Pu hven ut vain kärpästen tui surina. ovalla ryminällä hän puski pään sä teräskuoriseen vastaanottimee n, ulvahti ja jäi makaamaan ku in puolimätä meria toripöydällä. - saat nukkua viiteen saakka. pastin Philin vierashuoneen sänkyyn. Sitten herätän sin ut pelkäämään. unsin oloni varmaksi kuin nuoralla tanssij an tuuraajaksi jout un jalkapuoli juop ut po.
P
T. M ut varo kastelemas ta ta sänkyä
R
K
ortsari killitti minua, kuten yleensä katsota an pientä vihreää miestä, joka parkkeeraa len tä lautasensa kielle vän paikalle ja kysy tylle y tietä lähimpään sekatavarakaup pa Portsari paljasti an. a näytti keskittän ee huomionsa sopi n va suupalaan, jonk an a se aivan ilmeisesti tie olevan mureinta si , valmiiksi riippun paikkaa minuss utta a. voimakkaat hampaansa, melkoisen osan tosin edustaessa nastoitettua talvikelimallia. - yritä nähdä sellainen uni. Ilmeestä päätell en tämä nuori nain en kylläkin kylmäk oli kö. äppänää raotti nainen, joita sivistyneet ihmi se taitavat kutsua t sisäköksi. kerro sella in , jossa on paljo en n kauniita tyttöjä - suihkussa. Sitä ei tarvittu, sillä M ill kuuli tarpeeksi ard su omasta päästään rina .
SEPÄNSÄLLIN KUOLEMATTOMAT SUTKAUTUKSET 1961-1979 H O O
än tuijotti Philiä aivan kuin tämä olisi ol kuukaudella aa lut tosta erehtynyt joulup ukki. sti hurjan rähäkän minulle, niin ett ä pelkäsin paljaan nahkani puoles ta Hirmuinen hurtt . lin ilkosillani ku n paikalle ryntäs i vasikan kokoin en dobermanni, jo nk hihnassa riippui a sheriffi Dave Ke lly Dobermanni no . - Etkö kerro mi nu iltasatua, Jerry- lle setä
n:o 2/2003 (LOPPU) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO -Retorinen ryöstö -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava
n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 Tee testamenttisi, Kukkonen! n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan n:o 2/2009 Räyhähenkiä, aamun paholaisia... n:o 3/2009 Kukkonen ja kostaja Kekkosen... ILMOITAMME KYLLÄ JERRY COTTONISSA JOS ASKO JATKUU!
n:o 1/2002 (LOPPU) Ellei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 (LOPPU) Viina, terva, sauna -sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. HUOM! ASKO KUKKONEN JÄÄ IKÄVÄ KYLLÄ ANSAITULLE TAUOLLE 2010 VUODEN ALUSTA, JOS ON ONGELMIA LASKUA KOSKEVISSA ASIOISSA, OTA YHTEYTTÄ 044 5350 360. n:o 4/2009 Älkää ampuko pelimannia!
1
Savon erämessuilta on lähdettävä kukkosmaiseen syynäysja ruotimiskierteeseen kuin tuli olisi hännän alla. Setvimisen ohessa eräillä on tukka tulessa ja kebab päänalusena ja kaiken takana on aina jotakin muuta, kun Asko seikkailee maanisen epärealistisissa savolaismaisemissa. Tuoreempi sanonta kuuluu: "missä Kukkosen Asko vain kulkeekin, ympäröivä todellisuus muuttuu 1970-lukulaiseksi". Ennen muinoin sanonta kuului, että "mistä oli Hunni Attilan hevonen kulkenut, siellä ei ruohokaan kasvanut". - En ole alfauros, vastahankainen sankari Asko väittää tietojen kalastelun ohessa. - Olen Alfa Laval -uros. 5/2009
A
skon mielestä Kuopion torilta ostettu kalakukko on saunan lisäksi maailman parasta huumetta, mutta eräät amfetamiinitukkurit eivät ole samaa mieltä. Yleissivistävään tarinanpunokseen kytkeytyy tuhopolttoja, kuolemankauppaa, kiristystä, huumetsaareja, pillerivillejä ja yksi aivan erityisen kyynisellä tuulella oleva Asko Kukkonen.
2
Jos joku työntää kätensä takataskuuni ja yrittää repiä feikkilompakon mukaansa ja silpoo siinä sormensa, niin ei kai se ole minun syyni. Olin ainoa asiakas salissa, jossa meteliä piti vain television keskusteluohjelma. Ai niin, ja takataskuni sisäpinta on lujaa ja paksua verkaa. Hölmö ääliö oli käyttänyt aineita jo pidemmän aikaa. Asiaan ei liittynyt mitään rikosta tai muuta epäselvää. Kahvasta huolimatta sijoitin kalakukon muovipussin pohjalle. Sitten kännykkäni soi ja se tiesi harmeja.
3. Olin saapunut Konnevedeltä Kuopion kaupunkiin vain tunnistaakseni erään puolitutun ruumiin. Mitäkö minä tein. Silloin minä tutustuinkin häneen, sillä vakuutusyhtiö palkkasi minut tutkimaan mahdollista petosta. Verestä löydettiin alkoholin lisäksi muutakin huumaavaa, joten kai se hyväntekijänä toimiminen oli ottanut henkisesti koville. Se lompakko tosiaan on ja pysyy taskussa, sillä se on ommeltu kiinni taskuun ja housuihin. Lisäksi hän teki erään vakuutuskuprun, josta saaduilla rahoilla hän perusti katastrofien uhreja auttavan järjestön. Päätin ostaa kalakukon ennen kuin EU kieltää ne lopullisesti. Ajattelin ottaa myös yhden snapsin puolitutun muistolle. Olihan se, oli se sama turpeanaamainen kännikalastaja jonka kanssa tein joskus useat kalareissut pohjoisen
S
kalavesille ja Norjankin puolelle. En tietenkään löytänyt viitteitä sellaisesta koska tiesin, mihin mies aikoi vakuutusrahat käyttää. Minulla on takataskussani lompakko, jossa on vain vanhoja kapakkakuitteja jotta se näyttäisi paksummalta. Noudatin omaa oikeustajuani. Äijän vene oli löydetty ajelehtimasta Kallaveden laineilta ja mies itse löydettiin kellumasta sepalus auki. Teki sitten paskiainen sellaisen valinnan, että pelkkä viina ei riittänyt. Tällä entisellä kalakaverillani ei ollut elossa olevia sukulaisia ja minä kai sitten tunsin hänen naamataulunsa parhaiten. Se ei lähde taskusta muuten kuin repimällä housut jalastani. Luonnollisesti ilman pelastusliivejä. Ja teki myös sellaisen valinnan, ettei kussut istualtaan äyskäriin vaan oli ollut ihan pakko nousta veneessä seisomaan. Kaivoin oikean lompakkoni en kerro mistä ja maksoin kahvallisesta kalakukosta reipasta ylihintaa. Istahdin lähiravintolaan purrakseni ja nielläkseni jotakin vatsalaukkuun ja suolistoon menevää. Jatkoin vihellellen matkaa Kuopion torilla. aatanan paskiainen! Kusipää mulkku! nuorukainen itki ja katosi väentungokseen verta suihkuttavia sormiaan pidellen. Elämänsä aikana hän sai aikaan paljon hyvää: perusti työttömille ateriointipisteen, oli mukana kehittämässä ensikotitoimintaa lapsiperheille jotka altistuvat väkivallalle ja toimi monen musiikkifestivaalin järjestäjänä. Ei hän pelkkä raihnainen alkkis ollut. En yhtään mitään. En tehnyt yhtään mitään, ei minun tarvinnut. Ai niin, ja lompakon sivuihin ja reunoihin olen upottanut ilkeitä partakoneen teriä. Itse en kalareissuilla juurikaan happamaan koske, mutta hänellä se oli maan tapa. Nuuhkin torin tuoksuja ja katselin kauppahallia, jonka itäpäädyssä Veljmies-patsas tuulasteli, tiirusteli ja riiusteli. Oli niin kuuma, että roikotin poplariani käsivarrellani
- Mikäs tässä. Sinulla on kovan kalamiehen maine. Kuulehan. Soittaja oli muuan kuopiolainen myyntitykki ja niin sanottu bisnesmies SutkiPulkkinen. - Mihin olisit minua pyytämässä. - Voi jumalauta, hörähdin. - Omatunto on amatöörejä varten, SutkiPulkkinen nauroi. - Toistaiseksi vasta Savon erämessuilla. - Omatunto kyllä vähän nakertaa, sanoin kun pitelin käsissäni hentoa vapaviritelmää, joka ei kaksiselta näyttänyt. - Eikä tarvita verokorttia. - En tarkoita mainetta rikollispiireissä tai kun olit Suojelupoliisissa. Sutki-Pulkkinen muistutti nuorta Jaakko Teppoa, joka oli kiskonut ylleen liian ison. Mutta hoidetaan ensin erämessut alta... - Nyt tuon maahan myös keloja ja vapoja. Ja Weeper. Kaupparatsut Sutki-Pulkkinen ja KetkuKemppainen. - Kuulehan, kun minä tuon maahan uistimia... Itkijä-petkutus. - En tasan varmasti lähde esittelemään minulle tuntematonta vapaa. - Swindle siis. Suomeksi se on "huijaus". arvasin. Aika harvinaista. - Sama irvileuka. - Ei tarvita verokorttia. Kas kun et halua minua TV Shoppiin juontajaksi... kuului linjan toisesta päästä. kysyin. Ennemmin mainostan vaikka Spice Girls -nukkeja. Otettaisiin yksi mölli avohoidosta ja pantaisiin studioon niin tuon ohjelman taso kohenisi kummasti. Katson televisiosta keskusteluohjelmaa. - Ei! Vaan Findle Sweeper! - En ole koskaan kuullutkaan. - Perhana. - Mitä Asko. Tulisit messuille esittelemään uutta Findle Sweeper -kalastussettiä. - Messut on sitä varten. - Maksan ruhtinaallisesti ja kerrankin etukäteen. - Tietty maine on, joo. Oli siinäkin varsinainen reilukerho. - Hyvä idea, Sutki-Pulkkinen innostui. - Kirkoissa, vai. On kuule kunnon vapaa ja kelaa ja siimat kaupan
4
päälle... Kuului yleensä vain elokuvarenkaiden ulvonta, kun Sutki karautti yön hämärinä tunteina kohti seuraavaa pitäjää. Yleensä Sutki luisteli paikalta laskujaan maksamatta, oli kyseessä sitten ravintolaillallinen tai elokuvassa poltettavan lavastekylän rakennuttaminen paikallisasukkailla (tämä tapahtui kun Sutki oli kokeillut siipiään elokuvatuottajana). - Ketku lähti omille teilleen. Mutta heihin liittyvistä tarinoista sitten joskus toisen kerran. - Missä sinä niitä kauppaat. - Sinulla on maine, Sutki-Pulkkinen sanoi. - Ja kalsareiden vaihtaminen on tarkoitettu kaiken maailman hygieniaupseereille. - Vieläkö joku hurja ostaa niitä. - Etkös sinä vielä pari vuotta siten tehnyt myyntibisnestä Ketku-Kemppaisen kanssa. - Joo, niitä sekundaeriä, hirnahdin. Sinut tunnetaan kalastuspiireissä. Milloin minun pitää olla paikalla?
Etukäteen
- Se tekee yhteensä 140 prosenttia. Opistotien varrella sijainneessa Kuopiohallissa oli paljon näytteilleasettajia ja lähiparkkipaikatkin oli varattu ulkonäyttelyille. Noinko paljon olet rakastunut itseesi, ruoja ryökäle. - Minulla on ihan oma AA-kerho. - Asko kuule. Sutki kysyi. Milloin sinusta, Asko, tehdään toimintafiguuri. Sillä pystyi tekemään helposti heiton, jossa pidetään kiinni uistimen koukuista ja vapa taivutetaan U-mutkalle. - Vihkilupa pitäisi uusia kuten ajokortti.
Jäi uusimatta. Mihinkäs sinä sen avo- tai umpivaimosi hukkasit. - Tai sitten pannaan pystyyn Kukkos-teemapuisto. - En ole muuta väittänytkään. - Kuulinkohan minä oikein. - Kyllä joo, matka vaivaiskotiin on hyvällä alulla. Työstäni 60 prosenttia on ammattitaitoa ja 80 prosenttia ahkeruutta. Entäpä itselläsi. Ei tämä Findle Sweeperin uisteluvapa ihan susi ollut. - Sinun tapauksessa se on yksikkö, ei monikko, naurahdin. Sinä se vaan olet edelleen Paavo Lipposen näköinen ja melkein ikäinenkin. - Eikö kuuluisi sanoa "aivojasi". - Sanovat, että muistutan Clark Gablea, Sutki-Pulkkisella oli tapana sanoa. Esittelin vapamalleja Sutki-Pulkkisen kojun edessä ja näytin myös halukkaille oikeaoppista perhovavan heittotekniikkaa. - Mieluummin toimimattomuus-actionnukke. Aito ja alkuperäinen Asko-figuuri. Kun uistimesta päästetään irti, vapa nakkaa uistimen kohtisuoraan eteenpäin eikä vapaa tarvitse käyttää lainkaan pään yläpuolela. Sutki kysyi huomatessaan eräässä kojussa pieniä kalamiespatsaita, jotka toimivat kynätelineinä ja kirjanmerkkeinä. - Kaukana siitä. Ammattitaito ja ahkeruus. Eräs totinen patsas levitteli käsiään kuin kuvaillen irti päässeen kalan pituutta ja käsien väliin sopi WC-paperirulla. Ryhdyin hommiin. Mikä on onnellisuutesi salaisuus. - Teen paljon töitä itsekkyyteni eteen. Eräliivit ja virveli myydään erikseen, Sutki sanoi rajallinen mielikuvitus ruplattaen. Heittotyyli soveltuu pusikkoisiin rantoihin, joissa uistin olisi muutoin välittömästi kiinni jossakin oksassa. Miksi se sinun aivoasi kirvelee. kysyin Sut5. - Ihmisillä on taipumus valehdella päin naamaa, oli minulla tapana vastata hänelle. - Joo, mutta rakastan itseäni etäältä. Sitä ennen aikeena on ryystää kauravelliä, kytätä tarjouskahvia, etsiä lehdistä uusia sairauksia joita valitella, tempoa nitroja kunnes olen räjähdysaltis, pelata ostarin hedelmäpelit rikki ja valitella kansaneläkkeen pienuutta kun telakoidun kaupan kassalle kunnes jono minun takana on kasvanut reaalisosialistiseksi. - Kun on avo- ja umpikeloja, niin... - Seuraavan joulun markkinoille. - No niin! Just, mä omistaudun työlleni 140-prosenttisesti! - Kelmi huiputtaja sinä olet. - Sellainen on jo olemassa, sanoin. Sutki oli järjestänyt kojun takana olleeseen tyhjään tilaan maalitaulun, johon nakkelemalla pääsin leveilemään tarkkuudellani. - Sitä kutsutaan metsäksi ja erämaajärveksi. rippipuvun. Kalamiehestä oli tehty paskapaperin pidike. Vaan ei se mitään, kun olen niin Clark Gablen näköinen
Ei näyttänyt siltä, että siinä olisi mitään suuria tunteita liikuteltu. Pelinostalgiaa ja pelikoneklassikoita. Karsea katku levisi Minna Canthin kadulle ja ihmisiä oli kerääntynyt nuuhkimaan myrkyllisiä sulotuoksuja. kilta. Oli torstai.
Kalastusliikkeen näyteikkunat olivat paukahtaneet ulospäin ja liekit roihusivat kuparinpunaisina. - Pelien ja tietotekniikan suurmessut. Minulla on jo tietämyskone ja osaan käyttää sitä. - Kuinka löydät sisäisen perkuujätteesi, hörähdin. - Mitä. Palokunta suihkutti Altin puotia, mutta kyllä se aika menetetyltä vaikutti. Enemmän vaikuttivat festarituotteilta. Melkein viereisessä kojussa ties mitkä sherpat esittelivät uudenlaisia rinkkoja ja kantokaluja. Minun pitää päästä eroon näistä lipuista päivän loppuun mennessä tai saan satikutia. Nyt se Altin liike on tulessa. Pelidemoja, tuotejulkistuksia ja musiikkia. Onnettomuus kävelee eteen puun takaa juuri silloin, kun sitä ei odota. Ja. Anna vaikka eteenpäin. Toisena messupäivänä ennätin itsekin kierrellä katselemassa kojuja. - Altti, jaa. Istahdin pelkääjän paikalle ja Sutki käänsi auton kohti punertavaa auringonlaskua, sitten rampille ja kohti Kuopion keskustaa. Hän sulki juuri kännykkänsä ja sanoi eräälle apumiehelleen: - Jää sinä hoitamaan messupaikkaa. - Erittäin monen tonnin arvosta. Näin Altin, joka tuijotti lähes tyynesti liikkeensä tuhoutumista. Kukkonen, lähde mukaan! Kun seurasin häntä parkkialueelle, kysyin: - No mikähän nyt on. - Että jossakin täällä pidetään seminaari aiheesta "kelan räikkä tärpinilmaisijana". - Joku on kai tuikannut Altin kaupan tuleen ja se palaa parhaillaan! Voi jumalauta. Eräs liian urbaani luontonarkkari esitteli "eränkäyntiin sopivia" kartonkipahvisia ja kokoontaitettavia vessanpyttyjä, joissa oli kertakäyttöiset vaihtopussit. Epäilin, että sateella vessanistuin vettyisi niin pahasti, että pian eränkävijä istuisi kasassa märkää pahvia ja paskaa. - Joo, joku kalamaailman ylimainio Sarasvuo siellä selittää itsestäänselvyyksiä. Vilkaisin tikettejä. - Tuoksuu tuholta, sanoin savua nokassani. Kävin nauramassa muiden tuote-esittelyille ja tiirailemassa surkeita standyja. Muuan heppu jakeli ilmaislippuja tuleville messuille ja tyrkytti minullekin nipun niitä. Kun päivä oli lopuillaan, Sutki-Pulkkinen kiirehti
6
luokseni tuli perseen alla. - Minun uistimia ja muita kalastustarvikkeita on myynnissä yhden Altin kalastusliikkeessä, Sutki sanoi naama valkoisena. kysyin kun saavuimme hänen Toyotansa luokse. Hittojako minä tuolla tekisin. Sama koju näytti kauppaavan oluttölkkilippiksiä, mikä ei vakuuttanut minua siitä että nämä kaupparatsut olivat tosissaan eränkävijän asialla. - Pistä taskuusi. - Pistä kassiin kukkanen kallis, tyyppi sananmuunteli. Altti oli kookas ja kaljuuntunut rökäle, jolla oli perussurulliset kotimaiset
Se oli ainakin yhden kerran paljastanut erään kriminaalin, kun nauhoitin hänen kahdenkeskisiksi tarkoitettuja höpinöitään. - Hän ei siis ollut ostanut niitä sinulta. - Eikä kuitteja. Kauppias vain tuijotti tulimerta, joka suostui sammumaan erittäin vastenmielisesti. - Ei, ne oli tuolla myynnissä. Sen viikonlopun aikana kiertelin esimerkiksi Sorsasalon raviradalla, eräiden herännäisten tapaamisessa, "Kuntoutujapäivien" Ote elämään -luennolla tarkkailemassa kuuntelijoita, baareissa omaksumassa juoruja, yhdessä taidenäyttelyssä, Kolmisopen kauppakeskuksen Euromarketin Potti-pelisalissa, Yliopistollisen sairaalan kahviossa ja jopa teatterin lämpiössä. Sain kuulla, että Minna Canthin kadun lähitienoilla oli jo viikkoja sitten liikkunut joku pyromaani, jota poliisi ei ollut tavoittanut. - Ei kuitteja, perkeleen veronkiertäjä.
Kuljin pitkin Tulliportinkatua ja kaivoin eräliiveistäni haastattelunauhurin. - Kaikki ne uistimet, vavat, kelat, pelit ja vehkeet jotka Altti otti myyntiin... Päätään pudistellut Sutki palasi luokseni: - Kuule Asko, maksan sinulle vielä enemmän kun selvität tämän sotkun. kasvot. Sitten täytyy vain seuloa akanat jyvistä ja päinvastoin. Yleensä haastattelunauhuri, lehtiö ja kamera (joka ei edes toimi) tekevät ansaitun vaikutuksen. Kolmekymmentätaskuisissa eräliiveissäni säilytän esimerkiksi aurinkopaneelilaturia, minikiikareita, erittäin pientä retkikeitintä, ihan itse tyhjiöpakkamaani kuivalihaa, tuluksia, joditabletteja ja vedenpuhdistustabletteja. Jossakin taskussa oli jopa suhteettoman kallista, jalokivien leikkaamiseen käytettävää timanttivahvisteista metallilankaa, jolla leikkaa ajan kanssa vaikka teräskalterit. - Olikohan miehellä vakuutukset kunnossa. Kun palo alkoi laantua, liiketilasta tuli enää ikään kuin Trabantin tai Wartburgin sinisenkatkeria tuprahduksia. Sutki mietti. Jokaisella on aina jokin sana sanottavana, vaikka nimettömänäkin. kysäisin Sutkilta. Sieltä täältä sain tiedonmurusia, joista osa oli kuultu tutun tutun serkun siskon kaimalta, mutta aina huhuissa jotakin perää
7. Totta kai salanauhoitus oli hankittu kielletyllä tavalla todistusmetodikiellon vastaisesti, mikä estää käyttämästä nauhoitusta esitutkinnas-
sa, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä, mutta eihän se mölli sitä silloin tiennyt. Tässä listassa oli vasta yksi prosentti taskuihin pakkaamastani kamasta. Ei helvetti, eihän minulla ole siitä edes paperit kunnossa. - Olikohan minulla. Lehtimiesnimeni oli Olavi Kinnunen. Ilme oli levollinen, mutta miehen asento koukistuneet käsivarret ja eteenpäin työntynyt leuka näytti siltä, kuin hän olisi ollut pakahtumassa voimattomaan raivoon. Sutki meni jututtamaan Alttia, joka ei ollut juttutuulella. Viikonlopun aikana yritin onkia sekalaisia tietoja ympäri ämpäri Kuopiota toimittajan ominaisuudessa. Kuuntelin sivusta, kun Altti ei vastannut mihinkään Sutkin kysymyksiin
- Sitäkö on liikkeellä jo täälläkin. - No sellaisia, joilla ei ole jalassa kahluusaappaat. - Vaan. Vähäsen amfetamiinin kaltainen mety... metylee... Eikö siellä sytytetty lastenvaunutkin vai oliko se sittenkin Nurmeksessa... Tällöin salaman sähkövaraus on positiivinen... - Moni on heittänyt henkensä tähän uuteen MDPV-stimulanttiin. - Mitä, keitä, kuten. Yksityiskohdista kehittyvä kartta syntyi hitaasti ja alkoi hengittää, alkoi hakea varsinaista muotoaan. - Metyleenidioksipyrovaleroni. oli. Kalamiesten lisäksi siellä ravasi kaiken maailman hämärähemmoja. - Älä kerro minun sanoneen niin. - Leveile nyt siinä kielitaidolla! - Muistillani minä leveilen.. Sitten seurasi äänityspaikan vaihto. - Farkkuliivit, farkkutakki, farkut. Jaa, en tiedä niistä mitään, kuului pubissa mökeltänyt ääni, jonka kelasin ohi pikkuoravamaisena vipellyksenä. - Huumeita. Kuulimme satunnaisia tiedonjyväsiä, joiden seassa oli vähemmän helmiä. - Altti poltti sen puotinsa ihan itse. Sunnuntai-iltana tein tiliä Sutkille ja kuuntelutin hänellä erinäisiä nauhoittamiani keskusteluja: - Tuhopolttojako. Se on ihan mahdollista, kuule. Joo, ei ihme että se sattumalta paloi. - Joo, on se jo täällä. - Siellä päinhän oli liikkeellä joku pyromaani joka poltteli roskalaatikoita, se sen kalastusliikkeenkin poltti. Se
8
kuulemma kyseli kaverin kaverilta neuvoja, että mitä ainetta kannattaa käyttää, kun on kaikkia lannoitteita, maaleja, lakkoja ja kaikennäköisiä teknokemian tuotteita... Ja pupillit on nuotan kokoiset. - Siihen iski kuulemma salama kirkkaalta taivaalta. Taustameteli muuttui toisen ravintolan taka-alan hälyksi. - Saattoi olla kaasuräjähdys, katohan kuule kun nykyään huterasta ja soisesta maaperästä vapautuu metaanikaasua... - Oletin että se on ehtinyt vasta Helsinkiin. - Se metaani on peräisin Silmäsuon kaatopaikalta perrkele! Kun vetivät sen biokaasuputken niin se kulkee kuule perrrkele mistä sattuu! Sitä ei vaan ole perkele kerrottu meille tavallisille pulliaisille! Sen piti olla perrkele kuusi kilometriä Pitkälahden lämpökeskukseen vaan pistivät putkeen salassa lisäkilometrejä ja tästä ali niin kuule räjähdetään vielä kaikki... Äijänköriläiden äänet örähtelivät vuorotellen. kuulin hölmistyneen ääneni kysyvän. Se oli monen tekijän summa ja siinä oli totta ja valhetta sekä huhuja ja juoruja harmaaksi jäävällä alueella. Enkä kysellyt pelkästään potentiaalisen pyromaanin perään vaan olin kiinnostunut myös Altin liiketoimista. Kommentoin Sutkille välihuomautuksella: - Nyt tuo haastelu muuttui sitten tällaiseksi tavaraksi. Kun salama lyö ukkospilvestä vaikka taivaanrannan takana, se saattaakin kulkea kilometrejä vaakasuoraan kuin pallosalama. Kelailin tallennetta eteenpäin. - Tämä keskustelu käytiin ravintola Hunterissa, sanoin ja annoin nauhan puhua puolestaan: - Altin Rysä & Uistin
- Sitäpä ei vielä tiedä. - Mikäs se on. - Kerroitkohan sinä minulle ihan kaiken. Minä sanon, että vakuutusvilppi kannattaa aina. Sutki epäili. Mutta juristeille ei koskaan kasva selkärankaa. - Muistelen, että sinut olisi joskus palkattu vakuutusetsiväksi. - Mahdatko sinä olla oikea toimittaja. - Joo, MDPV:tä nuuskataan, syödään ja rännitetään suoneen. Olisiko Altti voinut polttaa liikkeensä. - Vaikea uskoa, että Altti olisi sekaantunut huumeisiin, Sutki sanoi. - Etkös sinä ole tällä hetkellä minun työnantaja. kysyin. - Tiedätkö muuten "Einsteinin jääkaapin". - En tosiaan tunne häntä niin hyvin. kuului viimeinen ääni ennen kuin pistin haastattelunauhurin kiinni. Sitä en ymmärrä, miksi ihmiset edelleen ottavat vakuutuksia kun kaikki kumminkin tietävät, kuinka nämä laillistetut varkaat toimivat. Kelasin vielä pätkän eteenpäin kohtaan, jossa valomerkki saapui. - Albert Einstein ja Leo Szilard halu9. Grammahinta lähentelee yhdeksääkymmentä euroa. - Mieluummin minä olen pienen ihmisen asialla ja kuinka voisinkaan olla helpommin avuksi tavalliselle kaduntallaajalle ja aiheuttaa samalla eniten vahinkoa vakuutusyhtiön kusipäille kuin sisältäpäin, kun toimin niiden palkkalistoilla. MDPV: lla saa ankarat hyperseksuaaliset halut ja hirveät vieroitusoireet. - Olet sinä välillä niin vaikea työtoveri, Sutki sanoi. Vesittävät korvausvastuunsa ihmeellisillä kikkailuilla. - Vakuutuspetokset on kyllä sinänsä ihan oikein ja täysin hyväksyttäviä, sanoin. Herää totisesti kysymys, kuinka joku lakia opiskellut ihminen voi tehdä niille töitä. Mutta tuhopolttoja en ihan halua ymmärtää,
koska tuli on niin arvaamaton tekijä, että siinä saattaa kuolla viattomia. - No jaa, jonkun kai sinua pitää ulkoiluttaa. - Jo olet jelkeri! - Sitten on erillinen paskanaamojen lauma, vakuutuslääkärit, jotka vakuutusyhtiö erikseen valmentaa ja kouluttaa, jotta varmasti saadaan ristiriitainen lausunto vastustamaan ihan oikeaa työtä tekevää lääkäriä, jolla ei ole omaa lehmää ojassa. - Ei kai se haittaa että roikun mukana. - Taitavat olla yhtä rehellisiä kuin öljyyhtiöt. kysyin. Pääasia, että edes jokin summa on niiltä ihmisperseiltä pois. - Sen näyttää aika. - Johan nekin huijaa sillä pienellä präntillään sopimuksiksi kutsutuissa feeluissaan. - Kuka sinusta on minun työtoverin tehnyt. - Tuo oli muuan oikea toimittaja, joka ihmetteli kun en juonut samaan maaniseen tappotahtiin kuin hän tinttasi, sanoin. - Et taida tykätä vakuutusyhtiöistä. Eri asia, mitä minä niille ilmoitin, hähähähä! nauroin. Mutta alennusta et silti saa meikäläisen listahinnoista. Sen euforinen vaikutus kestää kolmesta kuuteen tuntiin ja sitten on kova päänsärky, ahdistusta, masennusta, kovia kouristuksia ja hyvä mahdollisuus juuttua psykoosiin tai lähteä kokonaan tältä galaksilta. - Kusettajia lakeijoineen. - Kyllä, minulle maksettiin siitä. Ne siis vielä maksoi minulle siitä, että kusin niitä takaisin silmään
Tai ennen kaikkea, eikö se pelota, että tuli leviää rakennuksen asuinhuoneistoihin ja siinä menee ihmishenkiä. Laitetta ei saatu 1930-luvulla sarjavalmistukseen eikä saada koskaan, sillä Electrolux osti välittömästi kaikkein lupaavimmat patentit eikä firmalla ole aikomustakaan toteuttaa niitä. mies kysyi. Sitten taas eilen roskakoreja. - Kuinka niin. - Ylivoimainen kilpailija hiljaa haudattiin ja vaiettiin kuoliaaksi. Yksinkertaisesti, Einsteinin jääkaapin toista päätä lämmitetään, jolloin toinen pää viilenee. Merkillinen kaari, sanoin Altille kun seisoin hänen törkyisessä yksiössään. - Että kun pikkupyromaani sytytteli roskakasoja, joku keksi käyttää tätä hyväksi ja tuikata oman liikkeensä tuleen vakuutusrahojen vuoksi. - Vai niin ja ihanko totta. Vasta 70 vuotta myöhemmin Andy Delano -niminen ukkeli hitsasi ystäviensä kanssa nollabudjetilla kokoon täysin toimivan prototyypin, "entropiageneraattorin". - Unen logiikalla eteenpäin, vastasin. Onko inspiraatiota, mitä seuraavaksi. - En tiedä. - Ja minua kutsutaan nimellä "Sutki"! - Freonit kunniaan joo, naurahdin. - Hankkivat siis paskiaiset ne patentit suojellakseen omaa tuotantoaan! Sutki hämmästeli. - Useimmiten pyromaani siirtyy elämässä eteenpäin suurempiin tekoihin eikä taannu takaisin pieniin roskiksiin. - Entä sitten. - Paskanlotinamaakareita on joka lähtöön. - Näin on. sivat kehittää turvallisen jääkaapin, joka kuluttaisi mahdollisimman vähän energiaa ja olisi äänetön. Olin tutustunut netin avustuksella viime aikojen uutisiin, kun menin tapaamaan Alttia tämän "kaupunkiasunnolle", joka oli pieni koppero Kasarmikadulla. Äijät kehittivät vuosina 1926-1933 kolme eri mallia ja hankkivat niille neljäkymmentäviisi eri patenttia. - Eikö siinä pelota, että joku parvekkeella tupakalla oleva naapuri näkee. Einsteinin jääkaapin toiminta perustuu veden, ammoniakin ja butaanin kemiallisfysikaaliselle prosessille. Lämmitykseen ei tarvita edes sähköä, vaan siinä voidaan käyttää aurinkoenergiaa. Varsinaisesti hän asui omakotitalossa Linnanpellossa. - Ilmeisesti kerrot joka tapauksessa. Hyvä sauma mennä siinä siivellä. Hän avasi oven ja päästi minut sisään. - Pitäisi kysyä siltä tuhopolttajalta. - Ensin tässä kaupunginosassa paloi roskakoreja, roskalavoja ja sitten sinun myymäläsi. He keksivät jääkaapin, jossa ei ole yhtään liikkuvaa osaa, joten sellainen kestäisi vähintään sata vuotta ilman huoltoa. Arvaatko, mitä minä ajattelen. - Huomenna on maanantai ja ajattelin nukkua öisen kuilun yli.
Lähdin liikkeelle hotelli Jahtihovista ja kuljin pitkin Snellmaninkatua. Hyvä että jätit sen oven auki, sulje se mennessäsi.
10. - Eikö se ole vähän riskaabelia sytytellä yömyöhällä joitakin roskiksia
Vaan ei nekään pysty kaikkia vastuksia murjomaan jos jälkikasvu itse yrittää parhaansa teloakseen itsensä. - Sen on täytynyt olla Paavo Lipponen. - Minä näin kun olit kännissä Savonlinnan oopperajuhlilla. - Jo sinä jaksat nakella. Kyllä minä sen tiedän, sanoin. Hiiltä oli levinnyt laajalle alueelle Minna Canthin kadulle. - En ole koskaan käynyt Savonlinnan oopperajuhlilla, vastasin yhtä hämmentyneenä. Nokkelaa. - Mitäs "altruisti" muuten tarkoittaa. - Äiti ja isä pakotti. Ulkopuolella maleksi velttohousuisia nuoria, joiden kanssa päätin vaihtaa muutaman sanan. Kysyin, halusivatko he kuulla jutun siitä, kuinka muuan onneton hiphoppari kuoli Turussa. - Kalsareista vai. Minä ja Sutki seisoskelimme palaneen liiketilan ulkopuolella. Niin kuin minulla ei olisi mitään moraalia! Minä yritän vain pärjätä tässä maailmassa! Sutki räjähti naama punaisena. - Mikä helvetti se on. - Onko tämä se niin sanottu hiilijalanjälki. Sutki kysyi. Olisiko tuo häippäissyt maisemista. kaveerasin nuorison
11. - Ne samat curling-vanhemmat jotka halus susta pianistia, kolmas pojista nauraa hörötti. pojan kaveri kysyi tältä. - Sinä! eräs teineistä totesi silmät pyöreinä. Seinillä oli punaisen kukon maalaamaa mustaa. Egoisti puolestaan korostaa omaa itseään ja hänen motiivinaan on oman edun tavoittelu. Altin Rysä & Uistin -kyltti oli hiiltynyt karrelle ja näytti aivan siltä, kuin plakaatissa olisi lukenut "Alt R Uisti". - Mhäh. Lasinsirut olivat asfaltilla edelleen siivoamattomina, siihen varmaan osaltaan vaikutti keltainen POLIISI-teippi. - Niin kuin silloin, kun myit postiennakolla niin sanottuja aitoja, astronauttien maahan tuomia kuun kiviä, hörötin. Niin, sen jälkeen, kun tapasin Altin, hänestä ei ole tehty mitään havaintoa, sanoin. - Sellainen, joka auttaa muita pyyteettömästi ilman oman edun tavoittelua. - Mitä sinä teit Savonlinnan oopperajuhlilla. - Se on vähän niin kuin sinun vastakohta. - Ihmisvihaaja. - Ainakin olen vuosi vuodelta kyyni-
sempi misantrooppi. - Jos se vain pitää hiljaiseloa. Kävelin heidän luokseen kuin Euroopan esimies. Oivalsin nopeasti: - Ahaa, curling-vanhemmat, jotka lakaisee kaikki esteet jälkikasvun tieltä lahjomalla ja kiristämällä. - Ja kun Berliinin muuri murtui, myit samoja kiviä aitoina muurin palasina. - Minäkin yritin soittaa sille mutta ei se vastaa. - En usko, vastasin. - Löysin jäljen, Sutki sanaili. Eettisesti altruistilla on velvollisuus avustaa kanssaihmisiä jopa itsensä kustannuksella. - Helvetti, Asko, olet itse ihan samanlainen kusipää! - Älä kiihdy. - Totta munassa! - Tämä nuorukainen hankki hampaisiinsa grillsit, tiedättekö ne. Sutki sanoi tuijottaessaan viemärinkantta, joka oli nokeentunut siihen lentäneistä kekäleistä
- Ei voi olla... kanssa. Tarinoin verkkaisesti, verkkaistetusti tai verkkaismaisesti. - Joo, grill. Pirtu ei kolahtanut sen päähän, ei ihan heti. - Mutta ne raudathan olivat olleet grillissä, joten ne olivat tulikuumat. - Se toikkaroi eteenpäin tukehtumaisillaan ja kaatoi ihmisiä mennessään. - Hahahaha... Viskoosipaita syttyi palamaan ja sytytti housutkin. Ilmiliekeissä tämä euro-Snoop Dogg repi kaikki vaatteet yltään ja huojui sitten munasillaan kaiken kansan keskellä. - Eehehe... hahaha... Sulivat ike-. Helyjä hampaisiin. - Hahahaha! - Nämä hevanderit sitten tirvaisivat tyyppiä porukalla pattiin ja tulihan ne blingit sieltä kurkusta ulos. - Ka... Eikä se nähnyt, mihin suuntaan se oli hoippumassa. Joku kertoi myöhemmin tarjonneensa sille myös pirtua, jota tämä oli ottanut ansiokkaasti. - Ooohoho... Kumarassa se osoitteli selkäänsä, että joku hakkaisi häntä sinne eikä kukaan tajunnut. Päihtyneenä se kumminkin törmäsi VIPalueen aitaan naama edellä. - Tämä rap-artistiksi halunnut laitatti siis hampaisiinsa nämä tilpehöörit. - Osa sen etuhampaista irtosi ja niitä pidellessään se nielaisi tämän kiiltävän etusäleikkönsä. Sitten se meni esittelemään niitä ulkoilmafestareille. Pahoinpidelty heppu sitten konttasi niiden helyjen perässä, nehän on jumalattoman kalliitkin. kamoon, ei, hohohoho... Tosi tinalo leija! - Jollakin seurueella oli nurmikolla kertakäyttögrilli, jonka ritilälle ne hammasraudat lensivät. Tai goldsit tai frontit. kah... - Kuin irrotettava kuorikko. ka-kai se jo loppui tuohon, yksi nuorukaisista nauroi kyyneleet silmissä. Pennut olivat tikahtua ja eräs heistä joutui nojaamaan seinään. - Kamoon, hahahha, ei voi olla, hahaha. - Ja silloin vasta se pirtu jysähti äkkiä päähän... Hopeaa, kultaa, platinaa tai muuta metallia hampaiden päälle, yksi nuorista vastasi. - Silloin se näki hammashelynsä nurmikolla ja sulloi ne suuhunsa näyttääkseen coolilta vaikka alasti olikin. Sitä pössyteltyään se oli sitten mennyt vähän sekaisin. Tarinan mukaan se oli ottanut vain muutaman oluen, mutta joku tarjosi sille sitten pilveä. - Hahahaha... - Hehehehe, nuoriso nauroi. Nuorimies törmäsi päin yhden metallimusiikin harrastajan vatsaa. Allergiaahan niistä usein pukkaa ja metallia valuu suun kautta elimistöön ja sen feikki-hammastuen alle jääneet bakteerit saattaa aiheuttaa luukatoa. Grillaajat kaikkosivat kauemmas. - Siis, hahahaha, voi vittu oikeesti! nuoriso nauroi.
12
- No sitten se kompasteli pää edellä kohti muskelimaisia hevimiehiä, jotka vain seisoivat kädet puuhkassa ja katsoivat tämän kompuroijan holtitonta ramboilua. - Seuraavaksi sen vaatteet oli palaneet siinä roihussa... Ja suussa tuntuu koko ajan kuin purisi alumiinifoliota. - Sekapäisenä se kaatui suoraan sen grillin päälle. - Senhän voi suomentaakin vaikka etusäleiköksi tai ristikoksi tai parilaksi, jatkoin
Kun Altti tuli ruokatunnilta, liike oli jo ihan tulessa. - Olitteko te lähistöllä kun liike syttyi. - Siis se oli aivan kauhea tarina minkä kerroit noille! Sutki kauhisteli. - Vaalea ja lyhyt tukka. - Millainen. - Hähähähä... Tuon palaneen liikkeen omistaja, Altti, tunnetteko te hänet. Jatkoin vielä markkinahenkisesti: - Demoja, uutuuksia, musiikkia ja klassikkopelejä. Jossakin vaiheessa alkoi haista savu. Kelpasivat. hehehehe... - Ja. Siihen hukkui lopulta se MC Kaura-Eero, kun eivät saaneet sitä ajoissa pinnalle. - Elämän tarkoitus on empatian opiskelu ja sen opettelu ei lopu koskaan vaan muuttuu aikuisopiskeluksi, sanoin. - Eäh! Siis sen silmät katsoivat kierteisesti, kaltevasti, viistosti, käyrästi, väärästi ja vinosti eli kierosilmäisesti minne sattuu. - Ei ole tietoa. - Saatte tällaiset, sanoin ja kaivoin eräliivieni taskusta lippuja. hämmästelin. - Toinen silmä katsoi vasemmalle, toinen jonnekin päin pillua, vielä yksi kaveri täsmensi. mietin ääneen. - Olavi Kinnunen, toimittaja, sanoin ja kohotin taskustani haastattelunauhurin peukalo valmiina äänitysnappulalla kuin olisin tehnyt sitä työtä ikäni. Pojat puhuivat vuorotellen. - Mitä me siitä hyödytään jos kerrotaan. Joku muukin tyyppi haes-
keli sitä. niin kiinni eikä se saanut enää niitä irti. Tiedot saatuani poistuin paikalta Sutki kintereilläni. Tokihan myös katolinen synkkyys ja kärsimys toimii murrosiässä. - Onhan tuo nähty kulmilla. - Tarina ei kerro tätä, mutta voihan olla että ne raudat painoi niin paljon että se upposi kuin kivi. Kun ihmisenalku jaksaa tämän ajan yli, kärsii
13. - Uskomatonta... - Mistä Altin mahtaa löytää tänään. Sitten seuraa murrosikä ja meille opetetaan luterilaisen seinäruusun totisuus ja pakkovaatimattomuus. - Mitä ne väittävät, että nykynuoret eivät hallitsisi kunnollista suomenkieltä. Pojat puhuivat minulle: - Skeitattiin tässä aukiolla just silloin kun se Altti lähti ruokatunnille. - Sellanen karsastava luuseri. Sitä minä tarkoitin. Nuori jaksaa sen tiedon voimalla, että täysi-ikäisenä voi tämän hömpän heittää järveen. - Keksin koko jutun.
- Tulit hyvin toimeen niiden kakaroiden kanssa, Sutki sanoi kun istuimme pienessä kahvilassa. - Tuo repliikki tuli kuin sanakirjasta. Sen avulla jaksaa vesseli-iän. Pisti "Palaan pian"-lapun oveen ja häipyi. Mikä tyyppi sinä oikein olet. - Lapsena meillä kaikilla pelittää joulupukki. - Ilmaislippuja pelien ja tietotekniikan suurmessuille. - Oli minulla asiaakin. kysyin. - Eikä ollut, sanoin. kysyin. - Ketä se karsasti. Se juoksi ympäri ämpäri puistoa ja kiljui kuin tapettava, kunnes syöksyi Aurajokeen. - Ei taida enää näkyä, yksi nuorukaisista sanoi tuhoutunutta liikettä katsellen
- TV-sarjoissa joku liittovaltion poliisi saapuu pikkukaupunkiin ja ennen kuin se ottaa ohjat käsiinsä ja omii koko rikostutkinnan, se lässyttää että en aio hyppiä kenenkään varpaille ja että toivottavasti toimimme yhteistyössä ja tiiminä ja että en halua reviirisotaa tai kusemiskilpailua enkä halua komennella ja viedä kunniaa, virnuilin. - Jopa miehiltä, joiden nimissä on vain kyrillisiä aakkosia. - Se löydettiin Puijon tornin juurelta. Sutki kysyi heti saavuttuaan paikalle. Halvarin naama oli aivan epärealistisen Stubbina eli valkaistu hymy oli viilletty korviin saakka. - Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja kuulla kaikkia asioita. Sinähän tunnistit jo sen vanhan tuttusi ruumiin, mitä sinä enää Kuopiossa teet. Oli siinä pudotusta. Jotakin muuta tässä on takana.
14
- Asko, sinä et taida juuri nyt edustaa mitään vakuutusyhtiötä. - Altti on kuollut, Sutki kertoi istuutuessaan pöytään. Ainoan keinon, jolla Altti olisi maksanut takaisin. - Ei vaan, minä ainakin aion hyppiä kaikkien varpaille ja käyttää kyynärpäätaktiikkaa, johdattelua ja manipulointia ja aion kusta kaikkien lakeerikengille. - En voi. ja kestää, hän saa kirkkaimman kruunun taivaassa eli kun hän täyttää 18 vuotta, hän on vapaa vapaa saamaan kunnon tuomion tekemistään tyhmyyksistä. Kyllä sieltä luukkuja auki saa. - Keneltä. - Voit. Sutki kysyi. - Sohvadiagnoosien ammattilainen, Sutki käkätti viikset väpättäen. - Kun tarpeeksi yrittää, niin näemmä pääsee. - Et oikein hallitse hienovaraista vihjailua. - No en, vaan ihan itseäni. - On, pitäneet ottaa yhteyttä ja udella hieman tästä jutun saamasta käänteestä. - Häh. Kerro nyt vähän. - Altti muuten vippailikin reippaasti. - Kuulehan, kun ei se oikein käy. Kirnuamaan voita ja tyhjentämään ulkohuussia. - En. Alkoi olla jo myöhäinen ilta, joten päätin jatkaa tutkimuksiani seuraavana päivänä. - Et sinä ole enää virkavallan palveluksessa, rikosylikomisario Halvar Lallukkamäki muistutti, kun söimme lounasta pizzeriassa Kuninkaankadulla. Mutta miksi ne polttaisivat liikkeen. - Joko kuulit. - Omassa vallattomuudessani olen, mutta nyt tarvitsen vähän tietoa, sanoin. - Se siis löydettiin vasta tänään... - Kuule, järjen käyttö on joskus sallittua, Asko. - Ei kai sieltä pyörivästä ravintolasta pitäisi mitenkään päästä ulkoilmaan, eikä edes näköalatasanteelta pitäisi päästä putoamaan. - Voi ressukka perkelettä. Ei oikein mene jakeluun. Tornin korkeus oli 224-225 metriä Kallaveden pinnasta. Sinun kannattaisi raahata luusi takaisin Konnevedelle. Uutinen tavoitti minut keskiviikkona, kun istuin jälleen samassa kahvilassa. Nyt minä tarvitsen tietoa siitä tulipalosta. - Sinullahan on täälläkin tuttuja poliisissa. Et sinä ole enää mikään virallinen
- Tai lampaiden, poliisimies nyökytteli. tutkija, sinä olet siviili. - Ei mitenkään. Ai niin, olet kuulemma viime päivinä esiintynyt toimittajana. - Miten sille sitten kävi. Peräti väärällä henkilöllisyydellä. Ostian piispa Peter Damian oli suuri haarukan vastustaja eikä voinut käsittää jumalansa logiikkaa, kun venetsialaisissa häissä bysanttilaisprinsessa käytti julkisesti haarukkaa ja silti hän sai perillisen! Vielä vuonna 1309 Cornwallin kreivi teloitettiin, kun hän oli syönyt päärynää haarukalla. Saatanan hiilihanko tulee roomalaisten keksimältä Faunus-jumalalta. - Tuskin menevät kaupaksi, hah hah. Lallukkamäki leikkasi palan Francescana-pizzastaan ja jäi tuijottamaan työkalujaan. - Mitä enemmän se ketjuvemppaaja vaahtoaa olevansa naisten unelma, sitä enemmän se alkaa vaikuttaa niin sanotulta miesten mieheltä. Minä söin kalaisaa italian avopiirasta, jossa tomaattikastikkeen sijaan oli tonnikalaa sisältänyttä spagettikastiketta ja pinnalla ananasta, savujuustoa, mozzarellaa, katkarapuja, anjovista, simpukoita, kapeita sillifileitä ja vielä erikoisuutena sisämeriahventa Kallaveden mereltä, joten ähkymittarin lukema alkoi olla huolestuttava. Pizza-sana ilmaantui käyttöön ensimmäisen kerran joskus vuonna 997 ja se saattaa olla johdannainen latinan sanasta picea, joka tarkoittaa leivän tummumista. - Eikä italialaismiesten napanuora katkea koskaan. Antaa sen kääpiön elää harhois15. - Italialainen pizza oli aluksi lätty, jonka avulla leipuri tarkkaili uunin oikeaa lämpötilaa ja sen jälkeen nämä lätyt myytiin köyhille. - Kerro tuo minun Kalle-enolle, poliisimies sanoi vakavana. - En minä mitään vetypommin kaava tarvitse, saatana. Eiköhän nämä Berlusconin sekoilut maksullisten naisten kanssa ole ihan pelkkää feikkiä ja tarinointia, jotta totuus ei paljastuisi, sanoin. - Täällä olisi listalla ollut "Silvion vintti"-nimisiä täytettyjä calzone-pizzoja, joiden sisällä on enemmän ilmaa kuin täytteitä, Lallukkamäki luki. Tämän ihmisen kirjoittaman paskahöpötyksen vuoksi joku katolisen kirkon aivokuollut julisti haarukan paholaisen välineeksi. - Perusitalialaiseen tapaan lampaan takana on paimen, joka ihanasti rakastaa. Pizza on siis leivän päälle tehtyä pyttipannua. Se on ihan myytti että siitä Raamatussa olisi
mitään mainintaa, että tällä kuvitteellisella pirulla olisi hiilihanko. - Onko Saatanan hiilihanko peräisin haarukasta. - Heh heh. Samuelin toisen kirjan jakeet 12-17 kuvasivat, kuinka papin pojat varastivat haarukkaa käyttäen uhrilihaa, ottivat pappien osuudesta ja kiristivät uhraajia. hän mietti. Se vaan uskoo, että pirulla on hiilihanko, poliisimies sanoi ja jatkoi ruokailua. Tai pikkupoikien. Pizzan esiaste tunnettiin antiikin Egyptissä, Kreikassa, Roomassa ja ilmeisesti Persiassa, jossa sotilaat valmistivat sitä kilpensä päällä, kuvailin. - Keskiajalla haarukka oli kirkonkirouksessa. Erään tarinan mukaan laittoivat homeisen leivän päälle kaikkea mitä sattui. - Muuten. Vuonna 1054 alkanut uskonsota poistikin haarukan Euroopasta, vaikka samoihin aikoihin munkit käyttivät luostareissaan haarukoita salaa. Tsaijaijai, melko tukkivaa journalismia
Kuuntele minua. Sanoi sitten: - Järjellä ajatellen on mahdollista, että Altin liikkeen palo alkoi sähkölaitteista... Halvar tuijotti minua murhaavasti. - Maanantai-iltana. Onko selvä. - Mikä se tapaus oli, sekö tyttönen joka valmistui juuri Poliisiammattikorkeakoulusta, vai. - On myös olemassa hyviä ja järkeviä rikollisia, sanoin. Halvar yskähteli niin että ruoka oli mennä väärään kurkkuun. - Otti ilmakylvyn. Jos saat tästä kaikesta selville jotakin ylimääräistä, niin kerrot välittömästi minulle! - Joopati joo. - Eikä mitään joopati vaan ensimmäisenä minulle. - Kuten on olemassa eräitä hyviä poliiseja ja olen kerran tavannut jopa järkevän papinkin. - Mutta kuule Asko. saan, kun muu maailma näkee mikä umpivintti ääpö se on. - Sähköpaloissa vakuutus korvaa ainakin suoranaisen esinevahingon, mietin ääneen. - Selvä kuin muurari maanantaiaamuna. - Mutta kaksi teknistä tutkijaa on tästä eri mieltä, rikosylikomisario kertoi. - No ei siitä ole täyttä varmuutta. Sitten hän keskeytti mussuttamisen ja osoitti minua haarukalla. Mutta Sutkin menetettyä omaisuutta ei vakuutus korvaisi, koska hänen uistimensa ja muut vermeensä eivät olleet siellä myynnissä ihan lain kirjaimen mukaan. - Altti ei ainakaan olisi jäänyt tyhjän päälle. Toisaalta sama aine saattoi sulaa lätäköksi lattian pinnoitteesta. - Toisen tietäjän mielestä palossa käytettiin ehkä sytytysainetta. Nukuit Konnevedellä meikäläisen "sohvalla", sanoin ja tein sormistani lainausmerkit, - vaikka minulla ei edes ole sohvaa. - Eeei, sanoin viattomasti. - Olet järkimiehiä. Ja pudotettu sitten. - Vakuutus korvaa tihutyöt ja tuhopoltot, tuumasin. - Puijon tornin korkeudella puhaltaa yllättävän voimakkaita tuulia ja nehän saattaa heitellä raadon kauaskin vatelikkoon ja horsmikkoon. Kyllähän hän sieltä putosi. Mies maisteli taas ruokaansa. Muistatko, kuka auttoi sinua kun meinasit kerran kärähtää yöjalasta. Mutta miehen pää oli niin rikki kuin vasaralla olisi lyöty. Minä tarvitsen tosiaan vähän informaatiota. - Jumaliste, itse olit poliisimiehiä! - Juuri niin, ja minä olin siihen aikaan aivan kusipää, sanoin.. - Ihan vakavissanne uskotte, että se oli itsemurha. - Pyydän vain palvelusta palveluksesta. - Kuule nyt Asko itse, en minä voi! - Kuule sinä, nuivisti. - Ja löydettiin vasta keskiviikkona. Ihme, että raato edes löytyi. Ehkä se myymälän palaminen
16
otti kumminkin niin koville. hämmästelin. - Yritätkö sinä perkele kiristää minua. - Järkevä päätös, Lallukkamäki vastasi kun ei ironian ja parodian päälle ymmärtänyt. Ylhäältä vaan ei löytynyt mitään verijälkiä. Jos hänet surmattiin, niin ruumis oli ehkä siirretty Puijon torniin kokonaan jostakin muualta. - Vaan niinhän tämä Altti pudottautui tyhjän päälle, Lallukkamäki sanaili. No niin, kuule. - Kuolinaika. - Ja sinun Mairesi uskoi sen, sanoin
- Näinhän se on. Sutkin täytyi jälleen mennä hoitelemaan omia bisneksiään, joten suunnistin paikalle yksin. On alipalkattuja sihteerejä ja tipeillä eläviä ovimikkoja. Toimittajan ominaisuudessa kulkevalle kerrotaan aina vähän enemmän. - Mistä tiedät. - Olen asioiden junailija. Kaiveli sitten tuiterissa taskujaan vihaisen vaimon edessä ja heitti muijalle pastillirasiat: "Tossa sulle". - Juu perhana. Olin ehkä ollut aivan väärillä jäljillä. Vaimo kysyi notta: "Mitä helvettiä varten?" Mies vastasi: "Ettei mun viina haise sun nenään". Arto Palvikki oli nimensä mukaisesti melko palvilihainen hemmo. Jaaha. - Pitäisi vähentää. Sutki kyseli. - Vaikka heti, sanoin. - Mitä muuten puuhailet. Kävi ryypiskelemässä ja palasi hönössä vaimon luokse. - Mitäpä itse tohtorit. - Altti kävi usein baarissa tuolla Kauppakadun puolessavälissä, puistoa vastapäätä. Tehdas käynnissä, minua vastapäätä istunut turilas totesi. Todellisuudessa hän oli lomautettu vankilapappi. Hän oli laiha, kapeakasvoinen harmaahiuksinen ja valkoviiksinen ihmistyyppi. - Entä testamentti. Siinäpä nuo testamenttien päätyypit tulikin. - Olen Alfa Laval -uros. Päätin murtaa vähän jäätä ja kertoa jutun: - Mies osti ennen ravintolareissua mentholia ja Sisu-pastilleja. - Askokukkosena en olisi saanut selville paljonkaan. Kenties kyseessä ei ollutkaan vakuutuspetos. Tämän eläjän nimi oli Jonathan ÄikäsFlygare. - Ilmoja on pidellyt.
- Viime viikolla sato kaks kertoo, ensiksi kolome päevee ja sitten neljä, Jonathan Äikäs-Flygare totesi suomenkieltä murtaen. - Yritän päästä tästä ravintolasalista juhlakunnossa jonkun haaskan luokse. Savon Orson Welles kysyi. Tai pelkästään vakuutuspetos. Perintökaaren loppupäässä olijoiden on turha odottaa mitään, jolleivät Altille vipanneet kriminaalit sitten ala periä sukulaisilta saataviaan. - Minä olen kuntosaliyrittäjä, Palvikki sanoi. Altti ei ollut tehnyt rajoitettua eikä täyttä omistustestamenttia, eikä hän myöskään testamentannut elinikäistä hallintaoikeutta mihinkään omaisuuteen. - Hähähähähä, nauroi tukevahko mies. - Työnvieroksuja siis olet. Aiotko kokeilla kysellä vielä sieltä. Suunnittelua ja erikoistuotteita.
17. - Raatakylkikukko kiskoilla kiilsi, vastasin savonmuassa maan tavalla. - Ai että Kukkosen Asko. - Sinulle on tuota kokoa kertynyt, Jonathan ihmetteli karhumaista ilmiasuani. Yleensä. - Junailijan pilli ilimoo jo viilsi, Palvikki nauraa tihrusti. - Paskat, sanoin. - Olen A-tyypin mies jolla on ykköstyypin diabetes, Jonathan Äikäs-Flygare sanoi. Kauppakadulla sijainneessa baarissa siis istuin ja käärin spaaderoita sätkärasioihini. - Taijat polttoo paljon. - Ei sillä ollut mitään mitä testamentata. - En ole alfauros, väitiin. Selkeyden vuoksi pyrin toistamaan keskustelun selkokielellä. Ukon pieru vingahti kuin traktorin keskuslukitus
Ei kaikkia nimittäin voi miellyttää. - Joo, se saatanan kierosilmä, Jonathan murisi. - Onko tuttu. - Ei tämä Ståhl tuntunut tyypiltä joka anelee. - En ymmärrä, tukeva mies hönkäisi. Mikä niistä on hyvä. - Kun Neuvostoliitossa tilattiin toiselta tehtaalta vaikka sementtiä, se ei juuri koskaan lähtenyt matkaan. Kauppojen laadusta en tiedä mitään. - Sellainen elokuva on hyvä, joka kertoo
18
ihan jostakin muusta mistä se kertoo, valaisin ajatelmaani. - Sinulla taitaa noita viisauksia riittää. - Kuin tolkachi, sanoin. Oletko hyväkin siinä hommassa. - Mikä mies se on. - Tolkachi myös järjesti tuotteita, joita ei voinut saada virallisia kanavia pitkin. - Kalastuksen edusmies, Arto Palvikki totesi. Kaiuttimista soljuneessa kappaleessa Eartha Kitt kertoi tarvitsevansa miehen. Kun joku on tarpeeksi hyvä jossakin, hän voi silloin tällöin tehdä paskaakin jälkeä ja suoranaisia maanantaikappaleita, tuumasin ja otin kulauksen Gallianoa. Hämärää. - Kalamiehiäkin, vai. Sinne piti vielä lähettää tolkachi anelemaan ja lahjomaan, että lähettäisitte nyt. - Kaiken. Jokin mättää. Jonka puoti paloi. Palvikki mietti. Kutee matalassa rantavedessä ja on suosittu syöttikala. Sen verran ymmärsin joskus Altin puheista kun se sopotti kännissä, että Ståhl kävi vähäsen painostamassa Alttia kauppoihin, joita Altti ei olisi halunnut tehdä. Jesse Jamesin salamurhasta kertovan lännenelokuvan takana saattaa olla johnlennonmainen kertomus julkisuuden kiroista tai kauhuelokuva kuvaileekin ajan henkeä tai komedia kertookin tragediasta. - En ihan tiedä, mitä bisneksiä niillä oli. Tai Antsku, Palvikki vastasi. - Vai sellaista mututietoa, Jonathan Äikäs-Flygare sanaili. - Oli tuttu. - Olisiko se Ståhl voinut tuikata Altin liikkeen tuleen. - Eipä ole hajuakaan, Jonathan vastasi.. - Mikä. - Lajunnan taajennusta, Jonathan ÄikäsFlygare mutisi. - Uistin-Altti tai Vaappu-Altti. Joo, Palvikki tiesi. - Scifi-elokuva, historiallinen pukudraama tai charltonheston-patsastelu, länkkäri, kauhufilmi, syöpäaiheinen perhedraama, koko perheen komedia tai itketyspätkä. - Olen esteellinen arvioimaan. - Kaiken takana on aina jotakin, Palvikki tuumasi oluttaan naukkaillen. - Ja jos kaikki kehuvat, jokin on vialla. - Semmoinen mies kuin Altti, töksäytin. Ja vielä jotakin muuta. Nämä ennen rikollisiksi luokitellut hemmot tekevät nykyään laillista tukkukauppaa, mutta heidän entinen maineensa tuppaa turmelemaan uusien firmojen maineen. Sehän kuoli, Jonathan muisti. - Altin luona tapasi käydä muuan Antero Ståhl. Jos kaikki kehuvat sinua, kyseessä on se, että oletkin oikeasti ihan paska, tai sitten se, etteivät ne sinua kehu, vaan jotakin, mitä edustat. - Vain silloin kun ääni yhdistyy liikkuvaan kuvaan. - Minulla on mututietoa, kerroin. - Mutu on särkikaloihin kuuluva suurisilmäinen ja kirjavan ruskea kala. - Tiedättekö, oliko sillä vihamiehiä
- Olen freelancer. Näin halogeenilampun alla olevien sormijakoisten kasvien teräväsahaisia lehtiä. - Että lieneekö yksi melova elämäntapamestitsi kadonnut koskeen. - Kaikki airot vedessä. - Mitä. Kurkkasin sisään asuntoauton ikkunasta. Pelasi enemmän kuin tienasi. kysyin kumartuen hänen puoleensa. - Olen toimittaja, sanoin. - Jos haluat tietää lisää, kokeilepa sellaista peliongelmaista kuin Muilu, etunimi Aarre, Palvikki sanoi. Aarre Muilu avasi silmänsä kotvan kuluttua. Tyyppi nukkui hiekassa pois humalaansa X-kirjaimen muotoisena ja rullakebab päänalusena. - Uhhh. Mutta olihan siellä jotakin. - Ja te olette. Muuan hippihenkisesti pukeutunut nainen astui ulos liikuteltavasta kodistaan. Aina lyömässä vetoa ja tuhlaamassa vähät rahansa pokeriin, Jonathan kertoi. Mies tarvitsi krapularyypyn, että pääsi tolpilleen. - No odotelkaa että se palaa tajuihinsa, nainen sanoi. Kuljimme hiekkarannalle tyystin laittomasti ajetun ja pysäköidyn asuntoauton luokse. Oli aika poistua ennen kuin hiprakoituisin laitamyötäiseen eli sivutuuleen ellen peräti neliraajahalvaantuneeksi nelivetoiseksi. Tarvittaisiin Aarren kommentti erästä artikkelia varten. - Häh. - Ne on täytetty, sanoin ja naksautin kiinni kaksi savukekoteloani. Niissä oli nyt siisteissä riveissä yhteensä kaksikymmentäkahdeksan maittavaa ja miehekästä amerikkalaismallista filtersavuketta, joita lääkärisikin polttaa (tuo kielikuva oli peräisin vanhoista tupakkamainoksista, joissa ennen vanhaan oli tyylitajua). - Onko kaikki intiaanit kanootissa. - Etsin sellaista kuin Aarre Muilu, sanoin. - Mihin lehteen. - Tässä on mun kuvaaja. Varmaan iltapäivälehti ostaa jutun. - Oi, olet maailman ensimmäinen ihminen joka kertoo tuon vitsin, tämä olemattoman laiha nainen sanoi. - Kuvan voitte ottaa vaikka heti, hähähähä, jospa se olisi vähän aika raittiina kun tuo näky on Iltiksen sisäsivuilla, hähähähä. Kenties nämä kasvattivat ganjaa lääketieteellistä käyttöä varten, hymyilin mielessäni. - Ahaa. Soudatko vai huopaatko. hampuusi kysyi. - Peliongelmainen tämä Altti ainakin oli. - Tuolla se yrittää olla söpö, nainen vinkkasi asuntoauton takarenkaiden suuntaan. - Muilu ei ainakaan tänään muiluttele ketään, letkautin Sutkille. Vieressä oli kaksi tyhjää Tapio-pulloa ja 12-packin eli tolvanan pah-
vikuoret. - Mistä sen löytää?
Minä ja Sutki saavuimme Niuvan hiekkarannalle, joka oli autiompi kuin Katri Helenan laulussa. Sutki keuhkosi miehen korvaan ylemmyydentuntoisesti. Elämäntapavaimo toi lasillisen Fernet Brancaa, jonka mies otti vastaan
19. - Kuinka me tänään voidaan
Keksin lohkaisun: - Ärrävikaista mekaanikkoa kiusattiin työpaikallaan huoltamolla. Sutki kysyi. Muutaman minuutin kuluttua hän pääsi irvistellen kontalleen hiekalle ja pystyi vastaamaan muutamaan kysymykseen. nainen
20
vaahtosi. Äijä tuomittiin kerettiläiseksi ja hän menetti virkansa, mutta silti hän sai loppuelämänsä ajan Paavin lahjoittamaa eläkettä.. Matemaatikko Niccola Tartaglia paljasti Cardanolle kolmannen potenssin polynomin ratkaisukaavan runomuodossa ja vannotti, ettei sitä saa kertoa eteenpäin. - Fyysikko, matemaatikko ja psykiatri. Muilu kikkaili itsensä pystyasentoon. - Pistit sen itkemään. Lopettaisit toimittaja nuo hölmöt jutut. Cardano pidätettiin, kun hän oli julkaissut Jeesuksen horoskoopin. - Tuleehan tuota muutakin kuin jassoa pelattua, Muilu sanoi. - Kai siihenkin vaivaan pilleri on keksitty. - Tiesittekö, että kardaaniakselin keksijä Geronimo Cardano oli ankara peliaddikti joka oli jatkuvasti perse auki. Saa nähdä iskeekö natsit karenssin niskaan. - Olet kuulemma uhkapelimiekkosia. Muut tiesivät etukäteen tapahtuneesta ja odottivat innolla, että milloin kaveri sanoo tämän jotta he saisivat hyvät naurut. - Mitä sinä teit mun miehelle. sanoin ja hätkähdin. Cardano paljasti sen kaikille ja sai sisäsiittoisten matemaatikkojen vihat niskoilleen. Eilisillan puhevika on yön aikana korjaantunut, en enää sammalla. Tämä murheellinen viritys siirtyi istuvaan asentoon. - Mikä on vointi. Sen piti kertoa muille että "Karjapohjolan Mersun takarengas meni rikki". Kyllä ne saivat, kun mekaanikko ilmoittikin, että "Mullipohjolan tähtikeulan takakiekka puhkes". - Alapää kutisee ja nenä tuhisee. - Olen lukenut äijästä, nyökkäsin. - Keräsin siellä vain pellinpaloja, mutta siihenkin olisi pitänyt olla koulutus tai ainakin kurssi. Minun reseptini tähän on, että kun maailma turruttaa, rastafarin pyhä heinä koskettaa, nainen ilmoitti. vapisevin käsin. - Niin, pelaat paljon, vai. - Tuli työmaalta potkut, Muilu sanoi. Noiden alojen lisäksi se kirjoitti sellaisista aiheista kuin shakki, astronomia, astrologia, ihmeparantaminen, unet, musiikki ja tietysti uhkapelit. - Se on täynnä hiekkaa. - Tilastoja vain siivotaan. Kun Cardano oli pelannut vaimonsakin korut ja arvoesineet, ukko yritti löytää uhkapeleihin matemaattisen näkökulman ja teki uhkapelurin käsikirjan, jonka oivalluksista kehittyi myöhemmin todennäköisyyslaskenta. - Ei työttömyyttä koskaan tulla oikeasti hoitamaan, sanoin. Muilu alkoi nauraa niin pöljänä että lopulta kikatus muuttui itkuksi. jopa Sutki huolestui miehestä. Hänen vieressään Muilu itki, hihitteli ja irvisteli kuin vajaaälyinen ja vähämielinen sekakäyttäjä ja nainen piti minua epäälyllisenä! - Minä nyt olen tällainen moinen kusipää, sanoin. Hippaheinän, oluen ja Tapio-viinan jälkimainingeissa rypeneen miehen olo koheni hitaasti. - Hei älä nyt jumaliste syö sitä kebabia! - Olet oikeassa, Muilu kakoi fiksuna kuin fiikus. Selviämisaseman hippimuija toi miehelleen uuden lasillisen katkeroa
- Loppuikä Jumalasta seuraavan rahoilla. - Ei ole Speden näköinen mies vaikka
härskiltä vaikuttaa, Sutki sanoi. - Assasiinit liikkeellä, Muilu mökelsi. kysyin. - Tai Elvis. Tiedätkö, mikä se on olevinaan. Näimme Hartikaisen kuvan. Muilun parempi puolisko eli pajapääpuoliso retuutti nähtäväksemme vanhan Seiska-lehden. - Jaa-a. Tunsin sen vain kalastuksen ja tämän mun ukon pelaamisen kautta. - Sehän oli hieno diili, Muilu hämmästeli. Tapettiinko Altti. Hartikainen on semmonen kiho, joka luulee olevansa isompi suuruus kuin onkaan. - Salamurhat ovat itse asiassa harvinaisia silloin, kun paskiaiset ovat vallassa, sanoin. - Irwin ehti ennen Spedeä, Sutki huomautti. - Tuolla on Hartikaisen Hatika Oy:n varastorakennus ja sen yhteydessä oleva
21. nainen kysyi. Sutki kysyi vaimokkeelta. Sitten Altilla ei muka ollut enää varaa maksaa sen palkkaa. - Kenelle Altti oli eniten velkaa. Kierosilmä Ståhl kulkee Hartikaisen porukoissa ettei joutuisi itse kiusatuksi. - Joo, Altti tosiaan pelasi paljon, Muilu kertoi. - Mies muistuttaa tunturipöllöä. Muuan Minea työskenteli siellä uistinliikkeessä jonkin aikaa osa-aikaisena. - Jeesus sen pisti alulle. Kaikki. - Albert Einstein sanoi, että on kaksi ääretöntä asiaa, maailmankaikkeus ja ihmisten typeryys. Sen firman nimi on Hatika Oy. - Muuan Altti tässä otti ja lähti taivaalliselle kasinolle... - Spedekö sen ilmiön aloitti. Saavuimme Keilanrantaan ja Sutki pysäköi auton pensasaidan ja roskalaatikoiden taakse. - Kekkonen sen aloitti, väitin. Sutki kysyi. - Ja paljon. - Oiva kohde vaikka kiristykselle. Sutki epäili. - Oliko sillä pelivelkoja. - Hartikaiselle tietysti. - Erään Hartikaisen apuri, kätyri ja muutenkin mulkvisti retardo. - Täällä on sen ukon kuva. Mutta lisäsi "tosin universumin äärettömyydestä en ole aivan varma", sanailin. No hei. - Minkä ilmiön. Sen kun tietäisi, sanoin. - Salamurhat lisääntyvät vasta silloin, kun jollakin on pelko joutua vastuuseen teoistaan tai pelko siitä, että kaikki teot paljastuvat. - Miten hyvin te tunsitte Altin. - Kuule kun en minä tiedä mitä Altti puuhasteli. - Sen, että sellaisetkin instituutiot, jotka eivät mitenkään voi kuolla, sittenkin kuolevat. Muilu mietti ja houraili. - Sitten Gösta Sundqvist, Juice... Minea Siikainen.
Ennen tämän tytön haeskelua halusin tarkista erään paikan. - En tiedä. - Toimiala. kysyin. Muilu sanoi. Eiköhän Hatika Oy ole sen kusettajan rahanpesufirma tai jotakin, hämy vastasi. - Sellainen mies kuin Ståhl. Perkele, käy kateeksi! - Perisuomalainen kateellisuus, tuo ikuinen ja katoamaton luonnonvara, Sutki sanoi. kysyin vaikka arvasinkin jo vastauksen
- Suomalaisia sotilaita on pidetty urheina, neuvokkaina ja niin edelleen, tuumailin. - Täälläpä tuoksuu valkaisuaine... - Kuinka niin. - Niin muuten näkyy. - Vain niiden miliisit. - Lukossa, mutta lukko on kuin pääsiäismunasta, murahdin. näkyy muutamia kupruja ja patteja, Sutki sanoi. - Miksi tuo nahkatakki on niin kova statussymboli itämaan tietäjille. - Tiedätkö, mitkä on vielä kepulimpeja kuin nuo. Jos tapetti on isketty suoraan levyn pintaan, se ei irtoa. Kun nojasin reippaasti päin uksea, lukon kieli irrotti karmin virkaa ajaneen hennon riman ja ovi avautui sisäänpäin. - Myöhäistä, sanoin kun sain avattua oven pelkän painoni avulla. - Sillähän saa hinkattua pois verijäljet ja DNA:n, Sutki sanoi. Kuolleelta näytti. Siellä ei ollut laatikon laatikkoa. - Nimittäin. - Pitäisikö meidän varastaa täältä jotakin. Varaston ovet olivat auki. - Ei näy sisällä liikettä, Sutki sanoi ikkunoita tiiraillen. - Altti surmattiinkin ehkä täällä. - Kulki kalastusliikkeestä kolttoskauppaan tytön matka. - Sitä käytetään esimerkiksi ensimmäisen tapettisuikaleen kohdentamiseen... - Mutta vain yksi pommitus tuotti aineellisia vahinkoja, Sutki tiesi. - Seinässä on tuoreet tapetit... - Hei Asko, et kai sinä aio... - Siistiä on. Kun poistuimme, häntä jäi ovenrakoon eli en saanut ovea enää kunnolla kiinni.
Istuimme autossa ja katsoimme putiikkia, jossa nainen somisti juuri näyteikkunaa. - No, että Hartikainen luulisi tätä tavalli22
seksi murroksi. Nousimme koslasta. - Vaikka voissa paistaisi, murahdin. Sutki kysyi. - Jos seinä on kipsilevyä, siihen on kenties laitettu ensin pohjamaali. - ...Verta ja aivonesteitä, Sutki tiesi. Emme olleet kiinnostuneita. Kuljimme läpi varastohallin ja saavuimme sen oikeassa laidassa olleen toimistotilan ovelle. Niinhän ryssät sitten pommittivat Rajamäen tehdasta. Mutta oliko kauhean fiksua jättää Molotovin cocktaileihin korkki, jossa lukee selkeä pommituspaikka: "Alko-Rajamäki". - Ihan kuin haistaisin myös liisterin. Hän somisti sitä juomakypärällä, pierutyynyillä ja kumikäärmeillä. toimisto, sanoin. Nuuskimme ympäri vaatimatonta huonetta. Kun saavuimme kadun toiselle puolelle, slobot yrittivät myydä meille jotakin, varmaan virkattuja päähineitä. Sutki kysyi. Ulkopuolella ei ollut autoja tai pyöriä. Täällä on siivottu, mutta tuolla pöydällä on luotinaru, totesin. - Jaaha, tämä Minea on nykyään töissä pilailupuodissa, Sutki sanoi. - Espanjan sisällissodassa käytettiin 1930-luvulla pullopommia, jonka periaate napattiin talvisodankäyntiin tankkeja vastaan. Kokeilin kahvaa. - Sinä se tosiaan ajattelet kaikkea. - Pohjamaalin alta saattaisi löytyä... kysäisin Sutkilta kun tunnistin jo kymmenen metrin päästä kaksi venäläistä sänkileukaa. Vaan kun ei täällä ole mitään vietävää, sanoin
Siis Lidlistä. tyttö hämmästyi. - Kuka sitä vuosirenkailla elvistelee, Sutki sanaili. - Tämä menee yli minun ymmärrykseni. Minea oli tikahtua nauruun. Se taas on melkein lähempänä minun syntymäpäivääni. Ihan hyvä, että pääsin pois sieltä. - Osta niitä natsi-Siwasta, ehdotin. tyttönen kysyi. - Sinulla ei sitten jäänyt mitään ham23. kysyin nuorelta naiselta. - Altti-asiaa. Sutkin lasittunut katse oli puolestaan liimautunut Minean hameeseen, joka oli valmistettu ilmeisesti Mikronesiassa. Minea Siikainen oli yhtä eteerinen ja lumoava kuin nimensäkin. - Asiaa. - Mitähän sitten saisi olla. - Sanoinkin, että lähempänä. Hän näytti sarjakuvan Milla Magialta tai Kata Kärkkäiseltä Playboy-kuvien aikaan. - Miehistä ei saa ulos totuuden sanaa, Minea huokaisi. - Kuinka hurisee, kysyin muina askokukkosina. Mutta Billie Holiday levytti sen jo 1940-luvulla. - Et siis oikeasti voi kertoa, että olet nuorempi. - Mutta uutena olin komeampi. Pitäisi muistaa tuoda säilykkeitä. Sutki kysyi ja piteli kädessään keinoulostetta eli tekopaskaa. - Et sinä niin iällä oleva ole! tyttö nauroi. - Hitlerin Tiimarista. - Kun palkkaa ei tullut, vai. - Sotiminen on yleensä silkkaa tohelointia linjojen molemmin puolin, Sutki sanoi avatessaan liikkeen oven. Ei ehdi ruokatunnillekaan. tammikuussa 1940 pommitus Rajamäelle sytytti isännöitsijän asunnon, jota oli käytetty ruokalana... - Mitä sanoi mies, joka istui vedessä, joka ulottui hänen vyötärönsä yläpuolelle. - Olet hauska, Minea nauroi. - Hah hah, nauroin makeasti. Se "Altin Rysä & Uistin". nuori nainen kysyi silmissään ilkikurinen katse. - Mikä. - No. - Yritän tehdä näyteikkunasta myyvän näköisen. Eikä täällä ole jääkaappia. - Oli ihan asiaakin, sanoin. - Kun Allison Moyet levytti tuon.
- Minähän synnyin silloin, tyttö hämmästyi. Paitsi että Minealla oli vaatteet päällään ja vaatteet eivät olleet mustat kuten Millalla. - Ihan lyhyen aikaa. - Niin, ja kun en koskaan tiennyt, mitä rahoja ne oli. - Olit siellä töissä. - Mistä. Autoin neidon alas näyteikkunasta. - Vuosi oli 1985 sanoin. - Ai, Altti, joka kuoli... Mammoplastisesti keskittyneet verkkokalvoni eivät voineet olla huomaamatta, kuinka rinnat pompahtelivat valkoisen paidan alla hänen nauraessaan. Että oliko niistä imetty rullalla valkoista jauhetta nokkaan Jussi Ahteen tyylitajulla vai mitä. Huomasin seinillä PETA- ja Greenpeacejulisteet ja osasin käyttäytyä niiden mukaisesti. Tyttönen kuunteli parhaillaan Allison Moyetin esittämää biisiä "That Ole Devil Called Love". - Olet kaksiviisi
- Kaikki eläinaktivistit eivät välttämättä. - Tietyissä piireissä esimerkiksi mari-hunajaa kutsutaan madoksi, Sutki huomautti. - En tasan varmasti ole, korotin ääneni. Yskähdin ja myöntelin hieman: - Se on totta, että eläinkokeita ei tehty vaikkapa silloin, kun vanha kansa oivalsi että piharatamo parantaa haavan. - Oliko kalastuskaupassa sitten epämääräinen ilmapiiri, tiedätkö. - Ihmiset, joilla on syvä huoli eläimistä, ovat sillä tiellä joka johtaa muihin hyviin tekoihin, sanoin. Ei ole mikään pakko. Mutta kyllä eläimet silti ovat eläimiä. Panda-karhu ei ole sen söpömpi kuin tarantula, mutta ihmisillä on tapana projisoida omia tunteitaan älyttömiin luontokappaleisiin. Tyttö haeskeli hyllyiltä jotakin. - Ei täydy, Minea sanoi. Juomaletkut hän pujotti apinan sieraimiin. Nuoren naisen askeleet olivat kepeät ja näin, että hän oli elämänsä kunnossa. Ja likvidoin kalan heti kun olen sen saanut, jotta ne eivät kärsi happeen tukehtumisesta. - Minä kalastan vain sen verran, mitä syön. Lemmikeistä huolehtivalla ihmisellä on kaikki kortit käsissään, joten sellaisesta ihmisestä ei voi sanoa, onko hän sen parempi tai sen huonompi, niin kuin ihmisenä. - Altti ojenteli joillekin asiakkaille niin hämäriä pusseja, etten halunnut tietääkään. - Omassa paskassaan uivien häkkieläinten ja koe-eläinten kohtelua puolustellaan aina milläpä muulla kuin
24
tuottavuudella. - Hohhoijaa, huokaisin. Ainakaan syöttimatoja niissä paketeissa ei ollut. - Apina parka, sanoin. - Tuon hyväksyn jollakin tasolla, nainen sanoi. Todellinen syy eläinkokeille on se, että yhtiötään kontrolloivat tahot eivät suo hetkeäkään sen miettimiselle, sen, kuinka paljon kipua he aiheuttavat. Vasta myöhemmin on tutkimuksissa havaittu, että kasvissa on älyttömästi immuunijärjestelmää vauhdittavia, tulehduksia torjuvia ja antiseptisiä yhdisteitä. - Minähän olen eläinaktivisti, tyttö kertoi. - Jäi, totta kai, mutta en minä sitä puotia polttanut! tyttö sanoi. - Sinäkin olet eläinaktivisti! nainen väitti. Ei tarvinnut ennen muinoin testata ja väkisin kääriä piharatamoa haavoittuneen karhun jalkaan. - Mitä tarkoitat. - Vai sellaista matopeliä. - Missä se apina oikein on... - Minä en vain rääkkää niitä. paankoloon. Kyllä ne kipua tuntevat, mutta onko kauris muka parempi villieläin kuin alligaattori. - Ei eläimistä voi sanoa, että "parempia". - Asia on niin yksinkertainen, ei täydy. - Kyllähän lääkkeitä täytyy testata ennen niiden pumppaamista ihmiseen, Sutki sanaili. - Kalastuksesta saatan olla vähäsen eri mieltä vaan en sano mitään, mutisin. - Sano vaan, nuori nainen tuumasi. - Monet eläimet on parempia kuin eräät ihmiset, Minea väitti. - Siksikään se työ kalastusliikkeessä ei sytyttänyt. Minea asetteli apinanuken näyteikkunaan ja sulloi kaljatölkeillä varustetun kypärän apinan päähän. Minea kantoi kainalossaan aidon näköistä apinaa, joka tuijotti minua
Elukat tulevat halvemmiksi. Kenties tekee siihen amfetamiinilaboratorion, keskelle kaupunkia, mistäpä minä tiedän. Tiedä häntä vaikka se ukko olisi myös
25. - Pyhäinhäväistys. - Eläinkokeista sen verran, sanoin. Eläinkokeista ihmisiin. Ihan vain saadakseen Altin liikkeen omakseen. Vain siksi, koska lähipiirissä ei ole ketään muutakaan orjuutettavaa. Herra H alkoi periä saatavia ja pisti korkoa koron päälle. Mutta firmat eivät halua maksaa. - Ja se olisi sen ajan murhe kun alkaa nenä ja
korvat irrota. ole erinomaisia ihmisiä. Jos lemmikki onkin taakka eikä suuri hupi, se lentää mäelle. Kaipa Hartikainen haluaa tehdä siihen ravintolan, josta voisi myydä helpommin pillereitään. Se sai jo vuosia sitten houkuteltua Altin tuttavansa lainan takaajaksi. - Ja sitten niillä ihmisillä olisi joku kohdunkaulan syöpä tai kivessyöpä tai aivokasvain tai se kammottava Morgellonin tauti... Tämä on tosin vaan minun veikkaukseni. - Siinä olet oikeassa, että rahasta siinä on kyse. Tämä tuttava lipesi Ruotsiin ja siitä maailmalle. - Miksi juuri sen. Tiedätkö tämän Hartikaisen. - Jos ihminen on niin ylivertainen olento, sen pitäisi näkyä suojelunhaluna ja eläinkokeiden kieltämisenä, kun on kyse jostakin naamarasvan kehittämisestä, Minea valisti minua. - Kuinka muka. - Hartikainen hommaa kai lääkkeitä joltakin hoitsulta sairaalasta. Altti kaiketi joutui kauppaamaan niitä sitten tiskin alta. Maailmasta löytyisi mielin määrin ihmisiä, jotka olisivat valmiita testattavaksi vastaaviin kokeisiin jos siitä maksetaan. - Että ihmiset... Laina kaatui Altin niskaan ja kaiken huippuna Hartikainen osti sen lainan itselleen. - Luulen, että Hartikainen pakotti Altin välittämään ja myymään huumeita, Minea sanoi. Ihmisille maksetaan lääketesteistä. - Jatkuvastihan sitä tehdään. - Joka tapauksessa tämä markanäijä Hartikainen päätti ottaa koko liikkeen itselleen. Joskus kehitys ja tuotekehitys erityisesti onkin aikamoista älyllistä taantumista. Lemmikeistä huolehtiminen ei tarkoita sitä että ihminen olisi mitenkään muita ylevämpi. - Ihan laillisesti. - Siis sittenkin huumeita, Sutki sanoi. - Päissään kuin appiukko. Yhtä hyvin eläimet voitaisiin hylätä kokonaan ja kaikki eläinkokeiksi kutsutut testit tehtäisiin ihmisille, jotka haluavat vaikkapa päästä veloistaan, asuntolainoistaan tai vastaavaa. - Ikävä kyllä, Minea vastasi. Myös itsekäs ihminen voi julistaa olevansa suuri eläintensuojelija ja hänellä voi olla lemmikkejä, joita pidetään huvituksen, vallantunteen ja egon kohotuksen vuoksi. - Mitä Altin liikkeessä mahdettiin kaupata tiskin alta. - EU-maissa kuolee vuosittain 40 000 eläintä, kun niitä testataan kosmetiikan eläinkokeissa. - Hyvä liikepaikka. - Puhut aika kauheita, Sutki hämmästeli. - Kalastusliikkeessä, puuskahdin. - Oliko Altti silloin... - Vapaaehtoisia olivat, naurahdin. Lääkefirma ajattelee rahalla ja säästää käyttämällä kokeissa eläimiä, joille ei tarvitse maksaa mitään. Minä ajattelen nyt järjellä, en rahalla
Ja jos ilmaannun vapaaehtoisesti käräjäoikeuteen, ne iskee minut rautoihin ja yhteiskunta alkaa vaatia minulta vanhoja saatavia, ruokkoja sun muita unohtuneita fuskuja. pillutukkuri, Minea sanoi. Kiitin tiedoista. - Kenties Altti kumminkin poltti liikkeensä. - Tuskin sinä siltä lakiteitse saat korvauksia menetetystä omaisuudesta, sanoin Sutkille. - No. - Yritin löytää erään erittäin riippuvaisen sanomalehden, kerroin. - Taitaa olla sitä YK-slangia, sanoin. Lehti ilmestyikin vain muutaman numeron verran. - Neuvosto-Koillismaa vuodelta 1957. - Sellaista, jossa kaikki on kiiltävää, kaunista, hienoa, hyvää ja hauskaa. - Tai Hartikaisen torpedo, Ståhl. - Se on yksi ja sama, kuka liikkeen poltti, Sutki murisi. Outahan hollin aekoo. - Huijaa Hartikaiselta saman verran rahaa mitä koet sen olevan velkaa. Sutki sanoi ajatuksissaan ja ihan muissa maailmoissa: - Tämän pittää olla erreys. Jotta kukaan ei saisi sitä haltuunsa, sanoin. - Oli läsäkän näköinen pimu, Sutki sanoi kun istahdimme hänen kotteroonsa. Miksi. - Mikä. - Hommage on ranskaa. - Oli myös mojovat amberssonit. - Heitit sitten Savon murteeksi. - Sehän on kyllä täysin väärin! puuskahdin. Hartikaisella on tapana tappaa, jos olet huomannut.
Astelin ulos Kuopion kaupunginkirjastosta ja saavuin Maaherrankadulle, jonka lähelle Sutki karautti juuri autollaan. - Altti oli varmaankin päättänyt, että hänen puotiaan ei saa kukaan. - Tuskinpa. - Ai jaa, enpä edes huomannut, Sutki hämmästyi. - Kun toiset ovat riippumattomia, tämä oli riippuvainen. - Mun hommage pelittää. - Se tarkoittaa kunnianosoitusta. Sutki käynnisti auton ja totesi: - Se Hartikainen kusettelloo kaekkia. - Ei tällä kertaa. Tämä Hartikainen halusi Altin liikkeen itselleen ja yritti saavuttaa tavoitteensa savustamalla, kiristämällä, uhkailemalla,
26
painostamalla ja jatkuvasti piinaamalla. - Hartikainen oli saamassa oikeuden päätöksen siitä, että liike siirtyisi hänen nimiinsä. Sehän sinulta on aina onnistunut, sanoin. - Oli, oli nasakka ellei peräti hömäkkä. Nyt tää on mun hommage. Ja samalla hän oli ajatellut hankkia vakuutusrahat itselleen, sanoin. Poistuimme huumoriliikkeestä ja kuljimme Sutkin autolle. - Tämä Hartikainen siitä on vastuussa. Jossa pehmeät c:t korvataan s: llä, kovat c:t korvataan k:lla ja kaksoisweet tavallisella. - Pitäisikö koettaa Eurospeakenglantia. - En yleensä huijaa murhamiehiä. Että tämmönen hommage. Liikkuikin kuin ihme tankotanssija. - Niin mitä. - Sellaista ei kuulemma löydy edes Hel-. - Ja Hartikainen surmasi hänet vihapäissään
- Pahoittelen. Valitsin poliisin numeron. Ei kovin hyvä alku lapselle, joka sai koulussa tuta alkuperänsä kovimman kaavan mukaan. Onko se tuo auto yksityisaluetta vai ei, siitä me naapurit tässä kinataan. - Tyyppi on lähettänyt kaikille tutuilleen tekstiviestin, että pidätte turpanne kiinni. Kun ohitin puistontapaisen, vaihdoin kännykkääni jostakin kähveltämäni prepaid-liittymän kortin. - Kuulostaa melkein Keskustan puoluesihteeriltä veljineen, hämmästelin. Sutkilla oli menoja, joten seuraavaan etappiin matkasin yksinäni.
Taksi heitti minut Täydelliset naiset -lähiöön, joka sijaitsi Linnanpellon kaupunginosassa. Viholliset tappoivat isän ja sitten vielä pistivät äidin paksuksi. - On yksi keino. - Mauno Kekkonen Linnanpellon suunnalta päivää, kuiskailin. Hartikainen on saanut kuulla, että joku utelee hänestä asioita, Sutki kertoi.
- Oho. - Pelkkä amatöörin onnen kantamoinen, sanoin olkapäitäni nostellen. Vaan tuota lehteä ei siis enää löydy. - Mikä. Sitten poistin prepaidkortin kännykästä, pyyhin siitä sormenjälkeni, katkaisin kortin ja heitin sen roskiin.
27. - Joopa joo. Tätä tietoa Hartikainen on peitellyt koko ikänsä. - Hyvin toimittu. Päässäni ollut liiketunnistin kertoi, että autossa liikahti joku ukkeli. Honda, jonka näin pysähtyvän kapealle asfalttiväylälle nurmikon laitaan, oli seurannut minua aamusta lähtien. Miksi juuri se lehti oli löydettävä. - Yrität löytää miehen heikon kohdan, vai. Astuin ulos pirssistä, joka jatkoi matkaansa. - Soitan täältä Killisenkadulta. Ai te pistätte pirssin tulemaan, no hyvä. Tuolla yhdessä Hondassa istuu mies joka on koko aamun esitellyt elintään pikkulapsille. - Sitäkin. Isä oli kaiketi desantti eli Neuvostoliitossa sotasankari ja äiti suomalainen sotaleski. - Onpa tämä huiputtaja politiikassakin yrittänyt olla. Puhelun päätteeksi kerroin virkavallalle Hondan rekkarin. singin yliopiston kirjastosta tai kirjaston mikrofilmeiltä. Että jos se paljastelisi omalta parvekkeeltaan, niin olisiko tuo silloin sallittua. Katselin rivi- ja omakotitaloja. Täytyy jossakin vaiheessa perehtyä firman papereihin. - Minulla on uutisia. Firman kaikki tositteet löytyisivät Savilahdessa sijaitsevasta konttorista. Tuletteko te vai annetaanko me joukolla sille sakinhivutus. - Siinä olisi ollut juttua Hartikaisen vanhemmista. - No. - On löydettävä hullu vanha kommunistimuori joka asuu kerrostaloasunnossa kissankuselta haisevien sanomalehtikasojen labyrintissa. Esiinnyin tässä pitkin päivää törkylehden toimittajana saadakseni tietoja Hartikaisesta. - Entiseltä bisneskumppanilta, jota Hartikainen kohteli kaltoin, sain vinkin, jonka mukaan Hartikaisen firma ei kestä ollenkaan päivänvaloa
- Khm, öh. Naisen mustunut iho oli kurtistunut liiallisesta auringonvalon käytöstä. Kerroin olevani toimittaja ja nainen kutsui minut sisään. - Jos olet vain törmännyt vääränmallisiin miehiin... En voinut kuin sääliä naisen pienuutta, ja tällä en tarkoita hänen fyysistä kokoaan. Minä olen tosiaan jokin kusipäämagneetti. - Varatut miehet on muka aina juuri eroamassa. Ovikello soi ja ovi avautui. - Hyväuskoisia naisia syytellään, vaikka mies on aina se joka valehtelee kaikille! Kaakati kaakati. - Se lemppasi minut nuoremman tipun vuoksi, joku Jenni jotakin. Kauheaa, ajattelin. - Eivät ole, väitin. Vahingonilo on paras ilo: tämä Jenni lähti vähän aikaa sitten jonkin liimaletin pastanaama slarvan mat-. Jos se on masturboinut, silloin se on tehnyt jotakin itselleen, akkeli kätkätti. Teen juttua tästä Altista... Vedän puoleeni vain sellaisia paskajätkiä. Kaikki miehet uittaa jormaansa kolera-altaassa ja sitten yrittävät saada sen minun sisään, ei käy, saatanan siat! Nainen käytti hajuvettä, joka tuoksui ammoniakilta. - Kaikki miehet ovat samanlaisia. - Teettekö te sisustusjuttuja. Santakakin meikit valuivat hien mukana sitä mukaa kun hänen puhetulvansa jatkui. - Tuota noin, yskähdin. Me Naisiin vai Gloriaan. - Tuota, kaikkihan tekee virheitä. Varsinainen solariumneekeri ja muutenkin mankelinaamainen tukiainen. Jos Minea oli ollut varsinainen sulotar, niin tämä katkera eläjä oli Lenita Airiston ja Darth Vaderin ristisiitos ja tässä tapauksessa Darth Vader edusti sitä siedettävämpää puoliskoa. Ikkunasta näin, että Honda oli siirtynyt väijymään naisen asunnon eteen. - Voisit kenties auttaa selvittämään, kuoliko Altti omatoimisesti vai... Nainenhan voi olla korkeasti koulutettu mutta parisuhderintamalla ei koulutus eivätkä entiset kokemukset sitten näy mitenkään
28
vaan samat valinnat toistuvat... Kaikki. kuului äkäinen märähdys. - Minua ei miesten anatomia kiinnosta! Nainen ymmärsi lauseeni täysin väärin ja jatkoi jauhamista: - Heti kun yksi on selätetty, alatte paskamulkut katsella toisia naisia salami pystyssä. Milloin tämä tapahtui. - Puoli vuotta sitten. - En tällä hetkellä kumpaankaan. - Niin joo. Rahan vuoksi se minun kanssa oli. Aareja riitti ihan talon sisälläkin ja lisää piisasi ulkona puutarhassa, jonne kokonaisen seinän kattanut lasi-ikkuna avasi näkymän. Hän asui melko läyhässä kämpässä. Katselin olohuonetta. - Kiinnostaa kuin kaksi kiloa pilaantunutta hauen mätiä. Muurattu takka oli kuin pimeyden uhrialttari, jonka äärellä hän kaiketi suoritti rituaalimenojaan. Että tekikö se jotakin itselleen. Odotin näkeväni luudan ja mustan kissan. Niin ne sanoo vain että pääsisivät uittamaan sitä matoaan, muija loitsusi ja pimensi asunnosta kaiken valon. - Ja mitähän sinä sitten haluat. Miehet on pussikaljasikoja täkkirunkkareita. Altin eräänlainen en sano rakastajatar, vaan puuhastelukaveri oli nimeltään Anna Santakaki
- Miksi olisin. Kuulin elukkamaista karjuntaa, kun siirryimme Altin pihamaalle. Erottaisin ainakin auton paremmin jos se vielä seuraisi. Täsmällisesti, joka toinen tiistai. Me oltiin Altin kanssa juuri melkein uudestaan väleissä, nainen harmitteli. - Ei harmainta hajua. Altti poltti liikkeensä ja nyt se on kuollut. - Sitten se otti ja meni kuolemaan. Saatoin nähdä pääni yläpuolella ajatuskuplan "entäpä jos pesisin silmäni tinnerillä".
Pälkähästä selvittyäni suunnistin pois lähiöstä ja saavuin kohtauspaikalle, Kuopion Vahtivuoren mäen juurelle. Yhdistelin ja prosessoin asioita päässäni vapaamuotoisesti kuin rapsodian säveltäjä. - Alttihan asui ihan tässä sinun naapurissa. Eniten minua kiinnosti Altille saapunut posti, jonka selasin läpi. Sekaista oli, enkä aikonut sekoittaa paikkoja enempää. Poliisit repivät Ståhlin ulos autosta melko kovakouraisesti. Seinäkello oli pysähtynyt äkisti, kaipa senkin lasi särähti rikki silkasta kauhusta. Et sitten poliisille tätä kertonut. - Mitähän tuo oli. - Altti sanoi, että Hartikainen säilyttää kaikki dokumentit, ja että jos hän pääsisi Hartikaisen Savilahden konttorille, hän saisi kultaakin kalliimpaa aineistoa sitä mulkkua massimoa vastaan. Se hillokeisari jolle Altti oli velkaa. Hikinen Sutki
29. Ihan vain muistuttaakseen, missä mennään. Mitä tästä enää kukaan voi hyötyä. Hartikainen lähetti Altille karhukirjeen joka toinen tiistai. - Sanottakoon yksi asia, nainen jaaritteli. nainen ihmetteli. nainen kysyi silmät kiiluen ja melkein kieltään lipoen. - Tämä riittää, minä kiitän, sanoin naiselle. Seinäkellon äänekäs naksutus ei hermostuttanut, vaan se pisti kylmän hien niskaan että tunsin naisen tuijottavan minua kuin korppikotka hevosen raatoa. Olin näkevinäni toisen poliisin kädessä
pampun. Törmäsin samaan vinkkiin jo toisen kerran. - Lähtisitkö kuule minun kanssa elokuviin, sitten ulos syömään ja juomaan ja sitten kyntämään kun niin polkaisuttaa. Istahdin kiviportaiden tulikuumille alimmille askelmille. - Tuskin Altti enää siitä välittää... - Sanooko nimi Hartikainen mitään. Auringon hirvittävä porotus pilvettömältä taivaalta pakotti minut melkein polvilleen. Nainen avasi oven ja pääsin tutkailemaan Altin asuntoa. Hah hah. Mäen huipulla pönötti Tuomiokirkko omassa ylhäisyydessään. "Avaimoitin" auton kylkeä eli vedin ohi kävellessäni avaimella pitkän naarmun Hondan maalipintaan. - Perhana. Juuri kun astuimme pihalle, näin poliisiauton kurvaavan Hondan eteen. - Missä sitten onkin tällä hetkellä. kaan ja muutti Italiaan. - Kylä. Jumikuula pisti vastaan, ei olisi kannattanut. Sinitakit miekkahihat raahasivat Ståhlia kohti Panda-autoaan. - Totta kai. - Entäpä mitään muuta. Minulla on sinne vara-avain. No hyvä on. Hetken kuluttua Sutki hurautti paikalle autollaan ja avasi etuoven
- Tärkeän paperin paras piilo on arkisto, sanoin Sutkille. Josta tulikin mieleeni. Älytöntä odottaa pelastusta avuttomana toukkana, kun tarkoitus on pelastaa itse itsemme ja tehdä tekoja. - Muijako yritti väkisinmakuuta. - Niin olet, ihan oikea peruskristitty! Sutki näytti loukkaantuneelta hän siis loukkaantui siitä että pidin hänenlaistaan ihmistä malliuskovaisena. - Mitä isäntä. - Sovitaan sitten niin. - Joo. Ainoat paikkansapitävyydet niissä ovat pakottavat säännöt, kuvien ja itsensä auktoriteeteiksi ylentäneiden kumartelu ja tuputus hassutusten opetteluun. - On olemassa juoppo joka pamahtaa uskoon, raitistuu ja omistaa sen jälkeen koko elämänsä nöyrästi ja hartaasti kirkon kuvien palvomiselle. Totuus on tärkeämpää kuin illuusiot, sanoin ja tihrustin piruntorjuntabunkkerin uusklassista jykevyyttä kuin Ennustus-elokuvan Damien. - Olen sentään Jumalaa pelkäävä ihminen. - Kerropa piruuttasi, sanoin Sutkille. Sitten on toinen juoppo, jolla ei ole aiettakaan lopettaa, mutta ryypiskelyn ohella hän auttaa lapsia, jotka ovat perheväkivallan uhreja, perustaa työttömille ruokailupaikan, saa aikaan luonnonkatastrofien uhreja auttavan järjestön, järjestää festareita ja leppoisana kaverina hauskuuttaa ihmisiä. Vaan elämässä pitää kai olla asioita joille voi nauraa. - Kaikki uskonnot ovat sotaisia ja poliittisia kultteja. alkoi heilutella iltapäivälehteä naamansa edessä kuin viuhkaa. - Joh-hoh-hoo, nauroin ja löin polviani
30
kämmenillä. - Läheltä liippasi. - On niin kuuma että kivi uhkaa sulaa. Kerroin Sutkille, mitä olin saanut selville Linnanpellon reissullani. - Taidatkin olla muka-suvaitsevainen, Sutki sutkautti yhä autonsa etupenkillä istuen. - Ja sinulla laulaa autoradiossa Cliff Richard, tämä Jeesuksen morsian, älähdin. - Sieltä Savilahdesta voisi löytyä jotakin.. - Täällä heittelet Jeesuksen kanssa ylävitosia, vai. Kumman elämästä oli enemmän hyötyä kanssaihmisille. Loput voivat sitten paeta kulttien kirkkorakennuksiin ulvomaan kun maa järisee ja meistä kaikista on tullut evakkoja. Kuopijolainen kirkko, murahdin rituaalipuljua olkani yli katsellen. Hevimusiikki, pipopäiset lapset kesähelteellä, kirkkouskonnot. Muuan nainen sanoi miehelle "Olet huonoin panoni tähän mennessä", johon mies vastasi närkästyneenä "On todella raukkamaista arvostella parin minuutin perusteella!" Kun naurultaan ennätti, Sutki kysyi: - Ämmä pajatti siis jotakin Savilahdesta... - Ei tuollaisia juoppoja hyväntekijöitä tosielämässä ole. Sutkin autossa laulettiin "Congratulations". - Villiihmisten kulttipaikka. Juoppo kuolee joko sairaalassa maksan ja haiman paukahdettua tai hukkuu humalassa. Uskoon korahtanut kuolee lopulta rauhallisesti nukkuessaan. Ihmiset voisivat palata käyttämään omaatuntoa, siis ne, joilla sellainen on. - Tämä tietoisku riittää minulle, Sutki murahti. - Ei, joidenkin asioiden suhteen olen hyvin suvaitsematon
- Sinä maksat sentään kirkollisveroakin.
- Ståhl on näemmä päässyt poliisien kynsistä, sanoin. Kierros oli tarkemmin sanottuna tunnin tai puolitoista kestävä lounasristeily. Mihin rahanpesufirma muka tarvitsi ylimääräisiä työntekijöitä?
Hatika Oy sijaitsi siis Savilahdessa, joka kuului Puijonlaakson kaupunginosaan. Sutki tiiraili eräitä alueelle viime vuosituhannella istutettuja kellertäviä ja punaisia laatikkomallin betonitöllejä, jotka muistuttivat koulurakennuksia. - Onhan se kusipää nyt jostakin saatava nalkkiin, Sutki-Pulkkinen sanoi. Suunnistimme Sutkin kanssa Hartikaisen omistamalle Hatika Oy:n konttorille. - Liiketapaaminen toisten savolaisten roistojen kanssa, Sutki kertoi. - Mutta jos olet pahassa pinteessä ja puhelimen ääni paljastaa sinun piilosi. Olimme Savilahden syrjäisessä kolkassa. Uusi sanonta kuuluu, että missä Kukkonen vain kulkeekin, ympäröivä todellisuus muuttuu seitsemänkymmentälukulaiseksi.
31. - Kun on tuo luukihäiriö, sanoin. - Varmuuden välttämiseksi. Laiva irtosi laiturista ja kuulimme sen törähtävän. Minulla olisi runsaasti aikaa penkoa Hartikaisen arkistoja. - Mutta ensisijaisesti minä haluaisin korvauksen menetetystä omaisuudesta. - Totta kai, sanoin totisena ja viattomana. Tarkkailimme Hartikaista, joka nousi juuri apurinsa Ståhlin ja sekalaisen äijäköörin kanssa sisävesilaivaan, joka oli lähdössä Etelä-Kallaveden paikallisristeilylle. - Luukihäiriö tarkoittaa sitä, ettei erota, lukeeko tekstissä munuaiskina vai muinaiskiina. Jos pistän värinän päälle, tunnen tärinästä että on aika kaikota paikalta. - Soitat. - Jää sinä ulos vartioon, kehotin Sutkia kun olimme nousseet autossa. Matkaa oli kaksi kilometriä keskustasta länteen. - Ja jos näyttää uhkaavalta. Emme voineet arvata sellaista sattumaa, että kapteeni olisi voinut saada äkisti sairauskohtauksen ja risteily olisi peruttu, jolloin kriminaalien liikelounaskin siirtyisi myöhempään ajankohtaan... Sutki ennakoi aivan viisaasti. - Kirjoita vaikka valmiiksi tekstari ja lähetä se. - Kirjotan hyvin hittaasti, kun tiiän ettet ossoo lukkee kovin noppeesti. Jatkoimme satamasta suoraan seuraavalle etapille eikä meillä tullut mieleenkään, että paatti saattaisi palata rantaan välittömästi kun olimme poistuneet paikalta. Minä ja Sutki olimme Kuopion Matkustajasatamassa. Soitin konttoriin kännykälläni ja paljastui se, mitä arvelinkin: ei siellä ollut ketään. Hartikaisen Hatika Oy sijaitsi kolhossa rakennuksessa melko lähellä rantaa. - Olen samaa mieltä. Sitä asuttivat sellaiset tahot kuin Ilmatieteen laitos, Työterveyslaitos, VTT, Puolustusvoimien Ruokahuollon esikunta, epäkeskon syndikaatin omistama 12 000: n neliön ostoskeskus, Kuopion yliopisto kampuksineen, yliopistollinen sairaala ja Harjulan sairaala. Savilahdessa sijaitsi Kuopion tiedepuisto. - Sanonta kuuluu, että mistä oli Hunni Attilan hevonen kulkenut, siellä ei ruohokaan kasvanut
Kuljin kohti liiketilaa, jonka ensimmäisessä kerroksessa oli kaiken maailman toimistoja ja konttoreita. Se mies halusi kai pitää koko mer32
katun pakan hihassaan. Huomasin, että murtosuojaus oli heppoista. Naksautin terän takaisin Leathermanyleistyökalun kahvaan ja sujautin vempaimen takaisin eräliiveihini. - Täällähän on kaikki! Mietin, säilyttikö Hartikainen tätä materiaalia mahdollista tulevaa kiristämistä varten. Minuutin puuhastelun jälkeen LockAid oli avannut uksen. Kunnes tuli eteen tilanne, jossa olisi kuulunut sanoa "bingo". Sen sijaan näin ikkunan vierellä vanhan kansan arkistokaappeja. Sitten otin esiin tiirikkatarpeet. Hatika Oy:n oven takaa ei kuulunut mitään. Kalenterisivuja, joissa oli tapaamisten päivämääriä. Kaivoin esiin Leatherman-yleistyökalun ja naksautin esiin pihdit. Useat hankkeet jäävät kokonaan toteutumatta, mutta silti niihin syydetään rahaa kunnes pikkufirma ilmoittaa että systeemi jäi keskeneräiseksi, ei voi mitään. Kai niitä oli yritetty piilottaa sutimalla niiden päälle samaa valkoista maalia, joka peitti seinät. Mutta hän olisi pulassa, jos kortit lipeäisivät hihoista ulos... Saavuin valoisalle käytävälle, jossa oli paljon vaaleanruskeita ovia. Toisinaan rahoitukset menevät niin ristiin, että kokonaisuuden kannalta on hämärää, kuka on ollut hankkeen puuhahenkilö ja mikä taho on ollut sen tukija. Kuitit kertoivat puolivallatonta ja hassunhilpeää kieltään. Tietokoneita ei Hatika Oy:n konttorissa, yllätys yllätys, ollut. Rimputin kumminkin ovikelloa. Pengoin arkistokaappeja ja pläräilin mappeja aikani. Useimpien ovien takaa kuului puhetta ja tietokoneen naputtelua. Joskus pieni firma myy kehitellyn tuotteen isommalle firmalle, joten tukirahoilla onkin siis tehty suurten firmojen tuotekehitystä! Hatika Oy oli saanut rahaa sieltä täältä, esimerkiksi EU:lta. Kaiken huippuna löysin tiedot hyväksytyistä tukihakemuksista. Löysin samojen lääkäreiden allekirjoittamia ja leimaamia avoimia reseptejä, jotka oli päivätty ensi vuodelle ja joihin saattoi kirjoittaa mitä tahansa. Näin ulko-oven vierellä kyltin, johon oli listattu rakennuksessa toimivia firmoja. Esimerkiksi teknologian kehittämiskeskus eli valtion virasto Tekes, Rahaautomaattiyhdistys, Euroopan Unioni, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ja Sosiaali- ja terveysministeriö voivat rahoittaa kaikenlaisia hankkeita. Suoritin murtohälyttimen piuhoille pikaisen vasektomian. Niitä ei voinut tiirikoida, mutta niiden murtaminen kävi käden käänteessä jopa piikkilankaa leikkaavan sahan terällä. Pienet yritykset, jotka saavat välillisesti tai suoraan tukirahoja useista paikoista, kehittelevät terveydenhuollon järjestelmiä. Kun tukirahoilla suoritettavan suunnittelun tarkoitus oli ollut "edistää terveydenhuollon kansainvälistymistä ja parantaa tervey-. Ja toiseen hihaan hän pujotti vielä merkatumman varapakan. Erinäisiä lääkkeiden tukkuvaraston kuitteja, joissa esiintyneen hoitajan ja kahden lääkärin nimet oli ympyröity. - Voi Dingo-laulajan pimppa ja Popeda-solistin vulva! puuskahdin itsekseni. Hälyttimen johdot olivat täysin näkyvillä. Ei merkittäviä mediatapahtumia
Olin jo melkein ulko-ovella saakka. Joku kimitti paniikissa kuin olisi mennyt sokkiin. Lähdin valumaan ihmiskarjan mukana kohti ulkoovea. Murtopuuhani keskeytyivät ikävästi, kun kuulin auton äänen ja vilkaisin ulos. Huusin hänelle naama punaisena: - Perkeleen laiskiainen! - Aina laiskaksi haukkuvat, vaikka mitään en ole tehnyt!
33. Ei Sutkia. Hartikainen pyöritti huumebisnestä keskellä Kuopiota ja sai lisäksi rahaa Euroopan Unionilta, joka sinisilmäisesti syyti mynttiä joka maailman hankkeeseen! Tai helvetistäkö minä tiedän, vaikka koko EU olisi huumekaupan keskus, ajattelin. Sulloin sytkärin takaisin taskuuni, kun kamppailin vesisateessa kohti toimiston ulko-ovea. Sulloin löytämäni paperit povariin. Missä helkkarissa selustaani turvannut Sutki oli. Toivoin, etteivät sätkäni kastuisi. Nämä naamakalat saapuisivat tuohon käytävälle koska tahansa. Hetkessä käytävällä oli täysi muurahaispesän kuhina. Sitten vein liekin sprinklerin alle. Käytävälle päästyäni särjin vielä seinässä olleen palohälyttimen lasin ja iskin kämmenen nappulalle. Väentungoksessa ohitin sisään pyrkivän Hartikaisen ja Ståhlin melkein metrin päästä, mutta he eivät kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Katseeni kääntyi tuijottamaan kadun toiselle puolelle. Se alkoi vinkua lujaa melkein heti. Varsinainen ulvonta alkoi. Meikäläiseltä meni viimeinenkin usko näihin kasvottomiin laitoksiin, virastoihin ja poliittisiin entiteetteihin. Vaatimattoman kiulun hinta oli ollut hieman päälle 21 000 euroa. Kuinka tehokkaita nämä rakennuksen palohälyttimet mahtoivat olla. Ja ennen
kaikkea, toimivatko ne edes. Avaimellani nirhattu Honda pysähtyi aivan rakennuksen eteen. Yleisen hässäkän aikana kukaan ei katsonut, mistä ovesta kukakin käytävälle saapui. Pälyilin ympärilleni ja katseeni osui kattoon. Hänen yhdyssiteensä sinne ei ollutkaan pelkkä hoitaja, vaan hoitsun lisäksi kaksi lääkäriä! Jos tämä vyyhti lähtisi purkautumaan, sillä olisi isot seuraukset. Kun vesi alkoi suihkuta, kuulin kolinaa seinien takaa. Saavuin hölkäten Sutkin autolle. Ne olivat tulossa... Löysin kaikki todisteet siitä, että Hartikainen hankki lääkkeitä sairaalasta. Hartikainen ja Ståhl astuivat autostaan ulos. Meinasi tulla lusikallinen luvatonta housuun. Ihmiset ryntäilivät ulos toimistoistaan ja konttoreistaan. Sutki kipitti luokseni. denhuollon tuottavuutta ja laatua", tukirahoilla oli parannettu Savon huumeparoni Hartikaisen kesämökin laituri parempaan kuntoon ja siinä ohessa laiturin kylkeen oli saatu lähes kahdeksanmetrinen Marina 75 -moottoripursi. Parempi olla hyppimättä sen viraston silmille tai minulta räjähtää kotimökki ja minä sen mukana. Siellä se saatana teki kellokauppoja romanien kanssa! - Saatanan Sutki! karjaisin ja se sai mieheen liikettä. Naksautin sytkäriini tulen ja vein sen palohälyttimen alle. Joka tapauksessa. Ympärilläni oli töniviä olkapäitä, kauhistuneita katseita ja hälinää. Tulen avulla saatua vettä tulivoimaa vastaan, tuumin. Missä helvetissä se helvetin varotoimenpiteeni luuhasi
- Oletko muka nähnyt tuosta todisteita. Ei kloonauksessa tapahdu mitään sen kummempaa. - Media ei uskalla puhua säätilan lopullisesta muutoksesta tai päivittäin lisääntyvistä katastrofeista. - Hohhoijaa noita sinun seinälle maalattuja pirujasi. - Niinhän lehdet ja televisio lakaisevat asioita maton alle, sanoin Gallianoa maistellen. Kaiuttimen eli ääniraidan tuolla puolen Eläkeläiset-yhtye esitti omassa humppamaailmassaan biisiä "Humppa-arvoitus", joka oli vähemmän suora suomennos Nik Kershawin kappaleesta "The Riddle". Uutisista, jotka vievät mielenkiinnon pois moisista pikkuseikoista, on tällä hetkellä huutava pula eikä Michael Jackson voi kuolla joka viikko. - Supossako sinä tuollaisia opit tietämään. - Miksi. - Ei ihan kaikkeen tarvita Suojelupoliisia.
Seuraavana päivänä palailin Sutkin kanssa pankkireissulta. Pelätään mellakoita, jos ihmiset saisivat tietää, missä oikeasti mennään muutaman vuoden kuluessa, sitten kun ei ole yhteyssatelliitteja taivaalla, ei omaa kattoa, ei sähköä eikä ruokaa eikä vettä eikä vessakaan vedä. Samalla pitäisi kieltää kaksosten synnyttäminen. Sutki siirtyi päivänpolttavaan kysymykseen. Ihminen kloonattiin heti kun se oli mahdollista, mutta sellainen asia ei päädy julkisuuteen, ei etenkään jos se on toistaiseksi ei-varsinaisesti-ihan-laillista. En ihan ymmärrä, miksi sitä pelätään. Numero kakkosella eli hienostellusti sanottuna paskalla. Käyn ainakin huoneessani vessassa. - Olet tainnut olla viimeiset kuusikymmentä vuotta tynnyrissä. Kuinka me edetään tämän Hartikais-tilanteen kanssa. Sutki kysäisi. - Omasta geenialtaastani. Istuimme Sutkin kanssa kuopiolaisessa kuppilassa lyhyiden ja nopeiden terävien sekä suolapähkinä-buffetin äärellä. Ennen Dollya kloonattiin jo 1950-luvulla nuijapäinen sammakko ja vuonna 1963 karppi. Nämä kaiken maailman hihhuleiden aivokuolleet perustelut... Kun hedelmöittynyt munasolu halkaistaan, saadaan kaksoset ja jo siinä meillä on periaatteessa kloonit. - Ei näy missään bajamajaa. Tähän päivään mennessä on kyetty kloonaamaan kuusitoista eläinlajia. - Tässä tilanteessa auttaa vain vanhanaikainen kiristys, kerroin. Kloonihan on täysin sama asia kuin identtinen kaksonen. - Osaatko pyyhkiä itse?. onko kaksosilla muka yhteinen sielu. - Varma kuin Nalle Puh.
34
- Mistä tuon ajatuksen kloonasit. Petteri Terävän laulu oli suorastaan surkuhupaisan voimallista kuultavaa: "Yössä kulkee hän, hilpeä on hiprakka, kateissa allakka, solmiossa hieman ketsuppia... no, tuli vähän kallisteltua kuppia". - Uutiset on nykyään pelkkiä ankkoja, puuroa ja Matteja joiden sukunimet vaihtelee, Sutki sanoi lehteä lukiessaan. - Olen. Olimme juuri hotellini kohdalla ja käskin Sutkia pysähtymään. - Oletko ihan varma. - Eikös sitä ole vasta kloonattu se Dollylammas
Tein köysinippuun monia solmuja. Pälyilin ympärilleni. Mistä Ståhl olisi saanut yleisavaimen. Tein jalkaani lastan. - Tämä selvä. - Mitä te teette. Hidasta, mutta hieman kivuttomampaa kuin yhdellä kepillä kävely. Vilkaisin alas kadulle. - Jää Sutki vahtimaan autoon tai alakertaan ja ilmoita kännykällä jos pahat pojat saapuvat. En silti aikonut koetella onneani piipun tähtäimessä. Kun pääsin hotellihuoneeseeni, heitin sadetakkini sängylle. Oli puhdas sattuma, että näin sen. - Että sinusta saisi varmaan edustavan pidätyskuvan tai sitten pidätyskyvyttömän kuvan virtsankarkailulääkkeen mainokseen. - Joo ja totta kai! Partiolaisen kunniasanalla. - Siis tällä kerralla ihan oikeasti pysyt väijyssä. Käsikassara Ståhl olikin siis jo ovella ja hän oli soittanut paikalle Hartikaisen. - Sitten odotellaan, kenosilmä sanoi jättäen oven raolleen. Silloin elämä oli ollut solmujen varassa. Tämä jälkeenjääneen näköinen halko-Antero oli totisesti niin sanottu vinokiikari. Siihen aikaan ei kännyköitä vielä ollut muualla kuin insinöörien märissä unissa. Päästyäni puun luo täytyi köysi aina irrottaa puusta. Häipykää! miehen ääni komensi. Muistin, kuinka katkaisin kerran jalkani keskellä erämaata. kuulin naisen kaiketi siivoojan äänen käytävältä. Espanjalainen Llama on mielestäni todellinen lama-ajan ase, jäykkä ja raskas laukaistava, koska laukaisukoneiston osat on fosfatoitu ja ase on usein syöttöhäiriöinen. Näin saatoin heittää köyden solmuineen aina seuraavan puun oksakohtaan ja ottaa tukea kepin lisäksi köydestä. "Elämäni oli solmussa", tilitti Ö-luokan julkimo. Toinen silmä katsoi luoteeseen, toinen kattovalon luteeseen. Eikä Sutki ollut taaskaan lähettänyt varoitusviestiä tai mitään! Tapahtumilla on tapana toistua, mutta
tämä déjà vu tapahtui turhan pian edellisestä selviämisen jälkeen! Oliko Sutkille tapahtunut jotakin. Kun nousin autosta, vaistollani oli pahoja tuntemuksia. Kävelykepiksi värkkäämäni ryhmysauvan lisäksi tarvitsin jotakin muuta. Sitä en ennättänyt miettiä, kun ovi auki potkaistiin ja kusipää astui kammariin. Ståhl kysyi kun huomasi minun tahattoman virnistykseni. Hartikainen ylitti kadun kiireisin askelin. Vietin laatuaikaa pytyllä istuen ja iltapäivälehteä lukien. Pian vessan vesi jo korahti ja astelin venytellen huoneeni ikkunan ääreen. Ei, vaan kännykkäni oli sadetakin taskussa ja se taisi olla edelleen äänettömällä. Oma perkeleen moka. Tein työtä käskettyä ja seisoin ikkunan edessä. Ovelta kuului rapinaa. Mitä ennättäisin ottaa mukaan. - Tämä on piilokamera. - Pysy paikoillasi! Ståhl komensi ysimillistä Llama-puoliautomaattia pidellen. Hän käveli suoraan kohti hotellini ala-aulaa. Jähmetyin. Hartikainenkin saapui huoneeseen en35. Vilkaisin Sutkia epäillen. - Mitä mulkku miettii
- Joo joo, ja sinulla on kai lompakossa poliisin virkamerkki tai hiirenloukku, ja paskat! Ståhl hekotti ja sujautti kätensä kohti takataskuani. - Mikä jumalauta sinä olet minua komentelemaan. Mies oli niin vapaa kaikesta karismasta kuin olin kuvitellutkin. - Ei mitään hurstiheinää vaan tehtaan tuotteita. Kromattuun piippuun oli tyrkätty äänenvaimennin. nen kuin nilja mulkendaali ennätti vastata mitään. Se oli Venäjän armeijan muunnos herra George Lugerin suunnittelemasta 9 x 19 millin Parabellumista. Kuka lie sitä sitten tuokaan... - Muuten ilmeesi voi olla näkemisen arvoinen. - Mihin noista pitäisi vastata ekana. - Mitä siitä, jos en tällä kertaa lähettänyt. Vyön alta pilkotti aseen kahva. - Lähetit joka toinen tiistai Altille karhukirjeen. Onneksi Hartikainen ei ampunut heti. - Joo, se koukuttaa nopeasti ja aiheuttaa seksuaalista hillittömyyttä. - Kuulin, että Kuopiossakin on liikkeellä MDPV:tä. Pakotietä ei ollut. - Pitää vain tuntea oikeita ihmisiä niin pääsee minne tahansa, Hartikainen sanoi ja sulki oven. Ståhl karjaisi ja irvisteli. Altille ei ollut tullut kirjettä tiistaina eikä keskiviikkona eikä torstaina. - Mikä lerssi sinä oikein olet, Mortti vai Vertti. Mies näki oikean käden etusormensa roikkuvan melkein irrallaan ja hän kirkui. - Älä tee sitä, sanoin. - Introvertti. - Kumpi Duudsoneista sinä olitkaan. - Minä muistaakseni äsken varoitin, sa-. - En ihan usko, että olet mikään toimittaja. Sinä. - Uskoisit nyt vain minua, sanoin. Te sitten myitte jotakin aasinpaskaa Altin liikkeen kautta. - Tapoit tämän uistin-Altin. ennätin kysäistä. - Kehno yksityisyys näissä kuopiolaisissa hotelleissa, sanoin. - Sairaalasta hankittuja, sanoin. - Olet sinä yksi riesa perseessä, Hartikainen sanoi ja nykäisi esiin oman aseensa. Ståhl saapui viereeni. Se teki itsarin kun poltti ensin liikkeensä. Vuoden 2009 synteettinen hittituote. - Sitten. Viime tiistai olisi ollut taas sellainen päivä. Poimi sen lompakko, Hartikainen komensi Ståhlia. Hän yritti tempaista lompsan esiin yhdellä repäisyllä.
- Aiiii jumalauta! Ståhl karjaisi ja irvisteli jälleen, mutta nyt irvistys johtui tuskasta, kun partakoneen terät viilsivät hänen sormensa. - Entä sitten. Miksi kyselet minusta. - Paskat minä sitä tapoin. - Miksi turhaan lähettää kirjettä, kun tie36
sit jo maanantaina, että hän on kuollut. - Altti kuoli maanantaina. Miksi murtauduit minun firmaani. Voi olla, että sitäkin tuodaan tänne toisilta mantereilta. Myös Hartikaisen silmät olivat laajentuneet hämmästyksestä, kun hän näki Ståhlin suihkuttavan verta lattialle. Roisto työnsi kätensä takataskuuni nykäistäkseen lompakkoni itselleen. Kuulin, että olet joku toimittaja
- Minulla on outo tunne siitä, että saatat olla tässä ehdotuksessa rehellinen. Itkevä Ståhl avasi lähimmän oven ja juoksi sinne etsimään ensiaputarvikkeita. - Sano yksi syy, miksi en lahtaa sinua tähän. - Mitähän perkelettä minä sillä muka teen. Sitten voitkin tehdä kuin 150 vuoden tuomion saanut pyramidihuijari Bernie Madoff ja palkata vankilakonsultin, joka neuvoo kuinka tulet toimeen kiven sisällä. noin viattomasti. saatana, mun sormet! - Mitä itket, jumalauta. Lopulta hän nyökkäsi hitaasti. - Totta puhut, outo on tuollainen tunne. Minullahan olisi ollut eräliiveissäni kokonainen arsenaali ensiaputavaraa, mutta päätin antaa hepun kärsiä hetken aikaa. - Kusipää! Aiiiiii! Mun on päästävä sairaalaan! kuului kylppäristä. - Saatan jopa suostua tähän moraalittomaan järjestelyyn. Ja varmaan tuo sinun tohelo apinasi, joka tietää liikaa. Hartikainen karjaisi torpedolleen, joka vaikutti enemmän suutarilta kuin räjähdysvalmiilta ihmistykinkuulalta. - Vaan jos en maksa. Kuului kolahdus. Et sinä sellaisesta urakasta selviä jäämättä kiinni. Ja sen jälkeen kiristys jatkuu. Hän tuli kaapista ulos ja juoksi kylpyhuoneeseen etsimään käärettä käteensä. Otin taskustani lapun, jossa oli Sutkin juuri avaaman tilin numero ja heitin sen pöydälle. - Ståhlia taitaa ottaa päähän niin että otsaan kasvaa kulli, tokaisin. - Maksat sinne 10 570 euroa, sanoin. Nyt voisi olla korkea aika nöyrtyä. Työrukkanen kuului vaikeroivan edelleen eriössä. - Miltä se tuntuu, kun ei ole sielua. - Ei jatku, sanoin. - Ja tilin omistaja unohtaa että hänellä on hallussaan dokumentit joista sinun huumeketjusi ja tukihuijauksesi paljastuvat. - Sinun pitäisi tappaa minun lisäkseni myös kaksi lääkäriä ja yksi hoitaja. - Konsultti on aviomies joka vie roskat ulos ja antaa naapurien ymmärtää, että hän on siivonnut koko asunnon. Jos minä sen haluaisin paljastaa, poliisit olisivat jo firmasi ovella. Onko sinulla mitään kysyttävää. - Kun nöyryyttä jaettiin kauhalla, en ollut siinä jonossa. - Onko täällä mitään kiristyssidettä. Sekä tuon tilin omistaja. - Kyseessä olikin riesa perstaskussa eikä riesa perseessä. hän ulvoi. - Paperit päätyvät poliisille. Hartikainen ei ollut enää moksiskaan apurinsa ahdingosta. - Pyöritä siihen käteesi paskapaperia, huusin. - Mun sormet... - Jaahas jaahas. Aiheutit hänelle taloudellisia menetyksiä kun kävit Altin kimppuun.
- Luuletko, etten pysty peittelemään jälkiäni. kysyin.
37. - Menit sitten kaappiin, sanoin. Otan nyt povitaskustani erään tilinumeron, sanoin rauhallisella äänellä ja pidin armotonta pokerinaamaa. - Koska olet velkaa tuon summan tilin omistajalle. Hartikainen nauroi ja hiljentyi sitten mietteliääksi. - Ajattele nyt, maksat ja pääset rauhassa jatkamaan huumekauppaasi
- Niin.... Olkoon se sitten verirahaa mutta rahaa se on joka tapauksessa ja sille on käyttöä vaikka kuinka omavarainen yritänkin olla. Kun poistuin hotellihuoneesta, havaitsin, että Sutki seisoi oven takana katkaistun haulikon kanssa. Mikäpä minä olen toisten huumekauppoja pilaamaan, kun aina löytyy niitä "viihde38
käyttäjiä" jotka uskovat vakaasti vetävänsä roinaa ja tajusteita "hallitusti" eivätkä huomaa jo olevansa surullisia piripäitä narkkareita, pohjalle vajonneita nistejä. Mutta kyllä minä selviän tuosta hävikistä. Olin pakannut kamani ja kirjoittautunut ulos hotellista eli olin satuloinut kuvaannollisen hevoseni ennen auringonlaskuun ja periferiaan ratsastamista. Mitä sinä siitä välität jos joku pilaa elämänsä aineilla. Kapitalismin vapaaehtoisen kysynnän ja tarjonnan lait mielessäni päätin poistua niiltä tonteilta Konneveden mökkini suuntaan samoin tein. Hartikainen räjähti uudestaan nauruun. Sen verran kunnioitan vapaata markkinataloutta ja sen tuottavuutta että antaapa kaupan käydä. Raharikas tohtori Phil väittää teeveessä että teemme joka päivä valintoja. - Olit sittenkin valmiusasemissa, sanoin kiitollisena kun menimme alakertaan. - Luulet, että vitsailen, niinkö. - Välitän, mutta sinähän halusit rahasi ja sait ne. - Niin kai sitten. - Nykyään meikäläinen menee yhteiskunnan ehdoilla ja minä tarvitsin nyt rahaa. - Kerran huijari, aina huijari, naurahdin. - Kuinkahan niin. - Sinulla on liian hyvä pokerinaama. - Olisit huono mies korttiringissä, sanoin. Se juttu oli sillä selvä. - Njaa, tämä on kuminen replika, Sutki kertoi ja väänteli haulikon piippua mutkille. Näinhän se sitten meni. Minä sain oman palkkioni. - No tämähän pitää minut ruisleivässä jonkin aikaa, sanoin saatuani Sutkilta muhkean paksun kirjekuoren. Seuraavana päivänä olin valmis poistumaan kaupungista. Ratsuni ei olisi raatakylkikukko vaan maantien ässä, linjuriauto. kysyin naama vakavana. Sutki sai rahansa ja minä sain palkkioni ja Hartikainen pääsi jatkamaan tuottoisaa huumebisnestään Kuopion yliopistollisen sairaalan edustajien kanssa (mainittakoon tässä yhteydessä, että Hartikaisen nimi on muutettu). - Mutta tuota... - Suoraan sanottuna tämä nöyryytys aiheuttaa sellaista multivitutus maximusta, että veri kiertää väärinpäin. Joku sitten valitkoon huumeet ja niitähän se joku saa joka tapauksessa mistä tahansa. - Rahan menetys harmittaa aina, Hartikainen mietti. - Ei kai sinua turhaan kutsuta Sutkiksi. Niin hyvä, ettet itsekään tiedä, mitä ajattelet.
Jätin Ståhlille hieman ensiaputarpeita, joilla se mulkku selviäisi sairaalaan saakka. - Entäs Altin surmatyö. murisin. - Eikö ne sanoneet että se oli itsemurha. Sutki oli hämillään: - Ihanko tosiaan et välitä sen enempää näistä kamakauppiaista
Näin pihan poikki mökkini ikkunan, jossa hehkui tietokoneen sinertävä valo. Nämä tuuliturbiinit voi tietysti rakentaa itsekin,
39. Saalista tuli lopulta pohjaongella ja palasin laiturirantaan. Televisiota en ollut enää hankkinut, koska en uskonut digi-Jungner-systeemien pitkäikäisyyteen. Savusaunan kuumuus vaikutti lupaavalta. Vanhasta transistoriradiosta valui rätisevää jazzia. Tiesin, että tietokonekin olisi pian hyödytön rakkine kuten myös kännykät, mutta pakkohan sähköä oli toistaiseksi johonkin käyttää. Suosin mustia kahvikuppeja, koska niitä ei tarvitse tiskata niin hyvin kuin vaaleita. - Maailma, jossa on liikaa mulkkuja ja pillunaamoja. Vastaamme kävelivät taas aiemmin näkemämme venäläiset, jotka koettivat nyt kaupata väärennettyjä lippuja ilmeisesti Jethro Tullin konserttiin Helsingin Kulttuuritalolle. Samasta syystä käytän mustia kalsareita, joista tarvitsee pestä pois vain sissijuuston haju. "How High the Moon" -kappaleen tunnetuin levytys, Les Paulin ja Mary Fordin tulkitsemana. Uusia tynnyrinpuolikkaiden näköisiä ja myrskyn kestäviä savonius-roottoreita varten minä keräsinkin pääomaa. - Paskasakkia, mutisin. Eivät kai osanneet lukea lehtiä eivätkä tienneet, että konsertti pidettiin jo alkuvuodesta maaliskuussa. Paskaloukko, sanoin kun astelin kohti linja-autoasemaa Sutkin seuratessa vieressä. Vanha kansa varoitteli joskus, että ukonilmalla ei saisi saunoa, koska salama saattaa iskeä piipusta kohoavaa savuvanaa pitkin. - Kuopioko. Savusaunan löylyt olivat yllättävän kitkuiset, mutta tämä johtui siitä etten ollut lämmittänyt saunaa vähään aikaan. - Venäläisetkö. - Ihmiset yleensä, perhana. Taivaanrannassa tummui ja jylähteli, kun pilven sisälle kompuroinut Ukko Ylijumala oli armottoman krapulainen tai liian matalalle eksynyt emäalus liian sähköinen. Heti Konnevedelle saavuttuani olin nopeasti vesillä ja virvelöimässä uudella soutuveneelläni. Mutta minä pääsen kohta saunaan.
Sellaisena päivänä kunnollinen kodinhoitaja veisi matot ja petivaatteet ulos jotta pölypunkit kuolisivat ja tekstiilit saisivat raikkaan tuoksun. Jäivät jälleen harmittelemaan loukkaantuneina kun kauppa ei käynyt. Unohtuipa tuo sammuttaa. Minä en ole kunnollinen. Savusaunan lämmitys oli tarkkaa puuhaa. Nauroin uskomukselle aikani, kunnes luin aiheesta erään nykyaikaisen tutkimuksen; käsitys saattoikin olla täyttä totta. Virtaa mökkiini tuotti aurinkopaneelien ja tuuligeneraattorin muodostama hybridijärjestelmä. Mustissa kupeissa lika ja pinttyneisyys ei näy, siksi melkein pelkkä huuhtelu riittää. Vilvoittelin ja istuin penkillä, joka oli pituussuunnassa halkaistu tukki. Salaman käyttäytymistä voidaan tutkia mutta ei siitä mitään tolkkua koskaan saada. Optimoitu siipiroottori oli tällä hetkellä sökönä äskettäisen myrskyn vuoksi. Siinä samalla keittelin sumpit. Lopulta poistin kaikki kekäleet ja hiilet
ja suihkutin paikat vielä vedellä
10. Talonmiehen komerolla on vihdoin kunnon käyttöä.
Täysin turhaa tietoa, jolla et tee mitään: 100 % lottovoittajista lihoo voiton jälkeen. LOPPU
40
1. Kommunismi: Sinulla on kaksi lehmää. 10 syytä miksi viinaa pitäisi tarjoilla työpaikalla
mutta parempi se on teettää tukirakenteet ja laakerit ammatti-ihmisellä. Niin, ja sitä pitäisi oikeasti hoitaakin ja pitäisi olla paikalla jatkuvasti. Mitähän jos hankkisin vuohen. Kokouksissa röyhtäily ei tunnu yhtään nololta. Valtio ottaa molemmat pois, ampuu toisen ja kaataa maidon pois. Amsterdamin poliisilla on osasto, joka on erikostunut autonajajien pelastamiseen kanavista. Elefantti on ainoa eläin, joka ei osaa hypätä.
Valtiomuotoja: Sosialismi: Sinulla on kaksi lehmää. Fasismi: Sinulla on kaksi lehmää. Siinä samalla mietin vihoviimeistä omavaraistarvehankintaa. 7.
Se motivoi kummasti tulemaan paikalle. Valtio vaatii sinua opettelemaan hanurin soittoa.. 2. Sian orgasmi kestää 30 minuuttia. Lisää mahdollisuutta nähdä sihteeri alasti. Valtio ottaa molemmat pois ja antaa sinulle maitoa. Se kannustaa kimppakyytiin. Pomot antavat juovuksissa helpommin palkankorotuksia. 8. Se vähentää valitusta alhaisista palkoista. Se johtaa rehellisempään kommunikointiin. Lehmä lopettaa ruohon syömisen ja alkaa polttaa sitä. 9. Se söisi mitä tahansa ja siitä saisi aina maitoa. 6. Sille kai nauraisivat jo taivaanvuohetkin. Tämän vuoksi minun olisi tehtävä vielä jokin rahakas keikka. Siellä oli myös mato- ja toukkaviljelmäksi rakentelemani kannellisen hiekkalaatikon näköinen viritys, mutta laiskuus oli viivyttänyt senkin valmistumista. Mutta: se söisi mitä tahansa. Sähkötuolin keksijä oli hammaslääkäri. Valtio ottaa molemmat pois ja ampuu sinut. 4. Hätävarana minulla oli taajuusmuuttajaan kytketty aggregaatti, jolla ei tietenkään tee mitään kun löpö loppuu. Valtio ottaa toisen pois ja antaa sen jollekin muulle. Se saa ruokalaruuan maistumaan paremmalta. Se auttaa säästämään lämmityskustannuksissa. Pään hakkaaminen seinään kuluttaa 150 kaloria tunnissa. Vai ottaisinko vuohen mukaani, kun lähden noille epämääräisille reissuilleni. Liiterissä oli keskeneräinen kyhäilyni, kalatankki, johon olin jo kytkenyt vesipumppusysteemin veden kierrätystä varten, mutta laiskuuttani en ollut ottanut sitä käyttöön. Rotat ja hevoset eivät voi oksentaa. Kulkisin eräliiveissäni, paskaisessa sadetakissani ja vaelluskengissäni vuohi vierellä talutushihnassa. Saunan jälkeen loimutin siikaa ja grillasin sikaa. 3. Byrokratismi: Sinulla on kaksi lehmää. Surrealismi: Sinulla on kaksi kirahvia. Sorsan vaakkuminen ei kaiu missään olosuhteissa - syytä ei tiedetä. Hipit: Kaikki pitävät huolta lehmistä. Kun kalaa ei voi saada ankarassa myrskyssä, niin paistetuissa ja maustetuissa nivelmadoissa on sellainen määrä ravinteita ja proteiinia, että niillä sätkii pidempään kuin joillakin rasvassa liotetuilla ranskalaisilla, vaikka ne näyttävät samalta. 5. Se söisi kaiken mitä näkisi ja jokainen piuha ja pistorasia pitäisi suojata turvatuotteilla aivan kuin kotonani konttaisi jokin äpärä taapero
Esittely- tai arvostelutarkoituksiin lainaaminen sallittu.
Vastaava toimittaja: Teksti: Kustantaja:
Timo Juntunen Timo Surkka MM-Kustannus Ky Juntunen Kauppurienkatu 33, 90100 OULU fax: 08-334989 Tilaus/markkinointi: 0445350360 e-mail: timo.juntunen@jcotton.com Askon nettisivut: www.jcotton.com/askokukkonen Painopaikka: Multiprint, Oulu
41. Toistaiseksi viimeinen
Salapoliisi Asko Kukkonen ilmestyy:
3.12.2009
Tekijänoikeudet kirjailijalla / kustantajalla. Tekstin lainaamisesta tai käyttämisestä muuhun tarkoitukseen on neuvoteltava kirjailijan / kustantajan kanssa
42
5/09. 044-5350360, www.jcotton.com
TILAUSLIPUKKEEN SAA KOPIOIDA 43 ELLET HALUA RIKKOA LEHTEÄSI. TILAAN JERRY COTTONIN:
TUTUSTUMISTARJOUS:3lehteä13,95
kestotilaus 12 numeron laskutusvälillä 58 kestotilaus 6 numeron laskutusvälillä 30 kestotilaus 3 numeron laskutusvälillä 17
(laskutus tutustumisjakson jälkeen 17/3numeora)
TILAAJALAHJAN SAA VAIN KESTOTIALUKSIIN, EI TUTUSTUMIS- TAI MÄÄRÄAIKAI TILAUKSEEN: tilaajalahja A:Suomen eka Cotton 1/1961 tilaajalahja B:CD Äänikirja: Kostaja Sing Singistä tilaajalahja C:Uusin Lastenlehti Jekku (A) tilaajalahja D:Uusin SinäMinä
Lehden saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka Puh.
(B)
(C)
(D)
LAHJATILAUS
Lehden maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -paikka
MAKSAJAN OSOITETIEDOT MIKÄLI ERI KUIN SAAJALLA.
Puh.
Holhoojan allekirjoitus mikäli tilaaja on alle 18-vuotias
TAI TILAA! PUH
44
JERRY COTTON TUTUSTUMISTARJOUS: 13.95 / 3 numeroa!!!
Voit halutessasi tilata vain yksittäisiä numeroita: Käy valitsemassa osoitteesta: www.jcotton.com tai 044-5350360
Ennen muinoin sanonta kuului, että "mistä oli Hunni Attilan hevonen kulkenut, siellä ei ruohokaan kasvanut". Tuoreempi sanonta kuuluu: "missä Kukkosen Asko vain kulkeekin, ympäröivä todellisuus muuttuu 1970-lukulaiseksi". Yleissivistävään tarinanpunokseen kytkeytyy tuhopolttoja, kuolemankauppaa, kiristystä, huumetsaareja, pillerivillejä ja yksi aivan erityisen kyynisellä tuulella oleva Asko Kukkonen.
2. - En ole alfauros, vastahankainen sankari Asko väittää tietojen kalastelun ohessa. Savon erämessuilta on lähdettävä kukkosmaiseen syynäys- ja ruotimiskierteeseen kuin tuli olisi hännän alla. - Olen Alfa Laval -uros. JOUKKOKIRJE
M
5
A
skon mielestä Kuopion torilta ostettu kalakukko on saunan lisäksi maailman parasta huumetta, mutta eräät amfetamiinitukkurit eivät ole samaa mieltä. Setvimisen ohessa eräillä on tukka tulessa ja kebab päänalusena ja kaiken takana on aina jotakin muuta, kun Asko seikkailee maanisen epärealistisissa savolaismaisemissa