edes lyhyen matkan ajaksi ja huomata perillä jossakin Rovaniemellä, että Finnair on lähettänyt romppeeni Roomaan tavausvirheen vuoksi. - Mitä sinä puuhaat. teologismies oletti. - Tutkimusten mukaan teiniraskaudet vähenevät huomattavasti kahdenkymmenenviiden ikävuoden jälkeen, sanoin. - Ei muuten ole kauaakaan, kun meillä oli ankarasti kielletty Kekkosenpilkka.
11. Seudulla järjestetään usein mansikkakarnevaalit heinäkuun toisella viikolla, mutta nyt ei ollut heinäkuun toinen viikko. Muusikot yleensä ajavat matkansa autolla ja hankkivat ylinopeussakkoja, minä luotan vielä toistaiseksi junaan, joskus lentokoneeseen. - Et sinäkään olisi niin sisäsiittoinen jos olisit saanut geenejä muualta, muuan silmälasipäinen hemmo herkisteli ystävälleen. Siellä siis olin, kävelin pitkin Koulukatua ja ihastelin mansikkaosavaltiomme kesää. Sellaisia naisia, jotka olisivat ristiretkien aikaan olleet ensimmäisinä etulinjassa miekkailemassa pakanoilta ja muslimeilta päitä irti. Pian pöytänikin alkoi kansoittua. - Ehkäpä kaikki kirkkokunnat pitäisi kieltää jumalanpilkkana, laiheliini sanoi. - Minä luen teologiaa, laiha silmälasimies kertoi. Ei sisäinen kelloni, vaan sisäinen kusihätäni herätti minut hotellihuoneessa. Aamiaisen jälkeen painalsin ns. Tiesin, että Kasi Bar sijaitsi Asemakatu 8:ssa ja että Kallio saattoi toisinaan viivähtää siellä.
Astelin sisään tähän hiljalleen täyttyvään baariin. Aarne oli siis sitä mieltä, että Järvenpään surma liittyi hänen firmaansa. Mutta jostakin päin Suonenjokea minä hänet voisin saavuttaa. - Kyllä. - Mikähän siinä muuten on että kovin moni tapaamani naispappi on ollut miehiäkin vanhoillisempi. Porukka nauroi lauseelle, jonka olin lukenut ihan oikeasti lehden otsikosta. Istahdin tyhjään pöytään pieni Galliano-lasi kädessäni. Kallion osoite oli Poste Restante, joten rekistereistä en hänen kämppäänsä löytäisi. - Nuoria jääriä. - Ankaran rangaistuksen uhalla. Uskoin häntä. Olen Jeesusnarkkari. Ja ne ovat usein olleet vielä nuoria naisia. Aikani kuluksi tutustuin paikallisiin nähtävyyksiin, mutta ne oli katsottu melko nopeasti. Perkele näitä mansikanpoimijoita, tulevat tänne ja pökkäävät jälkikasvun tiineeksi vieraalla perimällään. - Tytär on paksuna perrrkele. - Ajattelin pyrkiä kokoomuksen stalinistisiiven vihreiden kosher-porukkaan harrastamaan syrjintää, vastasin. Astahtelin Rautalammintieltä karhukävelyllä Olavi Leskisen kadulle. - Tässä asiassa olen sama mieltä kuin totuus, puuskahdin. baanalle. Astelin ulos suonenjokelaisesta Hotelli-Ravintola Carnevalista. Hän oli laiha kuin kuivan kesän orava
Sitä kirjaa on muokattu, käännetty ja väännetty niin monta kertaa ja niin monen vallanpitäjän toimesta että kukaan ei pysy laskuissa. Helkkari, suutuinko minä hieman. - Taidat syyllistyä yleistyksiin, laiha mies sanoi ja oli oikeassa. - On sinullakin jokin uskonto, mies väitti. Tuli siinä runsaudensarvessa seinä vastaan. - Juuri tuollaiset tyypit käy laittamassa happoa kastemaljaan, äijä päästi suustaan paskaa kolmen jalkapallokentällisen verran. Kielet sotkettiin Baabelin tornissa... - Niin joo. - Älä irvaile. Joku pässi julistaa dogman ja lampaat tottelevat, ne tekevät sitten sen ihan itse. - Uskon vain, että yhdeksänkymmentä prosenttia kaikesta on paskaa. Baarissa ei koskaan kannata väitellä politiikasta eikä uskonnosta. - Ei, en minä. - Niitä kun on sellaisia, jotka hurahtavat luonnonsuojeluun, arkkitehtuuriin, urheiluun, huumeisiin, aseisiin,. Laihan miehen huumorintaju ei ollutkaan ehtymätön kaivo. - Ja kumminkin väittelet. - Taidat itse kuvitella olevasi erehtymätön. Mikä silloin on ollut se lepopäivä, joka piti pyhittää. Jokaisella on jokin juttunsa, myönsin. Energia ei käsittääkseni voi kadota mihinkään. Eräät tosiaan kieltää itseltään järjen käytön. Eikös se ole ihan fysiikan fakta. - Aika epäamerikkalaista puhetta. Moponi oli lähtenyt käsistä ja yritin rauhoittua: - Tiedän, ja samalla inhoan yleistyksiä joista rasismi kumpuaa. Ei oikein sovi minun pirtaani ja kuosiini että ajatellaan omaa napaa yli viisikymmentä prosenttia valveillaolon ajasta. - Johtuisikohan tuo siitä että ollaan Suomessa eikä siellä. Uskonnoissa on kyse oman edun tavoittelusta. - Totta helvetissä se Raamattu on Jumalan sanaa mikäli kaikki maailman kielet ovat Ison Herran kehittämiä, hörähdin. hörähdin. Minulle nyt heti kaikki synnit anteeksi ja minulle satakunta neitsyttä. Katolisten Paavi muuttui erehtymättömäksi Jumalan jatkeeksi ekassa kirkolliskokouksessa vuonna 1870. Ja että lopulta jokaisesta ihmisestä löytyy edes jotain... Tiesin, ettei se kannattanut. Sitä edeltävät Paavit olivat erehtyväisiä ja pelkästään ihmisiä. Ateistillakin on. - Kyllä Raamattu on Jumalan sana. Ajatellaan itseä ja luulotellaan että se usko pelastaa eikä teot merkitse mitään, perhana. - Ja Neuvostoliitonpilkasta sai kovat sanktiot, muuan pöytäseuralainen muistutti. Tähän repliikkiin en kiinnittänyt huomiota. Jokin tökkii sellaisessa asenteessa. Kaikki kristityt eivät ole kiihkoilijoita, kaikki seksityöläiset eivät ole uhreja. Mutta niinhän se on että uhrautuvalla ystävällisyydellä selviää vuorokauden yli, aidan matalimmasta kohdasta ylitetyllä kieroilulla vuoden loppuun. pahaa. - Et siis usko kuolemanjälkeiseen elämään. - Muuten, kivikautiset löydökset on osoittaneet että vanhan maailman aikaan kuunkierto jaettiin 14 päivän jaksoihin. - Sinulla taitaa olla arpia, jotka ei näy ulospäin. - Kun joku julistaa kuuliaisuutta Luojalle, hän julistaa sitä kuinka hän itse ymmärtää luetun tekstin. Voltaire sanoi aikoinaan, että "Ei ole yhtään sen suurempi ihme syntyä kahdesti kuin syntyä kerran". Kulloisenkin ajan sensorit sen päättivät, mitkä tekeleet vaikkapa Vanhassa Testamentissa olivat apokryfejä ja mitkä teelmät kelpuutettiin painotuotteeksi. - Totta perhanassa. - Vaikka nyt olenkin aika vapaamielinen teologian opiskelija, kuikelo sanoi. hönkäisin. On sekin jännä juttu. Se voi muuttaa muotoaan, mutta ei katoa. - En aio väitellä teologiasta. Jos Raamattu kasattaisiin tänä päivänä, jokaiseen kieliversioon tulisi että kaikki maailman öljy kuuluu meille ja juuri me ollaan Jumalan valittu kansa ja kaiken saa anteeksi kun tunnustaa teot kopperossa istuvalle
12
lapsista pitävälle Padrelle ja lukee päälle parit avemariat
Luulen, että Suomen 112-hätäpuheluihin vastataan keskuksissa jotka sijaitsee Tallinnassa ja Intiassa. Tämä on tietysti vain henkilökohtainen näkemykseni. - Aiheeseen melkein liittyen: on sellaisia
Venäjän kävijöitä, murahdin, - bisnesmiehiä, kaupparatsuja, jotka väittävät että täytyy ymmärtää venäläistä mielenlaatua ja kulttuuria, on pakko antaa periksi jotta asiat hoituisivat. Minullekin on sieltä kerran sanottu että jos te pystytte soittamaan, kyllä te pystytte taksinkin tilaamaan. Sairas kultti kuten kristinusko ja suomalainen naapurikateus ovat varmasti yksi kaikkein vaarallisimpia yhdistelmiä. silmälasimies kysyi synkän näköisenä kuin leijona paskalla. Maailmassa on liikaa ihmisiä sellaisissa hommissa, joihin ne ei todellakaan kuulu. - Kun ja jos tai jos ja kun joskus sammut naisen sänkyyn ja kuset allesi ja hän tai joku muu alkaa valittaa, siihen on sanottava, että "mulla sentään rakko toimii hyvin, mikä häpeä se muka on?" partanaama hauskuutti pöytäseuruetta. - Mikäs sinun nimi on. - Ääri-ihmiset harrastavat reippaasti tekoja ja puhetta päin naamaa eivätkä jotakin luterilaista kyräilyä ja selän takana lässytystä. - Oho, oho. Ulko-ovi kävi ja hän oli poissa. - Minulla on nyt tapaaminen erään perhanan Idon kanssa ja kun olen vääntänyt ruskean nuotin, pitää vielä kätellä yksi Oras, sanoin ja menin vessaan IDO-istuimen ääreen. Puheensorinan seassa yritin naksauttaa sille vaihteelle, jolla saisin asiani etenemään. tai kiihottuvat Harry Potterista. Kerroin porukalle palaavani takaisin myöhemmässä vaiheessa. Jotta nk. tutkimukseni ei menisi liian pitkäksi, päätin käydä välillä lepäämässä ja palata illemmalla. Pian tämän jälkeen vastaan tuli rakennus, jonka seinässä oli toinen plakaatti "Jos ei pelasta, autonkorjaukset halvalla". - Vaarallisempia kuin äärimuslimit. - Minun kokemukseni mukaan vaikkapa hätäkeskukseen on melko turha soittaa. - Hetkinen, tämä teologi taitaa tietää sen, parrakas muisti äkisti. Kalliota ei ollut näkynyt sille päivälle eikä kukaan pöydässä olija varsinaisesti tuntenut häntä. Juuri tämä, jonka jumalaa pelkäämättömillä puheillani karkotin pois! Voi helkkari minua. Hauskuutin heitä vastauksillani:
13. Vaikka kuinka olenkin sitä mieltä että maassa maan tavalla, niin korruptiota, saamattomuutta, silkkaa laiskuutta, sitä ettei osata lukea kellon viisareita tai edes kalenteria, vastuun väistelyä, itsekritiikittömyyttä, lahjontaa ja uhkailua ei ole mikään pakko ymmärtää. - Saatan tietää sen, mutta ihan vaan näöltä, parrakas muisteli ja kurnutti lasi huulillaan. Jokaisella työpaikalla, Suomessa ja muualla. Minun mielestäni: ei täydy. Helluntaiseurakunta". Kun palasin takaisin, myös puheenaiheet olivat siirtyneet puolisen metriä alaspäin. kuulin kysymyksen. - Sellanen joskus riepoo toisia, muuan klanipää hörähteli ja kääntyi puoleeni: - Mikä sinua riepoo eniten. - Ennen kuin silmät alkavat sammaltaa, sanoin. Olin jo sumpannut tarpeeksi aikaa, joten koetin udella Heikki Kallion perään. - Epäpätevyys. - Näin on. postimerkkeilyyn, viinaan, uhkapeleihin tai Koraaniin... - Vaikka esimerkkejä löytyy kyllä ihan kaikkialta, murahtelin. Naurahdin ja kohottauduin tuoliltani. Mustapartainen mies palautti asiat huumorilinjalle: - Luin erään turinan iltapäivälehden yleisönosastolta. Jos onnettomuuspaikalla joku on loukkaantunut, hätänumeroon soittamisen sijaan on järkevämpää tilata taksi vaikka uhrilta olisi raajoja irti. Kuulemma 50-luvulla Kangasalla oli vaarallinen, kuoppainen ja mutkainen soratie, ja äkkiä näkyi lato jonka seinässä oli kyltti "Jeesus pelastaa. Teologi sai tarpeekseen ja poistui tuhisten kuin siili. - Palll-jon, paljon, väitin
Helsingin poliisin Karhukoplaksi kutsuttua Karhu-ryhmää vastaa esimerkiksi Oulussa Valo-79-erikoisryhmä, joka tulee apuun erikoistilanteissa, kuten suuren luokan ryöstöissä. - Olenkos minä jokin sinun oma valmiusryhmäsi, mitä. Tavallaan erikoisryhmiä vaietaan kuoliaaksi, sillä edes alueen poliisilaitoksilla ei välttämättä tiedetä ryhmän olemassaolosta. kysyin. - Valtaosa metsästäjistä on rehellistä väkeä ja suurin osa salakaatajistakin on umpirehellisiä. - Vaikka kukaan meistä ei maalikartan mukaan edes ole valkoinen. - Sovitaan vaikka että Johnny Lee Turpeinen. "Herranen aika mitä sinä teet?!" Mies ei epäröinyt hetkeäkään vaan karjaisi: "Mitä se sulle kuuluu kuinka nopeesti mä vehjettäni pesen?" Rätkätyksen jälkeen muuan miehistä huomasi eräliivini ja oletti minun harrastavan metsästystä. Palasin samaan ravintolaan illemmalla, kun pöytäseuruekin oli jo vaihtunut melkein kokonaan. Jos haluat yöllä seksiä, vedä hepistä kerran. Kunhan vaan ei tulla turhan päiten lupia kyselemään, kerroin. Andy Hulkko. Ilokseni havaitsin, että teologi oli palannut takaisin ja ennättänyt leppyä. Eikä aseistetulla vastapuolelle haluta kertoa valmiusosaston taidoista. Esimerkiksi sellainen parrakas elmeri. Jos et halua, vedä kaksisataa kertaa!" Nauru maittoi poppoolle joten jatkoin seuraavalla: - Vaimo yllätti miehensä suihkusta masturboimasta. Mies viittoi vaimolle, että "Pimeässä en näe mitä viitot. - Se "matalan profiilin tiedottaminen" on kaksiteräinen miekka. - Hirvien salakaadoista paljastuu vaikkapa Pohjois-Suomessa korkeintaan.... - Niitä ei juuri mainosteta mutta eivät ne salaisuuksiakaan ole. Eki kysyi minulta nyreästi. Sudeetti tämä Eki oli siinä mielessä, että hän oli muuttanut Savosta Ruokolahdelle, juuri ja juuri lääninrajan toiselle puolelle. Koska keskustelussa oli hiljainen hetki, kysyin lupaa kertoa vitsin ja sain sen. Lähinnä maksakirroosipotilas on ainoa, joka muistuttaa keltaista. - Tai kaksipiippuinen miekka. Naamani hehkui pakotettua innostuneisuutta, kun penetroiduin samaan pöytään. Vastaus tuli lakonisen toteavasti kuin olisi ollut kyse kauppareissusta. Kerroin asiani. Eikä maapallolla ole punaisiakaan, tai kokonaan mustia. Eki kysyi. Poliisilla on nykyään useita valmiusryhmiä ympäri maata, sanoin. - Totta kai minä tuon tiedän, Eki sanoi. - Kuuro pariskunta meni illalla sänkyyn. - Kuinka paljon salametsästystä tapahtuu. Se sai kuulla ettei se ollutkaan marjanpoimija joka sen tyttären tiineeksi laittoi, vaan naapurin Jouko. Michael Fagerholm. - Simppaa tarkoitat. Simppa lähti hivauttamaan sitä, rautakangella kai. Kyseessä oli sudeettisavolainen, eläkkeelle jäänyt poliisi. Ekillä oli ojentaa minulle
14
muutama tiedontynkä tästä edesmenneestä Järvenpäästä. Virallista nimeä "Valolla" ei ole ja lääninhallituksessakin puhutaan valmiusosastosta. Kun poistuin ulkoilmaan, mietin, miksi heput joita niin usein haeskelen, eivät voisi olla vaikka joitakin ravintolisä-rasvanpolttajaaktiiviurheilijoita, jolloin voisin hakea niitä kuntoklubeilta eikä jokaisesta mahdollisesta ravintolasta?
Hotellissa sain kuningasajatuksen ja soitin eräälle tutulleni. - Kauankos sinä olet ollut eläkkeellä. - Valkoisen miehen taakka, sanoin kantaessani viinaa pöytään kaksin käsin. - Mutta oli kai sinulla jotakin asiaakin. Hän kyseli ympäripyöreitä metsästyksestä ja vastasin yhtä lailla kautta rantain. - Mihin se edellinen sakki hävisi. - Ei haluta mainostaa että firepoweria löytyy jotta kansalaiset eivät luulisi että tässä ollaan kohta poliisivaltiossa
- Kyllä. Suurpetojen ja suurriistan salametsästyksestä paljastuu vuosittain pelkkä jäävuoren huippu, siinä määrin ammattimaista se toiminta yleensä on. Rohkenin kysyä häneltä Kallio-nimistä miestä. - Päivää, olen Asko Kukkonen, sanoin viattomasti. - Oli. - Siellä on parempi olla jokin pizzanviipale, koska sinä joudut joka tapauksessa syömään ja ulostamaan sen, sanoin työntäessäni käteni eräliivieni taskuun ja koukistaessani polviani ponnistukseen, valmiina äkilliseen toimintaan. En vaivautunut vastaamaan että kyllä, tiedän. - Kallio. Hän tuijotti minua ja hivutti kätensä hitaasti pöydällä olleen pizzalaatikon sisälle. Minä otin käteni ulos liivieni ainoasta tyhjästä taskusta. Vaimo sai idean: "Pidä mulkustasi kiinni. Sanoivat, että tutkimusaineiston julkistaminen voisi haitata poliisin työtä. teologimies kyseli. - Sinähän olet Heikki Kallio. Myönsin. suosittelen ehdottomasti! - Eikös erätarkastaja liiku poliisin valtuuksilla. Itse olen ollut mukana sekä salakaatamassa että erätarkastajana käräyttämässä salakaatajia. Kun ei ole pelastusliivejäkään. - En tiedä. Ojensin silmälasimiehelle Suonenjoen kartan ja hän merkitsi rastilla oikean osoitteen. Jostakin laittomasti pyydetystä ahmasta saa 3000 - 5000 euroa, joten hinta-hupimielessä... Se on aina tapauskohtaista tämä elämä. Salametsästyksen valvonta on niin kutsuttua julkisivutoimintaa eli että ollaan tekevinään jotakin. Kallio oli aika doku mieheksi, päättelin eteiseen kasattujen pullojen ja tölkkien rykelmästä. Kyllä sellaiselle rahalle on ollut käyttöä ja käytetty on. Ei se ole koskaan pohjaan saakka mennyt!"
Kävin lopultakin tapaamassa lumihangesta löytyneen Järvenpään kaveria, Heikki Kalliota. - Tiedät hänen kuolemastaan. - Ja Matti Järvenpää oli sinun tuttusi. Otin huikan jotta jaksoin jauhaa potaskaa. - Esimerkiksi Oulun lääninhallitus teetti vuonna 2007 selvityksen Koillismaan ja Kainuun metsästysrikoksista, mutta tutkimus leimattiin salaiseksi. Kallion Heikki siis. - Puhuiko hän sinulle mitään työpaikastaan,
15. - Meinaan, että tuosta summasta, siis joku viisi tonnia, irtoaisi ihan hyvä siivu erätarkastajalle, jonka maastoauton mittariin kertyy vuosittain aika monta kilometriä ja koko ajan vituttaa. - Kuka hänet surmasi. Kallion rasvaiset, vaaleat hiukset roikkuivat korkeilla poskipäillä ja silmät pälyilivät kuin pienellä eläimellä. Mutta ihan samat salametsästysvinkit kysyvä löytää kyllä mistä tahansa. - Paljonko mahtaa olla erätarkastajan palkka. noin kymmenesosa. Siinä samalla kerroin seurueelle vielä uuden vitsinpoikasen: - Veneellä kalastelemaan lähtevä mies mietti, mitä tehdä jos vene kaatuu. Mies avasi oven unenpöpperöisenä ja minut nähdessään perääntyi olohuoneen tapaiseen loukkoon. Lakiuudistuksia ei ole vireillä, joten riskit eli rangaistuksetkin ovat melko olemattomia hyötyyn nähden. Eniten tätä tapahtuu Itä- ja Pohjois-Suomessa, mutta harvoin asiasta virkavallalle laverrellaan. Tänä päivänä tavanomaisen salapyynnin merkitys on pieni verrattuna järjestäytyneeseen ja kaupalliseen laittomaan pyyntiin, johon liittyy myös jalostus. Poliisin pakkokeinojen kuten puhelinkuuntelun käyttökin on melko mahdotonta laajoilla kairoilla. Sehän asuu
tuolla Kokkolammentiellä. Teologi oli unohtanut kokonaan aiemman suuttumuksensa. Mies otti laatikosta pizzaviipaleen. - Tiedän
Dovetailista. Se jäi siihen. - Ei mekään jääty siitä kiinni! Kallio hörähti. Ennen sanottiin, että pysy erossa hankaluuksista, niin et joudu tekemisiin poliisin kanssa. Talvitakin taskussa oli kossupullo joka rikkoontui. - En minä tiedä mitään. - Minun mielestäni kyllä. Mutta se itse onnettomuus... Lopulta ne baarissa heittivät minut ulos pakkaseen eli sehän kai oli heitteillejättö. Sairaalareissuhan se oli. Alkoholia meni varmasti suoraan verenkiertoon, sillä en herättyänikään tuntenut mitään kipuja. - Teillä oli Järvenpään kanssa yhteisiä... Olis ollu kymmenen metriä kotiin ja nämä paskahatut veivät minut putkaan. Putkassa toinen juoppo potki ja hakkasi minut sairaalakuntoon. - Sitä on vaan joskus parempi pitää turpansa kiinni. - Kun kuulit Järvenpään surmasta, miksi et mennyt poliisin puheille. - Tunnetko sen sukulaisia. - Ja se oli ihan pikkusumma... Miksi minä näkisin. Ja minulle myytiin tuplia, vaikka se on laitonta. - Muuan teologimies sanoi sinua kaverikseen, mainitsin. - Karseaa on se, että jotkut ovat vakavissaan läpi elämänsä. - Aika karseaa. - Mitä. En ollut häiriöksi kenellekään ja vaikka jalkakäytävä ei riittänyt, en hoippunut ajotielle saakka. - No ehkä jotain... Keräävät vakavalla naamalla posliinisia elefantteja, mies mumisi. ennen kun se aloitti kunniallisissa töissä. - Älähän viitsi. - Saat sen maineen joka kerta kun avaat suusi. - Se oli ihan pelleilyä ja saatiin muutama seteli. - Tekikö hän muita hommia autokuskin pestin lisäksi. - En tiedä. - Pikkulinnut... Huokailin ja tuijottelin tyypin ikkunasta ulos. Kallio puhui niitä näitä kaalinpäitä: - Jouduin kerran mojovaan auto-onnettomuuteen. Miten sinä voit tietää tuollaista. - Eh. Voi olla että et tiedä tietäväsi. - En minä olisi pystynyt sanomaan, kuka sen tappoi. bisneksiä. Luulevat vielä ihan kaheliksi. - Ootko miettinyt ryhtymistä suulaaksi torimyyjäksi, stand up -koomikoksi tai moottoriturvaksi paikallisradioon. - Enhän minä tiennyt mitään! mies väitti. Sitä paitsi... - Ei sitä koskaan tiedä. - Ymmärrän. - Ei. Muistin asian, jonka ex-poliisi minulle kertoi. - Pikkulinnut kertoi että kiristitte erästä tör16
mäillyttä taksikuskia, joka ei ollut jäänyt kiinni. Poliisit eivät tietenkään joutuneet vastuuseen, vaikka olisin saattanut kuolla. Väkisin juottivat sinua baarissa. Eikö anniskelu juopumiseen asti ole edelleen kiellettyä. Ennen sitä. Menin uudestaan samaan asiaan. - Pitääpä pyytää ettei hän enää esittele minua ystävilleen, kuului murahdus. Hän taisi ymmärtää ironian. Ja pullonpuolikas tunkeutui kyljen läpi. - Oliko hän sekaantunut mihinkään hämärään. Ajeli silloin kännissä, juhannuksena kahdeksan vuotta sitten. - Mutta siis ne juottivat väkisin. - En tiedä. Menevät vakavissaan pörssiin. Näin kyllä lasin läpi omaan suolistoon saakka, mutta ei tuntunut missään. Tänä päivänä se on niin, että pysy kaukana poliiseista, niin et joudu hankaluuksiin. Hassu yksityiskohta. Olin jo melkein kotiovella, kun poliisit nappasi minut ja "veivät selviämään omaksi parhaakseni". - Muutama vuosi sitten palasin baarista kännissä silloiselle kämpälleni. Olin aika pitkään hospitaalissa
- Vai etkö muista kaikkia. Sain pullopostin käteeni. Hei, Eki, en kai minä tällaisia kysyisi jos olisin murhamies. Nootin teksti oli ytimekkyydessään "Teille käy vielä kehnosti. - Yritä nyt muistella, sanoin. - Mistä sitä tietää, niin kiero kun olet, Kukkonen... - Jätit tietysti sormenjälkesikin joka paikkaan. - Jalanjäljet minulta saattoi jäädä siihen lattialla olleeseen sosekerrokseen, sanoin. - Muistatko, mitä siinä viestissä oli. - Oliko se murha. En ihmetellyt, sillä huone näytti siltä että siellä oli siivottu viimeksi puoli vuosisataa sitten. Lähettäjä oli epämääräinen geofw362@luukku.com. Tilanne saattaa muuttua, sillä kehitteillä on valtakunnallinen verkosto, jossa toimisi erikoistuneita henki- ja väkivaltarikostutkijoita ja asiantuntijoita, jotka satsaavat alkutoimenpiteisiin rikospaikalla. Puoli vuorokautta myöhemmin Heikki Kallio oli kuollut.
Paikallisradio kertoi, että mies löydettiin kuolleena Kokkolammentien asunnostaan. - Kyllä. - Kyllä sinun pitäisi antaa lausunto... En vaan tiedä, mitä se tarkoitti ja keneltä se oli. 1980-luvulla esimerkiksi Helsingissä tehtiin 20-30 henkirikosta vuodessa, nykyään noin 20. saatiin yksi outo viesti. Hän tuijotteli pullojen suihin kunnes löysi etsimänsä. Suomessa selvitetään kuulemma enemmän kuin yhdeksän kymmenestä henkirikoksesta. Kallio seurasi perässä ulko-ovelle ja veti oven reippaaseen takalukkoon. Kallio kaiveli erästä nurkkaa ja veti esiin kaljakorin, joka oli siihen teipatusta päällyspahvista päätellen toiminut joulukalenterina. Joskus taas vanha juttu otetaan tietoisesti pöydälle ja annetaan kokonaan uusille tutki17. Nykykäytäntö on, että paikallispoliisi hoitaa murhatutkimukset ja Keskusrikospoliisi keskittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja talousrikoksiin. Kyseessä oli tulostettu sähköpostiviesti osoitteeseen matti.jarvenpaa@da.dovetail.fi. Kannattiko kiristää?". - Se taksikuski oli ainoa tapaus! - Tämä viesti tuli siis niihin aikoihin kun Järvenpää katosi. Sen verran minulla on kokemusta, ettei ovea kannata avata kuin korkeintaan hihansyrjällä. Kerroin, että en edes oveen. Se pizza oli sitten Kallion viimeinen ateria, oivalsin. kysyin. Nyt tiedän, keitä te olette. - No... Tarkoittaakohan se, että yhdeksän ja puoli. - Se taksisuhari kuoli syöpään pari vuotta sitten. Kaverini lupasi tehdä pari puhelinsoittoa ja palata asiaan. kysyin naureskellen. - Ehkä myöhemmin. Minä päätin poistua jatkamaan eloani. Hän noukki eräästä pullosta sinne pudotetun, käppyrälle kierretyn paperin. - Se voi kuule olla tallessakin. Luulen, että kyseessä on sama tappaja joka surmasi Järvenpään. Minulla oli melko selkeä aavistus siitä, kuka uhri saattaisi olla. - Järvenpään työpaikalle. - Kävit sen luona ja nyt se on kuollut. - Muistatko mitään erikoista ennen Järvenpään kuolemaa. Jäin kaiun kanssa yksin rappuun, jonka portaita aloin laskeutua. - Eikö teillä ollut muita kiristettäviä. Sillä oli siellä Dovetailissa ihan oma sähköpostiyhteys. Nyt minua kiinnostaa se kuolinsyy. Ei se sitä pahemmin käyttänyt, mutta... Silloin tällöin vanhoihin, avoimiin murhatapauksiin tulee vihjeitä, joita ryhdytään tarkistamaan. itsessäni mitään vikaa. No perkele sinua. - Mikä viesti. - Eikö tämä saattanut olla siltä juhannusautoilijalta. Otin uudestaan yhteyden ex-poliisikamuuni
Tilastoilla voi toisinaan osoittaa jopa totuuden. - Mihin se kuoli. joille. - Viskilasista löytyi jäämiä Subutex-tabletin buprenorfiinista ja keskushermostoa lamauttavasta lääkkeestä. - Mitä se siis tarkoittaa. Värkkäsin sellaista tekstiä, että "Vastaukset käsitellään nimettöminä mutta jokainen yhteystietonsa antanut vastaaja saa ilmaisen katiskan. com, tuumailin. - Poliisia avustanut lääkäri oli myös vanha tuttu, Eki kertoi. Siinä sitten katsotaan, onko nykyinen tekniikka kehittynyt niin paljon, että vanhoista todisteista ja näytteistä saataisiin uutta irti. Kävikö hän silti joskus katsomassa tätä sähköpostiaan. Sitten luulin keksineeni oivan palkinnon. Isännöitsijä oli mennyt valittamaan vanhan viinan lemusta. Ei, koska vastaanottajalla saattaa olla oma kesämökki. Mistä näitä nistihörhöjä tietää mitä niiden päässä liikkuu. Tilastollisesti ottaen se olisi mahdollista. Lopulta Eki otti minuun yhteyttä. Kenties juuri nyt, kun uhkauksen molemmat kohteet (kai heitä oli vain kaksi?) olivat kuolleet. Oliko uhkaaja avannut ilmaisen osoitteen vain uhkauksensa lähetyksen ajaksi. Ilmaisen sähköpostiosoitteen
18
hankkiessaan voi henkilötietoihin kirjoittaa mitä tahansa, mutta kuinka moni uskalsi laittaa sinne vääriä tietoja. Kuka ruumiin löysi. Jotenkin tuulivoiman teollisuusvakoilu ja smäkin, notkun, pollen, herskan, herssin, hevon eli kopukan piikittäminen eivät oikein linkittyneet pienessä päässäni toisiinsa. "Avaamme Suonenjoelle syksyllä uuden ajan marketin, ja lähetämme harvoille ja valituille tämän kyselyn johon vastaamalla voit pelkästään voittaa!" Sitten naputtelin "Onko taloudessanne a) sähkökiuas, b) puukiuas, c) ei kumpikaan" ja toinen vaihtoehtokysymys käsitteli muka jotakin ostokäyttäytymistä. - Rauhoittavien, alkoholin ja buprenorfiinin yhteisvaikutus lamautti hengityksen. Mikä puree suomalaisiin tavaratalojen kahvitarjoilun lisäksi. Lottovoitto. Sillä jokainen näppäimen painallus voidaan jäljittää tiettyyn koneeseen ja voidaan todennäköisesti osoittaa, kuka koneen ääressä on milläkin hetkellä ollut. Subutex, jolla heroiiniriippuvuutta hoidetaan. Pysähdyin miettimään. Tämä sähköpostiosoite, geofw362@luukku. Tervetuloa syksyllä avajaisiin kahvitarjoilun merkeissä!" Nakuttelin vielä epämääräisesti että "Osoitelähde: AC-agrimarket.net-rekisteri.". - Puhelimessa, vastasin luuriin. Lähettäjätietojen onkiminen oli vaikeaa viralliselle virkavallalle, joten vaikeaa se olisi minullekin. Sitten keksin keinon. Ovea ei saanut lukkoon muuten kuin sisäpuolelta ja veto oli nykäissyt oven auki rappuun saakka. Tekaisin nopeasti lyhyen, ytimekkään viestin ja kyselyn. Diatsepaami, etanoli ja Subutex olivat tässä tapauksessa tappava yhdistelmä. Vaikka onhan se huumekauppa aika tuulella käyvää hommaa.
He kiristivät aiemmin, joten olivatko he kiristäneet myös nyt. Kyllä se kuollut oli tämä Heikki Kallio. Jäät tästä palveluksen velkaa... Rahapalkintoa ei kukaan uskoisi. - Isännöitsijä. Ilmainen mökkiloma. - Soittelin entisille kamuilleni. Lähetetystä sähköpostista jää oman Lähetetyt-kansion lisäksi kopio Internet-palveluntarjoajan eli ISP:n koneelle, vastaanottajan ISP:n koneelle ja vastaanottajan tietokoneelle. On kai tämä mies saattanut itse töpeksiä aineiden ja lääkkeiden kanssa. - Niin aina, niin aina. Voidaan näyttää toteen, kuka on syyllistynyt väärien henkilötietojen antamiseen. Löytyykö syyllinen siis heroiinipiireistä. Hotellista löytyi tietokone ja internet-yhteys
kysyin kahvilassa mansikkafarmin isännältä, joka minulle näitä tarinoita kertoi. Olisipa salapoliisityö aina yhtä helppoa.
Löysin valokuvan tästä irvinaamasta. Mutta olin aliarvioinut otsikon "kahvitarjoilu" voiman. - Ole kärsivällinen, aikanaan munakin kävelee, mutisin pettyneenä. Sami Höglund. Sitä ei suodatin erottaisi roskapostiksi. Kiristivätkö ne kaksi tätä pomoa. Kun mitään vastausta ei seuraavana päivänä kuulunut, aloin synkistellä ja miettiä uusia metodeja. Nykyään Höglundilla oli firma nimeltään VoodooCapital Oy. Höglundin naama oli turpea kuin hämähäkki olisi muninut pesueensa molempiin poskiin viimeisimmällä tropiikin reissulla ja pikkuhämikset olisivat valmiita kuoriutumaan hetkenä minä hyvänsä. Mutta kesällä ei ihmislapsi välttämättä edes avaa tietokonetta. - Tai pusseissaan, jos puhutaan miehestä. Oli kesäyö. Jos laittaisin otsikkoon sanan "tärkeä", viesti menisi spammina roskiin. Ja tämä nitisti ne. - Olihan se kolmaskin kaveri, mansikkaisäntä sanoi. - Tuskinpa yhdenkään firman toimitusjohtajalla on puhtaita jauhoja pussissaan. - Höglund oli siis ennen varsin varakkaan henkilön maineessa, nykyään hänellä on enää vain maine. Semmoinen sivustaseuraaja. - Kuka Seppo. Sinne lähti viesti. Höglundia ehkä kiristettiin... Rahakas Hög-
lund oli saattanut hyvinkin tuottaa tyttärelleen Subutexia ulkomailta. Sieltä aioin lähettää viestini herra tai rouva geofw362:lle. - Yks Väänäsen Seppo vaan. Tuntui siltä, että suoritin tutkimuksiani puolella sydämellä ja yhden neljäsosan ammattitaidolla. Jouduin pysähtymään, kun näin huolestuttavassa kunnossa olleen nuoren miehenalun rap19. Viisissäkymmenissä olevan Sami Höglundin tyttärellä oli vuosia sitten huumeriippuvuus eikä se ollut mikään salaisuus. Ja perässä oli tietysti lähettäjätiedot ilmaisen katiskan toivossa. Siipeilijä ja riippa. Semmoinen latvaroso ihminen. Päätin luottaa tuuriini. Puiston takana olleen ravintolan pysäköintipaikalta kuului autonovien pauke. - Näiden Kallion ja Järvenpään kamu. Mistä hänet löytää ja minkä näköinen?
Aurinko oli laskenut kauan sitten mutta valoisaa riitti. Sitten ei voinut muuta kuin odotella. - Seppo Väänänen. Lähestyin ravintolaa, joka oli vielä auki. Sen sijaan laitoin otsakkeeksi "Ilmainen lahja ja kahvitarjoilu". Pistin eteen jotakin kukkossokellusta ja loppuosaksi tuli normaali @netti. - Vaan millainen maine. Sijoitus- ja rahoitusyhtiö, joka organiseerasi myös pikatekstiviestivippejä. ja hän luuli tietävänsä kiristäjät, mutta erehtyi kiristäjistä. Terassin lähellä oli rivi pysäköityjä autoja. Kapakkakyselyitteni perusteella mies tuntui olevan melko vaikutusvaltainen päällepäsmäri sillä seudulla. - Yks Seppo. - Mikä kolmas. Osoite, puhelinnumero ja kaikki. Kahden päivän kuluttua olin saanut vastauksen. fi. Siellä minä kohtasin ilmielävän Vitun. Avasin oman ilmaisen e-mail-osoitteen Saunalahden sivulta. - Noh. Muistin, mitä Kallio oli vannonut ennen kuolemaansa
- Saatan hiiltyä vittu. - Huonosti kasvatettu kusipää, vastasin. - Sinulla on äitisi hymy, sanoin ja halusin loukata mokomaa kusipäätä lisää. Yrititkö sukeltaa takaisin sinne mistä olet esiin ryöminyt. Finnit kiilsivät kuin juutalaisen munat. Olla kova jätkä. Kurottauduin avoimesta ikkunasta ja nappasin avaimet virtalukosta. juopunut pässi sammalsi. - Älä lähde ajamaan, sanoin. Sellainen, joka on pienen ikänsä katsonut formuloita ja pelannut vaippaikäisestä asti Grand Theft Autoa. Ääliö on ääliö iästä riippumatta. Tämähän oli juuri ajokortin saanut pikku paskiainen, tietenkin. Henkinen ikä ei ole sama asia kuin fyysinen. - Ai niin. moraalista. - Mutta ei ratissa. Haista äijä vittu. - Jotenkin surullista. - Ei näytä pitävän äpärästään kovin hyvää huolta, sanailin silmät luimussa. Juopunut amisviiksi törmäsi polveeni ja iskeytyi kasvot edellä asfalttiin. - Kiitti vaan vitusti, mulla on jo äiti, poikanen sammalsi mielestään nerokkaan repliikin ja nauraa hörähti päälle. - Se on jotakin ihan erilaista kuin tämä. Yritätkö olla ilkeä. Muistan ajan, kun lapset vielä osasi lukea, esimerkiksi kirjoja. letkautin. - Kerro äidillesi terveisiä meidän jalkapallojoukkueelta ja kiitä höltyneestä... Palasin terassille Galliano ja Jägermeister ja puoli tuntia vanha iltapäivälehti käsissäni. Minulla ei yleensä ole tarkoituskaan pelastaa ihmishenkiä vaan pelkästään tehdä oikein. laavan Toyotan ovea auki. - Tilaa taksi. Eihän siinä mitään jos kännikala teloo itsensä halvaantuneeksi kun karauttaa koivun kylkeen, se on aivan oikein, mutta sinä olet vaaraksi muille. - Humalassa saa ja pitääkin olla, sanoin autoonsa istahtavalle nuorukaiselle. Jullikka lähti liikkeelle kädet nyrkkiin puristettuina. - Ei, niitä on paljonkin. - Mikä vitun Neiti Etsivä. Tässäpä sinulle rattilukko. Kimi-vitun-räikkönen veti autonsa oven kiinni ja laski sivuikkunan auki virnistelläkseen minulle kuin vähämielinen. - Yhtä paljon kuin silloin kun väittelet keskusteluryhmässä, onko Lara Croft tai Xena parempi kuin Neiti Etsivä. - Otit sitten "tilan haltuun". - Miksi ihmeessä kahdeksankympin lätkästä luovuttiin, mutisin. Istuuduin yk-. Päätin tehdä niin oikein kuin saatoin. - Yritätkö uhkailla. Ylisuorittajan naama kajahti päin viemärinkantta ja nahkatakki repeytyi. Nuorimies ampaisi autostaan täynnä humalaisen uhoa. Mä en kuule ukko oo vittu mikään karvanoppapelle! - Parikin tuttavaani on kuollut rattijuopon
20
vuoksi. Pudotin avaimet puolihuolimattomasti viemäriin ja runoilin: - Vai ukko. - Ei, naurahdin. - Nyt tulee lättyyn vitun ukko! Tänne ne saatanan avaimet. - Pieni vitun lapsi. Örde kohotti veristä ja huulihalkioista naamaansa, joka oli nyt kuin norsun emätin. - Turpa kiinni vittu, isohuulinen nuorukainen mölähti. - Vittuilet vain nuorille niinku mua vanhemmat ei muka olis liikenteessä mulkkuja. Näin, että äskeinen nuorukainen hoipparoi eteenpäin parin korttelin päässä. Kliseet on keksitty sitä varten että alivalot voivat toteuttaa niitä, mietiskelin. - Mitä... - Mikä vittu se on. - Haise vitulle, hän vaivautui sanomaan. - Tuolla on drinkki jossa on minun nimeni, veistelin tiskillä. - Minä mikään vitun lapsi ole! - Kyllä, kyllä sinä olet vitun lapsi, sanoin hymyillen. Minun tarvitsi vain väistää ylävartalollani viime tipassa, mutta oikean jalkani jätin paikoilleen. Kello oli puoli yksi, kun astelin terassin ohi sisälle ravintolaan ja kuljin tiskille hakemaan juotavaa
- Paljonko sijoitit. En ymmärrä. Mies sanoi nimensä, joka ei jäänyt mieleen. sanoin turhankin äreästi. - Parittaja. Kun virastosta saapui valtion perimiskuitti, huomasin että olin saanut aiemmin väärää tietoa ja maksanut liikaa. - Mä oon konsultti. - Niinhän sitä luulisi, sanoin ja kohotin Galliano-lasin huulilleni. - Löin netin vedonlyöntisivuilla vetoa. - Normipäivän ilta, rahapuoli kaveri sanaili. - Mä oon automaalari. Mies oli kasvoiltaan kuin Colin Farrell mutta hänellä oli Karl Maldenin nenä. ja säädöksellä asetettua kieltoa tai käskyä, niin, ja filosofiassa ja etiikassa arvoja vastaavaa sitovaa ja yleispätevää periaatetta, ohjetta. Liikkeenjohdolle tai vaikka rahtareille. pulleaposkinen kysyi hoikemmalta kaveriltaan. Sosiologiassa palkitsemalla tai rangaistuksilla aikaan saatua yhdenmukaista käyttäytymistä. - Voi sekin olla hyvä puoli jos sietää muitakin rotuja kuin valkoisia, vai. - Että markka tulee takaisin vuoteen 2008 mennessä. naurahdin. - Kerran muuan lasku unohtui minulta ja lipsahti ulosottoon, kerroin. - Kaikkea paskaa, sama mies mutisi pää huojuen. - Soitin ulosottomiehelle ja kyselin sen päivän korot ja maksoin. - Ei tullut markka, euro säilyi. Kuulehan, tarvitsetko hyvää manageria, tässä sinulla
on semmonen. Brändi! - Älä unta näe. - Hyvä vitsi! Hienoa, että miehellä on huumorintajua, hän sopotti ja läimi minua olkapäälle. Minä sanoin että jätetään se kaksikymmentä euroa sinne piikkiin pahan päivän varalle, sitä varten kunnes tulee tössittyä sellaisen sakon verran. monialahuijari kysyi. kysyin. Esittäydyin itsekin. Teen myös mainoksia ja olen levytuottaja. Kului vain minuutti ja kolmekymmentäkahdeksan sekuntia, kunnes kaksi miekkosta haki vapaita tuoleja ja he istuivat eteeni. - Hain tämän lehden ettei tarvitse katsoa sinun naamaa, vastasin ja käänsin vanhan sivun elämässäni. - Mihinkäs sinä olet rahasi laittanut. Pakko siihen oli jotakin sanoa. sinäiseen pöytään, jossa sain polttaa maittavia terveyssavukkeitani. - Mitä teet täällä. Matematiikassa se on itseisarvon yleistävä funktio. Tämä miekkonen oli valkoihoinen Dizzy Gillespie, jolla oli muhkeat Morgan Spurlock -viikset. - Haha, hyvä juttu, Gillespie hehkutti ja hakkasi kämmenillään polviaan. Se Kukkonen. Normi-sana tarkoittaa sääntöä, ohjetta, vaadittua toimimisen muotoa, mallia, esikuvaa, pelisääntöä, standardia... Huomasin että Colin Farrell katsoi minua suu janoisesti auki. - Eikö sen pitäisi kasvaa korkoakin siellä. Tehdään sinusta myyvä tuote. - Tulit sitten vaan paariin lukemaan lehteä. - 2000 euroa.
21. Mitä järkeä siinä on. - Teeskentelen viihtyväni. Oli kuule aika kova kerroin! - Mistä löit vetoa. Miten nämä liittyy sanaan normipäivä. - Sitä sanaa sullotaan joka paikkaan. - Miten kävi. Monialahuijarin kaveri kuului valittelevan rahahuoliaan. Hilataanpa tietoisuus uudelle tasolle, sanoin ja kohotin Jägermeisterin huulilleni. - Minkä alan ihmisiä ootte. - Vai että laatumaalari. - Ei tossa tyypissä mitään hyvää ole, hänen kaverinsa hörötti. - Siis monialahuijari. Soitin sitten ulosottovirastoon ja ne sanoivat, että annapa tilinumero niin saat liiat takaisin. Mikset sä juttele mitään. Hyvä. - Ja me vain luemme lehteä, mutisin. - Tarjoaisin drinkin mutta minä en pidä sinusta, sanoin hänelle. - Kukkonenhan se oli. Jos minä myyn itseäni, minä teen sen kyllä ihan itse ja ilman välikäsiä. - Mikä helvetin normi
- John Grisham tekee ovelasti filmausvalmiita käsikirjoituksia, jotka on puettu romaanin kaapuun. - No tuo kai riittää vastaukseksi... - Ai niin kuin Lost-sarjassa. - En varmaan kertoisikaan. vedonlyöjä kysyi. - Rahaa ei voi syödä. Siitä kannattaa lyödä vetoa. - Synkkää. Eikö olekin jännä sattuma, että Puolustusvoimien lippujuhla on samana päivänä kuin marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä. - Ei tässä onnella pelata vaan tiedolla ja taidolla. Ei missään päin maailmaa, ei ainakaan rahassa, kerroin. - Ei, vaan viimeinen. - Vaan ei kukaan kyllä saa palkkaakaan rahana siis. - Suomalaisissa elokuvissa parhaan äänityksen Jussi-patsaan saa se elokuva, jonka äänityksestä saa edes jotakin selvää, mies sanoi viisauden.. Toisinaan sitä on kyllä outoja sattumia. Se ei ole faktaa. - Tarkoitat kai, että viimeisin. Ja infrastruktuurin kestävyydestä. - Lentävä hyönteinen luulee, että auringonpaiste jatkuu ikuisesti, viisastelin. - Kun sade alkaa, ötökän itsesuojeluvaisto herää ja se yrittää epätoivoisesti löytää suojaa. - Olet kai jokin ammattipessimisti. - Mitä siitä. - Onnea, sanoin pelimiehelle. - Jes. Mutta se tulevaisuus tapahtuu parhail22
laan. Voi pyhä jysäys, ajattelin tätä miespoloa katsoessani. - En edes kysy paljollako löit vetoa. - Mistä sun mielestä kannattaisi lyödä vetoa. - Voi olla. Vihelsin väkisinkin. - Nyt löin uudestaan vetoa, persaukinen jatkoi. - Ollaanpa sitä salaperäisiä, mursuviiksi puuttui keskustelun kulkuun. Joten ei kannata kyllä lyödä vetoakaan. Sen huomaa jo siitä että kaikilla on valkoiset hammasrivit eikä kukaan kärsi keripukista. kahjo kysyi minulta. - Kukaan ei enää maksa veroja esimerkiksi vuonna 2014. Että me on eletty kuin siat pellossa ja leikki on ohi. - Makuja on niin monenlaisia. Sitä ei ole tapahtunut oikeasti. - Tykkään minä katsoa filmejä joissa naista pahoinpidellään, Gillespie sanoi ilmeisesti vitsinä. Ne voi tiivistää ja muokata elokuvakässäreiksi parissa tunnissa, Gillespie jatkoi. Lisäksi kannattaisi lyödä vetoa että vesi on muutaman vuoden kuluttua arvokkaampaa kuin timantit. Se on kuviteltua. - Mistä mahdollisesti. Elokuvamies Peter von Bagh ei voi sietää Tähtien sota elokuvaa, kerroin faktaa. Se on tuo viihde aina makuasia. Mutta nyt mulla on hyvät fibat, on sellanen ammattipelurin kutkutus että tämä homma toimii. - Kuten sanoin: onnea. Eikä kukaan enää sitä haluakaan, kun sitä ei voi käyttää missään. - Niinkin voi sanoa. - Miksi ei. - Totuushan on, että jos moni kirjailija ei olisi ryhtynyt purkamaan mieltään ryhtymällä kirjailijan uralle, meillä olisi joukossamme kasapäin sarjamurhaajia, sanoin. Vaan voihan sitä silti katsoa. Lisäksi tiedän, että ihminen ei tule kuuna päivänä matkustamaan Marsiin. - Se ei ole totta. sanoin. - Sepäs on asiallista, vastasin. - Että Obama tulee olemaan USA:n viimeinen presidentti. - On joo, sanoin. Mietin, kuinkahan sellainen, joka on pienen ikänsä suorittanut ostoksensakin netin kautta, kykenee metsästämään ruokaa ja sytyttämään tulen. - Arvostettu Stanley Kubrick, joka teki mestariteokseksi haukutun 2001: Avaruusseikkailun, katsoi Tähtien Sotaa kotiteatterissaan päivä toisensa jälkeen uskomatonta mutta totta ja itki, miksei hän ollut tehnyt yhtä upeaa filmiä. - Että digi-tv poistuu ja analoginen järjestelmä palaa ruutuun, hän vastasi. - Tiesitkö, että se on fiktiota
Ei. Vyölaukusta repsotti pullon kaula. Väänänen kiroili kuin riettain lappalais-turkkilainen merirosvo jolla on kuppa hepin päässä ukonilmalla ja minun oli ihan pakko huutaa kaivannon pohjalle: - Kuka nyt ottaa henkilökohtaisesti?
Jos minuun olisi kytketty myötähäpeämittari, se olisi karahtanut punaiselle ja särkynyt asteikon loppuessa. Clearasil ei ollut Väänäseen teininä tehonnut. kysyin. Vedonlyöjä Colin Farrell aloitti jonkin ihmeellisen monologin, enkä saanut siitä mitään tolkkua. Nilkuttava Väänänen talutti mopedia kämpilleen ja minä kävelin vieressä. Henkinen pääoma on pidettävä poissa muiden katseilta. Ei, älä missään nimessä etsi sitä. - Minua kiinnostaa vanhojen kamujesi, Kallion ja Järvenpään kohtalot, kerroin. Mopo savusi kuin palava sauna. - Konnevedellä olen kyllä värkännyt vanhasta autonrähjästä häkäpönttöauton, mutta sen savutus ei vedä vertoja tälle pelille... Nousin paikaltani ja lähdin häntä kohti. Kaivannon yli kulki kaksi lankkua, joita pitkin hän koetti kaasutella. huudahdin. Se on vaarallista. Ei kannata. Kulku oli riskaabelia, sillä tie ei meinannut muutenkaan riittää. Tyyppi selitti ja selitti kuin olisi imenyt turhan monta yrttisätkää. Arto Nyqvist meni Eddie Edwardsiksi.
Ilmassa väpätti kaksi lankunpätkää ja mopon kappaleita, kun Väänänen kolisi sorakuopan pohjalle. Hän näki minut. Hän työnsi palasia pudottelevaa mopoaan. - Varmaan ientulehdus. - Kiinnostaa kuin kilo multaa. - Älä ota tätä henkilökohtaisesti! äijä huusi ja pisti mopoonsa vauhtia. Lukkojen takana, ettei kukaan pölli sitä potentiaalia sinulta. Irokeesiksi leikatuista hiuksista ei oikein voinut erehtyä. - Väänänen. - Haista itse. Puolikuntoisen omakotitalon piha kasvoi
23. Näin myös terassia lähestyneen päihtyneen miekkosen, joka talutti mopoa tietyömaan ohi. - Moottoripyöräilijöillä seisoo muutenkin vehkeet syyskuusta huhtikuuhun, Väänänen sanoi verissäsuin. - Lentoonko sinä yrität. Vuorokausi oli lipsahtanut aamuyön tunneille ja aurinko nousisi pian. - Ainakin Suomessa. Tämän prototyypin naamanahka oli silkkaa kukkakaalia. - Vietkö sen talviteloille. Hän loikkasi sen selkään cowboyn lailla ja suhahti liikkeelle. Löydä salattu energiasi. Hänen selkänsä takana pukkasi metaforaa, sillä näin koiran, joka väänsi torttua asfaltille. Piilotetut voimavarat. - Kehottavat eri kursseilla, että löydä sisäinen minäsi. Kyllä se on vain parempi pitää ne sisäiset energiavarat piilossa. Tunnistin Väänäsen mansikkafarmarin kuvailun perusteella. kysyin pokerinaamalla. - Ei voi sattua kun ei tule verta. Sanovat selluliittia appelsiini-ihoksi. Roiskeläppä ja kappale lokasuojaa lensivät kaivannosta kuin ennenaikainen ejakulaatio nuorelta mieheltä. Katsoin mopon taluttajaa tarkemmin. - Onko kipuja. Humalainen Seppo Väänänen yritti karkuun mopedilla mutta näytti unohtaneen edessään olleen tietyömaan. Näytinkö sitten liian uhkaavalta, mutta joka tapauksessa mies kiepautti moponsa tulosuuntaansa ja lähti työntämään sitä vauhdikkaasti. - Vuotaa sinulla suu. Iltapäivälehden lukeminen ei siis onnistunut alkuunkaan. Normaalit suomalaiset aamuyön tunnit olivat täten alkamassa. Tiedä häntä, mitä sieltä vielä löytyy
Ajattelet aika urautuneesti. Ei ole alipäästösuodatinta ja pelaan yhdellä taajuudella. Otin oluen ja lämmitin mikroaaltouunissa vakuumi-kumipizzan. Ei siis pidä urautua, mutta silti Esa Pakarinen Seniorin "Pakarock" ja "Pakarock 2" ovat maailman parhaat levyt, sanoin totuudenmukaisesti. Otin eineen pakkauksesta, kiersin rullalle ja söin sitä kuin kebabia miehekkäästi keskioluen kera. horsmaa. Mutta jotakin kai tapahtui, jotakin jonka vuoksi ne sitten kuoli... Teki pesäeron menneisyytensä kanssa ja antoi kenkää tälle kaksikolle. Clark on performanssirunoilija, joka lämmitteli punk-ajan yhtyeitä, esmes Joy Divisionin, Elvis Costellon ja Sex Pistolsin keikkoja useimmiten a cappella -runoillaan. Sillä näin asia on. - En minä sitä olekaan. Parasta ennen ei ole sama asia kuin viimeinen myyntipäivä tai viimeinen käyttöpäivä. - Tuo kappale. Sisätiloissa mies laittoi radion päälle. Siinähän on parasta ennen -päiväys. Ei se estä sitä, ettenkö tietäisi mitä tarkoittaa vaikkapa psychobilly. Ethän sinä voi syödä näin vanhaa ruokaa! - Mitenkä niin. Väänänen oksensi roskakoriin kuin sellutehdas joka puklaa järveen pitkäksi menneen keiton. Luuletko sinä, että juuri silloin kun tämä ruoka niin sanotusti menee vanhaksi, kun kellon viisari keskiyöllä siirtyy minuutin seuraavan vuorokauden puolelle, niin silloin tarkasti ajastetut ruumismadot plompsahtelevat esiin ja alkavat erittää jotakin toksiinia. Imagojuttu. - Oonko minä nyt muka joku epäilty. Mitä sinä tiedät niistä kahdesta ja niiden puuhista. - Puhun yleensä vain asioista joista teidän jotakin, valehtelin. - Vai että sellasta. - Vannon kautta siskoni että minulla ei ollut osuutta niiden kuolemiin. John Cooper Clarkin "Evidently Chickentown". - Ihanko ruokaakin. - Mikä. - Jaa. - Ne kaksi teki Höglundille valonarkoja keikkoja, kunnes Höglund halusi kohottaa mainettaan ja irtaantua laittomuuksista. - Kaikkea se sinäkin tiedät. - Antaa olla. Minuun sillä ei ole vaikutusta. - Älä helvetissä, mä olin heittämässä tämän menemään. - Miksi en tietäisi. - Mutta sekin oli pari päivää sitten! - Voi hyvänen aika. - Artis Leon Ivey Junior eli Coolio taas on musiikin kuolio, jatkoin. - Oot kuulemma jonkin sortin tilien tasaaja, tasapäistäjä, hän sanoi suutaan pyyhkien. - Mistä se nimi sitten tulee. Mies värähti kuullessaan Höglundin nimen. Miten sinä voit tietää jostakin punkista. Tiedän minä paljon klas24
sisestakin. - Siitä vaan. - Kaikki, joilla on tuollainen vino Elvis-hymy, ovat vähän epäilyttäviä. - Mitä ne on. Miten Sami Höglund liittyy Kallioon ja Järvenpäähän. - Tehoaako tuo äitiisi. - Lähinnä minulla on lähestymiskielto ihmiskuntaa kohtaan. - Ota jääkaapista mitä haluat. Vessasta saapunut Väänänen tutki pizzan muovin päiväystä. Mutta, noin niin kuin vanhan kansan miehenä... Tässä Chickentownissa on aika ovela tuo taustajyskytys. Chickentown, sanoin radiota kuunnellessani. - Miten sinä liityt tähän?. - Joskus oli kioskeissa härski aikuisten sarjakuvakin, Kanki-Kukkonen, Väänänen muisteli. Meikäläisen pää kun ei ole mikään moniraitanauhuri. - Vaikka yleensä puhunkin ennen kuin ajattelen. et ihan vaikuta punkin asiantuntijalta. - Johnny Cashin kappaleesta jossa mainitaan "psychobilly Cadillac", mutta se ei muutoin liity mitenkään siihen musiikkityyliin, joka on sekoitus rockabillyä ja punkkia. - Ei ole sukua. Tiedän minä jotakin myös hip hopista, garagesta ja hard housesta, vähän jopa progetrancesta
kysyin. Täällä sitä kutsutaan pikkujouluksi. Höglundista tuli katkera, liian äkkiä vanhentunut mies. Hänellä oli pitkät, ristiveriset hiukset, joissa ollut hiuspanta ei ollutkaan panta vaan jokin hiuskoru. - Myrkkykapseli, joka toimii nopeasti ja kivuttomasti. - Seurasin vaan sivusta niiden edesottamuksia. Mun ukkoni. - Sen kun tietäisi. - Kerro vielä tästä Höglundista. Kuka käytti tuollaista kaulapantamaista helyä arkipäivänä. siinä nimen perässä on iso M-kirjain. Se oli kuvattu firman tiloissa. Se kaksikko tilasi ihan itse sen mitä tuleman piti. Minä kuljin huvittuneena ovesta pihamaalle ja otin myös samasta rasiasta eukalyptuspastillin ja pistin sen suuhuni.
Suoritin kotikäynnin ja tapasin Höglundin ex-vaimon. Ei niillä lihaksilla tai sillä vähäiselläkään älyllä. - Ketkä ne. Kun eukko jätti sen, niin, ja heillä ei tietenkään ollut avioehtoa, eukko vei melkein koko ukon omaisuuden. - Oliko se salaa kuvattu se video. Se oli vain ajan kysymys, milloin jotakin sattuisi. Jos Höglund käski niiden vähän uhkailla velallista maksamaan vippinsä, ne menivät ja katkoivat käden ja polttivat auton. Siinä olisi motiivia kerrakseen. Hän kiitti ja laittoi pillerin varovasti taskuunsa. Jään murtaminen ei oikein onnistunut, sillä Tanja Höglund katsoi minua pitkillä valoilla. Kallio ja Järvenpää eivät siis tulleet toimeen pomomies Höglundin kanssa. No nehän nämä Kallio ja Järvenpää aina liioittelivat. No, ainakin tämä Tanja Höglund. Höglund epäili niiden tehneen jonkin kuprun hänelle. Kaivoin taskussani olleesta rasiasta pillerin ja ojensin sen hänelle.
- Mikä tämä on. Naisen naama oli kireämpi kuin Hannele Laurilla Tallinnan matkan tai Paula Koivuniemellä jenkkilän reissun jälkeen. - En todellakaan! Vaikka minulla olisi filmillä kaikki tapahtunut, minä polttaisin sen enkä halua olla missään tekemisissä edes niiden jätkien muiston kanssa. Eikä erehtymisen mahdollisuutta ollut, samanlainen typerä
25. Tanja Höglund asui omakotitalossa, jonka pihamaa oli täynnä pihlajia ja siellä kaikui jatkuva lintujen viserrys. - Tämmöinen koijari vielä poliisin puheille. - Entä jos ne tulee nyt hakkaamaan minut. - Jenkkisotilaat kidutti irakilaisia syöttämällä niille sianlihaa, juottamalla alkoholia ja pakottamalla seksiin. Nainen kertoi, mitä ennen viime joulua tapahtui: - Sain videokasetin. Hah ja vielä kerran hah. Kummallista kyllä, Höglund tuntui ajattelevan, että joku ulkopuolinen aiheutti hänen avioeronsa ja koko syöksykierteen. Sitä ihan sinuteltiin jo. Pikkujouluissa helkkari. - Ne jotka tämän takana on! En minä kestä kipua! Mitä minä teen, Asko. Se on vähän liikaa näin pienissä piireissä, koska ei niillä ollut mitään rahkeita esittää jotakin motoristeja velanperijöitä. Firma kaatui. Jätkä nussi saatana jotakin osastosihteeriä pöydällä! - Kuka. Olivat kai katsoneet liikaa elokuvia. - Höglund omisti aikoinaan Ö-luokan konsolipelejä, jäljitelmäversioita maahantuovan firman nimeltä Gamedude... - Voit varmaan todistaa tuon kaiken. - Se kusipää paskakasa. - Eiköhän tämä ollut tässä, sanoin ja nousin lähteäkseni. - Tottakai se oli salaa kuvattu. Jos sinua uhataan, puraise se perhana rikki. - Miksi hän moisia. Huomioni kiinnitti myös samettikankainen kaulakoru, jossa hehkui hopeisten helmien rypäs. - Miksi et ole kertonut poliisille. Siis exukkoni. Yritin hieman keventää tilannetta lohkaisulla
Mokoma kärryhurja. Sain siis vahingossa nauhalle pomoni naimapuuhat yhden Virpin kanssa. - Firma kaatui. - Kun ukon firma kaatui, siinä paljastui samalla velallisen epärehellisyys, vaimo valaisi minua. - Krisse Salminen vai. - Niin kai. - Sitä sun tätä.
26
Kaikki tässä pitäjässä taisivat jo tietää minut ja nimeni. - Meidän pitää varmaan tavata, sanoin. - Olin töissä siinä Höglundin firmassa. - Kukas se on. Mihin. - Vähän kaikkeen. Kun palkankorotusta ei ollut luvassa ja Höglund muutenkin niin veemäinen, niin kokeilin ensin kiristää pomoa nimettömästi... Pomohemmo saattoi siis kostaa kahdelle, jotka hän luuli tekijöiksi. Kuulin, että tutkitte... Se oli hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, sanoi yhden roolin koomikko, poika totesi kahvia ryystäessään. Ei miehenikään tiennyt. - Sillä kävi sitten tuuri. - Voi olla, että minä olen syypää... - Paskiainen sai tuomion myös kirjanpitorikoksesta ja veropetoksesta, mutta selvisi ehdonalaisella. - Häh. Sisäpiiritieto on julkistamatonta tietoa, joka vaikuttaa julkisen kaupankäynnin kohteena olevien arvopaperien arvoon. - En tiedä. - Missä työmaalla. ilme sillä aina oli kun se ähisi läskimahansa ja katkarapunsa kanssa. - Tuota, nimeni on Tommi Neva. Käräjäoikeus voi määrätä rikoksesta epäillyn omaisuutta hukkaamiskieltoon, jos arvellaan että epäilty yrittää välttää sakon tai korvauksen. mutta kun se oli puhelimessa niin vihainen, en uskaltanut viedä hommaa loppuun saakka. Rahoitustarkastus pyytää aina rutiiniluonteisesti yhtiöistä hankekohtaiset rekisterit, joissa on sisäpiiritietoa saaneiden henkilöiden nimet. Kului melkein muutama minuutti tästä, niin kännykkäni soi. Siis vieläkin nöösimmän kesäharjoittelijan apupojan näköinen. Ihan kostoksi vain. Sain myös kuulla vaimolta sellaista, mitä ei ollut pystytty näyttämään toteen: - Se puuhasteli aikoinaan sisäpiirikauppoja, muttei jäänyt kiinni. Nuori ääni soitti minulle. - Se ei sitten ollut huijaus vaan hurjaus. Työmaalla ne sermit kun oli yhtä paperisia kuin seinät Japanissa. Neva kertoi videoineensa vahingossa pomonsa naimapuuhat. - Kun minä sitten puoli vuotta myöhemmin sain kenkää ilman syytä, odotin joitakin kuukausia ja lähetin sitten videonauhan pomon muijalle. Tapasin ruokaravintolassa pojan, joka oli kuin Jyrki Katainen potenssittomuuteen kymmenen. - Kostiko Höglund sen jollekin. Mulla oli työpöydälle piilotettu kamera... että se olisi tuonut kassillisen rahaa linja-autoaseman roskikseen... Jos tämä kielto ei riitä, voidaan irtainta omaisuutta pistää vakuustakavarikkoon eli ulosottoviranomainen ottaa kamoja haltuun. Tapahtumaketjun laukaisi siis tämä poika, joka epäili jonkun penkovan hänen laatikoitaan. Tuomioistuimen on kuitenkin kumottava hukkaamiskielto, jos menetettäväksi tuomittavan rahamäärän vakuudeksi annetaan riittävä pantti tai takaus. Ei hyvä. Ei se koskaan arvannut että minä olin se joka sille prepaidilla soitti. - Turvallisuusmielessä vai. - Lähettäjä. Rahoitustarkastus valvoo sisäpiiriasioita ja suuria yritysjärjestelyjä edeltävää kaupankäyntiä. Mutta pian sen jälkeen Matti Järvenpää surmattiin ja jätettiin hankeen seisomaan. - Olin töissä herra Höglundin entisessä firmassa. Sisäpiiritiedon käytön kieltäminen takaa sen, että arvopaperikaupat ovat tasavertaisia. poika kysyi. Kiellossa olevaa omaisuutta ei silloin saa myydä eikä luovuttaa. Sain katkeralta ex-vaimolta vielä muutaman kullanarvoisen vinkin ja poistuin. - Sen vuoksi vaimo otti eron ja vei mieheltä omaisuuden, vihelsin
- Murhasiko se jonkun. - Eräs asianajaja Pakola aikoi vaatia minulta
450 euroa venähtäneestä ranteestaan. - Esimerkiksi. Joka tapauksessa. Ilmeisesti Höglundille oli selvinnyt, että olin vieraillut hänen vaimonsakin luona. Ohitin kysymyksen. "KATSELEHAN HAUTAPAIKKASI, KUKKONEN." Höglund vaikutti mieheltä, joka ei luovuttaisi ennen kuin todella olisin matojen ruokaa. - Miten kävi. Vaikka valehtelu ei olekaan rikos, sinun täytyy vain pitää huoli siitä ettei mikään tosiaan viittaa vihjeen, huhun tai todisteen tehtailijaan eli sinuun. Oli parempi, ettei poika kantaisi syyllisyyden taakkaa, joten en paljastanut hänelle kaikkea. Se 900 oli pieni hinta siitä ilosta. poika kysyi. - Missä se ruokalista viipyy. Mutta tähän tarvitaan siis toinenkin, yhtä suuri mulkku kuin se, jolle kostetaan. - Kerran muuan mulkku uhkasi haastaa minut oikeuteen, kerroin pojalle syödessäni kanaruukkua. - Se on kosto, jos toiselta viedään terveys ja koko omaisuus. Saakeli. - Muistan häntä ainakin kerran vuodessa jollakin käsi- tai sairaala-teemaisella postikortilla, jossa ei ole lähettäjän nimeä. - Entä jos oikein haluaa kostaa eikä jäädä siitä kiinni. Koetti sitten hankkia minulle lähestymiskiellon mutta eihän sellainen mennyt läpi kun en ollut koskaan nähnytkään koko paskiaista enkä väijynyt sen oven takana. Hän löi palloa, joka olikin lyijymötikkä. Että eihän koskaan tiedä, jos vaikka lähitulevaisuudessa tai tulevaisuudessa teiltä menee toinenkin käsi paskaksi, niin siinä on sekin hoidettu etukäteen. Antaa paskiaisten teloa toisensa ja toinen joutuu varmasti linnaan. Jos viettää loppuelämän ruumiillisesti torsona ja hylättynä, se on kosto. Erosin nuorukaisesta ja toivotin hänelle hyvää jatkoa. Vastasin, että vastaisen varalle. En ennättänyt kävellä kahta korttelinväliä kohti hotelliani, kun kännykkäni piippasi viestiä. Kuolemahan on vain vapautus kaikista murheista. - Esimerkiksi. Jos tämä toinen mulkku saa kiistattoman todisteen siitä, että miespuolinen henkilö sinun kostosi kohde köyrii hänen alaikäisen tyttärensä kanssa, tämä mulkkuhan menee ja tekee aika pahasti. - En ollut koskaan nähnyt koko kusipäätä. Ilmoitin tarjoavani nuorukaiselle lounaan, mikä riitti hänelle palkkioksi saamistani tiedoista. Maksoin piruuttani hänen tililleen summan kaksinkertaisena. - Eihän murha, tappo, siis kuolema ole mikään kosto, pähisin. Hän sitten soitti että miksi ihmeessä rahaa tuli näin paljon. - Rahoissani kun olin. Jotta totuus ei unohtuisi, murahdin. - Maailman helpoin tapa kostaa jollekin on se, kun antaa toisen ihmisen kostaa puolestaan. Olisi hienoa, jos tämä toinen mulkku olisi sellainen, joka ansaitseekin joutua linnaan. Tai en siis järsinyt itse ruukkua, vaan kanaa, jota ruukussa oli. - Mitä se. Päätin etten lähde moiseen ameriikan mallin oikeusjuttuun yhden runkun vuoksi. kauhuissaan. Se on pitkä tarina. Nyt se juristinpaska pelkää elämänsä loppuun saakka. Olin vieraillut golfkentällä, jossa se kävi minun jälkeeni. - Mitäs sen jälkeen. Tässä vaiheessa ilmoitin Aarnelle, että kyseessä ei ollutkaan teollisuusvakoilu eikä mikään viitannut hänen firmaansa.
27. - Miten sinä sen teloit. - Säikähti ja yritti maksaa koko summan takaisin, siinä onnistumatta. - Oletko muka tehnyt noin. - Hyvin helppoa, valaisin asiaa. Eikä siihen vaadita muuta kuin vihje, huhu, jonkinasteinen näyttö tälle teon suorittajalle, mutta on pidettävä huoli siitä että mikään ei viittaa sinuun. - Häh. Olin tutkinnallisista syistä maalannut möykyn golfpallonvalkoiseksi
"Sehän on hienoa! Miten me saataisiin Musti siihenkin koulutukseen mukaan?", kysyi isä. - Jos Höglund on sellainen mitä olen kuullut... Hiukan ennen joulua rahat olivat jälleen loppu ja poika soitti taas isälle. - Sehän nyt on ihan kusipää. Poika soitti kotiin ja sanoi: "Isä, täällä eläinlääketieteen tiedekunnassa on keksitty uusi menetelmä, jonka avulla koirat oppii puhumaan." "Sehän on hienoa", isäukko sanoi. Puolessa välissä syyslukukautta rahat olivat loppu. - En oikein tiedä. Siinä pöydänkulmalla istuessani oli sopiva hetki jutunkerronnalle: - Poika lähti opiskelemaan lakia Helsinkiin. Isä kysyi: "Miten Musti voi?" "Tosi mahtavasti, se oikein puhua pulputtaa. "Ei mitään ongelmaa", sanoi poika, "Lähetä viisitoistatuhatta ja homma on selvä." Rahat tulivat. Oli myöhäinen perjantaiiltapäivä, ja VoodooCapital Oy:ssa oli paikalla enää sihteeri. "Miten saan meidän Mustin sinne oppimaan?" "Lähetä koira vaan tänne ja viisi tonnia mukaan. Nyt poika pelkäsi, että lukukauden lo-. - Kehtaako tässä puhua siitä jos vielä teette kauppoja sen kanssa... - Hyvä niin, sanoin. Niiden räkä tippuu kengänkärjille. Eipä aikaakaan, kun Jaana jo haukkui pomoaan innolla. - Mutta meikäläisen henki on silti vaarassa, kerroin. Rassasin ja trimmasin siivekkeiden asentoa ja kokosin tuulettimen uudelleen. Kun kuulin hänen olevan kotoisin käsivarresta saakka, lohkaisin: - Lappilaista erotiikkaa on se, kun Aslak luki kirjaa sängyssä ja käsi käväisi vaimon pimpissä. Koira ja rahat tulivat Matkahuollon avulla nopeasti pääkaupunkiin. Sammutin laitteen ja irrotin lavat keskiöstä. - Juristiensa armeijalla se hiljentää kaikki. Kun suljin puhelimen, minulla ei ollut hajuakaan siitä, millä tavalla minä mitään hoitaisin.
Onneton halpatuuletin kalkatti, koska propelli oli vinossa. Ilmanvaihto oli huono ja toimistotilassa oli kohtuuttoman kuuma. Höglund ja muut työntekijät olivat lähteneet viikonlopun viettoon. En voinut olla huomaamatta, ettei hän näin kuumalla kelillä vaivautunut käyttämään rintaliivejä t-paitansa alla. - No nyt sen pitäisi pelittää, sanoin nuorelle naiselle, joka oli ikionnellinen. Ei ihme että sen tytär sotkeentui huumeisiin, sihteeri sanoi. No ei tasan! Olen aikeissa ottaa loparit. Se on niin hyvä että ne suosittelevat sille toistakin ohjelmaa, jossa opetetaan koirat lukemaan", sanoi poika. - Kuinkas isokenkäinen tämä Höglund on?
28
kysyin. Sihteerin nauru muuttui ivalliseksi. Vaimo kysyi innoissaan että "Naitattaako?" Aslak vastasi: "Eikun kastelin sormen kun käänsin sivua". Enkä voinut myöskään olla huomaamatta farkkushortseja ja hiestä kosteita, pitkiä sääriä, jotka päättyivät valkoisiin tennareihin. Sillä saan Mustin mukaan ohjelmaan", poika sanoi. Nuorella naisella oli siilitukka ja lähes meikittömät, sitruunan muotoiset keijukaiskasvot. Luulee että minäkin olisin tuosta vaan pantavissa niin kuin sen joku edellinen sihteerikkö. - Miten... Olin saapunut paikalle myyntitykin ominaisuudessa. kuinka... Tiedäthän mitä sanotaan pitkänenäisistä ja isokenkäisistä miehistä. Saavutin stressaantuneen sihteeri Jaana K:n luottamuksen muutamalla vitsinpoikasella. - Olen ymmärtänyt että Höglundilla ei ole kaikki jauhot ihan puhtaita. - Olitpa kuullut mitä tahansa, niin tuskin kukaan on ainakaan liioitellut. - Minä hoidan tämän loppuun jollakin tavalla, vastasin. - Kiitos! Voi kiitos tästä! nainen iloitsi, koska tuuletin oli muuttunut melkein äänettömäksi. Sihteeri kihersi naurua
pulla isä varmasti havaitsee kusetuksen. Nämä kaksi muuta on kantahenkilökuntaan kuuluvia yliluutnantteja. Katsoin puiden raosta ulapalle ja oli lähes hiljaista lukuun ottamatta humalaista mölinää, joka Höglundin mökin takapihalta kaikui. Jatkoin matkaa kohti rantaa ja varoin astumasta oksien päälle. - Pelkkää lainarahoilla leveilyä. Naapurista kuului keskustelun ääniä. Neulasten peittämän näkökenttäni läpi en erottanut, missä kohtaa puiden takana taivas päättyi ja savolainen meri alkoi. Niin, ei vaan, mutta vielä kerran. - Missä Höglund nyt on. Mitä helvettiä minä mietin kuin laskuhumalainen, enkä ollut edes juovuksissa. - Lakeijat vittu. Kuinka hyvin se lukee ja puhuu?" "Isä, mitenkähän kertoisin tämän" poika aloitti. kysyin hänen sihteeriltään. - Seinäntöhrijän taiteesta sentään maksaa koko Suomi eli kaikki sen veronmaksajat, mietin. Maailma jossa seinä on aina vastassa, jossa asiat jäävät auki eikä niitä viedä loppuun ja jossa loppuratkaisu muuttaa muotoaan ikuisesti. Puiden latvat siivilöivät kirkasta auringonvaloa. - Se mulkku ostelee tuollaisia taideteoksia, nainen sanoi tarkoittaen seinällä ollutta modernia teelmää. Kun kamat vie myöhemmin sisätiloihin, sitä saattaa talvella
huomata että kalalaukun pohjalla olevassa sorassa ja mullassa vaeltaa lauma muurahaisia ja muita ötiäisiä. Niinpä poika ampui Mustin haulikolla kuoliaaksi ja lähti kotimatkalle. - Höglund, tämä niin sanottu reservin vänrikki ja sen kusipäiset armeijakaverit on Höglundin mökillä. Kesäisillä kalareissuilla reppu ja muut vermeet lojuvat usein pöpelikössä. ja sitten on vielä se synkempi maailma jota henkinen piina ruokkii, maailma joka elää ohjelmoitujen reaktioiden takana ja mielen hämärissä vaikuttimissa, alitajunnan pimeissä loukoissa, kaivoissa, kellareissa ja ullakoilla. Naapurimökille oli matkaa noin sata metriä ja välissä oli tiheää vesakkoa. Ulko-ovessa oli lasin sijaan hyttysverkko mutta enpä minä ollut sisään menossakaan. Hengitin raikasta luonnon katkua ja hetken aikaa olo oli rauhallinen. Tehdään tämä intuitiolla vielä yhden kerran. Päätin ottaa selville mökin sijainnin.
Eräretkeilin kapealta hiekkatieltä mäntyisen metsikön suojaan. Isä julisti "Olet isäsi poika!" Ja pojasta kehkeytyi lopulta Suomen paras lakimies! Nainen nauroi jutulle ja vakavoitui sitten. Olin menossa sinne, missä tapahtui. Sitten Musti kääntyi minuun päin ja kysyi "Vieläkö se sinun isäsi nussii sitä naapurin blondia sutturaa?" Tähän isä sanoi: "Toivottavasti ammuit sen koiran perkeleen ennen kuin se ehti puhua äitisi kanssa?" "Tottakai", poika vastasi. Joten kalastuslaukussa tai jopa eräliiveissänikin saattaa olla ihan oma ekosysteeminsä läpi vuoden. Tarkkailin ensin mökin etupihaa. Näin riippakoivujen reunustaman mökkitien. kun televisiossa ongelmat saadaan päätökseen ja ratkaisuun tunnissa tai puolessa ja vaikkapa sitten se, millaisena aikuiset haluavat oman maailmansa esittää lapsille tai siloitellun julkisivunsa naapureille... - Se ja sen armeijakaverit, sihteeri manaili. Kotona isä kysyi: "Missä Musti on. "Olin opiskelijakämpässäni ja Musti luki Hesaria kuten yleensä. Tämä loppukohtaus on nähty liian monta kertaa, ajattelin. Höglundin mökki sijaitsi Kallaveden rannassa. Vaikka ei rannan tuntumassa sinänsä mitään järjellistä ollut meneillään, vain kolmen humalaisen kähinää ja ökellystä.
29. Onhan siinä ristiriitaa kerrakseen... Ei kai sitä perhana soikoon aina vain voi mennä suden suuhun ja luottaa tuuriinsa, luottaa siihen että se jokin tilaisuus pelastautumiseen tulee vastaan
Miehellä ei ollut pyykkilautavatsa vaan pesukoneen rumpu -pötsi. Onkos se Heikki Hyväveli itse. syliluutnantti kysyi. Punakka reservin vänrikki täten komenteli yliluutnantteja rahamiehen oikeuksin. - Mikä venakko. - Latinisti. - Sitä on tullut tehtyä kaikenlaista. - Silmät ovat sielun peili. Lankkuja, lasivillapaaleja ja mitä lie tynnyreitä. "Hakkarainen" kysyi. Höglund väitti. Juuri niin, sanoin. Piilottelin erään perhanan lasivillapaalin takana. Näin ulos saakka hintavan näköisiä koriste-esineitä. - Tämä on interventio, hörähdin. - Et mollaa meidän kaveria, ööliö ölisi. - Että tällaisia epämääräisiä aineksia. - Minulla on sinusta valokuva. Kookkaan lasiseinän läpi näin kierreportaat, joita pitkin pääsi toiseen kerrokseen. - Jotta lopettaisit kriminaalit puuhasi. Ei mies siis ihan tyhjän päälle ollut pudonnut, kun meni edellinen firma ja muija. Minusta johtumattomista syistä lasivillapaali kaatui ja rosvopomo kamuineen näki minut. - Olen kyllä vältellyt niitä aika onnistuneesti. - Vanhana latinistina tiedän, että se tarkoittaa väliintuloa. Höglund sanoi. Kävit moikkaamassa mun muijaakin, Höglund sanoi. - Högis tilasi venäläisen huoran. - Olin silloin nuori ja tarvitsin rahaa, sanoin naama peruslukemilla. - Auotsä päätä meidän kamulle. Pomomies meuhkasi kameradeilleen. - Kävit sitten kuulemassa ihmisten juttuja. Takapiha oli alaspäin viettävää nurmikkoa. Kesämökki oli hulppean kokoinen ja linnamainen hirsirakennus. Liiterin takana ollut rantasauna näytti siltä että se oli rakennettu tämän vuoden puolella ja se oli jo ennättänyt vajota yhdestä kulmastaan, kenties roudan liikuttamana. Oli jokseenkin pysähtynyt hetki.
Päätin lohkaista lauseen, jonka alkoholisti saa kuulla "väliintulon" hetkellä, kun kotona odottavatkin kaikki huolestuneet kaverit ja hätääntyneet sukulaiset jotka pistävät juopon seinää vasten ja yrittävät pakottaa tämän katkaisuhoitoon. - Milloin se venakko saapuu. Seisoskelit onnettomuuspaikalla jonkun tiedustelu-upseerin kanssa. - Höglund on ykkösmies! Kuuntelisit sitä niin oppisit jotakin! Hakkarainen oli tuheroviiksinen, rokonaprinen ja hihattoman tantin näköinen eliö, joka hoki esikoulussa oppimaansa sananpartta "oppisit jotakin". - Voihan sitä silläkin nimellä kutsua, sanoin. - Se oli Ruotuväki-lehdessä. - Tunnistin nuo silmät. - Kukkonen, Höglund oivalsi. Hakkarainen mökelsi. Rinteellä oli jyrkästi kohoavia puita ja puunlatvat huojuivat tuulessa. Ehkä miehen tarkoitus oli rakentaa mailleen muutakin. - Tunnistin sinut lehtikuvasta, hän väitti irvistellen. Se tämä alemmuuskompleksi jyllää, Napoleon ja niin edelleen. Toinen kapiainen oli kooltaan ennemmin syliluutnantti. - Ammutaan vielä pyssyllä nokkaan ja nauretaan
30. - Perse on sielun peili. Höglund tepasteli nurmikolla ylävartalo paljaana ja esitteli neljää rintakarvaansa ja elintasomahaansa. - Nisti mikä nisti. irvistin miehelle. - Yliluutnantti Hakkarainen, Höglund sammalsi toiselle miehistä. Äijälauma seisoskeli grillin äärellä, kun minä kuljin kumarassa lähelle rantaa ja keskeneräisen huvimajan taakse. - Sytyttäkää grilli! - Lpoo, stoo, lpoo! kyseinen Hakkarainen mölähteli kuin skientologien Xenu. Selkäni takaa, Kallaveden ulapalta tuli äkillinen tuulenpuuska. - Interventio. Grillin lähelle oli pysäköity tumma BMW
Jokainen tuntee, jos ruoan seassa on hiekanmuruja. Taidat kuunnella vääränlaista hypnoosikasettia. Ehkä ne Village People -viikset vaikuttivat diagnoosiin. - Turha yrittää tulkita minun ruumiinkieltäni, sanoin naamaa hieroessani. On ihan fiktiota, että toisen voisi tappaa syöttämällä sille lasinsiruja sen huomaamatta. että "kostin väärille ihmisille". päälle! - Kiva että joillakin on mukavaa. Oli pakko dumpata se lumihankeen. Viina oli avannut Höglundin kielenkantimet: - Järvenpää ei myöntänyt lähettäneensä videota, vaikka hengenlähtö uhkasi. - Miksi se Järvenpää piti nitistää. - Sinuun ei kannata haaskata enempää aikaa. Sitten päätin vierailla Kallion luona. - No ne molemmat oli vahinkoja, ylilyöntejä. Veljeilyä yrittänyt Höglund siristi silmiään. - Arvasin, että se oli mukana juonessa Järvenpään kanssa. - Jumalauta, Hakkarainen möykkäsi ja tarttui grillivartaaseen. Hakkarainen katsoi ivallisesti, kun pyyhkäisin suupieliäni ja otsaani. Höglund kysyi. - Hermostuttaako. - Oli vain tarkoitus, että se joutuu sairaalaan, mutta hyvä näin. Oli aika kova luu, ei kertonut mitään edes pussi päässä. Mutta, kosto elää. Kiristyksen yrittäjiä oli vain yksi ja hän porskuttaa eteenpäin elämässä. Höglund kiristeli hampaitaan. - Niin. Paskanpuhumisen helmasyntiin minä syyllistyn jatkuvasti. Pudistelin päätäni. - Se sitten myrkyn lykkäsi. kysyin rantarosvojen johtajalta. - Tuota lasivillaa leijui pärställe. - Lukisit, niin oppisit jotakin, Hakkarais-tyyppi mökelsi suu vaahdossa ja viikset kuolassa. - Kusipäitten jamboree. - Matalamielisten kokovartalokyrpien veljeskunta, murahdin. - Sitten tämän Kallio... Kerrohan hintasi. - Rauhoituhan nyt, Höglund toppuutteli kaveriaan. Sitten otin sen pussin pois vähän liian myöhään ja vahinko ehti tapahtua. Sitä hienommaksi jauhettu lasi taas on jo niin hienorakeista, että se on vaaratonta. - Mitä tarkoitit... Meillä on tapana viikonloppuisin kokoontua tällaiselle tosimiesten matalan paikan leirille räkliä ampumaan. - Sinä surmasit väärät miehet. - Joo, varmaan. Äskettäin baarikierroksella
kuulin, että joku kyselee sen asioista. - Olen melko hinnaton ja luokaton tyyppi, vastasin koska minua suoraan sanottuna vitutti tämä sakki aika reippaasti. Hiljaiset ovat vaarallisia, koska ne eivät tuhlaa aikaansa puhumalla paskaa. - Sitä et varmaan saa ikinä tietää. Moinen suunsoittaja ei jaksanut minua hermostuttaa. Isä oli kaiketi hyeena ja äiti varmaan joku huora. - Kostit muuten väärille ihmisille. Kukaan heistä ei ollut fyysisesti mis31. Se meni kai överiksi. Hyvän tahdon eleenä annoin sille viskipullon mutta pistin vähän ylimääräistä sen lasiin. Enemmän minua huolestutti pienikokoinen syliluutnantti, joka ei puhunut eikä uhonnut sanaakaan. - Sepäs on uutta minulle. - Pannaanpa muistiin ensi kertaa varten. Ei tainnut enää olla tällä galaksilla. - Oli nekin jonkun lapsia. - Kuka sen videon sitten lähetti mun muijalle. Jokin latentti osa tämän kapiaisen naamassa kertoi hänen olevan syvemmällä komerossa mitä partioliikkeen perustaja lordi Baden-Powell oli. Kyselin kaikkialta, mikä mies minun perässäni oikein on. Olisi kai ollut helpompi syöttää sille ruoan seassa lasinsiruja. Kaikki kolme miestä olivat tukevassa ja uhkarohkeassa nousuhumalassa, jossa ei ajatella järjellä. - Jos salassa meinasit, se ei onnistu. En aikonut antaa nuorukaisen nimeä tälle hullulle. Vaan ei sekään mitään myöntänyt. Kuka niitä jätkiä nyt kaipaisi, kerro se mulle
- Mitenkä niin. Häntä näytti jopa hieman naurattavan kave-. Meni hetki, ennen kuin Höglund tajusi että hänen vaimonsa oli paljastanut minulle koiran komentosanat. Höglundin ex-vaimo oli kertonut minulle muutaman ylimääräisen seikan ex-miehestään. - Kannatetaan, Hakkarainen ölisi. Höglund sai koiran irti kamunsa jalasta ja löi tätä viatonta luontokappaletta. Pienikokoinen kapiainen oli ryhtynyt antamaan ensiapua vertavuotavalle kaverilleen. Ympäristörikosten lisäksi yritys voidaan tuomita maksamaan yhteisösakkoa ympäristörikoksiin rinnastettavista rikoksista. - Minusta tuntuu että annan Rainerin hoidella sinut. Höglund vihelsi ja paikalle lönkytteli susikoira. Tiesin, että yritysten rangaistusvastuu ympäristörikoksissa laajeni äskettäin. Naapurimökin pihalta kuului mäkätystä: - Taasko siellä mekastetaan. Osoitin äkkiä sormellani grillivarrasta pidellyttä Hakkaraista ja käytin miehekkäintä komentoääntäni: - Vadelmakakku! Koira oli sekunnin murto-osan ajan hämmentyneen näköinen. kysyin Hakkaraiselta, joka kirkui kuin lokki jäisellä kaatopaikalla. Te olette kapiaisia. Myös tästä miehen koirasta. Mutta mutta. Näytti siltä, että saattaisin päätyä pahoin telotuksi uhriksi. - Niin, mikäpä siinä, sanoin häntä tuijottaen. - Vanha firma meni nurin jo ajat sitten, mutta nyt kävi ilmi, että kaupatut pelikoneet sisälsi ties mitä myrkkyjä. Vaan hän kaivoikin esiin astmasuihkeen ja otti siitä haikuja henkeensä. Hakkarainen kysyi hölmistyneenä. - Olen kaiken tämän jälkeen vielä joutumassa oikeuteen ympäristörikoksesta! Höglund mesosi. Sitten se syöksyi eteenpäin ja upotti hampaansa Hakkaraisen reiteen. Mistä pirusta se nyt tähän saapui. Juuri tuossa tilassa ja juuri tällaisilla kesämökeillä niitä pikaistuksissa tehtyjä tappoja tapahtuu. Höglund ryhtyi irrottamaan koiraansa armeijakaverinsa jalasta. - Opitpahan jotakin. - Lapsena teillä oli varmaan suuria unelmia ja katsokaa nyt itseänne. Susikoira Rainer pakeni uikuttaen kohti mökkirakennusta. Sen jälkeen Rainer joudutaan tietysti lopettamaan, mutta se on sen ajan murhe. - Jos päästö aiheuttaa ruumiinvamman tai kuoleman, yritys voi joutua maksamaan sakkoa pahoinpitelystä. Olkaa hiljempaa! - Onpahan naapureilla juteltavaa, syliluutnantti sanoi lopultakin ja otti suhauksen astmasuihkeestaan. - Opitko jotakin. - Mitä sinä muka musta tiedät. sään kunnossa, mutta rasvoittunutkin kapiainen tietysti kuvittelee ankarassa päihteessä olevansa yhtä hyvässä kuosissa kuin koulutusaikoinaan. Hakkarainen sihisi. Samalla hinnalla tässä tuotetaan joku vamma yhdelle kusiselle Kukkosellekin! Höglund sanoi. - Olet keskivertoihmiseen verrattuna mentaalisesti vähempään kykenevä, älyllisesti haasteellinen, käsityskyvyltäsi puutteellinen, sosiaalisilta taidoiltasi vajavainen, epälahjakkuudessasi erityinen ja ymmärryksesi tasolta poikkeuksellinen. Et ole häävi eläjä. Joudun siis joka tapauksessa oikeuteen vamman tuottamisesta. - Mikä ettei. - No hyvänen aika, naurahdin. - Tunti turpaan ja vartti harpilla naamaan! Höglund teki aloitteen tässä rakentavassa kehityskeskustelussa.
- Näin on! limaviiksinen Hakkarainen julisti. Hiljainen syliluutnantti kaivoi taskuaan ja hetken ajan luulin, että esiin tulisi kättä pidem32
pää. Joku pentu oli kai nielaissut vanhan pelikonsolin tai mistä minä tiedän. Teidän elämännehän on jo muutenkin pilalla
Pitikö ottaa pelkkä koivuhalko kouraan ja laittaa pilkettä rosvon silmään. Joulukoristeita. Suihkutin talouspaperirullan sisälle deodoranttia. Jopa rikkinäinen sähkökirjoituskone, joka ei kelpaisi aseeksi. - Näin sen telkkarissa. Läimäisin sen kiinni liiterin lasi-ikkunaan ja näytti siltä kuin irvistelisin sisällä naama lasissa kiinni. Tavallisella konttoriteipillä, jonka hän oli hakenut kai sisätiloista. Paljon pilkkeitä, mutta kirvestä ei missään. Vilkaisin liiteriin, jonka kaksoisovet olivat auki. Toinen pää jäi avoimeksi. Sukelsin näin aluksi liiterin taakse suojaan ja yritin tasaannuttaa hengitykseni. Pallo lähti kuin ohjus, paitsi ettei edes silmä erottanut pallon liikettä. Vilkaisin nurkan taakse ja näin myös Höglundin temppuilevan teipin kanssa. Höglund kuului saapuvan perässä pistoolinsa kanssa, kun syöksyin muutaman pihlajan ali ja kohti laineiden liplatusta.
33. Mietin, mitä tehdä, kun kuulin lyhyemmän kapiaisen äänen: - Ei ole kiirettä, ei se tuolta muuten pääse pakoon kuin uimalla! Vastaukseksi Höglund päästi kirousten sarjan. Löysin tyhjäksi kerityn talouspaperirullan, jonka toisen pään suljin eräliiveistäni löytyneellä eristysnauhalla. Äänenvaimentimet oli sentään toistaiseksi unohdettu ja se sopi minulle paremmin. - Perrkellleeen Kukkonen... Eipä ollut paljon iloa siitä viritelmästäni. Oli toimittava nopeasti. Ravistelin sitä: oli siellä vielä höpöä löpöä. Tempustani oli yhtä paljon hyötyä kuin ampiaispesän potkimisesta tai muuntajaan kusemisesta. Heti liiterin oviaukon juurella oli kaiken maailman rojua. Hän kulki muutamalla askeleella pihalle pysäköidyn BMW:n tavarasäiliön luo. Paperista tyhjiä vessa- ja talouspaperirullia. Rikkoontunut kertakäyttökamera. Minut lahdattaisiin ilman että kukaan kuulee laukaustakaan, päätyisin johonkin huvimajan luona olleista tynnyreistä ja tynnyri upotettaisiin Kallaveteen. Mies älähti ja pudotti vissypullonsa ja teippirullansa, mutta ei asettaan. Nyt hän lähti tulemaan liiteriä kohti vallan vihaisena. Kun ampuu pullon suun kautta, se vaimentaa parin laukauksen verran. Huomasin purkin ponnekaasua. Tähtäsin Höglundia ja raksautin liekin sytyttimen kärkeen. Perään sulloin joulukuusen pallokoristeen. Minua vietiin, minua vietiin kohti rannassa ollutta liiteriä. Höglund kuului kysyvän. Vilkaisin kuvassa ollutta luonnollisen kokoista pärstääni, jolla oli kammottava irvistys. Näin pallon seuraavan kerran vasta silloin, kun se särkyi pirstaleiksi Höglundin poskeen. - Että mitä. - Pistä tyhjä limupullo äänenvaimentimeksi. Perhana. Jatkoin matkaa. En sentään aikonut rakentaa sellaista karkuun päästäkseni. - Mä haen mun pistoolin, kuulin Höglundin huudon. Eräliivieni eräässä taskussa oli värikopio omasta naamastani, naaman muotoon leikattu, soikea ja tarrapintainen paperi. Ääni kuului kutakuinkin "TUMPS!" ja lieska välähti. Tein eristysnauhaan reiän. Tuossa. Kaivoin erälii-
veistäni kahvallisen uunisytkärin ja työnsin sen pitkän kärjen lieriön sisälle. Hän yritti teipata tyhjää puolentoista litran vissypulloa kiinni aseen piippuun. Ensimmäinen rakettireppu saatiin aikaiseksi vuonna 1961 ja sen valmisti hemmo nimeltä Wendell Moore. Tilanteeni ei kuitenkaan ollut parantunut olennaisesti, sillä kuulin manailun: - Keleen pelleilijä, nyt tuli lähtö Pelle Pelottomalle... Tyhjä muovinen limupullo. Paska juttu. Töminää. Koska joudun tämän tästä näihin tilanteisiin, enkä syyttä vaan ihan omaa syytäni, osaan jo varautua. rinsa Hakkaraisen kohtalo
Silmänsä kiiluivat ja niistä oli huumori kaukana. En yleensä potki toisia munille enkä tehnyt niin nytkään. Ei pakotietä. Sen sijaan tein jotakin joka sattuu ihan yhtä saatanasti. Takaisin luolamieheksi vajoaminen voi toisinaan tapahtua sekunneissa. Pieni kapiainen oli hetken hiljaa. Silloin voin nähdä hänen ihanat rintansa". Ei porissut, vaan kiehui suorastaan. Kuulin Höglundin huutavan kauhuissaan, kun hän säikähti meikäläisen kukkosnaamaria. Mies hihitti pakahtumiseen saakka, repesi. Miehellä oli siis kaiken kaikkiaan huono hiuspäivä. Hakkarainen makasi nurmikolla ja itki purtua jalkaansa. - Loppukevennys muuttui lööpiksi, puuskahdin.
34
Minä otin jalat alleni ja palasin takaisin takapihalle. Naapurista kuului taas huutoa. Kävin käänteisen evoluution läpi pikakelauksella ja sekunnin seitsemäsosassa polkaisin häntä jalkapöytään, tartuin miehen rintakarvoista ja repäisin. Se ulvonta kaikui vastarannalle ja takaisin ennen kuin muuttui käheäksi ulinaksi. Viimeksi näin lätkämatsin.". - Mitähän sitä sitten, mutisin. Laukaus oli varmasti kuultu ja kenties puhelimellakin soitettiin juuri poliisille, mutta se apu tulisi minulle valitettavan myöhään. Useaa harmoniaa soinut lasi kuului kilahtavan 568:ksi erikokoiseksi palaseksi. Hänen reitensä ympärille oli sidottu vyö, joka esti suurimman verenhukan. Maailman totisin ukko tuijotti, otti taas astmasuihkeen ja pihisi. Äänestä päätellen ukko sai tikkuja käteensä. Samalla hän kekkaloi taaksepäin ja löi päänsä seinään niin, että päälaelle teipatun hiuslisäkkeen toinen reuna irtosi ja se rotannahka jäi lepattamaan oikean korvan päälle. - Saahan sitä Venäjälläkin toivoa, mainitsin. Höglund irvisteli edessäni susimaisesti kuin Jack Nicholson joka on ryypännyt kummitusviskiä lumen ympäröimässä hotellissa. Suomalainen vastasi: "Noo, se vaihtelee. Kuolisin, ellen keksisi jotain. - Ase hukkui nokkosiin saatana, hän valitti. - Jumalauta! hän parahti ja sitten kuulin laukauksen. Hörähti kerran, kaksi ja sitten hän kiehui yli. Laukaus kaikui vettä pitkin noin tuhanteen mökkirantaan. Silloin näen hänen ihanat kasvonsa". - Vetoa perkele vaikka minun omatuntooni! Höglund sihisi kuin käärme. - Englantilainen, ranskalainen ja suomalainen keskustelivat lempiasennostaan, aloitin. Hän oli pudottanut aseensa ja ryhtyi itkusilmin etsimään sitä rakennuksen juurella kasvavien heinien seasta. En voinut perääntyä, minnekään ei voinut mennä. Heilautin kämmenelläni hänen asekättään ja se jäi jumiin seinälaudan ja siihen nojanneen lapionvarren väliin. Muut kysyivät: "Mitä sinä sieltä näet?". Suomalainen sanoi tykkäävänsä takaapäin. Olin jo rantasaunan takana nokkospuskassa, hylättyjen kaljapullojen hautausmaalla. Ranskalainen sanoi: "Haluan olla alla. Näin iällä olevan työkalun, joka taisi olla tshekkiläinen CZ-85 mutta varmaksi en mene sanomaan. Harkitsin yhä tekemisiäni, kun Höglund saapuikin yllättäen eteeni saunan toiselta puolelta. - Britti sanoi: "Haluan olla päällä. Höglund ontui paikalle kyyneleet silmissä ja rintaansa pidellen. Höglund seisoi edessäni, mutta aseen piippu osoitti yhä Kallaveden ulapalle. Vaan nythän minä sitten tuijotin hiljaisen syliluutnantin pitelemään aseeseen. Katsoin arvioivasti astmasuihketta ja sitten päätin kertoa vitsin. Mietin, tulisiko tästä sittenkin uimareissu. Jonkin sortin tarkkuuspistooli, perhana.
Kirosin mielessäni
He olivat siis kuulleet "Kukkosesta" ja olivat sitten kuulleet henkilöstä, joka myös etsi Kukkosta ja etsi siinä samalla venäläistä prostituoitua illan ratoksi. Potkaisin tietysti ensin aseen kauemmas. Nurmi vietti alaspäin kohti rantaa ja he joutuivat steppailemaan ettei heidän vauhtinsa olisi kiihtynyt kipitykseksi rantaveteen saakka. - Peraantukaa, toinen venäläinen komensi ja näin hänelläkin aseen. Tuttu kärpäsen kiitorata. Kaljupäinen Kolbasin virnisti pirullisesti tunnistaessaan oluensa läikyttäjän. Valittavanani oli kotimainen tai venäläinen mukilointi tai molemmat. - Tuo Kukonen, luovuttaka se meile. Mies tarttui kivuliaan näköisesti vatsastaan ja asekin putosi. - Me mitään luovuteta! Tämä on meidän sakinhivutus! Höglund mölisi ja meni melkein eteeni seisomaan. - Saatto olla. Ei tarvinnut enää yrittää. Ojasta allikkoon. Silloin kuului auton renkaista sinkoilevan soran ratinaa. Vaan hengenlähtö meikäläiselle. - Tuo mulku lahte meida matka. - Hauskaa olla haluttu, sanailin. Silmät olivat pullistuneet ulos päästä kuin hän olisi joutunut äkilliseen tyhjiöön. - Se tais se huora saapua, Höglund sanoi. Ei pelkästään pihaan, vaan takapihan grillin ääreen. - Varmaan samalla reissulla, kun kyselit minusta, mutisin. täysin nauruun ja kaatui perseelleen, oli tikahtua ähkimiseensä, yritti päästä ylös kuin raajojaan sätkivä vauva muttei päässyt. Näin mustan Peugeotin, joka saapui mökin pihaan. Oli luojan lykky, että tunsin tämän eläkkeelle jääneen Eki-sedän.
35. - Kuoliaaksi saakka. - Mistä te sen ilotyttönne tilasitte. Kaiken selvittämiseen ja kuulusteluissa istumiseen oli tuhraantunut luvattomasti aikaa, jonka olisin voinut käyttää kalastamiseen tai vaikka Gallianon lipittämiseen. Autosta nousivat ne samat venäläiset, joilta tämän tarinani alussa pöllin valtakirjat takaisin... - Mitä miehiä. - Ei tainnut tulla idän piparia teille, sanoin
miehille. Näin auton sisällä istujat. Siinä samassa poliisiauto kurvasi pihaan siniset valot vilkkuen. kysyin vaikka olin kusessa. - Panin vaan sanan liikkeelle baareihin että pitää saada itämaan naista ja annoin tämän osoitteen, Höglund kertoi. Venäläiset kävelivät meitä kohti. Hän oli hirmuisessa ähkyssä. - Kukkonen ja lupa naurattaa, totesin. Nämä eivät pyörineet kuin ryssä Anttilassa vaan he liikkuivat erittäin määrätietoisesti. Kykenisinkö jättämään heidät joukkotappelemaan Suomi-Venäjä-matsiin ja perääntymään takavasemmalle. Vastaus tuli venäjänkielisinä sivalluksina, jotka muistuttivat kirosanoja. Pelastuinko. Näin, että kaulus kiristi ja hänen naamansa oli tulipunainen. - Ei lähde mihinkään, se haudataan elävältä tämän torpan pihalle! Höglund sössötti. Ajattelin, että tilanne olisi ohi, mutta nyt nurmikolla maannut Hakkarainen tavoitteli syliluutnantin pudottamaa asetta! Verinen mies sai aseen käteensä ja niistä silmistä näin, ettei tuo kusipää epäröisi ampua. - Nauru ei aina pidennä ikää, sanoin ja menin auttamaan miestä alamäessä. Yleensä minun näkemiseni herättää hilpeyttä, mutta tämä oli vähän liiallinen kunnia. Naapurit olivat sentään havahtuneet tilaamaan paikalle pirssejä.
Oli hieman puolipöljä olo, kun astelin poliisilaitokselta ulkoilmaan. Jumaliste, ajattelin. selällään makaava Hakkarainen kailotti ase kädessä. - Ryssiä perkele, kaksi kapiaista kiroili yhteen ääneen. Kolbasin
Minun ja asiakkaan välinen liikesalaisuus, näes. Yhteydenotto häneen jeesasi kummasti, mutta luonnollisesti vanha taustani Suojelupoliisin palveluksessa auttoi, kuten myös viralliselle virkavallalle tehdyt hanttihommat. Tekstin lainaamisesta tai käyttämisestä muuhun tarkoitukseen on neuvoteltava kirjailijan / kustantajan kanssa. Tuomari määräsi, että Höglundin, hänen ystäviensä ja venäläisten pidätysaikaa jatketaan kolme kertaa kaksikymmentäneljä tuntia. sanoin lievästi närkästyneenä. Esittely- tai arvostelutarkoituksiin lainaaminen sallittu.
Timo Juntunen Timo Surkka MM-Kustannus Ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU fax: 08-334989 Tilaus/markkinointi: 0445350360 e-mail: timo.juntunen@jcotton.com Askon nettisivut: www.jcotton.com/askokukkonen Painopaikka: Kalevaprint
36. Minulla ei ollut heitä kohtaan mitään vaateita, koska olin jo hommani suorittanut ja palauttanut asiakirjat niiden oikealle omistajalle. Kaikelle hänen firmassaan tapahtuneelle löytyi selitys. Tarkoitus ei pyhittänyt keinoja vaan päinvastoin, mietin ja kohotin pienen lasillisen Gallianoa huulilleni. Venäläisten kohtalosta en osaa sanoa mitään, koska nämä eivät olleet puhetuulella edes tulkin avittamina. Heidät oli pidätetty vähän niin kuin "varmuuden vuoksi", koska he olivat paikalla. Tyhjästä. Oli selvää, ettei kyseessä ollut teollisuusvakoilu. Sen vuoksi vaikutti kuin joku olisi kupannut tietoja. - Sähkökatkos oli sotkenut meidän järjestelmän. Minua ei pidetty ihan roistona, mutta merkillisenä temppuilijana kumminkin. hän kysyi kun siirsin paksun kirjekuoren eräliivieni taskuun. - Yksi meidän nörteistä keksi sen. - Mitä nyt aiot. Vastasin erittäin väsyneenä: - Ostan muutaman uuden uistimen ja menen perhana kotiin kuolemaan. LOPPU
Salapoliisi Asko
Vastaava toimittaja: Teksti: Kustantaja:
Kukkosen seikkailut
Tekijänoikeudet kirjailijalla / kustantajalla. - Tuota et sitten vaivautunut aiemmin kertomaan. Aarne maksoi silti palkkion ja korvasi kuluni. Veikkasin, että sen jälkeen ainakin Höglund päätyisi tutkintavankeuteen. Kaikki lähti siis liikkeelle sinänsä turhasta jutusta. - Se selvisi mullekin vasta tänä aamuna, Aarne pahoitteli. - Tolkutonta. Minulla ei ollut edes varaa vaatia mitään rangaistusta laittomasta uhkauksesta, koska omat toimeni eivät kestä päivänvaloa.
Kohtasin Aarnen ja kerroin kaikki sattumukset. Lupasin kuulustelijoille, että tämä tämänkertainen tournee oli jo päättymässä
SEURAAVA
Salapoliisi Asko Kukkonen ilmestyy:
3.2.2009
Junamatkailua lama-Suomessa joka on vajonnut takaisin seitsemänkymmentäluvulle, tolkutonta sätkien käärimistä, eritteistä tohinaa, tympeitä keskusteluja tutkimukset junnaavat niin paikoillaan että elämän tarkoituskin ehtii selvitä jo alkumetreillä.
37
Ilta oli muuttumassa yöksi eikä hän todellakaan tuntenut oloaan hyväksi. Kyseessä oli ollut holtiton alkoholisti, monikertainen rattijuoppo, joka määrättiin pakkohoitoon. Sitten muita samanlaisia tapauksia. Ulkona laitoksen pihalla. Etenkin kun hän itse alkoi ilman järkevää syytä ryypätä holtittomasti. Jo terapian alkuvaiheessa mies parani harhoistaan ja siirrettiin suljetulta ennätysajassa. AA-hoitoon pääsy olisi hänelle helppoa eikä hän joutuisi jonot-
tamaan kohtuuttomasti, jos hän haluaisi hoitoon. Hän oli menossa pääkaupunkiin, mielenterveysalan valtakunnalliseen kokoukseen. Psykiatria kiiteltiin uskomattomista suorituksista, vaikkei
38. Miehen teki mieli karjua. Hän tulkitsi itseään täydellisesti. Kadulla ihmisten seassa. Ei muita matkustajia, ei vastaanottokomiteoita. Hänestä tuli orastava alkkis muinoisen potilaan myötä. Vaikea tapaus, sanottiin psykiatrille. Seuraava tapaus oli raiskattu tyttö, joka kuvitteli mustiin pukeutuneen miehen seuraavan häntä. Taskumatti oli tyhjä, mikään ei lämmittäisi tässä viimassa. Pikkuhiljaa, terapian jatkuessa, psykiatri alkoi nähdä saman miehen. Ei edes yhtä saakelin kioskia, vaan ympärillä pelkkä syksyn pimeys ja kova tuuli ja maasta sojottavia lehdettömiä risuja! Hän koputti takkinsa taskua: ontto, peltinen ääni. Tyttö sen sijaan alkoi parantua, hallusinaatiot ja ahdistustilat eivät olleet enää niin pahoja. Silloin niin nuori psykiatri ei osannut vielä aavistaa mitään, vaikka olisi pitänyt. Ja pahimpana kautena hän näki hämähäkkejä tippuvan katosta. Viereisessä autossa. Kuntokin huononi. Miksi junan vaihto oli sijoitettu sellaiselle asemalle, joka ei ollut edes auki. K
eski-ikäinen psykiatri analysoi lausetta "jokainen terapeutti, joka on harjoittanut psykoterapiaa psykopaattien kanssa, tietää että psyykkiset häiriöt ovat tarttuvia ja voivat vaikuttaa hyvin häiritsevästi terapeutin mielenterveyteen" ja odotti junaa jossakin tunnetun kartan ulkopuolella. Delirium tremens
Matkalaukun pohjasta tippui verta käytävän matolle. Kukaan ei kestä tällä alalla täysin selväjärkisenä ilman sitä. Magneetti. Hänen potilaansa paranivat, mutta... Vaimon päätä piilottamassa, vai vihamiehen raajoja. harmaat housut... Äkkiä Jaana oli taas täysin valveilla. Ennen nukahtamista hän vielä tarkkaili miestä: vihreä solmio... Psykiatri tuijotti koiraa ja se häntä. Ehkä hän hyväksyisi, alistuisi jälleen kerran ja unohtaisi moisen kohtelun. huonosti kiillotetut kengät... veripisaroita... Ei hän tehnyt sen enempää kuin hänelle oli opetettu. Hän kävi läpi mielessä visualisoimaansa listaa. Tuuli liikutteli valopylväästä roikkunutta metallireunaista pahvimainosta. Hän nostaisi äläkän päästyään takaisin tämän maan kamaralle. Lisää neurooseja. Junan ääni lähestyi ja kohina täytti psykiatrin pään. Juna-laiva-juna, Jaana ajatteli. Hän voisi tietysti ehdottaa englanninkielen käyttämistä mutta saisi silloin osakseen ivallisia hymyjä ruotsalaisilta, norjalaisilta ja tanskalaisilta. Jaana oli taivuttanut molemmat selkänojat taakse ja lojui sykkyrällä. Toimiva juttu, joo. valkoinen paita... Jaanan lisäksi vaunuosastossa oli vain yksi mies. Oliko se verta. Minkä niminen. Hahmottomat äänet kuiskivat kysymystä hänen noustessaan vaunuun. Liftaritytön irtihakatut kädet?
39. Kun vaunujen jono lopulta pysähtyi tympeälle asemalle, hän tajusi ettei voinut muistaa erästä asiaa... Vaikka hän toimi yksityisessä hoitokodissa, jollaisilla on ollut huono maine, hän vain noudatti Stakesin laatukriteerejä. Hän oli matkalla firmansa pohjoismaiseen kokoukseen jossa hän kuolisi. Ei itse asiasta, nettisivujen koodauksesta, eikä muiden edustajien käyttämästä kielestä. Voi vittujen kevät. Edes se. Lähtevä posti meni ennen neljää. Tai sitten hän jättäisi asian sikseen. Psykiatri ajatteli Feng Shuita, joka ratkaisee kaiken paskan ja kaikki ongelmat siirtelemällä huonekaluja. hän ollut tehnyt yhtään mitään. Julistaisi uudelle pomolle, ettei iällä olevaa ihmistä voi enää pompottaa miten tahansa. matkalaukku... Tämä istui osaston vastakkaisessa päässä kasvot Jaanaan päin. Laukusta todellakin putoili punaista. Jaanan silmäluomet painuivat kiinni. Mies käänteli lehteä käsissään ja liikutteli olkapäitään liian ison takin sisällä. Ei helvetti, mikä sitä tapausta vaivasi. Muistiko hän sulkea koneen praktiikalla. Oliko salkussa silvottu vauva. Hän hieroi solmiotaan, niin hän teki aina hermostuessaan. Hieroi tuota älytöntä vihreää solmiotaan. Jostakin syystä tieto ei tarttunut hänen nuottaansa.
Joku hurja koetti taas onneaan MacArthur Parkin kanssa, mutta ei ole Richard Harrisin mahtipontisuuden voittanutta eikä tule. Kuka oli viimeisin potilas. Hermostunut, ajatteli Jaana. Mutta terapiakaan ei poistanut kaikkea, ei sitä pinttyneintä likaa joka takertui tarranauhan lailla ja jota toiset ammattilaisetkaan eivät kyenneet hänessä näkemään. Saatanan hurtta, hän ajatteli, mitä toljotat. Jaana naksautti pienen radion kiinni, otti korvakuulokkeiden napit korvistaan ja sulloi ne taskuunsa. Tottakai jokaisen tällaista mielenterveystyötä tekevän kuului käydä itsekin psykologilla. Hän kuolisi tylsyyteen ja siihen, että hän olisi ainoa, joka ei ymmärtäisi sanaakaan. Solmio oli hiirenkorvilla, siitä irtosi nukkaa. Taas yksi suomalainen joka jurottaa palaverissa. Koira. Pesusieni. Ajatukset laukkasivat. Yöjunan tärinä ei suonut rauhaa. Lukitsinko oven. Hymyilee. Viimeisen potilaan paperit... sairaudet tarttuivat häneen. Hän tajusi ettei hänen terapeuttinen kykynsä ole normaali. Psykiatrille alkoi tulla muistikatkoja. Hän muisti vielä häilyvästi ajat, jolloin tuo kappale oli ollut yhden sortin hitti. Äkkiä hän naurahti hermostuneesti ja hätääntyneesti. Miehen kasvot olivat lapsenomaiset ja ärsyttävät. Asemalaiturilla istui koira, joka hymyili psykiatrille
Mies ei vastannut Jaanan teennäiseen hymyyn, vaan katsoi alaspäin ja niissä pienissä silmissä pilkahti huolestuneisuus.
40
Jaana käveli ravintolavaunuun saakka, uskaltamatta katsoa taakseen. "Mitä saisi olla?" kysyi myyjä uudelleen ja Jaana havahtui. Antaa ihmisten listiä toisiaan. Tuijotti suoraan Jaanaa. Miehen tuntomerkit pitäisi painaa mieleen. Hän lähti samoamaan takaisin vaunuunsa. Käymälän punainen valo hehkui yhä. Musta yö ja metsä syöksyivät ikkunoiden ohi. Junan huojunta johtui kulissien hydraulisesta tutinasta, kun avustajat rehkivät työn touhussa. Kuuluttajan ääni ilmoitti saapumisesta seuraavalle asemalle. Punaista ja tahmeaa, muttei maalia eikä ketsuppia. Ovella he vilkaisivat toisiaan. Veritahra oli yhä siinä. Tyyppi astui. Lapsenkasvoinen oli vasta sulkemassa vessan ovea eikä katsonut Jaanan suuntaan. Jaana vilkaisi molempiin suuntiin: ketään ei ollut liikkeellä. Kaksi hihnaa oli kierretty laukun ympäri ja kiinnitetty yksinkertaisilla salvoilla. Syrjäsilmällä hän näki, kuinka vessan ovi sulkeutui parhaillaan. Oliko se huomannut. Jaana jatkoi kävelyä luontevasti(?) takaisinpäin. Sydän hakkasi. Entä jos murhatyö ei tule ikinä julki. Alaspäin. Jaana istuutui ja tärisi hieman. Jonossa Jaana yritti muistaa, mitä mies oli katsonut heidän kohdatessaan. Hän ei nähnyt vessan ovea, joka avautui. Tarjoilu loppuisi hetken kuluttua. Käytävä jatkui tyhjänä vaunusta toiseen. Nopeasti Jaana sulloi hihnaa takaisin kiiltävään lukkoosaan. Kahvi juotu. Hänellä olisi aikaa vain minuutteja. Sitten Jaana oli jo matkalla kohti miehen laukkua. Irvistävää, mitään häpeilemätöntä tuijotusta! Jaana kääntyi takaisin kassan suuntaan niin rauhallisesti kuin kykeni. Lapsenkasvoinen kohottautui istuimeltaan ja lähti kohti vessaa, joka sijaitsi melkein Jaanan selän takana. Jaana joi kahviaan hyvin hitaasti, viivytteli ettei tarvitsisi heti palata takaisin. Kiihtyneenä hän ei huomannut varattu-valon sammumista. Näyttämö oli täällä. Kahden vaunun päässä oli elämää, ravintolavaunun hillitön jono. Mutta hän kuuli toiletin oven äänen. Tai numero kakkosen pinnistämisen verran. Hetken Jaana harkitsi: kannattaako työntää nokkansa joka asiaan. Matkalaukku oli kovin painava, täyteenpakatun tuntuinen. Totta helvetissä se oli aavistanut jotakin, ei se muuten tuijottaisi. Mitä sisällä on. Ikkunan takana suhiseva pimeys näytti liikkumattomalta. Jaana katsoi taaksepäinKahden vaunun päässä lapsenkasvoinen kurotteli käytävälle ja tuijotti. Lapsenkasvoisen naama oli poissa. Jaanan kädet tärisivät hänen irrottaessaan toista salpaa. Hulluja on yhdeksääkymmentäyhdeksää lajia ja kärryhurjat erittäin, nainen ennätti ajatella. Jaana räpytteli silmiään ja havaitsi vessan punaisen valon sammuvan. Sysimustan maiseman vilinä ja nytkähtely oli harhaa. Hän matkusti kovin harvoin ja piti sitä tyhjänaikaisena harrastuksena, sillä tietokoneella pääsi paikkaan kuin paikkaan. Pimeässä odotti herkeämättömän kiinnostunut yleisö henkeään pidätellen. Hän kostutti sormenpäänsä punaiseen lätäkköön. Ne radat ovat suorempia ja nopeampia. Ei kai se ollut nähnyt mitään. Matkasta tuli ainakin mielenkiintoinen. Potentiaalinen ajantappokeino tämäkin, hän ajatteli salapoliisitarinaan joutumistaan. Mies oli poissa, laukku oli poissa, punainen tahra oli pyyhitty. Hän siirtyi tutkimaan laukkua. Pakko palata. Mies näkisi hänet hetkessä! Lukko loksahti kiinni ja Jaana ponnahti seisomaan. Jaana vilkaisi kättään. Statisteja käveli Jaanan ohi vaunun päähän, jossa ovi loksahti ja hänen harhansa Teatterijunasta katosi. Mikä oli se älytön voimantunne, joka sai Jaanan nousemaan penkiltään, älynvälähdys joka villitsi hetkellisesti. Matkamitoissa ehkä poronkusema. Punainen tahra oli poissa, mutta vessan punainen valo hehkui varattua. Hän osti kahvin ja siirtyi seisomapaikalle
Jaana teki päätöksen. Ehkä siksi, että tällaisen herkkyyden saattoi vaivatta piilottaa psykologian kaavun alle. Jaanan oli määrä matkustaa vielä satoja kilometrejä. Se joku jonka huoneessa hän vietti niin paljon aikaa... Häntä ei tosiaankaan luotu matkustamista varten, sillä ei hän ollut taaskaan osannut pakata mukaansa vain oleellisinta. Hän ei tajunnut, miksi oli mentävä taksiin ja noustava siitä pois nurkan takana. Hän voisi yhtä hyvin lähteä rataa pitkin tulosuuntaan. Hän ei oikein tajunnut, miksi jäi tällä asemalla. Yksinäinen hahmo, jota tuuli yritti puhaltaa kumoon. Tuon vessan ikkunaa ei saa auki, Jaana muisti. kuka?!!
Jaanan silmät tottuivat hämärään yllättävän nopeasti. Seuraava juna kulkisi neljän tunnin kuluttua. Saatanan perkele. Ihmiset lappoivat ulos kirkonkylän asemalle ja sekoittuivat laiturilla odottaviin. Kysymys piinasi psykiatria. Sitä luulisi, että vakaan yrityksen sisäisellä mainososastolla ei eläkepäiviä odottavan tarvitse enää reuhtoa. Vain Jaana oli palapelin ylimääräinen osa. Palkkeja ja kiskoa riitti loputtomasti. Ihmiset häipyivät heitä odottaneisiin autoihin. Kaikkeen sitä pitää ryhtyä. Mitä hän tällä kertaa joutuu näkemään. Laukku kolisi ratapalkkeihin eikä kävelykenkiä ollut tarkoitettu sellaiselle sepelille. Murhasta tuli totta, saatana. Katsoi ulos pimeyteen ja ikkunasta heijastuvien kasvojen suupielissä oli kevyt hymy. Idioottien idiootti! Jaana tutki asemalaiturin aikataulua. Hän pysähtyi hengittämään syvään ja laski laukkunsa palkin päälle. joku joka parani myös yllättävän pian... jälleen eriöstä ja käveli paikalleen. Suuri käsi ohjaili häntä, viimeisimmän potilaan traumat vetivät mukanaan. Muista aina olla mieli ja silmät alttiina näkemään pienimmät vihjeet ja... Punertava kuu pilkahteli silloin tällöin ja valaisi harmaata maisemaa. Laukku oli liian raskas. Taivas oli pimeä lukuunottamatta tummanpunaisia pilviä. Jaana lähti liikkeelle taakseen vilkaisematta, joten hän ei nähnyt paalupaikalle saapuvaa taksia.
muuttua ennakkoluuloksi... Mitä kauheaa tällä kertaa tapahtuisi. Miehellä oli ollut salkku mukana vessassa. Hän hyppäsi ulos. Tilai41
Kuka oli viimeisin potilaani. Juna alkoi hiljentää vauhtiaan ja mies keräsi takkinsa, laukkunsa. Katsoa mitä se tyyppi radalle pudotti, jos pudotti mitään. ...muista, että objektiivisuus voi vääristyä ja. Vanhempien työntekijöiden kunnioitus on kadonnut nuorien tulokkaiden tulostavoitteiden ja brandien viidakkoon, Jaana pihisi nostaessaan matkalaukun ja lähtiessään taas vetämään sitä. Mitä ihmettä hän siellä tekisi. Jos se sulloi ruumiin palaset pytystä alas. Suuri Etsivä. Nyt salkku vaikutti kevyemmältä, siellä kalahteli jokin. Jaana käännähti, mutta ei voinut enää mitenkään ennättää kyytiin. Samalla juna kiihdytti vauhtiaan. Mitä helvettiä tässä nyt tekee. Vain nähdäkseen, kuinka lapsenkasvoinen nousi ainoaan taksiin. Lapsenkasvoinen meni ulos muiden mukana. Jaana teki päätöksen äkkiä ja otti takkinsa ja laukkunsa. Lause "kukaan muu ei voinut tällä kertaa lähteä" kertoi oikeastaan kaiken. Mitä minä teen. Pilvet päästivät esiin oranssihehkuisen kuun valoa. Hän kiroili. Taksin perävalot häipyivät näkyvistä. Mies istui eikä katsonutkaan Jaanaan, mikä tuntui yhtä kauhealta kuin jatkuva tuijotus. Olisihan osaston uusi harjoittelijakin voinut tämän reissun tehdä! Tämä oli ankkojen naintia, sisään-ulos. Pinnistä! Pakota itsesi: tuttu klinikka, muut lääkärit... Kokous alkaa vasta huomenna, Jaana muisti, aikataulun rajoissa hän voisi... Hän piti käsiä vuorotellen jakun taskuissa. Miksi alunperin lähdin tälle uralle. Kunnioitus puuttuu. Takinliepeet valittivat äänekkäästi läpättäen. Pitikin vielä tällä iällä joutua nuoren yhteyspäällikön pompoteltavaksi. Hän on perinyt ne, potilaan kauhut, kokemukset, tiedot ja taidot eikä hän muistanut! Pää kuin tyhjä, musta aukko. Kuinka alunperin sihteeriksi palkattu voi ylipäätään joutua edustajaksi pohjoismaiseen kokoukseen. Matkaa mahdolliselle jättöpaikalle oli varmasti melkein kymmenen kilometriä, mutta siinähän aika vierähti
Karvoitusta kuono! Suipot korvat. Jaana oli kuulevinaan toisetkin askeleet. Tottakai. Pitkä marssi jatkui. Pois mokomat mietteet. Surullista olla korvattavissa. Sattuuhan sitä mutta tottuuhan siihen, oli kiskoille putoavan pään viimeinen ajatus.
LOPPU. Se oli koiran pää! Vain koira! Se ei Jaanaa edes hirvittänyt, hän oli ennenkin kuolleita elukoita nähnyt. Silpoi naapurin koirankin. Ollut mukana lopettamassakin. Jaana oli vieläpä pelännyt miestä! Juttu oli niin sairaan huvittava, että Jaana ei saanut nauruaan loppumaan. Joku seisoi vähän matkan päässä ja nauroi. Jaana lähestyi. Hän nauroi vielä kääntyessään ja nähdessään hymyilevät lapsenkasvot aivan edessään, keskellä kuun valaisemaa hämärää. Ylimääräistä liikettä taivaanrannan kajastusta vasten ei ilmennyt. Rata jatkui tyhjänä, kapeni kauas perspektiiviin kadoten. Möhkäle oli pehmeä. Jaana pidätti hengitystään tuntiessaan luuntyngän. Metsuri oli kärsinyt masennuksesta ja persoonallisuushäiriöistä. Naapurien välinen riita, joka meni överiksi. Lopulta hämärillä kiskoilla erottui suurehko möhkäle. Vielä kolme terävää ajatusta sukelsi hänen mielensä läpi. Hetkinen. Miehen, joka oli hämärästi tietoinen siitä, että heillä oli jo aikuisia lapsia. Se mies oli ehkä vahingossa lopettanut vaimonsa palkintovillakoiran. Se kelpasi hakemaan leipomosta kahvileipää. Puutarhasakset, joita lapsenkasvoinen piteli edessään. Myös karvoja... Olihan siellä ainakin enemmän elämää kuin paikassa, jossa hän kävi nukkumassa miehen vieressä. Tunnusteli taas kädellään. Hän pysähtyi ja kääntyi hitaasti. Sehän se. Tai heppu on joku onneton kissantappaja. suus, jossa jonkun oli pakko käydä näyttämässä naamaansa vaikkei siitä mitään hyötyä olisi. Toivottavasti en iske kättäni paskaan, hän ajatteli. Kuka tahansa voisi tehdä tämän. Helkkari. Vasta silloin hänelle selvisi, mikä matkalaukussa oli kolissut. Surullista olla korvattavissa. Jaana purskahti raikuvaan nauruun.
42
Psykiatri tajusi soran ja raiteet... Kaikki niin kirkasta! Tottakai hän paransi miehen.
Jaana nauroi hämärässä, jollaista ei kartalla näkynyt. hän ymmärsi seisovansa raiteilla. Sormet vapisivat. Hän näki toisen möhkäleen vieressä ja meni lähemmäs. Helvetti, joudun vieläpä itse arkistoimaan paskan pöytäkirjan kun se saapuu postissa! Mutta kuinka ne pärjäävät ilman minua. Harjoittelija ei oppinut tai tahtonut oppia luotettavaksi koettua arkistointitekniikkaa. Hän nauroi kuivatessaan käsiään nenäliinaan. Pato avautui ja muistikuvat tulvivat, täyttivät mielen sopukat hetkessä. Työtön metsuri, jolla niksahti lopullisesti ja joka tappoi naapurinsa puutarhasaksilla. Hän kuvitteli haistavansa veren. Hän suri lähinnä itseään. Ne olivat niin avuttomia jopa kulukorvauskaavakkeiden kanssa. Ei mitään, pelkkää kuvittelua. Se oli hänen viimeisin tapauksensa. Tottakai hän paransi miehen. Puolituntinen oli jo vierähtänyt. Rajariita, joka paisui. Transsi muuttui harmoniseksi valvetilaksi. Hänellekö. Ilmeisesti kotijoukot pärjäävät, koska minut lähetettiin. Jaana työnsi kätensä lähemmäs. Pimeää suoraa kävellessään hän tajusi kostaneensa kesäharjoittelijalle ylemmältä johdolta saamiaan nöyryytyksiä. Firmassa Jaanan täytyi huolehtia osaston lapsista. Jaana ymmärsi myös viiltävän selvästi, että on niitä, jotka eivät näe eroa koiran ja ihmisen välillä. Sitten sieltä lähetetään joku arkistoitava helvetin kokouspöytäkirja vai mitä perkeleitä ne on. Ajatteliko hän työpaikkansa kodiksi. Mikä se kappale oli. Jaana havaitsi äkkiä miettivänsä sitä, kuinka oman viattomuuden voi turmella näin pahasti. Mutta voi kai se olla kauheampaakin. hiuksia. "Kukaan muu ei voinut tällä kertaa lähteä"
35
12 num. Kyllä kiitos, tilaan JERRY COTTONIN ja saan lahjaksi numeron 1/1961.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaikainen tilaus 6 nroa. 35
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Jerry Cotton 1/1961
Kyllä kiitos, tilaan ASKO KUKKOSEN ja saan lahjaksi jonkun vanhan Kukkosen.
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17 määräaikainen tilaus 6 nroa. kestotilaus KUKKOS+COTTON paketin 58 (lasku kahdessa erässä) + Jerry Cotton-lippis Maksan postiennakolla 1.lähetyksen yhteydessä, jolloin saan 3 lisäalennuksen.
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
Haluan kestotilaukseen kuuluvan tilaajalahjan, Yksi aikaisemmin ilmestynyt Asko Kukkonen lehti
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI.
43
44
Lehden ilmestymisessä oli muutaman kuukauden tauko kustantajavaihdoksen vuoksi, mutta lehti tulee nyt säännöllisesti joka toinen kuukausi. Tiedote Asko Kukkosen vanhoille tilaajille! Tämä lehti on lähetetty teille voimassa olevan kestotilauksen perusteella. Mikäli et halua pitää tilaustasi enää voimassa ota yhteyttä: puh 044 5350360
Tivoli Suurosen on perustanut maamme tunnetuin surmanajaja Onni Suuronen ( s.1923 ).
Onni Suuronen on ajanut moottoripyörällä surman ajoa jo vuodesta 1948, Kalevi Suuronen v. Yleisö kiipesi katsomaan esitystä ylös portaita pitkin.
http://www.bellingham.fi/huvipuis/suuronen.htm
45. Esityksissä Onni ajoi moottoripyörää ja Kalevi autoa. 1971 lähtien
öl
46
47
JOUKKOKIRJE
PAL.VKO 2009-06
M
700609-0803
V
anha tuttava pelkää tietovuotoa pikkufirmassaan ja tarvitsee Askon apua. Lopulta Asko saisi kaksi asiaa yhden hinnalla, sillä valittavana on kotimainen tai venäläismallinen mukilointi tai molemmat sakinhivutukset yhtä aikaa.
48. On pelättävissä, että suureksi aiottu innovaatio karkaisi isompien poikien käsiin ja patentit jäisivät hakemusasteelle. Lumihangesta löytynyt ruumis vaivaa eräitä mieliä vielä kesälläkin, ja tutkimukseen lupautunut Asko joutuu ravaamaan ympäri ämpäri Savoa. Akselilla Karttula-Kuopio-Suonenjoki liikkuva tarina päätyy Kallaveden rantaan, jossa omat koirat purevat