KUUNTELUSSA: DAYTON AUDIO ULTIMAX UM10-22 SUBWOOFERI! KUUNTELUSSA: DAYTON AUDIO AMT POD-4 LASKOSTETUT NAUHADISKANTIT! VERTAILUTESTISSÄ: GROUND ZERON DISKANTIT ERI HINTALUOKISTA! 11.50 € • 7-8/2017 • WWW.AUTOSOUND.FI TECHNICAL MAGAZINE KERROMME KAIKEN TEHOSTA + KOKEILUSSA TERM-LAB MAGNUM POWER PROBE KIT! AU TO SO UN D TEC HN ICA L MA GA ZIN E 7-8 /20 17 PAL.VKO: 2018-02 145227-1707 LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! JA YKSI VENE! JA YKSI JA YKSI NELJÄ KOVAA AUTOESITTELYÄ... TARKASTUKSESSA JUHO RINTA-AHON BMW Autosound-covers-7-8-2017_vaihtoehto.indd 1 8.11.2017 18.16. VILLE SANTIKON OPEL CORSA 1.0 '99 PEKKA KINNUSEN BMW M550D '13 TOMMI VIITALAN FORD FOCUS ST MP275 '13 JARKKO SAUKONOJAN MERCEDES-BENZ R 350 CDI AMG '12 JUSSI RAJALAN BEASON 630WA UISTELUVENE '10 FINAALIEN MEGARAPORTIT! MAXBOOM EMMA FINLAND LISÄÄ BASSOA CHALLENGE TUPLANUMERO 116 SIVUA! MIKSEI SE TOIMI OSA 3
Hinnat sisältävät postikulut Suomessa ja ovat voimassa toistaiseksi.. Autosound-covers-7-8-2017_vaihtoehto.indd 2 7.11.2017 22.09 miniDSP C-DSP 6x8 360€ UMIK-1 125€ Pake?ina 455€ Dayton Audiota myös! Edullinen DSP-prosessori ja mi?amikrofoni. 0400 217 009 jussi.ho?ren@aaninen.. Vaikka jouluksi! www.aaninen.
Vaikka jouluksi! www.aaninen.. Hinnat sisältävät postikulut Suomessa ja ovat voimassa toistaiseksi.. Autosound-covers-7-8-2017_vaihtoehto.indd 2 7.11.2017 22.09 miniDSP C-DSP 6x8 360€ UMIK-1 125€ Pake?ina 455€ Dayton Audiota myös! Edullinen DSP-prosessori ja mi?amikrofoni. 0400 217 009 jussi.ho?ren@aaninen.
No kokeillaanpas.... Dayton Audion AMT POD-4 laskostetut nauhadiskantit maksavat suositushinnaltaan vain 79 euroa parilta, mutta soundin luvataan olevan silti ensiluokkaista tasoa. 75 Jussi Rajalan Beason 630WA uisteluvene '10 Moni autossa musiikinkuunteluun tottunut ihminen haluaa jonkinlaista äänentoistoa myös muihin kulkupeleihinsä, kuten esimerkiksi veneeseen. Lopputuloksena on hiomaton timantti, jonka soundista löytyy muutamia todella poikkeuslaatuisen hienoja piirteitä! 52 Pekka Kinnusen BMW M550d '13 Suutarin lapsilla ei ole kenkiä sanotaan. Marine audio onkin nykypäivänä yksi kasvavista trendeistä, joten on korkea aika tehdä AutoSoundiinkin historian ensimmäinen hifiveneen esittely! 68 Ville Santikon Opel Corsa 1.0 '99 Millaisen autohifisetin saa tuhannella eurolla. Kyseessä oli MaxBOOMin kymmenvuotisjuhlakilpailut. ja 24. Finaaleiden kilpailijamäärä oli ilahduttava 44. Nousua viime vuodesta oli reilusti. KOKEILUSSA 89 Dayton Audio AMT POD-4 laskostetut nauhadiskantit Saimme kokeiluun todella mielenkiintoiset diskanttielementit. RAPORTIT 14 Westcoast Motor Show & EMMA Finland finaalit 2017 Mustasaaressa Vaasan nurkalla sijaitseva Botniahalli sai jo kolmannen kerran kunnian toimia EMMA Finlandin finaalikilpailujen näyttämönä. Focuksen setin kanssa asioita ei ole kuitenkaan tehty helpoimman kautta, sillä monessa kohtaa on tarkoituksellisesti haluttu kokeilla valtavirrasta poikkeavia metodeja. Elementti näyttää todella järeältä ja ulkonäkö viittaa suuriin äänenpainevaroihin, mutta kuuleman mukaan näiden pitäisi myös soida varsin mukavasti. Tänä vuonna kilpailuluokka vaihtui enemmän asennuksellisia vapauksia sallivaan, ja sijoitus päivittyi siinä samalla sinne Jarkolle tutumpaan, eli ykköseen. 92 Dayton Audio 10" Ultimax UM10-22 subwooferi Dayton Audion kymppituumaisen UM10-22 subwooferelementin luvataan soveltuvan sekä autoettä kotikäyttöön. Pekka on tehnyt harrastuksestaan ja intohimon kohteestaan itselleen leipätyön, mutta ei ole koskaan unohtanut harrastamistakaan. Hyvä esimerkki on miehen nykyinen ajoneuvo, jonka laitteistossa yhdistyy huvi ja hyöty. Usein tämä myös pitää paikkana, mutta AudioImportin pääjehun Pekka Kinnusen kohdalla sanonta menee pahasti pieleen. 23. Laskusuuntaisten vuosien jälkeen lajin kilpailijamäärä on kääntynyt lievään nousuun. Laitetaan soimaan ja kuunnellaan onko. Jo seuraavana vuonna Jarkko löysi itsensä kuitenkin kilpailemasta R 350 CDi Mersun kanssa EMMA:n OEM-luokasta, josta napsahti SM-hopeaa. Tästä lähdimme ottamaan selvää. Oulun Hifi ja Tuning Show'ssa kilpailtiin LBC:n ensimmäiset Finaalit 9.-10.9.2017. 4 A uto S ound 4 A uto S ound TÄSSÄ NUMEROSSA 45 AUTOT 45 Jarkko Saukonojan Mercedes-Benz R 350 CDi AMG '12 Suomen eittämättä menestyneimmän autohifikilpailijan Jarkko Saukonojan piti hankkia marraskuussa 2015 vain tavallinen käyttöauto. Me vähän Repan kanssa säädettiin tuon Jarkon Mersua viime finaalien jälkeen, pääsi kaveri taas voitonmakuun kiinni. No entäs siinä tapauksessa, jos siihen tonttuun pitää sisällyttää vieläpä autonkin hankintahinta. 37 Lisää Bassoa Challenge-finaalit Keväällä 2017 lanseerattu uusi kilpailuformaatti Lisää Bassoa Challenge lyhyemmin LBC on saanut ensimmäisellä kaudellaan todella mahtavan vastaanoton bassokansan keskuudessa. 58 Tommi Viitalan Ford Focus ST MP275 '13 Aikaisemmin MaxBOOM-kisoissa hyvin menestynyt Tommi Viitala rakensi uuteen kulkupeliinsä puhtaasti äänenlaadullisiin seikkoihin painottuvan hifilaitteiston. syyskuuta järjestetyn Westcoast Motor Show -autonäyttelyn yhteydessä pidetty kauden päätöskilpailu keräsi mukavasti osallistujia, eikä tapahtuman tarjonta pettänyt tälläkään kertaa! 29 MaxBOOM-finaalit Oulussa 9.-10.9.2017 MaxBOOM-finaalit järjestettiin perinteisesti Hifi & Tuning Show'n yhteydessä Oulussa. Jaa että kyllähän sillä rahalla saa ihan ok kamat, kun vähän miettii mitä ostaa
Tarjonta painottuu luonnollisesti edullisempaan päähän, mutta päätimme selvittää, miten hinta korreloi laatuun ja vertailimme kolmen eri mallisarjan diskanttikaiuttimet yhden valmistajan mallistosta. Itse hankin alkuvuodesta pitkän harkinnan jälkeen kotiin arvokkaimman CD-soittimen mitä olen ikinä ennen omistanut, ja pidin sijoitusta hyvänä. Tilanne voi jopa mennä sellaiseksi, että motivaatio koko harrastusta kohtaan alkaa kärsimään ja tällöin muiden apua olisi hyvä saada, jotta saataisiin seuraava ”vaihde” sisään. VERTAILU 83 Tweeting Trio! Vertailussa kolmen eri hintaluokan diskantit samalta valmistajalta. Kilpailujen taso oli erittäin kova ja kilpailijoiden määräkin osoitti pientä kasvujohteisuutta. Sitä ennen kisataan kuitenkin tulevana keväänä vielä EMMA:n Euroopan mestaruuksista, myös tästä tapahtumasta pyrimme tekemään laajan raportin. A UTO S OUND SUOSITTELEMME . Parhaat on valittu Tämän vuoden autohifi fi naalit on jälleen mitelty ja tuoreet Suomenmestarit on saatu karsittua akanoiden ja harmaan huopamaton seasta esille. Ikean myynti romahtaa 83 TIETOA 95 Tee-se-itse: Helppo diskanttiasennus peilikolmioihin! Muotoon venytetyn kaiutinkankaan ja lasikuitutöissä käytettävän polyesterihartsin avulla voidaan melko helposti valmistaa erilaisia sulavalinjaisia kaiutinja verhoilupaneeleita. Moni kansallisissa fi naaleissa menestynyt auto rakennetaan talven aikana vielä uuteen loistoonsa, joten tulemme keskittymään näiden esittelyihin keväämmällä, kunhan kalusto valmistuu. Tasapisteiden osuessa kohdalle testivoittajia voi olla useampiakin. Sain tutkittavakseni Term-Lab Magnumin ja siihen tarkoitetun Power Probe-tehomittausmodulin. 100 Miksei se toimi OSA 3. Janne Soilakari Päätoimittaja Janne Soilakari 5 Pääkirjoitus 8 Uutta maailmalta 10 Tuoteuutiset 112 Kuukauden kuunneltavimmat 114 Tulossa seuraavassa numerossa VAKIOT TESTIVOITTAJA! . . Nykyisin suunta on sellainen että musiikki kuunnellaan Spotifysta tai YouTubesta vahvasti kompressoituna. Tähän kun lisätään vielä se ettei omata oikein minkäänlaista referenssiä livesoundista, niin äänentoiston harrastaminen muuttaa aikalailla muotoaan. . . Kaiutintesteissä testivoittoon voivat riittää myös parhaat kuuntelupisteet. . Tällä kertaa epämukavuusalueelle uskaltautui Juho Rintaaho, jonka autoprojekti ei aina ole ollut fanfaareja sekä motivaation parasta tukea. . . Nimittäin siihen, että olen menossa tekemään kuunteluarviota jostain autosta mukanani nippu CD-levyjä, mutta autosta ei löydykään soitinta millä niistä saisi dataa ulos. Vaikka vastaavan laatutason materiaalia kuin CD:lle tallennettu tai jopa parempaakin saataisiin jostain suoratoistopalvelusta, liittyy levyjen haalimiseen myös keräilyllinen näkökulma. A UTO S OUND HYVÄ OSTOS . Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä. 106 Paljon enemmän kuin vain tehomittausta! Yleistä tietoa tehosta ja kokeilussa Term-LAB Magnum Power Probe Kit Monissa harrastajissa asuu pieni insinööri ja usein sen sivupersoonana on utelias lapsi. Tarkastuksessa Juho Rinta-ahon projekti BMW Goes GROUND ZERO Oman auton rakentaminen sekä säätäminen on valtava, mutta myös palkitseva urakka. Tätä mainintaa ei välttämättä jaeta kaikissa testeissä, mikäli sopivaa tuotetta ei ole mukana. A uto S ound 5 A uto S ound 5 Olen viime aikoina törmännyt useammin kuin kerran erääseen ilmiöön. Ja silloin kun sieltä hyllystä löytyy vaikkapa kaikki lempiorkesterin tuotokset, on mieli heti kertaluokkaa parempi, vaikkei niitä kaikkia edes koskaan tulisi kuunneltua. Sopivasti soveltamalla laitteella voi mitata paljon muutakin. . . Fyysisen tallenteen puolustaja kokee sen levyhyllyssä nököttävän muovipuristeen kansilehtistensä ansiosta myös visuaalisena tuotteena, joka on mukavaa omistaa. Mutta ainakin siihen on olemassa mahdollisuus. CD-levyltähän se musiikki kuunnellaan, silloin kun ihan tosissaan kuunnellaan, vai mitä. Suosittelemme-maininnan saa yleensä testissä toiseksi sijoittunut tuote, joka esimerkiksi loistaa tietyllä osa-alueella ja saa muutenkin hyvät kokonaispisteet, saavuttamatta kuitenkaan testivoittoa. . Toivottavasti tämä suuntaus jatkuu myös seuraavalla kaudella. Useista erittäin kovista esittelyistä on jo alustavasti sovittu, joten kannattaa pysyä AutoSoundin tilaajana, niin nämä eivät lipsu ohi silmien. Ja Ikean myynti kääntyy laskuun, kun CD-hyllyille ei enää ole kysyntää. Diskanttikaiuttimia on markkinoilla tarjolla varsin hengästyttävä määrä. Tuotteen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä menestyä kokonaispisteiden valossa erityisen hyvin, mikäli se saa esimerkiksi tietystä arvostelukohdasta poikkeuksellisen hyvät pisteet. Useimmilta loppuu mielikuvitus ja käytettävissä oleva aika ennemmin, kuin laitteen tarjoamat mahdollisuudet.. Hyvä Ostos Hyvän Ostoksen erikoismaininnan saa tuote, joka on laadullisesti asiallinen sekä hankintahinnaltaan pääsääntöisesti testin edullisin tai edullisimpia. . Tässä resepti miten peilikolmioihin loihditaan paikat diskanttielementeille yhden viikonlopun projektina. . Jonkun "perussetin" kuten tässä numerossa esitellyn Tonnin Sorsan kohdalla tämän ymmärtäisin, mutta se ettei esimerkiksi kovan luokan highendlaitteiston ohjelmalähteenä toimikaan CDtai DVD-soitin, ei ole meinannut mahtua omaan fi losofi aani. AutoSound oli jossain muodossa paikanpäällä näistä jokaisessa tapahtumassa ja tämän numeron pääartikkelit ovatkin kolme mittavaa fi naalikoostetta. Yhdistelmä on suunnattu dB Drag Racingin tehorajattujen luokkien mittauksiin. Entäs jos kuitenkin alkaa tuntumaan, ettei homma etene, eikä tulos palkitse. . A UTO S OUND TESTIVOITTAJA •SUOSITTELEMME•HYVÄ OSTOS PÄÄKIRJOITUS Testivoittaja-maininnan saa pääsääntöisesti se tuote, joka saa kulloisenkin pisteytystaulukon perusteella korkeimman kokonaispistesaldon
Tulos ei tiimiä täysin tyydyttänyt, maailmanennätyksen back upyrityksessä bassot pettivät. Maali tarttuu lujasti lähes mille tahansa pinnalle; metalli, alumiini, galvanoitu metalli, kupari, kromi, puu, kivi, keramiikka ja lasi. Vilkaise lisää oheisen osoitteen takaa. Tiukasta kilpailusta ja vaikeuksista huolimatta dB Devils kykeni voittamaan maailmanmestaruuden. Hintaa CD-R -paketilla on 10,90 euroa. AudioImport on ollut vahvasti tukemassa Devilsien menestystä. Tuoreen merkin mallistossa on vasta yksi elementtimalli, jota saa tosin 12", 15" ja 18" kokoluokissa. "LPCD-R on CD-levy, jonka ansiosta voit kokea vinyylilevyjen kauneuden uudelleen. Olutpullojen etiketteihin tulee otteita yhtyeen kappaleiden sanoituksista. Tulos lupaa todella hyvää ensikaudelle. 8 A uto S ound UUTTA MAAILMALTA dB Drag Racing on uudelle harrastajapolvelle melkoisen tuntematon laji. Albanin nimeä kantavaa bisseä. "Postuumi ajoitus on kaikkien etu. Lisätietoja: www.facebook.com/HutchinsonCarAudio Lisätietoja: www.facebook.com/ groups/67429484590 Sentenced olut Muhoksen ylpeys ja takavuosien suosikkibändi Sentenced saa nimikko-oluen. Maalilla on valmistajan mukaan samat ominaisuudet kuin ammattilaisten käyttämillä 2-komponenttimaaleilla, kuten pinnan kovuus, kemiallinen kestävyys (mm. Huippuna Super Street 1-2-luokan maailmanmestaruus kaudelta 2009. Oluttyypiltään juoma on pilsner. Maston 2-komponenttinen spraymaali on aina käyttövalmis, niin monta kertaa kuin on tarpeen ja sen säilyvyysaika on useita vuosia, toisin kuin perinteisen 2-komponenttisen ratkaisun maali ja kovettaja sekoitetaan, maalin kuivuminen alkaa välittömästi ja sen käyttöikä on erittäin lyhyt. dB Devilsin Markku Skanz ja Jussi Takala ovat kilpailleet jo lajin loistokaudella, ja ovat saavuttaneet paljon menestystä lajin parissa. Tänä vuonna tiimi teki paluun mielessään vain kaksi asiaa; Euroopan fi naaleiden voitto ja maailmanennätys. Maalia myydään autoilun ja maalauksen erikoisliikkeissä. Tuloksena oli uusi talliennätys 172,1 dB. Juoma tulee markkinoille siis 12 vuotta bändin kuoleman jälkeen. Shut up and take my money! Lisätietoja: www.coolstuff.fi Hutchinson Car Audio. Suomalainen Maston Oy esittelee uuden 2-komponenttisen spraymaalin. Syynä bassojen pettämiseen on todella kova kotelopaine. Sillä voidaan maalata myös aikaisemmin maalatulle pinnalle. Tiimillä oli bassojen kestävyyden kanssa ongelmia koko kesän. Kaverusten ideana on valmistuttaa teknisesti mahdollisimman kehittyneitä bassoelementtejä, ja näyttää äänentoistoalan harrastajille, ettei tällä saralla ole todellakaan nähty ja kuultu vielä kaikkea. Levyissä on oikeat urat ja kaikki!", kertoo tuotetta myyvä verkkokauppa. Arska ja Repa ovat innoissaan uutuudesta. Paras tulos kisassa oli 171,7 dB ja maailmanennätys 170,6 dB ensikaudelle. Tuossa kilpailussa syntynyt maailmanennätys säilyi kovimpana ennätyksenä 2015 vuoteen asti. Lisätietoja: www.maston.fi /2-komponentti-spray Miltäs kuulostaisi oma subbarimerkki. AutoSound onnittelee dB Devilsejä upeasta suorituksesta!!! 2-komponenttinen spraymaali??. Pettymyksestä sisuuntuneena tiimi aloitti testaamisen ensi kaudelle välittömästi fi naaleiden jäldB Devils M&J mestaruuteen keen. Bassorikoista huolimatta kilpailussa saavutettu kovin tulos oli 170,6 dB. Vaikeuksista huolimatta tiimi suuntasi ennakkosuosikkina Italian Montichiarissa syyskuun viimeisenä viikonloppuna pidettyihin Euroopan fi naaleihin. Maston 2K maalin kemiallinen kovettuminen alkaa vasta, kun maalia suihkutetaan ilmakehään. Kuulostaa vähän turhankin hyvältä ollakseen totta, taidamme hakea purkillisen testiin... Jo ensimmäinen kilpailu Ruotsin Jönköpingissä antoi kuvan missä merkeissä kausi tulisi kulkemaan. Myös sivulaseja ja tuulilaseja hajosi useita. Juoman valmistaa Tornion Panimo. Vinyyli-CD!?!?! Sarjassamme "Miten olenkaan voinut tulla toimeen ilman tätä tuotetta", esittelemme tässä kertaa vinyyli-CD:n. Kansainvälistäkin uraa tehnyt yhtye lopetti aktiivisen toimintansa jo vuonna 2005. Laitteistona tiimin Fiat Pandassa on neljä SounDigital 35K päätettä ja kaksi DD Audion Z318 subwooferia. Elementissä on erittäin tehokas magneettirakenne, paperista, Kevlarista ja hiilikuidusta valmistettu kartio sekä valinnaisesti 2 x 2 tai 2 x 1 ohmin puhekelat. Syynä olivat hieman liian tuoreet liimaukset. Tämä oli ainoa kerta koko kauden aikana kun liimaukset eivät kestäneet. Suurimpana hyötynä uudessa ratkaisussa on tuotteen erittäin pitkä käyttöikä. "Ensimmäistä kertaa maailmassa 2-komponenttinen maali ja kovettaja ovat yhdessä purkissa – aina valmiina käyttöön – eikä maali kovetu purkkiin", lupailee valmistaja. Tuotteen suositushinnat alkavat 14,95 eurosta. Kaksi EteläDakotassa asuvaa koneenrakennusalan opiskelijaa, Nick Hutchinson ja Tom Voboril, toteuttivat unelmansa ja perustivat oman tuotemerkkinsä Hutchinson Car Audion. Aikoinaan suomalaiset dominoivat lajia lähes mielin määrin. Jos meillä olisi ollut nimikko-olut jo bändin toiminta-aikana, Sentenced olisi saattanut tulla tiensä päähän jo paljon nähtyä aiemmin", bändin rumpali Vesa Ranta sanoo. Toimitukset kauppoihin alkavat marraskuun ensimmäisellä viikolla. Pojat miettivät myös sitä, että koska kauppoihin mahtaa tulla Dr. Panimon mukaan se tarjosi bändille useaa eri reseptiä, joista yhtyeen jäsenet päätyivät pilsneriin. bensiini), kiilto, tarttuvuus ja korroosion kestävyys
A uto S ound 9
Yhteistyökumppanina Juholla on myös ammattitaitoinen verhoomo, joten vaikeammatkaan ompelua vaativat verhoilutyöt eivät ole ongelma. Suositushintaa AutoSound-lehden autoesittelyistä ja eritoten sosiaalisesta medi. Tuote on kiiltävän musta ja se on valmistettu muovista. Tämän uudistuksen myötä elementtien tehonkesto kasvaa entisestään. Suositushintaa munuaisilla on 79 euroa parilta. Tuote on kiiltävän musta ja se on valmistettu muovista. Uutuudet kävivät AutoSoundilla kuvauksessa, mutta jutun kirjoitushetkellä niistä ei vielä löytynyt netistä tietoja. Asennus onnistuu Tuningkaupan mukaan helposti suoraan alkuperäisten tilalle. kaikki henkilö-, mopoja pakettiautot, raskas kalusto, traktorit sekä veneet. Tuningkauppa.comin syksyn uutuuksiin lukeutuvat BMW M3-Look etumaskit eli "munuaiset", jotka sopivat BMW F30 / F31 (300-sarja, vuosimalli 2011-2015). Skaalaa ovat mm. Lisätietoja: Juho Jyrkkä, 050-5820617, juhojyrkka@gmail.com AutoStudion uutuudet Simexin oman tuotemerkin AutoStudion loppuvuoden uutuuksiin sisältyy mm. Tyylikkäästi viimeisteltyjen koteloiden toimintaperiaate on singlemallissa re. Lehden ilmestymisen aikaan oletettavastikin jo löytyy, joten tsekkaa lisää maahantuojan nettisivuilta. Tämän viimeisimmän päivityksen johdosta ulkonäkö ei tosin muutu, sillä uusiin malleihin onkin vaihdettu entistä tuhdimmat amerikkalaista alkuperää olevat, halkaisijaltaan nelituumaiset puhekelat. Lisätietoja: www.tuningkauppa.com Uusi asennuspalvelu AutoSound-lehden autoesittelyistä ja eritoten sosiaalisesta mediasta tuttu autohifi persoona Juho Jyrkkä on pistänyt pystyyn autohifi n asennuspalvelun, johon kuuluu myös suunnittelupuoli. 10 A uto S ound 10 A uto S ound TUOTEUUTISET Mustat munuaiset Bemariin Tuningkauppa.comin syksyn uutuuksiin lukeutuvat BMW M3-Look etumaskit eli "munuaiset", jotka sopivat BMW F30 / F31 (300-sarja, vuosimalli 2011-2015). Juhon vahvuuksia ovat ennakkoluulottomuus ja tarttuminen hankalampiinkin projekteihin. Lisätietoja: Simex, 09-41 500 210, www.autostudio.. Yksi iso osaamisenalue ovat myös lasikuitutyöt ja kotelosuunnittelu, jossa toimii apuna Marko Lönngren. Asennus onnistuu Tuningkaupan mukaan helposti suoraan alkuperäisten tilalle. Oikeastaan on aivan sama mihin kulkuvälineeseen tai työkoneeseen hifi t halutaan, niin tämä mies lupaa ne sinne asentaa. pari erilaista koteloitua subbaria, sekä AS-REF Unlimited subbarielementtien puhekelapäivitys. eksi ja tuplaelementtisessä suljettu. Unlimited-irtoelementtien järeysaste on ollut jo ennenkin tasoa "älyvapaa", ja samalla linjalla jatketaan. Koteloituja malleja on kaksi, yhdellä 12" elementillä varustettu AS-RED 12 P sekä kahdella bassolla oleva AS-RED 212
Lisätietoja: Aaninen, 0400-217 009, www.aaninen.. Lisätietoja: Powerline Audio Oy 040-9302112, www.powerlineaudio.. EQ7 on 7-kaistainen graafi nen taajuuskorjain, jolla voidaan nopeasti oikoa auton sisätiloista johtuvia korostumia ja vaimentumia. Laitteen mitat ovat 20 x 69 x 137 mm ja painoa sillä on 230 grammaa. Laitteen mitat ovat 178 x 25 x 102 mm ja suositushintaa sillä on 129 euroa. Ominaisuuslistalta löytyy AUX-sisääntulot, 8 V linjavahvistin, 6-kanavaiset RCA-lähdöt, master-äänenvoimakkuussäädin, ja subbarin tasonsäätö kaksi pykäläisellä alipäästösuotimella. Laitteessa on myös kytkin, jolla voidaan vaihtaa valaistuksen LEDin väriä punaisesta siniseen. Liitäntäpuolelta löytyy lähtöinä 3,5 mm plugi kuulokkeille sekä tulopuolelta sekä analoginen että digitaalinen liitäntä. Kyseessä on pienikokoinen täysin mobiilisti toimiva laite, jossa on oma akku. Kyseessä on neljästä eri laatuasteesta koostuva sarja, johon kuuluu sekä kaiuttimia että vahvistimia. Eri asteet ovat: Entry level, Professional, Competition Ready ja HighEnd. Suositushintaa kuulokevahvistimella on 390 euroa. Laitteen prosessorin säätäminen onnistuu USB-liitännän kautta Windows ja Mac -tietokoneilla. Highendia Venäjältä Suomessa tämän vuoden alussa ensiesiintymisen tehnyt Alphard Group on lanseerannut uuden Black Hydra -tuotesarjansa. Lisätietoja: Massive Audio, 040-825 2839, www.massiveaudio.?. A uto S ound 11 A uto S ound 11 TUOTEUUTISET Kuulokevahvistin akulla ja DSP:llä Signaaliprosessorimarkkinoiden kiinnostavimpiin toimijoihin lukeutuva miniDSP valmistaa myös todella asiallista HA-DSP kuulokevahvistinta. Tällaisia ei markkinoilla enää ihan mahdottomasti ole, mutta Massive Audion mallistosta löytyy sopiva tuote. Tuotteet vaikuttavat ennakkotietojen perusteella erittäin kiinnostavilta, ja saattaakin olla että AutoSoundin ottaa jotain näistä kokeiluun lähitulevaisuudessa. Kuvassa oleva HBC-3.28 3-tie erillissarja osuu näistä viimeisimpään ja kustantaa suositushinnaltaan 1299 euroa. Massive Audio EQ7 taajuuskorjain Kaipaatko autosi laitteistoon konstailematonta "perus-equa", joka toimii taajuuskorjaimen lisäksi myös linjavahvistimena
Kaikki HX-sarjan vahvistimet ovat vakaita 1 ohmin kuormaan stereona, mahdollistaen erittäin hankalien kaiutinkuormien ajamisen, kuten myös käytön sillattuna 2 ohmin kuormaan tuplapuhekelaisia subwoofereita varten. Maahantuojan mukaan laite toimii erinomaisesti elementti alaspäin asennettuna. 2 x 1 ohmin puhekelat.. Vahvarin mitat ovat 706 x 53 x 240 mm ja sen RMS-tehoksi ilmoitetaan 2 x 360 W 4 ohmiin ja 2 x 700 W kahteen ohmiin. RMS tehonkestoa valmistaja lupailee 1500 wattia. "Tämä kompromissiton highend-mallisarja on suunniteltu puhtaasti äänenlaadun näkökulmasta, jossa jokainen tekninen ratkaisu on suunniteltu maksimoimaan kuunteluelämys", kertoo merkin maahantuoja. 15" version hinta on satasen enemmän ja myös tässä mallissa tehonkesto on 1500 W RMS. Litteän mallinen kotelo on helppo sekä tilaa viemätön ratkaisu autoon jossa on varapyörälle paikka. Suositushintaa vahvistimella on tasan tonni. Competition 12D1 on 499 euron hintainen, oranssinvärisellä valurungolla varustettu monsteribasso, jossa on nimen mukaisesti 2 x 1 ohmin puhekelat. Täysin Mosfet-tekniikkaa käyttävän vahvistimen esiaste on Burr-Brownin komponenteilla toteutettu, ja Direct Mode mahdollistaa esiasteen täydellisen ohittamisen, jos järjestelmässä tehdään suodatukset erillisellä signaaliprosessorilla. Voidaan puhua aika tylystä päätteestä, kun kyseessä siis tosiaankin on AB-luokkalainen voimanpesä. Lisätietoja: Audelec, 010-3878980, www.audelec.. Lisätietoja: AudioImport 0207-699 860 www.audioimport.. Näistä järeimpiä ja samalla ehkä kiinnostavimpiakin ovat Competition elementit, joita löytyy sekä 12" että 15" kokoluokissa. Aktiivisubbarin suositushinta on 249 euroa. Kaasua, komisario Palmu! GAS, eli Great American Sound (nimi ei siis liity mitenkään kaasuun tai ilmavaivoihin), on lanseerannut ison nipun uusia subbarimalleja. Laitteen vahvistinmoduuli pukkaa tehoa 150 wattia RMS ja siitä löytyy 60 180 hertsin alipäästösuodin sekä vaiheenkääntö. Tämä poistaa esiasteen kokonaan signaalitieltä, tehden siitä vieläkin suoremman. 12 A uto S ound 12 A uto S ound TUOTEUUTISET Laatuluokan wattihalko Audio System HX-sarja on kertoman mukaan audiofi ilin todellinen unelma. Huopaverhoillun kotelon koko on 15 litraa ja se on toimintaperiaatteeltaan suljettu. Aktiivisubbari varapyöräkoteloon Ground Zero GZCS 10SUB-ACT on varapyöräkoteloon asennettavaksi suunniteltu 10" aktiivisubwoofer. HX-360.2 on massiivisen kokoinen 2-kanavainen AB-luokan lankku. Sillattuna laite antaa vastaavilla kuormilla 1500 ja 3000 W RMS. Tsekkaa koko mallisto Audio Hellmanin kotisivuilta! Lisätietoja: Audio Hellman Oy, 02-2437454, www.audiohellman.
A uto S ound 13 A uto S ound 13 TUOTEUUTISET
Näyttelyn monipuolinen tarjonta kattoi tuningautot, klassikot, jenkit, kilpa-autot sekä tietenkin reilun kattauksen autohifi ä. Tätä asiaa kannattaa miettiä. 23. Kuuntelin fi naaleissa kohtalaisen montaa autoa, ja mukavaa oli jälleen todeta, että soundien suhteen asiat kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan. Itse asiassa tästä aiheesta pitäisi varmaankin tehdä ihan erillinen artikkeli... Lisäksi mukana oli pienemmässä roolissa myös moottoripyörät sekä moottorikelkat. Jututin useita kilpailijoita ja heidän keskuudessaan vallalla olevan näkemyksen mukaan teknisen osuuden laajuus ainakin jossain määrin "ohjaa" kilpailijoita säätämään settinsä tietyllä tavalla, mikä ei välttämättä "normaalilla musiikilla" enää vastaakaan optimisoundia. EMMA:n voimassaoleva testilevy koostuu niin sanotusta teknisestä osuudesta ja soundiosuudesta (sijainti + tarkkuus = 50p, stage 55p, eli "teknisistä" yhteensä 105p, soundipuoli 210p). 14 A uto S ound 14 A uto S ound TIETOA M onilla harrasteautonäyttelyillä on yksi vakioyleisön kannalta ikävä ongelma ne tuppaavat toistamaan itseään. Tästä asiasta tuli keskusteltua aika monen autonomistajan kanssa, ja mielipiteet menivät varsin hyvin yksiin. Lukasinkin tallista löytyy vielä jopa viisi Suomessa näkemätöntä autoa, joten eiköhän mies lukeudu Westcoastin vakiokaartiin tulevinakin vuosina. Jos autoharrastaja käy samassa näyttelyssä joka vuosi ja näkee siellä vuodesta toiseen hyvin paljon samoja kärryjä, alkaa mielenkiinto tapahtumaa kohtaan hiipua. Mustasaaren näyttely kiilaa ehdottomasti näiden kärkeen, oli kyse sitten näytteilleasettajien tai näyttely-yleisön viihtyvyydestä ja huomioimisesta, tai siitä vieläkin tärkeämmästä eli näyttelykalustosta. Lajinahan tämä touhu on kuitenkin sen verran marginaalista, että normaalisti "juttukavereita" ei välttämättä kauheasti löydy, ellei päivittäinen kaveriporukka harrasta myös hifi hommia. EMMA Finlandin kilpailukausi 2017 koostui yhteensä kahdeksasta osakilpailusta sekä fi naalikilpailusta. Tämä asia on tiedostettu erinomaisesti Westcoast Motor Show'ssa, jossa yhtenä näyttelykaluston mukaanpääsykriteerinä on juurikin se, että halliin halutaan joka vuosi mahdollisimman vaihtuvaa materiaalia. Ok, tämä on EMMA:n tapa ja käytössä oleva testilevy on toki oivallisen selkeä työkalu pisteytyksen hoitamiseen, mutta ollaanko tässä silti lipsumassa hieman sivuraiteille siitä mistä musiikista nauttimisessa oikeasti on kyse. Sunnuntaina oli sitten vuorossa hieman rennompi päivä, jonka kilpailullinen anti koostui Best of -kutsukilpailuluokista, joiden osallistujat paljastettiin lauantai-illan palkintojenjakogaalassa. Finaaleissa samanhenkistä seuraa kuitenkin piisaa ja mielipiteitä sekä näkemyksiä vaihdellaan tiuhalla tahdilla. Kuten jo vuosi sitten tekemässäni messuraportissa totesin, aika monessa kotimaisessa autonäyttelyssä olen käynyt ja monessa ollut mukana myös näytteilleasettajana. Kaukaisimmat näytteilleasettajat olivat tänäkin vuonna saapuneet Mustasaareen aina Ruotsista asti. Jos unohdetaan pienet "haahuilut" ja epäselvyydet näyttelyn kasauspäivän alkuillasta, sujui tapahtuma järjestelyjen suhteen kiitettävien pisteiden arvoisesti. Useassa autossa olikin DSP:n muistipaikoissa erikseen asetukset kilpailuihin ja normaaliin kuunteluun, ja ne saattoivat poiketa toisistaan yllättävänkin paljon. JA 24. Kaikissa fi naalikilpailussa hyvin menestyneissä autoissa kun ei siltikään ollut eri säätöjä normaalikäyttöön ja kisoihin. Toisaalta asioilla on aina useampia puolia, ja yksi näkemys tähän voisi olla tietysti myös se, että tehdäänkö asiat oikein jos kisalevyä varten tarvitaan eri säädöt kuin normaalille musiikille. Tämän vuoden fi naalien osallistujien keskimääräinen taso oli muutamiin viimevuosiin verrattuna ihan ok luokkaa. Lauantaina arvosteltiin kaikki normaalit kilpailuluokat ja mitattiin äänenpaineet, ja näiden pohjalta saatiin voittajat selville jo saman päivän illaksi. EMMA Finlandin fi naalikilpailu on autohifi harrastajan näkökulmasta jo itse tapahtumana todella ainutlaatuinen, sillä harvoin pystyy yhdellä kertaa tapaamaan näin massiivisen joukon samasta harrastuksesta kiinnostuneita. Mikäli käyt vuoden aikana vain yksillä harrasteautomessuilla, käy täällä! Finaalien taikaa EMMA:n fi naalikilpailu koostui kahdesta kilpailupäivästä. Yksi heistä oli Eksjön tuningkeisari Lukas Koos, joka viettää omassa näyttelyharrastuksessaan jo 20-vuotisjuhlaa, ja oli mukana myös vuosi sitten. Palkintojenjakogaala Original Sokos Hotel Royal Vaasan ravintola Centralissa järjestettiin lauantai-iltana perinteinen illallinen, jonka yhteydessä suoritettiin myös palkintojenjaot. Testilevyn teknisestä osuudesta huolimatta suurin osa kuunteluarvostelun pisteistä on otettavissa sieltä soundiarvostelun puolelta, joka on kuitenkin 2/3 kokonaisuudesta. SYYSKUUTA JÄRJESTETYN WESTCOAST MOTOR SHOW -AUTONÄYTTELYN YHTEYDESSÄ PIDETTY KAUDEN PÄÄTÖSKILPAILU KERÄSI MUKAVASTI OSALLISTUJIA, EIKÄ TAPAHTUMAN TARJONTA PETTÄNYT TÄLLÄKÄÄN KERTAA! WESTCOA ST MOTOR SHOW EMMA FINLAND FINAALIT & 2017 RAPORTTI 14 A uto S ound. Enkä nyt tarkoita esimerkiksi subbarin tason suhteen, vaan vaikkapa keskialueen säätöjen osalta. Palkintojenjakogaalan alussa yhdistyksen puheenjohtaja Janne Pulkkinen summasi kauden toteamalla, että keskimäärin yhdessä kilpailussa oli 31,4 kilpailusuoritusta, joka siis tarkoitta sitä että osa kilpailijoista kilpaili useammassa kuin yhdessä luokassa, mutta tästä huolimatTeksti ja kuvat: Janne Soilakari MUSTASAARESSA VAASAN NURKALLA SIJAITSEVA BOTNIAHALLI SAI JO KOLMANNEN KERRAN KUNNIAN TOIMIA EMMA FINLANDIN FINAALIKILPAILUJEN NÄYTTÄMÖNÄ. Tosin kilpailujen kuunteluarvosteluun liittyy yksi seikka, joka on mainittava
Samalla gaalan toisena juontajana toimiva Jami Skou toteaa, että yhtään huonoa osakilpailua ei ollut, joten valinta oli erittäin vaikea. Tyylikkään kiertopalkinnon kävi pokkaamassa Next Levelin myymäläpäällikkö Tom Hietaharju. Vuoden utoh f te o Kuluneen kisakauden yhtenä aktiivisimpana kilpailijana palkittiin jokaiseen kahdeksaan osakilpailuun osallistunut, ensimmäistä vuottaan kisannut Miikka Gröhn. Kiitokseksi tästä Aki palkitsi Pian leivontakirjalla. Pytyn pokkasi joitain vuosia Suomen autohifi kentiltä poissa ollut Tom Hietaharju, joka poikkesi uudesta kotimaastaan Indonesiasta reilun puolen vuoden visiitille pohjolan perukoille pystyttääkseen Vaasaan hifi liikkeen, ja tuomaroi samalla tämän vuoden fi naalikilpailuissa. Miikan kausi oli alusta loppuun niin sanotusti yhtä maalia, eli kaveri voitti jokaisen osakilpailun ja ykköspytty lähti mukaan myös fi naaleista. Hyvistä kilpailuista paras oli kuitenkin Next Level Audion järjestämä Vaasan osakilpailu. Pisteytyksen suorittaa vuoronperään kolme kuuntelutuomaria sekä kolme asennustuomaria, ja heidän antamistaan pisteistä paras ja huonoin tulos jätetään huomioimatta ja keskimmäiseltä tuomarilta tulleet pisteet jäävät voimaan. Näistä löytyy erillinen listaus artikkelin ohesta. Pekka aloitti oman kilpailu-uransa jo FASCA Ry:n aikaan ja autohifi n maahantuonnin pariin kaveri siirtyi vajaat 15 vuotta sitten. SQ E-Cat Unlimited -luokassa oli useita kilpailijoita, eli kyse ei todellakaan ollut mistään läpihuutojutusta. Sunnuntaina mittausten merkinnät käytiin uudelleen läpi ja lopullinen voittaja olikin Jarno Mattila. Akin Corollan tavaratilasta löytyy asennuksen suhteen sellaista vanhan koulukunnan "highlightia", johon ei ikävä kyllä nykyään juurikaan enää kilpailuissa törmää. Asennustuomarin äänestyksessä ääniä annettiin jostain syystä yksi enemmän kuin kuuntelutuomarin kohdalla, eli yhteensä 30 ääntä. Vuoden utoh f uur stus Vuoden autohifi uurastuksen palkinnolla palkittiin Team Pulkkinen, eli isä Janne ja pojat Pekka ja Antti. Tähän valikoidaan tuomarien kesken tehdyllä äänestyksellä kahteen eri luokkaan jaoteltuna noin 5-10 autoa per luokka. Kun nippelitiedot ja kiittelyt oli saatu pakettiin, päästiin illan pääasian pariin, eli palkintojenjakoon. P r s uuntelusennustuom r Kauden parhaat tuomarit valittiin äänestyksellä, johon oli saanut osallistua kaikki EMMA Finlandin kilpailuissa kilpailleet henkilöt. Homma sujui erittäin rutinoituneesti ja hyvän huumorin säestämänä. kauden ansioituneimmat tuomarit, aktiivisin kilpailija sekä paras osakilpailu. Luokkien voittajat saavat palkinnoksi komeat kiertopalkintopokaalit, jotka on mahdollista voittaa myös omaksi, mikäli sijoittuu ykköseksi kolmena vuonna peräkkäin jommassakummassa Best of -luokassa. Toki pieniä inhimillisiä erehdyksiäkin mahtui mukaan kun ESPL E-Cat T1W -luokan kahden parhaan pisteissä oli epäselvyyttä ja lauantai-iltana luokan voittajaksi kruunattiin Jesse Nikkinen. Kunhan Jonin Mersu valmistuu ensi kevään aikana täyteen iskuunsa, otamme sen takuuvarmasti esittelyyn! Best of Inst ll Kilpailujen parhaan asennuksen kategoriassa vanha kehäkettu, Turun oma poika Aki Tittonen näytti muulle porukalle kaapin paikan, voittaen luokan suhteellisen selvälläkin marginaalilla, eli viiden pisteen erolla toiseksi tulleeseen Antero Kölliin. Kun auton esittelylapussa lukee sukunimi Vuolle, voi arvata että luvassa on joku todella isolla vaivalla modifi oitu Volkswagen-merkkinen laite. Hieman tuoreempi 92-vuosimallia edustava T4 Transporter ala Marko Vuolle. Auto oli väritykseltään punamusta kuten Teron edellinenkin luomus Dragster Fiat "Vimo", tosin tällä kertaa hifi ä ei ollut pakattu mukaan yhtään. Työmäärä on valtaisi, joten muistaminen on todellakin paikallaan. Komulaisen Tero, eli taiteilijanimeltään Molli Sika Komunalni, oli roudannut messuhalliin todella asiallisesti läpikäydyn 87-vuosimallisen FX Corollan. Tästä laitteesta tulee valmiina todella härski peli! Messuosaston sommittelu istuu teemaan kuin nyrkki silmään. Finaalin kilpailijoiden palkitseminen aloitettiin äänenpaineluokista, ja niiden jälkeen siirryttiin äänenlaatuluokkiin. Pekka on nostanut yrityksensä Suomen suurimpien autohifi maahantuojien kastiin, merkkivalikoima on huima ja lisäksi intoa riittää kehitellä koko ajan kaikenlaista uutta. Äärimmäisen kova saavutus! unn m n nt Tämän vuoden kunniamaininnalla palkittiin pitkään autohifi n parissa kilpailijana sekä eritoten yrittäjänä toiminut AudioImportin omistaja Pekka Kinnunen. Paras kuuntelutuomari sai ääniä peräti 10 kappaletta kaikkiaan 29 annetusta äänestä, ja hän oli yhdistyksen toiminnassa muutenkin erittäin vahvasti mukana oleva Jami Skou. "Homma jatkuu", totesi Pekka palkinnon saatuaan. Niinikään vahvasti EMMA Finlandin kivijalkaan kuuluva konkari. Näin ollen Tom oli "uusi tuomari", vaikka kokemusta hommista onkin jo 90-luvulta saakka. EMMA Finlandin finaaleissa jaetut erikoispalkinnot: Kilpailujen tarkat tuloslistat löydät osoitteesta: www emm f nl nd com/tulo set. A uto S ound 15 A uto S ound 15 TIETOA EMMA FINLAND FINAALIT ta kisaajien kokonaismäärä oli ilahduttavan korkea. Best of Sound Kilpailujen parhaiten soivan auton tittelistä oli näennäisesti kova vääntö, vaikka lopulta autohifi asentamo HiFixin taustalta tuttu Joni Hirvonen pokkasikin voiton peräti viiden pisteen erolla toiseksi tulleeseen Jarkko Saukonojaan. Kuvassa VW Transporter T3 Pickup vuosimallia '89, rakentajana Santeri Vuolle. Ennen varsinaisiin kilpailuluokkiin siirtymistä palkittiin vielä perinteen mukaisesti mm. Oikeat pystit saatiin kuitenkin oikeille miehille ja kaveritkin kättelivät lopuksi todeten, että ainahan näitä sattuu, eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Toistaiseksi tässä on onnistunut EMMA Finlandin historiassa vain yksi kilpailija. Kolmanneksi kisassa sijoittui Antero Kölli, jääden Jarkosta vain kaksi pistettä. Tämän jälkeen Pulkkinen kiitti vuoronperään kaikkia yhdistyksen sponsoreita ja yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistavat näinkin laajan ja hyvin organisoidun autohifi kilpailutoiminnan Suomessa. Perinteen mukaan EMMA:n fi naaleissa mitellään aina fi naaliviikonlopun toisena päivänä, eli sunnuntaina, niin sanottu Best of -kutsukilpailu. Tämä kolmikko kiersi läpi kaikki kauden tapahtumat ja kantoi suurimman vastuun niiden organisoinnista. AudioImport on toiminut myös erittäin tärkeänä yhteistyökumppanina eri kisaformaattien kohdalla. Porkkanana äänestykseen osallistumisessa oli se, että kaikkien äänestäneiden joukosta arvottiin kaksi nimeä, jotka saavat ensi keväänä uunituoreet EMMA:n sääntökirjat ja kuuntelulevyt, heti ensimmäisestä ilmestyvästä erästä. P r s uus tuom r Parhaan uuden tuomarin palkinto menikin tällä kertaa erittäin kokeneelle tuomitsijalle. P rh t p l nto ut Aki Tittonen palkitsi fi naaligaalassa myös EMMA Finlandin sihteereihin kuuluvan Pia Hämäläisen, joka on innokas leipuri ja on jakanut osakilpailuissa hyvin menestyneille kisaajille palkinnoksi itse leipomiaan kakkuja. P r s os lp lu Janne Pulkkinen perustelee kauden parhaan osakilpailun valintaa mm. niillä kriteereillä, että missä järjestelyt olivat sujuneet parhaiten ja missä kilpailijoita oli huomioitu eniten. Jokainen ehdolla ollut tuomari sai ääniä, mutta eniten eli 12 ääntä saalisti Antero Kölli. Joni on osoittanut vuosien mittaan hallitsevansa asennuspuolen (kaikki muistamme vielä miehen huippu-upean Renault Meganen), ja menestystä näyttää tulevan myös soundien suhteen. Palkinto ei olisi voinut mennä oikeampaan osoitteeseen. Kilpailuluokat ovat Best of Sound sekä Best of Install, ja niissä haetaan siis koko fi naalien parhaiten soivaa autoa ja koko fi naalien parhaiten asennettua autoa. Autojen arvostelu suoritetaan kokonaan uudelleen ottamatta millään tavalla huomioon edellisen kilpailupäivän arvosteluja. Tehoa sitten aavistuksen enemmän..
itse asiassa jo 90-luvun lopulla FASCA:n kilpailuissa ja jossain näyttelyissä! MTK:n puheenjohtajan Tommi Lunttilan aikoinaan tunnetuksi tekemä MK3 Supra on saanut uuden näyttelyelämän. Nyt sekä auto että koko osaston käsittämättömän yksityiskohtainen ja vaivaa vaatinut somistus oli viety seuraavalle levelille. Joonas Peltotuvan Mad Max -henkinen Wasteland Mazda nähtiin mukana jo vuosi sitten. Ulkoasu on edelleen hämmentävän hieno, moottoritila pistää sanattomaksi ja tehoakin löytyy yli 800 hevosvoimaa.. Näillä eväillä napattiin tänä vuonna parhaan osaston 2. Mazda oli nostettu King Capin rungolle ja alla pyörivät jostain kaivinkoneesta napatut pyörät. Supra on pysynyt samassa kuosissa jo vuosikausia ja se esiteltiin AutoSound-lehdessäkin kesällä 2011. Supran hifi puoli on päivitetty 2010-luvulle DD:n kamoilla. 16 A uto S ound Hetkinen, tämän auton minä olen nähnyt ennenkin... palkinto viimevuotisen ykköspytyn kaveriksi. Ja auto siis todellakin liikkuu, todistin tätä omin silmin. Hifi puolesta vastasi Alpinen laitteisto. Toni Karjalaisen ilmajousitettu Nissan Stagea vuosimallia 2003. Kai Kohosen pirteän näköinen ja oletettavasti myös sangen pirteäkulkuinen BMW 335i '12. Tom Knösin legendaarinen MK4 Supra on ehdottomasti Suomen hienoimpia tuningautoja. Tällä kertaa kuskina toimi Harri "Ränni" Rinne. Tätä Marko Tapanisen -89 vuosimallin Ladaa katsellessa ei ihan heti arvaisi, että auton näyttelymatkat tehdään normaalisti ajamalla
Yli tuhat työtuntia viilattu Nissan 350Z vuosimallia 2003. Tony Niiranen sijoittui hopean värisellä A4 Audillaan SQ M-Cat 5000 -luokassa toiselle sijalle. Next Level Audion omistajan Jarno Puhakan X5 M50 Bemarista löytyi tavaratilan osalta oikein kunnon Old School kattaus Rokkarin Power-sarjan laaturautaa. Johan Petterssonin Audi R8 paitsi näytti nopealta, myös kuulosti siltä. Auton kaiutinkattaus on Rainbow'n Profi sarjaa, paitsi midbassot jotka ovat Matchin mallistosta. Demoauto viimeisen päälle! TAPAHTUMAN AUTOHIFITARJONTAA 17 A uto S ound. Valkoisen, mustan ja hiilikuidun yhdistelmä toimii loistavasti. Kaikista kyseisen herran villeimmistä viritelmistä en aina niin ole innostunut, mutta tämä auto oli hieno! Ja lisää Koozin osaston teoksia. Kun auto poistui hallista sunnuntaina, ei jäänyt epäselväksi löytyykö myllystä tehoa. Tämän kilpailuluokan 2, 3, ja 4 sijojen välinen piste-ero oli hämmentävästi 1,5 pistettä! Petteri Krogeruksen Volkswagen Caravelle oli lastattu täyteen lujaa soivaa GZ:n hifi ä. A uto S ound 17 Lukas Koosin valkoinen avomallin Mitsubishi Eclipse GTV '07 on vaatinut noin 700 työtuntia, ennen kuin lopputulos on ollut tällainen. Bemarin vanteesta löytyi "lippaa". Vieressä Jim Björkin avomallinen BMW 355i, joka ei sekään hassumpi ollut... Auton vieressä oli kuvia siitä miltä Nissan oli näyttänyt vakiokuntoisena, niistä sai hyvin perspektiiviä projektin laajuudesta
EMMA:n tuomarinakin toimiva Marko Kauppi kasasi Mondeonsa hifi setin ennakkoluulottomasti Crescendon laitteilla. GZ:n paremman pään lankku keskeltä kojelautaa sekä härskisti muotoillut ovipaneelit sopivan äänekkäällä kaiutinkattauksella. Auton kaiutinpuoli on GAS:n mallistosta.. Tämä auto tulee esittelyyn ensi talven aikana... 18 A uto S ound Todella uskaliaasti rakennettu Renault Twingo, josta löytyi mm. Myytinräjäyttäjät TV-sarjastakin tuttu Esa Revon ESPL Astra. Näyttelyn virallinen Pekkatarra. Puolet tosin oli luultavastikin liimattu Pesosen Jasson Jumperiin. Marko Lampinen tuli Coupe-mallisella Nissan Sunnyllaan toiseksi EMMA Racing Custom -luokassa. Ulkoasu oli karu, mutta asennusten viimeistely "bassoautoksi" harvinaisen hyvää tasoa. Näitä löytyikin sitten mitä eriskummallisemmista paikoista... Autosta löytyy noin 40 kilowatin edestä Soundigitalin päätteitä. Asennus on perustyylikäs ja sounditkin sangen mukavat
Näistä nalleista menee sähkö hyvin läpi. Kurjosen C5 Citikasta löytyi tänä vuonna 4-tie setti, missä oli sekä etuettä takasubbarit. Onkos se CDT Audion MS-80??. Tämä siksi että jännitys säilyisi palkintojenjakoon saakka. Hetkinen, mitäs sieltä hansikaslokeron paikalta oikein pilkistää. Keskiäänisinä toimi Peerlessin pienenpienet laajakaistat hyvin akustoitujen a-pilarien kylkiin asennettuna. Varsin asiallinen setti. Aikuiseen ikään ehtineet hifi stit tietää... Tittosen vauhdikkaan veljeskaksikon vanhemman osapuolen eli Karin takaraivosta löytyi kisa-auton laiteteemaan liittyvä logo.. Tässä otetaan kuunteluarvosteluun allekirjoitus Pasi Kurjoselta. Finaalikilpailussa tuomarit eivät anna arvostelun jälkeen lainkaan palautetta, kuten osakilpailuissa tapahtuu. Keskiäänet ovat Ciarea, diskantit ja midbassot Braxia. Toni Suhonen sijoittui tyylikkäällä Kia Sorentollaan neljänneksi SQ S-Cat Unlimited -luokassa. Pasi sijoittui SQ M-Cat 5000 -luokassa kolmanneksi kuuntelupisteillä 256. Pikkulinnut kertoivat että sijoitusta juhlittiin sen verran reippaalla otteella, ettei pokaalikaan kulkeutunut tällä kertaa kotiin saakka, ja saunomaan joudutaan ilman "poikaa". A uto S ound 19 Indonesiasta Suomeen bisneksiä hoitamaan tullut Tom Hietaharju (vas.) toimi fi naaleissa myös kuuntelutuomarina. :-) Porista Helsinkiin siirtynyt hevimies Mikko Laine oli ottanut Volvoonsa käyttöön auton alkuperäisen omistajan tekemän ultimaattisen järeän sulakeblokin. ESPL:ssä kisanneen Markku Bollströmin Golfi sta löytyi poikkeuksellisen hienosti tehdyt ovipaneelit. No sepä se
Auton asennusten viimeistely oli poikkeuksellisen hyvää tasoa ja asennusten tyyli oli kohdallaan. Pääskyn Pertti kisasi vihreällä Skoda Octavia RS:llä SQ E-Cat Unlimited -luokassa. Tuloksena neljäs sija SQ E-Cat Unlimited -luokassa. Ekolan Teemun Bemarista löytyi mielenkiintoinen ovikaiutinkattaus, jossa diskantteina toimi Dayton Audion pienet laskostetuilla nauhoilla varustetut elementit. Niko Heikkiniemi luotti tavaratilan kattauksessa DLS:n ja Focalin laitteisiin. Seatin ovista löytyy reipas kattaus midbassoja. 20 A uto S ound Alphard on yksi kovassa "haipissa" olevista merkeistä. Tässä vähän isompi monopääte. Koko ovipaneelit on modifi oitu uuteen uskoon hyvällä tyylillä. Mitä, sehän on tyttö??. Ahosen Tuomon midbassoasennuksesta käy selväksi miehen auton merkki.. Krista-Annika Leppäkari kisasi ensimmäistä kauttaan 2004-mallisella Seat Ibizallaan. Ei ihan huonosti ensikertalaiselta. Tuloksena toinen sija neljästä kisaajasta omassa kilpailuluokassa sekä paikka Best of Install -kisaan
A uto S ound 21
22 A uto S ound EMMA FINLAND FINAALIT BEST OF SOUND BEST OF INSTALL Renault Meganesta R-sarjan Mersuun vaihtanut lahtelainen autohifi yrittäjä Joni Hirvonen kuuluu eittämättä Suomen parhaisiin autohifi asentajiin. Akin autosta löytyy juttua mm. SQ E-CAT 3000 22 A uto S ound. Pasi Kärkkäinen kilpaili Honda Civic TypeR:llään kaikkiaan kuudessa osakilpailussa. Kuvassa Akin vieressä on isoveli Kari, joka tunnetaan myös innokkaana kotihifi harrastajana. AutoSoundin tämän vuoden kesäkuun numerosta. Ja nähtävästi myös soundiguruihin, sillä kaveri katkaisi Jarkko Saukonojan vuosia kestäneen voittoputken Best of Soundissa! Jarkko tuli kyllä hyväksi kakkoseksi, eroa näillä kaveruksilla oli viisi pistettä. Siinä se on, monen vuoden uurastuksen tulos. Pystiä oli tavoittelemassa kaikkiaan kuusi fi naalin parhaiten asennettua autoa. Aki Tittonen (vasemmalla) voitti Toyota Corollansa kanssa Best of Install kiertopalkinnon. Kummallakin on samanlainen auto, pitäisikö tästä vetää jotain johtopäätöksiä siitä millaiseen kärryyn hifi ä kannattaa alkaa asentaa, mikäli SQ-kisoissa menestyminen kiinnostaa. Eroa toiseksi tulleeseen Lemmo Randojaan syntyi 8,5 pistettä. Finaaleissa vastassa oli kolme muuta kilpailijaa, joista mies otti niskalenkin
Soundi oli äärimmäisen ilmava. Mikko kävi kesän aikana neljässä osakilpailussa, joista kahdesta lähti mukaan voitto. Selitys tälle löytyy siitä että Joni kisasi samalla setillä myös AudioImportin LBC-kilpailuissa. sijan ja V70 voiton. SQ S-CAT UNLIMITE D Juuso Heinonen kilpaili kaudella 2017 yhtä vaille kaikissa osakilpailuissa. Eroa toiseksi tulleeseen oli seitsemän pistettä. Juuso veti kuunteluista hurjat 267,5 pistettä, jolla tehtiin riittävä kaula kilpakumppaneihin, ja homma oli sillä selvä. Tämän kaverin tekemisissä on mukana sellaista järjestelmällisyyttä ja määrätietoisuutta, että menestys autohifi kilpailuissa tuskin jää tähän voittoon.. Seiskakymppisen setissä ohjaamon asennukset on tehty OEM-luokan edellyttämällä tavalla, mutta tavaratilasta paljastuukin sitten varsin järeän näköinen bassokattaus. Miikan Golfi n laitekattaus sisältää mm. Finaaleissa vastassa oli kolme todella kovatasoista autoa, joten mikään ei ollut lähtökohtaisesti selvää. Mikon Seatin pääkaiutinasennus oli kiinnostava, diskantit ja keskiäänet oli suunnattu a-pilarien juuressa vastakkain. Menestys oli vaihtelevaa, voittoja napsui pari, sekä myös kakkosja kolmossijoja. Reippaat äänenpainevarat eivät kuitenkaan ole este hyvälle soundille, ja toki auton setti sisältää muuten erittäin hifi uskottavia komponentteja, kuten Pioneerin DEX-P99RS soittimen ja etupäälle GZ:n Referencesarjan nelikanavaisen vahvistimen. Kaveri kisasi tänä vuonna kahdella eri Volvolla, joista S60 saalisti omassa luokassaan 2. Ground Zeron Plutonium-sarjan kaiuttimia, GZ:n vahvistimet, Helixin signaaliprosessorin sekä Alpinen soittimen. Joni Rintakumpu kuuluu EMMA:n fi naalien kestomenestyjiin. Kun jututin kaveria fi naaliviikonlopun lauantai-aamulla ja kyselin että mitenkäs auto nyt soi, oli vastaus että "ihan per*eestä". A uto S ound 23 SQ E-CAT UNLIMITED Miika Gröhn jatkoi osakilpailuissa totuttua linjaa ja selätti vastustajansa myös fi naaleissa. SQ S-CAT 4000 SQ S-CAT OEM AutoSoundin tämän vuoden ensimmäisestä numerosta tuttu Mikko Dillmann oli vaihtanut autoa avo-Peugeotista Seat Altea XL:ään. No en nyt tiedä, voitto ainakin irtosi helposti kuuntelupisteillä 259, ja paikka Best of Soundiin siinä samalla
Jälkimmäisessä ei ollut muita osallistujia, mutta tässä tapauksessa on melko lailla sama olisiko ollut vai ei, sillä mies tempaisi R-sarjan Mersullaan aivan älyvapaat 283 kuuntelupistettä, joka oli tämän fi naalin kovin suoritus! Auton laitteisto oli asennuksellisesti vielä hieman kesken, mutta päällimmäinen tähtäin onkin vasta ensi kevään EM-kilpailuissa, joten sinne mennessä kaikki on hiottu iskuun. Kokonaispisteissä oli eroa 12 pistettä, eli lopulta voitto oli kuitenkin varsin selvä. Toimituksemme onnittelee näistä tähänastisista suorituksista, ja eiköhän sieltä Euroopastakin menestystä saada kotiin tuomisiksi! SQ X-CAT LIMITED RAPORTTI 24 A uto S ound SQ M-CAT 5000. Jonin Mersun esittelystä on jo sovittu, se tullaan tekemään heti EM-kisojen jälkeen. Eli kannattaa pysyä kuulolla ja tilata AutoSound-lehti, niin ei pääse tämän maan kovimman soundiauton esittely lipsumaan ohi silmien. Tällä kaverilla on käsittämätön kyky rakentaa vuodesta ja autosta toiseen aina vain kovatasoisempia hifi settejä. 24 A uto S ound AutoSoundin numerosta 3/2017 tuttu Erik Gerkman kilpaili huippusoundisella VW Transporterillaan viidessä osakilpailussa, joista kolmesta heltisi voitto ja kahdesta hopeaa. Vastaansa AudioImportin nokkamies sai Pulkkisen Tiimin V70 Volvon, joka pisti suhteellisen hyvin kampoihin. Kovat on kovia! Hirvosen Joni voitti sekä Best of Soundin että oman kilpailuluokkansa. Erikin setti on kasattu Gladenin ja Mosconin tuotteista. EMMA Finlandin aktiivisista kilpailijoista varmasti rutinoitunein herra on nimeltään Jarkko Saukonoja. Jarkon nykyisestä Mersusta löytyy laajempi esittely tästä samasta numerosta, eli lisätiedot löytyvät sieltä. Auton äänenlaatu on pakettiautoksi harvinaislaatuisen hyvä, sillä lähtökohdat ovat kertaluokkaa haasteellisemmat verrattuna useimpiin henkilöautoihin. Finaaleissa kuuntelusta repäistiin 278,5 pistettä, jolla tehtiin kuuden pisteen ero toiseksi tulleeseen Antero Kölliin. Finaaleissa Erik teki selvää jälkeä kilpailuluokkansa muista kolmesta osallistujasta, revittäen yli kymmenen pisteen kaulan toiseksi tulleeseen. Pekan BMW:n laajempi esittely löytyy tästä samasta numerosta, tsekkaa sieltä lisää. Tämän jälkeen olikin sitten tasaisempaa, mutta mestarista ei ollut epäselvyyttä. Jarkko kilpaili menestyksekkäästi jo FASCA Ry:n aikaan, joinain vuosina hiukan turhankin menestyksekkäästi, kun allekirjoittanut oli samassa luokassa häviten fi naaleissa kahdella pisteellä. Iso hatunnosto! SQ M-CAT OEM SQ M-CAT UNLIMITE D Kinnusen Pekka kisasi tyylikkäällä Bemarillaan OEM-luokassa
Jokelan Jani näytti Kia Ceedillään närhen munat vastustajilleen peräti kahdessa eri luokassa. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan miten käy. Myös tämä auto kuuluu siihen kategoriaan, joka tullaan ottamaan esittelyyn heti ensi kevään EM-fi naalin jälkeen, joka siis on myös Anteron päätähtäin, ja jota varten setti tullaan talven aikana viilaamaan kovimpaan iskuunsa. A uto S ound 25 Köllin Antsa kisasi Nissan Muranollaan kahdessa luokassa. Kesän mittaan Jarno kiersi läpi kaksi osakilpailua, joista toisesta heltisi voitto ja toisesta kolmossija. Etupäästä löytyy laadukasta SQ-hifi ä ja takaovista ESQL demotussetti. Toisessa luulot otettiin pois kolmelta kilpakumppanilta, toisessa yhdeltä. Finaaleissa Arsi soitteli Bemarinsa kontista ovet aukinaisena hurjat 150,2 desibeliä ja ovet kiinni 149,4 dB. Jarnon mustasta Peugeot 306:sta löytyy ABC-tyylinen subbarikotelo yhdellä Ground Zeron elementillä toteutettuna. Palkintojenjakogaalassa Antsa totesi, että vaikka nyt tulikin Jarkon voittamasta luokasta kakkosta käteen, niin EM-kisoissa ne sijoitukset ovat tilastollisesti yleensä menneet toisinpäin. Arsi Sipilä kuuluu ESPL-kisojen menestyjiin ja on tuttu näky voittajakuvissa. Painetta autosta mitattiin molemmilla tavoilla eli ovet auki ja kiinni hieman päälle 141 desibeliä. :-) Paineja show-kisaamisen konkareihin lukeutuva Niko Kellberg oli jälleen mukana tutulla pinkillä Honda Civicillään. Tänä vuonna Civicin setti oli huomattavasti aikaisempaa kevyempi, teemana lieneekin että "vähemmän on enemmän". Nähtävästi toimii! A uto S ound 25. Janin setistä mitattiin parhaimmillaan äänenpainetta 150,8 desibeliä, mutta auto on paljon muutakin kuin kovaa soiva bassovankkuri. Näillä lukemilla tehtiin reipas kaula luokan toiseen kilpailijaan. Jälkimmäisessä ei ollut muita kilpailijoita, mutta auto on niin kova että lopputulosta ei voi silti väheksyä. Niko kisasi yhteensä neljässä luokassa, joista yhdestä heltisi voitto ja kahdesta pronssia. Arsi raivasi tiensä fi naaleihin kahden osakilpailun taktiikalla, joista kummastakin napsahti varma voitto. SQ M-Cat Unlimitedista irtosi hopeaa ja multimedialuokasta voitto. MM S-CAT ONE CLASS ESPL E-CAT R-UNL ESPL E-CAT T1W ESPL E-CAT T2W ESPL E-CAT T4W & ESQL M-CAT Team Apinan riveissä kisaava Jarno Mattila soitti parhaan lukunsa 147,7 desibeliä ovet kiinni, joka riitti samassa luokassa olleiden kolmen kilpakumppanin kukistamiseen
Soundiluokassa kuuntelupisteet olivat 230 ja Racing-luokassa kokonaispisteitä kerääntyi plakkariin 107. Yksi veljeskaksikko kipuaa tällä listalla kuitenkin kärkipäähän, ja he ovat Tomi ja Timo Rautama. Näiden herrojen loputon jano menestyä lajissa aina vain paremmin ja paremmin, on hämmentävää tasoa. Tämä on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista kautta aikojen Suomen kamaralla nähdyistä hifi ja näyttelyautoista. Sama laulu jatkui fi naaleissa, joissa autosta mitattiin ovet auki 145,6 desibeliä ja ovet kiinni 138,8 dB. Ari-Pekka Tiilikaisen Opel Omegasta löytyi poikkeuksellinen äänenpainelaitteisto, jossa oli kaksi kappaletta Hertzin XS-sarjan 15-tuumaisia subbareita free-airina asennettuna. Autolla voitettiin ESPL:n lisäksi myös ESQL-luokka, jossa vapaavalintaisen kappaleen aikana esitetty performanssi oli tällä kertaa vähän totuttua rauhallisempi. 26 A uto S ound. Voisin sanoa tietämättä, että reserviä jäi käyttämättä vielä todella paljon... Kahdella kisa-autolla liikenteessä ollut Team Rautama soitteli paineja demopuolen VW Transporterilla, jolla kovin repäisy tuotti fi naaliviikonloppuna 160,3 desibeliä. Kannattaa vilkaista mikäli aihe kiinnostaa. Ari-Pekka kisasi myös ESQL:ssä, tullen toiseksi samassa luokassa jonka Jani Jokela voitti. Painetta autosta mitattiin ovet kiinni 126,7 desibeliä ja ovat auki 125,2 dB. ESPL X-CAT UNLIMITED & ESQL X-CAT UNLIMITED Suomessa on autohifi kilpailemisessa yleisesti niin kova taso, että kavereita joita tulee kunnioitettua, on kohtalaisen paljon. Heikki on sikäli kokenut painekisaaja, että taustalla on myös muutaman vuoden MaxBOOM-harrastus. Vesa kilpaili sekä SQ S-Cat Unlimited -luokassa että Racingissa, joista jälkimmäisessä heltisi fi naalivoitto. Auton kattava esittely kuten myös tiimin ESPL Transporterin esittely löytyy kesän 2016 AutoSoundista. Näillä eväillä saavutettiin fi naalivoitto ESPL:n puolelta. EMMA RACING STOCK EMMA RACING CUSTOM AutoSound-lehdestä tuttu Vesa Aho oli vaihtanut kevään lehtiesittelyn jälkeen autoa ja uutena menopelinä toimi asiallisesti tuunattu Mazda MX-3. 26 A uto S ound ESPL E-CAT T-UNL ESPL E-CAT W-UNL Heikki Malmila kiersi Toyota Corollansa kanssa kesällä kolmessa osakilpailussa, joista kaikista irtosi voitto. EMMA Racing Custom -luokassa oli kolme osallistujaa, joista suvereenin murskavoiton vei Team Rautaman omaperäinen Toyota Timangi
LASKUSUUNTAISTEN VUOSIEN JÄLKEEN LAJIN KILPAILIJAMÄÄRÄ ON KÄÄNTYNYT LIEVÄÄN NOUSUUN. Usein olisi parempi olla tekemättä mitään, kuin tehdä muutoksia väärässä lämpötilassa. Tämän hyväksyminen vaatii melkoista kanttia kilpailijalta. Muutama enemmänkin olisi kyllä mahtunut. Teksti: Harto Viljamaa Kuvat: Roosa Lampinen FINAALIT FINAALIT A uto S ound 29 MAXBOOMOulussa 9.-10.9.2017 KISARAPORTTI KISARAPORTTI K ulunut kausi on ollut hieman kaksijakoinen. Eniten kilpailijoita oli Stock 1000W-luokassa, jossa mestaruutta oli lähtenyt tavoittelemaan peräti viisi kilpailijaa. Kolme toisiinsa kytkeytyvää viritystä ovat herkkiä reagoimaan muutoksiin negatiivisesti. Mikko on ollut "MaxBOOMin ääni" vuosia. Verrattaessa tuloksia aiempiin pitää muistaa kokonaan muuttunut teholuokitus. ti merkittävä syy oli fi naaleita edeltävä kylmä sää. Finaaleihin osakilpailujen autokunnista saapui ilahduttavan moni. Useita ensimmäistä kauttaan kilpailevia oli lähtenyt rohkeasti mukaan. Jatkossa mainitaan vain luokka ilman PRO-liitettä. Kovimmat kärkitulokset ovat olleet todella kovia, mutta muutamissa luokissa jäi odottamaan kovempia tuloksia. Kilpailussa käytetty mittalaitteisto mittasi äänenpaineen lisäksi myös kaiutinjännitteen. Soolona soitettujen Stock 250W-, Stock 3500Wja Mopoauto 1000W-luokkien tulokset ovat todella kovaa tasoa. Kuten huippuunsa viritetty moottori, myös MaxBOOM-laitteisto on herkkä reagoimaan olosuhteiden muutoksiin. Kaiutinvolttien säätämisen hankaluus näkyi aiempaa vähemmän. Ensimmäisissä osakilpailuissa oli niukasti osallistujia. Syynsä kullakin, mutta varmasMaxBOOMin palkitut. Pitää myös muistaa, että tulokset ovat vertailukelpoisia vain viimevuotisiin tuloksiin. Onneksi Toni Pasanen ja Antti Bäck ovat osoittaneet, että muutkin voivat tehtävässä menestyä.. Erityisesti osa ABC-kotelon käyttäjistä tuntui olevan vaikeuksissa fi naaleissa. Show Car 3500W-luokan mestaruus jäi jakamatta, kun luokkaan ei tullut ainuttakaan kilpailijaa koko kauden aikana. Harhailevat katseet johtuvat Mikko Virran ilmoituksesta jättää seuraavat fi naalit väliin. Muutamassa luokassa oli vain yksi kilpailija, joten niissä voittoon riitti tuloksen soittaminen sekä lajitteluettä fi naalisoitossa. MaxBOOM-fi naalit olivat kaksipäiväiset: lauantaina soitettiin lajittelut ja sunnuntaina fi naalikierrokset. NOUSUA VIIME VUODESTA OLI REILUSTI. Useimmissa luokissa oli vähintään kolme kilpailijaa, eli voidaan puhua oikeasta kisaamisesta. Kausi käynnistyi hitaasti. Moni ylsi selkeästi parhaimpaansa vasta fi naaleissa ja näinhän sen pitääkin olla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tulostaso soololuokissa olisi ollut heikko. FINAALEIDEN KILPAILIJAMÄÄRÄ OLI ILAHDUTTAVA 44. Huomioitavaa on, että kaikkiaan 44:stä kilpailijasta peräti 13 kilpailijan tulos huononi edeltävästä kilpailusta. Loppukautta kohti aktiivisuus lisääntyi ja viimeisenä järjestetyssä Forssan osakilpailussa olikin peräti 42 kilpailijaa. Mitatusta äänenpaineesta vähennettiin mahdollista kaiutinjänniteylitystä vastaava desibelimäärä. Edelleenkin vajaaksi jääneet tai tolkuttoman ylikorkeat kaiutinjännitteet aiheuttivat muutamiin tuloksiin laskua. A uto S ound 29 MAXBOOM-FINAALIT JÄRJESTETTIIN PERINTEISESTI HIFI & TUNING SHOW'N YHTEYDESSÄ OULUSSA. Kaikkiaan fi naalit olivat tulostasoltaan erittäin kovat. Stock 400W-, Stock 1500Wja Stock HC4000Wluokissa oli neljä kilpailijaa kussakin. Tämä voi tietysti vähän pelottaa ensikertalaisia, mutta huoli on turha. Tällä ja viime kaudella laskettiin tarkkuusmitatun kaiutinkuorman mukaan luokkatehoa vastaava keskimääräinen kaiutinjännite. KYSEESSÄ OLI MAXBOOMIN KYMMENVUOTISJUHLAKILPAILUT. Toimiessaan ABC-kotelo on loistava, mutta vaatii selvästi keskimääräistä enemmän osaamista käyttäjältään. Yleensä fi naali on korjannut tilanteen ja niin oli tälläkin kertaa. Pitkä kylmä jakso ei tarjonnut yhtään Ouluhallin lämpötilaa vastaavaa päivää säätöjen tekemiseen. Apua saa ja mukaan porukkaan pääsee helposti. Lajittelutulokset ovat kokonaisuudessaan nähtävissä osoitteessa: www.maxboom.fi . Finaaleissa soitetaan osakilpailuista poiketen ainoastaan PROluokat. Muutamilla kyseessä oli varmasti vain kilpailujännityksessä pieleen lipsahtanut soittovolume
Tarvittava ero löytyi ja Jarnolle fi naalipaikka. Eetu on uudempia kilpailijoita ja varmasti yksi ahkerimmista rakentajista. Toisin kuitenkin kävi. Stock 1500W Luokan ensimmäisessä semifi naaliparissa kohtasivat Toni Riikonen ja Ari Borovkoff. Tänä vuonna Toni ei päässyt helpolla. Kovat paineet keräävät yleisöä. Jesse sai selkeän voiton 144,6 dB:n tuloksella. Meneillään on Toni Pasasen MaxSPL-soitto. Jokohan ensi kaudella joku kokeilisi 15" ABC:ssä Stock 600W Luokan ainoassa semifi naaliparissa Team dB Devilseja edustava Jesse Kauppi sai Team BB:n Kari Rantakaulion. Lajittelukakkonen Jarno Riddar kohtasi kolmosen Tero Litukan. Mikko Mäkelä ja 5. Viitasaarella sattunut episodi oli nostanut motiivin huippuunsa. Jessen tulos 144,5 ennusti tiukkaa taistelua lajittelusoitossa 144,6 dB soittanutta Joni Syrjälää vastaan. . Finaali sujui ennakkoasetelmien mukaan. Juuso kykeni parantamaan tulostaan . Stock 2500W Tämän luokan semifi naalissa Juuso Kankainen soitti 150,4 dB ja voitti 147,9 dB soittaneen Riku Seppäsen. Lauantaiaamun kilpailijakokous meneillään. Semifi naalissa Ari soitti 149,5 dB ja se oli liikaa 147,2 soittaneelle Toni Riikoselle. Stock 1000W Lajittelun 4. Hämäläiset soittivat lajittelussa 142,2 dB ja fi naalissa 142,3 dB. Iiro Riikonen aloittivat tämän luokan taistelut. Mestaruus on Eetu Toivosen ensimmäinen. Armi Heikkilä on saavuttanut kolme peräkkäistä mestaruutta mopoautollaan. Jarnon 149,0 dB riitti hopeaan. Toisessa semifi naalissa oli hieman tasaisempaa. 30 A uto S ound 30 A uto S ound Stock 250W Stock 250W-luokka oli T&T Hämäläisen soolo. Tähän kuvaan kiteytyy, kuinka pienestä kaikki on kiinni. Ari soitti mestariksi 149,6 dB:n tuloksella. Ensimmäiseen semifi naalisoittoon Santeri sai vastaansa Team Humpan Villen. Toisessa semifi naaliparissa kohtasivat Vesa Koljonen ja dB Sawon Jarno. Finaalissa Juusoa vastaan asettui lajitteluykkönen Pasi Järvinen. Opastus tehosi ja kilpailut etenivät sujuvasti aikataulussa koko viikonlopun. Iiro kykeni parantamaan tulostaan ja Mikon tulos hieman hiipui lajittelusta. Finaalissa Santeri voitti Antin, kummankin soitettua saman luvun kuin semifi naalissakin. Käytössä oli jopa sama kotelo ja elementit. Villen valmistautuminen sujui kiireisissä merkeissä Calibran takaluukun lasin hajottua. Jarno paransi tulostaan fi naalissa vielä 146,9 dB:n, mutta Eetun tasainen tuloskunto ja 147,5 dB riitti fi naalivoittoon. Arin luvuista oli kantautunut varsin levottomia huhuja kauden loppupuolella. Käytössä oli edelleen AutoSoundissa jokin aika sitten julkaistun rakennusohjeen ABC-kotelo ja siinä SPL Dynamics XTR250D4. . Tasaisen vedon päätteeksi piti tarkastella sadasosia. Lajittelun jälkeen reilusti karkumatkalla ollut Jesse voitti odotetusti Karin. Kiireisellä aikataululla tehdyt kokeilut johtivat haasteellisen ABC-kotelon hyllyttämiseen perinteisen refl eksikotelon tieltä. Listan kakkonen ja kolmonen seuraavat, kun voittaja soittaa. Eetun tulos 147,5 dB oli liikaa Iirolle ja Eetu eteni fi naaliin. Jesse Kauppi on muutama vuosi sitten voittanut tämän saman luokan. Ahkeran rakentamisen ja lukemattomien testien jälkeen Xantian piti kyetä 150:n ylitykseen. Toisessa semifi naalissa Antti Bäck voitti 143,2 dB:n tuloksella Sami Hämäläisen. Index-kisa käynnistymässä ja 15 sekunnin kuluttua se on ohi. Kolmoismestareita ei ole montaa. Stock 400W Stock 400W-luokan kärjessä oli lajittelujen jälkeen Santeri Tuohimaa. Jonin soittotaso oli fi naalisoitossa 2 dB liian korkea ja hurja yliteho söi Jonin luvusta kymmenyksiä luvun jäädessä 144 dB:n. Ville joutui tyytymään 140,3 dB:n tuloksella häviäjän osaan Santerin edetessä 143,9 dB:n tuloksellaan fi naaliin. Vastaan tuli lajitteluykkönen Eetu Toivonen. Jarno soitti 148,8 dB ja Teron oli tyytyminen 148,1 dB:n tuloksella tappioon. . Toni soitti 164,6 dB ja Sami joutui parhaallaan 164,2 dB tyytymään kakkostilaan. Velipoika Aki on apparina soitossa ja rakentamisessa.. . Ahkera rakentaminen oli tuottanut tulosta, jolle vain Ouluhallin olosuhteet laittoivat hieman jarrua. Haastajia ei fi naaleihin ollut lähtenyt, joten veljekset voivat ottaa rennosti. Sami Hautanen oli Tonin edellä vielä Ouluun tultaessa. Arin lajittelutulos oli kuitenkin 149,8 dB. Kummallakin oli SPL Dynamics XTR300 ABC-kotelossa. 502 km Sallasta Haapajärvelle oikeutti Santerin erikoispalkintoon pisimmästä lähikilpailusta. Ari Borovkoff on juuri soittanut 149,8 dB lajittelussa ja pettymys paistaa kasvoilta. Lajin alullepanija ja primusmoottori Mikko Virta kertaa pelisääntöjä. Mikon tulokseksi jäi 146,2 dB, joten Iiro eteni semifi naaliin 146,5 dB:n tuloksellaan
Konttiseinällinen Pösö vei myös MaxSPL Stockja MaxSPL Stock Sedan-luokkien voitot. Pisteytyksessä mitattu painelukema lasketaan yhteen yleisöäänien kanssa. Pappa-Kinnunen soitti 154,3 eikä antanut mahdollisuuksia 151,5 soittaneelle Nuopposelle. Finaalissa Toni soitti 147,8 dB ja se oli liikaa 146,5 dB soittaneelle Mikko Viljanmaalle. Jesse Karlsson on Pappa-Juhan poika ja kyseessä olikin historiallisesti ensimmäinen isä-poika -taistelu MaxBOOMissa. Ensimmäisessä semifi naaliparissa kohtasivat lajitteluykkönen dB Pappojen Juha Kinnunen ja Joonatan Nuopponen. Mopoauto 1000W Luokka oli kahden viime vuoden tapaan nuoren neidin sooloa alusta loppuun. Tonia haastamaan lähtenyt Mikko Viljanmaa soitti lajittelussa 146,2 dB. Tänä vuonna Ouluhalli himmennettiin lauantai-iltana. dB Pappojen Harto Viljamaa oli valinnut fi naaliluokan Indexikilpailun voitto tähtäimessään. Yksi ABCkotelon putkista oli irronnut osittain ja muuttunut viritys söi lukua urakalla. Neljänneksi jätetyllä Joonatan Nuopposella oli kahdeksan 10" elementtiä ABC-kotelossa. Demokisoihin hämäryys toi intiimin vivahteen. Stock-Demovoittaja Vesa Koljonen valmistautuu esitykseen. Kari soitti lajittelussa ja fi naalissa 147,5 dB ja saavutti toisen mestaruutensa. Jani Mustalammi lähti fi naalisoittoon selkeästä altavastaajan asemasta 135,7 dB:n tuloksellaan. Armin fi naalitulos on erittäin kova 147,2 dB. A uto S ound 31 lukemaan 150,5 dB, mutta sekään ei auttanut. Show Car 3500W Tässä luokassa ei ollut yhtään kilpailijaa, joten luokan mestaruutta ei jaettu. Näistä Stock 400W-luokan finalisteista ei ulos kuulunut juuri mitään. Hiljainen fi naalipari. Ironisesti syy löytyi vasta fi naalisoiton jälkeen. Stock 3500W Luokka oli tuloksellisesti kovatasoisin. Demokisojen BigBoys:it vetävät yleisöä. dB Savon Aki Humaloja oli kauden aikana soittanut huomattavasti kovempaa Stock Sedan 3000W-luokassa. Mestaruus on Pekan ensimmäinen. Jarnon tulos 148,8 dB.. Pasi soitti 150,9 dB ja vei mestaruuden siististi rakennetulla Skodallaan. . Pekka soitti lajittelussa 139 dB ja fi naalisoitossa 139,2 dB. Stock 1500W-voitto on ratkennut. Kokonaisuutena upea suoritus fi naalien ensikertalaiselta. Armi voitti luokan mestaruuden kolmannen kerran peräkkäin. Lievästä etulyöntiasemasta fi naalisoittoon lähtenyt Juha Kinnunen kesti ennakkosuosikin paineet, soitti 154,4 dB ja kykeni voittamaan 153,6 dB soittaneen Jesse Karlssonin. Jani Mustalammelle mestaruus oli ensimmäinen. Kolmosella Jarkko Heikkisellä arkkukotelo kahdeksalla 12" elementillä. Armin mopoauto ehti olemaan hyvän aikaa myytävänä. Lajittelussa soitettua 155 dB:ä vastaava indexiluku riitti varmistamaan indexikilpailun suvereenin voiton. Lajittelussa 154,4 dB:n tuloksella kärkeen kiilanneella dB pappojen Juha Kinnusella oli käytössä Stock-sääntöjen mukainen refl eksikotelo ja vain viisi 12" bassoa. Tänä vuonna oli Toni Alisen vuoro kuskata Team Impedanssin ja dB Pappojen yhteistyöprojektia. Pasi Järvisen asennukset äänestettiin ja palkittiin Stock-luokkien parhaimmiksi. Sedan 600W Tämän luokan ainoa kilpailija oli Pekka Huotari. Finaalisoiton tulos oli 154,8 dB. Sedan 1500W Tässä luokassa soitettiin fi naalien kovin sedantulos. Sedan 3000W Team Machon Kari Lukkarinen oli ainoa kilpailija tässä luokassa. Team Humpan Jukka Moksunen valmistautumassa lajittelusoittoon. Oikean radan Santeri Tuohimaa vei voiton Antti Bäckistä muutaman kymmenyksen turvin. . Lajittelukakkosella Jesse Karlssonilla oli 4:n asteen bandpass neljällä 18" bassolla. . Aki ihmetteli vaisua tulostasoa lauantain lajittelusta asti. Armi Heikkilä oli tälläkin kaudella ainoa kilpailija tässä luokassa. Toisessa semifi naaliparissa Jesse Karlsson voitti 153,5 dB:n tuloksella 152,8 dB soittaneen Jarkko Heikkisen. Juha oli samalla autolla tämän luokan mestari myös luokan ensimmäisellä kaudella 2014. Tiimipäällikkö Riva kiinnittää mitta-anturia sivulasiin. . Taaemman radan Jarno Riddaria ei auttanut edes tiimipäällikkö Toni Pasasen henkinen tuki. Toisin kuitenkin kävi. Lajittelussa Toni oli soittanut 148 dB. Valitettavasti Akia ei fi naaleissa nähty. Finaalissa olikin mukana kutkuttavaa lisämaustetta. Kun ostajaa ei löytynyt, niin oli helppo päätös lähteä soittamaan vielä kerran. . Sedan 250W Lajittelun jälkeen ykkösenä oli Aki Heikkilä 137,6 dB:n tuloksella. Aivan mestaruuteen paukut eivät vielä riittäneet. Etualan Ari Borovkoff jäi aavistuksen tavoitteestaan, mutta voitti selvästi 149,8 dB:n tuloksellaan. Vain pieni osa yleisömerestä mahtuu kuvaan. Jani kykeni nostamaan tulostaan hurjasti ja voittamaan 137,9 dB:n tuloksellaan 137,5 dB soittaneen Akin. Stock HC4000W Stock HC4000 W-luokan fi naalikalustoissa oli ilahduttavaa kirjoa tällä kaudella. Marathonin voitto paikannee hieman tilannetta
32 A uto S ound 32 A uto S ound SemiUNL 600W Finaalissa lajitteluykkönen Henri Ojanperä rökitti 146,1 dB:n tuloksella fi naaleihin pahasti hyytyneen Team Impedanzin Petri Muhosen. Mestaruus maistunee vasta ensimmäistä kauttaan kilpailleelle Ojanperälle. Stock Sedan Marathoniin ilmoittautui vain yksi kilpailija kumpaankin. . Oikeastaan Aki selvitti puuttuvan luvun salaisuuden ihan itse, mutta valitettavasti vasta fi naalisoiton jälkeen. Lisäksi lopputuotteella voi käytännössä ainoastaan kisata MaxBOOMia. . Team Humpan Golf on historian toinen 154:n ylittäjä tässä luokassa. Mikon ja Timon Punto voitti toisen mestaruutensa tuloksella 154,9 dB. Rivalle mestaruus oli toinen. RAPORTTI. Mikäli tummapaahtoisen puhekelan savu täyttää ohjaamon, niin kannattaa vakavasti harkita soittovolumen laskua noston sijaan. ASTM M&T joutui odotettua tiukemmalle Team Humpan Jukan kanssa. Finaalien ensikertalainen Henri Ojanperä kurittaa SemiUNL 600Wluokan fi naalissa Petri Muhosta. Jukka oli saanut reilusti parannettua tulostaan kauden mittaan ja tuntui parantavan fi naaleissakin veto vedolta. Viime vuosina luokassa on kisannut lähinnä demoautoja. Lajittelutulosten perusteella fi naalissa vastaan asettui lajittelun jälkeen selkeässä johdossa ollut Toni Pasanen. Todellisuudessa luvut ovat 2-3 dB:n sisällä kisavedon luvusta, siis keskiarvo laskettuna koko kolmen minuutin ajalta. Syynä oli ilmeisesti kylmä sää, joka johti ulkona rakentaneita harhaan pahemman kerran. SemiUNL 5500W Luokan kestosuosikkia Toni Pasasta oli lähtenyt haastamaan Mika Kupiainen. Molemmat Marathonit soitettiin samassa parissa. Tästä johtuen Marathon on taktiikkalaji; soittaako alusta täysillä ja laskeako ohjausta tarvittaessa, vai lähteekö varovaisesti liikkeelle ja nostaa ohjausta loppua kohden. Toinen kilpailupäivä Sunnuntaina soitettiin myös perinteiset pitkäsoittokilpailut. Juha Kinnunen vei voiton HC4000Wluokan finaalisoitossa. . Luokan fi naalissa kohtasivat ASTM-lehden rakennusprojektikilpuri sekä ensimmäistä kauttaan kilpaileva Team Humpan Jukka Moksunen. Finaalissa edes Niklaksen paras 155,7 dB ei riittänyt Samin soitettua 156,4 dB ja luokan mestaruuden vei siis Sami Hautanen. Eriväriset takaovet kertovat, että kaikki ei aina mene suunnitellusti. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, koska auton rakentaminen luokkaan on kallista ja työlästä. UNL 9000W UNL on kaavailtu todelliseksi monsteriluokaksi. Jukan fi naalitulos 154,1 dB on kunnioitettava suoritus. Menossa on luento perusasioiden tekemisestä kunnolla. Finaalissa Lappalaista vastaan tuli lajittelun kärkipaikan vallannut Janne Riva. Petrin tulokseksi jäi 142,9 dB:n vaikka fi naaleja edeltävissä testeissä lukua oli tullut reilusti enemmän. 160+ takaovessa vihjaa MaxSPL-soittoon, jossa Punto kykeni 160,4 dB:n tulokseen. Ennen soittoa pidetty taktiikkapalaveri luottoappari Arttu Ekholmin kanssa tähtäsi ensimmäisen 144 dB:n Marathonituloksen saa. Ensimmäinen isä-poika-taistelu MaxBoom-finaaleiden historiassa. Tällä kertaa luokassa oli kaksi kilpailijaa ja kummatkin olivat demoautoja. Veikkaisin, että jokaiselle porukasta on sattunut jotain vastaavaa. MaxBOOM Marathon on kolmen minuutin kestävyystesti. Varsinkin hieman vajaalukuisella subikalustolla puhekelat joutuvat lämmönsietonsa äärirajoille. Riva voitti 150,1 dB:n tuloksella 146,8 dB:n tuloksen toistaneen Lappalaisen. Mikan soittama 150,1 dB ei riittänyt, vaan Toni voitti fi naalisoiton selkeästi luvulla 156,1 dB. Semi UNL 3500W Semifi naaliparissa Team Humpan Jukka Moksinen pudotti 153,9 dB tuloksella Team Pohjolan Basistit. Finaalisoitto sujui yllätyksettömästi, vaikka ASTM-Punton tuloksesta jäi puuttumaan pari kymmenystä vajaiden kaiutinjännitteiden takia. SemiUNL 1500W Semifi naalissa Markus Lappalainen voitti 146,8 dB:n tuloksella Heikki Malmilan. Joskus apu ei tule ajoissa... Stock Marathonin voitti dB Pappojen Harto Viljamaa. Poika Jesse Karlsson tasoitti tilanteen voittamalla hieman myöhemmin luokan Marathonin. SemiUnl Marathonissa asetelmat kääntyivät ja Jukka kykeni voittamaan. Luvut skaalataan Stock Marathonissa 250 W-luokan tasoon, joten siitä johtuvat isompien luokkien vaatimattoman tuntuiset luvut. SemiUNL 3500 W-luokan fi nalistit valmistautumassa soittoon. Sami Hautanen oli lajittelun jälkeen kärjessä 156,3 dB:n tuloksellaan ja Niklas Mattila oli tuntumassa 155 dB:n tuloksella
Ennakkoasetelma oli todella kutkuttava ja lupasi jännittävää kisaa. Pasi voitti myös Stock 2500W-luokan Suomen mestaruuden ja sai tunnustuspalkinnon parhaasta osakilpailusta.. Marathonia lähtivät soittamaan molemmat Semi UNL 3500 W-luokan fi nalistit ASTM M&T ja Team Humpan Jukka Moksunen. Sovitun taktiikan mukaisesti täysi tuenta lopetettiin ja soittotasoa laskettiin pari desibeliä. SemiUNL Marathonissa luvut skaalataan 600 W-luokan tasoon, koska se on pienin Semi UNLluokka. Janne Rivan Opel Agila palkittiin SemiUNL1500W-luokan mestaruuden lisäksi BigBoys-luokkien hienoimmista asennuksista. Taistelu Index-kuninkuudesta ratkesi varsin varhaisessa vaiheessa, kun lähes lajittelun alussa dB Pappojen Harto Viljamaa soitti Stock 3500W-luokassa 154,9 dB ja korotti vielä tulosta back up-soitossa 155 dB:n. Muita finaalimuistoja Lauantaina soitettiin myös Demokisat. Aki Heikkilän siististi tehty ABC-kotelo näyttää suunnan, mihin MaxBOOM on menossa. Myös tätä Marathonia lähti soittamaan luokan fi naalipari. (2.) dB Pappojen Harto Viljamaa teki oppi-isä Juha Jämsenin tempun toistamiseen ja nappasi samalla autolla luokka-, indexja Marathonvoiton. Aiempien cup-pisteiden kerääminen johti luokkahyppelyyn ja tuotti lajille enemmän huonoa kuin hyvää. Jesse Karlsson voitti 153,3 dB:n tuloksella. Lisäksi Team dB Hukassa voitti TiimiCupin. Demokisan Stock-luokkien voiton nappasi Vesa Koljonen. Index-taistossa toiseksi tuli T&T Hämäläinen 143 dB:n luvulla. (1.) Juha Kinnunen voitti Stock HC 4000W-luokan Suomen mestaruuden hyvin Stock-henkisellä asennuksella. Pappa-Juha hiljensi toivon jo mentyä ja tyytyi hopeaan 150,96 dB:n tuloksella. Luku lähtikin alkuun lähes 145 dB:n tasolta, mutta hiipui nopeasti 144:n tasoon. Parin tunnin ahkeroinnin jälkeen kyseinen ongelma oli ratkottu. Vastaavasti Janne Rivan asennukset valittiin SemiUNL-luokkien hienoimmiksi. Varovaisella taktiikalla soitettu tulos oli 141,98 dB. HC 4000W-luokalla on oma Marathon. Marathonin voitto meni ansaitusti Team Humpan Jukalle 146,64 dB:n luvulla. BigBoys-luokkien voittajaksi nousi Sami Hautanen. . Pasi Järvisen Skodan asennukset valittiin yleisöäänestyksellä hienoimmiksi Stock-asennuksiksi. ASTM M&T ja Ari Borovkoff jakoivat kolmannen sijan 142,8 dB:n luvuillaan. Lisäksi tuli MaxSPL Stockja MaxSPL Stock Sedan-voitot. Finaalien yksi positiivisimmista yllättäjistä oli Team Humpan Semi UNL 3500 W-luokan Golf. A uto S ound 33 vuttamiseen. Mielestäni tämä on mainio osoitus siitä, että ei ole olemassa "oikeita" ratkaisuja. Ja aivan samoin kuin Semi UNL:ssa, myös täällä voittaja vaihtui. Tiimi Cupin voitti Team dB Hukassa. Jo pelkästään Sami Hautasen kilometreillä Team dB Hukassa olisi sijoittunut korkealle. ASTM M&T:n tulos oli 146,47 dB. Harmittavasti tulos riitti vasta toiseen tilaan, mutta balsamia haavoihin antanee Semi UNL:n marathonin voitto luokkavoittajan nenän edestä. Mikko nosti soiton kuluessa soittotasoa, mutta tämäkään ei riittänyt. Mikon ja Timon kilpurin XTR:t eivät luultavasti kestäisi soittaa koko Marathonia täydellä kisavedon tasolla. Jälkimmäistä tulosta vastaava indeksiluku 145,5 dB on korkein koskaan saavutettu Index-luku. Lisäksi Juha soitti MaxSPL No wallin kovimman tuloksen 156,1 dB. Soitto alkoi Moksusen johtaessa lähes deban erolla. dB Pappojen Juha Kinnusella oli sama ongelma kuin Mikolla ja Timolla Semi UNL Marathonissa. Moksusen kaluston tehonkestosta ei tiennyt kukaan, paitsi ehkä kisaaja itse. Toni soitti vastustajan puuttuessa auton ulkopuolelta. MaxBOOMissa kilpailijat valitsevat äänestämällä parhaimmat asennukset. Tulos oli 137,14 dB. Luokan säännöt sallisivat paljon suuremmatkin muutokset, kuin takapenkin istuinosan poistamisen. Tekemällä ahkerasti töitä ja uskomalla omaan tekemiseen on saavutettavissa hienoja tuloksia. Pasi Järvisen Skodan asennukset äänestettiin hienoimmiksi Stock-luokissa. Tiimi Cup muutettiin tälle kaudelle ajokilometreihin perustuvaksi. Henri Ojanperä on toinen esille nostamisen . Demokisan voitto ratkaistaan oven lasista mitatun painetuloksen ja yleisöäänien perusteella. Kuka olisi uskonut, että joku kykenisi kolmoskoppaisella Golffi lla, neljällä 15" subilla ja matalimmalla soittoraidalla historian toiseen 154 dB:n ylitykseen tässä luokassa. ?. Stock Sedan Marathonin voitti Toni Alinen. . Lauantaiaamuna auto katsastettiin huomautuksitta. eksikotelo on syrjäytymässä pienemmistä luokista ja tämä on ensimmäinen ABC-kotelo sedaniluokassa. Perinteinen re. . Nykyinen malli kannustaa tiimejä aktiiviseen kisaamiseen ja kasvamiseen. Myös muut tiimistä olivat aktiivisia ja kilometrejä kerääntyi tiimille huimat 3826. Muutenkin Moksusten asenne oli esimerkillinen. (3.) Harvemmin esitellään toiseksi jääneen konttia. Perjantaina katsastajat havaitsivat kotelon kattolevyn jatkuvan sääntöjen vastaisesti B-pilarilinjan etupuolelle
Paikanpäälle saapuvalle yhteisö on helposti lähestyttävä. Toivottavasti saamme juuri sinusta lajin pariin uuden kilpailijan! Tarkoituksena on lisätä lajin tunnettavuutta sekä arvostusta. Kiitokset heille lajin hyväksi tehdystä työstä. AutoSound on mukana tekemässä osansa. Tästä hänelle myönnettiin tunnustuspalkinto. Monet kilpailijat suorastaan etsivät ahkeria kavereita, joille oppia voisi antaa. . Foorumi on hiljentynyt, kuten monet muutkin harrastefoorumit. . Suurin osa tapaamistani kilpailijoista on melkoisen puheliasta porukkaa. Tunnustukseksi puitteiltaan ja kilpailijamäärältään upeasta Forssan osakilpailusta Pasi sai todella ansaitusti ensimmäistä kertaa jaetun "Vuoden MaxBOOM-osakilpailu" -tunnustuspalkinnon. Ari Borovkoffi n ankannokkakoteloa ei kannata kopioida, jos ei tiedä mitä on tekemässä. . Vähänkään lajista kiinnostuneelle annan vinkin tulla kilpailupaikalle tutustumaan lajiin ja kilpailijoihin. 34 A uto S ound AUTOESITTELY 34 A uto S ound arvoinen kilpailija. Stock 400W-luokan Suomen mestarin kontti. Kaikkinensa MaxBOOMin säännöt vaikuttavat olevan tällä hetkellä todella hyvät. Kaiutinjännitemittaukseen perustuva luokitus on yksinkertaistanut lajia merkittävästi. Teknisistä puutteistaan huolimatta se soi riittävän kovaa. MaxBOOM voi vaikuttaa sisäänpäin lämpiävälle, mutta totuus on aivan toisenlainen. Team Humpan Jukan kolmoskoppaisen Golffi n sisustaa. Tai oikeastaan sinne pitäisi ehdottomasti tulla jo ennen aloittamista. Samoin kiitokset kaikille muille kilpailujen järjestämisessä auttaneille henkilöille, esimerkiksi katsastajille ja teltan pystytyksessä ja purkamisessa auttaneille. Pasi Järvinen näytti, että hieman paremmat MaxBOOM-kisat syntyvät, kun vain tahtoa löytyy. Lehti on jo aiemmin julkaissut lajin saloista juttusarjan sekä rakennusohjeita kilpailukykyisistä koteloista. Mittajärjestelmää alussa vaivanneet lastentaudit on voitettu. Juuri tällaisia kilpailijoita MaxBOOM tarvitsee. Nyt voi sanoa, että MaxBOOMin säännöt, luokittuminen ja mittajärjestelmä ovat valmiita lajin uuteen nousuun. "Moni kakku päältä kaunis..." sopii erinomaisesti tähän Jesse Kaupin hyvännäköiseeen lowtech-koteloon. Näin pystyisi välttämään suurimmat sudenkuopat laitehankinnoissa ja rakentamisessa. Paikalle kannattaa tulla, vaikka oman auton rakentamista ei olisi vielä edes aloitettu. Tilaa siis todella on tulijoille. Tällä kaudella Mikko Virta teki kilpailujen järjestämisessä hurjan työmäärän. Santeri Tuohimaalle "lähikisa" tarkoitti 502 km:n ajomatkaa Haapajärven osakilpailuun. Mikon ohella Toni Pasanen ja Antti Bäck vetivät osan kisoista. MaxBOOM-aktiivit ovat tiedostaneet, että lajin pariin tulee turhan niukasti uusia kilpailijoita. http://maxboom.fi/tilanne_kaavio.php?kisavalinta=125 34 A uto S ound RAPORTTI. Useat soittoraidat mahdollistavat erilaisilla autoilla menestymisen. Xantian toistokaista on uskomattoman tasainen. Pikkurahalla paljon motorsporttia MaxBOOM tarjoaa pienellä rahalla paljon haasteellista kilpailua, oikeaa motorsporttia. Enää ei tarvitse etsiä "hyviä" päätteitä ja subikompensaatiotaulukkoon lisätyt subihyvitykset mahdollistavat tasapuolisen kilpailemisen myös hieman pienemmällä subwoofer-määrällä. Lisäksi moni pidempään kilpaillut on ilmoittanut lopettavansa. Pöly elementeissä johtuu perjantai-illan muutostöistä. Paljon ei tarvitse suutaan avata, kun jo saa vilkkaan keskustelun aikaiseksi. Muutamassa viikossa rakennettu varsin vakio Semi UNL 600W-luokan kilpuri kykeni paitsi luokkavoittoon, myös Suomen ennätykseen reilulla erolla seuraavaan. ?. 149,8 dB:n tulos ei syntynyt vahingossa. Golf soi kovaa ja rikkoo monia käsityksiä "oikeista" ratkaisuista
A uto S ound 35 AUTOESITTELY
36 A uto S ound AUTOESITTELY
Jos tässä vaiheessa tuomarit olisivat vielä huomanneen suuria puutteita viimeistelyssä ja muita sääntörikkomuksia, auto ei olisi saanut lupaa osallistua viikonlopun mittauksiin. Kisat pidettiin hyvässä säässä Kalajoen hiekkasärkillä. Heinäkuun 15. naaleista KEVÄÄLLÄ 2017 LANSEERATTU UUSI KILPAILUFORMAATTI LISÄÄ BASSOA CHALLENGE LYHYEMMIN LBC ON SAANUT ENSIMMÄISELLÄ KAUDELLAAN TODELLA MAHTAVAN VASTAANOTON BASSOKANSAN KESKUUDESSA. Laukaalla kilpailijoita oli ainoastaan neljä, kaksi pro:ta ja kaksi aloittelijaa. Onneksi kaikki autot olivat valmistautuneet fi naaliin hyvin ja kaikki saivat luvan osallistua. Teksti ja kuvat: Sanna Tömisevä Raportti kisakaudesta ja . Katsastuksen yhteydessä tuomarit merkitsivät myös mittatyökalulla mittarin paikan valmiiksi auton tuulilasiin, kaikkiin muihin autoihin paitsi neljään Hotspot-kilpailijan autoihin. Hotspotissahan mitataan tulos auton ulkopuolelta, 1 metrin päästä auton sivulasista. Ainoastaan kaksi autoa sai -1 pistettä. OULUN HIFI JA TUNING SHOW'SSA KILPAILTIIN LBC:N ENSIMMÄISET FINAALIT 9.-10.9.2017. Ensimmäinen finaalipäivä Lauantaina mittelöt aloitettiin kello 10.00 kilpailijakokouksella, jossa kerrottiin miten olisi tarkoitus edetä päivän kilpailussa. päivä Porin Hifi storella jossa oli myös samana päivänä Hifi storen oma demopäivätapahtuma, jossa yleisöä riitti koko päivän runsaasti. Osakilpailut Kausi tosiaan alkoi toukokuussa 27.5 Lahden Hifi xillä. Kilpailijoita on ollut määrältään laidasta laitaan per kilpailu, Jyskä/Satama Cruising Laukaan neljästä Seinäjoen Low and Loudin melkein kolmeenkymmeneen kilpailijaan. Vaasan jälkeen jatkettiin 22. Koska muutamissa luokissa oli niin pienet tuloserot, otettiin kahteen luokkaan myös neljäs kilpailija. Mukana ensimmäisessä kisassa oli jo 9 kilpailijaa joista jopa viisi aloittelijaa. Mutta suuresta kilpailijamäärästä huolimatta kisat sujuivat jouhevasti ja tunnelma oli hyvä. Tällä kertaa kisaa oli vetämässä itse AudioImportin toimitusjohtaja Pekka Kinnunen. Kauden viimeiseksi jäi Kajaanin osakilpailu, Rovaniemen peruuntumisen takia. Jutun kirjoittaja kiersi järjestävän tahon mukana koko kisakauden, joten näkemystä kaudesta kertyi plakkariin varsin hyvin. Seuraavat kisat, 5.8, Seinäjoella olivatkin melkoinen kilpailija ryntäys. 12.8. Kilpailussa oli 14 osanottajaa, eniten tällä kertaa Hotspot-luokassa, jossa oli jopa 8 kilpailijaa. LISÄÄ BASSOA CHALLENGE KISARAPORTTI. Mukana oli 16 kilpailijaa. 29 kilpailijaa! Ja taas 9 uutta aloittelijaa. Vaatimuksena oli että kilpailijalla oli oltava vähintään kaksi osakilpailua käytynä ja luokan kolmen parhaan joukkoon yltävä tulos. Finaalit alkoivat perjantaina sillä että tuomarit Jarkko Saukonoja ja Aleksi Judin kävivät tarkalla silmällä katsastamassa jokaisen fi naaliin osallistuvan auton. Kilpailuun oli saapunut 20 autoa varmistelemaan fi naalipaikkoja. Finaalit Oulussa Kun viimeinenkin osakilpailu oli saatu purkkiin oli aika julkistaa fi naaliehdokkaat. Kajaanissa kisattiin Fanatic Audion pihamaalla. Heinäkuun viimeinen kilpailu käytiinkin sitten Riihimäellä JH-Soundin pihassa. Vaasassa kilpailtiin myös samana päivänä EMMA Finlandin osakilpailu, joten yleisöllekin riitti koko päiväksi seurattavaa. On ollut mahtavaa nähdä kuinka paljon uusia ja kovatasoisia kilpailijoita on saatu mukaan. Oli ilo nähdä kuinka jokainen oli nähnyt vaivaa auton viimeistelyyn, onhan se katsojillekin mukavampaa kun autot myös näyttävät hyvältä. Hotspot on todella mielenkiintoista seurattavaa isossa yleisötapahtumassa ja kyllähän ne autot ihmisiä kiinnostikin. Kisaajia saapui paikalle 11 kpl. Kausi alkoi jo toukokuussa Lahdesta ja kiinnostus kilpailijoiden kesken on lisääntynyt hyvin koko kauden ajan. Sitten lähdettiinkin kipuamaan kohti pohjoista. kilpailtiin uuden jälleenmyyjän JJ Audion kisoissa Kalajoella. Loppujen lopuksi siis 22 kilpailijaa sai luvan osallistua Oulussa järjestettäviin fi naaleihin. A uto S ound 37 AUTOESITTELY Ensimmäinen kausi uutta AudioImportin lanseeraamaa LBC-kisaformaattia on nyt ohi. Ilmoitettiin myös että jos haluaa osallistua myös sunnuntain mittauksiin siitä tulisi ilmoittaa lauantaina kello 17.00 mennessä, että osallistujalistat saadaan ajoissa valmiiksi. päivä kilpailtiin sitten Vaasan Next Level Audiolla, kilpailijoita oli 11 ja jälleen saatiin neljä uutta aloittelijaa mukaan. Myös vanhoja konkareita on lähtenyt mukaan hyvin
Jani ilmoitti myös jättävänsä sunnuntain mittauksen väliin. Sitten oli PRO puolen vuoro. Luokan aloitti Low and Loudin Jani Kivivuori tuloksella 138,31 dB. Seuraavaksi, myös Low and Loudin tiimistä, Niko Kellberg soitti luvun 146,86. Seuraavaksi vuoroon tuli Joni Marjomäki Low and Lown tiimistä, soittaen hyvän tuloksen, 149,52. 2500A ja 2500P Sitten alkoi kahden tasaisimman luokan mittaukset. 1500A ja 1500P Pienen tauon jälkeen kilpailua jatkettiin 1500-luokilla. Viimeisenä mittarille saapui Hifi xin Arsi Sipilä, joka sai tulokseksi 154,8 mutta koska katsastuksessa Arsi sai viimeistelystä -1 pisteen, ero Kainulaiseen on alle 1 dB. Lauantaina mittaukset aloitti Tero Suontakanen, tuloksella 150,45 desibeliä. Seuraavana vuorossa saman tiimin jäsen Sami Haveri soitti luvun 135,19. Jonin jälkeen saatiin mittaukseen seuraava JJ Audion auto, Erik Kangas, joka pääsi todella lähelle tiimikaveriaan, tuloksella 150,39 dB. Luokan viimeisenä vuoroon tuli kilpailun nuorin osanottaja, tai hänen tuuraaja, Miko Rautama. Kun mittarissa luku lähti nousemaan se pysähtyi kohtaan 138,78 kun auton tuulilasi posahti Janne Ojalan Audi A4, 2500P. Seuraavaksi vuoroon tuli Next Level Audion Janne Ojala, Jannen tulos vain 0,02 dB vähemmän kuin Kainulaisella, 153,27. Joonaksen tulos oli 151,22, mennen toiseksi. Tero kuuluu JJ Audion tiimiin. Luokan aloitti Low and Loudin Sami Mäkelä, tuloksella 137,61. Low and Loudin Jarno Mattila soitti tuloksen 149,49. Samin jälkeen mittarille pääsi Arto Virtanen Hifi xin tiimistä jonka Hondaan oli ahdettu kaksi kappaletta Ground Zeron valtavia Germanaattoreita. Ensimmäisenä 1500A-luokasta mittarille rullasi Ilkka Uunila JJ Audion riveistä, saaden tauluun luvun 153,09 dB. Pro puoli oli vieläkin tasaisempi. Hifi x tiimin ja isänsä tuella soitettiin lauantain osalta luokan paras tulos 150,68 dB. Tässä luokassa, vaikka kyseessä on aloittelijat, nähtiin todella kovia tuloksia. Ensin A-puolelta pelin aloitti Hifi xin Niko Leppänen, tuloksella 149,46. 38 A uto S ound AUTOESITTELY 750A ja 750P Kilpailussa lähdettiin liikkeelle 750A-luokasta. 750P-luokka oli fi naalien ainoa vajaa luokka jossa nähtiin vain kaksi kilpailijaa. Jännitystä riittää siis sunnuntain mittauksiinkin. Ilkan jälkeen oli vuoro Low and Loudin Henri Haverin joka valitettavasti jäi vielä Ilkan tuloksesta, luvulla 151,09. Sitten vuorossa kaksi Low and Loudin tiimiläistä todella tasaväkisin tuloksin. Luokan viimeisenä soitti JJ Audion Jukka Pitkäkoski melko ylivoimaisen luvun 153,37 ja Jukka jätti sunnuntain soiton myös väliin. Myös EMMA:n puolella kilpaillut JJ Audio tiimin Joni Rintakumpu aloitti 147,72 tuloksella. Ensin Janne Heikkilä soitti 152,24 ja perään Markku Bollström tuloksen 151,68. Hotspotissa ei myöskään ole laitteiston hintarajoituksia. Hotspot Hotspot on tosiaan vähän muista luokista poikkeava, monellakin tapaa. Tiimikaverit auttavat kilpailijoita autojen siirrossa, kuvassa Joni Marjomäen Honda Civic, 750A.. Mittauspaikka on eri, hotspotissa se tapahtuu auton ulkopuolelta, 1 metrin päästä vänkärin avoimesta ikkunasta. Henrin tiimikaveri Joonas Lehtinen oli seuraavana vuorossa. Mittaukset aloitti Low and Loudin Jari Kainulainen, Jari sai tulokseksi 153,29 dB. Joni ei osallistunut enää sunnuntain mittauksiin. Itse asiassa kovempia kuin saman luokan PRO puolella. Joni Rintakummun Volvo V70, 750P
Team Rautama.. Jarno Mattila valmistautuu ensimmäiseen mittaukseensa. Vuorossa kilpailija Erik Kangas, 750A. Kilpailun pienin avustaja. A uto S ound 39 AUTOESITTELY Yleisöä jännittää! Mittapisteellä oli ruutu mistä kilpailija näkee koko ajan tuloksensa ja myös käytössä olevan tehon
2500A-luokassa järjestys pysyi lauantain jälkeen samana, Niko Leppänen soitti 148,3. Tauon jälkeen viimeisenä vuoroon pääsi Fanatic Audion Sami Hautanen, soittaen luokan kovimman luvun 139,72. Erik kumminkin varmisti sijoituksekseen 3. sijan. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä tähän sopimukseen. Viimeisenä vuoroon tuli Miko Rautama joka kumminkin paransi lukuaan roimasti, 152,05 joka turvasi hänelle ykköspaikan. Mattilan tulokseksi jäi 149,66. Yhdessä autossa olikin havaittavissa että moottoritilassa ollut akku olikin liian iso alkuperäiselle paikalle jonka vuoksi ilmansuodatin oli jouduttu poistamaan. Kilpailija ja tuomaristo sopi asiasta niin että kilpailijan lauantain suoritus nollattaisiin ja ainoastaan sunnuntain mittaus jäisi voimaan. Tämän jälkeen kilpailussa olikin pieni kilpailualueen siivoustauko. 1500A-luokassa Henri Haveri sai nostettua itsensä sijalle kaksi, parantamalla tulostaan, ohittaen tiimikaverinsa Joonas Lehtisen. Joni Marjomäki aloitti luokan mutta ei saanut parannettua edellispäivän lukemaa. 2500P-luokassa nähtiin sunnuntaina Mittauksen aikana mitattiin myös käytössä ollut tehomäärä. Tero nostikin hienosti tuloksen 151,22 joka ohitti Mikon lauantain tuloksen. Janne Heikkilä valmistautuu mittaukseen, ympärillä Team Low and Loud. Sami Mäkelä siirtymässä mittauspaikalle.. Henrin tulos 151,72 ja Joonaksen 151,16. 40 A uto S ound AUTOESITTELY säpäleiksi. Tämä olikin sitten lauantain kisapäivän viimeinen kisasuoritus. Myöskin kilpailijan pitäisi irrottaa edessä oleva akku soiton ajaksi. Kilpailijoilla oli vielä hyvin aikaa jäädä katselemaan näyttelyn muita autoja ja tietysti esittelemään omia kulkupelejään yleisölle. Aleksi Judin kiinnittää mittarit vahvistimen johtoihin ennen mittausta. Koko tiimi jännittämässä Jukka Pitkäkosken suoritusta, luokassa 1500P. 750P-luokassa ei sunnuntaina ollut kuin yksi kilpailija, Jarno Mattila, joka kävi vielä parantamassa hieman tulostaan. 750P:ssä ei sunnuntaina soittanut kuin yksi kilpailija, Niko Kellberg sai tulokseksi 147,32. Sunnuntai Toinen kilpailupäivä aloitettiin myös pienellä kilpailijakokouksella. Tuomareilla oli myös ilmoitusasiaa, oli käynyt ilmi että jonkinlaista akkuvilppiä olisi havaittu eräiden kilpailijoiden autoissa, joten tuomarit kävisivät vielä jokaisen auton moottoritilan läpi ennen mittausten alkua. Ilkka Uunila vei ykkössijan vielä parantaen tulostaan, lopputulos 153,66, soittaen kovemman luvun kuin PRO puolen ykköseksi tullut Jukka Pitkäkoski. 750A:ssa oli kaikki neljä kilpailijaa mukana. Mittaukset alkaa Mittaukset aloitettiin tuttuun tapaan 750-luokasta. Seuraavaksi mittarille tuli Erik Kangas mutta myöskään hänellä ei tulos parantunut. Markku Bollström paransi lukemiin 152,1. Sitten yrittämään tuli Tero Suontakanen, hänellä ei edellispäivänä jäänyt välimatkaa ykköspaikkaan kuin 0,23 dB. Ykköspaikan vei Janne Heikkilä, vielä vähän lukuaan nostaen, luvulla 152,96. Toisella kilpailijalla löytyi ylimääräinen akku moottoritilasta, joka myös pyydettiin poistamaan käytöstä. Vain kolme kilpailijaa ilmoitti jättävänsä sunnuntain soitot väliin, joten vielä oli luvassa melkein täysi kilpailupäivä
Sami Haveri odottaa lupaa aloittaa mittaus.. Sami Hautanen valmistautuu. A uto S ound 41 AUTOESITTELY Tuomarit asentamassa mittaria oikeaan korkeuteen. Kyseessä siis Hotspot luokka. Luokassa Hotspot. Markku Bollström kisasuorituksessaan, 2500A. Mittari asennetaan tuulilasin sisäpuolelle katsastuksessa merkittyyn pisteeseen, Tero Suontakasen ajoneuvoon 750A luokassa. Arto Virtasen tuulilasi ei kestänyt ensimmäisessä mittauksessa. Ilkka Uunilan sunnuntain mittaus joka varmisti voiton, avustajana Mika Salmen, luokka 1500A
Mäkelä paransi myös tulostaan, luvulla 138,08 varmistaen kolmannen sijan. Mahtavaa oli myös nähdä kuinka jo enemmän näitä kisoja kiertäneet auttoivat uusia tulokkaita, vinkkejä ja ohjeita annettiin vaikka toinen ei välttämättä samaan tiimiin kuuluisikaan. Sami Hautanen jätti sunnuntain soiton välistä koska hänellä oli samaan aikaan MaxBOOM:n fi naalisoitto. Sami Mäkelän mahtavan yksityiskohtainen kotelo, Hotspot luokassa.. Arto Virtanen oli saanut lauantain jälkeen uuden tuulilasin paikalleen mutta tulos ei siltikään riittänyt ohittamaan Hautasen tulosta. Ensimmäinen kausi päätöksessään Nyt oli saatu LBC:n ensimmäinen kausi päätökseensä ja huh kuinka mahtava se olikaan. Palkintojenjako Palkintojenjako suoritettiin Hötsin päälavalla, jossa lahjakortit joka luokan kolmelle parhaalle jakoi AudioImportin Pekka Kinnunen. Toivottavasti seuraavasta kaudesta tulee vielä hienompi ja saadaan paljon lisää porukkaa, niin uusia kuin kokeneempiakin kisaajia, mukaan kisaamaan. Varmasti jokainen kisoissa mukana ollut voi sanoa samaa kuin minä, että on todella iloisesti yllättynyt kuinka hyvin se otettiin vastaan. Kiitos AudioImportille kun toitte uuden formaatin Suomen kisakentille. Mutta Arsi kiilasi kumminkin 0,11 dB:n etumatkalla ykköstilalle. Hotspotissa päivän mittaukset aloitti Sami Haveri, hieman parantaen lauantain tulostaan, tuloksella 135,45 mutta se ei riittänyt ohittamaan kolmantena olevaa Sami Mäkelää. Palkintojenjaon päätteeksi voittajista ja sitten myös kaikista osallistujista otettiin lavalla yhteiskuvat. Sami Haverin seinäasennus Hotspot-luokassa. 42 A uto S ound ??????. Hänen lauantain tulos kumminkin turvasi hänelle Hotspot luokan ykkössijan. Kiitos jälleenmyyjille jotka järjestitte kisapaikat ja kokositte omat tiiminne. Kiitos kaikille 51:lle kauden aikana kisanneelle, ilman teitä tämä ei olisi ollut näin hienoa. Janne Heikkilän näyttävä asennus, 2500A luokassa. Janne Ojala ei pystynyt parantamaan tulostaan mutta Jari Kainulainen ohitti vain 0,12 dB:n erolla Arsi Sipilän lauantain tuloksen. ??????. Joka osakilpailussa saatiin uusia kilpailijoita mukaan tutustumaan tähän touhuun. jälleen tiukka kamppailu. Muutenkin on ollut mukava nähdä että on saatu aikaan taas pitkästä aikaa rento ja mukava kisaformaatti jossa on yhdessä tekemisen meininki taas mukana
x 154,03 Jari Kainulainen 2500P VW Passat farkku 3bg Low and Loud 153,92 Janne Ojala 2500P Audi A4 farkku Next Level Audio 153,27 LBC HOTSPOT Sami Hautanen HOTSPOT Fiat Punto Fanatic Audio 139,72 Arto Virtanen HOTSPOT Honda Stresm Hi. A uto S ound 43 LBC 750A Miko Rautama 750A Mopoauto Hi. x 148,46 LBC 2500P Arsi Sipilä 2500P BMW 325 Hi. x 152,05 Tero Suontakanen 750A Peugeot 106 JJ Audio 151,22 Erik Kangas 750A Peugeot 306 JJ Audio 150,40 Joni Marjomäki 750A Honda Civic Low and Loud 149,52 LBC 750P Jarno Mattila 750P Peugeot 306HB Low and Loud 149,66 Joni Rintakumpu 750P Volvo V70 JJ AUDIO 147,72 LBC 1500A Ilkka Uunila 1500A Peugeot 106 JJ AUDIO 153,61 Henri Haveri 1500A VW Golf 4 farkku Low and Loud 151,72 Joonas Lehtinen 1500A Volvo V40 Low and Loud 151,22 LBC 1500P Jukka Pitkäkoski 1500P Peugeot 106 JJ AUDIO 153,37 Niko Kellberg 1500P Opel Astra Low and Loud 147,32 Jani Kivivuori 1500P Toyota Avensis Low and Loud 138,31 LBC 2500A Janne Heikkilä 2500A BMW 320d Low and Loud 152,96 Markku Bollström 2500A VW Golf IV variant Low and Loud 152,10 Niko Leppänen 2500A Toyota Avensis Hi. x 138,78 Sami Mäkelä HOTSPOT Ford Mondeo Low and Loud 138,08 Sami Haveri HOTSPOT VW Bora variant Low and Loud 135,45 Kilpailjan nimi Luokka Auto Tiimi Finaalitulos (dB) LBC-FINAALIN TULOKSET LUOKITTAIN Ehdottomasti kilpailun tyylikkäin sisusta, Sami Hautasen Punto.
44 A uto S ound
”Auton orkkissetti oli aivan järkyttävän kuuloinen, joten päivitin sitä saman tien Match PP 62DSP plug & play -vahvistimella, jolla sai suurimmat toiston virheet korjattua. Kausi 2017 Uuden Mersun ensimmäisen kisakauden aikana Jarkko pisti merkille auton potentiaalin hifi käytössä. Sen virheen menin kuitenkin tekemään, että kävin autolla tässä kokoonpanossa parissa EMMA:n osakilpailussa kesällä 2016, koska setti oli varsin sopiva OEM-luokkaan. Ja jopa menestyä. Huomasin että näinkin kevyellä kokoonpanolla voidaan taistella vaikkapa luokan mestaruudesta, ja siitähän sitten lähdettiinkin taistelemaan, vaikkei tästä mitään kisa-autoa pitänyt tehdä. Niinpä seuraavan kauden kohdalla päätös osallistumisesta olikin jo aikalailla helpompi. JO SEURAAVANA VUONNA JARKKO LÖYSI ITSENSÄ KUITENKIN KILPAILEMASTA R 350 CDI MERSUN KANSSA EMMA:N OEM-LUOKASTA, JOSTA NAPSAHTI SM-HOPEAA. TÄNÄ VUONNA KILPAILULUOKKA VAIHTUI ENEMMÄN ASENNUKSELLISIA VAPAUKSIA SALLIVAAN, JA SIJOITUS PÄIVITTYI SIINÄ SAMALLA SINNE JARKOLLE TUTUMPAAN, ELI YKKÖSEEN. KEISARIN UUDET HIFIT! A uto S ound 45. Yhtä selvää kuin merkkivalinta oli myös se asia, että autosta tulisi löytyä AMG-varustelu, vaikka tekniikka olisikin ”perusmallia”. Saksalaisen autonmyyntisivuston kautta löytyi erittäin harvinainen 2012 vuosimallin Mercedes-Benz R 350 CDi AMG, joka osoittautui myynti-ilmoituksen veroiseksi ja päätyi Jarkon omistukseen marraskuussa 2015. Seurannan kohteena olivat erityisesti viimeisintä mahdollista korimallia edustavat R-sarjan M-B:t, sillä eihän vannoutunut johtotähtimies muita merkkejä katsele. Järjestelmä oli kaupallisesti ajatellen todella kiinnostava, sillä sen asentaminen oli melko yksinkertaista, mutta soundi oli kuitenkin niin hyvää tasoa, että sillä voi kisata vaikka autohifi kilpailuissa. SuunTeksti ja kuvat: Janne Soilakari Asennuskuvat: Jarkko Saukonoja Kuunteluarviot: Janne Soilakari ja Janne Pulkkinen Jarkko Saukonojan Mercedes-Benz R 350 CDi AMG ’12 SUOMEN EITTÄMÄTTÄ MENESTYNEIMMÄN AUTOHIFIKILPAILIJAN JARKKO SAUKONOJAN PITI HANKKIA MARRASKUUSSA 2015 VAIN TAVALLINEN KÄYTTÖAUTO. Mitään muita hifi styksiä ei sitten pitänytkään tehdä. A uto S ound 45 AUTOESITTELY J uttumme päätähden eli Mercedes-Benz R 350 CDi:n historia menee lyhyesti niin, että Jarkon edellisellä maasturimallin Mersulla (esitelty AutoSound 7-8/2014) alkoi olla jo sen verran kilometrejä mittarissa, että kuume vähän tuoreemmasta menopelistä iski päälle. Seuraavaksi päivitettiin kaiuttimia Ground Zero Radioactive GZRC 165AL-IV erillissarjalla, ja siitä se sitten taas lähti”, muistelee Jarkko
”Saa alkaa tekemään muutkin, sen verran voin vihjata että ihan yksinkertaista se ei ole. ”Teki mieli kokeilla jotain uutta. Raskas basso on kuitenkin tarkkaan piirtävää settiä, ja on aina mukava kuulla, miten subbari selviää siitä. Transmissiolinjaa Vaikka nykyisen setin tekeminen alkoikin virallisesti vasta tämän vuoden toukokuussa, testaili Jarkko jo viime talven aikana 6,5” midbassojen asennusta niin sanottuihin transmissiolinjakoteloihin, eli oven sisäpeltipinnan päälle rakennettuihin tunnelikoteloihin. A-pilaripaneelien verhoilu on tehty erittäin kekseliäästi pingottamalla niiden päälle joustavaa kaiutinkangasta, joka on maalattu päältä mustaksi. Madonnan Frozenin 90-luvun testiraita on sekoitus hienoja elementtejä. Jos kaikki menee nappiin, voi lopputulos olla aivan järjettömän hyvä”, toteaa mies. Alkuvaikutelma on ehkä aavistuksen ujosta setistä, joka antaa odottaa itseään. Paneelien rakennusmateriaalina toimivat pääosin metalliverkko ja lasikuitupakkeli, jolla saatiin aikaiseksi täysin riittävä vahvuus, eikä hartsin kanssa tarvinnut alkaa suttaamaan. Jarkko kertoo myös että halusi pitää tämän asennuksen hiukan salaisuutena finaaleihin saakka, eikä mainostanut sitä missään. Todella hienosti soiva setti. Kuten Jarkko on monesti maininnut, niin auton rakentaminen on muutakin kuin equttamista. Kaiutinelementtien päälle ei tähän asennukseen tehty mitään suojia, koska kilpailujen säännöt eivät sellaisia enää edellytä muualle kuin oviin ja jalkatilaan asennettuihin kaiuttimiin. Massiivinen kuitupahka ei kaikkea pelasta. Taas kerran pääsen todistamaan niitä audioharrastajan hienoja hetkiä; ihokarvat nousevat pystyyn, ja kylmät väreet kulkevat selkää pitkin. Siinä aikani pyöriteltyä päädyin takaa avonaisiin a-pilaripaneeleihin, jotka on tiivistetty sivuista niin että kaiuttimien hengitys tapahtuu kojelaudan uumeniin. Mutta haasteita kannattaa silti ottaa, eli rohkeasti vain testailemaan. Sitten oli aika siirtyä päivän agendaan. Subbarin kohdalla on helpompaa, mutta midbassokotelon toimimaansaaminen autossa vie aikaa. Ensimmäinen kappale on Peter Gabriel Solisbury Hill, minkä kepeä rallatus lähtee käyntiin, ja Peterin persoonallinen ääni sijoittuu heti oikeaan kohtaan, ja bändi asettuu taakse tukemaan häntä. Se voi toimia hyvin jos testailee isossa tilassa, mutta kun kotelot sovittaa autoon, moni asia muuttuu. 46 A uto S ound AUTOESITTELY nitteluja asennustyöt aloitettiin kuitenkin niinkin myöhään kuin toukokuussa, jolloin kohteena olivat a-pilarit. Meinasin jo hylätä koko projektin, mutta sitten keksin printata 3D tulostimella kaiuttimien asennuspaneelin, jota mallailin paikoilleen. Seuraavaksi otettiin reippaampaa menoa ja bassosoundeja mukaan. Tällä kertaa kuuntelu alkoi kiireisen EMMA-kilpailun jälkeen. Laulajan ja teknisten äänien kirkkaus ja heleys on hyvä ja tasapainoinen. Kotelon rakenne on yksinkertaisesti taaksepäin suuaukkoa kohden supistuva pitkä tunneli, jonka toiseen päähän tulee kaiutinelementti. Tällä kertaa päätimme kuuntelun Erin Koiviston versioon kappaleesta Vapaa, minkä solistin äänen hentous, herkkyys ja heleys välittyy valtavalla tarkkuudella. Kuuntelu alkaa laitteistoon tutustumisella ja todetaan, että homma sujuu nopeimmin Jarkon toimiessa DJ:nä, ja minun esittäessä toiveitani. Rakenteesta saa paremman käsityksen oheisten asennuskuvien avulla. Reipas basson komppi pelaa hyvin ja tarkasti. A-pilariin ne oli tarkoitus koteloida, mutta hommaa hankaloitti pilareissa pystysuunnassa mennyt noin 40 mm halkaisijaltaan oleva putkilo, joka oli jonkinlainen airbag, ja rajoitti kotelon tilavuutta merkittävästi. Testailin T-line koteloita myös subbareille, ja se oli aika hyvää oppikoulua. Dire Straitsin ja Calling Elviksen alun kitarasoundi paranee volumella ja setti yllättää; kaikki, mitä pitääkin, on matkassa mukana. Jarkko löysi omansa kovan etsimisen jälkeen Saksasta.. Mersun midbassokoteloiden tunnelin pituus on karkeasti vähän reilu 2,5 metriä. Toki äänimaisema sopii tämän vuoden kovimpien EMMA -autojen linjaan; tarkka, muttei hyökkäävä soundi. Paljon tuli käytännön kautta uutta tietoa tästä kotelointiratkaisusta, ja näitä nyt käytössä oleviakin midbassokoteloita voisi tämän tiedon valossa vielä parannella, mutta aika ei ole vielä siihen riittänyt”, kertoo Jarkko. Jarkko on taas onnistunut setissään siinä, että vaikka diskantti on tarkka, niin se ei sorru ylikirkkauteen. Dynamiikka on hyvä, ja setti pelaa mallikkaasti; isommallakaan volumella se ei hyydy. Subbarilla ja midbassolla ei ole mitään vaikeuksia, mikä kertoo huolellisen pohjatyön auton rakenteissa. Kihinöitä ei kuulu, vaan diskantti on luonnollinen. ”Mietin varmaankin viikon verran miten toteutan Rainbow Profi 3-tie etupään diskantin ja keskiäänen asennuksen. Ovet eivät resonoi ja soundi pelaa hienosti. Näin siihen on saatu todella asiallinen, vähän muovisen oloinen tekstuuri, joka sointuu auton sisustaan erittäin hyvin. Jarkon kanssa istahdamme Mersun nahkapenkeille ja juttelemme hetken niitä näitä auto-hifiin liittyen. KUUNTELUARVIO Janne Pulkkinen Alkuperäisenä AMG varusteltu vuoden 2012 R 350 CDi on varsin harvinainen auto, jota on myyty Eurooppaan kohtalaisen vähän. Eli lopullinen asennus ei ole suljettu kotelointi, vaan tällainen hallitusti alaspäin hengittävä paneeli”, selventää Jarkko
Kotelon rakenne selviää vasta kun ovia tutkii lähemmin. A uto S ound 47 AUTOESITTELY Kuuntelin Mersua tämän syksyn EMMA Finlandin finaalikilpailujen yhteydessä. No oli miten oli, laitteisto on puhdasta highendiä ja toimii näillä säädöillä omalla kentällään kuten pitääkin. Soundi oli kyllä ihan ok, mutta vähän tylsähkö ja lisäksi esimerkiksi jossain yläkeskialueella oli välillä selvästikin kuuluvaa korostumaa. Mutta se musiikista nauttiminen... Itse en tätä muistanut (vaikka olisi kyllä pitänyt), joten marssin suorittamaan kuuntelua tuttu CDkansio kainalossa. Jarkko näpytteli hetken aikaa Tinder... Jopa se mainitsemani yläkeskarin korostuma on tehty sinne tarkoituksella, sen kanssa kun kuulemma saadaan tuotua EMMA:n testilevyn teknisillä raidoilla selkeämmin esille tiettyjä asioita. Itse rankkaisin Jarkon M-B:n ovikaiutinasennuksen koko EMMA Finlandin 2017 finaalien tyylikkäimmäksi yksittäiseksi asennusyksityiskohdaksi. Hmm... Laulajan äänessä on sopivasti läsnäoloa ja positiivista hyökkäävyyttä, tästä ominaisuudesta pidän. Tunnelin ulostuloaukko löytyy kuvasta midbassoelementin etupuolelta.. Jarkko kertoo että nyt käytössä olevat säädöt on tehty vain ja ainoastaan kilpailuissa menestymiseen tähdäten. Kuuntelijan pään sijainnin tarkastaminen on itse asiassa ainakin hifikilpailujen kannalta varsin fiksua, sillä auton omistaja on tietysti tehnyt säädöt tietyllä sijainnilla, ja kaikki tuomarit ovat yleensä vähän erikokoista porukkaa, niin tällä varmistetaan että viivesäädöt osuvat jokaisen kohdalla nappiin. Teknisesti eli esim. Teknisesti kaikki asiat toimivat edelleen kellontarkasti. Tätä ei tapahdu, joten otan asian puheeksi. Trendikkäänä ja antimaterialistisena kaverina Jarkko on hylännyt CD-levyt kokonaan jo vuosia sitten. Uskon tämän selityksen ja painotan tässä kohtaa ettei laitteiston äänenlaatu ole missään nimessä huono. Junior Wellsillä midbassojen tarkkuus on erittäin hyvä. TIDALIA, ja löysimme melko hyvällä prosentilla kaikki tärkeimmät testibiisit, sekä YouTuben ja Spotifyn avustuksella myös nipun vähemmän tärkeitä. Tämä on todellinen mestariteos. Kuuntelemme myös useita muita kappaleita. Monesti muuten oikeinkin hyvissä seteissä juuri tällä kappaleella Jorman ääni on liian kiltti. Myös korkeammat alueet tulevat todella lineaarisesti. Ensisijaisesti tämä on erittäin analyyttinen ja hyvällä dynamiikalla sekä tarkkuudella varustettu kilpailusetti. Ulkona rauhassa tehty kuuntelu olisi saattanut antaa hieman erilaisen käsityksen tietyistä asioista. Tiesin kuuntelevani kilpailupisteiden valossa kenties Suomen tämän hetken parasta tai ainakin top-3 hifiautoa, joten peilattuna tähän olin kieltämättä vähän hämmentynyt. Lisäksi verrattuna suljettuun kotelointiin oikein tehdyllä transmissiolinjalla vaste pysyy tasaisena viritystaajuudelle saakka, eikä ala laskea loivasti jo jostain paljon ylempää. Vilkuilen biisin parin ensimmäisen minuutin aikana vähän epäluuluisen näköisenä Jarkon suuntaan ja odotan että missä kohtaa kaveri alkaa nauraa ja sanoo, että laitetaanpas sitten ne oikeat säädöt. Laitteiston hyvyys ja sen vahvuudet alkavat hahmottua koko ajan selkeämmin kun kuuntelusessio etenee loppua kohti. Esimerkiksi toinen kitaristi polkaisee tietyssä kohdalla kappaletta jalalla lattiaan (tai näin asian tulkitsimme), tämä jää hyvin usein kokonaan huomioimatta. Siinä touhussa kun ei anneta pisteitä teknisestä huikeudesta, vaikkei sitäkään aluetta sivuuttaa voi. Kotelon viritystaajuuden ympäristössä on jo lähtökohtaisesti noin kuusi desibeliä enemmän herkkyyttä kuin suljetulla kotelolla. Kappaleen mikronyanssit löytyvät ilman ponnisteluja, ja bongaamme pari sellaistakin jippoa mitkä eivät todellakaan jokaisen setin kanssa tule esille. Vielä ennen kuin musiikki laitettiin soimaan, Jarkko tsekkaa Mersun kattoon asennetun ”kohdennusledin” kanssa että kuskin jakkaralla istuvan toimittajan kuuloelimet ovat optimaalisessa kohdassa suhteessa kaiuttimiin. Soundi on itsessään pääosin erittäin luonnollinen, mutta se on kuitenkin omaan makuuni jotenkin turhan hajuton ja mauton. Korostan vielä myös sitä, että kuuntelin auton tosiaankin messuhallin hälyssä, joka ei todellaan ole optimaalisin ympäristö. Kaikki toimii hyvin, mutta ainakaan minulle ei tahdo syntyä mitään wow-tunnetta. Tavallaan se on kai hyväkin asia, mutta ei kuitenkaan edusta aivan sitä mitä arvostan vaikkapa siinä vaiheessa kun valitsen äänentoistoa omaan käyttööni, ja nimenomaan siihen musiikista nauttimiseen. Tai paremminkin kilpailuissa menestymiseen tähdäten säädetty setti. Aloitimme Mikko Kuustosen Abrakadabralla, joka on mielestäni yksi parhaista kappaleista, silloin kun kuunneltavasta setistä halutaan saada nopeasti kohtalaisen hyvä yleiskuva. Myös diskanttialue on todella puhdas ja se soi hyvin yhteen keskialueen kanssa. No, katsotaan miten kuuntelusessio etenee. stereokuvallisesti sijaintien suhteen kaikki pelaa erittäin hyvin, joka onkin selkeästi ollut se ykkösprioriteetti. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen. Tällä kappaleella ”kuunteluiloa” on mukana vähän reilummin kuin ensimmäisellä. Päältäpäin ei voi mitenkään arvata että oviin on rakennettu melko kookkaat transmissiolinjakotelot. Toki erillisen subbarin kanssa alimmille taajuuksille saadaan enemmän ryhtiä eikä mideja tarvitse ajaa edes niin matalalle kuin ne pystyisivät toistamaan. Auton ovikaiutinasennus on tehty käsittämättömän hienosti. Nyt mukana on juuri sopiva häivähdys aggressiivisuutta, joka tuo kappaleeseen ryhtiä. Laitteiston dynamiikka on todella hyvä. KUUNTELUARVIO Janne Soilakari Transmissiolinjan suurin etu vaikkapa suljettuun kotelointiin verrattuna on todella hyvä dynamiikka, voima ja herkkyys. Juttelemme aiheesta tovin, ja auton omistaja kallistuu vahvasti siihen näkökulmaan, että setissä itsessään olisi reilustikin enemmän potentiaalia juuri ”normaalia” musiikinkuuntelua ajatellen, mutta nyt säädöt ovat kilpailuihin ja näillä mennään. EMMA:n testilevyllä kuunteluarvostelun voisi näin ollen hoitaa halutessaan jopa pelkällä etupäällä, sillä midbassojen toisto menee tarpeeksi alas. Jorma Kääriäistä ja Agentsia, biisinä mikäpä muukaan kuin ”Mä elän vieläkin”. Kuuntelut saatiin aloitettua. Ja painotus sanoilla ”oikein tehdyllä”, tämä asennus on sangen helppoa tehdä myös täysin väärin, jolloin lopputulos voi olla aivan mitä tahansa. Nyt ei kannata vielä vetää liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä (sillä tämä ei todellakaan ole lopullinen arvio), mutta ihan rehellisesti sanottuna laitteiston äänenlaatu ei tehnyt alkuun mitenkään erityistä vaikutusta. Soundin perusasiat ovat todella hyvin mallillaan, mutta yleinen luonne ei ole sellainen mikä tiputtaisi leuan lattiaan. Messuhallin taustahäly hankaloittaa bassoalueen tarkempaa analysointia, mutta sen pohjalta mitä tässä voi arvioida, niin heikkouksia on aika vähän. Jos nyt kuultua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin se voisi olla ”ryhdikäs”. Jarkon Mersun midbassokoteloiden laskennallinen viritystaajuus on käytössä olevalla kanavan pituudella noin 40 hertsiä, ja käyttökelpoinen toistoalue lähtee jo hieman tämän alapuolelta. Elementin ei tarvitse tehdä Jarkon mukaan lähellekään niin paljoa töitä kuin muissa kotelovariaatioissa, joka pienentää säröä. Nils Lofgren: Keith Don’t Go
2012, 2014 • EM2. • Midbasso 50 Hz / 24 dB/okt. 48 A uto S ound AUTOESITTELY . Kiitettäviä on sen verran paljon, etten ala luettelemaan erikseen nimiä, kun kuitenkin joku unohtuisi. • Subwoofer 20 Hz / 24 dB/okt. 2003, 2005, 2016 • SM3. Jokainen mukana ollut ja apuaan antanut tietää itse osuutensa, joten kiitos juuri heille!. . Rainbow’n kymppituumainen elementti on koteloitu reilun 20 litran suljettuun koteloon. Tavaratilasta löytyy laitteiston kaksi vahvistinta, lisäakku, signaaliprosessori sekä subwooferi. KUSKIT JA KULKINE KUSKI • Nimi Jarkko Saukonoja • Ikä 42 vuotta • Paikkakunta Ylivieska • Ammatti Myyntiedustaja • Muut harrastukset Talviurheilulajit • Mielimusiikki Spotify ja Tidal • Suosikkielokuva Sons of Anarchy ja muut laatusarjat KILPAILUMENESTYS • Best of Sound & Best of Install 2012, 2013, 2014, 2015, 2016 (vain Best of Sound) • SM1. 40 Hz / 24 dB/okt. 3,9 kHz / 24 dB/okt. 2013 KULKINE • Merkki Mercedes-Benz • Malli R 350 CDi • Auton vuosimalli 2012 • Tekniikka 3.0 turbodiesel, ahdin vaihdettu isompaan • Alusta M-B:n Airmatic, säätämällä noin 50 mm alkuperäistä matalampi • Ulkoasu AMG-paketti, etulasien tummennus • Vanteet Vossen CV3 22" • Renkaat 285/35/22 • Sisusta AMG-paketti HIFIT • Ohjelmalähde iPad Mini 2 + Apple lightning kamera-adapteri USB-liittimellä • Signaaliprosessori Helix DSP Pro MK2 + Director ohjain • Vahvistimet Etupäälle Ground Zero Uranium GZUA 6.200SQ-PLUS, subbarille Soundigital SD1200.1D EVO-II 2 ohm • Diskantit Rainbow Profi PL-T28 • Keskiäänet Rainbow Profi PL-M3P • Midbassot Rainbow Profi PL-W6C • Subwooferi Rainbow PL-S10 10" • Kaapelointi Tchernov RCAja kaiutinkaapelit, virtakaapelit kuparia • Muuta Alkuperäinen akku hanttimiehen penkin alla, Ground Zero GZBP 12.1000 lisäakku kontissa, AIV sulakepesä/virtablokki KAIUTTIMIEN JAKOTAAJUUDET • Diskantti 4 kHz / 24 dB/okt. Osa kamoista on hyvin piilossa paneelien alla. 2001, 2008 • EM1. . Kontin verhoilut on hoidettu hyvin tähän autoon sopivalla hiilikuitukuvioisella keinonahalla. 180 Hz / 24 dB/okt. KIITOKSET Iso kiitos kaikille jotka ovat jollain tavalla osallistuneet projektiin. 2000, 2006, 2007, 2008, 2009, 2010x2, 2011, 2012x2, 2013, 2014x2, 2016, 2017 • SM2. • Keskiääni 220 Hz / 24 dB/okt. Tavaratilan pohjapaneeli on helposti irrotettavaa mallia
Signaalisiirto tavaratilan Helix DSP Pro MK2 prossulle tapahtuu myös USB-piuhalla. Mielenkiintoinen ratkaisu, ei ehkä tulisi heti mieleen, mutta kannattaa ehdottomasti laittaa korvan taakse, ja ottaa sieltä kun tarvitaan. A-pilareissa olevien paneelien rakennusaineina toimivat teräsverkko sekä lasikuitupakkeli. Tästä otetaan signaali ulos vähän erikoisemmalla tavalla, eli Apple lightning kamera-adapterin USB-liittimellä. ?. Ohjaamon yleiskuva kertoo parhaiten kaiuttimien sijoittelun ja suuntaukset. USB-kaapeli ja Helixin prosessorin oman sisäisen äänikortin käyttö tuottivat kuitenkin parhaan soundin. Mikäli ohjelmalähteeksi haluaa vaihtaa iipuhelimen, napataan lightning-piuha irti padista ja kytketään luuriin. iPad Mini 2:lle on tehty paneeli keskelle kojelautaa.. Huomaa että kuljettajanpuoleiset diskantti ja keskiääni ovat suunnattu melko vahvasti oikealle päin. Verhoilut on tehty kekseliäästi kaiutinkankaalla, joka on vielä maalattu päältä. Laite on laadu. . Eroa oli kuulemma eritoten toiston nyansseissa. Vielä kesällä auton etupään vahvistimena toimi pienikokoinen Helix P SIX DSP MK2, jossa on samassa paketissa 6-kanavainen pääte ja despi. A uto S ound 49 AUTOESITTELY Ohjelmalähde ja vahvistimet Laitteiston ohjelmalähteenä toimii 3G-nettiyhteydellä varustettu iPad Mini 2, jolla voidaan kuunnella radiota ja käyttää Tidalja Spotify-suoratoistopalveluja, sekä toistaa videoita. Jarkko kertoo testailleensa padin perässä useita erilaisia ulkoisia äänikortteja, jotka mahdollistaisivat signaalisiirron konttiin valokaapelilla
Diskantille ja keskiäänelle on käytössä Classic XS IC:tä ja midbassolle ja subbarille Special MK II IC:tä. Erityisen paljon pidän ovien midbassoasennuksen ulkonäöstä. Kokonaisuus on hyvin tasapainoinen ja siinä on mukana sopivasti näyttävyyttäkin, vaikka tyyli painottuukin enemmän stockin suuntaan. Tämä antaa lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet hyvään ja värittymättömään toistoon, kun diskanttien ja keskiäänisten päälle ei ole tarvinnut laittaa mitään ylimääräistä. Myös kaapeliosastoon on panostettu. Asia selittyy Jarkon mukaan vahvistimien todella korkealla vaimennuskertoimella, joka tuo toistoon tarkkuutta. Helixin prosessorin muistipaikkojen valinnat tehdään Director -ohjaimella, samaten kuin järjestelmän äänenvoimakkuudensäädöt. Nykyisillä EMMA:n säännöillä ei kaiutinelementtien päällä tarvitse enää käyttää suojaritilöitä, paitsi ovissa ja jalkatilassa. Päältäpäin katseltuna kun ei todellakaan arvaisi, että ovipellin päälle on rakennettu varsin isokokoisetkin koteloinnit. Myös itse auto on sekä sisältä että päältä todella upea, ja Vossenin 22” vanteet viimeistelevät paketin.. Niinpä tavaratilan asennus piti laittaa uusiksi ja sovittaa konttiin Ground Zeron uusi Uranium GZUA 6.200SQPLUS lankku. Tyylikäs kokonaisuus Jarkon asennukset ovat aina erityisen tyylikkäitä, eikä tämä uusin tee poikkeusta kaavaan. Helixin signaaliprosessorin ja vahvistimien välissä Jarkko luottaa Tchernovin kaapelointiin. Miehen kertoman mukaan soundia voisi tasapäisesti verrata jopa kaikkein kalleimpiin A/B-luokan vahvistimiin. Kaiutinpaneeli sivusta, tästä kuvasta näkyy hyvin kuljettajanpuoleisten elementtien suuntaus. Jarkon tekemä kaiutinasennus istuu todella hyvin sporttiseen AMG-lookkiin. kas, mutta kun vaatimustaso kasvoi, niin ei se kuitenkaan pystynyt tässä kokoonpanossa tarjoamaan sitä viimeisintä audiofiilitason ääntä. Tuntuu äkkiseltään aika villiltä valinnalta SQkilpailusettiin, mutta kuuleman mukaan näissä Brassivalmistajan minikokoisissa watti-ihmeissä on paitsi älyttömästi tehoa, myös erittäin hyvä äänenlaatu. 50 A uto S ound AUTOESITTELY . Kymppituumaisen suljettuun koteloon asennetun subwooferin ohjaamisesta tässä autossa pitää huolen Soundigital SD1200.1D EVO-II. . . Jarkon mukaan äänenlaatu ja etenkin dynamiikka parantuivat selvästi verrattuna Helixiin
Saumat liimattiin kiinni rakennusliimalla ja varmistettiin vielä pulteilla. . . Pituutta löytyy reilut 250 senttimetriä. Kotelo näyttää puuvalmiina vielä melko massiiviselta, mutta on valmiina verhoiltuna uskomattoman huomaamaton. ?. ?. . Tässä ovipaneeli on alkuperäisenä ja siihen on merkitty tulevan kotelon sijainti. Tunneliosa valmiina. A uto S ound 51 AUTOESITTELY Mercedes-Benz R 350 CDi ovikoteloiden valmistus vaihe vaiheelta. Näissä kuvissa käydään vaihe vaiheelta läpi Mersun midbassoasennus. Transmissiolinjakotelon tunnelin seinämät tehtiin alumiinilevystä. Kotelon mahdollisimman tarkka sovitus on avain loistavaan lopputulokseen. Viimeistelyä vaille valmiina.. .
USEIN TÄMÄ MYÖS PITÄÄ PAIKKANSA, MUTTA AUDIOIMPORTIN PÄÄJEHUN PEKKA KINNUSEN KOHDALLA SANONTA MENEE PAHASTI PIELEEN. HYVÄ ESIMERKKI ON MIEHEN NYKYINEN AJONEUVO, JONKA LAITTEISTOSSA YHDISTYY HUVI JA HYÖTY. SANOTAAN. Helppoa äänenlaatua käytettävyyden ehdoilla! Pekka Kinnusen BMW M550d ’13. 52 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti: Osku Hirvonen Kuunteluarvio: Janne Pulkkinen Kuvat: Janne Soilakari Asennusvideot: AudioImportin pojat SUUTARIN LAPSILLA EI OLE KENKIÄ . PEKKA ON TEHNYT HARRASTUKSESTAAN JA INTOHIMON KOHTEESTAAN ITSELLEEN LEIPÄTYÖN, MUTTA EI OLE KOSKAAN UNOHTANUT HARRASTAMISTAKAAN
Chevyn subi ehti bassosta tykkäävän (tämä ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä…) Pekan toimesta vielä vaihtua Cerwin Vegan Strokeriin, ennen kuin talviliukkailla Vani teki turhan läheistä tuttavuutta kotikaupungin kirkon kiviaidan kanssa. BMW M550d Scorpion ja myös Viton myötä Pekan asennuksissa on aina ollut lähtökohtana soundi ja näyttävyys, käytännöllisyys on sitten tullut viimeisenä, jos silloinkaan. Tuolloin harrastus oli jo sillä tasolla, että alkuvuosien Acusto Pro:n 15”:set ja Rathon VU-mittareilla varustetut päätteet olivat päivittyneet varsin vakavasti otettaviin palikoihin. Chevystä löytyi mm. A uto S ound 53 AUTOESITTELY K innusen Pekka on useimmille alaa seuranneille tuttu kaveri jo vuosien takaa. Harrastuksensa rahoituksen Pekka hoiti jo tuolloin omalla työllään, AV-laitteita korjaamalla. Lähes alusta asti Pekka on kilpaillut FASCA:n ja EMMA:n äänenlaatukisoissa ja menestystäkin on tullut muutaman suomenmestaruuden verran. Saavutukseksi vodaan varmasti laskea myös alan johtaviin toimijoihin kuuluva oma yritys, toimialalla mikä on sydäntä lähellä ja intohimo on mukana päivittäin. yksi ensimmäisistä kameleonttimaalauksista, mitä maassamme nähtiin. ”Siinä rytäkässä paloi neljän tonnin edestä laitteita, se tympäisi!”, Pekka muistelee. tuolloin suosittu Seas/Audax yläpää, kattavasti Focalin kaiuttimia ja Adcomin GFA-5475 päätteitä. Scorpiossa oli mm. Seuraavat vuodet ajokorttia odotellessa Pekka asenteli omia laitteistojaan kavereiden autoihin ja kokemusperäistä tietotaitoa karttui oppimishaluiselle nuorelle miehelle jo ennen ajokortti-ikää enemmän kuin monelle nykyharrastajalle koko uran aikana. Scorpion laitteisto päivittyi reipasta tahtia ja vuosituhannen vaihteen ja -alun kisaja messukävijät muistavat varmasti näyttävät, bassovoittoiset, mutta hyvin soivat setit. Pekan oma harrastustausta ulottu lähes 30 vuoden päähän, jolloin tuo n. Esimerkiksi kolme päivää ennen erästä American Car Show -näyttelyä Pekka ruuvasi a-pilarin kiinni suoraan kaiutinpiuhan läpi. Pekan laskujen mukaan hän teki Scorpion kojelaudan kokonaan uusiksi yli 20 kertaa, teki autoon toistakymmentä eri settiä alusta alkaen ja ylimaalauksiakin oli ainakin neljä. Tässä vaiheessa Pekan isä marssitti pojan pankkiin hakemaan lainaa omaan autoon ja paikallisessa autoliikkeessä huomion varasti ’88 Ford Scorpio, josta tulikin yksi kotimaamme autohifi historian legendoista ja merkittävä luku Pekan omassa harrastustaustassa. Noihin aikoihin Pekka soitti itse aktiivisesti rumpuja ja oli muutenkin laulaja-isänsä myötä vahvasti mukana musiikkipiireissä ja usein keikoilla. kymmenvuotias ylivieskalaispoika asensi salaa isänsä Hiacen penkin taakse Clarionin viisvarttiset pämppärikoteloon ja tietty suoraan mankan perään. Myös EM-titteleitä on takataskussa pari kappaletta fi rman Vitolla, mutta näistä Pekka aina huomauttaa, että Viton settiä hän ei itse rakentanut. Tuon ajan ansiosta on Pekan mukaan vieläkin hyvin mielessä miltä eri instrumenttien tulee kuulostaa, mistä on laitteiden säätämisessä ollut vuosien aikana iso hyöty. Ei menestys tietysti itsestään ja ilmaiseksi ole tullut, paljon on tunteja käytetty ja monta oppia on haettu virheiden kautta. Ensimmäisen varsinaisen ”oman” setin asentaminen alkoi 16-vuotiaana isän Chevy Vaniin, jolla Pekka aloitti autoilut ’97, tuore kortti taskussa. ”Kolisi ihan kivasti”, Pekka muistelee harrastuksen ensiaskelta. Pekan mukaan vanhemmiten käytännöllisyyttä on alkanut arvostaa ihan eri tavalla ja nykyään se on Tämä lienee mahdollisille liikennevalokisaajille se ainoa kulma mistä tämän yli tuhannen Newtonmetrin väännöllä liikahtavan Bemarin pääsee näkemään. F10-korin BMW on komea auto ihan ilman tuningejakin.
2017 EMMA Finlandin finaaleihin asti midbassoina on ollut GZCS 100-BMW:t, mutta sittemmin ne ovat vaihtuneet Match MW 8BMW-D tuplakelaisiin, joissa on Pekan mielestä pikkaisen enemmän erottelua 50-150Hz alueella. Päällepäin täysin alkuperäisen näköisen oven sisälle kätkeytyy maltillinen vaimennus ja Ground Zeron GZCS-100BMW plug’n’play erillis-sarjan diskantit ja keskiäänet.. BMW:n setin suhteen Pekan tavoitteena oli omien sanojensa mukaan ”tehdä mahdollisimman helposti hyvä äänentoisto alkuperäispaikkoja hyödyntäen”. Pekka kertoo, että ovet on maltillisesti vaimennettu ja midbassokoteloiden pohjassa on vaimennusta, mutta mitään muuta ei ole erikseen vaimennettu. Tätä silmällä pitäen esimerkiksi virtajärjestelmässä on auton alkuperäinen akku ja 10mm 2 virtakaapelit. Tästä huolimatta Bemarin audiokaapeleina on käytetty projektin perusidean mukaisesti auton vakiokaapeleita. Sama helppous-teema jatkuu myös vaimennuksissa, ohjelmalähteessä ja kaiutinpaikoissa. Kaiutinpaikat ovat vakiot ja kaiuttimet asennettu pitkälti vain pulttaa-kiinni menetelmällä. Vaikka näin onkin Mallimerkintä ei ole yleisimmästä päästä, mutta kertoo asiaan vihkiytymättömällekin, ettei nyt ole kyse ihan tusinaraudasta. Soundi tulee sitten sellaisena kuin mitä olemassa olevat asennuspaikat mahdollistavat. Ground Zeron metallikalotti soi alkuperäisestä peilikolmiopaikasta mallikkaasti. Kokeilujen perusteella Pekan korvaa miellytti eniten Ground Zeron GZCS 100-BMW -erillis-sarja. Toki Bemari on jo vakiona varsin hiljainen ja hyvin vaimennettu auto, mikä helpottaa työtä huomattavasti. Toki tässäkin pystyy vaikuttamaan asiaan autonvalinnalla, ja Pekan kohdalla hyvän soundin mahdollistavat kaiutinpaikat ovat autoa hankittaessa yksi niistä kriteereistä joista eri tingitä. Taas alkuperäiset paikat ja ritilät ovat kompromissi ulkonäön, helppouden ja soundin suhteen, mutta laatuautona Bemarissa asennuspaikat ovat onneksi jo valmiiksi tukevat, mikä on Pekan mukaan yksi tärkeimmistä jutuista hyvään soundiin pyrittäessä. 54 A uto S ound AUTOESITTELY kriteereissä ykkösenä, kuten jutun Bemarin setissä. Pekan mukaan kaapeleilla on iso merkitys soundiin. Ohjelmalähde on taas käytettävyyden nimissä vakio, vaikka se Pekan mielestä jonkin verran rajoittaakin dynamiikkaa parempiin aftermarket-laitteisiin verrattuna. Midbassojen osalta huomionarvoista on hyvän säädettävyyden ja osaavien säätäjien ansiosta toimiva äänikenttä, joka on alimpia taajuuksia myöten kojelaudan korkeudella, vaikka midbassot sijaitsevat alkuperäisissä koteloissa penkin alla! Subbarina setissä on hyväksi havaittu GZHW20X noin 14 litran suljetussa kotelossa. Edullisuudestaan huolimatta Ground Zeron erillis-sarjan metallikalotti toimii kaikin puolin hienosti. Elementti on sijoitettu suksiluukun kohdalle ja suunnattu eteenpäin. ”Makukysymyksiä”, Pekka huomauttaa. Kaiutinkaapeleiden merkitys on pienempi kuin signaalikaapeleiden, joiden suhteen Pekka on tiiminsä kanssa tehnyt paljon tutkimustyötä omalle 4Connect-merkille erilaisten materiaalien, vahvuuksien ja liittimien suhteen. Keskialueella sen sijaan on Pekan mielestä setin suurimmat ongelmat, jotka ovat luultavasti pääosin alkuperäisistä ritilöistä johtuvia. ”Kaipaisin sinne lisää kuulautta ja rouheutta, vaikka normikuuntelussa ajossa asiaan ei niin huomiota kiinnitäkään”, Pekka toteaa. Kysyttäessä setin soundillisista vahvuuksista, Pekka nostaa ensimmäisenä esiin diskanttipään. Kaiuttimet ja vahvistin Tavoitteen saavuttamiseksi on Pekan mukaan etupäässä kokeiltu useita eri plug’n’playkaiuttimia, myös sellaisilta merkeiltä jotka eivät kuulu oman firman valikoimaan. Kaiutinkaapeleiden suhteen Pekan mielestä pääsee pitkälle jo sillä, että kaapelit ovat puhdasta kuparia, liitokset kunnossa ja eristeenä PVC:tä, eli ei sitä ihan kaikkein taipuisinta
A uto S ound 55 AUTOESITTELY Pekan mukaan vanhemmiten käytettävyys on noussut asennusten näyttävyyden edelle, eipä tästä ohjaamon viihtyisyys juuri parane vaikka tehdastekoista onkin. Yleiskuva ohjaamosta. Tyylikästä ja toimivaa.
Pekan yrityksen AudioImportin edustamien tuotemerkkien tuotekehityksessä, missä Pekka tiimeineen on vahvasti mukana. Voimaa on riittävästi, ja muheva olisi tässä kohtaa oikea laatusana kokonaisuudelle; kokonaisuus on reippaasta musiikista pitävälle ehdoton paketti. Bemarin äänimaailma on kotonaan, kun voimaa tarvitaan. Setin etupään kaiuttimien vahvistimena ja prosessorina toimii Match PP62DSP. Yhdessä enemmän Useampaan kertaan haastattelun aikana Pekka korostaa, että koko projekti olisi jäänyt luultavasti tekemättä jos tässä puurtaisi duunia ihan yksikseen. Rullaava ja unenomainen fi ilis välittyy hyvin. saavutettu hyvin toimiva subi, joka on säätämällä saatu sijoittumaan äänikentässä eteen, aikoo Pekka korvata sen vielä lähiaikoina isommalla ja järeämmällä, ehkä refl eksikoteloidulla subbarilla. Nyt Bemari herää, ja tuhti soundi antaa anteeksi, kun kappale rokkaa. Se on Pekan mukaan toistoltaan lämmin ja omaa riittävästi tehoa etupään normikuunteluun. Metallican Load 2 biisi Hero Of the Day on nyt hieman tuhdimpaa kokeilua, kun alun kappaleet viittasivat auton tummahkoon soundiin. Ensimmäinen fi ilis on, että onpas tuhti soundi. Bassossa on hieman yksinuottisuutta välillä, mutta voimaa riittävästi. erin nasaali ääni asettuu mallikkaasti. Otamme toisenkin Peterin kappaleen legendaarisen Sledgehammerin, mihin liitetään reippaasti volaa. 56 A uto S ound AUTOESITTELY KUUNTELUARVIO Janne Pulkkinen Kinnusen Pekan Bemari on mielenkiintoinen kokeilu edullisilla elementeillä. Midbasso on hieman epätarkka, kappaleen runsas basson käyttö rytmityksessä puurouttaa hetkittäin, mutta fi ilis on hyvä. Maailmalle tulee luultavasti tämänkin projektin avulla aika monta vakiota paremmin soivaa Bemaria. Kattavat säädöt kanavakohtaisine taajuuskorjaimineen ja viiveineen mahdollistavat setin potentiaalin täydellisen hyödyntämisen ja osaltaan auttavat myös alkuperäisten asennuspaikkojen rajoitteiden kompensoinnissa. Pekka toteaakin, että niiden kanssa on painittu, ja rakenne ei päästä helpolla. Miehekäs soundi lähtee voimalla viemään ja Hetfi eldin raspiääni soi sopivalla voimalla. Setti hoitaa kappaleen varsin mallikkaasti, mutta välillä tummuus korostuu. Savage Gardenin To the Moon & Backin alku lähtee hienosti, ja tekniset murinat ja ulinat vievät eteenpäin, ja kokonaisuus käynnistyy voimalla. Madonnan Frozen, minkä alun tutut soundit pystyy tunnistamaan klassikoksi. Vahvistimet on asennettu takaluukkuun, eivätkä ne luukkujen alla häiritse auton normaalia jokapäiväistä käyttöä mitenkään. Aloitan kuuntelun Peter Gabrielin Solisbury Hillsillä. You and Your Friendsin kitara toimii hienosti, ja Mark Kno. Tässä kohtaa auto pelaa varsin hyvin. Onneksi tämä ei ole este laadukkaan hifi laitteiston toteuttamiselle. Pekan periaatteiden mukaan säädettäessä haetaan ensin jakotaajuudet, tasot ja vaiheet kohdalleen. Lopuksi kysyttäessä jatkosuunnitelmia Bemarin suhteen, saan Pekkamaisen vastauksen ”Kun tämä setti mielestäni toimii hyvin, todennäköisesti tilalle tulee uusi auto, sitä en vielä kerro mikä”. Subbarille sopivasti tehoa tarjoaa pienikokoinen Ground Zero GZHA Mini. Dynaamiset vaihdot kappaleessa sujuvat hyvin. Auto asettaa myös omat haasteensa elementtien sijaintiin. Tärkein neuvo Pekan mielestä säätämiseen on kuitenkin se, että jos epäröit omia taitoja, niin älä epäröi kysyä apua muilta. Erityisesti Pekka haluaa kiittää yrityksensä henkilökuntaa, Jarkko Saukonoja on auttanut ideoinnissa ja tehnyt säädöt, Sebastian Jansson taas taisi potkaista koko projektin alkuun. Keskari on hieman ontohko, ja midbasso kumisee. ”Basson pitää tuntua ja sen jälkeen pitää olla vielä varaa nostaa pykälä jos toinenkin”, nauraa bassontykkääjäksi tunnustautuva Pekka. Kun perusasiat ovat kunnossa, voi paneutua viiveisiin ja hienosäätöön. Jos jokin osa asennuksesta on puutteellinen, tulee se yleensä jo tässä kohtaa ilmi ja siihen pitää silloin paneutua tarvittaessa kaiutin kerrallaan. Yhdessä tehdessä puurtaminen on hauskempaa ja lopputuloksestakin nauttii enemmän. No asia ratkeaa, kun kysyn Pekalta, missä bassonuppi on, ja soundi rauhoittuu. Taajuuskorjaimella voi muuttaa hiukan nyansseja, mutta mitään osa-aluetta sillä ei kannata yrittää korjata. Monessa nykyautossa ohjelmalähde on tiiviisti integroitu kojelautaan eikä sen korvaaminen ole helppoa, näin myös Pekan BMW:ssä. Uudistuminen ja uuden opettelu on jatkuva prosessi. Säätämisen suhteen Pekka haluaa kuitenkin huomauttaa, että jos jokin osa-alue on asennettu huonosti, niin pelkästään säätämällä et saa settiä toimimaan. Hyötypuolelle taas kirjataan uudet opit ja kokemukset, tämänkin projektin tuloksia hyödynnetään mm. Pari deppaa bassoa vielä pois, ja biisi alkaa olla kohdillaan. Siististi asennettu 8” Ground Zero GZHW20X kurkistelee suksiluukusta valkoisten nahkapenkkien seurana, muuta laatuluokan hifeihin viittaavaa ohjaamossa ei näykään.. Pekka jatkaa, ”on mukava tehdä töitä sellaisen tiimin kanssa, josta löytyy monia itseäni fi ksumpia ihmisiä, se on kaiken toiminnan A ja O, näin uusia ideoita syntyy ja homma menee eteenpäin.” Tässä konkretisoituu samalla jutun alussa mainittu huvi ja hyöty. Luvan kanssa väännän volaa lisää. Dires Strairtsin Calling Elviksen soundin tukkoisuus häiritsee edelleen
KUSKI JA KULKINE. 14 l suljettua subikoteloa. Tälle osastolle on tulevaisuudessa luvassa suurimmat uudistukset, sillä passoahan ei Pekan mielestä ole koskaan liikaa… KUSKI • Kuski Pekka Kinnunen • Ikä 38 vuotta • Ammatti Yrittäjä • Asuinpaikka Juva • Harrastukset Musiikinkuuntelu, kuntosali, uinti • Mielimusiikki Aivan laidasta laitaan • Motto Pidä jalat maassa ja verkkarit jalassa KULKINE • Merkki BMW • Malli M550D • Vuosimalli 2013 • Moottori 3.0 Triturbo 495 hv ja 1030 Nm • Vaihteisto 8-lovinen automaatti • Alusta Vakio • Vanteet Vakiot • Tuningit Pestään säännöllisesti joka kesä ja talvi HIFIT • Ohjelmalähde Vakio • Signaaliprossu Toisessa vahvistimessa • Vahvistimet MATCH PP62DSP ja Ground Zero GZHA Mini 2 • Diskantit Ground Zero GZCS 100-BMW • Keskiäänet Ground Zero GZCS 100-BMW • Midbassot Ground Zero GZCS 200BMW-SW • Subwoofer Ground Zero GZHW20X • Kaiutinkaapel. A uto S ound 57 AUTOESITTELY Myös takaluukussa jatkuu alkuperäistyylinen linja lukuun ottamatta maltillista n. Vakiot • Linjakaapelit Vakiot • Akku Vakio • Vaimennukset STP Pienikokoinen Match PP65DSP -vahvistin huolehtii etupään ruokkimisesta eikä rajoita senkään siisti asennus auton normaalia käyttöä mitenkään. Tsekkaa videokoosteet auton etukaiuttimien asennuksesta AutoSoundin YouTube-kanavalta! www.youtube.com/user/AutoSoundLehti Auton valkoinen nahkasisusta oikein kutsuu istumaan penkeille
LOPPUTULOKSENA ON HIOMATON TIMANTTI, JONKA SOUNDISTA LÖYTYY MUUTAMIA TODELLA POIKKEUSLAATUISEN HIENOJA PIIRTEITÄ! AUTOESITTELY Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Projektikuvat: Tommi Viitala TOMMI VIITALAN FORD FOCUS ST MP275 '13. FOCUKSEN SETIN KANSSA ASIOITA EI OLE KUITENKAAN TEHTY HELPOIMMAN KAUTTA, SILLÄ MONESSA KOHTAA ON TARKOITUKSELLISESTI HALUTTU KOKEILLA VALTAVIRRASTA POIKKEAVIA METODEJA. 58 A uto S ound KOKEILUSSA YLI SIITÄ YLI SIITÄ MISTÄ AITA ON KORKEIN! AIKAISEMMIN MAXBOOM-KISOISSA HYVIN MENESTYNYT TOMMI VIITALA RAKENSI UUTEEN KULKUPELIINSÄ PUHTAASTI ÄÄNENLAADULLISIIN SEIKKOIHIN PAINOTTUVAN HIFILAITTEISTON
Myös kevyempää STP Biplast 10 vaimennusmattoa on liimailtu ovien sisälle ja ovipaneelien taakse. Focus ST on jo vakiona erittäin menevän näköinen peli. Ainoastaan etuja takaovet on vaimennettu tehokkaasti, muualle autoon ei mattoja ole liimattu. Tällä mattomäärällä pärjättiin, eikä Focuksen luonnollista akustiikkaa tapettu liikaa. Tarkoitus olisi sorvauttaa kaksi kappaletta sisäpuolelta viistettyjä osia . "Ostin STP:n Black Gold butyylivaimennusmattoa heti kättelyssä varoiksi pari tukkupakettia, mutta ei niistä lopulta sitten käytettykään kuin toinen. Pääkaiutinasennus Pääkaiuttimet haluttiin sijoittaa tyylikkäästi kojelaudan päälle, joten valinta kohdistui pienikokoisiin laajakaistaelementteihin. . Kokemus kun on opettanut, että liiallisuuksiin viety vaimentaminen vain vaimentamisen ilosta ei välttämättä johda parhaaseen lopputulokseen", kertoo mies. Auton hankinnan jälkeen äänentoistolaitteiston visiointi alkoi kuitenkin lähes välittömästi. Kuppeja on vahvistettu sisältä lasikuidulla sekä Tommin työpaikan kautta saadulla kevlarnauhalla, joka mahdollistaa vankan rakenteen ohuemmillakin ainevahvuuksilla. A uto S ound 59 KOKEILUSSA . Kyseessä on WC-harjan telineen kuppiosat, jotka osuivat silmiin pitkän kauppakiertelyn tuloksena. Eikä toisaalta menevän auton kokonaispainoakaan kasvatettu turhaan. Tommi harrastaa autohifiä ja musiikinkuuntelua kuitenkin erittäin laajalla skaalalla, ja kovaa soittaminen on vain yksi osa-alue. Elementtien kiinnityskaulukset on tehty vanerista ja lopputuloksen kruunaavat kromireunaiset tyköistuvat suojaritilät. Mukana auttamassa oli myös Tommin työkaveri, Tenhulan Asko, jolle mies haluaakin osoittaa tässä kohtaa kiitoksen, sillä apukädet olivat välillä tarpeen kun asioita tehtiin ripeällä aikataululla. L apista töiden perässä pääkaupunkiseudulle muuttanut Viitalan Tommi on AutoSoundin lukijoille tuttu jo numerosta 2/2016, jolloin keskityimme kaverin MaxBOOM-uraan. "Vähän meinasi mopo välillä karata otteesta", naureskelee Tommi. Mutta kuten hyvin usein, suunnitelmat muuttuivat projektin aikana. "Auton valintaan vaikutti lähinnä sporttisuus, eli en ostaessa edes ajatellut miten tämän saisi hifien suhteen toimimaan", kertoo Tommi. Autoon on asennettu Mountunen MP275 mallikohtainen virityssarja, nykyisin löytyy 275 hevosvoimaa.. Logo kertoo ettei kyseessä ole aivan perusmallin Voortti. Hommat lähtivät liikkeelle ovien vaimennuksella. Mies hankki alkukeväästä 2016 pirteänvärisen ja lähes uudenkarhean Ford Focus ST:n, ja päätti että nyt voisi olla vuorossa aikaisempaan nähden hiukan kevyempi setti, jossa pääpaino on hyvässä äänenlaadussa, ei maksimipaineissa. Alunperin tarkoitus oli pyrkiä hyödyntämään jo olemassa olevia laitteita, kokonaisuudestakin piti tulla nykyistä hillitympi. Väriyhdistelmä keltainen auto ja tummat vanteet toimii todella hyvin. Tommin mukaan koteloita tullaan vielä hieman jatkojalostamaan nimenomaan kiinnityskehyksen suhteen, joka on tällä hetkellä vähän turhan putkimainen, eikä salli elementtien parasta mahdollista hengitystä eteen sekä taaksepäin. Faital Pro 3FE20 3" kokoisille laajakaistoille löytyi sattumalta täysin sopivat muoviset asennuskupit Bilteman valikoimista
60 A uto S ound KOKEILUSSA esimerkiksi alumiinista. Halutaan kokeilla jotain erilaista, ja ei se väärin ole, tavallaan arvostan tällaista suhtautumista. Lopuksi elementtien kiinnityskehyksen ympärille asennettiin STP Biplast 10 vaimennusmattoa, joka poistaa heijastumia ja tavallaan myös tiivistää ovipaneelin välin. Jaa että miksi tällainen vaivannäkö, löytyyhän sitä kaupastakin vaikka miten paljon asiallisia valmiita elementtejä. AutoSoundin avustajiin kuuluva bassovelho Harto Viljamaa valmisti Tommin toiveiden mukaisesti täysin kustomoidut 10" elementit sekä näille suunnitellun 15" kokoisen passiivisäteilijän, jossa on kartion painon säätömahdollisuus. Takimmaisten elementtien jakotaajuudet poikkeavat etumaisista ja niillä toistetaan paljon kapeampaa kaistaa, alipäästön ollessa huomattavasti alempana. Boksin hienosäätäminen tapahtuu passiivisäteilijän kartion massaa muuttelemalla. Toinen tulee elementin taakse jolloin ilma liikkuisi vähän vapaammin elementin rungon ja kiinnityskehyksen välistä, ja toinen tulisi elementin eteen ns. Bassoelementeissä käytettiin osina Bayerische Powerin elementtien runkoja ja liikkuvia osia sekä kolmituumaisia puhekeloja, jotka muokattiin kahden ohmin singlekeloiksi, joilla saatiin tehon ja kuorman (ja sitä kautta soundin) suhteen paras mahdollinen yhdistelmä käytössä oleville DLS:n monopäätteille. Toisena pointtina on optio saada mahdollisille takamatkustajillekin äänentoistoa, nostamalla takimmaisten elementtien jakoa ylemmäs, jolloin ne toistaisivat myös keskiäänialuetta. suuntaimeksi. Itse elementtien asennus on tehty perusmetodeilla, eli oviin on sahattu vanerista kunnolliset kiinnityskaulukset, joihin elementit on pultattu. Päältäpäin katsottuna auton ovet näyttävät täysin alkuperäisiltä, joka oli myös yksi tärkeä kriteeri. Eli liitin irti ja kuuden millin terällä reiät tyhjiin kohtiin, ja ei muuta kuin piuha niistä sisään. Nyt ei ole todellakaan menty helpoimman kautta. Fordin midbassoasennus on sikäli mielenkiintoinen, että Rainbow:n Germanium-sarjan vanhempaa mallisarjaa olevia elementtejä löytyy yksi pari sekä etuettä takaovista. Subbari Vaikkei auton pääkaiutinratkaisukaan ihan tavallisin mahdollinen ollut, niin subbaripuoli sitten vasta onkin sellainen, ettei varmasti tule täysin samanlaista vastaan. Elementit on asennettu vanerista valmistetussa kotelossa yhteiseen, noin 60 litran ilmatilaan, ja niiden välissä sijaitsee myös Harton käsialaa oleva passiivisäteilijä. Koteloiden kiinnitys tehtiin laadukkaalla kaksipuolisella teipillä, koska kojelautaan ei haluttu ruuvinreikiä. Vieläpä kun lopputuloskin on varsin toimiva, niin ei voi kuin nostaa hattua. Kaiutinkaapelien vetäminen oviin oli Tommin mukaan yllättävän kivuton toimenpide, sillä Fordin suunnittelijat olivat muistaneet autohifi stejä parilla tyhjällä liitinpaikalla ovien moninapaliittimissä. Elementtien magneetit ovat peräisin Emphaserilta ja ne ovat kooltaan pienemmät kuin Bayerische Powerin alkuperäiset megajäreät mallit. No juuri siksi, kuuluu vastaus. Ideana on saada toistoon pientä "lisätilaa", ilman että mitään varsinaisesti kuuntelemalla havaittavaa sijainti-informaatiota syntyisikään. Kevyemmällä massalla eli vaikka 80 grammalla toisto on nopeampi ja transienttitoistoltaan parempi, ja kasvattamalla massaa jopa lähemmäs AUTOESITTELY
Jäykempi moottorin keskikannake. A uto S ound 61 KOKEILUSSA KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Tommi Viitala • Ikä 32 vuotta • Paikkakunta Nykyään pääkaupunkiseutu, Sallasta kotoisin • Ammatti Teleasentaja • Muut harrastukset Kaikki harrastukset melkein liittyy autoon, PC:llä palaaminen, musiikin kuuntelu • Mielimusiikki Ysäri on lähellä sydäntä, jos yksi albumi pitää mainita niin Pharaon ”Pharao” • Suosikkielokuvat James Bond -sarja, erityisesti 007 ja kultainen ase KULKINE • Merkki Ford • Malli Focus ST ”Mountune MP275” • Vuosimalli 2013 • Moottori 2.0 turbo • Viritykset MP275 mallikohtainen virityssarja, nykyisin 275 hevosvoimaa. single-keloilla varustetut customit, joissa Bayerische Powerin liikkuvat osat, puhekela ja runko + uudet magneetit • Passiivisäteilijä 15" SPL Dynamics XTR:n liikkuvien osien pohjalta tehty Bayerische Powerin runkoon • Kaiutinkaapel. Perus kuparikaapelia • Signaalikaapel. • Alusta Vakio • Vanteet Nitro Epic gunmetal 19" • Tuningit Ei mitään suurempaa HIFIT • Ohjelmalähde Pumpkin Android "kiinasoitin", + läppäri, M-Audio Transit 24bit@96khz ulkoinen äänikortti • Signaaliprosessori Rainbow DSP 1.8 + WiFi ja Massive Audio EQ7, säätötyökaluna tabletti • Vahvistimet 3 x DLS CC-4 etupäälle + takamideille, 2 x DLS CC-1000 subbareille • Laajakaistat Faital Pro 3FE20 3" neodymium-magneetilla • Midbassot Rainbow Germanium 6,5" W165, etuja takaovissa samanlaiset • Subwooferit Harto Viljamaan valmistamat 2 ohm. Edessä Optima Yellow Top 55 Ah, takana Yellow Top 38 Ah • Muuta Soittimeen kytketyt kamerat edessä ja takana, volttinäyttö ja vahvistinräkin tuuletuksen säätöyksikkö kyynärnojan sisällä KIITOKSET Harto Viljamaa, Asko Tenhula Alla pyörivät Nitro Epic gunmetal vanteet 19" kokoisena.. Itse valmistetut RCA-kaapelit • Virtakaapelit Hitsauskaapelia, päävirrat 50 mm 2 , subipäätteille 35 mm 2 ja muille päätteille 16 mm 2 • Virtajärj
Onneksi soittimessa on WiFi-yhteys. Signaaliketju on tässä autossa varsin mielenkiintoinen, sillä kojelaudasta löytyy soittimena Pumpkinmerkkinen kiinalainen Android-näyttösoitin, jota käytetään peruskäytössä radion kuunteluun, navigointiin, jälkiasennetun peruutuskameran näyttönä ja DSP:n muistipaikkojen ja subin tason säätämiseen. Valintapäätökseen vaikuttivat laitteiden pieni koko sekä testeissä saama menestys suhteessa järkevään hankintahintaan. . Prosessorin optiseen sisäänmenoon on kytketty M-Audion ulkoinen äänikortti (tukee 24Bit@96kHZ) johon saadaan miniläppi kiinni ja soitettua musiikkia sitä kautta vieläkin laadukkaammin. Yksi päätteistä ohjaa laajakaistoja, kahden muun hoitaessa etuja takamidbassojen tehonjakelun. Kaksi kappaletta 10" elementtejä ja 15" passiivisäteilijän sisältävä subbarikotelo on syvyyssuunnassa kapeampi, kuin äkkiä katsomalla arvaisikaan. Laitteiston aivoina toimii WiFi-yhteydellä varustettu Rainbow DSP 1.8 signaaliprosessori, jolla tehdään pääasiallisesti kaikki säädöt. DSP:n säätöön käytetään sitten taas tablettia...", selventää Tommi. 62 A uto S ound AUTOESITTELY 400 grammaa, saadaan taas lisää erottelua ja alarekisterin "muhkeutta". Tavaratila on periaatteessa mukavan simppeli, mutta sopivaa näyttävyyttäkin löytyy. Yksi kontin viidestä päätteestä on piilossa akun vieressä suojapaneelien alla. Ohjelmalähde ja vahvistimet Focuksen vahvistinpuoli on kokonaisuudessaan DLS:n CC-sarjaa. Kotelon sisäosa on myös maalattu ja sieltä löytyy tuennat etuja pleksiseinien väliltä. Nelikanavaisia CC-4 malleja löytyy yhteensä kolme, kaksi niistä näkyy suoraan kun tavaratilaan katsotaan, yhden ollessa piilossa peitepaneelien alla Optiman akun vieressä. Toki soittimesta löytyisi FLAC-tiedostojen tuki, mutta testien perusteella soittimet RCA-lähdön ääni ei ole paras mahdollinen. Verhoilut on tehty mustalla keinonahalla. Ja mikä tärkeintä, kaikesta monimutkaisuudesta huolimatta soundipuoli toimii paljon paremmin kuin voisi uskoakaan. DLS:n CC-sarjan vahvistimet valikoituivat settiin pienen kokonsa ja hyvän äänenlaatunsa ansiosta.. GooglePlay-kaupasta löytyvällä Airplay sovelluksella saadaan WiFin kautta (tukee 16Bit@44,1kHz) lähetettyä ääni suoraan prosessorille. No ehkä se hieman sitä onkin, mutta käytännössä homma toimii sujuvammin kuin miltä se tässä kerrottuna tuntuukaan. Näyttävyyttä koteloon saatiin 12 mm pleksiikkunoilla, jollaiset löytyy kotelon päältä ja elementtien vastaiselta seinämältä takapenkin selkänojan takaa. . Pakko silti rehellisyyden nimissä sanoa että pientä "kikkailun" makua on ilmassa, mutta toisaalta ainakin tämä setti on erilainen. "Soittimen RCA-linjataso on niin heikko että sitä pitää vahvistaa hansikaslokeroon asennetulla Massive Audio EQ7 taajuuskorjaimella. Myös subbareille on kummallekin oma CC-sarjan lankkunsa, malliltaan CC-1000. Vaikuttaako monimutkaiselta. . Tommin kokeilujen mukaan paras lopputulos yleiskäyttöä ajatellen löytyy näiden välimaastosta, kuitenkin niin että massaa on vähän reilummin ja painotus on paremmassa erottelussa
Demokäytössä sekä subsonicin että alipäästön taajuuksia nostetaan hieman, jolloin tehonkesto kasvaa ja iskevämpää bassoa saadaan aikaiseksi enemmän. Soundikäytössä subbarin alipäästö on 40 Hz / 24 dB ja käytössä on myös 20 Hz / 12 dB leikkaava subsonic. Kriittiseksi taajuusalueeksi osoittautuu 6,3 kilohertsiä, jota laskettiin aluksi kolmi. . Kuuntelutestin aluksi käymme auton omistajan kanssa läpi laitteiston jakotaajuudet. Diskanttia tulee edelleen ihan kivasti, mutta se ei käy välittömästi päälle, kuten aluksi. Päädymme tekemään uuden säädön joka menee tavallaan näiden kahden aikaisemman väliin. Tommi kertoi että laajurien ylipäästö määräytyi täysin kuuntelemalla tehtyjen. Näkymää takapenkin selkänojan takaa. Pienenä yksityiskohtana ovat pimeässä valoa hohtavat kaapelien suojasukat. Kappaletta vaihdettaessa oli miellyttävää havaita, että myös Agentsin Jorma Kääriäisellä laulajan sijainti pysyy tarkalleen oikeassa paikassa kojelaudan päällä, eikä veny alaviistoon, vaikka äänen rekisteri on huomattavasti matalampi. Valinta ei ole helppo, sillä reilumpi diskanttipää tuo soundiin huomattavasti enemmän eloa ja ilmavuutta kuin maltillisempi vaihtoehto, mutta itse diskanttialueen yleissoundi on kohtalaisen rasittava. Yläkeskarilla eloisuus säilyi melko hyvänä (hiukan tosin tässä kohtaa jouduttiin tinkimään) ja ääni on ilmava. Diskanttipään tasonlasku vie kuitenkin hyvin paljon sävyjä ylemmältä keskialueeltakin, ja soundista tulee jossain määrin tunkkainen ja ahdistunut. Eli testibiisini sijaitsivat CD-levyillä. Mikko Kuustosella laulajan soundi on varsin oikeanlainen, myös stereokuvallisesti homma tuntuu toimivan. Pieniin suljettuihin koteloihin asennettuja laajakaistoja venytetään toistokaistan molemmista päistä äärirajoille saakka. Takaovien midbassojen ylipäästö on 30 Hz / 12 dB ja alipäästö 110 Hz / 30 dB. Ilmeisesti alkaa olla aika päivittää omia näkemyksiä vastaamaan nykyhetkeä, tätä samanlaista ongelmaa kun tuppaa tulemaan eteen jo vähän useamminkin... A uto S ound 63 KOKEILUSSA . Kuunteluarvio Tällä kertaa kuuntelut suoritettiin hieman tavallisuudesta poikkeavalla setupilla, sillä Tommin laitteistossa ei normaalisti ole lainkaan optisen kiekon pyöritintä, ja allekirjoittanut on tähän päivään saakka vannonut fyysisten tallenteiden nimeen. Homma toimi tälläkin tavalla ihan mallikkaasti, joten mitään oleellista ei varsinaisesti jäänyt testaamatta. Niinpä kuuntelutestissä CD-soittimena palveli miniläppäri, josta signaali vedettiin kyynärnojan säilytyslokerossa sijaitsevan ulkoisen äänikortin kautta suoraan tavaratilaan signaaliprosessorille optisesti. Tommi kertoo, että häneltä löytyy Rainbow:n prossuun tallennettuna kaksi erilaista säätöasetusta, joista toisella yläpää on hiukan runsaampi kuin toisella. Säädöt olivat pieniä, mutta vaikutus kuunneltuna oli yllättävän dramaattinen. Subbarikotelon takaseinämään tehtiin ikkuna 12 mm pleksistä, josta pääsee näkemään erikoisen bassokattauksen myös magneettipuolelta. Maltillisemmalla asetuksella setti taas on helpommin kuunneltava. Myös siinä onnistuttiin. Kokeilemme nämä aluksi läpi, ja saan valita kummalla kuunteluja tultaisiin jatkamaan. Kuuntelussa käytin testilevynä pääasiassa AutoSoundin tuttua testikokoelmaa, jonka kappalelistan löydät nettisivujemme keskustelufoorumin "Nettijulkaisut" -osiosta (ylin kiinnitetty julkaisu). Etuovien midbassojen ylipäästö on 30 Hz / 12 dB ja alipäästö 303 Hz / 12 dB. sen desibeliä, mutta nostettiin uudelleen 1,5 dB. Tällä ratkaisulla laajakaistojen soundi muuttui huomattavan paljon miellyttävämmäksi. Lopputulos oli kuitenkin mielestäni erittäin hyvä, verrattuna siihen mistä aloitettiin ja miten vähän itse asiassa tehtiin. Kojelaudan päälle koteloitujen laajakaistojen ylipäästö on asetettu 98 hertsiin 12 dB jyrkkyydellä, ja ne toistavat luonnollisestikin leikkaamattomina niin ylös kuin elementeistä paukkuja riittää. Basso-osastosta löytyy kartiopinta-alaa ja äänenpainettakin syntyy suhteellisen reilusti, vaikka hyvä soundi onkin ollut päätavoite. Lisäksi auton omistajan tekemät yläpään korostukset otettiin pois. Varsin yllättävää on se, että alarekisterin suhteen elementit pystyvät oikeasti toistamaan tällaisellakin asennuksella sangen matalia taajuuksia
. Harvinaisen kehityskelpoinen kokonaisuus, josta voisi saada aika pienilläkin lisäyksillä ja lisähieronnalla oikein todella kovatasoisen. . kokeilujen perusteella. Sopivilla säädöillä siitä sai kuunneltavan, mutta missään nimessä se ei ole edelleenkään hyvä, maksimissaan ehkä tyydyttävä. Tämä kuuntelu antoi uusia ajatuksia ainakin passiivisäteilijöillä toteutetun subbarin mahdollisuuksista, ja parista muustakin asiasta. Tavaratilaan ei siis tarvitsisi tehdä laitelisäyksiä, lähinnä vain muuttaa vähän kytkentöjä. Heikoin lenkki tässä setissä on diskanttialue. Kokonaisuutena tämä setti on aikamoinen hiomaton timantti. Midbassojen soundi on ihan hyvä, siinä on tarkkuutta ja erottelua, mutta paras mahdollinen potku uupuu. Subbaripää on erittäin hyvin erotteleva ja antaa ryhtiä etupäälle. Mukana on muutamia poikkeuslaatuisen hyviä ominaisuuksia, mutta myös sangen pahoja ongelmia. Focuksen kabiini ei ole kaiutinasennusta ajatellen helpoin mahdollinen, sillä kojelauta on erittäin massiivinen ja työntyy reilusti ohjaamoon päin. Joten ei liene yllätys, että kuuntelusessio venähti lähemmäs puolentoista tunnin mittaiseksi, kun soittelimme loppuun pitkän rupeaman aina ysäripopista iskelmään. Diskantista puuttuu kaikkein ylin alue melkein kokonaan, ja vähän alempana on reilusti helposti pintaan ponnahtavia epäpuhtauksia ja rasittavuutta. Laitteiston kuuntelu on kuitenkin jo tällaisenaankin yllättävän mukavaa. Ääni pysyy vakaasti kojelaudan päällä ja se tulee vähän kuin yhdestä elementtiparista. Lähinnä alempaa midbassoa voisi tulla tukevammin. Sopivalla musiikilla ihan ok, mutta harkitsisin silti erillisten diskanttielementtien kokeilemista, vaikka se toki tuo säätämiseen omat lisähaasteensa. Nopeassa tuplabasaripoljennossa subbaripää ei ehdi mukaan, mutta vähän hitaammat ja etenkin pidemmät, kuitenkin tavallaan nopeita rytmin ja taajuudenvaihdoksia sisältävät bassoraidat toistuvat hämmentävällä erottelulla. Viivesäädöt tuntuvat olevan melko kohdallaan. Pienimmätkin nyanssit tulevat esille ilman mielikuvituksen käyttöä. Koska elementit tuntuivat toistavan pienissä koteloissaan ylemmälle midbassoalueelle saakka eikä tehonkestonkaan suhteen tullut ongelmia, päätti Tommi asettaa jakotaajuuden sadan hertsin tuntumaan. Positiivista on kuitenkin se, että vahvistinkanavat riittävät nykyiselläänkin, sillä laajakaistoja ohjaavan DLS CC-4:n toinen kanavapari voitaisiin tässä tapauksessa valjastaa diskanteille. 64 A uto S ound AUTOESITTELY . Ongelma ei ole paha, mutta havaittavissa oleva. Subbarin yleissoundi on ehkä vähän "hidas", mutta erottelun selkeys on hämmästyttävän kovaa luokkaa. Midbassotoisto on tarkka, mutta tason suhteen ehkä hieman maltillinen. Etupenkkien välistä kyynärnojan sisältä paljastuu volttinäyttö sekä vahvistinräkin tuuletuksen säädöt.. Testailemme subbaria myös Metallicalla, Toccatalla, sekä muutamilla Tommin valitsemilla kappalailla. Jotta stereokuva saadaan vakaaksi, pitää pääkaiuttimet tässä tapauksessa melko matalalle ajettavat laajakaistat asentaa kojelaudan päälle. Vaikka subbari integroituukin kohtalaisen hyvin yhteen etupään kanssa, tuntuu joillain kappaleilla että subbarin ja midbasson väliin jää kuitenkin kuultavaa aukkoa. Kolmen tuuman laajurien asennuskupit löytyivät Bilteman taloustarvikeosastolta. Tässä on nyt sellainen monesti peräänkuulutettu setti, jolla tekee mieli kuunnella aina vain "vielä se yksi kappale lisää". Auton etupään soundissa parasta on keskialueen ja midbasson yhteistyö
No niin no, on tai ei, niin pääasia että kokonaisuus toimii. Tämän auton etupenkit ovat todella asialliset, tarjoten hyvää istuinmukavuutta pidempiinkin kuuntelusessioihin. 6,5" midbassoelementit on asennettu sekä etuettä takaoviin. Liikaa kikkailua. . Yksi asennuksen pointti oli säilyttää ohjaamon perusilme mahdollisimman alkuperäisenä. . Hansikaslokerosta löytyy Massive Audion taajuuskorjain, joka toimii tässä setissä soittimen signaalitasojen vahvistimena. Ovet on myös vaimennettu tehokkaasti.. A uto S ound 65 AUTOESITTELY . . Laitteiston käytössä tarvitaan välillä monenlaista apuvälinettä.
Mutta jo ensimmäisten kuukausien jälkeen väritys ei oikein miellyttänyt, joten väritykseksi vaihtui koko musta. Tällainen raa'an näköinen tiiviste syntyi helposti STP Biplast 10 vaimennusmatosta. Suurin osa virtakaapeleista on sukitettu ja merkitty.. Tarvitsi vain kopioida pelikuva valmiiksi muotoillusta palasesta ja rullata palanen paikoilleen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kontin pohjan väriksi valikoitui kelta-musta. Myös ovipahvit vaimennettiin resonointien estämiseksi. Vahvistinräkki valmistui vanerista. Johdotukset on sukitettu oven kaapeliläpivientiin asti ja kaapelit päätetty haarukkaliittimillä. Tämä helpotti vastakkaisen puolen oven vaimennusta. Näin ollen asennuksen kaapeloinnit ja vahvistimet tulivat enemmän esille. Oven vaimennukset tehtiin "sapluunatekniikalla". Ovipahvien ja midien väliin jäi isohko ilmarako, joka johti siihen että midin tuottama ääni pääsee myös ikävästi ovipahvin ja oven sisäpellin väliin. 66 A uto S ound KOKEILUSSA ASENNUSKUVAT Ford Focus ST MP275 '13 Asennukset aloitettiin kaverin avustuksella ovien vaimennuksesta. Midien asennuskorokkeet on valmistettu vesivanerista, jotka on pultattu ovipeltiin kiinni. Etuja takaovet saivat muutamat kerrokset STP Black Gold sekä STP Biplast 10 vaimennusmattoa
Ensimmäinen kuva on 80 gramman painoilla ja jälkimmäinen 320 g. mittari näyttää noin 0,8 dB vähemmän kuin MaxBOOMkilpailuissa käytetty kisamittari. Magneetti on Emphaser G5 sarjan 12" elementistä. 67 A uto S ound. Plekseihin on asennettu neonvalot, jolloin asennuksessa käytetyt neonkeltaisen väriset punossukat pääsevät hohtoonsa. Subipään taajuusvasteen mittaus kuskin paikalta (23 Hz 65 Hz). Kotelon takaseinään valmistettiin 12 mm paksusta pleksistä ikkuna, jotta tapahtumissa voi esitellä koteloa sisäpuolelta. Subwooferkotelon täytyi olla mahdollisimman pieni, mutta kuitenkin riittävästi äänenpainevaroja tuottava, joten kotelotyypiksi valikoitui passiivielementillä toteutettu ratkaisu. Suuremmalla massalla toisto menee alemmas ja on erottelultaan selväpiirteisempi. 2 ohmin puhekela on halkaisijaltaan 3". Laajakaistoiksi valikoitui kaverin suosittelemat Faital Pro 3FE20 elementit. Tässä on esimerkki miten kotelo käyttäytyy, kun passiivielementin lisämassaa nostetaan 80 g --> 320 g. RCAkaapelit ovat myös sukitettu. Mitattu taajuus 47 Hz. Etuja pleksiseinän välissä on tuennat. Subit ovat 10" elementit, joissa on Bayerische Power PWR-10 liikkuvat osat ja runko. Yleiskäyttöä ajatellen paras lopputulos löytyy jostain näiden välimaastosta. Kotelossa on litroja noin 60. Elementeille tehtiin asennuskupit muovikupista, joko vahvistettiin sisältä kevlarja lasikuitusekoituksella. A uto S ound 67 KOKEILUSSA Suurin osa RCA-kaapeleista on itse muokattuja pituuden ja liittimien osalta. Passiivielementtinä toimii SPL Dynamics XTR-380:sen liikkuvilla osilla ja Bayerische Power PWR:n rungolla toteutettu ratkaisu. Kotitestissä Tommi yllättyi kovasti näiden elementtien korkeiden äänien toistosta. Kontin kansilevy päällystettynä keinonahkalla. Huom. Pienemmällä massalla iskuäänet toistuvat nopeammin ja tarkemmin, transienttitoisto on parempi. Vahvistimena yksi kappale DLS CC-1000. Piikkipainettakin tulee tarvittaessa lasille, vaikkei se homman pointti olekaan
Arska ja Repa sanoisivat tästä että... JAA ETTÄ KYLLÄHÄN SILLÄ RAHALLA SAA IHAN OK KAMAT, KUN VÄHÄN MIETTII MITÄ OSTAA. Katse kohdistui Nettiauton valikoimista alle 500 euroa maksaviin laitteisiin, joten sanomattakin on selvää, ettei liian ronkeliksi voinut heittäytyä. Niinpä hetken kuluttua porilaisen omakotitalon pihassa seisoi kustannustehokkaalla 1.0-litraisella myllyllä varustettu pirteän sininen Opel Corsa. :-) ämän projektin juuret juontavat kuluvan vuoden helmikuuhun, jolloin Ville Santikko hankki vaimonsa ja kolmen pienen lapsensa yhteiskuljetuksiin Mitsubishi Space Wagon tila-auton. Mitsu osoittautui kuitenkin pahemmanlaatuiseksi pommiksi, ja yli puolen vuoden korjauskierteen ja bensakrematoriota muistuttavalla laina-autolla ajelun jälkeen vastassa oli tilanne, että piti saada nopeasti ja halvalla joku katsastettu polttoainepihi kärry, millä pääsee kulkemaan päivittäiset ajelut. TÄSTÄ LÄHDIMME OTTAMAAN SELVÄÄ. Niinpä hetken kuluttua porilaisen omakotitalon pihassa seisoi kustannustehokkaalla 1.0-litraisella myllyllä että mitäs jos tähän rakennettaisiin todella minimaalisella budjetilla perustason hifi t, ja tehtäisiin projektista videosarja YouTubeen. Tämän Tonnin Sorsa -projektin on tarkoitus vastata näihin kysymyksiin", selventää Ville jutun juuria. Lähtökohta oli se, että koska autoon paloi rahaa 450 euroa, pitää hifi t saada ostettua suositushinnoista. NO ENTÄS SIINÄ TAPAUKSESSA, JOS SIIHEN TONTTUUN PITÄÄ SISÄLLYTTÄÄ VIELÄPÄ AUTONKIN HANKINTAHINTA. Vaikka tällainen pirtsakan sininen pikku-Corsa. Olen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä ja saan ihmisiltä paljon kyselyjä siitä, miten perus käyttöauton äänentoistoa voisi parantaa pienin kustannuksin. Olen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä ja saan ihmisiltä paljon kyselyjä siitä, miten perus käyttöauton äänentoisPerushifiä Tonnin Sorsan hifi laitteisto ideoitiin yhdessä Porin Hifi Storen omistajan Jarkko Laineen kanssa. Lähtökohta oli se, että koska autoon paloi rahaa 450 euroa, pitää hifi t saada ostettua suositushinnoista Tonnin Sorsa. 68 A uto S ound AUTOESITTELY Teksti: Jani Ilola ja Janne Soilakari Kuvat: Janne Soilakari T ämän projektin juuret juontavat kuluvan vuoden helmikuuhun, jolloin Ville Santikko hankki vaimonsa ja kolmen pienen lapsensa yhteiskuljetuksiin Mitsubishi Space Wagon tila-auton. Kun budjetti auton ostamiseen on alle 500 euroa ja vaatimuksena on katsastettu bensapihi kärry, pitää ottaa se mitä löytyy. "Heti auton hankinnan jälkeen tuli idea siitä, että mitäs jos tähän rakennettaisiin todella minimaalisella budjetilla perustason hifi t, ja tehtäisiin projektista videosarja YouTubeen. Perushifiä Tonnin Sorsan hifi laitteisto ideoitiin yhdessä Porin Hifi Storen omistajan Jarkko Laineen kanssa. No jätetään kertomatta. Mitsu osoittautui kuitenkin pahemmanlaatuiseksi pommiksi, ja yli puolen vuoden korkohdistui Nettiauton valikoimista alle 500 euroa maksaviin laitteisiin, joten sanomattakin on selvää, ettei liian ronkeliksi voinut heittäytyä. MILLAISEN AUTOHIFISETIN SAA TUHANNELLA EUROLLA
youtube.com/user/ TeamPeranurkka Corsan ovipaneelin alaosa lähtee irti erillisenä osana. Soundiltaan laadukkaampia diskantteja voidaan yleensä ajaa matalammalle ja näin äänikuva saadaan vakaammaksi, stereokuva tarkemmaksi ja ylemmälle keskialueelle huomattavasti lisää sävyjä ja lämpöä. Corsan pääkaiuttimiksi päätyi yleisessä tarjouksessa oleva, 69,90 euron hintainen Hertz DSK165.3. No entäs jos se subbari hankitaan valmiiksi koteloituna, niitähän saa halvimmillaan satasen pintaan. Sitten kun elementin kartion näkee kokonaan sivusuunnasta katsottaessa, ollaan oikeilla jäljillä. Ja lisäksi, olihan tämä setti halpa kuin pala saippuaa. Budjetti käytettiin niin tarkasti, ettei rahaa jäänyt enää edes yhteen spraymaalipurkkiin, jolla auton vanteen olisi haluttu maalata. Sarja kuuluu Hifi Storen myydyimpiin ja siitä oli hiukan ennakkokokemuksia, eli tässä kohtaa tuskin lyötäisiin kinnasta kyynärpäätä myöden mämmiin, kuten jonkun tuntemattomamman mallin kanssa olisi voinut käydä. Kaiutinpuolelle haluttiin etuoviin asennettava 6,5" kokoinen 2-tie erillissarja. Siinä saataisiin yhdessä paketissa kaikki komponentit, ja olisi vieläpä suhteellisen vaivaton asentaakin, ainakin erilliskamoihin verrattuna. Koska auton omistajallekin asia sopi, niin päätimkaapelia, soittimen johtosarja, vähän lisää vaiTonnin Sorsa?. Mukaan tarttui myös parikymppiä kustantaneet midbassojen asennusadapterit. Aluksi piti kartoittaa riittääkö loppubudjetti eli pyöreästi 300 euroa erillisen päätevahvistimen, Videosarja saa lähitulevaisuudessa jatkoa, budjettia kasvatetaan! Seuraa tilannetta YouTubessa... No onko se mistään kotoisin. Villen Corsa-projekti sai YouTuben seuraajien keskuudessa hyvän vastaanoton. Liikkeelle lähdettiin siis käytännössä täysin puhtaalta pöydältä, ainoastaan ovien sisällä olleet vanhat vaimennusmatot jätettiin niille sijoilleen. ei kyllä oikein millään riitä. Myös auton akku oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ääritiukan budjetin vuoksi sitä ei vaihdettu uuteen, vaan tilalle nostettiin lahjoituksena saatu käytetty, mutta kuitenkin hieman alkuperäistä paremmassa iskussa oleva malli. Alpinessa on lisäksi ihan oikea aikaviivesäädöillä varustettu despi, joten kovin paljoa edullisemmin ei tässä kohtaa olisi voinut päästä. Monia kiinnosti etenkin se, että soiko tämä nyt ihan oikeasti hyvin, ja juuri tässä kohtaa kuvaan astuu AutoSound-lehti. Hertzin diskantit oli kiinnitetty melko korkealle a-pilarien kylkeen. Elementtien sijainti oli ihan ok, harmi vain että niiden soundi oli jotain vähän muuta. Plussaa siitä, että subbaripaketti sisälsi myös virtaja RCAkaapelit. Loppupeleissä valinta ei kuitenkaan ollut tässäkään kohtaa kamalan vaikea. Lisäksi tarvittiin vielä erillissarjalle kaiutinkaapelia, soittimen johtosarja, vähän lisää vaimennusmattoa etuoviin, sekä lopuilla euroilla vielä volttinäyttö ja "kiinakaupasta" ostettu megaedullinen (29,90 euroa) varashälytin. tarvittavien kaapelien, subbarielementin ja kotelotarpeiden hankintaan. Puhumattakaan varsinaisen diskanttialueen muutoksista. 550 euroa riitti näihin kamoihin juuri ja juuri. Soittimella oli tarkoitus ohjata aktiivisesti myös 2-tie erillissarjaa, joten siitä tuli löytyä jonkinlainen vahvistin sekä minimissään jakosuotimet, mielellään jopa DSP. Ensimmäinen ostoksenkohde oli uusi soitin. Corsassa oli ostohetkelläkin kiinni hiukan jotain vanhan hifi setin jämiä, mutta ne kaavittiin pois toimimattomina. Eli turhaan paikoilleen jätetty kalvon yläosaa blokkaava ja ääntä värittävä "lippa" pois. Setin tulisi kustantaa mieluusti alle satasen, lisäksi sen pitäisi olla sen verran herkkä, että ohjaaminen Alpinen soittimen omalla pienitehoisella vahvistinasteella onnistuisi. Niinpä Opelin konttiin nostettiin 199 euron hintainen, 12" kokoinen ja 80W RMS tehoisella vahvistimella varustettu Phoenix Gold Z112AB V2. Hmm... Tämä on melkoista luksusta! Asia kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja alaosat kannattaa muokata akustisesti toimivimmiksi, se kun ei lisää kustannuksia ollenkaan, vaatii vain vähän työtä. Nyt olisi voinut jopa riittääkin, mutta Porin miesten raavittua vielä hetken aikaa päitään, syntyi ajatus aktiivisubbarin hankinnasta. 159,90 euron hintainen Alpine UTE-92BT täytti nämä vaatimukset. Laitteessa ei tosin ollut CD-pyöritintä, mutta Bluetooth ja USB-liitäntä saivat riittää. Villen mukaan valikoimaa oli yllättävänkin paljon. Check. Nyt oli jo tarvittavat varusteet siihen että rokki raikaa, mutta bassoa tarvitsee toki myös saada. Uusi soitin hankittu. A uto S ound 69 AUTOESITTELY laskettuna 550 eurolla. Jos laitteistoa haluaisi jatkojalostaa kohtuullisin kustannuksin, kannattaa ensimmäisenä vaihtaa tilalle laadukkaammat diskanttielementit
Samaan aikaan tuntuu kuin olisi päällä jokin kirkko-tilaefekti. Tämä oli itse asiassa harvinaisen kiinnostava kuuntelunkohde, joten raatimme otti haasteen vastaan suurella mielenkiinnolla. Metallica on melkoista hälyä, eikä tuplabasso oikein suju, subi ei kerkiä mukaan vaan menee melkein pelkäksi jylinäksi. Lahjoituksena saatu perusakku • Muuta Varashälytin, volttinäyttö, STP:n vaimennusmattoa ovissa KIITOKSET Hifi Store Pori VIDEOSARJA YOUTUBESSA www.youtube.com/user/TeamPeranurkka LAITTEISTON SÄÄDÖT JAKOTAAJUUDET LOW LPF 40 Hz 12 dB Slope dB MID-H LPF 800 Hz 6 dB Slope -2 dB MID-L HPF 63 Hz 6 Slope -2 dB HIGH HPF 10 kHz 6 dB Slope -6 dB Level VIIVESÄÄDÖT Front Left: 112,2 cm Front Right: 54,4 cm Rear Left: 91,8 cm Rear Right: 54,4 cm Subwoofer Left: 23,8 cm Subwoofer Right: 23,8 cm Subwoofer Normal astetta, level 5/15 Midit ovat vastavaiheeseen kytketty (+väärinpäin tarkoituksella) män, on midin ja subin välissä kuoppaa, samaten yläpäässä on selvä hiljainen alue yläkeskialueen ja diskantin välillä ja oikeastaan koko yläpää on vaimea. . Ovissa olevat 6,5" elementit toistavat 63 Hz ylöspäin (12 dB) 800 hertsiin saakka, josta alkaa loiva 6 dB alipäästö. Diskantti on edelleen vaimea, vain pellin iskut erottuvat. Janitalla shakeri on kyllä aneeminen. Stingerin halvinta kuparikaapelia 5 metriä • Signaalikaapel. Alpinen edullisin DSP-soitin oli 160 euron hintaisena varsin nappivalinta tähän settiin. Toccataa kehiin. Varsin mielenkiintoiset jakotaajuudet... Pientä yritystä on kuitenkin. Keskialue on edelleen hieman sulkeutunut, avaruutta kaivattaisiin. Laadukkaampi diskantti toisi ylemmälle keskialueelle lisää eloa, nyt mideistä loppuu kaista ja diskantti ei jaksa tukea sitä. Kun soitanta alkaa, subbari tuo mukavasti voimaa, mutta paksuutta on edelleen. Lynyrdillä subi tuo soundiin kivasti voimaa, potkussa voisi olla hiukan enemmän tarkkuutta. Tasonsäädöissä diskantin ja keskiäänen välinen voimakkuusero on peräti 9 desibeliä, niin että diskanttia on vaimennettu tuon verran. Mikko Kuustosella subi kuulostaa mukavan tömäkältä ja kontrolloidulta, lisäksi se integroituu midbassoon hyvin, aika kiva. Elementtien jakotaajuudet menivät niin, että subbarilla toistetaan alle 40 hertsiä 12 dB jakojyrkkyydellä. Phoenix Gold • Virtakaapelit Phoenix Gold • Virtajärj. Midbasso ei vain oikein jaksa subin tahdissa. Basson lineaarisuus yllättää, alin nuotti jää häviksiin, mutta muuten oikein kelpoisa suoritus. Soittimen oma vahvistin riittää varsin mukavasti erillissarjan ohjaamiseen.. Agentsilla pientä resonanssia ovesta. Lisäksi ovi pärisee. Ensimmäinen huomio on se, että keskialue on todella vaimea, ja subi sitten taas korostunut. Jonkin sortin tilavaikutelmaakin on havaittavissa. Stereokuva oli säädetty aikaviiveillä kuljettajan paikalle sopivaksi. Rumpalin pelti-iskuissa saa kyllä käyttää mielikuvitusta, sen verran vaimea on yläpään toisto. Laulajan soundi ei kuitenkaan ole hassumpi. Kuunteluhetkellä laitteistossa ei ollut käytössä mitään taajuuskorjauksia. Ohjaamon kokonaiskuva kertoo tarkemmin kaikkien laitteiden sijainnit. Ei kai sitä voi 69 euron erillissarjan diskanteilta enempää vaatia. Nilsin kitarassa kielet kuulostavat ihan mukavilta, mutta alemmat äänet menevät kuminaksi. Rammsteinin (joo, biisien järjestys on erilainen kuin yleensä, tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat) alun potkut tulevat kunnialla, mutta mätön me ottaa kärryn tiukkaan kuunteluarvosteluun, jossa setin laatu laitettaisiin puntariin. . Diskanttien ylipäästö on niinkin korkealla kuin 10 kilohertsissä -6 dB / okt. Myös yläpää on kovasti vaimeaan kallellaan. Kitara ja basso on pyöreä, mutta bassorummun iskut ovat tukevat ja napakat. Ratin vierestä löytyy hevosenpäänkokoinen kierroslukumittari. Aikaviivesäädöt vaikkakin resoluutioltaan vähän karkeahkot tekevät kummia kun soundia halutaan viilata kuljettajan penkiltä miellyttävämpään suuntaan. jyrkkyydellä. Basso on varsin pyöreä, erottelu puuttuu, tämä tekee myös laulajan äänestä paksun. Kuunteluarvio Auto kuunneltiin perusteellisesti läpi kahden korvaparin kanssa, niin että kirjurina toiminut Jani Ilola istui kuljettajan penkillä ja Janne Soilakari hanttimiehen puolella. Kuuntelussa käytettiin testimateriaalina pääasiassa AutoSoundin tuttua testikokoelmaa, jonka kappalelistan löydät nettisivujemme keskustelufoorumin "Nettijulkaisut" -osi. 70 A uto S ound AUTOESITTELY osta (ylin kiinnitetty julkaisu), sekä joitain muitakin, erikseen nimettyjä kappaleita. Tässä yhteenvetoa kuuntelun aikana tehdyistä huomioista ja havainnoista. Hiljaisella voimakkuudella ei kokonaisuutena hassumpi, mutta kun avaa hanaa enemTEKNISET TIEDOT KUSKI • Nimi Ville Santikko • Ikä 30 vuotta • Paikkakunta Pori KULKINE • Merkki Opel • Malli Corsa 1.0 • Vuosimalli 1999 HIFIT • Ohjelmalähde Alpine UTE-92BT + uusi johtosarja • Signaaliprosessori Soittimessa • Vahvistimet Soittimessa ja aktiivisubbarissa • Erillissarja Hertz DSK165.3 + kaiutinadapterit • Aktiivisubwooferi Phoenix Gold Z112AB V2 • Kaiutinkaapel. Auton entinen omistaja on panostanut tuuninkiin
Lisäksi tätä pystyy soittamaan lujaa ilman minkäänlaista kulmien rypistämistä ja hampaiden kiristelyä, joten yläpää on melkoisen tumppu. Sitten vaihdamme kuunneltavaa kansiota, josta löytyy lisää laadukkaita testikappaleita. Syvyyttäkin on hiukan normaalia enemmän, joskin tästä aiheutuu myös tuo aikaisemmin mainittu lievä kirkkokaikuefekti. Soundi kaikkinensa on varsin ärsyttämätön, siitä on viilattu kaikki särmä pois, joka taas tuo oman pienen ärsytystai pitäisikö sanoa tylsyystekijänsä, mutta tämä on omistajan tietoinen valinta. Lisäksi se on todella mukava asennettava, koska paketista löytyy jopa tarvittavat kaapelit. Alkuperäinen akku veteli viimeisiään, mutta se saatiin onneksi vaihdettua ilman pennin jeniäkään budjettia tuhlaamatta astetta parempaan käytettyyn malliin.. Kuuntelun yhteenveto ja loppupohdinnat Kaiken kaikkiaan stereokuvassa laulaja on melko lailla kuljettajan edessä, eli kokonaisuutena ääni on vähän vasemmalle painottunut, mutta se ei kuitenkaan ole kasassa, vaan avautuu kyllä oikeallekin ilman suurempia aukkoja, vasen laita rajoittuu aika tarkasti vasempaan a-pilariin. Adelen Someone Like You -kappaleen liveversion laulajan sijainti on vaakatasossa varsin tarkka, mutta leviää pystysuunnassa. Michael Jacksonin Billie Jeanilla keskialue ja jopa diskantti kuulostavat itse asiassa hyviltä jopa kovalla voimakkuudella, koska soundi silottaa biisin ärsyttävyydet pois. Tähän voisi auttaa myös ovipaneelin ritiläalueen avartaminen, nyt elementin edessä on turha muovilippa sotkemassa ääntä. Phoenix Gold Z112AB V2 aktiivisubbari on pätevä valinta pienen budjetin kokonaisuuteen. Ja jos siitä tonnista ei tarvitse lohkaista itse auton ostoon rahaa, onkin sitten edellytykset jo rutkasti parempaan, kun pääkaiuttimiin voi sijoittaa enemmän ja rahaa saattaa jäädä vahvistimenkin hankintaan. Draivi on kiva mutta normaalisti varsin skarppi ja voimakas yläpää jää vaimeaksi, eikä aiheuta mitään reaktiota. Corsan konehuone kaikessa kauneudessaan. Sama juttu Spanish Harlemilla, normaalisti hiukan ärsyttävä yläpää on hyvinkin poissaoleva. Metallican Enter Sandman toimii itse asiassa hämmentävän hyvin, tästä ei tule valituksia. Äänenvoimakkuutta setistä irtoaa sen verran mitä nyt normaalisti autossa viitsii ja pystyy kuuntelemaan, hyvä. Jos settiä lähtisi parantamaan, selkeä ykköskohde olisi diskantti, jonka vaihtaminen parempaan tekisi valtavan parannuksen soundiin. Itse olen diskanttiallerginen, siis suhun, terävyyden ja korostumien suhteen, mutta jopa minä kaipaan nyt selkeästi enemmän yläpäätä. Diskantti ei käy päälle yhtään, mutta eipä kyllä juuri headbanging-efektiä irtoa. Totta kai täytyy samalla pitää mielessä, että absoluuttinen äänenlaatu ei toki ole lähelläkään asteikon yläpäätä, voisimme antaa arvosanaksi kokonaisuudelle ehkä jonkun kuutosen ja erikseen subille kahdeksikon. Kaikkiaan tämä tonnin setti (joka sisältää myös auton) on kuitenkin varsin onnistunut, setillä pystyy kuuntelemaan ihan mitä tahansa, eikä soundista saa ärsyttävää millään. Jos siis on pienellä budjetilla liikkeellä, tämän tyylinen systeemi on hyvinkin kokeilun arvoinen. Sama pätee Michael Ruffilla. Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Kohtalaisen rasittamaton ja helposti lähestyttävä yleissoundi + Yllättävän pätevä subbaritoisto, jopa äänenpainetta irtoaa peruskuunteluun ihan kivasti + Ajoittain vaimeahko ja vähän "tumppu" keskialue, mutta kaikkein dramaattisimmat, kuunteluväsymystä aiheuttavat ongelmat puuttuvat + Diskantti on vaimennettu korkealla ylipäästöllä niin, ettei se suuremmin suhise ja sähise... A uto S ound 71 AUTOESITTELY alkaessa soundista tulee basson runsauden ja muun alueen vaimeuden myötä varsin tasapaksua huttua. Toisena olisi sitten midbasso/keskiääni, jonka potkussa on puutteita varsinkin subbariin verrattuna, samoin keskialue jää hieman verhoutuneeksi (keskarin alipäästöä voisi kokeilla nostaa reilustikin). ...mutta samalla diskanttipäästä puuttuu tavaraa oikein isolla mitalla! Diskantit vaihtoon! Midbassoalue on melkoisen flegmaattinen ja "ontto", toistossa ei juurikaan ole luonnollista bodya. Mutta kun ajattelee settiä omassa kontekstissaan, se on varsin onnistunut ja siinä on reilusti varaa jatkokehittelylle ja parannuksille, kun budjetti sen sallii. Trio Niskalaukauksen Kova Maa jää vajaaksi, subi jyrää, mutta midbasson vajavuus jättää biisin bassokuvion aggressiivisuuden puolitiehen. Subbarin integraatio taas on hyvällä tasolla
72 A uto S ound 72 A uto S ound
A uto S ound 73
A uto S ound 75 VENE-ESITTELY Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Jussi Rajala ja Hanna Tuominen MONI AUTOSSA MUSIIKINKUUNTELUUN TOTTUNUT IHMINEN HALUAA JONKINLAISTA ÄÄNENTOISTOA MYÖS MUIHIN KULKUPELEIHINSÄ, KUTEN ESIMERKIKSI VENEESEEN. MARINE AUDIO ONKIN NYKYPÄIVÄNÄ YKSI KASVAVISTA TRENDEISTÄ, JOTEN ON KORKEA AIKA TEHDÄ AUTOSOUNDIINKIN HISTORIAN ENSIMMÄINEN HIFIVENEEN ESITTELY! A uto S ound 75
Onhan se ihan tajutonta laittaa sellaisia rahasummia kiinni laitteisiin”, naurahtaa Jussi. Laitteisto oli suunniteltu sekä musiikkia, että elokuvia varten, ja niinpä siinä oli tuohon aikaan autokäytössä vielä hieman harvinaisempi 5.1 järjestelmä. Tällä kertaa esittelemme herran hifi harrastusta hieman erilaisesta perspektiivistä ja otimme suurennuslasin alle Jussin kesäpäivien lempiharrastuksen eli kalastuksen. Nykyinen kulkine eli Beason 630WA on JusJussi päätyi valitsemaan veneensä äänentoistolaitteiston tunnetun laatuhifi merkin JL Audion mallistosta. Nyt sitten kun ostin tuon veneen pari vuotta sitten, niin siihen halusin taas rakentaa hifi juttuja. Jussin intohimo ovat hyvin soivat laitteet. Ehkä tulevaisuudessa... Metallipuolta käynyt nuori mies innostui laitteista ja niillä taidoilla rakennettiin mitä pystyttiin. Mutta ennen laitteiden syvällisempää esittelyä tutustutaan itse kohteeseen eli veneeseen. Tarinan taustat Jussin hifi harrastus alkoi aikoinaan ammattikouluopintojen aikaan. Tuota Golfi n laitteistoa ennenhän mulla oli jo niitä Pioneerin ODRsarjalaisia. Pitkän linjan kalamies Golfi n jälkeen Jussin autohifi harrastus jäi pitkäksi aikaa tauolle, joka jatkuu yhä edelleen. VENE-ESITTELY. Katselin netistä hieman taustaa, että millaisia laitteita Jenkeissä veneisiin laitetaan, ja siitä lähdettiin liikkeelle. Kalastusta olen harrastanut yli kolmekymmentä vuotta ja eniten siinä viehättää se isomman saaliin saaminen ja jahtaaminen. Kuulemma monilla kalakavereilla on omissa paateissaan tiettyjen muiden merkkien kamoja, joten Jussilla oli hyvä käsitys siitä mitä ei ainakaan kannata hankkia. Nehän maksoivat uutena silloinkin ihan älyttömästi”, kertoo Jussi highend harrastuksestaan. Hieman varmaan aikuistuin, onneksi. Sillä käytiin myös näyttelyissä. Salmisen Antin ja Niemisen Ollin kanssa niitä tilattiin silloin Jenkeistä. Tänä kesänähän me saatiin 17,6-kiloinen lohi tuolta Ahvenanmaan vesiltä ja siinä ennätykset paukkuivat kerralla aika paljon suuremmiksi”, kertoo Jussi kalajuttujaan. ”Tuon auton rakentamisen jälkeen harrastukseni hieman hiipui ja myin auton pois purettuna. ”Valokuvaus ja kalastus ovat tosiaan näiden hifi laitteiden lisäksi lähellä sydäntä. Millaisia laitteita Jussi on veneeseensä viritellyt ja miksi, se selviää muiden kalajuttujen ohella tästä artikkelista. Jo edelläkin mainitun Alpinen F1 Status -soittimen ja prosessorin lisäksi Golfi n laitteistoon kuuluivat muun muassa CDT Audion kaiuttimet sekä ?-Dimensionin vahvistimet. Laatuerot ovat miehen kertoman mukaan marine audion kohdalla sangen suuria, jopa tunnettujen merkkien kesken. Näillä spekseillä rakennettiin aikanaan myös lehtemme palstalla (katso AutoSound 3/2003) esitelty mintunvihreä Volkswagen Golf VR6, joka sisälsi todella järeän kattaukset laitteita. ”Ensimmäinen auto oli Volkswagen Polo ja sitä seuraava kakkoskorinen Golf. ”VR6 Golf oli oikeastaan ensimmäinen sellainen auto, jota kehtasi näyttää muillekin. AutoStudiolta hommasin sitten näitä JL Audion Marine-sarjan laitteita”, kertoo Jussi. Porin suunnalla vaikuttava raskaan sarjan hifi laitteisiin mieltynyt Jussi omisti tuolloin ensimmäisen maahamme tuodun Alpine F1 Status -sarjan ohjelmalähteen ja signaaliprosessorin. Siellähän oli muun muassa Rankosen veljekset silloin kisaamassa, ja ei varmasti olisi ollut edes hopeata tarjolla niissä kisoissa”, kertoo Jussi kokemuksistaan. 76 A uto S ound KOKEILUSSA U seat lehtemme varttuneemmat lukijat varmasti muistavat Rajalan Jussin järeät highend laitteistot vuosituhannen alkuvuosilta. Kilpailukentille ei siihen aikaan ollut poltetta ollenkaan, sillä vastus olisi ollut niin kova. Näistä jälkimmäiseen sitten hommattiin jo hieman parempaa laitetta, Pioneerin ODR-sarjaa muun muassa”, muistelee Jussi harrastuksensa alkuaikoja. JL Audiolta löytyy myös erittäin tyylikkäät koteloidut venekaiuttimet, jotka kävivät Jussilla kokeilussa, mutta eivät kuitenkaan lopulta päätyneet mukaan kalustoon. Toki myös Jussin valokuvaamia autoja on vuosien varrella nähty lehtemme numeroissa kymmenittäin, onhan hän kuulunut vakituiseen avustajakaartiimme jo pitkän aikaa. Siihen liittyy tietysti myös vene ja mikäpä olisikaan parempi aihio hifi stelylle, kuin merikelpoinen alus. Näitä Alpine F1 -laitteita sitten löytyi Saksan eBayn kautta käytettynä. ”Joo, ei ole ollut mitään autolaitteita sen jälkeen. ”Auto oli pitkälti omaksi iloksi rakennettu, kun tykkään näperrellä
”Sain edellisen veneeni silloin kaupaksi ja katselin uutta, sopivaa peliä hintalaatu-suhteeltaan. Tällainen tuli silloin Ruotsissa myyntiin sopivaan hintaan ja ihan uudella koneella varustettuna. A uto S ound 77 KOKEILUSSA KUSKI JA KULKINE KUSKI • Nimi Jussi Rajala • Ikä 38 vuotta • Ammatti Koneistaja • Paikkakunta Pori • Muut harrastukset Valokuvaus • Mielimusiikki Spotify KULKINE • Merkki Beason • Malli 630wa • Vuosimalli 2010 • Moottori Mercury 150 hv HIFIT • Soitin JL Audio Mediamaster MM-100 • Vahvistin JL Audio M400/4 • Pääkaiuttimet JL Audio MX650 KIITOKSET Hanna (kiitos pitkästä pinnasta) Simex / Matti Puurtinen Cromatek sähkökiillotukset Joensuun CNC-Machining Oy / Petri Holopainen Esa Hahtala / Rami Pajukoski / Pekka Karttunen (vertaistuki) OPM International Oy / Tomi Nurmi sin toinen oma vene ja se siirtyi Jussin omistukseen syksyllä 2015. Kaverillani on tällainen samanlainen, ja siitä se kiinnostus itsellekin heräsi”, kertoo Jussi veneestään. Kaikki kuvissa näkyvät metalliset kaiteet ovat nimittäin Jussin itsensä tekemiä. Kone on 150 hevosvoimainen, mutta se on lastutettu ja todelliset hevosvoimat liikkuvat 175 tietämillä. Huippunopeus on 72 kilometriä tunnissa. Kaupat tehtiin sähköpostin välityksellä ja kävin sen avovaimoni kanssa hakemassa trailerilla Göteborgista”, kertoo Jussi. Kaiteiden kurvit on CNCtuurnakoneella tehty ja kaiteet tulivat minulle ylipitkinä raaka-aihioina. Soittimelle sahattiin sopiva asennusreikä ruorin etupuolelle hallintapaneeliin. Venettä on muutenkin melkoisen paljon Beasonin runko on erittäin paksua lasikuitua. Vene on 6,3 metriä pitkä sekä 2,5 metriä leveä, ja tässä on hytti yöpymistä sekä tavaroiden säilytystä varten. Kaikki mitoitukset, upotukset, sovitukset ja tig-hitsaukset on itse tehty”, kertoo Jussi projektistaan. ”Joensuulainen kaverini koneisti CNCkoneella nuo kiinnikkeet, mutta muuten kaikki on minun omaa työtäni. Osat itse metallista Jussin metallimiehen taidot pääsevät tässä veneessä oikeuksiinsa. Koaksiaaleille tehtiin järeät metalliset kiinnityslaipat, jotka antavat lisätukea lasikuituseinämään pultattuna. Kaikki kuvassa näkyvät kiiltävät metalliosat ovat Jussin omaa käsialaa.. ”Tämä on ruotsalaisen pienvalmistajan vene ja näitä on Suomessa tällä hetkellä kolme kappaletta
”Jenkkifoorumeita tulee aika paljon luettua, ja siellä oli paljon juttua JL Audion Marine-tuotteista sekä niiden laadusta. Mutta kun itselleen tekee, niin eihän niitä tunteja tule sillä tavalla laskettua”, kertoo Jussi. Esimerkiksi kaiuttimet ovat saaneet kestää painepesua ja merivettä, ja hyvin ovat ripustukset kestäneet paikallaan”, kertoo Jussi. Niillä on siellä sen verran isot altaat, että nämäkin osat menivät sinne kokonaisina. 78 A uto S ound KOKEILUSSA vakiota enemmän laitettu, esimerkiksi kuvissa näkyvä katos on tilattu tätä venettä varten Ruotsista. Veneen sisusta näyttää todella hyvältä kun ilta alkaa hämärtää ja valaistus pääsee oikeuksiinsa! JL Audion nelikanavainen vahvistin ohjaa järjestelmän kaiuttimia kaksikanavaiseksi kytkettynä. Veneen hifi laitteet ovat siis JL Audion valmistamia, erityisesti venekäyttöön suunniteltuja tuotteita. JL Audiolla on myös 24-volttiset versiot olemassa. Laitteista Veneen tärkeimpiä varusteita ovat Jussin mukaan autopilotti ja tutka. ”Toki nuo 3D-kaikuluotaimet ja muut härpäkkeet ovat kivoja leluja, mutta käyttökelpoisin on ehdottomasti tutka. Tuolla ne laitteet ovat olleet jo pari vuotta kosteissa tiloissa kiinni ja toimivat edelleen täydellisesti. Niillä pystyy vetämään raksia 30-40 metrin syvyydessä”, kertoo Jussi. Vahvistimena toimii JL Audion nelikanavainen, myöskin venekäyttöön tarkoitettu laite. ”Se on kyllä todella kätevä käyttää. Vene pysyy varmasti kurssissa ja tarvittaessa voi ajaa yksinkin ja itse keskittyä kalastamiseen”, kertoo Jussi. Tuossa viimekesänä esimerkiksi kiillotin näitä osia pelkästään yli neljäkymmentä tuntia. Tästä saisi autopuolellekin paljon ideoita ja mietinkin, että jos joskus jotain vielä autoon rakentelee niin näistä kiiltävistä putkista saisi jotain aikaan”, mietiskelee Jussi. Laajennusvaraa on siis kahden kanavaparin verran.. Ahvenanmaallakin kun rantaudutaan pimeässä mökille, niin se on aina käytössä. ”Minulla on käytössä omalla muotilla tehdyt noin kahdeksan kilon painoiset takilakuulat. Kalastuksessa tarvittavia muita apulaitteitta ovat tietysti sähkötakilat. ”Kaiteet ja muut osat on haponkestävästä teräksestä valmistettuja. ”Työtunteja on mennyt ihan rajaton määrä. Ja olihan se sitten, kun sain tuotteet käsiini, niin ensivaikutelma laadusta ihan eri planeetalta, kuin näissä veneissä yleensä mukana tulevat kaiuttimet ovat”, kertoo Jussi laitteistaan. Ja autopilotti on tietysti kalastaessa ihan ehdoton apuväline. Kyllä ne ovat laadukkaita laitteita. Ohjelmalähteenä on JL Audio Mediamaster, jonka paras ominaisuus on Jussin mielestä ehdottomasti Bluetooth-yhteys. Päivän kun käyttää iPadia ohjelmalähteenä ja kuuntelee musiikkia, niin pädin akku ei kulu käytännössä ollenkaan”, kertoo Jussi. Seinämäpaksuus niissä on kaksi milliä ja isommat ovat halkaisijaltaan 42-millisiä ja pienemmät 20-millisiä. Käytin ne vielä viimeisteltävänä sähkökiillotusfi rma Kromatekilla Ulvilan lähellä. ”Nämä toimivat suoraan 12 voltin järjestelmässä
Se on vaan siinä, että kun on kaksi kohdetta mitä rakentaa, niin euromäärä mitä pitää laittaa kiinni, on ihan älytön. A uto S ound 79 KOKEILUSSA JL Audio MX650 -malliset pääkaiuttimet on asennettu ruostumattomasta teräksestä sorvattuun laippaan, joka on kiinnitetty veneen runkoon. Jussin veneen yksi näyttävimpiä lisävarusteita on valaistus. Olin itse silloin vavan varressa ja kyllä sen siitä tietää, kun siimaa lähtee maailmalle, että siellä on isompi kuin viisikiloinen. Ja toisaalta en tiedä miltä ne näyttäisivät täällä Suomen sameissa vesissä”, kertoo Jussi veneensä tuunauksista. Huhtikuussa jo pääsee aloittelemaan, kun jäät lähtevät ja pitkälle marraskuulle parhaimmillaan jatkuu. Siihen täytyy kuitenkin se 20-30 tuhatta euroa laittaa laitteisiin, jos meinaa lähteä isojen poikien leikkeihin mukaan”, kertoo Jussi pilke silmäkulmassaan. Siellä on tällainen valmistaja, kuin Lumitec, joka tekee kaikkia hienoa valoja veneisiin. Veneen runkoa ei ole tarvinnut vaimentaa ollenkaan, koska lasikuidun paksuus on kauttaaltaan yli sentin. Autohifi harrastuskaan ei tulevaisuudessa ole pois suljettu asia. Mikään gourmet-elämys noin suuri kala ei kuulemma ole, vaan Jussin mielestä ”pienet”, noin viisi kahdeksankiloiset lohet ovat parhaita ruokakaloja. Ja siitä edellä kerrotusta kaikista isoimmasta saaliista löytyy Jussin muistista aika tarkka kuvaus: ”Kyllähän sen jo tärpistä tiesi heti, että se on iso. Kalastus meille molemmille todella tärkeä harrastus ja pisimmillään reissuilla voi mennä parikin viikkoa kerralla. Pitäisi varmaan lainata joku elementti ja testata, tuleeko sen myötä räminöitä esiin ja miltä se sitten kuulostaisi ylipäätään veneessä. VENE-ESITTELY. Täällä Porissa kausi on aika pitkä. ”Tehoa on tietysti aika maltillisesti käytössä, joten mitään räminää ei ole saatu aikaiseksi. Oikeastaan keskikesällä ainoastaan liian lämpimien säiden ja työkiireiden takia tulee pakollista taukoa kalastamiseen”, kertoo Jussi. Suomeen nämäkään eivät ole vielä rantautuneet. Kalajuttuja ja tulevan pohdintaa ”Ollaan käyty tällä jo veneellä kolme kertaa Tanskassa kalareissuilla lohien perässä yhdessä avovaimon Hannan kanssa. Jatkosuunnitelman hifi stelyn ja veneilyn suhteen ovat vielä ajatuksen tasolla. Väsyttäessä tämän ennätyskalan kohdalla ei mennyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta joskus on kyllä mennyt toista tuntiakin muutamaan kiloa pienempien kanssa”, kertoo Jussi kalastuksen huippuhetkistään. Tai sitten, jos laittaisi katon alle sorvattuihin luoteihin muutamia pienempiä keskiäänikaiuttimia ja saisi sitä kautta ääntä enemmän kuljettajalle”, mietiskelee Jussi. Nämä valot on asennettu veneen koteloihin ja valaisevat sisätilaa. Alustavalotkin olisivat aika hienot, mutta ne maksavat noin 400 euroa plus tullit päälle per kappale. ”Kyllähän sitä olen miettinyt, että miltähän veneen setti kuulostaisi, jos siihen laittaisi subbarin. Nyt kaiutin ei varmasti pääse irtoamaan, vaikka kuitu vähän vettyisikin”, toteaa Jussi kokemuksellaan hifi asennuksista. ”Normaalisti varmaan tällainen asennus olisi tehty suoraan lasikuituun ruuvaamalla, mutta päätin tehdä sen kunnolla. ”Nämäkin on Jenkeistä tilattua. Toisaalta mietin sitäkin, että jos tätä lähtisi vaimentamaan, niin kuinka mikään vaimennusmatto pysyy paikallaan kosteissa oloissa”, pohtii Jussi. Sitä odotellessa toivotamme lehtemme vakiokuvaajalle kireitä siimoja. ”Kyllähän se autojen rakentaminen on yhtä hienoa kuin vaikkapa tällaisen veneen laittaminen. Kipparin työpisteestä löytyy soittimen lisäksi myös järeän tason navigointija kaikuluotainkalusto. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, josko kerran vielä Rajalan Jussin rakentama auto nähtäisiin kisakentillä
80 A uto S ound KOKEILUSSA
A uto S ound 81 KOKEILUSSA
Tehokkaalla 2-DIN soittimella Z-N326:lla voit hyödyntää älypuhelimesi kaikkia toimintoja autossasi. Nauti musiikista matkapuhelimesi kautta. Puhelimesi näyttö, mukaan lukien sovellukset, peilautuvat välittömästi ZENEC-soittimesi suurelle kosketusnäytölle. Puhelimesi näyttö, mukaan lukien sovellukset, peilautuvat välittömästi ZENEC-soittimesi suurelle kosketusnäytölle. ZENEC mahdollistaa kaiken tämän Smartlink Directillä USB:n kautta voit yhdistää Androidtai iOS-pohjaisen älypuhelimesi Z-N326:een. Kommunikoi kätevästi myös tien päällä. Mitä muuta nykyaikaiselta auton äänijärjestelmältä voisi toivoakaan?. Mitä muuta nykyaikaiselta auton äänijärjestelmältä voisi toivoakaan. 82 A uto S ound KOKEILUSSA KOKEILUSSA Kommunikoi kätevästi myös tien päällä. Tehokkaalla 2-DIN soittimella Z-N326:lla voit hyödyntää älypuhelimesi kaikkia toimintoja autossasi. ZENEC mahdollistaa kaiken tämän Smartlink Directillä USB:n kautta voit yhdistää Androidtai iOS-pohjaisen älypuhelimesi Z-N326:een. Sen välityksellä multimediajärjestelmä ja älypuhelin yhdistyvät yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi. Z-N326:ssa on älypuhelinliitettävyys, kaksi USB-porttia, FM-viritin DSP:llä, sisäänrakennettu Bluetooth, 10-kaistainen taajuuskorjain, HDMI-tulo, liitännät kahdelle peruutuskameralle ja rattisäätimille. Ja käytä lempisovelluksiasi helposti. Z-N326:ssa on älypuhelinliitettävyys, kaksi USB-porttia, FM-viritin DSP:llä, sisäänrakennettu Bluetooth, 10-kaistainen taajuuskorjain, HDMI-tulo, liitännät kahdelle peruutuskameralle ja rattisäätimille. Nauti musiikista matkapuhelimesi kautta. Ja käytä lempisovelluksiasi helposti. Sen välityksellä multimediajärjestelmä ja älypuhelin yhdistyvät yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi
Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Jorma Kääriäinen ja Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen TESTIBIISIT Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Janita: Sävyjä Nils Lofgren: Keith Don’t Go Kommunikoi kätevästi myös tien päällä. Jani kirjaili muistiin testin aikana esille tulleet havainnot. Äänenlaadussa on kuitenkin jo enemmän puutteita kalliimpiin malleihin verrattuna. Kaikille elementeille käytettiin jakotaajuutena 5 kilohertsiä 12 dB jyrkkyydellä leikattuna, joka tuntui toimivan tässä kokoonpanossa parhaiten. Diskantit oli kuuntelun aikana sijoitettu tukevasti kojelaudan kulmiin kuuntelijoita kohti suunnattuna. Ja niin edelleen. Jätimme suosiolla väliin halvimmat mallit, koska kokemus on osoittanut, että nimenomaan diskanteissa hinta vaikuttaa merkittävästi äänenlaatuun, eikä halvalla saa hyvää. Ja käytä lempisovelluksiasi helposti. Niinpä asetimme lähtökohdaksi tämän. Jos siis etsii äänestä lämpöä, on Nuclear ehkä parempi valinta, mutta silloin joutuu myös luopumaan äärimmäisestä tarkkuudesta ja yksityiskohdista. Eroja löytyi, selviäkin, mutta todistettua tuli myös edellä mainittu, eli lähes saman äänenlaadun voi saavuttaa pienemmälläkin rahalla. Paljon ei kuitenkaan joudu tinkimään, kuten kuunteluarvioista voi lukea. Tehokkaalla 2-DIN soittimella Z-N326:lla voit hyödyntää älypuhelimesi kaikkia toimintoja autossasi. Molemmissa oli omat hyvät puolensa – ja miksei myös huonot, vaikkei niitä hirveästi löytynytkään. Kuuntelijoina testissä toimivat kuljettajan puolella istunut Jani Ilola sekä hanttimiehen puolella Janne Soilakari. Auton etupäätä ohjattiin laadukkaalla nelikanavaisella vahvistimella. Testaus Elementit testattiin Renault Clio henkilöautossa, jossa ohjelmalähteenä toimi Alpinen DSP-soitin ja etuovista löytyi midbasso/keskiäänisinä Kickerin 6,5" elementit. Toisaalta ne ovat niin hyvät, että niillä voi saavuttaa kerrassaan erinomaisen toiston myös kilpailuja silmällä pitäen. Diskanteista puhuttaessa noin sadan euron taso alkaa olla sellainen, että äänenlaatu alkaa miellyttää jo kriittisempääkin kuuntelijaa. DISKANTTIKAIUTTIMIA ON MARKKINOILLA TARJOLLA VARSIN HENGÄSTYTTÄVÄ MÄÄRÄ. Puhelimesi näyttö, mukaan lukien sovellukset, peilautuvat välittömästi ZENEC-soittimesi suurelle kosketusnäytölle. Neljästä sadasta kahdeksaansataan parannusta tuleekin enää 10 prosenttia. Eli jos vaikka ero 100 euron ja 200 euron kaiuttimen välillä on lineaarinen, eli äänenlaatu paranee 100 prosenttia hinnan kaksinkertaistuessa, niin siirryttäessä 200 eurosta 400 euroon saavutettava parannus onkin enää vaikkapa 25 prosenttia. Loppumietelmät Oli erittäin mielenkiintoista verrata saman valmistajan eri malleja samassa autossa, samoilla säädöillä ja samoilla oheislaitteilla. Teksti: Jani Ilola Kuvat: Janne Soilakari TWEETING TRIO! VERTAILUSSA KOLMEN ERI HINTALUOKAN DISKANTIT SAMALTA VALMISTAJALTA. Lisäksi soundeissa ja yleisessä otteessa ja esitystavassa oli eroa, vaikka arvosanassa ei juuri eroa ollutkaan. Plutoniumit ovat erittäin analyyttiset ja kirkkaat ja jollakin materiaalilla kuuntelu saattaa pidemmän päälle ärsyttää. TARJONTA PAINOTTUU LUONNOLLISESTI EDULLISEMPAAN PÄÄHÄN, MUTTA PÄÄTIMME SELVITTÄÄ, MITEN HINTA KORRELOI LAATUUN JA VERTAILIMME KOLMEN ERI MALLISARJAN DISKANTTIKAIUTTIMET YHDEN VALMISTAJAN MALLISTOSTA. Sen välityksellä multimediajärjestelmä ja älypuhelin yhdistyvät yhdeksi upeaksi kokonaisuudeksi. Keskihintainen Nuclear oli äänenlaadultaan lähes kalliimman Plutoniumin veroinen, muttei kuitenkaan ihan. Mitä muuta nykyaikaiselta auton äänijärjestelmältä voisi toivoakaan?. Nauti musiikista matkapuhelimesi kautta. Jokaisella mallilla oli selvästi erilainen toisto, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyi. Kuinka pitkälle sitten haluaa äänenlaadun tavoittelussa mennä, on jokaisen oma valinta ja riippuu lähinnä käytettävissä olevan likviditeetin määrästä. Z-N326:ssa on älypuhelinliitettävyys, kaksi USB-porttia, FM-viritin DSP:llä, sisäänrakennettu Bluetooth, 10-kaistainen taajuuskorjain, HDMI-tulo, liitännät kahdelle peruutuskameralle ja rattisäätimille. ZENEC mahdollistaa kaiken tämän Smartlink Directillä USB:n kautta voit yhdistää Androidtai iOS-pohjaisen älypuhelimesi Z-N326:een. Uraniumit taas ovat oivallinen valinta pienemmällä budjetilla liikkeellä olevalle hifi stille, niidenkin tuottama ääni on asiallinen ja monta kertaluokkaa parempi kuin muutaman kympin erillisdiskanttien, alle satasen erillissarjojen diskanteista puhumattakaan. Toki diskantteihinkin pätee sama lainalaisuus kuin muihinkin hifi laitteisiin, eli ”the law of diminishing returns”, jonka voisi suomentaa vaikka niin, että jossakin kohtaa laitteisiin pistetty raha ei enää nosta saavutettavaa äänenlaatua lineaarisesti, vaan pienen parannuksen saaminen maksaa suhteellisesti paljon enemmän. A uto S ound 83 KOKEILUSSA V almistajaksi valikoitui tällä kertaa saksalainen Ground Zero, jolla on laaja tarjonta malleja
Tätä pidempään kuunnellessa saattaisi jo pientä kuunteluväsymystä ilmentyä. Liittimissä on myös reiät, joten johtojen tinaaminenkin onnistuu. . VERTAILUTESTI Ground Zero PLUTONIUM GZPT 28SX VIIDENSADAN EURON HINTALUOKKAAN SIJOITTUVA PLUTONIUM-SARJAN GZPT 28SX EDUSTAA JO GROUND ZERON DISKANTTIMALLISTON YLEMPÄÄ PÄÄTÄ, JOSKIN KALLIIMPIAKIN VIELÄ MALLISTOSTA LÖYTYY. . Erottelee hienosti. . Juniorilla huomaa miten potku ulottuu diskantteihin asti. . Myös liitinpaneelin kiinnitys elementin runkoon on tiukka. . Mitä tämä pinnoite on, ei ilmoiteta tarkemmin. Liittimissä on myös laadukkaan oloinen kultapinnoite. 53 mm • Asennushalkaisija 48 mm . . Elementit ovat ulkonäöltään täysin vastaavat kuin Nuclearit, ainoastaan halkaisijaltaan suuremmat. Nilsillä kitaran kielissä on särmää ja erottelua, mielessään voi kuvitella miten kielet värisevät. Laatikon sisällä on yhtä suppea käyttöohje kuin muissakin malleissa, eli taitettu A4, jossa on esitetty tärkeimmät speksit ja taajuusvastekuva. . . . . Nämä ovat oikeasti aika hemmetin hyvät diskanttielementit. . . Kyllä nämä kelpuuttaisi kernaasti omaan laitteistoon. 84 A uto S ound Ground Zero PLUTONIUM GZPT 28SX Tekninen laatu Vertailun arvokkaimmat elementit toimitetaan siistissä, pienessä puulaatikossa, kuten usein on tapana kun halutaan korostaa elementtien laatua. . Kuunteluarvio Brucella skarppi ja avara, pientä suhua. . Liittimet on kiinnitetty niinikään tukevaan lasikuituiseen piirilevyn palaan, joka on niitattu elementin pohjaan. Ei ärsytä vaikka on kirkas. Onneksi tällä kertaa on satsattu oikeasti hyvälaatuisiin, tukeviin liittimiin eikä yleensä nähtäviin ohuisiin taipuisiin rimpuloihin. Laatikko on täytetty vaahtomuovilla, johon leikatuissa upotuksissa istuvat itse diskantit. Yleensä tämäkin kappale on rimpulaa pahvia, joka ei kestä mitään. . Tämä kannattaa huomioida asennuspaikkaa miettiessä. . . . Liittimet ovat diskantiksi hieman poikkeavat, elementin takana on nimittäin yleensä keskiäänistä ja midbassoista löytyvät lattaliittimet. . Kalotit on suojattu samanlaisella ritilällä kuin muutkin mallit ja tässä mallissa ritilä on irrotettavissa. . Kyljessä on tarrat, joissa taas kerrotaan käsityöstä ja niissä on myös autoelementeissä hieman harvemmin tavattava sarjanumero. . Hipolla on banjoa ja peltejä ilo seurata, muutenkin soundi on miellyttävän eloisa. Ritilä on irrotettavissa. . . . . Plutoniumeissa ei ole kiinteitä johtoja, vaan liittimet. Itse diskantit ovat halkaisijaltaan 28-milliset ja niiden kalotit ovat kaksinkertaisella erikoiskäsittelyllä päällystetyt silkkikalotit. . . . . TEKNINEN VIIMEISTELY ON JO VARSIN VAKUUTTAVAA TASOA JA ÄÄNENLAATU TODELLA HYVÄ.. Mitään muuta laatikossa ei sitten olekaan. Yksityiskohtia erottuu hienosti. . Perhana, taitaa toimittajan lompakko taas kerran keventyä testin lopputuloksena. . . Kiinnitys on siis jätetty etulaipan ja asentajan kekseliäisyyden varaan. . Janitalla soundi on todella erotteleva ja tarkka, tätä kuuntelee mielikseen. Laatikon yhdessä päädyssä on tarra, josta löytyy elementtien malli, koko, resonanssitaajuus ja tehonkesto, sekä maininta että elementit ovat käsintehdyt. Ulkonäkö on tyylikkään huomaamaton. Kyllä hyvä diskantti tekee myös hyvän keskialueen. Laatikon kanteen on poltettu Ground Zeron logo ja Made In Germany -teksti. . Äänenlaatu TESTIVOITTAJA! . Agentsin Jorman ääni on miellyttävä ja yläpää avaa eri soittimien soundin hyvin. . . . . Plutoniumit ovat keskivertoa suuremmat sekä halkaisijaltaan, että asennussyvyydeltään. . . . Sinänsähän puulaatikko ei tuo mitään lisäarvoa tuotteelle, korkeintaan lisähintaa. . Onneksi ei tällä kertaa. . . Liittimet ovat diskanteissa harvemmin käytetyt lattaliittimet, mutta nämä ovat oikeasti tukevat, samaten kuin aluslevy. . NÄISSÄ ELEMENTEISSÄ ON RAKENNERATKAISUJA TEHTY JO SELVÄSTI HIGHEND-SUUNTAISESTI. . Arvosana: 9 • Suositushinta 499 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi • • Tehonkesto 100 W • Herkkyys 90 dB • Impedanssi 4 ohm. Akustinen kuulostaa oikeinkin nautittavalta. A UTO S OUND . Lynyrdillä vokalistin äänessä on oikeaa rouheutta ja muutenkin erottelu on kunnossa. . Mikolla edelleen avara ja kirkas, varsin miellyttävä soundi, mutta pientä terävyyttä on ässissä ja tiksutusta rumpalin tekemisissä, joskin pelti helähtää ihan kivasti. . . Näihin saa oikeasti 2,8ja 4,2-milliset abikot tukevasti kiinni. . . Näin omistaja voi valita käytetyn johdon laadun loppuun saakka. Mukana ei tule minkäänlaisia kiinnitystarvikkeita, eikä elementeissäkään ole mitään kierteitä tai muutakaan, joka avittaisi kiinnittämisessä. . Onkin tärkeää ymmärtää se miten tärkeä diskanttitoisto on koko äänialueelle ja soundin tarkkuudelle. . Kirkkautta riittää, mutta pysyy juuri ärsytyskynnyksen alapuolella. . Elementtien runko on mustaksi anodisoitua alumiinia ja viimeistelyltään oikein siisti. . . . . . . Tekninen laatu . Rammstein on positiivisella tavalla räkäinen soundiltaan, nämä diskantit eivät kyllä juuri siloittele terävää perussoundia. . . . . . Varsin ison takakotelon ja isomman halkaisijan myötä elementeillä on painoa diskanteiksi varsin paljon, tuntuma on tukeva ja luottamusta herättävä. . . . . . Lisäksi on hieman itsekehua ja kiitokset tuotteen hankinnasta. . . . . . Myös painoa on normaalia enemmän isosta alumiinirungosta johtuen. . Myös tilavaikutelmaa syntyy kivasti. • Rakenne 28 mm silkkikalotti • Liittimet Lattaliittimet • Ulkohalkaisija max. . . Viimeistely
. . . Agentsin soundi on hyvin samantyyppinen kuin Plutoilla, mutta se ei avaudu IHAN samanlaisiin sfääreihin. Muuten valkoisessa laatikossa on vain kansitarra, jossa on elementtien kuva, merkki ja malli ja pari speksiä, sekä maininta siitä, että elementit on kasattu käsityönä. . Elementeissä on kiinteät liitäntäjohdot. . Laatikossa on pahviin ja muoviin pakattuna itse diskantit, sekä uppoasennukseen tarkoitetut kiinnikeklipsit ja niiden ruuvit, joilla ne kiinnitetään elementtien pohjassa oleviin kierteisiin. . . Näitä kuuntelee kuitenkin ihan yhtä mielellään. . . . Elementtien ulkonäkö on hifistyneen musta. Erittäin pätevät diskantit, tosin vähän erilailla hyvät kuin Plutoniumit. . . Kummasta pitää enemmän, on makuasia. Elementeissä on takakammio, mutta se on solakka ja koko elementin rakenne on varsin kompakti. . Tekninen laatu . . . Pohjassa on painatukset, joista mainittakoon erittäin selkeästi merkitty napaisuus. . . Näissä on sellaista ”säihkettä” joka Plutoista jopa puuttui, ne taas olivat erittäin analyyttiset. Muuta laatikossa ei ole. Janita kuulostaa edelleen kivalta, mutta tässä huomaa kyllä jo eroa yksityiskohtien ja erilaisten kilkutusten toistossa Plutoihin. . Elementtien runko on mustaksi anodisoitua alumiinia ja viimeistelyltään oikein siisti. • Rakenne 25 mm silkkikalotti • Liittimet Kiinteä johto • Ulkohalkaisija max 49 mm • Asennushalkaisija 43 mm Ground Zero NUCLEAR GZNT 25SQ . . . A UTO S OUND Ground Zero PLUTONIUM GZPT 28SX VERTAILUTESTI. . Rammsteinissa on edelleen aggressiivisuus tallella, mutta Nuclearit tarjoilevat sen aavistuksen kiltimmällä otteella. Lisäksi on hieman itsekehua ja kiitokset tuotteen hankinnasta. . . . . Juniorin soidessa testikaksikko alkaa miettimään, mitä olisi tapahtunut jos silloin 15-20 vuotta sitten kilpauran aikana olisi ollut tällaisia diskantteja. . . KYSEESSÄ EI SIIS TODELLAKAAN OLE MIKÄÄN VÄLIINPUTOAJAMALLI. . . . . . . . . Suojaritilät eivät ole irrotettavissa tässä mallissa. Akustisella jää se ihan paras fi ilis ja tarkkuus aavistuksen vajaaksi Plutoon verrattuna, mutta musikaalisuutta löytyy. Ritilät ovat hyvin läpihengittävää mallia. . . Hipolla toistoon pätee kaikki edellä sanottu, Nuclearit korvaavat sen ihan viimeisen analyyttisyyden ja kirkkauden yleisellä miellyttävyydellä. . . . Itse diskantit ovat halkaisijaltaan 25-milliset ja niiden kalotit ovat kaksinkertaisella erikoiskäsittelyllä päällystetyt silkkikalotit. . . . Avara, skarppi ja tarkka on tämäkin, muttei soundiltaan ihan niin terävä kuin Pluto. Kalotit on suojattu samanlaisella ritilällä kuin muutkin mallit mutta Nucleareissa ritilä ei jostain syystä ole irrotettavissa. . . Soundi on jotenkin vaikeasti määriteltävällä tavalla hiukan pienempi. Sama pätee Nilsiin, soundi on hyvä, mutta ihan ne viimeiset yksityiskohdat ja kirkkaus jäävät Nucleareilla hieman vaatimattomammiksi kuin Plutoilla. . . Näissä on hiukan vähemmän ”potkua” jos nyt moista sanaa voi diskantista käyttää. Elementeissä on kiinteät noin 20 cm liitäntäjohdot, jotka ovat tinattua kuparia ja paksuudeltaan tyypilliset 0,75 neliömilliä. . . A uto S ound 85 • Suositushinta 329 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi • • Tehonkesto 80 W • Herkkyys 90 dB • Impedanssi 4 ohm. . Diskanttien runko on kompakti joten ne saa asennettua varsin pieneen tilaan. . . . Laatikon sisällä on suppea käyttö”ohje”, eli käytännössä yksi taiteltu A4, jossa on esitetty tärkeimmät speksit ja taajuusvastekuva. Plus-karva on merkitty hieman poikkeuksellisesti mustalla raidalla, miinusjohto on merkitsemätön. . RAHALLE KUITENKIN SAA VASTINETTA, KOSKA ELEMENTTIEN TEKNINEN VIIMEISTELY ON KORKEAA TASOA JA ÄÄNENLAATUKIN LÄHES KALLIIMPIEN PLUTONIUMIEN TASOLLA. On pitkälti makuasia kumpia pitää parempina. . . Viimeistely . . . . . . . Lynyrdillä tilanne ei muutu, joskin tuntuu kuin laulajalla olisi hiukan liikaa sylkeä suussa. . . Testiraatimme arvosti enemmän Plutojen analyyttisyyttä ja hämmentävän hyvää tarkkuutta, joten Nuclearit joutuvat tyytymään miinuksen verran pienempään arvosanaan. Ei ne DLS:n RC1:t sitten niin hyviä olleetkaan... . Magneetit ovat neodyymia. Tekninen laatu Vertailun hinnaltaan keskimmäiset Nuclear-sarjan diskantit toimitetaan pahvilaatikossa, joka on olemukseltaan arvokkaan hillitty. . Kuunteluarvio Hieman rauhallisempi, lempeämpi yleissoundi. . . Kokonaisuutena elementit ovat hyvin laadukkaan oloiset, mutta samalla hieman tylsät ulkonäöltään. Johto on varsin jäykkää, mutta se on kiinnitetty elementtiin tukevasti. . Edelleen sointi on ilo korvalle. . . . . . . . Äänenlaatu 329 EURON HINTAISET NUCLEAR-SARJAN DISKANTIT OVAT JO MELKOINEN HYPPÄYS KALLIIMPAAN HINTALUOKKAAN. . . . Arvosana: 9SUOSITTELEMME
49 mm • Asennushalkaisija 43 mm Ground Zero URANIUM GZUT 25SQX . Lynyrd kuulostaa näillä ”normaalilta”, eli herkut ovat kadoksissa. . . Nämä ovat kaikkiaan sellaiset elementit joihin voi olla ihan tyytyväinen, mutta jos pääsee vertaamaan kalliimpiin niin alkaa hiukan harmittaa. . Juniorilla taas on havaittavissa samantapaista ”potkua” kuin Plutoilla. Soundissa on ylimääräistä hälyä joka ei sinne kuulu ja muutenkin sointi on snadisti latistunut, vaikkei sitä hirveästi voi moittiakaan, nämä ovat sellaiset ”aika hyvät”, mutta ero on kuitenkin selkeä kalliimpiin verrattuna. Rammstein kuulostaa jälleen vähän ohuelta ja muutenkin terävämmältä. . . VERTAILUTESTI . . Uraniumeissa on kiinteät, perustasoiset liitäntäjohdot. . Hippo soljuu eteenpäin ilman aggressioita, mutta toisaalta mitään ihmeempiä wau-fi iliksiäkään ei irtoa. . . . ja kaikki ennen mutta-sanaahan on bullshittiä. . . Johdot on kiinnitetty elementteihin tukevasti ja niiden toisessa päässä on abikoliittimet mukana tuleville ”jatkojohdoille”. . Toisaalta taas pesevät ihan suvereenisti halpisdiskantit. Jorman laulu kuulostaa aavistuksen ohuemmalta, mutta bändin aloittaessa homma sujuu edelleen ihan peruskivasti. ELEMENTIT VASTAAVAT HUUTOON VARSIN MUKAVASTI, EIKÄ TEKNINEN LAATU JA VIIMEISTELYKÄÄN HÄPEÄ KALLIIMPIIN MALLISARJOIHIN VERRATESSA. . Kuparinväriseksi anodisoitu takaosa antaa tyylikkään väriläiskän elementtien ulkonäölle. . . Viimeistelyltään diskantit ovat aivan kelpoisat, joskin ihan samanlaiseen fi nessiin ei ylletä kuin kalliimmissa kanssasisarissaan. Niiden lisäksi laatikossa on noin metrin mittaiset johdot elementeille, sekä uppoasennukseen tarkoitetut kiinnitysklipsit ja niiden ruuvit joilla klipsit kiinnitetään elementtien pohjassa oleviin kierteisiin. . . . Hintaisekseen kuitenkin soivat pelit, joten pienemmällä budjetilla harrastavalle nämä ovat hyvä ostos. . . . Jotain sellaista äänessä kuitenkin on, ettei kuuntelukokemus ole niin kokonaismiellyttävä kuin kalliimmilla versioilla. . Arvosana: 8 HYVÄ OSTOS . Tämä on tietysti makuasia, mutta henkilökohtaisesti pidän väriyhdistelmästä ja minusta se tuo piristävän väriläiskän elementtien ulkonäköön, muiden vertailun elementtien ollessa ulkonäöltään hiukan tylsiä – vaikka tokihan oikea hifi on mustaa... Tällä kaiketi tarkoitamme erottelua. . . . Kokonaisuutena elementit ovat varsin laadukkaan oloiset ja ulkonäöltään katu-uskottavat. . . Myös Uraniumin runkorakenne on kompakti, eli asennusongelmia tuskin tulee. . Tekninen laatu . . Näissäkin elementeissä on takakammio, mutta se on solakka ja koko elementin rakenne on varsin kompakti, itse asiassa runkorakenne on jokseenkin sama kuin Nucleareissa. . . . . . . . . . . . . Uraniumin soundi tuntuu hiukan Pluton ja Nuclearin risteytykseltä, mutta yleistasoltaan hieman heikommin esitettynä. Äänenlaatu 119 EURON HINTAISET URANIUM-SARJAN DISKANTIT OVAT RUTKASTI KALLIIMMAT KUIN MONET HALPISSARJOJEN DISKANTIT, MUTTA KUITENKIN SAMALLA JUURI TÄSTÄ HINTALUOKASTA VOISI KATSOA ALKAVAN SEN TASON, JOSSA ELEMENTEILTÄ ON LUPA ODOTTAA JO VARSIN HYVÄÄ ÄÄNENLAATUA. Magneetit ovat neodyymia. . . Mielenkiintoista sinänsä, että mukana tulevassa lapussa elementtien impedanssiksi on ilmoitettu 4 ohmia, kun taas valmistajan nettisivuilla olevassa materiaalissa sen mainitaan olevan 3,2 ohmia. Itse elementit ovat halkaisijaltaan 25-milliset ja niiden kalotit ovat pinnoitettua silkkiä. Elementtien runko on etuosaltaan mustaksi anodisoitua alumiinia magneetin ollessa muiden Uranium-sarjan elementtien tavoin kuparinväriseksi anodisoitu. . . Viimeistely . . . Kovemmalla ei tee enää mieli kuunnella, raaistuu ikävästi. . . . . Elementeissä on kiinteät noin 20 cm liitäntäjohdot, jotka ovat kuparia ja paksuudeltaan tyypilliset 0,75 neliömilliä. . Suojaritilät on varustettu samalla sukunäöllä kuin muissakin malleissa ja ne ovat myös irrotettavissa. Mukana tulee myös varsin ala-arvoinen manuaali, joka on vain paperilappu, jossa on ilmoitettu elementtien tärkeimmät speksit englanniksi ja saksaksi, sekä taajuusvastekuva. . 86 A uto S ound • Suositushinta 119 euroa • Maahantuoja AudioImport • Puhelin 0207-699 860 • Internetissä www.audioimport.fi • • Tehonkesto 70 W • Herkkyys 91 dB • Impedanssi 3,2 ohm. Soundi on ahtaampi kuin edellisillä. . . Yleissoundi samantapainen kuin Nucleareissa, mutta hiukan ”metallisempi”. . Kuunteluarvio Eipä hassummat nämäkään, mutta ässissä on hiukan sussua. Vaikka irrotettavan suojaritilän design on sama kuin muissakin malleissa, on rungon etulaippa hieman eri profi ililla ja viimeistelyllä kuin kalliimmissa versioissa.. . . . Ihan jees, muttei niin hyvät, että jaksaisi kuunnella biisiä pidempään kuin on tarpeen. Sisältä löytyy pahviin pakattuna elementit. . . . Akustinenkin menee sinänsä ihan kivasti, mutta... Nilsillä huomaa jo mainitun ahtauden, stage on pienempi, eikä kielissä ole samanlaista helinää kuin vaikka Plutoissa. . Tekninen laatu Tämänkertaisen trion edullisimmat, Uranium-sarjan elementit toimitetaan erittäin kompaktissa pahvilaatikossa, jossa on hyvin merkittynä elementtien tekniset tiedot, kuvien, merkin ja mallin lisäksi. . • Rakenne 25 mm silkkikalotti • Liittimet Kiinteä johto • Ulkohalkaisija max. A UTO S OUND . . . . . . . . . . Janitalla saa edelleen poimittua yksityiskohtia hyvin, eikä sävyissäkään ole juuri moittimista, mutta edelleen yleisessä säihkeessä ja avaruudessa jäädään kalliimmista jälkeen. . Näissä on enemmän sellaista perinteistä dakkan-dissin-ylimääräistä hälyä. .
A uto S ound 87
88 A uto S ound
Diskantit toimitetaan vähän tylsähkön näköisessä ruskeassa pahvipaketissa. A UTO S OUND . Jonkinlaiset kiinnitysreiät vaikkapa takaapäin a-pilarin kylkeen ruuvaamista varten olisi ollut ihan kiva juttu.. Mitään muuta ei sitten paketissa olekaan. Ohuehkoa, mutta kuitenkin aivan laadukkaan tuntuista piuhaa. DAYTON AUDION AMT POD-4 LASKOSTETUT NAUHADISKANTIT MAKSAVAT SUOSITUSHINNALTAAN VAIN 79 EUROA PARILTA, MUTTA SOUNDIN LUVATAAN OLEVAN SILTI ENSILUOKKAISTA TASOA. Valmistajalla tuntuu kuitenkin olevan sangen hyvä luotto siihen että AMT POD-4:et kuuluvat tähän laadukkaampien diskanttien joukkoon, sillä niiden toiston kerrotaan olevan useimpia kalotteja yksityiskohtaisempi ja luonnollisempi. Kaiutinkaapeli on myös kiinteää mallia ja sen pituus on reilut 50 senttiä. Laskostetun nauhan (ja jossain määrin yleisestikin nauhaelementtien) hyöty verrattuna vaikkapa perinteisempään kalottiin on useimmissa tapauksissa parempi herkkyys sekä suurempi värähtelevän kalvon pinta-ala. Yksi tunnetuimmista tämän tekniikan puolestapuhujista on Elac, jonka JET-diskantit ovat hifi piireissä varsin tunnetut. Kuppien viimeistely ja hypistelytuntuma on tässä hintaluokassa oikeinkin vakuuttavaa tasoa. . AMT-elementit ovat suuntainominaisuuksiensa puolesta myös joissain tapauksissa kalotteja paremmat, samaten toistokaistasta voidaan aikaansaada melko laaja. Näin siis teoriassa. Elementtipari toimitetaan hyvin pakattuna ruskeassa pahvipaketissa. Nämä kuitenkin tuntuvat jakavan melko vahvastikin mielipiteitä, jo lyhyehkö alan keskustelupalstojen selaaminen todentaa asian. LAITETAAN SOIMAAN JA KUUNNELLAAN ONKO. . Itse elementit on asennettu kiinteästi kompakteihin mustiin pinta-asennuskuppeihin, joiden tarkat mitat löytyvät oheisesta piirroksesta. Diskanttielementit on asennettu kiinteästi laadukkaan tuntuisiin muovisiin pinta-asennuskuppeihin. Tuote on omassa kategoriassaan edullinen, mutta näyttää aavistuksen hintaistaan arvokkaammalta. Kaiutinkaapelit ovat kiinteää mallia kuten useimmissa muissakin autodiskanteissa, pituutta niillä on reilut 50 senttimetriä ja paksuus on noin 0,50 neliömillin luokkaa. Eivät näytä miltään halpiksilta. Se on peruslaadukkaille erillisdiskanteille aika vähän, sillä satanen on normaalisti sellainen vedenjakajaraja, jonka alapuolelta hyvin harvoin tulee vastaan oikeasti kuunneltavia diskantteja. Tämä on aina mukava asia. AMT-periaatteella valmistettuja diskantteja käytetään autohifi ä paljon yleisemmin kotikaiuttimissa. Toki on hyvin paljon elementistä ja käyttökohteesNAUHAT SOLMUSSA! Teksti ja kuvat: Janne Soilakari DAYTON AUDIO AMT POD-4 LASKOSTETUT NAUHADISKANTIT SAIN KOKEILUUN TODELLA MIELENKIINTOISET DISKANTTIELEMENTIT. . Ensifi ilis on aika hyvä. A uto S ound 89 A uto S ound 89 KOKEILUSSA A MT POD-4 diskanttien parihinta on siis 79 euroa. . HYVÄ OSTOS . Diskantin kuppi näyttää alapuoleltaan tältä. . Sisältä paljastuu pehmusteilla hyvin suojattu elementtipari ja pienet palat kaksipuolista teippiä niiden kiinnitykseen. Saksalainen elektroniikkainsinööri Oskar Heil patentoi ensimmäiset tällä tekniikalla valmistetut kaiutinelementit jo 70-luvun alkupuoliskolla. . Mukana on pienet palat kaksipuolista teippiä kiinnitystä varten. Ilmeisesti se mukana tullut teipinpala siis onkin valmistajan mielestä ainoa tapa kiinnitykseen... Toiset arvostavat elementtien rasittamatonta soundia, osa kritisoi alemman diskanttialueen liiallista kirkkautta ja ylemmän vaimeutta. Air Motion Transformer AMT eli Air Motion Transformer ei ole kaiuttimen toimintaperiaatteena mikään aivan uunituore keksintö
Vaativampi hifisti jäänee kaipaamaan lisää sävyjä ja heleyttä korkeimmalle alueelle. Pitää mitata näiden vasteet, korvakuulolta tuntuu ettei elementtien toisto kanna mahdottoman korkealle. Nightwishiakin voi soitella täysillä ilman että diskanttipää käy kimppuun. Kaiuttimien säädöt tehtiin aktiivisesti soittimen signaaliprosessorilla. Diskantit antavat yläkeskialueelle apuja yllättävänkin hyvin, vaikka valmistaja lupailee toistoalueen käyttökelpoiseksi alarajataajuudeksi 4,5 kilohertsiä. Diskanttien soundi on kylläkin vähän ”yksinuottisen” tuntuinen, sävyjä ja säihkettä saisi olla enemmän, paljonkin enemmän. ta kiinni millaista soundia se tarjoaa, mutta tietyt yleispiirteet näissäkin ovat melkein aina mukana. jaolla. Impedanssi on autokaiuttimille normaali 4 ohmia. Diskanttipää ei kyllä ole kovinkaan heleä, mutta se on muuten harvinaisen rasittamaton. TEKNISET TIEDOT • Suositushinta 79 euroa • Maahantuoja Hifikulma • Puhelin 03-4355150 • Internetissä www.hifikulma.fi • Tehonkesto 15 W RMS • Herkkyys 90 dB / 2,83 V / 1 m • Impedanssi 4 ohm. Tämä on tosin vähän outoa, sillä yksi valmistajan "myyntiargumenteistahan" juuri on poikkeuksellisen korkealle yltävä toisto... Arvosana kuuntelusta: 7+ Plussat ja miinukset kuuntelusta: + Poikkeuksellisen rasittamaton yleissoundi + Hinta-/laatusuhde on diskanteiksi ok tasoa Ylemmän diskanttialueen heleys ja sävyt puutteelliset. Rasittamattomuudesta plussaa, sävyttömyydestä miinusta. Daytonin elementtien käyttökelpoiseksi toistoalueeksi kerrotaan 4,5 kilohertsistä ylöspäin. Annan näille edullisen hintansa ansiosta "Hyvä Ostos" maininnan, tosin pienen varauksen kera. Mitattu vaste vaikuttaa täysin normaalilta, mutta kuuntelussa ylin diskantti on ihmeen vaimea ja sävytön. Nämä elementit kun antavat aikalailla anteeksi ja soundi ei käy kovinkaan herkästi rasittavaksi. 2,5 kHz) ylempää keskialuetta lainkaan samalla tavalla kuin kookkaammat kalottidiskantit ja toistokaistan alapää leikkaantuu paljon jyrkemmin pois, mutta myöskään keskiäänisiltä ei vaadita mitään varsinaisia laajakaistaominaisuuksia, kuten alkuun vähän ounastelin. "lauluautosettiin", jolla halutaan soitella esimerkiksi ysäriteknoa, rokkia ja metallia. Pelkästään kuuntelemalla olisin veikannut että korkeimmat taajuudet laskevat aikaisemmin ja myös jyrkemmin. Korkeimmat helähdykset toistuvan vähän vaimeahkosti. 90 A uto S ound 90 A uto S ound KOKEILUSSA . Soundissa on hitusen verran jotain ylimääräistä "metallisuutta". Kuunteluarvio Testasin diskantteja tutussa testiautossani, eli vuosimallin 2003 Renault Cliossa. 2-tie setillä stereokuva on tarkka ja äänikenttä mukavan ylhäällä, huomioiden että keskiääniset sijaitsevat ovien alalaidoissa. Hintaisekseen silti ihan suositeltavat, kun valitaan oikea käyttötarkoitus. Tokikaan nämä elementit eivät toista matalammalla jaolla (esim. Nostin ennen kuuntelua keskarin alipäästön varoiksi neljään kilohertsiin (normaalisti tässä setissä se voi olla käytetyistä diskanteista riippuen jonkin verran alempana), mutta 3,2 kHz toimisi myös. Toisaalta nämä eivät kyllä aiheuta minkään sortin kuunteluväsymystä. Diskantin kalvon suojana on neljä kappaletta muovista poikkirimaa. Mittasin testisetin vasteen kuuntelusäädöillä kuljettajan paikalta, niin että mittausmikrofoni oli kuskin pään kohdalla. Vähän kaksipiippuinen fiilis jää. Diskanttien sijainti kuuntelutestissä oli kojelaudan kulmissa kuuntelijaa kohti suunnattuina. Kuuntelussa käytin testilevynä pääasiassa AutoSoundin tuttua testikokoelmaa, jonka kappalelistan löydät nettisivujemme keskustelufoorumin "Nettijulkaisut" -osiosta (ylin kiinnitetty julkaisu). Kuustosella kokonaisuus on silti mukavan kuunneltava. Ei voi kyllä toistoa tällä kappaleella kehua kaikkein luonnollisimmaksi. Elementit on vieläpä suunnattu tarkasti kuuntelijaa kohden. Elementtien herkkyydeksi kerrotaan 90 dB (2,83 V / 1 m) ja RMS tehonkestoksi 15 wattia. Rammstein ja lisää volaa. . No, mennään kuitenkin 4 kilohertsillä ja 12 dB leikkauksella. Tavaratilassa oli 10" kokoinen subbari ja sille oma monopäätteensä. Diskanttipää ei hyppää silmille tai muutenkaan se ei tunnu luukuttamista rajoittavalta tekijältä. Brucella haettiin vähän alkufiiliksiä, ja laulajan soundi on varsin luonnollinen. Tällä kertaa koko on saatu pidettyä erittäin kompaktina. Juniorilla ei mitään suurempia negaatioita ainakaan osu korviin. Siinä oleellisimmat speksit. Toiston luvataan yltävän suoraan edestä mitattuna -6 dB tasolla lähemmäs 30 kilohertsiin saakka. Cosmic Hipolla rumpalin peltien helistelyistä jää aika paljon pois, joskaan ei nämä silti mitkään aivan matatkaan ole. Settiin kuului Alpinen DSP-soitin, laadukas 4-kanavainen vahvistin etupäälle ja diskanttien kavereina etuoviin asennetut 6,5" midbassot. • Toistoalue 4,5 kHz 25 kHz • Rakenne Air Motion Transformer • Liittimet Kiinteät 540 mm pitkät kaiutinjohdot • Ulkohalkaisija 46,7 mm (maksimi) • Korkeus 26,5 mm (maksimi) • Paino 140 grammaa . Voisin kuvitella että nämä olisivat täydelliset diskantit sellaiseen ns. Itse diskantit ajetaan 5 kHz ylöspäin 12 dB okt. Laskostetut nauhadiskantit ovat monesti jonkin verran kalotteja kookkaammat
A uto S ound 91 A uto S ound 91 KOKEILUSSA
Hmm, no tämä asia tullaan testaamaan myöhemmin. ELEMENTTI NÄYTTÄÄ TODELLA JÄREÄLTÄ JA ULKONÄKÖ VIITTAA SUURIIN ÄÄNENPAINEVAROIHIN, MUTTA KUULEMAN MUKAAN NÄIDEN PITÄISI MYÖS SOIDA VARSIN MUKAVASTI. Halkaisijaltaan malliston suurin elementti UM18-22 kustantaa 599 euroa. Oikeasti en muista olenko koskaan törmännyt näin jämerästi piuhaan puristuviin liittimiin. . NO KOKEILLAANPAS... Kaiutinkaapeleille olevat jousikuormitteiset painoliittimet edustavat melko lailla parasta olemassa olevaa laatutasoa. Mistään aivan edullisesta tuotesarjasta ei siis ole kyse, mutta toisaalta elementtien ulkoinen habitus on sangen vakuuttava ja ennen kaikkea kokomusta lookki on supertyylikäs. Kaiuttimen kartio on valmistettu hunajakennorakenteella ja siinä on lasikuituinen pinnoite. Yläripustus on kooltaan luokkaa "moponrengas" ja se on valmistettu kumista. Myös yläripari on yllättävänkin järeää tekoa ja sallii takuulla todella pitkän liikeradan, mikäli elementin muut osat eivät sitä rajoita. Kuunteluarvio Testasin subbarin tutussa testiautossani, eli vuosimallin 2003 Renault Cliossa. Kontaktista tulee näiden kanssa takuulla pitävä. Upotussyvyys ei ole järeälle 10" bassolle mitenkään överipaljoa, 145 milliä. Yksi asia näissä kuitenkin vähän tavallaan "häiritsee". Puhekelan koko antaa viitteitä soundipuolen tärkeydestä prioriteeteissa, sillä 2,5" kelalla saadaan monesti äänenlaadun osalta erottelevampi lopputulos kuin halkaisijaltaan suuremmilla, jotka toki kestävät sitten taas enemmän tehoa. Näiden sisällä liikkuu yllättävästi kolmituumaisen sijaan 2,5-tuumainen kuparinen 2 + 2 ohminen tuplapuhekela, jolle on elementin pohjassa reilun kokoinen jäähdytysreikä. Subbarielementti oli asennettuna maahantuojan toimittamaan erittäin tukevarakenteiseen suljettuun koteloon, jonka brutto. Olisin veikannut että vaaka pärähtää heittämällä 10 kilon paremmalle puolelle, mutta jäätiin kuitenkin "vain" yhdeksään. Näyttää hintaiseltaan tuotteelta, eli ainakin tässä suhteessa homma on kunnossa ja rahalle saadaan sen verran vastinetta kuin pitääkin. . Ajanee asiansa. Onkos nämä sittenkin jotain painebassoja. Tämä testiin saamani kymppituumainen on sarjan toisiksi pienin ja suositushintaa sillä on 319 euroa. A UTO S OUND Teksti ja kuvat: Janne Soilakari DAYTON AUDIO 10" ULTIMAX UM10-22 SUBWOOFERI DAYTON AUDION KYMPPITUUMAISEN UM10?22 SUBWOOFERELEMENTIN LUVATAAN SOVELTUVAN SEKÄ AUTOETTÄ KOTIKÄYTTÖÖN. Liittimiltä puhekelalle lähtevät johdinlangat sukeltelevat kenties hieman normaalia pehmeämmän alaripustuksen eli spiderin läpi. KarSUOSITTELEMME . Settiin kuului Alpinen DSP-soitin, 2-tie etupää, sekä subbarin ohjaamiseen DLS:n A6 monopääte, joka ohjasi UM1022:sta neljän ohmin kuormaan kytkettynä. . Elementin runko on alumiinia ja se on malliltaan sellainen, että kaiutin pääsee hengittämään alaspäin melkoisen esteettömästi. Ulkonäkö viittaa erittäin vahvasti äänenpaineen suuntaan, vaikka elementtien pitäisi kuitenkin olla puhtaasti soundielementtejä. Kaikki liimaukset tuntuisi olevan tehty asiallisesti ja asiallisilla materiaaleilla, myöskään mitään roiskeita ei juurikaan erotu. Magneetti on valmistettu ferriitistä ja halkaisijaltaan 158-millisiä kiekkoja on päällekkäin kaksi kappaletta. Kaiutinkaapelille varatut painoliittimet ovat puristusvoimaltaan kenties parhaat joihin olen törmännyt.. 92 A uto S ound 92 A uto S ound KOKEILUSSA U M10-22 kuuluu amerikkalaisen Dayton Audion Ultimax-elementtiperheeseen, jossa on subbareita 8-tuumaisesta aina 18-tuumaiseen saakka. Vaihtoehtona olisi ollut myös yhden ohmin kuorma, jolloin tehoa olisi saatu nyt käytössä olleen noin 500 watin sijaan kilowatti, mutta 4 ohmilla soundi on selkeästi parempi. Liittimiin sopii sisälle ainakin neljäneliömillinen touvi, joka riittänee aika monelle. ALIMPAAN KERROKSEEN SAAKKA! tio tuntuu aika paksulta ja melkoisen raskaaltakin, se on myös koputtelemalla kova kuin kivi. Työnlaadun suhteen subbari on hyvää perustasoa. Toki sitä painoa on siinäkin yhdelle kymppituumaiselle. Mikään maailman joustavinta mallia oleva spideri tämä ei todellakaan ole, mutta ei sentään ihan korppuakaan. . Sopivasti järeä Elementtiä käännellessä tulee fi ilis, että tämä painaa aika hemmetin paljon. Mitään virtakaapelia näihin ei kuitenkaan tarvitse sovittaa
Toccatalla kaikkein alin nuotti jää muita vaimeammaksi, loput tulevat kohtalaisen lineaarisesti. Rakenne on harkittu ja viimeistely mallikasta. Korkeammalla ja/tai loivemmalla jaolla ääneen tuli mukaan kumua. Mutta 40 hertsin jaolla homma pelitti ok, joten kuunteluarvio on tehty sillä. Kaveriksi kannattaa hankkia tehokas ja hyvän vaimennuskertoimen omaava vahvistin (tehoa voisi olla reservissä reilusti enemmänkin kuin mitä nyt oli). Se Toccatan matalinkin nimittäin tuntuu, ei jää vain plörinäksi ja lerpatukseksi. eksikotelo n. . Testisetissäni parhaiten toimi matalahko 40 Hz / 24 dB jako. Heti alkuun pitää mainita, että tämä elementti vaatii melko pitkän sisäänajon, ennen kuin äänenlaatu alkaa olla uomissaan. Tämä on ehdottomasti SUB-BASSO, joka vaatii mukaan sellaiset midbassot, joissa on oikeasti voimaa alkaen ainakin 50-60 hertsin alueelta ylöspäin. Matalamman alueen sävykkyys ja erottelu ovat kenties tämän elementin parhaat puolet, ainakin tässä kyseisessä kotelossa. Kovin herkkä tämä ei kyllä tässä kotelossa ole, refl eksissä tilanne voi toki muuttua hieman. Arvosana kuuntelusta: 9. Alban: Away From Home Milk Inc: Last Night a DJ Saved My Life Martin Garrix: Animals Nero: Guilt Flipsyde: Happy Birthday tilavuus oli 23,8 litraa. Elementti painaa "vain" 9 kiloa, joka toki sekin on melko reilusti kymppituumaiselle, mutta jämerä ulkonäkö voisi antaa uskoa enempäänkin. Metallicalla subbassopää ei aivan pysy reippaassa menossa mukana. Omalla tontillaan hoitelee hommansa oikeinkin vakuuttavasti. A uto S ound 93 A uto S ound 93 KOKEILUSSA TEKNISET TIEDOT • Suositushinta 319 euroa • Maahantuoja Hifi kulma • Puhelin 03-4355150 • Internetissä www.hifi kulma.fi ELEMENTIN TIEDOT • Tehonkesto 500 W RMS • Impedanssi 2 + 2 ohmia • Herkkyys 84,8 dB (2,83 V/1 m) • Puhekelan halk. Subbarin ääni integroituu todella hyvin yhteen laitteiston etupään kanssa, mitään suurempia kikkailuja ei tarvitse tehdä. 2,5" • Upotussyvyys 145 mm • Magneetin halk. Soundi on kuitenkin sen verran mainio, että se kestää soittaa hiukan reilummallakin tasolla. Aika yleispätevä toistin siitä huolimatta. Elementti toimitettiin testiin järeärakenteiseen, noin 20-litraiseen suljettuun koteloon asennettuna. 50 litraa, viritys 25 Hz • Suljettu kotelo n. . Ääni lähtee helpon tuntuisesti ja soundissa on hyvin sävyjä. Kotelo oli lisäksi täytetty vanulla. 18 litraa netto PARAMETRIT • Fs 26,9 Hz • Qts 0,49 • Vas 23,5 l • Xmax 19 mm KUUNTELUMATERIAALI Bruce Springsteen: Streets Of Philadelphia Mikko Kuustonen: Abrakadabra Jorma Kääriäinen ja Agents: Mä elän vieläkin Junior Wells: Sweet Sixteen Bela Fleck & The Flecktones: Flight of the Cosmic Hippo Rammstein: Heirate Mich Lynyrd Skynyrd: None of Us Is Free Lynyrd Skynyrd: Last Rebel Metallica: Dyers Eve Bass Mekanik: Toccata Janita: Sävyjä Nils Lofgren: Keith Don’t Go Young Jeezy: Put On Knife Party: Centipede Basstronics & Bass Mekanik: Bass I Love You Pendelum: Set Me On Fire Cheek: Timantit on ikuisia Cheek: Kuka muu muka Lord Est feat. Matalasta bassosta pitävälle laatutietoiselle harrastajalle tämä, ja kenties sarjan muutkin elementit, voisivat olla jonkinlaisia päiväunien kohteita. Tosin tuntuu että vieläkin pidempi sisäänajo muuttaisi soundia edelleen parempaan suuntaan ja toisi etenkin kaikkein alemmalle alueelle herkkyyttä ja vapautuneisuutta. Ulkonäöstä huolimatta luonne on selvästi enemmän hifi ä kuin SPL:ää, mutta soveltunee kumpaankin käyttötarkoitukseen. Elementin kera tilavuus on aika lähellä valmistajan suosittelemaa, ehkä pari litraa enemmän. Agentsilla subbari antaa etupäälle oikeanlaista tukea, muuttumatta liian paksuksi tai hallitsevaksi, vaikka tasoa on ehkä vähän reiluhkosti. Petri Nygård: Reggaerekka Dr. 236,7 mm • Kartion materiaali Nomex/lasikuitu hunajakennorakenne • Elementin paino 9,0 kg VALMISTAJAN KOTELOSUOSITUKSET • Re. Ei ole mikään yhden nuotin painelörisijä, kuten alkuun hiukan pelkäsin. Soitin subbaria sisään sekä kiinni kotelossa että kokonaan ilman koteloa ainakin 50 tuntia, joka paransi soundi huomattavasti. Erottelu on selkeäpiirteinen ja esimerkiksi Mikko Kuustosen kappaleella basistin tekemisiä on vaivatonta seurata. Samaan aikaan sopivilla kappaleilla myös hiukan ylempi bassopotku iskee hyvällä voimalla, tosin tarkkuus pehmenee aika paljonkin kun aletaan lähestyä midbassoalueen alapäätä. Tämä kuitenkin tuntuisi toistavan todella matalaakin yllättävän hyvin, ehkä jakoa voisi vetää vieläkin alemmas, mikäli käytössä oleva jakosuodin sen sallii ja midbassoissa riittää varaa tulla vastaan. Saattaisi olla että tämä ominaisuus "miedontuisi" juurikin pidemmän käytön myötä. Yläripustus on mallia "moponrengas".. Rahalle saa vastinetta. Heti uutena soundi on aika ylävireinen ja kumea. . Young Jeezyn Put On pistää paikat värisemään! Matalaa bassoa tulee todella uskottavasti. Ollakseen puhtaasti soundielementti, Daytonin ulkoasu on aika SPLvivahteinen. Tällä tempulla voisi saada äskeisen suorituksen kauttaaltaan lineaarisemmaksi. 158 mm • Kokonaishalkaisija 273,5 mm • Asennusreiän halk
94 A uto S ound 94 A uto S ound TIETOA 94 94 94 A uto S ound A uto S ound A uto S ound
Myös paneelien kiinnitys diskanttien kera onnistuisi alkuperäisiä, varsin tukevia muovisia painonappeja käyttäen. Elementin sijainti kojelaudan päädyssä ei sinällään ole ongelma, mutta suuntaus sekä päällä oleva tiheä ritilä aiheuttavat ääneen todella pahoja värittymiä. Kuuntelijoihin suunnattuina elementtien toisto vääristyy mahdollisimman vähän, myös mahdollisuudet toimivaan stereokuvaan parantuvat. Diskanttien uudeksi sijoituspaikaksi valittiin ovien peilikolmiot. Kohdeautona toimivan Renault Clion alkuperäiset diskanttipaikat ovat kojelaudan kulmissa. T ässä numerossa testasimme Ground Zeron diskanttielementtejä. Pienikokoisiin muovipaneeleihin olisi suhteellisen helppoa ja nopeaa toteuttaa viimeistellyt, kuuntelijoihin suunnatut kaiutinpaikat. A uto S ound A uto S ound A uto S ound 95 95 95 Teksti ja kuvat: Janne Soilakari MUOTOON VENYTETYN KAIUTINKANKAAN JA LASIKUITUTÖISSÄ KÄYTETTÄVÄN POLYESTERIHARTSIN AVULLA VOIDAAN MELKO HELPOSTI VALMISTAA ERILAISIA SULAVALINJAISIA KAIUTINJA VERHOILUPANEELEITA. HELPPO DISKANTTIASENNUS PEILIKOLMIOIHIN! 2. 15 mm vaneria Pala kaiutinkangasta (tai muuta tukevaa sekä joustavaa kangasta) Polyesterihartsia ja kovetetta Purkkipakkelia ja spray-pakkelia Lasta pakkelin levittämiseen Halpoja maalipensseleitä Muutamia eri karkeuksisia hiekkapaperiarkke ja (60, 80, 120, 240 ja 400) Kontaktiliimaa Neula ja lankaa Työkalut: Kuviosaha (pistosaha) Mattoveitsi ja puukko Porakone 1. Yhtä tärkeää kuin itse elementit, on niiden tukeva asennus ja oikeanlainen suuntaaminen. Tässä uudelleenlämmitellyssä reseptissä käymme vaihe vaiheelta läpi diskanttien peilikolmioasennuksen, joka on projektina sen verran helppo, että siitä selviää kevyesti yhden viikonlopun aikana. Tarvikkeet: Pieni pala n. A uto S ound 95 A uto S ound 95 TEE-SE-ITSE 1. Itse elementti sijaitsee suhteellisen syvällä tiheän suojaritilän alla, suoraan tuulilasiin suunnattuna. TÄSSÄ RESEPTI MITEN PEILIKOLMIOIHIN LOIHDITAAN PAIKAT DISKANTTIELEMENTEILLE YHDEN VIIKONLOPUN PROJEKTINA. 95 A uto S ound
8. Loppupyöristelyyn sopii 60-80-karkeuksinen hiekkapaperi. Johtoliitäntä onnistuu elementin takaa lähtevien kiinteiden kaiutinkaapelien avulla, eli liittimillekään ei tarvitse varata tilaa. Ne ovat valmiiksi tukevissa alumiinisissa uppoasennuskupeissa, joiden pohjassa on kunnollinen kierre takaapäin tulevaa kiinnityspulttia varten. Auton edellinen omistaja tai autoliike oli kuorruttanut peilikolmioiden muovit reilulla kerroksella silikonia, joka piti heti kättelyssä yrittää poistaa asetonia apuna käyttäen. Pääasia että vanerirengas on oikeassa asennossa ja tukevasti paikoillaan. 7. Seuraavana työvaiheena oli asennusrenkaiden sahaaminen käsikäyttöisellä kuviosahalla (ns. Renkaiden ulkohalkaisija on tässä tapauksessa millin tai pari diskanttien maksimihalkaisijaa suurempi. Kuvasta paljastuu tässä projektissa käytetyt mitat. Käytännössä tämä tarkoittaa vasemmalle puolelle selvästi oikeaa jyrkempää suuntausta. Tunnustelemalla sieltä täältä löydettiin kuitenkin kohdat, joista paneeli on kiinni ja näin ollen joustaa vähiten. Sitten vaneririnkuloiden ja muovikolmioiden kanssa takaisin autolle, mukaan otettiin myös muutama ohut puutikku, terävä puukko sekä kontaktiliimaa. Mikäli haluaa paneeleihinsa vähän erilaista muotoilua, voi asennusrinkuloista tehdä muunkin malliset kuin täysin pyöreät. 4. Tämän jälkeen osat karhennettiin huolellisesti karkealla hiekkapaperilla ja pestiin vielä kertaalleen asetonilla. Jos kiinnitysnappien tarkkoja paikkoja ei tiedä, homma on aluksi hieman hakuammuntaa. Suuntausten hakeminen kuuntelemalla olisi toki paljon enemmän pro-meininkiä, mutta nyt oli hieman kiire, eikä silmämääräiselläkään suuntauksella välttämättä ihan metsään mennä. Meisselin pää oli teipattu, jottei se tekisi jälkiä näkyviin pintoihin. Kun ylimmän sai irti, lähtivät kaksi alinta jo paljon helpommin. Paneeleihin liimattiin tavallisen kaksikomponenttisen polyesteripakkelin avulla pari ”tukipuuta” lisää. Ulkonäkö saa olla kuvan mukaisesti hieman ronski, koska kaikki kuvassa näkyvä jää seuraavassa työvaiheessa asennettavan kaiutinkankaan alle piiloon. PERJANTAI-ILTA.. Peilikolmioiden muovipaneelit irrotettiin varovasti talttapäisen ruuvimeisselin avulla. Kun suuntaus oli selvillä ja liima kuivahtanut, niin paneelit irrotettiin varovasti ja ne kiikutettiin takaisin sisälle. Renkaat suunnattiin oikeisiin asentoihin tikunpätkien ja liiman avulla. Oikea suuntaus kannattaakin käydä vielä pakkelin jämähdettyä tarkastamassa autossa. 5. Renkaiden viiden millin seinämävahvuus alkoi olla sahaamisen onnistumisen osalta lähellä minimiä. Kannattaa käyttää melko pienihampaista terää ja malttia. Diskanttien malli on hyvin perinteinen ja esimerkiksi kaikki tämän numeron diskanttitestin elementit soveltuvat vastaavanlaiseen asennukseen. Jos asennuksen ulkonäöstä halutaan symmetrisempi, niin suuntaaminen etupenkkien väliin on myös ihan asiallinen vaihtoehto. Elementit eivät ole mahdottoman kookkaat varsinkaan asennussyvyytensä osalta. pistosaha) 15 millin koivuvanerista. Projektissa käytettävät Macromin MOS.26 diskantit ovat tämän asennustavan kannalta sangen otolliset. 96 A uto S ound 3. 6. Silikoni on parempi saada kauttaaltaan pois, mikäli haluaa että hartsi sekä pakkelit tarttuvat muoveihin. Lähtökohtaisesti kummankin puolen elementit pyritään suuntaamaan suurin piirtein kuljettajan niskatuen kohdalle, aavistuksen yläviistoon osoittaen
Parempaakin tavaraa markkinoilta löytyy, mutta tämä jäi käteen paikallisesta rautakaupasta, ja ajoi kyllä asiansa. 11. Pakkeli ei maalin tavoin lähde kovinkaan herkästi valumaan, mutta sekin onnistuu jos sitä suihkutetaan liian läheltä ja/tai liian pitkään yhteen paikkaan. Huom! Hartsihöyryjen hengittely ei ole terveellistä, huolehdi siis työtilan ilmanvaihdosta, tai tee homma ulkona jos vain mahdollista (ja nosta sen jälkeen osat sisälle lämpimään kuivumaan). Liiallista voimankäyttöä kannattaa myös välttää, ettei alla oleva pakkelikiinnitys petä. Parempaakin tavaraa markkinoilta löytyy, mutta tämä 15. Kiinnitys tapahtui paneelin takaa neulaa ja lankaa käyttäen. Pääasia että pinnat eivät aaltoile eikä niissä ole mitään suurempia koloja. Kun molemmat paneelit olivat varmasti kauttaaltaan läpimärkiä, jätettiin ne kuivumaan seuraavaan päivään saakka. Suuntaus on nähtävästi jossain välissä kääntynyt hivenen enemmän keskelle päin mitä oli ajatuksena (ilmeisesti hartsi on vääntänyt kovettuessaan), muttei niin paljoa että haittaisi lopputulosta. 10. Kun kankaat ovat paikoillaan, sekoitetaan pieni määrä hieman tavallista tuhdimmalla kovetesuhteella tehtyä hartsia (itse käytin noin 5 prosentin suhdetta). 12. LAUANTAI. Käännellään joka suuntaan että leviää tasaisesti ja annetaan kuivua taas pari tuntia. 13. Valumia kannattaa varoa, sillä ne lisäävät kuivumisaikaa reippaasti sekä hankaloittavat hiomista. Seuraavaksi paneelien pintaan sivellään muotojen viimeistelyä varten purkkipakkelia, tässä tapauksessa merkiltään Dinitrol Supersoft 2K 6010. Tässä työvaiheessa ei kiireillä, sillä paneelien muoto ja viimeistelyn helppous ovat täysin kiinni siitä, miten huolellisesti ja rypyttömästi kankaan pingottaa paikoilleen. Kangas siveltiin kauttaaltaan läpimäräksi maalipensselin avulla. Pakkelin kuivahdettua paneelit hiotaan sileiksi karkeahkolla 80-120 hiekkapaperilla. Tämän jälkeen ylimääräiset kankaat voidaan veistellä pois myös paneelin alta. Paneelit jätettiin jälleen kuivumaan yön yli, kun pinta näytti joka kohdasta virheettömältä.. Muoto on jo aika hyvin kohdallaan ja mallin puolesta istuu hyvin kojelaudan sivuun. Tämän etu moniin muihin kankaisiin verrattuna on siinä, että se joustaa sopivasti, muttei muuta juurikaan muotoaan kastuttuaan. Seuraavaksi paneelien pintaan sivellään muotojen viimeistelyä varten purkkipakkelia, tässä tapauksessa merkiltään Dinitrol Supersoft 2K 6010. Seuraavaksi paneelien päälle pingotettiin noin 30 x 30 sentin palat kotikaiuttimien suojaverkoissa käytettävää akustiikkakangasta (tällaista myydään useissa autohi. Kannattaa olla erityisen huolellinen paneelin reunojen kohdalla, ja levittää hartsia niin että sitä on paneelin alle saakka. Tässä projektissa käytimme Motipin pakkelia, Hagmansin vastaava olisi kuivumisajaltaan ja hiottavuudeltaan parempaa, muttei sitä ollut nyt saatavilla. 14. Spray-pakkelia suihkuteltiin osien päälle neljä perusteellista kerrosta, kerrosten välillä annettiin kuivahtaa kymmenisen minuuttia. Seuraavana työvaiheena on osien päällystys spray-pakkelilla, joka sitten peittää edellä mainitut naarmut ja muut ennen maalausta. Seuraavaksi oli jälleen vuorossa koesovitus autoon. 16. Hartsin kovetuttua paneeli on jo sellaisenaan kohtalaisen tukeva, mutta mattopuukolla auki leikatusta diskantin kiinnitysaukosta kaadettiin varmuudeksi paneelin sisään vielä pieni annos hartsia ja hieman silputtua lasikuitumattoa (pelkkä hartsikin riittää). Naarmut ja pienet ”huokoset” eivät tässä vaiheessa haittaa, niitä saa jäädä. liikkeissä)
Tässä kohtaa jokainen voi valita itse haluamansa pinnan, hyvältä näyttävä lopputulos voitaisiin saavuttaa myös maalaamalla paneelit auton väriin ja vetäisemällä päälle vielä muutama kerros kirkasta lakkaa. Mikäli edellinen työvaihe onnistui, tässä kohtaa ei pitäisi enää tarvita mitään järjetöntä jynssäämistä. Maalin annettiin kuivahtaa 5-6 tuntia, ja paneelit olivat vielä sunnuntaiiltana asennusvalmiina. 98 A uto S ound 98 A uto S ound TEE-SE-ITSE 17. SUNNUNTAI.. Tällä kertaa päädyttiin kuitenkin hillitympään ratkaisuun. 18. Vielä ennen maalausta kaiutinaukon keskelle porattiin reikä diskantin M4 kiinnityspultille, sekä sen viereen vähän isompi reikä kaiutinjohdolle (kuva paneelin takaa). Paneelien maalaukseen käytettiin Motipin mattamustaa spray-maalia. Spray-pakkeloinnin jälkeen paneelit hiottiin 240 ja 400 hiomapapereilla. Vielä ennen maalausta kaiutinaukon keskelle porattiin reikä diskantin M4 kiinnityspultille, sekä sen viereen vähän isompi reikä kaiutinjohdolle (kuva paneelin takaa). Paneelien maalaukseen käytettiin Motipin mattamustaa spray-maalia. Mikäli edellinen työvaihe onnistui, tässä kohtaa ei pitäisi enää tarvita mitään järjetöntä jynssäämistä. Tässä kohtaa jokainen voi valita itse haluamansa pinnan, hyvältä näyttävä lopputulos voitaisiin saavuttaa myös maalaamalla paneelit auton väriin ja vetäisemällä päälle vielä muutama kerros kirkasta lakkaa. Spray-pakkeloinnin jälkeen paneelit hiottiin 240 ja 400 hiomapapereilla. Tällä kertaa päädyttiin kuitenkin hillitympään ratkaisuun. Maalin annettiin kuivahtaa 5-6 tuntia, ja paneelit olivat vielä sunnuntaiiltana asennusvalmiina
A uto S ound 99
TÄLLÄ KERTAA EPÄMUKAVUUSALUEELLE USKALTAUTUI JUHO RINTA-AHO, JONKA AUTOPROJEKTI EI AINA OLE OLLUT FANFAAREJA SEKÄ MOTIVAATION PARASTA TUKEA. Juho on kilpaillut muutamia vuosia ja suurimmaksi osaksi kilpailut eivät ole sujuneet ja kehitys ei ainakaan tuomareiden mielestä ole mennyt positiiviseen suuntaan. TILANNE VOI JOPA MENNÄ SELLAISEKSI, ETTÄ MOTIVAATIO KOKO HARRASTUSTA KOHTAAN ALKAA KÄRSIMÄÄN JA TÄLLÖIN MUIDEN APUA OLISI HYVÄ SAADA, JOTTA SAATAISIIN SEURAAVA ”VAIHDE” SISÄÄN. Teksti, kuvat ja mittaukset: Mika Koponen. Toisaalta keskiäänten ympärillä oleva pehmeä matto varmasti myös vaimensi rajusti keskiäänten yläpään toistoa. Keskiäänten asennus vaikuttaa ensivilkaisulta melkoiselta kyhäelmältä, jota on sitten peitelty pehmeällä vaimennusmatolla, mutta vaimennusmaton käyttö on perusteltua ja testattua, lisäksi vaimennuksia löytyi mm. Laitteisto BMW:n laitteisto on kuten projektin nimikin jo antaa viitteitä, Ground Zeron kaiuttimilla ja vahvistimilla toteutettu ja signaalikaapeleina on todella laadukkaita Tchernov Cablen tuotteita, unohtamatta signaalin alkupäästä löytyvää Alpinen 1-DIN näyttösoitinta, joka siirtää äänen valokaapelia pitkin CDlevyjen kuuntelussa Helixin prosessorille. MIKSEI SE TOIMI. Todellisuudessa midbassot ovat oldschoolisti kick-paneeleissa ja vieläpä Juhon itse sorvaamissa järeissä metallisissa renkaissa, jotka on lattaraudoilla hitsattu kiinni auton koriin. Milloin ei tule bassoa tahi midbassoa ja kun asiaa korjataan, niin ei vieläkään kelpaa. Toki harjoittelu auttaa, mutta ei lähelläkään niin paljoa kuin ajomatkat, jolloin olin oppivana osapuolena Graditechin Sauli Liitiäisen tietämyksestä. TARKASTUKSESSA JUHO RINTA-AHON PROJEKTI BMW GOES GROUND ZERO OMAN AUTON RAKENTAMINEN SEKÄ SÄÄTÄMINEN ON VALTAVA, MUTTA MYÖS PALKITSEVA URAKKA. Keskiäänille valmistetut paikat ovat todella lähellä kojelaudan nurkkaa sekä tuulilasi on hyvin lähellä, jopa niin, että elementtejä ei saa irti kojelautaa irrottamatta. Ja todenneen saman, että saundi rauhoittui sekä stereokuvan paikat osuivat huomattavasti paremmin paikoilleen. ENTÄS JOS KUITENKIN ALKAA TUNTUMAAN, ETTEI HOMMA ETENE, EIKÄ TULOS PALKITSE. Oli todella jännä huomata Juhon tehneen täsmälleen saman korjausliikkeen, jossa pehmeää vaimennusmattoa on liimattu A-pilareihin lähes koko korkeudelta noin neljä senttiä leveänä. Ai miten se tuomarointi auttoi. Midbassojen asennuksille on tehty auton omista muoveista sekä puusta valmistetut paneelit, jotka on verhoiltu harmaalla huovalla. Ensivilkaisulla laitteisto on hyvinkin tyypillinen hieman edistyneemmälle rakentajalle, koska keskiäänet ovat asennettu lasikuidun sekä puun avulla kojelaudan nurkkiin, diskantit on nostettu ylemmäs A-pilareissa, midbassot on rakennettu asiallisesti oviin, refleksikoteloitu subbasso on vahvistimien sekä prosessorin kera auton takakontissa paneeleilla peitettynä sekä paneeleiden alla on myös väriä vaihtava valaistus. MUTTA huti tuli, midbassoille on tosiaan tehty paikat tyylikkäästi oviin erikoisritilöineen, mutta ne on peruja edellisestä laitteiston kokoonpanosta. Hienoa, että akustointi on ollut ratkaisu ennen rajua taajuuskorjaimen käyttöä, koska akustiikan ongelmia itsekin olen alkanut enemmän ja enemmän oppimaan. Sarjan jokaisessa jaksossa on käsittelyssä erilainen laitteisto tai asennuksen osa-alue, jonka hyviin ja huonoihin puoliin käydään käsiksi yli 20 vuoden rautaisella kokemuksella. 100 A uto S ound K esän mittaan allekirjoittanut on kokenut monta ahaa-elämystä ja saanut hyvää oppia akustiikasta niinkin yksinkertaisella tavalla kuin käymällä tuomaroimassa parissa kisassa. Ja tapahtumissa tuli säädettyä muutamaa autoa, Laineen Mikon kanssa kesän mittaan onkin ollut monen monta ”säätösessiota” ja paljon on oppia tullut. Idea midbassojen asentamisesta kick-paneliin oli tullut Hietaharjun Tompalta, jolla on kokemuksia vastaavasta asennustavasta samassa automerkissä. Istuvat mainiosti paikoilleen, eivätkä edes yllättäen vaikuta pahasti rajoittavan matkustusmukavuutta. Meillä oli tarkoitus käydä kiinni tähän autoon jo kesällä, mutta aikataulut eivät aina vain oikein ole helppoja sovittaa yksiin, ja haluankin painottaa, että tällä kertaa kyse oli allekirjoittaneen muista projekteista, ei Juhosta. Tämänkertainen ”kohteemme” on myös Facebookista löytyvä, auton rakennussekä kilpailureissujen muodossa julkaistava BMW Goes Ground Zero -projekti, jonka kapellimestarina toimii Juho Rinta-aho. Tämä siis saattaa olla jopa jollain tasolla sellainen yleispätevä vinkki kokeiltavaksi tämän tyyppisen asennuksen mukanaan tuomaan haasteeseen. Juho oli havainnut saman, kuin mitä itsekin tänä kesänä, että tämän tyyppisessä asennuksessa vaihetoisto on hyvin sekava, eli stereokuvan paikat pomppivat aivan miten sattuvat, eikä viivesäätöjä tunnu saavan toimimaan millään. "Miksei se toimi" on AutoSoundin uusi paljon toivottu juttusarja, jossa avustajamme Mika Koponen sekä vaihtuva nippu muita lehdestämme ja autohifipiireistä tut tuja hahmoja pureutuu tiukalla ot teella ja kaunistelematta erilaisiin hifiautojen ongelmiin. B-pilarista tasoittamaan diskantin käytöstä. Tässä sarjassa sanotaan ääneen ne asiat, joita ei aina ole niin mukavaa kuulla, mutta jotka pitää kuitenkin nostaa pöydälle, jotta kehitystä voisi tapahtua. Ja ne paikat on tehty ihan kunnolla puusta sekä lasikuidusta
Lisäksi taajuusalueen alapäässä on tyypillinen korostuma, tässä tapauksessa se vain on todella iso ja jo viidensadan hertsin kohdilla.. Mutta vaikutus ääneen ja ennen kaikkea viiveiden toimivuuteen on todella huomattava. Ja kun verrataan kahta kilohertsiä viidensadan hertsin kohtaan, eroa on jopa 10 desibeliä. Parannus ei kuitenkaan miellyttänyt ja elementtiparien keskinäisiä viiveitä säätäessäni kokeilin järjestelmää myös kaksitienä, jossa oli vain midbassot sekä diskantit edessä, mutta midbassojen saundi ei miellyttänyt, eikä stereokuvasta juurikaan voinut puhua, koska lähes kaikki ääni paikallistui alas midbasso-kaiuttimiin. . Suurin parannus laitteiston taajuusbalanssiin tuli poistamalla keskiääniltä alipäästö, annoin niiden toistaa niin ylös kuin pystyivät. Keskiäänen vasteessa on alkutilanteessa selkeästi nähtävissä kuuntelussa havaittu yläpään tukkoisuus, koska toisto lähes loppuu kahden kilohertsin kohdalla, vaikka jakotaajuus oli pari kilohertsiä ylempänä. Huomattavaa on, että edelleen vasteessa on valtaisa vaimentuma kahden kilohertsin kohdilla. Ihan ylimmät ovat aivan tukossa, ei heleyttä sitten yhtään. Kehityskohteet on siis tiedossa. Laitteiston kaikkien elementtien yhtäaikainen taajuusvaste paljastaa hyvin selkeästi miksi keskiäänialueen yläpäästä tuntui puuttuvan ilmaa. A uto S ound 101 . Oli todella positiivinen yllätys, kuinka rauhallinen toisto kuitenkin oli, odotin pahempaa piikitystä. Juho oli löytänyt myös diskantin rauhoittamiseen oleellisen vaimennuskohdan, joka yllättäen ei ole kovinkaan kaukana korvasta. Jakotaajuudet olivat oikein järkevät, varsinkin kun keskiäänen yläpää ei oikein toiminut, muuten olisin pitänyt keskiäänen ja diskantin välistä jakotaajuutta neljän kilohertsin tuntumassa turhan alhaisena. Ensipuraisut saundista Ensimmäinen vaikutelma on, että saundissa on voimaa, mutta keskiäänialueelta puuttuu reilusti ilmaa. . . . Lisäksi midbasson voiman kannalta oleellinen alue viidenkymmenen ja seitsemänkymmenen välillä on todella pahasti vaimentunut, verrattuna sadan hertsin kohtaan eroa on jälleen kymmenisen desibeliä. Oikean puolen keskiäänen taajuusvaste alipäästö poistettuna. Tähän on syynä tuulilasin läheisyys sekä runsas pehmeän vaimennusmateriaalin käyttö keskiäänen ympärillä. Omien kokeilujeni perusteella tuulilasi on tehokas imemään tuon alueen taajuuksia. Viiveitä Juho osaa selkeästi säätää, niissä oltiin yllättävän hyvällä mallilla, pientä sovittelun tarvetta ehkäpä parien keskinäisissä viiveissä, mutta yllättävän hyvällä mallilla. Huomaa A-pilarin mittainen vaimennusmatto, joka on kuuntelupaikalta lähes huomaamaton. On tässä paljon heikompiakin suorituksia tullut vastaan… Lähdin sitten hakemaan uusia säätöjä ja ensimmäisenä paneuduin keskiäänten yläpään toiston tukkoisuuteen. Taajuusvaste alkaa laskemaan selvästi 1,5 kilohertsin jälkeen, kahden kilohertsin kohdalla vaimentumaa on jo viitisen desibeliä. Kuvassa oikean puolen elementin vaste alkuperäisillä jakosuodatuksilla. Tämäkin on varsin järkeenkäypä ratkaisu. Itse en suosittelisi asennusta noin lähelle lasia, varsinkaan tallaisella suuntauksella. . Toisaalta tämä on varmasti poistanut suurimman osan ärsyttävistä ongelmista, koska toisto oli korvalle kuitenkin miellyttävä. Keskiäänialueen elementit ovat poikkeuksellisen lähellä tuulilasia sekä ihan kojelaudan nurkissa. Asennus saattaa näyttää nopealta kyhäelmältä, joka on peitelty pehmeällä vaimennusmatolla, mutta se ei ole sitä. Myös kanavatasapaino vaikutti mallikkaalta
Lila taajuusvaste on ennen muokkauksia ja jakosuotimet ohitettuna alkutilanne, ja vihreä millaiseksi vaste saatiin muokkauksien jälkeen. . Teimme vastaavat toimenpiteet myös kuljettajan puolelle, tosin tämä ei juurikaan vaikuttanut, joka tarkoittaa melko suurella varmuudella bitumiin jääneen johonkin kohtaan reipas aukko, joka edelleen mahdollistaa akustisen oikosulun.. Oikean puolen midbasson taajuusvaste ennen ja jälkeen korjausten jakosuotimet ja kaikki taajuuskorjaukset tehtynä. Midbassojen kanssa alkoi nopeasti usko loppumaan, sillä kuvien mukaan asennus oli toteutettu todella järeillä metallirenkailla ja elementit olivat jopa kahdeksantuumaiset, tosin mallia litteät, jotka on tarkoitettu uudempien BMW:n penkkien alle alkuperäisten bassojen korvaajiksi. Sitä läiskettä potkuun ei saanut, vaikka kuinka hain rajujakin korostuksia taajuuskorjaimella. Keskustelin Juhon kanssa tästä ja hän kertoi miten elementit oli asennettu ja kaikki vaikutti edelleen olevan kohdillaan. Nämä poistuivat nyt. Akustista oikosulkua lähdettiin torjumaan STP:n Bomb Aero-vaimennusmatolla, jota omaankin autooni olen laittanut ja jonka tiesin olevan jäykintä mahdollista ratkaisua tähän paikkaa. Kuljettajan puoleinen diskantti näyttää hyvin kuinka ylös ja lähelle diskanttia on tuotu, eikä sitä siltikään siitä juurikaan erota. 102 A uto S ound 102 A uto S ound TIETOA . Juho oli havainnut B-pilariin asennetun vaimennuksen rauhoittavan diskantin käytöstä, tämäkin varmasti pitää paikkansa, sillä lähelle sivuikkunaa asennettu diskantti saa varmasti ylimääräistä ”tukea” ikkunasta. . Ja mittari myös vahvisti tätä, koska taajuuskorjaukset eivät tuntuneet vaikuttavan juurikaan. . Sitä bassoa ei vain tule. Keskiäänen reunaheijastusten hallintaa pehmeällä matolla. . Diskantti on myös hyvin lähellä sivuikkunaa. Vanha ”kotelointi” poistettuna. Tasoero viidenkymmenen hertsin kohdalla on noin kolmetoista desibeliä ja tämän kyllä tuntee. Näistä minulla on nimenomaan siinä käytössä kokemusta, jonka mukaan niistä kyllä pitäisi toistua kivasti koko midbasso-alue, mutta nyt toisto loppui kuin seinään sadan hertsin kohdilla. Mutta koska artikkelisarjan idea sekä oma motivaationi on auttaa eteenpäin, vaikka se vaatisi iskujen ottamista, verta ja mustelmia, arpia ja… Siis ihan normaalia asennustyötä, jossa on miehet ja työkalut tiukilla… Koska olimme työpaikallani, käytössäni on erittäin monipuoliset työkalut ja aloitimme apukuljettajan puoleen paneelin, ritilän ja elementin irrotuksella. . . . . Se mitä elementin takaa paljastui, oli osaltaan järkytys, sillä kyseessä oli selkeä akustinen oikosulku, jossa elementin taakseen luoma ääni pääsee sotkeutumaan elementin etupuolella olevan kanssa, toki väärässä vaiheessa ja tämä kumoaa suurimman osan bassoista ja elementin kannalta tämä asennustapa ei sitä juurikaan kontrolloi, jolloin tilanne on vastaava kuin elementtiä pitäisi kädessään. Asennuskaulus on kyllä komea ja johtojen suojaus todella esimerkillinen. . Oikean puolen midbasson paikan bitumimatot paikoillaan ja laitoimme verhoiluhuovan takaisin pehmentämään elementin takana olevia pintoja. Tarkoituksena on tehdä tiivis kaulus, jossa midbasso hengittää auton rakenteisiin. Huomattavaa on, että bitumimatto poistaa resonansseja juurikin tällä alueella ja siksi myös ”syö” toistosta oleellista kohtaa. Juho oli valmistanut maskiverkolla kotelon pohjan ja aluksi se ei toiminut, ennen kuin lisäsi verhoiluhuopaa. Ja sitten tositoimiin Samalla kun keskiäänten kanssa hain säätöjä, kokeilin muutoksia jakotaajuuksiin, viiveisiin ja tarkastelin mittaamiani taajuusvasteita jo tehtyihin taajuuskorjauksiin, joita oli lähinnä midbassoilla
Perusteellista työtä paneeleiden alla, sillä vahvistimet ovat huonekaluputkesta sekä lattaraudasta valmistetussa hitsatussa räkissä, joka on poikkeuksellisesti myös samalla subbassokotelon kiinnitysalusta. Joten kytkimme takaisin johtoihin ja kokeilimme, jolloin elementti alkoi toimia. Harmillisesti ongelmat eivät tähän loppuneet, sillä vasemmalla puolella mittarinkaan mukaan muutosta ei juurikaan tullut ja kesken kuuntelun oikean puolen midbasso sitten mykistyi. Tätä hetken tutkimme ja kuulostelimme, totesimme, että emme oikein juuri voi muuta, koska kellokin etene kovaa vauhtia. Yllättäen se ei kuitenkaan ihan kaikella musiikilla löydy. Ja juuri kun alkoi vaikuttamaan että midbassojen asennusmuutos, sekä uudet säädöt jakotaajuuksien sekä jakojyrkkyyksien suhteen alkoivat mahdollistaa viiveiden toimimisen subbasson kanssa ja järjestelmään alkaa löytyä sitä oikeanlaista pohjaa, alkoi oikean puolen midbasso pitämään säröä ja hetkeä myöhemmin kuulosti kuin elementti olisi palanut. Ritilä ja paneeli takaisin paikoilleen, potkua on jälleen todella hyvin, voisi jopa alkaa suositella kahdeksantuumaista elementtiä midbassoksi, jotenkin vain sen isomman kartion pinta-alan ja reippaan tehon yhdistelmän pystyy aistimaan ja tuo toistoon helppoutta. Esimerkiksi sedanmallisissa BMW:n autoissa on yleensä varsin epä. A uto S ound 103 A uto S ound 103 TIETOA Kuuntelua ja säätöä Muokkauksien jälkeen oli vuorossa kuuntelua sekä säätöä. Kyseessä on siltikin melko kapeaa taajuusaluetta koskenut ongelma, mutta sen takia subbasso ei integroitunut etupäähän, eikä laitteistossa ollut tunnelmaa ja lämpöä. Keskiäänialueen piikki johtuu taasen keskiäänten läheisyydestä tuulilasiin sekä sielläkin taisi olla hieman akustista oikosulkua. Ja juurikin tämä oli se tämänkertainen ”miksei se toimi”havainto ja korjaus, joka vei järjestelmää eteenpäin. Säätäminen ja saundi eteni oikein mallikkaasti, yläpäähän saatiin kunnolla tilaa ja midbassoihin potkua sekä sävyjä, asia mihin Juho itsekin oli kiinnittänyt huomiota, että kaikki jutut basistista eivät erotu niin kuin ovimideillä. Toisaalta epämiellyttävä yllätys oli tämänkin takia puutteellinen midbassojen asennus, josta johtunut akustinen oikosulku haittasi toistoa voimakkaasti. Juhon tapauksessa alkuperäiset noin neljätuumaiset keskiääniset oli poistettu ja tämä tuntui toimivalta ratkaisulta. Näin kotelo ei pompi omiaan ja energia käytetään toistoon sekä tuntemuksiin, kuten pitääkin.. Loppuyhteenveto Oli mukavaa huomata, kuinka ennakkoluulottomasti Juho oli pehmeällä vaimennusmatolla vaimentanut auton akustiikan ja asennusten ongelmakohtia ja korvaani nämä tuntuivat toimivan juurikin oikein. Ero on dramaattinen, sillä nyt midbassoissa on potkua, jopa selvästi liikaa. lineaarinen subbasson toisto, jollei matalille taajuuksille ole tehty kunnolla kanavaa mistä hengittää matkustamon puolelle. Selkeästi akustiikka ja kuuntelupuoli oli todella hyvällä ymmärryksellä. Onneksi löysin ongelmakohtia ja pystyimme niihin ratkaisut löytämään, vaikkakaan kaikilta osin ei voi puhua kunnolla toteutetuista lopullisista ratkaisuista, vaan enemmänkin sellaisista, joilla päästään pureutumaan sinne missä vika on ja mihin suuntaan ratkaisuja pitäisi lähteä hakemaan. Viimeinen taajuusvastemittaus paljastaa midien ajoittaisen kuminan syyn siinä 120-130 hertsin tienoilla oleva piikki sen tekee. Tässä laitteistossa on useampikin kohta, joiden ei pitäisi oman näkemykseni ja kokemukseni mukaan toimia näin toteutettuna, mutta positiivisia yllätyksiä tuli useampikin. Midbasson ja subbasson välistä vasteessa nähtävästi on vaimentumaa, johon olettaisin löytyvän ratkaisua, kunhan midbassojen asennus saadaan tiiviimmäksi ja hengitys auton rakenteisiin vapaammin sekä sinne vielä vaimennusta. Mahdollisesti jokin roska jumitti elementin ja sitten aiheutti ylimääräisen äänen. Yksinkertaiset, mutta tyylikkäät paneelit, joissa on aukot vahvistimelle maskiverkolla ja vahvistimilla on väriä vaihtava valaistus. Juho laittoi viikkoa myöhemmin viestiä, oli vaihtanut elementin uuteen ja ongelmat olivat poistuneet. Kappale alkuun ja muut elementit mykistykselle, ongelmaa ei enää olekaan. Edellä mainitut yhdistettynä tukkoiseen yläpään toistoon teki alkutilanteesta melko haastavan ja pikkaisen jopa säikähdin, että mihinköhän tässä taas on tullut lupauduttua. Eikä yhtään ihme, sillä 70 hertsin alue nousi oikealla puolella neljätoista desibeliä, joka on todella merkittävä muutos. Koska matalatkin taajuudet tuntuivat hyvin, on syytä kohdistaa ajatukset siihen subbassokotelon kiinnitykseen kunnon räkillä auton runkoon. Diskanttialueella näkyvä piikki johtuu keskiäänten alipäästön poistosta, mutta ei mielestäni ollut toistossa kuultavissa. . Juho otti sen uudelleen irti ja emme siitä löytäneet mitään vikaa, patterilla testaten elementti toimi kuten pitääkin
Vaikka kyseessä ei ole isolla alueella oleva ongelma, kummasti se vain löytyy uudelleen ja uudelleen. Laulaja on autoa isommassa tilassa. Tykkään ja tätäkin laitteistoa kannattaa kuunnella hieman kovemmalla. Potkii ja toisto on varsin mukavaa kuultavaa. Leveys ja tila ovat normia autoa suurimmalla osalla kappaleista, joillain yrittää isompaa tilaa. Aerosmithillä sitten lisää hanaa! Potkussa on voimaa ja basistin suorastaan tuntee kovalla äänenvoimakkuudella. Subbasso integroituu etupäähän ja tekee asiansa. Kaikkea kun ei vain kannata lähteä taajuuskorjaimella poistamaan, se pilaa potkua ja saundia muuten. Säätäessä kuuntelin monesti ja edelleen tuntui mukavalta kuunnella, näin sen pitääkin mennä. Brucella toisto on rauhallinen ja avoin. Agentsin Kääriäisen Jorma on läsnä, matalat koukut toistuvat ja bändin kanssa homma pysyy nipussa. ”Saundin puolesta muutos oli kyllä iso, ehkä jopa niinkin iso että pitää vähän kerrallaan totutella. Muutos oli hänenkin mielestään iso ja parempaan suuntaan. Joudun laittamaan sinne keskareille alipäästöä ja hivenen laskemaan ylipäästöä. Lynyrdin None potkii ja läiskii kunnon voimalla, kiva kuunneltava, kommentteja ei niinkään kerry, vaan musiikkia jää kuuntelemaan, iso plussa! Last Rebelin iso rumpu tuntuu ja omaa ison auktoriteetin, kuten pitääkin. Stereokuva piirtyy hyvin kojelaudan päälle ja melko etäälle, vaikutelma on hieman auton isompi tila. Metallican aina niin haastavat tuplabasarit; isot midit tuovat toistoon helppoutta ja varsin hyvin toimii, ottaen huomioon, että takakontissa on vain yksi refl eksikoteloitu kymmenentuumainen elementti, niin suoritus on todella mallikas. Midbassossa on edelleen pientä kumua alueen keskivaiheilla, joka toki näkyy taajuusvasteessakin. Soittimen ja prosessrin välissä Alpinen optinen ja Tchernov Cable Standard I IC. Huomionarvoista on, että ongelma tuntuisi paikallistuvan enemmän vasemmalle, jossa mittarinkin mukaan korjaus ei onnistunut. 104 A uto S ound 104 A uto S ound TIETOA Loppukuuntelut Mitenkö auto sitten mielestäni soi päivän päätteeksi, se seuraavana. Kuuntelussa käytettiin testimateriaalina pääasiassa AutoSoundin tuttua testikokoelmaa, jonka kappalelistan löydät nettisivujemme keskustelufoorumin "Nettijulkaisut" -osiosta (ylin kiinnitetty julkaisu). Lopuksi vielä kerran Never Get To Heaven, tämä kappale on nykyisin melkoinen kulmakivi säätäessä, koska se kertoo vaihevirheet ja latteudet todella nopeasti kuuntelijan haukotuksilla. • Kaiutinkaapel. Keith Don’t Go aukeaa heti kivasti, kitaran kielien ympärillä on tilaa ja kitara soi. Nyt se on niin kun mun makuun aivan täydellinen. Tchernov Cable SPECIAL SC • Signaalikaapel. Basistilla on erilaisia nuotteja sekä sävyjä, hyvä. • Prosessorin ja vahvistimen välillä Tchernov Cable SPECIAL MK II IC. Stereokuva muodostuu lähelle tuulilasia, eikä diskanttien läheistä sijaintia juurikaan havaitse. JUHON KOMMENTIT SÄÄTÖPÄIVÄN JÄLKEEN TEKNISET TIEDOT • Soitin Alpine IVA-D511RB • Signaaliprossu Helix DSP.2 • Vahvistimet Keskiäänet ja diskantit: Ground Zero GZUA 4.150SQ-PLUS Midbassot: Ground Zero GZUA 4.150SQ Subwoofer: Ground Zero GZUA 2.250SQ-PLUS • Diskantit Ground Zero GZNT 25 SQ • Keskiäänet Ground Zero GZPM80SQX • Midbassot Ground Zero 200NX-NEO • Subwooferi Ground Zero GZPW Reference 250 • Akku Tavallinen 100Ah vesiakku. Rammstein laittaa lahkeeseen liikettä ja laitteisto toimii sitä makeammin, mitä kovempaa kuuntelee. Junior Wellsin Sweet Sixteen on melko "sweet". Juho tekemässä sound-checkiä uusilla asetuksilla ja midien asennuksen korjauksilla. Mulla on korvissa joku "vika" vai olisko tottumattomuutta, että jos se alkaa rasittamaan ja se on yleensä justiin joku yläkeskarissa.” Juho ja BMW jäävät loppuvuodesta määrittelemättömän pitkälle tauolle. Toccatalla ihan alin nuotti on vaimeampi kuin muut, mutta muuten toisto on hyvä ja siinä on hyvä voima. Mikko Kuustosen biisillä rummun potku on pikkaisen nyt jopa paksu, joka kertoo myöskin epälineaarisesta midbasson toistosta. Hippo möyryää hyvin, subbasso toimii oikein mallikkaasti ja tätä hämmästelinkin, sillä jopa se nopea potku tuntui, vaikkakin bassotaajuuksilla ei ollut äkkiä katsottuna kovinkaan hyvää reittiä matkustamoon. Tällaisia havaintoja ei ihan joka kerta muistiin kirjaannu. Keskiäänialueesta pidän eniten, olen edelleen melko yllättynyt kuinka miellyttävä sen toisto on, varsinkin kun huomioidaan asennuspaikka lähelle tuulilasia ja kojelaudan nurkkaan
www.bluechem.fi Seuraa menoa facebookissa! ...because it works! www.bluechem.fi/autosi-spa AUTOSI-SPA VERKKOKAUPPA AVATTU! TULOSSA MYÖS MONIPUOLISET ASENNUSPALVELUT
SOPIVASTI SOVELTAMALLA LAITTEELLA VOI MITATA PALJON MUUTAKIN. Halutaan selvittää teho, mitataan virta pihtivirtamittarilla ja jännite yleismittarilla ja teho selviää kertolaskulla. Kondensaattori: komponentti, jolla on tunnettu määrä kapasitanssia. YHDISTELMÄ ON SUUNNATTU DB DRAG RACINGIN TEHORAJATTUJEN LUOKKIEN MITTAUKSIIN. Vaikeudet alkavat, kun jotakin YLEISTÄ TIETOA TEHOSTA JA KOKEILUSSA TERM-LAB MAGNUM POWER PROBE KIT PALJON ENEMMÄN KUIN VAIN TEHOMITTAUSTA! Teksti: Harto Viljamaa Kuvat: Harto Viljamaa ja Janne Soilakari MONISSA HARRASTAJISSA ASUU PIENI INSINÖÖRI JA USEIN SEN SIVUPERSOONANA ON UTELIAS LAPSI. Amerikkalaiseen tapaan lupauksessa on mukana melkoisesti ilmaa, mutta joka tapauksessa Power Probe lisää mittausmahdollisuuksia. Jännitteestä, virrasta, vaiheesta jne. Tässä näkyy hyvin, että laite on suunniteltu yhden taajuuden mittauksiin. Hifi stä puhuttaessa yleensä mikään ei ole näin helppoa. Vastaavasti varsinaisiin taajuusvastemittauksiin ja T/S-parametrien mittaamiseen tietokone sopivin oheislaittein ja REW5-ohjelman kera on toimivampi. Mittaus pitää suorittaa taajuus kerrallaan ja kirjata käsin. Suurin osa luvatuista yli 70 mittauksesta on vain variaatioita samasta asiasta. Yksikkö on ohmi. Jatkuvalla mittauksella laite koostaa tietoja taulukkoon. Ei siis yllätä, . Kela: komponentti, jolla on tunnettu määrä induktanssia. 106 A uto S ound 106 A uto S ound TIETOA Otetaan esimerkiksi pätötehon (real power) mittaus. Valmistaja ilmoittaa vaatimattomasti Power Proben tuovan Term-Labiin yli 70 uutta mitattavaa asiaa. Monet asiat pitäisi tehdä manuaalisesti, mittaamalla halutut asiat vaikkapa taajuus kerrallaan ja kirjata asiat käsin. muuta pitää mitata. haluttua informaatiota on tarjolla melkoisesti juuri kyseiseltä hetkeltä. Siitä on kahdeksan erilaista variaatiota näytettävästä arvosta. Koostamalla näyttöön vaikkapa äänenpainemaksimin aikana mitatut jännite, virta, teho, vaihe jne. Kelan reaktanssi kasvaa taajuuden kasvaessa. TermLabin vahvuus on erilaisten asioiden mittaaminen käyttäjän määrittelemillä kriteereillä. Sillä on mahdollisuus mitata vaikkapa impedanssivaste tietyllä tehotasolla. Term-Labin Power Probe on melkoinen laite. TermLab kykenee sen kanssa mittaamaan kaiuttimelle menevää jännitettä, virtaa, taajuutta, tehoa, tehokerrointa, impedanssia, impedanssin vaihekulmaa ja tietysti äänenpainetta. Tallennusja vertaamisominaisuudet tekevät 4SPL:stä paremman laitteen esimerkiksi MaxBOOM-harrastajalle tai taajuusvasteita mittaavalle. P ower Probe mittaa kaiuttimelle menevää jännitettä ja virtaa reaaliajassa. Osin laitteen tarjoamien mittausmahdollisuuksien hyödyntäminen on melkoisen vaivalloista. Puimuri Osalle vanha muistisääntö on tuttu: pui(m)uri, eli P=U*I ja U=R*I. Impedanssilla resistanssin ja reaktanssin suhteista laskettu kulmakerroin. Jännite: kuvaa komponentin napojen välillä olevaa potentiaalieroa, yksikkö on Voltti V Virta: kuvaa johtimessa kulkevan sähkövirran suuruutta, yksikkö on Ampeeri A Näennäisteho: vaihtojännitteen ja vaihtovirran tulo. Vaihtojännitteellä kondensaattori aiheuttaa kapasitiivista reaktanssia. Vaihtojännitteellä kelalla on induktiivista reaktanssia. Yksikkö on volttiampeeri VA Teho: tarkoitetaan pätötehoa, lasketaan näennäistehosta tehokertoimen avulla, yksikkö on watti W Vastus: komponentti, jolla on yleensä tunnetun suuruinen resistanssi. Resistanssi ei riipu taajuudesta. Mittaus toki on hidas ja työläs tehdä, mutta en yksinkertaisesti keksi mitään muuta keinoa sen tekemiseksi. on tarjolla vastaavat valinnat. SANASTOA. Valitettavasti tietoja ei pysty tallentamaan tai siirtämään toiseen ohjelmaan. SAIN TUTKITTAVAKSENI TERM-LAB MAGNUMIN JA SIIHEN TARKOITETUN POWER PROBE-TEHOMITTAUSMODULIN. Teho sinällään mitataan ja lasketaan aivan samalla tavalla. Siinä esiintyvien ilmiöiden tutkimiseen laite taipuu hienosti. Kuvassa Term-Lab Magnumin "perussetti". Jos on olemassa vaiheero, näennäisteho on suurempi kuin todellisuudessa kulutettu teho. Käyttäjä voi määritellä, millä hetkellä mitattu teho näytetään. Tarjolla on tehon maksimiarvo, äänenpainemaksimin saavuttamisen aikana mitattu teho, reaaliaikainen teho, näennäistehon maksimin aikana ollut pätöteho, impedanssiminimin ja -maksimin aikana mitattu pätötöteho, minimi ja maksimi vaihekulmalla mitattu pätöteho. Useaan asiaan on saatavissa ilmainen tai hyvin edullinen ohjelma, joka tekee halutun mittauksen automaattisesti. Näistä on laskettavissa impedanssi, impedanssin vaihekulma, teho ja yhdistettynä Term-Labin äänenpainemittaukseen tarjolla on melkoinen kattaus kaikkea kivaa. Power Probe Tarkoitus oli keskittyä nimenomaan Term-Labin Power Probeen ja sen ominaisuuksiin, mutta monella kohtaa sen rajoitukset tulivat sen verran ilmeiseksi, että oli luontevaa käsitellä myös muita mahdollisuuksia saman asian mittaamiseen. USEIMMILTA LOPPUU MIELIKUVITUS JA KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA AIKA ENNEMMIN, KUIN LAITTEEN TARJOAMAT MAHDOLLISUUDET. Vaihekulma: vaihtojännitteellä virtapiirissä jännitteen ja virran välinen vaihe-ero
Pätötehon mittaaminen edellyttää aina mittaria, joka käsittelee sekä jännitettä että virtaa samalla kertaa. Pelkkä virran ja jännitteen mittaaminen ja niiden kertominen antaa tulokseksi näennäistehon arvon. Kompressio tarkoittaa, että äänenpaine nousee vaikkapa vain kaksi desibeliä tehon nostamisella. Kuvassa on noin 150 euron arvoinen mittari. Mikäli elementti jo aiemmin oli aivan tehonkestonsa äärirajalla ja teho kasvoi muutoksen myötä enemmän kuin äänenpaine, elementti todennäköisesti rikkoontuu ennen kuin mittaril. Olen kirjoittanut "tehon" lainausmerkkeihin ihan syystä. Toisaalta äänenpaineen ja tehon suhde eli herkkyys kertoo laitteiston ja auton yhteispelin onnistumisesta. le ehditään saamaan aiempaa korkeampia äänenpainelukemia. Jos vaihtovirran jännite U ja virta I eivät ole samassa vaiheessa, pätöteho on pienempi kuin näennäisteho. Mikäli elementti hajoaa aina noin XXX watin teholla, on tyhmää pyrkiä nostamaan tehoa tuon rajan yli. Näille viiden koosteille on kolme pikavalintaa, joten siirtyminen mittaustyypistä toiseen on sujuvaa. Watti on pätötehon eli todellisen tehon yksikkö. Tästä johtuen testaamisen joutuu yleensä tekemään vajaalla soittotasolla ja ainoastaan silloin tällöin testataan täydellä teholla. Poikkeuksena kilpailutilanne, jossa ei ole mitään menetettävää ja mahdollinen laitteistorikko on kestettävissä. Tällä tavoin toimimalla laiterikkojen määrä pysyy kohtuullisena. Toki paineen soittajalle perille menevä teho on tärkeämpi tieto, mutta suosittelemme silti tämän(kin) artikkelin lukemista, vaikka harrastaisitkin pelkästään SQ-hifi ä. A uto S ound 107 A uto S ound 107 TIETOA että näin helpolla tehonmittauksessa pääsee vain vahvistimen virtapuolella ja kaiutinpuolella yhdessä erikoistapauksessa. Vaihtovirtapiireissä pätöteho (tunnus P) on piirissä todellisuudessa kulutettu teho. Mittaamalla äänenpaineen lisäksi elementeille menevä teho, voidaan tehdä vertailuja laitteiston herkkyyden kehittymisestä. Samoin tehon mittaamisella voidaan tehdä päätelmiä kompression vaikutuksesta. Mittajärjestely on erilainen kummassakin tilanteessa ja väärällä mittajärjestelyllä tai omilla tulkinnoilla saa helposti paikkansapitämättömiä tai ainakin vertailukelvottomia tuloksia. Enää tulokseksi ei saada pätötehoa vaan näennäistehoa. Power Probe Kit sisältää seuraavanlaiset osat. Tällöin kompressiota on desibelin verran. Kilpailijat mittasivat vahvistimen antaman jännitteen ja virran. Pätöteho on varsinainen työtä tekevä (esimerkiksi vastuskuormassa lämmöksi muuttuva) teho. Pätöteho. Pelkästään kuorman reaktiivisuus muuttaa mittauksen luonteen. . Aiemmin varsinkin dB Drag Racing-kilpailijat mittasivat "tehoja" laitteistoistaan. Kompressiota on jokaisessa laitteistossa ja tietyn tason jälkeen kompressio on kovin este tuloskehitykselle. Näennäistehon yksikkö on VA, eli volttiampeeri, ei siis watti. Ehkä näin, mutta ei ainakaan itse äänenlaadulle voi olla haittaa, jos harrastaja tuntee käyttämänsä elementin toiminnan rakentamassaan kotelossa. Nopeasti ajatellen perille menevä teho tai todellinen impedanssi on tärkeämpi paineen soittajalle kuin äänenlaadun tavoittelijalle. Kilpailijat nimittäin mittasivat laitteistostaan näennäistehoa. Syitä on monia, alkaen vaikka siitä, että usein vahvistimelle ilmoitetut tehoarvot eivät pidä paikkaansa tai kriteerit ovat epärea. Tehomittauksessa on aina tärkeä selvittää itselle kummasta asiasta ollaan kiinnostuneita: vahvistimen antamasta tehosta vai kuormaan menevästä tehosta. Todellisesta tehosta voidaan päätellä, kuinka lähellä vahvistimen tai elementin maksimia liikutaan. Pätötehon ja näennäistehon suhde on tehokerroin. Samalla soittotasolla saavutettu suurempi äänenpaine ei ole yksiselitteisesti parannus. Ainoastaan mittarilla, joka pystyy huomioimaan jännitteen ja virran vaihe-eron, pystyy mittaamaan kaiutinkuormaan menevän pätötehon suuruuden. Sen SI-yksikkö on watti. Heti kun kuormana on jotakin muuta kuin puhdas vastus tilanne muuttuu. Seuraava kolmen desibelin tehon nosto voi nostaa äänenpainetta alle desibelin. Kyseisen mittarin voi liittää tietokoneeseen, mutta alkeellinen ja epävakaa ohjelmisto on lähes käyttökelvoton eikä tuo paljoakaan lisäarvoa. Sekä käyttöohje ja linjakaapeli laitteen sekä Magnumin pääyksikön välille. Entuudestaan tutussa laitteistossa näennäistehonja lähinnä kaiutinvirranmittaus kertoo riittävän tarkkaan, kuinka lähellä rajaa liikutaan. Osa Prower Proben mittaamista asioista. Vahvistimen antama maksimiteho Voidaan myös haluta tietoon vahvistimen antama maksimiteho. Valikosta voi koostaa Term-Labin näytössä näytettäksi niistä maksimissaan viisi kerrallaan. Tai olisiko mahdollista siirtyä vaikka D4-kelaisista elementeistä D2-kelaisiin. Elementin tehonkesto Elementti ei kestä määräänsä enempää tehoa, joten se on yksi pääsyy tehon mittaamisen tarpeeseen. . Kuten aiemmin kirjoitin, tehorajoittamattomissa luokissa romua syntyy herkästi. Miksi. Näitä ei pitäisi sekoittaa keskenään. Kuorman ollessa puhtaasti resistiivinen, todellinen, eli pätöteho on todellakin U*I. Kertomalla jännitteen virralla saa "tehon". Itse laite kasattuna pieneen muovikoteloon, pihtimittari ja plusja miinus "piikki". WTF ??
Vaihekulman ollessa suuri, pätöteho on suhteessa paljon pienempi kuin näennäisteho. Term-Lab osaa huonosti mukauttaa näyttöään erilaisiin resoluutioihin. Mittaus on muuttunut näennäistehon mittaamiseksi. Varsinkin todellinen kaiutinkuorma on jotain aivan muuta kuin resistanssi. Itse tehtyjen kantaalilankavastusten valmistuksessa on hyvin houkuttelevaa kiertää johdin vaikkapa putken ympärille. Induktanssin aiheuttama reaktanssi muuttuu taajuuden mukana. Tällöin myös reaktanssin suuruus käytetyllä taajuudella on tuntematon. Tai voihan sitä, tuloksilla ei vaan ole mitään virkaa. Hyötysuhde Hyötysuhde on antotehon suhde ottotehoon. Halutaan esimerkiksi selvittää, onko jokin vahvistimessa rikki eikä se sen takia enää kykene niihin tehoihin, joihin sen pitäisi kyetä. Vahvistimen tehomittausta varten tarvitaan siis kuorma, joka on puhdas vastus. 108 A uto S ound listiset. . Itse tehtyjen keinokuormien kohdalla kannattaa huomioida, että hyvistä aikomuksista huolimatta näin ei aina ole. Keskusyksikön kohdalla muotoilu tosin menee käytettävyyden edelle. Vaihekulman vuoksi pätöteho ei ole enää samansuuruinen kuin näennäisteho, eikä erillisillä mittareilla voida enää mitata pätötehoa. Kotelon reuna työntyy reunoissa paljon ulommas kuin etulevy. Yli yhden oleva hyötysuhde tarkoittaisi, että laite itsessään tuottaisi tehoa. Pienillä tasoilla elementin sähködynaaminen moottori ei vaan kykene saamaan kartiota kunnolla liikkeelle, saati tuottamaan lineaaris. Mielestäni reunimmaisista mitta-anturi on mahdotonta saada johtoa irrotetuksi ilman työkalua. Esimerkiksi ilmiö "subi herää vasta reilummilla tasoilla" saattaa johtua käytetyn elementin ripustusten epälineaarisesta käytöksestä. Toisin sanoen kuorma ei enää ole puhtaasti resistiivinen. Näyttöön valittavista maksimissaan viidestä asiasta käytössä olevalla koneella saa näkymään klikkaamalla kolme ja muuten vain kaksi. Ei siinä mitään on järkevää käyttää valmista komponenttia ja kyseinen valmistaja tekee laadukkaita ja kohtuuhintaisia tuotteita. Tarkat tasavirtapihdit eivät ole ihan halpoja. Kantaali on metalliseos, jonka ominaisvastus muuttuu hyvin vähän lämpötilan mukana. "Vahvistin antoi xxx wattia y ohmin rautalankaan" tarkoittaa, että kyseisen vahvistimen on mitattu antavan xxx watin teho y ohmin suuruiseen vastukseen. Tämä ja vesikylpy pitää keinokuorman resistanssin riittävän vakaana mittauksen aikana. Term-Lab:in keskusyksikkö ja mitta-anturit ovat mielestäni oikein tyylikkään näköisiä. Power Proben mukana tullut virtapihti on kikkailematta Mastech:in valmistama. Kyseinen seppä mittasi sekä virtaettä kaiutinpuolelta erillisillä jänniteja virtamittareilla eikä tuntenut kovin hyvin asiaansa. Power Proben olemassaolo näkyy TermLabin näytössä yläreunan äänenpainelukeman alla olevan tehonäyttö rivinä ja sen oikealla puolella olevina kolmena näyttökenttänä. Yksi mahdollisuus selvitä ilman keinokuormaa, on mitata Term-Labilla nimenomaan pätötehoa. Se ei ole sama asia kuin mitata vahvistimen teho resistiiviseen kuormaan. Muunnosprosessissa on aina häviöitä ja hyötysuhde onkin aina alle 1. Esimerkiksi rikkoutuneiden elementtien puhekeloista saa kasattua paljon tehoa kestävän keinokuorman, varsinkin kun kelat laittaa vesikylpyyn. Lisäksi impedanssi ja vaihekulma ovat erisuuruisia eri taajuuksilla. Onpa joku YouTube-guru kuulemma julkaissut ja kiireesti poistanut tuloksen, jossa vahvistimen hyötysuhde näytti olevan yli 1. Ensinnäkin kuorman impedanssi on korkeampi kuin elementtien tasavirtavastus ja sen vaihekulma ei ole nolla. Saadut tulokset eivät myöskään missään tapauksessa ole vertailukelpoisia vaikkapa valmistajan resistiiviseen kuormaan mitaamien tehojen kanssa. Tämä muoto ei kuitenkaan ole ideaalisin. Vähimmäisvaatimus pihdin käyttökelpoisuudessa on nollaus; joko säätönamiska tai nollauspainike. Vahvistimen kyky antaa riittävästi jännitettä tai virtaa rajoittaa varmasti saatavia pätöteholukemia. Osassa keraamisissa tehovastuksissa näkyy ytimen ympäri kiertyvä nauha. Kierroksista muodostuu kela ja kela on komponentti, jolla on resistanssin lisäksi induktanssia. . Muita ominaisuuksia Kompressio on yksi asia, josta äänenlaatuharrastajana olisin kiinnostunut erityisesti pienillä tasoilla. Induktanssin suuruus on harvoin tiedossa ja harvoin käsillä on luotettavaa mittaria sen mittaamiseksi. Term-Labin ja Power Proben kanssa onnistuu sekä tehon mittaus että myös kuorman laadun varmistaminen vaikkapa mittaamalla vaihekulma käytetyllä taajuudella. Yllättävää on ettei logoa ole tavalla tai toisella korvattu omalla logolla. . Käytössä ei oikeasti ole rautalanka, vaan useimmiten kantaalilanka. Jos halutaan mitata vahvistimen antama teho oikein, kuormana pitää olla puhdas vastus. Muutama kierros ei suurta induktanssia aiheuta ja useimmiten tällaiset vastukset ovat koko äänitaajuusalueella käyttökelpoisia. Syynä jänniin tuloksiin oli mittauksissa käytetty kuorma, joka ei ollut resistiivinen. Edellä kuvattu johtimen muodosta johtuva induktanssiongelma pätee myös suurimpaan osaan valmiista tehovastuksista. Johtimen muoto vaikuttaa impedanssiin. Pitää myös muistaa, että reaktiiviseen kuormaan mitattua näennäistehoa ei voi käyttää vahvistimen hyötysuhteen laskemiseen. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Siniaallon erikoistapauksessa tehokerroin on tämän vaihekulman cosini. Kaikkein halvimmista mittareista nollaus puuttuu ja mittatarkkuus on muutenkin lähinnä viitteellinen. Vaihekulmalla tarkoitetaan jännitteen ja virran välistä vaihe-eroa asteina. Vaihtojännitteellä induktanssi aiheuttaa vastuksen lisäksi reaktiivisen komponentin nimeltään induktiivinen reaktanssi. Tasavirralla reaktanssi on nolla, joten mitään ongelmaa ei ole. Kaiutinpuolella Term-Lab hoitaa oman osansa kunnialla. Ainostaan kuorman ollessa puhtaasti resistiivinen, pätöteho on yhtä suuri kuin näennäisteho ja mittaus onnistuu erillisellä jännitemittarilla ja pihtivirtamittarilla. Ainoa pieni huomautus koskee pihtivirtamittareita. Tai lähinnä olisin kiinnostunut vastakkaissuuntaisesta ilmiöstä, eli expansiosta. Hyötysuhteen laskeminen ja tarvittavien mittausten tekeminen on suoraviivaista, kunhan kuorma pysyy riittävän vakaana ja käytetyt mittarit ovat riittävän tarkkoja. Reaktanssi aiheuttaa jännitteen ja virran välille vaihekulman. Johdon ja reunan väliin jää niin kapea ja syvä rako, ettei lukitusta voi mitenkään mahtua vapauttamaan normaalikokoisella sormella. Vahvistimen virtapuolella on tasajännitettä ja siellä pätee P=U*I. Puhtaasti resistiivisestä kuormasta puhutaan usein "rautalankana". Hyötysuhde kertoo, kuinka tehokkaasti laite kykenee muuttamaan yhdessä muodossa ottamansa tehon toisessa muodossa antamakseen tehoksi. Mahdollisesti halutaan selvittää vahvistimen hyötysuhde
Rauhallisesti toimimalla niiden kanssa varmasti pärjää, mutta hätäisempi saa helposti pudotettua keskusyksikön viedessään mitta-antureita paikoilleen. Oikeanpuoleisen elementin resonanssitaajuus laskee yli 5 hertsiä tason muuttuessa. Moneen muuhunkin käyttöön kyseinen generaattori on erittäin hyvä. Manuaalisessa mittaamisessa on se hyvä puoli, että sen voi tehdä haluamallaan tasolla. Syy kyseisen päätteen käyttöön oli riittävän suuri kaiutinjännite ja matalan kuorman kestäminen. Term-Labissa on XLR-liitin ja valittavissa on esiasetukset esimerkiksi Behringer EMC8000-mittamikrofonille. Jos jotain havaittua ilmiötä ei esiinny kotelosta mitattaessa, se syntyy muualla, vaikkapa auton vaikutuksesta. Syy, miksi mittaaminen ei onnistu on, että Term-Labilla mittalaitteiston pohjakohina näkyy noin 100 dB:n äänenpaineena. Työtä se vaatii, mutta sopivan Excel-taulukon avulla työmäärä pysyy kohtuullisena. Tällaisten ilmiöiden havaitseminen oikein yllyttää tutkimaan lisää. Korkeampia taajuuksia varten REW tarjoaa useita mittaustapoja ja ikkunoita sekä vesiputouskäyriä. REW:n generaattorilla pystyy tuottamaan perinteisten kohina-, sinija pyyhkäisysignaalien lisäksi hyvinkin tarkasti rajattuja taajuuspyyhkäisyjä. REW on vahva mittatyökalu moneen erilaiseen mittaukseen äänentoiston parissa. Johdot sinällään antavat laadukkaan vaikutelman. RTA:lla näkee laitteiston kautta mikrofoniin saapuvan äänen taajuusvasteen. Käyttämäni mittausvahvistin oli tyypillinen D-luokan subwoofervahvistin ja sen taajuusalue rajautui alle 300 Hz:n taajuuksiin. On uskomatonta, miten joku voi pitää ilmoitettuja parametreja oikeina, vaikka itse mittaa resonanssitaajuuden olevan yli kymmenen hertsiä valmistajan ilmoittamasta arvosta. Mittaamiseen on olemassa oikeita mittajärjestelmiä, kuten Klippel, mutta niiden hinta on täysin harrastajan ulottumattomissa. Mittaaminen alle 105 dB:n äänenpainetasoilla ei anna luotettavia tuloksia. Kaiuttimen parametrit Kaiutinelementin Thiele/Small-parametrit ovat yksi asia, joka kiinnostaa tai pitäisi kiinnostaa kaikkia omia koteloita rakentavia harrastajia. Lista päätteistä, jotka kestävät alle ohmin nimellisessä kuormassa ja kykenevät antamaan yli 50 V:n kaiutinjännitteen luotettavasti, oli tuolloin melko lyhyt. Varsinkin kotelon sisästä mitattaessa äänenpainetaso nousee puolivahingossa tuhoa aiheuttavaksi. Monella on hellyttävä lapsenusko valmistajan ilmoittamiin parametrien luotettavuuteen. Käyttö dB Drag Racingissa TermLab PowerProbella varustettuna on tehty dB Drag Racingin tehorajattuja luokkia varten tai päinvastoin. Alempana tarkemmin selitetty REW5 on mielestäni paljon monipuolisempi mikrofonin kanssa tapahtuviin mittailuihin kuin Term-Lab. Rajaamalla taajuuskaista vain kotelon toistokaistalle, pahin riski elementin rikkoontumisesta poistuu. Parasta onkin mitata riittävän isossa tilassa kaukana rajapinnoista. Home theater shackin kautta on saatavissa ilmaiseksi Room EQ Wizard 5 eli tuttavallisemmin REW5. Tällöin saa mitattua impedanssivasteita suuremmalla tasolla kuin mihin pelkkä äänikortin vahvistin kykenee. Kotelon sisältä tapahtuva mittaus kertoo hyvin suoraviivaisesti, miten elementin ja kotelon yhteispeli toimii. Mittaus hyvin läheltä kartiota tai kotelon sisältä tarjoaa ratkaisun dynamiikan selvittämiseen pienillä tasoilla. Kuvasta puuttuu melkoinen metrimäärä johtoa. Todellisuudessa resonanssin poikkeaminen ilmoi. Klippel-mittaus tuottaa dataa yhdestä elementista parikymmentä sivua, sisältäen erimerkiksi käyrät voimakertoimesta joka kohdassa liikerataa. REW valitettavasti kiukuttelee ja kieltäytyy laskemasta T/S-parametreja, mikäli impedanssia ei ole mitattu täydellä taajuuskaistalla. metrit ei paljoa vakuuta. Kaikkine johtoineen Term-Lab on melkoinen sotku. Term-Labissa on käytettävissä myös RTAtyyppinen taajuusanalysaattori mikrofonilla mitattaessa. Vasemman puoleisen basson impedanssipiikki laskee puoleen ja kapenee. REW tarjoaa mittausmahdollisuudet myös elementin T/Sparametreille. SounDigitalin kokoäänialueen tehokkaat monovahvistimet toivat muutoksen asiaan. REW haluaa täyden taajuuskaistan laskeakseen elementin induktanssin ja muita bassohommissa melko epäoleellisia apuparametreja. Pelkkä termi "Klippel optimoitu" ja elementille ilmoitetut yhdet T/S-para. Varsinkin järeämmät elementit ovat epälineaarisia niin monella tavalla, että parametrit pitäisi saada selvitettyä mieluiten aiotulla liikepoikkeamaalueella. Suljetun kotelon kohdalla rakentaja on melkoisen onnellisessa asemassa. Törmäsin tähän ominaisuuteen tehdessäni impedanssimittailuja aiemman jutun tiimoilta. Term-Labin impedanssimittauksella voi määrittää elementin impedanssivasteen ja siitä voi laskea T/S-parametrit. Resonanssitaajuus ja Qts-arvo ovat siten sidoksissa toisiinsa, että fyysiset muutokset elementissä, jotka aiheuttavat muutoksen elementin resonanssitaajuuteen, aiheuttavat myös Qts-arvoon muutoksen. Muutokset ovat suunnaltaan ja suuruudeltaan sellaisia, että niiden aiheuttamat vaikutukset kumoavat toisensa lähes täysin. Itse en juurikaan luota milliwattitasoilla mitattuihin parametreihin. Kuvassa on kahden eri basson impedanssivasteet mitattuna usealla tasolla. Refleksikotelon tai vaikkapa bandpass-koteloiden herkkyys ominaisuuksien muuttumiseen on paljon epämiellyttävämpää. Äänisignaalina käytetään yleensä vaaleanpunaista kohinaa (pink noise). Ratkaisuna Term-Lab tarjoaa mahdollisuuden myös mittamikrofonin käyttöön. Äänikortin jatkoksi liitetyn vahvistimen ylisuuret signaalitasot saa sopivan kytkennän avulla skaalattua äänikortin sisääntuloille sopivalle tasolle. Vaikka sain Audioimportilta lainaan sopivan päätteen, valitettavasti tarvittavat mittailut valmisteluineen vaativat enemmän aikaa, kuin nyt oli käytettävissä. Drag. Kyseisten koteloiden suunnittelijan todella kannattaisi selvittää käyttämänsä elementin T/S-parametrit. Mikrofonin kanssa mitattaessa pitää muistaa, että mikrofonit hajoavat suurilla äänenpainetasoilla. tetusta tarkoittaa lähes kaikkien parametrien poikkeavan ilmoitetusta. Toistamalla mittauksen autossa ja vertaamalla tuloksia keskenään, saa selvitettyä auton vaikutusta. Epälineaarisessa ympäristössä realistisemmalla tasolla mitatut impedanssivasteet ovat paljon mielenkiintoisempia ja informatiivisempia kuin milliwattitason vasteet. Lisäksi siinä on yksi parhaimmista signaaligeneraattoreista, mitä löytyy. Toisin sanoen elementin valmistustoleranssit tai ikääntyminen eivät paljoa vaikuta elementin mallinnettuun tai todelliseen vasteeseen suljetussa kotelossa. Kotelon ympäristö vaikuttaa myös kotelon sisällä olevaan äänenpaineeseen. A uto S ound 109 A uto S ound 109 TIETOA ta dynamiikkaa. Tällaisten ilmiöiden vuoksi olisi tärkeää mitata elementti tulevaa käyttöä vastaavalla tasolla. Näin pienillä tasoilla mittaaminen äänenpaineanturilla esimerkiksi tuulilasilta tai niskatuesta ei onnistu. Toki usein kyseisten koteloiden paras potentiaali saavutetaan vasta muutosten ja testien kautta, mutta ensimmäisen arvauksen osuminen lähemmäs tavoitetta helpottaa säätötyötä ja parantaa saavutettua lopputulosta. Johdot ovat melkoisen jäykkiä ja haluavat kikkaraisina tarttua kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Sekä Termlab että dB Drag Racing molemmat ovat Wayne Harris Enterpricen tuotteita. REW:n pyyhkäisyillä saa varsinkin 4SPL:n kanssa mitattua turvallisesti taajuusvastekäyriä alle 300 Hz:n taajuuksilla
Rajoittamattomalla teholla pelattaessa romua syntyy yleensä aina, usein jopa onnistuneen suorituksen päätteeksi. Lähemmäs siksi, että laitteiden hankintahinnat laittavat kapuloita rattaisiin. Pelkkä tehomittausyksikkö ei voi olla käytössä kummassakaan. Käytössä voi olla joko kaksi painemittausanturia tai painemittausanturi ja tehomittausanturi. DB Devilsien Markku Skantz ja Jussi Takala kävivät Italiassa voittamassa Euroopan fi naalit. Tehomitatut luokat ovat yksi toimiva ratkaisu kustannuksien pitämiseksi kurissa. WHE:n tuotteiden käyttäminen edellyttää lypsettävänä olemista ja sen hyväksymistä. Samaan aikaan WHE myy Term-Labia suoraan kuluttajille omasta nettikaupastaan useimmiten jopa tarjouskampanjoissa. Lajin järjestäjältä kerätään melkoinen määrä rahaa eri tavoin. Sopivaa mittalaitteistoa ei aiemmin ollut ja vasta Term-Lab Magnum toi tehomittauksen mahdollisuuden äänenpainemittauksen yhteyteen ja tehonmittauslaitteiston hieman lähemmäs tavallista harrastajaa. Vuoden tuotetuki sisältyy hintaan. Kilpailuissa mitattava teho on nimenomaan pätötehoa, joten laskentavirhe aiheuttaa suoraan virheen tuloksiin. Kuulemani mukaan rahaa palaa järjestäjältä n. Nyt ensimmäiset kilpailijat ovat tehneet paluuta lajin pariin. Ground Zero toimii sovitun yhteistyön mukaisesti Euroopan alueen pääedustajana ja ottaa luonnollisesti siivunsa välistä kauppaamistaan tuotteista. Tavallaan on vahinko, että tehomitatut luokat tulivat vasta lajin alettua kärsiä kilpailijakadosta. Tehorajoitettuja luokkia on 500 watista aina 5000 wattiin asti. Rebelistä puuttuvat Magnumin signaaligeneraattori sekä RTA ja mitta-anturiliittimiä on vain kaksi. Term-Labissa on signaaligeneraattori, jonka aktivointia ja käyttöä en löytänyt mistään valikosta.. Laiteen siis joutuu tilaamaan WHE:n nettikaupasta tai muuten ulkomailta. En toistaiseksi ole löytänyt WHE:n sivuilta tietoa, millä päivämäärällä kyseinen päivitys on julkaistu. Laji eli maailmalla ja Suomessa lyhyen menestyskauden 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tieto selviää kysymällä sopivasta FB-ryhmästä, mutta WHE ei tietoa julkisesti kerro. Suomalaiset kilpailijat olivat aivan lajin huipulla jopa maailman laajuisesti. 110 A uto S ound 110 A uto S ound TIETOA Racingin kuvaaminen Wayne Harris Enterpricen tuotteeksi on varsin oikeutettua. 8000€ ennen ensimmäistä kilpailua. Toinen asia mikä tulee vastaan on, että ilmeisesti osa Term-Labin ominaisuuksista tulee Term-Pro-ohjelmiston mukana tai ei vielä silläkään. Term-Lab Magnum kustantaa $749 ja yhdessä $249 maksavan PowerProben kanssa $998. Ai miksikö ilmoitan dollarihinnat. Term-Lab Magnumissa mittaanturiliittimiä on neljä ja ne mahdollistavat kahden sekä äänenpaineen ja tehonmittaukseen kykenevän "radan" rakentamisen. Syynä on, että muutama käyttäjä saattaa maksaa päivitysoikeudesta, jota ei välttämättä tarvitsisi. Laji kuitenkin hiipui ja lopulta kuoli kokonaan Suomesta. Tiedän, että Term-Lab ohjelmistoon tuli päivitys, joka muuttaa Power Proben antaman datan käsittelyä ja parantaa laskennan ajallista tarkkuutta. Ground Zeron maahantuojana toimiva AudioImport lopetti Term-Labin aktiivisen maahantuonnin, koska tuotteilla on melko mahdotonta tehdä kannattavaa bisnestä. Se tarkentaa toisin sanoen jännitteen ja virran välisen ajoituksen lähemmäs todellisuutta, vaikuttaa jännitteen ja virran väliseen vaihekulman arvoon ja sitä kautta näennäistehosta vaihe-eron avulla lasketun pätötehon arvoon. Edes 5000W:n pätöteholla ei yleensä vielä aivan kaikki hajoa, jos kilpailusuoritus ei aivan onnistu. Magnumia edullisempi TermLab Rebel maksaa $399 ja yhdessä Power Proben kanssa $648. Harrastajan kannattaa myös varautua siihen, että Wayne Harris on 100% bisnesmies. Sen jälkeen ohjelmistopäivityksistä joutuu maksamaan. Hintaa laskiessa kannattaa ottaa huomioon valuuttakurssin lisäksi ALV:n ja tullin hintaa nostavat vaikutukset. Onnittelut heille upeasta voitosta! Suurimpana tekijänä lajin hiipumiseen on ollut liiallinen rajoittamattomuus ja sitä kautta aivan liian suuret kilpailukustannukset. DB Drag Racing on uudemmalle harrastajapolvelle melkoisen tuntematon kilpailuformaatti. Osa on lisenssimaksuja, osa ostettavia "välttämättömiä" tuotteita. Vaikka näen käytössäni olevan ohjelmistoversion julkaisupäivämäärän, en voi olla varma, onko käytössä oikein laskeva versio vai jokin edeltävä ohjelmistoversio
A uto S ound 111 A uto S ound 111 TIETOA
MUSIIKKI SOUNDIT Milla Rumi Ilot, halut ja valheet. Äänenlaadulta Ilot, halut ja valheet -albumi on erittäin tasapainoinen tapaus. Milla Rumin ääni on kaunis ja kuulas, mutta tarvittaessa siitä löytyy myös ulottuvuutta. Toki lausunnasta tarkkakorvainen kuuntelija erottaa, että Järvisen suomenkielen nuotti ei ole aivan täydellinen enää, vaikka hänkin suomea äidinkielenään puhuu. Vielä kerran kiitos Svart Recordsille näiden levyjen uudelleen henkiin herättämisestä. päivä on järjestyksessään viides Leevi and the Leavings -yhtyeen albumi. Milla Rumi on muutamien vuosien takaisen debyyttialbuminsa jälkeen julkaisut vain muutaman EP-levyn viime vuonna. Äänenlaadultaan Perjantai 14. Levyn B-puolen aloitus on yksi tunnelmallisimpia Leevi and the Leavingsin kappaleita. Järvisen hieman tuoreempaa tuotantoa vuodelta 2011 on esitelty tälläkin palstalla. Toinen hyvä esimerkki Milla Rumin sanoittajantaidoista on kappaleen kolme alun tekstinpätkä; Hei, ihminen, tyhjennä mielesi, edes hetkeksi, sillä niin kurtussa otsasi on että aurinko polttaa siihen kohta ruudukon. Elävyyttä ja erottelua voisi olla ripaus enemmän, kuten aiemmillakin Annan levyillä. Hieno kappale on myös seuraava Elämää ikkunan takana, joka maalailee kuvaa jonnekin tuon ajan teollisuuskaupungin miljööseen, jossa tilaa on vain pikkulapsen haavekuville. Silti askel kokonaan suomenkielisen albumin tekemiseen on varmasti ollut suuri, varsinkin kun otetaan huomioon se, että uransa Anna Järvinen on tehnyt Ruotsissa, lukuun ottamatta tietysti satunnaisia esiintymisiä Suomessa. Näistä perussoittimista koostuu levyn soundimaailma, toki muutamilla kappaleilla kuullaan lisäksi jousisoittimia. Lieneekö tuo vahinko vai tarkoituksella tehtyä, mutta joka tapauksessa esimerkiksi bassotoistoltaan Annan En Anna -levy on melkoisen vajavainen dynamiikaltaan. . Tunnelmaa tämä ei kuitenkaan laske tippaakaan, sillä Annan kaihoisat sanoitukset ovat se juttu! Anna Järvinen on taitava tekstintekijä, joka on kymmenen vuoden aikana onnistunut rakentamaan hienon uran Suomenlahden molemmilla puolilla. Heidän tyttärensä Anna oli tuolloin vain kuusivuotias. . Sen sijaan keskiäänialueen soittimet ja esimerkiksi Annan kaunis lauluääni soivat suhteellisen hyvällä soundilla. Anna En Anna sisältää kaikkiaan kahdeksan kappaletta, ja levyllä kuullaan mukaelmia Buren -albumin kappaleista. Vuonna 2013 Pylkkänen julkaisi siis Milla Rumi nimellään ensimmäisen singlen Sitä mikä vaan. Iso kiitos suomalaiselle levy-yhtiö Svart Recordsille, joka on ryhtynyt julkaisemaan uusintapainoksia monen tunnetun artistin levyistä vinyylimuodossa. Alun perin vuonna 1986 julkaistu Perjantai 14. Leevi and the Leavingsin kappaleet ovat tärkeä osa historiaa, ja joitakin kappaleita kuunnellessa on myös historia läsnä. Kerrassaan loistava esimerkki jo edes menneen Sundqvistin tavasta kirjoittaa kappaleita sekä tarinoita. Sanoittajana Pylkkänen on todella taitava tarinankertoja, jolla on kyky ja lahja tekstittää tarttuvia lyriikoita. Siihen saakka tulen palaamaan usein Ilot, halut ja valheen -albumin teemoihin! . Levyn soittimet on taltioitu hyvällä laadulla ja esimerkiksi bassokitaran ja rumpusetin soundissa on kivasti potkua ja erottelua. Kappaleesta on kuvattu myös musiikkivideo, jonka ohjaajana ja kuvaajana on toiminut Alli Mattila. Näistä kaksi ensiksi mainittua ovat hyvinkin tämän levyn hieman alakuloisen tunnelman mukaisia kappaleita, kun taas viimeksi mainittu Pohjois-Karjala on musiikilta ja soundiltaan hieman menevämpi ralli. Keskiäänialueen soittimet, kuten vaikkapa kitara ja laulajan kaunis ääni ovat hyvin esillä. . Hienoja tarinoita ja musiikkia! Teksti: Jarkko Peiponen Kuvat: Levy-yhtiöt . Näistä esimerkkinä duetto Olavi Uusivirran kanssa kappaleella Nuori ja Kaunis vuodelta 2011 sekä Uppåt framåt på fi nska -kappale edellä mainitulla Anna själv tredje -levyllä. . Perjantai 14. Samainen kappale päätyi myöhemmin myös tämän levyarvostelun kohteena olevan albumin Ilot, halut ja valheet aloitusraidaksi. Nyt julkaistun vinyylipainoksen A-puolelle ovat valikoituneet esimerkiksi sellaiset kappaleet, kuin Kerro terveiset lapsille, Nainen toiselta planeetalta sekä Pohjois-Karjala. Kipin kapin levykauppaan ja Leeviä lautaselle! Ruotsinsuomalaisia on paljon. Tuosta kaipauksesta, ja lukemattomista muista teemoista sai alkunsa Tukholmassa tätä nykyä asustavan Anna Järvisen musiikillinen ura. Milla Rumin lauluääni on persoonallinen ja laulaja käyttää ääntään taidokkaasti. Toivottavasti kuulemme myös jatkossa uusia avauksia tältä lahjakkaalta muusikolta. Kun ensimmäiset uutiset kesällä 2016 julkaistiin siitä, että Leevi and the Leavingsin tuotanto julkaistaan uusintapainoksina, ryntäsin saman tien paikalliseen levykauppaan varmaan omat kappaleeni. Anna En Anna on siis ensimmäinen kokonaan suomenkielinen levy tältä pääosan urastaan ruotsinkielellä laulaneelta artistilta. . Mutta se näyttelemisestä ja siirrytään musiikin pariin. . Leevi and the Leavingsin kohdalla keikkasuosioitahan ei koskaan päästy mittaamaan, sillä yhtye ei tehnyt kuin yhden ainoan julkisen esiintymisen vuoden 1981 Euroviisujen karsinnoissa. Tuon levyn jälkeen vuonna 2015 ilmestyi vielä Buren -albumi, jonka suomenkielinen versio Anna En Anna on tällä kertaa levyarvostelun kohteena. . Pylkkäsen roolihahmo Essi Honkola oli pääosaa näytelleen Salmisen tytär, jonka tarina on sarjassa myös sivujuonteena olennainen osa kertomusta. Levyn kappaleet ovat hieno osoitus yhtyeen monipuolisesta osaamisesta. Keikkailua Milla Rumi taustayhtyeineen on tehnyt jatkuvasti. Ja siinä mielestäni piileekin Gösta Sundqvistin sanoitusten hienous: tarinat ja teemat saa helposti peilattu nykyhetkeen, vaikkei itse olisikaan edes elänyt maailmassa, josta Sundqvist kappaleissaan kirjoittaa. Mielestäni Järvisen albumit eivät koskaan ole olleet mitään täydellistä äänenlaadun riemujuhlaa, vaan pikemminkin hieman kuivan ja ponnettoman kuuloisia miksaukseltaan. Muutamia riimejä, säkeistöjä jopa yhden kokonaisen kappaleenkin toki ollaan Annalta suomeksi kuultu jo aiemmin. Ne tosiaan lyriikoiltaan eivät ole yksi yhteen suomennoksia Buren -levyn kappaleista, koska sellainen ei missään muodossa olisi järkevää. Kymmenen vuotta aiemmin perustettu bändi pääsi Perjantai 14. Toivotaan, että jotakin uutta materiaalia on työn alla, sillä mielestäni Milla Rumin persoonallinen tyyli tehdä musiikkia voisi saada enemmänkin kuuntelijoita Suomessa. . . . päivä -levyn julkaisun myötä nauttimaan kovan työn hedelmistä, joka näkyi tietysti suoraan levymyynnissä. 112 A uto S ound KUUKAUDEN KUUNNELTAVIMMAT TÄLLÄ PALSTALLA ESITTELEMME MUUTAMIA UUSIA TAI VÄHÄN VANHEMPIAKIN ÄÄNITTEITÄ, JOIDEN SISÄLTÖ JA SOUNDIT OVAT TEHNEET LEHTEMME TOIMITTAJIIN VAIKUTUKSEN. Tuohon ajanjaksoon sattuivat myös yhtyeen suosion huippuhetket. päivä Anna Järvinen Annan En anna Taitelijanimellä Milla Rumi esiintyvä Milla-Mari Pylkkänen on varmasti suurelle yleisölle tutumpi kasvo televisiosta, kuin esiintymislavoilta. . . LEVYT EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ AINA OLE KAIKKEIN ”HIFEINTÄ” TESTILEVYOSASTOA, VAAN MUSIIKKIA, JOTA KUUNNELLAAN JUURIKIN MUSIIKIN TAKIA JA JOKA HERÄÄ HENKIIN HYVÄLLÄ ÄÄNENTOISTOLAITTEISTOLLA TOISTETTUNA. Vuotta myöhemmin, syksyllä 2017 oli aika noutaa ensimmäinen näistä levyistä. Päivätyössään ruotsin kielen opettajana Tukholmassa Anna kuitenkin on varmasti enemmän ruotsinkielinen, joten täydellistä ääntämistä ei voisikaan vaatia, ja toisaalta se tuo mukaan Anna Järvisen tunnistettavan soundin ja äänen. Kappale on ajat sitten noussut Suomirockin ikivihreiden sävelmien joukkoon. . Järvisen ensimmäinen albumi Jag fi ck feeling julkaistiin vuonna 2007, ja heti ensi levystä saakka ihanalla lauluäänellä varustettu Anna lauloi tiensä myös entisen kotimaansa indie-popin ihailijoiden sydämiin. Omasta levyhyllystäni löytyvät Annan kaikki albumit, ja syystä. Yhtyeen lyriikoissa mainitut stereot, televisio ja videolaitteet ovat monessa kodissa hautautuneet kaappien pohjalle älylaitteiden tieltä. Esimerkiksi 1960-70 -luvuilla Ruotsiin muutti kymmeniätuhansia suomalaisia vuosittain. Levyllä kuullaan kattaus soittimia, kuten vaikkapa erilaisia torvia, syntetisaattori, piano, kitara, basso ja rumpusetti. . MUSIIKKI SOUNDIT . Stereokuvalliset asiat ovat kunnossa, joten äänenlaadun suhteen albumi on hyvinkin potentiaalista referenssilaatua. Vuodet vierivät, mutta hyvä musiikki säilyy. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa levyn seitsemäs kappale Tässä olen minä, joka kuvaa kertoja lapsuuden muistoja valokuvaalbumin selailun kautta. Ilot, halut ja valheet -albumi puolestaan ilmestyi lokakuussa 2014, jääden tuolloin kuitenkin ilman merkittävää menestystä soittolistoilla tai arvosteluissa. . . Omaa ajankuvaansa välittävät kappaleet ovat myös tietyllä tavalla ajattomia. Alun perin Mattila bongasi parikymppisen Pylkkäsen Lahden Kansanopiston teatteriryhmästä, jossa myös Mattilan oma tytär Alli esiintyi. . Tässä mielestäni Järvinen on onnistunut hyvin; sekä Buren että Annan En Anna -albumit kuulostavat hyviltä ja suomenkieliset sanoitukset taipuvat hyvin Annan suuhun. Esimerkiksi kappaleessa yhdeksän Sellainen on koti kuullaan Milla Rumin koko äänenkäytön potentiaali, kun muutenkin menevässä kappaleessa Milla Rumi pääsee irrottelemaan äänenkäytöllään. . päivä on ajalleen tyypillinen teos; alarekisteriltään ja dynamiikaltaan hieman vajavainen nykyisiin albumeihin verrattuna, mutta silti täynnä elävää tunnelmaa, jota monelta nykyiseltä levyltä puuttuu. Yksi näistä perheitä oli helsinkiläinen Järvisen perhe. Milla Rumin musiikki on tyyliltään kevyttä pop-rockia. Omalla kohdallani kyseinen kappale nostaa aina tipan linssiin, varsinkin kun sen kuulee ajaessa kohti kotiseutuja Pohjois-Karjalaan. Henry VIII: Tanssi poissaoleville ystäville on instrumentaali, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvaa sitä herkempää puolta Gösta Sundqvistin sävellyksistä. Juuri tällaista reagointia tarvitaan tilanteessa, jossa äänitemyynti sakkaa digitaalisuuden takia. . Uudessa maassa lapsi oppii tunnetusti nopeasti tavoille ja puhumaan kieltäkin, mutta siitä huolimatta kaipaus kotimaahan jää. Levyllä kuullaan aimo kattaus erilaisia soittimia, joista mainittakoon tässä yhteydessä Sundqvistin itsenä soittamat rummut, kitara, huilut sekä koskettimet, Risto Paanasen taitamat kitarat ja basso, sekä Juha Karastien akustinen kitara sekä mandoliini. Pylkkänen on näytellyt yhtä merkittävää roolia Ylen tv-sarjassa Kansan Mies, jossa pääosassa esiintyi Kristo Salminen. Merkitykset, sanat ja lauserakenteet kieliemme välillä ovat kuitenkin niin erilaiset. Tuo levy oli Annan kolmas teos Anna själv tredje. päivä nousee heittämällä yhtyeen kolmen parhaan julkaisun joukkoon. . Annan lyriikat ja musiikki toimivat hyvin molemmilla kielellä. MUSIIKKI SOUNDIT Leevi and the Leavings Perjantai 14. Lauluntekijä ja Johanna kustannuksen Riku Mattila kiinnostui nuoren naisen esiintymiskyvystä sekä lyriikankirjoitustaidosta ja näin alkoi kaksikon yhteistyö. . . Yhtenä hienona hetkenä tuolta muuten ruotsinkieliseltä albumilta voisi nostaa Helsinki -kappaleen kertosäkeen lyriikat: Helsinki tule mut hakemaan tule, nyt mennään. . . Äänenlaadultaan Annan En Anna -albumi on hyvinkin tyypillinen ja tunnistettava Anna Järvisen teos. Voisiko sitä kaipauksen tunnelmaa paremmin kiteyttää. Sarjaa esitettiin yhden tuotantokauden verran vuosina 2013 – 2014 ja sen käsikirjoittajat Kirsti Manninen ja Antti Pesonen voittivat tuolloin parhaan käsikirjoituksen Venlan. . TV-sarjan ilmestymisen aikoihin alkoi myös Pylkkäsen musiikillinen ura. .
TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU HOME THEATRE AUDIO MOBILE HI-FI IN-CAR HOME THEATRE VIDEO & DISPLAY PHOTOGRAPHY EISA AWARDS 2017-18 visit www.eisa.eu for the winners CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS 210-300_EISA_AD_2017_Autumn.indd 1 11/08/2017 15:18. EISA is the unique association of over 50 international special interest magazines in hi-fi, home theatre, photography, in-car and mobile electronics, from 25 countries (now including Australia and the USA). Every year the EISA jury of experts rewards the best products in each class with a coveted EISA Award
VUOSIKERTA Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa, joista numerot 4-5 ja 7-8 ovat kaksoisnumeroita. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavanpituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaus voidaan peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupungilla. 6-kanavaa puhdasta highendia! Autoesittelyssä: Marko Kaupin Crescendon laitteilla rakentama Ford Mondeo. Julkaisemamme artikkelit ja ohjeet on tarkistettu, mutta emme takaa niiden täydellistä virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. TEKSTISISÄLTÖ Erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuvaja tekstimateriaalia edustamaltaan alueelta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ellei tilaaja peruuta tilaustaan. AutoSound raottaa lajin salaisuuksia! Sekä paljon muuta!. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. AD David Sarmas Yhteystiedot JTS-Media / AutoSound Teerlakiantie 262, 21530 PAIMIO Internet www.autosound.. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. PAINOPAIKKA Printall AS ISSN 1456-4157 TILAUKSIA KOSKEVAT YHTEYDENOTOT NETISSÄ: WWW.AUTOSOUND.FI PUHELIMITSE: 03-4246 5305 TULOSSA ALKUVUODESTA AUTOSOUND 1/2018 TULOSSA Kokeilussa: Ground Zero Uranium GZUA 6.200SQ-PLUS. Vertailutestissä: Pienikokoiset monopäätteet! Tietoa: Mystinen dB Drag Racing. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suora markkinointitarkoituksiin. ILMOITUSMYYNTI Myynti, hinnat ja varaukset toimituksen puhelinnumerosta 0400-563 689. 114 A uto S ound A UTO S OUND TECHNICAL MAGAZINE LEHTI AUTOHIFIJA TUNINGHARRASTAJALLE, JOKA HALUAA TIETÄÄ ENEMMÄN! Kustantaja JTS-Media Päätoimittaja Janne Soilakari Päätoimittaja (EISA) Teppo HirviKunnas Vakituiset avustajat Mika Koponen, Harri Saari, Jani Ilola, Jani Uuttu, Osku Hirvonen, Pasi Kalliojärvi, Tero Komulainen, Jussi Rajala, Jarkko Peiponen, Simo Rautio, Marjut Hakkarainen Janne Pulkkinen, Tom Hietaharju, Janne Kinnunen ja Harto Viljamaa. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Lehti ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämi sestä eikä palauttamisesta. kattauksella. Huomautukset tulee tehdä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta. Autoesittelyssä: Lohjan Ajolähtö Oy:n Scania Massive Audion hi. Lehden sisältönä ovat autoäänentoisto, -viestintä, -hälyttimet ja tuning. VASTUU VIRHEISTÄ JA REKLAMAATIOT Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista force majoure syistä voida julkaista, lehti ja kustantaja eivät vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. TIETOA TILAUKSISTA Jatkuva kestotilaus 54,90 € / 12 kk Määräaikaistilaus 59 € / 12 kk Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein