Visually, acoustically, dynamically. Experience music in a new way. Made in Germany. 80 Watt Frequency Response: 180 Hz – 15 kHz, Fs 85Hz Multi vented U-Yoke neodym magnetsystem with optimized air?ow Audio viscous damping with Merino Wool and other special acoustic material PL-M3P PL-T28 :: LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! PAL. PL-W6C PL-S10 PL-W6P Maahantuoja: WWW.AUDIOIMPORT.FI Tweeter Set 1,1 inch (28 mm) Stainless Steel, hand polished including: special Mounting Rings Frequency Response: 1 kHz – 35 kHz Midrange Set 3,5 inch (9 cm) Phase Plug Max. Completely different. VKO 2016-34 145227-1603 11,50 € • 3-4/2016 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE MAXBOOM SEMI UNLIMITED PUNTO PROJEKTIKERTOMUKSEN 1. AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 3-4 /20 16 A VERTAILUTESTISSÄ 12" BASSOELEMENTIT 100-200€ HUIKEAT AUTOESITTELYT! Toni Rutasen VW GOLF IV GTI Dwidjo Martopon TOYOTA ALTIS Tibor Czenken TOYOTA HIACE ”THE WALL” Juuso Heinosen MERCEDES-BENZ E300TD T Cerwin Vegan FORD TRANSIT "THE SOUND VAULT" 124 SIVUINEN VAROITUS!!! LUETTUASI AUTOSOUNDIN HALUAT OSTAA LISÄÄ SUBBAREITA! ESITTELYSSÄ: TEAM RAUTAMA TUPLANUMERO! KOKEILUSSA: TERM-LAB MAGNUM UUDEN AJAN MONITOIMIMITTARI! KLASSIKKOHIFEISSÄ: LANZAR 90-LUVUN PAINEKENTTIEN KUNINGAS! TIETOA: AUTOSOUND RAKENTAA SUPERHERKÄN ABC-BASSOKOTELON! Autosound-covers-3-4-2016.indd 1 22.6.2016 2.34. 180 Watt Frequency Response: 35 Hz – 5 kHz, Fs 38Hz Wooferv 6.5 inch (16,5 cm) Crystal Cone Max. OSA. PROFI line The new Rainbow PROFI line. 180 Watt Frequency Response: 33 Hz – 4 kHz, Fs 36Hz Subwoofer 10 inch (25 cm) Max. Woofer 6.5 inch (16,5 cm) Phase Plug, Max. 1000 Watts Xmax +/28mm, Fs 28 Hz Titan 65 mm diameter voice coil former with CCA coil wire, to reduce moving mass and low Rms Light and strong multi layer foam cone, to pre-vent resonances on surface, coated by hand Aluminum crystal look cone, black anodized, aluminum-paper/ compound for extreme crispy midbass
Autosound-covers-3-4-2016.indd 2 22.6.2016 2.35
Autosound-covers-3-4-2016.indd 2 22.6.2016 2.35
72 Vertailutestissä 100-200 euron 12" subwoofer-elementit! Saako alle 200 eurolla hyvin soivan 12-tuumaisen subbarin. Muun muassa käsintehdyt kaiutinelementit sekä erittäin raju bassokattaus sai meidän haukkomaan henkeä, kirjaimellisesti! 44 Juuso Heinosen M-B E300td T '98 Porilainen Juuso Heinonen kertoo, että hänen Mersunsa hifi setin huippukomponentit ovat löytyneet vähän sieltä ja täältä monen sattuman summana. Ja vaikka Amerikassa kaikki on yleensä suurta, niin tällä kertaa "Ameriikan serkku" jää kuitenkin niukasti pikkuserkuksi. Usean merkin laitteista on kasattu todella kovan tason järjestelmä, jonka ääni ja ulkonäkö eivät jätä kylmäksi! 52 Dwidjo Martopon Toyota Altis '15 Unelmalaitteisto voi kuulostaa monille siltä mitä sen nimikin sanoo, eli esimerkiksi audiolaitteistolta, josta yleensä vain haaveillaan. Nykyään lähes jokaisella merkillä on 6,5” subbarielementti, joka on suunniteltu nimenomaan subbariksi, ei vain järeäksi bassoksi. 86 Focal Flax P 25F subwooferi Focalin tuore kymppituumainen jatkaa vahvoja näyttöjä antaneen Flax-sarjan menestyskulkua. Mutta entäpä jos käytössä on valuuttaa sen verran, että löydettyään unelmalaitteistonsa, voi vain suoraa päätä marssia alan liikkeeseen ja ostaa sen, kuten Indonesian Cikarangissa asuva Dwidjo Martopo teki. Ja saako siihen hintaan vielä äänenpainettakin, ei kai sentään. 20 Team Rautaman Toyota Timangi '74 ja VW Transporter '09 Mäntsälän Hirvihaarassa asuvat Tomi ja Timo Rautama ovat harrastaneet autohifiä ja autojen rakentelua jo yli 20 vuotta. 96 DLS RZ 6.2 erillissarja Vaikka naapurimme Ruotsi ei enää nykyään olekaan kovin kaksinen jääkiekkomaa, niin hyvin soivia autohifi laitteita siellä osataan yhä edelleen suunnitella. No mutta lopetetaanpas arvailut, AutoSound testasi asian! 92 JL Audio 6W3v3-4 subbarit Pienet subbarit ovat tehneet vahvaa läpimurtoa viime vuosina. Jo vuosi sitten EISA:n tunnustuksen saanut elementti otettiin kuunteluun merkin maahantuojan sille viilaamassa suljetussa kotelossa. 116 Klassikkohifi ä esittelyssä, osa 15. Siitä toimii tuoreena todisteena tämä vastikään kuuntelemani RZ 6.2 erillissarja. Joten olkaapas hyvät! VAKIOT 5 Pääkirjoitus 8 Uutta maailmalta 10 Tuoteuutiset 112 Kuukauden kuunneltavimmat 114 Tulossa seuraavassa numerossa VERTAILUSSA KOKEILUT TIETOA MAXBOOM. No niin ollaan mekin Repan kanssa!!! Kuulemma seuraavassa numerossa olisi taas tilaa, siihen asti joudutaan tyytymään vain näihin kaikenmaailman bassokärryjen esittelyihin. Historian siipien havina on ollut lähes korvinkuultavaa ja moni unohdettu kultakimpale on herännyt uuteen eloon esittelyjen myötä. 88 Ground Zero GZUW 8SQ subwooferi Kasituumainen Uranium GZUW 8SQ on pieni, musta ja sympaattinen. Tämä on elementti jonka olen halunnut saada kokeiluun sen ilmestymisestä saakka, ja myös lukijoiltamme on tullut vastaavia toiveita. Otimme kokeiluun JL Audion elementtikaksikon. Miehen motto on "Maksimum Bass No Diskant". Tällä kertaa otamme jättiesittelyyn mykistävän upean EMMA-kisakaluston! 38 Toni Rutasen VW Golf IV GTi '99 Alavieskan suunnalta kotoisin oleva Toni Rutanen on tuttu kaveri kisakentiltä. Näillä eväillä ja järeällä Ground Zeron laitteistolla irtosi ESPLäänenpainekilpailujen Euroopan mestaruus tältä keväältä! 62 Tibor Czenken Toyota Hiace ”The Wall” Kävimme Itävallassa tutustumassa EMMA EM-mestaruustason ESPL/ ESQL-Hiaceen. Tämänkertainen artikkelimme pureutuu yhteen 90-luvun legendaariseen merkkiin, amerikkalaiseen Lanzariin! Kato terve! Sä olet varmasti jo ihmetellyt että mihin Arskan Hifi t ovat hävinneet. Veljesten tallista putkahtaa säännöllisin väliajoin ulos toinen toistaan uskomattomampia projekteja. AutoSoundin klassikkosarja on pureutunut ytimekkäästi jo useamman artikkelin voimin menneiden aikojen autohifi legendojen esittelyyn. 4 A uto S ound 4 A uto S ound TÄSSÄ NUMEROSSA KOKEILUT VERTAILUSSA 20 AUTOT 14 Cerwin Vegan Ford Transit "The Sound Vault" Numerossa 1/2016 oli esittelyssä Jari "Jasso" Pesosen Cerwin Vegan tuotteilla ladattu Citroen Jumper "Plan B"
Suosittelemme-maininnan saa yleensä testissä toiseksi sijoittunut tuote, joka esimerkiksi loistaa tietyllä osa-alueella ja saa muutenkin hyvät kokonaispisteet, saavuttamatta kuitenkaan testivoittoa. . . . Tuotteen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä menestyä kokonaispisteiden valossa erityisen hyvin, mikäli se saa esimerkiksi tietystä arvostelukohdasta poikkeuksellisen hyvät pisteet. Alunperin AutoSoundin kesäkuun numeron piti olla lukijoilla juhannuksena, nyt se on heinäkuun vaihteessa tai alkupäivinä. A UTO S OUND TESTIVOITTAJA •SUOSITTELEMME•HYVÄ OSTOS PÄÄKIRJOITUS 38 Testivoittaja-maininnan saa pääsääntöisesti se tuote, joka saa kulloisenkin pisteytystaulukon perusteella korkeimman kokonaispistesaldon. Tasapisteiden osuessa kohdalle testivoittajia voi olla useampiakin. Luulisi että myös painemiesten leiristä kuuluisi SQ-painotteisten numeroiden kohdalla purnausta, mutta eipä juurikaan ole kuulunut. Käyttäkää tilanne hyväksenne ja ostakaa uusi basso jo huomenna! Janne Soilakari Päätoimittaja Bassonumero Kun autohifi stä puhuttaessa sanotaan sanat "basso" tai "subwoofer", nousee osalla harrastajista välittömästi karvat pystyyn ja suuhun alkaa pukata oksennusta. 120 Kuukauden kuunneltavimmat 122 Tulossa seuraavassa numerossa TIETOA 105 Näin rakennat superherkän ABC-kotelon! ABC-kotelo tai virallisemmin AperiodicBiChamber on melko tuntematon kotelotyyppi. 200 eurolla saa nimittäin käsittämättömän korkealuokkaisia elementtejä, vai mitä olette mieltä esimerkiksi testin SPL-luokan osallistujista. Sillä voi mitata useampaakin suuretta ja se on täydellinen työkalu jokaiselle autohifi harrastajalle!. AutoSoundin kesänumerolla on ollut tapana olla tavallista enemmän bassoasioihin keskittyvä, ja niin se on tälläkin kertaa. . . Kaiutintesteissä testivoittoon voivat riittää myös parhaat kuuntelupisteet. Ja juuri heille ja heidän pyynnöstään tämä vertailu tehtiin. Tuloksena syntynyt äänenpainekilpa-auto on tarkan suunnittelun ja teknisesti tinkimättömän toteutuksen synteesi. Ymmärrän toki että puhtaasti painekilpailemista käsittelevät artikkelit eivät kaikkia kiinnosta, mutta täydellistä subbariallergiaa en. . Kilpailukykyisen MaxBOOM-kilpurin rakentaminen lajin suurimpiin luokkiin vaatii rahaa ja erityisesti aikaa paljon enemmän kuin useimmat ovat valmiita käyttämään. Eli ei huolta, emme halunneet että kenenkään lukijamme kesä menee pilalle liiallisen desibeliannoksen takia. . Hyvä Ostos Hyvän Ostoksen erikoismaininnan saa tuote, joka on laadullisesti asiallinen sekä hankintahinnaltaan pääsääntöisesti testin edullisin tai edullisimpia. Tähän Semi Unlimited -projektiin on kulunut aikaa yli puoli vuotta. Tehtyjä työtunteja on kertynyt tähän mennessä yli 1200 ja rahaa on palanut lähemmäs 7 000 €. Onnistuimme keräämään tähän numeroon todella poikkeuslaatuisen kattauksen Euroopan kovimpia ESPL ja ESQL -autoja, kuten Rautaman veljesten hätkähdyttävän komean kisakaluston. . A UTO S OUND SUOSITTELEMME . Ja näistä toinen ei muuten ole edes varsinainen paineauto, vaan ihan puhdasta hifi ä... Edullisten laitteiden testejä on tehty monta kertaa ennenkin, mutta harvoin on mukana ollut näin laadukasta tavaraa kuin juurikin tässä tämänkertaisessa vertailussa. Kuitenkin ennen kuin alat kiertää lehteä rullalle ja sovittaa sitä mökkisaunan kiukaan pesään, kannattaa sisältöön luoda edes muutama vähän tarkempi vilkaisu. . . Parempaa kuin koskaan ennen Tämänkertaisen ison vertailutestin aiheena olivat edulliset 12" subbarielementit. Joka sekin on mielestäni ihan hyvä määrä. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä, mikäli sopivaa tuotetta ei ole mukana. . "Ennen vanhaan" vastaavista joutui pulittamaan suhteessa moninkertaisen määrän rahaa, jonka lisäksi on se tekniikkakin tässä vuosien saatossa kehittynyt. Term-LABin uusi Magnum on todellinen monitoimikone. Subbaritestin kamoista pitää sanoa vielä sen verran, että nykypäivän autohifi harrastaja on kyllä sangen onnellisessa asemassa. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä. Tämä paljon kysymyksiä ja kiinnostusta herättänyt kotelotyyppi soveltuu erittäin hyvin pienten teholuokkien painekisaamiseen, mutta siitä on mahdollista saada irti myös laadukasta hifi soundia! 100 Term-LAB Magnum mittausjärjestelmä Äänenlaatua ei edelleenkään voi mitata, mutta useita äänenlaatuun vaikuttavia suureita voidaan mitata ja äänenpainekisailussakin tulos määrätään nimenomaan mittaamalla. MAXBOOM 108 MaxBOOM Semi Unlimited Punto OSA 1. Löytyy kuitenkin edelleen nikkarointitaitoisia ja -haluisia harrastajia, jotka tekevät 5 Pääkirjoitus 8 Uutta maailmalta 10 Tuoteuutiset VAKIOT TESTIVOITTAJA! . Tämän tuotekategorian laitteet myydään nykyään hyvin usein valmispaketteina koteloiden kera. Ja hifi linjalla jatketaan myös parin muun autoesittelyn kohdalla. . A uto S ound 5 A uto S ound 5 kotelonsa itse. A UTO S OUND HYVÄ OSTOS . Testikamojen kokoamiseen meni sen verran paljon aikaa, että lehden ilmestymistäkin piti siirtää muutamalla viikolla. Mutta hyväähän tunnetusti kannattaa odottaa, ja parasta vielä vähän enemmän. Tämä on aika omituinen asia, sillä kuuluuhan matalien taajuuksien toisto erittäin merkittävänä osana myös äänenlaatuharrastukseen. Tavoitteena oli saada mukaan jopa 18 elementtiä, mutta erinäisten sattumusten ja muiden syiden vuoksi lopullinen määrä jäi yhteentoista
Laitteesta löytyy lisäksi Direct Stream Digital (DSD) -tuki, jonka kerrotaan lisäävän soundin selkeyttä ja erottelua. Lisätietoja: www.facebook.com/PPAutobahn JH-Sound avasi uuden myymälän Jo vuosien ajan palvelevana verkkokauppana toiminut JH-Sound avasi 21.5.2016 uuden kivijalkamyymälän Riihimäelle osoitteeseen Peltosaarenkatu 17 Halli 4. Laitteessa on 10 tunnin akunkesto ja valmistajan mukaan jopa 30 metrin langaton toimintasäde. Hintaa vahapakkauksella on 2990 euroa ja ostaja saa jopa toimituksen kaupanpäälle! Lisätietoja: www.autodude.fi Uusi hifiliike Ilmajoella EMMA:n autohifikilpailuista tuttu kasvo Pekka Pulkkinen perustaa autoelektroniikkaan ja -hifiin erikoistuvan liikkeen PP-Autobahn tmi:n Seinäjoen kasvukeskuksen kylkeen Ilmajoelle. Liitäntäpuolelta löytyy kolmet 5V RCA-esivahvistinlähdöt, optinen signaalilähtö, AUX-tulo sekä kaksi USB-porttia. Samalla myös firman omistaja Marko Ketonen aloitti työt päätoimisena autohifija tuningalan yrittäjänä. 10-alueinen (ilmeisesti parametrinen) taajuuskorjain, aikaviivesäädöt sekä alija ylipäästösuotimet. Lisää merkkejä tulee kesän aikana, yrittäjä lupaa. Hintaa soittimella on 1800 euroa. Kyseessä on vaniljantuoksuinen äärimmilleen viety erikoistuote, joka on pakattu kulta-anodisoituun alumiiniseen koteloon, jonka kannessa on vielä erikoistiivisteet jotka pitävät vahan pidempään käyttökuntoisena. Valkean carnauban yhdistäminen timanttiseen Carbon Flex -teknologiaan tekevät lopputuloksesta silmiä hivelevän...". Lisätietoja: www.jh-sound.fi High End mediasoitin Sonyn uusi RSX-GS9 mediasoitin toistaa valmistajan mukaan myös lossless-tiedostomuotoja sekä uusia korkearesoluutioisia äänitallenteita. Laitteessa on myös Bluetooth-yhteys. Elementti painaa 15 kiloa ja rahti sisältyy 525 euron hintaan. Pulkkinen aloitti autohifiharrastuksen 2013 ja isän kanssa valmistettu mahongin värinen kotelo Focuksen elementein pääsi esille American Car Show'n. Lisätietoja: www.spaudio.it. Yrityksen edustamia tuotemerkkejä ovat mm. Lisätietoja: www.sony.com Painehifiä Italiasta SP Audio on tuttu merkki ainakin osalle suomalaisiakin autohifiharrastajia. Sonyn omat erilaisella turhalla markkinointijargonilla täyteen ahdetut kotisivut tarjoavan vähän niukanlaisesti niitä oikeasti kiinnostavia tietoja. Malliston selvä pääpaino on lujaa soivissa komponenteissa. 8 A uto S ound UUTTA MAAILMALTA Bluetooth kaiutin mukaan uimaan Kannettavat Bluetooth-kaiuttimet ovat päivän sana! UE tuokin nyt kesäksi markkinoille mallin, jonka voi ottaa mukaan myös rannalle ja vähän pidemmällekin. JH-Sound toimii jälleenmyyjänä monille tutuille autohifimerkeille, jonka lisäksi löytyy omaa maahantuontia Sundown Audion laitteille sekä muutamille autotarvikeja varustepuolen merkeille. Varsinaisia avajaisia juhlistetaan 20.8 Rytmikorjaamon Hifija Tuningshowssa, jota JP d'art Audio isännöi. Sen raaka-aineeksi on noukittu vain ensiluokkaisia lehtiä valkeasta carnaubapalmusta, mikä antaa maalipinnalle ultimaattisen syvän ja puhtaan kiillon. Kaiutin voidaan yhdistää jopa kolmeen lähettävään laitteeseen yhtä aikaa. "Chemical Guys WAC314 on yhdistelmä maailman parhaita raaka-aineita. Tuettujen formaattien listalla ovat ainakin MP3, FLAC, WAV, ALAC, AAC, WMA ja AIFF. 2014 hän suoritti EMMA:n tuomarilisenssin nuorimpana tuomarina Euroopassa. Näin alkaa Chemical Guys WAC314 autovahan esittelyteksti. Kyseessä on italialaisen Gallone Marco nimisen hepun vuonna 2009 perustama tuotemerkki, jonka päätavoitteina on etsiä hyvän hinta-/laatusuhteen omaavia laitteita ja markkinoida niitä ilmaisilla rahtikuluilla ympäri maailman. Ominaisuuslistalla on mm. Tapahtumassa on myös EMMA:n ja MaxBOOM:n osakilpailu. Tarkempia tuotetietoja kaipaavan kannattaa googlettaa laitteen nimellä. Heinäkuun alussa liike avaa pienen myymälän Ilmajoelle ja elokuun alussa verkkokaupan. Esimerkkinä voidaan mainita SP15CX subwooferi, jossa on 2 + 2 ohminen 3" puhekela, 3000W RMS tehonkesto sekä varsin jyhkeä ulkomuoto. Kotelovalmistus on merkittävässä roolissa toimintaa ja yrityksen kaiutinkoteloiden tuotemerkki on JP d'art Audio. Erikoisen 99 euron hintaisesta Roll 2 kaiuttimesta tekee nimittäin se, että se on täysin vesitiivis yhden metrin syvyyteen saakka. AutoStudio, Hertz, Audison, Focus Acoustics ja JP d'art Audio. Lisätietoja: www.ultimateears.com Ökyvaha! Tämä ei ole varsinaisesti enää mikään huippu-uutuus, mutta näin kesän tullen ajankohtainen asia joka tapauksessa
Muutama selkeä pääpiirrekin löytyy, nimittäin fyysisiltä mitoiltaan todella pienet mutta tehokkaat vahvistimet, sekä pääosin erittäin järeät subwooferit. Erillissarja on kojelaudan päälle asennettuna, jolloin stereokuva saadaan nostettua jaloista ylös tuulilasille ja bassopuolta hoitaa 12 -tuumainen subwoofer 320 W -vahvistimella. "Voi, kun näin hyvä lisävarustelu saataisiin uusiinkin autoihin, sillä käytännössä kaikissa uusissa autoissa on stereopuolella parannettavaa paljon", todetaan Porin suunnalta. Markolla on paitsi vuosikymmenien kokemus alasta, myös laajat suhteet aina tuotteet valmistaviin tehtaisiin asti. Ideana on tarjota hyväsoundinen -paketti, jossa on myös Bluetooth -valmius musiikin striimaamiseen. Tämä edesauttaa siinä, että jatkossa mallistoon saadaan tarvittaessa helpommin muutoksia ja voidaan reagoida nopeasti markkinan toiveisiin. Tämä paketti on Hifi Konexin mukaan testattu ja todettu hyväksi mihin tahansa mopoautoon asennettavaksi, se tarjoaa hyvän soundin, hyvät valmiudet minkä tahansa musiikin toistoon (CD/MP3/BT) ja 12" basso on enemmän kuin tarpeeksi pienen mopoauton bassopuolta hoitamaan. Suomen maahantuoja toimii nyt myös koko Euroopan jakelijana, ja yksi uuden yrityksen taustalla olevista henkilöistä on autohifipiireissä todella pitkään vaikuttanut Marko Lönngren. Jatkoa seuraa, pysy kuulolla! Lisätietoja: Massive Audio, 040-825 2839, www.massiveaudio.fi Mopoautojen varustelua! Ensimmäistä kertaa Suomessa Porin Autotalo Oy tarjoaa mopoautoihin lisävarusteena kunnon äänentoistojärjestelmän, kertoo Hifi Konex. Merkki teki ensiesiintymisen huhtikuussa Tampereen Hot Rod & Rock Show näyttelyssä, jossa oli esillä jo jonkin verran mallistoakin. 10 A uto S ound 10 A uto S ound TUOTEUUTISET Massive Audio on täällä! Suomen markkinoilla jo taannoin pikavisiitin tehnyt Massive Audio tuli tänä keväänä takaisin isolla rytinällä. Yksi erittäin kiinnostava tuote on Core-1 DSP-prosessori, joka on ensimmäisenä uusien laitteiden testauslistalla ja odottelee jo toimituksemme hyllystä. Molemmista ryhmistä olemme jo aikaisemmin testanneet joitain tuotteita myös AutoSoundissa. Mopoautot äänentoistojärjestelmällä myy Porin Autotalo Oy, Sammontie 15, 28360 Pori. Saman hifipaketin saa myös erikseen jälkiasennettuna Porin Hifi Konexista hintaan 649 €, ja ilman soitinta 479 €. Amerikkalaista alkuperää olevan Massive Audion valikoimista löytyy hyvin monenlaista autohifiä ja muutakin äänentoistoa. Lisäksi laitteisto on suunniteltu sopivaksi mopoauton virtajärjestelmän kanssa, ettei akun kunto heikkene aikaa myöden, vaikka soitettaisiinkin bassoa kovalla äänenvoimakkuudella. Laitteistoon kuuluu Phoenix Gold Z112AB aktiivinen subwoofer, BLAM Audio 100RS 2-tie erillissarja ja Alpine CDE-193BT -soitin. Lisätietoja: Hifi Konex, 040-7717858, www.hifikonex.fi.
Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi. Ominaisuudet säilyvät hyvin myös pakkasessa. Takuuta tuotteelle myönnetään yksi vuosi. Suositushintaa kaiutinparilla on 150 euroa. TUV-todistus toimitetaan alustasarjan mukana. Diskanttien halkaisija on 57 mm ja syvyys 34 mm, eli koko ei ole luotidiskanteiksi kovin iso. Hintaa alustasarjalla on 269 € / kpl. Power Line -virtakaapelit saivat kaveriksi Sound Line -kaiutinkaapelimalliston ensimmäisen tulokkaan, 2,5 mm2 koon, joka käyttää samaa erittäin notkeaa ja helppokäyttöistä eristettä kuin virtakaapelimallistokin. Kaapelimateriaalina on CCA ja uusissa kaapeleissa on todella notkea ja asennusystävällinen eriste. 2011 2015), laadukas alalippa M-Sport / M-Look etupuskureihin. Elementtien tehonkesto on 100 wattia RMS ja herkkyys yhden watin teholla metrin päästä mitattuna 93 dB. Saatavana on myös 8" versio 170 euron hintaan. Tuote on valmistettu muovista ja sillä on maahantuojansa mukaan hyvä istuvuus. ylipäästösuodin. Elementtien kaiutinkaapelien välissä on tehtaan toimesta passiivinen 12dB/okt. Hinnat ovat, riippuen kaapelikoosta, 3,90 6,50 €/m. Lisätietoja: Tuningkauppa.com, 020-734 2020, www.tuningkauppa.com Herkät luodit! DD Audio VO-B3 on todella herkkä ja lujaa soiva bullet-diskantti. Materiaali niin ikään CCA ja hinta 0,90 €/m. Lisätietoja: Audiocheck, 041-5345482, www.audiocheck.fi Lippa Bemariin Tuningkaupan valikoimista löytyy BMW:n F30/ F31 -malleihin (300-sarja, vm. 1998 2005), Coupe / Sedan / Touring. Sarja sopii 4 + 6 -sylinterisiin automalleihin (vm. A uto S ound 11 A uto S ound 11 TUOTEUUTISET Uutta kaapelia Audiocheckin maahantuoma Power Line -virtakaapelimallisto on laajentunut kattamaan koot 25-50 mm2. Elementin suunnittelussa on käytetty apuna Klippel-optimointilaitetta. Lisätietoja: Tuningkauppa.com, 020-734 2020, www.tuningkauppa.com Alustasarja BMW E46 300 -sarjan autoihin sopiva JOM Redline Coilover korkeussäädettävä alustasarja kuuluu myös Tuningkaupan tämän kesän uutuuksiin. JOM Redline Coilover alustasarjan säätöalue edessä on 40 75 mm ja takana 30 60mm. Parihintaa kaiuttimilla on 140 euroa. Elementtien tehonkestoksi kerrotaan 100 W RMS ja herkkyydeksi hurjat 106 dB (1W/1m). Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi SPL-midbassot! Ground Zero Competition GZCK 165SPL on laadukas ja todella järeä 6,5" midbasso, joka soveltuu hyvin kovaa soiviin laitteistoihin. Hintaa lipalla on 229 €
Täysin uutena tuotteena löytyy myös matalarakenteinen Black Flat FL-12D4, jonka asennussyvyys on 12-tuumaiselle maltillinen 86 mm. Kokonaan uutena elementtisarjana on lanseerattu Maroon, johon kuuluu 10" ja 12" mallit. Uusissa Plus-malleissa on huomattavasti aikaisempaa notkeampi ja kestävämpi alaripustus, joka kestää paremmin äärimmilleen viedyn käytön. Lisätietoja: SK-Autosound, 010-29 22 800, www.sk-autosound.fi Paljon uutta Focus Acousticsilta! Focus Acoustics päivitti suositut Black-sarjan 12" ja 15" subbarimallinsa. Suositushinnaltaan vahvistin tulee olemaan noin 850 euroa ja sen pitäisi ilmestyä myyntiin aivan näillä hetkillä. Eivätkä uutuudet lopu tämän. Tällä kytkennällä saadaan varsin optimaalinen tehojakauma esimerkiksi 3-tie aktiivietupäälle. Subbari toimii optimaalisesti 22 litran suljetussa kotelossa tai 32 litran refleksissä. Uutuutena Black-mallistoon on saatu myös kiinnostava 8" elementti 8D2 MK6+, jolle luvataan 250 watin jatkuva tehonkesto. Elementin suositushinta on 149 euroa. Suositushintaa löytyy 149 euroa. Perusasiallisissa elementeissä on peltirunko ja hintaluokassaan hyvä tehonkesto. Lisätietoja: SK-Autosound, 010-29 22 800, www.sk-autosound.fi Laadukas 10" Gladen RSX10 on tämän vuoden uutuussubbari, jossa yhdistyy merkin maahantuojan mukaan korkea laatu ja maltillinen hinta. Elementissä on neliohminen tuplapuhekela ja valurunko. Vahvistimen tehoiksi ilmoitetaan 8 x 60 wattia neljän ohmin kuormaan, tai puolet kanavista sillattuna 4 x 60 + 2 x 120 W RMS. Hinta-/ laatusuhteeltaan kovalaatuisten elementtien suositushinnat ovat 12" mallilla 199 euroa ja 15" mallilla 269 €. Runko on alumiinia ja kartio paperikuitua. 12 A uto S ound 12 A uto S ound TUOTEUUTISET 8-kanavainen DSP-vahvistin Gladen One 60.8 DSP on todella monipuolinen koko järjestelmän ohjaamiseen soveltuva vahvistin, josta löytyy myös yhdysrakenteinen signaaliprosessori. Suositushinnat ovat 89 ja 99 euroa. Lisätietoja: Kokko-Tuonti Oy, 06-8680400, www.focusacoustics.com. 169 euron hintaisen kymppituumaisen elementin tehonkesto on 300 W RMS ja siinä on neliohminen 2" puhekela. Laitetta voidaan käyttää eri kytkentämalleilla vapaasti 4-8-kanavaisena. Kooltaan vain 300 x 200 x 50 mm kokoisesta paketista löytyy lisäksi monipuolinen DSP kaikilla normaaleilla herkuilla varustettuna
Vahvistimen virtalähde on varustettu kuudella torroid-muuntajalla. Tämä mahdollistaa merkin maahantuojan mukaan suljettua koteloa paremman matalien toiston ja herkkyyden, Ilman että kotelon koko kasvaa huomattavasti. A uto S ound 13 A uto S ound 13 TUOTEUUTISET Soundmagus tulee! Soundmaguksen monopäätteet näyttävät tutulta ja merkin maahantuojan mukaan sisältävät monille suomalaisille harrastajille tuttua tekniikkaa. Subbarikotelon suositushinta on 189 euroa. Hintaa laitteella on 249 euroa. Kokoa boksilla on 483 x 305 mm. Seuraava malli eli VS1500.1 pukkaa nimensä mukaisesti 1,5 kilowattia ohmin kuormaan ja kustantaa 349 €. Lisätietoja: Oy Mobivan Ab, 0400-879 009, www.mobivan.fi Putkibasso Earthquake K-10 sisältää 10" subwooferin ja kotelon toisessa päädyssä on passiivisäteilijä. Hyvä hyötysuhde helpottaa riittävän akuston rakentamista, kun akkuteho päätyy sinne subwooferille eikä vahvistimen lämmittämiseen. Merkin edustajan mukaan uusi päätemalli jatkaa Easy Audiolle tyypillistä “Se annetaan mitä luvataan” linjaa. Lisätietoja: TP-Import, 044-3318337, www.tp-import.fi. Suositushintaa löytyy 649 euroa. Pääteastepuoli on mitoitettu myös reilusti yli ja mahdollistaa nimelliskuormaksi jopa 0,5 ohmin kytkennän, niin että laitteen takuu säilyy. Lisätietoja: Earthquake Sound Finland, 045-8966190, www.earthquakesound.fi Tehoa edullisesti! Suosittu Easy Audio 1500.1D monopäätemalli sai isoveljen, kun 4000.1D -nimeä kantava ja 4500 W RMS yhteen ohmiin antava laite saapui valikoimiin. VS3500.1:n RMS teho 1 ohmilla on 2200 wattia ja laite kestää myös puolen ohmin kuormituksen, johon heltiää 3500 W RMS. Vahvistimen mitat ovat 650 x 255 x 70 mm ja sitä myydään jutun kirjoitushetkellä 999 euron kampanjahintaan. X6500 latoo pöytään 6,5 kilowattia yhteen ohmiin ja tämän wattihalon saa omakseen 1299 eurolla. Elementin tehonkesto on 400 wattia ja kotelon toistoalueeksi kerrotaan 20 150 hertsiä. Saatavana on neljää erikokoista mallia, joista pienimmän VS800.1:n tehot ovat neljään ohmiin 330 wattia RMS, 2 ohmiin 550 wattia ja yhteen ohmiin 820 wattia. Tämä näkyy maahantuojan mukaan erityisesti mitatuissa hyötysuhdeluvuissa
JA VAIKKA AMERIKASSA KAIKKI ON YLEENSÄ SUURTA, NIIN TÄLLÄ KERTAA "AMERIIKAN SERKKU" JÄÄ KUITENKIN NIUKASTI PIKKUSERKUKSI.. AUTOSOUNDIN NUMEROSSA 1/2016 OLI ESITTELYSSÄ JARI "JASSO" PESOSEN CERWIN VEGAN TUOTTEILLA LADATTU CITROEN JUMPER "PLAN B". 14 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti: Janne Kinnunen Kuvat: Janne Kinnunen ja Cerwin-Vega Mobile CERWIN VEGA! FORD TRANSIT "THE SOUND VAULT" Auton takaosa on asennettu täyteen tavaraa ja aukeavat ovet on hyödynnetty asiallisesti
On suorastaan hiukan pelottavaa mennä istumaan takapenkille kaiuttimien ympäröitäväksi tietäen, että sieltä tarvittaessa tuuttaa kovaa ja niin myös korkealta kuin matalalta. Kovin ysäriä ja amerikkalaista. Lisäksi olin ollut aiemmin samana päivänä kuuntelemassa paria muuta. A uto S ound 15 AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE • Omistaja Cerwin-Vega Mobile Audio • Rakentaja Al & Ed’s Autosound • Sijainti Los Angeles • Kulkine Ford Transit Connect • Vuosimalli 2015 • Moottori 2.5l I-4 • Teho 169 hevosvoimaa • Renkaat/vanteet 17” • Alusta/jousitus Vakio (Airbag jousitus tulossa pian) • Ulkopuoli Teipattu kokonaan "Cerwin-Vega Mobile" -teemaisella vinyyliteipillä • Sisusta Kustomoidut alumiiniset istuimien kiinnikkeet jotka kromattu Roadwiren nahkaa CerwinVegan punaisilla tikkauksilla HIFILAITTEISTO • Edessä Ovissa Cerwin Vega Mobile Stroker erillissarja (SPRO65C), Cerwin Vega Mobile "Stealth Bomber" sarjan 4-kanavainen vahvistin (B54) joka ruokkii matkustajan penkin alle kustomoituun koteloon asennettua matalarakenteista 10" VPRO102 subbaria, Pioneerin ohjelmalähde, navi ja Apple CarPlay • Takana Kustomoidussa bassoseinässä 4 kpl Stroker 15" (ST154D) subwooferelementtiä, sivuovissa 3 kpl 8" pro sarjan keskiäänisiä (CVMP8.0) ja 2 kpl 1" Pro sarjan diskantteja (CVMP1.0) per ovi, 4 kpl Stroker Limited Edition vahvistimia, takaovissa 2 kpl PRO 6,5" keskiääniä (CVMP6.5) ja 2 kpl PRO sarjan 1" diskantteja (CVMP1.0) / ovi, Cerwin Vega Mobile Bass Output Optimizer Matrix BOOM (CVM4), Cache COE8EQ 8-kanavainen linjakonvertteri joka sisältää myös 13 -kanavaisen taajuuskorjaimen • Muuta Järjestelmää voidaan ohjata iPad mini 2:n kautta, joka on sijoitettu auton takaosaan T u t u s t u i n C e r w i n Vegan ja Diamond Audion aluemyyntipäällikkö Ryan Kleiniin vieraillessani Cerwin Vegan osastolla SEMA Showssa 2015. Auton takaosasta löytyy myös Cache COE8EQ 8-kanavainen linjakonvertteri, jossa on yhdysrakenteinen taajuuskorjain. Takapenkkiläisten iloksi on takasivuovissa kolme kappaletta 8" midbassoja ja 2 kpl 1" diskantteja per ovi. Kyseinen yksilö on kuitenkin amerikkalainen, joten käytämme jutussa mallinimeä Transit. Nyt tarkkasilmäisimmät lukijat siristävät silmiään, että mikä ihmeen Transit. Jollain tapaa useissa sikäläisissä autoissa on samantyylinen sointi keskenään. Hyvä näin. Järeä kalusto Laitteistosta sen verran että edessä on Stroker SPRO65C erillissarja ja matkustajan penkin alla kustomoidussa kotelossa litteä 10" subbari. Työn jälki on laadukasta ja useat asennuksen yksityiskohdista näyttävät aivan kuin ne olisivat kuuluneet siihen jo tehtaalta. Tätä kaikkea voidaan ohjata iPad minin kautta joka on sijoitettu myös auton peräosaan. Tämä Fordin paketti/ tila-automalli on todellakin ison rapakon takana nimeltään Transit, mutta täällä Suomessa se tunnetaan mallinimellä Tourneo. Demoamista varten on myös takaovissa diskantit ja kaksi midbassoa per puoli. Mikään "absoluuttinen" kuuntelu ei ollut kyseessä joten kovin syväluotaavaa analyysia en äänenlaadusta lähde tekemään. Päätepatteristoa. Strokereita ohjaavat SPRO3100.1D -vahvistimet, joita on neljä kappaletta sekä pari prosessoria on sijoitettu auton peräosaan tehtyyn seinään. :-). Kuuntelin autoa SEMA Show:ssa ja päällimmäisenä jäi mieleen, että se kuulosti hyvin "amerikkalaiselta". Ryan kertoi SEMA Show:n olleen Fordin ensimmäinen messuesiintyminen, joten pääsin kuulemaan ja näkemään sen "ensimmäisten" joukossa. Auto rakennettiin lyhyessä ajassa CES 2016 messuja silmälläpitäen ja oli jo saatu "etuajassa" SEMA Show:hun. Kävimme Ryanin kanssa läpi hifiaihioksi valikoituneen Ford Transit pakettiauton hienouksia. Selän takana järjestelmän pääsubbareina hönkii 4 kpl 15" Stroker-elementtejä porteilla viritetyissä koteloissa. Auton laitteisto on koottu käyttäen järeitä komponentteja ja kaikki on asennettu näyttävästi kuitenkaan ilman mitään kummempia kikkailuja
Takasivuovet kun ovat liukuovia ja messukäytössä nuo ovet ovat melko lailla koko ajan auki, niin miksi nuo kaiuttimet oli asennettu niihin siten, että ovien ollessa auki kaiuttimet jäivät oven ja ulkokyljen väliin... 16 A uto S ound kin autoa joista toinen osoittautui täysin yllättäen todelliseksi äänenpainetykiksi jota en ennakkoon osannut odottaa, ja omistaja ei kauheasti säästellyt volumenupin kiertämisen kanssa demotessaan. Ainakin jos katsoi viereisten osastojen reaktiota, niin ääntä ei tarvitsisi lähteä yhtään enempää. Ryan laittoi ensin auton ulkopuolella ollessamme "volat kaakkoon" ja auton takana seistessä basso oli tiukan kuuloinen. Itse asiassa tosiaan on niin, että Jenkit innostuivat tuosta teippauksesta niin paljon, että samanhenkinen koristaa nyt myös "Ameriikan pikkuserkku" Fordiakin. Kurkistus autoon sisälle kertoo heti mistä on kyse. Yksi parannusehdotusta muistuttava ajatus kuitenkin heräsi. BASSOA riittää! Työn jälki on kautta linjan tyylikästä tasoa.. Lievässä "messuhuminassa" tuon Cerwin Vegan messupirssin siis kuuntelin. Etupenkillä ei kuuntelua tällä kertaa suoritettu lainkaan koska säädöt olivat vielä tuossa vaiheessa etupään osalta kesken. Ääntä tulee paljon mutta ei kuitenkaan mitenkään "yllättävän paljon", todella riittävästi kuitenkin. Joku jo saattoikin kuvista bongata kovin tutunnäköisen teippausgrafi ikan, jollainen on myös tuossa alussa mainitussa Jasson Citroen Plan B:ssä. Nämä ovat niitä hetkiä kun voi ylpeästi olla Suomalainen. Takapenkillä istuessa pidettiin äänenpaineita hiukan hillitympänä ja vaikka kuuntelupaikkana se ei mitenkään optimaalinen ollutkaan, niin silti siitä jäi sellainen melko raikkaan oloinen fi ilis
Eli kyse on todellisesta alan legendasta. Sound Vault oli nyt Spring Break -tapahtumaa varten säädetty "party" asetuksiin Cerwin Vegan CVMP 1.0 luotidiskantit ovat siitä harvinaiset lajityyppinsä edustajat, että niiden soundi on jopa ihan kuunneltavaa tasoa. Matalarakenteinen subfoofer matkustajan etupenkin alle kustomoidussa kotelossa. Darren myöntyi muitta mutkitta ja niinpä Darren ja hänen asentajansa Josh Macias ja Adrian Preston tarttuivat haasteeseen toteuttaa Cerwin Vega Mobilelle tämä erityinen projekti. Tavoitteena "Sound Vault" -nimen saaneessa projektissa oli siis rakentaa erittäin kovaa ja hyvin soiva auto mutta tehdä se niin että sillä voisi ajaa myös aivan yhtä hyvin päivittäin ympäri Yhdysvaltoja jälleenmyyjien luo, autonäyttelyihin ja muihin "lifestyle" tapahtumiin jotka jollain tapaa liittyvät autoihin tai autohifi in. Yhdessä vankan kokemuksen ja kovan ammattitaidon kanssa Al & Ed's Autosoundin porukka tiesi, että he pystyisivät toteuttamaan tämän projektin laadukkaasti ja aikataulussa. Kesti noin 3 viikkoa ja yli 300 tuntia kun Al & Ed's Autosoundin väki rakensivat ja säätivät Sound Vaultin alusta loppuun. Sound Vault vavahdutti ja ravisutti kun sitä luukutettiin täydellä voimalla. Ensimmäinen virallinen paljastaminen "Sound Vaultille" pidettäisiin siis CES 2016 kulutuselektroniikkamessuilla, jossa yleisö pääsi kokemaan korvia huumaavan elämyksen. Basso on selkeä vaikka sitä tulee todella runsaasti. Pohdittuaan asiaa, Cerwin Vegan tiimi päätyi yksimielisesti ajatukseen, että sen täytyy olla kovaa soiva näyttelyauto jota voi myös käyttää päivittäin normaalisti. yliopistoissa. Mikäpä muu kelpaisikaan kun merkkinä Cerwin Vega on vähintäänkin legendan maineen arvoinen itsekin. Toisin sanoen vastaa kutakuinkin muualla länsimaissa olevaa pääsiäislomaa tai ns. Ääntä, ääntä, enemmän ääntä... Tämän kokoluokan projektin ollessa kyseessä, Cerwin Vega Mobile kääntyi Eteläisen Californian autohifiexpertin, Al&Ed's Autosoundin puoleen. Cerwin Vegan projekti teki siis vaikutuksen ja ensiesiintyminen oli onnistunut. Kyseessä oli Spring Break -tapahtuma joka on siis yhdysvalloissa alkunsa saanut kevätloma traditio mm. Spring Break Award.. Valtaosassa vastaavista elementeistä ääni on äärimmäisen kireä ja raastava. Jokainen joka pysähtyi Cerwin Vega Mobilen osastolle, kommentoi kuinka Sound Vault pystyi tuottamaan niin puhdasta ääntä niin paljon. Siellä odotti ensimmäinen tapahtuma jossa tavalliset kuluttajat pääsisivät kokemaan projektin tuoman elämyksen. CES messujen jälkeen Sound Vault matkasi Daytona Beachille Floridaan. Haastattelin Cerwin Vegan myyntipäällikköä, Bob Chanthavongsaa, aiheesta. Nimi AL & ED's on lähes tulkoot kuin synonyymi autohifi lle jo vuodesta 1954. Oli vain kolmisen kuukautta aikaa Las Vegasissa järjestettäville 2016 CES messuille, kun Cerwin Vega Mobilella oli vielä epäselvää että millaisen osaston aikoisivat messuille toteuttaa ja mikä tulisi olemaan sen keskipiste. He ovat olleet alalla ja myyneet sekä asentaneet autohifi ä kauemmin kuin kukaan muu ja olleet tekemässä tästä alasta sellaista mitä se on tänä päivänä. lukulomaa. Cerwin Vega Mobile otti yhteyttä Al& Ed's Autosoundin asennuspäällikkö Darren Sprayberryyn ja pyysivät häntä ja hänen tiimiään rakentamaan showauton jonka äänentoiston yleisö tulisi muistamaan ikuisesti. A uto S ound 17 A uto S ound 17 The Sound Vault -projekti starttaa Käydäänpä hiukan läpi Ford Transitin vaiheita jakeluautoaihiosta showautoksi. Suurin haaste oli lyhyt aika toteutukseen, jotta auto olisi valmiina CES 2016 messuille
Bassoseinä kuidutettuna. 18 A uto S ound Takaosan vahvistinräkki. Pidetään meteliä!. Cerwin Vega Mobile haluaa kiittää kaikkia osapuolia jotka ovat olleet mukana tavalla tai toisella "Sound Vault" -projektin läpiviemisessä. Luotettavuus ja saatu huomio palkitsi kovan työn joka ei todellakaan mennyt hukkaan. Ja kiitokset menevät myös ympäri maailman Cerwin Vega -faneille, tai "perheelle" kuten Cerwin Vegalla sanotaan. Projektin lopputuloksena on uskomaton äänielämys pyörillä. Daytona Beachin Spring Break -tapahtumasta kiertue jatkoi ympäri Yhdysvaltoja jossa yhä useammat kuluttajat liittyvät "Cerwin Vega perheeseen" kokiessaan elämyksen jonka kovaa ja puhtaasti soivat tuotteet antoivat. ja se tarjosikin show:ta koko pitkän viikonlopun ilman ongelmia. Bassoseinä hiottuna. Bassoseinä verhoiltuna. Bassoseinä puuvalmiina. Ja kuin kirsikkana kakun päällä, Spring Break järjestäjät palkitsivat Cerwin Vega Mobilen ja Sound Vaultin "paras valmistajien näyttelyauto" -palkinnolla. Takapenkkien kustomoitujen alumiinisten kiinnitysjalkojen hahmottelua. Takapenkkien mallausta paikoilleen
A uto S ound 19
20 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti: Janne Soilakari Kuunteluarviot: Mika Koponen Team Rautaman Toyota Timangi ’74 ja VW Transporter ’09 Kuvat: Jussi Rajala ja Mika Koponen Projektikuvat: Team Rautama
A uto S ound 21 AUTOESITTELY
Projektin aihioksi valittiin Chevy Astro, johon oli alkuperäisenä ajatuksena asentaa Alpine Radioparin edustamia laitemerkkejä. 22 A uto S ound 22 A uto S ound TIETOA Auton kyljessä olevat yhteistyökumppanien logot ovat tarroja, kaikki muu on itse tehtyä kynäruiskugrafiik kaa. S uomesta löytyy enemmänkin autohifin saralla kunnostautuneita veljeksiä, mutta Rautamat eivät tässä kovatasoisessa poppoossa jää todellakaan listan häntäpäähän. Oikeastaan levy kävi soittimessa ensimmäisen kerran vasta kun mittamies tuli auton luokse, ja mittaus tehtiin multimedialuokan säädöillä. perhe-elämään, mutta Tomi hioi taitojaan paitsi asennusten kanssa, myös kisaamalla tuohon aikaan äärimmäisen kovatasoisissa dB Drag -äänenpainekilpailuissa ja nappaamalla Jönköpingin EM-kisoista jopa 2. Seuraavana vuonna autoon vaihtui Hertzin TOYOTA TIMANGI´74 KULKINE • Merkki Toyota • Malli Timangi • Vuosimalli 1974 • Moottori 1.6-litreinen GTi Corollan 16-venttiilinen, kokonaan läpikäyty • Vaihteisto 5-lovinen suorakytkentä • Tuningit Auton kori on täysin läpikäyty ja 95-prosenttisesti modifioitu, turvakaaret, lukuisia hiilikuituosia + paljon muuta HIFIT • Soitin Alpine CDE-178BT • Signaaliprosessori Helix DSP • Vahvistimet Ground Zero GZHA 2400XII diskanteille, GZNA 4330XII midbassoille ja laajakaistoille, 4 x GZNA 1.2550DXII subbareille • Diskantit 2 x Ground Zero Uranium GZUT 25SQX • Keskiäänet 2 x Ground Zero Uranium GZUF60SQ • Midbassot 2 x Ground Zero Nuclear GZNK 165SQ • Subwooferit 2 x Ground Zero Hydrogen GZHW 12XSPL • Kaapelointi AIV • Akut 5 x Ground Zero GZBP 12.1000 + 2 x GZBP 12.2500X. Sound Off kisoissa suurempi menestys antoi vielä odottaa itseään, mutta vuonna 2000 siirtyminen FASCA:n mittelöihin muutti asennusten tyylin vieläkin hiotummaksi soundipuolen kehittyessä koko ajan samalla. TÄLLÄ KERTAA OTAMME ESITTELYYN TUOREIMMAN EMMA-KISAKALUSTON. MÄNTSÄLÄN HIRVIHAARASSA TOISTENSA NAAPUREINA ASUVAT TOMI JA TIMO RAUTAMA OVAT HARRASTANEET AUTOHIFIÄ JA AUTOJEN RAKENTELUA JO YLI 20 VUOTTA. Tähän aikaan Suomesta ei lähtenyt vielä mitään massiivisempia autokuntia valloittamaan Eurooppaa, vaan ainoastaan muutamat yksittäiset kilpailijat kävivät kokeilemassa rahkeitaan isommilla areenoilla. Päämääränä oli EM-kilpailut, joista jäi näytöstyyliin plakkariin multimedialuokan 2. VELJESTEN TALLISTA PUTKAHTAA SÄÄNNÖLLISIN VÄLIAJOIN ULOS TOINEN TOISTAAN USKOMATTOMAMPIA PROJEKTEJA, JOILLE ON YHTENÄISTÄ SE, ETTÄ NIIDEN KANSSA HARVEMMIN MENNÄÄN SIITÄ MISTÄ AITA ON MATALIN. Veljesten vanha tuttava Jarkko Korhonen ojensi viime hetkellä auttavan kätensä ja niinpä Astron ensimmäinen setti tehtiinkin Cerwin Vegan tuotteilla. Lelut suurenee Vuonna 2006 oli jälleen aika tehdä porukalla jotain näyttävää. pytyn. Vuonna 2004 Rautaman veljekset ilmestyivät kisoihin sen suurempaa etukäteismeteliä pitämättä tuliterällä punaisella Peugeot 307 farmarilla, jossa oli tuon ajan mittapuun mukaisesti todella massiivinen multimediakattaus, lukuisia itse aidosta hiilikuidusta tehtyjä osia, sekä kaiken kruununa tavaratilassa kilpailukykyinen ESPLpainekattaus. Ensimmäinen Suomenmestaruus heltisi vuonna 2001, jolloin veljesten Pösö saalisti huikean pistepotin sekä vei samassa luokassa toiseksi tulleen Tommi Heikkisen päänahan. 12 vuotta sitten käytännössä kukaan ei Suomessa tiennyt mitä ESPL-kisaaminen tarkoittaa, mutta aikaansa edellä olleet veljekset tiesivät hyvinkin. 2000-luvun alkupuoliskolla Timo piti hieman pienempää profiilia autohifin suhteen ja keskittyi mm. Tämän voiton jälkeen sininen 306 pysyi kuvioissa vielä muutaman vuoden ajan, kilpailuluokan vaihtuessa multimediaan ja sitä myöten pikkuhiljaa myös enemmän äänenpaineen suuntaan. Varsinaista pioneeritoimintaa siis. Aivan alusta saakka asennusten tyyli oli keskimääräistä haastavampaa ja toteutus varsin mallikasta. Paremmilla säädöillä olisi lähtenyt kovempaakin, mutta tämäkin riitti mestaruuteen”, naureskelee Tomi. Samana vuonna Alpinen maahantuonti siirtyi kuitenkin uudelle yritykselle ja Radioparin toiminta loppui. Päällimmäinen tähtäin oli saada auto näytille kevään 2006 American Car Show’n, ja kuinkas muuten, aikataulu meni todella tiukille. Vuonna 1974 syntyneen kaksikon harrastuksiin on kuulunut jo pienestä pitäen erilaisten kulkupelien kanssa touhuaminen. Jo tuolloin voimavarat ja budjetti yhdistettiin ja veljekset kisasivatkin yhteisellä Peugeot 306:lla. Autohifi tuli vahvemmin mukaan kuvioihin vuonna ’97, jolloin pojat osallistuivat tuttavansa Veini Mäkisen houkuttelemina Hifi-Klubin järjestämiin Sound Off -kilpailuihin. Loppuvaiheessa jopa Jarkko itse saapui Oulusta Mäntsälään auttamaan laitteiden paikalleen laittamisen kanssa sitä tavaraa nimittäin riitti! Ja riittää myös hauskoja tarinoita, ympäripyöreitä tallipäiviä tehtäessä kun yleensä sattuu ja tapahtuu... sija ja ESPL:n voitto! ”Ostin painekisojen kisalevyn vasta paikanpäältä, joten säätäminen sen kanssa jäi minimiin
KUSKI JA KUSKI KUSKI • Nimi Timo Rautama • Ikä 42 vuotta • Kotipaikka Hirvihaara • Ammatti Kaukolämpöpuolella Nivos Oy:n palveluksessa • Muut harrastukset Jälkikasvun kuskailu jääkiekkohallille ja jalkapalloharjoituksiin, kotiteatterijuttuja vähän kanssa • Paras albumi Haloo Helsinki on aika hyvä • Suosikkielokuva Bondit ja animaatioleffat KUSKI • Nimi Tomi Rautama • Ikä 42 vuotta • Kotipaikka Hirvihaara • Ammatti Laitosmies, vastuualueena urheiluhallit ja uimahallit • Muut harrastukset Kynäruiskumaalaamisen harjoittelu • Paras albumi Scorpionsin tuotanto ja Kake Randelin tietenkin! • Suosikkielokuva Nyt pistit pahan, otetaan seuraava... Saatiin se toki myöhemmin isommalla porukalla”, muistelevat veljekset. Rautaman veljesten ”sotasaalis” löytyy ainakin osittain säilöttynä asennushallin yläkerran konttorista. No sehän painoi aivan saakelisti eikä liikkunut mihinkään. Sopivasti vuosimallia ’74 olevan auton rakentelua oli edellisen omistajan toimesta jo hieman ehditty aloitella, ja aihio oli muutenkin todella hyväkuntoinen. Ehkä jonain päivänä Chevy vielä nähdään näyttelykunnossa, ei sitä ikinä tiedä... Näillä kavereilla on fi naalipokaaleja Sound Off -kisoista, FASCA:n kisoista, dB Drag -kisoista Suomesta ja ulkomailta, EMMA Finlandin kisoista ja EMMA:n EM-fi naaleista. Tähän asennukseen liittyy myös yksi parhaiten mieleen jäänyt tapahtuma. Meillä oli apukäsinä vain Mäkisen Veini, kun aloimme siirtämään koteloa tallista sisälle autoon. Eturivissä oikealla Tomi ja vieressä velipoika Timo, jonka takaa löytyy Savanderin Akseli ja tämän vierestä Virtasen Arto. Uskoisin että tilanne olisi näyttänyt jonkun ulkopuolisen silmin katseltuna melkoisen koomiselta, kun kolme väsynyttä mutta itsevarmaa kaveria alkaa intoa puuskuen nostaa bassolaatikkoa, joka ei tahtonut liikkua milliäkään tallin lattialta. KIITOKSET AudioImport Stirwell maalikauppa Arto Virtanen Akseli Savander Veini Mäkinen Markku Skantz Mika Koponen Mikko Virta Arto Karjalainen Omille perheille Terveisiä myös naapurille, myös niille kahdelle jotka ovat muuttaneet jo pois sekä tälle yhdelle sitkeälle jota ei tunnu ihan pieni musisointi häiritsevän! Team Rautama yhteiskuvassa. ”Kai se on kova kilpailuvietti ja se, että ideoita vaan riittää niin paljon ja ne on pakko saada toteuttaa. Samana vuonna eli 2007 käytiin myös Hollannin EM-kilpailuissa, eivätkä ne todellakaan jääneet kyseisen auton ainoiksi Euroopan mestaruusmittelöiksi. Käsi ylös, moniko voi sanoa saavuttaneensa vastaavaa?. Timangi EMMA Racing -kilpailuluokkaan rakennettu pikkuruinen Toyota Timangi avolava mukailee teemallaan Kimi Räikkösen taannoista Nascar-kisojen ajokkia, joka oli myös Toyotan pickup. ”Olimme tehneet kuudelle 15” subbarille todella järeän hiekkahartsilla vuoratun kotelon, mutta ei juolahtanut tekovaiheessa mieleen että siitä saattaa muodostua aika raskas tekele. Timangin ulkoasussa on otettu mallia Kimi Räikkösen Nascar kilpurista. Sympaattinen Timangi siirtyi Rautamien omistukseen noin pari vuotta sitten. Mutta onhan tämä vaan niin hemmetin hauskaa!”, summaavat Tomi ja Timo. Paljon on vajaan 20 vuoden aikana tullut saavutettua, ja kuvasta puuttuukin vielä osa palkinnoista. Vaikka tämäkin upea laite on jo siirretty eläkkeelle, niin se löytyy bassoja lukuun ottamatta käyttövalmiissa kunnossa jostain päin Hirvihaaran Tuning Garageksi nimettyä tallimiljöötä ”naftaliiniin” säilöttynä. Pokaaleja käytiin pokkaamassa useina vuosina, ja projektin edetessä settikin päivitettiin vielä myöhemmässä vaiheessa Kickeriin. Siinä sitä sitten punnerrettiin ja välillä oli äijät välissä ja kotelo päällä, ja mitä eriskummallisempia muodostelmia nähtiin, mutta koteloa emme sillä kertaa saaneet autoon sisälle. Vapaa-aikahan tähän touhuun hupenee ihan totaalisesti, sitä ei tarvitse edes miettiä. A uto S ound 23 A uto S ound 23 TIETOA A uto S ound 23 laitteisto ja jo lähtökohtaisesti megaupeita asennuksia vietiin vielä aste pari eteenpäin. ”Autoon oli tehty ruostepaikkaukset ja se oli koriltaan varsin laadukas, eli mitään isompia ruosteyllätyksiä ei ole missään kohtaa tullut vastaan”, kertoo Tomi. Yhteen kysymykseen haluan vielä saada vastauksen. Nimittäin siihen, että mistä löytyy vuodesta toiseen into ja polte autojen rakentamiseen. Se kun on kuitenkin tällä tasolla äärimmäisen aikaa vievää hommaa, eikä harrastusta toki kovin edulliseksikaan voi kehua
Alustasta löytyy kynätolpat joka kulmasta ja takapäästä löytyy niin sanottu nelilinkkijärjestelmä. Autoon haluttiin nostalgisen tyylin ja ulkonäön vuoksi leveät, koottavat kolmiosaiset Schmidt 13” peltivanteet, jotka hieman rajoittivat jarruvalintaa, mutta käytössä olevat pysäyttimet vastaavat kyllä aivan hyvin kasvaneita tehoja. Tekniikka ja kaikki muukin rakennettaisiin kyllä viimeisenpäälle, mutta autoon asennettaisiin lisäksi jopa hifi kisojen soundiluokkien edellytykset täyttävä äänentoisto unohtamatta tarpeen mukaan reippaisiinkin lukemiin yltävää basso-osastoa. Edessä vanteilla on leveyttä kahdeksan tuumaa ja takana kymmenen ja puoli. 24 A uto S ound AUTOESITTELY Timangia oli suunniteltu kiihdytysautoksi, mutta Timpan ja Tompan ajatukset olivat hieman toisenlaiset. Tehoa on penkitetty hurjat 209 hevosvoimaa, joka on tämän kokoluokan vaparikoneesta aika kunnioitettava luku. Näiden avulla matalasta autosta saatiin vielä todella paljon massiivisemman ja kisahenkisemmän näköinen juuri sellainen kuin Racing-luokan kilpurin pitää ollakin. Edestäpäin Timangi näyttää sopivasti karulta mutta erittäin kisahenkiseltä!. Myös jarrut on luonnollisestikin vaihdettu levymalleihin. Pituutta sillä on vain 3,8 metriä ja painoa vakiokunnossa 780 kiloa. Samalla myös painopiste saatiin säädettyä ajettavuutta ajatellen mahdollisimman matalalle. Takapuskuri näyttää raudalta, mutta myös se on monien muiden Tomin itse tekemien osien tapaan puhdasta hiilikuitua. Mutta onneksi siitä löytyy sentään noin puolitoista metriä pitkä lava, jota onkin tässä projektissa hyödynnetty mallikkaasti. Auton painaessa tällä hetkellä ilman hifejä noin 600 kiloa, on teho/painosuhde ihan ok tasoa. Aivan heittämällä Corollan pata ei Timangiin istunut, esimerkiksi rintapeltiä jouduttiin siirtämään kymmenisen senttiä sisälle päin. Tekniikkaa ja tehoa Orkkis Timangi on taittanut matkaa 993-kuutioisen ja 45 hevosvoimaisen moottorin avulla, alkuperäisen vaihdelaatikon ollessa nelilovinen. Idea tuntuu lähtökohtaisesti todella ”hullulta”, koska kyseessä on oikeasti erittäin pienikokoinen auto. Nyt autosta löytyy viisilovinen suorakytkentälaatikko ja 1600-kuutioinen GTi Corollan 16-venttiilinen kone kauttaaltaan läpikäytynä ja varsin rajusti piristettynä. Tehoahan ei toki ole koskaan liikaa ja niinpä omistajien mielessä häämöttää vieläpä ahtimenkin asennus, mutta se kuuluu sitten tulevaisuuden suunnitelmiin..
Voiton vei parin pisteen erolla AutoSoundissa muutama vuosi sitten esitelty Harri Aulaskarin huippuhieno Mitsu, mutta mikä tärkeintä, Timangi saalisti itselleen kakkostilansa turvin pääsylipun EM-kisoihin. Aika huikeaa! Radiot Timangin kojelauta on aikalaistensa tyylisesti todella matalan mallinen ja sellaisena se myös haluttiin pitää joten siihen ei suuremmin äänentoistolaitteiston komponentteja alettu asentaa. Ja toimittaja on ehdottomasti samaa mieltä. Olen itse ihan tyytyväinen lopputulokseen, kun en kerran mikään automaalari ole, vaikka tiimin molemmat autot olen myös ylimaalannut itse”, kertoo Tomi. ”En ole koskaan ennen maalannut kynäruiskulla, joten tämä oli todella jännittävä projekti. Suomen kilpailukauden siirryttyä talvilevolle Hirvihaaran tallissa alkoi tapahtua. Ihan hyvin, kun kyseessä oli kaverin ensimmäinen projekti. Autolla hankittiin kuitenkin kotimaan fi naaleihin tarvittava pistemäärä ja Vaasan päätöskisasta jäi takataskuun Racing Master -luokan 2. Spoilerien yksityiskohtien tyyli on haettu esikuvana toimineesta Räikkösen Nascar-autosta. Konepellin grafi ikoihin meni jotain 8-10 tuntia ja auton kylkiin varmaankin neljä työpäivää. A uto S ound 25 AUTOESITTELY Armoton projekti Auton tullessa Hirvihaaran tallille alettiin sitä rakentaa saman tien, tosin alkuun vähän maltillisemmalla tahdilla. Molemmat kisa-autot päätettiin rakentaa kokonaan uuteen uskoon ennen maaliskuisia Euroopan mestaruusmittelöitä. Lisäksi kun aikataulu oli varsin tiukka, ei uusintaottoihin ollut varaa vaan homma piti saada laakista valmiiksi. Hiilikuituisen konepeiton maalauksiin meni Tomilta reipas työpäivä. Tähtäimeksi muodostui kauden 2015 EMMA:n kilpailut Suomessa ja päällimmäisenä näytönpaikkana kevään 2016 EM-kisat. Jossain kohtaa se kiire tuppaa aina iskemään, ja kevät 2015 painettiinkin sitten jo pitkiä päiviä useamman tiimiläisen voimin, jotta kesän osakilpailuihin ehdittäisiin mukaan. Ei muuten paina ihan mahdottomasti... sellaisia asioita kuin korin ylimaalaus ja koristemaalaus kynäruiskulla ja kokonaan uudet hiilikuituiset ovipaneelit, sekä kaikenlaista muuta pientä, mitä kilpailujen säännöt edellyttivät. Timangin ensiesiintyminen nähtiin 2015 elokuussa Seinäjoella, jossa hifi setti ja auton ulkoasu olivat vielä hiukan keskeneräiset. Jo pelkkä musta pohjaväri on kaikista värisävyistä haastavimpia, ja siihen päälle vielä omalla kädellä tehdyt kynäruiskukuvat. Timangin kohdalla tämä tarkoitti auton räjäyttämistä jälleen kerran aivan osiin, sillä ”todo-listalla” komeili mm. Soittimessa on itsessäänkin sisäänrakennetTässä kuvassa yläasennossa oleva lavan kate on alumiinirunkoon laminoitua aitoa hiilikuitua. sija. Pienimmätkin yksityiskohdat mukailevat esikuvan mallia.. Alpinen CDE-178BT soitin asennettiin hansikaslokeroon, jonne valmistettiin myös hiilikuituinen asennuspaneeli
Autossa kokeiltiin myös järeämmän Nuclear-sarjan elementtejä, jotka soivat vielä pykälän kovempaa, mutta kun näillä nykyisilläkin saadaan aikaan noin 15 desibeliä enemmän painetta kuin mitä Racing-luokan mittauksen maksimipisteet edellyttävät, ei ole syytä muuttaa bassopuolta järeämmäksi. Halkaisijaakin on vain 13 tuumaa... Muutosten tekeminen on aika vaikeaa, jos ei tarkalleen tiedä mitä tuomaristo vaatii... 26 A uto S ound AUTOESITTELY tu DSP, mutta paremmin tämän järjestelmän vaatimuksiin soveltuva Helixin DSP löytyy ohjelmalähteen perästä. Vaikka Rautamien kilpuri on joka suhteessa ”läpirakennettu” ja muutokset ovat isoja, ei EMkilpailujen tuomaristo ilmeisesti kuitenkaan täysin ymmärtänyt Timangiin käytetyn työn määrää ja etenkään lopputuloksen vaativuutta. Matalasta päästä pitää huolen kaksi kappaletta GZ:n Hydrogen-sarjan SPL-mallia, jotka on asennettu noin 80-litraiseen refl eksikoteloon. ”Monessa oli lähinnä vaihdettu isommat vanteet, tehty madallus ja ehkä lisätty joitain teippauksia ja ikkunoiden kalvoja. Jos sisustalle oli tehty jotain, niin yleensä se oli pelkkä etupenkkien vaihto kisahenkisempiin ja yleisen ”tuning-krääsän” lisääminen. Näiden yläpuolelta löytyy pieniin suljettuihin koteloihin asennetut Ground Zeron 60-milliset GZUF60SQ laajakaistat sekä yläpään toistoa täydentämään myös diskanttielementit. Kokemuksista opitaan Tomin mukaan EM-kisojen Racing-luokan autojen keskimääräinen rakenteluaste oli yllättävän matala. Jostain syystä näillä näytti yltävän hämmästyttävän korkeisiin pisteisiin”, kertoo Tomi. sijaan, joka sinällään on toki kova suoritus näissä pippaloissa, mutta veljesten mukaan pientä närästystä jäi aiheuttamaan se, ettei arvosteleva tuomari pystynyt kuitenkaan perustelemaan, miksi joistain asennusarvostelun kohdista saatiin vajaat pisteet. GTi Corollan moottori antaa kevyelle autolle hyvät vauhdit. Tästä bensamittarista ei tankatakaan autoa, vaan autohifi t! Todella kekseliäs ulkoinen laturi. Virtaa koko setille antaa viisi pientä Ground Zeron GZBP 12.100 akkua, ”käynnistysakkujen” ollessa Ground Zeron GZBP 12.2500X. Ovista löytyy Nuclear-sarjan midbassoille 14-litraiset refl eksikotelot, jotka on saatu todella hyvin muovattua ovien sisälle. Tyytyminen oli 2. Saksasta hankittujen koottavien vanteiden leveys on takana hulppea 10,5 tuumaa. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan autoa tullaan kehittämään vielä lisää seuraaviin kilpailuihin ja erityisesti viimeistelyä hiotaan nyt ajan kanssa. Eikä Hydrogenien soundikaan ole kuuleman mukaan ainakaan huonompi. Vahvistimia autossa on kaikkiaan kuusi, joista viisi sijaitsee lavalla ja yksi ohjaamossa. Sinisenä hohtava mittaristo on hämärässä upean näköinen!
A uto S ound 27 AUTOESITTELY Kojelaudan alla oleva vahvistin lisättiin järjestelmään EM-kisoja varten. Allekirjoittaneen kokoisen kaverin (184 cm ja 130+ kg) ei tarvitse tähän kabiiniin edes yrittää ahtautua.. Myös mittariston asennuspaneeli on hiilikuitua. Elementtien suuntaukset haettiin uusiksi SM-fi naalien jälkeen. Pienessä ohjaamossa on tiivis tunnelma. Ovista löytyy Ground Zeron elementeistä kasattu kolmitiesetti, jota ohjataan aktiivisesti. Se ohjaa samaan aikaan settiin lisättyjä diskantteja, jotka täydentävät alunperin laajakaistoilla hoidetun yläpään soundia. Ei heti arvaisi. Mukaan settiin lisättiin myös diskantit. Ovipaneeli on kokonaan hiilikuitua ja kätkee alleen jopa 14-litraisen refl eksikotelon
Varsin ”robusti” rakenne ja tarkoituksella näkyviin jätetyt kaapeloinnit tukevat erinomaisesti auton racing-tyyliä. Pienillä asioilla auton kokonaispainoa on saatu viilattua mukavasti alaviistoon. Ohjaamo on yleiskuvaltaan samaan aikaan karu, mutta erittäin hieno! Timangin hiilikuiturunkoiset ja uudelleen verhoillut kisapenkit painavat hämmästyttävästi vain alle 4 kiloa kappaleelta, alkuperäisten jakkaroiden ollessa suuruusluokkaa kolme kertaa raskaammat. 28 A uto S ound AUTOESITTELY Suorakytkentävaihteisto, kuinkas muuten. Sininen valaistus pääsee oikeuksiinsa hämärissä sisätiloissa. Ilman vahvistimia auto saattaa olla aavistuksen pätkänopeampi, mutta muuten ajettavuuden ja painopisteen kannalta lienee kuitenkin parempi että lavalla on hieman tavaraa. Ajatuksena oli tehdä Timangin hifi setistä helposti purettava, jotta auto voidaan haluttaessa valjastaa kevyempänä rata-ajoa varten. Despin säätimestä pystytään valitsemaan nopeasti äänenpainemittaukseen oma asetus ja hifi kuunteluun omansa. Alpinen CD-soitin ja Helixin DSP:n kaukosäädin löytyvät hansikaslokerosta. Viiden järeän Ground Zeron vahvistimen teline on laserleikattu raudasta ja maalattu.. Koko päätepatteristo lähtee yhtenä nippuna pois lavalta, kun muutama pultti avataan
Tällä kokoonpanolla ja kuuden ”nelitonnisen” päätteen kanssa syntyi kyllä korvakuulolla arvioiden mahdottomasti bassoa, mutta tulos VOLKSWAGEN TRANSPORTER´09 KULKINE • Merkki Volkswagen • Malli Transporter TDi • Vuosimalli 2009 • Moottori 1.9 TDi lastutettuna • Tuningit Korisarja, ylimaalattu + koristemaalaukset, 22” pyörät HIFIT • Soitin Alpine INA-W910R • Signaaliprosessori Alpine PXA-H800 + AudioControl Overdrive Plus • Vahvistimet 2 x Ground Zero GZHA 2400XII, 4 x GZNA 4330XII, 12 x GZPA 1.4K-HCX • Koaksiaalit 4 x Ground Zero GZCF 200COAX • Midbassot 6 x Ground Zero GZCW 12-75SPL • Subwooferit 12 x Ground Zero Nuclear GZNW 12XSPL • Kaapelointi AIV • Akut 13 x 4Power (yksi edessä ja 12 takana) + 3 x PAC 800 laturi TEAM RAUTAMAN SAAVUTUKSET KEVÄÄN 2016 EMKILPAILUISSA 1. Kattoa on vahvistettu äärimmäisin metodein alumiinipalkkien ja vanerin kanssa, ja paksuutta tukikerrokselle kertyi yli 70 milliä. Todisteeksi katon vahvuudesta koko tiimi kiipesi sen päälle ryhmäkuvan ajaksi. sija EMMA ESPL Expert / Transporter 2. ”Autoon asennettiin ensiksi yksi 15-tuumainen Ground Zeron Plutonium subbari ja sille kymmenen kilowattia vahvistintehoa. Auton tuulilasi on vielä edelleen alkuperäisen paksuinen, joskin muutamia kertoja hajoamisen takia vaihdettu. sija EMMA Racing Master / Timangi KOVIN TRANSPORTERILLA SOITETTU LUKU KISOISSA 164,4 desibeliä Transporter 2009 vuosimallinen Volkkarin paku tuli veljesten yhteiseen omistukseen noin neljä vuotta sitten. Tomin mukaan jo katsastuksessa oli huomattu että pieni tehonlisäys voisi olla paikallaan, koska alla pyörivät 22-tuumaiset ja 295 leveät renkaat syövät aika tehokkaasti vääntöä. Auto hankittiin käyttöautoksi tavarankuljetukseen ja työmatkoille. :-) Ensimmäiseen varsinaiseen ESPL-settiin tuli kuusi järeää Ground Zeron 18-tuumaista elementtiä perinteisesti refleksikoteloituna eteenpäin ison portin kera. Tekniikan suhteen auto on 1.9 turbodiesel uuden moottorinohjelmoinnin kera. Vaihto järeämpäänkin lasiin on käynyt mielessä, se kun olisi kilpailujen sääntöjenkin mukaan sallittua. Jo ihan ensimmäisten painesettien kanssa tehtiin havainto, että auton lattia, katto sekä tuulilasi joustavat aivan liikaa, joten niiden vahvistaminen oli aivan ensimmäisiä työvaiheita. Yksi mielenkiintoinen seikka tässä paineautossa on se, että vielä yli 164 desibelin lukemillakin CD-levy pyörii soittimessa ongelmitta. Transporterin salaisuus on supertukevasti tehdyssä keskikonsolissa, johon soitin on kiinnitetty. Myös tämä auto on itse ylimaalattu omassa tallissa. reunaan, joka auttaa pitämään sitä paikoillaan kun järjettömät desibelimäärät mylläävät ohjaamossa. Auton lattiasta kulkee tukitanko tuulilasin yläKonepellin grafiikat sitten taas onkin maalattuja. Siitä se hifistäminen sitten alkoi”, muistelee Tomi. Mukana on myös ainoastaan sopivassa valossa näkyvä ”haamulogo”, jonka Tomi taiteili kokeilumielessä. Nyt se ei pääse elämään kojelaudan mukana vaan pysyy kaikissa tilanteissa raudanlujasti paikoillaan kirjaimellisesti. sija EMMA ESQL Master / Transporter 2. Matalaa ja leveää! Etuovien teippaukset kertovat mistä on kyse.. Varmuudella riittävän paksu tuulilasi kuitenkin kustantaa saman verran kuin 5-6 normaalia lasia vaihtotöiden kera, joten sellaiseen ei ole vielä investoitu. Vai pitäisikö sanoa ”Rautaman lujasti”. A uto S ound 29 AUTOESITTELY Transporterin etupuskurin alaosa on muotoiltu itse uusiksi ja siihen on sovitettu myös sumuvalot. Lattia saatiin tapettua tehokkaasti valamalla sinne vähän reilumpi satsi hiekkahartsia ja epoksia. Auton käyttökohde muuttui nopeasti peruskäyttiksestä Timangin vetoautoksi, jolla tultaisiin jossain vaiheessa myös kisaamaan EMMA:n äänenpaineluokissa. Normaalisti jo 145150 dB saa levyn hyppimään niin että soitto pätkii
Kontin sivustojen vahvistimet ohjaavat ESQL-luokan kaiutinkattausta. Suurimman työn ovat tehneet kuitenkin Timo ja Tomi itse. Ne vanhat opit joilla joskus muinoin saatiin lukua dB Dragissa, eivät tuottaneet tässä hommassa kuin ensin yhden tuulilasin hajoamisen ja myöhemmin toisen”, kuvailee Tomi nauraen. Bassoa tuli tuntoaistin mukaan aivan saakelisti, mutta ei se vain mittarissa näkynyt. Bandpassin käyttöönotto ei ollut oma idea vaan muualta lainattu, mutta kotelovariaatioiden Kake Randelinia soittimeen ja volumet kaakkoon! Voin vakuuttaa että muuta ei tarvita ja Volkkarin takana voidaan järjestää vaikka vähän suuremmatkin lavatanssit. Tuulilasille sitä painetta kyllä meni, mutta siitähän ei tässä lajissa ole muuta kuin haittaa. Jokaiselle 12” subbarille on oma musta monopäätteensä. Ground Zeron Nuclear-sarjaa.. Hommaa on nimittäin ollut! Pakussa on käynyt viime syksyn ja talven aikana pitkälti toistakymmentä erilaista koteloa, joten pelkästään materiaalimenot ovat tähtitieteellisiä, työtunneista nyt puhumattakaan. kehittäminen aina nykyiseen käytössä olleeseen saakka on omin hartiavoimin tehtyä. ”Jotta jokaisesta kokeilusta saisi täyden varmuuden, piti kotelo rakentaa aina viimeisenpäälle tukevasti ja ihan kuin se olisi se lopullinen versio, muuten testaamisesta ei olisi saatu tarpeeksi suurta informaatioarvoa”, kertovat veljekset. Virtakiskot ovat alumiinia, mutta pinta-alaa on sen verran reilusti että ei haittaa vaikkei kuparia olekaan. ”Soitettiin tallissa testivetoja ja hyllyiltä tuli tavaraa alas ja loisteputketkin pimeni katossa, mutta niskatuessa ollut mittari näytti vain vähän päälle 150 dB. Mukana ideoinnissa ovat olleet myös luottoapulainen Veini Mäkinen, sekä painekisakonkarit Markku Skantz ja Mikko Virta. 30 A uto S ound AUTOESITTELY ei vain välittynyt mittariin saakka. Optimoidaan paineen sijainti Isoin oivallus kotelon suhteen oli suunnitella kahdelletoista 12-tuumaiselle elementille bandpasslaatikko, jonka kanssa optimoitiin paineet ESPLmittapisteeseen eli kuljettajan niskatukeen, ja samalla pyrittiin minimoimaan tuulilasille menevä paine
Kotelon tuentaan on käytetty iso määrä metallia, mutta mitään metallihäkkiä ei autoon ole kuitenkaan hitsattu, vaan seinämämateriaalina toimii vaneri ja sisällä on rautaa poikkija pystytukina. ”ESPLHuomaa kaapelien siistit suojaukset ja vahvistimen virtaliittimien tulppaaminen! Kontista löytyy peräti 12 kappaletta akkuja. Kisoissa menestyneet painemiehet yleensä vaikenevat tehokkaasti, kun kysymykset suuntautuvat bassokotelon yksityiskohtiin. A uto S ound 31 AUTOESITTELY Tämän nykyisen kahdeksannen asteen bandpass-kotelon kohdalla elementit ovat edestä taaksepäin kulkevassa seinässä melko keskellä autoa. Alemman kotelon refleksiputki osoittaa suoraan alaspäin. Jotta seinä saatiin sopimaan paikoilleen, piti koko kotelokompleksin takaseinää siirtää. Etuovista löytyy identtinen kattaus takapään kanssa, mutta vain yhdellä midbassolla.. Elementtien kartiot näkyvät kuljettajan penkin oikealta sivustalta. Kotelon tilavuudet kahden kammion välillä ovat noin vajaa 500 litraa etumaisessa ja noin 1400 takimmaisessa. Myös hanttimiehen puolella on isokokoinen portti, joka voidaan haluttaessa tukkia, jolloin kotelon toimintaperiaate muuttuu kuudennen asteen ”pämppäriksi” ja toistokaista laajenee alaspäin, mutta myös maksimipainevarat laskevat. Kilowatteja Jokaista 12-tuumaista elementtiä kohden löytyy auton perältä yksi Ground Zeron GZPA 1.4K-HCX monopääte, josta saadaan valmistajan lupausten mukaan yhden ohmin kuormaan prosentin säröllä tasan 4000 wattia RMS tehoa. rautaa ja epoksivalua. Kotelon suunnittelusta päävastuun ottaneen Timon mukaan tämä nykyinen versio on niin vahvasti juuri tähän autoon hierottu, että hän voi aivan hyvin kertoa kysyjille vaikka millilleen tarkat mitat, sillä samanlaista boksia tuskin saa missään muussa automallissa toimimaan. Tai edes toisessa Transporterissa, ilman mahdotonta työmäärää. Tämä homma vei pelkästään muutaman pitkän työpäivän, koska vastassa oli mm. Virtajärjestelmän kohdalla vedot on pyritty pitämään mahdollisimman lyhyinä, jotta hävikki pysyisi mahdollisimman pienenä. Paksuutta on toki ”riittävästi”. Takapään PA-kaapeista löytyy herkät kasituumaiset koaksiaalit sekä 2 x 12” midbassot, jotka on koteloitu omiin refleksikoteloihinsa. Vastaavasti myös jokaista päätettä kohden löytyy yksi isokokoinen 4Powerin akku
Penkin materiaalilla ja verhoilun laadulla on muuten yllättävän iso vaikutus saatavaan lukuun, pienenä vihjeenä muille harrastajille... Tällä kokoonpanolla Volkkari saadaan rallattamaan todella railakkaasti, tämä tuli omin korvin testattua! Pelottavan äänekäs Timon yllytyksestä kävin kuuntelemassa autoa myös ohjaamossa istuen ovat kiinni. Tämä yleiskuva ohjaamosta kertoo hyvin mm. Pitää muistaa että tämän setin pääasiallinen käyttötarkoitus on soida hyvin ulospäin, mutta ohjaamossakin voi silti ihan hyvillä mielin fiilistellä erityyppisellä musiikilla. Toki soittimeen piti syöttää myös oma bassotestikokoelmani, jossa löytyy monenlaista materiaalia Cheekistä ja Lord Estistä aina Dr. Verhoilu on onnistunut niin hienosti, ettei sitä edes heti tajua jälkeenpäin tehdyksi. Koko kojelauta on verhoiltu uudestaan ja sen päälle on asennettu jopa 2-tie erillissarja matkamusiikkia varten. Kaiutinsijoittelusta ja aikaviiveiden käyttämättömyydestä johtuen stereokuvaa ei synny, mutta äänenlaatu oli muuten perinteisiin luotidiskanteilla varustettuihin riipiväsoundisiin painekärryihin verrattuna valovuoden edellä. Oviaukkoon pingotettu lanka mahtuu juuri kotelon etupuolelle. Pakusta löytyy toki myös muuta hifikalustoa kuin vain subbarit ja niiden monopäätteet, kilpailtiinhan autolla menestyksekkäästi myös EMMA:n ESQL demotusluokassa, jossa tuomarit kuuntelevat auton viiden metrin päästä ulkopuolelta. Kannattaa ottaa kuulosuojaimet mukaan ja käydä testaamassa itse, mikäli bongaat Team Rautaman Transporterin jostain kesän tapahtumasta! Kuljettajan penkki mittausasennossa. Suoraan edestä katsottuna ohjaamo näyttää tältä. Toisaaltahan tämä rajoittamattomuus ei ole kauhean hyvä juttu, kun budjetti saattaa näissä isommissa luokissa karata vallan hanskasta”, miettii Tomi. tuulilasin yläreunan tuennasta. Ääni oli vähän tunkkainen ja kumea, mutta kuitenkin tavallaan ihan kuunneltava ja rasittamaton. Albaniin saakka, joista jälkimmäiseksi mainittu osui varsin hyvin ”alueelle”. Kilpailuissa myös hanttimiehen takana oleva portti on auki.. Volkkarin bassokotelo on juuri niin edessä kuin se voi ESPL:n sääntökirjan mukaan olla. En muista että ”Away From Home” olisi koskaan potkinut yhtä tukevasti, sillä äänenpaine suorastaan löi kotelon portissa istuvan kuuntelijan läpi ja kerrankin voi ihan oikeasti sanoa, että soi niin lujaa että näkö sumentuu! Tunnelma oli samaan aikaan äärettömän hilpeä ja pelottava, jännä kombinaatio kerrassaan. Tätä luokkaa varten etuoviin ja tavaratilan parioviin asennettiin Ground Zeron mallistosta löytyvät PAhenkiset 8” koaksiaalit ja 12” todella herkät midbassot, joita varten auton peräosasta löytyy oma vahvistinkattaus. Emmekä soittaneet missään vaiheessa edes likimain täysillä... 32 A uto S ound AUTOESITTELY kilpailuissahan ei ole vahvistintehoa rajattu mitenkään, joten meidänkin suunnitelmissa olisi vielä jossain kohtaa tuplata tehot
Mm. Turvakaaret on valmistettu saumattomasta turvakaariputkesta. Schmidt-merkkiset koottavat vanteet. Moottori on Toyota 4A-GE ja moottorin ohjain Haltech Platinium Sport 2000. Jarrusatulat, jarruletkut ja jouset ovat teeman mukaisesti keltaiset. Halkaisijaa on nostalgiasyistä ”vain” 13 tuumaa. Maalaushommat toteutetaan kokonaan itse omassa tallissa. Projektia voitaneen silloin sanoa varsin vaativaksi, kun vaikkapa rintapeltiä joudutaan siirtämään sisemmäs jotta uusi moottori saataisiin optimaalisesti paikoilleen. Timangin katon vaimennus tehtiin liimaamalla sinne yhtenäinen matto tukevaa alumiinipalkkia.. A uto S ound 33 Takana on täysin säädettävät kynätolpat ja jarrut on muutettu levyjarruiksi. ASENNUSKUVAT TIMANGI Voimansiirrosta vastaa RS-Auton suorakytkentälaatikko jossa on 5 vaihdetta sekä Toyota Carinan perä kitkalukolla. Lisäksi löytyy portattu pienireikäinen kilpakansi isoilla venttiileillä. Kaaret suojaavat kuljettajaa ja matkustajaa ja toisaalta myös jäykistävät auton runkoa. näillä ja vähän muillakin eväillä myllystä revitään irti noin 209 hevosvoimaa
34 A uto S ound Lopullisen subbarikotelon kokoa ja muotoa etsitään testikoteloiden avulla. Ovien sisään rakennettujen refleksikoteloiden valmistusvaiheita. Tämän merkitys on todella suuri. Vaneria kului jokaisen koteloversion kohdalla neliökaupalla. Tuulilasin yläreunaan hitsattiin koko auton levyinen palkki, joka on tuettu pystytangolla ohjaamon keskeltä auton lattiaan. Seinän sovittelua autoon. Tukevasti tehty keskikonsoli ja siihen kiinnitetty ohjelmalähde eivät kavahda edes vajaan 165 desibelin äänenpaineita, vaan CD-levy pyörii ongelmitta kisavetojenkin aikana. Tässä lopullisen kotelon sisusta ja tuennat. Lavalla oleva vahvistinräkki on leikattu laserilla raudasta. Mukana auttamassa on useampikin kokenut bassomies. ASENNUSKUVAT TRANSPORTER Myös kojelauta on verhoiltu kokonaan uusiksi ja sen kulmiin on tehty paikat 6,5” erillissarjalle. Tässä kuvassa kojis purettuna.. Keskellä autoa oleva bassoseinä valmistui vanerista sekä teräslevyistä, joihin elementit kiinnittyvät
Toccata ja se alin nuotti on tällekin järjestelmälle hankala. Voimaa ja saundia on, missään kohtaa ei harmita. Stereokuva on nätisti kojelaudan päällä. Koska tämä auto on siihen todella kyvykäs, päätän kokeilla tällä kappaleella nouseeko karvat kädessä pystyyn silmät kiinni kuunnellessa. Parin metrin päässä voisi kuvitella, että bassot ovat päätteiden takana piilossa, mutta juuri se suunta on kaikkein tukevin. Yllättäen kontrolli jopa tuntuu paranevan ja koko saundi on miellyttävämpi. Kuulostaa yllättävän hyvältä koko paketti ollakseen menestynyt paineauto. Mikko Kuustonen on kuin olisi säädetty tällä kappaleella... Tilaa ja pakottomuutta on. Janita rullaa kevyesti. Child Is My Name-kappaleen bassokuviot tulevat voimalla ja selkeästi. Nightwishin Greatest Show On Earth: viulut soivat puhtaasti, pianon ympärillä on tilaa, varsin luonnollisen kuuloiset soittimien koot ja tasapaino, oikein kivaa, kunnes ensimmäisen kerran bassoa murahtaa ja sitten vaihtuu homman moodi hauskanpitoon. Kuuntelupaikka on todellakin tarkasti auton takana noin neljän viiden metrin päässä parhaimmillaan. Ja silloin kun on fiilis kuunnellessa, niin pieni särö bassopäässä ei haittaa. Ja kun mies-äänet kouraisevat alhaalta, on toistossa voimaa. Tällä laitteistolla kelpaa soittaa mitä vaan, mutta Suomi-iskelmällä kyllä hymy irtoaa parhaiten. Diskantit ovat oikein nätit ja heleät. Jälleen toisto luo hyvän fiiliksen ja tässä on mukava istua... Rajattomalla on ilmaa. Tämä korjaantuu kääntämällä äänenvoimakkuutta isommalle, potentiaalia järjestelmässä on selkeästi enemmän kuin korvat kestäisivät... Heleää laulua, pieniä juttuja taustalla ja sitten reippaasti bassoa. Agentsilla Kääriäisen Jorma on todellakin läsnä! Raikas ja kouraisee alhaalta voimalla. Centipede oli voimakas. Levynä Slowed Down. Tämä kuvaa parhaiten kokemusta. Muutenkin koko bassopäässä on todella tukeva meininki. Sitä on kovin vaikeaa mököttää kun Matin ja Tepon tahdissa housut lepattaa päällä... Aikaviiveitä ei ole käytössä, joten stereokuvaa ei ole ja ääni toistuu selkeästi elementeistä. Viimeisenä kappaleena Rammsteinin Nebel. Alarajataajuus on jonkin verran alle kolmekymmentä hertsiä. Ilmeisesti etuovien aukeamiskulma suuntaa matalat bassot, sillä sivussa bassoa ei juurikaan tule. Todella oman maun mukainen. Uskomattoman hauskaa fiilistä tässäkin kappaleessa. Midbasso kiinnittää vähiten huomiota, mutta toimii kyllä parhaiten. Leveys ei juurikaan autosta poistu. Kysymysmerkillä onko subbasson ja midbasson vaihetoisto kuitenkaan ihan kohdillaan kovalla äänenvoimakkuudella. Jotain sellaista jopa mitä itsellenikin haluaisin. Lynyrdin Nonen kanssa jatkoin reippaalla äänenvoimakkuudella sekä hymyllä. Floorin laulussa on sitä raakuutta ja voimaa, mitä pitääkin. Kuulostaa kunnon hauskanpitolaitteelta ja muille vastaavasti isolta mielipahalta, mikäli tämä on lähistöllä ovet auki. Aerosmith ja nyt vähän lisää äänenvoimakkuutta sekä subbassoa! Tässä huomaa subbassojen matalan jakotaajuuden, sillä potkua ei juurikaan tule tukemaan midbassoja. Etuoven tuovat tilaa, mutta pikkaisen kyllä sotkevat keskialueen toistoa. Ottaen huomioon auton äärimitat ja elementtien hyvin pienen etäisyyden kuljettajan puolella ja suhteessa paljon apukuljettajan puolella on saavutettu oikein mainio hifistely setti. Ja ulkonäön täytyy olla muuta kuin vaneria ja tarroja ruosteisessa aihiossa. Kappaleen jujut alkavat puolentoista minuutin jälkeen, jossa tulee matalaa potkua voimalla. A uto S ound 35 Oviin laminoitiin niin suuret refleksikotelot, kuin vain mahtui. Keskiäänet pysyvät puhtaana, midbassot pysyvät yllättävän hyvin mukana, mutta onhan tuossa kuusi kaksitoistatuumaista siihen työhön. Tällainen pitää saada omalle pihalle! Tanner tömisee ja toistoa seuraa pienessä nirvanassa. Mä näitä polkuja tallaan on rytmikäs esitys. Unbreakable on kyllä kivaa! Heleyttä, nopeutta ja voimaa on. Syvyyden kanssa pientä yritystä löytyy lasin takaiseen toistoon. Ilmaa liikkuu ja elementeistä kuuluu pientä varoituksen ääntä. Pientä s-kireyttä on havaittavissa, ei paha. Nyt tulee matalaa niin, että tulee paniikki. ESQL veto: tämä on hurja! Todellakin tulee ja puhtaasti. Timangin kuuntelu Levynä toimii aluksi perinteinen testilevymme "Subitesti", katso biisilista kotisivuiltamme jos se ei ole tuttu. Koko paketti on helpon ja dynaamisen kuuloinen, basistin yksi nuotti hieman kumisee, pieni kauneusvirhe. Kitarasoolossa on valtava erottelu ja sitä on helppo seurata. Transporterin kuuntelu Ovet auki Muutoksia on tehty ja aikaisemmin voima oli brutaalia matalien kustannuksella. Ovet auki Etuovien avaaminen muuttaa selkeästi subbassokotelon toimintaa matalien taso kasvaa reippaasti. Kemopetrol rullaa upealla voimalla. Midi ja subi ovat erittäin tarkasti samassa vaiheessa. Tätä jää oikein kuuntelemaan. Keskiäänialueen yläpäässä on pientä raakuutta. Mutta jotenkin pelkkä basso ei niin innosta, koska tämä järjestelmä pystyy tarjoamaan kunnon fiiliksiä ja siksi kaksi viimeistä kappaletta ovat vain sitä: Celine Dionin kappale: I Don't Know. Sähkökitara tulee oikeasti kunnolla! Tätä oikeasti haluaa kuunnella kovaa ja nimenomaan kovaa fiiliksellä! Sellainen 107 dB:tä on melko kivaa... Alle kahdenkymmenen viiden hertsin ei onnistu. Näihin pitäisi saada keskenään viiveet, mutta prosessoreita pitäisi lisätä. Seuraamukset voivat sitten olla... Pikkaisen bändin veivauksessa saisi olla potkua lisää... Pitkien nuottien jälkeen potkaisee oikein kunnolla. Muualla ei toimi enää, mitä lähemmäksi menee, sitä huonommin bassotoistossa on matalia taajuuksia. Pääasia on hyvä äänentoisto aivan liian suurella reservillä, mutta juuri se tekee tästäkin autosta sellaisen hyvän fiiliksen tuojan. Yhtään ei tunnu laitteisto puuttuvan reippaassakaan menossa, vaan joka kerta penkki tärisee kunnolla. Nyt ei ollut pelkoa laitteistorikkoihin yltävästä kuuntelusta, laitteiston kyvyt ovat sitä luokkaa, että korvat ei kestä enempää.. Potkua on ja matalat murahtavat. Keskiäänialue sekä diskantti ovat yllättävän siistit ja kuunneltavat. Huima kokemus! Omien muistikuvieni mukaan ollaan todella lähellä Nightwishin keikkojen tunnelmaa ja voimaa. Tämä kappale on henkilökohtainen listaykkönen mitä tulee laitteistorikkoihin, yksi Genesiksen midi, samalla meni päätteestä sulakkeet, ehkäpä puolen tusinaa subbassoja... Vaikka tässä siitä ei edes ole kyse... Sitten Spotifystä bassodemoa Bass I Love You toistuu todella voimalla ja alhaalta. Kyllä ihokarvat nousevat fiiliksestä sekä siitä voimasta, mikä liikuttaa ilmaa penkkien välistä. Se maltillinen hifikin käy, mutta kun äänenvoimakkuutta lisätään, pienet bassojutuista kumina ja tiettyjen kohtien voimattomuus häipyvät. Cosmic Hippo on mielenkiintoinen ja miellyttävä kokemus. Arttu Wiskarikin on hauskaa, laulusta saa oikeasti selvää ja paketti on nipussa. Rammsteinilla päätän hieman revitellä, alku on todella luonnollinen. Korviin oikeasti ottaa ja basso peittää kaiken alleen. Stereokuva on kojelaudan päällä ja edessä. Laulu on läsnä, ei sihise eikä tuo mitään negatiivista kommenttia, hyvä! Nilssin kitarat ovat ilmaa ja heleyttä. Ja sitten vähän muuta testimusiikkia. Kake Randelinin "Tilipäivä Koitti" ja siitä on videoo... Bassoa tulee tosi kivasti ja matalien bassojen sopiva taso sekä tarkkuus yllättävät erittäin positiivisesti. Bassot tuntuvat koko kehossa, harvinainen tunne, varsinkin kun voima tulee selkeästi edestä päin, eikä normaalisti takaa autossa. Mutta kaikki muut nuotit sitten tulevat ilman pakottamista. Toisto on yllättävän miellyttävä, yläpäässä ei ole mitään sanomista. Midbassojen voima ei ole mitenkään riittävä subbassojen kykyyn, vaikka oikein mainiosti toistavat kaistansa. Aikaisemmin potku ja ylempi basso olivat hallitsevia. Last Rebelin kanssa unohduin vain kuuntelemaan. Stratovariusta... Diskantit pikkaisen kiristyvät kovassa menossa. Matalat ravistavat, eikä savunhajua tule kovasta yrityksestä huolimatta. :-) Todella vaivaton ja ilmava. Enemmänkin voisi olla tilaa. Mutta nämä veljekset eivät tee autoja pelkän äänenpaineen takia, vaan omaksi ja muiden kivaksi. Kaikki mahdollinen litratilavuus otettiin käyttöön. ESQL-kuuntelu auton takaa Stereokuva on muuten iso! Vastaavaa ei ole tainnut autoäänentoistossa tulla vastaan. Junior wells sen sijaan toimii todella sävykkäästi ja selkeästi. Kuunteluetäisyys on kilpailujen säätöjen mukainen viisi metriä ja tällä etäisyydellä äänikuva tuntuu selvästi auton avoimien takaovien rajoja leveämmältä, jopa noin 6 metriseltä. Tällä autolla on kyky tuoda hyvä mieli reippaasti kuunnellessa. Toimii tämäkin. Voimaa ja nopeutta on todella hyvin. Tämä kappale on eräänlainen tavaramerkki veljeksille. Mutta voimaa ja äänenvoimakkuutta on edelleen reilusti enemmän kuin korvat kestävät. Äänenvoimakkuuden noston myötä yläpää pikkaisen raaistuu. Metallicalla ei mene tukkoon, mutta ei ihan pysty kunnolla erottelemaan tuplabasareita. Kuuntelupaikka täyttää sääntökirjan vaatimuksen upeasti
36 A uto S ound
A uto S ound 37
Sitten tuli toinen samanlainen ja siitä se on pikkuhiljaa lähtenyt laajenemaan. Laitteiston suunnittelun lähtökohtana oli EMMA:n sääntökirja, josta suoraan määräytyi nykyisessä kilpailuluokassa käytettävien bassoelementtien lukumäärä. Autoa hankittaessa ei mietitty sen enempää sopivuutta hifiharrastukseen, vaan päätös kyseisen automallin hankinnasta syntyi puhtaasti muilla kriteereillä. Kun vielä omalta paikkakunnalta löytyi Kinnusen Pekan palveleva hifiliike, ei nuoren miehen paljoa tarvinnut miettiä, mihin ylimääräiset rahat sijoitettiin. ”Ensin oli tosiaan yksi subbari suljetussa kotelossa. ”Mopoiässä olin, kun ensimmäisen kerran poppivehkeet alkoivat kiinnostaa”, toteaa Toni. Se oli minulle sellainen unelma aikoinaan päästä Eurooppaan kisaamaan”, kertoo Toni. Vuosien aikana Golfissa on nähty yli kymmenen laitteistokokonaisuutta, alkaen yhden Ground Zero Nuclear viisitoistatuumaisen subbarin ympärille kasatusta popittelusetistä, ja päättyen nykyiseen ESPLja ESQL-luokkien kisasettiin. Vuosien varrella asennustaidot ovat luonnollisesti kehittyneet. Oikeastaan autoa on rakennettu aina sitä mukaa eteenpäin, kun lompakko on antanut myöten”, kertoo Toni autonsa laitteistoista ja jatkaa. Bassopäälle on tällä hetkellä kahdeksan Ground Zeron GZPA1.6K-HCX -mallisia vahvistimia, joiden valmistajan ilmoittaman RMS teho yhteen ohmiin on kunnioitettavat 5800 wattia. Mika oli kisannut kaudella 2008 ja sitä kautta itsekin tutustuin lajiin”, kertoo Toni kiinnostuksestaan kisoihin. Ensimmäisenä autona Tonilla oli Honda Accord, ja siihen harjoiteltiin laitteiden asennusta. ”Alkuunhan se oli vain sellaista harrastelua, mutta kun vuonna 2009 lähdin mukaan kisatouhuun, niin myös tietotaito on sen myötä lisääntynyt”, kertoo Toni. Suuren vahvistintehon mahdollistaa aina riittävän järeä virtajärjestelmä. ”Kuhan bassoa oli riittävästi, se oli se lähtökohta aikanaan”, toteaa Toni harrastuksensa alkutaipaleesta. OTIMME ESITTELYYN TONIN KISAKÄRRYNÄ TOIMIVAN VOLKSWAGEN GOLF IV:N, JOKA ON RAKENNETTU JÄREILLÄ GROUND ZERON LAITTEILLA. Kun itselle tuli autonvaihto eteen, niin valinta oli sitten selvä”, kertoo Toni. Ne on kytketty 0,5 ohmin kuormaan per pääte. Nykyinen laitteisto Nykyisen laitteiston rakentamisen lähtökohtana on ollut se, että laitteisto soi mahdollisimman kovaa kuljettajan niskatukeen, josta kisatilanteessa luku mitataan. Kylkien teippaukset kertovat oleellisen tästä setistä.. ”Kaverilla oli aikoinaan kolmoskoppainen Golfi, ja tykästyin siihen. Tarina on hyvinkin perinteinen, eli kaveripiirissä Alavieskassa oli aiheesta kiinnostuneita henkilöitä. Golf IV GTi ja raskasta hifiä. Sittemmin Toni käsien kautta on kiertänyt viisi autoa, joita kaikki on rakenneltu hifien suhteen enemmän tai vähemmän. Yli kymmenen settiä Golfissa Nykyinen neloskoppainen Golf siirtyi Tonin omistukseen jo vuonna 2007. EMMA:ssa vaaditaan ehkä asennuksilta hieman enemmän vaivannäköä, mutta suurimmat erot kisojen välillä ovat soittotavassa”, toteaa Toni kokemuksistaan kahden eri organisaation kisoista. Tällä hetkellä vahvistintehoa on laskennallisesti käytössä yli 30 kilowattia, mutta käytännössä todellisessa soittotilanteessa elementeille menee noin 20 kilowattia. ”Siinä oli Pitkäkosken Jukka ja Vähäkankaan Mika, joilta kuulin alunperin MaxBOOM kisoista. ”Itse pidän EMMA:n kisoista enemmän, koska siinä on mahdollisuus kisata myös Euroopan mestaruudesta. Lisäksi laitteiston muille kaiuttimille on kaksi kappaletta Ground Zero Nuclear -sarjan nelikanavaisia. Tonin kilpailu-ura alkoi siis kaudella 2009 MaxBOOM:sta ja jatkui siellä aina vuoteen 2011 saakka, jonka jälkeen Toni siirtyi kisaamaan myös EMMA Finlandin järjestämiin kisoihin ESPL-luokkiin. 38 A uto S ound AUTOESITTELY T oni Rutasen autohifiharrastus alkoi yli kymmenen vuotta sitten. Toni auton tapauksesTeksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Tuukka Nivala ALAVIESKAN SUUNNALTA KOTOISIN OLEVA TONI RUTANEN ON TUTTU KAVERI KISAKENTILTÄ. Heti alusta saakka merkkinä oli Ground Zero, jota Kinnusen Pekan kautta sai jo tuolloin sopuhintaan. ”Tehoa sitten perään niin paljon, kuin oli järkevää laittaa ja lompakko antoi myöten”, kertoo Toni laitteistostaan. Subbareina nykyisessä setissä on kahdeksan kappaletta Ground Zeron valmistamia, suhteellisen järeitä GZNW12XSPL elementtejä. ”Alkuperäisistä laitteista on periaatteessa jäljellä signaaliprosessori, mutta siitäkin se alkuperäinen varastettiin ja tämä tuli sen tilalle”. VIIME VUOSIEN AIKANA SEKÄ MAXBOOM:SSA ETTÄ EMMA:N KILPAILUISSA HYVÄLLÄ MENESTYKSELLÄ KISANNUT TONI ON TUORE EUROOPAN MESTARI TÄLTÄ KEVÄÄLTÄ. Kilpailemaan äänenpaineessa Kisatouhuihin Toni ajautui mukaan kavereiden suosituksista. ”Kesällä 2012 kisasin molemmissa kisoissa
Etuovissa on Competition -sarjan 8-tuumaiset koaksiaalit mallia GZCF200COAX ja saman sarjan 12-tuumaiset midbassot malliltaan GZCW 12-75SPL. Toni Golfi n pääkaiuttimet ovat niin ikään Ground Zeron valikoimista. Kaapelointina on hieman paikasta riippuen käytetty johdinkokoja 50 neliömillimetristä aina 90 neliömilliin saakka. Auton asennuksien perusteena on Toni autossa järeän virtajärjestelmän lisäksi huolellinen vaiAuton tavaratila on ahdettu äärimmilleen tavaraa ja kirsikkana kakun päällä ovat tyylikkäät suojapaneelit. KUSKI JA KULKINE. Kahdeksan kappaletta 650 mm pituisia GZPA 1.6K-HCX vahvistimia ja muutama pienempi on saatu kätkettyä tehokkaasti Golfi n uumeniin. Ajossa käytössä on auton alkuperäinen laturi, mutta kisatilanteessa virranannosta huolehtivat kaksi 50 ampeerin verkkovirtalaturia. Soittimena toimii Alpine IVA-W520R. Jukka Pitkäkoski, Arsi Sipilä, Juha Pajukoski, Tuukka Nivala, Harri Laasanen, Niko Sakko, Alavieskan bassopojat, Kiiltopiste.fi sekä Premec Oy sa se tarkoittaa kahdeksaa Ground Zeron GZBP 12.5000 -mallisia akkuja, joissa on kussakin 120 ampeeritunnin kapasiteetti ja 5000 ampeerin hetkellinen virranantokyky. Laitteistoa ohjataan aktiivisesti Rainbow 1.8DSP+Wifi signaaliprosessorilla, joka mahdollistaa äänitiedostojen streemauksen suoraan älypuhelimesta tai tabletista Wifi -yhteydellä. Ainakaan virransaannista ei siis tämän auton tapauksessa jää saatava äänenpaine kiinni. Lisäksi peräkontin luukussa on 4 kappaletta 6,5 tuuman koaksiaaleja mallia GZCF165COAX. ”Kaikkiaan autossa on äkkiä laskettuna noin 40 metriä virtakaapelia”, toteaa Toni. A uto S ound 39 AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Toni Rutanen • Ikä 29 vuotta • Ammatti Särmääjä • Paikkakunta Alavieska • Kilpailumenestys Yli 10 Suomenmestaruutta ja yksi Euroopan mestaruus • Muut harrastukset Ei ole kerennyt muuta harrastaa • Mielimusiikki Kaikki käy • Säätö / demolevyt EMMA:n levy ja Spotify KULKINE • Merkki VW • Malli Golf IV GTi • Vuosimalli 1999 HIFIT • Soitin Alpine IVA-W520R ja iPad Air2 • Signaaliprosessori Alpine PXA-H701, Helix DSP ja Rainbow DSP 1.8 WiFi • Vahvistimet 1kpl Ground Zero GZNA 2800XII, 1kpl GZNA 4330XII ja 8kpl GZPA 1.6K-HCX • Koaksiaalit 4kpl Ground Zero GZCF 165COAX ja 2kpl GZCF 200COAX • Midbassot 2kpl Ground Zero GZCW 12-75SPL • Subwooferit 8kpl Ground Zero GZNW 12SPL • Kaapelit AIV KIITOKSET Meeri, Audioimport: Pekka, Jarkko, Sebu, Kim, Aleksi, Teemu ja Juho
Laskennalla lekin mahdollisuuden osallistua EMMA:n Euroopan mestaruusfi naaliin. ”Ajatus tästä kotelomallista lähti siitä, että kisoissa maksimiluku täytyy saada niskatuelle, niin mielestäni se ei normaalilla bassokotelolla ole mahdollista. Kilpailemaan Eurooppaan EM-kisojen kilpailutilanne itsessään oli melkoisen jännittävä, sillä alkuun tuomarit eivät meinanneet hyväksyä Tonin auton asennusratkaisua, jossa kuljettajan penkki on osittain kotelon sisällä. Kilpakumppaneille ei jätetty paljoakaan mahdollisuuksia, sillä muut eivät päässeet edes samalle kymmenluvulle paineessa. Mitään etukäteissuunnittelua ei ole koteloon tehty, vaan kaikki on kokeilemalla tähän autoon rakennettu”, toteaa Toni. ”Aiempinakin vuosina oli jo halua lähteä sinne kisaamaan, mutta nyt sitten tänä vuonna sponsorini Audio Importin puolelta näytettiin asiassa vihreää valoa”, kertoo Toni. Niiden yhteissummana se kotelo lopulta saadaan toimimaan”, kertoo Toni hieman massasta poikkeavasta kotelostaan. ”Tällä hetkellä paikallaan on kahdeksannen asteen bandpass -kotelo, jossa on kaikkiaan tilavuutta noin 1100 litraa. Kaikista niistä tuli kotiin viemisiksi voitto, ja vieläpä selkeällä erolla kilpakumppaneihin. Hyvin sujunut kotimaan kisakausi avasi Tonil. ”Yksi vinkki tällaista koteloa suunnittelevalle on se, että kannattaa miettiä tarkkaan millaiseen käyttöön koteloa on tulossa. Välillä muutoksissa on onnistuttu ja välillä taas tuli takapakkia. ”Golfi n luvuista tärkein on itselle aina ollut ovet auki soitettu tulos, koska samalla tavalla on soitettu ESQL:ää. Luku on haettu siten, että kovin tulos tulee ovet auki”, kertoo Toni kilpailutuloksistaan. Syksyn Suomenmestaruusfi naalien ja kevään EM-kisojen välillä Toni teki autoonsa muutamia harkittuja muutoksia. Suurimpina asioina oli kotelon muokkaaminen nykyiseen malliinsa, sillä kotimaan fi naaleissa paikallaan oli vielä kuudennen asteen bandpass. Toni Golfi n tämänhetkinen paras mitattu tulos on 163,9 desibeliä. Metallinen niskatuki, joka aiheutti EM-kilpailuissa hieman keskustelua tuomarien kanssa. Omissa mittauksissa Toni kertoo saaneensa yli 165 desibelin lukemia, mutta ei lähde arvuuttelemaan sitä, miksi kisoissa lukemat ovat hieman pienempiä. On kuitenkin täysin sääntöjen mukainen. Bandpass-kotelolla parhaaseen tulokseen Toni mielestä Golffi n tapauksessa eniten saatavaan lukuun vaikuttaa subbarikotelo. Sen Toni toteutti kerroksella bitumimattoa, jota löytyy käytännössä kaikista peltipinnoista. Kotelon hienosäätäminen on vaatinut lukuisia kokeiluita ja Tonin laskujen mukaan takana on jo parisenkymmentä versiota samasta kotelosta. Joka tapauksessa oman vedon jälkeen alkoi näyttää siltä, että mestaruuteen on todelliset mahdollisuudet, koskapa kilpakumppanit jäivät reilusti alle 160 desibelin omissa vedoissaan. Kisakausi 2015 Kesän 2015 aikana Toni kävi soittamassa yhteensä kolmessa EMMA ESPL -osakilpailussa. Muutoksien johdosta kotelon todellisesta virityksestä ei ole Tonin mukaan mitään tietoa. ”Se vahvistinmalli oli jo loppunut Ground Zerolta, joten täytyi sitten päivittää kaikki vahvistimet uuteen malliin. saadaan varmasti jotakin pohjatietoa, mutta jos hyvän haluaa, niin loppu on hienosäätöä autossa”, kertoo Toni. ”Tietysti tällä soittotyylillä sillä ei ole hirveästi merkitystä, mutta onpahan tehty huolellisesti sekin”, kertoo Toni. Suomen mestaruus fi naalissa Toni saavutti kultaa tuloksella 160,1 desibeliä ovet kiinni, ja 163,3 desibeliä ovet auki. Täytyy myös sanoa kiitokset Audio Importille, joka oli suurena apuna viimeisten asennusviikkojen aikana ja myös matkan järjestelyissä”, kertoo Toni talven ja kevään asennusrupeamastaan. Lisäksi yksi vahvistin rikkoutui vain kaksi viikkoa ennen h-hetkeä. Myös käytettävä elementtimäärä vaikuttaa paljon lopputulokseen. ”Kotelon hienosäätäminen on etuja takakammion tilavuuksien muuttamista ja putken pituuden säätämistä. ”Kyllähän se oli tiedossa, että siitä saattaa tulla sanomista. Onneksi Suomen päätuomarinakin toimiva Köllin Antero oli siinä apuna selvittämässä asiaa, ja lopulta päästiin soittamaan. Se tulikin varsin makeaan paikkaan, eli juurikin kevään Euroopan mestaruus kisojen ESPL-mittaukseen. 40 A uto S ound AUTOESITTELY mennus. Siitä se idea lähti, ja testien perusteella päädyin tähän bandpass-koteloon”, toteaa Toni. Siihen onkin uhrattu aikaa ja ajatusta lukemattomia työtunteja. Saavutus lämmittää varmasti kokeneen kisaajan mieltä. Mitään toista vaihtoehtoa ei oltu mietitty, jos tuo asennus ei olisi kelvannut. Kiitokset vain Anterolle asian hoitamisesta”, kertoo Toni kisatilanteesta. Niinpä Toni saavutti ESPL Master W-Unlimited -luokassa komeasti Euroopan mestaruuden yli 16 pisteen erolla toiseksi tulleeseen. ESQL-luokan kaiutinkalustoa. Tulokset vaihtelivat ovet kiinni soitettuna 156 159 desibelin välillä. Lopulta meinasi vielä tulla kiire saada auto kasaan ajoissa ja Pitkäkosken Jukka oli siinä hyvänä asennusapuna
A uto S ound 41 AUTOESITTELY Tämäntyyliset kotelomallit tulevat takuulla yleistymään tulevaisuudessa juuri isoissa ESPL-luokissa. Ohjaamon pirteää yleisilmettä.. Kuljettajan istuin työntyy niskatukineen reippaasti kotelon sisään
Mielellään lähtisin kyllä uudelleen”, toteaa Toni. Kyllähän äänenlaatuhommakin hirveästi kiinnostaisi, mutta vaati vielä vähän aiheeseen paneutumista”, kertoo Toni tuomarikoulutuksen kokemuksista. Lisäksi ESQL-luokassa mukaan tarttui kuuden sija. Kaikkiaan Toni on EM-kisareissuun todella tyytyväinen. Varmasti siis jatkossakin Tonista ja hänen tyylikkäästi rakennetusta Golfi staan kuullaan vielä! Etuovien kaiuttimet ovat mukana ESQL-demotusluokan soittoja varten. Uusimpana aluevaltauksena hifi harrastuksessa on tuomaritoiminta. Yhtenä yksityiskohtana on edelläkin kuvattu subbarikotelo, jollaista ei varmaankaan kovin monesta autosta löydy kisakentillä. ”Kilpaileminen tulevalla kaudella on vielä vähän mietinnässä, mutta jos niin ESPL:ssä kyllä luokka vaihtuu pykälää isompaan”, kertoo Toni tulevaisuuden suunnitelmistaan. Yksittäisistä asennuskohteista tärkein on mielestäni akut ja johdotus”, kertoo Toni vinkkinä uusille harrastajille. ”Jos nyt ryhtyisin rakentamaan autoa samoilla laitteilla uudelleen, niin varmaan vieläkin bassokoteloa kokeilisin muuttaa, että löytyykö siihen vielä jotain muuta ratkaisua”, kertoo Toni. Suomen päätuomari Jami Skoun kansa. Ainakin aluksi aion keskittyä ESPLja ESQL -tuomarointiin. Uusille paineharrastajille Euroopan mestarilla on selvä vinkki. AC/DC toimii näillä varsin kivasti! Elementteinä palvelee 8 kpl Ground Zero GZNW 12SPL.. Asennuksista ESPL-tuomaroinnissa tuli täydet pisteet, mutta ESQL:ssä lähti pari pistettä paneeleiden viimeistelystä. Kipinä siihen syttyi viimeistään EM-kisareissulla, jossa Toni jutteli aiheesta Tänne on harva nähnyt, nimittäin Golfi n koteloon sisälle. Tulevaisuus Nykyisessä laitteistossaan Toni on kaikkein tyytyväisin hyvin toimivaan kokonaisuuteen. 42 A uto S ound AUTOESITTELY ”Kyllä se oli todella koskettava hetki seistä lavalla Maammelaulun soidessa”, kertoo Toni mestaruustunnelmistaan. Toki parannettavaa aina löytyy. ”Saukonojan Jarkolle täytyy sanoa iso kiitos varsinkin tästä ESQL-kisaamisesta, hän on ollut siinä isona apuna”, kertoo Toni. ”Tämä vuosi menee ainakin tuomarihommissa, kävin koulutuksen nyt keväällä. ”Kannattaa päättää, että mihin luokkaan autolla tähtää eli onko se EMMA ESPL vai MaxBOOM ja sitten sen perusteella rakentaa autoa sääntökirjan mukaan. ”Kyllä Euroopan mestaruuskisoissa oli sellaista suuren maailman tuntua verrattuna kotimaan kisoihin. Ja muiden suomalaisten menestys lämmitti mieltä kyllä
A uto S ound 43 AUTOESITTELY
Paikallisen autohifi myymälän välityksellä aukesi mahdollisuus päästä käsiksi Harri Hellmanin entisen V70 Volvon hifi kalustoon, joka Hyvillä alkuperäisvarusteilla olevaan autoon sisältyy mm. Juuso keräsi jo viime vuoden aikana varastoon uutta laitteistoa, jota sattui löytymään sopivasti käytettynä aina vähän sieltä ja täältä. Viime vuonna hommaan haettiin vielä tuntumaa ja moni asia oli uutta ja ihmeellistä. Tällä setupilla pärjättiin muutama vuosi, kunnes Juuso tapasi nykyisen tiimikaverinsa Mikko Laineen. USEAN MERKIN LAITTEISTA ON KASATTU TODELLA KOVAN TASON JÄRJESTELMÄ, JONKA ÄÄNI JA ULKONÄKÖ EIVÄT JÄTÄ KYLMÄKSI! " Ei hyvää kannat vaihtaa", toteaa porilainen Juuso Heinonen, kun kyselen kaverin autohifi historiasta ja aikaisemmista kulkupeleistä. orkkis sport-alusta, joten madallusta ei ole tarvittu.. Mikon AutoSoundistakin tutussa S40 Volvossa oli kovatasoinen kisahifi setti, joka avasi Juuson silmät ja korvat siihen, miten musiikki voi autossa oikeasti toistua. Saman merkin ja mallisarjan 10-tuumainen subbarikin löytyi vielä kaverin kautta, joten nyt autossa on paikoillaan Braxin koko 4-tie järjestelmä. Sarjan keskiäänetkin olivat likimain uudet ja ne vaativatkin alkuun jonkin verran sisään soittoa, ennen kuin ääni asettui kuosiinsa. Uudet kujeet Kisakausi 2015 oli Juusolle ensimmäinen EMMA:n mittelöissä. 22-vuotias mies osti nykyisen E300 Mersunsa jo ennen ajokortin saamista, ja samassa autossa ollaan pysytty tähän saakka. Ensialkuun ei ollut todellakaan tarkoitus ruveta hommaamaan aivan näin kovan tason komponentteja, mutta kun tällaiset sitten kuitenkin eteen ilmestyivät, niin aloin miettiä että jospa sittenkin... "Auto oli heti alkuun kokonaan purettuna ja siihen tehtiin reippaasti ruostekorjauksia. Nykyisin molemmat kaverit kisaavat EMMA Finlandin kilpailuissa perustamansa Team Status Vintage -tiimin väreissä. Finaalikisoista heltisi kuitenkin Experienced €4000 -luokan kakkossija vain pisteen erolla Aarni Viljakaiseen. Ja tässä sitä nyt ollaan", naureskelee Juuso. Samalla tuli mieleen, että kai tähän voisi jotain audiopuolen parannuksiakin tehdä, nyt kun ne menevät samalla kertaa helpolla", muistelee Juuso. 44 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Asennuskuvat: Juuso Heinonen Sattumien summa! PORILAINEN JUUSO HEINONEN KERTOO, ETTÄ HÄNEN MERSUNSA HIFISETIN HUIPPUKOMPONENTIT OVAT LÖYTYNEET VÄHÄN SIELTÄ JA TÄÄLTÄ MONEN SATTUMAN SUMMANA. AutoSoundin nettisivujen markkinapalstan kautta hankittiin kolme upeakuntoista Genesiksen vahvistinta, kaksi Dual Monoa ja yksi nelikanavainen Four Channel. Myös Braxin täydellinen 3-tiesetti löytyi käytettynä, ja vieläpä erittäin hyväkuntoisena. "Väänsin näistä kauppaa pitkän aikaa. Alkuun mentaliteettina oli että laitetaan nyt vähän jotain sinnepäin, ja esimerkiksi vaimennukset jätettiin tekemättä
"Pitkän aikaa hahmottelin miten elementit kannattaisi kiinnittää oveen. Suunnitelmissa tosin on vielä tämän asennuskohteen pieni muokkaaminen ja subbarin nostaminen takaluukun pohjan tasolle, jolloin myös koteloon saadaan vielä muutama litra lisää tilavuutta ja toivon mukaan kaikkein matalimmille taajuuksille lisää tasoa. Tämä osoittautuikin Juuson kannalta todelliseksi kultakaivokseksi, sillä Volvosta lähti Mersumiehen matkaan Alpinen F1-sarjan DVD-soitin, lisänäyttö, signaaliprosessori sekä vieläpä harvinainen D/A-muunnin. Elementtien kiinnityspaikat on totta kai kuitenkin tukevoitettu plasmalla leikatuilla 6 mm alumiinisilla laipoilla ja lisäksi ovet on vaimennettu kunnolla. Laadukasta jälkeä Mersun asennukset on pyritty tekemään mahdollisimman laadukkaasti myös niiltä osin jotka eivät normaalisti näy. Alla pyörii Vertini Magic vanteet joilla on halkaisijaa 19 tuumaa.. Lisäksi Juuso osti itselleen Volvosta poispuretut Transparent Music Link RCA-kaapelit ja saman merkin kaiutinpiuhat. Suljetulla kotelolla on tilavuutta noin 25 litraa ja se on puoliksi lasikuitua ja puoliksi vesivaneria. Koko talven urakka Mersun nykyinen setti on pääosin omistajansa itse omassa autotallissa rakentama. A uto S ound 45 AUTOESITTELY purettiin pois ennen auton myymistä eteenpäin. "Laitteita on hankittu aina sieltä mistä on sattunut sopivasti löytymään. Juuson Mersulla on ikää pian jo 20 vuotta, mutta ulkoapäin auto on edelleen erittäin edustavassa kunnossa. Auton etuovien ovipaneelit on rakennettu melko pitkälti uusiksi, mutta itse midbasson asennuksen kanssa päästiin yllättävän helpolla. Hyvillä suhteilla tässä on ollut iso merkitys", kertoo Juuso. Tällä tavalla elementtien hengitys oveen saatiin toteutettua erittäin tehokkaasti", kertoo asentaja. Myös oviin menevät kaiutinjohdot kulkevat yhtenäisinä vahvistimelta saakka, sillä Mersun etuovien alkuperäisissä läpivienneissä ja haitarikumeissa on reippaasti tilaa. "Tuttavapiiristä olen kysellyt että kuka osaisi sitä ja tätä, ja tällä tavalla olen onnistunut teettämään niitä osia, joita ei itse pysty tekemään. Kotelon päällä olevaan verhoilulevyyn tehtiin reippaasti subbaria suurempi reikä, jotta elementti pääsisi hönkimään vapaasti ylöspäin. Kokonaisuutena voisi kuitenkin summata, että tämän auton rakentamiseen on käytetty koko talvi ja kevät, ja vieläkin riittää pientä viilaamista säätämisestä sitten puhumattakaan. Välissä oli tosin yksi pidempi paussi, kun osaa laitteistosta piti vähän odotella. Setin rakentaminen aloitettiin melkein heti viime vuoden SM-fi naalin jälkeen. Toki tämän mittasuhteen asennuksissa pitää käyttää jo jonkin verran myös alihankintaa, sillä esimerkiksi diskanttien ja keskiäänisten sorvattujen metallikiinnikkeiden tekeminen ilman metalliverstaan kalustoa on aikalailla mahdotonta. Ne kun tuppaavat kuitenkin kuulumaan äänessä, ainakin jos jossain on säästelty. Mielessä pyöri kaikenlaisia korokerenkaita ja avartavia kauluksia, kunnes keksin että mitäs jos elementit kiinnitettäisiinkin suoraan peltiin kiinni, kun ne sinne syvyytensä puolesta kerran mahtuvat. Tässä projektissa on ollut paljon tuuriakin mukana, että olen saanut itselleni juuri nämä huippukamat, näitä kun ei ihan joka päivä ole myynnissä", summaa Juuso. Tavaratilan pohjalla sijaitseva subbarikotelo löysi paikkansa sen kautta, että se ei oikein minnekään muualle enää järkevästi mahtunut
46 A uto S ound AUTOESITTELY KUSKIT JA KULKINE KUSKI • Nimi Juuso Heinonen • Ikä 22 vuotta • Paikkakunta Pori • Ammatti Sähköasentaja / insinööriopiskelija • Muut harrastukset Sukellus ja frisbeegolf • Paras albumi Kuuntelen paljon mm. LED-äärivalot... rockia, musiikissa pitää olla oikeat soittimet mukana • Suosikkielokuva Pirates of the Caribbean trilogia, näiden soundtrackit ovat myös todella asialliset! KULKINE • Merkki Mercedes-Benz • Malli E300td T • Vuosimalli 1998 • Moottori om606.962 "kuningasmoottori", toistaiseksi vakio • Vaihteisto Automaatti • Alusta Alkuperäinen sport-alusta • Korimuutokset Pellit läpikäyty, ylimaalattu, valoja vaihdettu mm. Transparent Music Link ja Oehlbach NF 14 Master • Akku Vakio 100 Ah takapenkin alla, takakontissa Optima Yellow Top • Muuta Cetek MULTI XS 25000 -laturi, Helix Power Station, Brax kondesaattorit 0,5F ja 1F KIITOKSET Timo Heinonen, Mikko Laine, Markus Grönholm, Ilkka Ala-luopa, SAMK konetekniikka, Hifi konex Pori, Jarkko Laine, Kiillotus V. • Vanteet Vertini Magic 19", edessä 8,5" leveät ja takana 9,5" • Sisusta Alkuperäinen nahkaverhoilu, kattoverhoilu vaihdettu tummaksi HIFIT • Soitin Alpine F#1 DVI-9990R + TMI-M990 lisänäyttö • Signaaliprossu Alpine F#1 PXI-H990 • Vahvistimet 2 x Genesis Dual Mono, Genesis Four Channel • Diskantit Brax Matrix 1.1 • Keskiäänet Brax Matrix 2.1 • Midbassot Brax Matrix 6.1 • Subwooferi Brax Matrix 10.1 • Kaiutinkaapel. Lahtinen FACEBOOKISSA: www.facebook.com/teamstatusvintage. Transparent (diskantti/ keskiääni), Supra Ply (midit) • Signaalikaapel
Harvassa ovat ne autosetit jossa tätä levyä voi kuunnella kovalla ja nauttia kuulemastaan, nyt ollaan sellaisen äärellä. Myös levyn loppupään Janitat ja Nils Löfgren toimivat, yksityiskohtia löytyy. Stereokuva ei ihan asetu uomiinsa, ne viiveet... Tästä on hyvä jatkaa. Bassopää on edelleen sävyltään vähän pyöreä, mutta integraatio on nyt mallikkaampaa. Stereokuva jäsentyy kaiken kaikkiaan vähän epämääräisesti ja laulajan sijaintikin hiukan hakee. Uskoisin että osaavissa käsissä tästä pystyy vielä hieromaan vaikka miten kovatasoisen setin tahansa. Juniorilla soundi on miellyttävä, jopa liian. Rumpalin peltien helinä välittyy pieniä nyansseja myöden todella hyvin. Subbari ei aivan integroidu yhteen etupään kanssa. Mikko Kuustonen Abrakadabra. Laitteistolla voi todellakin kuunnella ongelmitta vaikka mättöheviä ja vastaavasti säestyksetön ja seesteinen a cappella -musiikki toimii myös vakuuttavasti. Diskantista tykkään edelleen paljon. Diskantti on edelleen paras äänialue. Diskantti on ensivaikutelmien perusteella erittäin miellyttävä ja sävykäs, sulautuu myös kokonaisuuteen todella loistavasti. Järjestelmässä on vielä omat puutteensa ja ongelmansa, mutta lähtökohdat ovat harvinaisen hyvät. Kuunteluarvio. Virtapuoleen kuuluu kaksi akkua ja niin ikään pari erikokoista kondensaattoria. Tämä todellakin kuuluu Mersun setissä, on se sitten tarkoituksella haettua tai sattumaa. Rajaton toimii tähän mennessä parhaiten, tilaa on suhteellisen hyvin. Mutta ei missään nimessä huono kokonaisuutena! Sellaista vahvaa kasia, ehkä kasi plussaakin. Oho, jopas toimii hyvin. Rammsteinilla kestää luukuttaa lujaa, hyvä! Useamman kappaleen kattaus Lynyrd Skynyrdiä ja ollaan taas lähellä oikeaa aluetta, silmät kiinni ja nautitaan soundeista. Bassopää ei suoriudu ihan yhtä hyvällä arvosanalla, auktoriteettia huutaa lisää ja pitkien nuottien loppupotkut saisivat tulla tiukemmin. A uto S ound 47 AUTOESITTELY Kuuntelin Juuson Mersun setin perinteisellä testikokoelmallamme sekä Nightwishin From Wishes to Eternity livellä. Tämä on sellainen setti jolla on kiva kuunnella ihan mitä tahansa, mutta kuitenkin pientä särmää kaipaisi. Miellyttävä ensivaikutelma. Sitten äärimmäinen testi ja Nightwishia soittimeen. Midbassot voisivat napsutella vähän voimallisemminkin. Béla Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo. Soundi on aika avara ja voisi sanoa että helposti lähestyttävä. Omistajan mukaan paneelit kestävät vaikka muuttokuorman lastaamisen kyytiin, joten hifikalusto ei suuremmin rajoita Mersun käytettävyyttä arkiajossa. Subbarina kymppituumainen Brax. Keskialueen ääni on puhdas, tosin se voisi olla aavistuksen skarpimpi. Kolme Genesiksen päätettä, Alpinen F1-signaaliprossu ja D/A-muuntimen kuori peiteosana, sekä Helixin Powerstation. Tällä biisillä subbari toimii jostain syystä paremmin kuin edellisellä, erottelee ok. Bassopää tuntuu tällä kappaleella vähän pyöreäsävyiseltä. Agentsilla löytyy lämpöä ja uskottavaa kokoa. Viivesäädöissä on jotain pientä häikkää... Keskialueella voisi kyllä olla vielä enemmänkin auktoriteettia, jotta oltaisiin aivan huippuluokassa. Tavaratilan asennus näyttää järkevältä ja tyylikkäältä. Ääni ei kiristy liikoja ja tilaa löytyy huomattavasti keskimääräistä paremmin. Diskantista ja keskialueesta pidän kyllä paljon. Aika jees! Juuso kertoi että isoin asia mitä hän on autohifiharrastuksen kautta oppinut, on arvostus hyvinkin erityyppistä musiikkia kohtaan
Soittimen ja sen lisänäytön asennuksen kanssa päästiin hieman helpommalla, sillä laitekauppaan kuului entisen omistajan CNC-koneistamat rosteriset asennuskehykset, joiden avulla koko hoito asettuu paikoilleen yhtenä pakettina. Kisakautta odotellessa "Laitteistoon tuskin tulee enää muutoksia ja asennuskin alkaa olla melkein valmis. Mutta muuten tällä kokoonpanolla lähdetään metsästämään päänahkoja kesän kilpailuihin", toteaa Juuso. Alunperin Volvon kojelautaan tehty ohjelmalähdepaketti ei tosin ihan heittämällä siirtynyt Juuson Mersuun, vaan sen alle piti vielä valmistaa toinen ruostumattomasta teräksestä tehty kiinnityslevy. . Auton pääakku löytyy takapenkin alta. . . Mersun hifikalusto kaipaa vielä armotonta säätämistä, mutta jo tässä vaiheessa voisin todeta potentiaalia löytyvän erittäin hyvin. 48 A uto S ound AUTOESITTELY . ?Soittimen virtalähde löysi paikkansa hanttimiehen jalkatilasta. Tämä on kuitenkin harkittu vaihtoehto, osittain kustannus ja osittain akustiikkasyistä. Diskantti ja domekeskiääni ovat myös Braxin mallistosta . Isompikokoinen kuuntelija kiittää, näissä istuu hieman mieluummin kuin tiukoissa kuppijakkaroissa. Juuso kertoi että halusi yhtenäistää auton verhoiluja, ja siksi myös takaovista löytyy vastaavaa punaista Alcantaraa jäljittelevää mikrokuitukangasta kuin muualtakin autosta, vaikkei niissä ole mitään hifilaitteistoon liittyvää. . "Halusin että auton käytettävyydestä ei tingitä. M-B:n asialliset nahkapenkit toimivat hyvin pidemmissäkin kuuntelusessioissa. Kaikki tavaratilan asennukset on tehty niin että niiden päälle voi huoletta lastata tavaraa", kertoo Juuso. Braxin 6,5-tuumaiset midbassot asennettiin todella matalien alumiinisovitteiden kanssa suoraan ovipeltiin, eli välissä ei ole mitään elementin hengitystä ahdistavaa "kaulusta". Joku saattaa kummaksua huovan käyttöä muutamien ohjaamon osien verhoilussa. ;-) Takakontin oikeanpuoleisesta sivustasta löytyy pari kondensaattoria sekä sulakeblokki. Yleiskuva ohjaamosta kertoo pääkaiuttimien suuntauksen. Kisakaudesta muodostunee mielenkiintoinen, sillä Team Status Vintagen toinen puolikas eli Laineen Mikko tulee kilpailemaan Juuson kanssa samaan luokkaan, eli EMMA:n uuteen Skilled Unlimitediin. . Vastakkaisen puolen sivuposken alla sitten taas majailee vararengas, joka on tarpeen vaatiessa todella helppo ottaa esille. . Porilaine... Ja varmasti mukaan saadaan vielä muitakin kisaajia sekoittamaan pakkaa. Ulkonäön osalta kokonaisuus näyttää kuitenkin varsin hyvältä. AutoSound toivottaa onnea valitsemallenne tielle!. Toivotaan että Juuson kausi menee paremmin kuin kannattamansa joukkueen. Kaverien tavoitteena on kuulemma kaksoisvoitto, mutta kumpi ottaa sen korkeamman pokaalin, se jää nähtäväksi. Jotain pientä viilausta tulen vielä ainakin subbarille tekemään, jotta alin basso tulisi paremmin
Kyllä pysyy! . Saman sarjan näyttöpaneeli sijaitsee soittimen yläpuolella. Tavaratilan verhoilupaneelien syntyä.. Soittimena toimii legendaarinen Alpinen lippulaivamalli. Pääkaiuttimien asennus a-pilariin. virtalukko ja kytkeä päälle vahvistinräkin tuuletus. Midbasson asennuspaikka. . . A uto S ound 49 AUTOESITTELY . . Näkymää laiteräkin kannen alta. Asennuskaulukset sitten taas on hitsattu kiinni 40 x 4 mm lattarautaan, joka on pultattu pilarin kylkeen. Diskanttien ja keskiäänisten järeät metalliset kiinnityskaulukset. Laiteräkki valaistuna. Asennuskuvat . Tässä käytettiin hyväksi Braxin elementtien ulkolaidoissa olevia kierteitä, joiden kanssa ne saadaan tulevasti kiinni asennuskauluksiin. . Huomaa myös volttinäyttö ja katkaisijapaneeli, josta voidaan ohittaa mm
50 A uto S ound AUTOESITTELY
A uto S ound 51 AUTOESITTELY
Siksi Dwidjon valinta osui hieman tavanomaisempaan Toyotan Altikseen, joka on enemmän tyylikäs perheauto, kuin mitä sen kohdalla voidaan puhua urheiluautosta, mutta joka tarjoilee samalla myös hyvin tilaa kunnollisen audiojärjestelmän asennukselle. Saadakseen kasaan 10 miljoonaa, on UNELMALAITTEISTO VOI KUULOSTAA MONILLE SILTÄ MITÄ SEN NIMIKIN SANOO, ELI ESIMERKIKSI AUDIOLAITTEISTOLTA, JOSTA YLEENSÄ VAIN HAAVEILLAAN. MUTTA ENTÄPÄ JOS KÄYTÖSSÄ ON VALUUTTAA SEN VERRAN, ETTÄ LÖYDETTYÄÄN UNELMALAITTEISTONSA, VOI VAIN SUORAA PÄÄTÄ MARSSIA ALAN LIIKKEESEEN JA OSTAA SEN. Dwidjon toimiala on siis laaja ja asiakkaiden luokse pääseminen vaatii lähes poikkeuksetta oman auton käyttöä. Ajatuksena oli nimittäin myös samalla saada asennusalusta kunnolliselle äänentoistolle, jonka tavaratilan tulevaa uusiokäyttöä eivät kauppakassit tulisi pilaamaan. Autoja miehen tallista löytyy jo ennestään useampiakin, mutta tämän artikkelimme Toyotan hankinnan keskeisenä ideana oli saada varmatoiminen työauto, joka tulisi myös samalla toimimaan harrastekäytössä. NÄIN TEKI INDONESIAN CIKARANGISSA ASUVA DWIDJO MARTOPO HANKITTUAAN ITSELLEEN ENSIN TULITERÄN VUODEN 2015 MALLIA OLEVAN TOYOTA ALTIKSEN.. Asian voi kuitenkin nähdä toisellakin tavalla, kuten tämänkertaisen artikkelimme päähenkilö Dwidjo Martopo teki. Mies omistaa yrityksen, joka valmistaa autoalan robotiikkaa ja siihen liittyviä koneita, joita käyttävät muun muassa rengasliikkeet pyöräsuuntauksissaan, mutta myös autotehtaat liukuhihnavalmistuksessaan. Auto ja ajatelmat Vuoden 2015 Toyota Altiksen omistajaksi pääsee Indonesiassa noin 300 miljoonan paikallisen valuutta rupian nipun tiskiin lyömällä. Elettiin vuoden 2015 syksyä, tai oikeammin keskellä kuuminta Indonesian kuivaa kautta, eli lokakuun loppua, kun Dwidjon mielessä alkoi kypsyä ajatus uudesta kulkupelistä. Tai ihan niin kauniisti asia ei kuitenkaan todellisuudessa mene, sillä Indonesian suurin rahayksikkö on 100 000 rupiaa. 52 A uto S ound Teksti: Tom Hietaharju Kuvat: Tom Hietaharju ja AJM Audioworkshop INDONESIAN IHMEET M onille unelmien toteutuminen voi tuntua latistavalta ajatukselta, sillä jos unelmista tulee todellisuutta, ei ole enää mistä haaveilla
Se ei vielä ehkä tunnu mitenkään valtaisalta sijoitukselta, mutta kun otetaan huomioon tavallisen työmiehen kuukausiansiot, jotka ovat keskimäärin noin nelisen miljoonaa rupiaa (240 euroa), on Dwidjon hankkima tavallinen perheauto monille se suurin unelma, jonka hankinta jää valitettavan usein toteutumatta. Dwidjolla oli kuitenkin kaksi erittäin tärkeää vaatimusta, ennen kuin kauppakirjaan voitaisiin raapustaa tulevan tyytyväisen omistajan puumerkki. Koska kyseessä oli enemmän tavallinen käyttöauto, ei tehtaan varustelista kokenut juurikaan merkittäviä lisäyksiä Dwidjon toimesta. Midbassoille Focal FPS 2300FX, 2 x 155 W / 4 ohmia Subwoofereille 2 x JL Audio Slash 600/1v3, 600 W /1,5 4 ohmia • Etukaiuttimet Focal Utopia Kit No. Rengas on nimittäin miehen sanojen mukaan erittäin mukava ajettava Jakartan muhkuraisilla teillä ja lisäksi sen ajomelu on kiitettävän alhainen. Ei edes halvemman kauppahinnan vuoksi. 7/Aktiivi. JL Audion parhaan sarjan 10W7 elementit suorastaan huutavat ääneen päästä hieromaan kuuntelijoiden tärykalvoja. Autoon nimittäin haluttiin alkuperäisvanteille Michelinin 225/45 kokoinen rengastus, sillä vastaavasta Dwidjolla oli jo hyviä kokemuksia aiempien autojensa osalta. prosessorille:. Täyden kauppahinnan maksun Dwidjo suoritti siksi tilisiirtona, sillä kenenkään lompakkoon tuskin sopii setelinippu, jolla on paksuutta reilusti yli puoli metriä. Tästä toiveesta mies joutui yllättävää kyllä maksamaan hieman lisää, vaikka varustelista lyhenikin, mutta hyvään audioautoon eivät takakaiuttimet Dwidjon mukaan yleensä kuulu, joten ei niitä uusimpaankaan menopeliin haluttu. Ne kun joutuisivat joka tapauksessa väistymään tuhdin äänenvaimennuksen alta pois, joten miksi tehdä jätettä, kun ne voi jättää suoraan tehtaan hylValmiin tavaratilan asennus on kauniin yksinkertainen, mutta pursuaa samalla näyttäviä yksityiskohtia. Dwidjo Martopon Toyota Altis on sisätilojen osalta yllättävän tyylikäs ja on vaikea uskoa, ettei kyseessä ole loistoluokan kulkupeli, vaan aivan tavallinen perheauto. Toinen Dwidjon vaatimus oli saada auto KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Dwidjo Martopo • Ammatti Yrittäjä • Asuinpaikka Cikarang, Indonesia KULKINE • Merkki Toyota • Malli Altis • Vuosimalli 2015 • Moottori Vakio 1.8 litraa • Vanteet Toyotan omat 17" • Renkaat Michelin 225/45/17 HIFIT • Soitin Alpine IVA-D800 • Prosessori Alpine PXA-H800, ohjain RUX-C800 • Vahvistimet Diskanteille ja keskiäänille Focal FPS 4160X, 4 x 120 W / 4 ohmia. Sisältää Beryllium diskantit, 3-tuumaiset keskiäänet ja 6,5-tuumaiset midbassot • Subwooferit 2 x JL Audio 10W7 SIGNAALIKAAPELIT • Etukaiuttimille Tchernov Cables Classic MKII (3 paria, pituus 1 metri) • Subwoofereille: Tchernov Cables Original IC (1 pari, pituus 1 metri) • Soittimelta Tchernov Cables Original IC (1 pari, pituus 5 metriä) • Kaiutinkaapelit Tchernov Cables Special XS SE (yhteensä 36 metriä) • Vaimennus Automat Indonesia, yhteensä noin 40 kg ilman takakaiuttimia. A uto S ound 53 setelinippu jo noin pari senttimetriä paksu. Kotimaiseksi valuutaksi muutettuna puhutaan noin 20 000 euron kertasuorituksesta. Auton moottorikooksi valikoitui Indonesialaisittain suurehko 1.8 litraa, sillä miehen takaraivossa kummitteli mukava näkymä autoon pakollisena jälkiasennusvarusteena hankittavasta audiojärjestelmästä ja ennen kaikkea sen mahdollisesta tulevasta lisäpainosta. Autoon oli jo tehtaalla ruuvattu alle melko näyttävät Toyotan alkuperäiset alumiinivanteet, joilla oli kokoa mukavat 17 tuumaa, joten niidenkään osalta ei ollut tarvetta tehdä sen suurempia päivityksiä. Tosin Indonesialaisittain kyseessä on silti luksusluokan sellainen, jota hyvällä maulla tehty audioasennus entisestään korostaa
Tämän asennuksen kohdalla ei niin onneksi ole käynyt. Dwidjon unelma Dwidjo Martopo tunnetaan paikallisten keskuudessa erittäin innokkaana autohifin puolestapuhujana ja miehen omistuksessa onkin ollut monenlaista kulkupeliä ja aina niiden varustetasoon on liittynyt enemmän tai vähemmän audiolaitteet. Kun uutuuttaan kimalteleva Toyota Altis oli saatu kotiutettua, ajeltiin sillä ensimmäinen viikonloppu vain nautiskellen ja samalla saatiin todennettua mahdolliset reklamaation aiheet, mikäli tekniikan puolesta sellaisia sattuisi löytymään. Aivan liian usein asennus koitetaan istuttaa auton värimaailmaan, jolloin hukataan iso osa näyttävyydestä. Laitteiston tulevaa kokonaisbudjettia venytettiinkin siksi hieman ja Dwidjo valitsi unelmalaitteistonsa jatkoksi Stevenin avustuksella myös unelmakaapeloinnin. Dwidjolla oli ollut tietty punainen lanka laitteiston osalta, joka oli jo tavallaan lukittu vaihtoehtojensa puolesta, mutta erästä seikkaa mies ei ollut tullut ajatelleeksikaan. Missään ei ole ylimääräisiä rakoja ja yleensä niin ongelmallinen nahalla tapahtuva verhoilutyö on saatu onnistumaan tässä asennuksessa erinomaisesti vaikeista muodoista huolimatta.. Mutta mikään ei myöskään voi olla niin pikaista, ettei hetkeksi voisi siltä ummistaa silmiään ja toteuttaa unelmiensa audiojärjestelmää. Niin oli tapahtua Dwidjonkin tapauksessa, mutta AJM Audioworkshopin Steven Jungin rautainen ammattitaito sai miehen pään kääntymään. Dwidjon tarve käyttöautolle oli pikainen, joten auto valittiin värinsä osalta myös sen mukaan, mitä jälleenmyyjän varastosta sattui löytymään. Dwidjon autokaupoilla oli siksi myös kiire, sillä tarve jokapäiväiselle työkalulle oli pikainen. Vaihtoehtoina olivat ajaton musta, kliini valkoinen, josta myös Indonesiassa joutuu maksamaan kuumassa auringonpaahteessa värin edesauttaman viileämmän sisäilman vuoksi lisähintaa, sekä tyylikäs metallin harmaa, joka pikaisen harkinnan jälkeen siirtyi miehen omistukseen. Tavaratilan asennuspaneelien sopivuus toisiinsa hakee vertaistaan. Tallista kun jo ennestään löytyi saman värin omaavia autoja parikin kappaletta, joten siltä osalta valinta osui Dwidjon mielestä paremmin kuin hyvin kohdilleen. Mutta siitä lisää myöhemmin. Internetin ihmeellinen maailma otettiin käyttöön ja Dwidjo alkoi kartoittaa mahdollisia liikkeitä, josta uusi laitteisto voitaisiin hankkia ja jossa tuleva audioasennus voitaisiin toteuttaa. Nimittäin kaapelointi. Ja ei aikaakaan, kun Dwidjo istui liikkeen toimistossa keskustelemassa unelmistaan. Punertava väri on rohkea, mutta samalla se tuo asennusta myös paremmin esille. Monesti nimittäin itse laitteistoon ollaan valmiita sijoittamaan huomattavia summia, mutta eräs laitteiston osa jää täysin huomiotta, joka on kuitenkin parasta mahdollista lopputulosta tavoiteltaessa erittäin tärkeä. Tämä jos mikä osoittaa laitteiston asentajalta hyvää makua ja pieniin yksityiskohtiin asti ulottuvaa äärimmäistä tyylitajua. Olihan uuden Toyotan tuleva käyttötarkoitus puoliksi myös taivaallinen kuuntelunautinto pitkillä ajomatkoilla. A-pilarien muotoilu ja kokonaisuus on todella näyttävä. Tämä asennus kestää lähemmän tarkastelun vaikka suurennuslasin kera. Kirkaslakatun hiilikuitulevyn istuvuus kojelautaan on tarkkaa ja yleisilme antaa ripauksen lisää arvokkuutta jo varsin tyylikkäälle tehtaan tuotokselle. Huomaa paneelin sovituksen tarkkuus ja hiilikuitutyön yksityiskohdat. Tässä kohden Dwidjon Toyota Altiksen mittaria koristi huima 442 kilometrin lukema. 54 A uto S ound lyyn ihastuttamaan tai vihastuttamaan jotain toista Altiksen ostajaa. Kustom-työnä valmistettu midbasson sovite on äärimmäisen tyylikäs ja hiilikuitutyö hakee vertaistaan. Laitteiston kokonaisbudjetiksi piirtyi paperilAlpinen soittimen ja prosessorin ohjauspaneelin asennuslevy on toteutettu samalla periaatteella, kuin ovien midbassoasennuksetkin. Mustaksi eloksoitu alumiininen keskiäänisen kotelo näyttää kuin leijuvan pilarin jatkeena, mutta siltikään kokonaisuus ei ole liian yliampuvaa. Miehen silmiin osui Jakartassa sijaitseva AJM Audioworkshop, joka oli saanut paljon positiivista palautetta asiakkaiden taholta
A uto S ound 55 Kuuntelin Dwidjo Martopon auton kahdessa pidemmässä kuuntelusessiossa, jossa ensimmäisessä käytettiin auton omistajan mielimusiikkia ja hänen levyjään. Tämä oikeastaan kahdesta syystä. Elementin kalvoon on potkittava liikettä soittamalla musiikkia kunnolla, sillä pelkkä hienoinen värinä on sille on yhtä elotonta, kuin eläkeläisten spinning. Mitään ylimääräistä ei myöskään ollut kuultavissa, joten kotelon rakenne lienee onnistunut. Bassopää sen sijaan sai ripauksen lisää kuminaa, mutta sitä voimaa siellä oli edelleen törkeän paljon. Toimittajan oikeudella voitaisiin kuitenkin sanoa, että tällä tavalla tehty laitteistokaavio on toki selkeä, mutta samalla se myös peittää osan näyttävästi toteutetusta asennuksesta ja tekee kokonaisuudesta hieman sekavan. Niidenkin kohdalla ongelmia tuotti aivan taatusti liian vähäinen sisään soittoaika, joka myös aiheuttaa omat vaihevirheensä. Tasoa ehkä edelleen arvioituna reippaanlaisesti, mutta se potkun vaivattomuus oli vaikuttavaa. Tällä kertaa kuuntelun osalta en lähde pureutumaan kappale kappaleelta niiden tarjoamiin nyansseihin, vaan puutun enemmän kokonaisuuteen. Keskiäänialue oli hyvä. Laulaja oli epämääräinen ja iso möykky äänikuvassa, jonka tarkasta paikallistumisesta ei ollut tietoakaan. Midien yleisestä äänimaailmasta oli vaikea saada kiinni, kun tasot tuntuivat olevan kateissa ja vaiheistus suhteessa subbareihin pielessä. Ja niiden kohdalla volumepotikan ruuvaus ylöspäin tuotti vain järjettömän voiman tunteen, jossa uinuva peto olisi vaatinut vain pientä sysäystä herätäkseen täyteen raivoonsa. Diskantit eivät aukea loistoonsa ja ylätaajuudet hukkaavat yksityiskohtia. Subbrien kuminan kohdalla olen heti valmis alleviivaamaan, että kyseessä on vain liian vähäinen soittoaika ja liian pienillä tasoilla suoritettu sisään soitto. Harmittavana seikkana oli myös ylempien bassotaajuuksien hienoinen buustaus. Koko kuunteluarvostelu sinänsä menettää aika lailla merkityksensä, kun settiä kuunnellaan uusilla sisään soimattomilla elementeillä ja säätöjen ollessa vielä hakusessa. Päin vastoin. Se mitä tuli, tuli kuivakkaasti ja hyvällä kontrollilla. Ledien värit sulautuvat lisäksi upeasti toisiinsa, vaikka niitä löytyy kontista kolmea eri väriä. Toisessa kuuntelussa oli käytössä omat mielilevyni, sekä Koposen subitesti levy, jolla suoritettiin varsinainen arviointikin. Matalat taajuudet sen sijaan ampuivat kuin tykin suusta ja Bassmekanikin Toccata murjoi auton sisätilat sheikkaamaan ja alin nuotti tuntui suolien mutkassa asti. Se oli avoin, hunajainen ja selkeä. Potentiaalia niissä on hurjasti, mutta jos säädöt eivät osu nappiin, on lopputulos juuri tällainen. Auton omistajan kevyempään ja vähemmän analyyttiseen musiikkimakuun soundi istui aivan mukavasti, mutta silloinkin kaipasi terävämpää ja eloisampaa otetta diskantteihin. Mutta kun ongelmia oli niidenkin vaiheistuksessa. Alpinen prosessori ei pääse loistamaan tämän kuvan päätähtenä, vaan huomion varastavat Tchernov Cablesin laatujohtimet. Näistä JL Audion elementeistä on paljon hyviä muistoja ja kyllä tehdas laatuluokan toistimia tekee. Laitteistokaavio Indonesian tapaan. Äänimaailman kun AJM Audioworkshopin Steven saa viilattua valmiiksi myöhemmin, on kasassa huikea hifiauto. Midbasso puolestaan oli voimaton. Siitä tuli jo pieniä väläyksiä kuuntelun lomassa ja siitä ei ole epäilystäkään etteikö pajalta taitoa löydy. Siitä ei voi sanoa poikkipuolista sanaa. Ja toisekseen siksi, ettei varsinaisia säätöjäkään juuri edellä mainitusta syystä oltu vielä ehditty viilata täyteen iskuunsa. Siinä oli myös hyvin erottelua ja yksityiskohtia ja dynamiikka oli räjähtävää. Tosin omassa mielessä risteili jopa ajatus siitä, että tasoa saattaa ja tuntuu olevan liian vähän. Auton omistajan mukaan laitteistoa on soitettu lähinnä normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla ja yksi subbarielementti, joka ei niillä on aukea on nimenomaan JL Audion 10W7. Nämä Focalin Berrylliumdiskantit ovat yhä edelleen vaikeat elementit säätää. Potentiaalia on vaikka voittaa kilpailuissa. Se on niin valmis kuin olla ja vain voi. Asennus on huikea. Pakko myöntää, että on varmasti helppo lähestyttävä tällaisella äänimaailmalla, mutta ei se kyllä mitään elämyksiä pääse tarjoilemaan. Lisäksi kun yhteistä säveltä midien kanssa ei juurikaan ollut, oli toisto myös omalta osaltaan kovin laihan kuuloista. Mutta asiaan. Unettava ja pehmeä. AJM Audioworkshop on rakentanut monta aiempaakin hienoa luomusta, joiden äänimaailma on myös huikea. Tällaiset näyttävät yksityiskohdat eivät synny sattumalta. Potentiaalia selvästi oli, mutta tällä kertaa se oli vielä kateissa. Siltä osin suoritusta voidaan pitää kiitettävällä tasolla, sillä aniharvoin Toccatassa alin nuotti tulee samalla voimalla, kuin sitä edellinen korkeampi. Volumen nosto ei sinällään tuonut mitään elämyksiä. Ei se huono ollut. Joka tapauksessa siirryttäessä alemmille taajuuksille, oli koko setin äänimaailmassa isoja puutteita vaiheiden osalta. Se potentiaali pitää vielä vain kaivaa esiin, kunhan elementtien sisään soittoaika on saatu täyteen. Monessa autossa johtokaavio löytyy suoraan tavaratilan asennuksia suojaavista kansista, joihin ne valmistetaan joko leikkauttamalla sitä varten tarrat, tai kaivertamalla ne pleksiin. Se ei vain ole vielä valmis. Kyse oli auton omistajan mukaan enemmän hänen musiikkimakuunsa ja mieltymyksiinsä tehdyt säädöt, kuin autohifikilpailuja varten yleensä tehtävät enemmän analyyttiset säädöt. Ainostaan diskantit kokivat pientä heräämistä, joten arvioni tason liian alhaisesta määrästä saattoi pitää paikkaansa. Tämä setti on ehdottomasti kuunneltava uudelleen. Ensimmäiseksi siksi, että auton järjestelmä ei ollut käytännössä ehtinyt soimaan vielä riittävää aikaa elementtien vetreytymiseksi, sillä asennuksen valmistumisesta oli jutun tekohetkellä ehtinyt kulua vasta joitain viikkoja. Tosin omistaja oli jopa nykyiseen äänimaailmaan tyytyväinen ja onhan se myönnettävä, että tämä Toyota ei ole suinkaan huono, vaikkei kuunteluarvostelusta mitenkään erityisen mairitteleva tullutkaan. Ensimmäinen ajatus äänimaailmasta on pehmeä. Dwidjo Martopon Toyotan pelkkään kaapelointiin on upotettu Indonesialaisen keskivertotyömiehen yli vuoden palkka. Kun Indonesian aurinko laskee, on helppoa tehdä naapurit kateellisiksi. Bassot olivat kyllä setin parasta antia ja oikein maukkaan kuuloiset. Toisto tuli takaa ja sitä kuminaa oli, mutta kaikki muu olikin sitten oivallista. Ongelma ei nyt sinällään ollut paha, mutta selvä kuitenkin. Niin toimivaa ja niin ihanan kallista. Subbarien potku tuli aivan liian selkeästi takaa. Tavaratilaan piilotetut värilliset ledinauhat valaisevat kontin tyylikkäästi ja herättävät asennuksen loistoonsa. JL Audiot toistivat iskuäänet kyllä veitsenterävästi ja toisto oli tarkkaa. KUUNTELUARVOSTELU. Uskon vakaasti siihen, että tulevaisuudessa myös tämä Dwidjo Martopon Toyota Altis tulee olemaan yksi niiden joukossa
Päätteen 120 watin antoteho kanavaa kohden riittää myös erittäin hyvin ohjaamaan pikkuisia ylätaajuuksien toistimia, joiden tehontarve ei ole mitenkään erityisen suuri. Tavaratilan paneelit on valmistettu ohuesta MDF-levystä ja sovitettu tavaratilan muihin muotoihin lasikuidun avulla. Todennäköisesti JL Audion tyyliin nämä arvot ovat vain viitteellisiä ja todelliset mitatut arvot ovat ilmoitettuja paremmat ja antoteho suurempi. Siksi matalien taajuuden toistoon valikoitui JL Audion parhaimman sarjan elementit kymmenen tuuman kokoisina. Näin signaalitiet ovat keskenään täsmälleen saman mittaisia. Midbassot puolestaan saivat osakseen aavistuksen kovemman käden kohtelua, sillä niille potkua toimittaa järeä Focalin FPS 2300RX, joka tuottaa tehoa mukavat 155 wattia kumpaakin sen kahteen kanavaan. Keskiääniset istuvat koteloihin millimetrin osien tarkkuudella. Symmetrisyyttä ajatellen näiden huippuelementtien jatkoksi Dwidjo halusi riittävän laadukkaat päätteet ja usein pätee totuus siitä, että saman valmistajan tuotteet on ainakin optimoitu toimimaan keskenään, joten nekin mies valikoi JL Audiolta. Näin se pitää tehdä.. Unelmalaitteisto koostui pääosin Focalin tuotteista, joita terästettiin sopivasti valitsemalla basso-osasto Amerikkalaisen JL Audion valikoimista. Merkin kaikkien aikojen myydyin SLASH mallisto oli juuri päivittynyt versio kolmoseen ja ne valikoitiin myös tähän projektiin. Summa on euroiksi muutettuna noin 10 000, joka jälleen kerran saattaa tuntua vaatimattomalta, eikä suinkaan unelmien laitteiston hintalapulta, mutta kun ottaa huomioon edelleen paikallisen palkkatason, on summa lähes tähtitieteellinen. Kaikkihan niistä puhuu, mutta kukaan ei ole kovinkaan usein kumpaakaan oikeasti nähnyt. Soittimeksi Dwidjo halusi ehdottomasti näytöllisen version ja IVA-D800 on siihen käyttöön varsin maukas laite. Nämä monopäätteet toimivat D-luokassa, mutta silti niiden äänenlaatu on alan lehdistön ylistämää. Niillä saavutettu kilpailumenestys autoäänentoiston saralla Indonesian kovatasoisessa autohifikulttuurissa hakee lähes vertaistaan, sillä hyvin usein palkintokorokkeelta löytyvien kilpailijoiden autojen sulosäveliä tuottaa juurikin samanlainen kokonaisuus. Kun sorvi ja terät on kunnossa, syntyy tällaista jälkeä. Näiden valinta oli itse asiassa ollut Dwidjolla selvillä jo ennen kuin uusi auto edes päätettiin hankkia. Todellisuus Kun Dwidjon Toyota oli jätetty AJM Audioworkshopn hellään huomaan, lähti paja toteuttamaan miehen unelmaa. Ja kuinka moni suomalainen on valmis hankkimaan uuden keskihintaisen auton ja heti perään sijoittamaan siihen stereolaitteita summalla, joka on puolet auton hankintahinnasta. Paneelien istuvuus valmiissa asennuksessa on millimetrin tarkkaa ja lopputulos on kuin autohifin oppikirjasta. Prosessorin malli on puolestaan PXA-H800, jota käskyttämään päätyi sitä varta vasten mallistosta löytyvä RUX-C800 ohjainlaite. Etukaiuttimiksi valittiin jo lähes legendan maineeseen päässyt Focalin Utopia-sarjan aktiivikokonaisuus, joka pitää sisällään Beryllium-kalvoiset diskantit, kolmetuumaiset keskiäänet ja midbassot kooltaan 6.5 tuumaa. Tässä Toyotassa asennuksen ulkonäöllä oli kuitenkin ratkaiseva merkitys ja suoritetun kuuntelun perusteella saavutettu kotelotilavuus toimii kuitenkin hyvin. Keskiäänisille ja diskanteille valikoitui nelikanavainen FPS 4160X, joka on toimintaperiaatteeltaan symmetrinen, eli sisäinen toteutus vasemman ja oikean kanavaparin kanssa ovat toistensa peilikuvia. Lopullisessa valmiissa asennuksessa kaikkia elementtejä peittää suojaverkot, jolloin asennus on hillitty ja istuu hyvin auton alkuperäiseen sisustukseen. Nämä legendaariset 10W7 sarjan elementit ovat olleet mallistossa jo hyvän tovin, mutta siltikään niille ei teknisesti tahdo löytyä kilpailijoita nykytarjonnan joukosta. Yhtä kaikki, niiden äänenlaatu on joka tapauksessa huippuluokkaa ja ne toimivat hyvin monen tyyppisissä kotelovariaatioissa. Focalin Utopia sarjan kolmetuumaisille keskiäänille sorvautettiin alumiinista tukevat suljetut kotelot, joiden tilavuus on noin kaksi desilitraa. Kun laitteisto oli saatu valittua perehdytti ´Subwooferkotelo on valmistettu kerrosliimatusta MDF-levystä, jolloin rakenteesta saatiin jämäkkä ja akustisesti kuollut. Kotelon etulevyä tukevoittamaan leikattiin vielä alumiinilevy, johon saatiin tehtyä kierteen subbareiden kunnollista kiinnitystä varten. Lisäksi ne ovat lähes immuuneja impedanssinja jännitteen vaihteluille, joten kumpainenkin tuottaa tasaiset 600 wattia kuorman ollessa 1.5 – 4 ohmia ja jännitteen välillä 12.5 – 14.4 volttia. Monien mielestä ne edustavatkin ehkäpä parasta osaamista subwoofermarkkinoilla. Pääte on niin ikään symmetrisellä rakenteella varustettu ja sen äänenlaatu hakee vertaistaan omassa hintaluokassaan. Äänentuotosta ja signaaliprosessoroinnista huolehtimaan varustettiin Alpinen laitteet, jotka ovat varma valinta lähes laitteistoon kuin laitteistoon ja varsinkin silloin, kun tavoitellaan nimenomaan erinomaista äänenlaatua. Focaliltä löytyy kyllä myöskin erinomaista subwooferkalustoa monopäätteineen, mutta Dwidjon mielestä ei tarpeeksi hyvää. Etupään kaiuttimia ohjaamaan valjastettiin niin ikään Focalia. 56 A uto S ound AUTOESITTELY le laskutoimitusten jälkeen 150 miljoonan rupian summa, joka sisälsi laitteiston asennuksineen ja kaikki tarvittavat asennustarvikkeet kaapeleineen. Keskiäänisten kotelot kannattaa aina tehdä yleensä mieluummin hieman liian suuriksi, kuin liian pieniksi. Sellaisen rahamassin omaavia harrastajia tuntuu olevan yhtä harvassa, kuin on lottovoittajia suomessa. Kuorissa komeilevat näiltä osin mallimerkinnät 600/1v3
Dwidjon auton pelkät etupään RCA:t ovat siis arvoltaan yli neljä kertaa tavallisen työmiehen kuukausiansiot. Voi vain kuvitella kuinka monta kertaa asennuskehikkoa on joutunut sovittelemaan paikoilleen osia työstettäessä.. Midbassoille johtimet vedettiin alkuperäisten läpivientikumien kautta ovien sisälle asti, jolloin voitiin Silmiä hivelevä näky. Kontin asennuskehikko on valmistettu paksuista alumiinipalkeista, jotka on ruuvattu toisiinsa jämäköillä kulmasovitteilla. Kaiutinkaapeli löytyi myös Tchernovin mallistosta, mutta sitä ei enää valikoitu pelkästään kuuntelemalla. Niiden listahinta Suomessa on 400 euroa metrin parilta, joten paikalliseksi valuutaksi muunneltaessa kolmen parin hinta on noin 18 miljoonaa. A uto S ound 57 AUTOESITTELY AJM Audioworkshopin Steven Dwidjon vihdoin kaapelien salaperäiseen maailmaan. Tässäkin kohtaa fanaattisimmat harrastajat voivat tietysti sanoa, että autokäytössä niillä pienillä eroilla ei ole enää merkitystä, sillä varsinkin kun autolla ajetaan, jo ajomelu tappaa nämä pienet erot. Päätteen sovitusta. Sama Original johdin valittiin myös Alpinen näyttösoittimelta prosessorille, mutta siinä palvelemaan valittiin viisi metrinen johtopari. Ja koska Dwidjo oli vakuuttunut kaapelien eroista, haluttiin myös kaiutinkaapeleihin panostaa kunnolla, sillä jos kaikki muut kaapelit ovat laadukkaita, ei laitteistoon ole järkevää jättää heikkoja lenkkejä. Tämä ei tietenkään vastaa automaailmaa ja laitteistokohtaisia eroavaisuuksia, mutta se tarjoaa aina hyvän mahdollisuuden vertailla onko kaapeleissa eroja, vai ei ja tehdä sen mahdollisimman hiljaisessa ja häiriöttömässä ympäristössä, joten niistä pienimmistäkin eroista voidaan varmistua. Tässä pisteessä oltaessa auto, jossa jokainen komponentti on kokonaisuuden kannalta riittävän hyvää saa helposti etumatkaa verrattuna vastaavaan, jossa esimerkiksi kaapelointi on valittu tavallisesta markettihyllystä. Tämä on toki totta, mutta kun muistetaan, että pienistä puroista koostuu ne suuretkin joet, on niillä pienillä eroavaisuuksilla loppupeleissä hyvinkin paljon merkitystä varsinkin silloin, kun laitteiston jokainen komponentti on valittu huolellisesti, asennettu kunnolla ja uhrattu aikaa säätämiseen. Tällaisia muotoja työstettäessä on hyvä olla varma omista verhoilutaidoistaan, sillä nahan venyttäminen moneen suuntaan kaartuvaan paneeliin saattaa tuottaa hankaluuksia. Suomen parihinta on niille noin 90 euroa, joten ihan halvasta johtimesta ei edelleenkään voida Indonesiassa puhua, vaikka suomipalkoilla ei kyseiset hankkimalla vielä liiemmälti köyhtymään pääse. Sen Dwidjo valitsi saatuaan suosituksia AJM Audiowokshopin Steveniltä ja myöskin Tchernov Cablesien edustajalta Indonesiasta. Subwoofereita varten Tchernovin valikoimalistasta ruksattiin hieman edullisemmat Original sarjan johtimet, jotka nekin ovat niin ikään metrin mittaiset. Prosessorilta etukaiuttimien Focal päätteille Dwidjon ostoslistalta löytyi Tchernov Cablesin Classic MK II:set, jotka kaikki kolme paria miehen laitteistossa ovat metrin mittaisia. Kaapelitaivas Jos Dwidjon hankkima laitteisto herättää intohimoa, sitä tekee varsinkin laitteistoon valikoidut kaapelit. Jokainen asennuksen ja kontin osa on valmistettu erikseen käyttäen joko MDF-levyä, lasikuitua tai niiden yhdistelmää. Tavaratilaan ei ole jätetty yhtäkään osaa tai paneelia tehtaan jäljiltä. Vastaavia sovitteita on myös kulunut kiitettävä määrä, kun tukirunko on pultattu auton omiin runkopalkkeihin. Muutamia vaihtoehtoja tutkittuaan Steven ja Dwidjo päätyivät Venäläisen Tchernov Cablen tuotteisiin, mutta ennen kuin sinne asti päädyttiin, järjestettiin Dwidjolle luonnollisesti kunnollinen koekuuntelumahdollisuus, jossa erilaisia kaapeleita vertailtiin myymälätiloissa. Tämän sai Dwidjo omakohtaisesti kokea ja miehen silmät avautuivat kaapelitaivaaseen. Näin näyttävä ja hyvin tehty asennuskehikko on sääli jättää valmiin asennuksen alle piiloon. Pysyy taatusti kiinni kovemmassakin menossa. Huomaa miten tyylikkäästi valmistuvat asennuspaneelit muotoutuvat mukailemaan kontin muotoja. Tilaukseen laitettiin 36 metriä Tchernovin Special XS SC johdinta, joka kuljettaa signaalia auton jokaiselle kaiutinelementille
Tällaista jälkeä voi syntyä vain silloin, kun asentajalle autohifi ei ole ammatti, vaan intohimo. Matto on paksuhkoa, joten sen vaimennustehokin on erinomainen. Monissa uudemmissa autoissa nimittäin juuri tuon johtopätkän vaihtaminen on se työläin ratkaisu. Dwidjo oli kuitenkin niin vakuuttunut Stevenin taidoista, joten luonnollisena seurauksena mies sai Toyotan asennukset omalle kontolleen. Asennuksesta vastasi tällä kertää pääosin vain yksi mies, Steven. Auton jokainen peltipinta sai kunnollisen kerroksen Indonesialaista ylpeyttä, eli paikallista Automatin mattoa. Kun vaimennukset kaapelivetoineen oli saatu majailemaan autoon, tehtiin ovien sisälle vielä lisäjäykisteet. Näin ei siis kuitenkaan ole Dwidjon autossa, vaan kaikki on pyritty tekemään niin hyvin, kuin se suinkin on vain mahdollista. Valmis ovisovite. Asennuksen tavoitteena on ollut tehdä ovista niin tiiviit, kuin se vain on normaalin käytön kannalta mahdollista, sillä niiden toiminnan haluttiin olevan lähellä suljettua koteloa. Asennuksen alkupalat Itse asennus vei aikaa loppujen lopuksi yllättävän paljon. Apukäsiä Steven käytti vain siinä kohden, kun asennusvuorossa olivat äänenvaimennus ja kaapelointi. Miinuspuolella vaakakupissa painaa sen tuoma lisäpaino, sillä koko auton käsittely toi Dwidjon Toyotaan yli 40 kiloa lisämassaa. Ovien sisäpellissä olevat aukot on tukittu jämäköillä alumiinilevyillä, jotka on kiinnitetty paikoilleen koriliimalla ja popniiteillä. Ulkopeltiin on lisäksi liimattu Indonesiassa valmistettavaa Automatin vaimennusmattoa, joka on suhteellisen paksua tavaraa, mutta myös sen vaimennusteho on erinomainen. Tulevan asennuksen tavoite ei kuitenkaan onneksi ollut kilpailla siitä, kenellä on kaupungin kevein asennus, vaan tehdä kaikki niin hyvin kuin on mahdollista lisäpainosta välittämättä. Muuten mies vastasi yksin lähes kaikista muista asennuksen näkyvistä osista. Dwidjon Toyota vietti AJM Audioworkshopin pajalla kaiken kaikkiaan kahden täyden kuukauden päivät. Kun kaapeleiden asennus ja suojaus oli valmis, kiinnitettiin kaikki paikoilleen jämäkällä kangasteipillä, joka on tuttua myös autotehtaiden kaapeliasennusten jäljiltä. Lisäksi sen liimapinta on todella hyvin tarttuva, jolloin matto liimautuu hyvin ja pysyy kunnolla kiinni Jakartan auringonpaahteisessa ilmastossa. Se oli kuitenkin vasta alkua. 58 A uto S ound AUTOESITTELY varmistua siitä, että signaali pysyisi mahdollisimman muuttumattomana koko matkaltaan. Yleensä Indonesialaiseen tyyliin kuuluu se, että asiakkaan auton asennukset suorittaa useamman henkilön kattava tiimi, jolloin asennusaikakin saadaan lyhennettyä minimiin. Valmiiden paneelien istuvuus oviin on täydellinen ja jokainen kohta kestää tarkastelua suurennuslasin kanssa. Koko komeuden yli vedettiin lopuksi kerros Automatin vaimennusmattoa. Tässäkin kohdassa voi vain kuvitella sitä sovittamisen määrää, kun ovipaneeliin leikattuun reikään on tehty verhoilulevyä ohuista MDF-soiroista, jolla elementti saadaan istumaan paneelin muotoihin täydellisesti. Ulkoja sisäpellin väliin on liimattu koriliimalla paksuja alumiinipalkkeja, jotka tekevät ovesta erittäin jämäkän. Hyvin useinhan esimerkiksi alumiinipalkkia liimataan oven sisälle ulkopeltiä Ovet ovat saaneet erikoiskäsittelyä. Myös reititys niiden osalta toteutettiin äärimmäisen huolellisesti, sillä valittujen Tchernovin kaapeleiden ei haluttu risteilevät ohjaamossa miten sattuu, vaan vedot haluttiin pitää selkeinä ja varmatoimisina ilman pelkoa siitä, että johtimet haalisivat signaaliin mukaan minkäänlaisia häiriöitä matkalta pilaamaan äänenlaatua. Aivan ensimmäiseksi auto purettiin osiin kattavaa äänenvaimennusta varten. Kun vaimennus oli valmis, Automatin päälle liimattiin vielä huokoisempi saman valmistajan pehmytmatto. Jakartassa sijaitseva AJM Audioworkshop on tehnyt tämän Toyotan asennuksen kanssa hyvää työtä. Jäykisteet on kuitenkin toteutettu poikkeuksellisella tavalla. Kun kaikki halutaan tehdä viimeisen päälle, ei missään kohdassa kannata oikoa. Kaapelointi toteuttaa tutumpaa kaavaa, sillä kaikki johtimet suojattiin merkatuilla nylonsukilla. Teippi tarttuu lujasti kiinni ja kykenee pitämään sotilaalliseen jonoon asennetut kaapelit kunnolla paikoillaan. Useinhan nimittäin näkee asennuksia, joissa on käytetty laatujohtoja, mutta itse oven sisälle kulkeva johdin on auton mukana tullutta alkuperäistä paukkulankaa. Midbasson asennuspaneelin valmistusta. Vaatii asentajalta pitkää pinnaa ja tarkkaa kuviosahakättä.. Midbasson tuleva asennuskohta sai vielä erillistä lisäjäykistettä osakseen. Verhoilupaneeli on päällystetty aidolla punertavalla hiilikuitumatolla ja kuorrutettu kunnon kerroksella kirkaslakkaa paikallisessa automaalaamossa
Sillä on tarkoitus vain ajella ja nautiskella. Ovipaneelit leikattiin midbassojen ympäriltä auki ja ohuista MDF-soiroista muotoiltiin aukkoihin hyvin istuvat asennuspaneelit. Huolella tehty kokonaisuus Pohjustavien töiden jälkeen AJM Audioworkshopin Steven pääsi toden teolla lopullisen ja näkyvän asennuksen kimppuun. Miehen sanojen mukaan autoon ei ole tulossa lähitulevaisuudessa muutoksia. Kaikkien liikkuvien mekanismien toiminnasta varmistuttiin kuitenkin ensin, sillä ikkunoiden avaustoimintojen haluttiin pysyvän ennallaan. Indonesialainen Dwidjo Martopo sai mahdollisuuden toteuttaa unelmansa ja on valmiiseen tuotokseen tyytyväinen. Oviin Steven sorvautti jämäkät alumiinirenkaat sisäpelteihin, joihin Focalin Utopian 6,5-tuumaiset elementit kiinnittyvät supertukevasti. Sillä vaikka jonain kauniina päivänä onnistuisimmekin toteuttamaan villeimmät unelmamme ja haalimaan kasaan omasta mielestämme sen yhden täydellisen ja viimeisen audiolaitteiston omaan autoon, on senkin jälkeen vielä jotain kuitenkin olemassa. Lopuksi ovien sisäpellissä olevat aukot peitettiin jämäköillä alumiinilevyillä, sillä ovien haluttiin olevan niin lähellä tiivistä kotelorakennetta, kuin se järkevästi toteutettuna olisi vain mahdollista. Harvoin näkee näin hienosti viimeisteltyjä asennuksen yksityiskohtia, jotka todellakin kestävät tarkastelun lähes suurennuslasitasolla. Pilarit on lisäksi verhoiltu äärimmäisen hyvin sisustukseen sopivalla nahalla. Asennuksen valmistumisen jälkeen Dwidjo on jo ehtinyt vierailemaan Toyotallaan Indonesialaisessa autoäänentoistojärjestö CAN:in (CarAudioNetwork) kovatasoisessa kilpailussa, josta irtosi kolmas sija. Valmiissa asennuksessa sulakepesä jää asennuspaneelin alle piiloon, mutta silti kaapeliliitokset on suojattu erikseen esimerkillisesti. Focalin kolmetuumaisille keskiäänille sorvautettiin alumiinista asennuskupit, joiden sisätilavuus on noin parin desilitran luokkaa. Oviverhoilun näkyvään sisäpintaan Steven halusi kuitenkin toteuttaa jälleen jotain erilaista. Muuten kotelo on valmistettu jämäkästä monikerroksisesta MDF-levystä, joka suoritetun kuuntelunkin perusteella tuntuu rakenteensa osalta hyvin kuolleelta. Sen paksut alumiinipalkit kiinnittyvät massiivisilla kulma-ankkureilla toisiinsa ja niitä on viljelty huomattava määrä myös sitomaan koko komeus auton runkopalkkeihin. Mutta nyt noin viisi kuukautta asennuksen valmistumisen jälkeen Dwidjo totesi haastattelun päätteeksi lähes samaan hengenvetoon, että kun sitten joskus vaihdetaan jotain, päätteet voisivat ehkäpä olla Italialaisen Sinfonin mallistosta poimittuja ja etupään kaiuttimien merkkinä olisi kiva kokeilla Micro Precisionin valmistamia. Tämä ei aivan täysin omistajaa tyydyttänyt, mutta Dwidjolle kilpailu on vain sivuharrastus. Venyvällä kankaalla ja lasikuidulla rungot istutettiin oviin ja lopuksi koko komeus päällystettiin aidolla punasävyisellä hiilikuitumatolla ja osat lakkautettiin peilikiiltäviksi automaalaamossa. Lisää unelmia Dwidjon Toyota Altis on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun käytössä on valmiit unelmat, riittävän paksu lompakko ja äärimmäisen ammattitaitoinen autohifiasentamo, jonka kunnianhimo ei anna periksi sille, että missään kohden asennusta tehtäisiin kompromisseja ja joka antaa niihin olemassa oleviin unelmiin vielä sopivasti lisäpotkua. Myös subwooferkotelon etuseinä sai alumiinilevyn vahvikkeeksi, johon elementit kiinnittyvät. Kun omaan unelmaan vihdoin pääsee käsiksi ja sen onnistuu toteuttamaan, ei lopputuloksena ole tyhjiö. Kotelot voisivat toki olla suuremmatkin, mutta Stevenin mielessä oli saavuttaa asennukseen tietynlaista estetiikkaa ja kaikki lähelle näkökenttää tuleva haluttiin pitää kokonsa puolesta mahdollisimman pienenä. Mutta samalla kokonaisuus on kuitenkin niin röyhkeän näyttävä ja pursuten yksityiskohtia, jolloin kellekään ei jää epäselväksi, että kysymyksessä on todellinen autohifin mestariteos. Ja jotta näyttävyyttä ei olisi unohdettu, on asennuspaneelit verhoiltu mustalla nahalla ja konttiin piilotettu useampi metri värillistä ledinauhaa, jolla illan pimetessä saa helposti naapurit kateellisiksi. Toteutumattomien unelmien takana elää aina uusia unelmia ja hyvä niin. Ja vaikka kaikki tämä jää piiloon, on rungon viimeistely kuin suoraan autohifin oppikirjasta. Silti se istuu autoon, kuin se olisi voinut olla siellä jo tehtaalta tullessaan. Samanlaisen käsittelyn sai myös pintaansa Steven tekemän Alpinen soittimen, sekä sen alla majailevan prosessorin ohjaimen asennuskehys kojelaudan yläosassa. Juuri tätä asennusta varten valmistettiin paksusta kuparista kustomoitu sulakepesä ja maablokki. Konttiin rakennettu laiterunko on todellakin tukeva. Huomaa myös nylonsukalla suojatut kaapelit ja huolelliset johtomerkinnät.. Ja siltä osin Dwidjo on Toyotaansa enemmän kuin tyytyväinen. Dwidjon kaihoisa katse kaukaisuuteen kertoo unelmista, joita meillä on hyvä olla, sillä niistä saa elämän polun varrelle mukavasti lisämaustetta. Tyylikkäänä yksityiskohtana a-pilaria ei rakennettu umpinaiseksi, vaan mustaksi anodisoitu keskiäänisten asennuskotelo näkyy osittain pilarin alapuolelta ja kotelo näyttää kuin leijuvan pilarien jatkona. Kyllä ja ei. Tämän Toyota Altiksen valmis asennus on maukas. Mutta unelmalla on myös juuri oikeanlainen nimikin, sillä haaveen siitä tekee se, ettei sitä ole vielä saavuttanut. Pääasiallinen tarkoitus kun miehen Toyotalla on omakohtainen nautiskelu ja liikkuva työkonttori yhdistettynä rakkaaseen harrastukseen. Varsinkin kun kyseessä on asiakastyö, joiden kohdalla moni asentamo menee mielellään ali siitä, missä aita on matalin. Keskiäänisten kotelot kiinnittyvät tyylikkäästi uudelleen muotoiltuihin a-pilarien verhoiluihin ja niiden yläpuolelle on asennettu Beryllium diskantit. On melkeinpä jopa sääli, että valmiissa asennuksessa tukipalkistoa ei ole enää näkyvissä, sillä niin hyvin se on tehty. Mutta silloin kaapelitkin olisi ehkä hyvä päivittää Tchernov Cablesin parempiin malleihin. Se on häkellyttävän tyylikäs jokaista osaa myöden. Paksut alumiinipalkit nimittäin liimattiin koriliimalla ovien sisäja ulkopeltien väliin, jolloin ovesta tuli todella jäykkä kokonaisuus. Sinä kauniina päivänä syntyy uusia unelmia, joita kohden elämän kivikkoisella autohifipolulla on niin nautinnollista ponnistella. Jos auton etuosan asennukset ovat mykistävät, sitä toden totta ovat myös tavaratilan toteutukset. Dwidjon vastaus kertonee kaiken. Mutta päättyykö unelmointi sitten siihen kohtaan, kun ne vihdoin saavuttaa. Mutta onko unelmia olemassa sitä varten, että ne voisi jonain kauniina päivänä toteuttaa. Kun jokaisen laitteen paikka oli sovitettu kohdilleen, valmisti Steven tavaratilaan tyylikkäät asennuspaneelit ohuesta MDF-levystä ja sovitti ne tavaratilan muotoihin lasikuidulla. AJM Audioworkshopin Steven halusi tässä kohden kuitenkin toteuttaa paremman version. A uto S ound 59 AUTOESITTELY vasten, jolloin pellin eläminen midbasson tahdissa saadaan maltillisemmaksi
Johtoliitokset on myös valmistettu tunteella. 60 A uto S ound Kaikki ohjaamossa kulkevat kaapelit on suojattu nylonsukalla ja ne on niputettu kiinni toisiinsa, sekä kiinnitetty lattiaan vahvalla kangasteipillä. Johtovetojen suunnitelmallisuuteen on kiinnitetty vielä erityishuomioita, sillä johtimien ei haluttu risteävät toisiaan missään kohtaa asennusta. Sotilaallisen järjestelmällinen johdotus on aina ilo silmälle. Tavaratilan räkkien johdotusta. Jokainen kaapelin pää on RCA-johtoja lukuun ottamatta tinattu hapettumisen estämiseksi ja ne on sovitettu vahvistimien terminaaleihin huolella. Näissäkin johtovedoissa makaa euro poikineen, sillä koko auton kaapelointi valittiin venäläisen Tchernov Cablen valikoimista. Vain näin voidaan saavuttaa paras mahdollinen ja ennen kaikkea toimivuuden kannalta huoleton kontakti itse kaapeleiden ja laitteiden välillä.. Vain näin voitiin välttyä siltä, ettei mikään ylimääräinen siirry signaaliin heikentämään äänenlaatua. Ei siitä ainakaan haittaa ole, eikä isolla rahalla hankittu unelmalaitteisto ainakaan huonommin soi, jos sille valitaan kaveriksi vielä unelmakaapelointi. Tässäkin kohdassa on lähes sääli, ettei näin maukkaasta johdotuksesta ole juurikaan mitään näkyvissä valmiissa asennuksessa
A uto S ound 61
62 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti: Tero Komulainen Kuvat: Tero Komulainen, Markku Myyryläinen ja Tibor Czenke KÄVIMME ITÄVALLASSA TUTUSTUMASSA EMMA EM-MESTARUUSTASON ESPL/ESQL-HIACEEN. MUUN MUASSA KÄSINTEHDYT KAIUTINELEMENTIT SEKÄ ERITTÄIN RAJU BASSOKATTAUS SAI MEIDÄN HAUKKOMAAN HENKEÄ, KIRJAIMELLISESTI! TIBOR CZENKEN EMMA ESPL/ESQL TOYOTA HIACE ”THE WALL”
A uto S ound 63 AUTOESITTELY
Ja radioita. 3200 kiloa täyttä Toyotaa. 64 A uto S ound 64 A uto S ound VERTAILUTESTI Teksti ja kuvat: Janne Soilakari . . Sivuovesta näkyvä subbarikotelon runko on saanut myös maalin päällensä. . Another brick in the Wall. Jousituksen on syytä olla kunnossa. Sivupaneelien alla piilee valtavirrasta poikkeavat JBL A3000GTIpäätteet.
Elettiin vuotta 2012. Kuvasta voit bongata myös teemaan tehdyt lattiamatot sekä kynnyskotelot! Perustettu vuonna 2008 Sijainti Berndorf, Itävalta Työntekijöitä 5 Valmistaa ja räätälöi autohifituotteita, subwooferit, valmiskotelot, kaiutinelementit, vahvistimet yms. Paineharrastus kestikin kotvan tovin, kunnes Itävallan puolen kisat alkoivat käydä vähiin vuosina 2010 2011 ja suunnaksi otettiin EMMA:n kilpailut. A uto S ound 65 AUTOESITTELY T ibor Czenke on monelle dB Drag -kisoja seuranneelle tuttu nimi Euroopasta. Vuonna 2008 edellinen yritys myytiin ja Czenken perhe päätti perustaa uudenlaisen yrityksen nimeltä CZ Audio. Tapaaminen Tapasin herra Czenken ensimmäistä kertaa vuonKUSKI JA KULKINE KUSKI • Kuski Tibor Czenke • Kotipaikka Berndorf, Itävalta KULKINE • Kulkine Toyota Hiace • Vyosimalli 2008 • Ohjelmalähde Pro-Ject Audio Systemsmediasoitin • Signaaliprossu Arc Audio DXE • Vahvistimet 2 x SPL Dynamics MD400.2 diskanteille 2 x JBL A3000GTI keskialueelle 8 x SPL Dynamics D8S subbareille • Kaiuttimet Etupää CZ Audio diskantit x 8 ja midit x 8 Subbarit CZ Audio Project X 15 x 8 ESQL-kaiuttimet CZ Audio midbassot x 4, CZ Audio keskiäänet x 4, Beyma diskantit x 2 • Akusto 2750 Ah Valaistut, brodeeratut ja teeman mukaiset The Walltekstit viimeistelevät oviasennuksen. Heti seuraavana vuonna tähdättiin jo Euroopan mestaruuskisoihin. Ei mennyt pitkään kun autohifikärpänen puri myös jälkikasvuun, Tibor osallistui äänenpainekisoihin jo vuosina 96 97 Saksassa. Vuonna 1985 Unkarista Itävaltaan muuttaneen Czenken suku on myös autohifiä harrastava. Accutonin, SPL Dynamicsin, Cerwin Vegan, Audiodesignin ja Ground Zeron kanssa Firman nettisivut: www.czaudio.eu CZ-Audio lyhyesti: na 2014 Itävallassa järjestettävissä vuoden 2013 EMMA EM-kilpailuissa, jonne olimme herra Iso H:n kanssa lähteneet kisaturisteiksi. Unkariin, Saksaan, Slovakiaa sekä Itävaltaan Valmistaa itse kaikki osat esim. Vie tuotteitaan mm. 90-luvulla äänenpainekilpailemisen aloittanut Tibor on ehtinyt saavuttaa urallaan useita mestaruuksia sekä ennätyksiä, niin dB Dragin, kuin EMMA:nkin puolella. subwoofereihin EMMA-kisaporukassa noin 10 tiimiä ympäri Eurooppaa Yhteistyötä mm. Tällöin Tiborin kisakiesinä toimi vielä Renault Express ”Joker”,. Tiborin isä aloitti kilpailemisen jo vuonna 1990 IASCA:n riveissä ja samana vuonna hän perusti myös firman nimeltä Car Hifi Professional Itävallan Berndorfiin
Sisustan maalaus yltää lattiasta kattoon asti!. Suomalaisten EM-kisamenestystä kotikatsomossa jännittäessä kävi ilmi, että Tibor oli rakentanut uuden auton, entisen Expressin mennessä Saksaan Fischerille. Laite vaikutti niin mielenkiintoiselta että päätin ottaa herraan yhteyttä ja kysyä, olisiko vierailu mahdollista . Ei yhtään pölhömmän näköinen ohjaamo. Tänä vuonna olimme suuntaamassa Itävaltaan Wörtherseelle, kunnes reissua suunnitellessa tuli loistoidea. . Ja kuka taas väittikään että paineautot näyttävät huolimattomasti viimeistellyiltä??. The Wall!! 8 kappaletta CZ Audion Project X 15 -elementtiä pitää huolen ilmastoinnista, portti on apukuljettajan puolella ja pakollinen kattotuenta löytyy toki myös pitämässä tyylilasin yläreunan paikoillaan. Huomasin myös että EM-kisoissa oli yllättävän monta CZ Audio-tiimiin kuuluvaa autoa. Kisat menivätkin ilmeisen hyvin, luokkavoiton lisäksi plakkariin jäi kovin koskaan soitettu luku ESPL:ssä (163,7dB). 66 A uto S ound AUTOESITTELY joka oli ympätty täyteen herran itse tekemiä elementtejä, ja päätteiksi oli valikoitu SPL Dynamicsia sekä Arc Audion tuotteita. Tuntematon tuotemerkki jäi siinä määrin kiehtomaan että keräsin mukaani esitteet sekä kuvasin kaiutinvalikoiman mitä messuille oli tuotu näytteille
A uto S ound 67 . Kotelon ruudullinen sivu on terästä, joka on saranoitu koriin. Voi pojat sitä pohjatöiden määrää ennen pintamaalausta! Asennuskuvassa Project X 15subbari paikallaan. Ja sen kyllä huomaa, kaikki tuuletusaukot sekä muut pienet muovirakenteet on joko rikki tai ainakin irti. Vanha sanontahan meneekin että paine tykkäisi kovista pinnoista. Hiace on rakennettu sangen tyylikkäästi, paineautoksi jopa erittäin tyylikkäästi. Näin ollen saimme sovittua tapaamisen ja samalla avautui myös mahdollisuus päästä kuuntelemaan vielä proto-asteella olevia tuotteita. Tuulilasikin on saanut huomiota osakseen. matkan varrella. Kotelorakenteet ovat luonnollisesti terästä ja bassoseinän etulevy useamman sentin paksua vaneria. 20 mm paksu tuulilasi vaatii jo hieman jykevämmän koristelistan. Erikoista Hiacessa on myös se, että lattiapaneeli on kovaa lasikuitua joka on myös maalattu auton väriseksi. Takaosan asennus on yksinkertainen, kaikki laitteet on piilotettu paneeleiden alle. Kiinnostava laitteisto Hiacen konttiasennus on yksinkertaisen tyylikäs, mitään laitteita ei ole jätetty näkyviin. Yhteensä 12 vahvistinta sekä 2750 ampeeritunnin akkupatteristo! Ja tilaakin vielä on. Kuten nykytyyliin kuuluu, auton valmistumiseen ei mennyt montaa kuukautta. Suunnitelmat uuden auton asennuksesta olivat jo valmiit ennen kuin ”Joker” Express oli edes myyty. Tibor naureskeleekin ESPL-tulokselleen; ”Autosta otettiin ensinuotti Salzburgin messuhallissa, mitä siltä voi sitten odottaa”, mies tuumii. Hiace Tibor kertoo, että ajatus isomman paineauton rakentamisesta oli kytenyt jo pitkään. Ylimitoitettu teräsrunkoinen subbarikotelo, ja reiiiiilusti vaneria etuseinään. . Ehkä lasin vahvistaminen on aiheellista, ensimmäisen parin nuotin jälkeen tuulilasinpyyhkijät katoavat tuulilasilta pajapöytien alle... Normaalista poiketen elementeissä käytetään neodyymimagneetteja maksimaalisen voimakertoimen saavuttamiseksi. Laitteisto on kiinnostava ja valtavirrasta poikkeava. Tarkemmassa dokumentaation tutkiskelussa selviää, että ovikaiutinasennukset ovat magneettikiinnitteiset! Joten kotelot saa pois ja peitelevyt magneeteilla kohteeseen! Nerokasta! Testikuuntelun jälkeen on ilmiselvää että auton sisusta on erittäin kovilla tällaisessa käytössä. Autossa on käytetty paljon myös nahkaa ja brodeerauksia. Lasista tuli niin paksu että teimme sille uudet kehykset lasikuidusta, kertoo Tibor. Tibor tuumaakin että kojelauta on menossa kokonaisuutena vaihtoon ja uusiksi, se kun ei tunnu pysyvän edes paikallaan. Ohjelmalähteenä Hiacessa käytetään kotihifipuolelta tuttua Pro-Ject Audio Systemsin mediasoitinta. Ja töitä paiskittiin ympäri vuorokautta EM-kisoja varten. dB Dragpuolelta tuttu kaava. Mutta se tavaran määrä mikä noiden paneeleiden takana piileekään. Lasi on yhteensä 20 mm paksu, kahdesta 10 mm lasista laminoitu. Takakaiutinkattaus auki käännettynä ESQL-kilpailua varten. ”Pari debbaa siellä on ainakin vielä jemmassa!”, naurahtaa herra, joka juuri kertoi lasille tulevan jo nyt yli 168 dB. Signaali johdetaan siitä Arc Audion DXE-signaaliprosessoriin ja siitä eteenpäin vahvistimille.
. Tällä tallilla on vahva tekemisen meininki! Etupäässä sijaitsee 8 kappaletta 5” midejä ja 8 kappaletta diskantteja, neljä per ovi. Kotelot kääntyvät auton takaosaan saranoilla, jolloin ne on helppo kääntää kisapaikalla esiin. Tarkempi kysely ei juurikaan tuota tulosta, pienen hymyn saattelemana vastaus on yksinkertaisesti CZ Audio. Bassopuolen tehotarpeet tyydyttää 8 kappaletta SPL Dynamicsin D8Späätteitä. Arvon lukijat, sekä SPLettä SQ-harrastajat. Virrankulutuskin on kova, päätteet syövät jo joutokäynnillä 20 ampeeria virtaa, selventää Tibor. Tähän tehtävään on valittu JBL:n ja Crownin yhteistyönä valmistetut A3000GTImallit, ja kyllä, niitä on kaksi kappaletta!! Päätteet ovat matkalaukun kokoiset järkäleet ja tehoa on tarjolla kivasti. Tähän väliin on todettava että testikuuntelun aikana ihmettelin miten paineautossa voi olla niin järkyttävä voiman ja erottelun tunne... 68 A uto S ound AUTOESITTELY . Mielenkiintoista. Myös laitevalinnat kiehtovat koska ne poikkeavat valtavirrasta joka kohdassa, itse tehdyistä elementeistä puhumattakaan. Takapään diskantit ovat Beyman valikoimasta, se sentään myönnetään. Hiacen kotitalli hohtaa puhtautta! . Valitettavasti aika ei riittänyt enää kuunnella tätä setuppia. Olen henkilökohtaisesti todella otettu myös itse basso-osaston tarkkuudesta. Pintojen alla kaikki kaapeloinnit on tehty EMMA:n sääntökirjaa ajatellen täydellisesti. Siinä riittää niin kuulemista kuin katsomistakin.. Tibor selventää tilannetta esittelemällä pöydällä lojuvia subbarin osia ja kertoo miten Hiacen elementit on suunniteltu ja toteutettu. K u v a s sa oikealla hämmentynyt toimittaja tutkimassa kaikkea uutta ja ihmeellistä. 800 wattia per kanava sieltä taitaa nyt tulla per kanava, Tibor kertoo. Kuvan yläreunassa akkupatteriston plus-kisko, huomaa kaapeloinnin pituus. Vaikka ääntä on määrällisesti paljon, on se myös selittämättömän tarkkaa. . Auton takaosasta löytyy refleksikoteloidut tuplamidit, tuplakeskiäänet sekä nauhadiskantit. Kuvassa 4 kappaletta näkyvillä, loput 4 kappaletta levyn alla. Suosittelen tähän autoon tutustumista tarkemmin jos jossain sen satutte livenä näkemään. Kyllä, runkoja myöten. Yhteistyökumppaneihin kuuluu mm. suom a l a i n e n tuotemerkki SPL Dynamics. Nämä mörköpäätteet ovat pultattu Hiacen takatilan sivuseiniin. Akkupatteristoa autosta löytyy yhteensä 2750 ampeeritunnin verran ja osa akustosta on toteutettu 2 voltin kennoilla. Lopuksi Hiace on vaikuttava ilmestys. Kaikista erikoisinta tässäkin on se, että kaikki, todellakin kaikki osat ovat itse valmistettuja, suunniteltuja ja kasattuja. Asennus on varsin simppelin näköinen, mutta koteloiden irrotettavuuden vuoksi varsin erikoinen. Kuten subwooferit, myös auton kaikki muut elementit ovat CZ Audion valmistamia tai muokkaamia. Yhteensä 8 kappaletta D8Späätteitä pitää huolen matkustamon ilmanvaihdon riittävyydestä. Pink Floydin The Wall -teema on toteutettu hyvällä maulla, ja viimeistely äänenpaineautoksi on erittäin hyvä. Hiilikuitukartiot sekä neodyymimagneetit ovat vain pari yksityiskohtaa näistä Project X 15 -nimisistä elementeistä. SPL Dynamicsin voimalaitos. Takakotelot ovat asennettu erittäin jykeviin teräslevyihin jotka ovat saranoitu Hiacen takaosaan. Näitä ajetaan 0,35 ohmin kuormaan joten tehoa on myös erittäin hyvin tarjolla. Uskomatonta. Vaan keskialueen vahvistinvalinta. Myös vahvistinvalinta on erikoinen, tosin ei niinkään diskanttipään osalta jota kyyditetään SPL Dynamicsin MD400.2:lla. Auton etukaiutinja takakaiutinarsenaalia kyydittää yhteensä neljä vahvistinta, joiden teho voidaan tarpeen mukaan ohjata releillä joko eteen tai taakse
A uto S ound 69
70 A uto S ound
A uto S ound 71
Tämä on kuitenkin paitsi todella aikaa vievää hommaa, myös kallista. Tai voisi jopa sanoa, että kotelon rooli on usein tärkeämpi kuin varsinaisen kaiutinelementin, sillä laadukkaasti suunnitellulla ja tarkalleen mitoitetulla kotelolla voidaan hyvinkin keskinkertainen bassoelementti saada soimaan huikean hyvin. Tällä määrällä voi jo varovasti kutsua testiä jos ei ihan jättitestiksi, niin ainakin varsin laajaksi otannaksi. Kohta tiedämme mikä oli vähiten huono.. Kiinnitin jo vuosikausia sitten subbarien vertailutestejä tehdessämme huomiota siihen, että osa testiin saaduista elementeistä oli koteloitu todella rankasti pieleen. Muutamien testilaitteiden toimitus hieman viivästyi, josta syystä testi piti suorittaa kahdessa osassa. Myöhästymisten vuoksi kaksi elementtiä jäi kuitenkin kokonaan pois testistä, vaikka nekin lopulta löysivät tiensä toimituksen osoitteeseen. Lopullinen testiin saatujen subbarien kokonaismäärä on 11. Kunnioitimme päätöstä emmekä alkaneet hankkia tuotteita muita reittejä pitkin, vaikka se olisi ollut täysin mahdollista. Varsinainen sykäys tämän testin tekemiseen saatiin kuitenkin lukijapalautteesta, jossa toivottiin juuri tämän hintaluokan elementtien vertailua. Pyysimme autohifi alan maahantuojilta tähän testiin mukaan 100 200 euron hintahaarukkaan osuvia 12" subbarielementtejä. On harmillista havaita jonkin potentiaalisen elementin kärsivän väärästä koteloinnista ja jäävän sen vuoksi vertailun jumbosijoille. Herrat Koponen ja Ilola suorittavat tehtävää. 72 A uto S ound 72 A uto S ound VERTAILUTESTI V iimeisestä laajemmasta subbaritestistä onkin jo kulunut vähän aikaa, joten (melkein joka) kesäistä traditiota isommasta bassorevittelystä oli korkea aika jatkaa. Jossain kohtaa muutimme testijärjestelyjä niin, että koteloimme elementit pääosin itse, käyttäen lähtökohtana valmistajien suosituksia. JA SAAKO SIIHEN HINTAAN VIELÄ ÄÄNENPAINETTAKIN, EI KAI SENTÄÄN. Vaikka edullisen Teksti ja kuvat: Janne Soilakari SQ-luokan kuuntelut: Jani Ilola ja Mika Koponen SPL-luokan kuuntelut: Janne Soilakari VERTAILUTESTISSÄ 100?200 EURON 12" SUBWOOFER-ELEMENTIT! SAAKO ALLE 200 EUROLLA HYVIN SOIVAN 12-TUUMAISEN SUBBARIN. Vastaavasti hintaluokkansa paras elementti voi olla soundiltaan pohjanoteeraus, mikäli kotelointi on täysin pielessä. Tämä ei kuitenkaan suuremmin haitannut, sillä testiin oli muutenkin kaavailtu kaksi eri luokkaa, ja näistä toisen testikamat saapuivat jotakuinkin ajallaan. Saimme kuitenkin kokoon varsin kattavan vertailun, josta aivan varmasti löytyy jokaiselle jotain! Koteloiden testi Subwooferi koostuu normaalisti kahdesta pääkomponentista, kotelosta ja elementistä. Toiveena oli, että näistä saataisiin mukaan vähintään puolet, mielellään enemmän. Kummankin rooli on lopputuloksen kannalta jokseenkin yhtä tärkeä. NO MUTTA LOPETETAANPAS ARVAILUT, AUTOSOUND TESTASI ASIAN! hintaluokan subwooferien markkinoita hallitsevatkin valmiskotelot, löytyy irtoelementtipuoleltakin yhtä edelleen varsin hyvin valikoimaa. Aivan kaikki autohifi alan maahantuojat eivät myöskään valitettavasti halunneet että heidän edustamiaan subbareita verrataan muihin markkinoilta löytyviin malleihin, joten muutaman merkin poissaolo selittyy tällä. Testin tekoa ei kuitenkaan voinut lykätä maailman tappiin saakka, joten pahoittelumme, mutta jo nyt lehden painopäivää saatiin siirtää muutamalla viikolla. Laadukkaasti ja huolella rakennettu subbarikotelo maksaa rahaa ja äänessä kuulu"Tää on tosi tarttuva täytekuva, joka jää sun päähäsi soimaan...". Alustavien kartoitusten mukaan löytyi lähemmäs 20 potentiaalista testattavaa
Kuuntelussa kiinnitettiin huomiota normaaleihin seikkoihin kuten erotteluun ja lineaarisuuteen, mutta vähän erilaisin painotuksin kuin normaaleissa hifi kuunteluissa. Sen sijaan että kotelot tehdään kuitenkin itse, mutta kovalla kiireellä ja "vähän sinnepäin". Vahvistimena testissä toimi kohtuuhintainen ja hyvä-ääniseksi sekä tehokkaaksi havaittu Focus Acoustics FX-2500D. Kotelot sijoitettiin Rellun tavaratilaan elementti taaksepäin suunnattuna. Tapauskohtaisesti myös muita kotelon asentoja käytiin läpi, jotta löydettiin soundillisesti paras vaihtoehto. Toki myös kuuntelijat vaihtuivat. Molemmista valittiin oma testivoittaja sekä pari muuta suositeltavaa tuotetta. Tai ainakin AutoSoundin toimituksen vastuu koteloinnista jää pois... Tämä mittaustapa kertonee subbarien eroista normaalikäyttäjälle enemmän kuin mittaus pistetaajuudella, jolla olisi toki saatu mittariin reilustikin suurempia lukemia. Bela Fleckin musiikki on vahvoihin bassokuvioihin pohjautuvaa ja siinä oleva basso on todella tukeva, sävykäs sekä sisältää muutamia pitkien nuottien jälkeisiä potkuja testaamaan dynamiikka äärirajoilla. Petri Nygård: Reggaerekka Dr. Moni harrastajakin varmasti käyttää tämän hintaluokan elementtien kanssa samantyylistä päätettä. Mikko Kuustosen kappale on ensimmäinen varsinainen soundiin ja tarkkuuteen pureutua arvostelu. Yhden elementin kohdalla tilavuusheitot olivat niin radikaaleja, että päätimme ottaa sen joskus tulevaisuudessa uusintakuunteluun, joka julkaistaan erillisenä juttuna. Bass Mekanikin Toccata on se äärimmäinen revitys. ARVOSTELUPISTEET Eton Ground Zero Focus Acoustics AutoStudio Hertz JL Audio Ground Zero Gladen Helix Diamond Audio MTX SQ-luokka SPL-luokka mattomia oikoteitä ei hirveästi ole. Taio Cruz & Ludacris) Milk Inc: Last Night a DJ Saved My Life Martin Garrix: Animals Nero: Guilt Will I Am: Scream & Shout Flipsyde: Happy Birthday Testattavat elementit jaettiin siis kahteen luokkaan, SQ ja SPL. virallinen MaxBOOM-mittaus tehdään. Mikäli tämä ei tuntunut toimivan, kokeiltiin myös muita vaihtoehtoja, joista on kerrottu tarkemmin elementtikohtaisissa kuunteluarvioissa. SPL-luokan mittaukset tehtiin Term-Lab Magnumilla.. Alban: Away From Home David Guetta: Little Bad Girl (feat. Yksi isoimmista toimivuuden mittareista oli se, miten leveässä hymyssä kuuntelijan kasvot olivat kun autosta poistuttiin, eli sitä paljonpuhuttua kuunteluiloa piti löytyä. Kaikki kotelot kuunneltiin Civicin tavaratilassa, pääsääntöisesti elementti vinosti ylös/takaviistoon osoittaen. Miksi tällainen palopuhe. Junior Wells on taitavan basistin tekemisen tarkkailuun. Näissä tapauksissa palveleva autohifi asentamo ja valmistajan kertomat tilavuudet ovat aika oivallinen valinta. Mittaus suoritettiin Term-Lab Magnumilla, jonka sensori sijaitsi tuulilasilla, samassa kohtaa josta mm. Testimusiikkina toimi vakio testilevymme, eli niin sanottu "Subitesti 2", jonka tärkeimmistä kappaleista tässä lyhyet luonnehdinnat. Brucen kappale on erittäin hyvä aloittamaan rauhallisuutensa vuoksi. Tässä tapauksessa kotelon tekijä sai poikkeuksetta vihat niskaansa, riippumatta siitä miten hyvin kotelo oli tehty. Tässä pitää sekä sävyjen ja potkun tulla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Lynyrd Skynyrd None Of Us Are Free on puhdasta rockia kovemmalla asenteella. A uto S ound 73 A uto S ound 73 VERTAILUTESTI SPL SQSPL SQ SQ SPL ARVOSTELUPISTEET Ilolan kuuntelu (40%) 7,5 9 7 6,5 6 7 Koposen kuuntelu (40%) 8 9,5 7,5 6 6 6,5 Tekninen laatu ja viimeistely (20%) 8 8 8 7,5 8,5 8,5 Yhteensä (100%) 7,8 9,0 7,4 6,5 6,5 7,1 Äänenlaatu (40%) 8 8 9 7,5 8,5 Äänenpainevarat kuunneltuna (25%) 6,5 9 8,5 9 9 Äänenpainevarat mitattuna (15%) 6,5 9,5 8,5 9 9 Tekninen laatu ja viimeistely (20%) 8 8 8 8 8,5 Yhteensä (100%) 7,4 8,5 8,6 8,2 8,7 SQ-ELEMENTIT TESTIKAPPALEET: SPL-ELEMENTIT SQ-LUOKKA Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Jorma Kääriäinen ja Agents: Mä elän vieläkin Great Classics (kokoelma): Arrival of the Queen of Sheba Rajaton: Butterfl y Aerosmith: Eat The Rich Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Janita: Sävyjä Nils Lofgren: Keith Don’t Go Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendulum: Set Me On Fire Celine Dion: I Don’t Know Adam Lambert: Trespassing SPL-LUOKKA Bass Mekanik: Toccata Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendulum: Set Me On Fire Cheek: Timantit on ikuisia Cheek: Kuka muu muka Lord Est feat. Kappaleen potku on tukeva ja samalla varsin dynaaminen. Jälleen kerran useampi kuin yksi testissä ollut elementti sai heikon arvosanan vääränlaisen koteloinnin takia. Auton etupään kaiuttimina toimi laadukas 6" erillissarja ja ohjelmalähteenä sekä signaaliprosessorina Alpinen F1-mallisarjan laitteet. Kuuntelijoina toimivat tutut vakiokorvamme Jani Ilola sekä Mika Koponen. Tämä on erittäin harmillista ja antaa väärää kuvaa muuten ihan asiallisista tuotteista. Kaikki alan toimijat eivät olleet halukkaita osallistumaan kustannuksiin, jonka lisäksi ei se silti tietenkään ollut mitään kiveen hakattua faktaa, että elementti menestyi testissä, vaikka kotelona olisikin ollut valmistajan mitoilla tehty optimi. Tämä kappale on bluesin edustaja. Tarkka biisilista löytyy myös ohesta. Testiraitana toimi normaali musiikki, kappaleen ollessa tähän käyttöön hyvin soveltuva Flipsyden Happy Birthday, jonka kertosäkeistöstä soitettiin sama pätkä kaikilla elementeillä. Ainakin osasta subbareita olisi pienellä riskillä pystynyt puristamaan vielä ehkä reilun desibelinkin tai jopa pari lisää, mutta nyt jokainen kotelo soitettiin samalla tasolla, jolloin herkkyyserot tulivat hyvin selville. Jos subbasso ei pysty toistamaan voimalla transientteja, niin tässä kappaleessa midbassot jäävät yksin hyvin helposti huomattavalla tavalla. Jos subbasso ei istu soundin ja/tai vaihetoiston puolesta, niin se on helppo huomata tällä. SPL-luokan arvostelussa arvosana koostui 40% kuuntelusta bassomusiikilla, 40% "luukutusvaroista", ja 20% elementin teknisestä laadusta. Näiden moninaisten vaiheiden jälkeen on nyt palattu taas siihen toimintamalliin, jossa maahantuoja koteloi itse omat tuotteensa, jolloin hän voi varmistua että kotelo on juuri sellainen kuin hän haluaa ja tehty niin tinkimättömästi kuin suinkin. Monta laadukkaasti tehtyä koteloa sitten maksaakin jo paljon rahaa... Painemittauksissa soittimen volumesäädin jätettiin tarkoituksella pari napsua vaille särörajasta, jotta elementtirikoilta vältyttäisiin. Vahvistimena kuuntelussa toimi Genesis Dual Mono tapauskohtaisesti 4-2 ohmin monokuormaan kytkettynä, jolloin tehoa oli käytössä noin 500-800 wattia. Ymmärrän oikein hyvin että kaikilla ei ole mahdottomasti aikaa panostaa testielementtiensä koteloiden viilailuun. Subbarin taso oli selkeästi normaalia hifi kuuntelua korkeammalla, mikäli soundi vain kesti tämän. Kappaleen helposti seurattavat alaspäin kulkevat bassokuviot paljastavat armotta kuminan, puutteet voimassa matkalla alas ja alhaalla sekä tietenkin toiston ja tehonkeston voiman. Lisäksi kappaleen bassopuolella on helpohkoa määrittää oikea taso ja vaihe. SPL-luokan testin kuunteluosuus suoritettiin pääosin erilaisella musiikkimateriaalilla ja kriteereillä kuin SQ-testin, joten nämä eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Kuuntelut suoritettiin viimeistä kertaa tässä käytössä olleessa tutussa testiautossamme, eli Mikan 2006 vuosimallin Honda Civicissa. Tämä kappale edustaa rockin ja popin sekoitusta. Kuuntelijana toimi Janne Soilakari ja testiautona 2003 vuosimallin kolmiovinen Renault Clio. Halusimme kuitenkin olla sekä maahantuojia että lukijoita kohtaan mahdollisimman rehellisiä ja kerroimme elementtikohtaisten arvioiden kohdalla, mikäli epäilimme että subbarin omituinen toiminta saattoi johtua pieleen menneestä koteloinnista. SQ-luokan arvosana koostui 80% hifi kuuntelusta normaalilla testimateriaalilla ja 20% elementin teknisestä laadusta. Kuunteluissa käytettiin oletuksena Alpinen DSP-soittimelta jakotaajuutta 63 hertsiä -24 dB jyrkkyydellä. Tämän kappaleen kohdalla äänenvoimakkuutta nostettiin kaikille 5 desibeliä
Epälineaarinen toisto, humisee ja lörpöttää, välillä buustaa, välillä on hiljaa. Toisenlaisen kotelon vaikutus elementin luonteeseen oli käsittämättömän suuri! Hifi soundissa jouduttiin nyt tinkimään jonkin verran, mutta se kaikki saatiin puolestaan takaisin menossa ja meiningissä. Äänenpainetta ja voimaa irtoaa kyllä reilusti, eli jos se on prioriteetti, tälle voisi antaa jonkinmoisen suosituksen. A UTO S OUND. Brucella ja Mikolla ei niinkään potki tarkasti, mutta voimalla uhittelee. Aerosmith kuulostaa jännältä, kun ensin on muu kokonaisuus ja sitten alapää jyrähtelee ja humisee erillisenä, melkoisella voimalla, mutta mitään integraatiota ei ole. Sitten ylöspäin ilman hattuhyllyä, vähiten karmea, ehkä jopa jaksaa. Tässä kappaleessa ylimääräinen voima ei todellakaan ole pahasta. Selkeä äänenpaineviritys. Elementin kartio on muovia ja yläripustus butyylikumia. Metallica on melkoista jyminää. Välillä buustaa todella kovaa, mutta kaikki nuotit kuulostavat samalta. Sitten oikealle, vähemmän karmea sumutorvi. Tämän vertailutestin kotelossa elementtiä voi suositella kevyempää popittelua ja jopa äänenpainetouhuja harrastavalle henkilölle, joka haluaa kuitenkin melko edullisen mutta laadukkaan basson. Rammsteinin Nebel nousi mukaan testibiiseihin, koska olen sillä useasti rikkonut omia bassojani. Kestää luukutusta ja melkoista tason nostoakin. Hinnan puolesta Hyvä Ostos! Ensin elementti ja refl eksi taaksepäin. Koteloon valittiin 3” sijaan kuitenkin 4” putki, jotta reippaampikaan leikki ei alkaisi ihan heti ahdistaa. Tälle ei kyllä lyö… Metallican kanssa tulee usein mieleen hiljainen hetki edesmenneen basistin, Cliff Burtonin muistolle. Celine Dionilla testikumppanilla menee sormet korviin, ilmeisesti saavutettu äänenpaine on ”riittävä”. Potentiaalia siis löytyy todella reippaisiin äänenpaineisiin. Alin nuotti karkaa aivan tavoittamattomiin, mutta muuten sitten kyllä lähtee. Voimantunnetta on kyllä. Paineen ystävälle omiaan. Toccata on täysin erimaata muiden kappaleiden kanssa, nyt on voimaa ja hauskaa. Soundi vain on edelleen epälineaarinen ja todella yksinuottinen. Matalissa murinoissa on voimaa todella vakuuttavasti. Mutta sitä voimaa on kyllä reilusti. Junior Wells on sellainen höpö-höpö humppa. Arvosana äänenlaatukäyttöön 6,5, luukutukseen jopa 9. Brucella toisto on kaikesta huolimatta päällekäyvä ja buustailee. Yhteensä hifi ä painottaen 7,5. Tässä ei nyt osunut kotelo tai sen viritys kohdalleen tai sitten jossain muualla on jotain ongelmaa (liian korkea jako?), mutta soundillisesti ei nyt miellyttänyt ollenkaan, testisessio oli lähinnä epämiellyttävä. JL Audio näyttää perinteisellä tavalla haluttavalta autosubbarilta, jossa on selvästikin keskitytty oleelliseen. Jakotaajuus hieman liian korkea. Toccatalla ääntä irtoaa sairaasti. LS:llä sitten meinaa pää haljeta potkuissa, mutta soundi ei mairittele. Hipolla on möyrintää todella rajusti ja transientit toistuvat. Rammsteinissa on woimaa ja uskottavuuttakin. Viimeistelyn suhteen asioita ei enää paljoa paremmin voi tehdä, mitään liimaroiskeita ei löydy mistään ja kaikki kohdistukset ovat ”just eikä melkein” kohdallaan. Silti toistossa on tarpeetonta paksuutta, joka peittää selkeyttä alleen. Last Rebelin iso rumpu on iso, mikä positiivisena mainittakoon. Tässä leikissä ei ole tarkoitus jäädä lopuksi ilman bassoa, kuitenkaan… Möykän määrä nousee laadun kustannuksella. Varsin hyvä! Adam Lambert alkaa oikeasti tekemään pahaa, tällä kappaleella tuuppaa todella vakuuttavasti napakkaa painetta. Ylipaksu, kumisee ja ei innosta. Basisti on osa-aika eläkkeellä, sillä muutamasta kohtaa puuttuu nuotti. Onkohan tämä kotelo FogHornviritetty. Mutta ”tuntuis tulevan”. Hipolla mörisee rasittavan voimakkaasti. Junior pömpöttää, ei pysty, kappale vaihtuu. . Rasittava toisto kaiken kaikkiaan, mutta lupailee rajuja leikkimisvaroja… Jormalla on alhaalla voimattomuutta laulussa, mutta bändin aloittaessa sitä on sitten ihan liikaa ja väärässä paikassa. Ei jaksaisi pitkään kuunnella. Ei osu nyt hahloon. Ja nimenomaan vain yhdessä paikassa, herkin kohta on kapea ja rajusti korostunut. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freellä äänenvoimakkuutta kovalle ja tasoa jopa 10 desibeliä lisää subbassoon, niin tuuttaus on kyllä hirmuinen. Ei luonnollinen. Varsin matalaja kevytrakenteisessa elementissä on musta asiallinen peltirunko ja yksi halkaisijaltaan tässä kokoluokassa pienehkö magneetti. Toiston laatu ei toki parane, mutta möykkää kyllä tulee. kotelo Suljettu 31,5 litraa (brutto), refleksi 45,3 litraa, viritys 32 Hz PARAMETRIT • Fs 26,21 Hz • Qts 0,502 • Vas 76,63 l • Xmax 11 mm lineaarinen TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 46 litraa refleksi, viritys 32 hertsiä 4” putkella • Materiaali 24 mm koivuvaneri HYVA OSTOS HIFIBASSOSTA PAINEHIRMUKSI! JL Aud on edull nen -tuum nen v s AutoSound n s l test ss o l uvuodest S llo n otelon ol sul ettu muuten m ll st sound st r t so t n no st n v h s nenp nev ro P t mme test t s o element st refle s otelo tun enemm n rt J L Audio 12W1v3-4 on 179,90 euron hintaisena testin edullisimpia elementtejä. Vedetään näistä sitten keskiarvoksi hiukan hifi puolta painottaen 8. Teetimme subbarille Low & Loudissa järeän refl eksikotelon, joka oli tilavuudeltaan ja viritykseltään melko tarkasti maahantuojan suosittelema. Soundi rasittavan buustaava, yritetään vaiheenkääntöä ja käännellään pönttöä kontissa eri asentoihin. Pitkän nuotin jälkeen ei pelkästään potkaise, vaan säikäyttää ja ravistaa. 281 mm • Paino 5,5 kg • Opt. Ennakkoon ajattelin oman TappedHornviritetyn TangBandini lyövän möykän määrässä suurimalle osalle luun kurkkuun. Kaiutinkaapeleille on todella asialliset jousikuormitteiset painoliittimet, joiden tuntuma on erinomainen ja kiinnitys elementin runkoon hyvä. Voiko kevyestä hifi bassosta saada toisenlaisella koteloratkaisulla enemmän sitä kuuluisaa ”party-factoria”. Karmea sumutorvi. . . JL Audion elementti osoitti olevansa monipuolinen toistin, joka taipuu lähes käyttöön kuin käyttöön, kun kotelointi vain valitaan oikein tilanteen mukaan. Hyvin kestää ja tämä pystyy varsin vakuuttaviin äänenpaineisiin. Siihen kun lisää vielä annokset huminakuminaa ja putken hörpötystä, niin kokonaisuus ei ole kovin kiva kuunneltava. Aerosmith jyrähtää heti alussa ja sitten kun basisti päästetään irti, niin miksauksessa on voimaa jaettu. Kuustosella basistin kielissä on tarpeetonta paksuutta ja möminää, sekä ylipäätään subin toistossa on tarpeetonta energiaa joka tekee toistosta epäpuhtaan ja rasittavan. JL AUDIO 12W1V3?4 TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen SQ HYVA OSTOS HYVA OSTOS SQ HYVÄ OSTOS . Rauhoittuu järkevimmin kuunneltavaksi elementti ja putki ylöspäin. . Todella herkkä, tasoa pitää tiputtaa todella reilusti. 74 A uto S ound • Merkki JL Audio • Malli 12W1v3?4 • Suositushinta 179,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09?41 500 210 • Internetissä www.simex.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 300 W RMS • Impedanssi 4 ohmia • Herkkyys 86,1 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 137 mm • Kokonaishalkaisija 317 mm • Asennusreiän halk. Harmi vaan, että saundi hieman jälleen kumisee ja tarkkuus ei ole ihan mukana. Partyosastosta voi lyhyesti todeta, että voimaa ja möykkää irtoaa todella uskottavia määriä, mutta soundi on ainakin minun korvaani enimmäkseen todella ikävä. Nyt voisimme pitää hiljaisen hetken menetetylle tuplabasarille, tää on vain soppaa. Agentsilla biisin alussa on aivan hiljaa, soitannan alkaessa tuuppaa sitten tulemaan, mutta hyvin yksinuottisesti. Myös siinä negatiivisessa mielessä. Arvosana puhtaasti SQ-käytössä 7, mutta reippaammassa menossa ja kevyemmällä musiikilla 9+, koska pystyy melkoisiin paineisiin varsin asiallisella soundilla. Koska olimme kuunnelleet tätä samaa elementtiä jo kertaalleen aikaisemmin suljetussa kotelossa, halusimme tähän testiin hiukan toisenlaista lähestymiskulmaa. Osalla kappaleista (kuten Rammsteinilla ja Adam Lambertilla) soundikin on kuunneltava, mutta tuntuu olevan tarkka materiaalista. Jyrinä ja tuuttaus pysyy kuitenkin ennallaan. Put On kappaleessa on voimaa ja hieman kuminaa ylemmillä. Rammsteinillä pääsemme ensimmäistä kertaa tänään leikkimään leikkiä nimeltään reilu tasonnosto ja tuleeko rajat vastaan. Kumina ei vaivaa ja tarkkuutta on tähän riittävästi. Joku kummallinen sivuääni kuuluu välillä. Todella herkkä, tasoa pudotettu prosessorista 4 desibeliä. Juoksutukset menevät mömmöksi ja potkut ovat yhdistelmä voimaa ja puuroista soundia
Tässä on toistossa sellaista helppoutta, joka testin alussa kuunnellulla Focalilla jäi puuttumaan muuten varsin hyvästä suorituksesta. Oikein hyvä. Kuustosella vapautunut meininki, hyvä! Basistin tekemisiä on helppo seurata. Hippo on nopeampi toistoltaan sekä nuottien alussa ja eritoten lopuissa kuin aikaisemmat testatut. Put On -kappaleella mennään nyt reippaasti alas, eikä tee yhtään vaikeaa. Ääntä ei tule ihan yhtä paljon, mutta kun laatu ei sakkaa, niin se tekee tästä todella hyvän. Last Rebelin alku toistuu äänellisesti kivasti, mutta tasoltaan vähän vaatimattoman oloisesti, mutta kun volaa nostaa, tilanne korjaantuu ja vieläpä potenssiin. Janita toimii jopa ylisuurella basson tasolla, soundi on niin hyvä että ainoastaan määrä häiritsee. Sen verran on iso ero edelliseen (JL). Lisäksi terminaali saisi kernaasti olla malliltaan hieman syvempi. huom.). A uto S ound 75 TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen M yös 189 euron hintainen Ground Zeron Uranium-sarjan elementti jäi aavistuksen testin maksimihintarahan alapuolelle. Toccata aloitetaan suoraan kovalla voimakkuudella. Subbarin soundi oli sekä äärimmäisen "hifi stynyt", että kaikella muullakin tavalla toimiva. Last Rebelin alku tuntuu vaatimattomalta kovalla äskeisen menon jälkeen, korjataan tilanne nostamalla kuusi desibeliä äänenvoimakkuutta. Sitten partyosastoa. Kontrollissa löytyy. Ei tule ollenkaan ahdistunutta oloa. Kotelointimalli on todella matalasta virityksestä johtuen varsin erikoinen, mutta kuuntelun perusteella erittäin toimiva. Potkun tarkkuus, saundi ja voima laittavat hymyilemään. GROUND ZERO URANIUM GZUW 12SQX Ground Zeron Ur n um-s r n edull nen -tuum nen elementt on lo st v oso tus s t , m ll st l tu s d n un potent l nen ut n sennet n huolell suunn teltuun toteutettuun oteloon T ss on t m n vert lun suvereen vo tt SQ SQ Hei mitäs kummaa, Bruce kuulostaa hyvältä. Nyt on Juniorinkin biisissä draivia niin kuin kuuluu. None hakkaa tosi uskottavasti, myös voimakkuutta nostettaessa. Bändin kanssa balanssi toimii ja tukea tulee hienosti. Kai se voisi parempikin olla. Arvosanaksi annan 9 sekä äänenlaatu-, että luukutuskäyttöön. Tässä toistossa on nyt sitä oikeanlaista voimaa! Rammsteinilla heti alussa laulajan äänessä on paremmin ulottuvuutta ja tunnelmaa. Jorman ääni on luonnollinen ja saa oikealla tavalla tukea. Nyt tuplabasarit oikeasti takovat. Potkut ovat paikoillaan napakasti. Kokomusta kaiutin näyttää hintaistaan arvokkaammalta. SUVEREENISTI PARAS! TESTIVOITTAJA! . Celine Dion on melkoinen esitys, taas se vau. Janita toimii oikein maukkaasti, ei tästä tarvitse sen enempää sanoa. Potkussa on voimaa, eikä kuminasta ole havaintoakaan. Metallican kanssa aloitamme varovaisesti kovasta äänenvoimakkuudesta ja lähdemme siitä nostamaan, kunnes on kivaa, viiden desibelin jälkeen on. Ääni soi ja siinä on luonnollisuutta. kotelo Suljettu 35?50 litraa (brutto), refleksi 56 litraa, viritys 34 Hz PARAMETRIT • Fs 38,6 Hz • Qts 0,62 • Vas 41,1 l • Xmax 10 mm lineaarinen TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 40,5 litraa refleksi, viritys 24 hertsiä 3" putkella • Materiaali 25 mm MDF Brucella heti valtava ero edelliseen. Aika hifi stynyt soundi ja integroituu hyvin etupään kanssa. Varmasti enemmän kuin kenenkään normaalin ihmisen korvat kestävät. Varsinaisen veivauksen alkaessa homma toimii edelleen ilman valitettavaa. Pitkien nuottien jälkeen tulee todella kontrolloitu ja voimakas potku. Tämän kanssa voisi vaikka leikkiä vähän aikaa… Sen verran hauska kapine on… Rammsteinilla ero edelleen oikeastaan pomppaa silmille kun siirrytään puolentoista minuutin jälkeen potkuihin. Tässä on todella monikäyttöinen matalien taajuuksien toistin ja tämän vertailutestin SQ-luokan suvereeni voittaja! • Merkki Ground Zero • Malli Uranium GZUW 12SQX • Suositushinta 189 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207?699 860 • Internetissä www.audioimport.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 2 x 300 W RMS • Impedanssi 2?+?2 ohmia • Herkkyys 87,4 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 150 mm • Kokonaishalkaisija 315 mm • Asennusreiän halk. Siis parempaan suuntaan. Tämän eduksi edelliseen. Potku säilyy edelleen todella tarkkana ja hyvä saundisena. Aerosmith on alusta alkaen jäsentyneen ja rytmikkään kuuloinen. Put On tuuttaa ilman sumutorviominaisuutta, erotellen ja voimalla. Tämän kanssa voisin tällaisenaan muodostaan pysyvän suhteen. Vaikutelma kontrollista ja tehonkestosta on todella vakuuttava. Ja se potku on napakka. Soiton alkaessa toiston helppous ihastuttaa. 281 mm • Paino 6,2 kg • Opt. Isoa plussaa piirretään nyt paperille. Metallican seurattavuus on reilusti keskivertoa parempaa ja ylimääräinen humina ja hyrskytys pysyy aisoissa. Lisäksi kotelon sisältä löytyi erilaisia vaimennusmateriaaleja. Tämä oli tosi mukava tuttavuus. Rammstein toimii alusta lähtien hyvin ja jalka naputtaa mukana. Mikolla edelleen hyvä fi ilis jatkuu. Tätähän kuuntelee. Hillitty, toisto on kontrollissa ja mitään ei tunnu puuttuvan. Aerosmithiä kuuntelee huomattavasti mieluummin kuin keskimäärin, toisto on hyvin mukana, kuulostaa tarkalta. Toimii etupään kanssa yksiin melko tarkasti. Junior Wells on ehkä pikkaisen paksun kuuloinen, mutta ei pahemmin haittaa. Muuten mitään kritisoitavaa ei löydy, elementti näyttää kaikin puolin järkevästi suunnitellulta ja viimeistelyn taso on hintaluokassaan hyvä. Bassokuviot ovat hyvin seurattavissa ja toisto on lineaarinen. Tämä testin SQ-luokkaan osallistunut Ground Zeron elementti teki kuuntelussa selkeän eron muihin testattaviin. Lambertin kanssa on kivaa. Alin nuottikin toistui, vau! Tässäkin on voimaa kuten edellisessä, mutta meininki on aivan kuin viisi kertaa kalliimmalla. . Kestää nostaa äänenvoimakkuutta kymmenen desibeliä kovan yli, eikä toisto mene millään osa-alueella ikäväksi. Basistilla on ensimmäistä kertaa sävyjä tässä testiryhmässä. Adam Lambert ja potku on todella kipakka. . Kaiutinkaapeleille on ruuvattava liitinterminaali, joka on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin hankalampikäyttöiset ja löystyvät naparuuvit, mutta ei mielestämme aivan niin hyvä kuin kunnolliset painoliittimet. Matalaa tulee erotellen ja lineaarisesti ja vieläpä riittävä määrä. . Elementin kartio on puristamatonta paperimassaa ja yläripustus solukumia. Kestää tason ja volan nostoakin kivasti, potku oikeastaan vaan paranee. Todella yleispätevä suorittaja kaiken kaikkiaan. A UTO S OUND. Alin nuotti tuottaa selvästi kuultavaa ja tuntuvaa tulosta, harvinaista! Muutenkin tää toimii. Mutta se kyllä unohtuu, kun ensimmäisen kerran tulee bassoa ja sitten siitä saadaan nauttia. Itse asiassa parempi kuin moni muu ikinä testatuista. Ei ole niin väliä millaisesta musiikista kuunteluja pitää, homma toimii kuin junan vessa ja äänenpainettakin saadaan kohtalaisen hyvin. Arvosana kokonaisuutena 9 ½. Dynamiikka toimii. Nyt on alhaalla saundia sekä nuotteja. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Free potkii ja on maukas. . Lineaarisuus on paljon parempi. Siinä on avonaisen mallinen alumiinirunko ja 2" puhekelan kera luokassaan keskikokoinen tai jopa vähän kevyehkö moottorirakenne, jonka ulkoista olemusta magneetin päällä oleva kumisuojus tosin ehostaa. On se jännää miten hyvä bassotoisto nostaa tämänkin kappaleen kuunneltavuutta huomattavasti ja taas huono tappaa koko biisin. Jorma on läsnä ja oikeankokoinen (ei hyvää päivää näitä kommentteja, toim. Toccatalla sama kaava kuin Metallica, kova on se varovainen aloitus. Rammsteinilla ääntä ei irtoa ihan samaan malliin (joskin ihan tarpeeksi) kuin JL Audiolla, mutta soundi on ihan eri planeetalta GZ:n eduksi. Aivan kuin elementti huutaisi ”is that all you got?” Celinellä irtoaa alavoimaa ihan sairaasti. GZUW 12SQX oli koteloitu AudioImportin Jarkko Saukonojan valmistamaan 40,5-litraiseen refl eksikoteloon, joka oli viritetty yhdellä, kotelon päässä sijaitsevalla pitkähköllä kolmituumaisella Aeroportilla noin 24 hertsiin. Toimii tekemättä itsestään numeroa, samoin tavoin kuin toinen osallistuja, mutta tässä on auktoriteettia. Tason laskulla soundista tulee kaikkinensa oikein mainio. Matalat murisevat oikein mallikkaasti. Laulussakin on nyt ilmaa, eli pystyy parantamaan tilavaikutelmaa. Nuotit alkavat ja loppuvat silloin kun kuuluukin ja muutenkin toistossa on nopeutta ja skarppiutta, samalla kun voimaa ja potkua löytyy ihan tarpeeksi. Hipolla odotukset ovat varsin korkealla, eikä tässä tarvitsekaan juuri pettyä. Tuplabasarin iskut ovat oikeasti erotettavissa
Että mitäköhän v**tua nyt taas. Kartio on puristamatonta paperimassaa ja yläripustus pehmeää butyylikumia. Menee aivan kummalliseksi kun tasoa lisätään… Ei toista matalimpia kuitenkaan, vaikka vaikutelma on todella matalasta virityksestä. Rammstein kolisee kun ylitetään kovan äänenvoimakkuuden määritelmät. Toistossa on selkeitä ongelmia. Vastaavasti subsonicin poisto korostaa matalia todella rajusti. Ei vakuuta. LS:llä ei bassoenergia oikein lisäänny samaan tahtiin äänenvoimakkuuden noustessa, tuntuu kuin kompressoituisi. Siis ääntä tulee, muttei oikein dynamiikkaa. Menee kohtuuhyvän puolelle kuitenkin. Arvosana 7. Tilavuutta kotelossa on noin 45 litraa. Jormalla huomaa, että tämäkin on aika herkkä, tasoa tulee aika lailla. Onks pakko kuunnella Celineä jos ei haluu. Toccatalla tulee möykkää ja voimaa, mutta tuntuu kuin koko toisto olisi verhottu huminapeitolla, ylimääräistä ääntä ja energiaa tulee sotkien soundia. Tason lasku parantaa tilannetta, mutta toisto on edelleen hieman erillisen oloinen ja siinä on hiukan turhaa energiaa. Elementti saatiin testiin 38 hertsiin viritetyssä refl eksikotelossa, jossa on nelituumainen putki. Bassoenergiaa tulee ja siitä pitäisi vissiin yrittää keksiä ne kohdat joissa pedaali osuu rumpukalvoon. Toisaalta elementin valmistaja suosittelee sille korkealle viritettyä koteloa, jopa vielä pari hertsiä korkeammalle kuin tämä testikotelomme... Aivan kuin kartio heiluisi vailla kontrollia. Painelemalla elementin kartio liikkuu poikkeuksellisen kevyestä. Tämä ei nyt tällaisenaan ihan kauheasti vakuuttanut. Lue lisää Mikan arvion kohdalta. Hippo täysin samat sanat: Pyöreähkö, ei todellakaan tarkka. Junior Wells lipsuu taas hiukan pehmeän ja pyöreän puolelle. Kääriäisen Jorma buustailee ihan omiaan. Kuuntelussa kirjattiin ylös hyvinä puolina esimerkiksi kotelon melko asiallinen herkkyys ja usealla kappaleella ”yleiskiva” fi ilis. GLADEN RS12. Pari desibeliä pois ja toisto hieman rauhoittuu, muttei vieläkään napsahda kohdilleen. Subsonic jäi 20 hertsiin, jotta tulisi matalaa ja olisi hauskaa. Last Rebel menee humputtelun puolelle, ei oikein potki. Testaillaan kuuntelukumppanin kanssa hiukan subsonicin asetuksia mielenkiintoisin tuloksin. Kaiuttimen puhekelan halkaisija on 2,5 tuumaa ja impedanssi neljä ohmia. Metallica on aivan jäissä. Celine Dionilla kovalla todella ruma ja kova saundi. Rammstein kolisee kovemmalla. Eipä ihan huono alkuvaikutelma tälläkään. Tai sitten päinvastoin, eli kotelo viritetty aivan liian ylös. Se ei ole kovin paljoa tyylikkäästä alumiinirunkoisesta laatumerkin 12” elementistä. Tasoa on reippaasti, eli melkoisen herkkä. 76 A uto S ound • Merkki Gladen • Malli RS12 • Suositushinta 155 euroa • Maahantuoja SK-Autosound Oy • Puhelin 010?29 22 800 • Internetissä www.sk-autosound.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 400 W RMS • Impedanssi 4 ohmia • Herkkyys 91,3 dB (2,83V/1m) • Upotussyvyys 153 mm • Kokonaishalkaisija 317 mm • Asennusreiän halk. Kirsikkana kakun päällä vieläpä kaiutinjohtojen liittimetkin ovat laadukkaat painomallit, jotka on kiinnitetty asiallisesti. Bruce ja Mikko menee vaiheen kumpaakin vaihtoehtoa hinkatessa. Junior Wellsin toisto ei mene ylikovaksi, mitä olisi voinut ehkäpä odottaa. Aerosmith ei ole huono, mutta ei oikein innosta nyt. 282 mm • Paino 5,5 kg • Opt. Jatkuvaa tehonkestoa luvataan 400 wattia. Testissä Gladen sijoittui SQ-luokan puolivälin tietämille, joka on toki ihan hyvä suoritus sekin. Sellainen aika yleiskiva tulee ekana mieleen. Kotelo on valmistettu paksusta MDF-levystä ja sen sisällä ei ole mitään vaimennusta tai akustointia. Matalaa tulee, ei ihastuta, sellainen perussuoritus. Mihinköhän viritys oikeasti sattuu, ilmeisen ylös. Bassobiiseillä alimmat ei vain tule kunnolla, menee selkeästi liian alas, jälleen toistossa on sellaisia ylimääräistä kovuutta, ei kuitenkaan kolise. Sitä ennen ei ihastuta, eikä pahemmin vihastuta. Aerosmith kestää ja potkii, mutta saundi on kolkko ja kova. Pyöreyttä on tässäkin, sekä taas sellaista pirteyden tai sielukkuuden puutetta. Metallica kuulostaa siltä kuin Lars Ulrich olisi normaaliakin enemmän epävireessä. Pyöreähkö, ei todellakaan tarkka. Kuustosella on tukeva, mutta ei ihan yhtä erotteleva kuin GZ tai ehkä kysymys on ennemminkin siitä, että toistossa on taas aavistus turhaa energiaa tai paksuutta, joka sumentaa hieman yleisvaikutelmaa. No tuleehan sitä beissiä, mutta soundi muuttuu kovemmalla volalla ikävän kovaksi ja kolkoksi. Elementin rungon malli on erittäin ”ilmava” ja hyvin alaspäin hengittävä. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freella toistoon ei saa otetta, se meni säätöjä hakiessa: Subsonic nostettiin 28 hertsiin ja se tekee saundista vielä kuivemman ja ylävoittoisemman. Itse asiassa niinkin paljon, että tasoa saa pudottaa prossulta asti, soittimen tasonsäätö ei riitä. Ulkoisesti tarkastellen kokomusta elementti näyttää lasikuitupölykuppeineen ja kiiltävän mustan runkonsa kanssa todella hienolta! Etenkin kun katsotaan hintalapun lukemaa, on tämä teknisesti ja viimeistelyltään huikean hieno subwooferi. Kuin kotelo olisi viritetty paljon alemmaksi kuin mitä elementti pystyy. Jälleen herää kysymys kotelon virityksen onnistumisesta elementin toistokyvyn suhteen. Olisikohan potentiaalia parempaankin. Gl den n todell edull nen RS n tt h nt se seen h mment v n h v lt Sound n suhteen elementt er s v h n r st r t s ommentte m s ep l st t ss olleen refle s otelon v r t sen to m vuudest G laden RS12 maksaa suositushinnaltaan vain 155 euroa. Ei oikein osu parhaalla mahdollisella tavalla kumminkaan päin. Toccatalla sivuääniä, sellaista kuin pohjaisi, mutta ilman kovaa kolinaa. Jo kuuntelussa heräsi epäilyjä turhan korkeasta vireestä ja laskemalla asia sai lisää vahvistusta. Put On kuulostaa huomattavan humisevalta ja kovalta ja buustaa tiettyä taajuuksia varsin hallitsemattoman oloisesti, vastaavasti jotkin nuotit ovat melkein hiljaa. Toisaalta joka suhteessa jäi kuitenkin parannettavaa ja kokonaisuutena subbarin soundia luonnehdittiin epämääräiseksi ja innostamattomaksi. Arvosanaksi Gladen saa kokonaisuutena 7 ½. kotelo Suljettu 32 litraa (brutto), refleksi 48 litraa, viritys 40 Hz PARAMETRIT • Fs 26,3 Hz • Qts 0,40 • Vas 105,5 • Xmax TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 45 litraa refleksi, viritys 38 hertsiä 4” putkella • Materiaali 25 mm MDF HYVA OSTOS KOHTUUHYVÄ, MUTTA... Ei vain innosta. Kotelon virityksen osuvuus jäi kaivamaan mieltä... Hippo mörähtelee jonkin verran. Last Rebel on melkoista huminaa vailla kunnon napakkaa potkua. Mikan mielestä on. Erilaisen kotelon kanssa saattaisi toimia paremmin. Tuplabasarit tykittävät, mutta potkujen välillä ei juurikaan hiljene. GZ:n tarkkuudesta ja helppoudesta jäädään kyllä. TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen SQ HYVA OSTOS HYVA OSTOS SQ. Päällimmäisenä jää mieleen hieman laiska sekä kumiseva toisto. Mehua puuttuu soundista
Kuustosella hiukan haluton ote jatkuu. Lynyrdin biiseillä aika turha kapine. Celine on hirveää pörinää, möykkää kyllä irtoaa. Ihan kauhea. Kun ei satu kohdilleen, niin ei. Mutta pojat ovat ylpeitä kuinka kovaa soi. Sitten kolmen aikaan ”joku” on tehnyt pikku jäynän ja irrottanut laturin johdon ja ammattilaisten kun ei tarvitse mitään jännitteitä kytätä, niin alkaa viimein vauriot ja kiroaminen… Arvosana: 6. Celine Dion on myös todella epälineaarinen, vain muutama nuotti tulee voimalla ja sitten on vaimeampaa kuin kuusi ja puolituumaisella TangBandillani. JORMA TUNTUU PIENELTÄ?. kotelo Refleksi 50 litraa, viritys 34 Hz PARAMETRIT • Fs 27 Hz • Qts 0,25 • Vas 72 l • Xmax 8,5 mm lineaarinen TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 50 litraa refleksi, viritys 38 hertsiä 4" putkella • Materiaali 18 mm MDF, etulevyssä 10 mm lisälevy Brucella ei mitään intoa. 282 mm • Paino 8,0 kg • Opt. Kartio liikkuu painelemalla sangen herkästi. Tämä on kuin olisi demopäivillä, missä vieressä olevan autossa ei toimi kuin yksi biisi, joten Arska ja Repa sitten soittavat koko päivän sitä ensimmäistä minuuttia uudelleen ja uudelleen. Lisäksi subbari kuulostaa erilliseltä, eikä integroidu yhtään. Bassotoisto muistuttaa sellaista tilannetta, että olet yöllä Kuopion torilla parkissa ja kaikkien muiden autojen subbassot kuuluvat ja tuntuvat sinun autossasi ja oma subbasso ei vain riitä peittämään muiden kakofoniaa. Rammsteinilla ei isku osu kohdalleen muun toiston kanssa ja iskuäänissä on myös ylimääräistä plöröä. Mikko on vain vaivoin läsnä, kuin Ruotsin laivalla, artistien hautausmaalla tienaamassa, kun missään muualla ei saa keikkaa ja humalainen risteilykansa saa muistella hyviä kappaleita, joista tykkäsi jo kaksikymmentä vuotta sitten. Helixin kartio on Kevlarilla vahvistettua paperia ja yläripustus on pehmeää butyylikumia. Metallicalla toisto on sellaista kuminaa ja kontrollin puutetta, että elementti heiluu varmaan vielä Juhannuksenakin. Hyvinä puolina voidaan kuitenkin mainita se, että vähän korkeampaa bassopotkua sisältävällä musiikilla saadaan ääntä aikaan kohtalaisen paljon. Bändin soitossa huomion kiinnittää täysin epätahtinen ja -vireinen basisti. A uto S ound 77 TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen H elixin elementti painaa muutaman kilon enemmän kuin suurin osa testin SQluokan kilpailijoista, ja tämän kyllä huomaa kun kaiutinta nostelee. Rammstein murahtaa ja sen jälkeen lähetys siirtyy vissiin Pasilaan. Nyt kun siihen kiinnittää huomiota, niin alkaa suorastaan ärsyttää. Cosmic Hippo on karmea. Alimmat puuttuvat, vaihtoi kappaletta ihan mihin vaan. Neliohmisen puhekelan halkaisija on kolme tuumaa ja tehonkestoa luvataan 400 W RMS. Lambertilla tykittää aika kivasti kun se matalampi basso biisistä puuttuu. Pitkän nuotin jälkeen tulevat potkut ovat kuitenkin melko reippaita. Ei yleisö… Jormalla puuttuu laulusta alimpien tukia ja koko paketti tuntuu jopa kahta numeroa normaalia pienemmältä. Ei potkua, muutamaa nuottia korostaa todella rajusti ja huonolla saundilla. Viimeistelyn taso on hyvää luokkaa. Keskiarvona siis 6,5. No, on joissakin potkuissa sentään hiukan voimaa, mutta kun soundi on ihan plörinää. Rakenne on varsin järeä. Hyvin samantyyppinen kokonaisuus. Tarkkuutta ei ole missään kohtaa. Testaajat tuijottavat apaattisina eteenpäin vaikka basso pauhaa kovalla voimakkuudella. Bassomusalla saundi on Put On-kappaleella melko ruma ja alimmat ovat todella vaimeita. Put Onilla taas sekoitus buustia, plörinää ja hiljaisuutta. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Free ja Last Rebel ovat täysin turhia, toisto on sellaista sekoilua, ettei vaan jaksa kuunnella. Toccatalla tulee paha mieli heti kättelyyn. Bassokitarassa on turhaa mörinää, aika lailla jopa. Hippo on uponnut sinne mutaan nyt lopullisesti ja sakaalit ja seeprat nauravat yhdessä mutakuopan reunalla. • Merkki Helix • Malli P 12W • Suositushinta 199 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207?699 860 • Internetissä www.audioimport.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 400 W RMS • Impedanssi 4 ohmia • Herkkyys 89 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 142 mm • Kokonaishalkaisija 313 mm • Asennusreiän halk. Elementti toimitettiin testiin merkin omassa refl eksikotelossa, jonka tarkka malli on P 12E. Alimmat eivät tule kuin murto-osalla keskivaiheen voimakkuudesta. Vaikka elementti on ihan hieno ja ylipäätään haluaisin aina tykätä kaikista testattavista tuotteista, niin tätä en vaan pysty kehumaan. Tulee kaikkineen deja-vu Gladenista. Vaisua ja halutonta. Kun laittaa lisää jerkkua, niin sitten kyllä tulee! Oksennus nimittäin. Ei ole kuitenkaan yhtä herkkä, jonka Agents ilmaisee. Kotelon tilavuus on 50 litraa, mutta jostain syystä se on viritetty 225 mm pitkällä nelituumaisella putkella noin 38 hertsin tienoolle, vaikka valmistaja suosittelee elementille 34 hertsin viritystä. Muuten elementti on varsin asiallinen tuttavuus. Muuten elementti ei tässä testikotelossa tarjonnut sen suurempia äänenlaadullisia ilonaiheita. Valmistajan mukaan tehonkestoa on lisätty huolehtimalla puhekelan hyvästä jäähdytyksestä. Kotelo on valmistettu 18 mm MDF-levystä, mutta sen etulevyssä on sisäpuolella lisäpaksuutta tuomassa noin 10 mm vanerilevy, jota vasten elementti on upotettu. Ja joka kerta pikkaisen kovemmalla, vaikka jo tunti sitten meni särön puolelle. Metallicalla onnistuu yhdistämään huminan vielä ylimääräiseen pehmeyteen, eli mitään tarkkuutta tai kontrollia ei ole. Aerosmithillä ei kuulu puhinaa refl eksiputkesta, eikä kyllä oikein sitä potkuakaan ole. Kuuntelussa elementti ei suuremmin vakuuttanut, vaan lähinnä inspiroi kultakorvakaksikkomme runoilemaan toinen toistaan hilpeämpiä kuvauksia äänestä. Täytyy toivoa, että bändin jäsenet sammuvat yleisön jälkeen, koska toisinpäin sen saattaisi henkilökunta huomata. Niin nauraisivat testaajatkin, jollei itkettäisi niin paljon. Osa nuoteista puuttuu, osa buustaa, osa plörisee. HELIX P12W Hel x n P W on h nt se seen re h n h eno n elementt , on nenl tu e u ten n test mme v uutt nut Subb r n sound ol v rs n ep m r nen se e o e n to m nut hteen l tte ston etup n nss otelon v r t s tuntu s olev n t ss n turh n or e ll SQ SQ Innoton esitys Brucella. Aerosmithillä ei kuulu puhinaa putkesta, muuta hyvää sanottavaa ei ole. Kotelon vire turhan korkealla. Kaiutinkaapelia varten elementissä on kunnolla kiinnitetty painoliitinterminaali, tosin liittimet voisivat olla kooltaan ehkä vielä pykälää järeämmätkin. Adam Lambertin kappaleessa sitä alinta ei ole, joten potkua tulee todella kovaa. Elementissä on jyhkeä alumiinirunko ja magneettirakenteella on kokoa keskimääräistä enemmän. Toccata varsin epälineaarinen suoritus. Ei toimi sitten yhtään yksiin etupään kanssa. Arvosana äänenlaadusta 6, paineiluun nyt vaikka 7, kun möykkää kuitenkin jonkin verran irtoaa ja tuntuu sentään kestävänkin luukutusta
Metallica on purskeita vailla kontrollia. Toccatalla alin nuotti sakkaa pahasti ja sen kyllä kuulee. Tässä testissä kotelona oli nyt se mikä oli, mutta sen verran asia jäi kaivamaan mieltä, että otamme elementin myöhemmin vielä yksinään uusintakuunteluun puolet pienemmässä boksissa. Kuustosella toisto ei integroidu ajallisesti etupäähän, joka tekee bassosta erillisen. Ei ehkä saksalaisella sellaisella, mutta kuitenkin. Ehkä sekin on ulkoistettu Turkkiin. Put On ja rajat tulevat matalilla hyvin nopeasti vastaan kovan äänenvoimakkuuden yläpuolella. Aerosmith ei jyrähdä alussa, eikä potkaise myöhemmin. kotelo Suljettu 22,65 litraa, refleksi 49,5 litraa, viritys 32 Hz PARAMETRIT • Fs 25,1 Hz • Qts 0,58 • Vas 52,8 l • Xmax 15,7 mm lineaarinen TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 44,2 litraa suljettu • Materiaali 24 mm vaneri HYVA OSTOS KOTELO-ONGELMIA D mond Aud on elementt on mer lleen t p ll nen tuote, t l s h v n v me stelt nenl dun suhteen h v tt n u ten n on elm V rs n om tu seen sound n s tt l t sel t s no n puolet suuremm st sul etust otelost , u n m t v lm st suos ttelee T m elementt tulee v el m hemm n uus nt uunteluun opt m oteloss L aatumerkkinä tunnetun amerikkalaisen Diamond Audion DE124 subbarielementti näyttää kaikin puolin huipputyylikkäältä tuotteelta. Mutta juhlat ei jatku pitkään ja montaa nuottia ei oltu kutsuttu mukaan. Pehmeä yläripustus on butyylikumia ja se tuntuisi antavan alaripustuksen kanssa kartiolle melko reilun liikkumavaran. Subbarin soundi oli kuuntelijoiden mukaan kaikin tavoin omituinen. Hipolla tulee hakematta mieleen Alex Stubbin kuolematon lausahdus Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa. Mikko kuin potkaisisi ohuesti, mutta totuus on kuitenkin täysin väärä ajoitus. DIAMOND AUDIO DE124 TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen SQ SQ. Useat kommentit viittaavat vahvasti vääränlaiseen kotelointiin. Ei jatkoon. Junior Wells on jälleen melkoista muminaa. Jorma on läsnä ja omaa jonkin verran auktoriteettia, suurimmaksi osaksi, koska subbasso ei häiritse midbassojen toistoa. Muutenkin todella epälineaarinen esitys. Niin sanottu partymusiikki on valitettavan puuroista ja epälineaarista soundiltaan jonka lisäksi äänenpainevarat tulevat vastaan aika nopeasti ja toisto muuttuu äkkiä tosi rumaksi. Ihan kuin basistilla ei olisi sormia mutta silti yrittää soittaa näppäilytyylillä. Rammstein sentään toimii osittain jonkinlaisella voimalla ja jopa täsmällisyydellä. Toisto on kaikkinensa kauheaa kuminaa jonka seassa on paikoitellen hiukan matalaa. Aerosmith on aika vaisua diipadaapaa. Tavallaan melko säälittävä esitys. Lynnäreiden esitykset ovat tekomahtipontisia kuin Donald Trumpin vaalipuheet, pömppöä ja bolsteria on, mutta substanssia ei nimeksikään. Elementin kartio on pölykupitonta mallia ja valmistettu paperimassasta ja lasikuidusta. Ei savua, eikä hauskaa. Rammstein on todella juhlaa edellisen jälkeen. Arvosana sama 6, eikä äänenpainevaroissakaan ole hirveästi kehumista verrattuna moneen muuhun vertailussa olevaan elementtiin, joten siitäkin sama 6. Agentsin rummuissa on voiman aavistusta, mutta bassokitara menee puuroiseksi ja se jyrää koko bassotoiston. Se raja kuulostaa todella pahalta, elementin liikerata tuntuisi kasvavan reippaasti kontrollin karatessa. 280,5 mm • Paino 6,0 kg • Opt. Tuplabasarit ovat kuminan uusi ennätys. 78 A uto S ound • Merkki Diamond Audio • Malli DE124 • Suositushinta 199 euroa • Maahantuoja JJ-Hifi • Puhelin 08?311 8384 • Internetissä www.jjhifi.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 500 W RMS • Impedanssi 4?+?4 ohmia • Herkkyys 83,2 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 168,5 mm • Kokonaishalkaisija 319 mm • Asennusreiän halk. Brucella oikeasta vaiheesta ei oikein saa otetta. Arvosana 6. Hippo ja se tunne kun paine pääsee vapaasti ravistelemaan kehoasi. Voiko bassoa soittaa lapaset kädessä. Kaiuttimen runko on ”vain” peltiä, mutta todella paksua sellaista. Tällöin mitoitus vähän reilummaksi saattoi tuottaa paremman lopputuloksen, mutta litrojen tuplaaminen on varmasti jo liioittelua. Toccatalla kuuluu todella ”jännittäviä” sivuääniä. Kontrolli ei ole se sana, joka tulee ensimmäisenä mieleen. Melkoisen herkkä. Brucella soundi on turhan humiseva. Vaiheenkäännöllä ei ole juuri vaikutusta. Viimeistelyn suhteen Diamond on puhtaasti tämän testin parasta tasoa, erittäin asiallinen subbari. Bändin veivaus on paikoin reippaasti korostunutta. Melkoista huminaa tämä ns. Maahantuojan toiveesta kuuntelemme elementin kuitenkin mukana toimitetussa 44,2-litraisessa vanerikotelossa, joka oli paitsi puolet suurempi kuin valmistajan ilmoittama, myös malliltaan optimia ajatellen ehkä turhan ”neliömäinen”. Toisto on päällekäyvä, toisaalta tasoakaan ei voi määrättömästi tiputtaa kun sitten häviää kaikki muna. Murinaa tulee muutamassa kohtaa suhteettoman kovaa ja sitten muuten on melko rauhallista. Celine Dionilla toistossa on kyllä todella reippaasti tasoa, mutta positiiviset puolet ovat siinä, tolkkua ei ole. Joskus muinoin (ja ehkä joissain tapauksissa edelleenkin) osa merkeistä ilmoitti subbariensa optimikoteloiden tilavuudet alakanttiin. Tähän mennessä toinen pohjanoteeraus soundillisesti yhdessä Helixin kanssa. Valmistaja suosittelee DE124:lle 0,8 kuutiojalan kokoista suljettua koteloa, eli litroiksi muutettuna noin 22,65 l. Ei jaksa kuunnella loppuun. Voisi sanoa että ei häpeä alumiinirunkoisten seurassa, jos nyt rungon materiaalilla tässä porukassa muutenkaan niin suurta merkitystä on. Juniorilla on voimaa, mutta soundissa on möminää. Bass I Love You -kappaleella kontrolli karkaa matalilla ihan täysin ja kovalla varoitusäänet ovat todella selkeät. Ei pysty kuuntelemaan loppuun asti. Jep, just sitä ei tule. Ei jatkoon. toisto. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freen potku on pyöreä ja alavireinen. Kaiutinkaapeleille on varsin asiallinen painoliitinterminaali, jonka kiinnitys elementin runkoon on tukeva. Metallica on pelkkää pomppupursketta joka sitten muuttuu kuminaksi. Last Rebel rummun kalvon liikettä ei pysty havaitsemaan, onko kyseessä edes iso rumpu vai basson nuotti, joka jätetään soimaan vapaasti
Potkuilla on vaikeuksia pysähtyä ajallaan. Metallica on jyminää. Hipolla tuntuu kuin virtahepo olisi lihonut parisataa kiloa. Lisää tällaisia! Maahantuoja toimitti elementille kaksi testikoteloa ja ohjeistuksen "kokeilkaa kumpi toimii paremmin". Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freen potku on julma mittakaavassaan, muttei tarkkuudessaan. A uto S ound 79 TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen A merikkalaisen MTX:n elementissä on hengittävä mutta todella tukeva alumiinirunko, jonka perässä on tässä hintaluokassa keskikokoinen magneetti. Celine Dion ja jälleen nuottien väliset voimakkuuserot ovat todella suuria. Saundi ei hirveän paha, mutta yhdessä kohtaa korostaa todella reippaasti. En sano muuta. Dynamiikkaa ei juurikaan tunnu olevan, pitkän nuotin jälkeen ei potkaise selkeästi, vaan lähinnä se muistuttaa liikepoikkeaman ylittävää heilahdusta. Lienee jostain korostumasta johtuvaa. Mikäli kamat olisivat saapuneet hieman aikaisemmin, olisimme ehtineet tutkia asioita ja reagoida niihin ( = pienentää koteloa ja muuttaa viriä). Nyt oli pakko mennä tällä. Partymusiikilla pätevät Toccatan kommentit aika yleispätevästi. Jormalla se kapea piikki toisto-alueessa pilaa muuten jo lähes asiallisen toiston. Silloin tällöin kuuluu iso tömähdys ja suuntaa tai pituutta laskulle ei pysty kukaan kertomaan…Toccatalla puolet nuoteista puuttuu. Harmi. Aerosmith ei aiheuta hirveästi mielihyvää. Yritystä kuitenkin on, joten arvosanaksi 7. Rammstein jyrää kuin Tiger-tankki, korostuma tekee tästäkin kovin raskasta. • Merkki MTX • Malli TX612 • Suositushinta 199 euroa • Maahantuoja JJ-Hifi • Puhelin 08?311 8384 • Internetissä www.jjhifi.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 800 W RMS • Impedanssi 2 ohmia • Herkkyys 91,3 dB (2,83V/1m) • Upotussyvyys 142 mm • Kokonaishalkaisija 320 mm • Asennusreiän halk. MTX TX612 MTX n elementt on mer lle om n seen t p n h nt luo ss n re h v me stel n suhteen l du s Elementt ol otelo tu h em n v lm st n oh e stu sen v st sest , l e t ss s os tt n ep m r seen sound n Yr t st u ten n l t s o tus SQ-luo n puol v l n SQ Vaikka matalaakin tulee, niin vaikutelmaksi jää silti hiukan ylävireinen toisto Brucella. Last Rebelin iso rumpu lähinnä humisee. Tässä on paikoitellen selvää potentiaalia, mutta toistossa oleva korostuma pilaa soundia huomattavissa määrin. Elementin kahden ohmin puhekelan halkaisija on 2,5 tuumaa. 280 mm • Paino 7,0 kg • Opt. Kaiutinkaapelien liittiminä toimivat todella laadukkaat jousikuormitteiset painomallit. Metallican kanssa alkaa tietokilpailu: tiedätkö miltä kuulostaa kun todella iso traktorin rengas vierii alas laskettelurinnettä. 60 litran kokoinen refl eksiversio osuu lähemmäs valmistajan tilavuushaarukkaa, joten otamme aivan viimetingassa testiin saapuneesta lähetyksestä sen kuunteluun. Vasta myöhemmin selviää, että kotelon viritys ei sitten ihan osunutkaan valmistajan suosituksiin... Siinä on hyvät kuvat oleellisista asioista ja kaikki oleellinen löytyy saman tien. Täytyy myös mainita että elementin ohjekirjanen on poikkeuksellisen laadukas ja havainnollinen. Todella raskas ja uuvuttava. Hippo myöryää omiaan. Ei vain jaksa kuunnella… Arvosana 6,5. Soundissa on paljon hyvääkin, mutta myös isohkoja ongelmia ja virheitä. Todella vaimea. Ei tämä nyt kuitenkaan moneen aikaisempaan buustipönttöön verrattuna ihan huonokaan ole. Täysin optimissa kotelossa ja hyvin sisäänsoitettuna tästäkin elementistä saisi takuuvarmasti enemmän irti, mutta isoissa vertailutesteissä ei ole mahdollista eikä testin luonteen mukaistakaan alkaa hieroa yhden elementin kotelointia kuosiin, mikäli se ei merkin maahantuojan toimesta ole kunnossa. Matalaa saisi kyllä tulla reippaammin… Bass I Love You ja alin nuotti on lähes kokonaan toisto-alueen ulkopuolella. Todella epälineaarinen. Mikko ja jo pienikin äänenvoimakkuuden nosto tuntuisi parantavan menoa reippaasti. Lynyrdillä potku ja voima ovat kuosissa määrällisesti, mutta soundillisesti ovat kumahtelevia. Elementin kartio on lasikuitua ja yläripustus vaahtokumia. Junior Wells on yleensä helpon letkeä, nyt siitä letkeydestä ei ole havaintoakaan. Siinä keskellä ollaan kotona, mutta yläja varsinkin alapuoli ovat rankasti kateissa. YRITYSTÄ ON!. Osa puuttuu ja soundillisesti suurin osa niistä paikalla olevistakin on epäpuhtaita mörinän muodossa. Ylempi potku on jälleen kateissa. Adam Lambert potkii todella vihaisesti ja karmealla saundilla. kotelo Suljettu 35 litraa, refleksi 48?56 litraa, viritys 35?50 Hz käyttötarkoituksen mukaan PARAMETRIT • Fs 27 Hz • Qts 0,39 • Vas 42,7 l • Xmax 14 mm lineaarinen TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 60 litraa refleksi, viritys 30,4 hertsiä 4" putkella • Materiaali 24 mm vaneri Brucella tuntuisi matalaa tulevan. Tässäkin siis vaivaa raskaus ja jonkinmoinen dynamiikan puute tekee toistosta varsin tasapaksua. Aerosmith on vaikea pala, nyt todella vaikea. Rammstein alkaa ja jatkuu muutkin kappaleet, massiivinen korostus sotkee ja pilaa nautinnon. Valmistajan kertoman mukaan puhekelan tehokkaalla jäähdytyksellä jatkuva tehonkesto on saatu hintaluokassaan poikkeuksellisen korkeaksi. Hivenen "sinnepäin" olleesta koteloinnista huolimatta MTX sijoittui vertailun hifi luokassa puolivälin porukkaan. Eipä ole paljoa kehumista. Ei edes osittain. Ja se korostuma, tarviiko edes sanoa mitä tekee… Put On ja sellainen vaatimaton viidentoista desibelin epälineaarisuus. Wellsillä toistossa on raskautta, pakottomuus puuttuu. Toccatalla tulee voimaa, mutta valitettavasti vain osalla nuoteista. Ei onnistunut. Mikolla basistin kielet ovat hiukan sotkussa, vaikuttaisi olevan enemmän voimaan kuin tarkkuuteen kallellaan. Viimeistelyn suhteen elementti on luokkansa kärkeä. Potkun äänenvoimakkuus on varmasti päivän kovin ja siinä ne hyvät puolet sitten olivatkin. Agentsilla oikeastaan aika mukiinmenevä muuten, mutta se yksi korostuma pilaa toistoa ihan huolella
Elementin kartio on pinnalta käsiteltyä puristamatonta paperimassaa ja yläripustus vaahtokumia. Nyt on aika ok. Siinä käytössä toimii yllättävänkin hyvin, puhtaasti luukutusbassona sitten ei oikein niinkään. Tämän äänestä puuttuu sellainen perinteinen raskaus, joka "painebassoiksi" luokiteltavilla elementeillä monesti on. Itse luokittelisin Etonin aika selkeästi SQ-subbariksi, ainakin tähän valmiskoteloon asennettuna. kotelo Refleksi 35 litraa PARAMETRIT • Fs 44,8 Hz • Qts 0,37 • Vas 17 l • Xmax TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 35 litraa refleksi, viritys 37,8 hertsiä 72cm2 portilla • Materiaali 18 mm MDF, etulevy 26 mm HYVA OSTOS HIFISTYNYT JA JÄREÄ S s l sen Eton n re mutt v rs n edull st " elementt m d n hdess otelon nss euroll Elementt test tt n n sen om ss v lm s oteloss , oss sound puol ol v rs n m ll s, mutt luu utt m nen v s e p neteste ss n o e n lo stettu Potent l s tt s oll enemp n n E tonin elementissä kiinnittää ensimmäisenä huomiota runko, joka on samanlainen kuin muutama katu-uskottava äänenlainemerkki käyttää osassa mallistoaan. Etonin kotelo on valmistettu 18 mm MDF-levystä jonka etulevyn paksuus on noin 26 mm. Hifi stin kannattaa tutustua. Kaiutin näyttää selvästi hintalappunsa lukemaa arvokkaammalta. Elementtinä se soveltuu hyvin monenlaiseen käyttöön, olisi kiinnostavaa kuulla lopputulos hieman tilavammassa ja herkemmässä kotelossa... Kotelon tilavuus on yllättävän pieni, vain 35 litraa. Koska saimme tavaratoimituksen vasta ensimmäisen testiviikonlopun jälkeen, piti Eton testata SPL-luokassa. ETON FORCE 12?800BR TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Janne Soilakari SPL SPL. Tällaisena sijoitus on ikävä kyllä tämän luokan viimeinen. Käyn keittämässä kahvit ja jätän elementin "vetreytymään" sopivan lörinäraidan kanssa. Yläripari on myös ommeltu kiinni kartioon. Kaiuttimessa ei ole lainkaan kaapeliterminaalia, vaan kiinteät johtimet jotka puhekelalle mennessään on ommeltu alaripustukseen kiinni. Mikäli Etonin kotelo olisi ehtinyt mukaan testin SQ-luokkaan, olisi se todennäköisesti laitettu sinne. Arvosana: Kuuntelu 8, luukutusvarat 6,5. Soundikäyttöön kotelo on varmasti ihan asiallinen, mutta kovempaan desibelileikkiin siitä ei ole. Elementistä sitä vastoin takuulla olisi. Kotelon refl eksiviritys on toteutettu pinta-alaltaan aavistuksen nelituumaista putkea pienemmällä suorakulmaisella portilla, joka tekee mutkan kotelon sisällä ja jatkuu L:n mallisena. 80 A uto S ound • Merkki Eton • Malli Force 12?800BR • Suositushinta 199 euroa, kotelon kanssa 249 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09?41 500 210 • Internetissä www.simex.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 700 W RMS • Impedanssi 2?+?2 ohmia • Herkkyys 86 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 185 mm • Kokonaishalkaisija 328 mm • Asennusreiän halk. Painetestissä haen tasoja Etonin kanssa ja taidetaan käydä vähän yllättäen "rajamailla", sillä elementti antaa kevyen hajuhuomautuksen, toimien kuitenkin edelleen moitteetta. Melko nopea soundi, erotteleekin ihan mukavasti. Jatkuvaa tehonkestoa luvataan 700 wattia. Tuntuu integroituvan kohtalaisen hyvin yhteen etupään kanssa. 282 mm • Paino 9,5 kg • Opt. Tuplamagneetti on keskikokoinen ja 2 + 2 ohmisella puhekelalla on halkaisijaa kolme tuumaa. Itse en ole mikään bassopää, mutta voin ongelmitta vedättää elementtiä tehon kanssa "savurajalle", ilman että tekee edes kovin pahaa. Vieläkin tuuttaa kyllä 63 hertsin jaolla turhan reippaasti korkeampia, joten tiputan jakoa 50 hertsiin (24 dB) ja nostan vielä hiukan tasoja, jolloin matalimpiakin alkaa ilmestyä mukaan. Painemittauksessa elementillä saatiin lukua 129,7 desibeliä. Vähän pidemmän (vajaat pari tuntia) kahvitauon jälkeen jatkan kuuntelua, ja subbarin soundissa on oikeasti tapahtunut muutosta. Nostan hiukan tasoja, jotta fi ilistä alkaisi syntyä. Melko kova soundi, liekö sisäänajamaton. Tuntuu aika epäherkältä. Alaripustus tuntuu sormin paineltuna poikkeuksellisen pehmeältä. Plussaa myös siitä, ettei ole mikään yksinuottinen pörisijä
Tässä kotelossa oivallinen ja kestävän oloinen subbari matalammastakin meiningistä pitävälle. Varsin vakuuttavaa menoa siis. . Tuntuu kestävän käskytystä melkein niin pitkälle kuin kuuntelijan korvatkin. Tämä ei tarkoita että elementti olisi lähtökohtaisesti ja oikein käytettynä millään muotoa huonompi tai heikompi kuin alumiinirunkoinen, sillä Ground Zeron käyttämä runkomalli on todella jykevää tekoa. Arvosana: Kuuntelu 8, luukutusvarat 9. Viimeistelyn suhteen elementti on perushyvää tasoa ja Klippel-optimoinnin läpikäyneenä teknisesti todella laadukas kaiutin. . Erot kärkikolmikon välillä ovat kokonaispisteissä pieniä, mutta osa-alueittain tarkasteltuna ihan selkeitä. Subbarin soundi on hieman pehmeä, mutta ei kuitenkaan erityisen raskas, joskus raskastakin sävyä on mukana. . Fiilis olisi kuin soitettaisiin vähän järeämpääkin elementtiä, eikä mitään alle 200 euron hintaista. Voisi sanoa että tämä on edulliseksi valmiskoteloksi aikamoinen taidonnäyte! Ground Zero sijoittui tässä vertailussa 3. Joo, kyllä, peltirunkoon. Myös 63 hertsin jako tuntuu toimivan hyvin, joten annan sen olla. Tuntuu heräävän paremmin henkiin kun volumea avataan reilummin. Hintaluokassaan vakuuttava elementti, josta lähtee ääntä sangen helpon tuntuisesti. Kaiutinkaapeleille on laadukkaat painoliittimet ja niiltä lähtevät johtimet etenevät puhekelan suuntaan spiderin pintaan ommeltuina. Puhekelan halkaisija on kolme tuumaa ja impedanssi 2 + 2 ohmia. Alaripustus tuntuu sormin painelemalla varsin kovalta. kotelo 15???40-litrainen suljettu kotelo, 60-litrainen refleksikotelo 30 cm pitkällä 6" AeroPortilla PARAMETRIT • Fs 36,1 Hz • Qts 0,59 • Vas 22,94 l • Xmax 12,5 mm TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 60 litraa refleksi, viritys 37,5 hertsiä 138 cm2 portilla • Materiaali 18 mm MDF Ground Zero on selvästi herkempi kuin tätä ennen kuunneltu Eton. GZ on äänenlaadultaan hyvä ja paineentuotto-ominaisuuksiltaan erittäin hyvä. Elementti ei varoittele yhtään kun hanaa annetaan reilummin, mutta jotenkin takaraivossa kummittelee koko ajan että kohta sattuu jotain... . Erottelua löytyy etenkin matalammasta päästä yllättävänkin hyvin. Kartio on päältäpäin käsiteltyä puristamatonta paperimassaa ja siihen kiinniommeltu yläripustus solukumia. Elementin tuplamagneetti on tässä hintaluokassa keskikokoinen. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen elementti! GROUND ZERO GZRW 30XSPL-D2 TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Janne Soilakari • Merkki Ground Zero • Malli Radioactive GZRW 30XSPL-D2 • Suositushinta 199 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207?699 860 • Internetissä www.audioimport.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 750 W RMS • Impedanssi 2?+?2 ohmia • Herkkyys 86 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 158 mm • Kokonaishalkaisija 320 mm • Asennusreiän halk. A UTO S OUND SPL SPL. SUOSITTELEMME . sijalle, jääden voittajasta vain kaksi kymmenystä ja kakkossijasta yhden. Boksin viritys on noin 37,5 hertsiä ja se on toteutettu kookkaalla 138 cm2 portilla. Painemittauksessa elementillä saatiin lukua 136,7 desibeliä. Korkealta matalalle etenevät nopeat "bassonpudotukset" täristävän penkkiä varsin vakuuttavasti. A uto S ound 81 USKOMATON PAINETYKKI! Ground Zeron elementt m d n se er seen ett v lm n refle s otelon nss S mme m h ntuo lt o e luun tehd s otelo dun vers on, on p r m nen h em n etu teen m et t tt Test u ten n tod st ett Ground Zeroll t edet n m t tehd n, t ss on test n ov n p net G Z:n elementissä huomio kiinnittyy ensimmäisenä keltaiseen peltirunkoon. Kuuntelun jälkeen kevyesti lämmennyt elementin moottori kertoo, että ainakin kohtalaisen lähellä käytiin, mutta GZ selvitti rääkin kuitenkin ongelmitta (sai tästä testijoukosta kenties eniten käskytystä, kun tuntui ottavan kaiken vastaan mukisematta). Kannattaakin miettiä mitä ominaisuuksia arvostaa ja tehdä ostopäätös niiden mukaan. 283 mm • Paino 9 kg • Opt. Mitä lujempaa tätä soittaa, sitä leveämpään hymyyn kuuntelijan suu leviää. Elementti on asennettu 60-litraiseen refl eksikoteloon, joka on valmistettu 18 mm MDF-levystä. Portin melko reipas koko onkin yksi avaintekijä siihen, miksi Ground Zeron kotelosta mitattiin testin parhaat painelukemat
Puhekelan halkaisija on kolme tuumaa ja impedanssi 2 + 2 ohmia. . . Kotelon viritys tuntuisi osuneen kohdalleen paremmin kuin hyvin, sillä soundipuoli oli aikalailla niin kohdallaan kuin se tällä elementillä voi olla. Äänenpainetta saadaan korvakuulolla yhdeksi suhteellisen edulliseksi 12-tuumaiseksi vähintäänkin riittävästi, ja jos ei riitä niin laitetaan toinen kaveriksi. Teknisesti tarkastellen ja viimeistelyn osalta elementti on hyvää tasoa. Focus oli tässä kotelossa kuitenkin äänenlaadullisesti paras, ja se meriitti ei ole kaiutintestissä aivan vähäinen. Maahantuoja otti palautteen tosissaan ja nyt näissä Plus-malleissa onkin korjattu juuri tuo kyseinen seikka. Focuksen aikaisemman mallisarjan alaripustus sai käyttäjiltä palautetta että se olisi liian kovaa materiaalia ja näin saattaisi revetä oikein kovassa rääkissä. . . Yläripari on tässäkin ommeltu kiinni kartioon. Erittäin maukkaan kuuloinen subbari, josta lähtee kohtalaisen hyvin myös painetta. Ääntä syntyy pakottoman oloisesti. Soundi tuntuu olevan mallikas 63 hertsin jaolla, joten sillä jatketaan. Focus saatiin kuunteluun Janne Pulkkisen valmistamassa 59-litraisessa refl eksikotelossa, joka oli viritetty nelituumaisella Aeroportilla 33,5 hertsiin. Arvosana: Kuuntelu 9, luukutusvarat 8,5. Kaiutinkaapeleille on asialliset painoliittimet. 280 mm • Paino 11,5 kg • Opt. Heti alussa Cheekin ”Timantit on ikuisia” -kappaleella tulee selväksi, että Focus hoitelee alimman oktaavin toistaiseksi vakuuttavimmin ja sävyjä löytyy. Tämä pelaa kivasti myös hiukan hillitymmillä äänenvoimakkuuksilla, vaikka GZ:n tapaan hymy levenee sitä mukaa kun volumenuppi kääntyy kaakkoon. Painemittauksessa elementillä saatiin lukua 135,4 desibeliä. Kotelo on valmistettu vanerista ja rakenne on hankalasti sijoiteltuja naparuuveja lukuun ottamatta asiallinen. FOCUS ACOUSTICS BLACK MK6 12D2+ TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Janne Soilakari SPL SPL SUOSITTELEMME . Tähän mennessä kuunnelluista kenties monikäyttöisin subbari, soi lujaa mutta erittäin hyvällä soundilla! Soveltunee myös trendikkäille ”lörinämiehille”, koska matalin osasto tuntuu olevan hanskassa. 82 A uto S ound • Merkki Focus Acoustics • Malli Black MK6 12D2+ • Suositushinta 199 euroa • Maahantuoja Kokko-Tuonti Oy • Puhelin 06?8680400 • Internetissä www.focusacoustics.com ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 1000 W RMS • Impedanssi 2?+?2 ohmia • Herkkyys 84,5 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 158 mm • Kokonaishalkaisija 320 mm • Asennusreiän halk. Voisi harkita pienin varauksin jopa SQ-settiin, ainakin sellaiseen josta halutaan välillä ottaa vähän reilummin löylyä. kotelo 21 litraa suljettu, 45 litraa refleksi, viritys 35 Hz 4” putkella PARAMETRIT • Fs 32,8 Hz • Qts 0,48 • Vas 25,1 l • Xmax 13 mm TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 59 litraa refleksi, viritys 33,5 hertsiä 4” Aeroportilla • Materiaali 22 mm vaneri SOI HYVIN SEKÄ LUJAA! Bl c M D on o o-Tuonn n om n mer n Focus Acoust cs n suos tun Bl c -m ll s r n ” element n uus p v tett vers o Element n luv t n olev n semp est v mp l s s suos tush nt n l s v stu sen Sound lt n Focus on t m n vert lun p r s, se so h lutt ess m s lu F ocus Acoustics Black MK6 12D2+ on överimassiivisine yläripustuksineen ja kookkaine magneetteineen todella myyvän näköinen subbarielementti! Tämä näyttää ainakin allekirjoittaneen silmään todella maukkaalta, täydellisen painesubbarin näköinen tuote. Erittäin mukava tuttavuus. A UTO S OUND. Nyt on pitkään hierottu kotelointi tainnut onnistua todellakin nappiin, sen verran maukkaasti pelaa biisillä kuin biisillä. Focus Acoustics Black MK6 12D2+ sijoittui testissä niukasti 2. Kaiuttimen kartio on pinnoitettua paperia ja sitä ei jyhkeästä solukumisesta yläripustuksesta johtuen kovin paljoa ole näkyvissä. Ei voi kuin suositella! Aika herkkä on tämäkin, melko lähellä Ground Zeron tasoa. sijalle, yhtä pykälää viimeistellymmän Hertzin viedessä kokonaispisteiden valossa voiton. Elementin runko on mustaa alumiinia ja tuplamagneetti on hintaluokassaan poikkeuksellisen järeä. Nostan tasoa vaikkei varsinaisesti olisi edes tarvis, tämä vain toimii niin hyvin että subbassoalue saa olla todella reilusti korostunut. Soundi on välillä kallellaan vähän ylimuhevaan päin, mutta erottelee joka käänteessä ihmeen hyvin ja matalaakin tosiaan tulee niin että jalanpohjissa tuntuu
Kotelon pienennys 60-litraiseksi aiheuttaa selkeän buustin ja pyöreyden soundiin, ääni ei synny myöskään enää ihan niin vapautuneesti, vaikka vieläkin herkkyyttä on erittäin hyvin. Kaiutinkaapeleille löytyy asialliset painoliittimet, tosin elementin tehonkesto huomioiden ne voisivat ottaa vastaan vielä pykälän paksumpaakin johtoa. A uto S ound 83 MASSIIVISUUDEN RUUMIILLISTUMA AutoStud on elementt p n ulmetust mou ro p rh mm ll n sell sell r voll , ett her emp h rv tt Element n sound on v h n s o nen, brut l s u s h m l tt on n , mutt v h n s o o seen to stoon u ten n ll st v rs n nope st Pel n p nem tt us tt n t m s tt s oll test n ov mp elementte A utoStudio AS-REF12D2 SPL lienee järeimpiä Suomen markkinoilta alle 200 eurolla saatavia subbarielementtejä. 16 kiloa painavan elementin keltainen kuitukartio ja hopeanvärinen alumiinirunko kertovat heti mistä merkistä on kyse. Tämä on selkeästi äänenlaadun suhteen hiukan vähemmän kriittisen popittelijan basso, vaikka erotteluakin löytyy jonkin verran. Teknisesti subbari on kuitenkin varsin asiallinen tuote, jonka meriitit äänenpainekilpailuissa todistavat asian. Soundi on raskaanpuoleinen ja ylempi alue on todella selkeästi koholla. Simex toimitti AutoStudion ja Hertzin elementeille yhteisen ison refl eksikotelon, jonka tilavuus oli vähän reippaampi kuin testikutsussa maksimiksi mainittu 60 litraa. Melko raivokasta meininkiä, kuuntelija voi samaistua siihen miltä Robert Heleniuksesta tuntui kuudennen erän lopussa kuluneena keväänä. kotelo Refleksi 78 litraa, viritys 38 Hz 6" Aeroportilla PARAMETRIT • Fs 58,45 Hz • Qts 0,68 • Vas 11,4 l • Xmax TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 60 litraa refleksi, viritys 40 hertsiä 6" Aeroportilla • Materiaali 22 mm vaneri AutoStudion ja Hertzin elementeille toimitetaan 72-litrainen 6" Aeroportilla viritetty refl eksitonkka, joka on 12 litraa suurempi kuin testin maksimi sai olla. 285 mm • Paino 16 kg • Opt. Tietyillä tätä tukevilla kappaleilla subbari moukaroikin sitten sellaisella voimalla että silmälasit meinaavat tippua päästä. Isoimpia miinustekijöitä olivat varsin suurpiirteinen erottelu, vaikka aivan yksinuottiseksi tätäkään ei voi moittia. Elementin viimeistely on hyvää luokkaa, joskaan ei ihan testin tiukinta kärkeä. Kotelo on rakennettu vanerista ja siinä on putkena täysimittainen 6" Aeroport. Tätä elementtiä voisi suositella todelliselle äänenpaineharrastajalle, joka mittailee maksimilukuja korkeahkoilla pistetaajuuksilla. Painemittauksessa elementillä saatiin lukua 136,0 desibeliä 60 litran tilavuudessa. Ihan ok suoritus kaiken kaikkiaan ja desibelejä saadaan aikaan todella reilusti. Myös kaikkein matalimpien taajuuksien taso on hyvää luokkaa. Plussaa siitä että elementti tuntui kestävän annetun rääkin mukisematta ja ilman hajulisää. Isommassa kotelossa erotteli ihan selkeästi paremmin, mutta pakko arvostella nyt tässä tilavuudessa että testin säännöt pysyvät kaikille samoina. Kuuntelen elementtiä kuitenkin mielenkiinnon vuoksi ensin pienentämättömässä kotelossa. Arvosana: Kuuntelu 7,5, luukutusvarat 9. Toistossa oli myös hyvin selkeä ylempiä alueita korostava boosti, joka osalla kappaleista veti kyllä hillittömän hymyn kuuntelijan kasvoille, mutta pidemmänpäälle alkoi puuduttaa. Siihen hommaan AS-REF12D2 SPL saattaisi olla toistollisten taipumustensa ja hyvän tehonkestonsa ansiosta aika kova luu. Potentiaalia löytyy kyllä. SPL SPL. AUTOSTUDIO AS-REF12D2 SPL TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Janne Soilakari • Merkki AutoStudio • Malli AS-REF12D2 SPL • Suositushinta 199,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09?41 500 210 • Internetissä www.simex.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 1500 W RMS • Impedanssi 2?+?2 ohmia • Herkkyys 86,99 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 190 mm • Kokonaishalkaisija 328 mm • Asennusreiän halk. Kotelon laatu on aivan ok ja sitä pienennettiin sopivasti ennen kuunteluja. Tarkkuuden ja voiman suhteen lähtee kuin kiekko Laineen lavasta Suomi Valko-Venäjä -pelissä, tosin sillä erotuksella että nyt ei mennyt maaliin tai edes ihan lähelle. Subbarin upotussyvyys on 190 milliä ja magneettirakennelman halkaisija on 195 mm. AutoStudion subbarin äänenlaatu jäi jonkin verran jälkeen muista kuunnelluista. Lukemia joita ei tässä hintaluokassa kovin usein tavata. Herkkyys on huikea! Subbarin tasoa saa tiputtaa neljä desibeliä edellisestä, ja silti tuntuu että tästä lähtee enemmän meteliä
Painemittauksessa elementillä saatiin lukua 136,3 desibeliä 60 litran tilavuudessa. Subbari herää selkeästi kunnolla henkiin vasta kun äänenvoimakkuutta nostetaan hiukan enemmän, mutta sitten kyllä tapahtuu! Ensivaikutelma on erittäin positiivinen, ääni on helpon tuntuinen ja pakoton, myös erottelua on tässä porukassa huomattavan hyvin. 284 mm • Paino 11,8 kg • Opt. Viimeistelyn osalta elementti on merkin tyylin mukaisesti erittäin hyvää tasoa. Kaikkein matalimmillakin on mukavasti voimaa. Kaiutinkaapeleille on poikkeuksellisesti ruuviterminaali, joka on kuitenkin toteutettu sangen hyvin ja johtojen kontaktista tulee kunnollinen. Kotelon laatu on aivan ok ja sitä pienennettiin sopivasti ennen kuunteluja. Puhekelan halkaisija on 2,5 tuumaa ja se on impedanssiltaan 2 + 2 ohmia. Mikäli soundista haluaisi hieroa vielä yhden pykälän maukkaamman, kannattanee litrat jättää noin 65-66 tietämille. . 84 A uto S ound AUTOESITTELY • Merkki Hertz • Malli SX 300D SPL Show • Suositushinta 199,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09?41 500 210 • Internetissä www.simex.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 800 W RMS • Impedanssi 2?+?2 ohmia • Herkkyys 91 dB (2,83V/1m) • Upotussyvyys 170 mm • Kokonaishalkaisija 318 mm • Asennusreiän halk. Elementti painaa vajaat 12 kiloa ja sen moottorissa on osittain näkyvilläkin oleva tuplamagneettirakenne. Myös äänenpainetta lähti hämmentävän hyvin ja tässäkin saavutettiin testin toisiksi kovin lukema. Taistelee tämän testin kärkisijasta ja taitaa kiilata hyvän kokonaisuutensa ansiosta jopa sinne piikkipaikalle. Erittäin hyvä kombinaatio äänenlaatuvaroja ja painevaroja, tykkään! Myös tätä voisi suositella pienin varauksen jopa sellaiseen SQ-järjestelmään, jolla halutaan aina välillä päästellä myös hiukan reippaammin. On varsin huikeaa että nykypäivänä kuluttaja saa 200 eurolla näin upeita subbarielementtejä! Hertz tarjoilee äänenpaineshow'ta hyvällä soundilla ja koko rahalla! Viimeisenä vuoroon päässyt Hertz kuunneltiin samassa kotelossa kuin AutoStudio. Nyt osa nuoteista tulee vähän boostaavammin kuin muut. Arvosana: Kuuntelu 8,5, luukutusvarat 9. Vaikea uskoa että nyt kuunnellaan kuitenkin vain edullisemman keskihintaluokan elementtiä. . . Alaripustus tuntuu painelemalla melko normaalilta, ei erityisen pehmeältä tai kovalta. Simex toimitti AutoStudion ja Hertzin elementeille yhteisen ison refl eksikotelon, jonka tilavuus oli vähän reippaampi kuin testikutsussa maksimiksi mainittu 60 litraa. Muistuttaa jossain määrin luonteeltaan Focusta ja Ground Zeroa, soi melko lujaa mutta hyvällä soundilla. Auktoriteettia löytyy aivan uskomattomasti, subbari tuntuu monellakin tavalla yhtä kertaluokkaa muita testattuja järeämmältä. Elementti tuntuisi kestävän kovempaakin käskemistä ilman mitään merkkejä antautumisesta. HERTZ SX 300D SPL SHOW TEKNISET TIEDOT KUUNTELUARVIO Janne Soilakari SPL SPL TESTIVOITTAJA! . A UTO S OUND. Kotelo on rakennettu vanerista ja siinä on putkena täysimittainen 6" Aeroport. kotelo Suljettu 28 litraa, refleksi 34 litraa PARAMETRIT • Fs 46 Hz • Qts 0,48 • Vas 20 l • Xmax 14 mm TESTIKOTELON TIEDOT • Tilavuus 60 litraa refleksi, viritys 40 hertsiä 6" Aeroportilla • Materiaali 22 mm vaneri ÄÄNENPAINESHOW'TA HYVÄLLÄ SOUNDILLA! Hertz SX D on h nt se seen mel o t dell nen utosubb r S t s d n o e nl sess oteloss todell p l on nenp nett , sound n olless u ten n h f ste oll n h n mu nmenev Element n te n nen l tu v me stel n ov t er tt n h v t so S mme o es tell , t m n test n vo tt H ertzin SPL Show-mallisarjaan lukeutuva elementti on runkorakenteensa vuoksi ulkoisesti hieman "eksoottisen" näköinen, mutta teknisesti kuitenkin hyvällä tavalla perinteinen. Testin sääntöjen vuoksi Hertz kuunneltiin kuitenkin 60 litran tilavuudessa. Korvakuulolla arvioiden ja tuntoaistimusten perusteella olisin veikannut tätä testin kovimmaksi painetykiksi, mutta mittarin mukaan jäätiin kuitenkin muutama kymmenys Ground Zerosta jälkeen. Vielä kun toisto olisi aavistuksen lineaarisempi, voisi arvosanaa korottaa ehkä puolikkaalla pisteellä. Siinä on kosteussuojattu prässätty paperikartio ja solukumista valmistettu yläripustus. Syy miksi Hertz voitti testin löytyykin juuri tasavahvasta kokonaisuudesta. . Aika korkealle viritetty refl eksikotelo tuntui jostain syystä sopivan Hertzin elementille ja äänenlaatu oli testin toisiksi parasta tasoa
A uto S ound 85
Kaiutinkaapeleille on eripuolilla elementtiä sijaitsevat järeähköt painoliittimet, joihin mahtuu helposti 4 mm2 kaapeli, ehkä jopa paksumpikin. Flax-sarjaan kuuluu 8, 10 ja 12-tuumaiset mallit, joiden hintaluokka asettuu kohtuullisen maltillisesti 159 199 euron haarukkaan. Kaiuttimen impedanssi on perinteinen neljä ohmia. SUOSITTELEMME . A UTO S OUND Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Kuunteluarviot: Mika Koponen ja Jani Ilola Parempi kuin moni kalliimpi! merkiksi magneetti on kokonaan näkyvissä ilman mitään koristekumeja) mutta pitää huomioida ettei sen suositushintakaan ole pilviä hipova. . Ja toisaalta, moni harrastaja saattaa vain arvostaa sitä ettei tuotantobudjettia ole haaskattu "turhanpäiväiseen" koristeluun. . 86 A uto S ound 86 A uto S ound KOKEILUSSA R anskalaisen Focal on melko suuressa määrin oman tiensä kulkija. Elementti on varsin sopusuhtaisen näköinen. Tutuiksi ovat tulleet materiaalit Berylliumista Kevlariin, ja nyt uusimpana Flax-sarjan kohdalla ohuen pellavakuitukerroksen käyttö lasikuitukerrosten välissä. Kaiutin näyttää huipputyylikkäältä ja sen viimeistely on hintaluokassaan hyvää tasoa. . Upotussyvyyttä on kymppituumaiseksi ehkä hiukan tavallista reippaammin, 141 milliä. Puhekelassa on lisäksi käytetty lasikuitua estämässä kelan lämpenemistä. Otimme tällä kertaa kuunteluun malliston kenties kiinnostavimman tuotteet, 179 euron hintaisen ja 10" kokoisen P 25F:n, joka sai viime kesänä EISA:n "Vuoden autosubwoofer" -arvonimen. Elementin runko on "vain" peltiä, mutta se on poikkeuksellisen järeä. Kaikki ripustusten liimaukset tuntuisivat olevan laadukkaasti toteutettuja. Magneetteina toimii kahden 145 mm ferriittikiekon yhdistelmä, jonka sisällä liikkuu halkaisijaltaan tuuman kokoinen lasikuituvahvistettu puhekela. Focalin patentoima Flax-pellavakomposiittikartio näyttää eksoottiselta. Kartion yläripustus on butyylikumia ja lineaarista liikerataa lupaillaan 14 milliä. Reilu vuosi sitten mallisto täydentyi myös kolmella subbarielementillä. Focal Flax P 25F subwooferi. Pidempikään tutkiminen ei paljasta oikeastaan mitään maininnan arvoista kritisoitavaa, tämä on kerta kaikkiaan hieno subbarielementti! P 25F:n viimeistely ei ole aivan "yybertasoa", (esiFocalin tuore kymppituumainen jatkaa vahvoja näyttöjä antaneen Flaxsarjan menestyskulkua. Mikäli pidät Focalin tyylistä ja tuotteista jo lähtökohtaisesti, tulet mitä todenFocalin mukaan sen uudessa magneettirakenteessa on kiinnitetty erityistä huomiota puhekelan jäähdytykseen. Merkillä on ihan oikeaa ja nykypäivänä aika harvinaistakin omaa kaiutinelementtituotantoa, jonka lisäksi Focal haluaa sitkeästi tehdä useita asioita vähän valtavirrasta poiketen. Jo vuosi sitten EISA:n tunnustuksen saanut elementti otettiin kuunteluun merkin maahantuojan sille viilaamassa suljetussa kotelossa. Tämä ei voi tulla yllätyksenä jos on vähääkään tutustunut merkin muihin tuotteisiin, Focal on nimittäin aina osannut luoda esteettisesti huikaisevan kauniita hifi laitteita. . Elementti Elementin tunnistaa Focalin tuotteeksi jo ensivilkaisulla. Focalin hienosti nimetty Performance Expert tuotesarja lähti liikkeelle loisteliaan vastaanoton saaneilla Flax erillissarjoilla, joista PS 165 FX on kerännyt jo useita testivoittojakin ympäri maailman. Yksi tällainen asia ovat kalliimpien kaiutinsarjojen kartiomateriaalit, jotka diskanttielementeissä ovat poikkeuksetta jotain eksoottista metallia ja keskiäänija bassoelementeissä erilaista komposiittija/tai sandwitch-rakennetta
Voimaa ja potkua on, jopa liiallisuuksiin asti, jos niin voi sanoa. A uto S ound 87 A uto S ound 87 KOKEILUSSA Brucella kouraisee mukavan alhaalta ja voimantuntua on, mutta hieman mitäänsanomaton soundi. Oikein asiallista kuultavaa, mutta jotain puuttuu, että olisi hauska. Toistaa alas voimalla ja potkaisee pitkän nuotin jälkeen reippaalla voimalla. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freen potku on voimakas ja nyt on sitä party-menoa, mutta hauskaa ei ole vieläkään riittävästi, syystä jota en keksi. Junior Wells on jopa ylitukeva, mutta kyllä tätä kuuntelee. Toccatalla vain alin nuotti on heikko, muuten on voimaa mahtavasti. Kaiutin toimii vaihtoehtoisesti myös kohtuullisen kokoisessa refl eksikotelossa. Nyt hakkaa jo jalkakin. Arvosanaksi antaisin 8 ½, eli hyvä, muttei ihan yllä kiitettävään suoritukseen. Aerosmithillä kovalla ja nostetulla subwooferin tasolla toisto hieman pyöristyy. Nuotit loppuvat nopeasti ja toisto on mallikas. Aika vaikuttava suoritus kaiken kaikkiaan. Testaus Focalin elementti kuunneltiin tutussa testiautossamme, eli Mika Koposen Honda Civicissa. Agentsilla tuo tukea suoritukseen ja toisto on ajallisesti kohdallaan. Last Rebelillä onnistuu herättämään autosta pärinää monesta kohtaa. TEKNISET TIEDOT • Merkki Focal • Malli P 25F • Suositushinta 179 euroa • Maahantuoja Audio Hellman Oy • Puhelin 02-2437454 • Internetissä www.focal.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 300 W RMS • Impedanssi 4 ohmia • Herkkyys 85,0 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 141 mm • Kokonaishalkaisija 260 mm • Asennusreiän halk. Tässä kokoja hintaluokassa järeähkö tuplamagneetti painaa yllättävän paljon. Toimii, mutta paras hauskuus menosta puuttuu. Ferrari-fi ilis. Voisin kyllä elää tämän subin kanssa hyvinkin, itse asiassa tämä on aika paljon parempi kuin moni kalliimpi tai isompi subi jota tässä setissä on kuunneltu. Ja siis siten, että tämä on Nissan eli kaikki toimii, on turvallista ja teknisesti oikein, eikä suoritusta sinänsä voi oikein moittiakaan, mutta siitä huolimatta hommasta puuttuu sielu. Normaalilla ok. Potkut ovat voimakkaita ja basistilla on isot pallit, mutta edelleen, hymyä ei irtoa. Olisiko kotelo pikkaisen pieni. y Aerosmith: Eat The Rich Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Janita: Sävyjä Nils Lofgren: Keith Don’t Go Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire Celine Dion: I Don’t Know Adam Lambert: Trespassing näköisimmin rakastumaan tähän elementtiin. Metallica alkaa napakasti ja voimalla. :) Adam Lambert hakkaa hyvinkin äreästi, jalkakin alkaa hakata mukana. Brucella soundi on tukeva, hieman sävytön, mutta matalalle ulottuva toisto. Janitalla ei pahaa sanottavaa. Put On ja kyllä tällä leikki, myös alin tulee varsin kivasti. Lynyrd Skynyrdiä tulee vaan kuunneltua. Hyvä yhdistelmä voimaa ja tukevuutta, elementin hieman paksu perusluonne tuottaa tähän oikein sopivan tymäkän meiningin. Subbari itsessään koettaa kyllä jopa aika hyvällä menestyksellä toistaa mitä sille annetaan, eli lopputulos ei ole elementin vika. Kymmenentuumainen pienessä suljetussa kotelossa tekee oikein vakuuttavaa työtä. Edelleen jotain puuttuu siitä huippufi iliksestä. Elementin runko on peltiä ja se on poikkeuksellisen vankkatekoinen. Rammsteinin potkuista tämä testaaja taas tykkää kovastikin. Laitteiston pääkaiuttimina oli Genesiksen 6-tuumainen 2-tiesarja aktiivisesti ohjattuna. Ei kestä yhtään ylimääräistä kovalla ja +5 subbassoa kaavaan. Todellakin voi aistia, kuinka elementti liikkuu ja siinä on kontrollia. Ei ihan laita jalkaa vispaamaan. Jotenkin tulee sellainen Nissan vs. Celine Dion I Don’t Know ja auton bassotoisto on lähinnä resonansseja autosta… Eli matalaa tulee hulppeasti ja voimalla. Toccata hieroo selkää ja tärykalvoa varsin yllättävällä voimalla. Rammstein lyö heti aluksi pöytään sellaisen voiman, että nyt on hauskaa! Murahdukset toistuvat reippaasti , eikä yhtään tunnu, että oltaisiin rajoilla. Ei muutenkaan valittamista. resonoinnilta. Celine Dion kuulostaa lähinnä kauhealta ts. Elementin alipäästö kuuntelutestissä: 56 Hz -18 dB/okt. Tämä on parhaiten ”alueella”. Aerosmithillä tuo tason noston myötä voimaa ja potkua, mutta soundi pyöristyy turhan paljon. Raja tulee tason suhteen vastaan kyllä, mutta siihen asti toimii hienosti ja puhtaasti. Fiiliksen nostatus on hieman kateissa, ei ehkä hard rockille omimmillaan. Tietyt pienet jutut antavat vihjettä, että kyseessä ei ole iso elementti ja nyt ollaan oikeasti lähellä suorituskyvyn rajoja. suorittaa bassoiskutkin kivasti ja voimaa sekä tukevuutta löytyy, mutta ”se jokin” puuttuu edelleen. Metallicalla keskivertoa parempi suoritus. Kaiutinkaapeleille on asialliset jousikuormitteiset liittimet, jotka sijaitsevat kaiuttimen eri puolilla. KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen. 145 mm • Paino 6,2 kg KOTELOSUOSITUKSET: Suljettu 10 litraa, F3 = 52 Hz 15 litraa, F3 = 50 Hz 20 litraa, F3 = 48 Hz 25 litraa, F3 = 47 Hz Refl eksi 25 litraa, 8cm / 35cm putki, F3 = 33 Hz 30 litraa, 8cm / 45cm putki, F3 = 30 Hz 35 litraa, 8cm / 45cm putki, F3 = 27 Hz Testikotelo Suljettu 17 litraa (brutto) PARAMETRIT • Fs 31 Hz • Qts 0,45 • Vas 29 l KUUNTELUMATERIAALI Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Jorma Kääriäinen ja Agents: Mä elän vieläkin Great Classics: Arrival of the Queen of Sheba Rajaton: Butter. Kuustosella on voimaa ja potkii kivasti. Kovalla ja +5 subbassoa on maksimit, mitä tulee nätisti, sen jälkeen toisto rumenee. Ihan oikeasti irtoaa pirusti voimaa ja vieläpä kauniilla soundilla. Tuplabasarit naputtuvat ja voimaa tuntuu, mutta pikkaisen erottelussa on sotkua. Hippoa ja hanaa. Ehkä sellainen tietynlainen rentous/helppous puuttuu toistosta. Vahvistimena kuuntelussa toimi Genesis Dual Mono neljän ohmin monokuormaan kytkettynä, jolloin tehoa oli käytössä noin 500 wattia RMS. Toimii varsin kivasti, kun vain nostaa äänenvoimakkuutta reilusti. On sellainen tasavarma suorittaja, normaalikäyttöön kiva. Hyvä! Koko bändin veivaus ei saa toistoa tukkoon. Janitalla huomio kiinnittyy poikkeuksellisen hyvin toimivaan energian alkamiseen ja loppumiseen, eli siis bassokuvioiden ajallinen toisto on hyvin kohdillaan. Mikolla potkaisee ihan kivasti, sävyjä basistin soitossa voisi olla hieman enemmänkin. Adam Lambert Trespassing potkii todella vihaisesti ja saavutettu äänenpaine on täysin riittävä, potentiaalia löytyy riittävästi. Vain alin nuotti on voimaton, muuten ei voimattomuudesta todellakaan voi puhua! Toimii. Tai tavallaan on, kun matalan määrä herättää auton resonanssit. Hyvä hyvä. Juniorilla hieman kaksijakoinen, ei mitään isoja toiston virheitä, mutta ei herätä suuria hurraahuutojakaan. Nyt irtoaa aika kivasti, eli elementti tykkää siitä kun sille annetaan. Lauluja on läsnä ja subbasso työskentelee samassa vaiheessa etupään kanssa. Aavistuksen sävytön bassokuvio on edelleen, mutta ihan kiva muuten. Yritimme miettiä mitä tämä ”jotain” voisi olla, mutta eipä keksitty. Tuo fi ilistä ja toimii etupään kanssa, potkussa on voimaa. Last Rebel alkaa hienosti, matalat tulevat hyvällä otteella ja autossa on resonansseja ( = toistossa on voimaa). Jos taas merkki ei ole entuudestaan tuttu, niin tässä on oivallinen tuote josta kannattaa aloittaa tutustumismatka hienostuneeseen ranskalaiseen huippuhifi in. Mieleen tulee termi virkamiesbasso. Liittimiin mahtuu paksumpikin kaapeli. Eikös tämä ollut vain kymppituumainen. Kotelona toimi Audio Hellmanin valmistama 17-litrainen suljettu kotelo, joka on Harri Hellmanin mukaan varsin optimi tälle elementille. 234 mm • Magneetin halk. Put On toimii mielestäni jopa hienosti, mutta kuulee kyllä että varaa ei ole paljoa nostaa enää, eli sovellu korttelin herättämiseen. No, kukapa ei tykkäisi... Nyt jalka naputtaa! Arvosana: 8 ½. Toistossa ei hieman ”ylitukevaa” sävyä lukuunottamatta ole suurempia virheitä, mutta joillakin musiikkityyleillä ja kappaleilla soundi on hiukan mitäänsanomattoman sävytön. Kääriäisen Jorman auktoriteetti on hieman vajaa, mutta ei kuitenkaan mikään poikakuoro-meininki. Nyt basistilla on enemmän nuotteja sekä sävyjä kuin edellisessä kappaleessa. Cosmic Hippo ja toisto on lineaarinen, ei kuoppia tai isoja korostumia
JOTEN OLKAAPAS HYVÄT! Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Kuunteluarviot: Mika Koponen ja Jani Ilola kartio ei kuitenkaan paina kovin reippaasti. Kuuntelun osalta elementti ei kuitenkaan kaikilta osin vakuuttanut ja sen soundia luonnehdittiin materiaaliriippuvaiseksi. Elementti GZUW 8SQ:n kartio on vahvistettua puristamatonta paperimassaa ja sillä on paksuutta kohtalaisen paljon. GZUW-subbarimallistoon kuuluu kolme elementtiä, joista tämä nyt kuuntelemamme kasituumainen malli on pienin. 88 A uto S ound 88 A uto S ound KOKEILUSSA Pieni paketillinen Sound Qualitya Ground Zero Uranium GZUW 8SQ subwooferi KASITUUMAINEN GZUW 8SQ ON PIENI, MUSTA JA SYMPAATTINEN. Rungon molemmin puolin löytyy tukeva ruuviterminaali kaiutinkaapeleille. Me käytimme tässä testissä jälkimmäistä. Subbarin runko on valettua alumiinia ja sen muoto on nykysuuntauksen mukaisesti hyvin läpihengittävä. Materiaalista johtuen. Sen teknisessä laadussa ei ole mitään kummempaa valittamista, tosin magneetin ympärillä oleva tahmeahko suojakumi voisi olla materiaaliltaan hieman vähemmän likaa puoleensavetävä. Elementistä tekee todella kiinnostavan sen sangen edullinen 139 euron suositushinta, sekä tähän suhteutettuna todella asiallinen rakenne. G round Zeron Uranium-sarjaan sisältyy hyvän hinta/laatusuhteen omaavia laitteita, joiden suunnittelussa äänenlaatu on ollut ensisijainen kriteeri. Elementin impedanssi on 2 + 2 ohmia, joka mahdollistaa ohjaamisen esimerkiksi yhden ohmin tai neljän ohmin monokuormalla. Kokonaisuutena Ground Zeron pikkubasso on ulkoisesti erittäin asiallinen laite. Ulkoisesti tutkimalla kaikki ripustusten liimaukset on tehty varsin siististi. Yläripustus on malliltaan ehkä hieman keskimääräistä jykevämpi, jota elementin pieni koko luonnollisestikin vielä korostaa. Joten kannattaa lukaista kuunteluarvostelut huolella ennen ostopäätöstä. TÄMÄ ON ELEMENTTI JONKA OLEN HALUNNUT SAADA KOKEILUUN SEN ILMESTYMISESTÄ SAAKKA, JA MYÖS LUKIJOILTAMME ON TULLUT VASTAAVIA TOIVEITA. Muuten kaikki on mallillaan ja teknisesti sekä viimeistelyn suhteen tätä voi hyvillä mielin suositella, kun hintakaan ei ole paha. Ripustuksen materiaali on butyylikumin sijaan vaahtokumia. Useaa elementtiä käyttämällä voidaan kokonaiskuorman kanssa varioida jo varsin laajastikin. Subbarin puhekelan halkaisija on kaksi tuumaa ja tehonkestoa luvataan 150 wattia RMS
Tasoa kun pudottaa, pystyy jo suorittamaan, mutta purskeista ja epälineaarista on jonka lisäksi pidemmissä juoksutuksissa karkaa kontrollista aika pahoin. Ei siis sovi täysin vapautuneeseen fiilistelyyn. Ei tässä mikään ärsytä, mutta... Kokomusta pikkusubbari on kaiken kaikkiaan laadukasta työtä ja antaa tässä suhteessa paljon vastinetta sijoitetuille euroille. . Kaiutinkaapelille on ruuvikiristeiset terminaalit, jotka on kiinnitetty tukevasti. Jorma tappoi miehen varsin kevyen oloisesti. A uto S ound 89 A uto S ound 89 KOKEILUSSA KUUNTELUARVIO Jani Ilola KUUNTELUARVIO Mika Koponen TEKNISET TIEDOT • Merkki Ground Zero • Malli Uranium GZUW 8SQ • Suositushinta 139 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 2 x 150 W RMS • Impedanssi 2 + 2 ohmia • Herkkyys 86,0 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 110 mm • Kokonaishalkaisija 215 mm • Asennusreiän halk. Soiton aikana potkuissa esiintyy samaa kuin edellisellä, eli tuntuu raja olevan aika lähellä. Jotain kuuluu ja tuntuu, mutta ei kyllä häikäise. Ei hyvä. 2 x 2 ohmin puhekelat mahdollistavat monipuoliset kytkennät. Rajaton toimii ihan jees, ei vieläkään mikään mahti juttu. Ei täysin kelvoton ja omaa joitakin hyviäkin piirteitä, mutta ongelmia on myös aika paljon. Rammstein on jopa melko hyvä. Nyt on voimaa ja tarkkuutta yhtä aikaa. Loppupuolen pidemmissä matalissa juoksutuksissa naama vääntyy jo aika norsunv**ulle. Hirvittävällä tason nostolla alkaa jotain kuulumaan ja samalla menetetään jotain toistosta. Tasoa ei voi nostaa määrättömiin, mutta ei hassumpi suoritus noin muuten. Onko tämä lintu vai kala jää myöhemmille kappaleille. Hyvin maltillinen äänenvoimakkuus on ok. Brucella vähän aneeminen fiilis. Elementin rakenne on hintaisekseen jämerä. Bändin veivauksen alkaessa on pakko pudottaa tasoa, toisto ei ole ihan kontrollissa. Rajaton on kelvollisen ok, oikein muuta ei voi sanoa. Pitääkö tän päällä istua, että tulee meininkiä. Janitalla ei satu ihan kohdilleen, mutta toimii varsin asiallisesti omassa ajassaan. Arvosana 7, partymeininkiä ei tarvitse kokeilla, Toccata kertoi jo kaiken tarvittavan… Arvosana kasituumaisena 8. 182 mm • Magneetin halk. Vahvistimena kuuntelussa toimi Genesis Dual Mono neljän ohmin monokuormaan kytkettynä, jolloin tehoa oli käytössä noin 500 wattia RMS. Ei voittoa ingen vinsst. Arvosana yleistasoon suhteutettuna 7, kasituumaisten joukossa jopa 8. Ei kestä yhtään nostaa tasoja. Koskaan ei voi tietää milloin roiskaisee silmille. Toccata on kuin perunakattilan kiehumista seuraisi. Metallica on melkoista humppaa, ei innosta luukuttamaan. Rammstein tuntuu sopivan tälle aika hyvin. Testaus Ground Zeron subbari kuunneltiin tässä samassa numerossa testatun Focalin tapaan samana päivänä tutussa testiautossamme, eli Mika Koposen Honda Civicissa. On enemmän bassohuminaa kuin selkeää voimakasta bassokuviota. Toccataa ja nyt jännittää. Metallican tuplabasaritykitys koostuu purskeista ja huminasta. . Mikko ja on kai mukana subwoofer, onhan. Elementin kartio on vahvistettua puristamatonta paperimassaa ja yläripustus vaahtokumia. Kääriäisen Jorman ääni jää hieman vaille tukea. Last Rebelin iso rumpu on pikkaisen vajaa kooltaan, saundi on varsin oikea. Jostain syystä korviin tarttuu lyriikoista erityisesti lause ”shove it up your ass”. Uuh, nyt kurluttaa niin kuin kattilallinen perunoita kiehuisi. Kaiutin toimii vaihtoehtoisesti myös kohtuullisen kokoisessa 18 litran refleksikotelossa. Hippo ja toisto on murinaa, plörinää ja jopa kuminaa (ei sitä maustetta). Vähemmän yllättävästi Janitalla toimii selkeästi paremmin, joskin tällä on ongelmia sijoittua oikein aika-akselilla. Kotelona toimi AudioImportin soundivelhon Jarkko Saukonojan valmistama noin 14-litrainen tukeva ja sisältä erilaisilla butyylimatoilla vaimennettu suljettu kotelo. Ei hyvä, ei. Bruce on pikkaisen voimaton. Bassoiskuista osa suoriutuu kelvollisesti, osa kurahtaa ja lörpsähtää varsin pelottavan oloisesti. Ei tosin järin huono soundiltaan. Last Rebelin iso patarumpu ei ole iso. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freen potku osuu kohdilleen ja tuntuu lahkeessa. Haa, se on dash cam joka pärrää! Olipa tästäkin subista ainakin se hyöty että häiriötekijä löytyi. Aika läpinäkyvä soundi, eli lienee suht hyvä, ehkä. Etupään kanssa yhteistyö ei tunnu kiinnostavan. Kuustosella tuntuisi olevan mukana, toisto on aika pehmeä, eli potkuissa ei ole terävyyttä. Aerosmith ja kadonneen potkun metsästys... Hipolla huomio kiinnittyy lähinnä autossa esiintyviin resonansseihin. Elementin magneettirakenne on kokoluokassaan keskimääräisen kokoinen, mutta massiivinen suojakumi tekee siitä huomattavasti jyhkeämmän näköisen. Suomeksi = Ei kestä. Aerosmithillä aika turha. Pikkaisen kumisee omiaan. Kun soitanta alkaa, antaa kyllä toistoon lisää. ?. Selkeästi kevyemmän setin pari ja toimii parhaiten vaisun midbasson osittaisena tukevoittajana. Lynnäreiden None of us are freellä samalla voimakkuudella nyt jopa potku toimii ja osuu kohdilleen, joskin ainakin hantinpaikalta kuunneltuna kuulostaa olevan ihan siinä rajoilla että alkaa pohjaamaan. Ripustuksilla ei varmaan ole kivaa juuri nyt. Murinaa ja potkua on. Laitteiston pääkaiuttimina oli Genesiksen 6-tuumainen 2-tiesarja aktiivisesti ohjattuna.. Toisaalta toisto, mikä ei erotu, eikä tee itsestään numeroa, on varsin hifistynyt ja sellaista jaksaa kuunnella vaivattomasti. 120 mm • Paino 3,8 kg KOTELOSUOSITUKSET: Suljettu 7-15-litrainen suljettu kotelo Refleksi 18-litrainen refleksikotelo 25cm pitkällä 3" Aeroportilla Testikotelo Suljettu 14 litraa (brutto) PARAMETRIT • Fs 44,5 Hz • Qts 0,46 • Vas 12,1 l KUUNTELUMATERIAALI Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Agents: Mä elän vieläkin Great Classics: Arrival of the Queen of Sheba Rajaton: Butterfly Aerosmith: Eat The Rich Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Janita: Sävyjä Nils Lofgren: Keith Don’t Go Elementin alipäästö kuuntelutestissä: 56 Hz -18 dB/okt. Kolikon toinen puoli olisi mitäänsanomattomuus, mutta en osaa oikein päättää kumpaa tämä on, integroituvaa hifiä vai mitäänsanomatonta muniin puhaltelua. Junior Wells näppäilee menemään kovin raskaalla otteella. Juniorilla vaivaa edelleen se, että tason nostolla saadaan voimaa tai no, enemmän tasoa, mutta soundi kärsii selkeästi ja muuttuu pompottavaksi. Soveltuu tietynlaiseen käyttöön ja musiikkiin, mutta ei kovin yleispätevä. Magneettia ja kiinnityskaulusta kiertävät kumiosat ovat aavistuksen "tahmeaa" laatua, johon lika tuppaa tarraamaan ikävästi kiinni. Ei autossa mitään ”donnerwetter”-riemunkiljahduksia vielä kuitenkaan kuulu, muttei suuremmin ärsytäkään. Kun nostaa sekä basson tasoa että äänenvoimakkuutta, subista kyllä alkaa tulla tavaraa mutta soundi ei ole kuunneltavaa enää
90 A uto S ound
A uto S ound 91
A UTO S OUND JL Audion pikkujättiläiset! JL AUDIO 6W3V3?4 SUBBARIT PIENET SUBBARIT OVAT TEHNEET VAHVAA LÄPIMURTOA VIIME VUOSINA. Syvä ja leveällä yläripustuksella varustettu elementti näyttää (ja kuulostaa) ihan oikealta subbarilta. V uonna 1975 suurin osa lukijoista ei ollut vielä syntynytkään, mutta JL Audion tarina on jo alussa. . Pikkuhiljaa viidakkorumpu toi Speaker Warehouselle mainetta ja Lucio suunnitteli myyntiin uusia tuotteita. Lisäksi tuotannossa on useampia matalan upotus-syvyyden omaavia TW-subbarisarjoja. . Ensimmäinen JL Audion oma subielementti, 8W2 näki pian päivänvalon. maailmankuulu MicroSub ja automallikohtainen Stealthbox-sarja ehkä tunnetuimpina tuotetyypin edustajista. 92 A uto S ound 92 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti: Osku Hirvonen Kuvat: Janne Soilakari SUOSITTELEMME . Pelkkiä subbarielementtejä löytyy yhdeksässä(!) eri mallisarjassa. Tässä vaiheessa Jim keskittyi fi rman pyörittämiseen ja Lucio tuotteiden sekä asennusten suunnitteluun. Autohifi n puolella valikoima kattaa kaiken tarvittavan useasta eri mallisarjasta pääkaiuttimia ja vahvistimia sekä muutaman prosessorin. Tuolloin kaksi koulukaverusta rakenteli huvikseen kotikaiuttimia erillisistä kaiutinelementeistä. Maahantuoja toimitti parin 6W3:sia testiin valmiiksi koteloituna etujalkatilaan asennettavaksi tarkoitettuun suljettuun koteloon. Upotus-syvyys on peräti 108 mm. . Näin 1989 IASCA-fi naalit avasivat kertaheitolla Floridan ulkopuolisen maailman silmät JL Audiolle. Tuo yksittäinen päätös oli merkittävä JL Audion tulevaisuuden kannalta. Tämä johti yhteen virstanpylväistä JL Audion historiassa, eli 1989 IASCAfi naaleihin. Pian harrastuksesta tuli pientä bisnestä ja oli aika keksiä fi rmalle nimi. Vuonna 1988 eräs Speaker Warehousen myyjistä, Manville Smith, innostui sound off-kilpailuista ja. halusi kilpailla fi rman nimissä. Tiimi osallistui fi naaleihin ensimmäistä kertaa voittaen heti suurimman osan luokista joihin osallistuivat. Nyt testissä olevan 6W3v3-4: n mallinimi paljastaa elementin olevan W3-sarjan 6,5” elementin kolmas kehitysversio 4 ohmin puhekelalla. Firma laajeni entisestään ja kasvoi Miamin ympäristössä useamman liikkeen täyden palvelun hifi ketjuksi, keräten mainetta erityisesti kovan luokan autohifi asennuksillaan. Tähän asti JL Audio oli teettänyt suunnittelemansa elementit amerikkalaisilla kaiutintehtailla, mutta Luciolla oli aina ollut halu valmistaa tuotteet itse, omissa tiloissa. Nyt se oli vihdoin mahdollista ja ensimmäinen itse valmistettu subbari 15W3, tuli Miramarissa, Floridassa sijaitsevan tehtaan linjalta ulos 1999. NYKYÄÄN LÄHES JOKAISELLA MERKILLÄ ON 6,5” SUBBARIELEMENTTI, JOKA ON SUUNNITELTU NIMENOMAAN SUBBARIKSI, EI VAIN JÄREÄKSI BASSOKSI. Aluksi he myivät muutamia pareja kavereilleen ja palautteesta rohkaistuneina rakensivat muutaman parin lisää myytäväksi paikallisella kirpputorilla. OTIMME KOKEILUUN JL AUDION ELEMENTTIKAKSIKON. Firman myyjät ja asentajat tykästyivät tuohon pieneen elementtiin, joka pieksi isommat kilpailijansa ala-äänien toistossa ja sen ympärille suunniteltiin useita erilaisia valmiskoteloita. . JL Audion henki on kuitenkin subbareissa, tänäänkin. Irto-elementeistä W3-sarja edustaa JL Audion maailmassa keskitasoa, sen yläpuolella on kaksi sarjaa (W6 ja W7) ja alapuolella toiset kaksi sarjaa (W0 ja W1). Seuraavien vuosien aikana JL Audio loi itselleen legendan maineen dominoimalla kisakenttiä, Lucio suunnitteli uusia malleja ja rakensi yhdessä Jimin kanssa jälleenmyyntiverkostoa. 80-luvulle tultaessa Speaker Warehouse oli kasvanut menestyväksi yritykseksi, joka myi, huolsi ja asensi kotilaitteiden lisäksi ammattija autohifi ä. Jonkin aikaa Jim ja Lucio myivät kaiuttimiaan paikallisille hifi kauppiaille, mutta perustivat pian oman myymälän Speaker Warehousen, jossa kaiutinmyynnin ohessa myös korjattiin kaiuttimia. . Kaverusten etunimien alkukirjaimista muodostui JL Audio, jonka tulevaisuutta legendaarisena autohifi brändinä Jim Birch ja Lucio Proni tuskin osasivat vielä ennakoida. Valmiskoteloissa JL Audio on aina ollut alan edelläkävijä, mm. Seuraava iso askel nyt jo ison ja menestyvän yrityksen kohdalla oli muutto uusiin tiloihin 1998. Aikaa myöten Lucio turhautui kun markkinoilta ei löytynyt tarpeeksi hyviä autosubbareita, joten hän päätti suunnitella oman elementin. JL Audion tuotekehitysosasto on ollut sittemmin superahkera ja nykyään kuvastosta löytyy satoja ja taas satoja tuotteita kotiin, veneeseen ja autoon. Pian muitakin työntekijöitä liittyi mukaan ja Lucion johdolla autoihin asennettiin sen ajan huippusetit, joihin kuului aina tietysti JL Audion subbarit
Tämä tuntuu olevan yleisestikin JL Audion tyyli. Eivätkä ne matalimmatkaan kokonaan pois jää, ovat vaan vähän vaimeammat ja voimattomammat kuin sellaisissa seteissä mitkä on suunniteltu toistamaan alas asti, nythän on alimmista tingitty ihan tietoisesti. Kotelon on painava ja todella tukevan tuntuinen. Bassovoittoisemmalla tavaralla ei volaa uskalla kääntää niin kovalle kuin haluaisi, tuntuu että liikerata tulee vastaan, se subsonic varmasti parantaisi tilannetta. Muutos etusubiksi ei merkittävästi muuta soundia. Päinvastoin, elementit ovat olleet hyvinkin vaatimattoman näköisiä ja JL Audio käytti jopa lippulaivamalleissaan mm. Huomaa jäähdytyskanavat magneetin alapuolella. Elementti on todella jykevän oloinen, rakenne on ennen kaikkea syvä (upotussyvyys on 108mm). Vaikka rakenteessa ei sinänsä ole ensisilmäykseltä mitään mullistavaa, sisältää se useita JL Audion patentoimia ratkaisuja. Näin jykevät holkitetut päät tosin eivät mahtuneet käytetyn vahvistimen terminaaleihin, joten jouduin virittelemään ylimääräisen välipiuhan kytkentää varten. Liittimet ovat yksinkertaiset laattaliittimet, mutta hyvin merkitty ja suojattu erillisillä muovisuojilla. Syvä runko on tukevaa hopean väriseksi maalattua peltiä ja tuntuu todella tukevalta. Kaksi neljän ohmin elementtiä on valmiiksi kytketty kahden ohmin monokuormaksi. Ihan ensimmäinen ajatus soundista oli ”JES! Vihdoinkin!”. 6W3v3 jatkaa osittain tätä perinnettä. Kuuntelutestin tein kotelo takaluukussa, mutta kokeilin lopuksi soundia myös kotelo apukuskin jalkatilassa. peltirunkoa vielä vuosia sen jälkeen kun halpamerkeistä löytyi valurungot jne. Myös äänenpainevarat riittävät hyvin, kunhan ei ihan alimpia jyrinöitä yritetä väkisin hakea, moni kymppi jää jalkoihin. Terävimpiin yksityiskohtiin tulee aavistus lisää . Koteloon oli valmiiksi integroitu pitkä pätkä (riittänee hyvin etujalkatilasta takakontin vahvistimelle) arviolta 4 mm2 kaiutinjohtoa, joka oli pujotettu siistiin nylonpunos-sukkaan, viimeistelty kutistesukilla ja johtojen päät holkitettu. 10-15 Hz:n kohdalla ja vahvistintehoa vähintään 400 W, mikä kertoo hyvin kotelon vaikutuksesta elementin tehonkestoon, valmistaja nimittäin suosittelee yhdelle 6W3:lle max. 108 mm • Elementin syrjäyttämä 0,57 l • Paino 2,8 kg PARAMETRIT: • Fs: 41,80 Hz • Qts: 0,508 • Qms: 11,027 • Qes: 0,533 • Vas: 5,13 l • Herkkyys (1W/1m): 80,49 dB • Re: 3,476 ohm • Xmax 8,89 mm • Tehollinen pinta-ala: 0,0112 m2 KOTELOSUOSITUKSET: • Suljettu: 4,2 l (netto) • Refleksi: 7,1 l (netto), Fb 38 Hz lä brassailee. Kotelon takaosa on laminoitu ilmeisesti lasikuidusta sopimaan jalkatilan pään muotoihin mahdollisimman tarkasti. Ennen varsinaista kuunteluarviota kuuntelin settiä normiajossa pari päivää ja siihen hommaan tämä on mahtava. Sen sijaan kaikki elementin käyttöön ja asennukseen suoranaisesti liittyvät tiedot, kuten mitat, parametrit ja kotelosuositukset on ilmoitettu esimerkillisen hyvin. 2 ohmiin tehoa tulee (kontrollin kustannuksella) hieman enemmän, mutta 400 W jää haaveeksi. Suljetun kotelon tilavuus on 14,8 l (brutto). Jakotaajuudet (pääkaiuttimille ylipäästö ja subbarille alipäästö) ja tasot asetettiin kohdalleen kuuntelemalla. Tositoimiin Maahantuoja toimitti testiin parin 6W3v3-4:sia valmiiksi koteloituna. Testilevyn biiseillä subia oli ilo kuunnella ja toiston eloisuus tempaisi mukaansa kuuntelemaan ihan vaan musiikkia, ei pelkästään laitteita. Mitään sellaista millä ei oikeasti ole merkitystä siihen, miten elementtiä käytetään, ei ilmoiteta. Kartio on yhtenäinen, eli siinä ei ole erillistä pölykuppia. Tätä ei kuitenkaan kannata sekoittaa huonoon laatuun, taas päinvastoin. Pääkaiuttimina toimii Focal PS165FX erillis-sarja passiivisena. Maahantuojan edustajan mukaan kotelolla on tarkoituksella hieman normaalia suurempi q-arvo, millä haetaan dynaamisempaa toistoa. Magneetti on reippaan kokoinen, tai ainakin se näyttää isolta sillä siisti päätylevy on paksun oloinen ja magneettia suojaa vielä hieno kumireunus. Juuri tällaista tarkkuuden ja soundin miellyttävän pehmeyden yhdistelmää olen hakenut vuosia. Alimpien puute korvautui hienosti energisellä ja puhtaalla toistolla, minkäänlaista kuminataipumusta en havainnut missään vaiheessa ja ilman aikaviiveitäkin subi integroitui kohtalaisen hyvin pääkaiuttimiin. Kaikkein alimmat taajuudet olivat luonnollisesti aika puhdittomia, mutta ainakaan ajon aikana se ei häirinnyt. Yllättäen päätylevyssä ei ole minkäänlaista tuuletusreikää, sen sijaan runkoon on muotoiltu ilmareiät magneetin alapuolelle, josta ilma pääsee valmistajan mukaan tehokkaammin suoraan puhekelalle. Materiaaleissa ei edelleenkään ole mitään ihmeellistä, mutta rakenne on kuitenkin erittäin vakuuttava ja viimeistely laadukasta. 140 mm • Kokonaishalk. jäävät pimentoon, vaikka moni muu valmistaja näil• Merkki JL Audio • Malli 6W3v3-4 • Suositushinta 189,90 euroa/kpl • Maahantuoja Simex • Puhelin 09-41 500 210 • Internetissä www.simex.fi • Tehonkesto 150 W • Vahvistinsuositus 50-150 W • Impedanssi 4 Ohm • Asennussyvyys 108 mm • Asennushalk. A uto S ound 93 A uto S ound 93 KOKEILUSSA 6W3v3 Perinteisesti JL Audio ei koreile elementtien ulkonäöllä tai eksoottisilla materiaaleilla. JL Audio on yksinkertaisesti tarkoituksenmukainen. Magneetti on suojineen jykevä. Suljetun kotelon etulevy (missä elementit ovat vierekkäin) on verhoiltu mustalla huovalla. Maahantuoja suosittelee käytettävän subsoniccia n. Kotelon takapuolelle on asennettu n. Subsonicciakaan ei ole käytössä, joten maahantuojan ohjeet jäävät osin noudattamatta. Kuminen yläripustus on leveä ja mahdollistaa hyvän liikeradan (lähes 9 mm lineaarista yhteen suuntaan). Soittimena Avensiksessa on alkuperäinen CD-soitin ja systeemin ainoana vahvistimena DLS CC-44, joka tarjoaa sillattuna subille 220 W 4 ohmin kuormaan. Niitä alimpia kaipasin oikeastaan vasta kun kuuntelin testilevyä auto sammutettuna ja kuunteluun keskittyen, eikä edes silloin kaikilla biiseillä. yhteen suuntaan):. Tällä kertaa koteloa ei ollut mahdollista asentaa sellaiseen Kia Cee’diin mihin se oli suunniteltu, joten päädyin asentamaan kotelon tuttuun ja turvalliseen ’09 Avensikseen. ’08-’12 etujalkatilaan. tilavuus: (lin. Muuten kuuntelu on millä tahansa musiikilla hauskaa ja elementit toimivat tässä kotelossa mainiosti. 174 mm • Magneetin halk. Maahantuojan itse suunnittelema ja valmistama kotelo on automallikohtainen ja tämä kyseinen yksilö on tarkoitettu asennettavaksi Kia Cee’d vm. Vaikka elementissä on "vain" peltirunko, on se erittäin tukeva. Jos heidän mielestään esimerkiksi peltirunko on paras vaihtoehto tietyn hintaluokan subbariin, niin silloin sitä käytetään vaikka (kalliimpi) valurunko olisikin näyttävämpi. Viimeistelyltään kotelo on aika kotikutoisen oloinen, mutta asennettuna näkyviin jäävältä osaltaan todella siisti, niin kuin pitääkin. 10mm paksua solumattoa, mikä helpottanee kotelon istuvuutta. Soundi on toivotun dynaaminen eikä tarkkuus jättänyt toivomisen varaa oikeastaan missään tilanteessa. Esimerkiksi eri osien materiaalit, puhekelan halkaisija tai magneetin paino yms. Kotelon sisällä on pyramidimuotoiltua vaahtomuovia. Kartiomateriaali vaikuttaa joltain muoviseokselta, mutta tarkempaa materiaalia ei missään ilmoiteta eikä se selviä JL Audion nettisivuiltakaan. 150 W RMS tehoista vahvistinta. JL Audion tuotteet ovat aina olleet todella laadukkaita paitsi soundin, niin myös rakenteen ja viimeistelyn puolesta
Parille 6W3v3:sia on helppo antaa suositus ja testin jälkeen harmittaa kun nämä pitää nostaa autosta pois, mieluusti olisin nämä pitänyt. Testikotelossa soundi on eloisa ja tarkka, ollen samalla kuitenkin miellyttävän pehmeä. Tätä on ilo kuunnella. Tykkäsin soundista todella paljon ja kyllä tämä kelpaisi päivittäiseen käyttöön omaan autoon, tosin se subsonic olisi saatava. Michael Ruffi n ”Wishing Well”, nyt kaipaisin välillä vähän lisää voimaa ihan alimpiin murahduksiin, mutta aivan loistavasti toimivat ylemmät bassotaajuudet (silti reilusti sub-basson puolella) korvaavat paljon. autoon, asennus-syvyyden kanssa tosin kannattaa olla tarkkana. Ainoa moite tulee alimpien vaisuudesta, mutta se on tässä tapauksessa tietoinen valinta. Arvosana kuuntelusta: 9 -. Livingston Taylorin ”Grandma’s Hands” in lattiapoljento jää vaisuksi, mutta kuuluu ja on tarkka. Kotelovaatimus on maltillinen, joten se soveltuu moneen Maahantuojan toimittama suljettu kotelo 6W3v3 elementtiparille on todella tukeva ja muotoiltu sopimaan vm. Ron Tuttin rumpuimprovisaatio toimii aivan loistavasti. Lopputuomiona peukku reippaasti ylöspäin.. Elementit eivät ole edullisia, mutta tarjoavat rahalle hyvän vastineen, varsinkin jos asennuspaikat eivät mahdollista vastaavan hintaluokan kympin tai kakstoistasen käyttöä. Yhteenveto JL Audion 6W3v3 vastaa hyvin niihin koviin odotuksiin mitä sille on lupa asettaa. Ainakin kahta elementtiä käytettäessä äänenpainevarat ovat normikäyttöön riittävät, todellisille bassohiirille nämä tuskin on alun alkaenkaan vaihtoehtojen listalla. Tarkempi kuunteluarvio Junior Wellsin ’Sweet sixteen’ ja wow! Subi kuulostaa todella tarkalta, mutta ei silti liioittele napakkuutta. Hyvin tämä toimii etusubinakin, mutta on aavistuksen hauskempi takasubina. Pikkaisen voisi olla enemmän eläimellistä voimaa, mutta jokainen isku läjähtää juuri niin kuin pitääkin, edelleen yhtään liioittelematta napakkuutta. Se on rakenteeltaan vakuuttava ja viimeistely on korkealla tasolla. Etenkin se miten nuotti myös loppuu heti kun sen pitää, on vakuuttavaa. 94 A uto S ound 94 A uto S ound KOKEILUSSA tarkkuutta ja ne vähätkin infraäänet häviävät melko lailla kokonaan. ’08-’12 Kia Cee’d:in etujalkatilaan. Jeannie Brysonin ”Fever”:n bassokuvioita on helppo seurata, ei todellakaan minkäänlaista puuroutumista
Teknisesti arvioiden elementti vaikuttaisi sangen pätevältä toistimelta. Tähän ei löydy selvyyttä ja asiaa on hankalahko tarkastella "näppituntumallakaan", koska kiinteästä suojaritilästä johtuen elementtiä ei pysty päältäpäin kovin hyvin koskemaan. Viimeistelyltään se ei ole mitään superluokkaa, mutta kuitenkin kaikin puolin asiallinen. Elementin tehonkestoksi kerrotaan 100 wattia RMS ja sille on saatavana poikkeuksellisesti jopa tärkeimmät parametrit kotelonsuunnittelua varten. Kaiutinkaapelin liittiminä toimii perustason lattaliitinterminaali. Keskellä oleva pölykuppi on pehmeää muovia, joka toimii DLS:n mukaan akustisesti paremmin kuin kovemmat materiaalit. Pienen magneetin halkaisija on 32 milliä ja elementin asennusaukon koko on 65 mm. Musta peltirunko on rei'itetty, jolloin se sekä kevenee, jäykistyy että hengittää paremmin alaspäin. Komponentit ovat perushyvät, joskin DLS:n suotimeksi vähän kevyehköt (jos vertaa vaikka satasen halvemman RC 6.2 -sarjan suotimiin).. Kaiuttimet Sarjan laajakaistaelementin kartiolla on halkaisijaa 50 milliä ja kartion materiaalina on toiminut lasikuitu. RZ 6.2 on Ruotsin autohifiylpeyden DLS:n tuore 299 euron hintainen kaiutinsetti, jossa 6,5" midbasson kaverina on parin tuuman kokoinen laajakaista eli "wide band tweeter", kuten DLS itse RC50 elementtiä kutsuu. 6,5-tuumaisessa midbassossa on puristamaton paperikartio ja poimutettu kuminen yläripustus, joka tuntuu todella ohuelta. Elementti on kaikin Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Luonnollinen ruotsalainen! DLS RZ 6.2 erillissarja Vaikka naapurimme Ruotsi ei enää nykyään olekaan kovin kaksinen jääkiekkomaa, niin hyvin soivia autohifilaitteita siellä osataan yhä edelleen suunnitella. Hiukan pienempikin olisi näin kevyelle elementille riittänyt. Lisäksi kartion keskellä oleva pölykuppi on ilmeisestikin jotain kevyttä metallia. Kaiuttimessa on kiinteät, noin 20 cm kaiutinjohdot, jotka voi halutessaan juottaa irti liittimistä ja korvata kokonaan uusilla. Siitä toimii tuoreena todisteena tämä vastikään kuuntelemani RZ 6.2 erillissarja. Elementtiin on liimattu kiinni halkaisijaltaan vähän överin kokoinen asennuskaulus, joka ainakin minun mielestäni kasvattaa maksimikokoa aivan turhaan. 96 A uto S ound 96 A uto S ound KOKEILUSSA M onet autohifiharrastajat ovat jo vuosien ajan käyttäneet järjestelmiensä pääkaiuttimissa pieniä laajakaistaelementtejä, joilla useissa tapauksissa ajetaan koko taajuuskaista midbassolta ylöspäin. Jakosuodin on järkevä, vailla mitään turhia säätökikkailuja. Runko on mustaa peltiä ja upotussyvyyttä löytyy 37 mm. Markkinoille on alkanut hiljalleen ilmestyä myös valmiita 2-tiesarjoja, joissa diskantin tilalla onkin halkaisijaltaan kompakti laajuri
Ja tämä siis sillä olettamalla, että halutaan kokonaissoundin pysyvän siellä kiitettävän arvosanan puolella. Äänen puhtaus on huipputasoa ja vapautuneisuutta löytyy harvinaislaatuisesti. Etenkin juuri ne kuulon kannalta kriittisimmät yläkeskialueen taajuudet. Lisäksi korkea jako edesauttaa elementtien soveltuvuutta kohtalaisen pieniin kotelotilavuuksiin. 50 mm laajakaistoissa on reippaankokoinen kiinnityskaulus ja kiinteä suojaritilä. Lisäisin mukaan vielä sen, että absoluuttisesti parasta soundia hakevan kannattaa lähtökohtaisesti varautua tekemään laajureille tarkalleen 0,8 litran kokoiset boksit, jotka täytetään kokonaan huokoisella vanulla. Sarjan jakosuotimen jakotaajuus elementtien välillä on 1,5 kilohertsiä 12 dB jyrkkyydellä. Ainoa miinus tulee ylimmästä diskanttipäästä, joka ei heleydessään ja säihkyvyydessään vedä vertoja hyville erilliselementeille, mutta pesee kuitenkin ison osan 300 euron hintaluokan perinteisten 2-tiesarjojen disKartio on päältä pinnoitettua puristamatonta paperimassaa ja yläripustus todella pehmeää ja ohutta poimutettua kumia. Loppupohdinnat DLS suosittelee sarjan laajakaistaelementille pientä, noin 0,2 1,0 litran kokoista koteloa. Liittimet ajavat asiansa, vaikka voisivat toki olla tässä hintaluokassa vähän tukevammatkin.. Tekemieni kuuntelutestien perusteella olen aika tarkkaan samaa mieltä ohjeistuksesta. 37 mm • Asennushalk. Tämä on helppo demonstroida kytkemällä elementit irti jakosuotimista ja antamalla pelkkien midbassojen soida. 65 mm • Kokonaishalk. • Kotelosuositus 0,2 1,0 litraa MIDBASSO • Tehonkesto 100 W RMS • Herkkyys 85 dB • Impedanssi 4 ohm. Mistään 300 Hz jaosta on turha haaveilla, ellei sitten halua asentaa järjestelmään vielä erillistä diskanttipariakin. • Asennussyv. Mikäli tätä settiä aikoo kokeilla aktiivisesti, kannattaa kuitenkin varautua siihen että laajurien ylipäästön joutuu pitämään minimissäänkin siellä kilohertsin tienoolla. Kaikkea ei tällä hinnalla voi vaatia ja jo nyt saadaan mielestäni niin hyvää vastinetta rahalle, että hiukan kokeilunhaluiselle ja asentamista pelkäämättömälle hifistille tämä setti on todellakin suositeltava vaihtoehto! 6,5-tuumaisissa midbassoissa on rei'itetty peltirunko sekä halkaisijaltaan 100 mm magneetti. Lisäksi elementit pitää saada suunnattua optimaalisesti kuuntelijaa kohti, tämä on vähintään yhtä tärkeä asia kuin koteloiden koko. 145 mm • Magneetti 100 mm halkaisija • Kartio Puristamaton paperikartio • Fs 64 Hz • Qts 0,78 • Vas 6,3 litraa JAKOSUODIN • Mitat 124 x 92 x 34 mm • Liittimet Ruuvikiristeinen haarukkaliitinterminaali • Jakotaajuus 1500 Hz • Jakojyrkkyys 12 dB okt. Merkin edustaja kertoi lisäksi, että mikäli vain mahdollista, niin puolta litraa kannattaa pitää miniminä, vaikka "hätätilanteessa" elementti toimiikin kohtuullisesti vielä tätäkin pienemmässä purkissa. Vaikka jakotaajuus on 1,5 kilohertsissä, on se kuitenkin verrattain loiva, joka saa aikaan sen että hyvin merkittävä osa sarjan keskialueentoistosta tulee laajakaistoista. kanteista. 84 mm • Magneetti 32 mm halkaisija • Kartio Lasikuitukartio • Fs 155 Hz • Toistoalue 500 Hz 22 KHz • Suositeltu jakotaajuus 1500 Hz / 12 dB okt. Sarjan soundi on parhaimmillaan todella hyvä. Laajakaistan tapaan se ei ole viimeistelyltään mitään korkeinta mahdollista tasoa, mutta hintaisekseen varsin ok. A uto S ound 97 A uto S ound 97 KOKEILUSSA Luonnollinen ruotsalainen! DLS RZ 6.2 erillissarja TEKNISET TIEDOT • Merkki DLS • Malli RZ 6.2 • Suositushinta 299 euroa • Maahantuoja Audio Hellman Oy • Puhelin 02-2437454 • Internetissä www.dls.fi LAAJAKAISTA • Tehonkesto 50 W RMS • Herkkyys 83,2 dB • Impedanssi 4 ohm. Laajakaistojen speksit antavat olettaa että niitä voitaisiin aktiivijärjestelmässä ajaa selvästi alemmaskin, mutta tällöin diskanttialue kärsii takuuvarmasti ja lisäksi elementtien vaatima kotelotilavuus saattaa kasvaa. 70 mm • Asennushalk. Varsin korkea jako auttaa merkittävästi laajakaistan diskanttipään ominaisuuksia ja ulottuvuudessa. KUUNTELUMATERIAALI Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness puolin järkevästi suunniteltu. • Asennussyv
Yläpää ei tosin mene ihan niin paljoa tukkoon kuin monilla muilla, mutta menee kuitenkin. Kokonaisuus ei ole niin vapautunut kuin ensimmäisillä kuunteluilla, mutta arvosanana sellaista 7,5 osastoa edelleen. Tämä osoittaa jälleen sen, miten kuuntelu ja mittaukset eivät aina mene käsi-kädessä. Jotenkin kokonaisuus on kuitenkin elottomampi… Ihan hyvä, mutta ei ollenkaan niin hyvä kuin parilla edellisellä kierroksella. Midbassopää läimii edelleen hyvällä tarkkuudella. Juniorilla meininki ei ole lainkaan yhtä eloisa ja menevä kuin vaikkapa ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta jännää silti että yleisesti ottaen sarjan soundi pesisi edelleen hyvin monia saman hintaluokan settejä. Toisiksi viimeinen pienennys tehtynä. Mutta mikäs sitä on nostaessa kun kaiuttimien soundi sen kestää ja kuuntelu ei muutu kidutukseksi. Mikko kutistui jälleen hiukan. Loppuun vielä se äärimmäisin testi, Nightwishia. Ai hemmetti että on läsnäoloa! Bassopään tullessa mukaan midbassojen tarkkuus ja erottelu on hämmentävä. Soundi on jotakuinkin identtinen ensimmäiseen kuuntelukertaan, aivan kuin mitään tilavuuksien pienennystä ei olisi edes tehty. Laajakaistojen kotelot 0,4 litraa. Ei kyllä ihmeemmin tule. Suuremmilla tilavuuksilla soundi on kaiken kaikkiaan parempi, mutta ei se pienemmilläkään aivan älyttömästi huonone. Mittausten mukaan ylin diskanttipää sitten taas näyttäisi harvinaisenkin lineaariselta. Siitä sitten vain hakemaan se itselle ja omiin asennuksiin sopivin. Laulajan ääni on luonnollinen, keskialueella ei ole mitään korostumaan viittaavaa, diskantti toimii paremmin kuin vain ”peruskivasti” ja midbassoissa on tarkkuutta ja sävyjä. Ensivaikutelma on todella positiivinen. Tästä vielä hiukan kovemmalla alkaa keskialue kiristyä ja jossain kohtaa meininki muuttuu jo epämiellyttäväksi. Laajakaistojen kotelot 0,2 litraa. Soundi on hiukan ohuempi. Laajakaistojen kotelon koko on 1,0 litraa. Kaiuttimia soitettiin harman/kardonin järeällä integroidulla HK 990 lippulaivamallilla, joka pukkaa tarvittaessa neljään ohmiin jatkuvana useamman sata laatuwattia per kanava. Midbassotoisto on tarkka ja jykevä yhdistelmä joka harvemmin toimii. Mutta silloin liikutaan jo huomattavan kovilla äänenvoimakkuuksilla. Se ihmetyttää ettei sitä etukäteen kuvittelemaani purkkisoundia ole tullut. Eli mitään dramaattista ei ole tapahtunut, vaikka muutoksia onkin tullut. Nyt on ruotsinpoika keksinyt pyörän uudelleen, tältä alkaisi tuntua. Ihme kyllä soundi ei vieläkään ole mitenkään ”purkkimainen”. Janitalla artistille luonteenomainen nenäsoundi on selvemmin esillä kuin ekoilla kuuntelukerroilla. Vähän maltillisemmalla volumetasolla meisinki on ihan jepa, mutta enemmän hanaa annettaessa korvat huutavat Hoosiannaa ja muita Davidin poikia. Sarjan taajuusvaste kuuntelutilassa suoraan toisen kanavan edestä mitattuna. Pelkän midbasson taajuusvaste sarjan jakosuotimen kanssa. Juniorilla huuliharppu ottaa pykälää herkemmin korviin ja laulajan ääni on turhan ohut. Kuuntelen kappaleen ensimmäisellä kerralla läpi ja yritän miettiä tulisiko mieleen jotain kritisoitavaa. Laajakaistojen kotelon koko on 0,4 litraa. Kuustosella keskialue toistuu poikkeuksellisen eheänä ja sävykkäänä. Ongelma on hyvin samankaltainen kuin pienillä laajakaistoilla yleensäkin tämäntyylisen musiikin kanssa. Mutta tämä tuntuisi toimivan. Laulajan koko on pienentynyt ihan selvästi. Kovalla volumella alkaa aiheuttaa kuunteluväsymystä. Erottelua on mukavasti ja ylimpiäkin tulee. Mittauksissa ei kuitenkaan näy mitään varsinaista eroa kahteen edelliseen verrattuna. Mutta kokonaisuutena tämä on kuitenkin aika hyvä edelleenkin. Noin muuten keskari erottelee ihan kivasti ja kokonaisuuskin rullaa eteenpäin aika mukavasti. Juniorin huuliharppu ei enää soi aivan korostumavapaasti. Aivan parhaimpien erillisdiskanttien tasolle ei ylletä, mutta sokkokuuntelussa en arvaisi että kuuntelen pieniä laajakaistaelementtejä. Kertosäkeistö kovalla ja huomaa kyllä että jotain korostumaa alkaa pukkaamaan esille. Yksityiskohtailotulitus hyppää vasten kuuntelijan hämmentyneitä kasvoja, nyansseja meinaan löytyy! Huh huh. Nyt laajakaistojen kotelolla ei ole enää tilavuutta kuin kaksi desilitraa. Myöskään muilla äänialueilla ei ole havaittavia muutoksia, ei ainakaan huonompaan suuntaan. Sarja ei taida olla mahdottoman herkkä. Kuustosella keskaritoisto on vähintäänkin yhtä hyvä kuin litran kokoisissa koteloissa. Noin muuten kaikki ne hyvät ominaisuudet ovat edelleen mukana, jotka on listattu jo useampaan otteeseen. Negatiivisten ominaisuuksien lista sitten taas on lyhyt kuin Ruotsin taival kuluneen kevään jääkiekon MM-kisoissa. Valmistajan laajakaistalle antama tilavuushaarukka 0,2 1,0 litraa on kohdallaan paremmin kuin hyvin. 98 A uto S ound 98 A uto S ound KOKEILUSSA Laajakaistojen kotelot 0,8 litraa. Kappale vaihtuu Janitaan ja ihokarvat hyppäävät pystyyn. Diskanttipää on varsin siisti. Kuuntelussa aivan ylin diskanttialue ei toistunut yhtä hyvin kuin laadukkailla erilliselementeillä. Kuuntelussa erot suurempiin tilavuuksiin olivat jo erittäin selkeitä, mittaus ei tätä kuitenkaan tue. Pari ekaa kuuntelukertaa vain nostivat riman aika korkealle. Kuustosella Mikon ääni on muuten aikalailla kuosissaan, mutta koko on vähän pienentynyt. Tuntuu kuin diskanttia tulisi ripaus enemmän. Äänessä ei kuitenkaan kuulu mitään sen kummempia korostumia, ei edes kriittisellä kertosäkeistöllä. Ei tämä kyllä huono ole vieläkään, ei sinnepäinkään. Ja lisäksi keskialue on taipuvainen kireyteen. Nyt alkaa aistia että keskiäänisten koteloita on pienennetty. Sarjan taajuusvaste kuuntelutilassa suoraan toisen kanavan edestä mitattuna. Hipolla rumpalin pelleissä ei ole sellaista hehkua kuin hyvillä erillisdiskanteilla, mutta ihmeen hyvin nämä pikkulaajurit diskanttipään hoitelevat! Ihan ehdottomasti yksi parhaista kuulemistani suorituksista. Tässä vaiheessa voisi olettaa mittauksessa näkyvän jo selvää korostumaa yläkeskialueella, mutta eipäs vain näykään. Ja taas napattiin tilavuudesta pois pari desiä. Juniorilla väännän hiukan lisää volumea. Kertosäkeistö ei tosin toistu enää ihan luonnollisesti, mutta muuten… No, ei paha. No nyt se soundi sitten menee ja kiristyy. Sarjan taajuusvaste kuuntelutilassa suoraan toisen kanavan edestä mitattuna. Laajakaistojen kotelon koko on 0,6 litraa. Sarjan taajuusvaste kuuntelutilassa suoraan toisen kanavan edestä mitattuna. Hemmetti että onkin muuten tarkka miditoisto! Hei maahantuoja, näitä elementtejä myyntiin irtotavarana nyt heti! Rammstein ja jälleen volume nousee. Laajakaistojen kotelon koko on 0,8 litraa. Sarjan taajuusvaste kuuntelutilassa suoraan toisen kanavan edestä mitattuna. Kuustosella vaikutus oli hyvin samankaltainen kuin edellinenkin. Tämä setti on hintaisekseen erinomainen, sen voinee jo tässä kohtaa sanoa. UUNTELUARVIOT Kuuntelu aloitettiin laajakaistojen asentamisella litran suuruisiin koteloihin, joissa on sisällä vaimennusvanua. Kokonaisuus ensimmäisen kuuntelun pohjalta: 9+ Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Sarja soi optimikoteloinnilla todella vaivattomasti + Keskialueen toiston erottelu on parhaimmillaan huipputasoa + Laulajan erinomainen läsnäolo teki useilla kappaleilla vaikutuksen + Midbasson tarkkuus ja voima ovat hintaluokkansa huippua + Laajakaistoiksi poikkeuksellisen selkeä ja sävykäs diskantti ...joka ylimmiltä alueiltaan ei kuitenkaan pärjää hyville erilliselementeille Laajakaistat testattiin pienissä vanerikoteloissa, joiden tilavuutta pystyttiin muuntelemaan irtopalojen kanssa. Tässä vaiheessa kuuntelussa havaittiin jo selkeästi että kotelon kokoa on muutettu. Midbassot läiskivät uskottavasti ja homma toimii. Oikeastaan mitään eroavaisuutta ei ole havaittavissa. Laajakaistojen koteloiden tilavuuksia pienennettiin kaksi desilitraa ja kuuntelu jatkuu. Hyvä näin! Laajakaistojen kotelot 0,6 litraa. Eloa ei ole ensimmäisten kuuntelukertojen veroisesti, mutta ei tätä huonoksi voi silti haukkua. Osaan jo aavistaa mitä tuleman pitää ja saan mitä toivon. Ja aivan samat havainnot myös Juniorilla. Kuustosella ääni on ihan vähän edelliskertaa ohuempi. Itse asiassa harvinaisen maukas midi! Vaihdan kappaletta innostunein mielin. Kotelot olivat lisäksi täytetty kokonaan huokoisella vanulla.. Kokonaissoundi on kuitenkin vielä sellaista 8,5 tasoa. Loppulevy ei tee käsityksiin muutosta. Ainoa missä voisi olla selkeämpää parannettavaa, on ylin diskantti, mutta ei sekään ihan oikeasti mikään surkea ole, ei todellakaan! Ja sitten Nils ja akustinen kitara. Ja millä luonnollisuudella kaikki kitaran kopauttelut ja muut ”sivuäänet” tulevatkaan, aikamoista. Laajakaistojen kotelot 1,0 litraa. Nightwishillakin soundi on kuitenkin melko ok, tosin kuuntelutestin huikean alun veroiseen hurmokseen ei näillä kappaleilla päästä. Äänessä on eloa ja se ei ole kuitenkaan ohut. Myös puhaltimien ääni ei ole enää aivan niin luonnollinen. Kuuntelen pikaisesti läpi myös testilevyn muut kappaleet. Midbassot sijaitsivat näiden alapuolella noin 40 sentin etäisyydellä, omissa 30-liraisissa suljetuissa koteloissaan. Laajakaistojen kotelon koko on 0,2 litraa
14 . 7 . RATAVIIK ONLOPPU KEMORA 11.6. KAUDEN AVAUS AHVENIST O 21-22 .5. RATA/DR IFTING-PÄ IVÄ OULUZON E 22.-2 4.7. PESÄMÄKI TIME ATTACK DRIFTING SM RATAPÄIVÄ AFTER TRACK MEGABILEET DRIFTING NEZ RATAPÄIVÄ AFTER TRACK BILEET LIPUT: www.lipputoimisto.. TIMEATTA CK FESTIVAL ALASTAR O 3.9. DRIFTING LAPUA 17.9. RACING-F INALS BOTNIAR ING 8.10. A uto S ound 99 S U O M E N S U U R I M M A T R A T A P Ä I V Ä T 5.5. TIME ATTACK NETADRIFTING SM RATAPÄIVÄ AFTER TRACK BILEET TIMEATTACK ALASTARO PIEKSÄMÄKI VIRTASALMI MOTOPARK 1.-3 . 22 .24 . SU O M IF IN LA N D KEMORA BOTNIARING MOTOPARK ALASTARO AHVENISTO PESÄMÄKI LAPUA OULUZONE 20 16. KAUDEN PÄÄTÖS AHVENIST O 12.11. 8. THE FESTIVAL MOTOPAR K 12-14. 7 . PALKINTO GAALA 2 14 THE 12 . DRIFTING -FESTIVA L PESÄMÄK I 16.7. 8 . ARTUKAI NEN DRIFTING TURKU 1-3.7
Se yhdistää useamman eri mittalaiteen toiminnot samoihin kuoriin, ollen ennemminkin mittausjärjestelmä, johon voi yhdistää erilaisia antureita. vaihevirheen, jakotaajuusalueen ongelmia, jne. Äänenlaatupuolella usein kuulee väittämän, että soundi säädetään kuuntelemalla. Takalevyssä taas USB-liitäntä tietokonetta varten, kaksi RJ45:sta lisää (laajennuskortille ja digitaaliselle I/O:lle) sekä RCA-liitin signaaligeneraattorin lähdölle ja ¼” naarasliitin kaiTerm-LAB Magnumin peruspaketti sisältää itse laiteen lisäksi kantolaukun, digitaalisen SPL-anturin ja tarvittavat kaapelit. ÄÄNENLAATUA EI EDELLEENKÄÄN VOI MITATA, MUTTA USEITA ÄÄNENLAATUUN VAIKUTTAVIA SUUREITA VOIDAAN MITATA JA ÄÄNENPAINEKISAILUSSA TULOS MÄÄRÄTÄÄN NIMENOMAAN MITTAAMALLA. Toiselta puolelta löytyy myös phantomvirtaa syöttävä mikrofoniliitäntä. Luonnollisesti se on hyödyllinen työväline taajuuskorjaimen säätämisessä, mahdolliset piikkitaajuudet tai vaimentumat ja niiden mahdolliset kerrannaiset näkee heti, samoin tarvittavan korjauksen suuruuden ja ehkä myös kaistanleveyden. . Taajuusvasteen mittaaminen on yksi tapa löytää soundin ongelmakohdat. Teksti: Osku Hirvonen Kuvat: Janne Soilakari, Osku Hirvonen, Termpro.com TERM-LAB MAGNUM MITTAAMINEN ON OLENNAINEN OSA AUTOHIFIÄ. Välillä kilpailu on todella tiukkaa, desibelin kymmenysten tai jopa sadasosien erottaessa kilpailijat toisistaan. Liitännät ovat monipuoliset ja niissä varaudutaan jo tulevaisuudenkin tarpeisiin. Testausja säätövaiheessa tapahtuva mittaaminen on ehdoton edellytys kun haetaan niitä viimeisiä desibelejä ja niiden osia, kenenkään korva ei niin tarkka ole,. TERM-LABIN UUSI MAGNUM ON TODELLINEN MONITOIMIKONE JA SILLÄ VOI MITATA USEAMPAAKIN SUURETTA. Magnum Term-Lab Magnum on todella paljon enemmän kuin äänenpainemittari jollaiseksi sen ensialkuun mieltää. SPL 95 dB • Max SPL 193,5 dB • RTA Sisäänrakennettu (vaatii erillisen mikrofonin) • Tehomittaus Lisävarusteena • 48 V virtalähde Kyllä • Bluetooth Kyllä • Signaaligeneraattori Kyllä (RCA lähtö ja 1 W vahvistin) • T/S mittaus Tulossa (vaatii erillisen Term-PRO ohjelman) • Digitaalinen I/O Kyllä • Laajenettavuus Mahdollista liittää erillinen piirilevy • Ohjelmisto Term-LAB kokoinen muovipurkki, jonka päädyissä on tarvittavat liitännät siihen liitettäville toimilaitteille. Magnum ja SPL-anturi ovat muotoilultaan yhteneväiset. Näin erityisesti jos ei vielä omaa harjaantunutta ”kuuntelukorvaa”. Sen muotoilu vastaa mukana toimitettavan äänenpainesensorin muotoilua ja sivujen jäähdytysaukot on muotoiltu WHE-logon (Wayne Harris Enterprises) mukaisiksi. AIKA PITKÄLLE PÄRJÄÄ ILMANKIN, MUTTA MITTAAMINEN HELPOTTAA HUOMATTAVASTI LAITTEISTON SÄÄTÄMISTÄ, ON KYSE SITTEN ÄÄNENLAADUN TAI PAINEEN HAKEMISESTA. Etulevyssä on 4 RJ45 liitintä nykyisiä ja tulevia mittalaitteita varten, Neutrikin XLR-liitin koko taajuusaletta mittaavan mikrofonin liittämiseksi sekä powerja status-ledit. Päälaite on kevyt ja muovinen, mutta silti laadukkaan oloinen. 100 A uto S ound 100 A uto S ound KOKEILUSSA että se mittarin tässä hommassa päihittäisi. Lisäksi asiantunteva käyttäjä voi taajuusvastemittarilla todentaa mm. Ä änenpainekilpailuissa mittaaminen on olennainen osa koko kilpailusuoritusta, tulos kun määritetään suoraan mittaamalla. . TEKNISET TIEDOT • Merkki Term-LAB • Malli Magnum • Suositushinta 899 €, virtamittari 399 € • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi • Inputit 4 kpl • Suojaus Automaattisulake jokaisessa inputissa • Anturityyppi Digitaalinen • Resoluutio 16 bit • Min. Signaali kulkee laitteiden välillä digitaalisena. Luonnollisesti äänenpainekisaaja mittaa desibelejä, mutta myös muilla mittauksilla on merkitystä. Koko järjestelmän sydän on Magnum keskusyksikkö, suurin piirtein muutaman pinotun CD-levykotelon MITTAUKSEN TULEVAISUUS. Totta, äänenlaatua ei voi (vielä) mitata, mutta se ei muuta sitä faktaa, että joitain äänenlaatuun vaikuttavia suureita voidaan mitata ja mittaamalla säätötyö helpottuu yleensä huomattavasti ja usein ongelmakohtiin päästään kiinni heti eikö vasta useampaa eri muuttujaa kokeilemalla. Laitteen pääpaino on toki edelleen äänenpaineen mittauksessa
Generaattori generoi nimensä mukaisesti erilaisia testisignaaleita (mistään ei löytynyt tarkennusta millaisia) tarkempia mittauksia varten. Täydellisiä lisä-antureita myydään tarvikkeina. Yhtenä merkittävimmistä tulevaisuuden laajennusmahdollisuuksista on liitäntä erilliselle laajennuskortille, jolla voi sittet aikanaan tehdä… Niin, tulevaisuus näyttää... Koska se ohjekirja tosiaan paketista puuttui (ja mittausohjelmiston Help-valikosta löytynyt Online Support linkki oli deaktivoitu), niin jää toistaiseksi arvailujen varaan esimerkiksi voiko ohjelmassa ottaa korjauskertoimilla huomioon mikrofonin yksilöllisen kalibrointidatan tai miten ohjelma ottaa huomioon mittauksessa käytetyn kohinan (pink noise, white noise…), tms. Magnumin ohjelmisto mahdollistaa lisäksi tehomittausdatan hyödyntämisen suoraan kilpailutilanteessa. Ohjekirjasta jäin kovasti kaipailemaan, sen verran monipuolisesta laitteesta nyt on kyse. Magnumiin voi liittää tarvittaessa jopa neljä anturia. Jos autohifi alalla olisi oma Hall of Fame, niin Wayne Harris olisi siellä varmasti ensimmäisten joukossa. Tuona aikana hänen suunnittelemansa tuotteet voittivat lukuisia palkintoja ja hänellä on monia alaan liittyviä patentteja. Tunnetuksi Wayne tuli 1984, jolloin hänen rakentamansa Buick Regal, nimeltään ”Eruption” järisytti autohifi piirejä. Esimerkiksi tehorajoitteisissa luokissa Magnum voi niin haluttaessa hylätä kilpailijan tehorajan ylittyessä tai laskea ennalta määrätyllä kaavalla piste-menetyksen, tms. Magnumin anturi on sijoitettu keskusyksikön ulkonäköä jäljittelevään muovikoteloon, joka kiinnitetään auton tuulilasiin laadukkaan tuntuisilla imukupeilla. Taajuusvastemittaus IASCA-moodissa laskee valmiiksi IASCA:n sääntöjen mukaisen pisteytyksen. Virtansa laite ottaa USB:n kautta tietokoneelta, verkkomuuntajaa ei toimitukseen sisälly. Pieni miinus pitää kuitenkin antaa laitteen kotelon muotoilusta. Wayne Harris taas on alan legenda, jonka nimen jokainen alaa seurannut tuntee. Seuraavaksi Wayne käytti palkintorahansa, otti lainaa ja rakensi vieläkin hurjemman laitteen, ’60 Cadillac ruumisautosta rakennetun ”Terminator”in, jossa oli MTX:n subbareita 3kpl 24” ja 8 kpl 12”, Orionin vahvistimet (yhteisteho 4280 W RMS, kannattaa muistaa, että tuolloin 80-luvun loppupuolella jo useampi sata wattia oli ihan järjettömän paljon) ja jossain vaiheessa mystinen palikka, esiaste tuotteelle, joka tuli myöhemmin markkinoille Rockfordilta Symmetry-nimellä… Noihin aikoihin Wayne voitti mm. Varmasti hyödyllinen ominaisuus kunhan sitä oppii käyttämään. Magnumin tehomittari ”Probe” sisältää pihtivirtamittarin ja vahvistimen kaiutinlähtöihin liitettävät kaapelit sekä muunninpurkin, josta signaali viedään taas digitaalisesti Magnum-päälaitteelle. Mittausohjelman perusteella anturi mittaa myös bassopään taajuusvastetta, mutta ohjekirjan puuttuessa tämän ominaisuuden toimivuus ja käytettävyys jäivät pikatestissä hieman pimentoon. Tehomittausta voi niin halutessaan seurata reaaliaikaisesti näytöltä siinä missä desibeli-lukemiakin. Periaatteessa Term-LABin ja nyt testattavan Magnumin historia ulottuu paljon kauemmas mitä suurin osa kokeneemmistakaan harrastajista tajuaa. Magnum sisältää useimpien XLR-mikrofonien vaatiman 48 Voltin virtalähteen, joten tarvitaan todellakin vain se mikrofoni. Tulevaisuus tuntuu muutenkin olevan merkittävä sana Magnumin kohdalla, eikä ihan turhaan, sen verran hyvin tunnettu (ja tuntematon) tuulevaisuus on Magnumissa otettu huomioon. Erityisen hienoa tässä kyseisessä anturissa on sen laaja toiminta-alue. Liitäntä keskusyksikköön tapahtuu mukana toimitettavalla kaapelilla. A uto S ound 101 utinsisääntulolle. Laite toimitetaan siistissä kantolaukussa ja laitteen lisäksi mukana on yksi äänenpainesensori, liitäntäkaapeli sille, sekä USB-kaapeli tietokoneliitäntää varten. Toistaiseksi SPL-anturin ohella ainoa valmis lisätarvikkeena myytävä toimilaite on tehomittari. Tähän tarkoitukseen sopiva sovellus on WHE:n mukaan tätä kirjoitettaessa työn alla. Työnsä ohessa Wayne toi koko alaa lähemmäs nykypäivää ja esitteli ensimmäisen tietokoneella toimivan kotelonsuunnitteluohjelmansa TERM-1:n jo 1989, sen seuraajat TERM-2:n 1991, Term-PRO:n 1992 ja Term-CAD 3D:n 1995. WAYNE HARRIS Wayne Harris on mies Term-LAB Magnumin takana, ja dB Drag Racingin ja Term-PRO:n ja lukuisten Orionin ja Rockfordin laitteiden ja… . Anturit Äänenpainekilpailijoille se tärkein toimilaite, eli digitaalinen äänenpaineanturi ”Sensor” toimitetaan siis laitteen mukana. . Wayne työskenteli Orionille 1985-1988 ja Rockford Corporationille 1988-2000. SPL mittauksessa luvun saa näkymään reaaliaikaisena tai voidaan valita halutaanko näyttöön maksimiluku tai keskiarvo. Koko äänialueen taajuusvasteen mittaus vaatii erillisen mikrofonin, joka liitetään Magnumiin XLR-liittimen kautta. Hieman ulkonevat reunat nimittäin tulevat kovin lähelle etulevyn reunimmaisia liittimiä, jolloin lukituskielekkeellä varustetun urosliittimen irrottaminen hankaloituu ihan turhaan. Tätä päivää on Magnumin sisältämä signaaligeneraattori ja 1 watin vahvistin. Show-autojen sijaan Waynen kädenjälki on monelle kuitenkin tunnetumpaa hänen työstään alan ammattilaisena. Kaikki liitännän tuntuvat tukevilta ja ne on merkitty asiallisesti. Myöskään digitaaliselle I/O-liitännälle ei vielä ole käytännön sovellusta, mutta sellaisia on WHE:n mukaan työn alla, ensimmäisenä esimerkiksi ohjaus kilpailutilanteesLähes kaikille alaa seuranneille Term-LAB on tuttu nimi SPL-mittalaitteiden yhteydestä ja se yhdistetään usein erityisesti dB Drag Racing -kilpailuihin eikä syyttä. Oletettavasti virtaa voi Magnumille tätä kautta syöttää myös erillisellä USB-virtalähteellä, sillä mainosten mukaan Magnum ei välttämättä tarvitse tietokonetta mittaustapahtumaan. Koska Magnumin sisääntulot ovat digitaalisia, voi niihin tietysti liittää, ainakin tulevaisuudessa, melkein minkä tahansa digitaalisen mittarin, tai vaikka analogisen mittarin sopivan AD-muuntajan avulla. dB Drag Racing -mittauksessa ruudulle tulee samaan aikaan kahden eri paineanturin antama tulos. Tämän päivän standardeilla auton setti ei mitenkään järisyttävä ollut, nykyään peräkylien parhaat korttelinkiertäjät ovat ihan yhtä äänekkäitä, mutta tuohon aikaan Eruption oli jotain ainutlaatuista. yksistä kisoista palkinnoksi uuden Chevy Pickupin! Eipä ole tuollaisia palkintoja täällä näkynyt… Wayne oli myös ensimmäinen, joka käytti isoja kondensaattoreita autohifi laitteiston virtajärjestelmässä. Magnumissa on nimittäin vakiona myös Bluetooth-yhteys ja mittausdataa voi tulevaisuudessa tarkastella vaikkapa tabletin tai älypuhelimen kautta. Siinä sivussa Wayne on lisäksi ollut IASCA:n johtokunnassa, toiminut Car Stereo Review -lehden toimittajana, kehittänyt dB Drag Racing kilpailumuodon, perustanut Termpro-nettisivuston, jne… Muutkin ovat Waynen aikaansaannokset huomanneet ja esimerkiksi Car Stereo Review valitsi Waynen kymmenen eniten alaan vaikuttaneen ihmisen listalle jo 1993 ja Car Audio -lehti valitsi hänet kuuden ”Sound Off legenda”:n joukkoon 1996. Eruption oli yksi ensimmäisiä tunnettuja autohifi autoja, jota porukka tuli katsomaan pitkienkin matkojen takaa. . USB:n kautta Magnum on yhteydessä tietokoneella olevaan mittausohjelmaan ja saa samalla myös käyttövirran. Anturilla voidaan mitata äänenpaineita 95 dB:stä aina 193,5 dB:iin asti! Mittausdatan anturi välittää keskusyksikölle digitaalisesti. Term-LABin takana on nimittäin fi rma nimeltä Wayne Harris Enterprises. Esimerkiksi tulevaisuudessa (tämäkin on jo työn alla) voidaan Magnumilla mitata vaikkapa elementtiyksilön Thiele/Small parametrit ja siirtää mittausdata suoraan Term-PRO kotelosimulointi-ohjel. Tulevaisuuden laite Takalevyn liitännät ovat sellaisia mitä ei perinteisesti autohifi harrastajan mittalaitteistosta löydy. sa käytettäville valopylväille. Wayne Harris oli autohifi alan konkari jo silloin kun alan nykyiset konkarit olivat vasta mopoiässä
Erityisesti jos on aktiivinen kilpailija (SQ tai SPL), niin laitteelle löytyy monenlaista käyttöä, eikä se hintakaan loppupeleissä ihan mahdoton ole saatavissa olevaan hyötyyn nähden. Mikäli oikein ymmärsin ulkomaankielisistä mainoksista, niin ohjelma osaa oikeassa moodissa myös kommunikoida ainakin joidenkin järjestöjen tietokantojen kanssa. Ilman ohjekirjaakin ohjelman käytöstä ja perusmittauksista suoriutui ilman kirosanoja, vaikka itsellä ei kokemusta vastaavista mittareista ole käytännössä ollenkaan. Parametrithan aina jokaisen elementin kohdalla poikkeavat valmistustoleranssien takia hieman ilmoitetuista (ja ne myös muuttuvat aavistuksen elementin vetristyessä), joten teoriassa voidaan suunnitella juuri tietylle elementtiyksilölle (ei vain mallille) optimaalinen kotelo. Tällä perehtymisellä jäi vielä epäselväksi voiko noita moodeja tehdä myös itse. 102 A uto S ound www.bluechem.fi FINLAND Seuraa menoa facebookissa! ...because it works! Powered and Protected by #9 Anttila Drift Team SM-PRO Joni Anttila maan. Omia asetuksia varten on neljä muistipaikkaa. Näissä moodeissa on kyseisten järjestöjen sääntöjen mukaiset mittaukset ja ohjelma mm. Myöskään tulevaisuutta ei ole unohdettu laajennettavuuden ja päivitettävyyden ansiosta. Siinä kokonaisuudessa hyvä mittari, kuten Term-LAB Magnum, on äkkiä pieni sijoitus. No, mittaamiseen tietysti. Tässä kuvassa Magnumin digitaalisen SPL-anturin tehdasarvot.. Isommalla porukalla (fi rmat, tiimit) hankinta on vielä kertaluokkia järkevämpi. Yhteenveto Huhhuh, Term-LAB Magnumissa on ominaisuuksia sen verrat että heikompaa jo huimaa. Ohjelmaan on valmiiksi ohjelmoitu useampia erilaisia profi ileita tai mittausmoodeja, joista voi valita omaan käyttöön sopivimman. Yksi Magnum kunnollisella XLR-mikrofonilla mulle, kiitos. Valmiita profi ileja löytyy meille tutuimmista mm. laskee tuloksesta valmiiksi pisteytyksen jne. Eri toimilaitteiden asetuksia pääsee myös säätämään. dB Drag Racing ja EMMA painemittaukset sekä IASCA-taajuusvastemittaus, lukuisista tuntemattomammista kilpailumuodoista ja -järjestöistä puhumattakaan. Laite itsessään on laadukkaan ja hyvin suunnitellun tuntuinen, mutta mihin tätä oikeastaan tarvitaan. Laitteen hinta on todella suolainen jos mittaustarpeet jäävät kertaan tai kahteen vuodessa, mutta vakavammin harrastavalle ja laitteitaan jatkuvasti päivittävälle harrastajalle laitteen hankinta alkaa tuntua jo järkevältä investoinnilta. Paljonko SINÄ olet esimerkiksi viimeisen parin vuoden aikana laittanut rahaa audiolaitteisiin, mukaan lukien testailussa rikkoutuneet laitteet. Jokaisessa meissähän asuu pieni insinööri, jolle muutamankin promillen mahdollinen heitto kotelon optimimitoista aiheuttaa unettomia öitä… ;-) Mittausohjelma PC:llä pyörivä Magnumin käyttämä Term-LAB ohjelma on pikaisen käyttökokemuksen perusteella paitsi monipuolinen ja melko vapaasti muokattavissa, myös yllättävän helppokäyttöinen. Joka tapauksessa näytöllä näytettävät jutut pääsee itse valikoimaan ja konfi guroimaan omaan tarpeeseen soveltuviksi ja nämä näyttöasetukset voi tallentaa johonkin neljästä muistipaikasta. Term-LAB:n näytöllä näytettävät tiedot voi myös muokata ja konfi guroida itse
A uto S ound 103 www.bluechem.fi FINLAND Seuraa menoa facebookissa! ...because it works! Powered and Protected by #9 Anttila Drift Team SM-PRO Joni Anttila
104 A uto S ound
Piikkaavaksi mitoitetulla ABC:llä on myös hyvä mahdollisuus pärjätä EMMA:n ESPL:ssä. Ohjeen kotelo on tehty tiimikaverilleni Timo Hämäläiselle ja se on mitoitettu ajatuksella "kunhan se osuu hehtaarille, niin loput haetaan kokeilemalla". Ohjeessa annetaan myös vaihtoehtoinen mahdollisimman yleispätevä mitoitus. Pienemmän auton omistaja saa varautua lyhentämään kaikkia portteja hieman. Taaksepäin ampuvaa koteloa rakentava luultavasti tekee koteloon vinon etuseinän. Apukammiosta tehdään huomattavasti suurempi ja se viritetään korkeammalle. Kotelo koostuu tavallisesta refl eksikotelosta, johon on refl eksiputkella yhdistetty toinen refl eksikotelo. Tarkemmat ohjeet kotelon rakentamiseen löytyy ASTM 4-5/2015. MB-kisoihin tarkoitettu kotelo mitoitetaan niin, että korostuma kattaa soitettavan toistokaistan mahdollisimman hyvin ja vaimentuma asettuu soittoraidan taajuuksien yläpuolelle. Alkuperäisellä mitoituksella toistokaista on tasainen. Toistokaistan laskemiseksi kaikkia portteja joutuu luultavasti pidentämään, ainakin elementtikotelon putkea ja väliputkea joutuu pidentämään. MaxBOOM-ABC:ssä elementtikammio on pienempi ja viritetty matalalle. Kaksoisbassorefl eksikotelossa elementin sisältävässä kotelossa ei ole ulos johtavaa refl eksiputkea. Äänenlaadullisista eroista verrattuna tavalliseen refl eksikoteloon en osaa sanoa mitään, luultavasti ABC on onnistuessaan parempi. Suurin ongelma on löytää käyttämästään elementistä luotettavat parametrit. ABC:n ”hyvyys” piilee tehokkaassa säteilemisessä. Pienellä kokeilulla pääsee jyvälle, mikä vaikuttaa mihin ja erityisesti siitä, mikä toimii omassa autossa. Ohje on laadittu kokeneelle rakentajalle, joten kaikkia yksityiskohtia ei ole neuvottu kädestä pitäen. Alkuperäisessä mitoituksessa elementtipuolen kotelo on isompi ja apukammio on pienempi. Tässä on kaksi tilavuutta ja kolme refl eksiputkea, joten säätömahdollisuuksia riittää. Elementtikotelon pienentäminen laskee matalia ja nostaa korkeampia taajuuksia. Taustaa Alunperin tämä kotelotyyppi lienee tarkoitettu venyttämään tavallisen monitiekaiuttimen bassotoistoa matalammalle kuin se tavallisella refl eksikotelolla ulottuisi. Jos et ole valmis muuttamaan refl eksikotelon viriä, niin tuskin viitsit hieroa tätäkään toimivaksi. Erona kaksoisbassorefl eksikoteloon kummastakin kotelosta johtaa refl eksiputki ulos. Kotelo ei ole helppo säädettävä. Testaamalla sekin selviää. D2 on toistoltaan hieman piikkaavampi, kun taas D4 tarjoaa laajemman toistokaistan. Mikon mitoituksella toistoon tulee reipas korostuma toistokaistan alapäähän ja korostuman yläpuolella on reilu vaimentuma. Toivotan rakentelun iloa ja toivottavasti näemme kisoissa.. Autossa myös elementti säteilee ääntä tehokkaasti. Yksi toimiva sijoittelu voisi olla elementti yläpinnalla, kummankin kotelon portit taaksepäin ja väliputki aivan eteen. Se toimii parhaiten pienehkössä farmarissa tai isossa HB:ssä, eli sellaisessa autossa, mikä haluaa soida 38-59 hertsin raitaa. TÄMÄ PALJON KYSYMYKSIÄ JA KIINNOSTUSTA HERÄTTÄNYT KOTELOTYYPPI ON OLLUT KÄYTÖSSÄ MM. Myös XTR250D4 toimii samalla mitoituksella. Refl eksikotelossa on kaksi säädettävää asiaa, eli tilavuus ja refl eksiputki. Matalilla taajuuksilla ääni tulee pääosin elementtikotelon refl eksiputkesta. VIIME JA EDELLISKAUDEN MAXBOOM 250W-LUOKAN FINAALIVOITTAJILLA, JOTEN ON HYVÄ AIKA VALOTTAA SEN SALAISUUKSIA RAKENNUSOHJEEN MUODOSSA. Kotelon mitoitukseen soveltuu WinISD ja siitä versio 0.70. On autoja elementtikohtaista, kummalla saadaan parempi tulos. Lopuksi annan muutaman vinkin säätämiseen. Ohjelma on ilmainen ja latauslinkin löytää helposti googlaamalla. A nnetaan heti alkuun muutama varoituksen sana. Kätevä kaveri muokkaa kotelon vaikka sedaniin sopivaksi. Sopivalla ideoinnilla putket saa mahtumaan matalaankin koteloon. Tämän ohjeen kotelo ei ole mikään ”rakenna, heitä konttiin ja voita” -kotelo. Sekin onnistuu huolellisella mitoituksella. Elementiksi suosittelen SPL Dynamics XTR250D2:sta. Taajuuden noustessa toisto siirtyy apukammiolle ja sen refl eksiputkelle. A uto S ound 105 A uto S ound 105 TEE-SE-ITSE Menestyksen ABC NYT EI PANTATA TIETOA!!! Teksti ja kuvat: Harto Viljamaa ABC-KOTELO TAI VIRALLISEMMIN APERIODICBICHAMBER ON MELKO TUNTEMATON KOTELOTYYPPI. Aina välillä valitetaan, että MaxBOOM:ssa pantataan tietoa. Makuasia on, mitoitetaanko kotelo piikkaavaksi vai kattamaan tasaisemmin koko soittokaista. Virran Mikko keksi tehdä ABC-koteloon ”mitoitusvirheen” ja sai sen toimivaksi MaxBOOM:iin. Elementti sijaitsee suoraan kotelon ulkopinnalla. Kotelon herkkyys tuulilasilta mitattaessa on kohdallaan, mutta miten se haluaa soida niskatuen kohdalle, on arvoitus. Useimmissa bandpass-koteloissa elementti sijaitsee kotelon väliseinässä. Toinen hyvä vaihtoehto sedaniin on rakentaa sivullepäin ampuva kotelo. Väliputken lyhentäminen tekee vasteesta piikkaavamman, samoin tekee apukammion portin lyhentäminen. Refl eksiputkista tulee pitkiä, joten niiden paikat kannattaa miettiä huolella, jotta törmäyksiltä vältytään. Tässä on mitat ja kuvat juuri siitä kotelosta, jonka tein Timolle
Timon kotelo: Ulkomitat: 440 x 440 x 1050 mm Yleispätevä kotelo: Ulkomitat: 460 x 460 x 1000 mm Porttiaihio höylätään ja hiotaan pitkänä muotoonsa. Kolme päätyä ja reikien suuri määrä kertoo, että tekeillä on tavallisuudesta poikkeava kotelo yhdelle kympille. 106 A uto S ound 106 A uto S ound TEE-SE-ITSE Tarvikkeet: 6” Aeroport, 4” Aeroport, 160 mm viemäriputkea muhvillinen pala tai jatkomuhvi, 110 mm viemäriputkea muhvillinen pala tai jatkomuhvi, apukammion porttiin 150 x 700 mm pala 12 mm vaneria, 24 x 40 mm listaa kaksi metriä, 4 x 50 mm puuruuveja n. 4” putken ulkopään laippa pienennetään samankokoiseksi kuin sisäpään laippa on. Kannaton ruuvi on luotettava keskiö. Huomaa väliseinän luona erottuva muhvi. Halkaisijaltaan 140 mm reikä, reiän keskikohta on 180 mm levyn vasemmasta reunasta ja 105 mm levyn alareunasta. Apukotelon portista näkyy väliputki. 150 kpl, liimaa (esim. Apukammion portti on kooltaan 200 x 200 mm ja sen pituus on 200 mm. Po r t t i a i h i o kannattaa kasata portin pituuden levyisestä vanerisoirosta ja erikokoisista listoista.. Mittaa huolellisesti reiän koko ja paikka. Kotelon sisätukia voi kokeilla. Varaudu muuttamaan putkien pituuksia testien perusteella. Apukotelon portti kaipaa vielä viimeistelyä. ex 221). 6” putken sijainnilla lähes kotelon nurkassa haluttiin maksimoida akustiset jatkeet ja siten minimoida putken pituus. Tee yhteen 398 x 398 mm palaan halkaisijaltaan 160 mm reikä, reiän keskikohta tulee levyn nurkkaan 105 mm etäisyydelle levyn reunoista. Suorakulmainen aukko: 235 mm korkea ja 235 mm leveä, aukon vasen reuna on 287 mm levyn vasemmasta reunasta ja oikea reuna on 522 mm levyn vasemmasta reunasta. Tee yhteen 418 x 418 mm palaan halkaisijaltaan 110 reikä, reiän keskikohta tulee levyn nurkkaan 85 mm etäisyydelle levyn reunoista. Kuvasta erottuu hyvin koteloiden kokoero. Väliseinä tulee 245 mm etäisyydelle elementin puoleisesta päädystä (levyjen väliin jäävä sisämitta). Netoksi jää elementtipuolelle noin 35 litraa ja apukammioon noin 100 litraa. Sitä ei kuitenkaan tehdä ennen testejä. Elementtipuolen bruttotilavuus on noin 43 litraa ja apukammion 115 litraa. Elementtikammion putken pituus on 280 mm (päät mukana pituudessa), väliputken pituus on 550 mm, apukammion portti on kooltaan 200 x 300 mm ja sen pituus on 150 mm. Väliseinä tulee 260 mm etäisyydelle elementinpuoleisesta päädystä (levyjen väliin jäävä sisämitta). 4” putkien ulkopäiden laipat pienennetään samankokoiseksi kuin sisäpäiden laipat. Kotelomateriaali on 21 mm vesivaneria, tarvittavat palat: 2 kpl 1050 x 440 mm 2 kpl 1050 x 398 mm 3 kpl 398 x 398 mm Tee toiseen 1050 x 440 mm kokoiseen levyn seuraavat reiät: Halkaisijaltaan 238 mm reikä, reiän keskikohta on 140 mm levyn vasemmasta reunasta ja 140 mm levyn yläreunasta. Kotelon sisätukien vaikutusta voi kokeilla. Sika. Porttia on turha viimeistellä, jos se päätyy ensimmäisen testin jälkeen roskiin. Varaudu muuttamaan putkien pituuksia testien perusteella. Elementtikammion putken pituus on 400 mm (4” AP täyspitkänä), väliputken pituus 400 mm. Sika. Tämä kotelo on tehty helposti säädettäväksi. 150 kpl, liimaa (esim. ex 221). Sivuohjaimesta saa tehtyä hyvän harpin jyrsimeen. Sisäsaumat kannattaa viimeistellä jo tässä vaiheessa. Putkien paikat edellyttävät palojen sahaamista putkien päätykappaleista. Myös elementtikammion putkessa on muhviliitos. Suorakulmainen aukko: 235 mm korkea ja 335 mm leveä, aukko vasen reuna on 300 mm levyn vasemmasta reunasta ja oikea reuna on 635 mm levyn vasemmasta reunasta. Halkaisijaltaan 140 mm reikä, reiän keskikohta on 195 mm levyn vasemmasta reunasta ja 85 mm levyn alareunasta. Kotelo valmiina. Apukammion portti hyödyntää kahta kotelon seinämää, joten portissa on vain kaksi palaa. Aukon alareuna on 21 mm levyn alareunasta ja aukon yläreuna on 256 mm levyn alareunasta. NÄIN RAKENNAT KOTELON PALA PALALTA Tarvikkeet: 2 kpl 4” Aeroport, 2 kpl muhvillinen 110 mm viemäriputken pala tai jatkomuhvi, apukammion porttiin 200 x 700 mm pala 12 mm vaneria, 24 x 40 mm listaa kaksi metriä, 4 x 50 mm puuruuveja n. Valmiista profiilista katkotaan sopivat pätkät. Aukon alareuna on 21 mm levyn alareunasta ja aukon yläreuna on 256 mm levyn alareunasta. Pelivaraa ei ole paljon. Kotelomateriaali on 21 mm vesivaneria, tarvittavat levypalat: 2 kpl 1000 x 460 mm 2 kpl 1000 x 418 mm 3 kpl 418 x 418 mm Tee toiseen 460 x 1000 mm kokoiseen levyn seuraavat reiät: Halkaisijaltaan 238 mm reikä, reiän keskikohta on 140 mm levyn vasemmasta reunasta ja 140 mm levyn yläreunasta. Näistä paloista on mukava kasata apukammion portti. Kaikki lev y t leikattuina ja rei'itettyinä sekä porttiaihio. Katkaisu tehdään suorakulmaisessa portissa 45 asteen jiirikulmiin. Sellaisen kiertäminen levyyn onnistuu akkuporan istukalla
SPESIALISTEJA OVAT AUTOSTUDIO.FI, HIFIKONEX.FI JA HIFITALO.FI www.hertzaudiovideo.eu Maahantuoja: Simex Oy, Säynäslahdentie 18, 00560 Helsinki, 09-41500210 Annuncio Simex_HERTZ_05-2016.indd 1 25/05/16 10:26. Löydät parhaat tuotteet ja aina ajan tasalla olevat ammattilaiset, jotka tarjoavat kuuntelukokemuksen mikä ylittää odotuksesi. HERTZ SPESIALISTIT TEKEVÄT AUTOHIFIUNELMISTASI TOTTA. A uto S ound 107 KUN HALUAN ENEMMÄN FIILISTÄ Jos tavanomaiset tunteet eivät riitä sinulle ja haluat kuunteluhuoneen omaan autoosi, ota yhteyttä yhteen autohifispesialisteistam me Suomessa
Lähellä koria kulkeva kotelon runko olisi myös helppo kiinnittää mahdollisimman tukevasti auton koriin. Näin tulevan kotelon linjaus oli helppo varmistaa. Tulevat vaimennukset tehtäisiin täysin puhtaalta pöydältä. 108 A uto S ound Teksti: Harto Viljamaa Kuvat: Punto Crew VIIKON PROJEKTI MUUTAMALLA SATASELLA TAI SITTEN EI! . Autosta purettiin lähes koko sisusta ja vanhat vaimennusmateriaalit poistettiin. TULOKSENA SYNTYNYT ÄÄNENPAINEKILPAAUTO ON TARKAN SUUNNITTELUN JA TEKNISESTI TINKIMÄTTÖMÄN TOTEUTUKSEN SYNTEESI. Samalla saatiin tarvittavat mitat kotelon tilavuuden laskemiseksi. Tilavuuden maksimoimiseksi kotelon sivut vietiin niin lähelle auton kylkiä kuin vain mahdollista. Vanhat bitumit olivat niin löyhässä, että suurin osa irtosi kevyesti vasaralla koputtelemalla. Kolmen päivän kuluttua kaupoista auto näytti tältä. Punto ei kauan kokonaisena säilynyt. Tulevan kotelon kokoinen häkki rakennettiin puulistoista. Huomaa auton lattian muodosta johtuva porras kotelon etuosassa. TEHTYJÄ TYÖTUNTEJA ON KERTYNYT TÄHÄN MENNESSÄ YLI 1200 JA RAHAA ON PALANUT LÄHEMMÄS 7 000 €. . TÄHÄN SEMI UNLIMITED -PROJEKTIIN ON KULUNUT AIKAA YLI PUOLI VUOTTA. Semi Unlimited Punto OSA 1. Loput bitumijäämät poistettiin huolellisesti. KILPAILUKYKYISEN MAXBOOM-KILPURIN RAKENTAMINEN LAJIN SUURIMPIIN LUOKKIIN VAATII RAHAA JA ERITYISESTI AIKAA PALJON ENEMMÄN KUIN USEIMMAT OVAT VALMIITA KÄYTTÄMÄÄN. MAXBOOM
Moduulien hitsaus auton ulkopuolella oli helpompaa kuin ahtaassa tilassa auton sisällä. Sään. Tilanne kuitenkin muuttuu kun siirrytään rakentamaan menestyvää kisa-autoa isompiin luokkiin. Kuvassa takalattian moduuli on saamassa muotoaan. Jo tässä vaiheessa käy ilmi, että tekeillä on tavallista tiheämpi häkki. Se ainakin helpottaisi auton valintaa, kun kotelon tilantarve ei olisi aivan mahdoton. Kolmantena tukijana on Audiocheck, jonka valikoimista on kaikki auton laitteiston kaapeloinnit. Toisaalta lopputuloksen pitää sopia sääntöjen puitteisiin. Kotelon putket täyspitkinä tallin seinän vierellä. Flextronin valikoimista löytyy tämän lajin kestomenestyjäbassot SPL Dynamics XTR:t. Lasku lisätehosta olisi ollut turhan iso omalle lompakolle. Mikko Suokas oli alusta asti mukana projektiryhmässä. Mitään mahdollisuutta ei haluttu suoraan jättää käyttämättä. Vanhaa MaxBOOM:in luokkatehoa olisi ollut runsaat yhdeksän kiloa. Nyt vanhaa luokkatehoa on runsaat neljä kiloa. Viimeisenä palasena Antti Bäck lupasi lainata hitsauskonettaan projektin ajaksi. Puolivalmis kattomoduuli kiilattuna paikoilleen. Miten sellainen pitäisi toteuttaa. Noilla bassoilla lajin kovimmat tulokset on pääosin soitettu, joten ei ollut edes tarvetta miettiä mitään muuta. Jokaisesta kilpurista, josta vaan oli saatavissa tietoa, pyrittiin löytämään syyt hyvään tai huonoon tulokseen. Kotelo rakennettiin mahdollisuuksien mukaan moduuleina. A uto S ound 109 A uto S ound 109 MAXBOOM K uten viime numerossa totesimme, MaxBOOM on pikkuluokissa sangen edullista motorsporttia. Edellisen auton tukijat Flextron Oy ja AutoSound Technical Magazine lupasivat olla tukena myös uuden auton rakentamisessa. Mikä auto olisi hyvä aihio. Todellinen suunnittelu saattoi alkaa. Mikäli tuleva työmäärä olisi ollut tiedossa jo tässä vaiheessa, niin olisikohan projektiin koskaan ryhdytty. Työn alla on B-pilarilinjan tiivistys/tukiraudan mitoittaminen. . Yhteistyö Flextronin Hannu Ojan kanssa saa nyt jatkoa tämän projektin muodossa. Kuudella D2-kelaisella bassolla kahdelle linkkiparille tulee kaksi 1,3 ohmin kuormaa, eli noin 0,65 ohmia/pääte. Mikko oli jo viime kaudella osoittanut olevansa mies paikallaan. Puolen ohmin kytky olisi mahdollistanut mukavan tehoreservin. Kaluston ratkaisi tavallaan sponsorit ja tavallaan ei. Ilmeisesti kabiinista ei kannata tehdä yhtään liian suurta ja varmaan sen pitäisi olla lähtöjään mahdollisimman tukeva ja joustamaton. Vaaran ja Ylimartimon pämppärit eivät oikein ole lunastaneet odotuksia, joten ilmeisesti perinteinen refleksiseinä olisi varmin valinta. Budjetin alustava laskeminen ja resurssien tutkiminen eivät tuoneet mitään ylitsepääsemätöntä estettä eteen. Vahvistimiksi valikoitui neljä kappaletta SPL Dynamics ICE-1500D-vahvistinta. Kaluston eli bassojen ja vahvistimien valinta oli helppoa. Missään tapauksessa ei haluttu rakentaa mitään "ynnämuutmukanaolleet-tasoiseen" tulokseen jäävää autoa. Valittujen bassojen tarkka malli on XTR300D2. . . Kattoa vasten on kiilattuna kaarelle väännetty lattarauta. Taisipa tämä tulla sponsoreillekin luvattua. . Takaseinämoduuli yhdistettynä lattiamoduuliin. Toinen vaihtoehto olisi ollut kolme SPL Dynamics D4S-päätettä. Mikko vakuutti, että hän pysyy projektissa mukana alusta loppuun asti ja hoitaa oman osansa rakentamisesta. Kaikki neuvot ja opit pitäisi saada muualta ja soveltaa aiempaa parempana yhdistelmänä käytäntöön. Kokoa bassoilla on 12" ja bassoissa on kaksi kahden ohmin kelaa. Tämä nyt esittelyssä oleva projekti lähti liikkeelle perinteisen vaarallisista pohdiskeluista: "Miksi Semissä ei ole soitettu tuon kovempaa, vapauksia on kuitenkin paljon enemmän kuin Stockissa. Muotoon leikattu latta hitsattiin autossa muutamalla täpillä kattoa vasten olevaan lattaan. MaxBOOM:in säännöistä tutkittiin kaikki sääntöjen suomat mahdollisuudet ja rajoitukset. Kotelon alaosa rakennettiin lähes valmiiksi ikkunalinjan korkeuteen ennen kotelon katon valmistamista. Omaa kokemusta seinäkotelollisten autojen rakentamisesta ei ollut, joten mikä olisi se ”paremmin tehty kuin muilla”. Katto tultaisiin tukemaan koteloon kahdesta kohdasta, joten katto puhdistettiin erityisen tarkasti kummankin tuennan kohdalta. Umpisauman hitsaamisessa syntyvä lämpö olisi varmasti polttanut auton katon maalin pilalle.. Mainittakoon pienenä tarkennuksena, että ei tätäkään projektia ole rakennettu pelkästään sponsoreiden rahoilla. Ainakaan veltolla kotelolla ei kukaan ole soittanut kovaa, joten ilmeisesti kotelosta pitää pyrkiä tekemään tukeva. Turhaa seuramiestä ei tallille kaivattu, mutta töitä oli tiedossa ainakin riittävästi kahdelle. Tuumasta toimeen Tarvittavat palaset loksahtelivat kauniisti kohdalleen. Entäs jos me...". Yksi pääte aina kahdelle bassolle. Samassa yhteydessä luokaksi sovittiin neljästä SemiUNL-luokasta toiseksi isoin 3500W:n luokka. Varsin varhaisessa vaiheessa muutama pääasia alkoi selkiytymään. Kaapeleissa on luotettu ainoastaan täyskuparikaapeleihin ja prässättyihin liittimiin. Lopullinen sauma hitsattiin auton ulkopuolella. Seuraavaksi oli vuorossa nopea sponsorien konsultointi. Tässä tapauksessa pyrittiin nöyrästi ottamaan opiksi muiden onnistumisista ja epäonnistumisista. Kaikkea tietoa pyrittiin tarkastelemaan monesta näkökulmasta ja laaja-alaisesti, joten suunnittelu vaati paljon aikaa. Sen lupauksen täyttäminen edellytti asioiden tekemistä paremmin kuin muut. Lähes kaikki tarvittava alkoi olla kasassa. Tämähän on tuttua kaikille insinööreille: ”Varasta, kopioi ja sovella.” Täydellistä ratkaisua ei MaxBOOM:ssa ole, on ainoastaan erilaisia kompromisseja. Irrotetun kattoverhoilun liimajäämät poistettiin huolellisesti. Pahvimallineella haetaan oikeaa kaaren muotoa toisen lattaraudan reunalle. Näitä vaarallisia mietteitä pyöri Timo Hämäläisen päässä ennen mopon karkaamista
Bassojen sijoittamiseen alareuna sopii, muuten porras olisi jätetty kokonaan tekemättä. Myös lattioiden tiivistys kotelon alareunaan hoidettiin vastaavalla rakenteella. Kun ohjaamon minimitilavuus jaettiin ensin auton leveydellä ja sitten auton korkeudella, huomattiin useimpien autojen kohdalla hauska ilmiö; seinälinja pitäisi rakentaa todella lähelle tulipeltiä. Taka-akselin kantavuusja . Itse asiassa niin lähelle, että autoa olisi mahdoton soittaa saati ajaa. Sen ongelmana oli riittävän hyvien yksilöiden hieman turhan kallis hinta ja että suurimmassa osassa oli tiivisteellä kiinnitetty tuulilasi. Latat on hitsattu jatkuvalla saumalla yhteen. Lisäksi monissa autoissa B-pilarilinja oli aivan liian takana, jotta edes lähelle minimilitroja olisi mahdollista päästä. Monia autoja mitattiin ja samalla tutkittiin ohjaamon rakenteita kriittisesti. KUSKI JA KULKINE KUSKI JA APUKUSKI • Nimet Mikko Suokas ja Timo Hämäläinen • Paikkakunta Muurame ja Jyväskylä • Ammatti Koneistaja ja eläkeläinen KULKINE • Merkki Fiat • Malli Punto 5D HB 1.2 SX HIFIT • Soitin Alpine CDE-195BT • Vahvistimet 4 x SPL Dynamics ICE-1500D • Subwooferit 6 x SPL Dynamics XTR300D2 • Vaimennukset Vibroplast M1 • Akut 2 x NSB 170FT, 2 x NSB 100FT KIITOKSET AutoSound, Janne Soilakari Audiocheck, Juuso Pitkänen SPL Dynamics, Hannu Oja Antti Bäck, hitsikoneesta Ismo L, CNC-sahasta Ismo ja Kirsi, tallista ja sähköstä Mertsi ja Liisa Pertti ja Arja Petri Muhonen, hyvistä neuvoista Arttu "Pena" Penttinen Harto Viljamaa Kiitokset lisäksi kaikille mukana olleille, joita ei erikseen muistettu mainita. Kovin iso eläin ei pääsisi karkaamaan tästä häkistä. Valmis kattotuki. Se, olivatko meriitit tulleet Stock tai Semi-luokissa, ei ollut oleellista. Tätä vaihetta helpotti paljon se, että useampi kavereista oli jo pyöritellyt asiaa mielessään ja etsinyt täydellistä aihiota. Puulista ei paljoa maksanut ja näin saatiin varmasti istuvat putket. Tilavuus lasketaan ohjaamon leveydestä sivuikkunoiden alareunan kohdalta, korkeudesta lattiasta kattoon ja seinän etäisyydestä tulipellistä. Ensin mainittu 80-90-luvun vaihteen farmari-Polo tuli tunnetuksi "Jusu" Kaatilan kilpurina kausilla 2013 ja 2014. Monet koteloputket mitoitettiin ensin puisina. Kuva ei jätä epäselvyyttä ristikon tiheydestä. luotettavuusongelmiin ei oikein löytynyt ratkaisuja ja lisäksi kabiini oli turhan leveä. Kaksi samanlaista palkkia varmistaa katon tuennan kotelon runkoon. 110 A uto S ound 110 A uto S ound MAXBOOM nöissä B-pilarin etupuolisen osan muokkaaminen tukevammaksi on kielletty. Mikäli jostain näytti puuttuvan putki, se lisättiin epäröimättä. Autopohdistaa Säännöt määrittävät laskennallisen minimitilavuuden kabiinille. Lähinnä joukosta haluttiin karsia ne autot, joiden kabiinin etuosassa olisi jotain tuloksien saavuttamista haittaavaa. . Kaatila soitti Pololla varsin suvereeneja lukuja Semi UNL 1500W-luokassa. Erityisen tärkeänä pidettiin, että hankittavalla automallilla olisi "meriittejä" entuudestaan. Lattian muoto rajoitti melkoisesti käytettävissä olevaa tilaa. Peugeot 306 karsiutui melko aikaisessa vaiheessa. Farmarimallinen Skoda Felicia oli yksi pitkään harkittu vaihtoehto. Lopullisten putkien pätkiminen suoritettiin CNC-sahalla. Ratkaisu on tukeva ja vie vähän tilaa. Monesta potentiaalisesta autosta oli saatavissa ohjaamon mitat sekä jossain määrin luotettava näkemys vaikkapa ovenkarmien tukevuudesta. Etulattian porras liitettiin takalattiaan yhteen hitsatuilla 50x20x2 putkipalkeilla. . Liimamassa on varmistamassa sauman tiiviyden. Monet putkien päät ovat kahteen suuntaan vinoja, joten mittavirheen mahdollisuus on suuri. Mitään ei haluttu jättää sattuman varaan, joten ristikosta tehtiin varmasti riittävän tiheä. Sellaista ei omaan autoon haluttu, vaikka säännöt sallivatkin tiivistelasin liimaamisen. Alunperin toivottiin, että etulattian pudotusta olisi voitu hyödyntää porteille, mutta tilaa oli liian vähän. . Vaikka otetaan huomioon käytössä olleen päätekaluston ominaisuudet, niin tulos on silti erinomainen. Viimeksi mainittu mitta osoittautui erityisen haastavaksi. "Kaatilamallin" Poloa ja 240 farkkumallista Volvoa mietittiin pitkään. Takalattian etureuna häiritsisi pahasti lyhyenkin portin toimintaa
Kotelon levytys valmiina. Seuraavana vuorossa oli sisustan perusteellinen puhdistus. Kevyttä mallia oli paljon helpompi sovittaa ja muokata autossa. Aukko ruudutettiin vasta moduulin ja tuen asentamisen jälkeen. Kotelo Kotelon rakennustapa ei ollut vieläkään aivan varma. Puntoja riivaavat ruosteviat oli korjattu huolella. Timo ei mittailujen perusteella mahtuisi mitenkään ajamaan Puntoa seinän asentamisen jälkeen. Monelle rakentajalle olisi riittänyt saumojen tiivistäminen liimamassalla, mutta ei näille rakentajille. Esteeksi Polon hankinnalle tuli lopulta harvinaisuus. Se edellyttäisi riittävän paksun levyn käyttämistä sekä kotelon tukemista auton koriin kaikin mahdollisin. Kaikki suunnitellut muutokset pystyttäisiin tekemään kojelauta paikoillaan. Myös Polo ja Felicia roikkuivat edelleen mukana vaihtoehtoina. Kaikki päätteet eivät mahdu takaosaan, joten osa päätteistä asennetaan takaovien kohdalle. Lisäbonuksena Punto oli tasan saman värinen kuin vanhakin; autot näyttäisivät perhepotretissa veljeksiltä. Moduulirakentamisen iloja. Punto sammui muutaman kerran matkalla, joten syy myyntiin selvisi. Mitään läpimätää romukasaa tai "projektia" ei haluttu riesaksi hankkia, joten voimassa oleva katsastus ja kohtuulliset kilometrit edes jonkinlaisella huoltohistorialla olivat vaatimuksena. Mitään periaatteellista estettä ei löytynyt myöskään rakenteista. Hankinta-ajanjaksona kohtuullisen etäisyyden päästä ei löytynyt yhtään järkevän hintaista autoa. Kun riittävän hyvä yksilö sattuisi löytymään sopivan halvalla, se ostettaisiin. Oikea muoto piirrettiin vaneriin. Alkoi sopivan Punton metsästys. A uto S ound 111 A uto S ound 111 MAXBOOM . Näiden palkkien saumat jäivät hitsaamatta yläpuolelta. Keskellä moduulia oleva aukko on katon toista tukilinjaa varten. Pyöränkotelo ei paljoa tule koteloon, vaikka kotelo on tehty niin leveäksi kuin mahdollista. Teräsrungon ja levyrakenteisen kotelon hyviä ja huonoja puolia palloteltiin varsin pitkään. Oven lasin ja kotelon väliin jää juuri riittävästi tilaa yhdelle päätteelle. Timoa melkein puolta pienempi Mikko vakuutti, että hän hoitaa tarvittavat ajot, joten sekin asia olisi järjestyksessä. Lopulta Volvon kohtaloksi tuli meriittien puute. Samoja vaimennuskikkoja voitaisiin kokeilla myös uuteen kilpuriin. Muutama sopiva auto kartoitettiin ja karsittiin milloin mistäkin syystä. Yhdestä Fiatista sovittiin jo kaupatkin. Mittauksiin tehtiin vielä viimeiset varmistukset, jonka jälkeen autosta purettiin lähes koko sisusta. Takaoven kohdalta huomaa, kuinka lähelle auton koria häkki on saatu sovitettua. Koteloa levytettäessä jokaisesta vanerinpalasta tehtiin ensin malli muovilevystä. Tavoitteena oli mahdollisimman suuri kotelo, joka olisi myös todella tukeva. . Lönngrenin Markon ja brasilialaisten dB-Dragissa soittamat tulokset eivät oikein olleet vertailukelpoisia ja muita riittävän kovia tuloksia ei löytynyt. Myös häkin pieni ruutukoko käy hyvin ilmi. Aihion metsästyksen aikana aloitettu autotallin remontti valmistui ja Fiat ajettiin talliin. Vikaa yritettiin turhaan paikallistaa parina päivänä ajelemalla ja mittailemalla. Kaupat lyötiin lukkoon ja Timo pääsi Puntolla kotimatkalle. Autoon vaihdettiin käyntihäiriöiden korjaamiseksi uusi bensapumppu ja kampiakselin asentotunnistin. . 5-ovinen oletettiin rakenteeltaan melko lailla vastaavaksi kuin 3-ovinen. Sahatun palan sopivuus varmistettiin vielä ennen palan liimaamista ja ruuvaamista paikalleen. Volvo vaikutti kabiinin ja varsinkin takaosaston tilan kannalta houkuttelevalta. Auto oli myös juuri katsastettu ja huollettu. Toki tiedossa oli, että tuskin ne sellaisenaan toimisivat, mutta ainakin verhoilujen irrottaminen sujuisi rutiinilla. Lisäksi lujarakenteiseksi tunnettu ruotsalaisrauta kantaisi kasvavan kuorman varmemmin kuin moni muu. Palat istuvat hyvin toisiinsa. Säännötkään eivät salli kojelaudan poistamista eikä muokkaamista, joten sen irrottamiselle ei ollut mitään tarvetta. Myyjää ei enää sen jälkeen tavoitettu, joten aihion etsintä jatkui toisaalla. Vuosien likakertymät pyrittiin poistamaan mahdollisimman tarkoin auton sisältä. Kattomoduulin saumat sai hitsattua ympäriinsä auton ulkopuolella. Lähes kymmenen palan mitoittamisessa ja kiinnittämisessä oli melkoinen savotta . Hämäläisen Timon oma 3-ovinen Punto oli jo osoittanut potentiaalinsa Stock-luokissa. Ainoastaan kojelauta jätettiin paikoilleen. Punto tuli taloon Lopulta valinta pitkälti lukkiutui ykköskorimallin 5-oviseen Fiat Puntoon. Sovittiin, että myyjä tekee jakopään remontin ja ilmoittaa, kun se on tehty. Lopulta löytyi nykyinen Punto. Siistissä autossa on mukavampi työskennellä, kun likaa ei tartu kaikkeen. Siinä palaset tuntuivat heti loksahtavan paikoilleen. Sopivilla rakenteilla vanerista saataisiin rakennettua riittävän tukeva kotelo
Tarvittavat kytkennät on helppo tehdä pulttien välille. Siinäkin tapauksessa runko veisi vaan turhaan tilaa. Tavoitteena oli kaiken aikaa saada mahdollisimman tukeva korin ja kotelon yhdistelmä. Kotelon sisäverhouksen osalta vaneri vei voiton teräslevystä. Kotelon kaikkiin sisäsärmiin valmistettiin 3 mm:n teräslevystä listat. Vanerin hieman suurempi paksuus ei verottaisi litroja kotelosta liian paljon. Moinen runko vaatisi verhoilun paksulla levyllä, jotta rakenne olisi riittävän jäykkä. Kotelolla pyrittiin tukemaan auton koria mahdollisuuksien mukaan, toisaalta auton korilla pyrittiin tukemaan koteloa. Monessa paikassa ruuvit ulottuvat vanerin läpi kotelonrunkoon asti. Kaikkien kotelon seinämien levyjen reunat tulisi työstää sopiviin kulmiin viereisiin levynreunoihin nähden. tavoin. Kotelo pyrittiin mahdollisuuksien mukaan tekemään moduuleina. Seuraava pähkäilyn paikka oli runkoon käytettävän palkin koko. Tämän auton tavoite ei ole näyttävissä fl exivideoissa, vaan kovassa luvussa lasilla. . Kuvan alareunassa näkyvät basson johtojen läpiviennit kotelon ulkopuolelta. Jokaiselle kelalle tulee oma johto. Tällä tavoin vaikeassa asennoissa hitsattavia saumoja tuli mahdollisimman vähän ja hitsaamatta jääneitä saumoja jäi vain muutamia. Kaikki levyt tulisi liimata ja ruuvata näihin kantattuihin teräksiin. Kotelon runko hitsattiin kiinni auton koriin mahdollisimman monesta kohdasta. 30x30x3 ja 40x40x3 putket pyörivät suunnitelmissa pitkään. Vahvistimille lähtevät johdot on myös helppo kytkeä pultteihin. Ne tulisi kiinnittää auton koriin kuten ralliauton turvakaaret. Kotelon rakenne on osin erilainen kuin alunperin suunniteltiin, joten ylitys ei tullut suurena yllätyksenä. Bassojen johtojen läpivienti koteloon tapahtuu läpipulteilla. Lisäksi se on liian ohutta suoraan kierteytettäväksi. Kohtuullisen ohut vaneri olisi riittävän jäykkää, mikäli rungon ruutukoko olisi kohtuullisen pieni ja vaneri kiinnitettäisiin runkoon erittäin tukevasti. . Irtonaiseen pellinreunaan hitsattu tuenta kun ei. Jälkikäteen tarkasteltuna valintaa ei voida pitää täysin onnistuneena. Aikaa sovittamiseen kuluisi valtavasti. Kaikkiin kotelon kulmiin tulisi tehdä oikeaan kulmaan kantatut teräsvahvikkeet. Putkea tilattiin alkuun 72 metriä. Lisäksi levyt pitäisi liimata toisiinsa koko levynpaksuuden matkalta riittävän lujalla liimalla, esimerkiksi epoksiliimalla. Kiinnityskohdat pyrittiin sijoittamaan mahdollisimman tukeviin kohtiin auton korissa. Näin kytkentää on helppo muuttaa kotelon ulkopuolelta. Vaneri olisi myös hieman helpompaa työstää kuin teräslevy ja se olisi tukevuuteen nähden melko kevyttä. Listat myös varmistavat levysaumojen tiiviyden. Sisäpuolinen johdotus lähtee pultilta rengasliittimellä. Kotelorunko on varmasti riittävän tukeva, mutta käytetty putki on hieman liian ohutseinäistä ollakseen täysin vakuuttavaa kaikissa pulttauksissa. Käyttäväksi valittiin epäsymmetrinen 50x30x2 huonekaluputki. Pyöränkoteloihin vedettiin varmuuden vuoksi kerros vaimennusmattoa. Epäsymmetrisellä putkella haettiin hyvää vääntöjäykkyyden ja painon suhdetta. 112 A uto S ound 112 A uto S ound MAXBOOM . Listat liimattiin koko alaltaan vanereihin ja ruuvattiin tiheästi kiinni. Putken menekki pyrittiin arvioimaan tarkasti, mutta lopulta sitä meni hieman enemmän. Päätteelle löytyi hyvä paikka takaoven kohdalta. Tavoitteena oli saada levyjen saumat täysin joustamattomiksi. Moduuli kasattiin autossa, nostettiin ulos tallin lattialle ja hitsattiin saumat ympäriinsä. Kaikki pitäisi sovittaa toisiinsa erittäin tarkasti. Lopulta tultiin siihen johtopäätökseen, että minkä materiaalin hinnassa säästää, menettää monin verroin työn määrässä. Minkään onnettoman 25x25x1,5 huonekaluputken käytössä ei nähty järkeä. Mikäli rakentelu aloitettaisiin nyt alusta, niin luultavasti käytettäisiin jotain kolmen millin seinämällä olevaa putkea. Toiselta puolelta autoa löytyy toinen pääte ja samanlainen rypäs läpivientejä. Kotelon osalta päädyttiin siis teräsrunkoon. Lisäksi kaikki kiinnitykset vaatisivat jotain erityisratkaisuja, koska noin ohutseinäinen putki puristuu kasaan läpipulteilla. Lopulta ne molemmat hylättiin liian painavina
Kotelorunko jatkuu pyöränkoteloiden ohi suoraan lattiaja sivuseinälinjaa pitkin. Portista sisään mahtuva asentaja on kullan arvoinen. Myös henkinen paine kasvoi. Kuusi bassoa ja vaatimus riittävästä porttipinta-alasta laittaa kaiken varsin ahtaalle. Mikon urakaksi jäi myös ylipitkien porttien irrotus kotelosta lyhentämistä varten. Kotelon etulevy on 27 mm:n vaneria. Kotelon sisätilavuudeksi tuli yli 900 litraa. Bassojen asentaminen on paljon helpompaa, kun ne voi ensin pultata etulevyyn ja kytkeä jälkikäteen. . Levytyksen nurkille on haettu vielä lisäjäykkyyttä listoittamalla kaikki nurkat sisäpuolelta liimaamalla ja ruuvaamalla kolmen millin paksuiset kantatut listat kaikkiin saumoihin. Saumat hiottiin tasaiseksi, jotta kotelon levytykselle saataisiin paras mahdollinen kontakti runkoon. Latat on hitsattu yhteen T:n malliseksi palkiksi, liimattu kattoon ja hitsattu kiinni kotelon runkoon. Niihin kohtiin, mihin ei isompi mies taipunut hitsaamaan, niin pienempi Mikko astui remmiin. Bassojen liikeradan kanssa oli hieman ongelmia ylemmillä taajuuksilla, joten mitään maksimeja ei tässä vaiheessa kokeiltu. Ensimmäisten porttien laskennallinen viri on 43 Hz. Ilman tukia etuseinän taipuminen voisi rikkoa bassojen runkoja. Pärinät hävisivät muutamaa nuottia lukuun ottamatta. Kotelon etureunan kiinnitys kattoon tehtiin kahdella muotoillulla lattaraudalla. Kuinka paljon, se selviää vasta testeissä. Porttipinta-alaa on noin 1700 cm2. Porttien pituus käy ilmi kuvista. Pyöränkotelot tulevat sen verran kotelon sisään, mitä tulevat. Tavoitteena on katon vääntöjäykkyyden lisääminen ja sitä kautta tuulilasin yläreunan tukeminen. Lisätukien vaikutusta on tarkoitus testata tulevaisuudessa. Tuulilasin reunaa tukeva tukitanko sallittiin tämän vuoden sääntöuudistuksissa, joten jousto-ongelma on aiempaa pienempi. Kuvassa näkyvät laatikot ovat porttien sisäpäät. Pyöränkoteloiden kiertäminen ratkaistiin jättämällä ne kokonaan kiertämättä. Pena, joka oli apuna auton purkamisessa, tuli apuun myös viimeisellä viikolla auton kasausvaiheessa. Ensimmäisten kiireisten testien perusteella auto toimi kohtuullisesti. Ensimmäinen arvaus bassojen ja porttien sijoittelusta perustuu Kaatilan käyttämään porttisijoitteluun. Työnjako kotelorungon rakentamisessa oli selvä. Välttämättä edes ensimmäiset testit eivät toisi helpotusta. Syylliseksi epäiltiin löystynyttä kotelon etulevyä tai etulevyn tukia. Punton kokoiseen autoon ja ajateltuun luokkaan se on ihan sopivasti. Lopulta pyöränkoteloista ei paljoa edes jäänyt näkyviin kotelon sisäpuolelta. Ilmeisesti äänen absorptio on varsin vähäistä. Jokin paha sivuääni pelästytti rakentajat pahanpäiväisesti. Koteloon tuli tässä vaiheessa ainoastaan kolme sisätukea. Ensimmäiset sävelet Viimeisen kolmen kuukauden aikana ei ollut montaa päivää, että kumpikaan ei olisi tallilla käynyt. Pahvimallin perusteella valmistettiin sopiva vanerinpala, joka sovittamisen jälkeen liimattiin ja ruuvattiin kotelorunkoon kiinni. Muutaman vajailla tasoilla tehdyn mittauksen jälkeen säädettiin kaiutinvoltit kohdalleen. Toinen on väännetty katon mukaiselle kaarelle ja toisen reuna on leikattu edellisen latan mukaiseksi. Muutenkin viri ja lopulta kaikki muu määräytyy vain ja ainoastaan sen mukaan, millä saadaan kovin luku. Nämä ovat käytännössä välttämättömiä, koska runsaasti rei'itetty etuseinä on varsin veltto. A uto S ound 113 A uto S ound 113 MAXBOOM . Etulevyaihioita on valmiiksi tehtyinä riittävästi, jotta erilaisia elementtisijoitteluja saadaan tarvittaessa testattua. Mikko pätki raudat ja Timo hitsasi. Kaksi porttia on kotelon alanurkissa ja bassot ovat ylhäällä kahdessa vaakarivissä. Mikko töissä. Mikon vastuulle jäi myös rungon sisäsaumojen hiominen ahtaassa kotelossa. Ensimmäiseksi pelättiin bassojen pohjaavan, mutta nopeasti selvisi, että syy on jossain autossa. Rakentajilla oli takki sen verran tyhjä, että mitään muutoksia ei enää jaksettu tehdä.. Pasasen Tonin Passatissa vastaava rakenne syntyi seinälinjan eteenpäin siirtämisen myötä. Suoraan portin sisäpään edessä könöttävä pyöränkotelolaatikko tuskin ainakaan lisää lukua. Tukitanko voi auttaa asiaa, mutta varmasti yleisesti tukeva rakenne on parempi myös tangon kanssa. Penan apu oli todella tarpeen, sillä Timoa ja Mikkoa alkoi vaivata uupumus jatkuvaan rakentamiseen. Kotelon levytys suoritettiin suoraviivaisesti leikkaamalla jokaista levynpalasta vastaava pahvimalli. Mikäli vaikkapa porttien mitoitus olisi riittävän pahasti pielessä, tulos ei kertoisi juuri mitään todellisesta potentiaalista. Loput sisustan osat muokattiin seinälinjaan sopiviksi ja asennettiin paikoilleen. Alarivissä jää hieman tilaa reunoille. tue kumpaakaan kovin hyvin. Toinen vastaava tukilinja löytyy puolisen metriä taaempaa. Passatin etukatto on soitossa varsin eleetön, joten ratkaisu päätyi kopioitavaksi. Tällä haluttiin paitsi maksimoida kotelon tilavuus, niin myös minimoida pyöränkoteloiden aiheuttamat virtaushäiriöt kotelon sisällä. Tarkemmassa tutkimuksessa äänen päästäjäksi paljastui ovenkarmi, joka täristessään hakkasi koriin. Rima oli paljon palkkia halvempaa, joten oli mielekkäämpää tehdä mitoitusvirheet siihen. Tämän jälkeen päästiin asentamaan oven tiivisteet paikoilleen. Ei uretaanille Kotelon tiivistys B-pilarilinjaan toteutettiin hitsaamalla. Mitä pidemmälle rakentaminen eteni, sitä enemmän tehdyt ratkaisut epäilyttivät. Ääni oli todella voimakas metallisensävyinen pärinä. Uretaania ei tässä tarvittu. Ylärivin bassot tulevat aivan kiinni kattoon ja sivuseiniin. Kiireen siivittämänä ensimmäiset nuotit soitettiin ilman oven tiivisteitä, joten tämä ei sinällään ollut mikään ihme. Rakentamisessa kävi kuten lähes aina, eli kisojen lähestyessä alkoi tulemaan kiire. Odotukset vaihtuivat alle 150:n rupuluvusta epärealistiseen ”154 ensimmäisellä vedolla” ja takaisin edelliseen parhaimmillaan alle minuutin välein. Pyöränkoteloiden kohdalla vanerin reuna liimattiin suoraan kiinni auton peltiin. Pellin fl eksaamista epäilevän kannattaa huomioida pieni pinta-ala ja moneen suuntaan kaarevan pellin suuri jäykkyys. Kurkistus basson reiästä valmiiseen koteloon. Kotelon lattia ja seinät aiheuttavat runsaasti akustista jatketta porteille, eli laskevat todellista viriä melkoisesti. Kotelo on nyrkillä hakkaamalla todella tukeva ja siellä on varsin häiritsevä kaiku. Punton takalattian malli pakottaa porttien alareunan varsin korkealle etuohjaamon lattiapinnasta. Materiaalihävikki minimoitiin tekemällä haastavimmat palat ensin samankokoisesta puurimasta
Pahimmat pelot huonoista ratkaisuista suurimmaksi osaksi kaikkosivat hyvän tuloksen myötä. Seuraavassa numerossa seuraa lisää aiheesta.... Demottelua varten Puntoon on tulossa rajumpi kattaus keskiääniä ja järeät diskantit. 114 A uto S ound 114 A uto S ound MAXBOOM . Etuovien kaiutinasennuksia on aloiteltu rakentamalla kokonaan uudet ovipaneelit. Useaan kertaan tarkistetuista laskelmista huolimatta joku laskuvirhe jäi huomaamatta ja porteista tehtiin aivan liian pitkät. ex 221 15 tuubia 150 Tuulilasiliimaa 5 tuubia ja primer 80 12mm vesivaneri 4 levyä 140 27mm vesivaneri 5 levyä 375 MIG-lanka 15 kg 75 Suojakaasu 4 täyttöä kulutus 23kg 168 Audiocheck Power Line Pro 50mm2 24m 288 Audiocheck 4mm2 OFC kaiutinkaapeli 25m 85 50mm2 ja 4mm2 rengasliittimiä 60 RCA-kaapelit ja -haarat 75 Pientarvikkeet, puttit, mutterit, ruuvit, laikat, porat, ruuvikärjet, suojaja kutistesukat, tinneri yms. Auto ilmoitettiin aloittelijapuolelle, koska auton omistava Mikko ei ole aiemmin osallistunut yhteenkään MaxBOOM-kilpailuun. Mikko mahtuu kohtuudella ajamaan autoa ja Timoltakin sujuu lyhyt siirto. Ekat kisat Punto raahattiin sellaisenaan Tampereelle. Auto ja varaosat Kulut euroa (€) Fiat Punto 5D SX 600 Takajouset 100 Bensiinipumppu 80 Kampiakselin asentotunnistin 40 Auto ja varaosat yhteensä 820 Kotelotarvikkeet ja kaapeloinnit 50x30x2 putki 72 m 265 50x30x2putki 3m 10 30x30x2 putki 5m 20 50x4 latta 6m 12 3mm teräslevy 2m2 75 Porakärkiruuvit . . Aina on jotakin, mitä voi muuttaa ja koittaa saada parannusta tulokseen. HRS:n yhteydessä pidettiin kevään ensimmäinen MaxBOOM-osakilpailu. 300 Kotelotarvikkeet ja kaapelointi yhteensä 2258 Äänentoistokalusto Vahvistimet SPL Dynamics ICE-1500D 4kpl 1040 Subwooferit SPL Dynamics XTR300D2 6kpl 1764 Soitin Alpine CDE-195BT 229 Akku NSB 170ft käytetty 2kpl 360 Akku NSB 100ft 2kpl 300 Äänentoistokalusto yhteensä 3693 Kaikki yhteensä 6771 PUNTO-PROJEKTIN KOKONAISBUDJETTI Punto ensimmäisessä kilpailussa Tampereen Pirkkahallissa. Aivan ensimmäisiä vaimennuksia on myös jo kokeiltu. Luku on vain kahden kymmenyksen päässä luokan viimevuotisen voittajan Sami Hautasen samoissa kisoissa soittamasta tuloksesta. Tuurissa ei Punto varmaankaan vielä ole tiukimmassa iskussa, mutta tavoitteena on parantaa siellä omaa ennätystä. MB-kilpuri ei ole koskaan valmis. Keskeltä puuttuu vielä kaksi akkua. Tällä jakkaralla on ahdasta, vaikka selkänoja olisikin taka-asennossa. Akkujen alta löytyy putkikehikko ja raudat puristavat akut paikoilleen. Kisojen jälkeen syyksi bassojen karkaileviin liikeratoihin paljastui aivan turhan matala viri. Ensimmäiset muutokset portteihin on jo tehty ja lisää muutoksia on tulossa. ugel 1200 kpl 80 Sika. Isolle miehelle soittoasento kuskinpaikalla on vähintäänkin mielenkiintoinen. Tässä projektissa akkujen kiinnitys hoidettiin kunnolla. Suurin odotuksin ja toivein soitettu 152,7 dB on oikein hyvä lähtökohta tuleviin kisoihin. Jos ei kymmenystä, niin ainakin muutaman sadasosan verran
A uto S ound 115 A uto S ound 115 MAXBOOM
KOKEILUSSA. Tämä tosin tarkoitti vahvistimien poikkeavan valtavirrasta, sillä Lanzarin antotehot eivät juurikaan muuttuneet akkujännitteen mukana ja samalla niitä ei myöskään voinut kuormittaa mataliin impedansseihin, kuten monien kilpailevien merkkien vahvistimia voitiin. Optidriven synty Koska Ron Kovnerilla oli visioita siitä, millaisia laitteita tehdas tulisi valmistamaan, oli ensin lähtökohtaisesti voitava kartoittaa mihin on mahdollista ryhtyä. Tosin siinä sivussa myös ulkonäöllä ja imagolla oli oma tärkeä merkityksensä. Luoda merkki ja brändi, jonka ensisijainen lähtökohta olisi tarjota laatutietoisille kuluttajille tuotteita, joiden valmistuksessa ei olisi tehty helppoja ratkaisuja, vaan tarjota jotain erilaista, jolla yhä vaativimmille asiakkaille saataisiin käyttöön valtavirrasta poikkeavia audiolaitteita. TÄMÄNKERTAINEN ARTIKKELIMME RAOTTAA MENNEISYYDEN VERHOA HIEMAN ERI TAVALLA, SILLÄ VALMISTAJA, JOKA TUNNETTIIN LAAJALTI 90-LUVULLA ON YHÄ EDELLEEN OLEMASSA. Autohifi n kulta-aikoina suurin ero olikin siinä, että myös niiden ökykalliiden lippulaivamallien kohdalla riitti ennen paljon enemmän kysyntää. Ja kun kysyntää on, on sille luonnollinen seuraus pyrkiä vastaamaan siihen. Tähän kuului tehtaan fi losofi an mukaisesti myös tiukkaan reguloidut sisäiset virtalähteet, joilla ulkoiset jännitteen vaihtelut eivät päässeet vaikuttamaan liikaa laitteiden toimintaan. Lanzarin alkupään mallisto taas poikkesi huomattavasti näistä, sillä niiden suunnittelun lähtökohtana oli tehdä erittäin tiukkatoleranssiset laitteet, joiden säröarvot olisivat niin pienet, kuin vain mahdollista. Varhaisella 80-luvulla moni tunnettu valmistaja perusti autoaudioyrityksensä oman intohimon ja erikoisosaamisen kautta ja niistä onkin syntynyt monia vuosikymmeniä kestäneitä menestystarinoita. M onen aiemman klassikkosarjamme valmistajan juuret ulottuvat aina 80-luvulle asti ja tämä yleisesti siksi, että juuri tuolloin autohifi otti ensimmäisiä massiivisia alkuaskeleitaan tekniikan kehittymisen myötä. Myös Lanzarin kohdalla kävi näin. Samoihin aikoihin myös suuren yleisön kiinnostus autoäänentoistoa kohtaan alkoi kasvaa. MUTTA SE, MITÄ HIFIMYYMÄLÄN TISKILTÄ TÄNÄÄN SAA MUKAANSA, ON AIVAN JOTAIN MUUTA, KUIN MISTÄ TÄMÄ TIMANTINKOVA VALMISTAJA OPITTIIN AIKOINAAN TUNTEMAAN. Ron Kovner halusi luoda kilpailukäyttöön autovahvistimet, joiden äänenlaatu olisi myöskin niin hyvä, kuin se vain teknisesti toteuttaen olisi mahdollista. Tehtaan toiminnan alkaessa Ron Kovner oli se mies, jolla oli unelma. Autoäänentoiston alkuaikojen kilpailu merkkien kesken oli myös luonnollisesti kovaa, aivan kuten se on tänäkin päivänä. Todellinen legendapääte, joka lienee yksi myydyimmistä järeämmän ja kalliimman pään autovahvistimista 90-luvulla Suomessa. Toki aina asiakaskunta on jakautunut eri hintaluokan tuotteille ja siksi valmistajien valikoimissa on ollutkin mahdollisuus tarjota alkaen mallista kattava valikoima aina hulppean hintaisiin erikoismalleihin saakka. Tuolloin vain ne vahvuudet, joilla kilpailijoista pyrittiin erottautumaan painottuivat lähes täysin laadullisiin kriteereihin. Laajamittainen tuotantolinjan käynnistys ja Teksti: Tom Hietaharju Kuvat: Valmistaja AUTOSOUNDIN KLASSIKKOSARJA ON PUREUTUNUT YTIMEKKÄÄSTI JO USEAMMAN ARTIKKELIN VOIMIN MENNEIDEN AIKOJEN AUTOHIFILEGENDOJEN ESITTELYYN. Tähän toki Lanzarin tehdas toi toiminnan kasvaessa parannuksen, mutta siitä lisää tuonnempana. Lanzar Optidrive 2500. Tuohon aikaan erityisessä huudossa olivat matalia kaiutinkuormia kestävät niin sanotut huijaus vahvistimet, joilla luokitustehonsa puolesta voitiin kilpailla autoäänentoiston pienemmissä wattiluokissa, mutta joita kuormitettaessa todelliset tehot olivat moninkertaiset. Paluu alkulähteille Lanzarin tehtaan juuret eivät ole siinä mielessä muita valmistajia yhtään erikoisemmat, sillä myös tämän valmistajan kohdalla oli henkilöitä ja oli unelmia. Aiemmissa artikkeleissa on mainittu monia tunnettuja tuon ajan valmistajia, mutta yksi, joka usein jää vähemmälle huomiolle on Lanzar. Hinta, joka nykyään lähes poikkeuksetta näyttelee suurinta roolia valintakriteereissä, oli autohifi n orastuksen aikoihin enemmänkin sivuseikka. HISTORIAN SIIPIEN HAVINA ON OLLUT LÄHES KORVINKUULTAVAA JA MONI UNOHDETTU KULTAKIMPALE ON HERÄNNYT UUTEEN ELOON ESITTELYJEN MYÖTÄ. 116 A uto S ound 116 A uto S ound KOKEILUSSA KLASSIKKOHIFIÄ ESITTELYSSÄ OSA 15. Valmistajan juuret yltävät kauas autohifi n synnyn aikoihin ja erityisesti 90-luvulla merkki oli kovassa huudossa aina omaa rakasta peräpohjolaamme myöten
Muuten pääte oli toteutukseltaan vanhemman mallisarjan kaltainen. 15-tuumainen malli on näistä se tunnetuin, mutta myös 10" ja 12" löytyi.. Samaa kertoi myös 90-luvun puolivälin tienoilla autohifi alan sen aikaisen lehden mittauspenkki, johon Optidrive 500 oli istutettu. Mantzin Zed Audio valmisti 80-luvun puolivälissä vahvistimia muun muassa Autotekille ja hieman myöhemmin Rodekille. Ja vaikka päätteen tehoarvot tuntuivatkin tavanomaisilta, oli päätteesVaikka keskityimmekin tässä artikkelissa pääosin Lanzarin vahvistintuotantoon, niin merkki niitti aikoinaan mainetta myös asiallisilla kaiuttimillaan. Optidrive sarjasta ja varsinkin niiden myöhemmistä kehitysversioista löytyy montakin helmeä, jotka edelleen ovat haluttua tavaraa keräilijöiden keskuudessa. Mallisarjan ensimmäinen versio tunnettiin nimellä Optidrive 500 TMS, jossa mallimerkinnän luku tarkoitti kanavakohtaista kahden ohmin stereokuormatehoa. Tehoreserviä oli kuitenkin paljon enemmänkin ja tuo 91-kiloinen hirviö sai nimekseen Leviathan. Tehokkaan kaksikanavaisen lippulaivamallin ilmestymisen aikoihin myös Optidrive sarjan kuusikanavainen malli näki päivänvalon ja se omalta osaltaan myös mullisti markkinoita, sillä vastaavaa monikanavaista äänenlaatupäätettä ei yleisesti kilpailevien merkkien mallistosta kovinkaan montaa löytynyt. Tosi asiassa tärkeintä on kuitenkin muistaa, että 90-luvulla oli äärimmäisen harvinaista kohdata autovahvistin, jonka todellinen antoteho oli kilowatti neljän ohmin monokuormalla. Ensimmäisinä tuotteinaan Mantz suunnitteli ja valmisti erilaisia tuotteita, joiden joukossa oli muun muassa audiomiksereitä, taajuuskorjaimia ja tietenkin vahvistimia. Sen alla Mantz alkoi valmistaa markkinoille myös autovahvistimia ensin Zeus nimen alla, joiden myöhemmistä kehitysversioista tuli 90-luvun alkupuolella osa legendaarisen Hifonicsin päätevalikoimaa. Ron Kovnerin ja Stephen Manzin tiet kohtasivat vuonna 1988, jolloin miesten yhteinen suunnittelu synnytti ensimmäiset Lanzar vahvistimet. Siksi Kovner päätti turvautua ulkopuoliseen suunnitteluapuun. Kykyä tuottaa äärimmäistä musiikkinautintoa ja antaa paljon puhdasta antotehoa kaikenlaisille markkinoilla oleville sen aikaisille kaiuttimille. Stephenin ensimmäinen varsinainen merkkipaalutuote oli kuitenkin hänen omaa suunnitteluaan oleva superjäreä kaksikanavainen kotivahvistin, jonka kanavakohtainen teho oli 70-luvulle lähes uskomaton 1500 wattia kahdeksan ohmin kuormalla. Siltakytkettynä kokonaisantotehon ilmoitettiin olevan tasan kilowatti. Tällaiset hieman salaperäiset esiin putkahtavat tiedot historian pimennoista ovat aina omiaan ruokkimaan Old School -harrastajien mielikuvitusta vanhemman ikäpolven laitteiden todellisista suorituskyvyistä. Lanzarin DC-sarjan subbarielementit olivat siitä erikoinen ilmestys, että 90-luvun puolivälissä todella moni SQ-harrastaja kuten vaikkapa moninkertainen Suomenmestari Pasi Kalliojärvi vannoi näiden nimeen, samaan aikaan kun elementeillä tehtailtiin ennätyksiä myös painekarkeloissa mm. Optidrive 2500 onkin monen vanhemman autohifi harrastajan lämpimien muisteluiden kohde, sillä se lienee yksi myydyimmistä järeämmän ja kalliimman pään autovahvistimista myös meillä Suomessa aikoinaan. Mutta ne otettiin kuluttajien keskuudessa hyvin vastaan, sillä niiden erinomainen äänenlaatu, huippuluokan mittausarvot ja tankkimaisen järeä toteutus takasi niille nopeasti laajan suosion. Tämä tehtävä ei kuitenkaan pitkään audionero Manzin kunnianhimoa tyydyttänyt, jolloin mies irtisanoutui tehtävästään ja perusti oman yrityksensä. Varsinaista kahden ohmin monotehoa lehden testaajat eivät kuitenkaan lähteneet kokeilemaan, vaikka Lanzarin tehtaalta oli siihen lupa myönnettykin, sillä suosituksena oli siinä vaiheessa erillisen lisäjäähdytyksen toteutus vahvistimen suurehkosta jäähdytysprofi ilista huolimatta. Optidrive mallimerkintää kantavia vahvistimia ei missään nimessä voinut luonnehtia edullisiksi, eikä edes keskihintaisiksi tuotteiksi sen aikaisilla markkinoilla, eikä niitä ollut edes tarkoitettu sellaisiksi. Näiden kaksikanavaisten todellisista antotehoista liikkuu edelleen monenlaista tietoa ja vannoutuneimpien harrastajien mielissä Lanzarin ilmoittamat tehoarvot ovat yleensä reilusti alimitoitettuja. Tosiasiassa kuitenkin nykymittausten valossa päätteiden tiukkaan reguloitu virtalähde tarkoitti juurikin sitä, ettei päätteiden antoteho poikennut kovinkaan paljoa valmistajan ilmoittamasta, vaan oli hyvinkin tarkkaan juuri se, mitä teknisissä tiedoissa oli ilmoitettu. Ensimmäinen tuoteperhe nimettiin ytimekkäästi Optidriveksi, sillä se kuvasti Kovnerin mielestä myös parhaiten laitteiden ominaisuuksia. Toki mikään tehdas ei ole ylivoimainen, eikä yksi tuoteryhmä riitä vielä takaamaan menestystarinaa, joten Lanzarin merkki sai luonnollisesti alleen myös kattavan kaiutinvalikoiman subwoofereineen. Myöhemmässä kehitysversiossa kuoren väri vaihtui siniharmaasta mustaksi ja mallimerkintään lisättiin numero kaksi. Ne ovat kuitenkin kokonaan oma tarinansa. Lanzarin ensimmäinen tuoteryhmä oli luonnollisesti autovahvistimet, sillä niille oli sen aikaisilla markkinoilla myös suurin kysyntä. Pääte oli monikanavaiseksi ilmoitettujen arvojen valossa aavistuksen vaatimattoman oloinen, sillä tuon lähes 56 senttiä pitkän mahtipäätteen kanavakohtaiseksi tehoksi ilmoitettiin 33.3 wattia neljän ohmin kuormalla. Tehot olivat lähes täsmälleen valmistajan ilmoittamat, ylittäen ne toki hiuksen hienosti. Siihen aikaan kun oli kuitenkin vaikea löytää esimerkiksi subwooferia, josta löytyi vastaavaa Lanzarin lippulaivapäätettä vastaavaa järeystasoa. Silloin juuri yliopistosta valmistunut Mantz oli päässyt ensimmäiseen työpaikkaansa, jossa hän korjasi kasettidekkejä vielä nykyäänkin olemassa olevalle elektroniikkajätti Sanyolle. Säröarvot olivat kuitenkin poikkeuksellisen alhaiset, joka sai myös erityistä huomiota itse testaajilta. Aiemmin perustamansa yrityksen nimen Mantz muutti vuonna 1983 Zed Audioksi. Lisäksi koska suuren suosion vuoksi valmistusmäärät olivat suurehkoja ja niiden superjäreä rakenne teki niistä äärimmäisen kestäviä, on käytettyjen laitteiden markkinoilla yhä edelleen sitä oikeaa kulta-ajan Lanzaria tarjolla varsin mukavasti. Mantz vastasi käytännössä niiden teknisestä puolesta ja Kovner enemmän ulkoisista ominaisuuksista. A uto S ound 117 koneistus ei ole koskaan edullista huvia, eikä varsinkaan silloin, jos toiminnan ensi askelia ollaan vasta ottamassa. KauhaSoundin toimesta. Optidrive mallistosta löytyi perinteiset kaksi ja nelikanavaiset versiot, joista ehdottomasti yksi kiinnostavimpia oli malliston järein kaksikanavainen. Kahteen ohmiin antotehot tuplaantuivat 67 wattiin ja siltakytkettynä kolmekanavaiseksi tehoa oli tarjolla 200 wattia kolmeen kanavaan. Päätteen rakentaminen valmiiksi tuotteeksi vei Mantzilta yli 18 kuukauden päivät, mutta uhrausta voidaan pitää onnistuneena, sillä Leviathanin nimi saa edelleen aikaan innon väristyksiä audiokansan keskuudessa ja valmis tuote siivitti omalta osaltaan miehen suoranaiseen menestykseen. Vahvistimien suunnittelussa ja toteutuksessa Kovner päätti kääntyä erittäin kuuluisan audionero Stephen Manzin puoleen, jonka pitkä kokemus audiolaitteiden suunnittelussa ja toteutuksessa juonsi juurensa aina 70-luvun alkupuolelle saakka. Varsinainen todellinen kahden ohmin antoteho jäi siis historian pimentoon, mutta lehden testaajien salamyhkäinen kommentti testin lopuksi mainitsi kahden ohmin dynaamisen monotehon olevan 2000 watin luokkaa ja sen syntymiseen oli tarvittu virtaa noin 220 ampeeria. Aitoja helmiä Varsinainen Optidrive sarja oli aluksi vain hyvin toteutettu, eikä malleja ollut sinällään montaakaan, mutta kova kysyntä teki tehtävänsä ja Kovner laajensi mallistoa paremmin asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Mutta sen äänenlaadussa oli paljon sellaista, jota edelleen monet vanhemman sukupolven harrastajat kaiholla muistelevat. Tosin aivan ilmaisia ne eivät ole vieläkään ja vuosien vieriessä hinnat saattavat yhä nousta, kuten on käynyt monen muun merkin harvinaisempien mallien kohdalla
Jotkut asiat ovat toki paremmin ja suuria harppauksia on tapahtunut tekniikan kehittymisen myötä. Pelkkä Lanzarin nettisivujen selaaminen kieltämättä hämmentää, sillä nykysukupolven Optidrivet eivät ole sitä, mistä Lanzar opittiin joskus tuntemaan. Mutta niissä on silti sitä jotain. Lanzar Optidrive 50C, aijai... Näin ollen Lanzar kykeni lunastamaan sille asetetut odotukset ja luonnollisesti myös tästä matalien kuormien mallista tuli sen aikainen hitti, sekä myöhemmin haluttu keräily klassikko, sillä se kykeni ohjaamaan vaivatta järeämpääkin subbarikalustoa riittävällä voimalla. Mutta yksi seikka Lanzarin Optidrive sarjassa on hyvä yhä edelleen. Päätteet ovat ehkä enemmän nykyaikaa, sillä suurimmat niistä toimivat D-luokassa, joka on yleistä meidän ajallemme. Lanzar brändin omistaja päätti tuoda Optidriven takaisin mallistoon ja tehdä merkille todellisen kasvojen kohotuksen, sillä markettien massatuotteena Lanzarit olivat olleet enemmän tai vähemmän Pyramidin ja Pylen tuotteita, joita oli hivenen muokattu ja joihin oli lisätty Lanzarin logot. Se, että Optidrive palasi takaisin mallistoon ja Lanzar sai uuden elämän 2000-luvun laatumerkkinä on toki maininnan arvoinen seikka. Optidrive malliston jokainen tuote olisi sinällään jo esittelyn arvoinen, mutta jos kävisimme yksityiskohtaisesti läpi nämä kaikki helmet, loppuisi tämän lehden sivuilta auttamattomasti tila kesken. On hienoa, että menneiden aikojen loistokkaita jalokiviä on yhä edelleen olemassa ja mikäli tahtoo tehdä aikamatkan menneisyyteen, riittää siihen kotisohva, eBay ja Internetin taianomainen maailma. Ja vaikka tuosta on jo aikaa, mutta silloin saavutettu kilpailumenestys monen Lanzar auton kohdalla kertoi ehkä omaa kieltään siitä laadusta, mikä noiden järeiden päätteiden tyylikkään arvokas kuori kätki sisäänsä. Samoihin aikoihin suurta suosiota nauttinut Orionin HCCA 225 pääte oli luokitustehoiltaan Lanzarin kanssa samalla viivalla, mutta Orionin alin suositeltu kuorma oli vain yksi ohmia, jonne luvattiin 400 watin antoteho. Samaisessa lehden testissä hämmästeltiin päätteen uskomatonta vaimennuskerrointa ja erityisesti säröarvoa, joka oli 0.0094%, kun mittauksessa oli käytetty 1 watin ja 1 kilohertsin arvoja. Äänenlaadullisesti ei välttämättä sitä tavallisinta nautintoa tuottavaa, mutta tehollisesti ajateltuna ne ovat ehkä juuri sitä ,mitä tämän päivän kuluttaja kaipaa. Hyvin yleinen autoäänentoistojärjestö FASCA:n kilpailukalusto 90-luvulla olikin Lanzarin Optidrive 6200 ohjaamassa laitteiston etukaiuttimia ja järeä 2500 subwoofereita. Siinä, missä moni muu valmistaja on pyrkinyt kutistamaan laitteitaan mahdollisimman pieniksi, on Optidriven nykyinen mallisto varustettu painavilla ja massiivisen kokoisilla jäähdytysrivastoilla. Päätteen ilmoitetut antotehot olivat neljän ohmin kuormalla 25 wattia kanavalta, mutta mataliin kuormiin mentäessä todellisuus olikin sitten aivan jotain muuta. KOKEILUSSA. Optidrive nykyään Stephen Mentzin Zed Audion ja Ron Kovnerin Lanzarin tiet erosivat 2000 luvulla, kun Lanzarin tehtaalle kävi, kuten monelle muulle aikalaiselleen. Ohmisotaan Lanzarin vahvistimien saavutettua jalansijansa markkinoilla, halusi Ron Kovner tehdä Optidrive sarjasta vieläkin paremman. Lanzarin laatu koki ikävän kolauksen, sillä tuotteiden taso ei ollut merkkien yhdistymisen jälkeen enää lähelläkään Zed Audion valmistamia vastaavaa ja varsin pian yksi 90-luvun kulta-aikojen kuningasmerkki oli vajonnut alas massamarkettien halpatuotteeksi. Lanzarin Optidrive 50C on myös nykypäivinä niitä kiisteltyjä vahvistimia harrastajien keskuudessa, sillä senkin antotehojen monet sanovat olevat ilmoitettuja huomattavasti suuremmat ja sen jopa kestävän matalampia kuormia, kuin mihin Lanzarin tehdas sen aikoinaan ilmoitti. Ei ehkä siinä mielessä, että vannoutunut Old School -harrastaja ja vanhan liiton autohifisti koskaan haluaisi sellaista itselleen hankkia, mutta niiden järeän massiivinen koko ja legendaarinen Optidriven merkki siivittää ajatukset mukavan helposti kultaiselle 90-luvulle, jossa kaikki oli tehty paljon niin paljon paremmin. Matalimman suositellun kuorman ilmoitettiin olevan puoli ohmia siltakytkettynä, jossa Optidrive 50C kykenisi puskemaan ulos 800 watin jatkuvan antotehon. Sama tapahtui oikeastaan aina kuorman puoliintuessa, mutta sinne alimpaan suositeltuun puolen ohmin monokuormaan ei pääte kyennyt tarjoilemaan juurikaan enempää tehoa, kuin Lanzarin tehoilmoituksissa mainittiin. Mutta jo Lanzar ja Optidrive 50C osoittaa nämä väitteet vääriksi. Viimeisen silmäyksen luominen Lanzarin Optidriven 50C päätteen kuvaan Internetissä saa aikaan levollisen tunteen. Ne ovat enemmän yleismallin tuotteita, joiden piirilevyratkaisuja löytyy muidenkin valmistajien laitteiden sisältä, mutta joita on toki muokattu Lanzarille sopivaan suuntaan, sillä valmistuksesta vastaavat nykyisin jättikokoiset Kauko Idän autolaitetehtaat. Stephen Mantz sai tehtäväkseen suunnitella täysin uuden vahvistinmallin Lanzarille, joka pääasiallinen tehtävä tulisi olemaan merkin kilpailukyvyn parantaminen nimenomaan pieniwattisissa luokissa. Aikaan, jossa intohimo syntyi fanaattisista sydämistä ja maine laadusta. Kilpailevilla merkeillä oli mallistossaan matalia kuormia kestävät päätteensä, mutta Lanzarin valinneet joutuivat kilpailutasolla aina väkisinkin suurempitehoisiin luokkiin, tai sitten automaattisesti antamaan tasoitusta tehomäärissä kilpakumppaneilleen. Ennen tehtiin paljon sellaista, mitä ei nykyään ole enää olemassa. Ja aikaan, joka ei kenties koskaan palaa, mutta joka yhä vahvasti silti vaikuttaa joka päivä keskuudessamme. Mutta niitä uskomattomia autohifiluomuksia löytyy menneisyydestä paljonkin, joiden kohdalla laatu on osoitus kunnianhimosta, eikä vain pelkästään kaupallisuudesta. Mutta se, mitä tänään Optidrive pitää sisällään ei ole enää Zed Audiota. Aina välillä Old School -harrastajia saatetaan pitää harrastukseen hurahtaneina, joiden mielissä kaikki, mikä ennen tehtiin on parempaa ja monesti aika kultaa muistot. Tosin se, että pääte kesti mukisematta puoli ohmia ja kykeni puskemaan ulos kunnioitettavat 816 wattia, on kuitenkin suoritus, joka 90-luvulla oli erittäin kovatasoinen ja etumatka moniin kilpakumppaneihin oli selvä. Neljällä ohmilla antotehoiksi oli mitattu 37 wattia kanavalta, joka kyllä selkeästi ylittää tehtaan ilmoittaman 25 wattia. Tehdas ajautui talousvaikeuksiin hiipuneen kysynnän ja pienentyneiden markkinoiden myötä ja Lanzar myytiin SoundAround yhtymälle, jonka omistuksesta löytyi jo ennestään esimerkiksi Pyramid, Pyle ja Legacy. Vahvistin oli myös testattu 90-luvun puolivälissä erään autoaudiojulkaisun toimesta, jolloin sen koruttomat teholukemat olivat hyvin lähellä tehtaan ilmoittamia. Vuonna 2006 tilanne kuitenkin muuttui. Tosin siinä mielessä kilpailu ei ole aivan tasaväkistä, sillä Lanzarin hinta oli huomattavasti aikoinaan Orionia kalliimpi ja myös kokonsa puolesta se oli suurempi, joka ei ehkä kultaisella 90-luvulla ollut se myyntiä rajoittava seikka, kuten se on enemmän nykyään. Optidrive 50C rullasikin vauhdikkaasti tehtaan tuotantohihnalta ulos ja myyntiin. 118 A uto S ound sä hyvin tehoa soittaa haastavampiakin kaiuttimia lähes rajattoman tuntuisella voimalla. Säröarvo on erittäin kovaa luokkaa yhä tänäkin päivänä ja vaikka matalien kuormien päätteitä yhä nykyäänkin löytyy, ei D-luokan tekniikkaa sisältävillä päätteillä päästä lähellekään vastaavia mittausarvoja, mitä Optidrive 50C antoi vuonna 1995. Vastaavista matalia kaiutinkuormia kestävistä päätteistä Stephen Manzilla oli jo paljon kokemusta, ja tämä edesauttoi päätteen kehitystyössä. Ajan hengen mukaisesti tehoa annosteltiin 25 wattia per kanava neljään ohmiin ja puolen ohmin kuormalla alettiin lähestyä kilowattiluokkaa. Ja siltikin on jätettävä huomioon ottamatta ne kaikki muut Lanzarin valmistamat upeat tuotteet, joilla on oma lähtemätön paikkansa autohifin historian kirjoissa, kuten esimerkiksi analogiset signaaliprosessorit ja legendaarinen Lanzarin DC15 sarjan subwoofermallisto, vain muutamia pintapuolisesti mainittuna
A uto S ound 119 A uto S ound 119 KOKEILUSSA
. Radio Suomipopin haastattelussa Alanko totesi havainneensa muutamia vuosia sitten kaupanmyyjien alkaneen käyttää kuin yhteisestä sopimuksesta tätä lausetta. on vain pienen pieni palanen, mutta kuitenkin tärkeä osa kokonaisuutta. Sanoituksien suomennoksista ovat vastanneet levyllä esiintyvien artistien lisäksi muun muassa Juice Leskinen, jonka kerrotaan opetelleen sanoittamaan kappaleita tekemällä käännöksiä Bob Dylanin varhaisesta tuotannosta. . Ismo Alanko on useassa haastattelussa todennut saavansa ideoita kappaleisiinsa arkisesta elämästä ja havainnoista. Kaikkiaan Stam1nan uusin julkaisu on erittäin tasapainoinen kokonaisuus, jonka jokaisella kappaleella on oma tärkeä paikkansa kokonaisuudessa. . 120 A uto S ound KUUKAUDEN KUUNNELTAVIMMAT TÄLLÄ PALSTALLA ESITTELEMME MUUTAMIA UUSIA TAI VÄHÄN VANHEMPIAKIN ÄÄNITTEITÄ, JOIDEN SISÄLTÖ JA SOUNDIT OVAT TEHNEET LEHTEMME TOIMITTAJIIN VAIKUTUKSEN. Musiikkimaailman suurien legendojen joukkoon kuuluva Bob Dylan täytti 75 vuotta toukokuussa 2016. . Levy ei mene soundillisesti tukkoon missään vaiheessa, joka on tietysti tänä kompressaation aikakautena hyvä saavutus. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, erityisesti jos Bob Dylanin laulut ovat lähellä sydäntäsi. Jo 1970-luvulla musiikillisen uransa aloittanut Ismo Alanko on yhdessä yhtyeidensä Sielun Veljet, Hassisen Kone ja Ismo Alanko Säätiö kanssa jättänyt maamme rockmusiikkigenreen lähtemättömän jäljen. Mielestäni Silvennoinen suoriutuu esityksestään varsin mainiosti, vaikkakaan kappaleen sanoitukset eivät ehkä ole ihan Silvennoisen suuhun sopivia kaikilta osin. Lukuun ottamatta ajoittaisia hieman kankeita kielikuvia ja muutamia heikompia kappaleita, on käsissä kuitenkin melko tasapainoinen albumikokonaisuus. . Kuunneltuani Alangon version kappaleesta, kaivoin esille levyhyllyssä pitkään pölyttyneet Irwin -levyni. . Siinä lukemattomien levyjen sarjassa Pannaanko pakasteet pieneen pussiin. . . MUSIIKKI SOUNDIT . Dylan Suomeksi albumin huippuhetkiä ovat ehdottomasti Anssi Kelan mahtava tulkinta kappaleella Vahdinvaihto, Palefacen rouhea versio kappaleesta Masters of War eli suomennettuna Kuoleman Kauppiaat sekä Mariskan ja pianon johtama esitys kappaleella Mun ainoo rakkautein. Lemiläinen Stam1na on omassa musiikkigenressään niitä mielenkiintoisia yhtyeitä, joiden uralla ei ole vielä tapahtunut minkäänlaista merkittävää musiikillista notkahtamista. Yli neljä vuosikymmentä jatkanut taival on tuonut tullessaan lukuisia tunnustuksia, muun muassa kuusitoista kultalevyä, kahdeksan platinalevyä sekä arvostetun Juha Vainion -palkinnon vuonna 2003 merkittävistä sanoituksista. . . Levyn muusikkoina toimii Wentus Blues Band, jonka jäseniä ovat laulaja Juho Kinaret, kitaristi Niko Riippa, kosketinsoittaja Pekka Gröhn, basisti Robban Hagnäs sekä rumpali Daniel Hjerppe. Tästä ei tee poikkeusta myöskään Dylan Suomeksi levytys: osa kappaleista ja sovituksista vain erottuu toista parempina. . . . Tässä vaiheessa saatiin hieman esimakua myös albumin innovatiivisuudesta, sillä perinteisestä musiikkivideotuotannosta siirryttiin 360 -tekniikalla kuvattuun videoformaattiin. Soitettuaan vuosikymmenen verran Hassisen Koneessa ja Sielun Veljissä, kokeili Alanko ensimmäistä kertaa soolouraa 90-luvun alussa. Levyllä esiintyvät muun muassa rap-muusikot Mariska ja Paleface, suomirock -legendat Kauko Röyhkä, Pelle Miljoona, J.Karjalainen ja Jukka Gustavson sekä loistavasti muita artisteja Vain Elämää -ohjelmassa versioinut Anssi Kela. Dylan Suomeksi on mielenkiintoinen lähestyminen yhden maailman merkittävämmän lauluntekijän teksteihin. Tämän jälkeen perustettiin Ismo Alanko Säätiö -nimeä kantanut yhtye ja vielä vuonna 2007 Ismo Alanko Teholla, jossa Alangon kanssa kantavana voimana vaikutti Teho Marjamäki. Mielestäni Stam1naa voidaan pitää yhtenä tasaisimmista suorittajista, ja bändin uudelta levyltä on aina lupa odottaa suuria. Hienoa musiikkia kerta kaikkiaan, ja Alangon näkemys Rentun Ruusu -kappaleesta on todella nautittavaa kuunneltavaa! Ismo Alanko on yksi niistä muusikoista, joiden tuotanto tulee aina olemaan merkittävä osa suomalaista rockhistoriaa. Pekka Olkkosen ja Antti Hyyrysen taitamat kitarat soivatkin rouheasti ja välillä miehet intoutuvat irrottelemaan soolojen muodossa. . Kyseessä on järjestyksessään seitsemäs yhtyeen studioalbumi, ja tietyllä tavalla albumin myötä palattiin takaisin Stam1nan musiikillisille juurille. Laulaja Antti Hyyrysen lauluääni on hienosti läsnä kovemmankin tykityksen keskellä. . Näin syntyi kappale Aino ja Ali (Pannaanko pakasteet pieneen pussiin?), joka kertoo kahden ihmisen kohtaamisesta ja rakastumisessa kaupan kassalla. . . Näistä Vanha Hörhö on kaikessa mahtavuudessaan todella vaikuttava teos, joka saa ihokarvat nousemaan aikaajoin pystyyn, sen verran hienoa tunnetta kappaleelle on saatu ladattua. . Jotain Ismo Alangon versiointi sai sisälläni heräämään, joten kuuntelin putkeen lukuisat Irwin merkittävimmistä kappaleista. Esimerkiksi suoratoistopalvelu Youtuben -kautta katsojalla on mahdollista näin kääntää videon katselukulmaa, ja tämä tuo lisää vaihtoehtoja sekä visuaalisuutta musiikkiesitykseen. . Elokuutio -albumin kansien symbolit nimittäin voidaan kuvata applikaation avulla, ja jokaisesta niistä saadaan avattua lisäsisältöä, kuten musiikkivideoita ja making of -videoita albumin nauhoituksista. Soundillisesti levy on kohtuullisen hyvä, joskaan mitään erityistä kliimaksia ei koeta. MUSIIKKI SOUNDIT Wentus Blues Band Dylan Suomeksi Stam1nan uusin julkaisu kantaa nimeä Elokuutio, ja se valmistui julkaistavaksi maaliskuussa kuluvaa vuotta. MUSIIKKI SOUNDIT Stam1na Elokuutio Ismo Alanko Pannaanko pakasteet pieneen pussiin?. LEVYT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA OLE KAIKKEIN ”HIFEINTÄ” TESTILEVYOSASTOA, VAAN MUSIIKKIA, JOTA KUUNNELLAAN JUURIKIN MUSIIKIN TAKIA JA JOKA HERÄÄ HENKIIN HYVÄLLÄ ÄÄNENTOISTOLAITTEISTOLLA TOISTETTUNA. Musiikillisesti ollaan lähellä aiempia Raja ja Viimeinen Atlantis levyjen teemoja, ja mielestäni se sopiikin Stam1nan pirtaan erinomaisesti. EP-levyn Pannaanko pakasteet pieneen pussiin. EP-levylleen Alanko on valinnut lisäksi neljä muuta kappaletta. Vuonna 2013 Alanko siirtyi jälleen soolouralle julkaisunsa Maailmanlopun sushibaari myötä. Nimensä mukaisesti kyseinen albumi tarjoilee pitkäsoiton verran Dylanin lauluja suomeksi käännettyinä ja esitettynä. Ja mitä kaikkea tällainen pieni keskustelun avaus arkisessa tilanteessa voikaan saada aikaan. Esimerkiksi levyn päättävä kappale Tanssiva Jokeri, solisteina Kauko Röyhkä, Mirkka Paajanen, Juho Kinaret sekä Pelle Miljoona, on yksi levyn parhaita kokonaisuuksia, ja fi ilikseltään aivan toiselta planeetalta verrattuna vaikkapa muutamiin levyn keskivaiheen kappaleisiin. Elokuutio on lisäksi myös tyylikäs julkaisu niin visuaalisesti, kuin musiikillisesti. Albumin ensimmäisenä singlenä sai luvan toimia kappale Kuudet raamit, josta kuvattiin myös musiikkivideo. . Mielestäni tämä on todella hienoa ja kunnioitettavaa näin digitaalisen musiikin aikakautena! Musiikillisesti Stam1nan seitsemäs studioalbumi on vahva paluu juurille, eli nopean ja energisen soitannan pariin. . . Muusikon juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös nimekkäiden suomalaisartistien tähdittämä albumi Dylan Suomeksi. Myös blueskitaristinakin tunnetun Kummeli -näyttelijän eli Heikki Silvennoisen soittoa ja laulua kuullaan tällä albumilla. . Tribuuttilevyt ovat aina hankalia siinä mielessä, että yleensä pitkäsoiton julkaisemiseen vaaditaan aina noin 10 -12 kappaletta. Se, että löytää tuollaisen joukon tasaisia muusikoita, jotka suhtautuvat tributoitavaan artistiin yhtä suurella intohimolla, voi olla haastavaa. Stereokuva on selkeä ja hyvin kolmiuloitteinen. Wentus Blues Bandin ja kotimaisten huippuartistien käsissä Bob Dylanin klassikot ovat saaneet aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Muutama päivä Elokuutio albumin julkaisun jälkeen Stam1na -faneja hemmoteltiin hienolla Androidja iPhone applikaatiolla, jonka avulla saadaan vieläkin lisää sisältöä musiikkiin. . Alangon perustama Sielun Veljet -yhtye voitti Rockin Suomen mestaruuden vuonna 1980 ja siitä lähtien Alangon ura on ollut melkoista tähdenlentoa. Levyn tuottajana toimii nimittäin Stone ja Suburban Tribe -yhtyeistä tunnettu muusikko Janne Joutsenniemi, joka oli mukana tekemässä Stam1nan kolmatta Raja -albumia vuonna 2008. Sitten on tietysti Irwin Goodmanin ikivihreä klassikko Rentun Ruusu, joka Alangon käsittelyssä taipuu oikein hienoksi slovariksi. Tänä vuonna kolmekymmentävuotista taipalettaan juhlistava yhtye on saanut mukaan levylle koko joukon tunnettuja suomalaisia artisteja. Elokuutio osoittaa jälleen kerran Stam1nan suuruuden ja sen, että bändi on yhä edelleen syvällä musiikin ytimessä. Myös albumin tuottajaa Janne Joutsenniemeä kuullaan taustalaulajana muutamalla kappaleella. . nimikkokappale on syntynyt juuri tällä tavalla. Levyllä kuullaan myös muutamia vierailijoita, joista mainittakoon kappaleella Meidänkaltaisillemme piipahtavat Amorphiksen Tomi Joutsen sekä Mokoman Tuomo Saikkonen . Instrumenteista sähkökitarat ovat Stam1nalle tyypilliseen tapaan vahvimmin esillä. . Suomalaisen pop-rockin yksi kulttihahmoista on tässä. Soundiltaan Elokuutio on poikkeuksellisen hyvin tuotettu. . Syvällisemmin pohtien Alanko kertoi vaikuttuneensa siitä, että muuten niin hiljaisuutta ja omaa tilaa vaalivassa yhteiskunnassamme saattaa olla näin tapahtumassa jokin muutos. Mikäli et ole vielä tutustunut ollenkaan Alangon tuotantoon, on tämä viiden kappaleen levytys todella hankinnan arvoinen ja hyvä väylä pureutua sisään Alangon tuotantoon! Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Levy-yhtiöt . Sanoituksissa liikutaan jälleen kerran ajankohtaisissa asioissa, eli Isis -terrorissa, Krimin valtauksessa sekä pienissä vihreissä miehissä ja materiaalisen maailman ylivallassa. Tässä levyarvostelussa esiteltävä Pannaako pakasteet pieneen pussiin. . on järjestyksessään kahdeksas Alangon soolojulkaisu. Tunnelmaltaan levy on rauhalliseen päin kallellaan, joka ei liene mikään yllätys Dylanin kappaleiden ollessa kyseessä
Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. Huomautukset tulee tehdä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta. TEKSTISISÄLTÖ Erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuvaja tekstimateriaalia edustamaltaan alueelta. Julkaisemamme artikkelit ja ohjeet on tarkistettu, mutta emme takaa niiden täydellistä virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. Lehden sisältönä ovat autoäänentoisto, -viestintä, -hälyttimet ja tuning. TIETOA TILAUKSISTA Jatkuva kestotilaus 54,90 € / 12 kk Määräaikaistilaus 59 € / 12 kk Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Markkinoiden kenties rajuin litteä aktiivisubbari! AutoSound tutkii: Äänentoistoon liittyy monenlaisia uskomuksia ja näiden varjolla kaupitellaan myös jos jonkinlaisia apuvälineitä, mystisillä spekseillä varustettuja "high end" -komponentteja sekä ihmeaineita, joilla saa laitteistosta parempaa soundia. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja peruuta tilaustaan. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Katraan pienin basso! Kokeilussa: Massive Audio Core1 DSP-prosessori. ILMOITUSMYYNTI Myynti, hinnat ja varaukset toimituksen puhelinnumerosta 0400-563 689. VUOSIKERTA Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, joista numero 3-4 on tuplanumero. Nyt testataan onko näistä "taikajutuista" oikeasti mihinkään! Autosound-covers-3-4-2016.indd 2 22.6.2016 2.35. AD David Sarmas Yhteystiedot JTS-Media / AutoSound Teerlakiantie 262, 21530 PAIMIO Internet www.autosound.. PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1456-4157 TILAUKSIA KOSKEVAT YHTEYDENOTOT NETISSÄ: WWW.AUTOSOUND.FI PUHELIMITSE: 03-4246 5305 ELOKUUSSA AUTOSOUND 5/2016 TULOSSA Esittelyssä: Teemu Vähämäen Project Corrado "Porsche Beater", Facebookista tuttu "BMW Goes EMMA SQ" -projekti ja muita kuluvan kauden kovimpia uusia hi. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). VASTUU VIRHEISTÄ JA REKLAMAATIOT Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista force majoure syistä voida julkaista, lehti ja kustantaja eivät vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavanpituisen määräaikaistilauksen hinta. autoja! Kokeilussa: Focus Acoustics Black 8D2 MK6+. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suora markkinointitarkoituksiin. Ja ehkä pari muutakin despiä... Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. 122 A uto S ound A UTO S OUND TECHNICAL MAGAZINE LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! Kustantaja JTS-Media Päätoimittaja Janne Soilakari Päätoimittaja (EISA) Teppo HirviKunnas Vakituiset avustajat Mika Koponen, Harri Saari, Tero Kukkonen, Jani Ilola, Jani Uuttu, Osku Hirvonen, Pasi Kalliojärvi, Tero Komulainen, Jussi Rajala, Jarkko Peiponen, Simo Rautio, Marjut Hakkarainen Janne Pulkkinen, Tom Hietaharju, Janne Kinnunen ja Harto Viljamaa. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämi sestä eikä palauttamisesta. Kokeilussa: Cerwin Vega VPAS10. Tilaus voidaan peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupungilla
A uto S ound 123 Autosound-covers-3-4-2016.indd 2 22.6.2016 2.35
Completely different. AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 3-4 /20 16 A VERTAILUTESTISSÄ 12" BASSOELEMENTIT 100-200€ HUIKEAT AUTOESITTELYT! Toni Rutasen VW GOLF IV GTI Dwidjo Martopon TOYOTA ALTIS Tibor Czenken TOYOTA HIACE ”THE WALL” Juuso Heinosen MERCEDES-BENZ E300TD T Cerwin Vegan FORD TRANSIT "THE SOUND VAULT" 124 SIVUINEN VAROITUS!!! LUETTUASI AUTOSOUNDIN HALUAT OSTAA LISÄÄ SUBBAREITA! ESITTELYSSÄ: TEAM RAUTAMA TUPLANUMERO! KOKEILUSSA: TERM-LAB MAGNUM UUDEN AJAN MONITOIMIMITTARI! KLASSIKKOHIFEISSÄ: LANZAR 90-LUVUN PAINEKENTTIEN KUNINGAS! TIETOA: AUTOSOUND RAKENTAA SUPERHERKÄN ABC-BASSOKOTELON! Autosound-covers-3-4-2016.indd 1 22.6.2016 2.34. 180 Watt Frequency Response: 35 Hz – 5 kHz, Fs 38Hz Wooferv 6.5 inch (16,5 cm) Crystal Cone Max. Experience music in a new way. Woofer 6.5 inch (16,5 cm) Phase Plug, Max. 180 Watt Frequency Response: 33 Hz – 4 kHz, Fs 36Hz Subwoofer 10 inch (25 cm) Max. 80 Watt Frequency Response: 180 Hz – 15 kHz, Fs 85Hz Multi vented U-Yoke neodym magnetsystem with optimized air?ow Audio viscous damping with Merino Wool and other special acoustic material PL-M3P PL-T28 :: LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! PAL. OSA. VKO 2016-34 145227-1603 11,50 € • 3-4/2016 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE MAXBOOM SEMI UNLIMITED PUNTO PROJEKTIKERTOMUKSEN 1. PL-W6C PL-S10 PL-W6P Maahantuoja: WWW.AUDIOIMPORT.FI Tweeter Set 1,1 inch (28 mm) Stainless Steel, hand polished including: special Mounting Rings Frequency Response: 1 kHz – 35 kHz Midrange Set 3,5 inch (9 cm) Phase Plug Max. 124 A uto S ound PROFI line The new Rainbow PROFI line. 1000 Watts Xmax +/28mm, Fs 28 Hz Titan 65 mm diameter voice coil former with CCA coil wire, to reduce moving mass and low Rms Light and strong multi layer foam cone, to pre-vent resonances on surface, coated by hand Aluminum crystal look cone, black anodized, aluminum-paper/ compound for extreme crispy midbass. Made in Germany. Visually, acoustically, dynamically