A uto S ound 1 6,5" :: LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! PAL. VKO 2016-15 145227-1601 11,50 € • 1/2016 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE 100 S. 108-SIVUINEN MEGATUPLANUMERO! Mukana Myyrmäen KOJISKEISARI! AUTOHIFIKAUDEN ALOITUS! MUKANA JÄLLEEN KUUSI ERILAISTA AUTOESITTELYÄ MOPOAUTOSTA PAKUUN! ESITTELYSSÄ MARKKINOIDEN UUDET VAIMENNUSTUOTTEET ! VERTAILUTESTISSÄ 199-250 € ERILLISSARJAT! KLASSIKKOHIFEISSÄ: PRECISION POWER KUUMAA ARIZONAN RAUTAA! KOKEILUSSA: MOSCONI GLADEN PICO MINIVAHVISTIN JA SUNDOWN LAAJURIT! TIETOA: RAKENNAMME POMMINKESTÄVÄN SUBBARIKOTELON SQ-KÄYTTÖÖN! AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 1/2 016 FRANKYN HONDA ACCORD '15 JUKKA PITKÄKOSKEN VOLVO V70 '02 JARI "JASSO" PESOSEN CITROEN JUMPER '07 JONNE ORAVISJÄRVEN SEAT LEON 1.8 TSI ’08 E RIC RANTASEN CHATENET CH 26 V2 R MOPOAUTO '13 TOMMY HAKOLAN BMW 325I CABRIOLET INDIVIDUAL '95 Autosound-covers-1-2016.indd 1 3.2.2016 0.55
2 A uto S ound Autosound-covers-1-2016.indd 2 3.2.2016 0.46
90 Mosconi Gladen Pico 2 vahvistin Italialaisen Mosconin EISA-palkittu Pico 2 minivahvistin herätti ansaittua huomiota viime vuoden loppupuolella. Lopputulokseksi saatiin auto, millä ehtii takuuvarmasti EMMA:n kisoihin. Kankeasta hifi kaavasta poikkeaminen on välillä ihan terapeuttista ja rentouttavaa. Kun tunnetun laatumerkin 2 x 80 watin teholupauksilla varustettu autovahvistin on mitoiltaan suunnilleen kahden päällekkäin olevan korttipakan kokoinen, pitää aiheeseen tutustua tarkemmin! Tällä jätkällä on kyllä munaa, vaikka ajaakin Bemarilla. 2015 syksyllä Jukka näytti miten Suomenmestaruus ja poika haetaan kotiin myös EMMA SQ Advanced 4000€ -luokan fi naalista. 84 Focus Acoustics 18" bassopaketti kestotestissä osa 2. Toiset vievät harrastuksen hieman pidemmälle ja rakentavat autoonsa äänentoiston, jolla voi kokeilla siipiään jopa äänentoistokilpailuissa. Nyt on sisäänajot suoritettu ja voidaan kuunnella miten projektissa onnistuttiin. Uuteen projektiin valittiin 2008 vuosimallin Seat Leon 1,8 turbo, joka etenee noin 200 hevosvoiman turvin. 4 A uto S ound 4 A uto S ound TÄSSÄ NUMEROSSA KOKEILUT VERTAILUSSA 25 AUTOT 17 Jari "Jasso" Pesosen Citroen Jumper '07 Reilut kolme vuotta sitten esittelimme Jari Pesosen MTX:n laitteilla rakennetun Citroen Jumperin, joka toimi tuolloin myös enduropyörien kuljettimena. Rakensin viime kesänä itselleni puhtaasti "hauskanpitokäyttöön" järeän subbarikotelon Focus Acousticsin 18" elementillä. Elementillä on hintaa maltilliset 179,90 euroa, mutta saadaanko tähän rahaan vielä minkäänlaista äänenlaatua. Ja sitten on niitä, joille vain taivas asettaa pieniä rajoituksia matkalla kohti täydellistä autoäänentoistoa. 54 Frankyn Honda Accord 2.4 '15 Jotkut asentavat autohifi ä omaksi ilokseen. 32 Jukka Pitkäkosken Volvo V70 '02 Suhteellisen nuoresta iästään huolimatta Jukka Pitkäkoski on pitkän linjan hifi harrastaja ja kokemusta on karttunut painepuolelta MaxBOOM ja EMMA ESPL -kilpailuista omien ja kimpassa rakennettujen autojen muodossa. Vuosien saatossa ympärille ilmaantui perhettä ja harrastus jäi taka-alalle kunnes oman pojan Ericin kanssa rakennettu mopoauto herätti jälleen vanhat muistot henkiin! 82 Sundown Audio SA-2.75FR laajakaistaelementit Pienille laajakaistaelementeille löytyy autohifiä ajatellen useita käyttötarkoituksia ja vielä useampia asennuspaikkoja. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tekemistämme kaiutintesteistä käy kiistattomasti ilmi, että hieman edullisemman hintaluokan erillissarjojen laatutaso on kasvanut kohisten. Nauttivat hyvästä musiikista ja kättensä jäljestä automatkoillaan. Markkinoilla on lukuisia tähän käyttöön soveltuvia materiaaleja, joista valikoimme tällä kertaa kokeiluun muutamia uutuuksia, sekä tuotteita jotka syystä tai toisesta jäivät viimekertaisesta jättitestistämme pois. On meinaan vähän komeet poppikamat asentanut kärryynsä, käykääs ihmettelemässä !. 60 Vertailutestissä 6,5" 2-tie-erillissarjat. Reilun 200 euron kategoriaan mahtuu takuuvarmasti paljonkin laatuhifi ä, mutta kuka onkaan tämän alemman keskihintaluokan kingi, siitä otimme tällä kertaa selkoa! 68 Lisää valikoimaa vaimentajalle! Auton vaimentaminen on paljon puhuttava aihe. 38 Jonne Oravisjärven Seat Leon 1.8 TSI ’08 Kun Jonne Oravisjärvi sai merihenkisesti maalatun Golf Variantin valmiiksi, ajatus toteuttamattomista ideoista jäi kytemään. 25 Tommy Hakolan BMW 325i Cabriolet Individual '95 ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten kahteen kertaan suunniteltu on jo valmis?” Isojoella asuva Tommy Hakola suunnitteli ja myös rakensi audiojärjestelmän hieman erikoisemmalla laitteistolla. 44 Eric Rantasen Chatenet CH 26 V2 R mopoauto '13 Kangasalalla asuva Petri Rantanen harrasti autohifi ä jo 90-luvun alussa, jolloin myös ensiaskeleitaan ottanut FASCA:n kilpailutoiminta tuli tutuksi. Sundown Audion 2,75" mallit näyttävät asiallisilta, eikä niiden äänenlaatukaan huono ollut. 88 JL Audio 12W1v3-4 subwooferi JL Audio 12W1v3-4 edustaa floridalaismerkin subwoofermalliston kevyempää osastoa. Silloin ilmoille heitetty nälän kasvamisen ennuste ei mennyt kovin pahasti metsään, sillä nykyään tämä uudempaa korimallia edustava Citikka on pyhitetty kokonaan hifi lle. Ja jotta projekti ei olisi turhan helppo, autoksi valikoitui avomallinen cabriolet BMW ja kilpailuluokaksi vaativinta mitä löytyy eli EMMA Expert
A UTO S OUND SUOSITTELEMME . Tai pitääkseen harrastuksen mielenkiintoisena, hiipii mieleen ajatus siitä, että tahtoo kokeilla omia rajojaan. TEE-SE-ITSE ESITTELY 76 Ydinsodan kestävä subbarikotelo soundikäyttöön! Joskus tulee aikoja, aivan jokaisen harrastuksen kanssa, jolloin omia taitojaan on hyvä kehittää uudelle tasolle. Hyvä Ostos Hyvän Ostoksen erikoismaininnan saa tuote, joka on laadullisesti asiallinen sekä hankintahinnaltaan pääsääntöisesti testin edullisin tai edullisimpia. Kehitystä tapahtuu tälläkin rintamalla! Paksumpia paketteja Tänä vuonna ilmestyy kuuden lehden sijaan viisi AutoSoundia, joista yksi on ns. Suosittelemme-maininnan saa yleensä testissä toiseksi sijoittunut tuote, joka esimerkiksi loistaa tietyllä osa-alueella ja saa muutenkin hyvät kokonaispisteet, saavuttamatta kuitenkaan testivoittoa. Kuulostaako tutulta. Muut testatut massat olivat "pakkelimaisempia" paksuja tököttejä. Tutuin testattu massa on nimeltään Noise Killer, samannimistä tavaraa löytyi jo noin 20 vuotta sitten, kun itse havahduin ensimmäistä kertaa auton vaimennukseen silloisessa Hifi -lehdessä olleen artikkelin kautta. A uto S ound 5 A uto S ound 5 holtaan testatut massat vetävät neliöpainonsa osalta vertoja jopa osalle butyylimatoista, jääden kuitenkin teho/ainevahvuus-vertailussa jonkin verran mattojen jälkeen. Noise Killerin koostumus on selkeästi muuttunut vuosien saatossa, mutta tavara on silti edelleen melko juoksevaa ei kuitenkaan ihan litkua. . Silloin moni huippuvalmistaja tuli tunnetuksi laadusta. Kokonaisuutena näistä jäi positiivinen mieli. Näin ollen voisi sanoa, että kyseessä on jo varsin kunnioitettavan elinkaaren tehnyt autohifi liike. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä. tuplanumero (eli numeroita tulee kuusi). Yllätys oli kuitenkin oikeasti iso, sillä jokainen testattu massa oli käsiteltävyydeltään vähintäänkin kohtuullisen hyvä, parhaan ollessa jopa erinomainen. Näiden vanhojen muistojen pohjalta en ole tuntenut mitään suunnatonta halua palata testaamaan vaimennusmassoja, etenkin kun mattojen muodossa riittää testattavaa ja todella pätevää tavaraa ihan kaikkeen tarpeeseen. Näin tapahtui myös tämänkertaisen artikkelimme päätähdelle. Ja sitten tulivatkin jo ensimmäiset butyylimatot kauppoihin, ja massat jäivät ansaitusti unholaan. Silloin hinta ei ollut se ratkaiseva tekijä laitevalmistajien suunnitteluinsinöörien pöydällä, eikä käyttäjien lompakossa. . A UTO S OUND HYVÄ OSTOS . 92 Klassikkohifi ä esittelyssä OSA 13: Precision Power Kuumaa Arizonan rautaa Taiteellisesti kuvioiduista jäähdytyskuorista, minimalistisesta ulkoasusta, laadukkaista komponenteista ja huippuluokan äänenlaadusta. . Vaimennuste5 Pääkirjoitus 8 Uutta maailmalta 11 Tuoteuutiset 14 Yritysesittely: FANATIC AUDiO Kajaanissa toimiva Fanatic Audio perustettiin jo vuonna 1999. Olemme kuitenkin saaneet AutoSoundin toimitukseen lukuisia pyyntöjä myös vaimennusmassojen testeistä. Niistä oli Precision Powerin laitteet tehty aikana, jolloin miehet olivat terästä ja autovahvistimia voitiin oikeasti kutsua niiden oikeilla nimillä. Tavara vaikutti pintapuolisesti tarkasteltuna aika lohduttomalta kuralta, mutta sinnikkäästi niitä siitä huolimatta auton pelteihin ja muihinkin osiin läästittiin kunnes lopulta todettiin että ne ihan oikeasti ovat lohdutonta kuraa. . Kaiutintesteissä testivoittoon voivat riittää myös parhaat kuuntelupisteet. 102 Kuukauden kuunneltavimmat 106 Tulossa seuraavassa numerossa. Koska lukijoille tätä lehteä tehdään, niin pistin omat mielipiteeni sivuun ja hankin vertailuun neljän tunnetun merkin tuotteita. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä, mikäli sopivaa tuotetta ei ole mukana. Varsin monessa oli joukkoon sekoitettu jotain sidosainetta, joka teki lopputuloksesta huomattavasti jämäkämmän. . . . Tuotteen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä menestyä kokonaispisteiden valossa erityisen hyvin, mikäli se saa esimerkiksi tietystä arvostelukohdasta poikkeuksellisen hyvät pisteet. . Tehdä jotain sellaista, mitä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin siitäkin huolimatta, että lopputulos ei välttämättä vastaa haavemaailman täydellistä piirustusmallia. . . Loput ovat uudempia tulokkaita massamarkkinoilla, vaikkakin merkit itsessään ovat kaikille tuttuja. Nämä edustavat sopivasti rakenteensa ja koostumuksensa osalta hieman erilaisia näkökulmia aiheeseen, joten neljälläkin testattavalla saadaan jo varsin kattava katsaus vaimennusmassojen nykytilanteeseen. A UTO S OUND TESTIVOITTAJA •SUOSITTELEMME•HYVÄ OSTOS PÄÄKIRJOITUS 76 Testivoittaja-maininnan saa pääsääntöisesti se tuote, joka saa kulloisenkin pisteytystaulukon perusteella korkeimman kokonaispistesaldon. Käytännössä saatte saman määrän luettavaa hiukan harvemmalla ilmestymistahdilla, mutta paksumpina paketteina siitä osoituksena jo tämä kaikkien aikojen muhkein, peräti 100-sivuinen ykkösnumero. VAKIOT TESTIVOITTAJA! . Ps. Kaikki testatut massat sietävät myös yksikomponenttisiksi aineiksi hyvin satunnaista kosteutta, mutta sellaisiin paikkoihin niitä ei kannata sivellä, missä vaarana on joutua pidempiaikaiseen kontaktiin veden kanssa. Arska ja Repa lähtivät kulttuuripainotteiselle talvilomalle Bulgarian Sunny Beachille. . Elettiin suurin piirtein vuosituhannen vaihdetta ja tuolloin käytännössä kaikki myynnissä olleet "autohifi massat" olivat ohuita, pensselillä tai maaliruiskulla levitettäviä litkuja. Vuoden aikana ilmestyvien sivujen määrä pidetään kuitenkin aika tarkkaan ennallaan, eli jo aikaisempina vuosina luvatussa vähintään viidessäsadassa. . Koska Aurinkomatkojen Euroopan kohteista ei Cherry Beachia löytynyt, valitsivat pojat toisiksi kiinnostavimman paikan, jossa nimen perusteella luulisi ainakin olevan todella asiallinen autokulttuuri. Näin ollen tämänkertainen Arskan Hifi t -juttusarjan osa siirtyy seuraavaan numeroon, jossa onkin sitten varmasti mukana myös hieman matkakuulumisia! Janne Soilakari Päätoimittaja Massakausi Aikoinaan kun tuli soitettua suuta vähemmän ja rakennettua enemmän, testasin omissa projekteissani läpi varmastikin kaikki sillä hetkellä autohifi käyttöön markkinoidut vaimennusmassat. Tasapisteiden osuessa kohdalle testivoittajia voi olla useampiakin
Myös pyörän polkeminen on mahdollista samalla kun moottori on käytössä. Clarionin esittelemässä täysdigitaalisesssa äänijärjestelmässä signaali viedään prosessorilta digitaalisena suoraan kaiutinelementin tehokkaalle, mutta erittäin pienikokoiselle Dnote (Digital Note) vahvistimelle, joka ohjaa kartion liikettä kontrolloidusti kuuden puhekelan välityksellä. Soittimen luvataan tukevan monipuolisesti myös korkearesoluutioista sisältöä, joka onkin se pointti joka tekee tästä kiinnostavan. Elektromagneettisten häiriöiden siirtyminen signaaliin on enemmän kuin todennäköistä ja ongelma on usein sitä pahempi, mitä uudempi automalli on kyseessä niissä olevan suuremman elektroniikkamäärän vuoksi. Pitkään on kuitenkin myös ymmärretty signaalin muunnosten aina heikentävän lopullista äänenlaatua. 1410 x 910 x 710 mm kokoisessa kolmipyörässä on iskutilavuudeltaan 49 cc moottori ja laitteen pienet takarenkaat on päällystetty PVCmuoviputkella, joka saa aikaan sivuluisutteluun sopivan luiston. Kaiken kaikkiaan Clarionin uutuustuotesarja vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea innovatiiviselta. Tosin Clarion on jo aiemmin esitellyt oman kuulokemallinsa, jossa tätä samaista teknologiaa käytetään. Tämä perinteinen elektromekaniikkaan perustuva tekniikka on kuitenkin ollut käytössä jo Bellin ja Edisonin ajoista, jonka jälkeen on tapahtunut paljon kehitystä, varsinkin äänilähteiden osalta. Lisätietoja: www.pioneerelectronics.com Kolmipyöräinen drifteri! Polttomoottorilla varustettu Apollo Orion Drift Trike on ainakin sen edustajan Kone-Glansin mukaan helppo ja edullinen tapa päästä sisälle driftauksen mielenkiintoiseen maailmaan. Teoriassa kuitenkin parhaaseen lopputulokseen pääseminen vaatisi digitaalisen signaalin siirtämisen suoraan kaiuttimille ilman ääntä heikentäviä muutoksia. Näin signaali säilyy alkuperäisen kaltaisena ja varsinaista tehoa kaiutinkartion liikuttamiseen tarvitaan huomattavasti perinteistä vähemmän, jolloin myöskään tehon tuottama hukkalämpö ei ole enää ongelma. Laitteessa on itsessään 32 gigan tallennusmuisti, jota voidaan kuitenkin kasvattaa kahden SD-muistikortin kanssa aina 432 gigaan. Lisätietoja: www.kone-glans.fi/tuote/1830 Digitaalisia signaaliprosessoreita on markkinoilla moneltakin valmistajalta ja nimensä mukaisesti ne muuntavat digitaalista signaalia analogiseen muotoon, jolloin siitä saadaan korvin kuuluvaa musiikkia aikaiseksi vahvistimien ja kaiuttimien läpi. Se painaa noin 200 grammaa ja sisältää 4,7-tuumaisen kapasitiivisen kosketusnäytön. Tämä on ehdottomasti yksi kovimpia uutisia tältä alalta vähään aikaan, toivotamme Peterille työniloa uusien tehtäviensä parissa! Lisätietoja: www.audioimport.fi AudioImport vahvistaa rivejään Android musiikkisoitin Pioneerilta Pioneer XDP-100R on ulkomitoiltaan ison älypuhelimen kokoinen, mutta selvästi paksumpi (145,9 x 75,9 x 13,9 mm). Drift Triken hinta on 495 euroa ja se on jutun kirjoitushetkellä ennakkotilattavissa. Perinteistä analogista signaalinsiirtoa löytyy autosta parhaimmillaan useita kymmeniä metrejä kaiutinkaapeleiden ja signaalikaapeleiden muodossa. Valmistaja kertoo sen olevan maailman ensimmäinen kannettava soitin, joka tukee mm. Näytön tarkkuus on 1280 x 720 pikseliä. Clarionin sarjasta löytyy signaaliprosessori, johon voidaan tuoda ääntä USB-liitännän kautta, ohjainlaite sitä varten ja aktiiviset Dnote kaiutinelementit tuuman kokoisen diskantin, 6,75-tuumaisen keskiäänen ja kymppituumaisen subbarin voimin. Yksinkertaista FDS (Full Digital System) mallimerkintää kantava lippulaivasarja on Clarionin mukaan maailman ensimmäinen täysdigitaalinen äänijärjestelmä autokäyttöön, jossa signaaliketju säilyy ilman muunnoksia aina perinteisen dynaamisen kaiutinelementin liikkeeseen asti. Peter on tuttu kaveri etenkin kansainvälisissä autohifi kilpailuissa käyneille, ja miehellä on takanaan jo 30 vuoden kokemus autoäänentoistosta. Valmistajien ratkaisuna ongelmaan onkin jo nähty erilaisia digitaalisia ääniväyliä, jolloin signaalin muutokset saadaan pidettyä minimissään. 8 A uto S ound UUTTA MAAILMALTA Ruotsalaisella DLS:llä pitkän uran tehnyt Peter Flodqvist on siirtynyt vahvistamaan AudioImportin myyntitiimiä. Käytännössä siis varsinainen digitaalinen signaali on kartion liikettä liikuttava voima. Mutta onko tämä uusi tekniikka sitten musiikillinen taivas, kuten positiiviset kommentit ja Clarion mainitsevat, se jää nähtäväksi. Tähän takavuosien maineikas valmistaja Clarion kertoo keksineensä nerokkaan ratkaisun soveltamalla amerikkalaisen Trigence Semiconductor yrityksen patentoimaa tekniikkaa suoraan autohifi in. Lisätietoja: www.clarion.com Täyttä digitaalia Clarionilta. Laitteesta löytyy myös sisäänrakennettuna Wi-Fi ja Bluetooth. Lisäksi koska valmistajat ovat joutuneet perinteisessä tekniikassa konvertoimaan olemassa olevaa digitaalista signaalia takaisin analogiseen muotoon, nostamaan sisäistä jännitettä ja fi ltteröimään vahvistimien ulostulosignaalia, on tuloksena hyvästä äänilähteestä huolimatta musikaalisuuden resoluution ja yksityiskohtien hukkaamista ja tehon tuottamista heikommalla hyötysuhteella. Meridianin korkearesoluutioformaattia MQA:ta (Master Quality Authenticated)
Välillä tosin vaikuttaa siltä, että sen projektisivun aikaansaaminen on paljon tärkeämpää kuin itse rakentaminen. Mukana on toki erittäin kiinnostaviakin projekteja, joista yksi kantaa nimeä MB Semi Unlimited Punto. Homman taustalta löytyy vahvoja näyttöjä sekä oikeaa osaamista ja sitoutumista, joten myös AutoSound päätti lähteä tukemaan Punton matkaa kohti MaxBOOM-kisojen voittoa. RAM 2.6 erillissarjassa on kahden tuuman kokoinen kartiodiskantti tai ennemminkin minikokoinen laajakaistaelementti jota voidaan ajaa huomattavasti perinteistä kalottidiskanttia alemmas. Lisätietoja: www.facebook.com/mbsemipunto MaxBOOM:in murskaaja! Australiassa ja Iso-Britanniassa myyntiin tuleva Holden Maloo R8 LSA on aussimerkin uusi supertehokas ja sporttinen pick-up. Lisätietoja: www.audible-physics.com Muunkin tekniikkansa osalta laite edustaa täysin superautoluokkaa, eikä ulkonäkökään aivan kylmäksi jätä. Tällä tavalla äänikuvaa saadaan nostettua korkeammalle, jos 6,5" midbassot sijaitsevat perinteiseen tapaan ovien alaosassa ja diskantit suunnilleen kojelaudan korkeudella. Autoa liikuttaa 6.2-litrainen ja 400 kW / 671 Nm tuottava remmiahdettu V8 mylly, joten menopuolesta tuskin jää sen enempää kysymyksiä. Auton rakentamista voidaan seurata sitä varten avatuilla FB-sivuilla, jonka lisäksi huomattavasti seikkaperäisempi projektikertomus tullaan julkaisemaan AutoSound-lehdessä vuoden 2016 aikana. A uto S ound 9 UUTTA MAAILMALTA Buildi sitä, buildi tätä, buildi, buildi, buildi, buildi... Lisätietoja: www.hsv.com.au/GEN-F2/see/maloo-r8 Pykälää tehokkaampi avolava. Uutta ajattelua erillissarjoihin Audible Physics luottaa omassa ideologiassaan hieman samantyyppisiin asioihin kuin japanilainen Bewith. Suomessa tuntemattoman merkin tuotteita on Facebookista löytyvien tietojen perusteella käytetty menestyksekkäästi Aasian-alueen autohifikisaajien keskuudessa. Näiden avulla sitten kerätään/kerjätään mahdollisia sponsoreita mukaan rahoittamaan harrastusta. Facebookin autohifi ja vielä tarkennettuna autoprojektisivuja selaillessa tuntuu aina välillä siltä, että jokaisella yhdenkin subbarin kärryynsä asentavalla jantterilla pitää olla oma niin sanottu "buildisivunsa"
Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi Kuparikiskoa virtajärjestelmiin! Tällaista on odotettu! Audiocheckiltä saa nyt täyskuparisia virtakiskoja todella järeisiin, eli toisin sanoen tosimiesten tai -naisten virtajärjestelmiin. Laitteen tehoiksi kerrotaan 4 x 140 wattia neljän ohmin kuormalla. jakosuotimet ja kokoa sillä on 415 x 47 x 230 mm. Isompaan tehonnälkään Ground Zero Plutonium GZPA 1.6K-HC on saksalaismerkin tuore järeämmän osaston bassopääte. Laitteen fyysiset mitat ovat 650 x 66 x 230 mm ja tehoa se pukkaa yhden ohmin kuormaan 5800 W RMS. Vahvarissa on 24 dB/okt. Kahden ohmin kuormalla jatkuva teho kasvaa 1400 wattiin ja yhteen ohmiin saadaankin jo 2200 W RMS. Saatavilla on 100 mm ja 200 mm mittaisia kiskoja leveydeltään 40 mm ja paksuudeltaan 5 mm. Suositushinta on 399 euroa, mutta jutun kirjoitushetkellä vahvistinta myydään yleisesti 299 euron tarjouksella. Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi Lisätietoja: Audiocheck, 041-5345482, www.audiocheck.fi. Kampanjahinnaltaan tämä jättiläinen on 1390 euroa. 10 A uto S ound 10 A uto S ound TUOTEUUTISET Tehoa neljään ja yhteen kanavaan Ground Zeron uudet Radioactive-sarjan vahvistimet tarjoavat todella reippaasti watteja kohtuulliseen hintaan. subsonic ja alipäästösuodin, myös vaiheenkääntö löytyy. Suositushintaa tällä jykevällä D-luokan bassolankulla on 799 euroa, mutta myös tätä mallia myydään tammikuun alussa yleisesti 549 euron tutustumishintaan, joka sisältää myös bassotason kaukosäätimen. Valinnanvaraa on lisäksi ottaako kiskonsa sellaisenaan reiättömänä, valmiiksi rei'itettynä tai valmiiden kierteiden kera. GZRA 4230 on tehokas, mutta valmistajan mukaan myös hyvä-ääninen nelikanavainen lankku, joka toimii A/B-kuokassa. Valinnan mukaan kiskojen hinnat asettuvat 9,90 29,90 euron haarukkaan. Vahvistimessa on lisäksi monipuoliset 24 dB/okt. Siltaamalla vahvistimen 2-kanavaiseksi tehot kasvavat 2 x 550 wattiin @ 4 ohm. GZRA 1.2500D on saman sarjan tehokas monopääte. Vahvistimesta löytyy alipäästösuodin sekä subsonic, kuten myös 0-12 dB bassboost. 552 x 47 x 230 mm kokoisesta laitteesta irtoaa neljään ohmiin 750 wattia RMS tehoa
Elementtiä löytyy hyvin varustetuista autohifi myymälöistä, kuten esimerkiksi Tampereen Powersetistä. GZ käyttää niin sanottua Klippel-optimointilaitetta, joka mittaa 10 tunnin rasituskokeen aikana elementin eri osien lämpötiloja. Laitteessa on RMS-teholtaan 100 W vahvistin ja hintaa tuotteella on 249 euroa. Kyseessä on matalarakenteinen 6,5" erillissarja, joka on suunniteltu erityisesti autoihin, joissa kaiuttimien upotussyvyys on rajallinen. Hintaa subbarilla on 599 euroa, mutta sitä myydään jutun kirjoitushetkellä yleisesti 499 euron tarjoushintaan. Sisäänrakennettu litiumioniakku antaa 18 tuntia soittoaikaa, ja kun akku tyhjenee, voidaan käyttää mukana olevaa AUX-kaapelia kuuntelun jatkamiseen. Uuden malliston kookkain elementti on nimeltään GZHW 18XSPLD1. Tällä hetkellä Suomen maahantuonnin piiriin kuuluvista tuotteista voidaan mainita superedullinen Phoenix Gold Z65CS 2-tie erillissarja, jonka suositushinta on 79 euroa. "Mahtavan soundin lisäksi E50BTon suunniteltu mukavaksi, tyylikkääksi ja kestäväksi. Toinen kotimaisten jälleenmyyjien listoille ilmestynyt tuote on Phoenix Gold Z8150. 18-tuumaisen sibbarin tehonkestoksi kerrotaan 2 x 2000 wattia ja siitä löytyy mallimerkinnän mukaisesti kaksi yhden ohmin puhekelaa. Ergonominen sanka ja 3D-Axisrakenne takaavat sopivuudenjuuri sinulle ja pitkäaikaisen käyttömukavuuden", kertoo valmistaja. Merkin maahantuojan mukaan elementtiä voidaan ohjata GZ:n monovahvistimilla 0,5 ohmin kuormaan, koska todellinen kuorma koteloon asennettuna pysyy kuitenkin yhden ohmin yläpuolella. Toivottavasti uusi edustaja ottaa jossain vaiheessa ohjelmistoon myös merkin järeämpien mallisarjojen maahantuonnin. A uto S ound 11 A uto S ound 11 TUOTEUUTISET Kestotestattuja subbareita Ground Zeron uusi Hydrogen subwoofermallisto on käynyt läpi todella vaativan testausvaiheen, ennen kuin tuotteita on päästetty myyntiin. Kuulokkeiden suositushinta on 149 euroa ja niitä on saatavana useissa eri värivaihtoehdoissa. Mallisarjan elementtien koot alkavat kymppituumaisesta GZHW 10XSPL-D1 elementistä. Tällä menetelmällä selvitetään löytyykö jostain kohtaa heikkoa lenkkiä, joka pitäisi muuttaa ennen markkinoille pääsyä. Rasituskokeessa elementtiä ohjataan välillä jopa neljä kertaa yli valmistajan ilmoittaman tehonkeston. Lisätietoja: Oy One-Pro Ab, 09-231 500 51, www.one-pro.fi Phoenix Gold on jälleen täällä! Menneiden vuosien kova jenkkimerkki Phoenix Gold on Hifi Klubin aikojen jälkeen tehnyt Suomen markkinoille jo parikin pikaista vierailua. Kyseessä on pieni ja matalarakenteinen 8" aktiivisubwooferi, joka voidaan asentaa esimerkiksi rintapeltiä vasten apukuskin jalkatilaan, penkin alle ohjaamoon, takakonttiin tai hattuhyllylle. Sieltä löytyykin sitten todella kiinnostavia kamoja! Lisätietoja: Audio Hellman Oy, 02-2437454, www.audiohellman.fi Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi. Bluetooth-teknologialla onnistuu myös langaton yhdistettävyys puhelimiin, tabletteihin ja soittimiin. Muodikkaan laatukuulokkeet JBL:n uusista E50BT kuulokkeista löytyy 50 mm kuuloke-elementit, jotka toimivat laajalla taajuusalueella (10Hz 24kHz), ja valmistajan kertoman mukaan myös täysin säröttömällä bassolla. Sarja on erittäin helppo asentaa, koska siinä ei ole lainkaan erillisiä jakosuotimia. Nyt merkin tuotteita tai ainakin edullisinta mallistoa on jälleen saatavilla, tällä kertaa Audio Hellmanin maahantuomana
Mikäli auton soittimessa on AUX-in sisääntulo, voidaan TranzItBlu liittää vaihtoehtoisesti myös tähän. 12 A uto S ound 12 A uto S ound TUOTEUUTISET Pro-akkukenkä Stinger akunkengät on merkin edustajan mukaan valmistettu korkean kuparipitoisuuden omaavasta messingistä, joten sähkönjohtavuuden pitäisi olla kunnossa. Laite on oikein pätevän oloinen "perusnuppi", jonka suositushinta on laatumerkille kohtuullinen 89 euroa. moottoripyöriin ja skoottereihin, mutta miksei toki myös tavalliseen autokäyttöön. 2,5 V RCA-lähtöjä löytyy yksi pari ja ominaisuuksiin lukeutuu mm. Laitteen mitat ovat 100 x 78 x 38 mm ja tehoa siitä luvataan lähtevän 2 x 25 wattia RMS. subwooferin alipäästysuodin. TranzIt Blu HF toimii radiotaajuuksilla ja sovitin kytketään auton antennikaapelin väliin. Lisätietoja: Audio Hellman Oy 02-2437454 www.audiohellman.fi Sopuhintainen perusnuppi Kenwood KDC-164UB on 1-DIN kokoluokan edullinen perussoitin, josta löytyy CD-pyörittimen lisäksi USBja AUX-sisääntulot. Lisätietoja: Simex 09-41 500 210 www.simex.fi. Pienen kokonsa ansiosta kyseessä on merkin maahantuojan mukaan erinomainen vahvistin esim. Hintaa tuotteella on 159,90 euroa. Hintaa laitteella on maltilliset 59,90 euroa. Lisätietoja: Oy One-Pro Ab, 09-231 500 51, www.one-pro.fi Langatonta siirtoa iSimple TranzItBlu HF on Bluetoothsovitin, jonka avulla voidaan siirtää langattomasti musiikkia esim. puhelimesta tai tabletista auton alkuperäiseen tai jälkiasennussoittimeen ja sovittimella saadaan myös Handsfreepuhelut käyttöön. Laitteessa on 13-merkkinen LCD-näyttö ja sininen näppäinvalaistus. Kyseessä on 79,90 euron hintainen jännitenäytöllinen malli, johon sopii 2 x 55 mm 2 tai 2 x 25 mm 2 kaapelit. Laitteen käyttö on merkin edustajan mukaan erittäin helppoa. Mukana on myös kiinteällä taajuudella toimiva alija ylipäästösuodin on/off-kytkimellä. Lisätietoja: Audio Hellman Oy 02-2437454 www.audiohellman.fi Edullinen pikkupääte Caliber CA75.2 BT on erittäin pienikokoinen kaksikanavainen vahvistin Bluetooth A2DP vastaanottimella. Mukana tulee läpinäkyvä akryylinen suojakansi. Stinger SHT 301 on malliston lippulaiva
AudioImport toi markkinoille oman laadukkaasti valmistetun kotelomallistonsa, josta löytyy mm. 10-tuumainen Stroker toimii valmistajan mukaan suhteellisen kompaktissa refleksikotelossa, jolla on tilavuutta 28,3 litraa ja johon tehdään 30 x 254 x 448 kokoinen portti. Kaksi vahvistinta voidaan myös linkittää, jolloin kahden ohmin kuormaan saadaan 10 000 W RMS. A uto S ound 13 A uto S ound 13 TUOTEUUTISET Laadukkaita bassokoteloita Valmiiden subbarikoteloiden ongelma on yleensä hieman heppoinen materiaalivahvuus, huonolaatuinen kasaus ja refleksikoteloissa se, että ne on yksinkertaisesti melkein aina suunniteltu ainoastaan pienemmille vahvistintehoille. Suositushintaa vahvistimella on noin 1500 euroa. Nämä uutuudet soveltuvat jo kohtuullisen mukavasti rajumpaankin bassotteluun. Katraan pienin murskaaja Cerwin-Vega! Stroker ST102 on maineikkaan elementtisarjan pienin subwooferi. 66-litrainen kotelo 6" putkea vastaavalla portilla, ja 88-litrainen boksi 8" putkea vastaavalla portilla. Koteloiden hinnat ovat 65 199 euroa ja niitä löytyy jälleenmyyjiltä kautta maan. 654 mm pituisen laitteen tehoiksi kerrotaan neljän ohmin kuormalla 1350 wattia RMS ja yhteen ohmiin saadaan peräti 5 kilowattia tehoa. Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi Jykevä monopääte Gladen SPL 5000c1 LV on äänenlaadustaan tunnetun merkin uusi todella massiivinen D-luokan monopääte raskaiden subbarikattausten ohjaukseen. Lisätietoja: JJ HiFi, 08-311 8384, www.jjhifi.fi Lisätietoja: SK-Autosound, 010 29 22 800, www.sk-autosound.fi. Suositushintaa subbarilla on 729 euroa. Elementille luvataan maltillisen tuntuinen 800 watin jatkuva tehonkesto ja herkkyydeksi kerrotaan 82,3 dB @ 1 W/1 m
ja avattiin myymälä ja asentamo siihen rinnalle. Ja kerromme rehellisesti mikä on paras ratkaisu vaikka siitä ei yhtä suurta myyntiä tulisikaan kuin siitä huonommasta ratkaisusta. Aiempi muutto oli kuitenkin pakko suorittaa sillä sitä edellinen tila kävi kasvaneelle toiminnalle aivan liian pieneksi. Vieläkö asenne on kohdallaan reilun 15 toimintavuoden jälkeen. Slogan esiintyi muidenkin yritysten mainoslauseissa, mikä ei tuntunut kovin reilulta kun me olemme sitä käyttäneet aina. Armeijan ja opiskelun aikana tein toiminimellä asennuksia kotoa käsin ilman varsinaista toimipistettä. Edellinen toimitila oli alusta asti ”väliaikainen” sillä sen sijainti oli liian syrjässä ja siinä oli liikaa erilaisia hukkatiloja joita emme käyttäneet mihinkään. Asenne näkyy asentamossamme siten, että kun jotain asennetaan niin tehdään se kunnolla. Tästä syystä se suojattiin. Mottosi jonka muuten olet kuulemma jopa virallisesti rekisteröinyt kuuluu näin: "Autohifi ä asenteella!". Kerropas alkuun Fanatic Audion historiasta ja mitkä asiat johtivat aikoinaan oman yrityksen perustamiseen. Nykyinen sijainti on paljon parempi ja päätös muutosta tehtiin heti kun tilan kuultiin olevan FANATIC AUDIO! FANATIC AUDIO! Yrityksen omistaja Ilja Itkonen vastaa itse myös mm. NÄIN OLLEN VOISI SANOA, ETTÄ KYSEESSÄ ON JO VARSIN KUNNIOITETTAVAN ELINKAAREN TEHNYT AUTOHIFILIIKE. YRITYKSEN PERUSTAJA ILJA ITKONEN TEKI VUONNA 2015 ISON PÄÄTÖKSEN JA SIIRSI FIRMANSA UUTEEN TOIMIPAIKKAAN, JOKA SIJAITSEE KESKEISEMMÄLLÄ PAIKALLA KAJAANISSA. Niko Huotari hoitaa pääasiassa Fanatic Audion asennuspuolen. Alkuun tehtiin maahantuontia ja tukkukauppaa, mutta jo parin vuoden sisällä tuntui siltä että pahvilaatikoiden siirtely ei ole sitä autohifi hommaa mitä oikeasti halusin tehdä UUDISTUNUT JA MUUTTANUT KAJAANISSA TOIMIVA FANATIC AUDIO PERUSTETTIIN JO VUONNA 1999. 14 A uto S ound YRITYSESITTELY Terve Ilja. Kun vuoden 1999 alussa tuli mahdollisuus perustaa osakeyhtiö ja aloittaa autohifi hommat kokopäiväisenä työnä, jäivät silloiset tradenomiopinnot kesken ja helmikuussa 1999 perustettiin Fanatic Audio Oy. Emme myöskään suostu tekemään asennuksia monesti kysytyllä ”heitä ne jotenkin sinne päin kunhan ei maksa paljoa” tavalla. Fanatic Audion motto on ollut alusta lähtien autohifi ä asenteella ja viime vuoden puolella sille haettiin tavaramerkki. Ja kun tarjontaa tiloista joissa on samassa yhteydessä myymälätila ja asennushalli, ei oikein ollut niin muutettiin heikommalle paikalle. Autohifi n harrastaminen alkoi jo ennen ajokortti-ikää muiden autojen hifi stelyllä. OTIMME ILJAN HAASTATTELUUN JA KYSELIMME HIEMAN FANATIC AUDION MUUTOSTA SEKÄ AUTOHIFIALAN NÄKYMISTÄ. koko nettikaupan pyörittämisestä. Firma muutti viime kesänä kokonaan uusiin tiloihin, kerro vähän muuton taustoista ja uudesta sijainnistanne. Myymälän ja verkkokaupan puolella asenne näkyy siinä, että jätämme huonot tuotteet pois valikoimistamme vaikka ne olisivat minkä merkkisiä tahansa. FANATIC AUDIOSTA TEKEE NIMITTÄIN POIKKEUKSELLISEN SE, ETTÄ FIRMA MYY JA ASENTAA PELKÄSTÄÄN AUTOÄÄNENTOISTOA, EIKÄ OLE LÄHTENYT SEKAANTUMAAN KOTIHIFITAI TUNING-PUOLELLE, KUTEN HYVIN MONI MUU. Teksti: Janne Soilakari ja Ilja Itkonen Kuvat: Ilja Itkonen. Sittemmin toiminta muuttui kokonaan myymälä ja asentamotoiminnaksi ja maahantuonti jäi. Kunnes 2014 loppuvuodesta maahantuonti tuli takaisin uudestaan Dragster-tuotemerkin maahantuonnilla. Kaikilla asennustöillämme on aina ollut ikuinen takuu
Terveisesi AutoSoundin lukijoille. Millainen on tyypillisin asennustyö, joka teillä teetetään. Tänä päivänä kaksi tyypillisintä asennustyötä ovat auton vaimennus ja soittimen vaihto. A uto S ound 15 YRITYSESITTELY vapaana. Asennuspuoli on suurimmaksi osaksi Nikon harteilla ja verkkokaupan hoitaminen minun tehtäväni. Vaimennusmateriaalit, soittimet ja niiden autokohtaiset adapterit, subbarit ja monovahvistimet. Soitinten kuolemaa huhuiltiin aiemmin, mutta se ei ole toteutunut alkuunkaan, hyvillä soittimilla on edelleen kova kysyntä. Toki vaimennustyöt ovat myös aika palkitsevia kun käymme asiakkaiden kanssa koeajolla ennen ja jälkeen vaimennuksen ja se ajomelun muutos ja asiakkaan positiivisen yllättynyt palaute on aina mukavaa. Remontoimme tilat ennen muuttoa mieleisiksi ja samalla uusimme myymäläkalusteet. Autovero ja polttoainevero pois niin kaikilla olisi enemmän rahaa sijoittaa siihen että autossa on mukava kuunnella musiikkia! No, tuo on aika epärealistinen ajatus joten sanottakoon että jokaisessa autohifiä myyvässä liikkeessä pitäisi olla joku joka ymmärtää laitteista jotain muutakin kuin sen mitä paketin kyljessä lukee. Aiempina vuosina kivijalkamyymälän osuus on ollut noin 30 prosenttia myynnistämme, mutta veikkaan että se tulee kasvamaan juurikin uuden paremman tilan ansiosta. Niko Huotari on ollut myyjänä ja asentajana jo kohta kahdeksan vuotta. Autojen mennessä yhä enemmän tietokoneohjatuiksi, tämä erikoisliikkeiden osuus tulee kasvamaan. Nykyinen toimitila on 160 neliötä ja käytännössä lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Entä millaisia asennuksia itse haluaisit tehdä enemmän. Alusta asti on ollut vahvuutemme se että molemmat ovat myös asentaneet paljon joten tuotetukea osataan antaa niin paikan päällä kuin etänä ja tietenkin auttaa asiakkaita myös valitsemaan oikeat laitteet. Toisaalla itsepalvelu tavaratalot joissa ei ole tuotetuntemusta eikä sitä niissä asioiva asiakas välttämättä kaipaakaan vaan ostaa hinnan perusteella wattilukuja tai desibelejä. Työskenteleekö toinen teistä enemmän myyntitiskin takana ja toinen asentamossa, vai miten työnjako menee. Onko vastaavasti laiteryhmiä joiden myynti on vuosien kuluessa hiipunut. Jos saisit muuttaa maailmasta yhden asian liittyen autohifikauppaan, niin mikä se olisi. Varsinkin farmarit, tila-autot ja crossoverit ovat usein hyvin meluisia ja jo muutaman sadan euron panostuksella voidaan saada ajomelussa merkittävä muutos hiljaisempaan suuntaan. Mihin suuntaan ala on kehittymässä. Miten merkittävää osaa ”kivijalka” autohifimyymälä näyttelee tänä päivänä autohifin kokonaismyynnissä. Välistä on jäämässä kokonaan pois aiemmin paljonkin tavaraa myyneet kodinkoneliikkeet joissa saattoi joku asiasta ymmärtävä myyjä ollakin mutta ei asennuspalvelua. Tosin kumpikin osallistuu kaikkeen tekemiseen aina sen mukaan miten paljon mitäkin hommaa on. Onko teillä uusissa liiketiloissanne omaa varastoa, ja jos niin minkä kokoinen. Takavuosina paljonkin myydyt autohälyttimet ovat kuolleet kokonaan pois. Myymälän puolella molemmat ovat aika lailla yhtä paljon. Miten haasteellisena näet autohifikaupan tulevaisuuden. Mukavintahan on rakentaa aina kokonainen järjestelmä autoon, suunnitella ja toteuttaa alusta loppuun. Ala jakautuu kahtia. Minkä tuoteryhmän laitteet ovat tällä hetkellä kaikkein kysytyimpiä. Tämä näkyi heti muuton jälkeen myös myynnissä, jo ensimmäinen uudessa tilassa oltu kuukausi oli selveästi paikallismyynniltään parempi kuin aiemmassa tilassa koskaan. Tervetuloa! YHTEYSTIEDOT Fanatic Audio Oy Osoite: Nuaskatu 5, 87400 Kajaani Puh: 045-6794444 Netissä: www.fanaticaudio.com. Mutta kerro vähän muusta henkilökunnasta, eli millaisella porukalla Fanatic Audio pyörii. Sitten erikoisliikkeet jotka tietävät tuotteista ja voivat hoitaa koko homman suunnittelusta asennukseen asti. Tärkeimmiltä tavarantoimittajilta tulee meille kuormat joka päivä joten nykyisen kaltaisella varastolla saamme toimitettu verkkokaupan tilaukset nopeasti. Soittimien vaihto lisääntyy asentamossa koska siinä vaaditaan aika usein jo enemmän keskikonsolin ja/tai kojelaudan purkamista ja erinäisten väyläsovitinten käyttöä että kaikki saadaan toimimaan ilman ongelmia. Vaimennustyöt lisääntyvät koko ajan ja asiakkaiden antama palaute niistä on erinomaista. Muuta henkilökuntaa ei ole paitsi loma-ajan tuuraajia silloin tällöin
16 A uto S ound
SILLOIN ILMOILLE HEITETTY NÄLÄN KASVAMISEN ENNUSTE EI MENNYT KOVIN PAHASTI METSÄÄN, SILLÄ NYKYÄÄN TÄMÄ UUDEMPAA KORIMALLIA EDUSTAVA CITIKKA ON PYHITETTY KOKONAAN HIFILLE.. A uto S ound 17 AUTOESITTELY JARI "JASSO" PESOSEN CITROEN JUMPER '07 TODEN SANOI! T O I N E N K E R T A Teksti ja kuvat: Janne Soilakari REILUT KOLME VUOTTA SITTEN ESITTELIMME JARI PESOSEN MTX:N LAITTEILLA RAKENNETUN CITROEN JUMPERIN, JOKA TOIMI TUOLLOIN MYÖS ENDUROPYÖRIEN KULJETTIMENA
Joillekin kavereille tuli koteloita sun muuta rakenneltua, mutta omat hifi stelyt olivat pitkään tauolla. "Ensialkuun yritin myydä MTX-Jumperia pois laitteistoineen. Jenkeille mallia Jasso on siitä poikkeuksellinen kaveri, että hänellä on yhteistyösopimus paitsi Cerwin-Vegan maahantuojan Korhosen Jarkon kanssa, myös suoraan ison rapakon taakse merkin pääkonttoriin. Jumperissa on vetokoukku, koska joskus on mukavaa saada myös tavaraa, kuten pari enduropyörää mukaan. Alussa vallinneiden pienten tavaran toimitusongelmien vuoksi mielenkiinto ehti kuitenkin vaihtua Cerwin-Vegan suuntaan, josta tuli sitten se "varasuunnitelma". Muutama vuosi sitten mies aktivoitui uudelleen, ja tällä kertaa Jasson vaihdelaatikosta oli lyöty suurin mahdollinen pykälä päälle. 20" vanteiden keskiosa on maalattu Mastonin RubberComp kumimaalilla. "Kaverit siitä aina vinoilevatkin, että hyvä että sulla on tuo pakettiauto, niin mahtuu pyörä kyytiin", nauraa Jasso. Nimi juontaa juurensa siitä, että ensimmäisenä ajatuksena oli tehdä uusi laitteisto edelleenkin MTX:n laitteilla. Jumperin . Valkoinen Citikka hankittiin Pesosten perheeseen pari vuotta sitten, sinapinvärisen ollessa myös edelleen Jasson omistuksessa. Toinen ratkaiseva syy vaihtaa merkkiä oli siinä, että CV:n kamoilla rakennettuja näyttelyautoja ei Suomessa sillä hetkellä ollut. Plan B:sta oli ajatuksena rakentaa edellisen pakun tapaan isolla kädellä show'ta tarjoileva näyttelykelpoinen käyttöauto. Myin auton sitten lopulta erikseen ja kamat irrallaan, ja sillä tavalla pääsin kaikista sujuvasti eroon", kertoo Jari. Tällä kertaa koko auto päätettiin pyhittää äänentoistolle, joten enduroharrastusta varten perässä kulkee pyörienkuljetuskärry. . 18 A uto S ound AUTOESITTELY J ari "Jasso" Pesonen aloitti autohifi stelyt jo 90-luvun alussa. Jumperin teippaukset ovat Jasson ja kaverinsa Rikun suunnittelemat, ja kopioitu jo Jenkkiläänkin.. Hifi Klubin kisojen kautta hankittu kokemus tuotti useita hienoja asennuksia, mutta jossain kohtaa ennen vuosituhannen vaihdetta elämäntilanne ja muut harrastukset ajoivat autohifi n ohi. Eräs herrasmies oli siitä kovin kiinnostunut, mutta emme kuitenkaan päätyneet kauppoihin. MTX-Jumper syntyi kovan innostuksen vallitessa, sillä onhan liki 10 vuotta autohifi stille pitkä aika olla osittainkin irrallaan lajista. Jumperista toiseen Tämä nykyinen projekti on nimetty Plan B:ksi
Myönnetään että hyvin usein bassoauto. Jasso ei kuitenkaan lämmennyt idealle, vaan toteutti Jokilaakson Merkinnän Rikun kanssa uuden, joka tuli valkoiselle pohjalle. Kun teippaus oli saatu valmiiksi, lähetettiin siitä kuvia päämiehelle. Pulkalla pääsi kuulemma lujempaa. Auton takaosaan asennettiin näyttelykäyttöä ajatellen myös yhtä monta erillissarjaa kuin etuovista löytyy, eli neljä kappaletta. . Tällä kartiopinta-alalla ja 6 x 1500 watilla syntynee joka tapauksessa riittävästi meteliä, joten kotelot suunniteltiin alkujaankin enemmän soundin kuin äänenpaineen ehdoilla. Tottumatonta toimittajaa alkoi jo hieman huimata, Jasson kertoessa samaan aikaan tarinoita vauhdikkaasta nuoruudestaan, jolloin hän pienen vedonlyönnin tuloksena laski jyrkimmän rinteen sekä pulkalla että Stigalla. A uto S ound 19 AUTOESITTELY mainosteippausta suunniteltaessa ensimmäinen ehdotelma tuli USA:n suunnalta. Äänenlaatua... Porttien koostakin voi jo päätellä, että maksimaalinen paine ei ollut se päällimmäinen tavoite. Kävimme napsimassa ulkokuvia autosta lähellä sijaitsevan Himoksen laskettelukeskuksen huipulla, siis oikeasti aivan siellä korkeimmassa pisteessä. Mikäli joku SQ-harrastaja on puolivahingossa sattunut lukemaan juttua tänne asti, viimeistään nyt kuuluu naurunhörähdys. Virran veljekset Matti ja Mikko laskeskelivat sopivaa tilavuutta Jasson soundija äänenpainetoiveiden pohjalta, ja lopputulos oli se että vanhan kolmiosaisen kotelon mitat todettiin passeleiksi myös kuudelle 15-tuumaiselle Strokerille, joita on asennettuna aina kaksi kappaletta yhteen noin 230-litraiseen refl eksikoteloon. Koteloiden 38 hertsin viritys on toteutettu parilla kuuden tuuman Aeroportilla per boksi. Ajatuksena oli että koko auto teipataan hiilikuituiseksi ja siihen päälle tulevat koristeteipit. Kotelon ja takaosan paneelien valkoinen väri on peräisin Mastonin RubberComp kumimaalista. Jasso sai Jenkeistä asianmukaisen CV:n tiimitakin, johon oli brodeerattu hihaan oikein Suomenlippukin. Näitä ohjataan kahdella järeällä nelikanavaisella Cerwin-Vega V600.4 -päätteellä. Tältä auto näytti hankintahetkellä täysin vakiokuntoisena.. "Jaa mitä laatua?". CV:n taholla innostuttiin Citikan ulkonäöstä niin paljon, että Amerikan mantereeltakin löytyy jo yksi samojen mallien perusteella teipattu merkin demoauto, joka oli näytillä viimekertaisessa SEMA Show'ssa! Uutta ja vanhaa Edellisen Jumperin subbarikotelon pohjarakenne sai siirtyä hyötykäyttöön myös tähän uuteen projektiin
Citikan ohjelmalähteenä palvelee Alpinen multimediasoitin sekä tabletti, jolla saadaan Spotifyn sisältö käyttöön. . Kaikissa toimii kuitenkin säädöt, joka on erittäin suuri lisä pakun alkuperäiseen 2-osaiseen hanttimiehen istuimeen, jossa ei ole edes selkänojan säätöjä. Huomaa bassoauton kohdalla uskottavuutta lisäävä miltei koko lasin levyinen halkeama! Tämä on tosin jo korjattu katsastusta varten. . Mutta itse ääni oli oikeinkin kuun. Stereokuva ei luonnollisestikaan elementtien sijoittelusta johtuen muodostunut mitenkään järkevästi. Tuulilasin läpi välittyy todella poikkeuksellinen näkymä. 20 A uto S ound AUTOESITTELY jen demokuuntelu on sitä, että istutaan minuutti apparin penkillä sormet korvissa, kun ei aivan suoraan haluta loukata laitteiston omistajaa sanomalla, että mitäs jos ei kuitenkaan kuunnella. Juho Jyrkän viime kesäkuussa (numerossa 4-5/2015) esitelty Mitsu oli hyvä esimerkki tästä, diggasin! Jasson Jumperiin kiivetessäni odotin saavani niskaani järjettömän kattauksen kakofoniaa, mutta voin yllättyneenä kertoa että näin ei tapahtunutkaan. Kolme kappaletta Sparcon kuppipenkkejä pakettiauton ohjaamossa ei ole aivan tavallinen näky. SEURAA AUTON KEHITYSTÄ FACEBOOKISSA, LÖYDÄT SEN HAKUTOIMINNOLLA "JUMPER PLAN B" HAKUSANOILLA.. Myös pääkaiuttimien soundi oli selkeä ja miellyttävä. Jakkarat saatiin kuin saatiinkin sopimaan riviin, mutta liikaa ei tilaa ole. Jasso on aktiivinen rallitapahtumissa kävijä ja sitä myöten syntyi ajatus pienestä race-henkisyydestä. Istu siinä sitten tuntikaupalla näyttelymatkoilla... Toisaalta, en väitä etteikö esimerkiksi joidenkin todella matalalta tööttäävien settien maistelu tällä metodilla vetäisi aidosti suupielet korviin, kunhan sitä "kuuntelua" harrastaa harvoin ja pienissä erissä. Vanha Sound Off -kisojen kuuntelutuomari oli iän tuomalla viisaudella säätänyt setin soundin todella tasapainoiseksi. Reipas etäisyys subbareista kuuntelupisteeseen teki varmasti plussaa äänelle. Bassopää oli rockimmalla materiaalilla maukkaasti potkiva ja jopa sävykäs, ei mitään sekametelisoppaa.
Uskallan väittää että nämä uudet soivat silti useampaakin kertaluokkaa paremmin. Tuskin paineentuotossakaan turpiin tulee. Katon ja lattian peilit ovat pleksipeiliä, jonka päällä lattiassa on vielä 6 mm karkaistu lasi. . A uto S ound 21 AUTOESITTELY . Ei taida pitää vieressä ääntelevistä Strokereista. Tämä riittää hyvin. Wanhat "piikki-Strokerit" lukeutuvat autohifimaailman legendoihin. Elementtien ympärillä on ledinauhaa, jota löytyy auton sisältä kaikkiaan reilut 20 metriä. . Kuuden 15" elementin ja yhtä monen "tonniviissatasen" päätteen kanssa irtoaa painetta tuulilasilta 4SPL:llä mitattuna karvan päälle 150 desibeliä. . Pitäähän show-autossa savukone olla! . Auton takaosan demokaiutinarsenaalia. Tavaratilasta löytyy kuuden basson ja neljän erillissarjan lisäksi Samsungin 46" televisio, joka ei Jasson mukaan ole kovin montaa ehjää päivää nähnyt
Ja tämä tarina on muuten totta, tällaisia terveisiä oli viereisen talon herrasväeltä tullut. Nämä uuden mallisarjan bassot ovat siinä määrin vakuuttavat laitteet, ettei menneitä aikoja suuremmin tule ikävä. Vaikka "wanhan-ajan" Strokerit olivatkin kovien pelien maineessa, niin itse ainakin olen melko vakuuttunut siitä, että aika kultaa niiden kohdalla muistoja vähän tavallistakin enemmän. Terkkuja naapuriin, ei muistella pahalla. Kumpaankin oveen valmistettiin lasikuidusta paneelit, joihin asennettiin Stroker-sarjan 6,5-tuumaisia erillissarjoja yhteensä neljä kappaletta, eli kaksi per ovi. ...ja painetta Äänenpainetta autosta on mitattu 4SPL-mittalaitteistolla tuulilasilta 150,5 desibeliä, joka on asennus huomioiden varsin mukavasti. Tietty jos Jarin naapurin rouvalta kysytään, niin 100 dB vähempikin riittäisi, sillä ei vielä irtoaisi rappaukset seinistä kun Pesonen vääntää hanat kaakkoon omalla pihallaan. 22 A uto S ound AUTOESITTELY neltavaa tasoa, sopi erinomaisesti aika laajallekin skaalalle testatusta musiikista. Jasso kertoo että oli mielenkiintoista kuulla, vieläkö Strokereista saadaan sitä legendaarista "Stroker-soundia", eli dynaamista ja brutaalia potkua. Kuusi monopäätettä ja kaksi nelikanavaista pitävät elementtien puhekelat lämpiminä kovemmallakin pakkasella. Ja vähintäänkin riittävästi siihen käyttöön, mihin tämä setti on suunniteltu. Kyllä tämä soi, se ei jää epäselväksi. Jasso pisti laitteiston töihin ja allekirjoittanut kuvasi vähän videoklippejä todistusaineistoksi. . . Stroker erillissarjoissa ei tule mukana lainkaan ritilöitä. Elementtien asennuspohjan päällä on pleksi ja punaiset kehykset ympärillä on leikkautettu metallista ja maalattu.. Autosta löytyy myös viisi akkua, sijoiteltuna niin että yksi on alkuperäisellä paikalla etujalkatilan keskellä, kaksi heti etupenkkien takana ja loput kaksi auton perällä. Myös jakosuotimet saatiin komeasti esille. Tsekkaa itse lisää AutoSoundin YouTube-kanavalta! KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Jari "Jasso" Pesonen • Ikä Kolmisen vuotta vanhempi kuin viime esittelyssä • Ammatti Paperimies • Asuinpaikka Jämsä • Muut harrastukset Enduro ja syöksylasku Stigalla/pulkalla Himokselta • Lempimusiikki 90-luvun eurodance • Lempielokuva Narcos oli hyvä sarja, elokuvia katson harvemmin KULKINE • Merkki Citroen • Malli Jumper 2.2 HDi • Vuosimalli 2007 • Moottori 2.2-litrainen turbodiesel • Vanteet Calibre 20" • Tuningit Puolasta tilatusta Fiat Ducaton korisarjasta modattu etupuskuri, Ducato Maxin sivuhelmoista lyhennelty sopivat, takahelma rakennettu itse, Citikalta lokarien levikkeet, maalaukset tehty itse, Jokilaakson Merkinnän kanssa yhteistyössä toteutettu teippaus HIFIT • Ohjelmalähde Alpine ICS-X8 + iPad • Signaaliprossu Soittimessa • Vahvistimet Subbareille 6 x CerwinVega! V1500.1D, erillissarjoille 2 x CerwinVega! V600.4 • Erillissarjat 8 x Cerwin-Vega! Stroker ST65C • Subwooferit 6 x Cerwin-Vega! Stroker ST152D • Kaapelointi Audiocheck • Akku 5 x tavallinen vesiakku • Vaimennukset Bitumia vedetty kauttaaltaan • Muuta Savukone, 46" LCDtelkkari ja Apple TV KIITOKSET: Hifi Studio Cerwin-Vega! Jokilaakson Merkintä Verhoilijamestari Iiris Fibermann MS-Tuonti Restyled Veho / Citroen JV-Tuning Olli Turmalle pyöräkärryn lainasta . Myös eurodancelle, jonka kanssa poistimme lopuksi hilseet olkapäiltä hiukan peruskuuntelua reilummalla subbarien tasolla. :-) Koska kyseessä on show-laitteisto joka on parhaimmillaan silloin kun sitä luukutetaan ovet levällään, päätimme kuuntelusession lopuksi siirtyä vielä omakotialueelta hieman rauhallisempaan testiympäristöön. Päämääräksi valikoitui lähistöllä sijaitsevan Himoksen laskettelukeskuksen parkkialue, jossa ei lokakuun alussa liiemmin muuta liikennettä näkynyt
A uto S ound 23
24 A uto S ound
JA JOTTA PROJEKTI EI OLISI TURHAN HELPPO, AUTOKSI VALIKOITUI AVOMALLINEN CABRIOLET BMW JA KILPAILULUOKAKSI VAATIVINTA MITÄ LÖYTYY ELI EMMA EXPERT. Teksti, kuvat ja kuunteluarvio: Tommy Hakola ja Jani Uuttu ERIKOISUUS!. A uto S ound 25 AUTOESITTELY Tommy Hakolan BMW 325i Cabriolet Individual '95 EXPERT-LUOKAN ”HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY, JOTEN KAHTEEN KERTAAN SUUNNITELTU ON JO VALMIS?” ISOJOELLA ASUVA TOMMY HAKOLA SUUNNITTELI JA MYÖS RAKENSI AUDIOJÄRJESTELMÄN HIEMAN ERIKOISEMMALLA LAITTEISTOLLA
Sen sijaan midbassoilla suuntaus ei olohuoneessa ollut kriittistä, joten elementtejä ei autossa yritetty väkisin saada suunnattua kuljettajaa kohti. 26 A uto S ound AUTOESITTELY T ommyn edellinen kilpailuauto (esitelty AutoSoundin numerossa 7-8 2012) sisälsi siihen aikaan hyvinkin yleisiä komponentteja mm. Kovin pitkään ei tarvinnut etsiä ostohousuja ja miettiä, kun AutoSoundin keskustelupalstalta löytyi myynnissä B&W:n parhaan pään kotikaiuttimien elementit. Uuden projektin myötä tuli halu tehdä jotain, mitä muilla ei taatusti ole. Kuinka monta osaa tunnistat laitteistokaaviosta, mikäli Alpinen F#1pakettia ei oteta laskuihin mukaan. elementtien suuntaavuuksista. Muilta osin laitteiston valinta oli pitkän aikaa avoinna ja erilaisia vaihtoehtoja etsittiin netin foorumien kautta ulkomaita myöten. Suurempi painoarvo oli saada kaikki elementit mahdollisimman tarkasti samalle pystyakselille.. Elementtien sisäänajo suoritettiin muutaman kuukauden aikana olohuoneessa. DLS:n ja Alpinen mallistoista. Ulkomaisten foorumien kautta tutuksi tulleet Zapcon vahvistimet tuntuivat houkuttelevilta vaihtoehdoilta ja Suomen maahantuonnin puuttumisen vuoksi sellaiset sitten hankittiin ulkomailta. Sen myötä Tommy pääsi kärryille mm. Kaiutinkattaus täydentyi, kun 3-tie erillissarjan kaveriksi löytyi maahantuojan kautta vielä saman merkin subwoofer. Ohjelmalähteenä käytetään vanhaa, mutta ääneltään edelleen valikoiman terävintä kärkeä edustavaa Alpinen F1 -yhdistelmää. Diskanttien ja keskiäänien käyttäytyminen oli odotettua ja niiden suuntaus tehtiin autossakin kuljettajaa kohti. Ei ihan B&W:n suunnittelema kaiutinkotelo, mutta sisäänajoon varsin riittävä ratkaisu
A uto S ound 27 AUTOESITTELY Kaapeloinnin suunnittelu ja toteutus Auton rakennus aloitettiin purkamalla koko sisusta. 205/40/17 ja 215/40/17 • Sisustan muutokset Lepakkopenkit + kojiksen muokkaus HIFIT • Soitin Alpine DVI-9990R (F#1 Status) • Prosessori Alpine PXI-H990 (F#1 Status) • Vahvistimet Zapco Z-150.6 ja Zapco Z-150.2 • Diskantit Bowers & Wilkins Diamond • Keskiäänet Bowers & Wilkins FST • Midbassot Bowers & Wilkins Rohacell • Subwoofer Bowers & Wilkins 8" • Vaimennukset STP Gold • Kaapelointi Kimber, Jorma, Nordost • Akut 2x 55 Ah Optima • Muuta Alpine IVA-511RB toimii näyttönä/toisena äänilähteenä KIITOKSET Kimmo, Jussi, Vesa(t), Jarno, Antero, Jami, Jani, Jukka. KULKINE • Merkki BMW • Malli 325i Cabriolet Individual • Vuosimalli 1995 • Moottori 2,5 l bensa • Vaihteisto Manuaali • Alusta K-Sport Street • Jarrut Vakiot • Korimuutokset Facelift, M-sport, jenkkimallin valot ja kilvet, kevyt madallus • Vanteet ja renkaat OZ Futurat 8,5x17" et 18 ja 10x17" et 21. Tommyn mukaan laitteiden sijaintien ja kaapeleiden reittien suunnitteluun menee ja kuuluukin mennä paljon aikaa. Kaikki kaapelit niputettiin ja suojattiin nylonpunoksella, merkittiin ja pääteltiin liittimillä ja värikoodatuilla kutistesukilla. Tavaratilan asennukset Tavaratila koostuu kalusteputkesta hitsatusta laiteräkistä. Viimeksi katsoin uuden Bond-elokuvan. Suunnitteluun käytetyt pari ylimääräistä tuntia tekevät lopputuloksesta helpommin toteutettavan ja kaapeleiden looginen reitittäminen antaa hyvät lähtökohdat häiriöiden minimoimiseksi. KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Tommy Hakola • Ikä 27 vuotta • Paikkakunta Isojoki • Ammatti Metsämies • Muut harrastukset Valokuvaus • Suosikki demobiisi Kari Bremnes Søvngjengersken • Paras musiikkialbumi Riverside Love, Fear and the Time Machine • Suosikkielokuva Aika vähän tulee elokuvia enään katsottua... Samalla oli helppo tehdä ja kiinnittää matkustamon ja tavaratilan välinen kaapelointi. Peltipintoihin liimattiin vaimentavaa butyylimattoa ja akustoivaa pehmoista mattoa. Ristiin rastiin kulkevat signaali-, kaiutinja virtakaapelit voivat aiheuttaa indusoituneita häiriöitä ja niiden korjaaminen voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa koko kaapeloinnin uudelleen tekemistä. Vaikka räkki jääkin paneeleiden taakse piiloon, on sen pinta hiottu ja maalattu auton korin värisellä maalilla. Kaapeleiden niputtaminen suojapunoksella, kiinnitys auton koriin sekä merkinnät ja kutistesukkien värikoodaus ovat sellaisia ratkaisuja, joita kehtaa esitellä ja kaapeleiden oikeista kytkennöistä selviytyisi entisen Esson baarin huoltomieskin perjantaipullon jälkihöyryissä. Samaa viimeistelyn linjaa nouKaapeloinnin viimeistely voi tuntua turhalta ja aikaa vievältä
Peltipinnan kumina saatiin aisoihin parin millin butyylimatolla. Alunperin kickpaneelissa on todella pieni tila midbasson kotelolle. Pienen harkinnan jälkeen kulmahiomakoneen avustuksella pintapeltejä poistettiin ja lopputuloksena tästä muotoutui varsin mukavan näköiset kotelon pohjat. Elementtien asennuspinnat ja esimerkiksi kondensaattoreiden kiinnikkeet Tommy jyrsi itse pöytään kiinnitetyllä yläjyrsimellä. Vaikka kotelon pohja on ohutta peltiä, se on tehtaalla hitsattu runkorakenteisiin joka puolelta joten jäykkyyttä on vaikka muille jakaa. Matkustamon asennukset Matkustamon puolella midbassot on asennettu jalkatilan kickpaneeleihin. Soittimen koneisto. Isokokoisten keskiäänien käyttö tarkoittaa sitä, että muutoksia joudutaan tekemään paljon. Tavaratila on vaimennettu butyylillä räkin alapuolelta. Siitä syystä eri laitteiden ja paneelien asennuspinnat kiinnittyvät runko-osaan pulteilla. Räkin runko kiinnittyy useasta kohdasta auton runkoon. Levypintojen päälle Tommy liimasi BMW:n alkuperäistä mustaa verhoilunahkaa. Räkki on suhteellisen isokokoinen eikä se mahdu autoon yhtenä palana. Varsinainen ponnistus projektissa on lähes kokonaan uudelleen rakennettu kojelauta. Näin varmistutaan riittävästä materiaalin poikkipinta-alasta ja saadaan tukevat kontaktipinnat ANL-mallisille sulakkeille. Kiirehtiminen ei tässäkään asiassa ole hyväksi. dattavat myös muut pintojen alle jäävät ratkaisut. Kopioterällä saa alumiinista ajettua kauniit pinnat, kun mallina käyttää levystä sahattua mallia. Tavaratilaan on asennettu auton oman akun lisäksi audiojärjestelmän lisäakku, käyttöjännitettä nostava ja tasaava Helix Powerstation, kaksi kondensaattoria, messinkilaatoista itse tehdyt virranjakoblokit, prosessori, vahvistimet sekä subwooferkotelo. Paksuunkin materiaaliin saadaan hyvät kiinnityspinnat kierretapeilla, kierteytysnesteellä/-öljyllä sekä harkitulla tekemisellä. Helpommalla pääsisi, kun ostaisi kaupasta valmiin jakoblokin. Muutaman kympin maksavilla käsityökaluillakin saa tehtyä asennuksellisesti pitkäikäisiä ja kauniisti viimeisteltyjä pintoja. Tarkoitukseen soveltuvaa jakoblokkia Tommy ei löytänyt mistään, joten sellainen piti tehdä itse 5mm messinkilevystä. Tässä on Tommyn esimerkki, miten messinkilevystä voi itse tehdä haluamansa kokoisen ja näköisen jakoblokin. Räkin ja melkein kaikkien muidenkin asennusten kiinnityksessä käytetään M6 haponkestäviä pultteja. Satasen neliöltä maksavan aidon nahan toivoisi liimautuvan heti ensimmäisellä kerralla. Räkin ympärille on tehty peitepaneelit mfd-levystä ja lasikuidusta. Sen lisäksi mittaristo siirtyi keskelle autoa. 28 A uto S ound AUTOESITTELY Tavaratilan massiivinen laiteräkki kasataan autoon pienemmissä osissa
Ensimmäisten koekuuntelujen aikana varmistuttiin siitä, että suuntaukset ja sen myötä soundi on kohdallaan myös autossa. Näytön siirron lisäksi myös sen väritys vaihtui projektin myötä paremmin auton alkuperäistä punaoranssia väritystä vastaavaksi. Usein diskantit kiinnitetään a-pilarin verhoiluun. Kurkistus pintojen alle Helpoin tie olisi ollut tehdä vain paneelien näkyvät pinnat huolella ja jättää loput viimeistelemättä. Laitteiden operaatiovahvistimien vaihto on periaatteessa yksinkertainen homma, mikäli löytää spekseiltään sopivat ja ääneltään paremmat kuin ne alkuperäiset. Kun F#1:n säätöjen tekeminen on suhteellisen hankalaa soittimen pienikokoisen näytön kautta, Tommy asensi soittimen kaveriksi 2-DIN kokoisen DVD-soittimen kojelaudan sisään. Esimerkiksi auton mittariston siirto sisälsi 36 kaapelin jatkamisen ja kiinnityspintojen tekemisen. Valmista ratkaisua ei tähänkään temppuun voi ostaa kaupasta, joten Tommy teki itse vanhasta Alpinen soittimesta F#1:n näytölle sopivan kaapelisarjan. Rälläkkää, uretaania, terästä, lasikuitua ja kuitupakkelia – niistä ne hyvät kojikset on tehty. Vahvistimien sisäisten kondensaattoreiden pintaan on liimattu butyylimattoa resonanssitaajuuden laskemiseksi ja prosessorin operaatiovahvistimet on vaihdettu alkuperäistä vieläkin parempilaatuisemmaksi. Pintaan liimattu aito nahka viimeistelee kokonaisuuden kauniisti. Mutta kuten tästäkin kuvasta näkee, perinteisen tee-seitse-miehen on turha kuvitella suoriutuvansa komponenttien vaihdosta onnistuneesti, kun kyseessä on pienet pintaliitoskomponentit.. Pintojen alle on piilotettu kymmenien ja satojen työtuntien uurastus. Tarvittaessa näyttö nousee esiin kojelaudan pinnasta hieman samaan tyyliin kuin muutamissa nykyautoissakin. Laitteistoa on etupaneelin siirron lisäksi modifi oitu muillakin tavoilla. Kaikki SQja multimedia toistetaan F#1:n kautta joten DVD-soittimesta käytetään pelkkää näyttöä. Kotelon näkyvä osa on rakennettu levystä ja midbassojenkin asennuspinta on jyrsitty alumiinilevystä. B&W:n diskanttien kiinnitys on kotikaiuttimissa toteutettu pitkällä kierretangolla. Diskanttien asennuksessa luotettiin perinteiseen tyyliin eli elementtien asennuspinnat on kiinnitetty pulteilla a-pilareiden kylkiin. Näytön asennus on toteutettu siten, että suurimman osan ajasta näyttö on piilossa kojelaudan sisällä. Vaikka moni kohta kojelaudasta meni uusiksi, Tommy suoriutui ensimmäisen ”kojiksen” muokkauksesta mallikkaasti. sijaitsee myös keskikonsolissa mittariston alapuolella, mutta paremman ergonomian vuoksi Tommy halusi siirtää soittimen näytön alkuperäiselle mittariston paikalle ratin taakse. Samaa tapaa hyödyntäen olisivat a-pilareiden kaiutinkaapelit olleet tuhannen mutkalla, joten kiinnitystapa on muutettu tiukaksi sovitteeksi ja elementin lukitus hoidetaan vahvistimien terminaaleista tutulla pidätinruuvilla. Siltä se näyttää tässäkin autossa, mutta pilarin sisältä löytyy metallia ja tukeva kiinnityskorva auton koriin. Ainoat teetetyt osat koko autossa ovat kojelaudan nahkaverhoilu sekä takakontin ikkunoiden kaiverrukset. A uto S ound 29 AUTOESITTELY Midbassojen kotelona on hyödynnetty auton alkuperäisestä avarrettua kickpaneelia
Kultaa ja kromia aina yhtä kaunista... Etuosan lookkia Tommy päätti ehostaa Alpina-mallisella lipalla ja uudemmasta mallista peräisin olevalla maskilla. Terveisiä Tuning-Teroille Viime aikoina on valitettavan usein auton ja hifi laitteiston rakennus päättynyt siihen, kun kaiuttimista kuuluu ääni ja laitteet pysyvät suurinpiirtein mukana myös hiekkatien kurveissa. Kun ei tässä autossa sellaista ollut, se hankittiin toisesta H&K Sound Systemin sisältävästä sisarmallista. Hyvä esimerkki viimeistelyn tasosta on keskikonsoliin upotettu laitteiston pääkytkin. Jo kaiutinpuoli on eksoottinen, mutta ei näitä Zapcon päätteitäkään täällä Härmässä joka päivä vastaan tule.. Parin kymmenen vuoden käyttö näkyy autossa väkisin ja sen seurauksena vaihtoon ja kunnostukseen kuului pitkä lista osia. Etupenkkien ulkonäkö parantui huomattavasti penkkien pinnan uudelleenvärjäyksellä. Tavaratilan valaistut laitelogot kertovat heti mistä on kyse. Korin muutosten lisäksi renkaat ja vanteet on luonnollinen osa näyttävyyttä. Ulkokuoren päivitystä hyvällä maulla; alkuperäistä Alpinaa ja uudemman korimallin maskia. Korin väriin maalatut keskiöt kromatuissa huulivanteissa ja kultaisilla pulteilla koristeltuna ovat sellainen yhdistelmä, jollaisia toivoisi näkevän useamminkin. Pieni ja varmasti monelta ohi menevä yksityiskohta on korin väriin maalattu BMW avaimenperä. Ulkopuolisiin muutoksiin kuuluu luonnollisesti näyttelykuntoinen maalipinta, jonka myllytyksessä ja vahauksessa on vierähtänyt useampikin viikonloppu. 30 A uto S ound AUTOESITTELY Tommyn sanoin: ”Pienistä yksityiskohdista syntyy viimeistelty kokonaisuus.” Vain vannoutunut bemarimies voi tietää, että laitteiston pääkytkin ei kuulu tähän autoon vaan se on ”lainattu” toisesta mallista. Tommyn mielestä pienistä yksityiskohdista se kokonaisuus vasta syntyy
Pellien iskut helähtävät mainiosti, toki parempaan on kuultu, mutta mainio suoritus. Diskanttitoisto on helposti lähestyttävä, heleä, nopea, ilmavahko. Volumea nostettaessa raja löytyy nopeasti. Keskialue integroituu diskanttipäähän hyvin, laulajassa on runsasti sävyjä ja yksityiskohtia. Sävyiltään ei olla yläpään kanssa samoilla linjoilla. Pari viikkoa siihen matkaan kuluisi ja takataskusta pitäisi löytyä muutakin kuin reikä. Sävyiltään ollaan samoilla tasoilla midin kanssa. Pientä integraation puutetta on havaittavissa midin kanssa, mutta suoriutuu tehtävästään paremmin kuin midi osasto. Elementtien suuntaukset ovat varsin optimaaliset ja kaikki laitteet ovat hyvin käsillä. Sopivan tai sopivien tahojen kanssa kausi voisi saada arvoisensa päätöksen. Ohjaamo valmiina. Eksoottisesta laitteistovalinnasta johtuen maahantuojien ja muiden kumppaneiden hankkiminen on astetta haasteellisempi järjestettävä, mutta haaveita ei ole vielä haudattu. Tarkkuutta voisi myös olla enemmän. Korkeus on silmien korkeudella, reilusti irti kojelaudasta. Jossain noin 60-80 Hz:n tienoilla on kapea-alainen voimakas korostuma, joka kuitenkin tulee esille vain joillain kappaleilla. Tosin pieniä viitteitä on jo uusista diskanttiasennuksista, mutta siitä ei vielä paljasteta tämän enempää. Huomaa suoraan kuljettajan edessä oleva soittimen etupaneeli ja keskelle siirretyn mittariston alle asennettu pyörityskoneisto! Tulevaisuuden suunnitelmat Tommyn ajatuksena on jatkaa EMMA SQ-kilpailemista ja pitää laitteisto pääpiirteissään nykyisellään. Midbasso potkii kivasti, mutta pientä pyöreyttä on havaittavissa. Keväällä Itävallassa järjestettäviin EM-fi naaleihin olisi Suomen fi naalin myötä taskussa jo osallistumisoikeus, mutta sen hyödyntäminen on vielä harkinnassa. Syvyyttä ja syvyyserottelua stereokuvasta löytyy reilusti, ollaan siinä tuulilasin paikkeilla koko leveydeltä ja joissain kohtaa mennään jopa konepellin puolelle. B&W:n subbari kurkistaa takapenkin keskeltä ohjaamoon.. Siitä syystä yksityiskohtainen kuuntelu ei tällä kertaa onnistunut, mutta seuraavassa pieni kooste tuomareiden ja muiden fi naalissa autoa kuunnelleiden kommenteista. Subissa on ulottuvuutta ja lineaarisuutta. Kokonaisuutena setti on erittäin tasokas. Stereokuva on vakaa hyvin jäsentynyt, erittäin pientä elämistä havaittavissa sivusuunnassa. Dynamiikkaa on tarjolla ja varsinkin isommalla volyymilla sitä tarjoillaan reilulla kädellä. Kovaa vastusta on siis tulossa myös ensi kesälle. Äänialueen aivan alin nuotti kyllä loistaa poissaolollaan, mutta harvassa autossa mennään edes näin alas. A uto S ound 31 AUTOESITTELY KUUNTELUARVIO Laitteiston harvinaisuuden vuoksi audiojärjestelmä purettiin fi naalin jälkeen pois autosta ja auto laitettiin talvisäilöön. Stereokuva leviää mukavasti auton ulkopuolelle, oikea puoli leviää hieman paremmin. Keskialueen ja midin korostuma syö hiukan parasta fi ilistä, mutta näiden suhteen puhutaan pienistä asioista, että niihin ei moni edes kiinnitä huomiota. Jos keskialue ja diskantti ovat aineettomia ja helpon kuuloisia, niin midbasso on sävyiltään vastakohta. Osittain on havaittavissa jopa huonekaikuja. Koko ääniala sijoittuu hienosti ylös ja etäälle, harvoin kuulee näin mallikasta stereokuvaa. Etenkin naislaulajalla on huomattavissa jokin korostuma ylemmällä keskialueella
32 A uto S ound AUTOESITTELY Ju P t os en Volvo V ' Teksti ja kuunteluarvio: Jani Uuttu Kuvat: Jukka Pitkäkoski ja Jani Uuttu 32 A uto S ound
Vaikka kontin verhoilu on yhtenäisen ja kiinteän näköinen, päästään sen alla oleviin sulakkeisiin käsiksi todella nopeasti.. Keltamusta Golf päästeli kovia lukemia, mutta eteenpäin oli mentävä. ”Yläasteikäisenä lueskelin AutoSoundia ja siitä asti olen haaveillut kilpailemisesta. Kuluneena kesänä Jukka oli mukana MaxBOOM:ssa kilpailleen punaisen VW Transporterin rakentamisessa ja näytöstyyliin myös sillä autolla tuli rikottua 160 dB:n rajapyykki. Siitä se on lähtenyt hiljalleen liikkeelle ja nyt on muutama vuosi harrastettu melkein tosissaan. Äänenlaatupuolen kisaaminen sai alkunsa viime keväänä, kun Volvoon tuli suunniteltua keskiäänien paikkoja kojelaudan päälle”, muistelee jo moninkertainen Suomenmestari. Volvon tarinan alkumetrit Lapsesta saakka kaverina olleella Joni Rintakummulla oli paljon kokemusta Volvon rakentamisesta SQ-luokkaan ja pitkälti hänen painostamanaan tämäkin projekti lähti liikkeelle. A uto S ound 33 AUTOESITTELY A utoSoundin numerossa 3/2013 esitellystä AudioImportin VW Golf parivaljakosta toinen eli Jukka on ollut monessa projektissa mukana. Loput 3000€ oli käytettävissä mielellään yhden merkin edustukseen ja paras kokoonpano löytyi lopulta Rainbow:n valikoimasta. Budjetti piti hyvin eikä Suhteellisen nuoresta iästään huolimatta Jukka Pitkäkoski on pitkän linjan hifiharrastaja ja kokemusta on karttunut painepuolelta MaxBOOM ja EMMA ESPL -kilpailuista omien ja kimpassa rakennettujen autojen muodossa. 2015 syksyllä Jukka näytti miten Suomenmestaruus ja poika haetaan kotiin myös EMMA SQ Advanced 4000€?-luokan finaalista. Advanced 4000€ tuntui luontevalta valinnalta ja sen mukaan valikoitui laitteistokin. Alusta lähtien oli tarkoitus pitää mopon sarvista edes vähän kiinni ja osallistua hintarajoitteiseen luokkaan. Tietokoneohjattu leikkuri tekee paneeleista millin osien tarkkuudella oikean kokoiset ja esimerkiksi leikatuista logoista tulee joka ikinen kerta samanlaisia. Ohjelmalähteeksi valittiin tonnin suositushintainen Pioneerin P99RS, joka sisältää tarvittavat DSP-ominaisuudet
Jukka teki 25 mm MDFlevystä noin 30 litran subwooferkotelon varapyörän tilalle. Nykyajan metallipajat ja niissä käytettävät leikkurit tekevät muutamilla kympeillä ison kasan hifi stin asennuspaneeleita. Virran riittävyyden kanssa ei Jukka halunnut tehdä kompromissia, joten alkuperäisen akun tilalle asennettiin varapyörän syvennykseen kaksi kappaletta Exiden akkuja. Pohjalevyn mukana nouseekin vain teräksestä laserleikattu elementin suojaritilä ja kaikki muu jää paikoilleen. Kun kaapeloinnin viimeistelyssä käyttää värikoodausta ja nimeää kaapelit huolellisesti, niin vältytään kytkentävirheiltä. Varapyörä ei konttiin enää tulisi mahtumaan, joten loppukin tila käytettiin tehokkaasti hyödyksi. Vahvistimien kohdalle leikattujen ikkunoiden ja räkin reunaa koristavan merkkilogon takaa näkyvä valo korostaa viimeistellysti rakennettua konttia. laitteiston yhteenlaskettu suositushinta kivunnut kuin hieman yli kolmen tonnin. Pohjalevyn etureuna on saranoitu takapenkkien reunasta ja levyn läpi on porattu reiät vahvistinräkin kiinnityksille. Elementille ja refl eksiputkelle on vain leikattu reiät kontin pohjalevyyn. Matkustamon vaimennus ja kaapelointi Kuten monessa muussakin projektissa, myös Jukka purki auton sisustan ja aloitti työt vaimentamalla paljaat peltipinnat butyylillä. Valaistus on toteutettu ledeillä, joten mielialan mukaan väritys voisi olla vaikkapa punainen, mutta talviseen ilmastoon sopiva sininen on varma valinta. Jukan mukaan koko kontin saa tyhjennettyä muutamassa minuutissa, mikäli vain tietää mitä on tekemässä. Tavaratila näyttää siltä, että koko kontin pohja olisi subwooferkotelon kantta, mutta näin ei olekaan. Laiteräkki ja suojapaneelit Pohjalevyn päällä oleva vahvistinräkki ja sen ympärillä oleva suojapaneeli on valmistettu luonnollisesti metallista. Yksinkertainen on kaunista Moottoritilaan ei ole tehty mitään muutoksia, kun alkuperäinen akkukin sijaitsee Volvossa tavaratilassa. 34 A uto S ound AUTOESITTELY Esimerkillinen tapa toteuttaa kaapelointi; signaalikaapelit vedetään keskeltä autoa keskitunnelin vierestä ja kaiutinkaapelit molemmin puolin auton kynnyksissä. Soittimen kiinnitys keskikonsoliin voi olla myös viimeistellyn näköinen kuten tässä. Vaikka räkki on upean ja uniikin näköinen, sellaisen valmistus on suhteellisen nopea ja kustannuksiltaankin huokea vaihtoehto. Akkujen ja subwooferkotelon lisäksi myös jakoblokit kiinnitettiin runkopalkkeihin ja piilotettiin alkuperäisen pohjalevyn alle. Mitään ydinpommin kestävää mattojen laminointia ei katsottu järkeväksi, vaan aika tarkasti yksi kerros mattoa
Sen sijaan toisto ei tunnu ulottuvan aivan kellariin saakka, vaan se jää hitusen verran vajaaksi. EMMA Competition Disc 2014-2015 – tekniset raidat Heti ensimmäisistä nuoteista alkaen tuli selväksi, että kyseessä on soundiltaan suhteellisen tasapainoinen ja dynaaminen kokonaisuus. Jukka kertoi, että fi naaleiden kynnyksellä kotelo muutettiin suljetuksi tulppaamalla refl eksiputki. Laulajan ääni on avoin ja kirkas eli keskialueenkin toisto on varsin hyvin kohdallaan. Muutamilla nuoteilla ovesta kuuluu jotain äänitteeseen kuulumatonta. Mukava huomata, että ääni ei paikallistu tavaratilaan, vaikka subwoofer on koteloitu varapyörän tilalle tehtyyn refl eksikoteloon. Bach – Toccata and Fugue in D Minor Kymmenen minuutin mittainen, oikeilla uruilla ja sen myötä isolla dynamiikalla, tykitetty kappale saa useammankin paikan värähtelemään kuuntelijassa mikäli asiat on kunnossa. Yleensä näissä vastaavissa tilanteissa joudutaan purkamaan kaikki suuttimet, nappulat jne kojelaudasta irti ja tekemään asenKUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Jukka Pitkäkoski • Ikä 28 vuotta • Paikkakunta Rautio • Ammatti Mekaniikkatyöntekijä KULKINE • Merkki Volvo • Malli V70 • Vuosimalli 2002 • Moottori D5 • Vaihteisto Manuaali • Korimuutokset Vakio • Vanteet ja renkaat Volvo/BBS Triton 18" HIFIT • Soitin Pioneer DEX-P99RS • Vahvistimet 2x Rainbow Germanium four Rainbow Germanium two • Diskantit Rainbow Germanium GL-T26 • Keskiäänet Rainbow Germanium GL-M3 P • Midbassot Rainbow Germanium GL-W6 • Subwoofer Rainbow Germanium GL-S10 • Vaimennukset STP Blackgold, STP Biplast 20, STP Splen 4mm • Kaapelointi Tchernov Standard 2IC RCA AIV Arctic 2,5mm2 AIV Cosmic virtakaapelit • Akut 2x Exide KIITOKSET Piia Jarkko Saukonoja Pekka Kinnunen Sebastian Jansson Niko Sakko Joni Rintakumpu Juha Pajukoski Mika Taipalus Juho Niemelä Team Audioimport ISO KIITOS PROJEKTIN TOTEUTUMISESTA NIKO SAKOLLE, MIKA TAIPALUKSELLE SEKÄ AUDIOIMPORTIN PEKALLE JA JARKOLLE!. Teknisesti arvioiden Jukan Volvo tarjoili keskivertoa parempaa tarkkuutta, mutta syvyyden ja vähän korkeudenkin kanssa joudutaan kuluttamaan muutamia säätöhetkiä, jotta setti olisi täydellisesti iskussa. Vastaavasti matalat taajuudet saavat penkin värisemään ja paineen tunne täyttää matkustamon. Koko paketti sai siirtyä varaston hyllylle 1-DIN kokoisen kehyssarjan ja Pioneerin CD-soittimen tieltä. Tarkkuuden puute tekee toistosta aavituksen pyöreän ja hitaan kuuloisen. Eri soittimien paikat piirtyvät tarkasti ja ilmaakin on keskivertoa enemmän soittimien välillä. Pienten pillien ääni tarkka ja vaikka äänenvoimakkuutta olikin reilusti, pysyi balanssi hienosti kasassa koko biisin läpi. Jukka halusi sijoittaa ne kojelaudan kulmiin ja suunnata yläviistoon, mutta sellaisia paikkoja ei autossa tietenkään ole valmiina. sai riittää ainakin toistaiseksi. Kantapäiden kopina saa aikaan pientä kaikua, joka taasen muodostaa äänikuvaan tilan tuntua ja ilmavuutta. Perinteinen optinen kaapeli tai yksi RCA-kaapeli ei riitä, vaan Jukan tapauksessa niitä tarvittiin neljä paria eli yhteensä kahdeksan kanavaa. Kojelaudan muutokset 2000-luvun V70 Volvojen keskikonsolia koristaa isokokoinen integroitu soitin. A uto S ound 35 AUTOESITTELY Kävin kuuntelemassa Jukan autoa joulukuun puolessa välissä ja vaikka parannuksia oli jo mietitty, säädöt ja asennukset olivat samat kuin Vaasan fi naalissa. Tykkään soundista kyllä ja mielenkiinnolla odotan millaiset parannukset soundin midija subiosastoon saadaan talven aikana tehtyä. Myös Jukan mukaan jotain pientä resonointia voi ajoittain ilmentyä ja ovikoteloiden ja -pahvien lisävaimennus, tuenta, kotelon modifi ointi ovat työlistalla ennen ensi kauden alkua. Stereokuva muodostuu melko tarkasti vasemmasta pilarista oikeaan pilariin ja keskikohta piirtyy peilin kohdalle. Kari Bremnes – Mitt hjerte hamrer og hamrer Keskialueen tarkkuus ja nopeus tempaavat mukaan kuuntelemaan. Kappaleen edetessä huomio kiinnittyy dynaamiseen midbassoalueeseen, jossa on tarvittaessa potkua mutta toisaalta tarkkuutta voisi olla hivenen enemmän. EMMA:n kisalevyllä alimpien nuottien määrä on suhteellisen pieni, joten suljetulla kotelolla mennään vielä toistaiseksi. Kun laitteiston DSP on sisäänrakennettuna soittimeen, tulee soittimen ja vahvistimien välisestä linjasignaalien vedosta tavallista työläämpää. KUUNTELU Jos tilaa ei ole, voi ongelman ratkaista myös kuten Jukka eli irrottaa tuulilasi. AC/DC – Back in black Sähkökitaran äänessä on vartaloa ja ääni on todella nopea ja erottuva. Äänikuvan korkeus on jossain leuan korkeudella. Siitä huolimatta balanssi on tasapainoinen ja tarkka yksityiskohtia tarjoillaan kuuntelijalle biisillä kuin biisillä. Ainoa pieni häiritsevä tekijä on midbasson epätarkkuus, mutta toisaalta potkua on reilusti. Syvyyttä ei ole mitenkään erityisen paljon ja sijainti jääkin kaiuttimien tasolle. Sellaisen määrän piilottaminen auton kynnysten sisään on haasteellista ja siitä syystä kaapelointi suoritettiin vaimennuksen yhteydessä. Vanha sanonta on oikeassa voimalla paikataan, jos taito sattuu loppumaan. Kappaleen edetessä rumpujen mukana tulee mukaan särmää ja dynamiikkaa. EMMA:n kilpailuja kierretään tällä autolla jatkossakin eikä se EM-fi naalikaan Jukan mielestä ihan utopistinen ajatus ole, mutta sitä kuuluisaa lottovoittoa odotellaan myös Ylivieskan kupeeseen. Kiinnityksenä Jukka käytti yleistä tapaa liimata kaapelinippujen päälle vaimennusmaton suikaleita. Michael Jackson – Thriller Alun aavemainen tunnelma, oven narina ja oikealta vasemmalle kulkevat askeleet soivat hienosti. Paikoitellen jopa niin erottuva, että laulaja Brian Johnsonin ääni alkaa peittyä kitaroiden alle. Jukka saattaa kertomansa mukaan tehdä talven aikana muutoksia myös subikoteloon. Alimmissa nuoteissa ei vain ole sitä samaa potkua. Omasta mielestäni Jukankin autossa oleva dynaaminen ja selkeä keskialue auttaa kuunteluilon muodostumisessa huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi monitorimaisen erotteleva subipää. Sen myötä tarkkuutta ja etupään integraatiota saatiin parannettua, mutta ylemmän basson parannus tapahtui juuri näiden alimpien taajuuksien kustannuksella. Ja kun koko lattia oli näkyvissä, niin lyhin reitti oli sijoittaa signaalikaapelit keskitunnelin viereen. Jos soittimen vaihto sujui helposti plug'n'playtyylisesti, niin suurempi haaste kohdattiin kojelaudan päälle asennettavien keskiäänien kanssa
Diskantit on suunnattu kuljettajaa kohti. Huomaamattoman ja todella tukevan diskanttiasennuksen voi tehdä, mikäli kiinnityksen tekee verhoilun läpi suoraan a-pilarin kylkeen.. 36 A uto S ound AUTOESITTELY Kun kaveripiirissä on muitakin hifi harrastajia, voi hankalaankin hommaan löytyä tekijä. Keskiäänien suuntaus on suurinpiirtein tuulilasin linjassa. Oven läpivienninkin voi porata vaikka ulkomuistista, jos sattuu olemaan tuttu auto
Lavuaarin viemäriputkesta ja hajulukon mutkista saatiin tehtyä juuri sopivan mittainen ja muotoinen putki.. Refleksikoteloidut midbassot Midbassojen sijaintia ei tarvinnut juuri miettiä, koska vastaavista asennuksista oli saatu kokemuksia jo aikaisemmista autoista. Diskanttien asennus Vaikka metallityöt Jukalta sujuvatkin ja työpaikan kautta olisi ollut mahdollisuus käyttää monenlaisia laitteitakin, hankittiin diskanteille Rainbow:n tarvikevalikoimasta löytyvät elementtikohtaiset alumiinipallot. Helppoa ei refl eksikotelon teko ole ovipahvin pintaan ja pelkän refl eksiputken etsintään kului tuskastuttavan paljon aikaa. Varsinaista koteloa ei keskiäänillä ole, vaan ne hengittävät freeairin tyylisesti kojelaudan sisään. Rintakummun Joni kävi tallilla rasiaporan kanssa tekemässä ulkomuistista uudet reiät etuovien saranoiden väliin ja AIV:n haitarikumin avulla kaiutinkaapeloinnin ulkonäkö saatiin vastaamaan auton alkuperäistä läpivientiä. Sileäpintaista ja riittävän isolla kaarella varustettua putkea ei tuntunut löytyvän mistään, mutta lopulta Jukka löysi haluamansa tuotteen LVI-liikkeen valikoimasta. nusrinkulan kiinnitys auton ulkopuolella. Kiinnitys toteutettiin a-pilarin kylkeen pultatulla kiinnityskorvalla, johon varsinainen diskantin asennuspallo kiinnitettiin pultilla pilariin poratun reiän läpi. Tämä tyyli ei oikein miellyttänyt ja asia jäi hautumaan kunnes eräänä viikonloppuna löytyi ratkaisu. A uto S ound 37 AUTOESITTELY Vaikka etuovien kotelot ovat isokokoiset, ei niihin kiinnitä huomiota yhtenäisen värityksen ja hillityn muotoilun vuoksi. Koteloratkaisu sen sijaan on hieman poikkeava. Tällä ratkaisulla saatiin elementille huomattavasti tukevampi kiinnityspinta kuin olisi saatu pilarimuoviin valetulla lasikuidulla. Jukka rakensi koko alareunan, tilavuudeltaan vähän vajaan 10 litran, kokoisen kotelon ja viritti sen noin 40 Hz:n tienoille. Kojelaudan pintaan kairattiin reikä ja siihen kiinnitettiin POM-muovista valmistettu kiekko, joka toimii elementin suuntaimena ja kiinnityspintana. Kun ei kojelaudan ja tuulilasin väliin mahdu työkalut eikä kojista haluta irrottaa, jää jäljelle enää yksi vaihtoehto otetaan tuulilasi irti! Sen jälkeen asennusrinkuloiden kiinnitys oli lasten leikkiä
Täysin autoa ei ole tumpattu umpeen, eli tarkoitus oli vain poistaa "peltirumpu-efekti", mutta ei kuitenkaan tappaa äänen luonnollista kaikua täysin, eli tehdä. Jonne aloitti sisäosien rakentamisen vaimennuksilla. Sieltä täältä peltejä vaimennettiin STP Black Gold butyylimatolla, mutta harkiten. Muuten ulkonäköön on satsattu lähinnä valaistuksen osalta. 38 A uto S ound AUTOESITTELY Kuvat: Janne Soilakari Teksti: Janne Pulkkinen KUN JONNE ORAVISJÄRVI SAI MERIHENKISESTI MAALATUN GOLF VARIANTIN VALMIIKSI, AJATUS TOTEUTTAMATTOMISTA IDEOISTA JÄI KYTEMÄÄN. Ripeä Jonne Oravisjärven Seat Leon 1.8 TSI ’08 SQ-Leon K uten Golfi n kohdalla (esitelty AutoSound 7-8/2014), ei muutoksia jätetty tälläkään kertaa pelkkään hifi in. Kauko-ohjattu ledvalaistus pitää huolen huomion saamisesta. UUTEEN PROJEKTIIN VALITTIIN 2008 VUOSIMALLIN SEAT LEON 1,8 TURBO, JOKA ETENEE NOIN 200 HEVOSVOIMAN TURVIN. Vanteiksi valittiin Porcshe Cup 9x17 ja kori maalattiin kupariin taittavalla mustalla. LOPPUTULOKSEKSI SAATIIN AUTO, MILLÄ EHTII TAKUUVARMASTI EMMA:N KISOIHIN
CD-soittimen lisäksi se on varustettu sisäänrakennetulla DSP-prosessorilla, jolloin ulkopuolista prossua ei välttämättä tarOhjaamon näkymää hallitsee varsin voimakkaasti laajakaistojen alumiinipahkat. Sijoitteluksi on valittu ovipahvin alkuperäinen kaiutinpaikka, mutta voimakkaasti ulkoneva kaulus mahdollistaa suuremmankin suuntauksen. Kaikki muu onkin sitten hyvin stockia. studiokoppia. Vahvistimien alla ovat Ground Zeron GZBP 12.1000 akut, jolloin vedot vahvistimille ovat todella lyhyet. Elementtien koteloilla on tilavuutta vain pari desilitraa, mutta testausten perusteella tämä riittää. Äänilähteeksi valittu Alpine CDE-178bt on vakiopaikalla ja sen kaverina on jännitenäyttö.. Tarkoitus on ollut saada tukeva koti laajakaistoille, ja a-pilareiden kiinnitys mahdollistaa suuntauksen. Pimeällä auton pohjan led-valaistus antaa uutta ilmettä kuparinmustaan kulkijaan. Subbarikotelo on kiinnitetty varapyöräkoteloon ja siihen on pultattu metallikehikko vahvistimia varten. Ääntä neljällä merkillä Äänentoistosta huolehtimaan Jonne valitsi useampien eri merkkien edustajia. Mark Audion kuparinsävyiset laajurit tulevat oikeuksiinsa sorvatun alumiinin rinnalla. Subwooferin kotelo on koko kontin pohjan kokoinen ja tehty 25-millisestä koivuvanerista, ja se toimii runkona muille kontin asennuksille. Kuparia ja alumiinia DIY-rakentelijoiden suosimille Mark Audio Alpair 5 laajakaistaelementeille sorvattiin alumiinista jykevät alustat, joiden kohdalla jo pelkkä ulkonäkö kiinnittää huomiota. Auton ulkoiset muutokset ovat uusi maali ja Porshe-Cupin vanteet. A uto S ound 39 AUTOESITTELY Seatista ns. Urakka jatkui asiallisten asennuspaikkojen teolla. Akut ovat toistaiseksi kiinni kuormaliinoilla, mutta niillekin on tulossa metalliset kiinnitykset vielä ennen kisakauden alkua. Asennuspaikoille kaapelien vedot kuten muutkin auton kaapelit on suojattu AudioImportin punossukalla ja päätelty HPX-kaapelisuojateipillä. Midbassojen sijoitus oviin tehtiin koivuvanerista, ja suuntauksessa käytettiin lasikuitua. Aloitetaan äänilähteestä, joka on Alpine CDE-178bt
40 A uto S ound AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Jonne Oravisjärvi • Ammatti Autokoulunopettaja • Ikä 30 vuotta • Paikkakunta Jokioinen KULKINE • Merkki Seat • Malli Leon • Vuosimalli 2008 • Moottori 1,8 turbo, kevyesti kutiteltu, 200+ hv • Virittelyt Uusi ohjelmointi moottorille, pakoputkisto vaihdettu virtaavampaan ja ilmanottoa parannettu • Tuningit Auto on ylimaalattu kupariin taittavalla mustalla, mustaa väriä lisätty vähän sinne ja tänne... • Vanteet 9X17 Porcshe-cup • Renkaat Linglong 225/45 R17 HIFIT • Ohjelmalähde Alpine CDE-178bt • Signaaliprosessori Soittimessa • Vahvistimet Etupää Ground Zero Uranium 4.150SQ, subwoofereille Ground Zero Uranium 2.250SQ • Laajakaistat Mark Audio Alpair 5 • Midbassot Digital Designs AW 6.5 • Subwooferit 2 kpl Digital Designs Redline 608 • Lisäakut 2 kpl Ground Zero GZBP 12.1000 • RCA-kaapelit Tchernov Cable Standard 1IC • Virtakaapelit 20 / 50 neliömillistä, GZ ja AIV kaapeleilla KIITOKSET Avopuoliso Piia, Joni Lahtola, Reijo Alert, Pertti Salo ART, Led-linja, Hifi kulma,AudioImport Jonne Oravisjärvi on kolmekymppinen autokoulunopettaja ja intohimoinen autohifi sti.
Leonin kontin näkymä on perussiisti ja looginen. A uto S ound 41 AUTOESITTELY vita. Yhteinen refleksiputki on sijoitettu elementtien väliin.. Vaikkakin laajureiden alumiinikupit ovat näyttävät, on asennus turvallisia valintoja noudattava. Ei sekamelskaa Asennuksien johtavana punaisena lankana on ollut Jonnelle tyypilliseen tapaan selkeys. Vahvistimiksi valikoituivat Ground Zeron Uranium-sarjan 2.250SQ ja 4.150SQ. Yläkerran äänenmuodostuksesta vastaavat jo aiemmin mainitut Mark Audion Alpair 5 laajakaistat. Äänilähteenä voi käyttää myös älypuhelinta, koska soittimessa on Bluetooth Audio Streaming ja Handsfree -toiminnat. Mankka on sijoitettu vakiopaikalle, ja sen kaverina on jännitemittari. Virtajohdotusta sekä kaiutinkaapelointia on toteutettu AIV:n ja Ground Zeron tuotteilla. Perinteisempiä liitosvaihtoehtoja edustavat USBja iPod-liitännät. Midbassot ovat Digital Designin AW 6.5:set, ja subbareina myös Digital Designin todella järeät kasituumaiset Redline 608:t. DD:n Redline 608 elementit on asennettu magneetit ylöspäin, jolloin koteloon saadaan lisää ilmatilaa. Vahvistimien näkyvät pinnat kertovat voimanlähteistä jotain, . Signaalia mankalta lankulle kuljettaa Tchernov Audion Standard 1LC. . Mustalla kankaalla päällystetyt peitepaneelit viimeistelevät ulkoasun
Kuuntelun jälkeen Jonne kertoili ovien lisävaimennusten suunnitelmista. Eikä siinä vielä kaikki Leonin suhteen Jonnella on ideoita pöytälaatikossa, ja toinen autoprojekti painaa päälle jo. Tähän vaikuttaa selvästi myös viiveiden säädön puute. "EMMA-kilpailujen yksi tärkeimpiä asioita on tuomaripalaute ja se auttaa kehittämään autoa ja taitoja eteenpäin", Jonne Oravisjärvi kertoo. Viisitoista vuotta autohifiä harrastanut Jonne on avoimin silmin seurannut muiden rakentajien teoksia mainiten niistä esimerkkeinä: Rankosen 323 Mazda ja Team Korhosen tuotokset. Kappaleen lukuisat metalliset ja mekaaniset äänet pelaavat myös hyvin. Metallican Load-levyltä raita nimeltään King Nothing. Viiveiden puuttuminen ei välttämättä ole aina huono asia. Ovien resonointi tekee tiettyä epätarkkuutta midbassoalueelle, ja osa matalista äänistä vetää jalkatilaan. Onkin jännittävää seurata, mitä muuta mies Jokioisista keksii. Minua kiinnosti selvittää, miten Mark Audion laajurit hoitavat tehtävänsä. Ovipahvit ovat muuten alkuperäisessä kuosissa, mutta midbasson kohta on kasvanut pituutta. Torvet ja Gabrielin metallinen ääni pelaavat hyvin, mutta nyt bassopää jo hieman häiritsee. Mielenkiintoista on Seatin stereokuvan laajuus. Mutta sen sijaan, että subi sijoittuisi selkeästi konttiin, se sijoittuukin kuuntelijan ympärille. Kappaleessa on mukavasti dynamiikkaa, ja olen kuullut sen niin monentasoisista laitteista, että ensivaikutelma syntyy varmasti. Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Kevät allegro. Bassokitaran alemmat nuotit murahtavat hetkittäin häiritsevästi, mutta se ei vie huomiota laulajan äänestä. KUUNTELUARVIO Midien suuntaus on toteutettu lasikuidulla ja koivuvanerilla ja viimeistely huopakankaalla. Kauniin ulkonäön lisäksi niissä on potentiaalia, heleyttä, tarkkuutta ja yllättävän tarkka piirto. Muhkeisiin alumiinipahkoihin sijoitetut Mark Audion laajurit olivat taas miellyttävä uusi tuttavuus. Odotan mielenkiinnolla, miltä auto kuulostaa tulevan kesän kisoissa. Yellon Baby levyltä Rubberbandman. Rapiat parisataa hummaa kuljettaa hifit kisoihin nopeasti.. Ainoastaan sellot vetävät hieman alas, mutta tähän on kaksikin selitystä. Ei niinkään piirtävää tai erottelevaa vaan leppoisaa. Adu Saden kauniin rosoisen samettinen ääni soi heleänä laajureista, ja kappale keinuu eteenpäin. Aivan kuten edellinen projekti, eli farmari Golf, tämäkin on bassovoittoinen. Nyt on koko auto biisissä mukana. Golfin näyttävä Macintosh-päätesetti oli yksi osoitus myös siitä. Nyt auto heräsi eloon. 42 A uto S ound AUTOESITTELY mutta johdotukset ja liittimet ovat tiukasti katseelta suojattuina. Omia ideoita syntyy, kun tutustuu rakentajiin ja näkee heidän ideoitaan. Viulut ovat luonnolliset ja kirkkaat. Tuhti midbasso toimii hyvin, ja kireät rumpuosuudet napsuvat tarkasti myös bassoosuudet iskevät voimalla. Laajureista löytyy heleyttä, ja viulun soolo-osuudet ovat raikkaat. Muutaman vuoden takainen innostus Ground Zeron laajureihin on jokseenkin laantunut, mutta Jonnen valinta Mark Audion Alpaireihin on taas näyte ennakkoluulottomuudesta. Mielenkiintoinen ilmiö syntyy siitä, kun soittimet ovat nätissä rivissä kojelaudalla. Nyt kun Leon on laulukunnossa, Jonne odottaa kevään EMMA koulutuksia ja tulevaa kisakautta. Mutta nyt on helppo nimetä auton subbarin laatu. Tällä kertaa ajattelin aloittaa Suomi-klassikolla Sir Elwoodin hiljaiset värit ”Viimeisellä laidalla”. Laulajan äänen sortuminen ja nyanssit välittyvät hienosti. Sade, No ordinary love. Lopuksi kuuntelen Madonnan Ray of lightin. Soundi on todella raskasta. Prossun puuttuminen ehkä haittaa stereokuvan tarkkuutta, mutta se saattaa tehdä tilantuntuun melkoisen lisäyksen, ja nyt kävi näin. Tekniikkapuolta on kutiteltu uuden ohjelman ja hengittävämmän ilmansuodattimen ja virtaavamman pakoputken verran. Toinen havainto oli ovien resonointi. Tämä on leppoisaa bassoa. Hetkeksi unohtuu muistiinpanojen tekeminenkin. Nyt basson pyöreys ei häiritse, vaan sopii hienosti. Kuten odottaa saattoi, on bassossa raskasta iskua. Äänimaailmasta tunnistaa Jonnen tyylin, eli autoa on rakennettu raskaalla kädellä, ja ääni on tuhtia tavaraa. Yltäkyllin. Jälleen bassojen sijoittuminen ympäri autoa tekee jännän efektin. Ongelma ei ollut niinkään subwooferissa, vaan pikemminkin midbassoalueella. Peter Gabrielin Sledgehammer. Järjestelmässä ei ole kuunteluhetkellä käytössä DSP-prosessoria ohjaamassa aikaviiveitä (tai soittimessa kyllä on prossu, mutta viiveet eivät ole käytössä), ja midbassot ovat hieman liian isolla tasolla. Pianon reipas alkusoolo jyrähtää käyntiin, ja ensimmäinen ajatus on, että onpas tuhti saundi. Penkissä tuntuu basistin näppäilyt ja hetkittäin Hetfieldin laulu jää jopa jalkoihin. Seuraavaksi otetaan raskaampaa ja tuhdimpaa settiä. Alun kevyt kitara kuulostaa hyvältä ja odotan jännityksellä rytmiosuuden alkua. Yhteensattumien vuoksi väliin jäänyt edellinen kisakausi kasvatti nälkää ja auton vieminen areenalle kiinnostaa. Muuten kokonaisuus toimii varsin mallikkaasti, ja bändi asettuu kojelaudalle stereokuvassa. Kokonaisuutena täytyy sanoa Seatin äänimaailmasta, että se on hyvin Jonnemainen. Kuten tyyliin kuuluu, liitokset on asianmukaisesti päätelty ja suojattu. Tästä ilmiöstä itse asiassa keskustelimme muutaman EMMA-tuomarin kanssa viime kesän kisoissa. Seuraavaksi hieman klassista, koska akustiset soittimet kertovat nopeasti positiiviset ja negatiiviset seikat. Muuten kokonaisuus pysyy klassisella mukavasti paketissa. Sitten hevimpää tavaraa. Kappaleen miksaus on jo itsessään varsin täyttä tavaraa, jolloin korostunut basso ei helpota asiaa
A uto S ound 43
44 A uto S ound AUTOESITTELY ERIC RANTASEN CHATENET CH 26 V2 R MOPOAUTO '13 TOISEN POLVEN AUTOHIFISTI! Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Asennuskuvat: Eric Rantanen
A uto S ound 45 AUTOESITTELY KANGASALALLA ASUVA PETRI RANTANEN HARRASTI AUTOHIFIÄ JO 90-LUVUN ALUSSA, JOLLOIN MYÖS ENSIASKELEITAAN OTTANUT FASCA:N KILPAILUTOIMINTA TULI TUTUKSI. VUOSIEN SAATOSSA YMPÄRILLE ILMAANTUI PERHETTÄ JA HARRASTUS JÄI TAKA-ALALLE . KUNNES OMAN POJAN ERICIN KANSSA RAKENNETTU MOPOAUTO HERÄTTI JÄLLEEN VANHAT MUISTOT HENKIIN! AUTOHIFISTI!
Back in time "Tää mun autohifi harrastus alkoi ihan kavereitten Leppäsen ja Salmisen kautta, joista ensiksi mainitun etunimeäkään en enää muista. Chatenet CH 26 on selkeästi leveämpi ja automaisempi kuin suurin osa muista mopoautoista. Tulostakin syntyi, '94 vuonna voitin mestaruuden, jonka lisäksi plakkariin jäi joitain 2. Sain tiedon Ericin upeasta mopoautosta AutoSoundin yhteistyökumppanin Powersetin myymälävastaavalta Pasi Kalliojärveltä. Osa sen aikaisista laitteista säilöttiin kuitenkin huolella odottamaan uusia tuulia, jotka alkoivat puhaltaa Ericin tullessa mopoikään. Yhteinen projekti Istumme Petrin ja Ericin kanssa kahvipöydässä ja Kun tehdään niin tehdään kunnolla. Sparcon Pro 2000 kuppipenkit ovat FIA:n hyväksymät mallit, jotka nelipistesähkövöiden kera lisäävät ohjaamon uskottavuutta aikamoisesti. "Ensin setti oli vähän kevyempi, kunnes homma lähti vanttuusta. sijoja", muistelee Petri. Petri ja Eric olivat käyneet esittelemässä rakentamaansa Chatenet CH 26:sta Pasille, joka kevyesti ilmaistuna innostui näkemästään todella paljon. Yksi varteenotettava tulevaisuuden toivo maamme autohifi kartalle on 17-vuotias Eric Rantanen, joka rakensi lukio-opintojensa ohessa isänsä kanssa yhden hienoimmista mopoautoista, joita on vähään aikaan tullut nähtyä. "Nyt olisi Tampereen lähellä todella hienosti asennettu ja tuunattu hifi mopoauto, sun on pakko tehdä siitä juttu lehteen", alkoi puhelu jonka kävimme Pasin kanssa Petrin ja Ericin poistuttua Powersetistä. Kurkistus kabiiniin. Ovet ovatkin vaimennuksia lukuun ottamatta tämän mauton ainoita rakentamattomia paikkoja. Jos yli 20 vuotta autohifi ä harrastanut ja sen parissa vieläpä päivittäin työskentelevä kaveri sanoo jotain asennusta hienoksi, niin se pitää ehdottomasti ottaa parempaan tarkasteluun. Kaverin tie vei PrecisionPower ja Infi nity -merkkien silloisen maahantuojan luo, josta irtosi sopiva diili, jonka avulla Chevy Astron reippaat tilat saatiin hyötykäyttöön. Salmisen Markku kiersi aikoinaan Hifi Klubin kisoissakin menestyksekkäästi ja itse kävin kokeilemassa onnea FASCA:n tapahtumissa. 90-luvun lopulla autohifi stelyt jäivät taka-alalle, kun perheeseen syntyi jälkikasvua. ja 3. 46 A uto S ound AUTOESITTELY V aikka autohifi harrastusta on Suomessakin ollut jo pitkään, niin siitä huolimatta kohtalaisen harva tämän päivän aktiiviharrastaja voi sanoa, että jo oma isä rakenteli hifi autoja. Penkkien vaihto ei tosin sujunut aivan kuten elokuvissa, mutta lopulta kovan punnerruksen jälkeen jakkarat istuvat paikoillaan todella asiallisesti. Laitteiston keskiäänielementit löytyvät vakiopaikoilta oven keskeltä. Todella pahasti", nauraa mies. Kaikki osat saatiin nätisti takaisin paikoilleen, vaikka projektivaiheessa saattoi ajoittain tuntuakin hieman lohduttomalta.. Kaapelointi oviin vedettiin myös alkuperäisillä kaiutinkaapeleilla. Kertoo siitä että noista vuosista on jo aikaa. Enkä toki ihmettele yhtään, näin kokonaisvaltaisesti ja laadukkaasti rakennettuja mautoja tapaa harvoin. Ja lopputulos on luettavissa tästä
Tätä Chatenetiä on rakennettu suurella tunteella. Soittimena palvelee Pioneerin 2-DIN kokoluokan multimediamylly, johon on tavallisesti liitetty myös älypuhelin. Rantasten CH 26:n hifi stäminen lähti liikkeelle Petrin naftaliinin seasta kaivamista vanhoista laitteista, jotka asennettiin aluksi vain pikaisesti. Iskä sitten innostui ja alkoi tilailemaan kaikenlaisia pikkuhilppeitä ja uusia sisämuoveja, ja siitä se sitten lähti vauhtiin", kertoo Eric nauraen. "No onhan siinä kaikenlaista. Rantasten mukaan mopoauton ulkonäön ehostaminen ei ole ollenkaan niin hankalaa kuin maallikkona voisi äkkiseltään ajatella. Eric oli kuullut myös kavereiltaan hankintapäätöstä puoltavia kommentteja. Alkuvuodesta 2014 Chatenet joutui kuitenkin varkaiden uhriksi ja koko setti hävisi sen siliän tien. "Ehdottelin siinä isälle erilaisia mopoautoja, alkuun lähdettiin liikkeelle muistaakseni jostain Aixamista. Esimerkiksi erilaisia vanteita on kuulemma saatavana hyvin ja aika paljon voi toki tehdä itse, jos vain työkalut pysyy käsissä. Mopoauto hankittiin uutena vuonna 2013. Ennen kuin lähdetään tutustumaan hifi puoleen, kyselen hieman mopoauton tuunaamisesta. Chatenet miellytti kuitenkin eniten, joten siihen sitten lopulta päädyttiin", kertoo Eric. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat Petrin ruostumattomasta teräksestä itse tekemät koristeosat, joiden voisi helposti kuvitella olleen mukana jo tehtaalta tullessa. Tilasimme AliExpress.comista starttinappulan, se oli ihan ensimmäinen mitä tähän sen varkauden jälkeen asennettiin. Yhteenlaskettua vahvistintehoa löytyy käytössä olevilla kaiutinkuormilla lähemmäs 3000 wattia. Xenonvalot löytyy, Webaston sähköinen kattoluukku jälkiasennettuna, 50 mm rosteriputkesta sorvissa kiillotetut sivuputket itse tehdyillä logoilla ja etupuskurin alle samanlainen putki, RS-merkkiset vanteet soodapuhallettiin ja maalattiin Roverin värikartasta löytyneellä punaisella. Laitteella on lisäksi hyvä jälleenmyyntiarvo, jota toki pitää myös tämän hintaluokan hankinnoissa miettiä. se, että Chatenet näyttää kaikista markkinoilla olevista mopoautoista ehkä eniten oikealta pikkuautolta. juttelemme mopoautoprojektista. Kaikkiin mahdollisiin paikkoihin Muotoilu on massasta erottuvaa myös takaosan suhteen.. Parin kolmen kuukauden kuluttua laitteistoon ostettiin Tampereen Radiokulmasta Rockford Fosgaten subbarit ja Powersetistä Ground Zeron ja Rainbow:n päätteet. A uto S ound 47 Punaiseksi maalattu turvakaari suunniteltiin itse ja se toimii myös nelipistevöiden takakiinnityspisteenä. Ratkaisevia tekijöitä juuri tähän merkkiin ja malliin päätymisessä oli mm. On hienoa huomata että sekä isä että poika ovat molemmat todella innoissaan aiheesta. "Varsinainen rakentaminen alkoi sitten tulevana kesänä. Starttinappulasta liikkeelle Hifi autoista puhuttaessa se maukkain kattaus löytyy aina kun kurkataan ohjaamon ja tavaratilan suuntaan. Pääkaiuttimina toimivat Infi nityn legendaariset EMITnauhadiskantit sekä Rainbow:n nelituumaiset keskiäänet. Teippaukset uusittiin myös, loput muutokset löytyvät sitten auton sisustasta", listaavat isä ja poika kuorolausuntana. Pohjat kunnossa Ennen kuin mitään kamoja asennettiin paikoilleen, purettiin koko mopoauton ohjaamo tyhjäksi kojelautaa myöden
Bon Jovi, Danzig, Hanoi Rocks ynm. • Lempielokuva Straight Outta Compton KULKINE • Merkki Chatenet • Malli CH 26 V2 R • Vuosimalli 2013 • Moottori Yanmarin • Vanteet RS TUNINGIT Xenonvalot, sähköinen kattoluukku, rosteriputket sivuissa ja edessä, custom-logot sivuissa, RGBalustavalot, sisustassa keskikonsoli ja kojelauta nukattu, sisätilan paneelit vaihdettu valkoisiin, lisämittareita asennettu, penkit ja turvavyöt vaihdettu, itse suunnitellut lailliset turvakaaret, jalkatilan LED-valot, Sparco vaihdekepin nuppi, starttinappula... Kulmala. HIFIT • Ohjelmalähde Pioneer AVH-X8500BT + älypuhelin • Signaaliprossu Soittimessa jakosuotimet ja taajuuskorjain • Vahvistimet Etupäälle Rainbow iPaul 4.300, subbareille 2 x Ground Zero GZTA 1.1650DX-Extreme • Diskantit Infi nity EMITnauhadiskantit • Keskiäänet Rainbow 4" • Subwooferit 2 x Rockford Fosgate T1 Power 12" • Kaapelointi Streetwires • Akku 2 x keltakantinen Optima, toinen konetilassa ja toinen tavaratilassa • Muuta Cobran hälytin KIITOKSET Isä Petri, Powerset, SafeIT, Anetcom, Hämeen Nukkapinta, Seven Mod, J. Myös vanhat klassikot mm. Dre, Tupac Shakur, Eazy-E, uudemmista Wiz Khalifa, Kendrick Lamar. Eric Rantanen ja Parkanon Mauton Päivä -mopoautotapahtumassakin yleisön suosikkina palkittu Chatenet.. 48 A uto S ound AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Eric Rantanen • Ikä 17 vuotta • Ammatti Opiskelija • Asuinpaikka Kangasala • Muut harrastukset Säännöllinen lenkkeily, Pleikkarilla pelaamista, talvella laskettelua ja moottorikelkkailua • Lempimusiikki Vanhempi "old school" rap, Ice Cube, Dr
Kolmen vahvistimen virrat saadaan lähietäisyydelle tavaratilaan asennetusta Optima Yellow Top akusta, jollainen löytyy myös konehuoneen puolelta. Kameran saa nippa nappa väliin. Kaikki kamat on kiinnitetty itse valmistettuun vaneriseen räkkiin, jossa on nukattu pintaosa. Bassoa toki tulee, mutta se kuulostaa ihan asialliselta ja homma toimii sen tyylilajin musiikilla jota kuski pääasiassa kuuntelee. "Jotta saimme asennettua kuppipenkeille Schroth nelipistesähkövyöt, piti niiden takarullien kiinnitystä varten ohjaamoon asentaa 40 mm hiiliteräsputkesta itse suunniteltu ja Seven Modissa Tampereella teetetty turvakaari, joka toteutettiin niin että se on täysin hyväksytty ja laillinen. Voisi toki ajatella, että laitteistosta josta löytyy kaksi kappaletta järeähköjä 12" bassoja ja niille kahden ohmin kytkennällä noin 2,5 kilowattia tehoa, sekä vain yhdet nelituumaiset keskiäänet ja kojelaudan päällä olevat diskantit, tulee aika helposti bassovoittoinen mörisijä. Projektikuvia katsellessa täysin tyhjennetty ohjaamo näyttää aika pelottavalta, mutta kaikki osat kuitenkin löysivät takaisin omille paikoilleen. Ericin mopoauton soundi on kuitenkin pienen testikuuntelun perusteella yllättävän balanssissa, eli säätämisen kanssa on käytetty järkeä. Infi nityn nauhadiskantteja oli jäänyt Petri-isän omista nuoruuden projekteista. Makailin sängyssä ja mietin että mitä erikoista sinne ohjaamoon voisi vielä tehdä. Ohjaamoon asennettiin lisäilmettä antamaan myös jalkatilan LED-valot, jollaiset muuten löytyy myös ulkopuolelta auton pohjasta. A uto S ound 49 liimattiin STP:n butyylimattoa, jonka lisäksi ohjaamon läpi kulkeva kaapelointi reititettiin kohdilleen. Ensiksi tuli mieleen ne sähköiset nelipistevyöt, jotka sitten johtivat turvakaariin ja kuppipenkkeihin", selventää Petri hymyillen. Hienoa että yksi pari saatiin tähänkin projektiin mukaan! Näitä näkee nykypäivänä äärimmäisen harvoin missään laitteistoissa. Taitavat olla tuttuja isälle jo 90-luvulta. Virtakaapeloinnit, akkukengät, rengasliittimet ja sulakeblokki ovat Streetwiresin mallistosta. Soundi on varsin kontrolloitu ja auto itsessään ei ihmeemmin resonoi. Valmista tuotosta katsellessa ja kuunnellessa voi vain todeta, että kyllä kannatti!. Kaikkien laitteiston osien ollessa paikoillaan, subbarit jäävät varsin hyvin piiloon, eikä ihan heti edes huomaa että Chatenetista löytyy näinkin massiivinen bassokalusto. Keräilijöiden hyllyissä ehkä aavistuksen useammin. Tämä itse asiassa vaikuttaa huomattavasti ohjaamon yleisilmeeseen. Lähes kaikki mopoautot ovat sisustaltaan alkuperäiskuntoisina aika muovisen näköisiä. Virtapuolesta pitää huolen kaksi kappaletta Optima Yellow Top akkuja, joista toinen on tavaratilassa tyylikkäästi pleksin alle asennettuna. Hieno lopputulos ei ole kiinni siitä mihin rakennetaan, vaan täysin omasta viitseliäisyydestä ja mielikuvituksesta. Tämän jälkeen keskikonsoli ja kojelauta kiikutettiin nukattavaksi, jolloin niihin saatiin todella asiallisen näköinen pinta. "Kyllä tämä Chatenet oli loppupeleissä aika helppo purkaa ja kasata", kertovat Rantaset. Tavaratila Ohjaamon ja kontin välistä löytyy paksusta MDFlevystä tehty kaksikammioinen suljettu subbaRokkarin 12-tuumaiset subbarit ovat varsin tehokkaasti piilossa penkkien takana. :-) rikotelo kahdelle 12" elementille. Tavaratilaan on lisäkoristukseksi asennettu myös valaistusta ja peilejä, joiden tuoma efekti toimii parhaiten vasta hieman hämärässä. Mustalla ja punaisella keinonahalla verhoillulla boksilla on tilavuutta yhteensä reilut 75 litraa. Keskiäänisten sijoittelu keskelle ovea ei toki ole lähelläkään optimaalista, eli jos settiin vielä jotain parannuksia haluaisi tehdä, niin näistä kannattaa aloittaa. Muuten pidän tätä oikein onnistuneena projektina! Iso hatunnosto Rantasille siitä, että näyttävät mallia muille mopoautojen rakentelijoille. Pääkaiuttimina toimivia nauhadiskantteja sekä oviin vakiopaikoille asennettuja nelituumaisia Rainbow:n keskiääniä ohjataan aktiivisesti 4 x 90-wattisella Rainbow iPaul päätteellä. Nukkaus, sekä myös penkkien vaihto jämerämpiin Sparcon Pro 2000 kilpatason kuppimalleihin tekivät Chatenetin kabiinista todella "automaisen". Rokkareita potkitaan kahden Ground Zeron GZTA 1.1650DX-Extreme monopäätteen kanssa. Tasapainoinen soundi Äänenlaatuihanteista kyseltäessä Eric kertoo, että halusi settinsä soivan kohtalaisen lujaa, mutta kuitenkin tasapainoisesti, ettei subbaripää jyrää kaikkea muuta alleen. Värinvaihdolla tietysti, ja sound controlilla, eli valot saa sykkimään musiikin tahtiin. Aikaa pitää tietysti varata reippaasti, tähän kokonaisuuteen upposi pyöreästi puolisen vuotta
50 A uto S ound AUTOESITTELY Koko mopoauto vaimennettiin STP:n laadukkaalla Black Gold butyylimatolla. Ovia ei lähdetty modifi oimaan kaiutinpaikkojen osalta, mutta lisävaimennusta sinnekin silti asennettiin. Materiaalina toimii paksu vaneri. Laitteiston kiinnityspohja muotoiltiin istumaan paikoilleen mahdollisimman tarkasti. ASENNUSKUVAT. Kuva joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tavaratilan laitetelineestä. MDF-levystä valmistetun subbarikotelon sovittelua. Kaiutinja s i g n a a l i kaapeloinnit vedettynä ohjaamon poikki. Vaikka kotelolla on tilavuutta reilut 75 litraa, sopii se kyytiin helpon oloisesti. Subbarikotelo paikoillaan ja elementit kiinni
A uto S ound 51 AUTOESITTELY
52 A uto S ound
A uto S ound 53
54 A uto S ound AUTOESITTELY E lettiin alkuvuotta 2015, kun Indonesian Jakartassa asuva Frankyksi ristitty intohimoinen musiikin ystävä hankki omistukseensa tuliterän puhtaanvalkoisen Honda Accordin. JA SITTEN ON NIITÄ, JOILLE VAIN TAIVAS ASETTAA PIENIÄ RAJOITUKSIA MATKALLA KOHTI TÄYDELLISTÄ AUTOÄÄNENTOISTOA. . Vai suurikokoiset Hi-Res tarrat kielivät siitä, että tämä auto saattaa kätkeä sisäänsä hieman jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Menestymiselle noissa kilpailuissa voi olla montakin synonyymiä, mutta Frankin sanavarastosta niitä löytyi vain yksi. Oviverhoilu jätettiin ulkonäkösyistä alkuperäiseen kuosiinsa. Puhtaanvalkoinen 2015 vuosimallin Honda Accord on varsin tyylikäs ilmestys jo sellaisenaan. . Kilpavarustelu alkaa Kun uutuuttaan kiiltelevä Honda oli saatu ajettua autoliikkeestä ulos, koki ulkomuoto niin sanotut pakolliset ehostamiset. Kuka tahansa olisi ollut tyytyväinen tuollaiseen menopeliin jo sellaisenaan. Frankyn Honda Accord 2.4 '15. Autoon asennutettiin laadukas alustasarja, jolla ajo-ominaisuudet saatiin tehTeksti: Tom Hietaharju Kuvat: Tom Hietaharju ja Best Buddy Shop RAKENNETTU VOITTAMAAN! JOTKUT ASENTAVAT AUTOHIFIÄ OMAKSI ILOKSEEN. Aina ei alkuperäisen ovimuovin muutostyö tuo kaivattua parannusta, sillä tämän Hondan midbassotoisto toimii kuuntelun perusteella todella loistavasti. Tehtaalla autoon oli jo asennettuna kohtalainen äänentoisto ja kaikki integroitui huomaamattomasti elegantin tyylikkääseen sisustaan. Oikea jalan nilkan ojennus käskyttäisi 2.4-litraista nelisylinteristä voimanpesää, jolla siirtymät Jakartan liikenneruuhkissa sujuisivat riittävän nopeasti. TOISET VIEVÄT HARRASTUKSEN HIEMAN PIDEMMÄLLE JA RAKENTAVAT AUTOONSA ÄÄNENTOISTON, JOLLA VOI KOKEILLA SIIPIÄÄN JOPA ÄÄNENTOISTOKILPAILUISSA. NAUTTIVAT HYVÄSTÄ MUSIIKISTA JA KÄTTENSÄ JÄLJESTÄ AUTOMATKOILLAAN. Ainoastaan peilikolmiota on muokattu keskiäänen asennusta varten. Nimittäin voitto. Paitsi jos omaa samalla kunnianhimoisen tavoitteen osallistua autohifi n äänentoistokilpailuun
Mitään tavanomaista ei kuitenkaan haluttu tehdä, vaan alusta asti tavoitteena oli EMMA:n autoäänentoistojärjestön kilpailukausi 2015, jonka tarkoituksena oli lunastaa paikka fi naalissa ja saalistaa sieltä se kirkkain pokaali kotiin viemisiksi. Keskiääniset haluttiin myös koteloida huolellisesti, sillä näin monesti saadaan toistoon tarkkuutta ja kontrollia. Suojien ollessa päällä elementit integroituvat tyylikkäästi verhoilussa käytettyyn mustaan mokkanahkaan. Viimeisenä silauksena poikettiin vielä vannepajalla, jossa silmää miellyttävät 20-tuumaiset OZRacingin vanteet päällystettiin Invon 245 leveillä ja 35 profi ilin kumisuikaleilla. Jättikokoiset matalaprofi ilirenkaat eivät välttämättä kuulosta parhaalta valinnalta huonokuntoisia teitä rullaamaan, mutta sopivan pehmeyden omaavan alustasarjan kanssa kokonaisuus on kuitenkin erittäin hyvä ajettava. Mallistossa kun on vain koot 8 ja 13 tuumaa. 7/Aktiivi. Keskiäänisten pieni koko myös puolRAKENNETTU VOITTAMAAN! KULKINE KULKINE • Merkki ja malli Honda Accord • Vuosimalli 2015 • Moottorin koko 2.4 litraa • Putkisto Remus • Vanteet OZ Racing Leggera • Vannekoko 20 tuumaa • Renkaat Invo 245/35/20 HIFIT • Ohjelmalähde Sony RSX-GS9 Hi-Res Audio ja alkuperäinen tehdasasennettu • Prosessori Helix DSP PRO VAHVISTIMET • Diskantit ja keskarit Sinfoni La Prima Quartorigo, 2 x 150 W / 4 ohmia • Midit & Subi Sinfoni Tempo Grave, 2 x 165 W / 4 ohmia. . Varsinkin Jakartan katuja ajellessa alustasarjan merkitys korostuu entisestään, sillä teiden huonon kunnon vuoksi mitään supermatalaa tai äärimmäisen jäykkää settiä on turha edes haaveilla asennuttavansa, mikäli autoa mielii jokapäiväisessä ajossa edes käyttää. Etukaiuttimiksi valittiin Focalin Utopia sarjan Kit no. Aikaa auto oli tässä vaiheessa ehtinyt viettää jo hyvän tovin eri ehostuspajojen käsittelyssä, mutta vielä tulisi olemaan muutaman kuukauden odotus edessä, sillä seuraavaksi keulan suuntana oli Sunterin kaupunginosa ja siellä majapaikkaansa pitävä PT Audioworkshop. Samaan vauhtiin alle ruuvattiin myös paremmin hengittävä Remuksen sporttiputkisto, jolla Honda saatiin vastaamaan kaasuun hieman herkemmin. Kuuntelun perusteella äänimaailma toimii erittäin yhtenäisesti. A uto S ound 55 taan kuosia paremmalle tasolle. Ja niitä viisituumaisia ei hyvällä tahdollakaan voi . Plussana kaupan päälle tulivat kunnon matalat murinat. Samoin myös laitteistoa valitessa ei haluttu tyytyä mihinkään keskinkertaiseen, vaan kuvastoista ruksittiin niitä paremman pään laitteita. si valintaa, sillä niiden ainoaksi järkeväksi sijaintipaikaksi jäi peilikolmiot. Kun ohjaamo näyttää tehtaan jäljiltä tältä, on sitä turha lähteä muuttamaan ainakaan ulkonäkösyistä. Pintojen alta löytyy kuitenkin huolellinen kaapelointi ja tuhdit vaimennukset. Kaiutinpuolelta valinta oli heti selvillä ja niissä haluttiin luottaa erittäin hyväksi havaittuihin Focalin malleihin, joilla on savutettu lukuisia kilpailumenestyksiä ympäri maailman. Diskantit ja keskiäänet on asennettu erittäin lähelle toisiaan ja suunnattu etupenkkien niskatukien väliin. Niin tässäkin tapauksessa. Vaikka kori itsessään on tehtaan kuosissa, tuovat OZ Racingin 20-tuumaiset Leggerat yhdessä leveiden matalaprofi ilirenkaiden kanssa sopivasti katuuskottavuutta. Lähtökohdat menestymiseen ovat aina paremmat, jos laitteisto omaa riittävää potentiaalia huippuluokan äänentoistoon. Muuten auton tyylikäs kori jätettiin alkuperäiseen asuunsa, sillä suunnitteluinsinöörien työnäyte on varsin linjakas ilman mitään korisarjaakin. Siltakytkettynä subwoofereille 2 ohmia, yli 900 W • Etukaiuttimet Focal Utopia Kit No. 7, joka on aktiivikäyttöön tarkoitettu valmis kolmitiesarja. Äänentoiston suunnittelu Kun Frankyn Honda oli saatu Audioworkshopin halliin, alettiin suunnittelemaan siihen sopivaa äänentoistoa. Työn jäljen voisi helposti päätellä olevan tehdastekoista. Vanteet tekevät auton. . Ainoa näkyvä muutos on keskikonsolin asennuspaneeliin upotettu Sonyn Hi-Res soitin. Subwoofereiksi Audioworkshopin suunnittelijat miettivät montaakin erilaista ratkaisua ja koska asennuksesta haluttiin tehdä erittäin näyttävä, oli painoarvo tällöin myös elementtien ulkonäössä. Kotelon koko kuitenkin asetti omat rajoituksensa ja kun muutamien huolellisten mittailujen jälkeen oli selvää, että 12-tuumaisille elementeille ei tarvittavaa tilaa ole, saatiin Focalin Utopian elementit unohtaa. Frankyn Honda Accord 2.4 '15. Sisältää Beryllium diskantit, 3-tuumaiset keskiäänet ja 6.5 tuumaiset midbassot • Subwooferit 2 x Focal Polykevlar 27 KX • Kaapelointi Kaiuttimet/signaali, Dominations KS300, TosLink soittimelta prosessorille • Muuta PFO (Power From Oxygen) kapselit midbassoille ja subwoofereille
Mutta toisaalta siihen ne ongelmat sitten oikeastaan loppuivatkin. Äänikuva piirtyi nimittäin hyvin tarkasti kojelaudan pintaan ja jotkut taajuudet jopa hieman sen alapuolelle. Niin keskiäänisten kuin diskanttienkin tehomääräksi elementtiä kohden. Näin voitaisiin huoletta jättää elementtien koko kauneus yleisön nähtäville. Eikä dynamiikka pyöristynyt tai latistunut edes kovemmilla voimakkuuksilla. Midbassoja ja subbareita ohjaamaan oli hankittu Tempo sarjan Gravet, joissa on hyvin tehoreserviä kovaankin soittoon. Kokonaisuutena laitteiston stereokuva oli hyvin jäsentynyt ja tarkka. Tuntui kuin päätteet olisivat työskennelleet vain pintakaasulla. Josh Groban ja Andrea Bocelli viihtyivät pisimpään soimassa ja välillä tuli kuunneltua kevyempääkin kattausta Adelen ja monen muun tutun pop artistin muodossa. Erityisesti stereokuvan laidat tuntuivat olevan alempana, kuin keskiosa. Mutta virhe oli pieni. Kotelon suunnittelu oli ilmeisen onnistunut, sillä en muista koskaan kuulleeni vastaavaa toistoa bandpass laatikosta. Koko auton äänimaailma sopi äärimmäisen hyvin hifimusiikille. Eikä tietoakaan resonansseista. Pientä paksuutta oli havaittavissa siellä 500 hertsin ympäristössä, joka toi aavistuksen turhaa tynnyrisävyä kokonaisuuteen. Ehkä napsu tasoa lisää diskanttiin ja olisin saattanut pudota penkiltä. Armin Van Buurenia viimeiseksi luukutettaessa tuntui, että bassopotkut saivat tukan hulmuamaan. Subija miditaajuudet tulivat todella hienosti kojelaudan päältä aina siihen asti, kun voimakkaammat subitaajuudet vetivät osan nuoteista selän taakse. Jalkoihin kävi jo melkein kylmä viima, mutta silti äänimaailma napsui tiukasti kojelaudan päältä. Lähes täysin. Mitä ei kuule, sitä ei tarvitse. Aika paljonkin itse asiassa, mutta kun toisto oli noin tiukkaa ja kontrolloitua, ei se niin haitannut. Lukuisia Focalin Beryllium diskantteja kuunnelleena täytyy sanoa, että näiden äänimaailma on yksi parhaista. Tarkkasilmäiset havaitsevat kuvassa kiiltävät PFO kapselit tositoimissa. Toki silloin mentiin tasollisesti jo todella paljon yli, mutta ei sen Arminilla mitään huuliharppuun puhaltelua tarvitse ollakaan. Hukkaamatta kuitenkaan millään tavalla yksityiskohtia. Asennusta varten hankittiin siksi kaksi kappaletta Focalin Kevlar sarjan elementtejä 11 tuuman kokoisina, sillä niiden runko sisältää vastaavan multimagneettirakenteen, kuin Utopiassakin on. Mutta tässä mentiin todella mallikkaasti. Äänet syttyivät ja sammuivat veitsenterävästi ja kun piti tarjoilla mehua, sitä oli. Samoin subbarit. Lähellä erittäin kovatasoista toistoa kuitenkin oltiin. Vakavimmat hifistit ovat hyvinkin vakuuttuneita niiden voimasta ja kohdalle sattuessa kannattaa kuunnella itse huomaako eroa. Hienoinen kauneusvirhe tuli tässä kohden, kun keskiäänen toistosta jäi raikkaampi ja avoimempi jälkimaku, kuin diskantin. Vanha totuus pätee tässäkin hyvin. Muuten integraatio midiin oli loistava. Ehdottomasti koko pitkän urani parhaimpia miditoistoja, joita olen koskaan kuullut. Focalin Kevlar sarjan subbarit ovat yksikelaisia, joten niistä saatiin sopiva kuorma aikaiseksi ja tehoa on tarjolla lähes 500 wattia elementtiä kohden. Ikään kuin midbasso dominoisi liikaa vetäen laitoja alemmas, mutta äänikuvallisesti näin ei kuitenkaan ollut. Tarkkuus ja nopeus oli, kuin nämä olisivat paritettu toisilleen. Alta paljastuu järjestelmälliset johdotukset, sekä mokkanahalla verhoiltu pyöräkotelo varapyörineen. Mutta koko paketti toimi niin hienon mehukkaasti yhteen, ettei olisi hetkenkään epäilystä haluaisinko vastaavaa soundia omaan autooni. Tietyillä kappaleilla se ei edes häirinnyt, mutta välillä nosti hetkeksi päätään muistuttaen olemassa olostaan. 56 A uto S ound AUTOESITTELY Kuuntelin Frankyn Hondan käyttäen Sonyn Hi-Res soitinta, sillä omat levyni unohtuivat lähtökiireessä kotiin. Laitteiston rajoja tuli testailtua Armin Van Buurenilla ja Martin Garrixilla. Yleensä tämän loistavan elementin soundin viilaus vaatii paljon kärsivällisyyttä, sillä niiden tunnusomainen piirre väärin säädettynä on hieman pistävä ja räikeä. Onneksi auton omistajan musiikkikirjastosta löytyi tuttuakin musiikkia, jolla arviointi saatiin suoritettua. Sonyn High Resolution Ennakkotiedot ja huhut Sonyn uudesta autolaitemallistosta olivat käyneet kuumana jonkin aikaa ja tiukkojen neuvottelujen jälkeen PT AudioworkKUUNTELUARVIO. Ja midi teki myös lähes täydellisen katoamistempun. Tilaukseen laitettiin siksi kaksi uutta mallia, sillä alun perin diskanteille ajateltiin 65 wattia kanavakohtaista tehoa olevan tarpeeksi, mutta lopulta päädyttiin siihen, että 150 wattia on aina parempi. Sitten enää vaihevirheet pois, niin saattaisi kanssakilpailijoilla kääntyä suupielet alaspäin. Tasainen ja tarkka, eikä mitään buustia tai korostumaa ollut havaittavissa. Säärikarvoissa tuntui ilman liikettä, mutta mitkään taajuudet eivät paikallistuneet alas tai korostuneet. Ja se täydellinen resonoimattomuus! Mitään ylimääräistä ei kuullut ovipaneeleista tai muualtakaan. Mutta maukkainta oli se, että se toisti yhtä hyvin myös tavallisen rokin, popin ja konemusiikin tykitykset. Koko midin taajuusspektri tuli erittäin tasaisena, voimalla ja hallitusti. Ohjausta voidaan käyttää kaukosäätimellä tai käsikäyttöisistä kytkimistä tavaratilan sivussa. Tämä auto olisi taatusti huikea kuunnella uudelleen, kun kilpailukausi 2016 alkaa lähestyä loppuaan ja Best Buddy Shopin tiimi on päässyt tekemään soundille lisää taikojaan. Kokonaisuus oli silti tiukan jämäkkää ja kaikki mitä tuli oli pelkkää puhdasta ja lineaarista bassoa. subbareiksi kutsua. Ehkä vaihetoiston kanssa löytyy vielä hieman lisää viilattavaa. Frankyn Hondan äänimaailmaa voisi luonnehtia vain yhdellä sanalla: mestariteos. Toisto ulottui myös erittäin matalalle, mutta ilman kompressiota, tai häivähdystäkään voiman loppumisesta. Alun perin tilauslistalla oli Presigio ja Prodigio mallit, mutta tehtaan uudistettua La Prima sarjaa, muuttui Prodigio nimensä puolesta Quartorigoksi. Diskanttien ja keskiäänien yhteispeli oli myös saumatonta ja ne tuntuivat sulavan yhdeksi huomaamattomaksi äänilähteeksi. Kirkkautta kun olisi ripaus lisää, keskialue tasaisempi ja pieni värittymä pois, niin puhuttaisin kovan luokan tykistä. Midbasso haki vertaistaan! Se oli kuivakan tarkka, mutta silti yhtä aikaa niin mehukas ja täynnä sävyjä. Pientä kauneusvirhettä kuitenkin nosti pintaan se, että kaikki paikallistuu hieman alas. Kun kokonaispaletti oli saatu hahmotettua, oli aika pureutua paremmin musiikillisiin yksityiskohtiin. Power From Oxygen on uuden ajattelutavan äänenparantaja, jota käytetään yleensä matalien taajuuksien signaalitai kaiutinjohdoissa. Siitä ei kuitenkaan ollut jälkeäkään Frankyn Hondassa. Päätteiden valinta oli tämän projektin suhteen varma jo itse asiassa ennen, kuin autoa oli edes hankittu. Liika taso teki vain aika ajoin sen, että subbasso paikallistui harmittavasti taakse. Sitä voiman ja potkun määrää. Ei saanut millään kyykkäämään ja korvat antautuivat ennemmin, kuin itse laitteisto. Yleensä todella monissa autoissa on ongelmia juurikin midbasson lineaarisuudessa. Nyt mentiin tasollisesti jo oman maun yli. Samoin midit. Nopeutta ja tarkkuutta löytyi myös hyvin. Ei lähimainkaan. Tavaratilan pohjalla oleva keskimmäinen vahvistinräkki on saranoitu ja se nousee vahvan karamoottorin voimalla ylös. Maailmalla kovaa hehkutusta saaneet Sinfonin vahvistimet oli tilattu hyllyyn jo ennen projektin alkua. Vähän sanomista löytyi myös keskialueen sävypaletista. Loppulaitteiston suunnittelussa astuikin sitten sattuma sopivasti peliin. Jos joku vielä sanoo, ettei Focalin subbareilla saa painetta, niin on väärässä. Ei se paras kuulemani auto ole. Stereona niistä saadaan ulos 165 wattia kanavalta ja kahden ohmin siltakytkennässä todelliset watit heiluvat 900 paremmalla puolella. Keskiäänisten ja diskanttien toistoon haluttiin kiinnittää erityistä huomiota ja niille musikaalisuutta loihtimaan oli hankittu Sinfonin toiseksi parhaasta La Prima sarjasta kaksikanavaiset päätteet. Ehkä itse olisin suosinut hitusen kirkkaampaa äänimaailmaa ylimpien taajuuksien osalta, mutta toisaalta kun kokonaisuus on näin maukas, niin tämän kanssa pystyisi viettämään miellyttäviä nautiskeluhetkiä pitkillä ajomatkoilla. Vaihtelin erilaista musiikkia laidasta laitaan saadakseni lähtökohdat siitä, mitä auton äänentoisto pystyisi tarjoilemaan. Vaikka midi potki alkuperäisritilän takana. Subbareiden lineaarisuus oli myös vastaavaa, kuin midbassoilla. Yleisesti äänimaailma oli enemmän pehmeään kallellaan, kuin skarppiin tai terävään. Ääni oli diskanttien osalta erittäin tasapainoinen ja pehmeä. Suorastaan hunajainen
Muuten ulkonäkö on todella kliinin yksinkertainen ja se suorastaan huokuu nykyajan High Endiä. Tavaratilan peitepaneelien verhoilussa on käytetty aitoa mokkanahkaa ja osien sopivuus toisiinsa on esimerkillistä. Sonyn uutukaisesta ei löydy enää lainkaan CD-koneistoa, vaan signaalia tuodaan sisään USB väylän, Bluetoothin tai tavallisen 3,5-millisen stereoliittimen kautta. Kalliimman pään mallistot vain yksinkertaisesti poistettiin markkinoilta, kun niiden tekniikka vanheni tarpeeksi, eikä ostajakuntaa enää tahtonut löytyä. Sonyn soitinta käyttämällä voitiin alkuperäinen järjestelmä säilyttää rinnalla, jolloin itse autoon ei tarvinnut tehdä liikaa suuritöisiä muutoksia ja alkuperäiseksi palauttaminen on kertaluokkaa helpompaa, kun mahdollinen auton vaihto tulee eteen. Lisäksi siihen voidaan kytkeä kaiutintasoista signaalia auton alkuperäisestä soittimesta, jolloin saadaan näin halutessa myös perinteisiä CD levyjä toistettua. Omaperäisiä ratkaisuja PT Audioworkshopin sisällä toimii itse asennuspalveluita suorittava tiimi, joka tunnetaan kilpailupiireissä nimellä Best Buddy Shop. Sonyn Hi-Res soitin tarjoilee myös digitaalisen Tos-Link väylän äänensiirtoa varten, joten signaali saataisiin siirrettyä tavaratilaan mahdollisimman häiriöttömästi. Nykyistä pokaalimäärää ei kukaan edes tarkasti enää muista, niin paljon niitä on. Aiemmin lähinnä keskinkertaisia autolaitemallistoja tehtaillut Sony ei ollut sitten ES ja ESX mallisarjojen huippuvuosien jälkeen juurikaan panostanut kehitystyöhön. Aiemmin oltiin jo nähty Pioneerin julkistavan High Resolution soittimensa. Ja tätä myöden ainoaksi prosessorivaihtoehdoksi nousi Helixin DSP PRO, joka ominaisuuksiensa valossa sopii Hi-Res audiolle ja se osaa myös ottaa signaalia sisään optisesta väylästä. Tällaisen historian omaavalla asennuspajalla on toki jonkin asteisia suorituspaineitakin, mutta osaaminen on myös raudanlujaa, joten kilpailuihin lähdetään aina rakentamaan voittaja-autoa. Vaikeimmat muodot on toteutettu leikkaamalla tarkat palat ja ompelemalla ne yhteen. Koska Audioworkshop oli jo vuonna 2015 solminut edustussopimuksen, joka käsitti vain Hi-Res (High Resolution) malliston, lähestyttiin Sonyn tehtaalta mielenkiintoisella ehdotuksella. Tältäkin osin soitin sopi tavoitteeseen, sillä Frankyn mielimusiikki autossa toistuu pääosin kannettavien äänilähteiden kautta. Pimeallä ja alapuolelta valaistuna se nousee tyylikkäänä yksityiskohtana esiin ja helpottaa kilpailuissa asennustuomarien työskentelyä. Vuoteen 2013 mennessä tiimi oli nimittäin kerännyt kokoelmiinsa yhteensä 306 palkintopokaalia, eikä tahti tuosta ajasta näihin päiviin ole ainakaan hiljentynyt. Työn laatu ja viimeistely on kauttaaltaan erittäin korkeatasoista. Mutta kun pakattujen musiikkiformaattien suosio näytti olevan räjähdysmäisessä kasvussa, lähti Sonykin mukaan siihen. Kun laitteisto oli viimein valittu, oli aika siirtyä asennuksen pariin. Tehdas nimittäin tarjosi ennakkoon yhden kappaleen uutta RSX-GS9 soitinta koekäytettäväksi ennen virallista lanseerausta. Sonyn oma mallisto lanseerattiin juuri virallisesti tammikuussa 2016. Sonyn uudessa soittimessa Hi-Res tarkoittaa yksinkertaisesti parempaa pakattujen äänitiedostojen purkua, sekä suurempaa datamäärän siirtoa ja sitä kautta laadukkaampaa toistoa. Tämä kohta saattaa vaatia kuitenkin uusimista, sillä kaaviossa on merkittynä vielä kaksi vanhaa Sinfonin päätettä, jotka saivat väistyä uusien mallien tieltä. Tiimin päällikkö, Chandra Budiman, joka vastaa yrityksessä myös omien maahantuontimerkkien myynnistä, suunnitteli ensiksi Focalin Kev. Soitin olikin siksi luonnollinen valinta Frankyn Hondaan, sillä Accordin alkuperäisen soitinjärjestelmän vaihto toiseen on tavallista haastavampaa. A uto S ound 57 AUTOESITTELY Laitteistokaaviosta saa erittäin näyttävän, kun sen kaiverruttaa akryyliin. shop saikin uuden merkin edustukseensa. Tiimi on tunnettu erityisesti näyttävistä ja erikoisista asennustoteutuksistaan, jotka on vieläpä viilattu niin toimivaksi paketiksi itse äänenlaadun kanssa, että kisamenestystäkin on tullut
Akryyliseinä tarjoilee myös kotelon kaikki kolme kammiota yleisön nähtäväksi ja sisäosa on tyylikkäästi valaistu vaihtuvavärisellä ledinauhalla ja verhoiltu reikäporatuilla, sekä muotoon taivutetuilla alumiinilevyillä. Ylös kääntyvän räkin alta näkyy myös viimeistelty ja valaistu vahvistimien johdotus. Kontin molemmilla sivuilla lepää Pimeässä takaluukun näyttävä valaistus pääsee oikeuksiinsa. Kotelo valmistettiin MDF levystä vahvistaen sitä paksuilla alumiinilevyillä. Best Buddy Shop tiimi päätyikin siksi näyttävään ratkaisuun ja keskimmäisille Sinfonin päätteille rakennettiin alumiinista hitsaten moottoroitu räkki, jota liikuttaa vahva karamoottori. Auton ohjaamon yleisilme sitä vastoin haluttiin säilyttää mahdollisimman huomaamattomana, joten keskikonsoliin vakiosoittimen alapuolelle tehtiin paikka Sonyn Hi-Res soittimelle. Väriä vaihtava valaistus on oikeasti tyylikäs, sillä vaihtotoiminto on porrastettu ja eri asennukset osat värjäytyvät liukumalla valkoisesta punaiseen. Moottoria voidaan ohjata joko kaukosäätimestä tai manuaalikytkimistä tavaratilan sivustassa. Kotelon tavaratilan puoleinen seinä on valmistettu kahden sentin paksuisesta akryylistä, joka tekee siitä riittävän jämäkän. Soitin on upotettu tyylikkäästi asennuspinnan tasoon ja näkyvät välykset ovat esimerkillisen pienet ja tarkat. Chandra ja tiimi päätyivät kuitenkin erilaiseen ratkaisuun. Suojakannen taitettu akryyli-ikkuna istuu hyvin kokonaisuuteen ja tuo viimeistelyyn ripauksen enemmän arvokkuutta. Multimagneettirakenne suorastaan huutaa tulla nähdyksi ja kotelon väriä vaihtava valaistus yhdessä reikäporatun alumiinilevyn kanssa viimeistelee kokonaisuuden. Kuva ei tee oikeutta kokonaisuudelle, sillä kaikessa näyttävyydessään kontti on jäätävän tyylikäs ja kaikesta huokuu loppuun asti suunniteltu kokonaisuus. Levyjen taakse jäävät tyhjät tilat on täytetty vanulla. lar sarjan elementeille kotelon. Midbassoille valmistettiin alumiinista hitsaamalla korotuskehykset ja niiden lisäksi ainoat oviin tehdyt muutokset ovat perusteellinen vaimennus ja parempi kaapelointi. Luonnollisesti ennen lopullisen kotelon syntyä tehtiin useita kokeiluja ja mittauksia ennen lopullisten litratilavuuksien valintaa. Kun kaikki oli saatu valmiiksi ja asennuspintoja peittävät paneelit viimeisteltyä, verhoiltiin kaikki pinnat aidolla mokkanahalla. Kuvassa toinen järjestelmän ylätaajuuksia soittelevista Sinfonin vahvistimista. Ja kun edelleen muistetaan Jakartan huonokuntoiset tiet, oli selvää, että varapyörä haluttiin säilyt. Niiden välissä on uppoasennettuna Helixin prosessori. tää runsaasta laitemäärästä huolimatta. Kotelon päältä samasta asennuspaneelista löytyvät laitteiston pääsulakkeet, joiden vaihto onnistuu tarvittaessa käden käänteessä. Muuten elementit ovat piilossa alkuperäisten ritilöiden takana, eikä itse asennusSinfonin Quartorigo päätteet ja keskiosaa hallitsevat suurikokoiset Tempo sarjan Gravet. Samalla materiaalilla on päällystetty jopa varapyörän syvennys kokonaisuudessaan. Koteloon haluttiin herkkyyttä ja dynamiikkaa, joten ratkaisuksi valittiin suljettu bandpass laatikko. 58 A uto S ound AUTOESITTELY Tyylikäs Bandpass kotelo kahdelle Focalin kevlarkartioiselle subwooferille. Yleisesti on helppoa rakentaa suljettu kotelo, sillä se saadaan ehkä varmimmin toimimaan lineaarisesti ja halutulla tavalla ilman suuritöistä yritys ja erehdys ruljanssia. Kun kotelo oli saatu valmiiksi, valmistettiin ontoista alumiiniprofiileista hitsaamalla kehikko, johon tavaratilan pohjalla sijaitsevat vahvistimet kiinnittyvät. Näin saatiin haluttu taajuuskaista viritettyä Accordiin sopivaksi
Koska tälle tiimille kelpaa vain korkein palkintokoroke. Ylätaajuuksien toistimet on asennettu ovien ollessa kiinni lähelle toisiaan ja diskantit lepäävät A-pilareissa suunnattuna etupenkkien välimaastoon. Laitteita ja muita tarvikkeita hinnassa ei vielä ole mukana. Kaapelointien reititys on mietitty loppuun asti. ta huomaa päältä päin ollenkaan. . Ja kun Accordin näyttävää asennusta tarkastelee ja kuuntelee sen tuottamaa äänimaailmaa, on selvää että potentiaalia löytyy. Näin voidaan välttyä ikäviltä kolhuilta ja naarmuilta. . Kotimaiseksi valuutaksi muutettuna pelkän asennuksen hinta liikkuu noin 5000 euron hujakoilla, jossa on laskettuna vain käytetyt materiaalit ja työ. Maalaisjärjen käyttö on aina sallittua. Jakartan täyteen ahdetussa kaupungissa kun ei ole kovinkaan usein kotitalleja, joissa vastaavan asennuksen voisi suorittaa. Midbasso kiinnittyy huolellisesti vaimennettuun oveen sovitteella, joka on myös hitsattu alumiinista. Huikea kokonaisuus Audioworkshopissa toimiva Best Buddy Shop on luonut jälleen yhden näyttävän kokonaisuuden, joka lisää tiimin mainetta uskomattomien autohifiluomusten toteuttajana entisestään. . . Koko paketti on siis myös rahallisesti arvokas. Auton kaapeloinnissa on käytetty asennuspajan oman merkin Dominations Audion punottua KS300 johdinta, josta on valmistettu kaikki signaalija kaiutinkaapelit. Kun lähdetään rakentamaan autoon äänentoistoa, on tärkeää tehdä kaikki alusta asti kunnolla. Tämä on sitä viimeisen päälle asiakaspalvelua. EMMA:n kilpailukaudella 2015 auton omistaja ja tiimi nähtiin palkintokorokkeella jokaisessa osakilpailussa. A uto S ound 59 . Lisäksi moottorilla liikkuvan räkin kaapelit kulkevat paksun saranaputken sisällä, jolla voitiin varmistua siitä, ettei räkin liike pääse vaurioittamaan kaapelointia. Aina kaiken ei tarvitse olla niin supermassiivista, kunhan huolehtii siitä, että se on riittävän tukevaa. Mutta siellä tärkeimmässä, eli finaalissa Frankyn Honda joutui taipumaan harmittavasti toiselle sijalle jääden voittajasta vain kaksi vaivaista pistettä kilpailuluokan ollessa Advanced Unlimited. Näistä syistä johtuen ei ole ihme, että Jakartasta löytyy todella monta laadukasta autoäänentoistoalan yritystä, jotka suorittavat kaikenlaiset asennukset pienimmästä suurimpaan. Sonyn soittimen asennuksessa keskikonsoliin on käytetty mukana tulevaa alkuperäistä peltikehikkoa, jota kuitenkin vahvistettiin ensin hitsaamalla siihen metalliset kiinnityskorvat ja tuet, joilla soitin asentuu paikoilleen jämäkästi. Tämä ei kuitenkaan Frankya, eikä tiimiä lannistanut, sillä edelleen sama tavoite säilyy. Eikä kiireisillä asukkailla ole edes aikaa ryhtyä mittaviin projekteihin, saatikka että omaisivat riittävät käden taidot ja työkalut. Kuvassa työn alla vararenkaan peittävä moottoroitu vahvistinräkki. Huomaa myös värikoodaus. Jopa pienten keskiäänikoteloiden asennusrunko on valmistettu jämäkästä alumiinista, joka ensin sovitettiin paloina paikoilleen ja lopuksi hitsattiin yhdeksi palaksi. Suurin osa asennukseen tarvittavista jakoblokeista on valmistettu täysin käsityönä kuparista. Mutta jos auton omistaja on täysin antautunut hyvän äänentoiston vietäväksi, ei ole olemassa vaihtoehtoja. Tässä kohden lukijoita varmasti myös kiinnostaa, että miten niissä kilpailuissa sitten kävi. ASENNUSKUVAT. Samaan kohteeseen suunnattiin myös keskiäänet, jotka majailevat tukevissa suljetuissa koteloissa peilikolmioiden kohdassa. . Auto kun rakennettiin voittamaan. . Frankyn Hondaan toteutettiin riittävä vaimennus ja huolella suunniteltu kaapelointi, joiden reititys ja suojaus on esimerkillistä. Mutta kilpailu on kovaa ja huipputasolla pisteelläkin on suuri merkitys. Vaikka kaapeli on poikkipinta-alaltaan paksuhkoa signaalikäyttöön, toimii se kuitenkin tehtävässään erinomaisesti. Ja kaiken nähdyn perusteella sillä se tulee myös lähitulevaisuudessa useammin kuin kerran seisomaan. Kun kaikki tehdään viimeisen päälle, suoritetaan kasauskin puuvillahansikkaat kädessä. Kuvassa blokki, joka jakaa herätevirrat koko laitteistolle. Aikaa asennuksen tekemiseen kului neljän miehen tiimiltä parin kuukauden arkipäivät. Ja kun lähdetään tekemään niitä suurempia, on asiakastakin helppo houkutella mukaan kilpailutoimintaan, jossa saa mukavasti adrenaliinin täyteistä jännitystä käytetyn rahamäärän vastineeksi. Signaalija virtajohdot kulkevat riittävän etäällä toisistaan. Asennuksen runko-osat valmistettiin alumiinista hitsaamalla. Tämän jutun tekemisen aikoihin Frankyn Honda oli nimittäin Best Buddy Shop tiimin hellässä käsittelyssä ja kokonaisuutta viilataan entistä kovempaan iskuun. Ja kun koko tiimi omaa erittäin nälkäisen asenteen, on kilpailukaudella 2016 luvassa vaikeita hetkiä kanssakilpailijoille
60 A uto S ound 60 A uto S ound VERTAILUTESTI 6,5-TUUMAISET 2-TIE-ERILLISSARJAT HINTALUOKASSA 199-250 EUROA. Teksti ja kuvat: Janne Soilakari GROUND ZERO GZUC 650SQ-II HERTZ HERTZ MPK 165.3 RAINBOW SL-C6.2 PRO ETON PRO 170.2 DLS RC 6.2 VIIMEISTEN KYMMENEN VUODEN AIKANA TEKEMISTÄMME KAIUTINTESTEISTÄ KÄY KIISTATTOMASTI ILMI, ETTÄ HIEMAN EDULLISEMMAN HINTALUOKAN ERILLISSARJOJEN LAATUTASO ON KASVANUT KOHISTEN. REILUN 200 EURON KATEGORIAAN MAHTUU TAKUUVARMASTI PALJONKIN LAATUHIFIÄ, MUTTA KUKA ONKAAN TÄMÄN ALEMMAN KESKIHINTALUOKAN KINGI, SIITÄ OTIMME TÄLLÄ KERTAA SELKOA! PERUSSARJAA PAREMMAT!
45 senttimetrin päässä basso/keskiäänisestä. Testijärjestelyt Jotta testijärjestely olisi mahdollisimman vertailukelpoinen kolme vuotta sitten tekemäämme 2-tiesarjojen jättitestiin (AutoSoundin numerot 1/2013 ja 2/2013), kuunneltiin tämänkertaiset sarjat täysin samalla oheislaitteistolla ja samoissa olosuhteissa kuin viime testissä. Tässä testissä asia tuli erittäin selväksi ja tietysti se pätee yhtälailla myös muihin hifijärjestelmän komponentteihin, kuten vahvistimiin. Tästä syystä mukana ei ole vanhoja testivoittajia tai erillistesteissä olleita tuotteita. Sen äänessä on poikkeuksellisen paljon eloa ja pakottomuutta, jonka lisäksi kaikki äänialueet jopa se monesti ongelmallinen diskantti toimivat loistavasti. Myös näiden sarjojen luonne oli eläväinen ja soundi muutenkin laadukas, ero DLS:n sarjaan tuli pitkälti diskanttitoistossa, jonka lisäksi sarjat jäivät muillakin sektoreille aavistuksen testivoittajan jälkeen. Testiryhmää valittaessa kriteerinä olikin juuri se, että testattavan tuotteen pitää olla mahdollisimman uutta mallia, jotta testi olisi mielenkiintoinen. Voidaan sanoa, että vakavampi hifi alkaa pääpiirteissään tästä testaamastani hintaluokasta. KUUNTELUMATERIAALI Mikko Kuustonen: Abrakadabra Junior Wells: Sweet Sixteen Rammstein: Heirate Mich Janita: Sävyjä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea Nightwish: Sacrament of Wilderness Michael Ruff: Wishing Well Safri Duo: Samb Adagio Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo. Jos soundissa ilmeni selkeää tarvetta vaimentaa tai korostaa diskanttipäätä, se myös tehtiin. Rainbow ja Eton olivat perussoundiltaan hyvin "sivistyneitä", eli ääni oli varsin neutraali ja seesteinen, voisi ehkä sanoa jopa että hajuton ja mauton. Melko nopeasti tuli selväksi, että tämänkertainen testijoukko on poikkeuksellisen korkealuokkainen. Erityisen kiinnostavan tästä tekee se, että tämä on ensimmäinen hintaluokka, jossa on tarjolla niin korkealuokkaisia kaiuttimia, että ne soveltuvat helposti vaikkapa autohifikisojen soundiluokkiin pääkaiuttimiksi. Toki asiaan vaikuttaa aina myös käytössä oleva oheislaitteisto, valmiiksi räväkän päätteen perään voi sopiakin vähän tasaisemman luonteinen kaiutinsarja. Kehitystä on tapahtunut, ja hyvä niin. Tämän vahvistimen kohdalla ei missään tilanteissa tarvitse miettiä riittävätkö vahvistimen kyvyt kaiuttimien ohjaamiseen, neljän ohmin kuormalla tehoa oli käytössä useampi sata wattia per kanava. Ostosuosituksen saivat myös toiseksi ja kolmanneksi rankatut Hertz ja Ground Zero. Se ei tarkoita sitä, että äänen pitäisi olla värittynyt tai esimerkiksi ääripääkorosteinen, ei missään nimessä. Kaikkien tällä kertaa testattujen sarjojen kohdalla oheislaitteiston pitää olla todella kovatasoinen, ennen kuin kaiutinpuoli muodostuu pullonkaulaksi. Saattaa olla ettei ole vielä edes myynnissä kun lehti jo ilmestyy. Periaatteessa kaikki toimii suhteellisen mallikkaasti, mutta sellainen sopiva särmä ja eloisuus puuttuu kokonaan, joka nostaisi kuunteluiloa ja herättäisi kuuntelijan mielenkiinnon. Tätä on ehkä vähän hankalaa kuvailla, mutta testattujen kaiuttimien soundissa oli tässä suhteessa paikoitellen isojakin eroavaisuuksia. Monesti edullisten tai edullisemman keskihintaluokan erillissarjojen selkeästi heikoin kohta on diskanttielementti. Tämä kannattaa huomioida asennuspaikkoja miettiessä. Kuuntelut Koska testattavaa oli kohtuullinen määrä, ehdin paneutua jokaiseen sarjaan hieman tavallista paremmin. Testin parhaaksi erillissarjaksi valitsin DLS:n. Kuuntelussa kaiutinsarjat asennettiin noin 30-litraisiin suljettuihin koteloihin, joissa diskantti sijaitsi n. Testin midbassojen magneeteissa on aikalailla kokoeroja. Oikeastaan yksikään testatuista ei ole huono, nyt saatiin mukaan vain hyviä sarjoja ja muutama todella hyvä. Kaikkein tuorein tapaus eli Ground Zeron GZUC 650SQ-II lennätettiin meille suoraan merkin pääpaikasta Saksasta. Toki aavistuksen edullisempaankin hintaan voidaan löytää hyväsoundinen 6,5" erillissarja, mutta ne ovat kuitenkin sangen harvassa. Kuuntelin ohessa mainitun testilevyn kappaleet läpi välillä useampaankin kertaan, jonka lisäksi sisäänsoitin käyttämättömiä sarjoja ennen varsinaista testikuuntelua. Eräs asia joka teki selkeää eroa testijoukkoon, oli sarjojen äänen innostavuus. Laitteet on kytketty toisiinsa digitaalisella signaalinsiirrolla, niin että harman/kardonin kotihifilehtienkin testeissä laadukkaaksi todettu D/A-muunnin on käytössä. Eroja kuitenkin löytyi, aika merkittäviäkin. A uto S ound 61 A uto S ound 61 VERTAILUTESTI N oin kahdensadan euron hintaluokan 2-tiesarjat ovat mielenkiintoinen testiryhmä. Tässä testissä oli havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö, sillä testivoittajassa että parissa muussakin sarjassa diskantti oli jotakuinkin samalla viivalla (tai ainakin hyvin lähellä) midbasso/keskiäänisen kanssa. Todella asiallisia toistimia ovat nämäkin, ja soveltuvat kevyesti vaikka autohifikilpailukäyttöön. Testiin saatiin mukaan viiden tunnetun merkin tuoreet erillissarjat. Sarjat johdotettiin käyttöön niiden omien jakosuotimien kanssa. Sarjojen kuuntelujärjestys arvottiin, mutta jännästi lopputulokseksi saatiin maahantuojittain etenevä lista, jonka aloitti AudioImportin edustuksista löytyvä Rainbow. Laatutaso oli muutenkin sellainen, että 6-7 vuotta sitten olisi pitänyt kaivaa viereen 400 euron sarjoja, että olisi päästy samaan. Näistä on kerrottu myös kuunteluarvioissa. Suotimista käytettiin lähtökohtaisesti diskanttitasonsäädölle asetusta (jos tällainen säätö ylipäätään löytyi), mikäli maahantuoja ei ollut ohjeistanut toisin, tai mikäli jotain muuta asetusta ei ollut valmiina. Kaiuttimia soitettiin harman/kardonin järeällä HK 990 integroidulla lippulaivamallilla, ohjelmalähteen ollessa Cambridge Audion Azur 651BD. Toisissa kaiuttimissa vain yksinkertaisesti on ominaisuus herättää musiikki eloon, ja toiset sitten vain suorittavat
• Diskantin rakenne 25 mm kangaskalotti • Diskantin ulkohalk. Koko ajan on fiilis että äänen tuloa saa pakottaa ja tämä laskee kuuntelunautintoa. Sarjan diskanttielementit on liimattu alumiinisten kuorien sisään ja ulkoasu on päältäpäin varsin siisti. Demosettien rakentajille vinkkinä, tätä sarjaa voi kyllä käskyttää aika huoletta. Kuustosella varsin rauhallinen ja seesteinen alkuvaikutelma. . . . 62 A uto S ound RAINBOW SL-C6.2 PRO R ainbow on tunnettu korkeasta laatutasostaan, eikä tämä testiin saamamme SL-C6.2 PRO riko sitä käsitystä. Keskialue on hivenen verhoutunut, mutta yleissoundiltaan silti siisti ja korostumavapaa. Diskantin tekninen laatu ja viimeistely . Diskantti erottelee hyvin, keskialue on hiukan kumea. Elementin 25-millisen kangaskalotin suojana on todella hyvännäköinen musta metalliritilä. . Mukana toimitetaan kyllä sopivat mallit ja lisäksi paketista löytyy midbassojen suojaritilät. Sävyjä löytyy ja jotenkin meno on nyt muutenkin pykälää pirteämpää kuin kuuntelun alkupuolella. Tavallaan pidän sarjan äänestä, mutta meininki voisi kernaasti olla menevämpää. . Tämä ei kuitenkaan tarkoita että bassopäässä ei olisi potkua, soundi on vain hiukan väsähtänyt. Sarja on suhteellisen herkkä ja ääntä saadaan reilusti jo kohtalaisella teholla. 166 mm • Midin asennussyvyys 67 mm • Jakosuodin 82 x 145 x 38 mm, 12/18 dB / okt. Äänenlaatu . Sarjan jakosuotimilla on kokoa tavallista enemmän, joka selittyy suurehkolla komponenttimäärällä. Sarjan diskanttielementit ovat laadultaan hyvää tasoa ja ääneltään yhdet tämän hintaluokan parhaista. SL-W6 PRO -elementtejä myydään myös irtotavarana erikseen 149 euron parihintaan. Paitsi että tämä sarja soi kohtalaisen asiallisesti, niin kovakaan huudattaminen ei tuota ongelmaa. . Midbassojen voisi helposti kuvitella kuuluvan vaikka puolet arvokkaampaankin sarjaan, sen verran laadukkaan oloiset elementit on kyseessä. Kohtalaisilla voimakkuuksilla toimii varsin mukavasti ja kuuntelusta pääsee nauttimaan. Keskialue on edelleen hiukan ”sumea”, mutta diskantti toimii tässä hintaluokassa todella hyvin, eikä midbassopäässäkään soundillisesti ihmeempää valittamista ole. . . . Tämä setti soi kyllä perushyvin tai jopa paremminkin, mutta ei erityisen vapautuneesti. Johto on eristeensä osalta mukavan taipuisaa. Mikään äänialue ei nouse muiden edelle, joka on tietysti hyvä asia, mutta soundia voisi luonnehtia jopa vähän turhankin ”veltoksi”. Mukana on myös mahdollisuus soundin hienosäätöön jumpperin avulla, sekä suojapiirinä toimiva hehkulamppu. ETENKIN HUIPPUVIIMEISTELLYT MIDBASSOT ANTAVAT ARVOKASTA LEIMAA. . . . Diskantti on yksi parhaista tässä hintaluokassa, mutta midbassoelementit ovat ehkä enemmänkin juuri midbassot kuin keskiääniset. Diskantti on varsin asiallinen, siitä tykkään tässä setissä toistaiseksi eniten. . Nilsillä kappale herää paremmin eloon vasta kun äänenvoimakkuutta nostetaan yli normaalin kuuntelutason. . Kaiutinjohdot ovat kiinteää mallia ja niiden paksuus on noin 0,75 mm2, joka riittää kyllä hyvin. Juniorilla kaikki tavallaan toimii, mutta meno on edelleen vetelää. Tiukkaa on midbassojen potku, on se. Saattaisi toimia paremmin aktiivisena. Rainbow SL-W6 PRO -elementtien runko on valettua alumiinia ja kumisuojalla koristellulla magneetilla on kokoa keskimääräisesti. Elementtien kartiot on valmistettu myös alumiinista ja niissä on käänteinen pölykuppi. Seuraavaksi laitetaan soimaan Michael Ruff ja etenkin vanhoissa FASCA-kisaajissa muistoja herättävä Wishing Well. Asiallisen näköinen ja oloinen diskantti tähän hintaluokkaan. Asennustarvikkeet . . . . Yläripustus on poimutettua kumia. Harmi, sillä muuten esimerkiksi taajuusbalanssin osalta sarja on varsin hyvä. Siisti esitys. . Alun paatos tulee melkein oikeaoppisesti ja potkun alkaessa meininkiä on selvästi paremmin kuin parilla ensimmäisellä kappaleella. Käyttöohjeet SIISTI JA SIVISTYNYT SAKSALAISEN RAINBOW:N SARJA ON TEKNISESTI TARKASTELLEN HINTALUOKASSAAN TODELLA LAADUKAS TUOTE. . Hyvä sarja, mutta jostain syystä tämän kuuntelu ei vain sytyttänyt samalla tavalla kuin muutamien muiden. . Jakosuotimen tekninen laatu ja viimeistely . Myös midbasson potkun tiukkuus ja seurattavuus ovat hyvää tasoa. . Tässä suhteessa ero kolmen vuoden takaiseen saman merkin testivoittajaan on aika iso. Hipolla bassoalueen erottelu on melko asiallista, toisto menee kokoluokassaan jopa aika alas ja ylempien alueiden potku on tarkkaa. Suotimien komponentit on valittu huolella ja esimerkiksi molemmat suodinkelat ovat ilmasydämistä mallia ja kaksi kolmesta kondensaattorista on muovieristeinen. Elementin asennuskaulus on hieman tavallista kapeampi, joka ei ole millään muotoa ongelma, mutta vaatii ehkä hiukan tarkemmin valitsemaan käytettävät kiinnitysruuvit. . Parhaiden sarjojen luomaan hurmioon ei päästä, mutta kyllä tätä mielikseen kuuntelee. Safri Duolla vielä loppuun kunnon luukutukset. Muuten ok suoritus. Tai vähän väsynyttä, miten sen sitten haluaakaan ilmaista. Tavallaan haluaisin antaa enemmän pisteitä, mutta kuunteluilon puuttuminen pakottaa pitämään hanat tiukalla. Sitä meininkiä kun olisi vain vähän isommalla mitalla… Rammstein toimii toistaiseksi soitetuista testibiiseistä parhaiten. . . Kaiutinkaapeleille elementeissä on merkin tyylin mukaisesti ruuviterminaalit, joihin sopii pieni haarukkaliitin, samanlainen kuin jakosuotimeenkin. Rainbow:n filosofian mukaan suotimessa pitää olla kunnolla tavaraa sisällä ja mahdollisuus tuplajohdotukseen. Järeät suotimet nostavat sarjan hintaa selvästi, joten mikäli näille ei ole tarvetta, kannattaa sarjan kaiutinelementit ostaa irrallisena, koska Rainbow:n kohdalla se on mahdollista (tästä asiasta plussaa maahantuojalle). . Midbasson tekninen laatu ja viimeistely . 46 mm • Diskantin asennushalk. 41 mm • Midin ulkohalk. . Aika asiallista. Nämä on siinä määrin haasteellisia biisejä, että jos näillä pelittää niin oletettavasti valtaosa (monesti harmillisen heikosti tuotetusta) muustakin metalligenrestä toimii. Se väsähtäneisyys vaivaa kyllä tässäkin kappaleessa, muuten ei sen kummempaa valittamista. . Janitalla soundi on aikalailla kohdallaan. Yksityiskohtia löytyy ja soundissa on läsnä siihen kuuluva luonnollinen kaiku. Diskantti on hintaisekseen lähellä erinomaista! Nightwishilla äänenvoimakkuutta saa nostaa aika korkealle, ennen kuin kappaleiden negatiiviset puolet eli soundin kireys ja diskantin säksätys ottavat yliotteen. ÄÄNELTÄÄN SARJA OLI MELKO NEUTRAALI JA TURHANKIN VARMANPÄÄLLE PELAAVA.. Keskialue kaipaisi pientä piristystä, mutta muuten tykkään. Kokonaisuus: 8+ Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Todella siisti ja rasittamaton diskantti! + Erotteleva ja tiukkasoundinen midbasso + Hevikin toimii kohtalaisen kivasti +/Melko asiallinen keskialue, joka tosin on aavistuksen verhoutunut Kokonaissoundi ei ole kaikilla kappaleilla kovin innostava KUUNTELU • Suositushinta 249 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi • • Tehonkesto 120 W RMS • Herkkyys 90 dB • Impedanssi 4 ohm. Laadukkaat komponentit luonnollisestikin maksavat, joten aktiivisettiä tarvitsevan kannattaakin ostaa kaiutinelementit irtotavarana. Soundi pysyy suhteellisen hyvin nipussa vaikka volumea avattaisiin isomminkin
Sävyltään midipää on ok. . Käyttöohjeet SUOSITTELEMME . . Keskialue on harvinaisen selkeä ja äänessä on mukavalla tavalla kirkkautta. Jakosuotimet ovat hintaluokassaan perushyvät ja mitään kritisoitavaa ei oikeastaan löydy. Oikein mainio esitys. Rammsteinilla alku on melkein liiankin kirkas, mutta toimii kuitenkin ok. Diskantin tasonlasku jakosuotimesta rauhoittaa soundia, mutta samalla hävittää sen positiivisen iloisuuden, joten tilanne on vähän kaksipiippuinen. Kokonaisuus: 8,5 Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Erinomaisen selkeä ja menevä keskialue! + Tarkka midbassoalue + Miellyttävä kokonaissoundi Ajoittain vähän suhahteleva ja säksättävä diskantti . . Yllättäen diskantti ei tule lainkaan niin pahasti päälle kuin odotin, sen suhteen soundi pysyy kohtuullisen kuunneltavana. Sarjan jakosuotimet ovat tässä hintaluokassa hyvää perustasoa. . Keskialue on yksi testin parhaista. Midbasson tekninen laatu ja viimeistely . Elementtien pohja on todella viimeistelty ja magneetin pohjassa olevan puhekelan jäähdytysreiän päällä on musta metalliritilä. Niissä on tyylikäs mattamusta valurunko ja magneetin päällä on kauttaaltaan peittävä kumisuojus. Diskantti suhahtelee kovemmalla. Tavallaan on tässä paljon hyvääkin, mutta ei ehkä kuitenkaan se ykkösvalinta enemmän metallimusiikkia kuuntelevalle. Suotimien johtoterminaali on perinteinen haarukkaliittimiä vastaanottava malli. Sarjan diskantti hieman laskee kokonaisarvosanaa, muuten kyllä ihan asiallinen ja eloisa tuttavuus. Suoraan Saksasta saamamme paketin mukana toimitetaan onneksi perusasialliset speksit ja hieman englantiakin sisältävä ohjevihko, joten aivan mutulla ei tarvitse edetä. GZ:N TUOTTEILLE ON YLEENSÄ OMINAISTA HYVÄ HINTA-/LAATUSUHDE, JA MYÖS TÄMÄ TESTAAMAMME GZUC 650SQ-II ERILLISSARJA OLI LUOKASSAAN VARSIN OIVALLINEN JA PIRTEÄ TUTTAVUUS. Laulaja nousee hyvin esille ja tilaa löytyy. . . . Äänenlaatu . . Vähän kaipaisin midbassoalueelle lisää bodya, sellainen paras auktoriteetin tunne jää nyt uupumaan. KUUNTELU KIRKKAASTI ETENEVÄ Sarjan jakosuotimista löytyy diskantin tasolle peräti viisiportainen säätö, joka on oletusarvoisesti kohdassa + 2 dB. Elementtien kartiot on valmistettu lasikuidusta ja yläripustukset ovat perusmalliset ja valmistettu butyylikumista. Kuustosella ensifi ilis on todella positiivinen. Sarja kestää luukuttamista kohtuullisen hyvin, tosin kovemmalla diskantti alkaa tulla silmille ja soundi kiristyy. . Diskantin tekninen laatu ja viimeistely . Muuten kyllä aika hyvä. Safri Duolla loppuun kunnon tykittelyt. . . Sarjasta saadaan varmasti kaikkeen normaalikäyttöön riittävästi ääntä. Nightwishilla yläkeskialue kiristyy normaalilla kuunteluvoimakkuudella jo aikalailla. Junior svengaa eteenpäin mukavalla sykkeellä. Asennustarvikkeet . 48 mm • Midin ulkohalk. . Mutta keskialueesta pidän. . Mutta aika hyvä joka tapauksessa. . • Suositushinta 249 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi • • Tehonkesto 130 W RMS • Herkkyys 90 dB • Impedanssi 4 ohm. Jakosuotimen tekninen laatu ja viimeistely . A uto S ound 63 GROUND ZERO GZUC 650SQ-II SAKSALAINEN GROUND ZERO ON YKSI ALAN SUURIMMISTA KAIUTINJA VAHVISTINMERKEISTÄ SUOMESSA. . Nyt on meininkiä aika hyvin. Janitalla meininki on todella kohdallaan. Myös midbassotoisto on aika jees, potkua voisi olla määrällisesti ehkä vähän enemmänkin. Diskanttialue on hivenen suhahteleva ja kirkkaimmat helähdykset saisivat mielellään tulla vähän uskottavammin. 165 mm • Midin asennussyvyys 66 mm • Jakosuodin 84 x 128 x 35 mm, 12 dB / okt. . Eloisaa ja menevää, tämä vain yksinkertaisesti toimii. GZ:n diskantit ovat fyysisiltä mitoiltaan 25 mm kaloteiksi normaalikokoiset, mutta painon suhteen varsin kevyet. Nyt se hiukan suhinaherkkä diskanttikaan ei häiritse ja jalka alkaa huomaamatta polkea tahtia. Sarjan eloisuus kompensoi muutamia puutteita aika hyvin. Diskantti on siistihkö, ei kuitenkaan aivan tämän vertailun parhaimpien veroinen. Komponenttipuolella on kaksi ilmasydämistä kelaa ja kaksi kolmesta kondensaattorista on muovieristeistä mallia. 25-millisen silkkikalotin suojana on tyylikäs sopivan harvasilmukkainen metalliritilä ja itse elementit on asennettu mustiin uppoasennuskuppeihin. . Hipolla kirkas soundi tuo esiin yksityiskohtia tavallista paremmin. . . GZ on joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaiutinsarja, jolle voi pienin varauksin antaa ostosuosituksen. . Aloitan kuuntelut tällä ja jos aihetta on niin lasken tasoa kuuntelun aikana. Se on ehkäpä muuten varsin oivallisen sarjan heikoin lenkki. Sarja ei ole mahdottoman herkkä. . . Rumpalin peltien pienimmätkin kosketukset kuuluvat, tosin ylimmän diskanttialueen toistossa voisi olla lisää hehkeyttä. . • Diskantin rakenne 25 mm kangaskalotti • Diskantin ulkohalk. Pidän kuitenkin. Nilsillä sarjan pirteä ote musiikkiin toimii myös erittäin hyvin. Diskanttipää ei ole aivan parhaiden tasoinen, mutta kaikki muu hipookin sitten melkein kiitettävää arvosanaa. . Suodinkotelossa on lisäksi nippu vastuksia, joilla tehdään diskantin tasonsäätö. 54 mm • Diskantin asennushalk. Bassoalue ei yllä ihan alimmille taajuuksille, joka toki on ymmärrettävää. Midbassoelementit ovat suhteessa jonkin verran diskantteja arvokkaamman oloiset. A UTO S OUND. . G round Zero GZUC 650SQ-II erillissarja on testaushetkellä sen verran tuore tuttavuus, että tammikuun alussa Internet ei vielä tunne sarjaa lainkaan. Keveydestä johtuen tuntuma on ihan vähän muovinen, mutta tavallaan myös mukavan tukeva. Fyysiseltä kooltaan diskantit ovat ”keskikokoiset”, mutta painoltaan poikkeuksellisen kevyet. . . Todella kovalla bassoalue pehmenee selvästi, mutta pitää muistaa että käytössä ei ole ylipäästösuodatusta ja testikuuntelussa soitettiin oikeasti todella lujaa. Kaapelit ovat notkeuden suhteen asiallista perustasoa. Paketista löytyy midbassoille myös asialliset suojaritilät. Sarjan diskanttielementit ovat väritykseltään kuparista alaosaa lukuun ottamatta kokonaan mattamustat. . Elementtejä tulee oletettavastikin saamaan myös irrallisena, kunhan ne lanseerataan virallisesti osaksi mallistoa. . Kaiutinkaapeleille löytyy lattamallin liittimet. Sen äänessä on pientä taipumusta säksätykseen, ero esimerkiksi Rainbow:n sarjan diskanttiin on selvä. Kaiutinkaapelit ovat näissäkin kiinteät ja paksuutta on 1,5 neliömilliä. Potkun alkaessa menoa ja meininkiä piisaa, vaikka midbassoa voisi ihan hyvin tulla enemmänkin, etenkin jos laatu pysyisi silti yhtä hyvänä kuin nyt. . Ylempien potku on tarkkaa, voimaa voisi olla tujaus enemmän. Sarjan tekninen laatu on tässä hintaluokassa hyvä, midbassojen osalta jopa erittäin hyvä. Ruffi lla potku on tarkkaa ja erottelevaa
. Diskantti on matalasta tasostaan huolimatta melko laadukkaan kuuloinen. . Kaiutinkaapelit ovat kiinteää mallia ja paksuutta on noin 0,50 mm2. Nilsin biisistä jää tunnelmaa pois sarjan turhan varovaisuuden vuoksi. . Hipolla pitää vielä mainita sarjan kyky toistaa varsin matalaakin bassoa kokoluokassaan poikkeuksellisen hyvin. . . Vähän väsähtänyttä. Kyllähän tämä toki toimii näinkin, mutta ihokarvat ei kyllä nouse pystyyn kuuntelussa. Bassopää erottelee ihan hyvin, mutta tasoa voisi olla sielläkin ripaus enemmän. Etonilla on selkeästi samaa ongelmaa. . Liittimien osalta suotimet ovat normaalia perustasoa. Mukana toimitetaan myös midbassojen suojaritilät, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä koko testin tyylikkäimmät. Voisi ehkä sanoa että hajuton ja mauton, mutta ei missään nimessä pelkästään huonolla tavalla, ei todellakaan. Diskanttien rakenne on pienen halkaisijan ohella erittäin matala, asennussyvyys on noin sentin luokkaa. Niissä on kalvon suojana musta metallinen ritilä ja kokonaisolemus on erittäin jämäkkä. Diskantin tekninen laatu ja viimeistely . Etonin diskantit ovat testin lilliputtiosastoa. Neutraalia otetta oppinee arvostamaan ajan kanssa, jos sellaisesta ylipäätään pitää. . . . . MALLISTOSSA ON MYÖS NORMAALEJA ERILLISSARJOJA, KUTEN NYT TESTAAMAMME PRO 170.2. On vähän turhan sivistynyttä menoa tämän toimittajan makuun, särmää kaipaisi mukaan. Yleissoundissa ei kauheasti virheitä ole, vähän kun olisi vain innostavampi ote musiikkiin, niin voisi kehua paljon anteliaammin. Hipolla meininki on jälleen väsyneehköä, vaikka toisaalta pidän kuulemastani. Kokonaisuus: 8Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Perushyvä ja rasittamaton diskantti + Kokonaisuutena melko asiallinen keskialue +/Äärimmäisen neutraali yleissoundi, jopa vähän tylsä Osalla testikappaleista kaipaisi selkeästi lisää eloa ääneen . • Diskantin rakenne 25 mm kangaskalotti • Diskantin ulkohalk. . 40 mm • Diskantin asennushalk. Sarjan jakosuotimet sisältävät vain oleellisen. Mukana on myös kolmiportainen diskantin tasonsäätö ja sen vaatimat vastukset. Ihan kiva, vähän voisi olla innostavampi tämäkin kyllä. Komponentit ovat kuitenkin ihan hyvälaatuiset. Rumpalin tekemiset jäävät peltien osalta vaisuhkoiksi, mutta bassopää jäi mieleen positiivisesti. . 64 A uto S ound ETON PRO 170.2 E ton on itselleni sikäli uusi tuttavuus, etten ole koskaan aikaisemmin kuunnellut merkin kaiuttimia, vaikka sen olemassaolosta olen tiennyt. Asennustarvikkeet . Janitalla Nukkumatti kolkuttelee oven takana. . Painoa löytyy ulkomitat huomioiden kohtuullisen reilusti. Tykkään keskialueesta, vaikkakin Kuustosen kappaleen kertosäkeistö paljastaa jotain pientä ylimääräistä. Toisaalta tämä on kyllä aika hyväkin, keskialue on varsin luonnollinen (ehkä ihan vähän verhoutunut), diskantti on oikeinkin kuunneltava mutta sitä saisi tulla vielä yksi 3 dB enemmän, ja midbasso on perusasiallinen. Testiin saamassamme sarjassa on huomioitu helppo asennettavuus ja tätä tukevat ulkomitoiltaan todella pienikokoiset 25 mm kangaskalotit. Bassopää antautuu hiukan nopeammin kuin muutamilla muilla testatuilla, mutta normaaliin autossa sisällä tapahtuvaan kuunteluun riittää paremmin kuin hyvin. Kovempi luukuttaminen muuttaa midbassopäätä pyöreäsoundiseen suuntaan. Ääni on kokonaisuutena aika asiallinen. Laatuvaikutelma elementeistä on kohtalaisen ok. Sarja ei ole kovinkaan herkän oloinen. Midbasson tekninen laatu ja viimeistely . . . . Käyttöohjeet. Aika jees kuitenkin. Jos tekisin kuuntelutestiä väsyneempänä, niin olisi vaara nukahtaa kesken kaiken. Näiden laatu on hyvää perustasoa. . KUUNTELU • Suositushinta 249,90 euroa • Maahantuoja Simex Oy • Puhelin 09-41 500 210 • Internetissä www.simex.fi • • Tehonkesto 50 W RMS • Herkkyys 90 dB • Impedanssi 4 ohm. Elementtien magneetit ovat halkaisijaltaan testiporukan keskitasoa pienemmät, joka helpottaa sopivuutta useimpien automallien oviin. Aktiivisesti saattaisi olla jonkin verran parempi, potentiaalia pitäisi riittää. . Lähtökohtaisesti pidän vain hyvänä asiana, mikäli jakosuodin saadaan rakennettua näinkin vähällä määrällä osia. . Plussaa siitä että sarja luo tilantuntua kohtalaisen hyvin. Nightwishilla sarjan ”seesteisyys” ei ainakaan ole haitaksi. . Parannusta tuli, mutta soundi on edelleen diskantin suhteen todella maltillinen. Juniorilla tulee pieniä mielleyhtymiä Rainbow:n sarjaan, joka suoriutui tavallaan oikeinkin mukavasti, mutta perussoundi ei kuitenkaan ollut oikein innostava. Ei tämä missään nimessä huono ole, mutta eloa voisi erittäin mielellään olla enemmän. 39 mm • Midin ulkohalk. Tämä sarja on periaatteessa ihan hyvä, mutta se ei missään nimessä tee kovin lyhyen kuuntelun aikana mitään suurta vaikutusta. Nämä on helppo asentaa vakioelementtien tilalle. . Safrilla loppuun vähän kovempaa soittoa. Rakenne on muutenkin hyvin perinteinen, mutta samalla äänenlaadun suhteen luottamusta herättävä. Nyt jää ikävä kyllä tämän kovatasoisen testiporukan hännille. . Muutan piukassa olevalla hyppylangalla toteutetun asetuksen kohtaan dB ja jatkan kuuntelua. Jakosuotimen tekninen laatu ja viimeistely . Ruffilla ei tule mieleen hirveästi lisättävää, midbasson tarkkuus on ok ja perussoundi seesteisen mallikas. Kaiutinkaapeleille löytyy perustasoiset lattaliittimet. Sarjan melko kevytrakenteisissa jakosuotimissa on diskantin tason kolmiportainen säätö, joka on oletusarvoisesti kohdalla -3 dB. Tämä on tietysti suuressa määrin hyvä asia, mutta toisaalta se myös latistaa fiilistä. Äänenlaatu . Viimeistelyn osalta ne ovat kuitenkin ihan asialliset. Jakosuotimet on kasattu todella pieniin koteloihin, joista paljastuu ainoastaan kolme suodinkomponenttia, kaksi pientä ilmasydämistä kelaa ja yksi muovieristeinen kondensaattori. SUPERHILLITTY! ETON ON VUONNA 1983 PERUSTETTU, AUTOJA KOTIHIFIÄ VALMISTAVA SAKSALAINEN YRITYS. . 166 mm • Midin asennussyvyys 67 mm • Jakosuodin 65 x 120 x 35 mm, 6/12 dB / okt. Kokonaisuutena Eton on äärimmäisen neutraali sarja. Rammsteinilla alku tulee uskottavasti ja potkuakin on. MERKIN INTRESSIT AUTOHIFIN PUOLELLA OVAT PÄÄASIASSA AJONEUVOJEN VAKIOÄÄNENTOISTON HELPOSSA PARANTELUSSA, JOHON LÖYTYY USEITA MERKKIKOHTAISIA KAIUTINSARJOJA. Jos jotain kritisoitavaa pitää sanoa, niin kaiutinkaapelien liittimet voisi olla kiinnitetty vähän laadukkaammin, tällainen ”heppoinen” niittiliitos voi löystyä ajanmittaan. . Meininkiä ei kyllä voi erityisen eläväksi edelleenkään kehua, mutta sen ihmeempiä rasittavuustekijöitä ei ilmene. . Kovempaakin voidaan soittaa ja soundi ei vain kiristy. Sarjan midbassoissa on vahvistettu paperikartio ja musta peltirunko. . Etonin midbassot ovat ulkoisesti vähintään yhtä hintaluokkaa edullisemman näköiset kuin muut testatut. Kuuntelun alussa tulee heti selväksi, että diskantin taso on aivan liian matala
Kuustosella meininki on suhteellisen mallikasta, pois lukien diskantin pienoinen ”yli-innokkuus”, joka ilmenee vähän turhan sähköisenä soundina. Bassoalue vaikuttaa ensimmäisellä testikappaleella melko perusasialliselta. . . Juniorilla ote on menevä, siitä plussaa. . Napakkaa ja selkeää menoa. Suositushintansa osalta tämäkin sarja sopi täpärästi 250 euron hintarajan alapuolelle. Ja hyvä meno ei ainakaan laimene kun Janita astuu lauteille. Diskantti voisi tällä kappaleella olla ihan hitusen hillitympi, muuten ei oikeastaan pahaa sanottavaa mieleen tule. Todella pirteä esitys. SUOSITTELEMME . . . Ja kokomusta. Mutta tarvitseeko edes. . 39 mm • Midin ulkohalk. . Ja tämä ei silti tarkoita että tämän setin ääni olisi vääristynyt tai loudnessmainen, se on vain innostava. . . Toimii! Diskanttia vähän jännitin, mutta hyvin pysyy ruodussa eikä ala räkiä kuuntelijaa päin. . Sarjan diskanttielementeissä on Hertzin oma tetolon-kuidusta valmistettu 25 mm pehmytkalotti, jota suojaa tyylikäs musta metalliritilä. Ensimmäisen kuuntelukerran aikana en huomannut edes kirjoittaa muistiinpanoja, kun keskityin vain soundiin. Hipolla jää matalimmat bassot pois, mutta subbarillahan ne normaalisti muutenkin toistetaan. Diskantin tekninen laatu ja viimeistely . . Ylemmät nuotit tulevat tiukasti, ehkä vähän voisi olla voimaa enemmän. . Noin kahden minuutin tietämillä (tai vähän ennen) tulevat rumpalin peltien helisyttelyt toistuvat aika maukkaasti, joskaan eivät ihan niin luonnollisesti kuin joillain vielä parempitasoisilla elementeillä. . . METALLIMIEHELLE TAI JOPA KISOIHIN Nyt on taas eloa mukana. . . Tämä saa ulkoasun näyttämään ehkä hiukan viimeistelemättömältä, mutta toisaalta käytettävyys parantuu ja elementti mahtuu paikoilleen useampiin oviin kuin järeämmät kilpakumppanit. Sarjan jakosuodin toimii ja ajaa asiansa, vaikka komponentit ovatkin hiukan kevytsarjaa muutamien muiden settien suotimiin verrattuna. Elementin runko on hyvin viimeisteltyä alumiinivalua, mutta tässä porukassa pienehkön magneetin päällä ei ole mitään kumisuojaa. MP 165.3 midbassoissa on kalliimpien sarjojen ITALIALAINEN HERTZ ON TÄLLÄ HETKELLÄ SELKEÄSTI LÖYTÄNYT KAIUTINVALMISTUKSESSA SEN KUULUISAN PUNAISEN LANGAN. . Nyt on mukana sitä peräänkuulutettua innostavuutta! Nilsiä kehiin. . Yleistunnelma on ihan jees, pirteä mutta ei liian. Elementit ovat todella viimeistellyt ja kompaktin kokoiset, maksimihalkaisijaa ilman asennuskuppeja on vain 42 mm. Paketista löytyy midbassoille myös asialliset suojaritilät. Diskantille on kytkimellä toteutettu kaksiasentoinen tasonsäätö ja liittimien osalta jakarit menevät jälleen sinne toimivaan perusluokkaan. Hintaluokassaan ehdottomasti hyvä sarja ja ostosuosituksen arvoinen! Soveltuu kaikenlaiselle musiikille ja rahkeet riittävät vaikka kisasetin pääkaiuttimiksi. Sarjan jakosuotimet ovat mitoiltaan tässä porukassa aika pienet. Diskantti helähtää ”ihan kivasti”, olematta testiporukan paras mutta ei myöskään heikoin, eli tältä osin aika perushyvä suoritus. Tätä sarjaa kuuntelee ehdottomasti mielikseen. Keskialue on selkeä, bodya voisi olla pykälän verran enemmän, muuten tykkään. . Ei tästä voi olla pitämättä. Pakkauksessa kun komeilee teksti ”Mille”. KUUNTELU . . 42 mm • Diskantin asennushalk. Jakosuotimen tekninen laatu ja viimeistely . Hyvä suoritus kuitenkin Hertziltä ja tässä testissä ollaan nyt vahvoilla. Diskantille löytyy ihan asiallinen kondensaattori, vaikka mukaan valitut suodinkelat ovatkin hieman edullisempaa sarjaa. Asennustarvikkeet . no eipäs ole, vaan TODELLA HYVÄ! Michael Ruffi n Wishing Well soundaa paremmin kuin vanhoina hyvinä aikoina FASCA:n kisoissa. Diskanttien tasonsäätö on valmiiksi asennossa +2 dB, ja annan sen olla siinä mikäli suurempaa tarvetta muutoksille ei tule. 165 mm • Midin asennussyvyys 65 mm • Jakosuodin 76 x 102 x 35 mm, 6/12 dB / okt. Sarjan herkkyys tuntuu olevan kokoluokassaan keskimääräistä tasoa, tai ehkä vähän sen yli. Kartion materiaali on muovia ja yläripustus on valmistettu butyylikumista. Rammsteinilla setti kestää luukuttamista harvinaisen hyvin, eikä äänikään suuremmin kärsi vasta kun todella kovalla tasolla. MYÖS TÄLLÄ KERTAA TESTAAMAMME MPK 165.3 KUULUU KAIKIN PUOLIN ERINOMAISENA SARJANA TÄHÄN JOUKKOON. . Hertzin diskantti on kompakti ja viimeistelty paketti. Sarjan eloisuus nostaa biisin heti lähtökohtaisesti eri asetelmiin kuin vähän ”laimeampaa” meininkiä tarjoilevat kilpakumppanit. Ja hiukan lisää siitä että soundi ei pirteydestä huolimatta ole yhtään ohut. . A uto S ound 65 HERTZ MPK 165.3 K un sain Hertzin kaiutinsarjan paketin käteeni, ajattelin että maahantuoja lähetti vahingossa liian kalliin setin testiin. AUDISONIN SISARMERKKI LANSEERAA LAADUKKAITA TOISTIMIA TOINEN TOISENSA PERÄÄN. Tosin ei siitä haittaakaan ole jos midbassot tukevat menoa. Totuuden hetki ja Nightwishia. . Sarjan luontainen eloisuus tekee oikeutta konsertin tunnelmalle ja keskialue käsittelee mm. helposti kiristyvät kitarat todella mallikkaasti. Pientä ajoittaista ylimääräistä suhahtelua on havaittavissa, mutta ei paha, ei paha. Kokonaisuutena tässä hintaluokassa hienot elementit. Merkin keskihintaluokan erillissarjat eivät suoraan sanottuna ole aikaisemmin tehneet allekirjoittaneeseen sen suurempaa vaikutusta, mutta tämä testissä mukana oleva on jo lyhyen ajan sisään toinen Hertzin sarja jota voin hyvillä mielin kehua. Kaapeli on monisäikeistä, joten paksuus riittää tähän käyttöön. . Aika hyvä... Melko hyvä ensivaikutelma kuitenkin. . Äänenlaatu . . Midbassopää on tarkahko ja erotteleva, erityisen matalalle se ei tosin toista. • Diskantin rakenne 25 mm pehmytkalotti • Diskantin ulkohalk. Safrilla kovempi soitto taittuu riittävälle tasolle saakka, joten tätä settiä voinee suositella vaikka demopirssin rakentajallekin. . Pieni lisätutustuminen asiaan paljasti että kyseessä on uusi Mille Pro -sarja, jossa on mukana merkin kalliimmissa elementeissä käytettyä suunnittelua, mutta sovitettuna edullisempaan hintaluokkaan. Niistä löytyy perustasoiset joskin testin muihin suotimiin verrattuna vähän kevyemmät komponentit, joilla kuitenkin pärjätään. A UTO S OUND. Kokonaisuus: 9Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Innostava ote musiikkiin! + Varsin puhdas keskialue + Tarkahko ja kohtalaisen erotteleva midbasso + Se on aina plussaa kun Nightwish toimii! Diskantti on hintaisekseen hyvä, mutta hiukan suhahteluherkkä • Suositushinta 249,90 euroa • Maahantuoja Simex Oy • Puhelin 09-41 500 210 • Internetissä www.simex.fi • • Tehonkesto 110 W RMS • Herkkyys 92 dB • Impedanssi 4 ohm. Midbasson tekninen laatu ja viimeistely . Käyttöohjeet mukainen V-cone kartio, jossa suippenevan pölykupin malli mukailee kalvoa ja on kuin yhtä osaa. Hertz on kuullusta päätellen tehnyt isoja muutoksia kaiutinsarjoihinsa melko lyhyen ajan sisällä. . Kaiutinkaapelit ovat näissäkin kiinteät ja ohut, noin 0,50 mm2 piuha on myös poikkeuksellisen notkea. . . Kaiutinkaapeleille elementissä on lattaliittimet
Myös paksuus on asiallista 1,5 mm2 tasoa. . Magneetin järeys tekee midbassoista todella uskottavat ilmestykset! Elementtien kalvot on valmistettu eloksoidusta alumiinista ja yläripustus on malliltaan poimutettu. Sarjan ominaispiirteistä on helposti tunnistettavissa minkä merkin tuotteista on kyse. Jopas on hyvä! Tila aukeaa poikkeuksellisen komeasti, siinä mittakaavassa kuin se tällä kappaleella on mahdollista. Voimaa ja auktoriteettia piisaa loistavasti. . 165 mm • Midin asennussyvyys 75 mm • Jakosuodin 94 x 122 x 33 mm, 12 dB / okt. Midbasson tekninen laatu ja viimeistely . . . Liitinterminaali on asiallista peruslaatua. . Jälleen kuuntelen kappaleen loppuun, koska haluan vain kuunnella ja ihastella, monen muun kanssa olisi kappaleenvaihtonappi löytynyt heti kun pakolliset muistiinpanot on saatu kirjattua ylös. Kaiuttimien runko on mustaa peltiä ja johdoille on perustasoiset lattaliittimet, joiden kiinnitys on tehty runkoon niittaamalla. Todella selkeä alkuvaikutelma! Keskialue on puhdas ja pirteä ja diskantin taso on varsin sopiva. äänenlaatukilpailuissa. . Kokonaisuus: 9 Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Poikkeuksellisen selkeä ja vaivaton toisto! + Hintaluokassaan erittäin hyvä diskantti! + Luonnollinen ja sävykäs keskialue +/Midbassoalueella on hyvin voimaa, soundin tiukkuus voisi olla välillä parempi • Suositushinta 199 euroa • Maahantuoja Audio Hellman Oy • Puhelin 02-2437454 • Internetissä www.dls.fi • • Tehonkesto 100 W RMS • Herkkyys 90 dB • Impedanssi 4 ohm. . Alun paatos voisi välittyä voimakkaamminkin, mutta potkun alkaessa meno on tarkkaa ja samaan aikaan sekä asiallisesti rokkaavaa että mukavan pirteää. Varsin oivallinen setti hintarajattujen luokkien EMMA-kisaajalle tai muuten vain laatusoundia halajavalle harrastajalle. Kuuntelen kappaleen loppuun, mutta en jaksa toistaa itseäni vaikka voisihan tätä vielä lisääkin kehua. Äänenlaatu . Juniorilla nostan vähän äänenvoimakkuutta. Mukana paketissa tulee myös metalliset suojaritilät. Kokonaisuutena hyvin lähellä kiitettävää. . Käyttöohjeet TESTIVOITTAJA! . Dynaaminen ja napakka ote, tykkään. DLS ON TÄMÄN TESTIN VOITTAJA, EI YLIVOIMAINEN MUTTA KUITENKIN VARSIN SELVÄ. Jakosuotimen tekninen laatu ja viimeistely . . Tämä on ihan ok ratkaisu, mutta elementtien pitkää elinikää ajatellen hieman tukevampi toteutus voisi olla paikallaan. . Diskanttialue on selkeä ja sävykäs, tosin sillä osastolla voisi ylimpien toisto olla vielä vähän hehkeämpi, vaikka jo nyt liikutaan testin parhaimpien joukossa. Nils ei suurempaa muutosta tee jo olemassa oleviin käsityksiin DLS:n setin laadusta. . Sarjan jakosuotimien komponentit ovat testin parasta tasoa, etenkin superjäreät ja painavat suodinkelat ovat 200 euron sarjassa poikkeuksellinen näky. . Kokonaisuutena elementit ovat kuitenkin näinkin edullisen sarjan midbassoiksi oikein asialliset ja laadukkaat. Ruffi lla jalka polkee tahtia ja homma rokkaa. Melko kompaktit mutta kokoon nähden raskastekoiset diskantit, joiden viimeistely on hyvää perustasoa. Elementin kalvon suojana on kiinteä muovinen ”verkko”. • Diskantin rakenne 28 mm kangaskalotti • Diskantin ulkohalk. . . DLS:n jakosuotimet ovat kelojensa osalta harvinaisen laadukkaat, tämän kokoisia ja painoisia ilmasydänkeloja ei 200 euron hintaluokassa kovin usein näe. Ihan testin kovimpien ”huudatussettien” tasolle ei päästä ilman mm. Hipolla kaikkein matalimmat eivät oikein tule, mutta onko se ongelma tai edes negatiivinen asia, riippuu aivan käyttötarkoituksesta ja oheiskalustosta. 45 mm • Midin ulkohalk. Safri Duolla luukutustestistä hyvä arvosana. Poikkeuksellisen laadukas toisto, tätä settiä uskaltaa suositella kovemmillekin raskasmetallipäille. Kelatkaa sitä! KUUNTELU . Diskantti on kirkassävyinen, muttei hypi silmille tai suhise omiaan. Elementit on asennettu valmiiksi pinta-asennuskuppeihin, mutta pienellä askartelulla niiden kokoa saadaan pienennettyä vielä selvästi huomaamatonta uppoasennusta ajatellen. Tilaa löytyy ja laulaja erottuu kuten pitääkin. Asennustarvikkeet . Aika asiallinen soundi. Testatuista erillissarjoista ainoana tässä setissä on mukana 28-millinen kangaskalottidiskantti, malliltaan RC28. Pitää jo toistamiseen kehua äänen pakottomuutta, lähtee todella helpon oloisesti. . . Nyansseja löytyy ja eloa on. . A UTO S OUND. . Hyvä setti. . INNOSTAVA LAATUSARJA RUOTSALAISEN DLS:N UUTEEN MALLISTOON KUULUVA RC 6.2 EDUSTAA SELLAISTA ÄÄNENLAATUTASOA, JOSTA MERKKI TULI AIKOINAAN KUULUISAKSI JA JONKA KAUTTA SE NOUSI 2000-LUVUN TAITTEESSA MYÖS AUTOHIFIKISAAJIEN SUOSIKIKSI. Diskantin tekninen laatu ja viimeistely . Jos nyt jostain kritisoitavaa halutaan sanoa. Sarja on herkkyydeltään melko keskitasoa. bassoalueen sulamista, mutta ihan ok kuitenkin. . DLS:n diskanteista tunnistaa välittömästi merkille ominaiset piirteet, vahvimpana muovinen kalvon suoja. . Bassoalue ei liiemmin mahtaile, mutta siinä on jännästi kuitenkin voimantuntua. 45 mm • Diskantin asennushalk. Kaiutinkaapeli on myös kiinteää mallia ja sitä on pituuden puolesta varsin reilusti. Pitkien bassonuottien loppupotkut tulevat ok, joskin potku voisi olla vielä tiukempikin (midbasso on kyllä tarkka, mutta sellainen tietyissä kohdissa kaivattava ”tiukkuus” voisi olla vielä parempi). Hintaluokassaan etenkin todella oivallinen esitys. Sarjan midbassoissa on 6,5-tuumaiseksi hillittömän kokoiset, halkaisijaltaan peräti 110-milliset magneetit. . Rumpalin peltien helinä välittyy testin parhaimmistoon kuuluvalla säihkeellä. Nightwishilla soundista puuttuu ärsyttävä kireys ja Empun kitarointia on ilo kuunnella jopa vähän kovemmalla voimakkuudella. Muuten bassotoisto on testin kovinta tasoa. Nyt on vahva suoritus, oikeastaan mitään negatiivista ei tule mieleen. . . DLS:n sarja on hinnaltaan testin edullisin ja äänenlaadultaan kiistatta kovinta kastia, itse asiassa niukasti jopa kaikkein kovin. Ääntä saadaan aikaan tarpeeksi tai vähän ylikin. Kuustosella musiikki rullaa eteenpäin kevyen ja pakottoman oloisesti. Toinen kahdesta kondensaattorista on muovieristeinen ”audiofi ilimalli”. Menneiden vuosien menestynyt laatuhifi merkki on tuonut markkinoille erillissarjan joka tekee kunniaa DLS:n perinnölle ja saavutuksille mm. . . . . 66 A uto S ound DLS RC 6.2 R C 6.2 edustaa koko mallistonsa uusiksi laittaneen DLS:n uutta tulemista. Näiden ansiosta elementit painavat kohtalaisen reilusti, jonka lisäksi kannattaa tarkastaa sopivuus asennuspaikkaan, sillä myös asennussyvyyttä on melkoisesti. . Rammstein ja taas vähän lisää volumea. . Janitalla biisi soljuu eteenpäin oikeanlaisella otteella, jossa ei ole yhtään uneliaisuutta, mutta joka ei toisaalta ole myöskään ylipirteä
A uto S ound 67
Levyt pakastettiin -25 asteisiksi, jonka jälkeen niiden vaimennusteho mitattiin. Lisäksi AudioImportin paketista löytyi Digital Designsin uutta DDEA 3.0 butyylimattoa ja STP:n ohutta liimapintaista alumiinilevyä. MARKKINOILLA ON LUKUISIA TÄHÄN KÄYTTÖÖN SOVELTUVIA MATERIAALEJA, JOISTA VALIKOIMME TÄLLÄ KERTAA KOKEILUUN MUUTAMIA UUTUUKSIA, SEKÄ TUOTTEITA JOTKA SYYSTÄ TAI TOISESTA JÄIVÄT VIIMEKERTAISESTA JÄTTITESTISTÄMME POIS. Motonetin tuliaisina ostimme massatestiin mukaan myös alan legendatuotteen, eli Noise Killeriä. Pehmytmatoista ja massoista testattiin myös niiden kosteudensieto. Mittauksessa kaikkein selkeimmin korostui melko matalalla ollut noin 30 40 hertsin alue, josta eniten koholla oli 35 hertsin taajuus. KUMPAAKIN NUMEROA LÖYTYY IRTOMYYNNISTÄ KOTISIVUJEMME VERKKOKAUPASTA OSOITTEESTA: WWW.AUTOSOUND.FI/INDEX.PHP/ID-2014.HTML VOIT OSTAA JA LUKEA LEHDET MYÖS SÄHKÖISESSÄ MUODOSSA LEHTILUUKKU.FI -PALVELUN KAUTTA.. Tärkeä osa testiä oli lisäksi tuotteiden asennusominaisuuksien kokeilu käytännössä, kun mattoja liimattiin mittausta varten peltilevyihin ja levyt käsiteltiin massoilla. Kesällä tumman auton kattopellin pinta saattaa kuumeta polttavan kuumaksi ja talvella lämpötila on taas reilusti pakkasen puolella. Teimme myös ostosreissun Turun Motonettiin, josta hankittiin paketillinen paljon kyseltyä Ground Zeron CLD-mattoa, jonka piti jossain vaiheessa jo poistua Suomen markkinoiltakin, mutta nyt tavaraa on ainakin tällä hetkellä taas saatavana. Merkin maahantuoja SK Autosound tilasi meille kuitenkin purkillisen tavaraa Saksasta, jotta pääsimme sitäkin testaamaan. Lämpövaihtelutesti Huoneenlämmössä suoritettujen mittausten jälkeen teimme kaikille matoilla vaimennetuille peltilevyille vielä toiset mittaukset lämpötilavaihtelujen vaikutuksen selvittämiseksi. Vaimennustehon lisäksi tuotteista testattiin niiden paloturvallisuus. Mukana toimitettiin myös purkillinen saman merkin uudehkoa vaimennusmassaa. 68 A uto S ound 68 A uto S ound VERTAILUTESTI Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Testaus: Janne Soilakari & AutoSoundin testitiimi T ähän testiin pyydettiin tuotteita kaikilta isoimpien ja myynnillisesti merkittävimpien vaimennustarvikemerkkien maahantuojilta. Tämän jälkeen vaimennettuihin levyihin kohdistettiin myös viisi sekuntia huomattavasti korkeammalla tasolla 35 hertsin sekä 100 hertsin pistetaajuudet, joilla testattiin tuotteiden bassoresonanssien vaimennusominaisuuksia ja joilla pelti saatiin kunnolla pärisemään/resonoimaan. Tämä tuntui aiheelliselta, koska esimerkiksi butyylimattojen valmistuksessa käytetään pääraaka-aineena öljyä. Testattujen vaimennustuotteiden vaimennusteho mitattiin kaksivaiheisesti kohdistamalla vaimennettuihin peltilevyihin ensiksi viiden sekunnin ajan laajemman taajuusalueen kattavaa ajomelua kuvaavaa vaaleanpunaista kohinaa (Pink Noise), suunnilleen samalla tasolla jolla se auton ajon aikana tehdyissä mittauksissa ilmeni. Dynamatin ja Silent Coatin kohdalla ei parin vuoden takaisesta ole tapahtunut muutoksia, eli merkkien mallistot ovat joitain pakkauskokojen vaihdoksia lukuun ottamatta ennallaan. Gladenin valikoimaan on tullut mattojen lisäksi Aero-Stone -niminen massa, jota tosin ei Suomessa toistaiseksi ole juurikaan myyty. Testausmetodit Ennen vaimennustestin alkua mittasimme autossa ajon aikana noin 60-80 km/h nopeuksissa eniten korostuvat taajuudet, jotka samalla luonnollisestikin vaimentavat samoja taajuusalueita musiikissa. Liiman tulee kestää sekä korkeita että matalia lämpötiloja. Vaikka testatessa toimittiin mahdollisimman ripeästi ja aikaa kului jokaisen tuotteen kohdalla suunnilLISÄÄ VALIKOIMAA VAIMENTAJALLE! AUTON VAIMENTAMINEN ON PALJON PUHUTTAVA AIHE. Toinen selkeä korostuma löytyi keskitaajuudeltaan noin 100 hertsin tienoolta. Pakkastestin jälkeen levyjen annettiin lämmetä muutama tunti huoneenlämmössä, jonka jälkeen ne kuumennettiin uunissa 70 asteen lämpötilaan ja mitattiin uudelleen. Vaimennustuotteen tulee pysyä kiinni kaikissa olosuhteissa. On todella kiinnostavaa nähdä, miten se selviytyy uudempia ja lähtökohtaisesti hieman erityyppisiä vaimennusmassoja vastaan. Massat jätettiin tästä testistä pois, koska osa tuotteista saatiin vasta niin viime hetkellä, että oli onni että ne ehdittiin ylipäätään testata tähän numeroon. Tämä tuote jäi edellisestä mattoihin keskittyneestä testistämme pois, joten otimme myös sen tällä kertaa mukaan. Vaimennusmatto tulee saada myös saada erittäin tukevasti kiinni vaimennettavaan pintaan ja sen tulee myös pysyä kiinni. Myöskin kaikkien tuotteiden todelliset neliöpainot punnittiin. Myös mattojen ja massojen lämpötilanvaihtelujen sietoa kokeiltiin jäädyttämällä tuotteilla käsitellyt testipalat pakkasessa ja sen jälkeen taittelemalla niitä. Maton, kuten totta kai myös massan tulisi olla "kuin yhtä puuta" vaimennettavan kohteen kanssa. Vaimennuksen olisi siis syytä toimia niin, että näiden ongelmakohtien tasoa saataisiin laskettua. SUOSITTELEMME ETTÄ LUET POHJATIEDOIKSI LÄPI AUTOSOUNDIN NUMEROT 1/2014 JA 3/2014. Lämpötilatestin testiolosuhteita ei pystytty mitenkään pitämään kaikkien tuotteiden kohdalla keskenään vakioina, sillä mitattavan peltilevyn lämpötila luonnollisestikin ehti muuttua jo sinä aikana kun se siirrettiin pakastimesta/uunista testikoteloon, jonka lisäksi muutosta tuli lisää ensimmäisen ja viimeisen mittauksen välillä. KÄVIMME AUTON VAIMENNUKSEN TEORIAN JA ERILAISTEN VAIMENNUSMATTOTYYPPIEN EROT PERUSTEELLISESTI LÄPI KAKSI VUOTTA SITTEN. AudioImportin edustaman Braxin mallistossa on ollut jo pidempään vaimennusmassaa. Alan kenties suurimman merkin STP:n mallistoon on tullut jopa uusia mattomalleja, jotka saimme kokeiluun merkin maahantuojalta AudioImportilta
Testissä tehtiin havaintoja sekä mittaamalla taajuusvastemittarilla että ihan kuuntelemalla. Pink Noise. 100 hertsillä kuumennettu levy antoi noin desibelin paremman vaimennustuloksen kuin pakastettu. Testituloksia purettaessa erittäin selkeä havainto oli se, että 100 hertsin testiraita vaimenee pakastetuilla matoilla suhteessa paljon huonommin kuin Pink Noise tai 35 hertsiä, tämän havaitsee mittauksia tehdessä helposti jo korvillakin. Mittaukset aloitettiin pelkän vaimentamattoman peltilevyn mittaamisella, jolloin saatiin lähtötaso johon mattojen vaimennustuloksia voidaan verrata. A uto S ound 69 A uto S ound 69 VERTAILUTESTI LISÄÄ VALIKOIMAA VAIMENTAJALLE! leen saman verran, pitää huomioida että eri tuotteiden välisten tulosten keskinäinen vertailu ei välttämättä anna sataprosenttista totuutta niiden vaimennustehoista ääriolosuhteissa. STP:n mattoja Suomessa edustaa AudioImport.. STP:n Aero-sarjan Bomb tuntui olevan kaikista testatuista tunteettomin lämpötilavaihteluille, vaikka senkin kohdalla eroja syntyi. Kaikkien mattojen kohdalla oli yhteistä myös se, että Pink Noise ja 35 Hz eivät tehneet kovin merkittävää eroa pakastetun ja huoneenlämpöisen maton välillä. Pelkkä tyhjä peltilevy Referenssimatto: STP Black Gold STP:n suosittu Black Gold butyylimatto pärjäsi joka suhteessa erinomaisesti edellisessä testissämme. Niin ikään saman kaavan mukaan tuntui menevän 35 hertsin raita kuumennetuilla matoilla, joilla saatiin tämän kanssa järjestään varsin kehno tulos, etenkin verrattuna huoneenlämmössä tehtyihin mittauksiin. 35 hertsillä syntyi myös eroa, mutta muista mitatuista poiketen vain 1,31 desibeliä, kuitenkin edelleen pakastetun hyväksi. 100 hertsin testillä tilanne kääntyi toisinpäin, kuumennetun maton vaimennustulos oli 4,38 desibeliä pakastettua parempi. 35 Hz pistetaajuus. Mielenkiintoista oli havaita, että pakastetun levyn ja huoneenlämmössä mitatun levyn vaimennustehoissa ei Pink Noisella ja 35 hertsillä ollut käytännössä eroa, 100 hertsillä ero oli kuitenkin huomattava. Erittäin hyvää suuntaa se kyllä antaa ja ainakin tuotteen sisäiset eroavaisuudet eri lämpötiloissa ovat kiinnostavia. Korvilla kuunneltuna eroa olisi helposti voinut veikata olevan paljon enemmänkin, sillä pakastettu levy pärähti todella lujaa. 100 Hz pistetaajuus. Mittauksia tulkittaessa oleellisempi numeroarvo on kahdesta, vastegraafi n vasemmassa ylänurkassa olevasta numeroarvosta alempi, eli keskimääräinen äänenpainetaso. Pink Noisella vaimennustehossa oli 0,42 desibelin ero pakastetun ja kuumennetun peltilevyn välillä, niin että pakastettu vaimensi paremmin. MITTAUSTEN TULKINTA lisimman samankaltaisiksi. Hyvin suuntaa-antavia ne toki ovat, mutta suorat vertailut vaimennustehoista kannattaa siitä huolimatta tehdä ainoastaan samaan testiin osallistuneiden tuotteiden kesken. Mitä vähemmän näitä esiintyy, sitä tehokkaampi vaimennusteho. Pakastetun ja huoneenlämpöisen ero 35 hertsillä oli 0,52 desibeliä, niin että pakastettu levy veti tässäkin pidemmän korren. Ensimmäisenä mitattavana toimi GZ:n matto. STP:n Aero Goldilla pakastettu levy vaimensi Pink Noisella 0,47 desibeliä paremmin kuin kuumennettu, ja tässäkin tapauksessa pakastetun ja huoneenlämpöisen ero oli luokkaa 0,1 desibeliä. 100 Hz pistetaajuus. 35 hertsillä pakastettu levy vaimensi kuumennettuun verrattuna 2,93 desibeliä paremmin. 35 hertsillä eroa sitten syntyi, pakastettu levy vaimensi melko tarkkaan kolme desibeliä paremmin kuin kuumennettu. Pistetaajuusmittauksissa on taas oleellista katsoa numeroarvojen ohella vastegraafi ssa näkyviä, varsinaisen soittotaajuuden ympärille muodostuvia resonanssitaajuuksia. Pink Noise. 100 hertsillä ero kääntyi tässäkin ja kuumennettu levy vaimensi 3,34 desibeliä paremmin kuin pakastettu. TESTIN ANALYSOINTI Matot liimattiin mittausta varten galvanoituun 0,5 mm paksuun peltilevyyn, joka kiinnitettiin mittauskoteloon. Tämän vuoksi otimme maton "referenssiksi" myös tähän testiin ja teimme sille samat mittaukset muin muulle testijoukolle. STP:n Aero Bombilla pakastetun levyn vaiKuvassa on mittauksissa käytetyn testikotelon kaiuttimen vaste vaaleanpunaisella kohinalla (Pink Noise) mitattuna, ilman elementin eteen tulevaa peltiä. 100 hertsin testillä tilanne kääntyi Aero Goldinkin kohdalla nurinpäin ja kuumennetun vaimennusteho oli 3,89 desibeliä pakastettua parempi. 35 hertsin raidalla ero oli pakastetun hyväksi varsin selvä 4,22 desibeliä, sillä kuumennettu levy vatkasi ja pörisi testiraidan tahdissa yllättävänkin reippaasti. DD:n matolla huoneenlämpöisen, pakastetun ja kuumennetun maton vaimennustehoissa ei Pink Noisella ollut käytännössä eroa. 35 Hz pistetaajuus. HUOM! Tässä testissä saadut mittaustulokset eivät ole sataprosenttisen vertailukelpoisia numerossa 3/2014 tehdyn testin kanssa, siitäkin huolimatta että mittausolosuhteen pyrittiin saamaan mahdolmennusero Pink Noisella oli 0,38 desibeliä parempi kuin kuumennetulla
Jos tarkoitus on vaimentaa todella laajoja pintoja, voidaan käyttää myös maaliruiskua, mutta käytännössä pensselillä pärjää aika pitkälti. Toimivaa tavaraa, ja mikäli käyttökohde on sellainen, ettei maton asennus syystä tai toisesta ole vaihtoehto, niin Noise Killer on pienin varauksin ihan pätevä vaimentaja. Läpikuivunut massa on väriltään tummempaa kuin märkänä, mutta sävy on silti tumman siniharmaa, ei todellakaan musta. Todella nestemäisenä tavarana tätä on helppo läästiä vahingossa myös sinne, minne ei ole tarkoitus, joten ympäristön suojaaminen on ennen vaimennustöiden aloittamista enemmän kuin suositeltavaa. A UTO S OUND SUOSITTELEMME . Suositeltava ainevahvuus on noin 2-3 milliä, jonka pitäisi kertoman mukaan kuivua huoneenlämmössä 5-6 tunnissa. Kuiva pinta on myös ”vettä hylkivä”, joskin tätäkään ei kannata silti altistaa pitkäksi aikaa runsaalle kosteudelle, sillä pidempi kontakti veden kanssa pehmentää massaa. Lähes vartin sekoituksen jälkeen tavara alkoi olla käyttökelpoista ja levitys onnistui melko mukavasti. . alumiiniveneen äänieristykseen. Gladen Aero-Stone SUOSITTELEMME . Massa on muiden testattujen tapaan liuotinvapaata ja vesiliukoista, ja vaikuttaisi siltä että siinä on nimensä mukaisesti hiekkaa seassa. 70 A uto S ound Noise Killer on jo pitkään markkinoilla ollut myrkytön, yksikomponenttinen vesiohenteinen äänieristys-/vaimennusmassa, jota käytetään myös teollisuudessa. Tuote on jo lähtökohtaisesti erittäin juoksevaa ja sitä voidaan tarvittaessa laimentaa vedellä, mikäli ruiskukäyttöä varten vakiopaksuus on liikaa. Tuote on jokseenkin hajutonta, joten käsittely on sen suhteen mukavaa. Äänieristysmassa soveltuu myös veneisiin esim. SK-Autosoundin maahantuomaa saksalaisen huippuhifi merkki Gladenin omaa vaimennusmassaa myydään viiden kilon ämpäreissä hintaan 82 euroa. Pakkauksen kyljessä olevan ohjeen mukaan massa kiinnittyy hyvin erilaisiin pelti-, lasikuituja muoviosiin. Litran purnukka riittää noin yhden neliön vaimennukseen, kun ainevahvuus on millin luokkaa. Ruiskua käytettäessä tämä onkin itsestäänselvyys. Paksumman massakerroksen kanssa käsittely pitää tehdä todella ajan kanssa ja useampia kerroksia tekemällä, muuten halkeamisen riski kasvaa merkittävästi. Testasimme myös toisen pellinpalan jossa massaa oli muutama milli enemmän, ja tällä vaimennusteho parantui Pink Noisella 1,4 desibeliä ja 35 hertsillä noin 0,6 desibeliä. Purkin kyljessä luvattu 1-6 tunnin kuivumisaika ei ainakaan testissämme toteutunut, sillä 20 asteisessa tallissa todellinen kuivumisaika oli luokkaa 18-20 tuntia, kun ainevahvuus oli noin 1,5 mm. Kuivuttuaan massan pinta on melko kova ja kulutusta kestävä, se on myös aika karhea. 100 Hz pistetaajuus. . Massalla on ilmeisesti pientä taipumusta halkeilla kuivuessaan. Palotestissä massa kyllä haisee voimakkaasti, mutta ei syty. Vaimennusteholtaan Gladenin massa on hämmästyttävän pätevää tavaraa. Kuivumisen aikana tulleita halkeamia ei ilmennyt. 35 Hz pistetaajuus. Massa estää valmistajansa mukaan ruostumista ja suojaa myös mekaaniselta kulumiselta. 100 Hz pistetaajuus. Massa on ”kivisyydestään” huolimatta myös vähän elastinen, tosin voimakkaampi vääntely saa kerroksen halkeamaan. Massan levittäminen ja käyttö yleensäkin on suhteellisen helppoa ja paksusta rakenteesta johtuen siistiä. Noise Killer tarttuu kohtuullisesti myös muoviin ja on suhteellisen elastinen. Pink Noise. Pidempi altistuminen vedelle ei kuitenkaan ole suositeltavaa, vaikka tämä ehkä onkin näistä massoista vähiten kosteudenarkaa. Braxin jälkeen tämän testin massoista Gladen on toisiksi käyttäjäystävällisintä. Raaputettaessa kuivan massan pinta on yllättävän kestävää, suorastaan todella kovaa tavaraa! Vaimennusteholtaan massa ei aivan pärjää paremmille butyylimatoille, mutta on pakko sanoa että se ylitti siitä huolimatta testaajien odotukset moninkertaisesti, sillä yhdellä pensselikäsittelyllä aikaansaatu kerros on varsin ohut. VAIMENNUSMASSAT Käytännössä Noise Killer Black on märkänä vaaleansinistä. Kaiken kaikkiaan Aero-Stone on varsin pätevää massaa, etenkin peltipinnoille käytettynä ja kohteissa joissa se ei altistu pitkäaikaiselle kosteudelle. 35 Hz pistetaajuus. Palotestissä kuivunutta massaa saa liekittää suhteellisen pitkään, ennen kuin se syttyy palamaan kituliaasti, todella pahan hajun kera. Kuivuttuaan massan pinta ei valmistajan mukaan ime kosteutta, tämä todennettiin myös käytännössä. . Levitettävyys on hyvää tasoa, kunhan massa on ensiksi sekoitettu erittäin huolella. Noin vartin sekoitussulkeisten jälkeen tavara alkaa olla jokseenkin tasalaatuista, vaikka edelleen seassa on hieman paakkuja. Massan pitäisi kuivuttuaan olla pinnaltaan vettä imemätön. Ei pahasti, mutta toisesta testikappaleesta löytyi muutama halkeama. . Tarttuvuus sileään muoviin ei ole kovin hyvä, mutta hieman karhennettuun tuntuisi ottavan kohtuullisesti kiinni. Purkin avaamisen jälkeen huomaa heti että massan eri ainekset ovat erottuneet toisistaan ja massa vaatii todella reipasta sekoitusta. . Valmistaja ohjeistaa massaa käytettävän noin 1-1,5 mm paksuisena kerroksena, joka saadaan aikaan useamman ohuemman kerroksen kautta, antaen välillä kuivahtaa hetken. Pink Noise. Massa tuntuisi muistikuvien perusteella arvioiden huomattavasti pätevämmältä tavaralta kuin reilut 15 vuotta sitten myyty samanniminen tuote. Pinta tuntuu liukkaalta ja sileältä. Noise Killerin levittäminen onnistuu helposti pensselin tai pienen telan kanssa. Testipeltimme massan ainevahvuus oli ainoastaan valmistajan suosittelema 2-3 mm (veikkaisin että keskimäärin lähempänä kahta), siitä huolimatta massan vaimennusteho alkoi lähennellä jo butyylimattojen tehoa. A UTO S OUND Noise Killer. Gladenin massa oli jämähtänyt purkkiinsa aika tehokkaasti. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että massan luvataan olevan väriltään mustaa, mutta todellisuudessa se on vaalean sinistä. . Testiin hankittu litran purkki Noise Killer Blackia maksoi Motonetissa 29,50 euroa. Massa on erittäin juoksevaa ja sen kanssa touhutessa kannattaa ympärillä olevien pintojen suojaukset hoitaa kunnolla. .
Ennen massan levitystä pinnat tulee puhdistaa pölystä, öljystä ja muusta liasta. Pinnan kestävyys on kuitenkin aavistuksen parempi. Isommassa pakkauksessa lukee kyljessä lisäksi "Pro", mutta tavara on kuitenkin käytännössä samaa molemmissa. 100 Hz pistetaajuus. Massa on kuivana hieman elastinen, mutta ei silti kestä voimakkaampaa taivuttelua. Massa on valmistettu mm. Braxin massa ei tunnu halkeilevan kovinkaan herkästi edes paksuina kerroksina. suositeltava kerrospaksuus on 2-3 mm. Purkin avaamisen jälkeen huomataan tässäkin tapauksessa, että massa kaipaa todella reipasta sekoitusta, mielellään koneellista. STP-D-Paste Pink Noise. . Paksumpaa kerrosta haluttaessa massaa voidaan lisätä kerroksittain kahden tunnin välein. . . Massa on myös todella tasalaatuista eikä muiden tapaan vaadi järjetöntä 10-15 minuutin sekoitusoperaatiota ennen käyttöä. Valmistajan lupaama kuivumisaika pitää melko tarkkaan paikkaansa. Täysin kuivan massan pinta hylkii vettä, mutta kuten muissakin, tätäkään ei voi suositella kohteisiin joissa on vaarana joutua pitkäksi aikaa kontaktiin runsaan kosteuden kanssa. Massan annostelu pyrittiin tekemään mahdollisimman tarkasti saman paksuisena kuin muidenkin paksumpien massalaatujen kanssa, mutta on mahdollista että ainevahvuus on siitä huolimatta hieman reilumpi, koska massan koostumus tekee todella tasaisesta levittämisestä erittäin haasteellista. 100 Hz pistetaajuus. Käsiteltävyys ei ole testatuista parasta tasoa, mutta kyllä tälläkin hommat onnistuu. Käsiteltävyys on kohtalaista tasoa, jääden kuitenkin Braxin ja Gladenin jälkeen. Taitoksesta huomaa että massa todellakin sisältää erittäin hienoja lasikuitusäikeitä. Tuoteselosteen mukaan massa sisältää lasikuitua, mutta käytännössä sitä ei kyllä levittäessä juurikaan erota. . A UTO S OUND SUOSITTELEMME . Jostain syystä etenkin 100 hertsin testillä vaimennusteho oli hämmentävän hyvä. Tavara on liuotinvapaata ja siitä lähtee tuoreena mieto haju, joka tosin juurikaan häiritse ja häviää tuotteen kuivuttua. . Massa on kuivana ihan hiukan elastinen, mutta murtuu kuitenkin helposti kun käsiteltyä pintaa taitetaan. Palotestissä massaa ei saatu syttymään. Saksalaisen Audiotec Fischerin highend-merkki Braxin nimellä myytävää vaimennusmassaa saa sekä 1,5 kilon purkissa että viiden kilon ämpärissä. Käsinkin kyllä onnistutaan, mutta aikaa menee reippaasti. Jos vain mahdollista, niin suosittelemme kuitenkin hieman pidempää kuivumisaikaa. Kuivuttuaan massan pinta on santapaperimainen ja todella kivenkova. Valmistajan mukaan 18 20 asteessa massa kuivuu kokonaan vuorokaudessa. Täysin kuivaa massan pitäisi olla 20 asteen lämpötilassa 8-12 tunnin kuivumisen jälkeen, riippuen toki käytetystä ainevahvuudesta. Tarttuvuus peltiin on hyvä, mutta sileässä muovissa tavara ei kovinkaan hyvin kiinni pysy. Palotestistä Brax selvisi puhtain paperein, hajua tulee mutta pitkäkään liekitys ei saa sitä palamaan. Vaatii vähän enemmän työskentelyaikaa kuin esimerkiksi Brax. . A UTO S OUND. akryylistä, uretaanilateksista ja täyteaineista joilla on ruostumista estävä vaikutus. Oli miten oli, vaimennusteholtaan tämä tökötti on sangen asiallista ja soveltuu tarttuvana tavarana hyvin esimerkiksi ohjaamon muovipaneelien taakse. Massan rakenne tuntuu muihin testattuihin verrattuna "öljymäiseltä" ja siitä lähtee pieni ammoniakin tuoksahdus, vaikka muuten tuote on muiden tapaan lähes hajutonta. Vaimennusteholtaan STP:n massa on tämän testin massanelikon kärkeä. Pink Noise. Käsiteltävyydeltään Brax on testin parasta vaimennusmassaa! STP:n massa on rakenteeltaan muihin verrattuna todella "öljyisen" oloista. Valmistaja suosittelee käytettäväksi 2-3 mm kerroksia, joita voidaan tarpeen mukaan vetää 1-2, antaen massan kuivua välissä muutaman tunnin. Kannattaa huomioida että massaa ei levitä enempää kuin ohjeessa suositellaan, tästä seuraa muuten kuivumisen myötä helposti runsaita halkeamia. Braxin massa on testatuista kaikista mukavinta käsitellä ja sen kanssa sottaamisriski on pienin. Tavara tuntuu olevan sangen tiukkaa ja pieni tilkka vettä tekee ihmeitä. Kyseessä on todella notkea ja keskipaksu massa, jota voidaan levittää isolla ja vahvarakenteisella pensselillä tai lastalla, kuten me teimme. Pidempi kontakti veden kanssa kuitenkin pehmittää massaa, joten tätäkään ei voi suositella paikkoihin jossa tällainen on mahdollista. Hintaa tuotteella on pakkauskoosta riippuen 39 euroa tai 99 €. Massan pinnan kerrotaan olevan kuivana maalauskelpoinen. . . Massaa voidaan levittää pensselillä, lastalla, tai vedellä ohentamisen jälkeen massaruiskulla. A uto S ound 71 STP:n massaa myydään kahden kilon purnukassa ja suositushintaa sillä on 39 euroa. Täysin kuivana massan pinta on todella kova sekä kohtalaisen sileä, ja se myös hylkii tehokkaasti vettä. 35 Hz pistetaajuus. Muistuttaa vähän Gladenin massaa. Tarttuvuus sileään muoviin on testatuista ehdottomasti parasta tasoa, ja ainoa mitä ei ihan pienellä yrittämisellä saa raavittua pois. Vaimennusteholtaan massa on varsin asiallista, etenkin kun sitäkin oli testatussa kappaleessa vain se 2-3 milliä, jota valmistaja suosittelee yhdellä kertaa tehdyn levityksen paksuudeksi. Osa kun irtoaa nätisti kalvona kun saa yhden ”kulman” auki. Kyseessä on yksikomponenttinen vesiohenteinen massa, joka on valmistajansa mukaan palosuojattu ja pinnaltaan kulutusta kestävä. 35 Hz pistetaajuus. Brax Xvibration SUOSITTELEMME
. 35 Hz pi st et aa juu s. . . . Lämmittäminen notkistaa mattoa jonkin verran ja se taipuu kohtalaisesti jopa helpoimpiin muotoihin. Liimapinnan suojapaperi ei irtoa ihan parhaalla mahdollisella tavalla ja sitä joutuu välillä nyppimään (tämä ei ole suoranainen ongelma, mutta saattaa hidastaa hieman asennustyötä). Uusissa matoissa on vahvempi alumiinipinta ja uudistunut "Aero-butyyli", jonka kerrotaan olevan aikaisempaa kevyempää ja säilyttävän vaimennustehonsa muuttumattomana myös ääriolosuhteissa, eli kylmässä ja kuumassa. . Vaimennusteholtaan matto on muihin tällä kertaa testattuihin verrattuna suorastaan ylivertainen, ero tavallisiin butyylimattoihin on mykistävä. . Pi nk No ise . Maton mitattu neliöpaino on 3,27 kiloa, kun Black Goldissa se on noin 3,80 kg. Maton paksuus on 1,7 mm ja paketillinen kustantaa 99 euroa. Vaimennusteholtaan Gold Aero on butyylimattojen ehdotonta kärkipäätä, todella laadukas tuote jota on helppo suositella. Tuotteen vaimennusteho on mittausten ja "kuulotuntuman" mukaan erittäin hyvää luokkaa, kun huomioidaan sen melko alhainen neliöpaino ja vajaan kahden millin paksuus. 10 Hz pi st et aa juu s. . Suositeltavaa tavaraa aivan ehdottomasti, ja toivottavasti tätä saadaan vielä lisää kauppoihin! Pi nk No ise . Maton mitattu neliöpaino on noin 2,90 kiloa, eli ihan hieman enemmän kuin valmistajan ilmoitus. . 10 Hz pi st et aa juu s. Tällä määrällä vaimentaa jo kohtuullisen paljon. Maton notkeus on lähellä erinomaista tasoa eikä se paljoakaan muutu kun lämpötila laskee nollan alapuolelle. Kompaktin kokoiseen mutta varsin painavaan pakettiin on pinottu peräti 40 kappaletta 230 x 400 mm kokoista matonpalaa, yhteensä siis 3,68 neliötä. Tässä välissä GZ:n maton piti jo poistuakin Suomen markkinoilta, mutta nyt tavaraa on jälleen saatavana ainakin Motonetin myymälöistä, josta tämä testissä olevakin pakkaus hankittiin. Matto ei pakastettaessa jämähdä juuri ollenkaan, varsin hyvä suoritus tältäkin osin. STP Bomb Aero Ground Zero GZDM 3700-AB SUOSITTELEMME SUOSITTELEMME SUOSITTELEMME . 35 Hz pi st et aa juu s. Matto on siis tähän verrattuna todellakin selvästi kevyempää. 35 Hz pi st et aa juu s. Käsiteltävyydeltään keskipaksuinen (paksuus noin 2,2 mm) matto on erittäin hyvä, lähes samaa tasoa kuin testin referenssimatto, saman valmistajan Black Gold. . Vaikka liimapinta tuntuu kohtuullisen hyvältä, niin en ehkä liimaisi silti kattoon. . A UTO S OUND A UTO S OUND A UTO S OUND. Tämän alla on sitten vielä butyylikerros. Asennettaessa matto tuntuu varsin asialliselta käsitellä ja siinä on hyvä liima, kuten tosin suurimmassa osassa butyylimatoista on. Mikäli asentaminen ei ole ongelma, niin tällä kyllä hiljenee! Pi nk No ise . . Paloturvallisuustestissä matto lähtee palamaan kituliaasti vasta todella pitkän liekityksen jälkeen, ja silloinkin sammuu heti perään itsestään. STP Gold Aero Uuden Aero-sarjan paksummassa Bomb-mallissa on alumiinikalvon alla bitumi/hiilikuitu-komposiittikerros, joka eliminoi erittäin tehokkaasti vaimennettavan pinnan värähtelyt, bitumin antaessa myös lisäpainoa. 10 Hz pi st et aa juu s. . Tuotteen neliöpainoksi kerrotaan valmistajan taholta 2,78 kiloa. 1,98 m2 pakkaus sisältää 5 kpl 530 x 750 mm arkkia ja kustantaa suositushinnaltaan 119 euroa. Paloturvallisuustestissä matto alkaa vasta todella pitkän liekityksen jälleen palaa kituliaasti. Matto on kokonaispaksuudeltaan noin 3,8 mm ja se on monikerrosmatoksi yllättävän helposti käsiteltävää, joskaan ei toki läheskään ohuempien butyylimattojen veroista. . 72 A uto S ound VAIMENNUSMATOT AudioImportin maahantuoman Saksalaisen suosikkimerkki Ground Zeron oma CLD butyylimatto ei aivan ehtinyt mukaan parin vuoden takaisiin testeihimme. Neliöpainoa matosta punnittiin 6,32 kiloa, eli reippaasti enemmän kuin perusmatoissa. Kuitenkin tähän mennessä tämäntyylisistä mattomalleista helpoiten asennettavaa. . Palotestissä mattoa saa liekittää todella pitkään ennen kuin sen saa palamaan kituliaasti, eli en kutsuisi tulenherkäksi. Pakkastestissä maton bitumikerros murtuu taitettaessa, mutta muut kerrokset pysyvät notkeina. Liimapinta tuntuu pitävän kohtalaisen hyvin ja liiman suojapaperi irtoaa asiallisesti yhtenä palana. Gold Aero kuuluu venäläisvalmistajan uuteen premium-mattosarjaan. 4,0 m2 pakkaus sisältää 10 kpl 530 x 750 mm arkkia ja maksaa suositushinnaltaan 149 euroa. Käytännön merkitys lienee kuitenkin olematon, kokonaisuutena matto on luokassaan varsin kevyttä
10 Hz pi st et aa juu s. Tämä on uusi hieman paksumpi versio aikaisemmasta 0,2 mm alumiinilevystä. Liimapintansa osalta Aero Alum on erittäin pitävää. Pi nk No ise . Paksuudestaan huolimatta matto on suhteellisen helposti asennettavaa ja taipuisaa, myös sen liimapinta tuntuisi hyvin pitävältä. Maton liimapinta on hyvin pitävää, joskin tuotteen pehmeydestä johtuen liiman taustamuovi voi olla vähän aikaa vievää poistaa. 10 Hz pi st et aa juu s. Digital Designs DDEA 3.0 Erittäin pehmeä ja mukautuva matto, joka toimii hyvin esimerkiksi auton sisäosien muovipaneelien välissä poistamassa resonanssiääniä. . Levyä voidaan liimata useampia kerroksia päällekkäin ja näin aikaansaada vahvempi rakenne. Ei siis ole erityisen tulenherkkää. . Pakastaminen ei jäykistä mattoa kuin hieman ja taiteltaessa se pysyy helposti ehjänä. Pätevä tuote kun käyttökohde valitaan oikein. Pi nk No ise . Tuote on ohuudestaan huolimatta samaan aikaan mukavan jämäkkää mutta todella muotoutuvaa lähes yhtä muotoutuvaa kuin 0,2 mm versio. Etenkin kun huomioidaan mukaan sen paksuus ja paino, suoritus ei ole esim. Tuotteen vaimennusteho ei yksistään ole kovin ihmeellinen, mutta ei sitä ole siihen käyttöön tarkoitettukaan, vaan jäykistämään rakennetta ja tukkimaan reikiä. 35 Hz pi st et aa juu s. Pakastaminen jäykistää mattoa vähän, mutta silti se pysyy todella notkeana. A uto S ound 73 Digital Designs EA3.0 on vahvalla alumiinipinnalla varustettu 3 mm CLD-vaimennusmatto painekamoistaan tunnetulta Jenkkimerkiltä. Kaiken kaikkiaan oikein käytettynä aivan loistava tuote! Hintaa pakkauksella on 44,90 euroa. Hintaa tuotteella on paksuudesta ja pakkauskoosta riippuen 49 89 euroa. Matto on mitatulta neliöpainoltaan 5,18 kiloa, eli ero ohuempiin butyylimattoihin on selvä. Paloturvallisuustestissä matto lähtee kohtalaisen syttymisajan jälkeen palamaan ihan kunnolla. Asennuspaikkaa valitessa pitää muistaa, että tämä matto imee vettä kuin pesusieni, joten sitä ei saa altistaa kosteudelle. SUOSITTELEMME . . Yksi myyntipakkaus sisältää yhteensä noin 1,12 neliötä. Pi nk No ise . 35 Hz pi st et aa juu s. 35 Hz pi st et aa juu s. GZ:n mattoon verrattuna erityisen hyvä, joka antaa suunnilleen samat lukemat paljon ohuempana ja kevyempänä. Mitatulta vaimennusteholtaan DD:n matto on tässä porukassa butyylimattojen häntäpään edustaja. Testissämme ollut matto oli paksuudeltaan 10 mm. Mattoa myydään suuressa 7,5 neliön pakkauksessa, jolla on suositushintaa 289 euroa. STP Biplast 10 STP Aero Alum on todella ohutta, noin 0,4 mm paksuista liimapintaista alumiinilevyä, jolla on punnittua neliöpainoa 1,06 kiloa. 10 Hz pi st et aa juu s. A UTO S OUND DD:n jämerä CLDmatto on kolmen millin paksuudestaan huolimatta varsin asennusystävällistä.. . Palotestissä matto sulaa ja pärskii (ja haisee!), mutta ei siltikään syty palamaan liekin kanssa kuin hetkeksi, ja sen jälkeen sammuu itsestään. Mittausten valossa sen vaimennusteho ei ole kaksinen, mutta sillä ei tuotteen toiminnan kannalta ole juurikaan merkitystä. Äärimmäisen hyvää tavaraa vaikkapa auton ovien sisäpellin reikien tukkimiseen ja butyylimaton alle. Saatavana on 5, 10 ja 20 mm paksua mattoa, pakkauskokojen ollessa 0,4 3 neliötä. Siitä huolimatta tämäkin kyllä ajaa asiansa, mikäli paino ei ole ongelma. STP Aero Alum Todella pehmeä ja mukautuva matto, joka tosin imee kosteutta. Ei sitä silti erityisen tulenherkäksi voi sanoa, mutta palavaa materiaalia kuitenkin
DD:n matto on CLD-matoksi suhteellisen paksua ja painavaa. Fakta on se, että yksi kunnolla ja kunnollisella matolla tehty vaimennuskerros riittää. TYKKÄÄ JA TIEDÄ UUSIMMAT UUTISET EKANA! WWW.FACEBOOK.COM/ AUTOSOUNDTECHNICALMAGAZINE Testattujen vaimennustarvikkeiden edustajia:. Autokäyttöä ajatellen melkein jokaisella vaimennusmassalla on kuitenkin yksi akilleenkantapää, nimittäin se ettei niitä saisi altistaa pidemmiksi ajoiksi reippaammalle kosteudelle tai suoranaiselle vedelle. Ihan riittävän nopeaa se silti on, mutta kannattaa kuitenkin huomioida, että vaimennuksen jälkeinen päivä pitää suosiolla uhrata kuivumisen odotteluun. Mattojen käsiteltävyys oli hyvää tasoa, jopa paksumpi Bomb taipui sellaisiin muotoihin joihin tämän kategorian matot eivät ennen ole pystyneet. Riippumatta siitä mitä tuotteen valmistaja lupaa. Testin yllättävin CLD-matto oli Ground Zero GZDM 3700-AB. Ainakin Gladenin massaa voi myös käyttöohjeenkin mukaan laimentaa vedellä, jolloin siitä on tarpeen vaatiessa mahdollista saada hieman juoksevampaa. Kaksi kerrosta lisää kyllä jonkin verran vaimennustehoa, mutta samalla sekä tuplaa hinnan että painon. Hyvin monet matot tulevat merkistä riippumatta täysin samoilta tehtailta Kiinasta ja Venäjältä, mutta osalla (kuten STP) on myös varsin mittavaa omaa tuotekehitystä, joka varmastikin tuo etua muuhun markkinaan. Siitä huolimatta käyttökohteita löytynee paljonkin, myös vaikkapa kaiutinkoteloiden sisältä. Brax www.audioimport.fi Digital Designs www.audioimport.fi Gladen www.sk-autosound.fi Ground Zero www.audioimport.fi Noise Killer www.nkgruppen.no STP www.audioimport.fi Loppupäätelmä matoista Kaikki tällä kertaa testatut butyylimatot osoittautuivat varsin toimiviksi, tosin osa tuotti parempia tuloksia kuin toiset. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteinen, sillä viimekertaisessa testissä mittaamamme tuplakerroksiset matot lisäsivät kyllä vaimennustehoa eivät tosin lähimainkaan tuplanneet sitä, mutta pientä parannusta tapahtui. Massojen käyttöohjeiden luvatut kuivumisajat sijoittuivat lähes poikkeuksetta alle 10 tuntiin, joissain kaikkein optimistisimmissa luvataan massan olevan läpikuivaa jopa 5-6 tunnin kuluttua. Ainoastaan STP kertoo oman massansa kovettuvan kokonaan noin vuorokaudessa, joka on kaikista realistisin lupaus. Tässä suhteessa tuotteet pääsivät oikeasti yllättämään. Noise Killerin levittäminen sujuu helpoiten pensselillä tai isompia aloja vaimennettaessa maaliruiskulla, mutta kaikki muut testissä mukana olleet taipuvat paikoilleen parhaiten sopivalla kumilastalla. Etenkin paksumpia ja hankalammin sekoittuvia massoja on mahdotonta levyttää täysin tasaisesti, eli mukaan tulee pakostakin joitain paksumpia kohtia, jotka tietysti sitten kuivuvat myös kaikista pisimpään. Testimme työskentelylämpötila oli noin 20 astetta ja todellinen kuivumisaika tässä ympäristössä oli useimpien tuotteiden kohdalla aika lähelle vuorokausi. Voidaan kenties vetää johtopäätös, että butyylimassan paksuuden kasvattaminen ei kasvata maton vaimennustehoa samassa suhteessa. Toisaalta butyylimassoissa on varmasti myös isojakin laadullisia eroja, joka puoltaisi paremmin sitä, miksi jotkut ohuemmat matot vaimentavat yhtä hyvin kuin paksummat versiot. Todella juoksevaa Noise Killeriä leviteltäessä pitää myös huolehtia suojauksesta, ettei massaa pääse roiskumaan sinne mille ei pitäisi. STP Biplast on oivallinen materiaali esimerkiksi auton ohjaamon muovipaneelien taakse poistamaan resonanssiääniä ja nitinöitä. Annoin kaikille testissä mukana olleille massoille ostosuosituksen niiden vaimennustehon ja käsiteltävyyden puolesta. Liisterimäinen STP ei sekään periaatteessa ole hankalaa levittää, mutta se on kuitenkin pariin edellä mainittuun verrattuna sotkuisempaa ja työskentelyyn kuluu enemmän aikaa. Tuote on todella pehmeää ja mukautuvaa, miinusta tosin tulee siitä että se imee kosteutta. Ehdottomasti suositeltava tuote! Myös STP:n uusi Aero-sarja vaikutti ihan pätevältä. Lisäksi ainetta pitää levittää useita ohuita kerroksia, joka lisää työskentelyja kuivumisaikaa. Paksumpien massojen kohdalla jopa yksi käsittelykerros riittää. 74 A uto S ound 74 A uto S ound VERTAILUTESTI Loppupäätelmä massoista Kaikki muut testiin hankitut massat paitsi Noise Killer, olivat rakenteeltaan varsin jämäkkää tavaraa. Tästä huolimatta sen vaimennusteho on samaa tasoa selvästi ohuempien ja neliöpainoltaan kevyempien kilpakumppaniensa kanssa. Matto on erittäin ohutta ja samalla myös todella miellyttävää asentaa. Tiettyihin paikkoihin, esimerkiksi auton ohjaamon kylkipeltien vaimennukseen ja muuhun vastaavaan ne saattavat olla oivallisia aineita. Kahden päällekkäin liimatun maton kohdalla vaimennuskerrokseen tulee tosin myös toinen kerros alumiinikalvoa, joka varmasti vaikuttaa asiaan. Ovien sisään tai ohjaamon, taikka tavaratilan lattialle en näitä laittaisi, vaikka tuotteiden valmistajat lupailevatkin massojensa soveltuvan kaikenlaiseen käyttöön. Vaimennusteho todettiin ensiluokkaiseksi ja se kestää vertailun jopa hieman paksumpiinkin mattomalleihin. Tätä kannattaa pohtia. Tämä rajoittaa aika paljon käyttökohteita. Samaan sarjaan kuuluva liimapintainen alumiinilevy on myös loistava tuote, kuten sen aikaisempikin versio oli. Lähtökohtaisesti Braxin tasalaatuinen massa miellytti testiraatia eniten käsiteltävyytensä osalta, Gladenin tullessa toiselle sijalle
A uto S ound 75
Näin lähdettiin liikkeelle myös tämän projektin kanssa. Kotelon rakennetta Ensin lähdettiin liikkeelle seinämistä. Ja koska ajatuksena oli myös haastaa itsensä mieluummin, kuin vain suoraan kopioida olemassa olevaa ideaa, tuli pohdittua pitkään miten Matrixin voisi toteuttaa jollain muulla tavalla. Yleensä joitain sellaisia valmistusmenetelmiä, jota ei muilla ole vielä ollut käytössä, tai edes tarjolla. Näin kotelon mahdollinen hienosäätö on kertaluokkaa nopeampaa. Bowers&Wilkinsin tapauksessa myös elementit ja niiden ominaisuudet on luonnollisesti sovitettu koteloon. Kyseessä ei kuitenkaan ole 90-luvun mainetta niittänyt elokuvatrilogia, vaan Bowers&Wilkinsin kehittämä ratkaisu kaiutinkoteloiden rakenteelliseen jäykistämiseen. Pohdiskelun ja todellisen toteutuksen yhdistämisestä saa syyttää, tai oikeammin kiittää erästä erittäin kuuluisaa kaiutinvalmistajaa, jonka yhdestä innovatiivisesta toteutuksesta idea sitten lopulta kypsyi rakennusasteelle. TAI PITÄÄKSEEN HARRASTUKSEN MIELENKIINTOISENA, HIIPII MIELEEN AJATUS SIITÄ, ETTÄ TAHTOO KOKEILLA OMIA RAJOJAAN. Kotelosta päätettiin silti tehdä suositeltua suurempi, sillä sopivan tilavuuden virittäminen on aina helpompi tehdä suurempaa pienentämällä, kuin toisin päin. SUBBARIKOTELO SOUNDIKÄYTTÖÖN! YDINSODAN KESTÄVÄ AUTOSOUND RAKENTAA. Koko komeuden kruunaavat koteloiden sisällä olevat reikäporatut jäykistintuet, jotka sitovat kotelon seinämät yhdeksi värähtelemättömäksi kokonaisuudeksi. Siihen liittyy jokainen kotelon osa-alue. KUULOSTAAKO TUTULTA. Ja koska tuleva kotelo tulisi olemaan melko massiivinen seinämiensä osalta, olisi sen suurentaminen jälkeenpäin pilannut itse rakenneajatuksen. Elementin alle seitsemän senttimetrin runkosyvyys sopi paremmin kuin hyvin suunnitellulle kotelolle ja optimi kotelotilavuus suuresta kalvopinta-alastaan huolimatta on vain hieman yli 20 nettolitraa. Kaikki koteloon liittyvät osat oli myös tarkoitus valmistaa ihan tavallisilla jokamiehen työkaluilla, sillä tässä projektissa haluttiin välttää osien teettämistä koneistamoissa. Lisäksi kun takaseinä on kaareva, tappaa jo se kotelon resoTeksti ja kuvat: Tom Hietaharju JOSKUS TULEE AIKOJA, AIVAN JOKAISEN HARRASTUKSEN KANSSA, JOLLOIN OMIA TAITOJAAN ON HYVÄ KEHITTÄÄ UUDELLE TASOLLE. Tarkoitukseen sopivaa elementtiä tuli etsittyä jonkun aikaa, sillä myös kustannukset haluttiin pitää minimissään ja elementti haluttiin löytää käytettynä. Koputtelu tällä tavalla toteutettuun kaiutinkoteloon kuulostaa lähinnä siltä, kuin koputtelisi lähes kuolleen resonoimatonta pintaa. Tämä on tarkoittanut lähes aina käytettyjen olemassa olevien tekniikoiden kehittämistä, tai jo olemassa olevien materiaalien parantamista. Tämä liittyy yleisesti kaiutinelementtien valmistusmateriaaleihin. Bowers&Wilkinsillä seinämät on valmistettu ohuista muutaman millimetrin paksuisista puuviilulevyistä, joita on liimattu ristisyytekniikalla yhteen, jolloin rakenne on ilmatiivis ja jäykkä. TEHDÄ JOTAIN SELLAISTA, MITÄ EI OLE TEHNYT KOSKAAN AIKAISEMMIN SIITÄKIN HUOLIMATTA, ETTÄ LOPPUTULOS EI VÄLTTÄMÄTTÄ VASTAA HAAVEMAAILMAN TÄYDELLISTÄ PIIRUSTUSMALLIA. Idea syntyy Koska Matrixin hyödyt ovat kiistattomat, haluttiin vastaava rakenne toteuttaa suoraan autokäyttöön ja nimenomaan bassoelementin koteloon. Seinämäpaksuutta on yli 25 millimetriä. Jokaista innovatiivista kaiutinelementtiä varten Bowers&Wilkins on pyrkinyt valmistamaan kotelon, jossa tiettyä taajuusaluetta tuottavan äänisäteilijän toiminta olisi mahdollisimman virheetöntä. Tästä tulee usein sekin etu, ettei varsinaista sisäänsoittoaikaa tarvitse itse kokonaisuudessaan kärsiä, vaan elementti toimii sähköisiltä ominaisuuksiltaan heti mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi Bowers&Wilkinsin Diamond 800-kotikaiutinsarja on tullut tunnetuksi erityisesti yhdestä nerokkaasta toteutuksestaan. Tästä hyvänä mallina toimii Diamond 800-sarjan monikerrostekniikalla tehdyt puuviiluliimaukset, jotka muodostavat äärimmäisen jäykän ja resonoimattoman kotelon bassoelementeille. Tavalliset puuliimat kun sai siinä kohden unohtaa. Seinämiä kun ei alun perinkään ollut ajatuksena tehdä puusta, jolloin matrixin kiinnittyminen kotelon seinämiin hankaloitui hieman. Matrixin salaisuudet Bowers&Wilkins on tehnyt vuosien saatossa uutteraa tutkimustyötä kaikenlaisen mahdollisen ja välillä jopa mahdottomalta tuntuvan välillä parantaakseen kehittämiensä kaiuttimien äänenlaatua. Erityisesti kaksi näistä on noussut ylitse muiden ja timanttikiteistä valmistetut diskantit, sekä kevlarkuiduista valmistetut keskiäänet ovat murskanneet käsityksiä ympäri maailman. Englantilainen Bowers&Wilkinsin kaiutintehdas on ollut tietyllä tavalla esimerkillinen, sillä tehdas on aina pyrkinyt löytämään uusia teknisiä ratkaisuja parantaakseen valmistamiensa kotikaiuttimien äänenlaatua. Kenties jopa paremmalla mahdollisella. Tätä jäykistintukien muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan Matrix luurangoksi. Yksikään kaiutinelementti ei kuitenkaan kykene sellaisenaan tuottamaan huippuluokan äänentoistoa ilman sitä varten räätälöityä ilmatilavuutta ja asennusalustaa. 76 A uto S ound I dea tämän artikkelin subbarikoteloon oli pyörinyt allekirjoittaneen mielessä jo muutaman vuoden. Päätettiin valita elementti, joka soveltuu ideaalisesti pienehköön suljettuun koteloon ja elementin syväys haluttiin pitää mahdollisimman pienenä, jolloin kotelon sisälle tulevalle Matrix rakenteelle jäisi kunnolla tilaa. Ja myös suoraan kopioimalla voisi valmistaa helposti äärimmäisen tukevan kotelon. Toki Bowers&Wilkinsin kehittämä metodi on äärimmäisen tehokas ja toimiva tapa, eikä sen kopioimisesta sinänsä olisi ollut mitään haittaakaan. Lopulta löytyikin JL Audion 13TW5 litteärunkoinen subwoofer sopivalla hinnalla käytettynä ja kuntokin oli kohtalaisen hyvä. Kotelon takaosa on vieläpä taivutettu kaarelle, joka lisää ristiinliimauksen jäykkyyttä entisestään. Ne ovat malliesimerkkejä siitä, millaista voi äänentoisto puhtaimmillaan olla, jos kaikki sitä haittaavat tekijät eliminoidaan minimiin. Mutta nyt oli ajatuksena tehdä jotain vastaavaa, mutta toteuttaa se omalla tavalla. Tätä tehdas kutsuu yksinkertaisella nimellä Matrix. Itse Matrix luuranko päätettiin sen sijaan toteuttaa puupohjaisesta materiaalista parempaa akustisuutta ajatellen. Ensimmäisenä täytyi mielessä kypsyttää ideat ja miten kotelo käytännössä toteutetaan. Tuota tekniikkaa Bowers&Wilkins on soveltanut jo hyvin varhaisista tehtaan malleista lähtien ja nykypäivänä Matrixia löytyy myös merkin edullisemman pään kaiuttimien sisältä, eikä se enää loista pelkästään lippulaivamalliston ominaisuutena
Seinämät taipuivat alareunastaan voimakkaasti, jolloin ensimmäisessä sovittamisessa saumassa oli pahimmillaan sormen mentävä rako. Silloin kiertojäykkyys on erinomainen ja yhteen kiinnitettyinä useampi alumiinipalkki muodostaa erittäin jäykän tasopinnan. Tämä toi tosin uuden haasteen, sillä alumiinin ja lasikuidun tarttuvuus toisiinsa ei ole paras mahdollinen. Yhden palkin korkeus on 4 tuumaa, joten seinämien korkeudeksi määräytyi hieman päälle 30 senttimetriä. 3 Palkit raudoitettiin sisäpuolelta teräsverkolla. Verkko muodostaa hartsille ankkuripohjan ja vahvistaa pelkkää valua tehokkaasti. Sopiva muoto saatiin taivuttamalla paksu kartonki kaarelle ja teippaamalla se kiinni koteloon. Alumiinipalkkeja tuli suoriin sivuseinämiin kolme kappaletta päällekkäin seinämää kohden. Kotelo tulee myös uppoamaan lähes kokonaisuudessaan varapyöräsyvennykseen, jolloin sen muodoksi määräytyi tilasyistä pitkulainen kuutio. Todellisuuden kanssa tällä ajatuksella ei oikeasti ole mitään tekemistä, mutta on aina hauska miettiä käytettyjen käärmeöljyyn verrattavien materiaalien hyödyttäviä vaikutuksia. Palkit kun joutui sahaamaan 45 asteen kulmaan toisiinsa nähden, jolloin kotelon kulmista saadaan huomaamattomat ja siistit. Koska kotelon yksi seinämä tulisi joka tapauksessa olemaan lasikuitua, olisi hyvä valaa ontot alumiinipalkit täyteen hartsia. Kasattuna pelkkä tyhjä runkokin oli jo sellaisenaan todella tukeva. Mutta toisaalta resonoimatonta lopputulosta nyt oltiin kuitenkin hakemassa, joten jalat maassa tekniikalla päätettiin jatkaa. Yksi varteenotettavimmista olisi ollut yksikertaisesti uretaani, jolloin kotelosta olisi tullut kohtalaisen kevyt. Näin ollen hiekka olisi helpommin tiiviimpään muotoon limittäin puristuvaa, kun kulmikkaampi vähemmän hioutunut rae. 1 Subbarikotelon runkomateriaalina käytettiin 1 x 4-tuumaista onttoa alumiinipalkkia, jonka seinämävahvuus on 2 millimetriä. Ja siinä se, onttorunkoinen palkisto seinämiksi, jotka voisi sopivasti täyttää jollain. Ontot palkit kuitenkin määrittivät hieman, miten kotelosta saadaan varmasti tiivis. Lopullinen ainevahvuus on noin 12 millimetriä. Palkkien lyhyille sivuille porattiin suurehkot reiät, joista palkkien sisälle tulevat hiekkahartsivalut kiinnittyvät toisiinsa.. Yhdestä seinästä päätettiin näin ollen tehdä kaareva, aivan kuten se on Bowers&Wilkinsin koteloissakin. Onttoja alumiinipalkkeja ei kuitenkaan kotikonstein olisi voinut taivuttaa, eikä tiedossa ollut miten alumiini olisi säilyttänyt jäykkyyden rajummassa käsittelyssä. Onttojen palkkien täyteaineeksi mielessä risteili mitä mielikuvituksellisimpia mahdollisuuksia aina rautakuulista hiekkaan asti. A uto S ound 77 AUTOESITTELY nanssit tehokkaasti verrattuna suoriin seinämiin. Tällöin teoriassa seinämämassa on mahdollisimman suuri. Ajatus lähti siitä, että miten jäykistää seinämiä koko matkan rakenteen läpi. Liikkeen hyllyllä silmiin osui onttoa alumiinipalkkia useilla eri leveyksillä. Suunnitelmat kirkastuvat Kun seinämien materiaalit oli päätetty, loksahtelivat loputkin ajatukset paikoilleen. Tästä syystä kaareva seinämä päätettiin valmistaa yksinkertaisesti lasikuidusta. Riittävän paksulla valulla seinämät olisivat olleet taatusti jäykät. Palkkien molemmat päädyt sahautettiin 45 asteen kulmiin siistien puskusaumojen aikaansaamiseksi. Verkko pidettiin lisäksi yhtenäisenä, jolloin myös kotelon kulmaliitokset ovat vahvemmat. Välissä on myös polyuretaaniliima. Näistä aukoista hartsikammiot 2 Palkit kiinnitettiin toisiinsa polyuretaaniliimalla ja läpipultein. Mielessä kävi monenmoista rakennetta ja miten toteuttaa monikerrostekniikka ja kaarevan pinnan jäykkyys ilman puuta. Akustisesti se ei tyhjänä ole erityisen hyvä, mutta sopivan rungon palkeista saa aikaiseksi. Mutta hiekkahartsin haluttiin yhdistävän kolmen palkin kammiot myös seinämien sisällä. Siksi palkkeihin leikattiin sisäseiniin kunnon isot aukot, josta hiekkahartsi valuu tiiviisti seinämien sisään. Siksi palkkien lyhyempiin toisiaan vasten tuleviin sisäseinämiin porattiin isohkot pyöreät aukot samoihin kohtiin. Kansilevy sahattiin pistosahalla ja hienohampaisella terällä kahdeksan millimetrin alumiinilevystä. Tässä kohden täytyy myöntää, että ajatusmaailma otti vähän takapakkia, sillä toteutuksesta olisi ollut mukava tehdä enemmän erikoinen. 5 Kotelon etuseinä tehtiin kaarevaksi maksimaalisen jäykkyyden tavoittelun vuoksi. Ja sitä perinteistä hiekka sekoituksen omaavaa sellaista. Koska palkkien sivut eivät olleet millilleen suorat, tämä työvaihe aiheutti erittäin paljon ongelmia. Kotelon seinämien valmistustekniikoiden varmistuttua, haluttiin niiden käyttöön tuoda muutamia parannuksia. Ja joka tapauksessa ajatuksena oli kuitenkin tehdä seinämät useammasta kuin yhdestä eri aineesta. Alumiinipalkit lukittiin toisiinsa kulmaraudoilla ja ruuvaamalla. Sisäseiniin leikattiin suuret aukot, joista hartsivalu pääsee täyttämään palkit. Idea kypsyi, kun pääsi käymään liikkeessä, joka valmisti alumiinirunkoisia vitriinejä myymäläkäyttöön. Hartsin sekaan tuleva hiekka haluttiin sen puoleen hankkia ilmaiseksi ja suoraan uimarannalta. Hiekkahartsin haluttiin myös sitovan seinämät kunnolla yhteen. Kotelossa kun haluttiin välttää tavallisen kuution muotoa loppuun asti. Näin muodostunut pohja on riittävän jämäkkä lasikuituvalua varten. Sitten oli aika palata jälleen todellisuuden pariin. Toki koko laatikon olisi helposti voinut laminoida lasikuidusta sopivaa kaarevaa muottia käyttäen. Näin tietyin välein seinämässä on jäykistävä pokkaus, joka ulottuu koko seinämän läpi. 4 Tuskaisan sovittamisen jälkeen alumiinipalkkien kulmasaumat istuvat riittävän hyvin. Lasikuitumattona käytettiin 600-grammaista, jota valettiin kymmenisen kerrosta. Kun ensimmäinen materiaali oli hankittu, oli aika ajatella miten niistä saadaan kotelo aikaiseksi. Jokaiseen seinämään tuli siis kaksi jäykistepokkausta palkkisauman myötä. Eli seinämämitat ovat lähellä toisiaan syvyysmitan ollessa suurin. Tässä kohden idea myös jalostui eteenpäin, mutta tavallaan hieman vastahakoiseen suuntaan. 6 Kotelo on saanut pysyvän muodon. Riittävästi karhennettuun pintaan se kyllä puree, mutta kaikki haluttiin toteuttaa varman päälle, eikä pelkästään toivoen, että käytetyt materiaalit pysyvät toisissaan kiinni. Mutta tässä kohden haluttiin kokeilla jotain muuta
Samalla alettiin työstää autoon tulevaa kotelon kiinnitysalustaa samaisesta materiaalista. Eikä elementin takasäteilyn kotelon sisäinen ääni kuulu seinämien läpi. Kaksi muuta vastaavaa pulttia menevät varapyöräsyvennyksen pohjan läpi. 12 Kotelo tulee valmiina lepäämään asennusalustan päällä, noin seitsemän sentin korkeudella varapyöräsyvennyksen pohjasta. Ja toisin kuin Bowers&Wilkinsin aukotetut levyt oli ajatuksena heti alusta alkaen valmistaa täysin umpinaiset vastaavat. Runkona on nimittäin sama ontto alumiinipalkki, kuin kotelon seinämissäkin. Se päätettiin sahata 12 millimetrin MDF levystä. Tämän artikkelin yhteydessä olevasta kuvasarjasta näkee koko kotelon valmistuksen vaihe vaiheelta ja kuvatekstit selventävät työvaiheita ja lopullisia käytettyjä materiaaleja. 78 A uto S ound kiinnittyvät toisiinsa, eikä ole vaaraa siitä, että alumiinipalkit liikkuisivat valun jälkeen elementin liike-energiasta johtuen ja niiden sisällä olevat hartsivalut murtuisivat palkkien liitoskohdista. AUTOSOUND RAKENTAA. Se ei nyt varsinaisesti ole mahdoton, mutta kun tuollainen reilu 30-senttinen kuutio painaa sen 30 kiloa, ei sitä varsinaisesti kevyeksikään voi luonnehtia. Lopputulosta voidaan näiltä osin pitää onnistuneena. Ja kotelo on todennäköisesti jäykempi ja resonoimattomampi, kuin esikuvansa. Mutta muualla niitä ei tarvitse täyttää, vaan ne kelpaavat sellaisenaan, jolloin jäykkyys on erinomainen, mutta massa erittäin alhainen. Seuraava ongelma syntyi, kun alumiinipalkkeja sahattiin 45 asteen kulmiin. Näin kävi tämänkin kohdalla. Näiden ongelmakohtien esille tuonti auttaa toivottavasti muita, jotka miettivät omia projektejaan ja haluavat mahdollisesti kokeilla joitain samoja valmistusmenetelmiä, mitä tämän kotelon kanssa on käytetty. 10 Kaikki asennukset osat haluttiin viimeistellä huolella. Näin kotelo ikään kuin jakautuu sisältä neljään suljettuun kammioon, jotka ovat kaikki eri kokoisia. Onttojen alumiinipalkkien sisälle leikattiin metalliverkkoa, joka estää pelkän hartsin mahdollisen murtumisen. Viimeisenä tulivat vuoroon kotelon pohjasekä kansilevyn suunnittelu. Pintaa koputettaessa mitään resonansseja tai edes äänenväriä ei ole. Lopullisesta tuotteesta, eli valmiista kotelosta tuli juuri sellainen, kuin ajateltiinkin. Elementin soidessa kotelossa, ulkopinnassa ei tunnu minkäänlaista värinää. Niitä varten hankittiin kahdeksan millimetriä paksua alumiinilevyä, josta tarvittavat palat sahattiin tavallisella kuviosahalla ja hienohampaisella terällä. Ja koska pelkkä hiekkahartsi ei sinällään ilman lasikuitumattoa ole mitenkään superkestävää, vahvistettiin sen rakennetta raudoittamalla. Tällä tavalla haluttiin varsinainen kotelo eristää auton koripinnoista mahdollisimman tehokkaasti. Lopullisessa ideassa kotelon sisäisen rakenteen pitäisi hajottaa ja samalla vaimentaa elementin takasäteily mahdollisimman tehokkaasti. Tässä auttoi vielä kotelo pohjalevyyn tehty lasikuidusta valmistettu kohouma, jonka läpi kotelo kiinnittyy auton varapyöräsyvennyksen pohjan läpi pultattuun alumiinilevyyn. Kuvitelmista todellisuuteen Jokaisen projektin kohdalla harvoin kaikki sujuu ongelmitta. Käytännössä hartsin paksuus on kuitenkin noin reilu kolme senttimetriä, joten ilman verkkoakin se olisi todennäköisesti ollut riittävän vahvaa. Lopuksi seinämä tasoitettiin pakkeloimalla. Kotelon pinnan resonanssitaajuus on näin ollen täysin kuuloalueen alapuolella. Levy vielä lepää ilmassa, noin seitsemän senttimetriä korkeiden alumiinijalkojen päällä. Kaikki haluttiin kuitenkin tehdä varman päälle. Auton asennuspohja on tehty samasta ontosta alumiinipalkista, kuin kotelon seinämätkin. Lipan leveys on samaa luokkaa, kuin seinämäpalkkienkin. Mutta niitä yllättäviä vaikeuksia tulee aina eteen. Niitä olisi siistien saumojen vuoksi ollut vaikea tehdä ontoista palkeista ja varsinkin kansilevyssä liian paksu rakenne olisi haitannut elementin takasäteilyn vapaata hengittämistä kotelon sisälle. Tästä syystä oikeastaan elementtikin valikoitui JL Audion litteärunkoiseksi, jolloin se ei haittaa riittävän jämäkän tukirakenteen valmistusta. Ja sitä varmemmin, mitä suuritöisempää projektia lähdetään toteuttamaan. Kuvassa kotelon pohjaan kiinnittyvä asennusalusta varapyöräsyvennykseen, joka viimeisteltiin maalaamalla ja runsaalla kerroksella kirkaslakkaa. Myös piiloon tulevat. Siltä osin kaikki sujui suunnitellusti. 11 K otelon asennusalusta paikoillaan. Yhdestä kulmastaan se kiinnittyy järeällä pultilla alkuperäiseen varapyöräkiinnikkeeseen. Itse asiassa lopputulos jopa hämmentää, sillä kotelossa kiinni oleva elementti liikkuu lähes äänettömästi, eikä se tuota mitään muita ääniä, kuin siihen syötettyä signaalia. Koska palkin pitkä sivu on yli 10 senttimetriä pitkä ja ainevahvuus kaksi millimetriä, on se myös 7 Kaarevaan etuseinään valettiin myös leveämpi lippa alareunaan, jolloin pohjalevyyn kiinnittyvä pinta saatiin suuremmaksi. Monia projektikertomuksia lukiessa saa yleensä kuvan siitä, että toteutuksesta valmiiseen tuotteeseen kaikki sujuu kuin rasvattuna. Ensimmäisenä mainittakoon se, että kotelon massa ylitti suunnitellun. Tosiasia tietenkin on se, että huolellisella suunnittelulla voidaan välttää monia mahdollisesti eteen tulevia ongelmia. Viimeiseksi jäi itse tärkeimmän, eli Matrix ristikkorakenteen toteutus. 8 Kun kotelon runko oli saatu kasaan, sovitettiin se paikoilleen varapyöräsyvennykseen ja porattiin kiinnityspulttien reiät autossa jo majailevaan asennusrunkoon. Se on supertukeva. Tällä haluttiin eristää kotelo mahdollisimman tehokkaasti auton peltipinnoista. Mutta sitten niihin vaikeuksiin. Tässä tapauksessa painoon ei kuitenkaan kiinnitetty sen enempää huomiota, sillä autossa riittää kantavuutta ja muu asennus tulee olemaan toteutettuna suhteellisen kevyillä materiaaleilla. 9 K o t e l o n pohjalevy sahattiin myös kahdeksan millimetriä vahvasta alumiinilevystä. Reikien kohtaan leikattiin alumiinilevystä vahvikkeet, jolla pelkkään peltiin saatiin mukavasti lisää jäykkyyttä
Tämä taas aiheutti epätasaisen lämpökuorman ja hartsin kuivumisen epätasaisesti. Nämä valut tulevat jäämään hiekkaharsivalun sisään, jolloin kokonaisuus on äärimmäisen jämäkkä. Materiaalina 12 millimetrin MDF levy. Ontot alumiiniputket tukittiin päistään kumitulpilla ja liimamassalla. Pienen lepohetken aikana ongel13 K o t e l o n pohjaan tuleva kiinnityssovitin valettiin lasikuidusta suoraan autossa. Yleensä kolmas kerta toden sanoo ja koneistamoa vaihtamalla saatiin viimein riittävän tarkka lopputulos. Ja kun kaikki kolme seinämää oli nostettu vierekkäin, olivat kohtaavat kulmat kansilevyn kohdalla yhdessä, mutta alareunassa oli sormen mentävä rako. Riittävän tarkka tarkoittaa sitä, että niitä joutui silti hiomaan kohtuullisen reippaasti, jotta saumat saatiin sopimaan toisiinsa riittävällä tarkkuudella. AUTOSOUND RAKENTAA. Dremel ja hiekkapaperi tulivat tutuiksi. Ristikko kiinnitettiin palkkeihin ruuveilla ja liimamassalla. Palkkeja täytyi sahata yhdeksän kappaletta, joihin jokaiseen tuli kaksi 45 asteen kulmaa. Kulmia ei silti saatu täysin kohdilleen, sillä palkit pyrkivät edelleen vääntämään itseään ulospäin. Mutta käsityökaluin se oli kaikkea muuta kuin sitä. Joten palkit jouduttiin hiomaan paljaalle alumiinipinnalle ennen lasikuitutyötä. Toisiinsa levyt kiinnittyvät puuliimalla ja ruuveilla. Muuten matkalla oli pieniä vaikeuksia kiinnittää Matrix ristikko kotelon sisäseinämille, sillä kotelon neljä seinää täytyi rakentaa täysin valmiiksi ennen ristikon tekemistä, sillä vain näin rakenteesta saatiin elämätön ja pinnat pysymään paikoillaan ilman seinien elastisuutta. Koska kotelossa oli jo seinämät valmiina, oli Matrix valmistettava osissa, jotta se saatiin sopimaan kotelon sisälle. Matrix kiinnittyy alumiiniseiniin polyuretaaniliimalla ja ruuveilla. Ratkaisuksi keksittiin L-kulma rauta. 18 Kansilevyn pultit menevät suoraan levyn läpi kotelon sisälle. Ulkopinnoilta tämä onnistui tietenkin helposti hiomakoneella, sillä siihen pintaan tulee vain maali. Kotelo jätettiinkin vailla huomiota muutamaksi viikoksi. Työläs, mutta varma keino, jolla saatiin kiinnityspulttien kohdat takuuvarmasti tiivistettyä. Niitä varten kansilevyyn työstettiin kierteet. Mitään ei kuitenkaan haluttu jättää sattuman varaan ja hiekkahartsi yhdessä kaarevan kuituseinän kanssa muodostaa yhtenäisen vaipan koteloon, jolloin ei ole sitä vaaraa, että kuitu ajan kanssa irtoaisi alumiinista. Vaikka ontot alumiinipalkit näyttivät silmään suorilta, olivat ne kaikkea muuta kuin sitä. Palkit pyrkivät taipumaan ulospäin. Nämä kohdat saattavat vuotaa yllättävän helposti. 15 Kotelon sisäisen tukiluurangon, eli Matrixin valmistus. Kun kolme palkkia oli saatu yhdistettyä toisiinsa ja niitä sovitettiin kansilevyyn, ei niiden välinen kulma ollut lähelläkään 90 astetta. 16 Kun Matrix runko oli saatu valmiiksi ja istumaan myös kotelon pohjassa olevaan kiinnityssovittimeen, se päällystettiin kerroksella lasikuitumattoa. Seuraavat leikkaukset jouduttiin teettämään metallipajalla, vaikkei mitään työvaihetta ollutkaan tarkoitus ulkoistaa. 17 J L Audion elementti kiinnittyy koteloon kuuden millimetrin kuusiokolopulteilla. Karhennettuun raakamateriaaliin se kyllä ottaa kiinni. Mutta sisäpinnat olivat ne vaikeimmat. Tämäkin kohta haluttiin viimeistellä huolella, vaikka se jääkin piiloon kotelon sisäpuolelle. A uto S ound 79 jonkin verran elastinen. Viimeisin ja vaikein ongelma tuli eteen, kun alumiinipalkit täytettiin hiekkahartsilla. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja jäykän pahvin avulla tehty kaareva seinä tarrasi hyvin kiinni palkkien sisäpintaan. Varsinkin kun siihen kohdistaa painetta ja materiaali lämpiää leikattaessa. Epätoivosta onnistumiseen Kun koteloa alettiin kasaamaan, tuli eteen pahimmat ongelmat. Lasikuitumattona tässäkin 600-grammainen ja kerroksia kymmenkunta. Seuraava ongelma tuli eteen, kun vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että hartsi ei tartu lainkaan eloksoituun alumiiniin. Tällä tavalla voidaan varmistua täydellisestä istuvuudesta, kun kaikki on valmista. Ensimmäiset hankitut palkit menivät täysin pilalle. Koteloon kiinnitys tapahtuu polyuretaaniliimalla ja läpipulteilla. Näin haluttiin varmistaa riittävä tukevuus, koska Matrix on tehty paloista. Jos nyt tulisi tarve toteuttaa vastaavanlainen kotelo uudelleen, käyttäisin pienempää palkkia. Palkit kun joustivat myös leikkuuterän alla hieman ja terä söi ainetta keskeltä enemmän kuin reunoilta. Seuraavaa kertaa ajatellen toteuttaisin tämän vaiheen kemiallisesti ja käsipelillä vain tarttumapinnat. Yksikään leikkaus ei ollut riittävän tarkka. Sopivaa löytyi alumiinista valmistettuna ja siitä leikattiin neljän tuuman mittaisia pätkiä. Ja kuusi kulmaa tulevat toisiaan vasten, jolloin leikkaustarkkuuden täytyy olla hyvä. Ongelman huomasi vasta, kun seinämiä yhdistettiin. Siksi hartsiseinämät halkesivat palkkeihin leikattujen aukkojen kohdilta, mutta pysyi ehjänä palkkien sisällä. Ensimmäisen leikkauserän koneistamo pilasi ja palkit olivat kaikki eri mittaisia. Seinämät kiinnitettiin toisiinsa polyuretaanipohjaisella liimamassalla ja läpipultein. Tämän jälkeen sitä tukemaan valettiin kuitua, mutta siitä ei sen enempää, sillä työvaihe selviää kuvasarjasta. Näillä yksinkertaisesti ruuvattiin liiman kera palkit kulmistaan toisiaan vasten, jolloin kotelo saatiin lopulta muotoonsa ja istumaan riittävän tarkasti myös saumoistaan. Ei nimittäin tullut mieleenkään, että vaikka kovettajaa annosteli kohtuullisesti ja hartsi lämpeni kuivumisprosessin aikana erittäin vähän, siirtyi suurin lämpö alumiiniin. Lisäksi se saatiin myös valettua paremmin kiinni karhennettuihin alumiiniseinämiin. Varsinaiset ongelmat olivat kuitenkin vasta alkamassa. Alumiini kun on nyt suurimmalta osin hartsivaipan sisällä. Halkeamat eivät kuitenkaan menneet koko massan läpi, vaan olivat pinnassa ulottuen reilun sentin syvyyteen. Palkkeja jouduttiin siksi taivuttelemaan käsipelillä ja muokkaamaan läpipulttien kohtaa vasaroimalla sitä tasaisemmaksi. 14 Sovitin valmiina. Tuuman leveä olisi ollut paljon paremmin työstettävää ja sen myötä seiniin olisi tullut useampia pokkauksia, jolloin ne olisivat olleet jäykemmät jo tyhjänäkin. Koska tarkoitus oli tehdä kotelosta täysin ilmatiivis, leikattiin ontosta alumiiniputkesta pulttikäytävät, jotka kiinnitettiin kansilevyn alapintaan epoksilla ja varmistamalla ne liimamassalla. Tässä kohden kävi jo mielessä hyllyttää projekti ja rakentaa koko kotelo uudestaan käyttäen tavallista puun ja kuidun yhdistelmää
22 Lasikuituinen kotelon pohjassa oleva kiinnitysalusta haluttiin myös viimeistellä ja se kitattiin mukailemaan koteloa. Tämä siitä syystä, että elementin takasäteily pääsisi hengittämään koteloon mahdollisimman esteettömästi. Ja olo tuntuu mukavan kevyeltä, kun sai haastaa itsensä, taistella läpi harmaan kiven ja saada valmiiksi jotain, josta voi olla vähän jopa ylpeä. Vanua ei muutenkaan haluttu käyttää, sillä liian tiivis materiaali kotelossa tappaa myös dynamiikkaa ja toistollista nopeutta. Seinämät tulivat sitä täyteen ja sama valu peitti myös alumiinipalkit näkyvistä. 25 Pitkä projekti päätöksessään ja kotelo odottaa teeman mukaista pintaväriä. Tämä pinta ei tule valmiissa asennuksessa edes näkymään, mutta ajatuksena on viimeistellä joka ikinen asennuksen osa. Ehkä kaikki tämä muuttuu palkinnoksi, kun auton saa säätöihin ja soimaan. Sillä supertukeva se valmiina ainakin on. Suojauksessa käytettiin värikoodattua nylonsukkaa. Ne olivat käytännössä hävinneet ja seinämä oli kuin juuri valettu. Kansilevy tulee saamaan vielä elementin ympärille korokkeet ja ympäröivät pinnat saavat kiiltävän mustan värin valmiissa asennuksessa. 80 A uto S ound maa kuitenkin tuli pohdittua eri kulmista ja koska hartsi oli halki vain tietyiltä alueilta, mutta seinämien sisältä se oli hyvä ja tarttunut sekä tukiverkkoon, että itse alumiinipalkkeihin kunnolla, päätettiin halkeamat yrittää korjata. Kotelon sisäseinät käsiteltiin yksi kerrallaan tavallisella hartsilla. Pohjaan Laitettiin sen päälle pyramidimattoa. Nimittäin jos kotelo ei äänenlaadullisesti tule toimimaan, voi sitä ainakin leikkisästi kutsua ydinsodan kestäväksi. Kotelo viimeisteltiin sisältä ja se oli vihdoin monen tuskaisen viikon jälkeen valmis pintamaalattavaksi ja asennettavaksi. Se kiinnittyy ruuveilla ja liimamassalla myös Matrix ristikkoon. Kotelo tullaan maalaamaan kokonaisuudessaan kirkkaan oranssiksi. 20 Kun kotelo oli viimein kasassa, voitiin valaa seinien sisään hiekkahartsia. 21 Kotelo runkovalmiina. Mutta toisaalta näistä asennuksista se autohifi n suola koostuu. Samalla kitattiin kaikki seinämien kiinnitysruuvien kannat piiloon. Jokainen tehty työvaihe opettaa. Myös piiloon jäävät teeman mukaisilla väreillä.. Tuossa 30 kilon kuutiossa on pala omaa sielua. Ja koska uusi hartsi sulattaa aina vanhan pinnan ja tarttuu siihen kunnolla kiinni, toivottiin, että näin kävisi myös halkeamien kohdalla. Ehkä. Ainevahvuudeksi tuli jämerät 30 millimetriä ja ontot runkopalkit jäivät kokonaan hartsivalun sisään. Nestemäinen hartsi täytti halkeamat ja peitti seinämäpinnan niin hyvin, että kuivuttuaan ei halkeamista ollut tietoakaan. Elementin ympärille kotelon sisäseiniin liimattiin paksua huopaa. Massaa valmiille tuotteelle kertyi reilu 30 kiloa. Ja sitä teki erityisesti tämän kotelon valmistus. Mutta jos joku kysyisi haluaisinko toteuttaa uudelleen vastaavan kotelon, olisi vastaus jyrkkä ei. Projekti toden totta haastoi omat taidot ja tästä tuli sellainen kerran elämässä kokeilu. 19 Ennen kotelon seinämäpalkkien täyttöä hiekkahartsilla, vedettiin elementin kaiutinjohdot niiden sisään. Sen jälkeen se voidaan asentaa paikoilleen autoon. Aika näyttää joutuuko toteuttamaan vielä uuden kotelon. 24 Kotelo vaimennettiin sisältä huokoisella pehmytmatolla Matrixin kohdalta. Ja niin kävikin. Kuvassa näkyy myös kotelon pohjaan pultattu asennussovitin. Valmiina kaapelit ovat hartsivalun sisällä, joten suojausta voidaan pitää maksimaalisena. Projektista jotain oppineena olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. 23 Kittauksen jälkeen pohjaan ruiskutettiin asennuksen teemaa seuraava kirkkaan oranssi väri. Rakenne on todella kuollut ja elementin kalvon liikkuessa ulkopinnoilla ei tunnu minkäänlaista värähtelyä
A uto S ound 81
Tähän tietysti auttaa se, että pienikokoiset elementit on mahdollista asentaa optimaalisesti suunnattuina esimerkiksi auton peilikolmioihin, kojelaudan kulmiin tai a-pilarin kylkeen. . Teoriassa pienet laajakaistaelementit voivat kuulostaa suoralta väylältä onneen, mutta kuten äänentoistossa yleensäkin, todellisuus ei ole aivan näin mustavalkoinen. Normaalein tapaus on se, että diskanttia kyllä tulee, joskin se on sävyltään erittäin matta ja erottelunsa suhteen puutteellinen. P ienikokoiset ja poikkeuksellisen laajaa äänialuetta toistavat kaiutinelementit ovat yleistyneet autokäytössä viimeisen vajaan 10 vuoden aikana. Näin ollen erillisten diakanttielementtien käyttäminen laajakaistojen lisänä onkin varsin yleistä. . . 79 EUROA SUNDOWN AUDIO SA-2.75FR LAAJAKAISTAELEMENTIT Pienien laajakaistojen sarjassa Sundownin elementit eivät pääse aivan miniluokkaan, mutta kyllähän nämä silti erittäin näppärän kokoiset ovat! Elementtien rakenne on asiallinen. Laajakaistojen avulla äänikuva saadaan nostettua ylemmäs ja stereokuvastakin muodostuu monesti varsin tarkka, koska yhteen kaiutunelementtiin pohjautuva pääkaiutinratkaisu on säteilylähteeltään pistemäinen ja siten erittäin hyvä. Niiden kartio on valmistettu paperista ja runko on peltiä. 82 A uto S ound 82 A uto S ound KOKEILUSSA PIKKUIHMEET! Teksti ja kuvat: Janne Soilakari SUOSITTELEMME . . Myös kysynnän myötä tarjonta on laajentunut ja laajakaistojen hinnatkaan eivät monesti ole kovin korkeat, joka tietysti helpottaa elementteihin tutustumista ja eri mallien testailua. Pienten, 2-3 -tuumaisten laajakaistojen ja midbassoparin kanssa voidaan parhaimmillaan toteuttaa koko etupään kaiutinkattaus, tai vaihtoehtoisesti etusubbarin kanssa voidaan villeimmissä ratkaisuissa jättää jopa midbassotkin pois. Syitä tähän on useita. SUNDOWN AUDION 2,75” MALLIT NÄYTTÄVÄT ASIALLISILTA, EIKÄ NIIDEN ÄÄNENLAATUKAAN HUONO OLLUT. Magneettina toimii pienikokoinen neodymium-magneetti.. A UTO S OUND PIENILLE LAAJAKAISTAELEMENTEILLE LÖYTYY AUTOHIFIÄ AJATELLEN USEITA KÄYTTÖTARKOITUKSIA JA VIELÄ USEAMPIA ASENNUSPAIKKOJA. Vaikka laajakaistojen toisto mitattuna yltääkin parhaimmissa tapauksissa ilman merkittäviä vaimentumisia 20 kilohertsiin ja jopa ylikin, tuottaa kunnollinen ja tasoltaan riittävä diskanttialue 95 prosentille elementeistä ongelmia suurempia tai pienempiä
Kaiutinparin suositushinta on 79 euroa ja tähän suhteutettuna vaikutelma on heti kättelyssä hyvä. Junior Wells ei käytännössä muuta alkuvaikutelmia. Ja sitten Nilssiä. Niin myös tällä kertaa. Kaiuttimien runkorakenne ei ole avonaisin mahdollinen, mutta käytetty neodymium-magneetti on kuitenkin melko pienikokoinen ja näin ollen auttaa vähentämään ääntä sotkevia heijastumia takaisinpäin kartion suuntaan. Nytkään se ei ole erityisen rasittava, joskin pientä metallisuutta on esillä. Pakettiin itseensä on printattu elementtien mitat ja tehonkesto sekä herkkyys, mutta ei tarkemmin parametreja. Arvosana kuuntelusta: Keskiäänielementteinä 8,5, laajakaistoina 7,5. Mikäli näitä ajatellaan kuitenkin pelkästään keskiäänikäyttöön, on kyseessä hintaisekseen erittäin varteenotettava vaihtoehto, joka kannattaa pitää mielessä. Elementit SA-2.75FR elementit toimitetaan solakassa pahvipaketissa, jonka sisältä löytyy asiallisesti omiin koloihinsa pakattu elementtipari, sekä pussillinen kiinnitysruuveja ja sabluunat asennusreikiä varten. Laadukkaampien erillisdiskanttien selkeyteen ja ylimpien taajuuksien loistoon ei kuitenkaan ylletä, ei lähellekään. Janita toimii tähän saakka kuunnelluista kappaleista parhaiten. Minkäänlaista käyttöohjetta ei mukana ole. Sundown käyttää todella ohutta sekä kevyttä paperikartiota, jonka pölykuppi on valmistettu alumiinista. Plussaa tulee myös siitä, että elementit tuntuvat toimivan ilman suurempia ongelmia varsin kompakteissa suljetuissa koteloissa. Elementit tuntuvat ”hypisteltäessä” hintaisekseen todella laadukkailta ja niiden rakenne vaikuttaisi teknisestikin olevan tämäntyylisiksi elementeiksi varsin järkevä. Rajaamalla yläpään pois ja käyttämällä elementtejä pelkästään keskiäänisinä, päästään reippaammallakin materiaalilla kuunneltavaan lopputulokseen. Hipolla tulee ikävä erillisiä diskantteja, esimerkiksi rumpalin peltien nyansseista jää paljon pois. Vasteen malli on pienelle laajakaistalle hyvin tyypillinen.. Ollaan selkeästi mukavuusalueella. Keskiäänielementteinä nämä tuntuvat kuitenkin toimivan varsin asiallisesti. Mikon kappaleen säälimätön kertosäkeistö paljastaa hieman kireyttä, etenkin kovemmalla äänenvoimakkuudella. Tein vastemittauksen ennen kuunteluja ja sen perusteella ei aivan tällaista ”potkua” olisi voinut odottaa. Soundi soljuu mukavan pakottomasti eteenpäin ja musiikista voi nauttia. tiettyjen Chryslerin automallien kojelaudan vakiopaikoille. Akustinen kitara ja laajakaistaelementit, yhdistelmä joka tuntuu toimivan varsin useasti. Nightwishillä Sundownien suoritus on hieman parempi kuin keskimäärin tämäntyyppisillä elementeillä, mutta myös ne perinteiset ongelmakohdat ovat läsnä. Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Erotteleva ja eloisa keskialue + Kokoluokassaan yllättävän napakka ylempi midbasso + Kokoluokassaan keskimääräistä herkemmät Vahvasti mattasoundinen ja verhoutunut diskanttialue KUUNTELUMATERIAALI Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Agents: Mä elän vieläkin Lauluyhtye Rajaton: Butterfly Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Janita: Sävyjä Janita: Jos Ikävä Tuntuu Tältä Nils Löfgren: Keith Don’t Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea (Live) Nightwish: Sacrament of Wilderness (Live) Valmistaja on asentanut kaiutinjohtoihin valmiiksi 200 µF kondensaattorit 6 dB/ okt. Saattaisi olla ”ekutettavissa” pois hyvän taajuuskorjaimen kanssa, vaikkakaan ongelmien ratkominen tällä tavalla ei lähtökohtaisesti ole kovin usein suositeltavaa. Kaiuttimet vaikuttavat olevan tässä kokoluokassa myös kohtuullisen herkät. Keskialueella on hyvin erottelua. Laajakaistaelementin liikkuvien osien massa vaikuttaa oleellisesti korkeimpien taajuuksien ylärajataajuuteen. 66 mm • Kalvon halkaisija 58 mm (yläripustuksen kanssa) • Kartion materiaali Paperi, pölykuppi alumiinia • Magneetin materiaali Neodymium • Magneetin halkaisija 30 mm • Runko Peltiä • Liittimet Lattaliittimet, joissa valmiiksi juotettuna kaiutinjohdot ja ylipäästökondensaattori TESTILAITTEISTO • Vahvistin harman/kardon HK 990 • Ohjelmalähde harman/kardon HD 990 HRS-liitännällä • Testikotelot Suljetut noin 1,2 litraa Kuuntelun ajaksi elementit asennettiin noin 1,2 litran suuruisiin suljettuihin vanerikoteloihin, joiden sisällä oli reilun puolen kotelon verran kuohkeaa vanua. A uto S ound 83 A uto S ound 83 KOKEILUSSA TEKNISET TIEDOT • Merkki Sundown Audio • Malli SA-2.75FR • Suositushinta 79 € pari • Maahantuoja JH-Sound • Puhelin 050-5520339 • Internetissä www.jh-sound.fi • Tehonkesto 20 W RMS • Herkkyys 88 dB • Impedanssi 4 ohm. Elementtien kiinnityskorvat on mitoitettu niin, että ne sopivat suoraan esim. Täysin vastaavat kotelot olivat käytössä 7-8/2012 -numeroon tekemässämme todella mittavassa pienten laajakaistaelementtien vertailutestissä. Kuustosella huomio kiinnittyy ensimmäiseksi poikkeuksellisen napakkaan ylempään midbassoon. Hyvät laajakaistat pelittävät kohtalaisen mukavasti kaikenlaisella materiaalilla, mutta kun soittimeen lyödään sopivaa akustista settiä, heräävät ne aivan uudenlaiseen eloon ja kuuntelufiilikseen tulee miltei yksi ulottuvuus lisää. Midbassoakin tulee, joka aina hämmentää tässä kokoluokassa. Periaatteessa tämän kokoiset (tai ainakin suunnilleen vastaavan kokoiset) boksit pystytään muovaamaan monien autojen kojelaudalle, a-pilarin kylkeen tai jopa peilikolmioon, etenkin jos koteloa saa jatkettua oven sisään tai ovipahvin päälle. Keskialue on aivan ylintä osaansa lukuun ottamatta kohtalaisen siisti. • Toistoalue 170 Hz 20 KHz • Maksimihalkaisija 95,2 mm (kiinnityskorvien kohdalta) • Asennussyvyys 33 mm • Asennusaukon halk. Isompi ongelma on diskanttialue, joka on selkeästi verhoutunut ja matta. Tämä vahvistaa jälleen jo olemassa olevaa käsitystäni siitä, että laajakaistat ovat lähes poikkeuksetta aina enemmän tai vähemmän musiikkityyliriippuvaiset. Tämä auttaa kartioon syntyvien keskialueresonanssien hallinnassa. Mittauksessa oli käytössä ylipäästösuotimena ainoastaan elementin oma jakosuodinkondensaattori. Diskanttialue vaikka mattasoundinen onkin lyö korville. ylipäästösuodatusta varten. Diskanttipäästäkin voisi saada riittävän tarkan taajuuskorjaimen kanssa käyttökelpoisemman. Rammstein taittuu mukavan ärsytysvapaasti, kestää jopa kohtuullista luukutusta siinä mittakaavassa kuin pieniä laajakaistoja nyt luukuttaa voi. Yhteenveto kuuntelusta Jos Sundownin elementtejä vertaa äänenlaadultaan vuonna 2012 tekemämme laajan kuuntelutestin parhaimmistoon, jäävät ne kokonaisuutena sen vertailun kovimpien kaiuttimien varjoon. Äänessä on käsin kosketeltavaa läsnäoloa sekä pakottomuutta, ja yksityiskohtia oikein hyppii silmille. Vanhoja muistiinpanojani tutkimalla uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tästä huolimatta sijoitus olisi tuossa kuuntelussa ollut mitä todennäköisimmin selkeästi keskitason yläpuolella. Alempaa bassoa ei ihmeemmin tule, mutta miditoisto on silti kokonaisuutena yllättävänkin voimallinen. Diskanttipään puutteetkaan eivät tällä kappaleella pahemmin häiritse. KUUNTELUARVIO Kaiutinelementin taajuusvaste mitattuna suoraan edestä 1/6-oktaavin resoluutiolla. Myös kartion yläripustus on toistoa ajatellen tärkeässä roolissa ja myös se on suunniteltu järkevästi varsin ohueksi ja malliltaan perinteiseen nähden käänteiseksi. Pienin varauksin (kuunteluarviossa mainittu pienehkö yläkeskialueen kireys) annan näille ostosuosituksen, jos käyttötarkoitus on nimenomaan keskialueen toistaminen
Elementin teknisestä laadusta löytyy arvio jo jutun ensimmäisestä osasta, mutta tässä vielä kertauksena pieni yhteenveto. NYT ON SISÄÄNAJOT SUORITETTU JA VOIDAAN KUUNNELLA MITEN PROJEKTISSA ONNISTUTTIIN. . Focus Acousticsin maahantuoja Kokko-Tuonti Oy halusi tietää mielipiteeni paketin suorituskyvystä, joten nyt kun meillä oli olemassa jo koteloitu elementti, kannatti testaus suorittaa sen kanssa. 84 A uto S ound 84 A uto S ound KOKEILUSSA T ämä tarina on jatkoa 4-5/2015 -numerossa julkaistuun artikkeliin, jossa avasin seikkaperäisesti läpi sen ajatusprosessin, joka käytiin subbarikotelon suunnittelussa. . . Tällaisen, ainakin speksien valossa varsin vakuuttavan bassopaketin saa lunastettua itselleen 999 eurolla. SUOSITTELEMME . Järkihintainen bassopaketti Juttumme päätähteä, 18-tuumaista Black SPL18D2 elementtiä myydään parhaillaan asiallisen oloisena pakettina saman merkin FX-2500D monopäätteen kera. Erilaisten kotelovariaatioiden pyörittelystä suunnittelupöydällä voit lukea tarkemmin aiemmin mainitusta viime kesäkuun AutoSoundista (lehden voit tilata irtonumerona kotisivuiltamme). Tässä jälkimmäisessä artikkelissa keskityn kuvailemaan kotelon soundia, painevaroja ja toimivuutta Focuksen FX2500D monopäätteen kanssa. Homma ei ollut aivan yksinkertainen, siitä pitivät huolen Renault Clion tavaratilan pienehköt fyysiset mitat sekä pyrkimys saada aikaiseksi kohtuullisesti äänenpainetta sekä hyvää soundia tuottava ratkaisu. A UTO S OUND. Kuten mallimerkinnästä voidaan huomata, Black SPL-18D2 kuuluu Focuksen kahdesta Black-mallisarjasta siihen järeämpään eli SPL-sarjaan. Paine-elementtien kohdalla alaripustuksen laatu on melko ratTeksti ja kuvat: Janne Soilakari KANKEASTA HIFIKAAVASTA POIKKEAMINEN ON VÄLILLÄ IHAN TERAPEUTTISTA JA RENTOUTTAVAA. Painoa elementillä on vajaat 20 kiloa ja moottorirakenne koostuu kolmesta halkaisijaltaan 220-millisestä ferriittimagneetista ja kolmen tuuman puhekelasta. . RAKENSIN VIIME KESÄNÄ ITSELLENI PUHTAASTI "HAUSKANPITOKÄYTTÖÖN" JÄREÄN SUBBARIKOTELON FOCUS ACOUSTICSIN 18" ELEMENTILLÄ
Lähtötehonsa osalta laite on pelko passeli kaveri Black SPL-18D2 elementille. Pitää muistaa että Black SPL18D2 on kokoluokassaan kuitenkin melko edullinen elementti, joten tähän suhteutettuna ripustusten laatu on ok tasoa. Kuuntelu Olen viimeisen puolen vuoden aikana kuunnellut tätä yhdistelmää useita kertoja sekä pakettiin kuuluvan Focus Acousticsin päätteen kanssa, että omalla Ground Zero GZPA 1.4000DX monolankullani, joka saa toimia tässäkin vertailupäätteenä. Vahvistimien äänenlaadussa on toki pieniä eroavaisuuksia, vaikkakin tämä kyseinen subbariratkaisu tasoittaa niitä jonkin verran. A uto S ound 85 A uto S ound 85 KOKEILUSSA kaisevassa roolissa, kun subbarista halutaan saada kaikki mekaaninen hyötysuhde irti. Mittaukset Kotelon suunnittelussa ajatuksena oli löytää hyvä kompromissi paineen ja soundin väliltä, painottaen kuitenkin hieman jälkimmäistä. FX-2500D vahvistin testattiin AutoSoundissa yksikseen jo pari vuotta sitten. Mahdotonta sanoa kumpi on absoluuttisesti parempi, varsinkin jos hintaero huomioidaan niin mennään aika tasoihin. 220 mm • Ulkohalkaisija 460 mm • Upotussyvyys 235 mm • Upotusreiän halk. Sisäänajon myötä 20-30 hertsin alue sai vielä hiukan lisää herkkyyttä ja voisi sanoa, että jo pelkästään vastetta katsomalla tämä vaikuttaa todella maukkaalta subbarilta matalasta bassosta pitävälle. Ero ei ole kuitenkaan suurensuuri. Pykälän järeämpi FX-3500D olisi tosin vieläkin oivallisempi, mutta sen kanssa paketin kokonaishintaa ei olisi saatu sorvattua alle tuhanteen euroon. Esimerkiksi toiston absoluuttisen tarkkuuden arviointi on haasteellista, kun subbari ei lähtökohtaisestikaan kykene vastaavaan tarkkuuteen kuin vaikkapa suljettuun koteloon asennettu 12" elementti. Pullonkaulana toimii painekäyttöön liian pieni kotelotilavuus sekä 6" refleksiputki, joka oli kuitenkin projektin muut tavoitteet huomioiden (kotelon koko, äänenlaatu) ainoa järkevä valinta. Tehoreserviä molemmissa on laitteiden hinta huomioiden erittäin hyvin. 423 mm • Paino 19 kg PARAMETRIT: • Vas 122 l • Fs 25,5 Hz • Qts 0,620 • Qes 0,720 • Qms 6,170. Kesällä mittasin kotelon taajuusvasteen ja oli positiivista huomata, että vaste oli erittäin tasainen ja oikeastaan mitään varsinaista buustia ei ollut missään kohtaa. Kun soitetaan todella matalia taajuuksia kovalla äänenvoimakkuudella, GZ selviää kunnialla aavistuksen pidemmälle. Focuksen spiderin laadusta on liikkunut netin keskustelupalstoilla ja Facebook-ryhmissä monenlaista tarinaa. Näistä kahdesta GZ on pykälän verran tehokkaampi, mutta tällä on normaalin kuuntelukäytön kannalta kohtuullisen vähän merkitystä. Tuolloin laite todettiin hintaisekseen päteväksi ja viimeistelyltään siistiksi. Mikäli kotelosta olisi voitu tehdä noin 50-60 litraa suurempi ja virittää se yhtä matalalle (alle 30 hertsiä) pinta-alaltaan suuremman portin kanssa, kasvaisi herkkyys aivan varmasti. Tähän testiin olisi ollut mukavaa saada kolmanneksi verrokiksi jonkun tunnetun laatumerkin noin 3000 TEKNISET TIEDOT SUBBARI • Merkki Focus Acoustics • Malli Black SPL-18D2 • Suositushinta 549 euroa erikseen ostettuna • Maahantuoja Kokko-Tuonti Oy • Puhelin 06-8680400 • Internetissä www.focusacoustics.com TEKNISET TIEDOT (VALMISTAJAN ILMOITTAMAT) • Tehonkesto 4000 W RMS • Impedanssi 2 x 2 ohm • Herkkyys (1w/1m) 92 dB • Kartion materiaali Vahvistettu paperikuitu • Rungon materiaali Alumiini • Magneetin rakenne Triplaferriitti • Magneetin halk. Tai itse asiassa tasoittaa aika paljonkin, joka tekee laitteiden välisen paremmuuden arvioimisesta todella hankalaa. Molemmat ovat taipumukseltaan vähän ärhenteleviä, Focus hivenen enemmän kuin GZ. Vahvistin on käynyt myös MaxBOOM Ry:n tehopenkissä, jossa siitä mitattiin yhden ohmin kuormaan 2500 wattia, eli hieman enemmän kuin valmistajan lupaama 2100 W RMS. Demoluukuttelussa ei siitä suurempaa haittaakaan ole. Kotelon bruttotilavuus on nyt 128 litraa ja se sopii juuri ja juuri Clion tavaratilaan, niin että elementin ja takaluukun kannen väliin jää vielä hiukan tyhjää. Voimantunne on ajoittain ylimitoitettu, mutta kun ajatellaan käyttötarkoitusta, niin jokainen miettiköön itse onko tämä plussa vai miinus. On täysin totta, että se ei ole yhtä notkea kuin joidenkin merkkien kalliimmissa malleissa, mutta se ei myöskään ole kaikkein halvinta mahdollista "näkkärilaatua", jota myös näkee käytettävän jopa SPL-mallisarjoissa. Tässä suhteessa useampaankin otteeseen mitatut yli 146 desibelin piikkipaineet (Term-LAB ja sensori tuulilasilla) ovat ihan kohtuullinen suoritus, vaikka käytössä olevilla tehoilla tästä elementistä saataisiinkin takuulla reippaasti enemmänkin meteliä, mikäli kotelo suunniteltaisiin vain äänenpainekäyttöön
Painetta saadaan sen verran että CD-levyn soittaminen ei enää autossa onnistu ja ikkunat vatkaavat holtittomasti jos näitä haluaa jonain määrän mittarina pitää. Soundi on kuitenkin kevyemmällä musiikilla ja rockilla erittäin kuuntelemaan innostava. Hiukan kevyempiin setteihin tottuneille tämä yhdistelmä antaa aivan uudenlaisia elämyksiä auktoriteetin osalta. laadukas virtajärjestelmä, tarjoaa roppakaupalla hauskuutta. Focuksen bassopaketti yhdistettynä sellaiseen settiin josta löytyy mm. Yhteenveto Tuhannella eurolla saa autohifistä puhuttaessa monenlaista mukavaa. Se ei ole erottelevin mahdollinen ja en haluaisi missään nimessä lähteä vertaamaan sitä varsinaisiin äänenlaatusubbareihin. Tämän testikotelon kanssa saavutettiin yllättävän oivallinen kompromissi laadun ja määrän suhteen. Kuuntelijan ilme kyllä paljasti aluksi vahvan epäuskon tulevasta, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Lord Estin Reggaerekka kajahti eetteriin, oli hymy korvissa. 86 A uto S ound 86 A uto S ound KOKEILUSSA 4000 W RMS pukkaava A/B-luokan lankku. Demobassottelijan unelmapaketti! TEKNISET TIEDOT: VAHVISTIN • Merkki Focus Acoustics • Malli FX-2500D • Suositushinta 599 euroa erikseen ostettuna • Maahantuoja Kokko-Tuonti Oy • Puhelin 06-8680400 • Internetissä www.focusacoustics.com TEKNISET TIEDOT (VALMISTAJAN ILMOITTAMAT) • Jatkuva teho 1 x 750 W @ 4 ohm • Jatkuva teho 1 x 1400 W @ 2 ohm • Jatkuva teho 1 x 2100 W @ 1 ohm • Jatkuva teho 1 x 2500 W @ 0,5 ohm • Jatkuva teho linkattuna 1 x 5630 W @ 1 ohm • S/N >90 dB • Alipäästösuodin 30-250 Hz • Subsonic 10-60 Hz • Bass boost 0-18 dB @ 45 Hz • Vaiheenkääntö 0-180 astetta • Taajuusvaste 10-350 Hz, +/1 dB • Thd <0,1 % @ 4 ohm • Hyötysuhde 86 % @ 4 ohm • Sulake 200A (ulkoinen) • Sisääntuloherkkyys 200 mV – 8 V, +/5 % • Mitat 235 x 58 x 439 mm MAXBOOM TEHOMITTAUS • Jatkuva teho 1 x 1024 W @ 4 ohm • Jatkuva teho 1 x 1800 W @ 2 ohm • Jatkuva teho 1 x 2500 W @ 1 ohm. Kuuntelimme Cliossa lyhyet demot muutamista reippaampaa alarekisteriä sisältävistä kappaleista (mm. Kummallakin varmasti osutaan alueelle, toisella vain selvästi tarkemmin ja lähemmäs kuin toisella. Tässä kuuntelutuksessa hyvänä puolena oli myös se, että kuuntelija (joka ei halunnut nimeään lehteen) ei ollut kovinkaan "autohifiorientoitunut" ja näin ollen nähdyt asiat eivät todennäköisestikään vaikuta arviointiin. Apukorvat Pyysin erään kotihifiä ja järeämpää kotiteatteria harrastavan tuttuni kuuntelemaan Clion bassosettiä, saadakseni hiukan lisää näkemystä asiasta. Maallikko pystyy helposti samaistumaan pienen auton kanssa tähän järisyttävään bassoon", kertoo taittomestarimme. Projektimme kotelovalinta meni aika lailla nappiin ja sen suhteen ei oikeastaan jäänyt mitään hampaankoloon. Jos nyt aloittaisin uudelleen, niin tekisin kaiken samalla tavalla. Mutta toisella pystyy myös kaatamaan vaikka metsää... Laitteet ovat hintaisekseen asiallisia ja voin antaa tämän kokeilujakson pohjalta näille erittäin vahvan ostosuosituksen. Focuksen paketin äänenlaatu on sopivasti säädettynä yllättävän tasapainoinen ja yleispätevä. Tämän toteamuksen allekirjoittaa varsin moni hifisti. Kuuntelutin Focus Acousticsin pakettia myös lehtemme taittajalle Davidille, jolla ei itsellään ole ennen AutoSoundin tekijätiimiin tuloa ollut juuri minkäänlaista kosketusta autohifiin, vaikka musiikki kuuluukin vahvana osana kaverin elämää. Kuuntelun hauskuusmomentti on hyvin korkealla vaikkei koko aikaa vedettäisikään nupit kaakossa, ja tähän saakka jokainen joka tätä settiä on suostunut kuuntelemaan, on poistunut autosta vilpittömästi hymyillen. Virheitä ja puutteita löytyy, mutta hyvät ominaisuudet kompensoivat niitä erinomaisesti. Tarkkuuttakin kyllä on, mutta mikäli tätä koteloa verrattaisiin suoraan vaikka tässä samassa numerossa kuunneltuun JL Audion elementtiin, olisi se vähän sama asia kuin kirurginveistä verrattaisiin viidakkoveitseen. Sellaista ei nyt valitettavasti löytynyt, eikä niitä etenkään yhden ohmin monokuormaan kykeneviä liikaa taida olla edes olemassa. "Kun soundi on hyvä, saa bassoa tulla vähän reilumminkin". Testimateriaalina käytimme omaa kokoelmalevyäni, joka sisälsi useita erilaisia bassotestaukseen hyvin soveltuvia kappaleita. "Subbari oli Clion perässä jopa naurettavan iso, mutta hetken kuunneltuani ymmärsin ison basson voiman pientä autoa pomputellessaan. Knife Party: Centipede ja Pendelum: Set Me On Fire), ja kasvojen ilmeistä päätellen Focus teki jonkin asteisen vaikutuksen myös Davidiin. Palautteen mukaan yllätyksenä tuli se, miten tämän kokoluokan elementti pystyy tarjoamaan sekä todella tiukkaa ja kontrolloitua potkua että äärimmäisen matalaa bassomurinaa, joka tulee sellaisella tasolla että näkö hämärtyy
A uto S ound 87
Laadukkaista hifi bassoistaan tunnetun fi rman tuotelistalta voidaan poimia pelkästään 12-tuumaisia elementtejä yhdeksän erilaista. Siinä on vankan oloinen peltirunko sekä halkaisijaltaan 135-millinen magneetti. Subbaria katsellessa ja kuvauspöydällä pyöritellessä kiinnitän huomiota sen todella virheettömään työnlaatuun. ELEMENTILLÄ ON HINTAA MALTILLISET 179,90 EUROA, MUTTA SAADAANKO TÄHÄN RAHAAN VIELÄ MINKÄÄNLAISTA ÄÄNENLAATUA. 88 A uto S ound 88 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti: Janne Soilakari Kuvat: Valmistaja ja Janne Soilakari P erinteikkään jenkkimerkin JL Audion subwoofermallisto on yllättävänkin laaja. JL AUDIO 12W1V3-4 SUBWOOFER SUOSITTELEMME . Tehonkestoa luvataan 300 wattia ja valmistaja suosittelee käytettäväksi vähintään 75-wattista vahvistinta. Kaikki kokoamiseen liittyvät asiat on tehty ainakin päältäpäin tarkastellen äärimmäisen hyvin. Hintaluokka alkaa noin 90 eurosta ja jatkuu aina 800 euroon saakka. Tässä on sellainen. Edullisempi pää on sitten hyvinkin ”perinteisen” näköistä settiä, joka tavallaan luo tiettyä hifi uskottavuutta. Kalvo on valmistettu muovista ja pölykuppi on käänteistä mallia.. Elementissä on peltirunko ja halkaisijaltaan 12-tuumaiseksi vähän pienehkö magneetti. Kaikki osat ovat täysin suorassa, kun monesti näkee pieniä (sinänsä soundin kannalta merkityksettömiä) keskitysheittoja ja muuta vastaavaa. . Tällä kertaa ei näe. Olen joskus ennenkin todennut, että JL Audion subbarit aiheuttavat käsittämättömän voimakasta omistushalua. Toki pari järeintä mallia ovat oikeasti melko jyhkeitä tekeleitä, mutta niidenkään suunnittelussa hakemalla haettu kaupallisesti myyvä ulkoasu ei ole se oleellisin juttu, kuten välillä tuppaa joidenkin toimijoiden kohdalla olemaan. . Mitään liimaroiskeita ei ole missään, ei ainuttakaan. Nämä selittävät vain 5,5 kilon painon. Elementti Elementti painaa 12-tuumaiseksi todella vähän, vain 5,5 kiloa. . Elementissä on yksi neliohminen puhekela, jolle ei poikkeuksellisesti ole magneetin pohjassa lainkaan jäähdytysreikää. Kaiutinjohdoille löytyy hintaluokassaan erittäin laadukkaat ja hyvin kiinnitetyt painoliittimet. Elementin kalvo on valmistettu muovista ja merkin logon sisältävä pölykuppi on malliltaan käänteinen ja valmistettu alumiinista. . Elementti toimitettiin kuunneltavaksi Bassworxin kotelon kanssa, joka on tälle kevyehkölle elementille ihan asiallinen valinta. A UTO S OUND neen hifi stin pupillit laajenemaan ja pulssin kohoamaan pelkällä ulkonäöllään. Kokeiluun saamani 12W1v3-4 on 179,90 euron suositushinnallaan JL Audion kolmanneksi edullisin 12-tuumainen. Mallistolle on tunnusomaista kautta linjan havaittavissa oleva konstailemattomuus. Todella huikeaa viimeistelyä, vaikka kyseessä on vain merkin keskisarjan halvemman osaston tuote. Todella harvassa ovat ne alle 200 euron hintaluokan elementit, jotka saavat paatuSOUNDI RATKAISEE! JL AUDIO 12W1V3?4 EDUSTAA FLORIDALAISMERKIN SUBWOOFERMALLISTON KEVYEMPÄÄ OSASTOA. Tämä vaikuttaa varmasti elementin maksimitehonkestoon, mutta mahdollistaa myös sen, että upotussyvyydeltään 137-millinen subbari voidaan koteloida erittäin litteään koteloon, koska magneetin ja kotelon takaseinän väliin ei tarvitse jättää minimissään kuin muutama milli rakoa
Perinteisempää 18 tai 24 dB jyrkkyyttä loivempi vaihtoehto tuntuisi antavan paremmin tukea etupäälle ja tässä tapauksessa myös integroituu paremmin. Juniorilla huomaa miten hyvin subbari on vaiheessa midbassojen kanssa ja soundi on mukavasti rullaavaa ja helpon kuuloista. Kotelon sisusta oli täytetty vanulla ja sisäinen kaiutinkaapelointi oli asiallista perustasoa. Mielenkiintoisesti loivalla jakojyrkkyydellä monesti ilmenevä kumina puuttuu kokonaan, mutta se on tietysti vain hyvä asia. A uto S ound 89 Testaus Kuuntelin subbarin maahantuojan toimittamassa 34-litraisessa suljetussa kotelossa. Suosittelen elementtiä kaikille edullista äänenlaatusubbaria etsiville, JL Audio 12W1v34 on aivan varmasti yksi parhaista tässä hintaluokassa. Rammsteinin alun bassohumahdus voisi tulla vieläkin vakuuttavammin, nyt ei ihan menty sille tasolle jolle parhailla on päästy. Muutenkin kaipaisin vielä muutaman mitallisen lisää kaikkea sinne ihan alimmille, silloin olisi todella asiallinen paketti. Arvosana kuuntelusta: 9KUUNTELUMATERIAALI Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Jorma Kääriäinen ja Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata + erilliset bassobiisit Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire Cheek: Kuka muu muka Donkeyboy: Triggerfi nger Martin Garrix: Animals Milk Inc: Last Night a DJ Saved My Life TEKNISET TIEDOT • Merkki JL Audio • Malli 12W1v3-4 • Suositushinta 179,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09-41 500 210 • Internetissä www.simex.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 300 W RMS • Impedanssi 4 ohmia • Herkkyys 86,1 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 137 mm • Kokonaishalkaisija 317 mm • Asennusreiän halk. Suljetuksi koteloksi ihan hyvä kuitenkin. Toccata tulee lineaarisesti, mutta alin nuotti jättää toivomisen varaa. Lynnäreillä on hyvin potkua ja erottelua, todella sävykästä menoa. Kotelo on malliltaan Bassworx HSR12 ja se on valmistettu 18-millisestä MDF-levystä. 281 mm • Magneetin halk. Laadukasta ääntä saadaan joka tapauksessa aikaan riittävästi jopa viihteellisempään käyttöön, ja jos tämä ei piisaa niin katso suoraan jotain toisenlaista elementtiä, edullinen JL Audio ei ole silloin sinulle. Matalimmat bassokouraisut eivät tule niin vakuuttavasti kuin voisivat, mutta vastineeksi vähän korkeammalla oleva potku tulee ilman kuminaa tai muita negatiivisia lieveilmiöitä. Ei hullumpi, ei todellakaan. Ohjelmalähteenä kuuntelutestissä toimi Alpinen DSP-soitin, jolla säädettiin jakotaajuus sopivaksi. Subbarikotelo sijaitsi kuuntelun aikana auton tavaratilassa elementti taaksepäin suunnattuna. Metallican tuplabasari erottuu keskitasoa huomattavasti selkeämmin, mutta Harton tappedhorniin (esitelty AutoSound 4-5/2015) on vielä matkaa. Cosmic Hipolla voimantunne on yllättävä ja sama helppous jatkuu, ääni tulee kokonaisuutena erittäin pakottomasti. Voi keskittyä nautiskeluun, kun ei ole ihmeemmin virheitä bongattavaksi. Vaikka en olekaan mikään perinteisten valmiskoteloiden ylin ystävä, niin tämäntyyliselle kevyelle soundibassolle tällainen suljettu versio on ihan passeli valinta. Subbaria ohjattiin DLS:n A6 monopäätteellä 4 ohmin kuormaan, jolloin tehoa oli käytössä noin 500 W RMS. kotelo Suljettu 31,5 litraa (brutto), refl eksi 45,3 litraa, viritys 32 Hz PARAMETRIT • Fs 26,21 Hz • Qts 0,502 • Vas 76,63 l • Xmax 11 mm lineaarinen KOTELON TIEDOT • Merkki Bassworx • Malli HSR12 • Tilavuus 34 litraa suljettu • Mitat Leveys 495 mm, korkeus 378 mm, syvyys 292 mm (ala) / 220 mm (ylä) • Materiaali 18 mm MDF • Paino Ilman elementtiä noin 9,5 kiloa KUUNTELUARVIO Erittäin hyvin kiinnitetyt ja muutenkin laadukkaat painoliittimet kaiutinkaapelille.. Kokeilen muutamia jakotaajuusvaihtoehtoja, joista 50 Hz 12 dB jyrkkyydellä tuntuisi toimivan varsin hyvin. Itse asiassa integroituu todella hyvin! Esimerkiksi Agentsilla Kääriäisen matala ääni saa subbarista lisätukea ja auktoriteetti nostaa ihokarvat pystyyn. ”Luukutusbiiseillä” tuntuisi kestävän mukavasti kovempaakin käskytystä, tosin en uskalla viedä tätä aivan äärirajoille, jätetään se homma Cheekille. Kumina loistaa poissaolollaan. Tykkään aika lailla, voisin ottaa jopa omaankin käyttööni. 135 mm • Paino 5,5 kg • Opt. Subbari tuntuu tarvittaessa myös todella nopealta ja pitkien nuottien loppupotkut tulevat uskottavasti. Subbari toimitettiin kuunneltavaksi 34-litraisessa Bassworxin suljetussa kotelossa. Mutta on tämä jo nyt hyvä, hipoo jopa kiitettävää. Pääkaiuttimina käytettiin Renault Clion etuovien alaosaan ja peilikolmioihin asennettua 6,5” erillissarjaa
Vaahtomuovin sisälle huolellisesti käärityn Picon lisäksi paketista löytyy irrallisessa pesässä oleva 15 ampeerin sulake sekä kiinnitysruuvit. Vahvistin vain on niin hämmentävän pienikokoinen. Sillattuna tehot kasvavat 200 wattiin, joka riittää jo hiukan herkemmän subbarin ohjaamiseen. Suositushintaa Picolla on 209 euroa ja RMS tehoa siitä todellakin luvataan lähtevän 14,4 voltin jännitteellä ja prosentin säröllä 80 wattia per kanava neljään ohmiin. . Ohjekirja myös painottaa, että valmistaja suosittelee vahvistimen asennuttamista ammattilaisella. Laitteen kaiutinliittimien terminaali on virtapuolen tapaan irrotettavissa. Pakkaus ja laite Laitteen pakkaus ei ole koolla pilattu, mutta siltikin suurin osa sen sisustasta on pehmustetta. Kyllä on kompakti! Ensialkuun kuultuna valmistajan antamat teholupaukset tuntuivat tämän kokoisesta taskupakkauksesta uskomattomilta, mutta tarkemmin ajatellen laitehan on käytännössä kolmasosa taannoin AutoSoundin 6/2015 numerossa testatusta saman merkin 6-kanavaisesta DSP-vahvistimesta, mutta ilman signaaliprosessoria. A UTO S OUND Kaikki säädöt löytyvät samalta sivustalta virtaja RCA-littimien kanssa. Kokoa laitteella on 87 x 80 x 30 mm ja painoa karvan päälle 300 grammaa. Liittimet ja säädöt Laitteen virtaja kaiutinliitännät on toteutettu signaaliprosessoreista tutuilla irrotettavilla terminaaleilla, joihin ei juurikaan 4 mm2 paksumpaa kaapeSUOSITTELEMME . . Vielä kun tämän saisi mustana... Ei niitä millejä vain tarvita sen enempää. Kokonsa puolesta terminaali soveltuu huomattavasti paremmin kaiutinkaapeleille kuin virtajohdotukseen.. . Mukana seuraa myös ohjelehtinen, josta löytyy tutuimpana englanninkieltä sekä suhteellisen selkeät kuvat laitteen kytkennästä ja säädöistä. 90 A uto S ound 90 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Mittaukset: AutoSound Technical Magazine ITALIALAISEN MOSCONIN EISA-PALKITTU PICO 2 MINIVAHVISTIN HERÄTTI ANSAITTUA HUOMIOTA VIIME VUODEN LOPPUPUOLELLA. PIPPURISIN! Mosconi Gladen Pico 2 vahvistin PIENIN & Kuvassa on normaalikokoinen AutoSound-lehti ja hieman normaalia pienempi vahvistin. Tähän vaikuttaa suuresti sen poikkeuksellinen alumiinikuori, joka ympäröi piirilevyä joka puolelta. Työnjälki on suositushinta huomioiden asiallista tasoa. . Fyysisiltä mitoiltaan Pico on tästäkin huolimatta erittäin pieni, joten voidaan todeta että vahvistinteknologia on jälleen mennyt eteenpäin. KUN TUNNETUN LAATUMERKIN 2 X 80 WATIN TEHOLUPAUKSILLA VARUSTETTU AUTOVAHVISTIN ON MITOILTAAN SUUNNILLEEN KAHDEN PÄÄLLEKKÄIN OLEVAN KORTTIPAKAN KOKOINEN, PITÄÄ AIHEESEEN TUTUSTUA TARKEMMIN! M osconi Gladen Pico 2 vahvistin palkittiin viime kesänä EISA:n toimesta vuoden parhaimpana ja innovatiivisimpana auton vakiolaitteiston helppona päivitysratkaisuna. Perustuntumaltaan vahvistin tuntuu jämerältä. Virtaliitinterminaalista olisi ihan kernaasti voinut suunnitella pykälän verran järeämmänkin
• Merkki Mosconi • Malli Gladen Pico 2 • Suositushinta 209 euroa • Maahantuoja SK-Autosound Oy • Puhelin 010-29 22 800 • Internetissä www.sk-autosound.fi OMINAISUUDET (VALM. Kolmiasentoisesta valintakytkimestä voidaan ottaa käyttöön ylipäästö, alipäästö tai ohittaa suodin kokonaan. Rajattomalla laulajien äänensävyt toistuvat suunnilleen kuten pitääkin ja laite välittää myös tilan jotakuinkin oikeanlaisesti, joskaan uskottavuus ei ole vertailulaitteen tasoa. Lynnäreillä piisaa potkua ja tarkkuus on ihan kohtalainen, tosin kun tietty raja ylitetään soundi tuntuu muuttuvan "mössöksi" lähes joka biisillä. Hyvä kuitenkin. Mikäli käytetään High Leveliä (joka vaatii luonnollisesti myös sopivan kytkentäkaapelin), laite herää automaattisesti tunnistettuaan sisään tulevan signaalin. Tämän lisäksi virtaliitäntöjen puoleisessa kyljessä on normaali gain-ruuvi eli sisääntuloherkkyyden tasonsäädin. Kokoa on vaivaiset 87 x 80 x 30 mm.. Erillissarja kuunneltiin sen omien jakosuotimien kanssa yksistään. Tai ehkä erikoisuuden tavoittelijalle joka kuuntelee vain kohtuullisilla äänenvoimakkuuksilla. Potku on vähän pehmeää, mutta vahvistin tuntuu alkukuuntelun perusteella yllättävän tehokkaalta, etenkin kun tiedän mitä vahvaria nyt kuuntelen. Kokeilin taannoin ihan vain omasta mielenkiinnostani erästä 5-kanavaista vahvistinta, jonka subbarikanava oli soundiltaan tavallaan ihan "kiva", mutta voiman suhteen vähän tumppu ja tehoa ei vain loppupeleissä saatu tarpeeksi miellyttävään käyttöön. Näistä on pakko antaa hiukan miinusmerkkistä palautetta. Pakko kyllä todeta että tietäen millä vahvistimella subbaria ohjataan, meno pysyy uskomattoman pitkälle kuunneltavana. Soundi oli bassokäytössäkin ajoittain ihan hyvä, mutta kontrolliongelma kovemmalla voimakkuudella on silti ikävä juttu. Cosmic Hipolla soundi pysyy nipussa kun äänenvoimakkuus on keskitasoa, kovempaa luukuttamista ei pysty harrastamaan, ilman että bassopäästä tulisi suttua. Arvosana subbarikäytössä: 7Mittautimme kuuntelujen jälkeen myös laitteen tehot alihankkijallamme. Cosmic Hipolla rumpalin peltien hehku ei aivan välity samalla loisteella kuin vertailupäätteen kanssa, mutta olen silti aidosti yllättynyt. Metallican tuplabasarit ovat aika kova pala, vaikka vähän maltillisemmalla voimakkuudella pienen pientä erotteluakin on olemassa. Nightwishillä homma toimii kuten sen kuuluukin ja kappaleiden perinteiset ongelmakohdat kuten järjetön kireys ja yläpään "räkiminen" eivät nosta päätään tavallista enempää. Agentsilla äänessä on ryhtiä ja oikeanlaista läsnäoloa. Kyllä tälläkin pärjää, mutta... Ihmeen hyvä! Nilsillä paras intensiivisyys ei välity, mutta aivan perushyvä suoritus silti. Onhan tämä nyt vaan sympaattinen tapaus, ja ihan oikeaa hifiä! Nykyaikainen D-luokan tekniikka mahdollistaa tehon pakkaamisen näin tiiviiseen pakettiin. Aloitan kuuntelemalla vahvistinta pääkaiuttimien kanssa. Laulajan ääni pysyy luonnollisena koko kappaleen ajan ja jopa diskanttialue on ihan siisti, joskaan ei referenssinä käyttämäni Alpinen veroinen. Vahvistimesta löytyy myös yksinkertainen 12 dB/okt. Subwooferia testatessa Pico oli kytkettynä neljän ohmin kuormaan ja laitteiston etupäätä ohjattiin Alpine MRV-F900:lla, joka toimi myös referenssinä pääkaiutinkuuntelulle. Määrällisesti ääntä saadaan ulos sen verran mitä järjellinen hifikuuntelu autossa sisällä vaatii. Laitteen pituutta ei olisi tarvinnut kasvattaa lainkaan, mikäli virtapuolen terminaalista olisi tehnyt hieman järkevämmän kokoisen. Mutta sitten pääkaiutinkäyttö! Tältä osin äänenlaatu oli koko testin läpi kohtuullisen mainio, ei mitään huippua mutta sanotaan että yllätyin positiivisesti. Laitteelle keksii kyllä kosolti käyttökohteita muuallakin kuin auton vakiolaitteiston parantajana ja uskallan antaa sille jopa ostosuosituksen, vaikkei arvosana aivan kiitettävän puolelle kääntynytkään. Sävyjä välittyy hyvin, mutta hiemankin suuremmalla voimakkuudella esimerkiksi matalat miesäänet eivät saavuta sellaista subbarista lähtevää viimeistä auktoriteettia, joka järeämmän bassopäätteen kanssa tulee. Yhteenveto En minä tätä subbaripäätteeksi oikein voi suositella, muuhun kuin sellaiseen järjestelmään mihin jostain syystä ei fyysisesti kookkaampaa vahvistinta voida asentaa. Vahvistin teki kuitenkin vaikutuksen ja ylitti testaajan odotukset moninkertaisesti, joten tämä riittäköön. RCA-liittimet ovat myös halvan oloiset, mutta ajavat asiansa, eikä tässä hintaluokassa juurikaan runkoon kiinnitettyjä laadukkaampia malleja muutenkaan tavata. Vaikka sellaisen joka ottaa vastaan 8-10 mm2 piuhaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että virtapuolen piuhoitus pitää "supistaa" ennen vahvistinta, eli asentaa vaikkapa sopiva jakoblokki vahvistimen läheisyyteen. Eli se mainittu "sekoaminen" tulee vasta perusvoimakkuutta jonkin verran suuremmalla äänenvoimakkuudella. Kuustosella soundi on varsin hyvin kohdallaan. Arvosana pääkaiutinkäytössä: 8+ Subbaria kuunnellessa hain säädöt kohdalleen Alpinen jakosuotimen kanssa, koska Picon 80 Hz / 12 dB leikkauksella ei tässä kokoonpanossa toimi. Kuuntelussa ei ole käytössä lainkaan jakosuodinta. ILM.) • Kanavia 2 • Luokka D TEHOILMOITUKSET • Stereona RMS 4 ohm 2 x 80 W (14,4V / 1% THD) • Stereona RMS 2 ohm 2 x 100 W (14,4V / 1% THD) • Sillattuna RMS 4 ohm 200 W (14,4V / 1% THD) • THD 0,06% • S/N, A-painotettu 100 dB • Toistoalue 10 Hz 20 kHz • Hyötysuhde Yli 75 % • Jakosuodin Off / LP / HP 12 dB/okt. Picoa kuunnellessa syntyi kohtuullisen vahva mielleyhtymä tuohon kuunteluun. Rammsteinin alun bassohumaukset tulevat myöskin kohtuullisella voimakkuudella melko ok, mutta vähän kovemmalla soundi muuttuu "laiskaksi". Toccatalla alin nuotti karkaa täysin, muuten tämäkin biisi meni läpi ihmeen kuunneltavasti. Mittausten tulokset löytyvät teknisten tietojen alapuolelta. A uto S ound 91 A uto S ound 91 KOKEILUSSA lia saa sopimaan (tämäkin saattaa tehdä jo hiukan tiukkaa, 2,5 mm2 sopii ongelmitta). Soundissa saisi etenkin kovemmalla olla enemmän dynamiikkaa. Pico ei aivan päässyt valmistajan lupauksiin, mutta voidaan sanoa että riittävän lähelle kylläkin. jakosuodin, joka toimii 80 hertsin taajuudella. / 80 Hz • Sulake 15 A • Mitat 87 x 80 x 30 mm • Paino 0,310 kg • Muuta Low Level / High Level kytkin, Auto Sense High Level tilassa MITATTU LÄHTÖTEHO • Stereona RMS 4 ohm 2 x 71,3 W (14,4V / 1% THD) • Sillattuna RMS 4 ohm 194 W (14,4V / 1% THD) • Virrankulutus Stereokytkennällä 15,65 A Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Agents: Mä elän vieläkin Lauluyhtye Rajaton: Butterfly Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Janita: Sävyjä Janita: Jos Ikävä Tuntuu Tältä Nils Löfgren: Keith Don't Go Nightwish: Crimson Tide / Deep Blue Sea (Live) Nightwish: Sacrament of Wilderness (Live) TEKNISET TIEDOT KUUNTELUMATERIAALI KUUNTELUARVIO Testasin Picoa Renault Clio -henkilöautoon asennetussa laitteistossa, jossa ohjelmalähteenä toimii Alpinen DSP-prosessorin sisältävä laadukas CD-soitin. Terminaalit tuntuvat pysyvän kohtalaisen tiukasti paikoillaan, mutta pienellä lisäsuunnittelulla niistä olisi saanut tehtyä huomattavasti paremmat ja ainakin uskottavammat. Signaalisisääntulon vierestä löytyy High Level ja Low Level sisääntulojen valintapainike, jolla siis voidaan valita onko käytössä soittimen kaiutinlähdöistä tuleva signaali vai esivahvistimesta tuleva. Pääkaiuttimina setissä oli Kickerin testeissä menestynyt QS652 2-tiesarja ja subbarina tähän kuunteluun sopivimmaksi katsomani vanha sotaratsu DLS MW12 refleksikoteloituna
Parhaimmissa vahvistimissa antoteho saattoi olla jopa yli kahdeksan kertaa suurempi ilmoitettuihin luokitustehoihin nähden. Vain näin muutamia mainitaksemme. Antotehoja oli silloin tehtaan lupausten mukaisesti 200 wattia kanavalle, joka kuitenkin poikkesi esimerkiksi Orionin legendaarisen HCCA 225 päätteen suoritusarvoista. K ultaisen 90-luvun taite merkitsi uudenlaista ajankohtaa autohifi lle, sillä tuon vuosikymmenen alkupäivinä autolaitteiden suosio alkoi kasvamaan räjähdysmäisesti. 92 A uto S ound 92 A uto S ound KOKEILUSSA PRECISION POWER KUUMAA ARIZONAN RAUTAA! Teksti ja kuvat: Tom Hietaharju KLASSIKKOHIFIÄ ESITTELYSSÄ OSA 13. Precision Powerin historia on kuitenkin siinä mielessä hieman erilainen, sillä tehdas aloitti toimintansa ikään kuin jälkijunassa. Ainoana erikoisuutena olivat DIN liittimet, joihin voitiin tuoda signaalia Precision Powerin omista esivahvistimista ja jakosuotimista tarjoten hiukan enemmän säätömahdollisuuksia. NIISTÄ OLI PRECISION POWERIN LAITTEET TEHTY AIKANA, JOLLOIN MIEHET OLIVAT TERÄSTÄ JA AUTOVAHVISTIMIA VOITIIN OIKEASTI KUTSUA NIIDEN OIKEILLA NIMILLÄ. Päätteet olivat myös ajalle tyypillisesti karuja, sillä niistä ei löytynyt minkäänlaisia säädettäviä jakosuotimia. SILLOIN HINTA EI OLLUT SE RATKAISEVA TEKIJÄ LAITEVALMISTAJIEN SUUNNITTELUINSINÖÖRIEN PÖYDÄLLÄ, EIKÄ KÄYTTÄJIEN LOMPAKOSSA. Ensimmäisenä tuotteena päivänvalon näki kaksikanavainen Pro Mos 2050 vahvistin, jonka nimi koostui lyhennettynä sanoista Professional Mosfet. Malliston numeromerkinnät tarkoittivat kanavakohtaista neljän ohmin lähtötehoa. Monen tunnetun valmistajan vahvistimissa oli tunnusomaista marginaaliset antotehot neljän ohmin kuormalla ja antotehojen kasvu päätteitä kuormitettaessa. Art-sarjan synty Precision Powerin suosio kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti ensimmäisen Pro Mos malliston myötä ja vaikka sen aikaisessa hinnoittelussa merkki oli hieman monia kilpailevien valmistajien tuotteita kalliimpi, oli äänenlaatu se. Pro Mos sarjaa valmistettiin aina vuoteen 1995 saakka ja mallisto laajeni käsittämään kolme kaksikanavaista ja kaksi nelikanavaista mallia. SILLOIN MONI HUIPPUVALMISTAJA TULI TUNNETUKSI LAADUSTA. Muuten mallisarjan jokainen vahvistin oli vakaa yhden ohmin kanavakohtaisiin kuormiin, tarjoten antotehojen tuplaantumisen aina kuorman puolittuessa. Tosin sen aikaisessa dollariarvossa Precision Powerin lähes 800 dollarin hankintahinta nosti sen kalliimpien vahvistimien kategoriaan, sillä Orionin omistajaksi pääsi jo noin 600 dollarilla. Nelikanavaisten mallit puolestaan olivat Pro Mos 425 ja 450. Tuolle lempinimelle tuli kuitenkin paremmin käyttöä myöhemmin, kun Pro Mos sarjaakin tutumpi mallisto saapui markkinoille. Tässä artikkelisarjassa olemme esitelleet jo useampiakin tunnettuja valmistajia, joiden toiminta jatkuu yhä tänäkin päivänä. TAITEELLISESTI KUVIOIDUISTA JÄÄHDYTYSKUORISTA, MINIMALISTISESTA ULKOASUSTA, LAADUKKAISTA KOMPONENTEISTA JA HUIPPULUOKAN ÄÄNENLAADUSTA. Orion oli lähtötehoiltaan vain 25 wattia kanavalta, mutta koska sitä voitiin kuormittaa aina puoleen ohmiin asti, olivat luvatut antotehot miltei identtiset Precision Powerin kanssa. Noihin haastaviin aikoihin ajoittuu myös Precision Powerin synty. Precision Power saavutti kuitenkin vankkumattoman maineen tehokkaana ja ennen kaikkea musikaalisena vahvistinmerkkinä ja merkin suosio kasvoi tasaisesti. Vahvistin oli ajalle tyypillisesti vakaa mataliin kuormiin, aina yhden ohmin stereokuormaan asti. NÄIN TAPAHTUI MYÖS TÄMÄNKERTAISEN ARTIKKELIMME PÄÄTÄHDELLE. Lisäksi jo näistä Precision Powerin ensimmäisen mallisarjan vahvistimien kuorista löytyivät artistisen koristeelliset kuvioinnit ja jotkut vanhemmat harrastajat kutsuivat jo näitäkin Art lempinimellä. Kaksikanavaiset kantoivat kuorissaan mallimerkintöjä Pro Mos 12, 25 ja 50, joista suurin oli uudempi version toiminnan aloittaneesta 2050 mallista. Nämä olivat niitä legendaarisia cheater amppeja, niin sanottuja huijausvahvistimia, joiden pääasiallinen tarkoitus oli saada etumatkaa sen aikaisissa autoäänentoiston kilpailuissa, joiden luokitukset jaettiin vahvistimien ilmoitettujen antotehojen mukaan neljän ohmin kuormaa käytettäessä. Historian siipien havinaa Precision Power lanseerasi ensimmäisen vahvistinmallinsa keskelle kuuminta valmistajien wattisotaa aivan 90-luvun alkupäivinä. Sen aikaisia markkinoita hallitsivat muun muassa sellaiset tunnetut valmistajat kuin Orion, Soundstream, Linear Power ja Rockford Fosgate
Pro Mos malliston saavuttua elinkaarensa päähän, toi Precision Power markkinoille täysin uudistetun mallisarjan, jolle myöskin annettiin suoraan Art nimike, sillä niidenkin jäähdytyskuorta koristivat taiteelliset kuvioinnit Pro Mos malliston tavoin. Koko Art mallisarja oli valmistettu samojen tiukkojen toleranssien mukaan, kuin Pro Moskin oli, mutta kaikki oli tehty vielä paremmin. 4 ohm. 4 x 100/4 x 200 W • Teho siltakytk. Suunnitteluinsinöörit olivat tehneet paljon kehitystyötä ja uudet vahvistinmallistot oli saatiin markkinoille 90-luvun loppupuolella. Talousnero, joka oli tunnettu pitkin Yhdysvaltoja siitä, että hänen suoranaisella toiminnallaan oli pelastettu varmalta tuholta monta yritystä ja muutettu ne tappiollisista tuottoisiksi. Myös tehtaan koko suunnitteluosasto tuntui olevan ymmällään siitä, mitä pitäisi tehdä, jotta myynti saataisiin nousuun. Suunnitelmat muuttuvat Tultaessa 90-luvun lopulle oli Precision Power jo laajentunut merkittävästi ja valikoimassa oli tuotteita runsaasti. Samoin nelikanavaiset kokivat uudistuksia ja saivat rinnalleen isompitehoiset mallit. Tänä päivänä juuri tuo malli lienee halutuin keräilymalli ja niiden hintalapussa koreilee myös melko suurehko numerosarja. Tehdas ei kyennyt tilaamaan tavaraa pientoimittajilta, eikä uusia mallisarjoja kyetty valmistamaan, eikä lanseeraamaan. Näin ollen Precision Powerin cheater ampit käsittivät vain ensimmäisen Pro Mos malliston. Varsinkaan pitkällä aikavälillä. Kun rahan kiertoa oli tehostettu, Bart totesi Precision Powerin malliston, lähinnä vahvistimien olevan tylsän näköisiä muistuttaen lähinnä pakoputken äänenvaimenninta. Tuo luokitusteholtaan 300 wattia kanavaan puskeva lähes 61-senttinen jättilankku oli 90-luvun puolivälin jälkeen yksi halutuimmista kaksikanavaisista autovahvistimista ja se kykeni siltakytkettynä antamaan ulos yli 1200 watin jatkuvan tehon neljän ohmin kuormalla. Muuttuneet markkinat ja hiljentynyt laatulaitteiden kysyntä ajoivat monet valmistajat vaikeuksiin ja pohtimaan uudelleen toimintastrategiaansa. Pääpiirteittäin ne kaikki kuitenkin pohjautuivat ensimmäiseen esiteltyyn Power Class sarjaan. Silloinen tehtaan johto palkkasi yhden miehen kääntämään kelkkaa. Hän erotti raskaan myyntikoneiston ja alkoi hoitaa suoraa myyntiä tehtaasta käsin jälleenmyyjille. Varoja ei kuitenkaan ollut uuden malliston lanseeraukseen, joten tehtaalla hyllyssä pölyttyneet kromatut juhlamalTEKNISET TIEDOT • Valmistaja Precision Power • Malli PC4800.2 • Mitat 23,72 x 2,25 x 8,9 tuumaa • Sulakekoko 80 ampeeria • Kanavamäärä 4 • Teho stereona 4/2 ohm. Power Class -sarjan vahvistimet seurasivat legendaarisia Art-sarjalaisia. PC-sarjasta nähtiin vuosien saatossa montakin kehitysversiota ja päivityksien yhteydessä myös niiden useat erilaiset mallimerkinnät sekoittavat hieman pakkaa. Näin tapahtui myös Precision Powerin tehtaalle. Kaikki ei kuitenkaan aina ole kullalla silattua. Vuoden 2000 taitteessa tehdas ui syvällä talousongelmissa ja toiminta oli katkolla. Päätuotteita oli noin 60 kattaen erilaiset kaiuttimet, esivahvistimet, virittimet, usean eri mallisarjan päätevahvistimet ja erilaiset signaaliprosessorit. 2 x 400 W • Taajuusvaste 4.5 Hz – 100 kHz • Harmoninen särö 0.02% • Sisääntuloherkkyys 150 mv – 12 volttia • Vaimennuskerroin >500 JAKOSUOTIMET • Etukanavat Ylipäästö 20 Hz – 5 kHz, 12 dB/oktaavi • Takakanavat Ylipäästö 20 Hz – 5 kHz, 12 dB/oktaavi tai alipäästö 44 Hz – 315 Hz, 24 dB/oktaavi MUUTA Qbass plus säätö takakanaville Ylimääräinen konfi guroitava RCA lähtö, jossa vastakkainen suoto takakanavien lähdön kanssa Pelastus ja tuho. Siis mikäli sellaisen harvinaisuuden jostain sattuu löytämään. Ehkäpä juuri tuosta syystä ja ajattoman kauniista muotoilusta johtuen Art mallisto on jäänyt parhaiten elämään koko Precision Powerin mallistosta vuosien vieriessä. Vahvistimet seurasivat siinä mielessä Art sarjaa, sillä myös PC sarja oli vakaa vain kahden ohmin stereokuormiin. Precision Powerilla uskottiin kuitenkin parempaan ja hyvin myynyt Art mallisto oli päätetty uudistaa. Muuten ulkoasua muutettiin kliinisempään suuntaan ja kuoresta puuttuivat täysin ensimmäisen mallisarjan tunnusomaiset suurikokoiset jäähdytysrivastot. Ja koska Art sarja myös siivitti tehtaan kukoistuksen vielä jyrkempään nousuun, on myös niiden valmistusmäärät olleet muita mallisarjoja suuremmat. Mallistoon kuitenkin sisältyi edelleen erittäin tehokas kaksikanavainen PC2350, jonka pohjautui osittain Art sarjan 1200.2 jättiläiseen. Kuvassa hieman tuoreemman mallisarjan edustaja, joka on nähnyt päivänvalon vasta merkin huippuvuosien jälkeen. Suurimmaksi ongelmaksi listattiin hiljentynyt kalliimpien autolaitteiden kysyntä ja liian pienet jälleenmyyjät, joiden myyntiin tehtaan toiminta pääosin perustui. Tosin Precision Power teki uudessa mallisarjassa hieman erikoisen valinnan, sillä jokainen näistä Art sarjan vahvistimista oli vakaa vain kahden ohmin stereokuormaan. Ja luonnollisesti huippuluokan Precision Power äänenlaadulla. Täysin uudenlaisiin erittäin pelkistettyihin kuoriin oli pakattu sen aikainen paras tietämys autovahvistimista ja uusi mallisto kantoi nimeä Power Class, tuttavallisemmin PC. Precision Powerin Art 1200.2 kirvoittaa taatusti hymyn jokaisen vanhemman harrastajan huulille. Lisäksi jälleenmyyjät saivat huomattavia alennuksia hankkiessaan reilummin tehtaan vanhaa varastoa. Bart muuttikin heti ensitöikseen käsitystä rahan kierrosta. Huteriin saappaisiin astui Bart Penrod. Monien harrastajien mielestä tämä mallisto onkin tyylikkyydessään ollut Precision Powerin kaunein sarja kautta aikojen. Precision Powerilta löytyy myös muita vahvistimia, jotka olivat niin sanottuja erikoismalleja, mutta jos käsittelisimme erikseen jokaista niistä, loppuisi lehden sivuilta tila kesken. Eikä uuden Art sarjan tarvinnut hävetä olemassaoloaan, sillä uuteen mallistoon tuotiin mukaan myös oikeasti siihen aikaan tehokas vahvistin. A uto S ound 93 asia, joka vakuutti sen aikaiset harrastajat. Tehoa oli kuitenkin saatu parannusten myös puristettua lisää ja siltakytkettynä pääte antoikin yli 1400 wattia neljän ohmin kuormalla. Työntekijämäärää voidaan pitää suurena, sillä vaikka tehdas tahkosikin lähes 10 miljoonan dollarin liikevaihtoa alkuvuosinaan, voitiin silti puhua keskimääräistä pienemmästä audioalan yrityksestä. Maksuaikaa myös suotiin ruhtinaalliset 90 päivää. Niitä halukkaita ostajaehdokkaita kun ei varmasti ole Old School harrastajien joukossa vai yhtä. Myös tuotantokapasiteetti oli huipussaan ja parhaimmillaan tehdas työllisti noin 60 työntekijää, joista yhdeksän toimi pelkästään suunnittelupuolella. Myös kuusikanavainen versio näki päivänvalon. Pikemminkin päin vastoin, sillä hiljentynyt laadukkaamman autohifi n myynti oli ajanut myös pienemmät jälleenmyyjät maksuvaikeuksiin ja tämä näkyi luonnollisesti suoraan myös tehtaan tuloksessa. Samaten saatiin rahaa kiertoon jo olemassa olevista tilauksista, kun myyntikoneisto oli kevyempi. Tosin wattisotakin alkoi osoittaa jo hyytymisen merkkejä 90-luvun puolen välin tietämillä sen aikaisen kilpailujärjestön luokitustehojen sääntömuutosten jälkeen ja vaikka moni valmistaja vielä jatkoikin matalakuormapäätteiden valmistusta, kulki Precision Power enemmän äänenlaadun tiellä. Ongelmat kuitenkin jatkuivat, sillä uusi mallisto ei nostanut tehtaan myyntiä halutusti, eikä liikevaihto osoittanut kasvun merkkejä. Uuden sarjan myötä mallisto laajeni käsittämään viisi kaksikanavaista ja kaksi nelikanavaista vahvistinta. Ongelmia tuotti kuitenkin raskas myyntiorganisaatio ja se, ettei myynnillistä kasvua ollut juurikaan tapahtunut huippuvuosien jälkeen
Ehkä vähän unettava esitys, mutta kaikki oli kuitenkin kivasti esillä. Tämä suurikokoinen nelikanavainen on myös pahaksi pojaksi ristitty, sillä se oli markkinoille tulonsa aikoihin erittäin tehokas monikanavainen vahvistin. Vahvistin kytkettiin Fluxin erillissarjaa ohjaamaan stereona vain kahden kanavan voimin. Tietynlaiset jälkisoinnit ehkä sammuivat vähän turhan nopeasti. Ja nopea. Hyvässä mielessä. Diskantti helähti tässä eläväisesti ja energisesti, mutta kontrolloidusti. Lyhyen rahoituksen pankit halusivat pienentää luottoriskiään ja puolittivat Precision Powerin tehtaan luottomarginaalin. Niin hyvässä, kuin pahassakin. Tehoa käytössä oli siis valmistajan ilmoittamana 100 wattia kanavaa kohden. Montaa eri mallia on tullut henkilökohtaisesti kuunneltua vuosien saatossa. Mutta jotenkin hajuton ja mauton. Fluxin erillissarjalla tämä pääte ei ehkä loistanut parhaimpien lailla, mutta se teki kaiken niin hyvin, että ainesta on helposti kovatasoiseksi kilpakenttien kauhuksi. Päältä puristava terminaalin ruuvi kyllä liikuttaa terminaalin reiässä olevaa metalliliuskaa painamaan johtoa, mutta jos johto painuu liikaa kasaan, ei metalliliuska riitä puristamaan kaapelia tarpeeksi ja se irtoaa reiästä luvattoman helposti. Mukaan lukien toki monta Art sarjalaistakin. Näin saatiin Power Class sarjan vahvistimista myyvemmän näköisiä. Ja minähän saan valita. Mutta varsinkin keskialueella oli paljon dynaamista kontrollia, joka toi laulajan ääneen hyvin auktoriteettia. Menossa oli rytmiä ja draivia, mutta samalla sitä viiltävää tarkkuutta. Mitä enemmän tulee niitä ensimmäisiä väristyksiä ja mitä enemmän kuunneltava laite lisää musiikkiin väriä, sitä helpommin saattaa iskeä kuunteluväsymys. Voiko sitä sanoa sitten kontrolliksi vai pidättyväisyydeksi, sillä avoimesti kaikki kyllä tarjottiin kuunneltavaksi. Ehkä parhaiten toimi juuri sillä osaalueella. Ai niin. Varsinkin silloin, jos äänenlaatu ei kohtaa omia makumieltymyksiä. Rahaliikenteen vajaus alkoi syödä suoraan tehtaan tulosta ja vain muutamassa kuukaudessa toiminta oli ajautunut kaaokseen, vaikka myynnillisesti lukemat näyttivätkin hyvältä. Pääte sijoittuu mallisarjan keskivälille ikänsä puolesta, eli on sitä uudemman sukupolven mallia. Todella helppo kuunneltava. Vaivaton soundi. Seuraavalle kaudelle Precision Power esitteli Power Class malliston ja niitä myös Petrin auto sai sisälleen. Ja hyvin. Ensimmäinen maata järisyttävä kokemus todellisesta tehosta tuli, tai siltä se ainakin tuntui, kun istahti erääseen legendaariseen E30 Bemariin. Kunnes tapahtui jotain odottamatonta. Ei löydy oikein mitään, mihin tarttua. Virtaa oli myöskin tarjolla ison akkupatteriston turvin. Ja vuosien vieriessä aina kun vastaan on tullut kuuntelukokemuksia Power Classien kanssa, on yhtenäistä ollut niille puhdas dynamiikka ja äärimmäisen tarkka kontrolli. Mitä pidemmälle kuuntelu kuitenkin eteni, sitä paremmin aloin huomata miten hyvä vahvistin on kyseessä. Midbasso oli voimakas. Ei edes kovemmalla voimakkuudella. Ja todella hyvä voiman tunne myös matalilla taajuuksilla. Toisto on ollut myös ylempien taajuuksien osalta erottelevaa ja yksityiskohtiin pureutuvaa olematta kuitenkaan rasittavaa. Subbareina oli Infi nityn Beta sarjan 12-tuumaisia neljä kappaletta julman kokoisessa refl eksikotelossa. Läpinäkyvä äänimaailma ja iso, mutta tarkka stereokuva. Mutta missään kohden ei tullut sellaista vau-efektiä. Jokin aika sitten kun tarjoutui mahdollisuus päästä yhden klassikon omistajaksi, kun myyntiin tuli täysin alkuperäiskuntoinen Power Class PC4800.2. Ne eivät ole yhtä huonot, kuin 90-luvun taitteen monipinniset Molex-liittimet, mutta lähellä mennään. Pitkän linjan harrastajana ja nykyään Hifi kulman osaomistajana tunnettu Heinosen Petri oli rakentanut vaivaa ja aikaa säästämättä isolla kädellä todella kovatasoisen laitteiston. Mutta toiminta, joka oli saatu vauhtiin rullasi silti edelleen samalla vauhdilla ja liikevaihto oli kasvanut jo lähes 300 prosenttia aiemmista huippuvuosista. Tehtaan käyttöpääoma laski suoraan 50 prosenttia. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi vahvistimen liittimiin. Kun nuotti sammuu ja toinen alkaa, ei ollut havaittavissa minkäänlaista sakkaamista. Hyvin lyhyessä ajassa tehtaan liikevaihto oli noussut 24 miljoonaan dollariin ja kuukausittaiset myyntiennätykset rikkoutuivat toinen toisensa perään. Luonnollisesti koska joskus saattaa myös käydä niin, että aika kultaa muistot, oli tuosta jättiläisestä otettava kuuntelumaistiaiset ennen rahan siirtymistä toiselle omistajalle. Se oli sitä ensimmäistä kosketusta äänenpaineeseen. Kun alkukankeudet oli voitettu ja johdot saatu suhteellisen tukevasti paikoilleen, päästiin itse asiaan eli kuuntelemaan. Lisäksi varaston kiertoa ja tavaran toimitusta tehostettiin ja tilauspalvelu laitettiin pyörimään 24 tunnin aikajaksolla sähköisen palvelun kautta. 94 A uto S ound 94 A uto S ound KOKEILUSSA lien kuoret laitettiin normaalituotantoon. Asennusten suhteen auto oli paljon edellä aikaansa näyttävyydessä ja toteutuksessa. Ehkä jos pitäisi valita, niin laittaisin tämän stereona ohjaamaan midbassoja ja siltakytkettynä subbaria. Pitkään tuli makusteltua ja vaihdettua kappaleita tutuista levyistä. Mutta se midbasson toisto teki vaikutuksen. Precision Powerin uusi tehostunut tiimi vieraili myös messuilla ahkerasti esitellen mallistoaan ja tehden tunnetuksi tuotteiden laatua. Ja sitä painettakin tuntui tulevan niin, että ohjaamossa oli vaikea hengittää. Silloin yksi Precision Powerin omistajista päätti palata tehtaan johtoon, sillä hän näki vielä pyörivässä tehtaassa mahdollisuudet suuriin voittomarginaaleihin. Tukevuus itse päätteeseen on huikean hyvä, mutta mikäli johto ei ole juuri oikean paksuinen, eli käytännössä paljaat kuparikarvat juuri liittimien reikien kokoiset, ei niitä tahdo saada tukevasti kiinni millään. :-) PRECISION POWER PC4800.2. Ensimmäisenä tehtävänään hän erotti puolet tehtaan henkilökunnasta, mukaan lukien Power Classin vahvistimista on allekirjoittaneella aina ollut pelkästään hyvää sanottavaa. Pääte tuntui tarjoilevan kaiken sille syötetyn musiikin eleettömän tarkasti. Ja kaikeksi onneksi se oli vielä laadukasta sellaista. Ensimmäisessä versiossa niitä höykytti Art 1200.2
Sillä yhä tänäkin päivänä, suurella sydämellä ja intohimolla syntyivät yhdet 90-luvun kovimmista autovahvistimista. Sille ehkä löytyy vastinetta nykytekniikan aikakautena. Kaikki muu on vain välinettä, joilla sinne päästään. Siitäkin huolimatta, että nykyajan laatu saattaa olla tai onkin vaatimattomampaa, mitä se oli silloin alkuaikana ja koko legendaarinen maine on ainakin varttuneempien hifistien silmissä menetetty. Ja se juuri tekee tästä rakkaasta harrastuksestamme niin ainutlaatuisen hienon. Ja sitten on ensimmäisen sukupolven Power Class. Se viimeinen aito ja oikea Precision Power. Koko vaivalla rakennettu kukoistava imperiumi romuttui ainoastaan kahdessa kuukaudessa ja tehtaan toiminta myytiin suoraan kilpailevalle yritykselle, jolla oli jo omistuksessaan muun muassa aiemmin mainittu Orion. A uto S ound 95 A uto S ound 95 KOKEILUSSA toimitusjohtajan. Sillä allekirjoittaneelle, kuten myös monelle muulle siirtyy kylmiä väreitä selkänahkaan merkin tunnuslauseesta. Art sarja tullaan aina muistamaan jäätävän tyylikkäästä ulkoasusta ja erittäin korkeatasoisesta äänenlaadusta. Mutta mikään ei muuta sitä tosiasiaa, että kauan sitten tehtiin jotain, jota ei ennen ollut olemassa. Jokainen meistä, kuka tahansa, voi harrastaa haluamallaan tavalla, sillä lopullinen nautinto on se musiikki ja miten äänentoiston kokee. Innovatiivista ja täysin uutta, jonka jokaisessa komponentin käsinladonnassa suunnittelua myöten on ollut sydän mukana. Sillä vastaus riippuu täysin henkilökohtaisista mieltymyksistä. Ne olivat aikoja, jotka eivät tule koskaan enää palaamaan.. Molempien tapa on ollut siinä mielessä toimiva tie, sillä McIntosh omasi niin vahvan puolen kotilaitteiden valmistajana, että heidän oli ikään kuin helpompi palata juurilleen. Pro Mos vahvistimet puolustavat paikkaansa edelleen cheater amppien maailmassa kertoen sanomaansa ajoista kauan sitten. Maineikas laatulaitevalmistaja, jonka tuotteista huokui merkin tunnuslause. Tehokkaat ja tyylikkäät vahvistimet, joiden sisällä sykkii se kenties viimeinen sarastus 90-luvun aidointa osaamista. Lähes kymmenen vuotta kestänyt tarina oli tullut päätökseensä. Kaikki tämä näkyi Precision Powerin rahaliikenteessä ja suuret muutokset ajoivat toimintaa rahoittaneet pankit sanomaan irti yritystä rahoittaneet lainansa. Absolutely State of the Art Mobile Audio Vaikka Precision Powerin tehtaan historia ei ehkä ole yhtä ruusuinen kuin monen muun vastaavan, niin silti sillä tulee aina olemaan paikkansa Old School harrastajien sydämessä. Ehkä ei, sillä suuren yleisön kysyntää on riittänyt silti jo pitkään takavuosien kulta-aikojen jälkeen. Mutta Precision Powerin oli jäätävä tekemään sitä, mikä aikoinaan aloitti tehtaan toiminnan. Vai se, että nykyään voidaan valmistaa riittävän edullisesti toimivia musiikkilaitteita autokäyttöön mahdollisimman suurelle määrälle kuluttajia. Sekö, että kerran kauan sitten oltiin ylpeitä siitä, kun voitiin valmistaa markkinoille vain parhaita kuviteltavissa olevia tuotteita, joiden pitkän elinkaaren tiedettiin pönkittävän tehtaan mainetta vuosikaudet. Syvempää pohdiskelua Tämänkertainen nostalgia-artikkelimme poikkeaa viime kerralla esitellystä McIntoshista sillä, että siinä missä McIntosh päätti ajaa tehtaan autolaitevalmistuksen alas ja lopettaa huipulta ennemmin kuin keskittyä laadun heikentämiseen ja sitä kautta ehkäpä jopa maineen menettämiseen, on Precision Power taistellut tiensä läpi harmaan kiven jatkaen sinnikkäästi tuotteiden valmistusta. Mikä sitten loppupeleissä määrittää sen maineen. Yhtä oikeaa vastausta näihin esitettyihin kysymyksiin ei ole olemassa. On se sitten kallista, tai hiukan edullisempaa. Ehkä legendaarinen maine silti herättää ylpeyttä nykyisten käyttäjien keskuudessa, joiden takaluukkujen syövereissä kimaltelevien päätteiden kuorissa merkin logo koreilee. Precision Poweria ei koskaan enää lähdetty kehittämään sille tasolle, jolla se oli kultaisella 90-luvulla. Bart Penrod puolestaan sai siirtyä tuotannollisista tehtävistä konsultointitehtäviin. Onko tällä sitten niinkään väliä. Absolutely state of the art mobile audio, on nykypäivänä kiinailmiön myötä muuttunut tavallisen edulliseksi markettien massatuote merkiksi. Sittemmin mitä on tapahtunut vuoden 2000 jälkeen on enemmän nykyaikaa. Tehtaan kultakimpaleet ja paras osaaminen
. . . Näiden jälkeen julkaistut kaksi albumia eivät ole niin vahvasti sykähdyttäneet. . LEVYT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA OLE KAIKKEIN ”HIFEINTÄ” TESTILEVYOSASTOA, VAAN MUSIIKKIA, JOTA KUUNNELLAAN JUURIKIN MUSIIKIN TAKIA JA JOKA HERÄÄ HENKIIN HYVÄLLÄ ÄÄNENTOISTOLAITTEISTOLLA TOISTETTUNA. Stereokuva avautuu hyvin ja Kokkosen sisarusten lauluäänet ovat hyvin läsnä ja hienosti jäsentyneet. Bändin uusin, peräti kolme kokopitkää albumia sisältävä Songs from the North -kokonaisuus julkaistiin marraskuussa 2015. Jyväskylästä kotoisin olevan metalliyhtye Swallow the Sunin tuotantoa on aiemminkin esitelty tällä palstalla. . Jostakin syystä bändin musiikki on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen aina albumilta Palatkaa Pariisiin! saakka. Baabel on järjestyksessään kahdeksas SMG:n julkaisema studioalbumi. Lieneekö syynä sitten suuren yleisön kyllästyminen bändin nykyiseen musiikilliseen antiin. Tällä hetkellä bändi on lajissaan yksi Suomen johtavia yhtyeitä, vaikkakin varmasti yhä edelleen suurelle yleisölle tuntematon tapaus. . Kaikkiaan yli kaksituntiseksi venyvä keikka huipentuu encore-osioon, jonka lopuksi kuvatallenteen puolelta mainittakoon bändin mahtava poistuminen Areenalta leijuvalla lavarakenteella. Näistä ensiksi mainitussa ollaan selkeästi uskonnollisten asioiden kanssa tekemisessä. Noiden kahden päivän parhaat palat on tallennettu live-levylle, joka kantaa nimeä Arena. MUSIIKKI SOUNDIT Swallow the Sun Songs from the North I, II & III Kevyttä pop-rockia soittavan Scandinavian Music Groupin, lyhemmin SMG:n, tuotanto on viimeisen viiden vuoden aikana varmasti kuunnelluinta musiikkia omissa stereolaitteissani. Mielenkiintoisin osio tältä levyltä on ehdottomasti akustinen osa II. . Scandinavian Music Groupin urakehitys vaikuttaa valitettavasti olevan hieman laskusuunnassa. ja 17. . Kenties Swallow the Sunin miehistö halusi välttyä tältä dilemmalta, ja julkaista kaiken mahdollisen yhtenä kolmen levyn kokonaisuutena. Nämä teemat ovatkin vahvasti läsnä levyn lyriikassa, tästä esimerkkinä vaikkapa kappaleet Suurin Rakkaus ja Ikaros. Kaikesta huomaa, että myös bändi nauttii esiintymisestä täpötäydelle Hartwall Areenalle. Levystä on saatavilla sekä Blu-Ray, että DVD-versiot ja molemmat sisältävät myös kappaleet CD-muodossa. MUSIIKKI SOUNDIT Scandinavian Music Group Baabel Haloo Helsinki! Arena. . Näistä Ikonen ja Mietola ovat olleet mukana mm. Mukana on myös vierailevia muusikoita, kun kappaleilla Kevyempi Kantaa sekä Kuussa Tuulee kuullaan viulisteja Anne Karvonen, Heini Ikonen ja Matti Mietola, sekä sellisti Csilla Szilvayta. Soundiltaan levy on loistava ja selkeää testilevyainesta, kuten useat muutkin bändin albumit. Arena -livelevyt julkaistiin pikavauhdilla vain kuukausi kiertueen päättymisen jälkeen. Sävellykset ovat puolestaan pianisti-kitaristi Joel Melasniemen käsialaa. Jälleen kerran todella nerokasta ja koskettavaa tekstiä tältä lahjakkaalta muusikolta! Levyn loppupuolella kuullaan pääasiassa hieman vanhempaa Haloo Helsinkiä! Livenä myös bändin uran alkupuolen kappaleet ovat taipuneet mukavan kuuloisiksi versioiksi. Sen sijaan keskimmäiselle levylle Songs From the North II:lle siirryttäessä karistetaan mukana kaikki entinen ja hypätään täysin uudenlaisen Swallow the Sunin pariin. No, onneksi noista ajoista toki bändin fanipohja on varmasti kasvanut. Täytyy toki itsekin rehellisyyden nimissä myöntää, että omasta mielestäni SMG oli parhaimmillaan levyillä Missä Olet Laila?, Palatkaa Parisiin! sekä Manner. En yhtään ihmettele, miksi säveltäjä Juha Raivio on omistanut kakkoslevyn ja sen nimikkokappaleen edesmenneelle isälleen, sen verran surumielisiä sävelmiä tämä osio pitää sisällään. Arena -julkaisun tupla-CD:lle on mahdutettu hieman tiivistettynä koko bändin esiintyminen, joitakin välispiikkejä lukuun ottamatta. Tämän levyarvostelun tarkoitus ei ole luoda mitään syväluotaavaa johdatusta levyjen tunnelmiin yksinkertaisesti siitä syystä, että palstan pituus ei missään nimessä riittäisi siihen. . Siinä bändin soittimet vaihtuvat akustisiin eli kitaristit Leo Hakanen ja Jere Marttila soittavat akustisia kitaroita ja rumpali Jukka Soldan yhtä rumpua. . Albumi on historiallinen teos siinä mielessä, että tuskinpa kovinkaan moni bändi Suomessa on julkaissut kerralla kolmea uutta studioalbumia. Mukaan on saatu taltioitua myös hienosti yleisön yhteislaulua. Tästä esimerkkinä vaikkapa edelläkin mainittu Baabel -kappale, jonka aloittavat syntikka-osuudet soivat hyvällä laitteistolla kuunneltuna fantastisen kuuloisesti ja ilmavasti. Kaikkien osioiden aloittavat introt ovat varsinkin kuvatallenteella hienoa seurattavaa, sillä visuaalisesti näyttävät lyhytvideot yhdistettynä musiikiin toimivat varsin mainiosti. Levyillä kuullaan myös lukuisia vierailijoita, joista mainittakoon tässä yhteydessä useiden kappaleiden taustalaulajat Aleah Stanbridge ja Jaani Peuhu sekä joensuulainen muusikko Kaisa Vala, joka vierailee levyn nimikkokappaleella. Lyriikoissa liikutaan Joel Melasniemen Soundille antaman haastattelun mukaan vallan ja uskonnon, sekä uskonnottomuuden parissa. lokakuuta 2015 Helsingin Hartwall Areenalla järjestettyihin kahteen loppuunmyytyyn konserttiin. Tilastollisesti tämän huomaa levymyynnin notkahduksesta Baabel-albumin osalta. . Niin tai näin, levyjen kokonaiskesto lähentelee kahta ja puolta tuntia, joten ihan kerralla vannoutuneinkaan fani näitä tuskin kuuntelee. Vuonna 2015 rumpaliksi Kai Hahdon tilalle tuli Jussi Raatikainen. . Tämän osion aloittava The Womb of Winter sisältää kantavana soittimena koskettimet, joiden kaihoisat sävelet johdattavat levyn ytimeen. Muut bändin jäsenet ovatkin alkuperäisiä, kitarassa Markus Jämsen, koskettimissa Aleksi Munter, bassossa Matti Honkonen sekä laulajana Mikko Kotamäki. Kitarassa on tuttuun tyyliin yhtyeen johtohahmo Juha Raivio, joka on myös sanoittanut ja säveltänyt kaikki albumin kappaleet. Tempo laskee entisestään ja mukaan tulee akustista kitarointia. Siinä missä tämänkertaisten levyarvosteluiden aloittaneen SMG:n ura vaikuttaa olevan hieman laskusuunnassa, täysin päinvastaiseen näyttää menevän Haloo Helsinki! Bändin edellinen pitkäsoitto Kiitos Ei Ole Kirosana arvosteltiin myös tällä palstalla ja sen levyn tiimoilta tehty keikkarupeama huipentui 16. Bändille tuttuun tyyliin levyn lyriikat ovat syntyneet laulaja Terhi Kokkosen kynästä. . Aiemmin bändi oli ilmoittanut jäävänsä vuoden mittaiselle tauolle esiintymisistä. popmuusikko Yonan orkesterissa Liikkuvat Pilvet. . MUSIIKKI SOUNDIT . . Tästä huolimatta Kokkosen & Melasniemen musiikilla on aina paikkansa omassa levyhyllyssäni! . Murinalaulua ja raskaita kitarariffejä riittää heti ensimmäisestä kappaleesta saakka. . Kannattaa myös kuunnella kappaleen Kuussa Tuulee jälkeen laulaja Elli Haloon faneilleen osoittamat tervehdykset. Valtaosa levyn kappaleista onkin jopa hieman yllätyksettömiä pop-ralleja, joskin tempoltaan hieman nopeampia, kuin edellisellä albumilla. . . Edellisten levyjen kaltaista myyntimenetystä ei tästä levystä enää tullut, sillä levy päätyi julkaisuviikollaan albumilistan sijalle yksitoista ja kaikkiaan Baabel -albumi pysyi listalla ainoastaan kolme viikkoa. . Siitä syystä tyydyn toteamaan, että Swallow the Sunin tripla ovat pakollinen hankinta jokaiselle metallimusiikista pitävälle lukijallemme. Sääli sinänsä, mutta toivon tämän kuitenkin olevan vain ohimenevän välivaiheen. Jälkimmäisellä puolestaan kuullaan hieman soul-vaikutteita vierailija Tuomon laululyriikoiden muodossa. . 96 A uto S ound KUUKAUDEN KUUNNELTAVIMMAT TÄLLÄ PALSTALLA ESITTELEMME MUUTAMIA UUSIA TAI VÄHÄN VANHEMPIAKIN ÄÄNITTEITÄ, JOIDEN SISÄLTÖ JA SOUNDIT OVAT TEHNEET LEHTEMME TOIMITTAJIIN VAIKUTUKSEN. . Hyvänä esimerkkinä tämän osion teemoista toimii viimeinen kappale From Happiness to Dust, joka kokonaisuutena edustaa hyvin tyypillistä bändin tuotantoa. Sattuvasti myös tälle osiolle ovat valikoituneet kestoltaan pisimmät kappaleet, joten raskaita riffejä on tarjolla riittämiin. Lahjakkaiden muusikoiden syvä ammattitaito huokuu kuitenkin jokaisesta kappaleesta ja esimerkiksi kappale Sido Tiukempaan on hyvä osoitus SMG:n muusikoiden osaamisesta. Yhdeksän kappaletta sisältävä Baabel jatkaa musiikillisesti bändin edellisen levyn Terminal 2 viitoittamalla tiellä. Albumikokonaisuuden päättävä kolmas osa Songs From the North III on kenties raskaampaa ja synkempää Swallow the Sunia koskaan. Tauko tekee bändille varmasti hyvää ja uskon, että vuoden päästä lavoille palaa entistä energisempi Haloo Helsinki! Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Levy-yhtiöt . Tästä hyvänä esimerkkinä levyn aloittava nimikkobiisi, joka kertosäkeineen kaikkineen on hyvin tyypillinen nyky-SMG:n kappale. . Ensimmäisen osion kappaleet ovat suurelta osin poimittu bändin uusimmalta pitkäsoitolta. Tässä välissä mainittakoon myös levyn äänenlaadusta sen verran, että live-levyksi laatu on ehdottomasti kohdillaan ja levy on todella nautittavan kuuloinen. Arena -livelevy lienee nyt vähään aikaan viimeinen julkaisu tältä Suomen suosituimmalta rock-yhtyeeltä. Levy on jaoteltu neljään eri osioon ja näistä CD -versiossa on kaksi osiota per levy. Hieman vanhempaa tuotantoa edustuvat Marko Annalan sanoittama Kuule Minua sekä Maailma On Tehty Meitä Varten -albumin singlebiisi Huuda! Näiden lisäksi ensimmäiselle osalle on poimittu Kiitos Ei Ole Kirosana -albumin platinapainokselta kappale Seitsemän Miljardii, joka allekirjoittaneelle oli täysin uusi tuttavuus ja kolahti heti ensi kuulemalta. . . Tuon levyn akustisen musiikin teemoista on tultu kevyempien poplevyjen Manner ja Terminal 2 kautta siihen pisteeseen, että bändin uusin albumi Baabel näki päivänvalon lokakuussa 2015. Vaikka ollaankin synkkien teemojen kanssa tekemisissä, niin myös tämän levyn äänenlaatu on huippuluokkaa, ja raskaimmatkin osiot pysyvät hyvin kasassa. Akustisen osion yksi ehdottomia kohokohtia on Haloo Helsingin versio metalliyhtye Mokoman kappaleesta Kuu Saa Valtansa Auringolta, joka on bändin käsittelyssä taipunut hienon hienoksi slovariksi. Swallow the Sunin miehistössä on edellisen levyn julkaisun jälkeen tapahtunut yksi muutos. . . Muistan hyvin vuoden 2009 Ilosaarirockin Metelli Klubin, jossa bändin esiintymistä oli seuraamassa vain kourallinen metallimusiikin ystäviä. Usein bändihaastatteluja lukiessa biisien tekijät valittelevat sitä, että hyvää materiaalia levyn tekoon on liiaksikin käytössä ja ennakkokarsintaa joudutaan väkisinkin tekemään. Kappaleen rumpusetti on kuivakka, mutta dynaaminen kokonaisuus, bassokitara hyvin kokonaisuutta tukeva sekä kitarat rouheat, mutta melodiset. Kenties tempo on hieman laskenut aiempiin levyihin verrattuna ja mukaan on otettu hivenen surumielisyyttä, mutta kokonaisuutena liikutaan hyvin lähellä esimerkiksi vuonna 2012 julkaistun Emerald Forest and the Black Bird -levyn teemoja. DVD-levyllä materiaalia on tämän suhteen hieman enemmän ja kaikkiaan kuvatallenteen katsomalla pääsee tietysti parhaiten sisään myös itse konsertin tunnelmaan. Levytrion aloitusosa Songs from the North I, on lähimpänä bändin aiempia levyjä sekä musiikillisesti, että soundimaailmansa osalta
Julkaisemamme artikkelit ja ohjeet on tarkistettu, mutta emme takaa niiden täydellistä virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. stetty traktori! FLAC-tiedostot toistava DSP-soitin 159 eurolla?!. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suora markkinointitarkoituksiin. Huomautukset tulee tehdä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta. stin tarpeisiin! TEORIAA Mitä tarkoittaa impedanssivaste ja miten impedanssipiikit vaikuttavat toistoon. AUTOESITTELYISSÄ mm. ...JA PALJON MUUTA Autosound-covers-1-2016.indd 2 3.2.2016 0.46. Tilaus voidaan peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupungilla. Lehden sisältönä ovat autoäänentoisto, -viestintä, -hälyttimet ja tuning. huippu-upea Audi, näyttelytasoinen ja lujasointinen rekka sekä hi. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja peruuta tilaustaan. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. ILMOITUSMYYNTI Myynti, hinnat ja varaukset toimituksen puhelinnumerosta 0400-563 689. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). VASTUU VIRHEISTÄ JA REKLAMAATIOT Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista force majoure syistä voida julkaista, lehti ja kustantaja eivät vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavanpituisen määräaikaistilauksen hinta. TEKSTISISÄLTÖ Erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuvaja tekstimateriaalia edustamaltaan alueelta. TIETOA TILAUKSISTA Jatkuva kestotilaus 54,90 € / 12 kk Määräaikaistilaus 59 € / 12 kk Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1456-4157 TILAUKSIA KOSKEVAT YHTEYDENOTOT NETISSÄ: WWW.AUTOSOUND.FI PUHELIMITSE: 03-4246 5305 HUHTIKUUSSA AUTOSOUND 2/2016 TULOSSA KOKEILUSSA Term-LAB Magnum, kaikenkattava mittaustyökalu autohi. AD David Sarmas Yhteystiedot JTS-Media / AutoSound Teerlakiantie 262, 21530 PAIMIO Internet www.autosound.fi VUOSIKERTA Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, joista numero 3-4 on tuplanumero. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. 98 A uto S ound A UTO S OUND TECHNICAL MAGAZINE LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! Kustantaja JTS-Media Päätoimittaja Janne Soilakari Päätoimittaja (EISA) Teppo HirviKunnas Vakituiset avustajat Mika Koponen, Harri Saari, Tero Kukkonen, Jani Ilola, Jani Uuttu, Osku Hirvonen, Pasi Kalliojärvi, Tero Komulainen, Jussi Rajala, Jarkko Peiponen, Simo Rautio, Marjut Hakkarainen Janne Pulkkinen, Tom Hietaharju, Janne Kinnunen ja Harto Viljamaa. Kokeilussa kevään uutuus Alpine UTE-92BT. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämi sestä eikä palauttamisesta
A uto S ound 99 Autosound-covers-1-2016.indd 2 3.2.2016 0.46
108-SIVUINEN MEGATUPLANUMERO! Mukana Myyrmäen KOJISKEISARI! AUTOHIFIKAUDEN ALOITUS! MUKANA JÄLLEEN KUUSI ERILAISTA AUTOESITTELYÄ MOPOAUTOSTA PAKUUN! ESITTELYSSÄ MARKKINOIDEN UUDET VAIMENNUSTUOTTEET ! VERTAILUTESTISSÄ 199-250 € ERILLISSARJAT! KLASSIKKOHIFEISSÄ: PRECISION POWER KUUMAA ARIZONAN RAUTAA! KOKEILUSSA: MOSCONI GLADEN PICO MINIVAHVISTIN JA SUNDOWN LAAJURIT! TIETOA: RAKENNAMME POMMINKESTÄVÄN SUBBARIKOTELON SQ-KÄYTTÖÖN! AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 1/2 016 FRANKYN HONDA ACCORD '15 JUKKA PITKÄKOSKEN VOLVO V70 '02 JARI "JASSO" PESOSEN CITROEN JUMPER '07 JONNE ORAVISJÄRVEN SEAT LEON 1.8 TSI ’08 E RIC RANTASEN CHATENET CH 26 V2 R MOPOAUTO '13 TOMMY HAKOLAN BMW 325I CABRIOLET INDIVIDUAL '95 Autosound-covers-1-2016.indd 1 3.2.2016 0.55. VKO 2016-15 145227-1601 11,50 € • 1/2016 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE 100 S. 100 A uto S ound 6,5" :: LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! PAL