AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA Suomen Suurin uuden tekniikan erikoiSlehti • 2/2019 (nro 186) W W W .A V P L U S .F I A V P L U S 1/ 2 19 YKSINKERTAISEMPI OLED LG OLED 55B8 -televisio TASAISEMPAA KUVAA Feiyutech Vimble 2 -gimbaali NÄYTTÄVÄ LIPPULAIVA Honor View 20 -älypuhelin PERINNETTÄ PÖYTÄÄN Vertailussa 12 pöytäradiota BRITTILÄINEN PRIIMAKAIUTIN ProAc Response DT8 SUURI KAIUTINEXTRA SUURI KAIUTINEXTRA VERTAILUSSA 10 LATTIAKAIUTINTA ALLE 1 200 €
Tätä filosofiaa noudattaen NAD M10 on suunniteltu. Tutustu tarkemmin www.nadelectronics.com/M10 tai www.ah-hifisystems.fi. Lisää vain musiikki. THE NEW M10: THE ART BEHIND THE ART. Uutta luksusta on runsauden sijaan yksinkertainen ja selkeä laatu: pieni on kaunista. Yhdessä tyylikkäässä, kompaktissa ja helppokäyttöisessä paketissa on kaikki, laadusta piiruakaan tinkimättä: 24/192 DAC, häviötön striimaus kaikista tunnetuimmista suoratoistopalveluista, muut tarvittavat liitännät ja tehokas 2x100W vahvistin. Toimintoja ohjaat intuitiivisesta käyttöpaneelista, älylaitteesi sovelluksella tai televisiosi kaukosäätimellä
HeikkiKivelä Toimituspäällikkö Luota korviisi!. Ja vaikka äänenlaatuerojen tutkimuksella voidaankin selvittää ihmisten tapoja arvottaa äänentoistoa, tulokset eivät välttämättä päde tutkimusasetelman ulkopuolella. Tämä taas on osaltaan johtanut siihen, että miltei mitä tahansa hiukankaan erikoisempaa äänentoistojärjestelmää kutsutaan nykyään yleiskielessä hifiksi – vaikka sillä ei varsinaisesti olisi juurikaan toiston tarkkuutta edesauttavia ominaisuuksia. 2/2019 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VastaaVa päätoimittaja: Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi toimituspäällikkö: Heikki Kivelä heikki.kivela@avplus.fi toimitus: Jemo Kettunen Jiri Koivuniemi Sanna Lipponen Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen Joni Nikkola Thomas Ytterberg ulkoasu: Kari Laine kari.laine@avplus.fi julkaisija ja kustantaja: AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas mediamyynti: Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi asiakaspalVelu: Puhelin (ark. Vaikka testivoittaja-lätkän ansainnut tuote on aina monestakin näkövinkkelistä arvioiden ryhmänsä paras, joku toinen malli voikin olla subjektiivisesti arvioiden vielä parempi juuri sinun korvillesi. Sen sijaan se, mikä pätee kaikessa, on äänenlaatuerojen havaitsemisen perin subjektiivinen luonne. Ja mitä hifiin tulee, se taas on lyhennelmä englannin kielen sanoista high fidelity, joka kääntyy hiukan kömpelösti suomenkieliseen muotoon ”korkea toistotarkkuus”. Tähän ei käytännössä ole yksiselitteistä vastausta, sillä kaikki pohjautuu viimekädessä yksilöllisiin havaintoihin äänenlaadun ominaisuuksista. Mutta mitä se oikea hifi sitten on. Varsinkin erilaisissa markkinointipuheissa hifitermi on kuitenkin ollut käytössä melko laajassa merkityksessä aina 1900-luvun puolivälistä saakka. Voidaan myös väittää, että laadukkaallakin äänentoistoketjun osatekijällä, oli se sitten kaiutin, vahvistin tai vaikkapa kaapeli, on vain välinearvo suuremman hyvän tavoittelussa. Niihin kannattaakin viimekädessä luottaa kaikista eniten, ja kaikkea muuta voi pitää vaikkapa eräänlaisina tienviittoina oikeaan suuntaan. Tätä taustaa vasten rohkaisemmekin kaikkia kuuntelemaan avoimin mielin erilaisia toteutuksia, vaikkapa nyt kaiuttimia, ja nimenomaan sillä omalla lempimusiikilla. 8–16): 03 4246 5378 Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi KuVA: PexeLS.cOM O rastavan keväinen tervehdys toimituksesta! Tämänkertaisessa AVPlus-numerossa valokeilassa ovat erilaiset kaiuttimet poikkeuksellisen laajalla toteutusten kirjolla. Mittakaavasta sanottakoon sen verran, että siinä missä pöytäradiovertailusta löytyvä pienin ehdokas, Sangean WR-7 – joka siis toimii käytännössä radion ohella myös bluetooth-kaiuttimena – painaa 390 grammaa ja mahtuu vaikka taskuun, toisessa äärilaidassa seisoo Arendalin 1723 Tower THx, reippaasti toista metriä korkea ja yli 50 kiloa kappaleelta painava järkäle. Saati edes hifiin miellettävää korkeampaa rahallista arvoa. Toisin sanoen vain sinun korvasi kertovat luotettavasti sen, kuulostaako joku ääntä toistava laite hyvältä vai huonolta. Koosta, ulkonäöstä ja toteutuksesta riippumatta kaiuttimen kuin kaiuttimen pitäisi ideaalitilanteessa pystyä toistamaan ääntä mahdollisimman puhtaasti – ainakin jos hiukan hifiorientoituneemmilta ihmisiltä kysytään. Vaikka erilaisilla mittauksilla voidaan päätellä yhtä jos toista esimerkiksi kaiuttimen toistosta ja kokeneemmat kuulijat voivat antaa asioista valistuneita arvioitaan, pohjimmiltaan vain yksilö itse voi ratkaista sen, miellyttääkö tietyn laitteen ääni juuri niitä omia korvia
Paikan päällä Genelecin edustajat. 40 ensimmäistä kävijää saa Finnkinon Premium-leffalipun. Tule kuuntelemaan jännitysnäytelmää kun Genelecin kaiuttimet ottavat toisistaan mittaa perinteisessä stereokuuntelussa ja Dolby Atmoskotiteatterissa. STEREO VS MONIKANAVA 16.3. Mareksound ja Genelec esittävät: www.mareks. – puh: 010 321 3220. Mareksound Oy – Valimotie 2, 00380 HKI info@mareks
Gimbaali: Feiyutech Vimble 2....................10 Tällä yksinkertaisella apuvälineellä videokuva ei koskaan tärise. Seuraavassa numerossa.......88 48 VertaiLussa 10 Lattiakaiutinta. Vertailu: Lattiakaiuttimet alle 1 200 €........................................48 Vertailussa 10 lattiakaiutinta, joita kaikkia yhdistää hyvä hinta–laatusuhde. Kolumni: Valoa, virtuaalitodellisuutta ja väristyksiä äänentoistoon...............................72 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi pohtii äänentoiston aistillisuutta. Vertailu: Pöytäradiot 129–349 €...........36 Perinteinen pöytäradio pitää pintansa. Kaiuttimet: Indiana Line Tesi 542 LB & Basso 922 LB..............................32 Lattiakaiutin voi olla kooltaan myös varsin kompakti, ja indiana Linen toteutuksessa moni asia on kohdillaan. Televisio: LG OLED 55B8................................20 Perushyvästä oled-telkkarista ei tarvitse enää maksaa mansikoita. 6 Tuoreimmat uutiset ja ajankohtaisimmat asiat sekä perinteisen että uuden tekniikan maailmasta. 3 Uutiset..................................................... Pikakokeilu: Toppik-hiustuuhenne.............14 Voiko hiuksiin saada tuuheutta purkista sirottelemalla. Sovellukset.......................................78 Kolme kätevää äänityökalua Android-laitteille, olkaa hyvä! Opas: Vinyylinystävän vimpaimet.........................................80 Näillä lisätarvikkeilla saat vinyylitoistosta irti rutkasti enemmän. Uhd-blu-ray-soitin: Panasonic DP-UB9000............24 Panasonicin raskassarjalainen on säätäjän unelmasoitin. 2/2019 5 60 Vinkkejä parempaan ääneen 20 Yksinkertainen OLeD 36 sisäLtö pöYtäraDiOn hehku ei himmene Pääkirjoitus......................................... Kaiuttimet: Aurelia Magenta 2i & Ambera 2i..........................................68 Kotimaiset uusklassikot päivittyivät, ja me tutustuimme niiden ääneen. Mobiili: Honor View 20...............................26 Testissä kotimaan markkinoiden ensimmäinen näyttöreiällinen lippulaivapuhelin. Opas: Vinkkejä parempaan äänentoistoon...............................60 Näillä vinkeillä saat äänentoistostasi enemmän irti. Kaiuttimet: Arendal 1723 Tower THX......84 Norjalaisvalmistajan lattiakaiutin vakuuttaa sekä massiivisella koollaan että kontrolloidulla äänellään. Hifin historiaa: Bang & Olufsen Beomaster 1700...........................64 Design-vetoisen valmistajan ote oli omalla tasollaan jo vuosikymmeniä sitten. Äänilevyt............................................74 Tämänkertaiset levyvalintamme osoittavat, ettei sähkökitara ole kuollut! Elokuvat..............................................76 Esittelyssä ja arvioissa kolme talven leffauutuutta. Kyllä! Kaiuttimet: ProAc Response DT8................16 Brittiläinen klassikkomerkki tarjoaa kallista ääntä
Mukana tulee kova kangaspäällysteinen kuljetuskotelo, joka on viimeistelty kuulokkeiden kanssa sävy sävyyn mokan ja konjakin väriseksi, sekä kolmen metrin kaapeli plugijohdolla ja 1,2 metrin kaapeli miniplugijohdolla. Hinta on Suomessa 3 000 euroa, ja kuulokkeet ovat juuri tulleet saataville. Uutiset N orjalainen Arendal Sound on esitellyt uudet 1723 Bookshelf S THX Ultra -kaiuttimet. Stellia-kuulokkeissa on muistivaahdolla täytetyt nahkaiset pehmusteet. Kuulokkeiden kaveriksi suositellaan Arche-dacia, jonka Focal myös julkisti. Mattaversioiden hinta on 1 299 euroa, kiiltolakattujen 1 399 euroa. Painoa kaiuttimilla on 14,5 kiloa kappaleelta. Sangan suunnittelussa on otettu vaikutteita Utopiakuulokkeista. Toiston luvataan olevan voimakasta, dynaamista ja yksityiskohtaista. Värivaihtoehtoina ovat mattavalkoinen ja -musta sekä samat kiiltolakattuna. Lisätiedot: www.arendalsound.eu F ocal on julkistanut kuulokemallistonsa kärkipäähän uudet Stellia-kuulokkeet. Puhekela puolestaan on kuparia. Valmistajan mukaan asiakkaat ovat pyytäneet olohuoneystävällisempiä malleja, ja niinpä yhtiö on nyt kehittänyt aiempaa pienemmän jalustakaiuttimen. Niinpä niitä voi käyttää myös osana esimerkiksi kotiteatterisarjaa. Uusi 1723 Bookshelf S THX Ultra on kaksitiekaiutin, jossa on 6,5 tuuman basso–keskiäänielementti ja aallonohjaimella varustettu 28 millimetrin diskanttielementti. Kuulokkeissa on venttiilit, jotka auttavat toistoa yltämään alemmas. Lisätiedot: www.focal.com www.kruunuradio.fi/ Arendal laajensi 1723-kaiutinsarjaansa pienellä jalustakaiuttimella Focalilta suljetut kuulokkeet malliston kärkipäähän 6 2/2019. Uudistetuissa kuulokeelementeissä on M-kirjaimen muotoinen berylliumdome. Ne ovat Focalin järjestyksessään toiset suljetut kuulokkeet. Äänen luvataan olevan bassotaajuuksilla artikuloivaa ja ylimmissä taajuuksissa yksityiskohtaista. Äänikuvan luvataan olevan suuri. Viime vuonna esiteltyihin Elegiamalleihin verrattuna ne ovat kuitenkin aivan eri hintaluokkaa. Rakenteeltaan kaiutin on suljettu, ja sen seinämät ovat hdf:ää. Materiaalin, laadun, elementtien ja jakosuodinkomponenttien luvataan olevan samaa tasoa kuin muissakin 1723-sarjan kaiuttimissa. Kuulokkeet on suunniteltu kotikäyttöön ja reissun päälle. Impedanssi on highend-kuulokkeille maltillinen 35 ohmia, joten niiden voi odottaa olevan melko mobiiliystävälliset. Taajuusalueeksi ilmoitetaankin 5–40 000 hertsiä
Magneetit ovat suuremmat kuin lattiakaiutinmallissa. Kaiutin seisoo ohuiden alumiinijalkojen ja niitä tukevien lankojen varassa, ja ratkaisun luvataan vähentävän ulkoisten värähtelyjen kantautumista kaiuttimiin. Sisältä löytyy myös rimoitusQ Acoustics on esitellyt highend-luokan Concept 300 -jalustakaiuttimen – huomiota kiinnitetty erityisesti värähtelyjen minimointiin ta erityisesti matalien taajuuksien kaikumisen vähentämiseksi. Diskanteista huolehtii 28 millimetrin silkkidome, joka on eristetty kotelosta. Värähtelyjen torjuntaan on panostettu erityisesti. Lisätiedot: www.qacoustics.co.uk www.simex.fi/ 2/2019 7 Koonnut: Joni Nikkola. Mukana tulee kolmijalkainen ja näyttävä Tensegrity-jalusta. Elementteinä on 165 millimetrin basso– keskiääninen, jonka kartio on paperia ja reunat kumia. Nyt valmistaja on esitellyt niiden kaveriksi uudet Concept 300 -jalustakaiuttimet, joita Q Acoustics luonnehtii edistyksellisimmiksi kaiuttimikseen tähän mennessä. Painoa kaiuttimella on 14 kiloa kappaleelta. Värivaihtoehdot ovat hopea/eebenpuu, kiiltomusta/ruusupuu ja valkoinen/tammi. Pohjassa on neljä vaimennettua jousta, jotka muuttavat värähtelyn lämpöenergiaksi polyuretaanielastomeerin kautta. Kotelon pohjassa on myös eristävä pohjalevy, joka maadoittaa kaiuttimet mekaanisesti. E dullisilla kaiuttimilla mainetta kerännyt Q Acoustics teki vuonna 2017 onnistuneen rynnäkön highend-luokkaan Concept 500 -lattiakaiuttimillaan. Puhekela on lasikuitua. Suomen-hinnat ja aikataulut eivät ole vielä tiedossa, mutta Britanniassa kaiuttimet saapuvat kauppoihin maaliskuussa 2 999 punnan hinnalla. Kotelossa on eristeenä Gelcore-ainetta, joka vähentää kotelon värähtelyjä muuttamalla ne niin ikään lämpöenergiaksi
Kuulokkeet ovat hienja vedenkestävät ipx7-standardin mukaisesti, mitä varten RUN XT -kuulokkeissa on kaksinkertainen nanopinnoite. Värintoiston luvataan olevan todentuntuista, valkoisen kirkasta ja mustan syvää. Niissä on vaihdettavat korvasovittimet ja siivekkeet, joten ne sopivat monen kokoisiin korviin. Ladattavissa on Optoma Connect -sovellus, jolla projektoria pystyy mukauttamaan lisää. Akunkestoa on luvattu 12 tunniksi yhdellä latauksella, mikä on täyslangattomille paljon. Hinta on Yhdysvalloissa alustavan tiedon mukaan noin 3 000 dollaria. Lisätiedot: www.optomaeurope.com www.highendstudio.fi/ Jaybird esitteli uudet täyslangattomat RUN XT -kuulokkeet – akunkestoa mukavat 12 tuntia yhdellä latauksella Optoma yhdisti 4k-lähiheittoprojektorin ja soundbarin – soveltuu television korvaajaksi 8 2/2019. Kuulokkeiden luvataan pysyvän kyydissä kovassakin liikkeessä. Projektori tukee myös hdr10ja hlg-formaatteja. Uutiset U rheilukuulokkeistaan tunnettu Jaybird on julkistanut täyslangattomat RUN XT -nappikuulokkeet. Älyominaisuuksista mainittakoon lisäksi IFTTT-tuki, jolloin sen voi kytkeä osaksi esineiden internetiä. Lisätiedot: www.jaybirdsport.com/fi-fi O ptoma on esitellyt uuden P1 Smart 4K UHD Laser Cinema -projektorin, joka on suunniteltu erityisesti television korvaajaksi kotikäytössä. Siellä laitteen luvataan tulevan markkinoille vuoden toisella neljänneksellä. Sirija Google Assistant -puheavustajat pystyy aktivoimaan näppäintä painamalla, ja kuulokkeilla pystyy puhumaan myös puheluita. Lisäksi projektori sisältää NuForcen kehittämän soundbar-kaiuttimen, joka tukee Amazon Alexatai Google Assistant -puheohjauksia. Uutuuksien myötä kaikki valmistajan kuulokkeet ovat hienja vedenkestäviä. Lisäksi latauskotelo tarjoaa kahdeksan tunnin ajaksi lisävirtaa. Se kykenee heijastamaan 120 tuuman kokoisen 4k-kuvan aivan seinän läheisyydestä. Valotehoksi luvataan 3 000 luumenia, ja pikseleitä löytyy 8,3 miljoonaa kappaletta. Laite tukee Dolby Digitalja Dolby Digital Plus -dekoodausta, ja siinä on Netflixja Youtube-palvelut. Värivaihtoehdot ovat musta ja harmaa. Sen luvataan toistavan äänen kristallinkirkkaasti, keskialueelta tasapainoisesti ja laajalta kaistalta. Kuulokkeiden myynti Suomessa on alkanut helmikuussa 189 euron suositushinnalla. Uusi ominaisuus sovelluksessa on helmikuun alusta alkaen podcast-toiminto, joka tarjoaa parin viikon välein päivitettävää kuratoitua sisältöä. Jos lenkille lähtiessä huomaa akun olevan lopussa, niin viiden minuutin pikalatauksella lisävirtaa saa tunniksi. Sovellus integroituu Spotify-suoratoistopalveluun, ja sillä voi myös etsiä kateissa olevat kuulokkeet. Mukana on myös bassoelementit. Halutessaan on mahdollista käyttää vain oikeanpuoleista tulppaa, jos haluaa pysyä paremmin perillä ympäristöäänistä. Jaybirdille tyypilliseen tapaan puhelimelle on ladattavissa sovellus, jolla voi säätää taajuuskorjaimen asetuksia
Mukana on myös Google Assistant -tuki, minkä lisäksi televisio tukee Amazon Alexa -puheohjausta Echoälykaiuttimen kautta. Sisältökategorioina ovat ohjelmat, musiikki, opetus ja tutustu. Hakutoiminnonkin saa pois käytöstä. Tarkemmat hintaja saatavuustiedot ovat vielä auki, mutta televisioiden pitäisi ilmestyä myyntiin vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Ne on hyväksytty etukäteen ja merkitty mainoksiksi. Y ouTuben lapsille suunnattu Kids-versio on saapunut Suomeen. Äänipuolelta puolestaan televisio tukee Dolby Atmosta. Äänijärjestelmä on 50-wattinen ja 2.1-kanavainen. Sovellus auttaa vanhempia löytämään lapsille soveltuvaa sisältöä ja hallitsemaan lapsen ruutuaikaa. Televisiot tukevat dynaamisista hdrmuodoista sekä Dolby Visionia että hdr10+:aa ainoina Panasonicin lisäksi. Valmistaja kertookin, että yli 90 prosenttia sen tämänvuotisista televisioista tukee kyseisiä ominaisuuksia. Tarkempaa tietoa televisioiden eroista ei ole – pieniä ulkoisia erovaisuuksia lukuun ottamatta. Se jakaantuu 804ja 854-malleihin, jotka tulevat saataville 55:n ja 65 tuuman koossa. Sovellus on ladattavana App Storesta ja Google Playstä puhelimille ja tableteille. Kolmannen sukupolven P5-prosessori sisältää kaksi piiriä, minkä luvataan antavan lisäpotkua kohinansuodatukseen, terävöitykseen ja kontrastiin. Perinteisemmistä hdr-muodoista se tukee hlg:tä ja hdr10:ä. Lisäksi lapselle voi määritellä rajoituksia katseluaikoihin, jolloin sovellus ilmoittaa lapselle katseluajan päättymisestä. Molemmat ovat 4k-televisioita, ja ne korvaavat viimevuotisen 803-mallin. Sovelluksen käyttö on ilmaista ja perustuu mainoksille, ellei käytössä ole YouTube Premium -tilausta. Suuremmat ja selkeämmät ikonit auttavat lasta käyttämään sovellusta. Lisätiedot: www.philips.com Philips esitteli tämän vuoden oled-televisionsa – tukevat molempia dynaamisen hdr:n formaatteja YouTube Kids saapui Suomeen – antaa vanhempien rajoittaa sisältöä ja ruutuaikaa 2/2019 9. Sisältöä pystyy valitsemaan luotettavista kanavista kootuista kokoelmista. Lapsen näkemiä kanavia ja videoita pystyy valitsemaan ja blokkaamaan epätoivottua materiaalia. Ominaisuuksiin kuuluu äänihaku. Sisältöä voi katsoa joko älytelevisiosta tai käyttää apuna esimerkiksi Chromecastia, Apple TV:tä tai pelikonsolia. Kummassakin televisiossa on uusin P5 Perfect Picture Engine -prosessori, Ambilight-taustavalaistus ja Android 9 Pie -käyttöjärjestelmä. Mainokset eivät ole klikattavia. Lisätiedot: www.youtube.com/intl/ALL_fi/yt/kids/ P hilips on esitellyt tämän vuoden oledtelevisiomallistonsa
Edullisesti alkuun Pakkohan sellaista on siis kokeilla. G imbaali (eng. Lopputulos on ihan pro-jälkeä. Puhelin kiinnittyy tukevasti jousivoimalla kahden leuan väliin. Erityisesti käsivaralta kuvatessa kuva tärisee ja heiluu helposti. Ongelma ratkaistiin tekemällä sinitarrasta pieni mytty puhelimen ja kiinnitysleuan väliin. gimbal) on jo 2 200 vuotta vanha keksintö; täysin mekaaninen, kolmesta toisiinsa akseloidusta renkaasta muodostuva tukirakenne, joka pitää sen keskelle kiinnitetyn esineen liikkumattomana, vaikka itse laite heiluu. Erityisesti kännykkäkuvaukseen tarkoitettuja gimbaaleja on tullut myyntiin useilta merkeiltä. Tämän on varmaan huomannut jokainen, joka on yrittänyt kuvata käsivaralta liikkeessä oltaessa. Gimbaali on siis tavallaan eräänlainen vakaaja tai vakauttaja, joka eliminoi liikkeen vaikutusta. Gimbaali Feiyutech Vimble 2 10 2/2019. Ainakin Sony Xperia Z5 Compactin kohdalla jonkinlaiseksi ongelmaksi muodostui puhelimen sivuilla olevat painikkeet (virta, näytön sammutus, äänenvoimakkuus), jotka osuivat suoraan leukojen kohdalle sillä seurauksella, että kiinnitysleuka painoi nappeja. Feiyutech Vimble 2 on siis kolmiakselinen, gyroskooppiin perustuva ja Kun kerroin muutamalle tutulle testaavani kännykkägimbaalia, vastaus oli joka kerta, “että mitä?” Niinpä tämäkin juttu on ehkä syytä aloittaa selittämällä, mikä gimbaali on. Gimbaalille on käyttöä muun muassa dronella ja action-kameralla kuvatessa mutta myös kännykkäkamerakuvauksessa, jos kuvatessa liikutaan tai kohde jossa ollaan liikkuu tai heiluu. Laitteen mukana tulee kattavasti varusteita. Niinpä haimme kokeiltavaksi Verkkokauppa. Pääset artikkeliin tästä linkistä. comista markkinoiden edullisimpiin kuuluvan, 100 euron hintaisen Feiyutech Vimble 2 -gimbaalin. Vakaata kuvaa Gimbaalin eräs käyttökohde on kuvaus. Gimbaaleja käytetään silloin kun on tarve vaimentaa liikkeen vaikutusta johonkin asiaan. Ei kovin eleganttia, mutta toimii. Gimbaali minimoi esimerkiksi kävelystä johtuvaa tärinää ja kameran heiluntaa pitäen kameran mahdollisimman tiukasti kohti kuvattavaa kohdetta. Onkin siis mielenkiintoista nähdä myös se, tekeekö tällaisella halvemmalla laitteella mitään. PuGimbaalin ja gyroskoopin toimintaperiaatteesta löytyy havainnollistavaa tietoa muun muassa Wikipediasta. 3) Pitch tai tilt: Kääntyminen poikkiakselin suhteen alastai ylöspäin (vertikaalisesti). Jos puhelin on suojakotelossa, se ei mahdu kunnolla leukojen väliin eikä siis pysy kiinni. Hintaeroa kalliimpiin on helposti 50–150 euroa ja enemmänkin. Kiinnitysleuoissa on kyllä jonkinlainen syvennys varmaan juuri tämän ilmiön välttämiseksi, mutta se ei poistanut ongelmaa. Kooltaan laite on silti kompakti, ja siitä saa hyvän otteen. 2) Yaw tai panning: Kääntyminen pystyakselin suhteen eli kääntyminen sivulle (horisontaalisesti oikealla tai vasemmalle). kahdella pienoismoottorilla operoiva kuvauskeppi, joka toimii tässä tapauksessa myös jonkinlaisena selfie-keppinä 18 senttimetrin teleskooppivartensa ansiosta. Sitä käytettiin aikoinaan muun muassa laivojen kompasseissa ja nykyään erilaisissa gyroskoopeissa. Kiinnitysleukojen tarjoama syvyys on myös turhan pieni. Puhelimen kiinnityksessä säätöä Laitteen pidikkeeseen sopii 57–84 millimetriä leveä puhelin. Gimbaaleista puhuttaessa on myös hyvä ymmärtää kolmen eri liikesuunnan termit: 1) Roll (rolling): kääntyminen pituusakselin suhteen eli kallistuminen sivuttain (horisontaalisesti). Gimbaali – WTF
Sille on oma mikro-usb-liitäntä heti puhelimen kiinnitystelineen yhteydessä. 2/2019 11 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja, Teppo Hirvikunnas Lähteet: Laitevalmistaja, wikipedia.org ja roinanen.com Laitteen varusteluun kuuluu tukeva kanto-/ säilytyslaukku, usb-latausjohto (lyhyt), pieni tripodi (kolmijalka) gimbaalin pystyttämiseksi esimerkiksi panoraama-ajoa varten, ohjevihko (vain englanniksi) sekä rannelenkki. Puhelin voidaan siis kytkeä tarvittaessa gimbaaliin. Sille on oma usb-liitäntä (mallia mikro) heti puhelimen kiinnitystelineen yhteydessä. Sovellus esimerkiksi hukkasi yhteyden aina, kun halusi vaihtaa takakamerasta etukameraan. Gimbaalin pohjassa on standardin mukainen kierre, joten sen saa tarvittaessa kiinni mihin tahansa kamerajalkaan.. Pidikettä voidaan liikuttaa sivusuunnassa, ja näin haetaan kohta, missä puhelin pysyy mahdollisimman suorassa eikä lähde kallistumaan sivulle. Helposti käyttöön Kun puhelin on paikoillaan pidikkeessään, niin seuraavaksi se tasapainotetaan. Tähän ei tarvita edes työkaluja. Samoin näkyy myös kiinnitysleukojen pieni syvyys, mikä estää puhelimen käytön mahdollinen suojakuori paikallaan. Sekoilua sovelluksissa Seuraavaksi gimbaali yhdistetään puhelimeen asennettuun ohjainsovellukseen. Tämä siis ainakin Android-sovelluksella. Käyttöohjeissa on linkki Vicool-nimiseen sovellukseen (Android / iOS), mutta se ei vaikuttanut erityisen vakaalta ja käyttäjäarviot ovat heikot. Varavirtaa puhelimelle Gimbaali ladataan usb-liitännästä (mukana tulee kaapeli mutta ei laturia). Tämän jälkeen gimbaaliin kytketään virrat päälle. Feiyutech Vimble 2 -gimbaali toimii siis vakaajana sellaisenaan, mutta kameran kauko-ohjauksen ja tietyt lisäominaisuudet saa käyttöön vain puhelimeen asennettavalla sovelluksella. Mukana myyntipakkauksessa on useampi erilainen latausjohto. Puhelin tosiaan pysyy suorassa niin vaakakuin pystysuunnassakin, vaikka gimbaalia nostetaan ylös ja alas tai yritetään kiertää sivusuunnassa. Puhelimen lataaminen samaan aikaan luonnollisesti lyhentää laitteen käyttöaikaa jonkin verran. Puhelin voidaan siis kytkeä tarvittaessa gimbaaliin. helin pitääkin ottaa lähes poikkeuksetta pois suojakotelostaan. Akun kapasiteetiksi ilmoitetaan 600 milliampeerituntia, ja sen latausaika on 90–130 minuuttia. Laite toimii tarvittaessa myös virtalähteenä puhelimelle. Laite hakee heti itsensä tasapainotilaan ja on periaatteessa sillä käyttövalmis. Kuvassa näkyy myös sinitarravirityksemme, joka estää kiinnitysleukojen painamista puhelimen painikkeisiin. Täydellä akulla laite toimii 5–8 tuntia. Laite toimii tarvittaessa myös varavirtalähteenä puhelimelle
Sen avulla gimbaalista voidaan zoomata kuvaa, käynnistää kuvaus, ottaa still-kuvia ja säätää kameran asetuksia, kuten valkotasapainoa ja valotuksen tasoa. Sen painikkeilla voi säätää muun muassa kameran asentoa ja valita, onko vakain lukittu pitämään kamera tietyssä asennossa vai millä tavalla kamera seuraa vakaimen liikettä. Ohjaus suoraan gimbaalista Gimbaalin päätoimintoja voidaan myös ohjata suoraan laitteesta ilman sovellusta. Sovelluksen avulla voidaan säätää gimbaalin toimintaa eri tavoin. Suosittelemmekin käyttämään mieluummin valmistajan FeiyuON-sovellusta (Android / iOS), joka oli selvästi vakaampi. Sovelluksen avulla voidaan myös säätää gimbaalin toimintaa eri tavoin, muun muassa reagointia, seurantaominaisuuksia ja kääntönopeutta. Sen avulla gimbaalista voidaan zoomata kuvaa, käynnistää kuvaus, ottaa stillkuvia ja säätää kameran asetuksia. Tosin ei juurikaan, jos sitä FeiyuON on yhdistetty kamera-/ohjainsovellus Feiyutech Vimble 2 -gimbaalille. Itse asiassa Vicool-sovelluskin suositteli käyttämään tuota toista sovellusta! Se parempi sovellus FeiyuON on siis yhdistetty kamera-/ ohjainsovellus Feiyutech Vimble 2 -gimbaalille. Gimbaali Feiyutech Vimble 2 12 2/2019. FeiyuON sisältää myös työkaluja videoiden editointiin. Varsinaiseen kuvaukseen onkin suositeltavampaa käyttää jotain muuta sovellusta. Sovellus on ihan ok, mutta ehkä hieman sekava, ja se myös kaatui käytössä muutaman kerran. Gimbaali kaikille Feiyutech Vimble 2 -gimbaali toimii periaatteessa juuri niin kuin pitääkin. Katso tarvittaessa ominaisuuksista lyhyt esittelyvideo. Nopeammassa menossa vakain ei pysy mukana, ja kuvassa on havaittavissa pientä tärinää. Se pitää kuvan vakaana kaikissa normaaleissa vakaata kuvaa kaipaavissa olosuhteissa, ja gimbaalin ohjaus on myös helppoa
Valitettavasti sovellukseen ei ole ohjeistusta, joten sen toimintoihin pitää vain tutustua yrityksen ja erehdyksen kautta. Esimerkiksi yksi painallus funktio-painikkeesta lukitsee vakaimen lock-tilaan, mikä tarkoittaa sitä, että vakain lukitsee puhelimen tai kameran osoittamaan yhteen suuntaan. Se ajaa silti asiansa erinomaisesti ainakin satunnaisessa käytössä, mutta pienin varauksin yhtälailla myös vaativimmissa tilanteissa. vertaa menoon ilman vakainta. 2/2019 13. Laitteen oma sovellus ei vakuuta varsinaisessa kuvauskäytössä, mutta sen kautta voi kuitenkin säätää vakaimen toimintaa eri tavoin. Kokonaisuutena Feiyutech Vimble 2 -gimbaali on peruskäyttöä ajatellen, ja erityisesti edullinen hinta huomioiden, mielestämme erittäin hyvä tuote. . Myös samanaikainen liike ylhäältä alas ja sivulle aiheuttaa kameraan tietyssä kohtaa epämääräisen sivuttaisliikkeen. n Katso täältä lyhyt esittelyvideo gimbaalin perustoiminnoista sekä gimbaalin kanssa kuvaamamme testivideo . Pätevä perusgimbaali edullisesti Feiyutech Vimble 2 on markkinoiden edullisempia gimbaaleja. Itse kuvaukseen kannattaa käyttää erillistä sovellusta. Feiyutech Vimble 2 -gimbaalin firmware-softassa on myös muutama selvä bugi, mikä aiheuttaa muun muassa kameran kääntymisen ympäri, kun gimbaalia kallistetaan alaspäin noin 60–70 astetta alle vaakatason. Puhelin siis osoittaa samaan suuntaan lähestulkoon riippumatta siitä, mihin suuntaan gimbaalia kääntää. Suosittelemmekin sitä pienin varauksin edullista perusgimbaalia hankkivalle. Gimbaalia voidaan ohjata suoraan laitteen painikkeilla ilman sovellusta. VINKKI Jos etsit älypuhelimelle todella monipuolista kamerasovellusta, erityisesti siis videokuvaukseen, niin kannattaa tutustua FilMicPro-nimiseen sovellukseen. Gimbaalille löytyy varmasti monenlaista käyttöä jo ihan vaikka matkoilla maisemia kuvattaessa, ja teleskooppivarsi laajentaa myös käyttökohteita ja toimii tietenkin ihan tavallisena selfiekeppinä. Se on myös helppokäyttöinen ja kooltaan kompakti. Se on myös helppokäyttöinen ja kooltaan kompakti. Perusasetuksessa puhelin tai kamera seuraa sivusuunnassa gimbaalin liikettä mutta pitää sen pystysuunnassa osoittamassa suoraan. Feiyutech Vimble 2 Hinta: 99,90 € Hankintapaikka: Verkkokauppa.com / Tuotelinkki Suurin sallittu puhelimen paino: 200 g Kääntyvyys (T/R/P): 320/320/320 astetta Latausaika: 90–120 min Käyttöaika: 5–10 t Perustoiminnot: Panning, seuranta, liikkeen lukitus, perusasetusten pikavalinta, joystick-ohjaus, kameran zoom ja muut säädöt*, laukaisu/videokuvaus* Varusteet: Laukku, tripodi, usb-latausjohdot, pikaopas (eng.) Sovellukset: Vicool ja FeiyuON Mitat (l x k x s): 118 x 111 x 323 mm Paino: 428 g Muuta: 1/4-tuuman jalustakierre, teleskooppivarsi 0–180 mm Käyttöohje: Lataa pdf täältä *) vain sovelluksella + Monipuoliset toiminnot + Teleskooppivarsi + Hyvä hinta–laatusuhde – Sovellus (FeiyuON) varauksin – Liikeratahallinnan bugit – Puhelimen kiinnitys . Aivan parhaiden tasolle Feiyutech Vimble 2 ei tässä aivan kykene. Normaalikäytössä näistä ei ollut haittaa, varsinkaan kun ne oppi muistamaan
Jos ette usko kuvia, niin katsokaa yhdellä otoksella kuvattu käsittelemätön video, jossa näytetään prosessi alusta loppuun. Samalla selvisi, että kyse on jonkinlaisista hiuskuiduista, joiden pitäisi ilmeisesti tarttua olemassa oleviin hiuksiin. Ihmeiden aika ei ole ohitse! Lisää hiuksia purkista sirottamaLLa. Tilasimme purkin tätä ihmepulveria suomalaisesta Toppik.finettikaupasta. Näin kävi tälläkin kertaa. Pikakokeilu Toppik-hiustuuhenne 14 2/2019. Sen verran niistä irtosi bassoa, että lähti osa hiuksistakin päästä – tai ainakin ne löystyivät valmiiksi. N etissä törmää mitä ihmeellisimpiin tuotteisiin ja niiden uskomattomiin esittelyvideoihin, joissa kaikki on kuin taikuutta. Kuvassa vasemmalla tilanne ennen käsittelyä ja oikealla käsittelyn jälkeen. L-koko (27,5 grammaa) puolestaan maksaa 49,90 euroa ja XL-koko Harvoin, jos koskaan, netin ihmetuotteiden uskomattomilta näyttävillä mainosvideoilla on mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ja saattaa tällä olla tekemistä äänentoistonkin kanssa. Ja sen verran tälläkin on tekemistä äänentoiston kanssa, että hiukseni nimittäin alkoivat harvenemaan, kun omistin aikoinaan nuorena kunnon autostereot. Aika uskomatonta, eikö vain. Yksi normaalikokoinen eli 12 gramman purkki näitä niin sanottuja hiuksia maksaa 25,90 euroa plus toimituskulut 5,90 euroa. Tiedä sitten mistä ihmeestä netti tietää, että allekirjoittaneella on iän myötä hiukset hieman harventuneet, mutta jotenkin vain sinne ilmestyi linkki ja video, jossa lähes kaljulle mieshenkilölle ripoteltiin päähän jotain ainetta ja hänelle ilmestyi saman tien hiukset. Lisäksi tuotesarjaan kuuluu useita muitakin tuotteita, kuten kuidun lukituskiinne, sävyttävä tyvispray, shampoo, hoitoaine, hiuksenlihottaja sekä Toppikpumppu. Tällä kertaa jostain vain tuli ajatus, että tämä on testattava. Jostain syystä minulla on kova tarve testata AVPluslehdessä kaikkea muuta kuin äänenja kuvantoistotuotteita. Mutta asiaan. Joopa joo, onhan näitä nähty ennenkin. Ihmepulveria eli siis hiuskuituja on yhdeksässä eri sävyssä mustasta valkoiseen. Nyt kävi kuitenkin niin, että muidenkin kuin oma suu loksahti auki. Kokonaan kaljuille aine ei siis toimi, vaan omia hiuksia pitää olla jäljellä ainakin jonkin verran. Niin, siihen plusosastoon tämäkin varmaan kuuluu
Entä vaaleille. Eräänlaisena ihmeaineena se nimittäin tekee sen, minkä lupaa, eli harvat hiukset tuuheamman näköisiksi, jopa oikeasti tuuheammiksi. No, tämäkin selviää vain kokeilemalla. Ja tämä tosiaan toimii ja jopa niin hyvin, että se vaikuttaa melkein uskomattomalta. Käytön yhteydessä hienojakoista kuitupölyä leviää hieman harmillisesti myös muualle kuin päähän. Valmistaja sanoo niiden olevan keratiinia eli samaa ainetta kuin hiuksissakin on. Ensin ei mitään, mutta hetken kuluttua näytti tosiaan samalta kuin esittelyvideossa. Suurennettuna katsottaessa kyse näyttää tosiaan olevan sekoituksesta jonkinlaisia pienen pieniä kuituja, joukossa myös hieman pidempiä. Tuote siis todellakin toimii. Jos ette usko kuvia, niin katsokaa video, jolla allekirjoittanut uhrasi itsensä journalismin alttarille ja häpäisi ainakin jälkikasvunsa. Esittelykuvissakin on pääasiassa vain tummahiuksisia malleja. Osa kuiduista on kiinni päänahassa, ja ne näyttävät siinä hieman kuin sängeltä ja tummentavat päänahkaa. Tähän hätään emme kuitenkaan löytäneet sopivaa testikäyttäjää, mutta palaamme asiaan pian uudelleen. Siis yhdellä otoksella otettu amatöörivideo, jolla näytetään, miten homma toimii. Entä onko siitä jokapäiväiseen käyttöön. Tuote saapui parissa päivässä. Lisäksi tuote sisältää silikonia, DMDM-hydantoiinia (säilöntäainetta), väriaineita sekä yllättäen ammoniumkloridia (salmiakkia). (55 grammaa) 75,90 euroa. Osa kuiduista myös kiinnittyy staattisesti hiuksiin ja näyttää tekevän niihin ainakin jossain määrin lisää tuuheutta myös peittäen edelleen päänahan näkyvyyttä. Tämä liittyy varmaan jotenkin tuotteelle kuvattuihin staattisiin ominaisuuksiin. Pieniä haittoja tuuheista hiuksista. Toppik todellakin toimii! Toppik-hiustuuhenne on oikeastaan hämmästyttävä tuote. No eihän sinne oikeasti mitään hiuksia kasva, joten mihin tämä perustuu. Suurennuskuvassa näkyy, että kuidut peittävät päänahkaa, ja ainakin tummahiuksisilla tämä vähentää vaalean päänahan näkymistä tummien hiusten välistä. Mitä ihmettä! Jotenkin ihmeellisesti hiuksia näytti ilmestyvän päähän kuin tyhjästä. Kuidut ovat valmistajan mukaan keratiinia. Hiukset todellakin näyttivät tuuhentuvan suoraan silmien edessä. Toppik-hiustuuhenne siis ihan oikeasti täyttää lupauksensa eli tekee harvat hiukset tuuheamman näköisiksi, jopa oikeasti tuuheammiksi. . 2/2019 15 Teksti & kuvat: Teppo Hirvikunnas. Ei siis kuitenkaan mitään halpaa ainetta, vaikka riittoisaa se vaikutti kuitenkin olevan. Annostelijapumpun käyttäminen myös pienentää aineen kulutusta. Hienojakoisina ja kevyinä ne myös leijuvat helposti, ja käytön yhteydessä hienojakoista pölyä ajautuu vähän joka paikkaan. Ripottelimme tuotetta ensin paperille. n Toppik-hiustentuuhenne Edustaja: Cloud Shop Oy Lisätietoja: www.toppik.fi / 0400 501 618 / info@toppik.fi Hinta: Alkaen 25,90 € Pakkauskoot: 12 g / 27,5 g / 55 g Värisävyt: 9 erilaista Kuvissa suurennos päästä. hiukset päähän. Suorastaan käsittämätöntä! Pyysin vielä perhettäkin katsomaan, ja reaktio oli samanlainen. Tilasimme testiin 27,5 gramman purkin tummanruskeita hiuskuituja. Ei siis muuta kuin peilin eteen, purkki auki ja kuidut päähän. Hieman kuitupölyongelmia, mutta ne ovat hoidettavissa. Kuidut näyttävät päänahassa ikään kuin tiheältä sängeltä. Kuidut sirotellaan ohjeiden mukaisesti kuiviin puhtaisiin hiuksiin kuin pippuri maustepurkista. Suurennoksessa näkee tuotteen olevan sekoitus jonkinlaisia pienen pieniä kuituja, joukossa myös hieman pidempiä. Tummissa hiuksissa tämä tietynlainen päänahan tummennus ja peittäminen toimii, mutta entä vaaleilla hiuksilla. Tämä tosin ilman annostelijapumppua, jonka luvataan ruiskuttavan kuidut ilman pölinää ja tarkemmin haluttuihin kohtiin. Onko siitä sitten jokapäiväiseen käyttöön. + Tekee minkä lupaa + Helppo käyttää – Pölisee laitettaessa (varauksin) . Osa kuiduista on tarttunut hiuksiin tehden ne tuuheamman näköisiksi
Osa näistä on jo luovuttanut, osa ei. Vuonna 2015 Response-sarja täydentyi vielä K8-kaiuttimella. Response DT8 otti paikan ProAcin valikoimassa lähtötason lattiakaiuttimena esitellen ProAcin aiemmin kokeilemia teknisiä ratkaisuja mutta vieden ProAcin kartiomateriaalien kanssa harjoittaman ”mixing and matching” -periaatteen uudelle tasolle. Kallis ääNi oli Tablette 2000/2000 Signaturen vuoro, ja erikoinen Future-sarja ilmestyi vuonna 2000. Saattoi olla, että ProAckin monen muun firman tavoin syyllistyi liialliseen toiveikkuuteen, mutta yhtä paljon syyt olivat sisäsyntyisiä. Kaiuttimet ProAc Response DT8 16 2/2019. Jälkimmäisen hienosäätöön, oikeanlaatuisten komponenttien valintaan, elementtien täsmälliseen sijoittamiseen etulevyssä ja muuhun vastaavaan Tyler on tunnetusti saattanut käyttää vuosikausia elävä musiikki aina vertailukohtana. Monet näistä ovat koko alaan pysyvästi vaikuttaneita kaiutinsuunnittelijoita. Yhdessä suhteessa Tyler on perienglantilainen kaiutinsuunnittelija. ProAc ei ole. Lippulaivamallit 2.5 ja 3.5 1990-luvun lopulta olivat ilmestyessään järisyttäviä tapauksia audiomaailmassa. Erikoinen elementtiratkaisu Kaiutinelementtien runko, magneetti, spideri ja puhekela ovat kaikki mikroskoopin alla, mutta ennen kaikkea Tyler on ollut pakkomielteisen kiinnostunut juuri oikeista kartiomateriaaleista. Toistaiseksi viimeisin ProAc-kaiutin on DT8 vuodelta 2017 yhdessä Tablette 10 Signaturen kanssa. ProAc teki tietoisen valinnan valmistaa mieluummin pieniä määriä kalliimpia kaiuttimia kuin massoittain halvempia. Kysymykseen voi vastata useammalla kuin yhdellä tavalla, mutta pohjimmiltaan kyse on tavoitellusta äänenlaadusta. ProAc ei ole yksin. Vuonna 2001 oli vuorossa Response D-sarja, joka sittemmin vuonna 2007 sai nauhadiskantit alkaen malleista Response D38R ja D20R. K6 vuodelta 2011 oli ensimmäinen kaiutin, jossa ProAc kokeili kartiossa kevlaria. Hän uskoo kaiuttimissa olevan kaksi asiaa yli muiden: tilaustyönä tehdyt kaiutinelementit ja ne pieteetillä yhteen sovittava jakosuodin. Ja valikoiman toisessa päässä pikkuProAcit – Response One SC ja Tablette 50/50 – ovat yhtä legendaarisia omissa kilpaluokissaan. Ja kun brittiläisistä kaiuttimista puhutaan, puhutaan silloin ennen kaikkea äänen koherenssista ja suurenmoisesta keskialueen toistosta. N iiden, jotka eivät aktiivisesti harrastaneet hifiä vielä 1990-luvulla, on vaikea eläytyä siihen, miten suosittuja ProAcin kaiuttimet olivat aikoinaan. Saman näennäisen hiipumisen kohtalon ovat käyneet läpi aikoinaan hypetetyt Thiel, Egglestonworks, Kharma, Avalon, Wilson ja monet muut merkittävät merkit. Kotelokin on luonnollisesti tärkeä, mutta se tulee kuitenkin vasta toisella sijalla. Tylerin mukaan tämäntyyppinen maaginen ääni saadaan aikaan vain kohdentamalla rahat sinne, missä niiden vaikutus kuuluu parhaiten: kaiutinelementteihin ja aivan erityisesti niiden kartiomateriaaleihin sekä viimeisen päälle viritettyyn jakosuotimeen. Jos joku ihmettelee, miksi ProAcin kaiuttimilla on hyvin idiomaattinen ääni, niin se johtuu juuri Tylerin johdonmukaisesta suunnittelufilosofiasta, missä jakosuotimella etsitään ihanteellinen sointitasapaino tarkoin rakennettujen kaiutinelementtien välille. Toistaiseksi kallein ja suurin on ProAcin Carbon Pro -sarja vuodelta 2008. Lista on pitkä. Itsepintaisesti omista kriteereistään ja lähtökohdistaan kiinni pitäen se on saattanut markkinoille uusia kaiuttimia harvakseltaan ja matalalla profiililla. Väkevään alkuun nähden ProAcin tähti ei kuitenkaan lähtenyt lentoon odotetulla tavalla 2000-luvulla. Lattiamallit 2.5 ja 3.5 ilmestyivät vuonna 1997 ja samoihin aikoihin Tablette 50/50, pari vuotta myöhemmin ”ProAc ei tee halpoja kaiuttimia, eikä varsinkaan halpaa ääntä.” Tämä pääsuunnittelijan ammoinen tokaisu on siivittänyt ProAcin toimintaa jo yli 35 vuoden ajan, uusimpana luomuksena DT8-lattiakaiutin. Niiden arvostus oli aivan samaa tasoa kuin senaikaisten Wilsonien tai Avalonien kymmenen vuotta myöhemmin tai Magicon nykyään. ProAcin tapauksessa tämä on Stewart Tyler. Tylerin päässä kartiomateriaaleilla on ratkaiseva vaikutus äänen tuottamisessa. Ne tullaan varmasti mainitsemaan aikakirjoissa oman aikansa ikoneina. Tyler on ProACille (Professional Acoustics), mitä Peter Walker Quadille, Alan Shaw Harbethille, Jurgen Reis mbl:lle, Brian Wilson Wilson Audiolle, Jim Thiel Thielille. Miksi näin. Kaiutinelementit suunnittelun ytimessä Kaiutinvalmistus on sellaista, että hyvin usein toiminta lähtee liikkeelle yhden miehen unelmasta, ja firmat rakentavat maineensa hänen nimensä ympärille
Uudessa DT8-lattiakaiuttimessa Tyler kokeilee ensimmäistä kertaa materiaalien yhdistelmää siten, että kahdesta 6,5 tuuman basso–keskiäänisestä toisen kartio on eri materiaalia kuin toisen. Ylemmän basso–keskiäänisen kartio on kovaa polypropeenia, mitä monet valmistajat pitävät erinomaisena materiaalina keskialueen toistamisessa. . Aiemmissa kaiuttimissaan Tyler on kokeillut basso–keskiäänisen kartiomateriaalina paperimassaa, polypropeenia, hiilikuitua ja kevlaria, mutta vain yhtä materiaalia kerrallaan. Molemmissa . 2/2019 17 Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Valmistaja. Alemmassa basso–keskiäänisessä kartio on kiteistä silikaattia ja paperimassaa siinä tarkoituksessa, että se tuottaisi laadukasta keskija alabassoa
Diskanttielementti taas on keskijanalta sivussa elementtien säteilykuvioiden yhtenäistämiseksi. Ihmeellisintä kokoonpanossa on kuitenkin se, että tämä kolmen elementin kaiutin ei ole kolmitie eikä edes 2,5-tie vaan puhdas kaksitie. DT8:n bassopää ei kuitenkaan näyttäisi toimivan perinteisellä isobarik-periaatteella. Refleksikanavan aukot ovat pohjassa kaiuttimen molemmin puolin. Toisaalta jos vastaavassa kaksitiessä on käytetty kahta basso–keskiäänistä, ovat ne yleensä aina samanlaisia. Kaksitien jakosuodin on lähtökohtaisesti aina yksinkertaisempi kuin kolmitien, mutta Tylerin ratkaisu DT8:ssa kyllä vaatii sen, että jakosuodinkin on tehtäviensä tasalla, jotta kolme elementtiä toimisi (aika, vaihe) saumattomasti jakotaajuusalueella niin kuin ne olisi leikattu samasta kankaasta. elementeissä on kartiomateriaalin huomioon ottava pölykuppi. Ajatus lienee, että elementit puhtaasti luonnollisten ominaisuuksiensa (eri kartiomateriaali tuottaa mekaanisesti erilaisen vasteen) ansiosta toistavat kaistan eri osia eri tavalla: alempi elementti bassotaajuuksilla, joilla paperimassa on suhteellisesti parempi, ja ylempi keskialueen, jossa polypropeeni on vahvoilla. . Tämä yleensä tarkoittaa jonkinlaista isobarik-ratkaisua, missä esimerkiksi kaksi samanvaiheista elementtiä peräkkäin asetettuna tuottaa äänen niin, että elementtien välissä on suljettu ilmatila, joka paineistaa elementtejä yhtäläisesti. Tavanomaisessa 2,5-tiekaiuttimessa toinen, yleensä ylempi basso–keskiääninen toistaa koko jakotaajuuden alapuolisen kaistan toisen elementin kaistan ollessa sähköisesti rajattu vain alemmalle keskialueelle ja bassoihin. Joka tapauksessa Tyler on saavuttanut tällä epätavanomaisella ratkaisulla yllättävän alas ulottuvan bassotoiston suhteellisen pienestä kotelosta kuin myös sen kuuluisan tasaisenpehmeän, vivahteikkaan ja värittymättömän keskialueen, josta ProAcin kaiuttimet tunnetaan. DT8:n kotelo on valmistettu mdflevystä, jota on eri paksuisina kerroksina . Kaiuttimet ProAc Response DT8 18 2/2019. Sen sijaan molemmat elementit ovat yhdessä bassorefleksikotelossa, jossa refleksikanavan aukot ovat kotelon pohjassa molemmin puolin, ja toistavat täsmälleen saman kaistan. ProAcin mukaan DT8:n basso–keskiääniset toimivat ikään kuin tandemina. Mitä siis tarkoittaa, että kaksitiekaiuttimessa kumpikin basso–keskiääninen on optimoitu tietyn taajuuskaistan toistamiseen. Kolmitiekaiuttimissa on tuiki tavallista, että bassoäänisen kartiomateriaali on eri kuin keskialueäänisen, mutta ei tule heti mieleen toista valmistajaa, joka olisi yrittänyt soveltaa ajatusta kaksitiekaiuttimessa samalla tavalla kuin ProAc DT8:ssa. Diskanttielementti on hieman keskijanalta sivussa ilmeisesti elementtien säteilykuvioiden ja äänen paremmaksi yhteensovittamiseksi. Näiden välissä on Tylerin suunittelema yhden tuuman tekstiilidome
ProAc Response DT8 Hinta: 2 850 € / pari Edustaja: Kruunuradio oy Lisätiedot: ProAc Nimellisimpedanssi: 4 Ohm Suositeltu vahvistinteho: 20–180 W Taajuusvaste: 28 Hz – 30 kHz Herkkyys (1W/1m): 90 dB Mitat (l x k x s): 193 x 978 x 229 mm Paino: 26kg / kpl Brittiläinen priimakaiutin ProAcin uusi Response DT8 on teknisesti omintakeinen, äänelliseltä suorituskyvyltään priimakaiutin. Värivaihtoehtoina ovat musta saarni, valkoinen, mahonki, kirsikkapuu, vaahtera ja tammi. Jos jonkin rajoitteen haluaisi mainita, olisi se tämä: vaikka kaiutin ei tietoisesti suosi yhdenlaista musiikkia toisen kustannuksella, loppupeleissä tuntuu vähän turhauttavalta hukata näin hienosointisen kaiuttimen voimavaroja musiikkiin, joka ei hyödy äänen hienoudesta pätkääkään. DT8:n äänessä on selvästi samaa kultivoitunutta karaktääriä, vaikka se ei ole aivan niin itseensävetäytyvä kuin 20R. Ääni jää kaiuttimien väliin ilman että keskikuva pakenisi kauas taka-alalle. Lattianrajassa olevat refleksikanavan aukot vielä helpottavat kaiuttimen sijoittamista huoneessa, koska pohjasta vuotava ääni ei herätä huoneresonansseja samalla tavalla kuin edessä tai takana olevat aukot. Tässä suhteessa DT8 (ja muut ProAcit) on sukua BBC:n monitoreille. Äänessä on myös tiettyä suodinmaisuutta. Äänen pinta on vaikutelmatasolla hieman matta muttei vaimea, pehmeä vaan ei pyöreä. Kun musiikki oikein yltyy äänekkääksi, kaiuttimen äänivarat + Teknisesti omintakeinen + Yhtenäinen ja luonnollinen ääni + Hyvä hinta–laatusuhde – Dynamiikan toisto voisi olla asteen räväkämpää . Merkin ystäville kaiutin on varma valinta, sillä äänessä on paljon tuttua ProAc-soundia, jonka ytimessä on uskomattoman ehjä ja soinnikas keskialue. Piikeillä varustettu jalkalevy antaa kaiuttimelle tiettyä ryhtiä. Fiksua ja sivistynyttä ääntä Kuuntelussa kaiuttimet oli vedetty noin metrin päähän takaseinästä, mikä lähestulkoon poisti haitalliset kuminat. Tarjoilusta ehkä puuttuu dipolien ilmavuutta ja aineettomuutta, mutta muuten ProAc on löytänyt hyvän balanssin äänen hyökkäävyyden ja vetäytymisen välillä. Parhaimmillaan silkinsileä. Kotelon sisällä juoksee tiheä rimoitus, ja elottomuus on viimeistelty vuoraamalla seinämät bitumilla. Tässä kuitenkin koetellaan kaiuttimen kompromissia, sillä DT8:n epäsuora esitystyyli, joka palvelee tietyntyyppistä musiikkia, syö räjähtävyyttä toisenlaisella musiikilla. DT8 ei ole kuitenkaan ensisijaisesti äänikuvakaiutin vaan sellainen, jolla pääsee iloitsemaan musiikin soinnillisesta puolesta stereokolmion ulkopuoleltakin. tulevat vastaan, vaikka kokoonsa nähden kaiutin suoriutuu yllättävän hyvin isommastakin rummutuksesta ja esimerkiksi Jonny Langin kitararevityksistä. Vahvistimena oli Naimin Uniti Star -yhdistelmälaite Naim Fraim -telineessä ja kaiutinkaapelina TCI Python. Vain joidenkin jousisoittimien äänessä olin ajoittain havaitsevinani lievää kovettumista. ProAc Response DT8 on kaksitiekaiutin keskenään erilaisilla basso– keskiäänisillä. 2/2019 19. Läsnä on sama laadun tuntu, sama äänen hienous, joka manifestoituu vastustamattomana koherenssina. Skrjabinin pianosonaatit: mikä eleganssi, mikä sisäinen voima! Vincent Belangerin sello Bachin soolosellosarjassa: komeaa, komeaa! Mutta myös Ben Websterin foni: äänen hienostuneisuus lisää musiikin aistillisuutta! ja Ella Fitzgeraldin kappalekokoelma: fokus säilyy ja musiikki virtaa elegantisti ja johdonmukaisesti! Tässä tietenkin auttaa se, ettei kaiutin jarruttele dynamiikkaosastolla vaan ilmaisee selvästi, missä jarrua poljetaan ja missä sytytään. Kun muutama vuosi sitten arvioin ProAcin D20R-kaiuttimen (kaksitielattiakaiutin nauhadiskantilla), kuvasin sen ääntä, sointia, samettisen pehmeäksi ja kypsäksi kuin hyvin kehittynyt viini ja silti riittävän neutraaliksi. Kaiutin ikään kuin osaa antaa painoa tonaalisille seikoille ja yksityiskohdille, jotka todella merkitsevät kulloisessakin musiikissa. . n kotelon eri kohdissa. Kaiutin ei helähdä mutta säilyttää silti ilmaisuvoimaisuutensa. Retrospektiivisesti arvioiden vaikuttaisi kuin sointitasapaino olisi hivenen kirkkaampi kuin aiemmin kuulemissani ProAceissa, mikä saattaa palautua ylimääräisen elementin tuomaan lisäilmavuuteen keskialueella. Miten se tämän tekee, on arvoitus, mutta tämä pätee erityisesti klassiseen musiikkiin. Design on siisti, pidättyvän asiallinen ilman krumeluureja. Tuntuu kuin DT8:n vahvuusalueilla sen voi ylittää vain äänivaroiltaan kookkaampi ProAC-kaiutin. Ulkoisesti DT8 on tuttua ProAcia. Bassotoistossa on voimaa, mutta ei brutaalia sellaista. Harkiten muokatusta esitystavasta huolimatta musiikille elintärkeä keskialue on riittävän valoisa ja luonnollinen
Mutta B8:n kuvanlaadussa on kaikesta huolimatta ihan omat puolensa. N yt kun televisiomallistot alkavat hiljalleen korvautua tuoreemmilla malleilla, on hyvä luoda pikainen katsaus taaksepäin viimevuoden tarjontaan – jo pelkästään alennusmyyntejä silmälläpitäen. Tarjolla on oled-toteutuksen kaikki valtit, umpimusta musta, korkea kontrasti, herkkä valoteho ja lisäksi LG:n kaikki muut merkkikohtaiset ominaisuudet – muun muassa pelitila, joka laskee kuvalatenssin aina alle 25 millisekuntiin asti. Testiemme mukaan esimerkiksi LG:n hintavammassa E8-mallissa tämä ilmiö oli vähäisempi, sillä sen kirkkaus on tasaisempi ja kuva yhtenäisempi myös reunoille mentäessä. Kuvanlaadultaan se on kuitenkin ihan yhtä hyvä kuin LG:n muutkin oledit, kuten sanottua. B8 on ulkoisesti kaikista riisutuin malli, ja se näyttääkin melko mitäänsanomattomalta verrattuna vaikka valmistajan muihin televisioihin. Variaatiota mallisarjoissa B8:n tuottama kuva ei ole koko paneelilla tyystin yhtenäinen. Eroavaisuudet sen sijaan keskittyvät laitteen ulkoasuun, sen jalustaan, designiin ja kaiutinsijoitteluun. Yleisellä tasolla LG:nkin toisto on kuitenkin varsin hyvää, ja virheiden havaitsemiseksi tarvitaan todella kriittiset silmät tai suora vertailu paremman mallin kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös kuvanlaatu on jotakuinkin samaa. Toisto on kohdillaan tilanteessa kuin tilanteessa. Jos siis etsii luonnollisimpia värejä, kannattaa tutkailla esimerkiksi Sonyn tai Panasonicin oled-tarjontaa. LG tosin ei ole valmistaja, joka osuu väritoiston kanssa aina siihen napakymppiin. B8 ja myös LG:n C8 poikkeavat tässä MustiNta Mustaa B8 on LG:n yksinkertaisin oled-malli, mutta siitä huolimatta sen toteutus ja jälki on sarjassaan suorastaan mainiota katseltavaa – suurimmilta osin! Televisio LG OLED 55B8 20 2/2019. LG:llä vuoden 2018 yksinkertaisin oled-sarjan sisäänheittotuote oli B8-malli, joka on saatavilla edelleen 55ja 65-tuumaisena ja joista nyt tarkastelemme ensin mainittua kokoversiota. Sen kohdalla käytössä on pitkälti sama oled-tekniikka kuin muissakin malleissa
Tämä vaikuttaa myös hennompiin sävyihin, kuten ihon väriin, beigeen ynnä muihin. Ja itse kalibrointiohjelmiston pitäisi kyetä kertomaan melko täsmällisesti, kuinka tarkastelussa oleva laite toistaa värit. Voidaan myös sanoa, että B8 suoriutuu yleisesti paremmin kuin aiempi B7, joka taas oli parannus sitä edeltäneeseen B6-malliin vuodelta 2016. Mutta itse laitteen sisäinen elektroniikka ja mediasoitin mukaan lukien Web Os -käyttöliittymä ei osaa käsitellä 120 hertsin signaalia. Tämä taas ei hoidu ihan suoraan paperista lukemalla, vaikka googlaamalla voikin päästä alkuun. Kaikissa luonnollisissa sävyissä harmaata ja valkoista vasten oli keltainen vivahde. Lyhyesti sanottuna on melkoista arpapeliä, kuinka yksittäinen B8-malli käyttäytyy. Mutta olemme törmänneet myös B8-malleihin, joissa vastaava ilmiö tapahtuu pinkin, turkoosin, sinertävän ja sinivihreän saralla. Tämä näkyi myös testikappaleessamme. Hdr-materiaali taas käyttäytyy samaan tyyliin kuin C8ja E8-malleissa. suhteessa kalliimmista televisioista, ja sen huomaa testikuvien kohdalla muttei niinkään elokuvaa katsellessa. Myös valkotasapainon suhteen B8 häviää hintavammille malleille, ja puolet kuvasta tahtoo kallistua hiukan pinkin ja magentan suuntaan, jos ruudun täyttää yhdellä ja samalla sävyllä. Näin ollen kyseisen formaatin palvelut eivät ole käytettävissä. Kaikki muutokset rgb-toistoon tulisi tehdä laitekohtaisesti. Myös C8:n kohdalla vaihtelu on tasoittunut, vaikka yleisesti alan lehdistössä on tiedossa, että senkin kohdalla varianssia edelleen on. Ainoa keino päästä eroon sävyvirheistä on kalibroida se yksityiskohtaisesti ja korjata väriheitot siten. Laitekohtaisia eroja Suurpiirteisesti ilmaistuna B8-sarjassa vaikuttaisi olevan laitekohtaisia eroja. Oletettavaa onkin, että tehdaslinjastolla LG poimii paremmat paneelit kalliimpiin malleihinsa. Testaamamme laite näytti olevan valkotasapainoltaan melko kellertävä Asiantuntija-tilassa tarkasteltuna. 2/2019 21 Teksti: Thomas Ytterberg Kuvat: Valmistaja Mittaukset: HemmaBio. Se ottaa kuitenkin vastaan 1080p/120Hzsignaalia esimerkiksi tietokoneelta, mikä sopii esimerkiksi joillekin peleille. samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia Teknisesti B8:n eroaa esimerkiksi C8-, E8ja W8-mallisarjoista siinä, ettei se kykene toistamaan 120 hertsin materiaalia. Vanhemmat mallit kaiken kaikkiaan tuntuivat olevan epätasaisempia koko paneelin MustiNta Mustaa toistossa
Kun mittaus (harmaa viiva) on ideaalin alapuolella (keltainen viiva), sävyerot ovat liian pieniä ja varjojen kohdalla liian tummia. Laatua halvemmalla LG:n OLED B8 on hinta–laatusuhteeltaan monin tavoin hyvä valinta sinulle, joka haet oled-kuvaa ja hyvää kontrastisuhdetta. Mutta tämäkin saattaa hyvin olla mallikohtaista, joten varmoja asiasta ei voida olla. Kontrastisuhteen kannalta B8 oli jopa parempi kuin C8, eikä tummien sävyjen kanssa joutunut tekemään niin suuria kompromisseja. Tämä siksi, ettei B8 oikeastaan eroa kovinkaan radikaalisti muista LG:n malleista. Asiantuntija-tilan Pimeä huone -asetuksella kuva on tummahko BT.1886:lla (vastaa gammaa 2.4) ja suoraan paketista vedettynä B8 leikkaa mustan sävyjä. Parhaaksi vaihtoehdoksi hdr-materiaalilla osoittautui Elokuvateatteri koti -kuvatila, siinä missä perus-elokuvateatteritilassa testiyksilömme valkotasapaino taittui keltavihreään. Se käyttää gammaarvoa 2.2, joka toimii oikeastaan kaikessa käytössä, ja värikirjon Laajennettu-asetusta, joka taas johtaa hiukan ylisaturoituneisiin väreihin. Tämä tosin on yleistä mittauksissa, joissa harmaasävyt mitataan 11-portaisella asteikolla mustasta(0%) valkoiseen (100%). Mittauksissa on kuitenkin aina varianssia riippuen siitä, millainen yksilö, millainen ohjelmistoversio ja millainen paneelikoko on kyseessä. Lisäksi kuva oli kaiken kaikkiaan hieman liian tumma erityisesti Technicolorja sen Pimeä huone -tilassa. Kaikki muu on lähinnä ulkoista ja liittyy esimerkiksi designiin ja kaiutinjärjestelmään. Käytännössä esimerkiksi hintavammat E8 ja W8 sisältävät kuitenkin käsin valikoidut paneelit, jolloin niiden toisto on kaikin tavoin tasaisempaa – ja hinta sen mukaista. Sekin vaikuttaa, kuinka paljon ja kuinka pitkään paneeli tuottaa mitattavissa olevaa testisignaalia. n Televisio LG OLED 55B8 22 2/2019. Vastaavasti valkoiseen mentäessä nyanssiheitot kasvavat, mutta se taas ei ole niin merkittävää, koska silmämme eivät erota sävyeroja yhtä helposti kirkkaissa väreissä. On kuitenkin mainittava, että kokemustemme ja yleisen tiedon mukaan B8-sarjan yksilöissä on melko paljon laitekohtaista heittoa etenkin koko kuva-alan toiston tasaisuudessa. Tätä taustaa vasten B8 onkin kelpo hankinta! Jos Asiantuntija-tilan valkotasapainoasetuksen laittaa arvoon Lämmin 1, tuloksena on sinertävämpi ja turkoosimpi lopputulos. . Tämä virhe on helpommin sulatettavissa kuin keltavihreä vaihtoehtonsa. Ilmiö ei kuitenkaan ollut aivan yhtä selvä kuin esimerkiksi 65C8mallin kohdalla. Mittaustemme mukaan kirkkaus on hiukan heikompi hdr-tilassa, noin 650 nittiä 10 prosenttia kuva-alasta täyttävällä valkoisella neliöllä. Sama mittaus 56-portaisella asteikolla tuo esiin ongelmia Gamma Point -kuvaajassa. Mutta koska B8:n suorituskyky vaihtelee laitekohtaisesti, tämäkin asetus voi tehdä joistain virheistä suurempia. LG OLED55B8 Hinta: Noin 1 190 € (vaihtelee jälleenmyyjittäin) Lisätiedot: http://www.lg.com/fi Paneeli: OLED, 3 840 x 2 160 p Käyttöjärjestelmä: WebOS Hdmi-tulot: 4 Mitat (l x k x s): 1 228 x 752 x 220 (47) mm Paino: 26 kg + Hyvä perus-oled + Toteutus ja toiminnot – Laitekohtainen varianssi laadussa . Asiantuntija-tilan Kirkas huone -asetus vaikuttaa kahdella tavalla. Kuvaaja näyttää kovin suoralta, sillä mittausohjelma vetää vain viivan jokaisesta mittauspisteestä. Harppaukset ovat siis melko suuria. Esimerkiksi jos juuri sinun televisiosi taittaa enemmän pinkkiin, sinerrys voi aiheuttaa purppuraisen lopputuloksen. Mustaa vasten kuva paloi vähän puhki ja varjot suttaantuivat. Valkotasapainoasetus yleensä on hyvä pitää arvolla Lämmin 2, mutta testikappaleessamme kyseinen arvo taittoi värit auttamattomasti keltavihreiksi. Kuva on kohdillaan, oledin musta on aidosti mustaa, ja kalliimmat mallit menevät rinnanmitalla ohi vasta tietyn pisteen jälkeen. Testissä olleen B8-mallin kohdalla riitti, kun kirkkaussäädön asetti arvoon 55, jolloin varjojen nyanssit tulivat paremmin esiin ja esimerkiksi musta takki erottui hyvin mustaa taustaa vasten
www.epson.. Astu mukaan toimintaan Epson-projektoreissa käytetään maailman edistyksellisintä tekniikkaa, ja siksi ne tarjoavat ylivoimaisen kotiteatterielämyksen. Voit katsoa uusimman urheilutapahtuman ja astua mukaan kirkkaiden, terävien ja todentuntuisten kuvien maailmaan kotisohvaltasi. /kotiteatteri Kotiteatteriprojektorit 1/2019 Epson EH-TW7400
Sen miltei kahdeksan kilon massa ja hillitysti viimeistelty kotelo välitti ennen kaikkea uskottavan tuntuman. Erityismaininnan ansaitsee myös kattavat toiminnot ja erinomaisen käytPanasonicin tämänhetkisen uhd-blu-ray-soitinmalliston lippulaiva DP-UB9000 on astetta vaativamman harrastajan takuutoimiva leffanpyöritin. Jo pelkästään levykelkan määrätietoinen työntyminen ulos kertoi, että yksityiskohtia on mietitty. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö peruskäyttäjäkin voisi hyötyä UB9000:n väännöstä. Taustalla nimittäin piilee esimerkiksi se, että alati voimakkaammin yleistyvä kuvan hdreli high dynamic range -formaatti ei ole vielä saavuttanut kiveen kirjoitetun standardin tasoa. Testissämme totesimme kuitenkin, että myös perussäädöillä pääsee varsin pitkälle, joten ainakin osa kehittyneemmistä toiminnoista kiinnostanee vain lähinnä pitemmälle ehtineitä harrastajia. T utustuimme Panasonicin blu-raysoitinmallistoon viime syksynä numerossamme 7/18, jonka löydät lehtiarkistostamme. SääTäjän uhd-unelmaSoiTin UHD Blu-ray -soitin Panasonic DP-UB9000 24 2/2019. Kyseessä on rakenteeltaan vakuuttavan tuhti soitin, joka toimii kaikenlaisen optisen median toistimena, olipa kyseessä sitten cd-levyt, blu-rayt tai uhd blurayt – tosin sillä rajauksella, että hiukan harvinaisempia super audio cdtai dvdaudio-levyjä se ei toista. Mallien joukossa ollut lippulaiva DP-UB9000 jäi kuitenkin kiinnostamaan vielä sen verran, että saimme sen vielä erikseen kokeiltavaksemme. Raskasta laatua Panasonic DP-UB9000 oli heti pakkauksesta nostettaessa vaikuttava tuttavuus. Sama vakuuttava linja jatkui myös laitteen toiminnassa. Sen avulla blu-ray-levyjen toistosta saa irti enemmän kuin uskoisikaan. Siksi käyttäjällä on hyvä olla hallussaan hieman kättä pidempää toiston paranteluun. Siispä vaikka kuvasignaali lähtöpäässä olisikin kunnossa, televisio tai videoprojektori ei välttämättä kykene tulkitsemaan tai varsinkaan toistamaan sitä täysin oikeaoppisesti. Ja nimenomaan tällä saralla UB9000 on konkreettisestikin painava valinta. Poikkeuksellisen monipuolisilla äänilähdöillä varustettu UB9000 on myös todella pitkälle kehittynyt konepellin alla, sillä se tarjoaa huikean määrän mahdollisuuksia vaikuttaa laitteen lähettämään signaaliin. Huomion kiinnitti myös se, että laite on yllättävän kookas, varsinkin verrattuna markkinoiden edullisempiin peruspyörittimiin. Sen ominaisuusluettelosta tuettujen listalta kun löytyvät kaikki keskeisimmät hdr-muodot: HDR10, HDR10+, HLG ja Dolby Vision
Kaikki irti videokuvasta Panasonic DP-UB9000 on yksi markkinoiden kehittyneimmistä ja monipuolisimmista uhd-blu-ray-soittimista, jolle voi sen teknisten ominaisuuksien ja varustelun puolesta laskea melko pitkän eliniän. Kaukosäätimestäkin löytyvän toiston infovalikon avulla katseltavasta materiaalista sai irti paljon lisätietoja esimerkiksi katseltavan elokuvan dynamiikasta. Varsinaisena soittimena UB9000 toimi subjektiivisesti arvioiden erinomaisesti. 2/2019 25 Teksti: AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistaja. Ja vaikka kattavat kuvansääPanasonic DP-UB9000 Hinta: 999 € Lisätiedot: Panasonic Äänilähdöt: Stereo-rca, xlr, 7.1, hdmi, optinen, koaksiaalinen Kuvalähdöt: 2 x HDMI 2.0 Verkko-ominaisuudet: Wlan (2,4 & 5 GHz), ethernet Mitat (l x k x s): 43 x 8 x 30 cm Paino: 7,8 kg Muuta: HDR10-, HDR10+-, HLGja Dolby Vision -tuki, usb 3.0/2.0 -liitännät + Rakenne ja toteutus + Monipuoliset audioliitännät + Hyvä hdr-tuki + Säätövara – Ei sacd/dvd-audio-tukea . Muun muassa hdr optimiser -toiminto löytyy kuitenkin myös UBsarjan edullisemmista malleista, mutta yksikään niistä – eikä kyllä kovin moni muidenkaan valmistajien laitteista – ole samanlainen kuvapuolen sveitsiläinen linkkuveitsi kuin UB9000. Soitin ei siis ole moksiskaan, vaikka televisio tai projektori menisi vaihtoon. Laitteen valikoissa kannattaa seikkailla. töominaisuudet ja esimerkiksi toiston ylösskaalaus (kuten myös hdr-toiston skaalaus sdr-tasoiseksi tarvittaessa) antavat runsaasti liikkumavaraa, kuvasta nauttii aivan mainiosti sellaisenaan. Siten laitteen vajaan tuhannen euron hinta on perusteltu, sillä se osaa kaiken lisäksi sovittaa toiston käytössä olevaan näyttölaitteeseen. Sen avulla muuten toistossa hukkuvat kirkkaammat yksityiskohdat tulivat paremmin esiin. n Panasonic DP-UB9000 on ulkoisesti ja sisäisesti vaikuttava laite, jonka monipuoliset ominaisuudet tekevät siitä eräänlaisen kuvapuolen sveitsiläisen linkkuveitsen. Siihen liittyy elimellisesti myös laitteen hdr optimiser, joka osaa ottaa huomioon käytössä olevan näyttölaitteen maksimikirkkauden. tötuntuman tarjoava kaukosäädin, jonka taustavalaistut ja selkeästi napsahtavat kuminäppäimet erottuivat sarallaan edukseen. . Monen ominaisuuden vaikutuksen kuvantoistoon voi todentaa yksinkertaisesti kytkemällä sen päälle tai pois, jolloin saa selville sen, onko toiminnolla havaittavissa olevia hyötyjä. Kaiken taustalla on valmistajan oma, erityisesti 4k-materiaalille suunniteltu hxc-prosessori, jonka vääntö riittää kaikilta osin tekemään elokuvista astetta puhuttelevampaa
Tammikuun lopussa Suomessa myyntiin tullut Honor View 20 edustaa valmistajan toista lippulaivasarjaa. Järjestelmäpiiri on yksi tämän hetken tehokkaimmista eli Huawein ja Honorin oma Kirin 980. Se lieneekin ennätyksellinen, sillä viime vuonna esitelty Huawei P20 Pro oli varustettu 40 megapikselin kennolla. Yleensä Honorin kalleimmissa malleissa ei kuitenkaan ole ollut aivan terävintä kärkeä edustavia ja innovatiivisia ominaisuuksia, mutta niiden hinta on ollut edullisempi ja perustekniikka pitkälti samaa. H onor on tunnettu hieman edullisempana ja nuorekkaampana vaihtoehtona kuin sisarmerkkinsä Huawei. Se on yksi ensimmäisistä näyttöreiällisistä puhelimista – ja ensimmäinen Suomessa. Myös takakamera on View 20:ssä vakuuttava kilpailuetu 48 megapikselin tarkkuudellaan. Kahden lippulaivamallin taktiikka on tuttu usealta valmistajalta, esimerkiksi SamHonor on lähtenyt haastamaan aiempaa vakavammin lippulaivaluokan kamerapuhelimia uudella View 20 -mallillaan. Uutuudessa on peräti 48 megapikselin takakamera ja aivan uudenlainen 3d ToF -kamera. Ominaisuuksiensa puolesta View 20:llä on lähdetty haastamaan aiempaa tiukemmin paitsi muita lippulaivapuhelimia myös saman hintaluokan OnePlus 6T:tä, joka on kiikkunut Suomessa ostetuimpien puhelimien joukossa – kuten toisaalta Honorkin. Takakamerassa on erityistä myös se, että se kykenee syvyysmittauksen ohella mallintamaan esineitä ja asioita kolmiulotteisesti. Mobiili Honor View 20 26 2/2019 LippuLaivapuHeLin näyttöreiäLLä
Pinta on myös melko liukas, joten puhelin voi tipahtaa melko helposti istuessa esimerkiksi farkkujen taskusta. sungilta, LG:ltä ja Huaweilta. Kaikkien mieleen räväkkä väritys ei välttämättä ole, mutta hillitymmän ulkoasun ystäville on tarjolla myös musta vaihtoehto. Lukema on hyvää pe. Makuja on silti monia, joten tarjolla on myös mahdollisuus peittää näytön yläreuna mustalla palkilla. Kameran reikä on myös sijoiteltu jotakuinkin niin hyvin kuin mahdollista, eikä se valtaa häiritsevän suurta alaa. . 2/2019 27 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Joni Nikkola & valmistaja. Värisävy on syvä, ja se on sopivassa valaistuksessa lähes hypnoottista katseltavaa, etenkin punaisessa versiossa. Sen kuvasuhde on 19,25:9, ja resoluutiota löytyy 2 310 x 1 080 pikseliä. Kalliimman mallin Phantom Blueja Phantom Red -värit on kehitetty yhdessä luksusmerkki Moschinon kanssa. Latausliitäntänä on nykypuhelimissa tavallisin usb-c. Puhelin tukee 22,5 Honorin kameran tarjoamat värit eivät ole niin ärhäkät kuin monissa kameroissa. Hyvä akunkesto Akkuun on panostettu mukavasti. Näyttö on hyvää perustasoa tarkkuudeltaan ja värintoistoltaan, vaikka kontrastiltaan se ei olekaan aivan parhaimmistoa. Käytössä reiällinen näyttö näyttää ja tuntuu odotettua luontevammalta – oikeastaan luontevammalta kuin parisen vuotta muodissa olleet lovet. Keskeltä väritys on vaaleampi ja reunoilta tummempi, mikä antaa kolmiulotteisen vaikutelman. Tekniikaltaan näyttö on ips lcd. näyttävä viimeistely Ulkonäöltään Honor View 20 jatkaa viime vuosien Honorja Huawei-puhelimien näyttävää linjaa. Julkaisutilaisuudessa jututtamamme valmistajan edustajan mukaan tänä vuonna on odotettavissa Honor 20, joka on Honor 10 -mallin seuraaja. Lasisessa takapinnassa ei tällä kertaa ole kirjavaa revontuliväritystä, mutta takana on valaistuksen ja katsomiskulman mukaan elävä sävytys, jossa on V:n muotoinen alaspäin osoittava kuviointi. Ainoa tilanne, jossa reikä hieman häiritsee, on katsottaessa kirkkaita videoita. rustasoa, vaikka parempaakin on nähty esimerkiksi Samsungin viime vuonna esittelemässä Galaxy Note 9:ssä. Puhelin on kokoisekseen yllättävän mukavasti käteen sopiva ohuutensa ja pyöristettyjen reunojensa takia. Miinuspuoliakin on, sillä puhelimelle ei ole ilmoitettu pölynja vedenkestävyystietoja. näyttö hyvää perustasoa Suomen-markkinoilla Honor on ensimmäinen näyttöreiällinen puhelin, vaikka sitä ennen omat mallinsa ehtivät julkaista jo Samsung ja Huawei. Sillä on tosin hintaakin selvästi enemmän. View 20:n näyttö yltää kamerareiän ansiosta puhelimen reunoille asti, jolloin lähes koko puhelimen etuosa on pystytty käyttämään hyödyksi. Niinpä siitä ei tule samanlaista lapiovaikutelmaa kuin monista muista samankokoisista puhelimista. Kapasiteettia löytyy 4 000 milliampeerituntia, mikä on aavistuksen keskivertoa enemmän. Kokoa näytöllä on 6,4 tuumaa, ja näyttö–runkosuhde on kunnioitettavat 91,82 prosenttia
Äänentoistoa varten puhelimessa on oma monokaiutin, jonka toisto ei ole erityisen vaikuttavaa, mutta harvoissa puhelimissa muutenkaan on. Suurin ero tuoreimpaan Android 9 Pie -käyttöjärjestelmään on, että alhaalta ylös vetäisemällä ei löydy koko sovellusvalikoimaa. Senkin tosin saa kytkettyä päälle asetuksista. Puhelimen käyttö on sujuvaa, ja sovellukset käynnistyvät nopeasti. Langatonta latausta puhelin ei tue. . Se toimii viime kesän vertailussamme olleen Huawei P20 Pron tavoin nopeasti. Eikä Magic UI 2 tunnu vieraalta muidenkaan Android-puhelimien käyttäjille. Tavallisesti käyttämämme PCMarkin akunkestotesti ei suostunut toimimaan useasta yrityksestä huolimatta. Käytössä virta tuntui hupenevan keskimääräistä hitaammin. Se oli testimme paras siinä suhteessa, joten akunkestoa voi tosiaankin kiitellä. Geekbench 4:n testin perusteella akku kesti vajaat kymmenen tuntia. Puhelut kuuluvat selkeästi, joten siltäkin osin suoritus on hyvää keskitasoa. Tekoälyn voimin varjokohdat vielä aukeavat, jolloin jälkisäätöä ei välttämättä tarvita. Tunnistautumista varten puhelimessa on sormenjälkilukija, jollainen alkaa olla hiljalleen jo harvinaisuus lippulaivapuhelimissa. Jyrkissä kontrastipaikoissa usein ilmenevä purppura fringe-ilmiö on Honorin kamerassa hyvin minimaalista. Toistaiseksi siinä ei kuitenkaan ole havaittavissa eroa EMUI 9 -versioon verrattuna, ja niinpä käyttö on hyvin samanlaista kuin viime kesänä testaamassamme Huawei P20 Prossa ja aikaisemmissa Honorin ja Huawein puhelimissa. tuttu ja sujuva käyttökokemus Käyttöjärjestelmänä on tämän hetken tuorein Android 9 Pie. Myös kasvontunnistus etukameran avulla on käytössä. . watin SuperCharge-pikalatausta, jonka avulla pystyy lataamaan puhelimen noin tunnissa ja vartissa täyteen. Puolilleen akun saa vajaassa puolessa tunnissa. Sen päällä on Huawein ja Honorin uudelleenbrändätty Magic UI 2 -käyttöliittymä. Lukema on hyvinkin samankaltainen kuin Huawei P20 Prolla, jonka testasimme kesällä. Mobiili Honor View 20 28 2/2019. Puhelin tukee kuitenkin Party-tilaa, jossa useamman Kennon dynamiikka riittää mukavan pitkälle, joten kuva ei pala kovin helpolla puhki
ToF on uusi ominaisuus, jollaista ei ole Suomeen saapuneissa puhelimissa aikaisemmin nähty, mutta tätä kirjoitettaessa on jo tiedossa, että se on tulossa helmikuun lopussa myös LG:n G8 ThinQ -puhelimeen. Takakameran optiikan aukkoluku on f/1,8, mikä tarjoaa mukavasti valovoimaa. Erityistä siinä on, että sensori käyttää kirkkaassa valaistuksessa kaikkia pikseleitä mutta yhdistelee niitä vähäisemmässä valossa, sillä pikselien määrä vaikuttaa myös niiden kokoon. Megapikselien ja älyominaisuuksien lisäksi erikoista on kakkostakakameran 3d ToF -ominaisuus, joka on lyhenne sanoista time of flight. Videokuvauksen osaltakin kamera on ajan tasalla. kohteita. Kovasti pinnalla olevat älyominaisuudet ovat puhelimissa näkyneet selvimmin kameroissa, ja myös View 20:ssa niitä käytetään kuvauskohteiden tunnistamiseen. Perinteinen kuulokeliitäntä on edelleen mukana, mikä ei ole etenkään lippulaivamalleissa enää itsestäänselvyys. Telakointiasema televisioon liittämistä varten on saatavissa erikseen. . Se tallentaa 1080plaadulla 60 ruudun sekuntitahdilla ja 4kvideota 30 ruudun sekuntitahdilla. Kamera osaa mukauttaa tekoälyn avulla kuvan eri alueiden värintoistoa. Se kykenee mallintamaan alle metrin etäisyydellä olevia . Etukamerasta löytyy kaksinkertainen zoom-toiminto, mutta käytännössä kyseessä on vain digitaalinen zoomaus – eli rajaus. Oletuksena puhelin räpsii 12 megapikselin kuvia, joissa neljä pikseliä sulautetaan yhdeksi. Sen kautta ääni on hieman bassovoittoinen. Mitä pienempi pikseli on, sitä enemmän se vaatii valoa. Vasemmalla ilman tekoälyä kuvatessa kontrasti on melko jyrkkä, mutta oikeanpuoleisessa tekoäly on nostanut varjokohtien valoisuutta lähemmäs muun kuvan tasoa. Lisäksi ominaisuutta pystyy käyttämään hyödyksi peleissä ja lisätyn todellisuuden sovelluksissa. Puhelimessa on myös infrapunalähetin, jonka ansiosta sitä voi käyttää älykaukosäätimenä. Kameroiden osalta Honor siis pärjää hyvin kalliimmillekin lippulaivakameroille. Megapikseleitä ja 3d:tä Takana on kaksoiskamerajärjestelmä, jonka pääkamera on tarkkuudeltaan 48 megapikseliä ja pohjautuu Sonyn uuteen IMX586-kennoon. 2/2019 29. puhelimen voi synkronoida toistamaan samaa musiikkia. Jos haluaa hidastuksia, tarjolla on peräti 960 ruudun sekuntitahti, mutta silloin kuvanlaatu täytyy tiputtaa 720p-tasoiseksi. Näyttöreiässä oleva etukamera on varustettu 25 megapikselin kennolla, ja sen aukkoluku on f/2,0
Mobiili Honor View 20 30 2/2019. Honor View 20:ssä ei ole optista zoomia, mutta 48 megapikselin kuvaa pystyy rajaamaan melko rajusti niin, että laatu pysyy vielä käyttökelpoisena. Mukana on myös 3d-panoraamatila, jossa kuvaaminen tapahtuu kääntelemällä kameraa samalla kun pitää kuvausnappia pohjassa. Myös taustan sumentava bokehominaisuus löytyy. Kamerasovelluksesta löytyy myös emojit, jotka osaavat irvistellä käyttäjän perässä etukameran voimin. Pimeässä kamera kuitenkin kuvaa vähemmällä megapikselimäärällä, jolloin rajausvaraa on vähemmän. Lisäksi tarkennus on helposti pielessä. Se on hauska toiminto, mutta käytännössä sillä on hieman vaikea osua juuri siihen tapahtumaan, mitä yritti ikuistaa. View 20:n 960 ruudun sekuntinopeudella toimiva superhidastus aloittaa tallentamisen liikkuvan kohteen havaittuaan. Puhelin on ohut ja virtaviivaisten reunojensa vuoksi pysyy monia samankokoisia puhelimia paremmin kädessä. Hieman vaatimattomammilla hidastusnopeuksilla sen sijaan tallennus toimii samoin kuin muukin videokuvaus. Se on selvästi käytännöllisempi kuin takavuosien palapeli-tyyppiset panoraamaratkaisut
Puhelimen takapinta on vakuuttava etenkin valossa tarkasteltuna. Selityksenä ainakin Snapdragon 845:llä varustettuun OnePlussaan verrattuna on vaatimattomampi grafiikkasuoritin. Honor on huomioinut nuoria ja peleistä kiinnostuneita jäähdytyksen lisäksi Link Turbo -ominaisuudella, joka kykenee valitsemaan wifija mobiiliverkoista nopeimman ja yhdistämään ne. Kokeiluumme saimme kahdeksan gigatavun ram-käyttömuistilla ja 256 gigatavun tallennusmuistilla varustetun kalleimman mallin. . Samainen piiri oli ensimmäisenä käytössä viime syksynä esitellyssä Huawein Mate 20:ssä. Se ei varsinaisesti räjäytä pankkia mutta on monia lovikameroita luontevampi – kiitos reiän pienuuden ja onnistuneen sijoittelun. Testasimme puhelimen suorituskykyä PCMarkilla, GeekBench 4:llä sekä grafiikkasuorituskykyä mittaavalla GFXBenchillä. Kirjoitusnopeudessa Honor kiri hieman suuremman kaulan. GFXBench-testissä Honor jäi grafiikkasuorituskyvyltään useimmissa osa-alueissa kolmikon tuloksista jälkeen mutta päihitti kaikki kolmessa testissä viidestätoista. Honor tarjoaa grafiikan toistoa tukevoittavan GPU Turbo 2.0 -tilan, mutta se on pelikohtainen. Kamerakin on laadukkaimmasta päästä ja tarjoaa paitsi runsaan megapikselimäärän myös mukavasti ominaisuuksia. PCMarkin testeissä puhelin pärjäsi melko samantasoisesti kuin viime kesän vertailussamme ollut Huawei P20 Pro. Aivan parasta suorituskykyä ja etenkään grafiikkasuorituskykyä View 20 ei tarjoa, mutta yhtä kaikki Honor on siltäkin osin muiden tämänhetkisten Android-lippulaivojen tasolla. Wifi-antenneja on puhelimessa kolme kappaletta, mistä luvataan olevan iloa verkkopelejä pelatessa. Edullisimmassa mallissa ram-käyttömuistia löytyy kuusi gigatavua ja sisäistä tallennusmuistia 128 gigatavua. + Laadukas kamera + Tehokas järjestelmäpiiri + Hyvä akunkesto – Vedenkestävyyttä ei ilmoitettu . Puhelimen jäähdyttäminen on hoidettu nestettä sisältävällä jäähdytysputkella, minkä pitäisi auttaa laitetta pysyttelemään maltillisissa lämpötilalukemissa. Videon tallennuksessakin View 20 on kärkikaartia. Uusi näyttöreikäratkaisu on ainakin View 20:n perusteella enemmän kuin pelkkä tarpeeton lisäominaisuus. Se onnistuikin pärjäämään paremmin silloisen vertailun tehokkaimmalle OnePlus 6:lle, mutta ei onnistunut kuitenkaan ohittamaan sitä. Käytännössä puhelin myös pysyi mukavan viileänä suorituskykytestien aikana. Honor View 20 Hinta: 549–649 euroa Lisätiedot: www.hihonor.com Käyttöjärjestelmä: Android 9 Pie + Magic UI 2 Näyttö: 6,4” ips lcd, 19,25:9, 2 310 x 1 080 pikseliä Ram-muisti: 6–8 Gt Järjestelmäpiiri: Kirin 980 Tallennusmuisti: 128–256 Gt Takakamera: 48 mp, f/1,8, 3D ToF -kamera Etukamera: 25 mp, f/2,0 Pikalataus: 22,5 W Muuta: kuulokeliitäntä Kärkikastin puhelin Honor View 20 on ihka oikea lippulaivapuhelin. Molemmat pärjäävät hyvin kilpailussa muita lippulaivapuhelimia vastaan. Näyttävä viimeistely jakanee mielipiteet, mutta myös musta versio on tarjolla. Kaikkiaan Honor View 20 siis pärjää mukavasti ainakin viimevuotisille verrokeilleen, mutta kaikkein järeintä grafiikkatoistoa se ei tarjoa. Sitä ei silti voi sanoa pesunkestäväksi, sillä puhelimen vedenkestävyyttä ei ole ilmoitettu – se onkin ainoa selkeä miinus. OnePlussaan verrattuna Honorin kamera pärjää paremmin, mutta teholtaan se ei yllä samalle tasolle. tehoakin löytyy Puhelimen järjestelmäpiiri on Huawein tuorein ja tehokkain Kirin 980 -malli, jonka valmistaja lupaa viimevuotiseen 970-malliin verrattuna tarjoavan 20 prosentin tehonlisäyksen mutta kuluttavan 40 prosenttia vähemmän virtaa. GeekBenchin testissä Honor oli kannoilla kärkipaikkaa pitävään Samsung Galaxy S9:ään nähden yhdellä suoritinytimellä ja kärjessä useammalla suoritinytimellä. Laskentateholtaan Honor kuitenkin jäi yllättäen viime kesän kolmikostamme jälkeen. Takana on 48 megapikselin pääkameran lisäksi myös 3d-mallinnukseen pystyvä kamera. Nähtäväksi jää, millaisen vastuksen tänä vuonna lanseerattavat Snapdragon 855 -puhelimet sille tarjoavat. n 2/2019 31
Myös tällä kertaa testaamamme Tesi 542 LB -malli on lattiakaiuttimeksi edullisemmasta päästä noin 700 euron parihinnallaan. Sisustusystävällisyys näkyy koon lisäksi viimeistelyssä, joka on siistiä ja tyylikästä. Bassoja keskiäänielementin välinen jakotaajuus sijaitsee 180 hertsin taajuudella, eli bassoelementti keskittyy todellakin bassotaajuuksiin. Otimme testiin Indiana Linen lattiakaiuttimet, jotka ovat sarjassaan pienimmästä päästä. Tässä vaiheessa monen hifihenkisen hälytyskellot kilisevät. Bassoja keskiäänielementit ovat halkaisijaltaan 120 millimetrin kokoiset, kun taas diskanttipuolen hoitaa 26 millimetrin dome. Tesi-kaiuttimet ovat myös matalat, noin raavaan miehen vyötärön korkeudelle yltävät. Viimeistelyvaihtoehtoina on tarjolla pianovalkoinen ja pianomusta. Mallisto keskittyy pitkälti edullisiin kaiuttimiin. Kaikissa olohuoneissa ei yksinkertaisesti ole tilaa perinteisille lattiakaiuttimille. Ne ovatkin lattiakaiuttimiksi joka suhteessa kompaktit, sillä ne ovat matalat, kapeat ja ohuet, joten ne vaativat harvinaisen vähän lattiapinta-alaa. Tosin Indianalta löytyy myös halvempi Nota-sarja, johon kuuluu lattiakaiuttimet vielä parisataa euroa halvemmalla. Takaa löytyy naparuuvimalliset kaiutinliitännät, jotka tukevat kaksoisjohdotusta tai kahden vahvistimen käyttöä. Pientä ja kaunista Kun Indiana Linen Tesi 542 LB -kaiuttimet kääräisee paketista, ensin hämmästyttää niiden pienuus. Pieni kotelotilavuus ja edullinen hinta – niistä ei voi seurata hyvää, vai voiko. Kaiuttimet Indiana Line Tesi 542 LB & Basso 922 LB 32 2/2019. I talialainen hifimerkki Indiana Line ei ole monille tuttu valmistaja, mutta se on ollut olemassa jo reilut 30 vuotta. Niiden kaveriksi nappasimme kainaloon varmuuden vuoksi myös subbarin samalta valmistajalta. Toistoalueen myös ilmoitetaan ulottuvan kaiuttimen kokoon nähden mukavan alas 38 hertsiin. Tanakkaa TuuTTausTa mInITorneIsTa Usein valinnan lattiaja jalustakaiuttimien välillä sanelee kuuntelutilan koko. Kaiuttimet ovat kolmiteiset ja sijaitsevat refleksikotelossa, jonka portti on sijoitettu eteen verkon taakse
2/2019 33 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: AVPlus-toimitus & valmistaja. Turhan usein oletetaan, että moiset hienoudet ovat kaikkien tiedossa. Manuaalista erityismaininnan ansaitsee se, että siinä annetaan mukava kattaus sijoitteluja asennusvinkkejä, joten aloittelijakin osaa karttaa pahimmat karikot kaiuttimille sopivaa paikkaa etsiessä. Mukana tulee suojakankaat, asennushanskat, manuaali ja refleksiaukon plugi, jolla voi halutessaan säätää hieman bassontoistoa. Manuaalissa opastetaan myös kaksoisjohdotuksen ja kahden vahvistimen käytön saloihin havainnollisilla kuvilla. Heti kättelyssä paljastuu myös kaiuttimien selkein miinuspuoli. Kaiuttimen alle tulee mukana liimapinnalla varustetut kumilätkät. . Kaiutinta keikutellessa on selvää, että kotieläinten tai jälkikasvun vauhdikkaissa leikeissä ne eivät välttämättä pysy pystyssä ilman jonkinlaista jalustaa tai ainakin tassuja. . Ne pysyvät pystyssä melko kiikkerästi, sillä pohjan pinta-ala on pieni
Vaikka kaiuttimet eivät ole aivan innostavimmat kuulemamme, ne eivät toisaalta kuitenkaan ole toistoltaan tylsät. Laitoimme kaiuttimet oitis tulikokeeseen, aluksi ilman subbaria. Kokonaissävy on varsin neutraali ja hillitty. Keskialueella toisto on vaivatonta ja tarkkaa. Kaiuttimet toimivat mukavasti monenlaisella musiikilla – konemusiikilla, rockilla, metallilla, ruuhkaisella jazzilla ja herkissä pianovetoisissa balladeissa. Täyteen miksattu metalliIndiana Line Tesi 542 LB -kaiuttimet ovat kolmiteiset ja sijaitsevat refleksikotelossa, jonka portti on sijoitettu eteen verkon taakse. Manuaalista löytyy havainnolliset kuvat siitä, kuinka kaiuttimet on hyvä kytkeä. Kaiuttimet Indiana Line Tesi 542 LB & Basso 922 LB 34 2/2019 Jakosuodin on sijoitettu suoraan kaiutinterminaalin taakse, ja suodattimen komponentit ovat kaiuttimen hintaluokkaan nähden laadukkaita. Etukäteen hieman epäilytti, miten kotelotilavuudeltaan näinkin pienet kaiuttimet suoriutuvat bassontoistosta. Jos oma musiikkimaku suuntautuu pikemminkin perinteisiin bändisoittimiin, vastaaviin ongelmiin ei törmää. Basson voimavarojen testaamiseen käyttämämme Massive Attackin Angel soi muhkeasti, kovimmassakin kurituksessa alataajuuksilla vain aavistuksen mutaisesti. Hillityn sävyisillä kappaleilla toisto on kuitenkin vielä aavistuksen nautittavampaa. Käytännössä kaiuttimien kanssa ei välttämättä tarvitse subbaria ainakaan musiikin toistossa. Vaikka kotelo on pieni ja periaatteessa sellaisenaan jo tukeva, niin seinämien välillä on lisäksi ylimääräiset poikittaistuet.. . Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että kyseisen kappaleen kohdalla basson voimavarat tulevat vastaan, joten Indiana Linet suoriutuivat niistä kokoja hintaluokassaan hyvin. Takaa löytyy naparuuvimalliset kaiutinliitännät, jotka tukevat kaksoisjohdotusta tai kahden vahvistimen käyttöä. . Yllättävää ulottuvuutta Kokeilimme kaiuttimia NADin C316BEE V2 -vahvistimen kanssa. Bassoja keskiäänielementit ovat halkaisijaltaan 120-milliset, kun taas diskanttipuolen hoitaa 26 millimetrin dome
Kipeämpään tarpeeseen ne kuitenkin tulevat vähemmän alas ulottuvien jalustakaiuttimien kanssa. Diskanttitoistoa tosin saattaa joutua aavistuksen verran himmailemaan, kuuntelutilasta riippuen. Basso 922 LB -subbarissa on pitkäiskuinen elementti, joka on suunnattu alaspäin ja kooltaan 275 millimetriä. . Musiikin kuuntelussa ei välttämättä muuta tarvitakaan. Tilavaikutelmaltaan toisto on avaraa. Vaikka testaamamme lattiakaiuttimet eivät musiikin kuuntelussa suoranaisesti huutaneet subbaria Indiana Line Basso 922 LB Hinta: 499,90 € Elementti: 275 mm Liitännät: Linjasisääntulo, lfe/sub, kaiutintasoinen Säädöt: Vaiheenkääntö, alipäästösuodin, äänenvoimakkuus Teho: 75 W rms / 125 W peak Mitat (l x k x s): 310 x 335 x 330 mm Paino: 9,8 kg Muuta: Asennushanskat, manuaali, rca-rca-johto, virtajohto Lisää lämpöä ja tanakkuutta efekteihin avukseen, kokeilimme toistoa myös lisäbassolla maustettuna. Hintaluokka on lattiakaiuttimien tapaan kohtuullinen, noin 500 euroa. Bassorefleksikotelon voimin subbarin luvataan yltävän alataajuuksillaan 29 hertsiin. Lisäksi kotiteatterikäytössä lisäpotku alataajuuksille on helpommin tervetullutta. Lisäksi löytyy äänenvoimakkuuden säädin sekä kytkimet vaiheenkäännölle ja manuaalitai automaattikäynnistykselle. Jos sillä ei ole omassa kotitaloudessa painoarvoa, kaiuttimia voi suositella lämpimästi. n 2/2019 35 Basso 922 LB:ssä on perussäädöt, ja linjasisäänmenojen lisäksi siitä löytyy myös kaiutintasoinen sisääntulo, joka mahdollistaa subbarin kytkemisen järjestelmään ilman vahvistimen erillistä subwoofer-lähtöä.. Pätevät pieneen tilaan Indiana Linen Tesi 542 LB -kaiuttimista jäi kaikkiaan hyvinkin positiivinen kokonaistuntuma. Sisääntuloliitännät löytyvät linjatasoisena rca-parina, lfe-sisääntulona ja kaiutintasoisena high inputina. mättökin säilyy mukavan erottelevana. Ne soveltuvat aloitteleville hifisteille mutta myös pienikokoisempaa settiä hakevalle perusharrastajalle. T estaamamme Indiana Linen Basso 922 LB on viimeistelyltään tyylikkään pianovalkoinen ja soveltuu sen vuoksi ulkomuotonsa puolesta mainiosti kaveriksi Tesi 542 LB -lattiakaiuttimille. Takapaneelissa on jakotaajuuden tai käytännössä alipäästösuotimen säätö, jonka vaikutusalue on 40–180 hertsiä. Koska kaiuttimet eivät ole nirsot soitettavan musiikin suhteen ja ne ovat sävyltään neutraalit, niitä on helppo suositella yhdeksi harkinnan arvoiseksi vaihtoehdoksi kenelle tahansa, musiikkija saundimieltymyksistä riippumatta. Kaiuttimet ovat aloittelijaystävälliset ensinnäkin mainion manuaalin ansiosta mutta myös siksi, että niillä pärjää pitkälle. Basso 922 LB tuo aivan alimmille taajuuksille hieman lisää täyteläisyyttä ja istuu soundin kokonaiskuvaan saumattomasti. Kaiuttimen kiikkeryys on ainoa varsinainen heikkous. Ääntäkin kaiuttimista lähtee kohtuullisen mukavasti kuuntelutilassamme, joka on kooltaan keskimääräistä olohuonetta suurempi. Sille potkua antaa ab-luokan vahvistin, jonka tehoksi ilmoitetaan jatkuvana 75 wattia ja hetkellisenä 125 wattia. Asiat ovat siis kuten pitääkin. Se on syytä ottaa huomioon, sillä kaatuva kaiutin voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita lemmikkitai lapsiperheessä. Indiana Line Tesi 542 LB Hinta: 699 euroa / pari Edustaja: www.hifitalo.fi Lisätietoa: www.coral-indianaline.com Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi Herkkyys (2,83 V / 1 m): 91 dB Impedanssi: 4–8 Ohm Mitat (l x k x s): 135 x 825 x 240 mm Paino: 9,4 kg / kpl Värivaihtoehdot: Pianovalkoinen, pianomusta + Hyvä käyttöohje + Siisti viimeistely + Kompakti koko + Sopii monenlaiselle musiikille + Basson ulottuvuus – Kiikkeryys . Subbari kun on parhaimmillaan huomaamaton ja pikemminkin saa pääkaiuttimet kuulostamaan täyteläisemmiltä kuin valtaa estradia itse
Vertailussa pöytäradiot 129–349 € Vertailu Pöytäradiot 129–349 € 36 2/2019. Näennäisen yksinkertaisesta laitteesta on myös nykyään paljon muuhunkin kuin pelkkään radionkuunteluun, osoittavat vertailumme mallit. Suurikokoisten ja raskaiden putkiradioiden rinnalle nimittäin ilmestyi 1950-luvun puolivälissä uusi, huomattavasti kompaktimpi transistoriradio, Perinnettä Pöytään! Perinteiselle pöytäradiolle on edelleen paikkansa osana soivaa kotia. K un transistori keksittiin vuonna 1947, monikaan ei luultavasti arvannut, että se tulisi jo seuraavalla vuosikymmenellä käynnistämään tapahtumakulun, joka muuttaisi melkeinpä koko ihmiskunnan tavan kuunnella musiikkia
. Vaikka nykyaikana alati useammassa kotitaloudessa se kätevin musiikinkuuntelulaite taitaa olla kannettava bluetooth-kaiutin, vielä muutama vuosikymmen takaperin sen virkaa toimitti pöytäradio. Keskimääräinen radionkuunteluaika oli 2 tuntia 43 minuuttia. Monen aamu alkoikin astetta kevyemmin radion naksahtaessa päälle asetettuun herätysaikaan yöpöydällä, ja päivän puuhailuja säesti siellä täällä jostain kantautuva musiikki – usein juuri pöytäradiosta. joka sittemmin syrjäytti putkikamppeet useammallakin osa-alueella. Sangean WR-22:n, Geneva Classic/ S:n ja Amadeus Copertin mukana tulee kaukosäädin, joka helpottaa laitteen ohjausta. . Tekniikan ja toteutusten kehityksestä huolimatta itse radio puolestaan on säilyttänyt suosionsa. 2/2019 37 Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: AVPlus-toimitus. Tämä sai aikaan sen, että radio ja sen kuuntelu siirtyi olohuoneen paraatipaikalta miltei minne tahansa. Vaikka radiokanavat löytyvät nykyään myös internetistä, jolloin niitä voi kuunnella esimerkiksi älypuhelimella, perinteinen fm-radiotekniikka ei ole kuiVertailun mallien kokoluokan ääripäät: vasemmalla pienin Sangean WR-7 ja oikealla Genevan Classic/S. Kirjoitushetkellä tuoreimpien Finnpanelin tietojen mukaan esimerkiksi syksyllä 2018 radiota kuunteli päivittäin peräti 3,5 miljoonaa suomalaista eli 71 prosenttia yli 9-vuotiaista maan kansalaisista
Toiseksi radioaallot kantavat sinnekin, mihin esimerkiksi matkapuhelinverkko ei. . Vertailu Pöytäradiot 129–349 € 38 2/2019. Puhumattakaan siitä, että radio nyt vain on joskus yksinkertaisesti se luontevampi tapa kuunnella musiikkia tai muuta ohjelmaa. tenkaan häviämässä maassamme mihinkään. Pöytäradiot nyt Nykypäivän mobiililaitteiden ja bluetooth-kaiuttimien valtakautena perin. Yksinkertaisempi viisikko tarjoaa lähinnä kiertosäätimet taajuuden valintaan, äänenvoimakkuuden säätämiseen sekä ohjelmalähteen valitsemiseen. Tivoli Audion Model Three BT:ssä on lisäksi analoginen kvartsikello. Digitaalisella näytöllä ja kanavahaulla varustettuja malleja oli seitsemän. Tämän taustalla on jo pelkästään se, että sitä voidaan käyttää muun muassa viranomaisten virallisten hätätiedotteiden välittämiseen valtakunnallisesti. Erästä uudistusta radiopuolella tosin kokeiltiin, nimittäin digitaalista dabeli digital audio broadcast -lähetystekniikkaa. Näyttöjen toteutukset vaihtelevat yksinkertaisesta monipuolisempaan, ja myös selkeydessä on eroja. Muualla maailmassa enemmän tai vähemmän yleistynyt tekniikka ei kuitenkaan kiinnostanut suomalaisia. On sanottu, etteivät radionkuuntelijat kokeneet dab-tekniikan tuovan merkittävää lisäarvoa perinteiseen fm-tekniikkaan verrattuna, joten dab-lähetyksiä vuosina 1997–2005 kokeillut YLE päätti jättää asian sikseen
Nämä 12 laitetta jakautuvat käytännössä kahteen leiriin: viiteen yksinkertaisempaan ja retrohenkiseen toteutukseen sekä seitsemään kehittyneempään ja monipuolisempaan malliin. Yli puolet malleista tarjoaa erillisen 75 ohmin antenniliitännän takapaneelissaan. Kuvassa Sangean WR-22:n toteutus, mukana tuleva ulkoinen antenni sekä antennisovitin. Kaikki muu tämän ulkopuolella on plussaa. Lopuksi kävimme läpi laitteiden muut ominaisuudet, kuten herätystoiminnot (herätysääneksi kaikissa herätystoiminnon tarjoavissa malleissa pystyi oletusäänimerkin lisäksi asettamaan myös esimerkiksi ennakkoon valitun radiokanavan) ynnä muut, ja kuuntelimme niitä ryhmittäin. . Antennit suunnattiin laitekohtaisesti mahdollisimman häiriöttömän äänen tuottamiseksi. Yleisellä tasolla jokainen vertailun 12 mallista asemoituu siis luontevasti nykyaikaisen ja perinteisen äänentoistotekniikan välimaastoon. Kehittyneemmässä ryhmässä on siinäkin joka mallissa bluetooth-vastaanotto, mutta muitakin ominaisuuksia luonnollisesti löytyy. Lisäksi siinä missä bluetooth-tekniikka ja -laitteet ovat kehittyneet ja parantuneet suhteellisen lyhyellä aikajänteellä, pöytäradioiden kohdalla tekninen kehitys ja laatu on ollut jo pitempään tasaisempaa. Tässä vaiheessa testasimme myös mallien äänensävysäätöjä, joita muokkaamalla haimme kustakin laitteesta miellyttävimmän toiston. Koko ryhmän kesken arviot ovat kuitenkin suhteutettu kunkin laitteen toteutukseen, sillä esimerkiksi Genevan Classic/S:n ja Sangeanin Genuine Minin välillä jo pelkkä kokoero on niin merkittävä, että niiden kohdalla on lähestyttävä arviota hieman laajemmasta perspektiivistä. Ensin mainittua retrosarjaa edustavat kiinalaisen Sangeanin pikkuruinen Genuine Mini (WR7), saman valmistajan kookkaampi WR-11BT, brittitaustainen The +Radio sekä tyylistään tutun alan uusklassikko Tivoli Audion mallit Model Three BT ja PAL BT. Kuinka testasimme. Niistä mainittavimpia ovat muun muassa digitaalinen näyttö ja kanavanvalitsin, herätystoiminto ja tallennettavat radiokanavien pikavalinnat. Kaukosäädin taas löytyy edellä mainitun Amadeus-mallin lisäksi myös Genevan Classic/S:stä ja Sangeanin WR-22:sta. 2/2019 39. Radioääntä arvioidessamme otimme laitteiden mahdolliset äänensävysäädöt pois päältä. Osassa malleista on myös mahdollisuus vaikuttaa ääneen sävynsäädöillä. Itse testimenettelyn aloitimme tutustumalla laitteiden virittimen toimintaan. Tarkemmat ominaisuudet löytyvät jutun lopussa olevasta infotaulukosta sekä laitekohtaisista arvioista. Lisäksi esimerkiksi Amadeus Coperti ja Tivolin Model One Digital tarjoavat verkko-ominaisuudet muun muassa internet-radiolla ja suoratoistopalveluilla. Mutta kuten sanottua, 2010-luvun pöytäradiot tarjoavat paljon muutakin. Muuten mallit sisältävät lähinnä yksinkertaiset kiertosäätimet oikean taajuuden valitsemiseen, äänenvoimakkuuden säätämiseen sekä ohjelmalähteen valintaan. Siispä arvioimme ne paitsi designin ja toteutuksen mutta myös ominaisuuksien, käytettävyyden ja tietysti äänenlaadun kannalta. Viisikon monipuolisin vaihtoehto löytyy Tivolilta, jonka Model Three BT sisältää myös aidon kvartsikellon sekä herätystoiminnon. Vaikka edellä luetellut mallit vaikuttavat ulkoisesti varsin simppeleiltä (mitä ne kieltämättä ovatkin), löytyy niistä kuitenkin fm/amvirittimen lisäksi myös linjatasoinen auxsisääntulo sekä bluetooth-vastaanotto, jonka avulla laitteeseen saa kytkettyä langattomasti esimerkiksi tietokoneen tai älypuhelimen. teisten pöytäradioiden markkinarako on ymmärrettävästi kaventunut. Radiot viritettiin YLE Radio 1:n taajuudelle 87,9 megahertsiä, ja virittimen vastaanotto kytkettiin mono-tilaan sen ollessa mahdollista. . Kukin malli sijoitettiin vastaanotto-olosuhteiltaan haastavassa, kellarikerroksessa sijaitsevassa kuuntelutilassamme samaan, kokemuksella hyväksi havaittuun paikkaan, ja testi suoritettiin laitteen omaa mukana tulevaa ulkoista antennia käyttäen. Sangean Genuine Mini ja Tivoli PAL BT taas toimitetaan akulla varustettuna, joten niitä voi käyttää myös langattomasti. Saimme vertailuun 12 erilaista mallia 129–349 euron hintahaarukassa, jota voidaan pitää peruslaadukkaan toteutuksen lähtökohtana. Viritintestin jälkeen tutustuimme laitteiden bluetooth-toistoon älypuhelimen avustuksella. Toki markkinoilla on ollut aina 1950-luvulta saakka niitä halvempia ja yksinkertaisia kuin myös kalliimpia ja kehittyneempiä malleja, mutta toimintaperiaate sinänsä kaikissa on yksinkertainen: mahdollistaa halutulle radiokanavalle virittäytyminen ja mahdollisimman häiriötön signaali sen toistossa. Lisäksi testasimme virittimien suorituskykyä lähetysteholtaan heikompien paikallisradiokanavien parissa Radio Helsingin taajuudella 98,5 megahertsiä
Tämä näkyy ja kuuluu käytännössä yksinkertaisempana toteutuksena, kankeampana käytettävyytenä ja suppeammassa varustelussa. Myöskään näyttö ei ollut kulmasta katseltuna yhtään niin helppolukuinen kuin sisarmallissa. ?. Kieltämättä hiukan haasteellisissa testitiloissamme Musican viritin ei erottunut edukseen, sillä YLE1:n toistossa oli stereo-tilassa huomattavaa häiriötä, joka kuitenkin asettui hieman mono-tilaan siirryttäessä. . Plussaa tulee myös aidosta stereototeutuksesta. Kuulokelähtö ja usb-latausmahdollisuus kuitenkin löytyy, ja herätysäänenä toimivaan tööttäykseen takuulla herää. Langaton verkkoyhteys mahdollistaa Spotify Connectin käytön sekä nettiradiokanavien valtavan maailmanlaajuisen valikoiman selaamisen ja kuuntelun suoraan laitteessa. kin erottuva korkeataajuinen häiriöääni, joka ei kuitenkaan haittaa enää muutaman metrin päästä. Kannattaakin luoda oma ääniprofiili ja lisätä toistoon rohkeasti bassoa ja diskanttia, jolloin lopputulos alkaa olla jo melko miellyttävä, joskin äänenpainevaroiltaan hiukan rajallinen. Laitteen viritin on hyvää keskitasoa, ja YLE1:n taajuudella kuuluu hädin tusT oinen Amadeus-malli, Musica, on 50 euroa halvempi kuin monipuolinen Coperti. Laatu ei kuitenkaan merkittävästi laske myöskään Musican kohdalla, sillä sen ääni on heti paketista vedettynä melko hyvä, ja lisäksi se on kieltämättä yksinkertaisempi käyttää. Muuten Musica on vertailuun suhteutettuna aavistuksen tasapaksu kokonaisuus, jonka käyttö on paikoin hieman kömpelöä, sillä esimerkiksi kiertosäädintä ei voi käyttää valikoissa liikkumiseen. N eutraali ja valkoinen Amadeus Coperti on ominaisuuksistaan huolimatta helppo ottaa käyttöön, sillä heti virrat käynnistäessä näyttöön ilmestyy asennusapuri ja laite osaa suomea. Coperti onkin toteutukseltaan eräänlainen nykyaikainen maailmanradio, jonka parissa kuunneltava ei ihan hetkessä lopu. Kyseessä on siis kelpo perusmalli, joka soi kahden kaiuttimen voimalla. + Informatiivinen näyttö + Verkko-ominaisuudet + Yleisesti siisti toteutus + Kaukosäädin – Rajallinen äänenvoimakkuus – Ei kuulokelähtöä . Erityisplussaa Coperti saa informatiivisesta ja selkeästä näytöstään, joka kertoo radiotekstien avulla myös kuunneltavasta ohjelmasta. Käytännössä ainoa sorminäppäryyttä vaativa vaihe on langattomaan verkkoon liittyminen. Copertin ääni on luonteeltaan ohut ja muovinen perusasetuksilla. Herätysäänenä on suhteellisen ärsyttävä tööttäys, joka on syytä korvata esimerkiksi radiolla. Musicassa ei ole äänensävyn säätömahdollisuutta, mutta kuten sanottua, toisto on pohjimmiltaan kunnossa. Lisäksi Musica on testin laitteista ainoa stereofoninen laite kahdella kaiutinelementillä. Vaikka mukana ei olekaan esimerkiksi kuulokeja usblatauslähtöjä, niin Coperti on silti ominaisuuksiltaan testin kärkikastia ja muutenkin varsin hyvä vaihtoehto! + Stereototeutus + Yksinkertainen käyttää – Heikohko viritin – Näyttö epäselvä muualta kuin edestä Vertailu Pöytäradiot 129–349 € 40 2/2019 AMADEUS COPERTI (199 €) SIISTI JA MONIPUOLINEN AMADEUS MUSICA (149 €) ÄÄNTÄ STEREONA
Vaikka nappulat ovat hivenen heppoiset, niiden käyttö on kuitenkin loogista. Ääneltään Grundigin saa soimaan sopivan painokkaasti, kun hoksaa kytkeä esiasetetuista äänensävyprofiileista sen rohkeamman loudness-valinnan päälle. Myös viritin toimii hyvin, ja YLE1 soi miellyttävän häiriöttömästi. Yleisellä tasolla Genevan äänenlaatu on kirkkaasti testin kärkeä. K un puhutaan design-tietoisesta pöytäradiovalmistajasta, Tivolin ohella sveitsiläinen Geneva lienee yksi arvostetuimmista merkeistä. Korkeahkoon hintaan saa häiriöttömän ja hyvän virittimen, taatusti tasapainoisen ja komean äänenlaadun sekä designin, joka kestää katseita paitsi tänään myös huomenna. Äänenvoimakkuuden suhteen tarjolla ei kylläkään ole mahdottomia resursseja, mutta käytössä oleva kaista ennen äänen kuultavaa säröytymistä on kuitenkin tasapainossa. ulottuu hipi-hiljaisesta sille tasolle, että hieman isompikin huone täyttyy tasapainoisesta äänestä joka nurkassa. + Komea design + Loistava äänenlaatu + Kaukosäädin + Toteutus ja käytettävyys yleensä – Hieman rajalliset ominaisuudet – Näyttö hiukan epäselvä . Classic/S onkin suunniteltu lähinnä äänenlaatu ja ulkonäkö edellä, sillä ominaisuuksien suhteen se on hiukan nuuka. Omistajasta viis, TR 2500 on kuitenkin aivan kelpo laite. + Tehokas ja herkkä viritin + Hieno viimeistely + Miellyttävä ääni – Rajoittunut äänenvoimakkuus – Hieman heppoinen käyttötuntuma . Käytettävyyskin on kaukosäätimen ansiosta pykälää parempi. 2/2019 41 GENEVA CLASSIC/S (329 €) LAATU PUHUU GRUNDIG TR 2500 (149 €) HERKKÄ RADIO. Erityisesti virittimen toiminta oli testissämme poikkeuksellisen hyvää, sillä toisin kuin muut se onnistui toistamaan myös Radio Helsingin lähetyksen siinä määrin tarkasti, että soivasta kappaleesta sai vaivatta selvän. . Kokonaisuutena Classic/S on kuitenkin ylimääräisistä ominaisuuksista riisuttuna niin sanotusti varma valinta. Vaikka signaali ei sen kohdalla puhdas ollutkaan, se oli silti selvästi parempi kuin muilla malleilla. Se tuo koko kaistalle lisää massaa, ja ääni tanakoituu koko tilassa huomattavasti. Myös muuten hienosti toteutettu näyttö voisi olla aavistuksen kirkkaampi. Äänenvoimakkuuden skaala R adioalalla aina transistorin keksimisen ajoilta operoinut Grundig on yksi testin tunnetuimpia valmistajia. Se tarjoaa vain kuusi kanavapikavalintaa, jotka tosin löytyvät myös laitteen vakuuttavasta ja käyttöä helpottavasta kaukosäätimestä. . Lisäksi käyttöönotettaessa laite skannaa radiokanavat automaattisesti. Hienoisina kompastuskivinä voidaan pitää herätystoiminnon asettamista, joka hoituu pykälittäin minuutti kerrallaan. Muuten TR 2500 on ulkoasultaan silattu komealla kiiltopinnalla, ja se tarjoaa perustoiminnot melko yksinkertaisessa paketissa. Montakin pykälää parempi laatu näkyy ja kuuluu toisaalta myös komean ja vertailun kookkaimman toteutuksen hintalapussa. Tosin vanhasta perinnöstä on nykyään jäljellä lähinnä nimi, sillä alkuperäinen Grundig on kokenut niin konkurssin kuin omistajanvaihdoksenkin kuluvalla vuosituhannella
. Etupaneelissa taas on selkeä ja kirkas näyttö sekä tehokas 3,5-tuumainen kaiutinelementti. Vihreä merkkivalo kertoo, kun viritin on löytänyt kanavan. T unnettu brittiläinen kaiutinmerkki Ruark teki 15 vuotta sitten rohkean päätöksen ja alkoi panostaa tuotannossaan erityisesti pöytäradioihin. Äänenlaadun suhteen WR-7 on ymmärrettävistä syistä vertailun heikoin, mutta kun toiston suhteuttaa laitteen kokoon ja hintaan, ei lopputulos ole lainkaan hassumpi. Vertailu Pöytäradiot 129–349 € 42 2/2019 RUARK R1 MK3 (299 €) KOKOAAN ISOMPI SANGEAN GENUINE MINI (WR7) (129 €) KUN KOKO RATKAISEE. Ääneltään R1 onkin vaikuttava tapaus. Sen sijaan voi kuitenkin käyttää valikoista löytyvää manuaalihakua. Melkeinpä taskuun mahtuva WR-7 on kuitenkin yllättävän hyvä-ääninen tapaus ja tarjoaa isompien tavoin kaikki keskeisimmät ominaisuudet sekä bonuksena sisäänrakennetun akun, jolle valmistaja lupaa peräti 36 tunnin toistoajan. Tehokkaimpien vastaavanhintaisten bluetooth-kaiuttimien tasoon WR-7 ei yllä, mutta toteutus on muuten sen verran omalaatuinen ja hauska, että puutteet voi pääosin antaa anteeksi. Käytöltään pikku-Sangean on testin yksinkertaisimmasta päästä, eikä siinä ole oikeastaan mitään ylimääräistä. V ertailun pienin, halvin ja yksinkertaisin malli tulee Sangeanilta. + Komea ja kokoaan isompi ääni + Helppo käytettävyys + Informatiivinen näyttö – Akkupaketti nostaa hintaa . WR-7:ssä on muista poiketen 3,5 millimetrin tulo ulkoiselle antennille, joka on käytännössä paketin mukana tuleva ohut luikerteleva kaapeli. Musiikista ja puheesta sai kuitenkin pääsääntöisesti selvän. Nyt markkinoilla on monipuolisen malliston kolmas sukupolvi, josta vertailuumme osallistui pienin malli R1. . R1:n yhteyteen voi myös ostaa lisävarusteena 69 euron hintaisen akkupaketin, jolloin laitteesta saa täysin langattoman. Kyseessä on testin toinen pystymallinen laite, jonka ohjainpainikkeet sijaitsevat päällä. Se ei juuri parantanut laitteen virittimen toimintaa, ja radiotoistossa oli selvästi erottuvaa häiriötä. YLE1:n kohdalla virittimen toiminta oli vertailussa perustasoa, eikä pieni häiriöääni haitannut pienen matkan päästä kuunneltuna. Ruark on suunnitellut käyttöliittymän fiksusti, ja oikeastaan vain kanavien automaattihaku tuntuu vähän kömpelöltä heikoissa verkko-olosuhteissa. Siten se haastaakin astetta tehokkaammatkin bluetooth-kaiuttimet kompaktiudellaan, kannettavuudellaan ja äänellään. + Pieni koko + Todella yksinkertainen käyttää + Hauska konsepti + Sisäänrakennettu akku – Heikohko viritin – Hillityt äänivarat . Herätysääni on yksi vertailun miellyttävimmistä, perusvekkaria muistuttava piippaus, jonka luonnollisesti voi korvata vaikka radiolla. Bluetooth-käytössä minkäänlaista häiriötä ei ilmennyt. Sen toisto on kokoaan isompaa, miellyttävää ja komeaa kuultavaa. Kanavien haku pienellä kiertosäätimellä on melko tarkkaa puuhaa, eikä jälki kaikissa tapauksessa oli tarkinta mahdollista, vaikka potikka mukavan jähmeältä tuntuukin. Parasta R1:ssä on sen kuulemisen arvoinen ja iso ääni
V ertailun keskimmäinen Sangeanvaihtoehto on kuin piskuinen WR-7 mutta kaikilta osin isommassa mittakaavassa. Kanavavalitsimena toimiva kiertosäädin on sopivan iso ja jähmeä, joten oikean kanavan löytäminen oli suhteellisen yksinkertaista. Tässäkin mallissa vihreä merkkivalo kertoo, kun viritys osuu kohdilleen. YLE1:n toisto oli jotakuinkin puhdasta, joskin mukana tullut kaapeliantenni reagoi hieman liikkeeseen ympärillä. Mitään monimutkaisia toimintoja ei ole, ja kaikki toimii kuin junan vessa. Äänenlaadultaan WR-22 ei herättänyt suuria tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Muita mukaillen myös bluetooth toimi moitteettomasti, ja yhteydenmuodostus äänenlähteeseen kävi joutuisasti. 2/2019 43 SANGEAN WR-11BT (199 €) PAINO PERUSASIOISSA SANGEAN WR-11BT (279 €) ERILAINEN DESIGN. K olmas Sangean-laite vertailussamme edustaa joukon kehittyneempää sarjaa, vaikka verkkotoisto-ominaisuuksia tai sisarmalli WR-11BT:n erityisiä bluetooth-kykyjä siinä ei olekaan. Taustalla erottui vain hienoinen korkeataajuinen sirinä, samoin kuin monen muunkin mallin toistossa testitiloissamme. Sokerina pohjalla WR11BT on vertailun ainoa malli, joka tarjoaa myös nfcja aptx-tuen bluetoothille. Viritin puolestaan toimi kohtuullisesti YLE1:n taajuudella. . Yli kaksikiloinen WR-11BT on toteutukseltaan uskottava, ja sen ulkoasun puun ja messingin värit näyttävät ajattomalta. The +Radion ohella vertailun isoista malleista yksinkertaisimpiin lukeutuva WR-11BT on niin helppo käyttää, että se sopii varmasti kaikille. Suuremmilla äänenvoimakkuuksilla diskanttitoistossa ilmeni hiukan omituista sirinää, joka kuitenkin hävisi volyymia laskemalla. Herätystoiminnon oletuspiippaus oli mukavan neutraali. Muuten WR-22 on perusvarma valinta. Laitteen käyttöä hankaloittaa nestekidenäyttö, jonka järkevä katselukulma rajautuu melko tiukasti suoraan eteen. Perusasetuksilla hivenen korostunutta diskanttia tosin oli hiukan hankala saada istumaan luontevasti sävynsäädöilläkään, sillä se tuntui hiljennettäessä vaimentuvan liikaakin. + Todella yksinkertainen + Nostalginen muotoilu + Bluetooth-ominaisuudet – Diskanttitoisto runsaammalla voimakkuudella . Sivujen puuviimeistelyn ja hopeaisen etupaneelin yhdistelmä on kieltämättä hiukan outo ja tuo mieleen vanhahtavan hotelliradion. . Sen säätimet ja painikkeet eivät tunnu liian heppoisilta, valikkorakenteet ovat loogiset ja käyttö muutenkin melko helppoa. Muuten radioääni oli hyvää keskitasoa. Mukana on etäohjausta varten myös kaukosäädin, joka toisaalta on hiukan heppoinen muovinen läpyskä. WR-11BT:n äänenlaatu yleisesti oli perusvarmalla tasolla. Se onkin hyvä, sillä laitteessa ei ole minkäänlaisia äänensävyn säätömahdollisuuksia. Sivuista katseltuna merkit muuttuvat epäselviksi. + Perusvarma toteutus + Kaukosäädin – Näytön rajallinen katselukulma – Ulkonäkö . Yli puolet vertailun malleista, WR-11BT mukaan lukien, tarjoaa myös mahdollisuuden kytkeä siihen ulkoinen antenni 75 ohmin liitännällä radiotoiston parantamiseksi
Sen virittimen ääni on vertailun kärkikastia, miellyttävää ja häiriötöntä, vaikka Radio Helsingin taajuutta emme saaneetkaan soimaan. Äänen suhteen laitteen kyvyt eivät aivan vastaa sen hintaa. Jos etsii kehittyneempää radiota peruskäyttöön pykälää paremmalla äänenlaadulla, Model One Digital on oiva valinta. Myös liitäntäpuoli on aavistuksen rajoittunut, eikä mukana ole kuin linjatason 3,5-millimetrinen aux-tulo. Tyylikäs musta laite pyöreällä näytöllä ja sen ympärillä sijaitsevalla säätörullalla sekä yhdellä monitoimipainikkeella onkin komea kokonaisuus. Muuten hyvästä toteutuksesta huolimatta The +Radion mukana ei tule ollenkaan lisäantennia (vaikka sille on olemassa liittimet). Lainatulla teleskooppiantennilla tulos oli kuitenkin varsin kelpo, joten itse viritin kyllä toimii. + Design ja viimeistely + Liitännät – Ei ulkoista antennia – Äänenlaatu . Käytön suhteen toteutus asettaa kylläkin omat haasteensa, mistä johtuen Tivoli on järjestänyt laitteen komentamista varten myös ohjainsovelluksen. Lisäksi mukana on niin ikään 3,5 millin lähtö lisäkaiuttimelle stereokäyttöä varten ja erikoisuutena 12 voltin ja 800 milliampeerin virtaliitäntä, joka mahdollistaa käytön myös vaikkapa autossa tai veneessä. . Vertailuun tulleista Tivoli-malleista Model One Digital on paitsi komea myös kehittynyt pöytäradio, josta löytyy Amadeus Copertin ohella ainoana myös verkko-ominaisuudet suoratoistopalvelujen tuella. Maltillisemmalla volyymilla paketti pysyy kuitenkin kohtuullisesti kasassa. Kiinalaiskirittäjäänsä verrattuna The +Radio on kuitenkin designiltaan neutraalimpi ja siten ehkä helpompi nähdä osana erilaisia sisustuksia ja käyttöpaikkoja. Model One Digital onkin selvästi enemmän hifisarjan laite, ja sen lähin haastaja vertailussamme on lähinnä kookkaampi puurunkoinen Geneva. H iukan tuntemattoman +Audion The +Radio on Sangeanin WR-11BT:n ohella vertailun suurimmista malleista yksinkertaisin. . Myös äänenvoimakkuudensäätö ja ohjelmalähteen valinta on toteutettu simppelin toimivalla tyylillä. Esimerkiksi radiokanavan virittäminen sovelluksella sai sen kaatumaan joka yrityksellä. Digiä ja designia Hinta: 349 € + Ulkonäkö ja design + Äänenlaatu – Käytön kankeus – Rajalliset liitännät . Muista poiketen The +Radio tarjoaa jopa kaksi 3,5-millimetristä linjatason tuloa ulkoisille äänilähteille. Myös yleisellä tasolla äänenlaatu vakuuttaa. Vertailu Pöytäradiot 129–349 € 44 2/2019 THE +RADIO (299 €) DESIGN EDELLÄ TIVOLI AUDIO Model One DIGITAL (349 €) PALJON OMINAISUUKSIA. Tästä johtuen laitteen sisäinen antenni ei löytänyt taajuuksia testissämme. Tivoli Audio -sovellus on kuitenkin käytössä melko epävakaa ja kankea kokonaisuus. Näistä miinuksista huolimatta Model One Digitalista on hankala olla pitämättä. Toisto on melko ohutta ja purkkimaista varsinkin reilummalla äänenvoimakkuudella. G enevan ohella Tivoli kuuluu nykyaikaisten pöytäradioiden Rolls Royce -sarjaan. The +Radion virittimen kiertosäädin on vakuuttavan kokoinen ja liikkeessään sopivan tahmea, mikä helpottaa kanavan etsimistä ruuhkaisemmilla taajuuksilla
+ Kompakti ja kiva toteutus + Akkukäyttöisyys – Rajallinen äänenvoimakkuus – Virittimen teho . Laitteen viritin ei kuitenkaan ollut testissämme parhaiden joukossa, ja YLE1:n soimaan saaminen vaati muita enemmän antennin suuntauksen hakemista. Jos on silmää designille ja astetta analogisempi toteutus viehättää, Model Three BT on vertailussamme kärkiryhmän edustaja. Pieni koko rajoittaa kuitenkin laitteen äänentoistollisia kykyjä, eikä käyttökelpoisen volyymin skaala ole kovinkaan laaja. V ertailun toinen Tivoli-malli Model Three BT eroaa keskeisimmin samanhintaisesta Model One Digitalista siinä, että se on toimintaperiaatteeltaan huomattavasti yksinkertaisempi perinteisen tyylin edustaja. Retrofiilis on toteutettu omalla kierteellä, ja äänikin on aivan kelpoa kuultavaa. Tämä taas laskee hiukan Model Three BT:n äänentoistollista suorituskykyä. Kellon sijoittaminen etupaneeliin on toisaalta vaatinut sen, että laitteen kaiutinelementti on muista poiketen kotelon kansilevyssä. Erityismaininnan Model Three BT ansaitsee hyvä-äänisestä radiostaan. . Myös pirteä olemus on samanaikaisesti raikas ja ajaton. Käytössä PAL BT on vertailun yksinkertaisimmasta päästä, ja sen virittimen kiertosäädin vaikutti täsmälliseltä ja tarkalta. Laitteen hinnalla saa sisäkäyttöön parempiäänisiäkin vaihtoehtoja, mutta kannettavuus ja yleisesti kompakti toteutus nostaa kokonaisuuden arvosanaa pykälän korkeammaksi. Puhdasta äänenvoimakkuutta ei myöskään irtoa kovin paljon. Vahva design näkyy kuitenkin myös Model Three BT:n toteutuksessa, sillä sen etumaskia koristaa säätimien lisäksi myös aito kvartsikello, jossa on luonnollisesti herätystoiminto miellyttävän neutraalilla herätysäänellä. Ääni myös säröytyy bassotaajuuksilla yllättävän varhaisessa vaiheessa, mutta peruskäytössä radionkuuntelussa toisto menettelee. T ivoli-kolmikon edukkain edustaja vertailussamme on pirteä PAL BT, jonka toteutuksesta tulee vähän mieleen myös matkaradio. Kooltaan PAL BT on vertailun kompakteimpia, mutta siitä välittyy silti kaikin puolin vakuuttava käyttötuntuma. Tätä tukee myös se, että laite toimitetaan sisäisellä akustolla varustettuna, eli PAL BT:n voi ottaa mukaansa myös reissuun. Valmistaja lupaa toistoaikaa täydellä latauksella noin 16 tuntia äänenvoimakkuudesta riippuen. . 2/2019 45 TIVOLI AUDIO Model Three BT (349 €) LAADUKAS KELLORADIO TIVOLI AUDIO PAL BT (249 €) MYÖS MUKAAN. Signaalissa ei YLE1:n taajuudella havaittu merkittävää häiriötä, ja se vähäisinkin kihinä poistui kytkettäessä laite monotilaan. Työn laatu ja jälki ylipäätään vakuuttaa muiden Tivoli-tuotteiden tavoin. PAL BT onkin radio, joka sopii niin pyörän etukoriin kuin olohuoneeseenkin. + Ulkonäkö ja design + Oikea kello + Hyvä radioääni + Herätysääni – Rajallinen äänenvoimakkuus – Paikoin kumiseva ääni . Mono–stereo-valitsin löytyy laitteen takapaneelista muiden, monipuolisten liitäntöjen rinnalta. Vaikka sen ääni on periaatteessa varsin miellyttävä, varsinkin kovempaa kuunneltuna siihen ilmaantuu hieman kumisevia piirteitä
rakennettu Ulkoinen Ulkoinen Ulkoinen Käyttöohje On (FIN) On (FIN) On (FIN) On (FIN) On (FIN) On (ENG) On (ENG) On (ENG) On (ENG) On (FIN) On (FIN) On (FIN) Värivaihtoehdot Kiiltavä valkoinen, musta, punainen, turkoosi Tumma ja vaalea puujäjitelmä Kiiltävä valkoinen, punainen ja musta, pähkinäpuuviilu Kiiltävä musta Pähkinäviilu, valkoinen, vihreä, musta Valkoinen, musta, pinkki, kirsikka, vihreä, pähkinä Puujäljitelmä Puujäljitelmä Pähkinä, valkoinen, harmaa, musta Pähkinä, valkoinen, musta puu Musta/hopea, kirsikka/metalli, pähkinä/beige, valkoinen/ hopea Vihreä, sinivihreä, keltainen Mitat (l x k x s) antennin kanssa 200 x 118 x 136 mm 245 x 129 x 154 mm 235 x 148 x 205 mm 245 x 138 x 155 mm 130 x 175 x 155 mm 118 x 65 x 65 mm 238 x 118 x 150 mm 240 x 113 x 182 mm 215 x 112 x 137 mm 224 x 114 x 173 mm 213 x 112 x 165 mm 94 x 155 x 97 mm Paino 1120 g 1430 g 2620 g 1790 g 1330 g 390 g 2230 g 2460 g 1900 g 1550 g 1640 g 760 g Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot. Tiettyä retrohenkeä ja käytön yksinkertaisuutta tarjosivat puolestaan yleisessä paremmuusjärjestyksessä muun muassa Sangeanin WR-11BT, Tivoli Audion Model Three BT sekä The +Radio, joiden käytössä ei juurikaan tarvitse manuaalia selata. Samaisen mallin toiminnot ja käytettävyys olivat muutenkin perushyvällä tasolla. Luvatut ominaisuudet toimivat joka mallin kohdalla asiallisesti, ja pääosin laitteet vaikuttivat olevan hintansa arvoisia. Amadeuksen Coperti ja Musica sekä Sangeanin WR-22 taas olivat kaikki päVertailu Pöytäradiot 129–349 € 46 2/2019 Merkki & malli Amadeus Coperti Amadeus Musica Geneva Classic/S Grundig TR 2500 Ruark R1 Mk3 SANGEAN GENUINE MINI (WR-7) SANGEAN WR-11BT SANGEAN WR-22 The +Radio Tivoli Audio Model One Digital Tivoli Audio Model Three BT Tivoli Audio PAL BT Hinta 199 € 149 € 329 € 149 € 299 € 129 € 199 € 279 € 299,90 € 349 € 349 € 249 € Edustaja/maahantuoja Power Power Neby Hobby Hall Audelec AV-komponentti AV-komponentti AV-komponentti Autostudio Loudgroup Loudgroup Loudgroup Mono/stereo Mono Stereo Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Viritin FM FM FM FM FM FM/AM FM/AM FM/AM FM/AM FM FM/AM FM/AM Radion pikavalinnat 10 10 6 10 10 Ei Ei On Ei Kyllä (määrä ei ilm) Ei Ei RDS On On Ei On On Ei Ei On Ei Kyllä Ei Ei Bluetooth NFC Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Ei Bluetooth-aptX Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Ei AUX-sisääntulo On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) 2 kpl (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) Linjalähtö On Ei On Ei Ei Ei On (3,5 mm) Ei On (3,5 mm) Ei On (rec out 3,5 mm) Ei Wifi On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Internet-radio On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Suoratoistopalvelut Spotify Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Spotify, Tidal, Deezer, QQ Music, Tune In Ei Ei Verkkotoisto On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Kuulokelähtö Ei On Ei On On Ei On On On Ei On On USB-lataus Ei On Ei Ei On Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Sävynsäädöt Basso/diskantti Ei Basso/diskantti Ei Basso/diskantti Ei Ei Basso/diskantti Ei Ei Ei Ei Loudness On Ei Ei Ei On Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Kauko-ohjain On Ei On Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Kello/herätys On/On On/On On/On On/On On/On Ei Ei On/on Ei On/ei On/on Ei Uniajastin On On Ei On On Ei Ei On Ei Ei On Ei Antenni Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Sis. V ertailumme 12 pöytäradiota vakuuttivat tasaisella laadullaan niin käytettävyyden, toimintojen kuin äänenkin saralla. Jos taas etsii tarvittaessa myös mukaan napattavaa mallia, Sangeanin pikkuruinen WR-7 ja Tivoli Audion pirteä PAL BT vievät musiikin mukanasi myös sähköttömiin paikkoihin. Siinä missä Geneva on kärkikaksikosta luonteeltaan yksinTasaista laatua ja luonne-eroja kertaisempi, Tivolin Model One Digital tarjoaa muun muassa verkko-ominaisuuksia, joskin laitteen ohjainsovellus jätti toivomisen varaa. Jos pöytäradion tärkeimpänä ominaisuutena pitää hyvää äänenlaatua, parasta jälkeä testissämme tarjosivat ylivoimaisesti Genevan Classic/S ja Tivoli Audion Model One Digital. Paras viritin ja siten häiriöttömin radioääni puolestaan löytyi klassikkomerkki Grundigilta, jonka TR 2500 on myös testin edullisimpien mallien joukossa. Virrat päälle, kanava kohdilleen ja ei kun kuuntelemaan. Näistä malleista molemmat ovat toisaalta myös vertailun kalleimpia. rakennettu Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Antenniliitäntä Ei Ei 75 Ohm Ei 75 Ohm 3,5 mm 75 Ohm 75 Ohm 75 Ohm 75 Ohm 75 Ohm Ei Akku-/paristokäyttö Ei/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei On (lisävaruste)/ei On/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei On/ei Muuta 2,4-tuuman värinäyttö, 3,5mm aux-kaapeli, sävynsäädön esiasetukset (8 kpl), ohjainsovellus Stereokaiutinjärjestelmä Hipaisupainikkeet laitteen päällä Sävynsäädön esiasetukset Antenniliittimen kiristystyökalu Akunkesto 36 tuntia, usb-latauskaapeli, 3,5 mm antennikaapeli Antennisovitin Antennisovitin, 3,5 mm subwoofer-lähtö, usb-toisto (mp3/wma), bassonkorostus Erillinen am-antenniliitäntä (3,5 mm), balanssisäätö, lisäkaiutinlähtö (3,5 mm), 12V/800mA virtaliitäntä Ohjainsovellus, party mode -ryhmätoiminto Balanssisäätö, lähtö lisäkaiuttimelle ja subwooferille, mix in, kvartsikello, kellon paristo mukana, radion monokytkentä Akunkesto 16 tuntia Virtalähde Ulkoinen Ulkoinen Sis.rakennettu Sis.rakennettu Ulkoinen Ulkoinen Sis.rakennettu Sis.rakennettu Sis. Myös Ruarkin mainioääninen R1 Mk3 on muutettavissa kannettavaksi lisävarusteena saatavan akkupaketin avulla, mutta silloin laitteen hinta harppaa jo melko korkeaksi. rakennettu Kaapeli Kaapeli Sis
Erityisesti komealla näytöllä ja verkko-ominaisuuksilla varustettu Amadeus Coperti erottui kolmikosta edukseen, vaikka äänenlaadussa sekään ei ihan yltänyt parhaiden tasolle. rakennettu Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Antenniliitäntä Ei Ei 75 Ohm Ei 75 Ohm 3,5 mm 75 Ohm 75 Ohm 75 Ohm 75 Ohm 75 Ohm Ei Akku-/paristokäyttö Ei/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei On (lisävaruste)/ei On/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei Ei/ei On/ei Muuta 2,4-tuuman värinäyttö, 3,5mm aux-kaapeli, sävynsäädön esiasetukset (8 kpl), ohjainsovellus Stereokaiutinjärjestelmä Hipaisupainikkeet laitteen päällä Sävynsäädön esiasetukset Antenniliittimen kiristystyökalu Akunkesto 36 tuntia, usb-latauskaapeli, 3,5 mm antennikaapeli Antennisovitin Antennisovitin, 3,5 mm subwoofer-lähtö, usb-toisto (mp3/wma), bassonkorostus Erillinen am-antenniliitäntä (3,5 mm), balanssisäätö, lisäkaiutinlähtö (3,5 mm), 12V/800mA virtaliitäntä Ohjainsovellus, party mode -ryhmätoiminto Balanssisäätö, lähtö lisäkaiuttimelle ja subwooferille, mix in, kvartsikello, kellon paristo mukana, radion monokytkentä Akunkesto 16 tuntia Virtalähde Ulkoinen Ulkoinen Sis.rakennettu Sis.rakennettu Ulkoinen Ulkoinen Sis.rakennettu Sis.rakennettu Sis. Niinpä hankintapäätöksessä kannattaakin miettiä ensisijaisesti omia tarpeita ja käyttötottumuksia. Yleisellä tasolla vertailuryhmämme perusteella pöytäradion hankkijaa voikin odottaa kompromissi jollain osa-alueella, mutta kaiken kaikkiaan jokainen laitteista vaikutti perusteiltaan aivan pätevältä. 2/2019 47 Merkki & malli Amadeus Coperti Amadeus Musica Geneva Classic/S Grundig TR 2500 Ruark R1 Mk3 SANGEAN GENUINE MINI (WR-7) SANGEAN WR-11BT SANGEAN WR-22 The +Radio Tivoli Audio Model One Digital Tivoli Audio Model Three BT Tivoli Audio PAL BT Hinta 199 € 149 € 329 € 149 € 299 € 129 € 199 € 279 € 299,90 € 349 € 349 € 249 € Edustaja/maahantuoja Power Power Neby Hobby Hall Audelec AV-komponentti AV-komponentti AV-komponentti Autostudio Loudgroup Loudgroup Loudgroup Mono/stereo Mono Stereo Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Mono Viritin FM FM FM FM FM FM/AM FM/AM FM/AM FM/AM FM FM/AM FM/AM Radion pikavalinnat 10 10 6 10 10 Ei Ei On Ei Kyllä (määrä ei ilm) Ei Ei RDS On On Ei On On Ei Ei On Ei Kyllä Ei Ei Bluetooth NFC Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Ei Bluetooth-aptX Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Ei AUX-sisääntulo On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) 2 kpl (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) On (3,5 mm) Linjalähtö On Ei On Ei Ei Ei On (3,5 mm) Ei On (3,5 mm) Ei On (rec out 3,5 mm) Ei Wifi On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Internet-radio On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Suoratoistopalvelut Spotify Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Spotify, Tidal, Deezer, QQ Music, Tune In Ei Ei Verkkotoisto On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Kuulokelähtö Ei On Ei On On Ei On On On Ei On On USB-lataus Ei On Ei Ei On Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Sävynsäädöt Basso/diskantti Ei Basso/diskantti Ei Basso/diskantti Ei Ei Basso/diskantti Ei Ei Ei Ei Loudness On Ei Ei Ei On Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Kauko-ohjain On Ei On Ei Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Kello/herätys On/On On/On On/On On/On On/On Ei Ei On/on Ei On/ei On/on Ei Uniajastin On On Ei On On Ei Ei On Ei Ei On Ei Antenni Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Teleskooppi Sis. teviä vaihtoehtoja digitaalisemmassa sarjassa. rakennettu Ulkoinen Ulkoinen Ulkoinen Käyttöohje On (FIN) On (FIN) On (FIN) On (FIN) On (FIN) On (ENG) On (ENG) On (ENG) On (ENG) On (FIN) On (FIN) On (FIN) Värivaihtoehdot Kiiltavä valkoinen, musta, punainen, turkoosi Tumma ja vaalea puujäjitelmä Kiiltävä valkoinen, punainen ja musta, pähkinäpuuviilu Kiiltävä musta Pähkinäviilu, valkoinen, vihreä, musta Valkoinen, musta, pinkki, kirsikka, vihreä, pähkinä Puujäljitelmä Puujäljitelmä Pähkinä, valkoinen, harmaa, musta Pähkinä, valkoinen, musta puu Musta/hopea, kirsikka/metalli, pähkinä/beige, valkoinen/ hopea Vihreä, sinivihreä, keltainen Mitat (l x k x s) antennin kanssa 200 x 118 x 136 mm 245 x 129 x 154 mm 235 x 148 x 205 mm 245 x 138 x 155 mm 130 x 175 x 155 mm 118 x 65 x 65 mm 238 x 118 x 150 mm 240 x 113 x 182 mm 215 x 112 x 137 mm 224 x 114 x 173 mm 213 x 112 x 165 mm 94 x 155 x 97 mm Paino 1120 g 1430 g 2620 g 1790 g 1330 g 390 g 2230 g 2460 g 1900 g 1550 g 1640 g 760 g Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot Lisätiedot. rakennettu Kaapeli Kaapeli Sis
Ja kun puhutaan äänestä, sitä on tarjolla sekä määrällisesti että laadullisesti! Vertailu Lattiakaiuttimet alle 1 200 € 48 2/2019 Canton GLE 496.2 Dali Oberon 7 Dynavoice Challenger M-85 Elac Debut F6.2 Heco Aleva GT 602 Jamo S 809 Klipsch R-620F Magnat Transpuls 1500 Monitor Audio Monitor 300 Q Acoustics Q3050i. Ja tässä tapauksessa 649–1 199 euron hintahaarukkaan sijoittuvien kaiuttimien suorituskykyä ei voi kuin ihmetellä. Kyseessä on hintaluokka, jossa kilpailu on erittäin kovaa, mutta toisaalta myös äänenlaatu on rahaan nähden varsin hyvällä mallilla. Laadukkaat Lattiakaiuttimet sopuhintaan t ämän vertailun lähtökohtana oli löytää markkinoilta parhaat maksimissaan 1 200 euron lattiakaiutinparit. Nämä mallit sopivat hyvin niin vastaalkajalle kuin myöhemmin mahdollisesti laajenevan setin perustuksiksikin. Tällä kertaa vertailuumme valikoituivat seuraavat mallit: Nyt jos koskaan vertailussa on 10 lattiakaiutinta, joita kaikkia yhdistää mainio hinta–laatusuhde
Esimerkiksi basso–keskiäänielementti on saanut uuden, entistä tanakamman rungon kuten myös uuden ripustuksen, joka lisää ja yhtenäistää iskunpituutta. Ja kaikki tämä loistavalla kontrollilla. GLE 496.2:n ei tarvitse soida kauaa, kun jo huomaa pitävänsä sen toistosta. Kyseessä on isosti, kiinteästi ja sofistikoituneesti soiva kaiutin. Myös jakosuodinta on paranneltu, ja kotelo on saanut uudet vahvistukset. Tämän vertailun malli GLE 496.2 edustaa sarjan viidettä ja tuoreinta sukupolvea. Kyseessä onkin yksi vertailun parhaimmista jokapaikan kaiuttimista, joka ei vierasta mitään musiikkityyliä. Mutta maininnan ansaitsee myös varsin tehokas bassoosasto, josta löytyy voimaa kuin pienestä kylästä. 2/2019 49 Teksti: Mats Meyer-Lie Kuvat ja mittaukset: Hifi & Musik Canton GLE 496.2 Monipuolinen moniosaaja Hinta: 1 038 € / pari . Vertailussa Canton sijoittuu samaan kategoriaan Dalin ja Q Acousticsin kanssa, sillä koko kolmikkoa yhdistää tietynlainen toiston puhtaus, tasapaino ja neutraalius. Eikä syyttä, sillä vain harva kaiutinsarja on vuodesta toiseen onnistunut tarjoamaan yhtä vakuuttavaa vastinetta rahalle kuin GLE. Jos pidät yksityiskohtaisesta, tarkasta ja puhtaasta toistosta, GLE 496.2 on oivallinen valinta. Canton GLE 496.2 Hinta: 1 038 € / pari Edustaja: Audelec Lisätiedot: Canton Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi Diskantti: 1”/25 mm metallidome (alumiini–mangaani) Keskialue: 7”/180 mm alumiini Basso: 8”/200 mm alumiini Jakotaajuus: 300 Hz/3,2 kHz Herkkyys: 90,5 dB Nimellisimpedanssi: 4 Ohm Liitännät: 1 pari Mitat (l x k x s): 21 x 106 x 31 cm Paino: 19,2 kg / kpl Canton GLE 496.2:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. Kaikissa on niin ikään asiallinen basso-osasto ja kohtuullisen korkea herkkyys. SuoSittelemme. Detaljit se tarjoilee tarvittavalla selkeydellä ja reippaudella, mutta myös bassopuolen toiminnassa on muskelia ja rinnassa asti tuntuvaa jymähdystä. Canton GLE 496.2:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Vaikka ulkoisesti kyseessä on tuttu juttu, on kaiutin kuitenkin päivittynyt ainakin joiltain osin. C antonin GLE-sarjan kaiuttimia on totuttu alan lehdistössä suitsuttamaan hyvästä hinta–laatusuhteesta. . Q Acoustics ja Dali ovat kuitenkin toistoltaan aavistuksen lempeämpiä ja rennompia verrattuna Cantonin selvästi kehittyneeseen ja nykyaikaiseen toistoprofiiliin
J os Canton on ollut usein testeissä menestyneimpien valmistajien joukossa, sama pätee Daliin. Ulkoisesti Oberon 7 muistuttaa Zensor 7:ää, sillä kyseessä on samantyyppinen kaksitietoteutus paitsi kotelotilavuuden myös hienon jalustan suhteen. Tämänkertaisen vertailumme Oberon 7 on kärkimalli verrattain uudessa sarjassa, joka asemoituu aloitustason Spectorin ja taas hiukan hintavamman Zensorin väliin. Oberonissa omaa on kuitenkin kehittyneempi bassoelementti, jossa on hyödynnetty valmistajan kalliimmista sarjoista tuttua tehokkaampaa SMC-magneettimateriaalia. Kaiutinpari saapui vertailuun hiukan myöhässä, ja olimme jo ehtineet hiukan muodostella paremmuusjärjestystä eri mallien välille. Dali Oberon 7:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Tanskalaismerkki kun on onnistunut kerta toisensa jälkeen vakuuttamaan hyvin soivilla kaiuttimillaan myös keskihintaluokassa. Dali Oberon 7:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. Q Acousticsiin verrattuna taas toisto oli likimain yhtä neutraalia, itsevarmaa, ilmavaa ja avointa. Melkein saman tien kaiutinpari kohosi suoraan kärkikolmikkoon yhdeksi vaihtoehdoksi Cantonin ja Q Acousticsin rinnalle. Oberon 7:n ääni oli esimerkiksi Cantoniin verrattuna asteen verran helpompaa, pehmeämpää ja rauhallisempaa kuultavaa, mutta tarvittaessa sekin onnistui tarjoamaan vakuuttavaa painetta. Dali Oberon 7 Hinta: 1 198 € / pari Edustaja: JJ Hifi Lisätiedot: Dali Toimintaperiaate: 2-tie, bassorefleksi Diskantti: 1,25”/29 mm pehmytdome Basso–keskiääni: 2 x 7”/180 mm puukuitu Jakotaajuus: 2,3 kHz Herkkyys: 88,5 dB Nimellis impedanssi: 6 Ohm Liitännät: 1 pari Mitat (l x k x s): 20 x 102 x 34 cm Paino: 15 kg / kpl Vertailu Lattiakaiuttimet alle 1 200 € 50 2/2019 Dali Oberon 7 Leppoisan hienovarainen Hinta: 1 198 € / pari. Se meni kuitenkin uusiksi, sillä Oberon 7 vakuutti välittömästi kunnioitettavan ehjällä ja täydellisen tasapainoisella äänellään. Dali ajelee siis erittäin hyvällä keskitiellä, ja kaiutin kannattaa ehdottomasti ottaa vakavaan harkintaan
Kuten muissakin sarjan lattiamalleissa myös M-85:ssä diskantti on sijoitettu kahden keskialue-elementin väliin. Kokonaisuus tarjoaakin melkoisen kartiopinta-alan ja tilavan kotelon. . Kokonaisuutena M-85 on voimallinen ja raamikas kaiutin, jonka toisto ei yllä aivan hienotunteisempien vertailukohtiensa tasolle. Mahdollisesti juuri siksi M-85:n toisto on leveäpiirtoista ja ronskia. Dynavoice Challenger M-85 Hinta: 649 € / pari Edustaja: Hangon Tuonti Lisätiedot: Dynavoice Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi Diskantti: 1,1”/28 mm Keskialue: 2 x 5,25”/13 cm hiilikuitu Basso: 2 x 8”/ 20 cm kevlar Jakotaajuus: Ei ilmoitettu Herkkyys: 94 dB Nimellisimpedanssi: 4–8 Ohm Liitännät: 2 paria (-2…+4 dB diskanttisäätö) Mitat (l x k x s): 24 x 111 x 40 cm Paino: 21,5 kg / kpl harppauksen kohti kuulijaa, ja bassojen pontevuus saa melkein seinätkin vavahtelemaan. Siitä löytyy muun muassa hyvin myynyt M-65-malli kahdella 6,5-tuumaisella bassolla sekä niin ikään suosittu M-105, joka puolestaan on astetta bassokkaampi tapaus kahdella kymppituumaisella elementillä. Niiden väliin asettuu vertailumme malli M-85 kahdella 8-tuumaisella bassoelementillä. Dynavoice Challenger M-85:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Hetken aikaa markkinoilta puuttunut malli on palannut takaisin entistä komeampana ja aiemmasta poiketen vain yhdellä diskanttielementillä varustettuna. Mutta mitä auktoriteettiin ja esityksen puhuttelevuuteen tulee, niin niitä on tarjolla koko rahalla! 2/2019 51 . Tästä johtuen kaiutinta ei voi varsinaisesti suositella kovin pieniin huoneisiin, ja hiukan isommissakin tiloissa refleksiaukkojen – joita muuten on jopa neljä – tulppausta on hyvä harkita. D ynavoicen motto on vapaasti käännettynä ”lyömätöntä ääntä hintaan nähden”, ja se jos mikä näkyy prestigesarja Definitionissa, josta löytyy muun muassa parikin edullista jalustakaiutinmallia kevlar-bassoäänisellä sekä nauhaja dome-toteutusta hyödyntävällä diskantilla. Dynavoice Challenger M-85 Astetta isommassa mittakaavassa Hinta: 649 € / pari. Tässä vertailussa tarkastellaan kuitenkin Challenger-sarjaa, joka on hiukan halvempi mallisto valmistajansa sortimentissä. Ääni ottaa reilun Dynavoice Challenger M-85:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna
Päivityksiäkin on tehty alkaen uusista, tehokkaammista elementeistä ja hienosäädetyistä jakosuotimista aina kotelorakenteen petraamiseen asti. Ääni on erottuva muttei lainkaan negatiivisella tavalla, ja F6.2 kuulostaa yleisellä tasolla mukavan menevältä ja yksityiskohtaiselta nopeine transientteineen ja diskanttialueen kimalluksineen. Kaikkien yllätykseksi ensimmäinen Jonesin signeeraama yhteistyön hedelmä oli aloitustason Debut-sarja, josta on nyt tullut uudistettu 2.0-versio. K un saksalaisvalmistaja Elac yllätti ja rekrytoi kaiutinguru Andrew Jonesin Pioneerin alaisuudessa toimivan laatumerkki TAD:n listoilta, moni arveli uuden yhteistyön poikivan kunnon raskaan sarjan referenssimalliston. Vaikka kyseessä on yksi vertailun kompakteimmista kaiuttimista pienemmällä kartiopintaalalla ja kotelotilavuudella, eikä F6.2 ei kaikilta osin pärjää kilvassa testin parhaista bassoista, kyseessä on kuitenkin muuten hyvällä tavalla omanlaisensa ja uskottava kokonaisesitys. Elac Debut F6.2:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Elac Debut F6.2 Hinta: 898 € / pari Edustaja: Scanteknik Lisätiedot: Elac Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi Diskantti: 1”/25 mm silkkidome Basso–keskialue: 3 x 6,5”/165 mm aramidikuitu (4,75”/12 cm mittaustemme mukaan) Jakotaajuus: 90 Hz / 2,2 kHz Herkkyys: 87 dB Nimellisimpedanssi: 6 Ohm Liitännät: 1 pari Mitat (l x k x s): 20 x 110 x 27 cm Paino: 16 kg / kpl Elac Debut F6.2 Kompakti ja yksityiskohtainen Hinta: 898 € / pari Vertailu Lattiakaiuttimet alle 1 200 € 52 2/2019. Mutta toisin kävi. Vertailumme F6.2 on sarjan kahdesta mallista se suurempi lattiakaiutin solakalla tornirakenteella, kolmella basso– keskiäänielementillä sekä pehmeällä, torvikuormitetulla dome-diskantilla. Sen kohdalla ulkonäkö on edelleen melko samankaltainen, joskin elementtien ympärillä olleet metallirenkaat ovat poistuneet. Yllättävää tosin on, että valmistaja ilmoittaa basso–keskiäänisten kooksi 6,5 tuumaa, vaikka ne todellisuudessa näyttävät olevan samassa mittaluokassa testin muiden, noin viisituumaisten elementtien kanssa. Siksipä F6.2:ta voikin suositella enemmän yksityiskohtia ja tarkkuutta arvostavalle kuuntelijalle kuin bassotykkiä kaipaavalle bailuveikolle. Toisin sanoen mukana on ripaus monitorimaisuutta, ja kaiutin toimisikin loistavasti osana astetta analyyttisemman kuuntelijan laitteistoa. Elac Debut F6.2:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. On kuitenkin mainittava, että toisto on osaan verrokeista nähden selvästi ohuempaa ja mittaluokaltaan rajatumpaa
Toistoprofiililtaan Heco muistuttaa Cantonia: molempien ote on täsmällinen ja hyvin reagoiva terävällä detaljienpiirtokyvyllä. Heco Aleva GT 602:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Jopa lippulaivakaiutin New Statement maksaa karvan alle 5 000 euroa. Mikään ei kuitenkaan ole vialla, ja vaikka bassotoisto ei ehkä olekaan vertailun voimallisinta, siinä on silti rohkeaa vääntöä. Bassoja keskiäänielementeissä on käytetty valmistajan mukaan värittyneisyyttä ehkäisevää pitkäkuituista paperia. Yleisellä tasolla kyseessä on hyvin soiva ja asiallisesti valmistettu kaiutin, joka kaipaisi ääneensä hivenen lämpöä ja painavuutta. Diskanttitoteutus puolestaan on silkkiä ja ryyditetty kaksin magneetein kestävyyden parantamiseksi ja tehon lisäämiseksi. Diskantin tasoa voi säätää +2 desibeliä liittimien vieressä olevalla kytkimellä. Heco Aleva GT 602 Hinta: 1 199 € /pari Edustaja: Hifitalo Lisätiedot: Heco Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi Diskantti: 1,1”/28 mm silkki Keskialue: 5,25”/13 cm paperi Basso: 2 x 5,25”/13 cm paperi Jakotaajuus: 350 Hz/3,4 kHz Herkkyys: 91 dB Nimellisimpedanssi: 8 Ohm Liitännät: 2 paria (+2 dB diskanttisäätö) Mitat (l x k x s): 21 x 110 x 35 cm Paino: 21,5 kg / kpl 2/2019 53 Heco Aleva GT 602 Saksalaista laatua Hinta: 1 199 € /pari. Hecon ominta aluetta edustaa kuitenkin edullisemman hintaluokan kaiuttimet, joita se on tasaiseen tahtiin parannellut. Cantonin tavoin myös Heco on valinnut toteutuksen, jossa diskantin yläpuolelle on asennettu laajakaistainen keskialue-elementti. Ehkäpä temppu hoituisi putkivahvistimella. Hyvänä esimerkkinä toimii vertailumme Aleva GT 602, kapea mutta vakuuttava kolmitiemalli neljällä elementillä resonoimattomassa ja hienosti viimeistellyssä kotelossa. J os joltain kaiutinvalmistajalta löytyy valtava sortimentti, niin sen on oltava saksalainen Heco. Maininnan ansaitsee myös pari vuotta vanha Heco Direkt, retromallinen ja hyvin herkkä lattiakaiutin. Kenties solakka Aleva GT 602 jää kuitenkin hiukan jälkeen Cantonista ja Dalista toiston painavuudessa ja lihasvoimassa. Edes maanmiehensä Cantonin mallisto ei ole yhtä laaja, ja siitä poiketen Heco on myös keskittynyt astetta edullisempiin kaiutinmalleihin. Heco Aleva GT 602:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna
Ja vaikka kaistaa piisaa, ääni on hyvässä tasapainossa. J amo saavutti hiljattain valmistajana kunnioitettavan 50 vuoden iän. Jamo S 809 Hinta: 699 € / pari Edustaja: Loudgroup Lisätiedot: Jamo Toimintaperiaate: 2-tie, bassorefleksi Diskantti: 1”/25 mm Basso–keskialue: 3 x 5”/127 mm (metalli/ polyfiber) Jakotaajuus: 2 kHz Herkkyys: 90 dB Nimellisimpedanssi: 8 Ohm Liitännät: 1 pari + Atmos Mitat (l x k x s): 19 x 104 x 25 cm Paino: 14 kg / kpl Jamo S 809 Solakka mutta ketterä Hinta: 699 € / pari Vertailu Lattiakaiuttimet alle 1 200 € 54 2/2019 BeSt Buy. Suurin malli, S 809, sisältää kolme pienehköä basso–keskiäänistä sekä aallonsuuntaimella varustetun tuuman diskantin. Vaikka Jamon kohdalla ei siis enää voikaan varsinaisesti puhua täysverisestä tanskalaisuudesta, kun suunnittelusta vastaa pääosin Klipsch, kaiuttimissa näkyy silti ainakin jonkinasteinen skandinaavinen vivahde. Vuosikymmeniä Tanskan ylpeytenä ja yhtenä Euroopan suurimmista kaiutinvalmistajista pidetty merkki ajautui vuosituhannen vaihteessa kuitenkin jonkinasteiseen vuoristorataan, kunnes vuonna 2005 Jamon otti haltuunsa amerikkalainen Klipsch Group, joka taas nykyään toimii niin ikään amerikkalaisen Voxx-brändin alaisuudessa. Se erottuukin uudessa Studio 8 -sarjassa, joka on suunniteltu niin stereokuin surround-käyttöön. Etumaskin alaosassa on ovaalinmuotoinen refleksiaukko, ja kaiutin seisoo neljällä tassulla, joissa ei konventioista poiketen ole piikkejä. Selvästi suuremmissa tiloissa kaiutin ei ehkä täysin tarjoa parastaan, mutta maltillisemman kokoisessa huoneessa S 809 tarjoaa charmikasta ja ketterää ääntä niin musiikinkuunteluun kuin leffakäyttöönkin. Jamo S 809:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Siispä hoikasta kotelostaan huolimatta S 809 tarjoaa helposti nautittavan, täyspainoisen ja vahvan äänen. Yleistä menevyyttä ja bassoa lähtee kotelon kokoon ja kartiopinta-alaan nähden ilahduttavan paljon, ja toistoprofiilin rytmikkyys sekä selvästi erottuva draivi vakuuttavat. Kyseessä on kahdeksasta mallista koostuva sarja, jossa on kolme lattiakaiutinta, joista taas kaksi suurinta on täydennettävissä kotelon päälle asetettavilla Dolby Atmos -yhteensopivilla laajakaistakaiuttimilla. Toteutuksen rajoitukset kylläkin tulevat vastaan korkeilla äänenvoimakkuuksilla. Jamo S 809:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. Vaikka S 809 näyttää päälle päin melko vaatimattomalta ja hennolta, sen toisto on päättäväistä ja yllättävän ketterää
Se puolestaan vähentää virtausääniä ja toisaalta mahdollistaa basson tanakoittamisen seinäheijastuksia hyödyntämällä. . Paitsi tiukka kontrolli myös aito äänenpaine välittyvät juuri kuten pitääkin. Torvi taas on niin sanottua Tractrix-tyyppiä, jonka säteilevyys on parempi ja joka toimii myös matalammilla taajuuksilla. Klipsch R-620F Hinta: 858 € / pari Edustaja: Loudgroup Lisätiedot: Klipsch Toimintaperiaate: 2-tie, bassorefleksi Diskantti: 1”/25 mm alumiini, torvi Basso–keskialue: 2 x 6,5”/165 mm grafiitti (mitattuna 145 mm) Jakotaajuus: 2 kHz Herkkyys: 96 dB Nimellisimpedanssi: 8 Ohm Liitännät: 1 pari Mitat (l x k x s): 24 x 102 x 39 cm Paino: 19 kg / kpl . Ovaalinmuotoinen refleksiaukko (myös Tractrix-tyyppiä) sijaitsee kaiuttimen takana. Kaistaa ja muskelia siis piisaa, eli kyseessä on ehta bilekaiutin, joka ei kaihda rankempaakaan luukutusta. Se taas sisältää huimat 13 erilaista kaiutinmallia, joista neljä on lattiakaiuttimia. Torvivirityksiin yleensä liitettävät negatiiviset ennakkoluulot on syytä heittää menemään ja antaa Klipschin briljeerata sekä monipuolisuudellaan että hienopiirteisyydellään! Klipsch R-620F:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. K un kaiutinmarkkinat käyvät kuumana, on hyvä erottua joukosta – varsinkin vertailumme hintaluokassa. Klipschin atleettisesta ja värikkäästä toistosta on vaikea olla vaikuttumatta. Ääni on paikoitellen jopa ärhäkkää sorttia, ja hurja vääntö saattaa oikeissa kohdissa jopa päästä yllättämään. 2/2019 55 Klipsch R-620F Väriä ja voimaa Hinta: 858 € / pari. Toiston yleinen koherenssi ja yksityiskohtien tarkkuus haastavat helposti monet muut kaiutinmallit. Klipsch lanseerasi hiljattain parannellun kuudennen sukupolven keskihintaluokan Reference-sarjastaan. Vaikka toimivaa konseptia ei yleensä kannata alkaa muuttelemaan, on uuteen Reference-sarjaan tehty kuitenkin maltillisia päivityksiä. Esimerkiksi diskantin torvi on nyt hiukan suurempi ja elementtinä on uusi 1-tuumainen. Klipsch R-620F:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Klipsch on onnistunut tässä eritoten kuparinvärisillä basso–keskiäänielementeillään ja kulmikkailla diskanteillaan. Mutta R-620F on paljon muutakin. Malliston toiseksi suurin lattiakaiutin, R-620F, on edeltäjäänsä himpun kookkaampi, mutta muuten sen perusrakenne on samankaltainen: kaksitietoteutus refleksiaukolla, kahdella basso–keskiäänielementillä sekä torvikuormitteisella diskantilla, jonka vaikutusalue on kahdesta kilohertsistä ylöspäin
Yleisellä tasolla yritys on kuitenkin ollut aina alansa kärkijoukoissa, eikä vähiten silloin, kun puhutaan laadukkaista bassoista: erästä 18-tuumaista mallia on käyttänyt niinkin kovan luokan highendmerkki kuin Wilson Audio. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt, ja vertailumme malli Transpuls 1500 ei erotu joukosta niinkään hienovaraisuudella vaan massiivisella muodollaan. Eikä 6,5-tuumaista keskiäänistäkään mitenkään pienenä voida pitää. Hiukan yllättäen ei, sillä Magnatin ääni on yllättävänkin tasapainoinen ja sopivan hillitty. Magnat tosin erottuu näistä kahdesta siinä, että se valmistaa myös putkivehkeitä ja levysoittimia. Tämän toisaalta selittää se, että molemmat kuuluvat saman Voxx-konsernin edustukseen. Tämä saa tietysti pohtimaan, että kuulostavatkohan kaiuttimet yhtä ärjyiltä kuin näyttävät. Toisin sanoen kyseessä on suorastaan hauska kaiutin, jonka voimavarat eivät vain näytä hyytyvän. Magnat Transpuls 1500:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Magnat Transpuls 1500:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. Lisäksi Magnat on valmistanut eksoottisia plasmadiskantteja Transpuls-nimen alla. Mutta yksikään vertailun muista kaiuttimista ei onnistu luomaan huoneeseen vastaavaa painetta kuin Magnat, joka myös pitää toiston kontrollissa vielä senkin pisteen jälkeen missä muut ovat pudonneet kyydistä. Lisäksi kaiuttimessa on kaksin kappalein diskantteja torvikuormituksella. Sen 15-tuumainen bassoelementti saa vertailun muut mallit näyttämään melkoisilta lilliputeilta. V aikka Magnat ei ehkä ole näillä leveysasteilla niitä tunnetuimpia valmistajia, saksalaismerkillä on kuitenkin lähes yhtä kattava sortimentti kuin maanmiehillään Hecolla. Toisaalta ääni on kuitenkin paikoin hiukan tasapaksua kuultavaa, joten jos arvostat enemmän yleistä koherenssia ja vaikkapa stereokuvan laajuutta, kannattaa harkita muita malleja. Toistoprofiili on yleisellä tasolla kallellaan lämpimään päin, ja bassot pikemminkin hengittävät kuin iskevät. Magnat Transpuls 1500 Hinta: 998 € / pari Edustaja: Audelec Lisätiedot: Magnat Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi Diskantti: 2 x 1”/25 mm torvi Keskialue: 6,5”/16,5 cm Basso: 15”/38 cm Jakotaajuus: 920 Hz/4,8 kHz Herkkyys: 90 dB Nimellisimpedanssi: 4–8 Ohm Liitännät: 1 pari Mitat (l x k x s): 51 x 100 x 39 cm Paino: 37 kg / kpl Magnat Transpuls 1500 Vääntöä ja tunnetta Hinta: 998 € / pari Vertailu Lattiakaiuttimet alle 1 200 € 56 2/2019
Tältä pohjalta ponnistaa myös yksinkertaisempi Monitor-sarja, jonka kookkain lattiamalli on Monitor 300. Vaikka omalaatuiseen ulkonäköön on kaikesta huolimatta panostettu, Monitor 300 on kuitenkin ääneltään yllättävänkin hillitty tapaus, ja siihen eivät monien muiden valmistajien budjettisarjat taivu. Kaiuttimen hintaan nähden on kieltämättä pienimuotoinen yllätys, että Monitor Audio on panostanut Monitor 300:ssa enemmän toiston korrektiuteen ja kontrolliin kuin loudness-virittelyyn ja kaikkien miellyttämiseen. Tämä siksi, että kyseessä on edullinen kaiutinmallisto, joka tarjoaa hintaansa parempaa laatua. Mukana on muuten samanlainen mutta simppelimpi alumiini–magnesiumdiskantti ilman Bronze-sarjalaisten kultaisia vaimennusrenkaita. Kotelo taas on sekä kevyempi että hillitympi ilman Bronze-sarjalaisten komeaa viimeistelyä. . Monitor Audio Monitor 300:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. Monitor Audio Monitor 300 Hinta: 785 € / pari Edustaja: Concept Hifi Lisätiedot: Monitor Audio Toimintaperiaate: 2,5-tie, bassorefleksi Diskantti: 1”/25 mm alumiini– magnesium Basso–keskialue: 3 x 6,5”/165 mm metalli– polymeeri Jakotaajuus: 700 Hz/3,3 kHz Herkkyys: 90 dB Nimellisimpedanssi: 8 Ohm Liitännät: 2 paria (+2 dB diskanttisäätö) Mitat (l x k x s): 20 x 97 x 30 cm Paino: 14 kg / kpl . Monitor 300 on yhtä neutraali ja kontrolloitu kaiutin kuin monet vanhemmat hyvät Bronzesarjalaiset. Kyseessä on Bronze-sarjan suurimman 6-mallin tavoin metrin korkuinen lattiakaiutin, joka niin ikään on 2,5-tietoteutus neljällä mutta yksinkertaisemmalla elementillä. Hiukan hintavampiin toteutuksiin verrattuna Monitor 300 voi kuulostaa aavistuksen värittömältä ja kireältä, mutta silti se onnistuu tarjoilemaan äänen oikealla dramaattisella painotuksella. Monitor Audio Monitor 300:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). – sukupolveensa. Kolme kartiollista elementtiä puolestaan ovat nekin yksinkertaisempia, mutta niidenkin rakenteessa on hyödynnetty uutta metalli–polymeeriseosta nimeltä MMP II. Jo 1990-luvulta valmistajansa repertuaariin kuulunut Bronze on ehtinyt jo viidenteen – vaiko peräti kuudenteen. 2/2019 57 Monitor Audio Monitor 300 Hyvähintainen ja hillitty Hinta: 785 € / pari. S amoin kuin Cantonin aloitustason GLE-sarja, myös Monitor Audion Bronze on ollut kategoriassaan äärimmäisen pidetty vaihtoehto. Tuorein versio mallisarjasta on jo saavuttanut hintaan nähden varsin sofistikoituneen tason, eikä vähiten kehittyneen elementtiteknologian ansiosta, sillä kartiomateriaalina käytetään keraamisesti käsiteltyä alumiini–magnesiumseosta
Tämä taas juontaa juurensa valmistajan tarkkaan räätälöityyn Concept 500 -malliin. Kaikki muusikot ja instrumentit ottavat luonnollisen paikkansa isossa ja uskottavassa äänikuvassa. Poikkeuksellisen mutta tehokkaan toteutuksen sanotaan paitsi vähentävän turhia resonansseja myös parantavan dynamiikkaa. Y ksinkertaisen ulkokuoren alla on kaikkea muuta kuin yksinkertaista tekniikkaa, kun tarkasteluun otetaan Q Acousticsin Q3050i – vuonna 2014 lanseeratun suositun 3000-sarjan tuoreimman variantin keihäänkärki. Tuntuma on välittömästi kohdillaan äänen puhtauden, koherenssin ja voimakkaan basso-osaston sekä huomattavan dynamiikantoiston ansiosta. Kyseessä onkin mukaansatempaava ja isosti tulkitseva kaiutin, jonka toistossa ei kuulu soraääniä. Pikasilmäilyllä kaikki näyttää olevan ennallaan, paitsi että elementtien ympärille on ilmestynyt kromirenkaat ja taakse uudet liittimet. Q Acoustics Q3050i:n vapaakenttävaste suoraan edestä (vihreä), 30 astetta sivusta (keltainen) ja 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. Musiikin ja kuuntelijan väliin ei jää mitään ylimääräistä, sillä kaiutin onnistuu kuulostamaan sekä täsmälliseltä että lumoavalta. Vastaavaan kykyyn luoda ja ylläpitää dynamiikkaa ja tilan perspektiiviä stereotoistossa ei liian usein törmää varsinkaan tässä hintaluokassa. Tätä auttaa vielä Q3050i:stä löytyvä Helmholtz-resonaattori, joka tasaa kotelon sisäistä painetta. Q Acoustics Q3050i Hinta: 849,90 € / pari Edustaja: Simex Lisätiedot: Q Acoustics Toimintaperiaate: 2-tie, bassorefleksi Diskantti: 0,9”/22 mm pehmytkalotti Basso-keskialue: 2 x 6,5”/165 mm paperi (mitattuna 145 mm) Jakotaajuus: 2,5 kHz Herkkyys: 91 dB Nimellisimpedanssi: 4 Ohm Liitännät: 1 pari Mitat (l x k x s): 31 x 102 x 31 cm Paino: 18 kg / kpl Q Acoustics Q3050i Korrektia musikaalisuutta Hinta: 849,90 € / pari Vertailu Lattiakaiuttimet alle 1 200 € 58 2/2019 teStiVoittAJA. Tiukimman väännön parhaasta kaiuttimesta Q Acoustic käy Dalin ja Cantonin kanssa. Kyseessä on kaksinkertainen liimattu mdf-rakenne, jonka avulla kotelosta saadaan entistäkin stabiilimpi. Q Acousticsin Concept 500 -kaiuttimessa ensimmäistä kertaa käyttämä tekniikka on tuttu muun muassa Yamahan NS-5000-huippukaiuttimista. Q Acoustics Q3050i:n impedanssi (vihreä) ja vaihe (punainen). Se ottaa paikkansa saman tien tarvittavalla auktoriteetilla ja suuruudella. Jos jotain vertailumme malleista pitäisi kutsua täsmälliseksi, niin se on Q3050i, paitsi että sen valtteihin lukeutuu myös toiston voimallisuus. Toiston suhteen Q3050i ei jätä paljoa toivomisen varaa. Ja kuten ennenkin, diskanttielementti on eristetty baffelista, jolloin koteloresonanssit eivät pääse vaikuttamaan sen toistoon. Kyseessä on kuin onkin siis uusi malli! Muun muassa bassoelementtejä on parannettu uudella ripustustekniikalla, ja niiden kartiomateriaalina on aiemman aramidieli kevlar-kuidun sijaan pintakäsitelty paperi. Kotelot puolestaan ovat entistäkin vähäresonanssisempia ja hiljaisia, sillä sisäistä vaimennusta on parannettu rimoituksen uudella sijoittelulla
Jälkimmäisessä sarjassa taas edukseen erottuivat Magnat ja Dynavoice, sekä toisaalta myös Klipsch, joka kylläkin taipui tarvittaessa myös astetta hienostuneempaan toistoon. Tietysti vertailun kaiuttimien välillä oli eroja. Siinä missä osa tulkitsi detaljit hienovaraisesti ja tyylikkäästi, osa luotti raakaan voimaan ja osoitti toimivansa isommissakin kuunteluhuoneissa. Nelikosta Canton ja Dali kallistuvat enemmän referenssipuolelle, kun taas Jamo ilahdutti yleisellä eloisuudellaan ja Q Acoustics puolestaan pehmeän ilmavalla otteellaan, jonka uskomme miellyttävän varmasti kaikkia. Niistä jokainen on niin sanottu varma valinta. Ensin mainittuun kategoriaan kuuluvat Elac, Heco ja Monitor Audio, joista kukin tarjosi mittasuhteidensa puolesta parempaa jälkeä aistikkaassa ja kontrolloidussa toistossa kuin bileiden bassotykkeinä. Neljä mallia nousevat kuitenkin yleispätevyydellään muiden yläpuolelle: Canton, Dali, Jamo sekä Q Acoustics. T ässä vertailussa kävi sillä tavalla hyvin, että periaatteessa kaikki voittivat. Äänenlaatuun paneutuessa kun voi iskeä vauhtisokeus, ja yleisellä tasolla olettaisi, että laadukkaisiin koko kaistan lattiakaiuttimiin uppoaisi paljon enemmän rahaa. Emme nimittäin olleet varautuneet siihen, että jokainen malli kuulostaisi hintaluokassaan näin hyvältä. Senpä vuoksi se kohoaa tämän vertailun voittajaksi! Kaikki voittivat. TESTiLAiTTEiSTO Signaalilähteet: Primare I15, Denon DCD-800NE Vahvistimet: Primare I15, Denon PMA-800NE Kaapelit: Jorma, QED XT 25 2/2019 59. Näin ei kuitenkaan ole, sillä reilulla tonnilla saa jo todella hyvät kaiuttimet! Oikeastaan tässä liikutaankin hifimarkkinoiden parhaalla alueella, sillä näillä kaiuttimilla pääsee hyvin alkuun ja niiden ympärille voi sitten alkaa kasailemaan melkeinpä millaista settiä haluaa
Fakta 2: Kuuntelutilan merkitys T oiseksi tärkein lenkki on kuunteluhuone. Huoneen akustiikasta riippuen saattaa jopa suurin osa kuulemastamme äänestä olla ”huoneen ääntä” eli sen rajapinnoista heijastunutta ääntä ja kaiuttimen oman äänen ja kuunteluhuoneen heijastumien summaa. Muutama fakta ja seitsemän vinkkiä parempaan äänentoistoon. Ääni heijastuu huoneen rajapinnoista kuuntelupaikalle. Fakta 1: Tärkein lenkki K aiuttimet ovat äänenlaadun kannalta äänentoistoketjun tärkein lenkki. Muutakin kuulee väitettävän, mutta näille väitteille ei yleensä löydy mitään perusteita. Itse asiassa ääniaallot risteilevät huoneessa joka suuntaan mutta koko ajan vaimentuen. Kuva: https://beatsandbots.wordpress.com Kuvalähde: (www.sonusfaber.com) Opas Vinkkejä parempaan äänentoistoon 60 2/2019. Eli saatamme jopa kuulla itse asiassa enemmän huonetta kuin kaiuttimen suoraan tuottamaa ääntä. Mitä enemmän huoneessa on ääntä vaimentavia pintoja ja materiaaleja, sitä vähemmän ääntä heijastuu kuuntelupaikalle
VinKKi 1: Vertaile aina kotona E dellä mainittuihin viitaten kaiuttimien valinnassa on oltavat erityisen huolellinen. Tähän pyritään myös akustoinnilla: vähennetään epätoivottuja heijastuksia. Kaiuttimien kuuntelu ja vertailu myymälässä on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi päästä kuuntelemaan niitä kotona ennen ostopäästöstä. Jo muutama oikein sijoitettu akustiikkapaneeli voi riittää. Akustointipaneelit voivat olla myös sisustuksellisia elementtejä. Akustointitarvikkeita ja neuvoja akustoinnista kannattaa kysyä aiheeseen erikoistuneesta liikkeestä. Kaiuttimia tulisi päästä vertailemaan myymälässä rauhassa, mutta se ei riitä. Akustointi ei välttämättä tarkoita massiivisia rakenteita tai vastaavaa, vaan apua saattaa olla jo muutamasta oikeaan kohtaan sijoitetusta akustointipaneelista. Yleisesti voidaan todeta, että mitä vähemmän heijastuksia, sen parempi. Kaiuttimien lopullinen valinta pitäisi aina tehdä kotona. VinKKi 2: Vaimenna huonetta K uunteluhuoneella ja sen heijastuksilla eli akustisilla ominaisuuksilla on suuri vaikutus toistoon. Ku va 1: H ifi st ud io / Ku va 2: Sy st em Au di o Le ge nd 5 Si lv er ba ck Kuva: http://www.innofusor.fi 2/2019 61 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas, kuvalähteet ja laitevalmistajat. Kaiuttimet voivat kuulostaa ja usein kuulostavatkin kotona hyvinkin erilaisilta kuin myymälän kuunteluhuoneessa. Akustoinnin tarkoitus on vähentää äänen heijastumista
Ei kuitenkaan aivan kiinni, jos kaiuttimen refleksiaukko sijaitsee kaiuttimen takana. Toistovasteesta on nähtävissä, kuinka paljon huone vaikuttaa kaiuttimen toistoon. Lähellä olevien seinien aiheuttamien heijastusten merkitys kasvaa, ja etenkin bassoalueen toisto voi korostua huomattavasti. Vaimentumien ja korostumien sijainti ja taso riippuvat siis kaiuttimien ja kuuntelupaikan sijainnista suhteessa huoneen rajapintoihin. SeiSovien aaltojen Simulointi K uuntelutilan koolla, muodolla, mitoilla sekä kaiuttimien ja kuuntelupaikan sijainnilla on suuri vaikutus erityisesti matalien taajuuksien toistoon. Opas Vinkkejä parempaan äänentoistoon 62 2/2019. VinKKi 5: Kokeile suuntausta K aiuttimet suositellaan pääsääntöisesti suunnattavan kohti kuuntelupaikkaa. Näin saadaan myös mahdollisimman yhtenäinen stereoja äänikuva. Ohjelmalla pystyy mallintamaan myös huoneen jälkikaiunta-aikoja ja eri akustointimateriaalien vaikutusta. Seisovien aaltojen vaikutusta huoneessa pystyy helposti mallintamaan ja simuloimaan netistä löytyvällä online-sovelluksella. Bassoalueella on voimakkaita korostumia ja vaimentumia. Sijainnilla on ääneen erittäin suuri vaikutus. Tähän on sinänsä hyvät perusteet – etenkin sivuseinistä puhuttaessa. Tässä muutama pääsääntö hyvään sijoitukseen: – Pyri noudattamaan valmistajan antamia ohjeita ja suosituksia kaiuttimen sijoitukselle – Kaiuttimeen pitäisi olla aina myös suora näköyhteys kuuntelupaikalta: jos et näe kaiutinta, niin et myöskään voi kuulla sitä hyvin – Sijoita kaiuttimet aina mahdollisimman symmetrisesti huoneen ja kuuntelupaikan suhteen. Jos suuri vaimentuma osuu kriittiselle alueelle, se tekee bassotoistosta helposti ponnettoman ja epämääräisen kuuloisen. VinKKi 4: Lähelle seinää K aiuttimet suositellaan usein sijoittamaan mahdollisimman etäälle seinistä. Jos kaiuttimet kuitenkin sijoitetaan etäälle – erityisesti takaseinästä –, niin tämä saattaa tehdä huoneen niin sanottujen seisovien aaltojen vaikutuksesta bassotoiston ponnettoman kuuloiseksi. Siksi erilaisia suuntausvaihtoehtoja kannattaa kokeilla rohkeasti. Jos bassotoisto kuulostaa liian voimakkaalta, niin sen tasoa voi laskea vahvistimen sävynsäädöillä. VinKKi 3: Sijoita oikein H yvänkin kaiuttimen äänen voi pilata huonolla sijoituksella. Pienelläkin suunnan ja sijainnin muutoksella voi olla suurikin vaikutus. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kaiuttimia voisi suunnata myös muulla tavalla. Vastoin siis vallalla olevaa yleistä käsitystä ja ohjeistusta, sijoita kaiuttimet ensisijaisesti lähelle takaseinää. ne johtuvat huoneen rajapintojen väliin muodostuvista niin sanotuista seisovista aalloista; siis seinien välillä liikkuvista ääniaalloista, jotka huoneen sisällä joko vahvistavat tai vaimentavat toisiaan. Ääniaallot aiheuttavat bassoalueelle niin sanottuja seisovia aaltoja eli korostumia ja vaimentumia, joiden sijainti ja taso riippuvat edellä mainittujen muuttujien suhteesta
Käytä niitä kuitenkin hillitysti. Putken tukkimisella voidaan vaikuttaa bassotoistoon. Tämä ei pidä paikkaansa. VinKKi 6: Tuki refleksiputket R efleksikotelossa oleva refleksiputki/-aukko voimistaa bassotoistoa tietyllä taajuusalueella. Bassoja diskanttisäädöillä voi hienosäätää soundia haluamakseen. Tästä saattaa olla apua esimerkiksi sijoitettaessa kaiutin lähelle seinää. Hifiharrastajien keskuudessa, ja varmaan tästä syystä osittain myös yleistäen, niiden käyttöä pidetään haitallisena ja äänen vääristämisenä. Sävynsäätöjä voi ja pitääkin käyttää pieniin toistovirheiden korjailuihin ja kaiuttimien yleisbalanssin hienosäätöön. 2/2019 63. VinKKi 7: Käytä sävynsäätöjä V ahvistimen bassoja diskanttisäädöillä voidaan säätää kätevästi kaiuttimien yleisbalanssia
Läpimurto eurooppalaisen hifin markkinoille tapahtui samaan aikaan, ja tuolloin tärkeässä osassa olivat yhtiön tähtisuunnittelijat Jacob Jensen, Henning Moldenhawer sekä heidän avustajanaan aloittanut britti David Lewis.. Kun mainetta rakennettiin 1960-luvulla, yhtiö oli toiminut jo neljäkymmentä vuotta. Hifin historiaa Bang & Olufsen Beomaster 1700 64 2/2019 skandinaaviseen hifiin Kun design saapui Tanskalainen Bang & Olufsen tunnetaan nykyisin yhtenä design-vetoisemmista audiovalmistajista
Laitteen sai sisäänrakennetuilla kaiuttimilla tai ilman. Käytännössä valmistajan brändäytyminen nimenomaan design-puolelle alkoi käsi kädessä ensimmäisten hifilaitteiden kanssa. . 2/2019 65 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Joni Nikkola. Sodan jälkeen tanskalainen ja ylipäätään skandinaavinen huonekaludesign oli noussut maineeseen. Tuohon aikaan radiot olivat pääosin paristolla toimivia. Se julkistettiin vuonna 1965, ja kyseessä oli ensimmäinen verkkovirralla toiminut transistoriradio/viritinvahvistin. Ponnahdus kiertoradalle Ihminen kävi kuussa, ja myös Bang & Olufsenilla oltiin uuden ajan alussa. Jensen ja Lewis kehittelivät ensimmäisenä yhteistyönään hifilaitekokonaisuuden, joka sisälsi Beomaster 5000 -virittimen, BeoLab 5000 -vahvistimen ja Beovox 2500 Cube -kaiuttimet. Se menestyi Hannoverin kevätmessuilla, ja kokonaisuus palkittiinkin IF Award -palkinnolla designista ja käyttäjäystävällisyydestä. Täsmällisemmin ilmaistuna pyöreä, viisinapainen ja audiokäyttöön tarkoitettu malli on DIN 41524 ja kaiutinliitäntä on DIN 41529. Muotoilullisesti mullistavaa siinä oli aikanaan sen mataluus verrattuna lämpöä reippaammalla kädellä tuottaviin putkiradioihin. Uutta oli myös etupaneelin design, joka oli yhtenäinen kaiuttimia myöten. Ensimmäinen tähtidesigner oli tanskalainen arkkitehti ja muotoilija Henning Moldenhawer (1914–1983), joka sai vuonna 1962 tehtäväkseen suunnitella Beomaster 900 -radion. Tehtaan poltto oli kova takaisku. Rohkeat muodot, epätavalliset ratkaisut ja tietysti tasokas ääni houkuttelevat ihmettelemään. . Yhtiö nousi jaloilleen hitaasti ja rakensi parranajokoneita, kunnes vuonna 1955 päästiin taas kehittelemään radioita ja televisioita. Näin on ollut vuosikymmeniä, mutta ei suinkaan aina. Se esiteltiin vuonna 1967. Kolmas merkittävä hahmo oli Jensenin assistenttina aloittanut nuorempi brittiläinen David Lewis, joka vastasi pääosasta yhtiön tuotteista vuodesta 1980 eteenpäin. Kaikki muuttui 1960-luvun puolivälissä, kun valmistaja halusi erottautua kilpailijoistaan designilla ja vallata Euroopan kasvavat hifimarkkinat. Vaikka jo tässä vaiheessa oltiin saavutettu design-voittoja ja mainetta audiolaitemarkkinoilla, kummempaa oli luvassa. Ensimmäinen tuote oli vaihtovirtaradio. Laite oli menestys koko Euroopassa. Ensimmäinen merkki uudenlaisesta suunnittelusta oli 1200-sarja, jonka B&O Takaa löytyy pyöreät din-sisääntuloliitännät kasettija vinyylisoittimelle. Toiminta jatkui pitkälti radioiden merkeissä, kunnes toisessa maailmansodassa sabotöörit polttivat yhtiön tehtaan Gimsingissä, sillä yhtiö ei ollut suostunut yhteistyöhön Hitlerin Saksan kanssa. Myös kaiutinliitäntä on din-standardin mukainen. Vaikeuksista voittoon Bang & Olufsenin perustivat vuonna 1925 insinööri Peter Bang ja hänen ystävänsä Svend Olufsen. Samanhenkisyyttä esimerkiksi hänen tuon ajan lamppudesigniinsa voi nähdä yhtiön tämänhetkisistä kaiuttimissa ainakin Beolab 50ja 18-aktiivikaiutinmalleissa. Bang & Olufsenilla innostuttiin pestaamaan jo mainetta niittänyt huonekalusuunnittelija Ib Fabiansen. Bang vastasi laitteiden kehittämisestä, kun taas Olufsenin kontolle jäi liiketoiminnan pyörittäminen. M issä tahansa on audiotapahtuma, on melkein varmaa, että Bang & Olufsenin laitteet ovat yksi katseidenvangitsijoista. Saatavilla on adaptereita, joilla rca:ta käyttävät laitteensa saa kytkettyä dinliitäntään. Järjestelmällä onnistuttiin iskemään transistoriradion suosion vanavedessä myös Euroopan kehittymässä olleille hifimarkkinoille. Hän oli jo tuossa vaiheessa arvostettu huonekalusuunnittelija ja alan professori – meriitit olivat siis kohdillaan jo tuolloin. Myöhemmän maineen kannalta merkittävä hahmo oli toinen tähtisuunnittelija Jacob Jensen (1926–2015), joka aloitti yhtiön pääsuunnittelijana 1960-luvun puolivälissä
Kasettipesän ja cd-soittimen luukun liukumekanismissa on ainakin Ritari Ässän parissa lapsuutensa viettäneelle jotain suorastaan hypnoottista. Jensen ehti suunnitella Bang & Olufsenille peräti 234 laitetta vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana. Tämäkään muutos ei sinänsä kuulosta järin mullistavalta, mutta se määritteli aina 1990-luvulle saakka olennaista osaa Bang & Olufsenin laitteissa, jotka yleisestikin alkoivat olla ratkaisuiltaan entistä eriskummallisempia. Beocenter 9000 -mallin suunnitteluun otti osaa myös Jakob Jensenin perintöä viime vuosiin jatkanut Timothy Jacob Jensen eli hänen poikansa, joka oli myös hänen oppipoikanaan vuodesta 1978 alkaen. Vahvistinteknologiaa kehittää kuitenkin eteenpäin B&O:n ja Karsten Nielsenin yhteisyritys ICEpower, jonka d-luokan vahvistinmoduuleja löytyy nykyisin useiden valmistajien laitteiden sisuksista. Samaan sarjaan kuului myös litteä televisio, kaiuttimet, puhelin ja kaukosäätimellä varustettu rannekello. Valmistajan legendaarisesta maineesta kertonee jotain sekin, että sillä on myös oma käytettyjen B&O-laitteiden liikkeensä. Se ei äänenlaadullisesti ollut valmistajan highend-mallien veroinen mutta saavutti suuren suosion. Nykyään Jacob Jensen Designin laitteita on MoMAn kokoelmissa 21 kappaletta. Vinyylisoitinta varten tosin tarvitsi edelleen pöytäpinnan, mutta useat valmistajan myöhemmät cd-soittimetkin olivat seinäasennettavia. Kyseessä oli all-in-oneratkaisu, jossa oli radio, kasettinauhuri ja cd-soitin. . Paikalla oli kunnioitettava kattaus muitakin klassisia B&O:n laitteita – vahvistimia, kaiuttimia, cdja lp-soittimia sekä all-in-one-järjestelmiä. Sen kaikki hallintalaitteet sijaitsivat päällä eivätkä etupaneelissa, kuten oli tavallisempaa tuolloin ja on edelleen. Ne keräsivät runsaasti palkintoja muotoilustaan. Myöhempien aikojen esimerkki samaa muotokieltä noudattavista futuristisista laitteista oli vuonna 1986 esitelty Beocenter 9000. Aiemmin vastaavan kunnian olivat saaneet vain Olivetti 1930-luvulla ja Braun 1960-luvulla. Sarjaan kuului vinyylisoitin, kelanauhuri, am/fm-radio, kaksitiekaiuttimet ja Beomaster 1200 -vahvistin. Suosittelemme vilkaisemaan YouTubesta laitetta esitteleviä videoita. Beomaster 1700 Kävimme tutustumassa Beomaster 1700 -vahvistimeen Classic Audio -liikkeessä Helsingin Punavuoressa. . Vahvistin oli merkittävä toisellakin tapaa. Painikkeet ovat 1700-mallissa perinteisemmät mekaaniset, mutta säätimet Yhdessä alumiinikoteloisten Beovox C40 -kaiuttimien kanssa Beomaster 1700 -vahvistin muodostaa Beosystem 1700-sarjan. Hifin historiaa Bang & Olufsen Beomaster 1700 66 2/2019. Kiilamainen muoto, liukusäätimet ja muut hallintakytkimet laitteen päällä sekä harjattu alumiiniviimeistely ovat taattua Jenseniä. Jensen suunnitteli B&O:n laitteita aina vuoteen 1991 saakka, mutta Lewis otti päävastuun vuonna 1980. Kyseisiä kaiuttimia ei ollut tarjolla, mutta sen seuraaja Beovox CX100 saatiin napattua samaan kuvaan. Kyseisessä 1900-mallissa oli ensimmäisenä kuluttajalaitteena kosketustoimiset hallintanäppäimet. esitteli vuonna 1969. Se ei ollut myydyin tai käänteentekevin malli, mutta laitteen tunnistaa muotonsa puolesta välittömästi Jensenin suunnittelupöydältä peräisin olevaksi. Kyseessä oli valmistajalle merkittävä virstanpylväs, sillä se oli yhtiön ensimmäinen täydellinen audiolaitesarja. Hallintalaitteiden sijoittaminen laitteiden päälle mahdollisti myös sen, että ne pystyi sijoittamaan pöytätason lisäksi seinälle pystyasentoon. Edeltäjä oli ollut vielä tavanomaisen näköinen, mutta 1700 on linjassa futuristisempien mallien, kuten Beomaster 1900:n kanssa. Vahvistin esiteltiin vuonna 1980 Beomaster 1500 -mallin korvaajaksi. Kuka tietää, ehkä jonain päivänä vielä nähdään uusi Beomaster. Vuonna 1978 New Yorkin The Museum of Modern Art järjesti ”Bang & Olufsen: Design for Sound by Jacob Jensen” -näyttelyn, jossa oli esillä 28 audiolaitetta. Beomaster 1700 oli sarjan puhdaslinjainen edustaja. Samalla mukaan tulivat kookkaat liukusäätimet, joilla tavoiteltiin tarkkuutta perinteisiin potentiometreihin verrattuna. Liekkiä siis pidetään edelleen yllä. Yksi aikakausi loppui, kun Bang & Olufsen luopui erillishifilaitteiden valmistamisesta 1990-luvulla
Syy vaihdokseen ei ollut niinkään liitännän laatu vaan japanilaisen hifin yleistyminen ja rca-liitäntöjen halpuus. Toisella taas säädetään virittimen taajuutta. Yhdessä alumiinikoteloisten Beovox C40 -kaiuttimien kanssa Beomaster 1700 -vahvistin muodostaa Beosystem 1700-sarjan. Valmistus jatkui aina 2000-luvun alkuun, jolloin B&O luopui passiivikaiuttimien valmistuksesta. Jatkuvaa tehoa Beomaster 1700:lle luvataan 2 x 30 wattia. n ovat jälleen kerran persoonalliset. Din-liitännät olivat Euroopassa tavallisia audiokäytössä vielä 1970-luvulla. Myös ne oli mahdollista asentaa seinälle. Suunnittelussa on huomioitu se, että bassoja diskanttielementtien signaalit eivät saavuta korvia samanaikaisesti. Päällä olevassa lasissa sijaitsevat säätimien numerot sekä ledirivi kertomassa säädöistä. Laitteessa on amja fm-virittimet viidellä suosikkikanavien esivalinnalla. Alareunassa olevilla näppäimillä valitaan, mitä säädin milloinkin säätää. Köykälle hänen Ortoperspektaksi nimeämästään järjestelmästä. C-sarjan kaiuttimet voittivat ID Award -designpalkinnon vuonna 1978. Kyseisiä kaiuttimia ei ollut tarjolla, mutta sen seuraaja Beovox CX100 saatiin napattua samaan kuvaan. Sävynsäätimien suunnittelussa taas on pyritty siihen, etteivät ne vaikuta äänenlaatuun maksimitehoillakaan. Niiden kotelo oli alumiinia. Erikoista on, että laitteen päällä on jokaiselle esivalinnalle oma led-asteikkonsa. 2/2019 67. Myöhemmin 1980-luvulla ne korvautuivat laajasti rca-liittimillä, jotka puolestaan ovat edelleen käytössä. Esimerkiksi vuonna 1972 esitellyssä Beomaster 4000 -viritinvahvistimessa oli ambiophonic-tila keinotekoisen tilavaikutelman luomista varten. Epätavallisia hallintapainikkeita edustaa 1700-mallissa poikkeukselliset juoksumatto-tyyppiset säätimet, jotka ovat tuntumaltaan luottamusta herättävät. Silloin vahvistimeen kytkettiin ylimääräiset takakaiuttimet simuloimaan jälkikaiuntaa. Ambiofonisesta äänestä yhtiö luopui vuonna 1980, kun Beomaster 4400 poistui markkinoilta. Kyseessä oli valmistajan pienin passiivikaiutin ja klassikko sekin. Toisella liukusäätimellä voi säätää äänenvoimakkuutta, bassoa, diskanttia ja kanavatasapainoa. Kaiutin oli suunniteltu toimimaan erityisesti pienissä tiloissa. Näistä kaikki antenniliitäntää lukuun ottamatta on toteutettu niin sanotulla din-liittimellä. Ortoperspekta ja ambiofoninen ääni Beomaster-vahvistimien historia linkittyy myös Suomeen, sillä 1970-luvulla B&O joutui Philipsin ja Lohja Oy:n kanssa maksamaan korvauksia patenttiloukkauksesta suomalaiselle Voimaradio Oy:n taustalla olevalle vahvistinsuunnittelija Tapio M. antennille, vinyylisoittimelle ja kasettisoittimelle. Se luo kuuntelupaikalle konserttitilannetta muistuttavan suoran äänen ja jälkikaiunnan ristiaallokon. Jokaiselle viidelle esivalinnalle on oma viritinasteikkonsa. Niiden virkaa toimittaa laitteen sivuissa sijaitsevat liukuhihnaa tai juoksumattoa muistuttavat rullat. Takana ovat liitännät kahdelle kaiutinparille, fmja amMyös radion suunnittelussa on ajateltu boksin ulkopuolelta. Kanavan valinnassa auttavat hybridifiltterit, jotka suodattavat lähikanavien aiheuttamat häiriöt radiotaajuuksilta. Se muistutti siinä määrin Köykän Ortoperspektaa, että B&O joutui maksamaan korvauksia Suomen markkinoiden osalta
Erityisesti tämä näkyy Amberan kohdalla, jonka kapea kotelo asiallisella pohjalevyllä ei ole liian huomiota herättävä varsinkaan neutraalin valkoisella pintaviimeistelyllä. 2/2019 69 Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä Mittaukset: AVPlus-toimitus. Uniikisti uudistettu Tuoreet Ambera II Isomatrix ja Magenta II Isomatrix ovat ulkoisesti pääosin kuin entisensä, mutta tälläkin kertaa keskeisimmät muutokset kohdistuvat kaiuttimien elementteihin. Molempia malleja voisi kuvailla solakaksi ja rakenteeltaan melko kompaktiksi. Näistä keskimmäiseen on kuulunut jo valmistajan alkutaipaleelta asti jalustamalli Magenta sekä lattiakaiutin Ambera, jotka saivat muutama vuosi sitten päivityksen. . Se onkin ikään kuin jalustakaiutin, jonka koteloa on venytetty pituussuunnassa ja lisätty siihen toinenkin basso–keskiäänielementti. Valmistajan mukaan kyseisellä muodolla hallitaan kartioresonansseja paremmin kuin millään heidän tähän asti käyttämällään kartioprofiililla, ja lisäksi käytettävä taajuuskaista rajoittuu juuri sopivasti alle kahteen kilohertsiin, joka Aurelia-kaiuttimissa on basso–keskiäänisen toiminta-alueen yläraja. V uonna 2007 toimintansa aloittaneen helsinkiläisen Aurelian kaiutinmallisto keskittyy kolmeen sarjaan: Biocore, Superiore sekä XO. Tämän ansiosta toistosta on saatu edellisversioita puhtaampaa – myös Amberan kohdalla, sillä keskialueeltaan hiukan yliartikuloivaksi mainitun lattiakaiuttimen toistoa on tasoitettu. Magentan kohdalla valmistaja kertoo korjanneensa keskialueen epätasaisuuksia parin vuoden takaiseen IIversioon verrattuna, ja uuden elementin myötä sovitus jakotaajuudella toimiikin paremmin. Molempien kotelot ovat tuttuun tapaan bassorefleksiperiaatteella toteuTuoreimman Isomatrix-polven Magenta II:ssa ja Ambera II:ssa on uniikki, Antti Louhivaaran itse piirtämä kartio. Itse elementti on 5,25-tuumainen, ja sen materiaalina on polypropeenista valmistettu nanokuitu. Harppaus alkuperäisestä kakkosmalliin ei ollut mitenkään silmiinpistävä, sillä uudistukset keskittyivät lähinnä elementtipuolelle. . Nyt sekä Ambera että Magenta ovat jälleen päivittyneet, ja kyseessä on kaiutinmallien kolmas virallinen sukupolvi. Uudistetun bassoelementin myötä myös kaiuttimien jakosuotimet on laitettu uusiksi. Itse kartion materiaali, polypropeenista valmistettu nanokuitu, on samaa kuin Aurelian kalleimman XO-sarjan Cericaja Graphica-kaiuttimissa, jolloin myös Amberaja Magenta-mallit kohoavat pykälän korkeammalle teknisessä mielessä. Otimme selvää, mitä uutta hyväksi havaittuun konseptiin tuoreet Isomatrix-versiot tuovat. Diskanttitoistosta kaiuttimissa vastaa edellissukupolven tuumainen titaanikalotti valmistajan omalla ECWaallonohjaimella. Molemmissa malleissa käytetään uutta 5,25 tuuman DDC Isomatrix -elementtiä, jonka kartio on Aureliaa luotsaavan Antti Louhivaaran itse piirtämä. Myös kotelon muotoilu on säilynyt ennallaan. II-version Magentaan tutustuimme AVPlussan numerossa 3/2017, ja jo jonkinasteisen kotimaisen nykyklassikon aseman saavuttanut kaiutinpari onnistui vakuuttamaan aiempaan perusversioon tottuneen arvioijan myös uudistettuna. Niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin laadukkaana kaiutinvalmistajana tunnettu Aurelia on jälleen päivittänyt pidetyt Magentaja Ambera-kaiuttimensa. Uutta oli myös ECW-aallonohjain, joka sovitti diskantin mahdollisimman saumattomasti bassoelementin jakotaajuusalueella. Näinpä elementti sisältää itsessään sisäänrakennetun alipäästösuotimen juuri sille jakotaajuudelle, jota kaiuttimen toteutuksessa on haettu. Magenta II:een Aurelia toi itse kehittämänsä DDC-bassoelementin, jotta vuorovaikutus vahvistimen kanssa parantuisi ja vaativampien matalataajuisten äänien käsittely olisi helpompaa
Muuten molempien kaiuttimien toisto on melko samankaltaista. Otimmekin siis avuksemme mittausohjelmiston (Room EQ Wizard, v5.19) sekä -mikrofonin (Dayton Audio OmniMic V2) ja tutkimme kaiuttimien toistoprofiilia niiden avulla. Samaa voi sanoa myös Isomatrixkartiolla varustetusta uudesta Magentasta. Positiivisessa mielessä sama tasapaino, varmuus ja ketteryys ovat läsnä myös lattiakaiuttimen äänessä. Tuttua on myös tuumaisen titaanidiskantin aallonohjain. Näin ollen kuvaaja ei selitä mahdollisia eroavaisuuksia varsinaisessa musiikinkuuntelussa. Isompaan Ambera IIi -lattiamalliin siirryttäessä valmistajan tavoittelema kaiuttimien perusluonne ja sukulaisuussuhde käy kyllä heti ilmi, mutta harppaus äänenlaadussa – tai paremminkin muodossa, jolla se tuodaan esiin – ei ole suuren suuri. Toisin sanoen sen sijoituksessa täytyy olla huomattavasti Magentaa tarkempi. Kahdesta mallista Ambera on kuitenkin hankalampi saada integroitumaan kuuntelutilaan. Kaiuttimen basso-osasto on mitoitettu järkevästi, ja varsinkin melko läheltä kuunneltuna se soi kokoaan isommin, tasapainoisemmin ja yleisesti vakuuttavasti. Uudistettu Magenta jatkaa edellisversioiden hyväksi havaitulla tyylillä, eikä ulkoasu ole elementtiä lukuun ottamatta muuttunut. On kuitenkin syytä huomioida, että tulokset saatiin tilanteesta, jossa sekä mikrofoni että kaiutin olivat asetettuna kuunteluhuoneessa samoihin paikkoihin etäisyyden (noin 1,5 metriä) ja korkeuden suhteen. Magenta IIi soi miellyttävästi ja ketterästi, ja se toistaa luontevasti kaikenlaista musiikkia. Selkeimmin tämä kuului bassotoiston hahmottomuutena ja paikoittaisena heikkoutena nimenomaan kuuntelupisteessä. . Hiukan yllättäen samasta pisteestä mitattuna kaiuttimien toistobalanssi näytti pääosin huomattavan identtiseltä. . Keskeisimmät eroavaisuudet ovat siinä, että Amberan (ruskea) bassotoisto on voimallisempaa matalilla taajuuksilla, ja taas Magentan diskanttitoisto jatkuu korkeammalle (vihreä). Noin metrin etäisyydellä seinästä sijainneet Mittauksiltaan samankaltaiset Subjektiivisesti arvioiden kolmen kuulijan kesken malleista Magenta vaikutti kaikkien mielestä soivan yksinkertaisesti paremmin ja miellyttävämmin. Aurelia Magenta II Isomatrixin refleksiaukko on kaiuttimen takana liitäntöjen kanssa. Siinä missä esimerkiksi alkuperäisen Magentan ja kakkosversion välillä oli lähinnä toistokaistan ääripäissä kuultava ero, niiden molempien tarkkuus ja erottelukyky keskialueella oli silti yhtä hyvää. Takaa löytyy myös yksi pari naparuuveja kaapeleiden liittämistä varten. Tietysti Amberoissa on isompi kotelo ja yksi elementti enemmän, mutta kokonaisuus ei silti kuulosta merkittävästi Magentaa suuremmalta. Notkean bassotoiston ansiosta esimerkiksi subwooferia ei ihan ensimmäisenä tule edes kaivanneeksi. Kaiuttimet Aurelia Ambera 2i & Magenta 2i 70 2/2019. Äänen tuttu, kaikin puolin kunnossa oleva esillepano kertoi jo ensi sävelistä lähtien, että hyväksi havaittua toteutusta ei ole muokattu liian raskaalla kädellä. Värivaihtoehdot molemmilla ovat mattasävyinen musta tai valkoinen. tettuja, ja niiden refleksiaukko sijaitsee takana. Korvat sen kertovat Vaikka testissämme ei ollut saatavilla aiempia kaiutinmalleja vertailukohdaksi, Ambera ja Magenta soivat silti perusluonteeltaan mainiosti
. Siirsimmekin kaiuttimet parinkymmenen senttimetrin päähän seinästä, jolloin bassotoisto petraantui huomattavasti, joskin hiukan äänikuvan tarkkuuden kustannuksella. n Aurelia Ambera II Isomatrixin kotelo on solakka ja miellyttävän neutraali. Sen toistoprofiilin istuvuus riippuu huomattavasti keskeisemmin huoneen ominaisuuksista ja kaiuttimien paikasta. Merkki & malli Aurelia Ambera II Isomatrix Aurelia Magenta II Isomatrix Hinta 2 180 € 1 280 € Lisätiedot http://www.aurelia.fi Toimintaperiaate 2-tie, bassorefleksi 2-tie, bassorefleksi Elementit 2 x 5,25” DDC Isomatrix basso–keskiääni & 1” titaanidiskantti ECW-aallonohjaimella 5,25” DDC Isomatrix basso–keskiääni & 1” titaanidiskantti ECW-aallonohjaimella Jakotaajuus 1 800 Hz 1 800 Hz Impedanssi 8 Ohm 6 Ohm Herkkyys (dB/W/m) 88 dB 88 dB Taajuusvaste 38 – 20 000 Hz 45 20 000 Hz Tehosuositus 20 – 200 W 20 140 W Mitat (l x k x s) 146 x 1025 x 215 mm 146 x 312 x 272 mm Paino 14 kg / kpl 6 kg / kpl AUreLIA AMberA II IsoMATrIx + selkeä keskialueen ja diskantin erottelu + Muhkeat äänivarat + Miellyttävä ääni + solakka rakenne – Tarkka sijoituksesta etenkin bassotoistossa AUreLIA MAgenTA II IsoMATrIx + Miellyttävä ääni + Tarkka ja kokoaan isompi äänikuva + Kompakti koko + Laaja ja puhdas toistokaista . Hyvä perus-dna ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ambera II Isomatrix on sijoittelunsa suhteen Magentaa haastavampi tapaus. Suosittelemmekin malleista kiinnostunutta kuuntelemaan ehdottomasti ne molemmat, mieluiten omaa kuuntelutilaa parhaiten vastaavassa ympäristössä. Myös se on rakenteeltaan kaksitie kahdella basso– keskiäänielementillä. 2/2019 71. Myös Amberan refleksiaukko on takana. Voidaan jopa sanoa, ettei loikka jalustamallista lattiakaiuttimeen ole yhtään niin suuri kuin mitä koon puolesta voisi aluksi kuvitella. Hienosti hoidettu! Aurelian keskihintaluokan Magentajalustakaiutin on syystäkin saavuttanut suuren suosion. kaiuttimet kuulostivat yhden kuuntelijan mukaan turhankin aineettomilta, eikä bassoissa ollut Magentan kaltaista tukevuutta. Päivitetty Ambera jakaa paljon yhteistä hyvää pienemmän sisarmallinsa kanssa. Niin tai näin, yhdenkään kuuntelijan arvioissa esimerkiksi Amberaa ei mainittu millään tapaa yliartikuloivaksi, joten voitaneen sanoa, että valmistajan päivitys on ainakin siltä osin osunut oikeaan. Kuitenkin se on luonteeltaan enemmän analyyttinen hifikaiutin kuin laveammin makuhermoja miellyttävä Magenta. Siinä missä Magenta on melkeinpä takuuvarma valinta, Ambera saattaa oikeassa ympäristössä olla vieläkin parempi. Uusi Isomatrix-kakkonen jatkaa siis hyvällä linjalla, sillä sekin on edelleen hintaluokassaan yksi varmimmista vaihtoehdoista melkeinpä kaikenlaiseen kuunteluun. Näin ollen sen toistosta ei kaikessa kukkeudessaan pääse nauttimaan yhtä helposti kuin Magentan kohdalla – vaikka muuten kaiutin varsin hyvä onkin. . Tämä kertoo ennen muuta siitä, että suhteellisen matalakattoisessa ja betonirakenteisessa kuuntelutilassamme Amberan muuten kelpo toisto voi aiheuttaa kuuntelupisteessä keskialueen ja diskantin korostumista bassojen heikentyessä. Sen alkuperäinen versio on ollut jopa alan lehdistön referenssikäytössä, eikä parin vuoden takaista kakkosmalliakaan juuri ole moitittu. sen sijoittelua kannattaa tarkastella astetta huolellisemmin, sillä lähemmäksi takaseinää vietynä bassoalueelle on mahdollista saada lisää muhkeutta
Suomalainen Flexsound on puolestaan lähtenyt lisäaistimusten tarjoamisessa aivan toiseen suuntaan. Sen sijaan äänentoiston kyljessä tarjottavat muut aistitehosteet, kuten valaistus, virtuaalitodellisuus ja värinävasteet, ovat vielä aivan alkutaipaleellaan. Kolumni 72 2/2019 Teksti: Jiri Koivuniemi / Visionist.fi VALOA, VIRTUAALITOdELLISUUTTA JA VÄRISTYKSIÄ ÄÄNENTOISTOON. Näin on jo tapahtunut ainakin joissakin virtuaalitodellisuutta hyödyntävissä toteutuksissa. Yksinkertaisimmillaan äänentoistoon reagoivia led-valoratkaisuja saa jo muutamalla eurolla tai ainakin muutamalla kympillä. Musiikin kuuntelussa älytyyny lähinnä rentouttaa, mutta jälleen leffoissa ja peleissä se tuo selkeästi lisää tunnelmaa sisältöön. Näistä ratkaisuista ei juuri älykkyyttä löydy, vaan valot vaihtuvat kaukosäätimellä tai vilkkuvat epämääräisesti äänen tahdissa. Älyvalaistus, virtuaalitodellisuus ja värinävasteet ovat taatusti tulleet äänentoiston kumppaniksi jäädäkseen. Lisäaistimuksissa ei kuitenkaan pidä liioitella, koska ne voivat helposti pilata koko kokemuksen yltäkylläisyydellään. Heidän HUMU-älytyynynsä värisee samalla, kun se toistaa ääniä. Esimerkiksi Philips Ambilight -televisiot ja Logitech G560 -pelikaiuttimet osaavat jo oikeasti reagoida älykkäästi näytössä tapahtuvan visuaalisen sisällön vaihteluihin. Markkinoilla on kuitenkin jo virtuaalilaseja, joissa on kiinteästi mukana kuulokkeet. Varsinaisessa musiikin kuuntelemisessa harva osaa vielä toistaiseksi kaivata lisäaistimuksia laadukkaan äänentoiston, hälyäänien poiston ja käyttömukavuuden lisäksi. Olipa kyseessä kotiteatteri tai pelipiste, monikanavainen äänentoisto eri muodoissaan alkaa olla arkipäivää. Jotkin tvja kaiutinvalmistajat ovat menneet äänentoiston “valaisimessa” ja sen älykkyydessä jo paljon pidemmälle. Leffoissa ja peleissä vaikkapa poliisiauton vilkkuvalot, pommien räjähdykset ja monet muut efektit saavat aivan uutta pontta, kun ne eivät rajoitu vain näytössä tapahtuviin asioihin. Tämä lisää selkeästi uppoutumista näytön tapahtumiin. Hieman samoilla apajilla ovat Razer ja Skullcandy kuulokkeillaan, jotka äänentoiston lisäksi värisevät käyttäjänsä päässä. Sisältö on edelleen kuningas, ja sen ehdoilla tulisi kehittää lisäaistimuksiakin. Jos esimerkiksi näytön vasemmassa reunassa tapahtuu jotakin keltaista, kuten tulipalo, sen kajo voi jatkua vasemman kaiuttimen led-valojen avulla näytön ulkopuolelle. Silti jo pelkästään kiinteä vihreä taustavalo näytön takana tuo esimerkiksi FIFA-jalkapallopeliin aivan uudenlaisen, maagisemman tunnelman. Äänentoisto on kuitenkin nykyään paljon muutakin kuin musiikkia, joten myös erilaisille lisäulottuvuuksille alkaa olla tilausta. Leffaja pelimaailmoissa on pitkään hyödynnetty monikanavaista äänentoistoa, jolloin äänet imevät katselijan tai pelaajan mukaan toimintaan stereoääniä paremmin. Virtuaalitodellisuuslaitteet ovat muutenkin kehityskaarensa alussa, mutta etenkin musiikin ja muun äänentoiston kumppanina ne ovat vielä aivan alkutekijöissään. V aikka äänentoistolaitteiden tarkoituksena on nimensä mukaisesti yleensä äänen toistaminen, alkaa markkinoille ilmestyä myös ratkaisuja, jotka lisäävät äänentoistoon muitakin aistimuksia. Ja sopiihan epämääräisempikin valojen vilkkuminen esimerkiksi kotibileiden tunnelman luojaksi. Kun itse pääsin pahimmista ennakkoluuloistani eroon, huomasin etenkin peliäänentoiston astuneen älykkään valaistuksen myötä aimo harppauksen eteenpäin. Esimerkiksi Yellow Submarinen valmiiksi psykedeelinen kokonaisuus on varmasti herkullisempi mahdollisuus lisäaistimuksille kuin akustista kitaraa soittavan folkkitähden herkkä balladi. Virtuaalitodellisuuden sisältöpuolella musiikkisisältö kehittyy myös koko ajan eteenpäin
Jos Catsista tulee mieleen Slowdiven tai Cocteau Twinsin pumpulinen leijunta, niin Houreet ovat lähempänä suoraviivaisempaa kitarapoppia. Tasabiittiseen ja melko samalla tempolla esitettyyn renkutukseen kaipaisi koko albumin mitassa aavistuksen enemmän koukkuja esimerkiksi sovitukseen ja soitinnukseen. Instrumentit erottautuvat kirkkaasti ja selkeästi. Mukana on sitä selkeämmin myös hiekan ja suopursujen tuoksuinen tuulahdus etelävaltioiden suunnalta, etenkin mallikelpoisessa nimibiisissä. Hannu ”Tuomari” Nurmio on suomalaisista artisteista harvinainen tapaus siten, että hän tapaa verrattain usein versioida vanhoja sävellyksiään uusien kokoonpanojen kanssa. Menneen maailman muistumia ei ole siis haettu tunkkaisilla soundeilla. Kovin monella samanlaiselta kuulostavalla albumilla ei Nurmio kuitenkaan ole vielä kuulijoitaan – tai itseään – tylsistyttänyt. Rytmiryhmän raskaskätinen mutta letkeän irtonainen groove rullaa kuin Mississippin rämeikköjen läpi lipuva siipirataslaiva. Selvin vertailukohta äänimaailmallisesti kenties on unohtunut vuosituhannen vaihteen bändi Myyt, mutta sanoitukset ovat impressionistisempia eivätkä avaudu läpikotaisin muutamalla kuuntelulla. Vaikka Markku Hillilän kaltaiset luottonimet siirtyvät kokoonpanosta toiseen, on lopputulos yleensä freesin kuuloinen. Spuget-yhtyeen groovessa soi Korkein oikeus -kokoonpanon kirkastama alkukantainen arvaamattomuus ja vastuuton voima, jotka ovat saaneet taustalleen aiempaa riivatummin pumppaavan grooven. Suomenkieliset sanoitukset ovat tummasävyisempiä kuin vaikkapa Reginalla tai Wilmalla. Joni Nikkola K ymmenisen vuotta tahkonnut kalifornialaisyhtye Rival Sons on onnistunut löytämään keskiraskaaseen rockiinsa jotain yllättävän tuoretta. Vaikutteet sinänsä ovat perinteisiä – rockia, bluesia, kantria ja folkia. Ei tämä ole mitään, mitä ei uskaltaisi iskälle, äiskälle tai hippiajan eläneelle mummolle soittaa. Jos edellyttää rockiltaan vauhtia ja vaaraa, sitä Feral Roots ei tarjoa kovin paljon, mutta se sijaan juurevuutta piisaa. Jemo Kettunen E sikoispitkäsoittonsa esitelleen Henna Emilia & Houreet -bändin keulakuva Henna Hietamäki vaikuttaa myös Cats of Transnistriassa – tuossa mainiossa shoegazer-bändissä. Joni Nikkola Dumari ja Spuget: Usvaa putkeen Julkaisija: Vallila Music House oy Genre: Rytmi & blues Genre: Pop Julkaisija: Stupido Records Rival Sons: Feral Roots Genre: Rock Julkaisija: Atlantic Records Henna Emilia & Houreet: Lauluja ihmisistä ja eläimistä. Laulutyyli on lakonisempi monilla shoegazingista ammentavilla bändeillä. Soundi on modernisti retro ja biisimateriaali vahvaa. Ainekset ovat mitä tutuimmat, mutta ne maistuvat maukkailta kuin satokauden uunijuurekset ripauksella yrttejä ja hunajaa. Eniten yhtyeen ulosanti tuo mieleen Led Zeppelinin. Tuoreemmista vaikutteista tulee mieleen Chris Cornellin eri projekteja, sillä laulajassa on jotain samaa. Vanhojen kappaleiden versioinnit onnistuvat ajoittain paremmin, vaikka aina ei ylitetäkään aiemmilta levyiltä vielä korvakäytävissä kaikuvaa. Myöskään musiikki ei jää haukottavaksi retroiluksi, vaan kappaleet tarjoavat luontevia pikkuyllätyksiä, tunnelmaa ja koukkuja niin että mielenkiinto pysyy yllä. Niin nytkin. Levyn selkein puute on silti lievä tasapaksuus. Yhdeksänkymmentäluvulla nuoruutensa viettäneelle Houreista tulee virkistävällä tavalla mieleen etenkin kitaroinnista myös ysäri-alternative, kuten The Bends -levyn aikainen Radiohead ja alkuaikojen Kent. Testi Äänilevyt 74 2/2019 , Sähkökitara ei ole kuollut! D umarin sähköpumppu jyskyttää voimallisesti ja jättää jälkeensä paksun, naftan ja kivihiilen tuoksuisen pakokaasuvanan. Spugejen soitto on ajoittain liki demonista kuultavaa. Siitä tutut unipoppija kenkiintuijotteluvaikutteet kuuluvat myös Houreiden esikoislevyllä, mutta esiin on kaivettu määrätietoisempi biitti. Tämä ei haittaa, sillä Spugejen riehakas hauskanpito soi sisäiseltä laadultaan homogeenisesti ja tarjoaa enemmän kuin kelvolliset tanssit koko albumin mitassa. Ratkaisu ei taaskaan tunnu kokoelmalta vaan Dumarille tyypilliseltä nahanluonnilta. Spuget-yhtyeen kanssa tehty uusi albumi niputtaa Tuomari Nurmion vanhoista klassikoista koostuvan uuden levykokonaisuuden
Agents on aina ollut tyylikäs instituutio, jonka tärkeänä kulmakivenä lepää yhtyeen soundi. C-osassa yhtye hiljenee Baddingin värisevältä demokasettinauhalta soivan pätkän ajaksi. Agents on suomalaisten musiikkiyhtyeiden Buick ja Ville Valo tyylitajuisimpia eläviä miessolisteja. Weezer: Weezer Ensin cover-levy, jolla kuultiin lainoja Totolta, A-halta ja Black Sabbathilta, ja nyt sitten se virallinen Weezerin 13. Candlemass: The Door to Doom Astetta raskaamman laidan metallimusiikkia jo vuodesta 1984 louhinut ruotsalaisbändi palaa jälleen. The Beatles teki Anthology-julkaisuidensa yhteydessä kaksi laulua vuonna 1980 kuolleen John Lennonin demonauhojen päälle. Paikoitellen Valo ja Agents vaipuvat ensiluokkaiseen iskelmänirvanaan, kun seuraavan raidan koittaessa intensiteetiltä tipahtavat henkselit. Tätä ratkaisua en nykymuodossaan ymmärrä. Avausraitana kuultava instrumentaali Kirstinkulma asettaa odotukset korkealle. Näistä onnistuneempi, Free as a Bird, sijoittuu täpärästi Beatlesin 80 tärkeimmän kappaleen joukkoon; kappaleen tuotantovaiheessa on musiikkiteknologiaa lähestytty kuten Lennon itse Beatlesin klassikoita äänitettäessä, ja kasettidemo on kudottu aavemaisen vangitsevasti soivaksi osaksi yhtyekokonaisuutta. Sama tyylitajun heterogeenisyys vaivaa myös albumin perinteisemmin soivaa puolta. Evelina: Sos Telkkaristakin tuttu Evelina laittaa mitä luultavimmin striimausennätykset rusetille toisella pitkäsoitollaan. Tätä tietä kohti doomia, olkaa hyvät. 2/2019 75 Teksti: Jemo Kettunen & Joni Nikkola Kuvat: Edustajat , Sähkökitara ei ole kuollut! V ielä vain kaksikin vuosikymmentä takaperin ajatus Agentsin ja Ville Valon yhteistyöstä herätti musiikillisessa sielussani nuoren hölmön vastustelua. Leon: Leon Kun saateteksti lupaa ruotsalaisella melankolialla sävytettyä indiepoppia, joidenkin makuhermot alkavat saman tien väräjämään. Ville Valon ääni ja fraseeraus lukkiutuvat Agentsin persoonalliseen grooveen, ja molemmat tuntuvat nauttivan toistensa seurasta. Vesterinen Yhtyeineen: Faaraoiden aika Varsinkin kovana live-esiintyjänä tunnettu kuuden miehen yhtye julkaisee kuudennen studioalbuminsa. Hieno kappale, mutta. Jemo Kettunen Ville Valo & Agents: Ville Valo & Agents Julkaisija: Universal Genre: Rock-iskelmä Kuukauden levy Odotetun yhteistyön kypsä hedelmä Tulevat levyjulkaisut Lauri Tähkä: Meidän tulevat päivät Entisen Elonkerjuun nokkamies näyttää, miten pohjalaisromantiikka päivitetään tähän päivään ja kuinka voimaballadeista rutistetaan vieläkin väkevämpiä. Vai onko. Samuli Putro: Pienet rukoukset Jos levyn ensisingle kertoo kahdesta ihmisestä, jotka ovat toistensa historia, nykyisyys ja tulevaisuus, vaikka eivät sitä aina olisi tahtoneet, niin mitähän muuta on tulossa. Esa Pulliaisen stratocaster juoksuttaa kermaista rautalankaunelmaa, josta voisi sellaisenaan printata ex-akateemikko Aki Kaurismäen elokuvien julistepohjia. Nauhalta ei ole siistitty edes rumimpia artifakteja pois. Sävelmä ei tuntunut vielä singlejulkaisuna erityiseltä, mutta levyltä soitettuna se on jäänyt pipojukeboksin vakiovieraaksi. Sama yhtye soitti myös Baddingin alkuperäisen singlen vakiintuneet linjat, mutta on sorvannut sovitustaan saaden kokonaisuuden kuulostamaan jossain määrin tuoreelta. Agents puolestaan pelkää Baddingin haamua, ja ainoastaan Esa Pulliaisen kitara tervehtii kalmeasti leijailevaa vanhaa kaveriaan. studioalbumi.. Cranberries: In the End Dolores O’Riordan on kuollut, mutta bändikaverit päättivät tehdä vielä yhden albumin keskenjääneistä kappaleista. Tänä päivänä vaikutus on päinvastainen. Baddingin osuudet, joita on onneksi levyn mitalla hyvin vähän, soivat samalla tavalla kokonaisuuteen sulautumattomina ”tribuutteina”, joiden tehona on lähinnä loiskauttaa aavesangollinen kylmää vettä kuulijan korville. Kun keitokseen sekoitetaan purkillinen Rauli Badding Somerjoen jälkeensä jättämien demonauhojen tuomaa tähtipölyä, lienee luvassa maaginen matka kotimaisen iskelmämusiikin ydinmehuun. Myös singlenä julkaistu Orpolapsi kiurun on ensimmäinen raita, jossa kuullaan myös ääni haudan takaa. Levyn parhaat hetket ovat kuitenkin oivallisia, ja eritoten baritonikitaran johtama instrumentaali Kettu svengaa kuin tuhat hirveä. Tanssilavojen ikivihertävänkeltainen standardi Ikkunaprinsessa esittelee tyylikkäästi albumin solistin
Hänen elämänsä on täynnä kipua: kihdin aiheuttaman fyysisen kivun ylittää vain se suru, mitä hän tuntee menetettyään yhteensä 17 lasta. Alita muistuttaa jotakin mangakyborgiversiota Game of Thronesin Arya Starkista. Hän tietää tasan tarkkaan, miten ärsyttää kuningatarta ja miten lepyttää hänet. Testi Netflix-elokuvat E lokuva The Favourite on piikikkyydessään erittäin viihdyttävä ja kamaluudessaankin kerrassaan nautittava kokonaisuus. Valitettavasti Alita elokuvana ei tarjoa samankaltaisia elämyksiä katsojalle. Matkan varrella hänestä kuoriutuukin käsittämätön taistelija, jolla todellakin on missio ja joka raivaa tieltään kaikki vastustajat. Se sijoittuu 1700-luvun alun Englantiin, kuningatar Annen hoviin, mutta on kaikkea muuta kuin perinteinen pukudraama. Yorgos Lanthimosin ohjaama The Favourite kuvaa terävästi ja tarkasti maailmaa, jossa The Favourite G unnm-mangaan perustuva elokuva Alita: Battle Angel on juoneltaan lattea ja toteutukseltaan mielikuvitukseton sci-fitoimintaseikkailu. Ja kun kuningatar riutuu kivuissaan, Sarah ei poistu hänen viereltään. Hän maistelee appelsiineja ja suklaata, huokailee ja ihmettelee – sekä tietenkin kohtaa pojan (Keean Johnson) ja ihastuu tähän. Äärimmäisen määrätietoinen ja peloton Sarah pitää tiukassa otteessaan kuningatarta ja siten sekä hovia että maan hallintoa. Hän saa kursittua tämän kasaan, ja kun kyborgityttö (Rosa Salazar) herättyään ei tiedä kuka hän on, antaa Ido tälle nimeksi Alita. Sen 2500-luvun kyborgiteknologia, räikeä epätasaAlita: Battle Angel 76 2/2019. Sen tapahtumat sijoittuvat 2500-luvulle dystooppiseen Iron Cityyn, jonka kaatopaikalta kyberneetikko Ido (Christoph Waltz) löytää kyborgin raadon. Heidän yhteinen taipaleensa ulottuu pitkälle, eikä Sarah anna kuningattaren unohtaa sitä. Kun hoviin saapuu naama paskansekaisessa mudassa Sarahin serkku, kovaonninen omaisuutensa ja sen myötä asemansa menettänyt mutta neuvokas Abigail (Emma Stone), Sarah huomaa pian saaneensa tästä itselleen, yllättävää kyllä, varteenotettavan kilpailijan. Ulospäin kuningatar Anne näyttäytyy kakkua ahmivana ja kaniinejaan hoivaavana, ailahtelevaisena ja epävarmana kiukuttelijana, jolla ei ole juurikaan käsitystä siitä, mitä hänen hallitsemassaan maassa tapahtuu. Vaikka Iron City on köyhä ja raadollinen paikka, Alitalle koko maailma on aluksi uusi ja ihmeellinen. Ensin hän on nuori, kiltti ja suurisilmäinen tyttö, jota kiinnostavat vauhdikkaat ja vaaralliset lajit. Kuningatar Anne (Olivia Colman) on sairauksiensa vuoksi lähes sänkyyn sidottu. Tästä on osin kiittäminen kuningattaren ystävää, uskottua ja rakastettua, Marlborough’n herttuatar Sarahia (Rachel Weisz)
Kun he alkavat viettää aikaa kolmisin, Jongsu ei voi olla tarkkailematta huomattavan varakasta, komeaa ja hienostunutta Beniä sekä vertaamatta tätä itseensä. Kalansilmäja laajakuvalinssien taittamat pitkät käytävät ja kynttilöin valaistut tilat tekevät näkymistä unenomaisia. Sen kerronta etenee vaivattomasti ja verkkaisesti, kunnes tunnelma alkaa tiivistyä loppua kohti. Keksikö hän sen omasta päästään. Vaikka näyttelijät tekevät parhaansa, hahmot eivätkä heidän väliset suhteensa kasva missään vaiheessa uskottaviksi. Mutta miksei kukaan muista kaivoa, johon Haemi lapsena putosi. Heidän puolestaan ei jännitä, ja siksi visuaalisesti näyttävätkin taisteluja takaa-ajokohtaukset jäävät lähinnä puuduttaviksi. Samaan aikaan Jongsu joutuu palaamaan lapsuudenkotiinsa hänen isänsä jouduttua vangituksi. Ensi-ilta: 8.2.2019 Genre: Draama, komedia Ohjaus: Yorgos Lanthimos Pääosassa: Olivia Colman, Rachel Weisz, Emma Stone Maa: Irlanti, UK, USA arvo Iron Cityssä selviytymisestään taistelevien ja Zalemissa asuvien etuoikeutettujen ihmisten välillä sekä kaavamainen romanssi, jossa haaveillaan paremmasta maailmasta sekä taistellaan ja uhraudutaan toisen puolesta, tuntuvat jo moneen kertaan nähdyiltä. Jokainen nokkela ja nenäkäs vastaus on täydellisellä tavalla hieman liian nopea, ja jokainen silmien pyöräytys tai nuoleskelevan ilmeen valahdus piirtää tarkan ja herkullisen kuvan hahmojen välisistä jännitteistä, joista ei tunnu saavan tarpeekseen. Ja vaikka kaikki voisi aluksi mennä mustasukkaisuuden ja kateuden piikkiin, Benissä tuntuu olevan jotakin outoa ja epäilyttävää. Vaikka Jongsu ei aluksi tunnista tätä, he ovat molemmat kasvaneet samassa pienessä Pajun kylässä aivan Pohjois-Korean rajan tuntumassa. Jongsu aistii Haemin läsnäolon asunnossa, ja viimeistään kaivatessaan tätä Jongsu huomaa olevansa ihastunut. Suuri maailma – jopa oma maa ja kansa, jotka elävät köyhyydessä ja käyvät sotaa – tuntuu kaukaiselta. Entä mitä Haemille on käynyt, kun hän yhtäkkiä katoaa. Elokuvan kolme pääosanäyttelijää, Annea, Sarahia ja Abigailia esittävät Colman, Weisz sekä Stone onnistuvat rooleissaan erinomaisesti, ja elokuvan dialogit ovat poikkeuksellisen hienosti rytmitettyjä. Ensi-ilta: 22.2.2019 Genre: Draama Ohjaus: Chang-dong Lee Pääosassa: Ah-In Yoo, Steven Yeun, Jong-seo Jeon Maa: Etelä-Korea 2/2019 77 Teksti: Sanna Lipponen Kuvat: Edustajat. Chang-dong Leen ohjaaman ja Haruki Murakamin novelliin perustuvan elokuvan vertauskuvallisuus on monitasoista ja psykologinen jännite vahva. Herkullisinta elokuvassa onkin sen överiys ja absurdius, jota myös kuvaus, lavastus ja puvustus tukevat hienolla tavalla. Kun Haemi palaa matkalta ja Jongsu painelee häntä vastaan tohkeissaan, Haemin seurassa onkin toinen nuori mies, Ben (Steven Yeun). Naisten korsetit ovat yhtä tiukkoja kuin valtahierarkiat, miesten kiharaiset peruukit puolestaan lähes yhtä suuria kuin valtapelien panokset. Ensi-ilta: 14.2.2019 Genre: Seikkailu, toiminta, sci-fi Ohjaus: Robert Rodriguez Pääosassa: Rosa Salazar, Christoph Waltz, Jennifer Connelly Maa: USA, Kanada, Argentiina J ongsu (Ah-in Yoo) on pidättyväinen kirjailijan ammatista haaveileva maalaistalon poika, joka kohtaa sattumalta Seoulin kadulla innokkaan ja hiukan erikoisen tytön, Haemin (Jong-seo Jun). Burning on kuvattu todella kauniisti. Hovissa eläville hahmoille todellisempi on tämä oma suljettu ja hyvin erikoinen maailma, jossa huvitellaan valtapeleillä, ankkojen tai hummerien juoksukilpailuilla ja syömällä kakkuja vaikka väkisin, välissä oksentaen. Robert Rodriguezin ohjaama sekä James Cameronin tuottama ja yhdessä Laeta Kalogridisin kanssa käsikirjoittama elokuva on ristiriitainen sekoitus nuorten romanssia, jossa suudelmakin on uskaliasta, sekä taistelukohtauksia, joissa isketään näyttävästi päitä tohjoksi ja silvotaan surutta sekä ihmisettä konekehoja. Nimeensä viitaten se palaa ensin hitaasti pienellä liekillä – vain roihahtaakseen vasta sitten kunnon lieskoihin. Kissan täytyy olla olemassa, vaikka sitä ei näy, sillä sille jätetyt ruoat katoavat ja hiekkalaatikko täyttyy. Burning jokainen ajattelee vain omaa parastaan. Jongsu saa hädin tuskin suunvuoroa Haemin eloisassa seurassa. Talo on tyhjä, ja maatalon työt on hoidettava. Kontrastit ovat alusta asti räikeitä: Jongsu ajaa isänsä vanhalla lava-autolla ja pyörii likaisena navetassa, kun taas Benillä on Porsche ja hulppea asunto Gangnamissa. Mielettömien interiöörien lisäksi yltäkylläisyydestä kertovat epätodellisen kiiltäviksi suitut hevoset ja hoidetut puutarhat. Kun Haemi lähtee Afrikkaan, hän pyytää Jongsua käymään asunnollaan ruokkimassa hänen enimmäkseen näkymättömissä viihtyvää kissaansa. Mikä oikeastaan onkaan kuviteltua ja mikä todellista. Niin kierolla tavalla ihanaa katsottavaa The Favourite on
Sovellus kertoo informatiivisesti muun muassa äänenpaineen minimin, keskiarvon ja maksimin. Testi Sovellukset 78 2/2019 Koonnut: Heikki Kivelä Kolme ilmaista äänityökalua Androidille Sound Meter Abc Apps Raa’an arvion äänenvoimakkuudesta voi kertoa myös taskussa oleva älypuhelin. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh. Sovelluksen avulla voi tarkkailla esimerkiksi ympäristöäänien voimakkuutta mutta myös tutustua oman äänentoistojärjestelmän suorituskykyyn. Spectroid on reaaliaikainen spektrianalysaattori, joka ilmoittaa toimivansa laajalla kaistalla. Lisäksi sovellus toimii myös instrumentin virittimenä! Lisätiedot Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. Sovelluksella voi myös tarkistaa vaikkapa sen, kuinka alas äänentoistojärjestelmän bassotoisto ulottuu tai kuinka korkealle oma kuulo vielä toimii. Toimii (matkapuhelimen mikrofonin rajoissa) myös toistokaistan äärilaitojen tarkasteluun. (09) 7831 391 www.musiikin.com. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi Otavantie 5, Lauttasaari, Helsinki Puh. Sen voit saada selville Frequency Sound Generatorin avulla. Hertsilukema ja aaltomuoto ovat molemmat muokattavissa. Sound Meter on yksinkertainen vaihtoehto äänenpaineen mittaamiseen desibeleinä. Lisätiedot Frequency Sound Generator LuxDeLux Miltä kuulostaa tietty, tarkka taajuus. Lisätiedot Spectroid Carl Reinke Mitä taajuuskaistalla tapahtuu. Sovelluksen avulla voi saada tärkeää tietoa esimerkiksi siitä, jos taajuuskaistalla on jokin tarpeeton korostuma tai vaimenema
Mutta kaksi eniten soittimen äänenlaatuun vaikuttavaa komponenttia ovat äänirasia ja niin sanottu riaa-korjain. Levysoittimesta saadaan siis enemmän irti, kun se säädetään kunnolla, pidetään kunnossa ja huolehditaan myös siitä, että vinyylilevyt ovat puhtaita. Ja niitä aikansa ihmeteltyään halunnut niitä kuunnellakin. Sitä pitää myös huoltaa, ja etenkin levyistä tulee pitää hyvää huolta. Tässä katsaus mielenkiintoisiin, vinyylisoittimen kanssa enemmän tai vähemmän tarpeellisiin työkaluihin, tarvikkeisiin ja lisävarusteisiin. Vinyylisoittimen kanssa saatetaan tarvita muun muassa seuraavia tarvikkeita ja vimpaimia: L ähtökohta hyvälle äänentoistolle on tietenkin laadukas soitin. Hyvä vaihtoehto voisi olla esimerkiksi kohtuuhintainen mutta jo monipuoliset säädöt tarjoava Pro-Ject Phono Box S2 (suositushinta 169 euroa). Suuretkin laitevalmistajat ovat nyt tuoneet mallistoonsa takaisin levysoittimia. Laajasta levysoitintarvikemallistostaan tunnettu Pro-Ject tarjoaa riaa-korjaimia 70 eurosta 800 euroon saakka. Levyeli vinyylisoittimia puolestaan myydään nyt enemmän kuin vuosiin tai jopa vuosikymmeniin. Riaa-korjaimien hinnat lähtevät jo muutamasta kympistä, mutta ne kannattaa unohtaa, jos haluaa oikeasti paremman äänenlaadun. Yhä useampi on kaivanut esiin vuosia sitten itse varastoimansa vinyylilevyt, tai sitten jälkikasvu on ne jostain varaston perältä tai komeron ylähyllyltä löytänyt. Työkaluja ja oheistarvikkeita vinyylin ystävälle Opas Vinyylinystävän vimpaimet 80 2/2019. Toisaalta riaa-korjain ei itse asiassa liity varsinaiseen soittimeen, vaan se on enemmänkin lisävaruste. Lp -levyt eli niin sanotut vinyylilevyt ovat kokeneet jonkinlaisen uuden tulemisen. Riaa-korjain on yleensä sisäänrakennettuna vahvistimeen, mutta monissa vahvistimissa sitä ei silti ole, ja vaikka olisi, niin ulkoisella riaa-korjaimella saadaan äänenlaatuun usein merkittävä parannus. Levysoitin on monessa suhteessa herkkä mekaaninen toistolaite, ja sen toistoon vaikuttaa monet asiat
Neula tulisi vaihtaa säännöllisesti, soittomäärästä riippuen 2–3 vuoden välein. M yös äänirasian neulapainon on oltava oikea. Neula siis nojaa levyä vasten tietyllä voimalla, joka säädetään äänivarren päässä olevasta vastapainosta. Tämä on helppo tarkistaa äänirasian kohdistussapluunalla. Myös levyn pyörimisnopeuden on oltava täsmälleen oikea, eikä se saa vaeltaa. Äänirasialla on suurin vaikutus levysoittimen äänenlaatuun. Liian suuri neulapaino kuluttaa sekä neulaa että levyä. Esimerkkinä Pro-Ject Measure It E, 49 euroa. Pro-Ject Strobe It, suositushinta 30 euroa 2/2019 81 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistajat, Pexels.com Yhteistyössä: AH-Hifisystems, Pro-Ject ja Ortofon. Liian pieni neulapaino taas heikentää äänenlaatua ja niin ikään kuluttaa myös levyä. Neulapainon saa säädettyä toki vastapainonkin asteikon avulla, mutta tarkka arvo saadaan vain käyttämällä elektronista neulapainovaakaa. Ä änirasia on se sähkömekaaninen laite, joka ikään kuin lukee äänen vinyylilevyyn kaiverretusta urasta. Pro-Ject Strobe It -sapluunakiekon avulla voi tarkistaa sekä äänirasian kohdistuksen että levylautasen pyörintänopeuden ilman mittavälineitä. Neulapainon on oltava täsmälleen oikea ja valmistajan suosituksen mukainen. Tonar-vaihtoneulat alkaen 50 euroa. Äänirasian merkitys on siis suuri, mutta asia ei ole ihan niin suoraviivainen. Laadukkaita äänirasioita valmistaa muun muassa Ortofon (hintahaarukka 50–6 950 euroa) Ä änirasiassa oleva neula tai tarkemmin sanottuna sen kärjessä oleva timanttikärki liukuu levyn urassa, ja ajan saatossa se myös kuluu. Äänirasia ja äänivarsi muodostavat yhdessä mekaanisen kokonaisuuden, ja siksi äänirasia tulee valita äänivarteen sopivaksi. Tämän takia rasian valinnassa kannattaa kääntyä ilman muuta aina asiantuntijan puoleen. M ekaanisena laitteena ja etenkin pyörivän levylautasen johdosta levysoittimen tulisi olla täsmälleen suorassa. Sen tarkistaminen on helppoa vesivaa’alla, esimerkiksi Ortofon Libelle -vatupassilla (15 euroa) Ä änirasian on oltava oikeassa asennossa äänivarteen ja ennen kaikkea levyyn nähden
V inyl Essentials The Ultimate Pickup Test Record on testilevy levysoittimen säätämiseen ja testaukseen. Kuvassa Pro-Ject Ground It 1 Deluxe -asennustaso (329 euroa) ja Pro-Ject Damp It -vaimennusjalat (4 kappaletta 29 euroa) Opas Vinyylinystävän vimpaimet 82 2/2019. Levymatoksi suositellaan pääsääntöisesti mahdollisimman tukevaa kumimattoa, mutta tarjolla on myös korkista valmistettu matto, kuten Pro-Ject Cork It (22 euroa). Resonanssit ja värähtelyt suttaavat bassoja iskuäänien toistoa. Levypesurin voi toki hankkia myös omaan käyttöön. html K eskiökiristimellä tai niin sanotulla levyklampilla levy saadaan painettua mahdollisimman tiiviisti kiinni levylautaseen. Pro-Jectilla on tähän kaksi eri mallia: Spin Clean Record Vinyl Cleaner -levypesuripaketti (119 euroa) tai todella likaisten levyjen puhdistukseen tarkoitettu ammattimaisempi Pro-Ject Vinyl Cleaner VC-S MKII -äänilevyjen pesukone (499 euroa). Pro-Ject Clamp It -keskiökiristin, 89 euroa. Tämä vähentää mahdollisten resonanssien syntymistä sitomalla levylautasen, levymaton ja itse levyn ikään kuin toisiinsa kiinni. Levysoittimen tulisi olla mahdollisimman tukevalla alustalla. L evyt likaantuvat väistämättä vuosien saatossa. Vinyl Essentials, 39,90 euroa L evysoitin on herkkä erilaiselle tärinälle. Periaatteessa levyt voi pestä ihan tavallisella astianpesuaineella ja puhtaalla vedellä, mutta tarjolla on myös levypesua tarjoavia yrityksiä. M yös levyn ja levylautasen välillä olevalla niin kutsutulla levymatolla on väliä paitsi resonanssien vaimentamisessa myös levyn staattisuuden vähentämisessä. Levysoittimille myydään erillisiä asennustasoja, ja levysoittimen tassujen alle asennettavilla vaimentimilla voidaan vähentää resonanssien vaikutusta
2/2019 83. M ikä tämä sitten on. J a lopuksi vielä loppunostin eli äänivarren ylösnostaja täysin manuaalisiin levysoittimiin, joissa ei ole automaattista äänivarren nostoa levyn lopussa. Sinkuissa ei ole varsinaista reikää levylautasen keskitapille, vaan levyn keskellä on vain iso reikä. Katso tästä mielenkiintoinen video sinkkureiän historiasta. Levyt ovat hyvin staattisia ja vetävät pölyä puoleensa kuin magneetti rautaa. Nyt tähänkin on keksitty ratkaisu: ProJect Q UP -äänivarren loppunostin (59 euroa). Esimerkkinä Pro-Ject Brush It hintaan 16 euroa. K oska äänirasian neula lukee äänisignaalia hyvin pienestä urasta, se on herkkä pienemmillekin epäpuhtauksille – ihan jo pölystä lähtien. Linkkivinkki Miksi sinkuissa on sitten tällainen iso reikä. Ehdottomasti paras levyharja on niin sanottu hiilikuituharja, joka samalla poistaa levyn sähköisyyttä. Tällainen tarvitaan yleensä single-levyjen eli sellaisten normaalia lp-levyä noin puolta pienempien levyjen soittamiseen. Täysin käsikäyttöisissä levysoittimissa levyn loputtua neula jää jauhamaan levyn lopetusuraa niin pitkään kun virtaa riittää tai se äänivarsi nostetaan ylös. Art Vinyl Flip Frame -kehyksien avulla levyn kannet muuttuvat upeiksi tauluiksi. Tarina on mielenkiintoinen, eräänlainen formaattisota jo vuosikymmeniä sitten. Esimerkkinä Pro-Jectin singlekeskiö (9 euroa). Sillä, miten levy on alunperin kaiverrettu, miten ja millä prässätty ja millaiselle muoville tehty, on suuri vaikutus sen toistoon. Pöly onkin vinyylilevyjen suurin ongelma. I tse äänilevyjen äänenlaadussa voi olla ja onkin isoja eroja. Tässä esimerkkejä AH-Hifisystems Oy:n maahantuomasta valikoimasta. Katso täydellinen tietopaketti levysoittimista: historia, toimintaperiaate, rakenne, valinta, käyttöönotto ja säätö, vinkit, sanasto ja paljon muuta AVPlussan nettisivuilta V inyylilevyjen kannet ovat usein myös todellista taidetta. Levy on myös helppo ottaa tarvittaessa pois kehyksestä. Markkinoilla on vielä useita hifistien levymerkkejä, jotka panostavat erityisesti levyjen laatuun ja niiden ääneen. Sinkkuja liikkuu edelleen markkinoilla, ja niitä soitettaessa pitää käyttää erillistä niin sanottua singlekeskiötä. Se on niin sanottu singleeli sinkkukeskiö. Levy tulisi puhdistaa huolellisesti niin sanotulla levyharjalla aina ennen soiton aloittamista ja erityisesti soiton jälkeen ennen levyn laittamista levykoteloonsa. Art Vinyl Flip Frame -kehykset kolme kappaletta 149 euroa, yksittäin 55 euroa
Iso kaiutin on tietysti aina jännittävä tuttavuus. Jo sen parissa vietetty testiperiodi siirtelyineen kaikkineen kuittasi monen viikon työpaikkaliikunnat, sillä kuudesta kaiuttimesta koostunut paketti painoi kunnioitettavat 180 kilogrammaa. T utustuimme norjalaisen Arendalin 1723 S THX -kotiteatterikaiutinsarjaan viime syksynä numerossamme 6/18. Voimalla hallintaa Siinä missä iso osa kaiutinvalmistajista on päättänyt panostaa malleissaan muotoilun virtaviivaisuuteen ja kompaktiuteen, löytyy kentältä myös tekijöitä, joille paino on voimaa. Kaiuttimet Arendal 1723 Tower THX 84 2/2019. Arendal on oivallinen esimerkki siitä, että mikäli raskaalle toteutukselle on perusteensa, se myös viedään ylpeästi päätyyn asti. Ja kun logistiikkafirma hiljattain ilmoitti 1723-sarjan lattiakaiuttimien olevan tulossa, olikin syytä palauttaa mieleen oikeaoppisen nostotekniikan perusteet. Yksi kaiutinlaatikko kun painoi pehmusteineen yli 60 kiloa. Lisäksi monesti pienikin jalustakaiutin voi kuulostaa todella hyvältä, jolloin sitä kehutaan sinänsä aiheellisella mutta jo hiukan kliseeksi muodostuneella fraasilla ”kokoaan isompi ääni”. Toimituksemme testaa ja kuuntelee vuosittain kymmeniä kaiuttimia erilaisin toimintaperiaattein ja toteutuksin, ja usein ne ovat syystä tai toisesta kooltaan hillitympiä
Valmistajansa suurin 1723 Tower linkittyy vahvasti muihin Arendal-mallistoihin, kuten aiemmin testaamaamme THX S:ään. Mikä oikeastaan on optimaalinen kaiuttimen koko suhteutettuna sen ääneen. 2/2019 85 Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Valmistaja. Ideaalitilanteessa kaiutin, oli se sitten iso tai pieni, antaa kuuntelijalle mahdollisimman paljon liikkumavaraa näiden tekijöiden puristuksessa. Vaikka kyseessä eivät olleet edes suurimmat näkemämme kaiuttimet, mustissa torneissa oli silti tiettyä poikkeuksellista, kunnioitusta herättävää raamikkuutta. Näin ollen eri kaiutinmalleja voi yhdistellä toisiinsa ja asentaa 1723 Tower Kaksoisjohdotus ja kahden vahvistimen käyttö onnistuu laadukkaiden naparuuvien ansiosta. Lisätietoa erilaisista kytkentävaihtoehdoista saa valmistajan käsikirjasta. Ja mikä se piste voisi olla. Erityistä on myös se, että Arendal lupaa tuotteilleen 60 päivän rahat takaisin -takuun. Toimitukseen yritys käyttää DHL:ää tai UPS:ää, riippuen paketin koosta. Tämä taas herättää mielenkiintoisen pohdintaketjun. Entäpä onko kaiuttimen koolla varsinaisesti mitään merkitystä tietyn pisteen jälkeen. . Tehty toimimaan Arendal 1723 Tower ei ole varsinaisesti mikään uusi kaiutin, sillä se on ollut markkinoilla jo yli kolme vuotta. Lisätiedot: www.arendalsound.eu . Hyvä kaiutin kuulostaa tilassa kuin tilassa tasapainoiselta, toistipa se sitten klassista musiikkia tai vaikkapa leffaääntä. Nämä ajatukset olivat päällimmäisenä mielessä, kun 1723-tornit oli saatu ulos laatikoistaan ja kammettu suurin piirtein hyväksi havaituille sijoituspaikoille. Myös musiikin kohdalla suorituskyky on poikkeuksellisen hyvä, minkä takaa yli 400 erilaisen testin läpäisy. Tuotteet voikin palauttaa (omakustanteisesti) ja saada rahansa takaisin, jos laatuun ei syystä toisesta ollut tyytyväinen. Tietysti tähän kaikkeen vaikuttaa ennen muuta käytössä olevan kuuntelutilan ominaisuudet, mutta myöskään kaiuttimien suuntausta, oheislaitteiston kokoonpanoa tai kuunneltavaa musiikkiakaan ei sovi unohtaa. Valkokankaalta tutun, Lucasfilmin kehittämän THX-sertifikaatin kaiutinsarja sai puolestaan loppuvuodesta 2017. Kaiuttimia suoraan kotiovelle – ja tarvittaessa takaisin A rendal poikkeaa perinteisemmistä kaiutinmerkeistä siinä, että se myy tuotteitaan itse suoraan omassa verkkokaupassaan. Verkkosivulla näkyvä kaiuttimen hinta sisältää arvonlisäveron sekä toimituksen, ja Arendal huolehtii esimerkiksi tullimaksuista. Tai milloin kaiutin kuulostaa kokoonsa nähden liian pieneltä tai liian isolta – jos sellainen on edes mahdollista. Vaikka THX viittaakin vahvasti kotiteatteripuolelle, valmistajan mukaan kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaisesti leffaäänelle dedikoitu kaiutin
Mukana tulee myös magneettikiinnitteinen suojaverkko, jolloin elementit jäävät sen alle piiloon katseilta. Kontrolloitua puristusta Kuuntelussa Arendal 1723 Tower THX osoittautui olevansa ilman muuta kokonsa ja hintansa veroinen kaiutin, mutta sen sisin oli huomattavasti monisyisempi. . Kaiuttimen takana taas sijaitsee mielenkiintoinen liitinterminaali, jossa on neljä naparuuvia erillisellä siltalevyllä. Näin kaiuttimen bassotoistoa voi kontrolloida kätevästi. Rakenteeltaan ja toimintaperiaatteeltaan 1723 Tower on 2,5-tietoteutus melkoisen jykevässä, kovasta hdf-puukuidusta tehdyssä kotelossa. Testiin saamamme pintaviimeistely oli mattamusta, jonka lisäksi kaiutin on saatavilla myös mattavalkoisena sekä kiiltävänä valkoisena ja kiiltävänä mustana. musta sopii paremmin hämyisään kotiteatteriin, kun taas muut vaihtoehdot tarjoavat paremmin silmänruokaa osana sisustusta. Valmistajan mukaan kaiuttimesta ei löydy yhden yhtä muoviosaa. Kaikki aukot tulpattuna vasteen alaraja on valmistajan mukaan 55 hertsissä ja kaikki aukot avonaisina vastaavasti 38 hertsissä. Myös mittausdataa on runsaasti saatavilla samaisella sivustolla. Päinvastoin, ote toistoon oli hyvinkin kontrolloitu ja tarkka. Tietysti bassorefleksiaukkojen Neljästä kahdeksan tuuman wooferista sekä 28 millimetrin kalottidiskantista koostuva 1723 Tower THX on toteutettu niin sanotulla D’Appolito-konfiguraatiolla. Kaiuttimet Arendal 1723 Tower THX 86 2/2019. THX:n rinnalle kotiteatterijärjestelmään esimerkiksi pienemmän THX S -sarjan keskija surround-kaiuttimet, jos vaikka tilankäyttö tällaista vaatii. Tuplakaapelointi ja kahden vahvistimen käyttö on siis mahdollista. Liittimien alapuolella taas on kolme 2,6 tuuman bassorefleksiaukkoa, jotka tukkimalla voi vaikuttaa kaiuttimen bassotoistoon. Arendal 1723 Tower THX on toimintaperiaatteeltaan 2,5-tiekaiutin bassorefleksikotelossa, jonka takana sijaitsevat refleksiaukot ovat tukittavissa. Tietyssä mielessä ennakkoon olisi olettanut, että kaiuttimista irtoaisi enemmänkin bassoa, mutta todellisuudessa alarekisteri oli luonteva ja hyvin mitoitettu. Arendal käyttää kaiuttimissaan vain omia, itse kehittämiään ja suunnittelemiaan komponentteja niin elementtien, jakosuotimien kuin kotelojenkin saralla. Näistä vaihtoehdoista luonnollisesti mattaladattavasta Arendal-kirjasta. Massiivisesta rakenteesta ja ulkonäöstä huolimatta kaiuttimen perusluonne oli kaikkea muuta kuin naamalle tunkeutuva pullistelija. Päällisin puolin 1723 Tower hyödyntää niin kutsuttua D’Appolitokonfiguraatiota, jossa 28-millimetrinen kalottidiskanttielementti aallonsuuntaimella ja 1,5 kilohertsin jakotaajuudella on sijoitettu kahden 8-tuumaisen wooferin väliin kaiuttimen yläosaan. Strategiset mitat ovat mukana tulevat jalustapiikit paikallaan 37 senttimetriä leveyttä, 119,1 senttimetriä korkeutta ja 40 senttimetriä syvyyttä, ja yhden kaiuttimen paino on kunnioitettavat 50,6 kiloa. Tämän elementtikolmikon alapuolella on vielä kaksi kasituumaista, eli woofereita kussakin kaiuttimessa on yhteensä neljä kappaletta. Lisätietoja ja vinkkejä kaiuttimen käyttöön saa valmistajan verkkosivuilta
Positiivista oli myös kaiuttimen vivahteikas ja kolmiulotteinen stereokuva, jossa kuitenkin kaikki keskeinen jäsentyi paikoilleen oikeaoppisesti. Kaiuttimien suuntauksen kanssa ei siis tarvitse olla ihan niin tarkka, sillä toisto on myös ylätaajuuksilta mukavan tasapainoista myös sen parhaimman kuuntelupaikan sivuissa. Toisin sanoen siitä puuttui sellainen ilma ja kimallus, mikä tuo esimerkiksi laulajan ääneen sen viimeisen läsnäolon silauksen. Basso oli siis kaiken aikaa läsnä todella selvästi, mutta siinä oli astetta enemmän erottelevuutta ja dynamiikkaa. Käytännössä siis myös kaverit pääsevät nauttimaan sohvalla istuessaan järkevästä äänestä. Ainakin osin kaiutinparin kotiteatterisoveltuvuudesta taas kertoi rauhallisesti ja kauniisti levittyvä diskanttitoisto. Kaiutin on kuitenkin oikeasti aika kookas, joten se vie myös huoneesta melkoisesti tilaa. Paikoitellen musiikin vietäväksi silmät kiinni vajotessaan tuli melkeinpä unohtaneeksi sen, millaiset Towerit voi eristää lattiasta mukana seuraavilla irrotettavilla jalustapiikeillä, jos pintamateriaali sen sallii. Koko kaistan vääntö ja voimavarat vakuuttavat, mutta niitä ei hierota jatkuvasti kuuntelijan naamaan. Ulkoisesti melkoinen mörssäri on kuitenkin sisimmältään yllättävän kaunopuheinen kaiutin. n 2/2019 87. Se vähäinenkin ylimääräinen alarekisterissä rauhoittui tulppausvaihtoehtoja kokeilemalla, ja valtaosa kuunteluista sujui yksi rööri avoimena ja muut suljettuna. 400 W (4 Ohm) Mitat (l x k x s): 37 x 119 x 40 cm (piikkien kanssa) Paino: 50,6 kg Iloa joka kilosta Norjalaisen Arendalin kaiutinvalikoiman jykevin edustaja 1723 Tower THX tarjoaa koko massansa edestä äänellistä iloa. Tällaisenaankin 1723 Towerin toteutus oli kuitenkin ehdottomasti plussan puolella. Ääni on kuin pitkän linjan voimanostajan kättely: napakka, muttei murra luita, vaikka pystyisikin. turretit edessä seisoivatkaan. + Kontrolloitu ja miellyttävä toisto + Isot äänenpainevarat + Tanakka toteutus – Koko ja ulkonäkö varauksin . Esimerkiksi bassorummun meiningit nuijan napsahdusta myöten erottuivat hienosti niin akustisen, sähköisen kuin synteettisenkin basson sävelten seasta. Tätä taustaa vasten mallin 3 000 euron hintakaan ei vaikuta yhtään ylimitoitetulta, vastaavan kokoja laatuluokan kaiuttimista kun saa varautua maksamaan huomattavasti enemmänkin. Subjektiivisesti ainoa hiukan mietityttämään jäänyt seikka oli diskantin perusluonne, joka kaikessa täsmällisyydessään ja tarkkuudessa oli kuitenkin paikoin hiukan tasainen. tulppaamisella sen luonnetta pystyi hiukan hallitsemaan, mutta järkevillä kuunteluvoimakkuuksilla suljetusta tai avoimesta konfiguraatiosta ei sinänsä löytynyt sitä selvästi parempaa tai heikompaa toteutusta. Merkillepantavinta 1723 Towerin toistossa oli todella fiksu väännön ja voiman mitoitus. On tosin tyystin makuasia – ja myös paljolti kuunneltavasta musiikista riippuva seikka – tarvitseeko diskanttiin lisää sokerikuorrutusta. Yläbassot toki herättivät huoneessa pienimuotoisen kumun, mutta tämä menee täysin tilan piikkiin. Jos siis etsinnässä on kaiutinpari, joka hoitaa notkeasti sekä musiikinkuuntelun että leffakäytön, 1723 Tower THX on mainio vaihtoehto. Arendal 1723 Tower THX Hinta: 2 999 € Lisätiedot: http://www.arendalsound.eu Toimintaperiaate: 2,5-tie, refleksi Elementit: 4 x 8” woofer, 28 mm diskantti Jakotaajuus: 120/1 500 Hz Nimellisimpedanssi: 4 Ohm Herkkyys: 92 dB/2,83 V/1 m Taajuusvaste: 34…55–20 000 Hz Tehosuositus: Max. . Tilankäyttöä kompensoi kuitenkin huimat äänivarat sekä poikkeuksellisen luonteva ja tasapainoinen toisto, joka välittyy kuuntelupisteessä myös vieruskaverille. Varsinkin maltillisemmalla äänenvoimakkuudella kokemus vertautui toistokaistaltaan laajojen lattiakaiuttimien ja niihin luontevasti integroituvan subwooferin yhdistelmään
Testi Tulossa 88 2/2019 SEURAAVA AVPLUS-DIGILEHTI ILMESTYY 29.3.2019 Muistathan vierailla myös verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tulevan numeron sisältö voi muuttua. Seuraavassa numerossa: VINYYLIKOKOELMA UUTEEN LOISTOON Denon DP-400. VERKKOSOITTIMIEN UUSI SUKUPOLVI Testissä Naim ND5 XS2 Vaikka kyseessä on aloitustason soitin, Naim ei ole tinkinyt toteutuksessa senttiäkään. EDULLINEN ÄLYKELLO PITKÄLLÄ AKUNKESTOLLA Honor Watch Magic MOBIILIALAN UUSIMMAT TRENDIT Raportti MWC-messuilta TARKEMPI RAJANVETO Kuuntelussa Cambridge Audio Edge Cambridge Audion Edge-sarjan laitteet kätkevät yksinkertaisen ulkokuorensa alle kehittynyttä tekniikkaa. TALLENNA LIIKETTÄ Vertailussa action-kamerat Haastavatko kolme edullisempaa mallia markkinajohtaja GoPron
Muutimme kaiken, paitsi nimen. H E L S I N K I O U L U TA M P E R E T U R K U Uusi R-Sarja. www.audiokauppa.fi/kef-r-sarja. Kun R-sarjaa lähdettiin kehittämään, oli lopputulos täysin uusi kaiutinsarja. Täydellisyyden tavoittelu vaatii jatkuvaa innovaatiota. Tule kokemaan uusi KEF R-Sarja