LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! 11,50 € • 2/2017 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE HIENOSÄ ÄDÄ HIFILAIT TEISTOSI SOUNDI KOHDALLEEN OIKEALLA SIGNA ALIKA APELILLA! KOKEILUSSA: MASSIVE AUDION ERILLISSARJA JA KOAKSIAALIT! KOKEILUSSA: GLADEN AEROSPACE 10 HIGH END LAATUSUBBARI! KOKEILUSSA: ALPHARD AUDIO DB-5500.1D HUIPPUTEHOKAS MONOPÄÄTE! KOKEILUSSA: AUTOSTUDIO AS-REF30TH JUHLASARJA JA KOTELOITU SUBBARI! ESITTELYSSÄ JA VERTAILUSSA: AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 2/2 017 U ERILAISTA RCA-KAAPELIA! 21 Lorens Wastessonin VW Caddy Carrera Cup '08 Jesse Nikkisen ESQL VW Polo 1.9 Tdi '05 Johnson Nagawan Mazda Biante '14 Mattias Hedinin Hummer H2 '06 ÄÄNENLAA TUA JA PAINETTA! Autosound-covers-2-2017.indd 1 15.3.2017 15.05
Autosound-covers-2-2017.indd 2 14.3.2017 18.35
71 AutoStudio AS-REF30th erillissarja Simex Oy:n oma tuotemerkki AutoStudio juhlii 30-vuotissynttäreitään. No nyt nämä amatöörit on testanneet jotain kaapeleita. Komean merkkipaalun kunniaksi julkaistiin muutamia erikoistuotteita, kuten tämä nyt kokeilemani 6,5-tuumainen 2-tiesarja. Tässä artikkelissa syvennymme Lorensin alunperin työautoksi hankkiman Volkswagen Caddyn tarinaan. 20 Mattias Hedinin Hummer H2 '06 Mattias Hedin on pitkänlinjan hifi harrastaja ja Digital Designsin tuotteiden suuri ihailija. Nyt tutustumme Jessen voitokkaaseen kisaprojektiin, joka palkittiin Suomenmestaruudella EMMA:n fi naalissa Vaasassa syksyllä 2016. Osaaminen ja tietotaito on kasvanut lukuisten projektien kautta, ja jatkuva halu oppia uutta vievät miestä eteenpäin. 31 Johnson Nagawan Mazda Biante '14 Jos takataskusta löytyy Aasia mestaruus autohifi n kuninkuusluokassa, mutta silti haluaisi rakentaa saman voittaja-auton vielä kertaalleen uudestaan, niin miten se tulisi tehdä. Aerospace 10 valmistetaan käsityönä ja sen suositushinta on nelinumeroinen. 53 Alphard Audion DB-5500.1D monovahvistin Kun nykypäivänä katselee erilaisissa autohifitapahtumissa keskimääräistä kalustoa, niin ymmärtää helposti miten oleelliseen markkinarakoon venäläinen Alphard Audio onkaan iskenyt. 24 Jesse Nikkisen ESQL VW Polo 1.9 Tdi '05 Jesse Nikkinen on tuttu kasvo painekisaajille jo yli kymmenen vuoden ajalta. Niiden rakenne ja ulkoasu on hyvin perinteinen, mutta kenties juuri perusasioissa pysyminen onkin näiden kaiuttimien mainion äänenlaadun pohjana. Kultaisella 90-luvulla harrastuksen aloittanut Mattias on edelleen aktiivinen kilpailija. Merkki tarjoaa laitteita demoja äänenpaineautojen rakentajille, ja tuntuu tekevän sen sangen asiallisella tyylillä! 58 Gladen Aerospace 10 subwooferi Saksalaisen Gladenin Aerospace-lippulaivasarja sai vähän aikaa sitten riveihinsä puuttuvan palasen, kun 10" kokoinen subwooferi esiteltiin. Me ei Repan kanssa oikein ymmärretä miksi niitä pitää kuunnella, yleismittarillahan sen näkee meneekö siitä sähkö läpi vai ei?. Tutustumme tässä artikkelissa Mattiaksen rakentamaan Hummeriin, jonka kaikki asennukset on tehty mahdollisimman pitkälle auton alkuperäisiä asennuspaikkoja hyödyntäen. Lorens on myös aktiivinen kilpailija äänenpaineessa. Miehellä on oma autohifi liike ja lisäksi hän on valmistuttanut autovahvistimia omia nimikirjaimiaan kantavalla LW Audio tuotemerkillä. 62 Massive Audio ZK6 erillissarja Massive Audio on merkki joka mielletään vahvasti kovaa soittamiseen, oli se sitten puhdasta äänenpainetuuttailua tai demosoittelua. Sain merkin maahantuojalta kokeiluun 249 euron hintaisen ZK6 erillissarjan, jolla merisään saa kuulumaan naapurikunnassa saakka! 66 Massive Audio LX6 koaksiaalit Massive Audion LX6 koaksiaalit maksavat reilun satasen, eli saman verran kuin useiden merkkien "hinnat alkaen" 2-tieerillissarjat. Hyvän lähtökohdan siihen saa hankkimalla yli 25 000 dollaria maksavan Focalin kolmitie-erillissarjan, kuten Jakartan Audioworkshopissa työskentelevä Johnson Nagawan teki. 4 A uto S ound 4 A uto S ound TÄSSÄ NUMEROSSA KOKEILUT 40 AUTOT 14 Lorens Wastessonin VW Caddy Carrera Cup '08 Lorens Wastesson on Tukholman alueella vaikuttava autohifi sti, jolla on monta rautaa tulessa. Kipinä kisaamiseen tuli jo yläasteiässä. AutoSound selvitti saadaanko sijoitetulle rahasummalle järkevää vastinetta
. Mikään ei yllätä, kun kaiken on jo päässyt kokemaan. . . Haluanko settiini sellaiset välikaapelit jotka tuovat diskanttitoistoon hieman lisää sävyjä, mutta ovat midbasson osalta tumput, vai kenties sellaiset joiden kanssa keskialueen luonnollisuus on huipussaan, mutta jotka eivät muodosta niin yksityiskohtaisen tarkkaa stereokuvaa kun taas jotkut toiset. A UTO S OUND SUOSITTELEMME . Otin kokeiluun 10" version, jonka kehaistiin toimivan tässä kotelossa paremmin kuin missään aikaisemmassa. Ei muuta kuin kokeilemaan! Janne Soilakari Päätoimittaja Tämän numeron pääartikkelina toimii toistaiseksi laajin koskaan tekemämme signaalikaapelivertailu. Kaapelien testailu ja eri mallien vertailu voi toki joskus olla erittäin raivostuttavaakin hommaa. . A UTO S OUND TESTIVOITTAJA •SUOSITTELEMME•HYVÄ OSTOS PÄÄKIRJOITUS Testivoittaja-maininnan saa pääsääntöisesti se tuote, joka saa kulloisenkin pisteytystaulukon perusteella korkeimman kokonaispistesaldon. Se miten signaalikaapeli voi vaikuttaa stereokuvan muodostumiseen ja syvyysinformaation osalta eri asioiden asettumisena oikeisiin paikkoihin, on varsin mielenkiintoista. Tällä hetkellä käytössäni olevat piuhat ovat kyllä kohtalaisen hyvät, mutta tiedän että parempiakin on olemassa. Kaapeleita saa varsin hyvin kuuntelulainaan alan yrityksistä, joten etenkään hintavampia naruja ei tarvitse ostaa sokkona. . Joka tapauksessa se että joutuu tietoisesti valikoimaan useampien, yhdessä osa-alueessa loistavien mutta toisissa sitten taas vähemmän hyvien kaapelien väliltä, tekee hommasta raastavaa. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä. . Kaiutintesteissä testivoittoon voivat riittää myös parhaat kuuntelupisteet. Tasapisteiden osuessa kohdalle testivoittajia voi olla useampiakin. Tuotteen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä menestyä kokonaispisteiden valossa erityisen hyvin, mikäli se saa esimerkiksi tietystä arvostelukohdasta poikkeuksellisen hyvät pisteet. Onko kalliimpi aina parempi kuin edullisempi. Toivottavasti tämä AutoSoundin tekemä katselmus auttaa edes vähän tässä savotassa. A uto S ound 5 A uto S ound 5 sopivaa "referenssikaapelia". Tässä suhteessa on nimittäin yllättävän isojakin eroja. Hyvä Ostos Hyvän Ostoksen erikoismaininnan saa tuote, joka on laadullisesti asiallinen sekä hankintahinnaltaan pääsääntöisesti testin edullisin tai edullisimpia. Kun jotain hommaa harrastaa riittävän pitkään, tulee monesti vastaan piste missä oikein mitkään asiat eivät tunnu enää miltään. Jos käytössä on aktiivijärjestelmä, niin ratkaisuhan on näennäisesti todella helppo: valitaan joka äänialueelle omat piuhat! Mutta ennen kuin ne on saatu seulottua kaikkien markkinoilla olevien mallien valikoimasta, saattaa mielenterveys olla koetuksella ja ihmisiän osalta luonnollinen poistuma tulla vastaan. A UTO S OUND HYVÄ OSTOS . Millainen on hyvä signaalikaapeli. Ainakaan näistä hintaluokista joita olen itse käynyt läpi, mitään "ökypiuhoja" en ole kuunnellut. Tässä artikkelissa emme edes yritä valita yhtä parasta kaapelia, mutta pyrimme kuitenkin löytämään vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin, sekä tutkimaan mitkä asiat muuttuvat kun hintaluokka muuttuu. Itse asiassa se on sitä jopa aika useinkin... Tästä faktasta huolimatta pidän tätä testiä varsin onnistuneena. . . Kaikesta huolimatta piuhojen testailuun kannattaa lähteä avoimin mielin ja luottaa omaan kuuloonsa. Lähtökohtaisesti ajatus RCA-piuhojen vertailusta lehtiartikkelin muodossa voi tuntua jopa turhalta sivutilan tuhlaukselta, sillä kaapelithan toimivat aina laitteistokohtaisesti, ja joku tässä AutoSoundin testisetissä hyväksi tai vähemmän hyväksi havaittu, voikin jossain toisessa järjestelmässä tuottaa jonkin verran erilaisen lopputuloksen. Suosittelemme-maininnan saa yleensä testissä toiseksi sijoittunut tuote, joka esimerkiksi loistaa tietyllä osa-alueella ja saa muutenkin hyvät kokonaispisteet, saavuttamatta kuitenkaan testivoittoa. . Nämä erot toki saattavat tulla selvemmin esille kun piuhoja kuuntelee kotilaitteistolla, mutta jos niitä eroja löytyy siinä, löytyy niitä autossakin. TESTISSÄ Kaapelivertailujen raivostuttava ihanuus 40 Signaalinsiirtimet syynissä! RCA-kaapelit seitsemältä eri merkiltä ja kolmesta eri hintaluokasta. Olen tämän testin yhteydessä ja sen ulkopuolella yrittänyt valikoida omaan kotisettiini (ja mahdollisesti sitä kautta myös tuleviin autolaitteistoihin) Janne Soilakari 5 Pääkirjoitus 8 Uutta maailmalta 10 Tuoteuutiset 80 Kuukauden kuunneltavimmat 82 Tulossa seuraavassa numerossa VAKIOT TESTIVOITTAJA! . Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä, mikäli sopivaa tuotetta ei ole mukana. . Tätä kaapelitestiä tehdessäni sain itse jälleen kerran todistaa sen, miten kaapelointi oikeasti vaikuttaa soundiin ja miten sillä voi hienosäätää eri asioita, paljon muutakin kuin vain eri äänialueiden välistä toistoa. Ongelma vain on siinä, että sellaista kaapelia jossa yhdistyisi kaikki hyvät ominaisuudet, ei tunnu löytyvän. Pyrin parhaani mukaan välittämään nämä kokemukset tekstin muotoon, jotta niistä olisi hyötyä muillekin. Tai voi olla että löytyykin, enhän minä likimainkaan kaikkia markkinoilla olevia signaalikaapeleita ole kokeillut. KOKEILUT 74 AutoStudio AS-RBX10D2 10" koteloitu subwooferi AutoStudio koteloi suosittuja subbarielementtejään valmiiksi paketeiksi. 53. Äänentoistoharrastuksessa on se hienous, että tässä uusia asioita voi oppia aina lisää, ja mikään laitteisto ei ole koskaan täydellinen. .
8 A uto S ound UUTTA MAAILMALTA Rannesubbari??. Geneven autonäyttelyssä tämän vuoden maaliskuun alussa RUF esitteli mallin 30-vuotisjuhlan kunniaksi ulkonäkönsä vahvasti 80-luvun autolta lainaavan uuden CTR:n, joka kuitenkin ensimmäistä kertaa valmistajan historiassa perustuu sen omalle täysin uudelle pohjaratkaisulle. Bassletin kerrotaan aikaansaavan täysimittaisen äänijärjestelmän tehon kuulijan ranteen ympärille. siihen integroidulla teräksisellä turvakehikolla. Laitetta kuvaillaan myös hyväksi apuvälineeksi musiikin tekijöille, sillä sen avulla kappaleita voi työstää matalallakin äänenvoimakkuudella menettämättä basson tehoa. Joukkorahoituksen avulla toteutettava projekti on kerännyt jo reilut 600 000 dollaria lahjoitusrahaa. DS18:n mallistosta löytyy enemmänkin kiinnostavan oloisia tai ainakin massasta poikkeavia tuotteita. Sensorit toimivat Fingerlab DM1-, MoDrumja Vatanator Drum Machine-sovelluksilla sekä Windows 10 ja Mac -käyttöjärjestelmillä. Kevyiden materiaalivalintojen ansiosta auto painaa kokonaisuudessaan vain hieman alle 1200 kiloa. Soittoa voi harrastaa digitaalisten kapuloiden avulla ilman rumpusettiä, sillä kenkiin kiinnitettävät sensorit sekä rumpukapulat tuottavat tarvittavat äänet ladattavien sovellusten kautta. Lisätietoja: www.freedrum.rocks Legendan paluu Vuonna 1987 markkinoille tullut RUF CTR "Yellowbird" on legendaarisen saksalaisen pienvalmistajan kuuluisin tuotos, ja silloiseen Porsche 911 Carrera 3.2:een perustuva 469-hevosvoimainen kulkine olikin yksi aikakautensa nopeimmista urheiluautoista. Auton ensimmäiselle CTR:lle tribuuttina toimiva kori on valmistettu lähes kokonaisuudessaan hiilikuidusta, joten teknologisesti vuosimallin 2017 CTR ei ole jäänyt 80-luvulle. Kuivasumppuvoitelulla varustettu 3,6-litrainen tuplaturbovoimanpesä tuottaa 700 hevosvoiman tehon ja muhkean yli 880 newtonmetrin väännön. Kyseessä on ulkoisesti jonkin verran Focalin multimagneettimalleja muistuttava jäätävän kokoinen basso, jolle luvataan 15 kilowatin RMStehonkesto ja 15 200 hertsin toistoalue. Lisäksi löytyy optinen Toslink-sisäänmeno. Basslet-nimeä kantava uusi innovaatio on kirjaimellisesti rannekellon tavoin käteen kiinnitettävä bassotoistin. Freedrum-projektin luvataan vievän rumpujensoiton täysin uudelle tasolle. Kyseessä on hieman kelloa tai aktiivisuusmittaria ulkoisesti muistuttava ranneke, joka toimii langattomasti kuulokkeiden ja musiikkisoittimen väliin asennettavan adapterin avulla. Sama linja jatkuu myös koripaneelien piilottamissa osissa, sillä Lisätietoja: product/tm-sn32 Lisätietoja: www.eu.lofelt.com Häirikköbasso?. Lofelt-yrityksen Bassletin kerrotaan tuovan bassonjytkeen kuulijan iholle missä tahansa hän kulkeekin. Elementissä on halkaisijaltaan 8" kokoinen puhekela ja neodymium-magneettirakenne. Laite on useiden muiden prossujen tapaan säädettävissä tietokoneella, ja siinä tulee mukana myös erillinen pienen näytön sisältävä ohjainlaite. Rumpusetin voi jo tässä vaiheessa tilata ennakkoon Freedrumin nettisivujen kautta 189 dollarin hintaan. Uusi CTR on esikuvansa tavoin takavetoinen ja sen 6-sylinterinen bokserimoottori sijaitsee luonnollisesti auton taka-akselilla. Prosessori saapuu näillä näkymin myyntiin kesällä 2017, ja sen kaavailtu suositushinta ison rapakon takana on 699 dollaria. Hintaa laitteella on 199 dollaria. Hintaa tällä lievästi ilmaistuna isolla subwooferilla on noin 7000 dollaria. Sama linja jatkuu myös koripaneelien piilottamissa osissa, sillä Lisätietoja: product/tm-sn32 A uto S ound CTR ei ole jäänyt 80-luvulle. Sama linja jatkuu myös koripaneelien piilottamissa osissa, sillä auto perustuu valmistajan uudelle hiilikuitumonokokkirungolle, jonka jäykkyyttä ja kolarikestävyyttä on parannettu mm. Suomen saatavuudesta ei ole vielä tietoa. Lisätietoja: www.eu.lofelt.com Focalilta DSP! Yksi viime vuosien hittituote autohifi merkkien keskuudessa on ollut oma DSP-prosessori. Sellaisia on putkahdellut tasaisella tahdilla vähän yhdeltä jos toiseltakin merkiltä, ja nyt myös ranskalainen Focal on ilmoittautunut mukaan despimarkkinoille. Lisätietoja: www.ds18.com/_p/prd1/4564412321/ product/tm-sn32 Ilmarummuttelua! Kaikki tietävät mitä ilmakitarointi tarkoittaa, mutta pian on mahdollista harrastaa myös ilmarummuttelua ja ihan oikeiden rumpuLisätietoja: www.roadandtrack.com A uto S ound CTR ei ole jäänyt 80-luvulle. Yksi tällainen on 32-tuumainen Troublemaker TM-SN32 subbarielementti. Näillä voimavaroilla RUF ilmoittaa CTR:n kiihtyvän 0-100 km/h 3,5 sekunnissa ja pystyvän saavuttamaan huikean 360 km/h -huippunopeuden. Yksinkertaisesti ilmaistuna, tämä on aivan käsittämättömän hieno auto! Häirikköbasso. FSP-8 -mallinimeä kantava laite esiteltiin alkuvuodesta ja se sisältää kuusi analogista signaalisisäänmenoa ja kahdeksan lähtöä. DS18 on autohifiin ja DJ-laitteisiin keskittyvä Miamissa Floridassa majapaikkaansa pitävä firma. Lisätietoja: www.focal-america.com soundien kera
Kaikki tapahtuu helposti ja ajoturvallisesti ääniohjauksen, rattikaukosäätimen sekä suurikokoisen kosketusnäytön kautta. Pääset käsiksi suosikkisovelluksiisi, navigointiin, musiikkivarastoon sekä kontaktilistaan. Eikä tässä vielä kaikki, saat käyttöösi myös Pioneerin navigointiteknologian, Bluetoothin, HDMI-liitännän, kameraliitännät, MIXTRAX DJ:n sekä huipputason äänenja kuvanlaadun!. A uto S ound 9 Pioneerin viimeisimpien auton viihdejärjestelmien avulla pääset nauttimaan älypuhelimesi koko potentiaalista osana autosi multimediakokoonpanoa
Tsekkaa lisää Rautamon nettisivuilta, joista löytyy myös vannemallien hinnat. Lisätietoja: AudioImport 0207-699 860 www.audioimport.fi. Suositushintaa tällä pikkujättiläisellä on 249 euroa. Rautamo on nyt BBS GmbH:n maahantuoja yksinoikeudella Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. 10 A uto S ound 10 A uto S ound TUOTEUUTISET Rautamon mittavasta vannemerkkien mallistosta löytyy niin viimeisimpiä uutuuksia ja trendejä, kuin klassisen tyylikkäitä malleja. Kyseessä on eräs alan mielenkiintoisimpia valmistajia. Heidän standardinsa ovat kertoman mukaan todella korkealla, siinä mitä tulee laatuun ja suunnitteluun. Tehonkestoa luvataan 2 x 350 W RMS ja herkkyyttä löytyy 80 desibeliä. Elementin kartion liikerata on poikkeuksellisen laaja, maahantuojan testaamana jopa noin 30 milliä suuntaansa, vaikka valmistaja lupaakin vain 20 mm. Firman edustuksia ovat: BBS, Vossen, Etabeta, Brock, Rial, Alutec, GMP, Spath, Oxigin, Stance, Vertini ja R-series. Elementille suositellaan 4-15 litran suljettua koteloa, tai 22-litraista refl eksikoteloa viritettynä 270 mm pitkällä 3" putkella. Lisätietoja: Oy Rautamo Ab 0400-563 270, www.rautamo.fi Vanteita joka lähtöön Pieni pippuripakkaus Ground Zero Hydrogen GZHW 8XSPL-D1 on todella järeä 8" subwooferi, joka kertoman mukaan kestää paljon tehoa ja toistaa matalat taajuudet äärimmäisen tarkasti ja voimalla. Mallimerkinnän mukaisesti subbarissa on hieman poikkeuksellisesti yhden ohmin tuplapuhekela. Yksi tämän kauden kuumimmista merkeistä on BBS
Erittäin kompaktin kokoinen (184 x 114 x 38 mm) vahvistin liitetään Bluetooth-yhteydellä esimerkiksi Android -puhelimeen ja kaikki säädöt tehdään suoraan puhelimen näytöltä. A uto S ound 11 A uto S ound 11 TUOTEUUTISET Minikokoinen nelikko Ground Zero Hydrogen GZHA MINI FOUR on hintaisekseen laadukas ja todella pienikokoinen kokoäänialueen D-luokan 4-kanavainen vahvistin. Saatavana on myös 2-kanavainen ja monomalli. Laitteen erillinen virtaterminaali mahdollistaa kuitenkin tarvittaessa järeämmät virtakaapeloinnit, jolloin vahvistimen hyötysuhdetta saadaan nostettua entisestään. Suositushintaa laitteella on 449 euroa. Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi DSP-Blam Blam RA 704 DSP PRO on nelikanavainen vahvistin sisäänrakennetulla DSP-prosessorilla. Vahvistinta on saatavissa ISOja Quadlock -johtosarjoilla, jolloin auton alkuperäisiä kaapelointeja ei tarvitse muuttaa ja vahvistin asennetaan Plug / Play -periaatteella auton alkuperäisen soittimen jatkeeksi. Sillattuna saadaan 2 x 260 wattia RMS. Suositushintaa laitteella on 279 euroa. Omat suosikkiasetukset (5 kpl) on mahdollisuus tallentaa vahvistimen muistiin. Suositushintaa vahvarilla on 3990 euroa, eli loppupeleissä yhden watin kustannus ei ole kovinkaan suuri. Vahvistin on merkin maahantuojan mukaan erityisesti suunniteltu sellaisiin autoihin, joiden alkuperäistä soitinta ei voida tai ei haluta vaihtaa. Lisätietoja: Audio Hellman Oy 02-2437454 www.audiohellman.fi. Laitteesta lähtee tehoa neljään ohmiin 80 wattia RMS ja kahteen ohmiin 130 W RMS per kanava. Jättikokoinen subbarinrankaisija! Ground Zeron GZCA 35K-SPL on yli 80 sentin mittainen ja järjettömät 35 kilowattia RMS yhteen ohmiin puskeva monovahvistin. Tämän laitoksen pyörittämiseen käytettävä akkupataljoona on sitä vastoin syytä olla suhteellisen massiivinen... Merkin maahantuojan mukaan laitteesta löytyy paitsi hillitön tehoreservi, myös kohtalaisen korkea vaimennuskerroin ja hyvä kontrolli. Vahvistimen mitat ovat 135 x 52 x 210 milliä. Jakosuodinpuolelta löytyy aliylija kaistanpäästö ja säätövaraa on alipäästössä 40 Hz 4000 Hz ja ylipäästössä 10 Hz 500 Hz, jyrkkyydellä 12 dB okt
Ulkoasu on järeä reilunkokoisen tuplamagneetin, alumiinivalurungon sekä yksiosaisen lasikuitupinnoitteisen hunajakennokartion ansiosta. Sarjan jakosuotimissa on valmistajan mukaan käytetty laadukkaita ilmasydänkeloja, ja suotimissa on diskantille kolmeportainen tasonsäätö (-3 / / +3dB). Lisätietoja: Hifi kulma, 03-4355150, www.hifi kulma.fi. Daytonin laajasta mallistosta voidaan mainita esimerkiksi 12-tuumainen Ultimax UM12-22 subwooferi, joka soveltuu sekä kotiettä autokäyttöön. Suositushintaa elementillä on 349 euroa. Elementissä on kahden ohmin tuplapuhekela ja 600 W RMS tehonkesto. Sarja koostuu kolmen tuuman kokoisista keskiäänisistä, 6,5" DFS-kartioisista midbassoista sekä TN43 alumiinikalottidiskantista. Kaiutinsetin suositushinta on 199 euroa. 12 A uto S ound 12 A uto S ound TUOTEUUTISET Edullinen multimediasoitin despillä! Pioneer AVH-X390BT on laadukas, aikaviivesäädöt ja muut perusherkut sisältävällä DSP-prosessorilla ruuditettu 2-DIN-kokoinen DVD-soitin. Laitteen suositushinta on ominaisuuksiin nähden varsin kohtuullinen 439 euroa. Lisätietoja: www.pioneer-car.fi Kolmitie Focalilta Focal Access 165 AS3 on ranskalaisvalmistajan uusi edullinen, mutta asiallinen 3-tie erillissarja. Soitin on myös ohjattavissa lisävarusteena saatavissa olevalla kaukosäätimellä. Lisätietoja: Audio Hellman Oy, 02-2437454, www.audiohellman.fi Uusi merkki Suomeen Dayton Audio on tuttu merkki mm. Soitin on varustettu 6,2" 16:9 WVGA-kosketusnäytöllä, Bluetooth Audiostreaming & Bluetooth Handsfree -toiminnoilla, kolmella linjalähdöllä, linjasisääntulolla, RDS-radiolla ja USB-liitännällä. ulkomaisista nettikaupoista, mutta nyt tätä järeistä subbareistaan ja asiallisen oloisista subbarivahvistinmoduuleistaan tunnettua merkkiä saa myös kotimaisen maahantuojan kautta
A uto S ound 13 MB Vito (2003-2014) MB Sprinter MB Vito (2014 ->) Skoda Octavia III Audi A4 / A5 / Q5 Lisätiedot: www.alpine.fi VW Golf (VI) Fiat Ducato BMW E46 VW Golf (VII) VW Transporter T5 9” Freestyle MB ML / GL
RASKASTA HIFIÄ TUKHOLMASTA LORENS WASTESSONIN VW CADDY CARRERA CUP '08 Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Tuukka Nivala. LORENS ON MYÖS AKTIIVINEN KILPAILIJA ÄÄNENPAINEESSA. TÄSSÄ ARTIKKELISSA SYVENNYMME LORENSIN ALUNPERIN TYÖAUTOKSI HANKKIMAN VOLKSWAGEN CADDYN TARINAAN. 14 A uto S ound AUTOESITTELY 14 A uto S ound AUTOESITTELY 14 A uto S ound AUTOESITTELY LORENS WASTESSON ON TUKHOLMAN ALUEELLA VAIKUTTAVA AUTOHIFISTI, JOLLA ON MONTA RAUTAA TULESSA. MIEHELLÄ ON OMA AUTOHIFILIIKE JA LISÄKSI HÄN ON VALMISTUTTANUT AUTOVAHVISTIMIA OMIA NIMIKIRJAIMIAAN KANTAVALLA LW AUDIO TUOTEMERKILLÄ
PIKKUTARKKAA VIIMEISTELYÄ OEM TYYLIIN MATTIAS HEDININ HUMMER H2 '06. KULTAISELLA 90-LUVULLA HARRASTUKSEN ALOITTANUT MATTIAS ON EDELLEEN AKTIIVINEN KILPAILIJA. TUTUSTUMME TÄSSÄ ARTIKKELISSA MATTIAKSEN RAKENTAMAAN HUMMERIIN, JONKA KAIKKI ASENNUKSET ON TEHTY MAHDOLLISIMMAN PITKÄLLE AUTON ALKUPERÄISIÄ ASENNUSPAIKKOJA HYÖDYNTÄEN. . A uto S ound 15 AUTOESITTELY A uto S ound 15 MATTIAS HEDIN ON PITKÄNLINJAN HIFIHARRASTAJA JA DIGITAL DESIGNSIN TUOTTEIDEN SUURI IHAILIJA
AudioImportin suomalaisiin osaajiin Kinnusen Pekkaan ja Janssonin Sebastianiin Lorens on tutustunut LW Audion kautta. Tämän jälkeen lähdin rakentamaan nykyistä autoani. Toki noissa kuvioissa ajokortti jäi poliisin haltuun aika monta kertaa”, naurahtaa Lorens kertoessaan harrastustaustastaan. Tämä oli pelkästään tuotetestauksen ja kehityksen ansiota, sillä testasimme vahvistinmalleja yli kuukauden ajan todella kovassa käytössä”, kertoo Lorens. ”Ensimmäinen hifisetti rakennettiin komponenteilla, jotka eivät oikein soveltuneet kisakäyttöön. Esimerkiksi LW Audion vahvistin, jonka jatkuvaksi tehoksi ilmoitettiin 700 wattia, antaa todellisuudessa 1400 wattia jatkuvaa tehoa. Hieman myöhemmin hifiharrastus siirtyi sitten autoon. ”Ajokortti-ikään tultaessa limudiskot vaihtuivat tietysti pubeiksi ja sitä myötä heräsi ajatus myös autoäänentoistosta. Ensiksi kuitenkin kiinnostuin katuajoista ja drag racingista, ja tapasin sitä kautta ihmisiä, joiden kanssa teen yhteistyötä hifirintamalla yhä tänäkin päivänä. Siitä seuraavan autoni, joka oli vuosimallin 1993 Jeep Cherokee, toteutin JL Audion laitteilla. ”Sebastian on hyvä ystäväni ja teemme paljon yhteistyötä ja toimin nyt heidän tuotteidensa jälleenmyyjänä Ruotsissa”, kertoo Lorens. Ensimmäisen vahvistimeni rakensin yhdessä isäni kanssa, olin muistaakseni 12-vuotias. Jossakin vaiheessa yrityksen alkutaipaleella Sebastian neuvoi Lorensia esimerkiksi oman hifiliikkeen perustamiseen liittyvissä asioissa. ”Niiden idean oli, että luokitusteho on pienempi, kuin vahvistimen todellinen teho. Lorens muistelee kiinnostuksen musiikkia kohtaan heränneen jo varhaislapsuudessa, kun ensimmäisillä koululuokilla hän osallistui koulun limudiskoihin. Kyseessä oli DIY-rakennussarja, josta syntyi ihan oikea vahvistin”, kertoo Lorens tarinaa harrastuksena alkuajoilta. Edellä mainitun ikävän tapauksen sysäämänä Lorens kuitenkin ryhtyi rakentamaan Caddya uudeksi hifiautokseen. ”Ensimmäisen autohifiautoni rakensin reilut kymmenen vuotta sitten yhteistyössä DLS:n kanssa. Tällä hetkellä LW Audion vahvistinmallit ovat loppu varastosta ja Lorensin mukaan dollarin epäsuotuisan kurssin takia uusien mallien tilaaminen ei ole nyt järAUTOESITTELY 16 A uto S ound. ”Vahvistimet valmistettiin Koreassa laadukkaista komponenteista ja myös niiden kokonaislaatutaso oli hyvä, kenties yksi vahvistin sadasta palautui meille. ”Siitä kaikki alkoi, ja jossain vaiheessa olin itse DJ:nä pyörittämässä levyjä näissä diskoissa. Siinä oli paikallaan muun muassa muutama Slash 1000.1 vahvistin ja neljä kappaletta 10W7-subbareita. Eräänä päivänä auto kuitenkin varastettiin ja kaikki hifilaitteen yhtä subbaria lukuun ottamatta katosivat. Tällä halusimme hieman osoittaa kritiikkiä muutamia valmistajia kohtaa, joiden ilmoittamat tehot eivät pidä lähellekään paikkaansa”, kertoo Lorens tarinaa LW Audion taustalla. Sitten hieman myöhemmin ryhdyin rakentamaan omia kaiuttimia ja vahvistimia, aluksi kotikäyttöön. 16 A uto S ound AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi: Lorens Wastesson • Ikä 29 vuotta • Ammatti LW Audion omistaja ja rakennustyöntekijä • Paikkakunta Tukholma / Ekerö • Kilpailumenestys Ensimmäinen sija BassRace 159,9 Euroopan Finaalit 2015 • Muut harrastukset Perhe ja lapset vievät muun ajan • Mielimusiikki Michael Jackson, AC/ DC, Fredy Kalas • Parhaat demolevyt AC/DC: Cover you in oil, Kwony Ca$h: Do it 4 me, ZZ Top: La Grange KULKINE • Merkki VW • Malli Caddy Carrera Cup • Vuosimalli 2008 • Tuning Lastutettu kone, Tomasson 19” vanteet, ilmajousitus, isommat jarrut, Mechman Alternator HIFIT • Ohjelmalähde Alpine X800D-U • DSP-prossu Noad SIEO • Vahvistimet Digital Designs M5, SS6, SS2b • Diskantit Faital Pro FD371 • Keskiäänet Digital Designs CCX8 • Subwooferit Digital Designs 9515SC • Kaapelit Skyllermarks 120mm2, 70mm2, 50mm2 • Muuta Northstar akut, skyllermarks sulakepesät, Ground Zero sulakkeet KIITOKSET LW Audio AudioImport Meguiars Team LW Audio Digital Designs T ukholman lähettyvillä varttuneen Lorensin tarina hifiharrastuksen juurilta on hyvin samantapainen, kuin monilla suomalaisilla harrastajilla. Tästä sain itse asiassa sysäyksen omien vahvistinten suunnittelulle, ja näin lähdimme kehittämään yhdessä kaverini kanssa LW Audio -nimisiä vahvistimia”, kertoo Lorens. Yrityksen ensimmäinen vuosi menikin varsin hyvin ja Lorens kertoo myyneensä yli 200 kappaletta LW Audion vahvistimia suoraan harrastajille ilman välikäsiä. LW Audio Lorens hankki Volkswagen Caddyn alun perin uutena työautokseen
”Kilpailuista meidät tunnetaan ja sitä kautta tulee paljon kysymyksiä ja kauppaakin LW Audiolle”, kertoo Lorens. Siinä on myös lähtökohta Caddyn nykyisen laitteiston rakentamiseen”, toteaa Lorens. Tässä kuvaa Caddyn neljännen asteen bandpass kotelon subbariseinistä. Järeät elementit pysyvät paikallaan kotelon sisään asennetun 10 mm paksun teräslevyn ansiosta. Kaikkiaan Ruotsissa dB Drag kisat ovat paljon suositumpia kuin EMMA:n järjestämät kilpailut ja kauden aikana kilpailijoita on noin 50 60. Lorens kertoo olevansa bassopainotteisesta harrastuksestaan huolimatta myös äänenlaatumiehiä. Vaikka kisaankin DB Dragissa, myös hyvä äänenlaatu on tärkeää. Tätä nykyä Lorens pyörittääkin LW Audio nimen alla jälleenmyyntiä Ruotsissa. Näistä noin parikymmentä kuuluu Team LW Audioon, eli Lorensin tukemana on merkittävä määrä ruotsalaisia kisaajia. Myynti on keskittynyt nettiin ja autohifi kilpailut ovat merkittävä osa yrityksen toimintaa. Äänenlaatukisoista minulla ei ole juurikaan kokemuksia ja myös EMMA ESQL tai ESPL -luokat houkuttelevat aika vähän kisaajia Ruotsissa”, kertoo Lorens. eksikoteloituja midbassoja sekä erilliset diskantit. A uto S ound 17 AUTOESITTELY Etuovessa on nykyisellään kolme kappaletta re. ”Minulle autohifi on molempia. Tavoitteena on siis ollut saada auto soimaan niin hyvin ja kovaa, että näyttelyissä voidaan järjestää vaikkapa pienet bileet. Sekä kova äänenpaine, että hyvä äänenlaatu vaativat molemmat aina kokeiluja. kevää, koska hintataso tuotteelle Ruotsissa muodostuisi liian kalliiksi. LW Audion tukemana toimii muun muassa yksi Ruotsin suurimpia kilpailutiimejä ja kilpailumuotona on dB Drag Racing. Hyvä auto on sellainen, joka soi aivan jäätävän kovaa, mutta hyvällä äänenlaadulla. Esimerkiksi Caddyssa diskanttien ja midAUTOESITTELY A uto S ound 17. Miehen mukaan tällaisen tason saavuttaminen vaatii paljon enemmän työtä, kuin pelkän kovaa soivan auton rakentaminen. Lorensin mukaan yrityksen toiminta on tällä hetkellä sekoitus harrastusta ja bisnestä, ja mies käykin päivätöissä muualla. ”Nuoret harrastajat eivät useinkaan jaksa nähdä sitä vaivaa, että auto saadaan soimaan sekä kovaa, että hyvin. ”Jossain kisoissa, joissa on mukana myös äänenlaatukisaajia, on mukava nähdä, kun laitetaan meidän tiimin Volvo ja Caddy soimaan, niin kaikki tulevat mukaan bileisiin. Lukuisia kertoja uudelleen rakennetut ovipahvit pysyvät nykyään auton kyydissä basson kovasta tasosta huolimatta. ”Suurin osa kisoista on Etelä-Ruotsissa ja dB Drag on suositumpi varmaankin siitä syystä, ettei siellä tarvita esimerkiksi sulakkeita, viimeisenpäälle tehtyjä johdotuksia ja säännöt ovat kisaajille muutenkin SQ-kisoja yksinkertaisemmat. Äänenlaatu on kuitenkin molemmissa sen verran hyvällä tasolla, että kaikki tykkäävät”, kertoo Lorens. Caddyn rakentelun lähtökohdat Mutta takaisin itse aiheeseen, eli Caddyyn ja sen rakentelun lähtökohtiin. ”Autohifi on toimialana aika pientä Ruotsissa, joten siitä syystä pidän vain verkkokauppaa ja toimituksetkin hoituvat suoraan valmistajalta asiakkaalle”, kertoo Lorens
”Virtaa näille antaa neljä kappaletta North Starin 210 ampeeritunnin akkuja. Hän haluaakin kiittää nykyisen neljännen asteen bandpass-kotelon suunnittelusta muun muassa Alan Dantea ja Scott Bowmania. Muutenkin auton kaapelit ovat luokkaa ”riittävän järeät”. Tällä tavoin 14,4 voltin jännitteellä ja 0,5 ohmin kuormalla, vahvistimista saadaan yhteistehoa ulos 36 000 wattia. Pitäisi olla riittävästi”, naurahtaa Lorens. Kotelon ulkoseinät on valmistettu kerrosrakenteella, jossa uloin kerros 21 mm paksua vaneria, ja seuraavat kerrokset 19 mm ja 16 mm paksua MDF-levyä. Huomaa myös Lorensin itse rakentama signaaliprosessori, jonka komponentit ovat vastaavia joita käytetään PA-puolen laitteissa. Ensimmäiset laitteet Caddyyn tulivat edellisen auton tapaan JL Audion valikoimasta ja esimerkiksi subbarikotelo oli rakennettu auton ikkunalinjan alapuolelle. Nyttemmin auto ei tosin enää juurikaan muistuta vakiota, siitä kiitos asuinalueen muutokselle. . Ensimmäiset laitteistot Ikävät kokemukset edelliseen autoon murtautumisen takia olivat mielessä siinä vaiheessa, kun Lorens ryhtyi suunnittelemaan Caddyn rakentamista. Lorensin Caddyn vahvistinpatteristo on järeä: neljä kappaletta DD:n M5 vahvistimia ruokkivat subbareita yhteensä arviolta 36 kilowatin teholla! bassojen väliset suuntaukset ja niiden aiheuttamat muutoksen muun muassa vaiheisiin on useampaan kertaan kokeiltu rakentamalla paikat aina uudelleen”, kertoo Lorens. Virtakaapelina laturilta akuille on kaksi kappaletta 120 mm² kuparikaapelia. Puutavaraa onkin Lorensin mukaan autoon mennyt ”todella paljon”. Auton nykyinen setti on rakennettu ja suunniteltu yhteistyössä Lorensin vanhojen kavereiden kanssa. Caddyn sivuoven takaa löytyy vielä muutama vahvistin lisää. Virransaannista huolehtii autoon vaihdettu tehokkaampi laturi. AUTOESITTELY AUTOESITTELY. Niille tehoa syöttää neljä kappaletta DD:n M5 vahvistinta, joiden luokitusteho on 10 000 wattia per vahvistin. ”CAN-väylän takia sopivan ja tarpeeksi tehokkaan laturin löytäminen oli hieman haastavaa”, toteaa Lorens. Lisäblokkien avulla vahvistimiin on saatu sisään riittävä määrä kaapelipinta-alaa. Ensimmäinen versio toimi melko hyvin ja pienien hienosäätöjen kautta on saatu aikaan nykyinen kotelo, jonka kaikkien kammioiden yhteen laskettu sisätilavuus on lähemmäs 800 litraa. Heti, kun muutimme tänne muutamia vuosia sitten, aloin rakentaa Caddya hieman isommin”, naurahtaa Lorens. Seinäasennuksen pohjiin on käytetty yli sata metriä terästä. Niillä ohjaillaan etukaiuttimia. ”Ensimmäistä settiä tähän autoon suunnitellessa halusin kaikki komponentit auton konttiin, jotta auto näyttäisi päällisin puolin mahdollisimman alkuperäiseltä. Todella järeitä asennuksia Nykyisessä setissä kaikki on tehty perinteistä isommin. 18 A uto S ound AUTOESITTELY . Subbareiden kiinnitys koteloon on varmistettu vielä laser-leikatulla, 10 mm paksulla teräsrenkaalla, jolla subbarit on puristettu kiinni etuseinään. Lorens heitti bandpass-koteloista tietäville tutuilleen kysymyksiä koteloon liittyen ja nykyinen versio on rakennettu saadun palautteen perusteella. ”Asumme nyt Tukholman vieressä saarella, jossa vietin nuoruuteni, ja täällä on rauhallisempaa. Lisäksi jokaisen subbarin takakammio on rakennettu 19 mm MDFlevystä ja vahvistettu hiekkahartsilla. Kotelossa on tällä hetkellä paikallaan kahdeksan kappaletta DD:n 9515SC 15-tuumaisia subbareita. Asuin tuolloin Tukholman esikaupunkialueella, jossa on aika paljon autovarkauksia ja muuta sellaista”, kertoo Lorens rakentelun taustaa
Kokemukset projektista Vaikka autohifi n takia autoon tulee usein lisää painoa, niin siitä ei ole haittaa, kun racing-puolen kavereiden kautta saa myös tarvittaessa lisää tehoa pellin alle. ”Caddy on siinä mielessä haasteellinen auto, koska ovipahvit ovat PP-muovia. Se on erittäin pehmeä materiaali, ja on todella hankalaa saada siihen mitään kiinnitettyä”, kertoo Lorens kokemuksiaan autonsa rakentamisesta. Lorensin omien arvioiden mukaan autolla on kaikki menestymisen edellytykset myös EMMA:n kilpailuissa. Sillä oikealla kotelolla päästään parhaaseen lopputulokseen äänenpaineen suhteen, ei niinkään lisäämällä tehoa vahvistinpuolelle. ”Ainoa huono puoli nousseesta painosta on renkaiden kuluminen. Esimerkiksi lähdin Tukholmasta Ouluun uusilla takarenkailla ja kun pääsin takaisin kotiin, jouduin vaihtamaan taas renkaat”, toteaa Lorens ja jatkaa; ”Jos nyt ryhtyisin tekemään autoa uudelleen, kiinnittäisin huomioita painoon. ”Tuulilasin kiinnityksen parantaminen olisi tullut muutenkin ajankohtaiseksi, koskapa matkalla Hötsiin sattui kova sade, ja jo silloin tuulilasin reunoista tuli vettä sisään”, kertoo Lorens näyttelymatkastaan Suomeen. Moottoritehojen lisäksi auton tekniikkaa on paranneltu muun muassa Audi S4:sen jarruilla ja erikoisvalmistelulla ilmajousituksella, jonka jokainen jousipussi pystyy kannattelemaan 1700 kilon painon. Pohjana asennukselle on 34 mm paksu puulevy, johon sopivat asennusaukot midbassoille on tehty CNC-koneella. Yhdessä tapahtumassa soitimme niistä kalvot pihalle, joten vaihdoin sitten merkkiä nykyiseen”, toteaa Lorens asennuksestaan. Ollakseni rehellinen, voin todeta, että esimerkiksi bassokotelossa riittäisi varmasti yksi kerros 24 millimetriä paksua fi lmivaneria nykyisen kolmen kerroksen sijaan”. Toivotamme onnea matkaan! AUTOESITTELY. Esimerkiksi subbarikotelon mitoittaminen sopivaksi juuri omaan autoon vaatii suunnittelua ja kokeiluja. Myös EMMA ESPL kilpailut kiinnostavat, kiitos suomalaisen yhteistyökumppanin AudioImportin ja heidän antamansa kannustuksen. Caddyn ovissa on nykyään 75 hertsiin viritetyt refl eksikotelot ja paikat kolmelle DD:n 8-tuumaiselle midbassolle sekä yhdelle diskantille per ovi. Noin neljän minuutin kohdalla auton tuulilasin kiinnitykset pettivät ja metallinpaloja alkoi putoilla Yleiskuva sisustasta kertoo, että kauttimia on pienessä kabiinissa enemmän ja vähemmän! Punainen väri tuo hienoa kontrastia muuten vaalean ja tummanpuhuvaan sisustukseen. Koska yhdessä vahvistimessa minulla on kaksi elementtiä, tietysti toinenkin hajosi. Jos vain kisat ovat lähellä, koska nykyisellään autossa ei ole paikkaa vaihtorenkaille ja nousseen painon takia niitä menee kisamatkoilla paljon”, naurahtaa Lorens. Erot ovat helposti useita desibelejä eri mallisella kotelolla samassa autossa”, kertoo Lorens kokemuksistaan. Tulevaisuudessa Lorens aikoo osallistua tapahtumiin Ruotsissa ja ulkomailla ”Haluan auton näytille erilaisiin tapahtumiin, varsinkin sellaisiin joissa on isoilla parkkipaikoilla paljon autoja ja harrastajia. Tuulilasin yläreunan tuentaa... Saisikohan tälläistä Suomessa leimasta läpi. Nykyisellään kalvot eivät oikein kestä kovaa soittamista”, kertoo Lorens tulevista muutoksista autoonsa. Päädyin pitämään nämä Faitalin diskantit, koska niiden äänenlaatu on parempi kuin DD:n vastaavissa. Auton ovet on rakennettu uudelleen kymmenen kertaa. ”Vinkiksi aloitteleville harrastajille sellainen, että hyvä suunnittelu on kaiken a ja o. Huomaa keskella autoa kulkeva tukitanko. Caddyn ohjelmalähteenä toimii Alpine X800DU ja signaaliprosessorina on Lorensin itse valmistama Noad SIEO -laite, jonka komponentit ovat tuttuja PA-puolelta. Kiinnitykset pettivät pahasti. Lukuun sinänsä mies vaikuttaa tyytyväiseltä, mutta pientä kehitystyötä on vielä talvenaikana autoon tulossa, sillä potentiaalia on parempaan. ”Kaikista ylpein olen siitä, että autolla voi vieläkin ajaa normaalisti, ja silti siitä saa ulos näin kovia äänenpaineita. Mehän tosiaan ajoimme auton Tukholmasta Ouluun. Se on melko hauska kilpailumuoto, ja voitin sen melko helposti vaikkakin auto ja laiteet hajosivat”, naurahtaa Lorens. Nämä tosin vaativat noin sadan tunnin sisäänajon, ennen kuin äänenlaatu on parhaimmillaan”, kertoo Lorens kaiuttimistaan. Tämä johtuu siitä, että käytin aiemmin myös Faitalin midbassoja. Kilpailupuolella viime vuoden dB Dragin Euroopan mestaruuskisat jäivät väliin tekniikkaongelmien takia, joten kyllä sielläkin voisi autolla pyörähtää. ”Tarkka katsoja huomaa, että aukot ovat kahdeksankulmaiset, eivätkä pyöreät. Meillä on niin kutsuttu ”deathmatch” -kisa fi naaleissa, jossa soitetaan viisi minuuttia kovalla äänenpaineella. Ja lopputulos on sama, äänenpaine voi parhaimmillaan kasvaa molemmissa tapauksissa vaikkapa sen kolme desibeliä”, laskeskelee Lorens. ”Diskantit ja midbassot ovat itse asiassa eri valmistajilta. ”Ensimmäisellä kerralla koko rakenne hajosi palasiksi, kun ryhdyimme soittamaan musiikkia. Kilpailutuloksia 162,4 desibeliä on paras tulos, jonka Lorens on Caddyllaan soittanut dB Drag kisoissa tähän mennessä. ”Auto kävi syksyllä näytteillä Suomessa Hötsissä. Kokonaispaino on kuitenkin 3100 kiloa, mutta autolla voi silti ajaa. Soitin loppuajan sitten vain kuudella elementillä. A uto S ound 19 AUTOESITTELY Ohjaamon asennukset Auton ovet on rakennettu perinteiseen tyyliin vaneria ja lasikuitua hyväksikäyttäen. ”Tämä tulee myös pidemmän päälle halvemmaksi, koska subbarikotelon uudelleen rakentaminen muutamaan kertaan maksaa vain muutaman satasen, mutta tehon tuplaaminen esimerkiksi 4000 watista 8000 wattiin voi maksaa helposti tuhat euroa. autosta. ”Tuulilasin kiinnitystä vahvistan parhaillaan ja aion vaihtaa myös subbareiden kalvot paperisista hiilikuituisiin. Nykyisellään ovipaneeli on kiinnitetty metalliin M10 -pulteilla ja isoilla aluslevyillä”, naurahtaa Lorens muistellessaan vastoinkäymisiä Caddyn oven kanssa. Noin kahden minuutin kohdalla yksi subbareissa hajosi ja kalvo lensi pihalle. Tämän jälkeen Ruotsin fi naaleissa laitteistoon ja myös autoon tuli pieniä vaurioita
Muutaman kerran olen yrittänyt lopettaa harrastusta, mutta eihän se ole mahdollista”, naurahtaa Mattias. Omistan muutamia legendaarisia tuotteita, muun muassa NS-1000M, NS-10M, MX1000 -vahvistin, B-2 V-FET -vahvistin. Olin töissä hifi liikkeessä ja vapaa-ajalla rakensin autoa ja kilpailin. • Muut harrastukset Musiikintuotanto, Yamaha Vintage hifi n keräileminen 70 & 80-luvuilta. Nykyään elämä on siinä mielessä erilaista, että en enää työskentele autohifi n parissa. Onnistuin mielestäni kotelon suunnittelussa melko hyvin ja koulukaverini olivat ihmeissään laitteiston äänenlaadusta ja paineesta. 20 A uto S ound AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Mattias Hedin • Ikä 38 vuotta • Ammatti Myyntimies ja DJ • Paikkakunta Uppsala • Kilpailumenestys Ruotsin Mestaruus, Bassrace 129,9 dB 2007. Kuukauden verran ehdin sen omistaa, ennen AUTOESITTELY AUTOESITTELY 20 A uto S ound. Päätin, että en koskaan enää rakenna autoa. KIITOKSET Ystäville ja perheelle, jotka aina tukevat minua. Edellinen autoni oli esitelty ruotsalaisessa Bilsport -lehdessä ja olin vähän väsynyt rakentamiseen. ”Tuohon aikaan elämä pyöri aika lailla 100 prosenttisesti autohifi n ympärillä. Kilpailuihin Ensimmäisiin dB Drag kilpailuihin Mattias osallistui autolla, jossa oli paikallaan muun muassa kaksi 10-tuumaista MDS:n subwooferia. ”Ostin auton vuonna 2009 ja siihen aikaan olin kyllästynyt koko hifi harrastukseen. ”Harrastin tuolloin myös maastopyöräilyä. ”Subbarikoteloiden laskeminen ja levyn mitoitus sujuu edelleen ilman tietokonetta, ja siitä on ollut suuri hyöty myöhemmin harrastuksessa”, kertoo Mattias. Ensimmäisessä kilpailussa sijoituin kolmanneksi tuloksella 141,7 desibeliä ja sen jälkeen innostuin lajista toden teolla”. Tästä syystä tein sitten ensimmäiset hifi asennukset isäni autoon. Ensimmäinen oma auto ajokortti-ikään tultaessa oli myös Mattiaksen isän entinen Opel Record vuosimallia 1981, johon hän suunnitteli ja rakensi refl eksikotelon kahdelle 10-tuumaiselle subbarille. Suurimpana inspiraation lähteenä auton äänentoiston parantamiseen olivat kesäisin isäni kanssa tekemämme kilpailumatkat ympäri Ruotsia. ”Kilpailuissa kävin ensin katselemassa autoja, ja jotenkin sitä kautta heräsi ajatus siitä, että voisin itsekin osallistua. ”Se oli sitä aikaa, kun kaikki rahat mitä tienasin, menivät suoraan hifi harrastukseen”, naurahtaa Mattias. Vahvistimena oli muistaakseni Philipsin boosteri, tehot luokkaa 2 x 20 wattia. Otin muutamia elementtejä DJ-käytössä olleista kaiuttimista ja laitoin ne auton hattuhyllylle”, kertoo Mattias harrastustaustastaan. Hummerin ostin vain siitä syytä, koska ihastuin autoon todella paljon. Vuosituhannen vaihteen jälkeen Mattiaksen kilpailuharrastus oli muutaman vuoden tauolla, kunnes taas vuodesta 2005 kilpailuita on tullut kierrettyä enemmän ja vähemmän. Melko pian tämän jälkeen, 2000-luvun alkuvuosina Mattias pääsi töihin autohifi ä myyvään liikkeeseen ja vuosi ensimmäisen kilpailun jälkeen äänenpainetulokset olivat jo 150 desibelin luokkaa. Myös autoista huolehtiminen on tärkeä harrastus. Tarina autonhankinnan ja DD:n takana Hummer on ollut Mattiaksen omistuksessa nyt kahdeksan vuotta ja tuona aikana siinä on ollut paikallaan kaikkiaan kolme erilaista hifi asennusta. Auton paino on 3650 kg kuljettajan kanssa. Tuolta harrastuksen alkuajalta tärkeimpänä oppina on jäänyt se, että kun tietokoneita ja laskentaohjelmia ei vielä ollut käytössä, piti kaikki suunnittelutyö tehdä paperilla. Noilla matkoilla istuin paljon auton kyydissä ja kuuntelimme musiikkia, mutta eihän äänenlaatu ollut vakiostereoissa kovin kummoinen. Kirkkaat kattovalot edessä ja takana. Haluan, että auto soi hyvin ja samalla kovaa koko taajuuskaistalta, ei pelkästään yhtä nuottia”, kertoo Mattias rakentelufi losofi astaan. • Muuta 8 x Optima DC 5.5 Blue Top Deep Cycle AGM -akkuja, 10 Bulk-pakkausta Dynamat Xtreme -vaimennusmattoa, 33 neliömetriä yhteensä. ”Elementit olivat todella, todella halvat, ehkä 50 euroa kappale. Ollessaan 13-vuotias, hänellä olikin koko yhteisön ”kovimmat” stereot ja siitä syystä hän päätyi oman koulunsa DJ:ksi diskoihin. M yös Mattiaksen harrastustausta hyvin samankaltainen kuin Lorensin. Tästä harrastus siirtyi pikkuhiljaa autoihin. Voitin kaikki osakilpailut tuona vuonna. • Mielimusiikki Queensrÿche: Queensrÿche, Metallica: ...And Justice for All, Mord Fustang: All Eyes On Mord Fustang • Parhaat demolevyt Metallica: ...And Justice for All, Feed Me: Rat Trap, Mord Fustang: Lick The Rainbow KULKINE • Merkki Hummer • Malli H2 • Vuosimalli 2006 • Tuning Uudet renkaat 2016. 2 x Digital Designs S2. HIFIT • Ohjelmalähde Pioneer AVH-P4100DVD • Vahvistimet 2 x Digital Designs Z2b, sarjanumerot 001 & 002 / 200. Ettei jopa tuulilasikin olisi vähän heilunut basson tahtiin”, muistelee Mattias ensimmäisiä autohifi kokeiluitaan. • Diskantit 4 x Digital Designs AT28 • Keskiäänet 4 x Digital Designs AW6.5 • Subwooferit 2 x 18" Digital Designs Z318 Blue Composite Cones • Kaapelit 50 metriä 50mm 2 virtakaapelia, suojattu mustalla suojasukalla kauttaaltaan.Erikoisvalmisteiset signaalikaapelit. ”Oikeastaan koskaan en ole rakentanut autoa pelkästään kilpailuita silmällä pitäen. Erikoiskiitokset Tomas Nilsson, Lorens Wastesson, Sebastian Jansson & Pekka Kinnunen. 90-luvun alussa Mattias kiinnostui kaiuttimista ja harrasti kotonaan niiden keräilemistä, purkamista ja uusien koteloiden rakentelua
A uto S ound 21 AUTOESITTELY kuin vaihdoin ensimmäiset kaiuttimet”, naurahtaa mies. Lorens edustaa nykyään LW Audion kautta myös DD:n laitteita ja sitäkin kautta olemme päivittäin tekemisissä”, kertoo Mattias. Mattiaksen mukaan äänenlaatu näissäkin elementeissä on huippuluokkaa! AUTOESITTELY. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jostain olisi tingitty. Tyttöystäväni kertoi, että ellei se häviä keittiönpöydältämme heti, niin se lentää roskiin. Siinä meni aikaa hetkinen ja subbari koteloineen pyöri asunnossamme. ”Tomas Nilsson on muutenkin ollut todella tärkeä vaikuttaja harrastukseeni ja hän on myös hyvä ystäväni. Esimerkiksi vaimennukset ovat luokkaa ”varmasti riittävät”, sillä kaikkiaan Hummerin paneelien alle on upotettu yli 30 neliömetriä Dynamatia. Silloin valtamerkkinä oli Rockford Fosgate kaikkialla Ruotsissa ja tietysti minullakin oli niitä laitteita. Todella järeät 18-tuumaiset DD:n subwooferit näyttävät jopa kohtuullisen pieniltä Hummerin takakontissa. ”TykMattiaksen Hummer on sisustukseltaan melkoisen originaalin oloinen. Vastasin, että joo, joo, kokeilen kun ehdin. Tästä syystä käytän DD:n laitteita yhä edelleen ja pidän niistä valtavan paljon”, kertoo Mattias tarinaa merkin takana. ”Autosta on tullut minulle kuin hyvä ystävä ja joka vuosi olen siitä rakentanut ja parannellut asennuksia. Ainoastaan Pioneerin DVD-soitin paljastaa, että jotain hi. Erään kerran tuolloin Digital Designsin laitteita Ruotsissa myynyt Tomas Nilsson tuli luokseni yhden DD:n subbarin kanssa ja totesi, että minun on kokeiltava sitä. Hummerin laitteet Mattias suunnitteli Hummerin konttiin sopivan asennuksen siitä lähtökodasta, että kaikki voidaan lopulta palauttaa alkuperäiseksi. Niinpä asensin sen silloiseen autooni, ja olin todella yllättynyt! Soundi oli uskomattoman hyvä myös äänenlaadullisesti. äkin autoon on asennettu. Rahaa laitteisiin on kaikkiaan mennyt useita satoja tuhansia Ruotsin kruunuja”. ”Aloitin autohifin parissa työskentelyn 2000-luvun alussa. Myöhemmin olen ystävystynyt myös Lorens Wastessonin kanssa ja nykyisellään kisaamme samassa tiimissä
Kuten oheisista kuvista voitte huomata, kaapeleiden viimeistely on huippuluokkaa! Subwoofereina on tällä hetkellä kaksi 18-tuumaista DD Z318 -subbaria, jotka majailevat kontissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka selviävät vasta autoa tarkemmin katselemalla”, kertoo mies. Kaapelia on Hummeriin uponnut kaikkiaan yli 50 metriä, kaapelipaksuudet ovat 50 neliömillimetriä. Vaikka kisaiPeräkontin puolelta alkaa paljastua lisää hi. ”Kotelon mahdollistama bassovaste on taajuusalueelle 30 60 Hz erittäin suora, ilman mitään korjaimia. Huomaa täälläkin kaapeleiden viimeistely! AUTOESITTELY AUTOESITTELY. Kotelona on 395 litran kokoinen refl eksikotelo, jonka viritystaajuus 30 Hz. laitteiston komponentteja. Näitä vahvistimia on valmistettu vain 200 kappaletta, joista numerot 001 ja 002 löytyvät Mattiaksen autosta. Kahdeksas akku on pellin alla, mutta sillä ei ole hifi laitteiston kanssa tekemistä. Esimerkiksi tätä autoa voi katsoa hyvinkin läheltä, eikä huomaa mitään muutoksia, lukuun ottamatta konttia. Tällaisista yksityiskohdista tunnistaa todellisen autohi. n ammattilaisen. Ja kuitenkin autoa on rakennettu todella paljon. DD:n rajoitettun mallisarjan vahvistimet majailevat heti kontin luukun takana. DD:n mallistosta löytyivät vahvistimet, joiden mallimerkinnät ovat Z2b. Hummerin nykyisen laitteistovalinnat olivat siis erittäin selvät. Kaapeleiden viimeistely on todella hyvää tasoa! Seitsemän kappaletta Optima Blue Top akkuja huolehtivat laitteiston virransaannista. Järeät vahvistimet tarvitsevat paljon virtaa, joten siitä huolehtii takakontista löytyvät seitsemän kappaletta Optima Blue Top -akkuja. Kaikille tekemilleni muutoksille on jokin perustelu. 22 A uto S ound AUTOESITTELY kään kovasti sellaisista autoista, jotka ovat mahdollisimman alkuperäisiä. Lisäksi Hummerin laitteistossa on kaksi kappaletta DD S2 -vahvistimia. Esimerkiksi kaapelit on suojattu punossukalta kauttaaltaan, myös pintojen alta
Tähän alkuperäisenä pitämiseen liittyen Mattiaksella on hakusessa uudet ovipaneelit Hummeriin. Jos haluan myydä auton huomenna, voin palauttaa sen täysin alkuperäiseksi. Eipä siihen ole toimituksellakaan mitään lisättävää! AUTOESITTELY. Moni ei miellä DD:n elementtejä äänenlaatusubbareiksi, mutta voin vakuuttaa, että ne ovat todella hyviä myös siinä käytössä”, kertoo Mattias kokemuksistaan. Yhtäkään paneelia ei ole tarvinnut tuhota. Mikä voidaan mitoittaa tai laskea, sen myös teen huolellisesti. Suunnittele huolella”. Esimerkiksi Hummerin subbarikotelon laskentaan, valmistukseen ja muokkauksiin olen käyttänyt todella paljon aikaa. A uto S ound 23 AUTOESITTELY lenkin dB Dragissa, hyvä äänenlaatu myös bassolle on tärkeää ja pidän todella paljon näiden 18-tuumaisten elementtien soundista”, kertoo Mattias. ”Kaikki laitteet on valittu myös äänenlaadun ehdoilla, ja kuten kerroin, esimerkiksi subbarin vaste on todella tasainen. ”Haluaisin hieman muokata paneeleita, mutta en tahdo tuhota alkuperäisiä. Ystäväni Lorens totesikin, että minun täytyisi suunnitella tuotteita IKEA:lle, sen verran hienosti kasattava kotelosta tuli”, naurahtaa Mattias ja jatkaa: ”Se on tärkein vinkki, mitä uusille harrastajille voi antaa, on tässä. Olen katsellut uusia paneeleita muun muassa USA:sta, mutta hinnat ovat vielä aika kovat”, kertoo Mattias tulevaisuuden suunnitelmistaan. ”Tärkeimpänä oppina hifi harrastukseni varrelta pidän suunnittelua. Tämän auton kotelo on rakennettu viidestä palasta suoraan auton sisälle. Ja tietysti olen ylpeä myös siitä, että koko auto on täysin itse rakentamani”, toteaa Mattias. Kaveri on soittanut Hummerillaan viime kesänä korkeimman lukeman 153,9 desibeliä. Moni autoa kuunnellut onkin yllättynyt hyvästä soundista ja siitä, kuin tarkka soundi 18-tuumaisissa elementeissä onkaan. Hän haluaa kuitenkin korostaa, että Hummer ei ole vain bassoauto. Kokemukset projektista ”Kaikista ylpein olen tässä projektissa siitä, että olen onnistunut säilyttämään kaiken alkuperäisenä
Teksti ja kuvat: Janne Pulkkinen Volkswagenin Polon keulaa on piristetty GTi-mallin maskilla ja valoilla. 24 A uto S ound. NYT TUTUSTUMME JESSEN VOITOKKAASEEN KISAPROJEKTIIN, JOKA PALKITTIIN SUOMENMESTARUUDELLA EMMA:N FINAALISSA VAASASSA SYKSYLLÄ 2016. 24 A uto S ound AUTOESITTELY 24 A uto S ound Jesse Nikkisen ESQL Volkswagen Polo 1.9 Tdi '05 JESSE NIKKINEN ON TUTTU KASVO PAINEKISAAJILLE JO YLI KYMMENEN VUODEN AJALTA. OSAAMINEN JA TIETOTAITO ON KASVANUT LUKUISTEN PROJEKTIEN KAUTTA, JA JATKUVA HALU OPPIA UUTTA VIEVÄT MIESTÄ ETEENPÄIN. KIPINÄ KISAAMISEEN TULI JO YLÄASTEIÄSSÄ
Näiden muutoksien myötä volkkarin 1.9 turbodiesel antaa nyt 196 hevosvoimaa ja vääntöä 400 Newtonmetriä. Jesseä jäi mietityttämään ovirakenteessa se, olisiko midbassoon saanut lisää voimaa ja ulottuvuutta refleksirakenteella, ja Saukonojan Jarkon kanssa asiaa ehdittiin jo pohtiakin, mutta tällä kertaa Jesse päätyi suljettuun ratkaisuun. Loota autoon ja rock and roll. Ja niin se ajatus sitten muuttui Kontin suunnittelu on elänyt kauden aikana varsin paljon, ja nälkä kasvoi syödessä. Näiden liikkuminen on estetty nippusideankkureilla, ja kaapelit on sidottu niihin nippusitein. Aluksi oli tarkoitus tehdä 1 woofer -luokan auto EMMA:an, eli yhden 10-tuumaisen elementin kartiopinta-alaa vastaava subwoofer. Autossa oli vielä paikallaan EMMA:n EMfi naalien aikainen kotelo, jossa oli aukot kuudelle 12 tuuman Hydrogenille. Laatikon suhteen homma alkoi edellisvuonna, kun alettiin. Auto on Volkswagen Polo vuosimallia 2005. A uto S ound 25 AUTOESITTELY A uto S ound 25 J essen tavoitteena oli saada kunnioitettava määrä tehoa ja kartiopinta-alaa pieneen Volkkariin. Erikoinen parivaljakko Etuovien asennukset toteutettiin lasikuidusta tehdyillä paneeleilla, ja ne verhoiltiin huovalla. Paljonko butyylimattoa mahtuu pieneen Poloon. Vaimennusaineena käytettiin STP:n Black Goldia. Toimiva aihio sai luvan palvella tänäkin vuonna, mutta modifi oituna. Mutta sitten suunnitelma muuttui, kun Jesse vieraili Judinin Aleksin hallilla ja näki, miten hän oli ahtanut neljä 18 tuuman Ground Zeron Hydrogenin bassoa pieneen autoon. Jessen vastaus: 20 neliötä. Johdotus on tehty AIV-tuotteilla, ja kaapelit on suojattu kahteen kertaan. Tuumasta toimeen, ja kotelo nostettiin hallin lattialle. Ovien alareunoihin tuli asennusaukot kahdeksan tuuman midbassoille, ja kotelointi hengittää ovien sisään. Rei'istä tukittiin kaksi ja neljää avarrettiin kahdeksaantoista tuumaan. Itse autoon Jesse on tehnyt joitain muutoksia. Ulkonäköä on piristetty Votexin helmasarjalla, GTi-maskilla ja valoilla. 17 tuuman Avid AV50 alumiinivanteet ovat viimeistelemässä kokonaisuutta. Sitten tapahtui Jessen sanoin: ”Allu huikkas, että hyppäähän vänkärin penkille ja pisti ration soimaan, niin tulihan sieltä bassoa, ja siitä se idea sitten lähti...”. Ei sentään. Peilikolmioiden muoveihin leivotut pahkat saivat asukkaikseen Ground Zeron Uranium -sarjan laajakaistat. Sisustan teko alkoi siitä, että käytännössä kaikki purettiin pois vaimennusten tieltä. Sitä onkin laitettu mahdollisuuksien mukaan joka paikkaan. Auton vaimentaminen on tullut monen projektin kautta tutuksi, ja sen mekaaninen väsyminen kovissa painelukemissa on tuttu haaste painekonkarille. Moottoripuolelle on vaihdettu isommat suuttimet, turbo, imuputki, BRS 2,5" putkisto, Seat Motorsportin Cooler, Miltecin Downpipe, kova vauhtipyörä ja Sasch Racen kytkin. Kokeilemalla ja testaamalla Mutta oliko tämä sitten niin sanottu läpihuutojuttu
Neljä 18-tuumaista Ground Zeron Hydrogenia ja valtava portti. Portin tukilevy ja portin sisäpinta on viimeistelty samalla ”roiskekuviolla” kuin muukin kotelo yhtenäisyyden nimissä.. Bassokotelon portti on riittävän iso, jottei neljä kahdeksantoistatuumaista koe hengenahdistusta. Täältä tulee painetta. 26 A uto S ound AUTOESITTELY Ensivaikutelma takakontista antaa heti käsityksen, mistä tässä autossa on kyse
KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Jesse Nikkinen • Ikä 28 vuotta • Paikkakunta Kokkola • Ammatti Autoasentaja • Muut harrastukset Hifi ja oli se sitten oma tai kaverin projekti • Lempimusiikki Kaikki Kirkasta nykymusiikkiin. Hieman teletappien hengessä: uudestaan ja uudestaan. Piikkitaajuuksien hakeminen autosta, sekä kotelon säätäminen viriä muuttamalla vaatii työtunteja, mutta se kannattaa. • Vaihteisto Manuaali • Alusta JOM Coilover säädettävä alustasarja • Vanteet 17” Avid AV50 • Kori Votexin helmasarja, GTi-maski ja valot HIFIT • Ohjelmalähde Alpine CDE-193BT • Signaaliprossu Helix DSP • Vahvistimet Ground Zero Radioactive GZRA 4230 yläpäälle ja 2 kpl Ground Zero GZPA 1.8000SPL-HC subbareille • Laajakaistat 2 kpl Ground Zero Uranium GZUF 60SQ • Midbassot 4 kpl Ground Zero Competition GZCM8-4PPX • Subwooferit 4 kpl Ground Zero Hydrogen GZHW 18XSPL • Kaiutinkaapel. Kun ovet auki ja kiinni luvut alkoivat olla tasapainossa, alettiin olla lähellä totuutta, ja siitä sitten hienosäätöön ja hieromiseen. Selkeää ja perusteltua Mutta millainen oli laitteisto. Lisäksi Siirilän Antti ja Sahan Jarmo. AIV • Signaalikaapel. Signaalilähteeksi Jesse valitsi Alpinen 193BT:n. Muut isommat muutokset olivat vahvistimien siirto katosta kotelon kylkiin. Tämän jälkeen alkoi laitteiston säätäminen. Midbassojen paikkoihin asennettiin 8-tuumaiset Ground Zeron Competition GZCM84ppx:t. Jessen kokeiltua laajureita ne osoittautuivat varsin mallikkaiksi valinnoiksi. etsimään toimivaa pakettia Poloon. kyllä, 0,0625 ohmia per pääte! Siinä pitää jo tietää mitä tekee, jottei ole uudenvuoden ilotulitus kontissa soiton aikana. Valtaosa työstä on Jessen omaa käsialaa, mutta kylän poikiakin on tarvittu apuun, kun koteloa on punnerrettu autosta ulos ja takaisin. Mutta tämä osoittaa ennakkoluulottoman testaamisen tulokset. Signaali prosessoidaan Helixin DSP:llä, mistä se jatkaa matkaansa etupään vahvistimelle, joka on Ground Zeron Radioactive GZRA 4230, sekä kahdelle Plutonium sarjan GZPA 1.8000SPL-HC:lle, joiden tehtävä on tuottaa riittävästi voimaa bassoille. Ground Zeron Competition sarjan kahdeksantuumaiset midbassot on sijoitettu lasikuitusovituksiin, ja rakenne hengittää oven sisään. Toisin sanoen 0,125 ohmia linkkiparille, jolloin... Olen todella kaikkiruokainen musiikin suhteen. Se oli tuskaista puuhaa, mutta sitten lopulta se toimiva ratkaisu löytyi. KULKINE • Merkki Volkswagen • Malli Polo • Vuosimalli 2005 • Moottori 1,9 Tdi • Viritykset Moottoriin on vaihdettu isommat suuttimet, turbo, imuputki, BRS 2,5" putkisto, Seat Motorsport Cooler, Miltec Downpipe, kova vauhtipyörä ja Sasch Race kytkin. Kun keväällä oli edessä EM-finaalit, ei suunnitelmassa ollut edetä takki auki, vaan siihen panostettiin aikaa ja vaivaa. Tällä kaudella selvittiinkin jo helpommalla, ja kun valmista koteloa modifioitiin, tarvittiin kaksi versiota, kunnes uudet bassot alkoivat toimia. Luokkana oli tuolloin B-Unlimited, ja tähtäimessä 150 desibeliä kuskin niskatukeen. Soitin on saanut viereensä jännitenäytön, kaukosäätimen ja ahtopainemittarin. Jos joku lempikappale pitäisi mainita, niin EMMA:n levyltä on jäänyt korvamadoksi Space Rodeo. Ovien peilikolmioihin rakennetuissa pahkoissa soivat yli tuhannen hertsin taajuuksia Ground Zeron Uranium GZUF 60 SQ laajakaistat. A uto S ound 27 AUTOESITTELY Painesetin ohjelmalähteenä toimii Alpinen 193 bluetooth-soitin. AIV • Virtakaapelit AIV 50 mm2 • Virtajärj. Virrananto vahvistimille onnistuu neljällä 120-amppeeritunnin GZBP 12.5000:lla. Kaikkiaan kahdeksan eri koteloversiota näki päivänvalon, eikä mikään toiminut halutulla tavalla. 4 kpl Ground Zero GZBP 12.5000 120Ah AGM akkuja KIITOKSET Iso kiitos avopuoliso Janikalle. Tämä on toimiva ratkaisu varsinkin demojen kanssa. Jarmolta olen oppinut monenlaista varsinkin puuntyöstöstä. Haasteellisinta, varsinkin kun kisataan EMMA:ssa, on saada setti toimimaan sekä ovet auki, että ovet kiinni. Kylänpojista Mika, Tilus, ja Ilikka ja tietenkin vanhempani Juha ja Leena.. Sitten Aleksi Judin, AudioImportilta Pekka Kinnunen, Jarkko Saukonoja ja Sebastian Jansson. Tuloksena 196 hv ja 400 Nm. Kaiutinvalinnat ovat mielenkiintoiset lähinnä etupään suhteen. Bassoiksi valikoituivat niin ikään Ground Zeron tuotantoa olevat Hydrogen sarjan GZHW 18XSPL elementit. Kun paketti oli valmis, kytkennät tehtiin yhdessä Aleksin kanssa joka piti huolen siitä, että kuorma on oikea. Puhelimella pystyy ohjaamaan soitinta, ja Spotifyn soittolistat ei ainakaan rajoita valinnanvaraa
Vilkas huoltoaseman parkkialue, ja kuuntelu EMMA:n ESQL tyyliin auton takana viiden metrin päässä autosta. Todella mallikas diskanttitoisto, joka ei jäänyt jalkoihin. Nyt kun demottelun makuun päästiin, ja yleisökin näyttää pitävän kuulemastaan otetaan lisää teinirainoja. Ehkä ovikoteloiden suljettu rakenne syö jonkin verran napakkuudesta ja midbasson terävyydestä, mutta kokonaisuutena tämä on erittäin hienosti soiva SQL-setti. Kappaleen alun kitara ja napakka rumpu sekä vahva rytmittävä basso tulivat voimalla. Seuraavaksi ehkä hieman kliseinenkin demobiisi, eli Lindsey Stirlingin Elements. Kaiken kaikkiaan hienosti soiva setti, joka sai hyvän arvosanan myös Pop-up konserttimme yleisöltä. Ehkä pientä suuntaavuutta oli havaittavissa, ja paras kuuntelupaikka oli auton takana, niin että näköyhteys oli molempiin peilikolmioihin. 28 A uto S ound AUTOESITTELY Kuuntelun yksi suurimmista yllätyksistä oli SQkäyttöön tarkoitettujen Ground Zeron Uranium laajakaistojen mallikas toiminta mörkösetin yläääninä. Avoin pihaalue ei anna samanlaista tukea bassoille, kuin esimerkiksi Ouluhallin tai Mustasaaren Botniahallin katot, mutta silti sitä tulee riittävästi. Tina Turner ja Steamy Window. Omnitica Spotifystä bluetoothilla Alpineen ja hieman ikkunoiden ravistelua. KUUNTELUARVIO Tällainen setti vaatii kuunteluympäristökseen jotain vähän tavallisesta poikkeavaa. Haasteellisesta ympäristöstä huolimatta, setti voittaa häiriöt vaivatta ja soi voimalla ja hyvin. Kahdeksankiloiset lankut on sijoitettu tukevasti bassokotelon molemmille sivuille. Taustalla ajoittain kulkevat autot kolmostiellä huolehtivat taustahälystä, ja päiväkaffeelle suuntaavat pohjalaisisännät hoitivat yleisön virkaa. Ehkä hieman jäi kaipaamaan napakkuutta lisää midbassojen rumpuihin, mutta todella tasapainoisesti setti hoitaa Turnerin rosoista laulua ja bändin rytmittelyä. Jesse oli säätänyt basson kuunteluvoimakkuudelle, joten se ei jyrännyt muuta settiä alleen. Toteutus toimii hienosti. Kuuntelun lomassa on muutama huoltoaseman asiakaskin pysähtynyt kuuntelemaan Jessen Pop-up konserttia. Jesse kertoo, kuinka prossulta on korostettu ylempiä taajuuksia ja kompensoitu vaimenevaa yläkertaa. Alun viulu soi voimalla ja tarkkuudella ja todistaa kasituumaisten midien ja laajureiden toimivasta yhteistyöstä. Refleksikotelo on myös toimiva ratkaisu, ja mikäli subwoofer olisi piikkaavammassa kotelossa, ei samaan kuunteluelämykseen päästäisi, mikä on sinänsä yllättävää, koska kuitenkin auto on rakennettu SPL-kisoihin. Kappaleen raskaat ja vahvat subwoofer taajuudet jyrähtävät kunnioitettavalla voimalla ja todella vaivattomasti. Stereokuva kärsii heti, kun toinen laajuri poistuu suorasta linjasta. Ja tällä kertaa päätettiin ottaa hieman haastetta. Kysymyksiä herättänyt laajakaistan valitseminen diskantin virkaan hälveni, ja hämmästys oli suuri, kun Uraniumin SQ laajuri hoiti mallikkaasti ylä-äänet. 28 A uto S ound. Jesse kertookin kuuntelun lomassa, että ovien rakennetta on mietitty Saukonojan Jarkon kanssa, ja siihen on lisää ideoita tulossa. Vajaan kilometrin päässä häärinyt talkooporukkakin jäi kuuntelemaan musiikkia, eli ääni kantoi varsin hyvin. Alun raikkaan heleät kuviot tulevat voimalla ja erittäin kirkkaasti. Kuuntelu aloitettiin Jessen omalla valinnalla, joka ei oikeastaan yllättänyt. Toki basson jyrähdykset moukaroivat viereisen 50-luvulla rakennetun autokorjaamon ikkunaruutuja, ja keski-iältään 65-vuotias yleisömme kehuu hienosti soivaa musiikkia ja mahtipontista jyrinää, mikä todistaa, että pojat ovat aina poikia. Laajakaistojen voima ja kirkkaus tässä käyttötarkoituksessa yllätti täysin
Tämä setti oli jo neljäs kokoonpano Polossa, ja sitä ennen hän on tehnyt neljä MaxBOOM-autoa. ESQL on kehitetty EMMA Filippiinien ja EMMA Thaimaan toimesta kilpailumuodoksi niille, jotka haluavat nauttia hyvästä äänenlaadusta myös autojensa ulkopuolella. Pähkinänkuoressa tämä on siis kilpailuluokka demoautojen rakentajille. Sinne tehtiin koteloa ja ovipahveja, ja esikuvana toimi setä, joka kisasi tuolloin dB Dragissa. Bassokotelon viimeistely on musta maalipinta, jossa on vauhdikkaat keltaiset raidat, mikä sopii todella hyvin keltarunkoisten Hydrogenien kanssa. A uto S ound 29. Etuakulta on lisämaan lisäksi vedot taka-akustolle 50 mm 2 AIV virtakaapelilla. Lyhenne tulee sanoista EMMA Sound Quality League. Luokkajako: ESQL M-kategoria ESQL X Unlimited Tuomaroinnin eteneminen kaikissa ESQL-luokissa: SPL mittaus ovet auki ESPL-sääntöjen mukaan. 14 vuotta autohifiä Rakentaminen alkoikin aikoinaan 14-vuotiaana, kun peltoautoon piti rakentaa ensimmäiset hifit. EM-kisoihin pääseminen ensin kaverin kuskina, ja sitten oma koitos kasvatti innostusta ja avasi ideoita. Tuolloin tuli kierrettyä myös autonäyttelyjä, ja mieleen jäi monet autot ja varsinkin Kinnusen Pekan autot ja asennukset. Toki vilkaisu taustapeiliin ja keltaisten runkojen peittämä takaikkunan näkymä paljastaa, mihin sitä volttien seurantaa tarvitaan. Tukevat kiinnitykset kotelossa pitävät kahdeksan kilowatin lankut paikoillaan. Ja rakentaa Jesse osaa ja jaksaa. Mielessä on ollut myös välivuosien pitoa, mutta aina jotenkin Jesse löytää itsensä joko oman tai kaverin auton kimpusta. Tuplasuojaus varmistaa turvallisuuden. Konepellin alta ei juuri akun sulakkeita ja suojasukkia lukuun ottamatta suurempia kokonaisuuksia löydy. Katsotaan mitä tuleman pitää. Turhat krumeluurit ovat karsiutuneet paljon kokeilun ja lukuisien kokoonpanojen myötä, ja autossa on kaikki olennainen. Akuilta lankuille mennään myös 50 neliön pinta-alalla. Tämä toteutus on vaatinut viitseliäisyyttä. Ovien midbassojen ja laajureiden paikat sulautuvat tyylikkäästi paikoilleen, ja muotoilu on maltillinen. Siisti ja viimeistelty kokoonpano on aina ilo silmälle, ja sitä itsekin tavoittelen. Siistiä ja yksinkertaista Etuakulta lähtee 50 neliömillin kaapelit konttiin, missä loputkin akut sijaitsevat. Soittimen asennus on muuten normaali, ainoastaan volttimittarin kehys kertoo auton käytöstä autohifiin. A uto S ound 29 AUTOESITTELY Mitä tarkoittaa ESQL-kilpaileminen. Hifiharrastus on koukuttanut Jesseä, ja nälkä on kasvanut syödessä. 2007 Jesse kävi ekassa MaxBOOMosakilpailussa Oulussa, mistä tuli niin paha hifi-kärpäsen purema, että se ei ole helpottanut vieläkään. Asennusarvostelu tuomarointitaulukon mukaan. Tässä on jatkuvasti haastetta itselle, ja vain taivas on rajana. Pelkistetty rakenne kertoo kuitenkin rakentajasta paljon, koska kaikki on viimeistelty. Myöhemmin kilpailumuoto on levinnyt laajemmallekin ja nykyisin se on varsin suosittua myös meillä Suomessa. Seuraavaa kokoonpanoa on Jesse jo sen verran miettinyt, että kutkuttaisi kokeilla subbareille seinäversiota, mutta homma alkaa kyllä ensin Polon purulla ja sitten vuoden varrella syntyneiden ideoiden pohdinnalla. Näiden lisäksi Jesse on ollut lukuisissa muissa projekteissa, kuten erään GZ:n laitteilla lastatun ja AutoSoundissakin esitellyn Sprinterin teossa. Äänenlaadun arvostelu auton ulkopuolelta. Muuten tyyli asennuksissa on varsin kliininen ja simppeli. Lisätietoja: www.emmafinland.com Jesse on Team AudioImportin jäsenenä tuttu kisakentillä ja kiitteleekin tiimiltä saamaansa apua ja tieto-taitoa
30 A uto S ound
Raskaan alumiinisalkun salat Focalin Ultimo kaiutinsarja toimitetaan todella robustilla tavalla valmistetussa alumiinisalkussa ja painoa löytyy sanalla sanoen sopivasti, sillä yhdellä kädellä kantelu vaatii jo hieman kehittyneemmät käsivarren koukistajat ja kunnossa olevan alaselän. Keskiäänen Power Flower multimagneettirakenne kykenee toistamaan herkimmätkin musiikilliset nyanssit ja sarjan kahdeksantuumaiset bassoelementit muokattiin käytännössä midbassoiksi, joiden superjäreä moottorirakenne kykenee toistamaan voimakkaatkin musiikilliset huiput äärimmäisellä auktoriteetilla. Elementit ovat kuitenkin tavallaan jo hieman vanhahtavat, joten Focalin suunnittelussa otettiin käyttöön maailmalla menestystä niittäneen uuden Utopia kotikaiutinmalliston teknisesti pitkälle kehitetyt versiot elementtien mittasuhteiden pysyessä kuitenkin ennallaan. Focalin lippulaivamallisto Utopian uskomattoman hienoja kaiutinsarjoja autokäyttöön on nähty markkinoilla toki jo aikaisemminkin, mutta muutama vuosi sitten esitelty huippusarja Ultimo järisytti tavallisten kuolevaisten aisteja, sillä sen jäätävän haluttava ulkonäkö ja lähes tähtitieteellinen hintalappu nosti Focalin kertaheitolla autokaiutinvalmistajien highendkastiin. Aivan puhtaalta pöydältä Focalin insinöörien ei ole kuitenkaan taivasmatkalle lähteä, sillä sarja pohjautuu kahden Focalin kotipuolen laitteiden yhdistelmästä, joita on sopivasti muokattu autokäyttöön. Vieläkin tuotannossa oleva Focalin studiomonitori SM9 on rakenteensa puolesta kuin autokäyttöön myytävä Ultimokin, sillä siinäkin basso-osastoa toistavat 8-tuumaiset järeämagneettiset elementit, keskiääniä 6,5-tuumaiset ja diskantteja ilmoille heläyttelee Utopia sarjoista tuttu Beryllium-kartioinen diskantti. Monet olivat sitä mieltä, että Focalin markkinoille tuoma Ultimo-sarja on liian kunnianhimoinen tuotos ja ennen kaikkea liian kallis, mutta olettamus on jouduttu kylmästi lakaisemaan romukoppaan. HYVÄN LÄHTÖKOHDAN SIIHEN SAA HANKKIMALLA YLI 25 000 DOLLARIA MAKSAVAN FOCALIN KOLMITIE-ERILLISSARJAN, KUTEN JAKARTAN AUDIOWORKSHOPISSA TYÖSKENTELEVÄ JOHNSON NAGAWAN TEKI.. A uto S ound 31 AUTOESITTELY R a n sk alai nen Focal tunnetaan autohifi piireissä tinkimättömänä laatukaiuttimien valmistajana, jonka tuotteet edelleen tulevat kotimaansa tehtaasta, eikä Kaukoidästä. Kyseinen SM9 studiomonitori onkin jo käsite monen musiikin harrastajan sanavarastossa. Paino onkin ollut toissijainen seikka Ultimo sarjan suunnittelussa. Tai näin sarjan ainakin luvataan toimivan. Markkinoiden myydyimmän sarjan titteliä Focalin Ultimo tulee koskaan saamaan, mutta sen myynTeksti ja kuvat: Tom Hietaharju Asennuskuvat: Audioworkshop PARHAASTA PAREMMAKSI! Johnson Nagawan Mazda Biante '14 JOS TAKATASKUSTA LÖYTYY AASIA MESTARUUS AUTOHIFIN KUNINKUUSLUOKASSA, MUTTA SILTI HALUAISI RAKENTAA SAMAN VOITTAJAAUTON VIELÄ KERTAALLEEN UUDESTAAN, NIIN MITEN SE TULISI TEHDÄ. Kellään toisella valmistajalla ei ole tarjota kuluttajalle yli 25000 dollaria maksavaa valmista erillissarjaa, joten siltäkin osin Focalin luomusta voitaneen pitää maailman kalleimpana autokäyttöön valmistettavana kolmitiekaiutinsarjana. Diskanttina siinä työskentelee Beryllium diskantti edelleen, mutta rakenne muistuttaa enemmän laajakaistaelementtiä, joka tulee koteloida parhaaseen tulokseen pääsemiseksi. Kun insinöörien tuotos näki vihdoin päivänvalon, oli Ultimo autokaiutinsarja suoraan kuin henkäys teknisestä taivaasta
Koko projekti aloitettiin kuitenkin suunnittelusta, johon Audioworkshopin asentajilta vierähti lähes kuukauden päivät. Haastavia toteutuksia luonnollisestikaan unohtamatta. Rälläkällä alumiinia paloiksi ja hitsaamalla yhteen niin, ettei yhtään tilaa jäänyt käyttämättä, jolloin jokainen arvokas litra saatiin valjastettua hyötykäyttöön. Se pitää ottaa vain hyötykäyttöön sieltä. Auton ovista ei löydy kaiuttimia, mutta ne on silti rakennettu muun tyylin mukaisesti. Rälläkkä laulamaan Tilan ahtauden ainoaksi ratkaisuksi tiimi keksi suurentaa auton fyysisiä mittoja. Keskiäänisille valmistettiin paksusta alumiinista kotelot, jotka mukailevat kojelaudan ja korin muotoja lähes hengästyttävän tarkasti. Valmistumiseen menikin tiimiltä lähes kaksi viikkoa täysiä päiviä paiskiessa. Voi vain kuvitella työn määrää, kun koteloita on sovitettu ja hitsattu. Näin ollen kojelauta koostuu kolmesta äärimmäisen tukevasta ja suuresta alumiinilaatikosta, jotka on pultattu tiukasti toisiinsa kiinni ja sen jälkeen auton koriin. Virtaa ja vesidippausta Johnson Nagawan halusi säilyttää myös autossaan tilaa, jolloin perheen voi ottaa auton kyytiin, vaikkakin jälkiasennuslistalta löytyy huomattava kattaus autohifi ä. Sinfoni Quartorigo Grave, 2 x 165 W / 4 ohm • Vahvistin mid. Kun tarpeellinen tila oli saatu raivattua käyttöön alkoi varsinaisen asennuksen teko. Näillä eväillä paja lähti toteuttamaan myös Johnson Nagawan autoa, sillä taustalla oli jo kuitenkin aiemmilta vuosilta Aasian mestaruus, eikä uuden projektin kohdalla siitä haluttu tinkiä, kuten ei myöskään siitä, että asennuksen tulisi jälleen kerran olevan edellä kilpakumppaneita niin näyttävyyden, kuin äänenlaadunkin osalta. Kojelaudan alla olevat runkorakenteet saivat kylmästi kyytiä rälläkällä ja tilaa tehtiin reilulla kädellä konehuoneen puolelle. Koko kolmitie-pääkaiutinkattaus on koteloitu kojelaudan päälle, ja vieläpä todella huikealla tyylillä! . Sinfonin vahvistimet koteloitiin KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Johnson Nagawan • Ikä 42 vuotta • Ammatti Myyntipäällikkö • Autohifi tausta Yli 15 vuotta KULKINE • Merkki Mazda • Malli Biante • Vuosimalli 2014 • Moottori 2.0 l • Alustasarja Tehtaan alusta • Vanteet Alkuperäiset • Vanteet Alkuperäiset 16-tuumaiset HIFIT • Ohjelmalähde Denon DCT-Z1 ja Sony RSX-GS9 • Prosessori Helix DSP PRO • Vahvistin disk. Tuumasta toimeen AutoSoundin sivuilla on esitelty jo useampikin Indonesian Jakartassa sijaitsevan Audioworkshopin toteuttamaa kovan luokan hifi autoa, ja jokaisen uuden projektin kohdalla rimaa on pyritty aina hilaamaan pikku hiljaa ylemmäs ja ylemmäs. Kun etupään kaiutinsarjaksi oli valikoitunut Focalin Ultimo sarja, oli ensimmäinen ongelma edessä. Sarjan elementit kun ovat kohtalaisen suurikokoisia ja ne kaikki haluttiin luonnollisesti asentaa kuuntelupisteen etupuolelle ja vieläpä kojelaudan päälle, tuli auton sisätilojen mitat vastaan. Näyttää aivan tehdastekoiselta! timäärät ovat olleet yllättävänkin suuret, vaikka hintalapussa koreilee normaalin perheauton hintalappua vastaavat lukemat. Äärimmäisen työläs ja haastava toteutus, mutta mikään vähempi ei olisi Audioworkshopin asentajille edes kelvannut. 2 x siltakytkettynä Sinfoni Quartorigo Grave, 2 x 165 W / 4 ohm • Vahvistin sub. Korirakenteet eivät kerta kaikkiaan antaneet riittävästi tilaa asentaa elementtejä tiimin suunnittelemiin paikkoihin, sillä kaikki haluttiin koteloida tarkasti ja vieläpä suunnata kohti kuuntelijoita. 32 A uto S ound AUTOESITTELY AUTOESITTELY ?. Lisäksi elementtien suuntaus on toteutettu samaisella alumiinilla hitsaten ja sovittaen, pala palalta. Jokaisen projektin jälkeen asentajaryhmä on kokoontunut suunnittelijoiden kanssa palaveriin, jossa mahdolliset puutteet on pyritty eliminoimaan seuraavan projektin kohdalla. Syntyneisiin aukkoihin hitsattiin uudet jäykistepellit, jottei korin vääntöjäykkyys kärsisi asennuksen vuoksi. Samoin myös osa auton lattiapelleistä laitettiin uuteen uskoon ja tilaa tehtiin vahvistinpatteristolle ja akkukoteloille, sillä auton pohjapeltien ja tien välissähän on paljon käyttämätöntä tyhjää tilaa audiolaitteistolle. Näihin yleensä kuuluu yhä parempien materiaalien käyttö ja haastavammat, mutta äänellisesti paremmat toteutukset. Sinfoni Quartorigo Allegro, 2 x 75 W / 4 ohm • Vahvistin kesk. Samalla tavalla valmistui myös midbassojen suljettu kotelo keskiäänikoteloiden väliin. 2 x siltakytkettynä Sinfoni Quartorigo Grave, 2 x 165 W / 4 ohm • Etukaiuttimet Focal Ultimo aktiivisetti, sisältää Beryllium diskantit, 6,5" keskiäänet ja 8" midbassot • Subwooferit Tällä hetkellä 2 x ScanSpeak Revelator 23W, kuvissa vielä Focal K2 13"
Muttei kuitenkaan silmien tasalta, vaikka kojelaudan keskikohta sijaitseekin fyysisesti jopa näkökentän alaosassa. Näiden ja muutamien muidenkin muutosten myötä Johnson ja Audioworkshopin tiimi lähtee tavoittelemaan sitä, mikä vielä puuttuu uudelta asennukselta kaudella 2017. Tuntuu, että keskiäänet toistavat midipotkua paremmin, kuin itse kojelaudan keskellä sijaitseva kasi kaksikko. On muuten todella näyttävän näköistä jälkeä ja tekee auton sisätiloista enemmän luksusmaiset alkuperäisten tylsänharmaiden sijaan. Uusi asennustapa teki Johnsonin Mazdasta myös paremman ajettavan, sillä painopiste on saatu pidettyä asennuksen ansiosta alhaisena ja melko hyvin keskellä autoa aiemman takapainoisuuden sijasta. Niitä Johnson Nagawanin autosta taatusti löytyy. Mutta äänikuvan laidat vetävät alas. Olisin kyllä odottanut paljon enemmän voimaa tällaiselta etukaiutinpatteristolta, sillä tehoakin on tarjolla enemmän, kuin tarpeeksi ja virtaa on akkupatteristoissa riittävästi. Autossa istuessa on vaikea sen kuulla edes olevan käynnissä. Ensimmäinen havainto oli, että äänikuva tulee todella hyvin ylhäältä. Eikä musiikkiakaan tarvitse luukuttaa otsasuonet pullistuen, kun ympärillä vallitsee studiomainen rauha ja hiljaisuus. Vasen on kyllä vasen ja oikea on oikea, mutta niiden välistä puuttuu tavaraa ja paljon. Subi on myös hieman pyöreä sävyinen ja pon. Diskantit sijaitsevat myös fyysisesti melko alhaalla A-pilareissa ja sekin saattaa vetää äänikuvan laitoja alemmas. Omaa iPodia tuli käytettyä ahkerasti, mutta sen kuulokelähtö yhdistettynä Sonyn analogiseen AUX tuloon latisti dynamiikan lähes tyystin. Onneksi auton omistajan tabletti tarjosi kunnollista materiaalia riittävällä laadulla, mutta varsinaista soundia en päässyt analysoimaan omilla haluamillani kappaleilla, mutta onneksi tuttujakin löytyi auton omistajan kokoelmista. Mainetta ja kunniaa Audioworkshopin kunnianhimoinen tavoite asentaa Focalin Ultimo huippusarja arvoisellaan tavalla Johnson Nagawanin Mazdaan on onnistunut käsittämättömän hienosti. Samaten kattoverhoilu toteutettiin uusiksi akustiikan ehdoilla ja sen muotoa on muutettu ja pinnoitteena on pehmeämmän pinnan omaava Alcantara, jollainen löytyy myös kojelaudasta elementtien ympäriltä. Niin ei tämäkään. Koko sisätila on nimittäin asennuksen osalta laitettu täysin uuteen uskoon, kun ovipaneelit ja penkit saivat tyylikkään uuden nahkapinnoituksen. Kuuntelu venyi lopulta yli kolmen tunnin mittaiseksi ja musiikkia kuunneltiin laidasta laitaan. Pienimmistä yksityiskohdista lähtien. Aivan elementteihin kiinni. Keskiääniset nimittäin sijaitsevat midbassoja alempana niiden suuntauksen vuoksi ja tämä kyllä valitettavasti kuuluu äänessä. Muuten kaikki tulee hyvin edestä ja todella kaukaa sieltä, sillä kojelauta on todella kaukana etupenkeistä. Koska koko ajan mielessä pyöri sarjan huima hinta ja ajatus, että senhän täytyy soida hyvin. Työn jälki on kauttaaltaan tyylikästä, eikä autossa istumalla voisi edes villeimmissä kuvitelmissaan ajatella kuinka paljon työtä pintojen alle kätkeytyy. Eikä siitä ole epäilystäkään, etteikö se tule sitä lähitulevaisuudessa saavuttamaan. Molemmista heltisi mestaruus siellä korkeimmassa kuninkuusluokassa ja auto sai paljon ansaitsemaansa huomiota. En siksi lähde analysoimaan auton sointia kappale kappaleelta, vaan puran näppäimistön kautta teidän luettavaksenne yleiset havainnot, joita sarjan kuuntelu minussa sai pohtimaan. Asennuksessa näkyy hienosti toteutettuna teema ja kaikki osat huokuvat arvokkuutta. Subbarin jotkut taajuudet myös pörähtävät takaa, mutta vain hyvin harvat taajuudet, tai paremminkin bassokuviot. Jutun tekohetkellä on nimittäin diskanttien sijaintipaikka muuttunut, suuntaukset menneet uusiksi, samoin niiden kotelorakenne. Miltä se loppujen lopuksi sitten kuulosti. Laulaja ei myöskään pääse stereokuvan keskelle, ei lähimainkaan, sillä se paikallistuu rattiakselin tietämille. Ja ne ovat saaneet seurakseen Sonyn Hi-Res sarjan superdiskantit toistamaan niitä kaikkein korkeimpia taajuuksia. Oikeastaan siksi, ettei autosta löydy CD-soitinta lainkaan, sillä musiikilliset sävelet hoitelee Sonyn Hi-Res soitin. Uuden auton tunnelmaa Kun Johnsonin Mazdassa istuu, on vaikea kuvitella sen olevan jo lähes kolme vuotta vanha kulkuneuvo. Midbasso on hieman ponneton, eikä se oikein jaksa tukea subbaria. Focalin Ultimo sarja painii aivan omassa luokassaan äänenlaadullisesti. Lisäksi laidat soivat ikään kuin omana alueinaan jättäen stereokuvan keskelle selvää aukkoa. Työn jälki niiltäkin osalta on täysin tehdastekoista vastaavaa, eikä heti voisi kuvitella, että työn on tehnyt osaava ajoneuvoverhoomo, jollainen luonnollisesti löytyy myös Audioworkshopin siipien suojista. Oliko asia niin. Niin hiljaiseksi se on saatu. Mutta mikään sarja ei yksistään ole hyvä. Ja se viimeinen palkinto tuli EMMA:n Aasian maiden välisessä mittelössä, jossa Audioworkshopin luomus saalisti komean toisen sijan jättäen taakseen ison liudan muiden maiden nimekkäitä kilpailijoita. Osat puhdistettiin huolellisesti, niitä muokattiin tarpeeksi, jolloin asennuksen uudet osat mahtuivat paikoilleen ja lopuksi pintaan vedettiin tyylikäs koristepinta vesidippaamalla. Ihanteellinen automalli siinä suhteessa. Kuunteluarvio Kuuntelu Focal Ultimo kaiutinsarjan sisältävässä autossa oli kieltämättä haasteellinen. Auto on myös vaimennettu äärimmäisen huolellisesti, joten ulkoa tulevat äänet on karsittu minimiin. Johnsonin Mazda valmistui juuri sopivasti vuoden 2016 kilpailukauden alkuun ja autolla miteltiin sekä EMMA:n että CAN autoäänentoistojärjestön kilpailuissa. Nimittäin Aasian mestaruutta. Näin saatiin kotelovärähtelyt tapettua minimiin ja kaarevalla pinnalla varustettu pleksikotelo on resonanssien osalta kuollut. Mutta mikään asennus ei myöskään koskaan ole valmis. Kun asennus alkoi valmistua, päätti Audioworkshopin tiimi kokeilla täysin uutta tapaa koristaa auton sisätilan paneeleja ja asennuksen yksityiskohtia. Tällä kertaa ennen niin täyteen asennettu tavaratila sai toimia paksusta akryyliputkesta valmistetun subbarikotelon kotina, johon Focalin Kevlarsarjan 13-tuumaisia elementtejä asennettiin kaksin kappalein. Mazdan matkustamon lattiaan, jossa ne lepäävät akkupatteriston välittömässä läheisyydessä. Toisaalta mitä muutakaan voisi odottaa yhdeltä maineikkaimmista Indonesialaisista asennuspajoista. Kaikki näkyvät johtovedot on korvattu kupariputkilla ja tyylikäs valaistus viimeistelee kokonaisuuden. A uto S ound 33 AUTOESITTELY Laitteiston vahvistimiksi valittiin vähän eksoottisemmat italialaiset Sinfonin päätteet. Se vaatii arvoisensa asennuksen ja oheislaitteiston
Siitä en voi ehkä käyttää samanlaisia hyperlatiiveja, mutta loistava sekin on. Muuta kuin niiden muutamien nuottien osalta, jotka pörähtävät takaa. Musiikillista nautintoa, joka liikuttaa tunnetasolla, mutta näyttää sinulle myöskin musiikilliset yksityiskohdat. Ja ennen kaikkea siitä puuttuu sitä kaivattua potkua. 34 A uto S ound AUTOESITTELY 34 A uto S ound Focalin multimagneettisubbari näyttää hienolta ja sitä kehtaa esitellä. Muuten onkin sitten kohtuullisen hiljaista. Diskantti toistuu taivaallisen heleästi. Kyllähän tuota pakettia mielellään pidempäänkin olisi kuunnellut. Siitä puuttuu sävyjä ja nyansseja. Mutta ei ehkä vielä niin hyvää. Tämä keskiäänitoisto kertoi minulle mitä se "slam" tarkoittaa. Mikään ei jää kuulumattomiin. Pendulum on tehnyt kappaleen Slam. Paljon sanottu, mutta kun se vaan on niin uskomattoman hyvä. 6,5" keskiäänet saatiin koteloitua kojiksen päälle. Samaa voisin sanoa subbariosastosta. Ja on se myönnettävä. Nopea ja tarkka. Sen tuottamassa äänessä on vaivattomuutta ja voimaa. Vähän kuin eri paria etupään tiukkaan ja analyyttiseen potkuun verrattuna. Se on kyllä tarkka ja nopea, mutta ei siltikään, kuin ylätaajuudet. Sekä hyvässä ja huonossa. Erotteleva. Siinä on kipakkuutta ja lämpöä, siinä on raakuutta ja samettia, kaikkia noita samassa miellyttävässä paketissa. Mikään ei jää verhon taakse. Sen dynamiikka suorastaan räjähtää ilmoille ja se on kirkas ja eloisa. Huh huh. Niin hyvät, kuin huonotkin, jos niitä äänitteisiin on vain tallennettu. Tekemistä siis vielä löytyy sen osalta. Huikean hyvä esitys senkin osalta. Highend-putkibasso Focalin 13" K2-sarjan elementeillä. Sääli vain, että midbasso ei pysty samaan, kuin keskiääni ja diskantti. Se suorastaan kutittelee korvia kertoen kuitenkin veitsenterävällä kielellä kappaleissa olevia yksityiskohtia. Hajuton ja mauton. neton. Se ei kyllä paikallistu äänikuvaan, mutta eipä se muutenkaan musiikkiin tuo mitään huimia väristyksiä. Se tarkoittaa juuri tällaista toistoa, jota on todella vaikea pukea sanoiksi. Se on yhtä aikaa niin hunajaisen samettinen, kuin rytmikkään erottelevainen. Tähänastisen kuunteluhistorian yksi parhaita diskanttipäitä, ellei jopa paras. Keskiääni vetää vertoja diskanteille. Mutta siinä ne ongelmat sitten olivatkin. Se tekee lähes täydellisen katoamistempun. . Korvat vain janoavat lisää ja suupielet kaartuvat hymyyn kappale toisensa jälkeen. Potentiaalia kyllä löytyy ja huimaa soundia jo nyt. Kuin liian varovaisesti säädetty, ehkä peittämään ongelmia, joita toistossa subin osalta saattaa olla. Yhtä aikaa. Olematta kuitenkaan tippaakaan rasittava. Huikeaa, huikeaa. Mutta vielä Johnsonin Mazdassa riittää tekemistä, ainakin soundin osalta. Ei näy, ei kuulu. Se on äärimmäisen luonnollinen. Kiva se on kuunnella ja hyvä se on, mutta kun ylätaajuuksilla löytyy vielä pienoista kumuakin, niin toisto vain jää yläpään varjoon ja paljon. Se syttyy ja sammuu kuin veitsellä leikaten
Ohjelmalähteenä toimii Sonyn ja Denonin parivaljakko vieriviereen asennettuna. Asennusteknisesti siinä on uskoakseni silti vielä puutteita, joita Audioworkshopin tiimi on itsekin huomannut ja lähtenyt niitä jo korjaamaan. Akustisesti ajatellen kojelauta on varsin korkea ja saattaa olla syypää joihinkin järjestelmän soundiongelmiin. Tosin jos hiukan rumasti sanoisin tähän lopuksi, niin vikahan ei ole tuossa Focalin sarjan äänessä. Odotukset voi ainakin asettaa korkealle. Laitteiston pohjana toimii tässäkin tapauksessa kunnollinen metallikehikko. ASENNUS KUVAT JATKUU.... Ja se on hyvä se. A uto S ound 35 AUTOESITTELY . . Auton kojelaudan asennus on onnistunut viimeistelyn osalta erinomaisesti. soundia kokonaisuutena, kuin 25000 dollarin sarjasta olisi voinut odottaa. Tämä auto täytyy päästä kuulemaan uudelleen tiimin tekemien parannusten jälkeen
Kaapeloinnit ja virtajärjestelmä ovat luonnollisestikin myös huippuluokkaa. 36 A uto S ound AUTOESITTELY Putken mallisen subbarikotelon rungon valmistumista... Nyt saadaan koko upea 3-tiesarja koteloitua paikoilleen. Ihan heti ei uskoisi että auton koko verhoilu on tehty uudelleen, lopputulos ei häpeä originaalille, ennemmin toisinpäin. Kojelaudan kaiutinkotelot on hitsattu kasaan alumiinista. ASENNUS KUVAT MAZDA BIANTE ´14 36 A uto S ound. Varsin huikeaa
A uto S ound 37 AUTOESITTELY MAZDA BIANTE ´14
38 A uto S ound
A uto S ound 39
Piuha on myös mukavan edullinen näinkin laadukkaaksi tuotteeksi, metrin mittaisella kaapelilla on suositushintaa 110 euroa. Tietyt ominaispiirteet tuntuisivat kuitenkin hyvin monissa tapauksissa toistuvan, vaikka laitteistokin vaihtuisi. Tässä artikkelissa emme edes yritä valita yhtä parasta kaapelia, mutta pyrimme kuitenkin löytämään vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin, sekä tutkimaan mitkä asiat muuttuvat kun hintaluokka muuttuu. Tästä syystä testi toimiikin mielestämme sangen hyvänä oppaana kaapelivalintojen ihmeelliseen maailmaan, ja siihen miten soundin luonnetta voidaan hienosäätää signaalikaapelin avulla. Testiin valittiin mukaan seitsemältä merkiltä aina kolme erihintaista piuhaa per merkki. Loppupeleissä tämä ei juurikaan harmita, sillä 21 piuhaa on jo iso määrä, ja testin vääntäminen loppuun vaati kohtalaisen reipasta punnertamista. Tämä monien harrastajien aiheestakin suosima saksalaiskaapeli on siitä poikkeuksellinen signaalinsiirrin, että se tuo melkein laitteistossa kuin laitteistossa setin hyvät ominaisuudet esille. Tai kaapeleita. Idea testin tekemiseen lähti siitä ajatuksesta, että pyrimme edes hieman tämän pienen otannan kautta nostamaan harrastajien tietoisuuteen erilaisia kaapelimalleja ja niiden erityisominaisuuksia. Millainen on hyvä signaalikaapeli. Erään tunnetun kaapelimerkin maahantuoja kuitenkin päätti vetäytyä pelistä pois, kun heille selvisi ettemme testaakaan näitä piuhoja pelkästään omaksi iloksemme, vaan teemme aiheesta myös lehtiartikkelin. M arkkinoilla on lukematon määrä erilaisia kaapelimerkkejä ja malleja. Emme lähde julistamaan jotain tiettyä piuhaa yksiselitteisesti muita paremmaksi, vaan kerromme millainen rakenne missäkin on ja millaista soundia kukin kaapeli testilaitteistossamme tarjosi. Myös muita hyvin yleispätevän oloisia piuhoja tuli vastaan. Toki asiat kerrotaan silti rehellisesti ja peittelemättä, mutta fakta on kuitenkin se, että yksi kaapeli joka saattaa toisessa järjestelmässä olla tasapaksu tai vaisu, toimiikin toisessa huomattavasti paremmin. Suositushinnaltaan huokeimmat näistä ovat Stingerin 6000-sarjan kaapelit, joiden hinta-/laatusuhde on todella kova. Todella positiivista oli havaita, että myös kohtalaisen edullisesti on tarjolla yllättävän korkeaa laatutasoa. Muista autohifi merkeistä myös Audison Taustatiedot: Jani Ilola Testaus: Janne Soilakari Kuvat: Janne Soilakari ja valmistajat. Tämän testin tarkoitus ei ole lopettaa yhdenkään merkin myyntiä Suomessa, joten kuunteluarvioissa keskityttiin enemmän positiivisiin seikkoihin kuin negatiivisiin. Kaapeli ei ole välttämättä missään suhteessa aivan täydellinen, mutta se on äärimmäisen yleispätevä, ja sitä myöten valikoitui myös testilaitteistomme verrokkikaapeliksi. Tämä toivottavasti helpottaa sinun omaa savottaasi, mikäli haluat lähteä seulomaan omaan settiisi parhaiten soveltuvaa kaapelia. Kaapeli käyttötarkoituksen mukaan Testin referenssikaapelina sai kunnian toimia Oehlbach NF 14 Master. Onko kalliimpi aina parempi kuin edullisempi. Meiltä AutoSoundin toimituksessakin kysellään aina välillä, millainen olisi hyvä signaalikaapeli. Ei nimittäin ole kiellettyä hyödyntää eri mallien erityispiirteet ja aktiivijärjestelmässä laittaa vaikka joka äänialueelle erilainen piuha, mikäli sillä saadaan hienosäädettyä kokonaisuutta paremmaksi. Alunperin kunnianhimoisena tavoitteena oli saada mukaan "täysi korillinen" kaapeleita, eli yhteensä 24 kappaletta. 40 A uto S ound 40 A uto S ound VERTAILUTESTI SIGNAALINSIIRTIMET SYYNISSÄ! Vertailussa RCA-kaapelit seitsemältä eri merkiltä ja kolmesta eri hintaluokasta. Paatuneemman harrastajan voi olla hankalaa sisäistää, että noin 20 eurolla saa metrin mittaisen RCAkaapelin, joka on teknisesti hyvinkin pätevä ja soundiominaisuuksiltaan sellainen, ettei piuha ole todellakaan se ensimmäinen pullonkaula matkalla tinkimättömään äänenlaatuun
Connectionin BT-sarja sekä uunituore 4Connectin Stage2 olivat hyviä yleissuorittajia, sekä lisäksi sangen edullisia laatuunsa nähden. Kaiuttimina toimivat Dali Epicon 6:t. Testilaitteiston elektroniikkapuoli oli norjalaisen Electrocompanietin mallistosta. Ottaisin ehdottomasti kokeiluun, ja testaisin myös kaikille muillekin äänialueille. Toki kaapeli on noin 20 kertaa arvokkaampi kuin kolme edellä mainittua, mutta antaa se myös vastinetta niin äänellistä kuin upeaa teknistä viimeistelyäkin. Bassoalueen suhteen yksi piuha nousi selviten muiden yläpuolelle, ja se oli Tchernov Special XS MKII IC. Sheffi eldin Drivellä ja muutamalla muulla menevämmällä levyllä. Piuha on melko hintava ja sen asentaminen autoon sangen kookkaiden liittimiensä vuoksi voi tuottaa ongelmia, mutta soundin suhteen suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan, mikäli se vain on mahdollista. Laadukkaampia kaapeleitahan saa varsin yleisesti kuuntelulainaan alan jälleenmyyjiltä, joten ei siinä mitään menetäkään jos kokeilee. Tämä oli oikeastaan yksi testin suurimmista ahaa-elämyksistä, kuuntelijalla olivat suupielet korvissa kun varsinaisen lehteen tulevan testikuuntelun jälkeen päästeltiin kunnolla menemään mm. Kokeile avoimin mielin Tässä olivat AutoSoundin "nostot" tämän testin kaapelikatraasta. Arvokkaampiakin piuhoja kun tosiaan saa lainaksi alan liikkeistä, joten nasua ei tarvitse ostaa säkissä. suhteen voidaan liikkua laidasta laitaan. A uto S ound 41 A uto S ound 41 VERTAILUTESTI TESTILAITTEISTO • CD-soitin Electrocompaniet EMP-3 • Välikaapelit Oehlbach NF 14 Master • Vahvistin Electrocompaniet ECI 6D • Kaiuttimet Dali Epicon 6 • Kaiutinkaapelit Kimber Kable 4PR KUUNTELUMATERIAALI Kuuntelutesti tehtiin käytännön syistä kotilaitteistolla, jolloin riitti yksi metrin mittainen piuha per testattava malli. Kuuntelun referenssipiuhana toimi Oehlbach NF 14 Master, johon muita testattavia verrattiin. Oehlbachin kaapelia on saatavana myös metritavarana mallinimellä NF 214 M. suhteen voidaan liikkua laidasta laitaan. Mutta autohifi on täynnä uhrauksia. Hintaa on vajaat 19 euroa metriltä ja liittimet päälle. Tchernovin piuhaa voisi totta kai aivan hyvin kokeilla myös muille äänialueille, mutta nimenomaan juurikin bassoalueella tuntuivat sen suurimmat vahvuudet piilevän. Setin ominaissoundi on varsin dynaaminen ja samaan aikaan sekä hyvindynaaminen ja samaan aikaan sekä hyvindynaaminen ja samaan aikaan sekä hyvinkin tarkka mutta myös tietyllä tavalla hieman kin tarkka mutta myös tietyllä tavalla hieman kin tarkka mutta myös tietyllä tavalla hieman anteeksiantava, jolloin kuunneltavan materiaalin anteeksiantava, jolloin kuunneltavan materiaalin anteeksiantava, jolloin kuunneltavan materiaalin suhteen voidaan liikkua laidasta laitaan. Sen aikaansaama keskialueen erottelu ja sävykkyys olivat erittäin hyvää tasoa, lisäksi tämän kaapelin kanssa stereokuvasta tuli oikein selvästikin tarkempi kuin laitteiston vakiokaapelilla. Näiden navigointipisteiden pohjalta kun lähtee tutkiskelemaan aihetta, niin pääsee toivottavasti vähän pystymetsää nopeammin oikeille jäljille. Myös Audison Connectionin ja 4Connectin keskisarjalaiset olivat varsin päteviä juurikin bassoalueella, mutta se musiikin rullaavuus ja midbasson auktoriteetti joka Special XS MKII IC:n kanssa löytyi, oli jotain huikeaa. autoasennuksen voi ikävä kyllä melkeinpä suoralta kädeltä unohtaa, tai ainakin se tulee olemaan todella haasteellista. Ensimmäisenä pitää mainita jopa ihan kokonaisuutenakin varsin makoisa Supra Sword. Toinen diskanttitoiston osalta laadukkaaksi havaitsemamme kaapeli oli Tara Labsin hiukan edellistä edullisempi Apollo II. Kaiuttimina toimivat Dali Epicon 6:t. Kaapelien soundierojen vertailu on harvinaisen avartavaa puuhaa, joskin välillä se herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, ja saattaa jopa horjuttaa kuuntelijan mielenterveyttä. Tämän kohdalla. Tämän kaapelin soundi oli testisetissämme yleispiirteiltään hyvin paljon referenssiin tyylinen, ollen kuitenkin muutamissa asioissa aavistuksen parempi. Toinen keskialueen suhteen asiallinen kaapeli oli Tara Labsin RSC Prime M3. Piuhan soundi oli myös selvästi keskitasoa ilmavampi, mutta samalla se myös piirsi todella tarkan ja yksityiskohtaisen stereokuvan. Tästä DIY-henkinen harrastaja kolvailee itselleen sangen edullisesti äärimmäisen korkeatasoiset välijohdot. Haluamme vielä lopuksi kannustaa jokaista kokeilemaan itse ja luottamaan omaan kuuloonsa. Kaapelin asentaminen autoon on täysin mahdollista, vaikka se aika kankeaa tavaraa onkin. Testilaitteiston elektroniikkapuoli oli norjalaisen Electrocompanietin mallistosta. Diskanttitoiston osalta suurimman vaikutuksen teki kenties Tchernov Classic XS MKII IC. Piuha toimi testisetissämme useammallakin osa-alueella häkellyttävän upeasti. Jos vain laitteisto ja sen sijoittelu antaa myöden, niin ainakin näitä kahta voisi kokeilla tinkimättömän aktiivijärjestelmän diskanttipään signaalikaapeleiksi. Tämä johto on kuitenkin rakenteeltaan melko poikkeuksellinen ja sisältää yksisäikeiset johtimet, josta syystä kaapelia ei saa taitella kovinkaan jyrkille mutkille. Ehkä kuitenkin kaikkein suurimman vaikutuksen juurikin yleispätevyytensä osalta teki Oehlbach XXL Black Connection. Mutta jos tämä helppoa olisi, niin kaikkihan tätä harrastaisivat, vai mitä. Setin ominaissoundi on varsin dynaaminen ja samaan aikaan sekä hyvinkin tarkka mutta myös tietyllä tavalla hieman anteeksiantava, jolloin kuunneltavan materiaalin suhteen voidaan liikkua laidasta laitaan. Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don’t Go + Tilanteesta riippuen myös muita kappaleita Kuuntelutesti tehtiin käytännön syistä kotilaitteistolla, jolloin riitti yksi metrin mittainen piuha per testattava malli. Tai voi toki menettää, jos toteaa sen hintansa arvoiseksi ja päätyy kaivamaan kuvetta... Keskiäänialueen osalta nousi niin ikään muutama piuha aika vahvasti jalustalle. Siitä huolimatta, antoisia lukuja kuunteluhetkiä. Lisäksi kaapelin liittimet ovat autokäyttöä ajatellen hillittömän isokokoiset
Eristemateriaali on huomattavasti liukkaampaa ja kestävämmän sekä pinnaltaan kovemman oloista kuin 1000-sarjassa. Myös stereokuva muodostuu hieman suurpiirteisemmin. Tämä on jo sellainen johto jota voisin suositella kokeiltavaksi myös kovemmankin tason SQ-setteihin. Nyt jää vähän latteaksi. Kuuntelussa huomioin että toisto on kokonaisuutena kiinteämpää ja paremmin kontrollissa olevaa kuin 1000-sarjan piuhalla. Myös tässä mallissa johtimien materiaalina toimii OFC-kupari. Jos on tarvis saada halvalla asiallinen peruspiuha, niin tästä on vaikeaa laittaa paljoa paremmaksi. Laitteiston toiston kuuluisi olla todella kontrolloitu, nyt paras terä on selkeästi kateissa. Laatu huomioiden hinta on mielestäni tässäkin tapauksessa erittäin edullinen. Se on selvästi karkeampi kuin referenssikaapeleilla. Hintalapun lukema ei montaakaan euroa kasva, mutta laatu kasvaa aivan joka ikisessä asiassa, sekä teknisesti että soundin osalta. Tämän piuhan ja laitteiston vakiopiuhan suurin eroavaisuus tuntuukin olevan kenties juuri korkeiden äänien toistossa. Laulajan äänensävy on kohtalaisen hyvin kohdallaan, mutta siitä kuitenkin uupuu ripaus ”kuulautta”, joka herättää biisin eloon. Hämärässä autotallissa parempinäköinenkin asentaja saattaa olla ihmeissään... Ylin diskantti ei helähdä niin kuin pitäisi. Suosittelisin tähänkin päälle vielä jotain pykälän liukkaampaa nylonsukkaa, joka tekee käsittelystä mielekkäämpää etenkin auto-olosuhteissa. Liittiminä toimii edullisemmista mallisarjoista poiketen viimeistellymmät metallikuoriset liittimet, jotka ovat kuitenkin kiinteää mallia. Yhtäläistä näissä on notkea rakenne ja autokäy töä ajatellen todella mukavan kompaktit liittimet. Liittimien fyysinen koko on edelleenkin sangen kompakti. Stinger on osa AAMP Globalia, joka on entiseltä nimeltään AAMP of America. Kuustosella ensimmäinen havainto liittyy diskanttitoistoon. Kanavien merkinnästä pitää antaa hieman moitteita. Kaapelia on saatavana 0,9, 1,8, 3,6 ja 5,1 metrin pituisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös kaksi erilaista y-haaraa. Ja edelleenkin liikutaan kokonaisuus huomioiden aivan älyttömän edullisessa hintaluokassa. 4000-sarja Superohut, vain 3,3 mm vahvuinen happivapaasta kuparista valmistettu kaapeli, joka vaikuttaa hintaistaan laadukkaammalta. Kanavat on merkitty selkeästi mustalla ja valkoisella ja myös itse kaapelista löytyy myös merkinnät signaalin kulkusuunnasta. Tätä piuhaa piti kuunnella aika pitkään, sillä ajoittain tietyt asiat, kuten stereokuvan piirtyminen, toimivat liki referenssin tasoisesti. Maahantuoja: Audio Hellman Oy Puhelin: 02-2437454 Internetissä: www.audiohellman.fi Stingerit rivissä. Liittimet ovat edullisenoloiset kiinteät muoviliittimet, jotka ovat kuitenkin mukavan lyhyet ja kontaktiltaan suhteellisen hyvät. Diskanttitoistossa on tapahtunut parannusta pariin edullisempaan Stingeriin verrattuna, mutta referenssin aineettomaan heleyteen ei kuitenkaan ylletä. Itse kaapelissa ei ole mitään merkintöjä, ja liittimistäkin löytyy oikean kanavan kohdalta ainoastaan pienet tummanpunaiset ”nystyrät” kokomustaa liitintä vasten. Notkeaa, muttei aivan niin notkeaa kuin ohuudesta voisi päätellä. 42 A uto S ound STINGER Stinger on amerikkalainen kaapelija asennustarvikemerkki, joka tuotiin markkinoille vuonna 1990. Laulajan ääni on oikeastaan biisistä riippumatta piirun verran läsnäolevampi kuin 1000-sarjan kaapelilla. Vuosien saatossa hintapolitiikka on muovautunut rajustikin ja nykyisin Stingerin kaapelien hintojakin voidaan pitää jopa todella edullisina. Ylimpänä 1000-sarjan kaapeli, keskellä 4000-sarjalainen ja alimpana 6000-sarjan piuha. Bassoalue on kohtalaisen voimallinen, mutta siinä on referenssiin verrattuna enemmän pyöreyttä. Tuotteen superedullinen hinta huomioiden en kuitenkaan halua moittia tätä enempää. Piuhan suurempi paksuus johtuu valmistajan mukaan paremmasta, Mylar-suojavaipan avulla toteutetusta häiriösuojauksesta. Lievästi värisokea toimittaja joutui pyörittelemään kaapelia tovin aikaa kirkkaan pöytävalon alla, ennen kuin asia selvisi. Ei kuitenkaan mahdottoman kaukana. Samaan sarjaan kuuluu myös videokaapeli sekä videoja audiokaapelin yhdistelmä. Kanavat on merkitty selkeästi täysin erivärisillä liittimillä, ei tarvitse arvailla. Syvänsinisen eristeen pinta on ovelasti samaan aikaan hivenen liukas ja aavistuksen nihkeä. Liittimen maksimipituus on 39 milliä ja paksuus 12,8 milliä. Stingerin valikoimassa on viisi eri sarjaa signaalikaapeleita, aina halvoista peruskaapeleista varsin hinnakkaisiin ja ikävä kyllä Suomen maahantuonnin piiristä puuttuviin premium-kaapeleihin asti. Hintaa piuhoilla on 6,90 eurosta 14,90 euroon, joka on tuotteen perusasiallinen tekninen laatu huomioiden varsin vähän. Kaapelia on saatavana 0,9, 3,6 ja 5,1 metrin pituisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös kaksi erilaista y-haaraa. Myös tässä mallissa on todella kompaktit kiinteät muoviliittimet, joiden kontakti vastapuoleen on yllättävänkin hyvä. Midbasso potkii myös hivenen tarkemmin ja erottelua on kaiken kaikkiaan enemmän. Kaapelin johtimien kerrotaan olevan happivapaata kuparia. Stinger tarjoaa erilaisten virtakaiutinja signaalipiuhojen lisäksi kattavasti myös muita asennustarvikkeita kuten jakoja sulakeblokkeja, mutta valikoimaan kuuluvat myös autohifi käyttöön tarkoitetut akut ja vaimennusaineet. Mikäli ei ole mitään erityistä syytä valita notkeampaa ja ohuempaa 4000-sarjan johtoa, niin osta tämä. Siitäkin huolimatta että tietynlainen ”hinnat alkaen” tuntuma on vahvasti läsnä. 1000-sarja Todella pehmeän ja taipuisan tuntuinen kaapeli, jolla on paksuutta 3,8 milliä. Kuuntelun alkuvaikutelma on aika hyvä. Cosmic Hipolla rumpalin peltien säihke on selvästi referenssikaapelien aikaansaamaa himmeämpää. Diskanttipää on edelleenkin raaempi kuin referenssillä ja erojen löytäminen edullisempaan Stingeriin on tässä kohtaa vaikeaa. Vaikka hintaluokka melkein tuplaantuu katraan edullisimpaan piuhaan nähden, niin 4000-sarjan kohdalla saadaan huomattava parannus todella moneen asiaan. Kaapelia on saatavana 0,9, 1,8, 3,6 ja 5,1 metrin pituisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös kaksi erilaista y-haaraa sekä 4ja 6-kanavaiset versiot. Liittimen maksimipituus on 30,3 milliä ja paksuus 13 milliä. Yritys on perustettu vuonna 1987 Clearwaterissa, Floridan osavaltiossa. Hintaa piuhoilla on 19,90 eurosta 36,90 euroon. Hinnan ja laadun suhde on erittäin kovaa tasoa. Liittimen maksimipituus on 35 milliä ja paksuus 12,5 milliä. Aloitin Stinger-katraan kuuntelut tästä malliston edullisimmasta piuhasta. Liittimien kontakti tuntuisi olevan tässäkin tapauksessa perushyvää tasoa. Hintaisekseen todella laadukas kaapeli. Testisetissä diskantin erottelu on normaalisti huikeaa tasoa, nyt siitä jää puuttumaan oikeastaan aika paljonkin. Toiminee täydellisesti siinä käyttötarkoituksessa mihin tämäntyylistä piuhaa myydään. AutoSoundin valinta näistä kolmesta kaapelista on selkeästi tässä.. Myös keskialueella on ripaus enemmän sävyjä ja läsnäoloa. 6000-sarja Huomattavasti kahta edullisempaa Stingeriä tukevampi kaapeli, jonka paksuus eristeen pinnasta mitattuna on tasan 5 milliä. Stinger loi aikoinaan vahvan imagon laadukkaana mutta myös sangen arvokkaana merkkinä, jonka tuotteet eivät etenkään Suomessa olleet aivan kaikkien perusharrastajien ulottuvilla. Eristemateriaalin pinta tuntuu vähän nihkeältä, kaipaisi päälleen nylonsukkaa joka tekisi käsittelystä auto-olosuhteissa mukavampaa. Hintaa normaaleilla piuhoilla on 12,90 eurosta 24,90 euroon. Notkeudeltaan kaapeli on tämän paksuiseksi piuhaksi melkoisen keskitasoa. Tämän merkin kohdalla laatu meni poikkeuksellisesti täysin käsikädessä hinnan kanssa, eli kun euroja ladotaan lisää tiskiin, saadaan myös lisää laatua. Bassoalue erottelee kohtuullisen hyvin, mutta sellainen tiukkuus ja sävykkyys johon testilaitteiston vakiokaapelilla päästään, siintää vielä horisontissa. Jenkkimerkki Stingerin RCA-kaapelit on pakattu läpinäkyviin muovipakkauksiin, joista näkee helposti millaista tuotetta on ostamassa. AAMPin muita tuotemerkkejä ovat tunnettu vahvistinja kaiutinmerkki Phoenix Gold, turvatuotemerkki Echomaster, älypuhelintuotteita valmistava iSimple, navigointija autoviihdetuotteisiin keskittyvä Rosen, sekä autohifi n asennusja kytkentätarvikkeita tarjoavat Autoleads ja PAC. Tämä ei ole kuitenkaan enää niin karkean raaka ja ”kulmikas” kuin edullisemmat virkaveljensä
Tuotteiden kantavana ideana on olla huippulaatuisia sekä futuristisesti muotoiltuja. Audison Connectionin kaapelit hintajärjestyksessä. Läpinäkyvän eristeen päällä on jostain käsittämättömästä syystä erittäin tahmaava ja sormiin tarttuva suoja-aine. Samana vuonna mukaan tuli myös merkki nimeltä AZ Audiocomp, joka tarjoaa asennustarvikkeita lähinnä ammattimaisille autolaiteasentajille. Midbassotoisto on jälleen hiukan pyöreähkö, tasoa taitaa olla hieman vähemmän kuin edellisen kohdalla. Taipuisuus on joka kohdasta kohtuullisen hyvää luokkaa. Toisen pään liittimet ovat 90-asteen kulmassa. Piuhaa on saatavana 1, 2,5, 4,5 ja 5,5 metrin mittaisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös pari erilaista y-haaraa. Kun kaapeleita oli hetken aikaa taivutellut kuvauspöydälle, sai kädet käydä pesemässä ennen kuin uskalsi koskea kameraan. Kokonaisuutena ihan kohtalaisen hyvä, mutta niin pitäisi kai ollakin kun kyse on kuitenkin tämän kolmikon kalleimmasta kaapelista. Matalinta rekisteriä tulee ripaus enemmän kuin referenssillä. Nilsillä tila aukeaa ja jäsentyy kohtalaisen oikein. FT-sarja Audison Connectionin edullisin piuha ei todellakaan näytä miltään alle kymmenen euron RCA-narulta. Samaa havaintoa tulee myös Juniorilla. Maahantuoja: Simex Puhelin: 09-41 500 210 Internetissä: www.simex.fi Tällainen pakkaus kertoo heti millaista tuotetta ollaan ostamassa ja esimerkiksi sen oleellisen asian, millaiset liittimet johdossa on. No joo, kai tämä on ihan riittävän selkeästi merkitty... Janitalla laulajan äänessä on harvinaisen hyvin oikeanlaista eloa, olematta kuitenkaan liiallisen kirkas tai pirteä. Kuustosella ja Juniorilla laulajan soundi on hyvä, mutta koko ehkä vähän referenssiä pienempi. Kokonaisuutena tuotteen tekninen laatu on myös hyvää luokkaa ja erityisesti häiriösuojaukseen on panostettu. Tuotteen hyvinkin asiallinen tekninen laatu huomioiden pidän tätä erittäin kohtuullisena hintana. Hmm... Muistuttaa hyvin paljon BT-sarjan piuhaa. Parannus FT-sarjaan verrattuna on selvähkö, mutta BT-sarjan piuha laittoi erittäin hyvin hanttiin malliston lippulaivalle, mennen tietyissä asioissa jopa sen ohi.. Sikäli hyvä suoritus. Tekninen laatu on tässä hintaluokassa vähintäänkin perushyvää tasoa. Nykyään tuotelinja tunnetaan pelkällä Connectionnimellä. Liittiminä käytetään hyvinkin asiallisia 34,6 milliä pitkiä ja 12,1 milliä paksuja kiinteitä, melko viimeistellyn tuntuisia liittimiä. Ylhäällä on edullisin FT, keskellä BT ja alhaalla ST eli Sonus-sarjalainen. Suositushintaa johdoilla on 9,90 eurosta 14,90 euroon. Kaikkein korkeimpien taajuuksien ilmavuus on kadoksissa. Metrin johdon saa noin kympillä ja 5,5-metrisen noin 15 eurolla. Toinen selvempi huomio liittyy diskanttitoistoon, joka ei varsinaisesti ole räikeä, mutta ei myöskään niin siisti kuin sen pitäisi olla. Signaalikaapeleita Connectionilla on tarjolla neljää eri sarjaa. Saattaa olla että valitsisin joka tapauksessa näistä kolmesta nämä, riippumatta hinnasta. Vahva suositus. Diskanttialue ei ole samalla tavalla pinnassa kuin BT:llä, mutta ei se näilläkään soundiltaan ihan niin siisti ole kuin referenssillä. Kaapelin paksuus on johdon päissä 3,8 milliä ja keskellä "haaroitusmötiköiden" välissä 6,6 milliä. Sen alkuaskeleet sijoittuvat vuoteen 1979, kun hifistä kiinnostuneet ystävykset alkoivat kehittää vahvistimia autoon. Tila aukeaa varsin hyvin, stereokuvalliset asiat toimivat BT-sarjan piuhaan verrattuna suunnilleen yhtä hyvin. Italialaisvalmistajalla on siis tänä vuonna kolmikymmenvuotisjuhlavuosi. Tässä testikokoonpanossa ei mielestäni saada. Midbasso potkii reippaasti, mutta on sävyltään aavistuksen pyöreähkö. Cosmic Hipolla bassoalueen erottelu on varsin hyvä. Tällä hetkellä Elettromedian tuotteita viedään jo yli viiteenkymmeneen maahan. Suositushintaa johdoilla on 34,90 ja 79,90 euroa. Erittäin eloisa ja dynaaminen toisto. Johto on myös Connectionin kaapeliksi harvinaisen "liukaspintainen". Läsnäoloa voisi olla hitusen enemmän. Cosmic Hipolla rumpalin peltien helähdys lähtee hiukan turhan voimallisesti, se ei ole myöskään sävyltään aivan puhdas. Piuhaa on saatavana 0,5 ja 5,5 metrin mittaisina versioina. Itse kaapelin paksuus on keskiosaltaan noin 7 milliä ja päistä 4 milliä. Liittimet tuntuvat asiallisilta ja niiden tarjoama kontakti on perushyvä. Kuuntelussa ensimmäinen huomio kiinnittyi Mikko Kuustosen kappaleella todella tarkkaan ja voimalliseen midbassoon. Matalaa bassoa tulee näilläkin reiluhkosti, ei kuitenkaan ehkä ihan niin hyvällä erottelulla kuin BT:n kohdalla. Kokonaisuutena varmastikin parhaimpia suorituksia tähän mennessä, kun olen kuunnellut vajaa puolet kaikista mukana olevista malleista. Nilsillä biisi ei aivan ehkä aukea niin kuin sen pitäisi, mutta ei näillä mitään mahdottoman dramaattista ero tilantunnun suhteen ole verrokkikaapeleihin. Käytännössä runko-osaltaan (siis niiden "haaroitusmötiköiden" välissä oleva osuus) kaapeli on päällystetty melko kovalla ja harvalla punossukalla, ja sen päätyosissa on läpinäkyvä pehmeä muovieriste. Biisin nyanssit ovat mukana. Suosittelen ensisijaisesti subbarikäyttöön, jopa kaikkein korkeatasoisimpiin laitteistoihin. Aika dynaaminen soundi on tässäkin. Tältä osin ei juurikaan jäädä jälkeen referenssistä. TwistedPair -punosrakenteella toteutetussa tuplasuojatussa johdossa on pituudeltaan 38-milliset ja 12,3 milliä paksut kiinteät muovirunkoiset liittimet. Liittiminä käytetään avattavia metallirunkoisia malleja, joiden pituus on 35 milliä ja paksuus 12,3 milliä. Nämä subbarijohdoiksi. Myös näiden kohdalla yhtäläisyytenä eri mallisarjojen välillä ovat todella kompaktit ja sangen laadukasta kontaktia tarjoavat liittimet. Itse kaapelin paksuus on 3,8 milliä ja se on eristeensä osalta todella pehmeä ja taipuisa, mutta myös kohtuullisen nihkeäpintainen. Suositushintaa johdoilla on 17,90 eurosta 24,90 euroon. Piuhaa on saatavana 0,5, 1, 2,5, 4,5 ja 5,5 metrin mittaisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös pari erilaista y-haaraa sekä 4ja 6-kanavaiset versiot. Kuitenkin melko hyvä. Toimii hyvin, kun tuote itsessään näyttää hintaluokassaan todella asialliselta. Bassopää on jopa vähän liioitellusti esillä. Audison Connectionin kolmikosta BT-sarja vetää erinomaisen hinta-/laatusuhteensa ansiosta pisimmän korren. Vuonna 2004 Elettromedia toi markkinoille Audison Connection-linjan, joka oli jatkumo jo aiemminkin tarjotuille kaapelituotteille, mutta Audison Connection-tuoteperhe on paljon kattavampi ja tarjoaa asennustarvikkeita laidasta laitaan, ei pelkästään kaapeleita. Molempien kanavien liittimet ovat ulkoisesti täysin identtiset, mutta pienen pällistelyn jälkeen huomasin että värimerkinnät löytyivätkin johdon kirkkaiden päätyosien eristeen sisällä kiertävistä raidoista. Ensimmäinen Audison-merkillä julkaistu tuote tuli markkinoille vuonna 1984 ja virallisesti Elettromedia perustettiin vuonna 1987. Ei paha, ei ollenkaan. Mutta saadaanko tässä tapauksessa kasvaneella hinnalla parempaa äänenlaatua. Biiseissä on kuitenkin elävyyttä, josta plussaa. ST-sarja ST-sarjan kaapeleissa on valmistajan mukaan patentoitu Soft Touch -pinta. Hinnan ja laadun suhde on kova! BT-sarja Keskisarjaan sijoittuvasta kaapelista löytyy myös TwistedPair -punosrakenne ja tuplasuojaus häiriöitä vastaan. A uto S ound 43 AUDISON CONNECTION Audison Connection-merkin takaa löytyy italialainen yritys nimeltä Elettromedia. Aluksi toiminta rajoittui Audison-merkillä valmistettuihin autovahvistimiin, mutta vuonna 1998 mukaan tuli Hertz-merkki, jonka alla tarjottiin edullisempia tuotteita ja nyt myös kaiuttimia autoon. Laulajan ääni on muuten suhteellisen ok, mutta hiukan ohuehko. Kanavat on merkitty riittävän selkeästi punaisella ja mustalla liitintä kiertävällä raidalla. Tuotteen hinta huomioiden äärimmäisen laadukkaat johdot. Liittimien kontakti tuntuu käytössä varsin hyvältä. Kokonaisuutena hintaluokka huomioiden yllättävän laadukkaat piuhat. Matala basso erottelee hyvin, aika jees itse asiassa. Liittimien kontakti tuntuu hyvältä ja niiden kompakti koko on autokäytössä aina mukava asia. Diskanttialue on ongelmallisin, siitä uupuu huomattavastikin heleyttä
Useimmissa peruslaitteistoissa tämä on kuitenkin takuuvarmasti enemmän kuin ok kaapeli. Bassoalue on kohtalaisen tarkka ja määrän suhteen balanssissa. Näitä voisi harkita vaikka vähän paremmankin SQ-setin subbarijohdoiksi. Ei voi tätäkään kalliiksi sanoa. Midbasso on aavistuksen liian pyöreäsävyinen. Nilsillä soundia vaivaa myös latteus. Cosmic Hipolla basso erottelee melko mukavasti, kuitenkin sellainen nopeus joka referenssikaapelilla saavutetaan, ei näiden kanssa toteudu. Erot ovat kyllä hyvin pieniä ja yleissävy on todella samantyylinen. Liittimien kanavat on merkitty tässäkin tapauksessa selkeästi punaisella ja valkoisella raidalla. Valmistajan mukaan kaapelin johtimet on tehty aidosta kuparista ja johtimien poikkipinta-alan kerrotaan olevan poikkeuksellisen suuri. Diskanttipää on jonkin verran siistimpi kuin Stage1:n kohdalla, ei kuitenkaan niin "aineettoman heleä" kuin se voisi olla. Itse kaapelin paksuus on johdon päissä 4,7 milliä ja keskellä "haaroitusmötiköiden" välissä noin 9,0 milliä. Vaihdoinkohan minä sitä johtoa ollenkaan. Piuhaa on saatavana 0,7, 1,5, 3,5 ja 5,5 metrin mittaisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös pari erilaista y-haaraa sekä 4-kanavainen versio. Tämänkään piuhan kanssa stereokuva ei rakennu aivan niin tarkasti kuin voisi, mutta plussaa siitä että eloisuutta ja ilmavuutta löytyy. Kaapelin pinta on tässäkin mukavan liukas ja aika kestävän tuntuinen. Suositushintaa perusjohdoilla on 16,90 eurosta 26,90 euroon. Liittimien kontakti on todella tiukka ja kanavat on näissäkin merkitty selkeästi punaisella ja valkoisella raidalla. Taipuisuus on joka kohdasta kohtuullisen hyvää luokkaa. Soundi on luonnollinen ja läsnäoleva. 44 A uto S ound 4CONNECT 4Connect on suomalaisen, Ylivieskassa toimivan AudioImportin oma tarvikemerkki. Uusin lisäys sarjaan ovat signaalikaapelit. Suositushintaa perusjohdoilla on 27,90 eurosta 44,90 euroon. Hmm... Lisäksi johtimissa on eristystä kerroksittain, jolla saadaan valmistajan mukaan puhtaampi signaali perille, kadottamatta soundin nyansseja. AudioImportin omista 4connect RCA-kaapeleista saatiin kokeiluun esituotantokappaleet, joista puuttui vielä lopullinen myyntipakkaus. Erittäin asiallisen oloinen piuha. Hiukan pidemmälle kuunnellessa joitain hyvin pieniä eroavaisuuksiakin alkaa tulle esille. Kyseessä ovat siis AudioImportin speksien ja toivomusten mukaan valmistetut tuotteet. 4Connect on alatuoteryhmä isomman 4Audio -tuotemerkin alla. Hintaisekseen tämä on mielestäni erittäin laadukas piuha, rankkaan Stage2:n kokonaisuutena tämän kolmikon suositeltavimmaksi tuotteeksi. AudioImportin väki korostaa, että vaikka kaapelit tulevat alihankkijalta, kyseessä eivät ole valmiit katalogista valitut bulkkijohdot, vaan niiden kehitystyössä on AudioImport ollut vahvasti mukana ja kaapeleissa on useita kymmeniä rakennespeksejä jotka ovat Ylivieskasta kotoisin. Maahantuoja: AudioImport Oy Puhelin: 0207-699 860 Internetissä: www.audioimport.fi Ylimmäisenä malliston edullisin Stage1, keskellä Stage2 ja alimmaisena hieman muita viimeistellympi Stage3. Jokaisen mallisarjan kehittämiseen on käytetty ajoneuvoa, jossa häiriötekijät ovat haasteelliset. Valmistajan mukaan tässä mallisarjassa käytetään 2 x 0,75 mm2 poikkipinta-alalla olevia kierrettyjä kuparijohtimia. Laulajan ääntä kuuntelen tarkkaan useammankin biisin kanssa, se on harvinaisen hyvin kohdallaan. Materiaalivalinnat tuntuvat erittäin hyviltä. Vaikka kaapeli onkin selvästi kalliimpi kuin kaksi edullisempaa mallia, ei tekninen laatu huomioiden hintalapun lukemaa voi tässäkään tapauksessa pitää korkeana. Huomioiden kuitenkin että piuha on jonkin verran hintavampi, niin pisteet pitää antaa pikkuveljelle.. Laulajan äänessä ei esimerkiksi Kuustosella esiinny mitään varsinaisia suurempia virheitä, mutta toistoa vaivaa jonkinasteinen latteus. Piuhaa on saatavana 0,7, 1,5, 3,5 ja 5,5 metrin mittaisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös pari erilaista y-haaraa sekä 6-kanavainen versio ja kolme videokaapelia. Ne on kehitetty erityisesti autokäyttöön ja niiden valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota häiriöiden torjuntaan ja luotettavaan toimintaan, äänenlaatua unohtamatta. Liittimet ovat erittäin kompaktit ja niiden tarjoama kontakti tuntuisi ihan asialliselta. Johdossa on DNR-tuplasuojaus, joka pitää sisällään parikierteen ja ylimääräisen häiriönsuojausjohtimen. Stage2 Keskisarjan kaapelissa käytetään pykälän verran Stage1:stä järeämpiä liittimiä, jotka kuitenkin edelleen ovat fyysisiltä mitoiltaan erittäin kompaktit. Kaapelissa on 31,8 milliä pitkät ja halkaisijaltaan 12,3-milliset kiinteät muovirunkoiset liittimet, joissa kanavat on merkitty riittävän selkeästi punaisella ja valkoisella raidalla. Bassoalueella on hyvin ryhtiä. Diskanttitoisto on sangen laadukas, mutta kaikkein paras heleys puuttuu. Vuonna 2004 perustettu AudioImport tunnetaan muun muassa Ground Zeron, Rainbown ja Digital Designsin maahantuojana. Ainakaan huonompi tämä ei kokonaisuutena ole. Tekninen laatu huomioiden hintalapun lukemaa ei tässäkään tapauksessa voi pitää pahana. Alaryhmiä on lukuisia, kuten 4Power (akut, laturit ja invertterit), 4Connect (tarvikkeet ja kaapelit) ja 4Mobile (ajoneuvo/matkapuhelintarvikkeet). Tykkään, mutta en pysty sanomaan onko tämä tässä setissä parempi kuin Stage2. Muutamilta osin liikutaan todella lähellä laitteiston referenssikaapelin tasoa. Piuhassa käytetään 35,5 milliä pitkiä ja 11,75 milliä paksuja metallirunkoisia avattavia liittimiä, joissa on vastaavanlainen todella tiukasti kiinnipureva kontakti kuin Stage2:n kohdalla. Midbassotoisto on näillä kenties ihan vähän tarkempi kuin Stage2:lla, mutta matalin basso ei sitten taas tule yhtä sävykkäästi... 4-tuotteet kuuluvat enimmäkseen edulliseen hintaluokkaan, mutta tuotteiden kantavana ajatuksena on ollut hyvä hinta-laatusuhde. Kaapeleita on kolme sarjaa, kaksois-, kolmoisja nelinkertaisella suojauksella varustetut. Hinnan ja laadun suhde on hurja, kokonaisuus huomioiden liikutaan "superhalpisten" osastossa testin terävimmässä kärjessä. Siitä huolimatta jää heleydessä ja erottelussa aikalailla jälkeen referenssistä. Myös liittimien häiriönsietoon, kestävyyteen ja hyvään kontaktiin on kiinnitetty huomiota. Valmistajan mukaan johtimena käytetään kuparia ja poikkipinta-alat ovat hintaluokassaan poikkeuksellisen suuret. Jää vähän kaksiulotteiseksi ja innostamattomaksi. Stage3 4Connectin malliston huippukaapeli Stage3 eroaa kahdesta edullisemmasta veljestään hieman paremman viimeistelyn osalta. Matalinta rekisteriä tulee hyvin ja siinä on myös oikeanlaista erottelua. Huomaa heti että nyt mukana on sitä sellaista oikeanlaista eloa ja innostavuutta, joka tuntuu melko usein puuttuvan. Jälkimmäisen ideana on suodattaa ulkopuolelta tulevia 5 40 kHz häiriötaajuuksia. Kaapeli on paksuudestaan huolimatta sangen taipuisaa. Alkuvaikutelma on lähes identtinen Stage2:n kanssa. Diskanttitoisto on ehkä hitusen selkeämpi kuin parin muun merkin halvimmilla johdoilla. Laulajan äänessä on luonnollisuutta ja lämpöä. Kaapelissa kerrotaan olevan myös poikkeuksellinen nelinkertainen häiriösuojaus, jonka lisäksi mekaaninen suojaus vedonpoiston osalta on toteutettu vastaavasti kuin edullisemmissa malleissa. Kaapelin keskiosa on myös suojattu asiallisella mustalla nylonpunossukalla. Lisäksi myös tässä kaapelissa liittimen sisälle on valettu kovasta muovista vastakkainen kartio vedonpoistajaksi rasituksia vastaan. Häiriösuojauksen osalta piuhassa on peräti triplasuojaus, joka pitää sisällään tiukan parikierteen, ylimääräisen häiriösuojaus-johtimen ja foliosuojauksen & puuvilla/kuituvaipan. Liitintä joutuu painamaan paikoilleen jonkin verran keskitasoa suuremmalla voimalla. Todella selkeä ja dynaaminen alkuvaikutelma. Valmistajan mukaan liittimen metallikuori on johtavuudeltaan noin 20 % heikompi johdinpintoihin nähden, joka suojaa johtimien liitoskohdan häiriöiltä. Myös mekaanisen suojauksen kerrotaan olevan kunnossa, ja esimerkiksi liittimen sisälle on valettu kovasta muovista vastakkainen kartio vedonpoistajaksi rasituksia vastaan. Stereokuva piirtyy hieman suurpiirteisesti, mutta tilaa löytyy ja soundi ei jää kasaan. Itse kaapeli on eristeen päältä mitattuna 3,9 milliä paksua ja tuntumaltaan mukavan liukasta sekä taipuisaa. Stage1 4Connectin edullisin Stage1 on hyvällä tavalla "perus-RCA". Yhteistä rakenteelle kaikissa malleissa on tinapäällystetyn happivapaan kuparin käyttö signaalijohtimissa, sekä signaalijohtimien poikkeuksellisen paksu pinta-ala, varsinkin hintaluokka huomioiden. Kaapelin paksuus on johdon päissä 3,9 milliä ja keskellä "haaroitusmötiköiden" välissä 6,0 milliä. Suunnittelusta on tainnut vastata itsekin autohifiä harrastava henkilö, silloin tiedetään mitä auto-olosuhteissa tarvitaan. Suositushintaa perusjohdoilla on 7,90 eurosta 12,90 euroon. Piuhaa on saatavana 0,7, 1,5, 2, 3,5 ja 5,5 metrin mittaisina versioina, jonka lisäksi löytyy myös pari erilaista y-haaraa sekä 6-kanavainen versio. Kaikista löytyy autokäyttöä ajatellen mukavan pienikokoiset liittimet ja notkea rakenne. Liittimien pituus on 35,7 milliä ja paksuus 11,8 milliä. Joukosta löytyy testatustikin helmiä kuten erinomainen sprayliima verhoilutöihin
RSC Prime M2 Kuten Prime M3, myös Prime M2 näyttää tuhottoman hienolta. Ylin diskanttialue on jotenkin vähän pinnassa. Kaapelin asentaminen autoon on haastavaa, mutta mikäli omistat tinkimättömän aktiivijärjestelmän ja olet valmis näkemään vaivaa, niin suosittelen kokeilemaan tätä keskialueelle ja midbassoille, mikäli olet jotain omaa kaapelitestiä tekemässä. Kaikkein korkeimpien taajuuksien erottelu on melkoisen hyvä. Takuulla yhdet parhaista lukittavista RCA-liittimistä joihin olen törmännyt. Diskanttipää on erittäin kirkas, muttei kuitenkaan varsinaisesti korostunut. Tilaa syntyy myös "perusmukavasti". Tässä kaapelissa on kyllä silti niin moni asia todella hyvin kohdallaan, että tämä pääsee mm. M2 mallia jonkin verran edullisempana oma valintani Tara Labsin testikolmikosta on tässä. Itse en ole mikään lukittavien liittimien ystävä, kotioloissa nämä ovat ihan ok, mutta auton vaihtelevissa kosteusja lämpötilaolosuhteissa kiertämällä lukittavat liittimet saattavat joskus jämähtää aika kovaakin kiinni. Tämän lisäksi valikoimassa ovat kaiutinja virtakaapelit sekä erikoiskaapelit ja tarvikkeet. Erilaisia välikaapelivaihtoehtoja hifikäyttöön Tara Labsilla on tarjota parikymmentä, tarjontaa siis on. Apollo II Taran testikolmikon edullisin kaapeli on Apollo-sarjan malli II. RSC Prime M3 on ehdottomasti hieno signaalikaapeli, joka myös näyttää hemmetin tyylikkäältä. Kuuntelussa tulee poikkeuksellisen pirteä alkuvaikutelma. Diskanttitoistossa kiinnitin tämänkin kohdalla ensiksi huomiota ylimpien taajuuksien sangen hyvään erotteluun, mutta aika pian pistin merkille että alempaa diskanttia tulee jostain syystä tason suhteen liian vähän. Kalliimmissa mallisarjoissa käytetään lisäksi Solid Coren kehittyneempää versiota RSC:tä, tarkoittaen Rectangular Solid Corea eli siis halkaisijaltaan neliskulmaista (pyöreän sijaan) kiinteää johdinta, jonka tarkoitus on muun muassa pienentää skin effectin vaikutusta. Maahantuoja: JJ-Hifi Puhelin: 08-311 8384 Internetissä: www.jjhifi.fi Tara Labsin todella tyylikkäät käsityönä valmistetut kaapelit toimitetaan mustissa pahvipakkauksissa. Kaapeli ei ole mahdottoman notkeaa, mutta ei mitään rautakankeakaan. Ulkoisesti kaapeli näyttää todella hienolta ja vahvasti mukana oleva käsityön leima (mm. RSC Prime M3 Ulkoisesti kokomusta ja aivan järjettömän viimeistelty kaapeli, jonka paksuus on noin 10 milliä. Testitulos oli erittäin hyvä ja tämän myötä kysyntä ja sitä myöden toiminta laajeni räjähdysmäisesti ja yhtiö muuttikin Yhdysvaltoihin Oregonin osavaltioon jo samana vuonna. Yritys kehitti kaapeleita ja kokeili eri tyyppisiä johtimia. Liittiminä toimivat täysin vastaavat mallit kuin M3:ssa, eli niillä on pituutta 70,5 milliä ja liittimen paksuus takaosastaan on 14,7 milliä. Liittiminä toimivat tässäkin tapauksessa erittäin tyylikkäät metallirunkoiset kiertämällä lukittavat mallit, jotka ovat tosin kooltaan sellaiset ettei ihan joka paikkaan tarvitse alkaa sovittaa. Kuuntelussa tulee hiukan kaksijakoinen tunnelma. pakkauksesta löytyy kaapelin valmistaneen henkilön kuittaus) antaa uskottavuutta ja herättää omistushalua. Itse kun olen pitkälti sitä mieltä että hifilaitteiden pitää olla mustia, niin piuhan olemus miellyttää poikkeuksellisen paljon. Kapasitanssin määrä ja nimenomaan sen vähäisyys vaikuttaa Taran mukaan merkittävän positiivisesti signaalikaapelin välittämään ääneen. Jälleen ylin diskantti on superheleä ja hieman alempaa diskanttialuetta tulee tason suhteen liian maltillisesti. On siis fiilis kuin bassoalue laahaisi hivenen perässä. Erikoinen juttu... Piuhan paksuus on suojakuoren päällä olevan punossukan pinnalta mitattuna 7,5 milliä. Stereokuvan tarkkuus oli jostain syystä M3:n kohdalla mielestäni ripauksen parempi, tosin ero on hyvin pieni. Aluksi olin varsin innoissani, että jopas onkin asiallinen soundi. Metrin mittainen M2 maksaa suositushinnaltaan 499 euroa, ja sitä on saatavana myös XLR-liittimillä varustettuna. Tämä toki rajoittaa käyttöä autossa. Kovin siroiksi näitä ei voi kutsua, joten kannattaa tarkastaa sopivatko nämä autokäytössä paikoilleen. Itse asiassa hyvinkin samantyylinen. Myöskään tätä piuhaa ei saa taivuttaa 20 senttiä tiukemmalle kiepille. Selkein spekseistä löytyvä ero M3-malliin tulee aavistuksen pienemmästä kapasitanssista. Tila aukeaa harvinaisen isona, mutta stereokuva on siitä huolimatta hyvinkin tarkka. Keskiäänialueen erottelu ja läsnäolo ovat keskimääräistä parempaa luokkaa. Tässä setissä yleissoundi on varsin helposti lähestyttävä. Nyt löytyy sellaisia nyansseja, joita ei kovin monella tästä testiporukasta ole löytynyt. Liittimen pituus on vastaava kuin Apollossa, eli 70,5 milliä ja paksuus takaosastaan 14,7 milliä. Tara Labs on kehittänyt monia tekniikoita, joita nyt käyttävät useat alan toimijat. TARA on lyhennys sanoista The Absolute Reference Audio, eli kovin vaatimattomalla asenteella ei myöskään Tara Labs ole liikkeellä. Tätä piuhaa voisi ehkä miettiä aktiivisettiin yläpäälle. Kanavat ja signaalin kulkusuunta on merkitty tässäkin tapauksessa liittimiin. Ihan kaikkein matalimpien osalta on tässä testissä kuultu parempiakin suorituksia, mutta midbasson energiasta pidän. Autokäyttöä ajatellen tämä on kuitenkin todella haasteellinen asennettava, useissa tapauksissa kenties jopa mahdoton. Myös Tara Labsin nettisivuilta löytyy paljon tietoa tutkittavaksi ja kehotankin jälleen jokaista lukemaan ja muodostamaan mielipiteensä materiaalien ja tekniikoiden toimivuudesta ja vaikutuksesta itse. A uto S ound 45 TARA LABS Tara Labs perustettiin Sydneyssä, Australiassa vuonna 1986. Keskialuekin on hivenen ehkä vahvasti esillä, mutta siinä on mukavasti läsnäoloa ja sävyjä. Tara Labsin liittimien kontakti tuntuu varsin hyvältä. Tara Labsin tuotteita myydään USA:n ja Kanadan lisäksi 38 maassa ympäri maailman. Metrin mittainen RSC Prime M3 maksaa suositushinnaltaan 329 euroa, ja sitä on saatavana myös XLR-liittimillä varustettuna. En ole ihan varma ovatko nämä kuitenkaan täysin samat liittimet, sillä näiden kohdalla lukituksen toiminta tuntuu hiukan "sulavammalta". Taran periaatteista nousee selkeästi esiin muutamia: useissa kaapeleissa käytettävä Solid Coretekniikka, eli sen sijaan että signaalijohdin olisi säikeistä koostuvaa kuten tavallisesti, johdin onkin kiinteä ”yksilankainen” aivan kuten talosähkössä käytettävät johtimet. Stereokuvallisesti homma toimii perushyvin. Kovin tiukoille mutkille en alkaisi silti taittamaan, myöskään valmistaja ei tätä suosittele. Asiat eivät paikallistu niin tarkasti kuin voisivat, mutta kauhean suurpiirteiseksikään esitystä ei voi kutsua. Tosin tälle on myös perusteluja, sillä valmistus tapahtuu käsityönä omassa tehtaassa ja yrityksellä on hallussaan useita valmistustekniikoihin liittyviä patentteja. Liittiminä toimivat ulkoisesti erittäin tyylikkäät metallirunkoiset kiertämällä lukittavat mallit, jotka luonnollisestikin ovat myös kokonaan avattavissa. Kuvassa alimmaisena porukan edullisin piuha Apollo II, keskeltä löytyy keskihintainen RSC Prime M3 ja ylhäältä arvokkain malli eli RSC Prime M2. Toinen asia johon Tara Labs kaapeleissaan voimakkaasti keskittyy on kaapelin kapasitanssin pienentäminen. Kaapelissa käytetään SA-OF8N kuparista valmistettuja Solid Core twisted pair johtimia. Tästä syystä myös tällä kaapelilla on paksuutta 10 milliä ja rakenne tuntuu kevyeltä mutta todella jäykältä. Kai sinne joku termi olisi vielä mahtunut sekaan... Yksi ensimmäisistä tuotteista oli Phase IIkaiutinkaapeli, jonka Stereophile-lehti testasi vuonna 1988. Bassopää toimii mukavasti. Nyt bassopään ajoitus menee kohdalleen ja midbassoissa on sellaista auktoriteettia josta pidän. Ihan kuin kaapeli vaimentaisi tiettyä kohtaa diskantin vasteesta. Supran Swordin ja Tchernovin Special XS MKII IC:n kanssa vielä omiin henkilökohtaisiin "jatkotutkimuksiini". Metrin mittainen Apollo II maksaa suositushinnaltaan 219 euroa, ja sitä on saatavana myös XLR-liittimillä varustettuna. Autokäyttöä koskevat samat rajoitukset kuin Prime M3:sta. Kuuntelussa alkuvaikutelma on samantyylinen kuin edullisemman M3:n kanssa. Johtimina toimivat yksisäikeiset Solid Core twisted pair johtimet, jotka on valmistettu Super-Annealed, Oxygen-Free, Mono-Crystal, FrequencyTuned, 8-Nines-99.999999% kuparista (suora lainaus valmistajan nettisivuilta). Toki ulkoasu on myös hieman erilainen. Kaapeli tuntuu käsittämättömän kevyeltä mutta samalla todella jäykältä. Kanavat ja signaalin kulkusuunta on merkitty liittimiin. Tara Labsin käyttämät lukittavat liittimet ovat poikkeuksellisen hienot, mutta autokäyttöä ajatellen varsin kookkaat. Viimeistelyltään ja yleiseltä "hypistelytuntumaltaan" tämä on ehdottomasti testin hienoimpia kaapeleita. High-end-tyyliin myös Taran periaatteisiin kuuluu erikoisilla materiaaleilla ja valmistustekniikoilla ratsastus. Kokonaissoundi voisi olla kuitenkin vähän menevämpi, tuntuu kuin bassopää olisi kautta linjan ihan aavistuksen "väärässä vaiheessa". Ei mikään ärsyttävän ylianalyyttinen, vaan sellainen mukavan jämpti ja täsmällinen. Mukana tulee ohjeistus, jossa kerrotaan että Solid Core -rakenteesta johtuen kaapelia ei saa taivuttaa 20 senttiä soukemmalle kiepille. Liittimen pituus on peräti 70,5 milliä ja paksuus takaosastaan 14,7 milliä. Tälläkin keskialue ottaa roolia ja tila aukeaa poikkeuksellisen hyvin, äänessä on myös syvyysinformaatio kohdallaan. Piuhan johtimet on valmistettu myös tässä tapauksessa Tara Labsin käyttämästä erikoiskuparista, ja ne kiertävät useiden pienten polyeteeni putkien ympärillä. Ihan mielenkiintoinen piuha, mutta ero M3-malliin on merkityksettömän pieni (en edes pysty sanomaan kumpi on tässä setissä parempi), joten pisteet menee jälleen kerran testiporukan keskimmäiselle kaapelille.. Käyttötuntuma on uskottavampi. Ellei sitten halua sijoitella laitteita täysin signaalikaapelien ehdoilla. Viimeistely on tälläkin kerralla huipputasoa
Tämän Länsi-Ruotsissa, Ljungskilessa majaansa pitävän yhtiön perusti jo vuonna 1976 insinööri Tommy Jenving, joka ei ollut tyytyväinen siihen asti markkinoilla olleisiin hifi laitteiden kaapelointivaihtoehtoihin, olipa kyse sitten virransaannista tai signaalinsiirrosta. Cosmic Hipolla rumpalin pelleissä voisi olla vähän enemmänkin säihkettä, mutta muuten tykkään. Hintaa johdoilla on 54,90 eurosta 139,90 euroon. Tuona aloitusvuonna Jenving toikin markkinoille siihen aikaan todella mullistavan 2 x 2,5 neliömillisen kaiutinkaapelin. Ero ei ole iso, mutta havaittavissa oleva. Piuhan paksuus on 5,3 milliä per kanava. Hintaa johdoilla on 99,90 eurosta 129,90 euroon. Muutoksilla ja materiaalivalinnoilla pitää olla mitattavissa oleva vaikutus, eli Supra ei harrasta pseudotiedettä ja suorastaan nauraa valmistajille, jotka mainostavat esimerkiksi kuparin kiderakenteen muokkausta kryogeenisesti tai 99,9999999-prosenttisen puhdasta kuparia. Stereokuva piirtyy tarkkana, eikä jää tippaakaan jälkeen referenssikaapelista. Midbassotoisto on kenties ihan hiukan pontevampi kuin Dual-RCA:lla, mutta erot ovat hyvin pieniä. Siinä on erittäin viimeistellyt ja tukevat metallirunkoiset avattavissa olevat liittimet, joilla on pituutta 50,1 milliä ja paksuutta 12,8 mm. Dual-RCA Supran normaaleista audiokaapeleista edullisin eli Dual-RCA näyttää hyvällä tavalla perinteiseltä RCApiuhalta. Supran kantavana ajatuksena on aina ollut niin sanottu No-Nonsense-periaate, eli kaikki tuotteet on suunniteltu tiede ja toimivuus edellä ja niiden pitää olla kohtuuhintaisia, mutta silti innovatiivisia. Tämä tavallaan hiukan jopa hämää aluksi, tulee helposti vaikutelma "latteasta" ja kuivasta soundista. Muutenkin kaikki elementit tuntuvat olevan aavistuksen turhan kasassa. Kaikkiaan todella neutraali ja pääpiirteissään pelkästään äänenlaadullisia puolia ajatellen sangen hyvä suoritus. Supran keksi edullisempaa kaapelia on pakattu asiallisiin läpinäkyviin muovipakkauksiin, ja highend-osastoon menevä Sword toimitetaan sen arvolle sopivassa puulaatikossa. Dual-RCA on myös kohtalaisen notkeaa, EFF sellaista että vääntely vielä onnistuu jotenkuten ja Sword onkin sitten jo äärimmäisen jäykkää. Kanavat on merkitty selkeästi punaisella ja valkoisella Supra-logolla. Malliltaan kulmikkaiden ja noin 45 asteen kulmassa olevien täysin suljettujen liittimien funktiona on valmistajan mukaan vähentää liittimen takana olevan kaapelin painon vaikutusta kontaktiin. Kokonaisuutena soun. No ehkä se hieman kuivahko onkin, mutta pidemmässä kuuntelussa tätäkin puolta voi alkaa arvostaa. Tuntuu kuin kaapeli pitäisi koko ajan ohjia vähän turhan kireällä. Bassopää on hyvin neutraali. Kuuntelussa ensimmäinen havainto on Kuustosella laulajan todella selkeä ja luonnollinen ääni. Keskialueen toisto muistuttaa paljon Dual-RCA:ta. Ei kuulosta ihmeelliseltä, mutta tuohon asti hifi laitteiston kaapelointiin oli suhtauduttu lähinnä välttämättömänä pahana ja yleisesti käytetty paksuus esimerkiksi kaiutinkaapeleissa oli 0,5 neliömilliä. Se on erittäin erotteleva ja tasoltaan oikeanlainen. Valmistajan mukaan johtimina käytetään hopeoitua OFC-kuparia. Se on tavallaan erittäinkin hyvä, mutta kaikilla kokeilemillani kappaleilla laulajan koko jää hiukan liian pieneksi ja ohuehkoksi. Tämän jälkeen markkinoille on tullut lukuisia kaapelivalmistajia, mutta Supra Cablesia voidaan pitää koko hifi kaapeliteollisuuden alkuperäisenä keksijänä. Ylhäältä alaspäin: Supra Dual-RCA, Supra EFF-IRB ja Supra Sword. Itse kaapeli on tuttuun tyyliin väriltään vaaleansinistä ja paksuudeltaan 7,6 milliä. Kaikki Supran tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan omassa tehtaassa. Tämä kannattaa huomioida piuhavalintoja miettiessä. Tästä syystä heidän kaapeleihinsa ei ole myöskään ollut tarpeen lisäillä mitään mysteerilaatikoita tai akkuja tai muuta humpuukia. Veikkaan kuitenkin että jossain toisessa setissä nämä saattavat jäädä hiukan löysiksi... Lisäksi Supra painottaa, että he kuuntelevat musiikkia, eivät ääntä. Supra tuottaa nykyään kaapeleita ja tarvikkeita hyvin moniin käyttötarkoituksiin, mutta esimerkiksi hifi käyttöön tarkoitettuja signaalikaapeleita on tarjolla vain kolme eri sarjaa, joka jälleen kuvastaa Supran fi losofi aa. Liittimet tarjoavat uskottavan ja tiukan kontaktin. Supran tuotteissa käytetään korkeimman laatutason materiaaleja, joilla on merkittävä vaikutus ääneen, mutta ei muuta. Oman laajan ammattitaidon lisäksi Supra työskentelee yhteistyössä useiden ruotsalaisten yliopistojen kanssa, joten heillä on erittäin suuri kokemus kaapelien fyysisestä suunnittelusta siten, että niillä ei ole haitallista vaikutusta ääneen. Bassoalue toistuu tälläkin superneutraalisti. Keskialue toistuu kautta linjan tavallaan oikeinkin hyvin, mutta soundi on ainakin tässä setissä hiukan liian ohut. Uskoisin että tämä on sellainen piuha joka toimii vähintäänkin kohtalaisen hyvin kaikenlaisissa kokoonpanoissa. Kaapeli vaikuttaa kaikin puolin laadukkaalta. käyttöön, soveltuvat ne liittimiensä koon puolesta myös autoon. Vähän ehkä makuasioita. Tila jää kuitenkin ihan vähän puutteelliseksi. Valmistajan mukaan pyrkimyksenä on ollut saavuttaa mahdollisimman pieni kapasitanssi, hyvä häiriösuojaus sekä soundin suhteen tarkka transienttitoisto. Bassoalue erottelee kautta linjan ihan hyvin, midbassoissa voisi vähän enemmän olla auktoriteettia, sillä tiedän että kaiuttimista sitä kyllä löytyy. Kokonaissoundi voisi olla hivenen vapautuneempi. Supran tarkoituksena oli tehdä laitteiston kaapeleista yhtä tärkeä osa-alue kuin muistakin komponenteista. Ei vaadi voimaa, mutta menee kuin hansikas käteen. Mikon äänessä on mukavasti oikeanlaista kuulautta, mutta toisaalta laulajan koko jää ehkä hivenen pieneksi. Kaapelin valmistuksessa on käytetty johtimien osalta puhdasta kuparia ja muutenkin kaikkien materiaalien kerrotaan olevan huippuluokkaa, vaikka kyseessä onkin "vain" perustason kaapeli. Kaapelin kuori on kosketustuntumaltaan mukavan liukas ja se vaikuttaa myös erittäin hyvin kulutusta kestävältä. Itse kaapeli on väriltään vaaleansininen ja pinnaltaan mukavan liukas ja kulutusta kestävän tuntuinen. Toisaalta kaapeli on myös kohtuullisen jäykkää. EFF-IRB Supra-trion keskihintaluokan edustaja toimii monille tuttu EFF-sarjan kaapeli, kuitenkin tällä kertaa varustettuna vähän erikoisemmilla IRB-liittimillä. Liittimen pituus on 46,9 milliä ja paksuus 13,2 milliä. Kanavat on merkitty erivärisillä logoilla. 46 A uto S ound SUPRA CABLES Supra Cables on ruotsalaisen Jenving Technologyn tuotemerkki. Rakenne ja viimeistely vaikuttavat sen verran uskottavilta, ettei teknisesti arvioiden tätä voi pitää lainkaan kalliina kaapelina. Diskanttialueen soundi on varsin hyvä. Liittimen kiinnitystuntuma on hivenen "kevyt", mutta samalla ainakin oman testisettini kohdalla harvinaisen tyköistuva. Piuhaa on saatavana 0,5, 1, 2, 5, 10 ja peräti 15 metrin mittaisina valmisjohtoina. Piuhaa on saatavana 1 ja 2 metrin mittaisina valmisjohtoina. Vaikka piuhat onkin suunniteltu lähtökohtaisesti kotihi. Tällä kaapelilla saadaan testisetissäni ensimmäisen kerran tässä testissä hyvin lähelle referenssipiuhan tasoinen diskanttitoisto
Ja sitten kuunteluun. Diskanttitoiston sävykkyyden ja heleyden osalta tämä liikkuu samalla tasolla laitteiston vakiojohdon ja aikaisemmin kuunnellun EFF-IRB:n kanssa. Jotain tämä johto tekee eritavalla/paremmin ja tässä setissä se toimii. Pariin edelliseen verrattuna jonkin verran menevämpi alku. Musiikki rullaa eteenpäin innostavasti ja sitä haluaa jäädä vain kuuntelemaan. Referenssipiuha luo osalla kappaleista vähän paremmin tilaa, mutta ei näilläkään toisto kaksiulotteiseksi jää. Jäänsinisen ja äärimmäisen jäykän piuhan paksuus on ulkokuoren päältä mitattuna 8,5 milliä. En yleensä pidä kauhean analyyttisestä soundista. Tässä kohtaa on kuitenkin pieni mutta selvä ero. Voi hemmetti sentään... Nyt pitää vielä hetki harkita. Kaapelin hyvyys on aina muusta setistä kiinni, mutta suosittelen tämän piuhan kokeilua ihan jokaiselle tinkimätöntä toistoa havittelevalle.. Tämän piuhan XLR-versio pitää ehdottomasti saada kokeiltavaksi. Vihossa kerrotaan myös että kaapelin keskellä oleva liikuteltavissa oleva "mahonkimötkylä" on siinä siksi, että siinä lukee kaapelin malli ja lisäksi kyseinen palikka osoittaa signaalin kulkusuunnan. Kuuntelen varsinaisten testikappaleiden jälkeen vielä muutaman tunnin ajan useita eri levyjä, jotka vain vahvistavat jo aikaisemmin luomaani mielikuvaa. Erikoinen valmistusmetodi sen sijaan aivan varmasti lisääkin kustannuksia, ja monen muun merkin kohdalla tällaisesta saisi oletettavastikin pulittaa nelinumeroisen summan. Keskialue on jollain tavalla vieläkin sävykkäämpi kuin referenssillä, siihen tuli aavistus lisää tietynlaista lämpöä tai eloa. Sword tuo tällaisiin asioihin aavistuksenomaisen lisätarkkuuden, joka saa kuuntelutilanteen tuntumaan taas hiukan aidommalta, mutta ei kuitenkaan ärsyttävän tarkalta. Poikkeuksellisesta rakenteestaan johtuen piuha on äärimmäisen jäykkää, eikä sitä edes saisi alkaa vääntelemään tiukalle mutkalle. mitään "taikatemppuja" (tämä ilmaistaan hienosti rivien välistä). Vihosta selviää myös tämän kyseisen testikaapelin valmistusvuosi (2006) ja lopussa on myös vuonna 2011 kuolleen Jenvingin allekirjoitus. Sword Supran signaalikaapelimalliston lippulaiva kantaa nimeä Sword, ja se tuotiin markkinoille vuonna 2006, juhlistamaan Supran 30-vuotista taivalta. Hintaa ei toki voi missään nimessä kutsua edulliseksi, mutta siitä huolimatta sille löytyy myös perusteita. Valmistajan mukaan rakennetta ei ole kehitetty siksi että saataisiin yksi komea termi lisää piuhan speksilistaan, vaan siksi että laajojen tutkimusten tuloksena tällä rakenteella saavutetaan hyvä suojaus ulkopuolelta tulevia sähköisiä häiriöitä vastaan. Uskoisin että myös tämä on sellainen kaapeli joka toimii vähän järjestelmässä kuin järjestelmässä. On se vaan ihme juttu miten signaalikaapeli voi hienosäätää soundia, välillä aika reippaallakin otteella. Siitä huolimatta että Supran liittimet edustavat markkinoiden parhaimmistoa. Asiat hahmottaa helpommin, ne vain loksahtavat paikoilleen. Supran käyttämän lukittavat liittimet ovat pituudeltaan 46,2 ja paksuudeltaan 13 milliä. Bassoalue on Swordinkin kanssa hyvin neutraali, mutta midbassoissa on erinomaisesti erottelua. Liittimien koko liikkuu vielä aivan järkevissä mitoissa, mutta noin muuten en itse henkilökohtaisesti ole lainkaan lukittavien liittimien ystävä. Stereokuva jäsentyy näillä jopa aika selvästikin referenssikaapeleita paremmin. Piuhan mukana tulee pieni ohjevihko, josta löytyy hieman selvitystä kaapelin rakenteesta. Kaapelin valmistuksessa käytetään erään Sony Ericssonin insinöörin alunperin kehittämää ja patentoimaa laitetta, jolla pystytään tekemään todella erikoinen 12-kerroksinen johdinrakenne ja yhdistämään se liittimiin. Valmistaja ei edes yritä uskotella että kaapelin valmistuksessa olisi käytetty jotain laadukkaista perusraaka-aineista poikkeavaa. Muutamaan alueeseen (tilantuntu, vähän voimallisempi midbasso) kun saisi vielä pienen parannuksen, niin lähtisin todennäköisestikin kaapeliostoksille. Tämä kaapeli tuo testilaitteiston toistoon ripauksen enemmän analyyttisyyttä kuin referenssi, mutta se ei muutu kuitenkaan tippaakaan liian tarkaksi. Tätä on vähän vaikeaa pukea sanoiksi, koska kumpikin on hyviä, mutta pieni ero niistä löytyy Swordin hyväksi. Esimerkiksi se miltä akustinen kitara kuulostaa kun soittaja soittaa kaikki kielet ylhäältä alaspäin. Aivan takuulla oman hintaluokkansa parhaimmistoa ja suosittelen ottamaan mukaan jos harkitset laadukkaampien kaapelien vertailua omassa hifisetissäsi. Swordin kohdalla korkealle hinnalle löytyy myös järkeviä perusteluja. 0,8 metrin versio piuhasta maksaa suositushinnaltaan 449,90 euroa ja metrin versio 469,90 €. Kokonaisuutena Sword on todella hienon näköinen kaapeli. Kaapeli eroaa "perusmalleista" hyvinkin selvästi jo pelkästään ulkonäkönsä ja puisen pakkauksensa ansiosta. Se ei siis ole mukana parantamassa soundia tai tekemässä Jos signaalikaapeli kustantaa lähemmäs 500 euroa, pitää myös pakkauksen olla uskottava. Kokemus on kuitenkin opettanut, että muutama vuosi auton vaihtelevissa lämpötilaja kosteusolosuhteissa saa hyvin usein aikaan sen, että kiertämällä lukittava RCA-liitin muuttuukin jumiutuneeksi RCA-liittimeksi. Omaan makuuni midbasso voisi olla auktoriteetiltaan vähän voimallisempi, kuten referenssikaapelin kanssa, mutta muuten pidän kuulemastani paljon. A uto S ound 47 Maahantuoja Simex Puhelin 09-41 500 210 Internetissä www.simex.fi di on kuitenkin pykälän verran parempi ja vapautuneempi. Kaapelin johtimet on valmistettu emaloidusta OFC-kuparista. Tästä syystä autokäyttöä ajatellen laitteisto pitää sijoitella signaalikaapelien ehdoilla. Supran testikolmikon kiinnostavin kaapeli on silti eittämättä tässä. Se tietynlainen helppous ja asioiden osuminen kohdalleen, joka tämän piuhan kanssa tapahtuu, on aika hienoa
Alimmaisen Classic XS MKII IC:n liittimien koko alkaa olla sen verran jäätävä, että autokäytössä voi ilmetä ongelmia. Kolmikerroksinen eriste yhdistää kaksi kerrosta umpinaista eristettä ilmavaahdotettuun eristeeseen. Hinnat liikkuvat pituudesta riippuen 75 eurosta 170 euroon. Suosittelisin tähän päälle kuitenkin liukkaampaa nylonpunossukkaa. Valmistaja kertoo että kaapelin johdinmateriaalina käytetään kalliimpien mallisarjojen tapaan erikoisjalostettua BRC-kuparia ja kaapelissa on kolminkertainen suojausrakenne sekä pieni kapasitanssi. Lisäksi Tchernovin tarjoamat HDMIja USB-kaapelit valmistetaan Kiinassa. Kyseessä on hyvällä tavalla perinteisen näköinen piuha, jossa huomio kiinnittyy ensimmäiseksi sen erinomaiseen notkeuteen. Ok... Tästä ei ainakaan autokäytössä ole haittaa. Tätä tarkemmin avattaessa kyse on kuparista, jossa on hyvin tarkkaan valittu määrä eri epäpuhtauksia (kuten hopeaa, kultaa, lyijyä, platina-ryhmän metalleja, hiiltä, typpeä, happea) joilla on positiivinen vaikutus äänenlaatuun hyvin tarkasti mitoitettuina pitoisuuksina ja vastaavasti kuparista on poistettu ainesosat joilla on negatiivinen vaikutus äänenlaatuun. Johdon paksuus on eristekerroksen päältä mitattuna 7 milliä, mutta siitä huolimatta se on yksi testin notkeimmista. Näihin kuuluvat esimerkiksi tina, pii ja rikki. Erityisesti pidin liittimistä, joissa ei ole mitään turhia kikkailuja, ja jotka ovat järkevän kokoiset ja tarjoavat erittäin hyvän kontaktin. Liittimien fyysinen koko on myös tällaiseksi laatumerkin hifikaapeliksi mukavan pieni, tästäkään ei yleensä ole autokäytössä haittaa. Tchernov tekee myös suuren numeron eri eristemateriaalien ja niiden käyttötekniikoiden vaikutuksesta kaapeliin ja sen tuottamaan ääneen. BRC tuotetaan Uralin vuoriston alueelta louhitusta kuparista. Liittimien kontakti on esimerkillisen hyvä. Testattu trio hintajärjestyksessä edullisin ylhäällä ja arvokkain alhaalla. Venäläisen Tchernovin kaapelit toimitetaan tyylikkään mustissa pahvipakkauksissa. Valmistajan tekstit suorastaan pursuavat hienolta kalskahtavia valmistustapoja (ja niiden kekseliäitä lyhenteitä) sekä toinen toistaan erikoisempia materiaaleja, joilla tietysti Tchernovin mukaan on valtava vaikutus äänenlaatuun. Verrattuna referenssiin asiat paikallistuvat hieman suurpiirteisesti, ja etenkin stereokuvan ja toiston yleisen tarkkuuden suhteen hämmentävän hyvään Supran Swordiin verrattuna ero on jopa isohko. Piuhaa on saatavana todella usean mittaisena, eli 0,62, 1, 1,65, 2,65, 4,35, 5 ja 7,1 metrin pituuksina. Urosliitin penetroituu naaraskappaleeseen tiukan ja uskottavan tuntuisesti. Soundi aukeaa varsin mallikkaasti, suunnilleen yhtä hyvin kuin laitteiston referenssikaapelilla. Standard 2 IC Testiin saamistani kaapeleista edullisin kantaa nimeä Standard 2 IC. Kaapelin luvataan toistavan koko taajuusalueen ilmavan selkeästi. Teknisesti arvioiden kaapeli vaikuttaa hintaisekseen pätevältä. Signaalikaapeleita Tchernov tarjoaa kuutta eri päälinjaa, joista osasta löytyy vielä muutama toisistaan hieman poikkeava versio. Kaikki tuotteet valmistetaan Venäjällä, lukuun ottamatta liittimiä jotka ovat taiwanilaista alkuperää, sekä Standard-sarjan virtakaapelia, joka valmistetaan Valko-Venäjällä. Tämä tarjoaa valmistajan mukaan ylivertaiset diaelektriset ominaisuudet käytettäessä koaksiaalista rakennetta signaalin energian säilyttämiseksi. Signaalin kulkusuunta on myös merkitty kaapelin pintaan. Tchernov tuottaa eri käyttötarkoituksiin tarkoitettuja kaapelituotteita hyvin laajalla skaalalla. Siinä missä esimerkiksi ruotsalaisen Supran lähestymistapa on ylisanoja ja mielikuvituksellisia materiaaleja välttävä, on venäläisen Tchernovin lähestymistapa kaapelinrakennukseen täysin päinvastainen ja hyvin tyypillinen high-end-kaapeleiden ja muidenkin high-end-tuotteiden valmistajalle. Kuuntelussa ensimmäinen havainto on keskimääräistä parempi tilantuntu. Itse soundin suhteen mikään. Stereokuvan osalta homma toimii ihan peruskivasti, mutta paras tarkkuus ei kuitenkaan ole mukana. 48 A uto S ound TCHERNOV CABLE Tchernov Cable on venäläinen kaapelivalmistaja, jonka perusti Peter Tchernov vuonna 2002. Tchernovin mielestä yleisesti käytetty happivapaa OFC-kupari on äänellisesti alaarvoista BRC-kupariin verrattuna, esimerkiksi OFC:n sisältämän suuren pii-pitoisuuden takia. Rakenteellisia periaatteita tarkastellessa esiin nousee erityisesti Tchernovin kaikissa kaapeleissaan käyttämä erikoiskupari, nimeltään Balanced Refinement Copper (BRC) jonka voisi suomentaa vaikka tasapainoisesti jalostetuksi kupariksi. Johdon eriste on aavistuksen nihkeän kumimaisen tuntuinen, mutta ei kuitenkaan mikään tahmea kärpäspaperi. Liittiminä käytetään todella asiallisia 39,2 milliä pitkiä ja 12 milliä paksuja avattavia metallirunkoisia malleja, joissa kanavat on merkitty selkeästi punaisella ja valkoisella raidalla. Valmistajan väitteet eri materiaalien ja tekniikoiden toimivuudesta ja vaikutuksesta on kyllä hyvin perusteltu, mutta jokaisen kannattaa tutustua itse tuotteisiin ja tekniikoihin vaikkapa valmistajan selkeillä ja huolellisesti rakennetuilla nettisivuilla, informaatiota on tarjolla runsaasti
Diskanttipää on hyvä, mutta paha sanoa onko se referenssin veroinen. Myös tätä piuhaa on saatavana todella usean mittaisena, eli 0,62, 1, 1,65, 2,65, 4,35, 5 ja 7,1 metrin pituuksina. Se on oikeastaan todella selkeä. Stereokuvallisesti piuhan aikaansaama tarkkuus on jotakuinkin referenssin tasoa, kenties kuitenkin vähän alle. Kaapelin johdinmateriaalina toimii muiden mallien tapaan Tchernovin erikoiskupari, punosrakenteisten johtimien paksuuden ollessa 2 x 70 neliömilliä. Kaapelin pinta on melko liukkaan tuntuinen ja mekaaninen kestävyys vaikuttaa hyvältä. Taivuttelu autossa tuskin tuottaa kuitenkaan mahdotonta päänvaivaa. Toistosta löytyy sellaisia todella pieniä nyansseja, jotka normaalisti jäävät kokonaan kuulumattomiin. Noin muuten liittimet tarjoavat hyvää kontaktia. Ihan kaikki komponentit eivät piirry niin hämmentävän yksityiskohtaisesti, kuin esimerkiksi Supran Swordilla, joka oli tässä suhteessa testin parasta tasoa. Mutta testaa itse, lähes poikkeuksetta maahantuojat/jälleenmyyjät antavat kalliimpia kaapeleita kokeiltavaksi ennen ostopäätöstä, joten sikaa ei tarvitse hommata säkissä. Bassoalue on suhteellisen hyvä. Sävyjä löytyy hämmästyttävän hyvin. Pidän tämän piuhan soundin piirteistä kyllä todella paljon. Se pitää kuitenkin jälleen sanoa että kaikki on aina laitteistokohtaista, mutta jotain suuntaviivoja tästä varmasti saa. Liittimien kontakti tuntuu ainakin oman testilaitteistoni kohdalla varsin hyvältä. Diskanttialueen heleys ja nyanssirikkaus ovat ehkä tämän piuhan suurimmat vahvuudet tässä setissä. Keskialue toistuu näilläkin hiukan mahtailevasti, se on kyllä jonkin verran sävykkäämpi ja lämpimämpi, myös laulajan koko ei karkaa "ylisuureksi". Itse kaapelilla on paksuutta noin 10 milliä. Hinnat liikkuvat pituudesta riippuen 549 eurosta 1350 euroon. Meno ei ole ehkä ihan niin dynaamista ja rullaavaa, mutta esimerkiksi diskanttipää on ihan selvästi selkeämpi. A uto S ound 49 Maahantuoja: AudioImport Oy Puhelin: 0207-699 860 Internetissä: www.audioimport.fi ei hyppää silmille negatiivisessa valossa. Sähköiseen ja mekaaniseen suojaukseen on käytetty valmistajan mukaan paljon vaivaa, ja mukana on mm. Aktiivilaitteiston omistajille suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä midbassoille ja subbarille, miksei myös muillekin äänialueille. Piuha on paksuudestaan huolimatta yllättävän notkeaa. Kahden muun Tchernovin tapaan myös tätä piuhaa on saatavana todella usean mittaisena, eli 0,62, 1, 1,65, 2,65, 4,35, 5 ja 7,1 metrin pätkinä. Cosmic Hipolla peltien helinä ei välity aivan niin säihkyvästi kuin voisi, mutta ihan ok kuitenkin. Signaalin kulkusuunta on merkitty eristeen pintaan. Liittimien koko alkaa olla jo vähän reilumpi, mutta ei vielä mikään sellainen, että suurempia ongelmia tulisi ahtaammissakaan paikoissa. Testin kaapelien RCA-liittimissä nähtiin reippaita kokoeroja.. Diskanttitoiston osalta saatetaan olla jopa pykälän edellä, ainakin samalla viivalla liikutaan. Ulkonäkö on tuotteen hinta huomioiden vähän kotikutoisen näköinen, mutta kuitenkin ihan siisti. Toisaalta testin referenssikaapeli ei ole juurikaan arvokkaampi, ja pidän sitä kuitenkin ihan selvästi laadukkaampana. X-suojaus ja sen toinen sukupolvi ovat Tchernovin mukaan osa edistyneintä elektromagneettista monielementtistä suojausjärjestelmää. Koska kaapelin hinta ei ole tekniseen ja äänelliseen laatuun suhteutettuna todellakaan mikään posketon, niin nostan tämän omaksi valinnakseni tästä Tchernovin kolmikosta. vastaavia tekniikoita kuin Special XS MKII IC:n kohdalla. Diskanttipää toimii oikeinkin mukavasti. Onneksi liittimet eivät ole mahdottoman paksut, joten esimerkiksi signaaliprosessorien monesti aika ahtaissa liitinrivistöissä näitä pystynee vielä käyttämään. Kaapelissa käytetään todella kookkaita avattavia metallirunkoisia liittimiä, jotka ovat kyllä ulkonäöltään ja viimeistelyltään huippuhienot. Piuhan väritys on hiukan "ankeahko" ja tavallaan ainakin omaan silmääni vähän halvahkon oloinen (tulee mieleen perus "mikrofonikaapeli"), jos olisin valmistaja niin asentaisin näihin jo valmiiksi mustan kudossukan päälle. Tämä piuha tekee jonkin verran eroa Classic XS MKII IC:n yleissoundiin. Tämä aikaansaa sen, että autokäytössä tulee aivan varmasti ongelmia. Häiriöiden vaimennusominaisuuksien lisäksi teknologiat parantavat yleistä mekaanista kestävyyttä. Kuuntelussa leuka loksahtaa lattiaan heti alkumetreillä, no nyt on mideissä sitä auktoriteettia! Jopas oli iso muutos edelliseen piuhaan. Aivan sellaiseen fiilikseen ei keskarin suhteen päästä kuin vaikkapa Supran Swordilla, joka on vahvana ehdokkaana tämän laitteiston uudeksi referenssipiuhaksi. Kenties tämä diskanteille, Supra Sword keskialueelle ja Classic XS MKII IC midbassoille ja subbarille. Classic XS MKII IC Tchernovin kolmikon arvokkain piuha kantaa nimeä Classic XS MKII IC. Kaapelin päällä on valmiiksi musta punossukka, joka tekee pinnasta todella liukkaan ja likaa hylkivän. Siinä on pidättelemätöntä voimaa, erottelua ja tarkkuutta, menemättä silti yhtään överiksi tason suhteen. Bassoalue on maltillisempi kuin Classic XS MKII IC:lla. Valmistajan mukaan johdon suojauksessa käytetään X-Shield® Multi-Element Shielding Systemiä, ja lukuisia muitakin hienoja termejä löytyy, kuten ELF ja SHF, jotka eliminoivat ulkoisten häiriöiden pääsyä signaalikulkuun. Liittimien pituus on 60 milliä ja paksuus 14,5 milliä. Perusasiat on näiden piuhojen kanssa uomissaan, mutta kuunteleminen ei silti mahdottomasti innosta. Mitään sellaista raakuutta ei ilmene, kuin osalla testatuista. Isoa eroa ei ole, mutta on kuitenkin. Jotenkin tämä ei tunnu aivan niin eloisalta ja erottelevalta... Pakko myöntää että odotin kokonaisuudelta kyllä vähän enemmän, huomioiden miten hyvä selvästi edullisempi Classic XS MKII IC oli. Itse kaapelin paksuus on 8,5 milliä ja se on yllättävän notkeaa, ei kuitenkaan yhtä mukautuvaa kuin Standard 2 IC. Kuustosella laulajan ääni on luonnollinen ja sävykäs. Hinnat liikkuvat pituudesta riippuen 215 eurosta 480 euroon. Esimerkiksi monissa signaaliprosessoreissa RCAliitinrivistö on sangen ahdas, joten tällaisia melkein miehen peukalon kokoisia nakkeja ei sinne ihan niin vain sovitetakaan. Suoraan soittimen takana saattaa kyllä tila loppua kesken... Tässä on hyvin paljon samankaltaisuutta laitteiston referenssikaapeliin. Valmistaja kertoo että liittimien kontaktipinnat on valmistettu kymmenen karaatin kullatusta berylliumkuparista. Jos rakentaisin tinkimätöntä 4-tieaktiivisettiä, niin tuollaisesta setupista voisi aloittaa kaapelikokeilut. Joka tapauksessa hinta huomioiden kohtalaisen pätevät johdot. Toisaalta teknistä laatua ajatellen mitään valittamista ei näinkään ole. Midbassopää toimii jopa paremmin kuin jo todella hyvänä pitämilläni referenssikaapeleilla. Kuuntelussa mikään ei aluksi oikein suuremmin säväytä, mutta vähän pidemmälle kuunneltuani laitan merkille sangen laadukkaan diskanttitoiston. Midbassoihin kaipaisin tälläkin vielä hitusen lisää auktoriteettia, muuten aika mallikasta suorittamista. Joku pieni eloisuuden puute tässä on koko ajan läsnä, joka latistaa menoa, vaikka tavallaan kaikki onkin aikalailla kohdallaan. Keskialue on ehkä hiukan mahtaileva ja paras lämpö ja sävykkyys uupuvat. Mutta se bassoalue! Myös alempi rekisteri tulee midbasson ohella kunnolla kuuluville, ei millään tavalla buustaamalla, mutta vapautuneen pidättelemättömästi. Stereokuvan suhteen asiat toistuvat oikein ja tarkkuuttakin on, mutta Supra Swordin tasolle ei päästä. Sillä on melko vahva "oma tahto", esimerkiksi kuvauspöydällä näiden kanssa sai temppuilla tosin ennen kuin ne sai edes suurin piirtein nätisti suoraan riviin muiden kanssa. Liittimien kontaktin laatu tuntui olevan kautta linjan hyvä. Punosrakenteisen johdon johtimien paksuus on 2 x 0,35 neliömilliä ja materiaalina toimii BRC-kupari. Myös laulajan koko on kaikilla kappaleilla hivenen mahtipontinen. Special XS MKII IC Testikolmikon keskimmäisessä kaapelissa käytetään 50,6 milliä pitkiä ja 12,9 milliä paksuja avattavia metallirunkoisia liittimiä, joissa kanavat on merkitty siististi erivärisillä merkin logoilla. Ai saakeli että onkin maukas. Tason suhteen ei ole mitään ongelmia ja tarkkuuttakin löytyy. Erittäin hyvä kuitenkin. Kaikki Tchernovin liittimet ovat avattavissa. Kanavat on kerrottu ohuella punaisella ja vakoisella raidalla ja liittimen juuressa olevasta kutistesukasta selviää signaalin kulkusuunta. Tarkkuus on ihan hyvä ja sävyjäkin on, mutta meno jää kuitenkin hieman laimeaksi
Ulkonäkö jakanee mielipiteitä. Pintamateriaali on myös tässä tapauksessa todella kulutusta kestävän tuntuinen. Käytetyt liittimet ovat pituudeltaan 42,6 milliä ja paksuudeltaan 12,4 milliä. Eristeen pinta on vähän nihkeää ja aika pehmeän tuntuista. Kuten Ruotsissa Tommy Jenving, myös Saksassa Manfred Oehlbach oli tyytymätön silloisten kaapelien laatuun. Kannattaa kokeilla itse, mikäli herää jotain kysymyksiä. Kaapelin pinta on jännän tuntuisesti samaan aikaan hieman liukas mutta myös nihkeä. Matalan basson sävykkyys on myös ok, mutta ei mitään huippua. Itse asiassa Oehlbach on tuotteidensa teknisten ominaisuuksien suhteen yllättävänkin vaitelias. Kanavat on merkitty erivärisin logoin. Tämä on yksi parhaista sellaisista. Oehlbachin kaapelit pakkauksineen. Piuha ei ole aivan testin notkeinta, mutta siitä huolimatta asentaminen ei tule olemaan ongelma. Johtimina kerrotaan käytettävän HPOCC-kuparia ja kaapelissa on nelinkertainen suojaus ulkopuolisia häiriöitä vastaan. Itse kaapelin paksuus on 5 milliä. Kuuntelussa oikeastaan kaikki perusasiat ovat hyvinkin paljon oikeiden uomien suunnalla, mutta mikään ei kuitenkaan mahdottomasti säväytä. Liittimien runko on metallia ja ne ovat avattavissa. Kaiken kaikkiaan perushyvää tasoa. Master Connect Ice Blue Oehlbachin testikolmikon edullisin kaapeli on jäänsinisenä tavallaan ihan hienon näköinen. Ihan puhtaasti yksi tämän testin yleispätevimmistä kaapeleista tässä testisetissä. Diskanttitoisto on varsin siisti, mutta paras heleys uupuu. Pidän testilaitteiston soundista todella paljon tämän kaapelin kanssa, ja tämä on ehdottomasti sellainen piuha, jonka hankintaa omaan käyttööni tulen miettimään. Kanavat on ainakin tällä kertaa merkitty niin selkeästi kuin mahdollista, sillä toinen liitin on väriltään kokonaan musta ja toinen hopeinen. Piuha on harvinaisen notkeaa, autoasennus onnistuu tässä mielessä todella helposti. Toisaalta testimme referenssijohtona toimiva saman merkin NF 14 Master ei ole juurikaan kalliimpi, ja nostaisin sen teknisestikin arvioiden selvästi tämän yläpuolelle. Testilaitteistossamme kaapeli toimii kokonaisuutena mukavasti, mutta ero Master Connect Ice Blue -malliin on mielestäni turhan marginaalinen, huomioiden tuotteiden selvän hintaeron. Tälläkin piuhalla asiat ovat oikeilla kohdillaan, mutta tarkkuus ei ole parhaiden veroinen. High end -osastoon menevä XXL Black Connection erottuu jo pakettinsa puolesta "markettitavarasta". Valmistajan mukaan kaapelin johtimet on tehty happivapaasta kuparista ja liittimissä on 24 karaatin kultaus. Toki stereokuva voisi piirtyä vieläkin analyyttisempana, jokainen äänialue voisi toistua vielä ripauksen sävykkäämpänä ja tilaa voisi olla enemmän. Piuhaa on saatavana 0,5, 1, 2, 3 ja 5 metrin mittaisena. Joo-o, niin on, Ja myös ihan miten vain arvioiden myös laadukkain. Tavallaan tämä saattaa olla hyväkin asia, sillä mikään ei myöskään tuttu rasittavan. Tämän kanssa kaikki asiat toimivat vähintäänkin hyvin, mitään merkittäviä heikkouksia ei ole. Myös Oehlbach suhtautuu kaapelien rakennukseen varsin tieteellisesti eikä mainosta tekemisiään mielikuvituksellisilla tekniikoilla ja materiaaleilla. Kaapelien valmistustekniikasta Oehlbachin osalta nousee esille yksi asia, eli johdinmateriaali ja sen rakenne. Yhdessä kaapelissa näitä kaikkia ei vain tunnu saavan, ja silloin pitää tehdä jonkinlaisia kompromisseja. Valmistaja lupailee soundin olevan ilmava ja transienttitoistoltaan hyvä. Iso kokeilusuositus.. Keskiäänialue toistuu ihan vähän referenssiä elottomammin, mutta sekin on silti "ihan jees". Muuten kaapelin rakenne ei valmistajan kertomien speksien perusteella ihan mahdottomasti eroa Master Connect Ice Bluesta. Vaikka ulkoasu onkin ehkä hiukan turhan pramea, niin tässä on kuitenkin jotain joka herättää omistushalua. Bassoalue on hivenen pyöreäsävyisempi kuin referenssipiuhalla, tason suhteen ollaan kyllä kartalla. Manfred aloitti testailun ja kehityksen jo hieman Supraa aiemmin, eli vuonna 1974. Piuhaa on saatavana puolen metrin ja metrin mittaisena, hintojen ollessa 359 ja 399 euroa. Liittimien tuntuma on kontaktin suhteen perushyvä. Sen tyylinen kaapeli, jota ei saa hajalle kuin tarkoituksella rikkomalla. Master Connect Ice Blue on todella vankkarakenteinen ja viimeistelty peruskaapeli, joka ei ole tekniseen laatuunsa nähden ollenkaan kallis. Maahantuoja: Audelec Oy Puhelin: 010-3878980 Internetissä: www.audelec.fi Kaikkien Oehlbachin piuhojen liittimet tarjoavat sangen hyvää kontaktia. Teknisesti piuha vaikuttaa ihan pätevältä, toki tähän hintaan niin pitää ollakin. Kanavat on merkitty ikävästi ainoastaan johdon pintaan pienellä printillä, liittimissäkin voisi kernaasti olla jotkut merkinnät. Itse kaapeli on paksuudeltaan 7,5 milliä ja sen mustan eristeen pinta jäljittelee nahan kuviointia. Midbassoissa on mukavasti meininkiä, mutta aivan terävin tarkkuus ei yllä testin parhaimmiston tasolle. 50 A uto S ound OEHLBACH Supran tavoin myös Saksan Pulheimissa toimiva Oehlbach on vanha yritys ja syntyi samalla tavalla. Diskanttialue saattaa olla ihan vähän heleämpi, mutta isoa eroa ei ole. Tiedän että nyt joku lukija ajattelee, että "totta kai se sitä kehuu, onhan se noista kallein". johonkin MaxBOOM-autoon tämä voisi olla oikeinkin omiaan. Teknisesti arvioiden ei tämä mikään mahdottoman kallis kaapeli ole, yleinen laatuvaikutelma ja viimeistely kun ovat korkeaa luokkaa. Vaikka Oehlbachinkin tuotevalikoima on laaja, on silläkin kaksikanavahifi in tarjolla vain neljä eri kaapelia sekä metritavara myytävää piuhaa DIY-harrastajille. Sama pätee bassopäähän. Tietoa kyllä on, mutta se on saksalaisen täsmällistä, mitään ylimääräistä ei kerrota. Tämän piuhan yleissoundi on hyvin lähellä testin referenssiä ja siinä on oikeastaan kaikki referenssin hyvät ominaisuudet. Tässä kohtaa näistä kahdesta pikkuveli vetää pisteet kotiin. XXL Black Connection Oehlbachin arvokkain signaalikaapeli XXL Black Connection näyttää ulkoisesti huomattavasti muuta mallistoa arvokkaammalta. Hintaa löytyy pituudesta riippuen 79 eurosta 99 euroon. Kaapelin mekaaninen kestävyys lienee testin parasta tasoa, joten esim. Jos tätä vertaa testin referenssiin, niin ylimmiltä alueilta uupuu jonkin verran säihkettä. Huomioiden kuitenkin kaapelin sangen edullinen hinta ja erittäin asiallinen tekninen olemus, niin en pidä tätä ollenkaan pölhömpänä vaihtoehtona perushifi setin signaalipiuhaksi. Kuuntelussa alkuvaikutelma ei kovin suuresti poikkea edullisemmasta Master Connect Ice Bluesta. XXL Black Connection tuli testiin mukaan viimeisenä kaapelina, vasta siinä vaiheessa kun piuhojen kuuntelusavotta oli jo aloitettu. Aluksi Oehlbachkin keskittyi kaiutinkaapeleihin ja erityisesti niiden aikalaisekseen erittäin paksuun halkaisijaan (1,5 4,0 neliömilliä), jonka lisäksi hän kiinnitti huomiota kaapelin johtimissa käytettävään materiaaliin. Stereokuvassa on ehkäpä isoin ero esimerkiksi Supran Swordiin, joka teki suuren vaikutuksen uskomattomalla yksityiskohtaisuudellaan ja tarkkuudellaan. Ja hyvä että tuli, sillä tämä on aika asiallinen myös ääneltään. Ylimmäisenä Master Connect Ice Blue, keskellä Silver Express ja alhaalla XXL Black Connection. Liittimien kontakti tuntuisi olevan esimerkillisen jämäkkä. Stereokuvallisesti piuha piirtää asiat paikoilleen aika mukavasti, mutta tarkkuus ei ole referenssin tasoista. Itse kaapeli on paksuudeltaan 5,3 milliä ja myös sen pinta tuntuu liukkaan ja nihkeän sekoitukselta. Oikeastaan tässä tulee eroa edullisempaan malliin. Se on nimeltään HPOCC joka on lyhennys sanoista High Purity monocrystalline Oxygenfree Copper Conductor ja tarkoittaa suomeksi erittäin puhdasta, yksikristallista happivapaata kuparijohdinta. Tuntuisi sangen kestävältä johdolta, uskoisin ettei kavahda vaikka saisi osakseen vähän rajumpaakin käsittelyä. Silver Express Silver Expressin nimi tulee OFC-kuparista tehtyjen johtimien pinnoituksessa käytetystä hopeasta. Hintaa löytyy pituudesta riippuen 17,90 eurosta 39,90 euroon. Keskialue on kohtuullisen hyvä, siinä on oikeansuuntaista lämpöä ja läsnäoloa. Piuhaa on saatavana 0,5 ja 1metrin mittaisena. No tokihan se arvokkaampi onkin, mutta koska noin muuten merkin linja on hyvinkin konstailematon, niin nyt mukana on vähän bling blingiäkin. Liittimet ovat kyllä kauniit, mutta allekirjoittanut arvostaa silti aavistuksen pelkistetympää linjaa. Autokäyttöä ajatellen suosittelisin päälle liukaspintaista punossukkaa. Lisäksi valmistajan mukaan johtimen kytkentä liittimeen on tehty metodilla, joka takaa lähes saumattoman yhteyden, aivan kuin liitin ja johdin olisivat kokonaan samaa kappaletta. Lisäksi Oehlbach käyttää paljon hopeointia johtimen päällä sekä hopeajuotoksia liitoksissa. Kontaktin suhteen liittimet ovat ihan asialliset, tuntuma on vähän keskimääräistä tiukempi. Kestänee perustasoa paremmin jopa liittimistä riuhtomista. Valmistaja mainostaa kaapelin soundia ilmavaksi ja kyllähän se ennemmin sellainen onkin kuin lattean kaksiulotteinen. Perustajaa pidettiin aluksi hieman erikoisena, mutta kuten historia on osoittanut, kaapeloinnilla on merkitystä. Piuhassa käytetään vähän perustasoa laadukkaampia muovirunkoisia kiinteitä liittimiä, joiden pituus on 51,3 milliä ja paksuus 14,2 mm. Kaapelissa käytetään 56,8 milliä pitkiä ja 14,5 milliä paksuja pienillä ruuveilla avattavia kullattuja metallirunkoisia liittimiä, joissa on keskellä jopa hienot nahkasomisteet. Tämän lisäksi XXL Black Connection aikaansaa hivenen referenssiä yksityiskohtaisemmin jäsentyvän stereokuvan
A uto S ound 51 A uto S ound 51
52 A uto S ound
"Omasta mielestäni kaikki Alphardin laitteet on todella viimeistellysti ja fi ksusti valmistettuja, ja samanlaista palautetta on tullut muutamilta autohifi kisaamista harrastavilta kavereilta, jotka ovat niitä jo vähän ennakkoon testailleet. Merkki tulisi tarjoamaan järeitä ja laadukkaita laitteita nimenomaan kovaa soivia hifi autoja rakentaville harrastajille. A uto S ound 53 A uto S ound 53 KOKEILUSSA A lkujaan Alphard Sound Technology -nimellä toiminut merkki ei ole mikään uusi tulokas markkinoilla. Nykyään todella monet autohifi stit haluavat itselleen laitteiston joka soi mahdollisimman lujaa, mutta kuitenkin jonkin verran äänenlaatuakin huomioiden. Vahvistimissa sitten taas ominaisuuksissa on huomioitu erityisesti demosoittelijoiden tarpeet, eli laitteissa on mm. Juuri tähän alati kasvavaan markkinasaumaan Alphardin mallisto iskee. Samaan mallisarjaan sisältyy nimittäin vielä kaksi tehokkaampaakin vahvistinta, kaikkein jyhkeimmän, noin metrin mittaisen DB-12000.1:n pukatessa pihalle jännitteestä riippuen jopa 10-15 kilowatin verran jatkuvaa tehoa. Voin kertoa että teräväreunaisen vahvistimen kohdalla tuollainen paino aiheuttaa liikuttelussa jo pientä mietiskelyä, tällaista laitosta kun Alphard Audion DB-5500.1D monovahvistin DEMOHIFIÄ VENÄJÄLTÄ! SUOSITTELEMME . Suomenvalloitus Merkin Suomen edustajana toimii tämän vuoden alussa toimintansa aloittanut Powerline Audio Oy. Myös mallisto tuntui omiin ajatuksiini nähden kaikista sopivimmalta", kertoo Ville. todella kehittyneet säröntunnistimet, jolloin settiä voi soittaa äärirajoille saakka ilman pelkoa elementtien palamisesta", toteaa tuore maahantuoja. Merkki tarjoaa laitteita demoja äänenpaineautojen rakentajille, ja tuntuu tekevän sen sangen asiallisella tyylillä! tä demosetistään, ja juuri täsmälleen samanlaista ideologiaa edustaa hänen uusi maahantuontinsa. B2 Audio, SP Audio ja Alphard, jotka olivat kaikki vielä siihen aikaan vapaana. Esimerkiksi bassoelementtien kohdalla Alphard on erittäin tarkka siitä että viimeistely on huippuluokkaa. Menestynyt venäläinen autohifi kilpailija Dennis Alphard perusti tuotemerkin vuonna 1997 ja suunta oli alusta saakka varsin selvä. EM-kisamatkalla pääsin tutustumaan Alphardin merkin edustajiin ja laitteisiin ihan livenä, ja se teki suurimman vaikutuksen. Mikäs sitten erottaa Alphardin edukseen muista kentällä olevista merkeistä. A UTO S OUND. Villen tyylikäs Dodge Nitro muistetaan superjäreäsTeksti ja kuvat: Janne Soilakari Mittaukset: Toni Pasanen Kun nykypäivänä katselee erilaisissa autohi. Lisäksi elementtien ominaisuuksissa on huomioitu nykypäivän trendit, eli niillä pystytään soittamaan lujaa erittäin matalia taajuuksia, joka tuntuu demottelijoiden keskuudessa olevan se kovin juttu. Uuden yrityksen taustalta löytyy muutaman vuoden EMMA Finlandin kilpailuissakin menestyksekkäästi pyörinyt Ville "Vikki" Partala. Tämä asia tulee erittäin hyvin selväksi kun katselee ympärilleen missä tahansa kotimaisessakin autohifi tapahtumassa, erilaisia demoautoja riittää pilvin pimein. Alphardin laitteisiin Ville tutustui EM-kisareissulla Itävallassa tasan vuosi sitten. "Olin päättänyt että alan maahantuomaan jotain asiallista demoja painekäyttöön soveltuvaa merkkiä, ja puntaroin eri vaihtoehtoja. . Vaikka laitteen RMS teho onkin yhden ohmin kuormalla niinkin hurja kuin yli 5000 wattia, niin käytän silti vain termiä "järeähkö". Pääpaino oli aluksi enemmänkin dB Drag Racingiin suunnatuissa laitteissa, mutta on vuosien aikana hioutunut vahvemmin demoautoihin soveltuviin komponentteihin. DB-5500.1D Ensimmäinen Alphard Audion laite jota olen itse päässyt testaamaan, on järeähkö D-luokan monopääte mallinimeltään DB-5500.1D. Listalla olivat mm. Alphardin vahvistimet valmistetaan Koreassa. Vaikkei suositushinnaltaan 1500 euroa maksava DB-5500.1D olekaan merkin tylyin wattihalko, on se normaalin autohifi harrastajan vinkkelistä silti jo aivan hemmetin massiivinen vahvistin. -tapahtumissa keskimääräistä kalustoa, niin ymmärtää helposti miten oleelliseen markkinarakoon venäläinen Alphard Audio onkaan iskenyt. Kuvio on siis hyvin samantyylinen kuin useilla muillakin merkeillä. . . Kaiutinmallistossa valtaosa malleista valmistetaan myös kokonaan Kaukoidässä, mutta järeimmät subbarit kootaan Villen kertoman mukaan käsityönä Venäjällä. Laitteella on pituutta 65 senttiä ja painoa reilut 15 kiloa.
Ominaisuuksien valossa arvioiden DB-5500.1D on todella hyvä laite juuri demosoittelijalle. Lisäksi ominaisuuksiin kuuluu käytännöllinen särönilmaisin, eli "klippivalo", joka valmistajan kertoman mukaan syttyy kun särötaso alkaa liikkua yhden prosentin yläpuolella. En tiedä miten tavallista näin järeä virtapuolen terminaalikattaus järeämpien vahvistimien kohdalla on, mutta itse en ole vastaavaan ennen törmännyt. Toisesta päädystä paljastuu kaiutinjohtojen terminaalit, RCA-liittimet sekä iso nivaska säätöjä. Tämä on helppo tapa ilmaista, milloin vahvistinta yliohjataan. 54 A uto S ound 54 A uto S ound KOKEILUSSA KOKEILUSSA ei ihan joka tilanteessa enää nosteta tai kannatella yhdellä kädellä. Ensimmäisenä testattiin HPF (High Pass Filter), tätä kutsutaan myös subsonicsuotimeksi. Vahvistimessa ei ole itsessään lainkaan sulaketta, joten sellaiset pitää asentaa laitteelle tuleviin virtakaapeleihin, mielellään mahdollisimman lähelle vahvistinta. Terminaalien laatu on asiallista perustasoa ja kokeilun perusteella terminaalien ruuvit kestävät kiristämistä ihan hyvin, ilman että kierre korkkaa tai terminaalin pinnoitemateriaali hilseilee irti ja jumittuu kierteen väliin. En oikein tiedä mitä tästä voisi jäädä kaipaamaan. Tämä tuli havaittua eritoten vahvistinta vähän ahtaissa olosuhteissa kuvattaessa. Myös portaaton vaiheenkääntö sekä maksimissaan yhdeksän desibeliä 45 hertsin aluetta korostava Bass Boost löytyvät. Liitinpuolelta löytyy myös pakkauksessa mukana tulevalle langalliselle kaukosäätimelle oma liitäntänsä. Itse pidän enemmän vielä tätäkin simppelimmästä ja pelkistetymmästä lookista, mutta ei tämä silti missään nimessä huonolta näytä. jännite ja lämpötilanäytön ja särönilmaisimen • Mitat 650 x 254 x 64,5 mm • Paino 15,4 kg MITATUT TEHOT 1 ohm 4122 W @ 12,13 V (hyötysuhde ~89 %) 2 ohm 2346 W @ 12,17 V (hyötysuhde ~89 %) 4 ohm 1253 W @ 12,23 V (hyötysuhde ~80 %) MITATUT TEHOT SKAALAAMALLA ..................... Toki tämän hintaluokan laitteessa pitääkin mielestäni tällaiset olla, mutta kaikissa ei kuitenkaan valitettavasti ole. Särönilmaisimesta on varmasti hyötyä maksimiäänenpaineita tavoitteleville harrastajille. AKKUJÄNNITTEEKSI 14,4 V 1 ohm 5809 W @ 14,4 V 2 ohm 3285 W @ 14,4 V 4 ohm 1737 W @ 14,4 V sisääntulo Mittaukset MaxBOOM-piireistä tuttu Toni Pasanen suoritti vahvistimelle perusteelliset mittaukset. Tällä suotimella saadaan leikattua matalat taajuudet pois joita subwoofer ei kykene toistamaan. Kyllä, minimikuorma linkitettynä 2 ohm. D-luokan vahvistimet toistavat nor. No oli miten oli, Alphardin kaiutinterminaalit ovat asialliset ja laatu vastaa materiaalien osalta virtaterminaaleja. Mittakalustona toimi Fluke 115, Fluke 124 sekä pihtivirtamittari. • Bass boost 9 dB @ 45 Hz • Vaimennuskerroin > 300 • Vaiheenkääntö 180 astetta, portaaton • Sulake Ei ole, valmistaja suosittelee ulkoista 500 A • Kaiutintasoinen Ei ole • Suojapiirit Ylikuumeneminen, ylijännite, oikosulku • Clip limit Kyllä, raja 5% THD • Kaukosäädin Mukana, sis. Toisaalta huomioiden laitteen tehot ja käyttötarkoituksen, niin vieläkin järeämpi toteutus olisi kyllä voinut tulla kyseeseen. • Alipäästösuodin 30 250 Hz / 24 dB okt. Vaikkapa sellainen jossa sisemmät terminaaliholkit poistamalla saataisiin liitettyä esimerkiksi 25 mm2 kaapeli, ja holkkien kanssa sitten vähän normaalimman paksuinen. . TEKNISET TIEDOT • Merkki Alphard Audio • Malli DB-5500.1D • Suositushinta 1500 euroa • Maahantuoja Powerline Audio Oy • Puhelin 040-9302112 • Internetissä www.powerlineaudio.fi , • en.alphardaudio.ru TEKNISET TIEDOT (VALMISTAJAN ILMOITTAMAT) • Jatkuva teho 4 ohm 1510 W RMS @ 14,4 V • Jatkuva teho 2 ohm 2870 W RMS @ 14,4 V • Jatkuva teho 1 ohm 5500 W RMS @ 14,4 V • Jatkuva teho 0,5 ohm Ei ilmoitettu • Linkitysmahd. Näiden vieressä on myös Clip Limit painike jolla saadaan laskettua tasoja kun särö nousee yli viiteen prosenttiin, sekä Master/Slave-kytkin kahden vahvistimen linkittämistä varten. Kaiutinterminaalien halkaisija on noin 6 milliä ja niihin sopii helposti kaikki perus kaiutinkaapelit ja vähän paksummatkin johdot, jos sellaisia halutaan käyttää. Virtaterminaalien yhteydestä löytyy myös herätevirran sisäänmeno ja ulostulo toiselle laitteelle. Koska markkinoilta löytyy myös subbareita joihin saadaan haluttaessa kytkettyä suoraan vaikkapa keskikokoinen virtakaapeli, ei tämä olisi välttämättä yliampuvaa. • Subsonic 10 50 Hz / 24 dB okt. Säätimestä pitää mainita tässä yhteydessä sen verran, että kyseessä on kenties asiallisin tämänlainen kaukosäädin johon olen törmännyt. Triplaterminaalit Kaikki säädöt ja liittimet on sijoiteltu laitteen päätyihin. Laitteen runkoon kiinnitettyjen RCA-liittimien laatu on hyvä.. Visuaaliset asiat ovat toki aina jossain määrin mielipidejuttuja, mutta Alphardin pääte liikkuu tässä suhteessa varsin neutraalilla alueella. Säätöpuolelta löytyy 0,2 V 6 V gain-säätö, 10 Hz 50 Hz alueella vaikuttava 24 dB subsonic sekä 35 Hz 250 Hz alueella vaikuttava 24 dB alipäästösuodin. Väriltään pääosin mustan vahvistimen ulkoasu on hyvin perusasiallinen. Toinen pääty on pyhitetty pelkästään virtaliittimille, ja niitä löytyykin peräti kolme paria. Vahvistimesta löytyy peräti kolme paria järeitä virtaterminaaleja. Kaikki säädöt löytyvät samasta päädystä. Jos hifi laitteeseen sijoittaa nelinumeroisen summan euroja, aika moni harrastaja haluaa vastineeksi tehon ja äänenlaadun lisäksi myös uskottavaa ulkonäköä. Näiden laatu on perustasoa parempaa ja liittimet ovat kunnollista vahvistimen runkoon kiinnitettyä mallia. Paitsi että siitä löytyy tasonsäätöpotikka, mukana on jännitettä ja vahvistimen toimintalämpötilaa varten LED-näyttö. RCA-liittimiä löytyy kaksi paria, sisääntulevalle signaalille sekä lähtevälle. Laitteen käyttöohjekirjan mukaan kaikki olisi syytä johdottaa, eli ei riitä että piuhat vedetään vain keskimmäisiin. Yhden virtaterminaalin halkaisija on 12,6 milliä, eli siihen sopii helposti holkitettu 50 mm2 kaapeli
Josta sitten taas voimme laskea antotehon. Valmistaja lupaa 5500 wattia, joten tulos on kerrotun mukainen. 60-120 Hz välille saadaan laskettua 22,7 dB jakojyrkkyys. Kaikki muut taajuudet tulevat 0,2 dB sisään paitsi 15 Hz tipahtaa 1 dB. Kaikki suodot aukaistaan, laitetaan 120 Hz soimaan ja säädetään noin 70V ulostulojännite. Käännetään pelkkä Bass Boos maksimiasentoon 9 dB. Seuraavaksi testaamme LPF:n (Low Pass Filter). Lämpöprottia lähdettiin testaamaan aika raakaan tyyliin. Kun vahvistin kuormittaa akustoa ja jännite laskee 8,8 volttiin, menee pääte prottiin. Etsitään eniten jännitettä antava taajuus joka on 50 Hz. Noin pieni ero ei haittaa, mutta joku tarkka saattaa modi-RCA-piuhalla tuonkin eron korjata. Samalla mitataan sisään menevä teho, josta saadaan laskettua vahvistimen hyötysuhde. Tästä saadaan katsottua paljonko vahvistin antaa jännitettä kun signaali alkaa menemään kantille. Voidaan todeta, että suodin on valmistajan lupaama 24 dB. Seuraavaksi laitetaan 120 Hz taajuus pyörimään ja säädetään ulostulojännite noin 70V. 65 senttiä ja 15,4 kiloa. Valmistaja lupaa maksimissaan 9 dB korostuksen 45 Hz kohdalle. . Laitetaan 20 Hz taajuus pyörimään ja säädetään ulostulojännite noin 70V. Laitetaan 0,5 ohmin kuorma ja otetaan lähes protin aiheuttavat virrat koneesta ulos, . Tässä vaiheessa jännitenäytössä hieman pomppi jänniteluvut ylös ala, mutta yleiskuvan akkujännitteestä se kertoi kyllä hyvin. Lisäksi kun huomioidaan tehopenkin hieman tiukat kuormat niin voidaan todeta, että tuo skaalattu 5800 wattia 14,4 voltin akkujännitteellä varmasti toteutuisi. Vahvistimen mukana tulee yksi monipuolisimmista kaukosäätimistä joihin olemme törmänneet. Tällä suotimella saadaan leikattua korkeat taajuudet pois joita subwoofer ei kykene toistamaan. Pääte prottasi kerta toisensa jälkeen noin 95-98 A lukuihin. Allekirjoittaneen mielestä maksimissaan 1 dB pudotus on hyvä tulos. Korostus ei ole oktaaville 9 dB, mutta jos mittaisimme lisäksi 15 Hz ja 200 Hz, niin varmaan tuo 9 dB sieltä tulisi. Käydään 10 Hz välein taajuudet läpi aina 120 Hz asti ja lisänä 15 Hz. Korkeampaan akkujännitteeseen skaalattu teho ei yleensä ihan toteudu, koska tehon kasvaessa vahvistimen sisäiset häviöt kasvavat myös. Ylijännitesuojan rajaa ei tarkkaan saatu mitattua johtuen testissä käytettävän muuntajan rikkoutumisesta. Lisäksi skaalaamme tehon valmistajan ilmoittamaan 14,4 volttiin. Taajuusvasteen mittauksessa testataan kuinka tasaisesti vahvistin toistaa 15-120 Hz alueen. Kaukosäätimen särön ilmaiseva ledi (clippivalo) syttyi noin 1 dB ennen kuin signaali alkoi oskilloskoopissa säröytymään. Sama homma eli käännetään pelkkä LPF täysin kiinni 35 Hz (säätöalue 35-250 Hz). Tässä päätteessä on hyvä hyötysuhde, joten pudotus tuskin on kovin suuri. Säätimen jännitenäyttö antoi hieman liian alhaisia lukuja. 12 V akkujännitteellä ero oli noin 0,4 V. Valmistaja ei ilmoita onko korostus oktaaville vai koko taajuusalueelle. Mitataan tehot noin 4 ohm, 2 ohm ja 1 ohm kuormiin. Laitetaan 50 Hz raita soimaan ja aletaan nostamaan ulostulojännitettä kunnes oskilloskooppi näyttää signaalin alkavan leikkaantua. Mikäli testissä käytettäisi korkeampia taajuuksia, esimerkiksi 100-200 Hz, olisi tulos luultavasti vielä lähempänä 24 dB. Voidaan todeta, että suodin on valmistajan lupaama 24 dB, vaikka reilun desibelin vajaaksi jääkin. Vahvistimesta saadaan mitattua 15-30 Hz välille 23,8 dB jakojyrkkyys. Kyseiselle vahvistimelle valmistaja lupaa 15-270 Hz toistoalueen, mutta me testaamme vain 15-120 Hz, koska tällaisella vahvistimella ei korkeampia taajuuksia normaalisti soiteta. Bass Boos -toiminto on mielestäni turha kapistus vaikkakin sillä voi hieman hieroa taajuusvastetta paremmaksi. Voimme todeta, että oktaaville se ei kyllä ole, mutta koko taajuusalueelle 9 dB korostus luultavasti toteutuu. Tosin jos kyse ei ole huonosta liitoksesta ja autossa oikeasti jännitteet tippuu 9 V tuntumaan, niin soitin yleensä sammuu jo 10 V tietämillä eikä tuota on / off ongelmaa ehdi syntymään. Protti toimi hienosti ja noin 100 A prottiraja 5500 W päätteelle on sopiva. Vahvistimen aiheuttama kuorma häviää ja jännitteet nousevat takaisin yli 8,8 V lukemiin, ja pääte starttaa uudestaan. Tämän jälkeen käydään 10 Hz välein taajuudet läpi aina 20 Hz asti ja lisänä 15 Hz, kirjataan jännitteet ylös ja lasketaan suodon jyrkkyys. Lämpötilanäyttö ei aivan kerro sitä mitä sen olettaisi kertovan (lukema ilmeisestikin otetaan "väärästä" paikasta laitteen sisältä) ja jännitenäyttö näytti marginaalisesti alakanttiin, mutta muuten ei suurempaa valittamista löytynyt.. Master/Slave -linja ei ole balansoitu ja Slavepääte antaa noin 0,25 dB enemmän jännitettä kuin Master. Valmistaja ilmoittaa korostuksen kohdaksi 45 Hz, mutta jatkamme testiä tasakymmenillä. Oktaavi tarkoittaa taajuuden kaksinkertaistumista. Master/Slave potentiaalieron vaikutusta ei pystytty yhdellä päätteellä toteamaan. Itse mittaus tapahtuu kytkemällä kuorma päätteeseen esimerkiksi 2 ohm. Skaalaamalla akkujännite 14,4 volttiin luvut ovat 5809 W, 3285 W ja 1737 W. Vahvistimelle luvataan 24d B / okt. Mutta 18 V saatiin koneeseen sisään ja tällä jännitteellä vahvistin meni ylijännitesuojaan. Akustolle tulee taas kuormaa ja pääte menee uudestaan prottiin. Antaa sen minkä lupaa Tehomittaus suoritetaan noin 12 V akkujännitteellä, koska normaalikäytössä todellinen akkujännite on lähempänä 12 V kuin 14,4 V. Pääte jää luuppaamaan on/off -tilaan. Itse toivoisin, että suoja jää päälle. Akkujännitteen ollessa noin 15 V antoi jännitenäyttö noin 0,2 V liian pieniä lukemia. Jännitteiden noustessa pääte käynnistyi uudestaan. Joissakin päätteissä on ollut suuria potentiaalieroja Masterin ja Slaven välillä. A uto S ound 55 A uto S ound 55 KOKEILUSSA maalisti noin 15 hertsistä reiluun 200 Hz. Tämä aiheuttaa Slave-päätteen jännitteiden tippumisen. Kun jännite laski alle 11 voltin alkaa näytössä vilkkumaan “Lo” mikä ilmaisee matalaa jännitettä. Suojaukset Ylivirtasuoja testattiin 0,5 ohmin kuormalla ja noin 11,5 V jännitteillä. jakojyrkkyys HPF suotimelle. On normaalia että toistoalueen ääripäässä tulee hieman tiputusta. Alijännitesuoja napsahti päälle noin 8,8 V kohdalla. Siinä on vahvistinta kerrakseen. Tehoja päätteestä saatiin mitattua seuraavasti: 1 ohmin kuormalla 4122 W @ 12,13 V (hyötysuhde ~89 %), 2 ohmin kuormalla 2346 W @ 12,17 V (hyötysuhde ~89 %) ja 4 ohmin kuormalla 1253 W @ 12,23 V (hyötysuhde ~80 %). Käydään taajuudet 10 Hz välein läpi ja lisänä 15 Hz. Aloitetaan kääntämällä pelkkä HPF täysin kiinni 10 Hz (säätöalue 10-50 Hz). Nämä ongelmat ovat yleensä olleet vanhemmissa tekniikoissa ja harvasta nykypäätteestä tuo ongelma löytyy. 20-50 Hz välillä saadaan mitattua 6 dB ja 50-120 Hz saadaan 5,3 dB
Virtajärjestelmältä vaaditaan toki paljon, vaikka laitteen hyötysuhde onkin kohtalaisen hyvä. Mitään "hifikuuntelutestiä" ei laitteelle tehty, koska se ei tämäntyylisen vahvistimen kohdalla ole lainkaan oleellista. . Kaukosäädin näyttää vain 32 astetta. Kuvassa suotimien ja bassokorostuksen toiminta, sekä vahvistimen taajuusvaste. . Nyt ei kyllä uskalla jatkaa, pelkona on että hajotan päätteen. Kyllähän ne sieltä löytyy ja lämpöpuhaltimella kun vähän lämmitetään, niin prottikin siltä tulee. eli noin 90 A ja jätetään kone siihen kuumenemaan. Alphard käskytti ongelmitta 18" Focus Acousticsin SPL-sarjan subbaria, ruutia tuntui olevan vähintäänkin riittävästi ja sen mitä tuossa testissä äänenlaatua pystyi arvioimaan, niin kontrollin ja erottelun osalta ei ainakaan jääty jälkeen setin vakiokalustosta. . Aikaa kuluu ja profiilin lämpömittari alkaa näyttämään yli 60 astetta. Perussoundi on hyvin mallillaan ja se riittää pitkälle. kanttiaalloksi eli se menee särölle. Jännitteen noustessa 0,9 volttia alkaa signaalin muoto muuttua ns. Testissä virtalähde alkaa lämmetä nopeasti ja siksi pistimme tarkkailun vuoksi lämpömittarin profiiliin virtalähteen kohdille. Kunhan kaikki on kunnossa, vahvistin soveltuu aivan mainiosti kaikenlaiseen normaaliin soitteluun.. Otetaan takakansi auki ja tutkitaan onko koneessa lämpösensoreita ollenkaan. Rahalle vastinetta Lämpösuojauksen ongelmista huolimatta Alphard DB-5500.1D on kaikin puolin suhteellisen asiallinen vahvistin. Toiveena on että lämpöprotti pelastaa koneen ennen kuin savua alkaa tulemaan. Homma käyntiin ja kone haukkoo yli 500 A sisuksiinsa. Normaali katukäytössä harvemmin tuollaista tilannetta tulee ja pääte lämpenee tasaisemmin, jolloin prottikin toimii varmemmin. Laitteen sisuskalut näyttävät siltä kuin näille tehoille speksatussa monovahvistimessa pitäisi ollakin. . 56 A uto S ound 56 A uto S ound KOKEILUSSA . Testasimme sitä myös AutoSoundin vakiotestiautossa Renault Cliossa, jonka normaaliin kalustoon kuuluvat D-luokan monopäätteiden osalta Focus Acousticsin ja Ground Zeron 2500 W ja 4000 W -mallit. Pääte lämpenee tuollaisessa testissä pääsääntöisesti virtalähteen päästä, eikä sensorit saaneet tarpeeksi lämpöä aktivoituakseen. Oskilloskoopin kuva mittaustilanteesta vielä suurin piirtein puhtaalla signaalilla yhden ohmin kytkennällä. Kaukosäätimellä on oma lämpösensori pääteasteen päässä, joka näyttää enemmänkin koneen sisäisiä lämpötiloja eikä profiilin
A uto S ound 57
. Eli ei muuta kuin tutkimaan mistä Aerospace 10 on kotoisin! Vakuuttava kevytrakenne Elementtiä hypistellessä sen rakenne ja viimeistely tekevät vaikutuksen. tejä. Myös käänteisenmallinen pölykuppi on samaa materiaalia. Kymppituumainen elementti on muiden mallien tavoin valmistettu käsityönä Saksassa ja sen ulkoasu mukailee täydellisesti sarjan 6,5" elementSUOSITTELEMME . Tummanharmaa alaripustus poikkeaa ulkonäöltään hieman perusmassasta, se tuntuu myös kohtuullisen ohuelta. Saatavana on 20 mm ja 28 mm silkkikalottidiskantit, halkaisijaltaan kolmituumainen keskiääninen, sekä kaksi erilaista 6,5" elementtiä, joista toiset soveltuvat yleiskäyttöön ja toiset lähinnä midbassoiksi. Firman omistaja Samu Kaunisto oli rakentanut subbarille huipputyylikkään suljetun kotelon, jonka lisäksi elementti oli Samun toimesta valmiiksi jonkin verran sisäänsoitettu. Elementti näyttää tavallaan aika "simppeliltä", eli siinä ei ole mitään kymmenien kilojen moottorirakenteita tai muuta erikoista. . Yksi erikoisempi piirre liittyy leveähköön kiinnityskaulukseen, joka kasvattaa kaiuttimen kokonaishalkaisijaa vähän kesTÄYTTÄ HIGHENDIA! Alaripustus poikkeaa ulkonäöltään hieman perusmassasta, se tuntuu myös kohtuullisen ohuelta. Parasta sarjaa Gladenin lippulaivasarja on nimeltään Aerospace ja se sisältää kuusi kaiutinelementtiä. Tämä asia ei oikeastaan yllätä lainkaan, sillä merkin kohtalaisen laajasta mallistosta löytyy todella runsaasti poikkeuksellisen hyvä-äänisiä hifi laitteita, eritoten omissa hintaluokissaan kilpailukykyisiä kaiuttimia. Kaiutinkaapelien jousikuormitteiset painoliittimet ovat hyvää perustasoa ja niihin sopii noin 6 mm2 kaapeli. 58 A uto S ound 58 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti ja kuvat: Janne Soilakari G ladenin tuotteet ovat saavuttaneet varsin nopeasti reilun jalansijan soundikilpailemista harrastavien autohifi stien keskuudessa. Hintalapussa komeilee kuitenkin 1300 euroa, joten tuskin tämä aivan perusbassokaan on... . . AEROSPACE 10 VALMISTETAAN KÄSITYÖNÄ JA SEN SUOSITUSHINTA ON NELINUMEROINEN. AUTOSOUND SELVITTI SAADAANKO SIJOITETULLE RAHASUMMALLE JÄRKEVÄÄ VASTINETTA. Hopealangasta valmistetut kaiutinliittimiltä puhekelalle kulkevat johdinlangat kulkevat alaripustuksen poimujen läpi. Hain elementin omakohtaisesti kokeiluun merkin maahantuojalta SK-Autosoundilta, sillä tämän hintaluokan hifi laitteita ei haluta antaa Postin hajotettaviksi tai kadotettaviksi. Elementin runko on valettua alumiinia ja malli on varsin ilmava ja siro. Yläripustus on vaahtokumia ja kooltaan se on nykymittapuun mukaan melkoisen kapea. Kartio tuntuu sormin kokeilemalla melko kevyeltä ja herkkäliikkeiseltä. Aerospace-sarjan subbaria on odoteltu jo muutaman vuoden ajan, ja nyt sellainenkin on viimein saatavana. Merkillä on valikoimissaan myös SPL-harrastajille sopivia tuotteita, mutta tässä artikkelissa kultaamme korvat ja keskitymme vain ja ainoastaan äänenlaatuun. Aerospace 10:n kartio on valmistettu ihan perinteisestä paperikuidusta, joka on päältäpäin pinnoitettu. A UTO S OUND GLADEN AEROSPACE 10. Hopealangasta punotut kaiutinliittimiltä puhekelalle kulkevat johtimet sukeltelevat alaripustuksen poimujen läpi.. Gladen ei toisin kuin usein oletetaan ole kuitenkaan pelkkä SQ-merkki. SUBWOOFERI SAKSALAISEN GLADENIN AEROSPACE-LIPPULAIVASARJA SAI VÄHÄN AIKAA SITTEN RIVEIHINSÄ PUUTTUVAN PALASEN, KUN 10" KOKOINEN SUBWOOFERI ESITELTIIN. Liittimien kiinnitys on niinikään asiallista tasoa
Kuunteluarvio Sain elementin testiin SK-Autosoundin valmistamassa 30-litraisessa suljetussa kotelossa, joka itsessään oli todellinen laatuasentamon taidonnäyte. Mutta onko tällä sitten mitään merkitystä, ei ehkä sittenkään. Ulkoasu näyttää kaikin tavoin asialliselta ja elementtiä on mukava nostella, sillä se painaa vain 4,9 kiloa. Kotelon materiaalina toimi CNC-koneistettu MDF-levy ja sen toinen pääty oli valmistettu paksusta läpinäkyvästä pleksistä, jotta elementin rakennetta pystyttiin esittelemään. Ok, käsityö maksaa, mutta on tällä kaiuttimella silti hintaa melko railakkaasti. Kaikki pienimmätkin yksityiskohdat oli tehty niin hyvin kuin mahdollista. Voisin sanoa että yhtä viimeisteltyä itse tehtyä testikoteloa en ole ennen kokeiltavakseni saanut. 236 mm • Kartion materiaali Pinnoitettu paperikuitu • Elementin paino 4,9 kg VALMISTAJAN KOTELOSUOSITUKSET • Suljettu kotelo 22-30 litraa PARAMETRIT • Fs 34,54 Hz • Qts 0,56 • Vas 34,23 l • Xmax 15 mm (yhteen suuntaan) KUUNTELUMATERIAALI kimääräistä suuremmaksi, ollen kymppituumaiselle reippaahkot 279 mm. Myös käänteisenmallinen pölykuppi on samaa materiaalia. Elementin alumiinirunko on malliltaan "ilmava".. Testiautona toimi 3-ovinen Renault Clio ja auton muu laitteisto oli sama kuin suurimmassa osassa autossa tekemistäni laitetesteistä. Petri Nygård: Reggaerekka Dr. Gladen suosittelee elementilleen 22-30 litran kokoista suljettua koteloa. Elementin magneetti on neodymiumia ja neliohmisen puhekelan halkaisija on 65 mm ja korkeus 38 mm. Aerospace 10:n kartio on valmistettu ihan perinteisestä paperikuidusta, joka on päältäpäin pinnoitettu. Aloitan kuuntelut subbarin alipäästön ollessa 63 Hz / 24 dB, subsonic-suodatusta ei ole käytössä. Kiinnityskauluksesta löytyy normaalien kahdeksan kiinnitysreiän lisäksi sisempänä olevat suorakulmaisen malliset "aukot", joiden olemassaolon tarkoitus selvisi vasta asiaa merkin maahantuojalta kysyttäessä. Aukkojen avulla kiinnitetään subbariin lisävarusteena saatava mallikohtainen ritilä. SKAutosoundin Samu kertoo että asensi elementin suositushaarukan maksimitilavuuteen, koska elementti oli vielä melko uusi, eli sisäänsoittelua ei ollut takana kauhean montaa tuntia. Neodymiummagneetil la varustettu elementti painaa vain 4,9 kiloa. En sano että kaikkien testiboksien pitäisi olla tällaisia, mutta on tämä joka tapauksessa varsin piristävä poikkeus. Toki se tärkein eli äänenlaadun testaaminen on vielä edessä. Kartio tuntuu sormin kokeilemalla melko kevyeltä ja herkkäliikkeiseltä. 65 mm • Upotussyvyys 148 mm • Kokonaishalkaisija 279 mm • Asennusreiän halk. Käytin kuuntelutestissä vahvistimena DLS A6 monopäätettä neljän ohmin kuormalla, jolloin laadukkaita watteja oli tarjolla noin 500. Lisäksi Samu kertoi että hänen kokemuksensa mukaan useammasta suositellusta tilavuudesta se suurin tuppaa toimimaan monesti parhaiten, ja ainahan sitä voi pienentää jos ei toimi, toisinpäin on paljon hankalampaa. A uto S ound 59 A uto S ound 59 KOKEILUSSA TEKNISET TIEDOT • Merkki Gladen • Malli Aerospace 10 • Suositushinta 1300 euroa • Maahantuoja SK-Autosound • Puhelin 010 2922 800 • Internetissä www.sk-autosound.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 400 W RMS • Impedanssi 4 ohmia • Herkkyys 85,58 dB (1w/1m) • Puhekelan halk. Alban: Away From Home Milk Inc: Last Night a DJ Saved My Life Martin Garrix: Animals Nero: Guilt Flipsyde: Happy Birthday Elementti annettiin kokeiluun SK-Autosoundin valmistamassa todella tyylikkäässä suljetussa kotelossa. Aerospace 10 ei pullistele teknisillä erikoisuuksilla tai "bling blingillä", vaan näyttää hyvällä tavalla perinteiseltä kaiuttimelta. Toisaalta 1300 euron suositushintaa vastaan olisi voinut odottaa näkevänsä jotain vähän erikoisempaakin... Testasin myös 50 hertsin alipäästöä, joka sekin tuntui toimiBruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Jorma Kääriäinen ja Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free ja Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Janita: Sävyjä Nils Lofgren: Keith Don’t Go Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire Cheek: Timantit on ikuisia ja Kuka muu muka Lord Est feat. Itse asiassa kuuntelin Gladenin elementin heti viime numerossa esitellyn ja erittäin hyväksi havaitun B2:n 10" subbarin jälkeen, joten pienen vertailun tekeminen näiden kahden välillä on mahdollista, kun B2:n kuuntelukin on vielä tuoreessa muistissa. Magneetin päällä on suojana ja koristeena pyöreämuotoinen "kupoli", kuten sarjan midbassoissakin. Väkisin tulee mieleen että olisikohan sen ritilän kiinnityksen voinut suunnitella jollain muulla tavalla, joka ei kasvattaisi elementin maksimihalkaisijaa..
Kokeilin elementtiä mielenkiinnon vuoksi myös viitisen litraa maahantuojan testikoteloa pienemmässä tilavuudessa, eli noin 25 litran suljetussa kotelossa. Joka tapauksessa Aerospace 10:n kokeileminen oli yhtä juhlaa alusta loppuun. Koska en nyt pysty tekemään suoraa vertailua tuohon toiseen, itselleni kuitenkin varsin tuttuun elementtiin, niin pitää hieman hieroa muistinystyröitä ja "mutuilla", mutta tietynlainen mielleyhtymä syntyi. Maahantuonti: www.audiohellman.fi. Kannattaa kokeilla, mutta itse ehkä suosittelisin tälle elementille optimiratkaisuna 25 litran tilavuutta. Gladenin kohdalla pitää kyllä mainita, että subbarin mukanaolo tuo toistoon todella paljon fiilistä ja tunnelmaa. Kun pitää tulla matalaa tuuttausta, sitä tulee, ja sekunnin murto-osassa saadaan taas todella tarkkaa potkua, kun sellaisen vuoro on. Haikein mielin palautan elementin maahantuojalle ja jatkan kuunteluja taas vähän tavallisempien kaiuttimien parissa. Cosmic Hipolla kirjoitan muistiin miten hämmästyttävän hyvin elementti hallitsee nopeat rytminvaihdokset. Vähän maltillisemmalla äänenvoimakkuudella tuntuisi toimivan varsin hyvin, mutta kovemmalla tuplabasareiden toistoon tulee pursketta ja kontrollin lipeäminen alkaa olla muutenkin likeellä. Refleksikoteloitu B2 teki allekirjoittaneeseen erittäin suuren vaikutuksen ja sen vertailu sekä ainakin paremmuusjärjestykseen laittaminen Gladenin kanssa onkin sitten jo paljon vaikeampaa. Aerospace 10 on joka suunnasta katseltuna viimeistelty ja hieno elementti. Mikko Kuustosen biisi on mielestäni subbaritesteissä monesti vähän "väliaikamusiikkia", vaikka kappale noin muuten kuuluukin tärkeimpien testiraitojeni joukkoon. Menevämpi listapoppi ja elektroninen musiikki toimii molemmilla, mutta B2:lla kuuntelijan kasvoilla oli mm. Tässä suhteessa ero B2:n toistoon on jopa aika iso, vaikka sekin toimi tarkkuuden osalta asiallisesti. Gladenin suurin vahvuus on sen hämmästyttävä tarkkuus, joka pääsee oikeuksiinsa laajaa dynamiikkaa sisältävällä materiaalilla. Subbarin integroiminen etupään soundiin ei tuota tuskaa. Kovin dramaattinen ero ei ollut, edes matalimman alueen toistolla. Alkuvaikutelmana on erittäin sävykäs ja helppo toisto. Soundissa on positiivista tuhtiutta ja mehevyyttä, mutta samalla se on yllättävänkin nopea. Erittäin jees! Juniorilla kokeilen laskea desibelin tai pari subbarin tasoa, joka tekee toistosta ehkä aavistuksen menevämmän. Molemmat kun tuntuvat toimivan hyvin millä tahansa materiaalilla, mutta painotuseroja löytyy vahvuuksien osalta. Siinä missä B2 REF10 oli poikkeuksellinen subwoofer-elementti, niin Gladen Aerospace 10 on vähintään yhtä poikkeuksellinen. Elementti antaa etupään 6,5" erillissarjalle hyvin tukea ja sen toisto ei ole yhtään raskas, vaikka tasoa on ehkä vähän peruskuuntelua enemmänkin. Toccatalla kaikki tuntuisi toimivan melkoisen kuten pitääkin. Kallista huippulaatua Yhteenvetona voisi todeta että Aerospace 10 on ehdottomasti yksi parhaista SQ-subbareista mitä markkinoilla on. Toisaalta, suoritus oli siltikin parempi kuin arviolta 80-90 prosentilla kaikista suljettuun koteloon asennetuista autosubbareista saadaan, eli ei millään tavalla huonosti, jos ei aivan täydellisestikään. Testikotelo oli sen verran asiallinen, että siitä kelpaa julkaista vielä toisenkin kuvan. Mutta toisaalta elementti on myös kaikin tavoin erittäin laadukas tuote. Metallican Dyers Eve on seurattavuuden suhteen äärimmäisen vaikea kappale, ja pientä ongelmaa tulee tälläkin kerralla. Mutta silloin kun arvioidaan pelkästään subwooferia, niin sen kanssa on usein haastavaa (ainakin omalla kohdallani) saada aikaan mitään sen ihmeempiä eroja. Tämän elementin yleissoundissa on jotain samankaltaista kuin toisessa laadukkaaksi tunnustetussa SQ-subbarissa, Brax Matrix 10.1:ssa. Tässä tuleekin se hyvälaatuisen "perushifin" ja highendin ero. Mutta riittääkö se "likimain". Lisäksi syntyi myös mielikuva siitä, että Gladen olisi näistä kahdesta toistoltaan jonkin verran nopeampi ja sävykkäämpi, mutta kuten sanottua, vertailukohteen puuttuessa tämä on vain muistikuviin perustuvaa pohdintaa. Tämä paransi jos mahdollista transienttitoistoa vielä ihan hiukan entisestäänkin. Kevyempää kuuntelua ja vertailua Verrattuna B2:n REF10 elementtiin suljettuun koteloon asennettuna, Gladenin toisto on ainakin pykälän verran tarkempi. Se viimeinen laadunmurena ja askel kohti täydellisyyttä on monta kertaa aika hemmetin hintava. Jos haluat absoluuttisesti parasta mitä saatavana on, niin tämä on hyvin lähellä sitä. Ajattelin ensin käyttää termiä "kevyemmän", mutta se ei kuvastaisi oikein sitä mitä tarkoitan, sillä toisto ei missään nimessä ole raskaan tuntuinen, vaikka tasoa olisi reilumminkin. Niinpä. Tämä oli pienoinen pettymys, aikaisemman esityksen pohjalta olin jo lähes varma että nyt kuullaan jotain tappedhornin tyylistä veitsenterävää tarkkuutta. Lisäksi se että subbari tuo tuttujen kappaleiden toistoon lisää uusia sävyjä ja jopa nyansseja, ei ole ihan jokapäiväistä herkkua. Se on kallis, sitä asiaa ei voi mitenkään kaunistella. Toisaalta subbarin soundi on kyllä sen verran hyvä, että en ole aivan varma menikö kokonaisuus sittenkään parempaan suuntaan. Myös soundin etenevyys ja helppous ovat tämän kanssa jollain tavalla miellyttävämpiä. Voimaa löytyy hämmästyttävän mukavasti ja lineaarisuuden osalta asiat ovat kunnossa. Toisaalta myös kolme kertaa edullisemmasta hintaluokasta löytyy erittäin päteviä elementtejä, joilla pääsee oikein käytettynä likimain samaan lopputulokseen. Kuunteluarvosana tässä kotelossa on 9,5. 60 A uto S ound 60 A uto S ound KOKEILUSSA van asiallisesti, mutta jatkan kuitenkin 63 hertsillä, koska mitään syytä ei ilmene miksi sitä pitäisi tiputtaakaan. huom.). Metallican toiston kontrolli säilyi kovaa soitettaessa paremmin ja kappaleilla joissa potkun pitää olla tiukkaa ja tarkkaa, niin nyt se välittyi kenties vielä ripauksen aidommin. Cheekkiä kovaa soitettaessa leveämpi virne (se onkin jo saavutus sinänsä, että kyseisen artistin musiikilla kuuntelija ennemmin nauraa kuin itkee, toim. Onko se 1300 euron arvoinen, se sinun pitää loppupeleissä päättää itse. Agentsilla Kääriäisen lauluääni saa subbarin ansiosta reilusti lisää auktoriteettia ja läsnäoloa. Ja kaikki tapahtuu erittäin helpon ja vaivattoman tuntuisesti
A uto S ound 61 Maahantuonti: www.audiohellman.fi
Diskantin rungon ympärillä on kierre, joten sen voi periaatteessa "ruuvata" vaikka sellaisenaankin tarkasti mitoitettuun asennusreikäänsä. Midbassot ja jakosuotimet Midbassoelementeissä on jämerä valualumiinirunko sekä hiukan keskimääräistä kuuspuokkia kookkaampi magneetti. Myöskään midien suojaritilät eivät näytä miltään scifielokuvan rekvisiitalta, joten niitä voisi kuvitella käyttävänsä jopa oikeasti. Elementtien moottorirakenteen kerrotaan olevan suunniteltu kestämään kovempaakin käyttöä ja valmistajan ilmoittama . Sarja on pakattu Massiven tyylin mukaisesti peruskaiutinsarjaa jämerämpään ja ulkoisesti viimeistellympään mustaan pakkaukseen. Lattaliittimet voisivat olla vähän tukevammatkin, huomioiden elementtien muu olemus ja yleinen laatuvaikutelma. Diskantit Sarjan 25 mm ferrofluid-jäähdytteiset silkkikalottidiskantit ovat hypistelytuntumaltaan yllättävänkin asialliset kamppeet. Tämän yläpuolelle sijoittuu vain puhtaasti "luukutuskäyttöön" suunniteltu viisi kymppiä arvokkaampi PK6S sekä malliston lippulaivasarja, 389 euron hintainen XK6. NYT KUULUU MERISÄÄ!. Elementtien päällinen on muovia, joka ei toki ole yhtä arvokkaan tuntuinen vaihtoehto kuin metalli, mutta diskantit kuitenkin painavat yllättävänkin paljon. 62 A uto S ound 62 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti ja kuvat: Janne Soilakari M assive Audion tuotemallisto keskittyy pääosin subwoofereihin ja vahvistimiin. No eihän se toki ole asennuksen kannalta mikään kehu että löytyy massaa, mutta yleisvaikutelma kohenee huomattavasti kun diskantin nostaa käteen. Mukana tulee myös muoviset "mutterit", joiden kanssa elementti saadaan kiinnitettyä takakautta, mikäli asennuspinta on riittävän ohut ja mahdollistaa tämän. Myös kaiutinsarjoja löytyy, mutta niiden painoarvo on suhteessa aika paljon pienempi. Testiin saamani 249 euron hintainen ZK6 on merkin kolmanneksi kallein 6,5" 2-tiesarja. Ja sen lisäksi se ei kestä hajoamatta kuin muutaman kiristysoperaation. Suojaritilä itsessään on metallia ja se on akustisesti mukavan avonainen. Mukana tuleva ohjeistus pitää sisällään elementtien hyvinkin tarkat mitat sekä vähän pintapuolisesti tärkeimmät speksit. Niissä on tukeva alumiinirunko sekä kevyt paperikuitukartio. No nyt ei ole tätä huolta, ja siitä iso hatunnosto! On mielipideasia pitääkö tätä ratkaisua parempana vai huonompana kuin esimerkiksi diskantin perässä olevia lattaliittimiä, mutta joka tapauksessa kaapelin liittäminen on näiden liittimien kanssa suhteellisen helppoa. Setin purkaminen kuvauspöydälle antaa ihan positiivisen alkuvaikutelman. Hyvin usein jos diskantissa on ruuvattavat liittimet, ne on jonkin universaalin aivopierun seurauksena suunniteltu mikroskooppisen pieniksi. Poikkeuksena moneen muuhun autodiskanttiin, näissä malleissa ei ole kiinteitä kaiutinjohtoja, vaan kunnolliset ruuvikiristeiset liittimet. Midbassot ovat suhteellisen järeät ja painavat. Etenkin se ruuvi jolla kaiutinjohto tulisi kiristää paikoilleen on melkein poikkeuksetta kaliiberia, joka vaatii kellosepän työkalut. Kokomustaan disMASSIVE AUDIO ZK6 ERILLISSARJA MASSIVE AUDIO ON MERKKI JOKA MIELLETÄÄN VAHVASTI KOVAA SOITTAMISEEN, OLI SE SITTEN PUHDASTA ÄÄNENPAINETUUTTAILUA TAI DEMOSOITTELUA. Plussaa siitä ettei paketissa ole mitään parin metrin pätkiä käyttökelvotonta paukkulankakaiutinkaapelia, joka sekin kuitenkin olisi hinnoiteltu mukaan tuotteen kokonaishintaan. SAIN MERKIN MAAHANTUOJALTA KOKEILUUN 249 EURON HINTAISEN ZK6 ERILLISSARJAN, JOLLA MERISÄÄN SAA KUULUMAAN NAAPURIKUNNASSA SAAKKA! kanttiin tuo pientä kontrastia kalotin suojaritilän ympärillä oleva hopeanvärinen kehys. Boksi sisältää kaiuttimien ja jakosuotimien lisäksi myös kiinnitysruuvit sekä midbassojen suojaritilät
Midbassojen ulkoinen olemus on siisti ja jämerä. Aloitan kuuntelun diskantin tasonsäädön ollessa asennossa dB. Kolmesta kondensaattorista kaksi on kuitenkin laadukkaampia muovieristeisiä malleja. Noin muuten ei löydy pahaa sanottavaa. Aivan näin letkeää ei menon silti tarvitsisi olla. Tämä ei suoranaisesti kerro vielä mitään siitä miten lujaa kaiuttimet soivat, mutta antaa silti viitteitä käyttötarkoituksesta. Passiivisetissä on luonnollisestikin mukana myös jakosuotimet. 56 mm • Kartio 25 mm silkkikalotti MIDBASSO • Asennussyv. 22,3 mm • Asennushalk. Jakosuotimet ovat hintaluokassaan varsin perinteistä tasoa. Diskanttipää ei ole ollenkaan huono, haluaisin testata miltä se kuulostaa jos tasoa olisi vielä ripaus enemmän… Janitalla kappale soljuu eteenpäin letkeän miellyttävästi. Korostuma tuntuisi olevan sangen laaja-alainen ja kauhean paha se ei ole. Puhtaasti äänenlaadun osalta taajuusbalanssi on aikalailla mallillaan. 45 senttimetrin päässä basso/keskiäänisestä. Ajavat asiansa. Diskanttitoiston osalta sarja on ihan asiallinen. Suodinkelat ovat fyysiseltä kooltaan vähän pienehköt. erilaisissa suojamateriaaleissa käytettävää todella lujaa ja korkean lämmönsiedon omaavaa kuitua. 45 mm • Kokonaishalk. Soundi on tällä asetuksella kuitenkin aivan liian keskialuepainotteinen, joten diskanttien pluspiuhat muutetaan jakosuotimesta +3 dB –ruuvin alle. DISKANTTI • Korkeus 34 mm • Asennussyv. Kaiutinkaapeleille on muuhun lookkiin suhteutettuna vähän kevyenoloiset lattaliittimet, jotka tosin ovat asiallisen tukevasti paikoillaan ja eivät nitku ja heilu. A uto S ound 63 A uto S ound 63 KOKEILUSSA jatkuva tehonkesto on 200 wattia RMS. Kuuntelussa kaiutinsarja asennettiin noin 30-litraisiin suljettuihin koteloihin, joissa diskantti sijaitsi n. Ylempi keskialue painaa hivenen päälle. Kuunteluarvio Kaiuttimia soitettiin harman/kardonin järeällä HK 990 integroidulla lippulaivamallilla, ohjelmalähteen ollessa Cambridge Audion Azur 651BD. 166 mm • Kartio Pinnoitettu paperikuitukartio JAKOSUODIN • Mitat 129 x 84 x 34 mm • Liittimet Ruuvikiristeinen haarukkaliitinterminaali • Jakojyrkkyys 12 dB okt. • Muuta Diskantin tasonsäätö +3, 0, -3 dB KUUNTELUMATERIAALI lisen siisti. Cosmic Hipolla terävät potkut jäävät hiukan pehmeäsävyisiksi, mutta matalammassa rekisterissä on hyvin auktoriteettia. 65 mm • Asennushalk. Kuustosella sarjan äänessä on kertosäkeistöllä vähän kumeutta. Ja kerrottakoon että tuskainen olotila johtuu tässä kohtaa siitä, että korvat huutavat äänen määrän vuoksi armoa, ei niinkään äänen laadun. . Kaiuttimien pakkaus sisältää myös perustasoiset mustat suojaritilät midbassoille. Midbassojen kartiot on valmistettu paperikuidusta ja ne ovat kohtuullisen ohuet ja kevyet. Sillä edelleenkin soundi on hitusen keskarivetoinen. Ääntä lähtee määrällisesti aivan tajuttoman paljon. Rumpalin pellit helähtelevät peruskivasti ja sävy on oikea. Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness. Soundi ei todella kovalla ole enää ihan nipussa, mutta ihmeen hyvin homma kuitenkin toimii. 146 mm • Kokonaishalk. Kartion yläripustus on pehmeää butyylikumia ja alaripustus Nomexia, eli mm. Miellyttävä esitys. Ääni muuttuu huomattavasti eläväisemmäksi. En pistäisi pahitteeksi vaikka yksi kolmen desibelin pykälä ylöspäin löytyisi vielä, ainakin kokeilisin sitä mielelläni. Rammsteinilla kuuntelutila täyttyy äänestä ja naapuritaloissakin tiedetään mitä autohifitoimittaja kuuntelee. Aktiivisesti ohjattuna ja hitusen reilummalla diskantilla saattaisi olla pykälää maukkaampikin. Mutta tällä on nyt mentävä. Kaiutinliittimien terminaali on haarukkaliittimet vastaanottavaa mallia, joka on tukevuudeltaan hyvä. Juniorilla kaipaisin keskiäänisten soundiin vähän reilummin luonnetta, nyt artistin ”rääkäisyt” jäävät hivenen turhan kilteiksi. Tuhti bassopää kompensoi aina enemmän tai vähemmän kireää keskialuetta. Mitään häikäisevää sävykkyyttä ja säihkettä ei parin ensimmäisen testiveisun aikana havaita, mutta ylimmät alueet tulevat kuitenkin mukavasti ja soundi on rasittamaton sekä suhteelTEKNISET TIEDOT • Merkki Massive Audio • Malli ZK6 • Suositushinta 249 euroa • Maahantuoja Massive Audio Europe • Puhelin 040-8252839 • Internetissä www.massiveaudio.fi • Tehonkesto 200 W RMS • Herkkyys 93 dB • Impedanssi 4 ohm. Nightwishilla sarja klaaraa haastavan materiaalin melkoisen hyvin. Neljän ohmin kuormalla tehoa oli käytössä useampi sata wattia per kanava. Jälleen huomio sarjan herkkyydestä, kyllä muuten soi lujaa! . Nilsillä aivan kaikki pienimmät nyanssit eivät hyppää esille kuten voisivat, mutta hyvä tämä silti on. Diskantti ei käy kimppuun ja volumeakin voi nostaa ilman irvistelyä. Noin muuten sarjan bassotoistossa on hyvin lyöntiä ja yksi asia johon kiinnitin aivan alkumetreillä huomiota, on todella korkea herkkyys! Setti soi hillittömän lujaa jo sellaisella kuunteluvoimakkuudella, joka monilla muilla erillissarjoilla on vasta ”vähän perustasoa korkeampi”, eli ei todellakaan vielä mikään luukutusvoimakkuus. Massiven jakarien komponentit edustavat sellaista perusvarmaa laatutasoa jota hyvin usein näkee 200-300 euron sarjoissa. Hiukan eloisampi ote ei olisi paha asia. Diskantti ei esitä räjähtämisen merkkejä, vaikka väännän tuskanhiki otsalla vielä ”napsun lisää”. Mutta liittimien osalta näkisin kuitenkin jo tässä hintaluokassa aavistuksen laadukkaamman toteutuksen. Muuten ei mitään kritisoitavaa ilmene
Sarjan diskanteissa on 25 mm silkkikalotti ja elementtien kiinnitys tapahtuu rungossa olevan kierteen sekä mukana tulevien "mutterien" avulla. . Melko asiallisen oloiset elementit tähän hintaluokkaan. Sarjan pointti ei siltikään ole pelkästään siinä että sillä voi päästellä "isoa kovaa", se myös soi SQ-mielessä tämän hintaluokan setiksi ihan kohtalaisen mukavasti. Diskanteissa ei ole kiinteitä kaiutinjohtoja vaan ruuvikiristeiset johtoterminaalit. 64 64 64 A uto S ound A uto S ound A uto S ound. 64 A uto S ound 64 A uto S ound KOKEILUSSA Kuuntelun yhteenveto Ihan ensiksi pitää vielä kertaalleen sanoa, että tämä sarja kestää harvinaisen kovaa käskemistä ja antaa ulos fysiikan lakeja uhmaavan määrän ääntä. Arvosana kuuntelusta: hifi stille 8+, demottelijalle 9+ Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Todella herkkä ja tehoa kestävä kaiutinsarja! + Hyvin yleispätevä soundi + Hyvällä tavalla tukeva bassoalue + Siistiääninen diskantti Keskialueella ajoittain kumeutta Toiminee aktiivisesti paremmin kuin passiivisesti (diskantin taso) . Olen aika montaa 6,5" erillissarjaa tässä samassa testisetupissa soittanut, ja mieleen tulee hifi sarjoista puhuttaessa lähinnä eräät SPL Dynamicsin ja Rockford Fosgaten sarjat, jotka pääsivät siedettävällä äänenlaadulla suurin piirtein vastaaviin äänitasoihin (no itse asiassa se Rokkarin setti soi muistikuvien perusteella vieläkin lujempaa). Eli jos kauppalapussa lukee edellä olevan kuvauksen mukainen tuote, niin kovin montaa osuvampaa vaihtoehtoa ei mieleeni tule. Isoin vahvuus tämän setin kohdalla on kuitenkin ehdottomasti ne hillittömät äänivarat. Eritoten diskantti on varsin mainio tuttavuus ja bassoalueella on meisseliä. Kumpikin näistä maksoi kuitenkin enemmän kuin ZK6, joten suoritus on kiitettävä
A uto S ound 65 Arvosana kuuntelusta: hifistille 8+, demottelijalle 9+ Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Todella herkkä ja tehoa kestävä kaiutinsarja! + Hyvin yleispätevä soundi + Hyvällä tavalla tukeva bassoalue + Siistiääninen diskantti Keskialueella ajoittain kumeutta Toiminee aktiivisesti paremmin kuin passiivisesti (diskantin taso)
Bassopää alkaa jossain kohtaa antautua, mutta tällöin liikutaan jo huomattavan korkeilla voimakkuuksilla. Plussaa siitä että keskialueelta puuttuu suuremmat värittymät, edes kriittisellä yläkeskarilla ei ilmene mitään merkittäviä ongelmia. . Soveltuvat hyvin vaikka johonSUOSITTELEMME . Keskialue voisi olla erottelevampikin, mutta kaiuttimien hinta huomioiden suoritus on kaikin puolin ihan hyvä. Rammsteinilla nostan äänenvoimakkuutta ja kaiuttimet vastaavat tähän antamalla ilmoille oikeinkin mukavasti äänenpainetta. Juniorillakaan ei mitään suurempia negatiivisia huomioita tule eteen. Tarkemmin LX6:iin tutustuttuani ja etenkin niitä kuunneltuani aloin kuitenkin ymmärtää, että tässä kohtaa vähemmän on ehdottomasti enemmän. A UTO S OUND PERUSASIOIDEN ÄÄRELLÄ MASSIVE AUDION LX6 KOAKSIAALIT MAKSAVAT REILUN SATASEN, ELI SAMAN VERRAN KUIN USEIDEN MERKKIEN "HINNAT ALKAEN" 2-TIE-ERILLISSARJAT. NIIDEN RAKENNE JA ULKOASU ON HYVIN PERINTEINEN, MUTTA KENTIES JUURI PERUSASIOISSA PYSYMINEN ONKIN NÄIDEN KAIUTTIMIEN MAINION ÄÄNENLAADUN POHJANA. Kuunteluarvio Kaiuttimia soitettiin harman/kardonin järeällä HK 990 integroidulla lippulaivamallilla, ohjelmalähteen ollessa Cambridge Audion Azur 651BD. . Näiden kaiuttimien soundi on nimittäin yllättävän hyvä. Bassoalue on tarkka ja yllättävän tukeva. Runko näyttää matalammalta mitä se itse asiassa onkaan, sillä moottorirakenteen kanssa asennussyvyyttä kertyy kokonaisuutena 63 milliä. 66 A uto S ound 66 A uto S ound KOKEILUSSA L X6 koaksiaalien suositushinta on 129 euroa. Rakenne Kaiuttimien runko on valmistettu pellistä ja se on pulverimaalattu mustaksi. Toisto pysyy hyvin kuosissaan todella kovallakin soittamisella. Diskantti helähtää vähän sinnepäin ja sen äänessä on edelleen suttuisuutta, mutta se ei silti ole varsinaisesti ääneltään ärsyttävä. Keskialue on perushyvä, voisi erotella paremminkin ja olla vähän eläväisempi, mutta aivan kuunneltava siitä huolimatta. Pakkauksesta pitää muuten mainita vielä sen verran, että paketin päällä komeileva "300 Peak Watts" ottaa aika pahasti silmään ja luo aivan sataprosenttisen hyödyttömänä "tietona" harrastuksesta paremmin perillä olevalle kuluttajalle suotta negatiivissävyistä vaikutelmaa tuotteesta. En tarkoita tätä moitteena, mutta nämä kaiuttimet vain näyttävät hyvällä tavalla "perus autokaiuttimilta", sellaisilta vähän vanhan ajan malleilta. . Ferriittimagneetin halkaisija on kuitenkin suhteellisen kompakti eli vain 76 milliä, joten sovittaminen tuskin tuottaa monessakaan tapauksessa ongelmia, mikäli autosta vain löytyy 6,5-tuumaiselle kaiuttimelle paikka. Se on itse asiassa enemmän kuin mitä kuvittelin, kun ensimmäisen kerran näin kaiuttimet livenä. Kaiuttimien tyylikkään kokomusta ja kromitekstein painettu pakkaus sisältää lisäksi varsin asialliset mustat suojaritilät, joiden ulkoasu on siinä määrin simppelin tyylikäs, että niitä voisi jopa oikeasti käyttääkin. Diskanttielementtinä käytetään 20-millistä silkkikalottia, jota voidaan kevyesti suuntailla asennusjalassaan keskiäänisen puhekelan keskellä. Kokonaisuutena kaiuttimien tekninen laatu on ihan toimivaa perustasoa. 45 senttimetrin päässä basso/keskiäänisestä. Diskantti ei ole soundiltaan siistein mahdollinen, sen äänessä on pientä suhua, mutta toisaalta tämä tuntuisi ainakin ensimmäisen kappaleen perusteella häiritsevän kohtuullisen vähän. Diskantille on myös pienikokoinen muovieristeinen suodinkondensaattori, joka on sijoitettu kaiuttimen lattamallisten johtoliittimien yhteyteen. Ottaisin ehdottomasti pois jos voisin vaikuttaa asiaan... . Diskantti ei käy päälle ja keskialue ei kiristy. Melko herkät ja pakottomasti soivat kaiuttimet. Kuustosella ensivaikutelma soundista on varsin tasapainoinen. MASSIVE AUDIO LX6 KOAKSIAALIT Teksti ja kuvat: Janne Soilakari. Neljän ohmin kuormalla tehoa oli käytössä useampi sata wattia per kanava. Sain elementit kuunteluun täysin sisäänajamattomina, joten soittelin niitä reippaalla taustamusiikilla joitain tunteja ennen varsinaisen kuuntelutestin aloittamista. Siinä on tarkkuutta ja voimaa, sekä sellaista helppoutta, jota ei ihan jatkuvasti kuule. Diskanttialue ei käy päälle ja keskialue ei ole tumppu. Keskiäänielementin kartio on ruiskuvalettua muovia ja yläripustus butyylikumia. Midbassopää on oikeastaan hämmästyttävän hyvä, pesee jopa monien kaksi kolme kertaa kalliimpien erillissarjojen miditoiston. Kuuntelussa kaiutinsarja asennettiin noin 30-litraisiin suljettuihin koteloihin, joissa diskantti sijaitsi n
kartio Ruiskuvalettu muovi • Jakosuodin 6 dB / okt. Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness. Janitalla ja Nilsillä toistosta puuttuu yläpään osalta jonkin verran yksityiskohtia, mutta keskialue ja ylempi midbasso toimivat varsin hyvin. Kaiuttimien runkorakenne on mustaksi pulverimaalattua peltiä ja keskiäänisten kartiot on valmistettu ruiskuvaletusta muovista. Suosittelen etenkin demoautojen rakentelijoille. Kyllä tällaisille kaiuttimille käyttöä keksii. Kaiuttimien perusäänenlaatu ei ole mitään huipputasoa, mutta siitä puuttuu myös iso liuta dramaattisimmista ongelmista, joihin yleensä törmätään. Kokonaisuutena soundi on tarpeeksi hyvin oikeilla uomilla, jotta virheisiin ei tarvitse kiinnittää huomiota ja voi keskittyä sen sijaan kuunneltavaan musiikkiin. Mutta aikalailla selvää on, että LX6:t sijoittuvat siinä ryhmässä ainakin yksien etevimpien toistimien joukkoon. 142 mm • Kokonaishalk. Cosmic Hipolla hämmästelen lisää kaiuttimien laadukasta bassotoistoa. Siitä löytyy nopeutta ja sävyjä. Toisiksi paras lienee rasittamaton ja monenlaiselle materiaalille soveltuva soundi. Jos tavoitteena ei ole mikään audiofiilitason äänenlaatu, niin voisin kuvitella että näiden elementtien kanssa saisi monien autojen vakiosettienkin soundiin lisää fiilistä. A uto S ound 67 A uto S ound 67 KOKEILUSSA kin demoautoon, johon halutaan lastata iso määrä peruslaadukkaita ja kovaa soivia koaksiaaleja. Ei kaikin puolin aivan oppikirjamainen, mutta sellainen jonka kanssa pystyy kyllä tulemaan toimeen oikeinkin hyvin. Näitä vaikkapa 4-8 paria etuoviin, niin luulisi että ääntä saadaan tarpeeksi useimpien popittelijoiden tarpeisiin. En ole vähään aikaan vertaillut koaksiaalikaiuttimia sen laajemmin, joten yleiskäsitys markkinoilta löytyvien noin satasen hintaluokan kaiuttimien tasosta ei ole aivan selkeä. Plussaa tulee myös keskiäänialueen pahimpien värittymien puuttumisesta. Nightwishilla kaiuttimien soundi kiristyy keskitasoa vähemmän ja diskanttipääkin kestää kovaa soittamista. Pakoton toisto. 63 mm • Asennushalk. Yhteenveto kuuntelusta Pitkän mietinnän jälkeen annan Massiven koaksiaaleille niinkin hyvän kokonaisarvosanan kuin kahdeksan. Lisäksi kevyinä ja helposti kytkettävinä sekä vähemmälläkin vahvistinteholla soivina näitä voisi ajatella hyvinkin moniin erilaisiin käyttökohteisiin, kuten mopoautoihin, työkoneisiin, jne. Ääntä saadaan ulos todella paljon ja todella helponoloisesti. Kaiuttimet soivat herkästi ja pakottomasti ja niiden midbassoalue on tämän hintaluokan tuotteiksi huikean hyvä. Arvosana kuuntelusta: 8 Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Todella herkät, ääntä tulee pakottomasti + Hyvin yleispätevä perussoundi + Hämmästyttävän laadukas midbasso +/Keskialueella ei suurempia värittymiä, mutta eloa kaipaisi lisää Diskantin äänessä suhua ja ylimmät alueet kateissa TEKNISET TIEDOT • Merkki Massive Audio • Malli LX6 • Suositushinta 129 euroa • Maahantuoja Massive Audio Europe • Puhelin 040-8252839 • Internetissä www.massiveaudio.fi • Impedanssi 4 ohm. diskantille • Muuta Mukana suojaritilät KUUNTELUMATERIAALI Diskanttielementtinä toimii asiallinen 20 mm silkkikalotti, jolle löytyy myös oma muovieristeinen suodinkondensaattorinsa. Valmistajan mukaan materiaalit on valittu sitä silmälläpitäen, että ne kestäisivät pitkään autoympäristön haasteellisissa olosuhteissa. • Tehonkesto 75 W RMS • Herkkyys 90 dB • Asennussyv. Midbassotoisto on näiden koksujen selkeästi paras ominaisuus. Bassopään potku antaa musiikille meininkiä. Tällä biisillä ne kuuluisat pitkien nuottien jälkeiset potkut tulevat niin että läppärin näyttö tärähtää. Diskanttialue ei ole mahdottoman puhdas, mutta yllättäen se ei silti ole kovinkaan tai oikeastaan lainkaan rasittavan kuuloinen, ei edes kovalla äänenvoimakkuudella ja haasteellisemmalla materiaalilla. Vieläpä kun elementtien luvataan olevan poikkeuksellisen hyvin haasteellisia olosuhteita, kuten lämmönvaihteluita ja kosteutta sietävät, niin mikäpä estää ruuvaamasta näitä myös veneeseen. 166 mm • Runko Peltiä • Disk. kartio 20 mm silkkikalotti • Kesk
68 A uto S ound 68 A uto S ound KOKEILUSSA
A uto S ound 69 AUTOESITTELY
Hae omasi. 70 A uto S ound PIRTEÄ JUHLASARJA Hei. Tämä pitää kuulla ja kokea. Kesärenkaat ovat saapuneet. Tarjoamme kevään aikana mahdollisuuden toteuttaa järkevällä budjetilla SQeli äänenlaatukokonaisuuden. Gladen Mosconi, -yhdistelmä italialaista persoonaa ja saksalaista insinööritaitoa. Varaa myös aika öljynvaihtoon. Kuten autossa, ne ovat piilossa. Ääni ja käytännöllisyys, se on siinä! Sovi aika ja tule kokemaan ja kuuntelemaan, niin suunnitellaan sinun näköisesi kokonaisuus. Missä mainoksen tuotekuvat. Vaasantie 316, Koskenkorva www.pp-autobahn.fi www.facebook.com/ppautobahn Kuuntelukokonaisuus: Vahvistin/prosessori Gladen Mosconi One 130.4 DSP Diskantteina Gladen Aerospace 28 Midbassoina Gladen SQX 165 Subwooferina Gladen SQX 08 Subwooferin kotelona Gladen 50cm pyöreä vanerikehys, sekä MDFpohja ja kansi Sub-vahvistin vaihtuu pitkin kevättä Ovien vaimennus Gladen Aero Door Kit Tavaratilan vaimennus Gladen Aero Wave
Plussaa siitä että diskantille yleensäkin on näin ruhtinaallisesti vakiotarvikkeita. Mielenkiintoista että Simex on valinnut midielementeiksi samat huippuelementit, joita on myyty myös irrallisena sarjan suositushintaa selvästi korkeammalla hinnalla. Vaikka diskantit ovatkin teknisesti ja viimeistelyltään tässä hintaluokassa asialliset, niin siitä huolimatta kontrasti sarjan midbassoihin on suuri. Tarjoamme kevään aikana mahdollisuuden toteuttaa järkevällä budjetilla SQeli äänenlaatukokonaisuuden. Elementeissä on Kevlarin ja lasikuidun seoksesta punottu kartio, pulverimaalattu alumiinirunko sekä laadukkaat ruuvikiristeiset johtoterminaalit. Tuolloin elementtien suositushinta oli 299 euroa parilta. Kuuntelussa kaiutinsarja asennettiin noin 30-litraisiin suljettuihin koteloihin, joissa diskantti sijaitsi n. Vaikka elementit siis ovatkin tutut, niin kerrataan kuitenkin myös niiden oleellisimmat tiedot. Kun sormea liikuttaa kartion alapuolella, sen näkee selvästi kartion läpi, eli paksuutta ei mahdottomasti ole. Myös kuuntelu vahvisti tämän. Nyt vuoroon pääsee 249,90 euron hintainen 2-tiesarja, sekä toisessa artikkelissa mukana oleva koteloitu subwooferi. Kaiuttimissa on ohuehkot Kevlarista ja lasikuidusta punotut keltaiset kartiot. Tämä pitää kuulla ja kokea. Kartio tuntuukin todella kevyeltä ja myös kuuntelussa herkkäliikkeiseltä ja transienttitoiston osalta äärimmäisen nopealta. Kesärenkaat ovat saapuneet. Kuunteluarvio Kaiuttimia soitettiin harman/kardonin järeällä HK 990 integroidulla lippulaivamallilla, ohjelmalähteen ollessa Cambridge Audion Azur 651BD. Lisäksi vastuksia löytyy jonkinmoinen nippu ja diskantille on perinteinen kolmiasentoinen tasonsäätö kaiutinjohdon paikkaa muuttamalla. Väritys on kokomusta ja viimeistely on kohtuullisen hyvää tasoa. Kaiutinkaapeleille on hyvät ruuvikiristeiset terminaalit, joihin sopii haarukkaliitin. A uto S ound 71 Teksti ja kuvat: Janne Soilakari M ittavan taipaleen tehnyt AutoStudio on Suomessa brändi, jonka jokainen autohifi harrastaja tunnistaa. Yläripustus on butyylikumia. Kun elementit purkaa pois uppoasennuskupeistaan, ne ovat oikeastaan sangen kompaktit. Kaksi pienehköä ilmasydämistä suodinkelaa sekä kaksi kondensaattoria, joista toinen on laadukkaampi muovieristeinen malli. Kuten autossa, ne ovat piilossa. Ääni ja käytännöllisyys, se on siinä! Sovi aika ja tule kokemaan ja kuuntelemaan, niin suunnitellaan sinun näköisesi kokonaisuus. Hae omasi. Elementeissä on kiinteät noin 20-senttiset perusasialliset kaiutinkaapelit. Missä mainoksen tuotekuvat. Puhekelan keskellä on myös alumiininen vaiheplugi, joka viittaisi siihen että elementit ovat enemmänkin keskiääniset kuin midbassot. 45 senttimetrin päässä basso/ keskiäänisestä. Viimeistely on erittäin hyvää tasoa. Ei kuulosta ollenkaan huonolta diililtä! PIRTEÄ JUHLASARJA AUTOSTUDIO AS-REF30TH ERILLISSARJA SIMEX OY:N OMA TUOTEMERKKI AUTOSTUDIO JUHLII 30-VUOTISSYNTTÄREITÄÄN. Mukana tulee asennuskupit myös pinta-asennusta varten. KOMEAN MERKKI-PAALUN KUNNIAKSI JULKAISTIIN MUUTAMIA ERIKOISTUOTTEITA, KUTEN TÄMÄ NYT KOKEILEMANI 6,5-TUUMAINEN 2-TIESARJA. Vaasantie 316, Koskenkorva www.pp-autobahn.fi www.facebook.com/ppautobahn Kuuntelukokonaisuus: Vahvistin/prosessori Gladen Mosconi One 130.4 DSP Diskantteina Gladen Aerospace 28 Midbassoina Gladen SQX 165 Subwooferina Gladen SQX 08 Subwooferin kotelona Gladen 50cm pyöreä vanerikehys, sekä MDFpohja ja kansi Sub-vahvistin vaihtuu pitkin kevättä Ovien vaimennus Gladen Aero Door Kit Tavaratilan vaimennus Gladen Aero Wave. Myös jakosuotimien liitinterminaaliin menee haarukkaliittimet. Kaiuttimien runko on harmaaksi pulverimaalattua alumiinia ja tyylikkään viimeistelty magneetti on hivenen keskimääräistä pienempi. Tuntuma on mukavan jämerä. Aloitan kuuntelun diskantin tasolla dB. Hei. Nyt mukaan saa viisi kymppiä halvemmalla myös diskantit, jakosuotimet sekä ison nipun asennushiluja. 30-vuotisjuhliaan viettävä merkki lanseerasi viime syksynä muutamia erikoistuotteita, joista olemme jo testanneet yhden vahvistinkaksikon. Gladen Mosconi, -yhdistelmä italialaista persoonaa ja saksalaista insinööritaitoa. Vuonna 2012 teimme suuren keskiäänisten/midbassojen vertailutestin, jonka yhden sarjan nämä samaiset elementit voittivat. Elementit Sarjan diskanttielementeissä on 25 mm silkkikalotit. Sarjan passiivisuotimien kansien alta paljastuu perusasiallinen komponenttikattaus. Tarvikkeiden laatutaso on "ihan jees", vähän niitä saa ehkä välillä kitkutella ja sovitella, että esimerkiksi uppoasennuskupin saa kunnolla kiinni, mutta samanlaista settiä ne tarvikkeet kaikissa muissakin tapauksissa yleensä ovat. Oho, KOKEILUSSA Sarjan ehdottomasti parasta antia ovat tämän hintaluokan tuotteiksi huikean laadukkaat midbassot. Varaa myös aika öljynvaihtoon. Neljän ohmin kuormalla tehoa oli käytössä useampi sata wattia per kanava
Pakko testata mitä -3 dB tekee äänelle. Hmm… Kenties on tasapainoisempi, mutta myös tylsempi. DISKANTTI • Korkeus 22 mm (ilman asennuskuppia) • Asennussyv. 53 mm (asennuskupin kanssa) • Kartio 25 mm silkkikalotti MIDBASSO • Asennussyv. 62 mm • Asennushalk. Matalampaa bassoa tulee 6,5” sarjaksi yllättävän rajallisesti. Rumpali sai settiinsä muutaman parin lisää peltejä, sen verran heleä meininki on. Reipas ote ylimpiin taajuuksiin tuo setin kokonaissoundiin pirteyttä ja eloa, mutta sarja on myös melkoisen materiaaliriippuvainen. . • Muuta Diskantin tasonsäätö +3, 0, -3 dB KUUNTELUMATERIAALI Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness AS-REF30th on hintaluokassaan laadukas tuote, mutta edellä mainittujen ongelmien vuoksi en voi antaa sille varauksetonta suositusta. Soundi on kyllä hillittömän tarkka! Ylempi midi on saakelin hyvä! Jätetään ne matalammat sitten subbarille. Etenkin todella pelkistetty ulkoasu on tyylikäs. Sarjan jakosuotimista löytyy sisältä juuri sitä mitä 250 euron setin jakareista olettaakin löytyvän. Midbassotoisto on äärimmäisen tarkka ja sävykäs, tosin toiston alarajataajuus tuntuu olevan poikkeuksellisen korkealla. Ääni aukeaa hyvin ja soundi on kaikin puolin miellyttävä. . Myös keskialue on siisti ja suhteellisen luonnollinen. Sarja on kohtuullisen herkkä, mutta ero Massiven megaherkkään settiin on silti iso. 145 mm • Kokonaishalk. Osalla materiaalista setti toimii oikeinkin mukavasti, osalla sitten taas ei lähellekään niin hyvin. Juniorilla biisistä löytyy sellaisia mikronyansseja, jotka jäivät esimerkiksi juuri tätä ennen kuuntelemallani Massiven sarjalla vähän verhon taakse. Diskantti helähtää tai ehkä ennemminkin kilahtaa turhankin voimallisesti. 85 mm • Kartio Kevlar/lasikuitu JAKOSUODIN • Mitat 130 x 86 x 38 mm • Liittimet Ruuvikiristeinen haarukkaliitinterminaali • Jakojyrkkyys 12 dB okt. Rammstein ja hanaa! Ja heti perään pienemmälle. 18 mm (asennuskupin kanssa) • Asennushalk. Toisaalta uupuu myös sellaista epämiellyttävää kumisevaa mörinää, jota välillä ilmenee todella tuhdisti tuuttaavien kaiuttimien kanssa. No nyt ei soundia voi ainakaan moittia uneliaaksi, sen verran on virtaa Kuustosen vanttuissa. 46 mm (asennuskupin kanssa) • Kokonaishalk. Diskantti ei olo sävyltään ihan täysin suhinavapaa, mutta kuitenkin riittävän laadukas, että reiluhko taso on perusteltu. Toisaalta midbasso ja etenkin sen ylempi alue toistuvat todella tarkasti. Diskantti ja keskialue toimivat hyvin yhteen. . Potentiaalinen setti oikealle omistajalle, miksei jopa hifi kisaajalle soundiluokkiin. Tätä ei myöskään huudata yhtä mieluusti kovalla, eli en ehkä suosittelisi demottelijoille. Arvosana kuuntelusta: 8,5 Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Todella eloisa ja pirteä ote + Erittäin luonnollinen keskialue + Supertarkka ja sävykäs midbasso + Akustisia soittimia sisältävällä musiikilla toimii todella maukkaasti Rock/metalliosastolla soundi kiristyy Alempi bassoalue on kadoksissa Materiaaliriippuvainen Pienehköille 25 mm silkkikalottidiskanteille tulee mukana asennustarvikkeet pintaja uppoasennusta varten. Aktiivisesti… Noin muuten ensituntuma AutoStudion juhlasettiin on hyvinkin positiivinen. Mikäli ei olisi ihan näin nirso toistettavasta musiikista, niin antaisin pykälän paremman arvosanan. Hipolla biisistä jää normaalilla kuunteluvoimakkuudella puuttumaan alakertaa. Vaatii kaverikseen subbarin jota voi soittaa hiukan keskivertoa korkeammalle. Sopivaan käyttöön tämä on kuitenkin todella oivallinen setti. Kun sitä vähän matalampaa bassoa ei hirmuisesti tule, niin ylemmän alueen kiristyminenkin ottaa tuntuvammin korviin. 40 mm (ilman asennuskuppia) • Kokonaishalk. Myös diskantit ovat perusasialliset. Jos mahdollista, kuuntele ennen ostopäätöstä, vaikka vain siinä myymälän testitelineessäkin. akustisia soittimia sisältävällä) musiikilla menetetään roppakaupalla fi ilistä. Sitten Nightwishia… AAARGH, käsi hapuilee volumepotikkaa ja vääntää sitä kaakon vastaiseen ilmansuuntaan. Diskantin tasoa voidaan kyllä laskea sarjan jakosuotimesta, mutta tällöin muunlaisella (esim. Palaan kaikesta huolimatta aikaisempaan ja diskanttia saa tulla sen verran kuin valmistaja on oletusarvoksi päättänyt. Meininki on todella eloisa, mutta ei kuitenkaan överi. Midbassoille on myös omat suojaritilät.. Nilsillä menoon saadaan lisää ulottuvuutta ja tilantuntu on kaikin puolin erinomaista tasoa. Bassotoisto on vähän ”pintakova”, vaikka sarja on kohtuullisen hyvin sisäänsoitettu. TEKNISET TIEDOT • Merkki AutoStudio • Malli AS-REF30th • Suositushinta 249,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09-41 500 210 • Internetissä www.simex.fi • Tehonkesto 60 W RMS • Herkkyys 89 dB • Impedanssi 4 ohm. 72 A uto S ound 72 A uto S ound KOKEILUSSA jopas on eloa. Janitan kappaleella tulee monesti unelias tunnelma, no nyt ei tule. 166 mm • Magneetin halk. Kuuntelun yhteenveto Sarjan äänenlaatu on varsin hyvä suhteessa hintalapun lukemaan. Tiukat potkut tulevat kivasti, mutta fi ilistä uupuu. Vähän pienemmällä voimakkuudella toimii jopa melko mukavastikin, mutta nämä kappaleet vaativat VOLAA!!! Jos mukana olisi subbari, olisi fi ilis varmastikin hiukan parempi, mutta tällaisenaan ei tätä materiaalia kyllä jaksa pitkään kuunnella. Keskarissa on todella miellyttävää luonnollisuutta. Keskialue kiristyy aika railakkaasti. Perushyvät komponentit ja diskantille kolmiportainen tasonsäätömahdollisuus. Ihan aavistuksenomainen tason lasku olisi paikallaan, mutta 3 desibeliä on jo liikaa. Jos kappaleella on taipumusta kireyteen ja ylärekisteriä tulee paljon ja voimalla, tuntuu ongelmat kertaistuvan. Diskantti antautuu ensimmäisenä kun volumea annostellaan oikein isosti. Diskanttitoisto sen sijaan on vähän kaksijakoinen
A uto S ound 73 A uto S ound 73 KOKEILUSSA
Tämä yksilö eroaa ihan vähän irtomyyntiversioista, kaiutinkaapelien liittimet nimittäin puuttuvat ja tilalla on suorat johdot.. Sillä rahalla on luvassa erittäin tukeva, 25 mm MDFlevystä valmistettu porttikotelo, joka on verhoiltu perusasiallisesti ja josta löytyy vieläpä elementille asiallinen kartion suojuskin. Elementti AS-REF10D2 MK2 subbarielementtiä myydään siis myös irrallisena. Valurunkoinen elementti on hintaluokassaan kaikin puolin asiallinen, se painaa 9,7 kiloa ja asennussyvyyttä löytyy 160 milliä. Tällöin elementissä on valmiiden kiinteiden kaiutinjohtojen sijaan jousikuormitteiset painoliittimet kaiutinkaapelille. Laatikko on verhoiltu mustalla huovalla jossa on päällä tyylikäs brodeeraus. Näitä on tullut vuosien varrella jonkin verran testailtua, ja joka kerta olen enemmän kuin aiheesta muistanut huomauttaa eräästä seikasta. Koska Reference-sarjan elementit ovat kaikki enemmän tai vähemmän järeitä tapauksia ja niitä ostava kohderyhmä haluaa soittaa KOVAA, ei sellaista elementtiä ole oikein soveliasta sovittaa mihinkään ohuesta levystä valmistettuun, pienellä portilla toteutettuun tehdasboksiin. Kotelossa on suorakaiteen mallinen refleksiportti, jonka pinta-ala on 62,5 neliösenttiä. Verhoilussa käytetty liima on harmillisesti tullut juuri boksin päältä brodeerauksen vierestä hieman huovan läpi, mutta tämä on tietysti vain yksilövirhe. HELPPOA JA JÄREÄÄ! Y ksi AutoStudion juhlavuoden uutuustuote ovat kokonaan omat koteloidut valmissubbarit. Portti tuntuu lähtökohtaisesti elementti huomioiden hiukan ahtaalta, mutta ilmeisesti tässä on haettu parasta kombinaatiota kotelon mittojen ja äänenlaadun/paineen suhteen. Muuten kaikki verhoilusaumat on siistit ja repsottamattomat. REFsarjan elementtejä on toki aikaisemminkin myyty valmiina paketteina Bassworxin koteloiden kera. Elementin tunnusomaisin piirre on keltainen lasikuitukartio. Kotelossa ei ole sisällä mitään vaimennuksia. Nimittäin siitä että kotelon ja elementin "järeyssuhde" on ollut hivenen metsässä. Kartion yläripustus on vaahtokumia ja alaripustus on näissä MK2-sarjan elemenElementtinä toimii AS-REF10D2 MK2. Boksi on "tehdaslaatikoksi" rakenteensa suhteen harvinaisen pätevä. Työnlaatu on ihan perusasiallinen ja mm. 74 A uto S ound 74 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti ja kuvat: Janne Soilakari AUTOSTUDIO AS-RBX10D2 10" KOTELOITU SUBWOOFERI AUTOSTUDIO KOTELOI SUOSITTUJA SUBBARIELEMENTTEJÄÄN VALMIIKSI PAKETEIKSI. OTIN KOKEILUUN 10" VERSION, JONKA KEHAISTIIN TOIMIVAN TÄSSÄ KOTELOSSA PAREMMIN KUIN MISSÄÄN AIKAISEMMASSA. saumat on tiivistetty vielä sisäpuolelta. Jonkin verran vähemmän siis kuin vaikkapa 4" putkella, jonka pinta-ala on 83 cm2. Kotelon hinnaksi jää tässä paketissa siis vain 60 euroa. Tuplapuhekelojen impedanssit ovat 2 + 2 ohmia ja RMS tehonkestoa lupaillaan 600 wattia. Kotelo En tiedä onko palautteellani ollut merkitystä asian kanssa, mutta tätä uutta AutoStudion omaa kotelomallia ei voi heppoiseksi haukkua! AS-RBX10D2 valmissubbari maksaa suositushinnaltaan 199,90 euroa ja siinä käytetään elementtinä irrallisena 139 euroa kustantavaa AS-REF10D2 MK2:sta
Petri Nygård: Reggaerekka Dr. 3" • Upotussyvyys 160 mm • Magneetin halk. Painoa on lähemmäs 10 kiloa ja rakenne on valurungon ja tuplamagneetin ansiosta varsin uskottava. Vahvistimena kuuntelutestissä toimi kohtuuhintainen ja hyvä-ääniseksi sekä tehokkaaksi havaittu Focus Acoustics FX-2500D yhden ohmin kuormalla. Subbarielementti on hintaluokassaan erittäin asiallinen ja järeä. Alban: Away From Home Milk Inc: Last Night a DJ Saved My Life Martin Garrix: Animals Nero: Guilt Flipsyde: Happy Birthday Kotelo on verhoiltu mustalla huovalla. Henkilölle joka kaipaa kohtuullisilla kustannuksilla paljon ääntä, tämä on hinnaltaan hyvä paketti.. Ensivaikutelma soundista on kohtuullisen raskassävyinen. Työnlaatu on muuten ok, mutta yhdestä näkyvästä kohdasta on liimaa tullut jonkin verran huovan läpi. 175 mm • Kokonaishalkaisija 274 mm • Asennusreiän halk. Moni harrastajakin varmasti käyttää tämän hintaluokan subbarien kanssa samantyylistä päätettä, ja tämä sama vahvistin oli käytössä myös viime kesänä tekemässämme 12-tuumaisten subbarien jättitestissä. Kuunteluissa käytettiin oletuksena Alpinen DSP-soittimelta jakotaajuutta 63 hertsiä -24 dB jyrkkyydellä. Kartiota painelemalla tuntuu että se liikkuu yllättävänkin kevyesti ja liikerata on suhteellisen laaja. Kuuntelu Testiautona palveli 2003 vuosimallin kolmiovinen Renault Clio, jossa kotelo sijoitettiin tavaratilaan elementti taaksepäin suunnattuna. Testikokoelman alkupään "hifikappaleiden" kanssa subbari oikoo mutkia suhteellisen isolla mitalla, nyansseja jää kadoksiin paljon Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Jorma Kääriäinen ja Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free ja Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Janita: Sävyjä Nils Lofgren: Keith Don’t Go Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire Cheek: Timantit on ikuisia ja Kuka muu muka Lord Est feat. 40 hertsiä • Materiaali 25 mm MDF • Paino 28,5 kg • Mitat 550 x 300 x 370/570 mm KUUNTELUMATERIAALI teissä maahantuojan mukaan hieman ensimmäistä tuotantoerää kestävämpi ja jo uutena pehmeämpi. 240 mm • Kartion materiaali Lasikuitu • Elementin paino 9,7 kg PARAMETRIT • Fs 54,2 Hz • Qts 0,599 • Vas 10,52 l KOTELON TIEDOT • Tilavuus 42,5 litraa brutto • Viritystaajuus N. Elementin hinta irrallisena on 139 euroa ja koteloituna 199,90 €. A uto S ound 75 A uto S ound 75 KOKEILUSSA TEKNISET TIEDOT • Merkki AutoStudio • Malli AS-RBX10D2 • Suositushinta 199,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09-41 500 210 • Internetissä www.simex.fi ELEMENTIN TIEDOT • Malli AS-REF10D2 MK2 • Tehonkesto 600 W RMS • Impedanssi 2 + 2 ohmia • Herkkyys 84,7 dB • Puhekelan halk. Sivusta löytyvä kaiutinliitinterminaali on asiallinen
Eli tehtäisiin reilusti todella kovaa soiva koteloitu valmissubbari, sitä soundia tulee sitten mukana sen verran kuin on tullakseen. Ok, kyllä tämäkin kovaa soi, mutta elementin potentiaalia jää silti hirveästi reserviin. Isku on todella brutaalia ja tuntuu kropassa. Ja kyllä, sitä saan mitä tilaan. Parasta subbarissa on erittäin hyvä tehonkesto ja se että kun soitetaan kovaa, niin subbari vastaa pyyntöön ja aikaansaatu potku olkoonkin vähän pyöreäsävyinen on huikean messevää. Siirrynkin suosiolla testikappaleiden kevyempään osastoon. Toisaalta siitä huolimatta tuotekehityksessä olisi edelleen varaa jatkojalostukselle, ja se koskisi mielestäni nimenomaan refleksiportin kokoa, ja kenties kotelon tilavuudenkin pientä kasvattamista ja sitä myöden herkkyyden parantamista. Soundi on kyllä erottelevampi ja vähän vähemmän raskas kuin useiden saman mallisarjan 12-tuumaisten kanssa, joista itselläni on eniten kuuntelukokemuksia erilaisissa koteloissa. Joten itse ainakin näkisin tämän sarjan subbarit mielelläni sellaisissa koteloissa joissa elementin hyvät puolet nostetaan entistä tukevammin jalustalle, ja unohdetaan koko "hifistely" ja miettiminen että miten tämä nyt mahtaakaan soida. Äänenpainetta saadaan enemmän kuin oletin. Reggaerekka ja Away From Home toimivat kaikista testiraidoista kenties parhaiten. Kyseessä kun ei muutenkaan ole mikään maailman siroin subbarikotelo, niin muutama lisälitra ei enää tuntuisi missään. 76 A uto S ound 76 A uto S ound KOKEILUSSA ja meininki on suurpiirteistä. Kotelo on valmistettu harvinaisen paksusta 25 mm MDF-levystä.. Tämä on aivan puhtaasti demo/SPL-elementti ja erittäin pätevä sellainen eikä se siitä tunnu muuttuvan vaikka mitä tekisi. Isommalla äänenvoimakkuudella saadaan kyllä ajoittain suhteellisen vakuuttavaa ja kasvot hymyyn nostavaa auktoriteettia, mutta mukana on koko ajan varsin raskas fiilis. Se ei nimittäin ihan mahdottomasti sitä potentiaalisinta kohderyhmää kiinnosta, miten se subbari erottelee vaikkapa jollain Junior Wellsin biisillä. Varmasti kotelon portin koko toimii rajoittavana tekijänä, mutta yllättävän lujaa tätä pystyy käskyttämään siitä huolimatta. Arvosana kuuntelusta: Hifi 7, Party Factor 8 Kotelo on kaikin puolin harvinaisen järeää tekoa. Hintaisekseen hyvä tuote jota on oikeanlaisella asenteella ja musiikilla kyllä hemmetin hauska soittaa lujaa. Elementin suojana on metallinen tankoritilä. Mutta sellainen "perusraskaus" ja pehmeys siellä seuraa koko ajan mukana. Kuuntelun yhteenveto En minä tätä koteloa edelleenkään SQhifistille menisi suosittelemaan. Tämän myös huomaa sitä nostellessa, painoa on liki 30 kiloa. Mutta uskoisin että hyvinkin monelle "ei niin hifiorientoituneelle" asiakkaalle tämä on täysin passeli paketti ja antaa juuri sitä mitä asiakas haluaakin. Ne joille ei riitä rakentavat kotelonsa itse, mutta valmiiseen ratkaisuun päätyvä saa tälläkin boksilla peruskuunteluun määrällisesti aika reippaasti bassoa
A uto S ound 77
78 A uto S ound Olemme päivittäneet verkkokauppamme ja se on nyt entistäkin nopeampi! Lisäksi osamaksu ja laskulla maksaminen onnistuu! Tutustu supernopeaan verkkokauppaamme osoitteessa: @hifistore.fi hifistore.fi @hifistore Satakunnankatu 32, PORI 040 771 7858 | shop@hifistore.fi w w w . h i f i s t o r e . f i
A uto S ound 79 A uto S ound 79 MAXBOOM
. Levyltä ei löydy yhtäkään kohtaa, jossa soundi menisi tukkoon, vaan kappaleesta toiseen musiikki soljuu hienosti eteenpäin. Näinpä myös Plastik -albumi on tullut minulle todella tutuksi vuosien varrella. . Palasin Plastik -albumin tunnelmiin pitkästä aikaa muutamia viikkoja takaperin. . Eipä ihme, sillä albumin kappaleiden joukossa ovat muun muassa sellaiset hitit kuin Käännä se pois, Ei yhtään todistajaa, Maanantai, Odotus Noidanmetsästäjä sekä Maailmanpyörä. . Levy siis istuu kuin nenä päähän vinyylilevysoittimen lautaselle ja äänenlaatu on huikealla tasolla. Tätä taustaa vasten peilaten ei liene yllättävää, että levyn kansikuvassakin komeilee susi. Varsinkin kappaleen Paragon -kappaleen puolivälissä kuullaan todella pitkä ja kaunis soolo kitaristi Jidellin soittamana. Turun Filharmoninen Orkesteri on täysimittainen orkesteri ja lajissaan yksi maailman vanhimpia. Kaikkiaan Lykaia tarjoilee metallimusiikista pitävälle kuuntelijalle kahdeksan kappaleen verran hienoja hetkiä. Tässä tapauksessa Finnkinon mielestä tuo aika oli liian lyhyt ja näin ollen he lopettivat elokuvan pyörittämisen teattereissaan jo kuukauden jälkeen. Toisinaan kaiuttimien keskiäänielementtien toistoskaalasta otetaan kaikki irti, kun Iivanainen päästelee menemään. Kaikkia näitä yhdistää hieman rauhallisempi tempo, sekä hienot kitarasoolot. Kiista liittyi siihen, kuinka nopeasti elokuva voidaan tuoda näkyville netin suoratoistopalveluihin elokuvan ensi-illan jälkeen. On todettava, että näin seitsemäntoista vuotta levyn ilmestymisen jälkeen kappaleet ja sanoitukset ovat edelleen ajankohtaisia. Uusin tuttavuuteni tältä sektorilta on Soen -nimeä kantava yhtye. MUSIIKKI SOUNDIT Apulanta Plastik Turku Jazz Orchestra, Turun Filharmoninen Orkesteri, Johanna Iivanainen & Jukka Perko Sulle Salaisuuden Kertoa Mä Voisin. . Näistä herroista ensimmäinen ja viimeinen ovat edelleen mukana Apulannan toiminnassa. Apulanta on yhtyeenä aina kohahduttanut tavalla tai toisella. Toni Wirtanen hoitaa tällä levyllä tuttuun tyyliinsä laulun ja kitaran lisäksi syntetisaattorit. Tällainen musiikki olisi omiaan esimerkiksi hämyisille rock-klubeille tai jopa kesäfestareiden esiintymislavoille. . . Progressiivista metallia parhaimmillaan. Soen on itselleni varsin uusi tuttavuus, vaikkakin Lykaia -albumi on järjestyksessään jo yhtyeen kolmas studiolevy. . . en Tanssihittien tasolla. . Yksinkertaista, toimivaa ja tarttuvaa. Johanna Iivanaisen ääni puhdas ja huokuu voimaa. Kyseinen mies on Nick Triani, brittiläinen musiikin moniosaaja, joka on sittemmin suomalaistunut ja työskennellyt muun muassa Radio Helsingin palveluksessa. Levyn äänitysteknisistä ominaisuuksista voi olla montaa mieltä ja lyhyesti todettakoon tässä, että kenties analogiaikakaudelta digitaalitekniikkaan siirtyminen kuuluu tällä levyllä pienenä rosoisuutena. Enkä varmasti ole ainoa henkilö Suomessa, onhan yhtye pyörähtänyt täällä kiertueella ainoastaan neljän keikan verran vuonna 2014. On puhuttu ihmissusista ja uhrilahjoista. . Kerran muistan vierailleeni pääkaupungissamme eräällä jazz-klubilla iltaa istumassa, ja tuostakin on aikaa jo lähes kymmenen vuotta. Edelläkin jo mainittu Tuukka Temonen puolestaan taitaa basson ja kolmikon täydentää rumpali Sipe Santapukki. Olikin siis varmasti jo korkea aika ottaa seuraava askel ja hankkia ihan fyysinen jazz-albumi! Erittäin pitkällä esiintyjänimellä varustettu albumi Sulle Salaisuuden Kertoa Mä Voisin sisältää suomalaista elokuvamusiikkia useammalta vuosikymmeneltä. Esiintyjinä toimii oikea superkokoonpano, sillä tälle levylle hynttyynsä lyö yhteen laaja jazz-muusikoiden joukko sekä kokonainen sinfoniaorkesteri. n joulu -nimisen albumin vuonna 2013. Toivottavasti bändistä kuullaan vielä jatkossakin ja kenties kuulemme yhtyeen esiintymistä myös kotimaamme kamaralla. Ensimmäistä kertaa tällä palstalla esitellään toimestani jazzalbumi. Jukka Perkon saksofonisoolot ovat kauniita mies todella taitaa soittimensa. Välillä mennään kovaa, välillä hiljempaa, mutta yhtä kaikki, kokoajan täydellisyyttä hipovalla äänenlaadulla. Melko monipuolisesta metallimusiikkitaustastani huolimatta en ole onnistunut törmäämään tähän yhtyeeseen aiemmin. Kuten kunkin elokuvan perässä olevasta vuosiluvusta voi päätellä, edustavat levylle valitut kappaleet hieman vanhempaan tuotantoa ja tästä syystä kappaleiden säveltäjiä ovat sellaiset tunnetut henkilöt kuin vaikkapa Heikki Aaltoila, Kaj Chydenius, Georg Malmsten ja Otto Donner. Lieneekö kyseessä alkavaa kolmenkympin höperyyttä vai mitä. Eipä tähän sen enempää lisättävää, kuin että kuunnelkaa tämä levy, jos ette ole sitä vielä tehneet! . Erityisesti puhallinsoittimet tarjoilevat kappaleesta toiseen hienoja koukkuja musiikkiin. Toisena solistina toimii myöskin jazz-taustainen saksofonisti Jukka Perko, jonka kanssa Iivainen on aiemminkin tehnyt yhteistyötä ja julkaissut muun muassa Martan ja Rudol. Hieman retrohenkisen levyn kannen bongaaminen paikallisesta levykaupasta avasi jälleen tien musiikin hienoon maailmaan. Jokainen kappale sisältää paljon pieniä nyansseja, jotka ovat tietysti tyypillisiä tämän tyyliselle musiikille. MUSIIKKI SOUNDIT Soen Lykaia Heinolassa 1990-luvun alussa perustettu punk-rock-yhtye Apulanta on ehtinyt siihen ikään ja saavuttanut sellaisen kulttimaineen, että viime vuosien aikana bändistä on kirjoitettu paitsi kirja, myös tuotettu syksyllä ensi-iltansa saanut elokuva. . . Muutamien kuuntelukertojen perusteella levyltä erottuvat edukseen ainakin kappaleet Lucidity, Jinn sekä levyn päättävä Paragon. Eipä silti, tämän tyyliseen albumiin ja vielä hieman punk-vaikutteita sisältävään musiikkiin tietty särö ja epätarkkuus kyllä sopii. Apulannan ”ainoa oikea” kokoonpano on mielestäni juuri 2000-luvun alussa vaikuttanut miehistö. . . Bändin jäsenten lisäksi muutamalla kappaleella kuullaan viulua ja selloa Andreas Tengbladin soittamana. . Voin suositella tätä levyä niille lukijoille, jotka haluavat laajentaa omaa musiikkimakuaan! Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Levy-yhtiöt . Näihin sanoihin kiteytyy mielestäni koko Apulannan hienous ja Toni Wirtasen lyyrinen lahjakkuus. . . Bändiä on mediassa tituleerattu Ruotsi-metallin voimaryhmäksi, ovathan muusikot sen taustalla toinen toistaan kovemman statuksen omaavia heavyhemmoja. Levy on äänitystekniikaltaan siinä mielessä erikoinen ja valtavirrasta poikkeava teos, että se on tuotettu täysin analogisia tuotantomenetelmiä käyttäen. LEVYT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA OLE KAIKKEIN ”HIFEINTÄ” TESTILEVYOSASTOA, VAAN MUSIIKKIA, JOTA KUUNNELLAAN JUURIKIN MUSIIKIN TAKIA JA JOKA HERÄÄ HENKIIN HYVÄLLÄ ÄÄNENTOISTOLAITTEISTOLLA TOISTETTUNA. . Omassa nuoruudessani ja musiikillisen identiteettini kehityksessä Apulannalla on kieltämättä ollut merkittävä rooli. Lykaia -nimen juuret juontavat kauas antiikinajalle, Kreikkaan, jossa kyseisellä nimellä varustetulla vuorella on tehty erilaisia uhrauksia ja riittejä. Tässä albumissa ilmentyy jälleen kerran se, kuinka hienolla tavalla metallimusiikkia voidaan parhaimmillaan äänittää ja tuottaa. Levyllä kuullaan kappaleita seuraavista kotimaisista elokuvista: Nainen On Valttia (1944), Kreivi (1971), Auringon Lapset (1932), Pikku Myyjätär (1933), Kyökin Puolella (1940), Kaksi Vihtoria (1939), Käpy Selän Alla (1966), Punahilkka (1968), Maskotti (1943) ja Klaani (1984). Turun Filharmoninen Orkesteri pysyttelee taustalla, mutta sen taitavat muusikot tuovat levyn soundimaailmaan selkeää syvyyttä. . Kappaleiden sanoituksia ovat sorvanneet muun muassa Aaro Hellaakoski, Aulikki Oksanen ja Juice Leskinen. Levyn kapellimestarina toimii Turku Jazz Orchestran taiteellinen johtaja ja kapellimestari sekä säveltäjä-sovittaja Vellu Halkosalmi. Plastik -albumi nousi aikanaan todella suureen suosioon, ja parhaimmillaan se piti hallussaan Virallisen albumilistan kärkipaikkaa. . . Sulle Salaisuuden Kertoa Mä Voisin pääsi yllättämään kerrassaan, toki tietysti musiikin harrastajalle levyn tunnettujen tekijöiden mittava lista jo osaltaan asetti tiettyjä ennakkoaavistuksia. Vellu Halkosalmi on onnistunut sovittamaan kunkin aikansa elokuvien parhaat kappaleet hienoksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi, joka kestää varmasti kuuntelua. Apulanta on yhtyeenä statuksensa varmasti ansainnut ja soittanut sekä sanoittanut tiensä monien suomalaisten sydämiin. Ruotsin metallimusiikin kenttä on melkoisen laaja, se on tälläkin palstalla tullut usein todettua. Vuonna 2010 perustetun Soen yhtyeen jäsenet ovat vaikuttaneet aiemmin urallaan sellaisissa kokoonpanoissa kuin Opeth, Avatarium ja Amon Amarth. MUSIIKKI SOUNDIT . . Sen sijaan reilua vuotta myöhemmin julkaistu Heinola 10 -albumi iski heti todella kovaa varhaisteini-ikään ehtineen mieleen ja varsin pian kiinnostus myös bändin aiempaa tuotantoa kohtaa heräsi. Turku Jazz Orchestran muusikot tuovat levylle tullessaan viisi saksofonia lisää, neljä trumpettia, neljä pasuunaa ja lisäksi pianon, kontrabasson ja rummut. Yhtyeen viides studioalbumi Plastik ilmestyi vuonna 2000, ja iästäni johtuen julkaisu tuoreeltaan meni tuolloin ohi, silloisen musiikkimakuni ollen enemmän Smurf. Näistä varsinkin kolme ensimmäistä ovat single-biisien statuksella saaneet todella paljon radiosoittoa myös myöhemmin ja esimerkiksi kappale Käännä se pois myi singlenä tuplaplatinaa. Rumpalina Soenissa toimii Martin Lopez, laulajana Joel Ekelöf, basistina Stefan Stenberg, kitaristina Marcus Jidell sekä kosketinsoittajana Lars Åhlund. 80 A uto S ound KUUKAUDEN KUUNNELTAVIMMAT TÄLLÄ PALSTALLA ESITTELEMME MUUTAMIA UUSIA TAI VÄHÄN VANHEMPIAKIN ÄÄNITTEITÄ, JOIDEN SISÄLTÖ JA SOUNDIT OVAT TEHNEET LEHTEMME TOIMITTAJIIN VAIKUTUKSEN. Minua ei siis yllättänyt, että bändin ex-jäsenen Tuukka Temosen ohjaama Teit Meistä Kauniin -elokuva sai viime lokakuussa aikaan erikoisen riidan elokuvateattereiden ja leffan tekijöiden välille. . Laulaja Ekelöf tulkitsee kappaleita selkeällä ja puhtaalla äänellä, ilman sen suurempia tarpeita murinalaululle. Levyn laulu-osuuksista vastaa ihanan lauluäänen omistama, jazz-piireissä ilmeisen suosittu Johanna Iivanainen. Plastik oli ensimmäinen levy, jolla yhtye käytti ulkopuolista tuottajaa. Tyylilajina jazz on ennen jäänyt omassa musiikkiharrastuksessani melkoisen marginaaliin. Levyn yleistunnelma on melko rauhallinen. Ensimmäiseksi jazz-levyksi voisi varmaan hankkia huonommankin. Ja kenties tätä kautta saavat selityksen myös Soen -muusikoiden levylleen kirjoittamat sanoitukset. . Sitä odotellessa tulen palaamaan useasti Lykaia levyn teemoihin. Soen on mielestäni mainio tuttavuus Ruotsin laajan metalliskenen joukosta. ”Joo totta kai sun täytyy lentää, Ei saisi jäädä paikalleen, Ne eivät voita jotka pelkää, Jäävät vaan tuleen makaamaan”. . Hyvälle metallilevylle tyypilliseen tapaan jokaisen levylle päätyneen kappaleen kesto on yli viisi minuuttia. . Jo vuonna 1790 perustetut orkesteri taitaa soittimensa ja heidän esittäminään kuullaan muun muassa viuluja, selloa, huilua, klarinettia ja pasuunaa. Sulle Salaisuuden Kertoa Mä Voisin on erittäin monipuolinen albumi, joka tarjoilee hyvää äänenlaatua ja hienoja yksityiskohtia
TESTED BY THE EXPERTS n YOUR ASSURANCE OF QUALITY WWW.EISA.EU EISA AWARDS 2016-17 Celebrating the year’s best products 210-297_EISA_AD_2016_Nav2.indd 1 08/08/2016 15:18. So whenever you see an EISA Award logo you can be sure the winning product is the very best of the best. EISA is the unique association of over 45 special interest magazines in hi-fi, home theatre, in-car electronics, mobile electronics, photo and video, from 23 European countries. Every year the EISA jury of experts rewards the best products in each class with a coveted EISA Award – results that have consistently stood the test of time
Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavanpituisen määräaikaistilauksen hinta. VASTUU VIRHEISTÄ JA. Huomautukset tulee tehdä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. TIETOA TILAUKSISTA Jatkuva kestotilaus 54,90 € / 12 kk Määräaikaistilaus 59 € / 12 kk Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Lehden sisältönä ovat autoäänentoisto, -viestintä, -hälyttimet ja tuning. Mikko Laineen, Vesa Ahon ja Erik Gerkmanin vastavalmistuneet EM-kisakilpurit! Jättiraportti: Autohi. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suora markkinointitarkoituksiin. 82 A uto S ound A UTO S OUND TECHNICAL MAGAZINE LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! Kustantaja JTS-Media Päätoimittaja Janne Soilakari Päätoimittaja (EISA) Teppo HirviKunnas Vakituiset avustajat Mika Koponen, Harri Saari, Jani Ilola, Jani Uuttu, Osku Hirvonen, Pasi Kalliojärvi, Tero Komulainen, Jussi Rajala, Jarkko Peiponen, Simo Rautio, Marjut Hakkarainen Janne Pulkkinen, Tom Hietaharju, Janne Kinnunen ja Harto Viljamaa. ILMOITUSMYYNTI Myynti, hinnat ja varaukset toimituksen puhelinnumerosta 0400-563 689. Julkaisemamme artikkelit ja ohjeet on tarkistettu, mutta emme takaa niiden täydellistä virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. VASTUU VIRHEISTÄ JA REKLAMAATIOT Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista force majoure syistä voida julkaista, lehti ja kustantaja eivät vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. AD David Sarmas Yhteystiedot JTS-Media / AutoSound Teerlakiantie 262, 21530 PAIMIO Internet www.autosound.. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). VUOSIKERTA Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa, joista numerot 4-5 ja 7-8 ovat kaksoisnumeroita. Tilaus voidaan peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupungilla. PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1456-4157 TILAUKSIA KOSKEVAT YHTEYDENOTOT NETISSÄ: WWW.AUTOSOUND.FI PUHELIMITSE: 03-4246 5305 TOUKOKUUSSA AUTOSOUND 3/2017 TULOSSA Autoesittelyissä mm. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämi sestä eikä palauttamisesta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. n EM-kilpailut Itävallassa, AutoSound välittää parhaat palat tuoreeltaan! Testissä: Kevään kovimmat 2-DIN soitinuutuudet! Ja paljon muuta! OUND TECHNICAL MAGAZINE ILMOITUSMYYNTI Myynti, hinnat ja varaukset toimituksen puhelinnumerosta 0400-563 689. Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja peruuta tilaustaan. TEKSTISISÄLTÖ Erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuvaja tekstimateriaalia edustamaltaan alueelta
A uto S ound 83 Autosound-covers-2-2017.indd 2 14.3.2017 18.35
84 A uto S ound LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! 11,50 € • 2/2017 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE HIENOSÄ ÄDÄ HIFILAIT TEISTOSI SOUNDI KOHDALLEEN OIKEALLA SIGNA ALIKA APELILLA! KOKEILUSSA: MASSIVE AUDION ERILLISSARJA JA KOAKSIAALIT! KOKEILUSSA: GLADEN AEROSPACE 10 HIGH END LAATUSUBBARI! KOKEILUSSA: ALPHARD AUDIO DB-5500.1D HUIPPUTEHOKAS MONOPÄÄTE! KOKEILUSSA: AUTOSTUDIO AS-REF30TH JUHLASARJA JA KOTELOITU SUBBARI! ESITTELYSSÄ JA VERTAILUSSA: AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 2/2 017 U ERILAISTA RCA-KAAPELIA! 21 Lorens Wastessonin VW Caddy Carrera Cup '08 Jesse Nikkisen ESQL VW Polo 1.9 Tdi '05 Johnson Nagawan Mazda Biante '14 Mattias Hedinin Hummer H2 '06 ÄÄNENLAA TUA JA PAINETTA! Autosound-covers-2-2017.indd 1 15.3.2017 15.05