AutoSound Technical Magazine 04-05/2017

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Tutustu lisää ja katso lähin jälleenmyyjäsi WWW.AUDIOIMPORT.FI STAGE STAGE STAGE 1 2 3 cables and accessories Designed in finland AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 4-5 /20 17 I OKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! 11,50 € • 4-5/2017 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE PAL.VKO 2017-35 145227-1704 CRESCENDO ERILLISSARJA JA VAHVISTIN! BLAM, JL-AUDIO, HELIX, DD, MASSIVE AUDIO... MITÄ SIGNAALIN SIIRTOTAPA VAIKUTTAA SOUNDIIN. LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! 11,50 € • 4-5/2017 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE TIUKKA A TIETOA: "MIKSEI SE TOIMI" -JUT TUSARJAN OSA 2! KOKEILUSSA: CRESCENDO ERILLISSARJA JA VAHVISTIN! KOKEILUSSA: BLAM, JL-AUDIO, HELIX, DD, MASSIVE AUDIO... TIETOA: MITÄ SIGNAALIN SIIRTOTAPA VAIKUTTAA SOUNDIIN. TECHNICAL MAGAZINE 4 90 € 11,50 € NYT VAIN: AudioImportin VOLKSWAGEN CADDY 1.9 TDI '06 Pasi Torvisen Volkswagen TRANSPORTER PRITSCHENWAGEN '88 KESÄISISSÄ AUTOESITTELYISSÄ: MUSIIKKIA MUKAAN! VERTAILUSSA 8 ERIHINTAISTA BLUETOOTH-KAIUTINTA! OKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! BLAM, JL-AUDIO, HELIX, DD, MASSIVE AUDIO... PAINEKENTTIEN UUSI HAASTAJA! Autosound-covers-4-2017_valmis.indd 1 21.6.2017 15.10. MITÄ SIGNAALIN SIIRTOTAPA VAIKUTTAA SOUNDIIN
Autosound-covers-4-2017.indd 2 20.6.2017 20.58
Autosound-covers-4-2017.indd 2 20.6.2017 20.58
Tämä on Digital Designs Z-Wire RCA System! 55 Luodintarkkaa soundia! Mustakromattuihin luodinmallisiin alumiinikoteloihin asennetut BLAM On Stage 80 laajakaistakaiuttimet näyttävät uskomattoman hienoilta. Ranskalainen Guy Bonneville teki ensin neljännesvuosisadan mittaisen työuran Focalin palveluksessa, kunnes vuonna 2012 perusti oman autohifi merkkinsä, Bonneville Labratoire Acoustique Musiquen. 64 Crescendo Evolution 7A2 vahvistin Indonesialainen Crescendo on täällä pohjolan perukoilla aika mystinen merkki. Vuosien aikana Pasi on rakennellut yli kahtakymmentä autoa, joista suurin osa on ollut Volkkareita. Näiden toistimien kokeileminen on ollut tekemättömien artikkelien listalla jo jonkin aikaa, mutta nyt asia korjaantui. Nyt merkki on rantautunut tuoreen maahantuojan myötä myös Suomeen ja mekin saamme ensimaistiaiset Evolution 7 -sarjan kehutusta 2-kanavaisesta päätteestä. 45 Helix E 62C erillissarja Saksalaismerkki Helix tunnetaan nykyisin autohifi harrastajien keskuudessa ehkäpä parhaiten laadukkaista ja suosituista signaaliprosessoreistaan. Koska tulee myyntiin sellainen missä on ainakin 2 x 12" subbarit, sen mäkin voisin ostaa!. Merkin mainonta on ollut näkyvää ja tuotteilla on saavutettu jo kilpailumenestystäkin, ennen kuin ensimmäinenkään myyntiin tuleva laitekappale ehti rantautua maahamme. 68 Massive Audio Summo XL 124 Haasteita ei pidä pelätä. 4 A uto S ound 4 A uto S ound TÄSSÄ NUMEROSSA KOKEILUSSA 32 AUTOT 14 Pasi Torvisen Volkswagen Transporter Pritschenwagen 88' Oulun seudulla vaikuttava Pasi Torvinen on pitkän linjan hifi mies ja autojen rakentelija. Saammeko esitellä: Suomen kovaäänisin ulkoilmamainos! 49 BLAM 165.85 erillissarja Monet loistavat autohifi merkit ovat syntyneet yhden tälle lajille sydämensä menettäneen määrätietoisen visionäärin aikaansaannoksina. Me ei kyllä Repan kanssa oikein purematta niellä että tollasista pienistä kannettavista kajareista saisi kunnolla bassoa. Perinteikäs laatuvalmistaja tuntee subbarinsa, mutta myös muille osa-alueille tarjolla on laadukkaita laitteita. Merkin mallistosta löytyy paljon muutakin autohifi ä, kuten tällä kertaa kokeiluun ottamamme vastajulkaistu 6,5-tuumainen 2-tie-erillissarja. Massive Audio Summo XL haastoi kestosuosikin pikakisaan. Massive Audio Summo XL kykeni lähes tasapeliin taistossa lajin defacto-standardin SPL Dynamics XTR300D4:n kanssa. Nimi on kaikkien huulilla, kisakentiltä tulee menestystä, mutta oikein mistään ei tahdo löytyä tuotteista tietoa. 42 Digital Designs Z-Wire RCA System Miltä kuulostaa omatekoinen RCA-kaapeli, jossa liittimet kiinnittyvät johtoon pelkästään tiukalla sovituksella ja yhdellä ruuvilla. Tasoitimme hieman peliä ja ammuimme 600W nykyistä MaxBOOM-luokkatehoa yhdelle elementille. Saadaanko parin desin purnukoista vajaan tonnin hintalappua vastaavaa toistoa, se selviää seuraavasta jutusta. 24 AudioImportin Volkswagen Caddy 1.9 TDi '06 AudioImport hankki esittelyja demokäyttöön Saksasta puolivalmiin bassoauton, joka jatkojalostettiin kotimaamme kamaralla Lisää Bassoa Challenge -äänenpainekisojen "maskotiksi". Nyt tavaraa on oikeasti saatavana, ja AutoSound otti heti kättelyssä maistiaiset! 76 JL Audio RD400/4 JL Audion tuntee jokainen joka on autosubbareista kiinnostunut. 60 Crescendo Audio Evolution 3 erillissarja Crescendo Audio tuli tämän vuoden alussa todella isolla ryminällä Suomen markkinoille. 1990-luvun alussa Hifi Klubin Sound Off -kisoista alkanut harrastus jatkuu edelleen. Vahvistinpuolella mielenkiintoisimpia uutuuksia on uusi edullisemman hintaluokan 4-kanavainen RD400/4 joka kehittyneen D-luokan teknologian ansiosta tarjoaa mukavat 75 W RMS per kanava tehoa kohtalaisen pienessä paketissa. Ei enää työläitä juottohommia ja tinakolvin kanssa räpeltämistä. Tässä artikkelissa tutustumme Pasin harrastukseen ja esittelemme hänen kokonaisvaltaisesti äänenlaadun ehdoilla rakentamansa Volkswagen Transporter Pritschenwagenin
Suosittelemme-maininnan saa yleensä testissä toiseksi sijoittunut tuote, joka esimerkiksi loistaa tietyllä osa-alueella ja saa muutenkin hyvät kokonaispisteet, saavuttamatta kuitenkaan testivoittoa. Osa on perehtynyt laitteiden tuotekehitykseen tosissaan ja tarjolla on oikeinkin pätevää tavaraa, osa sitten taas menee läpi siitä mistä rima puuttuu ja ottaa suoraan sen kiinanpojan tarjoaman edullisimman vaihtoehdon, johon printataan vain omat logot kylkeen. Tässä numerossa piti olla mukana myös perinteisesti kesäkuun lehteen kuulunut subbarivertailu, mutta siitä oli tällä kertaa luovuttava testikamojen toimitusongelmien vuoksi. Tuotteen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä menestyä kokonaispisteiden valossa erityisen hyvin, mikäli se saa esimerkiksi tietystä arvostelukohdasta poikkeuksellisen hyvät pisteet. Kokeneita tuomareita kuullaan, kun sääntökirjaa kehitetään vastaamaan ajan vaatimuksia.. . . A UTO S OUND SUOSITTELEMME . A UTO S OUND TESTIVOITTAJA •SUOSITTELEMME•HYVÄ OSTOS PÄÄKIRJOITUS Testivoittaja-maininnan saa pääsääntöisesti se tuote, joka saa kulloisenkin pisteytystaulukon perusteella korkeimman kokonaispistesaldon. Ja sitten mennä vielä pidemmälle, auttaa oikeasti itsekin, eikä vain vaatia, että: ”tee paremmin”. Entä miten signaalinsiirto kannattaa toteuttaa, jotta lopputulos olisi soundin suhteen mahdollisimman hyvä. AutoSoundin kesänumero sen sijaan on muhkea kuin JBL:n Xtreme Bluetooth-kaiutin, jonka muuten testasimme seitsemän muun kannettavan kaiutinmallin kanssa. Aki Tittosen Corolla AutoSoundin testiryhmän tarkastuksessa! Ensimmäinen artikkelimme sarjassa avasi pelin. . Tässä kohtaa pitää nostaa hattua muutamille maahantuojille, jotka ovat suoraan myöntäneet, että heidän edustamiensa muuten ihan luotettavaa laatua tarjoavien merkkien prossut ovat vielä hieman lastentautisia, joten emme ala näiden kanssa tappelemaan. Muistelin juuri kolmen vuoden takaista autonkuvaussessiota Sipoossa 17.6.2014, jolloin hommat piti päivän aikana keskeyttää yhteensä viisi kertaa kovan räntäsateen vuoksi (oikeastaan sitä voisi melkein kutsua jo lumisateeksi, sen verran kiinteää tavaraa taivaalta alas puski). Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä. Tällaisista lähtökohdista päätimme laajentaa testattavien tuotteiden kirjoa hieman "boksin ulkopuolelle" ja ottaa kokeiluun nipun erilaisia ja erihintaisia Bluetooth-kaiuttimia. Despithän ovat tällä hetkellä tulikuumaa hottia ja jokaisella itseään kunnioittavalla autohifi merkillä pitää olla oma DSPmallinsa. . Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä, mikäli sopivaa tuotetta ei ole mukana. EMMA, eli European Mobile Media Association, on kansainvälinen formaatti, joka kerää yhteen tuhansia harrastajia kautta maailman. Testiin otamme mukaan kuitenkin hieman valikoiden arviolta noin vajaat kymmenkunta laitetta. . A UTO S OUND HYVÄ OSTOS . Tasapisteiden osuessa kohdalle testivoittajia voi olla useampiakin. Halusimme tehdä aivan toisin ja uskoa, että tähänastinen kertynyt kokemus voisi auttaa muitakin. VERTAILU 32 Testissä 8kpl Bluetoothkaiuttimia useasta eri hintaluokasta. Kesänumero 49 49 TIETOA 81 Miksei se toimi OSA 2. Autohifi stillekin tulee vastaan tilanteita, että musiikkia pitää saada otettua mukaan paikkoihin, jonne autolla ei pääse. Tämä savotta otetaan työnalle kuitenkin vasta Juhannuksen jälkeen. t 104 Kuukauden kuunneltavimmat 106 Tulossa seuraavassa numerossa VAKIOT TESTIVOITTAJA! . Toisaalta sisällön suhteen suurta vahinkoa ei sattunut, sillä nyt yksittäislaitekokeiluja on lehtemme sivuilla ennätysmäärä. Kulkee varsin sujuvasti mukana kesän riennoissa. Welcome to EMMA! Näin alkaa Suomen suurimman autohifi kilpailuorganisaation tuomarointilevy. A uto S ound 5 A uto S ound 5 Suomen kesä on lyhyt ja yleensä myös aika vähäluminen, ei tosin aina. Kaiutintesteissä testivoittoon voivat riittää myös parhaat kuuntelupisteet. . 93 EMMA Finland tiedottaa: EMMA on enemmän kuin kisaformaatti. Oli miten oli, valinnanvaraa löytyy. Mielenkiintoista testattavaa tulee kyllä muutenkin piisaamaan. Toimintaa kehittää monikansallinen tuomarien tiimi, missä Suomi on ollut edustettuna useiden vuosien ajan. Lähinnä niitä joilla oikeastikin tekee jotain. . Myös hieman keskimääräistä tiukempaa tietoa on tarjolla parinkin artikkelin edestä, jottei kesäpakettimme olisi liian kevyttä luettavaa. 88 Signaalin siirto mobiililaitteesta hi. Viedään tämäkin homma kuitenkin uudelle levelille, ja aletaan tarinoimaan jo seuraavan numeron sisällöstä. Hyvää kesää kaikille! Janne Soilakari Päätoimittaja Janne Soilakari 5 Pääkirjoitus 8 Uutta maailmalta 10 Tuoteuutiset 97 Yritysesittelyssä: Next Level Audio 102 Arskan hi. Hyvä Ostos Hyvän Ostoksen erikoismaininnan saa tuote, joka on laadullisesti asiallinen sekä hankintahinnaltaan pääsääntöisesti testin edullisin tai edullisimpia. Toki kaikkein vakuuttavammaksi rokkikoneeksi arvioimme porukan suurimman mallin, mutta toisaalta ei sekään nyt mikään mahdottoman kokoinen masiina sentään ole. . . . Ja näin se taitaa tälläkin kertaa mennä... . Nyt AutoSoundin toimitus vetäytyy hetkeksi aikaa pienelle kesälomalle, mutta takaisin sorvien ääressä ollaan jo siinä vaiheessa kun tämä numero putkahtaa postiluukkuihin. . Kyseinen hiukan kevyemmällä kesäasenteella tehty vertailu oli melkoisen mielenkiintoinen, sillä ainakin itse oikeasti yllätyin miten asiallista soundia fyysisiltä mitoiltaan osittain aivan naurettavankin pienistä "purnukoista" saadaan irti. Varsinkin netissä yleinen tapa ”kehittää” harrastusta on rankka kritisointi ruudun takaa. Despitestiä ja muuta mukavaa Yleensä siinä vaiheessa kun pääkirjoituksessa aletaan tarinoimaan kyseisen numeron sisällöstä, ei mitään tärkeämpääkään esille nostettavaa asiaa mieleen tule. Silloin tullaan nimittäin näillä näkymin julkaisemaan yksi odotetuimmista vertailutesteistä aikoihin DSP-prossujen testi. järjestelmään! Miten älypuhelin tai tabletti toimii autohifi järjestelmän ohjelmalähteenä
Oukei. Laitteen mitat ovat 290 x 185 x 55 mm ja suositushintaa sillä on Jenkkilässä 449 dollaria. Uusia malleja tulee markkinoille ihan jatkuvalla tahdilla, ja hyvä niin, ainakin harrastajilla on valinnanvaraa. Laihempi Rokkari Kotimaamme markkinoilta ainakin jossain määrin kadonnut perinteinen amerikkalaismerkki Rockford Fosgate on lanseerannut uusia matalarakenteisia subbarielementtejä. Tämän 5-kanavaisen mallin hinta on 749 dollaria. Odottelemme mielenkiinnolla... 10" kokoiset Revo 10 koaksiaalit, joille lupaillaan 350 watin RMStehonkestoa ja melko reippaita äänenpainevaroja. Kyseessä on vasta tulollaan oleva laite ja siitä ei löytynyt netin syövereistä jutun kirjoitushetkellä vielä ainuttakaan kuvaa, muutenkin speksit ovat tässä vaiheessa sangen niukat. Näistä voidaan ottaa esimerkiksi 10" kokoinen T1S1-10, jolla on asennussyvyyttä 76,5 milliä. Googlen kertoman mukaan hintaluokka on noin 600 euron tietämissä. erittäin tukeva valurunko ja kalvopuolelta katsottuna ei ihan heti arvaisi että kyseessä on niin sanottu "slim-malli". Maksimitehojen saamiseksi tarjolla pitäisi olla sellainen 300-400 Volttia... Lisätietoja: www.rockfordfosgate.com Brasilialaiset ovat paitsi kovia jalkapallossa, myös älyvapaan tehoisten autovahvistimien valmistamisessa. Näin ollen laitteen käyttökohteiden määrä kasvaa huomattavasti. Myös ihan perinteisiä 12 V malleja löytyy, eivätkä nekään aivan mopoja ole, mikäli uskomme valmistajan kertomaa, ja miksi emme uskoisi. Lisätietoja: www.wetsounds.com. Se on varmaa että fyysinen koko tulee olemaan varsin kompakti. Hintaa ämyreillä on noin 700 dollaria parilta. Näyttöjä brasilialaismerkeillä on tästä lajista kosolti. DAT:n despi eroaa kuitenkin siinä mielessä monista muista, että se tulee ennakkotietojen perusteella sisältämään myös D-luokan kokoäänialueen vahvistimen. Laitteella ei ole fyysistä kokoa kuin 550 x 268 x 72 mm, mutta tehoa siitä saadaan pihalle kertoman mukaan todella paljon, mikäli sähköä vain on tarjolla "lähes rajattomasti". Painoa elementillä on sitten taas varsin kohtuullisesti, eli vain 4,3 kiloa. Järjetöntä tehoa Brasiliasta! DSP-vahvistin Diamond Audiolta Tämän hetken ehdottomasti kuuminta hottia kaikkien maailman autohifimerkkien keskuudessa ovat DSP-signaaliprosessorit. Parametrit ovat kiinnostavat, impedanssi on neljä ohmia, ominaisresonanssitaajuus 18 hertsiä ja Xmax 26 mm. Tehonkestoa lupaillaan 500 wattia RMS. Yksi tuoreimmista oman DSP:n lanseeraavista merkeistä on amerikkalainen Diamond Audio Technologies. Samaan tuoteperheeseen kuuluu myös viisikanavainen U5A, jonka pääkanavien tehot ovat samat kuin nelikanavaisessa mallissa, mutta lisäksi löytyy myös 400 W RMS 4 ohmiin antava subbarikanava. Elementti painaa 7,5 kiloa ja sen runko on valmistettu alumiinista. Optimikoteloksi valmistaja kertoo suljetun 22 litran boksin. Elementti on kuitenkin varsin järeän näköinen näinkin pannukakkuprofi iliseksi malliksi, siinä on mm. Lisätietoja: www.diamondaudio.com Lisätietoja: www.hybrid-audio.com Lisätietoja: www.taramps.com.br Märkää soundia! Mikäpä olisikaan parempi nimi marinehifi ä markkinoivalle merkille, kuin Wet Sound! Wet Soundin mallisto sisältää useita erilaisia venekaiuttimia monissa kokoluokissa. Löytyy myös mm. Lisätietoja: www.scan-speak.dk Hybridin vahvistimet Laadukkaista kaiutinelementeistään tunnetun Hybrid Audion mallisto on laajentunut kattamaan myös vahvistimia. Taramps on yksi kyseisen maan kovista vahvistinmerkeistä, jonka mallistosta löytyy jopa 150 kilowattia 0,25 ohmiin ulostava malli. Unity U4A on D-luokassa toimiva 4 x 75 wattia neljään ohmiin pukkaava pääte, jossa on myös monipuoliset, todella laajan säätöalueen omaavat 12 dB jakosuotimet. Kyseessä on siis halkaisijaltaan 280 mm kokoinen ja 3" puhekelalla varustettu sandwich-kartioinen elementti, joka näyttää todella "hifiuskottavalta". Sitten vaan kytkemään akkuja sarjaan, ei tarvita kuin noin 30 kappaletta. 8 A uto S ound UUTTA MAAILMALTA Scan-Speakilta uusi subbari Monien äänentoistoharrastajien arvostama Scan-Speak on tuonut markkinoille uuden 11" kokoisen subbarielementin, joka kantaa mallinimeä Revelator 28W/4878T00
Eikä tässä vielä kaikki, saat käyttöösi myös Pioneerin navigointiteknologian, Bluetoothin, HDMI-liitännän, kameraliitännät, MIXTRAX DJ:n sekä huipputason äänenja kuvanlaadun!. Kaikki tapahtuu helposti ja ajoturvallisesti ääniohjauksen, rattikaukosäätimen sekä suurikokoisen kosketusnäytön kautta. A uto S ound 9 Pioneerin viimeisimpien auton viihdejärjestelmien avulla pääset nauttimaan älypuhelimesi koko potentiaalista osana autosi multimediakokoonpanoa. Pääset käsiksi suosikkisovelluksiisi, navigointiin, musiikkivarastoon sekä kontaktilistaan
Kyseessä on neliohminen 6,5" elementti, jonka ominaisresonanssitaajuus (Fs) on tämän kokoluokan elementille sangen matala, vain 35,7 hertsiä. Tsekkaapa maahantuojan tai valmistajan nettisivuilta tarkemmin! Lisätietoja: SK-Autosound, 010-2922800, www.sk-autosound.fi DSP-prosessoreista puhuttaessa saksalainen Gladen on yksi ensimmäisenä mieleen tuleva nimi. Valmistajan mallisto täydentyi vähän aikaa sitten DSP-katraan uusilla lippulaivoilla, jotka kantavat nimiä Mosconi Gladen DSP 8to12 Aerospace ja 6to8 Aerospace. Asiallisen näköisen pikkusubbarin suositushinta on 79 euroa kappaleelta. Elementtien parihinta on 79 euroa. Tulemme ottamaan nämä diskantit kokeiluun jo ihan lähitulevaisuudessa... Kyseessä on huippuluokan 12ja 8-kanavaiset prossut, joiden suositushinnat ovat 949 ja 679 euroa. Tsekkaapa maahantuojan tai valmistajan nettisivuilta. Poikkeuksellisen tästä mallista tekee myös elementtien fyysinen koko, joka on halkaisijan osalta vain 46,7 milliä, eikä korkeuttakaan ole kuin reilu tuuma. Valmistajan mallisto täydentyi vähän aikaa sitten DSP-katraan uusilla lippulaivoilla, jotka kantavat nimiä Mosconi Gladen DSP 8to12 Aerospace ja 6to8 Aerospace. Toinen varsin maukkaan oloinen tuote on Dayton Audio DCS165-4 subwooferi. Elementin RMS tehonkestoksi ilmoitetaan 100 wattia ja sillä on asennussyvyyttä 85 milliä. Laitteiden ominaisuuksien kirjo on niin valtava, ettei niitä kannata alkaa kirjaamaan tähän edes pintapuolisesti. Laitteiden ominaisuuksien kirjo on niin valtava, ettei niitä kannata alkaa kirjaamaan tähän edes pintapuolisesti. Yksi tällainen artikkeli on AMT POD-4 laskostettu nauhadiskantti. 10 A uto S ound 10 A uto S ound TUOTEUUTISET Daytonia autoon Amerikkalaisen Dayton Audion mallistosta löytyy monenlaista autohifistiäkin kiinnostavaa elementtiä. Kyseessä on huippuluokan 12ja 8-kanavaiset prossut, joiden suositushinnat ovat 949 ja 679 euroa. Lisätietoja: Hifi kulma, 03-4355150 www.hifi kulma.fi Highend signaaliprosessorit DSP-prosessoreista puhuttaessa saksalainen Gladen on yksi ensimmäisenä mieleen tuleva nimi. Valmistajan mukaan elementeillä saavutetaan todella rasittamaton ja yksityiskohtainen ylimpien taajuuksien toisto
Näissä bassoissa on teknisen näköinen hiilikuituinen pölykuppi, erittäin vankka alumiinirunko sekä massiivinen triplamagneetti. Venäläismerkki on tunnettu etenkin komean näköisistä subbareistaan, joita löytyy useita erihintaisia mallisarjoja. A uto S ound 11 A uto S ound 11 TUOTEUUTISET Järeitä bassoja Venäjältä! Pride Audio on Riihimäellä toimivan JH-Soundin uusi edustus. Saatamme ottaa tällaiMassiivinen konkka Massive Audion CAP4 on yleismallinen LED-jännitenäytöllä varustettu kondensaattori mihin tahansa autohifijärjestelmään. Elementtejä on saatavana 0,8 ja 1,6 ohmin tuplapuhekeloilla varustettuna. Lisätietoja: Massive Audio, 040-825 2839, www.massiveaudio.fi. Massiven kondensaattoreissa on merkin kertoman mukaan markkinoiden alin sisäinen vastus ja ne tuottavat salamannopeaa lisävirtaa, estäen näin signaalin leikkautumisen pelkästä akusta saatavan liian alhaisen virran takia. Jo toisiksi edullisin LP-sarja sisältää varsin jämerän näköisiä tuplamagneeteilla varustettuja elementtejä, joista esimerkiksi 12" malli kustantaa maltilliset 130 euroa. 12-tuumainen malli maksaa suositushinnaltaan 569 euroa. 4 Faradin kokoisen CAP4:n suositushinta on 139 euroa. Lisätietoja: JH-Sound 050-5520339 www.jh-sound.fi Tylympää toistinta himoitsevan kannattaa suunnata katseensa vaikkapa T v.3 -sarjaan, josta löytyy 10, 12, 15 ja 18-tuuman kokoiset elementit. Saatamme ottaa tällaisenkin jossain kohtaa testiin... Näissä bassoissa on teknisen näköinen hiilikuituinen pölykuppi, erittäin vankka alumiinirunko sekä massiivinen triplamagneetti. Elementtejä on saatavana 0,8 ja 1,6 ohmin tuplapuhekeloilla varustettuna. Tylympää toistinta himoitsevan kannattaa suunnata katseensa vaikkapa T v.3 -sarjaan, josta löytyy 10, 12, 15 ja 18-tuuman kokoiset elementit. 12-tuumainen malli maksaa suositushinnaltaan 569 euroa
CVEN62C 6,5" 2-tiesarjan tehonkestoksi kerrotaan 120 wattia RMS, toistoalueeksi 45 Hz 20 kHz ja suositushintaa setillä on 449,99 euroa. Jokainen komponentti on tarkkaan valittu ja säädetty yhteensopivaksi erillissarjan kanssa, jolloin äänentoistosta saadaan todella tarkka ja musiikki kuulostaa mahdollisimman luonnolliselta. Paremmanpään sarjojen jakosuotimista löytyy myös highend-tason Mundorf-komponentteja. Kuparikaapeli kupariliittimellä kuparikiskoon. Lisätietoja: Audiocheck, 041-5345482, www.audiocheck.fi Laatuhifiä Englannista Vibe Audio on monille kansainvälistä autohifikilpailutoimintaa harrastaneille tuttu merkki EM-kilpailuista. Aiempien kuparikiskojen, -pulttien, -mutterien ja -aluslevyjen täydennyksenä on nyt myös täyskupariset kaapelikengät. Mikä voisi mennä vikaan. Näkyvästi painepuolella esiintyvältä Vibeltä löytyy myös varsin asiallisenkin oloista äänenlaatuhifiä, jota saimme juuri vähän aikaa sitten testiinkin parin erillissarjan edestä (näiden testit julkaistaan numerossa 6/2017). Lisätietoja: RL-Yhtiöt Oy, www.vibeaudio.fi. Viben erillissarjoissa käytetään poikkeuksellisen laajan toistokaistan omaavaa diskanttielementtiä, jolla stereokuva saadaan pidettyä vakaana. Kokoja tarjolla 10-95 mm2 ja hinnat koon mukaan 1-5 euroa/kpl. CVEN 6 mallinimeä kantavien 2-tie ja 3-tie erillissarjojen suunnittelussa päätavoite on Viben mukaan ollut se, että erillissarja toistaa tallennetun äänet mahdollisimman luonnollisesti. 12 A uto S ound 12 A uto S ound TUOTEUUTISET Go Extreme, Go Kuparikorneriin! Audiocheckin Kuparikorneri tarjoaa nyt melko kattavasti virtaketjun palikat kuparisena
Laitteessa on neljä analogista RCA-sisääntulokanavaa sekä kaiutintasoiset sisääntulot, jonka lisäksi löytyy myös koaksiaalinen SPDIF-tulo. Suositushintaa subbarilla on 179 euroa. Laitteen mitat ovat vain 214 x 225 x 68 mm. Elementtiä on saatavana yhden ja kahden ohmin tuplapuhekeloilla varustettuna. Lisätietoja: www.pioneer-car.fi. Yksi kiinnostava tuote on C-DSP 6x8, joka on autokäyttöön suunniteltu kahdeksankanavainen tietokoneella säädettävä prossu. Lisätietoja: Aaninen 0400-217 009 www.aaninen.fi Megajäreitä bassoja! Nyt pukkaa kotimaamme markkinoille todella tylyn näköisiä bassoja yhdeltä jos toiseltakin meikäläisittäin uudelta merkiltä. Kyseisen merkin malleista on AutoSoundiltakin kyselty kokeilujuttuja, mutta ongelmana on lähinnä ollut kotimaisen maahantuojan puuttuminen. Suositushintaa tällä pienellä ihmeellä on 599 euroa. A uto S ound 13 A uto S ound 13 TUOTEUUTISET Paljon kysytty despi MiniDSP valmistaa pienikokoisia DSP-prosessoreja kotija autokäyttöön, sekä mittauslaitteita akustisten ongelmien tutkimiseen. Merkin mallistosta löytyy varsin kiinnostavan oloisia matalanpään toistimia, kuten kuvassa oleva 12-tuumainen Avatar SVL12D1. Pioneerin subbarin voit ostaa esimerkiksi Powersetin verkkokaupasta osoitteesta www. Pioneerin patentoimalla IMPP-komposiittikartiolla varustettu hyvännäköinen 12" subbari on asennettu huopaverhoiltuun suljettuun koteloon. On tulossa testiin... Prosessorin 360 euron suositushinta sisältää myös erillisen säätimen, josta voi valita käytettävän muistipaikan. Nyt miniDSP:n laitteita saa Suomestakin, kun Aaninen on ottanut merkin huomaansa. Kuorma on 4 ohmia ja ilmoitettu tehonkesto 350W RMS. Valmistajan suosittelema kotelotilavuus yhdelle elementille on 55-litrainen refleksi pinta-alaltaan 200 cm2 portilla, jolla on pituutta 700 mm. Ville Partalan Powerline Audio edustaa Alphardin lisäksi myös Avatarin tuotteita. powerset.fi. Kyseessä on 640 euron hintainen subbarielementti, jossa on nelituumainen puhekela 3000W RMS tehonkestolla, paperikuitukartio, 40 mm Xmax ja 33 Hz ominaisresonanssitaajuus. Lisätietoja: AudioImport 0207-699 860 www.audioimport.fi Laadukas valmissubbari Pioneer TS-WX306B on hinta-/laatusuhteeltaan kovatasoinen valmiiksi koteloitu 12" subwoofer. Boksin mitat ovat 491 x 370 x 270/139 mm. Lisätietoja: Powerline Audio Oy 040-9302112 www.powerlineaudio.fi Pieni tehopakkaus Brasiliasta! Soundigital SD3000.1D EVO-II 1 ohm on todella tehokas kokoäänialueen D-luokan monovahvistin, joka antaa parhaat tehonsa 1 ohmin kuormalla. Vaimennuskertoimen luvataan olevan yli 1000. Kyseessä on brasilialaisvalmistajan päivittynyt mallisarja, josta löytyy uskomattoman hinta-/tehosuhteen omaavia päätteitä
14 A uto S ound AUTOESITTELY Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen Lavallinen LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! LAATUA! Lavallinen LAATUA! PASI TORVISEN VOLKSWAGEN TRANSPORTER PRITSCHENWAGEN '88 AUTOESITTELY Teksti ja kuvat: Jarkko Peiponen Asennuskuvat: Pasi Torvinen Apukorvat: Janne Soilakari
1990-LUVUN ALUSSA HIFI KLUBIN SOUND OFF -KISOISTA ALKANUT HARRASTUS JATKUU EDELLEEN. AUTOESITTELY. TÄSSÄ ARTIKKELISSA TUTUSTUMME PASIN HARRASTUKSEEN JA ESITTELEMME HÄNEN KOKONAISVALTAISESTI ÄÄNENLAADUN EHDOILLA RAKENTAMANSA VOLKSWAGEN TRANSPORTER PRITSCHENWAGENIN. VUOSIEN AIKANA PASI ON RAKENNELLUT YLI KAHTAKYMMENTÄ AUTOA, JOISTA SUURIN OSA ON OLLUT VOLKKAREITA. A uto S ound 15 AUTOESITTELY OULUN SEUDULLA VAIKUTTAVA PASI TORVINEN ON PITKÄN LINJAN HIFIMIES JA AUTOJEN RAKENTELIJA
”Isäni omisti automaalaamon, joten innostus näitä laitteita kohtaan on tullut siinä sivussa. ”Ja olihan minulla tietysti kavereihin verrattuna vähän paremmat olosuhteet harrastamiseen, kun isällä oli pihassa automaalaamo ja tilat missä rakentaa autoja”, naurahtaa Pasi. Tämän jälkeen kaveri sai minut houkuteltua autoliikkeeseen autosähköasentajaksi ja sillä tiellä ollaan”, kertoo Pasi. Autoalaa Pasi ei kuitenkaan myönnä koskaan opiskelleensa, vaan kaikki kädentaito sekä osaaminen on tullut työn ja harrastusten kautta. Ensimmäinen autoni oli Volkswagen Typ 3, jonka vaihdoin päikseen kaverini kanssa Kuplaan. Kun isäni teki korihommia ja pohjatöitä autoihin, niin siinä sitä itsekin opin sivussa”, muistelee Pasi harrastuksensa alkuaikoja. Se oli helppo kauppa, rekisteriotteet ja avaimet vain vaihtoivat omistajaa. Pitkä kokemus autojen parissa näkyy paitsi tämän artikkelin auton työnjäljessä, niin se on myös osaltaan tuonut leipää pöytään. Tässä artikkelissa esiteltävä auto ei suinkaan ole Pasin ensimmäinen, eikä kuulemma viimeinenkään, Volkswagen-merkkinen kärry. ”Opiskelin sähköalaa ja valmistuin elektroniikka-asentajaksi. Onhan näitä ollut, esimerkiksi tätä korimallia olevia Volkkareita on aiemmin ollut pihassa Caravelle eli bussimalli, Doka eli tällainen lava-auto, mutta pidemmällä hytillä ja nyt sitten tämä”, kertoo Pasi ja jatkaa: ”Kai se perhepiiristä tulee tämä automerkkiasiakin.. Niissä hommissa meni melkein vuosikymmen Nokian palveluksessa. Pasi työskentelee nykyään Oulussa autoliikkeessä autosähkömekaanikkona. Nuorempana kiinnostuksen kohteena olivat tietysti mopot ja olin muistaakseni 16-vuotias, kun ryhdyin puuhailemaan autojen kanssa tosissaan. 16 A uto S ound P asin kiinnostus autoja kohtaan on herännyt jo pikkupoikana. ”Mitähän sitä sanoisi, varmaan 20-30 kappaletta Volkkareita olen omistanut
Hifi Klubissa myyjinä työskennelleiden kavereiden, muun muassa Jarkko Korhosen kannustamana Pasikin päätti kokeilla kilpailemista. Oulussa Hifi Klubin myymälää pyörittäneet kaverit olivat fiksuja, kun laittoivat meidät autoharrastajat aina kuuntelemaan kotilaitteita myymälässä. Ja kaikki muut jotka on jossain muodossa osallistuneet tähän projektiin! Pasi hifiharrastuksen alkuaikoja. Pasin ensimmäinen rakentama hifiauto oli Kupla. • Muut harrastukset Koirat, mönkijät • Mielimusiikki Ysäri disko, 80 luvun rock, kantria ja vähän kaikkea muuta • Säätö/demolevyt My Disc, Michael Jackson Bad, Mikko Kuustonen Abrakadabra, jne... Tokihan kisoissa mitattiin paine ja katsottiin taajuusvaste, mutta hyvä soundi ratkaisi. Tällä tavoin autohifiharrastus kehittyi äänenlaadun ehdoilla. Kotihifin merkitys referenssin antajana on Pasin mielestä todella merkittävä asia myös autoharrastajalle. Kiinnostus kisaamiseen herää Samoihin aikoihin Hifi Klubi tuli Ouluun ja paikkakunnalla järjestettiin myös kilpailut. Mentiin sinne pitämään hauskaa ja voittamaan”, toteaa Pasi kilpailutiimistään. Tuohon aikaan kilpailijoita ja innokkaita harrastajia riitti, pelkästään Oulussa oli noin kymmenen kisaajaa. Ensimmäiset CD-levyt autossa kuuntelin tuolloin kannettavan soittimen kautta, jolle autossa oli erillinen teline ja toisto hoitui tietysti kasettimankan kautta”, muistelee KUSKI • Nimi Pasi Torvinen • Ikä 45 vuotta • Ammatti Autosähkömekaanikko • Paikkakunta Oulu • Kilpailumenestys 2. Silloin kaveripiirissä oli innokkaita musiikin harrastajia, DJ-touhua ja sellaista. Siitä se ajatus lähti, että täytyy saada kaiuttimia myös autoon. Autona oli tuolloin ykköskoppainen diesel-Golf. Hifiharrastusta Pasi kiinnostui kouluaikoina hifiharrastuksesta kavereiden ansiosta. Holstimäen Automaalaamo Oy. ”Äänenlaatupainotteista se kilpailu Hifi Klubin aikana silloin pitkälti oli. Korhosen Jarkko kannusti meitä nuoria harrastajia ja opasti, että tuolla on tuollainen hyvä kotilaitteisto, ota se kisalevy ja käy kuuntelemassa, mene autoon ja mieti mitä voit tehdä toisin”, kertoo Pasi. sija vuonna 2001. sija Sound Off 1-150W vuonna 1996, 2. Jarkko oli tiimin vetäjä ja meillä oli aina hyvä meininki kisoissa. Kilpailemaan Ensimmäisiin Hifi Klubin Sound Off -kisojen finaaliin Pasi osallistui vuonna 1995. ”Kyllähän se on tavallaan luonut sen perustan. Bassontoistosta huolehtivat pari kappaletta kymppituumaisia subbareita suljetussa kotelossa ja etukaiuttimina. ”Kyllähän Korhosen Jarkon innostus ja osaaminen tätä lajia kohtaan on ollut itselle se tärkein vaikuttaja. Armeijan jälkeen kun pääsi oikeisiin töihin tienaamaan, niin sitten tietysti oli rahaa enemmän laittaa näihin laitteisiin”, kertoo Pasi. KULKINE • Merkki Volkswagen • Malli Transporter Pritschenwagen 2.0 i • Vuosimalli 1988 HIFIT • Soitin Alpine CDA-137BTi • Signaaliprossu Alpine PXA-H100 • Vahvistimet Diamond Audio TX6004 x 2 ja TX10001 • Diskantit Diamond Audio HEX H600S sarjan diskantit • Keskiäänet Diamond Audio Elite sarja 3" keskiääni (DEK3) • Midbassot Diamond Audio Elite sarjan litteät 10" (DS102) • Subwoofer Cerwin Vega Stroker ST122 • Kaapelit Norstone • Muuta Diamond Audio HEX H600S sarjan modatut jakosuotimet KIITOKSET Vaimo ja lapset, Jarkko Korhonen ja Juha Pieltilä Hifistudio Oulu. sija Sound Off 1-150W vuonna 1995, 1. A uto S ound 17 Isällä on aina ollut myös Volkkareita Kuplista ja Kleinbusseista lähtien”. Tietysti rahaa ei ollut yhtään, joten niitä vehkeitä laitettiin mitä saatiin hankittua. Että siinä mielessä Jarkko ja kumppanit olivat todella fiksuja, kun laittoivat meidät nuoret sällit kuuntelemaan niitä vehkeitä”, kertoo Pasi. Jos sä tiedät miltä äänitteen pitää kuulostaa kotona oikeasti ja lähdet säätämään ja saat kuulostamaan auton edes sinnepäinkään samanlaiselta. ”Olin varmaan 18-vuotias ja juuri ajokortin saanut. Ja eihän siihen aikaa 90-luvun alussa vielä ollutkaan paljoa autohifijuttuja tarjolla”, kertoo Pasi. Jossain vaiheessahan meillä oli se Team Korhonen Ry ja oranssit tiimipaidat päällä mentiin. ”Siitä on lähdetty ja kyllähän se kipinä harrastukseen silloin iski. Ja varmasti monelle muullekin täällä Oulun seudulla. Vahvistimena toimi Phoenix Goldin MPS 2240 -vahvistin, jonka luokitusteho oli 2 x 24 wattia. sija Sound Off 1-150W vuonna 1997. Kaiutinjärjestelmä oli täysin passiivinen toteutukseltaan. ”Siinä oli muistaakseni paikallaan pari kasituumaista, bandpass-koteloitua subbaria ja Sonyn erillissarja edessä. dB Dragissa Suomen mestaruus Super Street 1-4 luokassa (Team Korhonen) ja Euroopan Mestaruuskisojen 2
Miehen käskyjä tottelee siis maaliruiskun lisäksi myös ompelukone. Omassa luokassanikin oli pitkälti toistakymmentä autoa. Ajoittain tässäkin on pientä pyöreyttä havaittavissa. Subbasso on tälläkin äänitteellä hieman irrallinen. Myös stereokuvan korkeus ja vakaus ovat poikkeuksellisen hyvät. Keskiäänelle on suljettu kotelo ja suuntauksia on mietitty tarkasti äänenlaadun ehdoilla. Tämän laitteiston yleissoundia voisi kuvailla sanoilla erotteleva, luonnollinen ja hifistynyt. Pienen mallailun jälkeen selvisi että näistähän saa aivan loistavat kaiutinkotelot kojelaudan kulmiin. Seuraava kisa-auto oli kakkoskoppainen GTI-Golf, jolla Pasi voitti oman Sound Off -luokkansa mestaruuden vuonna 1996. Kokonaisuutena kuitenkin erittäin hieno suoritus ja jälleen huomio kiinnittyy myös sävykkääseen ja hienon kuuloiseen diskanttiin. Äänilähteenä toimi Spotify -suoratoistopalvelu. Muuten soundi on todella hyvä; esimerkiksi diskantti tällä kappaleella on todella siisti ja heleä. Kaikki ne kaverit, jotka olivat silloin kisoissa, ovat tänäkin päivänä tosi hyviä kavereita. Käytössäni oli ensiksi Phoenix Goldin 215-taajuuskorjain, jolla päästiin tekemään hieman korjauksia vasteeseen. Viimeisenä kappaleena Stellan Otavalle. Toisaalta bassopäässä on todella hyvä erottelukyky, joten liiallinen taso ei niin häiritse kuuntelua. Kurkelan koko on hyvä ja sijainti täsmälleen keskellä kojelautaa. Muistaakseni äänenpaineessa hätyyteltiin 160 desibelin rajaa. Kaiuttimien kotelot löytyivät erään autovaraosaliikkeen valikoimista, tosin vähän eri käyttötarkoitukseen markkinoituina. Niillä mentiin. ”Kyllähän silloin kilpailut olivat todellakin kilpailuita. Kuuntelin Pasin Volkkarin käyttäen muutamia suosikkialbumeitani. 2000-luvun alussa Pasi osallistui yhdessä tiimikavereidensa kanssa dB Drag -kisoihin painepuolella. Soittimet ovat luonnollisen kuuloiset, esimerkiksi rumpujen pellit ja muut ylätaajuusalueen soittimet soivat todella kauniisti. Ilkka Alangon versio kappaleesta Ontuva Erikson paljastaa hieman enemmän äskeisen pyöreyden syytä; midbassossa vaikuttaa olevan ajoittaista kuminaa, joka luultavasti heijastuu myös tällä kappaleella laulajan ääneen epäpuhtautena. Todella iso plussa vielä ilmavasta stereokuvasta! olivat neljätuumaiset kick-paneeleissa ja midbassot ovissa. ”Painekisoista on jäänyt mieleen se, että mitä enemmän tehoa KUUNTELUARVIO Jarkko Peiponen. Stereokuva toimii ja soundi on hyvin balanssissa. Ensiksi huomio kiinnittyy todella hyvään stereokuvaan, jonka sijainti on pitkällä auton linjojen ulkopuolella. Silloin autona toimi Volkswagen Caddy. ”Siinä vaiheessa kun Hifi Klubi lopetti kisat, niin minäkin lopetin äänenlaadussa kilpailemisen”, toteaa Pasi. Myös penkin verhoilutyö on Pasin itsensä toteuttamaa. Viimeistä kertaa Hifi Klubin kisoissa Pasi oli mukana vuonna 1999. Bassontaso on ehkä hieman reipas, joka tuo hieman irrallisuutta tietyillä nuoteilla varsinkin subbarin toistoon. Diamond Audion valmistamat diskantit ja keskiäänet sijoitettuna Volkkarin kojelaudan päälle. 18 A uto S ound AUTOESITTELY . Ensimmäisenä valitsin muutaman kappaleen levyltä Mestaria Kunnioittaen – Tribuutti Tapio Rautavaaralle. Sillä kisattiin kotimaassa ja käytiin myös EM-kisoissa Jönköpingissä. Kuulostaa oikein hienolta kokonaisuudelta tällä laitteistolla kuunneltuna. Johanna Kurkelan ääni kappaleessa Häävalssi kuulostaa todella luonnolliselta. Esimerkiksi Soilakarin Janneen olen silloin tutustunut, muistaakseni ne kisat olivat jossain Anttilan parkkihallin katolla”, kertoo Pasi. ”Meillä on tuolloin oranssi Volkswagen Polo, joka oli rakennettu SPL Dynamicsin laitteilla. ”Ei ollut ainakaan sillä tavalla, että olisi rahat riittäneet ostaa. Tuohon aikaan hyvä soundi autoon tehtiin pitkälti asennuksilla, sillä käytössä ei juurikaan ollut signaaliprosessoreita. Ajoittain huomio kiinnittyy laulajan äänen pieneen pyöreyteen; kenties alakeskiäänessä on pientä epätasaisuutta vasteessa. Ensimmäisellä autollaan Pasi kilpaili muutamien vuosien ajan. Suomen finaali voitettiin ja EM-kisoissa tultiin toiseksi, mutta se oli kahden suomalaisen auton välinen kisa sielläkin”, kertoo Pasi kilpailu-urastaan. Meitä oli Oulusta jo pelkästään kymmenen kaveria kisoissa. . Jakotaajuuksilla ja passiivikomponenteilla kikkailemalla saatiin aina soundia hiottua”, muistelee Pasi kilpailua kultaisella yhdeksänkymmentäluvulla. Bassopäässä on voimaa ja erottelua todella riittävästi. Laulajan ääni on kaunis ja kuulas, kuten kuuluukin. Seuraavaksi Tero Vaaran tulkinta kappaleesta Uralin Pihlaja
Ensimmäiseksi tietysti auto täytyi saada kunnostettua ja ruostevauriot parsittua kasaan. Polossa oli muistaakseni 16 kilowattia vahvistintehoa ja oltiin kovia jätkiä silloin. Hän ei myöskään ole keskittynyt vain esimerkiksi hifilaitteiden tuunaamiseen, vaan kuten tässäkin artikkelissa esiteltävän Volkkarin osalta on käynyt ilmi, niin Pasi rakentaa autoja myös tekniikan ja korin osalta uusiksi. ”Olihan siinä toisaalta myös sitä ajatusta, että täytyy kerätä koko sarja. Auto, eli Volkswagen Transporter Pritschenwagen vuosimallia 1988, löytyi sattumusten kautta erään vanhan maalaistalon metsänreunasta ja pitkällisen neuvottelun päätteeksi Pasi sai hankittua auton itselleen. Kuuntelussa käytin testilevynä pääasiassa AutoSoundin tuttua testikokoelmaa, jonka kappalelistan löydät nettisivujemme keskustelufoorumin "Nettijulkaisut" -osiosta (ylin kiinnitetty julkaisu). Kokeilemme kuuntelun lopuksi myös laitteiston äänenpainevaroja. Ruostetta oli pohjassa siellä täällä ja muun muassa jarruputki oli syöpynyt poikki. Diamond Audion DS102 -kaiutin on litteä 10-tuumainen midbasso, jonka toistoalue alkaa noin 40 hertsistä ylöspäin tässä autossa. Laadukasta ääntä saadaan aikaiseksi sen verran asiallinen annos, että kuuntelijan suupielet lukkiutuvat yläasentoon. Vuosien ulkona vietetyn seisonnan aikana Pritschenwagen oli pääsyt osittain melkoisen huonoon kuntoon, kuten oheisista rakennuskuvista voidaan huomata. . Homma toimii oikeinkin mukavasti ja settiä on todella mukava kuunnella kaikenlaisella materiaalilla. Tasoa nostettaessa subbari alkaa erottua sijainnin suhteen selvemmin, mutta hauskuuskerroin kasvaa myös samaan tahtiin. Pasin laitteisto on hyvä esimerkki suhteellisen simppelistä kokoonpanosta, jossa on keskitytty oleellisiin asioihin. Toki kyllä tähänkin yhden kesän vapaa-aika meni rapatessa ja hitsatessa”, toteaa Pasi projektistaan. Rakentelua Autoillaan Pasi ei ole koskaan tyytynyt vain ajelemaan, vaan autojen laittelu ja rakentaminen on se juttu harrastuksessa. Myös diskanttitoisto on mukavan rasittamaton, tätä settiä on helppo kuunnella, kun heti ei mikään häiritsevä asia hyppää korville. Auton silloinen omistaja oli todella kiireinen ja aikaa meni, että hänet saatiin paikalle ja kaupat tehtyä”, kertoo Pasi projektin löytymisestä. Tilantuntu on harvinaisen hyvä. Maltillisemmalla tasolla subbasso integroituu mukavasti etupään soundiin, oikeastaan voisi sanoa että subbari vain tulee "jostain", sitä ei sen tarkemmin pysty paikallistamaan, vaikka elementti löytyy suoraan selän takaa. Etupään kaiutinasennus on todella asiallinen ja kekseliäs! Kuuntelin Pasin Volkkaria pikaisesti Tampereen Hot Rod & Rock Show'n yhteydessä tämä keväänä. Nightwishin From Whishes to Eternity livetallenteella. Soundissa huomio kiinnittyy melko sävykkääseen ja miellyttävään keskialueeseen. Tähän menikin sujuvasti aikaa ja työtunteja kesän aikana. Mikään omistamani auto ei ole ollut vakio. Sain kaverilta ilmaiseksi tämän nykyisen bensakoneen ja ei tarvinnut paljoa pohtia, että laittaako rikkinäinen diesel, vai ehjä bensakone kiinni Pritscheniin”, toteaa Pasi. Pasin kokonaan itse rakentamat ja verhoilemat ovet sisältävät tällä hetkellä yhden kaiuttimen per ovi. ”Jonkunlainen kiinnostus on ollut aina näitä lavamalleja kohtaan, ja aiemmin tosiaan rakentelin Caddyn. . Säätelemme subbarin tasoa muutamaan kertaan kuuntelun aikana. Kuuntelun edetessä huomioin midbassoissa ajoittaista kuminaa, jonka esilletulo vaihtelee vähän toistettavan kappaleen mukaan. Ensimmäinen huomio on varsin eheä stereokuva, vaikka auton ohjaamolla on leveyttä kohtalaisen reippaasti. Nykyään taitaa kaikilla kisaajilla olla aika paljon enemmän”, naurahtaa Pasi. Itse asiassa nyt olenkin omistanut kaikki tämän korimallin Volkkarin Transporterit”, kertoo Pasi. Volkkari metsänreunasta Nykyinen kulkupeli valikoitui Volkkarimiehelle luonnolliseen tyylin konsernin mallistosta. ”Kävin noutamassa kärryn hinausautolla. Se lähti ihme kyllä käyntiin, mutta kone oli sen verran heikolla hapella, että se meni projektin aikana uusiksi. on käytössä sen parempi. Jotenkin nämä lava-autot vain vetävät puoleensa. LopulKUUNTELUARVIO Janne Soilakari. Pritschenwagenin rakentelun Pasi aloitti kesän 2014 aikana. Midbassojen toisto on myös kohtalaisen pyöreä, näihin kaipaisin tiukempaa potkua. Mitään suuremmin häiritseviä aukkoja ei synny ja laulaja paikallistuu stereokuvassa tarkkana. A uto S ound 19 AUTOESITTELY . Haluan aina tehdä siihen sen oman kädenjäljen näkyville”, kertoo Pasi. ”Aina kun ostan jonkin kulkupelin, niin haluan tehdä siitä omanlaiseni ja siitä se lähtee rakentaminen. ”Auto oli vähän pehmeä, mutta on niitä pahempiakin kyllä tehty. Lisäksi kuuntelin autoa mm. Kai se sisäinen punaniska haluaisi Chevy PickUpin, mutta kun sitä ei täällä saa, niin täytyy ajella Volkkarilla”, taustoittaa Pasi nykyisen projektin valintaperusteita. ”Kuulin autosta ensimmäisen kerran yli vuotta ennen, kun lopulta teimme kaupat. Autoa on Pasin toimesta hitsattu sieltä täältä ja korjattu näin ruostevauriot. Tämän jälkeen Pasi hiekkapuhalsi korin peltipinnalle ja kittasi suurimmat lommot
Ensimmäinen hifilaitekattaus Pritschenwageniin oli sekoitus erilaisia Diamond Audion kaiutinsarjoja. Pesosen Jassolla on täälläpäin demoauto Cerwin Vegan laitteilla, joten päätettiin laittaa tähän sitten Diamond Audiota. Aluksi tarkoitus oli hyödyntää Pasilla jo olevia laitteita, mutta melko pian suunnitelmat muuttuivat. Etukaiuttimina ovat Diamond Audio HEX H600S sarjan diskantit ja Elite -sarjan kolmetuumaiset kartiokeskiäänet mallia Pasi on muiden töiden ohella vaihtanut autoon myös moottorin. Vanha risa dieselkone sai väistyä paremman, 2-litraisen bensakoneen tieltä. Vähän sellaista vastapainoa, koska Jasson auto soi todella lujaa ja näyttelyissä ihmiset tulevat sitä ihmettelemään. ”Varsinkin bassopään soundi osoittautui nopeasti siinä setissä pullonkaulaksi. Auton väri muuttui matkan varrella valkoisesta vihreäksi. En väitä olevani mikään taitava maalaari, mutta lopputulos kyllä kelpaa”, kertoo Pasi. Hifistelyä Hifilaitteiden asentaminen autoon oli tiedossa jo projektin aloitusvaiheessa. ”Sen verran tosiaan maaliruiskukin pysyy vanhastaan kädessä. Niinpä kun jossain vaiheessa Jarkko oli tilaamassa Diamondin tehtaalta kuormaa, niin siihen laitettiin nämä nykyiset Elite -sarjan litteät 10-tuumaiset midbassot mukaan. Mun auto on sitten sitä äänenlaatua”, kertoo Pasi laitteiden valintaperusteista. Diskantit ja keskiäänet sijaitsivat nykyisillä paikoillaan, ovissa oli kuusituumaiset midbassot, subbarina toimi pari kaksitoistatuumaista Diamondia. 20 A uto S ound AUTOESITTELY ta Pasi itse myös teki auton pohjatyöt ja maalauksen. Näin laitteisto on hieman kehittynyt parhaan soundin löytämiseksi”, toteaa Pasi. Alpine CDA-137BTi toimii laitteiston äänilähteenä ja käskyttää saman valmistajan PXA-H100 signaaliprosessoria.. ”Korhosen Jarkon kanssa asiaa tuumittiin. Nykyinen setti Pritschenwagenin nykyinen laitteisto on simppeli kattaus laatukomponentteja
Säätöja soundifilosofianaan Pasi pitää minimaalisuutta. Edellä mainittuja on kaksi kappaletta, ja ne ohjaavat etukaiuttimia. Näin soundista tuli rauhallinen ja miellyttävä kuunneltava ja aika pienellä työllä”, kertoo Pasi esimerkin laitteiston säätämisestä. A uto S ound 21 AUTOESITTELY . Kesä 2017 on startannut siinä mielessä vauhdikkaammin. Valmistuminen ”Alun perin tähtäimissä oli saada auto valmiiksi syksyn 2015 Hötsiin tänne Ouluun, mutta aika ei yksinkertaisesti riittänyt. Nykyisellään soundi on vielä vähän kumiseva, joten yrittäisin saada jäykistettyä oven runkoa esimerkiksi hitsaamalla sinne metallia”, pohtii Pasi kokemuksia projektistaan. ”Sillä oli suuri vaikutus äänenlaatuun ja avasi uuden soundimaailman. Kokemuksia vuosien varrelta Tärkeimpänä oppina pitkän harrastuksen taipaleelta Pasi mainitsee stereokuvan hakemisen. Ennen säätäminen oli paljon vaikeampaa, ja olihan ne huikeita suorituksia kun kaverit sai kickpaneeliasennuksilla tuotua stereokuvan kojetaulun päälle”, kertoo Pasi. Omasta nykyisestä laitteistostaan ja asennuksistaan Pasi pitää onnistuneimpana midbassojen vaihtamista. Toimituksemme vinkki on, että kannattaa käydä tutustumassa tähän hienosti rakennettuun autoon kesän ja syksyn näyttelyissä ja pyytämässä Pasilta kuunteludemo! . ”Toukokuussa olin Kajaanissa Backwood Customsin näyttelyssä ja kesäkuun alussa Ruotsissa Bug Run -tapahtumassa. Midbassoina ovissa ovat jo edellä mainitut Diamon Audio Elite DS102 -midit. Lisäksi auton pieni ohjaamo on kokonaan vaimennettu STP:n Goldilla ja sieltä täältä pehmeällä äänieristeellä”, kertoo Pasi laitteistostaan. ”Tämäkin setti on säädetty siten, että ensin laitettiin vain perusviiveet Alpinen soittimesta, sitten haettiin sopivat jakotaajuudet, että saatiin vasteesta tasainen. Silloiset subbarit joutuivat liian koville, koska ne eivät pystyneet tukemaan midejä yhtään”, toteaa Pasi ja jatkaa: ”Nyt jos lähtisin tekemään tätä autoa ja asennuksia uudelleen, käyttäisin kyllä enemmän aikaa ovien rakentamiseen. Laitteistoon tuovat tehoreserviä kolme kappaletta Diamond Audion vahvistimia, malliltaan TX6004 ja TX10001.. Kaapelointi on tehty laturilta 50 neliömillin piuhalla ja akuilta eteenpäin 35 neliön kaapelilla. Viimeksi mainittu on subwooferille ja se antaa 0,5 ohmin kuormaan noin 1000 wattia jatkuvaa tehoa. Noin viikon työtunnit jos olisi ollut lisää, niin silloin, mutta päätin sitten jossain vaiheessa luovuttaa sen tähtäimen kanssa. Käytiin kuitenkin vaimon kanssa samana syksynä Vantaalla tämän korimallin autojen tapahtumassa eli Tölkkifoorumin -tilaisuudessa eli siellä oli auto sitten ensi esittelyssä”, kertoo Pasi projektin valmistumisesta. Pasin Pritschenwagen on hienosti rakennettu, kuten kuvista voi huomata. ”Subbarin sijoituspaikka on itse asiassa auton alkuperäinen tavaratila, jonne päästään luukkujen takaa auton molemmilta sivuilta. Kesän 2016 Pasi ei ehtinyt käydä työkiireiltään näyttelyissä olenkaan, ainoastaan syyskuussa Hötsissä. ”Onhan se sellainen asia, mikä vaivaa mieltä jos siinä ei onnistu. Backwoodista lähti pysti mukaan eli näyttelyn Top10 -palkinto ja sama on tavoitteena Ruotsin vierailusta”, kertoo Pasi. Kotelona on noin 55-litrainen refleksikotelo, joka on viritetty neljätuumaisella Aeroportilla noin 35-36 hertsiin. ”Ovet on rakennettu kokonaisuudessaan uudelleen. Taajuuskorjaimeen ei ole koskettu ollenkaan. DEK3. Etukaiuttimet ovat passiiviset ja niiden jakosuodatus toteutetaan Diamond Audio HEX H600S -sarjan jakosuotimella. Hyvillä kaiutinsijoitteluilla ja suuntauksilla saadaan aikaan se, että soundia ei tarvitse hirveästi muokata enää signaaliprosessorilla. Malleiltaan nämä Diamond Audion vahvistimet ovat mallia TX6004 ja TX10001. Subbarina nykyisessä laitteistossa on yksi Cerwin Vega Stroker ST122, joka sijaitsee auton kabiinin takaosassa, alhaalla penkin alla. . Suunnata kaiuttimet oikein ja näin. Erityisesti tulee hattua nostaa sille, että kaikki työvaiheet ovat miehen itsensä tekemiä, aina pohjatöistä ja maalauksesta verhoiluun saakka. Tällaista kokonaisvaltaista rakentamista äänenlaadun ehdoilla näkee tänä päivänä aivan liian harvoin. Koko kojelauta on ehostettu uutta vastaavaan kuntoon maalaamalla. Vahvistimia on kolme, ja ne sijaitsevat heti penkin selkänojan takana. Siihen on peltiin vain leikattu reikä, ja kotelo pujotetaan ulkoa päin paikalleen”, kuvailee Pasi. ”Näiden lisäksi autossa on pari akkua penkkien alla. Kaiuttimen sijainti pienessä kolossa penkin alla asetti hieman haasteita kuvaajalle. Nykyisessä setissä matalien taajuuksien toistosta vastaa yksi Cerwin Vega Stroker ST122 -subfoower. Kaikki välipellin reiät olen pyrkinyt tukkimaan vaimennusmatolla”, kertoo Pasi. Laitteiston ohjelmalähteenä on Alpinen valmistama 1-DIN kokoinen CDA137BTi soitin, josta signaali liikkuu PXA-H100 -signaaliprosessorille. Tietysti tänä päivänä se on helppoa, kun signaaliprosessorit ja muut, mutta kyllä siltikin pitää tietää mitä tehdä
Team Korhosen nimissä voitettu dB Drag -luokka kunnioitettavalla tuloksella. . ASENNUSKUVAT. Muutamia kuvia siitä, millaisia ruostevaurioita pitkään seisoneesta autosta on täytynyt korjata ja millä tekniikalla. 22 A uto S ound AUTOESITTELY . ?. Tässä yksi todistus Pasin kilpailu-uran varrelta. . Pritschenwagen hiekkapuhallettuna ja odottamassa pohjatöiden aloittamista. Tässä vaiheessa ollaan jo melko pitkällä. Volkkarin jousitusta on paranneltu hieman muiden kohteiden ohella. Auton pohjatyöt valmiina korin osalta ja seuraavana suunta maalaukseen.
Pari kuvaa Volkkarin suhteellisen kompaktin ohjaamon vaimennuksesta. . Ovien vaimennusta. ASENNUSKUVAT. Tässä kunnossa Pritschenwagen siirtyi Pasin omistukseen vuonna 2014. ?. Pitkä seisominen metsänreunassa on jättänyt jälkensä autoon. Pasi on myös tukkinut kuvassa näkyvät aukot vaimennusmatolla. A uto S ound 23 AUTOESITTELY ??
24 A uto S ound AUTOESITTELY SUOMEN LUJASOINTISIN ULKOILMAMAINOS! AUDIOIMPORTIN . ' Teksti: Janne Soilakari Kuvat: Tuukka Nivala 24 A uto S ound
A uto S ound 25 AUTOESITTELY CADDY SUOMEN LUJASOINTISIN AUDIOIMPORT HANKKI ESITTELYJA DEMOKÄYTTÖÖN SAKSASTA PUOLIVALMIIN BASSOAUTON, JOKA JATKOJALOSTETTIIN KOTIMAAMME KAMARALLA LISÄÄ BASSOA CHALLENGE -ÄÄNENPAINEKISOJEN "MASKOTIKSI". SAAMMEKO ESITELLÄ: SUOMEN KOVAÄÄNISIN ULKOILMAMAINOS!
26 A uto S ound AUTOESITTELY Caddyn teippaukset on toteutettu todella tyylikkäästi, huomioiden samalla informaatioarvo. AUTOESITTELY AUTOESITTELY Autoon on asennettu alustasarja ja vähän orkkista prameammat pyörät alle, muuten mitään ihmeempiä tuunailuja ei ole tehty. 26 A uto S ound
Auto ehti kiertää maailmaa varsin tiheästikin, se on käynyt mm. Tomppa ja Timppa porukoineen pisti hihat heilumaan, sillä asennusurakka aloitettiin vasta tämän kevään EM-kisojen jälkeen, ja valmista oli ennen Tampereen Hot Rod & Rock Show näyttelyä. vielä edelleenkin käytössä oleva järjettömän kokoinen bandpass-kotelo kahdeksalletoista 15" elementille. "Sen jälkeen se Caddy sitten unohtuikin varastohallin perukoille pariksi vuodeksi, kunnes tänä keväänä saimme nakitettua auton asennustyöt Hirvihaaraan Rautaman tiimille", kertoo Jarkko. "Keväällä 2015 kun olimme Itävallan Salzburgissa autohifi n EM-kisoissa, tuli GZ:n heppujen kanssa puhetta kyseisen auton hommaamisesta, ja siitä se asia sitten lähti eteenpäin ja Caddy muutti Ylivieskaan", muistelee Saukonojan Jarkko AudioImportilta. Ylivieskassa toimiva AudioImport maahantuo useita äänenpainealan ja "bassottelun" kuumimpia brändejä. Uutta kisamuotoa pitää luonnollisestikin mainostaa, jotta harrastajat pääsevät jutun juonesta kärryille. Merkkejä jotka ovat jokaisen bassheadin huulilla ja peräluukussa, vähän kuin puolen metrin lauantaimakkarapötkö Arskan ja Repan yläkerran naapurilla. Ei voi jälleen kuin ihmetellä tämän veljeskaksikon työmoraalia, sairaita äijiä! Herkkä alapää Koska kyseessä on ensisijaisesti demoauto ja vasta toissijaisesti äänenpaineauto, piti Caddyyn asentaa reipas kattaus muitakin kaiuttimia kuin vain subbareita. Kiinni ollut laitekattaus oli kuitenkin jo vanhentunutta mallistoa, joten siitä hankkiuduttiin pikaisesti eroon. Englannissa voittamassa äänenpainekilpailuja, ja liikkunut sieltä jälleen takaisin Saksaan, josta AudioImport auton hankki. Vahvistaakseen asemaansa entisestään ja aktivoidakseen myös alan jälleenmyyjiä, AudioImport lanseerasi täksi kesäksi kokonaan oman äänenpainekilpailuformaattinsa, Lisää Bassoa Challengen. Caddy oli ostohetkellä periaatteessa täysin demotteluvalmis, siinä oli sisällä mm. Tarkemmin kärry oli iskussa noin kolmen viikon uurastuksen tuloksena. Listaa riittää. 12 x Optima Yellow Top • Muuta Soundigital 150A virtalähde G round Zero, Digital Designs, Soundigital... Hifi piirien MacGyverina tunnettu Jarkko oli talven pimeinä tunteina suorittanut salaisessa laboratoriossaan kokeiluja pienten 3,5-tuumaisten laajakaistojen kanssa. Laajakaistoja päätyi lopulliseen asennukseen peräti 30 kappaletta ja ne on asennettu kolmeen VOLKSWAGEN CADDY Konepellin tyylikäs GZ-logo kruunaa paketin.. Sellaista ei ainakaan Suomessa ole ikinä nähty, ei ainakaan tämän kokoluokan elementeillä tehtynä. Ja mikäpä toimisikaan parempana mainosvälineenä, kuin tyylikkäästi rakennettu ja aivan hillittömän lujaa soiva esittelyauto! Caddy Saksasta Volkkarin tarina sai alkunsa jo reilut 10 vuotta sitten Saksasta, jonne se hankittiin uutena Ground Zeron demoautoksi. A uto S ound 27 AUTOESITTELY OMISTAJA • Nimi AudioImport Oy • Ammatti Ratioiden maahantuoja • Ikä Nuin 15 vuotta • Paikkakunta Ylivieska KULKINE • Merkki Volkswagen • Malli Caddy • Vuosimalli 2006 • Moottori 1.9 TDi, lastutettu että jaksaa kulkea • Tuning Alustasarja, teippaus • Vanteet Dotz 18" • Renkaat 235/40-18 HIFIT • Ohjelmalähde iPad Mini 2 + Bluetooth • Signaaliprossu Helix DSP Pro Mk2 + Director • Vahvistimet 3 x Ground Zero Uranium GZUA 2.250SQ takapään laajakaistoille ja mideille, 1 x Ground Zero Uranium GZUA 4.150SQ etupään erillissarjoille ja 3 x Ground Zero GZCA 8.0k-SPL subbareille • Etukaiuttimet 2 x Ground Zero Uranium GZUC 650SQX erillissarjaa • Takakaiuttimet 30 x 3,5" Ground Zero prototyyppilaajakaista, 4 x Ground Zero GZCW 12SPL • Subwooferit 18 x Ground Zero Radioactive GZRW 38SPL • Virtajärj. Autoon ostettiin lähes saman tien myös uusi kolminkertaisesti laminoitu todella paksu tuulilasi, sillä oli tiedossa että vakion kanssa ei kovin montaa yli 160 desibelin töräytystä tarvitse tehdä. Tulokset olivat erittäin lupaavia, mitäpäs jos Caddyn varsinainen pääkaiutinosasto, eli takapään parioviin asennettava "lauluryhmä" toteutettaisiinkin poikkeuksellisesti laajureilla
Kaikkia takapään kaiuttimia ohjataan kolmella Ground Zero Uranium GZUA 2.250SQ vahvistimella, jotka sijaitsevat auton kyljessä liukuoven takana. Caddyn etupenk. Siis KOVAA, ei mitään 150 dB hyttysenininää. Varsinaisen kickbasson tuottavat neljä 12-tuumaista PA-henkistä midbassoa, jotka on koteloitu kukin omaan 40-litraiseen refl eksikoteloonsa. Samasta paikasta löytyy myös ohjaamon kahta 6,5" erillissarjaa ruokkiva nelikanavainen pääte, sekä kolme Ground Zero GZCA 8.0k-SPL monopäätettä, joista jokainen käskee kuutta subbaria. Soi melkoisen lujaa. 18 kappaletta Ground Zero Radioactive GZRW 38SPL elementtejä on asennettu jättimäiseen bandpass-koteloon, jossa jokaiselle 15" subbarille on ensin oma noin 40-litrainen suljettu takakammionsa, ja yhteinen karkeasti kuution kokoinen etukammio. Musiikki striimataan iPad Miniltä Bluetoothin välityksellä suoraan Helix DSP Pro Mk2 signaaliprosessorille, eli mitään varsinaista soitinta ei järjestelmään ole kytketty. Vaikka pieniä laajakaistaelementtejä onkin määrällisesti paljon, ei niitä toki mahdottoman matalalle voi ajaa. Yksi auton erikoisuus on myös ohjelmalähde. . Takapään rytmiryhmä koostuu kolmestakymmenestä kappaleesta 3,5" laajakaistaelementtejä sekä neljästä 12" midbassosta. Tämä mahdollistaa myös sen, että autoa demoteltaessa esittelijä voi seisoskella mukavasti auton ulkopuolella ja selailla soitettavaa kappalelistaa Spotifysta. Kyseiset laitteet ovat GZ:n uutta "Brasilian tuotantoa", joka selittää vahvistimien todella pienen fyysisen koon. strippitankokin puuttuu ohjaamosta. Pienet laajurit on asennettu refl eksikoteloihin herkkyyden lisäämiseksi. Elementeille CNCkoneistettiin MDF-levystä tyylikkäät suuntainlevyt, jotka poistavat myös tehokkaasti niin sanotun kampasuodinilmiön negatiivisia vaikutuksia, eli käytännössä sitä kun ääntä toistetaan lukuisista, toisistaan etäällä sijaitsevista elementeistä. 28 A uto S ound AUTOESITTELY AUTOESITTELY . Hieno suuntainlevy on koneistettu MDF:stä, vaikka se maalattuna näyttää aivan metalliselta. Ylipäästön jakotaajuus onkin vähän tilanteesta ja soittovoimakkuudesta riippuen jossain 150-200 hertsin nurkilla. Tehoahan näistä saadaan lähemmäs 10 kilowattia per lankku, mutta sekään ei kuulemma vielä piisaa. Tokihan autosta löytyy massiivisesti kalustoa äänen tuottamiseen, että sikäli desibelejä pitäisikin syntyä. "Ylipäällikkö Pekka kertoi että näillä tehoilla menee aivan liian pitkään että tuulilasista lentelee kappaleet, eli watteja on tulossa lähitulevaisuudessa lisää", naureskelee Jarkko. Caddystä on mitattu TermLabilla tuulilasilta noin 160 desibelin lukuja jo tällä nykyisellä kalustolla, joka on aika hyvin, sillä se lasi todellakin on edelleen mallia "vakio", ja tuulilasin yläreunaa tukeva ns. Lisää Bassoa! Aika harvassa on ne demoautot, jotka ihan oikeasti soivat myös kovaa. pystysuoraan kymmenen kaiuttimen riviin refl eksikoteloituina, jotta toiston alapäähän saatiin lisää herkkyyttä
:-) . Yksi pääte ohjaa kuutta 15" subbaria. Näiden kaiuttimien funktio on lähinnä toimia matkamusiikin toistimina, demohommat hoidetaan takapäällä. Erittäin tyylikäs midbassoasennus GZ:n 6,5" elementeillä. Kaikkien pääkaiuttimien ohjaamiseen käytetään GZ:n Uraniumsarjan äänenlaatupäätteitä. Ohjaamoon on asennettu läskien autohifitoimittajien mieliksi kunnon kuppipenkit. Kisapaikat ja päivämäärät löydät kun katselet tämän artikkelin kuvamateriaalin tarkkaavaisesti läpi. kien välistä löytyy sitten miehekkään kokoinen portti, josta ohjaamon ilmastointi tapahtuu. Helixin signaaliprossu ottaa äänisignaalin langattomasti vastaan iPadilta. AudioImportin Caddy on näytillä ja kuultavana kaikissa tämän vuoden Lisää Bassoa Challenge tapahtumissa. Ovipaneelien muotoilu on onnistunut erittäin hyvin! . . . Ihan vain muutama kuva, usko nyt! :-) Auton asentajien tyyliin ei kuulu keskeneräisten juttujen esittely, joten eiköhän tämäkin jo varsin pian ole virallisesti esittelykunnossa. . Tätä kirjoittaessani takana on jo yksi osakilpailu, jossa oli ihan mukavasti osallistujia, mutta enemmänkin mahtuisi. Kolme minikokoista voimanpesää, eli Ground Zeron ja brasilialaisen Soundigitalin yhteistyönä syntyneet kahdeksan kilowatin lankut. A uto S ound 29 ?. Ei muuta kuin hanat kaakkoon ja puhekelat kuumiksi!. "Tästä et sitten laita kuvaa, se vahvistinasennus kun on vielä kesken", muistuttu Jarkko. Kisaformaatista löytyy muuten kattava sääntöartikkeli AutoSoundin edellisestä numerosta 3/2017, kannattaa lukea mikäli itse kilpaileminen kiinnostaa. Eli sinne siis, niin pääset kokemaan miltä todellinen äänenpaine tuntuu, ja tekemään vaikka "hairtrickit"
30 A uto S ound AUTOESITTELY . ?. Vielä toistaiseksi lasia ei ole kuitenkaan ehditty asentaa paikoilleen, sillä lasin reunojen hionta on tekemättä. ?. ??????. Tupladiskantit löytyvät peilikolmioista. Ilma liikkuu todistetusti. ???????. Riittääkö 18 kappaletta 15-tuumaisia subbareita nyt aivan varmasti. Heti auton siirryttyä AudioImportin omistukseen, siihen hankittiin uusi todella järeä kolmikerroslaminoitu tuulilasi, sillä kokemus oli opettanut että vakiopaksuinen ikkuna ei kestä kahdeksantoista 15" subbarin tuottamaa äänenpainetta. Tällaista näkymää pääsee todistamaan verrattain harvoin, siinä on basso poikineen. Etupenkkien takaa avautuu pienen miehen mentävä bandpass-kotelon portti.
A uto S ound 31 A uto S ound 31 TIETOA
JBL:n ja Harman/Kardonin mallistoista saatiin haalittua kasaan melko sopiva kahdeksan kaiuttimen nippu, jossa on mukana tuotteita aina muutaman kympin hintaisesta ”markettimallista” useampien satasten arvoisiin isompiin ämyreihin. Ohjelmalähteenä toimi Mikan iPhone 7 ja musiikkimateriaalina se mitä Spotifysta päätimme kussakin tapauksessa kuunnella (muutama yhteinen biisi jokaisella, ja siihen päälle fi iliksen mukaan). Pääosin kaiuttimet kuunneltiin sisätiloissa, mutta osan kanssa marssimme myös ulos villin luonnon keskelle testaamaan miten ääni kantaa vähän avarammassa tilassa. Testaus tapahtui hiukan tavallista vapautuneemmissa tunnelmissa ilman turhaa tiukkapipoisuutta. Mutta saadaanko tällaisista vähän kahta puolta saippuakotelon kokoluokkaa olevista ämyreistä sellaista äänenlaatua, jota paatunut hifi stikin kestää kuunnella, ilman että aivoverisuonet napsahtelevat poikki alta aikayksikön. Päätimme AutoSoundin testitiimin luottopelaajien Jani Ilolan ja Mika Koposen kanssa tehdä pienen tutkimusmatkan kannettavien akkukäyttöisten kaiuttimien ihmeelliseen maailmaan. Lisäksi testasimme kaiuttimien puheäänentoistoa Ylen uutisilla, joka oli varsin hyvin tähän soveltuvaa materiaalia. Tällöin joku asiallisesti soundaava kannettava ”mankka” olisi kova sana. Testin yhteenveto Testin lopputulos oli osaltaan ennakkoarvelujen mukainen, osaltaan taas jotain vähän muuta. Nämä ovat tuotteita joita tämä päivänä myydään määrällisesti aivan tolkuttomasti, joten pakkohan näissä jotain pointtia on olla. Yhteistyökumppanimme One-Pro maahantuo pariakin tämän tuoteryhmän kuumaa merkkiä, joten testattavien kamojen hankinta ei tällä kertaa tuottanut kovin suuria ongelmia. Tai esimerkiksi kun auton hifi setti on työn alla ja tekisi mieli kuunnella taustamusiikkia, samalla kun viimeistelee asennuksia. Pienet Go ja Clip 2 toimivat soundin selkeyden ja mielKESÄTESTISSÄ KESÄTESTISSÄ Teksti: Janne Soilakari, Jani Ilola ja Mika Koponen Kuvat: Janne Soilakari 32 A uto S ound. ”Rennolla otteella mutta kuitenkin puolitosissaan”, luki testisuunnitelmassa, jonka pohjalta kaiutinkasaa lähdettiin perkaamaan. 32 A uto S ound V aikka autohifi sti kuunteleekin pääosan musiikistaan autossa, tulee tilanteita, jolloin toistokalusto olisi mukavaa saada roudattua mukaan. JBL:n kaiuttimista jäi tietyiltä osin hieman ristiriitainen vaikutelma
Lisäksi siitä irtoaa äänenvoimakkuutta (toiston kärsimättä) todella paljon. Tämä sopii vastaavaan käyttöön kuin JBL:n Go ja Clip 2, mutta jos ulkonäöllä on väliä (ja hinnalla ei), kohdistuu valinta tähän. Lisäksi maastokuvioitu kuosi puhuttelee, on meinaan hiukan komean näköinen vempele! Harman/Kardonin malleista pienin Esquire Mini tuottaa hyvän äänen (miinus basso) ja lisäksi se on erittäin kaunis, joskin viimeistelyn osalta oli pientä sanottavaa. Isompi Esquire 2 tuo pöytään suuremman koon myötä paremman bassotoiston ja myös pykälän verran laadukkaampaa kokonaissoundia (sekä viimeistelyä), jolloin musiikin kuuntelukin tuottaa enemmän nautintoa. Sinänsä kyllä ihan siedettävä ääni ja ulkonäkökin on parempi kuin vanhassa (sen värinhän voi valita). Uutisille, äänikirjoille ja some-videoille varmasti oivia valintoja molemmat. Pienemmällä voimakkuudella toisto on paksu ja tumppu, kovemmalla voimakkuudella soundi menee raa’aksi. Autoh f st lle n tulee v st n t l nte t , ett mus p t s d otettu mu n p o h n, onne utoll e p se T ll s st l ht ohd st p t mme l ent test tt v en tuotte den r o h em n ”bo s n ul opuolelle” ott o e luun n pun er l s er h nt s Bluetoothutt m A uto S ound 33. Uudemmassa on toki ulkonäkö kehittynyt parempaan suuntaan. Testiryhmän suurin ja ulkonäöltään muista poikkeava Go + Play on uskomattoman tyylikäs ja ääneltään suorastaan leuat loksauttava. Charge 3:lta koko testiporukka odotti etukäteen varsin paljon, tämän vanhempi malli Charge 2 kun löytyy kotoa jokaiselta testiryhmän jäseneltä. Flip 2 on sitten bassotoistoltaan jo paljon tukevampi kuin pienempänsä, mutta muuten toisto kokonaisuutena ei oikein miellyttänyt. Erittäin suositeltava ostos (jos mukana kuljettaminen ei ole prioriteetti, tai vaikka olisikin, toki taskuun tätä ei enää tungeta...) vaikka hintakin pompsahtaa muihin verrattuna. A uto S ound 33 AUTOESITTELY lyttävyyden osalta mielestämme parhaiten, mutta luonnollisesti niiden bassovajaa taajuusbalanssi rokottaa niiden käyttökelpoisuutta musiikin kuuntelussa, satunnaiskäyttöä lukuun ottamatta. Vastineeksi on kuitenkin luvassa erittäin paljon hyvää ääntä. Malliston suurin Xtreme on sitten jo melkoinen tykki ja soundillisestikin näiden isompien JBL-mallien paras esitys. Kakkosen soundi on oikein kiva ja tukeva, mutta jostain syystä uudempi kolmosversio ei pääse äänenlaadullisesti vanhan version tasolle. Yhdeltä testiporukkamme jäseneltä löytyy kotoa parikin vanhempaa Clipiä, eikä uudemmassa versiossa ole hänen kokemustensa mukaan soundissa juuri eroa, tosin suoraan vertailematta ei pysty mitään varmaa sanomaan. Sitä voi suositella jo moneen käyttöön ja varsinkin verkkovirrassa kiinni ollessaan laite paukuttaa menemään niin että Trumpiltakin lentäisi tupee päästä
Soundi saa tukea seinän läheisyydestä, myös äänenpainetta irtoaa kauempaakin. Parempiakin värivaihtoehtoja mallistosta onneksi löytyy, kuten joka tilanteeseen sopiva musta. Mukana tulee pirteän oranssi USB-piuha, jonka micro-pää kytketään kaiuttimeen ja toinen pää johonkin USB-portin kautta latausvirtaa antavaan laitteeseen, tässä tapauksessa kannettavaan tietokoneeseen. Keskialueen toiminta ja laulajan ääni on yllättävän laaja ja avara, purkkimaisuutta ilmenee käsittämättömän vähän. Yhdistäminen Bluetoothin kautta iPhone 7 -puhelimeen onnistuu myös ilman ohjekirjan poistamista pakkauspussistaan. Minkäänlaista todellista bassovoimaa laite ei (tietenkään) tuota (valmistaja ilmoittaa toiston alarajataajuudeksi 180 hertsiä), mutta illuusion bassoraidasta kuitenkin saa aikaiseksi. Suojaa itsensä esimerkillisesti, toisto pysyy säröttömänä. A UTO S OUND JBL GO TEAL Suositushinta 29,90 e Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi KESÄTESTISSÄ 34 A uto S ound PIENIN, EDULLISIN, MUTTA EI TODELLAKAAN HEIKOIN! PIENIN, EDULLISIN, MUTTA EI TODELLAKAAN HEIKOIN! JBL GO TEAL. Hintaansa nähden todella kova laite! Ehdottomasti hyvä ostos! HYVÄ OSTOS . Laitteen väri lienee makuasia, mutta osasta testiryhmää teal, eli suomeksi ehkä mintunvihreäksi tai turkoosiksi taipuva väri on aika kaamea. Diskanttitoisto on ulottuvuudeltaan vajaa, mutta soundiltaan suhteellisen ehjä. . Äänenpainevarat ovat tietysti varsin rajalliset, mikä on laitteen koko huomioiden ymmärrettävää. 34 A uto S ound ”Nyrkillä tapettava.” On siis ihan helvetin pienikokoinen! Mittoja on 68,3 x 82,7 x 30,8 milliä ja painoa vaivaiset 130 grammaa. Teknisistä tiedoista voidaan mainita myös 40 mm kokoinen kaiutinelementti, kolmen watin vahvistinteho sekä litiumakku viiden tunnin soittoajalla. Käyttöönoton helppouden maksimoimisessa on kyllä onnistuttu kympin arvoisesti! Ja sitten ensimmäiset sävelet. Näyttää ja tuntuu merkkituotteelta. . Varmasti tästäkin joku tykkää, sitä emme epäile. Kauempaa kuunneltaessa ääni avartuu eikä lähikuuntelun suuntaavuus enää haittaa. Myös sisäänrakennetun suojakompressoinnin huomaa kovaa soitettaessa selkeästi. Myös työnlaatu on ihan omaa luokkaansa, siis oikeasti laadukasta. . Mitä V*TTUA, tämähän soi koko ja ulkonäkö huomioiden hämmentävän hyvin! Rutkasti parempi soundi kuin vastaavanhintaisessa ja monta kertaa suuremmassa perushalpakiinapöytäradiossa, tai vaikka puolet kalliimmassakin. Täydellä äänenvoimakkuudella äänenvoimakkuus aaltoilee, vähän hiljaisemmalla ei tätä ongelmaa ole. Latausajaksi ilmoitetaan 1,5 tuntia ja kaikesta päätellen se pitää paikkaansa. Laadukasta ääntä lähtee kuitenkin sen verran, että keskustelu normaaliäänellä ei enää ihan täysin onnistu, kun JBL Go pistää parastaan muutaman metrin etäisyydellä. Laitteen käyttöönotto on helpompaa kuin japanilaisessa vessassa asioiminen. . Aivan täysin kuunneltava näin kultakorvahifi stinkin näkövinkkelistä. Aika suuntaava soundi lähikuuntelussa, muuttuu varsin radikaalisti käännellessä kohti tai poispäin. Uutiset toistuvat erittäin selkeästi ja miellyttävästi, eli puheäänien ja esimerkiksi äänikirjojen toistamiseen tämä on pirun hyvä purnukka
Clip 2:n käyttöönotto sujuu aivan yhtä helposti kuin muidenkin tämän testin laitteiden, toisin sanoen jokaisen laitteen ohjekirja on yhä edelleen avaamattomassa muovipussissa... Yhdistäminen Bluetoothilla iPhone Seiskaan onnistui laakista, eli tämän helpompaa ei käyttöönottaminen enää voisi olla. . Tai miksei esimerkiksi naulaan pihasaunan verannalle kauniina kesäiltana. Tai sinne tallin seinään, toistamaan taustamusiikkia kun auton laitteistoa pistetään nippuun. Hintaisekseen erittäin mainio matkakaiutin, kyllä tätä kehtaa suositella! JBL CLIP 2 JBL CLIP 2 REPPUREISSAAJAN MATKAKAIUTIN! JBL GO TEAL Suositushinta 29,90 e Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi JBL CLIP 2 Suositushinta 59 euroa Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi SUOSITTELEMME . Reissaajan valinta. Koska tämä jos mikä on selkeimmin tämän porukan matkakaiutin, niin luetellut ominaisuudet tulevat varmasti tarpeeseen. A uto S ound 35 AUTOESITTELY Halkaisijaltaan aavistuksen normaalikokoista jääkiekkoa suurempi JBL Clip 2 maksaa suositushinnaltaan noin 50-60 euroa, riippuen vähän mistä sen hankkii. Miellyttävä soundi. Ääni on isompi kuin JBL Go:ssa ja myös diskanttija keskiäänitoisto on kirkkaamman oloinen ja vähemmän värittynyt. Kaiken kukkuraksi tämä vehje on jopa IPX7-vesitiivis, eli suomeksi sanottuna se kestää vesisateen ja roiskeveden, ja sen voi upottaa myös pikaisesti maksimissaan metrin syvyiseen veteen, ilman että kaiutin hajoaa. Kaiutinta on saatavana viittä eri väriä, meillä testissä olleen pirteän oranssin lisäksi valikoimassa on myös mm. Tämän kanssa huomasimme hienot Bluetooth-yhteyden muodostumissekä katkeamisäänet, jotka vetivät suupielet hymyyn. Tämähän on siis tarkoitettu ripustettavaksi johonkin, vaikka vyölle tai repun sivuun, tms. sininen ja musta malli. Kaiuttimen halkaisija ilman kiinnityslenkkiä on 94 milliä ja paksuutta sillä on 42 mm. Resursseja bassontoistoon vaikuttaisi kuitenkin olevan hieman paremmin, koska rajoittimesta johtuvaa aaltoilua ei ilmene niin paljon kuin Go:lla. Erittäin ympärisäteilevä, suuntaus ei juurikaan vaikuta ääneen – joka on hyvä juttu koska laitetta ei saa pöydälle mitenkään muuten järkevästi sijoitettua kuin elementti ylöspäin (toisaalta ei tätä ole pöydälle tarkoitettukaan...). Myös linkitys toiseen vastaavaan Clippiin onnistuu. Uutiset toimivat myös tällä selkeästi ja ääni on hyvin samankaltainen kuin pikkuveljessään, eli miellyttävä ja selkeä. Äänenpainetta saadaan vähän enemmän ja vähemmän äänen pumppaamista. Mukana tuleva latauspiuha vain kiinni USB:n kautta latausvirtaa antavaan laitteeseen, 2,5 tunnin odottelu, ja musiikki voi soida. . Työnjälki on muutenkin pahuksen asiallinen! Ja sitten soundien pariin. Laitteen soittoajaksi kerrotaan 8 tuntia ja siitä löytyy kolmen watin tehoinen vahvistin. A UTO S OUND KESÄTESTISSÄ PIENIN, EDULLISIN, MUTTA EI TODELLAKAAN HEIKOIN!. Painoakaan ei ole kuin 184 grammaa, joka on laitteen käyttötarkoitus huomioiden totta kai iso plussa (jos roikottaa tätä housunkauluksesta, niin ei ala ihan heti näyttää lahtelaiselta räppäriltä). Käyttökohteita löytyy varmasti todella paljon. Laite tuntuu myös sangen kestävältä, eli pienet tiputtelut tuskin sitä rikkovat. Kovin isokokoisesta ämyristä ei siis tässäkään tapauksessa voida puhua. Bassotoisto ei vaikuta olevan juuri sen ulottuvampi kuin Go:ssakaan (alarajataajuudeksi luvataan 120 hertsiä), tosin laitteen koko on samaa luokkaa. . . Kauempaa kuunnellessa toisto ei muutu oikeastaan lainkaan, ei myöskään yhden kuuntelijan vyölenkkiin ripustettaessa
Siinä on myös mikrofoni ja vastauspainike, joten laitteella voidaan vastaanottaa puhelut suoraan kaiuttimen kautta. Sen sijaan laitteen nostaminen ylös pöydältä vaimentaa bassotoistoa merkittävästi. Flip kolmosen mitat ovat halkaisijan osalta 64 mm ja pituutta löytyy 169 mm. JBL FLIP 3 Suositushinta 99 euroa Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi KESÄTESTISSÄ JBL FLIP 3 JBL FLIP 3 TUKEVASOUNDINEN PRINSSINAKKI!. Mukana toimitetaan reippaan pituinen USB-piuha, eli lataus tapahtuu vastaavalla metodilla kuin parin pienemmän mallin kanssa. Vaikka bassoa saadaankin enemmän. 36 A uto S ound AUTOESITTELY JBL:n voittokulku BT-kaiuttimien kuninkaana sai alkunsa juuri näistä pitkulaisen putkilon mallisista kaiuttimista, jotka tekivät aikoinaan vaikutuksen hämmentävän tukevalla bassotoistollaan. Yhdistäminen älypuhelimeen onnistuu jälleen ilman kiroilua, eli laitteet kommunikoivat Bluetoothin välityksellä keskenään äärimmäisen sujuvasti. Painoa on selkeästi reilummin kuin kahdessa ensimmäisessä testatussa, nimittäin 450 grammaa. Laitteessa on 3000 mAh litiumakku ja soittoajaksi valmistaja kertoo 10 tuntia. Kaiutin on roiskevesisuojattu ja sen voi sijoittaa joko pystyyn tai vaakatasoon. Laitetta on saatavana useina eri väreinä, joten testissämme oleva kirkkaan keltainen ei ole ainoa vaihtoehto. Uutiset toistuvat tälläkin hyvin, joskin huomattavasti tukevammin kuin pienemmillä versioilla. Pienen maltin kun pitää mukana, niin tämä tarjoaa yhdistelmän reilua äänenvoimakkuutta ja bassotoistoltaan varsin uskottavaa soundia. Laitteen pyörittely tai asettaminen pöydälle vaakatai pystyasentoon ei vaikuta soundiin juuri lainkaan. Tätä kirjoittaessamme on itse asiassa olemassa jo neljännen sukupolven versiokin. Laitetaanpas Flippi soimaan. Ihan kelvollinen kaiutin, mutta huomioiden miten loistavaa soundia kaksi pienempää (ja edullisempaa) mallia tarjosivat, ei Flip 3 kuitenkaan kokonaisuutena kiipeä samalle oksalle. Myös tätä mallia voidaan linkittää kaksi kappaletta yhteen, jolloin saadaan enemmän äänenpainetta. Sijoitus vaikuttaa tällä jonkin verran uutisten kuunteluun, esimerkiksi nurkkasijoituksella puheääneen tulee helposti mölinää, joka rauhoittuu jonkin verran kun siirtää laitetta kauemmas nurkasta. Hinta on kuitenkin balanssissa tuotteen laadun kanssa. Äkkiseltään yleissoundi vaikuttaa tummemmalta, eikä yläpään toistokaan ole ihan niin eheä kuin Clipissä. Kovemmalla voimakkuudella laite leikkaa bassoja voimakkaasti ja ääni raaistuu muutenkin, mutta äänenpainetta irtoaa kuitenkin helposti useita desibelejä enemmän pienempiin malleihin verrattuna. ”Se on todella paljon uudistunut Flip 3 -mallista ja sillä tehtiin myös mobiilikaiuttimien Guinness World Record Lontoossa muutama viikko sitten”, kommentoi Tomi Vuorinen One-Pro:lta. Mutta me keskitymme nyt kuitenkin vielä tähän kolmosversioon. Mutta ei siitä sen enempää, väritys kun on aina mielipidekysymys. Värkin molemmista päistä löytyy todella pitkän liikeradan omaavat passiivielementit, jotka lisäävät kahden 40 mm aktiivielementin tehollista pinta-alaa. Muista teknisistä spekseistä voidaan vielä mainita 2 x 8 watin vahvistinteho sekä 85 Hz 20 kHz toistovaste (mittaustapaa ei ole ilmoitettu). No ei sekään toki paljoa vielä ole, kyllä tätä jaksaa itusalaatilla ja soijamaidolla kasvatettu hipsterikin kanniskella pitkin Stadin puistikoita. Laitteen tekninen laatu sitä vastoin on fakta, ja sitä laatua tästäkin värkistä löytyy edullisempien sisarustensa tapaan. Bassotoisto on huomattavasti tukevampi kuin pienemmissä malleissa. Löytyy esimerkiksi yllätys, yllätys mustaa mallia, joka sointuu metallimusiikkiorientoituneen testiseurueemme silmämuniin hivenen trendikkäitä pastellija muita hiiuliheivärejä sujuvammin. Ihan ryyppybileiden ainoaksi toistimeksi rahkeet eivät aivan riitä, mutta lähellä ollaan jo. Testiin saamamme Flip 3 on näistä ”makkaramalleista” kaikkein pienikokoisin ja edullisin
Tämä sopii sellaiseen käyttöön, jossa äänenpainetta tarvitaan enemmän. Bassotoisto tukevoituu edelleen aikaisempiin testattuihin verrattuna ja tässä on hieman enemmän ulottuvuutta ja sävyjä kuin Flipissä. Nyt vuoron saa tyylikkään sininen Charge 3, jonka fyysiset mitat sekä paino kasvavat selvästi Flip 3:een verrattuna. Nurkkasijoituksella bassotoisto jännästi paranee melko lailla, siitä tulee yhtenäisempi ja mehevämpi. Kaikkinensa soundi on kuitenkin jotenkin kolkko ja kärsii yhtenäisyyden puutteesta. Äänenpainetta irtoaa kertaluokkaa enemmän kuin edellisessä. Speksilistalta voidaan poimia myös IPX7 vesitiiviys, 2 x 10 watin vahvistinteho sekä 65 Hz 20 kHz toistoalue. Laitteeseen voidaan kytkeä samanaikaisesti mm. Uutiset toimivat siedettävän hyvin, joskin puheäänen selkeys hieman kärsii keskialueen verhoutuman takia. kolme eri äänilähdettä langattomasti, eli illanistujaisissa musiikkia voidaan toistaa kolmen eri henkilön soittolistoilta vuoronperään. Laitteen toisto on kuitenkin kokonaisuutena paljon parempi kun se sijoitetaan kauemmas kuuntelupaikasta, se tasoittaa soundia merkittävästi. Yläkeskialue ja diskanttitoisto on hieman verhoutunut eikä esimerkiksi yhtä hyvä kuin Clip 2:ssa. Yhdistäminen älypuhelimeen onnistui jälleen muutamassa sekunnissa. Myös jonkinlaisesta potkusta voisi jo alkaa puhua. Työnjälki on kautta linjan todella hieno. JBL CHARGE 3 VÄHÄN LISÄÄ KAIKKEA! JBL CHARGE 3 Suositushinta 179 euroa Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi KESÄTESTISSÄ A uto S ound 37. Ääni menee kuitenkin kovemmalla rikkonaiseksi, joten voimakkuuden pitää mieluummin maltillisena. Toimintaperiaate on identtinen Flipin kanssa, eli pitkulaisen kotelon päistä löytyy pitkän liikeradan omaavat passiivielementit, joilla aikaansaadaan laitteen koko huomioiden erittäin tukeva bassotoisto. Myös tästä mallista on saatavana useita eri värivaihtoehtoja, joten jokaisen makuun soveltuva löytynee. Hieno laite teknisesti ja ääntä toki tulee, mutta hiukan jää tästäkin sellainen välimallin maku. Ero ei tosin ole iso. Soundi on hiukan ärsyttävä pidempään kuunneltaessa. Painoa on siunaantunut 800 grammaa. Vanha Charge 2 teki aikoinaan selkeästi suuremman vaikutuksen. Voisi sanoa että odotukset olivat nyt aika korkealla, sillä kai kolmonen on väkisinkin parempi kuin kakkonen. Jos vertaa saman merkin kolmeen pienempään, niin olisi pitänyt saada ainakin enemmän meteliä aikaiseksi. Tämä oli ehkäpä pieni pettymys, laite on kuitenkin verrattain kookas ja hintaakin löytyy. Laitteen mallinimi tulee siitä, että tällä kaiuttimella voidaan myös ladata esimerkiksi älypuhelinta tai tablettia, eli se toimii tarvittaessa varavirtapankkina. Hienoja ja uskottavan oloisia laitteita. A uto S ound 37 AUTOESITTELY Etenemme kuunteluissa kohti JBL-katraan isoimpia malleja. Charge 3:lle luvataan peräti 20 tunnin soittoaikaa, sillä siinä on melko järeä 6000 mAh:n litiumakku. Laitteen suositushinta alkaa lähennellä jo parinsadan euron rajapyykkiä, joten kaikenlaisia muitakin herkkuja on lisätty mukaan. Näitä JBL:n BT-kajareita tutkiessa ei kyllä enää ihmetytä yhtään, että kamoja myydään nykyään kuin saippuaa. Tämän kaiuttimen testaaminen on tavallaan erittäinkin kiinnostavaa, sillä jokainen testiporukkamme jäsen omistaa vanhempaa mallisarjaa olevan Charge 2:n, ja ennen testin alkua ylistimme kyseistä mallia kilpaa suut vaahdossa. Tällä soi Reggaerekkakin jo sen verran lujaa, että ainakin kerrostalossa saa naapurisovun koetukselle. Tämä on sikälikin hyvä asia, että mikäli laitetta käytetään kotona esimerkiksi pöytäradion korvaajana, sen voi antaa olla kiinni pistorasiassa. Laitteen koko on halkaisijan osalta 87 mm ja pituutta on 213 mm. Latauksen suhteen Charge 3 on JBL:n malleista ensimmäinen, jossa tulee mukana USB-piuhan lisäksi myös verkkojohto. Samaan aikaan toistoa vaivaa kuitenkin tietty paksuus, joka rauhoittuu hieman kun laitteen kääntää pystyyn
Itse laitteen lataaminen onnistuu USB-piuhan lisäksi verkkojohdolla. Charge 3:n tapaan myös Xtreme ottaa vastaan signaalia peräti kolmesta eri äänilähteestä, joten kimppakuuntelu onnistuu komeasti. Mutta miten se sitten soi. Ero on kuitenkin niin iso. Kokeilimme tätä totta helvetissä myös ulkona ja kyllähän tästä pihabileiden musiikkitoistimeksi on aika kivasti, joskin toki äänenpainevarat jossain kohtaa tulevat vastaan. Nurkkasijoitus buustaa tällä jo bassoa siinä määrin, että kuvaan astuu mukaan jonkin asteinen tynnyrisoundi. Pienin varauksin Hyvä Ostos -maininnan arvoinen äijätoistin. Xtremen ulkonäkö on periaatteessa täysin samanlainen kuin vähän pienemmässä Chargessa, kosteussuojaus vain on toteutettu paremmin ja liittimet ovat piilossa kekseliäästi tiiviin vetoketjun takana (josta niitä tosin saa hetken etsiä kytkettäessä, pienenä huomiona). No oli miten oli, jos terassilta löytyy pistorasia, niin kannattaa kytkeä JBL Xtreme siihen, niin saat kaiken potentiaalin käyttöön. Kaksi laitetta voidaan tässäkin tapauksessa yhdistää, niin saadaan enemmän ääntä ilmoille. Kauempaa tämäkin kuulostaa kivemmalta kuin aivan nenän edessä. Xtremessä on sangen tehokas 10 000 mAh litiumakku ja sillä voidaan ladata puhelimia ja tabletteja. Laitteen hintaero Charge 3:een on käsittämättömän pieni, sillä tämän kanssa vastinetta rahalle saadaan huomattavasti enemmän kuin mitä hintaero antaisi olettaa. Seinän läheisyys tukevoittaa toistoa selvästi, joten jos mahdollista se kannattaa sijoittaa seinän viereen eikä keskelle pihaa. Koska tämä on kuitenkin selkeästi kannettava laite, voi tätä hieman ihmetellä, että toisto on parhaimmillaan piuhan nokassa eikä akun varassa. Myös soundi kokonaisuutena selkeytyy ulkona. Ei tämänkään kanssa mitään festareita sentään pidetä, mutta aika ison porukan pippaloihin piisaa. . . Laitteen halkaisija on 126 mm ja pituutta on 283 mm. Uutiset sujuvat tällä varsin selkeästi ja miellyttävästi. Malliston suurin versio iskee pöytään vielä suuremmat äänenpainevarat ja basson läiskeen. Kaiken kaikkiaan tämä on lyhyesti ilmaistuna ulkonäöltään AIVAN SAIRAAN KOMEAN NÄKÖINEN LAITE! On kuin tehty grillin viereen toistamaan kesäillan sulosäveliä, tai vaikka kalareissulle taustamusiikin soitteluun. Tämän kohdalla maahantuojakin on ymmärtänyt valita useista värivaihtoehdoista ehdottomasti sen kaikista äijimmän, eli maastovärisen Xtremen! Voi jumaliste että on muuten himottavan näköinen äänentoistolaite! Testiporukan kesken on jopa havaittavissa pientä käsirysyä siitä, kuka saa ensimmäisenä hipelöidä paketista poisnostettua kaiutinta. A UTO S OUND KESÄTESTISSÄ 38 A uto S ound. Soundi on aika paljonkin parempi ja miellyttävämpi kuin Charge 3:ssa ja bassopotkua on selkeästi enemmän, joskin tämäkin leikkaa selkeästi alapäätä pois kun voimakkuutta nostetaan. 38 A uto S ound AUTOESITTELY Matka jatkuu ja seuraavana onkin vuorossa jo JBL:n viisikon järein mötkylä. Ääntä irtoaa sen verran että tämän kuulee jo naapuritalossakin. Soittoaikaa laitteelle luvataan 15 tuntia ja sen toistoalueeksi valmistaja kertoo 70 Hz 20 kHz. Painoa löytyy huomattavasti edellisiä enemmän, eli tarkalleen 2112 grammaa. Kokeilimme myös toistoa laite virtalähteeseen kytkettynä ja toiston ja potkun laatu paranee oikeinkin selvästi ja voimakkuutta irtoaa enemmän. JBL XTREME SQUAD JBL XTREME SQUAD TOSIMIEHEN GRILLAUSKAVERI! JBL XTREME SQUAD Suositushinta 249 euroa Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi HYVÄ OSTOS . . . Ilmoitettu vahvistinteho on 2 x 20 wattia ja kaiuttimen päistä löytyy tässäkin mallissa reippaankokoiset passiivielementit, joilla tukevoitetaan bassopäätä. Popimmalla tai iskevällä nyky”musiikilla” soundi on kuitenkin omimmillaan ja meininkiä ja läiskettä riittää
Luksusmaisesta ulkoasusta joutuu tämän kohdalla kaivamaan kuvetta, suunnilleen samaa soundia saa monin verroin halvemmalla JBL Go:n kanssa, joka tosin ei näytä yhtä fi iniltä. Ulkoisesti kaiutin on ihan hieno, mutta työnlaatu ei ole aivan niin viimeisteltyä kuin korkeahko suositushinta antaisi olettaa. Soundi ei ärsytä, mutta ehkä omimmillaan puheohjelmilla ja äänikirjoilla, sekä kevyeen taustamusiikin kuunteluun. Musiikki kuulostaa ohuelta kauempaa kuunneltuna. Jokseenkin pakko sijoittaa taustan tuen varaan, eikä lappeelleen pöydälle, koska alkaa päristä pöydän pintaa vasten. Tämä ei olisi ensimmäinen valinta autotallin taustamusiikin toistoon tai pihalle grillin viereen, mutta johonkin yöpöydälle ehkä. Laitteessa on 2000 mAh:n akku ja lataaminen tapahtuu USB-piuhan välityksellä. A uto S ound 39 AUTOESITTELY Harman/Kardonin pienin malli näyttää nopeasti katsottuna enemmän varavirtalähteeltä kuin kaiuttimelta. Niin joo, näitä saa myös valkoisena, mustana ja ruskeana, joten testaamamme kullanvärinen versio ei ole ainoa. Antaa yllättävän paljon ääntä kokoisekseen. Laitteen mitat ovat 140 x 75,4 x 24 mm ja painoa löytyy 238 grammaa. Arvio ei mene sikäli täysin pieleen, sillä laitteesta itse asiassa löytyy Bluetooth-kaiuttimen lisäksi myös toisen laitteen latausominaisuus. Voimakkuutta ei kauempaa kuunneltaessa irtoa kovin paljon, mutta myöskään bassopään pumppaamista ei ilmene eli suojapiiri toimii sivistyneesti. Ulkoinen habitus miellyttänee enemmän naisväkeä. Samaan pakettiin on rakennettu myös BT-handsfree toiminnot kahdella mikrofonilla, eli laitetta voidaan käyttää esimerkiksi puhelinneuvottelukäytössä. Ulkoasultaan korumaisen Esquire Minin tyyli eroaa melkoisesti JBL:n katraasta. HARMAN/KARDON ESQUIRE MINI TOSIMIEHEN GRILLAUSKAVERI! ESQUIRE MINI DESIGNKAIUTIN LÄHIKUUNTELUUN HARMAN/KARDON ESQUIRE MINI Suositushinta 169 euroa Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi KESÄTESTISSÄ A uto S ound 39. Siinä missä JBL:n kaiuttimien sijoituspaikkaa ei suuremmin tarvitse miettiä koska laitteet eivät ole kovinkaan arkoja oikein millekään olosuhteille, niin tämän kohdalla lähinnä vaistomaisesti varoo ettei kolhi tai pudota laitetta. Keskialue ei ole täysin puhdas, mutta kuunneltavampi kuin vaikkapa JBL Charge 3. Uutisten kuuntelu sujuu hienosti, myös kauempaa kuunneltaessa. Vehkeestä löytyy valmistajan kertoman mukaan 2 x 4 watin tehoinen vahvistin ja kaksi 27 mm kokoäänialueen kaiutinelementtiä. Ihan jees. Mutta onhan tässä sitten toki paljon muitakin ominaisuuksia kuin pelkkä kaiutin. Esimerkiksi liitossaumoissa on pientä heittoa. Musiikin toistoajaksi kerrotaan maksimissaan 8 tuntia. Noin muuten laite tuntuu melko jämerältä ja se seisoo tukevasti takaa aukeavan jalkansa varassa, samaan tapaan kuin hyllyyn tai pöydälle sijoitettava valokuvakehys. Liitäntäpuolella on myös perinteinen 3,5 mm plugi. Varsin selkeä ääni lähikuuntelussa, suorastaan ilahduttava, mutta basso puuttuu. Ja sitten soundit. Vähän on ehkä kuitenkin hintava
Hämmentävintä tämän kanssa on se, että kaikille testiporukkamme jäsenille tuli mieleen sama ajatus: jos ei tietäisi mitä kuuntelee, voisi ihan hyvin veikata että soimassa on joku pienikokoinen ”oikea” hifi kaiutin. Sijoitus kauemmaksi ei liiemmin muuta toistoa, joskin bassotoisto ohenee. Myös tämä malli soveltuu puhelinneuvottelukäyttöön ja siinä onkin jopa neljä sisäänrakennettua mikrofonia sekä kohinaa ja kaikua vaimentava Voice Logic-teknologia 360-asteisella mikrofonisuuntakuviolla. Reippaalla rokilla toisto on jo jopa uskottava, eikä suuria virheitä ilmene. Oikein kiva. Yllättäen siksi, että kaiuttimen fyysiset mitat (190 x 130 x 34 mm) ovat aika reilustikin pikkuveljeä järeämmät. Tämä isompi toimii myös lappeellaan pöytää vasten, mutta tuen varassa suunnattuna kuitenkin paremmin. mustana ja valkoisena. Takana oleva jalka toimii vastaavasti kuin Esquire Minin kohdalla ja kaiutin seisoo sitä vasten kohtalaisen tukevasti. Tai miksei jopa autotalliin. Voisin aivan hyvin kelpuuttaa sellaisen omaan keittiööni ikkunalaudalle. Laitteesta löytyy 3200 mAh:n litiumakku, kahdeksan tunnin käyttöaika, 2 x 8 watin tehoinen vahvistinaste sekä neljä kappaletta 32 mm kokoisia kokoäänialueen kaiutinelementtejä. Ääni on edelleen selkeä, mutta bassotoisto on selvästi munakkaampi. Käyttöönotto onnistuu jälleen ilman pään raapimista. Myös painoa on kohtalaisesti, eli 559 grammaa. 40 A uto S ound AUTOESITTELY Harman/Kardon Esquire 2 on näistä kahdesta saman mallisarjan kaiuttimesta isompi, mutta yllättäen vain 60 euroa arvokkaampi. . Soundin puhtauden osalta aika hämmentävä laite, jolle on varmasti oma ostajaryhmänsä. . Nurkkasijoituksella basso saadaan voimakkaammaksi, mutta siihen tulee mukaan myös mölinää. HARMAN/KARDON ESQUIRE 2 Suositushinta 229 euroa Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi HARMAN/KARDON ESQUIRE 2 SOI KUIN OIKEA HIFIKAIUTIN! SUOSITTELEMME . A UTO S OUND KESÄTESTISSÄ. Värien suhteen tätäkin saa testissä olevan lisäksi mm. Siis joku jalustamalli tai muu kompaktimpi pömpeli, ei missään nimessä mikään tällainen alle puolikkaan A4 paperiarkin kokoinen ja reilun tuuman paksuinen vempele. Tällä pystyy kuuntelemaan jopa Reggaerekkaa ilman sääliviä fi iliksiä. Äänenpainetta irtoaa yllättävän paljon. Tasapainoinen lienee se adjektiivi jota etsimme. . Laite myös tuntuu jollain tapaa ”uskottavammalta”, emmekä nyt tarkoita suurempaa kokoa tai painoa tämä vain on kaikin puolin paremmin tehty kuin pikkuveli. Tämän suurempaa kehua pienelle Bluetoothkaiuttimelle tuskin voi antaa. Herättää omistamisen halua, joten ei voi kuin suositella. Uutisten kuuntelussa soundi on vielä hieman pikkuveljeään parempi tukevammasta bassosta johtuen ja itse asiassa tähän mennessä joukon paras. . Laitetaanpas soimaan ja katsotaan mistä tämä on soundien osalta tehty. Oho, selkeästi potkukkaampi ja menevämpi ääni kuin pikkuveljessään. Ulkoisesti Esquire 2 muistuttaa hyvin paljon pienempää versiota, mutta syystä tai toisesta sen viimeistely on jonkin verran laadukkaampaa tasoa
Kaksi samanlaista kaiutinta voidaan myös linkittää yhteen. Voimakkuus riittää ja soundi on hyvä ja selkeä. Bilekaiuttimeksi mainio, pitää huutaa jotta keskustelu vieressä istuvan kaverin kanssa onnistuu musiikin yli, vaikka kaiutin on muutaman metrin päässä. Laite antaa tekstien mukaan vielä enemmän jerkkua kun se on kytketty virtalähteeseen akkukäytön sijasta, siispä se on pakko kokeilla. A UTO S OUND KESÄTESTISSÄ A uto S ound 41. Tällä on sen verran kokoa ja painoa, että tämä ei ole enää varsinaisesti mikään kannettava tai matkakaiutin, mutta siirto pihalle grillatessa onnistuu hyvin. Toistoalueeksi kerrotaan 50 Hz 20 KHz. Kaiuttimelle luvataan kolmen tunnin latausajalla 8 tunnin soittoaika, lisäksi myös tämäkin laite toimii puhelimen tai tabletin varavirtapankkina. Äänenvoimakkuutta irtoaa reilusti ja mikä tärkeintä, myös bassotoisto pysyy volumen mukana voimakkaana ja tukevana, eikä juurikaan ala kumista. . Soi selkeästi kaikkein lujimpaa koko testijoukosta, tosin fyysinen kokokin on suurin. Siis tästä lähtee ääntä ja bassoa (hyvälaatuista!) ihan saatanan paljon! Kaiken kaikkiaan loistava suoritus ja täysin hintansa arvoinen laite tai jopa ylikin. . Kauempaa kuunneltaessa soundi miellyttää vielä enemmän, myös basso toimii oikein kivasti. Teknisistä tiedoista voidaan poimia myös 4 x 25 watin tehoinen vahvistinaste, kaksi halkaisijaltaan 90-millistä bassokaiutinta ja kaksi vajaan tuuman kokoista keskiäänistä/diskanttia. Kyseessä on täysin erityylinen vehje kuin merkin kaksi pienempää design-henkistä kaiutinta, tätä voisi verrata lähinnä keskikokoiseen kannettavaan ”mankkariin”. Suoritus vetää koko testiryhmän hiljaiseksi. Go + Play toimii myös ulkona oikein mainiosti vähän isommallakin pihalla. Ääni ei mene tukkoon edes täydellä äänenvoimakkuudella, hyvä! Nurkkaan sijoitettaessa basso buustaa jo aika lailla, materiaalista riippuen tämä on hyvä tai huonompi asia, mutta soundi pysyy kuitenkin ihan siedettävänä. Eikä ensivaikutelma petä, bassotoisto on voimakas ja jopa sävykäs. . Voimakkuutta nurkkasijoitus tuo huomattavasti lisää. Et tule pettymään. Laite on teräksestä valmistettua kantokahvaa lukuun ottamatta kokomusta, testijengi diggaa! Saatavana on myös valkoinen versio, joten ei hätää jos ei musta iske. Jos vähääkään harkitset minkään tämäntyyppisen isompikokoisen laitteen ostoa, niin osta tämä. Vaikkemme tietenkään kaikkia markkinoilta löytyviä BT-kajareita olekaan testanneet, niin vaikeaa on uskoa että tähän rahaan löytyisi soundin laadun ja äänen määrän suhteen parempaa. Keskialue on selkeä ja miellyttävä eikä diskanttitoistokaan ole huono, vaikkei ihan kirkkainta helinää tarjoakaan. Fyysistä kokoa on 417,5 x 181,5 x 211,5 mm ja painoa 3,4 kiloa. Tavallaan kyseessä on isokokoisen pöytäradion ja eräänlaisen nykyajan ”ghettoblasterin” risteytys. Laitteen latausta varten mukana tulee luonnollisestikin kunnollinen verkkopiuha. Tyylikäs ulkonäkö on vielä plussaa, tämän kehtaa jättää pöydälle vähän paremmankin sisustuksen kanssa. Tuntuu lähikuuntelussa oikein pöydässä. Ei vaikuta leikkaavan bassoa pois kovallakaan voimakkuudella. Kuuntelun suhteen tämä reilumman kokoisen pöytäradion kokoinen Go + Play herättää kovat odotukset. HARMAN/KARDON GO + PLAY Suositushinta 299 euroa Maahantuoja Oy One-Pro Ab Puhelin 09-231 500 50 Internetissä www.one-pro.fi HARMAN/KARDON GO + PLAY SELKEÄSTI PARAS! SUOSITTELEMME . . A uto S ound 41 AUTOESITTELY Harman/Kardonin kolmikon viimeisimpänä testattavana on malliston isoin toistin, Go + Play
Eli lyhyesti ilmaistuna, johto poikki oikeasta kohtaa suoralla leikkauksella ja reipas työntö liittimen sisään, ja sen jälkeen ruuvi kiinni. Kuuntelutesti DD:n kaapeli testattiin samalla testikokoonpanolla jolla AutoSoundin numeron 2/2017 suuri RCAkaapelien vertailutesti suoritettiin. Asennus Z-Wiren RCA-liittimissä on kaapelin "keskikarvaa" varten vastassa piikki, joka painautuu enemmän tai vähemmän tiukasti muovisen eristeen sisällä olevaa plus-johdinta vasten. Toki kaapeli voisi olla notkeampaakin, mutta silloin sen työntäminen liittimeen muuttuisi huomattavasti haasteellisemmaksi. Subbasson kohdalla tilanne toimii paremmin, sekä soundin että tason osalta. Käytännössä kaapelin kanssa askartelu onnistuu aika tarkkaan luvatun mukaisesti. Liitintä paikalleen painettaessa ilmenee ensin kohtalaisesti vastusta, jonka jälkeen liitin pureutuu paikoilleen melko uskottavan oloisesti. Mikäli piuhaa ja liittimiä hankkii täydet pakkauskoot, tulee esimerkiksi yhden viiden metrin mittaisen RCA-kaapelin hinnaksi reilut 30 euroa. . Jos on tarve tehdä laajempia johdotuskokonaisuuksia, on tämä kohtalaisen edullinen ratkaisu. Liittimen sivussa oleva ruuvi pitää paitsi liittimen kiinni johdossa, myös lävistää päällimmäisen eristekerroksen, porautuen kiinni maadoitusvaippaan. Tässäkin tapauksessa tasoa on ehkä ihan ripaus enemmän kuin verrokilla, mutta erottelua löytyy ja toisto on suhteellisen mukavasti uomissaan. 42 A uto S ound 42 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti: Janne Soilakari Kuvat: Janne Soilakari ja valmistaja MILTÄ KUULOSTAA OMATEKOINEN RCA-KAAPELI, JOSSA LIITTIMET KIINNITTYVÄT JOHTOON PELKÄSTÄÄN TIUKALLA SOVITUKSELLA JA YHDELLÄ RUUVILLA. Toinen pointti liittyy juurikin kaapelin pujotteluun. Z-Wiren kaapeli on DD:n mukaan valmistettu laadukkaasta OFC-kuparista ja siinä on huomioitu myös auton olosuhteita varten tehokas häiriönsuojaus. Ei hullumpaa, vaikka ensialkuun hivenen epäilyttikin. Bassotoisto on etenkin midbassoalueen osalta hivenen runsaampi kuin Swordilla, mutta samalla se on aika selvästikin pyöreämpi. Soundin suhteen ensimmäinen havainto liittyy bassoalueeseen. Asennusta tehdessä on mukavaa ja kustannustehokasta käyttää määrämittaisia piuhoja, ja Z-Wiren kohdalla johdosta saadaan tehtyä tarkalleen oikean mittaiset, sillä piuhan voi katkaista vasta kun se on pujotettu paikoilleen. Kun liittimet kytketään vasta paikoillaan olevaan piuhaan, on asennustyö huomattavasti sujuvampaa. TÄMÄ ON DIGITAL DESIGNS Z-WIRE RCA SYSTEM! D igital Designsin uusi signaalikaapelimalli on suunniteltu ensisijaisesti autohifi asentamojen tarpeet huomioiden. Aikaa kuluu alle puoli minuuttia. Z-Wiren liittimien kontakti tuntuu testilaitteistoon kytkettäessä mukavan jämptiltä. Liittimen kiinnitys johtoon yhden ruuvin kanssa tuntuu ajatuksena vähän heppoiselta, mutta kunnolla kiinniruuvattua liitintä saa riuhtoa aika lujaakin, ilman että se lähtee irti. Seuraava hyvinkin selvä eroavaisuus referenssiin verrattuna liittyy diskant. Liittimien fyysinen koko on todella kompakti, joka on aina autokäyttöä ajatellen mukava asia. Kaapelin paksuus eristeen pinnalta mitattuna on 2 x 5,2 milliä ja se on jäykkyyden suhteen "jämerähköä", mutta ei millään tavalla liian kankeaa, jotta asennuksesta tulisi siitä syystä hankalaa. Tekninen laatu on tuotteen hinta huomioiden sangen korkeaa tasoa. Kaapelia ja liittimiä on saatavana reilunkokoisina "bulkkipakkauksina", sekä jälleenmyyjien kautta asiakkaan tarpeiden mukaan määrämittaisiksi signaalikaapeleiksi tehtyinä. Pintaeriste on hiukan liukas ja varsin hyvin kulutusta kestävä. On tärkeää että johdon leikkaus tehdään terävällä mattoveitsellä, jotta liittimen sisään menevä pää on täysin suora. EI ENÄÄ TYÖLÄITÄ JUOTTOHOMMIA JA TINAKOLVIN KANSSA RÄPELTÄMISTÄ. Teoriassa tämä kuulostaa vähän liiankin hyvältä ollakseen totta... Z-Wiren liittimet ovat kooltaan mukavan lyhyet, pituutta on maksimissaan vain 36,5 milliä ja paksuutta 12,1 mm. Johdon katkaisuun kannattaa saksien sijaan käyttää paksuteräistä ja ehdottomasti terävää mattopuukkoa, jolla leikkauspinnasta saa mahdollisimman suoran ja siistin, ja näin ollen osumasta liittimen sisällä olevaan "piikkiin" tulee tarkempi. MAAILMAN HELPOIN DIY-VÄLIKAAPELI! DIGITAL DESIGNS Z-WIRE RCA SYSTEM. Oikea ja vasen kanava on merkitty liittimiin erittäin selkeästi väreillä ja kaapelin kylkeen valkoisella tekstillä. CD-soittimena toimi Electrocompaniet EMP-3, vahvistimena Electrocompaniet ECI 6D ja kaiuttimina Dali Epicon 6. Tarvittavat työkalut määrämittaisten RCApiuhojen tekoon, talttapääruuvimeisseli sekä paksuteräinen mattoveitsi. Kaiutinkaapelit olivat Kimber Kable 4PR:t ja verrokkivälikaapelina sai palvella vertailutestin perusteella löytynyt ja tässä setissä huikean hyvin toimiva Supra Sword
Liittimet ovat kooltaan todella kompaktit, pituutta on 36,5 milliä ja paksuutta 12,1 mm. Kuuntelun yhteenvetona voisi todeta, että DD:n piuhan soundi ei tässä testisetissä saanut aikaan suuria hurraahuutoja. tialueeseen. Loppupeleissä kuitenkin yllättävänkin monille. Tässä kohtaa kaapelin vaikutus on hämmästyttävän suuri, ei voida puhua enää mistään pienistä sävyeroista. Tällä tavalla sähkö kyllä menee läpi ja ääni kuuluu, mutta menetelmä ei silti vedä vertoja kunnon juotokselle. Z-Wiren kanssa ylimmän diskanttialueen heleys on aikalailla kateissa. . Liittimien kyljessä olevat ruuvit leikkaantuvat kaapelin päällimmäisen eristeen läpi kuparivaippaan saakka. EDUSTAJA • Merkki Digital Designs • Malli Z-Wire RCA System • Maahantuoja AudioImport Oy • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi HINTA • Kaapeli 76,2 m rulla 229 euroa • Liittimet 50 kpl pakkaus 189 euroa . Ääni kuitenkin kuuluu, joka riittää monissa perusasennuksissa jo hyvinkin pitkälle. Kaapelia myydään 76,2 metrin rullana hintaan 229 euroa. Siitä en toki voi mennä vannomaan miten pitkäikäinen tällainen painoliitos on, se selviää vasta käytön myötä.. Kenelle tämä kaapeli sitten sopii. Stereokuvan tarkkuuden osalta DD:n kaapeli jää myös jonkin verran jälkeen referenssin aikaansaamasta todella yksityiskohtaisesta toistosta. Tulee ihan sellainen fi ilis kuin kaiuttimiin olisi vaihdettu diskanttialueen elementit. . Jos unohdetaan ryppyotsainen hifi stely, niin onhan tämä asennuksen helppouden kannalta todella mainio vaihtoehto "perussettien" kaapelointiin. Ylin keskialue ei ole niin sävykäs ja luonnollinen kuin se voisi olla. Keskiäänialue on itsessään ihan mallikas, mutta diskanttipään ongelmat toki heijastuvat siihenkin. Kokonaisuutena diskanttipää on myös epäsiistimpi. Useammankin artistin kohdalla esimerkiksi s-äänteet suhahtelevat melko reippaastikin. Voisin heittää valistuneen veikkauksen, että ainakin diskanttialueen suttuisuus on seurausta liittimien kiinnityksestä, joka siis todellakin tapahtuu pelkästään painamalla ne kiinni johtimeen. Kokeilin piuhaa kolmena erimittaisena pätkänä, ja samat asiat toistuivat jokaisen kohdalla. Eikä ole hinnalla pilattu, kun laskee metriä kohden syntyviä kustannuksia. Piuha soveltuu loistavasti myös vaikkapa peruutuskameran asennukseen, jossa kaapelin kanssa päästään pujottelemaan ahtaista väleistä ilman tiellä olevia liittimiä. Kaapelin paksuus on 2 x 5,2 mm. A uto S ound 43 A uto S ound 43 KOKEILUSSA A uto S ound A uto S ound A uto S ound 43 43 43 . Kaapelin eri kerrokset näyttävät tältä. Itse johto näyttäisi tavallaan soundikäyttöä ajatellenkin ihan laadukkaalta, joten toiston ongelmat tuskin ovat siitä kiinni
44 A uto S ound 44 A uto S ound KOKEILUSSA
Magneetti on kooltaan keskimääräisen kokoiSarjan midbassoelementit ovat todella viimeistellyt ja tyylikkäät. Sarjan suositushinta on 199 euroa, eli tässä suhteessa se osuu yhteen kaupallisesti kiinnostavimmista hintaluokista. . . Kaiutinjohdot ovat tuttuun tapaan kiinteää mallia, pituutta löytyy noin 15 senttiä. A UTO S OUND. kyllä asiansa. Butyylikuminen yläripustus on malliltaan varsin korkea ja samalla kohtalaisen kapea, eli kalvon tehollinen pinta-ala on suhteellisen suuri. Midbassot ja jakosuotimet Varsin viimeisteltyjen midbassojen kartioissa on käytetty merkille ominaista ja kertoman mukaan hyväksi havaittua kudottua lasikuitua, joka on rakenteeltaan äärimmäisen jäykkä ja toistoa haittaavien resonanssien osalta lähes kuollut. Diskanttien hypistelytuntuma on yllättävänkin jämerä ja vakuuttava, ja niiden fyysinen koko on mukavan pieni. PERUSSIISTI SAKSALAINEN! HELIX E 62C erillissarja SUOSITTELEMME . Ajavat Teksti ja kuvat: Janne Soilakari SAKSALAISMERKKI HELIX TUNNETAAN NYKYISIN AUTOHIFIHARRASTAJIEN KESKUUDESSA EHKÄPÄ PARHAITEN LAADUKKAISTA JA SUOSITUISTA SIGNAALIPROSESSOREISTAAN. Kaapeli on ohuehkoa, mutta muuten ihan laadukasta monisäikeistä kuparia, jonka eristeen pintaan on napaisuus merkitty punaisella raidalla. Elementtien väritys on kokomusta ja ulkonäkö tässä hintaluokassa erittäin perinteinen. 200 euron erillissarjan diskanteiksi nämä ovat teknisesti hyvässä ja pahassa hyvinkin perinteiset, mutta toisaalta ihan käyttökelpoiset toistimet. Diskantit E 62C sisältää 25-milliset, neodymium-magneeteilla varustetut silkkikalottidiskantit. A uto S ound 45 A uto S ound 45 KOKEILUSSA H elix on saksalaisen Audiotec Fischerin kolmesta merkistä se kaikkein suurin. Diskanttien mukana tulee kohtalaisen hyvät uppoja pinta-asennuskupit, joiden ulkoasu on tosin suhteessa itse elementteihin hiukan turhan "muovinen" ja halpa. Uppoasennuskupeissa on lisäksi pohjalla jousi, jonka painamana elementtejä voidaan suuntailla kevyesti noin 25 asteen kulmassa vielä asennuksen jälkeen. Elementtien kartioiden ripustuksiin on käytetty valmistajan mukaan erityistä huomiota ja ne on kertoman mukaan pyritty valmistamaan niin, että kartiolle saadaan mahdollisimman laaja liikerata, tinkimättä kuitenkaan elementin herkkyydestä. Diskanttien suojaritilät ovat todella tiheää metalliverkkoa ja ritilän ja kalvon välissä ei ole mitään "diffuusoreja" tai muuta vastaavaa. . Saatavana on useita erilaisia koaksiaaleja, erillissarjoja, irtoelementtejä sekä subwoofereita. Sen sisarmerkkejä ovat highendin suuntaan painottuva Brax, sekä uudempien autojen vakiojärjestelmien paranteluun ja erilaisiin integraatiojärjestelmiin erikoistunut Match. . Nyt testiin saamani 6,5-tuumainen Helix E 62C erillissarja tuli myyntiin tänä keväänä. Kaiutinkaapelin liittimet voisivat toki olla vähän järeämmätkin, mutta kyllä näilläkin toimeen tulee. Logon sisältävä pölykuppi on valmistettu muovista ja se on kooltaan melko pieni. Vaikka Helix tunnetaankin parhaiten kenties juuri signaaliprosessoreistaan ja vahvistimistaan, on merkin kaiutinmallistokin suhteellisen kattava. MERKIN MALLISTOSTA LÖYTYY PALJON MUUTAKIN AUTOHIFIÄ, KUTEN TÄLLÄ KERTAA KOKEILUUN OTTAMAMME VASTAJULKAISTU 6,5-TUUMAINEN 2-TIE-ERILLISSARJA. Midbassojen rungot ovat pulverimaalattua peltiä ja niissä on tyylikkäästi rei'itettynä Helix-tekstit. Melko kompakti mallisto vaikuttaa tarkkaan mietityltä, sillä mitään älytöntä rönsyilyä suuntaan tai toiseen ei esiinny. Elementin liikerata tuntuu jo sormin painelemallakin poikkeuksellisen laajalta
Suotimien liitinterminaaliin menee normaalikokoiset haarukkaliittimet ja kiinnitystuntuma on hyvä. Suotimien viimeistely on Helixin tyylin mukaisesti korkeahkoa luokkaa. Suotimet on kasattu varsin asiallisiin mustiin koteloihin, ainakin allekirjoittanut pitää näistä enemmän kuin sellaisista pleksikantisista, joka on se yleisin vaihtoehto. Kuuntelussa kaiutinsarja asennettiin noin 30-litraisiin suljettuihin koteloihin, joissa diskantti sijaitsi n. Erillissarjan kompakteissa jakosuotimissa on diskantteja varten +/3 dB tasonsäätömahdollisuus siirtämällä diskantin toista kaiutinjohtoa liitinterminaalissa. Mukana tulevasta käyttöohjevihkosesta löytyy yhteensä kuuden eri kaiutinsarjan tiedot. Juniorilla midbassoalue toimii paremmin heti kun antaa enemmän hanaa, hiljaisemmalla • Merkki Helix • Malli E 62C • Suositushinta 199 euroa • Maahantuoja AudioImport Oy • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi • • Tehonkesto 60 W RMS • Herkkyys 91 dB • Impedanssi 4 ohm. Huomio kiinnittyy parhaiten luonnollisen eläväiseen keskialueeseen. Selkeä ja miellyttävä keskialue tuntuisi vapautuneen soundin lisäksi olevan sarjan suurin vahvuus. Liekö vain sisäänsoiton puutetta. Sarjan kytkeminen on ilman ohjeitakin erittäin selväpiirteistä, mutta manuaalista löytyy kuitenkin varoiksi todella laadukkaat asennusohjeet sekä kaikkien osien mitat ja elementtien perus-speksit. . . 46 A uto S ound 46 A uto S ound KOKEILUSSA nen ja sen ympärillä on kuminen koristesuojus, joka sekin sisältää merkin logon. Merkki Helix TEKNISET TIEDOT Mikko Kuustonen: Abrakadabra KUUNTELUMATERIAALI. Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness TESTILAITTEISTO • CD-soitin Electrocompaniet EMP-3 • Välikaapelit Supra Sword • Vahvistin Electrocompaniet ECI 6D • Kaiutinkaapelit 4 mm2 kuparikaapeli Jakosuotimet on kasattu kompakteihin muovikoteloihin. Pienehköille diskanttielementeille on mukana uppoja pinta-asennustarvikkeet. 47 mm (uppoasennuskupin kanssa) • Kokonaishalk. Midbassojen mukana tulee vähän tavallista asiallisemmat mustat suojaritilät, joiden siro mutta tukeva rakenne on sellainen, että nämä voisi oikeastikin ottaa käyttöön. Neljän ohmin kuormalla tehoa oli käytössä noin 200 wattia per kanava. Komponentit ovat varsin perustasoiset. 54,7 mm (uppoasennuskupin kanssa) • Kartio 25 mm silkkikalotti MIDBASSO • Asennussyv. • Muuta Diskantin tasonsäätö +3, 0, -3 dB Mukana on midbassoille keskimääräistä asiallisemmat suojaritilät. Midbassoalue on tarkka, mutta samalla vähän ”kovahko”. Komponenttien osalta jakosuotimet ovat hyvin perustasoiset, kolme pientä suodinkelaa ovat ilmasydämiset ja yksi kolmesta kondensaattorista on muovieristetty. Kuustosella soundissa on mukavasti eloa ja menoa. 65 mm • Asennushalk. 165,5 mm • Kartio Lasikuitu JAKOSUODIN • Mitat 104 x 84 x 36 mm • Liittimet Ruuvikiristeinen haarukkaliitinterminaali • Jakojyrkkyys 12 dB okt. 143 mm • Kokonaishalk. Diskantti on hiukan suhahteluherkkä ja ei aivan siistein mahdollinen, mutta sellainen ”perus ok” kuitenkin. Kokonaisuutena elementit ovat huomattavasti diskantteja viimeistellymmät ja tyylikkäämmät, joka tosin on hyvin tavallista tämän hintaluokan tuotteissa. 45 senttimetrin päässä basso/keskiäänisestä. Ainoastaan lattaliitinterminaali on vähän perinteisempää ja vähemmän viimeisteltyä mallia, mutta sekin tuntuisi silti kohtalaisen tukevalta, joten ajanee asiansa. Aloitan kuuntelun diskantin tason ollessa jakosuotimista asennossa dB. DISKANTTI • Korkeus 29 mm (pelkkä elementti) • Asennussyv. Diskantin taso on sopiva, joten jatkan kuuntelua näillä asetuksilla. Sarja vaikuttaisi soivan myös kohtuullisen pakottoman oloisesti, tuntuisi lisäksi keskimääräistä herkemmältä 6,5” 2-tiesetiltä. . 17,2 mm (uppoasennuskupin kanssa) • Asennushalk. Kuunteluarvio Kaiuttimia soitettiin integroidulla Electrocompaniet ECI 6D vahvistimella, ohjelmalähteen ollessa Electrocompaniet EMP-3
Cosmic Hipolla rumpalin peltien hively ei välity niin sävykkään säihkyvästi kuin voisi. Bassopään tarkkuus on tälläkin varsin asiallista luokkaa. A uto S ound 47 A uto S ound 47 KOKEILUSSA jää "pintakovaksi". Arvosana kuuntelusta: 8,5 Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Erittäin meneväinen ja reipas ote toistettavaan musiikkiin + Luonnollinen ja miellyttävä keskialueen toisto + Tuntuu keskimääräistä herkemmältä, soi pakottomasti ja haluttaessa myös kovaa + / Melko tarkka midbasso, jossa tosin ajoittaista kovuutta (sisäänajon puutetta?) Diskantti voisi toistua sävykkäämmin. Sarjan yleissoundi on erittäin monenlaiseen käyttöön taipuva, jota pidän todella isona plussana. Diskantti voisi tosin olla vähän sävykkäämpi, mutta ei tämäkään sieltä syvimmästä kolkasta kuitenkaan ole. Ylimmillä taajuuksilla on pientä taipumusta suhahteluun ja selkeyden suhteen olisi parannettavaa. Sarjan parhaat ominaisuudet ovat meneväinen ote kaikkeen toistettavaan materiaaliin, harvinaisen luonnollinen keskialue sekä melko hyvä herkkyys. Nilsillä tilaa syntyy, mutta ihan kaikki nyanssit eivät tule esille niin hyvin kuin voisivat. Myös midbasso oli tarkka ja omasi kohtalaisen hyvää auktoriteettiakin, mutta osalla kappaleista se oli vähän kovahkon tuntuinen. Biisi etenee mukavan rullaavasti, mitään varsinaisia negaatioita ei hyppää korville. Kuuntelun yhteenveto Tämä sarja jätti itsestään hyvän vaikutelman. Tästä huolimatta ei diskanttiakaan huonoksi voi moittia, vaikka se kokonaisuudessa onkin selkeästi heikoin lenkki. Tämä on toki vain valistunut arvaus, mutta uskoisin että vaikkapa sadan kuuntelutunnin jälkeen midbassojen soundi on tältä osin muovautunut huomattavasti oikeampaan suuntaan. Vaatinee kohtalaisen pitkää sisäänsoittelua, pidempää kuin mihin nyt oli mahdollisuus. Ääntä syntyy riittävästi ja soundi pysyy kohtalaisen pitkälle nipussa. Mikäli käyttökohde on pienitehoisen vahvistimen (esimerkiksi auton oman soittimen) perään kytkettynä, voi herkkää ja helpon tuntuisesti soivaa settiä suositella jo vähän reilumminkin. Matalampaa bassoa voisi olla enemmän, mutta jos käytössä on subbari, ei tämäkään ole mikään ongelma. Oikein kovalla muuten tarkka midbasso alkaa osoittaa pehmenemisen oireita ja diskantti syyllistyy väkivaltaan eli käy kuuntelijan päälle. Ja kun voimaa löytyy reilummin, ei sekään tunnu olevan ongelma. Midbasso on jälleen vähän turhan kovan ja jollain tapaa aavistuksen "onton" kuuloinen, potkua ja tarkkuutta on hyvin. Hyvät erillisdiskantit maksavat helposti enemmän kuin tämä koko setti, joten ei lähdetä vaatimaan liikoja. Soi yllättävänkin lujaa ja herkästi, toiminee todella hyvin vähän pienitehoisemmallakin vahvistimella. Sarjan suositushinta huomioiden ok suoritus kuitenkin. Tätä sarjaa tulee soitettua huomaamattaan aika lujaa, johtunee siitä että setti kestää kovempaakin ”luukutusta” sangen mukavasti, lisäksi ääntä syntyy hyvin pakottoman oloisesti. Diskanttialue on tässä hintaluokassa perusasiallinen. Pienin varauksin annan sarjalle ostosuosituksen. Nightwishilla huomaan taas vahingossa soittavani todella kovaa. Diskanttialue on kovemmalla hivenen rasittava, mutta normaalimmilla voimakkuuksilla aivan asiallinen ja kuunneltava. Setti suoriutuu tällaisestakin materiaalista harvinaisen hyvin, hyvä yleistoistin. Rammstein ja lisää volaa. Sarjaa kuuntelee ihan mielikseen, joka on jo aika iso positiivinen asia. Janitalla laulajan äänenväri on hyvin oikeanlainen, tykkään. Midbasso pistelee menemään oikeinkin tarkasti ja hyvällä voimalla. Rauhallista, mutta ei unettavaa
48 A uto S ound AUTOESITTELY
2010-luvun alussa Focalilla tapahtui omistussuhteiden muutoksia, jotka vaikuttivat yrityksen toimintaan ja sisäisiin asioihin laajemminkin. Merkin perustaja Guy Bonneville tuli BLAM:n maahantuojalle Harri Hellmanille tutuksi jo vuonna 1999, työskennellessään Focalin autohifi puolen päällikkönä. SUOSITTELEMME . Tämän alla ennen kalvoa on vielä muovinen diffuusori, jonka olemassaolon tarve herättää aina oletusarvoisesti hieman kysymyksiä... . Yläripustukset on valmistettu butyylikumista. A UTO S OUND. Myös pienikokoinen pölykuppi on hiilikuitua. Guy:n näkemykset siitä mihin autoäänentoistoa pitäisi viedä eivät enää täysin kohdanneet uuden omistajaportaan ajatusten kanssa, joten kaveri katsoi ajankohdan olevan sopiva kokonaan oman merkin perustamiselle. Diskanttien kalvojen suojaritilänä toimii akustisesti järkevän oloinen melko harvasilmäinen metalliverkko. Suomen markkinoille BLAM rantautui kaikessa hiljaisuudessa vuonna 2014. A uto S ound 49 A uto S ound 49 KOKEILUSSA T ässä artikkelissa matkaamme Ranskan keskiylängölle Pont-Salomoon, joka tunnetaan maailmanlaajuisesti lukuisista kivennäisvesilähteistään. Tämä pienenä mitättömänä kauneusvirheenä, jolla ei käytännön toiminnan kanssa ole merkitystä. Kartio on todella ohut ja valoa vasten katselemalla punoksen väleistä näkyy läpi. Kokonaisuutena diskantit vaikuttavat melkoisen asiallisilta, vaikkei niissä mitään varsinaisesti erikoista olekaan. Samalla seudulla sijaitsee myös Bonneville Labratoire Acoustique Musique, lyhyemmin BLAM. Uuden merkin kanssa liikkeellelähtö olikin tässä tapauksessa poikkeuksellisen kivutonta, sillä takataskusta löytyi paitsi mittavat kontaktiverkostot eri alihankintatahoihin, myös suorat tuttavuussuhteen useisiin eri maiden autohifi maahantuojiin, kuten kotimaamme kohdalla Audio Hellmaniin. . Elementtien ulkoasu on kohtuullisen viimeistelty ja siisti. Kaiuttimien osalta tyyli on tietyssä mielessä hyvin "focalmainen", mutta tervetulleita eroavaisuuksiakin löytyy kuitenkin mukavasti. Diskantit Sarjan LT28 silkkikalottidiskanttien kalvojen halTeksti ja kuvat: Janne Soilakari BLAM 165.85 ERILLISSARJA MONET LOISTAVAT AUTOHIFIMERKIT OVAT SYNTYNEET YHDEN TÄLLE LAJILLE SYDÄMENSÄ MENETTÄNEEN MÄÄRÄTIETOISEN VISIONÄÄRIN AIKAANSAANNOKSINA. Mukana tulee myös omat mustasta muovista valmistetut asennuskupit pintaasennusta varten. RANSKALAINEN GUY BONNEVILLE TEKI ENSIN NELJÄNNESVUOSISADAN MITTAISEN TYÖURAN FOCALIN PALVELUKSESSA, KUNNES VUONNA 2012 PERUSTI OMAN AUTOHIFIMERKKINSÄ, BONNEVILLE LABRATOIRE ACOUSTIQUE MUSIQUEN. . BLAM on siis merkkinä todella tuore tulokas, mutta taustalla on huima määrä äänentoistoalan kokemusta. Midbassot ja jakosuotimet Midbassoelementtien kartiot on valmistettu erittäin kevyestä sekä ulkonäöllisesti hienosta hiilikuitupunoksesta. BLAM:n kaiutinsarjat on jaoteltu kahteen päätuoteryhmään, edullisempaan Relaxiin sekä tinkimättömämpää hifi ä sisältävään Liveen. Elementit on lähtökohtaisesti asennettu reippaan kokoisiin, mustasta muovista valmistettuihin uppoasennuskuppeihin. Nopealla vilkaisulla saattaa tulla negatiivisessa mielessä hiukan "muovinen" ensivaikutelma, mutta viimeistään kun diskantteja pyörittelee kädessä ja elementit kampeaa pois asennuskupeistaan, on tuntuma jämerä ja uskottava. Runkorakenne on todella avonainen. RAIKAS RANSKALAINEN! kaisija on mallimerkinnän mukaisesti 28 milliä. Näiden kuppien pinta on käsitelty kumimaisella materiaalilla, joka saa aikaan mukavan matan ulkonäön. Rungon malli on hieman keskimääräistä syvempi, joten magneetin kera asennussyvyyttä tulee 74 Midbassoissa on tyylikkäät hiilikuitukartiot. Pääpaino on kaiuttimissa, mutta löytyy myös vahvistimia sekä jopa yksi DSP-prosessori ja DSP-vahvistin. Elementtien kohtalaisen kevytrakenteiset rungot ovat valettua alumiinia, johon on tehty päälle koristelutarkoitusta varten koneistus, joka ei ole kaikista kohdista mennyt aivan samalla tavalla. Nykyään kierroksia on hieman nostettu ja merkin tuotteiden näkyvyyteen on alettu satsata enemmän, joka on todella positiivinen asia, sillä BLAM:n mallisto suorastaan pursuaa SQ-hifi stin näkövinkkelistä tarkastellen erittäin mielenkiintoista tavaraa. Testiin saamani, suositushinnaltaan 349 euron arvoinen 6,5-tuumainen 2-tiesarja BLAM 165.85 sijoittuu näistä jälkimmäiseen. Elementtien kaiutinkaapelit ovat totuttuun tapaan kiinteät, pituutta on noin 30 senttiä ja piuha on laadultaan perusasiallista monisäikeistä kuparikaapelia.
Pienoista pintako• Merkki BLAM • Malli 165.85 • Suositushinta 349 euroa (myydään yleisesti 259 euron tarjoushintaan) • Maahantuoja Audio Hellman Oy • Puhelin 02-2437454 • Internetissä www.audiohellman.fi • Tehonkesto 100 W RMS • Herkkyys 93 dB • Impedanssi 3 ohm. Myös keskialue toimii hyvin ja diskanttien tasonnosto toi sen ylimmille alueille vielä hitusen lisää kuulautta. Nyt on kova. Magneetin pohjassa on myös jäähdytysreikä puhekelalle. Suotimien ulkoasu on ihan asiallinen, vaikka tämä kotelomalli ei varsinaisesti olekaan oma suosikkini. 51 mm (uppoasennuskupin kanssa) • Kokonaishalk. Kuunteluarvio Soittelen sarjaa aluksi sisään muutaman tunnin ajan, jotta esimerkiksi järeähköistä midbassoista saataisiin suurin uutuudenjäykkyys katoamaan. Soundi on varsin tasapainoinen, myös diskantin soundi tuntuu harvinaisen laadukkaalta. • Muuta Diskantin tasonsäätö +3, 0, -3 dB vuutta on mukana. Jopas kestääkin kovaa soittelua. Tiukat bassopotkut tulevat niin että tietää, ja matala mörinä toistuu aikalailla niin kuin sen pitäisikin, silti ilman häiritsevää kumeutta. 166 mm • Kartio Hiilikuitu • Runko Alumiinia JAKOSUODIN • Mitat 130 x 87 x 37 mm • Liittimet Ruuvikiristeinen haarukkaliitinterminaali • Jakojyrkkyys 12 dB okt. 142,5 mm • Kokonaishalk. Myös ääntä tuntuu lähtevän keskimääräistä enemmän, joka selittyy osittain 3 ohmin impedanssilla. Melkoisen kova alkuvaikutelma! Juniorilla midbassopää napsuttelee mukavasti. 50 A uto S ound 50 A uto S ound KOKEILUSSA milliä. Midbassoille on mukana perusasialliset suojaritilät. 18 mm (uppoasennuskupin kanssa) • Asennushalk. Hmm… Tämä tuo ääneen vielä hivenen lisää pirteyttä, eloa sekä yksityiskohtia, joten jatketaan tällä. Komponenttien osalta suotimet edustavat hintaluokassaan ehkä aavistuksen keskitasoa parempaa sarjaa, suodinkelat ovat ilmasydämistä mallia ja toinen kondensaattori on melko kookas muovieristetty ns. Kaiutinkaapelien liitinterminaali on toteutettu lattaliittimien sijaan haarukkaliittimet vastaanottavalla ruuvikiristeisellä terminaalilla, jonka asennus elementin runkoon on todella tukeva. Mukana tulee asennuskupit uppoja pinta-asennukseen. Kokonaisuutena jakosuotimetkin ovat kuitenkin aivan asialliset kamppeet. Cosmic Hipolla saadaan aistimuksia matalammastakin bassosta, jopas on. Äänenlaatu on riittävän laadukas jopa todella vaativaankin hifikuunteluun, jonka lisäksi tätä on myös menevän ja reippaan otteensa vuoksi hemmetin hauskaa kuunnella. 74 mm • Asennushalk. Suodinkoteloiden liitinterminaalit ovat perustasoiset tähtipääruuvikiristeiset mallit, joihin menee haarukkaliittimet. Kuuntelijan korvat antavat periksi ennen kuin kaiutinsarja. Setti kestää myös kovempaa soittamista yllättävänkin hyvin. Terminaalit joustavat kiristettäessä, joka nyt ei varsinaisesti haittaa hommaa, mutta antaa suotta hiukan "epävakuuttavan" tuntuman. HuoSarjan diskantit näyttävät hieman "muovisilta", mutta tuntuma on ulkoasua vakuuttavampi. Rammstein ja lisää volaa. Aloitin kuunteluarvioinnin diskanttien tason ollessa jakosuotimista asennossa dB. Jakosuotimet on kasattu keskikokoisiin pleksikantisiin koteloihin, joiden päällä on suurella merkin logo. Midbasso pysyy tarkkana poikkeuksellisen pitkälle, eikä diskanttikaan ihan heti ala esittämään räjähtämisen merkkejä. En oikeasti pystyisi arvioimaan kuuntelemalla sarjan hintaluokkaa, tässä voisi aivan hyvin olla soimassa jonkun toisen merkin lippulaivasettikin. Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness TESTILAITTEISTO • CD-soitin Electrocompaniet EMP-3 • Välikaapelit Supra Sword • Vahvistin Electrocompaniet ECI 6D • Kaiutinkaapelit 4 mm 2 kuparikaapeli KUUNTELUMATERIAALI TEKNISET TIEDOT. Kokonaisuutena midbassot vaikuttavat teknisesti arvioiden oikeinkin päteviltä toistimilta. 60 mm (uppoasennuskupin kanssa) • Kartio 28 mm silkkikalotti MIDBASSO • Asennussyv. Ei ole huono sarja ollenkaan tämä BLAM. Huh, huh. Diskanttien soundi on tämän hintaiseksi setiksi todella asiallinen, se on selkeän heleä ja rasittamaton, jolloin tasoakin voi olla vähän reilummin. • Toistoalue 50 Hz 25 KHz DISKANTTI • Korkeus 26 mm (pelkkä elementti) • Asennussyv. Lisäksi ylimpien alueiden heleys ja selkeys ovat hurjan hyvää tasoa. Soundista kyllä käy ilmi että pidempikin sisäänsoittelu olisi vielä tarpeen, ennen kuin midien toisto asettuu kunnolla uomiinsa. "audiofiilimalli". Yleinen viimeistelyn taso on hyvää luokkaa, vaikka rungon koneistuksissa olikin pieniä heittoja. Mielenkiinnosta kokeilen nostaa diskanttien tasoa kolmella desibelillä. Pakkaus sisältää midbassoille myös perustasoiset mustat suojaritilät. Toisto on kuitenkin varsin tarkka ja siinä on oikeasti voimaa. Melkoisen herkkäkin on vielä ja ääntä lähtee todella vapautuneesti
Kokemus on opettanut että tällaisen näkeminen ei mahdollisestikaan lupaile soundin suhteen hyvää, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Jos tämä klaarataan kunnialla, niin sarjan saama arvosana alkaa ainakin takuuvarmasti yhdeksällä. Äänenlaatu riittää helposti vaikka SQ-kisaajille, ja lisäksi setti on sen verran sopivan hintainen, että sen voisi myydä myös sellaiselle henkilölle, joka ihan muuten vain haluaa autoonsa vakiota parempaa äänentoistoa. Kitaran kielien moninaiset resonoinnit toistuvat uskottavasti. BLAM 165.85:n paras ominaisuus on kokonaisuus. Suotimista löytyy myös tasonsäätö diskantille. Iso suositus! Arvosana kuuntelusta: 9,5 Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Harvinaisen eläväinen ja menevä yleissoundi + Ääni syntyy pakottomasti, sarja kestää myös kovempaa soittamista + Todella sävykäs ja selkeä diskanttipää + Luonnollinen keskialueentoisto + Äärimmäisen eheä kokonaisuus, mikään osaalue ei jää toisten varjoon + / Tarkka midbasso, jossa kuitenkin pientä ylimääräistä kovuutta Jakosuotimien komponentit ovat kohtalaisen laadukasta tasoa. Janitalla huomioin jälleen myös todella tarkasti toimivan midbassopään. Myös keskialue on erittäin luonnollinen ja miellyttävä kuunneltava. Aivan jäätävän kova! Ja sitten viimeisenä esiintyjänä lavalle nousee Nightwish. Ei sillä ettenkö olisi odottanut tältä hyvää suoritusta, mutta setti ei kuitenkaan ole erityisen kallis (myydään jutun kirjoitushetkellä yleisesti 259 euron kampanjahinnalla, svh. Soundi on keskialueen osalta jonkin verran kireä, mutta vähemmän kuin monilla muilla kuuntelemillani sarjoilla. Toki BLAM:n takana oleva Guy Bonneville on vuosikymmeniä alalla ollut ammattimies, ja hänen panoksensa kyllä huomaa lopputuloksesta. Tämä on sellainen ominaisuus, mitä ei edes kaikkien isojen vertailutestien kohdalla tule välttämättä kertaakaan vastaan. Noin muuten ei kritisoitavaa tule mieleen. Lisäksi kyseessä on itselleni uusi merkki, joten odotuksia ei lähtökohtaisesti ollut, ainakaan samaan tapaan kuin jonkun laadukkaaksi tunnetun pitkän linjan valmistajan kohdalla. Nämä ovat ääneltään yhdet parhaista diskanttielementeistä tämän hintaluokan erillissarjoissa.. Mainitsin kuunteluarviossa midbassotoiston "kovuudesta", sekin saattaa kuitenkin olla pidemmän sisäänsoittelun myötä poistuva ongelma. Myös Nilsin akustisen kitaran revittelyssä setti on omalla alueellaan. Tähän kun saisi vielä hiukan lisää syvyyttä, pieni ”pintakovuus” vaivaa. on 349 euroa). Oikeastaan mitään varsinaisia heikkouksia ei ole. Erittäin hyvä suoritus tämäkin. Setti saa puhkikulutetut testibiisit soimaan niin valloittavasti, että tekee vain mieli kuunnella ja jättää kommenttien kirjoittaminen väliin. Janitalla kappaleesta löytyy paljon sellaisia nyansseja, jotka jäävät valtaosalla kaiuttimista kokonaan huomioimatta. Lisäksi tilaa syntyy upeasti. Diskantin suojaritilän ja 28-millisen silkkikalotin välissä on vielä erillinen muovinen "diffuusori". Diskanttitoistoltaan tämä setti vetää vertoja monille huomattavasti arvokkaammillekin erillissarjoille. BLAM:n sarja todellakin herättää musiikin eloon. Kuuntelun yhteenveto Täytyy todeta että tämä sarja pääsi yllättämään. Tämä on sarja jota voisin suositella ihan kenelle tahansa autohifiharrastajalle. Myös vähän matalampaa bassoa tulee sen verran ettei soundi jää munattomaksi. Tämä sarja soi hämmentävän pakottomasti ja puhtaasti, lisäksi setti tuntuu myös kohtalaisen herkältä. A uto S ound 51 A uto S ound 51 KOKEILUSSA maan kuuntelevani kaikki biisit loppuun saakka ja osan kohdalla pitää ottaa vielä useampikin kuuntelukerta, sillä tämän kaiutinsarjan ääntä jää vain ihastelemaan. Sarjan äänenlaadusta tulee ilmi, että tätä settiä on hieman mietitty, ihan tuurilla tällaisia tuotteita ei synny. Diskanttialue ei yllättäen edelleenkään ala sähistä ja sihistä ja midbassopää potkii asiallisesti
52 A uto S ound AUTOESITTELY
A uto S ound 53 AUTOESITTELY
54 A uto S ound AUTOESITTELY
Kaiuttimien käyttökelpoiseksi toistoalueeksi luvataan noin 200 hertsistä ylöspäin, joka tuntuu sangen optimistiselta lupaukselta, sillä koteloilla ei ole bruttotilavuutta juuri paria kolmea desilitraa enempää. Korkeus jalustaosan kanssa on tasan 100 milliä. NÄIDEN TOISTIMIEN KOKEILEMINEN ON OLLUT TEKEMÄTTÖMIEN ARTIKKELIEN LISTALLA JO JONKIN AIKAA, MUTTA NYT ASIA KORJAANTUI. Valkoisia puuvillahansikkaita ei salkusta sentään löytynyt. Kaiuttimet on kääritty läpinäkyvään kelmuun, sillä niiden peilimäinen pinta kerää sormenjälkiä äärimmäisen tehokkaasti. Tummassa auton ohjaamossa ne näyttävät tummemmilta kuin vaalealla kuvauspöydällä. Valmistajan mainoskuvissa alumiinikotelot näyttävät likimain mustilta, mutta livenä tarkasteltaessa ne ovat mustakromauksesta huolimatta yllättävänkin "vaaleat". Ulkoisesti tarkastellen kaiuttimet ovat kuin korut. . En toki laittaisi pahakseni vaikka saataTeksti ja kuvat: Janne Soilakari MUSTAKROMATTUIHIN LUODINMALLISIIN ALUMIINIKOTELOIHIN ASENNETUT BLAM ON STAGE 80 LAAJAKAISTAKAIUTTIMET NÄYTTÄVÄT USKOMATTOMAN HIENOILTA. A uto S ound 55 A uto S ound 55 KOKEILUSSA LUODINTARKKAA SOUNDIA! B L A M O N S TA G E 8 L A AJAK AIS TAK AIUT TIME T R anskalaisen BLAM:n mielenkiintoisen malliston yksi ainakin itseäni eniten etukäteen kiinnostanut tuote oli kolmituumainen koteloitu laajakaistakaiutin, On Stage 80. Työnjälki on erittäin hyvää tasoa ja ainakin omaan silmääni nämä näyttävät muutenkin todella hienoilta. :-). Jalustassa ei ole minkäänlaista säätömahdollisuutta kaiuttimen suuntaukselle, tällainen voisi olla mukava lisä, mikäli tästä tuotteesta joskus tulee päivitetty versio (merkin maahantuojan kanssa keskustellessani kävi ilmi, että tätä tullaan ainakin ehdottamaan valmistajalle, samaten kuin hinnaltaan hieman edullisempaa muovikoteloista versiota). Koteloiden halkaisija on 88 milliä ja maksimisyvyys 115 milliä. SAADAANKO PARIN DESIN PURNUKOISTA VAJAAN TONNIN HINTALAPPUA VASTAAVAA TOISTOA, SE SELVIÄÄ SEURAAVASTA JUTUSTA. Tekninen laatu Kaiutinpari toimitetaan komeassa salkussa, jossa alumiiniluodeille on omat kunnolla pehmustetut lokeronsa. Toki kelpuuttaisin myös mattamustan version... Kaiuttimet kuin korut, ulkoasua ei voi moittia. Koska pinta on täysin kiiltävä, riippuu paljon ympäristöstä miten vaaleana tai tummana luotien sävyn kokee. 799 euron parihintaisten kaiuttimien luodinmalliset kotelot ja niissä yhdellä ruuvilla kiinni olevat jalustat on valmistettu alumiinista ja pinnoitettu mustakromaamalla
Tämä näky herätti aluksi pientä hilpeyttä. Teippikiinnitys toimii kun autolla ei ajeta, mutta liikenteessä olevaan ajoneuvoon sitä ei voi missään nimessä suositella ainoaksi kiinnitystavaksi. Elementeissä on varsin tukevan oloinen muovinen runko ja elementin koko huomioiden kookkaahko neodymiummagneetti. Kuuntelu sisällä Teen ensimmäisen tutustumisen BLAM:n laajakaistoihin kytkemällä ne ihan sellaisenaan kiinni Kaiuttimet toimitetaan komeassa salkussa kelmuun käärittyinä. "Jaa että näilläkös ne pitäisi sinne kojelaudan kulmiin liimata". Laajakaistojen testailua autossa. Tämäntyylisten erikoistuotteiden kohdalla niistä ei olisi ainakaan haittaa... 56 A uto S ound 56 A uto S ound KOKEILUSSA KOKEILUSSA vana olisi myös mattamusta versio... Paketti ei sisällä lainkaan käyttöohjeita. Hymy kuitenkin hyytyi, kun selvisi että ne teipinpalat itse asiassa olivat se kiinnitysmetodi, jota valmistaja oli ajatellut. 1,5 mm2 kaiutinkaapelit ovat valmiiksi kiinni ja niiden pituus on noin 35 senttiä. Kotelot on myös täytetty lampaanvillalla. Alta paljastuu irrallisena 199 euron parihintaan myytävät FR 80 laajakaistaelementit, joiden kiinnitys koteloon on hoidettu tarkalla mitoituksella ja ritilän puristuksella. Vaikka kaiuttimet eivät mittausten valossa vaikuta lainkaan suuntaavilta, oli käytännössä pienilläkin kääntelyillä aika isokin merkitys toistoon.. Kaiutinkotelot lähtevät auki kiertämällä ritiläosasta. Kaiuttimien jalustoista löytyy alapinnasta myös ruuvinreiät, jotta ne voi teoriassa ruuvata kiinni alapuolelta, mutta kuka alkaa irrottaa koko kojelautaa sitä varten, jos siinä ei muuten satu olemaan oikeilla kohdilla jotain helposti irtilähteviä osia. Kaiuttimien salkkupakkauksesta ei löydy minkäänlaista käyttöohjetta, ainoastaan taajuusvastemittausprintti. Haluaisitko sinä tällaisen metallikotelon kolaritilanteessa vaikkapa päin kasvojasi. Kartio on valmistettu hiilikuidusta ja pölykuppi alumiinilla pinnoitetusta magnesiumista. Elementtien impedanssi on kolme ohmia ja RMS-tehonkestoksi kerrotaan 25 wattia. Tässä suhteessa olisi vielä hieman saumaa tuotekehityksen jatkojalostukselle, sillä tämän kokoiset ja painoiset metallipömpelit pitää ehdottomasti saada kiinnitettyä kunnolla päältäpäin. Mukana on myös kaksi määräkokoiseksi leikattua palasta kaksipuolista teippiä kaiuttimien jalustojen alle
Niinpä laajureita ei pystynytkään tässä setissä ajamaan jostain 200 hertsin tienoolta ylöspäin, vaan jako piti minimissään laittaa sinne kilohertsiin, joskin toki varsin loivana. Kaiuttimien soundi on todella napakka ja kontrolloitu. Vaikuttaisi siltä että teknisesti ajatellen näitä voi oikeasti ajaa sinne 200 hertsin tienoolle tai jopa aavistuksen alemmaskin, ilman että tulisi ongelmia tehonkeston kanssa. Ylimmät alueet toistuvat aavistuksen metallisesti, mutta niiden erottelu ja aika hyvä. Kolmituumaisen laajakaistaelementin runko on muovia ja magneettina on neodymium-versio. Ainoastaan diskanttialue toimi jokseenkin samalla tavalla kuin sisäkuuntelussa. Mukana on kuitenkin edelleen selkeä annos ”purkkimaisuutta”. Pientä ongelmaa tuotti soitin, jonka diskanttilähdöstä otettiin signaali laajakaistoille. Sisältä löytyy lampaanvillaan vaimennusaineena. jyrkkyydellä (tämän ylemmäs sitä ei saanut). Kiinnitystapa olisi voinut olla sellainen, että ensin kojelaudan pintaan ruuvataan alusta, johon itse kotelo lukittuu jollain näppärällä tavalla.. Janitan äänialue osuu kohdalleen ja toisto on tältä osin todella maukas. Heleyttä ja säihkettä löytyy harvinaisen mukavasti. Laajemman säätövaran omaavalla taajuuskorjaimella olisi saattanut saada tehtyä jotain pelastuksia, mutta Alpinen soittimen 5-alueisella parametrisella korjaimella ei päässyt juuri sinne minne olisi pitänyt. Lähdin kokeilemaan tällä, eli BLAM:t leikattaisiin kilohertsistä aluksi kuuden desibelin suodatuksella, ja midbassoille kokeilin useita erilaisia alipäästöjä. Varsinainen bassoalue toki loistaa poissaolollaan, mutta ylintä midbassoa tulee sangen reilulla tasolla ja todella tarkasti. Saattavat ehkä olla jopa kokonaan sisäänajamattomat, soundi on todella väkinäisen ja purkkimaisen kuuloinen. Midbassojen alipäästö löysi paikkansa 1 KHz / 12 dB kohdalta, eli kaistojen väliin jätettiin tarkoituksella yhtä ilmennyttä korostumaa tasoittavaa "aukkoa". Soundi oli poikkeuksetta kautta linjan erittäin raaka. Todella monien erilaisten jakotaajuusja vaihekokeilujen sekä taajuusvastemittausten jälkeen kokeilin nostaa laajakaistojen ylipäästön niinkin korkealle kuin 2,5 kilohertsiin, jakojyrkkyydellä 24 dB/okt. Useampien tuntien vähän kovempi ”äänen avaaminen” tekee tehtävänsä ja kuuntelut voivat jatkua. Tuntui että autoon siirrettynä kaikki ne korostumat ja "purkitukset" joista sisälläkin oli jo pieniä aistimuksia, hyppäsivät nyt potenssiin kymmenen. Tämän testauksen tarkoitus on varsinaista kuuntelua enemmän elementtien sisäänajo, mutta tein samalla myös hieman muistiinpanoja soundin alkuvaikutelmista. Valmistajan ja maahantuojan mukaan kaiuttimia voi oikeasti ajaa noin 200 hertsiin asti, joten laitetaan ylipäästö käytössä olevan suotimen avulla 150 hertsiin 12 dB/ okt. Diskanttitoisto on kohtalaisen asiallinen. Vaatisi tarkan taajuuskorjaimen käyttöä, jolla pääsisi käsiksi ongelmakohtiin. Auton ovista löytyi tukevasti asennetut 6,5" midbassot ja ohjelmalähteenä toimi Alpinen CDA-9887R DSP• Merkki BLAM • Malli On Stage 80 • Suositushinta 799 euroa • Maahantuoja Audio Hellman Oy • Puhelin 02-2437454 • Internetissä www.audiohellman.fi • Tehonkesto 25 W RMS • Herkkyys 92 dB • Impedanssi 3 ohm. Keskialue ulottuu hyvällä voimalla käsittämättömän matalalle, kun huomioidaan miten pienissä koteloissa nämä elementit majailevat. A uto S ound 57 A uto S ound 57 KOKEILUSSA tuttuun testilaitteistooni, jolla valtaosa erillissarjojen testeistäkin tehdään. Alpinessa on kiinteä yhden kilohertsin -6 dB/okt. BLAM:n nettisivujen mukaan 170 hertsiä 12 dB jaolla on alin järkevä ylipäästötaajuus, ja nyt ollaan riittävän lähellä sitä. Itse asiassa en edes muistanut tätä, ennen kuin se nyt testausvaiheessa tuli vastaan. Kuuntelu autossa Soitettuani kaiuttimia sisään reilut 10 tuntia (joka sekin on liian vähän, mutta tässä tapauksessa ei oikein ollut mahdollisuutta pidempään sisäänajoon), asensin kotelot testiautona toimivan 2003 vuosimallin Renault Clion kojelaudalle. Heti kättelyssä tulee selväksi, että kaiuttimia pitää sisäänsoitella reippaasti lisää. Nightwishia kovemmalla soitettaessa ylempi alue tavallaan menee "tukkoon" ja erottelu kärsii. • Toistoalue 200 Hz 35 KHz KOTELO • Materiaali Mustakromattua alumiinia • Halkaisija 88 mm • Pituus 115 mm • Korkeus Asennusjalustan kanssa 100 mm ELEMENTTI • Elementin koko 3" • Kartio Hiilikuitua • Pölykuppi Alumiinilla pinnoitettua magnesiumia • Runko Muovia • Magneetti Neodymium ELEMENTIN PARAMETRIT • Xmax 1,00 mm • Fs 157,27 Hz • Vas 0,67 l • Qts 0,57 soitin. Jakojen jyrkentäminen ei auttanut asiaa. Keskialueen soundi on Kuustosella ja Junior Wellsillä erittäin analyyttinen ja sävykäskin. ylipäästösuodatus, jota ei ole 3-tietilassa mahdollista ohittaa (tämä on siksi ettei diskanttielementtejä pystyisi vahingossa rikkomaan ajamalla niille täyden taajuuskaistan). Diskantti on sävyltään viileähkö, mutta kuitenkin varsin miellyttävä. Testissä vahvistimena käytin DLS:n nelikanavaista Reference RA40 päätettä, joka ohjasi aktiivisesti laajakaistoja sekä ovien midbassoja. Täysin kiiltävät metallikotelot peilaavat kuvaustilanteessa puoli maapalloa. Tämä korostuu kun äänenvoimakkuutta nostetaan. Koteloiden ulkonäkö on hämmentävän hieno. Tämän jälkeen säätelin Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness + Useita muita kappaleita eri artisteilta KUUNTELUMATERIAALI TEKNISET TIEDOT Kotelon saa auki ritiläosasta kiertämällä
...Jonka ylianalyyttisyys saattaa muuttua helposti rasittavaksikin + Korkealla ylipäästöllä varsin sävykäs ja siisti diskanttitoisto... Omalla kohdallani testailut jatkuvat vielä toisella ohjelmalähteellä ja prosessorilla, eli tämä pari jäi tänne. Saattaa kuulostaa aika pikkutarkoilta koordinaateilta, mutta suuntauksella oli tässä tapauksessa harvinaisen iso merkitys. Mukana toimitetaan myös määräkokoiseksi leikattu pala kaksipuolista teippiä. Pelkkien laajakaistojen täysin suodattamaton taajuusvaste vapaassa kentässä noin metrin etäisyydeltä suoraan edestä mitattuna. Vaikka laajakaistojen ylipäästö onkin teoriassa ajatellen mahdottoman korkealla, niin matalampaakin ääni-informaatiota syntyy silti dramaattisesti enemmän kuin vaikkapa tavallisilla 28 mm kalottidiskanteilla vastaavalla jaolla. Vaihtoehtojen rajallisuudesta ei homma ainakaan jää kiinni. ...Joka kuitenkin tuppaa menemään esimerkiksi nopeammalla metallimusiikilla "tukkoon" + Matalalla ylipäästöllä ja järkevällä äänenvoimakkuudella voidaan ajaa yllättävän alas + Antaa paljon elämyksiä ja mahdollisuuksia säätämistä ja kokeilemista kaihtamattomalle hi. Korkealla ylipäästöllä myös laajurien diskanttitoisto on selkeästi sävykkäämpi ja heleämpi kuin sellaisissa tapauksissa, joissa niitä koitetaan ajaa lähes midbassotaajuuksille saakka. Mikäli laitteistosta löytyy monipuoliset säätövarat sisältävä DSP ja penkin ja ratin välistä henkilö, joka jaksaa säätää ja kokeilla, niin tämäntyylisillä kaiuttimilla on kaikki mahdollisuudet päästä oikeinkin huikeaan lopputulokseen. On paljon kiinni autosta ja muusta laitteistosta miten helpolla näiden laajakaistojen kanssa pääsee, mutta selvää on, että kaikille nämä eivät sovellu. Toisaalta ei tämä oma ratkaisunikaan kovin huonolta tuntunut... Nämä eivät ole sellaiset kaiuttimet, jotka vain kytketään kiinni ja aletaan nauttia musiikista, ei sinne päinkään. Noin 5 kilohertsin kahta puolta voisi olla pientä tasoitettavaa, mutta käytössä olevalla taajuuskorjaimella ei päässyt näihin kohtiin käsiksi. BLAM:n omat kotelot ovat hienot, mutta ne ovat tilavuudeltaan mielestäni hiukan turhan pienet. Tämä tuo ylemmälle keskialueelle hurjan määrän lisää tarkkuutta ja samalla pitää äänikuvan varsin vakaana kojelaudan päällä. Myös tilantuntu parantui paljon auton vakioon 2-tie etupäähän verrattuna. Pieni metallisuus seurasi koko ajan kuitenkin mukana, siitä jos pääsisi eroon niin yläpään soundi parantuisi vielä pykälän verran. Parhaimmillaan näiden toisto on tietyiltä osin huikean hieno, suurimman vaikutuksen teki keskialueen järjetön tarkkuus ja vivahteikkuus. Tällä kertaa en anna näille lainkaan kuuntelun arvosanaa, sillä se millaista toistoa näistä laajakaistoista saa irti, riippuu mahdottoman monesta eri tekijästä. En suosittele BLAM On Stage 80:sia automaattisesti kaikille, mutta asioiden realiteetit ymmärtävän hifi stin käytössä nämä voivat parhaimmillaan olla ääneltään aivan hillittömän hienot kaiuttimet. Matkan varrella huomasin myös miten suuri vaikutus etenkin oikeanpuoleisen laajakaistan suuntauksella oli juurikin stereokuvan tarkkuuden suhteen. Taajuusvaste mitattuna auton etupään laitteistosta, jossa 6,5" midbassot 1 KHz / 12 dB alipäästöllä, ja BLAM laajakaistat 2,5 KHz / 24 dB ylipäästöllä. Pelkkien laajakaistojen täysin suodattamaton taajuusvaste vapaassa kentässä noin metrin etäisyydeltä 45 asteen kulmasta mitattuna.. Tässä autossa paras tarkkuuden ja leveyden kombinaatio saatiin kun vasemman puolen kaiutin suunnattiin suoraan kuljettajan vasempaan korvaan ja oikea puoli noin kymmenen senttiä ohi kuljettajan oikeasta korvasta. Parhaimpien erillisdiskanttien säihkeeseen ei tässä kokeilussa päästy, mutta diskanttialue oli kuitenkin kokonaisuutena riittävän laadukas, ettei sen ongelmiin kiinnittänyt musiikinkuuntelussa huomiota. Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Parhaimmillaan huikean yksityiskohtainen ja tarkka keskialue... stille Nopeasti parasta mahdollista soundia haluavan kannattaa katsella muita vaihtoehtoja Kaiutinkotelon jalustan pohjassa on kierteet kiinnitystä varten. Näille kun muovaa 6-8 desilitran kokoiset boksit, niin lähes koko keskialue ja siitä ylöspäin voidaan haluttaessa toistaa yhdellä kaiutinparilla. Näillä asetuksilla soundi alkoi löytyä. Onneksi elementtejä myydään myös irrallisena. Kenelle. 58 A uto S ound 58 A uto S ound KOKEILUSSA aikaviiveet uudelleen kohdalleen elementtiparikohtaisesti
A uto S ound 59 AUTOESITTELY A uto S ound 59 AUTOESITTELY
Etenkin elementtien irtomyyntihinta huomioiden nämä ovat hinta-/laatusuhteeltaan erittäin asialliset diskantit. Tämä luo kaiuttimia ”hypisteltäessä” tietysti vielä lisäuskottavuutta. 25-millisen kangaskalotin päällä on suojana ohut ja isosilmäinen verkko, joka ei varmastikaan suuremmin väritä elementtien soundia. Tekninen laatu on korkeaa luokkaa. Aasian markkinoilta löytyy mahdoton määrä sellaista tavaraa, josta täällä pohjoisessa ei ole koskaan kuultukaan. Verkko on väriltään musta ja itse elementin runko on hopeanväriseksi pinnoitettua alumiinia. Pakkauksessa mukana tulee diskanteille myös pinta-asennuskupit, jotka on valmistettu mustasta muovista. . Diskantit Sarjan diskanttielementtien ulkoasu on todella hieno ja ennen kaikkea äänentoistollisesti vakuuttava. Nyt tavaraa on oikeasti saatavana, ja AutoSound otti heti kättelyssä maistiaiset! Sarjan midbassojen koko on poikkeuksellinen 6,9-tuumaa, joka selittyy elementtien kotihifi n puolelta lainatuista runkomalleista. Merkin mainonta on ollut näkyvää ja tuotteilla on saavutettu jo kilpailumenestystäkin, ennen kuin ensimmäinenkään myyntiin tuleva laitekappale ehti rantautua maahamme. Crescendo Audio Evolution 3 2-tiesarjalla on hintaa 599 euroa ja kooltaan se on yleisstandardien vastaisesti noin 6,9-tuumainen. 60 A uto S ound 60 A uto S ound KOKEILUSSA A utoSound-lehden avustajakuntaan kuuluva ”Indonesian Guru” Tom Hietaharju on tehnyt tarkkaa tutkimusta toisen kotimaansa hifi merkkitarjonnasta. A UTO S OUND. Kiinnitysjalan kohdalla valmistaja on päättänyt että melko raskastekoiset diskantit pysyvät kuppeineen kiinni pelkällä kaksipuolisella teipillä, tässä kohtaa on mielikuvitus hieman loppunut kesken. . Näytin elementtejä metallialan töitä tekevälle tuttavalleni, joka myöskin kehui diskanttien viimeistelyn tasoa. . . Kaiutinkaapelit ovat näissäkin kiinteää mallia ja johtona toimii harvinaisen laadukas 1,5 mm2 kuparipiuha, johon napaisuus on merkitty selkeästi. Crescendo Audio on yksi tällainen paikallinen pienempi merkki, jonka valikoima teki Tomppaan siinä määrin suuren vaikutuksen, että mies päätti ryhtyä merkin Suomen maahantuojaksi. Kuppien puolipallomainen muotoilu on mielenkiintoinen ja tavallaan tyylikäskin. Setti näyttää hyvällä tavalla aika omintakeiseltakin, joka on toki aina piristävä asia. Teksti ja kuvat: Janne Soilakari RAUHALLISTA HARMONIAA! Crescendo Aud o Evolut on er ll ss r Crescendo Audio tuli tämän vuoden alussa todella isolla ryminällä Suomen markkinoille. Elementit ovat fyysisesti suhteellisen kompaktit, mutta painoa on silti kohtalaisen reippaasti. Saimme heti tuoreeltaan testiin yhden vahvistimen ja erillissarjan, joista jälkimmäinen on tämän esittelyn päätähti. Kunnon SUOSITTELEMME
Janitalla laulajattaren soundi on oikeanlainen ja nasaaliutta on mukana sen verran kuin pitäisikin. No oli miten oli, suojaritilät ovat joka tapauksessa harvinaislaatuisen hienot ja ehdottomasti hyvällä tavalla massasta erottuvat. Myös hinta on äkkiseltään ajateltuna todella kova, sillä ilman passiivijakosuotimia setin svh. Nyt on vähän parempi. 63 mm • Asennushalk. Harmoniaa vähän rikkoo diskantin tasonsäädön sekä tuplajohdotuksen valintakatkaisijat. Hmm, joo. Nyt kappale soljuu eteenpäin hivenen liiankin ”unisesti”. Midbassot ja jakosuotimet Midbassot näyttävät aivan joltain kotikaiuttimien elementeiltä, ainakin runko on valittu jostain muusta kuin alunperin autokäyttöön suunnitellusta kaiuttimesta. Ihan heti ei arvaisi, ei äänestä eikä ulkonäöstäkään. Se mitä on tehty on tehty kuitenkin viimeistellysti ja hyvin. Kun jakareita alkaa tutkia tarkemmin, hinnalle löytyy kyllä selitys. Myös puhaltimet toistuvat oikein. Melko avonaisen mallinen runko on valmistettu alumiinista ja magneetilla on kokoa 90 x 15 mm. Äänenpaine. Soundi on todella selkeä ja samalla aika hillitty. 41,1 mm (pelkkä elementti) • Kokonaishalk. Kuunteluarvio Erillissarjan maahantuojan mukaan setti on täysin sisäänsoittamaton, joten annan sen vetreytyä joidenkin tuntien ajan ennen varsinaisen kuunteluarvion alkua. Suuret muovieristeiset hifi kondensaattorit ovat tanskalaisen Jantzen Audion valmistamat ja niin ikään reilun kokoiset ilmasydänkelat ovat Crescendon itse käämittämiä. A uto S ound 61 A uto S ound 61 KOKEILUSSA • Merkki Crescendo Audio • Malli Evolution 3 • Suositushinta 599 euroa • Maahantuoja Next Level Audio • Puhelin 050 3304704 • Internetissä www.nextlevelaudio.fi • Tehonkesto 100 W RMS • Impedanssi 4 ohm. Upotussyvyyttä on 63 mm. Sarja kestää kovempaakin soittoa ihan kohtalaisen hyvin, mutta huomaa kyllä että mihinkään varsinaiseen luukutuskäyttöön tätä ei ole suunniteltu. Pieni mitallinen lisää särmää ja menoa kokonaisuuteen, niin olisi todella hyvä. Ainoa mitä tähänkin voisi vielä kaivata lisää, olisi pieni elävyyden lisäys. Kaiutinkaapelien liitäntä tapahtuu perustasoisten, mutta tukevasti kiinnitettyjen lattaliittimien kautta. Käytetyt jakosuodinkomponentit ovat huikean korkealaatuisia, vastaavia näkee todella harvoin missään autokaiutinsarjoissa. Mutta se yksi prosentti joka sen liimauksen huomaa, saattaa kokea asian vähän epäesteettiseksi. Ajavat kyllä asiansa, mutta ihan sellaiset ”normaalikokoiset” olisivat aika paljon mukavammat... Kyllä, vain sen verran nämä erikseen hankittuna kustantavat. Tämä on yleissoundiltaan harvinaisen miellytyshaluinen kaiutinsarja, ja se on tavallaan sekä sarjan suurin vahvuus mutta osaltaan myös heikkous. DISKANTTI • Korkeus 21 mm (pelkkä elementti) • Asennussyv. Muuten ei kritisoitavaa löydy. Tämä voisi mielestäni ihan hyvin olla se ”nollataso”. Sarjan isokokoiset jakosuotimet on kasattu läpinäkyvällä pleksikuorella varustettuihin koteloihin. Ihan paras draivi ja puristus jäävät puuttumaan. 147,4 mm • Kokonaishalk. Kun tällaiselle highend-linjalle lähdetään, niin siirrettävät kuparitankojumpperit olisi se oikeampi ratkaisu, tai mieluummin ei mitään ylimääräisiä lenkkejä signaalitielle. Tällä +3 dB asetuksella diskanttipää ei todellakaan ole korostunut, vaan sangen hyvin balanssissa. Midbassoja varten mukana tulee myös todella asiallisen näköiset täysmetalliset suojaritilät, joissa tosin on yksi pieni "suunnittelukukkanen". Pysyy kyllä ihan varmasti hyvin paikoillaan, kun sovitus on muutenkin jämpti ja verkon alla on vielä stopparina pieni kehykseen jyrsitty pykälä, ja 99 prosenttia ihmisistä ei ritilöiden paikoillaan ollessa edes huomaa "liimakiinnitystä". Cosmic Hipolla saadaan aistimuksia matalammastakin bassosta. Diskantti pysyy soundiltaan hyvänä yllättävän pitkälle. Junior Wellsillä kaikki toimii tavallaan ihan kuten pitääkin, mutta pientä lisäeloa kaipaisin mukaan. Rumpalin peltien helinä välittyy erittäin luonnollisesti. Komponenteista kuitenkin iso hatunnosto! Kaapelien liittäminen suotimeen tapahtuu miniatyyrikokoluokkaa olevien haarukkaliitinterminaalien kanssa. 12,5 mm (pelkkä elementti) • Asennushalk. Hienot elementit nämäkin. Ritilöiden verkko-osa on liimattu jämerään alumiiniseen reunukseensa jollain epoksitipoilla, tms. varat riittävät kyllä kaikenlaiseen hifi kuunteluun paremmin kuin hyvin. Jatketaan tällä. Diskantti on erittäin selkeä ja suhinavapaa, siitä pidän erityisesti. Keskialue on erittäin miellyttävä, hiukan siinä rajalla meneekö jo liiankin silotelluksi. Rammsteinilla väännän tottumuksesta vahvistimen volumenuppia kaakon suuntaan. Vaikka kaikilla kappaleilla homma onkin tähän saakka toiTEKNISET TIEDOT Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness TESTILAITTEISTO • CD-soitin Electrocompaniet EMP-3 • Välikaapelit Supra Sword • Vahvistin Electrocompaniet ECI 6D • Kaiutinkaapelit 4 mm 2 kuparikaapeli KUUNTELUMATERIAALI ruuvikiinnitysmahdollisuus olisi ehdoton. Midbasso on tarkka ja näinkin kevyesti sisäänajetuksi sen soundissa ei silti ilmene mitään sen kummempaa ”pintakovuutta”. Kuustosen biisillä huomaa hyvin miten Mikon laulusoundi muuttui pykälän verran läsnäolevammaksi ja etenkin ylimmiltä osiltaan sävykkäämmäksi. Elementtien kalvot on valmistettu muovista ja yläripustukset ovat butyylikumia. Aivan parhaaseen dynamiikkaan ei ylletä, mutta suoritus on silti oikeinkin mainio. Nilsillä tila aukeaa suhteellisen mukavasti ja kappaleen nyanssit löytyvät. Kaiuttimien ulkohalkaisija on 176 milliä ja asennusaukon halkaisija 147,4 mm. tipahtaa laakista parisataa euroa. Ei varsinaisesti millään tavalla matta, mutta eloa voisi olla silti enemmän. Bassotoisto on kokonaisuutena varsin mainio. 176 mm • Kartio Muovi JAKOSUODIN • Mitat 149 x 115 x 34 mm • Liittimet Ruuvikiristeinen haarukkaliitinterminaali • Jakojyrkkyys 12 dB okt. Elementtien ulkoasu on todella ”hifi ”, eli näissä ei ole mitään turha kikkailua ja valmistuksessa on keskitytty vain oleelliseen. Suotimien fyysinen koko on likimain puolet suurempi kuin keskimäärin 2-tiesarjoissa tuppaa näkemään. 54,2 mm (pelkkä elementti) • Kartio 25 mm kangaskalotti MIDBASSO • Asennussyv. Aloitan kuuntelun diskantin tasolla dB. Nostan diskanttien tasoa kolmella desibelillä jakosuotimista, ja jatkan kuuntelua. Kovilla voimakkuuksilla kokonaissoundi pehmenee aika laillakin, mutta muuten mitään antautumisen oireita ei tule esille, kunhan joku tolkku pidetään mukana. • Muuta Diskantin tasonsäätö +3, 0, -3 dB, tuplajohdotuksen valintakytkin 125 euron diskantit. Diskantin soundi on niin mainio, että jos säätövaraa vain olisi, kuulisin mielelläni vielä yhden kolmen desibelin noston tasossa
Diskantteja ja midbassoja myydään myös erillisinä 125 ja 290 euron parihintaan. Metallimusiikin kuuntelijat, laittakaapas tämä muistiin. Soundi pysyy kuunneltavana vaikka volumea ruuvattaisiin huomattavan kovallekin. Kuuntelun yhteenveto Tämä on kaiutinsarja monipuolisesta musiikista nautiskelijalle. Faktahan on se, että suurin osa hyvästä musiikista on äänitetty vähemmän laadukkaasti. 62 A uto S ound 62 A uto S ound KOKEILUSSA minut hyvin, ei kuuntelijalle synny sellaista ”hurmosfiilistä”, kuin joskus tulee. Suotimet kustantavat yksistään kolmasosan setin kokonaishinnasta, mutta jos niitä ei tarvitse, saa elementtejä myös erikseen.. Näistä etenkin reilun satasen hintainen diskanttipari on hinta-/laatusuhteeltaan aivan järjettömän kovatasoinen ja pesee soundin suhteen monin verroin kalliimpia kilpakumppaneita. Setti klaaraa vähintäänkin hyvin aivan kaiken mitä sille antaa toistettavaksi. Tätä voi pitää joko hyvänä tai huonona ominaisuutena, itse kallistuisin selvästi vahvemmin ensimmäiseen vaihtoehtoon. Ehdottomasti kokeilemisen arvoiset elementit. Crescendon erillissarja mahdollistaa myös tällaisesta materiaalista nauttimisen. Näinkin on joskus käynyt… Nightwishilla sarjan silotteleva luonne toimii täydellisesti ja biiseistä häviää miltei kokonaan niiden luontainen kireys. Ehdottomasti laadukas setti, jonka diskanttitoisto teki erityisesti vaikutuksen. Yleisluonne on äänityksen virheitä korjaileva, eli näiden kaiuttimien kanssa ei kannata yrittää kaivaa esille mitään mahdottomia eroja hyvien ja huonojen äänitysten väliltä. Arvosana kuuntelusta: 9 Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Harvinaislaatuisen selkeä ja miellyttävä diskanttitoisto! + Luonnollinen ja sävykäs keskialue + Hyvä yleistoistin, mikään materiaali ei tuota ongelmia + / Silottelee heikompitasoisten äänitysten soundia, enemmän musikaalinen kuin analyyttinen Kokonaisuutena voisi olla vähän menevämpi ote toistettavaan musiikkiin Mukana tulevat asennustarvikkeet ovat harvinaisen arvokkaan oloiset. Harvinaisen mainio suoritus! Edes diskantti ei käy päälle ja bassoalue antaa sopivasti tukea. Sarjan jakosuotimien komponenttivalinnat ovat kuin jostain laatuluokan kotikaiuttimista, autohifistä puhuttaessa tällaisiin törmää harvemmin. Suosittelen tätä sarjaa monipuolisesti musiikkia kuuntelevalle harrastajalle, jolle laitehifistely ei ole homman suola, vaan nimenomaan musiikista nauttiminen. Tällä setillä kuuntelee testikappaleet oikein mieluusti loppuun saakka, mutta en silti ajatellut lähteä hakemaan olohuoneen CD-hyllystä lisää levyjä kuunneltavaksi. Passiivijakosuotimilla varustelun sarjan suositushinta on 599 euroa, mutta mikäli ei jakareita tarvitse, säästää suoraan peräti 200 euroa, sillä pelkät elementit sisältävä aktiiviversio kustantaa ainoastaan 399 euroa. Asennusta ajatellen midbassojen poikkeuksellinen kokoluokka kannattaa kuitenkin huomioida, ettei tule myöhemmin yllätyksiä
A uto S ound 63 A uto S ound 63 KOKEILUSSA
Terminaalit ovat laadukkaan tuntuiset ja hyvin sijoitetut. 64 A uto S ound 64 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti: Osku Hirvonen Kuvat: Janne Soilakari LAATUA JA TEHOA INDONESIASTA! CRESCENDO EVOLUTION 7A2 VAHVISTIN INDONESIALAINEN CRESCENDO ON TÄÄLLÄ POHJOLAN PERUKOILLA AIKA MYSTINEN MERKKI. Toivottavasti Suomalainen maahantuoja saa tuotteista kattavat tiedot nettiin asap. Crescendo-merkillä valmistetaan viiden eri hintaluokan palikoita. Nyt testissä olevan 7A2:n ohella Evolution 7 –sarjaan kuuluu 6-kanavainen (6 x 150 W) pääte sekä 3-tie kaiutinsarja. Varsinaisista ”virallisista” Crescendoista edullisimmat ovat Evolution 1 – sarjaa, johon kuuluu 6,5” erillissarja, 10” subbari, D-luokan 1200 W monopääte sekä 4 x 75 W AB-luokan pääte. NIMI ON KAIKKIEN HUULILLA, KISAKENTILTÄ TULEE MENESTYSTÄ, MUTTA OIKEIN MISTÄÄN EI TAHDO LÖYTYÄ TUOTTEISTA TIETOA. . . Vahvistimen toisesta päädystä löytyy aika vaatimaton jakosuodin ja perustason liitännät hyvillä merkinnöillä. Huipulla on Evolution 9, jossa tällä hetkellä tuotannossa 3-tie kaiutinsarja neodymium magneetein sekä 8-kanavainen DSP. A UTO S OUND. Erityisen mielenkiintoista nyt jutun kohteena olevassa Evolution 7A2:ssa on pienen valmistajan mahdollisuus räätälöidä päätteitä käyttötarkoituksen mukaan. Laatuperiaatteen mukaisesti jokainen yksittäinen tuote testataan ja mitataan kasaukseen jälkeen ja kaikki elementit ovat sovitettuja pareja. Mielellään näistä olisi jostain lukenut enemmänkin, mutta Indonesiassa ei nettiin tunnuta markkinointikanavana luotettavan, sillä Audio Plussan sivujen päivitykset ovat jämähtäneen vuosien takaisiin eikä yhdestäkään nykytuotteesta löydy minkäänlaista infoa. Crescendon suhteen Audio Plus kertoo kotisivuillaan tavoitteena olleen yksinkertaisesti ”The True Quality”, eli vapaasti suomennettuna aitoa laatua ja kaikki Cresendon tuotteet on suunniteltu nimenomaan autohifi n erityispiirteet, kuten epäedulliset asennuspaikat, koko, säänkestävyys, jne. lähtökohtana. Tähän lippulaivasarjaan tulee vielä tulevan kesän kuluessa highendtason vahvistin, joka tulee oleman AB-luokan kokoäänialueen monopääte. . Seuraavaan Evolution 3 –sarjaan kuuluu D-luokan päätteitä (1-, 4ja 6-kanavaiset), 6,5” erkkasarja ja 10” sekä 12” subit. NYT MERKKI ON RANTAUTUNUT TUOREEN MAAHANTUOJAN MYÖTÄ MYÖS SUOMEEN JA MEKIN SAAMME ENSIMAISTIAISET EVOLUTION 7?-SARJAN KEHUTUSTA 2-KANAVAISESTA PÄÄTTEESTÄ. SUOSITTELEMME . . C rescendo Audion takana on Indonesialainen Audio Plus, joka oman suunnittelun ja valmistuksen ohella toimii useamman merkin maahantuojana Indonesiassa. . Luonnollisesti normaalisti myynnissä olevat päätteet ovat ”yleismalleja”, mutta koska kaikki päätteet tehdään käsityönä, on yksittäisen päätteen sovittaminen erityisesti jollekin taajuusalueelle perusteellisilla kuuntelukokeilla määritetyillä muutamilla komponenttimuutoksilla mahdollista. Edullisin sarja on The Beat by Crescendo Audio, ja sarjaan kuuluu 6,5” erillissarja sekä 10” subi. Sen enempää tietoa taustajoukoista ei saatavilla olekaan. Maahantuojan mukaan näiden sovitettujen pääteiden muutokset eivät ole dramaattisia, mutta eri versioita kuuntelemalla huomaa niiden
Yläbasso hieman pompottaa, mutta potku on tiukka. ’Joka päivä ja joka ikinen yö’ –biisissä mieslaulaja kuulostaa kumealta ja metalliselta, efekti vielä pahenee kovemmalla, tässä ei nyt jokin toimi, next… ’You’re The Voice’ tuo taas soundin parhaat puolet esiin. Jeannien ääni on todella luonnollinen, ihan ehdottomasti parasta mitä olen omassa setissä koskaan kuullut. Alumiininen runko on sininen ja jäähdytysripojen välissä olevassa tasaisessa . Laulu erityisesti on todella upean kuuloista ja ”koputukset” iskevät tiukasti. Paketissa on itse päätteen lisäksi mukana vain kiinnitysruuvit ja kaksi kuusiokoloavainta liitinterminaalien ruuveja varten sekä perustason ohjekirja, josta maahantuojan mukaan on suomennos tulossa. Kokonaisuutena erittäin miellyttävä, edes torvet eivät ärsytä kovallakaan äänenpaineella. Jokaisella sovitetullakin päätteellä pystyy kuitenkin hyvin soittamaan myös muiden äänialueiden elementtejä, sen verran pieniä muutokset (esim. Kaikki tarpeellinen siis löytyy. Avensiksessa on perustason vaimennukset, kaiuttimina Focal PS165FX erillissarja edessä reilusti modatuilla vakiopaikoilla ja vertailuvahvistimena on auton settiin kuuluva DLS CC-44. Toisesta päädystä löytyy kaksi paria RCA-liittimiä, eli input ja output, gain-säätö sekä jakarin säädöt (valintakytkin LP/ full/HP ja jakotaajuuden säätö 50-750 Hz). Esimerkiksi tämä nyt testissä oleva yksilö on juuri se pääte mistä viime numerossa jo vihjattiin, eli Vesa Aholle tuleva ja sovitettu subikäyttöön. Asennus ja ääni Kuuntelutestiä varten kumpikin pääte asennettiin T27-korimallin farkku Avensikseen. Äänikuvallisesti laulaja tunkee syliin. Tehtaalla jokainen käsintehty pääte testataan ja mitataan erikseen. ’Mikki Hiiri Merihädässä’ on rasittavan rajamailla, mutta pysyy kuitenkin luonnollisen ja miellyttävän puolella (toisin kuin lähes kaikissa muissa seteissä). Rebecca Pidgeonin ’Spanish Harlem’:ssa laulussa on juuri oikea kuulas sävy, huh, nousee ihokarvat kanalihalle. Tässä hintaluokassa kuitenkin aina odottaa jotain erityisempää. Toiseen päätyyn on sijoitettu 40 A:n sulake sekä loput liitännät, eli hyvin asiallisen oloiset virtaja kaiutinterminaalit. lisää kirkkautta disseille tai avoimuutta keskareille jne) ovat. Päädyt ja pohja on siniseksi maalattua peltiä. Subia ei tässä testissä (eikä autossa normaalisti muutenkaan) ollut käytössä ollenkaan. Bassossa on ennemmin sävyjä kuin voimaa. kohdassa on Crescendon logo. ’Brothers In Arms’:ssa Tuukka Haapaniemen laulu kouraisee syvältä mahasta ja bassomöyrinät tuntuvat. Kaikki mahdolliset EQ-säädöt olivat nollas. A uto S ound 65 A uto S ound 65 KOKEILUSSA soivan hieman eri tavalla. Kovat hintalappuun ja kisameFocalin ykköslevyn Junior Wellsillä ensivaikutelma on hämmentävän luonnollinen ja rauhallinen keskialue! Aivan mahtava! Disse on siisti, mutta vähän vaimea. nestykseen pohjautuvat odotukset eivät kuitenkaan saa oikein vastinetta kun tavanomaisesta pahvilaatikosta paljastuu varsin tavanomaisen oloinen, tehoilmoituksiin nähden pienikokoinen pääte. Jeannie Brysonin ’Fever’:n vaikea bassopää toistuu voimalla ja pysyy hyvin koossa. Vahvistin Crescendo Audio Evolution 7A2 nimisellä päätteellä on suositushintaa 599 €, eli kyseessä on 2-kanavaisten hinta-asteikon ylempään keskiluokkaan sijoittuva laite. Kaiken kaikkiaan oikein asiallisen oloinen pääte, mutta rakenteeltaan hintaluokassaan kuitenkin aika mitäänsanomaton. ’Sweet Dreams’:n bassopäässä on taas jotain ihme kuminaa havaittavissa, muuten tässä mieslaulut toimivat taas mahtavasti. Disse pysyy hillittynä taustalla ja bassopäässä on tiukka, erityisen hyvin kontrollissa oleva potku. Sisustassa kaikki hyvässä järjestyksessä. Toki pääte tuntuu heti käteen jämäkältä ja hyvin tehdyltä, mutta mitään välitöntä wow-efektiä se ei aiheuta. No, eipä nämä numeroilla soi. Tehoa lupaillaan peräti 150 W RMS/kanava 4 ohmiin, 2 ohmiin tuplasti ja sillattuna 500 W RMS 4 ohmiin. Taas keskialue kiinnittää huomion positiivisessa mielessä. Kovemmalla basson pompotus nousee enemmän esiin. Crescendo Evolution 7A2 on laadukas ja siisti pääte, mutta highend-puoli tulee esiin vasta soundissa. Merkinnät on silkkipainettu ja erinomaisen hyvin luettavissa. Mehän sitten tietysti testaamme tämän kaikessa muussa paitsi subikäytössä, maahantuojan luvalla toki. Focalin jälkeen tulille Club For Fiven acapellaa. Itse vahvistin on laadukkaan peruspäätteen oloinen. Vähäiset ilmoitetut speksit ovat paperilla hintaluokan mukaiset, eli mainiot. Kaikki materiaalit ovat laadukkaita ja tarkoituksen mukaisia. Terminaalit ovat tukevat ja laadukkaan oloiset sekä periaatteessa hyvin suojatut, mutta tässäkin terminaalissa paksua johtoa käytettäessä ruuvien kannat nousevat suojamuovin yläpuolelle, tarjoten mahdollisuuden oikosululle huolimattomalla työkalujen käytöllä. Signaalilähteeksi asennettiin tätä testiä varten hyväsoundiseksi tiedetty Kenwood DDX5016, josta ääni saatiin päätteille linjatasoisena. Jakojyrkkyyttä ei kuitenkaan ilmoiteta missään. James Newton Howardilla saadaan jo kunnolla potkua midbassoille, eikä se muutu rasittavaksi todella kovillakaan äänenpainetasoilla, mii like! Sama juttu Ron Tutt:n rumpuimprossa. Michael Ruffin ’Wishing Well’:n basso on aavistuksen kumiseva. THD on alle 0,02% 4 ohmissa mutta sen tarkemmin ei mittaustapaa ole ilmoitettu. Mahtava! Kuuntelussa käytetyt levyt: Disque de démonstration Focal audiomobile No.1 Club For Five – Kaikki parhaat Best Of 2003-2016 KUUNTELUARVIO . Disse on edelleen siisti, ei tosiaankaan käy mitenkään päälle
Disse on yllättäen aika tumma, erityisesti ottaen huomioon että käytetty erkkasarja omaa aika kirpeän dissen ja itse olen hyvinkin diskanttiallerginen ja vähänkin riipivä disse saa välittömän tuomion. Olisiko tähän nyt jotain vaikutusta sillä että tämä oli subikäyttöön sovitettu yksilö. Odotus olikin sen arvoista. Äänikentällä on hyvin syvyyttä, mutta se (varsinkin mieslaulaja) tulee ihan nenään kiinni. Sinänsä soundissa ei dissenkään kanssa ole valittamista, se on skarppi ja miellyttävä, mutta yleistasoa saisi olla napsu tai kaksi enemmän. Voimaa on reippaasti ja basson tarkkuus hyvä. Vesallahan näitä päätteitä on kolme (ja tämäkin yksilö oli Vesalle menossa vielä ennen kilpailukauden alkua) ja kuuntelukommentit osuvat hämmästyttävästi yhteen näiden omien havaintojen kanssa. sisääntulo automaattikäynnistyksellä. Muuten bassoalue on nautinnollista kuunneltavaa. Soundia odottelinkin sitten mielenkiinnolla, rakenne kun ei vielä paljastanut päätteen erinomaisuudesta mitään. Tässäkin sama ilmiö on myös vertailuvahvistimella, eli se on lähtöisin kaiutin asennuksista, mutta jotenkin korostuu tällä päätteellä niin paljon, että sen erikseen kirjasin kuuntelusta tekemiini muistiinpanoihin ylös. Vasta muutama päivä sen jälkeen kun olin palauttanut päätteen mahantuojalle, kolahti postilaatikkoon edellinen ASTM:n numero ja siinä kiinnitti huomiota Ahon Vesan Passatin esittely. Äänenpainetta löytyy ihan tajuttomasti, eli teholukemat lienevät oikein. Merkinnät olivat riittävän selkeät, eikä manuaalia tarvinnut kaivella esille. Jo ensimmäiset sävelet kertoivat että nyt on kuuntelussa poikkeuksellisen hyvä pääte! Keskialue on maagisen hyvä ja parasta mitä omassa autossa olen koskaan millään setillä saanut aikaiseksi! Ei mitään häiriötekijöitä, ainoastaan nautittavaa puhdasta ääntä. ILM.) • Kanavia 2 • Luokka AB • Teho RMS @ 4 ohm 2 x 150 W • Teho RMS @ 2 ohm 2 x 300 W • Teho RMS @ 4 ohm 1 x 500 W sillattuna • Vaimennuskerroin Ei ilmoitettu • THD < 0,02% • Signal to Noise Ratio > 90 dD • Hyötysuhde 4 ohm. Kokonaisuutena soundin puolesta sai jo hyvin vastinetta hintalapun asettamille odotuksille, erityisesti keskialue on huippua, eikä mikään mukaan alue paljoa jää jälkeen. 66 A uto S ound 66 A uto S ound KOKEILUSSA sa ja gain sekä aikaviiveet säädettiin korvakuulolta kohdalleen ennen kuuntelua. Säätöpotikat kuitenkin vaativat upotettuina erillisen pienen tasapääruuvarin säätämistä varten, eikä sellaista tullut paketissa mukana... Hieman on jotain ongelmaa yläbassoilla, mutta muuten bassopään potku ja erottelevuus oli loistavalla tasolla. Jotenkin tuo vahvistin tähän äänikentän läheisyyteen, dissen vaisuuteen ja superhyvään keskialueeseen kuitenkin vaikuttaa. Hyvä äänenlaatu ei välttämättä vaadi mahdottoman suurta komponenttimäärää. Kytkentöjen kanssa ei esiintynyt minkäänlaisia ongelmia. Harvemmin elementtien rajat tulee vastaan ennen päätteen rajoja, mutta nyt kävi niin kun rajoja haettiin. > 60% • Toistoalue 10 Hz – 25 kHz • Sisääntuloherkkyys 200 mV 5V • Ylipäästösuodin 50 – 750 Hz • Alipäästösuodin 50 – 750 Hz • Kaistanpäästösuodin Ei • BassBoost Ei • Kaiutintasoinen Ei • Sulake 40 A • Suojaukset Lämpö (80°C) ja alijännite (< 8 V) • Mitat 238 x 202 x 60 mm • Paino 2,88 kg . Yläbassoalueella on oikeastaan ainoat vähän häiritsevämmät ongelmat, jotenkin ylempi basso ja/tai alempi keskialue menevät kovaksi ja metalliseksi, mikä häiritsee erityisesti joillakin mieslaulajilla. Huhhuh! Ihan ensin jäin hämmentyneen kuuntelemaan keskialueen rauhallisuutta ja luonnollisuutta. TEKNISET TIEDOT ja silti eloisaa soundia kuuntelemaan näinkin keskinkertaisilla oheislaitteilla ja asennuksilla. Ainakaan paikallaan ilman ajomelua kuunnellessa ei tule subbaria ikävä. Tämä kun oli vielä se subille sovitettu yksilö, niin jää väkisinkin mietityttämään miten hyvä se keskialueelle sovitettu sitten onkaan… Yhteenveto Crescendo Audio Evolution 7A2 on erittäin hyvä pääte. Haikein mielin ruuvasin tämän päätteen pois autosta pitkäksi venähtäneen kuuntelusession jälkeen. Kerrassaan upeasti soiva pääte ja kelpuuttaisin 7A2:n omaan settiin koska tahansa. Vertailuvahvistimella ilmiö ei kuitenkaan nouse yhtä hyvin esiin (eipä kyllä nouse ne hyvätkään asiat). Disse on siisti, mutta vähän vaimea, ja keskialue on puhdasta hunajaa. Isompia ei kokeiltu. Se on ehkä rakenteeltaan vähän mitäänsanomaton ja tylsä, mutta silti laadukkaan oloinen. Vaikka periaatteessa lähes jokaiselle soundiin liittyvälle jutulle tuntuisi löytyvän selitys asennuksista, toistuvat ne silti tässä täysin erilaisessa setissä pitkälti samantyylisinä. Basso tahtoo joillakin biiseillä myös kumista hieman, mutta ei voi pois sulkea, että asennuksella olisi tässä isompi rooli kuin päätteellä. Liittimiin sopi helposti autossa valmiiksi olleet 16 mm2 virtapiuhat (akulta jakoblokille toki tulee 50 mm2) ja 2,5 mm2 kaiutinjohdot. Soundin puolesta se sitten on jotain poikkeuksellista, harvoin pääsee näin miellyttävää, rauhallista • Merkki Crescendo Audio • Malli Evolution 7A2 • Suositushinta 599 euroa • Maahantuoja Next Level Audio • Puhelin 050 3304704 • Internetissä www.nextlevelaudio.fi OMINAISUUDET (VALM. Liittimistä jäi luja ja pätevä tuntuma, samoin säätöpotikoista
A uto S ound 67 A uto S ound 67 KOKEILUSSA
Ripustukset eivät ole ylijäykät, eikä liikkuvien osien massa ole kovinkaan suuri. . . Nykytyyliin myös Summo XL 124 on valmistettu Kiinassa ja se myös ilmoitetaan rehellisesti sekä esitteissä että itse tuotteessa. Merkin tuotekehityksessä on mukana monia kokeneita henkilöitä, joilta löytyy näkemystä siitä, millaisille tuotteille on tarvetta. Kelojen kytkennän muuttaminen muuttaa elementin sähköisiä parametreja. Kelat sarjassa Teksti ja kuvat: Harto Viljamaa HAASTEITA EI PIDÄ PELÄTÄ. Massive Audion tuotteet suunnitellaan USA:ssa, mutta tuotanto tapahtuu Kaukoidässä. Testiin valikoitui Massiven valikoiman kolmanneksi järein 12”. Minä pidän Summo XL:n matalista Qes-arvoista, koska ne kertovat voimakkaasta moottorista, eli elementin magneetissa on puhtia. Kiinalaiset valmistajat käyttävät SI-yksiköitä ja arvot lienevät sieltä peräisin. Pykälää kevyemmät Hippot edustavat monen valmistajan järeimpiä subwoofereita järeysluokaltaan. Viimeistellyn ja siistin Summo XL:n kohdalla tämä on helppo uskoa. Summo XL:n parametreissa herättää huomiota muutama pikantti yksityiskohta. Jos eri impedanssisille elementeille on ilmoitettu vain yhdet parametrit, valmistuttaja ei selvästikään arvosta asiakkaitaan. 12” Hippo on testattu aiemmin ja testi löytyy AutoSoundin numerosta 4-5/2017. Massive Audion olettaisi käyttävän amerikkalaisia yksiköitä, mutta arvot ovat luultavasti peräisin alkuperäiseltä valmistajalta. Arvostukseni valmistajaa/valmistuttajaa kohtaan laskee, jos tuplakelaiselle elementille on ilmoitettu vain yhdet parametrit. 68 A uto S ound 68 A uto S ound KOKEILUSSA M assive Audion historia ulottuu parinkymmenen vuoden päähän. TASOITIMME HIEMAN PELIÄ JA AMMUIMME 600W NYKYISTÄ MAXBOOM-LUOKKATEHOA YHDELLE ELEMENTILLE. Toki tiedän, että ilmoitetut arvot eivät aina pidä paikkaansa, mutta Summo XL:n arvot ovat ainakin uskottavan tuntuisia. MASSIVE AUDIO SUMMO XL HAASTOI KESTOSUOSIKIN PIKAKISAAN. Summo XL:n Q-arvot ovat kuin oppikirjasta. Massive Audiolla on todella asiallisen oloinen subbarimallisto, josta löytyy monta erilaista mallisarjaa laajassa hintaskaalassa. Järeälle elementille harvinaisen korkea Vas-arvo yhdessä keskikorkean Fs-arvon kanssa kertoo, että elementtiä suunniteltaessa on tehty melkoisen onnistuneita valintoja. MASSIVE AUDIO SUMMO XL 124 SUOSITTELEMME . Siitä ilmenee mielestäni kaikki tarvittavat asiat kytkentäesimerkkejä lukuun ottamatta. Summo XL 124 edustaa Massiven malliston keskiluokkaa ja monella tavalla kultaista keskitietä. Speksien valossa Käyttöohjeen ja datalehden yhdistelmä on ladattavissa valmistuttajan sivuilta. Asentamalla elementti tarvittavaa suurempaan koteloon osa menetetystä herkkyydestä saadaan pelastettua, mutta siitä seuraa yksinuottinen toisto, pahimmillaan sananmukaisesti. Pikkuhiljaa toiminta kasvoi sekä kaupallistui ja nykyisin Massive Audio onkin kotimaassaan jo hyvinkin tunnettu autohifi brändi. Massan kasvaessa ripustuksia on jäykistetty, jotta elementin resonanssitaajuus olisi saatu halutulle alueelle. Valitettavasti kehitys on johtanut siihen, että nykyelementtien liikkuvien osien massa on kasvanut kasvamistaan. . Esimerkiksi se, että yksiköt ovat SIjärjestelmän mukaisia. Elementin pohjassa kerrotaan rehellisesti ”suunniteltu Kaliforniassa, valmistettu Kiinassa”. Ripustusten jäykistyessä Vas-arvoista on tullut naurettavan pieniä ja näennäisen pienestä kotelotarpeesta huolimatta totuus ei ole yksinomaan miellyttävä. ENSIMMÄINEN HAASTAJA XTR:LLE??. Merkki sai alkunsa Kaliforniassa, kun joukko autohifi harrastajia kehitti aluksi vain omaan käyttöönsä tarvitsemiaan laitteita. Yksi alkuperäinen idea oli todella pienikokoiset, mutta tehokkaat vahvistimet. . Erityisesti huomio kiinnittyy mataliin Q-arvoihin ja järkevän suuruiseen Vas-arvoon. MASSIVE AUDIO SUMMO XL KYKENI LÄHES TASAPELIIN TAISTOSSA LAJIN DEFACTOSTANDARDIN SPL DYNAMICS XTR300D4:N KANSSA. Massive Audion tuotteita valmistavat tehtaat valitaan huolellisesti ja valmistuvien tuotteiden laatua valvotaan tarkasti. Oikeaoppisesti elementille on ilmoitettu parametrit erikseen kelat rinnan ja sarjaan kytkettyinä. Malliston huipulta löytyy 4”:n puhekelan ja todella massiivisen magneetin ympärille rakennettu Gordo. A UTO S OUND. Valitettavasti arvojen varmistaminen mittaamalla ei ollut mahdollista. XL tarkoittaa, että alkuperäiseen malliin on tehty parannuksia ja uusi malli on saanut uuden nimen. Todellisuudessa Summo XL:t on kuulemma suunniteltu kokonaan uudelleen, eikä aiemmasta mallista ole paljoakaan jäljellä
Listahiteillä toistossa on meisseliä matalimpiin saakka ilman refleksiputken puhinoita ja lepatuksia. Kelat rinnankin BL2/ Re on 137,7. Kuunteluarvostelua ei tämän testin yhteydessä tehty. Pienemmälläkin makkaralla olisi tullut toimeen. Kotelosta ei sen enempää, vaan sitten elementin kimppuun. Harvinaista kyllä sitä ei missään väitetä hiilikuituiseksi, kuten tapoihin kuuluu. Näkemäni Massiven subwooferit ovat antaneet tällaiselle subifriikille laadukkaan ja poikkeuksellisen viimeistellyn vaikutelman. Kartion ulkopinta on varsin jännän näköistä materiaalia. 283 mm • Elementin paino 14 kg KOTELOSUOSITUKSET • Suljettu Minimi 32 litraa, optimi 48 litraa • Refleksi Minimi 51 litraa, viritys 44 Hz, optimi 66 litraa, viritys 39 Hz T/S-PARAMETRIT • Fs 35,293 Hz • Qes 0,443 • Qts 0,394 • Qms 3,522 • Vas 29,566 l • Mms 275,331 g • Xmax 13 mm • SPL 86,8 (1W). Summo XL:n Fs/Qes on kelat rinnan 79,7 ja kelat sarjassa 96,4, joten elementti soveltuu sekä suljettuun koteloon että refleksikoteloon. Kotelon sisäpuolen verhoileminen refleksiputken sisäpään kohdalta huopapalalla, joka on leikattu elementin asennusreiän kohdalta, on hyvä oivallus. Tämäntyyppisen elementin valitseminen ja asentaminen suljettuun koteloon ei välttämättä ole ihan niin kummallinen kompromissi, kuin se nopeasti ajatellen voisi vaikuttaa. Magneettirakenteessa käytetyt raudat ovat koneistusjäljeltään siistit ja ne on maalattu musMassive Audio Summo XL 124 on edestä päin melkoisen näyttävä subwooferi. Kotelo En päässyt korkkaamaan elementin myyntipakkausta, koska testiin saamani elementti oli valmiiksi asennettuna Massive Audion omaan valmiskoteloon. Tekninen laatu Elementissä ensimmäinen huomioni kiinnittyy punotusta lasikuidusta laminoituun normaalikokoiseen pölykuppiin. Maahantuojalta tai valmistajan esitteestäkään ei materiaali selvinnyt. Elementin soveltuvuutta erilaisiin koteloihin voi verrata EBP-luvulla. Elementti antoi varsin siistin, viimeistellyn ja kaikin puolin varsin positiivisen ensivaikutelman. Äänenpainevarat riittävät varmasti kohtuulliseen fiilistelyynkin. Yli 100:n arvot taas kertovat elementin soveltuvan refleksikoteloihin. Yksi kitinän aihe on, että elementille ei ole mitään suojaritilää tai -tankoja. Seuraavana huomio kiinnittyy hieman tarpeettoman korkeaan yläripustukseen. Yläripustus on noin 21 mm korkea ja yhtä leveä. Kotelon johtoliitin on erikoinen, mutta hyvä nelikkobanaani. Summo XL:n järeys on vielä järkevällä tasolla. A uto S ound 69 A uto S ound 69 KOKEILUSSA voimakerroin Bl onkin melkoisen korkea, peräti 34,515 Tm. TEKNISET TIEDOT • Merkki Massive Audio • Malli Summo XL 124 • Suositushinta 449 euroa • Maahantuoja Massive Audio Europe • Puhelin 040-8252839 • Internetissä www.massiveaudio.fi • Asennussyvyys 190 mm • Rungon halkaisija 322 mm • Asennusreiän halk. Kartiossa on jännän näköinen pinnoite, luultavasti siihen on laminoitu ohut lasikuitukudos. Kotelo on refleksikotelo, jonka noin sata millimetrinen refleksiputki on 230 mm pitkä. Massiven valmiskotelo on tehty 21-millisestä MDF:stä ja verhoiltu mustalla huovalla. Toki elementti on D4-keloilla, mutta paremmin voimakertoimen vertailuun sopiva BL2/Re on korkea 175,2. Monet järeimmistä subwoofereista ovat järeitä pelkästään ollakseen järeitä. Liimaa saumoissa on riittävästi ja purseet on ilmeisesti siistitty liimauksen yhteydessä. Seuraavaksi vuorossa oli elementin irrotus kotelosta ja elementin tutkiskelu mielenkiintoisemmalta puolen. Sinällään ripustus on mukavan pehmeää vaahtoa, joka ei varmaankaan murru herkästi edes pakkasessa. Maalikerros on selvästi paksu. Panta peittää myös ferriittien ja rautojen väliset liimasaumat. Saumoissa ei sinällään olisi mitään peiteltävää. Summo XL 124 ei tee poikkeusta ainakaan huonompaan suuntaan. Näkemäni Massiven myyntipaketit ovat olleet tyylikkäitä ja tukevia. Yläripustus on liimauksen lisäksi neulottu punaisella tuplatikkauksella kartioon. Toki näin järeän elementin toisto ei ole aivan tarkinta mahdollista ja toisaalta äänenpainevarat tulisivat vielä paremmin esille refleksikoteloituna. Runko on maalattu mustalla ryppymaalilla. Mieleen tulee ohuesta kudotusta lasikuidusta tehty laminaatti. Alle 50:n arvot kertovat elementin soveltuvan paremmin suljettuun koteloon. Kotelon elementtiseinällä on myös asiallisen kokoinen ja näköinen Massive Audion logo. Summo XL 124 on järeä, mutta ei vielä mielestäni liian järeä. Magneettirakenne on tyylikäs ja 250 unssin 25 mm paksut tuplaferriitit ovat ”kumi”pannan alla piilossa. Mikäli kuuntelija ei ole täysin äänenpaineen turruttama, suljettu kotelo voi oikeasti tarjota halutun toiston. Kotelo on minun mielestäni viritetty hieman turhan ylös
Keskipaalussa on lisäksi yhteensä kahdeksan reikää kahdessa tasossa. Monissa subeissa alaripustuksen sisäsauman liimasauma on malliltaan todella terävä. Backplate on melkoisen paksu, peräti 21 mm. Valmistajan mukaan keskipaalu on samaa palaa backplaten kanssa ja se on tehty T-yoke malliseksi juuresta kaventamalla sitä arviolta 2 mm noin 50 mm:n matkalta. Magneettirakenteen raudat on koneistettu siististi ja maalattu satiinimustiksi. Magneetin pohjassa on tavanomainen keskireikä pölykupin taakse ja lisäksi sen ympärillä kehässä kahdeksan 6,5 mm:n reikää puhekelan jäähdyttämistä varten. Painoa elementillä on 14 kg ja magneetin halkaisija on 185 mm. Isoilla liikepoikkeamilla soitettaessa liimasauma leikkaa alaripustuksen irti kelaputkesta ja sen jälkeen leikki loppuu varsin lyhyeen. Tämä sopii hyvin valmistajan musta-punaiseen lookkiin, mutta jotenkin jään kaipaamaan hieman lisää blingblingiä. Magneetinsuoja kasvattaa halkaisijaa vielä muutaman millin. Kuvassa näkyy paljon hienoja yksityiskohtia: Runko on malliltaan tukeva, mutta silti riittävän hengittävä, alaripustus on erittäin laadukas ja syvät poimut takaavat riittävät liikevarat, liimaukset ovat erittäin siistejä, johdot on tukevasti kiinnitetty runkoon… Ainoa pieni kauneusvirhe on tarpeettoman korkea yläripustus. Summo XL:n magneetti ei ole ihan niin massiivinen kuin tästä kuvasta voisi päätellä. Alaripustuksen saumat ovat harvinaisen hyvät. Sisäsauma ulottuu juuri sinne, minne pitääkin ja ainakaan ilmeistä ”liimaleikkuria” ei ole havaittavissa. Alaripustuksen ulkoreu. Jäin hieman miettimään mitä CEA-stantardi tarkoittaa subwoofereiden kohdalla, pitääpä selvittää asia.. Tarra kertoo valmistusmaaksi Kiinan. Kerrankin on merkki kuvaa myöten. Yläripustuksen ulkosaumasta rungon sisäpuolelle valuvat rähmät loistavat poissaolollaan. Keskipaalun perinteisen tuuletuskanavan lisäksi takana on poraukset puhekelan jäähdytykseen. Summo XL:n alaripustuksen ulkoreunan liimaus on todella onnistunut. . Puhekelalle on tehty lisää liikkumatilaa sorvaamalla ura keskipaalun ympärille. 70 A uto S ound 70 A uto S ound KOKEILUSSA tiksi. Myös muut liimasaumat ovat poikkeuksellisen siistejä. Liimaa on annosteltu sopivasti, ura on täyttynyt kokonaan, mutta missään ei ole liikaa liimaa
Melkein musta röpöpintainen lakka näytää nopeasti vilkaistuna todella huolestuttavalle ja aiheuttikin allekirjoittaneelle turhia sydämentykytyksiä sisäänajossa. Testaus Kumpikin elementti kiinnitettiin vuorollaan mittauksessa käytettyyn 56-litraiseeen 58 sentin pituisella 300 neliösenttisellä portilla varustettuun refleksikoteloon. A uto S ound 71 A uto S ound 71 KOKEILUSSA Summo XL:n runko on hyvänmallinen. Kummankin kelan johdot on kiinnitetty runkoon kolmella nippusiteellä hieman poikkeavalla tavalla. Elementti sisäänajautui poikkeuksellisen helposti. Sekään ei ole mitään pahuksenmoista pärinää, vaan ennemminkin pehmeää plörinää. Valmistajan ilmoittama X-max on juuri tuo 40 mm, joten hyvin tuntuvat tuntevan tuotteensa. Siihen käyttöön viri osoittautui turhan matalaksi, mutta on sopiva Skodassa tehtäviin bassotesteihin. Terminaaleja ei ole, vaan punosjohtimien jatkoksi on liitetty melko pitkät ja paksut johdonpätkät. Alaripustus on erittäin laadukkaan oloinen. Ensimmäinen lievä pettymys tulee vastaan alaripustusta käsin painellessa. Se tuntuu varsin jäykälle. Pieni kotelo ja pitkä portti. na on vahvistettu muovikauluksella ja sen pysyminen paikallaan on nykytyyliin varmistettu liiman lisäksi ruuveilla. Roskat ja varsinkin magneettiset roskat hakeutuvat hanakasti moottorirakenteen sisään viimeistään soiton aikana ilmavirtausten mukana. Ensimmäiseksi mieleen tule, että kelan ”parasta ennen” on ohitettu. Ripustuksessa on neljä todella syvää uraa ja se on malliltaan progressiivinen, eli sisäreunalla urat ovat kapeampia ja levenevät ulkokehälle. Arvioisin johtimien paksuudeksi ainakin 6-8 mm2. Lyhyt kuparikela ja muutenkin melko kevyet osat saavat liikkuvien massan eli Mms:n jäämään alle 300g. Ajoin elementtiä silmämääräisesti arvioiden suurimmillaan 60 mm:n liikkeellä ongelmitta, joten tarvittaessa elementti kykenee hieman suurempiinkin liikepoikkeamiin. Topplate on noin 17 mm paksu, joten voimakerroin ei romahda, vaikka muutama milli kelaa poistuisikin ilmaraosta. 56-litraisessa kotelossa 300 cm2 vaatii melkoisen pitkän portin, jotta virin saisi järkeväksi. Runko on melko avara ja hyvin hengittävä varsinkin taaksepäin. Kelan lakka näyttää melkoisen jännälle. Kotelo on alunperin tehty piikin soittoon toiseen autoon. Joka tapauksessa ne ovat vähintäänkin tarpeeksi paksut. Pienen hämmästelyn jälkeen syykin selviää. Samasta syystä kotelo kannattaa puhdistaa huolellisesti ennen elementin asentamista. Monissa järeämmissä 12”:n elementeissä puhutaan paljonkin yli 500 g liikkuvista. Alaripustuksen yläpinnalla kulkevat tuplat punosjohtimet. Vasta yli 40 mm:n liikeradalla elementistä alkaa kuulua reilummin ääntä. Arviolta minuutin burppi reilulla liikeradalla pehmensi ripustuksia riittävästi. ". Nykyisiä elementtejä käsitellessä kannattaa elementti pitää muovipussissa aina koteloon asennukseen asti. Mieleen tulee tämän testin vertailuelementti SPL Dynamics XTR300D4, joka sekään ei tarvitse pidempää sisäänajoa. Mittausta varten kotelo TESTISSÄ ON MUKANA KAIKKI ”NOPEAN” BASSOTESTIN VIRHEET. Massiven järeimpienkin subwoofereiden ripustukset ovat tuntuneet jo uutena yllättävän notkeilta ja joustavilta. Lineaarista liikepoikkeamaa elementille on ilmoitettu 13 mm. Tuplakelaisen elementin tapauksessa näitä kaksoisjohtimia menee kaksi paria. 275 g on oikein hyvä arvo näinkin järeälle elementille. 3”:n kuparikela on sopivan lyhyt. Runko on myös riittävän tukeva. Sisäänajo Kuten mainittua ripustukset tuntuivat jäykille. Todellisuudessa sitä on vielä kolme, neljä milliä ilmoitettua enemmän. Maahantuojan mukaan seuraavaan erään alaripustukset vaihtuvat vieläkin parempiin. Ilmoitettu arvo on melko tarkkaan se, kuinka pitkälti kelaa näkyy ilmaraon yläpuolella. Elementti oli ilmeisesti vielä sisäänsoittamaton. Yleiseen tapaan alaripustuksen alle johtaa puhekelan jäähdytykseen tarkoitetut aukot. Ei ihme, että se tuntuu jäykältä verrattuna kaksikerroksisen ripustuksen yläpakkaan. Kyseessä on tosiaankin vain harvinaisempi lakan väri. Elementin moottori on overhung-tyyppinen, eli kela on pidempi kuin magneetin ilmarako. Pienellä kotelon siirtelyllä lukua olisi löytynyt lisää. Näyttäisi ja tuntuisi siltä, että kiinnitystapa estää tehokkaasti johtojen liukumisen ja suojaa siten punosjohtoja vedolta. Summo XL:ssä on yksikerroksinen alaripustus. Sisäänajossa kävi ilmi myös Summo XL:n suhteellisen hiljaiset mekaaniset äänet
nostettiin dB Pappojen Skoda Octavian takaluukkuun ja sidottiin kiinni. Tässä ei aivan onnistuttu. Tämä on valitettavasti ainoa tapa pitää testiin käytettävä aika järjellisenä. Mittarina oli 4 SPL ja mittauskohta oli virallinen MaxBOOM mittauskohta keskellä tuulilasia ja 200 mm:n korkeudella tuulilasin alareunasta. Sen sijaan keskikaista tulee Massivella oikein hyvin. Summo XL: tarkkuusmitattu kytky oli 1,59 ohmia ja siitä laskettu kaiutinjännite on 43,7 voltttia. Käytetyn kotelon tilavuus tuskin oli kummallekaan elementille ideaalinen. 72 A uto S ound 72 A uto S ound KOKEILUSSA 38-59 raidalla Summo häviää lähes kaikilla nuoteilla XTR:lle 0,1 dB:n tehoedusta huolimatta. Viri sen sijaan oli melko sopiva testissä käytettyyn autoon. Massivelle meni mittauksessa 0,1 dB enemmän tehoa ja sen verran se myös oli parempi. Mitatuilla 35-59 Hz:n taajuuksilla Summo XL häviää XTR:lle lähinnä kummassakin ääripäässä. Mittaus suoritettiin kelat kylminä. Herkkyyden paikkaaminen teholla ei mielestäni ole kovinkaan fiksua. XTR voitti Summon nimenomaan juuri 59 Hz:n nuotilla, muuten erot elementtien välillä olivat hyvin vähäisiä. Kytkyksi mitattiin XTR:lle 1,46 ohmia ja siitä laskettiin tarvittavaksi kaiutinjännitteeksi 41,9 volttia. 600 watin teho on ehkä hieman yläkanttiin elementtikohtaiseksi tehoksi, mutta ei mitenkään kohtuuttoman paljoa. Testissä elementtien kelat olivat kytkettyinä rinnan. 35 Hz:n taajuudella ero on noin 0,6 dB ja 59 :n taajuudella ero on noin 1,2 dB XTR:n hyväksi. Vertailussa kumpaankin elementtiin pyrittiin syöttämään mahdollisimman tarkasti 600 wattia MaxBOOM:in luokkatehoa. Kaiutinjännitteet pyrittiin säätämään mahdollisimman lähelle toivottua ja lievä ylitys keskenään samansuuruiseksi. Kun perusherkkyys on kohdallaan, on paljon helpompi saada kovaa soiva lopputulos, kuin jos lähdössä annettaisiin deppa pari tasoitusta. Summolle 35-56 raidalla keskiarvokaiutinjännitteeksi mitattiin 45,1 V ja 38-59 raidalla 44,9 V. 35-56 raidalla tuli tasapeli. Skodassa 59 Hz pyrkii aina jäämään hieman vaimeaksi ja erityisesti silloin, kun kartio on kaukana takaluukusta. Tämä johtuu XTR:n hieman suuremmasta lämpökompressiosta. Demokäyttöön Summo XL:t sopivat paremmin kuin hyvin. Suosittelemme!. Kaiutinjännitteen ylitys oli siis 35-56 raidalla 0,15 dB ja 38-59 raidalla 0,11 dB. Massive Audion esittelyautoissa onkin usein päädytty käyttämään juuri Summo XL-elementtejä. Kaiutinjännitteen ylitys oli siis 35-56 raidalla 0,28 dB ja 38-59 raidalla 0,24 dB. Massiven parempi tehonsieto tulee hyvin esille verrattaessa 38-59 raitaan. Summo XL sai kummallekin raidalle 0,13 dB:n jännite-eron. Kotelon viriksi paljastui autossa testattaessa noin 43 Hz. Tässä tapauksessa sananmukaisesti kelat kylminä. 3” kelalla toteutetuksi järeäksi bassoksi se on poikkeuksellisen herkkä. Olisi voinut kuvitella Summo XL:n oikein loistavan matalilla nuoteilla, mutta virin ollessa 43 Hz matalin 35 Hz:n nuotti ei tule kovinkaan lujaa. Pienemmällä teholla XTR parantaa hieman asemiaan, mutta tehon noustessa tai soittoajan kasvaessa vaaka kääntyy Summo XL:n suuntaan. Tarvittavan kaiutinjännitteen laskemiseksi kummankin elementin kohdalla vahvistimen kytky tarkkuusmitattiin vahvistimen terminaaleilta. Tekemällä testi oikein elementit olisi pitänyt testata useassa tilavuudessa, usealla virillä jokainen ja vieläpä useammassa autossa. Olennaisinta on, että rakentaja kykenee ahkeruudella paikkaamaan näin pienen herkkyyseron. Lievä yllätys on se, että 38 ja 56 Hz:n taajuuksilla Summo XL on lähes tasoissa XTR:n kanssa. Tämä ei sinällään yllätä, sillä XTR:n ”hyvyys” MaxBOOM-käytössä perustuu erityisesti toistokaistan laajuuteen. Selvästi Summo XL:lle olisi hyödyksi laskea kotelon viriä hieman. Testaus tapahtui yhdessä kotelotilavuudessa, yhdellä virillä, yhdessä autossa ja yhdessä paikassa autoa. Monilla nuoteilla tasoero elementtien välillä on hyvin pieni, mutta 59 Hz:n nuotilla XTR voittaa peräti 1,3 dB. Tehty pikatesti antaa osviittaa elementtien keskinäisistä jänniteherkkyyseroista, mutta mitään pitkälle meneviä päätelmiä siitä ei kannata tehdä. Vastaavasti 41-53 Hz:n nuoteilla Summo XL on hieman parempi kuin XTR. Se valitettavasti haittaa kuvaajien luettavuutta. Kaiken kaikkiaan Summo XL pärjäsi minusta oikein hyvin. Siellä Massive hävisi keskinuoteilla XTR:lle, mutta nyt kun ne tulevat raidan lopussa, Massive onkin XTR:ää parempi. Hakemalla kummallekin elementille kaikki asiat kohdalleen tulos saattaisi olla toinen, mutta aikaa kuluisi yksi kesä. 35-56 raidalla keskiarvokaiutinjännitteeksi mitattiin 42,6 V ja 38-59 raidalla 42,4 V. Mittauspäivän lämpötila oli noin 14 astetta ja se pysyi käytännössä samana koko mittausten viemän ajan. 59 Hz ei ole selvästikään Summo XL:n heiniä tässä asennuksessa. Testissä on mukana kaikki ”nopean” bassotestin virheet
A uto S ound 73 A uto S ound 73 KOKEILUSSA
sekä F-mallit (muut mallit tapauskohtaisesti) Impedanssi: 2 Ohm Taajuuskaista: 35 250 Hz Herkkyys: 89 dB Tehon kesto RMS: 100W / Max: 160W sh 349€ Katso lähin jälleenmyyjäsi. / E8.. WWW.AUDIOIMPORT.FI UPGRADE YOUR BMW SOUNDSYSTEM GZCS 100BMW-A Autokohtainen 2-tie erillis-sarja ”Made in Germany” 4” Keskiääni paperikuitukartiolla ja kumi yläripustuksilla 1.02” kupari puhekela / BIMAX® spider 1” titaani kalottidiskantti Tehonkesto: 50 W RMS / 100 W MAX Herkkyys: 87 dB / Impedanssi: 3 Ohm / taajuuskaista 100 Hz – 25 kHz Ylipäästösuotimen suositeltu asetus 200-220Hz jyrkkyys 12 tai 18 dB/Oct GZ BMW Kit sh 269€ Super fast and Super easy to install ! GZCS 200BMW-SW Extra matala BMW ajoneuvoihin yhteensopiva subwoofer NEODYMIUM magneetilla Klippel® optimoitu Yhteensopivuus BMW E6.. / E7.. / E9.
/ E8.. WWW.AUDIOIMPORT.FI UPGRADE YOUR BMW SOUNDSYSTEM GZCS 100BMW-A Autokohtainen 2-tie erillis-sarja ”Made in Germany” 4” Keskiääni paperikuitukartiolla ja kumi yläripustuksilla 1.02” kupari puhekela / BIMAX® spider 1” titaani kalottidiskantti Tehonkesto: 50 W RMS / 100 W MAX Herkkyys: 87 dB / Impedanssi: 3 Ohm / taajuuskaista 100 Hz – 25 kHz Ylipäästösuotimen suositeltu asetus 200-220Hz jyrkkyys 12 tai 18 dB/Oct GZ BMW Kit sh 269€ Super fast and Super easy to install ! GZCS 200BMW-SW Extra matala BMW ajoneuvoihin yhteensopiva subwoofer NEODYMIUM magneetilla Klippel® optimoitu Yhteensopivuus BMW E6.. / E9.. sekä F-mallit (muut mallit tapauskohtaisesti) Impedanssi: 2 Ohm Taajuuskaista: 35 250 Hz Herkkyys: 89 dB Tehon kesto RMS: 100W / Max: 160W sh 349€ Katso lähin jälleenmyyjäsi. / E7.
kun vahvistin on vaan ollut järkevämpi asentaa eripäin kuin miten valmistaja on sen ajatellut. Varsinaisesti lentoon homma lähti kun Speaker Warehousella työskennellyt Manville Smith, alan legendoja hänkin, innostui IASCA:n autohifikilpailuista ja pian JL Audion nimi oli kaikkien tiedossa. Alun perin JL Audion brändillä myytiin pelkästään Lucion suunnittelemia ja subbareita ja subbarit ovat edelleen koko merkin kulmakivi. JL Audion mukaan RD-sarjan vahvistimissa käytetään erityisen nopeaa D-luokan kytkentätekniikkaa, jota valmistaja nimittää NexD:ksi. JL Audio RD400/4. Tukeva grafiitinharmaa valurunko ”ympyröi” koko vahvistimen ja kaikki liitännät on paketoitu yhdelle pitkälle sivulle mustaksi maalattuun peltilevyyn pikkaisen upotettuina. PERINTEIKÄS LAATUVALMISTAJA TUNTEE SUBBARINSA, MUTTA MYÖS MUILLE OSA-ALUEILLE TARJOLLA ON LAADUKKAITA LAITTEITA. Itse vahvistin on ensituntumalta oikein asiallisen oloinen palikka. Tämän soisi yleistyvän enemmänkin, pientä perfektionistia kun on monesti suunnattomasti ärsyttänyt väärinpäin olevat logot yms. Myös elektroniikan peittävä pohjalevy on tukevaa mustaksi Teksti: Osku Hirvonen Kuvat: Janne Soilakari KUNNOLLINEN PERUSVAHVISTIN! JL AUDION TUNTEE JOKAINEN JOKA ON AUTOSUBBAREISTA KIINNOSTUNUT. Pääpaino on edelleen subeissa, mutta myös pääkaiuttimet, venetuotteet ja elektroniikka ovat vahvasti kuvioissa mukana. Yhteistä mallistolla on DexD:n ohella sen laajat kytkentäja konfiguraatiovaihtoehdot. Vahvistimien tärkein ominaisuus on kuitenkin niiden soundi, eikä sitä voi numeroiden tai ulkonäön perusteella juurikaan ennakoida. Pikkuhiljaa maine kasvoi ja edessä oli oman firman Speaker Warehousen perustamien. Lisäksi paketista löytyy JL Audion jo ikoninen logo erikseen pakattuna. Päätteen ohella paketista löytyy taattuun JL-tyyliin oikein asiallinen ohjekirja (tosin vain englanniksi) ja kaikkiin tarvittaviin liitäntöihin sopivan kuusiokoloavaimen. VAHVISTINPUOLELLA MIELENKIINTOISIMPIA UUTUUKSIA ON UUSI EDULLISEMMAN HINTALUOKAN 4-KANAVAINEN RD400/4 JOKA KEHITTYNEEN D-LUOKAN TEKNOLOGIAN ANSIOSTA TARJOAA MUKAVAT 75 W RMS PER KANAVA TEHOA KOHTALAISEN PIENESSÄ PAKETISSA. 76 A uto S ound 76 A uto S ound KOKEILUSSA J L Audion maineikasta historiaa on aiemminkin käyty läpi tämän lehden sivuilla, mutta lyhyesti kerrattuna merkin juuret ulottuvat vuoteen 1975, jolloin kaksi kaverusta Jim Birch ja Lucio Proni rakenteli huvikseen kaiuttimia ja myivät niitä paikallisilla kirpputoreilla. Vahvistin Tuotteen haluttavuus syntyy pienistä asioista ja tässä tapauksessa ne asiat ovat kohdallaan jo paketista alkaen. 1998 firma muutti uusiin tiloihin ja nyt oli mahdollista ottaa Lucion unelmoima seuraava askel, jolloin aiemmin Lucion suunnittelemien, mutta muualla teetettyjen subien valmistuskin voitiin ottaa omiin käsiin. Pelkistetty ulkonäkö syntyy hillitystä värityksestä sekä kivasti piilotetuista liitännöistä ja säädöistä. Tehoihinsa nähden päätteet ovat kompakteja, joskaan eivät ihan minivahvistimiin luettavia ja ulkonäöltään pelkistetyn tyylikkäitä. Logon kun voi näin ollen asentaa kummin päin vaan, riippuen siitä miten päin vahvistin on johdotusten perusteella järkevin asentaa autoon. Sittemmin JL Audion suunnitteluosasto on ollut kovasti ahkera ja nykyään mallistoon kuuluu satoja tuotteita. Tässä taas esimerkki niistä pikkujutuista, millä tuote saadaan erottumaan joukosta positiivisessa mielessä. Sarjaan kuuluu neljä päätettä, nyt testattavan 4-kanavaisen RD400/4:n lisäksi 5-kanavainen RD900/5 sekä kaksi monopäätettä, kilowatin RD1000/1 ja puolen kilowatin RD500/1. Erilaatuisia ja hintaisia tuotelinjoja on niin paljon, ettei tämän jutun palstatila riitä niiden luettelemiseen, joten pitäydytään jutun kohteessa ja siihen liittyvässä RD-sarjassa. Tarkastellaan siis RD400/4:sta vähän lähemmin ja ennen kaikkea kuunnellaan miten se soi. Tyylikäs mustasävyinen paketti paljastaa sisältään muovipussiin käärityn ja styroksipehmustein tuetun jämäkän tuntuisen päätteen
20mm 2 ) piuhan, muihin liitäntöihin mahtunee n. Totuus paljastuu vasta kun levyyn koskee käsin. Nykytyylistä poiketen liitäntöjen kuusiokoloruuvit ovat niin syvällä liitinterminaalissa, että paksuintakaan mahdollista piuhaa käytettäessä niiden kannat eivät jää vaarallisesti koholle eristemuovin yläpuolelle. RCA-liittimet tuntuvat asiallisilta ja niiden terminaali on kiinnitetty peltilevyyn ruuvilla, jolloin ei ole varaa vääntää liittimiä irti piirilevystä tiukoillakaan RCA-piuhoilla. Kun kuusiokoloruuvit ruuvataan auki, niin kannen alta paljastuvat kaikki säädöt hyvin merkittyinä sekä liitäntöjen ruuvit. Toki kytkennät ja säädöt tehdään useimmissa tapauksissa vain kerran, joten pieni heikennyt käytettävyydessä korjautuu monin kerroin parantuneessa ulkonäössä ja samalla suojauksessa. A uto S ound 77 A uto S ound 77 KOKEILUSSA maalattua peltiä. Loistava esimerkki taas niistä pienistä yksityiskohdista joilla saadaan pääte erottumaan massasta! Liitännät ja ominaisuudet Liitäntäpuolella vasempaan reunaan on sijoitettu virtaliitännät, joista jatkuva 12V ja maa hyväksyvät 4 AWG (n. TEKNISET TIEDOT sisääntulo automaattikäynnistyksellä. Vaikka nyt puhutaan mustasta muovista, ei kokonaisuus kuitenkaan ole halvan näköinen, päinvastoin, muovi on onnistuneesti kuvioitu muistuttamaan mustaksi eloksoitua harjattua alumiinilevyä. Säätökannen poistamisen jälkeen vastassa on harvinaisen asialliset jakosuotimet, myös merkinnät on tehty siististi. Kansipuolella on yläosassa musta muovinen levy, johon on muotoiltu jäähdytysripoja muistuttavat kuvioinnit ja upotettu piiiiitkä rivi sinisiä ledejä. Kannen alaosassa taas on vastaavan oloinen musta muovinen peitelevy, johon voi aiemmin mainitun logon liimailla kiinni ja jossa on näkyvillä kaksi mustaa kuusiokoloruuvia. Myös kaiutintasoinen signaali voidaan vahvistimelle syöttää samojen RCA-liitäntöjen kautta ja tätä varten vahvistimessa on erillinen valintakytkin hi/low-level sisääntulon valintaan. Terminaalit ovat kovin tyylikkään oloiset, mutta kuusiokoloruuveista jää kiristettäessä aavistuksen heppoinen tuntuma. Vahvistinta ei siis pysty edes kytkemään eikä mitään säätöjä tekemään irrottamatta peitekantta. ILM.) • Kanavia 4 • Luokka D • Teho RMS @ 4 ohm 12,5V 4 x 75 W • Teho RMS @ 2 ohm 12,5V 4 x 100 W • Teho RMS @ 4 ohm 12,5V 2 x 200 W sillattuna • Vaimennuskerroin > 150 • Signal to Noise Ratio > 104 dB • Sisääntuloherkkyys 200 mV 8V • Ylipäästösuodin 50 – 500 Hz • Alipäästösuodin 50 – 500 Hz • Suotimen jyrkkyys 12 dB/okt Butterworth • Suotimet ohitettavissa Kyllä • Kaistanpäästösuodin Ei • BassBoost Ei • Kaiutintasoinen Kyllä • Linjatasoinen signaalilähtö Kyllä • Mitat 248 x 177 x 54 mm Kaikki liitännät tehdään kätevästi laitteen yhteen sivustaan, tämä helpottaa kaapelointia. 4mm 2 . Vahvistin osaa herätä remoten ohella myös havaitessaan audiosignaalin (hi-level) sekä nykyään monen OEMohjelmalähteen lähettämästä hyvin pienestä DC• Merkki JL Audio • Malli RD400/4 • Suositushinta 299,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09-41 500 210 • Internetissä www.simex.fi OMINAISUUDET (VALM. Nuo kuusiokoloruuvit on muuten varmistettu pienillä sokilla, joten ne eivät pääse itsekseen irtoamaan ja hukkumaan vaan pysyvät aina kannen mukana. RCA-sisääntuloja on neljälle kanavalle ja lisäksi lähtöjä kahdelle
Subbarina tässä testissä käytettiin suljettuun koteloon asennettua Laite on erittäin kompaktin kokoinen, kokoa on reilusti vähemmän kuin A4-paperiarkilla. Kytkentöjen kanssa ei esiintynyt minkäänlaisia ongelmia. ’You’re The Voice’ toimii taas hienosti. Laulut toimivat hienosti kuin myös muut soittimet. Ron Tutt:n rumpuimprossa disse on siisti eikä kihahtele ylimääräisiä ja basso vähän pyöristyy mutta lämähtää uskottavasti. RD400/4 on mainio peruspääte ja hintaluokassaan varmasti harkinnan arvoinen. Etualalla on erillinen suodinkortti, joka pitää irrottaa ennen kuin sisuskaluihin päästään käsiksi. Kuunteluarvio Kuuntelussa käytetyt levyt: Disque de démonstration Focal audiomobile No.1 Club For Five – Kaikki parhaat Best Of 2003-2016. Jeannie Brysonin ’Fever’:n vaikea bassopää pikkuisen puuroutuu. Hyvä perus-soundi, jossa mikään ei vihastuta. Myös heräämistavalle on oma valintakytkimensä. Soundin puolesta JL Audio RD400/4 osoittautui tasaisen varmaksi suorittajaksi. ’Mikki Hiiri Merihädässä’ alku viiltää korvia, mutta rauhoittuu sitten. Kummallekin kanavaparille on tarjolla identtiset säädöt alkaen sisääntulon valinnasta (stereo/ mono). Missään kohdassa se ei herättänyt sen kummempia wow-ajatuksia, mutta ei toisaalta missään kohdassa osoittanut merkkejä ongelmistakaan. Kokonaisuutena soundin puolesta oikein hyvä perus-suoritus. ’Joka päivä ja joka ikinen yö’ – biisissä mieslaulaja kuulostaa honottavalta ja purkkimaiselta, tämä on kyllä paha biisi setille kuin setille. Erityisesti päätteen piilotettavissa olevat liitännät ja säädöt tekevät siitä erityisen tyylikkään oloisen. Signaalilähteeksi asennettiin tätä testiä varten hyväsoundiseksi tiedetty Kenwood DDX5016, josta ääni saatiin päätteelle linjatasoisena. 78 A uto S ound 78 A uto S ound KOKEILUSSA Focalin ykköslevyn Junior Wellsillä ensivaikutelma on tasapainoinen soundi. Parasta antia on keskialueen luonnollisuus. Valitettavasti edullinen hinta näkyy säätimissä, sillä ne tuntuvat aika heppoisilta ja ainakin testiyksilössä kytkimien ja potikoiden keskitys kannen reikiin oli aika pahasti sivussa, osa säätimistä jopa osui reilusti reiän reunoihin, toki normaalisti säädöt tosiaan tehdään vain kerran ja sen jälkeen koko setti piilotetaan peitelevyn alle. Rebecca Pidgeonin ’Spanish Harlem’:ssa laulussa on shihahduksia ja purkkimaisuutta. Asennus ja ääni Kuuntelutestiä varten kumpikin pääte asennettiin T27-korimallin farkku Avensikseen. Laulut erityisesti toimivat hyvin. Kytkentämahdollisuudet ovat monipuoliset ja se soveltuu mainiosti käytettäväksi myös nykyautojen integroitujen ohjelmalähteiden kaveriksi asiallisen jakosuotimenkin puolesta. ’Grandma’s Hands’:ssä alun lattiapoljenta kuuluu voimalla joskin vähän keinotekoisen oloisena. Jakarin säätöalue 50-500Hz (12 dB/okt Butterworth) ja se voidaan asettaa joko alitai ylipäätölle tai ohittaa kokonaan. ’Sweet Dreams’:n bassopää toimii hienosti ja naislaulut vielä vähän hienommin. Michael Ruffi n ’Wishing Well’:n bassossa on pyöreyttä pikkaisen liikaa ja kovemmalla keskialue alkaa kiljumaan, Muuten ok, ei isosti säväytä, mutta toimii. Yhteenveto JL Audio RD400/4 on hyvä pääte, joka tekee sen mitä pitääkin. Tykkään... Soundin puolesta tarjolla on hyvä kokonaisuus minkään osa-alueen erityisemmin loistamatta tai häiritsemättä. Rakenteeltaan se on hintaluokassaan asiallinen ja erityisen tyylikäs. Rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan RD400/4 kuuluu hintaluokkansa parhaimmistoon. Kaikki on merkin tyylin mukaan todella siistiä. Merkinnät olivat erinomaisen selkeät, eikä manuaalia tarvinnut kaivaa esille ollenkaan. Jeannien ääni on hyvä, joskin vähän liian kolea varsinkin kovempaa kuunnellessa jolloin soundiin tulee hieman metallisuutta. Vähän voisi pehmeyttä olla enemmän ja ässissä on aavistus shihahtelua. Varsinkin kovaa soitettaessa soundiin ilmestyy jossain määrin raakuutta, mutta oikein ärsyttäväksi setti ei mennyt missään vaiheessa, mikä on hyvä saavutus ottaen huomion oheislaitteiston aika kirpeän dissepään. Club For Fiven kokoelmalevyltä ’Brothers In Arms’:ssa Tuukka Haapaniemen laulu on hienoa kuunneltavaa vaikka jotain siitä nyt puuttuu (verrattuna esim. Parhainta antia RD400/4:lla on rauhallinen ja luonnollinen keskialue, varsinkin naislaulajat soivat hienosti. Kaikki mahdolliset EQ-säädöt olivat nollassa ja gainit, jakarit sekä aikaviiveet säädettiin korvakuulolta kohdalleen ennen kuuntelua. Bassopäässä on ok potku, mutta paras voima jää puuttumaan ja subi pyöristyy selvästi. Tässä varmasti auttaisi paljon joku vähän kevyempi ja helpompi subielementti, tuo Diamondi kun tuppaa tykkäämään tehosta ja kontrollista. Gain säätö tehdään kiertokytkimellä (vaatii erillisen tasapääruuvarin) ja säätöä helpottamassa on erillinen clipping valo. Kovemmalla mukaan tulee kovuutta ja shihahtelua. Avattuna vahvistin näyttää tältä. Diamond Audio HEX 12S4 subia, eli subi kytkettiin 4 ohmin monokuormaan sillattuun kanavapariin. James Newton Howardilla saadaan potkua midbassoille, mutta taas kovemmalla soundi menee pikkaisen kovaksi. Avensiksessa on perustason vaimennukset, kaiuttimina Focal PS165FX erillis-sarja edessä reilusti modatuilla vakiopaikoilla ja vertailuvahvistimena on auton settiin kuuluva DLS CC-44. Laulu on hienon kuuloista ja ”koputukset” toistuvat hyvin. monta kertaa kalliimpaan Crescendoon jota kuuntelin joitakin viikkoja aiemmin). Yleis-soundi on avoin, mutta parhaisiin verrattuna jokaisella osaalueella jäi kaipaamaan vähän lisää heleyttä, tarkkuutta, eloisuutta ja yksityiskohtia. Liittimiin sopi helposti autossa valmiiksi olleet 16 mm 2 virtapiuhat (akulta jakoblokille toki tulee 50 mm 2 ) ja 2,5 mm 2 kaiutinjohdot. signaalista (offset)
A uto S ound 79 www.bluechem.fi Seuraa menoa facebookissa! ...because it works! FINLAND
80 A uto S ound 80 A uto S ound KOKEILUSSA
Teksti: Mika Koponen, Jani Ilola ja Janne Soilakari Kuvat: Janne Soilakari Mittaukset: Mika Koponen Aki Tittosen Corolla AUTOSOUNDIN TESTIRYHMÄN TARKASTUKSESSA! ENSIMMÄINEN ARTIKKELIMME SARJASSA AVASI PELIN. Tässä sarjassa sanotaan ääneen ne asiat, joita ei aina ole niin mukavaa kuulla, mutta jotka pitää kuitenkin nostaa pöydälle, jotta kehitystä voisi tapahtua. Aki kytkee Corollan akun kiinni laturiin ja Mika ja Jani käynnistelevät kannettavat tietokoneensa. Edellinen kausi ei kuitenkaan ollut järin tuloksellinen, jumbosijoja toisensa perään. Toistosta tein "Miksei se toimi" on AutoSoundin uusi paljon toivottu juttusarja, jossa avustajamme Mika Koponen sekä vaihtuva nippu muita lehdestämme ja autohifipiireistä tuttuja hahmoja pureutuu tiukalla otteella ja kaunistelematta erilaisiin hifiautojen ongelmiin. Nyt Aki on uudelleen innostunut kilpailemaan. Kuvissa näkyvät muutamat virheet eivät siis johdu verhoilun alle jääLähdimme hyvin nopeasti kuuntelemaan autoa ja evästykseksi saimme, ettei uusien asennusten kanssa oltu tehty vielä säätötyötä. Itse asiassa käytössä olivat edellisen vuoden säädöt ja asennukset olivat muuttuneet merkittävästi. Aki oli säätänyt viiveet alustavasti, joten tilanne ei kuitenkaan täysin ollut heitteillä. Kuvissa näkyvät muutamat virheet eivät siis johdu verhoilun alle jääneistä marsuista. Kello on noin 11 aamupäivällä helatorstaina 25.5. Kovan kilpailuvietin ja motivaation avulla Aki päätti sitten tehdä asioita uudella lähestymistavalla ja ASTM pääsi ensimmäisten joukossa näitä tutkimaan, kuuntelemaan ja kehittämään. Sarjan jokaisessa jaksossa on käsittelyssä erilainen laitteisto tai asennuksen osa-alue, jonka hyviin ja huonoihin puoliin käydään käsiksi yli vuoden rautaisella kokemuksella. Heti kahden ensimmäisen kappaleen aikana tuli nopeasti selväksi, että saimme tehtäväksi valtavan työn, koko aktiivisen 4-tie järjestelmän kaikkien säätöjen rakentamisen. Ensimmäiset soundit Seuraavat huomiot ovat pääosin Mika Koposen tekemiä (kuvassa), Jani Ilolan muistiinpanon löytyvät omista kappaleistaan. A uto S ound 81 A ki Tittonen ja hänen Corollansa ovat AutoSoundin gurukolmikolle tuttuja jo yli vuosikymmenen takaa kotimaan mittelöistä sekä jopa EM-kilpailuista. Akin autosta löytyy kattava esittely AutoSoundin numerosta 6/2016. VARSINKIN NETISSÄ YLEINEN TAPA ”KEHITTÄÄ” HARRASTUSTA ON RANKKA KRITISOINTI RUUDUN TAKAA. Akin kilpailuluokassa taso oli äärimmäisen kova ja esimerkiksi peräti viisi autoa sijoittui 8,5 pisteen sisälle. Aki oli venyttänyt oikein mallikkaasti mustan keinonahan kojelaudan päälle, valitettavasti vain talven ja kevään lämpötilan vaihtelut olivat näyttäneet voimansa, sillä seurauksella että alla oleva lasikuitu oli haljennut muutamasta kohtaa. kohtaa. JA SITTEN MENNÄ VIELÄ PIDEMMÄLLE, AUTTAA OIKEASTI ITSEKIN, EIKÄ VAIN VAATIA, ETTÄ: ”TEE PAREMMIN”. MIKSEI SE TOIMI. Juttu oli tehty heti kauden 2016 EMMA Finlandin fi naalien jälkeen, joissa auto sijoittui SQ M-Cat 5000 € -luokassa toisiksi viimeiselle sijalle. Aki oli säätänyt viiveet alustavasti, joten tilanne ei kuitenkaan täysin ollut heitteillä. koko kojelauta on tehty uudelleen. HALUSIMME TEHDÄ AIVAN TOISIN JA USKOA, ETTÄ TÄHÄNASTINEN KERTYNYT KOKEMUS VOISI AUTTAA MUITAKIN. Sijoitusta ei kannata kuitenkaan peilata liikaa laitteiston äänenlaatuun, sillä auto soi tuohon aikaan jopa ihan kohtalaisen mukavasti. Itse asiassa käytössä olivat edellisen vuoden säädöt ja asennukset olivat muuttuneet merkittävästi. Oli miten oli, niin fakta on kuitenkin se, että parannettavaa löytyy silti ja reippaasti, jotta niitä kaikkein korkeimpia fi naalisijoja pystyttäisiin realistisesti tavoittelemaan. Siinä päivän mittaan kävi ilmi, että myös verhoilutyöt ovat itse tehtyjä. Lähdimme hyvin nopeasti kuuntelemaan autoa ja evästykseksi saimme, ettei uusien asennusten kanssa oltu tehty vielä säätötyötä. Läppärit päälle ja hommiin Pienen kahvittelun ja jargoninjauhannan jälkeen siirrymme ulos auton pariin. Lähdimme ruotimaan Akin 2004 vuosimallin Corolla T-Sportin hifi laitteistoa neljän hengen porukalla, eli auton omistajan lisäksi mukana olivat päällimmäisen kuunteluja säätövastuun saaneet Mika Koponen ja Jani Ilola, sekä tapahtuman kameramiehenä ja dokumentoijana toiminut Janne Soilakari. Ensimmäiset soundit Seuraavat huomiot ovat pääosin Mika Koposen tekemiä (kuvassa), Jani Ilolan muistiinpanon löytyvät Heti kahden ensimmäisen kappaleen aikana tuli nopeasti selväksi, että saimme tehtäväksi valtavan työn, koko aktiivisen 4-tie järjestelmän kaikkien säätöjen rakentamisen. Akin uusimmassa asennuksessa kiistatta huomio kiinnittyy auton keskilinjaa kohti siirrettyyn kuljettajan istuimeen ja varsin asialliseen kojelautaan. Tämä on asia joka opettaa erittäin paljon siitä, mitä muotoja voi tehdä ja samalla miten. Niinpä Aki laittoi talven aikana asennukset auton ohjaamon osalta aikalailla uuteen uskoon, mm. Laitteisto itsessään on kuitenkin pysynyt täysin samana kuin kaudella 2016, ainoastaan kaiutinkaapelit ovat päivittyneet DLS:n 2,5 mm2 peruspiuhoista Kimber Kablen 4PR -malleihin. Toistosta tein
Koska ”orjatyövoimaa” oli tarjolla, niin sitä toki käytettiin. Tässä kohtaa olisimme toki voineet ruuvata takaisin senkkikantaiset ruuvit ja jatkaa kokeilua, mutta päätimme kurkata samalla millainen tila keskiäänten takana on. Mutta otamme toki kaikki lähtökohdat huomioon ja lähdemme niitä ratkaisemaan kaikin mahdollisin keinoin. Saimme Jannelta kaiuttimien taakse soveltuvaa vanua ja Akilta oikeat ruuvit keskiäänisten suoraan kiinnittämiseen kojelautaan. Ensin vähän maltillisemmin... Muutos vasteessa oli dramaattinen, mutta kuuntelemalla ero edelliseen oli jos mahdollista vieläkin suurempi. Jo heti mittauksissa havaitsimme keskiääni-elementin taajuusvasteen olevan melkoista vuoristorataa ja toiston loppuvan yläpäässä aivan liian aikaisin. . Hän oli itsekin ollut hieman huolissaan, että olivatkohan ritilät sittenkin liian lähellä ja varautunut vaihtoehtoon, jossa ritilät joudutaan poistamaan.. Testasin ensin muutamaa säätöä varmistaakseni, että säädöt ovat juurikin se syy laitteiston vajaaseen suoriutumiseen toistossa ja että parannuksiin on oikeasti mahdollisuuksia ilman isompaa asennusurakkaa. Subbasso ei ole ollenkaan hassumpi, vaimea tosin tasoltaan. Diskantti osasi myös ilmoittaa olemassaolostaan ajoittain säksättävällä toistolla, sekä s-äänteiden sihahtelulla. . . Eli auton omistaja sai itse hoitaa ruuvailut, ei mene testiryhmän piikkiin jos meisseli lipsahtaa, sitä on näissä piireissä joskus liikkeellä. Autotallin perukoilta kaivettiin esille vanupussi, ja valkoista tavaraa alettiin annostelemaan kojelautakoteloiden sisälle. Ei varmastikaan se yleisin tai toivotuin tilanne, jonka haluaa nähdä oman autonsa kuuntelusta, jossa keskiäänielementti on jo kädessä ja tiukkoja kysymyksiä alkaa satelemaan asennuksen ratkaisuista. Keskiäänisten vaste ritilöiden poiston ja toisen vanun lisäyksen jälkeen. Toistossa oli kolkkoutta sekä honotusta, joka ei viiveillä ja muutamalla taajuuskorjauksella asettunut oikein mitenkään. Luontevin tapa lähestyä asiaa on kysyä, mitä muistipaikkaa voimme käyttää ja sitten nollata ihan kaikki asetukset prosessorista, mitata elementtien vasteet, päätellä järkevät alustavat jakotaajuudet, säätää viiveet elementtipareittain ja sen jälkeen alkaa yhdistelemään pareja kokonaisuuksiksi. 82 A uto S ound 82 A uto S ound TIETOA . Silmämääräisestikin oli nähtävissä, että yläripustukset olivat hieman painuneet ja saimme vahvistukset epäilyille, kiinnihän ne ottivat. Vuoristorata on lievä ilmaisu, kun mukana on jopa melkein 10 desibelin heittoja melkein vierekkäisillä taajuuksilla. Aloimme pohtimaan asiaa Janin kanssa, mikä tämän voisi aiheuttaa ja miten sen voisi korjata. Päällimmäinen huomio oli kovinkin kolkossa keskiäänialueessa ja siihen löytyi nopeahko ratkaisu keskiäänisten vaiheenkäännöllä. Tutkimme koputtelemalla kojelautaa ja se kuulosti hieman liian ohuelta, asialle tuli keskusteluissa vahvistus myös aikaisemmin mainittujen halkeamien muodossa. Ensimmäinen huolenaihe oli, että keskiäänten takana ei ollut laisinkaan vanua tai muuta vaimennusainetta. Aki oli melkoisen yllättynyt huomatessaan, että keskiäänielementit olivat kojelaudalla ja testaajat olivat selkeästi jostain huolissaan. Jani huomasi, että ritilät ovat todella lähellä yläripustusta ja kun asiaa hetken siinä katselimme, niin oma-aloitteisesti oli ruuvit irrotettu ja ritilät irti. . Keskiäänisten taajuusvaste alkutilanteessa. Lupaavaa, että ratkaisuja oli helppo löytää, mutta laitteiston pidemmän kehityksen kannalta olisi toki suotavaa, että perusasiat olisi jo ratkaistu ja pääsisimme nopeammin kiinni siihen kehittämiseen. Tämän asian korjaamiseksi häiritsimme Janne Soilakaria, joka oli juuri tekemässä kotilaitteistostaan demoa Akille. Keskiäänet alkutilanteessa Ensimmäisenä aloitan keskiäänistä, koska niiden on tarkoitus toistaa korvan ja siis kuulonymmärryksen kannalta tärkeintä aluetta ja asennuksellisestikin ne yleensä määrittelevät millainen stereokuvasta on muodostumassa ja minne. :-) muun muassa seuraavia huomioita: Keskiäänialue on honottava ja midbassosta puuttuu suurin osa sävyistä. (Terkkuja Mikolle!)
Säädimme viivettä jälleen hieman ja viiveiden uudelleen säätöön käyttämäni englanninkielinen monopuhe paljasti pienen honotuksen läsnäolon edelleen. 2.0 Uudet mittaukset ja säädöt kertoivat välittömästi, että olimme löytäneet yhden ratkaisun. ?. Onneksi työkseni teen autojen varustelujen lisäyksiä, eikä tämä ollut uusi tilanne. . Tämän jälkeen mittasimme ja kuuntelimme miten midbassot toimivat keskiäänisten parina sekä osana koko laitteistoa. Ei Aki väärässä todellakaan ollut, tila oli ahdas ja vanun lisäys ei ollut miellyttävä tai helppo homma. Selvisimme ilman lisänumeroita ja takaisin kuuntelemaan. Midbassot Seuraavaksi otimme vuoroon midbassojen mittauksen sekä kuuntelun. Pahat korostumat sekä kerrannaiset, tai kuten Aki niitä kutsui, ”lepakonkorvat”, olivat täysin poissa. Keskiäänisten toisen irrotuksen jälkeen ja vanun lisäyksen jälkeen niiden taajuusvaste näytti paljon paremmalta, tilanne vaikutti suorastaa aika lupaavalta. Midbassojen vaste ilman mitään jakosuodatuksia alkutilanteessa refleksiputket avonaisina. Oikeastaan jo heti mittauksessa vaaleanpunainen kohina kuulosti eri puolilla täysin erilaiselta ja epäilyksemme kohdistuivat heti refleksivirityksen onnistumiseen. Eli mittarissa näkyvä vaikutus oli tavallaan sen kaltainen kuin odottaa sopikin. Sen sijaan voimaa sekä tunnetta kaivattiin sinne kuudenkymmenen hertsin tienoille. ?. Refleksivirityksen ehkäpä nopein muutos on tukkia se. Eli elementit uudestaan irti ja vanua lisää keskiäänisten taakse. Päätimme kokeilla refleksiputkien tukkimista, koska refleksiputkien uudelleenkiinnityksen aikana Aki kertoi melko matalasta, arviolta alle neljänkymmenen hertsin viritystaajuudesta. Päätimme lisätä vanua, tällä kertaa metodilla niin paljon kuin mahtuu siten että elementti mahtuu vielä paikoilleen. Jani yritti arvioida sormella kuinka pitkä refleksiputki on, jotta voisimme arvioida viritystaajuutta. Tästä kuitenkin selvittiin teipin avulla. Soundin suhteen vaikutus kuitenkin jäi halutusta. Ilman taajuuskorjauksia vaste oli mallikkaan suora. Ei oikein vakuuttanut. Vaikutus ei ollut kovin iso, lähinnä alle 40 hertsin taajuuksia tulee tasoltaan vähän enemmän. Keskiäänet vol. Kuuntelut osoittivat melko pian, että aluksi laittamamme vanu auttoi kyllä ongelmiin ja pienensi niitä, mutta osa ongelmista jäi edelleen häiritsemään. Nyt oli ongelmat saatu ratkaistua niin kuuntelun kuin taajuusvastemittauksenkin mukaan. Koska tekemämme korjausliikkeet olivat selkeästi olleet oikean suuntaisia, niin päätimme jatkaa niiden kanssa. Tämä asia varmistui myös taajuusvastemittarilla, koska tukkiminen vaikutti lähinnä alle neljänkymmenen hertsin taajuuksille, huomattavasti alle aiotun alarajataajuuden. Vaste oikeni huomattavasti sekä käyttökelpoinen ylärajataajuus nousi ratkaisevasti sieltä noin kahden kilohertsin tietämiltä. Ei tullut kunnolla potkua, eikä käyttökelpoinen ylärajataajuuskaan ollut yli kahtasataa hertsiä. Midbassojen vaste refleksiputkien tukkimisen jälkeen. Ensinnäkin putken kiinnitys kotelon päällä olevaan torviosaan oli heppoinen, joten putki oli irronnut. Corollan midbassojen refleksikoteloiden putkissa oli useampiakin ongelmia. Tärkeää on käyttää malttia ja harkintaa, ettei käsi jää kiinni tai vielä vakavampaa, mikään terävä reuna leikkaa irti ihoa tai tartu kiinni. Aki varoitteli jääneensä kädestään jo aikaisemmin kiinni, mutta en ottanut varoituksia kuuleviin korviini nyrkin ollessa täynnä vanua ja ohittaessa asennuskauluksen. A uto S ound 83 A uto S ound 83 TIETOA . Tukkiminen ei siis vaikuttanut lähellekään halutulla tavalla, eikä juurikaan muuttanut muutenkaan. Jälleen ruuvaustyökalut esille ja Aki pääsi kiinnittämään refleksiputkia uudelleen, tällä kertaa tosin kiinnitystä parannettiin kangaspintaisella teipillä. Tällä kertaa halusin laittaa vanua enemmän ja se tarkoitti käden työntämistä syvemmälle kojelaudan sisälle. Itse aloin sitten tutkimaan tilannetta kuskin puolella ja päädyin samaan, koska työntämällä sormen sisälle saatoin tuntea kuinka refleksiputki irtosi ja jäi kotelon pohjalle. Hetken tutkimisen jälkeen Jani oli sitä mieltä, että apukuljettajan puolella ei olisi kuin trumpettikaulus, eikä refleksiputkea sen takana laisinkaan. Lisäksi myös putken sisäpäässä tulisi olla vastaavanlainen "torvi" eli pyöristys kuin ulkopäässä
Diskantit Diskanttien suurin ongelma oli säksätys ja muutenkin mitäänsanomaton saundi alussa. Pitkä kuuntelusessio kuitenkin rasittaa myös korvia, joten vaikka aikaa olisi ollutkin, kannattaa jatkaa joku toinen kerta. Kuuntelussa käytettiin testilevynä pääasiassa AutoSoundin tuttua testikokoelmaa, jonka kappalelistan löydät nettisivujemme keskustelufoorumin ”Nettijulkaisut” -osiosta (ylin kiinnitetty julkaisu). 84 A uto S ound 84 A uto S ound TIETOA . Tämä jo pelkästään vaihetoistonkin nimissä ja toisaalta jyrkät suodatukset usein tappavat saundia ja vaikeuttavat eri äänialueiden yhteensovittamista. Seuraavat kuunteluhuomiot teki Jani Ilola (kuvassa), pääosin hanttimiehen penkiltä. Näistä lähtökohdista on hyvä ponnistaa eteenpäin. Tällä kertaa säädöt tietokoneella eivät riittäneet, vaan käänsin diskantteja myös fyysisesti ylöspäin ja ”avasin” niitä hieman, eli en suunnannut niitä yhteen pisteen auton katon keskelle, vaan enemmänkin kuljettajan puolen kuuntelijaa kohti. Tämänhän voi toki tulkita niin, että en ollut aikaansaannoksieni kanssa täysin tyytyväinen ja tämä arvio pitää paikkansa. Tämä oli alussa antanut asiallisen, mutta turhankin hillityn vaikutelman, onneksi tasonsäätö on nykyisin helpohkoa ja sen jälkeen pääsimme hakemaan sopivaa viivettä. Janin huomiot Seuraavat kuunteluhuomiot teki Jani Ilola (kuvassa), pääosin hanttimiehen penkiltä. Laitteiston subwooferi sijaitsee tavaratilan oikeanpuoleisessa sivuposkessa suljettuun koteloon asennettuna. Tämä asia jäi tutkimatta paremmin, mahdollisesti tulevaisuudessa ehdimme tarkemmin tutkia midbassoaluetta. Kuten niin monesti aikaisemminkin, bassot kun alkavat toimimaan yhteen, se tuo mukanaan lämpöä sekä tilaa myös ylemmille taajuuksille. Kuuntelussa käytettiin testilevynä pääasiassa AutoSoundin tuttua testikokoelmaa, jonka kappalelistan löydät nettisivujemme keskustelufoovujemme keskustelufoorumin ”Nettijulkaisut” rumin ”Nettijulkaisut” -osiosta (ylin kiinnitetty -osiosta (ylin kiinnitetty Alkuvaikutelmat Koko äänija stereokuva Koko äänija stereokuva on kasassa matkustajan on kasassa matkustajan puolen keskari-diskanttipuolen keskari-diskanttiakselilla, paitsi rumpalin akselilla, paitsi rumpalin pelti-iskut, jotka kuuluvat pelti-iskut, jotka kuuluvat vasemmasta diskantista. Kun viiveet olivat melko hyvät, tein muutaman taajuuskorjauksen, jonka jälkeen tarkistettiin viiveet uudelleen vastaamaan muutoksia. Aika kului kuin siivillä ja paljon jäi vielä tekemättä, vaikka paljon myös saatiin aikaiseksi. vasemmasta diskantista.. . Noin kello 17.30 alamme laittamaan pillejä pussiin ja teemme vielä koko porukalla viimeiset kuuntelut. Suosittelemme kokeilemaan kaikille muillekin, ihan kaikkien elementtien kohdalla. Tämä on hyvinkin yleinen ongelma silloin, kun diskantin ja keskiäänisen yhteispeli ei ole kunnossa, saati jos vielä diskantin viiveissä on reilusti parantamisen varaa. Alkuvaikutelmat Koko äänija stereokuva on kasassa matkustajan puolen keskari-diskanttiakselilla, paitsi rumpalin pelti-iskut, jotka kuuluvat vasemmasta diskantista. Diskanttien kanssa teimme useampia kokeiluja jakotaajuuden sekä jakojyrkkyyden suhteen, eikä sellaista oikein hyvää tuntunut heti löytyvän, eikä lopuksikaan löytynyt sitä todella makeaa. Ei ole todellakaan se ja sama millainen verkko tai muu viritelmä siinä kaiuttimen päällä on. Tyydyimme tähän ja mielestäni kokonaisuus on parempi kuin osasin odottaa. Kun sopiva viive oli löytynyt, päätin alkaa kokeilla mitä vaikutusta olisi sittenkin laskea midbassojen alarajataajuutta ja tällä kertaa se oli se heureka, joka toi bassojen potkuun voimaa sekä sävyjä koko basso-alueelle. Keskustelimme Akin kanssa kuuntelun jälkeen mahdollisuudesta yrittää sijoittaa diskantteja ylemmäksi, mutta auton turvatyynyrakenne estää A-pilareiden muokkaamisen ylempänä. midbassojen mitattua taajuusvastetta. Lähdimme liikkeelle varovasti seitsemän kilohertsin kohdalle sijoitetusta jakotaajuudesta ja jakojyrkkyytenä pyrin pitämään mahdollisimman pitkään miinus kahdentoista desibelin asetusta. Testiryhmämme päätti kokeilla myös tässä kohtaa elementin suojaritilän poiston vaikutusta soundiin. Subbari Viimeisenä, muttei vähäisimpänä oli vuorossa subbasso. Tässä kohtaa pitää olla realisti, ei kaikkia kohtia vain yhdessä päivässä ehdi muokkaamaan, jotain pitää pystyä jättämään tulevaisuuteen sekä aina kyseisen auton kanssa puuhaavien ohjeeksikin
A uto S ound 85 A uto S ound 85 TIETOA ?. Kaikesta parannuksesta huolimatta töitä riittää vielä. Tähän toki löytyy omat syynsä koteloinnin toteutuksesta ja elementtien sijainnista ”kuopassa” ritilöiden alla. Subbari on hyvin vaimea, mutta se mitä tulee on varsin mukavan kuuloista. Keskialue on edelleen hieman ärsyttävän oloinen eikä honotuksesta ole päästy aivan täysin eroon. Agentsilta puuttuu body ihan kokonaan ja Jormalla on fl unssa. Penkin liikuttaminen keskisuuntaan vaikka vain tämänkin verran tekee jänniä asioita stereokuvalle ja monelle muullekin jutulle... Brucella ja Kuustosella keskialue honottaa vakavasti, eikä midbassosta tule juuri voimaa tai sävyjä. Tällaisenaan myöskään koteloiden refl eksivirityksestä ei vaikuttaisi olevan mitään hyötyä, viritystaajuutta olisi syytä viilata. Kokonaisuutena taajuusbalanssi on keskialueja diskanttivoittoinen. Säätöjen ja fiksausten jälkeen Äänikuva on huomattavasti avarampi eikä ollenkaan niin kasassa elementtien kohdalla kuin aiemmin. Soundillisesti säädöt ovat niin metsässä, että kuuntelua ei ole tarpeen tai järkeä jatkaa. Alakeskialueelta midbassoon on hiljaista, kunnes subbari tulee mukaan. Kaikkinensa laitteistossa vaikuttaisi olevan potentiaalia, joka on saatavissa esiin lisätyöllä ja pienillä tviikkauksilla. Keskiääni ja diskantti toimivat monta kertaluokkaa miellyttävämmin kuin alussa. ?. Niiden tuominen etulevyn tasalle varmasti parantaa asioita. Ääntä irtoaa huomattavan paljon enemmän kokonaisuutena, alussa toisto oli hirvittävän pieni ja ahdistunut. Corollan kojelaudan kanssa on paiskittu hommia erittäin paljon. Ja mikä mielenkiintoisinta, tämä on EMMA:n sääntöjen mukaan täysin laillinen asennus. Aika rasittavan kuuloinen noin yleisesti. Yksi auton erikoisuuksista on lähemmäs keskilinjaa siirretty kuljettajan penkki. Muotoilu on todella onnistunut, esimerkiksi madallettu mittariston kupu on hyvä oivallus. Keskiäänisten toistoon löytynee vielä hieman parannusta jos/kun kojelaudan kuidutukset tehdään vielä kerran uusiksi. Isompikokoisen kaverin kuuntelunautinto kärsii varmasti heikentyneen istumismukavuuden vuoksi, mutta toisaalta vaikutukset soundiin ovat kuitenkin positiivisia. Sekä midbassoettä subbassoalue toimii paljon paremmin ja tukevammin sekä osuu yhteen muiden äänialueiden kanssa. Yleisiä huomioita autosta Asennuksellisesti auto on tällä hetkellä hieman ristiriitainen. Subbasso kuulostaa hieman veltolta, tähän lienee osasyynä yli 10 vuotta vanha subbarielementti, sama jota Aki käytti jo edellisen kerran kilpaillessaan. Diskanttialue on hieman mitäänsanomaton ja midbasson potkun puute on huomattava, siitäkin huolimatta että se on tällaisenaan valovuoden parempi kuin alussa. Kojelaudan muotoilu ja itse verhoilu
Kimber Kable 4PR Signaalikaapel. COROLLAN LAITTEISTO Soitin Alpine IVA-D511R Signaaliprossu Alpine PXA-H800 Vahvistimet Etupäälle 3 x DLS CC-2, subwooferille DLS CC-1000 Diskantit DLS Scandinavia 30 Keskiäänet DLS Scandinavia 75 Midbassot DLS Scandinavia 165 Subwooferi DLS Nobelium 10 Kaiutinkaapel. Pienet keskiäänet istuvat kojelaudan kulmiin oikein sujuvasti. työ ovat onnistuneet oikein hyvin, mutta lopputuloksen pilaa verhoilun alla olevan lasikuidun halkeilu, joka on aiheuttanut muhkuroita. Niinpä säätöja kuuntelusessio ei ollut fyysisesti järin miellyttävä. Alpinen optinen, DLS Ultimate RCA Akku Optima Yellow Top. Nämä nyt eivät varsinaisesti tietenkään ole mitään maata kaatavia asioita, mutta kilpailuautossa ainakin sisustan kulahtaneisuus pistää silmään. Siinä ei tarvita mitään sen kummempaa. Koteloista kannattaa tehdä suljetut ja tilavuutta pitää testailla. Koteloiden malli on tyylikäs, mutta liiallisuuksiin viety koristelu ei ollut testiporukan makuun. Muutenkin takaluukun asennusten ulkonäkö ja layout miellyttää. Auton omistaja on silmin nähden tyytyväinen pitkän testipäivän saavutuksiin. Refleksiviritys pitäisi miettiä uudestaan, nyt käytössä olevalla putkella ei saavutettu mitattavaa tai kuultavaa etua. Keep it simple! Nykypäivänä paras tapa erottua massasta on tehdä 100% virheetön asennus. Midbassokoteloissa on ehkä liikaa kiiltäviä elementtejä, tai sitten ainakin brodeeraus pitäisi jättää pois. Tällaisenaan ne tekevät kokonaisuudesta hieman sekavan ja kirjavan. Joka puolelle ripotellut logobrodeeraukset ovat sinänsä hienoja, mutta niitä on liikaa. Sama pätee osittain myös auton ulkouoreen. Kuskin penkin siirto keskemmälle on hyvä idea ja varmasti äänenlaadun kannalta hyvä juttu ja lienee myös kilpailusääntöjen sallima, mutta se tekee kahden ison äijän vierekkäin istumisesta kyllä tarpeettoman tukalaa, puhumattakaan siitä, että tällainen leveämpi ahteri ei suosiolla mahdu autossa oleviin kuppipenkkeihin. Kotelot itsessään ovat hienot ja niihin on saatu taiottua myös reilusti tilavuutta, ilman että ne syövät jalkatilaa. Jompi kumpi. Takaluukun vodkapullo laseineen on hauska ja hyvännäköinen yksityiskohta – ehkä siksi, että allekirjoittaneella oli viskipullo asennettuna tavarantilan sivuun jo vuoden 1998 finaaleissa... Etenkin, kun ero äänenlaadussa oli aivan huikea alkuja lopputilanteen välillä. . 86 A uto S ound 86 A uto S ound TIETOA . AutoSoundin testiryhmä suosittelee ovien midbassoasennuksen korjaamista. DLS:n ritiläkuviota mukaillen itse tehdyt ritilät ovat kiva ja yhtenäinen yksityiskohta, valitettavasti tankojen mitoitus ja hitsaus on mennyt hiukan poskelleen, joka konkretisoitui keskiäänisten kohdalla, joissa ritilät ottivat kiinni elementtien yläripustukseen tappaen soundin ja taajuusvasteen aivan täysin. Koska auto on ollut Akilla jo kauan ja sillä on jo aikoinaankin kilpailtu, on auton sisätilojen yleisilme runsaan käytön ja monien asennuksien myötä valitettavasti osittain kauhtunut ja hieman repsottava, joka häiritsee hieman yleisvaikutelmaa. Tällainen ”säädetään ja fiksataan auto alusta alkaen”-sessio oli jo ajatuksena mielenkiintoinen ja osoittautui sellaiseksi myös käytännössä. Itse tiputtaisin takaluukun pohjapaneelin brodeerauksia lukuun ottamatta kaikki muut pois, eli kojelaudan, peilikolmioiden, midbassokoteloiden ja takaluukun sivuverhoilupaneelin kirjailut
Alpinen optinen, DLS Ultimate RCA Akku Optima Yellow Top. Kimber Kable 4PR Signaalikaapel. A uto S ound 87 COROLLAN LAITTEISTO Soitin Alpine IVA-D511R Signaaliprossu Alpine PXA-H800 Vahvistimet Etupäälle 3 x DLS CC-2, subwooferille DLS CC-1000 Diskantit DLS Scandinavia 30 Keskiäänet DLS Scandinavia 75 Midbassot DLS Scandinavia 165 Subwooferi DLS Nobelium 10 Kaiutinkaapel
Esimerkiksi Tidalin kautta saa streamattua fl ac-pakattua CDtasoista ääntä. Tämä liitäntätapa on ollut käytössä jo ammoisista Sony Walkman / Discman ajoista saakka, kun kannettavat kasetti-, CD-, Minidiscja mp3-soittimet liitettiin stereojärjestelmiin. TIETOA TIETOA Teksti ja kuvat: Antero Kölli. Uusimmat iPhonet taitavat olla ensimmäisiä kannettavia laitteita, joista 3,5 mm kuulokeliitäntä puuttuu. Tablettia tai puhelinta ohjelmalähteenä käytettäessä soittosovelluksella on suuri merkitys äänenlaadun kannalta. CD-levyille ääni on tallennettu niin, että jokaisen sekunnin aikana on 44 100 näytettä, joilla voi olla arvo väliltä – 65 535. Datan siirtonopeutena tämä tarkoittaa 1411 kbit/s. Ero esimerkiksi ”hyvälaatuiseen” 320 kbit/s mp3-pakkaukseen on huomattavan suuri. Nykyisin kaikki autossa toistettava musiikki on digitaalista (radiolähetyksiä lukuun ottamatta), joko toistetaan laitteille, muistitikuille tai levyille tallennettuja tiedostoja tai suoratoistetaan musiikkia erilaisista palveluista. Jopa CD-levyt ovat nuorimmille autohifi steille esihistoriallisia jäänteitä ajalta, kun musiikkia sai vain konkreettisina levyinä. Viime vuosina markkinoille on tullut musiikkia High Defi niton tai High Resolution –äänitiedostoina. Esimerkkitapauksessa jätetään soitin pois välistä ja yhdistetään tabletti suoraan prosessoriin. Samat lainalaisuudet kuitenkin pätevät myös soittimeen yhdistettäessä. Helppoudestaan huolimatta analoginen liitäntä mobiililaitteen kuulokelähdöstä ei ole äänenlaadun kannalta suositeltava. Lainausmerkit siksi, että suurin osa pakkausohjelM ten l puhel n t t blett to m utoh f r estelm n oh elm l hteen Ent m ten s n l ns rto nn tt toteutt , ott lopputulos ol s sound n suhteen m hdoll s mm n h v mista onnistuu kuitenkin hukkaamaan osan informaatiosta, vaikka pakkauksen pitäisi olla häviötön. On olemassa myös ”häviöttömiä” pakkaustapoja, kuten esimerkiksi fl ac ja alac. Tämä tunnetaan 16 bit / 44,1 kHz –signaalina. Digitaalinen signaali Analogisten C-kasettien ja LP-levyjen aika autoäänentoistossa on kaukana takana. Nämä arvot riippuvat paljon kappaleen sisällöstä ja jopa pakkauksen tehneen ohjelman asetuksista. Analoginen liitäntä Kaikkein perinteisin tapa saada signaali mobiililaitteesta autostereoihin on kytkeä kaapeli laitteen kuulokelähdöstä stereoiden sisääntuloon. Tässä jutussa käytetään CD-levyä äänenlaadun ”referenssitasona”. Tähän käytetään kaapelia, jonka toisessa päässä on yleensä 3,5 mm stereoplugi ja toisessa päässä vastaanottavasta laitteesta riippuen joko 3,5 mm stereoplugi tai RCA-liittimet. Nämä ovat yleensä fl ac-pakattuja 24 bit / 96 kHz tai jopa 32 bit / 384 kHz –tasoisia kappaleita. Tablettien ja puhelimien käyttö auton ohjelmalähteenä yleistyy kovaa vauhtia. Lopuksi kuunnellaan miltä musiikki kuulostaa eri liitäntätapoja käyttäen ja pohditaan mistä mahdolliset erot johtuvat. Flac-pakatun tiedoston koko ja bittivirta ovat selvästi pienemmät kuin Wav-tiedoston. Tässä jutussa on tarkoitus perehtyä hiukan erilaisiin tapoihin siirtää ääntä mobiililaitteesta soittimeen tai suoraan prosessoriin. Onni on sovellus, joka osaa lähettää signaalin ulos tabletista tiedoston alkuperäisellä näytetaajuudella. Harvassa puhelimessa . Tallenteella on näin enemmän näytteitä sekuntia kohti ja näytteillä voi olla useampia arvoja kuin CD-tasoisella signaalilla, joten äänenlaadun voisi ajatella olevan parempi, koska pienemmätkin erot soittimien sävyissä saadaan eroteltua paremmin. Spotifyn ”normaali laatu” on 96 kbit/s, ”hyvä laatu” on 160 kbit/s ja ”erinomainen laatu” on 320 kbit/s. 88 A uto S ound 88 A uto S ound TIETOA K oska lehden nimi on AutoSound Technical Magazine, niin tässä tulee se tekninen osuus
. Topping C1 –äänikortti näyttää sisääntulevan näytetaajuuden merkkivaloilla. Signaalin ulostulo tapahtuu sitten optisella tai koaksiaalisella kaapelilla. Jotkut soittimet ymmärtävät USB-liittimeen kytketyn mobiililaitteen ainoastaan massamuistina, eli soittavat ainoastaan laitteen muistissa olevia musiikkitiedostoja samoin kuin USB-muistitikulta. Tässä taikasana on A2DP (Advanced Audio Distribution Profi le), joka tarkoittaa laitteen olevan kykenevä stereosignaalin siirtoon langattomasti. A2DP sisältää aina SBC-koodekin ja mahdollisesti joitain lisäkoodekkeja, joista tällä hetkellä kovimmassa ”huudossa” on aptX. Tämä langaton tekniikka on melko tarkkaan standardoitu ja siksi hyvin yhteensopiva. kbit/s) pakataan pienemmäksi Bluetoothin yli siirrettäväksi. Kaikki, mitä äänikortilta tässä käytössä vaaditaan. Suurella todennäköisyydellä myös kaikissa mobiililaitteissa on Bluetooth. Vuonna 2004 julkaistu v2.0 + EDR spesifi kaatio nosti Bluetoothin tiedonsiirtokyvyn vanhasta 721 kbit/s nykyiseen 2,1 Mbit/s. Näin pystytään tuottamaan kovempi äänenvoimakkuus keskiäänialueella pienemmällä teholla ja säästetään akun virtaa. Kaapeleissa riittää tiedonsiirtokapasiteetti siirtää data muuttumattomana mobiililaitteesta prosessorille (tai CD-soittimesta DAC:ille). Tämä ylimääräinen D/A-A/D-muunnos ei ainakaan paranna signaalin laatua. USB-liitännän kautta kulkee ääni sisään ja laite saa sitä kautta myös käyttöjännitteensä. Signaalin D/A-muunnos toteutetaan halvimmilla mahdollisilla komponenteilla laitteen hinnan painamiseksi alas ja pahimmissa tapauksissa kuulokelähdön signaalista on leikattu matalimmat ja/tai korkeimmat taajuudet pois. Käytännössä missään mobiililaitteessa ei ole sisäänrakennettua lähtöä digitaaliselle kaapelille. Eli kännykän uusi v4.2 Bluetooth toimii vallan mainiosti soittimen vanhan v2.1 Bluetoothin kanssa. Enemmän harrastuneisuutta vaativa ja laitteiden yhteensopivuudesta paljon tarkempi tapa saada signaali mobiililaitteesta stereoihin on perinteinen optinen tai koaksiaalinen digitaalikaapeli. CD-tasoinen wav-tiedosto (16 bit / 44,1 kHz, 1411 . Bluetooth-standardista on julkaistu monta versiota vuosien varrella. Mainittua aptX-koodekkia mainostetaan äänenlaadultaan paremmaksi kuin SBC:tä. Monissa soittimissa, prosessoreissa ja jopa joissain vahvistimissa on sisäänrakennettu Bluetooth-vastaanotin ja erilaisilla lisäosilla ominaisuus on saatavissa vieläkin useampiin laitteisiin. Koodekki tarkoittaa pakkaustapaa, jolla esim. Tällöin päästään parhaaseen mahdolliseen äänenlaatuun, kun signaalia ei muuteta lähteen ja D/A-muunnoksen välillä. . Bluetooth-yhteyden kehitys on aloitettu vuonna 1994 ruotsalaisen Ericssonin toimesta, kun piti kehittää tapa yhdistää matkapuhelin langattomasti oheislaitteisiin. 230 kbit/s laadulla. Viisi muunnosta vastaan yksi muunnos. SBC-koodekin suurin mahdollinen bittivirta on 345 kbit/s, mutta suurin osa valmistajista ei ilmeisesti tätä käytä, vaan yleensä signaali pakataan n. Tärkeintä on kuitenkin, että kaikki Bluetooth-standardit ovat taaksepäin yhteensopivia. Toinen ongelma analogisessa liitännässä on se, että ensin mobiililaite tekee D/A-muunnoksen, jonka jälkeen soitin tai prosessori muuttaa signaalin takaisin digitaaliseksi voidakseen tehdä jakosuodatukset, taajuuskorjaukset yms. SBC-koodekkia ei ole edes suunniteltu äänen hyvälaatuinen siirto mielessä, vaan sen on ollut tarkoitus olla mahdollisimman ”kevyt” tapa pakata data siirrettäväksi langattomasti, jolloin laitteilta ei vaadita suurta laskentatehoa pakkauksen toteuttamiseksi. Myös High Resolution Audio toistuu samalla ohjelmalla ja saman äänikortin kautta. signaalin muokkaukset, jonka jälkeen signaali muutetaan takaisin analogiseksi ja lähetetään ulos RCA-liitännöistä. A uto S ound 89 A uto S ound 89 TIETOA tai tabletissa on oikeasti kiinnitetty huomiota kuulokelähdön äänenlaatuun. Joulukuussa 2016 julkaistu v5.0 spesifi kaatio jälleen tuplaa tiedonsiirtonopeuden ja kasvattaa yhteyden kantomatkaa, mutta tämän käytännön sovellukset ovat tulossa joskus tulevaisuudessa. Valitettavasti tämän testin yhteydessä ei ehditty vertaamaan SBC:n ja aptX:n välisiä eroja, mutta netistä löytyy sivuja, jossa jokainen pääsee itse toteamaan onko eroa vai ei. Tätä voi periaatteessa verrata yleisempään mp3-pakkaukseen, eli tiedoston koko (siirrettävä datamäärä) pienenee, mutta samalla äänenlaatu huononee. Bluetooth Tänä päivänä yleisin tapa yhdistää mobiililaite autostereoihin taitaa olla Bluetooth. Toiset taas osaavat hyödyntää laitteen musiikkiominaisuuksia ja eri sovelluksia, kuten Spotify ja Youtube. Tämän jälkeen julkaistut versiot 3 ja 4 nostivat nopeutta entisestään hyödyntäen WLANia, mutta tällä ei ole merkitystä äänentoiston kannalta. Pääasiallinen käyttö puhelimen kuulokelähdölle on kuitenkin handsfree nappikuulokkeet puhelukäytössä. Äänentoiston kannalta oleellista Bluetooth-version sijaan on Bluetooth-profi ili. Suurin teoreettinen bittivirta on sama kuin SBC:llä, mutta pakkausalgoritmi on erilainen. Tässä esimerkiksi yksi: www.lifewire.com/ codec-aptx-sbc-guide-3134593 Digitaalinen kaapeli Digitaalinen tiedonsiirto kaapelia pitkin voidaan toteuttaa esimerkiksi USB-kaapelilla tai perinteisellä Toslink-kaapelilla. Pahimmassa tapauksessa mobiililaite tekee D/A-muunnoksen, soitin A/Dja D/A-muunnokset ja prosessori A/Dja D/A-muunnokset, kun siirtämällä signaali digitaalisesti mobiililaitteesta prosessoriin selvitään yhdellä prosessorin tekemällä D/A-muunnoksella. USB-liitännän käytössä on vielä melko paljon poikkeavuuksia eri laitteiden toimintatavassa ja ennen kaikkea yhteensopivuudessa
Bassopää on melko napakka, mutta jää vielä referenssistä. Syvyyserottelu ei aivan täysin toimi vieläkään. Myös äänikuvan syvyyssuunta aukeaa paremmin. Tällä onnistutaan pilaamaan lähes kaikki järjestelmästä normaalisti löytyvät hyveet. Ja tässä tapauksessahan kaikki tukevat tuota korkeampaa resoluutiota. Sama koskee soittimia, eli eivät pysy aivan vakaina. Toki äänikortin kuuloketai RCA-lähdöstä saa taas vietyä perinteisen analogisen kaapelin stereoihin. Korkeimmissa äänissä on edelleen havaittavissa ylimääräistä verhoutuneisuutta. Sony on tunnettu äänenlaatuun panostavana valmistajana myös Android-tuotteissa. Kuuntelu aloitetaan CDtasoisella äänellä ja annetaan Sonyn ylinäytteistää signaali 96 kHz tasolle. Stereokuva kuitenkin toimii kohtalaisen hyvin, vain se syvyyssuunta puuttuu. Testijärjestely Kuuntelussa signaalilähteenä käytettiin Sony Xperia Z4 tablettia. Helixin Bluetooth-moduuli. Tässä testissä käytettiin Topping C1-äänikorttia. Prosessorilta signaali meni Vincent SV-233 integroidulle vahvistimelle ja siitä Magnepan SMG-C paneelikaiuttimille. Optinen signaali otetaan laitteesta ulos USB-liitäntään liitettävällä ulkoisella äänikortilla. Penkkiä pari senttiä vasemmalle, niin keskikohta asettuu paikalleen. Kaikki elo ja ilma puuttuu, mutta ässät suhahtavat normaalia enemmän. Erottelee kyllä, mutta ei vain jää soimaan oikein. Niinpä tabletin oma soittoohjelma ylinäytteistää äänitiedostot 96 kHz näytetaajuudelle signaaliketjun muiden osien sitä tukiessa. Yksi signaalinsiirtotapa, johon emme tässä artikkelissa puutu, on signaalin siirto Wifi-yhteydellä Airplayn kautta. . Optinen kaapeli Mainittu Sonyn tabletti tukee Hi Res Audiota, eli suuremman resoluution äänitiedostoja 24 bit / 96 kHz saakka natiivisti. Kuuntelutestit Analoginen kaapeli (mallia halvin mitä kaupasta löytyy) Ensimmäinen huomio on se, että yläpää on todella vaisu. Stereokuva on tarkka. Rainbow tukee tätä. Tarkkasilmäisimmät saattavat havaita, että peitelevy ei sovi DSP Pro –malliin, mutta moduulit ovat kuitenkin yhteensopivat.. Bassopää napakoituu selvästi, olisikohan analogisella kaapelilla tasoa ja voimaa ollut hivenen enemmän. Testiä varten AudioImportilta saatiin lainaan Helix DSP Pro MK2 –signaaliprosessori, johon voidaan erillisillä moduuleilla lisätä haluttuja liitäntöjä. Kyllä tätä jo kuuntelee, suurimmat ongelmat ovat diskanttipään erottelussa. Vai johtuisiko se ero siitä, että vahvistin oli kovemmalla tasolla kaapelia käytettäessä. Vieläkään ei olla aivan normaalilla tasolla. Tämän kanssa kun yrittäisi säätää auton stereokuvaa kohdalleen, niin saisi kyllä aivan uudenlaisia ongelmia eteensä. Ei jatkoon. Yksi Helix DSP Pro mk2:n kiinnostavimmista uusista ominaisuuksista on mm. Testiin saatu Helixin prosessori ei tue kyseistä liitäntää, mutta mm. Stereokuvan kanssa on kyllä ylimääräistä ohjelmaa. Keskialue on todella tarkka verrattuna aiempiin kuunteluihin. Tämän takia mobiililaitteelle tarvitaan telakka, jossa on digilähtö tai sitten laitteen tulee tukea USB OTG –ominaisuutta (USB on the go) ja sen kautta kytkettyä USB-äänikorttia. Signaalin pakkauksen aiheuttamat sivuoireet heikentävät kyllä tämän liitäntätavan käyttökelpoisuutta hifistelyyn. Taas äänenvoimakkuus on hiukan korkeampi kuin BT-yhteyden yli. Äänikuva on täysin kaksiulotteinen, eli minkäänlaista syvyyserottelua ei löydy. Airplayn yli signaali siirtyy 16 bit / 44,1 kHz –tasoisena, joten laadun pitäisi säilyä hyvänä tätä tapaa käytettäessä. Tablettia mainostettiin hyvällä äänenlaadulla ja 24 bit / 96 kHz High Resolution Audion tuella. . Korkeimmat äänet ovat jotenkin suttuisia. Tämän järkevyyden voi tietysti kyseenalaistaa, mutta kannattaa uhrata hetki pohdinnalle että kummassakohan on panostettu enemmän signaalin da-muunnokseen ja äänipiireihin, puhelimessa, joka on tarkoitettu tuottamaan puheääni muutaman euron nappikuulokkeisiin vai äänikortissa, joka on tarkoitettu kuulokevahvistimeksi kunnon hifikuulokkeille. Käytetyssä äänikortissa tulee olla digitaalinen audiolähtö. Pienelläkin pään liikkeellä laulaja säntäilee ympäri äänikuvaa. Soittimet eivät ole aivan tarkkoja, vaan enemmänkin ”sielläpäin”. Laulajat kuulostavat nuhaisilta. Tasoa ja voimaa on oikeaoppisesti. Odottamaton efekti. Bassopää on pyöreä ja veltto, ja soundi on hivenen normaalia paksumpi. Testiä varten mukaan saatiin Bluetoothja USB Audio – moduulit, jotta voimme testata kaikkia yleisimpiä liitäntätapoja. 90 A uto S ound 90 A uto S ound TIETOA (jos olen väärässä, niin kertokaa ihmeessä). Vertailulaitteena Helixin D/A-muunnokselle oli käytössä Maverick Audion TubeMagic D2. Regan kotipuolen DAC:eista tuttu mahdollisuus erityyppisten signaalifilttereiden käyttöön. Stereokuvan keskikohta siirtyi hiukan edellisestä. Helixin prosessorin sisäinen kellotaajuus on 96 kHz, joka tarkoittaa sitä, että prosessori ylinäytteistää sisääntulevan signaalin 96 kHz taajuudelle, signaalista riippumatta. Tietysti myös vastaanottavassa soittimessa tai prosessorissa tarvitaan vastaava liitin. Ässät eivät suhahtele aivan yhtä pahasti kuin kaapelilla, mutta ylimääräistä pehmeyttä ylärekisterissä on. Eri laulajat sijoittuvat eri kohtiin. Bluetooth aptX Ohoh! Tasoa on aivan tajuttomasti enemmän kuin kaapelin kautta! Taisi toimittajalle tulla pienehkö sydänkohtaus. Kaapeleina käytettiin laadukkaita Kimber Kablen tuotteita. Peltien jälkisointi jää lyhyeksi. Soittimet ovat tarkasti paikoillaan ja niiden väliin jää tyhjää tilaa
Muutenkin tämä Helixin prossu on soundiltaan hiukan tarkempi ja erottelevampi kuin referenssinä ollut dac. Nyt on diskantissa hieno jälkisointi. Näinköhän se pitää alkaa keräillä demomateriaalia Hi Res –osastolta. Kaikki Hi Res musiikki vain tahtoo olla tällä hetkellä parhaimmillaankin 24 bit / 96 kHz –tasoista, mutta onpahan laite valmis tulevaisuuden parempiin resoluutioihinkin. Stereokuva aukeaa aiempaa suurempana ja tarkempana. Kun vaihtaa takaisin CD-tasoiseen ääneen, tuntuu kuin ääni vetäisi hiukan sumppuun. Referenssisetissä yläkeskarissa on jotain pehmeyttä verrattuna tähän, sillä nyt symbaalit kuuluvat selvästi terävämpinä ja trumpettien särmä tulee voimakkaampana pintaan kuin aiemmin. Sen mitä sain irti ladatuista demobiiseistä, niin kyllä pidän korkeamman resoluution tuomasta ilmavuudesta ja helppoudesta. Tällä unohtuu kuuntelemaan biisejä mitä ei normaalisti jaksa kovin pitkään kuunnella. Uskoako korvia vai takaraivossa huutavaa insinööriä, joka väittää kaikkea placeboksi. Siinä olisi taas nykyaikaisella kilpailijalla etulyöntiasema nostalgiakisaajia vastaan... Diskanttipäähän tulee pientä verhoa. Triangelit ja pellit soivat kauan ja ilmavasti. Yleensä tässä vaiheessa voi laitteen takuulle heittää hyvästit. Tietynlaista helppoutta äänessä. Skeptisen toimittajan mielessä optisen kaapelin kautta ja USB:n kautta siirretyssä signaalissa ei pitäisi olla mitään eroa. Noh, avoimin mielin testaamaan. Stereokuva muuttuu hiukan suurpiirteisemmäksi. Tämä lähinnä vastaa referenssisetin normaalitilannetta. Niinpä jokaista ehkä havaittua eroa miettii kahdesti, että onkohan sittenkään mitään eroa edelliseen. Bassopää toimii juuri oikein. Napakka ja nopea. Äänikuvan korkeus parani edellisestä. Ei motivoi kuuntelemaan edellisen esityksen jälkeen. Sitten Sonyn tabletissa 96 kHz ylinäytteistetty signaali USB:n kautta. USB Audio –palikka tukee Hi Res laatua aina 32 bit / 192 kHz saakka. Bassopäässä on enemmän voimaa. Syvyyserottelu on huikealla tasolla. . Entäs sitten se moneen kertaan mainittu high resolution audio. Koskahan saadaan EMMAn kilpailulevy Hi Res –tasoisena. Ei muistikuvan perusteella ihan yhtä paha kuin sama signaali optisen kautta, mutta ei myöskään yhtä heleä kuin 44,1 kHz signaalilla. Kyllä voi soitto-ohjelman valinnalla olla suuri merkitys soundiin. Helixin USB-audio-moduuli. Kuitenkin Helixin (kuin myös ainakin Mosconin) prosessoreissa on asiakkaan itse vaihdettavia osia laitteen sisällä, jolloin laitteen takuu ei vaarannu.. Hämmentävää ja samaan aikaan huike. USB Audio Aloitetaan USB:n kautta kuuntelu 16 bit / 44,1 kHz laadulla, koska siitä on verrokki suoraan muistissa. Johtuuko ero sitten optisen liitännän aiheuttamasta jitteristä vai käsitteleekö Helix signaalia jotenkin eri tavalla, sitä en tiedä. Niinpä latasin muutamia näytekappaleita CD-tasoisena ja 24 bit / 96 kHz –tasoisena ja laitoin soimaan sovelluksella, joka antaa signaalin USB-väylään tiedoston alkuperäisellä näytetaajudella. Kaikki toimii, mutta tulee vähän sellainen ”korvat lukossa” tunne. Ihan kuin soundissa olisi vaihevirhettä. Nyt jää suora vertailu harmillisen vähäiseksi, kun omia tuttuja testikappaleita ei löydy korkearesoluutioisina. Kaikki soittimet pysyvät hyvin tarkasti paikoillaan, vaikka tavaraa lisätään koko ajan enemmän ja enemmän soimaan samaan aikaan. Tämä asennetaan samaan slottiin kuin Bluetooth-moduuli, joten nämä ovat toisensa poissulkevat vaihtoehdot. Ilmeisesti Helix tekee muunnoksen huomattavan paljon paremmin kuin Sonyn tabletti. Jos nyt heittäydytään tunteen viemäksi, niin kyllä, on siinä eroa. Kuvassa etualalla näkyy lisämoduulin paikka, johon Bluetoothtai USB-audiomoduuli asennetaan. A uto S ound 91 A uto S ound 91 TIETOA Seuraavaksi vaihdettiin sovellukseen, joka ohittaa Sonyn omat ääniajurit ja antaa signaalin 16 bit / 44,1 kHz muodossa eteenpäin. Kuoron laulajat eivät laula aivan yhtä vapautuneesti, vaan pidättelevät vähän. Eli kyllä, on siinä eroa. Laulajien äänet toimivat vapautuneesti, ei tietoakaan alun flunssaisuudesta. Sinänsä erikoista, että 44,1 kHz toimii näin paljon paremmin kuin tabletin ylinäytteistämä 96 kHz, sillä Helix kuitenkin ylinäytteistää signaalin 96 kHz tasolle ennen sen prosessointia. Ihan kuin jouset erottuisivat äänikuvasta hiukan paremmin HD-äänellä. Netistä saa ladattua ilmaiseksi Hi Res demoja. Aiheesta jonkin verran lukeneena ja keskustelleena suurimpien erojen tulisi olla yläpään ulottuvuudessa jossain kuulorajan yläpuolella. Äänikuva aukeaa hienosti kaiutinlinjan ulkopuolelle. Stereokuva aukeaa syvyyssuunnassa jopa paremmin kuin setissä normaalisti käytettävällä dacilla. Äänikuvan korkeus laskee hiukan alaspäin. Ei mitään ylimääräistä pyöristelyä tai mahtailua, vain hieno toisto. aa. . Jälleen täytyy myöntää, että odotukset erojen suhteen eivät olleet kovin korkealla
92 A uto S ound 92 A uto S ound KOKEILUSSA
EMMA:n kilpailuluokat EMMA:n kilpailuluokat jakautuvat pääluokkiin, joita ovat: SQ, eli Sound Quality, tutummin äänenlaatu, sekä äänenpaineluokat, joista lisää tuonnempana. A uto S ound 93 A uto S ound 93 TIETOA V uosittain järjestetään kansallisia osakilpailuja, sekä finaali, ja monen harrastajan haaveena on Suomenmestaruuden voittaminen autohifin kuninkuuslajeissa. Sen jälkeen pidetään kilpailijoiden kokous, jossa saadaan tiedot tuomarointijärjestyksestä, sekä muusta kilpailupäivään liittyvistä asioista. X-luokka Expert, eli Xluokka, on korkein kisaluokka EMMA:ssa. Myöskään tässä luokassa ei sallita sponsoroituja tai muokattuja laitteita, ammattilaisia tai tuomareita. OEM -luokissa rakennetaan laitteisto niin, että auton sisäosat pysyvät mahdollisimman tarkkaan alkuperäisen näköisinä tai muotoisina. Tämä on hyvä luokka, mikäli kisaat ensimmäistä kauttasi EMMA:ssa. Esimerkiksi kaiuttimet sijoitetaan auton alkuperäisille paikoille, eikä ritilöitä saa muuttaa. OEM luokassa ovat omat rajoitteensa laitteiden sijoitteluun ja pintojen muotoihin liittyen. Se on jaettu kolmeen osaan: OEM, 5000 € ja UnliTeksti ja kuvat: Janne Pulkkinen EMMA FINLAND TIEDOTTAA: EMMA ON ENEMMÄN KUIN KISAFORMAATTI WELCOME TO EMMA! NÄIN ALKAA SUOMEN SUURIMMAN AUTOHIFIKILPAILUORGANISAATION TUOMAROINTILEVY. Leppoisa tunnelma välittyy myös palkintojenjaossa, kun päivä on niin sanotusti pulkassa. KOKENEITA TUOMAREITA KUULLAAN, KUN SÄÄNTÖKIRJAA KEHITETÄÄN VASTAAMAAN AJAN VAATIMUKSIA. Tätä luokkaa ei kannata pelästyä, vaikka osallistujalistassa saattaa näkyä kovia kansainvälisesti menestyneitä nimiä. Auton sisustuksen pitää näyttää alkuperäiseltä. Multimedia Äänenlaadun kanssa rinnakkainen luokka, mihin on yhdistetty myös kuvaa, on nimeltään multime. EMMA, ELI EUROPEAN MOBILE MEDIA ASSOCIATION, ON KANSAINVÄLINEN FORMAATTI, JOKA KERÄÄ YHTEEN TUHANSIA HARRASTAJIA KAUTTA MAAILMAN. Tämä ei ole ammattilaisille, eikä tuomareille. Jos haluat kehittyä rakentajana, tämä on hyvä kisaluokka, ja saat ohjeita ja vinkkejä kokeneilta kisaajilta. Virallinen osuus alkaa, kun päätuomari kutsuu tuomarit kokoukseen. mited. Kansallisesti parhaiten menestyneet saavat osallistumisoikeuden EMMA:n Euroopan mestaruuskisoihin, joiden tapahtumapaikkana on useamman vuoden ajan toiminut kaunis Salzburg Itävallassa. EMMA:ssa on aloitteleville ja kokeneemmille omat luokkansa. Onko "äksä" sitten jotain liian suurta ja tavoittelun ulkopuolella. Kilpailijoille on varattu aikaa siistiä autonsa kilpailupäivää varten. Ritilöitä saa muuttaa, mutta muoto pitää säilyä alkuperäistä vastaavana. 3000 € budjettiluokka ja Unlimited. Sihteeripisteen vieressä on tuomarointilistat, joista näet, milloin on autosi vuoro. Auton ei tarvitse olla välttämättä rekisteröity. Mutta jos pelkäät kisaamista ammattilaisten tai kokeneiden tuomarien kanssa, nämä kaksi luokkaa ovat oiva tapa kerätä kokemusta. Unlimited, eli rajoittamaton-luokka antaa vapaammat kädet rakentajalle. Sinnikäs rakentaminen ja huolellisuus ovat kaiken A ja O. Sponsoroituja tai muokattuja aktiivilaitteita ei myöskään sallita. Toisin sanoen uuden kilpailijan ei tarvitse muuta osata, kuin saapua paikalle etukäteen ilmoitettuna ajankohtana ja täyttää netissä ilmoittautumiskaavake. Siinä näyttävällä asennuksella ja luovilla ratkaisuilla tehdään upeita kisa-autoja, joita väki saapuu katsomaan. Siitä eteenpäin kaikki on hyvin organisoitua ja ohjattua. Osakilpailut, finaali ja EM-finaali noudattavat samaa kaavaa. OEM -luokassa pitää kaiuttimet sijoittaa alkuperäisille paikoilleen. Tässä luokassa tulee dokumentointi, eli laitteiston tarkka kuvaus, mukaan. Osakilpailut ovat toiminnan perusta, ja kisaajamäärät vaihtelevat Suomessa 20-30 kisaajan välillä. Kilpailupaikalla on sihteeripiste, eli niin sanottu back-office, mistä saat autoosi nimelläsi varustetun lomakkeen sekä kilpailijanumerosi. Hintarajoitteisessa ja -OEM luokassa ei sallita muokattuja laitteita, mutta muissa kyllä. Tarkka dokumentointi ja laaja esittely on välttämätön tässä luokassa pärjäämiseksi. TOIMINTAA KEHITTÄÄ MONIKANSALLINEN TUOMARIEN TIIMI, MISSÄ SUOMI ON OLLUT EDUSTETTUNA USEIDEN VUOSIEN AJAN. Lisäksi on budjettirajoitteisia luokkia, joissa kilpailijan äänentoistojärjestelmän eri komponenttien hinnat lasketaan yhteen, eikä summa saa ylittää luokan rajoitusta. Entryssä voit kilpailla vain tulokaskauden, eli tässä luokassa ei ole pelkoa että vastassa on kokeneita konkareita, jotka automaattisesti putsaavat palkintopöydän korkeimmista pokaaleista. Jos olet ollut jo Entry luokassa edellisellä kaudella, Skilled on luokkasi. Ei ole. S-luokka Skilled, eli edistyneille rakentajille tarkoitettu luokka on jaettu kolmeen osaan: OEM, 4000 € ja Unlimited. M-luokka Master, eli M-luokka, on avoin kaikille, eli siihen saavat osallistua myös tuomarit ja ammattilaiset. Päivä alkaa ilmoittautumisella. Jos sinulla on hyvä jengi, ja teillä on halu kokeilla ja rakentaa jotain hienoa, niin Experttiin vain haastamaan kokeneita konkareita. E-luokka Entry, eli E-luokka, on harrastuksen vasta-alkajille, ja se jakautuu kahteen osaan
Moni rakentaja on saanut inspiraatiota Benjaminin työntuloksista, ja hän kertoo avoimesti, miten hän on toteuttanut ratkaisujaan.. EMMA:n painemittaaminen tapahtuu 30 sekunnin soitolla ovet kiinni ja ovet auki. Tuomarointi tapahtuu kahdessa osassa. X-, eli Expert, -luokassa ei sitten muuta oikeastaan ole rajoitettu kuin mielikuvitus. 94 A uto S ound 94 A uto S ound KOKEILUSSA dia. Siinä haetaan laadukasta kokonaisuutta, mikä luo elokuvateatterin autoon. Toinen luokka on M, eli Master, missä kanavien määrä on 5.1; eli pääkanavat, keskiääni, takakaiuttimet ja subwoofer. Multimedia jaetaan kolmeen luokkaan kanavien määrän mukaan. Skilled, eli S-luokka, missä soivat kanavat on rajoitettu 2.1; eli pääkanavat edessä ja subwoofer. Show'ta luvassa EMMA:n uusimpia luokkia on ESQL, missä kuuntelutuomarointi tehdään auton ulkopuolelta. Benjamin Myllyluoman mini on ollut vetonaula yleisölle, ja pokaalivuori kertoo niin kotimaan, kuin EM-kisojen menestyksestä. Kuten SQ-luokissa on tavoitteena saada puhdas ja täyteläinen ääni, mutta lisähaasteensa tuo äänen yhdistäminen liikkuvaan kuvaan. Kun kisataan niin välillä sattuu ja tapahtuu, maksimi äänenpaineen metsästys saa joskus laitteet koville. Luokka jaetaan kahteen ryhmään, eli M ja X, eli Master ja Expert, jotka eroavat toisistaan siten, että Masterissa subewoofer sijoittuu konttiin kuten Trunk. . . Trunk-luokissa on rajattu elementtien (W = woofer) kappalemäärä, ja 1W vastaa yhtä 10” elementtiä pinta-alalta, 2W kahta, 4W neljää, ja Unlimited -luokassa lompakko on rakentelun rajana. Eli niskatukia ei lasketa. ??????. Asennustuomarointi tehdään kaikissa luokissa. Kisoissa näkee monenlaisia laitekokoonpanoja. Mutta se on motorsporttia, ja tässä hyväntuulinen Arsi Sipilä esittelee voittaneen vedon jälkeen hieman väsähtänyttä kartiota. Subwooferin rakenteiden pitää sijaita bpilarin, eli etuovien takapilarin, takana. Esimerkiksi lentokoneen lentäessä ruudulla kaartaen äänen pitäisi liukua myös pehmeästi ja samassa tahdissa ja suunnassa kuin kuvan. SPL eli Paineluokat Suomessa on perinteisesti vahvaa paineosaamista, ja EMMA:n SPL, eli ESPL -luokista on kiikutettu tuliaisina Euroopan mestaruuksia. R-luokassa kotelon pitää sijaita takapenkin takana, mutta kotelo saa nousta kattoon asti. Suomalaiset kisaajat ovat saavuttaneet myös kansainvälistä menestystä EMMA:ssa. . X-luokassa ei auton tarvitse olla rekisteröity, mutta sen pitää olla ajettavissa. Antero on mukana kehittämässä EMMA:n sääntökirjaa, ja Pekka metsästää laadukkaita hifituotteita kisaajille, joten tässä kuvassa kulminoituu paljon hifiosaamista. T-, eli Trunk, -luokassa pitää kotelo mahtua takakonttiin siten, ettei mikään kotelon tai elementin osa ylitä takapenkin selkänojan kiinteää osaa. Tässä Esa Repon tyylinäyte ESQLluokassa kisaavan Opelinsa kontista. Tässä kansainvälisestikin arvostettu tuomari Antero Kölli antaa palautetta todella pitkän linjan konkarikisaajalle AudioImportin Pekka Kinnuselle. Luokat jaetaan karkeasti subwoofer-kotelon sijainnin mukaan. ??????. Isoin luokka Multimediassa on X, eli Expert. Monet kilpailutiimit ovat jäsentensä kautta näkyvillä EMMA:ssa, ja avoimuuden ja tasapuolisuuden nimissä EMMA:ssa ei ole laitemerkkejä rajattu. Uutta elementtiä koteloon ja mittarille, oli Arsin kommentti. W-, eli Wall -luokassa on nimensä mukaisesti mahdollista rakentaa seinä, mutta kotelokin käy
Vuonna 2017 finaali järjestetään kolmannen kerran Vaasan nurkalla Botniahallissa. luokissa ja Expertissä on Rja Wallluokan subwoofer-rakenne. Dokumentointi on tärkeä osa Racingluokkaa, koska jokaisesta muutostyöstä kannattaa ottaa valokuvat ennen ja jälkeen muutoksen. Tulevia kisoja ovat: 1.7. Jarkon Peugeot 206 ja Jonin Renault Megane ovat viimeistelyssään ja äänenlaadussa todella kova referenssi. Heidän autonsa ovat niittäneet kovaa saldoa palkintopöytien putsaajina. EMMA:n maailmaan pääsee parhaiten tutustumaan luomalla katsausta virallisille nettisivustoille ja perehtymällä sääntökirjoihin, jotka ovat vapaasti ladattavissa osoitteessa: www.emmanet. ESQLkuuntelutuomarointi tehdään pakollisten raitojen, sekä vapaavalintaisen kappaleen avulla. Tuunauksen lisäksi arvioidaan auton äänenlaatu ja mitataan subwooferin painelukema ovet auki, eli Racing on ehdottomasti monipuolisin luokka. Finaalissa nähtiinkin hienoja tanssiesityksiä vapaavalintaisen kappaleen yhteydessä. Maalaus, teippaukset, valaistus, alusta, renkaat, moottori, voimansiirto, jarrut, sisustus, teemat, viimeistely ja monta muuta. Kun uusi sääntökirja julkaistaan, järjestetään tuomarikoulutus ennen kauden alkua. Racing jakaantuu kahteen kategoriaan käytettävissä olevien istuimien mukaan. Hymy on herkässä vuoden uurastuksen jälkeen. Suomesta löytyy lukematon määrä upeasti rakennettuja tuning-autoja, joissa on myös laadukasta äänentoistoa. ECA-Teamin isännöidessä Loimaalla 15.7. Moni on edennyt EMMA:n toiminnassa kansainväliselle tasolle ja paljon hyviä ystävyyssuhteita on syntynyt toiminnassa. Kisoihin kannattaa tulla rohkeasti kyselemään ja katselemaan. Vaasassa uuden kauppiaan Next Level Audion vieraana 22.7. Seuraavan kerran koulutetaan väkeä keväällä 2018. Vaasassa Botnia-hallissa Jarkko Saukonoja AudioImportista ja Joni Hirvonen Hifixistä ovat pala suomalaista hifihistoriaa. Voit ladata myös viimeisimmät päivitykset kohdasta Addendum sekä tuomarointi-helpit, joiden avulla voit kuunnella omaa autoasi ja miettiä, mitä soundissa on kohdallaan, ja mitä puuttuu. Joitakin tuomaroinnit saattavat jännittää, mutta uudet opastetaan toimintaan, ja esimerkiksi kuuntelutuomarointeja tehdään yhdessä kokeneemman tuomarin kaverina. Racingluokassa tarkastellaan rakentajan taitoja eri puolilta autoa. Jarkko on voittanut Suomessa Best of Soundin monena vuonna peräkkäin, ja hänen näkemystään kuunnellaan myös ulkomailla. Toinen, missä tarvitaan vapaaehtoisia on backofficen pyörittäminen. Customissa saa rakentaa vapaammin. Vantaalla SK-Autosoundin piha-alueella 12.8. Suomenmestaruuskisat huipentavat kauden, ja tässä on kuvaa 2015 mestareista. Laitteiston subwooferin paineet myös mitataan yhdellä ovet auki soitolla. Paljon muutakin EMMA:n harrastustoiminnassa on paljon tehtävää, ja innostuneita vapaaehtoisia toivotaan mukaan toimintaan, missä kannustimina ovat hyvät etenemismahdollisuudet. Racing-luokkaan soveltuvasta kalustosta ei siis ainakaan ole pulaa, vielä pitäisi vain saada innostettua autojen omistajat mukaan kisatouhuun. Racing, eli EMMA:n tuningluokat Moni haluaa rakentaa autoaan muutenkin kuin vain pelkästään äänentoiston osalta. Tuomaritoiminta on monelle merkittävä ensiaskel edistyä harrastuksessa. info/competition/rules/. A uto S ound 95 A uto S ound 95 KOKEILUSSA Tällä kaudella kisataan kahdeksassa osakilpailussa, joista ensimmäinen oli Hifixillä Lahdessa ja toinen Botnia Ringillä Etelä-Pohjanmaalla. Tämä on todella hieno luokka vannoutuneille autojen rakentelijoille. Suomalaiset kisaajat ovat ehkä hieman ujoja tässä lajissa, mutta mielikuvitusta mukaan ja show'ta niin pisteet kasvavat. Voittajilla on mahdollisuus osallistua Euroopan Mestaruuskisoihin Itävallan Salzburgissa.. Stock-luokassa pitää olla käytössä kaikki auton alkuperäiset penkit. Mikkelin EC-Motorshowssa, joka on kansainvälinen osakilpailu 23.9. Mietipä asiaa vaikkapa tältä kannalta, esimerkiksi asennustuomarina pääset luvan kanssa tutkimaan perusteellisesti läpi Suomen parhaita hifiautoja ja niiden asennusteknisiä ratkaisuja, ja kuuntelutuomarina oma "kuuntelukorva" kehittyy sata kertaa paremmin kuin kuuntelemalla vain sitä omaa settiä, ja ehkä satunnaisesti jotain muita. Ahveniston moottoriradalla Radalle.comin ratapäivillä 8.7. Yhdistys kaipaa muutenkin vapaaehtoisia suunnittelemaan ja ideoimaan, miten lajia kokonaisuudessaan kannattaisi kehittää Suomessa
96 A uto S ound 96 A uto S ound KOKEILUSSA LÄNSIRANNIKON TUOREIN HIFIKAUPPA! NEXT LEVEL AUDIO VAASA Vaasantie 316, Koskenkorva www.pp-autobahn.fi www.facebook.com/ppautobahn JP d’art audio easy audio LAADUKKAITA VAIHTOEHTOJA www.pp-autobahn.fi
FIRMAN TAUSTALLA ON HARVINAISEN VANKKAA ÄÄNENTOISTOALAN KOKEMUSTA, JOTEN UUSI TULOKAS PITI TOTTA KAI OTTAA HETI ESITTELYYN. Myymälän valikoimaa Next Level Audion perustamisesta lähtien ajatus oli se, että myymälä tulee painottamaan enemmän kotiäänentoistoa, kuin varsinaista autohifi ä. Kun kaikki vanhat asiat oli muisteltu ja todettu miten hienoa kaikki ennen olikaan, heitti Jarno puolittain ilmoille ajatuksen perustaa hifi liike. Ja huumorin kukkana aluksi ilmoille tullut ajatus poiki täysin uuden ajattelutavan hifi liikkeen pohjaksi. Vaasantie 316, Koskenkorva www.pp-autobahn.fi www.facebook.com/ppautobahn JP d’art audio easy audio LAADUKKAITA VAIHTOEHTOJA www.pp-autobahn.fi. YRITYKSEN ESILLETULO ON TAPAHTUNUT TYYLILLÄ JA MYÖSKIN AIKAMOISELLA VOLYYMILLA. Next Level Audio sai alkunsa kuten niin moni muukin yritys puolittain huumorilla heitetystä ajatuksesta perustaa hifi myymälä, josta sitten erinäisten vaiheiden kautta tulikin totta. Yrityksen alku Elettiin vuoden 2016 kesää, kun pitkäaikaiset kaverukset Tom ja Jarno tapasivat vanhojen muisteloiden merkeissä Jarnon kotona Lapualla. Liikkeen perustamisen taustalla on mielenkiintoinen tarina, sillä jo Wasa Hifi stä ja Vaasan Ykkösradiosta tutuksi tullut hifi alan pioneeri Tom Hietaharju toimii myymälässä päävastaavana. A uto S ound 97 YRITYSESITTELY T ämän vuoden helmikuussa Vaasassa avasi ovensa uusi täyden palvelun hifi liike nimeltään Next Level Audio Oy. Myös sellaista, jota yleensä näkee vain nettikauppojen sivuilla, tai esitteissä. Liikkeen omistaja ja vankka taustahahmo Jarno Puhakka taas puolestaan on Tom Hietaharjun vanha asiakas, joka omaa todella laajan harrastuspohjan ja kokemuksen niin autokuin kotihifi laitteistakin. NEXT LEVEL AUDIO VAASA tiin pitkän kaavan mukaan ja jossain kohtaa kaverit alkoivat puhua heille niin rakkaasta harrastuksesta, eli hifi stä. Mutta mikä erottaa Next Level Audion muista hifi liikkeistä on se, että tavaraa on esillä todella runsaasti. Perustavana ideana on luonnollisesti täyden palvelun talo, josta saman katon alta saa äänentoistolaitteiston autoon ja kotiin, rautaisen asiantuntemuksen kera. Next Level Audion nimikin syntyi juuri siitä syystä, että liikkeen toimintaperiaate on viedä hifi myymälä seuraavalle tasolle. Myymälän sijainti vilkkaan kauppakeskuksen sisällä on tuonut kokonaan uuden asiakaskunnan ja heräteostoksia on mukava tehdä ruokaostosten lomassa. Valikoimasta noin 70 prosenttia onkin pyhitetty kotiNext Level Audion myymälä on erikoistunut palvelemaan asiakkaita pienimmissäkin tarpeissa. Myymälästä löytyy kattava valikoima erilaisia tarvikkeita niin koti kuin autopuoleltakin. Iltaa istutTeksti: AutoSound Technical Magazine Kuvat: Next Level Audio LÄNSIRANNIKON TUOREIN HIFIKAUPPA! NEXT LEVEL AUDIO LUPAA MULLISTAA SUOMEN HIFIMARKKINAT, NIIN KOTIKUIN AUTOHIFINKIN KENTÄLLÄ. Lisäksi Jarnon vaimo Kati hoitaa yrityksen paperiliikennettä vapaaaikoinaan
Tämä on tuonut tilaajia myös Euroopasta asti ja tulevaisuuden suunnitelmiin sisältyy rinnakkaissivujen avaaminen englanninkielisenä. Next Level Audio on myös koko Suomen maassa ainoa audioliike, jossa voi saada ostamansa tuotteet Santanderin rahoituksella aina 40 000 euroon saakka. Eikä siinä ole todellakaan kaikki. Verkkokauppa on räätälöity vain Next Level Audiota varten ja se onkin huippumoderni tuote, jonka helppokäyttöisyyteen ja selkeyteen on panostettu kunnolla. Pohjanmaa on aina ollut vahvaa aluetta niille asiakkaille, jotka haluat kuunnella välillä myös todella lujaa. 98 A uto S ound YRITYSESITTELY äänentoistolle. Kotipuolelta esimerkiksi löytyy vinyylilevysoittimia, joista kirsikkana kakun päällä on ProJectin huippumalli Signature 12. Hintaa soittimella on kuitenkin yli 10 000 euroa. Tavarat ovat esillä selkeästi jaoteltuina ja kaikkiin tuotteisiin pääsee helposti tutustumaan. Hämmästyttäviä tuotteita Mutta se, mikä tekee Next Level Audiosta yhden maamme merkityksellisimmistä hifiliikkeistä on ehdottomasti se, että asiakkaat todellakin pääsevät näkemään tuotteita, joita ei välttämättä koskaan elämänsä aikana pääse kuulemaan tai näkemään livenä. Pelkästään aktiivisubwoofereita myymälässä on esillä yli 30 kappaletta ja kaksikanavaisen audion kuunteluhuoneessa asiakkaat voivat kuunnella englantilaisen Bowers & Wilkinsin Diamond 800-sarjan lattiakaiuttimia, joiden parihinta on huima 30 000 euroa. Idea kaikissa tuotteissa on pitää suurin osa myymälän valikoimasta heti saatavilla omasta varastosta. Hintalapussa lukee messevä yli 10 000 euron hinta Ortofonin rasian kanssa. Niin vaikuttava myymälän tuotearsenaali on, että jos ei tällaisesta hifiliikkeestä löydä asiakas etsimäänsä, ei sitä löydä sitten mistään. Tämä helpottaa erityisesti silloin, kun on hankPro-Jectin Signature 12" levysoitin. Kyseistä levysoitinta ei ole tuotu kuin muutama kappale Suomeen ja Next Level Audion myymälässä sellainen on suoraan toimintakuntoisena. Siihen lääkkeeseen löytyy autokäyttöön järeät päätteet ja subbarielementit, mutta myös kotikäyttöön löytyy omansa. Jarnon ja Tomin mukaan verkkokauppa on kuitenkin vielä raakile ja takataskussa on muutamiakin kehitysideoita, millä jo nyt tyylikästä verkkokauppaa voidaan kehittää pidemmälle. Ja se on vain yksi setti myymälän monista muista kokonaisuuksista. Tuotteita sieltä toki vielä puuttuu, mutta muutaman kuukauden sisällä se on varmasti kehittynyt sille tasolle, johon kivijalkamyymälän valikoima ja ulkoasu edellyttää. Kyseistä vinyylinpyöritintä on tuotu vain muutama kappale maahan. Tämä jos mikä on todellinen vetonaula myymälässä. Haastateltaessa kaveruskaksikkoa Jarnoa ja Tomia, on molemmilla hyvin samanlainen ideologia. Next Level Audion myymälä on saanut asiakkailta runsaasti myönteistä palautetta, sillä myymälä on suuri, avara ja valoisa. 217 neliömetrin myymälästä löytyy kaksi suurta yli 30 neliön kuunteluhuonetta, joista toisessa on suomen hifiliikkeiden mittakaavassa harvinainen aito 11.2-kanavainen Dolby Atmos teatteri, jonka äänimaailma toistuu hieman muunnellun 13.2-kanavaisen järjestelmän turvin, vaikka itse elektroniikka ei tue niin montaa kanavaa. Ja vain niin voi erottua, jos yksilöityy ja profiloituu tietylle tasolle. Autohifilaitteita myymälässä on myös reipas valikoima, vaikkakin se edustaa myymälän valikoimissa pienempää osuutta ja sitä on silti 15 metriä pitkän hyllyn verran esillä katosta lattiaan. Verkkokauppa mahdollistaa maksamisen lähes kaikilla muodoilla ja tilaaminen onnistuu helposti jopa ilman rekisteröitymistä kauppaan. Kuten esimerkiksi kuvan Cerwin Vegan suurimmat lattiakaiuttimet.. Tässäkin ideologia on ollut viedä verkkokauppa seuraavalle tasolle, kuten yrityksen nimikin viittaa. Vielä kun tietotaito on äärimmäisen rautaista, on Next Level Audiolla kaikki eväät menestyä suomen yhä kiristyvässä audiomyymälä maailmassa, jossa erikoisliikkeitä katoaa ja yksilöllinen palvelu heikkenee. Myymälän on erotuttava joukosta. Vaikka Next Level Audiosta saakin markettihintaista tavaraa aivan yhtä lailla, kuin monesta tämän päivän ketjuliikkeestäkin, on myymälä askeleen edellä monia vastaavia alan liikkeitä. Se onkin yksi Next Level Audion ideologian kulmakivistä. Tämäkin on yksin näyte myymälän vetäjien ammattitaidosta. Saman setin musiikkilaitteiden kanssa juttua tehtäessä soivan setin hintalapussa luki uskomaton yli 50 000 euron lukema. Toisessa kuunteluhuoneessa, joka on puoliksi avoin myymälään päin, pääsee tutustumaan kaksikanavaisen äänentoiston saloihin. Kivijalkatuotteiden lisäksi myymälästä saa ihan oikeaa laatuhifiä todella laajassa hintahaarukassa. Verkkokauppa Next Level Audio on avannut myös verkkokaupan hiljattain ja sekin on tehty erilaisella ajattelulla, kuin moni muu verkkokauppa. Next Level Audiosta sellainen kuitenkin löytyy esiltä täysin kuuntelukuntoisena
Eksoottisempaa Tshernovin kaiutinkaapeliakin löytyy kelalta heti varastosta. Hintalapussa lukee 8000 euroa. Koska näkyvyys on suoraan paljon suurempaa ohikulkevien ihmismassojen vuoksi. Tässä kaverukset ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että myyjän ammattitaito on se tärkein seikka, jolla asiakas tuotteet valitsee. Myymälässä on yli 40 kelaa erilaista kaapelia moneen käyttötarkoitukseen. Kaksikanavaisen äänen kuunteluhuone on rakennettu puoliavoimeksi ja se toimii yllättävän hyvin, vaikka ääni pääseekin karkaamaan myymälän puolelle. Ratkaisu on näyttävä ja kaikki kuunteluhuoneessa esillä olevat kaiuttimet näkyvät paremmin asiakkaille.. Next Level Audio kun myymälänäkin sijaitsee tavallisesta poikkeavassa paikassa. Tunnelmointia ja tuotteita Autopuolella esittelyhyllyjä löytyy kaksin kappalein, mutta esimerkiksi kaiuttimien kuunteleminen ennen ostopäätöstä ei onnistu kovinkaan helposti. Tällä on Jarnon ja Tomin mukaan suuri merkitys, sillä asiakasvirta on suurta ja esimerkiksi mainontaa ei tarvitse tehdä niin paljoa, kuin yleensä. Esittelyautoja ja asennuksia Next Level Audiolla on jo valmiina kesän rientoja varten muutama erittäin tasokkaasti rakennettu hifiauto, sekä muutama mopoauto. Tällä ei kuitenkaan Jarnon ja Tomin mielestä ole niin suurta merkitystä, sillä monet autokaiuttimet on räätälöity soimaan auton ovessa ja jos ne asentaa myymälätelineessä pieniin suljettuihin koteloihin, ei kaiuttimien suorituskyvystä kuitenkaan saa täyttä kuvaa, vaikka jonkinlaista osviittaa se toki antaa. Marantzin uusi lippulaiva vahvistin PM-10 on todellinen hifistin unelma. Next Level Audion myymälässä sitäkin pääsee kuuntelemaan haluamillaan kaiuttimilla. Liike sijaitsee nimittäin Vaasassa Minimani kauppakeskuksen sisällä sijaitsevalla kauppakäytävällä. Tässäkin ajatuksessa Next Level Audio tulee kehittymään entisestään, sillä asennustoimintaa ajatellen Jarnolla on muutamia kuumia rautoja tulessa, joiden toteutumisen tulemme näkemään lähitulevaisuudessa. Lisäksi tarvikkeiden ja pientavaroiden myynti on suurta, sillä tasokas hifikauppa kauppareissun varrella houkuttaa ihmisiä myymälään. Perusasennukset kuten esimerkiksi soittimien vaihdot, laitteiston säädöt yms. Ja kuvassa ei vielä edes näy kotipuolen muut kaapelit, joita niitäkin on kattava valikoima. Toistaiseksi tilan saaminen on ollut Vaasassa se suurin pullonkaula, sillä sopivan ja riittävän lähellä olevan asennustilan löytyminen tuntuu olevan lähes mahdoton tehtävä. Jos myyjä tuntee suoraan asiakkaan auton, sen tarpeet mahdollisten sovitteiden muodossa ja osaa kertoa erimerkkisten kaiutinmallien soinnista, on asiakas varmoissa Kaapelitarvikkeet on myös osa-alue, johon Next Level Audio on erikoistunut. Tämä puoli tulee näkemään Jarnon ja Tomin mukaan uudistusta tulevaisuudessa, sillä asennustoimintaan on tarkoitus keskittyä vielä nykyistä enemmän. A uto S ound 99 YRITYSESITTELY kimassa suurempaa laitekokonaisuutta, tai hankkimassa sitä loppuelämän audiolaitteistoa, johon halutaan sijoittaa kerralla hieman enemmän valuuttaa. hoidetaan myymälän yhteydessä sijaitsevalla parkkialueella. Tämä vaatii arvoisensa oheislaitteiston, joka varmasti löytyy samasta paikasta
Tämä tiimi on vienyt suomessa hifikaupan yrityksen nimen mukaisesti seuraavalle tasolle ja jos Vaasan suunnalla liikkuu, kannattaa myymälässä poiketa vaikka vain tutustumassa suureen valikoimaan ja ihastelemassa laitteita, joita ei tarvitse kuolata nettisivuilla, vaan ne näkee suoraan paikan päällä. Henkilökunta Jarno ja Kati Puhakka & Tom Hietaharju Osoite Laivakatu 13, 65100 Vaasa Tarkempi sijainti Vaasan Minimani kauppakeskuksen sisällä Myymälän koko 217 m 2 Puhelin 050 330 4704 Sähköposti info@nextlevelaudio.fi Verkkokauppa www.nextlevelaudio.fi NEXT LEVEL AUDIO VAASA käsissä. Tämä monesti helpottaa ostopäätöstä ja käytetyille laitteille on myös oma kiinnostunut ostajakuntansa. Lisäksi tarjoustuotteita on paljon ja yritys esimerkiksi ottaa asiakkaiden vanhat laitteet vaihdossa, joka puolestaan auttaa asiakasta hankkimaan uudet laitteet, kun vaihtolaitteiden hyvityshintakin on reilu. Yhtä kaikki, on helppoa ymmärtää miksi asiakkaat ovat ottaneet Next Level Audion niin nopeasti omakseen. Parihinta tasan 30 000 euroa. Kannattaa aina kysyä myös oman paikkakunnan kivijalkakaupasta tarjousta etsimiinsä tuotteisiin, sillä monet Next Level Audion asiakkaat ovat yllättyneet siitä, miten netissä muualla edulliseksi luultu tuote onkin ollut oman paikkakunnan myymälässä vielä edullisempi, kunhan on vain mennyt rohkeasti tiskille pyytämään tarjousta. Viedä hifimyymälä seuraavalle tasolle. Next Level Audion valikoimista löytyykin lähes kaikenlaiset kaiutinadapterit ja johdot autoon kuin autoon. Kutkuttaa silkkisellä äänellään korvia ja verottaa myös lompakkoa. Myymälä onkin toteuttanut nimensä mukaista ideologiaa. Sen äänimaailma on ilmava, luonnollinen ja vailla värittymiä. Myymälän tiskin takana häärii myymälävastaava Tom Hietaharju, joka on tuttu nimi lehtemme lukijoille ja taustavoimina on yrityksen omistajapariskunta Jarno ja Kati Puhakka. Kaikki tuotteet ovat esillä myymälän vaihtolaitehyllyssä ja myös verkkokaupassa runsaiden kuvien kera. Ja tätä Diamond 800-sarjaa Next Level Audion myymälästä löytyy esiltä useampi mallipari. Yksi Next Level Audion toiminnan kulmakiviä on ottaa asiakkaiden vanhat laitteet vaihdossa. Josko sitä Santanderia käyttäen hankkisi itsellekin kunnollisen musiikinkuuntelulaitteiston. Autohifille on pyhitetty Next Level Audion myymälässä vain noin 30 prosenttia kokonaisvalikoimasta. Hintalappu on suuri, mutta niin on toki myös rahalle saatava vastine. Valikoima on kieltämättä vaikuttava. On hienoa, että tällaisia audioalan erikoisliikkeitä vielä syntyy, eikä vain katoa. Myymälässä on vaikuttava kattaus hifiä, palvelu on esimerkillistä ja kaikkialla huokuu varmuus omaan tekemiseen ja rohkeus erikoistua. Haastattelunhetken päätteeksi myymälässä soivan Bowers & Wilkinsin kaiutinpari tekee vaikutuksen. Silti sitäkin on esillä yhden 15 metriä pitkän hyllyn tila katosta lattiaan. Hintataso on myös kohtuullinen ja vaikka yritys pursuaa toinen toistaan upeampia tuotteita, on Next Level Audion viesti asiakkaille hyvin selvä. Asiakastyytyväisyys onkin ollut yksi yrityksen vauhdikkaan alun siivittäjä, sillä monista asiakkaista on tullut suoraan vakioasiakkaita. Next Level Audio on paikkansa ansainnut ja mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan on arvoitus, mutta tällaisella konseptilla kaikki eväät palvella asiakkaita myös tulevaisuudessa on taattu.. Ja siinä on kyllä onnistuttu erinomaisesti. 100 A uto S ound YRITYSESITTELY Bowers & Wilkinsin Diamond 800-sarjan lattiakaiuttimet ovat vaikuttava näky. Next Level Audio toivottaa kaikki asiakkaat tervetulleeksi läheltä ja kaukaa viihtymään rennon tyylikkääseen ilmapiiriin. Loppu tulee myyjien osaamisesta ja kuinka kuunnella asiakkaan tarpeita, jolloin oikea tuote löytyy
A uto S ound 101
"No itse asiassa se missä mä tarvitsen teidän apua ei ole nämä kaiuttimet tai vahvarit, vaan eräs toinen tuoteryhmä", sanoi Tomppa, ja demonstroidakseen asiaa otti esille todella isokokoisen taskulampun, siis sellaisen "vartijamallin" Magliten, mihin menee ainakin kahdeksan kappaletta D-kokoluokan paristoja. 102 A uto S ound 102 A uto S ound ARSKAN HIFIT A rska, Repa sekä Tompaksi itsensä esitellyt itämaan soundivelho viettivät leppoisaa sunnuntaipäivää Jakartan suurkaupunkialueen laitamilla sijaitsevilla tiluksilla. Totta kai kaverukset olivat heti innoissaan mukana, sehän olisi kunnia-asia saada kuskata kotimaan kamaralle ensimmäisen satsi näinkin komeita subbareita ja vahvistimia. Vehkeestä lupailtiin kuitenkin irtoavan 18,5 Voltin jännitteellä ja 0,0033 ohmin kytkyllä hurjat 20 kilowattia, ja vieläpä niinkin pienellä särötasolla kuin 15%. "Henkilökohtaisen konkurssin tehneeltä varattomalta henkilöltä kun on aika vaikeaa ulosmitata mitään", naureskeli kaveri. Liero tuli Arskalle ja Repalle tutuksi reissun alkuvaiheessa Helsinki-Vantaan lentoaseman baarissa, jolloin kaveri kertoi lähtevänsä hetkeksi aikaa niin sanotusti "viilentämään jalanpohjia". tutustua näytekappaleisiin erilaisista subbareista ja vahvistimista, jotka kieltämättä olivat aika hienoja. Viestinsä perillemenoa vahvistamaan Tomppa nosti pöydälle ämpärillisen vaseliinia sekä muutaman parin kumihansikkaita. Erityisen vaikutuksen poikiin teki 34" kokoinen The Indonator -jättisubbari, jolle luvattiin vähintäänkin sadantuhannen MAX-watin hetkellinen tehonkesto sekä 3,27 hertsin ominaisresonanssitaajuus. Sitä tuskin normaali-ihminen edes kuulee. Kaupasta haluttiin kuitenkin tehdä kokokansan hifi kauppa, jossa voisivat asioida muutkin kuin alan kovimmat kultakorvat. Tällaisen vähän reilumman ulkomailla vietetyn ajan jälkeen koti-ikävä oli jo melkoinen, ja varmasti Keravallakin oltiin jo odotettu kuumeisesti Arskan ja Repan paluuta. VIIME JAKSOSSA POJAT LÖYSIVÄT PITKÄLLISEN ETSISKELYN PÄÄTTEEKSI LEGENDAARISEN INDONESIAN HIFIGURUN, JA NYT OLI TUTUSTUMISEN AIKA! auki ja alkoi työntää yksitellen paristoja sisään, Arskan ja Repan tuijottaessa tapahtumaa tajuamatta yhtään miten tämä esitys liittyisi yhtään mihinkään maahantuontihommaan. Arskan ja Repan tutkiessa pupillit laajentuneina ja shortsien etumukset asiaankuuluvasti koholla näitä huimia hifi laitteita, kertoi poikien isäntä, että hän voisi tarvita hieman apua ensimmäisen laite-erän kuljetuksessa Suomeen. Todellisuudessa gurumme ajeli japanilaisvalmisteisella tila-autolla, mutta sen verran tuningmiehen vikaa kaverissa oli, että auton ratti sentään oli oikeaoppisesti väärällä puolella, kuten kaikissa tehokkaissa japsiraasereissa siellä kotimaassammekin on. Nämä sisältävät kaikenlaisia erilaisia luonnontuotteita, mutta tullissa ne eivät oikein tahdo ymmärtää ettei näissä ole mitään laitonta. Liero oli tehnyt ennen ulkomaanreissuaan erilaisia veroja perintäteknisiä toimenpiteitä, joten massia oli jäänyt jemmaan oikein säkkikaupalla. Nyt aikaa olikin kulunut jo muutama viikko, joten eiköhän sitä jälleen uskalla palata takaisin Suomeen. Sen vuoksi se maahantuontikuvio pitää hoitaa ainakin näin aluksi niin sanotusti analogisin menetelmin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan". Ajatus karkasi jo niinkin pitkälle, että fi rman nimestäkin ehdittiin heitellä ilmoille ehdotuksia. Tässä vaiheessa oli jo käynyt selväksi, että ihan kaikki maailmalla liikkuvat tarinat tästä kaverista eivät pitäneetkään paikkaansa. Arska ja Repa saivat mm. "Meidän ensimmäinen maahantuontiartikkeli ovat tällaiset soundinparannuskapselit, joita voi kiinnittää vaikka kaapelien kylkeen, tai oikeastaan mihin tahansa, missä tarvitaan parannusta ääneen. Tomppa ruuvasi taskulampusta perän TAKAISIN SUOMEEN! ARSKAN JA REPAN USKOMATTOMALLA, BULGARIAN KAUTTA INDONESIAAN SUUNTAUTUNEELLA MAAILMANYMPÄRYSMATKALLA OLI NYT SAAVUTTU PÄÄTEPISTEESEEN. Tässä vaiheessa Arskalla alkoi jostain syystä soida päässä Poliisiopisto-leffan "Blue Oyster Bar" -kohtauksen taustamusiikki, ja pojat päättivät yhdessä tuumin kiittää vieraanvaraista isäntäänsä ja niin sanotusti nostaa kytkintä. com/ArskaJaRepa TAKAISIN SUOMEEN! Arska ja Repa. Tomppa kertoi että oli tutustunut varsin perusteellisesti paikalliseen autohifiskeneen ja harkitsi vakavasti tuontifi rman perustamista, joka siis markkinoisi itämaisia hifi laitteita Suomessa. Useiden eri vaihtoehtojen jälkeen koko porukka sanoi kuin yhteen ääneen: sen liikkeen nimeksi tulee Last Level Audio! Tämähän oli niin looginen vaihtoehto kuin vain olla ja voi, viedään homma heti suoraan sinne korkeimmalle tasolle saakka! Arskan ja Repan odotellessa koneensa lähtöä Soekarno-Hattan lentokentällä, törmäsivät pojat sattumalta vanhaan tuttuunsa Liero Koksakeriin. Sovittiin kuitenkin että vaikka tästä maahantuontikuviosta ei nyt tällä kertaa tullutkaan mitään, niin jotain muuta yhteistyötä voitaisiin alkaa tekemään, sillä Tomppakin harkitsi jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen palaamista Pohjolan perukoille Suomeen. Kuten nyt vaikka se viidakon keskellä omassa luostarissa asuminen ja valkoisella tiikerillä ratsastaminen. "Eka kerta on se hankalin, mutta aika nopeasti siihen kuitenkin tottuu", kertoi kaveri. "Autohifi maahantuojilla kun tunnetusti on kultakalan muisti", tämä entinen hifi kauppias nauroi. HEI AMATÖÖRI!!! Jos haluat että susta tulee samanlainen super-pro kuin musta ja Repasta, niin suuntaa osoitteeseen: www.facebook. Yksi villi idea oli yhteisen hifi kaupan perustaminen. Arska ja Repa toivottivat Lierolle onnea ja menestystä valitsemallaan tiellä, mutta eivät tälläkään kerralla halunneet jäädä kuuntelemaan kyseisen herran tarinointia tulevista vannebisneksistään ja muista rahantekovedätyksistä sen pidemmäksi ajaksi. Repan ehdottama Cherry Sound ammuttiin heti alas, sillä se antaisi ehkä liiankin highend-vivahteisen vaikutelman. "Noniin, tämä oli vain tällainen havainnollistava esimerkki", totesi Tomppa, ja jatkoi. Tällä jos millä saisi aikaiseksi todella matalaa bassoa! Erittäin kiinnostava oli myös Sountykital-merkkinen monovahvistin, jolla oli kokoa niin vähän että se olisi melkein sopinut Repan vyölaukun sisälle
A uto S ound 103
Tällaista kevyttä, mutta suurella sydämellä tuotettua musiikkia tuotetaan aivan liian vähäisiä määriä tänä päivänä. Laulaja Ossi Alisaaren lauluääni on kevyt ja hyvin tämän tyyliseen musiikkiin sopiva. . Rumpali Mikko Saaristo on saatu taltioitua levylle varsin luonnollisella dynamiikalla ja rytmisoitin tuo hienoa syvyyttä kappaleisiin. . Tuo kokoonpano oli kaikkiaan kasassa vuosikymmenen välillä 1981 – 1991, jääden lopulta määrittelemättömälle tauolle. Levyllä kuullaan lukuisa joukko vierailijoita, joista tässä yhteydessä mainittakoon Juice Leskinen luottomies Eero ”Safka” Pekkonen, Dave Lindholm, Pantse Syrjä sekä Mika Sundqvist, joista kaksi viimeksi mainittua olivat myös mukana tämän levyn tuotannossa ja äänityksessä. Äänenlaadultaan Värähtelijä albumi on jopa yllättävän hyvä. . . Siitä yksi kerrallaan mukaan tulevat muun muassa basso, rummut, soolokitarat, haitari, piano sekä tietysti puhaltimet ja jouset. Sitten on niitä, jotka ovat kohonneet jo aikaa sitten klassikoiksi. Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä -julkaisu on tullut tunnetuksi erityisesti kahdesta kappaleestaan. . Varmasti osaltaan huonon arvostelun takia Spine Farm irtisanoi yhtyeen levytyssopimuksen ja nykyään Oranssi Pazuzu julkaisee levyjen vinyylipainokset Svart Recordsin ja muut formaatit 20 Buck Spin -levyyhtiöiden kautta. Toki jotkin asiat säilyvät vuosikymmeniä, sen osoittavat kappaleen sanat; ”Siellä aamuun asti juon Viru Valgeaa”. Toinen näistä on Juicen ikimuistoisten hittien joukkoon kohonnut Eesti (On My Mind) , jota kuullaan muun muassa Suomirockia 6 -kokoelmalevyllä vuodelta 2001. . Ja tärkeintähän tämän tyylisessä musiikissa on aina levyn synkkääkin synkempi tunnelma. Ainoa pieni miinus tulee kornin kuuloisista sanoituksista, jotka ovat kenties ajoittain jopa liian ennalta arvattavia. . Mukana levyllä kuullaan muutamia vierailijoita, näistä tunnetuin lienee ShamRain yhtyeen laulaja Minna Sihvonen, jonka laulua kuullaan kahdella levyn seitsemästä kappaleesta. Mitään hifi tasoa äänitys ei suoranaisesti ole, mutta genressään kuitenkin varsin toimivaa. Kyseisen lafkan tunnetuin yhtye lienee Kauko Röyhkän eräs sivuprojekteista nimeltä 500kg Lihaa. . Oranssi Pazuzun uusin albumi on mielenkiintoinen tuttavuus. Kitarat ja syntetisaattorit ovat hienosti äänitettyjä ja samoin laulu, jos tätä örinää nyt voi lauluksi kutsua. Kappaleen koukku on nimittäin siinä, että se alkaa hyvin pienellä määrällä soittimia; alussa on vain Juicen ääni ja kitara. Kappaleen vaikuttava psykedeelinen soundimaailma sekä todella häiriintynyt musiikkivideo, jossa talvisessa metsässä kaapuihin pukeutuneet ihmiset tekevät rituaaleja oranssin savun seassa, oli visuaalisesti melkoisen vaikuttava teos. . Tästä ei tee poikkeusta myöskään vuonna 1983 tupla-LP:nä julkaistu Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä. Väitän, että levyn huippukohdassa vain hyvät laitteistot säilyttävät tarvittavan resoluution sekä toiston erottelukyvyn. . . Sinänsä kappale on hauska osoitus Juicen tavasta kirjoittaa musiikkia, mieshän ei ollut koskaan vieraillut Virossa ennen tämän laulun kirjoittamista. Turkulainen indierock -yhtye Salaliitto on varmasti suurelle yleisölle vielä melkoisen tuntematon tapaus. LEVYT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA OLE KAIKKEIN ”HIFEINTÄ” TESTILEVYOSASTOA, VAAN MUSIIKKIA, JOTA KUUNNELLAAN JUURIKIN MUSIIKIN TAKIA JA JOKA HERÄÄ HENKIIN HYVÄLLÄ ÄÄNENTOISTOLAITTEISTOLLA TOISTETTUNA. Hienosti soivat sähkökitarat ovat kantavana teemana usealla levyn kappaleella. Kappale huipentuu näiden kaikkien yhteissoitantaan ja loppua kohden taas yksi kerrallaan soittimet häviät pois siten, että lopulta jäljellä on taas vain Juice. Muutamia albumeita Leskinen julkaisi myös pelkästään omalla nimellään. Ainoastaan Spine Farm Recordsin kautta julkaistu Kosmonument -albumi keräsi jonkun verran kritiikkiä arvostelijoiden keskuudessa ja muun muassa suomalainen verkkomedia Kaaoszine antoi levylle vain yhden tähden kymmenestä. Lanja -kappaleen rummut soivat hienosti vanhahtavalla tyylillä ja sähkökitaroiden soundi on korvia raastavaa. Sen sijaan rumpusettiin ja bassokitaraan kaipaisi ainakin vinyyliversion perusteella hieman lisää dynamiikkaan. Tässä arvostelussa kohteena oleva levy on Juice Leskinen Grand Slam -yhtyeen käsialaa. Miehen säveltämien ja sanoittamien kappaleiden joukkoon mahtuu paljon erikoisia ja jopa taiteellisia teoksia. Näistä ensiksi mainittu on menoa ja meininkiä sisältävä biisi, jonka lyriikat jäävät heti soimaan päähän. Savon sydämestä Juankoskelta kotoisin oleva Juice teki pitkän ja vaiherikkaan uran muun muassa kokoonpanoissa Juice Leskinen & Coitus Int, Juice-yhtye, Juice Leskinen Slam sekä Juice Leskinen Grand Slam. Toivon kuitenkin menestystä sekä Salaliitolle, että levy-yhtiö Plastic Passionille. Suomirockin ajalle tyypilliseen tapaan kokoonpanot ja miehistöt vaihtuivat jatkuvasti ja toisaalta Leskisen levyillä on aina ollut myöskin paljon vierailijoita. . Tuon kappaleen, kuten muidenkaan Värähtelijä -albumin kappaleiden, suomenkielisistä sanoituksista ei hyvällä tahdollakaan ota kuuntelemalla selvää. . . Oranssi Pazuzun tarina alkoi vuonna 2007, ja bändin perustajia ovat taitelijanimillä esiintyvät laulaja-kitaristi Jun-His, bassokitaristi Ontto, rumpali Korjak sekä syntetisaattoria soitattava Evill. . Kuismanen soittaa levyllä myös koskettimia ja Alisaari sekä Saaristo perkussioita. Muistan törmänneeni kyseiseen pumppuun jo joskus ensimmäisiä kertoja suomirockiin tutustuessani. . Salaliitto on itselleni vielä hyvinkin uusi tuttavuus. Myöhemmin mukaan liittyi toinen kitaristi Moit. Näiden herrojen lisäksi levyllä kuullaan myös monipuolinen kattaus erilaisia jousia ja puhaltimia. Laulaja Alisaaren ääni on myös hyvin ja laadukkaasti taltioitu. Tuon äänestyksen järjesti jokunen hetki sitten yhdysvaltalainen LA Weekly -lehti. Raskasta, todella raskasta musiikkia sellaisesta pitävälle! Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Levy-yhtiöt . Sanoittamisen taito ja tarinan kerronta oli Juicella totisesti hallussa, sen osoittaa hienolla tavalla vaikkapa edellä esitellyt kaksi kappaletta. Salaliiton kokoonpano on seuraava: laulun hoitaa Ossi Alisaari, joka soittaa yhdessä Timo Kuismasen kanssa myös kitaraa. . Kappale kuvaa omaa aikaansa Neuvostoliiton hallitsemassa Virossa ja sen yhteiskunnan erilaisuudesta Suomeen. Sen verran taustaksi mainittakoon tässä yhteydessä, että vuonna 2015 alkaneen yhteistyönsä aikana Salaliitto on julkaisut kaksi studioalbumia. Sillä termillä muun muassa on kuvattu suomeksi laulavan deathmetal-yhtyeen Oranssi Pazuzun musiikkia. MUSIIKKI SOUNDIT Juice Leskinen Grand Slam Boogieteorian alkeet peruskoulun ala-astetta varten, lyhyt oppimäärä. Musiikilliselta tyyliltään Melankolia -albumin sisältö on helposti lähestyttävää indie-pop-rockia. MUSIIKKI SOUNDIT . Nerokkaista sanoituksistaan ja kielikuvistaan tunnettu Leskinen oli suosionsa huipulla 1970-80 -luvuilla suomirockin kultakaudella. Kieltämättä kyseessä on suomalaiselle metallibändille sopiva tunnustus, onhan maassamme ollut perinteisesti useita hyvinkin sekavaa ja jopa pelottavaa musiikkia soittavia yhtyeitä. Salaliitto julkaisee levynsä turkulaisen pienlevy-yhtiö Plastic Passionin kautta. . Levyn perusmiehistönä ovat laulaja-kitaristi Leskisen itsensä lisäksi rumpali Vesa Sytelä, basisti Antti Tammilehto, kitaristi Puntti Valtonen, pianisti Ila Louenranta sekä pianisti-kosketinsoittaja Anssi Tikanmäki. Vaikutteita Salaliiton musiikilliseen tyyliin löytyy selkeästi akselilta EgotrippiPariisin Kevät-Liekki; Salaliitto on eräänlainen yhdistelmä näiden yhtyeiden tyylilajeja. Harvemmin tänä kompression aikakautena kuulee enää näin hyvää vinyylisoundia joltakin levyltä! Kenties pienen levy-yhtiön vahvuudet näkyvät juuri tässä: välttämättä ei ole tarvetta tehdä kaupallista huttua, vaan välillä voidaan mennä oikeasti musiikin ehdoilla. Kokonaisuudessaan Salaliiton toinen albumi menee heittämällä alkuvuoden parhaiden levyostosten joukkoon. Toinen tämän levyn klassikkokappaleista on puolestaan yhden vinyylin puolen jo yksistään täyttävä, yli 16 minuuttia pitkä kappale, Bluesia Pieksämäen asemalla. Samaa vikaa on myös keskimmäisessä, jonka kertosäe varsinkin iskostuu mielen syövereihin heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Juice Leskisen tuotanto on laaja ja monivivahteinen. Kenties suomimetallista lähimpänä Oranssi Pazuzun musiikkia on Enochian Crescent -yhtyeen tuotanto vuosituhannen vaihteesta. Ei sikäli mitään yllättäviä teemoja suomalaiselle blackmetalliyhtyeelle. Maailman pelottavin bändi. Vaikka olen kuunnellut laajasti erilaista metallimusiikkia jo viidentoista vuoden ajan, en muista törmänneeni tämäntyyliseen soitantaa aiemmin. Kitaristikaksikon sähkökitarasooloja on mukava kuunnella. Ensimmäinen kosketukseni Oranssi Pazuzun musiikkiin tuli sattumalta Youtubesta löytyneen Värähtelijä -albumin ensimmäisen singlebiisin Lahja ansiosta. . Sen verran lyriikoita levyn kannesta voi vilkuilla musiikkia kuunnellessa, että mukana kantavina teemoina ovat uhrilahjat, noituus ja kuolema. Leskisen maallinen vaellus puolestaan tuli päätökseen vuonna 2006, jolloin hän menehtyi pitkän sairauden nujertamana vain 56 -vuotiaana. Muutaman ensimmäisen kuuntelukerran perusteella mieleenpainuvimpia kappaleita ovat ainakin Harmaa, Ollaan Nuorii ja Antipako. . Rumpalina on Mikko Saaristo ja basistina Raine Hynninen. Juicen tiettävästi viimeiseksi esiintymiseksi jäi syksyn 2006 Tuuliajolla kiertueen yksi pysähdyspisteistä Kuopiossa. . Vaikka mestari itse onkin poissa, Juicen musiikki elää edelleen! . Kappaleen avulla on todella helppoa opetella tunnistamaan erilaisia soittimia ja toisaalta erottamaan sen, mitä tarkoitetaan musiikin dynamiikalla ja laitteiston erottelukyvyllä. Siitä huolimatta bändin taidokas soitanta yhdistettynä hienon hienoon tunnelmaan ja äänenlaatuun vakuuttavat. MUSIIKKI SOUNDIT Salaliitto Melankolia Oranssi Pazuzu Värähtelijä Eräs suomirockin kiistatta suurimpia vaikuttajia on herra nimeltä Juice Leskinen. Yhtyeen miehistöstä muutama henkilö on vaikuttanut jo 1990-luvun puolivälissä perustetun, ja vuonna 2004 kuopatun, myöskin turkulaisen Limonadi Elohopea -yhtyeen riveissä. Kappaleen, kuten muidenkin levyn biisien psykedeelisimmät osuudet ovat syntetisaattoreilla tuotettua. Värähtelijä on järjestyksessään neljäs Oranssi Pazuzun studioalbumi. 104 A uto S ound KUUKAUDEN KUUNNELTAVIMMAT TÄLLÄ PALSTALLA ESITTELEMME MUUTAMIA UUSIA TAI VÄHÄN VANHEMPIAKIN ÄÄNITTEITÄ, JOIDEN SISÄLTÖ JA SOUNDIT OVAT TEHNEET LEHTEMME TOIMITTAJIIN VAIKUTUKSEN. . Olisipa mukava päästä kuulemaan bändiä joskus livenä sopivassa tilanteessa, kenties hämyisässä kuppilassa, johon tämäntyylinen musiikki istuu mielestäni parhaiten. . Soundimaailmaltaan Melankolia on hyvin tuotettu albumi, joka kestää varmasti kuuntelua. Sitä edeltäneet teokset Muukalainen puhuu (2009), Kosmonument (2011) ja Valonielu (2013) olivat jokainen enemmän tai vähemmän kriitikoiden ylistämiä levyjä. Viimeksi mainittu puolestaan on tunnelmallista kitarointia sisältävä kappale ja kaikkiaan levyn rauhallisimpia tempoltaan. Tässä on yksi niitä kappaleita, jonka jokaisen itseään kunnioittavan hifi stin tulisi kuunnella ja opetella tuntemaan. . Kyseinen kappale on myös reilun seitsemän minuutin mittaisena levyn pisin kappale. Tuon kiertueen Joensuun konserttiin allekirjoittanutkin sai kunnian aikanaan osallistua. . . Paljoa ei siis ole vettä vielä Suomenlahdessa virrannut, jos tuijottaa vain tuota kappaleen lausetta. Rummun pellit soivat kauniisti ja pitkään. . Alkuun bändi jäsenet tekivät kaikki kappaleita yhtyeen käyttöön, mutta myöhemmässä vaiheessa päävastuun tekstien tekemisestä on ottanut basisti Ontto, jonka kynästä ovat syntyneet myös vuonna 2016 julkaistun Värähtelijä -albumin lyriikat
TESTED BY THE EXPERTS n YOUR ASSURANCE OF QUALITY WWW.EISA.EU EISA AWARDS 2016-17 Celebrating the year’s best products 210-297_EISA_AD_2016_Nav2.indd 1 08/08/2016 15:18. So whenever you see an EISA Award logo you can be sure the winning product is the very best of the best. EISA is the unique association of over 45 special interest magazines in hi-fi, home theatre, in-car electronics, mobile electronics, photo and video, from 23 European countries. Every year the EISA jury of experts rewards the best products in each class with a coveted EISA Award – results that have consistently stood the test of time
TIETOA TILAUKSISTA Jatkuva kestotilaus 54,90 € / 12 kk Määräaikaistilaus 59 € / 12 kk Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Lehden sisältönä ovat autoäänentoisto, -viestintä, -hälyttimet ja tuning. 106 A uto S ound A UTO S OUND TECHNICAL MAGAZINE LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! Kustantaja JTS-Media Päätoimittaja Janne Soilakari Päätoimittaja (EISA) Teppo HirviKunnas Vakituiset avustajat Mika Koponen, Harri Saari, Jani Ilola, Jani Uuttu, Osku Hirvonen, Pasi Kalliojärvi, Tero Komulainen, Jussi Rajala, Jarkko Peiponen, Simo Rautio, Marjut Hakkarainen Janne Pulkkinen, Tom Hietaharju, Janne Kinnunen ja Harto Viljamaa. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suora markkinointitarkoituksiin. Julkaisemamme artikkelit ja ohjeet on tarkistettu, mutta emme takaa niiden täydellistä virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. VUOSIKERTA Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa, joista numerot 4-5 ja 7-8 ovat kaksoisnumeroita. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavanpituisen määräaikaistilauksen hinta. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämi sestä eikä palauttamisesta. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1456-4157 TILAUKSIA KOSKEVAT YHTEYDENOTOT NETISSÄ: WWW.AUTOSOUND.FI PUHELIMITSE: 03-4246 5305 ALKUSYKSYSTÄ AUTOSOUND 6/2017 TULOSSA Esittelyssä: Juuson Subaru huikealla BLAM-hifi setillä ja Jussin jahti JL Audion marinehifeillä! Rajua bassoa! Esittelyssä Team Massive Audion brutaalia demokalustoa! Digitaalista Signaalin Prosessointia! DSP-signaaliprosessorien jättitesti! Tietoa: SQC Club Finland, autohifi kilpailemisen uudet tuulet! AutoSound vieraili ensimmäisissä osakilpailuissa. Autosound-covers-4-2017.indd 2 20.6.2017 20.58. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja peruuta tilaustaan. TEKSTISISÄLTÖ Erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuvaja tekstimateriaalia edustamaltaan alueelta. VASTUU VIRHEISTÄ JA REKLAMAATIOT Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista force majoure syistä voida julkaista, lehti ja kustantaja eivät vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. ILMOITUSMYYNTI Myynti, hinnat ja varaukset toimituksen puhelinnumerosta 0400-563 689. Tilaus voidaan peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupungilla. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Huomautukset tulee tehdä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta. AD David Sarmas Yhteystiedot JTS-Media / AutoSound Teerlakiantie 262, 21530 PAIMIO Internet www.autosound.
A uto S ound 107 Autosound-covers-4-2017.indd 2 20.6.2017 20.58
TIETOA: MITÄ SIGNAALIN SIIRTOTAPA VAIKUTTAA SOUNDIIN. MITÄ SIGNAALIN SIIRTOTAPA VAIKUTTAA SOUNDIIN. TECHNICAL MAGAZINE 4 90 € 11,50 € NYT VAIN: AudioImportin VOLKSWAGEN CADDY 1.9 TDI '06 Pasi Torvisen Volkswagen TRANSPORTER PRITSCHENWAGEN '88 KESÄISISSÄ AUTOESITTELYISSÄ: MUSIIKKIA MUKAAN! VERTAILUSSA 8 ERIHINTAISTA BLUETOOTH-KAIUTINTA! OKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! BLAM, JL-AUDIO, HELIX, DD, MASSIVE AUDIO... 108 A uto S ound LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! 11,50 € • 4-5/2017 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE TIUKKA A TIETOA: "MIKSEI SE TOIMI" -JUT TUSARJAN OSA 2! KOKEILUSSA: CRESCENDO ERILLISSARJA JA VAHVISTIN! KOKEILUSSA: BLAM, JL-AUDIO, HELIX, DD, MASSIVE AUDIO... PAINEKENTTIEN UUSI HAASTAJA! Autosound-covers-4-2017_valmis.indd 1 21.6.2017 15.10. MITÄ SIGNAALIN SIIRTOTAPA VAIKUTTAA SOUNDIIN. Tutustu lisää ja katso lähin jälleenmyyjäsi WWW.AUDIOIMPORT.FI STAGE STAGE STAGE 1 2 3 cables and accessories Designed in finland AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 4-5 /20 17 I OKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! 11,50 € • 4-5/2017 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE PAL.VKO 2017-35 145227-1704 CRESCENDO ERILLISSARJA JA VAHVISTIN! BLAM, JL-AUDIO, HELIX, DD, MASSIVE AUDIO..