Asko-myrsky saattaa repiä peltikattoja ja kaataa puita sähkölinjojen päälle. Mutta kaikki ei voi aina mennä Kukkosenkaan suunnitelmien mukaan, ja Asko joutuu havaitsemaan ettei hänkään sentään ole Jeesus eikä edes Clark Kent.
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Keinolla millä hyvänsä. Syyllinenkin olisi hyvä saada edesvastuuseen. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Syyskuun kuudennen päivän säätiedotus kertoo, että Asko-myrsky lähestyy ja hyvää ei ole odotettavissa. Joku on levittänyt tietoa, että Asko on edelleen Suojelupoliisin palveluksessa ja tästä nousee myrsky ja kiehuu sappi. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
KUKKOSEN ON KUOLTAVA ( Jerry Cotton Special 3/2004 )
...Ja särki on lohikala. Kukkosen olleessa kyseessä: Kukkosen keinoilla. Kukkonen selviää hädintuskin pienen maailman tyyliin tehdystä murhayrityksestä, kun edessä on jo uusi. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN. Askon on täten estettävä sellainen kimurantti tilanne, että häneltä lähtee henki
n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi
n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan n:o 2/2009 Räyhähenkiä, aamun paholaisia... n:o 3/2009 Kukkonen ja kostaja Kekkosen...
1
Komposiittirakenteinen Asko Kukkonen, tämä yhden eläjän komentoketju ja ihmisen näköinen luomakunnan kruunu pällistelee jälleen ruokapyramidin ja ravintoketjun huipulla ja tekee roistoille tepposet. Seuraa taiteen tutkailua, tsekkiläisen pistoolin piippuun mulkoilua, ala-arvoista käytöstä, tahattomia latteuksia ja sirmakkaa sätkän polttelua pirunkeuhkoilla. Matka alkaa Kilpisjärveltä ja jatkuu Jyväskylään päättyäkseen Tampereelle, jossa Lenin-setä ei elä eikä voi hyvin, mutta on muuten vain murhaavalla tuulella. Mutta sitten "Uneton Seattlessa" muuttuukin "Chinatowniksi", sillä eihän Asko voi olla törmäämättä hankaluuksiin yksinkertaisimmankaan velvollisuuden toimittamisessa. Ampukaa viestintuoja ja hakatkaa sanansaattaja, mutta älkää ampuko kurtun soittajaa!
2. 4/2009
A
sko ottaa vastaan romanttisen tehtävän, sillä hän lupaa saattaa yhteen kaksi rakastavaista
Ulkomailta, vaihdoin äänensävyä kuin uutistenlukija. Liivit olivat pelastaneet minut monelta kalavalheelta, kun olenkin oikeasti saanut suuren kalan rannalle tai veneeseen juuri liivien sisällön avulla, puhumattakaan kerroista jolloin liivintaskujen tavaramäärä oli pelastanut henkeni. 25-metrinen rakennusnosturi kaatui Tampereella huhtikuussa 2006 ja kuljettaja sai surmansa. - Mitä luet. - Sotiako. - Mä oon ollu nuorena miehenä raksahommissa ja on tuota kokemusta. - Vanhojen uutisten katsaus, sanoin. Hepulla oli Helsingin Pultti Oy:n lippalakki, jossa luki "Meiltä pultti joka reikään". Hänellä oli keltainen hellepaita, jonka rintapielessä roikkuivat aurinkolasit. Mutta tutustuin ihan mielenkiinnosta ja aikani kuluksi nostureihin, valaisin asiaa. Saman vuoden lokakuussa kaatui torninosturi Oulussa. Samaisessa lokakuussa purettavan jäähallin kattopalkisto romahti Kupittaalla, kun rakenteita kannatellut autonosturi kaatui. Korvaamattomissa eräliiveissäni minulla oli kaikki maailman tarvittava ja muutama ylimääräinen vempain; yleistyökalusta Led-lamppuihin ja laastareista teleskooppimalliseen nostokoukkuun. Löysin eräästä sivutaskusta muutamia tulosteita. Vaan ei noita havereita vielä parikymmentä vuotta sitten tapahtunut. - Manhattanilla New Yorkissa kaatui rakennusnosturi ensin maaliskuussa ja sitten toukokuussa vuonna 2008. - Koska nämä on minun eräliivit. Siellä on toheloita poikia nykyään töissä. - Mistä se sitten sinun mukaasi johtuu. - Katso! Kompassi! Kalavaaka ja kynälamppukin! hän hämmästeli silmät suurina. 43 tonnia painanut nosturiauto kaatui ojaan ja pyörähti ympäri Liedossa elokuussa 2007. Kesäkuussa 2008 USA:n Wyomingin Wrightissa, Black Thunderin kaivoksilla yksi maailman suurimpiin kuuluneista nostokurjista kaatui. Luin listastani vain muutamia valikoituja esimerkkejä: - Yli 30-metrinen nostopuomi kaatui Tampereen Hervannassa elokuussa 2005. Kaivelin eräliivieni taskuja. Kello tikitti ravintolavaunussa melko sukkelasti eteenpäin. - Sattuuhan noita ympäri maailmaa. - Linnut ja lentokoneet kykenevät tekemään korjausliikkeitä, kun tulee yllättäviä ilmavirtauksia, mutta nosturit eivät siihen pysty, koska ne ovat kiinteästi kiinni jalustassa. Kaatumisen syytä ei löydetty. Katsoin häntä pitkillä, kohautin sitten olkapäitäni.
4
- Itsepähän pyysit. äijä kysyi. Nosturit on suunniteltu tasapainottamaan taakan paino vastapainon avulla.. - Kerro heti, tyyppi intoili. Heti perään heinäkuussa nosturi romahti öljynjalostamolla Houstonissa... - Tiedän, vastasin oudoksuen. Väitettiin, että tien reuna ilmeisesti petti. Minulla oli juuri yksi purku-urakka, johon keksin jo ratkaisun. - Ei tämä johdu inhimillisistä virheistä, väitin. Minua vastapäätä istunut ukkeli tiirasi, mitä kaikkea taskuihini mahtui. - Tässä on vain murto-osa nostureiden onnettomuuksista viime vuosilta ja uusia tulee joka kuukausi lisää, jos vain luet uutisia. Tutkin itsekseni listaa, jonka olin koonnut netistä ja tulostanut omaksi ilokseni. tulee ravattua ahkeraan. - Onnettomuuksia
- Siitä johtuu sekin, ettei säitä kyetä enää ennustamaan. - Supon virkaheitto ylijäämä, laatumuurariksi kutsuttu harmaahapsi hörähti. Harkitsin kännykkäni sulkemista. Pieni Galliano-lasi hukkui kouraani kuin hammastikku paskaan. - Suoraan inventaariossa poistettujen maanantaikappaleiden alennuskorista, jatkoin itsehäpäisyä ja maistoin Gallianoa. Tämä porho uhkasi laittaa tililleni korvauksen, joka tuli hänelle halvemmaksi kuin erämaahan ajettava puskutraktori. Aivan samat naamat istuivat aivan samoilla paikoilla. - Vaappuu vai. Eihän minulla ollut kiire Helsinkiin eikä myöskään Konneveden mökilleni. - Vaappuu. - Mistä tuon jutun käänsit. Tästä en jaksanut ryhtyä väittelemään, koska se olisi ollut ajanhukkaa ja liian suuri urakka. Pistin tupakaksi ja tunsin itseni turistiksi, joka oli "matkalla jossakin päin Suomea", ja jota ei tavoitettaisi millään radiotiedotuksella. Löysin tutun ravintolan Jyväskylän ydinkeskustasta, läheltä yliopistoa. Maapallo ei nykyään pelkästään pyöri, se myös vaappuu. - Katohan, Kukkonen, muuan Lukkariniminen ruutupaitainen heppu parahti. Miehen sivuhiukset olivat vitivalkoiset, päälaki kokonaan vailla hiuksia. Ei se kaupunkiolosuhteissa kasva niin nopeasti kuin keskellä erämaata.
Olo tuntui aika mahtavalta. Lukkari oli lyhyenläntä konkkanokka, jonka vilkkaat silmät tihrustivat jostakin poskien, nenän ja otsan väliin jäävästä tilasta. Hissien koritkin voivat keinua, mutta nosturi ei kykene liikkumaan mihinkään saavuttaakseen uuden tasapainotilan. - Hapokasta, sanoi Olli kolajuomasta. Jos nostureiden jalusta siirtyy vaappumisen vuoksi sivusuunnassa, rakenteet eivät kestä. Tallustelin parransänkisenä eteenpäin kaupunkikuvassa. - Kuin Ahtisaari pahimmillaan, sanoin. Kasvot olivat ikuisessa bulldogin virnistyksessä. Kun taakka on ilmassa ja maan vetovoima vetää nosturia sivulle asentoon, jota ei suunnitteluvaiheessa uskottu mahdolliseksi, niin se on vähän niin kuin matto vedettäisiin äkkiä alta. Muistin, että muurarin muijaa kutsuttiin nimellä Pinotex, koska nainen käytti yhtä aikaa kolmea eri luomiväriä ja pisti aivan älyttömästi pakkelia naamaansa. Kun nousin asemalla junasta, ilmoitin kännykällä työn tilaajalle, että asia on hoidettu. - Et sitten jumaliste kerro mitään liian
5. Näin leuhkasti lohkaistu lause pudotti muutamia leukoja. Silloin päätinkin äkkiä pysähtyä Jyväskylässä. Siellä olin käynyt viimeksi noin neljä tai viisi vuotta sitten. Taakan ja vastapainon täytyy siis luottaa siihen, että nosturin jalusta pysyy vakaasti paikoillaan. Kummasti tuo partakin ennättää kasvaa heti, kun käy vähän pohjoisempana. Aurinko paistoi, en ollut aivan peeaa ja kuljeskelin puoliksi vieraassa kaupungissa vailla vaateita tai velvollisuuksia. Kaivelin likaisen Columbo-takkini taskusta sätkärasian, johon olin käärinyt spaaderoisia matkaevääksi. Se oli näitä ex tempore -päätöksiä, joita toisinaan joutuu katumaan, joskus taas ei. Koska olin hommani hoitanut, ei ollut kiire yhtään mihinkään. - Totuudella ei taida olla copyrightia. - Mitä rinkirunkkaajat, kysäisin, kun istuuduin pöydän ainoalle vapaalle tuolille
Oli sitten alkanut huseerata näiden hamppien kanssa. - Saattaa hyvinkin olla sama asia, totesin vakavana. - Älä nyt... - Kyllä. - Pois se minusta, sanoin. - Että ei venytä sinun moraalia. - Soita sitten kun olet kännissä. Mies sai naurunsa tyrehtymään eikä virtsakaan karkaillut. tuollaisia, kihi kihi... Ammattimiehiä, hämmästelin.
6
- Eikö se nimi "Billund" saattaisi meinata mitään freudilaista. Tulisi ennemmin veritulppa kuin se riesa. Tyyppi herää, oikoo solmiotaan ja aloittaa välittömästi unensa analysoinnin. Hän havahtui kuviteltuun ääneen ja kohotti tummatukkaisen päänsä, sitä ravisteli. kihi... Muuan Armaniin pukeutunut mies makasi kasvot samaa pöytää vasten. - Vanha vaiva. - Pitää saada lappuja Kelaan vetämään. Korjasi silmälasien asentoa. Lukkari lähti käymään tiskillä hakeakseen lisää juotavaa. Impulssit kulkivat hermoratoja pitkin synapseihin, jotka vapauttivat välittäjäainetta, herkistyneet reseptorikohdat edistivät viestin kulkua ja harjaantunut muistirata palautti esiin muistijäljen, joka kertoi minulle, miksi Lukkaria ei saanut naurattaa liikaa. kysyin mieheltä. - Tuosta tulikin mieleen, että mun pitäisi soittaa muijalle, muurari sanoi kelloaan vilkaisten. hyvää juttua, Lukkari muistutti minua. - Siitä vaan voi joutua putkaan. - Jaa en tiedä. - Jos reipas rakastelu vastaa monen kilometrin juoksulenkkiä, niin onko se sitten sama asia kuin vaikka mennä tuolla pururadalla verryttelytrikoot päällä ja masturboida siinä juostessaan. Subjektiivisen unen tulkinta lienee kuoleman pelko, jota ahdistusta alitajunta yrittää lievittää. - Sullahan oli se Satu, mihin sinä sen jätit. Ihmiset tykkää siitä, kerroin. - Olen enemmän näitä jungilaisia, psykologi sanaili arvokkaasti. Mistähän ne naiset oikeasti tykkää. - Eipä kuulu minulle, sanoin. Käsi käväisi välittömästi hujauttamassa suuhun salmiakkikossun ja hän piristyi. Ihan vain huvikseni pysähdyin täällä kun oli niin rauhallinen ja seestynyt olo. Psykologilta löytyi vastaus: - Tässä Antti Tuurin Erno Paasilinna. Lukkari kysyi. Jos hänelle kertoi oikein ryökäleen mojovan vitsin, hän saattoi nauraa niin kovasti, että hänellä tuli kuset housuun. - Vähän käämit kärysi. - Siltäkö paloi pinna. kysyin naama vakavana. - Olin juuri matkalla Billundin lentoasemalle Tanskassa ja taskussani oli kilpikonna, hän selitti lähinnä itselleen. - Moraali on venyvä käsite. - Niin, me tarvitaan tätä söör psykologia paperitöihin kunhan se saa virkansa takaisin, Lukkari kertoi. - Unihan kertoo selvästi myöhästymisen pelosta, stressaantumisesta ja aikataulujen kanssa kamppailemisesta. Pysähdyitkö Päijänne-risteilylle. - Jumaliste, Kukkonen! Lukkari pärskähti kun hänen juomansa meni väärään kurkkuun. Riittämättömyyden tunne oli vahvasti mukana. - Satu loppui, Lukkari totesi. - Ei. Virkaheitoista puheen ollen, oivalsin, tämähän oli muuan psykologi joka sai "toistaiseksi" kenkää kun sekaantui potilaaseensa. - Kuulehan tosiaan, melkein aiheeseen liittyen, muurari aloitti. laatumuurari ihmetteli. Lukkari hörötti
Mies meni aamulla katsomaan, kuinka uusi kukko pärjää ja kauhistui. Sillanpäältä oli viina kielletty, mutta hän joi siitä huolimatta. muurari mutisi. Sillanpäätä. Virkeä ukkeli lähti tuolista liikkeelle hyvinkin vikkelästi, mutta vauhti hiipui matkalla. Mikkonen, niin siinä taitaa olla ihannemies. Hämeenkyrössä pidettiin kirjallinen matinea, jossa oli valmistettu sahtia. Niin tehtiin. Näyttelijä Ned Beattyn piti valita, meneekö se Syvä joki -elokuvan "vingu kuin sika"-kohtaukseen vai katsooko se Timo T.A. Että viedään kukko sinne. Hämeessä kun ei tiedetty elohiirestä, joka pisti Nummen silmän nykimään. Sovitaan nyt vaikka että kukko oli sielunvaelluksellaan jälleensyntynyt F.E. Beatty teki valintansa ja päätyi rämehomojen uhriksi. Mies vei kukon naapuriin, jolla oli isompi viidensadan linnun kanala, ja sopi että kukko saa viettää seuraavan yön siellä. - Kerro Kukkonen joku oikea vitsi, psykologi kehotti. Lukkari köpötteli kohti vessaa lähes tasaaskelilla ja nauroi kippurassa. Pahaa-aavistamaton Lukkari saapui juuri
juomansa kanssa tiskiltä, kun aloitin tarinan: - Mies osti kukon ja vei sen kanalaan yöksi. -kirjassa muuan anekdootti koski Nobelkirjailija F.E. - Mitä sinulla on Timo Tee Aata vastaan. Lukkari haukkoi henkeään. No minähän kerroin: - JFK itse asiassa teki itsemurhan kun näki enneunia Timo T.A. Kukko jätettiin farmille ja kaksikko lähti jeepillä kaupunkiin ryyppäämään. Vessan ovelle oli vielä viisi
7. Juopunut Sillanpää alkoi huudella naisille: "Kun minä pääsen holhouksesta, minä tulen ja nain teitä kaikkia." Pitäjäläiset olivat valittaneet tilaisuudesta Suomen Kirjailijaliittoon, mutta valitus ei koskenutkaan Sillanpäätä. - Kukkonen perkele, kihi kihi khi khi... Mikkosen ohjelmista. Serkku kertoi, että kaikki 20 000 strutsia oli pantu kuoliaiksi, mutta nyt oli kukkokin kuollut! Porukka saapui pihaan, jossa kukko makasi ketarat ojossa strutsivainaiden keskellä. Kaikki sata kanaa oli nussittu kuoliaiksi ja kukko istui orrella rinta rottingilla. "Taasko se tapahtui?" he miettivät kun serkkupoika tuli tiellä vastaan. Sama peli jatkui. Lisää miehekästä ja armeijahenkistä hörötystä. Vincent van Gogh leikkasi palan korvastaan samasta syystä. Kaikki viisisataa kanaa oli köyritty kuoliaiksi. siellä on hyvää pillua ilmassa". Valitus koski sitä, että tilaisuuden toinen puhuja, nuori runoilija Lassi Nummi oli Sillanpään huudellessa iskenyt silmää emännille. Röhähtelin jutulle ja sanoin: - Mutta niin, rehellisesti. Kun he ajoivat illalla takaisin kohti farmia, niin he näkivät jo kaukaa kuinka korppikotkat liitelivät pahaenteisesti farmin yllä. Sillanpää. Äkkiä kukko raotti toista silmäänsä, vinkkasi korppikotkien suuntaan ja kuiskasi "Nyt jätkät ihan liikkumatta... Lukkari, muurari ja psykologi olivat tukehtua. Mikkosen ohjelmia. Perkele, ihme kukko, totesi naapurikin ja sanoi, että hänellä on Australiassa serkku jolla on 20 000:n strutsin farmi. Lukkarin nauru meni puolimatkassa nikotteluksi. Jos mies on pitkä ja komea kuin Mauri Pekkarinen, kirjoittaa yhtä nobelisti kuin Mattiesko Hytönen ja on älyllisesti yhtä haastava kuin Timo T. Mistä naiset pitävät. A. Miehet menivät kukon luokse. Naurua piisasi
Tämä valkopaitainen miekkonen näytti siltä, että hänellä oli jäänyt kesken Suomi-Englanti-Klingon-sanakirjan valmistus tai Lara Croftin ja samalla itsensä kanssa pelaaminen. - Minulla olisi yksi asia... - Mutta en saa häntä mielestä. - Kaikki tuntee apinan mutta apina ei tunne ketään, huokaisin. - Mutta nainen on hukassa. Hän kohautti olkapäitään. Ei, en ole aikonut osallistua, sillä monethan hiihtävät ihan omaksi ilokseen eikä niiden tarvitse lähteä hiihtokisoihin näyttämään erinomaisuuttaan ja kiillottamaan sädekehää. - Tämä homma maksaa.... - Eikö osoite- tai numerotiedustelu voi auttaa. - No kun... Sielunsisar... - Järjestäjänä toimii Rehelliset Lapin miehet ry, kerroin mitä tiesin tästä jokavuotisesta kisasta. - En pelkästään saattaisi, virnuilin. - Ei se perkele ehtinyt, muurari mainitsi. - Siis näillä tiedoillako minun pitäisi... metriä. Se oli toinen puoliskoni, kaksoisliekki, sielunkumppani, vastinpari, sukulaissielu. - Onneksi olkoon, sanoin. - Ei ehtinyt, psykologi huokaisi. - Mitä sanot. En tosiaan saa häntä mielestä. - Oletpas vaatimaton. Te olette sitten se Kukkonen... - Onko sinulla rahaa. - Etsimään sen naisen. - Kukkonen saatana, Lukkari mesosi avatessaan vessan oven housut märkinä. - Olen rakastunut. - Mutta rahalle varmaan on. Sano Mikko vaan. oikeastaan tapasin hänet vain yhden kerran. - Sinä muuten saattaisit olla melko veemäinen mies korttiringissä. no joo, sanoin enempiä harkitsematta. muurari hörähti. - Näin on. - Ne järjestetään Rovaniemellä. - No, positiivista on se, että näiden vuosien aikana Lukkarille ei ole kehittynyt ulosteinkontinenssia, sanoin. - Oletko Kukkonen koskaan harkinnut osallistumista Vittuilun SM-kisoihin. - Jo on romanttista. - Siinähän alkukarsintojen parhaat pääsevät Fuck Offseihin ja finaalissa on tarvittu jopa jatkoaikoja. - Ei sinulla taida tässä huoneessa olla yhtään kaveria, veistelin turhankin kärkkäästi. kysyin pokerina. Hän ei sopinut siis yhtään siihen baariin. Meillä synkkasi niin hyvin yhteen. - Tiedän vain etunimen, Annika. - Olen Granlund. - Ehkä minä olen sitten vanha ja romanttinen sielu, mutta... - Mistä kotoisin. - Älähän sano, psykologi hörähti. Mies pyysi minua pöytäänsä ja esittäytyi. - Mikähän se sellainen ongelma on. - Kuulkaa kun minulla olisi probleema, jossa voisitte ehkä auttaa... - En tiedä, mitä tehdä! Se nainen on mielessä päivin ja öin. - Mikä siinä muka on ongelma. - Kuule kaveri... - Haluat siis palkata minut... Huomasin, että viereisessä pöydässä istunut nuori mies oli saapunut viereeni seisomaan. - Sehän on sitten sukurutsaa, vitsailin. - No, ollaan sitten ystäviä...
8
- Minulla ei ole käyttöä ystäville. - Minnekäs hän hukkui
Se oli minun syy, ettei me enää nähty. - Täytyyhän sinulla joku käsitys hänestä olla, muukin kuin ulkomuodollinen. - Onko sinulla kopiot näistä kuvista. kysyin. - Maksan kaikki kulusi. Työn puolesta olen vapaa liikkumaan enkä ole paikkaan sidottu, kun voin naputella läppäriä vaikka hotellihuoneessa, lol! - Olihan hupaisaa äskettäin tietokoneella, puhelin omiani. - Kyllä minulla rahaa on, hän toitotti niin että pikkukriminaalien päät kääntyivät pöydissä suuntaamme. En ihmetellyt lainkaan Mikon makua. Samalla sivulla oli, kas kummaa, Seiska-lehden mainos! Tiesitkö muuten, että lyhenne "WTF" ei nettikeskusteluissa tarkoita suinkaan että mitä vittua vaan "Welcome to Finland". - Nämä on kopiot. Pidä ne. - Niin, hörähdin. Katso, tässä on meistä valokuvia Särkänniemeltä. - Muistoja. - Vaikka se onkin iänikuinen klisee: minä olen kasvanut ihmisenä, nuorimies väitti. - Kun törmäsin netissä adressiin, jossa vastustettiin 7 päivää -lehteä. - Varmaan ainoa laatuaan, sanoin ironisesti. - No... Nyt olen pienessä IT-yrityksessä. - Sinulla näytti olevan lompsassasi muidenkin naisten kuvia, huomautin kitkerästi. - Sydämen se vei. - Eikä hänellä ollut sormusta. muistoja. - Me tavattiin Annikan kanssa sattumalta Tampereen Särkänniemessä. Vanhoista vahingoista ja minulle tehdyistä kupruista oppineena kysyin: - Eikö tässä muka ole takana mitään muuta. - Mitä puuhaat silloin, kun et ole rakastunut. Onko se nainen huijari joka vei sinulta miljoonaomaisuuden, viinat tai jälkiuunileivän. - Mennäänpä muualle jatkamaan jutustelua ennen kuin sinut käännetään täällä.
Kävelimme pitkin Schaumanin puistotietä ja pyysin häntä kuvailemaan juttua tarkemmin. Olen ollut tilitoimistossa, sihteerinä vakuutusyhtiössä, autokauppiaana, apteekkiapulaisena, kaupan kassana ja tiskaajana. Vietettiin siellä mahtava päivä. - Ei se ollut varattu! Mikko kauhisteli. - Onhan se hupaisaa, kun joku parikymppinen ihmisen alku ja
9. Tuossa järjestyksessä. Meidän piti tavata seuraavan päivänä Tampereen keskustassa mutta minä myöhästyin... - Nainen on käsittääkseni jokin taiteilija Tampereella... - Jahas, mies naureskeli. - Etsi nainen ja vie sille viesti, että minä odotan häntä yhtä. - Sitähän ne aina lehdissä toitottaa. Valokuvissa hymyili vaalea Elovena-tyttö kuin suoraan vanhasta kotimaisesta elokuvasta, jossa sellainen tanssii viljapellolla. ne on vaan... - Ei voinut olla. - Olen entinen häntäheikki mutta nyt olen rakastunut! - Jaa, että etupuolen propeli on pyörinyt tiuhaan tahtiin. - Olen merkonomi. Huomasin miehen lompakossa muitakin
valokuvia toisista naisista, mutta en sanonut siitä mitään, toistaiseksi. Tartuin häntä käsivarresta
Kuvitellaan, että minä neuvoin häntä. Kun hän palasi ihmisten ilmoille, hän kuuli että oli tapahtunut juuri niin kuin toivottiin. Lisäksi hän arvasi, että sillä kusipäällä on varmasti salattavia asioita. - Yhdessä oleminen vaatii uskottavaa ja jopa patologista valehtelua, improvisointikykyä, empatian esittämistä ja sympatiapisteiden keräämistä. - Se oli siis hypoteettinen neuvo. Sellainen, joka on oikeasti kokenut paljon ja-kautta-tai kasvanut ihmisenä, ei julista sitä muille. - En osaa sanoa itsestäni.... Hän halusi eroon yhdestä paskiaisesta, jonka tämä tuttuni tiesi olevan asehullu, poliisien vihaaja ja sellainen, joka ei päästä kotiinsa ketään. - Eipä sitä aina tiedä, kuka on mulkku ja kuka ei, Mikko sanoi.. - Saattaapa pitää paikkansa, naurahdin. Mikko kysyi. - Että jokainen parisuhdetta rakentava mies joutuu käymään läpi joko yksin kantapään kautta opettelemalla tai kokeneita kuuntelemalla nämä kurssit: "Ei, perseesi ei näytä isolta"-kirjekurssi maneerittomalla tunneilmaisulla, nopean reagoinnin "Siivosin ja vein roskat"-runodraamaa, joka sisältää myös kehonkielen rytmiikkaa, "Menen yhdelle paukulle"-vuorovaikutustekniikka ja "Olinkin yötä Jaskan luona"-intensiiviopiskelu. Olimme saapuneet Lutakonrantaan, jossa Jyväsjärven laineet vilkkuivat auringonvalossa. Nuori näyttelijä on hyvä silloin, kun sillä on valmiiksi iäkkään ihmisen vanhoja ilmeitä. No, tämä herra Kahdeksan Surmanluotia kun ei kyttiä kuuntele tai niitä kotiinsa päästä. Ja hypoteettinen tilanne. - Millaisia hommia sinä yleensä hoitelet. No, hän teki seuraavaa: pisti oman kämppänsä mullin mallin, jätti johtolangan, joka viittasi kyseiseen mulkkuun, jätti ulko-oven auki ja sitten hän vain katosi. - Älähän lupaa mitään mitä et pysty pitämään, sanoin mukamas viisaasti. Ihan hypoteettisesti. - Kuinka niin. Siinä mitään metodinäyttelyä tarvitse. Näin se homma hoitui ilman että tuttuni tarvitsi itse liata käsiään. Erikseen sitten mimiikka, pantomiimi ja näyttämöakrobatia. Poliisit menivät tapaamaan paskapäätä, johon johtolanka viittasi. - Sitä paitsi minä väitän, että jokainen miespuolinen henkilö, joka pysyy naimissa tai avoliitossa pidempään kuin kuukauden, on potentiaalinen Robert DeNiro, miekkonen esitti teorian. julkisuuteen varautumaton melkein julkkis julistaa lehdessä, että nyt olen kokenut kaiken ja olen vuodessa kasvanut ihmisenä niin paljon. - Sen minä tiedän, että kestävän parisuhteen salaisuus on se, että molemmilla on hyvät näyttelijänlahjat, Mikko sanoi. Mutta esimerkiksi muuan tuttuni halusi minulta neuvon. Nuoriherra muisteli menneitä: - Aikoinaan harrastukseni olivat lähinnä
10
kehdonryöstö ja kuolinvuoteen nussiminen, eli kaikki siltä väliltä kävi, mutta nyt olen seestynyt. Seurasi piiritystilanne ja lopulta paskiainen ammuttiin teholle, jossa se on kai tänäkin päivänä. - Olen muuttunut, takuuvarmasti! - No, sen näyttää aika. - Täysi hypoteesi. Poliisit vain pitivät tuttavalleni puhuttelun, että ei sitä saa tuolla tavalla kadota. Pois se minusta. - Voi olla. En kai minä voisi nukkua tai elää sellainen synti niskassani, naurahdin. Häipyi seudulta pitkäksi aikaa
- Pyhien kirjoitusten tulkintaa se on. Mistä niin päättelit. - Miksi uskontojen kirjoituksia ei saisi tutkia kriittisesti. Minä maistelin halvinta talousviskiä muovimukista. - Sinäkö tunnet pyhiä tekstejä. nuori nainen huokaili. - Kaikki ei ole puhujia, valehtelin, koska en olisi jaksanut jaaritella. - Minkä verran Luojaa kiinnostaa meidän arkemme. - Eihän se kannata jurottaa vaan olla kiinnostunut elämästä, ihmisistä ja vaihtaa mielipiteitä, tyttö sanoi kirkkain silmin ja innostuneesti. - Lapsettomuudesta kärsinyt Sakarias pääsi suitsutustehtävään ja hänen arkensa muuttui, kun enkeli ilmestyi. Tytöllä oli mustat hiukset, joihin oli tehty punaisia raitoja. - Niin nousinkin. Kasvot muistuttivat muodoltaan sitruunaa ja ihan veikeältä hän näytti. - On myös tekijöitä. - Sille, että taisit alun perin nousta junaan jossakin pohjoisessa. - Siellä ne sielun ahtaumat ja psyyken karikot majailevat ja kuikuilevat kuin mörkö liiterissä. - En ainakaan minä! tyttö nauroi ja maisteli kaljaansa. - Totta munassa se oli ihmeiden aikaa. - Usein muut vain tuppaavat hermostumaan kun avaan suuni, sanoin. - Kohta on arkea ikävä, mutisin katsoessani ikkunan takana vilistävää vihreää maastoa ja ikkunalasista heijastuvaa naamavärkkiäni. - Katso käytöksen taakse ja näet todelliset syyt, sanoin. - En ihan ymmärrä, mitä tarkoitat. - Jumala ilmoittaa kunniansa kaikille
11. - Mitä sanoitte. - Heh heh heh. - Olettepas hiljainen, naisenalku sanoi. - Itseäni tarkoitin. Eipä ravintolavaunussa ollutkaan kuin yhtä merkkiä. Mutta minä en kannata eksegetiikkaa, tyttö hevosteli ja patsasteli sivistyssanalla kuvitellen, etten tiedä mitä hän tarkoittaa. Kun olin saanut nuorukaiselta pohjatiedot ja hänen yhteystietonsa, minä lähdin Tampereelle.
Ravintolavaunussa eteeni istuutunut teologiaa opiskellut tyttönen puhui syvällisiä, joita en oikein kuunnellut. - Mille naurat. Että asiat on joko niin perseellään tai sitten niin liian hyvin, niin
paljon ja pahasti, että alkaa fantasioida ihan tavallisesta arjesta, siitä jossa kivi hiertää kengässä ja kananmuna palaa pohjaan ja herätyskello ei toimi. Se oli ihmeiden aikaa Juudean maassa ja Jerusalemissa. - Kuulehan. kysyin. - Luukkaan mukaan, mutisin ja mietin, olinkohan minä jokin kahelimagneetti. Täysin hyödytöntä tämä small talk, ajattelin, mutta suuni tuntui käyvän omia aikojaan. Minulle on vieläkin ihme se, kuinka lentokone pysyy ilmassa. tyttö iloitsi. Kun lääketiede on kehittymätöntä ja luonnonilmiöiden syitä ei tunneta, monet asiat tuntuvat ihmeiltä. - Regressiosta ja kouhotuksesta. Jos jo käsitteet syy ja seuraus puuttuvat, silloin tarvitaan selitykseksi sana "ihme". Lopputulos oli Johannes Kastajan syntymä. - Hehe heh ehe, hörähdin
- Miten nuo asiat liittyy toisiinsa. Ja minulla oli hänestä valokuva.. - Hienoa, huumoria pitää olla ja fiktion lukeminen kannattaa aina, sanoin. - Ainahan niin on tehty, Lapin uskovainen sanoi kiivaasti. Painiksi meni, mutta aivan alakynnessä hänen onnistui heittää karhun päälle vihkivettä ja tämä kesyyntyi siitä. Älkää jakako minun maatani, sanoo herra Sebaot. Turhaa jaaritteluahan se paskanjauhaminen oli. Tällainenkin käsitys oli vallalla varhaiskirkossa, tietysti litteyden lisäksi. - Halpamaisia nuo sinun juttusi, tyttö alkoi lopultakin hermostua. Helluntailainen istui pyörätuolissa selkäänsä saaneen näköisenä ja kertoi, että hänelle kävi metsässä melkein samalla tavalla. Pahasti kärsinyt luterilaispappi liikkui kainalosauvoilla ja kertoi, että hän löysi metsästä karhun ja yritti käännyttää sitä. - Oli luterilainen pappi, helluntailainen pappi ja rabbi. Olisihan tuo mukava kerrankin toimia Amorina eikä pelkkänä tuhon enkelinä, joka rymyää kuin harmaakarhu posliinikaupassa. Tapasivat sitten myöhemmin, sattumalta sairaalassa. Mietin tätä savottaani. ihmettelin. Rabbi sanoi "Ehkä se ympärileikkaus ei ollut hyvä idea". - Kiinassakin on painettu sentään yli 40 miljoonaa Raamattua, vaikka siellä syödään koiria ja kissoja! tyttö julisti. - Silpomisesta tulikin mieleen muuan tarina, hönkäisin. - Ainahan ajatellaan, että "näin on aina tehty" vaikka kyseessä olisi vasta joku 500 vuotta vanha perinne, käytäntö tai malli. - Jos kyseinen kaikkivaltias olisikin luvannut jollekin valitulle kansalle Ihmemaan Ozin, Narnian, Mikä-Mikä-Maan tai Liisan peilimaailman jonne mennään peilin kautta, olisimme välttyneet yhdeltä katastrofaaliselta muuttoliikkeeltä ja sen sijaan niin kutsutut valitut törmäilisivät näyteikkunoihin, vai kuinka. Petteri Punakuonoa. "Kierittiin sitten karhun kanssa puroon, jossa onnistuin kastamaan karhun ja se leppyi ja löysi Vapahtajan". Papit katsoivat rabbia, joka makasi aivan tohjona sairaalasängyssä, niskatuessa, kokonaan kipsattuna, piuhojen ja letkujen sokkelossa. "Sitten rukoilimme yhdessä ja karhu löysi Jumalan". Jahveilija tuhahteli minulle loppumatkan. Niitä ei ole missään geenimuistissa. Ne kiistelivät siitä, voiko karhusta tehdä uskovaisen ja päättivät kokeilla tahoillaan. kansoille tähän tehtävään valitun kansan kautta, tyttö sanoi ja maistoi oluttaan. Vaikka tyttösen mukaan olin jumalanpilkkaaja kun hän ei tajunnut minun pilkkaavan häntä pääsin silti Tampereelle ehjänä. Annika oli siis taiteilija. - Kai tiesit, että maapallo on nelikulmio, koska Raamatussa puhutaan maan neljästä kolkasta. Kirja, joka on yhtä totta kuin Kalevala, ja jonka loppukäyttäjät harrastavat tahallista luetun ymmärtämättömyyttä, ja näin mitä tahansa voidaan tehdä pelkän painetun horinan nojalla. - Ulkomailla kauhistellaan sitä, että täällä syödään poroa. - Voi sitä silti muistaa silpoutuneita veteraaneja! nainen puuskahti ikään kuin minä
12
olisin sanonut jotain heitä vastaan. Suunnistin Koskikadulle ja kirjoittauduin hotelli Cumulukseen. Ei meillä ole aina ollut jotakin joulunviettoa, ystävänpäivää tai kaatuneitten muistopäivää. Varsinainen ennakkokäsitys-naikkonen
Kokeile onneasi tuolla Tammelassa. - Tässä on valokuva. - Joo, että nämä samat tytöt ryöstivät hänen lompakkonsa huhtikuun 14., 17., 24. - Mikähän se on. Minun pitäisi vain kysellä tyttöä muutamalta taiteilijalta ja homma olisi bueno. Samanlaista käytti hiphop-nuoriso, joten miksei sitten hän. - Muuan mies Helsingissä varoitteli sähköpostilla muita miehiä kahdesta nuoresta naisesta. - Siinä taisikin tulla kaikki, taiteilija Altti sanoi ja kaiveli äkkiä lompakkoaan. - Ja tästä siis varoitteli. Vaikka
13. Kotihoidossa kumppani tuodaan kotiin. - En kyllä tosiaan tiedä, en ainakaan taiteilijapiireistä. - Eikö tämän tytön naama sano yhtään mitään. - Taskuvarkaat taitaa olla joka kaupungin riivaus, sanailin. - Pelkkä Annika. - Mikä se sellainen taiteilija muka luulee olevansa. Hoitovapaa tarkoittaa selibaattia. - Huh, tallessa. Säikähdin, kun täälläkin on ollut keskustassa taskuvarkaita liikkeellä. Päivähoito voi olla niinkin tavanomaista kuin tapaaminen muka lounaalla puolison kanssa. Sokkihoito on sitä, että illalla toinen näytti
ihan hyvältä. Vähäpukeiset naiset pyytävät kyytiä, ja autoon päästyään etupenkillä istuva nainen riisuu ylävartalonsa ja alkaa hinkata miestä. - Voihan olla, että hän ei ryyppää niin kuin sinun ikäluokkasi. Psykiatrinen hoito tarkoittaa haureutta latvakakkosen kanssa. Kai. - Avohoito tarkoittaa julkista ja vapaamielistä seksisuhdetta. Palasin alkuperäiseen aiheeseen ja esitin vielä valokuvaa. Siellä on sellainen tuhertelijoiden valtaama talo. - Ateljee, jossa monet aloittelevat taiteilijat häärää. Kun mies on siinä täpinöissään, takapenkillä istunut varastaa vaivihkaa hänen lompakkonsa. Sieltä voi napatakin. Vihje oli selkeä, joten hain miehelle lisää juotavaa. - Eipä kyllä sano yhtään mitään. Eikö teillä ole vähän ikäeroa. Ensihoito on poikuuden tai neitsyyden menetys. Sosiaalihoito on suhde kylän kiertopalkinnon kanssa. ja 28. Pöydällä oli pipo, jota hän käytti ulkosalla kesät talvet. - No kerro. Ihan hyvän näköinen hoito. Jaa, noilla tiedoilla on vähän vaikea juttu. Vanhukset harrastavat tietysti saattohoitoa. päivänä ja kaksi kertaa sinä päivänä kun hän lähetti varoituksen. Vain miehen liikkuminen oli hieman hitaampaa kuin viimeksi tavatessamme. Vuodet olivat kohdelleet Alttia melko hyvin. Tukihoito on sääliin perustuvaa seksiä esimerkiksi erotilanteessa. Altilla oli edelleen sama, huonosti leikattu ja musta väkisinmakaaja-parta. Vierihoito on läheinen seksisuhde, joka muistuttaa seurustelua. - Ei ole minun hoitoni, vastasin kuivasti ja nuivasti. - Tiesitkö muuten, että hoitosanasto on uudistunut. Kello oli jo 15, joten suuntasin ensimmäiseksi ravintola Ohranjyvään, jossa puolituttu maalari nimeltään Altti istui ja istuisi kuolemaansa saakka. Lisäksi hän kertoi viestissä, mistä halpaliikkeestä saa halpoja muovilompakoita yhdellä eurolla. Hän ei ollut juurikaan muuttunut ja tuskinpa mies oli henkisestikään kasvanut. Altti otti ihan lukulasit silmilleen nähdäkseen valokuvan henkilön paremmin
- Kelpaako halpa punkku. Huomasin hänen parrassaan sinisiä ja keltaisia maalitäpliä. Harrastetalon valvoja oli jotenkin lipevä ja laskelmoiva kuin Mamba-yhtyeen kappaleet. Rautatieasemalla sai aikoinaan aamuyöllä hernekeittoa, ei taida enää saada. Japanilainen löi ensin. - Käyn kumminkin katselemassa ympärilleni, sanoin eikä mies yrittänyt estää karhukävelyäni. Istahdin minäkin portaille ja aloin välittömästi kertoa: - Japanilaisturisti ja lappalainen nappasivat tunturissa ystävyyden maljoja. - Tottahan toki, sanoin ja sain käteeni oman muovimukin. Se oli menneen talven lumia ja tilalla oli tänä päivänä "Aino ja Ilmari", joka vaikutti enemmän ruokapaikalta. Ihan on outo naama. Sakea ja vodkaa sekaisin. Löysin erään karvanaamaisen vanhan taiteilijan ja kaiketi hänen oppipoikansa portailta istumasta. Torin kupeessa ollut ravintola Tammelan Voima oli aikoinaan lempijuottolani Tampereella käydessäni. Jokin perhe saattaa olla tällainen kultti pienoiskoossa. en minä tiedä, mitä sakkia siellä majailee. Saattaisihan tuolla käydä syömässäkin, kun käppäilisin takaisin keskustaan. - Kultit, joissa tyypit tekevät lopuksi joukolla itsemurhan, sanoin. Ilmeisesti taiteen tekeminen oli siltä päivältä ohi tai kyseessä oli luova tauko. Vaikka molemmat olivat rauhan miehiä, jossakin vaiheessa ryypiskelyä miesten välille syntyi riita, joka riistäytyi käsikähmäksi. - Sinun jutut on edelleen yhtä omituisia, Kukkonen.
Laahustin rautatieaseman ohi ja kuljin Tammelaan. Tammelantorilla oli katettuja kojuja, pakettiautoja ja mustan makkaran ja puolukkahillon perässä haahuilevia ihmisiä. Hiljaista sakkia tämän talon taiteilijat, ajattelin. - Etsiskelen muuatta Annikaa, kerroin miehelle ja näytin valokuvaa.
14
Vastaus tuli kuin apteekin tiskin alta, eli kierrellen, kaarrellen, epäröiden ja vältellen. Sukelsin Tammelan itäosan suurimmaksi osaksi suojeltujen puutalojen labyrinttiin. - Eeeipä kyllä ole hajua... Tiedä vaikka olisi jokin helkkarin kultti. Löysin "Harrastetalo Arton" pienen hakemisen jälkeen läheltä Annikinkatua. Kyselin ja esittelin valokuvaa ja sain osakseni vain päänpudistuksia. Parissa kerroksessa oli työtiloja, joissa eräät puristelivat tuubeistaan taiteen matoja ja uittivat pensseleitään vernissan alkulimassa, toiset veistivät ja kaapivat lastoilla muotoja esiin kebabvartaita muistuttaneista massoista. Tiesin, että ainakin ersperantoksi "arto" tarkoittaa taidetta. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi "Mikä se oli?", johon japsi vastasi että "Se oli karatelyönti, se on sieltä. Kaipa nimi oli väännös taide-sanasta ja lyhenne jostakin tyhjänpäiväisestä sanahelinästä. Sitä paitsi minä olen täällä hyvin harvoin, nytkin vaan tuuraamassa. He joivat valkoisista muovimukeista hapanta. parrakas kysyi. - Niissä on kyse perheyhteisöstä, jollaisen voi löytää ihan kotioloista
- Annika joo. Sekin on sieltä teiltä päin". Se on kai jossakin siellä töissä. meiltä päin." Tappelu jatkui ja japanilainen kumautti uudestaan. Soitin Granlundille, että olin jo selvittänyt hänen naisensa sukunimen. - Mutta ilmoitat sitten... - Odota nyt sen aikaa, että selvitän tilanteen. - En ole edes tavannut häntä. Tee töitä. Autossa oli tummennetut lasit, joten en nähnyt sen sisälle. - Sitä minä en voi uskoa. Japsi heräsi kahden päivän päästä teholla ja kysyi, että mikä se oli. Lapin äijä valisti, että "Hiacen tunkki. - Ei ole mitään julkisia varauslistojakaan. Mutta mestarin opetuslapsi kohotti kulmakarvojaan: - Hei näytäpäs tänne... Etsintäoperaationi jatkui täten yhtä surkean tasalaatuisena. Kun kävelin pois Tammelasta, pysähdyin syömään Ainossa ja Ilmarissa. Toivottavasti lama oli tappanut edes osan niistä, niin pääsisin helpommalla kiertämisellä ja urkkimisella. - Hienoa, minä lähden tulemaan sinne! - Ei kai vielä kannata, toppuuttelin. Osoitekaan ei selvinnyt. Kun odottelin annosta, soitin numerotiedusteluun, mutta kyseisen Annikan numero oli salainen. Lappalainen heräsi tunnin päästä ja kysyi taas, että mikä se oli. - Ole rauhassa. Voihan olla, että hän ei haluakaan kuulla sinusta... Katsoin kelloa ja havaitsin, että seuraavat tutkimukset luisuisivat väkisin seuraavan päivän puolelle.
Päivä lähti käyntiin tavallisen tahmeasti. Sukunimi on ehkä Litmanen. Yritin tehdä listaa Koskikeskuksessa sijainneista palveluista ja myymälöistä. Sillä on täällä yksi nurkkahuone. - Ilmoitan heti, kun tiedän enemmän, vastasin. - Eipä täällä kukaan sellaisia kysele, partaäijä sanoi. Suurin piirtein sata liiketilaa, helkkari. Esitin heillekin valokuvaa. Kahina jatkui ja lopulta lappalaisenkin isku osui. - Anna minulle hetki aikaa. - Enpä tosiaan tunne, karvanaama karpaasi tuumasi. Kaivoin taskustani muistilehtiön ja lainasin ravintolan puhelinluetteloa. Tein työtä käskettyä. - Tiedättekö naisen osoitetta. kysyin. Ukko ja kisälli nauraa kihersivät jutulle. Poistuin rakennuksesta ja havaitsin pihalla Mersun, joka ei oikein istunut heinikkoiselle sisäpihalle. Hotelliaamiainen on sellainen asia, josta en saa koskaan tarpeekseni. Vielä silloin en epäillyt mitään koiruuksia. Tai mene kylmään suihkuun. Uskoin vakaasti, että tehtäväni olisi kerrankin helppo ja pelkästään romantiikalla höystetty. Tilasin voissa paistettuja ahvenfileitä,
tilliperunoita ja ruohosipuli-valkoviinikastiketta. - Milloin sitten... Puhelinnumeroa. Suihku ja parranajo auttoivat vain hieman. En voi olla edes varma, onko hän enää Tampereella. Se oli täällä viimeksi toissapäivänä yhden aamun ja lähti Koskikeskukseen. Kun Konne15. "Se oli karatepotku, se on sieltä meiltä päin", japanilainen sanoi kohteliaasti. Tai itsesi kanssa. Keksi jotakin tekemistä itsellesi
- Yritän korkeintaan olla alkuperäinen stoalainen, väitin nakkeja ja pekonia haarukoidessani. - Luonnossa kokkaaminen vasta onkin taitolaji ja elämys, mies kertoi. Kun luovutaan kuvitelluista arvoasetelmista, voidaan käyttää järkeä. mies kysyi. Stoalaisten tarkoituksena ei ollut tunteiden kuolettaminen, vaan tunteista aiheutuvien ongelmien välttäminen siten, että hyvyys sisältyy viisauteen ja itsekuriin. - Tulipahan mieleen asian vierestä tämmöinen. - Se on vähän eri asia kuin mitä sillä nykyään tarkoitetaan. Katseeni osui televisiossa pörränneeseen aamuohjelmaan. - Tunteeton vai. - Kuulostat vakuuttavalta, nainen nauroi. - Stoalaisuus oli sukua sille. Kummankaan ammattiosaamista väheksymättä, heillä sitten se karisma-puoli... - Antiikin aikana passio tarkoitti intohimon lisäksi myös kärsimystä. - Stoalaisen varmasti, sanoin. Sellaisen tv-shown katsominen on yhtä tuskaa ja mieluummin sen asiapuolen
16
katsoo kokkikirjasta tai onkii netistä taikurien ja älyttäjien temppujen salat, pääsee vähemmällä myötähäpeällä. Jos joku oli paskiainen, se johtui siitä, että hän oli tietämätön itsessään olleesta universaalista järjestä. - Olkoon se sitten äkillistä uusavuttomuutta tai jotakin laitostumista, mutta minä tykkään tästä, sanailin. Sellaiset kuin kokkaava kaunotar Sara La Fountain ja häkellyttäjä eli temputtaja Iiro Seppänen... - Kuulostaa buddhalaisuudelta, nainen sanoi haettuaan lisää tuoremehua. veden mökilläni olen tottunut laittamaan itselleni ruoan alkutuotteesta aina lopputuotteeksi, niin joskus se on mukavaa, kun kaikki on ladottu valmiiksi seisovaan pöytään. - Enpä oikein usko, että meissä kaikissa olisi joku universaali ällitälli, mies nauroi. Samassa aamiaispöydässä istui muuan hauskan tuntuinen vanhempi pariskunta, joka asusteli samassa kerroksessa kuin minä. Kun se karisma puuttuu, niin ei mahda mitään. Tunteet olivat epätosia uskomuksia asioiden tiloista. - En kyllä minäkään ihan tosissani usko, huokailin.. - Ja onhan siinä sekin, että ei poikamies varmaan kunnollista tavaraa itselleen kokkaa, nainen sanoi. - Jos olen joskus saanut älytettyä Konneveden tai Helsingin kämpälleni pahaa-aavistamattoman naiseläjän, niin silloin tulee kokattua ja pantua parastaan, kerroin. "Seuraa, minne järki sinut johtaa" ja säilytetään tyyneys elämän hyvien ja huonojen hetkien aikana. Televisiossa kokkinainen ja taikuri saattavat olla asiallisesti esiintyviä lukuun ottamatta sitä että puheesta ei saa selvää ja osaavat oman alansa. Ihmisessä oli hyveitä ja paheita, ja ulkopuolelta tulevat asiat olivat yhdentekeviä. - Kerro meillekin, mies kehotti ryhtyessään aamupuurolautasen kimppuun. Ei kuulunut toivoa mitään eikä tullut pelätä menettävänsä sitä, mitä jo oli. Apatia ei siihen maailman aikaan tarkoittanut tylsää välinpitämättömyyttä, vaan objektiivisuutta ja järkkymätöntä mielenrauhaa. Hänen puolisonsa jatkoi: - Tuppasihan se olemaan pannulla tirisevä lenkkimakkara tai kattilassa värisevä tölkin muotoinen keko hernekeittoa. - Että olet siis stoalainen. Olin juuri kehunut heille ääneen valmiiksi esille asetellun aamiaisen toimivuutta
Esitin hänelle Annika Litmasen valokuvaa ja kerroin naisen nimen. kysäisin. - Taitaa olla töissä tuossa kampaamossa, mies väitti ja osoitti minulle suunnan. Koskikeskuksessa on noin sata erikoisliikettä, joten niissä täytyi olla vähintään saman verran myyjiä eikä kyseinen Annika välttämättä ollut edes työvuorossa. Toisella puolella lotisi Tammerkosken Ratinan suvanto. - Vaikka eihän se ole kenenkään pakko naimisiin mennä. Eilen, juuri ennen sulkemisaikaa, nainen kertoi. - Kuka. Siellä Annikan piti aloittaa eilen tai tänään, en ole ihan varma. - Huolehtiminen tappaa ihmisiä enemmän kuin työnteko, koska on enemmän ihmisiä jotka huolehtivat kuin niitä, jotka tekevät töitä, virnistelin. - Vaikea sanoa, kun ei se paljon puhu asioistaan. Hämeenkadun puolessavälissä. Kokeilkaapa sieltä. - Keskustassa on sellainen uusi lipputoimisto, taitaa olla nimeltään Strip tai jotain. Kun kysyin paikalla olleelta kampaajalta, hän sanoi: - Voi kuule, se irtisanoutui just toissapäivänä. Annikaa ei kampaamossa näkynyt. Muistin, että jossakin siinä lähellä, Kehräsaaressa kai, oli vielä 1990-luvun alussa merkillinen, veteraanihenkinen ravintola Bunkkeri, jossa tarjoilijattaret olivat maastopuvuissa ja siellä oli tahallisen tyly ja komenteleva palvelu. - Kuulemma joku muukin oli kysellyt Annikaa. - Jokainen nainen pystyy tekemään miljonäärin sellaisesta miehestä, joka aiemmin oli miljardööri, miekkonen väitti. - Mutta viimeisin voimassa ollut osoite ei pitänyt paikkaansa. Lopulta naiseläjä päätti kai luottaa minuun. Siellä oli liiketiloja hammaslääkärikeskuksesta pizzeriaan, koruliikkeistä karkkikauppoihin ja kampaamoista kirjakauppoihin. Koskikeskus sijaitsi Hatanpään valtatien tai Hatanpäänkadun ja Suvantokadun muodostamassa risteyksessä. - Mitähän asia koskee. Seinillä taisi olla vanhoja aseita ja kartta, jossa oli vanhan Suomen rajat. Aloitin Koskikeskuksen ensimmäisen kerroksen kahviloista. kiharatukkainen ja suurisilmäinen kampaaja kysyi. Miksi Annika mahtoi olla huolissaan. - En ihan mitä tahansa naista, sanoin ja aloin kaivella valokuvaa taskustani. Huvittava paikka, ruokakin tarjoiltiin pakissa. - Tuota, kai teillä on puhelinnumero tai kotiosoite. - Mitä se sitten tarkoittaakin. Nainenkin hymähti. Tyypillä oli päällään muotipuku, joka näytti siltä kuin hän olisi poistunut sairaalasta ennen leikkausta ja lasaretin kolttu olisi unohtunut päälle. - En tiedä, kun minä en taas ollut silloin
17. Tämän vuoksiko Annika oli niin huolestunut. Nainen katsoi minua epäilevästi, sillä en ihan näyttänyt kuriiripalvelun lähetiltä. hämmästelin. - Vapaa tahto tarkoittaa sitä, että voit päättää, mitä teet niillä eväillä joita sinulle
on annettu, mutta et voi päättää sitä, millaisiin elinolosuhteisiin synnyt. - Niinpä tietysti, huokaisin. Minun oli aika lähteä liikkeelle. - Etsit siis naista. sanoi muuan alkuasukas kuultuaan kyselyni omaan pöytäänsä. - Minulla on hänelle rahalähetys, valehtelin sujuvasti. - Kiitos kovin. - Meillähän on vapaa tahto, sanoin
Meneillään oli suuri murrekeskustelu. - Pasma sopi pirtaan ja sukkula loimien välitse Venukseen. Tillikka oli avannut ovensa kello yhdentoista aikaan. töissä. Hän lähti kertomaan tarjoilijattarelle tuoppinsa kohtalosta ja hakemaan uuden tuopin sekä yhden terävän. Aurinko porotti täysillä, mutta taivaanrannassa oli pikimustia pilviä ja ne kasvoivat hetki hetkeltä. Ulkoa kuului lasin rikkoontumista valtaisampi räsähdys. Jonkin verran kookkaampana joudun jatkuvasti kamppailemaan ennakkokäsityksiä vastaan. - Sietämättömän siivottomat pöytätavat kunniaan, tokaisin. Tutkimukseni olivat tuttuun tapaansa kuin pelkkä tekosyy päästä horisemaan joutavia. Jossakin se tarkoittaa lepäämistä, toisaalla lujempaa menemistä, valkopartainen mies vastasi. - Lekkeri voi tarkoittaa leikkiä, juomaastiaa ja penistä riippuen siitä, missä päin Suomea ollaan, sanoin. Näin välähdyksen ja. Enkä myöskään halunnut tutustua Tampereen muihin nähtävyyksiin, jotka olin vuosien varrella nähnyt sen tuhat kertaa. Mutta oliko se nykyään täynnä ruokailijoita vai oliko siellä enää juomailijoita keskellä päivää. - Joku saattaa holvata hajuvettä kuin sääskien karkotukseen, Kurtakko mainitsi. Se ja sama, minulla ei ollut nälkä. Keski-ikäisellä Kurtakolla oli kellertävä iho, joka saattoi johtua monestakin asiasta, mutta hänen edessään ollut kossu oli ensimmäinen taho, jota olisin saattanut osoittaa syyttävällä sormella. Kyllähän kampaamossa täytyi olla tämän Annikan kotiosoitekin, jos Annikalle oli maksettu palkka verokortin avulla. Minun piti siis tappaa pari tuntia, eikä kiehtonut mikään kierros museossa, jossa tulee kumminkin käytyä vain vessassa. Jollei osoite sitten ollut Poste Restante. - Kuten "huilata". - No voihan tuta ja tummu, Väinämöinen hönkäisi. - Minä kiitän, sanoin ja hymyilin ilmeellä, joka näytti säikäyttävän erästäkin äitinsä kanssa parturointia odottanutta pikkulasta.
Kun tallailin Hämeenkadun suuntaan, sekin päivä alkoi olla puolessa välissä. En kumminkaan halunnut painostaa tai vaikuttaa uhkaavalta, vaikka minua usein pidettiinkin ilmiasuni vuoksi mörkönä ja muutenkin kummituksena. - Nokkosia sanotaan myös vihulaisiksi ja polttaraisiksi, Kurtakoksi kutsuttu nahistunut mies kertoi. Kurtakko kaatoi vahingossa oluensa, joka särkyi lattialle. Menin sisään.
18
Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun jo jutustelin niitä näitä kaalinpäitä muutaman vakiokasvon kanssa. - Tämä on siedätyshoitoa ravintolalle, Kurtakko sanoi. Hän oli joku teevee kakkosen tekniikan tyyppi, iältään vähän yli satavuotias ja hän näytti maalausten Väinämöiseltä. - Ja kakko ja kyrsä, jatkoin. Sitten oli vuorossa taas odottelua, sillä kyseinen toimisto avaisi ovensa vasta kello kahden aikaan
Alkuperäinen
19. Kurtakko katseli kauempana istuvaa naisten ryhmää ja sanoi: - Mahtaako nuo jutella, että mikä vibraattori on paras jos haluaa järeää värinätehoa. - Mille sinä virnuilet. vanhus kysyi minulta. Morfiinia ja heroiinia käytettiin talvi- ja jatkosodassa yleisesti haavoittuneiden hoidossa. televisiomies kysyi. Täällä kului vuodessa saman verran heroiinia kuin muissa maissa kahdessakymmenessäviidessä vuodessa. - Ja ihan vasta tuli lunta, pöytään palannut Kurtakko mutisi. Suomihan oli heroiininkäytön mekka 1940-luvun lopulla. - Huvittaa nämä horinat tyyliin "ei minun nuoruudessa ollut huumehörhöjä". Kurtakko kysyi ja kulautti snapsinsa tyhjäksi. TV2:n taata suutahti. Ukkonen ja salamointi olivat aivan päällämme. - No miksi. Tuju tärinä, joka kuuluu naapuriin asti. Tehottomalla sahalla ei saa tulosta. - Ei minun nuoruudessa ollut mitään viproja, sanoi mytologinen tietäjä iänikuinen. - Auo vielä päätäsi niin lennät mäelle. Iällä ollut valkoparta kääntyi tuijottamaan minua. Vaan hyvä peli se Husqvarna on. - Miksi sitä pitää kaiken maailman aineita ottaa. Muuten tulee männät, laakerit ja varaosat kalliimmaksi kuin saha. Vuonna 1949 YK vaati Suomelta selvitystä siitä, miksi heroiinia kului sellaiset määrät. Käyttö lisääntyi sekä rintamalla että siviilissä ja sodanjälkeinen huumeongelma oli sillä pohjustettu. Aamuksi kun laittaa jyskyttämään, niin jaksaa taas ruokatuntiin saakka. Jokin Body
Slot Intruding and Blasting Rotator Maxi Turbo, 8000 kierrosta minuutissa, portaaton värinän säätö. - Kieltolaki höllensi moraalia. "Kun vibra on dildon juuressa, niin kiihotinhärpäke on kehujen mittainen". - Minä kuulin tuon, nainen sanoi Kurtakolle. - Eikä ollut atomivoimaa eikä hirveitä anoppeja eikä huumehörhöjä. - Jumala ottaa valokuvia, sanoin. kadulle satoi vettä aivan pystysuorina viivoina. Jalkakäytävä roiskui ja tyrskyi valkoisena kuin pauhaava koski ja melkein odotin näkeväni lohen loikkaamassa vastavirtaan. - Kuten muuan sihteeri oli purkanut lääkärin nauhoja ja kirjoittanut lääkärin sanelusta puhtaaksi: "se tekee hyvää". - Ehkä se tekee hyvää, sanoin. Siinä kun moottori ulvoo 16 000 kierrosta niin ei saa tulla häiriöitä. Kun poikkesin vessassa ja palasin takaisin, keskustelu oli muuttunut saha-aiheiseksi. Vihaisen näköinen tarjoilijatar saapui lakaisemaan tuopin palaset ja luuttuamaan kaljan kaakeleilta. Jos koneesta on se paras teho pois, se kannattaa myydä jollekin polttopuun tekoon mökkisahaksi, kun siellä ei tarvita huipputulosta. - Kohta tulee niitä vanhoja ämmiä. Pitää olla takuutuote. Keskustelua piti yllä vaka vanha Väinämöinen: - Husqvarna on hyvä saha mutta sehän kestää ammattikäytössä sen neljä kuukautta, sitten pitää vaihtaa. - Pilkkaatko sinä perkeleen Kurtakko minun pöllintekoani. - Kunhan jauhan paskaa, älä nyt mokomasta sonnasta suutu, Kurtakko vastasi. Että Bilteman moottoriporaan kiinnitetty kahdenkymmenen tuuman megamolo alkaa jo tuntua römpsässä. Silloin niitä huumehörhöjä vasta olikin
- Kuka hullu. - Koska mä uhkasin tehdä niin, Annika väitti. kaksikymmentä minuuttia tai puoli tuntia sitten, nainen sanoi rannekelloaan tuijottaen. eka työpäivä... - Miksi poliisi luulisi että sinä teit tuon. Yritin rauhoitella naista. Olin kumartunut Leninin pään ääreen. Löysin nuoren naisen kookkaan hyllyn takaa, jossa hän istui polvillaan. - Koska tunsin ennestään tuon Vierroksen ja se lähenteli mua. ei vielä mitään nimiä paperissa. Jos minä kerron ihan kaiken poliisille, sillä on kyllä aikaa tuhota todisteet ja väittää, että minä keksin koko jutun. - Eikä ole! nuori nainen huudahti raatoa katsellen. Onko se rintapatsas kipsiä. Annika. Soitettaisiinko poliisi... - Mun pomo. Se oli tunnettu työpaikkojen seksuaaliahdistelija mutta ei se tuota kohtaloaan ansainnut. Vierros. - Ei poliisia! Ne luulee että minä tein tuon! - Mistä ne niin luulisi. Äkkiä olinkin päätynyt herttaisen toimeksiannon ulkokehältä murhatapauksen sisärenkaaseen. - Ja minä idiootti uhkasin julkisesti tuolla ravintola Haraldissa tappaa tämän Vierroksen kun se kopeloi mun persettä. - Kai joku on nähnyt tämän... - Se yritti riuhtoa minut mukaan, mutta kun minä huusin niin lujaa, niin se antoi olla. - En ole ihan varma. Kuulin nyyhkäisevän äänen. - Mä oon... Sikahan se oli, niin... - Ehkä... - Minä olen Kukkonen, Asko Kukkonen. Ihmistuntemukseni joutui lujille, mutta päätin uskoa tätä tyttöstä. - Voihan se olla, mutta ei täällä ole mitään turvakameroita koko rakennuksessa. - Mun eka työpäivä.... Annika oli lähes hysteerinen. Naisen äänenkäyttö ei laantunut, vaan tahti muuttui kiivaammaksi. Voihan vitalis, ajattelin ja mietin päätäni puhki. - Minä tiedän, kuka sinä olet, sanoin. Annika puhui kiivaasti kuin Siiri Angerkoski. Tämä
Vierros yritti puolustaa minua. Jos sä soitat poliisille, mä karkaan heti koko kaupungista. - Ei hätää, sanailin. Oli sika. Tunnistin hänet. Se ennätti olla mun uus pomo vain muutaman tunnin ajan... Alaisiaan lähentelevä sika, mutta silti se puolusti mua kun tää Viktor tuli tänne... - Mitä minä oikein teen. - Kun Viktor tuli vaatimaan mua takas... Mihin vetosolmuun olin pääni pistänyt. eka työpäivä... Huusi että mun pitää lopettaa täällä. Mulla on ennestään yks tuomio.
21. - Joka yrittää pakottaa mut töihinsä... Mutta ei se luovuta. Viktorin käyneen täällä. - Mitä tapahtui. Annie Mestaripuhuja. - Milloin tämä tapahtui. - En se minä ollut! Vaan se hullu Viktor... - Mitä tapahtui. Ei kukaan usko, että mä meinasin mennä sen töihin vaikka se on sika. Ja meillä oli vaan keskinäinen sopimus että mä alotan täällä... - Kuka tuo on. - Miksi tämä Viktor jätti sinut tänne. Uhri oli surmattu Leninin rintapystillä, havaitsin. Kaikki on nyt hyvin. - Eikun teräksestä näyttää olevan tehty, maalattu valkoiseksi
- Et ilmeisesti etenkään silloin, kun se on pinttynyt kankaaseen kuin hokemat urheiluselostajan suuhun, naurahdin. - Tuo nyt ei ole paha homma. Luulin, että tämä hakuprojekti olisi herttainen kahden ihmisen yhteen saattaminen kuin jossakin "Uneton Seattlessa"- tai "Notting Hill"-elokuvan tarinassa... - En niin piittaa kalan hajusta. Muistatko, minne kaikkialle olet sormesi pistänyt. - En ole ihan varma.... Sakkoja ja oikeudenkäyntikuluja tuli toista tonnia. Sitten mulle selvisi, että on tarkoitus tehtailla väärennöksiä. - En kostunut koko työpaikasta kuin yhdet konserttiliput, Annika sanoi käsilaukkuaan tutkien. Istuimme hevosenkengän mallisessa nurkassa ja Annika pälyili ympärilleen. Nyt näytti siltä, että tämä muuttuisi "Chinatowniksi" tai "Pakotieksi". Älä nyt ainakaan pyyhi sitä Leniniä, jos et ole siihen koskenut. - Täällä me ollaan turvassa kuin possut luolissaan, sanoin.
22
- Asuuko possut luolissa. se tapahtui niin äkkiä. - Eikun porsaalassa. - Luulin että jossakin siastossa. - Etkö ole ennen haistanut kalamiestä, sisko. Yritin eroon koko hommasta, mutta se pakotti mut väärentämään niitä tauluja, joita se aikoo kaupata rahakkaille keräilijöille. Aitoustodistukset se aikoo väärennyttää muualla. Jutellaan jossakin muualla. Ravintolan kaiuttimissa The Waterboys esitti kunnianosoitustaan Patti Smithille kappaleella "A Girl Called Johnny". Sätkien kääriminen rauhoitti mieleni ja ajatukseni kulkivat paremmin ja rennommin. kysyin. Nainen nyrpisti nenäänsä eräliivieni tuoksulle. - Sinäkö hallitset tekniikat, jolla tauluista saadaan iäkkään näköisiä. - Sakkoja vertaisverkkokäytöstä. tyttö kysyi pelokkaat silmät läpi ravintolaa vaeltaen. Tyttö nyökkäsi epäröiden ja alkoi tehdä työtä käskettyä. Huonot väärennökset on yleisimpiä mutta harmittomia, koska ne tunnistetaan helposti. - Käyttikö se Viktor hanskoja. Oletko nyt yhtään paremmassa kunnossa. - Oli pakko opetella. Mikä entinen tuomio sinulla on. Harkitsin vielä sekunnin, katsoin tyttö silmiin ja sanoin sitten: - Pyyhi sormenjälkesi paikoista joihin olet koskenut. Mutta ne on nyt maksettu, melkein viimeistä euroa myöten. Mutta parhaat väärennökset huijaa myös asiantuntijoita ja kun sellaiset teokset on päässeet museoon saakka, kukaan ei oikein mahda mitään vaikka epäilyjä aitoudesta olisi.. Karkasimme naisen kanssa rikospaikalta.
Olin riisunut hetkeksi törkyisen sadetakkini. - Se palkkasi minut tekemään muutaman taulun. Istuimme toistaiseksi hiljaisessa olutravintola Bricksissä ja kaivelin eräliiveistäni sätkäntekotarpeita. Pistin kotikoneelta yleiseen jakeluun viitisensataa musiikkikappaletta. - Yritän nyt keksiä, kuinka selvitä tästä ilman sellaisia välikäsiä kuin poliisi. Ujutin savukkeita yksitellen pariin peltirasiaan. kysyin. - Hyvä. Ja kuka tämä Viktor oikein on
kysyin. - Millä ilveellä tämä Viktor pakotti sinut maalausurakkaan. Kun väärennös on tarpeeksi uskalias, se menee läpi. - Kenen töitä väärensit. - Ai, se Mikko. Mä niin toivoin, että olisin tavannut sen uudestaan... Tiesin, etten voi loputtomasti ratsastaa sillä, että olen aikoinaan itse toiminut virkavallan ja Suojelupoliisin palveluksessa. - Rajan takanako. Nythän sillä on uusi pakkokeino ja kiristystapa
mua kohtaan, vai mitä. Esimerkiksi Arthur Heickelliä. Nyt kun se tappoi mun uuden pomon, se teki musta osasyyllisen murhaan, eikö vaan. hämmästelin. - Varmaan minäkin olen osallinen, kun en kertonut tapahtuneesta virkavallalle, mietin. Mitä minä voin tehdä sellasen uhkailun kanssa. - Jollakin tasolla olisin halunnut... Mun isä ja äiti asuu Petsamossa ja Viktor sanoi, että hän saattaa käydä siellä kylässä... - Opin sen, että Hugo Simbergiä ei kannata yrittääkään, koska se on Suomessa liian tunnettu. Yritin kadota, mutta se löytää minut aina vaan. kysyin. Mutta jokin Picasson etsaus menee läpi, koska sitä ei välttämättä uskota kusetukseksi juuri sen maailmanlaajuisen kuuluisuuden vuoksi. Mutta kun se mun entinen tuomiokin tuli tekijänoikeusrikkomuksesta, niin en halunnut osaa enkä arpaa tällaiseen juttuun. Se on ihan skitso tyyppi. Kerroin Annikalle syyn, miksi minä etsin häntä. Eero Nelimarkkaa. - Sinun täytyy olla etevä. - Mutta et sitten vienyt tätä hommaa loppuun saakka. - Kun tutustuin siihen, se oli ihan mukava... - En yhtään loppuun saakka, kaikki jäi keskentekoisiksi. - Moiseen uhkailuun on se ratkaisu, että poistetaan se pakottava taho kuin kivistävä hammas, sanoin. Tuossa Kaupin ja Lapin välissä. Silti väärentäjä leikkii aina ajan kanssa. Miksi sinä tuonne tulit. Voi vain toivoa, ettei väärennös paljastu väärentäjän elinaikana. - Tampereen Petsamossa, Annika sanoi. Niin, ja vuonna 1886 syntynyttä Matti Björklundia, joka vaihtoi nimensä Visanniksi. - Luuletko, ettei tämä Viktor olisi tappanut ennenkin. Käsite aito väärennös tarkoittaa väärennöstodistuksen kanssa myytyä teosta. Niin kuin sinäkin... Niin, ja maksetaanhan sitä jopa väärennöksistäkin, jos niistä tulee tarpeeksi kuuluisia. Kun oivalsin, mitä se halusi mun tekevän ja yritin lopettaa maalaamisen, se uhkasi tehdä jotakin mun vanhemmille. - Laaja skaala, sanoin. - On hyvinkin mahdollista että on, tyttö vastasi aikailematta. - Voisi varmaan, mutta mistä se löytää uuden ja lahjakkaan väärentäjän näin äkkiä. Tällä Viktorilla tuntuu olevan tarkka aikataulu, joka nyt kusee, koska mä karkasin ja jätin kaikki taulut kesken. - Täytyy miettiä, kuinka tästä selvitään. - Ilmeisesti kukaan toinen ei voi jatkaa tauluja. - Siis tämä Viktor.
23. Jossakin se raja tulee vielä vastaan ja minut pannan syytettyjen penkille. - Hyvin monet kovaksikeitetyt murhaajat ovat sarjamurhaajia, jotka ovat jääneet kiinni vain tietystä teosta, sanoin. näyttää, että osaan varmasti tehdä nämä. - Vaikka kuinka peitin jälkeni ja kielsin ketään kertomasta, mistä minut löytää, niin silti tämä Viktor löysi minut
- Tai kaikki sukat, jos ne on sandaaleissa. Luovuus on ase, jota kukin käyttää oman mielensä mukaan. Moraali on se, mikä ratkaisee. Erinomainen koripalloilija voi olla paskiainen lastenhakkaaja ja etevä runoilija saattaa olla sadisti, joka polttaa harrastuksenaan kodittomia kissoja elävältä. Tai selvitä edes hengissä. Kun palasin takaisin pöytään, Annikka voivotteli: - Mä en jaksa enkä kestä tätä! Helpompi olisi luovuttaa ja hypätä junan alle tai koskeen... - Junttiudesta puheen ollen, Annika sanoi. Timantit eivät tosiaan ole ikuisia. - Mutta sanotaan että taiteilijan on kumarrettava oman mielikuvituksensa hirviöille. Hengähdin vessassa. Kummastakaan, ja puhun siis kiinteästä materiaalista, ei jää tänne lopulta mitään jälkeä. - Taidepsykoosi on täysin sama asia kuin vaikka Jerusalemin syndrooma. - Käyn kusella. Ehkä pidempiikäisiä kuin ihminen, mutta eivät ikuisia. - Mutta kun et tiedä, miten sairas tyyppi se on! - Istu nyt siinä ja odota hetki. Puhuin hänelle syntyjä syviä: - Meidän tarkoitus tällä pallolla ei ole selvitä täältä hengissä. Jotka eivät siinä onnistu, taantuvat itsekeskeisyyteen. En usko, että luovuus tai mikään lahjakkuus jollakin alalla olisivat mitenkään kytköksissä henkiseen ikään. - Sano nyt sitten, mikä se tarkoitus on. Lahjakas näyttelijä, joka palkitaan Buddhan esittämisestä, voi olla juntti punaniska rasisti. Ei, ei ne ole. Se, kun turisti menee sekaisin, pukeutuu hotellin pyyhkeeseen ja julistaa harhojaan kadunkulmassa.
24
Maistoin juomaani ja jatkoin aiheen vierestä: - Jos joku ajattelee, että "taide ja sen tekeminen on ylevämpää kuin rahan rohmuaminen", hän on väärässä. - Kuinka tästä voi selvitä. - Siinä mielessä taiteen tekeminen on parempi juttu kuin lähteä aseen kanssa ostarille lahtaamaan ventovieraita. - Onkohan taiteen luominen itsekeskeisyyttä vai onko taide muka rikkaus. Kyllä kortit on katsottava. Tuskin kukaan hyökkää kimppuun sen kaksiminuuttisen aikana. tyttö korotti pelokkaan äänensä. - Ei ole mitään, mitä sinä Asko, et osaisi tehdä. tyttö kysyi ja maisteli brittiläistä lageria. Luovuus ja taiteellinen lahjakkuus on vain yksi kyky muiden joukossa kuten puutarhanhoito tai hitsauspillin käsittely, ei mitään sen ylevämpää. Mutta se, kun lentokone laskeutuu etelän lomakohteeseen ja matkustavaiset suomalaisturistit taputtavat koneen rullattua kiitoradan päähän... - Älähän nyt pelleile, älä etenkään kun muuan nuorimies kaipaa sinua, sanoin. - Onko valkoiset tennissukat sinusta junttimaisia. nainen mietti. - Tarkoitus on kaiketi kasvaa täällä pään sisällä. - Taidepsykoosikin on olemassa, kun joku saa yliannoksen taidetta vaikka jossakin Louvressa. Sen tietää siitä, että joku saattaa käyttää luovuuttaan vaikkapa netissä natsisivujen ylläpitoon. - Minne sinä menet. Kun pilotti on vain tehnyt työnsä josta se saa palkan ja. Kumpikaan ei taida onnistua. Tai rikkaana. Ja kaikki vasemmalla kädellä ja juosten kustuna, sanoin peilikuvalleni, kun pesin käteni
Paskahalvaukseen ei totu koskaan.
Naisen kädessä olikin tsekkiläinen CZ 75 Kadet, kaksitoiminen itselataava pistooli. - Sinun nähtiin liikkuvan tämän taiteilijatytön seurassa, mies totesi. - Soitan heti, jos huomaan jotakin hälyttävää, hän sanoi. Soitin minut palkanneelle Mikolle. Hetken harkitsin istahtamista takanani olleen Datsunin konepellille, jolloin auton hälyttimet olisivat alkaneet vinkua ja herättää muidenkin ihmisten huomion, mutta olisin ennättänyt saada luodista. Tyttö katosi kadun kesäiseen vilinään. Kun kävelin kohti hotelliani ja ohitin rivin pysäköityjä autoja, muuan Mersu pysähtyi viereeni kadun laitaan ja takaovi avautui. - Asko Kukkonen. Mennään häntä vastaan ja katsotaan, kuinka tilanne etenee. - Tämä sinun Mikkosi saapuu junalla kello kahdeksan aikaan illalla, kerroin. - Pomo pelkäsi, että yrität auttaa tyttösen pois tästä kylästä.
25. Nyt tuli kappale "The Whole Of The Moon". Tiesin, että kyseinen Kadetmalli on 22-kaliiperinen versio. Ehdotin kyllä, että olisin lähtenyt hänen mukaansa, mutta tyttö halusi välttämättä mennä yksin. - Eräs Viktor on meidän pomo, mies kertoi. Oletin, että pariskunta kysyisi tietä tai jotakin vastaavaa, mutta ei. tälle taputetaan... Vilkaisin sisälle autoon. Keksin siihen mennessä jotakin. nainen sanoi. Nyt tämä Granlund päätti tussahtaa Tampereelle enkä pystynyt enää pidättelemään miestä. Eipä siinä ennättänyt edes paljon suutaan lonksuttaa. Joku kuunteli Waterboyseja urakalla. Kuski oli jäykän oloinen mies, jonka takana istui valkoiseen sadetakkiin pukeutunut punapäinen nainen. - Ja keitähän te sitten olette. Istuin muovituolilla vanhan sisävesilaivan kannen alla, kädet selän taakse sidottuna. - Se on kyyditystä nyt! - Vaiko muilutusta. Minut pakotettiin Mersun kyytiin.
Olimme Mustanlahden sataman rannassa Paasikiventien varrella. - Sehän on salainen, vai kuinka. - Minä olen Kurki, punapäinen nainen sanoi muovinen kahvikuppi kädessään. Miehellä oli hiekanväriset hiukset. Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut. Tämä on Rosengård. - Antaisitko kännykkänumerosi, pyysin. Kun erosimme, Annika sanoi käyvänsä vanhempiensa luona Petsamossa tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. murahdin. Särkänniemen huvipuistoon oli kivenheitto, mutta minä en ollut pitämässä hauskaa. Jäyhyydessään hän muistutti jotenkin Taneli Mäkelää, joka on nielaissut pienen pullollisen Tabascoa. Niin, ei hän ollutkaan. Niin: aargh. CZ 75 on tunnettu Tullilaitoksen virka-aseena. Jos bussi tai VR:n juna, jolla matkustan, saapuu ajoissa perille, niin silloin taputtaisin. Näpyttelin sen oman matkapuhelimeni muistiin ja pirautin hänelle lyhyesti, niin hän sai oman numeroni puhelimensa näytölle. Oletin, ettei hän olisi välittömässä vaarassa
Jos ilmassa on jotakin värinää, täytyy esimerkiksi sulkea se värinä pois töitä tehdessä, mutta se harvemmin onnistuu molemmilta yhtä aikaa, meille kun on annettu. - Viktor haluaa sinut varmaan pois tieltä, nainen sanoi. Nämäkin taitavat tykätä toisistaan, mutta kumpikaan ei osaa sanoa sitä ääneen. - Vai että Kukkonen. Huomasin, että nyt CZ 75 Kadet oli siirtynyt miehen käsiin. Kyseli lähtiessään pieneltä pojal26
taan: "Mitä toivoisit minun sieltä tuovan?" Poika vastasi: "Jos perse kestää, niin polkuauto olis kiva". - Mitä höpötät, nainen sanoi posket punehtuen. - Teillä taitaa olla säpinää mutta kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta, sanoin. Tällä kertaa taitaa tosiaan olla lempeä ilmassa kun törmään vain rakastuneisiin ihmisiin. Sanotaanko näin. - Ei sen tarvitse muuta tehdä kuin maalata taulut loppuun, sitten se on vapaa tekemään mitä lystää. Eivät ole varsinainen pariskunta, eivät vielä. - Miksi. Hän ei ihan pysynyt minun ajatuksenvirrattomuuteni kyydissä. Mille helvetin Lemmenlaivalle olin joutunut. Näin pienellä pöydällä polaroid-valokuvia, joissa esiintyi ortodoksisia ikoneja. - Miten tilanne nyt sitten tästä jatkuu. Aloin hyräillä kappaletta "Love Is In The Air". Joku ei ollut halunnut tallentaa noita ikoneita digikameran muistiin tai kamerakännykkäänsä. Tulkitsin elekieltä ja vartalonkieltä. Kurki ja Rosengård katsoivat toisiaan tavalla, josta ei voinut erehtyä. - Nyt me odotellaan Viktorin soittoa, Kurki vastasi. - Jos tällainen ihastuminen työasioissa aiheuttaa vaivaa, siihen on useita ratkaisumalleja, sanoin etäisyyteen katsoen. - Kuvitellaan, että asia olisi niin, Kurki sanoi. - Noh. kysyin. Ikonien vanhahtava tyyli viittasi Novgorodin koulukuntaan. Nainen nauroi niin että pudotti kahvikuppinsa. Ei minulla ole juuri nyt autoa alla. Saahan se siitä palkkionkin! Tyhmä tyttö, kun ottaa ja lähtee kesken keikan. Teet kuulemma niitä näitä korvausta vastaan, mies sanoi. - Se Annika pitää nyt saada äkkiä takaisin hommiin, nainen sanoi. Tarinassa oli toinenkin rakastunut eli ilmapäinen pari, ajattelin. Mies liikkui vähäsen meccanomaisesti ja suusta tuli robottipuhetta. Riittihän heillä huumorintajua. - Sinuahan käytetään hyväksi. Varovaisia eleitä. - Kun jonkin homman aloittaa, se pitää viedä loppuun saakka, Rosengård väitti. - Me ollaan täällä työasioissa, mies ärähti. Vaihtoehto A. - Aivan kuten ystävien ei kannata ryhtyä bisneskumppaneiksi, niin kannattaa erottaa ihastuminen ja työ, vai. hönkäisin. Havaitsin arkoja hymyjä, noloja katseita ja katsekontaktin välttämistä. Tiesin jonkin verran aiheesta. Se maksaa minun palkan. - Minä en oikein osaa maalata valokuvan perusteella Taistelevia metsoja. - Ei tarvitse, kyllä minä... - Totta kai, olen nyt töissä eräällä rakastuneella nuorukaisella. - Mitä nyt tapahtuu. Kas, ajattelin. Heitin rosvopariskunnalle vitsin: - Äiti oli lähdössä sairaalaan synnyttämään. Taustan perusteella kuvat oli otettu siinä laivassa. - Anna minä nostan sen, mies muuttui siinä sekunnissa herrasmieheksi
naurahdin. Kun minut oli talutettu paattiin kuin lopetettava vanha koira jota viedään saunan taakse, olin ennättänyt tehdä vain hätäisiä arvioita tästä sisävesilaivasta. Sen jälkeen ainakin se homma on hoidettu, asia on pois tieltä eikä enää häiritse päiväjärjestystä. On tietysti kolmas ja järkevin vaihtoehto, joka olisi paras tehdä ennen näiden kahden edellisen kokeilua, sanoin. - Ja seuraava vaihtoehto on. - Täytyy lopettaa työt sen ihmisen kanssa ja jatkaa suhdetta työn ulkopuolella tai sitten suhde ei jatku. He harrastivat venäläisten ikonien salakuljetusta, joka oli laajentunut myös huumeiden kuskaamiseksi. Rosengård käytti pari kertaa termiä "ortopoksien esineet". - Kovinpa kylmästi ja julmasti ja tunteettomasti ajattelet, nainen kauhisteli. Mies pysytteli hiljaisena kuten suomalainen mies yleensä. Lyhyistä kysymyksistä ja vastauksista saatoin päätellä paljon. tämä flirttailun ja teeskentelyn lahja. Puhelun päätyttyä lohkaisin: - Gynekologi sanoi takaisin töihin kahvitauolta palatessaan "Mihin vittuun minä jäinkään?" Rosengård hyräili ja meni penkomaan jääkaappia. Ikonihan ei ole perinteinen taide-esine tai taulu, vaan uskonnon harjoittamiseen käytettävä esine. Oletin, että sen kokoisessa ruuhessa olisi noin viitisenkymmentä makuupaikkaa. - Kuvitelkaa vaikkapa, että teidän pitäisi puolen tunnin kuluttua pelastaa puoli maailmaa purkamalla vetypommi ja sitä häiritsee tämä teidän ihastuminen. Ruosteesta, sotkusta ja kipon yleisestä kunnosta päättelin, ettei se ollut liikahtanut laiturista vuosikausiin. Yläkannelle olisi helposti voinut perustaa ravintolan ja paatti olisi voinut toimia ravintolalaivana, vaikka se ei vesillä liikennöisikään.
27. Jos oli, niin hyvä niin ja homma on hoidettu, nyt voidaan keskittyä johonkin olennaiseen. Ikonit saatoin osittain päätellä pöydälle unohtuneista valokuvista. Rosengård vastasi murahduksella. Siitä voi sitten katsoa että kumpaan aiempaan vaihtoehtoon se etenee. - Noh. Arvasin, että heidän pomonsa soitti ja antoi ohjeita. Hänellä ei ollut aiettakaan kertoa, mitä ohjeita heidän komendanttinsa oli antanut minun pääni menoksi. Nopeasti humautatte, köyräilette, naksautatte niin voi sitten keskittyä pääasiaan ja purkaa helvetinkoneen. Tuskin laiva silti oli Museoviraston perinnelaivarekisterissä. - Lupaan etten yritä. - Naimisen napsautus heti kun tällainen tilanne alkaa orastaa. Menkää nyt siitä jo hoitamaan hommat, Romeo ja Julia!
Eivät he tietenkään menneet eivätkä olisi ennättäneetkään, sillä puhelin soi. - Yrittää vain päästä karkuun, mies tuhahti. Syrjäkorvalla osasin päätellä siitä keskustelusta, mitä muuta heillä oli työn alla tauluväärennöksien lisäksi. Veikkasin, että kyseessä oli entinen rahtialus ja höyrylaiva, joka oli sittemmin varustettu dieselkoneella. Että oliko se pelkkää seksiä. - Ollakseni panttivanki, niinkö. Se siitä. nainen kysyi
- Näistä nykyajan sanonnoista. - Ongelma se voi olla jollekin radiossa äänenä toimivalle tyttöselle, jonka täytyy jokaisessa haastattelussa tuoda julki se, kuinka alkoholi ei ole hänelle ongelma, koska hän ei halua tuoda julki sitä ettei hän käytä alkoholia eikä sen käyttämättä jättäminen ole hänelle ongelma seurueessa, jossa muut kysyy miksei hän juo eikä se ole ollenkaan ongelma, vaikka hän ei koskaan puhu siitä, mitä nyt aina kun häntä haastatellaan, heitin kehiin monologin. - Vaikka julkkisten kuolemasta tai parisuhteista. Edes vodka ei tunnista tätä appelsiinimehuksi! - Että alkoholi ei ole ongelma. - Sellainen, kun homma kusee, asiat on päin infernaalia, Manse ja "nääs" syö miestä ja sinut on viety kädet selän taakse sidottuna köyhän miehen Estoniaan, joka varmaan vuotaakin kuin huumeseula. Nainen hyppäsi valikkoon, jonne oli tallennettu jaksoja iänikuisesta tv-sarjasta "Elämä käsissä". - Elämä on toisinaan uhkapeliä. kysyin itsekseni ja vastasin hetimiten. Niin, Mum-deodoranttia mainostettiin joskus tuohon tyyliin. - Ei sekoitu kunnolla. Jos olisit jättänyt tämän homman väliin, et nyt istuisi siinä kuin tikku paskassa, Rosengård sanoi vodkalla suutaan kurlatessaan. - Tarjottaisiin sinulle tömpsyt mutta ei voida avata sinun siteitä, Rosengård sanoi kaataessaan itselleen tujauksen vodkaa ja tuoremehua. - Juuri sitä nimeä minä haeskelin, nauroin. - Paskat, Kurki sähähti ja ruttasi kuponkinsa. - Minä pärjään jonkin aikaa selvin päinkin, väitin.
28
- Mitenhän vanhaa tämä mehu on. Niin, ajatelkaapa Harrison Fordia ja Calista Flockhartia. Kun jonakin päivänä mummo sanoo lapsenlapselleen, että "vaari oli tosi ihqu kun se pani illalla mummia kainaloon", niin kenties järkyttyneet pennut lopettaa ihqu-sanan käytön siihen paikkaan, sanataiteilin. Miksi RAY ei käy vakuutusyhtiöiden kimppuun laittoman uhkapelin vuoksi. Nainen käytteli kaukosäädintä. Niiden kahden suhteen alkamisen ja kestämisen pelikertoimen on täytynyt olla aika taivaissa. Epistä. - Maailmassa voi lyödä vetoa mistä tahansa, nainen mietiskeli. mietin. - Pornofilmin ja Madonnan musiikkivideon ero on se, että pornofilmissä on parempi musiikki, sanoin. Laivojen omistajat ja koko. - Vakuutustoiminta on vedonlyöntiä. Jos joku älysi veikata niitä yhteen, se tienasi enemmän kuin lotto- tai osinkomiljonääri. nainen kysyi minulta. - On se niin väärin, nainen sanoi ja peräti nauroi. Hänellä oli kädessään kynä ja Keno-kuponki. - Vai juotko pillillä. mies ärisi. - Millainen mahtaisi olla sarja "Elämä reisillä". - Ajatteles Kukkonen. - Ihan kuin tämä Jenni Pääskysaari, joka ei koskaan muusta tiedä kuin että "absolutistinakin voi olla hauskaa", Kurki muisteli. - Vakuutustoiminta sai alkunsa vedonlyönnistä. Kanavaksi vaihtui sitten Music Television. Heillä oli purressaan myös digiboksiin kytketty televisio, jonka tekstitelevisiota nainen katseli. - Taitaa kaikissa suomalaisissa sanonnoissa olla sanomana se, että ei kannata yrittää, älä edes kuvittele onnistuvasi ja jos kerrankin yrität ja onnistut, niin kyllä sitä onnea sietää hävetä
Minä itkin. Hyssälä sentään, tämän tupakkalain eräät muodot eivät tee kenestäkään terveempiä tai ennaltaehkäise yhtään mitään. Kaikki tietävät työpaikan pikkuhitlerit, joille on vahingossa suotu hieman "valtaa". Tyypin hiukset sojottivat ilman kosteuslukeman vuoksi kuin lämpötila olisi kiehauttanut aivot ja osa höyrystä olisi poistunut kallon kautta. Tai sitten tämä Viktor heitti pelkkää herjaa, jonka tarkoitus oli ärsyttää minua. - Ihan samalta kun kävelen äänestyspaikan ohi ja jätän äänestämättä, vastasin. He keskustelivat keskenään laajan hyttimäisen tilan toisessa päässä. - Kuulehan janister, äiti piti minut hyvin ravittuna, hän sanoi naureskellen.
30
- Niin. - Päädyit sitten tässä manifestissa vallankäytöstä munuaisiin. Kun ei ole valtaa eikä voimaa. Jos olisi oikeasti haluttu vaikuttaa, tupakka olisi kielletty kokonaan, mutta silloin valtio menettäisi valtavasti rahaa, ja raha on se, joka ratkaisee eikä mikään kansanterveys. Lukeminen ei taida vielä sujua. Viktor hämmästeli ja pudisteli päätään.. Joskus vaikkapa kansanterveyteen liittyvät päätökset eivät ole mitään muuta kuin vallankäyttöä, jolla ei ole mitään todellista hyötyä. Mielipiteet olivat aivan kuin suomalaisella perusihmisellä maahanmuuttajien suhteen yhtä omaperäiset ja joustavat. Minä itkin sitä, että kuinka voi maailmassa olla niin itseensä käpertyneitä sairaita paskiaisia, niin kuvottavia olioita, että ne laittavat tämän miehen kärsimään räkänokan tekojen vuoksi! Ne pikkupillut tiedetään kyllä, kuinka ne osaa vietellä ja vokotella miestä jonka liha on heikko. Miehen virnistys paljasti valkoisen hammasrivin. Ei tupakka kiellettynäkään tietenkään poistuisi, vaan eipä sitä hasistakaan saada koskaan kitkettyä, kuten ei kahvia, ei heroiinia tai vaikka muskottipähkinä-maustetta, jolla jos tietää keinot saa myös päänsä sekaisin ja hyvässä lykyssä munuaiset paskaksi. Hyvänen ja jyvänen aika, virnuillessaan hän muistuttikin edesmenneen Eeki Mantereen Viktor Kalborek -hahmoa. Nakellaan sitten takaisin. - Tiedätkö, Kukkonen, mitä minä tein silloin kun Josef Fritzl joutui oikeuden eteen Itävallassa. Härmistyneen näköinen rosvopäällikkö silitteli susikoiraansa ja irvisteli minulle: - Miltä se tuntuu, kun et voi tehdä yhtään mitään. Että tällainen mies oli heidän johtajansa. Kävelemään opit kymmenvuotiaana. Mutta ei käytökseltään, joka oli vähemmän sliipattua ja liukaskielistä. Viktor oli joko hyvä näyttelijä tai tosiaankin täysi skitso, häiriintyneellä tavalla älyltään taantunut ja mieleltään rappeutunut. Julkisuushakuisia pikku lunttuja! Voi jumalauta, minkä se keikkupillu isälleen teki! Se vuokravagina tässä joutaisi tuosta hyvästä loppuiäkseen Guantanamon vankileiriin! Oppisi vähän käytöstä ja kunnioitusta vanhempia kohtaan. - Kaipa sinulla oli suhteellisen normaali lapsuus siellä komerossa, jonka oven ali sinulle sujauteltiin silloin tällöin pizzasta kaluttuja reunasuikaleita, sanoin. Kuinka he saattoivat työskennellä tällaiselle jätkälle. - Vallankäytöllä on monia muotoja. Ja isääsihän sinä et varmaan edes tiedä. Kun valta on kokonaan toisilla. Vilkaisin Rosengårdin ja Kurjen suuntaan
Pariskunta oli saapunut lähemmäs führeriaan. Kapina laivalla, ajattelin. - Jos joku kusee valkoiselle rätille, jossa on siniset viivat ristikkäin, voi saada sakot Suomen lipun häpäisemisestä. Mitä muuta se sakotus on kuin typerää vallankäyttöä. - Täysin linjattomasti, joo. - Mitä meidän pitäisi enää tehdä. Viktor murisi. - No kerro, sanoin. - Tarvitseeko meidän lähteä. - Minä sanon sitten kun en enää tarvitse teitä! Viktor hiiltyi apureilleen. Viktor oli realisoinut kännykkäni ja katsoi viimeksi soitettuja puheluita. - Katsos, kun se lipun häpäisy on uhka valtiovallalle, Viktor sanoi. Vasta nyt koitti hetki, jolloin minuun ei kiinnitetty huomiota. - Ollaanpa nyt tiimipelaajia eikä anneta kuningaskunnan romahtaa, Viktor murahti. Koira tuijotti minua eikä sen huomiokyky ollut herpaantunut hetkeksikään. Tunnustelin siteitäni. kysyin. - Nainen minun makuuni, Viktor virnuili ja ällistytti minua. - Jaahas, nyt me lähdetään entiseen vaatekauppaan, jossa suoritetaan vaihtokauppa... - Meitä niin kovin karttava pimu. - Kun väkeä yritetään kontrolloida syyllistämällä, siitä seuraa sellaisia tapauksia kuten tämä pyhäkoulun opettajatar Melissa Huckaby, täyteen uskontoa tuputettu kaheli, joka naksahti ja raiskasi 8-vuotiaan tytön esineillä ja tapettuaan tytön pisti ruumiin matkalaukkuun ja heitti kastelualtaaseen. Annika tulee meille takaisin viimeistelemään taulut ja sinä, Kukkonen, pääset kuljeksimaan hevon helvettiin. - Aah, Annika, hän sanoi. Viktor meni soittamaan paatin toiseen päähän. Solmut olivat sel-
laisia, ettei meikäläinen niitä auki houdinoisi ihan heti. - Kuten ihmisten seksuaalisuus on uhka kirkolle ja siksi kirkot yrittää hallita tätä hallitsematonta voimaa, Viktor jatkoi. - Se on tottelemattomuutta, kapinaa ja siitä kuuluu saada rangaistus. Viktor oli lopettanut puhelunsa ja saapui takaisin luokseni. Kurki kysyi. - Vittu sinä olet hullumpi kuin minä, hän mutisi. Olin varma siitä, että kun Annika olisi heidän kynsissään, minulta lähtisi henki sillä sekunnilla.
31. - Kuinka niin. Kurki jatkoi melkein anelevaan sävyyn: - Mutta kuule kun ne sun smuglarit toimii jo ihan itsenäisesti, kaikki rullaa omalla painollaan ja... En ennättänyt olla yksin kovin pitkään. - Tai valittakaa työsuojeluvaltuutetulle. - No, sinä olet jo maksanut meille hommista, Rosengård sanoi. - Suurta osaa lätkäfaneista pitäisi sakottaa tällä perusteella, kun katsoo kuinka white trash käsittelee lippuja katsomossa. - Tuossa kymmenen aikaan illalla tämä Kukkonen vaihdetaan Annikaan. Toisaalta, jos sinivalkoisen lipun mittasuhteet heittävät millinkin, se ei enää ole Suomen lippu ja sillä voi pyyhkiä perseensä ihan rauhassa. Todennäköisesti helvettiin
Myymälä oli tyystin hylätty ja ikkunoihin oli hakattu vanerilevyt ja lankut. Pitäisi kyllä eläinten hankintaankin olla jokin ajokortti, ajattelin, kun kuka tahansa tavan paskiainen voi opettaa luontokappaleelle mitä tahansa. - Ai, tämä on niin kuin tauluvarastokin. - Enpä tosiaankaan, sanoin rehellisesti. Överiksi menee monella tajunnan laajennuksen yrittäjällä, koska fentanyylijohdannainen ei laimene sillä tavalla, johon narkkari on tottunut. Voi olla, että havahtuu vihanneksena tai peräti juureksena, jonka aivot ovat kiehahtaneet tai voi olla että ei enää havahdu. Konkurssin tehnyt vaatekauppa sijaitsi lähellä Teiskontietä. - On vähän eturistiriitoja. Poltettavassa paskassa on se ikävä puoli, että yksi kertakokeilu riittää ja olet takuuvarmasti koukussa. Olin kulkenut liikkeen toiseen päähän, avoimen lasioven toiselle puolelle. Tämähän on ihan näpertelyä ja nappikauppaa. Jostakin leijui tervapahvin haju. Itärajan takana laittomissa laboratorioissa kehitetyn väkivahvan ja synteettisen Krokodil-heroiinin annostelu puolestaan vaatii sellaista osaamista, että täällä sitä ei ole edes apteekkareilla. Kun huumetta ei enää riittänyt Baltiaan ja Suomeen, Hollannista saapuvan poltettavan heroiinin osuus kasvoi maassa. Minä, susikoira ja Viktor menimme sisään. - Eikö se huumekauppa ole kannattavampaa ja helpompaa. tuumasin vähäsen ironisesti. Kurki ja Rosengård jäivät liikkeen takapihalle Mersuunsa istumaan ja odottamaan. Isännästähän se oli kiinni, mitä koiralle oli opetettu. Tuskin muistat minua. Lisäksi susikoira, jonka nimi oli leppoisasti Petteriahomaa ihan totta tuijotti minua nälkäisenä ja seurasi isäntäänsä täysin orjallisesti. Sielläkään ei ollut mitään pakomahdollisuutta, koska vanerit peittivät kaikki näyteikkunat. - Että kaikenlainen taide on lähellä sydäntä. Viktor sytytti sisälle valot. Tiesin, että Suomeen salakuljetettu valkoinen heroiini oli vielä kuutisen vuotta sitten jalostettu ja tuotettu Afganistanissa, josta se saapui tänne Pietarin kautta. Käsieni siteet oli avattu, mutta tilanteeni ei ollut kohentunut millään muotoa. - Minun huumehomma nyt lähti juuri siitä ikonien kuskaamisesta, mies sanoi. Hirvitti, sillä en ole mikään koirakuiskaaja, joka saa alkuperäiskansan eleillä eläimen kuin eläimen unohtamaan koulutuksensa. Mies ei loukkaantunut. Sokkeloisessa tilassa näin useita keskeneräisiä tauluja. - Kyllä minä toimeen tulen. - Lehdet ja media nostivat minut suureen suosioon. Olen kuskannut tänne kaikki maalit, pelit ja vehkeet. - Sitten tein yhden tahattoman virheen.. kysyin. Kuulehan Kukkonen, voisit tulla hommiin meikäläiselle, niin pääsisit käsiksi isoihin rahoihin. Minulle riittää
32
huumeiksi kahvi, tupakka ja kohtuullinen viinapiru, listasin. Rosvopäälliköllä oli avaimet paikkaan, joten kai hän oli vuokrannut tilan edellisen omistajan kaikottua. - Paras huume on parasta huumetta, totesin. Heillä oli selkeitä motivaatio-ongelmia. - Kun tyttö tulee tänne, se saa jatkaa täällä siitä mihin se jäi. Nyt Viktor piteli käsissään pistoolia eikä häntä kyennyt hämäämään millään keinolla. - Kauan sitten minä olin arvostettu antiikkikauppias ja arvioija, Viktor kertoi. - Luuletko tienaavasi paljonkin noilla tauluilla
- Tilasin kerran lehden, ei tullut. Selvisin hengissä tuosta mitään tarkoittamattomien fraasien ja sanontojen litaniasta, vaikka musta pilvi kiehuikin pääni päällä. En myynyt, vaan annoin ilmaiseksi sen ensimmäisen ja koukuttavan kerran. - Saman ukon omistamat lehdet ivasi minua. Oletin ylpeästi, ettei kukaan nyt sentään yritä minua huijata. Siihen loppui bisnekset antiikin parissa. Kriminaali nauroi tälle vedet silmissä. Ostin väärennöksen aitona ja myin sen eteenpäin. Tilasin
sairaalasta epikriisin, hoitoyhteenvedon umpilisäkkeen poistosta, en saanut. Sille ei mahda mitään, Viktor julisti ja rapsutti koiraansa. Viktor kivahti. Samat lehdet, jotka aiemmin kehuivat, polkivat minut nyt suohon. Enhän minä varsinainen huumekauppias ole, mutta kun sain ensimmäisen satsin tuotua Suomeen, arvaa kenelle minä ensimmäiseksi annoin huumeita. mies sanoi ja tahtoi selkeästi ärsyttää minua. - Ei kai minun tarvitse väittää. - Niin niin, elokuvissakin kaikki pahikset saavat aina parhaat repliikit, tiesin. Pitihän se paikkansa, mutta aikamuoto minusta vähän tökkii, sanoin. Totuushan on aikuisten oikeesti ja mummon markoissa, että voihan se itse asiassa sairaan siistissä pitkässä juoksussa, loppupeleissä, periaatteessa ja kaiken kaikkiaan tasapuolisuuden nimissä ollakin, vaikkakin legendaarinen ja haasteellinen, niin myös vähin erin tai ihan sikana ärsyttävä sanonta, tiätsä. - Sanomattakin on lähtökohtaisesti ja päivänselvästi todellakin selvää, syystä että, mennäkseni eteenpäin, niin elikkä niinku tota oliskohan ylipäätään sittenkään. Sanoin vinosti hymyillen: - Usein käy niin, että kun aatteellisella porukalla ei enää ole tavoitetta, ei unelmaa eikä myöskään tuloja jos esimerkiksi se aate on jo saavutettu niin seura vajoaa, taantuu ja rappeutuu pelkäksi rikollisjärjestöksi. - Se kun on vähän niin että minulla on konkurssista lähtien ollut tuo viehtymys pahaan. - Teit siis yhdestä viattomasta narkkarin, palasin asiaan eikä minua hymyilyttänyt lainkaan. Ihan vain menekkinsä vuoksi, vaikka se mitä minulle tapahtui, oli vahinko. Entisten kontaktien kautta aloitin ensin ikonien salakuljetuksen ja siinä sivussa tuli kytkykauppana mukaan pirin, herskan ja muutaman muun piristeen maahantuonti. Silkka inhimillinen virhe. - Lehtitalon johtajan alaikäiselle tyttärelle, hähähähä, ja puhdasta hepoa! Viktor nauroi. Tsemppiä ja revi siitä. - Joku kertoi tarinaa takavuosien lehtiartikkelista, jossa kirjoitettiin, että "Saavuttuaan opiskelemaan Helsinkiin Urho Kekkonen asettui asumaan Urho Kekkosen kadulle". Ärsyttävä ja tyhjänaikainen sanonta. Vaan niin siinä kävi. - No. Viktor veti naamansa ovelaan hymyyn. - Ja kuinkahan niin. Tilasin ravintolassa härkää, sain lehmää. Niin. - No en keksi. - Daaa. - Sehän oli herttaisesti tehty. - Väitätkö, että minä olen rapistunut. mies kiinnostui. Sitä saa, mitä tilaa. Lokasivat minun maineen ja tuhosivat uran. - Minä nyt olen tämmöinen pahanilkinen, roistomainen kelmi ja myös orientoitunut
33. Jess. Aporopoo, by the way, kylmä faktahan on se, että turha kai lähtee spekuloimaan. Tuo ärsyttävä sanonta "sitä saa, mitä tilaa" ei ole koskaan pitänyt paikkaansa, väitin
- Nussi sinä lehmää, Viktor rähisi. - Sinä olet vitsi.
Viktor oli äkisti muuttunut. Tempaisin käsiini kaksi mallinuken raajaa ja pitelin niitä olkapäistä, olkapäitteni kohdalla. Tosin vietän sen kanssa niin vähän aikaa kuin mahdollista. Arkuutta huokuva ja uhkaa henkivä.
34
Kuin nurkkaan ajettu villieläin, josta ei todellakaan tiedä, mitä se seuraavaksi tekee. Heiluttelin hieman tekokäsiä. - On vaimo. Vedin samalla kyynärpääni mahdollisimman taakse. Mitä sille oli opetettu. Tämän Einsteinin yksiö ei lämminnyt normaalisti ja tapulissa oli useita lepakoita ja muutama huuhkaja. - Mitä sinä sanoit. - Muiden Ahmanhäntijänkairan alueen zoofilistien kanssa. Tyyppi oli yhtä aikaa pelokkaan ja pelottavan oloinen. - Et sinä ole vitsikäs, sanoin. Koira loikkasi ilmaan ja sen hampaat kasvoivat silmissä. Minulle tuli kiire kuin rollaattorin kanssa liikennevaloissa. Hän osoitti minua ja huusi selkeällä komentoäänellä koiralleen: - Kiinni, Petteriahomaa! Susikoira lähti syöksyyn myymäläsalin toisesta päästä. - Sen olen jo tehnyt, hörähdin. Temppuilijana ja konstailijana olin kuin köyhän miehen Derren Brown. Ja on mulla lapsikin. hän uhitteli. Se haukkasi matkaansa oikeanpuoleisen tekokäteni. kysyin. Jos on olemassa määre tyhjiö niin täytyy olla olemassa myös määritelmä lähellä tyhjiötä. Tässä oli sellainen tilanne, jossa olin hyvin lähellä vakuumia. Sinä sikisit siitä, mokoma anaaliahtauma ja ihme pälli. - Sinä olet niin viisas että varmaan masturboitkin kondomia käyttäen. Susikoira päätyi irtokäden kanssa taakseni ja antoi kädelle kyytiä. Iskeekö se hampaansa kurkkuuni. - Jaaha, sukellusvene on jälleen pintakulussa, sanoin hiljaisella äänellä, mutta mies kuuli silti letkautukseni. Kuin askelia soralla. Kenties naulan narahdus, aivan kuin jotakin olisi irrotettu seinästä. Hurja murina kasvoi. Olin kuulevinani ulkoa ääniä, joita Viktor ei tainnut kuulla. - Onneksi minulla on huumorintajua, roisto sanoi. Ei aikaa ajatella. - Ihan kuin elävissä kuvissa, sanoin ja. nöyryyttämiseen ja tuskan tuottamiseen. Koira jäi lattialle teutaroimaan ja repimään muovikättä. Näin vierelläni mallinukkeja, joiden raajat oli irrotettu. Käykö se kiinni käsiin, jalkoihin vai haaroihin. Pureva koira ei hauku, tiesin, eikä tämä tappaja haukahdellut. - Eikö normaali perheonni kiinnosta. Tai oli. - Kunhan vain kommentoin teikäläisen älykkyysosamäärää. Minut se jätti rauhaan. Onneksi susikoira oli opetettu perinteiseen tyyliin. Vartiokoira oli tulossa kimppuun hirvittävällä vauhdilla. Muuan kori oli täynnä yksinäisiä jalkoja ja irrallisia, mahdollisesti parittomia käsivarsia. Lapset kun on kusipäitä, ihmishirviöitä ja pikku paskiaisia, ja tämä tarina on tosi; minä tiedän koska olen ollut lapsi. Mies kiristeli hampaitaan ja tiesin, että loppu on lähellä. - Lopetahan jo se pään aikominen
Kajahdus jäi kaikumaan liiketilassa kuin olisimme olleet jääkiekkokaukalossa. Oman kännykkäni otin takaisin Viktorin taskusta. Mutta Viktorin kysymys ei ollutkaan esitetty minulle. Tunsin vahvasti, että ikä alkaa valitettavasti ottaa minut kiinni. suljin nopeasti lasisen välioven, jolloin koira jäi pitämään yksinään kivaa irtokäsivarren kanssa. Roistopäällikkö löi päänsä vielä kaatuessaankin. - Mitä helvettiä. - Kyllä poliisi minun jäljille
35. Mikko sanoi kysyvästi. Viktor oli täysin toisella galaksilla ja veri valui ohimolta hänen silmilleen. - Mitä me nyt muka tehdään. En kuullut merkonomin tikitystä, sillä Granlund oli tikittänyt aikansa ja nyt hän räjähti. - Vieläkö tai joko maailma on turvallinen paikka merkonomeille. Nuorukaisen kädessä oli ikkunanpielestä irrotettu lankku. kysäisin Viktorilta mutta vastausta ei häneltä herunut. Petteriahomaa kuului pomppivan lasiovea vasten, mutta ei päässyt läpi. Otin liput, pyyhin niistä sormenjäljet ja painelin Viktorin sormia lippuihin. Miekkonen läähätti. Jaksamattomana en ennättänyt reagoida näihin tapahtumiin enkä siten osallistunut muuhun kuin suunpieksäntään. - Tuo hullu kertoo kumminkin minusta, nainen sanoi. - Sitä, mitä ei voi syödä eikä naida, sen päälle täytyy kusta. Ovella seisoi Annika. - Vieläkö sinulla on ne konserttiliput. Kuljin Viktorin luokse ja potkaisin aseen kauemmas hänen käsistään. Se oli turhaa, sillä mies ei liikuttanut enää niveltäänkään.
- Mies maassa, Mikko huohotti. Kävihän se tämäkin äärikokemuksesta, tuumin kädet täristen ja sydän pamppaillen. Käännyin kohtaamaan Viktorin ja oletin nyt saavani silmieni väliin CZ 75 Kadetin luodin. Melodraama muuttui meludraamaksi, kun Viktor sai päähänsä kakkosnelosesta. Lipuista kävi selvästi ilmi, mistä ne oli hankittu. Hän nyökkäsi ja kaivoi ne käsilaukustaan. - Mitkä... Tyttö oli näemmä kertonut rautatieasemalla Mikolle kaikesta hänelle tapahtuneesta, myös siitä, että minä olin näiden hiihtäjien vankina. - Irtosiko kantoraketti. Kukaan meistä ei säälitellyt tätä kusipäätä. Viktorin ääni kysyi. - Eikö tuo suunnitelma ole vähän kömpelö. - Hengissä on, sanoin kokeillessani äijän pulssia. Granlund syöksyi päin Viktoria kuin tuulimylly Don Quijoten kimppuun. - Sanoit muistaakseni, että et kostunut uudesta työpaikasta muuta kuin konserttilippujen verran. nainen kyseli. - Joka tapauksessa nuo liput yhdistää Viktorin Vierroksen surmaan, kerroin mietteliäänä. kysyin nuorelta mieheltä, jonka pitelemä lankkukin tärisi hermojännityksestä. Annikan takaa syöksyi esiin Mikko Granlund, täynnä apinan raivoa. Tai sitten pitää purra. Työnsin liput tajuttoman Viktorin povariin. - Tämähän oli koiran logiikkaa, sanoin kun siirsin erään korin oven eteen. - Ja sitten vain vihjesoitto poliisille prepaid-numerosta, vai. kysyin Annikalta
- Joskus taiteelliset ihmiset osuvat aika lähelle totuutta, sanoin. - Niin, eihän niillä ollut asettakaan. - Kun vaan muistai36
sin. - Ei kaikki ole vielä edes kotelovaiheessa. - Hyvinhän se oikeastaan sitten sujui, Annika sanoi kun kävelimme ulkoilmaan. - Elämä on koulu, ja joka kerta on opittava uusi läksy kunnes päästään Level Kakkoselle. - Kuin Veljeni Leijonamieli -kirjassa vai. - Kuin kotelosta kuoriutuva perhonen... - Ilmeisesti ne kaikkosivat kun kuulivat täältä meteliä, sanoin. Annika kysyi. Sitten päästään kolmospesälle. Ehkä ne saavat myös Kurjen ja Rosengårdin tai sitten ei. - Sitten on vielä Kurki ja Rosengård, kerroin rosvopariskunnasta. - Ja lopulta seitsemänteen taivaaseen. Mikko kysyi. - Niitä edellisiä elämiä ei voi muistaa koska se olisi lunttausta. - Ne istuvat Mersussa liikkeen takapihalla. Mutta sinähän et tehnyt yhtään maalausta valmiiksi asti. pääsee joka tapauksessa! - Kun ja jos sinua jonakin päivänä kuulustellaan, myönnät sen mikä piti paikkansa. Joillakin on matkaa perhoseksi vielä monen kuoren verran ja toisilla niitä kuoria on vähemmän ja eräillä enää vii-. - Minulle käy toisinaan niin. Ilta oli hämärtymässä punertavaksi kesäyöksi. Mikko kysyi. Petteriahomaa oli rauhoittunut ja ryhtynyt makaamaan jonkin vaatekasan päälle. Että tämä ukko tässä, sanoin ja kopsautin Viktoria kengänkärjellä kylkeen, - pakotti sinut maalaamaan väärennöksiä. - Jossa kerätään pisteitä miekkailemalla zombieita vastaan ja pelastetaan Persian prinsessa. - Kiitos muuten auttavasta astalosta ja muutenkin pelastusprojektista, sanoin Mikolle. Suurin osa on vielä toukkia, eräät vasta munia. - Ei, vastasin. Ne eivät vaikuttaneet sellaisilta, että lähtisivät kostamaan meille, ja tämä Viktor oli jo maksanut niille. Kävelimme rinnakkain pitkin Teiskontien asfalttia, josta saatoimme nähdä Näsijärvelle saakka. - Oletetaanpa, että vaikka seuraava elämä ihan kiinteä paikka olisikin, siellä ei pörssikurssit, lomaosake, Von Wrightien taideteokset, Hitchcockin elokuvat, dieetit tai jatkosota merkitse yhtään mitään. Annika kysyi. Sitten neljänteen kerrokseen. - Eipä kestä. - Se on kyllä totta, Annika sanoi. Soitan hetken kuluttua poliisit paikalle. - Yritettiin kelvollista mutta tuli vahingossa priimaa, sanoin. Maksan minä silti sinun palkkiosi. Menin kurkistamaan takaovelta, mutta ne hyväkkäät olivatkin karanneet sen sileän tien. Minulle se on oikeastaan yhdentekevää. - Niin minullekin, mutta edellisessä elämässä, tyttö vastasi. - Häh. - Ilman kuolemaa elämä olisi ikuista ja arvotonta tyhjän nauramista. Etkä saanut tästä edes mitään taloudellista hyötyä. - Jos ei vaikka muista jonkin esineen nimeä niin voi aina sanoa että se jääkaappi siellä kylpyhuoneessa niin jokainen tajuaa että kyse on pesukoneesta, sanoin aforismin. Mielestäni et siis ole syyllistynyt edes tekijänoikeusrikokseen. - Eiköhän senkin jälkeen riitä vielä tavaraa
Katselija epäilee, että molemmat ovat hulluja, ja päättää jatkaa matkaa. Mooses sanoi: - En voi mitään. Miksi kaikki narkkarit menevät lukioon. Sitten Helvetin Enkeli lähti kulkemaan taivaan ikuisilla poluilla. Nainen tarkoitti: 39 "Lehmät on lypsettävä" johon mies vastasi: "Paskan marjat. Taivaan portilla Mooses sanoi: - Taivaassa ei saa olla Harrikkaa, nahkatakkia eikä pitkää lettiä. - Miksi ihmeessä kuusi muurahaiskarhua. - Sähkötuolista on virta poikki, selitti vartija - ja joudumme käyttämään kynttilöitä. Eihän risiiniöljy yskää paranna, se lyö vain vatsan löysälle. -Siellä saa vapaasti valita aineet. Myin hänelle risiiniöljyä ja käskin ottaa heti. Lopulta hän löytää talon, mutta ikkunasta sisään katsoessaan hän näkee kummallisen näyn: Nainen on alastomana kontillaan lattialla ja vetelee rintojaan. Risiiniöljy Leena oli apteekissa apulaisena ja apteekkari palasi kahvitauolta. Halusi yskänlääkettä. Kauhistuneet vangit ihmettelivät, mistä oli kysymys. baarimikko kummastelee. - Näyttää se tehoavan, totesi Leena. Hitler mutisee: - Arvasinhan, ettei kukaan välitä 10 miljoonasta juutalaisesta... Äkkiä hän oli kuulevinaan Harrikan ääntä. hän kysyi. Lehmät on lypsettävä Mies eksyy metsässä. Hän meni kyselemään Moosekselta, mistä se johtui. Omistajan poika! Muurahaiskarhu Adolf Hitler kävelee baariin, ja baarimikko ihmettelee: - Etkös sä kuollut toisen maailmansodan lopussa. Oletteko hullu. Tuolla se ukko on, nojaa lyhtypylvääseen eikä uskalla yskiä. Vähän aikaa kuljettuaan hän istahti puun alle. - Yksi ukko kävi. - Katsokaa itse. Kuolemanselli Amerikkalaisen vankilan kuolemansellistä kuului karmeaa kiljuntaa. Hitler vastaa: - En, ja nyt olen palannut tappamaan 10 miljoonaa juutalaista ja kuusi muurahaiskarhua. Molemmat ovat kuuromykkiä ja keskustelivat elekielellä. - Mitä. Siellä sataa!". Pian hän löytääkin toisen talon. Mies seisoo hänen edessään sateenvarjo kädessä ja heittelee toisella kädellään marjoja pottaan. Seuraavassa hetkessä hän näki miehen kiiltelevän Harrikan selässä, pitkä letti hulmuten. Helvetin Enkeli Helvetin Enkelten jäsen kuoli ja joutui taivaaseen. - Onko käynyt asiakkaita. Siellä hän kuulee selityksen naapurien omituiseen käytökseen
Miesmarsilainen meni koneen eteen, näppäili koodin, otti taskustaan avaimen, pisti sen koneessa olevaan avaimenreikään ja väänsi sitä. Marsilaiset alkoivat selityksen jälkeen nauraa oikein sydämellisesti. Marsilaiset näyttivät ensin, miten asia tapahtuu. Poliisi tuli tutkimaan tapahtunutta. "Pane se heti pois ja lopeta!" huusi poliisi. - Sitten varmaankaan mitään muutakaan arvokasta ei viety. Ainoa ihmetystäni herättänyt seikka on, etten vielä ole saavuttanut Einsteinin tasoa, jolla minun laskelmieni mukaan nykyään pitäisi olla.. Nopeat ja suorituskykyiset aivosolut jäävät jäljelle ja aivot pystyvät parempiin suorituksiin kuin ennen juopottelua. Viinaa juotaessa hitaat ja huonot aivosolut kuolevat ensin. - Veivätkö rosvot paljon rahaa. Viiden minuutin kuluttua koneesta työntyi taso, jolla oli pieni itkevä marsilaislapsi. Kokonaisuuden kannalta tämä on laumalle hyödyllistä, sillä kun hitaimmat on karsittu, lauma pystyy juoksemaan nopeammin kuin aikaisemmin. "Mitäs sää naurat", kysyi toinen kännikala. Me näet teemme autoja juuri tuolla tavalla. Tätä teoriaa nimitetään puhvelilaumateoriaksi: Kaikkien luonnontieteellisten tutkimusten mukaan puhvelilauma pystyy juoksemaan vain niin nopeasti kuin lauman hitain ja heikoin puhveli. Puhvelilaumateoria Amerikassa on kehitetty teoria, joka selittää, miksi kannattaa juoda viinaa. "Panin pois, vaan enpä lopettanut..." Kassakaappi Serbian hallitsevan puolueen kassakaappiin oli murtauduttu. Lopulta tultiin siihen vaiheeseen, jossa alettiin selvitellä seksiasioita, eli miten kukin kansa saa lapsia. Pane se heti pois! Humalainen seisoi keskellä toria kusella. Kaikkien tutkimusten mukaan viina tappaa aivosoluja. Kun intiaanit, sudet ja muut pedot metsästävät puhveleita, hitaimmat ja heikoimmat joutuvat metsästäjien saaliiksi. Sitten marsilaisnainen teki saman. Punastellen delegaation johtaja vei marsilaiset katsomaan, miten delegaatioon kuuluva aviopari rakasteli sängyssä ja selitti, että sitten yhdeksän kuukauden päästä syntyy uusi ihminen. - Kyllä vain! He veivät ensi vaalien tulokset! Marsilaiset Ensimmäiset marsilaiset laskeutuivat maahan. Poliisi saapui paikalle. Juoppo alkoi nauraa oikein hirnumalla. Alkoi vilkas kansojen välinen tapojen ja kulttuurin tutkimus. Uskon vakaasti 40 puhvelilaumateoriaan. Juoppo sulki sepaluksensa ja poliisi poistui paikalta. - Rahaa ei hävinnyt lainkaan, sihteeri totesi. Koneen valot alkoivat välkkyä, rattaat pyöriä, liukuhihna kulkea ja sähkökipinät räiskyä. Sitten tuli maan asukkaiden vuoro selittää. Kun maan delegaation johtaja kysyi syytä tähän yllättävään iloon, marsilaiset selittivät: - Meistä se oli niin hassua. poliisi kysyi sihteeriltä
Esittely- tai arvostelutarkoituksiin lainaaminen sallittu.
Vastaava toimittaja: Teksti: Kustantaja:
Timo Juntunen Timo Surkka MM-Kustannus Ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU fax: 08-334989 Tilaus/markkinointi: 0445350360 e-mail: timo.juntunen@jcotton.com Askon nettisivut: www.jcotton.com/askokukkonen Painopaikka: Multiprint, Oulu
41. SEURAAVA
Salapoliisi Asko Kukkonen ilmestyy:
3.10.2009
Tekijänoikeudet kirjailijalla / kustantajalla. Tekstin lainaamisesta tai käyttämisestä muuhun tarkoitukseen on neuvoteltava kirjailijan / kustantajan kanssa
42
TILAAN JERRY COTTONIN: TILAAN SALAPOLIISI ASKO KUKKOSEN:
TUTUSTUMISTARJOUS:3lehteä13,95
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17
(laskutus tutustumisjakson jälkeen 17/3numeora)
TILAAJALAHJAN SAA VAIN KESTOTIALUKSIIN, EI TUTUSTUMIS- TAI MÄÄRÄAIKAI TILAUKSEEN: tilaajalahja A:Suomen eka Cotton 1/1961 tilaajalahja B:CD Äänikirja: Kostaja Sing Singistä (A) tilaajalahja C:Uusin Lastenlehti Jekku tilaajalahja D:Uusin SinäMinä
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
(B)
(C)
(D)
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TAI TILAA! PUH. 044-5350360, www.jcotton.com
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA 43 ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI. 4/09
44
JERRY TAI ASKO TUTUSTUMISTARJOUS: 13.95 / 3 numeroa!!!
Voit halutessasi tilata vain yksittäisiä numeroita: Käy valitsemassa osoitteesta: www.jcotton.com tai 044-5350360
JOUKKOKIRJE
M
4
A
sko ottaa vastaan romanttisen tehtävän, sillä hän lupaa saattaa yhteen kaksi rakastavaista. Mutta sitten "Uneton Seattlessa" muuttuukin "Chinatowniksi", sillä eihän Asko voi olla törmäämättä hankaluuksiin yksinkertaisimmankaan velvollisuuden toimittamisessa. Ampukaa viestintuoja ja hakatkaa sanansaattaja, mutta älkää ampuko kurtun soittajaa!
2. Matka alkaa Kilpisjärveltä ja jatkuu Jyväskylään päättyäkseen Tampereelle, jossa Lenin-setä ei elä eikä voi hyvin, mutta on muuten vain murhaavalla tuulella. Komposiittirakenteinen Asko Kukkonen, tämä yhden eläjän komentoketju ja ihmisen näköinen luomakunnan kruunu pällistelee jälleen ruokapyramidin ja ravintoketjun huipulla ja tekee roistoille tepposet. Seuraa taiteen tutkailua, tsekkiläisen pistoolin piippuun mulkoilua, alaarvoista käytöstä, tahattomia latteuksia ja sirmakkaa sätkän polttelua pirunkeuhkoilla