A uto S ound 1 A uto S ound 1 :: :: LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! PAL. VKO 2016-03 145227-1507 9,90 € • 7-8/2015 • WWW.AUTOSOUND.FI Lehtipisteen koodit takakanteen: R-koodi: 145227-1502 EAN: 6414881452270 15002 Pal.vko: 2015-19 TIETOA: KERROMME MITEN RAKENNETAAN EDULLISET RCA-KAAPELIT! RAPORTIT: EMMA FINLAND JA MAXBOOM FINAALIKISOJEN PARHAAT PALAT! KLASSIKKOHIFEISSÄ : MCINTOSH LABORATORION TARKKUUTTA SULOSÄVELIIN! TECHNICAL MAGAZINE AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 7-8 /20 15 R PERÄTI AUTOESITTELYÄ ! MUKANA 6 KUUNTELUSSA: KOLME ERINOMAISTA SUBBARIA 8", 10" JA 12" KOKOLUOKISTA! 108-SIVUINEN MEGATUPLANUMERO! Mukana Myyrmäen KOJISKEISARI! VERTAILUTESTI SSÄ NOIN 1000 € HINTALUOKAN 4-KANAVAISET VAHVISTIMET! Juha Rannan Audi A3 Tomi Niemisen BMW Z3 Vesa Koskisen Ford Mondeo Kyösti Rakkolan Citikka Saxo Jami Skoun Chrysler Neon MAXBOOM Hämäläisen veljekset Autosound-covers-7-8-2015.indd 1 11.11.2015 12.50
2 A uto S ound 2 A uto S ound TÄSSÄ NUMEROSSA Autosound-covers-7-8-2015.indd 2 11.11.2015 0.28
Autosound-covers-7-8-2015.indd 2 11.11.2015 0.28
Mistä löytyy paras soundi. Hieno auto on sittemmin saanut sisuksiinsa myös ripauksen hifiä alkuperäistä ulkonäköä kunnioittaen. Nyt tutustumme valmistajan uuteen porttikoteloon, joka lähestyy autohifi ä hieman äänekkäämmästä näkökulmasta! 88 Koteloitu Alpine SWR-12D4 subwooferi Alpinen melko edulliset mutta järeät Type-R -sarjan subwooferelementit ovat suosittu tuote. Vesalla on kokemusta myös hifi kauppiaan ja maahantuojan roolista, joten harrastukselle löytyy näkökulmia useammalta kantilta. 4 A uto S ound 4 A uto S ound TÄSSÄ NUMEROSSA KOKEILUT VERTAILUTESTI 72 AUTOT 24 Juha Rannan Audi A3 2.0 TFSI Quattro '05 Punaisena hohtava, tappiin saakka madallettu A3 Audi ja saksalaisella järjestelmällisyydellä viimeistelty äänentoistolaitteisto. Tomi Nieminen päätti toteuttaa unelmansa ja hankki omistukseensa BMW Z3 M Roadsterin. Onko Saxo kenties Suomen parhaiten soiva äänenpaineauto, se selviää tästä artikkelista. 2014 Jyskän osakilpailuissa ensiesiintymisensä tehneet kilpailijat antoivat jo ensimmäisellä kaudella tulosvaroituksen Punton kovasta potentiaalista. Tässä numerossa testataan jotain vahvareita ja esitellään mahdoton nippu erilaisia kärryjä. Siinä pähkinänkuorianalyysi tämänkertaisessa esittelyssä olevasta Juha Rannan upeasta kulkupelistä! 34 Tomi Niemisen BMW Z3 M Roadster '98 Kuuma kesäpäivä ja avo-auto, siinäpä varmasti monen autoharrastajan unelma. Otimme esittelyyn kisakonkari Skoun tuoreimman kulkupelin! 67 MaxBOOM-kilpailijan pahin painajainen! Timo ja Teemu Hämäläisen Puntoa ei varmaan kukaan MaxBOOM-kilpailija halua viereiselle radalle. Otimme kokeiluun kuusi kappaletta EMMA:n kisoista tuttuja laitemalleja ja niille kirittäjiksi kaksi mustaa hevosta. Tämän jutun Mondeon setin Vesa kasasi vankalla kokemuksella vain kuudessa päivässä ja tuloksena oli ylivoimainen Suomenmestaruus. 84 Hertz Mille ML2000.3 subwooferi Onko EISA voitolle katetta. 50 Kyösti Rakkolan Citroën Saxo VTS 8v '00 Kouvolalainen Kyösti Rakkola on pitkänlinjan autoharrastaja ja äänenpainekilpailija. Valmiiksi koteloitua versiota ei Alpinen toimesta kuitenkaan saatu markkinoille, joten merkin maahantuoja teki sellaisen itse! 90 Klassikkohi. Tämä toteutuu ehkäpä parhaiten juuri McIntoshin kohdalla, sillä kukapa ei tunnistaisi niiden sinihehkuisia analogisia tehomittareita laitteiden kuorissa. Otimme esittelyyn Kyöstin kisa-autoksi rakentaman Citroen Saxon, jonka laitteisto on toteutettu autokäytössä hieman harvinaisemmilla kaiuttimilla. Kun äänenlaadullisesti kovaa mainetta niittänyt valmistaja väläytti 90-luvun loppupuolella osaamistaan myös autohifi n puolella, syntyi jotain, joka sai lyhyessä ajassa todellisen legendan maineen. Kuuntelussa järeä ja upea kahdeksantuumainen yllättäjä Italiasta. Tässä artikkelissa luomme katsauksen Tomin omaksi ilokseen rakentamaan laitteistoon. 42 Vesa Koskisen Mondeo Titanium S '08 Nykyään Kokkolan suunnalla vaikuttava Koskisen Vesa on pitkän linjan hifi sti, joka on menestynyt autohifi kisoissa mainiosti. 58 Jami Skoun Chrysler Neon '00 Multimedia-kilpaileminen vaatii äänenlaadun lisäksi kuvanlaadun hallintaa sekä näiden yhdistämistä kokonaisuudeksi. Niitä ostavat sekä hifi harrastajat että äänenpaineesta kiinnostuneet. Nyt AutoSoundin haastattelussa veljekset ja kolmiovinen Punto. Laadukas nelikanavainen vahvistin on monen hifi auton laitteiston keskeinen komponentti. Onneksi mukana on sentään muutama subbaritestikin, että riittää luettavaa ainakin kolmelle vessareissulle.. 86 JL Audio HO110-W6v3 porttikotelo Amerikkalainen JL Audio on yksi ensimmäisistä nimistä, joka juolahtaa mieleen jos pitää listata hyvämaineisia äänenlaatusubbarien valmistajia. 72 Paremmat nelikot! Vertailutestissä noin tonnin hintaluokan 4-kanavaiset vahvistimet. Tällä kaudella Punto on kulkenut voitosta ja ennätyksestä toiseen. ä esittelyssä OSA 12: McIntosh Laboratorion tarkkuudesta sulosäveliin! Monia laitevalmistajia yhdistää yleensä jokin tietty piirre, joka antaa merkille ominaisleiman, josta se on helppo tunnistaa muiden joukosta. Vuosien saatossa Kyösti on rakentanut useita autoja ja kilpailut niillä myös äänenlaatukisoissa
naalit Oulussa 12.-13.9.2015 MaxBOOM-fi naalit järjestettiin perinteisesti Hifi & Tuning Shown yhteydessä Oulussa. A UTO S OUND HYVÄ OSTOS . Vastikään pidetyt EMMA Finlandin sekä MaxBOOMin fi naalikilpailut olivat erinomaisia paikkoja kartoittaa sopivia ehdokkaita, joita päätyikin lopulta AutoSoundin toimituksen kokoushuoneen fl äppitaululle lähemmäs parikymmentä. Autoesittelyn kirjoittamista sitä vastoin odotan aina yhtä suurella innolla, samaten kuin muuta artikkelin valmistamiseen liittyvää työtä, kuten kohteena olevan auton kuvaamista sekä kuvasaaliin lajittelua ja jälkikäsittelyä. A UTO S OUND TESTIVOITTAJA •SUOSITTELEMME•HYVÄ OSTOS PÄÄKIRJOITUS 57 Testivoittaja-maininnan saa pääsääntöisesti se tuote, joka saa kulloisenkin pisteytystaulukon perusteella korkeimman kokonaispistesaldon. . En ole ainoa toimituksemme porukasta joka jakaa nämä samat ajatukset. Siinä missä ison vertailutestin koostaminen tuntuu välillä fyysiseltä työnteolta, on autoesittelyjen tekeminen puhtaasti enemmän rentouttavaa hermolepoa kuin puurtamista näin aikakin omalla kohdallani. Tuotteen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä menestyä kokonaispisteiden valossa erityisen hyvin, mikäli se saa esimerkiksi tietystä arvostelukohdasta poikkeuksellisen hyvät pisteet. . Niinpä päätimme jälleen kerran vastata kysyntään ja ottaa lehden sisältöön aikaisempaa 5 Pääkirjoitus 8 Uutta maailmalta 11 Tuoteuutiset 102 Kuukauden kuunneltavimmat 104 Arskan hi. Vuosien saatossa esittelyjä on tullut tehtyä niin AutoSoundiin kuin muutamaan muuhunkin harrasteautolehteen, en edes osaa arvioida montako kappaletta. Tällaiseen päätelmään olen tullut sen lukijapalautteen perusteella, mitä nettisivujemme keskustelufoorumin, sosiaalisen median sekä eri tapahtumien kautta olen vastaanottanut. Tuntuisi myös että autoesittelyt ovat useimpien lukijoidemme mielestä lehden kiinnostavinta antia. Hötsi on rennon ilmapiirinsä vuoksi aivan omanlaisensa autonäyttely.. TIETOA TEE-SE-ITSE RAPORTIT 98 Esittelyssä asentamot OSA 6. A UTO S OUND SUOSITTELEMME . . Yksi yhdistävä tekijä näissä jutuissa on itselleni, niiden tekemiseen ei nimittäin koskaan kyllästy! Voin rehellisesti myöntää että aina välillä on aikoja, jolloin oma tehokkuus ei syystä tai toisesta ole normaalilla tasolla, ja tuntuu että tekemistä pääasiassa muuta kuin tähän lehtityöhön liittyvää on enemmän kuin mitenkään pystyy hoitamaan. Tasapisteiden osuessa kohdalle testivoittajia voi olla useampiakin. Tähän vuoden viimeiseen tuplanumeroon aherrettiin kasaan todella mittava ja työläs 4-kanavaisten laatupäätteiden vertailu. 20 MaxBOOM-. Sen pidemmittä puheitta, antoisia lukuhetkiä! Janne Soilakari Päätoimittaja Autoja esittelyyn Silloin kun vajaat 15 vuotta sitten aloittelin AutoSound-lehden avustajana, olivat autoesittelyt omastani sekä tiimikavereitteni autoista aivan ensimmäisiä artikkeleja joita lehden toimitukseen lähetin. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä. A uto S ound 5 A uto S ound 5 enemmän esittelyjä teidän harrastajien sekä autohifi kilpailijoiden kulkupeleistä. Kävin jututtamassa yrityksen perustajaa ja omistajaa Samu Kaunistoa. Joskus jopa käsittämättömän paljon. Näistä kuusi ensimmäistä esitellään tässä numerossa ja meno jatkuu samalla tahdilla heti ensi vuoden alussa! Mikäli sinulle tulee mieleen Suomen rajojen sisäpuolelta löytyvä hifi auto, josta haluaisit esittelyn AutoSoundiin, käy ehdottomassa sitä keskustelufoorumillamme osoitteessa www.autosound.fi . . . . SK Autosound Vantaa Vantaalla sijaitseva SK Autosound on yksi pitkäikäisimmistä edelleen toiminnassa olevista autohifi ja ajoneuvovarusteasentamoista Suomessa. Firma on tullut tunnetuksi myös todella upeista show-asennuksistaan. . . 94 Tee-se-itse edulliset ja hyvin soivat välikaapelit Hifi käyttöön tarkoitetut tunnettujen laatumerkkien RCA-signaalikaapelit maksavat usein kohtalaisen reippaasti. Hyvä Ostos Hyvän Ostoksen erikoismaininnan saa tuote, joka on laadullisesti asiallinen sekä hankintahinnaltaan pääsääntöisesti testin edullisin tai edullisimpia. t 106 Tulossa seuraavassa numerossa VAKIOT TESTIVOITTAJA! . Tällöin useimmat kirjoitushommatkin tuntuvat pakkopullalta. Laatuluokan nelikot Autoesittelyjen ohella toinen pidetty artikkelityyppi ovat laajat vertailutestit. Testijoukko oli äärimmäisen mielenkiintoinen, koska se valikoitiin kyselemällä autohifi kisaajien mielipiteitä laitemalleista, jotka he haluaisivat nähdä vastakkain vertailutestissä. . Tietyissä tapauksissa kovalle hinnalle on perustelunsa, mutta näppärä DIY-harrastaja askartelee toimivat välipiuhat hyvinkin edullisesti! 14 EMMA Finland . . Suosittelemme-maininnan saa yleensä testissä toiseksi sijoittunut tuote, joka esimerkiksi loistaa tietyllä osa-alueella ja saa muutenkin hyvät kokonaispisteet, saavuttamatta kuitenkaan testivoittoa. Näitä on lehdessämme ollut tänä vuonna poikkeuksellisen harvalukuisesti, mutta pyrimme korjaamaan tilannetta alkaen nyt heti. naalit 2015 Autohifikilpailuyhdistys EMMA:n porukka kisasi mestaruuksista tänä vuonna Vaasan kupeessa, Mustasaaressa. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä, mikäli sopivaa tuotetta ei ole mukana. . . Kaiutintesteissä testivoittoon voivat riittää myös parhaat kuuntelupisteet
laajempi autovalikoima (Pickup & SUV) ja muita lisäominaisuuksia. Taustamelua vaimentavan mikrofonin saa irti kuulokkeista. Creative Sound Blaster X H7 tulee myyntiin marraskuussa noin 160 euron hintaan. Kiinnostaisi testata... 8,66 kiloa painava nelivetoinen sähköauto etenee vakioakuilla vajaat 60 km/h, mutta vauhtia saa helposti lisää vaihtamalla akut toisenlaisiin. Pari klikkausta ja kas vain, keskellä korjaamoa seisoo naapurin Kaisa-Irmelin kauppakassi. Itse ainakin haluaisin uskoa, heti sen jälkeen kun näin YouTubessa ensimmäiset mainosvideot Traxxas X-Maxx RC-autosta. Joulukuussa myyntiin tulevan joka pojan unelmalelun hintalapussa komeilee hieman alle 900 euron lukema. Automerkit ja -mallit ovat tuulesta temmattuja, mutta autojen ulkonäöstä löytyy jotain oikeista autoista lainattua", kertoo Dome.fi -sivusto, joka arvioi pelin 3/5 tähden arvoiseksi. Kuulokkeiden edustajan mukaan kevytrakenteisia kuulokkeita jaksaa pitää päässä pitkienkin kuuntelusessioiden ajan. "Lyhykäisyydessään pelaajalle annetaan oma korjaamo ja vähän rahaa. Vasta kun tarvittavat kokemuspisteet on ansaittu, muuttuu homma mielenkiintoisemmaksi. Kuulokapselit on varustettu 50 millimetrin elementeillä ja ne luovat korvan päälle pienen akustisen kammion ja auttavat toistamaan 7.1-kanavaisen 96 kHz:n ja 24 bitin äänen avarasti. Kiltti Joulupukki, yksi tällainen mulle, kiitos! Lisätietoja: www.traxxas.com, www.hobbylinna.?. Kyseessä on järkälemäisen kokoinen 1/5-kokoluokan monsteriauto, jonka koosta saa hieman käsitystä kun kuulee että vehkeessä on alla 8" kokoiset renkaat! Kokonaispituutta laitteella on 758 mm ja leveyttä 540 mm. Pelin idea on enemmänkin korjaamotoiminnassa, kuin varsinaisessa autonrakentelussa. Korjaamosta löytyy valmiiksi pari nosturia, työpöytä, tietokone, puhelin sekä jarruja iskaritesterit. Lisätietoja: www.blasterx.com MEGABOOM!!! UE Megaboom on kannettava Bluetooth-kaiutin, jonka toiston kehutaan olevan ennenkuulumattoman laadukas, ja etenkin bassotoistoltaan uskomaton. Lisätietoja: www.verkkokauppa.com Autonrakenteluun keskittyneitä tietokonepelejä on ollut markkinoilla harvakseltaan jo jostain C64 ja Amiga -ajoista saakka. Pelin normaaliversio maksaa 19,99 euroa, jonka lisäksi siitä on saatavana myös 24,99 € hintainen Gold Edition, missä on mm. Jotta pelaaja saisi tehtäväkseen kiinnostavampia ja Car Mechanic Simulator 2015 isompia projekteja, pitää hänen puurtaa ensin niska limassa tuntitolkulla perus öljynvaihtojen ja jarrukorjausten parissa. 8 A uto S ound UUTTA MAAILMALTA 7.1 kuulokkeet Creative Sound Blaster X H7 -pelikuulokkeet ovat uuden Sound BlasterX Gaming -sarjan lippulaivamalli. Tätä ennen suurin osa pelaajista ehtinee kuitenkin leipääntyä ja jättää leikin kesken... Tietokoneella tilataan autojen varaosat ja puhelimella vastaanotetaan autoja korjattavaksi. Niihin saa USB-liitännän kautta myös häviöttömän 7.1-tilaäänen. Bassotoiston luvataan ulottuvan 65 hertsiin saakka, tosin sitä ei kerrota miten tämä on mitattu. Graafi sesti pelin kerrotaan olevan suhteellisen laadukas, mutta yksi ongelma siinä on: peli on tietyllä tavalla jopa liiankin simulaattorimainen. Kyseessä on 224 milliä pitkä ja halkaisijaltaan 87-millinen pötkylä, joka painaa vajaan kilon. Mitään erityisen vakavasti otettavaa "tuning-peliä" ei kuitenkaan vastaan ole tullut, eikä tuore Car Mechanic Simulator 2015:kaan sellainen edes yritä olla. Lisätietoja: www.store.steampowered.com/app/320300 Kirje Joulupukille Uskotko sinä Joulupukkiin. Laitteelle luvataan melko hurja 20 tunnin toiminta-aika ja kaiken lisäksi kaiutin on vedenkestävä, joka on ulkokäyttöä ajatellen toki iso plussa. Mukana tulee lisäksi sotkeutumaton kaapeli sekä analogista että USB-liitäntää varten. 339 euron hintainen kaiutin on BT-kaiuttimeksi sangen hintava, mutta netistä löytyvien käyttäjäkommenttien mukaan rahalle saa erittäin paljon vastinetta
Siinä tapauksessa RE Audion SEX v2 12D4 subbarimallin pitäisi olla melkoinen menekkituote. Euforista prosessointia dB Drive Euphoria EDSP31 on speksien valossa varsin monipuolinen ulkoinen DSP-prosessori, josta löytyy mm. Kyseessä on äärimmäisen brutaalin näköinen ja kokoinen, kahdella 18" bassolla varustettu aktiivikaiutin. Kaiuttimen vasteeksi kerrotaan 17 Hz 26 kHz (6 dB) ja bassopään -2 dB pisteeksi 21 hertsiä. Flux:n mallisto on äärimmäisen kapea ja painottuu vahvasti kaiutinpuoleen. 31-alueinen taajuuskorjain, 6dB, 12dB, 18dB, 24dB, 30dB, 42dB tai 48dB jyrkkyydellä leikkaava jakosuodin, 0,1 millisekunnin portain säädettävät aikaviiveet sekä optinen Toslink signaalisisäänmeno. Yksi 1236 SAM painaa 182 kiloa. ux-audio.com Kerrostalon kokoinen Genelec Sexy subbari??. Kyseessä on ihan asiallisen näköinen 199 dollarin hintainen 12" elementti, jolle luvataan 750 W RMS tehonkesto ja joka on muutenkin speksiensä valossa varsin perussettiä. Lisätietoja: www.genelec.. Tsekkaa lisää oheisen linkin takaa. Isompi nelikko on mallinimeltään EVO-150.4 ja sen tehoiksi luvataan 4 x 150 wattia RMS 4 ohmiin. Noin 40 senttiä pitkän päätteen ulkoasu on karun yksinkertainen ja tyylikäs. Kiinnostavia laitteita ja vaihtoehtoja hyvästä äänenlaadusta pitäville. No, ehkä tämä on jonkun mielestä seksikästä, ilmeisesti ainakin tuotteen valmistajan. Lisätietoja: www.. Lisätietoja: euphoriacaraudio.com/product/edsp31 AutoSoundissa jokin aika sitten testattu Fluxmerkkinen kaiutinsarja jätti erittäin positiiviset muistot. A uto S ound 9 1236 SAM on iisalmelaisen Genelecin uusi lippulaivamalli. Lisätietoja: www.sonicelectronix.com Soundiherkkuja Saksasta. Keskialueelle on kaksi herkkää viisituumaista elementtiä ja diskantille yksi kahden tuuman kompressioelementti. Saatavana on kuitenkin myös kolmea erilaista vahvistinta, kahta nelikanavaista ja yhtä monopäätettä. Kaiuttimen hinta ei ollut jutun kirjoitushetkellä selvillä. Flux on jo vuonna 2001 perustettu saksalainen yritys, joka on suunnannut markkinointinsa kuitenkin pääasiassa muualle kuin Eurooppaan. Seksi myy, sanotaan. Laitteessa on diskantille 400W vahvistin, keskialueelle 800W ja bassoille kilowatti
10 A uto S ound
Pienempi MCW10 toimii 19-litraisessa suljetussa kotelossa tai vaihtoehtoisesti 23-litraisessa refl eksipöntössä. Valmistaja suosittelee tätä elementtiä poikkeuksellisesti ainoastaan suljettuun koteloon. Hintaa vahapurkilla on 29 euroa. Edeltävään CDE-180R/ RR malliin verrattuna CDE-190R sisältää myös näppäimistön värinvaihdon (vihreä / punainen). Vahan kerrotaan olevan helppokäyttöinen, eikä se vaadi kovaa hankausta kiillotettaessa. Kaiutinta voidaan käyttää joko pystytai vaakaasennossa. Lisätietoja: Audio Hellman Oy, 02-2437454, www.dls.fi Edullinen perussoitin Alpine CDE-190R on 2015 syksyn uutuus, jossa on kaksi paria linjalähtöjä sekä USB-liitäntä tuhannen milliampeerin virran ulostulolla, joka mahdollistaa muistitikun sijaan myös ulkoisen kiintolevyn käytön sekä 3,5mm Aux-In ulkoista ohjelmalähdettä varten. Testasimme laitetta pikaisesti AutoSoundin toimituksessa, ja etenkin bassotoiston tukevuus teki vaikutuksen. Hintaa elementtiparilla on 399 euroa ja kaiuttimien mukana tulee suojaritilät. Lisätietoja: Audio Hellman Oy, 02-2437454, www.alpine.fi Huikeasointinen Bluetooth-kaiutin! JBL Charge 2+ on langaton kaiutin, josta löytyy kannettavien mobiililaitteiden latausmahdollisuus. A uto S ound 11 A uto S ound 11 TUOTEUUTISET Kiinteä autovaha kaikille pinnoille Collinite 476S Super Doublecoat Paste Wax on tuotteen maahantuojan mukaan erittäin kestävä kiinteä autovaha. Suositushintaa laitteella on 119,90 euroa. Painoa laitteella on 600 grammaa ja kokoa 185 x 79 x 79 mm. Värivaihtoehtoja on useita ja suositushinta löytyy 169 euroa. Taustakohinaa poistava mikrofoniratkaisu mahdollistaa kaiuttimen käyttämisen myös puheluihin. Sopii kaikille maalija lakkapinnoille. Molemmat ovat edullisemman pään elementtejä, joissa on metallirunko, puristettu paperimassakartio, neliohminen puhekela sekä voimakas magneetti, jonka avulla valmistajan mukaan toisto pysyy erittäin hyvin kontrolloituna äänenvoimakkuudesta riippumatta. DLS MCW-subbareista löytyy kymppija kaksitoistatuumaiset versiot. Tämänkertaisissa uutuustuotteissa on kuitenkin kyse matalammista taajuuksista. Hintaa isommalla matkakaiuttimella on 299 euroa. Valmistaja ilmoittaa vaatimattomasti myös, että kyseessä on DLS:n historian paras subbari. Sisäänrakennettu, ladattava 6000 mAh:n litiumioniakku tarjoaa yli 12 tunnin toistoajan yhdellä latauksella. Lisätietoja: Oy One-Pro Ab 09-231 500 51, www.one-pro.fi. Kevyellä, mutta jäykällä alumiinikartiolla on DLS:n mukaan saavutettu kartion liikkeen lineaarisuus toistoalueen laidasta laitaan. Hintaa elementeillä on varsin kohtuulliset 99,90 € (MCW10) ja 119,90 € (MCW12). Valmistaja ilmoittaakin tämän neliohmisen elementin olevan tehty vain ja ainoastaan parasta äänenlaatua etsiville, eikä maksimaalisen äänenpaineen metsästäjille. Lisätietoja: Tuningkauppa.com 020-734 2020, www.tuningkauppa.com DLS:ltä uusia subwååfereita Ruotsalainen DLS otti härkää sarvesta ja pisti kerralla lähes sataprosenttisesti koko vanhan mallistonsa kierrätykseen. Sellaisen omistajaksi pääsee pulittamalla 449 euroa. Bass Engine SQ ei ole merkin maahantuojan mukaan pelkkä basson tasonsäätö, vaan se vaikuttaa myös toistokaistan leveyteen sekä jakotaajuuteen. Ominaisuuksista löytyy myös kimppakuuntelu, yhdistettävissä jopa kolmeen soittimeen, joita voidaan vaihtaa nappia painamalla. Kaksitoistatuumaisen isoveljen vastaavat vaatimukset ovat suljettuna 35 litraa ja refl eksillä tasan neljäkymmentä litraa. Mikäli tämän pienemmän mallin poppitehot eivät riitä, saatavana on myös reilu pari kiloa painava ja 126 x 283 x 122 mm kokoinen JBL Xtreme, jonka bassotoiston luvataan vastaavan jo keskikokoisen "pakettistereosarjan" soundia. Optimi suljetun kotelon tilavuus on 7-9 litraa. Laitteessa on LED-merkkivalo, joka kertoo akun varauksesta ja ilmaisee Bluetooth-kuuntelutai -liittymistilan. CDE-190R sisältää Alpinen kehittämän Bass Engine SQ:n, joka tarjoaa yhdellä näppäinpainalluksella kuusi eri vaihtoehtoa bassotoistoksi, joista voidaan valita mieluisin. Hinnaston toisesta päästä löytyy puolestaan kymppituumainen DLS Nordica 10i. Siinä on Bluetooth -suoratoisto ja kokoisekseen yllättävän korkeatasoinen äänenlaatu. Mielenkiintoisia uusia tuotteita on Göteborgista tullutkin viimeisen vuoden aikana tasaisen tahtiin ja maahantuojan mukaan erityisesti RC6.2 erillissarja on saanut puolueetonta ylistystä aika tarkkaan kaikista ilmansuunnista. Lisätietoja: Audio Hellman Oy 02-2437454, www.dls.fi Laatuluokan midbassot DLS Scandinavia 165W on DLS:n uuden huippusarjan korkealaatuinen 6,5-tuumainen midbasso, joka on suunniteltu käytettäväksi aktiivisen 3-tie etupään bassokaiuttimena esimerkiksi kilpahifi autoissa
12 voltilla 6850 W RMS, 14,4 voltilla 10.000 W RMS, 16 voltilla 12 kilowattia ja 18 voltilla peräti 15.000 W RMS! Ja kaikki kerrotut tehot yhden ohmin kuormaan. Suositushintaa vahvarilla on 249 euroa. Kevyempi pikkudespi Lisätietoja: AudioImport, 0207-699 860, www.audioimport.fi Halvalla 5 kanavaa Ground Zero Titanium GZTA 5120X-B on edullinen 5-kanavainen vahvistin, josta lähtee valmistajan kertoman mukaan kuitenkin mukavasti tehoa. Valmistajan mukaan AV 5.1k HD on vahvistin jossa on ainoastaan digitaaliset tulot äänelle, jolloin vahvistin voidaan kytkeä suoraan signaaliprosessorin digitaalilähtöihin. Tämän Audison AD Link kytkennän ansiosta Audison prosessorien (bit One, bit Ten D) kanssa voidaan tehdä täysin digitaalinen Full DA HD äänitie. Subbarikanavasta saadaan kahden ohmin kuormalla ulos tasan kilowatti. 12 A uto S ound 12 A uto S ound TUOTEUUTISET ETON Simexille Simex on ottanut valikoimiinsa koko ETON tuotemerkin malliston ja toimii jatkossa merkin virallisena maahantuojana. Lisätietoja: Simex, 09-41 500 210, www.simex.fi High-End 5-kanavainen Audison AV5.1k HD on italialaismerkin uusi upea 5-kanavainen autovahvistin. 6 x 30-kaistainen parametrinen taajuuskorjain (jokaisessa kanavassa omansa), jokaista taajuuskorjauskaistaa voidaan hienosäätää 1/24 oktaavin askelin portaattomalla Q-arvolla väliltä 0,5 15, taajuuskorjaimen säätöalue -15dB + 6dB, aikaviivesäätö 7 mm askelin ja vapaasti määriteltävät jakotaajuudet sekä paljon muuta. EPC5.2 johtosarjan lisäämällä laite voidaan asentaa prosessorin Plug&Play-asennuksena sopivan autokohtaisen Match-johtosarjan avulla. Laitteen neljälle pääkanavalle luvataan 50 W RMS lähtöteho, jonka lisäksi subbarikanavasta saadaan kuormasta riippuen 180 tai 260 wattia jatkuvaa tehoa. Vahvistimen mitat ovat 220 x 470 x 58 mm ja painoa löytyy 7,2 kiloa. Laitteessa on käytössä Audiotec Fischerin kehittämä DEP-circuit ( Diagnosis Error Protection ) joka mahdollistaa laitteen kytkemisen myös sellaisiin alkuperäisiin soittimiin, joissa on kaiutinten vikailmoitusominaisuus. StarStop-yhteensopivuus mahdollistaa käyttöjännitteen tippumisen hetkellisesti jopa 6 voltin tasolle ilman toiminnan katkeamista. Vahvistimesta löytyy kohtuullisen kattavat jakosuotimet ja mukana tulee myös subbaritason kaukosäädin. Laitteen ominaisuuksiin kuuluu mm. Tehoa löytyy neljään ohmiin 2 x 75 wattia + 2 x 140 wattia + subbarille 600 wattia. Kuluttajille merkillä on ollut jo kauan tarjolla autokohtaisia ratkaisuja BMW ja Volkswagen autoihin. Lisätietoja: AudioImport 0207-699 860 www.audioimport.fi. Lisätietoja: Simex, 09-41 500 210 www.simex.fi Match DSP on erittäin suositun Helix DSP:n ”pikkuveli” joka on tarkoitettu auton alkuperäisen soittimen perään. Uuden maahantuojan mukaan suurin osa ETON tuotteista valmistetaan Saksassa. Merkki on monille tuttu OEM-kaiutinvalmistajana sellaisille brändeille kuten BMW, Audi ja Rolls Royce. "Tämän äänitien ansiosta lähteestä tulevat korkearesoluutioisetkin (96kHz/24 bit) digitaaliset äänisignaalit voidaan viedä prosessorin kautta vahvistimen D/A-muuntimelle digitaalisena varmistaen mahdollisimman vähäinen signaalin heikkeneminen matkalla", kertoo valmistaja. Lisätietoja: AudioImport 0207-699 860 www.audioimport.fi 94 senttiä voimaa! Digital Designs Z2b on bassokansan hartaasti odottama, lähes metrin mittainen todellinen wattihalko! Maineikkaan merkin uutuusvahvistin kustantaa kympin vajaa viisi tonnia, mutta vastineeksi saadaankin sitten varsin vakuuttavat teholupaukset. Hintaa tällä huippulankulla on 999,90 euroa. Lisätietoja löytynee Simexin nettisivuilta lähiaikoina. Tätä käytettäessä soitin ei anna virheilmoituksia rikkinäisistä kaiuttimista. Suositushintaa laitteella on 299 euroa
A uto S ound 13 audiosuunnittelu konsultointi valokuvaaja toimittaja designkotelot SQ ja SPL asennukset p.0404605326 jpdartaudio@gmail.com ääni & harmonia TYKKÄÄ JA TIEDÄ UUSIMMAT UUTISET EKANA! WWW.FACEBOOK.COM/ AUTOSOUNDTECHNICALMAGAZINE
W estCoast Motor Show järjestettiin tänä vuonna vasta toista kertaa, mutta tapahtuma on jo osoittautunut erittäin kovatasoiseksi ja on ansainnut paikkansa valtakunnan parhaiden näyttelyiden joukossa. Kauden aikana kisoissa on käynyt paljon porukkaa kokeilemassa, mutta fi naali tuntui potevan hieman kilpailijakatoa. Parasta tapahtumassa on sen monipuolisuus, sillä samasta hallista löytyy hifi autojen ohella niin prätkiä, veteraaniautoja, kilpa-autoja, tuningeja kuin jenkkejäkin. naalit 2015 , . Näistä fi naaliin uskaltautui kuitenkin vain kaksi, eli Heinosen Juuso ja Viljakaisen Aarni. 14 A uto S ound EMMA Finland . Ihan ei kuitenkaan loppukiri riittänyt, mutta läheltä piti, sillä Aarni peittosi Juuson vain yhden pisteen erolla. Finaalit ovat kuitenkin eri juttu ja Juuso viritteli fi naalin alla Mersunsa setin huippuiskuun. Näin Juuso Heinoselle kotiin viemisiksi kakkospokaali ja Aarni Viljakainen päätti kautensa voittamattomana Suomenmestaruuteen. Toki kilpailijoita oli yhteensä 43, mikä ei ole huono määrä, mutta silti monessa luokassa osanotto jäi vähäiseksi. Tämä ei tokikaan vähennä fi naalisijoitusten arvoa, töitä on tehty ja kilpailun taso oli Suomenmestaruusfi naalin arvoinen. Kauden aikana Experienced-kisaajia on nimittäin kisoissa ollut varsin mukavasti, varsinkin 4000€-luokassa, jossa pisteille kauden aikana pääsi peräti 8 kilpailijaa. Todellakin nähtävää ja koettavaa on jokaiselle. Teksti ja kuvat: Osku Hirvonen Alkukuva: Pekka Pulkkinen FINAALIT 2015 EMMA FINLAND. , , , , . Myöskään kilpailun jännittävyyteen tällä ei ollut merkitystä, sillä useammassa luokassa palkintopallisijat ratkesivat pisteen tai parin marginaalilla. Tästä kovasta kaksikosta Aarni Fabiallaan on koko kauden ollut niskan päällä ja voittanut jokaisen osakilpailun johon on osallistunut. Autohifi stille merkityksellisintä antia oli tietysti EMMA-fi naalit äänenlaadun ja -paineen merkeissä. SQ Experienced Äänenlaatupuolella Experienced-luokat ovat hyvä esimerkki fi naalin kilpailijakadosta
Zapcon päätteet ja B&W:n paremman pään kotikaiuttimista peräisin olevat elementit. KATSO KILPAILUJEN TÄYDELLISET TULOSLISTAT: WWW.EMMAFINLAND.COM ESPL-kuningas Toni Rutanen nappasi kolme mestaruutta! Asennusten jälki vetää hyvin vertoja hurjille yli 160 dB lukemille. Yhtään helppoa sijoitusta ei jaettu näissäkään luokissa vaikka kilpailijoita olikin vain kaksi kummassakin luokassa, Experttiinhän ei ihan noin vain edes pääse kilpailemaan, vaan jo mukanaolo on merkki kovatasoisesta ja ansioituneesta kilpailijasta. Kauden aikana kisanneista suurin osa ilmestyi myös fi naaliin ja molemmissa luokissa (4000€ ja Unlimited) oli neljä kilpailijaa. A uto S ound 15 EMMA Finland . Voiton ratkaisivat keskenään Jukka Pitkäkoski ja Juha Ranta. Mainiosta suorituksesta ja fi naalin kolmanneksi parhaimmista kuuntelupisteistä huolimatta Tommy oli kuitenkin aseeton Joni Hirvosta vastaan, sillä Joni nappasi koko fi naalin kovimmat kuuntelupisteet Widemon-Meganellaan ja kuittasi itselleen taas yhden mestaruuden.. Tiukkaa oli tämänkin parivaljakon välillä, sillä Jukka nousi mestariksi paremman kuuntelun ansiosta puolentoista pisteen erolla. Pasin Citikan asennukset olivat erityisen stock-tyyliä, eikä hifi stämistä auton kabiinista huomannut etsimälläkään. Expert 6000€ -luokassa Janne Pulkkinen joutui tyytymään toiseen palkintoon Jani Mattilan viedessä potin Nissan Pulsarillaan. Harri Aulaskari putsasi Mitsullaan palkintopöydän. Kesällä kaikki kilpailunsa voittanut Mikko Laine joutui pienenpienen virheen seurauksena tyytymään toiseen sijaan kaksi pistettä voittajasta. Best of Install ja WCMS Top10! Viime numerossa esittelyssä ollut Joni Hirvonen kuittasi Widemon Meganella nimiinsä viikonlopun kovimmat kuuntelupisteet, Best of Soundissa oli kuitenkin tyytyminen kolmanteen sijaan pisteen kärkikaksikon perässä. Juhalle jäi saaliiksi kakkos-sija todella kovilla kokonaispisteillä. naalit 2015 SQ Advanced Advanced-luokissa tilanne oli fi naalin kilpailijamäärien suhteen valoisampi. Suoritusta ei kilpailijoiden puute kuitenkaan yhtään himmennä, sillä Jussin saavuttamalla kokonaispistemäärällä olisi viety voitto melkein missä tahansa muussakin luokassa. Kauas ei jäänyt myöskään todella näyttävällä ja AutoSoundin sivuiltakin tutulla Mustangilla kisannut Heikki Lähteenmäki, joka vuorostaan jäi Mikosta vain puolentoista pisteen päähän. Master 4000€ -luokassa Tony Niiranen ja Erik Gerkman kuittasivat kuuntelusta tasapisteet ja kaksikosta pidemmän korren veti kolmen pisteen erolla täydet asennuspisteet napannut Tony. Jani Uuttu jäi Pasista vajaat kymmenen pistettä ja kuittasi kakkos-pystin ennen Joni Pajurantaa. Advanced Unlimited -luokka oli ihan yhtä tasainen ja kovatasoinen. Tiukan kamppailun käänsi kahden pisteen erolla itselleen Kimmo Pihlajamäki ennen veteraanihifi sti Jarkko Saukonojaa. Master Unlimitedissä Paavolan Jussi oli ainoa osanottaja ja siten itseoikeutettu voittaja. Advanced 4000€ -luokassa kolmossijastakin väännettiin tosissaan, sillä Marko Kauppi otti asennuksissa hieman takkiin, mutta korjasi tilannetta kuuntelupisteillä, jättäen Kyösti Rakkolan neljänneksi ainoastaan puolen pisteen turvin. Joni Rintakumpu ei kesän aikana voittanut yhtään osakilpailua, mutta oli ratkaisevalla hetkellä tarkin napaten Suomen Mestaruuden. Master 6 channels -luokassa oli vain kaksi osanottajaa, mutta taso oli äärimmäisen hurja. Expert Luonnollisesti myös kovimpien Expert-luokkien taso oli äärimmäisen kova. Jami Karhu kuittasi kovatasoisen luokan nelos-sijan Yariksellaan. Tämän tiukemmaksi ei kilpailu juurikaan mene. Kilpailu oli myös erityisen tasaista joten jännitys säilyi loppuun asti. Master OEM:n Suomen Mestaruuden nappasi vakuuttavasti Pasi Kurjonen. Tämä riitti kuitenkin vain hopeatilaan, sillä vanha kettu Koskisen Vesa sai viilattua Mondeonsa soundit sellaiseen iskuun, että nappasi Suomenmestaruuden peräti yhdentoista pisteen erolla. Janin setistä kannattaa huomioida että autossa on vain kolme kaiutinta. EMMA Racing Master 1. Less is more tai jotain… Expert Unilimitedissä Tommy Hakola talutti viivalle Bemarin, jonka laitteisto on todella eksoottinen sisältäen mm. Kärkikaksikko sai kuuntelusta tasan samat pisteet, joten paremmuus ratkesi asennuspisteillä. SQ Master Master-luokissa kilpailijoita oli hieman vähemmän, mutta taso todella hurja
B-Unlimitedissä Joni Kleemola soitti tauluun aavistuksen kovemmat luvut kuin Jesse Nikkinen (151,1/147,0 vs. Tämä kielinee siitä, että ovet auki oli jotain ylimääräistä ongelmaa. ä ja racea.. 144,6/152,1 dB), mutta neljän pisteen tappio asennuspisteissä käänsi tilanteen Jessen eduksi 2,6 pisteen verran. W-Unlimitedissä Toni Rutanen oli Golfi llaan ykkössuosikki ja nakutti varmasti yli 160 dB:iä Vesa Koskisen Mondeon soundeista vastaa Mosconin päätteet ja Gladenin Aerospace -kaiuttimet. ”Toisella” Golfi llaan Toni valloitti luokan mestaruuden kohtalaisen niukasti ennen SQ-puolellakin pärjännyttä Kyösti Rakkolaa. Myös R-Unlimitedissä mestaruuteen vaikuttivat asennuspisteet kun Ville Partala näyttävällä Dodge Nitrolla keräsi asennuksista 12 pistettä enemmän kuin 5 desibeliä ovet auki ja kiinni Villeä kovempaa soittanut Jere Rahikka. 16 A uto S ound EMMA Finland . Suomenmestaruuden vei ennen kaikkea kovan 142,7 dB ovet kiinni -tuloksen ansiosta Sami Haveri ennen Jere Vehmasta ja Janne Ojalaa. Arsi Sipilä voitti Bemarillaan ainoana osanottajana isoimman T-unlimited -luokan, komealla 351,6 pisteen tuloksella. Advanced luokissa muuten jokainen kilpailija kuittasi täydet asennuspisteet, eli mestaruudet ratkaistiin ihan puhtaasti desibeleillä kuten sen SM-finaaleissa pitäisikin mennä (toim. huom.). ESPL Master Master-luokissa asennuspisteet nousivat hieman yllättäen ratkaisevaan rooliin. Mestaruus siis Jesse Nikkiselle, hopeaa Joni Kleemolalle ja pronssia Niko Kelbergille. Jere soitti luokan kovimman tuloksen 148,8 dB ovet auki. Jotain Tonin osaamisesta kertonee, että kaveri soitteli pienimmässäkin takaluukkuluokassa kovempaa (144,7 / 150,0 dB) kuin kukaan isommissa vastaavissa luokissa, eikä Kyösti tosiaan jäänyt paljoakaan ja soitti ovet kiinni jopa kovemman tuloksen 144,9 dB. Loppupisteissä Mestaruus kahden pisteen erolla Ville Partalalle. Tomi Rautaman Transportterin koppiosastosta löytyy melkoinen viihdytyskeskus. Mestaruudet menivät Experiencedissä Jani Uutulle, Masterissa Tommy Hakolalle ja Expertissä Jami Skoulle. Täydet asennuspisteet saa melko kohtuullisella vaivannäöllä, joten tässä kohtaa ei todellakaan kannata antaa kilpakumppaneille tasoitusta. Tomi Rautaman Timangissa on hi. ESPL Advanced ESPL:n puolella viikonlopun menestyjä oli Toni Rutanen. T4W oli todella tasainen, jokaisen kilpailijan mahtuessa reilun kuuden pisteen sisään. Ilmaiseksi eivät kuitenkaan menneet jakoon nämäkään tittelit, sillä jokainen voittaja teki pisteiden perusteella kovan suorituksen. naalit 2015 Multimedia Multimedia-luokissa kilpailijoiden vähyys konkretisoitui pahimmillaan, sillä jokaisessa Multimedialuokassa oli vain yksi kilpailija. Advanced-luokista pienin T2W oli tällä kertaa kovatasoisin
Viikonlopun teemaan sopivasti myös Best of -kisa oli äärimmäisen tasaväkinen ja korkeatasoinen. Advanced Unlimitedissä Jere Vehmas kaappasi mestaruuden 1,7 pisteellä, huolimatta Janne Ojalan paremmista soundipisteistä. Kun laskettiin kaikkien kolmen tuomarin antamien pisteiden keskiarvo, voittajaksi selviytyi Jarkko Saukonoja, kokonaiset 0,6 pistettä ennen Jussi Paavolaa. Ykkös-sijan ratkaisemiseen tarvittiin hieman korkeampaa matematiikkaa, sillä Jarkko Saukonojan ja Jussi Paavolan keskimmäiset pisteet olivat tasan. Kakkoseksi soitteli Marko Lampinen, mutta Suomenmestaruus meni varsin suvereenisti todella pitkän autohifi uran tehneelle Tomi Rautamalle. Nytkin viivalla oli kokonaisvaltaisesti rakennettuja soundiautoja, paineautoja ja show-kärryjä. Joni Hirvonen kiilasi itsensä kolmannelle sijalle, vain pisteen kärkikaksikon perässä, ennen Kimmo Pihlajamäkeä, Jani Mattilaa ja Tommy Hakolaa. Nytkin kilpailijat tarjosivat kunnon shown. mannesta sijasta, mikä päätyi lopulta Villelle ennen kaikkea parempien soundipisteiden ansiosta. Soundipuolen Best of -kisa ratkaistaan kolmen kuuntelutuomarin pisteillä siten, että paras ja huonoin pistemäärä jätetään pois, keskimmäisen jäädessä voimaan. Voitosta kävivät todella tiukan taistelun Toni Rutanen ja Tomi Rautama. Advancedissa Tommy Hakola otti avo-Bemarillaan viikonlopun toisen mestaruuden designja entertainmentpisteiden turvin ennen Marko Lampista (2.) ja Niko Kelbergiä (3.) jotka molemmat soittivat reilusti yli 15 dB kovemmat lukemat kuin Tommy. Soundi ja asennuspisteet olivat kummallakin täysin identtiset, joten tämäkin mestaruus ratkesi mittarilla, johon Toni rykäisi viikonlopun kovimman lukeman 163,4 dB! Tomin hieno 158,6 dB riitti nyt kakkostilaan, Tonin viedessä viikonlopun kolmannen mestaruutensa. Master Unlimitedissä Niko Kelberg ja Ville Partala väänsivät tiukasti kolJanne Ojalan työnäytettä. A uto S ound 17 EMMA Finland . Harrin Mitsubishi valittiin muuten ainoana EMMA-autona ihan ansaitusti koko näyttelyn top10:iin tuning-luokassa! Best Of Useimpien mielestä fi naaleiden kovin saavutus on Best of -titteli. Jarkolle Best of -palkinto oli jo neljäs peräkJami Skou jaksaa kiertää kisoja tuomarina ja menestyy kilpailijana. GZ:aa ja portti. EMMA Racing Tuning-autoille tarkoitetuissa Racing-luokissa pisteitä saa monessa kategoriassa, joten hyvinkin erilaisilla autoilla voi kilpailla tasaväkisesti. Kilpakumppanit antoivat vielä lisätasoituista kymmenen pisteen verran myöhästymällä kisan aloituksesta ja kun jokaisella oli asennuksista täydet pisteet, ei desibeleissä omalla kymmenluvulla ollutta Tonia luonnollisesti saavutettu. Hopeasijalle Kim Nurminen ja pronssille Niko Junttila ESPL Expert Expert Unlimitedissä Tomi Rautama hätyytteli jo 160 dB rajaa hienolla Transporterillaan, mutta 159,6 dB ei ole vielä 160… Jäi vielä tekemistä ensi vuodelle. Mattamusta Dodge Nitro on näyttävä ilmestys. Ville Partala voitti ESPL Master R-Unlimited -luokan. Ehkäpä hätäapupakkaus lämmittää pahimpina hetkinä.. ESQL ESQL-kisat ovat varmasti eniten yleisöä viihdyttävät. naalit 2015 mittariin ovet auki ja kiinni. Tomi Rautaman Timangi joutui reilusti kovemmista painelukemista huolimatta taipumaan kakkoseksi Harri Aulaskarin superhienon Mitsun perässä, eroa jäi vain kaksi pistettä. Tuomareina toimivat Jami Skou, Petri Sinersaari ja Vesa Koskinen. Masterissa oli mukana kaksi EMMA-puolen näyttävintä autoa
Myös kisatapahtumien järjestelyissä on oma työnsä mikä harvemmin saa ansaitsemaansa kiitosta. 18 A uto S ound EMMA Finland . Erityispalkinto annettiin vielä Jami Skoulle uurastuksesta kaikissa osakilpailuissa viimeisen kolmen vuoden aikana. Vuoden parhaaksi osakilpailuksi valittiin JP d’Art Audion Seinäjoen Rytmikorjaamolla järjestämä osakilpailu. en ehdoilla. Ensi vuodelle jäi varmasti monelle jotain hampaankoloon ja toivottavasti ensi vuoden kilpailukausi on kilpailijarikkaampi ja yhtä kovatasoinen kuin tänä vuonna. EMMA Racing Master 2. Kaiuttimet B&W:tä. Muita palkittuja Näitäkään fi naaleja tai ylipäätään mitään kisoja ei olisi järjestetty ilman mittavaa vapaaehtoisten panostusta. Asennuspuolen Best of valittiin tällä kertaa yleisöäänestyksellä ja palkinto meni Harri Aulaskarille ennen Heikki Lähteenmäkeä ja Juha Rantaa. Joni Rintakumpu yllätti Advanced Unlimitedissä. naalit 2015 käinen. Näyttävästi valaistut Rainbowt Jukka Pitkäkosken Advanced 4000€ voittaja-Volvossa. Jo useammalla vuosikymmenellä terävimmällä huipulla kilpaillut Jarkko Saukonoja nimettiin yhdistyksen kunniajäseneksi. Timangin lava on hyötykäytössä. Moni uhraa lähes kaikki kesäviikonloppunsa ajaakseen jopa satoja kilometrejä kisoja toimitsemaan ja tuomaroimaan. Tommy Hakola on rakentanut Bemarinsa kojelaudan hi. Tuomareista kilpailijat äänestivät kauden parhaan asennusja kuuntelutuomarin. Benjamin Myllyluoman Minillään saavuttama kolminkertainen Euroopan Mestaruus palkittiin vuoden autohifi tekona. GZ:n päätteet siivittivät Suomenmestaruuteen asti.. Jami on kyllä palkintonsa ansainnut! EMMA-fi naalit 2015 osoittautuivat todella kovatasoisiksi ja tasaisiksi. Parhaaksi asennustuomariksi äänestettiin Jussi Luoma-Aho ja parhaaksi kuuntelutuomariksi toisen kerran peräkkäin Jussi Paavola
A uto S ound 19
Luokkien kärkitulokset ovat olleet todella kovia, mutta hieman kärjen perässä on ollut melko tasainen joukko kilpailijoita. MAXBOOM-FINAALIT. Tämä herätti etukäteen epäilyksiä, jaksaisiko Oulun näyttely TÄYDELLISET KILPAILUTULOKSET OSOITTEESSA: WWW.MAXBOOM.FI Palkintojenjaossa näkyi iloisia ilmeitä. HIEMAN BOHEEMI MAXBOOM SOPII NÄYTTELYN RENTOON OLEMUKSEEN KUIN NENÄ PÄÄHÄN. Usein hieman karun näköinen MaxBOOM-kilpuri ei välttämättä työmäärältään ole pienempi kuin hienomman ja viimeistellymmän näköinen EMMA-auto. Osallistujamäärä oli samaa luokkaa kuin viime vuonna, mutta jäi hieman huippuvuosista 2011-2013. Useimmissa luokissa oli vähintään kolme kilpailijaa. Pitää myös muistaa, että tuloksia ei voi suoraan verrata edellisiin vuosiin. Huoli oli kuitenkin turha ja osallistujamäärä oli lähes edellisvuosien tasolla. Eniten kilpailijoita oli Stock 400W-luokassa ja Semi 3500W-luokassa, kummassakin viisi. Kilpailijoita on kuitenkin ollut runsaasti kun huomioidaan, että talouden lama kohdistuu varmasti lajin harrastajakuntaankin. Osakilpailujen tulostaso on ollut hiukan kaksijakoinen. Finaaleihin osakilpailujen kärkiautoista saapui ilahduttavan moni. Aiemmista vuosista poiketen EMMA:lla oli Hötsissä vain osakilpailu, varsinaisen fi naalin siirryttyä otollisemman ja huomattavasti rauhallisemman tapahtuman yhteyteen Vaasaan. Kun huipputulokset ovat kasaantuneet muutamalle autokunnalle, niin fi naaleissa avautui muille kilpailijoille hyvät mahdollisuudet mestaruuteen. 20 A uto S ound 20 A uto S ound MAXBOOM edelleen kiinnostaa autohifi kansaa. Kauden mittaan MaxBOOM osakilpailuissa oli ollut hieman aiempaa vähemmän osanottajia. Useimmat kärkitulokset eivät montaa kymmenystä laskisi, vaikka autot rakennettaisiin toimimaan raitaa tai kahta alemmilla taajuuksilla. Työmäärä vaan kohdistuu vähemmän näkyviin asioihin. Muutamassa luokassa oli vain yksi kilpailija, joten niissä voittoon riitti tuloksen soittaminen lajitteluja fi naalisoitossa. Moni kilpailija joutui laskemaan OULUSSA 12.-13.9.2015 Teksti: Harto Viljamaa Kuvat: Roosa Lampinen MAXBOOM-FINAALIT JÄRJESTETTIIN PERINTEISESTI HIFI & TUNING SHOWN YHTEYDESSÄ OULUSSA. Tänä vuonna lukua vähennettiin ensimmäistä kertaa ylikorkean kaiutinjännitteen perusteella. Kaikki kärkiautot laitteistoineen ovat satoja tunteja vaatineen pitkäjännitteisen kehitystyön tulosta. Toisin sanoen enää ei voinut "soittaa ihan täysillä". Kaikkiaan fi naalit olivat tulostasoltaan erittäin kovat. Esimerkiksi Juha Jämsen soitti fi naaleissa antiikkista 35-56-raitaa ja kykeni sillä aivan huipputulokseen. Soolona soitetut Sedan 250W-luokan ja Mopoauto 1000W-luokan tulokset ovat kaikkien aikojen kovimmat tulokset näissä luokissa. MAXBOOM-FINAALEIHIN KERÄÄNTYI KILPAILEMAAN 52 AUTOKUNTAA. FINAALIEN TULOSTASO OLI ERITTÄIN KOVA. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tulostaso soololuokissa olisi ollut heikko. HÖTSI ON RENNON ILMAPIIRINSÄ VUOKSI AIVAN OMANLAISENSA AUTONÄYTTELY. T änä vuonna autohifi n Suomenmestaruudet jaettiin eri kaupungeissa. Epäsosiaalisessa mediassa on ollut turhaa arvostelua korkeanuottisten raitojen soittamisesta
Alinen teki ahkerasti töitä saadakseen tyttöystävältään lainaamansa Audin huippukuntoon. Semi 3500W-luokassa Eero Haavisto voitti Antti Hyvösen. Kilpailijat äänestivät Jannen Agilan asennukset ansaitusti hienoimmaksi Stock-asennukseksi. Semifi naalissa tuli Tonin ensimmäinen 146:nen. Finaalissa Juha kykeni soittamaan saman tuloksen kuin semissä. Ylikorkeat kaiutinvoltit tulivat aika monelle yllätyksenä ja lajittelutuloksista tuli joitakin melko suuria vähennyksiä. Ensimmäisessä semiparissa Juha-Pekka Rosnell joutui taipumaan veljeksille. Finaalista oli odotettavissa hyvin tasaväkinen. Pösöllä saavutettiin luokkavoiton lisäksi Sedan-maratonin voitto tuloksella 142,45 dB ja MaxSPL Sedanin voitto tuloksella 157,8 dB. Iinan ja Joonan parhaiden tulosten välillä oli vain 0,1 dB. Joona Aho oli lajittelussa soittanut 141,1 dB ja Jaana Syrjälä refl eksikotelolla erittäin kovan tasan 141:n. Finaalisoitossa Tonin toinen 146:nen ei jättänyt mitään sattuman varaan ja Janne Tiihonen jäi kakkoseksi. Tiimi saavutti toisen sijan tiimicupissa. Se riitti selkeään voittoon Jyri Lukkarisesta. Myös Toni soitti hyvin vaatimattoman oloisella refleksikotelolla. Se riitti Jannen voittamiseen. Pösön kovin tulos 152,6 dB riitti Indeksin toiseen tilaan indexiluvulla 144,8 dB. Toisessa semiparissa Janne Riva voitti Iiro Riikosen. /lajittelu_pro.php?kisavalinta=102 Lauantaina soitettiin myös viiden kilpailijan luokkien neljännesfi naalit. Usean kilpailijan luvusta puuttui tästä johtuen jopa lähes desibeli maksimista. Stoc W Team Impedanz:ia edustava Toni Alinen oli kiertänyt kaikki kauden kisat tiimikaveri Muhosen kanssa. Tuloksena oli selkeä voitto fi naalin autoluokkien nuorimmalle kilpailijalle Joona Aholle. Toisessa semiparissa Janne Tiihonen voitti Santeri Laurilan. Joona pystyi parantamaan lukua lajittelusta ja voitti Jaanan. Toisessa semiparissa oli tiedossa jännitysnäytelmä. dB Pappojen Pösön tulos 142,5 dB riitti Sedan 250W-luokan voiton lisäksi Index-kuninkuuden voittoon 145,2 dB:n indexiluvulla. Stoc W Semifi naalikierroksella kohtasivat lajittelun kärkeen soittaneet Iina Lehtonen ja yllättäen lajittelun viimeiseksi jäänyt Nina Päivinen. Audin rakentamiseen käytettyjen työtuntien määrä on sen sijaan huimaa luokkaa. Juha soitti todella kovan tuloksen 144,9 dB ja Niklaksen osalle tuli putoaminen jatkosta. Nina oli jo Ahvenistolla soittanut 141,6 dB ja tehdyt kotiläksyt näyttivät jopa 142:n ylityksen mahdolliseksi. Juha Jämsen voitti Stock 400W-luokan varsin perinteisen näköisellä kotelolla. naalisoittoon. MaxBOOM-fi naalit olivat kaksipäiväiset: lauantaina soitettiin lajittelut ja sunnuntaina fi naalikierrokset. Iinan auton soitin päätti ottaa aikalisän ja siitä seurasi reilu myöhästyminen. Toisessa semipaMaxBOOM-ironiaa parhaimmillaan: Viime vuonna vastustajan myöhästymisen avustamana mestaruuden voittanut Iina Lehtonen myöhästyi ja hävisi taaemman radan Joona Aholle. Passatista puuttui lukua ylänuoteilta ja semifi naalissa Nina oli aseeton Iinaa vastaan. 35-56 Hz:n raidalla soitettu 144,9 dB:n tulos tyydyttänee perinteiden kannattajia.. Lajitteluissa silmiinpistävintä oli Stock 250Wja Stock 400W-luokan kärjen tasaisuus, sekä 306:ten hurja tulostaso Sedan-luokissa. Juhan kalusto sen sijaan on kuin muisto lajin alkuvuosilta; karu refl eksikotelo 6" putkella viritettynä soimaan 35-56-soittoraitaa. Stock 400W-luokassa Niklas Mattila voitti Jari Lukkarisen. Stoc W Semifi naalikierroksella kohtasivat lajittelun kärkeen soittanut, välivuoden jälkeen kisakentille palannut Juha Jämsen ja viime vuoden fi naalivoittaja Niklas Mattila. Hienosti veljekset pystyivät palauttamaan Punton aiemmin toimineisiin säätöihin ja sunnuntaina tulostaso alkoi olla odotetulla tasolla. Stoc W Luokan kärkeen lajitelleet T&T Hämäläinen olivat joutuneet fi naalia edeltäneen kylmän säätökelin tai Ouluhallin olosuhteiden uhreiksi ja lajittelussa puuttui lukua. Lajittelutulokset on nähtävissä osoitteessa: http://maxboom.. Nina oli tulomatkalla osunut rajusti routamonttuun ja vahingot eivät ilmeisesti jääneet hajonneeseen etuiskariin. A uto S ound 21 A uto S ound 21 MAXBOOM ohjausta jopa kymmenen desibeliä aiemmasta saadakseen kaiutinjännitteen sallitulle tasolle. dB Pappojen ja Team Impedanz:in yhteistyönä rakennettu Peugeot 306 valmistautuu Sedan 3000W-luokan
Tutulla varmuudella Tommi soitti 149,8 dB ja se riitti luokan voittoon. Skodalla saavutettiin myös Stock-maratonin voitto tuloksella 142,74 ja MaxSPL Stock voitto tuloksella 156,4 dB. Armi pokkasi Mopoauto 1000W:n ja Stockdemokisan voitot. Lajittelussa 142,5 dB soittanut dB Pappojen Harto Viljamaa sääti fi naalisoitossa soittotason liian pieneksi ja tulos jäi muutaman kymmenyksen lajittelutuloksesta. Vanha kisakettu Mikko Raerinne kiitti ja jatkoi fi naalikierrokselle. Auto on hyvä esimerkki yhteistyön voimasta. Lisänä tuli tiimicupin voitto dB Pappojen kanssa, Stock-maratonin toinen sija sekä neljäs tila Indexikisassa indexiluvulla 143,8 dB. Skodan kovin tulos 152,4 dB riitti Indeksin kolmanteen tilaan. Finaali meni ennakkoasetelmien mukaisesti Hämäläisille. Siinä oli mukana dramatiikkaa. Sed n W Ensimmäistä kauttaan kilpaileva Mika Hautala kävi pokkaamassa itselleen ensimmäisen mestaruutensa. Epäselvää oli ainoastaan se, kuinka kovaa Eemeli Ristola soittaisi fi naaleissa. Sed n W Myös pikkusedan oli soololuokka. Juha voitti myös Stock-maratonin tuloksella 142,74. Lajittelutulosta vastaava 145,2 dB:n indexiluku riitti Indexikuninkuuteen. Skodan nimiin meni niin ikään Max SPL Stock:in voitto tuloksella 156,4 dB. Tyttöenergiaa AD/HD:n Armin tapaan. Finaalissa Jarnon tulos ei riittänyt Joni Jukaraiselle. Sed n W Kouvolassa ensiesiintymisensä tehnyt vihreä 306 Pösö oli jo kauden mittaan osoittanut huiman tulospotentiaalinsa. Tuloksia katsoessa on vaikea uskoa, että pojat kilpailevat vasta toista kauttaan. Sitä Finalistit äänestivät Janne Rivan Agilan asennuksen hienoimmaksi Stock-asennukseksi. Ennakkoasetelmien mukaisesti Juha soitti selvän voiton. Mestaruus oli Jonille ensimmäinen. Pasi Järvisen soittama 150,4 dB on kova tulos tässä luokassa ja sen edessä Vesa Koljonen joutui taipumaan. Kasaamisvaiheessa basso oli lipsahtanut väärään vaiheeseen ja lukua puuttui deppatolkulla. Stoc W Semifi naalissa Juha Kinnunen dB Papoista kohtasi tutulla punaisella Skoda Octavialla Team Haitta Watin Mondeon. Stoc W Luokka oli yksi soololuokista. Lajittelussa oli jälleen ylittynyt yksi haamuraja. Luokan fi naali oli Skodakuskien kaksintaistelu. Toisessa parissa oli tiukempaa. 22 A uto S ound 22 A uto S ound MAXBOOM rissa Heikki Malmila voitti Simo Nivalan. Finaalissa Raerinteen vastustajaksi tuli todellinen konkari Tommi Viitala. Vielä ei Pasi pystynyt voittamaan dB Pappojen senioria. Soolona soitettu 150,0 dB ei anna aihetta häpeään. dB Pappojen ja Team Impedanz:in yhteistyönä syntynyt kilpuri oli jo kauden mittaan rikkonut liudan haamurajoja. Tommi oli Vantaan osakilpailussa soittanut tämän luokan ensimmäisen 150 dB:n ylityksen ja lajittelussa luokan kaikkien aikojen kovimman noteerauksen 150,3 dB. Kauden kisoissa useampaa luokkaa kokeillut Mika Lukkarinen oli tehnyt taktisesti viisaan liikkeen ja valinnut fi naaliluokakseen isoimman Stock-luokan. Stockissa sataviiskymppisen soittaneita ei edelleenkään ole kovin montaa. dB Pappojen Skoda saalisti Stock 2500Wluokkavoiton. Tällä kertaa 250W-sedaneissa soitettiin fi naaleissa kovempi tulos kuin vastaavassa Stockluokassa. Varmuudeksi Juha paransi vielä fi naalissa kisan parhaaksi tuloksekseen 152,4 dB. Sed n W Semikierroksella konkari Jarno Mattila voitti Team AD/HD:n Akin. Stoc W Tässä luokassa soitettiin ainoastaan yksi semipari. Timo ja Teemu voittivat ensimmäisen mestaruutensa. Toiseksi lajitellut Valtteri Haukkavuori oli irrottanut yhden bassoista lajittelun jälkeen. Hämäläisten nimiin jää tältä kaudelta peräti neljä Suomen ennätystä. 152,6 dB sedanin kontista soitettuna on luku, johon ei varmaan kukaan uskonut. Team Papat ja Pojat voittivat Tiimicupin. Nelikon nimiin jäi myös kaikki Stock-luokkien Suomen ennätykset ja kaksi Sedan-luokkien ennätystä.. Tulosta vastaava indexiluku 143,9 dB riitti Indexikisan kolmanteen sijaan. Jostain syystä isoimman luokan osallistujamäärät viime vuosina ovat olleet vähäisiä. Siitä kannattaa ottaa vinkki ensi kauden luokkavalintaan
Sami Mäkelän ja Niko Junttilan autot eivät ole ihan kilpailukykyisiä, mutta ne ovat ajokelpoisia autoja. Tämä yksinkertaistaa ja selkeyttää luokitusta ja helpottaa uusien kilpailijoiden tulemista lajin pariin. Kotiin viemisinä oli tällä kertaa Show Car 3500W ja Show Car Invite-luokkien voitot. Niko Kaipainen soitti sijoituksellisesti kisan ulkopuolella ehdollisten kompensaatioiden kanssa. Hautasen Samin täyteen lastattu Punto ja komea rivi DD:n lankkuja. Kilpuri on vaan vaihtunut Pessi Pekkarisen ja Antti Moision Escortista Jukka Pitkäkosken ja Niko Sakon Pornstartteriin. Sem UNL W "Isossa semissä" oli edellisvuosien tapaan ennakkosuosikkina Toni Pasanen. Huuskot olivat seitsemättä kertaa peräkkäin Hötsissä. Toni voitti fi naalisoiton luvulla 156,7 dB. Tuomaksen paras tulos 148,9 dB kalpenee aivan tarpeettomasti Eemelin tuloksen vierellä. He tekivät kilpailujen järjestämisessä hurjan työmäärän. Finaalissa Sakua vastaan asettui kaikki kauden kilpailut kiertänyt ja niissä tasaista tulosta tehnyt Petri Muhonen. Samin uskomattoman hienosti viimeistelty Punto paransi tulostaan vielä kymmenyksellä ja kisa oli Eeron osalta ohi. Armin fi naalitulos oli erittäin kova 147,8 dB ja vetää varmasti kollit hiljaisiksi. Mopo uto W Luokka oli nuoren neidin sooloa alusta loppuun. Vakavasti otettavia haastajia ei tälläkään kaudella ollut. Myös Petri joutui laskemaan ohjausta rankasti, mutta viimeisen kahden viikon aikana Poloon tehdyt parannukset riittivät säilyttämään tulostason entisenä. Lajittelun kakkonen Team Haitta Watin Janek ja kolmonen Joni Ylimartimo ratkaisivat luokan ainoassa semifi naalisoitossa toisen fi naaliin menijän. Ensi kauden teholuokitus perustuu pelkästään tarkkuusmitatun kytkyn mukaan laskettuun kaiutinjännitteeseen. Tuomaksen tulos on kolmanneksi kovin kisatulos Sedaneissa ikinä. A uto S ound 23 A uto S ound 23 MAXBOOM vastaava indexiluku 144,8 dB riitti Indexikisan toiseen tilaan. Sitä tosiasiaa ei mikään sääntötulkinta muuksi muuta. Finaalissa Hautanen soitti varmasti voittoon. Sami voitti Nikon semissä ja jatkoi fi naaliin. Toivottavasti muutos auttaa saamaan lajin pariin lisää kilpailijoita! UNL W Monsteriluokka oli aiempien vuosien tapaan AudioImportin hallintaa. Huuskon veljesten upea Bassokakkis. Bassokakkis voitti myös Show Car Invite-luokan. Stoc HC W DB Sawon Jarno ei kyennyt tekemään yllätystä ja HC 4000W:n voiton vei nimiinsä lajitteluykkönen Santeri Tuohimaa. Show C r W Käytännössä luokan voitto oli kahden kauppaa. Aiempina vuosina hieman onnettaren suosiossa ollut Joni hävisi niukasti Janekille. Antin Golfi n tulos parani lajittelusta kaksi kymmenystä ja se riitti voittoon. Petri hoiti fi naalin rutiinilla ja pääsi tuulettamaan ensimmäistä mestaruuttaan. Armi voitti mopoautollaan myös Stock-demokisan. Luokan fi naalisoitossa seitsemättä kertaa peräkkäin Hötsissä olleet Huuskon veljekset voittivat Bassokakkiksella West Coast Boomersin Hyundai Getsin. AudioImportin tiimin Pornstartter eli VW Transporter hallitsi UNL 9000W -luokkaa. Osasyynä on varmasti kilpurin väistämättä kovat rakennuskustannukset. Anttia lohdutti varmasti Semi UNL-maratonin voitto tuloksella 150,17 dB. Sem UNL W Luokan ensimmäisessä semiparissa Eero Hietala sai vastaansa lajitteluykkösen Sami Hautalan. Kilpailijat äänestivät Samin Punton asennukset Semi-luokkien hienoimmiksi ja Sami voitti myös Big Boys Demokisan. Nikon Bemarin 150,1 dB on aivan huima tulos avoautolla katto auki soitetuksi. Tuskin pojat pelkästään herrasmiesmäisyyttään antoivat tytön dominoida. Toinen ehkä jopa suurempi syy on, että kilpailukykyiseksi rakennetulla UNL 9000W -luokan kilpurilla ei voi tehdä muuta kuin kisata MaxBOOMissa. Kilpailuista jäisi puuttumaan paljon ilman Mikon asiantuntevaa ja eläytyvää selostusta. J r est lle tos Kauden aikana Mervi ja Mikko Virta kiersivät kaikki kilpailut. Tämä MaxBOOM-kausi jää historiaan viimeisenä pääteriippuvaiseen luokittumiseen perustuvana kautena. Toni oli myös lajittelun jälkeen ykkösenä. Finaalisoitossa AudioImportin Pornstarter soitti fi naaleiden kovimman luvun 160,1 dB ja Sami joutui tyytymään hopeaan.. Eemeli soitti voittoihin myös Sedan-maratonissa tuloksella 142,45 dB ja Max SPL Sedanissa tuloksella 157,78 dB. Sem UNL W Semifi naalisoitossa Saku Mertaniemi voitti mystisesti lukua menettäneen Team AD/HD:n Janne Alasen. Finaalisoiton 152,5 dB oli liikaa Tuomas Vedenpäälle. Toisessa semifi naaliparissa vastakkain asettuivat Antti Bäck ja Taisto Hietala. AD/HD:n Armi oli ainoa kilpailija luokassa kauden mittaan ja näin ollen joutui kisaamaan soolona myös fi naaleissa. Kiitokset erityisesti heille sekä myös kaikille muille kilpailujen järjestämiseen osallistuneille henkilöille
24 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Projektikuvat: Juha Ranta Kuunteluarviot: Mika Koponen ja Janne Soilakari SOUNDI AUDI! Juha Rannan Audi A3 2.0 TFSI Quattro '05
A uto S ound 25 AUTOESITTELY , . Auton ulkoasuun on tehty pienehköjä ja tyylikkäitä muutoksia, joista merkittävin on ylimaalaus punaisella ja samalla katon sekä muutamien pienempien pisteosien muuttaminen kiiltävän mustaksi.
Myös rekisterikilvet ovat lyhyempää "fi nnitöntä" mallia. 26 A uto S ound AUTOESITTELY Pienenä hienosäätönä korista on poistettu merkit ja lasit ovat saaneet päälleen kevyen tummennuksen. Audi A3 2.0 TFSI Quattro '05
Todella kliini ulkoasu on oikeasti äärimmäisen tyylikäs sekä kuvauksellinen!. Voisi sanoa että tässä kohtaa onnistuttiin hyvin! A3:n alkuperäinen sporttipaketti sisältää tyylikkäät puolinahkapenkit. Toinen asia jonka automallia tuntematonkin huomaa, on reippaanlainen madallus, jota on tehostettu vielä säätämällä pyörien aurauskulmat niin että leveiden 3SDM 0.01 -vanteiden päälle venytetyt Nankangin Juha halusi asennuksesta sellaisen, ettei mikään hyppää kovin voimakkaasti silmille, kun ohjaamoon kurkkaa. Kokonaisvaltainen paketti Punainen Audi tuli Juhan talliin noin 1,5 vuotta sitten. Auton ulkoasuun on tehty pienehköjä ja tyylikkäitä muutoksia, joista merkittävin on ylimaalaus punaisella ja samalla katon sekä muutamien pienempien pisteosien muuttaminen kiiltävän mustaksi. Näin myös jo tekovaiheessa valmiin asennuksen mielessäni, eli suunnitelmat oli viety aika pitkälle", kertoo Juha. C-kasettien valtakaudella syntyneen ja CD-tallenteiden nousun todistaneen vanhemman polven hifistin korvaan tämä saattaa kuulostaa merkilliseltä, mutta on kuitenkin konkreettinen osoitus siitä että ajat muuttuvat, mutta autohifi on ja pysyy. Skootterista liikkeelle Juhan hifiharrastus alkoi jo 15-vuotiaana, jolloin kulkupelinä palveli skootteri. Kahteen ensimmäiseen kiesiin iskettiin tavaratilaan valmis bassopaketti. Ja tietenkin bassontahtiin vilkkuvat ledivalot! Kun kipinä asenteluun oli syttynyt jo teini-iässä, ei roihu ainakaan hiljentynyt nelipyöräisiin laitteisiin siirryttäessä. Musiikit piti saada soimaan, joten laitteeseen asennettiin penkin alle lisäakku, jonka lisäksi mukaan sovitettiin myös MP3-soitin ja 6,5" erillissarja lasikuitupaneelein, sekä penkkiin istutetut 4" 2-tiekaiuttimet. "Pääasia oli silloin se, että subbaria saadaan aikaan mahdollisimman paljon", kertoo mies itse. Autoon ehdittiin tehdä vaimennukset ja kaapelivedot, sekä jonkin verran kuiduttelemaan jo kaiutinpaikkojakin, kunnes pääsi käymään vahinko ja auto meni kolaroinnin myötä lunastukseen. Jossain kohtaa Juha löysi tiensä AutoSoundin keskustelufoorumille ja äänenlaatu alkoi kiinnostaa jumputusta enemmän. Onko sillä sitten loppupeleissä merkitystä mistä lähteestä sitä musiikkia toistetaan, jos soundi on hyvä ja harrastaja itse viihtyy. "Mietin myös koko auton teippausta, mutta kun sain sovittua maalauksen hinnan kohdalleen Kouvolassa 123tuulilasilla ja se osoittautui teippivaihtoehtoa edullisemmaksi, niin olihan se selvää että korjataan virheet maalaamalla eikä peitetä niitä teipillä. Nykyinen A3 on Juhan neljäs oma auto. Kaveri otti aktiivisesti selvää asioista ja varsin nopeasti autohifin salaisuudet alkoivatkin avautumaan jopa siinä määrin että ammattikoulun päättötyökin tuli tehtyä autohifistä. Juuri näistä lähtökohdista on syntynyt Juhan A3 Audin poikkeuksellisen asiallisesti viimeistelty "peruslaitteisto", joka piti tehdä vain omaksi iloksi, mutta muutaman mutkan kautta päätyi myös kilpailuihin ja aina finaalien palkintopallille saakka. A uto S ound 27 AUTOESITTELY H elsinkiläinen 23-vuotias tuore EMMA Advanced 4000€ -luokan SM hopeamitalisti Juha Ranta kertoo ostaneensa ensimmäisen CD-levynsä kisojen testilevyn vasta tänä vuonna. subbarikotelon pohjat valmiiksi ja tykästynyt autoon muutenkin, joten oli itsestään selvää hankkia tilalle samaa korimallia oleva A3, tosin 3.2-litraisen V6 vaparin sijaan 2-litraisella turbokoneella. Tässä vaiheessa Juha hankki autokseen mustan A3:n, joka sai toimia "harjoitusalustana" tätä nykyistä settiä ajatellen. Onnena onnettomuudessa kuski säilyi kuitenkin ehjänä, ja suunnitelmat seuraavan kulkupelin suhteen olivat valmiina saman tien. "Olin kuiduttanut jo mm. Olin itse mukana auttamassa ja Puttosen Jarno hoiteli maalaushommat", tarkentaa Juha
28 A uto S ound AUTOESITTELY Kuuntelin Juhan laitteiston kisakauden alussa, jolloin etupään erillissarjana toimi vielä tästä esittelystä poiketen Audisonin Voce 6,5" setti. Pitkän nuotin jälkeinen potku toistuu, mutta saisi omata suuremman auktoriteetin. Subbasso on joko vaimea tai vaihevirheessä. Juha oli töidensä puolesta tekemässä purkuhommia erääseen Sedun yökerhoon, josta jäi ylimääräiseksi muutama kilometri käyttökelpoista kuparijohtoa, jotka Juha päätti pelastaa kaatopaikkatuomiolta itselleen. Diskantti toimii oikein peruskivasti, heleämpi saisi kyllä olla. Tuet on liimattu kiinni pilareihin ja diskantit ovat taas näissä kiinni läpipultein. "alatilan", jossa olisi vielä lisää kaapelointia näkyvissä. Äänikuva painottuu muutenkin laidoille. Vuoden projekti Hifipuolen rakentamiseen on Juhan mukaan käytetty aikaa kaikkiaan noin vuosi, joskin tahti on ollut melko verkkainen. "Vahvistinräkin ensimmäinen versio oli myös vanhassa autossa, mutta senkin tein alusta alkaen uudestaan nykyiseen autoon, koska suunnitelmat muuttuivat ja halusin toteuttaa ns. Varsinkin Jorman lauluun ja bändiin tuli luonnollisuutta sekä läsnäoloa. Etupää ei raaistu lainkaan, mikä on oikein hyvä. Diskanttikuppien kiinnityspaikkana toimivat a-pilareissa olevat alkuperäiset kaiutinritilät. Rajattomalla on helppo huomata naislaulajan paikan vaihtuvan suuresti riippuen taajuudesta sekä pään liikutuksella laulajan paikat vaihtuvat. Basson nuottien erottelu ei ole ihan vahvinta. Jotta asennus olisi tukeva, on pilarien muovipaneelien taakse tehty vaneriset tuet, jotka myötäilevät pellin muotoa. Koska Audin a-pilareissa on turvatyynyt, piti tämä huomioida asennusta tehdessä ja jättää pilarien muovipaneelit kiinni niin kuin ne alunperin ovat olleet. Aerosmithillä sähköbasson murinat alussa toistuvat todella mallikkaasti, mutta kun rummut tulevat mukaan, niin potkua ei tule. Laulut ovat rauhalliset. Keskiäänialueella mieslaulussa on ns. renkaat saadaan juuri ja juuri menemään mankeloitujen lokasuojien sisälle. Hommiin ryhdyttiin viime vuoden maaliskuussa ja ensimmäisenä kohteena toimivat ovet. Pikkaisen s-äänteet suhahtelevat. 2-tie etupään midbassojen asennuspaikan taakse on liimattu myös palat Dynaxorb-akustiikkamattoa. Lynyrdin akustinen rullaa kivasti, potkua oikeastaan jää ainoastaan kaipaamaan, muuten hyvä ja miellyttävä meininki. KUUNTELUARVIO Koponen Käy lukemassa Juhan projektipäiväkirjaa AutoSoundin keskustelupalstan Projektitosiosta. Rammsteinillä alun puhe ja humahdukset toistuvat hyvin, niiden jälkeen kun koko bändin veivaus alkaa, niin potku katoaa. Järjestelmän perusasiat ovat selkeästi kunnossa, ei ole räminöitä, eikä ylimääräisiä virheitä, kaiutinpaikatkin tuntuisivat toimivat varsin mallikkaasti, eniten työtä olisi säätöjen kanssa, laitteistossa on selkeästi todella hyvät lähtökohdat. Vaikka lekalla teinkin pohjaan lisätilaa, johtui tämäkin ongelma DLS:n diskanteille teetettiin alumiiniset asennuskupit, jotka kiinnitettiin a-pilarien kylkeen alkuperäisen diskantin ritilän paikalle. Naislaulu onkin sitten vaikeampi tehtävä, sillä paikka siirtyy taajuuden mukaan melkoisesti. Midbassot toimivat varsin mainiosti ja toistavat suurimman osan kappaleen basso-osuuksista. Rummun potku ei oikein tule. Pienenä hienosäätönä korista on poistettu merkit ja lasit ovat saaneet päälleen kevyen tummennuksen. Halusin varta vasten rakentaa tämän auton mahdollisimman pitkälti itse, jotta oppisin tekemällä. Pientä ehostusta ohjaamokin kuitenkin kaipasi, ja sitä saatiin aikaiseksi teippailemalla muoviosia. Kun huomioidaan tämän olevan Juhan täysin eka äänenlaatu laitteisto, niin auto on todella mallikas ja tästä mahdollista kehittää todella hyvä! saivat perusteellisen käsittelyn STP:n Black Gold butyylimatolla, jota on useampi kerros sekä ulkoettä välipellissä ja pari kerrosta myös ovipahvin takana. Toccatalla matalista taajuuksista toistuvat vain osa. Aerosmith uudestaan soimaan ja nyt on tasapainoisempi esitys, murinat toistuvat edelleen, mutta potkua saisi tulla reippaammin. Edelleen tulee mieleen subin vaihevirhe. Midbassot paikallistuvat oviin, eli viiveet eivät ole ihan diskanttien kanssa oikein. Kokonaisuus näyttää hyvältä ja sen tekemistä harjoiteltiin jo edellisen A3:n kanssa. Klassinen musiikki menee varsin kivasti ja jopa kuivakkaasti. Mutta Jorman kappaleen alun hammondin saundissa on jotain sellaista ylimääräistä komponenttia, melkein tekisi mieli tekisi sanoa säröksi… Diskantin toisto rauhoittui, saisi edelleen olla heleämpi, mutta nyt ei ole pahaa sanottavaa aluksi. Kaikki kolme ensimmäistä kappaletta tuovat mielikuvan voimakkaasta midbassotoistosta, mutta siellä on myös ylemmällä midbasso-alueella kumua. Kehykset tuotiin kunnolla koko ovipahvin läpi ja näiden päälle muovattiin koristeeksi kevyet lasikuituiset peitepaneelit, jotka verhoiltiin mikrokuitukankaalla. Jo ohjaamon läpi kulkeva piuhoitus etenee selkeitä reittejä pitkin, mutta varsinainen työnäyte löytyy vasta tavaratilasta, jossa laitteiston johdot ovat äärimmäisen sotilaallisessa järjestyksessä! Johdotukseen liittyy yli 250 nippusiteen lisäksi eräs toinenkin mielenkiintoinen tarina. nenä-saundia. Kumina midbasso-alueelta hävisi ja toistoon tuli kertaluokkaa parempi ryhti. Juha tekee työkseen sähköasentajan hommia, joka kenties osaltaan on vaikuttanut siihen, että kaverilla on varsin tarkka näkemys siitä miten johdot laitetaan. Myös rekisterikilvet ovat lyhyempää "finnitöntä" mallia. Auton kaiutinkaapeleista kysyttäessä Juha kertoo nauAlpine CDA-117Ri DSP-soitin toimii tässä setissä ainoastaan ohjelmalähteenä, sillä tavaratilasta löytyy myös erillinen Helixin despi. Last Rebelin iso rumpu alussa on etäinen, eikä äänenvoimakkuuden nosto tuo sitä lähemmäksi. Kuuntelumateriaalina toimi AutoSoundin perinteinen testikokoelma, tsekkaa biisit ja niiden selitykset nettisivujemme keskustelualueelta, mikäli levy ei ole tuttu. Metallican tuplabasareilla tulee mieleen, että subbasson viive ei satu etupään kanssa, sillä tuntemuksia ja kuulohavaintoja on, mutta ne eivät ole synkronoituja. Stereokuva painottuu laidoille sekä laulaja sijaitsee kuljettajan edessä suurimmaksi osaksi miehen laulaessa. "Kaapelointi tähän nykyiseen autoon oli helppo toteuttaa, kun vältti jo valmiiksi muutamia reittivirheitä, mitä edellisessä teki", kertaa mies. Koko bändin alkaessa soittamaan, homma kuroutuu nippuun ja potkuakin tulee sekä tuntemuksia basistin soitosta. Metallista teetetyt 6,5-tuumaisten midbassojen asennuskehykset pultattiin oviin kahdeksalla M6 pultilla per puoli. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freen toisto on varsin kuivakkaa, mutta nyt sitä potkua myös toistuu, basistin tekemisien erottelua on hankalahkoa. Miehen lauluääni omaa hyvää auktoriteetin ja voiman. Laitteet sijaitsevat tavaratilan pohjalla Helixin signaaliprosessorin sekä Audisonin jakoblokkien kanssa. Tässä kohtaa käänsimme subbasson vaiheen ja aloitimme alusta. Mieslaulajien matala auktoriteetti ja sävyt ovat läsnä ja niitä kuuntelee mielellään. Saksalaista järjestelmällisyyttä Etupään asennusten jälkeen koko auton sisusta purettiin pihalle vaimennusten tieltä, vain kojelauta jäi paikoilleen. Ja lisäksi tämä oli mukava haaste", kertoo Juha. "Asennuksiin olisi kyllä ollut apuja tarjolla, mutta kieltäydyin niistä. STP:n mattoa vedettiin kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin, jonka jälkeen luonnollisena jatkumona seurasi kaapeloinnin vetäminen. DLS:n diskantit on asennettu alumiinista teetettyihin säädettäviin kuppeihin, jotka ovien midbassokaulusten ja tavaratilan kehyksen ohella ovatkin järjestelmän ainoat osat, jotka eivät ole Juhan itse tekemiä. Alatilan takia jouduin nostamaan vahvistinräkkiä auttamatta sentin verran alkuperäistä korkeammalle. Junior Wellsin bassosta puuttuu bodyä, kuulostaa liian pieneltä. Sisustaltaan auto oli jo valmiiksi todella asiallinen, joten Juha ei katsonut aiheelliseksi alkaa vaihtaa sporttisia puolinahkapenkkejä mihinkään saman valmistajan kireämpien mallisarjojen jakkaroihin. Laitteiston vahvistimina toimii Audisonin 4-kanavainen sekä monopääte. Yläpää ei ole kireä, mikä on hyvä asia. Hippo ei oikein murise alhaalta, vain jotkut pitkät nuotit omaavat kunnolla erottelua. Se löytyy otsikon "Audison A3 // Aloittelijan projekti" alta!. Sekä ovipelti että ovipahvit raen, että ravintoloitsijamiljonääri ja bisnesmies Sedu Koskinen "sponsoroi" ne hänelle. Ihan matalin on täysin kateissa
Tykkään diskantista ja keskiäänestä, bassopäästä taas en ihan niin paljoa. Vähän kuin kuuntelisi liian pieniin koteloihin asennettuja täysin sisäänajamattomia elementtejä kokonaan vaimentamattomassa autossa. Bassopää vähän kumisee. Valoteho ei kuitenkaan ole vielä riittävä, joten sekin pitää vielä fiksata". Huomaa nippusiteiden värikoodaus! Ja sitten se yksi jokaisen huulilla oleva kysymys: niitä nippareita on yhteensä 253 kappaletta. Subbari erottelee kohtuullisen kivasti, mutta senkin perussoundia vaivaa tietynlainen kumeus ja matalimpien puute. Alpinen nupin kääntäminen isommalle nostaa setin epämiellyttävämmät puolet vahvasti esille ja hevi ei oikein taivu ilman irvistelyä. Kontin pohjalevyn sain monen mutkan ja suunnittelun kautta toteutettua järkevästi niin, että se kestää rasitusta ja lastausta ja on myös tukevasti kiinnitettynä. Lopputulosta katsellessa ei suurempia virheitä silmiin osu, mutta rakentaja itse on huomattavasti kriittisempi. Tulee fiilis että käytössä olisi joku signaalinmuokkain, josta on päällä jokin "tilatoiminto", kuten kirkko tai konserttisali. Kehyslevyn ja polykarbonaattilevyn poistamalla siis pääsee vahvistimien säätöihin käsiksi", selventää Juha. Ylä-midbasso on todella napakka, mutta sen äänessä on omituista kumua. Ei tämä silti kokonaisuutena huono ole, ei missään nimessä. Agentsilla soundi kaipaisi lisää läsnäoloa ja lämpöä. Stereokuvallisesti setti on "perushyvä", laulajan paikka on matalasoundisemmilla artisteilla hieman vakaampi kuin korkeammalta vetävillä. Kuuntelulevynä toimi tuttu testikokoelmamme sekä Nightwishin From Wishes to Eternity live. Rosterikehyslevy painaa pleksin tukevammin paikoilleen. Eräs värisävy pääsi jopa loppumaan kesken ja täysin vastaavan löytäminen oli työn ja tuskan takana, sillä melkein vastaavaan ei tietenkään tyydytty.... Monet perusasiat ovat kuitenkin hyvin reilassa ja jos tuon mainitun kolkkouden saisi äänestä karistettua pois, tämä olisi oikeinkin asiallinen. Toccatalla matalin nuotti ei tuota tuntemuksia, mutta muuten subbari on varsin lineaarinen. Jämpti, mutta kolkohko soundi. "Vielä ainakin pitäisi kaikki kontissa piilossa olevat kaapeloinnit saada siistittyä. Laitteiston virransaannista pitää huolen tavaraJärkevällä laitesijoittelulla tavaratilasta on saatu tehtyä sellainen, että auton käytettävyys ei ole merkittävästi kärsinyt hifiasennusten myötä. Keskialue on selkeä ja kuulas. Verhoilua ei ole kiinnitetty matkalta, jonka päälle tuleva rosterikehys peittää. Ensiksi AutoSoundin kokoelma Alpinen soittimeen. Junior Wells: Sweet Sixteen. Ihan ylimmille taajuuksille kaipaisi vähän lisää eloa, muuten aika jees. Mystistä. Nightwishilla kuuntelu sujuu kohtalaisesti kun volumetason pitää maltillisena. Näin ollen sain ensin kansilevyn ruuvattua autoon, ja tämän perään 10 mm paksun polykarbonaattilevyn omaan upotukseensa. Samat plussat ja miinukset ovat mukana kuin edellisillä kappaleilla. Alatilan pohjan tein vähän höpelösti, ja jouduin yhden ruman reunan peittämään 20 mm muoviputkesta tehdystä palasesta. Tilantuntu on vähän epämääräisen liioitteleva. Bassopäästä alkuun huomio, että kuulostaa vähän pintakovalta. A uto S ound 29 AUTOESITTELY Kuuntelin Juhan Audia heinäkuun lopulla SK Autosoundin osakilpailuissa Vantaalla. Hipolla erottelee ok ja tiukat potkut tulevat napakasti. Olin itselleni luvannut ensimmäiset äänet vuodenvaihteeseen, ja siitä ei pitänyt lipsua. Subbarista sen verran, että erottelee ihan kohtuullisen hyvin. Nykyiselleen ne jäi, koska pakkasessa kasailin räkkiä autoon. Nyt jäädään "perus ok" tasolle. Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia. Jos en tietäisi miten perusteellisesti auto on vaimennettu, osoittaisin sitä sormella. Kuustosella plussaa diskantista, soundi on todella siisti ja sävykäs. Kokonaisuutena tähän mennessä ihan kuunneltava. Kertosäkeessä yläkeskarilla tuntuisi olevan jotain pientä ongelmaa, korostuman poikasta kenties. Midbasso on äärimmäisen napakka. Sävyltään koko bassoalueen soundi on vain vähän merkillinen... Sen vuoksi räkin runkoon kiinnityskin on mitä on... Sen sisään laitoin myös ledinauhan, jonka tarkoitus on valaista alatilassa kahta koristeena olevaa gekkoa. Hieromista vaatii vielä, mutta potentiaalia on! parista mittavirheestä", muistelee Juha ja jatkaa: "Räkin kanssa niitä ongelmia vasta olikin. Kaiken kaikkiaan Juhan Audin soundi on useimmilla materiaaleilla aivan kuunneltava ja siinä on paljon hyviä puolia, kuten sangen asiallinen diskanttipää ja selkeä keskialue. KUUNTELUARVIO Soilakari Tavaratilan johdotus vetää hiljaiseksi
30 A uto S ound AUTOESITTELY Autoa on madallettu reippaasti, trendikästä ulkoasua korostavat myös 9,5" leveät 3SDM 0.01 vanteet joille on pingotettu 215 kokoluokan kumi. Suoraan edestä katsottuna auto uhkuu voimaa ja menohaluja, joita parilitrainen kevyesti piristetty turbomoottori tarjoilee 250 hevosvoiman verran.
Takaakun maadoitukset on hoidettu auton runkoon 2 x 50 mm2 kaapelilla ja vahvistinräkkiin lähtevät piuhat ovat paksuudeltaan 20 mm2. • Paras albumi Pakko myöntää etten kuuntele musiikkia "albumeittain" enkä edes omista muita kuin EMMA:n testilevyn. Kaikki kaapeloinnit on suojattu ja merkitty erittäin asiallisesti. :-) Älä laita siihen että Salkkarit! KULKINE • Merkki Audi • Malli A3 Quattro • Vuosimalli 2005 • Moottori 2.0 TFSI, APR Stage 1 • Vaihteisto 6-vaihteinen manuaali • Alusta BC Racingin säädettävä alusta • Jarrut Vakiot • Korimuutokset Ylimaalattu punainen + musta, lippa edessä, muuta pientä... "Kotelon teon aloitin jo edelliseen autoon, jonka olin jo ehtinyt vaimentaa ja kaapeloida ennen täystuhoa. Tästä on hyvä jatkaa pientä hienosäätöä, potentiaalia nimittäin riittää! Kevyet, mikrokuitukankaalla verhoillut midbassopaikat kätkevät taakseen todella jykevät metalliset asennuskaulukset. Koteloon elementille paikkaa tehdessä tuli myös turattua. Vaikka Audin kokoonpanossakin on suoritettu pieniä laitteistovaihdoksia kesken kauden ja kaikki asennukset eivät menneet kertalaakista putkeen, on lopputulos kuitenkin kaverin ensimmäiseksi oikeaksi hifisetiksi aivan huikean onnistunut. Ensimmäisellä kuidutuksella asennusrengas jäi liian alas, eikä elementti mahtunut paikalleen, koska magneetti osui kotelon takaseinään. Joutui leikkelemään koko hoidon auki ja kuiduttamaan uudestaan eri asentoon. tilaan asennettu keltakantinen 66 Ah Optima. Lopputulemana elementti jäi kuitenkin liian alas, ja vahvistinräkin kansilevy tulikin tielle". • Vanteet 18-tuumaiset 3SDM 0.01, 9,5" takana ja 8,5" edessä • Renkaat Nankang 215/40 • Sisustan muutokset Vakio puolinahkasisusta, muoviosia teippailtu HIFIT • Ohjelmalähde Alpine CDA-117Ri • Signaaliprosessori Helix DSP • Vahvistimet Etupäälle Audison SR4, subbarille Audison SR1DK • Diskantit DLS Scandinavia 30 • Midit/keskiäänet DLS RC 6,5" • Subwooferi Audison AV12 • Kaapelointi 4 mm2 kaiutinkaapelit, Audiocheckin virtakaapelit, Audisonin 6-kanavaiset RCA-kaapelit • Akut HifiakkunatakanaOptima Yellow Top, edessä starttiakkuna Exide • Muuta Audisonin jakoblokit, Audiocheckin suojasukkaa, ym. Kotelon ainevahvuus on noin puoli senttiä lasikuitua ympäriinsä, jonka päälle valettiin vielä 5-10 mm hiekkahartsia. Tämän päälle liimattiin vielä pyramidimattoa, jotka kuitenkin revittiin pois ennen finaaleja. Juha lyhennytti kauluksia kuuntelun perusteella, sillä soundi oli miehen mukaan aluksi aika "putkimainen". Poikkeuksellinen kokonaisuus Juhan Audi on erinomainen osoitus siitä, miten huolellisella suunnittelulla ja kokeneempien harrastajien vihjeitä kuuntelemalla ei ole pakko maksella kalliita oppirahoja harrastuksen alussa ja tehdä kaikkia asioita väärin. • Suosikkielokuva Ei hemmetti, en mä tiedä. Audisonin 12-tuumainen subbari on koteloitu tavaratilan vasempaan reunaan noin 30 litran suljettuun boksiin.. Pelkkä vaimennusmaton poistaminen ei Juhan mukaan ihmeemmin auttanut, joten edessä lieneekin jossain vaiheessa uuden, muutamaa litraa suuremman kotelon tekeminen. Kuuntelun perusteella tilavuutta saisi olla nykyistä reilummin, jotta elementistä saataisiin kaikki potentiaali irti, eli käytännössä kaikkein matalimmatkin taajuudet esille. Myös subbarin asennuksen kanssa Juha kertoo joutuneensa toteamaan, että harjoitus tekee mestarin. Sävykäs subbari Audin subbassot toistetaan monissa yhteyksissä hyväksi havaitulla Audisonin AV12 elementillä, joka sijaitsee tavaratilan sivussa noin 30-litraisessa suljetussa kotelossa. Se mikä telkkarista tulee kun sen avaan. Erityiskiitos Jami Skoulle ja Kivistön tallipoppoolle. Akku on erotettu releen kanssa konepellin alla majailevasta starttiakkuna toimivasta Exidestä. A uto S ound 31 AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Juha Ranta • Ikä 23 vuotta • Paikkakunta Helsinki • Ammatti Sähköasentaja • Muut harrastukset Ei ehdi harrastaa muuta, talonrakentaminen tulevaisuudessa... ELEMENTTIEN JAKOTAAJUUDET SK-AUTOSOUNDIN OSAKILPAILU • Diskantti 3300 Hz -12 dB/okt • Midbasso 2700 Hz -12 dB/okt / 55 Hz -6 dB/okt • Subbari 45 Hz -24 dB/okt FINAALISÄÄDÖT • Diskantti 2600 Hz -12 dB/okt • Midbasso 2500 Hz -18 dB/okt / 55 Hz -6 dB/okt • Subbari 45 Hz -30 dB/okt KIITOKSET Vaimolle jakseluista ja kaikille muille jotka ovat projektissa auttaneet. Vieläkään se ei aivan tyydytä, joten päivitystä lienee tiedossa. Audi sekä näyttää hyvältä että soi kohtuullisen mallikkaasti, siitä toimivat todisteena oman kisaluokan täydet asennuspisteet ja 243,5 kuuntelupistettä tämän syksyn EMMA finaaleista
Kaapelit on kiinnitetty autoon vaimennusmaton paloilla ja nippusiteillä. ASENNUSKUVAT. Sitä löytyy lattiasta, katosta, ovien sisältä, verhoilupaneelien takaa, takaluukun kannen sisältä ja oikeastaan kaikkialta, minne mattoa oli mahdollista liimata. Kontin kylkeen muovattu subbarikotelo sai alkunsa huolellisella suojauksella, jonka jälkeen kotelon rungoksi laminoitiin noin 5 mm lasikuitua. Kaiutinkaapelit kulkevat koko matkan putkitettuna ja niiden vieressä kulkee RCAkaapelit, jotka on suojattu punossukalla ja sen lisäksi "kurkkuputkella" takapenkin alapuoliselta alueelta ja soittimelle noustessa. Juha kiinnitti erityistä huomiota ohjaamon läpi kulkevan kaapeloinnin suojaukseen. Valmiin kotelon sisältä löytyy myös poikkituentaa sekä 5-10 mm hiekkahartsia. 32 A uto S ound AUTOESITTELY Auto on vaimennettu oikeasti kauttaaltaan STP:n butyylimatolla. Myös oikean ja vasemman kanavan kaapelit on merkitty omilla värikoodeillaan
Alkuperäiset kaapelit irrotettiin ja tilalle porattiin reilunkokoinen reikä. Näistä kuvista paljastuu miten Juha ujutti 4 mm2 midbassojohdot alkuperäisen liittimen läpi ja haitarikumin sisältä oveen. Ovet vaimennettiin kunnolla midbassoasennusta varten, myös ovipahvi sai taakseen STP:n Black Goldia. Kuvassa tekstissä mainittu "alatila", eli kontin piiloon jäävä alapuolinen johdotus. A uto S ound 33 AUTOESITTELY Audista löytyy kaksi akkua, joista takapäässä sijaitseva Optima on pyhitetty hifilaitteiston virrantuotolle. Nippusiteiden ja punossukan sinfoniaa! Valmiina näyttää hienolta, mutta tekovaiheessa lienee muutama kirosanakin irronnut... Kaiutinkaapelin vetäminen oveen on monessa uudemmissa autoissa varsin työlästä. Päälle muotoiltiin lasikuidusta ja pakkelista vielä kevyet koristepaneelit, jotka verhoiltiin mikrokuitukankaalla. Oven sisälle kaapeli tulee hyvin suojattuna alkuperäisen läpivientikumin kautta. ASENNUSKUVAT. Virtakaapeloinnit kuten kaikki muutkin piuhoitukset on tehty ammattilaisen ottein. Kaiuttimen kiinnityspaikkaan pultattiin metalliset kaulukset, joissa oleviin kierteisiin saadaan midbassoelementti tukevasti kiinni
Hieno auto on sittemmin saanut sisuksiinsa myös ripauksen hi ä alkuperäistä ulkonäköä kunnioittaen. Tomi Nieminen päätti toteuttaa unelmansa ja hankki omistukseensa BMW Z M Roadsterin. Tässä artikkelissa luomme katsauksen Tomin omaksi ilokseen rakentamaan laitteistoon. 34 A uto S ound AUTOESITTELY cruisailuun cruisailuun Kuuma kesäpäivä ja avo-auto, siinäpä varmasti monen autoharrastajan unelma. Tomi Niemisen BMW Z M Roadster ' Täydellinen setti Teksti & kuvat: Jarkko Peiponen
Musiikinkuuntelun Tomi kertoo olevan itselleen tärkeää ja radio soikin oikeastaan jatkuvasti autolla ajaessa. ”Sitten tuli oikeastaan eteen alkuperäisen kasettisoittimen päivittäminen hieman fi ksumpaan CD-soittimeen. Olin tuolloin ammattikoulussa töissä ja siellä oli hyvät laitteet koteloiden valmistamista varten”, muistelee Tomi ensimmäisiä askeleitaan hifi maailmaan. Ensimmäisestä kaiutinkokeilusta tulikin ilmeisen hyvät, sillä Tomi kertoo kaiuttimien olevan edelleen käytössä kotonaan. Kävin hakemassa auton sitten Saksasta vuonna 2011”, kertoo Tomi. Autohifi stä Tomi innostui pienimuotoisesti jo opiskeluaikoina. Sellaisia yksinkertaisia parannuksia alkuperäiseen. Värikin oli juuri oikea”, muistelee Tomi ja jatkaa. No, sitten kun se oli tehty, tulikin eteen se, että Harman Kardonin alkuperäiset pahvikartiokaiuttimet ei oikein enää riittäneet”, naurahtaa Tomi. ”Muutamaan autoon laittelin silloin etukaiuttimet ja subbarin sekä vahvistimen konttiin. Ei mitään hienostelua, että saataisiin vaikka taajuuskorjauksia tehtyä”, kertoo Tomi ensimmäisistä autoasennuksista. Tuolloin itsellä oli sininen VW Polo -83. Tamperelaisesta Powersetistä löytyikin sopiva kaiutinsarja Rainbow:n valikoimista BMW:n alkuperäispai. Silloin kai se jo jäi päähän, että tollanen on joskus mulla. A uto S ound 35 AUTOESITTELY cruisailuun T amperelainen Tomi Nieminen kiinnostui hifi stä ja laitteiden rakentelusta aikoinaan kotiteatterikaiuttimien ansiosta. BMW Z3 M Roadsterin omistaminen oli Tomille pitkäaikainen haave. ”Jossain vaiheessa sitten tuli sellainen hetki, että sen voisi hankkia. Varsinaista musiikkitaustaa miehellä ei kuitenkaan ole, ellei kitaran rämpyttelyä kotona sellaiseksi lasketa. ”Ostin aikoinaan Hifi talon kaiutinrakennussarjan, joka sisälsi komponentit kotiteatterin kaiuttimien rakentamiseen. Uusi auto ja laitteet Nykyisellä autollaan Tomi on ajellut vuodesta 2011 saakka. ”18-vuotiaana ihastelin ensimmäistä kertaa sinistä M Roadsteria Hatanpään liikennevaloissa. Aluksi Tomi ajatteli keskittyvänsä vain cruisailuun hienolla autolla
”Vakiopaikan koko on 5,25 tuumaa ja sen kokoisen kaiuttimen laitoin. Tomi teetätti vahvistimen kiinnitystä varten sopivan metallinpalasen, jonka avulla vahvistin istuu tukevasti kontin rakenteisiin. 36 A uto S ound AUTOESITTELY nyt se avautuu vain auton ulkopuolelle. Vahvistimeksi valikoitui nelikanavainen Rainbow Beat 4. Hifilaitteisto päivittyy ”Nyt paikalla oleva DLS UP5ikaiutinsarja valikoitui Pasin suositusten perusteella”, kertoo Tomi. Kuulemma sinne saisi upotettua myös 6,5 tuuman kaiuttimen, mutta sitten joutuisi kyllä peltihommiin ja muokkaamaan myös auton alkuperäisiä muoviosia”, toteaa Tomi etukaiutinten asennuksesta. ”Hyödynsin alkuperäisen diskantin kiinnikkeen ja hion sen sopivaksi tämän UPisarjan diskantille”, kertoo Tomi. Eipä siinä mennyt vuottakaan, kun särön takia vahvistin poltti kaiuttimet”, kertoo Tomi. Erillissarjan diskantit Tomi asensi autonsa vakiopaikoille pienin muutoksin. ”Hieman nuukailin vielä siinä vaiheessa, ja laitoin uudet kaiuttimet auton vakiovahvistimen perään. Myöhemmin Tomi hankki vielä toisen samanlaisen vahvistimen. Aluksi Tomi hankki yhden erillissarjan ja samalla sille uuden vahvistimen sekä DLS:n valmistaman RXT6 -koteloidun subbarin. koille. Alkuperäisellä tavalla toteutettuna keskiäänikaiutin hengittelee myös auton sisälle aiheuttaen vaihevirheitä, joten Tomi tiivisti kotelon siten, että Tomi on halunnut pitää autonsa ohjaamoon mahdollisimman vakiona. Esimerkiksi etukaiuttimet on asennettu alkuperäisille paikoille.. ”Purin auton alkuperäisen vahvistimen kaapelointeineen pois autosta, ja käytännössä koko auton sisusta täytyi ensin purkaa tieltä pois. Suurimpana syynä valintaan oli laitteen pieni koko, sillä Tomi halusi laittaa sen samaan paikkaan auton alkuperäisen vahvistimen tilalle auton takakontissa. Siispä taas suunta Powersetin myymälään ja Pasi Kalliojärven juttusille. Keskiäänet sijaitsevat myöskin alkuperäisillä paikoilla, mutta niiden kiinnitystä ja tiiveyttä on hieman paranneltu. Netin keskustelupalstojen perusteella Tomi selvitti, että kyseinen särö on melko yleinen ominaisuus tuossa vahvistimessa
Sisätilavuudeksi sain lopulta noin 4,5 litraa. • Mielimusiikki Rock 70-80 luvulta • Säätö Neutraali säätö, josta subbari tasoa voi säätää maun mukaan (-10dB +5dB) • Analyzer By https://itunes.apple.com/us/app/ analyzer/id454225351?mt=8 • Mic W i463 http://www.mic-w.com/ product.php?id=3 • Demolevyt ZZ Top Greatest Hits, Dire Straits – kaikki käy, Pittbull Planet Pit (käytetty subbarin säätämiseen) KULKINE • Merkki BMW • Malli Z3 M Roadster • Vuosimalli 1998 HIFIT • Soitin Alpine CDE-178BT • Signaaliprosessori Sisäänrakennettu Alpinen soittimeen • Vahvistimet 2 kpl Rainbow BEAT 4 • Diskantit DLS UP1i • Midbassot DLS UP5i • Subwoofer 3 kpl DLS RXT6 (joista yhdelle tehty oma kotelo) • Kaapelit AIV Cosmic 20mm² (virta), AIV Cosmic 2x2.5mm² (kaiuttimille), AIV Cosmic 2x4mm² (subbareille), Connection BT4 550, Connection BT2 550 KIITOKSET Pasin (Kalliojärven) lisäksi Powersetin koko tiimille kiitokset. A uto S ound 37 AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Tomi Nieminen • Ikä 39 vuotta • Ammatti Konetekniikan Lehtori (TAMK) • Paikkakunta Tampere • Kilpailumenestys None… kunhan rakentelen omaksi iloksi • Muut harrastukset Autot, moottoripyörät, huonekalujen tekeminen (joskus tarpeeseen, kun kaupasta ei löydy sitä mieleistä :-) sit lisäks liikunnallisia… melonta, uinti, juoksu, pyöräily, punttsali... Tiivistykseen hän käytti ohennettua venelakkaa, jolla koko kotelo on sisäpuolelta käsitelty. ”Raspiroopella ryhdyin kantta työstämään muotoonsa. Hiotun MDF:n huokoinen pinta tuli ensin käsiteltyä ohennetulla venelakalla ja sen jälkeen pintaan mattamusta spray maali, joka on todella hyvin sama väri kuin muu sisusta subbarin ympärillä. Koteloa penkkien väliin Hankkimalleen koteloidulle subbarille Tomi päätti tehdä kokonaan uuden kotelon auton penkkien välissä olevaan tilaan, alkuperäisen subbarin paikalle. Itse asiassa tuo oli ainoa DLS:n elementti, joka toimi noin pienessä kotelossa”, kertoo Tomi. Tässä yksi niistä eli ilmanottoaukko auton kyljessä. Kalliojärven Pasikin luuli asennuksen nähdessään, että olen puukottanut alkuperäisen subbarin verhoilulevyn irti tuohon käyttöön”, naurahtaa Tomi. ”Irrotin vanhan subbarin koteloineen ja ryhdyin muokkaamaan siihen tilaan mahdollisimman suurta koteloa. DSP Mobile Kontin ja ohjaamon väliltä lähtikin varmaan ranteenpaksuinen nippu turhia johtoja”, kertoo Tomi. Kotelon Tomi rakensi kokonaan koivuvanerista. ”Lisäksi tiivistin jokaisen sauman vielä Sikafl exillä ja kaiutinterminaalin päälle laitoin reilusti araldite-liimaa, joten kotelon kyllä pitäisi olla aika tiivis”, toteaa Tomi asennuksestaan. Hyvä siitä tuli kun näki vähän aikaa ja vaivaa. Muutamat merkit kertovat olennaisen tästä autosta. BMW Z3 M Roadster on täynnä pieniä ja näyttäviä yksityiskohtia. Ja on se myös todella alkuperäisen näköinen. M-tarralla varustettu auto lienee monen BMW-kuskin unelma. Kotelon pintalevy on MDF-levyä, jota työstämällä Tomi tavoitteli sellaisia muotoja, että kotelo istuisi täydellisesti BMW:n sisustukseen. KW-tarra puolestaan vihjaa siihen, että auton ajo-ominaisuuksia on entisestään parannettu jäykemmällä alustasarjalla.
Sekin antaa kuitenkin sillattuna noin 300 wattia tehoa per subbari”, miettii Tomi. Ulkonäöltä Angel Eyes toimii edelleen hienosti. Hetken mietittyäni päädyin toiseen samanlaiseen nelikanavaiseen. Myös diskanttien jakosuodatus on tehty vahvistimilla ja se on tällä hetkellä noin 5000 hertsiä. Alpine CDE-178BT toimii laitteiston ohjelmalähteenä ja sillä tehdään myös suurin osa säädöistä. ”Pasi ehdotti Rainbow Beat 1 -monovahvistinta subbareille, mutta se oli juuri silloin loppu koko maasta. Tomin auton ulkonäön viimeistelevät tyylikkäät 19-tuumaiset vanteet. Samalla kontista löysi paikkansa toinen nelikanavainen vahvistin. Vinkkejä säätöihin Tomi on kysellyt luonnollisesti Kalliojärven Pasilta, mutta itse säätäminen on tapahtunut miehen itsensä toimesta. Molemmat olimme sitä mieltä, että basson toisto on parempi kuin alkuperäinen, mutta edelleen kaipaa lisää potkua. Tomi on kuitenkin pienellä kikalla saanut viiveet toimimaan kaikille kaiuttimille. Näin saan Tomi asensi DLS UP1i -diskantit autonsa vakiopaikoille hyödyntäen alkuperäisien diskanttien kiinnityspaneeleita. ”Diskantit ovat etukanavissa ja midbassot takakanavissa. 38 A uto S ound AUTOESITTELY Laitteisto kehittyy Auton hifi järjestelmän ensimmäinen vaihe valmistui keväällä 2014. Samoin diskantin jakotaajuus soittimessa on 250 hertsiä, joka on liian alhainen. Jalkatilan subbarit on kytketty monoksi, ja niille tulee subbarilähdön vasen kanava. Säädöt kohdilleen Nykyinen laitteisto toimii aktiivisesti ja valtaosa säädöistä tehdään Alpine CDE-178BT soittimen signaaliprosessorilla. Päädyin sitten laittamaan subbareita kaksi lisää molempiin jalkatiloihin”, kertoo Tomi laitteistonsa kehityksestä. Huomaa myös soittimen alla majailevat mittarit, joista kuski saa tarvittavan tiedon auton toiminnasta.. Kaistanpäästösuotimia tästä soittimesta ei kuitenkaan löydy, joten keskiäänien alipäästösuodatuksen hoitaa vahvistimen jakosuodin. Subbarin ja keskiäänisten jakotaajuus on 50 hertsiä. Soittimen DSP:ssä on aikaviiveet vain kuudelle kanavalle, mutta kaiuttimia on seitsemän. Penkkien välissä olevalle subbarille taas subbarilähdön oikea kanava. ”Kävin sitten kyselemässä Pasilta, että auto nyt soi tällä tavalla, voisiko jotain vielä tehdä. Kesä meni kuunnellessa musiikkia ja talven 2015 aikana Tomi teki pieniä muutoksia autoon. Osan auton ilmeeseen tuovat valot, joihin BMW onkin viimevuosikymmenten aikana panostanut. Koska autossa on kolme subwooferia, ja niiden sijainnit ovat hieman epäsymmetriset, on tämä aiheuttanut hieman päänvaivaa säädöissä
Aluksi Tomi kokeili kaikkia subbareita samalla aikaviiveellä, mutta tällöin penkkien välissä, lähellä kuuntelijaa oleva kaiutin, sotki liikaa toistoa. Fiilistä toistoon tuo riittävä bassotoisto, joka varsinkin avoautossa saattaa olla haasteellista saada aikaan. ”Ihan turhaan repiä autosta koko Tomi rakensi vanerista uuden subbarikotelon alkuperäisen tilalle auton penkkien väliin. Markkinoilla olevista 1-DIN soittimista ainoastaan Pioneer DEH-99PRS kykenisi tarjoamaan viiveet tarvittaville määrälle kaiuttimia, mutta Tomi kertoo haluavansa olla sen verran merkkiuskollinen, ettei vielä ole vaihtanut Pioneeriin. Ja kyllä subbaritkin soivat pienestä koostaan huolimatta yllättävän hyvin, toisto on todella tarkka. A uto S ound 39 AUTOESITTELY säädettyä viiveet hyvin, ja kun jalkatilan subbarit ovat aika symmetrisesti asennettu kuskiin nähden, niillä toimii hienosti yhteinen viive”, kertoo Tomi laitteistonsa säädöistä. ”Soundiin olen todella tyytyväinen ja varsinkin etupää on todella loistava. Kuukauden projekti Yhteensä auton rakentamiseen Tomi arvioi kuluneen noin kuukauden työtunnit. Laitteistoonsa Tomi on hyvin tyytyväinen. Kotelo istuu todella hyvin auton sisustukseen! M-sarjan moottori täyttää tehokkaasti moottoritilan ja luovuttaa tarvittaessa riittävän määrän hevosvoimia kesäiseen cruisailuun.. Ja kyllä tuo Alpine on ulkonäöltään sopii paremmin auton siniseen kojelautaan.”, toteaa Tomi. ”Subbarin voimakkuuden säädöllä saa pelattua aika paljon ihan kappalekohtaisesti ja riippuen siitä, onko katto auki vai kiinni. Mietteet projektista Jos jotain saisi lähteä tekemään nyt uudelleen, Tomi toteaa että tekisi auton suoraan tässä artikkelissa olevaan kuosiin. Tykkään, että äänentoisto on tarkka ja erottelukyky hyvä, ja sitä se ei ollut niillä alkuperäisillä pahvikaiuttimilla”, kertoo Tomi ja toteaa samalla hyvien kotikaiuttimien antavan hieman pohjia sille, miltä musiikin haluaa autossa kuulostavan. Tilavuutta koteloon saatiin 4,5 litraa ja sen etupaneelin muodot on haettu raspiroopella. ”Iltaja yöajat oli käytännössä mahdollista rakentaa autoa työn ohessa. ”Kävin soitinta kyllä katsomassa, mutta toisaalta laitteisto soi nytkin ihan hyvin, niin en sitten lähtenyt vaihtamaan. Ei kuitenkaan mitään sellaista, että saa olla Peltorin kuulosuojaimet päässä”, naurahtaa Tomi kertoessaan laitteistostaan. ”Tavoitteena oli saada sellaisen poppivehkeet, että voi ajella katto auki ja bassot kuuluu vielä. Tomi on siinä kuitenkin hyvin onnistunut. Kun perhe meni nukkumaan, niin mä siirryin autotalliin”, naurahtaa Tomi. Laitteisto sopii hyvin musiikkityylilleni", kertoo Tomi
Kakkoskappaleella Jenni Vartiaisen ääni vaikuttaa todella luonnolliselta. Kirsikkana kakun päällä on todella alkuperäisen oloinen, mutta täysin Tomin käsialaa oleva subbarikotelo penkkien välissä. Tälläkin levyllä laitteiston yleissoundi on todella luonnollinen. Tila aukeaa todella hyvin, kun katto on auki. Myös subbassot ovat hyvin tarkat ja sijainniltaan kojetaululla. Seuraavana Samuli Putron uusin levy Taitekohdassa ja kappale numero neljä. Testailimme samalla hieman, kuinka avo-autossa katto vaikuttaa soundimaailmaan, joten aloitimme kuuntelut katto auki, ja jatkoimme niitä katto ylhäällä. Tomi laittaa iPhonen musiikkikirjastosta Dire Straitsin levyn soimaan ja uppoudumme hetkeksi musiikin maailmaan. Tomin laitteisto ja auto on hieno kokonaisuus. Tomin BMW:n laitteisto on todella hienon kuuloinen ja varmasti omistaja itsekin on soundiin todella tyytyväinen! sisustaa pois kahteen kertaan ja ruveta tekemään uudestaan”. Pienikokoiset vahvistimet olivat käytännössä ainoa vaihtoehto tähän autoon.. Tila avautuu hyvin ja koko kappale on todella mahtavaa kuunneltavaa. Kolmoskappaleessa Johanna Kurkelan ääni pääsee hienosti oikeuksiinsa. Lopuksi otamme vielä pienen tutustumisen Tomi omaan mielimusiikkiin. Stereokuvan on todella tarkka ja ilmava, sijainti soittimilla on tukevasti kojetaulun päällä. Kun laitamme katon kiinni, laidat hieman kapenevat, mutta toisaalta tarkkuus lisääntyy entisestään. Tämä auto on kuin tehty cruisailuun lämpimänä kesäpäivänä Näsijärven ympäri hyvän musiikin soidessa. Menoa ja meininkiä on riittämiin saakka, ja jalka rupeaa vippaamaan ihan huomaamatta. Soittimien tullessa mukaan, huomio kiinnittyy ensiksi tasapainoiseen taajuusbalanssiin. Bassot ovat hyvin kontrollissa ja koko bassopää on hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Laulajan ääni on mahtavan kokoinen ja hyvin läsnä. Laitteistossa on huikea erottelukyky ja vaikka matalaa bassoa ei tulekaan isojen subbareiden tyyliin, ei se haittaa yhtään tämän tyyppisellä musiikilla. Tällaisenaan auto olisi vaikka heti valmis kilpailuiden OEM-luokkaan, mutta Tomin mukaan kilpailut eivät ole suunnitelmissa. 40 A uto S ound AUTOESITTELY Kuuntelin Tomin auton muutamalla tutuksi tulleella äänitteellä. Kappaleessa yksitoista Ilkka Alangon äänessä on hyvistä laitteistoista tuttu karheus ja läsnäolo. Ensimmäisenä soittimeen Tapio Rautavaaran Tribuuttilevy. Ja tarvittaessa pellin alta murahtava M-sarjan moottori kiidättää cruisailijat nopeasti paikasta toiseen. Laitteisto on todella kuin tehty juuri tämän tyyppiselle musiikille. Pientä epäpuhtautta on jossakin, ehkäpä jakotaajuusalueella. Ja subbareita voisi katsella, olisiko muita vaihtoehtoja tarjolla jotka toimivat noin pienessä kotelossa”, kertoo Tomi ajatuksiaan projektista ja jatkaa. Pianossa muutama nuotti särähtää hieman korvaan. Putron viitoskappaleella huomio kiinnittyy kaikuihin, jotka ovat luonnolliset. Sivusuunnassa mennään jopa auton linjojen ulkopuolelle. KUUNTELUARVIO Pari kappaletta Rainbow Beat -vahvistimia on asennettu auton todella pienen kontin todella pieneen koloon. Ihan matalalle ei mennä, mutta siitä huolimatta toistossa on kyllä voimaa. Muut ajatuksen liittyvät kaiutinvalintoihin. Yleissoundiin muutos on kuitenkin yllättävän pieni. ”Varmaan tutkisin nyt tarkemmin sitä, saako 6,5-tuumaisen kaiuttimen asennettua helposti paikalle. Asennukset on tehty pääosin melko huomaamattomiksi ja auton alkuperäistä tyyliä kunnioittaen. Edes lähellä korvaa oleva elementti ei paikallistu yhtään. Laulajan hengitys äänet kuuluvat selvästi. ”Olisihan se mukava, jos penkkien väliin saisi upotettua 8 tuuman elementin, mutta moneen kertaan sitäkin pyöriteltiin ja se ei vain mahdu sinne”, naurahtaa Tomi. Midbasso-subbasso akselilla vaikuttaa olevan myös kapea-alainen korostuma, joka kuuluu eritoten bassokitaran äänessä
A uto S ound 41
. MESTARUUSTASON SOUNDIA MUUTAMASSA PÄIVÄSSÄ! VESA KOSKISEN MONDEO TITANIUM S '08 Teksti: Osku Hirvonen Kuvat: Jani Pulkkinen ja Osku Hirvonen Asennuskuvat: Vesa Koskinen Malli: Paula. , . 42 A uto S ound AUTOESITTELY ,
A uto S ound 43 AUTOESITTELY "Mä olen niin ruma äijä ja kun ei autossakaan ole mitään nähtävää, niin otin nätin tytön mukaan että saadaan edes jotain kuvattavaa", kertoi Vesku nauraen.
V esa Koskinen on kaveri joka ei jää missään vaiheessa sanattomaksi. Historiaa Vesa aloitteli hifistin uraa jo nuorena poikana kun asenteli kavereiden autoihin Radiotechnikoita ja Jensseneitä. Säätötyötä on toki tehty jälkikäteen. palkintoa voi epäonnistumisena pitää), koska viime hetken säätökokeilujen jälkeen autoon unohtui vahingossa eri säädöt vasemmalle ja oikealle puolelle. Oman auton Vesa sai ’99 ja Mitsu Coltin hifeihin tuhlattiin tietysti heti ensimmäiset kesätyörahat. ;) (Kimmo, Jussi, Tommi, Juha, Antero), Lötjöselle avusta säädöissä, perheelle kiitos että pitivät laitteet ehjinä. Pakkohan siinä oli ukon alkaa settiä ideoimaan. Kun vaimolta tuli ukaasi Mondeon hifistämiseksi, ei Vesa kauaa jahkaillut. 220 hv HIFIT • Ohjelmalähde Ford orkkis, kännykkä • Signaaliprosessori Vahvistimissa • Vahvistimet Mosconi D2 100.4 DSP (diskantit ja keskiäänet), Mosconi D2 100.4 DSP (midbassot), Mosconi AS 200.2 (sub) • Diskantit Gladen Aerospace 20 • Keskiäänet Gladen Aerospace 80 • Midbassot Gladen Aerospace 165 • Subwoofer Gladen Zero Pro 12 • Kaiutinkaapelit Kimber 4pr • Signaalikaapelit Gladen Zero • Vaimennukset Gladen Aero-Extreme ja Gladen Aero-Multi • Muuta Gladen Subframe KIITOKSET Tiimiläisille vittuilusta ja moitteista. Päivän verran Vesku sai nipistettyä asennusajasta, eli Mondeon setti valmistui kuudessa päivässä, sisältäen ihan kaiken purkamisesta ja vaimennuksista alkaen. Esimerkiksi jakotaajuudet ja -jyrkkyydet poikkesivat toisistaan, mistä aiheutui mm. KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Vesa Koskinen • Ikä 34 vuotta • Ammatti Automaatio-asentaja • Asuinpaikka Kokkola • Mielimusiikki Kolmas Nainen, Nightwish, yleisesti kotimainen kevyt poppi • Harrastukset Moottorikelkkailu, yritystoiminta KILPAILUMENESTYS 2000 Fasca Noviisi SM 4 2002 Fasca Noviisi SM 3 2004 EMMA Amatööri unlimited SM 2 2005 EMMA Amatööri 4000 SM 1 2006 EMMA Amatööri 4000 SM 1 ja EM 5 2008 EMMA Master unlimited SM 1 2008-2014 Team AudioVisionin nimissä jokunen mestaruus 2014 EMMA Master 4000 SM 3 2015 EMMA Master 4000 SM 1 KULKINE • Merkki Ford • Malli Mondeo Titanium S • Vuosimalli 2008 • Moottori 2.2 tdci • Muuta Tehoja puristi Hannu Miettinen (tdituning.fi) n. Aika kului kuitenkin muiden hifistien autojen parissa, kunnes keväällä 2014 Vesa sai kuulla vaimoltaan kommentin ”Eikö sitä omaan autoon voi asentaa mitään”. Tuossa vaiheessa setti oli vielä 2-tie etupäällä, mutta kun Lötjösen Jarmo huomautti, että tuossahan on kojetaulussa reiät valmiina keskareille, niin Vesa teki sorvin avulla rosterista paikat 3” keskareille raitisilmaventtiilien paikalle. 2008-2014 menivät firmaa pyörittäessä ja Team Audio Visionin nimissä talliin napsahti vielä muutamia mestaruuksia. 2000 ja 2002 Vesa kilpaili Coltilla FASCA:n Noviisi-luokassa. Kuudessa päivässä Vesa asensi Mondeoon kilpailukykyisen setin, ensimmäinen finaali meni vielä pieleen inhimillisen virheen seurauksena, mutta tänä vuonna Vesa korjasi vaimon käyttiksellä potin ylivoimaiseen tyyliin kovassa Master 4000€ -luokassa. 44 A uto S ound AUTOESITTELY Vesankin kohdalla jossain vaiheessa ammatiksi ja Vesan käden jälki on vuosien varrella näkynyt useammassa menestyneessä kisakärryssä. Tälle välille mahtuu jo muutama Suomen Mestaruus ja kisakokemuksia haettiin myös ulkomailta EM-kisoja myöten. 2004 vuodelle vaihtui auto Mitsubishi Carismaan, jolla Vesa kilpaili aina vuoteen 2008 asti. Samana syksynä Vesa vieraili FASCA:n finaaleissa, tutki jokaisen auton ja kuuntelikin muutamaa, vaikkei omien sanojensa mukaan kuuntelusta silloin mitään ymmärtänytkään. pahoja vaiheongelmia, jotka armottomasti paljastuivat kuuntelussa. Hän oli hieman aiemmin tehnyt Hintikan Juhalle uuteen Octaviaan Master OEM -mestaruustason hifit viikossa, joten nyt piti päästä vähintään samalle tasolle, mutta nopeammin. Tämän jutun Mondeon Vesa hommasi vaimolleen 2013. Harrastus muuttui. Vesan kohdalla harrastaminen ei kuitenkaan jää pelkän puheen tasolle, mistä on myös näyttöä useamman Suomenmestaruuden edestä. 2015 oli sitten revanssin paikka ja kun säädöt olivat nyt sitä mitä oli tarkoituskin olla, kuittasi Vesa itselleen ylivoimaisen voiton 257,5 kuuntelupisteellä. 2014 finaali meni vielä Vesan mukaan täysin pieleen (sikäli kun 3
Tämän päälle asennettiin vielä peittävä kerros Gladen Aero-Multi -monikerrosmattoa. Ensi töikseen Vesa riisuikin Mondeon sisustasta kaiken mahdollisesti tiellä olevan, kattoverhoilua myöten. Ohjelmalähteenä toimii auton alkuperäinen soitin puhelimen kera.. Vesan tekemät vaimennukset ovatkin varsin perustasoa. Sulakeblokki löytyy tässä autossa varsin poikkeuksellisesta paikasta. volumen säätö. Vesan mukaan katto on ehdottomasti tärkein vaimennuskohde ja asia vielä korostuu erityisesti pitkäkattoisessa farmarissa. Päällimmäisenä ovissa on kerros multimattoa. Kattoon jätettiin paikoilleen alkuperäiset vaimennuspalat, koska niiden poistaminen olisi ollut turhan suuritöistä saatavaan hyötyyn nähden. Erillisiä peitelevyjä sisäpellin reikiin ei siis ole tehty, vaan Aero-Extreme hoitaa tuon homman mainiosti. Toki kaikki on ajateltu viimeistä piirtoa myöten ja vaimennuksia on tehty juuri sinne missä niitä tarvitaan, käyttämällä tarkoitukseen soveltuvia laadukkaita materiaaleja. Samaa multimattoa Vesa leipoi myös takaluukun isoille peltipinnoille ennen subikotelon asentamista. Muita vaimennuksia Vesa ei nähnyt tarpeelliseksi. Fordin alkuperäinen soitin on edelleen käytössä ja sen alapuolella Mosconi DSP-RC-Mini, jolla hoidetaan mm. Näiden palasten viereen Vesa asenteli suorille peltipinnoille Gladenin todella tukevaa paksulla alumiinipinnalla varustettua Aero-Extreme -butyylimattoa. Isommat pinnat ja kaikki reiät peitettiin ensin Aero-Extremellä, joka on todella riittävän jäykkää tähänkin hommaan. A uto S ound 45 AUTOESITTELY Perustukset Mondeo on jo valmiiksi kohtalaisen hiljainen auto, vaikkei varsinaisesti premium-merkkeihin lasketakaan. Myös etuovet saivat kattoa vastaavan käsittelyn. Virtajärjestelmä on hyvin yksinkertainen, koostuen uudesta laadukkaasta akusta auton vakioKalansilmälinssi vääristää elementtien suuntauksia, mutta kuvasta näkee miten täysin näkyvillä olevat elementit istuvat myös orkkisohjaamoon
Pyöreän muotonsa ansiosta se on hyvin jäykkä jo maltillisellakin materiaalivahvuudella. Kun korvat saa oikealle korkeudella asettuu stereokuvakin kohdalleen ja on tasaisella korkeudella laidasta laitaan. Ylempi keskialue on hieman taipuvainen kalseuteen ja kovuuteen, mutta muuten isompaa huomautettavaa ei löydy. Loirin laulussa huomio kiinnittyy myös hieman kaarevaan ja seilaavaan stereokuvaan jonka Vesan ehdottama pikainen penkin säätö alaspäin korjaa hienosti. Vesa-Matti Loirin ’Ihmisen ikävä toisen luo’ paljastaa keskialueen analyyttisyyden hyvät ja huonot puolet. Vesan mukaan auton ja laitteiston lämpeneminen vaikuttaa juurikin tuohon kritisoimaani yläkeskialueen koleuteen ja lämpöisessä ääneen tulee juurikin sitä kaipaamaani pehmeyttä lisää. Tälle säädölle on kuitenkin harvoin tarvetta ja varsinainen säätäminen tehdään normaalisti tietokoneella. Omaan korvaan se on ennemminkin riipivää, erityisesti kirkkauteen ja kovuuteen taipuvaisella laitteistolla. Nils Löfgrenin ’Keith Don’t Go’:n kitara kuulostaa todella dynaamiselta ja yksityiskohdat erottuvat hienosti. Tämän biisin myötä subbari nousee mielestäni tämän setin parhaaksi yksittäiseksi osa-alueeksi. highend-soitinta, vaikka soundin ja tulosten puolesta näin voisi odottaa. 3” keskiäänet istuvat tyylikkäästi raitisilmaventtiileiden paikalla rosterisovitteilla. Autoon ilmastointihuoltoa suorittaessaan hän irrotti hansikaslokeron ja huomasi, että kojetaulun sisällä, tulipeltiä vasten on paljon tyhjää tilaa. subin tasoa säädettäessä samalla säätyy myös midbasson taso. Vahvistin osaa automaattisesti haistella mistä lähteestä signaalia on tarjolla ja kytkeytyy sen mukaisesti oikeaan ohjelmalähteeseen. Vesan mukaan asennus on jonkinasteinen kompromissi, ”jos elementin tuo liian kauas ovipellistä, häviää bassopotku aika helposti” kertoo Vesa. Pitää toki muistaa että nyt puhutaan todella pienistä jutuista, joihin suurin osa ei kiinnitä minkäänlaista huomiota. Säätöjen valintaan, perus-säätöihin ja äänenvoimakkuuden säätämiseen Vesa asensi kojetauluun Mosconin DSP-RC-Mini kaukosäätimen, joka on kytketty master-vahvistimeen. Vaikka asennuspaikka on kohtalaisen ahdas ja kyseiset vahvistimet lämpenevät normaalikäytössä isommassakin ilmatilassa aika reippaasti, ei Vesan mukaan minkäänlaisia ongelmia ole ollut liiallisen lämpenemisen suhteen. Lynyrd Skynyrdin ’None Of Us Is Free’:n bassopotku on todella hyvä ja taas huomio kiinnittyy myös erinomaiseen subin integraatioon. Pääkaiuttimiksi Vesa asensi Gladenin Aerospace 165.3 aktiivi-setin, joka koostuu 6,5” midbassoista, 3” keskiäänistä sekä diskanteista. Vaikka käytössä on kaksi erillistä DSP-vahvistinta, onnistuu molempien säätäminen helposti, koska kaksi säätöohjelmaa on mahdollista avata tietokoneelle samanaikaisesti. on kunnolla suojattu, johtojen päät holkitettu ja muutenkin kaikki johtoliitännät ja -vedot ovat sääntökirjan vaatimusten mukaiset. Subbarin tiukka potku on setin parasta antia. 46 A uto S ound AUTOESITTELY Kuuntelussa käytin tällä kertaa poikkeuksellisesti Vesan materiaaleja, koska omat tutut levyt unohtuivat kotiin. Elementeille on tehty vanerista mahdollisimman avararakenteiset soviterenkaat, jotka on pultattu ovipeltiin läpipulteilla ja elementit on ruuvattu soviterenkaisiin lyöntimuttereiden avulla. paikalla ja pienestä lisäakusta takaluukussa. 35 litran kokoisessa kotelossa takaluukun varapyöräsyvennyksessä. Normaalikäytössä vahvistin ja subbari ovat tavaratilan maton alla suojassa, mutta esittelyja kisatilanteissa matto jätetään pois, jolloin vahvistin ja subbari ovat hyvin näkösällä. 3:n lämpöasteen syysaamupäivä) vaikutuksesta ääneen. Stratovariuksen ’Falling Star’ saa kuuntelemaan erityisesti bassopäätä. Mikään alue ei korostu eikä jää jalkoihin. Tähän palkkiin Vesa hitsasi sopivat kiinnikkeet kahta D2:sta varten. Kokonaisuutena soundi on avara ja ilmava. Ohjelmalähde ja vahvistimet Tästä autosta ei löydy mitään ODR:ää, F1:stä tms. Keskialue on varsinkin alempana todella luonnollisen oloinen. Midbassossa voisi olla aavistus enemmän tarkkuutta, mutta loistavasti toimiva subi paikkaa tätä puutetta kiitettävästi. Subikotelon aihioksi Vesa hommasi Gladenin Subframen, joka on periaatteessa vaneriputki. Celine Dion ja ’Power of Love’ on monen mielestä naislaulua parhaimmillaan. Alakeskialuekin on sävyltään ennemmin kova kuin pehmeä, mutta todella luonnollisen kuuloinen. Kun samalla Mosconilta tuli ensimmäiset kuvat noista uusista D2-sarjan DSP-vahvistimista, ilmoitti Vesa tehtaalle saman tien, että hän haluaa niitä Mondeoon pari kappaletta. Subikotelon pohja on kuidutettu vastaamaan auton pohjan muotoja ja kansilevyyn on tehty upotus elementille. ”Olen huomannut, että kaiutinjohdon pituus vaikuttaa merkittävästi mm. Subin ja midin integroituminen on saumatonta. Vahvistimet on asennettu osittain itse tehtyyn metalliräkkiin. Ylempi keskialue on aavistuksen kalsea ja kova sävyltään. Subivahvistimelle Vesa hitsasi erillisen räkin subikotelon viereen. KUUNTELUARVIO. Vähän pessimistisin odotuksin aloittelen kuuntelua, mutta yllättäen Celinen ääni ei ole ollenkaan raastava tai shuhahteleva, vaan hyvinkin kuunneltava. Radion kuunteluun kelpaa Fordin alkuperäinen soitin, joka on kytketty kaiutintasoisesti masterina toimivaan Mosconin D2 100.4 DSP -vahvistimeen. Laitteistossa on pääkaiuttimille kaksi kappaletta Mosconi D2 100.4 DSP -vahvistimia, joista siis toinen toimii masterina, johon on kytketty ohjelmalähteet. Monimutkaisen kuuloinen systeemi toimii kuitenkin mainiosti ja ainoa miinuspuoli tässä ketjuttamisessa on se, että kauko-ohjain on yhteydessä ainoastaan master-vahvistimen DSP:iin, jolloin mm. kylmän auton ja laitteiston (kuuntelutilanteessa oli tihkusateinen, n. Kokonaisuutena Vesan Mondeon setti on todella korkealla tasolla. dynamiikkaan” Vesa kertoo ja toteaa nykyisten kaiutinpiuhojen olevan vajaan metrin mittaisia. Club For Fiven ’Brothers in Arms’:n kanssa ensimmäinen huomio on avoin ja tasapainoinen kokonaisuus. Vesalta löytyi onneksi DLS Revolution 2010 -kokoelma, johon sisältyi riittävästi tuttuja biisejä. Elementtiä suojaa luonnollisesti tukeva ritilä. Räkin ”pääputki” on auton alkuperäinen, kojelaudan sisällä oleva tukipalkki, joka on pulteilla kiinni. Tämä vahvistin tarjoaa virtaa diskanteille sekä keskiäänille ja linjatasoisen signaalin toiselle samanlaiselle DSP-vahvistimelle, joka ruokkii midbassoja sillattuna ja tarjoaa vastaavasti linjatasoisen signaalin subbarivahvistimena toimivalle Mosconi AS200.2:lle. Keskiäänille Vesa sorvasi itse rosterista todella tukevat sovitteet, jotka hän pulttasi paikoilleen raiGladen Aerospace-sarjan osista kasattu etupää. Jokainen yksityiskohta löytyy, mutta Veskun laulusta puuttuu paras syvyys, joka yleensä löytyy pehmeämmästä soundista. Varsinaisena pääohjelmalähteenä käytetään aina mukana kulkevaa kännykkää, joka on yhdistetty master-vahvistimeen Bluetooth-yhteydellä. Näin vahvistimet ovat lujasti ja luotettavasti kiinni auton rungossa. Huomio kiinnittyy myös erityisen hyvin toimivaan subbariin. Midbassot on asennettu oviin vakiopaikoille ja yllättäen jopa vakioritilän taakse. Tässä vaiheessa tulee Vesan kanssa juteltua kuuntelun lomassa enemmän akustiikasta ja mm. Läpiviennit yms. Subi tuntuu pikkuisen liian vaimealta mutta midbasson potku on erityisen mukava ja pehmeä. ”Niin, ja onhan siinä pihille miehelle vielä se etu, että piuhat tulee näin paljon halvemmiksi”, Vesa nauraa. Etukaiuttimien pienikokoiset D2-sarjan Mosconit Vesa asensi kojetaulun sisään. Kaiutinasennukset Subbariksi Vesa valitsi hyväksi äänenlaatusubbariksi todetun Gladen Zero Pro 12 -elementin, joka majailee suljetussa n. Diskantti on siisti ja tavallaan huomaamaton. Subbarivahvistimen Vesa sijoitti takaluukkuun ihan sen fyysisen koon takia, mutta myös pitääkseen kaiutintasoiset piuhat mahdollisimman lyhyinä
Takaluukun laitteet ovat normaalisti maton alla piilossa, kisoissa ja näyttelyissä matto poistamalla saadaan näyttävä asennus esille. Se on ainakin varmaa, että nyt Vesan vaimolla on todella upeasti soiva käyttöauto ja missä muodossa tahansa Vesa tulevaisuudessa kilpaileekin, ykkös-sija on realistinen ja ainoa tavoite. Gladen Zero Pro 12 ja Mosconi AS200.1 huolehtivat tyylikkään kontin paineistamisesta. Ehkä omalla autolla, ehkä ei. Vesan mukaan Mondeon taival kisa-autona lienee nyt loppuun kuljettu. Pienenä miinuksena on ylemmällä keskialueella havaittavissa pientä kalseutta ja kovuutta, mutta sen voi pistää aika pitkälti tämänkertaisten kuunteluolosuhteiden piikkiin. Auton akustiikka ja laitteiden soundi nimittäin muuttuu aika tavalla lämpötilan laskiessa syksyiseen nollakeliin, verrattuna vaikkapa kesän hellepäiviin. Keskialueella alemmat äänet toistuvat luonnollisesti ja hyvällä dynamiikalla. Ensimmäisessä kehitysversiossa keskareille ei ollut suuntausta lainkaan, mutta apukuskin puolelta tuli niin hurjat ikkunaheijastukset soundia sotkemaan, että Vesa sorvaili varsin nopeasti hieman suunnatun version. Diskantti hoitaa tehtävänsä huomaamattomasti, tarjoamatta minkäänlaisia aiheita moitteille. Täysin alkuperäisen näköinen ovi kätkee sisälleen kunnollisen vaimennuksen ja Gladen Aerospace elementin.. Soundi on avoin ja yksityiskohtainen. Ainakin kavereiden autojen asennuksissa ja säädöissä Vesalla on tiukasti näppinsä pelissä tulevaisuudessakin. Muuten soundi on hyvin tasapainossa. Tulevaisuudessa kisa-ura kuitenkin jatkuu varmasti muodossa tai toisessa. mainittu kalseus on hyvin pientä, useimmilta se jäisi kokonaan huomiotta. Erityisen hyvin toimii myös subin integraatio pääkaiuttimiin. Midbassossa on mukava pehmeä potku, pikkaisen voisi tarkkuutta olla lisää. Asennuspodit on pultattu vain a-pilarin muoviin, koska sivuturvatyynyjen pitää lauetessaan räjäyttää a-pilareiden muovit irti a-pilarista. Asennukset on tehty puhtaasti käyttöautoon, eikä mikään haittaa auton normaalia jokapäiväistä käyttöä lasten, kauppakassien yms. Subi toimii todella hyvin ja menee heittämällä parhaiden subbareiden joukkoon mitä itse olen koskaan autossa kuullut. A uto S ound 47 AUTOESITTELY tis-ilmasuuttimien reikiin. ”Ei se ehkä ole tarkoituksenmukaista tuolla käyttöautolla enää kilpailla kun ennen kisaa menee hirvittävästi aikaa ihan siivoukseen kun pitää raaputella purkkaa penkeistä, imuroida murusia lattialta, jne.” nauraa Vesa. Tätä kuitenkin paikkaa hyvin todella mainio subbari, joka on setin parasta antia. Toki laitteiston soundi on erittäin korkealla tasolla ja mm. kuskailussa. Huippusoundia Vaikka Veskun Mondeossa on paljon käyttöautostatuksen mukanaan tuomia kompromisseja, ei se häviä soundissa edes huippuautoille kuin marginaalisesti. Yhtenä tulevaisuuden haaveista Vesku mainitsee kompromissittoman ja puhtaasti kisatouhuihin rakennettavan auton toteuttamisen kavereiden kanssa, ehkä jo lähitulevaisuudessa. Subissa on miellyttävä ja tiukka potku, mutta se toistaa myös pehmeät sävyt loistavasti. Keskiäänet istuvat kojelautaan todella hienosti eikä kokeneempikaan harrastaja ihan äkkiä tajua, ettei paikkoja ole sen kummemmin muokattu erikseen tätä tehtävää varten. Diskantit Vesa sijoitti a-pilareihin Gladeniin omiin metallisiin POD-kuppeihin
. . Kaiutinkaapelina Kimber 4pr. Valmiille subikotelolle tuli tilavuutta n. Kompromissi oli pakollinen turvaverhojen oikean toiminnan takia.. 35 l. . . . Pohjalle Gladen Aero-Extreme… . …ja päälle Aero-Multi. Gladen Aero-Extremellä tehtiin perusvaimennus ja peitettiin kaikki reiät sisäpellissä. . Maton alumiinipinta on niin paksu ja jäykkä, että se toimii myös peitelevynä. Myös takaluukku sai osansa Gladen Aero-Multi -mattoa. . . Katto on Veskun mukaan tärkein vaimennuskohde, erityisesti farmarimallisissa pitkäkattoisissa autoissa. Rosterista sorvatut sovitteet on tukevasti pultattu kojelautaan, tässä vielä suuntaamaton versio. . . Fordin tuuletusräppänä on epäonnekseen tasan samankokoinen kuin Gladen Aerospace 80 ja siten joutui ennenaikaiselle eläkkeelle. . 48 A uto S ound AUTOESITTELY . . . Subikotelon aihiona Vesa käytti Gladenin Subframe -rinkulaa, kotrelon pohja on kuidutettu takaluukuun pohjan muotoihin. Mosconi D2 100.4DSP -päätteiden räkki paikoillaan tulipellin ja kojelaudan välissä. Pienellä suuntauksella varustetut rosterisovitteet ovat tukevaa tekoa. Gladen POD:iin asennettu diskantti on kiinni ainoastaan a-pilarin muovissa. Elementti vaati ihan pientä modausta kiinnityskorvien leikkauksen muodossa sopiakseen paikalleen. Etukaiuttimien vahvistimille rakentui räkki auton alkuperäisen tukipalkin pohjalta. Ei mitään yliampuvaa, vaan yksinkertainen ja täysin toimiva ratkaisu midbassojen asennukseen. Johdotusten liitännät ja suojaukset on toteutettu kunnolla. Gladen Aero-Multi monikerrosmatto viimeistelee oven vaimennukset.
A uto S ound 49
50 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti ja kuvat: Jarkko Peiponen
. A uto S ound 51 . , . , . Kyösti Rakkolan Citroën Saxo VTS 8v '00
”KylKUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Kyösti Rakkola • Ikä 35 vuotta • Ammatti Kuljetussuunnittelija • Paikkakunta Kouvostoliitto • Muut harrastukset Kaikki pärisevä sekä keilaaminen • Säätö / demolevyt Skou säätölevy 2015 • Kilpailumenestys ESPL Advanced T2W SM1, Experienced 5-kanavaa SM2, ESPL Advanced T2W SM2 KULKINE • Merkki Citroën • Malli Saxo VTS 8v • Vuosimalli 2000 • Tuning Ulkokuori: Dimma puskurit + pieni madallus. DSP-laitteitakin oli jo joillakin kavereilla käytössä. Äänenlaatukäytössä kaikki taajuudet tulevat edestä, sillä hansikaslokeron paikalla piilossa katseilta on 6,5-tuumainen subbari 10 litran kotelossa.. Kyösti toteaakin puuhailleensa autojen parissa ihan pienestä pitäen isänsä apuna. ”Isällä on aina ollut paljon erilaisia harrasteajoneuvoja, lähinnä vanhempia ja harvinaisempia Citroen -merkkisiä kulkupelejä”, kertoo Kyösti harrastuksestaan. ”BX:n kontissa oli pari kappaletta Soundstreamin kymppituumaisia subbareita. Kyöstin muistin mukaan ensimmäinen kisa meni lopulta kohtuullisen hyvin ja mittariin saatiin soitettua kelpo luku. ”Autoja ja muita päriseviä laitteita on tullut rakennettua useita, omissa nimissänikin on ollut jo yli kaksikymmentä autoa”, naurahtaa Kyösti. Siitä se silloin lähti”, kertoo Kyösti. Sisällä: Kojelauta muokattu sekä verhoiltu keinonahalla. Perimmäinen kiinnostus äänentoistoon on kuitenkin niin ikään perhepiiristä lähtöisin, sillä Kyösti muistelee lapsuudessaan äidin luona aina kuunnellun paljon musiikkia. ”Mutta varmaan kaikista kovin juttu oli Cerwin Vega Stroker, josta haaveilen vieläkin”, toteaa Kyösti. Tällä hetkellä Kyöstin ja hänen isänsä talleista löytyy muun muassa kaksi kappaletta Citroen SM -mallisia autoja, joita koko Suomessa on vain pari kymmentä kappaletta. ”Sen lisäksi on ollut Xantioita, XM:iä ja BX-mallisia useampiakin”, muistelee Kyösti autojaan. Suurimmat kiitokset kotiin Johannalle projektissa eteenpäin potkimisesta sekä koko harrastuksen mahdollistamisesta. Sieltä sain myös hyviä vinkkejä ja tarjouksia”, muistelee Kyösti. Omana kulkupelinään Kyöstillä oli tuolloin Citroen BX ja laitteet oli rakennettu kovaa soittamista varten. Tuon ajan kovimpia laitteita olivat Kyöstin mukaan Soundstreamin ja Orionin subbarit. 52 A uto S ound AUTOESITTELY K yösti Rakkola on ollut kiinnostunut autoista ja niiden rakentelusta koko ikänsä perhepiirin vaikutuksen ansiosta. 1990-luvun lopulla painepuolella kovimmat kisat järjestettiin dB Drag -kilpailuissa ja niitä Kyöstikin kertoo seuranneensa tarkasti. Ensimmäiset kisakokemukset Kyösti hankki FASCA:n kisoista. Yleiskuva ohjaamosta osoittaa sen kuinka rankasti Saxon kojelautaa on muokattu ja nyt paikallaan ovat 4-tuumaiset laajakaistat. Kiinnostus hifi laitteisiin alkoi puolestaan seitsemäntoistavuotiaana. ”Aina jossain soi musiikki ja isoveli laitteli äidin autoon jotain parempia laitteitakin musiikin kuuntelua varten”, kertoo Kyösti harrastuksensa alkuajoista. Kilpailemaan äänenpaineessa Äänenpainekilpailemiseen Kyösti tutustui paikallisen jälleenmyyjän Kuusan Konekellarin kauppiaan kilpailutiimin kautta. Hifi talo: vuosien yhteistyöstä. Eero Hämäläinen, Jami Skou, Pasi Kurjonen, Jani Jokinen, Existence Loudspeakers / Marko Reinikainen: avusta, ideoista sekä kritiikistä. ”Konekellarilla aina kokoonnuttiin seuraamaan kavereiden rakentelua. Tuon ajan kisatai show-autoista Kyöstin mieleen on parhaiten jäänyt Kalliojärven Pasin myöskin Citroen BX -autoihin tehdyt asennukset. HIFIT • Soitin Alpine CDA-9887R • Signaaliprosessori Audison BitOne • Vahvistimet Rockford Fosgate T400-4 ja T1500-1bd, ESPL-käytössä lisäksi Hertz HP3001 • Laajakaistat TB W4-1879 • Subwoofer TB W6-1189SG / ESPL 2x Bayerische Power PWR10 • Kaiutinkaapelit Supra Classic, Signaalikaapelit: Connection BT sekä Black Rhodium Twist KIITOKSET Toni Ritonen: verhoilujen ideoinnista ja toteutuksesta. ”Todella paljon kisoihin osallistuminen jännitti, koska olin osallistunut ainoastaan kauppiaiden järjestämiin mittaustapahtumiin täällä Kouvolassa. Ovipahvit sekä takasivupahvit verhoiltu tikatulla keinonahalla. Nuorelle, juuri ajokortin saaneelle kaverille kisoihin osallistuminen oli kokonaan uusi kokemus. Kilpailut pidettiin muistaakseni Lahdessa, aikalailla samoilla paikoilla joissa on nykyään sijaitsee Hifi x”, muistelee Kyösti. Vahvistimet oli kiinni kontissa pystyyn laitetuissa asennuspaneeleissa. ”Meillä oli kaverin kanssa yhteisessä omistuksessa auto, johon sitten laitettiin subbaria konttiin ja isot kotikaiutinkaapit takapenkille. Jo pelkästään omien asennusten esitteleminen muille oli todella jännä paikka, sillä kaikki kisa-autot olivat tuohon aikaan varsin pitkälle rakennettuja show-autoja”, toteaa Kyösti ensimmäisistä kilpailuistaan
Vahvistimet olivat ensimmäisellä kisakaudella samat, kuin nyt paikallaan olevat eli Rockford Fosgate T400-4 etukaiuttimille ja T1500-1BD subbarille. Uudella autolla soundikisoihin Kyöstin nykyinen kulkine on Citroen Saxo, ja sen mies hankki omistukseensa vuonna 2013. Siitä menikin sitten vain pari kuukautta, niin olin jo ensimmäisissä kisoissa kokeilemassa”, kertoo Kyösti kilpailukipinän uudelleen syttymisestä. ”Olen siinä mieles. Akkuina on kaksi kappaletta Optima Yellow Top 55 ampeeritunnin akkuja. Soittimena tuossa setissä toimi Alpine CDA-9887R ja prosessorina PXA-H701. Aluksi diskantitkin olivat Morelia, mutta lopulta sopivat löytyivät Seasin valikoimasta. No, eihän siinä mennyt kuukauttakaan kun olin jo hakemassa autoa”, naurahtaa Kyösti kertoessaan Saxon hankintaan liittyvää tarinaa. ”Hertzin subbariin tein uudet kiinnitysreiät, kun Morel oli kuudella kiinnityspultilla kiinni ja Hertz kahdeksalla, että sain ne sopimaan samaan koteloon,”, kertoo Kyösti asennuksestaan. Laturina on auton alkuperäinen laturi, joka normaalikäytössä on riittänyt varsin hyvin. Ensimmäinen kisalaitteisto Saxoon Saxon ensimmäinen laitteisto valittiin kisoja silmälläpitäen ja tavoitteena oli hyvä äänenlaatu. Laitteiston kaapelointi ja virtajärjestelmä on rakennettu riittävän järeäksi. Minulla oli äänenpainelaitteisto ja heillä äänenlaatulaitteisto kiinni samanlaisissa autoissa. ”Oikeastaan ajatus pelkästään äänenlaatuauton rakentamisesta tuli näiden Jamin tekemien kaiutinpaikkojen myötä”, kertoo Kyösti. ”Autohan oli EMMA:n päätuomarin Skoun Jamin omistuksessa ja hän sitä aloittikin rakentamaan kisakentille. Saxon vaimennukset ovat siis Jamin käsialaa ja Kyöstin mukaan jopa liian järeät. Kojelautaan on muokattu suunnatut paikat 6,5-tuumaisille kaiuttimille. Jami purki autosta sisustuksen ja teki todella järeät vaimennukset sekä kojelaudan raakamuodot”, kertoo Kyösti ja jatkaa. Kilpailukaudella 2010 Kyösti kisasi sekä äänenlaadussa, että ESPL-luokassa. Kaiuttimista midbassot olivat Morelin valikoimasta, mutta diskantit vaihtuivat useaan otteeseen kauden aikana. Kumpumäen Minna ja Rantasen Pekka olivat kisanneet silloin muutamissa kisoissa ja jossakin Citroen -harrastajatapahtumassa tuli puhetta kilpailemisesta. ”Jokaisessa peltipinnassa on vähintään 10 millimetriä vaimennusmattoa. Laitteisto oli molemmissa luokissa muuten sama, mutta äänenpainemittauksia varten Kyösti vaihtoi kisapaikalla Morelin subbarin tilalle Hertzin paine-elementin. Akkujen välinen kaapelointi on toteutettu 50 neliömillimetrin kaapelilla ja samankokoista piuhaa käytetään myös vahvistimille. Myös kojelaudan asennuksien pohjat on Saxossa Jamin tekemät. ”Kaudella 2009 osallistuin sitten EMMA Finlandin järjestämiin äänenpainekisoihin. Toinen akuista on vakiopaikalla konehuoneessa ja toinen kontissa. Lisäksi autossa oli apukuskin puolella jalkatilassa paikka etusubbarille. ”Projekti jäi kuitenkin Jamilta kesken, sillä hän hukkasi auton avaimet pitkäksi aikaa ja ennätti hankkia siinä jo uuden kisa-auton. Tauon jälkeen takaisin kisakentille Ensimmäisien kisakokeilujen jälkeen seuraaviin kilpailuihin kului aikaa lähes kymmenen vuotta. Kaiutinkaapelina Saxossa on Supra Classic -sarjaa ja RCA-piuhana Black Rhodiumia. Lopulta avaimet löytyivät kesähousujen taskusta ja heitin sitten Jamille, että voin ostaa auton naurettavan halvalla pois. ”Sittemmin taso on kyllä noussut paljon mutta samanlaista menestystä ei ole tullut”, kertoo Kyösti äänenlaatukisoista. Parhaimmillaan äänenlaatukisoihin on Kyöstin perheen voimin osallistuttu kahdella autolla, kun Kyöstin puoliso Johanna kilpaili Volkswagen Boralla EMMA:n kisoissa muutaman kauden ajan. Kun autoa rupesin kasaamaan, niin siinä oli jonkin verran haastetta saada kaikki paneelit vielä paikalleen”, kertoo Kyösti. Tuolla kaudella Kyösti saavutti tähän mennessä parhaan sijoituksensa äänenlaadun SM-kisoissa sijoittuen EMMA Experienced 5-kanavaa luokassa toiseksi. Ainoastaan kuskin penkin kiinnikkeet olivat näkyvissä, ja kaikki muu oli peitetty matolla. A uto S ound 53 lähän niitä tuli tarkkaan seurattua ja muistan miten hieno asennus Pasilla oli valkoisessa BX:ssä, jossa mittariston nappeihin oli kytketty soittimen ohjauspainikkeet”, muistelee Kyösti vuosituhannenvaihteen hifi asennuksia. Pohjalla on 4mm kovabitumi, jonka päällä normaalia butyylimattoa ja kevytmattoa
Niiden rakenne on fl ow-resistorin avulla hallitusti vuotava kotelo. Äänenpainetta ja hyvää soundia . Rockford Fosgaten valmistamat vahvistimet on asennettu Saxon takapenkin viereen pystyyn. Saxo toimii kisatouhussa siinä mielessä hyvin, että auto soi yhtä lujaa sekä ovet auki, että kiinni. Saxon muu laitteisto on pitkälti sama, kuin ensimmäisessä versiossa. Ne on asennettu koteloituna ja kohti kuuntelijaa suunnattuna kojelaudalle. Pahvimallin avulla suunnittelin paikalle uuden kotelon, ja tavoitetilavuus oli noin 16 litraa. Kotelon laskennallinen viritystaajuus on 44 hertsiä, mutta auton pienestä koosta ja ahtaasta kontista johtuen todellinen viritys on lähempänä 40 hertsiä,. Tilavuutta kotelolla on 110 litraa ja se on viritetty refl eksiportilla”, kertoo Kyösti Saxon rakentamisesta painekäyttöön. Asennukset Markon avustuksella Kyösti suunnitteli ja toteutti laajakaistoille Saxon kojelaudalle suunnatut kotelot. Eli hyvin on virta riittänyt vakiolaturilla, mutta jos enemmän popittelee ajaessa tai tapahtumissa, niin sitten huomaa kyllä, että laturi ei jaksa syöttää tarpeeksi virtaa”, kertoo Kyösti virtajärjestelmästä. Kausi tuli rämmittyä sitten osittain läpi ja sitten totesin, että ehkä äänenlaatukisaaminen ei ole mun juttu, vaan tehdään jatkossa ihan vaan omaksi iloksi”, toteaa Kyösti kokemuksistaan. Vahvistimina ovat laaSaxon laitteiston pääkaiuttimina toimii Tangbandin 4-tuumaiset laajakaistat. Lopullinen tilavuus ei kuitenkaan ole lähelläkään sitä. Valmistajan kuunteluhuoneessa oli testattavana pienillä laajakaistaelementeillä toteutetut kotikaiuttimet. Kyösti ihastui kaiuttimien ääneen, joten samanlaiset elementit päätyivät sitten Saxon nykyiseen settiin. Existence Loudspeakers käyttää kaiuttimissaan Tangbandin valmistamia kaiutinelementtejä, joten sellaiset päätyivät siis Kyöstin autoon. Näitä ohjataan Hertz HP3001 -vahvistimella. ”Existence Loudspeakersin Reinikaisen Markon kanssa on ollut jo vuosia sitten puhetta, että laajakaistaelementtejä voisi kokeilla myös autossa. Tangbandin laajakaistaelementti on näyttävän näköinen ja Kyöstin valmistamat kaiutinritilät viimeistelevät hienon asennuksen. 54 A uto S ound AUTOESITTELY ja siten erittäin hyvä EMMA ESPL-kilpailuihin. 22-millisestä vanerista rakentelin kotelon ja lopullinen tilavuus on noin 10 litraa eli aivan liian pieni”, naurahtaa Kyösti. Etusubbari on puolestaan asennettu refl eksikoteloon auton apukuskin eteen, hansikaslokeron taakse. Muokatulla kojelaudalla kilpailuluokaksi tuli automaattisesti silloisilla säännöillä EMMA Master ja Kyöstin mukaan kyyti oli kaudella 2013 todella kylmää. ”Alkuperäinen ajatus oli kokeilla nelituumaisia laajakaistoja, ja tarvittaessa laittaa siten isommat. Laajakaistat kojikseen Ajatus Saxon nykyisestä äänenlaatulaitteistosta alkoi kehittyä sen jälkeen, kun Kyösti vieraili paikallisen kaiutinvalmistajan Existence Loudspeakersin tiloissa Valkealassa kuuntelemassa kotikaiuttimia. Omaan korvaan soundi oli jo näissä niin hyvä, että tarvetta isommille ei lopulta ollutkaan”, kertoo Kyösti laajakaistoistaan. Äänenlaatukäytössä Kyösti soittelee settiään pelkästään etusubbarilla, mutta kun soundiin halutaan lisää voimaa, otetaan käyttöön takakontissa sijaitsevat pari kappaletta Bayerische Power PWR10 -elementtejä. ”Tämä nykyinen laitteisto on rakennettu kyllä aika pitkälti äänenpainekilpailuun. Eli luku ei merkittävästi muutu mittausten välillä, kun ovet aukaistaan ja se on hyvä asia”, kertoo Kyösti. Subbassotaajuuksille valittiin niin ikään Tangbandin valmistama 6,5-tuumainen elementti. Niinpä sitten rälläkkä käteen ja irrotin sitä varten tehdyn pullistuksen kojelaudasta sekä itse kotelon. sä hassu painekilpailija, että en hirveästi kuuntele musiikkia takasubbarit päällä autolla ajellessa. Halusin kuitenkin laittaa autoon äänenpainekäyttöön sopivan kotelon ja subbarit, joten puolitimme kotelon plasmaleikkurilla irti ja tein tilalle akkukotelon sekä vanerista uuden kotelon kahdelle 10-tuumaiselle. Nyt sitten asia tuli uudelleen esille ja päätettiin kokeilla neljätuumaisilla laajakaistoilla, miten ne toimivat autokäytössä.”, kertoo Kyösti kaiuttimien valinnasta. ”Saxossa oli myös edessä metallista tehty kotelo, joka vei kuitenkin liikaa apukuskin jalkatilaa. ”Meikäläisen taidoilla Master-luokassa kisaaminen oli todella haastavaa ja melkein loppui harrastuksesta kokonaan kiinnostus. Samalla kuitenkin myös äänenlaatupuoli pysyi mukana ja kehittyi hieman massasta poikkeavalla tavalla. Valmista lopputulosta hänkään ei ole vielä kuullut”, toteaa Kyösti. ”Jami oli rakentanut Saxon konttiin metallista subbarikotelon kymppituumaiselle elementille. Näin Kyösti päätyi muokkaamaan Saxon laitteistoa hieman paremmin äänenpainekilpailuihin sopivaksi ja kausi 2014 mentiinkin pelkästään ESPL:n parissa. Ja eihän ne kisatouhutkaan lopulta minnekään unohtuneet. ”Marko kuunteli koteloita niiden rakennusvaiheessa, ja tein sen perusteella vielä muokkauksia kotelon rakenteeseen
Suoranaisia virheitä on vain muutama, niistä päällimmäisenä midbasson selkeä voiman puute, joka häiritsee muutamassa kohtaa. Soittimena on edelleen Alpine CDA-9887R, josta signaali syötetään RCA-kaapeleilla signaaliprosessorille. Seuraavaksi hieman nopeampaa settiä ja Stratovariuksen kappale Falling Star. Varsinkin keskiääni-alueelle sattuvat instrumentit ja laulajan ääni on todella luonnollinen. Subbasso toistuu tarkasti ja soundi on hyvin erotteleva. Kyöstin laitteisto on selvästi hyvästä musiikista pitävän nautiskelusetti. Yhdessä kisassa yritin kompensoida sitä lisäämällä subbarin tasoa ja sitten voimaa olikin jo liiaksi. Prossu puolestaan on tällä hetkellä Audison BitOne, joka sijaitsee takapenkin alla ja jolla toteutetaan kaikki laitteiston säädöt. Taajuusvastemittarilla olen yrittänyt vastetta säätää, mutta kun itsellä ei hirveästi ole kokemusta sääKuuntelin Kyöstin auton laitteistoa muutamilla omistajan demokappaleilla. Mestaria Kunnioittaen ja siltä Johanna Kurkelan häävalssi. Toisaalta hyvin luonnollinen keskialue ja aivan loistavasti toimiva stereokuva on jotakin sellaista, mitä ei varsinkaan autossa joka päivä kuule. Myös syvyyssuunnassa stereokuvan erottelu on mainio ja eri soittimet sijoittuvat hyvin kerroksittain. Äänenlaatupuolella luokkana oli hintarajoitteinen Advanced 4000€ ja äänenpaineessa ESPL Advanced Trunk 2 Woofer. Äänenpainevarojen suhteen ei uskoisi, että kuunnellaan pelkästään yhdellä 6,5-tuumaisella subbarilla varustettua laitteistoa. Laitteisto on kuin tehty tämän kaltaiselle musiikille. Kyseiset vahvistimet on asennettu auton takapenkin sivuille pystyyn. Stereokuvan tarkkuus on huippuluokkaa ja varsinkin autolaitteistolle tyypilliset korkeuden vaihtelut taajuuden mukaan loistavat poissaolollaan. Pari kappaletta Bayerische Power PWR10 -elementtejä on asennettu 110-litraiseen koteloon, ja tilaa muulle ei tämän asennuksen jälkeen pienessä kontissa paljoa olekaan. jakaistoille Rockford Fosgate T400-4 ja etusubbarille saman valmistajan T1500-1BD. Lopuksi vielä Uinuvan levyltä kappale Jäätyvä Järvi. Laitteiston jakotaajuuksina on käytetty laajakaistoille ylipäästönä 90 hertsiä ja subbarille alipäästö 70 hertsiä. Lisäksi testailin settiä parilla omalla levylläni, jotka olivat tällä kertaa Mestaria Kunnioittaen – Tribuutti Tapio Rautavaaralle sekä Uinuvan samanniminen levy. hifi asetuksilla, eli käytössä oli pelkästään etusubbari. Saman huomaan muutamilla pianon nuoteilla, jotka eivät jää soimaan vaan sammuvat nopeasti. Ehdottomasti parasta antia soundillisesti on hienosti toimiva keskialue, joten laulajien äänet ovat luonnolliset. KUUNTELUARVIO. Midbasso alueella vaikuttaa olevan toistoltaan hieman vajaa eli ala-midbassosta puuttuu selkeästi voimaa. Molemmilla on jakojyrkkyys 12 desibeliä / oktaavi. Aluksi kuuntelimme Rajattoman esittämän kappaleen Sininen Uni. Kilpailukausi 2015 Lopulta Kyösti pyörsi päätöksensä osallistumisesta äänenlaatukisoihin ja niinpä hän kilpaili autollaan EMMA Finlandin kisoissa kaudella 2015 kahdessa luokassa. Kaikki laulajat ovat poikkeuksellisen hyvin sijoittuneet stereokuvaan ja korkeussuunnassa stereokuva on hyvin vakaa. Mutta ehdottomasti tämän laitteiston parasta antia on todella vakaa ja kolmiulotteinen stereokuva, jollaista on todella hankala saada säädettyä autoon. Kyllä laajakaistoissa on sitä jotakin! Kattaus Saxon painelaitteistosta löytyy takakontin puolelta. Laulajan äänessä on särmää ja sävyjä, joka vahvistaa entisestään käsitystä hyvin soivasta laitteistosta. Toisto on todella luonnollinen ja erotteleva. Naislaulajan läsnäolo on huikean hyvä, joskin jälkikaiuissa on hieman epäpuhtautta. Äänenlaadussa saatu palaute on Kyöstin mukaan hieman vaihdellut kauden aikana tuomarista ja säädöistä riippuen. Bassokitaran ja rummun alimmat nuotit toistuvat riittävällä voimalla. Taajuusbalanssi vaikuttaa ainakin tällä kappaleella melko tasapainoiselta. Koskapa Kyöstin laitteistossa valtaosa taajuuksista toistetaan 4-tuumaisilla laajakaistoilla kojelaudalta, myös stereokuva on tästä johtuen hyvin säädetyssä laitteistossa keskimääräistä parempi. Jälleen paras erottelu on keskialueella, jossa esimerkiksi sähkökitarat soivat todella hienosti. Musiikkia unohtuu helposti kuuntelemaan pitkiksi ajoiksi. ”Pienistä elementeistä johtuen soundissa ei ihan älyttömästi ole voimaa. Aivan aluksi huomio kiinnittyy laitteiston todella mahtavaan erottelukykyyn. Subbasso on ehkä yllättävin osa-alue tässä laitteistossa; se ei toista ihan matalimpia nuotteja voimalla, mutta erottelua ja varsinkin tarkkuutta löytyy todella paljon! Diskanttialueelle kaipaisin tässäkin lisää erottelua ja tarkkuutta, nyt esimerkiksi rumpujen pellit ovat hieman suttuisen kuuloiset. Kuuntelimme settiä ns. Edellisen kappaleen tapaan stereokuva on vakaa ja tarkka. Diskanttialueelle kaipaisin myös lisää heleyttä ja sävyjä. Akustisista soittimista ainoastaan selloon kaipaisi hieman lisää kokoa ja sävyjä, eli kenties sama midbasso-alueen voimanpuute vaivaa tässäkin, kuin edeltävillä kappaleilla
”Auton oma piikkitaajuus sattuu 44 hertsiin, joka on aika matala taajuus näin pienelle autolle. Toni on opetellut ja opiskellut hiljalleen verhoilemaan ja mä olen puolestani yllyttänyt häntä ja vienyt aina lisää osia tehtäväksi”, kertoo Kyösti. Saxon mittaristo on siirretty keskelle kojelautaa. Mutta mukava autolla on ajella, kun se on todella hiljainen”, pohtii Kyösti Saxonsa asennuksia. ”Oikeastaan jos hin autoihin tulee sitten jotain kevyempää laitteistoa ja varmaan ensi vuonna kisataan taas kahdella autolla. Asennuksiinsa Kyösti on muuten todella tyytyväinen. Pidän Saxon sellaisena hulluna harrasteautona ja perheen mui. Nykyisessä on paikka vain yhdelle akulle, ja tuntuu että hieman lisää tarvittaisiin sinne kapasiteettia”, kertoo Kyösti projektistaan. Tulevaisuudessa Kyösti aikoo jatkaa harrastusta Saxolla. Toinen samanlainen löytyy takakontin pohjalta. Saxon takapenkin alla majailevat laitteiston signaaliprosessori Audison BitOne sekä Audisonin valmistama jakoblokki. ”Ritosen Toni on tehnyt auton kaikki verhoilut ja niistä tuli kyllä paremmat, kuin hyvät. Kojelaudan asennuksiin Kyösti on myös lopulta tyytyväinen, vaikka kertookin kojelaudan olleen todella inhottava kohde saada toimimaan kunnolla. ”Tässä projektissa tavoitteena oli rakentaa hyvin soiva paineauto ja sitä se alkaa toivon mukaan pikkuhiljaa olla”; kertoo Kyösti. Virran riittävyydestä huolehtii Optima Yellow Top konehuoneessa. tämisestä, niin varmaan tulee tehtyä liian suuria korjauksia”, toteaa Kyösti laitteistonsa soundista. 56 A uto S ound AUTOESITTELY Laitteiston ohjelmalähteenä toimii Alpine CDA-9987R, josta signaali syötetään RCA-kaapeleilla Audison BitOne DSP:lle. Tuulilasilta mitattuna luku on vielä viisi desibeliä kovempi. Projektin tavoitteet on selkeästi siis saavutettu, ja kuten oheinen kuunteluarvostelu osoittaa, Kyöstin Saxon laajakaistalaitteisto soi todella kivasti! nyt ryhtyisin tekemään projektia uudelleen, niin varmasti ensimmäisenä olisi isomman akkukotelon valmistaminen. ”Tuli luvattua, että jos pitäisin jotakin autoa pidempään kuin pari vuotta. Myös vaimennukset olisivat varmasti kevyemmät, sillä painepuolellahan liian järeät vaimennukset eivät ole välttämät hyvät. Kokemukset projektista Kuten edellä kerrottiin, Saxo tuli Kyöstille osittain jo asennettuna ja vaimennettuna. Finaaleissa luvuksi tuli ovet kiinni 144,9 dB ja ovet auki 144,5 dB, ja tuloksella irtosi kyseisen luokan toinen sija. Kauden aikana Kyösti soitti kisoissa tasaisia lukuja niskatuelta mitattuna välille 142 – 143 desibeliä. Äänenpainekisailu on Kyöstin mukaan sujunut vanhalla rutiinilla. ”Loppukaudesta saatiin jo jotain kisaakin aikaiseksi, kun Rutasen Toni rakensi auton myös tähän luokkaan. Olen yrittänyt koteloa muokkaamalla saada nostettua sitä, mutta varmaan massiivisista vaimennuksista johtuen taajuus pysyy vain samana”, kertoo Kyösti. Muuten alkukausi meni ihan yksin soitellessa ja jos joku muu sattui osakilpailuun osallistumaan, niin ero oli lopulta jotain -5 tai -10 desibeliä Saxon hyväksi”, kertoo Kyösti. Huomaa viimeistelty verhoilu, joka on hi. kilpailijana ja tuomarina toimineen Toni Ritosen käsialaa. Luokkana on toisella autolla Master OEM ja laitteistona Morelia, Focalia, Genesistä ja Rainbown DSP”, kertoo Kyösti tulevaisuuden suunnitelmistaan. Kauden 2015 EMMA Finland fi naaleissa Kyösti sijoittui Saxollaan luokkansa neljännelle sijalle. ”Jos auto olisi tullut minulle vakiokunnossa, niin varmasti olisin silloinkin tehnyt kojelaudalle jotakin, mutta en näin radikaalisti, kuin nyt
Myös laajakaistakaiuttimia sovitetaan jo paikalleen. Joissain kohdin kaapelin suojaukseen on käytetty myös kurttuputkea. Tässä kuvassa uutta koteloa sovitetaan paikalleen Saxon apukuskin eteen. Kuten kuvasta myös huomaa, on Saxoa vaimennettu reilusti. Tässä kuvassa massiivinen subbarikotelo on saanut väistyä hieman pienemmän tieltä. Takapenkin selkänojaan on kiinnitetty Hertzin vahvistin, jolla ohjataan kontin subbarielementtejä. Re. Saxon edellisen omistajan Jami Skoun toimesta Saxon kojelauta on rakennettu totaalisen uusiksi. Kuvasta selviää Saxon kontin asennukset piiloon jääviltä osilta. eksikotelon lopulliseksi tilavuudeksi tuli noin 10 litraa. Tässä mallia virtakaapeleiden valmistuksesta ja dokumentoinnista kisakäyttöä varten. Moneen suuntaan kaareva kojelauta vaatii verhoilijalta tarkkuutta ja useiden saumojen käyttöä. Kuvassa paikallaan yksi Saxon ensimmäisen kisakauden laitteistoista ja tuolloin etukaiuttimina toimivat vielä 6,5-tuumainen keskiääni Morelin valikoimista ja saman valmistaja diskantti. Kyösti valmisti 6,5-tuumaiselle subwooferille kotelon koivuvanerista. Näissä kuvissa on paikallaan vielä myös isompi etusubbarikotelo. eksiputken suuntaa kääntämällä voidaan hieman vaikuttaa subbarin ääneen.. Alaspäin suunnatun re. Kontin pohjalla on puolestaan toinen auton akuista. A uto S ound 57 AUTOESITTELY Saxon kaapelointi on toteutettu kilpailuita varten, joten jokainen piuha on hyvin järjestyksessä, kiinnitetty auton rakenteisiin ja suojattu punossukalla. Viimeisin versio kojelaudasta verhoilussa
58 A uto S ound AUTOESITTELY K O JIS K EI S A R I SK OU M YYRM ÄES T Ä
A uto S ound 59 AUTOESITTELY Teksti ja kuvat: Mika Koponen Rakennuskuvat: Jami Skou AUTOESITTELY JAMI SKOUN CHRYSLER NEON '00 MULTIMEDIAKILPAILEMINEN VAATII ÄÄNENLAADUN LISÄKSI KUVANLAADUN HALLINTAA SEKÄ NÄIDEN YHDISTÄMISTÄ KOKONAISUUDEKSI. OTIMME ESITTELYYN KISAKONKARI SKOUN TUOREIMMAN KULKUPELIN! K O JIS K EI S A R I SK OU M YYRM ÄES T Ä
Lattarautaa ja millisiä koneruuveja, niistä on tukevat asennukset tehty. ”Kahdeksastoista, kun kaikki omat autot lasketaan, jos pysyin laskuissa. . Näyttö on sijoitettu keskelle kojelautaa ja upotettu niin paljon kuin mahdollista rälläkällä leikkaamalla ja kolvilla johtoja jatkamalla oli mahdollista. M oi Jami, monesko rakennettu kojelauta. Mitä sitten saadaan kun kaikki tämä yhdistetään. Tarkoituksena on ollut akustisesti sekä visuaalisesti vähän heijastuksia tuottava pinta. Hansikaslokeron kannen alta löytyy tukevasti asennettu Ampiren Blu-ray -soitin sekä USBja AUX-liitännät. Tämä on tietoinen valinta myös tuomaroinnin kannalta, sillä se mitä ei näy, niin siitä ei voi vähentää pisteitä.. . Paljon on tapahtunut ja kilpailukentät muuttuneet Jamin silmissä ja nykyisin myös Jamin toimesta. Koko kojelauta on verhoiltu uudelleen huovalla. Tavaratilaa hallitsee piiloon asennetut vahvistimet sekä ”väärinpäin” asennettu subwoofer. Mutta muistan kyllä sen edellisenkin auton, ei Jami sitä tehnyt minään harjoituksena. Näillä faktoilla edetään kun lähdetään tutkimaan tarkemmin Jami Skoun tämänkertaista Chrysler Neonia. Se ’fi nal’ kojis on vielä tekemättä tuleviin EM-kisoihin”. Tämä on tuonut harrastukseen uutta perspektiiviä sekä täysin korvaamatonta kokemusta. Monesko kisa-auto. ”Kuudes, millä kisaan. Sit on vielä muutama kesken jäänyt juttu… Olen myös kavereille rakentanut parit kisa-autot”. . Huomaa hansikaslokeron kannen läpi levyjen syöttö. Merkillepantavaa on asennusten piilottaminen näkyvistä. Jami aloitti kilpailemisen aikoinaan samanmerkkisellä ja -mallisella autolla kuin tässä esittelyssä oleva, ja tätä asennusta harjoiteltiin samanlaisella autolla ja sitten parhaat ideat siirrettiin tähän autoon… Tai ei se ihan noin mennyt, rajallisella budjetilla pelatessa joskus auto osoittautuu paljon heikommaksi ja järkevämmäksi tulee vaihtaa autoa kokonaan. Jami on minunkin pihalla vieraillut historian saatossa esittelemässä ideoitaan ja hakemassa mielipiteitä niille. Kolmen viimeisen vuoden aikana mies on toiminut jokaisessa EMMA Finlandin osakilpailussa tuomarina ja useimmassa vieläpä jopa päätuomarina. Järjestelmässä ei ole edessä keskiäänisiä erikseen, kuusi ja puolituumaiset keskiäänet ovat saanet toistettavaksi kojelaudan kulmissa suurimman osan kuultavasta toistoalueesta. 60 A uto S ound AUTOESITTELY .
2014 Multimedia Expert • SM1. Kun Jami alkoi Neonia työstämään, tavoitteena oli tukevasti tehdyt asennukset, sekä jäätävän kova äänenlaatu sellaisella dynamiikalla ja äänenpainevaroilla, että riittää. Ensiksikin auto tulee vaimentaa, laitteiden tulee olla oikeasti kiinni, virran riittää, eikä yhtään huonoa kontaktia saa olla missään kohtaan järjestelmää. 2004 Noviisi Sound Only • EM6. A uto S ound 61 AUTOESITTELY KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Jami Skou • Ikä 39 vuotta • Paikkakunta Vantaa • Ammatti Turvalaiteasentaja • Muut harrastukset Keikoilla käynti, kuuloke kuuntelu (Beyer Dynamic DT 880 Pro) • Paras albumi Mahdoton yhtä mainita… Reign In Blood, North From Here, Destroy!, Venus Doom • Suosikkielokuva Sentenced Buried Alive DVD (jäähyväiskeikka 1.10.2005), Star Wars Saga KILPAILUMENESTYS • SM1. Kontin asennusten hallitsevin yksityiskohta on ehdottomasti ns. Kun ensimmäistä versiota kehitettiin, olivat midbassot ovissa ja subbasso hattuhyllyllä. Ristiriitaa tahi ei, taitoa on tehdä sen mukaan mitä haetaan. 4 • Auton vuosimalli 2000 • Tekniikka Perus kahden litran Amerikan Lada • Ulkoasu 17” ”maston121” vanteet ja pari tarraa. Uusin projekti Tämänkertaisen setin kokoonpanosta olin suurimmaksi osaksi vailla tietoa ja kokemuksia, joten mielenkiintoa auton tutkimiseen, kuvaamiseen ja ennen kaikkea kuuntelemiseen löytyi ämpärikaupalla. ointi. 2008 Advanced 5 • SM3. Jami on verhoillut kojelaudan sekä A-pilarit huovalla ja toisto on hyvä multimedialla. Ei toiminut sitten lähellekään halutusti, ovet rämisivät ja pikkuinen kahdeksantuumainen subbasso eivät. Varsinkin virran suhteen asiat haluttiin tehdä todella pedanttisesti, josta kertoo mm. tyhjään subwooferin asennuspaikkaan upotettu Jägermeifter-pullo asiaankuuluvine shottilaseineen. KIITOKSET Vanhemmat tallin lainasta. 2010 Advanced 7 • SM2. HIFIT • Ohjelmalähde Ampire BRX-100 • Näyttö Ampire AMX090-HD 9” • Signaaliprosessori Alpine PXA-H800 + RUX-C800 • Vahvistimet 3 x AutoStudio Quatro • Diskantit Rainbow Germanium Line GL-T26 • Midbassot Rainbow Germanium Line GL-W6 • Surround Rainbow Germanium Line GL-M3P • Subwooferi Rainbow Germanium Line GL-S10 • Muuta 3 x pikkuakut, paljon rautaa, akustointia.& vaimennusta... Kaikille Kivistö the talli Crew tyypeille Sekä tietenkin EMMA Finland kilpailijat & tuomarit!!! . Jami on kilpaillut mainitsemisen arvoisesti aikaisemminkin, katso esittelyt: BMW M3 (ASTM 01/2011) ja Peugeot TuoOuSix (ASTM 01/2013). 2015 KULKINE • Merkki ja malli Chrysler Neon vol. DSP-yksikön sekä ohjelmalähteen kaapelisarjojen modifointi siitä normaalista hiusta vain hieman paksummasta siimasta kuuden neliömillimetrin johdolle. 2013 Master Unlimited • SM2. oiminen, mutta yhtälailla takakontin kannen saranoiden modi. Jamin tuntien jano yllättää ja siitä voi kehittyä kriisi, jossa hätä ei lue lakia… . . Multimediassa pistemäinen äänilähde on optimi-tilanne ja taas stereokuuntelussa halutaan koko auton leveydeltä. 2015 Multimedia Expert • SM1. Tässä mallia siitä, miten ei esitellä tehtaan huopaverhoilua. 2012 Master Unlimited • SM1. 2010 Advanced 7 • EM. 2010 ESPL Master • SM2. Jamin yhdeksi tavaramerkeiksi on muodostunut toki se kojelaudan modi. Ei ole todellakaan helpot tavoitteet. . 2009 Advanced 7 • SM4. 2013 Multimedia Experienced 2.0 • SM2. Nämä ovat lasin alla, jossa on ohjeistuksena, että saa rikkoa vain hätätilassa. Miten sitä sitten lähdettiin hakemaan. Mestaruus on meriitti, jota ei tarvitse selitellä. Saaralle kaiken kestämisestä
Ja koska F#1-statuksessa ei ole digitaalisia sisäänmenoja sellaisella liitännällä, mihin olisi mahdollista kytkeytyä, niin Jami päätyi melkoisen pohtimisen ja selvittämisen jälkeen Ampiren Blu-ray -soittimeen sekä saman merkin yhdeksäntuumaiseen näyttöön. Jamin valitsema linja on mieluummin tehdä kunnolla ja yli kuin jäädä myöhemmin pohtimiaan, että olisiko pitänyt sitten kokeilla…. Valmis surround-kanava istuu oikein nätisti C-pilariin. Eli heavyä. . n ”paras” vaihe eli kitin hionta ja uudelleen kittaus, kunnes muodot ovat valmiit viimeistelyyn. . Silloin kun akustointi vie miehen, eli kun jokainen yksityiskohta alkaa kiinnostamaan, niin mitään korttia ei tule jättää kääntämättä. . 62 A uto S ound AUTOESITTELY . Näiden välillä kuva liikkuisi kotilaitteista tutulla HDMI-kaapelilla, eikä vanhan liiton analogisena keltaisen RCA:n kirouksella. Ampiren soittimessa äänen lähtö on digitaalisena vain koaksiaalisena ja Alpinen prosessorissa sisäänmeno on vain optisena, mutta onneksi tähän löytyy tarvikemarkkinoilta muunnin, joilla laitteiden välille saatiin digitaalinen muunnos. Blu-ray kehiin! Olihan tässäkin autossa kaiuttimia kojelaudalla alussa, mutta asennus ei olisi täyttänyt ihan kaikkia kilpailujen kriteerejä, sarjassamme säästetään ruuveja. Tekstit eivät ole keskellä ja suorassa ja johdotkaan eivät lähde ihan parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. Se subbasso ei nyt itse asiassa ollut paha, mutta kun se ei vain riittänyt, varsinkaan, kun kuuntelee nopeampaa rytmiä omaavaa reipasta poikamusiikkia. Näyttää ehkä tosiaan kummalliselta, mutta kun pohtii, että korvan lähellä on iso muovinen, kova sekä heijastava pinta, niin se ei voi parantaa äänentoistoa. Sulakeblokkia on omaa tuotantoa, vain siten on mahdollista saada oikea määrä liitäntöjä oikealla johtokoolla ja ennen kaikkea riittävän järeästi. Tämä aiheutti heti ison muutoksen, sillä Alpinen F#1-status soitin ei pystyisi toimimaan kuvanlähteenä riittävällä resoluutiolla, sillä kuvan siirtäminen siinä on toteutettu tekniikalla, josta tulee mieleen yleisradion museo. ?. Tästä surround-kauittimien muoto on jo testattu valmiiksi ja vuorossa on se autohi. Tähän nykyiseen autoon multimedia oli kantavampi lähtökohta ja aikaisemmin vakava kaksikanavainen toisto tulisi mukana, eikä päinvastoin. Diskantti on vain optisena harhana, sitä ei ole kytketty. Tämä digitaalinen yhteys tarkoittaa käytännössä sitä, että prosessorin säädinpaneelista, joka on asennettu alkuperäiselle soittimen paikalle hoidetaan äänenvoimakkuuden säätö sekä valitaan sopiva muistipaikka sen mukaan onko sisääntuleva signaali analogisena stereona vaiko digitaalisena monikanavaisena. tehneet riittävän kovaa vaikutusta. Tai sitten tässäkin pitäisi peittää osa asennuksista. Kaikki on toki tehty järeästi, mutta silti yksityiskohdissa riittäisi viilattavaa. Järjestelmän sulakkeen ovat takapenkin selkänojan sekä paneelin takana piilossa. Järjestelmän prosessori on asennettu kuvassa oikealle pystyyn
. Miten niin eri merkkien tuotteita ei voi yhdistellä. Auton soittimen vakiopaikalla on nykyisin naamataulultaan samankokoinen prosessorin ohjain. Kaikkien toimintojen sekä kuvan näyttönä toimii keskelle kojelautaa rälläkällä sekä tinakolvilla johtoja jatkaen Ampiren yhdeksän tuumainen näyttö. ?. . Kaiuttimet sekä näyttö ovat löytäneet paikkansa, nyt vain armotonta testausta miten kuva ja ääni toimivat sekä toimivat yhteen. . Tästä se tas lähti. . Ja sitten meillä on Suomessa tämä pihalla rakentamisen kulttuuri, Ja koska kausi on lyhyt, tulee välineiden toimia ja olla hidastamatta kiivasta rakentamista. Kojelauta irti, rälläkkä lähellä, suunnitelmat melkein valmiit… On asentamoita kaikilla mahdollisilla hienoilla työkaluilla ja sitten on asentamoita, jotka sinnittelevät kovan ammattitaidon varassa eteenpäin. Tämä onkin tarpeellinen työkalu, ei pelkästään äänenvoimakkuuden säätämisen kannalta, mutta myös seurata mikä on lämpötila sekä jännite kontissa. Kaiutin asennus lähentelee melkoista hybridiä, sillä elementit ovat Rainbow:n, ritilöiden renkaat Braxia ja ritilät Ground Zeroa. A uto S ound 63 AUTOESITTELY . Aktiivisen kilpailuissa kiertäjänä Jami myös muilta tuomareilta kauden mittaan parannusehdotuksia. Kuvassa ”pieni” kolvaus-urakka Jamilla, jotta näytölle saadaan riittävästi tilaa.
Jamin pitkä tyytyväinen suhde F#1-statukseen helpotti päätöstä hankkia seuraava prosessori samalta merkiltä, tällä kertaa mallina on PXA-H800. Vahvistimet asennettuna. Tukeva ja kestävä sekä helppo muokata rälläkällä. Pienet kolmetuumaiset elementin on asennettu Saukonojan Jarkon ohjeiden mukaisiin refl eksikoteloihin, sillä muuten tuon kokoisesta kotelosta, jossa on muutama litra sisätilavuutta, ei toistolta voisi vaatia edes midbassoa. Jami valmisti perinteisin rälläkkä, lasikuitu, kitti, rälläkkä ja sama uudestaan -metodeilla paikat niin näytölle, kuin kaiuttimille kojelaudassa sekä a-pilareissa. Toinen erikoisuus on diskantit, jotka on asennettu vain luomaa mielikuvaa, että diskanttitoisto olisi hyvä. . Vaihe vaiheelta kuinka soittimen alkuperäiseen virtaliitin pinniin kytketään kuuden neliömillimetrin kaapeli.. Perussiisti paketti Viimeistelynä Jamin autossa on lähes kaikissa asennuksen pinnoissa musta huopa. 64 A uto S ound AUTOESITTELY Ulkoisia prosessoreita optisella sisäämenolla löytyy tällä hetkellä useita vaihtoehtoja, mutta Dolby-dekooderilla vaihtoehtoja ei ole. Diskanttitoisto on toki oikein hyvä surround-käyttöön, mutta elementtejä ei ole kytketty, ne ovat vain optisena harhana. Multimediassa kun kuvaan tahi ääneen ei haluta ylimääräisiä värittymiä ympäristöstä, siksi auton ikkunatkin peitetään kilpailusuorituksen ajaksi. Kaiuttimen voi toki kiinnittää tukevasti muutenkin, mutta pärjätäkseen on kerättävä myös bonus-pisteitä työläimmistä ratkaisuista. Tämä on sellainen rauhoittamisen keino, mitä voin suositella muutenkin säätösekä nautintosessioihin. Vahvistimien lämmitys tarkoittaa siis sellaista lämpötilaa, missä sormet eivät ihan vielä pala. Toimii muuten todella hyvin reippaassa leffademossa… . Subwoofer-kotelo ei sisällä mitään salattavaa tekniikkaan, vaan on tukeva suljettu kotelo kiinnitettynä kunnolla auton koriin. Kuvassa hahmotelmaa subwooferin asennuspaikasta sekä hätätilan kaivosta. . Asennusten erikoisuus löytyy c-pilareihin integroiduista surround-kanavien kaiutinpaikoista. Jami korvasi soittimen johtosarjan vajavaiset vakiojohdot vastaamaan laitteiston laatutasoa. Kojelaudan keskiääni/midbassot on kiinnitetty metallisiin kauluksiin, joissa on milliset kierteet hyvää kiinnitystä sekä saavuttaakseen hyvät pisteet kilpailuissa. . Vahvistimet on asennettu huonekaluputkesta hitsattuun kehikkoon. Vahvistimien valinta AutoStudion tuotteista sisältää historiaa sekä ymmärrystä, sillä Jami aloitti kilpailemisen aikoinaan AutoStudion Bluesarjan vahvistimilla ja nykyinen malli on hyvin lähellä arvostettua Ground Zeron Reference sarjaa. Näissä vahvistimissa on muutamissa kohdin hieman tingitty, esimerkiksi jäähdytyspuhaltimet ovat todella äänekkäät, mutta jäähdytyspuhaltimia hallitsemalla vahvistimet on ajettavissa hyvän saundin vaatimiin lämpötiloihin, jopa Suomen kesässä. ?. Tavaratilan paneelit on valmistettu vanerista sekä vaikeimmat kulmat lasikuidusta. . Tämä materiaali on suht’ helpohkoa asentaa, mutta tärkeämpää on ymmärtää sen ääntä ja valoa imevät vaikutukset. Virranjako blokki oli tilapäisesti tavaratilan pohjalla kokeiluvaiheessa. Nyt sitäkin tulee siinä määrin, että surround-kanavat eivät kuulosta lainkaan ohuilta verrattuna etupäähän
Metallican Through The Never Blu-ray levyltä ja Enter Sandman Oikeaa leffateatterimenoa, on monikanavatoistoa ja hyvä kuva, tässähän on ihan oikea tunnelmaa. Bändin veivauksessa on ylimääräistä mölinää midbassoalueella. Midit möyryävät edelleen liikaa tälläkin kappaleella, vika ei ole laajalla alueella, mutta kun se tulee esiin, niin se on todella huomattava. Jormalla keskiäänialue on pikkaisen verhoisen oloinen, jotain jää ylemmästä osasta puuttumaan ja tila ei ihan aukea. Mikko Kuustonen on oikein ryhdikäs, edelleen hyvä paketti. Tämä laitteisto toimii pakettina todella hyvin ja siksi on lupa varovaisesti odottaa jonkin tasoista menestystä. Äänikuva on todella kaukana, lähellä tuulilasia, tämä on poikkeuksellisen hyvä. Samaa ei tosin voi sanoa midistä, jotka jälleen kerran pomppaavat esiin, eikä niin hyvässä mielessä. Hillitty paketti tulee ensimmäisenä mieleen. Kilpailun vähyyttä kannata väheksyä, sillä Jamin tavoitteet ovat Euroopan Mestaruus kilpailuissa. Robbie on läsnä ja homma toimii oikein. Vertailun vuoksi tehtaan jättämä paljas peltipinta. Keskiäänialueella on pientä verhoa, midbassossa on sävyjä todella reippaasti, tykkään. Matkustamon lattia on vaimennettu Gladenin vaimennusmatolla. Mikään ei oikeastaan nouse toisen päälle, oikein hyvä. Dynamiikka sekä voiman tunne ovat hyvät. Tosin miksaajalle ei tule pisteitä siitä, että osa instrumenteistä on miksattu taakse. Tila toimii ja dynamiikkaa tuntuisi olevan todella reippaasti. Tämä järjestelmä toimii nimenomaan pakettina. LFE testiraidat ja kiven raahaus todellakin tuntui. AutoSoundin testilevy Bruce hieman kumisee midialueella. Räjähdys tuli todella mallikkaasti. Mitä enemmän tätä järjestelmää kuuntelee, niin tulee mieleen se karu fakta, että erittäin harva auto toimii nimenomaan pakettina ja kaikki osa-alueet kuulostavat riittävän samantyyppisiltä. Pisteet tästä! Eagles Hotel California Nyt on läsnäoloa sekä surround toimii. Tukka taipuu kun matalat tehosteet tulevat! Todella vakuuttavaa! Multimedia esitys suorastaan vangitsee nauttimaan ja kirjoittaminen jää väkisinkin pois. . A uto S ound 65 AUTOESITTELY Kuuntelin Jamin Neonia rauhallisessa ympäristössä lokakuun alussa, Suomenmestaruuden jo ratkettua. KUUNTELUARVIO. Ihon väri näyttää pikkaisen punertavalta, mutta luonnolliselta. Erottelu toimii keskiäänialueella paljon paremmin on kaksikanavaisena. Midbassoalueella on reippaasti korostumaan tällä kappaleella. Eikä hommaa yhtään helpota, että kyseessä on kirjoittajan yksi lempi artisteista! Yhteenveto Tämä auton on voittanut Suomenmestaruuden Multimediassa, tosin luokan ainoana kilpailijana. Vain huolellisesti eri vaihtoehdot testaamalla voi löytää kyseiseen autoon parhaiten toimivat ratkaisut. Ja kun kaikki äänet ihan bassoja mukaan lukien kuulostavat tulevan noin hyvin edestä, on onnistuttu asentamisessa sekä säätämisessä hyvin. . Varsinkin kappaleen alussa on tilaa ja tunnelman voi todellakin aistia. Jamilla aloitti kokeilut toisella autoyksilöllä ja myös suoraa suuntausta mallinnettiin. Toccatalla matalat toimii hyvin, sävyjä tulee ja kuulostaa oikein hyvällä. Se matalin nuotti jää vaimeaksi, kuten niin monesti muulloinkin… Vaikka kyseessä ei olekaan aidot urut, niin silti taajuuskaistassa niiden alle kaksikymmentä hertsiä toistaminen lineaarisesti sekä vakuuttavasti vaatii kyllä melkoista suoritusta. Mutta tämä järjestelmä tuo sen esille kuten pitääkin. Kaikki kaapelit on suojattu ja liitokset on tehty tukevuuden ja kestävyyden nimissä, kuvassa esimerkkinä kojelaudan midbasso. Nilssin kitaroinnissa on heti alusta alkaen on liikaa mölinää, eikä innosta sitten millään. Jamin omalla materiaalilla Diskantti on hillitty, mikään ei ärsytä, voisi toki olla heleämpikin. Me And My Monkey-kappaleessa on kaivattua karismaa. . ?. Cosmic Hippo ja pitkien nuottien jälkeinen potku, joka ei tule täydellä auktoriteetilla, mutta varsin hifi styneesti. Multimediaa Robbie Williams Live @ Knebworth: Kuvassa musta on mustaa ja punainen punaista. Subista tulee se mitä pitääkin ja matalaa on tarjolla kunnon murahdustenkin myötä. Läsnäolo voisi olla voimakkaampikin. Jamin demoamana EMMAn multimedia Nyt tulee matalaa todella uskottavasti. Rammsteinillä edelleen jää pikkaisen läsnäolo ja tila vajaaksi, bassopään matalat ovat makuuni pikkaisen vaisut. Asennusten näyttävyys ja siisteys kaipaavat vielä loppusilausta, mutta pinnan alla on tehty oikeaa työtä. Soittimen ja prosessorin välinen digitaalisen äänen muunnos koaksiaalisesti optiseksi. Voima midialueella ei ihan jakaannu tasan, ei kuitenkin häiritse. Madagasgarit toimii ja lauluäänet erinurkissa ovat samansävyisiä, pisteet kotiin hienosta suorituksesta
66 A uto S ound
Kun Keski-Suomessa on ollut paljon menestyneitä MaxBOOM-kilpailijoita, niin oppia on varmasti ollut paljon saatavissa. Muutama konkari meille sanoi, että pitäisi kaistan alapäätä parantaa, kun nuotit siellä tuppasi aika rajusti kyykkäämään. Kisamenestys vaatii kohta jo suksiboksin ostoa.. . jalkapalloa ja salibandya on kumpikin harrastanut nuorempana, mutta ne jäivät sitten yläasteen jälkeen. Olemme 23ja 21-vuotiaat veljekset kotoisin Keski-Suomesta Äänekoskelta, Teemu on meistä se juniori. Joukkuelajeja mm. A uto S ound 67 AUTOESITTELY Kerro lyhyesti teistä, aiemmista harrastuksista, yms. VIHREÄ FERRARI Teemu (vas.) ja Timo Hämäläinen kisaavat dB Papat ja Pojat -tiimissä. Siitä johtuen meillä on aina ollut kotelossa puuportti. Teemu sitten sanoi, että bassoa pitäisi vähän saada ja rakennettiin konttiin 15” Focus Acousticsin Blackille loota, Blackia käskyttämässä oli tuttu ja turvallinen Fx1500D pääte 1ohmissa. Tulosten parantaminen kiinnostaa kovasti ja minusta vaan viralliseen mittariin soitetut tulokset on päteviä. Yhden MAXBOOM-KILPAILIJAN PAHIN PAINAJAINEN! Teksti: Harto Viljamaa ja Timo Hämäläinen Kuvat: Timo Hämäläinen . No olihan refleksiputki oikeasti niin pitkä, että siitä olisi tullut kompensaatiota toista debbaa. Syitähän löytyi vaikka mitä. Punto taitaa olla ensimmäisiä korkean nuotin autoja, millä on kilpailtu MaxBOOMissa. Mistä saitte kipinän MB-kilpailemiseen. Eikä sitä edes mahtunut millään pudottamaan alemmas. Alkujaanhan Punto toimi Teemun ja hänen senaikaisen tyttöystävänsä käyttöautona. Kerro, miten kilpailuautoksi päätyi nimenomaan Punto. Ennenhän tälle autolle ei oikein sopivia soittoraitoja löytynyt, mutta kaudella 2014 41Hz-62Hz-soittoraita mahdollisti sitten jo kohtalaisen tulostason. . Mikä aloittamisessa oli niin vaikeaa. Ensimmäiseen kisaan tuli lähdettyä puoliväkisin ympäripuhuttuna ja sen jälkeen on vaan tullut käytyä kisoissa. Onneksi tuli kuitenkin oltua itsepäinen ja nostin vaan virettä ylöspäin, huonoimmat kaksi nuottia pysyivät samana ja loput kuusi nousivat komeasti. . Mitään varsinaista kipinää MaxBOOM-kilpailemiseen ei ole ollut koskaan. Kerro parhaat tekosyyt. Varmasti olisi ollut paljon saatavissa, mutta tämän auton kohdalla on menty lähinnä yritys ja erehdys menetelmällä. Suurimpana taisi olla pelko huonosta tuloksesta
Muita muutoksia ei tehty samalla kertaa, joten tuloksen paraneminen on ihan tosiasia. veä huoli siitä, että saadaanko auto Jyskään. No ei Mazdakaan nyt aivan huono aihio ollut. Nopeasti tuli mitta täyteen, kun aina seuraavana päivänä piti etsiä yön aikana kadonnut luku takaisin. Ne tappiot nosti kiukkua pintaan. Vantaalla ja fi naaleissa oltiin molemmissa Kaupin jälkeen hopealla. Tehtiin autoon sitten uusi kotelo ja käytiin Laxin Markon luona pariin otteeseen mittailemassa keskiarvoja. Mikä oli paras muutos. Bassoina 2x12” setissä oli Autostudion reference sarjalaiset ja saman Fx1500D:n perässä 2ohmissa. Sieltä tuli ainoa voitto. Testailtiin sitä pari päivää ja tuumasin, että minäpäs käyn ostamassa Punton. Siis sen saman Punton. Autostudion bassot korvattiin SPL Dynamicsin XTR300D4 bassoilla ja Fx1500D vahvistin korvattiin kahdella SPL Dynamicsin ICE-800D vahvistimella. AUTOESITTELY. Jyskän kisojen jälkeen auto purettiin ja palautettiin takaisin Teemun ex-tyttöystävälle, joka pisti sitten auton myyntiin. Ilmeisesti vanha japanilainen kori oli kypsä. Sekin saatiin parin päivän työllä tuohon 144dB:n kuntoon, mutta lukua hävisi aina yön aikana mystisesti. Viime kauden kilpailut ja menestys niissä. No Teemu sitten kuitenkin kysyi autoa lainaan ja lupahan sille saatiin jo varhain huhtikuussa. Päivähän siinä taisi keretä menemään ja laitettiin Punton laitteisto 626 hb Mazdaan. Punton kohdalla mentiin samalla työllä aina eteenpäin. Kisaksi valikoitui lähin mahdollinen ja se osui Jyskään. Ja lukua... Sillä kiukulla sitten taidettiin rakentaa koko tämä kausi. Mazdan rakentaminen ei tainnut mennä ihan odotusten mukaan. Aika jännää on, että kotelo oli tehty Autostudioille ja kuitenkin se toimi noin paljon paremmin XTR:illä. Autostudiot eivät varmaan vaan toimi ihan noin pienissä litroissa. Teemu oli päättänyt itse jättää Jyskän väliin, mutta järjesti auton minulle käyttöön. Laitteiston vaihtaminen taitaa olla paras ja helpoin muutos millä on saatu lukua. Kummastusta herätti, että auto piikkasi jossain päälle 50 Hz ja matalaa ei tullut nimeksikään, vaikka viri oli alle 35 Hz. Tonnisessa luokassa kotelo pysyy samana kuin nelisatasessa, toinen elementti ja vahvistintehoa tulee vain lisää. Juu, just sen saman. 68 A uto S ound talven nuo laitteet taisivat keretä kontissa olemaan ja Teemu halusi sitten vaihtaa 2x12” settiin. Jyskässä soitettiin sitten 600w stock-luokkaan 144dB:n keskiarvo, jolla olisi irronnut myös Pro-puolella voitto. Onneksi ei ollut kukaan ehtinyt ostaa sitä. No Teemulle ja sen aikaiselle tyttöystävälle tuli sitten ryppy rakkauteen pahimmoilleen viikko ennen Jyskän kisoja ja minulla hir400W luokan subbarikattaus ja todiste siitä että tulosta on syntynyt. Oma tulostaso sinällään parani kisasta toiseen, Jesse vaan paransi vastaavasti. 2014 kausihan oli meille tulokaskausi ja ensimmäinen kilpailu oli Jyskässä. Tässä vaiheessa sitten huomattiin, että tämähän soi yllättävän hyvin, vaikka tehoa ei hirveästi ollutkaan. Kilpaileminen ei kuitenkaan tässä vaiheessa käynyt vielä edes mielessä. Keväällä 2014 Harto kyseli minulta, että meinasitko lähteä soittamaan MaxBOOMia ja oltiin aluksi sitä mieltä, että ei me lähdetä soittamaan, kun ei autokaan ollut oma ja kotelokaan ei mennyt sääntöjen sisään
Jesse teki viimeiseen vetoon taktisen liikkeen ja vaihtoi tuoreemman apukuskin. Huusimme soiton viimeiset 12 sekuntia "Me voitetaan, me voitetaan...". Tämän kauden kilpailut ja menestys niissä. Kerro, miten se teillä sujui. No kyllä Joona Ahon 250W-luokan mestaruus täytyy tähän nostaa. Onneksi isä järjesti trailerin ja lähti kuskaamaan Punton kisapaikalle, sääntöjen puitteissahan sitten ajoimme auton kisa-alueelle. naaleihin on aina oma lukunsa. Mikä viime kauden kilpailuista jäi parhaiten mieleen. 400,600 ja 1000 -luokkien tulokset ovat myös historian kovimmat, toki kausien välisiä tuloksia on hieman vaikea vertailla suoraan keskenään. Ihan kuin me ei muuten tuettaisi. Päätös oli oikeastaan jo 2014 fi naalien jälkeen tehty, sen verran jäi kaudesta hampaan koloon. Kaikille kilpailijoille mukavista hetkistä kisakentillä. Finaaleihinhan valmistauduttiin oikeastaan koko kesä. 2014 kaudesta jäi ainoastaan yksi voitto taskuun ja se oli aloittelijapuolella, kun pääsi kilpailemaan yksin. Varmaankin se, että 143,6dB:n indeksillä ei päässyt edes kolmen parhaan joukkoon. Eikö mitään muuta jäänyt mieleen. Kävimme lävitse kaikki liitokset 140A virralla ja testasimme erilaisia akkuja 16 sekunnin ja 180 sekunnin vedoissa. Mikko Suokas, kaikesta. Finaaleihin otettiin mukaan kaksi laatikkoa ja testattiin hallioloissa, että kumpi kannattaa jättää kyytiin. Kaudella 2014 sillä olisi kuitenkin irronnut indeksikuninkuus. A uto S ound 69 AUTOESITTELY tiin ja neljännellä sitten hävittiin. Tonilla sattui vielä fi naalivedossa mankka yskimään niin voitto tuli varmasti. Auton kunto oli kuitenkin mysteeri, jotenkin luku seilasi erikoisesti tuennan mukaan. Tiimicup tuli myös kierrettyä lävitse dB Papat ja pojat -nimellä ja siitäkin voitto irtosi. Vain yksi kilpailu jäi meiltä käymättä ja se oli Joensuu. Joonaa tuli vähän opastettua kauden aikana ja onneksi neuvot eivät menneet täysin väärälle henkilölle. Kiukku antoi varmaan pari kymppää, mutta edes se ei riittänyt. Kyllä se taitaa olla Vantaan reissu. Mikko Virta, MaxBOOMista ylipäätään ja mittarin huolloista. Kaikkiin näihin luokkiin jäi voimaan Suomen ennätykset. naaleista mieleen. Kesken kesäähän Teemu muutti 300 kilometrin päähän ja yhteistä aikaa oli todella vaikea järjestää. soitti ensimmäisenä puhki Vantaalla, mutta meille jäi SE Kouvolasta. Arttu ”Pena” Penttinen oli viimeisillä viikoilla mies paikallaan ja saatiin vielä testailtua paljon erilaisia pieniä muutoksia. Mikä tämän kauden kilpailuista jäi parhaiten mieleen. Taisi sivutuotteena tulla hankittua MaxBOOM historiassa ”eniten Suomen ennätyksiä samalla autolla, yhden kauden aikana” -titteli. Paikanpäällähän oli todella kova vääntö Kaupin Jessen kanssa, kolme tasapeliä soitelAUTOESITTELY. Mitä jäi . Kiitokset myös kaikille ketkä ovat olleet jotenkin mukana. Tommi Viitala sen 1500W luokan kotelossa on kolme 12" elementtiä. Tiimicupista tulikin yllättävän hyvä vääntö. Penan kanssa tuli myös tehtyä suuri määrä erilaisia testejä virtajärjestelmälle. Hartsa näyttikin olevan ihan loppu. Finaaleissa jäi sitten käteen 1000w stockin Suomen mestaruus. Tyttöystävät Roosa ja Senni, tuesta ja hyvistä hermoista. 2014 kauden viimeisellä viikolla tuli oltua liian laiska ja se kostautui fi naaleissa. Teemu sitten tuli pari päivää ennen fi naaleja korkeanpaineenleirille Äänekoskelle, jossa hierottiin soittoasennot kuntoon. Enempi huutaminen, vähempi tukeminen jätKUSKIT JA KULKINE KUSKIT • Nimi Teemu ja Timo Hämäläinen • Ikä 21 ja 23 vuotta • Ammatti Opiskelijoita molemmat • Paikkakunta Kerava ja Jyväskylä • Mielimusiikki Monipuolisesti kaikkea, mikä kuulostaa hyvälle kovaa soitettuna VIHREÄ FERRARI • Merkki Fiat • Malli Punto 3D • Vuosimalli 1998 • Mootori 1,1 l FIRE HIFIT • Soitin Alpine CDA-9884R • Diskantit 2 kpl SPL Dynamics SPL-HD25ND • Keskiäänet 4 kpl SPL Dynamics SPL-6FE • Subwooferit SPL Dynamics XTR300, luokasta riippuen 1-3 kpl joko D2 tai D4 keloilla • Vahvistimet Etupäälle SPL Dynamics MD200.4, subeille luokasta riippuen 1-2 kpl SPL Dynamics ICE-800D tai SPL Dynamics ICE-1500D • Muuta Pääakku Bilteman vesiakku, laitteistolle luokasta riippuen Optima Yellow Top 55 tai 75, täyskuparikaapelit KIITOKSET: Flextron Oy / Hannu Oja, laitteisto AutoSound / Janne Soilakari Vanhemmat, tuesta ja tiloista. Valmistautuminen . Sitä lukemaa on kuitenkin useampi henkilö jahdannut. Kuluneen kauden kilpailuista parhaiten mieleen jäi Kouvolan Night Cruising, siellä kun saatiin se ”maaginen” 150dB:n keskiarvo rikottua tonniviissatasissa. Tommilla taisi olla vähän liian korkeat kaiutinvoltit sekä Vantaalla että Oulussa. Kauden aikana käytiin soittamassa lävitse 400, 600, 1000 ja 1500 Stockit. Eli kyllä, päätös oli todella helppo. Arttu ”Pena” Penttinen, kaikesta. Hartsalta kysyin vinkkiä viimeiseen fi naalisoittoon ja vastaus oli: "Tue kunnolla". Oliko jatkaminen tälle kaudelle helppo päätös. Kilsoja kertyi Punton mittariin 3681 kappaletta. Impedanzin Alinen ja Muhonen haastoivat hyvin ihan loppuun saakka. Puntossa oli lämpöongelmia kannentiivistevian takia ja matkaan ei uskallettu lähteä kotoa ajamalla. Punto pelasi kaikki kilpailumatkat täysin ongelmitta. Ja jutun kirjoittajalle siitä, että yllytti MaxBOOMin pariin. Onhan sitä siinä yhdelle kaudelle. Pasi Järvinen, mahtavat tiimipaidat ja tarrat. Onneksi apua löytyi kuitenkin kaveripiiristä
Kolmannella kerralla vähennettiin huomattavasti maton määrää ja vaihdettiin vaimennusmateriaali teollisuusbitumista mustaan kultaan, mutta lukua ei siltikään tullut yhtään enempää kuin ilman vaimennuksia. Takapenkin selkänoja oli mennyt lommoille kun olin siellä joutunut konttaamaan. On täysin turhaa yrittää saada kovaa tulosta, jos soitat autolla kaistaa, mitä se ei halua toistaa. Monessa luokassa seilaaminen kuitenkin käy omien hermojen kannalta aika raastavaksi. Etuovien vaimentaminen on varmaan jäänyt näistä parhaiten mieleen. Itse en millään meinannut uskoa, että niillä ovilla ei olisi mitään vaikutusta. Aikaa on selvästi käytetty paljon MaxBOOMiin. Työttömänä kun kesä menee, niin aikaa jää paljon. Kuinka monta testivetoa Puntolla on soitettu. Se oli hauska seurata vierestä, kun kaverilla lämpö nousee. Ajatukset ja ideat kypsyvät, kun tekee muutakin.. Kalastelemassa tulee minun käytyä paljon ja Teemu touhuaa mitä milloinkin. Montako niitä on tehty. Esittelin ylpeänä isälle, miten tukevaa mattoa tuli Punton etuoveen ja potkaisin matosta läpi. Millaisia suunnitelmia teillä on ensi kaudelle. Ei onneksi haitannut, kun se piti muutenkin purkaa pois. Onko teillä hyvät tilat, missä voi rakentaa. Kyllä sitä aika hyvin kerkeää muutakin tekemään. Tilaa kyllä on, mutta ulkoilmassa tätä on rakennettu. Sitten näkee, miten soi korjattuna. Tässä vaiheessa Teemu tuumasi, että saat vaimentaa ovia ihan rauhassa. Laskevia muutoksia on ollut nyt helpompi etsiä ja kokeilla tällä tavalla muuttaa sitten toiseen suuntaan, mutta monessakin kohtaa on ollut jo että lähellä optimia ollaan. Vaimennukset ovat aina tärkeimmät ja vaikeimmat. Kaksi muutosta saattavat nostaa lukua ja yksi muutos saattaa kumota kahden nostaman luvun. Ennen sai tukea miten kovaa vaan ja luku nousi mitä kovempaa sai työnnettyä. Kotitesteissä oli ennen finaaleita huomattu, että jos työntää liian kovaa niin luku laskee. Kaksi ensimmäistä yritystä oli vaimentamisen suhteen täydellisiä ylilyöntejä, mattoa oli aivan liikaa ja lukua saatiin hukattua tehokkaasti. Valaise hieman testien "hyötysuhdetta". Tunteet on aina pinnassa, kun on sata lasissa yrittänyt kaikkensa ja joku alkaa ehdottamaan jotain lukua vähentävää. Vieläkö jatkatte kilpailemista. Mitä antaisit vinkiksi aloittelevalle kilpailijalle. Liekö sitten finaaleissa ollut jo tuon lasin takia lukua kadoksissa, mutta toisaalta turhapa näitä jälkikäteen on miettiä. Mikä on salaisuutenne. No lopulta lommo oli sellaisessa paikassa, että sillä ei ollut mitään merkitystä laitteiston mahtumiseen. Auton saa helposti pilattua liiallisella vaimentamisella. Toisena varmaankin, että jos meinaa menestyä, setti täytyy rakentaa täysin auton ehtojen mukaan. Kerro, onko vaimennusten kanssa tullut vastaan mitään hauskoja juttuja. Meinasi siinä jopa hermokin vähän kiristyä, kun muut eivät meinanneet ymmärtää, mitä minun kokoinen kaveri saa aikaan kun kiipeilee sen alta puolen millin paksuisen pellin korvikkeen päällä. Ensimmäisenä antoikin jo tuulilasin yläreuna jälkeen. Ikävä kyllä hyviä testipäiviä on kovin harvoin. Viidennellä ja samalla viimeisellä kerralla vähennettiin vielä maton määrää ja saatiin 0,6 desibeliä parannusta keskiarvoon. Parhaillaan päivän aikana on vedetty 40 vetoa, tämmöisiin lukemiin ei enää tänä päivänä pääse, kun muutoksia joutuu oikeasti miettimään, kun todella paljon on jo tullut asioita kokeiltua. Koteloita. Sitten nämä rinnakkaiset muutokset ovat vielä aivan oma lukunsa. Puhut suuresta määrästä testejä. Kuulostaa sille, että Puntossa ei ole paljon vaimennusta, vai onko. Ei meillä nyt varsinaisesti mitään salaisuutta ole. Hyvänä testipäivänä saisivat muutokset lukuun olla selkeitä eli huomaisi selvästi, miten muutos vaikuttaa ja mille kohtaa muutos tulee. Hyvä vaan, että vika löytyi nyt ja sen saa korjattua. Ehdittekö harrastamaan mitään muuta kesän aikana. Neljännellä kerralla löytyikin jo resepti, millä saatiin lukuun parannusta. No kyllä se on hyvin jos 1/15 muutoksista nostaa lukua. Tarkkaa määrää on todella vaikea sanoa, nelinumeroisissa kuitenkin pyöritään. Koteloita on tehty varmaankin kaikkiaan 10-15 kappaletta, ei toki kaikkia Puntoon. Näyttihän ne lommot vähän epäilyttäville, mutta ne oli sellaisessa kohdassa, ettei kotelo sinne edes osunut. Kyllä auto kun auto rupeaa 1000 tunnin jälkeen olemaan jo melko hyvässä kunnossa. Heti ensimmäisenä ei kannata luovuttaa. Muutamia on tullut sitten hävitettyä ja muutamia jätetty koristamaan vanhempien pihamaata. Myös oman auton katsastus jäi mieleen, kun katsurit tutkivat kotelon asennusta ja sille tehtyä "lisätilaa". Päiväkirjan pito on kuitenkin rakentamisessa todella tärkeä ja se että kirjaa sinne sisältöä. Varmaan kukaan kilpailija ei halua paljastaa yksityiskohtia, enkä viitsi niistä edes kysyä. Kyllähän sitä kieltämättä oltiin välillä vähän sään armoilla, onneksi koteloita mahtui tekemään vanhempien luona takapihan terassilla, joka on katon alla suojassa. huom.) Olette tehneet kovaa tulosta Puntolla. Sisällöksi ei riitä että kirjaa vain lukemat ylös, sieltä pitää olla selvästi luettavissa mitä on tehty ja millaisissa olosuhteissa. Kun olet tehnyt suuren määrän testejä, niin aivan varmasti unohdat jotain oleellista, jos sitä ei ole kirjattu muistiin. (toim. Ei siinä mitään rikettä tosiaan ollut. Ja käykää välillä vaikka kalassa. Millainen osa testatuista muutoksista on nostanut lukua ja minkä suuruisia nousut yleensä ovat. 70 A uto S ound AUTOESITTELY ti epäselväksi olisiko luku muutenkin riittänyt. Täytyy muistaa muuttaa tarpeeksi vähän kerrallaan ja aina täytyy olla vanhat ”asetukset” tallessa. Millainen on hyvä testipäivä. Mattoa on mennyt varmaan kolme tukkupaketillista, mutta suurin osa niistä on revitty pois eli hukkaa on tullut paljon. Hyvä testipäivä… No sääolosuhteet saisivat pysyä lähes vakioina, eli lämpötila saisi pysyä +-2 asteen sisään. Myöskin naapureiden olisi hyvä olla pois kotoa näinä päivinä. No kyllä siellä varmaan vielä tälläkin hetkellä on liikaa. Nyt syksyksi tuli laitettua vähän järeämpi setti käyttöön ja tarkoitus on soitella kovempaa, että saadaan ammuttua mahdollisia vikakohtia esille. Ensi kaudellakin Punto tullaan näkemään kisakentillä Stock-luokissa, katsotaan nyt jos panostaisi kunnolla vain yhteen luokkaan. Niistä en tarkemmin ole viitsinyt pitää kirjaa, kun kyllähän niitä on tullut jokunen pyöräyteltyä. Töitä on selvästi tehty paljon. Aluksi vaimennettiin Teemun kanssa ovia yhdessä teollisuusbitumilla
A uto S ound 71
Nyt viedään testiryhmää toiseen suuntaan ja otetaan vertailuun kahdeksan High-End-tasoista nelikanavaista vahvistinta hintahaarukasta 699€ 1155€. Kuunteluarvostelussa kiinnitettiin huomiota erityisesti vahvistimien erottelukykyyn ja tarkkuuteen, sillä äänensävyllisiin asioihin on helppo vaikuttaa säädöillä, mutta erottelukykyä ei pystytä millään säädöillä parantamaan. Alpinen tiukasti reguloitu virtalähde lupaa vahvistimelle samat lähtötehot käyttöjännitteestä ja kaiutinkuormasta riippumatta. Kaapeleina testissä käytettiin Kimber Kablen tuotteita ja virransyötöstä huolehti 25A Ctek-laturi 75Ah AGM-akun tukemana. Muut sarjan päätteet ovat 1-, 2ja 4-kanavaiset AB-luokkalaiset, joiden hinta on vain murto-osa Quattro R:n hinnasta. Quattro R on vertailun tekohetkellä AutoStudion sivuilla myynnissä 699,90€ erikoishintaan. . Digitaalinen signaali vietiin ohjelmalähteenä toimineelta tietokoneelta Mosconin DSP6to8-prosessorille, joka suoritti D/A-muunnoksen ja teki subwooferin alipäästösuodon. 15-litraisessa suljetussa kotelossa. Näin saadaan vahvistimien välille selkeämmät erot, kuin helpommilla kaiuttimilla. Lisäksi kuuntelutestissä on mukana pari ”mustaa hevosta”, joista kumpaakaan ei ole Suomesta saatavana ja toinen on jo tuotannosta poistunut malli. Toisena kaiutinparina toimivat Hifi talon Audiokit AW-25i –rakennussarjan johdannaiset, jotka ovat perinteisemmät kotelokaiuttimet ja vastaavat dynaamisine elementteineen enemmän autokaiuttimia. Mallisarjasta löytyy kaksi eritehoista monovahvistinta, kaksi nelikanavaista vahvistinta sekä yksi viisikanavainen vahvistin. 72 A uto S ound 72 A uto S ound VERTAILUTESTI . Tässä hintaluokassa vahvistimet edustavat lähes jokaisen valmistajan osalta parasta mahdollista mallisarjaa ja näin voidaankin olettaa vahvistimien suoriutuvan sekä kuunteluettä mittaustesteistä moitteitta. Ennen kuuntelun aloittamista vahvistimien lähtötasot säädettiin samalle tasolle mittarin avulla, etteivät äänenvoimakkuuserot vaikuta vahvistimien välisiin eroihin. Kaiuttimia oli käytössä kaksi erilaista yhdistelmää. RCAliitännät ovat turhan ahtaasti, tilaa olisi ollut käytettävänä. Kyseessä on Reference-sarjan lippulaivamalli, jonka kanssa muilla sarjan päätteillä on hyvin vähän yhteistä. Magnetostaattiset paneelit ovat mille tahansa vahvistimelle hankala kuorma, joka vaatii hyvää virranantokykyä 4 ohmin kuormaan. Teksti ja kuuntelut: Antero Kölli Kuvat: Janne Soilakari ja Antero Kölli Mittaukset: AutoSound Vert lutest ss no n tonn n h nt luo n n v set v hv st met PAREMMAT NELIKOT! A utoSoundissa on aiemminkin vertailtu nelikanavaisia vahvistimia. Lisäksi kaikki vahvistimet ehtivät soimaan järjestelmässä suunnilleen kahden työpäivän ajan ennen kuunteluarvostelua. Keskihintaisten vahvistimien vertailu oli numerossa 5/2008 ja numerossa 2/2011 verrattiin muutamaa pienikokoista nelikanavaista edellisen vertailun voittajaan. PDX-sarjan uudet D-luokkalaiset vahvistimet ovat vielä edeltäjiäänkin pienempiä. Ensin vahvistimet kuunneltiin kevyesti modifi oiduilla Magnepan SMG-C –paneelikaiuttimilla, joiden kanssa subwooferina toimi Morel Ultimo 8 n. Näin niitä ei tule ainakaan vahingossa sohittua.. Tämä on fyysisesti vertailun suurikokoisin ja painavin vahvistin. Todennäköisemmin nämä vahvistimet kuitenkin menevät ”vakavampaan” autohifi settiin, jossa esimerkiksi kahdella tällaisella vahvistimella saadaan toteutettua aktiivinen nelitiejärjestelmä. Kotelokaiuttimien kanssa subwooferina käytettiin erikoisempaa ratkaisua, joka oli kahdella Hybrid Audio Imagine I8SW –elementillä compound-kytkettynä toteutettu, matalalle viritetty pieni refl eksikotelo. Tällaisella vahvistimella pitää pystyä tarvittaessa soittamaan koko audiojärjestelmää kahden kanavan ohjatessa pääkaiuttimia ja kahden kanavan ohjatessa siltakytkettynä subwooferia. Näiden kuorma on vahvistimille helpompi 8 ohmia. Testiin saimme nelikanavaisista tehokkaamman, 4x150W PDX-F6:n. Alpinen säädöt löytyvät ruuvikiinnitteisen paneelin alta. Testiryhmä Japanilaisen Alpinen järein nelikanavainen vahvistin on tässä testiryhmässä kääpiökokoluokkaa. Testijärjestely Vahvistimet kuunneltiin kotiolosuhteissa. Vertailun ”kotimainen” edustaja on AutoStudio Quattro R. Alpinen virtaja kaiutinliitännät on toteutettu irtoliittimillä
Sekä pienemmässä että suuremmassa kuoressa löytyy nelikanavaisten lisäksi kaksikanavaiset vahvistimet ja lisäksi fyysisesti XS:n ja ”täysikokoisen” välimaastoon, mutta äänenlaadullisesti malliston huipulle sijoittuva, putkietuvahvistimella varustettu 2T. Antero valittiin vuonna 2012 EMMA Finlandin parhaaksi uudeksi asennustuomariksi ja vuonna 2013 parhaaksi asennustuomariksi. Vertailun tekemisen aikaan Reference-mallisto on juuri uudistumassa. Mallistossa oli kaksi eritehoista kaksikanavaista ja kaksi eritehoista nelikanavaista päätettä. Viime vuosina aktiivisesti EMMA Finlandin toiminnassa mukana ollut Antero on pitkän linjan hifi sti. Vertailun ulkopuolelta kuuntelutestiin saatiin tutuilta harrastajilta pari erikoisempaa nelikanavaista vahvistinta. Vahvistimelle löytyi 1500€ hinta Saksasta vuodelta 2012. GZPA Reference –mallisto on jo sekin hyvin laaja. XS-mallit säilynevät nykyisellään. Trun vahvistimiin on ollut saatavana neljä eritasoista upgrade-pakettia, jotka tarkoittavat tiettyjen vahvistimen osien päivittämistä parempiin. Testiryhmästä ainoana JL:stä löytyy jakojyrkkyyden valinta.. Uran meriitteihin kuuluvat AutoSoundissa pariinkin kertaan esitellyllä Skoda Octavialla saavutetut kolme SQ-luokkien Suomen Mestaruutta (2011 Experienced Unlimited, 2013 ja 2014 Master 4000€), yksi SM-hopea (2012 Master 4000€), sekä vuoden 2013 Euroopan Mestaruuskilpailuiden luokan parhaat kuuntelupisteet ja kolmas sija. Tämän vertailun pienimmän AB-luokan vahvistimen kanssa samaan mallistoon kuuluu fyysisesti samankokoinen ja samanhintainen kaksikanavainen vahvistin. Testatun perusmallin lisäksi olisi ollut mahdollista saada testiin eniten paranneltu Stage 4 –versio, mutta tämän kuuntelua ei ehditty testin puitteissa järjestämään. JL:n säädöt löytyvät ruuvikiinnitteisen paneelin alta. n komponentteja… Paljon AB-luokan tehoa pienessä tilassa tyyliin GZ Uranium. Täysin toisistaan erotetut piirilevyt etuja takakanaville, Sankenin ja Mundor. Zero 1:n kanssa valmistajan huippumallin viittaa kantaa A-class. Z-LE-vahvistimien vastaanotto oli maailmanlaajuisesti niin hyvä, että yhtiö totesi markkinoilla olevan tilausta enemmänkin tällaisille no-nonsense-äänenlaatuvahvistimille ja päätti kuluttajien onneksi ottaa valmistukseen LE:tä vastaavan LX-sarjan. Vakuuttava olemus jatkuu AutoStudion sisällä. Kotihifi harrastus painottuu vahvasti musiikista nauttimiseen ja kotoa Anterolta löytyy parikin erilaista stereosettiä. Ground Zeron sisäistä kauneutta läpinäkyvä pohjalevy irrotettuna. Zero 4:ssä on kaksi eritehoista kanavaparia, joista luvataan 2x100W + 2x210W tehot. Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka paljon pienempään kuoreen itse elektroniikka olisi mahtunut. Ground Zeron huippumallisto on jo vuosia totellut nimeä Plutonium, mutta tämän profi loituessa liikaa äänenpainepuoleen on äänelaatulaitteille annettu lisänimi Reference. Saksalaisen Ground Zeron todella laajasta mallistosta vertailuun saatiin kaksi vahvistinta. A uto S ound 73 Vert lutest ss no n tonn n h nt luo n n v set v hv st met Test n te st Harvakseltaan AutoSoundiin kirjoitteleva Antero Kölli lienee suurimmalle osalle lukijoista vieras nimi. Amerikkalaista työtä aina valmistusta myöten edustava Tru Technology B-4100 on jo poistunut tuotannosta. LX-sarjan tuotantomäärää ei ole rajoitettu ja mallistosta löytyvät 150W kanavaa kohden tarjoilevat 2-, 4ja 6-kanavaiset vaihtoehdot sekä järeämpi kaksikanavainen Z-400.2 LX. Vuodesta 2014 alkaen Antero on toiminut EMMA Finlandin päätuomarina ja hallituksen jäsenenä. Zapcon Z-sarjan päätteet otettiin autohifi kisaajien keskuudessa innolla vastaan vuonna 2012 ja niitä ylistettiin merkin parhaiksi vahvistimiksi, varsinkin amerikkalaisten kilpailijoiden toimesta. Kaksikanavaista Z-150.2 LE:tä valmistettiin 250 kpl ja testattua nelikanavaista 350 kpl. Tämä 4x100W antava vahvistin oli nelikanavaisista suurempi. Anteron menestyksekäs autohifi kilpailu-ura EMMAssa alkoi vuonna 2010. Italiassa tehty Mosconi Zero 4 edustaa valmistajan parasta antia nelikanavaisissa vahvistimissa. Vertailussa ollut Reference 4XS on malliston pienempi ja halvempi nelikanavainen vahvistin. Vertailun halvin vahvistin on äänenlaatupainotteisen Uranium-sarjan nelikanavainen GZUA 4.150SQ. 1000€ maksava Zapco Z-150.4 LE. Samasta mallisarjasta löytyvät kaksikanavainen Zero 3 ja yltiöjäreä, niin ikään kaksikanavainen Zero 1. Perinteisen jenkkimerkin lippulaivamallisto koostuu kahdesta eritehoisesta monopäätteestä, vertailussa olevasta nelikanavaisesta HD600/4:stä, sekä viisikanavaisesta versiosta. Toinen musta hevonen on niin ikään jenkkimerkkiä edustava tuote, Euroopassa n. Vuonna 2014 Zapcolla päätettiin tehdä yhtiön 40-vuotisjuhlan kunniaksi rajoitettu erä Z-sarjan paranneltuja versioita järeämmällä virtalähteellä ja kaikki ylimääräinen karsittuna. Malliston huipulle ovat tulossa Reference 4 Pure ja Reference 2 Pure, Reference 2T on poistumassa ja ”perusmallit” ovat päivittymässä Reference 4 SYM ja Reference 2 SYM –malleihin. Lisäksi vuonna 2013 Skoda sijoittui EMMA Finlandin parhaiten soivien autojen välisessä Best of Sound –kilpailussa kolmanneksi. Sekä autoettä kotihifi harrastukset ovat alkaneet jo viime vuosituhannen puolella. Spekseiltään vahvistin on hyvin lähellä Alpinen vastaavaa, aina tiukasti reguloitua virtalähdettä ja teholupauksia myöten. JL Audion vahvistinmalliston terävimmästä kärjestä löytyy D-luokkalainen HD-sarja
Mieslaulajassa on hyvin kokoa, mutta ei ole vakuuttavin ja aidoin esitys. Näin saadaan hyvin kompakti ja näyttävä asennus tehtyä PDX-sarjalaisista. Yleisö kuulostaisi taas olevan bändin seassa. Pitkän nuotin jälkeinen potku on pehmoinen. Laulaja on kyllä hyvä. Johdon päässä roikkui kaksi liitintä, eikä missään ollut mitään vinkkiä kuinka kytkeä liittimet vahvistimeen. Liittimiin on merkitty napaisuus, mutta itse laitteeseen ei ja liitin menee paikalleen molemmin päin. Pellit ovat isot, mutta eivät heleät. Kitarat paikallistuvat kaiuttimiin. Lopulta kuitenkin rohkeampi kaveri väänsi listan ehjänä irti ja sen alta paljastuivat laitteen kiinnitysreiät. Toistoon kaipaisi lisää tarkkuutta. Etäisyyttä on ihan mallikkaasti. KOKONAISUUS kontin suunnasta katsottaessa. Fiilis ei välity eikä laulu oikein aukea. Solistin äänessä on ylimääräistä värittymää. Subi pelaa hyvin, erottelultaan ei ihan tarkin, mutta tulee voimalla. Tori Amos – Playboy Mommy Soittimet kuulostavat muovisilta ja laulajan ääni menee todella pahasti purkkiin. Ei erottele bassoa ja rumpuja toisistaan kunnolla, menee puuroiseksi. Yliohjattuna virrankulutus nousee rajusti. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on pyöreä, mutta laulaja on hyvä. Ja jälleen palataan laitteiden hintaluokkaan, ei näitä laitteita osteta varmaan ensimmäisen laitteiston kasaamista varten. Club for Five – Brothers in Arms Subbari kumisee alussa. Jostain syystä suositellaan korkeintaan kolmen laitteen pinoamista. Helähdykset jäävät laulajan peittoon. Pellit ovat rasittavat sihistimet. . Kitarat paikallistuvat kaiuttimiin. Kitaran näppäilyt tulevat ja keskialueen yksityiskohtia erottuu, mutta enemmän on vain toistamisen meininki kuin soittamisen meininki. Syvyyseroja löytyy hyvin. Tuplabasari tulee, mutta voimaa kaipaisi lisää. Five Finger Death Punch – The Pride Alku polkaisee ihan asiallisesti. Naislaulaja on yllättävän matalalla äänikuvassa ja jotenkin kova. Aiheuttaa kuunteluväsymystä. Kaiutinliittimiin menee jopa 13mm^2 kaapelit. Matala nuotti on vähän mitäänsanomaton. Alpinen valaistu logo on niin päin, että johtojen lähtiessä auton keulaa kohti logo on oikein päin vahvistinta katsottaessa takakontissa.. Suotimien säätöalue on 30-400Hz. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on vähän pyöreä mutta erotteleva kuitenkin. 74 A uto S ound A lpinen laatikko näyttää tutulta kaikille, jotka ovat joskus Alpinen laatikoita nähneet. Erottelee laulajien paikat äänikuvassa hyvin, vaikka tausta on epäselvä. Laulajassa on hyvin kaikua, mutta vähän värittymää. Tuplabasarit tulevat pyöreästi, mutta melkoisella tunteella. Tämä aiheutti pientä pään raapimista subwooferia kytkettäessä sillattuihin kanaviin. Laulaja on aivan purkissa. Vahvistimen päällä on valaistu Alpine-logo, joka on testiryhmässä ainoa, joka on kirjoittajan mielipiteen mukaan ”oikein päin”, eli niin, että kun laitteen liitännät ovat auton keulaa kohti, niin logo on oikein päin takaP neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Basso möyrii voimalla ja integroituu äänikuvaan hyvin. Laitteessa on kaksi 30A sulaketta. Diskanttipää menee tukkoon ja käy rasittavaksi. Laulajan ääni menee aavistuksen purkkimaiseksi. Liitäntöjen sijaitessa yhdellä sivulla löytyvät laitteen säädöt peitepaneelin alta vastakkaiselta sivulta. Laulajalla hyvin oma tila, virveli soi selvästi taaempana. Rummuissa on hyvin syvyyserottelua ja trumpetissa särmää. Tilaa puuttuu soittimien ympäriltä. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Syvyyserottelu löytyy tällä raidalla, mutta ei ole parhaiden tasolla. Laatikon sisältä löytyy muovipussiin pakatun vahvistimen lisäksi irrotettavat virtaja kaiutinliittimet, kiinnitysruuvit, pari erikokoista kuusiokoloavainta sekä laitteen ohjekirja ja mittaussertifi kaatti. Jokaista kanavaa varten on oma liitin. Haitari on teennäisen kuuloinen. Biisiä ei jaksa kuunnella loppuun kun yläpää on niin tukossa. Johanne Blouin – De La Main Ganche Laulajan äänessä on vahva värittymä alun matalilla nuoteilla, kuulostaa lähes kuminalta. En ymmärrä miksi. Potkussa on hyvin voimaa. Helähdykset ovat todella vaisut. Tasaisesta äänivallista ei erotu yksityiskohtia. Tausta on vähän tasaista mattoa. Siltakytkentää varten ei ole minkäänlaista ohjetta. Laulajan korkeus jää liian alas. Pellit ovat vaisut. • Merkki Alpine • Malli PDX-F6 • Suositushinta 799 € • Maahantuoja Audio Hellman • Puhelin 0400 533 925 • Internetissä www.audiohellman.fi VALMISTAJAN ILMOITUKSET • Teho 4 x 150 W (4?), 4 x 150 W (2?) • Teho sillattu 2 x 300 W (4?) • Suotimet 30 400 Hz hp/lp /full • S/N 118 dB • Mitat 257 x 50,8 x 192 mm MITTAUKSET • Teho 1% säröllä 4 x 98 W (4?) • Teho 10% säröllä 4 x 144 W (4?) • Teho sillattu 1% säröllä 2 x 267 W (4?) • Teho sillattu 10% säröllä 2 x 391 W (4?) MITTAAJAN KOMMENTIT Vahvistin polttaa sulakkeet herkästi jos siltakytkettynä yliohjataan. Äänikuva ei aukea kaiutinlinjan ulkopuolelle leveystai syvyyssuunnassa. Virtaja kaiutinliitännät ovat toteutettu irrotettavilla liittimillä, jotka yhtäkkiä kasvattavatkin vahvistimen kokoa. Pulttikiinnitteisen peitepaneelin alta löytyvät kanavaparien gain-säädöt, sekä molemmille kanavapareille omat kytkettävät 12 dB/okt ylitai alipäästösuotimet. Tuplabasari on pehmoinen ja pellit ovat yhtä suttua. Äänikuva on yhtä tasaista massaa, soittimet eivät saa tilaa ympärilleen. Esitystila jää turhan pieneksi, ei avaudu niin kuin pitäisi. Kyllä tämän kanssa pitäisi peruskouluenglannillakin saada vahvistin asennettua oikein. . Ei nappaa. Itse vahvistin on tässä vertailuryhmässä todella pienikokoinen, mutta yllättävän painava. Laulajan korkeus on hyvä, mutta pellit sijoittuvat hiukan liian alas. Fiksuna lisänä paketissa oli mukana raudat, joilla samanlaisia vahvistimia pystytään pinoamaan useampia päällekkäin. Van Canto – If I Die in Battle Äänikuva ei aukea kaiuttimien ulkopuolelle parhaiden tavalla. Vahvistimen pintaa kiertää kiiltävä muovinen peitelista. Lisäksi markkinointiosasto on nähnyt tarpeelliseksi kirjata laatikon pintaan vielä ilmoituksen 1200W MAX. Äänikuva on jotenkin epätarkka ja paljon asioita paikallistuu kaiuttimiin. Puoliammattilaisen vahvalla arvauksella kytkentä meni kerrasta oikein, eikä mitään hajonnut. Banjo kuulostaa muoviselta. Vähän odotteleva tunnelma, että koska lähtisi, mutta ei vaan tempaise mukaansa. Rummuissa on voimaa. Virtaliittimiin menee noin 21mm^2 virtakaapelit. Etäisyyttä on ihan hyvin ja äänikuva aukeaa hiukan kaiutinlinjan ulkopuolelle. Korkeilla nuoteilla laulajan ääni menee todella kireäksi. Laulaja kuulostaa vähän tukkoiselta. Manuaali on peruskattava. Johanne Blouin – De La Main Ganche Alun matalilla nuoteilla taas korostuu värittymä laulajan äänessä. Ei jaksa kuunnella kauaa. Ohut lista tuntui niin heiveröiseltä, että sen käsiin leviäminen tuntui varsin todennäköiseltä lopputulokselta. Pieni sinivalkoinen laatikko, josta löytyy sisälle piilotetun laitteen kuvia, sekä päätteen tehoilmoitukset. Laulaja sijaitsee äänikuvassa liian alhaalla. Tämä vahvistin kuumenee käytössä todella paljon, joten ahtaimpaan paikkaan Alpine ei ole paras vaihtoehto, vaikka ulkoisilta mitoiltaan pieni onkin. Nuotin jälkeen potkaisee napakasti, mutta suurin voima on kadonnut. ALPINE PDX-F6 . Liittimet ovat hyvin lähellä toisiaan ja isohkojen WBT:n lukittavien RCA-liittimien käyttö on hankalaa. Erikoistahan tämän päätteen teholupauksissa on, että sille luvataan samat 4x150W RMS tehoa niin neljän kuin kahden ohmin kuormiin. Nyt toistuu laulajan kaiku ja yleisön huutelu, mutta paras tarkkuus ja sävykkyys puuttuvat. Keskialue on melko luonnollinen, ei pahaa sanottavaa. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Solistin ässät suhisevat liikaa. Pellit toistuvat, mutta jälkisointi on lyhyt, ei jää leijumaan. Club for Five – Brothers in Arms Subi integroituu hyvin, alun miesääni on vakuuttava. Pianolla on bodya. Hukkatilaa ei laatikossa paljoa ole, mutta vahvistin on kuitenkin hyvin suojattu tukevilla ilmatäytteisillä pehmikkeillä. Kuoro ei täysin aukea oikeille paikoilleen, vaan laulajat paikallistuvat kaiuttimiin. Van Canto – If I Die in Battle Alun vaihekikkailu kuulostaa vaihekikkailulta. Laulajat ovat liian siistin kuuloisia, äänitteen virheet eivät erotu. Pellit eivät soi vaan ne kihisevät. Talvipakkasella tämän listan kanssa kannattaa kyllä olla hyvin varovainen. Pois. Lista oli niin tiukasti kiinni, että se meinasi jäädä varovaiselta mieheltä kokonaan irrottamatta. Manuaalin lopusta kuitenkin löytyi kytkentäkuva, jossa nelikanavainen vahvistin ohjasi kolmea kaiutinta ja valmistajan nettisivuilta löytyi teholupaukset sillatuillekin kanaville. Kurkkuäänet toistuvat hyvin. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Kitaroissa on kokoa. Laulajassa on pientä kireyttä. Chisu – Tie Basso on sävykäs. Alpinessa kaikki kaiutinjohdot tulevat omiin liittimiin. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Kitara valittaa nätisti alussa. . Mieslaulajat eivät paikallistu äänikuvaan oikein. RCA-liitännät ovat perustasoiset, mutta kuitenkin ruuvilla kiinnitetty vahvistimen runkoon. Tehoilmoitukset löytyvät vain neljälle kanavalle, joten tässä kohtaa alkoi epäilyttää laitteen soveltuvuus siltaukseen. p t Bass Mekanik – Toccata Refl eksiputki puhisee kuuluvasti matalalla nuotilla. Matalaa tulee hyvin. . Tämän hintaluokan nelikanavaisen vahvistimen ostajaa tuskin teoreettinen suurin saavutettava teho kovin suuresti kiinnostaa. Tylsä. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Matalissa on paljon voimaa, mutta ei oikein erottele. Tori Amos – Playboy Mommy Basso potkaisee hyvin. Ohjekirja osaa englantia, ranskaa, espanjaa, saksaa, italiaa ja ruotsia, muttei suomea. Äänessä on vähän värittymää. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Kitara naukaisee ilkeästi alussa, yläkeskarissa lienee jotain korostumaa
Laulajan korkeus on todella hyvä. ”Manuaali” on jo lähinnä naurettavalla tasolla. Van Canto – If I Die in Battle Leveyttä tulee huoneen mitalta. Melkein pitää silmälasikorjaajan ruuvimeisseli olla käytössä. Pellit paikallistuvat kaiuttimiin. Kuunteluväsymystä tulee taas. Naisen ässä suhahtaa oikeaoppisesti. Kaikki liittimet ja säätimet ovat kullattuja ja tukevasti kiinni laitteen rungossa. Kaiku erottuu erikoisesti silloin tällöin, vaikka pitäisi tulla koko biisin ajan. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Syvyyserottelu pelaa hyvin. Kumahduksissa on voimaa. Tunnelma ei oikein välity. Kitarat paikallistuvat kaiuttimiin, laulajan korkeus on hyvä, mutta etäisyyttä on vähänlaisesti. Jalka jatsaa mukana. Kaikki liitännät ja säädöt löytyvät yhdeltä pitkältä sivulta. Midbassosta puuttuu voima, mutta on napakka. Chisu – Tie Taas alussa puhallin häiritsee. Pakkaukseen on painettu kuvia vahvistimesta ja valmistajan näkemyksen mukaan tärkeimmät tekniset tiedot, eli tehot ja jakosuotimien säätöalueet. A utostudion myyntipakkaus on tumma ja tyylikäs. Yleisö sekoittuu jotenkin bändiin. Basso toimii. Basso toimii hyvin äänikuvassa, laulajan takana. Soundi pelaa, rummut erottuvat hyvin. Helähdykset erottuvat. Sisääntuloherkkyyden säätöalue on varsin laaja, 8 – 0,1 V. Pahviset kuljetustuet ovat todella tukevaa tekoa. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on pyöreähkö, mutta sävykäs. Efektit tulevat hyvin etäältä, eli syvyyseroja löytyy. . Syvyyseroa on hyvin. Ässät kihahtavat ilkeästi. Liitäntöjä on enemmän kuin AUTOSTUDIO Quattro R . Tärisyttää lattiaa alusta asti. Ei muuta mainittavaa, kumu lisääntyy koko ajan. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Kitara kuulostaa luonnolliselta, eli ylimääräistä kumua ei ole paljon, mutta vähän kuitenkin. Kitara on vähän pieni. Potku on heikko. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit ovat vähän pienet. Bassokitara ja rumpu menevät vähän sekaiseksi sutuksi, eli ei ihan erottele. Pellit käyvät rasittavaksi. Leveys menee kaiuttimien ulkopuolelle, kitarat tulevat leveältä. Ässät suhahtelevat tutusti. Bassokitaraa ei oikein erotu, kuulostaa vain rummulta. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on yllättävän kiva, pyöreähkö, mutta voimakas. Äänikuva levittyy hyvin kaiuttimien taakse, leveydessä yli kaiutinlinjan. Basso integroituu hyvin, soi äänikuvan yläreunassa, mutta on vähän yksinuottinen ja kaipaisi lisää sävyjä. Basso napsuu nätisti. Vahvistin ei kontrolloi elementtiä viritystaajuuden alapuolella. Jotain on pinnassa keskarilla. Tori Amos – Playboy Mommy Ei paha. Potku on voimaton. Vähän on ylimääräistä värittymää. . Erottelee alusta kaksi miestä, mutta kolmannen sijainti ei erotu. Ei jaksa kuunnella. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Bassossa on hyvin voimaa. Logon saisi käännettyä ”oikein päin”, mutta pintaan on painettu Quattro R –teksti, jota ei tietenkään saa käännettyä. Keskari on aavistuksen pinnassa. Laulajassa on hiukan ylimääräistä kireyttä. Pelleissä on jo yritystä. AutoStudion RCA-liitännät ovat tukevat läpipultatut mallit ja niiden asettelu on riittävän väljä. Tuplabasari on vähän epäselvä, eli ei täysin erottele potkuja toisistaan. Subi on vähän yksinuottinen, boostaa jotain taajuutta. Rumpali ja basisti erottuvat hyvin toisistaan, eli ei puuroutumisongelmia. Kitarat löytyvät ongelmitta. Reunat keskikohta ovat hyviä, mutta välit tyhjät. Kun rummut tulevat mukaan niin rokkaa. Van Canto – If I Die in Battle Leveä! Tulee koko huoneen leveydeltä. Pellit ovat aivan tukossa ja paikallistuvat kaiuttimiin. Hyvin vakuuttava olemus. Mieslaulaja on pienempi kuin pitäisi. Laulajat ovat vähän epätarkkoja. Hyvin eristetyssä takakontissa se ei ehkä niin paljon häiritsisi. Club for Five – Brothers in Arms Alun humahdukset paikallistuvat subbariin. Five Finger Death Punch – The Pride Alusta puuttui matalin kokonaan. Suttuiset. Virveli lyö kovaa. Muissa pakkauksissa on pääosin käytetty muovipinnoitettua pahvia, jolla tätä ongelmaa ei ole. Tuulettimelle ei ole tehty minkäänlaista lämpötilaohjausta, vaan se lähtee puhaltamaan heti vahvistimen saadessa herätteen. Tämä toimii parhaiten testibiiseistä. Vahvistimen päädyissä on tuuletusreiät lisäjäähdytystä varten. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvistimelle on tuotava virrat tuplana. p t Bass Mekanik – Toccata Bassot tulevat voimalla, matalin menee ihan puhinaksi. Laulajan korkeammissa nuoteissa on myös jotain värittymää. Lisäksi pakkauksesta löytyy vahvistimen kiinnitysruuvit ja neljä kappaletta varasulakkeita. Subi paikallistuu aina välillä, eli ei aivan täysin integroidu. Epälineaarinen, mieslaulaja hajoilee matalien nuottien vetäessä subia kohti. Keskarin korostuma tulee laulajan ääneen silloin tällöin. Säätöruuveihin ei meinaa löytyä riittävän pientä ruuvimeisseliä. Solistin ääni toimii kyllä hyvin. Piano toimii oikeasti hyvin. . • Merkki Autostudio • Malli Quattro R • Suositushinta 1109 € • Maahantuoja Simex • Puhelin 09 41 500 210 • Internetissä www.simex.fi VALMISTAJAN ILMOITUKSET • Teho 4 x 125 W (4?), 4 x 200 W (2?) • Teho sillattu 2 x 400 W (4?), 2 x 580 W (2?) • Suotimet 40 160 Hz hp/lp /full • S/N 118 dB • Mitat 506 x 73 x 240 mm MITTAUKSET • Teho 1% säröllä 4 x 116 W (4?) • Teho 10% säröllä 4 x 142 W (4?) • Teho sillattu 1% säröllä 2 x 422 W (4?) • Teho sillattu 10% säröllä 2 x 506 W (4?) MITTAAJAN KOMMENTIT KOKONAISUUS muissa vertailun vahvistimissa, sillä Autostudion rakenne on 2x2-kanavainen. Tähän liittyykin vahvistimen suurin ongelma. Kuunteluväsymys tulee melko nopeasti yläpään kireyden takia. Laulajan äänessä on sävyjä hyvin. Johanne Blouin – De La Main Ganche Puhallin. Matala nuotti on ponneton. Tori Amos – Playboy Mommy Vähän menee laulaja purkkiin tälläkin. Itse vahvistin on iso, musta ja painava ja uhkuu vakuuttavuutta. Molemmille kanavapareille löytyy erikseen kytkettävät ylija alipäästösuotimet, joiden säätöalue on 40 – 160Hz. Laatuvaikutelmaa heikentää pinnan viimeistely, joka on hankautunut suurilta aloilta harmaaksi säilytyksen tai kuljetuksen aikana. AutoStudio tarvitsee tuplamäärän virtakaapeleita muihin vahvistimiin verrattuna.. Yläpään erottelu säilyy hyvänä vaikka tavaraa tulee paljon. Liittimien asettelu on väljä, eikä järeidenkään RCA-kaapeleiden kanssa ole ongelmia. Kitara tulee hienosti soolossa. Tamburiini erottuu hyvin. Banjo on vähän värittyneen kuuloinen. Pitkän nuotin jälkeinen potku on ponneton. Laulaja on vähän ohut verrattuna parhaisiin. Matala nuotti voimaton, melkein jäi huomaamatta. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit ovat aidon kuuloiset. Syvyyseroja löytyy. Korkeimmat vetää kireäksi. Mieslaulajat erottuvat. Taas. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Puhallin häiritsee. Tämäkään ei vielä olisi ongelma, jollei puhallin olisi niin kovaääninen! Nykyisellään puhallin häiritsee rauhallisempaa kuuntelua, varsinkin vahvistimen ollessa suoraan kuuntelutilassa. Subi ei ole tarkka, ei integroidu täysin. Korkeilla nuoteilla laulaja osuu johonkin korostumaan mikä tekee kuuntelusta melkein kivuliasta. Kuunneltava. Lattiassa tuntuu koko ajan. Laulaja menee matalilla nuoteilla liian isoksi ja paksuksi. Yksi englanninkielinen A5-kokoinen kaksipuolinen lehdykkä, josta löytyy vahvistimen tekniset tiedot hieman tarkemmin kuin myyntipakkauksesta, sekä yksi kytkentäesimerkki. Jälkisointia kuitenkin on. Helähdykset tulevat, muttei ollenkaan jälkisointia. Vähän tumma fi ilis. Trumpetti törähtää hyvin. Suurin ongelma säätimissä on hahlon pienuus. Kaikin puolin hieno vahvistin. . Pitkällehän tätä tulee kuunneltua. Tunnelma välittyy. Piano toimii. Pitkän nuotin jälkeen potku on vähän vaisu. Tila on jotenkin kapea kaiuttimien välissä. Pellit ovat aika kivat. Pellit soivat myös korvien tason yläpuolella. Äänikuvan korkeus on hyvä. Johanne Blouin – De La Main Ganche Laulajan matalimmissa nuoteissa on taas paksuutta. Säätimet eivät tässäkään ole osuneet aivan keskelle reikiä, mutta kaikki tuntuvat toimivan hyvin. Vaikuttaa heti kertaluokkaa arvokkaammalta kuin muovipussiin pakatut kilpakumppanit. Subi integroituu kohtuullisen hyvin, eli ei kiinnitä huomiota. Äänikuva ei ole se kaikkein erottelevin. Tuplabasari erottelee, muttei potki. Naisen ässät ovat tosi pinnassa. Äänikuvasta erottuu yksityiskohtia. Pellit rauhalliset. Tamburiini erottuu koko ajan, osuuko korostumaan. Se ei sinällään ole huono asia, koska yhteen terminaaliin ei juurikaan yli 25mm^2 kaapelia mahdu. Diskanttipää on varovainen. AutoStudio on vertailun suurin ja painavin vahvistin. Kuoro on levittynyt kaiutinlinjan taakse, mutta ei ole täysin yhtenäinen. Haitari soi hienosti taustalla. A uto S ound 75 P neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Syvyyserot selviävät heti. Äänikuvan yksityiskohtia erottelee kyllä. Mustalle pinnalle antaa kontrastia jäähdytysripojen kiillotetut huiput ja ruuvikiinnitteinen kromattu Autostudion logo. Pellit melko mukavat. Club for Five – Brothers in Arms Alun hyminöissä mieslaulajassa on ylimääräistä värittymää. Ihan kuin laulajalla olisi posket täynnä ruokaa, vähän pehmeä ja suttuinen. Pakkauksen sisällä vahvistin on hyvin viimeistellyssä fl eecepussissa. Trumpetti törähtää hienosti. Tässä menee jalka vähän mukana. Laulajassa on kaikua oikein. Erottelee bassokitaran ja rummun toisistaan
Näitä on näkynyt kisakentillä myös ylösalaisin asennettuina. Taustalaulajat eivät erotu äänivallista. . Hyvä fi ilis tulee. Odottava tunnelma, että koska lähtee. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit soivat vähän varovaisesti. GZ Reference 4XS on kuparoidun runkonsa ansiosta helposti tunnistettava laite.. Pellit soivat tarkalleen diskanttielementeissä. Kumu on luonnollinen, tätä voisi kuvitella kitarasta johtuvaksi. Korkeat nuotit ovat edelleen varovaiset. Eli kielivalikoima on saksa, englanti, ranska ja ulkomuoto hyvin sekava. Selkeästi parempi esitys näin. Tila jää hassusti huoneen sisälle, ei aukea kaiuttimien taakse kunnolla. Laulajat kuulostavat luonnollisilta. Suotimien toiminnasta ei ole tässäkään manuaalissa mitään kuvausta, mutta harvinaisemman BIAS-säädön tarkoitus on sentään selitetty. Van Canto – If I Die in Battle Leveyttä on todella paljon. Leveyttä löytyy enemmän kuin muilla vahvistimilla. Club for Five – Brothers in Arms Naislaulajan ääni on todella kaunis ja erottuu äänikuvasta todella hyvin. Tällainen antaa aina sellaisen kuvan, että käsissä on jotain, josta valmistajakin on ylpeä ja jonka suorituskykyyn valmistaja luottaa. Van Canto – If I Die in Battle Leveyttä on taas koko huoneen mitalla. Lisäksi molemmille kanavapareille löytyy sekä yliettä alipäästösuotimet säätöalueella 40 – 3000 Hz. Äänikuva levittyy kaiutinlinjan ulkopuolelle. Erikoisuutena Reference-sarjalaisesta löytyy jo aiemmin mainittu BIAS-säätö erillisenä etuja takakanaville. Pellit soivat mukavasti kaiuttimien yläpuolella. Bias-säädöllä vahvistin toimimaan A-luokassa: Lämpöä tulee soundiin lisää, mutta tarkkuus heikkenee. Laulaja on aavistuksen kireä. Kuljetussuojauksena on käytetty samanlaisia tukevia pahvisia suojia ja vahvistin on pakattu muovipussiin kangaspussin sisään. Yleisön äänet erottuvat todella hyvin. Syvyyserottelua on hyvin, mutta etäisyys jää lyhyeksi. Ei mene tukkoon, mutta on jotenkin yläpäältään vaisu. Virtaliittimiin suositellaan manuaalissa vähintään 20mm^2 kaapeleita, eikä ikävä kyllä kovin paljon suuremPlutonium GZPA Reference 4XS GROUND ZERO P neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Bassossa on voimaa, mutta subi meinaa paikallistua. A-luokkalaisena: Humahdukset eivät enää paikallistu. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Rumpu potkii hiukan kaiutinlinjan takana, melko alhaalla äänikuvassa. Trumpeteissa on hyvin särmää. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit eivät ole aivan aidon kokoiset, ehkä aavistuksen ohuet. Kaikki liittimet ja säätimet löytyvät vahvistimen yhdeltä pitkältä sivulta ja ovat sekä tukevia että kullattuja. Tämänkin vahvistimen asennuspaikassa on hyvä olla paljon valoa asennusvaiheessa. Chisu – Tie Laulajan korkeus on liian alhaalla. Ohjekirjaankin pätevät samat kommentit kuin Uranium-sarjan laitteeseen. Korkeilla nuoteilla laulaja on kireä. Mieslaulaja on epätarkka, koska subi paikallistuu. Soolokitara ei jotenkin sytytä. Pitkälle tätä jaksaa kuitenkin kuunnella, eli miellyttävä on. Nämä kaiuttimet ovat selvästi anteeksiantavammat kuin paneelit. Äänikuva ei erottele kaikkia laulajia. Club for Five – Brothers in Arms Laulaja on todella iso ja lähellä, kaiuttimien välissä. Efektit helähtelevät pitkin huonetta. Korkeus pelaa kuuntelijan edessä, laidoilla tippuu. Aivan kuin miesja naissolisti tulisivat tarkalleen samasta kohdasta äänikuvaa. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Kaikua on. p t Bass Mekanik – Toccata Matalalla nuotilla subi roplottaa vähän, eli vahvistin ei kontrolloi elementtiä. Naislaulajan ässät sihahtavat oikein. KOKONAISUUS . Kaiuttimet häviävät äänikuvasta. A-luokkalaisena laulaja suureni, mutta menetti tarkkuuttaan. Toisto on tarkka, kaikilla soittimilla on omat paikat ja omat tilat. Tekisi mieli tiputtaa diskantin tasoa ettei olisi näin ilkeä. Ei sovi tällaiseen tunnelmointiin. Tähän vaatimukseen ei itsepäinen testaaja suostunut, vaan käytti samoja kaapeleita kuin kaikille muillekin vahvistimille. Laulajassa on havaittavissa pienenpieni värittymä. Bassorumpu on kiva. Mieslaulajan läsnäolo paranee huomattavasti. Subiin kaipaisi lisää tasoa. A-luokkalaisena virtaa kuluu ja lämpöä syntyy huomattavasti AB-luokkaa enemmän. Ei vangitse fi ilikseen. Keskialueella on jotakin, mikä silloin tällöin nousee pintaan. Piano ei paikallistu oikein, vaan tuntuu soivan vähän joka puolella. Subi toimii yllättävän hyvin. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Subi mouruaa, ei erottele kunnolla bassoa ja rumpua toisistaan. Tällä voidaan muuttaa vahvistimen toimintatapaa Aja AB-luokkien välillä. Pohjalevyn läpi voi ihailla saksalaisen järjestelmällistä layoutia. Subi on sävykäs. Kaikki muut tekstit on painettu pintaan hyvin heikosti erottuvalla värillä. Laulajassa on voimaa ja sävyjä. Subi tärisyttää lattiaa. Äänikuvan etäisyys ei ole parhaiden tasolla. Haitsu on hyvä, erottuu. Jopa niin, että tietokone resonoi laulun mukana. Tunnelma välittyy selvästi paremmin, kuin AB-luokkalaisena. Laulaja on edelleen hiukan ohut, ei tule tukea riittävästi. Pellit soivat hienosti. Kaiutinkaapeleiksi suositellaan vähintään 4mm^2 kaapeleita. Kitarat erottuvat hyvin äänikuvasta. Laulaja on melko pieni, mutta ei rasittava. Tämän vahvistimen ”party piece” on läpinäkyvä pohjalevy. BIAS-säädöllä ei ole mainittavaa vaikutusta vahvistimen antotehoon. Piano erottuu hienosti. Banjo on tarkka ja keskialueelta vähän terävä. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Kitarassa on kokoa ja koppaa. Yrittää löytää kommentoitavaa. Ässät vähän suhahtavat. Five Finger Death Punch – The Pride Potkaisee kovaa ja matalalta. Ulkoinen olemus herättää suurta omistamisenhalua. Kuoro menee kaiuttimien ulkopuolelle leveydessä. Tuplabasarit ovat vähän ponnettomat. Humahdukset kuuluvat suoraan subista. Laulajassa on hyvin sävyjä ja bodya. Tunnelma ei oikein välity, tylsää. Subi boostaa jotain taajuutta. Paketista löytyy lisäksi vahvistimen kiinnitysruuvit, pari 40A varasulaketta ja ohjekirja. Viimeiseltä sivulta löytyy vahvistinyksilön mittausraportti. Haitari soi kauniisti, mutta ei vain säväytä. Tuplabasarissa on voimaa ja vauhtia. Matalassa nuotissa on voimaa. Tori Amos – Playboy Mommy Nyt subi toimii ja erottelee basson ja rummun. Tätä jää kuuntelemaan. • Merkki Ground Zero • Malli Plutonium GZPA Reference 4XS • Suositushinta 990 € • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207 699 860 • Internetissä www.audioimport.fi VALMISTAJAN ILMOITUKSET • Teho 4 x 120 W (4?) 4 x 220 W (2?) • Teho sillattu 2 x 440 W (4?) • Suotimet 40 3000 Hz hp/lp/bp/full • S/N • Mitat 236 x 67,5 x 420 mm MITTAUKSET • Teho 1% säröllä 4 x 98 W (4?) • Teho 10% säröllä 4 x 123 W (4?) • Teho sillattu 1% säröllä 2 x 303 W (4?) • Teho sillattu 10% säröllä 2 x 418 W (4?) MITTAAJAN KOMMENTIT Vahvistin polttaa sulakkeet herkästi jos siltakytkettynä yliohjataan. Tori Amos – Playboy Mommy Laulajan ääni menee yllättävän pahasti purkkimaiseksi. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Basson potku pyöreähkö ja ei pysy äänikuvassa paikallaan, vaan vetäytyy kohti subia. Haitari soi laulajan sylissä, eli syvyyserottelu ei aukea kunnolla. Ei kommentoitavaa – ei virheitä. Pintaan on kaiverrettu jälleen merkin logo ”väärin päin”. RCA-liittimien asettelu on väljä ja liittimet ovat tukevat runkoon pultatut mallit. Myyntipakkaus on hyvin samanlainen kuin Uranium-sarjalaisella. Naisen ässät suhisevat liian pahasti. Johanne Blouin – De La Main Ganche Alun laulajan matalien nuottien värittymä on erittäin pieni. Yläpää niin kireä että rasittaa. Pellit kihisevät. Bassorumpu on äänikuvassa normaalia alempana, eli integraatio ei täysin pelaa. . Haitari soi nätisti. Solistin laulussa on sävyjä. Leveyttä tuli lisää. Miesten matalat nuotit toistuvat hyvin, subi integroituu ongelmitta. Laulaja on luonnollinen tässä. mat mahtuisikaan. Syvyyserottelu toimii ihan hyvin. . Tuplabasari erottelee hyvin. Referencen silkkipainatukseen olisi voitu valita paremminkin erottuva väri. Joku on kun ei jaksa kuunnella. Basso erottelee rummun ja bassokitaran välillä. Keskialueella on edelleen jotain pientä ongelmaa. Ei aiheuta väristyksiä. Syvyyseroja on, laulaja sijoittuu melko etäälle ja oikealle korkeudelle. Laulaja sijoittuu hyvin äänikuvaan, etäisyys on ihan ok. Vähän meinaa laulajan matalat nuotit mennä purkkimaiseksi. Laulajan etäisyys ja korkeus on hyvä. Korkeimmat nuotit tulevat kuin väkisin puristamalla, ei kireä, mutta ei soi. Kuvia sisältä ja päältä sekä laatikosta löytyvän vahvistimen että saman mallisarjan kaksikanavaisen version tekniset tiedot. Johanne Blouin – De La Main Ganche Alun matalat nuotit kaikuvat äänikuvassa hienosti. Virtaliittimien vieressä on kaksi 40A sulaketta. Laulaja on iso ja uskottava. 76 A uto S ound M elkoinen nimihirviö. Vahvistimen kuparoitu alumiinipinta antaa päätteelle tunnistettavan ulkonäön. Matalat nuotit ovat turhan paksuja. Mukava kuunneltava. Etäisyys ei ole aivan parhaiden tasolla. Referencen RCA-liitännät ovat tukevat läpipultatut mallit ja niiden asettelu on riittävän väljä. Laulajat eivät saa tilaa ympärilleen vaan kaikki on vähän sameaa. Etuja takakanaville löytyy sisääntuloherkkyyden säätö poikkeuksellisen laajalla skaalalla, 10 – 0,1V. Ässät ovat kovin pinnassa. Ei mene tukkoon, muttei soi. Pitkän nuotin jälkeen potkaisee, mutta vähän pyöreästi. Piano erottuu alussa. Piano ei paikallistu, vaan tuntuu tulevan vähän sieltä sun täältä. . Lisäjäähdytyksenä vahvistimesta löytyy lämpötilaohjattu tuuletin, joka kyllä lähti hyvin pian puhaltamaan kun toimintatilan käänsi A-luokkaan. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Kuoro on yllättävän lähellä. Ihan eivät ole keskelle reikiä osuneet säätimet tässäkään ja jostain syystä jakosuotimien painonapit eivät ole aivan samalla tasolla. Korkeat helähdykset eivät oikein erotu. Kun vahvistimeen kytketään sähköt syttyvät sisällä kirkkaat valot, jotka loistavat myös virtaja kaiutinliitäntöjen ympärillä
Ässät ovat siistit. Piano on oikeasti hyvä. RCA-liitännät ovat aseteltu turhan ahtaasti. Matala nuotti tulee hienosti, mutta paikallistuu tarkalleen subiin. Naislaulaja on todella hyvin esillä. Pellit soivat hienosti ja leveällä, kaiutinlinjan ulkopuolella. Ulkoasu on hiukan hankala tulkittava. Ei jaksa kuunnella. Kovemmalla kiristyy selkeästi ja äänikuva vetää sumppuun. Potku on vähän hentoinen. Joko tuuletin ei käynnistynyt kertaakaan kuunteluarvostelun aikana tai sitten se on toteutukseltaan hyvin hiljainen. Helähdykset toistuvat hyvin. Myös Uraniumissa silkkipainatuksen värivalinta on mennyt pieleen, sillä tekstit eivät erotu hämärässä ollenkaan vahvistimen pinnasta. . Syvyyseroja reilusti. Kaikkien suotimien säätöalue on hyvin laaja, 20Hz – 4000Hz. Tekee mieli kuunnella pidempäänkin. Kaikki vivahteet erottuvat. Jatsaa, jatsaa. Tuplabasarit ovat tarkat. p t Bass Mekanik – Toccata Matalasta nuotista ei kuulu mitään, kontrolloi hyvin. Toimii. Laulaja vielä paranee korkeammalle mentäessä. Näppäilyt erottuvat hyvin. Kaikki laulajat ovat neutraaleita, eli aidon kuuloisia. Solisti sihahtaa oikein. Kovin paljon suurempia kaapeleita ei kyllä vahvistimen terminaaleihin mahdukaan. Kaipaa lisää voimaa. Ohjekirja on saksaksi, englanniksi ja ranskaksi, muttei suomeksi. Kitarat erottuvat hyvin äänivallista. . Vie mukanaan. . Laulaja on vähän ohut. Muuten ohjekirja on perusasiallinen, mutta jakosuotimien toimintaa ei ole selitetty ollenkaan. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Alun pellit erottuvat toisistaan nätisti. . Integroituu todella hyvin ja on sävykäs. Laulaja on todellinen, läsnäolo todella hyvä. Molemmille kanavapareille löytyy sekä yliettä alipäästösuotimet, joilla voidaan toteuttaa tarvittaessa myös bandpass-suodin. Five Finger Death Punch – The Pride Matalat puuttuu alun tömähdyksestä. Club for Five – Brothers in Arms On tunnelmaa. Meni koko biisi ohimennen. Tätä jää kuuntelemaan, hyvä fi ilis. Näyttävät kultausta lukuun ottamatta samanlaisilta liittimiltä kuin kalliimmassa Reference-sarjan päätteessä olevat liittimet. Etäisyys on selkeästi kaiutinlinjan takana. . Soolokitara on jotenkin verhon takana. Bassokitara ja rumpu erottuvat selvästi. Meinaa tulla kylmiä väreitä, ihan siinä rajalla. Merkintöihin käytetty vaaleanharmaa fontti ei erotu kovin hyvin vahvistimen pinnasta. Kyllähän tämän hintaluokan laitteen ostaja tietää mitä niillä tehdään… Vahvistin on vertailuryhmässä pienimmästä päästä, vain D-luokkalaiset Alpine ja JL Audio ovat fyysisesti pienempiä. GZ Uranium on vertailun pienimpiä vahvistimia, mutta vain fyysisesti. Muissa käytetty tyyli jakaa kielet selkeästi erillisiksi osiksi manuaalia on huomattavasti selkeämpi. Tätä kuuntelee mielellään. Potku on tarkka. Kumu on todella vähäistä. Hyvä ostos. Säätöruuvit eivät ole osuneet aivan keskelle reikiä, mutta muuten työnjälki on varsin laadukasta. Todella hyvä laite. Erottelee ja bassopää integroituu. Pitkän nuotin jälkeinen potku on ponneton. Laulajan korkeus on oikein hyvä. Uranium-malliston kaksikanavainen vahvistin toimitetaan samanlaisessa laatikossa, joten laatikosta löytyvät molempien vahvistinmallien tekniset tiedot. Laulajan äänestä löytyy sävyjä todella hyvin. Harmillisena yksityiskohtana tarkkasilmäinen harrastaja voi bongata laatikon kuvien vahvistimessa olevan rikkinäisen sulakkeen. Yrittää tuottaa kylmiä väreitä. Basari toimii yllättävän hyvin. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Kitara on oikein kiva. Tori Amos – Playboy Mommy Yllättävän hyvä. Liittimet ovat hyvin lähellä toisiaan ja isohkojen WBT:n lukittavien RCA-liittimien käyttö on hankalaa. Basson erottelu on kyllä hyvä ja kiva kuunnella. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Subi integroituu hyvin. Tila toistuu makeasti. . Club for Five – Brothers in Arms Alun humahdukset ovat vähän mitäänsanomattomat. Laulaja on vähän kireä. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Nyt on kuoro oikein paikoillaan. Mieslaulaja vähän hajoaa subiin, mutta kokoa ja uskottavuutta piisaa. Kaikki kolme kieltä ovat kirjoitettuna peräkkäin ainoastaan /-merkeillä erotettuna. Bassokitara ja rumpu toistuvat selkeästi erillään toisistaan. Hengitys erottuu niin selvästi, että siihen kiinnittää kerrankin huomiota. Keskari on siisti, mutta trumpetti kaipaa terää. Lisäjäähdytystä varten vahvistimessa on lämpötilaohjattu tuuletin. . Tamburiini on hyvin esillä. Kuuluu kuorosta sellaisia ääniä, jotka ovat monilla muilla jääneet toistumatta kokonaan. Matala nuotti on hiukan varovainen. Mieslaulajat ovat todella hyvät. Naisella suhahtaa ässä melko siististi. Pitkän nuotin jälkeen potkaisee napakasti. Syvyyserottelu on todella hyvä. Tätä asennettaessa valoa on hyvä olla paljon tarjolla. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit soivat nätisti. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Laulajan kaiku puuttuu, mutta muuten on yksityiskohtia paljon. Vähän jää kaipaamaan korkeimpien heleyttä ja yläkeskariin avoimuutta. Itse elektroniikka olisi mennyt pienempäänkin tilaan, mutta laitteeseen on tehty reilusti suurempi jäähdytysprofi ili. Van Canto – If I Die in Battle Leveyttä on taas selvästi yli kaiutinlinjan. Ässät ovat vähän pinnassa. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on napakka ja ihan keskellä äänikuvaa. Muilla ei jaksa näin kauan tätä biisiä. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on kuiva ja tarkka. HYVÄ OSTOS . Tässä vaiheessa menevät pellit vähän suttuiseksi. Helähdykset ovat hiukan vaimeat. Virtaja kaiutinliittimet ovat todella tukevan oloisia, vahvistimen runkoon pultattuja terminaaleja. A UTO S OUND. Laulajakin on tarkka. Taustakuoro erottuu alussa hyvin. Toki hyvin tarkka asentaja onnistuu kiinnittämään vahvistimen ilman näitäkin pulttaamalla laitteen asennuslevyn läpi. Tätä jaksaisi jatsata pidempäänkin. Sisääntuloherkkyyden säätöalue on myös poikkeuksellisen laaja, 10V – 0,1V. Tamburiini jää vähän piiloon ja trumpetti on siisti, ei särmää. Naislaulaja on nätti, eikä suhise häiritsevästi. Tuplabasari nopea, mutta ponneton. Syvyyserot tulevat hyvin esiin. Manuaalissa suositellaan käytettävän vähintään 20mm^2 virtakaapeleita ja 2,5mm^2 kaiutinkaapeleita. Keskialueen erottelu on todella hyvä. Pellit jäävät soimaan. Potkii kuivasti. Laatikossa on kuvia niin vahvistimen ulkokuin sisäpuoleltakin. Pellit menevät vähän tukkoon, mutta eivät käy päälle. Basso tulee hyvin keskeltä äänikuvaa. Banjossa on kaikukoppaa. Pellit menevät vähän tukkoon kun tavaraa tulee. Chisu – Tie Bassokuvio alussa tarkasti paikallaan. Vahvistimen lisäksi paketista löytyvät asennukseen tarvittavat kiinnitysraudat, kiinnitysruuvit, ohjekirja sekä harvinaisena lisänä pari varasulaketta. Taas tuli kuunneltua koko biisi. Laulajan korkeus on tarkalleen silmien korkeudella. Tila aukeaa hyvin kaiuttimien taakse. Subi ei ole aivan tarkin, basso vähän hajoaa. Jäähdytysprofi ilin reunat on jätetty harmillisen teräviksi, näihin repii yli-innokas EMMAn asennustuomari kätensä helposti. Tori Amos – Playboy Mommy Torin ääni on nätti, kerrankin liika purkitus on poissa. Kiinnitysrautojen jättäminen irrallisiksi on hiukan erikoinen valinta, sillä ilman niitä vahvistimen asennus on hyvin hankalaa. Jää jalka jatsaamaan. . Pellit ovat oikeasti aika hyvät. Kaikki liitännät ja säädöt löytyGROUND ZERO Uranium GZUA 4.150SQ P neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Kylläpä basso soi nätisti. Leveys tulee selvästi kaiuttimien ulkopuolelta. Laulaja kuulostaa miellyttävältä. Haitari on todella nätti. Äänikuvan leveys on vähän kaiuttimien ulkopuolella. A uto S ound 77 G round Zeron laatikko on näyttävä. Yleisön yksittäiset huutelut erottuvat ja paikallistuvat selvästi. Laitteen harjattu pinta on tyylikäs kaiverrettuine logoineen. Johanne Blouin – De La Main Ganche Ei värittymää. Banjo on luonnollinen ja pelleissä on kokoa. Laatikon sisältä löytyy muovipussiin pakattu vahvistin, joka on suojattu tukevilla pahvisilla suojilla ja styroksilla. Ollaan tämän vahvistimen omimmalla alueella. Syvyyserottelua on selvästi. Van Canto – If I Die in Battle Kaikua on hyvin. vät yhdeltä pitkältä sivulta. Loppujen lopuksi tämä on ehkä aavistuksen tylsä esitys. RCA-liittimet näyttävät täsmälleen samanlaiselta runkoon pultatulta paketilta kuin Alpinessa, joten näihin pätevät samat kommentit. Ohjekirja on ihan oikeasti kirjan mallinen pahvikansineen, kaikkineen. Humahdukset paikallistuvat subiiin. Korkein heleys puuttuu. Laulaja on vähän hoikassa kunnossa. Piano on aidon oloinen. • Merkki Ground Zero • Malli Uranium GZUA 4.150SQ • Suositushinta 699 € • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207 699 860 • Internetissä www.audioimport.fi VALMISTAJAN ILMOITUKSET • Teho 4 x 110 W (4?), 4 x 190 W (2?) • Teho sillattu 2 x 380 W (4?) • Suotimet 20 4000 Hz hp/lp/bp/full • S/N • Mitat 360 x 46 x 209 mm MITTAUKSET • Teho 1% säröllä 4 x 95 W (4?) • Teho 10% säröllä 4 x 117 W (4?) • Teho sillattu 1% säröllä 2 x 301 W (4?) • Teho sillattu 10% säröllä 2 x 352 W (4?) MITTAAJAN KOMMENTIT KOKONAISUUS . Johanne Blouin – De La Main Ganche Leveys on kaiuttimien ulkopuolella. Välittää fi iliksen hyvin, tätä taas kuuntelee mielellään
Matala nuotti paikallistuu suoraan subiin. Tässä kohtaavat hyvä hyötysuhde ja tehokas jäähdytysrivasto.. Keskialueen korostuma tulee taas esiin. Kaipaisi lisää erottelua yläpäähän. Haitari kuulostaa teolliselta, eli ei ole aito. Mikään ei oikein nouse kaiutinlinjaa ylemmäs. Balanssista tulee kuitenkin hyvä fi ilis. Ei pahaa värittymää mutta ei ole ollenkaan tilaa ympärillä. Kaksiulotteinen. Terminaalit tarttuvat todella tiukasti vahvistimeen ja irrotettaessa niitä saa repiä ihan vakavissaan. Hyvin potkaisee, voimaa on. Johanne Blouin – De La Main Ganche Värittymää tulee. Laulaja menee purkkiin matalimmilta osin. Banjo vähän teennäisen kuuloinen, ei ole koppaa. Laulaja on hyvän kuuloinen. Suotimien säätöalue on 50-500 Hz. Pinnassa on samoja ongelmia kuin AutoStudion laatikossa oli, mutta ei yhtä pahasti. Lattiafi iliksiä. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit ovat tummat. Tuplabasari on vähän ponneton, ei oikein jaksa erotella. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Basso on pehmeä, mutta voimaa on. Van Canto – If I Die in Battle Tila ei levity parhaiden tavalla, vain vähän kaiutinlinjan ulkopuolelle. Virtaliittimiin menee juuri ja juuri 21mm^2 kaapeli, mutta kaiutinliittimet ovat todella ahtaat. Laulaja tuntuu lattiassa. Matalalla nuotilla refl eksiputki puhisee kuuluvasti, eli vahvistin ei kontrolloi elementin liikettä ollenkaan viritystaajuuden alapuolella. Hyvin on basarissa voimaa. . Ei aiheuta kuunteluväsymystä, mutta ei myöskään mitään fi ilareita. Kaiutinliittimet ovat nelinapaiset ja irtoliittimiin on merkitty positiiviset ja negatiiviset kontaktit, mutta ei kumpi on vasemman ja kumpi oikean kanavan liitos. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on tarkka ja napakka. Ässät ovat suttuisia. Todella ilkeän oloinen korostus. Tausta ei erottele, laulaja hyvin esillä. Matala miesääni tulee hyvin esille. Logon saa aina oikein päin, asentaa vahvistimen miten päin vain. Pitkän nuotin jälkeen potkaisee napakasti. Pellit ovat ihan hukassa. Haukotus tuli. Äänikuva ei vaan aukea syvyystai leveyssuuntaan. Korkeilla ei oikein lähde, kireä ei ehkä ole oikea sana. Seuraavaksi kokeiltiin 2,5mm^2 holkilla varustettua kaiutinkaapelia. Tästä tulee tunnelmaa. RCA-liitännät ovat tukevat ja väljästi asetellut. Potku on pehmoinen. Ei oikein aukea kolmiulotteiseksi. Pohjasta löytyy ominaisuuksien esittelyä ja mittakuva. Subia tässä tulee kuunneltua. Pellit toimivat ihan kivasti, ei rasita. Laulajan korkeus jää matalalle ja helähdykset toistuvat vielä alempaa. Äänikuvan korkeus jää matalaksi. Pellit ovat vaisut kun pitäisi soida korkealta ja kauniisti. Nyt on laulajalla bodya, mutta äänikuva on kovin matalalla, melkein kuin laulaja istuisi lattialla. Ei ihan integroidu. Ääni menee purkkiin. Keskari on pikkasen pinnassa ja trumpetti kaipaisi lisää särmää. Pakkauksesta löytyy styroksein suojatun, muovipussiin pakatun vahvistimen lisäksi irrotettavat johtoterminaalit, manuaali, pari erikokoista kuusiokoloavainta, kiinnitysjalat vaihtoehtoista kiinnitystapaa varten ja niiden ruuvit. Tamburiini jää piiloon. Ruuveihin käy toinen mukana tulleista kuusiokoloavaimista. Kätevää. Etuja takakanaville on sisääntuloherkkyyden säädön lisäksi ylitai alipäästösuotimet valittavalla jakojyrkkyydellä (12dB/24dB). Manuaali on tässä seurassa poikkeuksellisen kattava 24-sivuinen englanninkielinen opus. Logo, mallimerkintä ja kanavien yhteenlaskettu teho on painettu paketin kanteen. Basso potkii hyvin kaiutinlinjan takana, mutta korkeus jää matalaksi. Vielä kun saman saisi suomeksi, niin heikommallakin englannintaidolla varustettu asentaja saisi manuaalista kaiken hyödyn irti. Loppuun asti ajatellun oloinen homma. Utuinen fi ilis, ei oikein erottele yksityiskohtia. Lyhyt holkki ei ylettänyt pidätinruuviin asti. ruuvi työnsi liittimen ulos, joten banaaneita ei voitu käyttää. Näin hyviä ohjekirjoja tulee harvoin minkään laitteen mukana. Ei paljon mainittavaa. Piano on ok, mutta ei kuitenkaan ihan aidon kokoinen. Lisäksi säädinpaneelista löytyy kytkin, jolla vahvistin saadaan jakamaan kaksikanavainen tulosignaali kaikkiin neljään kanavaan ilman erillisiä Y-haaroja, erillisen tasonsäätimen toimintatavan valinta, että ohjaako säädin kaikkien neljän kanavan tasoa vai ainoastaan takakanavien tasoa sekä linjalähtöjen valinta (etukanavien signaali / summasignaali). Laulaja kuulostaa ontolta. Kansi on harjattua alumiinia ja jäähdytysprofi ilit maalattu mustaksi, joten vahvistin näyttää vielä kokoaan pienemmältä. Tori Amos – Playboy Mommy Vähän hassusti on laulaja laatikossa. . Mieslaulajalla subi tahtoo erottua. Kanteen tuleva logo toimitetaan irrallisena, joten asentaja saa itse päättää kummin päin sen vahvistimeen liimaa. Pellit suhahtavat kun pitäisi soida. Yläpää menee tukkoon kun tavaraa tulee paljon. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Potkusta puuttuu matalin tömähdys. Liitännät löytyvät vahvistimen toiselta ”pitkältä” sivulta. Basson potku tulee lattiasta. Johanne Blouin – De La Main Ganche Laulajan äänessä on selkeä korostuma matalissa nuoteissa. . Basson korkeus on hyvä. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Kuoro paikallistuu kaiuttimiin, solisti on keskellä. Äänikuvan leveys ei aukea kaiuttimien ulkopuolelle. Van Canto – If I Die in Battle Kaikua alussa jonkin verran, kaikki kolme miestä erottuvat. KOKONAISUUS . Laitteen virrankulutus myös nousee reilusti kun vähänkin yliohjataan. Pitkän nuotin jälkeen potkaisee ihan ok. Äänikuvan leveys aukeaa ihan hyvin kaiuttimien ulkopuolelle. p t Bass Mekanik – Toccata Rutkasti voimaa. Tuplabasari juuri juuri ja erottelee, mutta tulee tunteella. Banaaniliittimet mahtuivat juuri ja juuri terminaaliin, mutta terminaalin perällä oleva pyöreäpäinen pidätinP neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Basso möyrii voimalla. Stereokuvan korkeus on poikkeuksellisen alhaalla. JL AUDIO HD600/4 • Merkki JL Audio • Malli HD600/4 • Suositushinta 899,90 € • Maahantuoja Simex • Puhelin 09 41 500 210 • Internetissä www.simex.fi VALMISTAJAN ILMOITUKSET • Teho 4 x 150 W (4?), 4 x 150 W (2?) • Teho sillattu 2 x 300 W (4?) • Suotimet 50 500 Hz hp/lp/ full, 12 / 24 dB • S/N >110 dB • Mitat 273 x 49 x 211 mm MITTAUKSET • Teho 1% säröllä 4 x 156 W (4?) • Teho 10% säröllä 4 x 197 W (4?) • Teho sillattu 1% säröllä 2 x 287 W (4?) • Teho sillattu 10% säröllä 2 x 378 W (4?) MITTAAJAN KOMMENTIT Vahvistin menee heti protection-tilaan jos yritetään huudattaa isommalla säröllä, eli erittäin hyvä juttu! Toiminta palautuu itsestään kun signaalin tasoa lasketaan. Hyvin kyllä potkii. Erottelee rummun ja bassokitaran. Lattia tärisee hiukan. Yläpää menee suttuiseksi. Pellit toistuvat, mutta eivät jää soimaan. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Lehmänkellon etäisyys jää lyhyeksi. Pellit ovat kovin piilossa. Sivuleikkureilla kutistesukkaa pois, että kaapeli upposi terminaalin pohjaan, niin sitten kaapelin sai pysymään kiinni. Syvyyseroa tulee peltien ja laulajan välille hyvin, mutta etäisyys ei ole parhaiden luokkaa. JL:n virtaja kaiutinliittimet tarraavat vahvistimeen todella tiukasti. Tämä kannattaisi kaikkien lukea, vaikkei JL Audion vahvistinta olisi hankkimassakaan. Subi integroituu hienosti, ei paikallistu ollenkaan. Lisäksi paneelissa on liitin erikseen myytävälle tasonsäätimelle. Helähdykset tulevat, mutta hiljaa. Naislaulajan ässät todella siistit. Korkeat helähdykset eivät lähde oikein irtonaisesti, vaan peittyvät laulajan taakse. Club for Five – Brothers in Arms Alun kumahdukset tulevat kaiutinlinjalta, eli kolmas ulottuvuus puuttuu. Piano toimii. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Kitarassa on enemmän kumua kuin pitäisi. Ei tämä kuitenkaan väsytä. Basso toimii. Vahvistimen kaikki säädöt löytyvät toiselta pitkältä sivulta tukevan pulttikiinnitteisen kannen alta. Pienikokoinen JL Audio antaa puhdasta tehoa neljään kanavaan koko joukon eniten, eikä edes kuumene pahasti. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku ei ole kuiva, vaan ennemmin pehmeä, mutta voimaa on kuitenkin. Vinoon mennyttä logoa tulee varmasti harmiteltua joka kerta kun sen näkee, joten liimauksen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kaiutinliittimet ovat todella ahtaat. Club for Five – Brothers in Arms Alun matalat humahdukset tulevat jostain kaiutinlinjan takaa. Ässät ovat pinnassa ja suhahtavat. . Ei sovi tällaiseen fi ilistelyyn. Erottelua ei ole parhaiden tavalla. Kaikki on yhtä suttua. Virtaja kaiutinliitännät on toteutettu irrotettavilla terminaaleilla. Naislaulajat eivät mene niin korkealle kuin pitäisi. Tuplabasari erottuu, muuten tukkoinen. Monipuolinen vahvistin ja fi ksu toteutus, jota hankalat kaiutinliittimet hiukan rokottavat. Tämä merkintä on vain vahvistimessa ja hankalasti lipan alla. Sulakkeita ei ulkoisessa tarkastelussa vahvistimesta löytynyt. Jos holkki oli puristunut lyttyyn toisen vahvistimen terminaalissa, niin se piti puristella pyöreäksi, että sen sai mahtumaan JL Audion terminaaliin. Pellit sijoittuvat korkeussuunnassa liian alas. Basso on pehmeä. Five Finger Death Punch – The Pride Alussa tulee voimaa, mutta ei riittävästi. Laulajassa on ihan hyvin voimaa ja kokoa. Toki tilanne helpottuu kun ensin pulttaa vahvistimen kiinni. Diskantti kaipaisi erottelua. 78 A uto S ound J L Audion paketti on hillityn tyylikäs. Tori Amos – Playboy Mommy Tällä löytyy keskialueen korostus. Tukevia RCA-liittimiä on mahtunut neljän tulon lisäksi yksi lähtöpari ja asettelu on hiukan väljempi kuin esim. Pitää etsimällä etsiä äänikuvasta soittimia. Ässät suhahtavat vähän paksusti. Laulaja matalalla ja melko lähellä. aiemmin mainitussa Alpinessa. JL Audion HD-sarjan vahvistimet kuuluvat Alpinen PDX-sarjan kanssa samaan näppärän pienikokoisten, mutta tehokkaiden vahvistimien sarjaan. Rasittavan kuuloinen. Siinä käydään läpi vahvistimen ominaisuudet, tyypilliset käyttökonfi guraatiot ja paljon asennukseen liittyviä huomioitavia asioita. Laulaja soi nätisti. Pellit eivät erotu. Tason nostolla keskari menee kovaksi ja diskanttipää vielä enemmän hukkaan. Syvyyserottelua vähänlaisesti. Chisu – Tie Alun bassokuvio tulee vakuuttavasti
Syvyyserotteluun kiinnittää huomion tälläkin. Banjo soi hienosti. Ei ehkä ihan ilmavin, ei säväytä ylärekisterissä. Laulajan ääni kaikuu tilassa hienosti. MOSCONI Zero 4 • Merkki Mosconi • Malli Zero 4 • Suositushinta 1155 € • Maahantuoja SK-Autosound • Puhelin 010 29 22 800 • Internetissä www.sk-autosound.fi VALMISTAJAN ILMOITUKSET • Teho 2 x 100 W + 2 x 210 W (4?), 2 x 145 W + 2 x 325 W(2?) • Teho sillattu 1 x 290 W + 1 x 650 W (4?) • Suotimet CH1/2 20 1750 Hz hp/lp/ full ja 50 – 6000 Hz hp/lp/ full, CH3/4 20 – 175 Hz hp/ full ja 50 – 300 Hz lp/full • S/N >100 dB • Mitat 450 x 50 x 250 mm • Paino 5,1 kg MITTAUKSET • Teho 1% säröllä 2 x 108 W + 2 x 234 W (4?) • Teho 10% säröllä 2 x 130 W + 2 x 290 W (4?) • Teho sillattu 1% säröllä 1 x 268 W + 1 x 608 W (4?) • Teho sillattu 10% säröllä 1 x 337 W + 1 x 742 W (4?) MITTAAJAN KOMMENTIT Vahvistin menee herkästi protection-tilaan yliohjattaessa, mikä on hyvä! KOKONAISUUS . Kanaville 1 ja 2 on kaksi erillistä jakosuodinta. Sisääntulot ketjutettuna kanavien 3+4 liitännät toimivat RCA-tasoisina lähtöinä. Bassossa on mukavasti potkua. Fiilistä piisaa! Tätä biisiä jaksaa rokata huomattavasti pidempään kuin muilla vahvistimilla. Kaikki liitännät ovat upotettu vahvistimeen niin, ettei mikään jää ulkonevaksi. Basarissa on voimaa. Syvyyserottelua on tälläkin raidalla. Piano tulee hyvin ja mikään ei missään kohtaa rasita. Näillä laajennuskorteilla vahvistimeen voidaan esimerkiksi lisätä jakosuotimia, FSA-vaiheensäätöä tai automallikohtaisia optimointikortteja. Lisäksi sisääntuloherkkyyden valinta on niin laajalla skaalalla, että vahvistimeen voidaan tuoda signaali suoraan soittimesta kaiutintasoisena. Syvyyserottelua löytyy. . Laulajalla voimaa. Yläpää on varovainen, mutta bassopää hiton hyvä. Erotteleva. Korkeus on hyvä, muttei ihan parhaiden tasolla. Tila soi taustalla hienosti. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Bassopäässä on fi ilistä. Five Finger Death Punch – The Pride On voimaa ja matalaa alussa. Paketista löytyy ohjekirja, pari erikokoista kuusiokoloavainta, kiinnitysruuvit sekä yksi pieni abiko-liitin herätevirran kytkemistä varten. Suodin 1 on valittavissa ylitai alipäästösuotimeksi ja säätöalue on 20 – 1750 Hz. Tekee hyvän fi iliksen, heti alussa jalkaa heiluu mukana. Suodin 2 on myös valittavissa ylitai alipäästösuotimeksi ja sen säätöalue on 50 – 6000 Hz. Mieslaulajissa on kokoa. Näyttää paljon vakuuttavammalle kuin yleisemmät lattasulakkeet. Hyvä. Laulajan ääni menee aavistuksen purkkimaisen puolelle. Tila aukeaa hyvin ja syvyyttä on enemmän kuin muilla vahvistimilla. . KaiutinliitänP neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Bassossa on voimaa runsaasti ja erottelee basson ja rummun toisistaan. Kanaville 3 ja 4 on ylipäästösuodin säätöalueella 20 – 175 Hz sekä alipäästösuodin säätöalueella 50 – 300 Hz. Jäähdytys on toteutettu profi iliin tehdyillä ritilöillä ja sitä tehostamassa on kaksi lämpötilaohjattua puhallinta. Yleisö erottuu hyvin. Tori Amos – Playboy Mommy Subi soi hienosti, basso tulee todella kaukaa. Jalka jatsaisi taas mukana. Potku on ehkä vähän veltto. Subi on todella makea, erotteleva ja voimakas. Tuplabasari on hyvä. . Tunnelma on hyvä. Rokkaava fi ilis. Erottelee laulajien paikat, vaikka ei olekaan aivan tarkin Tori Amos – Playboy Mommy Alun soitin kaukana ja ei kuulosta muoviselta. Tätähän jaksaa pitkään, eli laulaja ei ole pahimmasta päästä ollenkaan. Hyvä-ääninen ja monipuolinen laite. Piano saa rungon. Pitkän nuotin jälkeen potku on vakuuttava. Club for Five – Brothers in Arms Mieslaulaja täyttää tilan ja humahduksissa on voimaa. Naislaulajan ässät suhahtelevat oikein. Naisen ässät ja äffät ovat pinnassa ja kireät. Etäisyyttä on. Subi toimii huomaamattomasti. Voimaa on aivan tolkuttomasti. Basso on sävykäs ja erottelee. töihin menee myös varmasti riittävän suuri kaapeli. Erottelee basson ja rummun. Ässät ovat ehkä ennemmin paksuja kuin häiritsevästi suhahtavia. Ei vangitse kuuntelemaan. Kitara tulee nätisti. Vahvistin on harjattua alumiiniprofi ilia, jonka pintaan on kaiverrettu valmistajan logo ”väärin päin”. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit soivat nätisti, jäävät soimaan. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on terävä. Tämä rokkaa! Pellit ovat niin vaimeat, etteivät häiritse. Haitari on hieno, harvalla vahvistimella alakeskari erottelee yhtä hyvin. Tehokkaammille kanaville 3+4 on mahdollisuus erilliseen tasonsäätimeen. Matala nuotti tulee, muttei jyrää. Syvyyserottelu on makea. Peltien säihkettä jää kaipaamaan. Mieslaulaja käsin kosketeltavan läsnä. Kielivalikoimasta ei löydy suomea, mutta italia, saksa ja englanti löytyvät. Johanne Blouin – De La Main Ganche Ei minkäänlaista värittymää alussa. Alussa laulajan äänessä on vähän purkkia. Aavistuksen paksu. Pellit ovat huomaamattomat, eli toistuvat mutta eivät säihky. Syvyyseroja on hyvin. Kaikki liitännät löytyvät yhdeltä pitkältä sivulta ja säädöt kätevästi peitepaneelien alta vahvistimen pinnasta. Tunnelma ja tila välittyvät. TESTIVOITTAJA! . Äänikuva levittyy hyvin kaiuttimien ulkopuolelle. Ohjekirja on A2-kokoisena hankala käyttää. Matalassa nuotissa on voimaa. Syvyyserottelu tekee tunnelmasta livemäisen. Isoja lukittavia WBT:n liittimiä käytettäessä ei ole ongelmia, mutta pienemmät liittimet häviävät kokonaan liittimen upotukseen, jolloin ainoa keino saada liitin irti on vetää johdosta. Pari tällaista mustana, kiitos. Van Canto – If I Die in Battle Leveyttä tulee alussa. Laulaja on todella luonnollinen ja hyvin läsnä. Kovemmalla vain paranee. Pieni värittymä alussa. Mosconin lisäjäähdytyksestä vastaavat kaksi melko suurikokoista puhallinta.. Subin tasoa tiputtamalla rauhoittuu. Helähtää vaisusti. Tätä kuuntelee mielellään. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Kitarassa on fi ilistä, ei kumise mitenkään mainittavan paljon. Tilaa ja efektejä tulee hyvin. . Solisti on luonnollinen, äänessä on väriä. . Chisu – Tie Tunnelmaa tulee taas. Subi meinaa paikallistua. Iso musta kenkälaatikko, jonka päällä on merkin logo pienellä. Van Canto – If I Die in Battle Äänikuva levittyy kaiutinlinjan ulkopuolelle, muttei ole kaikkein levein esitys. Tuntuu lattiassa. Virtaliitäntöihin menee 50 mm^2 kaapeli holkin kanssa ongelmitta ja heti virtaliittimen jälkeen on pulttikiinnitteinen 150A midi-sulake. Haitari on näillä kaiuttimilla piilossa. Tämä kostautuu RCA-liitinten kohdalla. Erottelee bassokitaraakin hyvin. . Herätevirralle on merkille tyypillisesti surkea pieni abikoliitos. Club for Five – Brothers in Arms Tunnelmaa on. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pelleillä on kokoa melkein normaalisti, mutta jälkisointi jää liian lyhyeksi. Yhdelle sivulle on liimattu tarrat, joista ilmenee laatikossa olevan vahvistimen tyyppi sekä valmistusmaa. Helähdykset erottuvat hyvin. Olisivat voineet edes ”lippulaivamallistoon” uhrata samanlaisen ruuviterminaalin herätevirralle kuin kaiutinliitännöille on. Erottelee äänivallin osiin. Jotteivät vahvistimen säädöt loppuisi kesken, on Mosconissa paikat G-korteille. Korkeat toistuvat ok. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Alun potkuissa on hurjasti voimaa. Trumpetit törähtävät oikein. A UTO S OUND Myös Mosconin kaikki liitännät löytyvät vahvistimen yhdeltä pitkältä sivulta. Trumpetissa on terää. Tätä biisiä jaksaa kuunnella todella pitkälle. Johanne Blouin – De La Main Ganche Syvyyttä on todella hyvin. Laulaja menee kireäksi korkeilla nuoteilla. Kuuntelun aikana puhaltimet eivät käynnistyneet kertaakaan. Mosconin myyntipakkauksen sanominen tyylikkääksi on vähättelyä. . Matalinta nuottia ei kuulu, eli vahvistin kontrolloi elementin ylimääräisiä tekemisiä todella hyvin. p t Bass Mekanik – Toccata Subissa on rutkasti voimaa. Päädyissä on punaiset led-nauhat. Vahvistimen toiminnot ja kytkennät on esitelty selkein havainnekuvin ja manuaalista löytyy kaikki tarvittava tieto vahvistimesta. Vahvistimessa on todella monipuoliset säätömahdollisuudet. Keskialueella vaikuttaisi olevan ylimääräistä kovuutta. Soolokitara on hieno. . Laulajassa on sävyjä. Päädyissä on punaiset ledinauhat, jotka syttyvät vahvistimen saadessa herätteen. Mosconin todella kattavat säädöt ja G-korttien paikat löytyvät irrotettavien paneeleiden alta. Sisääntulot saadaan ketjutettua nappia painamalla, joten kaikki neljä kanavaa saadaan käyttöön ilman RCA-linjan Y-haaroja. Laulaja on mukavasti käheä, tällainenko sen kuuluukin olla. Korkeus on koko ajan silmien tasolla, ei nouse yhtä ylös kuin joillain. Matalat miesäänet toistuvat alussa todella hyvin. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Kuoro asettuu heti alusta paikoilleen. Syvyyserottelu on todella hyvä. Pehmusteena on tarkasti muotoon leikattua vaahtomuovia. A uto S ound 79 I talialaiset ymmärtävät estetiikan päälle. Laulaja on oikean ihmisen kokoinen. Luonnollinen. Miesvokalisti on kaukana. Ei mene tukkoon tason nostollakaan. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Syvyyserottelu on huikean hyvä. Subi integroituu hyvin. Tuplabasari on aavistuksen varovainen, kitarat erottuvat äänivallista helposti. Pellit ovat aavistuksen vaisut ja sijaitsevat liian matalalla äänikuvassa
Basari on hyvä, ei kuivin, muttei myöskään pyöreä. 80 A uto S ound T ru Technologyn myyntipakkaukseen ei kannata kiinnittää turhaan huomiota, sillä vahvistin on jo useita vuosia vanha, käytetty laite. Vahvaa Hi-End olemusta heikentää turhan pienet virtaliitännät sekä bassonkorostuksen lisääminen tällaiseen vahvistimeen. Kuoroa on pitkin äänikuvaa ja laulajia on helppo paikallistaa. Ässät vähän suhahtaa, ei pahasti kuitenkaan. Kunnes basso tulee mukaan. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Yleisö erottuu taas helpolla. Tamburiini on todella selkeä ja laulaja miellyttävä. Kuorolla lattia tärisee. Tila soi hienosti. Välillä subi yrittää paikallistua. Basso erottelee hyvin. Kuuntelee mielellään. Johanne Blouin – De La Main Ganche Hiuksenhieno värittymä löytyy laulajan matalilla nuoteilla. Keskialue erottelee hyvin. Efekteissä on etäisyyttä älyttömästi. Kielten näppäilyt erottuvat. Kannessa on pleksi-ikkunat, joista näkyy kahdeksan kappaletta transistoreita. Tilaa ja erottelua on aivan tolkuttomasti. Keskialueen erottelu on vaan jäätävän hyvä. Five Finger Death Punch – The Pride Nyt tulee alussa voimaa! Matalin puuttuu, mutta voimaa on. Mieslaulaja on iso ja aidon oloinen, mutta korkeus jää matalalle. Yläpää on vähän siistiksi puhalleltu, ei ole särmää. Bassossa on voimaa, mutta ei integroidu täydellisesti. Tällä biisillä subi integroituu. Trun pinnasta löytyy ikkunat, joihin on jätetty transistorit näkyviin.. Humahdukset eivät paikallistu subiin, vaan tulevat jostain subbarin takaa. Leveyttä on selkeästi kaiutinlinjan ulkopuolelle. Ässissä särmää. Vahvistimen toisesta päädystä löytyvät tinatut virtaja kaiutinliitännät. Diskanttiin kaipaa lisää ilmaa. Korkeammilla nuoteilla nousee ylemmäs. Trun jäähdytystä tehostaa puhaltimet, jotka puhaltavat ilmaa vahvistimen läpi poikittaissuunnassa. Korkeimmat toistuu, mutta ei ole ne heleimmät. Huikea erottelu. Tori Amos – Playboy Mommy Taas kaikki soittimet löytävät paikkansa heti alusta helposti. Tila välittyy. Laulajassa on mukavasti kokoa. Kitara kaipaisi fi ilistä. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Alun matalat hajoaa subin integraation puuttumiseen. Erottelee bassopäässä basson ja rummut. Hyvin kyllä bassokitara ja rumpu soivat erillisinä soittimina korkealla äänikuvassa, mutta matalimmat taajuudet vetävät kohti subia. Chisu – Tie Jouset erottuvat vasemmalta. Ensimmäistä kertaa piano on uskottava ja löytää paikkansa äänikuvasta. Basso toistuu tällä hienosti äänikuvan keskeltä. Matalassa nuotissa on rutkasti voimaa. Ei mitään kireyttä tai ongelmaa. Ei säväytä. Korkeimpien heleys on kysymysmerkki, nyt yläpää on ehkä vähän siistitty. Tuplabasari on ponneton, mutta erottuu. Jää kuuntelemaan. Näin saadaan vähennettyä signaalitiellä olevia komponentteja, jolloin potentiaalisia häiriönaiheuttajia tai soundinpilaajia on vähemmän. Van Canto – If I Die in Battle Leveyttä tulee reilusti huoneen mitalta. Trumpetti erottuu hyvin. p t Bass Mekanik – Toccata Syvyyseroja Toccatalla. TRU TECHNOLOGY Billet B-4100 Esimerkillisen tukevat RCA-liitännät Trun tyyliin. Piano ei jostain syystä vakuuta aivan täysin. Pitkän nuotin jälkeen potkaisee hyvin. Vahvistin näyttää massiiviselta ja tuntuu painavalta, vaikka se on suunnilleen samankokoinen kuin suurin osa testin muista vahvistimista. Pitkän nuotin jälkeen potkaisee oikein maukkaasti, voimaa riittää. Nyt on hyvän kuuloinen laulaja, näin sen pitää toistua. Oliko siellä sellaisetkin. Tila välittyy hienosti. Pellit ovat miellyttävät. Dynamiikkaa tulee runsaasti. Pitkien sivujen jäähdytysrivastoissa lymyilee kaksi lämpötilaohjattua tuuletinta, jotka eivät kertaakaan päästäneet ääntä kuunteluarvion aikana. Club for Five – Brothers in Arms Tunnelmaa tulee. Kitarat ja laulaja saavat paikkansa ja vähän tilaakin äänivallista. Hi-Endiä. Uusia ulottuvuuksia löytyy tällä päätteellä. Syvyyserottelu on makea. Tätä biisiä jaksaa pidemmälle kuin muilla päätteillä. P neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Subi paikallistuu. Merkinnät ovat ehdottomasti selkeimmästä päästä. Siisti ja virheetön keskialue ja yläkeskari. Subi ei tahdo ihan integroitua, vähän paikallistuu. Pellit soivat helpon oloisesti. Lattiassa on tuntemuksia alusta asti. Vaiheenkäännöllä meni vain huonommaksi. Laulajassa on voimaa. Laulaja on läsnä ja aito. Tulee hyvä fi ilis. Solisti on luonnollinen ja todella tarkka. Virtaliitännät ovat vertailulaitteista pienimmät ja kaiutinliitännät jos eivät suurimmat, niin ainakin hyvin lähellä sitä. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pelleissä on bodya. Hyvin välittyy laulajan oma tila ja rummut laulajan takana. Ässät ovat aika siistit, tahtoo kyllä sihahtaa. Vähän jää odottamaan, että koska lähtee, mutta biisi loppuu ennen kuin irtoaa. Vahvistimen saadessa virrat päälle loistaa ikkunoista siniset valot. Pelleissä on jälkisointia. Naislaulajan suorastaan näkee äänikuvassa. Trumpeteissa on särmää oikeaoppisesti. Van Canto – If I Die in Battle Äänikuvan leveys menee selvästi kaiutinlinjan ulkopuolelle, melkein seiniin ja syvyys on hyvä. Matalassa nuotissa on tunnelmaa, ei kuuluvin tai tuntuvin, mutta kuulosti järkevältä, sellaiselta että sen olisi voinut tuottaa ihminen. Laitteen pintaan on kaiverrettu valmistajan logo kaksin eri päin. Äänikuva on kolmiulotteinen, laulaja vaivattoman kuuloinen, pellit ja tamburiini erottuvat hyvin. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Taas subi soi erillään muusta äänikuvasta. Todella hyvä erottelu. Biisi tulee kuunneltua loppuun. Poikkeuksellisesti pidätinruuvit ovat ristipääkantaisia, kun kaikissa muissa vertailuvahvistimissa ne ovat kuusiokolokantaisia. Menee biisi loppuun ongelmitta. Sävyjä on todella hyvin. Vahvistimessa ei ole sisäisiä sulakkeita lainkaan, vaan sen kanssa on käytettävä ulkoista 100A sulaketta. Tunnelmaa jää kuuntelemaan. Subin tasoa pykälä pois, niin integroituminen paranee, mutta vieläkin meinaa paikallistua. Soolokitarassa on fi ilistä ja erottuu omassa tilassaan. Äänikuvan korkeus ei ole ihan yhtä hyvä kuin edellisellä biisillä. Esivahvistimen ohituskytkimet löytyvät muiden säätöjen alta. Tilaa jaa äänikuvaa tulee koko seinän mitalta. Pellit soivat aavistuksen matalalla äänikuvassa, vaikka laulajan korkeus on tarkalleen oikein. Subi vähän tekee kitaraan kumua ja hajottaa tarkkuutta. Erottelee huikean hyvin laulajien paikat ja tilat. Hyvä ettei lehmänkello ole naapurissa asti. Tukkeutumisesta ei ole tietoakaan. Koko biisin. Etäisyyttä on todella paljon ja syvyyseroja tulee. Basso ei ole lineaarinen, vähän kuin keskarin ja subin välissä olisi aukko. Laitteen ohjekirja kuitenkin on tallessa ja siitä löytyy kattavat kytkentäohjeet vahvistimelle sekä vahvistimen tekniset tiedot ja hyvin pintapuolisesti esitellyt toiminnot. RCA-liittimet ovat vakuuttavat läpipultatut mallit ja niiden asettelu on riittävän väljä. Koko biisi. Valtava syvyyserottelu. Laulaja käsin kosketeltavan hyvä. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Banjolla on tilaa ja kaikua. Laulaja on todella sävykäs. Miesäänillä on hyvin tukea ja naislaulaja on kerrankin läsnä. Toisesta päästä vahvistinta löytyvät kullatut RCA-liitännät, bassokorostuksen kaukosäätimen liitin sekä laitteen muut säädöt. Tori Amos – Playboy Mommy Alun soittimien rungot kuuluvat. Mikään muu ei erottele näin hyvin. Tämän vaikutusta soundiin emme valitettavasti päässeet testaamaan. Kylmiä väreitä. Banjossa on hyvin sävyjä. Tämä rokkaa. Hyvä fi ilis. Vähän jäi ehkä odottamaan korkeimpia, mutta hyvä tämä oli näinkin. Matalalla nuotilla tuhisee. Tuplat erottelevat hyvin ja voimaa on ihan hyvin, muttei aivan parhaiden tasolla. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Alun kilkatus tulee todella kaukaa. Kanavaparille A/B on sisääntuloherkkyyden säätö alueella 9,5 – 0,25V sekä 12dB/okt ylitai alipäästösuodin säätöalueella 50 – 500 Hz. Tekee kylmiä väreitä, on niin aito. Erikoisuutena Tru Technologyssa voidaan vahvistimen etuaste ohittaa kokonaan valintakytkimellä. Potkaisee hyvin. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potkussa on reilusti voimaa ja erottelua. Club for Five – Brothers in Arms Hienoa kun laulajat piirtyvät terävinä äänikuvaan. Tällöin käytössä tulee olla vähintään 5V linjalähdöillä varustettu ohjelmalähde tai prosessori. Trumpetti on siisti, ei tarpeeksi särmää. Kanavaparille C/D on samojen säätöjen lisäksi bassonkorostus – 18dB valittavalla keskitaajuudella 35 – 100 Hz. Koko biisi tuli fi ilisteltyä. Puhaltimet eivät käynnistyneet kertaakaan kuunteluiden aikana. Tuplabasari ok. Syvyyseroja löytyy hyvin. Lattiassa tuntuu. Nyt subi integroituu, rumpupatteri vetää vähän keskilinjasta kohti subia. Jaksaa kuunnella. Johanne Blouin – De La Main Ganche Tällä ei voi puhua värittymästä äänessä, vaan matalilla nuoteilla on tukea. Ei malttaisi kirjoittaa mitään kun haluaa vaan kuunnella ja fi ilistellä. Helähdykset soivat vaivattomasti ja pitkään. Helähdykset jäävät puolitiehen ja korkeus liian matalalle. Kaikki soittimet ovat paikoillaan ja niillä on tilaa ympärillä. Tämä on hyvä. Keskialueella ja diskantissa ei mitään ongelmia kun tavaraa tulee, jaksaa erotella. Yläpää erottelee koko ajan hyvin. Pellit soivat, mutta eivät elä. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on vähän pyöreä, mutta voimaa on. Kaikkein korkeimpien taajuuksien heleys jää vähän kysymysmerkiksi. Haitari soi kaukana. Eipä ole ennen jalka polkenut näin tämän biisin tahdissa. Yleisö erottuu ja paikallistuu. Syvyyttä ei ehkä ole aivan parhaiden tavoin tällä biisillä. Sopivasti ärsyttää pieni purkki matalissa nuoteissa
Virtaliittimet ovat vertailun vahvistimien järeimmät. ZAPCO Z-150.4 LE Zapcossa on järeät läpipultatut RCA-liitännät ja ainoana kanavakohtaiset tasonsäädöt. Ei mitään ongelmaa matalissa nuoteissa. Yläpää on tämän vahvistimen parasta antia. Meni koko biisi fi ilistellessä. Pellit ovat vähän pinnassa. Tästä on vaikea keksiä mitään sanottavaa, tulee vain kuunneltua musiikkia. Laulaja on niin läsnä oleva, että tuntuu kuin hän olisi samassa huoneessa. Todella hyvä erottelukyky. Melkein tälle kaipaisi tuon aikakauden erikoisuutta, erillisiä päätykappaleita vahvistimen liitäntöjen peittämiseksi. Tamburiini soi nätisti. Ei mitään ylimääräistä, kuten bassonkorostuksia, jakosuotimia tai vaiheenkääntöjä. Basso on todella hyvä, sävykäs, tarkka ja kuiva. Saa tukea subista ilman integroitumisongelmia. Ei mitään rasittavaa, ei mitään ongelmia. Häkellyttävän hyvä. Jalka jammaa mukana. Pellit soivat nätisti, on bodya ja jälkisointia. Kitarat ja laulaja nousevat helposti esiin äänikuvasta. Laulaja on aavistuksen ohuempi kuin parhailla. Kitarat ovat luonnolliset. Biisi loppuu kesken kaiken. Tällä jää vain kuuntelemaan musiikkia. Zapcon vahvistimet ovat Suomessa hyvin harvinainen näky. Mukaan kuuluvien oheistarvikkeiden määrästä ei ole tietoa, sillä tämäkin vahvistin on käytetty laite ja saatiin kuunteluun lainaan eräältä harrastajalta. Ei tullut kuunneltua loppuun. Mikäli linjalähtöjä käytetään, niin suurikokoisten RCA-liittimien kanssa voi tulla ongelmia. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit soivat irtonaisesti. Tuplabasari pysyy kasassa ja tarkkana. Sävykäs. Jos jostain pitää napista, niin tasonsäätimissä potentiometrit ovat muoviset, mutta nekin toimivat paremmin kuin muutamat testatut metalliset ja myös niiden sijoittelu on osunut tarkalleen keskelle reikiä. Helähdykset soivat hienosti, mutta ovat hiukan vaimeat. Kaikki soittimet erottuvat äänikuvasta. Potku on kuiva, ei voimakkain kuitenkaan. Toisaalta askeettista, mutta toisaalta hyvin hifi ä. Tällä tulee kuunneltua äärimmäisen helposti erottuvia yksityiskohtia ja nautittua musiikista. Kuoro on kaukana solistin takana, mutta ihan ei jäsenny paikat tarkoiksi. Subin erottelu parasta vertailuvahvistimista. Aika monta laulajaa kuitenkin erottuu äänikuvassa. Pitkulaisen vahvistimen virtaja kaiutinliitännät löytyvät laitteen toisesta päädystä ja RCA-liitännät ja säädöt toisesta päädystä. Laulaja erottuu tarkkana kaukana äänikuvassa. Ässät siistit, ei kihistele ollenkaan. Bassorumpu on tarkalleen keskellä äänikuvaa. Seminaarinmäen Mieslaulajat – Taina Kaiuttimet häviävät äänikuvasta täysin. Tässä vie tunnelma mukanaan. Laulaja melkein miellyttävä, vähän tulee värittymää matalissa mitkä käy korvaan. Laulajalla vartaloa ja ääni kaikuu, yleisö erottuu ja yksittäiset huutelijat paikallistuvat tarkasti. Tuplabasariin kaipaisi lisää voimaa. Jokaiselle linjatulolle on oma tasonsäätönsä melko laajalla säätöalueella, 8 – 0,2 V. Mainittujen ominaisuuksien lisäksi löytyy virran ja suojapiirin merkkivalot ja siinä kaikki. Tamburiini soi hienosti. Naislaulaja kuulostaa hyvältä, ei ässätai äffäongelmia. Monella vahvistimella pintaan nousevaa värittymää ei löydä vaikka yrittää. P neel t Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Subi integroituu todella hyvin, basso soi keskellä äänikuvaa ja voimalla. Vahvistimen jäähdytysrivastoon on upotettu messinkilaatta, johon on kaiverrettu laitteen sarjanumero. Haitari soi todella kaukana. Etäisyyttä on hyvin, mutta syvyyserot eivät ole yhtä selkeät kuin parhailla. Missään ei kuulu ylimääräistä kumua. ”Kitarasoolo” ei kuulosta muoviselta niin kuin muilla. Jopa taustalaulajat erottuvat. Club for Five – Brothers in Arms Humahdukset tulevat ylhäältä, eivät paikallistu subiin ollenkaan. Sääli.. Basso on sävykäs. Äänikuva on kolmiulotteinen. Tori Amos – Playboy Mommy Bassorummun tunnistaa, todella hyvä erottelu. Mukana oli kuitenkin esimerkillisen kattava ohjekirja sekä Zapcon toimitusjohtajan käsin allekirjoittama sertifi kaatti, jolla todistetaan vahvistimen olevan osa rajoitettua valmistuserää, numero 212 / 350. Laulajan korkeus ja etäisyys ovat hyvät. Laulajassa on tunnelmaa. Trumpetit soivat kaukana laulajan takana. Pitkän nuotin jälkeinen potku on vähän vaisu. Kaikki turhat ominaisuudet, jotka voivat heikentää vahvistimen äänenlaatua ovat jätetty pois ja on panostettu vain olennaiseen. Tilaa tulee. RCA-liitännät ovat tukevat läpipultatut mallit. Tällä löytää uusia yksityiskohtia tutuista raidoista. Kuuntelija jatsaa mukana. Kuorolaiset paikallistuvat nätisti ja naislaulajan ässät sihisee ja kireys kuuluu. Voimaa kaipaisi lisää. Mallimerkintä ja tärkeimmät ominaisuudet löytyvät pintaan painettuna, mutta Zapcolla ei ole markkinointiosasto päässyt painamaan minkäänlaisia teholupauksia pakkaukseen. Piano erottuu hyvin ja sillä on oikeasti bodya. Five Finger Death Punch – The Pride Alussa puuttuu matalat ja voima. Tällä tulee kylmiä väreitä biisin kasvaessa. Bela Fleck & the Flectones – Flight of the Cosmic Hippo Tuleepa basso tunteella. Tukkeutumisesta ei tietoakaan, fi ilis vaan paranee biisin edetessä. Pelleissä on ilmaa. Bill Morrissey – You’ll never get to Heaven Pellit jäävät soimaan heti alusta. Asettelu on riittävän väljä kun ei käytetä vahvistimen linjalähtöjä. Erottelee bassopäätä hyvin. Zapcon Limited Edition –version erottaa normaalista Z-sarjalaisesta messinkilaatasta, josta löytyy kyseisen yksilön sarjanumero. Laulaja tulee hyvin äänikuvasta esiin. 212/350. Johanne Blouin – De La Main Ganche Alku on todella siisti. Tori Amos – Playboy Mommy Ongelmaton laulaja. Laulaja on iso ja uskottava. Tämä melkein saa raavaan miehen silmät hikoilemaan. Zapcon Limited Edition –vahvistimen erottaa Z-sarjan perusmallista yhdellä vilkaisulla. Peltien jälkisointi on hienoa kuultavaa. Kuiva mutta ponneton. Erottelee näppäilyitä todella hyvin. Kitarat eivät paikallistu kaiuttimien luo, vaan soivat äänikuvassa. Kaikki laulajat on kyllä helppo erotella toisistaan, mutta oikeanlaisia tyhjiä paikkoja laulajien väliin ei löydy. Subi erottelee koko ajan basson ja rummun toisistaan. Basso toimii hienosti yhteen paneelien kanssa. Miesäänistä puuttuu parhaiden tuki, eli laulajat ovat vähän hoikkia poikia. Paras esitys mitä olen näillä kaiuttimilla kuullut. Subissa on sävyjä, banjossa kaikua, pellit soivat, mihin ei muilla ole kiinnittänyt huomiota. Tilaa ja tunnelmaa riittää. Syvyyseroja on hyvin. Laulajan korkeus on tarkalleen oikea. Kontrolli on melko hyvä kuitenkin. Syvyyseroja löytyy ja taas jää vain kuuntelemaan musiikkia. Johanne Blouin – De La Main Ganche Hieno kaiku äänessä. Tähän kaipaisi lisää voimaa ja fi ilistä. Koko biisi tuli fi ilisteltyä. Subi vähän tahtoo paikallistua. Hugh Masekela – Stimela (Coal Train) Alun kilkatus tulee jostain kaukaa. Erottelua riittää. 70 mm^2 kaapeli menee holkin kanssa vielä helposti terminaaleihin. Laulajat ovat luonnollisen kuuloisia. Tunnelma välittyy, mutta ei täysin vie mukanaan. Laulaja on vähän laihempi kuin parhailla. Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Potku on kuiva ja tarkka. Soolokitara tunnelmoi kauniisti ja saa tilaa esiintyä. Soittimien ympärillä on tilaa. Laulajalla on hyvin sävyjä. Club for Five – Brothers in Arms Humahdukset tulevat kaukaa, eivät paikallistu subiin. Ei mene tukkoon mutta ei jaksa kuunnella. Tätä kuunnellessa jää kuuntelemaan musiikkia. Todella hyvä erottelu kertosäkeessä, tukkoon menemisestä ei ole tietoakaan. Todella pakoton yläpää, koko ajan kuulostaa siltä, että lauletaan eikä toisteta. Ei edes sulakkeita (valmistaja suosittelee 150A sulaketta vahvistimelle). Lynyrd Skynyrd – None of Us Are Free Todella napakka alku. Chisu – Tie Bassopää erottelee ihan eri tavalla kuin muilla. Tätä haluaisi kuunnella pidempäänkin. Korkeat helähdykset ovat huimaavan tarkat. Etäisyyttä ei ole parhaiden tavoin, mutta syvyyserot erottuvat selvästi. Trumpetit ovat vähän turhan siistit. Van Canto – If I Die in Battle Leveydessä mennään selkeästi kaiutinlinjan yli. Van Canto – If I Die in Battle Leveys avautuu koko huoneen mitalta. A uto S ound 81 Z apcon pakkaus ei turhia koreile. Piano soi hienosti. Tästä tulee jälleen kuva siitä, että valmistaja on aidosti ylpeä nyt testattavasta tuotteesta. Pitkän nuotin jälkeen tulee kuiva potku ilman sen kummempaa suorittamisen ongelmaa. Bassokitara ja rumpu ovat selkeästi eri soittimet ja sävyjä löytyy todella hyvin. Todella hyvä esitys. Jotenkin vahvistimen ulkomuoto vie ajatukset autohifi n kulta-ajoille 90-luvulle. Laulaja on normaalin ihmisen korkuinen, istuvan kuuntelijan silmien tason yläpuolella. Nils Löfgren – Keith Don’t Go Kitarassa on koppaa, mutta se ei ole kaikkein suurin. Volumen nostolla paranee. Tutusta biisistä löytyy uusia ulottuvuuksia tällä erottelulla. Pellit soivat hienosti. Laulaja on läsnä. p t Bass Mekanik – Toccata Matalimmalla nuotilla tulee ihan pientä tuhinaa. Matala nuotti tulee äänikuvasta oikeahkolta paikalta, eikä suoraan subista. Korkeilla nuoteilla aiheuttaa kylmiä väreitä. Tuplabasari erottuu hyvin. Laulaja on läsnä ja ympärillä on hyvin tilaa. Näinköhän olen ennen kuunnellut tätä biisiä loppuun. Myös kaiutinliitännät ovat tukevat ja varmasti riittävän isot mille vain kaiutinkaapeleille. Tunnelma välittyy todella hyvin, tämä sopii hyvin tällaiseen herkistelyyn
Toiseksi paras vahvistin molemmilla kaiuttimilla kuunneltuna oli Mosconi. Lisäksi lopputulokseen vaikuttavat laitteiden rakenne (20%) ja oheistarvikkeet (10%). Vahvistimen luoma äänikuva oli todella syvän kolmiulotteinen ja kaikki soi hienosti omilla paikoillaan äänikuvassa. Tehomittauksissa parhaiten suoriutuivat Mosconi, JL Audio ja AutoStudio. 4XS HD600/4 Zero 4 Äänenlaatu ja toiminta 70 % 3,125 3,625 4 3,75 3,375 4,25 Rakenne 20 % 3 4 3,5 4,5 3 4,5 Oheismateriaali 10 % 4,5 3 3,5 4 5 4 YHTEENSÄ 3,2 3,6 3,9 3,9 3,5 4,3. Se oli ainoa, joka hoiti diskanttipään ongelmitta. D-luokkalaiset jäivät kuuntelussa häntäpäähän. Valitsee ostaja minkä hyvänsä näistä vahvistimista, niin autolaitteiston äänenlaatu ei jää kiinni väärästä laitevalinnasta. Kotelokaiuttimien kanssa Zapco ei enää säväyttänytkään. Subi jää helposti hiukan voimattomaksi ja vahvistimen virtalähde tuntuu olevan ongelmissa kun tasoa nostetaan. Erottelulta ja tarkkuudelta se oli parasta, mitä näillä kaiuttimilla olen kuullut. Sen bassopään voima ja kontrolli ovat omaa luokkaansa verrattuna muihin vertailuvahvistimiin. Molemmilla on ongelmia yläpään erottelun kanssa ja bassopää on molemmilla pyöreä mutta voimakas. Suuremman vaikutuksen saavutettavaan äänenlaatuun tekevät laitteiston asennukset ja säädöt. Trun kompastuskivi oli subin integroiminen osaksi äänikuvaa, eikä se onnistunut siinä kummillakaan kaiuttimilla. Jakosuotimien ja muiden säätöjen merkitys on tässä vertailussa olematon, koska nämä vahvistimet kuitenkin kytketään kunnollisen prosessorin perään. Se jäi tunnelmaltaan muiden jalkoihin, eli pelkkä tekninen loistavuus ei pitänyt sitä kärjessä. Se erottelee koko äänialueella todella hyvin ja diskanttipää on testin parhaimmistoa. Uranium on vaivattoman tuntuinen yleissuorittaja. Myöskään vahvistimien ulkomitoilla ei ole vaikutusta lopputulokseen, sillä jos tällaisen haluaa järjestelmäänsä sovittaa, niin kyllä sille paikka löytyy. Referencen keskialue loistaa pahimpien ongelmien ollessa diskanttipään kireys ja subin integraatio. 82 A uto S ound Tru Technology B-4100 4 4,5 4,25 Mosconi Zero 4 4,25 4,25 4,25 Zapco Z-150.4LE 4,5 4 4,25 Ground Zero Uranium 4.150SQ 4 4 4 Ground Zero Reference 4XS 3,75 3,75 3,75 AutoStudio Quattro R 3,75 3,5 3,625 JL Audio HD600/4 3,5 3,25 3,375 Alpine PDX-F6 3,25 3 3,125 Paneelit Kotelokaiuttimet Arvosana Arvosana KA Kuunteluarvostelu Siitä ei ole epäilystäkään, etteivätkö kaikki vertailun vahvistimet olisi hyviä. Kärkikolmikon takana tulivat tiukasti Ground Zeron parivaljakko yllättäen edullinen pää edellä. Suurin ongelma Mosconissa oli yläpään tummuus. Kuuntelutestissä kärkikolmikko erottui edukseen. Paneeleilla kuunneltaessa Trun suoritus oli vähän tasapaksu, eikä se herättänyt mitään tunteita. Tämän luokan vahvistimia tuskin käytetään mihinkään muuhun kuin parhaan mahdollisen äänenlaadun tavoitteluun, joten kuunteluarvostelun merkitys on lopputuloksissa suurin (70%). Merkki Alpine AutoStudio Ground Zero Ground Zero JL Audio Mosconi Malli PDX-F6 Quattro R GZUA 150.4 SQ GZPA Ref. AutoStudion parasta antia oli sävykäs keskialue, mutta soundissa on pieniä värittymiä, jotka tuntuvat nousevan pintaan testibiiseillä. Kummillakaan kaiuttimilla diskanttipää ei lähtenyt samanlaiseen lentoon kuin parhailla vahvistimilla. Paneelikaiuttimilla Zapco oli ylivertainen muihin nähden. BIAS-säädöllä on todella suuri vaikutus vahvistimen soundiin ja varmasti miellyttävä kompromissi olisi mahdollista löytää riittävän testailun myötä niin, että vahvistin ei hukkaa hienoa tarkkuuttaan, mutta saisi soundiinsa paremmin lämpimiä sävyjä. Ground Zerot ja Alpine jäivät valmistajan tehoilmoituksista. Tähän ruuvailuun ei vain testin puitteissa ollut aikaa. Kotelokaiuttimilla parhaiten selviytyi Tru Technology, joka loihti kuuntelutilaan käsittämättömän hienon kolmiulotteisen äänikuvan todella yksityiskohtaisella keskialueella. Yhteenveto Myös Zapcossa on virtaja kaiutinliitännät toisessa päässä ja RCA-liitännät ja säädöt toisessa
A uto S ound 83
AutoSound kuuluu osana EISA:n autohifi paneelia valintoja tekevien tahojen joukkoon, joten kannamme vastuuta myös siitä, että voittajiksi valitut tuotteet oikeasti testataan ja niiden todellinen laatu tuodaan julki. Valmistajalla on toki toistakymmentä kohtaa, jotka ovat juuri tässä elementissä käytetty parhaan mahdollisen äänenlaadun ja tehonkeston saavuttamiseksi, mutta jonkin verran testaajallakin oli ennakkoasenneongelmaa ja tietyt odotukset millainen toisto on luvassa. Kuuntelun kannalta oli merkitSUURIÄÄNINEN PIKKUBASSO! Hertz Mille ML2000.3 subwooferi . Teksti ja kuunteluarviot: Mika Koponen Kuvat ja kuvatekstit: Janne Soilakari tävää huomata, ettei soundi mennyt missään vaiheessa ruvelle, eikä kelan ympärillä oleva lakka antanut mitään hajuvinkkejä olemassaolostaan. 84 A uto S ound 84 A uto S ound KOKEILUSSA H ertzin tuotteet ovat olleet markkinoillamme varsin mittavan ajan ja valmistajan lippulaivana on ollut Mille-niminen tuotesarja. Magneetin sisällä on todella rajun kokoinen neljän tuuman puhekela! Ennen kaikkea tämä on kokoluokassaan todella iso, sillä vastaavaa kokoa käytetään yleensä vasta paljon isommissa ja enemmän äänenpaineeseen suunnatuissa elementeissä. Ensimmäiseksi tuotepakkauksen avaamisen jälkeen huomio kiinnittyy elementin suurehkoon painoon kokoluokassaan ja nopeasti sen paikallistaa magneettiin, tosin mikään muu ei subwooferissa oikeasti paina. . Elementin asennukseen liittyvät havainnot olivat käsittämätön tiivisteen puute joko integroituna tai paketissa erillisenä. Toisaalta en siitä paketista hirveästi haluaisi maksaa, nytkin minulla on kellarissa Geneneksi Absolutesarjan hienot puulaatikot pahvilaatikoissa, mutta jotenkin en näe myyväni Elementti on todella hyvin viimeistelty. A UTO S OUND. Viimeistely on oikein asiallista ja mukavan pelkistettyä rungon osalta, vain magneetti oikeastaan kielii kalliimmasta hintaluokasta. Ainoastaan "perinteiset" lattaliittimet pistävät tässä hintaluokassa hieman silmään. Itselleni merkki on myös henkilökohtaisesti huomattavan tuttu, sillä ollessani töissä Tele-Tukulla, Hertzin tuotteet olivat valikoimassa ja autohifi n tuotepäällikkönä tutustuin merkkiin perusteellisesti. Paketin mukana tulee vain pienehkö ohjevihkonen ja elementti on pakattu muutenkin hintaluokassaan vaatimattomasti. Tässä sarjassa yhdistyy kaikki se tietotaito ja tekninen osaaminen niin valmistamisessa kuin mittauksissa, mitä Eletromediakonserniin kuuluvalla yrityksellä on. Magneetti on kuin se olisi lainattu jostain vähintään kaksitoistatuumaisesta äänenpaine-elementistä. Kotelot ja asennus Elementille teetettiin Low & Loudin autohifi asentalossa maahantuojan suositusten mukaiset koteloaihiot, sekä suljettu että refl eksi. Kotelot viimeisteltiin testikuntoon testaajan toimesta, eli refl eksiputki kiinnitettiin ja mitoitettiin, sekä tehtiin muita viilauksia. Voittaja EISA-voittajat valitaan eurooppalaisen lehdistön näkemysten mukaisesti ja välillä on tuntunut, että voittajat tulevat jopa katteettomilla lupauksilla. . Niiden kiinnitys on kuitenkin toteutettu äärimmäisen laadukkaasti. Elementin runko on todella avoin kartion takana, jota voidaan pitää hyvänä seikkana äänenlaadullisesti, sillä näin ei kartion takana synny heijastuksia. Muotoilu ja kokoluokka ovat todella jotain poikkeavaa. Kartio on toki eksoottinen markkinoilla oleviin verrattuna, mutta Hertzin tapauksessa muotoilu on hyvinkin pitkään jatkunut taito ja perustuu mittauksiin, jolla ehkäistään haitallisia värähtelyitä. Samassa konsernissa on myös Audison, joten osaamista löytyy talon sisältä myös aivan huipputuotteisiinkin. Ja vieläpä kun huomioidaan magneetin olevan neodymium-tyyppinen, niin se on oikeasti todella poikkeuksellisen suuri verrattuna oikeastaan mihin vaan elementtiin. Meillä on käytössämme vuosikausien ammattitaito ja tällä kertaa allekirjoittaneen vankka työkokemus asennusten parista, sekä noin 20 vuoden ura autohifi kilpailujen kuuntelutuomarina laitetaan peliin. 469,90 € SUOSITTELEMME . Selkeästi jotain on tehty todella hyvin. .
Matalat tuntuvat ja pitkän nuotin jälkeen jaksaa potkaista oikein mainiosti. Sitten kun siitä käännetään ruuvia isommalle, ei vain tule rajaa vastaan, toisto pysyy edelleen mallikkaana. None potkii niin kovaa, että kattoverhoilu ja kattovalo pärisevät jo ihan ”järkevällä” äänenvoimakkuudellakin. Nyt sitä matalaa toistuu aivan järkyttävä määrä ja vieläpä oikein hyvällä tarkkuudella. Bruce ja Mikko kuulostavat sävykkäämmiltä ja toistossa on enemmän auktoriteettia. Tämä pärjäisi todella monessa testissä erinomaisesti, omassa kokoluokassaan varmaan yksi parhaista, mitä olen kuunnellut. Ja muutenkin kyllä ansaitsee EISA-voittonsa! Ei ehkä absoluuttisesti kaikkein hifein, mutta ehdottomasti hauskin 8-tuumainen piiitkään aikaan. Varsinkin nuottien alun voima tulee todella mainiosti esille. A uto S ound 85 elementtejä laatikossa, vaan auton mukana. Jokaisesta nuotista jää sellainen vaikutelma, että reserviä riittää vielä hurjempaankin. Nyt oikein hyvä. Ei ole lennokkuutta ja leikkisyyttä, vaan sellaista heavymäistä paahtoa. Todella paljon herkempi, ääntä lähtee samoilla asetuksilla suurin piirtein se kuusi desibeliä ja ehkä vielä muutama enemmän kuin suljetussa. Tasojen nosto oli yhteensä viisitoista desibeliä. Se ihan matalinkin nuotti toistuu oikein hyvin, tosin nyt joudutaan äänenvoimakkuuden suhteen sinne normaalin asetusten tienoille. Vaatii äänenvoimakkuuden nostoa, normaalilla ei niinkään vakuuta, tuntuisi normaalilla äänenvoimakkuudella olevan huomattavan paljon epälineaarisempi kuin kovemmalla. Tämä on aivan takuulla yksi komeimmista 8-tuumaisista autosubwoofereista. Murisee ja Mikolla potkii makeasti. kotelo Suljettu noin 20 litraa (netto), refleksi 30-35 litraa, viritys 36 Hz • Testikotelot Suljettu 20 litraa, refleksi 30 litraa, viritetty 3" putkella 36 hertsiin PARAMETRIT • Fs 40 Hz • Qms 5 • Qts 0,56 • Qes 0,63 • Vas 9,5 l • Xmax 23 mm SULJETTU KOTELO Kuuntelu 56 Hz & -18 dB/okt. Valmistajan läpileikkauskuva paljastaa elementin vankan ja teknisesti hienon rakenteen. Sinänsä samat asiat toistuvat, mutta nyt jotenkin fiilis on parempi. Kookkaalle puhekelalle on toteutettu asiallinen jäähdytys. Toisinpäin sanottuna: normaalin etupään kanssa riittää reippaaseen kuunteluun todella mainiosti! Last Rebelin iso rumpu suorastaan täyttää tilan. Toccata soimaan ja sitten huikaiseva havainto: Subsonic pois ja johan alkaa hauskuus, joka jatkuu saman tien Put On -kappaleella nautiskelulla. Koko kappaleen luonne menee metsään. Potku on napakka ja subbasso toimii kivasti etupään kanssa yhteen, mutta sitä jalkoja liikuttavaa tunnelmaa ei tule, vaikka kuinka nostaisi subbasson tasoa ja/tai äänenvoimakkuutta. Toki high-endin tulee ja pitää tarjota myös fiilistä ja sitä ei pahvilaatikosta ja styroksista irtoa samalla tavalla kuin sametilla tai puiseen myyntilaatikkoon kiinniruuvatulla elementillä. Basistin sävyjä on vain jonkin verran. Metallicasta minulla on epäilykseni… Tuplabasaritkin toistuvat todella kovaa, suoritus on voiman ja äänenpaineen puolelta todella vakuuttava, kappaleesta huolimatta. Subbari testattiin tutussa Honda Civic -testiautossamme, jossa vahvistimena elementille toimi Genesis Dual Mono. Ja se on paljon se. TEKNISET TIEDOT • Merkki Hertz • Malli ML2000.3 • Suositushinta 469,90 euroa • Maahantuoja Simex • Puhelin 09-41500210 • Internetissä www.simex.fi • Tehonkesto 700 W RMS • Impedanssi 4 ohmia • Herkkyys 86 dB • Upotussyvyys 117 mm • Kokonaishalkaisija 217 mm • Asennusreiän halk. Ne pitkien nuottien jälkeiset potkut ovat todella vakuuttavia. Agentsin Jormalla ei ole täysin läsnä, sellaista pientä jälkijättöisyyttä on havaittavissa. Sävyjen kanssa olisi parantamisen varaa. Samoilla asetuksilla Nonen kimppuun ja pientä kovuutta ja ongelman merkkiä saadaan viimein toistoon. Hippo sitten taasen päästää voimavarat esille. 125 mm • Paino 6,120 kg • Opt. Jorma ja äänen matalat sävyt tulivat takaisin, ou jee! Basistilla on erilaisia kieliä ja niistä lähtee erilaisia ääniä. Onneksi pinnoite on sellaista, mihin tina tarttuu hyvin ja siihen siis on mahdollista tehdä pysyvä ja hyvä liitos. Suoritus on jälleen erinomaista hipova, sillä ne sävyt ovat pikkaisen edelleen hakusessa. 185 mm • Magneetin halk. Normaalilla taas vastaavasti kuulen tai oikeastaan aistin sellaisia matalia, joita en ole monesti tällä kappaleella kuullut… Menee ihan leikkimiseksi, eikä tunnu kyykkäävän oikein millään, ihme kapine! Toisto voisi olla ”nopeampi”, vaikka se on nytkin melko kiva, niin se ei riitä Ei mikään pieni hifibasso! Vaan oikea Subbasso! Arvosana: 9 REFLEKSIKOTELO Nyt subsonic mukaan 28 Hz & -18 dB/okt. Addiktoi kuuntelemaan, ja se on asia mitä ei aina saa edes isolla rahalla. Rammsteinillä lisätään äänenvoimakkuutta sekä subbasson tasoa kunnes rajan tulee vastaan. Tuli kokeiltua melkoinen setti musiikkia ja tämä on vain yksinkertaisesti todella mahtava party-käyttöön. Voimaahan tässä on, tarkkuutta ei nyt ihan kympillä. Toccata toivon saavuttavani suorituskyvylle selkeät rajat, fysiikan lakeja ei vain voi kumota. Arvosana: 9 ½ KUUNTELUARVIOT V-cone kartio on Hertzille tyypillisesti valmistettu ruiskuvalamalla ja siinä ei ole erillistä pölykuppia. Ei ylipäästöä. Millään näistä ei sitten loppujen lopuksi oikeasti ole äänenlaadun kannalta merkitystä. Hippo on heti alusta alkaen kertaluokkaa sävykkäämpi ja vapautuneempi. Sitä ei tule millään järkevillä asetuksilla! Toistaa oikeasti mahtavasti ja saavutettava äänenpaine on vakuutta vaikka kymmenentuumaiseksikin. Seuraava huomio on melko vaatimattomat liitinterminaalit, jotka ovat tyyppiä "purista abiko ja tee huono liitos". Bass I Love You -kappaleella saan toiston karkaamaan kovalla äänenvoimakkuudella. Rammsteinillä toistossa on nyt sellaista auktoriteettia, että tuntuu. Ja pitääkin tuntua, todella hyvä! Matalat pyyhkäisyt menevät oikeasti matalalle ja kun bändin veivaus alkaa, niin menoa vain paranee. Aerosmithillä ei vaan sytytä, vaikka äänenvoimakkuutta nostaisi tai tasoakin nostaisi. Junior Wells on turhan paksua höttöä. Junior Wells sen sijaan kuulostaa varsin kivalle, nyt kappaleessa on sitä kaivattua leikkisyyttä. Tosin pikkaisen nyt tulee vastapalloon korostumaa sinne 45-50 hertsin tienoille. Toisto on kokonaisuutena nopeampi ja musikaalisempi. Aerosmithillä sitten rokki soimaan ja nyt pitäisi olla tunnetta ja mäiskettä toistossa, joka innostaa kuuntelemaan. Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata + erilliset bassobiisit: Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire KUUNTELUMATERIAALI. Metallica on hieman kumiseva, mutta nopea. Huomion arvoista oli, että eristeet eivät sulaneet pienestä lämmityksestä
Merkiltä löytyy äänentoistoa myös kotiin ja veneisiin, mutta autohifi on kuitenkin se juttu josta suurin maine on saavutettu. 229 mm • Magneetin halk. , HIFIMERKIN JL Audio HO110-W6v3 porttikotelo oombo ! 699 € J L Audio on profi loitunut todella vahvasti vain ja ainoastaan äänenlaatuhifi ä valmistavaksi perinteikkääksi yritykseksi. Pelkän elementin suositushinta on Havainnollinen kuva rakenteen selvittämiseksi. Kotelon malli on mukavan erilainen, elementin sijaitessa pitkulaisen laatikon päässä. Suositushintaa komeudella on 699 euroa, pelkän elementin maksaessa 150 euroa vähemmän. Kyseessä ei ole valmiskoteloista puhuttaessa mikään edullinen tuote, joten lupa on odottaa tavallista enemmän. kotelo Suljettu 15,57 litraa (netto), refl eksi 21,2 litraa, viritys 39 Hz • Testikotelo Refl eksi, tilavuus noin 20 litraa KOTELON TIEDOT • Mitat Leveys 308 mm, korkeus 356 mm, syvyys 552 mm • Materiaali 18 mm MDF • Paino Elementteineen noin 22 kiloa PARAMETRIT • Fs 30,12 Hz • Qts 0,513 • Vas 23,25 l • Xmax 19 mm lineaarinen , . Refleksiportti antaa kotelolle huomattavasti lisää tukevuutta.. 160 mm • Paino 9,1 kg • Opt. Tarkkuuskoneistetusta MDF-boksista löytyy yksi järeä 10-tuumainen elementti, jolle on tehty refl eksiviritys kaarevasti kotelon sisällä kiertävällä portilla. 86 A uto S ound 86 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Kuunteluarviot: Mika Koponen ja Jani Ilola , . Nimen loppuosasta voidaan heti vetää johtopäätökset, että kyseessä on malliston parempaan ja arvokkaampaan päähän sijoittuva tuote. Saimme kokeiluun HO110-W6v3 -mallinimeä kantavan uutuuskotelon. , TEKNISET TIEDOT • Merkki JL Audio • Malli HO110-W6v3 • Suositushinta 699 euroa • Maahantuoja Simex Oy • Puhelin 09-41 500 200 • Internetissä www.simex.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 2 x 600 W RMS • Impedanssi 2 x 4 ohmia • Herkkyys 82,7 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 175 mm • Kokonaishalkaisija 267 mm • Asennusreiän halk. Elementti JL Audio 10W6v3-D4 on todella upean näköinen 10" elementti
Subbasson tasoa voi nostaa kaikki 15 desibeliä, eikä laatu kärsi yhtään, koska se on paineauton tasoa. Kotelo on valmistettu 18 mm MDF-levystä. Levyä tutkimalla huomaa, että se on rakenteeltaan selkeästi perinteisiä "kiinahuttuja" tiiviimpää ja kovempaa. Kotelo on valmistettu CNC-koneistetusta, varsin laadukkaan tuntuisesta 18 mm MDF-levystä. Brucella buustailee. Haluton toisto. Voimaa ei ole edelleenkään tasaisesti. Myös ulkonäkö miellyttää ainakin toimittajaa. Painetta tulee reilusti, kokoisekseen suorastaan yllättävän paljon ja kestää pidempääkin rankaisua hienosti. Brucella tarkkuudesta ei oikein voi puhuakaan. Kyllä painetta ja matalaa irtoaa! Centipede kuulostaa sitten lujalla jo siltä, että nyt istutaan bassodemoautossa. Metallican tuplabasareilla vahvistavat, että tätä pitää kuunnella kovaa, silloin toimii! Toccatalla vastoin kaikkea järkeä ensimmäisen kuuntelun jälkeen ylipäästösuodatin pois päältä, tasoa lisää ja alkuun. Vahva veikkaus on, että saattaisi erilaisessa kotelossa soida äänenlaadullisesti paria kertaluokkaa paremmin. Rajattomalla miellyttävämpi, mutta miesäänien matalammat osat muuttuvat pelkäksi huminaksi. Kyllä lähtee! Penkki tärisee ja tukka heiluu. Kestää soittaa kovaa toiston laadun muuttumatta, jonka voinee ajatella kehuna, tai sitten ei. Kotelon sisältä löytyy lisäksi hieman vaimennusvanua sekä pituudeltaan hankalan lyhyet kaiutinkaapelit. Elementtiä oli sisäänsoitettu ennen kuunteluarvioita, mutta huomioiden sen järeys, olisi huomattavasti pidempikin sisäänajo paikallaan. Lynyrd potkii juu eikä kapasiteetista ole puutetta. Potkuakin irtoaa kivasti oikeissa paikoissa, mutta sumutorvimainen yleissoundi kyrpii edelleen. Voi jeesus, kun tulee tavaraa ja tuntuu! Unohdetaan hifi ja siirrytään bassodemoon: Put On ja saatava paine on todella jäätävä ja myös ihan matalimmilla! Bass I Love You asettaa subsonicin takaisin päälle 20 hertsiin ja -12 dB jyrkkyydellä, mutta sitten se hauskan pito voikin alkaa! Centipede ja nyt tuuttaa! Unohda naapurisopu ja siirry nauttimaan! Tulee nimittäin sellainen määrä matalaa ja vakuuttavasti, että oksat pois. Aerosmithin ohuen kuivakkaan soundiin tämäntyylinen toisto tuo tukevuutta, muttei potkua. KUUNTELUARVIO Mika Koponen Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire KUUNTELUMATERIAALI . Hifi nä: 7. Tämän kaliiberin subbarit vaativat helpostikin 100 tunnin soittelut, ennen kuin soundi asettuu lopullisesti uomiinsa. Jos subwooferi-elementti voi olla kaunis, niin tämä on nimenomaan sitä! Herättää pelkällä ulkonäöllään aivan suunnatonta omistushalua. A uto S ound 87 A uto S ound 87 KOKEILUSSA Haluton ja yksinuottinen toisto, voisiko vaihtaa seuraavan elementin. . Hyppylangoilla valitaan käytettävä kuorma. Ei siis tässä kotelossa hifi stelijälle, mutta katu-uskottavaan bassodemotteluun aivan loistava kapine. Kaiutinjohdoille on todella laadukkaat jousikuormitteiset painoliittimet. Ei sinänsä soi kauhean väärin, mutta buustailua ja värittymää on mukana, eikä soundi ole erityisen innostava. Ei kuulosta soittimen tuottamalta luonnolliselta ääneltä, vaan päälle liimatulta bassosignaalilta. Rakenteeltaan kotelo on siis refl eksi, jossa viritys on toteutettu putken sijaan kotelon sisällä kiertävällä 35 x 280 mm portilla. Bass I love you tärisyttää auton peltejä ja kuuntelijoiden sisuksia ja kaikkea siitä välistä. Mielenkiintoinen ratkaisu on myös moottorin pohjassa olevasta puhekelan jäähdytysreiästä pilkottava "jäähdytysplugi". Tämä kokonaisuus on melko herkkä, ääntä tulee reippaasti jo tasolla dB subbassoa. Elementin rakenne on tavallaan hyvin perinteinen, tavallaan taas ei. Vahvistimena kuuntelussa toimi Genesis Dual Mono kahden ohmin monokuormaan kytkettynä, jolloin tehoa oli käytössä vajaa kilowatti. Rammstein toimii potkun puolesta ihan jees, soundi vaan on kovin sössöistä. . Sisäinen kaiutinjohdotus on elementin irrotusta ajatellen vähän lyhyehkö. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freen potkulla tulee selväksi, että kapasiteettiä on hurjempaan luukutukseen kuin mitä testissä vaaditaan. Elementin rakenne on huikean hieno. Toistosta ei tule helppoa vaikutelmaa. Toccata buustaa raivoisasti osaa taajuuksista mutta kestää rankaisua paremmin kuin kuuntelijan korvat. Junior Wells ja homma on eniten tähän mennessä hanskassa sekä toistossa on jo yritystä. Hifi käytössä tämä ei oikein vakuuttanut, vaan toisto oli kaikkinensa sävyltään rasittavan yksinuottinen ja dynamiikaltaan epälineaarinen eli tiettyjä taajuuksia korostava. Mikäli autotallini hyllyt eivät jo entuudestaan notkuisi käyttämättömistä hifi laitteista, niin kiusaus lunastaa tämä testin jälkeen omaksi voisi olla liian suuri... Basso ruhjoo kuuntelijaa ja autoa siten, että olo on jo epämukava ja korvia säälittää. Pörisee ja murisee, toisto ei ole lineaarinen, osa nuoteista selkeästi toisia voimakkaampia. Testaus Kotelo kuunneltiin tutussa testiautossamme, eli Mika Koposen Honda Civicissa. Kotelon kyljessä on perustason naparuuviterminaali. Elementin päällä ei ole mitään varsinaista suojaa. Vähemmän perinteisestä puolesta voidaan mainita jumpperikytkentä, jolla voidaan valita halutaanko käyttöön 2 vai 8 ohmin kuorma. Hipolla alkaa löytyä jopa murinaa, siis sellaista kaivatun kaltaista murinaa. Basisti murisee, mutta basso ei. Vaiheenkääntö auttaa hiukan, mutta sumutorvi tulee silti mieleen, aika yksinuottinen ja laiska. Mikolla samaa ilmenee edelleen. KUUNTELUARVIO Jani Ilola 549,90 euroa ja se kuuluu merkin USA:n valmistuslinjan tuotteisiin. Agentsilla möyryä löytyy, integraatiota ei. Elementin viimeistely on hintaluokan edellyttämällä tasolla. Tosin tällä ei kovin paljoa jalka naputa rytmiä. Äärimmäisen vakuuttava subbari. Sen sijaan jos/ kun volumepotikka on usein käännettynä kaakkoon ja musiikkimaku koostuu paljon bassomateriaalia sisältävästä nykymusiikista tai suoranaisista bassobiiseistä, tämä subbari on ihan omimmalla alueellaan. Junior Wells haukotuttaa, bassossa on jyrinää, muttei juuri sävyjä. Metallica toimii yllättänkin hyvin, vaikka melkoista ryöpytystä onkin. Perinteistä puolta edustaa JL Audiolle ominainen muovikartio ja konstailematon alumiinirunko. Party: 9-, saundi voisi olla parempi. Pituutta portilla on sangen reippaasti (aivan tarkan pituuden mittaaminen ei oikein onnistu). Young Jeezyllä painetta, matalaa ja tärinää irtoa infernaalisesti, mutta kovin kauniilta se ei paikka paikoin kuulosta. Tämä ei ole nopean potkun rocki-subbasso. Testiolosuhteissa tällaiseen on ikävä kyllä erittäin harvoin mahdollisuutta, ellei koteloa sitten saada lainaan pidemmäksi aikaa.. Rajattomalla miesten voima ei ole paikalla. Toisto ei todellakaan innosta, vaikka ei nyt ihan oikeasti väärinkään soi. Kotelon rakenne ja viimeistely ovat perushyvää tasoa. Hipolla pitkän nuotin jälkeen potkaisee kunnolla, muuten toisto on melkoista sössöä. Kotelo Pitkulaisen kotelon harmaaseen huopaverhoiluun on brodeerattu kylkeen merkin logo, sekä teksti "Built in USA". Matalaa bassoa kyllä toistuu, muttei kunnollisesti. Aerosmithin potku ei osallistunut tänä vuonna europliisuihin. Mikolla korostumat värittävät ja vievät iloa. Black Eyed Peasilla tuulilasikin alkaa vatkata. Arvosana kutonen tai ysi, riippuen käytöstä. Eli luukuttaa voi ihan käsittämättömästi. Jormalla puuttuu tilaa ja sävyjä todella rajusti verrattuna Harton TappedHorniin…. Rammsteinin alussa jyrähtää jo lupaavasti! Bändin veivauksesta jää taas voima vajaaksi
275 mm • Magneetin halk. Alpine katsoo tietysti isoa kuvaa, ja mikäli kysyntä on globaalin suuntauksen sijaan vain suomalainen ilmiö, ei toimenpiteisiin ryhdytä. Näin ollen kaikkein suosituimmista elementtimalleista merkistä riippumatta on yleensä lanseerattu jo aikoja sitten myös koteloitu versio. 160 mm • Paino 10 kg • Opt. Kaapelien liitinterminaali on hieman massasta eroava. Autohifi alalla toimivilta maahantuojilta on kantautunut huhuja, että irtoelementtienkin myynti on jälleen taannoisen notkahduksen jälkeen hiukan piristymään päin, mutta siitä huolimatta edelleen valtaosa autosubwoofereista myydään kotelon kera. , VASTAUS KYSYNTÄÄN! V almiiksi koteloidut subbarit ovat tämän hetken trendi. Niinpä Harri ryhtyi itse kehittämään tuotetta, eli lähinnä etsimään sopivaa kotelotoimittajaa. 88 A uto S ound 88 A uto S ound KOKEILUSSA TEKNISET TIEDOT Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Kuunteluarviot: Mika Koponen ja Jani Ilola Koteloitu Alpine SWR-12D4 subwooferi . Alpinea maahantuovan Audio Hellmanin omistajan Harri Hellmanin mukaan valmiskoteloituja Type-R -sarjalaisia on pyydetty valmistajalta jo useiden vuosien ajan turhaan. . Muista paitsi Alpinen Type-R sarjasta. Tällaisen löydyttyä mukavasti EU-alueelta, piti vielä laskea homman kokonaiskustannukset, jotta lopputuotteen hinta saataisiin • Merkki Alpine • Malli SWR-12D4 + BOX • Suositushinta 349 euroa (kampanja 299 €) • Maahantuoja Audio Hellman Oy • Puhelin 02-2437454 • Internetissä www.alpine.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 2 x 500 W RMS • Impedanssi 2 x 4 ohmia • Herkkyys 84,9 dB (1W/1m) • Upotussyvyys 162 mm • Kokonaishalkaisija 320 mm • Asennusreiän halk. 299 €. kotelo Suljettu 25,5 litraa (brutto), refl eksi 53,8 litraa, viritys 4" putki / 33 cm • Testikotelo Suljettu 25 litraa brutto KOTELON TIEDOT • Mitat Leveys 485 mm, korkeus 395 mm, syvyys 280 mm (ala) / 175 mm (ylä) • Materiaali 18 mm MDF • Paino Elementteineen noin 20 kiloa PARAMETRIT • Fs 28 Hz • Qts 0,48 • Vas 46,0 l • Xmax 20 mm lineaarinen KUUNTELUMATERIAALI Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata + erilliset bassobiisit: Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire Elementti on hyvin viimeistelty ja sen rakenne sisältää useita Alpinelle patentoituja ratkaisuja, kuten esimerkiksi edistyneen puhekelan jäähdytyksen
Arvosana hifinä ja käyttiksenä 8½. Aerosmith ja pakko on todeta pienen ja suljetun kotelon rajojen tulevan vastaan sekä into luukuttaa menee siinä samalla. Klassista kuuntelee, ei mitään suuria fiiliksiä, mutta ajaa asiansa. Bassobiisiosastolla soundi on ihan hyvä ja voimakkuuttakin riittää normikäyttöön kivasti, mutta luukutukseen tästä ei oikein ole, alkaa esittää sivuääniä. Näppärän kokoinen, voisin kuvitella viihtyväni tämän kanssa ns. Hipolla toisto ei ole ihan hirveän sävykäs, eli tasapaksuisuutta ilmenee. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Free potkii kivasti ja kapasiteettiä riittää hauskan pitoon. Tukee etupään toistoa ja sävyjä, muttei TappedHornin veroisesti, ei lähellekään. Rammsteinin potkut ovat tukevat ja tarkat, toimii kivasti. Vahvistimena kuuntelussa toimi Genesis Dual Mono kahden ohmin monokuormaan kytkettynä, jolloin tehoa oli käytössä vajaa kilowatti. Kotelon materiaalina toimii 18 mm MDF, joka on varmastikin tässä litrakoossa riittävä, etenkin kun kotelon etulevy on kaksinkertainen. Ihan kaikkein vapautunein soundi ei ole, muttei ollenkaan huono. Liittimien jousissa voisi tosin olla vähän enemmänkin potkua. Mukana on Alpinelle patentoitu magneettirakenne sekä puhekelan jäähdytystä tukeva alumiinirunko, joka mahdollistaa jäähdytysilman tehokkaan kierron. Tästä kielii mm. KUUNTELUARVIOT Kotelo on täytetty melko tarkasti tummalla vaimennusvanulla. Kaiutinkaapeleilla on pituutta ja paksuutta kerrankin järkevästi!. Jorma on hieman poikanen, mutta läsnä. Voimaa tässä riittää ihan kivasti. Buustailu puuttuu aika hyvin. MIKA KOPONEN Onpa pehmeä ja rauhallinen saundi, suorastaan miellyttävä. Liekö kartio hakkaa kiinni suojarautoihin vai mikä lienee. Ajanee kuitenkin asiansa. Todella hyvä lisäys, ei paras hifisubbari, mutta tällä nostaa kuuntelunautinnon kunnon luvuille. Viimeistely on korkeaa tasoa, mukana on jopa kotelon päälle jyrsitty Alpine-teksti ja etulevyssä pieni mallisarjan kertova plakaatti. Rajattomalla oikein kiva, antaa hyvin botnea miesääniin, muttei kuminaa tai huminaa. Myös refleksi on mahdollinen, mutta tällöin optimikotelon koko kasvaa yli puolet suuremmaksi. Agentsilla hieman kevyen oloinen, mutta läsnä oleva. Tällaisenaan se kuitenkin kelpaisi varmasti kaikille normiharrastajille ja miksei vaikka kilpailijallekin normikäyttöön. Elementti Type-R elementtejä on saatavana kahta mallia, 2 x 2 ohmin puhekeloilla sekä 2 x neliohmisilla. Se tekee kaiken hyvin, muttei ihan huipputasolla. käyttöautossa, jos hifistelyt olisivat erikseen. Elementti on ulkonäöltään helposti tunnistettavissa jonkin ison brändin tuotteeksi. Janita rullaa ja soi, muttei vangitse. Toccata toimii varsin reippaalla tasolla oikein maukkaasti. Kotelon sisältä löytyy varsin reipas satsi väriltään tummaa vaimennusvanua. Joka tapauksessa oikein miellyttävä. hintaisekseen erinomainen viimeistely ja todella loppuun saakka mietitty ulkoasu. Juniorin bändillä on menossa mukana vähän draiviakin. Elementin kartio on kevlarilla vahvistettua muovia ja se on jäykkyyden lisäämiseksi valettu yhdeksi kappaleeksi ilman erillistä pölykuppia. Metallica ei erottele, eikä tarjoa voimaa. Testiin ottamassamme kotelossa majaili jälkimmäinen, joka voidaan kytkeä vahvistimeen joko 8 tai 2 ohmin kuormaan. Muuta kritisoitavaa ei mieleen tule, hieno elementti tässä hintaluokassa! Kotelo 12-tuumaisen Type-R:n luvataan toimivan bruttona jo noin 25 litran suljetussa kotelossa. Tukee hyvin etupäätä. Valmistaja on panostanut tämän kyseisen mallisarjan suunnitteluun vähän enemmänkin potentiaaliaan. Basisti on paikalla ja tykkään toistosta. Itse asiassa miellyttää oikeastaan aika paljonkin kun varsinainen soitto alkaa. Millilleen mitoitettu piuha voi olla joskus todella ärsyttävä. Harri myöntää ettei kotelosta Kaarinassa suoritettavan kytkentäja kiinnitystyön jälkeen jää maahantuojalle käytännössä kuin hyvä mieli, mutta mikäpä onkaan tärkeämpää kuin tyytyväinen asiakas. Melkoista viitseliäisyyttä. Testaus Kotelo kuunneltiin maahantuojan toimesta hyvin sisäänajettuna tutussa testiautossamme, eli Mika Koposen Honda Civicissa. Matalammat murisevat kivasti, ei tosin integroidu etupäähän erityisen hyvin. Mikon potku on hieman pehmeä, mutta saundi on muuten napakan ja edelleen miellyttävän oloinen. Potkussa ei ole samanlaista voimaa ja vapautta. Se alin nuotti ei tule samalla voimalla kuin ylemmät, mutta sekin toistuu. Mustalla huovalla verhoillun laatikon toisesta päädystä löytyy asiallinen naparuuviterminaali, josta pystyy vielä valitsemaan käytettävän kaiutinkuorman. Itse olisin tällaiseen toistoon käyttöautossa hyvinkin tyytyväinen. Lähinnä kompakti koko oli suurin syy siihen, miksi valmiskoteloista tehtiin juuri suljetut. Ei toimi alimpien bassojen demottajana, mutta ihan kivasti menisi siinä käyttöautossa ajaessa ja musiikkia kuunnellen. Tämän seikan merkitys tulee ilmi kun elementtiä alkaa kampeamaan kotelosta pois. Type-R kun on sarjana nimenomaan tunnettu melko edullisesta hinnasta suhteessa laatuun, jolloin koteloitukin basso pitäisi saada asiakkaalle vielä kohtuuhintaisena. Ei turhaa buustia tai kumeutta. Rammstein veivaa oikein mainiosti ja tätä jaksaa kuunnella kappaleen loppuun. Arvosana kokonaisuutena 8+. Ei korostele turhia. Tämä subi on sellainen perusmiellyttävä, joka on oikeastaan aika harvinaista. Bassorummussa on hyvä potku. Kaiutinjohtoja varten löytyy vähän erikoisemman näköinen painoliitinterminaali, joka osoittautui kuitenkin varsin toimivaksi. A uto S ound 89 A uto S ound 89 KOKEILUSSA Suomessa tapahtuvan kokoamistyön (siis elementin kytkentä ja kiinnitys koteloon) jälkeenkin järkeväksi. Hippo on tarkka ja jämäkkä, mutta samalla jotenkin myös jälkisointinen. Tiettyyn, ihan järkevään rajaan asti toimii oikein kivasti, muttei omaa mitään ylimääräisiä kykyjä tuottaa hauskaa, toisin kuin JL-Audio, jonka testasimme tätä ennen. Tätä kuuntelee ihan mielikseen. Käytetyn MDF-levyn laatu on perinteistä valmisboksilaatua, eli ei ihan yhtä tiukkaa tavaraa kuin vaikkapa kotimaisesta puutavaraliikkeestä saatava ykkösluokan MDF. Mallisarjasta löytyy tällä hetkellä 10ja 12-tuumaiset subbarit, joissa kotelo vaimennuksineen ja johdotuksineen on hinnoiteltu 100 euron arvoiseksi (laskettuna jutun kirjoitushetkellä voimassaolevan, ja ilmeisesti jatkossa myös suositushinnaksi jäävän kampanjahinnan mukaan). Lynyrdiä tulee vaan kuunneltua, joka on aina hyvän toiston merkki. JANI ILOLA Bruce kuulostaa varsin miellyttävältä. Sisäinen kaiutinjohdotus on harvinaisen laadukas ja kaapelia on pituudeltaan kiitettävästi. Toistossa ei kuitenkaan ole ylimääräistä huminaa tai muuta vastaavaa. Junior Wells jammaa oikein kivasti. Ei hirveän potkukas, mutta kivan kuunneltava. Kun pelkkä elementti kustantaa 199 euroa ja täysin käyttövalmiin verhoillun kotelon kera saman saa 299 eurolla, on tämä asiakkaan kannalta erittäin hyvä kauppa. Tuli kuunneltua loppuun asti ilman tuskaa. Elementin kalvon suojana toimivat metalliset poikkitangot. Aerosmithin biisillä toisto on vähän kevyt perusasetuksilla, mutta basson tason nosto antaa mukavan potkun. Potkaisee pitkän nuotin jälkeen tuntuvasti, mutta potku ei kuulosta vapautuneelta. Harri kasaa subbarit pääasiassa itse, jonka lisäksi jokainen valmis tuote testataan nopeasti ennen kuin se lähetetään jälleenmyyjälle. Jotain puuttuu. Kaikenlaiseen normaaliin musiikin kuunteluun ja kovempaankin soitantaan tämän subbarin voimavarat riittävät kyllä mainiosti ja mikä parasta, hyvällä äänenlaadulla. Mielipide ei juuri muutu kun mättö alkaa. Bassodemotteluun tai painekäyttöön tämä ei sovellu, rajat tulevat vastaan liian pian. Nollatasolla ei tosiaan kuitenkaan paljoa tuo lisää – ei tosin mitään huonoakaan. Mikolla soundi on seurattava ja tukeva. Rajaton menee oikein nätisti, miesten laulussa on läsnäoloa ja auktoriteettia. Toccatalla ei ihan täysin lineaarinen taajuuksien suhteen, eli pientä toistovoimakkuuden muuttumista on havaittavissa taajuuksien välillä, mutta huomionarvoista on, että tämä on poikkeuksellisen vähäistä, suoritus on siis hyvä! Alin nuottikin yrittää
Näin merkki näki päivänvalon, kun Frank McIntosh perusti nimeään kantavan yrityksen Yhdysvaltojen Marylandiin vuonna 1949. McIntoshin autolaitteiden valmistus jäi kuitenkin harmittavan lyhyeksi, sillä käytännössä tuotantomalliston kehityselinkaari oli vain noin seitsemän vuoden mittainen. Siinä missä moni legendaarinen valmistaja suunnitteli ultramatalissa kuormissa toimivia vahvistimia, oli McIntosh aivan omilla uomillaan. Autolaitesarjan suunnittelussa käytettiin nimittäin täysin samaa ajatusmaailmaa, kuin merkin alun päivänäkin ja tavoitteena oli kunnanhimoisesti suunnitella niin hyviä autovahvistimia, kuin vain kuvitella saattaa. Laitteiden myyntiä jatkettiin kuitenkin vielä melko pitkään olemassa olevan malliston turvin, joten varsinaisen myynnin päättyminen ulottaa juurensa 2000-luvun puolelle. Viimeisimpänä aluevaltauksena aivan autolaitemyynnin loppupuolella tehdas siirtyi myös toteuttamaan tehdasvarusteltujen ajoneuvojen valmisräätälöityjä äänentoistopaketteja, joista voidaan mainita esimerkiksi Subarun, Harley Davidsonin ja Ford Motor Companyn kanssa yhteistyössä toteutetut äänentoistoratkaisut. Autolaitesarjan synty Kultaisen 90-luvun aikana syntyi todella monta tänäkin päivänä tunnettua autolaitevalmistajaa, sillä tekniikan kehittymisen myötä autolaitemarkkinat paisuivat vauhdilla ja moni valmistaja halusi kasvavista markkinoista osansa. Tämän ideologian pohjalta myös McIntosh päätti laajentaa osaamistaan autolaitteisiin. Näistä maineikkain kuitenkin on legendaarisen superauto Ford GT40 uusintapainoksen Ford GT:n McIntosh äänentoistopaketti McIntosh Laboratorion tarkkuudesta sulosäveliin! , , . Tältä osin suunnittelussa siis onnistuttiin, sillä täytyy muistaa, että McIntoshin vahvistimien tullessa markkinoille ei vastaavilla arvoilla olevia vahvistimia oltu sitä ennen juurikaan nähty. Ja suorituskyvyn voidaan sanoa olleen erittäin kovatasoinen, sillä yhä edelleen, lähes 20 vuotta myöhemmin laitteet ovat teknisesti mainittuna High End-tasoa, vaikkakin osa komponenteista on tekniikan kehittymisen myötä siirtynyt kantamaan enemmän museonimikkeen leimaa, kuin olemaan viimeisintä huipputeknologiaa. Meitä autohifi stejä kuitenkin kiinnostaa enemmän se, mitä tapahtui, kun McIntoshin historiassa koitti vuosi 1994. Alusta asti ideologia oli kuitenkin hieman erilainen, kuin monella muulla merkillä. , , .. K uten monen muunkin valmistajan kohdalla, löytyy myös McIntoshin takaa yksi henkilö, jolla oli kunnianhimoinen ajatus valmistaa paras mahdollinen kuviteltavissa oleva vahvistin kotikäyttöön. 90 A uto S ound 90 A uto S ound KOKEILUSSA Teksti: Tom Hietaharju Kuvat: Tom Hietaharju, Juha Tuominen ja Eddie Soesanto KLASSIKKOHIFIÄ ESITTELYSSÄ OSA 12. Ensimmäinen kaupallinen tuote syntyi samana vuonna, kun maineikas 50-W1 rullasi tuotantolinjalta ulos. Vuosien vieriessä McIntosh haki lukuisia patentteja valmistusmenetelmilleen ja tuotteiden muotoilu, sekä ulkoasu alkoi saamaan piirteitä, joita löytyy nykyajankin laitteista. Alun pienimuotoinen toiminta kasvoi kuitenkin nopeasti ja merkki saavutti vankkaa jalansijaa todellisten musiikkiharrastajien keskuudessa. Tehoa piti olla tarpeeksi vaativaan kuunteluun ja suorituskyvyssä säröarvojen täytyi olla minimalistisen pienet. Erityisesti äänenlaatua ylistettiin lähes poikkeuksetta jokaisessa uudessa mallisarjaan tulleessa tuotteessa. Suunnittelun pääpiirteinä oli myös kaksi tärkeää kivijalkaa. Alunperin suoraan asiakkaiden tarpeisiin kehitetty tehokas ja pienisäröinen kotivahvistin loi vankan perustan merkin maineelle ja on tunnusomaista McIntoshille tänäkin päivänä. , . Sarjaa lanseerattiinkin aikoinaan kuluttajille legendaarisella myyntilauseella: "We put more than our name in trunk"
Kaksi ohmia oli myös alin suositeltu kanavakohtainen kuorma. Vaihtoehtona yleisesti oli etsiä tuotantokustannustehokkaampia ratkaisuja valmistusmenetelmiin, tai säilyttää ylpeytensä ja keskittyä valmistamaan niitä laitteita, joille vielä löytyy kysyntää. Tarkkoja lukuja valmistettujen yksilöiden määrästä ei ole tarkkaan tiedossa, mutta joka tapauksessa suosion erosta kielii se, että juuri laatukomponentteja on netissä myynnissä hyvinkin, mutta heikompaa suosiota nauttineet kaiutinsarjat tuntuvat kadonneen tehokkaasti. McIntoshin autolaitemallistossa erityisesti vahvistimet ansaitsevat syvempää tututstumista ja niistä voidaankin helposti poimia niitä arvostetuimpia malleja tarkempaan esittelyyn. Näin kävi myös McIntoshin kohdallakin. Nykyaikana kuulostaa kovin kummallisilta valinnoilta, mutta parikymmentä vuotta sitten elementtien toistokäyrät poikkesivat melkoisesti nykyisistä, joten hyötyvastinetta näille toiminnoille on etsittävä menneistä ajoista. Ristiriitainen mallisto Vaikka McIntosh loikin lyhyen autolaitetuotannon aikana timantin kovan maineen huippuäänisten vahvistinten valmistajana, oli kaiutinmallisto siinä mielessä tavallaan suppea, ettei kuluttajille tarjottu mahdollisuutta valita haluamaansa tasoa laadun suhteen. Siltakytketyn kanavaparin tehoksi ilmoitettiin 400 wattia jatkuvana neljän ohmin ollessa minimikuorma. Pienin oli 5,25 tuumaa ja seuraava koko oli 6,5 samaista yksikköä. Päätteen sai haluttaessa myös siltakytkettyä ja perinteinen konfi guraatio 4/3/2 kanavaa oli helposti toteutettavissa. Varsinaiset portaattomat tasonsäädöt ovat kanavakohtaiset, eli jokaiselle neljälle kanavalle on omansa. Kolmas valittava toiminto oli ylimääräisen RCA-lähdön toiminnan määritys ja se, mitä taajuuksia sen haluttiin toistavan. Muita huomionarvoisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi lämmön mukaan säätyvät, kaksoispuhal. Yksinkertaisesti 2000-luvun mukanaan tuomat haasteet ja autohifi n halpeneminen Kiina-ilmiön myötä tuottivat monelle laatuvalmistajalle ongelmia. Vielä tänäkin päivänä McIntoshin autovahvistimet ja soittimet ovat erittäin haluttua tavaraa ja niitä tuntuu liikkuvan käytettynä melko hyvinkin markkinoilla, sillä lyhyestä valmistusajasta huolimatta todellinen valmistusmäärä lienee kuitenkin ollut kohtalaisen suuri. Säädöt olivat kuitenkin melko karkeat, sillä kytkinkäyttöisissä säätimissä oli vain kaksi vaihtoehtoa, 80 ja 120 hertsiä. McIntoshin MC431:sen valmistusvuosien aikoihin tehdas tarjoili lisävarusteena myös valinnaisia taajuuskorjausmoduleita, joilla haluttuja taajuuksia pääsi paremmin säätämään ja niiden myötä myös korjausmahdollisuuksia eri taajuuksille tuli lisää. Muina ominaisuuksina voidaan mainita muun muassa sisäänrakennettu jakosuodin alija ylipäästösäädöillä. Vakiovarusteena mukana oli myös kytkintoiminen taajuuskorjain, jolla 150 hertsin taajuuksia voitiin laskea ja 45 hertsin taajuuksia korostaa. Kolmas erillissarjamalli oli harvinaisempi versio 6x9-tuumaisesta tarjoten irtodiskantit ja jakosuotimet. Eikä se välttämättä huono ratkaisu ollut ollenkaan, sillä kotilaitepuoli elää ja kukoistaa edelleen. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos halusi rakentaa laitteistonsa kokonaan McIntoshin tuotteilla, oli tarjolla huippuluokan äänilähteet ja niiden jatkoksi siihen aikaan vertaansa vailla olevat vahvistimet, mutta näiden rinnalla kaiuttimet edustivat lähinnä tavallista keskihintaista kastia. A uto S ound 91 A uto S ound 91 KOKEILUSSA 2000-luvun puolessa välissä. Autohifi n kulta-aikana eli 90-luvulla McIntoshin laitteet olivat kuitenkin suhteellisen kalliita ja tämä saattoi olla yksi syy siihen, että valmistus ajettiin hiljalleen alas. Tehoa oli tarjolla 100 wattia kanavaa kohden neljän ohmin kuormalla ja tehojen luvattiin tuplaantuvan kahden ohmin kuormaa käytettäessä. McIntoshin lyhyenä, mutta tehokkaana valmistusaikana ehdittiin kuitenkin esitellä yllättävän kattava mallisto, sillä esimerkiksi vahvistimia oli kaiken kaikkiaan tarjolla 13 erilaista mallia, joista neljä oli sisarmalleja käsittäen legendaariset sinihehkuiset tehomittarit, perusmallien ollessa varustettuna paksulla lasikannella ja siinä olevalla McIntoshin logolla. Taajuuskorjaimen toiminnot pystyi kuitenkin ohittamaan. Kaiutinpuolella tarjolla oli subwoofereita kattaen perinteiset koot 8,10 ja 12 tuumaa, sekä kolme erillissarjamallia, jotka erosivat käytännössä vain kokonsa puolesta. McIntoshin autolaitemallisto sisälsi käytännössä kaiken kattavan äänentoiston rakentamiseksi, sillä mallistossa oli tarjolla myös CD-soittimet ja vaihtajat, monipuoliset taajuuskorjaimet ja niiden ohjaimet, kattavilla säädöillä varustetut jakosuotimet ja autokaiutinmallisto. McIntosh MC431 Yksi helpoimmista tänäkin päivänä löytyvistä myynnissä olevista malleista lienee McIntoshin MC431. Eivätkä ne koskaan edes oikein vakuuttaneetkaan alan harrastajia. Tämä suhteellisen kookas nelikanavainen vahvistin oli tuotannossa aika lailla autolaitesarjan synnystä lähtien. Kanavamääräisesti kuluttajille oli siis tarjolla laaja kirjo aina monovahvistimesta jättikokoiseen kuusikanavaiseen saakka. Erillissarjojen vaihtoehtona oli myös normaali koaksiaalimallisto, joiden tuumakoot vastasivat erillissarjamallistoa
Mukaan lukien harvinainen Clarionin HXD2 CD-soitin. Mutta omistamisen halua jos mitä se kyllä herättää. Samoilla kaiuttimilla tuli kuunneltua Genesistä, Soundstreamia, Braxia ja Butler Audiota. Kun lempilevyistä löytää uusia yksityiskohtia niin pitkätkään automatkat eivät ala aiheuttaa kuunteluväsymystä. Ja myös tämän tehojen ilmoitetaan tuplaantuvan kuorman pudotessa neljästä ohmista kahteen. Allekirjoittaneen silmiin on osunut tähän asti vain yksi kappale myynnissä olleita MC4000M lankkuja, joka sekin tosin myytiin heti. Läsnäolo oli konkreettinen ja stereokuva iso, sekä jäsentynyt kaikilta osin ja esitystilassa oli mukavasti ilmaa. Testipenkissä oli koteloidut Fluxin kaiuttimet ja akkupatterista päätellen virtaakin oli tarjolla riittävästi. Jakartalainen autohifi harrastaja Armeinsyah kuuluu niiden onnellisten joukkoon, jotka saavat ajella päivittäiset työmatkansa nauttien McIntoshin vahvistimen tuottamista sulosävelistä. Miehen vuoden 2005 Toyota Vioksen takaluukkua koristaa kuusikanavaisen lippulaivamalli MC4000M:n pienempi versio. Arvoasteikolla yhdestä kymmeneen Armein vakuuttaa McIntoshin olevan yhdeksikön arvoinen ja hän vertaakin äänenlaatua lähinnä vanhempiin Genesiksen vahvistimiin. Todella vaivaton soundi. Lähinnä MC4000M on etsintälistalla. Kaikki liitännät olivat luonnollisesti kullattuja. Ei McIntoshia McIntosh MC440M ja Indonesia Allekirjoittaneella on ollut mahdollisuus päästä hivelemään monia kultaisen 90-luvun hienoja autolaitehelmiä, sillä Aasian markkinoille näitä eksoottisempia ja kalliimpia laitteita on tuotu yllättävän paljon. 92 A uto S ound 92 A uto S ound KOKEILUSSA timilla varustetut tunnelijäähdytykset, kaksikertaiset MOSFET PWM virtalähteet ja monimuotoiset suojaustoiminnot. Myös Armeinin vahvistin on varustettu sinihehkuisilla tehomittareilla. Ollut itse asiassa jo jonkin aikaa. Tämän pienemmän kuusikanavaisen kanavakohtaiset tehot ovat 50 wattia neljään kanavaan ja 100 wattia kahteen tehokkaampaan kanavaan. Armeinin auton asennukset on hoidettu Cartens Autosoundissa Jakartassa ja samaisesta liikkeestä on miehen omistukseen lähtenyt muitakin huippuluokan komponentteja. Lauluja kasvoi oleellisesti ja dynamiikka välittyi kontrolloidun tiukasti. Soundissa oli todella paljon helpon tuntuista voimaa. Ensi alkuun McIntosh ei edes ollut haluttujen laitteiden listalla kovinkaan korkealla, mutta koska myyjät olivat kovin auliita esittelemään tuotteitaan ja tarjoamaan myös paikan huomioiden yllättävän laadukkaan koekuuntelumahdollisuuden, tuli tartuttua tilaisuuteen. Ei veitsen terävästi, mutta niin helpon tuntuisesti. Tämän päätteen sisarmalli oli McIntosh MC431M, joka oli muuten vastaava, kuin ilman M-loppumerkkiäkin oleva, mutta perusmallin paksusta lasista valmistettu ja McIntosh logolla varustettu koristekansi oli korvattu vastaavalla, mutta siihen oli upotettu merkin kotilaitteista tunnusomaiset sinihehkuiset nopeasti reagoivat tasomittarit. Ja kun miehen mietteitä ja tulevaisuuden ajatelmia kysytään, on vastauksena hankkia lisää McIntoshin laitteita. Viimein oli McIntoshin vuoro. Itse asiassa olin jo asennoitunut hankkimaan Genesiksen, mutta leuka loksahti auki, kun ensimmäiset nuotit kajahtivat ilmoille. Juuri tästä syystä McIntosh oli selvä valinta Armeinin autoon ja se vastaakin yksistään auton etupään kolmitiesarjan soittamisesta. Armein kertookin, että hyvän äänentoiston viehätys tulee musiikillisessa nautinnossa. Virtalähteitä tästä löytyy kaksin kappalein ja on siltä osin saman kaltainen nelikanavaisten mallien kanssa. Hinnasta huolimatta.. Mies arvostaa luonnollista ja tarkkaa äänimaailmaa. Aiemmin ei nimittäin ollut tullut kuunneltua yhtäkään tämän maineikkaan valmistajan vahvistinta, joten siltäkin osin kiinnostus oli suuri. Neljän suora vakuutti kaikilta osin, mutta Soundstream putosi pois selkeästi joukosta tummemmalla soundillaan. Ylimmät taajuudet eivät kuitenkaan olleet tumput eivätkä tummat, vaan analyyttiset ja sävykkään erottelevat. Euroiksi muutettuna pyyntihinta oli noin 1500, eli ihan halvasta legendasta ei voida puhua. Genesis oli mehukas ja sävykäs, Brax tarkka ja tiukan kontrolloitu. Mittarit veivät myös tilaa koristekannen alta, joten tätä monien mielestä näyttävämpää versiota ei ollut mahdollista varustaa jälkiasennettavilla taajuuskorjausmoduleilla. Tämä kuusikanavainen MC440M on muilta ominaisuuksiltaan, kuin muutkin mallisarjan vahvistimet, eli mittausarvoiltaan huippuluokkaa. Tämän päätteen hankinta tuli allekirjoittaneella eteen oikeastaan vähän sattumalta, sillä Indonesiasta löydetty käytettyjen laitteiden markkinapaikka osoittautui varsinaiseksi kultakaivokseksi hieman erikoisempaa laitetta hakevalle. Butler Audiossa taas oli paljon ilmaa stereokuvassa, mutta sen kontrolli jätti hiukan pyöreän ja pehmeän vaikutelman. Mutta mikä teki syvimmän vaikutuksen oli se tietynlainen putkimainen lämpö ja pehmeys, joka teki kuuntelusta hyvin miellyttävää. Myyjä myös lupautui vaihtamaan vahvistimia halutuiksi, jotta varsinaista vertailutestiä pääsi suorittamaan. Armein myöntääkin, että hänen omistamansa pienempi kuusikanavainen oli vain välietappi kohti lopullista laitetta, eli sitä legendaarisinta jättikokoista kuusikanavaista. Myös McIntoshia löytyy hyvin käytettynä ja ainakin Euroopan markkinoihin verrattuna niitä on tarjolla jopa runsaasti
Ja se autolaiteosaaminen, jota tehdas maailmalle väläytti, tuotti elämään jotain, josta merkki tullaan muistamaan. A uto S ound 93 varmastikaan voi kutsua parhaaksi kuulemakseni vahvistimeksi, mutta hyvin korkealla se arvoasteikossa on. Painoa tällä massiivisella laitoksella oli yli 20 kiloa! Kokoon nähden tehoilmoitukset olivat myös vakuuttavat, sillä neljään kanavaan valmistaja ilmoitti 100 wattia kanavaa kohden ja kahteen tehokkaampaan kanavaan 300 wattia kumpaiseenkin. Jokaista yhdistää yleensä juuri se yksi ja sama seikka. "Varsinkin luvatut tehoja mittausarvot olivat juuri sitä, mitä olin hakenutkin uuteen projektiini. Juhan ja McIntoshin tiet kohtasivat vuonna 2004, kun uusi Chrysler Sebring siirtyi miehen omistukseen työsuhdeautona. Kerran oli mies ja oli unelma. Jos soittimeen laittoi hyvin tuotettua ja äänitettyä musiikkia, se toistui taivaallisen hyvänä. Äärimmäisen maineikas. Näin on paljon helpompi valita juuri ne tuotteet, joiden äänenlaatu vastaa omia tarpeita ja mieltymyksiä. Tämä klassikkohifin artikkelisarja on tehnyt meille tutuksi monia menneen aikakauden autolaitehelmiä. Kokonaisteho oli kahden omin kuormalla siis tasan 2000 wattia, mikä yhä edelleen on kuusikanavaiselle vahvistimelle äärimmäisen harvinaista. Mutta annetaanpa Juhan omin sanoin kertoa kuuntelukokemuksistaan.. Neljän ohmin kuormalla kilowatin tuottava McIntosh taas ei leikannut. Päin vastoin. On helpompaa kuunnella vain hyvin tuotettua musiikkia, sillä huonolaatuisessa virheet paljastuvat armotta analyyttisen äänenlaadun vuoksi. Ja se on myös ominaisuuksiensa vuoksi äärimmäisen haluttu keräilykappale, joten sellaisen omakseen haluavan on varauduttavan raottamaan lompakkoaan hieman reilummin, mikäli sellaisen jostain sattuu käytettynä löytämään. Kotiin lähtiessä kainalossa oli painava paketti ja kasvoilla tyytyväinen hymy. Legendaarinen valmistaja. Tuohon aikaan mahtuu paljon maineikasta historiaa. Kahteen ohmiin tehojen luonnollisesti myös tässä mallissa ilmoitettiin tuplaantuvan. Se on niissä sen ylpeyden vuoksi, jota on voitu tuntea, koska kerran haluttiin tehdä vain parhaita kuviteltavissa olevia autovahvistimia. Kysyttäessä varsinaisia valintakriteerejä, mainitsee Juha sen, miten vahvistimen jyhkeä ulkoinen olemus miellytti. Tämä jättiläinen oli aikoinaan myös kallis vahvistin, sillä sen suositushinta oli noin 4000 dollaria, joka oli todella paljon rahaa autovahvistimesta lähes 20 vuotta sitten. Ja koska kuori oli suurempi, pystyi tämän varustamaan jälkiasennettavilla taajuuskorjausmoduleilla. sä on A/B luokassa toimiva laite. Muu varustelutaso oli lähes sama, kuin MC431 nelikanavaisessakin, mutta tämä kuusikanavainen lippulaiva piti sisällään nelinkertaiset MOSFET PWM virtalähteet. Kuusikanavainen todella massiivisen kokoinen laite oli mitoiltaan lähes 90 senttimetriä pitkä, jääden tuosta tasaluvusta vain noin kolmisen senttiä. Todella yllätyksetön. Oli se vain aika peto vahvistimeksi!" Juhan kaihoisiin muistelmiin on helppo yhtyä, sillä monet käyttäjäkokemukset kertovat juuri samaa näiden legendaaristen päätteiden äänenlaadullisista ominaisuuksista. Samaan hengenvetoon mies vielä toteaa, että pääte painoi sen verran, että juuri ja juuri sen kykeni yksin kampeamaan tavaratilaan asennusvaiheessa. Mutta se logo ei ole niissä vain näön vuoksi. Pääte puhalsi watteina ulos aivan kaiken, mitä sille tarjoiltiin. Tähän samaiseen McIntoshin MC4000M lankkuun liittyy myös autohifiurani ensimmäinen subbarin rikkoutuminen. Nyt tänään, lähes 20 vuotta myöhemmin ne elävät yhä voimakkaina tuottaen edelleen musikaalista nautintoa niille, jotka McIntoshin harvinaisuuksia onnistuvat käsiinsä saamaan. Kun koko komeus oli vielä varustettuna sinihehkuisilla analogisilla tehomittareilla, voitiin hyvällä syyllä puhua myös esteettisen kauniista vahvistimesta. Lisäksi kun mitatkin sattuivat olemaan sopivat ja pääte istui tavaratilan iskaritolppien väliin juuri ja juuri, ei valintaan tarvinnut kahdesti miettiä. Mutta tällä kertaa niin ei käynyt, vaan subbarin liikerata yksinkertaisesti loppui kesken ja ripustukset antoivat periksi ja repesivät. Tuote edustaa parasta osaamista joka suhteessa ja se poikkeaa muusta mallistosta oleellisesti. Yhä vielä tänäkin päivänä. Aiemmin omistamani Tube Driver tuntui korjaavan vähän heikompilaatuisenkin äänityksen kuuntelukelpoiseksi ja leikkasi myös nätisti, jos tehot loppuivat kesken. Jopa huippuharvinaisia sellaisia. McIntosh on yksi näistä. Vaikka laitteen äänenlaatu muuten olikin huippuluokkaa, mutta joskus se ei vain yksin riitä, sillä tehoakin tarvitaan ja varsinkin silloin, jos joskus mielii kuunnella lempimusiikkiaan vähän reilummalla äänenvoimakkuudella. McIntosh MC4000M Yleensä jokaisella valmistajalla on mallistossaan tuote, joka nimetään lippulaivamalliksi. Varsinkin kun kyseesTuomisen mietteitä merkistä "Kun sain työsuhdeautoni asennukset viimein valmiiksi ja kaikki paikoilleen, oli aika kokeilla minkälaisia elämyksiä McIntosh kykenisi tarjoamaan. Hyvin useinhan on niin, että subbari poltetaan liian vähällä teholla ja siitä johtuvalla kasvaneella säröllä. Ei sitten millään. Ja kun ottaa huomioon laitteen 20 vuoden iän, voidaan saavutusta pitää kiitettävänä. Suomen markkinoille oli rantautunut ainakin yksi kappale ja sen ensimmäinen omistaja myi vahvistimen projektin päätyttyä AutoSoundin lukijoillekin tutulle Tuomisen Juhalle. Mutta sama myös tietysti toisinpäin, eli siinä mielessä tuli mieleen vanhan kansan kommentit hifismin kirouksesta. Parhaiten juuri McIntoshin kohdalla tämä käsite osuu MC4000M vahvistinmalliin. Kaupathan siitä syntyi", muistelee Juha. Leveyttäkin on kunnioitettavat reilu 30 senttiä ja paksuuttakin yli seitsemän senttiyksikköä. Juha muistetaan intohimoisista projekteistaan ja erityisesti niiden erikoisista toteutuksista käytössään oleviin autoihin, sillä yhä edelleen varttuneemmat harrastajat muistavat esimerkiksi dipolitoimiset keskiäänikotelot kojelaudalla, tuplasubbarit, jotka oli toteutettu vaimennetulla freeair periaatteella, sekä High End-tyyliin rakennettu, pienikokoisista kondensaattoreista tehty patteristo jännitepiikkejä tasaamaan. Myös muut mittausarvot olivat McIntoshille tyypillisesti huipputasoa ja säröarvot äärimmäisen pienet. Eikä se ihan pieni summa vieläkään ole. Ne jäivät elämään tuleville sukupolville osoituksena siitä intohimosta, jota entisaikojen valmistajat tunsivat tehdessään unelmistaan todellisuutta. Niiden ulkonäkö ei kummastuta. Kulta-aikojen kultausta Kaksi vuosikymmentä ja sen molemmin puolin. Kun kyselin Juhalta tarkemmin laitteen äänenlaadullisia ominaisuuksia, oli sanomattakin selvää, että McIntosh oli tehnyt mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Heti ensi nuoteista lähtien huomasin, että soundi on juuri sellainen, kuin sen voisi näillä suoritusarvoilla kuvitella olevankin. Niitä ei ikä paina. Vain näin muutamia mainitaksemme. Jälleen kerran erinomainen opetus siitä, että hankittavia laitteita olisi hyvä päästä kuulemaan ennen ostopäätöstä. Ja moni niistä on säilynyt aina meidän päiviimme saakka. Se antoi kaiken ulos puhtaana ja voimalla, koska tehoa riitti. Se ei missään kohden rykinyt, ei muuttanut varsinaista soundia, eikä tehnyt sitä pehmeäksi tai kovaksi. Samaan aikaan oli myös aika uudistaa autohifikattausta ja edellisissä projekteissa palvellut Butler Audion Tube Drive vahvistin alkoi tuntumaan hieman liian tehottomalta antamaan tarpeeksi potkua ja dynamiikkaa subbarikäyttöön. Eikä fyysinen koko siitä ainakaan helpompaa tehnyt, mies naurahtaa. Mutta mikä hienointa, ne unelmat eivät jääneet vain unelmiksi. Monta huippuhienoa ja legendaarista McIntosh autolaitetta, joista jokaista koristaa goottilaisen taiteellinen valmistajan logo. Tästä syystä myös sen myyntimäärät jäivät tavallista mallistoa pienemmiksi
Kaapelin toisessa päässä suojavaippa ei saa koskettaa liittimen pintaa, joten liitosta tehdessä tulee olla erittäin huolellinen. lukittavia liittimiä. Suositeltavaa olisi käyttää tukevia ja kiristettäviä ns. Löysä tai muutoin tarkoitukseen sopimaton liitin voi heikentää äänenlaatua tai aiheuttaa muita ongelmia. 94 A uto S ound 94 A uto S ound TEE-SE-ITSE A utoSoundissa, netin foorumeilla ja harrastajien keskuudessa on testattu useita erilaisia signaalikaapeleita ja kaapeleiden merkityksestä tuntuu olevan monia eri mielipiteitä. Punoksen tarkoitus ei ole toimia signaalijohtimena, joten punos kytketään signaalin lähtöpäästä maapotentiaaliin eli liittimen kuoreen yhdessä signaalijohtimen kanssa. Kaapeleiden kulkusuunta Kaapeleiden sähköinen suojaus toteutetaan yleensä perinteisissä linjakaapeleissa siten, että varsinainen signaali kulkee kahdella johtimella ja näiden ympärillä on kaapelin kuoren sisään sijoitettu metallinen suojapunos. Täytyy muistaa, että laitteiden tekniset toteutukset, komponentit, sisäiset kaapeloinnit, elementit ja niiden sijoitukset sekä suuntaukset vaikuttavat huomattavasti enemmän – puhumattakaan siitä tärkeimmästä eli laitteiston säädöstä. Joissain tapauksissa on jopa ”merkkikaapeleiden” liittimiä avatessa huomioitu, että suojavaipan säikeet törröttävät eristeen välistä koskettaen liittimen runkoon. Kustannuksissa ei budjettiluokassa ole suurtakaan eroa. Kuvatunlaisen signaalijohtimien ja suojavaipan omaavia kaapeleita kutsutaan myös nimellä semi-balansoitu kaapeli, vaikka sillä ei periaatteessa ole mitään tekemistä oikean balansoidun signaalin kanssa. Yleensä tällaisten kaapeleiden kytkentäsuunta on myös merkitty nuolella, joka osoittaa kytkentäsuunnan signaalin kulkusuunnan mukaisesti. Yleistä kaapeleiden vaikutuksista Hyvä välikaapeli välittää äänisignaalin laitteelta toiselle mahdollisimman muuttumattomana, eli kaapeli ei varsinaisesti paranna ääntä vaan muuttaa sitä mahdollisimman vähän. Kaapeleiden rakenne Kaapeleiden sokkotesti suoritettiin jälleen kerran Mika Koposen Hondassa ja laitteiston rakenteesta johtuen tarvittiin jokaista vertailukaapelia yhteensä kolme metrin mittaista stereokaapelia. Kun kaikTeksti ja projektikuvat: Jani Uuttu Kaapelien kuvat: Janne Soilakari Kuuntelu: Jani Ilola ja Mika Koponen TEE SE ITSE EDULLISET JA HYVIN SOIVAT VÄLIKAAPELIT HIFIKÄYTTÖÖN TARKOITETUT TUNNETTUJEN LAATUMERK KIEN RCA SIGNAALIKAA PELIT MAKSAVAT USEIN KOHTALAISEN REIPPAASTI. TIETYISSÄ TAPAUKSISSA KOVALLE HINNALLE ON PERUSTE LUNSA, MUTTA NÄPPÄRÄ DIY HARRASTAJA ASKAR TELEE TOIMIVAT VÄLIPIUHAT HYVINKIN EDULLISESTI! TARVITAANKO SIIS KAHDET?. JOSKUS JOPA KÄSITTÄMÄT TÖMÄN PALJON. Vastaavasti kaapeleiden liittimissä on isoja eroja. Mikäli signaali viedään soittimelta linjatasoisena tavaratilaan asennettuun vahvistimeen tai prosessoriin, olisi hyvä käyttää kaksoistai kolmoissuojattua kaapelia. Etenkin autossa pitää lisäksi ottaa huomioon kaapelin häiriösuojaus sekä liittimet. Kokonaisuutena laitteiston kaapeloinnin vaikutus lopulliseen ääneen on suhteellisen pieni, joskaan ei silti toki merkityksetön. Mikäli kaikki edellä luetellut asiat on oikeasti kunnossa, on oikea aika siirtyä kaapeleiden testaukseen. Siisti ja viimeistelty kaapelointi tarkoittaa yleensä määrämittaisia kaapeleita ja se tuotti myös idean tämän artikkelin suuntaviivoiksi. Kympin säästö ei harrastajaa paljoa lämmitä, kun asennuksen jälkeen todetaan, että auton omista virtakaapeleista indusoituu häiriötä ja pienellä panostuksella siitä olisi voitu päästä eroon valitsemalla toinen kaapeli. Mikä on lopputulos, kun yritetään tehdä itse hyvin soivat välikaapelit mahdollisimman edullisesti?
Samaa vuorottelua jatketaan kunnes punos on halutun mittainen. Johtimien lopullisessa paketoinnissa käytettiin tefl onnauhaa eli LVI-alan henkilöille tuttua valkoista liimatonta putkien liitoksissa käytettävää kierreteippiä. Materiaalien vetelästä olomuodosta johtuen ei päästy ihan alkuperäiseen suunnitelmaan, joka olisi ollut kahden hopealangan kiertäminen symmetrisesti puuvillaisen ytimen ympärille. Pienessä liittimessä ei ole paljoa tilaa. Työvaiheita ei liitoksen tekemisessä montaa ole. A uto S ound 95 A uto S ound 95 TEE-SE-ITSE ki kaapelit rakennettiin monokaapeleista, niin todellinen kaapeleiden lukumäärä luonnollisesti tuplaantui. Pari kertaa kun tämän unohduksen tekee ja joutuu sen takia purkamaan juotokset, niin alkaa oikea järjestys pysymään mielessä. onnauhaa. Työn tärkeimmät osat eli juotinasema sekä juotostina. Aivan ensimmäiseksi avataan RCA-liittimen kuori ja pujotetaan holkki kaapeliin! Käytäntö on opettanut, että jos holkin aikoo pujottaa kaapelin päälle vasta joskus myöhemmin, niin sen muistaa vasta siinä vaiheessa kun johtimet on juotettu liittimeen kiinni. Johtimien ympärille kierrettiin vielä kaksi kerroista te. Sen kolmesta kuparijohtimesta punottiin hiuksista tuttua letitystä käyttäen sopivan mittaiset pätkät. Letitys tapahtuu siten, että kolme johdinta laitetaan vierekkäin ja siirretään vuorotellen vasemmanpuoleinen ja oikeanpuoleinen johdin keskimmäiseksi. Mikäli tarvittava määrä olisi jäänyt vain yhteen settiin, olisi hankitut liittimet heitetty roskakoppaan ja ostettu paremmat liittimet tilalle. Viimeistelyyn voi oman halun mukaan käyttää esimerkiksi kaapelin kuorintatyökalua, mattopuukkoa, naaras RCA-liitintä, kangasteippiä, kutistesukkaa, suojapunosta ja tarroja helpottamaan kytkentöjä, jne. Signaalin lähtöpäässä suojavaippa juotetaan liittimen runkoon, Taskerin tapauksessa sinisen johtimen, signaalimaan kanssa. Mutta toisaalta – testataan ne liittimetkin tässä samalla. Nopeasta toimitusajastaan sekä luotettavuudestaan tunnettu asennustarvikkeiden verkkokauppa Audiocheck toimitti suojapunokset perille kahdessa päivässä. Ensimmäinen kaapelisetti päätettiin tehdä metritavarana myytävästä Taskerin C850 hopeoidusta kuparikaapelista, joka lukeutuu monien tee-se-itseharrastajien suosikkeihin. Helpoiten tämä onnistuu siten, että teräväkärkisien leikkureiden kärkeä työntää säikeitä pitkin kuoren sisään ja katkaisee säikeet sieltä.. Tämä auttaa pitämään johtimet niille suunnitelluilla paikoilla ja antaa kaapelille hieman paremman kestävyyden suojapunoksen asennuksen ajaksi. Kaikkien kolmen kaapelisetin liittimiksi valittiin kullatulla liitinpinnalla varustettu hinnat alkaen –malli. Vastaavasti kaapelin toisessa päässä suojavaipan säikeet katkaistaan poikki mahdollisimman syvältä kaapelin sisältä ja juotettavaksi jää vain sininen ja punainen johdin. Opetuksena kuitenkin todettakoon, että halvallakin voi saada ok liittimet, mutta sijoittamalla hiukan enemmän todennäköisyys moninkertaistuu. Toinen setti päätettiin valmistaa tallin nurkkaan jääneestä sähkökaapelista eli perinteisestä 3x1,5mm2 MMJ-asennuskaapelista. Suurin jännitys kohdistui hopealangan toimitukseen, mutta kanadalaisen Parts Connexionin verkkokaupan kautta tehty toimituskin ilmestyi ovelle viiden päivän kuluttua tilauksesta. Kaapelin toisesta päästä pitää kaikki häiriösuojan säikeet saada katkaistua. Sen sijaan yksi lanka pujotettiin puuvillaisen ydinlangan sisään ja toisella kierrettiin ytimen ympärillä noin tuuman mittaisella kierrosvälillä. Jo kaapeleita valmistettaessa päätös edullisten joskin ulkoisesti ihan asiallisen oloisten liittimien käytöstä todettiin todella huonoksi. Puuvillaisen ytimen keskellä kulkee signaalijohdin, jota kiertää tuuman kierteellä maajohdin. Tämän artikkelin lähtökohtainen ajatus kuitenkin oli päästä materiaalikuluissa mahdollisimman halvalla, ja tällä kertaa eurolla sai euron liittimen. Materiaalien hankinta Projekti toteutettiin testimielessä myös todella tiukalla aikataululla ja onneksi kaikki tavarat saatiin hankittua annetussa aikataulussa. Kaapeleiden valmistus Kaapeleiden tekeminen on suhteellisen yksinkertaista ja siitä suoriutuu muutamalla työkalulla; tarvitaan vain juotoskolvi, tinaa ja sivuleikkurit. Alla testiin valitut RCA-liittimet ja yläpuolella vertailun vuoksi Nakamichin kiristettävä RCA-liitin. Käytännössä kannattaa huomioida, että letitys kuluttaa irtokaapeleita noin 1,3-kertaisesti tarvittavaan pituuteen verrattuna. Kuvassa myös liittimen keskijohdinta tukeva naaraspuolinen RCA-liitin. Parin euron lisäsijoitus Nakamicheihin tai vastaaviin on enemmän kuin suositeltavaa. Kolmas kaapeli toteutettiin ohuella puuvillaeristeisellä 0,08mm2 hopealangalla. Vaasan Elektroniikkakeskuksen valikoimasta noudettiin säädettävällä lämpötilalla varustettu juotinasema hintaan 20,50 €, 2% hopeaa sisältävää juotostinaa hintaan 12,20 €, Taskerin kaapelia 4,70 €/m sekä RCA-liittimet 1,50 €/kpl. Säädettävällä lämpötilalla varustettuja asemia voi hankkia edullisimmillaan parilla kymmenellä eurolla. Kuuden metrin mittaiseen lettiin kuluu siis noin 8-9 metriä kaapelia riippuen letittäjän tekniikasta ja punoksen tiukkuudesta. Seuraavaksi kuoritaan kaapelia metalliseen suojavaippaan saakka
Liittimien kiinnityksen jälkeen voi kaapelit viimeistellä esimerkiksi suojapunoksella. KUSTANNUKSET MMJ Hopealanka Kaapeli 27 € Liittimet 18 € Suojapunos 6 € Valmiin kaapelin hinta 8,5 €/m Tasker C850 Kaapeli 10 € Liittimet 18 € Suojapunos 6 € Valmiin kaapelin hinta 5,5 €/m Hopealanka + puuvilla 150 € Ptfe-nauha 4 € Liittimet 18 € Suojapunos 6 € Valmiin kaapelin hinta 29,50 €/m. Liian kuumaksi lämmitetty juotospinta voi sulattaa liittimen eristeen ja tuhota sen käyttökelvottomaksi. Tällä kertaa otettiin riski ja epoksit jätettiin tällä kertaa tuubiin. Etenkin paksuja johtimia juotettaessa on suositeltavaa käyttää ylimääräistä liitintä tukemaan esimerkiksi RCA-liittimen keskijohdinta. Viimeistely vaikuttaa paljon kaapelin lopullisen ulkonäköön. Tarkistuksen jälkeen pyöritetään kaapelin päällä oleva holkki kiinni liittimeen. Teoreettinen ongelma muuttui todeksi, kun kaapeleita jouduttiin vääntämään kuunteluarvostelua varten ja yksi MMJ:n suojamaaksi tarkoitettu johdin nousi eristeen sisältä koskettamaan liittimen keskipinniä eli käytännössä se aiheutti yhteen kanavaan oikosulun. Liittimen rungossa olevat leuat puristetaan kiinni kaapelin eristeeseen siten, että johtimet ylettyvät sopivasti kontaktipintoihin. Testiin valituissa liittimissä ei käytännössä ole vedonpoistoa laisinkaan ja paksujen johtimien kääntäminen heti liittimen juuresta voi aiheuttaa ikäviä ongelmia. Keskimmäisen Tasker-kaapelin viimeistelyssä on käytetty mustaa suojapunosta sekä kangasteippiä. Oikeanpuoleisen hopeakaapelin pinnassa on punamusta punos, jonka pää on piilotettu liittimen sisään. Lyhyen jäähdyttelyn jälkeen tarkistetaan liitosten onnistuminen ensin visuaalisesti ja sen jälkeen vielä esimerkiksi yleismittarin avulla. Vasemman MMJ-kaapelin pintaan on pujotettu kultaisella raidalla varustettu musta suojapunos ja se on kiinnitetty liimallisella kutistesukalla. Ehkä yleisempi virhe juotostyössä on se, että juottimella lämmitetään pelkästään kaapelin säikeitä. Kun johtimet on aseteltu liittimeen oikeille paikoille, lämmitetään juottimen kärjellä muutaman sekunnin ajan liittimen kontaktipintaa. Liittimen ulkokuori pitää olla yhteydessä kaapelin toisen pään maajohtimeen ja keskijohdin saa luonnollisesti olla yhteydessä vain ”plus”-johtimeen. Suojapunosten väreissä on valikoimaa nykyään sen verran hyvin, että käyttötarkoitusta kuvaavia tarralappujakaan ei tarvita, kunhan vähän viitsii käyttää aikaa kaapeleiden värikoodauksen suunnitteluun. Mikäli lämpötila on oikea, tina sulaa tasaisesti kaapelin ja liitospinnan päälle. 96 A uto S ound 96 A uto S ound TEE-SE-ITSE Molempien johtimien päistä kuoritaan eristettä pois muutaman millimetrin matkalta. Tämän jälkeen syötetään tinalankaa kohti juottimen kärkeä. Sen seurauksena juotostina tarttuu kunnolla vain säikeisiin ja ulkoisesti ihan kelvollisen näköiset liitokset irtoavat liittimen pinnasta jo pienestäkin rasituksesta tai tärinästä. RCA-liittimen keskijohtimen tarpeeton kuumentaminen voi sulattaa johtimen ympärillä olevan eristeen ja sen seurauksena keskijohdin liikkuu pois paikaltaan ja liitin vaurioituu käyttökelvottomaksi. Lämmityksen suhteen tulee olla tarkkana. Pienet ja hennot liittimet kannattaa valaa täyteen epoksia joko ennen holkin kiinnitystä tai valuttaa epoksi liittimen ja kaapelin välistä. Sen tarkoitus on kuumentaa johtimien säikeet sekä liittimen pintaa
Janitalla löytyy nyt taas kepeyttä ja iloa, muttei aivan referenssin veroisesti. Rajattomalla ei suhise ja silti tuntuisi toistavan suht’ ylös. Kokonaisuutena esitys näillä kaapeleilla on miellyttävä ja tasapainoinen. Rajattomalla kuulostaa kuin isot lattiakaiuttimet olisi vaihdettu pieniin jalustakaiuttimiin. Toisaalta, ainakaan raskaus ja kumeus eivät pääse heti yllättämään. Muut osa-alueet toistosta on paketissa ja jaksaa sitä kuunnella. Nilsillä on hyvin tilaa ja kitarankielien sävyt ovat hyvin erotettavissa. Toisto ei vaan innosta samalla tavalla. KOPOSEN KUUNTELUT ILOLAN KUUNTELUT. Toccatalla yläpää alkaa oikeasti riipimään ja ärsyttämään. Nilsillä pääsee ihan konkreettisesti haukotus. Jormalla toisto tukkoisempi, läpi koko taajuuskaistan. Harmi, että yksi kaapeli oli viallinen, niin bassotoiston toimivuutta samanaikaisesti muun alueen kanssa ei päästy testaamaan. Toccatalla erottelu ja lineaarisuus ovat paremmat kuin edellisellä testatulla. Ääni vaan menee ruvelle. Tällaisenaankin voi kuitenkin selkeästi todeta, että ainakaan koko äänialueen välikaapeleiksi näistä ei ole. Pikkaisen verhoutunut keskiäänialue. Sinänsä hyvät kaapelit, mutta referenssiin verrattuna ne ovat tylsät soundiltaan. Toccatasta ei irtoa menoa, matalalla käydään kyllä, mutta ei oikein innosta. Hieman on verhoa edessä, ei tule sellainen fi ilis, että oltaisiin ihan nenäkkäin bändin kanssa. Myös LS:llä puuttuu auktoriteettia ja soundissa on aavistus verhoutuneisuutta. Nils soi kuin markettisteroista, kuulostaa kivalta ja olet valmis ostopäätökseen, kunnes kuulet miten sen pitäisi oikeasti soida… Kitaroissa ei ole sitä oikeaa ilmaa, kuin olisi kaikua lisätty miksauksessa. Pääsee haukotus. Jormakin kuulostaa huomattavasti normaalimmalta. Jos laitteisto on hiukan paksuuteen kallellaan, tämä voisi olla hyvä piuha. Jännää, miten pienestä se on joskus kiinni. Mielenkiintoinen idea välikaapeliksi, mutta ei tämä kyllä mikään viisasten kivi ole. Rammsteinilla tulee fi ilis polkupyörästä, jossa on kaikki osat, paitsi runko. Tila häviää ja sitä ei juurikaan jää. Ei irtoa, eikä vapaudu. Janitalla on yksityiskohtia, mutta heleyttä puuttuu. Agentsin Jorman ääni saa kivasti tukea. Janitalla toistossa on nopeutta ja paljon yksityiskohtia. Erottelee hyvin. Testi oli kuitenkin mielenkiintoinen ja osaltaan onnistunutkin, sillä Tasker C850 nosti selkeästi päätään tässä porukassa ja sen voidaan sanoa olevan hinta-/laatusuhteeltaan varsin asiallinen yleiskaapeli. Bändi veivaa ja koko setti soi avoimesti. Rajattomasta ei tartu mitään, mitäänsanomatonta. Sitten soimaan ja luokattoman löysä RCA irtosi prossun päästä, toinen diskantti pimeänä. Haitsut selkeät. Toccatalla alin nuotti sakkaa ja pahasti. Rammsteinilla jyrähtää hyvin, muttei potkaise kuin Harton TappedHorn. ei siis mikään iso ero, mutta onpahan kuitenkin. LS:llä huomaa selkeästi asian joka on vaivannut muitakin biisejä: Soundi menee sitä enemmän tukkoon, mitä enemmän volumehanaa avaa. Ei mikään samettiverho, mutta sifonkia ehkä... Rajattomalla ei ässät sihise, eikä korvia raavi. Kuitenkin jos näistä testatuista joku olisi aseella uhaten pakko ottaa, niin sitten tämä. Kuuntelijoita pyydettiin kuvailemaan pienimpiäkin havaitsemiaan soundieroja mahdollisimman tarkasti, jotta saataisiin paras käsitys testijoukon välisistä eroavaisuuksista. Sinänsä toimii, mutta jotain puuttuu. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Free potkii ja homma muuten svengaa. Agentsilla diskantti tiksuttaa roimasti. Kuuntelijat eivät kuunnellessaan tarkalleen tienneet mitä kaapeleita he milloinkin kuuntelivat. Jotain pikkujuttuja jää kyllä pikkaisen verhon taakse. Toccata vahvistaa tätä käsitystä edelleen. Janita pörrää eikä ole leikittelevä. Rammsteinin potkut ovat sävykkäät ja voimakkaat, oikea-aikaiset. Ääni on tosi pieni. Janita on jees. Koko laitteiston toisto on sävykäs ja vapautunut. Onpas jännän kuuloinen. Rammsteinistä puuttuu pelottavuus sekä kunnon veivaus. Mikään ei riivi korvia. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Free potkii, mutta voimaa ei tule kunnolla. lopulta ilmenee, että yksi kaapeli on viallinen. Ainoa suurempi moite koskee bassopäätä, jonka nämä kaapelit tarjoilevat aika kevyellä otteella. Kokonaisuutena tosi fl unssainen esitys, ei vaan aukea. Diskantti toimii avarasti ja tilaakin on, mutta keskialue on tukossa. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Freellä huomaa, että kun äänenvoimakkuutta nostaa soittimesta, niin havaittava äänenvoimakkuus ei nouse samassa tahdissa. Kitarasoolossa erottuu paljon näppäilyä sekä kitaristin virheitä kun kitaran kieleen osuu vauhdissa ei toivottuun kohtaan. Varsinkin diskantista tuntuisi puuttuvan dynamiikkaa naisten taustalaulussa. Itse valitsisin kolmesta verrokista omaan käyttöön nämä. Nils soittaa verhon takana. Todella kummallinen toisto, tukkoinen ja raaka kovalla. Bruce on yllättävän asiallinen, diskantissa on ilmaa, mutta midit ovat todella tukkoiset. HOPEALANKA Brucella bassossa on korostumaa ja etupäästä hävisi luonnollisuutta sekä ilmaa. Tilaa ja eloa on yläpäässä. Midbasso on vaatimaton poksuja ja tämä lienee suurin syyllinen, miksei missään ole menoa. Laulajilla ei ole kokoa tai kroppaa ja ääni on muutenkin jotenkin pieni. Tämä ei sinäänsä yllättänyt, koska referenssinä käytetty Oehlbach NF14 Master on tarkoin valikoitu juuri tähän laitteistoon, korostaen järjestelmän hyviä puolia. Rajattomalla toisto kuulostaa pieniltä kaiuttimilta. Ei ole referenssin veroista menoa, eikä kitaroinnissa sitä palavaa vimmaa, mikä pitäisi olla. Miesten matalat eivät erotu kunnolla. Jorma stikittää ja reippaasti. Toccatalla nuotteihin tulee paksuutta ja erottelun puutetta. REFERENSSI OEHLBACH NF14 MASTER Brucella nätti, tukeva bassotoisto, helpohko yläpää. Kyllä näihin silti voisi tyytyväinen olla, jollei pysty suoraa vertailua tekemään parempiin. Laulun ympärillä on tilaa ja tätä jaksaa kuunnella. Jorman äänessä ei ole vastaavaa eloa kuin referenssissä, kapulan reunaiskut ovat vähän mauttomammat kuin referenssissä. HOPEALANKA Brucen ylä-äänissä on havaittavissa aavistuksenomaista suhua eli erottelu hiukan kärsii, muuten varsin saman oloinen kuin referenssi. TASKER C850 Brucen yläpää on tosi paljon avarampi ja selkeämpi kuin edellisellä (hopealangat). Toisto on jotenkin aavistuksen ryppyotsainen, referenssin helppo kepeys ja tilantuntu puuttuvat. Jorma on läsnä ja tästä tulee sellainen läsnäolon meininki. Kaikkiaan erittäin ilmava ja vapautunut toisto, jossa yksityiskohtia riittää ja tilavaikutelma toimii. Janitalla ja Nilsillä samat huomiot kuin aiemmissakin kappaleissa, sinänsä toimii kivasti, mutta pientä eloisuuden ja ilmavuuden puutetta on selvästi havaittavissa. Vähän tiukkasanaisesta arviosta huolimatta päästään kokonaisuutena melko lähelle referenssiä, mutta erot ovat kuitenkin sellaisissa asioissa, että kiitos ei… TAZKER C850 Oho, tulipa tilaa ja ilmaa lisää! Bruce menee jo puolittain viihdyttävästi. MMJ Pientä säätöä... Bassotoisto on vahva ja tukeva, olematta korostunut. REFERENSSI OEHLBACH NF14 MASTER Brucella yläpää on neutraali, bassotoisto on tasainen ja tukeva. A uto S ound 97 A uto S ound 97 TEE-SE-ITSE KUUNTELUARVIOT Laitoimme itse tehdyt kaapelit todella kovaan testiin, kun vakioraatimme teräväsanaiset jäsenet Jani Ilola sekä Mika Koponen kuuntelivat piuhat Mikan Honda Civic henkilöautossa olevassa laadukkaassa äänentoistojärjestelmässä. Liittimien luokattomuus korostuu näiden kohdalla, kun kaapeli on jäykkää, niin jäykkyys itsessään jo vetää löysän liittimen irti vahvistimesta/prosessorista. Nils soittaa kojelaudassa ja mikrofonit on todella lähellä kitaran kieliä, yksityiskohtia erottuu hurjan paljon. Lynyrd Skynyrdin None Of Us Are Free on tukkoisempi. Rammstein menettää hiukan absoluuttista voimaa, mutta erottelu on kohdallaan. MMJ Käytössä vain diskantille ja mideille, koska viallisia kaapeleita mukana… ”muutamien” kokeilujen ja yritys & erehdys metodin kautta 1 RCA todettu vialliseksi. Rammsteinin raasto muuttui hieman kurittomampaan suuntaan, tietynlainen kontrolli uupuu. Stereokuva on diskanttien tasolla. LS on tukkoisempi kuin referenssi, ihan selkeästi. Miesäänien alapäästä puuttuu hiukan tukevuutta. Menee tukkoon. Ensin tulee fi ilis, että on tosi kirkas, mutta sitten käy ilmi, että midbassoja keskialue ovat huomattavan vajaat. Jotain murisee ja sitten suhisee ja kolisee. Rajaton on kuulaan ja heleän tasainen, alapää sävykäs. Toccata toimii ja jyrää. Rajattomalla häviää taas hiukan ilmavuutta. Stereokuva on diskanttien takana olevalla linjalla. Toccatassa puuttuu auktoriteettia ja basso ei vain ole yhtä sävykäs. Janitaa ja Nilsiä ei viitsi edes kuunnella. Miesten sävyt ja koko tulevat hyvin esille. Kapulaiskut ovat napakan terävät. Rajattomalla huomaa, että näissäkin on pieni verho edessä referenssiin verrattuna. Nilssin kitaroinnissa on pikkaisen ilmaa, mutta tila puuttuu täysin, eikä tämä nyt muutenkaan lämmitä. Keskeinen juttu kokonaisuuden toimivuuden kannalta siis puuttuu, vaikka toistaa osa-alueita oikeinkin. Keskialueen tukko tuo sen esiin turhankin selvästi. Ja ässät sihahtelee. JOHTOPÄÄTÖKSET Tällä kertaa yksikään testatuista itse valmistetuista kaapeleista ei vetänyt vertoja referenssipiuhalle. Toisto on kuin keskiääntä ja lisäbassoa. Niinpä subbarille on pakko käyttää referenssikaapeleita ja muille alueille sitten nämä. Bassotoisto on kokonaisuutena kevyempi kuin referenssissä, mutta toisto on sävykäs. Hissimusiikkia vai jopa ruåtsinlaivaltako tää on. Liittimet ovat kaikissa kolmessa verrokissa samat, joten näissäkin ne ovat melkoisen p**seestä. Ei ole lentoa, eikä draivia. Ei ole ilmaa referenssien veroisesti eikä voimaa. Rammstein puuduttaa, ei ole oikeanlaista raivoa bändin vedossa. LS:n potkussa on… no, potkua. Mekaanisesti näistä voisi mainita, että liittimet ovat aivan liian löysät uskottavan kontaktin saamiseksi. Sävyjä tuntuisi tulevan kivasti. Hi-Hat säkättää ja Jorma laulaa pikkaisen nenäänsä ja poikasena. Kaikkiaan suhteellisen lähellä referenssiä kokonaisuutena, mutta ei kuitenkaan tässä setissä yhtä hyvä. Jorma on läsnä, helppous sekä erottelu kuvaavat laitteiston saundia. Bassopää on kokonaisuutena aika kevyt. Bassopää on pikkaisen tumpelo verrattuna referenssiin, eikä omaa voimaa kunnolla. Itse maestro laulaa kuin hänellä olisi fl unssa, tukkoinen saundi eikä ilma liiku, eli dynamiikka ja auktoriteetti ovat täysin kateissa
rmalle. Onhan tämä muuttunut paljon. Asiakaskunta ja toimipaikka oli jo valmiina, ainoastaan puhelimeen vastaava kaveri vaihtui. Eli se aloitus meni varsin kivuttomasti aikoinaan, kun valmiilta pöydältä pääsi jatkamaan. -Erikoisosaamista myös lasikuituiset, auton muotoihin sopivat kustom-subwooferkotelot. Yrittäjä Samu Kaunisto perusti fi rman vuonna 1998 alunperin Tikkurilaan, ja vuosien saatossa asennusoppia on Samun alaisuudessa hankkineet useat autohifi piireistä tutut henkilöt, kuten AutoSound-lehden avustaja Mika Koponen sekä tuore autohifi n SM ja EM voittaja Joni Hirvonen. YHTEYSTIEDOT SK-Autosound Oy Osoite Nuolikuja 15, Vantaa Netissä www.sk-autosound.fi Email info@sk-autosound.fi Puhelin 010 29 22 800 SK AUTOSOUND Vantaa K ehä 3:n varressa Vantaalla sijaitseva SK Autosound on ollut toiminnassa pian jo 20 vuotta. Tämä oli aikaa, jolloin me pyöritimme PitStop-nimistä, useamman alan fi rman yhteenliittymää. Sitten tuli aikajakso, milloin tehtiin koko autojen kustomointia ja kaikennäköisiä näyttelyja erikoisasennuksia. Oman maahantuonnin kautta hyvät valmiudet ja osat uusien autojen vakiosettien paranteluun. autolaitteiden huoltoja asennuspuolta, ammattikokemusta oli takana viitisen vuotta. rman tarjoamista palveluista. Myös isot massoina tehtävät asennushommat ovat jääneet pois. Vuonna 1998 eli 27-vuotiaana, lähdin Kaukomarkkinoilta Panasonic-huollosta pois. Myös autolaitteiden huoltotoiminta väheni lähes nollaan ja jätimme sen sitten pois palveluistamme. Jatkoin myös autolaitteiden huoltoa, Panasonicin ja Pioneerin alihankkijana. Vaikkei yrityksen toimitila toki kerrokaan suoraan yhtään mitään työn laadusta, niin pakko on silti todeta että valoisa ja huoliteltu muttei kuitenkaan liian steriili ympäristö antaa vakuuttavuutta. Yli 20 vuoden ammattitaito takaa sen, että hommat sujuvat ja tehdyt asennukset kestävät. Teksti ja kuvat: Janne Soilakari SK AUTOSOUNDIN ERITYISVAHVUUDET Todella vahva osaaminen uudehkoista ja uusista BMW, Audi ja M-B -malleista. 15-vuotta sitten oli tavallista että autoliikkeeltä tuli pihaan uusia autoja 10-15 kappaleen nippu, joihin sitten asennettiin radio, antenni ja kaiuttimet urakkana. Helposti meni kahta hälytintä päivässä, joka päivä. Kombinaatio näyttäisi toimivan erittäin hyvin ja avarassa tilassa kokonaisuus näyttää erinomaiselta. Tällaiset autonäyttelyjen yleisömagneetit ovat toki hyvä tapa saada nimeä ja osaamista esille, mutta SK Autosoundin arki on kuitenkin Samun mukaan painottunut perustason hommiin, kuten kaikkialla muuallakin. Panasonic-huollon aikana rakensimme myös ensimmäisen rankemmalla stereo-/multimedialaitteistolla varustetun näyttelyauton, eli Panasonicin esittelyautona toimineen Porsche 911 Flat Nose:n, joka kiersi näyttelyitä ja myyjäliikkeitä ympäri Suomen. Tällaisia töitä ei enää vain ole, koska kaikissa autoissa on jo soittimet vakiona. Porsche oli varustettu mm. Eräs SK Autosoundin erityispiirre on se, että yritys on toteuttanut Suomen mittakaavassa huomattavan paljon todella näyttäviä ja kokonaisvaltaisia asennuksia ja useat näistä erilaisiin luksusautoihin. 98 A uto S ound 98 A uto S ound TIETOA Esittelyssä asentamot OSA 6. Nämä työt sitten vähenivät yhtä nopeasti, kuin tulivatkin. Kerro vähän yrityksesi alkuvaiheista. . Nyt tilalle on sitten tullut peruutuskamerat, lisänäytöt, digi-TV, navigoinnit, paikannus/ajoKuvan puoleinen pääty isosta hallista kuuluu SK Autosoundille sekä sen kanssa samoissa tiloissa toimiville kahdelle muulle . Parkkitilaa on pihalla ruhtinaallisesti.. WHS videonauhurilla ja kahdella näytöllä! Alunperin olen opiskellut elektroniikka-alaa. Nykyään niitä ei käytännössä enää autojen vakiovarustuksen takia asenneta, lähinnä joskus tulee jotain huoltohommia. Alkuvaiheissa asensin autoliikkeille paljon myös keskuslukituksia ja sähköikkunoita, ne ovat luonnollisestikin jääneet pois. Sen sijaan, jotain kamera/paikannus -asennus keikkoja jakelufi rmoille on ollut vielä isompina nippuina. . Onko yrityksen toiminnassa ollut jotain muutoksia vuosien aikana. Samun asentamon kanssa samassa työympäristössä toimii myös Tiiti Lumpeen ajoneuvoverhoomo TiCaBo sekä Tiitin miehen Markus Lammin, polkupyörien varaosiin erikoistunut yritys, Fillariosa.fi . Saman katon alla toimii yksi Suomen parhaista ajoneuvoverhoomoista. . Alkuun hälyttimet työllistivät suuresti, niiden asennukset olivat varmasti yli puolet kaikesta työstä. Tyylikkäät toimitilat Tätä asentamosarjaa tehdessä olen tähän vuoden viimeiseen numeroon mennessä saanut jo kohtuullisen kuvan olemassa olevasta tarjonnasta. Olin hoitanut siellä mm. Tutun avulla löytyi Tikkurilasta eräs lopettava asentamo, jonka kautta pääsin hyppäämään suoraan tämän jatkajaksi. Tämä huolto työllistikin muutaman vuoden kaksi miestä täysipäiväisesti. Kyselin SK Autosoundin omistajalta Samu Kaunistolta hänen yrityksensä vaiheista sekä
:) No onko ne Bemarien orkkis-setit sitten oikeasti niin surkeita, mitä aina kuulee kerrottavan. Kyllä se melkein on se, että asiakas soittaa ja kertoo, että osti uudehkon Bemarin ja siinä on ihan p**kat stereot. :) . Mutta onneksi asialle voidaan aina tehdä jotain. harrastustaustasi on. Sekä yrityksille että yksityisille tehdään, mutta yksityisille enemmän. Yrityspuolella yhdenkahden hengen yritykset ovat tärkeitä, eli esim. Oletko kisannut joskus. SK Autosoundin osuus on pieni "show-room" -tyylinen myymälä sekä asennuspuoli. Voisiko niille tehdä jotain. Neliöitä on päätilassa noin 350 sekä seinällä erotettu noin 80 neliön tila, jossa on pesumahdollisuus ja metallipaja. ja TiCaBo on hoitanut uusien mattojen ja verhoilujen tekemisen. Mikä omista projekteistasi on jäänyt parhaiten mieleen. Jatkossa meinaan kyllä olla mukana EMMA:n kisatouhuissa tapahtumien järjestäjän ominaisuudessa. Ja sitten tietysti kaikki mahdolliset ja mahdottomat verhoiluhommat, jotka hoitaa tässä samassa yhteydessä toimiva TiCaBo, joka kuuluu alallaan Suomen kovimpaan kastiin. Entä montako työntekijää palkkalistoiltasi löytyy. Sinulla on ollut kymmeniä näyttäviä autoja. Kaikki autohifi /multimediapuolen hommat tietysti, vaimennukset, parkkitutkat, hälyttimet, satelliittipaikantimet, vakionopeussäätimet, VAG-koodaukset, puhelinsarjat, lisävalot, pakettiautojen hyllyjärjestelmät. Tietysti ensimmäinen auto, eli Volvo Amazon -66, jota rakensin kaksi vuotta, ennen korttiikää. A uto S ound 99 A uto S ound 99 TIETOA . Noin muuten on kyllä omista autoista löytynyt aina hifi ä, välillä aika isojakin settejä. Sitten kaikenlaiset yksittäiset lasikuitutyöt ja subbarikotelot puusta tai lasikuidusta mittatilauksena. Autoja sopii kerralla sisälle viisi ja korkeutta on sen verran että isompikaan pakettiauto ei ole ongelma. Nyt tänä vuonna osallistuin heti perään toisen kerran, kun järjestin heinäkuun lopulla omat kisat. Kun työ on stereoiden asentamista, säätämistä ja kuuntelemista, niin ei vain ole enää löytynyt paukkuja lähteä aktiivisemmin mukaan kisatouhuihin. Tarvikkeita löytyy hyllystä joka lähtöön. Mikä on tyypillisin asennustyö jota kysytään. Autossa oli todella massiivinen kattaus Rokkarin hifi ä ja koko auto oli muutenkin käynyt läpi mittavat muutokset. SK Autosoundin ylipäällikkö ja perustaja Samu Kaunisto. Listataanpas vielä kaikki SK Autosoundin tarjoamat palvelut. Kyllä ne on, etenkin siihen nähden että tuon hintatason auton ostaja olettaa että se alkuperäinen hifi puolikin olisi samaa premium-laatutasoa, kuin muu auto. Uusissa autoissa kun alkuperäisen järjestelmän vaihtaminen kokonaan ei enää useinkaan onnistu (tai vaatii liikaa hommia), niin sitä alkuperäistä voidaan parannella ja lisäämällä vaikka alkuperäistä vastaava Bluetooth handsfree-sarja tai USB/ AUX-liitäntä, jos sellainen on unohtunut tilata tehtaalta. Siihen ruuvattiin Alpinen kamoilla siihen aikaan tyypillinen setti, eli radio-kasettisoitin, equalisaattori, pari päätettä ja hattuhyllylle kaksi paria 6x9” kaiuttimia! Tuoreemmista sitten varmaankin Chrysler 300C Hemi, joka rakennettiin alkujaan asiakkaalle, mutta jonka lunastin asiakkaan ajaman kolarin jälkeen itselleni ja rakensimme sen uudelleen loistoonsa. Tällä hetkellä on yksi minun itseni lisäksi, eli vuoden verran mukana ollut Iiro Leinonen, joka tuli meille työharjoitteluun, mutta tykästyi hommasta ja työympäristöstä sen verran, että jätti koulun ja jäi mulle hommiin. Alihankintana hoituvat myös maalaushommat. kaverit joilla on työautona pakettiauto ja haluavat siihen hiukan parannuksia. Ihan riittävästi tässä tilaa on ja hyvänä puolena on täysin eristetty lasikuitu/puutyöhuone sekä asiakkaiden odotustila, jossa asiakas voi langattomalla netillä hoitaa vaikka työhommiaan samalla kun odottaa autonsa valmistumista. Myös. Se ihan perussetti on todella vaatimaton. Nykyisin ilmeisesti yksityisasiakkaat ovat se suurin ryhmä. Niin sanottu "niskapoka" ei ole mukava asia, joten odotellaan kiltisti vaan siellä odotushuoneessa... Näin ollen se pettymys on monesti iso, jollei mukana sitten ole jotain "sound-systemiä", joka on vähän parempi. Tämä meidän kokonaisuushan koostuu kolmesta saman katon alla toimivasta yrityksestä, eli TiCaBo ja Fillariosa.fi ovat myös tässä. Työn alla on tälläkin hetkellä muutama auto, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin. . Millainen oma autohi. päiväkirjat, vaimennukset ja hankalempien uusien autojen äänentoistoparannukset. Tai lukea alan lehtiä, kuten AutoSoundia. Osa näistä on yhteisessä käytössä. Olemme tehneet myös asuntoautoja, jonne on laitettu stereot, ym. Parhaimpina vuosina työllistin kuusi miestä, mutta on koko ajan elettävä kysynnän mukaan. Myös hifi asennuksiin liittyviin perus metallihommiin löytyy varsin hyvä kalusto ja osaaminen. ikkunatummennukset ja mainosteippaukset, jotka teippari tulee tekemään tähän meille. Siihen tarkoitukseen tuon myös itse sopivia laitteita maahan. Autojen kanssa on aina pelattu ja autohifi kin on kiinnostanut kyllä niin pitkään kuin muistan. Sen kanssa kierrettiin hyvällä menestyksellä paljon näyttelyjä, Suomen rajojen ulkopuolellakin, aina joku pysti kotiin tuomisina. Lasikuituisia subbarikoteloita tehdäänkin nykyään melkein jokaisen asennuksen yhteydessä. Ekaa kertaa olin FASCA:n kilpailuissa mukana vuonna 1994. Minkä kokoiset toimitilat SK Autosoundilla on
Mieleen tulee esim. Meiltä hankittuihin voidaan tosin vääntää asiakkaan kannalta vähän sopivampi hinta työlle. Kyllä näitäkin tehdään, vaikkei tällaisia tosi mittavia paketteja virallisesti markkinoidakaan. Ihan uusiin ja jopa tuleviin automalleihin haluaisin suunnitella äänentoistopaketteja, jotka olisi asennettavissa kätevästi olemassa oleville paikoille. Kerro vähän tästä. Näin harmittava pöly ja hajuhaitat eivät leviä koko asentamoon. ?Dension Gatewayn asennus menossa. Käytettyjä laitehdotetaan myös vaimennuksen parantamista. Ne kun eivät taloudellisesti ole kuitenkaan yleensä kannattavia ja miehitystä on kovin rajallisesti. Tehtäisiin kyllä mielellään enemmänkin. Entä palvelut joita ette tarjoa. Auton tekniikkapuolen rakenteluun ei tällä hetkellä löydy alihankkijaa, eli siitä olemme jättäytyneet pois. Myöskään rengas-/vannepuolta emme enää hoida. Mosconilla ja Gladenilla on tämä ajatusmalli aika hyvin hallussa. SK Autosoundissa onnistuu rautaisella ammattitaidolla myös lasikuituja puutyöt, joita varten löytyy oma huone. Kyllä se leipä tulee näistä 1-2 päivän perusasennuksista. Kyllä asennetaan kaikki. ?Myymäläpuoli on pieni, mutta viihtyisä. Asennatko myös muualta ostetut laitteet. Omat edustukset ovat hyvin esillä. Vuosien varrelle mahtuu useita tehtyjä Hummereita ja muita arvokkaampia "mörköjä", Chevrolet Avalanchea, Escaladeja ja muuta. SK Autosound on tunnettu näyttävistä show-asennuksista. Miten merkittävää roolia tuo aikaisemmin mainitsemasi marine-puoli näyttelee. Juu näitä on tehty aikoinaan Suomen mittakaavassa paljon. Jos pysytään näiden meidän raamien sisäpuolella, niin eipä oikeastaan. ?Ajoneuvoverhoomo TiCaBon alue alkaa tästä. veneiden stereoita tehdään, pienemmät tässä omassa hallissa tai pihassa trailerin päällä ja isommat mennään tekemään paikanpäälle. Jotain alle 10 venettä tehdään vuodessa, eli melko pientä on. Nykyisin yritetään jopa hiukan vältellä kovin massiivisia projekteja. Kunnon panostus tuohon venepuoleen vaatisi sitten kyllä sitä varten varustellun pakettiauton, missä on kaikki työvälineet jotta päästään täydellä kalustolla asiakkaan luokse. Millaisia asennustöitä haluaisit tehdä enemmän. Suomen ensimmäinen Hummer H2, jonka eräs asiakas toi meille, heti maahan saatuaan ja tilaus kuului: ”Laittakaa siihen sellanen iso näyttö taaksepäin, kuin räppi-musavideossa oli ja stereot, jotka saa soida kovaa”. Esimerkiksi joku kuorma-auton peruutustutkan asennus talvella räntäsateessa ja vähän hämärässä pihalla ei ole sieltä miellyttävimmästä päästä, mutta kyllä nekin hoidetaan. Mitenkä vaimennuspuoli, onkos siihen liittyviä hommia. Moniin on rakennettu melko vapailla käsillä usean kymmenen tuhannen euron settejä. On kuitenkin asiakkaita, jotka haluavat että me teemme hänelle avaimet käteen-periaatteella koko auton. Tähän laitettiin sitten Pioneerin 47” pro plasmanäyttö tavaratilaan, tietokoneet nettiyhteydellä, näyttöjä joka penkille ja hyvä satsi Pioneerin stereoita. Vuosi tais olla 2003, kun tämä rakennettiin. Onko asennuksia, mitä et mistään hinnasta suostu tekemään. Tätä puolta yritetään koko ajan viedä eteenpäin. Aikaa näihin menee useampi kuukausi per auto, kun liikkeelle lähdetään purkamalla koko kärry atomeiksi ja esimerkiksi kaikki orkkispinteita en mielellään asenna mahdollisten toimintaja takuuongelmien vuoksi. . Joo kyllä, sen kysyntä tuntuu koko ajan lisääntyvän, muutamille automaahantuojille teemme uusiin autoihin lisävaimennuksia. Monesti tulee kyllä jonkin hankalan homman jälkeen todettua, että tämä oli nyt viimeinen kerta kun tällaista teen, mutta nekin tuppaa aika pian unohtumaan. Ja aina kun asiakkaalle asennetaan uutta hifi ä autoon,. 100 A uto S ound 100 A uto S ound TIETOA Erittäin tyypillinen asennuskohde, uudenkarhea paremmanpään Bemari
?Iiro asennuskohteensa kimpussa. Densionilta löytyy sitten erittäin monipuolisesti erilaisia USB, iPod, AUX, Bluetooth sovitteita, adaptereja ja telakoita älypuhelimille. Edellinen maahantuoja sai tuotteitaan meille myytyä ja totesimme ne hyviksi, joten yhteistuumin hyvässä hengessä päätimme, että ehkä on sujuvampaa jos me toimimme jatkossa myös merkkien maahantuojana. Kerro vähän SK Autosoundin jälleenmyynnistä. piireissä hyvin tunnettu Mosconi ja Gladen. nat verhoillaan uudestaan. Näiden lisäksi omista merkeistä löytyy myös Dension, Kufatec ja Ampire. Meillä on pitkä kokemus ja erilaisia autoja on tehty sen verran paljon, että hankalammatkin ongelmat saadaan ratkaistua. Olemme erikoistuneet BMW, Audi ja Mercedes -malleihin. ???Gladenin ja Mosconin mallistoista löytyy asiallisia kamoja peruskäyttöön ja kisahi. steille. Tiedä sitten olisko sillä menty kuinka pitkälle... Tietty siinä ohessa yritetään hoitaa myös juoksevat työt, ettei perusasiakkaat kävele muualle. Tärkeimmät edustukset muiden maahantuomista merkeistä ovat Audio Hellmanilta Alpine ja Focal sekä autokohtaiset tarvikkeet, Pioneerilta soittimia, One-Prolta Kenwoodin soittimet ja muita varusteita sekä tarvikepuolta. Kyllä ne tärkeimmät asiakkaat ovat uusien tai uudehkojen, usein premium-tason autojen omistajat, jotka haluavat päivittää autonsa hifi settiä ääneltään paremmaksi ja/tai käytön suhteen monipuolisemmaksi. Näiden tämäntyylisten asennusten kulta-aika oli selkeästi joskus 2003 2006, Silloin kun telkkariin tuli Pimp My Ride ja eka Hurjapäät-leffa ilmestyi, halusivat paremmin varoissaan olevat autoharrastajat itselleen komeampia kokonaisuuksia, ja osa teetti ne asentamoissa kuten meillä. Siinä tällä hetkellä tärkeimmät. Lisätilaa antavalta parvelta saa napattua hyvän kokonaiskuvan hallista. Tervetuloa!. Ja tietysti koko ajan laajeneva 24/7 verkkokauppa. ?Komeat palkintorivistöt kertovat yrityksen tekemien autojen näyttelymenestyksestä. Ampiren mallisto kattaa multimediaa, eli kamerat ja näytöt ja kaikenlaisia merkkikohtaisia AV-sovitteita. Lisäksi meiltä löytyy varastosta hyvä valikoima laadukkaita autohifi ja asennustuotteita. Mainittujen merkkien maahantuonti alkoi ihan hetken mielijohteesta. Mutta tietty tännekin saa tulla asioimaan. Kufatecilta löytyy VAG-puolen sovitteet ja integroitavat BT-sarjat. Annamme asennukselle ikuisen takuun. Asennukset hoidetaan huolella mutta kuitenkin nopealla aikataululla. Terveisesi AutoSoundin lukijoille. Meillä ei täällä toimipaikassa ole mitään sen kummempaa myymälää, joten varsinainen jälleenmyynti tapahtuu enemmänkin verkkokaupan ja asennuksen kautta. Annatko takuun tekemillesi asennuksille. Millainen sitten on tärkein asiakaskunta. Tuntihinnoittelu, mutta käytännössä yleensä aina annetaan joku pakettihinta, ettei asiakkaalle tule yllätyksiä. Kävimme jopa Amerikkalaisen West Coast Customin kanssa keskusteluja tv-sarjan tuomisesta Suomeen ja meidän liittymisestä heidän franchising-ketjuun PitStopkokoonpanolla. Teiltä löytyy myös omia maahantuontiedustuksia, kuten hi. Tämä jäi kuitenkin haaveeksi melkoisen suuren liittymismaksun takia. Lähtökohtaisesti työt tehdään niin hyvin, ettei ongelmia ole luvassa. Millainen hinnoittelu asennuksille on. A uto S ound 101 A uto S ound 101 TIETOA
. 102 A uto S ound KUUKAUDEN KUUNNELTAVIMMAT TÄLLÄ PALSTALLA ESITTELEMME MUUTAMIA UUSIA TAI VÄHÄN VANHEMPIAKIN ÄÄNITTEITÄ, JOIDEN SISÄLTÖ JA SOUNDIT OVAT TEHNEET LEHTEMME TOIMITTAJIIN VAIKUTUKSEN. . Poikkeusta ei tapahtunut nytkään, sillä edellinen Circle -albumi näki päivänvalon keväällä 2013. Under the Red Cloud julkaistiin syyskuun puolivälissä ja se ponnahti saman tien albumilista sijalle kaksi, aivan heavy-jätti Iron Maidenin uutukaisen taakse. Äänityksestä kuulee selvästi, että ruotsalaisilla on asiassa näppinsä pelissä. Samoin kappaleessa The Four Wise Ones noin kahden ja puolen minuutin kohdalla alkavan osan lyriikat ja tyyli on jotain totaalisen uutta ja hienoa! Äänenlaadultaan Under the Red Cloud on suomalaiseksi metallilevyksi poikkeuksellisen hyvä. Muista projekteista sen verran, että Salokoski on näytellyt sivuroolin elokuvassa Keisarikunta ja ollut mukana Kuorosota tv-ohjelmassa. No, kyllän suomalaisetkin studiot osaavat hyviä levyjä tehdä, mutta se viimeinen pieni, mutta tärkeä silaus äänenlaadussa on yleensä ruotsalaisilla paremmin hallussa. Paria vuotta aiemmin vuoden naissolistiksi Emma Gaalassa valitun Salokosken musiikki ja lauluääni vakuuttivat lähestulkoon ensi kuuntelulla. . Amorphiksen miehistö on pysynyt viime vuodet samana. Kyseinen kappale on joensuulaisen Motions –bändin esikoisteos ja kantaa nimeä Flow. Levy on toisaalta hieman raskaampi kuin Circle, koska mukana on enemmän murinalaulua. . Rytmikäs musiikki ja mieleen iskostuvat sanoitukset lupaavat hyvää heti levyn aloituskappaleesta saakka. Se on rytmikäs ja oivaltava sekä musiikillisesti, että sanoituksiltaan. LEVYT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA OLE KAIKKEIN ”HIFEINTÄ” TESTILEVYOSASTOA, VAAN MUSIIKKIA, JOTA KUUNNELLAAN JUURIKIN MUSIIKIN TAKIA JA JOKA HERÄÄ HENKIIN HYVÄLLÄ ÄÄNENTOISTOLAITTEISTOLLA TOISTETTUNA. Under the Red Cloud puolestaan on tuotettu ja miksattu ruotsalaisen Jens Bogrenin toimesta, jonka meriittilistalta löytyy sellaisia metallin suurnimiä kuin Arch Enemy, Opeth, Paradise Lost ja Katatonia. Viikkoa ennen tämän numeron painoa sain kuulla, että Motions on solminut levydiilin kansainvälisen Universal Music Finlandin kanssa. Naisen persoonallinen ja kaunis lauluääni on taltioitu hienolla intensiteetillä. Levyllä on mukana myös muutamia muita soittimia fl yygelistä kirkkourkuihin sekä orkesterisoittimiin. Levyn muodostama äänikuva on ilmava ja hyvin kolmiulotteinen. Eniten yllättää se, kuinka valmis kappale Flow on bändin ensimmäiseksi julkaisuksi. Kiellettyjä Asioita on Emma Salokosken ensimmäinen varsinainen sooloalbumi, sillä aiemmat naisen nimeä kantaneet julkaisut ovat tapahtuneet yhtyeiden Emma Salokoski Trion tai Emma Salokoski Ensemblen nimissä. Kappaleeseen syvyyttä tuovat akustinen kitara ja akustisesti tuotetut rytmielementit, joita käytetään hienosti ohjelmoitujen osuuksien lisänä. . Amorphis on julkaissut levyjään viime vuosina tasaisesti parin vuoden välein. . Albumi on raikas ja irrotteleva, ehkä hieman enemmän tyyliltään popimpi, kuin ennen. Tuomon on pääinstrumentiltaan kitaristi ja soittanut eri bändeissä jo viidentoista vuoden ajan. Salokosken tunnetuimpia projekteja ovat nu-soul yhtye Quintessence sekä oma, Emma Salokoski Ensemble -nimeä kantava yhtye. Bassoa yhtyeessä soittaa Niclas Etelävuori, koskettimia Santeri Kallio, rytmikitaraa Tomi Koivusaari, rumpuja Jan Rechberger ja soolokitaraa bändin perustajajäsen Esa Holopainen. Muutamissa kappaleissa lähennellään paljonkin naisen edellisien levyjen fi iliksiä ja teemoja, mutta silti suurimmassa osassa kappaleista on mukana paljon uutta ja yllättävää. Nerokkaan yksinkertaiset sanoitukset ja mukava rytmi nostavat hymyn huulille. . . Toisaalta levyn hienous piilee myös merkityksiä pursuavissa sanoituksissa, kuten vaikkapa kappaleessa Mä Selvisin tai Antautukaa, jonka rivit ”Antautukaa, irrottakaa, laskekaa aseenne/ Tanssikaa, juhlikaa, seisokaa omillanne/ Täysillä, estoitta rakastakaa toisianne/ Kaikista meistä on johonkin niin paljon suurempaan” tiivistävät Salokosken levyn nerokkuuden. Myös suoratoistopalvelu Spotify valitsi kappaleen Uuden musiikin perjantai –soittolistalleen. Kasii puolestaan oli toivonut sopivien projektien ilmaantumista ja niinpä kolmikon tiet kohtasivat Flow-kappaleen merkeissä. Flow -kappale nousi syksyllä 2015 julkaisunsa jälkeen todella nopeasti suuren yleisön tietoisuuteen. Äänenlaatu on todella hyvällä tasolla ja varsinkin laulaja Kasiin kaunis ääni on yksi kappaleen huippukohtia. Vuonna 2014 Tommi ja Tuomo miettivät uusia, hieman erilaisempia ideoita biiseiksi ja niiden tuloksena syntyi Motions. Itse tutustuin Salokosken tuotantoon alun perin Emma Salokoski Ensemblen vuonna 2008 julkaiseman Veden Alla -albumin kautta. . . Trees Of Eternityn -bändin laulaja Aleah Stanbridge on myös mukana muutamalla kappaleella. . Yhdessä Tommi ja Tuomo ovat soittaneet jo pidemmän aikaa muun muassa metallibändi Snow White’s Poison Bite –yhtyeessä sekä rockyhtye Kings & Kerosenen riveissä. Levyn sanoitukset ovat edellisien albumien tapaan Amorphiksen hovisanoittaja Pekka Kainulaisen käsialaa. . . Todella mahtava aloitus siis Motions –bändin ensijulkaisulle. Levyn nimikkokappale on vuorossa heti toisena ja varsinkin tämä kappale vakuuttaa heti ensi kuuntelusta saakka. . Myös Tommi on kitaristi ja soittanut pienestä pitäen kyseistä instrumenttia. . Kolmikko äänitti kappaletta Tuomon kotistudiolla ja treenikämpällä useiden kuukausien ajan. Tietokoneella ohjelmoidut osuudet ovat hyvin balanssissa ja esimerkiksi bassoraidat soivat todella hyvällä intensiteetillä. Amorphiksen musiikki jaksaa innostaa ja yllättää levy levyltä. MUSIIKKI SOUNDIT . . Flow on selkeää hittikamaa, tai miksei myös katupopittelijan autostereoihin oivallisesti istuvaa materiaalia. Näistä mainittakoon tässä yhteydessä esimerkkinä Salokosken projektit yhdessä Don Johnson Big Bandin, Husky Rescuen, Tuomon, Maria Ylipään sekä Salokosken äidinkielellään ruotsiksi esitetty albumi Ilmiliekki Quartetin kanssa. Itseni Motions ja Kasii onnistuivat vakuuttamaan heti ensi rytmeistä saakka. Alkusyksyn kenties odotetuin julkaisu oli suomalaisen Amorphis yhtyeen järjestyksessään kahdestoista studioalbumi Under the Red Cloud. Laulaja Kasiin ääni sopii todella hyvin kappaleeseen ja johdattaa kuulijan mukanaan kappaleen ytimeen. Myös kokeiluja harrastetaan aiempaa enemmän ja muun muassa levyllä pillejä soittavan Chrigel Glanzmanin osuudet ovat jotain aivan uutta. YleX valitsi kappaleen viralliselle soittolistalleen, ja tätä artikkelia kirjoitettaessa kappaleen sijoitus on ollut parhaimmillaan neljäs. . Vuodesta 2003 Amorphiksen tuottajana toiminut Marco Hietala vaihtui jo edellisellä albumilla ruotsalaiseen Peter Tägtgreniin. . . Uusimmalle levylleen Amorphis on jälleen valinnut uuden tuottajan. . Yhteenvetona voin todeta Kiellettyjä Asioita on raikkaalla tavalla uudenlaista, mutta silti tunnistettavissa olevaa Emma Salokoskea. Flow on mukaansa tempaava ja helposti mielen syövereihin painuva kappale. . Aina se ei ole muusikolle helppoa. Helsinkiläinen musiikin ammattilainen Emma Salokoski on varmasti monelle lehtemme lukijalle tuttu jostakin yhteydestä. Soittimet on äänitetty hienosti ja tietokone-efektit tuovat mukaan oman säväyksensä, Kaikkiaan todella hyvää tasoa äänityksellisesti oleva levy, kuten myös aiemmat Salokosken levyt ovat olleet. Lisäksi Salokoski on vieraillut usean tunnetun suomalaisen bändin tai laulajan levyillä. Under the Red Cloud jatkaa samaa musiikillista teemaa kuin edeltäjänsä Circle -aloitti. Saimme kunnian haastatella tätä artikkelia varten bändin jäseniä Tommi Vatasta ja Tuomo Koranderia sekä kappaleella laulavaa Kasii Sequeira-Uskia. Se on selkeästi tuoreen kuuloinen ja musiikilliset ideat bändillä eivät ole ainakaan loppumassa, päin vastoin. . . Hyvin paljon jazzvaikutteita omaava albumi Veden Alla kuului tuolloin omiin suosikkeihini pitkän aikaan. Tälläkin kertaa bändi on onnistunut julkaisemaan todella hyvän albumin, kenties yhden tämän skenen parhaista suomalaisista albumeista tänä vuonna! Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Levy-yhtiöt . Vuonna 2006 julkaistulta Eclipse -levyltä saakka yhtyeen laulajana toiminut Tomi Joutsen hoitaa tunnistettavalla tyylillään myös tämän albumin vokaalit. Toisaalta taas soundimaailma on kasvanut uusiin mittoihin Österängin Sinfoniaorkesterin myötä. Musiikkityyliltään Kiellettyjä Asioita poikkeaa melko paljon Salokosken yhtyeiden aiemmasta linjasta. Samalla miehet huomasivat, että he ajattelevat samalla tavalla musiikista. . Amorphiksen uutukainen on mielenkiintoinen levy. Myös muutama nimekäs vierailija on päässyt mukaan albumille. . Albumi käväisi julkaisunsa jälkeen pikaisesti Suomen virallisella listalla ja saavutti korkeimmillaan sijoituksen neljätoista. Soundimaailmaltaan Salokosken uutukainen on hyvin luonnollinen. Tommi ja Tuomo olivat kuulleet Kasiin laulua aiemmin, ja tykästyneet nuoren naisen ilmaisuun, englannin ääntämiseen ja tyyliin. Samaa vakuuttavaa linjaa Salokoski jatkaa tuoreimmalla Kiellettyjä Asioita-albumillaan, joka julkaistiin elokuussa 2015. Sävellykset ovat pitkälti Motionsin poikien käsialaa, mutta sanoitukset ja sovitukset on mietitty yhdessä koko kolmikon voimin. . Tästä bändistä ja laulajasta kuullaan vielä, ja isosti. Kannattaa tutustua kappaleeseen ja bändin tuleviin julkaisuihin YouTubessa kanavan Motions (Offi cial) tai bändin kotisivujen www.motionsoffi cial.com –kautta. Uudistuksista huolimatta heti ensimmäisestä biisistä alkaen kappaleet ovat tutun ja turvallisen kuuloisia. Motions on kahden joensuulaistuneen nuorukaisen, Tommin Vatasen ja Tuomo Koranderin yhteinen projekti. Biisiin tarvittiin naislaulaja, ja niinpä mukaan valikoitui ammattikorkeakoulun pop-jazz linjalla musiikkia opiskeleva Kasii Sequeira-Uski. MUSIIKKI SOUNDIT Emma Salokoski Kiellettyjä Asioita Tämänkertaiset levyarvostelut alkavat siinä mielessä poikkeavasti, sillä ensimmäisen arvostelun kohteena ei itse asiassa ole kokopitkä albumi, ei edes EP-levy, vaan ainoastaan yksi kappale. Tällä tarkoitan varsinkin rummun peltien äänitystä, joka oikeasti on hyvällä tasolla: pelleissä on heleyttä ja ne jäävät soimaan. ”Soittakaa Flowta niillä subbareillanne” olivatkin myös Motions bändin jäsenten terveiset AutoSoundin lukijoille. . MUSIIKKI SOUNDIT Motions feat Kasii Flow Amorphis Under the Red Cloud. . Entinen Opeth rumpali Martin Lopez soittaa perkussioita kappaleella Death of A King, ja samalla kappaleella mukana on myös Eluveitie -yhtyeen laulaja Chrigel Glanzmann, joka tosin tällä biisillä soittaa huilua. Kappaletta Flow Tommi ja Tuomo ryhtyivät työstämään vuoden 2015 alussa. Tässä piileekin yksi levyn hienouksista: Salokoski on uskaltanut tehdä jotakin totaalisen erilaista, kuin aiemmin
EISA is the unique association of 50 special interest magazines in hi-fi, home theatre, in-car electronics, mobile electronics, photo and video, from 20 European countries. Desired by all. Reserved only for the best. Every year the EISA jury of experts rewards the best products in each class with an EISA Award. Where you see the EISA Award logo it’s your assurance that the product is of outstanding quality. www.eisa.eu Tested by the Experts Your assurance for quality
Ihan vain teoriatasolla, sillä tuskin meistä kukaan oikeasti uskoi että Datsunin täydellistä highend-settiä pystyisi tuista enää mitenkään parantamaan. Yhdet sakot mieheen päivässä riittää näillä tuloilla. Sellaista hullun pimputteluahan tuo kaapelin arvoituksen ratkominen tuppaa olemaan, mutta minkäs sille mahtaa kun on tällainen paljas uneksija ja toivoo, että jonain päivänä löytyy vielä se täydellinen piuha, totesi Janus. Tutustuimme Janukseen muutama kesä sitten, kun kävimme esittelemässä Cherryn hifi laitteistoa jossain Pohjanmaan Perähikiän autohifi tuomarikoulutuksessa. Cherryn taustapeilissä roikkuvan hajukuusen pomppimistiheydestä pystyikin päättelemään, oliko nyt vuorossa Ville Gallen vai Pave Maijasen esitys. Meidän alakerrassa on se Bukka Kebab, niin nekin nostivat kaikkien pizzojen hinnan seitsemään euroon, koska eivät kuulemma ole oikein Suomen verottajan kanssa hyvissä väleissä ja verottaja on kuulemma rasisti. Projekti alkoikin olla jo loppusuoralla, jonka jälkeen sama homma tehtäisiin kaiutinkaapeleilla. Olimmekin näissä tilanteissa oppineet vuosien mittaan aika hyvin tulkitsemaan toistemme asioita ihan huulilta lukemalla. En tiedä kuka niistä Bukka Kebun kymmenestä työntekijästä sen keksi, mutta nyt ne myyvät tuohon seitsemän euron hintaan pelkkiä perhepizzoja ja hinta sisältää kotiinkuljetuksen, niin pizzalle kuin pizzan ostajallekin. Tällä tavalla saataisiin soundiin lisää syvyyttä ja tilantuntua. Meteli Cherryssä nimittäin oli sen verran kova, että minkäänlaista keskustelua oli autossa turha yrittää. Edes stereoista täysillä pauhaava uusimman Vain Elämää -kauden soundtrack ei kantanut taustamelun yläpuolelle, paitsi bassoiskujen aikana. Tähän saisin kuulemma vastauksen heti, kun olin maksanut neljänkymmenen euron rikesakon suunsoitosta. Lisäksi Cherryn kolariturvallisuus parantuisi kertaheitolla huomattavasti, kun esimerkiksi neljänkympin nokkakolarissa kyydissäolijat menettäisivät henkensä sijaan enää vain jalkansa. Repa puolestaan sai viidenkympin pikavoiton, vaikka ei aukonutkaan päätään, mutta se kuulemma riitti, että hiljaa hyräili Cheekin loistavia riimejä ja yritti siinä samassa tapailla uusia tanssiliikkeitä Mondeon takapenkillä. Yhtenä ilmoille heitettynä ideana pyörittelimme etupenkkien poistamista ja rattiakselin pidentämistä, niin että autoa voisi ohjata takapenkillä istuen. Moottoritielle oli jossain vaiheessa laitettu yllättäen sadankahdenkymmenen kilometrin nopeusrajoitus, joten ylinopeussakolta vältyttiin ja saimme vain kirjallisen huomautuksen vasemman kaistan turhasta käyttämisestä, kun se oli kuulemma tehty pääosin nopeampaa liikennettä ja ohittamista varten. Päästyämme viimein jatkamaan matkaa, suuntasimme suorinta reittiä kohti Käpylän ABC:tä, jossa meidän oli määrä tavata työasioissa pääkaupunkiseudulle saapunutta vanhaa tuttuamme Janusta. Jouduimme poliisin pysäyttämäksi alta aikayksikön ja olimmekin ihan satavarmoja, että tästä rapsahtaisi oikein kunnon pikavoitto. Haastattelin ajankuluksi poliiseja ja kysyin leppoisasti, että joko Kyllikki Saaren murhaaja on saatu kiinni ja mikä oli konstaapelin ihan oma teoria Bodominjärven tapahtumista. Pieniä sekaannuksiakin joskus tuli, kun Repa esimerkiksi edellisenä iltana yritti huutaa metelin yli, että mentäisiinkö ABC:lle kahville. 104 A uto S ound 104 A uto S ound ARSKAN HIFIT , T iputimme Keravantieltä Cherryn kanssa Lahden moottoritielle ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Janus kertoi että hän oli viimeiset puoli vuotta tehnyt salaista testaustyötä, jonka päämääränä oli selvittää erilaisten rautalankalaatujen soveltuvuus hifi laitteiston signaalikaapeleiksi. Oletteko muuten löytäneet yhtään niitä kuuden euron pizzoja, kysyin ja halusin siirtyä vähän vakavampiin aiheisiin. Huulilta lukeminen meni kuitenkin hiukan metsään, koska olin aivan varma, että Repa yritti selittää mitä eroa on Munchon SuckBlaster ja MothaBanger elementtien impedanssivasteissa. Kannattaa ottaa se Mega-Pizza tuplana, niin pysytte hetken aikaa poissa kiusaamasta tielläliikkujia, yritti Repa huutaa vielä lopuksi Datsunin sivuikkunasta, mutta Arska sai viime hetkellä estettyä häntä. Ei kun ihan tosi. Olimme nimittäin tulleet Cherryn kanssa sukka syylärissä viimeisen puoli kilometriä ja jos nopeusmittari olisi toiminut, olisimme tienneet todellisen nopeuden, mutta veikkaukset olivat jossain siellä kahdensadan paremmalla puolella. Kahvittelun lomassa suunnittelimme porukalla myös Cherryyn hieman äänentoistollisia parannuksia. Seitsemän euron HEI AMATÖÖRI!!! Jos haluat että susta tulee samanlainen super-pro kuin musta ja Repasta, niin suuntaa heti välittömästi osoitteeseen: www.facebook.co m/ArskaJaRepa PIZZA! 7e. Nyt räkänokka se turpa kiinni vai laitetaanko uusi sakko, toinen konstaapeleista kysyi ilme tiukkana. Poliisi alkoi silminnähden kiinnostumaan uutisesta ja miksipä ei, sillä olihan tuossa kyseisessä kojussa varmasti koko Keravan parhaimmat pizzat ja kebabit, vaikka aina välillä joku kateellinen väittääkin saaneensa sieltä ruokamyrkytyksen ja usuttaa terveystarkastajat paikalle. Tämän kuuman vihjeen ansiosta paskalakit päästivät meidät jatkamaan matkaamme, sillä heille tuli selvästikin jotain vielä tärkeämpää tekemistä, kuin häiritä rehellisten kansalaisten autoilua. Kymppi seitsemäntoista Keravalla Ahjossa, kaikki partiot liikkeelle, huusi meidät pysäyttänyt poliisi, ja hieman pelottavaksikin jo muodostunut kuulustelutilanne rauhoittui. No, tuo asia kuitenkin selvisi, mutta nyt oli se totuuden hetki, kun meidät passitettiin poliisiauton takapenkille
A uto S ound 105 www.bluechem.fi
Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja peruuta tilaustaan. Tilaus voidaan peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupungilla. VUOSIKERTA Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa, joista numerot 4-5 ja 7-8 ovat kaksoisnumeroita. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavanpituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). TIETOA TILAUKSISTA Jatkuva kestotilaus 54,90 € / 12 kk Määräaikaistilaus 59 € / 12 kk Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Julkaisemamme artikkelit ja ohjeet on tarkistettu, mutta emme takaa niiden täydellistä virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. 106 A uto S ound A UTO S OUND TECHNICAL MAGAZINE LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! Kustantaja JTS-Media Päätoimittaja Janne Soilakari Päätoimittaja (EISA) Teppo HirviKunnas Vakituiset avustajat Mika Koponen, Harri Saari, Tero Kukkonen, Jani Ilola, Jani Uuttu, Osku Hirvonen, Pasi Kalliojärvi, Tero Komulainen, Jussi Rajala, Jarkko Peiponen, Simo Rautio, Marjut Hakkarainen Janne Pulkkinen, Tom Hietaharju, Janne Kinnunen ja Harto Viljamaa. TEKSTISISÄLTÖ Erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuvaja tekstimateriaalia edustamaltaan alueelta. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suora markkinointitarkoituksiin. VASTUU VIRHEISTÄ JA REKLAMAATIOT Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista force majoure syistä voida julkaista, lehti ja kustantaja eivät vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. ILMOITUSMYYNTI Myynti, hinnat ja varaukset toimituksen puhelinnumerosta 0400-563 689. AD David Sarmas www.antdesign.. Lehden sisältönä ovat autoäänentoisto, -viestintä, -hälyttimet ja tuning. PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1456-4157 TILAUKSIA KOSKEVAT YHTEYDENOTOT NETISSÄ: WWW.AUTOSOUND.FI PUHELIMITSE: 03-4246 5305 HELMIKUUSSA AUTOSOUND 1/2016 TULOSSA VERTAILUTESTISSÄ 200-250 EURON 2-TIE-ERILLISSARJAT! ODOTETTU JATKO-OSA! TESTAAMME LISÄÄ VAIMENNUSMATTOJA! AUTOESITTELYISSÄ Soundia ja show-meininkiä! Mukana mm. Huomautukset tulee tehdä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta. Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämi sestä eikä palauttamisesta. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Yhteystiedot JTS-Media / AutoSound Teerlakiantie 262, 21530 PAIMIO Internet www.autosound.. Jonne Oravisjärven SEAT Tommy Hakolan BMW Jukka Pitkäkosken VOLVO Jasso Pesosen JUMPER!
A uto S ound 107 Autosound-covers-7-8-2015.indd 2 11.11.2015 0.28
108 A uto S ound :: :: LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! PAL. VKO 2016-03 145227-1507 9,90 € • 7-8/2015 • WWW.AUTOSOUND.FI Lehtipisteen koodit takakanteen: R-koodi: 145227-1502 EAN: 6414881452270 15002 Pal.vko: 2015-19 TIETOA: KERROMME MITEN RAKENNETAAN EDULLISET RCA-KAAPELIT! RAPORTIT: EMMA FINLAND JA MAXBOOM FINAALIKISOJEN PARHAAT PALAT! KLASSIKKOHIFEISSÄ : MCINTOSH LABORATORION TARKKUUTTA SULOSÄVELIIN! TECHNICAL MAGAZINE AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 7-8 /20 15 R PERÄTI AUTOESITTELYÄ ! MUKANA 6 KUUNTELUSSA: KOLME ERINOMAISTA SUBBARIA 8", 10" JA 12" KOKOLUOKISTA! 108-SIVUINEN MEGATUPLANUMERO! Mukana Myyrmäen KOJISKEISARI! VERTAILUTESTI SSÄ NOIN 1000 € HINTALUOKAN 4-KANAVAISET VAHVISTIMET! Juha Rannan Audi A3 Tomi Niemisen BMW Z3 Vesa Koskisen Ford Mondeo Kyösti Rakkolan Citikka Saxo Jami Skoun Chrysler Neon MAXBOOM Hämäläisen veljekset Autosound-covers-7-8-2015.indd 1 11.11.2015 12.50