AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA Suomen Suurin uuden tekniikan erikoiSlehti • 3/2019 (nro 187) W W W .A V P L U S .F I A V P L U S 1/ 2 19 LANGATTOMIA VR-KOKEMUKSIA Edullinen Oculus Go MOBIILIALAN KUULUMISIA Raportti MWC-messuilta ÄLYKKÄÄMPI KELLO Honor Watch Magic PERUSTASOA YLEMPÄNÄ Denon DP-400 -vinyylisoitin TAITEELLINEN TAULU-TV Samsung The Frame LISÄÄ BASSOA AUTOON! Parivertailussa kompaktit autosubwooferit TALLENNA LIIKETTÄ! TALLENNA LIIKETTÄ! Vertailussa neljä action-kameraa Vauhdikkaammalle kuVaajalle!
KYSY LISÄÄ!. H E L S I N K I O U L U T A M P E R E T U R K U Helpoin tapa rakentaa kotiteatteri Toimii myös Dolby Atmos -kaiuttimena MINX AUDIOKAUPPA TOTEUTTAA MYÖS LAADUKKAITA YRITYSRATKAISUJA
Kun cd-levy yleistyi formaattina 1980-luvun alussa, sitä markkinoitiin rohkeasti termillä ”Perfect Sound Forever” eli ikuisesti täydellistä ääntä. 3/2019 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VastaaVa päätoimittaja: Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi toimituspäällikkö: Heikki Kivelä heikki.kivela@avplus.fi toimitus: Magnus Fredholm Jemo Kettunen Jiri Koivuniemi Sanna Lipponen Kari Nevalainen Joni Nikkola Jonas Olsson Janne Soilakari ulkoasu: Kari Laine kari.laine@avplus.fi julkaisija ja kustantaja: AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas mediamyynti: Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAAJA palVelu: Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi KuVA: PexeLS.cOM A rvoisa lukija, kun etsit itsellesi viihdykettä musiikin tai elokuvien muodossa, luotatko fyysisiin formaatteihin vai oletko siirtynyt tyystin suoratoistopalveluiden ja vastaavien bittivirtojen vietäväksi. HeikkiKivelä Toimituspäällikkö Ikuisesti täydellinen formaatti?. emme väitä, että lukemien tarvitsisi itseisarvollisesti olla korkeampia, ja on hyvä pitää mielessä sekin, että esimerkiksi Spotify Premiumin paras äänenlaatuvaihtoehto vastaa vain noin neljäsosaa siitä informaatiosta, mitä cd-levylle on saatu tallennettua. Tietyssä mielessä onkin huvittavaa, että juuri se peruskäyttäjäkunta, joka ennen osti musiikkinsa ensisijaisesti cd-muodossa, on nyt siirtynyt suoratoistopalveluiden pariin – ja nauttii musiikistaan tyytyväisenä huomattavasti hävikillisemmässä muodossa! Tässä on nähtävissä eräänlainen teknologisen kehityksen kaksisuuntainen vaikutus: musiikkitarjontaa on saatavilla huomattavasti enemmän, mutta se on (äänen)laadullisesti aiempaa heikompaa. Monessa mielessä cd-levy onkin – alkutakelteluistaan huolimatta – kehittynyt siksi keskeisimmäksi fyysiseksi musiikkiformaatiksi, ja pian viidennellä vuosikymmenellään pyörivä hopeakiekko on edelleen useammastakin vinkkelistä tarkasteltuna varsin mainio vaihtoehto. Tai onko cd-soittimissa nähty uusia teknologioita. Niin tai näin, me pidämme toimituksessa kaikki ovet auki ja kuuntelemme musiikkia kaikista saatavilla olevista lähteistä – myös tulevaisuudessa. Mutta onko cd formaattina varsinaisesti kehittynyt enää pitkään aikaan. cd-äänenlaatu on edelleen rajattu (lukemattomien sattumusten, kokeiden ja kompromissien jälkeen) 16 bitin bittisyvyyteen ja 44,1 kilohertsin näytetaajuuteen. epäilemättä suoratoistopalveluiden kehittäjät ja heidän kanssaan yhdessä operoivat laitevalmistajat toimivat tulevaisuuteen katsoen, mutta onko heilläkään lopulta oikeita työkaluja vaikuttaa siihen, mihin suuntaan nykykehitys kuluttajan kannalta kulkee. Itselleni eräänlaisena silmien uudelleenavaajana toimi tämänkertainen historia-artikkelimme jo vuosia sitten kuolleeksi julistetusta MiniDiscistä. Pohdiskelimme nimittäin toimituksen kesken fyysisten formaattien historiaa ja olemusta nykyhetkessä tätä numeroa laatiessamme. Onko musiikki-cd kokenut samankaltaista sukupolvikehitystä kuin vaikkapa kuvapuolen blu-ray. Menemättä tässä yhteydessä tarkemmin kyseisen formaatin kiemuroihin nostan kuitenkin esiin ajatuksen, joka vaikutti keskeisesti sen syntyyn: tarve olla vielä askeleen edempänä tulevaisuudessa ja haastaa nykykehitys. Ja onko esimerkiksi surkean kohtalon kokenut MiniDisc yksi niistä varottavista esimerkeistä, ettei vallitsevaa teknologiaa kannata lähteä haastamaan liian aggressiivisesti. No, eipä ole. Ja kyllä, myös vinyylissä on monia hyviä puolia, mutta jos asiaa pähkäilee massakulutukseen yhteensopivuuden kautta, niin epäilemättä cd vie ja vinyyli vikisee
22 s. 50 ALOITUSTASOA YLEMPÄNÄ s. 4 3/2019 TELEVISIO KUIN TAIDETEOS s. 74 LUKSUSTA SULJETUSSA LUOKASSA
VR-lasit: Oculus Go................................................. 73 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi pohtii tulevaisuuden liikkuvan kuvan mahdollisuuksia. 68 Tämänkertaisten levyarvioiden keskipisteessä ovat solistit. Kuulokevahvistin–dac: Pro-Ject Head Box S2 Digital.................................................. 54 Onko kalliimpi automaattisesti parempi. 10 Tämän rumpusetin voi laittaa vaikka rullalle ja ottaa mukaan mihin vain. Edullisella Pro-Jectin kuulokevahvistin–dacilla pääsee jo pitkälle. 66 s. Sovellukset............................................. 34 Älykello voi näyttää yksinkertaiselta mutta tarjota nipun asiallisia toimintoja, osoittaa Honor Watch Magicillaan. Seuraavassa numerossa............. Vertailu: Action-kamerat................................... 78 Henkilökohtaisiin musiikkinautintoihin ei tarvita paljoa. Autohifi: Focal IBUS 2.1 & ESX Audio Vision V1100A..................... 72 Sovellusvinkkejä musiikinteosta kiinnostuneille. Soundbarit: Yamaha Bar 400 & LG SK8.......... 74 Ranskalainen laatumerkki Focal nostaa suljettujen kuulokkeiden riman jälleen pykälää ylemmäs Stellia-uutuudellaan. Televisio: Samsung The Frame....................... Kuulokkeet: Focal Stellia............................................ Tämä ei ole, ja siinä on vieläpä muutama erikoisominaisuuskin. Lue ja ylläty! Vahvistin ja striimeri: Cambridge Audio Edge W & Edge NQ.................................................... 50 Taulutelevisio vai taideteos. Näillä se onnistuu! Älykello: Honor Watch Magic......................... 16 Esittelyssä Mobile World Congressin kärkiluokan innovaatiot. E-kirjanlukija: Texet TB-416.......................................... 18 RAPORTTI MWC-MESSUILTA SISÄLTö Pääkirjoitus................................................3 Uutiset............................................................6 Tuoreimmat uutiset ja ajankohtaisimmat asiat sekä perinteisen että uuden tekniikan maailmasta. Äänilevyt.................................................. 3/2019 5 VR-KOKEMUKSIA LANGATTOMASTI s. 82. 66 Virtuaalitodellisuus on taas askeleen lähempänä, kun tarkastelussa on Oculuksen edullinen Go-headsetti. Parivertailussa kaksi kätevää ratkaisua telkkariäänen parantamiseksi. 40 Cambridge Audion Edge-sarja on taitavasti toteutettu aluevaltaus astetta hintavammasta tuotesegmentistä. Kolumni: Action-kameroilla kohti virtuaalitodellisuutta...................................... Levysoitin: Denon DP-400...................................... 34 ÄLYÄ RANTEESEEN s. 22 Denonin komea uutuuslevari on pykälän verran aloitustasoa ylempänä. 37 Miten toimii ja pelittää astetta edullisempi halpisälykello. 46 MiniDiscistä piti tulla käänteentekevä musiikkiformaatti, mutta kuinka kävikään. Elokuvat.................................................... 58 Nämä kamerat pysyvät kyydissä vähän vauhdikkaammassakin menossa. Rumpumatto: Roll Up Drum Kit................................ Samsung on lyönyt molemmat samaan pakettiin. Haastavatko halvemmat mallit markkinajohtaja-GoPron. Älykello: Foundry Classics 1911.................. Raportti: MWC............................................................. 12 Ovatko e-kirjanlukijat liian kalliita. Hifin historiaa: MiniDisc.................................................... 40 HALLITTU TASOLOIKKA s. 28 Lisää bassoa autoon ilman hankalia asennuksia. 70 Käsittelyssä kevään kolme kovinta tapausta valkokankaalla
Se juhlistaa Ringo Starr & His All-Starr Bandin kolmekymmenvuotiasta taivalta, ja tietysti rauhaa ja rakkautta. Muiden uutuuksien hinnat ja saatavuus Suomessa eivät ole vielä tiedossa. Langallisen AH-GC25NC-mallin akunkestoksi luvataan 40 tuntia vastamelutoiminnon ollessa päällä. Mdf-runko on asiaankuuluvan värikkäästi maalattu. Lisätiedot: Denon Simex 6 3/2019. Läpikuultava levylautanen päästää Ringon suunnitteleman maalauksen oikeuksiinsa, mutta akryyli auttaa myös vähentämään ei-toivottuja resonansseja. Kuuloketta napauttamalla on myös mahdollista aktivoida toiminto, joka päästää ympäristön ääniä läpi ilman että kuulokkeita täytyy ottaa pois korvilta. Luvattu akunkesto on 20 tuntia vastamelutoiminnon ja bluetoothin ollessa päällä. Alumiinisen äänivarren päässä on Ortofonin OM10-äänirasia. Ne ovat langallinen AH-GC-25NC sekä langattomat AH-GC25W ja AH-GC30 (kuvassa). Valmistajan mukaan ne tulevat markkinoille huhti–toukokuussa. Soittimen hinta on Suomessa 529 euroa, ja se saapuu myyntiin kutakuinkin huhtikuun puolivälissä. Pelkällä vastamelutoiminnolla kuunteluaikaa luvataan 25 tunniksi. Langattomasti kuulokkeet voi yhdistää kahteen laiteeseen samanaikaisesti. Uutiset D enon on esitellyt kolme uutta vastamelukuuloketta Global Cruiser -mallistoonsa. Langattomissa kuulokkeissa on aptx hd -koodekilla varustettu bluetooth-yhteys, mutta usb-liitännän kautta niitä voi käyttää myös langallisina. AH-GC30:n hinta on Suomessa 349,90 euroa, ja se on tullut saataville jo maaliskuussa. Lisätiedot: Pro-Ject AH-Hifisystems Denon on esitellyt kolmet vastamelukuulokkeet – mukana myös langallinen malli Pro-Ject esitteli levysoittimen hipeille ja Ringo Starr -faneille toimistoja lentokäyttöön. Jälkimmäinen on uutuuksien kärkimalli, jossa on käytetty lippulaivakuulokkeista tuttuja 40 millimetrin kokoisia FreeEdge-elementtejä. Kuten hiljattain esitelty Guns N’ Roses -levysoitinkin, Ringo-malli perustuu Essential III -soittimeen akryylisella levylautasella varustettuna. Vastamelutiloja on kolme: kaupunki-, P ro-Ject on esitellyt yhteistyössä Universallevy-yhtiön kanssa Ringo Starr Peace & Love -levysoittimen. Siinä ja AH-GC30:ssa on uudistettu vastamelutoiminto, joka käyttää apunaan kahta mikrofonia kummassakin kuulokkeessa
Googlen mukaan kuitenkin tarkoitus on tuoda mukaan myös 8k-tuki ja 120 ruudun päivitysnopeus. Se tulee näkyviin klikattavana linkkinä, josta muut pääsevät jatkamaan peliä samasta kohdasta kuin jakaja. Se toimii usealla eri laitteella ja esimerkiksi Chrome-selaimella. Hakukonejätillä on tunnetusti takanaan järeä palvelinverkosto. Sitä käytetään hyödyksi myös Stadia-palvelimissa, joissa kerrotaan olevan tehoa 10,7 teraflopsia eli merkittävästi enemmän kuin PlayStation 4 Prossa tai Xbox One X:llä. Ohjaimessa on painike ja mikrofoni myös Google Assistant -puheohjaukselle. Googlen laitteet ovat perinteisesti saapuneet Suomen markkinoille huomattavasti muuta maailmaa hitaammin – Chromecasteja lukuun ottamatta. Pelisessiot pystyy striimaamaan suoraan Googlen omistamaan YouTubeen, ja Crowd Play -toiminto mahdollistaa myös katsojien osallistumisen peliin yhdellä klikkauksella. Se tukee myös hdr:ää. Myös striimin tallentaminen ja jakaminen sujuu dedikoidulla näppäimellä. (09) 7831 391 www.musiikin.com. Pelitilanteensa voi jakaa muille pelaajille State Share -toiminnolla. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh. Stadia Games and Entertainment -studion kautta Google kehittää myös omia pelejään. Palvelu saapuu tänä vuonna Yhdysvaltojen, Kanadan, Britannian ja joidenkin Euroopan maiden markkinoille. Lisätiedot: Katso YouTube-video tästä Google julkisti pelien suoratoistopalvelun Stadian – tukee useita alustoja samanaikaisesti 3/2019 7 Koonnut: Joni Nikkola Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. Nähtäväksi jää, milloin pelipalvelu ohjaimineen saapuu tänne. Stadia-yksiköissä on 2,7 gigahertsin x86-prosessori ja 16 gigatavua ram-muistia. Googlen peliohjain muistuttaa Xboxin ja PlayStationin vastaavia, ja se käyttää wifi-verkkoa yhteydenmuodostukseen. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi Otavantie 5, Lauttasaari, Helsinki Puh. Google lupaa pelien avautuvan noin viidessä sekunnissa ja itse pelaamisen sujuvan viiveettä. P elien suoratoisto on tämän hetken kuuma trendi. Suurin palvelun tukema tarkkuus on aluksi 4k ja nopeus 60 ruutua sekunnissa. Pelejä ei siis tarvitse ladata eikä asentaa. Viimeisimpänä kelkkaan on hypännyt mukaan Google uudella Stadiasuoratoistopalvelullaan ja siihen kuuluvalla peliohjaimellaan. Johtajistoon kuuluu Electronic Artsilta ja Ubisoftilta tuttu Jade Raymond
Kokovaihtoehtoina oled-uutuuksissa ovat 55 ja 65 tuumaa. GZ1000:ssa on harjatusta alumiinista valmistettu jalusta, kun taas GZ950 joutuu tyytymään vaatimattomampaan jalustaratkaisuun. Nytkin mukana menossa on ollut värinmäärittelijä Stefan Sonnenfeld. Tällä hetkellä 10 mallia sisältävä Classicsarja puolestaan laajenee kesällä kahdella uudella mallilla. Oled-malliston uutuudet sijoittuvat GZ2000:n alapuolelle. Yhtiö kertoo suunnittelufilosofiakseen, että se pyrkii säästämään musiikin pienetkin yksityiskohdat, sillä ne ovat tärkeitä kokonaiselämykselle. Kaikissa televisioissa on myös Google Assistantja Amazon Alexa -puheohjaukset, joista tosin on toistaiseksi Suomessa vähän iloa. Muissa suurin koko on 65 tuumaa, mutta kärkimalli on tarjolla ainoastaan 75 tuuman koossa. Kaikki kaiutinyksilöt testataan, mitataan ja dokumentoidaan ennen kuin ne lähtevät tehtaalta. Muuten eroa on etupäässä designin ja äänentoiston osalta. CES-messuilla esitellyn 4k oled -huippumallin GZ2000:n lisäksi mallisto kasvoi GZ1500-, GZ1000ja GZ950-malleilla. Suunnitteluvaiheessa kaiuttimet käyvät läpi satoja kuuntelutestejä – niin edullisimmat kuin kalliimmatkin mallit. GZ1500-mallin jalustassa on oma Blade Speaker -äänentoistojärjestelmänsä eteenpäin suunnatuilla elementeillä. Viimevuotiseen verrattuna valmistaja julkisti markkinoille tuplasti suuremman oled-laivueen. Lisätiedot: Audio Physic HifiPlus P anasonic on esitellyt tämänvuotisen televisiomallistonsa. Lisätiedot: Panasonic Painoa yksityiskohdille – Audio Physicin kaiuttimet saapuvat Suomeen Panasonicin oledmallisto laajeni edullisempiin malleihin – ledtelevisioissa tarjolla myös 75 tuuman koko 8 3/2019. Lisäksi valikoimassa on subbari ja neljä asennuskaiutinta. Mallistoon kuuluu 11 mallista koostuva Reference-sarja, jonka lippulaivamalli on Cardeas. Uutiset T elemaImport on ottanut edustukseensa saksalaisen highend-merkin Audio Physicin maaliskuun alusta alkaen. GX940, GX900 ja GX800 tukevat myös Dolby Vision -ja hdr10+-kuvaa ja Dolby Atmos -ääntä. Trendikästä 8ktasoista ruutua valmistajalta ei vielä nähty. Niitä yhdistää tuore HCX PRO Intelligent -kuvaprosessori sekä molempien hdr-kuvaformaattien eli hdr10+:n ja Dolby Visionin tuki, mikä ei vielä viime vuonna ollut tavallista. Tarkempaa tietoa uutuuksien hinnoista ja saatavuudesta ei vielä ole ilmoitettu. Led-televisiouutuuksissa puolestaan on tarjolla myös pienempi 40 tuuman koko ja suurempi 75 tuuman malli. Panasonicin yksi markkinointivaltti on ollut Hollywood-tasoiseksi kehuttu värintoisto. Dynaaminen hdr optimoi toiston kohtaus kerrallaan. Erona on se, että nyt esitellyissä malleissa ei ole kattoon suunnattuja Dolby Atmos -kaiuttimia kuten GZ2000:ssa. GX700 ei puolestaan niitä tue. Audio Physic on valmistanut kaiuttimia reilun neljännesvuosisadan. Pienimmät televisiot ovat 40 tuuman kokoisia. Huipputelevisiossa on myös HCX PRO Intelligent -kuvaprosessori. Uutuuksiin kuuluu sekä oledettä ledmalleja. Paneeli on nyt esitellyissä edullisimmissa malleissa sama, mutta GZ2000:ssa on Professional Edition 4K OLED -paneeli. Myös led-televisiot yltävät 4k-kuvaan. Kahdessa halvimmassa on alaspäin suunnatut elementit
Pyrimme saamaan projektorit myös testattavaksemme mahdollisimman pian. Se kattaa erityisesti punaisen ja vihreän värin toistossa suuremman osan ihmissilmän havaitsemista värisävyistä. Luku kuvaa eroa värien havaitsemisessa. Lisätiedot: BenQ 3/2019 9 BenQ esitteli Oslossa Norjassa kahta uutta edullisen hintaluokan 4k-projektoria. Hintaluokka sijoittuu alle kolmeen tuhanteen euroon. Sisäänrakennetut kaiuttimet eivät korvaa soundbaria tai kotiteatterijärjestelmää, mutta ajavat television kaiuttimien asian. Jos kaipaa parempaa soundia, äänen saa ulos digitaalisena spdif-liitännän kautta. Projektorissa on 1,3-kertainen zoom ja vertikaalinen linssinkääntö. Sen kirkkaus on 1 800 ansi-luumenia ja kontrastisuhde 100 000:1. Pinta on mattamusta valoheijastuminen ehkäisemiseksi. Kuten ohjaaja tarkoitti BenQ kertoi panostaneensa projektoreissa erityisesti värintoisto-ominaisuuksiin. Valmistaja kertoo panostaneensa dlp-väripyörään, käyttäneensä täysin lasisia linssejä, ja projektorin lamppukin on kustomoitu. Värintoistoltaan se kattaa täydet 100 prosenttia Yhdysvaltojen elokuvateollisuuden käyttämästä DCI-P3-väriavaruudesta. Kumpikin malli tukee hdr10ja hlg-formaatteja. Lisäksi linssin yläpuolella on pölysuoja. Projektorissa on sekä vertikaalinen että horisontaalinen linssinkääntö ja 1,5-kertainen zoom. BenQ panostaa uusissa 4k-budjettiprojektoreissaan värintoistoon. Televisioviritintä projektorissa ei ole. Niinpä niille kannattaa varata kohtalaisen pimeä tila. W2700ja W5700-malleja ei BenQ:n edustajan mukaan ole tarkoitettu tuottamaan maksimaalista kirkkautta tai kilpailemaan katselutilan vallitsevan valon kanssa. Kukin projektori kalibroidaan tehtaalla, ja mukana toimitetaan testiraportti sarjanumerolla varustettuna. Jos yhdistää taakse esimerkiksi usb-tikun tai Chromecastin tapaisen toistimen, elokuvanautintoon päästäkseen ei välttämättä tarvita kuin virtajohto. Hintaluokka sijoittuu noin 1 700 euroon. Kalibroinnissa säädetään ja testataan muun muassa värilämpötila, gamma, mustan ja valkoisen taso, keskiharmaa, kylläisyys ja kirkkaus. Valmistaja on pyrkinyt korostetun värikylläisyyden sijaan uskollisuuteen elokuvan värimääritysten kanssa. Eroja oli havaittavissa erityisesti punaisen ja vihreän sävyissä ja kontrastissa BenQ:n mallien eduksi. BenQ kutsuu teknologiaansa Cinematic Coloriksi. Aiemmasta sRGB-väriavaruudesta on laajennettu kohti 23 prosenttia laajempaa DCI-P3-väriavaruutta, joka on harvinaista tämän hintaluokan projektorissa. Värintoistoltaan W2700 kattaa 95 prosenttia DCI-P3-väriavaruudesta. Noin 120 tuuman kuva on mahdollista saavuttaa neljän metrin päästä. AVPlus oli paikalla ja sai mahdollisuuden esittää myös kysymyksiä valmistajan edustajille. Projektorissa ei ole kaiuttimia, sillä se on tarkoitettu yhdistettäväksi erilliseen audiojärjestelmään. Sen voi myös asettaa esimerkiksi pöydälle. W 2700 on suunnattu ensisijaisesti taviksille, jotka miettivät projektoria esimerkiksi olohuoneeseen television tilalle. Sen kirkkaus on 2 000 ansi-luumenia ja kontrastisuhde 30 000:1. W5700 taas on lähtötason 4k-projektori vakavampaan kotiteatterikäyttöön. Suurimmillaan projektori tarjoaa 200 tuuman kuvaa. Valikoimasta löytyy myös kirkkauteen enemmän keskittyviä malleja, jotka tarjoavat vastaavasti vaatimattomampaa värintoistoa. Se on kattoasennettava ja tarkoitettu olohuoneen sijaan dedikoituun kotiteatteritilaan. Oslossa järjestetyssä demotilaisuudessa projektoreja verrattiin kahteen saman hintaluokan malliin
Kyseessä on rullalle kääräistävä rumpulettu, jonka hinta on kolmenkympin tietämillä. Ja sounditkin ovat varmaan aivan karmeat. Takaa löytyy virtakytkin, usb-liitäntä virran annosteluun, pedaalisisääntulo, audiosisääntulo esimerkiksi mp3-soittimen liittämiseksi ja audioulostulo kuulokkeita tai aktiivikaiuttimia varten. Rummut siirtyvät huomaavaisesti lepotilaan minuutin käyttämättömyyden jälkeen, jolloin paristoja ei tarvitse aivan koko ajan olla ostamassa. Hupia ja vähän hyötyäkin Etukäteen arvelutti, mitä aikanaan toistakymmentä vuotta aktiivisesti rumpuja soittanut ja siihen aikanaan leipääntynyt ex-kannuttaja voi saada irti lelurummuista. Päällä olevista kontrollinamiskoista pystyy säätämään äänenvoimakkuutta, valitsemaan seitsemän rumpusetin välillä, kuuntelemaan demokappaleita, nauhoittamaan ja kuuntelemaan soittoaan, käyttämään yhdeksää valmista rytmiä ja säätämään kompin nopeutta. Suurinta epäluuloa herättävät pienikokoiset rumpulätkät, joihin sihtaaminen vaatii tarkkuutta. E bayssä myytävä Roll Up Drum Kit -rumpusetti sai sormemme syyhyämään, mutta saipa se myös kohottelemaan kulmakarvojaan – kuuluuhan toimitukseemme peräti kolme rumpalia. Laite toimii pohjan luukun kautta syötettävien aaa-paristojen tai usb-portin tarjoaman virran voimin. Paketissa tulee setin lisäksi kapulat, ohjekirja ja usb-johto. Nauhoitusta varten muistia on 336 nuotin verran. Äänittelyssä täytyy siis tyytyä sisäänrakennettuihin soundeihin. Kiitettävää kuljetettavuutta Kokoa setillä on avattuna kutakuinkin venepizzan verran, mutta rumpuja löytyy kelpo perussetin verran: bassorummun ohella matossa on virveli, kaksi pikkutomia, lattiatomi, hihat, kaksi crashia eli aksenttipeltiä sekä yksi komppipelti. Midiulostuloa ei ole, joten laitteella ei pääse ohjastamaan ulkoista rumpumoduulia tai tietokoneen sekvensseriohjelmaa. Tavallaan juuri raRummut RullallE! Ebaystä saatava Roll Up Drum Kit -rumpusetti toimii paristoilla, ja sen saa kääräistyä matkaan mukaan. Testisetissämme on mukana myös jalkapedaalit basaria ja hihat-peltejä varten, mikä vapauttaa käsiä soiton taikaan ja lisää tuntumaan aimo ripauksen autenttisuutta. Rajoitteistaan huolimatta – ja osin niiden takia – Roll Up Drum Kitin soitto oli yllättävän hauskaa, ja vielä hauskempaa se varmasti on sille enemmistölle, jolle rumpalointi on uudempi juttu. Mukana ei tule vakiovarusteena virta-adapteria. Sen voi antaa jälkikasvulle leikkikaluksi tai pakata mukaan esimerkiksi kaveriporukan mökkireissulle hupivälineeksi. Taskuun setti ei mahdu rullattunakaan, mutta kassissa se kulkee vaivatta. Onko siitä hupivälineeksi tai ehkäpä jopa oikeaksi treenikaveriksi. Rumpumatto Roll Up Drum Kit 10 3/2019. Ei ihan niinkään
Saatavilla on äänettömiä treenipädejä mutta myös sähköisiä soundeilla varustettuja malleja. Se on kenties vain hyvä asia, sillä aloittelijankin soitto kuulostaa hyvältä, vaikka joka isku ei aivan tasalaatuinen olisikaan. Se antoi hupia jopa lajia vuosia harrastaneelle. joittuneisuuden takia oli hauska rällätä menemään Toton Africaa tai muita rumpuklassikoita. Käytettynä tunnetun merkin perussetin hankkiminen on hinta–laatusuhteeltaan varmin vaihtoehto, sillä niiden metalliosat ovat usein jo varsin laadukkaita. Dynamiikkaa pädit eivät tunnista ollenkaan, eli jokainen isku toistuu kapulan lyöntivoimakkuudesta huolimatta samalla äänenvoimakkuudella. Toisin päin asia voi olla monimutkaisempi, ja oikeampaa tuntumaa hakevan kannattaakin harkita muita ratkaisuja. Mitä ne rajoitteet sitten ovat. Liveja studiokäytössä johdon vieminen moduulista on huomattavasti helpompaa kuin rumpujen mikittäminen. Soundeista vastaavat rumpumoduulit ovat usein vaihdettavissa. Sylissä tai matolla pidettäessä taas kapula lätsähtää vain paikalleen eikä esimerkiksi militaristisia roll-päristelyjä saa aikaan. Äänitystoiminto on hauska, ja hauskemman siitä tekee mahdollisuus vaihtaa kuunnellessa settiä. Ne vaativat käyttökunnossa lähes saman tilan kuin oikeatkin rummut, mutta setti on helppo taitella joutohetkiä varten nurkkaan. Hauskuutta ainakin hetkeksi Roll-Up Drum Kit on hauska lelu lapsille ja lapsenmielisille rumpaleille. Setin parhaat soundit ovat yllättävän toimivia. Parhaiten setti toimii, kun sen laskee riittävän kovalle pöytäpinnalle. Roll Up Drum Kit sopii rajoitukset huomioiden välineeksi oikeiden rumpujen opetteluun. Varsinaiseen rumpuharrastuskäyttöön siitä ei ole, mutta vaikkapa mökkibileiden viihdyttäjäksi kylläkin. Itsestäänselvin vaihtoehto on hankkia perinteiset akustiset rummut. Akustiset rummut kuitenkin vievät tilaa ja pitävät kovaa ääntä, joten kerrostai rivitalossa asuva tarvitsee treenitilan tai pitkäpinnaiset naapurit. . Välimallin vaihtoehto esimerkiksi kotona tai reissussa tapahtuvaan tekniikkaharjoitteluun on hankkia yksi tai muutama kapulalla iskettävä pädi. Monet biiseistä olivat yllättävän progressiivisia, eikä taustalla ollut edes klikkiä kertomassa, missä tahdin ykkönen oikein sijaitsee. Etenkin akustista muistuttava oletussetti on suhteellisen tanakka, mutta mukana on myös pari mukiinmenevää elektronista settiä. Soittotuntuma puolestaan riippuu huomattavasti alustasta, jolle rummut on laskostettu. Kapulalla lyötävät pädit tarjoavat yleensä paremman tatsin kuin sormilla näpyteltävät, mutta molempia käytetään yleisesti keikoilla. n + Yllättävän asialliset soundit + Helppo roudata + Hauska ja halpa – Pienikokoiset pädit . Edullisemman laidan sähkörummuissa kumisen pinnan soittotuntuma ei aivan vastaa oikeita rumpuja, mutta ne sopivat jo hyvin harjoitteluun. Katso videolta miten rumpumatto toimii käytännössä! 3/2019 11 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Joni Nikkola & valmistaja. Oikeiden rumpujen soittotekniikkaa kykenee käyttämään melko hyvin myös lelurummuissa. Setistä löytyvä valikoima pianoja midikitarataustoja on melko hämmentävä ja harmittavan aloittelijaepäystävällinen. Osa seteistä menee särölle etenkin kovemmissa rumpufilleissä. Silloin kapula pomppaa mukavasti takaisin ja on mahdollista soittaa tarkemmin ja paremmalla tekniikalla. Moni hankkiikin kotitreenausta varten sähkörummut. Jälkimmäiset ovat hyvä vaihtoehto myös esimerkiksi räppibiittien tekijälle, joka ei sinänsä haaveile rumpalin urasta. Oman rumpaloinnin kuunteleminen on tässäkin tapauksessa varmasti suurempi elämys uudelle tulokkaalle. Roll Up Drum Kit Hinta: Noin 30 euroa Hankintapaikka: Ebay Muuta: Kapulat, hihatja bassorumpupedaali, usb-johto Vaihtoehtoja vakavampaan rummutteluun Roll Up Drum Kit on hauska lelu, mutta vakavampaan käyttöön tai keikoille siitä ei juuri ole. Soittotuntumassakin päästään ainakin hieman samaan suuntaan kuin oikealla setillä, kiitos jalkapedaalien. Siitä löytyy kyllä kattavasti perussetin osaset, ja ne ovat vieläpä kutakuinkin oikealla paikallaan. Entä jos rumpuhammasta kolottaa enemmänkin. Kalliimmissa malleissa on tuntumaltaan varsin autenttiset kalvot, ja joissain on jopa oikeita rumpuja muistuttavat rungot
E-kirjanlukija Texet TB-416 12 3/2019. Etujakin sähkökirjanlukijassa silti on. Lukukokemus miellytti testaajaamme, ja ilmaistakin sisältöä vaikutti olevan tarjolla huomattavan paljon. Väriversio on vasta tulossa. Näyttö on myös silmille ystävällisempi, moni kun tuijottaa taustavalaistua ruutua töiden puolesta useita tunteja päivässä ja jatkaa vielä vapaa-ajalla. Hinta voi tuntua suolaiselta, sillä halvemmallakin saa esimerkiksi hieman suuremman värinäytöllisen mediatabletin. Mihin suuntaan vaakakuppi kallistuu. V ertailimme AVPlus-numerossa 4/2018 neljää Suomessa myytävää sähkökirjanlukijaa. Löysimme Ebayn kautta edullisemSähkökirjanlukija muSiikintoiStoominaiSuukSilla Tuntuvatko sähkökirjanlukijat kalliilta. Käyttökokemus on siis varsin erilainen tablettiin verrattuna – hyvässä ja pahassa. Sähkökirjanlukijat taas on yleensä varustettu e-ink-näytöllä, joka on ainakin vielä toistaiseksi toiminnaltaan hitaampi kuin puhelimista tuttu kosketusnäyttö. Kokeilimme Kiinasta tilattua edullisempaa mallia, joka tarjoaa myös mp3-soittimen ja fmradion. Se tarjoaa myös ainoastaan kahta värisävyä. Erilaiset sovellukset eivät myöskään muistuttele olemassaolostaan jatkuvasti. Kosketusnäyttö ja etuvalo kuitenkin puuttuvat. Laitteiden käyttötarkoituskin on yksinkertainen ja rajattu: tukea muutamaa hassua tekstitiedostomuotoa. Akunkesto on huomattavasti pidempi kuin tabletissa, käytöstä riippuen viikkoja tai jopa kuukausia. Laitteiden hinnat sijoittuivat reiluun sataseen ja siitä ylöspäin
Liitos vaikuttaa alustavasti pitävältä, mutta hieman askarruttaa, miten se kestää laukunpohjalla pölyä ja roskia kerättyään. Valoa on näkyvissä, sillä EU:n tulkinta on nyttemmin höllentynyt sähköisten julkaisujen suhteen. Myös media-ala on pitkään toivonut muutosta. Jos kaipaa vielä lisää tilaa, sitä saa tf-kortilla enimmillään 32 gigatavua sisäisen tallennustilan lisäksi. Sähköisten kirjojen ja lehtien alv-kanta on nimittäin Euroopan unionin säädöksen vuoksi ollut 24 prosenttia, kun taas painotuotteilla se on 10 prosenttia. Sähkökirjanlukijassa on myös yllättävä mahdollisuus katsella valokuvia. Tämän testin kirjoittajalla on käytössään viimevuotisen vertailumme halvin malli Bookeen Cybook Muse FrontLight, joka maksaa 109 euroa. Texet TB-416:n lataaminen ja tiedostojen siirtäminen tapahtuu micro-usbjohdon välityksellä. Heinäkuun alusta alkaen Suomi on siirtymässä ensimmäisten joukossa matalampaan verokantaan. Laitteessa on sähkökirjanlukijoissa harvinainen kuulokeliitäntä. Texetin mukana toimitetaan nappikuulokkeet, usb-johto, venäjänkielinen käyttöohje ja myös kotelo, joka kiinnitetään laitteen takaosaan kaksipuolisella teipillä eikä tavallisempaan tapaan loksauttamalla sitä nurkista paikoilleen. laajentamisen varaa Pakkauksesta kaivettaessa Texet-sähkökirjanlukija antaa vakuuttavan ensivaikutelman. Moni on ihmetellytkin, mikseivät säästetyt painokulut näy hinnoittelussa selvemmin. . Myöskään etuvaloa ei ole, toisin kuin vertailumme laitteissa, joten lukeminen onnistuu vain valaistuksessa. Yksi syy suosion vähäisyyteen on ollut niiden suhteellisen korkea hinta verrattuna painettuihin tuotteisiin. Reunat puolestaan selittyvät sillä, että laitteen sivuilla on enemmän nappeja kuin useimmissa kilpailevissa malleissa. Lisäksi siitä löytyy fm-radio, joka vaatii kuulokkeita antennikseen. Lisäksi siitä löytyy yksinkertainen kuukausikalenteri, joka näyttää mikä päivä on mutta ei esimerkiksi tapahtumia. man Texet TB-416 -sähkökirjanlukijan, joka saapui meille Kiinasta. 3/2019 13 Teksti ja kuvat: Joni Nikkola. Se maksaa halvimmillaan noin 60 euroa. Muistin määrä ei ole paljon budjettitableteissa ja puhelimissa, mutta kirjoja muistiin mahtuu kuitenkin epub-muotoisena kohtuukokoisen kunnankirjaston verran. Otimme selvää, onko laitteissa riittävää eroa hintaeron selittämiseksi. Alareunasta taas löytyvät valikkopainike, ristipainike valintapainikkeella, zoomausnäppäin sekä takaisin-näppäin, ja oikealla ovat vielä sivunvaihtonäppäimet. Se ei ole välttämättä oleellinen puute, sillä johdon kiinnittäminen tietokoneeseen ei ole suuri vaiva – eikä langaton yhteys toisaalta ainakaan Cybookissa ole kehuttava. Texetissä ei nimittäin ole kosketusnäyttöä. Kielivalikoimaan ei kuulu suomi, vaikka esimerkiksi venäjä, viro ja ruotsi löytyvätkin. Mitoiltaan laite on vertailumme malleja kookkaampi, mutta ei niin merkittävästi, etteikö sekin kulkisi kätevästi laukun sivutaskussa. Wifi-yhteyttä Texetissä ei vertailulaitteistamme poiketen ole. Laitteessa on myös vaatimattomat omat kaiuttimet. Laitteen vasemmassa laidassa sijaitsevat virtaja kotipainikkeet. Se näyttää ja tuntuu miltä tahansa sähkökirjanlukijalta. Tilaamassamme mallissa on kahdeksan gigatavua tallennusmuistia, mikä on melko tavallinen määrä sähkökirjanlukijalle. Suomessa sähkökirja on lyönyt itsensä läpi hitaasti. Kokoero johtuu reunoista, sillä näyttö on kooltaan samaiset kuusi tuumaa, mikä on muodostunut jonkinlaiseksi alan standardiksi. . Sähkökirjat Suomessa. Siihen voikin tallentaa myös musiikkia, joka tosin haukkaa tilaa moninkertaisesti tekstitiedostoja enemmän. Tarjolla on myös hieman halvempi neljän gigatavun versio ja kalliimpi 16 gigatavun versio
Vaste on sähkökirjamaisen hidas. Sen sijaan kuvien katselu jää silkaksi vitsiksi. Jos laitetta on kuitenkin tarkoitus käyttää ensisijaisesti kirjanlukijana, lisäpanostus hieman parempaan kannattaa. Aluksi kestikin hetki huomata, että ruudulla ylipäätään tapahtuu jotain. . Radion äänenlaatu on niin ikään hyvä, mutta kanavien virittäminen on näytön latenssin vuoksi arpapeliä. Vastineeksi tosin joutuu luopumaan kosketusnäytöstä sekä etuvalosta ja saa vielä kehnomman käyttöliittymän. n . E-kirjanlukija Texet TB-416 14 3/2019. Valittu kohde on aloitusnäkymässä ainoastaan hennosti alleviivattu, ei selvästi tummempi kuin muut. Vaikka yleensä e-mustenäyttöjen kosketustoiminnot eivät olekaan niin luontevasti toimivia kuin puhelimissa, sillä tavoin sivun vaihtaminen on sujuvampaa. Kaikki ne ovat käyttömukavuuden kannalta oleellisia puutteita. Vastineeksi Texetin toteutuksessa on suurempi valikoima painikkeita. Kankea kirjanlukija, yllättävän hyvä musiikkitoistin Texet TB-416 on edullisempi valinta heille, jotka miettivät sähkökirjanlukijan hankkimista. Tuettuihin tekstitiedostomuotoihin on lueteltu txt, pdf, epub ja rtf. Lisäksi totesimme laitteen tukevan drm-kopiosuojattuja tiedostoja. Toisaalta pääasiallinen musiikinkuunteluväline ja suoratoistopalvelut löytynevät useimmilta taskusta. . Texet TB-416 Hinta: 60–79 dollaria (tallennusmuistista riippuen) Hankintapaikka: Ebay Näyttö: 6” E-ink, ei taustavaloa eikä kosketusnäyttöä Akku: 1 400 mAh Tuetut formaatit: txt, pdf, epub, rtf (drm-kopiosuojattuna) Tallennustila: 4–16 Gt Muistikorttipaikka: tf, max 32 Gt Paino: 169 g Mitat: 24 x 15,5 x 2,8 cm Muuta: FM-radio, mp3-soitin, kuulokeliitäntä, kaiutin Perusasiat kohdallaan Näyttö on miellyttävä lukea, kuten sähkömustenäytöillä on tapana. Kyseisillä formaateilla pääsee jo pitkälle. Varsinaiseen kirjan lukemiseen päästyä alun ärsytykset hälvenevät ja tuntumaan enimmäkseen tottuu. Muistissa on esitalletettuna sävymaailmaltaan tummempaan laitaan painottuva öinen kaupunkikuva, joka ei todellakaan esiinny sähkömustenäytöllä edukseen. Selaaminen painikkeilla ei kuitenkaan ole käyttökokemuksena parhaasta päästä. Muutaman kympin säästö hinnassa ei tunnu näiden puutteiden vuoksi merkitykselliseltä, vaikka lisähinta onkin prosentuaalisesti paljon. Täydellistä listausta tuetuista muodoista ei löytynyt, mutta kokeilemalla saimme selville, että doc, docx ja odf eivät toimi. Äänipiiri ja kuulokevahvistin ovat myös äänenlaadultaan yllättävän tanakat. + Paljon tallennusmuistia + Mp3-soitin + Radio + Kuulokeliitäntä – Kehno käyttöliittymä – Ei etuvaloa – Ei kosketusnäyttöä – Ei toimi suomen kielellä . Musiikkisoittimen käyttö on helppoa, eikä näytön hitaudesta ole siinä haittaa. Etuvaloa silti jää kaipaamaan. Kanavien nimiä ei myöskään näy. Radio, mp3-soitin, sisäänrakennettu kaiutin ja kuulokeliitäntä paikkaavat tilannetta, ja ne osoittautuivatkin radion virittämisen hankaluutta lukuun ottamatta yllättävän toimiviksi. Toinen ongelma painikkeiden käytössä kosketusnäytön sijaan on niiden melko äänekäs napsahdus, joka saattaa häiritä herkkäunista vieressä nukkujaa. Jos TB-416:n rinnalla jopa Cybookin hitaasti ja vaihtelevasti reagoivaa kosketusnäyttöä tulee käyttöliittymänä hieman ikävä, se ei ole kovin hyvä asia
A W A R D A R E N D A L S O U N D . C O M
Puhelin nippuun ja taskuun Huomiota herättävin tämän vuoden trendi oli taittuvanäyttöiset puhelimet, jotka tuovat markkinoille kokonaan uudenlaisen laitetyypin. Se näkyi myös tämänvuotisilla MWCmessuilla. Puhelin on myös Samsung Galaxy Foldia ohuempi. Viime vuoden tapahtuma ei tarjonnut kovinkaan mullistavaa uutta teknologiaa, mutta tänä vuonna esillä oli senkin edestä mielenkiintoisia ja odotettuja uutuuksia. Tarkemmin ratkaisujen edut selvinPiristymisen merkkejä Vuosittainen Mobile World Congress -tapahtuma järjestettiin jälleen Barcelonassa. Sen näyttöratkaisu on rohkeampi, sillä näyttö sijaitsee suljettuna puhelimen ulkoreunoilla. Huawei puolestaan esitteli oman Mate X -mallinsa messujen aattona sunnuntaina. Vuosikausia prototyyppeinä esitellyt taittonäytölliset puhelimet tulevat tänä vuonna markkinoille ryminällä, samoin vuosikausia odoteltu 5G-tekniikka, joka ei toki tarjoa vastaavaa silmäkarkkia kuin monikameraratkaisut tai fysiikan lakeja uhmaavat näytöt. Sen minitablettikokoinen näyttö avautuu esiin kirjan tavoin, ja suljettuna puhelimen kannessa on pienikokoisempi näyttö, jolla kuitenkin onnistuvat kaikki toiminnot. V iime vuoden Mobile World Congressissa oli hienoista välivuoden makua. Harva silti laittaa pahakseen suurta näyttöä, kunhan se mahtuu taskuun. Samsung kuitenkin perustelee hieman konservatiivisempaa näyttöratkaisuaan kestävyydellä. Ensimmäisen taittuvan puhelimen ehti julkistaa jo viime vuoden puolella Royole. Kamerapuolen viime vuoden suurin pommi Huawei P20 Pro kolmoiskamerallaan ja 40 megapikselin kennollaan tuli julki vasta vajaan kuukauden tapahtuman jälkeen. Kuten tablettien kohdalla aikanaan, vielä ei oikeastaan edes tiedetä, mitä sellaisella voi tehdä. Raportti Mobile World Congress 2019, Barcelona, Espanja 16 3/2019. Tunnetummista valmistajista pelin avasi Samsung, jonka Galaxy Fold esiteltiin useita päiviä ennen varsinaisia avajaisia. Samsung Galaxy Fold. Sekin oli messuilla esillä ja on raporttien mukaan muuttunut toiminnaltaan sujuvammaksi. Valmistajat keskittyivät silloin pääasiassa esittelemään edellisvuoden tekoälystään kehittyneempiä versioita, ja taittonäytöt olivat vielä prototyyppiasteella. Liki vuoden julkistamisensa jälkeen DxO-Markin kärkitilaa pitänyt puhelin tuntuu saaneen puhelinvalmistajat hiomaan linssejään toden teolla
Yhden kiinnostavimmista kamerajärjestelmistä esitteli Nokia 9 PureView. Sisuksissa jokaisessa on lippulaivaluokan tekniikkaa. Sekä Samsungin että Huawein taittonäyttöpuhelimet ovat varsin hintavia – 2 000 euron tietämillä. . 3/2019 17 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Edustajat. Sony Xperia 1. Kaksi värillistä rgb-kennoa ja kolme monokromikennoa tallentavat kuvan yhtä aikaa, jolloin kuvadataa on käsittelyssä kuudesta 12 megapikselin kennosta peräti 60 megapikselin verran. Oppo omistaa suomalaisten suosikkimerkin OnePlussan, joten myös sieltä suunnalta voi olla vastaava ratkaisu tulossa. Kiinassa suuri mutta meillä toistaiseksi tuntemattomampi Oppo esitteli myös omaa prototyyppiään taittonäyttöisestä puhelimesta. Erikoisen ratkaisusta tekee se, että kennot ovat tarkkuudeltaan ja polttoväliltään yhteneväisiä. Vaikka suuria megapikselilukujakin esiteltiin, on ilahduttavaa, että suunnittelussa on otettu huomioon myös muita aspekteja. Nähtäväksi jää, valuuko taittonäyttötekniikka jossain vaiheessa myös lippulaivoja edullisempiin malleihin. . Huawei Mate X. Useimmissa niistä pääpaino oli tänä vuonna kameroissa. Toiset valmistajat keskittyvät pikselien määrän sijaan niiden kokoon, toiset taas lisäävät entisestään kameroiden määrää ja hyödyntävät raakaa laskentatehoa. katse kamerassa Perinteisempiä lippulaivapuhelimiaan esittelivät tällä kertaa Samsung, Nokia, LG, Sony ja ZTE. Ainakin huhut Motorolan Razr-simpukkapuhelimen uudelleenlämmittelystä viittaavat siihen suuntaan. Myös Royolen hinta on noin 1 500 euron luokkaa, joten halvaksi sitäkään ei voi sanoa. Huawein ratkaisut taas tulevat usein tarjolle edullisemmissa Honoreissa. Sen poikkeuksellisesta viiden kennon takakamerasta on huhuttu jo vuoden päivät – ja jotain poikkeuksellista uumoiltiin saapuvaksi jo sitä ennen. Kamerapuolella tuntuukin nyt kuplivan useampia kiintoisia keitoksia yhtä aikaa. nevät myöhemmin tänä vuonna, kun molemmat puhelimet saapuvat myyntiin ja testaajien käsiin. Nokia 9 PureView. Sen näyttö on Huawein tapaan ulkoreunoilla
Hintakin tosin on samalla tasolla kuin edullisemmissa lippulaivoissa, kuten OnePlussassa. Puhelimessa käytettyjen monokromikennojen ideana on mustavalkokuvien lisäksi se, että ne tallentavat värikennoja paremmin valoa. Tosin Samsungin kärkimallien näytöt ovat tarkimpien joukossa, ja budjettimallin näyttö vastaa myös kooltaan S9perusmallia. Niinpä dynaamiseksi alueeksi luvataan mobiilikameroissa poikkeukselliset 12,5 aukkoa. Hämäräkuvauksessa avittaa lisäksi f/1,6aukko. Kyse on siitä, että mitä enemmän pikseleitä ahdetaan pieneen tilaan, sitä heikommin ne keräävät valoa. Xiaomikin ehätti esittelemään Mi 9 -mallinsa jo viikkoa ennen MWCtapahtumaa. . Raportti Mobile World Congress 2019, Barcelona, Espanja 18 3/2019. Uutuuspuhelimen hohdetta kokonaisuutena himmentää harmillisesti sen järjestelmäpiiri, joka on viime vuoden Snapdragon 845. Etukamera esimerkiksi on sijoitettu näyttöreikään. Xiaomi Mi 9. Samsung Galaxy S10+. Mukana oli muitakin aivan viimeisimpiä ominaisuuksia, jotka eivät ole ensimmäisenä markkinoilla, mutta terävimmän kärjen tuntomerkkejä kuitenkin. Silti S-sarjalaisten kamerat ovat olleet perinteisesti parhaiden joukossa. Kyseessä on ratkaisu, jonka Samsung, Huawei ja Honor lanseerasivat peräjälkeen vasta viime joulukuussa. Reunoilta pyöristyvä Infinity-näyttö on edelleen vaikuttava ja harvinainen. Mitä ihmettä. Muiden laitteiden langattoman latauksen mahdollistava Wireless PowerShare -toiminto ei sekään vielä ole aivan peruskauraa. Sony on tuonut puhelimeen myös pelkistetyn version järjestelmäkameroidensa Eye AF -tarkennustekniikasta sekä BIONZ X -mobiilisuorittimen. Sonyn uusi kärkimalli Xperia 1 taas on vähäeleisen kiehtova. Sen erikoisin piirre on pitkulaisempi 21:9-kuvasuhde, jota käytetään yhä useammassa elokuvatuotannossa. Kameroiden määrä on kohonnut kärkimallissa kolmeen, mutta megapikselimäärät eivät ole mitenkään erikoisia. Se tarjoaa edullisemmaksi lippulaivapuhelimeksi melkoisia ominaisuuksia, kuten Honor View 20:sta tutun 48 megapikselin kameran ja ensimmäisten joukossa Snapdragon 855 -järjestelmäpiirin, jonka uutuusarvo tosin katosi tehokkaasti messutiimellyksessä. Tervetullut lisä nelinumeroisiin hintoihin kivunneeseen sarjaan on edullisempi S10e, joka tarjoaa saman perustekniikan, mutta olennaisimpana erona näyttö on pienempi ja epätarkempi. Kokonaisuutena puhelin onkin epäilemättä yksi vuoden edistyneimmistä. Huawein P30 mahdollisine uusine superkameroineen puolestaan julkistetaan vasta maaliskuun 26. Ensivilkaisulla vaatimattomista spekseistään huolimatta tässä saattaa piillä uinuva hirviökamera. Paukut olikin satsattu tällä kertaa muualle. Puhelin tukee myös videokuvauksessa hdr:ää, ja siinä on yhdessä Cine Altan kanssa kehitetty Cinema Pro -elokuvatila. Samsung Galaxy S10 ei heittänyt tällä kertaa erityisiä täkyjä kamerapuolelle, mutta S-sarjalaiset ovat perinteisesti vuoden tärkeimpien lippulaivapuhelimien joukossa. . päivä, ja OnePlus esittelee puhelimensa luultavasti kesän korvalla. Järeimmässä S10+-mallissa on peräti 12 gigatavun keskusmuisti ja teratavun tallennusmuisti. Muille valmistajille 48 megapikselin kamerakennoja tarjoava Sony luottaa omassa lippulaivassaan kolmeen 12 megapikselin kameraan. Tämäkin tekee siitä houkuttelevamman
. Myös Samsungin Galaxy S10 -sarjaan saapuu 5G-yhteyksillä varustettu malli myöhemmin. Liitännän avulla voi myös ladata mobiililaitteita, eli se toimii matkalla virtapankkina. Uusia yhteyksiä ja tehonlisäystä lukuun ottamatta muut ominaisuudet ovat ennallaan. Siinä on suurempi 6,7 tuuman näyttö, 4 500 milliampeeritunnin akku sekä lisäkamerat 7 -nimellä kulkevan mallin lisäksi. Puhelimien lisäksi 5G on tulossa myös reitittimiin. Myös ZTE Axon 10 Pro 5G luottaa samaisiin Snapdragoneihin ja tulee myyntiin vuoden ensimmäisellä puoliskolla. LG ratkaisi tällä erää taittonäyttöasian esittelemällä lisänäytön tarjoavan kuoren V50 ThinQ 5G -puhelimelle. LG:n lanseerasi V50 5G -puhelimen, joka nojaa Qualcommin tekniikkaan. OnePlus puolestaan esitteli suljetussa tilaisuudessa 5G-puhelintaan. Pääosin 5G on silti alussa lippulaivamallien luksusominaisuus. Jos hubin oma näyttö ei riitä, usb-c-liitännällä laitteeseen saa myös television. LG on kuitenkin tärkeä näyttötekniikan kehittäjä, ja se on esitellyt muun muassa kuluttajamyynnissä olevan rullattavan television. Laitteessa on viiden tuuman ja 720 x 1280 pikselin kosketusnäyttö, josta voi katsella vaikkapa elokuvia. Kakkosnäyttö on aavistuksen pienempi ja epätarkempi kuin puhelimen varsinainen näyttö. Toki se tarjoaa 5G-yhteyden jakamisen maksimissaan 20 käyttäjälle. Siinä on niin ikään Qualcommin Snapdragon 855 -suoritin ja X50-modeemi, ja puhelin saapuu myyntiin Suomessa Elisan kautta vuoden toisella neljänneksellä. Operaattorit rakentavat 5G-verkkoja parhaillaan, ja niitä on Suomessa jo tarjolla muutaman suurimman kaupungin keskustoissa. Hieman perinteisempiä reitittimiä edusti Nokian FastMile 5G, mutta mielenkiintoisimman sellaisen esitteli tällä kertaa HTC, jonka 5G Mobile Hub ei ole aivan perinteinen malli vaan reitittimen ohella monipuolinen ja mukana kulkeva viihdekeskus. Xiaomi taas hoiti 5G:n pois päiväjärjestyksestä päivittämällä viime lokakuussa esitellyn Mi Mix 3 -puhelimen järjestelmäpiirin Snapdragon 845:stä 855-malliin. 3/2019 19. Voimalla viiden G:n Ennakkoon odotettu trendi oli myös 5G. Qualcomm esitteli vuoden 2018 lopussa uuden Snapdragon 855 -piirin ja X50modeemipiirin. Sellaiset nähdäänkin suurimmassa osassa tämän vuoden Android-huippupuhelimista. Uudet 5G-yhteydet tarjoavat muun muassa 4G:tä nopeampaa datasiirtoa ja mahdollisuutta liittää verkkoon entistä useampia laitteita. edessä ja takana AR-käyttöä varten. Pääte ei ole tähän asti ollut juurikaan saatavilla, mutta asia on korjaantumassa. Puhelin on tyystin uusi malli eikä siis 5G:llä päivitetty versio aikaisemmasta puhelimesta. Ei olisi ihme, jos toinenkin korealaisjätti vielä esittelisi taitettavan puhelimen. Taitettavista näytöistä poiketen se ei myöskään tarjoa yhtenäistä kuvapinta-alaa. Ääniohjauskin löytyy, ja kätevänä ominaisuutena laitteen voi liittää myös wifiin, jos haluaa katsella elokuvia vaikkapa hotellin langattomassa verkossa. HTC 5G Mobile Hub. Edellä mainituista puhelimista Huawein taittuvassa Mate X -huippumallissa on 5G-yhteys. Valmistaja vahvisti jo aikaisemmin sen ilmestyvän tulevan, mahdollisesti OnePlus LG V50 ThinQ 5G. . Viimevuotisiin V-sarjan malleihin verrattuna jäähdytysjärjestelmä on uudistettu ja akku on kapasiteetiltaan varsin mukavat 4 000 milliampeerituntia
Nokia 4.2. . Nokia 1 Plus. Raportti Mobile World Congress 2019, Barcelona, Espanja 20 3/2019. Samsung uudisti puolestaan suositun Galaxy A -sarjansa puhelimia. Suomeenkin saapuva A50 sisältää varsin pätevät tekniset ominaisuudet vajaan 400 euron hintaluokassa. Nokia 3.2 taas sijoittuu 150 euron tietämille. Huippumalli Xperia 1:stä on peräisin 21:1-kuvasuhde, mutta se on tarkkuudeltaan vaatimattomampi. Xperia L3 taas on parinsadan euron hintaluokkaan sijoittuva budjettimalli. Sony Xperia 10 Plus. Kiitosta täytyy antaa myös uudelle nimeämispolitiikalle, joka on vanhoja XZ:aa, X:ää sun muita huomattavasti ymmärrettävämpi. Lippulaivan ohella esitellyt Nokiapuhelimet olivat edullisemman pään malleja. Xperia 10 Plus on näistä hieman suurempi ja varustettu tehokkaammalla järjestelmäpiirillä sekä suuremmalla ram-muistilla. . Nokia 4.2 on noin parinsadan euron puhelin, jossa on kolmosmallin kanssa yhteisen 12 megapikselin takakameran kaverina myös syvyyskennolla varustettu kakkoskamera. Näyttö on kooltaan 6,39 tuumaa ja tarkkuudeltaan hd+-tasoa. Käyttöjärjestelmänä on kevyemmälle raudalle tarkoitettu Android Go. Näppäinpuhelimien ystäville ilouutinen on, että Nokialta on tulossa jossain vaiheessa myös lisää retropuhelimia. Näyttö on kuitenkin pienempi 5,71 tuuman koollaan, ja akun kapasiteettikin on 3 000 milliampeerituntia. Noin satasen hintaluokkaan sijoittuva Nokia 1 Plus tarjoaa budjettipuhelimeksi hieman näyttävämmän, vaihdettavan kuoren sekä nykyään harvinaisen vaihdettavan akun. Samsung Galaxy A50. Järjestelmäpiirinä on varsin tuore Qualcommin budjettipiiri Snapdragon 429. Järjestelmäpiiri on Exynos 9610, muistia 4–6 gigatavua, tallennustilaa 64–128 gigatavua ja akun koko mukavat 4 000 milliampeerituntia. Etukamera ja takana olevan kolmoiskameran pääkamera on varustettu 25 megapikselin kennolla. Hintaluokassaan huomattavinta siinä on 4 000 milliampeeritunnin akku. Sonyn keskihintaluokan Xperia 10ja Xperia 10 Plus -mallien hinnat sijoittuvat 400 euron molemmille puolille. edullisempia malleja Tapahtumassa esiteltiin huippupuhelimien lisäksi myös keskija budjettihintaluokan malleja
Ominaisuuksiin kuuluvat gps-paikannus, sykemittari, gyrometri, kiihtyvyysanturi ja kompassi. Galaxy Fit ja Galaxy Fit e taas ovat aktiivisuusrannekkeita, jotka sisältävät 90 mitattavaa aktiviteettia. Ne ovat saaneet edeltäjäänsä verrattuna merkittävästi lisää tarkkuutta ja tasaisemman painojakauman. niukasti puettavaa Puettavaa tekniikkaa oli tänä vuonna esillä vähän aivan kuin viime vuonnakin. Galaxy Watch Active mittaa liikkumista, unta, stressiä ja hyvinvointia. Mukaan voidaan nipin napin laskea juuri messujen alla Samsungin esittelemät Galaxy Watch Active -älykello ja Galaxy Fit -aktiivisuusranneke, jotka saapuvat Suomeen maalisja huhtikuussa. Kellon eSIM-ominaisuudella varustetulla versiolla voi myös soittaa ilman sim-korttia. Siinä on mukana valmennusominaisuuksia ja rentoutusharjoituksia. Fit-mallissa on lisäksi stressinseuranta. Microsoft Hololens 2. Erikoinen uutuus oli myös Nubia Alpha, joka sijoittuu puhelimen ja älykellon väliin ja on varustettu suurella taipuvalla näytöllä. n Samsung Galaxy Watch Active. Ne seuraavat myös unta. 3/2019 21. Merkittävin uutuus oli Microsoftin uudet Hololens 2 -virtuaalilasit. Kellot ja rannekkeet ovat vedenpitäviä 50 metriin saakka. Kyseessä on kuitenkin edelleen ammattikäyttöön tarkoitetut lasit, joten hintakin on tavistallaajan kukkarolle suuri. Nubia Alpha
V inyyli se ei vain katoa musiikkimarkkinoilta sitten kulumallakaan. Satunnaiselle vinyylikuuntelijalle äänivarren muodolla ei ole merkitystä, mutta asiaan perehtynyt törmännee internetissä ennemmin tai myöhemmin aiheesta käytävään debattiin. . 3/2019 23 Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Valmistaja. Eivätkä viralliset tilastot ota lainkaan huomioon käytettyjen levyjen markkinoita, joka on aivan oma lukunsa. Suora vai mutkainen äänivarsi. Vaikka formaattia oltiin saattelemassa haudan lepoon jo pari vuosikymmentä sitten, mustan kullan viehätys ei missään vaiheessa menettänyt täyttä hehkuaan. Vaikka analogisesta vinyyliäänestä voidaan olla montaa mieltä suhteessa digitaaliseen toistoon, luultavasti juuri kokonaistoteutus on se, mikä 12-tuumaisissa kiehtoo. Mutta kuten niin monen muunkin tuotteen kohdalla, aloitustason vehkeet ovat usein enemmän tai vähemmän kompromisseja. Nykyiselläänkin se porskuttaa levymyyntitilastoissa cd-levyjen ohella vielä tasaisen vahvasti. Mahdolliset heitot äänenlaadussa unohtuvat helposti, kun vinyylialbumia isoine kansineen pääsee kuuntelemaan asianmukaisen äänentoistojärjestelmän kanssa. Toimivan uuden vinyylisoittimen peruskuunteluun saa jo parilla sadalla, mutta millaista laatua tarjoaa vähän kalliimpi toteutus. Vaikka molemmille toteutuksille löytyy puolestapuhujansa, usein käytännön erot yksinkertaisemmissa levysoitintoteutuksissa jäävät detaljitasolle. . Usein äänivarrelta haetaan maksimaalista keveyttä suhteessa jäykkyyteen, ja suora toteutus on tässä mielessä parempi vaihtoehto. Mutta mikä sitten on se asianmukainen äänentoistoketju vinyylejä ajatellen. On kuitenkin esitetty, että suora äänivarsi on massaltaan kevyempi, kun taas teoriassa pidemmällä mutkaisella äänivarrella on paremmat eli vähäisemmät värähtelyominaisuudet. Levysoittimissa tapaa usein sekä suoria että S-muotoon taivutettuja äänivarsia. Lähtökohtaisesti välttämättömiä komponentteja ovat luonnollisesti itse levysoitin ja sille sopiva esivahvistin, päätevahvistin sekä kaiuttimet tai vaikka vain pelkät aktiivikaiuttimet. Joten mitä jos levysoittimesta maksaisikin suoraan muutaman satasen enemmän ja hyppäisi siten aloitussarjasta suoraan perustasolle. Silti oma, tietyssä mielessä jopa ratkaisevampi merkityksensä on esimerkiksi valitulla äänirasialla. Mistään kovin monimutkaisesta laitekavalkadista ei siis ole kyse, ja alkuun varsinkin vinyylisoittimien kanssa pääsee jo parinsadan euron investoinnilla. Oma lukunsa on vielä esimerkiksi dj-käyttöön suunniteltujen soittimien S-muotoiset äänivarret, joiden yksi funktio on tuoda hiukan lisää liikkumavaraa levyn liikutteluun
Montako kierrosta minuutissa. Näin sekä kelkan asennus että vaihto on helppoa ja nopeaa. Karkeasti yleistäen pitkäsoittomuotoisten äänilevyjen kierrosnopeus on 331/3 kierrosta minuutissa ja esimerkiksi single-julkaisujen 45 kierrosta minuutissa. Nopeampi kierrosluku juontaa juurensa aikaan ennen vuotta 1948, jolloin nykymuotoinen lp-levy kehitettiin. Nämä ovatkin yleisimmät levysoittimien kierrosnopeudet. DP-400:n äänivarsi on suoran sijaan S-mallinen. Valmistajan mukaan äänivarren muotoilun taustalla on pyrkimys optimoida neulakulma eri kohdissa levyä ja pitää harmoninen särö minimissään. Ennen sitä ja vielä tovin sen jälkeenkin markkinoilla olleet levyt olivat niin sanottuja sellakkalevyjä eli savikiekkoja. Denon DP-400:n mukana tulee valmiiksi rasiakelkkaan asennettu äänirasia ja neula, jotka kytketään äänivarteen smekiinnityksellä. Levysoitin Denon DP-400 24 3/2019. Niiden soittamiseen tarvitaan kuitenkin edellä mainitun kierrosnopeuden lisäksi vähintään oma neulansa, eikä lopputulos siltikään ole kaikissa tapauksissa alkuperäistä vastaava, sillä levyjen tuotantotavat heittelivät aikanaan suuresti. Mutta mistä tulee 78 kierrosta minuutissa
Ulkoinen levysoitinesivahvistin riaa-korjauksella on välttämätön lisälaite myös siinä tapauksessa, jos levysoittimessa ei ole linjatasoista lähtöä tai käytössä olevassa vahvistimessa phono-ottoa. Sisäänrakennettu riaaesivahvistin on tosin myös ohitettavissa, jos käyttäjällä sattuu olemaan hallussaan ulkoinen esivahvistin tai phono-otolla varustettu vahvistin. Toiminnallisesti DP-400 on hiukan erikoisesti käyttäjän valinnasta riippuen joko manuaalinen tai puoliautomaattinen. Yksi DP-400:n hienoimmista detaljeista on sen omalaatuinen pölykansi, joka on tehty samean läpinäkyvästä muovista. . Monien nykyaikaisten vinyylisoittimien tavoin myös DP-400 sisältää sisäänrakennetun riaa-esivahvistimen, joten sen voi kytkeä mihin tahansa laitteeseen, jossa on linjatasoinen äänen analogiotto – käytännössä siis melkeinpä mihin tahansa vahvistimeen tai vaikkapa suoraan aktiivikaiuttimiin. Sen ohella pakettiin kuuluu myös pölykannen pöytätuki, johon voi istuttaa myös lautasella pyörivän levyn kannen. Vinyylilevy ei soi asianmukaisesti ilman esivahvistimen riaa-korjausta, joten se onkin välttämätön lisävaruste vinyylisoittimelle. Riaa-korjain voi kuitenkin löytyä joko vahvistimesta phono-liitännän muodossa, erillisestä esivahvistimesta tai nykyään jo monesta vinyylisoittimesta sisäänrakennettuna. Mutta koska tänä päivänä menestyvän ja markkinoilla aktiivisen hifimerkin tehtäviin kuuluu valmistaa myös vinyylisoittimia, ei Denonkaan tee tässä poikkeusta. Vaikka periaatteessa vanhankin vahvistimen phono-aste voi toimittaa asiansa varsin moitteettomasti ja modernien levysoittimien sisäiset komponentit ovat suunniteltu toimimaan hyvin yhteen, ulkoinen levysoitinesivahvistin on kuitenkin kehitetty vain yhtä käyttötarkoitusta varten ja sinänsä suositeltava hankinta. . Laatuja etenkin hintaeroja eri ratkaisujen välillä on huimasti. Vaikka Denon tunnetaan nykyisellään ennen muuta kotiteatteripuolen laitteistaan ja digiäänen innovaatioistaan, sen historiaan on elimellisesti kuulunut myös vinyyliääni, erityisesti laadukkaat äänirasiat. Pieni mutta tyylikäs yksityiskohta! tyylikkäämpi toteutus Japanilaisen Denonin juuret äänentoiston parissa ulottuvat aina vuoteen 1910 saakka, jolloin merkki perustettiin nimellä Nippon Denki Onkyo Kabushikigaisha. Soittimen äänivarsi puolestaan on S-mallinen, kun taas yleensä vastaavan hintaluokan perussoittimissa se on suora. 3/2019 25. Sen hiljattain julkaistu, 499,90 euroa maksava DP-400 on päällisin puolin siisti, yksinkertainen ja vakuuttavan oloinen levysoitin, joka on toteutettu hihnavetoperiaatteella. Valmistajan mukaan äänivarren muotoilun taustalla on pyrkimys optimoida neulakulma eri kohdissa levyä ja pitää harmoninen särö minimissään. Ulkoinen vai sisäinen riaa
Näissä kaikissa on omat hyvät puolensa. Markkinoilla on myös käteviä lisälaitteita, joiden avulla manuaalisesta levysoittimesta voi saada melkein puoliautomaattisen. Manuaalinen, puoliautomaattinen vai automaattinen. Levysoittimen takana on sisäisen tai ulkoisen riaa-esivahvistuksen valintakytkin, vaihdettava rca-liitäntä kaapeleille, maadoitusliitäntä, hiukan erikoinen puoliautomaattisuuden ja manuaalisuuden valintakytkin sekä virtajohdon liitäntä. Sen pyöristetyissä kulmissa ja valkoisessa viimeistelyssä on ripaus ehtaa esteettisyyttä. Valtaosa levysoittimista lukeutuu toimintaperiaatteeltaan kolmeen kategoriaan, manuaalisiin, puoliautomaattisiin ja automaattisiin. Hyvä esimerkki on 59 euroa maksava Pro-Jectin The Q Up, joka nostaa äänivarren turvallisesti ylös automaattisesti levyn päätyttyä. Levysoitin Denon DP-400 26 3/2019. Näistä ensiksi mainittu eli manuaalinen levysoitin ei sisällä minkäänlaista automatiikkaa, joten käyttäjän tulee kytkeä soittimeen virta, joka käynnistää lautasta pyörittävän moottorin, siirtää äänivarsi oikeaan kohtaan levyllä ja nostaa äänivarsi kuuntelun lopuksi pois sekä kytkeä levysoittimen moottori sammuksiin. Täysin automaattinen levysoitin puolestaan osaa napin painalluksella käynnistää moottorin, viedä äänivarren levyn alkuun ja palauttaa äänivarren paikalleen levyn päätyttyä. Automaattinen toteutus taas on turvallinen, sillä se ehkäisee äänivarren tahattoman putoamisen väärään paikkaan ja siten neulan tai levyn vaurioitumisen. Puoliautomaattinen soitin taas mahdollistaa esimerkiksi sen, ettei levyn päättymistä tarvitse tarkkailla, sillä äänivarsi nousee lopuksi automaattisesti ylös. Manuaalinen soitin on yleensä kaikista yksinkertaisin ratkaisu, jolloin siinä on myös vähiten potentiaalisesti hajoavia tai häiriötä aiheuttavia osia. DP-400 on tyylikäs soitin. Puoliautomaattinen soitin taas osaa pääsääntöisesti nostaa äänivarren pois levyltä sen päätyttyä ja sammuttaa moottorin
n 3/2019 27. Ainoa hieman mietityttämään jäänyt seikka oli DP-400:n rungon suhteellisen kevyt toteutus. Denon DP-400 Hinta: 499,90 € Lisätiedot: Denon Toimintaperiaate: Puoliautomaattinen hihnavetoinen levysoitin Kierrosnopeudet: 331/3/45/78 kierrosta minuutissa Äänirasia: MM (CN-6518-neula) Mitat (l x k x s): 414 x 342 x 132 mm Paino: 5,8 kg (pölykannen kanssa) Värivaihtoehdot: Musta / valkoinen Muuta: Sisäänrakennettu riaa-esivahvistin, irrotettava pölykansi, S-muotoinen äänivarsi Menneisyydestä DP-400:n kohdalla taas kertoo kierrosnopeusvalinta, joka mahdollistaa perinteiset nopeudet 331/3 ja 45 kierrosta minuutissa mutta myös sellakkalevyjen eli savikiekkojen vaatiman pyörimisnopeuden 78 kierrosta minuutissa. . Tuhdimpi eristys ja painavampi runko ovat toisaalta yleensä kalliimman hintaluokan ja dj-käyttöön tarkoitettujen soittimien ominaisuuksia, joten sinänsä sirohko DP-400 on omassa sarjassaan kuitenkin varsin hyvin soiva – ja esteettinen – peli. Synteettinen pop-musiikki toistui DP-400:n käsittelyssä rytmiikaltaan oikeaoppisesti, skarpisti ja sopivan kirkkaasti. Yksinkertaista! Muutaman minuutin päästä pakkauksen avaamisesta olikin jo aika laskea lautaselle ensimmäinen levy, joka sattui olemaan New Orderin Substancekokoelma. Pykälän verran perustasoa parempi Denon DP-400 on ulkoisesti vakuuttava, toiminnaltaan yksinkertainen ja ääneltään kaikin puolin kelpo hihnavetoinen vinyylisoitin, joka sopii hyvin niin ensisoittimeksi kuin kalustonsa päivittäjällekin. Yleisotetta voisi kuvailla ennen muuta luontevaksi, mutkattomaksi ja helposti kuunneltavaksi. Äänessä oli toisaalta hyvää ja tasaista varmuutta mutta tarvittaessa myös tiettyä draivia, joka saa uppoutumaan musiikin vietäväksi. Niiden sijasta toteutukseen olisi kaivannut vaikkapa aavistuksen paremmin eristettyä ja tuhdimpaa runkoa, mutta normikäytössä soitin toimii tällaisenaankin moitteettomasti ja onnistuu perustehtävässään odotusten mukaisesti. Pieni mutta tyylikäs yksityiskohta! Kätevästi käyttöön ja levyt pyörimään Denon DP-400 on hyvällä tavalla yksinkertainen levysoitin, joten myös sen käyttöönotto oli varsin helppoa. + Helppo käyttöönotto + Asiallinen äänenlaatu + Viimeistely + Nerokas pölykansisysteemi – Hiukan kevyt rakenne . Sen tärkeimmät ominaisuudet ovat kaikki kunnossa, mutta kieltämättä savikiekoille sopivan kierrosnopeuden ja puoliautomaatti–manuaalikytkimen ymppääminen kokonaisuuteen vaikuttaa hiukan tarpeettomalta. Niiden kuuntelu tosin vaatii myös omanlaisensa neulan, jonka kylläkin voi asentaa sopivan äänirasian kanssa mihin tahansa sme-kiinnityksellä varustettuun rasiakelkkaan – DP-400:n äänivarressa kun on kyseinen kiinnitystapa, joka tekee vaihdosta nopeaa ja helppoa. Sen ohella pakettiin kuuluu myös pölykannen pöytätuki, johon voi istuttaa myös lautasella pyörivän levyn kannen. puttelutestin perusteella runko vaikutti kuitenkin olevan selvästi altis ulkoisille resonansseille. Subjektiivisesti arvioiden toisto oli myös yhtä hyvää sekä sisäistä että ulkoista riaa-esivahvistusta käytettäessä. DP-400 selviytyi testikuunteluista ehdottomasti puhtain paperein, eikä sen äänessä ollut varsinaisesti mitään moitittavaa – mikä on ehdottoman tärkeä ominaisuus kuitenkin vielä kohtuuhintaisen vinyylisoittimen kohdalla. Myyntipakkauksen mukana tulleessa kuvallisessa käyttöoppaassa oli kaikki olennainen informaatio, joskaan ei suomeksi. . Prosessi oli muuten mutkaton: tarvittavat kalut ulos suojapusseistaan, levylautanen kumihihnoineen paikalleen ja kumimatto päälle, valmiiksi asennetun äänirasian ja rasiakelkan kytkeminen äänivarteen, neulapainon ja sivuttaisvoiman asetus, johdot kiinni ja levy soimaan. Yksi DP-400:n hienoimmista detaljeista on sen omalaatuinen pölykansi, joka on tehty samean läpinäkyvästä muovista. Normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla ja varsinkin hieman kevyemmän musiikin parissa ongelmia tuskin ilmenee, mutta kevyenkin ko. Sama meno jatkui myös seuraavaksi lautaselle valikoituneella Kate Bushin Hounds of Lovella, Ultravoxin Lamentilla ja monilla muilla
Focal IBUS 2.1 kustantaa 429 euroa. Subwooferit Focal IBUS 2.1 & ESX Audio Vision V1100A 28 3/2019. Uuden auton omistaja ei kuitenkaan välttämättä halua uhrata tavarankuljetuskapasiteettia äänentoiston alttarilla, joten ratkaisua pitää hakea muualta kuin arkkupakastimen kokoisesta vanerilaatikosta tavaratilassa. U seimmille musiikinkuuntelijoille ryhdikäs ja tukeva bassotoisto on se ensimmäinen vaatimus, mitä toistossa käytettävältä laitteistolta halutaan. Suurikartioinen dynaaminen kaiutinelementti vaatii lähes poikkeuksetta kylkeensä kohtalaisen kokoisen kotelon. Tähän hintaan on tarjolla paitsi matalarakenteinen aktiivisubwooferi myös siinä yhdysrakenteisesti oleva kaksikanavainen vahvistin pääkaiuttimille. Ongelma tulee siinä, että ellei kyseessä satu olemaan todellinen autohifiharrastaja, ei monikaan autoileva musiikista nautiskelija halua kulkupelinsä tavaratilaan mitään usean kymmenen litran suuruista kaiutinkoteloa ja sitä ohjaavaa erillistä vahvistinta. Muitakin ratkaisuja onneksi löytyy. Ja kaikki tämä 71,5 x 344 x 250 millimetrin koossa. Pienimmillään nämä tuotteet olivat pituuden ja leveyden osalta noin a4-paperiarkin kokoisia, korkeutta saattoi olla matalimmillaan vain reilut viisi senttimetriä. Varsinainen kotelotilavuus jäi luonnollisestikin muutamaan litraan, mutta käyttämällä parametrien suhteen oikeanlaista kaiutinelementtiä, jonka toistoa vielä sopivasti venytettiin sähköisesti alaspäin, saatiin parhaimmillaan, jos ei mitään maata järisyttävää subbassoa, niin ainakin vakiolaitteiston toistoa mukavasti ryhdittävä midbasson jatke. Vuosien mittaan tekniikka on koko ajan kehittynyt, ja kuten erilaisista nykyaikaisista bluetooth-kaiuttimista tiedämme, pienestäkin paketista voidaan saada Tukevampaa soUndia aUton vakiolaitteistosta! Kokeilussa matalarakenteiset aktiivisubwooferit Focal IBUS 2.1 ja ESX Audio Vision V1100A. Niin sanotut matalarakenteiset aktiivisubwooferit tulivat isolla ryminällä markkinoille jo reilut kymmenen vuotta sitten. Tiukasti potkiva ja matalia väristyksiä tarjoava bassotoisto on mukava ominaisuus musiikkia kuunneltaessa – tapahtui tämä sitten kotona tai autossa. Jälkimmäinen näistä tarjoaa ympäristönä bassotoistoa ajatellen oivalliset puitteet, mutta yhdestä fysiikan lakeihin perustuvasta asiasta ei kuitenkaan yleensä päästä eroon
Tämän jälkeen päästään itse aktiivisubbarin säätöihin. Mukana tuleva englantia sisältävä ohjevihkonen ei ole kovinkaan kaksinen ilmestys, mutta itse laitteessa olevat merkinnät on tehty huolellisesti. Laitteen kytkeminen on oikeasti kohtalaisen mutkatonta, siitä pitää antaa valmistajalle plussaa. Mukana tulee iso-standardin mukainen kaapelisarja, jolla on pituutta sen verran, että IBUS 2.1 pystytään asentamaan juuri sinne etuistuimen alle tai vaihtoehtoisesti vaikka matkustajan jalkatilan yläosaan aivan kojelaudan alle. Lisäksi Focalin pyrkimyksenä on ollut tehdä laitteestaan mahdollisimman helposti asennettava. Tämä lisää subbarielementin mekaanista tehonkestoa ja myös laitteen mahdollisia äänenpainevaroja. Säätämällä subsonicin vaikkapa 40 hertsiin, leikkaa suodin sen alapuolisia taajuuksia pois. Mikäli tämän aihepiirin vehkeet ovat yhtään tuttuja, ei asennuspuuhissa pitäisi sormen mennä suuhun. Bassontasolle on myös oma pienikokoinen kaukosäätimensä. Mukana tulee myös lyhyehköt pätkät virtakaapelia sekä kiinnitystarpeita. Sen jälkeen löytyy pääkaiuttimien kaksikanavaiselle vahvistimelle normaali gain-säädin eli sisään tulevan signaalin tasonsäätöruuvi sekä sen vieressä oleva 50–150 hertsin alueella vaikuttava ylipäästösuodin. Eli kytkemällä laite auton hifijärjestelmään, saadaan paitsi tukevoitettua bassoaluetta myös hieman lisää hönkää muulle äänialueelle. Kaikki laitteen säädöt löytyvät toisesta kapeammasta päädystä. Mikäli IBUS 2.1 halutaan liittää linjatasoisilla signaalituloilla varustettuun laitteistoon, niin sekin onnistuu suoraan ilman mitään adaptereja, sillä laitteessa on myös rca-tulot. Vasemmalta liikkeelle lähdettäessä ensiksi on vastassa tason kaukosäätimen kytkentä. Ensiksi löytyy subwooferin vahvistinmoduulin gain-säädin. IBUS 2.1:n 429 euron hintalappu kuitenkin antaa olettaa, että mukana saattaisi olla jotain peruslaitteesta poikkeavaa, sillä pelkäksi penkinalusaktiivibassoksi tämä olisi suhteellisen tyyris. sangen uskottavaa bassotoistoa. . Olikin kiinnostavaa saada kokeiluun kaksi erilaista tuotetta, joista Focalin valmistama eräänlainen penkinalusbasso edustaa perinteisempää koulukuntaa ja ESX Audion varapyörän sisään tuleva kotelo hieman luovempaa ajattelua ja todella tehokasta tilankäyttöä. Laitteen mitat ovat 344 x 250 x 71,5 milliä, ja sillä on painoa reilut viisi kiloa. Toisin sanoen, kun leikataan pois taajuudet, jotka eivät muutenkaan kunnolla toistuisi, saadaan enemmän irti siltä optimaaliselta alueelta. Säätöjen osalta IBUS 2.1 vastaa suositushintansa asettamaa tasoa. . Suotimen jyrkkyyttä ei ohjekirjassakaan kerrota, eli luultavastikin se on normaali 12 desibeliä oktaavilta. 3/2019 29 Teksti ja kuvat: Janne Soilakari. Sama pätee myös näihin minikokoisiin aktiivisubbareihin. Seuraava vastaantuleva säädin on tärkeydeltään subsonicin vastakohta eli ESX Audio Vision V1100A on melkoinen bassopata. Tämän vieressä on 20–50 hertsin alueella vaikuttava subsonic-suodin. Fiksua. Focal iBUs 2.1 Ranskalaisen Focalin IBUS 2.1 näyttää ulkoisesti hyvin perinteiseltä lajityyppinsä edustajalta. Se onkin pätevä säädin tämäntyyppiseen laitteeseen, jolla on lähtökohtaisesti rajallinen alapäätoisto. IBUS 2.1:n idea onkin siinä, että mukaan on sovitettu laitteiston pääkaiuttimia varten 2 x 55 wattia pukkaava vahvistin. Alumiinisella kotelolla on hintaa 349 euroa, ja sen muotoilu on tehty niin, että laite sopii tavaratilan vararengassyvennykseen tai jopa isompikokoisen varapyörän sisälle
Focal ei ole kitsastellut säätöjen suhteen. On näitä nimittäin muissakin tullut vastaan. . Joka tapauksessa vaikka bassokorostusruuvin kiertäisi tappiin, ei näin pienestä subbarista saa määräänsä enempää bassoa pihalle. Tavaratilaan sijoittamalla toisto ulottuu jonkin verran matalammalle. IBUS 2.1:n äänenpainevarat ovat sen verran rajalliset, että rengasmelu ja muut ajoäänet syövät sen aikaansaaman toiston suhteellisen tehokkaasti. Sijoitin laitteen hanttimiehen istuimen alle, jonka lisäksi kokeilin myös mielenkiinnon vuoksi tavaratilaan asentamista. . teknisesti pätevä Focal IBUS 2.1 on 429 euron hintaiseksi penkinalusaktiivisubbariksi kohtuullisen arvokas, mutta mukana oleva kaksikanavainen vahvistin toki selittää hintaa jonkin verran. Kun tämän sisäistää ja tajuaa mitä on hankkimassa, saanee tämän tuotteen kanssa sentään jossain määrin vastinetta rahoilleen. Kaikki säädöt löytyvät myös samasta päädystä. Näin rajun bassokorostuksen asentaminen tällaiseen laitteeseen ei ole erityisen perusteltua mutta kenties markkinoinnillisesti oleellista. . . IBUS 2.1 on korkeudeltaan vain reilut 70 millimetriä, joka mahdollistaa asentamisen useimpien autojen etuistuimien alle. Myös teknisesti arvioiden asiat on tehty järkevästi ja laitetta hypisteltäessä jää laadukas mielikuva. Kun kuunteleminen tapahtuu auton ollessa pysähdyksissä, järkevillä äänenvoimakkuuksilla päästään jopa ihan mukavaan kuuntelufiilikseen. Tai no, vahvistinhan tämä onkin. Vähän hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella mukana on jopa jonkin verran alemmankin osaston erottelua ja sävyjä, mutta kovemmalla toisto muuttuu tiettyä keskibassoaluetta buustaavaksi. Fiilis on sellainen, että laitteesta yritetään väkisin saada ulos enemmän ääntä kuin siitä lähtee. Viimeistelyn osalta laite on taattua Focalin edustamaa laatutasoa, suurempaa sanottavaa ei mistään kohdin löydy. Perussoundiltaan Focal IBUS 2.1 ei juurikaan eroa muista vastaavantyyppisistä tuotteista, joita on vuosien varrella tullut kuunneltua monia. Rikottua sen voi sitä vastoin saada, sillä säröytymisen vaara on huomattava. Mukana on jopa erittäin käytännöllinen säädettävä subsonic-suodatus. Kokonaisuutena pitää kuitenkin todeta, että vertailtaessa pelkästään muihin saman kategorian tuotteisiin Focal IBUS 2.1 sijoittuu tällä listalla jopa sangen korkealle. Bassokorostuksen vierestä löytyy vielä viimeisenä 50–150 hertsin alueella toimiva (luultavastikin 12 desibeliä per oktaavi) alipäästösuodin. Ongelmia alkaa kuitenkin muodostua, kun lähdetään liikenteeseen. Bass Boost – ja vieläpä peräti +18 desibeliin saakka. Virtoja varten on samanlainen blokkimallinen liitin kuin mitä vahvistimissa käytetään. Penkin alle asennettuna laite antaa tuntoaistimuksia bassopäästä ja toimii kohtalaisesti pääkaiuttimien toiston jatkona, mutta varsinaiseen subbasson toistoon tästä ei ikävä kyllä ole. Sen vieressä on vielä vaiheenkäännön painike sekä Auto Power On/Off -nappi, jolla valitaan, onko kaiutintasoisen signaalitulon automaattikäynnistys käytössä vai ei. Bassotoisto on melko pyöreä ja pompottava. Kaikki liitännät löytyvät laitteen toisesta kapeammasta päädystä. Subwooferit Focal IBUS 2.1 & ESX Audio Vision V1100A 30 3/2019. soundit Kytkin IBUS 2.1:n kuuntelutestiä varten laitteistoon, jossa oli pääkaiuttimina laadukas 6,5-tuumainen kaksitie-erillissarja ja ohjelmalähteenä soitin, josta saatiin subbarille rca-tulot, joista signaali otettiin sisään. Tällaista laitetta hankkivan pitää kuitenkin ymmärtää se fakta, että kyseessä on alapäätoistoltaan rajallinen ja erittäin pienikokoinen lisäbasso, ei niinkään varsinainen subwoofer
Kiinnitystarvikkeina pakkauksessa on kumiset tassut sekä liimapintaista tarralevyä. Focal IBUS 2.1 Hinta 429 euroa Edustaja Hifitalo Lisätiedot Focal Tyyppi Aktiivisubwooferin ja stereovahvistimen yhdistelmä Vahvistimen teho 75 W RMS subwooferille + 2 x 55 W RMS pääkaiuttimille Vahvistimen toimintaluokka D Signaaliliitännät Kaiutintasoinen sisääntulo automaattikäynnistyksellä + RCA-linjasisääntulo Subwooferelementin koko 8” Subwooferin toistoalue 45–150 Hz Mitat 71,5 x 344 x 250 mm Paino 5,1 kiloa Muuta Mukana tarvittavat johtosarjat, tason kaukosäädin ja kiinnitystarvikkeet. 3/2019 31. . Iso-standardin mukaisen kaapelisarjan pituus riittää, jos laite asennetaan maksimissaan etuistuimen alle. Optiona myynnissä tasonsäätöadapteri kahdelle laitteelle (19,00 euroa) Focal IBUS 2.1 + Tekninen laatu on hintalapun edellyttämää tasoa + Viimeistelty ja vankan tuntuinen ulkoasu + Oikeasti todella helppoa asentaa ja säätää – Toisto on varsinaisella subbassoalueella hyvinkin rajallinen – Kovempaa soitettaessa ääni muuttuu helposti yksinuottiseksi ja buustailevaksi . IBUS 2.1:n pohjalevyn irrotuksen jälkeen vastassa on ensiksi palanen vaimennusvanua. Mukana toimitetaan tarvittavat kaapelit laitteen käyttöönottoon. Subbarin tasoa voi säätää auton ohjaamoon sijoitettavalla pienikokoisella säädinpotikalla. Sen jälkeen saadaan näkymä matalarunkoisesta bassoelementistä sekä elektroniikkapuolesta. Kaikki sisällä kulkevat kaapelit on vuorattu vaahtomuovimatolla, jotta ne eivät aiheuttaisi resonointiääniä. Raskaammat komponentit on liimattu kunnolla kiinni piirilevyyn kuten pitääkin
Säätimen tuntuma on muutenkin erittäin hyvä, vaikka kyseessä onkin tavallaan hieman heppoisen näköinen muovipalikka. Todella nerokasta! Näin ne asiat pitäisi muidenkin vastaavien tuotteiden kohdalla tehdä. Näin ollen tavaratilalla ei tarvitse laitteen kytkemisen jälkeen käydä, kun säätelyn voi hoitaa leppoisasti auton ohjaamosta käsin. Subwooferit Focal IBUS 2.1 & ESX Audio Vision V1100A 32 3/2019. Vision V1100A:n 11-tuumainen subbarielementti löytyy kotelon pohjasta. Hienointa tässä on se, että laitteen kyljessä ei ole mitään säätöjä, vaan kaikki säätäminen tapahtuu mukana toimitettavan langallisen säädinyksikön avulla. Aktiivisubwooferin kohdalla riittää yhden laitteen asentaminen erilliskomponenttien sijaan. Säädinyksiköstä löytyy ylimmäisenä tasonsäätöruuvi, jonka pyörittely onnistuu loistavasti yhdellä kädellä peukalon kynnellä avittaen. Seuraavana säätönä tässäkin on aina niin ihana Bass Boost, jonka tarpeellisuus käsiteltiin jo Focalin kohdalla. Aktiivisubwooferi on subwooferkotelo, jossa on mukana yhdysrakenteinen vahvistinmoduuli. Vahvari toimii poikkeuksellisesti ab-luokassa, joka ei ole hyötysuhteeltaan aivan niin hyvä kuin nykyainaisempi d-luokka. Vision V1100A kustantaa suositushinnaltaan 349 euroa, ja sen halkaisija on 360 millimetriä korkeuden ollessa 145 millimetriä. Painoa tukevalla alumiinikotelolla on tavallaan yllättävän vähän, noin 8,5 kiloa. esX audio vision v1100a ESX Audion peräti 11-tuumainen aktiivisubbari on toteutettu innovatiivisesti niin, että se sopii kokonsa ja muotoilunsa puolesta joko tavaratilan vararengassyvennykseen tai vähintään 15-tuumaisen varapyörän sisään. Auton tavaratila on lisäbasson sijoituspaikkana oivallinen, koska se antaa toistoon omaa luontaista buustiaan. Tämä paitsi vähentää työmäärää etenkin johdotusten osalta, se myös säästää monesti tilaa. Toimii kuitenkin kuten pitää. . Tässä tapauksessa 45 hertsin aluetta pääsee buustaamaan Kotelo ei ole kuitenkaan erityisen korkea, vain 145 millimetriä. Ylipainoinen toimittaja diggaa tästä ajattelutavasta erittäin paljon, jää turha ramppaaminen vähemmälle. Asennustapa tekee kokonaisuudesta auton varapyöräsyvennyksen omien muotojen kera eräänlaisen bandpass-viritelmän, joka tuo vielä oman lisämausteensa ääneen. . Yksinkertaista ja toimivaa. Hypistelytuntuma on siis todella vankka ja katu-uskottava. Signaali saadaan sisään joko kaiutintasoisena tai rca:lla, ja virroille on omat johdonpätkänsä, joihin varsinaiset virtakaapelit tulevat kiinni. Kun kotelo voidaan asentaa niin, ettei se lähtökohtaisesti verota yhtään kuljetuskapasiteettia, niin mikäpä sen parempaa. Onkin oikeastaan jopa vähän harmi asentaa tällainen laitos kokonaan piiloon. ESX Audion subbarin liittäminen laitteistoon ei ole juurikaan sen mutkikkaampaa kuin Focalinkaan. Oletettavasti se lisää jonkin verran myös herkkyyttä. Laitetta nostellessa fiilis on sellainen, että ainakin kymmenen kiloa menee rikki. Laitteen mukana tulee myös perustasoinen ohjevihkonen, mutta vähänkään autohifin kanssa touhunnut tuskin tarvitsee sitä subbarin toimintaan saattamisessa. Kytkennän jälkeen laitteen säätäminen ja käyttöönotto on suoraviivaista ja selkeää. Kotelon viimeistely on todella asiallista tasoa. Kotelon kylkeen kytketään yksi leveä moninapaliitin, jonka perässä olevassa johtosarjassa on kaikki oleellinen. Kotihifin ja kotiteatterin puolella tällaiset laitteet ovat peruskauraa, mutta myös autoäänentoistosta puhuttaessa aktiivisubbarit ovat sangen yleisiä. Pienimmillään autoon tarkoitetut aktiivisubwooferit sopivat sijoitettavaksi esimerkiksi etuistuimien alle tai tavaratilan sivuposkien sisään. Tehoa laitteen vahvistinmoduulin luvataan tuottavan 150 wattia (rms). Litroja saadaan joka tapauksessa huomattavasti enemmän kuin perinteisissä penkinalusbassoissa, mikä kokemuksen perusteella vaikuttaa suoraan toiston laatuun ja etenkin alarajataajuuteen. Kaksi pikaliitintä kiinni ja subbari soimaan
ESX Audio Vision V1100A + Tilankäytön osalta fiksusti suunniteltu tuote + Vankka ja viimeistelty ulkokuori + Kotelon koko huomioiden yllättävän voimakas bassotoisto + Tätä voi jo kutsua oikeasti subbariksikin! Kovemmalla äänenvoimakkuudella soundi muuttuu pyöreäksi ja buustailevaksi . Fiksua ajattelua ESX Audio Vision V1100A on teknisesti arvioiden pätevä kokonaisuus. Tekee elämästä aika paljon helpompaa! ESX Audion kotelo lähtee auki ruuveilla. Subsonicille ei tässä tapauksessa ole omaa säädintään, mikä on pieni puute. Subbarielementti on yllättävänkin järeä. ESX Audio Vision V1100A Hinta 349 euroa Edustaja Hifitalo Lisätiedot ESX AUDIO Tyyppi Aktiivisubwoofer Vahvistimen teho 150 W RMS Vahvistimen toimintaluokka A/B Signaaliliitännät Kaiutintasoinen sisääntulo automaattikäynnistyksellä + RCA-linjasisääntulo Subwooferelementin koko 11” Subwooferin toistoalue 20–150 Hz Mitat 360 (halkaisija) x 145 (korkeus) mm Paino 8,5 kiloa Muuta Mukana tarvittavat johtosarjat, kiinnitystarvikkeet ja erittäin monipuolinen kaukosäädin, josta kaikki säätäminen tapahtuu oivallus on kuitenkin kaikkien säätöjen tuominen erilliseen langalliseen ohjainyksikköön. Mutta kuuntelufiilis on kokonaisuutena oikeinkin mallillaan, kun alarekisterissä on sellaista potkua, joka välittyy liikenteen melussakin. kuitenkin ”vain” 12 desibelin verran. Elementti on luottamusta herättävän näköinen myös kartiopuolelta tarkasteltaessa. ESX Audion aktiivisubbari nimittäin on ihan oikeasti subwoofer, joka toistaa myös matalampaa rekisteriä. Suositeltava tuote, joka vähän jopa yllätti äänenlaatunsa ja -määränsä puolesta. Laitteen vahvistinmoduuli toimii ab-luokassa. Vision V1100A:n kohdalla kaikki säädöt löytyvät langallisesta ohjaamoon tulevasta kaukosäätimestä. Kaikkien liitäntöjen toteuttaminen yhdellä moninapaliittimellä on asennusta ajatellen näppärä juttu, joka nopeuttaa merkittävästi myös laitteen poistamista ja takaisinkytkemistä autoon. n 3/2019 33. Mihinkään tuulilasia ravisteleviin paineaaltoihin ei toki tämänkään kanssa päästä, mutta toistossa on ulottuvuutta aivan eritavalla. Tämänkin sisällä oli ensiksi vaimennusvanua, joka on poistettu kuvaamisen tieltä. Se jos mikä tekee käytöstä jouhevaa ja vaivatonta. soundit Vision V1100A kuunneltiin täsmälleen samassa testisetupissa kuin Focalin tuote. Tai oikeammin säädöt pois, nimittäin sieltä kotelon kyljestä. Kevyempää listamusiikkia kuunneltaessa Vision V1100A ajaa asiansa todella pätevästi ja tuo toistoon ryhtiä ja potkua. Heti alkumetreiltä lähtien tuli selväksi, että nyt puhutaan soundin osalta vähän erityyppisestä toistimesta. Suurin Nyt liikutaan sellaisten innovaatioiden äärellä, että oksat pois. Sijoituspaikkana toimi luonnollisestikin tavaratila. Soundi on noin muuten tämänkin kohdalla aikalailla keskibassoa korostava, mikä tulee selväksi etenkin kun soitetaan kovempaa. Laitteesta kuitenkin löytyy manuaalin kertoman mukaan kiinteä 20 hertsin subsonic-suodatus. Tämän jälkeen vuorossa on oletettavastikin jyrkkyydellä 12 desibeliä per oktaavi leikkaava, 50–150 hertsin alueella toimiva alipäästösuodin, ja viimeisenä löytyy 0/180 asteen vaiheenkääntö helpottamaan subbarin sovittamista soundillisesti yhteen etupään kanssa. Perinteinen pölykuppi puuttuu, sillä boksin kiinnitys autoon tapahtuu mukana tulevalla pitkällä pultilla suoraan koko hoidon – ja näin myös elementin – läpi. Itse subbarikotelo on erittäin vankka ja jämerä. ESX Audio Vision V1100A on tuotteena mukavan uniikki, ja se on kaiken lisäksi oikeasti toimiva subwooferi. Mikäli sijoituspaikka käy eikä Focalin tarjoamalle kaksikanavaiselle vahvistimelle ole polttavaa tarvetta, niin näistä kahdesta valinta kääntyy äänenlaadullisista syistä tähän laitteeseen.
Honor Watch Magic on kuitenkin varsin klassisen näköinen. Toinen saatavilla oleva vaihtoehto on musta. Näyttö on muutenkin laadultaan vakuuttavan oloinen: värit ovat kylläiset, musta on mustaa ja kontrastia on mukavasti. Älykello Honor Watch Magic 34 3/2019. Kello tuntuu luontevalta niin tumman puvun kuin urheiluasunkin kanssa. Vaikka Apple pitää hallussaan puolikasta markkinoista, uusia haastajia putkahtelee tasaisesti. Testikappaleessamme oli ruskea nahkahihna, jonka ulkopinta on italialaista lampaanvuotaa ja sisäpinta silikonikumia. Honor Watch Magic saapui tammi–helmikuun taitteessa myös Suomeen yhdessä View 20 -puhelimen kanssa. Kellossa on 1,2 tuuman kokoinen amoled-kosketusnäyttö, joka yltää 390 x 390 pikselin resoluutioon ja varsin mukavaan 326 pikselin tiheyteen tuumalla. Kompakti ja perinteinen Honor Watch Magic on melko ohut, paksuudeltaan vain 9,8 millimetriä, ja muutenkin maltillisen kokoinen. Värimaailmaltaan pinkki, samankokoinen Watch Dream -versio ei kuulu Suomen-valikoimaan. Otimme sen tuoreeltaan kokeiltavaksemme. Aivan puhtaalta pöydältä valmistaja ei ole älykellobisnekseen lähtenyt. Tällaisen kehtaa laittaa käteensä myös testin suorittajan kaltainen pyylevä turrikka eikä vain huippuunsa trimmattu triathlonisti. Vedenpitävyyttä kellolle luvataan 50 metriin saakka. Watch Magicin kehys on karkaistua ruostumatonta terästä ja varustettu numeroilla. Erona on kuitenkin se, että Honorin Watch Magic -kellossa on 1,2 tuuman näyttö verrattuna 1,4 tuuman Huaweihin. Silikonikumi tuntuu miellyttävältä iholla ja antaa hihnalle jämäkkyyttä. Kello myös piiloutuu kätevästi hihaan. Halutessaan rannekkeen pystyy kuitenkin vaihtamaan mieleisempään, sillä kellossa on pikakiinnike. Monien älykellojen ulkonäkö saa perinteisiin kelloihin tottuneen hieman nikottelemaan. Testasimme, mitä Honor Watch Magicilla on annettavanaan. Se ei tihku olemuksellaan testosteronia, mutta on ehkä enemmän miesoletettujen makumieltymyksiin räätälöity. Sen lukeminen onnistuu myös Klassinen älyKello Kohtuuhintaan Älykellojen myynti kasvaa hitaasti mutta varmasti. Kuten moni Honorin puhelinkin, kello on kevyempi versio sisaryhtiö Huawein mallista. K iinalaisvalmistaja Honor esitteli viime lokakuussa ensimmäisen älykellonsa. Sukulaisuuden näkee välittömästi, ja sisuksissa toimii sama kevyt Lite OS -käyttöjärjestelmä. Honor on Suomessa jo hyvin tunnettu puhelimistaan, mutta älykelloissa se on vasta noviisi
Harjoituksen yhteenvetonäkymä näyttää tietoja liikuntasuorituksesta. Askelmäärää voi tarkastella päivä-, viikko-, kuukausija vuositasolla. Siellä pystyy seuraamaan päivittäistä askelmäärää, kulutettua aikaa, kuljettua matkaa, kaloreita, sykettä, unta ja painoa. Oikean reunan ylemmänpuoleisesta painikkeesta pääsee valikkoon. Paina ja sipaise Parinmuodostus kellon kanssa sujui ongelmitta Huawei Health -sovellusta ja bluetoothia hyväksi käyttäen. Aloitusvalikossa on ruutua sipaisemalla valittavissa erilaisia kuntoiluohjelmia. Kellolla pystyy myös maksamaan käyttäen Alipay-mobiililompakkoa, joka on tarjolla joissain sadoissa liikkeissä Suomessakin. Niitä löytyy yhdeksän: juoksukursseja, ulkojuoksu, sisäjuoksu, ulkokävely, kiipeily, ulkopyöräily, sisäpyöräily, allasuinti, avovesiuinti ja muut-osasto. ulkona mainiosti. Askelmäärää Watch Magic mittaa tavallisella kiihtyvyysmittarilla. Tien puolen vaihdot ja vierailu pöpelikössä näkyvät kartalla. . Tavoitteen toivotulle askelmäärälle pystyy asettamaan sovelluksessa. ajan pulssilla Honor Watch Magic käyttää useimpien älykellojen tavoin optista sykemittausta. Sovelluksessa pystyy valitsemaan, onko ominaisuus käytössä jatkuvasti vai harvemmin. Honorin sovelluksessa syketietoja pystyy zoomaamaan ja tutkimaan myös tarkemmin. Kello laskee tavalliseen tapaan sykealueet käyttäjän iän perusteella, mutta niitä pystyy säätämään sovelluksesta myös käsin. Kellotauluja on valittavissa 13 kappaletta, joihin kuuluu analogista muistuttavia mutta tarvittaessa myös modernimpia ja älykellomaisempia vaihtoehtoja. Useimmissa kelloissa sen päällä pitäminen kuluttaa akun vähiin melko nopeasti, mutta testissämme Honorissa akunkestoa riitti useiksi päiviksi, vaikka mittaus olikin jatkuvasti päällä. Toisinaan kellojen lataustelakat tai -liittimet ovat olleet hankalankin jämäköitä tai vaihtoehtoisesti liian löperöitä. Yhteys myös toimi varmasti testijaksomme aikana. Älykelloille tyypilliseen tapaan myös Honor Watch Magicissa on mahdollisuus nähdä ilmoitukset Androidja iOS-puhelimista. Heikkoudet liittyvät lähinnä hetkellisiin pulssinheilahteluihin, joita välkähtelevät ledit eivät pysty mittaamaan samalla tarkkuudella ja reagointinopeudella. Yhteys kellon ja puhelimen välillä hoituu bluetoothin kautta. Muista ominaisuuksista mainittakoon esimerkiksi barometri, kompassi, sää, viestit, sekuntikello, ajastin, hälytys, taskulamppu ja puhelimen etsimistoiminto. Kalorimittaus perustuu muiden tietojen perusteella laskettuun arvioon. Saatavilla on myös intervalliharjoituksia, jollaisia ei kaikissa kelloissa ole. Takaa löytyvät myös magneettiset navat lataustelakkaa varten. Fotopletysmografiaksi kutsuttu tekniikka on lääketieteessä ja esimerkiksi uusimmissa Apple Watcheissa käytettävää ekg:tä epätarkempi, mutta sitä pidetään yleisesti ottaen tarpeeksi tarkkana kuntoilukäyttöön. Myös se on näkyvillä kellon näytöltä. Harjoitus aloitetaan painamalla ylempää näppäintä ja valitsemalla näytöltä kuntoiluohjelma. Kuntoillessa kello näyttää sykelukeman myös värikoodilla ja tekstillä, millä sykealueella milloinkin operoidaan, jolloin voi esimerkiksi keskittyä rasvanpolttoon tai kohottaa kuntoa. Vastaustoimintoa viestiin siinä ei kuitenkaan ole. . Tällä kertaa on löytynyt varsin mukava tasapaino, sillä kello napsahtaa magneettinapoihin jämäkästi mutta myös irtoaa ilman irvistelyä. Varsin perinteisiä aktiivisuusrannekkeiden ja älykellojen ominaisuuksia siis. Jos käytössä on muitakin konsernin aktiivisuusrannekkeita tai älykelloja, samaa sovellusta voi käyttää niihin kaikkiin. Urheilukellon tasolle ominaisuudet eivät yllä, mutta ne riittävät jo melko aktiivisellekin perusliikkujalle. 3/2019 35 Teksti ja ruudunkaappaukset: Joni Nikkola Kuvat: AVPlus-toimitus. Klassinen älyKello Kohtuuhintaan Kolmea eri satelliittipaikannusjärjestelmää käyttävän kellon paikannus on todella tarkka. Hallinta onnistuu suurimmaksi osaksi myös suoraan kellosta. Kellon pohjassa olevat ledit lähettävät vihreää valoa iholle ja anturit puolestaan mittaavat sen heijastumista ihosta. Kello näyttää heti oletusnäytössä päivän askelmäärän ja sen, miten kaukana ollaan päivän tavoitteesta. Kellotaulun kääntöpuolella puolestaan sijaitsevat sensorit sykkeen ja unen mittausta varten
Honor Watch Magic Hinta: 219 euroa Lisätietoja: www.hihonor.com Näyttö: 1,2”, 390 x 390 pikseliä, 326 dpi Aktiivisuustoiminnot: Syke-, ja askelmittaus, stressitason ja unen seuranta Satelliittipaikannus: GPS, GLONASS, GALILEO Ilmoitettu akunkesto: 7 päivää Vedenkestävyys: 50 metriä Muuta: Kameran hallinta Satelliitti paikannusjärjestelmät Kuntoilulaitemarkkinoilla kilpailee neljä eri satelliittipaikannusjärjestelmää, jotka heijastelevat jännittävästi suurvaltapolitiikkaa. Se on läpäissyt myös samaisen opinahjon sertifikaatin. Hengitysharjoitus on tosin hyvin yksinkertainen, eli se muistuttaa vain hengittämään sisään ja ulos kellon tahdissa – todennäköisesti hitaammin kuin käyttäjä muuten hengittäisi. Kellon käyttämä Huawei TruSleep -ohjelma on kehitetty yhdessä Harvard Medical Schoolin CDB Centren kanssa. Käyttäjä voi kuitenkin pysytellä puolueettomana, sillä useamman paikannusjärjestelmän käyttäminen samassa laitteessa lisää paikannuksen tarkkuutta ja varmuutta. Tarjolla on yhdeksän erilaista kellotaulua, joista osa mukailee analogista kelloa. Toisaalta kuitenkin nostettaessa kelloa lattianrajasta kattoon lukema vaihteli noin parilla metrillä. Kestoa sille kuitenkin luvataan viikoksi, mikä on jo aivan kelpo tulos. Sovelluksessa voi myös tutkia tuloksia havainnollisesti. Honor Watch Magicissakin on kapasiteetiltaan varsin vaatimattoman kuuloinen 178 milliampeeritunnin akku. Molemmat kehitettiin alun perin sotilaskäyttöön, mutta GPS avattiin siviilikäyttöön vuonna 1980 ja GLONASS 2007. Akkuakaan ei tarvitse ladata turhan usein. Kello on vaivaton monessakin mielessä, sillä keveytensä ja maltillisuutensa vuoksi sitä on helppo pitää jatkuvasti. Liikkumisen lisäksi palautuminen on tärkeä tekijä kunnon kehittymisessä. Se ei kuitenkaan tunnu heppoiselta tai riisutulta, vaan toiminta on sujuvaa. Kun kellon ilmanpainelukemia vertaa Ilmatieteen laitoksen lukemiin ja ottaa huomioon korkeuserot, lukemat ovat kutakuinkin kohdallaan. Honorissa paikannustarkkuus vakuuttaa myös käytännössä. Klassisen ulkonäön vuoksi sitä on myös helppo katsella, ja ranneke on mukava kädessä. . Tavoitteelliselle urheilijalle osuvampi vaihtoehto on silti edelleen urheilukello. Kellon mittaamat unitiedot tuntuivatkin pitävän jonkin verran keskimääräistä paremmin paikkansa ainakin unen alkamisja loppumisajankohdan osalta. Pätevän akunkeston taustalla on kaksoispiirisarja, johon kuuluu tehopiiri ja virtaa säästävä piiri. Siinä satelliitteja on 35, mutta ilmaisen version tarkkuus on maksimissaan vain 10 metriä. akunkestoa optimoinnilla Tavallisesti yksi harmillisimmista ominaisuuksista älykelloissa on vähäinen akunkesto. Venäläinen, alun perin neuvostoliittolainen GLONASS käyttää saman verran satelliitteja ja yltää 4,5–7,4 metrin tarkkuuteen. Myös mittaustulokset vakuuttavat tavallista enemmän. Se otettiin osittain käyttöön vuonna 2016, mutta valmistuessaan vuonna 2020 sen pitäisi yltää selvästi parempaan, jopa 0,01–1 metrin tarkkuuteen. Kello mittaa lisäksi ilmanpainetta. Suosituin niistä on yhdysvaltalainen GPS, joka operoi 24 satelliitilla ja yltää noin viiden metrin tarkkuuteen. Rakenteilla on myös kiinalainen Beidou, joka on vuodesta 2000 ollut käytössä Aasian ja Tyynenmeren alueella, mutta jonka on tarkoitus laajentua maailmanlaajuiseksi vuonna 2020. Myös Intia kehittää omaa NAVIC-järjestelmäänsä. Kun sen lukemaa vertaa kartan lukemaan, siinä on noin yhdeksän metrin ero, mikä kuulostaa melko suurelta. Monet kellot myös nojaavat puhelimen GPS-paikannukseen, jolloin on säästetty paikannusanturin hinnan verran kokoonpanokustannuksissa. Kello osaa tasapainoilla älykkäästi näiden kahden tilan välillä käyttäjän kulloisenkin aktiivisuuden mukaan. Esimerkiksi GLONASSja GALILEO-järjestelmien tarkkuutta pidetään GPS:ää parempana erityisesti ylemmillä leveysasteilla. Pätevä peruskello Honorin ensimmäinen älykello on vakuuttava tuttavuus, joka sopii mainiosti peruskäyttäjälle. Kolmen satelliittijärjestelmän voimin Paikannusasiat ovat Honor Watch Magicissa kunnossa, sillä kellossa on peräti kolme eri satelliittipaikannusjärjestelmää: GPS, GLONASS ja GALILEO. Honor Watch Magicissa on unen ja stressin seurantatoiminnot sekä hengitysharjoituksia rentoutumista varten. Useimmiten tarjolla on pelkkä GPS, jos sitäkään. Liikahdus pikkukadun reunalta toiselle näkyy kartalla, samoin muutaman metrin visiitti lepikkoon. Lisäksi kellossa on Huawei Watch GT:n tavoin valmistajan oma kevyeksi suunniteltu käyttöjärjestelmä. . Lisäksi paikannuksessa on paikkakohtaisia eroja. Älykello Honor Watch Magic 36 3/2019. Hintakin on varsin kohtuullisella tasolla, ja sille saa mukavasti vastinetta. Lajivalikoimaa löytyy aktiivisen tavisliikkujan tarpeisiin jo kohtuullisesti. Kellossa on myös korkeusmittari. Modernimmissa versioissa taas pystyy seuraamaan esimerkiksi askeltavoitteita nopealla silmäyksellä. . Tällä vuosituhannella mukaan tuli yhteiseurooppalainen GALILEO. + Mukavasti akunkestoa + Klassinen ulkonäkö + Tarkka paikannus + Sopuhintainen – Ei mitään tässä hintaluokassa . Totesimme lupauksen pitävän paikkansa myös käytännössä – vähemmän aktiivisena aikana virtaa saattaa riittää lähemmäs pariksikin viikoksi
Niinpä numeroita on vaikea nähdä kirkkaalla säällä. Hintaa sillä on 19 euroa eli alle kymmenesosa Honorin hinnasta, mutta toimintojen suhteen lupaukset ovat kovat. Näytöllä näkyvä akun lataustilan indikaattori on epätarkka, mikä on melko ärsyttävää. Lisäksi siinä on ajanotto, sykemittaus, verenpainemittari, askelmittaus, etäisyysmittaus ja kalorilaskuri. Juoksuja kävelytiloissa kello näyttää aikaa, pulssia ja askelia, pyöräilyja kiipeilytiloissa askelien sijaan kalorinkulutusta. W ish-halpakauppa myy tavaraa käsittämättömän edullisella hinnalla. Lataaminen tapahtuu takana olevilla magneettinastoilla, joihin liitin napsautetaan. Tämänkertainen älykello nipsaisee hinnasta pois vielä kolmanneksen mutta lupaa vastineeksi niin paljon, että hälytyskelloja on vaikea vaimentaa. Sen mukaan aamulla latauksesta otetun kellon akku oli kokeilussamme huvennut alkuiltaan mennessä kutakuinkin puolilleen. Halvimman mallin harmaa–musta silikoniranneke tuntuu mukavalta kädessä, ja halutessaan rannekkeen pystyy myös vaihtamaan silmää tai kättä miellyttävämpään vaihtoehtoon. Halvin tähänastisista kokeilemistamme on ollut Z09, joka maksoi vajaan 30 euroa mutta sisälsi siitä huolimatta simkorttipaikan ja mahdollisuuden soittaa puheluita – sekin ominaisuus on tarjolla vain harvoissa ja kalliissa älykelloissa. Kalorimittaus sykkeen perusteella on kyseisten tietojen kanssakin yleensä ottaen epätarkkaa, mutta ilman Teksti ja ruudunkaappaukset: Joni Nikkola Kuvat: AVPlus-toimitus 3/2019 37 Foundry Classics 1911 Älykello. Katselukulma on melko vaatimaton, samoin kontrasti, sillä musta tausta on melko haaleasävyinen ja toisaalta muut värit eivät ole järin kirkkaita. Myös tällä kertaa nimi jää hieman hämärän peittoon, mutta kellon ylälaidassa lukee Foundry Classics 1911. Runko on sinkkivalua, päällä oleva näyttö tuntuu jämäkkätekoiselta, eivätkä saumat repsota. Pitkään ominaisuusluetteloon kuuluu myös verenpainemittari, jollaista ei monessa kellossa ole. Alle parinkympin hinta ei ole paha, joten otetaanpa kokeiluun. Foundry Classics 1911:ssä sykemittaus mittaa oletuksena vain kerran tunnissa. Houkutus klikata ostonappia on suuri, mutta onko kaikki tavara sen arvoista, että se kannattaa rahdata kotiovelle. Lyhyellä painalluksella selataan näkymiä ja pitkällä painalluksella valitaan toimintoja. Kellotaulu on kutakuinkin saman kokoinen kuin Honorissa, mutta itse näyttö kattaa siitä vain pienen osan. Kellon akunkestoksi ilmoitetaan 5–7 päivää ja valmiusajaksi 15 päivää. Liitäntä ei ole kovin tukeva, mutta se ei aiheuttanut ainakaan kokeilussamme ongelmia. Ne ovat kuitenkin yksinkertaisia. Perussiistiä viimeistelyä Foundry Classics 1911 ei erotu ulkonäöltään ja viimeistelyltään muista edullisista älykelloista ainakaan negatiivisessa mielessä. Olemme testanneet muutaman kerran aiemminkin edullisia, usein nimettömiä kiinalaisia älykelloja. Kellossa ei ole fyysisiä painikkeita, vaan hallinta tapahtuu näytön alapuolelle sijoitetun hipaisupainikkeen avulla. Resoluutio on halvaksi kelloksikin varsin vaatimaton 128 x 96 pikseliä, ja epätarkkuus on selvästi havaittavissa myös käytännössä. Otimme kokeiluun Wish-nettikaupan halvan Foundry Classics 1911 -älykellon. Toimiiko se oikeasti. halPisKello Wishistä – onKo siitä mihinKään. Kalorilaskuri lähtee reteästi käyntiin heti ranteeseen laitettaessa, vaikka kello ei kysy alussa käyttäjän painoa, ikää saati sukupuolta. Samannäköistä kelloa kaupitellaan myös Bakeey Y6 Plusja Volemer Y6 Plus -nimellä. ominaisuuksia kerrakseen Testimme halpiskello tarjoaa urheiluohjelmat juoksuun, kävelyyn, pyöräilyyn ja kiipeilyyn. Käyttöliittymä siis on varsin looginen ja toimii luotettavasti, mutta toivotun toiminnon ohitettuaan joutuu ärsyttävästi selaamaan kaikki vaihtoehdot uusiksi. Akku kesti sen jälkeen kuitenkin vielä muutaman vuorokauden mutta ilmoitti koko viimeisen päivän punaisena, että se on loppumassa näillä hetkillä. Esimerkiksi sykealueista kello ei pukahda mitään
Todellisuudessa noin kuuteen tuntiin jääneet yöunet olivat sen mukaan kestäneet kymmenen tuntia, kun taas Honor hoksasi pysäyttää kellon vajaan seitsemän tunnin tietämillä. Askelia se taas mittasi noin 10 prosenttia enemmän kuin Honor. Sykemittaus tapahtuu Honorin tavoin optisesti eikä ekg:llä kuten muutamissa harvoissa kalliimmissa kelloissa. Kello oli ollut latautumassa yön yli, kun se laitettiin aamulla käteen. Kello ilmoittaa myös etäisyyden, mutta tiedossa ei ole, tapahtuuko se gps-sensorilla. Unen mittaamisessa Foundry Classics 1911 tulkitsi liikkumattomuuden hyvin herkästi nukkumiseksi. Sovelluksesta kuitenkin löytyi kaivamalla kohdat, joista kyseiset tiedot pystyy asettamaan. Myöskään kuvaajien esitystapa ei ole paras mahdollinen. Kuvaajia voi tarkastella lähemmin zoomaamalla. Viikkoja kuukausitasolla voi tarkastella askelia ja unen määrää. Noin kahden tunnin kuluttua sovellukseen vilkaistua kello totesi testin suorittajan nukkuneen koko ajan. Älykello Foundry Classics 1911 38 3/2019 Sykelukemista on tehty viivadiagrammi, mutta sen käytettävyyteen ei ole juuri panostettu. Lisäksi nykypuhelimien mojovaa laskentatehoa voi käyttää kellon tarjoaman sensoridatan analysointiin, algoritmien pyörittämiseen ja muokkaamiseen esimerkiksi kuvaajiksi. . Esimerkiksi kävelylenkeistä näkyy reitti kartalla, harjoituksen kesto, kuljetut kilometrit, nopeus minuuttia kohti sekä kulutetut kalorit. Siinä voi tarkastella päivän tilannetta kokonaistasolla sekä unija liikkumistietoja. 1911:ssä on geneerinen JYou. Foundry Classics 1911:n harjoitusnäkymä kertoo askelmäärän, kuljetun matkan ja kalorimäärän. Matkan ja ajan perusteella olisi pystynyt laskemaan myös keskinopeuden, samoin askelnopeuden. Puhelimen tai tabletin näyttö tarjoaakin huomattavasti suuremman näytön ja mukavamman käyttöliittymän asetusten säätämiseen ja tulosten tutkimiseen. Honorin käyttämä Huawei Health on toiminnaltaan ja ominaisuuksiltaan melko kehittynyt. Askelet löytyvät tilastoituna ja pylväsdiagrammeilla kuvattuna viikkoja kuukausitasolla. Kun pidimme Honorin Watch Magicia ja Foundry Classics 1911 -kelloa kädessä samanaikaisesti, jälkimmäinen näytti noin kolmanneksen vaatimattomampia kalorimäärälukemia kuin Honor. Myös askeleet per minuutti on laskettu sovelluksessa ja piirretty kuvaajaksi. X-akselin merkitys jää hämäräksi. Melko pienellä vaivalla sovellus olisi voinut luoda sykedatasta piirakkakaavion sykealueiden mukaan. Unen mittaus herätti ajoittain jopa hilpeyttä. Aloitusnäkymässä sovellus kertoo tavallisempien aktiivisuustietojen lisäksi verenpaineen, happipitoisuuden, sykkeen ja väsyneisyyden. Askelten ja kalorimäärän epäsuhta tuntuu hieman omituiselta. . Näillä yksinkertaisilla asioilla kellon antama vaikutelma olisi kohonnut jo paljon, mutta tällaisena jää vaikutelma, ettei ole viitsitty edes yrittää. Vastaavia laskutoimituksia olisi voinut tehdä myös muusta sensoridatasta. Lisäksi se tarjoaa klikattavan sykenäkymän.. Datan mukaan askelia oli kuitenkin tullut samalla 3 700 askelen verran! Sovelluksena Foundry Classics Sovelluksilla on väliä Suuri osa älykellojen ominaisuuksista kätkeytyy sovelluksiin. Halvimmat älykellot taas käyttävät usein geneerisiä sovelluksia, jotka toimivat useiden nimettömien halpiskellojen kanssa. Monet käyttävät tunnetumpia yleissovelluksia, kuten Sports Trackeria, Endomondoa tai Runkeeperia, mutta kelloilla on tavallisesti myös omansa. Sydämen sykedatasta esimerkiksi piirtyy kuvaaja, mutta sen x-akselin juoksevan numeroinnin merkitys jää epäselväksi. Levossa se näyttää pääosin 5–10 prosenttia korkeampaa lukemaa kuin Honor. mitään ennakkotietoja annettu kulutuslukema tuntuu hatusta temmatulta. Tähän asti testaamamme ovat olleet toiminnaltaan kömpelöitä ja rajoittuneita jo edullisimpien mutta nimekkäämpien vastaaviin verrattuna. Kello mittaa kyllä etäisyyden jollain tavoin, mutta sovellus ei tarjoa karttaa. Nämä ovat datan perusteella peruskoulumatematiikalla tehtyjä peruslaskutoimituksia mutta tekevät tuloksista hyödyllisempiä ja helpommin seurattavia. Välilehdiltä voi seurata keskinopeuksia tarkemmin, tutkia kuvaajasta sykettä harjoituksen aikana ja nähdä piirakkakaaviona myös sykkeen jakautumisen eri sykealueille. Niin myös Foundry Classics 1911 -halpiskellossa
Tämän jälkeen se arvioi verenpaineen sen perusteella, miten pitkään sydämen lyönnistä kuluu aikaa siihen, kun kellon pulssioksimetri havaitsee pulssin ranteessa. Esimerkiksi korkea verenpaine on yleinen ja vakava sairaus, jonka tarkkailussa ja havaitsemisessa ei lisäapu ole koskaan pahitteeksi. Esimerkiksi Omronin kello asetetaan mitattaessa rinnalle sydämen kohdalle. Siinä mittaus tapahtuu sormen päähän sijoittuvalla tupella samaan tapaan kuin sairaalalaitteissa. Lähes kaikissa älykelloissa sykemittaukseen käytetyn pulssioksimetrian soveltamista verenpaineen mittaukseen on tutkittu jonkin verran. Lelu mikä lelu Foundry Classics 1911 on parinkympin älykello, joka on vieläpä ihan kohtuullisen näköinen. Se perustuu olkavaltimon paineen muutokseen sydämen lyödessä. Yläpaineen keskiarvo ja mediaani olivat laitteiden kesken lähempänä toisiaan, neljän yksikön päässä. Verenpainemittaus ja happipitoisuus Kiinnostavin ominaisuus kellossa on sen lupailema verenpainemittaus, sillä vastaava toiminto on tunnettujen valmistajien malleissa vielä tuloillaan. Tuntuukin epäilyttävältä, että törmäämme asiaan nimettömässä 20 euron älykellossa. Vertasimme Foundry Classics 1911:ta kotikäyttöön myytävään Avec HL888CA -verenpainemittariin, joka mittaa paineen perinteiseen tapaan käsivarresta. Akunkestoakin riittää muutamaksi päiväksi, mikä ei ole paha suoritus. Tai jos se on riittävän hyvä kotikäyttöön, miksi se ei ole saatavilla useammissa älykelloissa. Aktiivisuuden seurannassakin vain hieman kalliimpi aktiivisuusranneke on toimivampi. Unen seuranta, verenpainemittaus ja veren happipitoisuuden mittaus eivät juuri vakuuta tarkkuudellaan. Foundry Classics 1911 puolestaan pysytteli sitkeästi 98– 99 prosentissa. Hintaansa nähden se tarjoaa siis mukavasti vastinetta ainakin siltä osin. . Jos pulssioksimetri olisi menetelmänä parempi, miksi sitä ei oletusarvoisesti käytetä verenpainemittaukseen lääketieteessä. Lukema vaikutti tässä vaiheessa molemmissa uskottavalta, sillä veren happipitoisuus on normaalisti 96–99 prosentin tienoilla. Siinä mielessä kellon hankinnan järkevyys on melko kyseenalaista. Varsinaisesti se on tarkoitettu veren happipitoisuuden määrittämiseen. Hengitystä pidätellessä Contecin arvot puolestaan lähtivät laskemaan lähemmäs 90:tä prosenttia, niin kuin kuuluukin. Esimerkiksi sydänleikkauksen jälkeen tutkituilla lapsilla se toimi erään tutkimuksen mukaan paremmin kuin oskillometrinen mittaus. Tähän perustuvat yleensä myös kotona käytettävät mittarit. Alapaineiden mittauskäyrät noudattelivat loogisemmin toisiaan, mutta keskimääräinen ero oli 8–9 yksikköä ja suurin heitto 19 yksikköä. Yläpaineen mittauksissa oli enemmän hajontaa. Kello näyttääkin alapaineen osalta tulokset säännönmukaisesti alakanttiin. Vertasimme myös veren happipitoisuuden tasoa aiemmin testaamamme ja varsin tarkaksi toteamaamme Contec CMS50F -pulssioksimetriin. Foundry Classics 1911 Hinta: 19 € (hinta saattaa vaihdella) Hankintapaikka: Wish Näyttö: 1”, 128 x 96 pikseliä Aktiivisuustoiminnot: Syke-, verenpaineja happipitoisuusmittaus, askelmittari ja unenseuranta Ilmoitettu akunkesto: 5–7 päivää IP-luokitus: IP68 Muuta: Kameran hallinta 99 prosentin tasolle, ja Foundryn kello näytti silloin myös noin 98–99 prosentin lukemia. Foundry Classics 1911:n happipitoisuuslukemat vaikuttavat siihen verrattuna epäuskottavilta. Kaikkiaan voi todeta, että halpa älykello on yrityksestä huolimatta verenpaineen mittauksessa käyttökelvoton. Valitettavasti useat niistä osoittautuivat kyseenalaisiksi. n Verenpainemittaus Verenpaineen mittaaminen digitaalisesti tapahtuu tavallisesti oskillometrisellä mittauksella. Jos verenpaine on matala, aika on pidempi kuin silloin jos se on korkea. Heitto sen osalta oli kuitenkin enimmillään 20 yksikköä, joten mittauksia kannattaa suorittaa useampia päästäkseen lähemmäs todellisuutta. 3/2019 39. Kohtuullisen käyttökelpoisia ovat tavalliset aktiiviranneketoiminnot eli etäisyyden, askelten ja sykkeen mittaus. Muutamissa älykelloissa on tarjolla verenpainemittaus. Garmin taas on esitellyt oskillometriseen mittaukseen perustuvan älykellon, jonka hihna puristaa ranteesta. Sen täytyy kuitenkin olla luotettava. Hintavampiin kunnon älykelloihin halppismallia ei kannata edes lähteä vertaamaan. Ominaisuuksiakin lupaillaan runsaasti, jopa sellaisia, joita ei juuri kalleimmistakaan malleista löydy. Usein tutkimuksissa on tosin käytetty sormenpäästä mittaavia lääketieteellisiä instrumentteja. Wishin kello selvästi mittaa verenpainetta, sillä muutokset tuloksissa olivat pääosin samansuuntaisia. Herää kuitenkin muutamia kysymyksiä. Toistimme mittauksen molemmilla laitteilla yhdeksän kertaa, parin minuutin välein, ja vertasimme tuloksia toisiinsa. Korostetusti sisäänhengitellessä Contecin lukemat lähtivät nousuun ja kohosivat noin 97– + Halpa + Viimeistely hintaluokassaan + Kelpo akunkesto + Kohtuullinen pulssinmittaus – Verenpainemittaus on käyttökelvoton – Happipitoisuuden mittaus on kehno – Unimittari panee omiaan . Totesimme luotettavuuden kuitenkin kyseenalaiseksi
Kauppias onkin ohjannut asiakkaan esimerkiksi Ayren vahvistimien ja cd-soittimien luo, jotka tekevätkin asiakkaaseen vaikutuksen – kunnes hänelle kirkastuu laitteiden hinta. Cambridge Audiolle kuuluisan P40vahvistimen (joka lanseerattiin vuonna 1969) suunnitelleen professori Gordon Edgen mukaan nimetyllä laitesarjalla Hallittu tasoloikka Uusi Edge-laitesarja nostaa Cambridge Audion uudelle tasolle, mutta yltääkö muutos pintaa syvemmälle. Itse asiassa juuri tänä vuonna se tulee olleeksi alalla täydet 50 vuotta. Vuosikymmenten saatossa valmistuneiden vahvistimien ja soittimien joukossa on ollut joitakin hyvin myyneitä, joskaan ei ehkä aivan kulttimaineeseen yltäneitä laitemalleja (Azur-vahvistin ja -cd-soitin esimerkiksi), mutta siitä huolimatta Cambridge Audion maine markkinoilla ja mielikuva siitä harrastajien keskuudessa on pysynyt melko vakaana vuosikymmenestä toiseen: edullista hifiä tavallisille ihmisille tavallisiin koteihin – ja tavalliselle ihmiselle vielä jotenkin ymmärrettävällä hinnalla. Hifilaatua lähtötason hinnalla Cambridge Audio on kaikkea muuta kuin aloittelija hifielektroniikan valmistajana. N äin on todistetusti käynyt, että asiakas on astunut hifikauppaan saadakseen nähdä ja kokeilla oikeaa hifiä, jotain parempaa kuin mitä massamarketeista ja kodinkoneliikkeistä löytyy. Näin on menty, kunnes viime vuoden keväällä Münchenin Highend-messuilla Cambridge Audio räväytti ja esitteli maailmalle uuden Edge-laitesarjansa. Sen jälkeen kauppias kohteliaasti saattelee asiakkaan Cambridge Audion laitenurkkaukseen. Katso YouTubesta Cambridge Audio Edge -esittelyvideo! Vahvistin ja striimeri Cambridge Audio Edge W & Edge NQ 40 3/2019
Oikealla näkyvän Edge W -vahvistimen sivuilla on kookkaat jäähdytysrivastot, jotka siirtävät lämmön pois laitteen sisältä. Edget ovat myös kalleinta, mitä Cambridge Audio on asiakkailleen koskaan tarjonnut. Pitemmälle ehtineitä harrastajia Cambridge Audio kosiskelee omien sanojensa mukaan luokkansa johtavalla äänenlaadulla. . Mielenkiintoista kyllä, Cambridge Audio ei ole ainoa lähtötason laitteita perinteisesti valmistanut firma, joka on viime aikoina tehnyt strategisia peliliikkeitä premium-tason suuntaan. Laitteiden olemus on vankka, selvästi massiivisempi kuin Cambridge Audion aiemmissa luomuksissa. Loppujen lopuksi, eihän siitä, kun esivahvistimet olivat vielä esivahvistimia, ole niin kauan. Silloin esivahvistimia arvioitiin sen perusteella, minkälaisen sähköisen sovituksen ne tarjosivat sisään tulevalle signaalille, kuinka täsmällisesti ja läpikuultavasti voimakkuudensäädin ja muut säätimet toimivat, ja tietenkin kuinka säröttömän ja impedanssiltaan sopivan ulostulosignaalin ne tarjosivat päätevahvistimelle. Se heijastuu myös tavasta, jolla laitteet on pakattu. Toisaalta ilmiasussa on myös arvokkuutta, joka ei ole ristiriidassa koristeellisempien ympäristöjen kanssa. Cambridge Audion itsensäkin mukaan Edget eivät edusta ultra-highendia, vaan ne on nähtävä kokonaisuuksina, joissa tekniikan ohella painaa toiminnallisuus ja ulkoinen olemus. Lontoossa suunnitelluista ja Kiinassa valmistetuista laitteista huokuu loppuun asti ajattelu. Edge on aivan yksiselitteisesti parasta hifiä, mitä Cambridge Audio on koskaan valmistanut! Tämä siitä huolimatta että Cambridge Audiolla on aiemminkin ollut highend-statusta hätyytteleviä tuotteita, kuten esimerkiksi kahden boksin cd-soitin CD1. Päätevahvistimen tehtävä oli vahvistaa signaalia kaiuttimelle kelvolliseksi, mutta hienovaraisten äänellisten hyveiden näkökulmasta esivahvistin oli systeemin tärkein lenkki. Jo ulkonäöstä voi päätellä Cambridge Audion antaneen Edgen suunnittelutiimille aiempaa enemmän vapauksia. Teknisesti Edge-laitteet ovat edistyneitä siinä merkityksessä, että niissä Cambridge Audio on hienosäätänyt ja virtaviivaistanut olemassa olevaa tekniikkaansa, mutta aivan vallankumouksellisiksi niitä ei voi kutsua. Esivahvistin ja striimeri kaikilla digiherkuilla Edge NQ:ta katsellessa silmä iloitsee, mutta mielelle tulee haikea olo. Pyöristettyine kulmineen ja rauhallisine väreineen Edge-sarjan laitteet sulautuvat hienosti sekä sisustukseen että toisiinsa. Kehitys voi kieliä laajemminkin markkinoiden pohjavireen muutoksista. 3/2019 41 Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Valmistaja. Hinta epäilemättä korreloi ainakin osittain kasvaneiden kustannusten (suunnittelu, materiaalit, työ) kanssa, mutta vielä enemmän se kertoo erottautumisen tarpeesta. Tekninen hifimäisyys on häivytetty taka-alalle. Laitteiden etupaneeli, takapaneeli ja kyljet/ jäähdytysrimat ovat alumiinia, upotettu kansilevy ja pohjalevy jauhemaalattua terästä. Kokeiluun saimme Edge NQ ja Edge W -yhdistelmän. valmistaja juhlistaa tietenkin kulunutta puolivuosisataa, mutta vielä tärkeämpää on uuden sarjan lähettämä viesti markkinoille: Edge on selvä irtiotto Cambridge Audion vanhasta laatua edullisesti -linjasta. Uskottavuutta tälle listen first, measure later -lähestymistavalle antaa se, että Cambridge Audion mukaan komponenttien äänenlaadun arviointi on tapahtunut sokkona. . Taustakertomukseen kuuluu, että komponentit on valittu puhtaasti äänenlaadun perusteella (dynamiikka, läsnäolo, selkeys), ei hinnan, ei komponenttivalmistajien ilmoittamien teknisten arvojen eikä mittausten perusteella. Tällaisia seikkoja profiilin nostaminen vaatii. Riisuttu etulevy on luksushenkinen, tyyliltään ei niin kaukana monien highend-merkkien laitteista. Puhtaat yksinkertaiset linjat ja nippelittömyys takaa sen, että Edget ovat sopusoinnussa monenlaisen sisustuksen, varsinkin skandinaavisen sellaisen kanssa. Valmistajan mukaan yhdeksän insinöörin voimin kolme vuotta suunniteltuun sarjaan kuuluvat Edge NQ -esivahvistin/verkkosoitin, Edge A -integroitu vahvistin sekä Edge W -päätevahvistin. Luovuutta rajoittavia budjettija aikatauluvaatimuksia on höllennetty. Nykytyylin mukaisesti etulevyn kulmat on pyöristetty, millä esimerkiksi Edge W -päätteen suuret jäähdytysrimat laitteen sivuilla on saatu piilotettua katseelta. Edget on kuin luotu pidettäväksi vierekkäin näkyvällä paikalla olohuoneessa sen sijaan, että ne olisivat sullottu allekkain laitetelineeseen. Integroitu vahvistin maksaa 5 000 euroa, esivahvistin/verkkosoitin 3 999 euroa ja päätevahvistin 2 999 euroa
Puolijohteilla toteutettua kaksiosaista äänenvoimakkuudensäädintä – jonka kanavatasapainoarvoja Cambridge Audion mukaan on edelleen paranneltu – voi tarvittaessa käyttää ohjelmalähteen manuaaliseen valintaan ja valikkojen navigointiin. Motiivina on ollut särötason pienentäminen ja tietenkin äänenlaatu. NQ:n kytkentä sinänsä ei näyttäisi sisältävän suuria teoreettisia avauksia. Sellaiseksi kehitys on mennyt. Mukana on myös 3,5 millimetrin liitäntä trigger-signaalille sisään ja ulos. Vahvistin ja striimeri Cambridge Audio Edge W & Edge NQ 42 3/2019. Tärkeintä Edge NQ:ssa on sen toiminnallisuus ja ennen kaikkea monipuoliset verkko-ominaisuudet, joiden ansiosta mielimusiikin soittaminen on tehty helpoksi melkeinpä mistä tahansa lähteestä matkapuhelimesta verkkokovalevyyn. Varsinkin digipuolelta löytyy kaikki nykyään tarvittavat liitännät mukaan lukien hdmi arc, eikä resoluutiosta tarvitse tinkiä: jos käytössä on koaksiaalinen/spdif, optinen tai usb, EdgeNQ:n da-muunnin päästää läpi 32 bitin/384 kilohertsin ja dsd256:n tasoista dataa. . Valmistajan mukaan uusi nopeampi lastu ja 24 bitin/192 kilohertsin ja dsd128:n resoluutio tekevät Edge NQ:sta yhden markkinoiden tehokkaimmista korkearesoluutiostriimereistä. Valmistajan tyylille uskollisesti liitäntöjen selitteet ovat takapaneelissa myös ylösalaisin, jotta niiden lukeminen on helpompaa laitteen yli kurottaessa. Jos taas käytössä on Cambridge Audio Edge W:n etulevyä koristaa vain virtapainike. Edge NQ -esivahvistin/ verkkosoittimesta löytyy luonnollisesti viimeisin iteraatio StreamMagic-moduulista. Sisäänrakennettu Chromecast, Tidal, Deezer, Qobuz, Spotify Connect, AirPlay, bluetooth aptx hd sekä internetradio ja UPnP täydentävät paketin. Kaikesta verkkopöhinästä huolimatta Edge NQ toimii yhä myös perinteisenä esivahvistimena niin digitaalisille kuin analogisillekin ohjelmalähteille. Eikä siinä mitään. Muiden Edge-laitteiden tapaan signaalitie on typistetty minimiin ja pyritty pitämään mahdollisimman vapaana turhista komponenteista. Oletusarvo on kuitenkin, että käyttäjä lataa netistä Cambridge Audion oman Edge Remote -sovelluksen (Android/iOS), joka osoittautuikin varsin käyttökelpoiseksi ohjaimeksi. Hyvänäköisille on viiden tuuman näyttö, josta pääsee tuijottamaan suosikkiartistinsa kasvoja tai levynkansia. Tekstin luku onnistuu parhaiten lähempää. Poissa ovat esimerkiksi dc-rippeliä suodattavat kondesaattorit, jotka on korvattu dc-servolla. Samat ohjeet pääsee antamaan myös tyylikkäällä, hieman Densen-tyylisellä kaukosäätimellä. Cambridge Audio on säilyttänyt Edge NQ:n nimessä esivahvistimen, mutta nykytrendin mukaisesti perinteisiä esivahvistintehtäviä tärkeämpää tuntuu olevan sisäinen da-muunnin ja sen ominaisuudet sekä mahdollisimman laajat verkko-ominaisuudet. Talon sisällä kehitetty StreamMagicalusta löysi tiensä esimerkiksi CXN (v2)ja Azur 851N -striimereihin jo 2010-luvun alussa. . Takaa puolestaan löytyy yhdet parit tukevia naparuuveja kaiutinkaapeleille sekä otot ja annot balansoituna xlr-liittimillä ja balansoimattomana xlr-liittimillä. Edge NQ ei ole suinkaan Cambridge Audion ensimmäinen musiikkistriimeri
Ja jos valmistajaa on uskominen, jokainen komponenteista on valittu paitsi testaamalla myös sokkokuuntelulla. Biaksen määrä ratkaisee vahvistimen toimintaluokan toimintapisteen. Esivahvistinasteen ohitus (rca ja xlr) tapahtuu kätevästi ohjainsovelluksella. bluetooth aptx hd, niin läpi menee 24 bitin/192 kilohertsin ja dsd128-tiedostot ja Chromecastillakin resoluutio on 24 bittiä/96 kilohertsiä. Analogisten äänilähteiden kanssa tilanne on vähemmän ruusuinen. Lisäksi takana on paikka bluetooth-antennille ja langattomalle usb-verkkoantennille. Kun biaksen määrää lisätään, saadaan ab-luokan vahvistin. Edge W:ssä, kuten myös Edge A:ssa, Cambridge Audio on mennyt vielä pitemmälle hajakenttien poistamisessa ja asettanut päällekkäin kaksi silikoniterästeippiin käärittyä rengassydänmuuntajaa käänteisessä suunnassa, jolloin muuntajien sähkömagneettiset kentät kumoavat toinen toisensa. Päätevahvistin omassa toimintaluokassaan Myös Edge W -päätevahvistimessa signaalitie on tehty niin tyngäksi kuin käytännön rajoitukset huomioiden on ollut mahdollista. Kaksi ottoa löytyy, mutta kumpikaan niistä ei ole esimerkiksi vinyylilevysoittimelle, mitä viimeaikaisen kehityksen valossa joku voisi pitää pienenä kauneusvirheenä esivahvistimelle. Biasta tarpeeksi kasvattamalla päästään a-luokkaan. Tärkeimmät lähdöt ja tulot ovat sielläkin tarjolla sekä balansoituna että balansoimattomana xlrja rca-liittimin. Nämä tehot laite tuottaa xd-vahvistusluokassa. . Käytännössä kaikissa ab-luokan vahvistimissa molemmat päätetransistorit toimivat pienellä signaalitasolla a-luokassa ja signaalitason kasvaessa yli määrätyn tason ne alkavat toimia b-luokan tavoin. Cambridge Audio P40 oli aikoinaan ensimmäisiä kaupallisia hifivahvistimia, jonka virtalähteessä oli rengassydänmuuntaja. Myös verkkohurinan taso laskee lisäten äänen läpikuultavuutta. Kaikki varsin kilpailukykyisiä lukemia. 3/2019 43. Edge NQ:n käyttö pelkkänä striimerinä onnistuu myös, esimerkiksi Edge A -integroidun vahvistimen kanssa. Etupaneelia taas koristaa virtapainike, 6,35 millimetrin kuulokelähtö, komea värinäyttö sekä muhkea kaksitasoinen kiertosäädin. Eräällä laskentatavalla Edge W:n signaalitiellä on päätetransistorit mukaan lukien vain 14 komponenttia, eikä niiden joukossa ole ainuttakaan ääntä mahdollisesti pilaavaa kondensaattoria. Cambridge Audio ilmoittaa Edge W:n antotehoksi 100 wattia (rms) kahdeksaan ohmiin ja 200 wattia (rms) neljään ohmiin. Vuorovaihevahvistimissa, sellaisissa kuten Edge W, päätetransistorit ovat puolet ajasta kytkeytyneenä ja puolet kokonaan pois päältä aiheuttaen ylimenosäröä ylimenokohdassa. . Koska kumpikin muuntaja tuottaa saman virran, hajakenttien kumoutuminen tapahtuu koko tehoalueella ja vaikutus pysyy samana kaikilla äänenvoimakkuustasoilla. Muita huomionarvoisia liitäntöjä ovat muun muassa hdmi arc sekä usb tietokoneelle. Rengassydänmuuntaja synnyttää lähtökohtaisesti vähemmän sähkömagneettisia häiriöitä kuin muut verkkomuuntajatyypit. Särö on suurimmillaan alhaisilla signaalitasoilla, mutta sitä voidaan pienentää lisäämällä lepobiasta (pienehkö virta), jolla päätetransistorien läpi saadaan kulkemaan virtaa myös lepotilassa. Xd ei ole mikään virallinen teholuokka vaan Cambridge Audion nimitys omalle tekniikalleen. B-luokan vahvistimessa läpi ajetun biaksen määrä on hyvin pieni. Edge NQ:n takana on Edge W -vahvistinta huomattavasti enemmän tunkua. Jäljelle jää entistä vähemmän vahvistimen herkälle esiasteelle kantautuvaa sähkömagneettista häiriötä
Tasapainoinen, nopeasti reagoiva, syvä ja selkeä. Puhdasta, puolueetonta ja miellyttävää, sellaista se oli. Edge W:n tehovarat riittivät enemmän kuin hyvin 92 desibeliä herkille kaiuttimille, eikä ote horjunut suuremmillakaan äänenpaineilla. Jos Edge-paketin ääni on tällainen, minkälaisen kaiuttimen kanssa yhdistelmä pääsisi parhaiten loistamaan. Matalatasoisella signaalilla vahvistin toimii a-luokassa, ja vasta kun signaali saavuttaa riittävän suuren tason, päätetransistoriparit kytkeytyvät päälle. Edge-paketin tuottama ääni ei vaikuta olevan tällä tavoin anteeksiantamatonta ja analyyttista. Vahvistin tuntui reagoivan nopeasti musiikin äkillisiin dynaamisiin muutoksiin ja piti hyvin otteessaan myös löysempää bassotoistoa sisältävät musiikkinäytteet. Kyse ei siis olisi vain lepobiaksen määrän kasvattamisesta vaan puolijaksojen ylimenokohdan uudelleen sijoittamisesta alueelle, missä mahdolliset säröt joka tapauksessa maskautuvat. Arendalin tornit (joista voit lukea lisää numerosta 2/19) eivät ole sellaiset herkästi kumisevat bassohirmut kuin Cambrigde Audion Edge NQ:ta voi ohjata myös joko jämerällä mukana tulevalla kaukosäätimellä tai näppärällä Edge Remote -ohjainsovelluksella, joka on luokassaan varsin hyvin toimiva taidonnäyte. Ensimmäiseksi tulee mieleen laadukkaat koko kaistan avoimesti soivat lattiakaiuttimet, kuten vaikkapa Audio Physicit, PMC:t, Audiovectorit tai KEFit. Ehdot täyttäviä kaiuttimia löytyy monilta valmistajilta. n . Tämä on hyvä tietää, koska kaiuttimen osuutta ei voi varmuudella sulkea pois vahvistimen tuottamaa ääntä arvioitaessa. Kaiuttimina kuuntelussa olivat Arendalin miehekkäät 2,5-tielattiamallit 1723 Tower THX. Vahvistin ja striimeri Cambridge Audio Edge W & Edge NQ 44 3/2019. Täyteen tehoonsa vahvistimen saa ajettua noin voltilla (1,09 V rms, balansoimaton). Testimateriaalina oli eri tavoin langattomasti verkon yli sekä usb-liitännällä suoraan tietokoneelta soitettuja loresja hiresmusiikkitiedostoja sekä nippu cd-levyjä NAD C538 -cd-soittimella. Kuuntelujen kuluessa sellainenkin ajatus tunki mieleen, että tässäpä saattaisi olla erinomainen vahvistinpaketti tasokkaalle, suurin piirtein samanhintaiselle (3 000–5 000 euroa) jalustakaiuttimelle riittävän tilavalla kotelolla ja sivistyneen läpikuultavalla äänellä. Kuinka paljon tehoja se tuottaa a-luokassa ennen siirtymistään b-luokkaan ei ole tiedossa, mutta jos niin sanotuissa tavallisissa abluokan vahvistimissa luku on lähempänä viittä kuin viittätoista prosenttia, niin ehkäpä Edge W:ssä osuus on jossakin noiden lukujen välissä. Näin voi olla, mutta tätä ei kuitenkaan testattu erikseen. Vahvabassoisen kaiuttimen kohdalla voi köykäisemmän vahvistimen kanssa käydä niin, että bassotoisto alkaa vaikuttaa subjektiivisesti laahaavalta. Kuuntelussa Edge NQ oli kytketty Edge W -päätevahvistimeen balansoituna xlr-kaapeleilla. Vahvistimen kutsuminen musikaaliseksi on aina arveluttavaa, mutta jos tällaista musikaalisuutta on olemassa, Edget eivät ainakaan pyri olemaan sitä keinotekoisesti. Näin kaiketi myös Cambridge Audion xd-luokan vahvistimissa sillä erotuksella, että valmistajan oman kuvauksen mukaan ab-luokan vahvistimen jännitettä kasvattamalla se on saanut siirrettyä ylimenokohdan alueelle, missä ylimenosärö ei ole enää korvin kuultavissa. Oli miten oli, on selvää, että xd-luokallaan Cambridge Audio pyrkinyt yhdistämään parhaat puolet kahdesta maailmasta: b-luokan hyvän hyötysuhteen ja a-luokan erinomaisena pidetyt äänelliset ominaisuudet. Sama suvereeni ote musiikista jatkui keskialueella ja diskantissa. . Melko hallitusta bassotoistosta huolimatta bassot ovat äänessä kaiken aikaa läsnä keskialueen ja diskantin jäädessä suhteellisesti ottaen varjoon. Pikemminkin yhdistelmä tekee, mitä pitää: tuo esiin yksityiskohtia ja esittelee äänikuvankin selkeästi, mutta antaa kaiken tämän tapahtua huomaamatta, liioittelematta, kuuntelijaa lyhytkestoisesti säväyttämättä. Varmaa vahvistusta Valmistajan mukaan EdgeNQ soittaa jokaisen nuotin kirkkaasti ja tarkasti. Edget eivät tuoneet keskialueelle varsinaisesti lisää valoa ja loistoa, mutta eivät myöskään tummentaneet tai verhonneet sitä. päältä päin voisi ehkä kuvitella. Tällaista puutetta ei ollut kuitenkaan havaittavissa Edge W:n resursseilla. Edge W:stä löytyy sekä balansoidut että balansoimattomat sisäänmenot. On puolijohdevahvistimia, jotka pyrkivät valloittamaan musiikinkuuntelijan sydämen tarkalla ja kirkkaalla soinnillaan. Se, että Edge W:ssä on reilunkokoinen virtalähde ja että laite käy jonkin verran kuumempana kuin tavanomaiset 100 watin ab-luokan vahvistimet, puhuu sen puolesta, että Edge W kurkottaa kohti a-luokkaa
Samalla välilehdellä sijaitsevat myös palaute, tuki ja soittimen tarkemmat infot. Kuten kupletin juoneen nykyisellään kuuluu, sovellus ohjastaa laitteen käyttöönotossa ja päivittelee viimeisimmän ohjelmistoversion heti ensi kättelyssä. Harvinaisen pätevä ohjainsovellus C ambridge Audion Edge NQ:n ohjainsovellus Edge Remote on sarjassaan ilahduttavan hyvin toteutettu. Edge NQ / Edge W -paketti maksaa yhteensä 6 998 euroa. Käyttäjä voi myös asettaa 20 suosikkikanavaansa omaan listaan, joka löytyy neljänneltä välilehdeltä. Laitteista huokuu Cambridge Audion vankka kokemus hifisoittimien ja -vahvistimien parissa. Kun laitteisto on soittovalmiudessa, Edge Remoten perusnäkymä tarjoaa ohjelmalähteet ja äänenvoimakkuudensäädön sekä toistonäppäimet. Eräs ominaisuus ohjainsovelluksesta kuitenkin puuttuu, nimittäin äänensävysäädöt. Otetaan esimerkiksi Edge NQ. Edge Remoten toiselta välilehdeltä taas löytyy mediakirjasto verkkokäyttöä varten, ja kolmas välilehti on omistettu nettiradioille. Ei epäilystäkään, etteikö se olisi tiennyt tarkkaan, mitä on tekemässä. Äänenvoimakkuutta säätäessä liike on sujuvaa, eikä volyymiä tule vahingossa töksäyttäneeksi liikaa. Viidennellä välilehdellä sijaitsevat soittimen asetukset, muun muassa virrankäyttö, laitteen nimeäminen, näytön kirkkauden säätö, sisääntulojen ja niiden äänenvoimakkuuksien säätö, esivahvistintilan kytkentä, äänenvoimakkuuden rajoitin, verkkoasetukset ja niin edelleen. . Edget eivät enää ole eräänlaisia hifilaatua lähtötason hinnalla -laitteita, ja tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, minkälaisen vastaanoton uusi ilme ja uusi ajattelutapa saa kuluttajien keskuudessa. Se maksaa 4 000 euroa, ja sillä hinnalla sille on striimerimarkkinoilla useita kovia kilpakumppaneita. Siksi on luontevampaa ajatella, että Cambridge Audio ei valmistanut NQ:ta niinkään erillislaitteeksi, mihin tarkoitukseen se toki sopii myös, vaan vahvasti joko äänilähteeksi tai esivahvistimeksi Edge W -päätteen kanssa tai pelkkänä striimerinä Edge A -integroidun vahvistimen kanssa. Cambridge Audion perinteisille seuraajille hyppy lienee yksinkertaisesti liian suuri. Sama pätee Edge W -päätevahvistimeen ja jossakin määrin myös Edge A -integroituun vahvistimeen, joka tuotteena on itsenäisin kolmesta. Edge-sarja on niin yhtenäinen, synkroninen kokonaisuus, että se melkeinpä pakottaa ajattelemaan laitekomponentteja pikemminkin yhdessä kuin erikseen. Summa vastaa keskivertosuomalaisen parin–kolmen kuukauden nettopalkkaa, minkä vuoksi on selvää, että paketti ei päädy joka kotiin. Niiden pois jättäminen on kuitenkin Cambridge Audion tietoinen valinta, sillä he eivät halua suoda mahdollisuutta vaikuttaa alkuperäisen esityksen profiiliin. Edge NQ:n kiertosäätimen toimintalogiikkaa mukaileva kehämallinen toteutus on yksinkertainen, ja eri ohjelmalähteet on helppo hahmottaa kerralla. Tämä taas tarkoittaa, että Edgen tyylipuhtaista laitteista lumoutuvien täytyy tulla Cambridge Audiolle uusista asiakasryhmistä. Tämä lienee ollut sarjalle asetettu ydintavoitekin. 3/2019 45. Syytä juhlaan Juhlavuoden kunniaksi lanseeratut Edge NQ ja Edge W suoriutuvat hyvin niin edustustehtävästään kuin päätehtävistään striimerinä ja vahvistimena. Cambridge Audio Edge Edustaja Highend Studio Finland Oy Lisätiedot Cambridge Audio Edge NQ Hinta 3 999 € Toimintaperiaate Striimeri/da-muunnin/esivahvistin Sisääntulot USB Audio, USB Media, HDMI ARC, 2x balansoimaton rca-tulo, 1x balansoitu xlr-tulo, 2x spdif, 1x koaks, Lähdöt Pre Out (XLR/RCA), 6,35 mm kuulokelähtö, trigger Verkko-ominaisuudet Bluetooth 4.1 aptX HD, 2,4 GHz wifi, ethernet Striimausominaisuudet AirPlay, Spotify Connect, Chromecast, internet radio, UPnP Mitat (l x k x s) 460 x 120 x 405 mm Paino 10,2 kg Muuta Mukana kaukosäädin, Edge Remote -ohjainsovellus (Android/iOS), RS232-liitäntä Edge W Hinta 2 999 € Toimintaperiaate Päätevahvistin Teho 100 W RMS (8 Ohm) / 200 W RMS (4 Ohm) Sisääntulot Balansoitu xlr (47 kOhm), balansoimaton rca (47 kOhm) Lähdöt Kaiutinlähdöt, link out Mitat (l x k x s) 460 x 150 x 405 mm Paino 23,6 kg + Ulkonäkö ja viimeistely + Fiksu ja tehokas toteutus + Erittäin toimiva ohjainsovellus + Verkko-ominaisuudet – Hinta varauksin . Esimerkiksi suositut kotimaiset radiokanavat ilmestyivät listalle automaattisesti, ja ne sai myös saman tien soimaan. Radiokanavien etsintään tarjolla on kolme suodatinta, genre, alue ja kieli. Yläpalkin pikavalinnoissa taas näkyvät yleisimmät striimauspalvelut
Myös hiukan vanhemmalla c-kasettiformaatilla meni lujaa, sillä kannettavat kasettisoittimet olivat entistä pienempiä ja tehokkaampia, ja nauhoja oli helposti saatavilla. Jälkikäteen pohdittuna on selvää, miksi. Hifin historiaa Minidisc 46 3/2019. TähdenlenTo fyysisTen formaaTTien jouKossa Vuonna 1992 lanseeratusta MiniDiscistä piti tulla fyysisten musiikkiformaattien kruununjalokivi, mutta sen elinikä ja suosio jäi kuitenkin tyngäksi. Musiikkisoittimien ja -formaattien puolella vasta markkinoille kunnolla saatu cd meni kuin kuumille kiville, ja monet kauppiaat kärsivät jatkuvista ongelmista cd-soittimien hyllyihin saamisessa, kun kysyntä ylitti tarjonnan. K ultaisella 1980-luvulla Japani oli teknisen kehityksen huippumaita erityisesti viihde-elektroniikan saralla
Tämän taustalla oli Sonyn vilpitön pyrkimys parantaa Yksi tavallinen MiniDisc-aihio koostuu magneto-optisesta 2,5 tuuman (64 millimetrin) levystä, joka on muovisen suojakuoren sisällä. Tässä muodossa MiniDisc muistettaneen parhaiten. Kyseinen pakkaustapa ikään kuin riisui musiikkisignaalista kaikki ne sisällöt, joita ihmiskorva ei erityisemmin havaitse, käytännössä taajuuskaistan yläja alapäässä. Myös äänenlaatu oli kysymysmerkki. Juuri kun ihmiset olivat tottuneet kompakteihin ja mobiileihin kannettaviin cdja kasettisoittimiin, ensimmäinen Sonyn MiniDisc-soitin MZ1 oli asiallisen mittaisen romaanin kokoinen ja tyhjensi patterit neljän watin virrankulutuksellaan melko sähäkästi. . MiniDiscin piti olla myös cd-levyä pienempi ja nauhaa kestävämpi. Kompakti formaatti ja sille sopivat soittimet sekä tallentimet eivät nimittäin olleet kyseisenä ajankohtana mikään erityisen helppo nakki valmistaa edes Sonyn kokoiselta tekijältä. Omat ongelmansa toi mukanaan myös laserin melko ahnas virrankulutus. Ongelmista huolimatta alku näytti kuitenkin lupaavammalta kuin kilpailevalla digitaalisella c-kasetilla, jonka rooli jäi jälkikäteen tarkasteltuna jopa MiniDisciä selvemmäksi kuriositeetiksi fyysisten formaattien historiassa. Kuvassa Sonyn Net-MD-malli MZ-N510. Sittemmin MiniDisciksi muodostunut formaatti yhdisti cd-levyn ja c-kasetin parhaat puolet: digitaalisen ja virheettömän äänen sekä mahdollisuuden tallentaa aihiolle kasetin tavoin aina uudestaan ja uudestaan. Tämä johtui lähinnä hintojen madaltumisesta, laitteiden energiatehokkuuden parantumisesta ja koon pienenemisestä sekä yleisestä potentiaalisen asiakaskunnan kasvusta. Vaikka tarkoitus oli leikata musiikista se tarpeeton sisältö, tämä ei aivan onnistunut, ja lopputulosta onkin kuvailtu lähinnä bassoiltaan ohueksi ja diskanteiltaan sihiseväksi. 3/2019 47 Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Wikimedia Commons / Pexels / CC0. Toistensa tekemisistä ilmeisen hyvin perillä olevina yritykset toivatkin omat teknologiansa markkinoille Japanissa viimein vuoden 1992 syksyllä, ainakin MiniDiscin kannalta piirun verran liian aikaisin. . loivalla kulmalla nousuun Sony jaksoi uskoa MiniDiscin tulevaisuuteen, ja jo muutamassa vuodessa lanseerauksensa jälkeen se alkoikin yleistyä voimakkaammin, joskin lähinnä vain kotimaassaan Japanissa. Vuonna 1986 eräs yrityksen johtoportaan edustajista, Norio Ohga, pyysi tuotekehittäjiään suunnittelemaan aivan uuden tallennuksen sallivan levypohjaisen formaatin. Kun tämäkään ei vielä ollut tarpeeksi, elektroniikkavalmistaja Sony päätti lyödä lisää kierroksia koneeseen. Myös ensimmäisen sukupolven MiniDisc-soittimet olivat jonkinasteinen pettymys. Ensimmäisen sukupolven atrac-pakkauksen nopeus oli 292 kilobittiä sekunnissa, karkeasti noin viidesosa cdäänenlaadun nopeudesta 1 411 kilobittiä sekunnissa. Suojakuoren oikeassa reunassa oleva metallinen luukku suojaa levyä säilytettäessä ja liukuu syrjään, kun levy ladataan soittimeen. Cd-tasoisen digitaalisen äänen pakkaaminen huomattavasti pienempään tilaan vaati oman pakkausalgoritminsa, jolle Sony antoi nimen atrac, joka tulee sanoista adaptive transform acoustic coding. Juuri ennen mp3soittimia markkinoilla olleet MiniDisc-soittimet olivat kompakteja ja näppäriä laitteita, joilla pystyi tallentamaan ääntä niin digitaalisesti cdlevyltä kuin vaikkapa liittämällä mikrofonin laitteen kylkeen. Tuumasta toimeen MiniDisc ei 1990-luvulle tultaessa ollut ainoa uusi formaatti, sillä samaan aikaan Philips ja Matsushita kehittivät yhteistyössä c-kasetin digitaalista versiota, Digital Compact Cassettea. Vuonna 1996 valmistajan viettäessä 50-vuotisjuhlavuottaan MiniDiscien alkuun takellellut myynti tuplaantui, ja samoin kävi myös seuraavana vuonna. Ja tämä kaikki saatiin vieläpä toteutumaan, joskin muutaman mutkan kautta. Vuoden 1996 kolmannen sukupolven MiniDisc-teknologian atrac oli myös kehittynyt pidemmälle. Vaikka optinen lasertekniikka mukaili cd-soittimien teknologiaa, sen kutistaminen vaati aivan uusien tehdaslinjastojen pystyttämistä. Ideahan oli ajankohtaan nähden loistava
Myös atrac-teknologia kehittyi huippuunsa DSP-Type R -variantin kohdalla, joka oli jo melkein audiofiilitason ratkaisu. Kannettavat MiniDiscsoittimet osasivat jo varhain ikään kuin puskuroida soivaa musiikkia muistiinsa, jolloin satunnaiset tärähtelyt esimerkiksi lenkkeillessä eivät saaneet toistoa pätkimään toisin kuin cd-soittimissa. Keskivertokuluttajaa ajatellen on kuitenkin päivänselvää, että mp3-soittimet ajoivat lujaa MiniDiscin ohi oikealta ja vasemmalta. Mediana MiniDisc oli myös kasettiin nähden huomattavasti kestävämpi, sillä nauha saattoi usein venyä ja pahimmassa tapauksessa jopa katketa kovassa käytössä. Hifin historiaa Minidisc 48 3/2019. Vuonna 2004 ilmestynyt HiMD-teknologia taas toi markkinoille jo yhden gigan MiniDisc-levyt, joihin pystyi tallentamaan ääntä ilman minkäänlaista pakkausta todellisella cd-äänenlaadulla. Formaatissa oli kieltämättä paitsi eräänlaista scifi-hehkua myös hämmästyttävän näppäriä käytännön ominaisuuksia. Nykyäänhän aivan välttävä äänitallennin löytyy jo jokaisesta älypuhelimesta, mutta toista oli vielä pari vuosikymmentä sitten, kun vaihtoehtona oli kasettisanelin. formaatin äänenlaatua. Valmistaja lähettikin työntekijöitään maailmalle esittelemään uudistettua atrac-teknologiaa muun muassa hifialan asiantuntijoille, mikä johti pian miljoonan MiniDiscsoittimen myyntiin myös Euroopassa. Neljännen sukupolven atrac oli jo käytännössä äänenlaadultaan varsin hyvä, minkä ansiosta myös Euroopassa MiniDisc-laitteita myytiin yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. loistava loppu MiniDiscin viimeiset loiston päivät sijoittuvat vuosituhannen vaihteeseen. n Lisätietoja: http://www.minidisc.org/index.php . . Mainoslause ”Nyt voit luoda omat levysi” oli vuonna 1992 melko kiehtova koukku. Mutta toisaalta älylaitteet ovat tehneet saman mp3-soittimille, kun kaikki media sulautuu nykyään yhteen taskussa kannettavaan vimpaimeen. Siksipä sitä käytetäänkin joissain piireissä vielä tietynlaisen hienovaraisen ääniestetiikan luomiseen. Voidaankin sanoa, että MiniDiscin kehitys päättyi vuoteen 2005, pari vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen Applen iPod oli tullut markkinoille. Moni tyytyikin mieluummin joko cdtai kasettimalliseen Walkmaniin, vaikka kannettava MiniDisc-soitin oli monessakin mielessä fiksumpi ratkaisu. Vuoden 2019 perspektiivistä tarkasteltuna MiniDiscin elinkaari vaikuttaa varsin loogiselta. Onpa osa MiniDisc-harrastajista myös sitä mieltä, että parhaimmillaan atrac-pakkaus on vieläpä varsin omaperäisen kuuloinen. Nämä kaikki seikat puhuivat MiniDiscin puolesta, mutta tarinassa oli vielä käänteitä kerrakseen. Mutta toisin kuin Aasiassa ja Euroopassa, Yhdysvalloissa MiniDiscistä ei koskaan varsinaisesti innostuttu. MiniDisc-teknologia oli loistonsa päivinä oikeastaan ainoa järkevän hintainen ja kompakti ratkaisu esimerkiksi kenttä-äänitysten tekemiseen, minkä vuoksi siitä tuli tuiki tärkeä työkalu esimerkiksi toimittajien keskuudessa. Historiankirjoihin siis jäi noin 22 miljoonaa maailmanlaajuisesti myytyä MiniDisc-soitinta sekä haparoiden käynnistynyt ja nopeasti hyytynyt virallisten albumeiden markkinointi MiniDiscformaatissa. Muovin suojassa oleva MiniDisc-levy Maailman ensimmäinen MiniDisc-soitin, Sony MZ1 oli melko kookas mutta kieltämättä näyttävän näköinen laite. Viimeiset MiniDisc-soittimet lähtivät Sonyn tehtaalta loppuvuodesta 2011, eikä teknologian pariin sen koommin ole palattu. Osin juuri tämä aiheutti sen, ettei MiniDiscistä koskaan tullut varsinaista massahittiä. taas ei kärsinyt käytännössä ollenkaan, vaikka sen heitti laukun pohjalle ilman koteloa. Yleiseen hintatasoon nähden sekä MiniDisc-laitteet että -aihiot olivat huomattavasti hintavampia kuin esimerkiksi tuolloin vielä varsin suositut kannettavat kasettisoittimet. Tallentavat ja varsinkin uudelleentallennuksen sallivat cd:t puolestaan eivät 1990-luvun puolivälissä vielä olleet niinkään yleistyneet. Vuoden 2001 puolivälissä Sony toi markkinoille uuden Net-MD-teknologian, jonka avulla oli mahdollista siirtää musiikkia suoraan tietokoneelta MiniDiscille usbväylää pitkin. Myöskään uudelleentallennuksesta formaatti ei ollut moksiskaan, toisin kuin jokaisella kirjoituskerralla hiukan heikkenevä nauha. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin Sonyn ja MiniDiscin kannalta aivan liian myöhään, sillä vuosituhannen vaihteessa voimakkaasti nopeutuneet internet-yhteydet ja erilaiset vertaisverkkopalvelut olivat synnyttäneet mp3-buumin, johon ketterimmät elektroniikkavalmistajat vastasivat saman tien lanseeraamalla kannettavat mp3-soittimet
NATIVE DSD P L AY B A C K 512 768 kHz P C M 49,152 FPGA T E C H N O L O G Y TAP CLASS LEADING DAC TECHNOLOGY Qutest THE WORLD’S MOST ADVANCED COMPACT DAC Based on the multi-award-winning Hugo 2, Qutest is our most powerful compact DAC to date Chord jälleenmyyjät
Siitä lähtien kun taulutelevisioita on ollut markkinoilla, moni on varmasti miettinyt, että olisipa upeaa, jos televisio voisi oikeasti olla kuin seinälle ripustettava taulu. No, nyt sekin on mahdollista! TaiTeellisempi TauluTelevisio Televisio Samsung The Frame 50 3/2019
Art Moden päälle kytkeminen tapahtuu yksinkertaisesti painamalla kaukosäätimen virtapainiketta, jolloin television sensori säätää automaattisesti paneelin kirkkauden ympäristöön ja muihin taideteoksiin sopivaksi. Kun The Frame ei toista liikkuvaa kuvaa, se näyttää aidolta taideteokselta ja sulautuu saumattomasti myös kodin muun kuvataiteen joukkoon. Yksittäisiä taideteoksia voi lisäksi ostaa Art Storesta 19,99 eurolla per teos. 3/2019 51 Teksti: Jonas Olsson & AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistaja. Myyntipakkauksessa tulee mukana viiden metrin johto, mutta lisävarusteena on saatavilla 15 metrin kaapeli sitä tarvitseville. The Framen kohdalla tämä on toteutettu Samsungin One Connect Boxilla, pienellä keskusyksiköllä, johon muut oheislaitteet yhdistetään ja josta sitten itse paneeliin kytketään ohut ja läpinäkyvä, lähes huomaamattoman ohut kaapeli. Oman hupinsa tuo myös mahdollisuus tutustua teosten taustoihin, ja lisäksi kehyspahvin väri ja asettelu on muokattavissa. Mutta todellisuudessa moderni televisio on paljon enemmän ja hyvä kuvantoisto tavallaan vain peruslähtökohta. Viimevuoden malleihin uudistus toi mahdollisuuden päivittää The Framen kuvakirjasto muistitikulta tai älylaitteen ohjainsovelluksesta. Käyttäjä voi siis järjestää suosikkisisältönsä eräänlaiseksi soittolistaksi, joka päivittyy minuutista viikkoon ulottuvassa aikahaarukassa. Kehykset kohdilleen Jotta The Framen voisi räätälöidä istumaan muuhun sisustukseen vieläkin . . Itse kaapelissa hienoa on huomaamattomuuden ja näppärän kytkentätavan lisäksi myös se, että kuvasignaalin lisäksi se siirtää paneelille myös tarvittavan käyttövirran. Itse asiassa tuntuisi jotenkin oudolta, että televisio olisi päällä silloinkin, kun kukaan ei ole kotona tai kaikki ovat nukkumassa. Perusjäsenyys sisältää sata valinnaista taideteosta, ja koko kirjaston monipuolisemmilla hakuominaisuuksilla saa käyttöönsä 4,99 euron kuukausihintaan. Tämä säästää myös energiaa. Valinnanvaraa on huimasti aina valokuvista etabloituneiden taiteilijoiden tuotantoon asti. Elegantti asennus Jotta toteutuksesta saataisiin tarpeeksi elegantti ja diskreetti, se vaatii television sisuskalujen ulkoistamista varsinaisesta paneelirakenteesta. Se, onko tällainen sisältö varsinaisesti taidetta, vaatinee oman keskustelunsa, mutta ainakin kaikki tulee toistettua hämmästyttävän hyvällä 4k-skaalatulla kuvanlaadulla. Siispä mukaan on tullut ominaisuus, joka vaihtaa toistettavan kuvan tietyn, ennalta asetetun intervallin mukaan. Ja sitä sisältöä taas saa valmistajan omasta Samsung Art Storesta. Televisiovalmistajat ovat kilvoitelleet keskenään siitä, kuka onnistuu viemään vaikkapa resoluution, väritoiston, fyysiset mittasuhteet ja uniikit ominaisuudet pykälää pidemmälle. Me taas olemme keskittyneet televisioarvioissamme eri paneelitoteutusten teknisiin eroihin sekä pyrkineet etsimään sitä parhainta mahdollista kuvanlaatua. Tämä, kuten myös jatkuva hintakilpailu, on määrännyt alan tahdin jo jonkin aikaa. Taiteellista vaikutelmaa korostavat lisävarusteena saatavat telineet, joista yksi muistuttaa jopa aitoa maalaustelinettä pointin alleviivaamiseksi. Ja jos kaapeli silti pistää silmään, sen päälle voi vetää maalin tai tapetin. V uosien saatossa taulutelevisioista on tullut alati ohuempia, mutta varsinaisiksi tauluiksi niitä ei oikein ole voinut sanoa – paitsi sen jälkeen, kun Samsung julkaisi The Frame -televisionsa. Samsungin The Frame onkin mainio esimerkki taulutelevisiosta, joka on sarjassaan ihan jotain muuta. Hienostunut kuvantoisto Verrattuna toissavuoden malleihin Samsung on päivittänyt ja parannellut käyttöjärjestelmäänsä rohkeasti. Se, että The Frame pitää ikään kuin kytkeä päälle aina silloin kun sen haluaa esittävän taidetta, ei ole lopulta lainkaan huono juttu. Kyseessä on hyvin mietitty ja toteutettu ratkaisu, sillä vähän liiankin usein törmää muuten näyttäviin televisioasennuksiin, joissa kuitenkin näkyvillä on epämääräinen nippu luikertelevia kaapeleita. Valmistaja kertoo muun muassa huomanneensa, että mitä enemmän käyttäjät viettivät aikaa television ääressä, sitä tiheämmin he halusivat vaihtaa paneelilla näkyviä kuvia ja taidetta. Ja kun kukaan ei ole huoneessa, televisio menee automaattisesti horrostilaan. Sitä voi jo melko hyvällä omallatunnolla kutsua tauluksi, johon kuuluu kehyksiä myöten kaikki oleellinen. The Framen kohdalla olennaisinta on kuitenkin kaikki niin sanotusti oikea taide, jota sen kautta voi toistaa. Näinpä vaikkapa vieraita voi viihdyttää esimerkiksi viimekesän enemmän tai vähemmän onnistuneilla lomakuvilla
Jos paneelilla on esimerkiksi maalaus, se todellakin näyttää siltä. Aivan referenssiluokkaan toisto ei kuitenkaan yllä, mutta se täyttänee vaivatta jopa hiukan vaativamman katsojan kriteerit hyvästä kuvasta. Katso YouTubesta Samsung The Frame -esittelyvideo! Televisio Samsung The Frame 52 3/2019. täydellisemmin, sen kehykset ovat vaihdettavissa. Kiinnitystä voi myös hienosäätää kuusi astetta sivuttain, mikä pelastaa porausvaiheessa mahdollisesti aiheutuneen heiton. Kun The Frame ei toista liikkuvaa kuvaa, se näyttää aidolta taideteokselta ja sulautuu saumattomasti myös kodin muun kuvataiteen joukkoon. . Jos kuvatoistolta kaipaa tässä sarjassa vieläkin parempaa suorituskykyä, kannattaa odotella tämän vuoden The Frame -malleja, jotka toimivat Samsungin qled-tekniikalla. Ylipäätään kiinnityssysteemi vaikuttaa turvalliselta ja tukevalta myös vähän kokemattomamman asentajan lähtökohdista. Hyvin tehty! Samsungin The Frame on pähkinänkuoressa ällistyttävän hyvin suunniteltu ja hauska laite, joka on kaikkea muuta kuin perinteinen taulutelkkari ainakin suorituskyvyn ja omalaatuisuutensa puolesta. . Me ainakin pidimme The Framesta paitsi taiteellisen sisällön esittäjänä mutta myös perustelkkarina ja elokuvien kanssa. Vakuuttavaa kuvaa Jos The Framen suorituskyvyn lähtökohdaksi ottaa sen tehtävän taiteen esittämisessä, Samsung on onnistunut saamaan koko paneelin kuvapinta-alalle hämmästyttävän tasaisen kirkkauden. Ja jos kirkkautta kaipaa, sitä The Frame kyllä osaa tarvittaessa tuottaa. Kokovaihtoehdoista tarjolla on aiemmat 43, 55 ja 65 tuumaa sekä uutuutena myös 49 tuuman välimalli juuri sitä täydellistä kokoa etsiville. Itse vaihto käy kätevästi magneettikiinnityksen ansiosta. The Frame onnistuu tarjoamaan laadukasta kuvaa melkeinpä kaikilla mittareilla, eikä siitä jää kompromissin vaikutelmaa sen enempää taiteen kuin leffojenkaan näyttämisessä. Valokuvat The Frame taas esittää raikkain värein, hyvällä kontrastilla sekä erinomaisella terävyydellä. Riippuen itse television tuumakoosta (43–65”) neljällä eri pintaviimeistelyllä toteutetut kehykset maksavat 199–279 euroa. Mukana tulee myös kaikki tarpeelliset älytelevisio-ominaisuudet sovelluksineen ja palveluineen, ja systeemiä on mahdollista ohjata sekä älypuhelimeen ladattavalla ohjainsovelluksella että pienellä mutta monikäyttöisellä kaukosäätimellä. n Samsungin The Frame on mainio esimerkki taulutelevisiosta, joka on sarjassaan ihan jotain muuta. Tämä on luultavimmin tarkkaan mietitty peruslähtökohta, sillä se täyttää monenlaisten käyttäjien tarpeet kaikin puolin ketterästi eikä jää pelkäksi niche-tuotteeksi. Me ainakin odotamme ja palaamme takuulla asiaan, kunhan mallien tarkemmat hintaja saatavuustiedot selviävät! Samsung The Frame Hinta: 998,99–1 999 € Lisätiedot: Samsung Koko: 43, 49, 55 tai 65 tuumaa Paneeli: Led (Premium UHD) Resoluutio: 3 840 x 2 160 Hdmi-liitännät: 4 kpl Muuta: Ohjainsovellus, kaukosäädin, kehykset saatavilla lisämaksusta + Onnistunut idea ja toteutus + Kuvanlaatu + Asennuksen helppous – Suorituskyky ei aivan referenssitasoa . Konseptiin kuuluu myös Samsungin näppärä No Gap Wall-mount -seinäkiinnityssysteemi, jonka ansiosta paneelin saa joko tiukasti kiinni seinään tai nojaamaan hiukan etukenoon. . Paneelitoteutus kaikissa on mallia 4k uhd kärkikastin kuvanlaadulla. Vain kymmenestä nappulasta sekä ristipainikkeesta koostuvan kaukosäätimen käyttöön oppii kohtuullisen nopeasti, ja valikoissa liikkumisesta tulee kuin huomaamatta varsin luontevaa. Vasta erittäin läheltä katsottuna voi huomata, että kyseessä on näyttö. Liikkuvan kuvankaan kanssa ei juuri valittamisen aihetta ilmene, sillä liiketoisto on luontevaa ja värit tasaisia – kuten paremman pään paneelin toistossa kuuluukin olla. Sen toteutus on hoidettu sen luokan osaamisella, johon vain Samsungin kokoinen valmistaja pystyy
Otimme selvää! Parivertailu Soundbarit 54 3/2019. Näppärä paraNNus telkkariääNeeN Yamaha Bar 400 ja LG SK8 ovat ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään melko samankaltaiset soundbarit, mutta onko kalliimpi Yamaha automaattisesti parempi
Tässä valikossa valitaan haluttu äänitila, joka ei Bar 400:n tapauksessa oikein vastannut tilan nimeä. Toisto tuntui ensitahdeista saakka olevan hiukan etäistä, ja siitä puuttui tiettyä läsnäoloa. LG:n sovelluksella voi kuitenkin myös säätää asetuksia ja äänenvoimakkuutta sekä valita sisääntulon, joten se toimii ikään kuin varakaukosäätimenä. Yamaha sai luvan olla kuuntelussa ensimmäisenä, ja leffaksi valikoitui Transformers: Age of Extinction. Molempien mukana tulevat subwooferit asetimme television viereen samansuuntaisesti, ja niillä paikoilla ne suurimman osan testiä olivatkin. Ohjelmalähteen valinta hoituu sovelluksesta, ja valittavissa on muun muassa internet-radio, verkkolevyt ja älylaite. leffat pyörimään Kun molemmat laitteet oli kytketty, oli aika asettua sohvalle ja laittaa elokuva pyörimään. Sen avulla soundbar yhdistetään langattomaan verkkoon, joka puolestaan mahdollistaa musiikin toistamisen muun muassa älylaitteesta, internet-radiokanavilta ja verkkolevyiltä. LG:ssä ohjainpainikkeet löytyvät laitteen oikealta puolelta, Yamahassa puolestaan päällyspuolelta. Yamaha on mahdollista asentaa seinään eräänlaisilla avainrei’illä, kun taas LG:n toteutus perustuu pieniin kiinnikkeisiin. Ilmoitetun kanavamäärän ohella vertailumme mallit eroavat toisistaan siinä, että Yamahan yhteyteen voi liittää yhden tai kaksi erillistä surround-takakaiutinta valmistajan monihuonekaiuttimien valikoimasta, jolloin järjestelmästä tulee liki aito 5.1-toteutus. Siinä missä Yamaha luottaa monihuonerintamalla omaan MusicCast-järjestelmäänsä, LG:stä löytyy Google Home. Joten ei muuta kuin leffa pyörimään uudelleen, ja lopputulos olikin siltä osin kunnossa. Lähdimme selvittämään ilmiötä MusicCast-sovelluksesta, jossa äänitilaksi oli asetettu nimen puolesta oikeaan viittaava Movie. t ämänkertaisen parivertailumme malleista LG SK8 on 2.1-kanavainen soundbar Dolby Atmos -kyvyillä, kun taas Yamahan toimintaperiaate on 5.1. Yamaha hyödyntää omaa, hyväksi havaittua MusicCast-monihuonetekniikkaansa, johon kuuluu elimellisenä osana myös oma ohjainsovellus. LG on malleista pitkulaisempi, ja Yamahan subwoofer on pykälää kookkaampi. Käymällä muutkin tilat läpi huomasimme, että TV Program oli kokonaisuutena kaikista puhtaimman kuuloinen. Käyttöön otettaessa yhteneväisyydet vain korostuvat: molemmissa on täysin samanlaiset liitäntämahdollisuudet, ja vain käytössä oleva monihuonetekniikka poikkeaa. Testasimme tosin sijoitusta myös huoneen sivulla lähinnä huomataksemme, että jakotaajuus oli aivan liian korkea toimiakseen tällä asetelmalla. ?. 3/2019 55 Teksti: Magnus Fredholm & AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistajat . Ohjainsovelluksen avulla voi myös valita laitteen sisääntulon ja säätää sen asetuksia. Ja kun ensimmäinen dialogikohtaus käynnistyi, kävi ilmi, että jotain tosiaankin on vähän pielessä: näyttelijöiden keskustelu tuntui tapahtuvan ulkoilman sijaan paremminkin peltihökkelissä. Surround-kaiutinparin valitseminen käy helposti, mutta ne kannattaa nimetä ennakkoon oikeanja vasemmanpuoleiseksi, jotteivät ne mene sekaisin. Myös LG:llä on oma sovelluksensa, LG Wifi Speaker, mutta se ei ole yhtä monikäyttöinen kuin Yamahan vastaava. Vaihdoimme sen kuitenkin Music-tilaan, jolloin toisto parantui selvästi. Tämä johtuu siitä, että kun SK8 on saatu yhdistettyä verkkoon, mediatoisto keskittyy luontevammin ChromeCastin ja Google Homen varaan. Mukana on hdmi sisään ja ulos arc-ominaisuudella, optinen ja 3,5 millimetrin tulo äänelle sekä bluetooth. Bassotoistoltaan Bar 400 on tasainen ja kiinteä, ja ylipäätään toistokaista on miellyttävässä tasapainossa sopivalla korostuksella keskibassoissa. Molempien kautta voi lisäksi toistaa musiikkia esimerkiksi suoraan Spotifystä. Ja jos käytössä on vaikkapa Spotify, Bar 400 näkyy suoraan suoratoistosovelluksen toistolaitelistalla. Molempien mukana tulee perusasiallinen kaukosäädin, ja ne myös tuntuvat paketista nostettaessa melko samankaltaisilta. Äänet sijoitYamahan MusicCastmonihuonejärjestelmä mahdollistaa pääsyn systeemiin liitettyihin kaiuttimiin ja huoneisiin. Halvimmillaankin tämä tosin aiheuttaa noin 400 euron lisäkustannuksen, jolloin Bar 400 siirtyy toteutuksena jo selvästi eri hintaluokkaan
Kun laitoimme leffan pyörimään, SK8 tarjoili suvereenisti televisiota parempaa äänentoistoa. Aitoa surround-ääntä paketista ei kuitenkaan irtoa lähinnä siinä mielessä, ettei ääni aidosti tunnu tulevan kuulijan takaa – toisin kuin Yamahan hintavampien ja kehittyneempien ääniprojektorien kohdalla. SK8:n profiili onkin melko lailla erilainen kuin Yamahan Bar 400:n, ja vaikutelma pysyy riippumatta musiikista tai kokeilemistamme äänensävysäädöistä. Tämä oli sinänsä yllättävää ottaen huomioon laitteiden ulkonäölliset yhteneväisyydet. Mutta ensin muutama sana LG:n äänitehosteista eli Sound Effects -ominaisuuksista. Kaikki äänitilat ovat kuitenkin pohjimmiltaan varsin hyvät, niiden painotus tukee vain erityyppistä materiaalia. Joka tapauksessa Stereotila oli toistoltaan kaikista luotettavin ja äänikuvaltaan skarpein, ja TV Program onnistui tekemään äänikuvasta pykälää suuremman. Oletamme, että Yamahan teknikot saavat tulevaisuudessa aikaan ohjelmistopäivityksen, joka selkeyttäisi joidenkin äänitilojen hiukan erikoista toimintaa. Sportsja Game-tilat taas toimivat yllättävänkin neutraalisti riippuen vähän musiikista ja esittäjästä. Ominaisuuden voikin pitää päällä melko turvallisin mielin. Ja yllättävää kyllä, se todella onnistuu tehtävässään. Vaikka paketin subwooferissa on periaatteessa oikeaoppinen isku, se muistutti enemmänkin pamausta kuin ukkosmyrskyä. ?. Yleisellä tasolla voimmekin suositella TV Program -tilaa toimivimmaksi kuunneltavasta tai katseltavasta materiaalista riippumatta – paitsi pelkällä musiikilla Stereo-tila toimii parhaiten, ja kokeilun arvoisia ovat myös Game ja Sports. Lopputulos oli ikään kuin levennettyä stereota astetta paremmalla äänen selkeydellä. Esimerkiksi Music-tila toi ääneen ihmeellistä kaikua, josta vaikkapa Dick Dale olisi tykännyt, mutta meidän mielestämme se oli lähinnä tarpeeton lisä alkuperäiseen nähden. Kokonaisuutena SK8:n ääni oli sen mittasuhteita suurempi, mutta erityisen laajaksi sen surround-tehostusta ei voi sanoa. Spotify Connect ja Bar 400 soivat kauniisti yhdessä, vaikka kyseessä ei olekaan varsinaisesti mikään audiofiilitason toteutus. Jos SK8:n äänitiloihin tutustuu hiukan enemmän, tulee todennäköisesti huomanneeksi, että vaikka Standardasetus on periaatteessa vaihtoehdoista värittymättömin, se ei välttämättä ole kaikista nautittavimman kuuloinen. Erityisesti erilaisten äänitilojen kohdalla jälki oli paikoin hiukan erikoista. ASC eli Adaptive Sound Control tosin ei varsinaisesti ole mikään äänitila vaan eräänlainen toiminto, joka osaa tulkita toistettavaa ääntä ja säätää sen automaattisesti kohdalleen. Mielenkiintoinen ja hauska ominaisuus, mutta kovin täsmällistä jälkeä sen avulla ei saa kuultaville. Dialogi oli kaikin puolin paremmin erottuvaa, mutta bassoosaston toiminta ei ollut niin vaikuttavaa kuin Yamahan tapauksessa. Kannattaa kuitenkin testata, vaikka ominaisuus ei olekaan paras vaihtoehto esimerkiksi dialogivetoiselle draamalle. Bar 400 tarjoaa myös 3D Surround -toiminnon, joka laajentaa toiston mittasuhteita joka akselilla. Kaiutinasetelma onkin toteutettu niin, että palkin reunoilla olevien diskanttien molemmin puolin on kaksi keskiäänistä, ja sekä erillisten vahvistimien että dsp-tekniikan ansiosta Bar 400 osaa pilkkoa signaalin ikään kuin eri kanaviin. Näin ollen se kaikista matalin basso jäi vähän puutteelliseksi – mitä naapurit kerrostalokäytössä luultavasti arvostavat. Kun olimme katselleet tarpeeksi elokuvia, oli syytä siirtyä musiikin pariin. Esimerkiksi Music sopii paremmin nimensä mukaisesti musiikille, samoin kuin Film elokuville. Laitteessa kun ei varsinaisesti ole erillistä keskikanavaa, vaikka Bar 400:n sanotaan olevan 5.1-kanavainen soundbar. Valittavissa on Standard, Movie, Music, ASC sekä Bass Blast, joista kaikki paitsi jälkimmäisenä mainittu toimivat yllättävän hyvin. Näin ollen laulaja otti parikin askelta eteenpäin kohti kuulijaa ja vei melkoisesti huomiota. SK8:n painotukseen kuitenkin tottuu melko pian, eikä toistoprofiili sinänsä ole pielessä. n Parivertailu Soundbarit 56 3/2019 . Siispä se kannattaa pitää pois päältä. Bass Extension -ominaisuuden valteista emme oikein ottaneet selvää, mutta ainakaan se ei parantanut jo valmiiksi hyvää bassotoistoa. Musiikkia kuunneltaessa tuntui, että LG on virittänyt puhetaajuuksien kaistan melko lailla toiston pintaan. Nyt tuntui siltä, kuin ne olisi nimetty ikään kuin väärin. Yksinkertaisempi lG Ääni muuttui kellossa, kun vaihdoimme toistimeksi LG:n SK8:n. Puheäänen toistossa Bar 400 onnistui hienosti, ja Clear Voice -ominaisuudella dialogista sai vieläkin selkeämpää mutta ilman kuuluvia vaikutuksia muualla toistokaistalla, mikä on hyvä juttu. tuvat tilaan luontevasti myös keskilinjan ulkopuolelta tarkasteltuna, mistä voitaneen kiittää keskikanavaa – tai Yamahan dsp-ominaisuuksia
Yamahan voi myös päivittää ikään kuin aidommaksi monikanavajärjestelmäksi lisäämällä siihen erilliset langattomat surround-takakaiuttimet, mutta silloin koko paketin hinta nousee jo tuhannen euron tuolle puolen. Asetusvalikko on ymmärrettävä, ja säätöjen tekeminen on helppoa. LG sulautuu mutkattomasti osaksi Google Home -systeemiä. . Kuin mustikka ja mansikka LG SK8 tarjoaa oivallista televisioääntä, näppäriä toimintoja ja pääsyn suureen Google Home -ekosysteemiin monihuoneominaisuuksineen noin 300 eurolla, mutta kolikon kääntöpuolena on laajennusmahdollisuuksien puute sekä selvästi vokaalipainotteinen toistoprofiili. Jos kukkaro antaa periksi, tuplahinnalla saa Yamahan Bar 400:n, joka niin ikään sisältää monihuoneominaisuudet valmistajansa oman MusicCast-järjestelmän muodossa. Joskin Bass Blast kannattaa jättää kytkemättä päälle. Merkki & malli LG SK8 Yamaha Bar 400 Hinta 299 €* 749 €* Lisätiedot Yamaha LG HDCP2.2 Kyllä Kyllä HDMI-tulot 1 kpl 1 kpl Digitaalinen äänitulo Optinen Optinen Analoginen äänitulo 3,5 mm 3,5 mm Bluetooth Kyllä Kyllä Verkkoyhteydet Wifi 2,4/5 GHz, ethernet Wifi 2,4/5 GHz, ethernet Monihuonejärjestelmä Google Home MusicCast Spotify Connect Kyllä Kyllä Lähdöt HDMI ARC HDMI ARC Ääniohjaus Google Assistant Alexa Mitat (l x k x s) 1 060 x 57 x 87 mm 980 x 60 x 111 mm Paino 3 kg 2,7 kg Subwoofer Langaton Langaton Mitat (l x k x s) 220,6 x 390 x 313 mm 180 x 417 x 405 mm Paino 7,6 kg 9,4 kg Muuta Laajennettavissa langattomilla surround-kaiuttimilla *Hinta vaihtelee jälleenmyyjittäin LG SK8 + Edullinen + Hyvät äänitilat + ASC-ominaisuus – Vokaalipainotteinen toisto – Ei laajennusvaraa Yamaha Bar 400 + Tasapainoinen ja hyvä toisto + Laajennettavuus + MusicCast-ominaisuudet – Epämääräiset äänitilat – Hinta varauksin . Yamahan muuten hyvän laadun olisi tehnyt vielä paremmaksi loppuun asti suunnitellut ja toteutetut äänitilat. . . 3/2019 57. LG ei ehkä voita ohjainsovelluksellaan design-palkintoja, mutta mikä tärkeintä, se toimii
On aiheellista pohtia esimerkiksi sitä, tarvitseeko vedenpitävyyttä tai kuvanvakainta, ja millainen tarkkuus on tavoitteena. Vertailu Action-kamerat 58 3/2019. Mukana on kaksi noin 80 euron hintaista halpakameraa, 350 euron GoPro ja lisäksi yksi 160 euron kamera siltä väliltä. Millaista jälkeä saa alle satasen action-kameralla. N ykyään on helppo kuvata vauhdikasta videokuvaa. Edullisimmat mallit ovat Rollei 525 ja Waltter Move 500, jotka puolestaan maksavat siitä puolet – vain 80 euroa. Selvitimme, mitä ominaisuuksia laitteilta vaaditaan, kun vertasimme neljää eri hintaista 4k-videoon pystyvää kameraa. Jos halutaan saada aikaan näyttäviä hidastuksia, tarvitaan myös tarpeeksi nopea tallennusnopeus. Verkosta löytyy pilvin pimein esimerkiksi lumilautailuja skeittivideoita, alamäkipyöräilyä tai vuorikiipeilyä. Kamerat menoon muKaan! Action-kamerat ovat nostaneet suosiotaan esimerkiksi vauhdikkaiden urheilulajien kuvaamisessa. Toisia taas veri vetää pinnan alle sukeltelemaan. Halusimmekin selvittää, millaisia ominaisuuksia kamerat tarjoavat. Näyttävää videota syntyy myös arkisemmissa tilanteissa, vaikkapa pulkkamäessä. Seuraavaksi hintavin on Xiaomin Mi Mijia, joka sijoittuu jo yli puolet halvempaan 160 euron hintaluokkaan. Vertailumme malleista GoPron runko on itsessään 10 metriin saakka vedenpitävä, kun taas testin edullisimpien Waltterin ja Rollein mukana paketissa tulee vielä syvemmälle yltävä sukelluskotelo. Otimme kokeiluun neljä hiukan kovemman menon kuvaamiseen sopivaa action-kameramallia. Suuria eroja löytyy siis ainakin hinnan puolesta. Ominaisuudet vaikuttavat myös hintaan. Lähes action-kameran synonyymiksi muodostuneelta GoProlta mukana on Hero 7 Silver, joka maksaa noin 350 euroa. Tarpeet kannattaa kartoittaa Ennen action-kameran hankkimista kannattaa pysähtyä miettimään, mihin tarpeeseen se tulee. Mukana on edustajia kolmesta hintaluokasta, mutta yhteisenä kriteerinä oli niiden tarjoama 4k-tasoinen kuva
Rolleille maksimisyvyyttä luvataan 40 metriä ja Waltterille 30 metriä. Rollein ja Waltterin kohdalla vakaajasta ei ole ilmoitettu. Testimme edullisimmassa kaksikossa – Rolleissa ja Waltterissa – ei ole tarpeeksi suurta kennoa todellisen 4k-kuvan kuvaamiseen. Se ei ole täysin perusteetonta, sillä kaikista malleista todellakin tulee ulos 4k-kuvaa. Jos kuvaan on eksynyt vaikkapa reunoille jotain, minkä haluaisi rajata pois, videosta saa vielä rajaamisen jälkeenkin riittävän tarkan. Esimerkiksi näyttävä temppu pääsee parhaiten oikeuksiinsa hidastettuna. Kuitenkin esimerkiksi YouTubeen videoita tehdessä full hdtai hd-tarkkuus riittävät mainiosti. Interpoloinnissa tallennettujen pikselien ympärille lisätään pisteitä, joiden sävyarvot lasketaan viereisten pikselien perusteella. ?. Vaikka tähtäisi lopputuloksessa vaatimattomampaan hd-laatuun, niin full hdtai 4k-laadulla tallentaminen jättää enemmän pelivaraa jälkikäsittelyyn ja antaa mahdollisuuden myös rajata kuvaa. Xiaomillekin luvataan vesitiiviys 30 metriin saakka kotelon kanssa, mutta sellaista ei toimiteta vakiovarusteena. Videokuvan kohdalla 4k on nykyisin kova sana, eikä tarkkuudesta ole haittaa – paitsi ehkä sen vaatiman suuremman tallennustilan vuoksi. Sukelluskotelo ei ole rungon vedenpitävyyden vuoksi välttämätön, mutta kriittisin puute on kamerajalustaan soveltuvan kiinnikkeen puute. GoProssa kuvanvakaaja on kaksiakselinen, kun taas Xiaomista löytyy kuusiakselinen. Televisiosta katsottava kuvakin on edelleen yllättävän harvoin 4k-laatuista, eivätkä monet katseluun käytettävät näytöt edes yllä vielä kyseiseen tarkkuuteen. Nopeutuksilla ja hidastuksilla videon rytmitykseen saa myös enemmän vaihtelua ja mielenkiintoisuutta. 3/2019 59 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Joni Nikkola & AVPlus-toimitus . Kuitenkin pienellä tutkiskelulla selviää, ettei asia ole aivan niin yksinkertainen. Vaikka tärinä tuo hieman lisätunnelmaa vaikkapa mäenlaskukuvissa, se harvoin lisää katselunautintoa pidemmän päälle. Kaikista testikameroistamme löytyy myös hidastustoiminto, jonka avulla kuviin saa rutkasti lisää mielenkiintoa ja näyttävyyttä. Kennolle alun perin tallentumattomia yksityiskohtia ei myöskään ole mahdollista lisätä lopputulokseen laskukaavoilla. Kaikkia testikameroitamme mainostetaan 4k:lla. Käytännössä hidastus toimii niin, että kamera kuvaa normaalia 24 kuvan sekuntitahtia nopeammin. Kuva siis interpoloidaan vaatimattomammasta laadusta 4k-laatuun. Kovassa menossa on hyötyä myös kuvanvakautuksesta. GoPro ei kalleimmasta hinnastaan huolimatta tarjoa sanottavammin varusteita – niitä saa kuitenkin ostettua kattavasti erikseen. Tuloksena syntyvä kuva ei ole niin tarkka kuin aito 4k-kuva
Enemmän vähemmällä Varusteissa on huomattavat erot eri kameramallien välillä. Ensinnäkin se on pokkarimaiseen tapaan pieni ja helposti mukana kulkeva. Toinen piirre on pokkarikameramainen yksinkertaisuus ja käytön suoraviivaisuus, mikä ei tarkoita, että ominaisuuksista olisi tingitty. Periaatteessa eroa pokkariin ei ole paljon, mutta rakenne on tavallisesti järeämpi ja painopiste on videokuvauksessa. Xiaomi jää varustelussa jumbosijalle, sillä mukana ei tule kuin micro-usb-latausjohto. Kuvaustuntumassa on haettu pikemminkin vastaavan tasoista Rolleissa varusteita tulee jo varsin mittava määrä. Kamerasta ulos tuleva kuvamateriaali kuitenkin pyörii yleensä normaalinopeudella, mutta koska tietyllä aikavälillä on enemmän tallennettuja ruutuja, sitä on jälkikäsittelyssä mahdollista ikään kuin venyttää. Vertailu Action-kamerat 60 3/2019. Etuna varustekingi Waltteriin verrattuna on mukana tuleva kaukosäädin. Koska 4k-kuvaus ja myös hidastustoiminto vaativat kameralta rutkasti laskentatehoa, nopeimmat kuvausnopeudet ovat tarjolla usein pienemmillä resoluutioilla. Pääpaino yksinkertaisuudessa Miten action-kamera eroaa muista kameroista. Action-kamerat ovat myös optisilta ominaisuuksiltaan yksinkertaisia. Hieman yllättäen testimme kalleimmassa GoProssa maksimikuvausnopeus on melko vaatimaton: 4k-laatuisena se kuvaa Xiaomin kanssa korkeintaan 30 ruudun nopeutta, kun normaalinopeus on 24 kuvaa sekunnissa. Myös vedenalaiskuvauksesta haaveilevat joutuvat varaamaan muista vertailumme kameroista poiketen lisäbudjettia sukelluskoteloa varten. Myös 720ptarkkuudella Xiaomin 200 ruutua on yliveto, mutta Rollei yltää kunnioitettavaan 120 ruutuun. Waltter tarjosi monipuolisimman varustepaletin, mutta Rolleikaan ei jää siinä suhteessa paljon jälkeen. Niin myös testikameroissamme. Waltter vie kirkkaasti pisteet varusteiden määrässä. Vaatimattomimmat varusteet ovat Xiaomissa, eikä sen mukana tule esimerkiksi sukelluskoteloa. Niiden avulla kameran saa jo kiinnitettyä moniin eri paikkoihin. Mi vie kuitenkin voiton 1080p-tarkkuudella kuvatessa 100 ruudun nopeudella. Testaamissamme malleissa ei ollut optista zoomia eikä järjestelmäkameramaista näppien ulottuvilla olevaa säätöpalettia asetusten nopeaan muuttamiseen kuvaustilanteessa. Yllättävää kyllä, vertailumme kameroissa varusteiden määrä oli melkeinpä kääntäen verrannollinen hintaan. GoProssa sellaista ei tarvitse, koska kamera on itsessään vedenpitävä. Sen mukana tulee niin valtava määrä pikkusälää, että niistä jo yksistään voisi helposti maksaa 80 euroa, jos sellaisille olisi tarvetta. Mitä nopeammin kameralla pystyy kuvaamaan, sitä vaikuttavampia hidastuksia kuvamateriaalista on mahdollista saada irti
Yhteys täytyy laittaa kamerasta ensin päälle, yhdistää kamera puhelimeen asetusten kautta ja sen jälkeen vielä sovelluksesta erikseen. Asetukset katsotaan kohdalleen ennen kuvausta, ja sitten vain annetaan mennä. Toisaalta Rollei kuvaa myös 2,5k-videota – interpoloituna. Näppäimiä laitteissa on minimalistisesti. Kyseinen toteutus voi olla parempi esimerkiksi talviaikaan kuvatessa, kun kameraa käytetään hanskat kädessä. Periaatteessa kamera pitäisi pystyä antamaan maallikkokaverin käteen ja sanoa, että paina tuosta. Takana on kaikissa malleissa näyttö. Käytännössä siis mukaan voi ottaa mojovan usb-virtalähteen ja unohtaa akunkestosta huolehtimisen. GoPron sovelluksen kautta päivittyy myös kameran laiteohjelmisto. Kokoon liittyvänä hienoisena varjopuolena on akunkesto, joka riippuu paljolti tallennettavasta kuvanlaadusta ja käytöstä ylipäätään – esimerkiksi wifiyhteyden käyttö kuluttaa enemmän virtaa. Suljinpainikkeen lisäksi esimerkiksi MI:ssä ei ole muita näppäimiä. Nopeutustoiminto eli time lapse onnistuu myös 4k:na. Sovellus pyysi myös laittamaan päälle phone targeting -asetuksen, joka mahdollistaa pääsyn puhelimen sijaintitietoon. Käyttöystävällisyydessä kamerat olivat kutakuinkin samalla viivalla. Xiaomin Mi Home -sovellus on yhteinen valmistajan erilaisten älylaitteiden kanssa. Kaikille testikameroillemme yhteinen hyvä puoli kuitenkin on, että niitä voi käyttää myös silloin, kun ne ovat latauksessa. 3/2019 61 . Rollei esimerkiksi ilmoittaa akunkestoksi ilman wi-fi-yhteyttä enimmillään 50 minuuttia. Testikameroistamme kosketusnäyttö on GoProssa ja Xiaomissa. Sillä pystyy lataamaan kuvia ja videoita kamerasta mobiililaitteille. Lähes identtisen näköisissä Rolleissa ja Waltterissa on lisäksi kuvaustilan valintapainike ja sivussa valikkonäppäimet. Action-kameroissa on yleensä ottaen suhteellisen laajakulmainen eli lyhyellä polttovälillä varustettu linssi. Pieni koko ja keveys ovatkin actionkameroille tärkeitä ominaisuuksia, sillä niiden ei pitäisi haitata kuvattavaa suoritusta esimerkiksi kypärään tai skeittilautaan kiinnitettynä. Akku loppuikin nopeimmin testimme kahdessa halvimmassa kamerassa, mutta melko pian myös kalliimmista malleista. Käytön suoraviivaisuus on eduksi, sillä toiminnan tiimellyksessä ei välttämättä ole aikaa hienosäädöille. Käytön helppous on yksi tärkeä pointti, pitkälti samoista syistä. Tärkeintä on tietenkin se, millainen GoPron (kuvassa) ja Rollein sovelluksessa voi seurata kuvaa reaaliaikaisesti. Apua sovelluksista kosketusnäytöllä tai ilman GoPron sivussa olevalla napilla valitaan valokuvaustilan, time-lapse-videon ja videon välillä. Rollein mukana tulevassa kaukosäätimessä on videoja valokuvanäppäimet, joilla voi aloittaa ja lopettaa kuvauksen. Still-kuvia otettaessa kameran ominaisuuksiin kuuluu valokuvan ajastus ja burst-kuvaus. Waltterin EZiCam -sovelluksella puolestaan voi siirtää wifi-yhteydellä kuvia kamerasta puhelimeen ja rajata videota, mutta sillä ei pysty hallitsemaan kameraa tai seuraamaan kuvaa reaaliaikaisesti. Edes kaikissa kalliimmissa kameroissa ei välttämättä ole samaa ominaisuutta, joten se on todellakin papukaijamerkin arvoinen. Tämä epäonnistui useasti ennen kuin lopputulos oli toivottu. Molempien käyttöliittymässä on hieman hitautta. Vaikkapa skeittitemppua tehdessä käsiä tarvitaan muuhunkin kuin puhelimen tai kameran näpläämiseen, jolloin kaveri voi toimia videon ohjaajana. Kuvanlaadulla alkuun ja pidemmällekin Testaamamme kamerat tallentavat 4k-laatuista kuvaa, vaikka halvimmat mallit toteuttavatkin sen interpoloimalla. ?. GoProssa on ainoastaan kuvaustilapainike. Reaaliaikaisuus on tosin suhteellista, sillä kameran ja sovelluksen välillä esiintyy viivettä, mikä voi ajoittain häiritä käyttöä. Myös painoltaan kaikki mallit jäävät alle sadan gramman, eli niiden kantaminen mukana ei ole ongelma. Lisäksi kosketusnäytöltä voi valita 4k-tilan, 15 sekunnin pätkän kuvauksen tai vain full hd:na käytössä olevan etanatilan. Taskuun mahtuvaa Kokoluokaltaan kaikki vertailukamerat ovat varsin samankokoisia – noin tulitikkuaskin kokoluokkaa tai sitä aavistuksen suurempia. MI on muita hieman kookkaampi leveyssuunnassa, mutta kaikki sopivat mainiosti taskuun. Kahdessa edullisimmassa eli Rolleissa ja Waltterissa ei ole kosketusnäyttöä, vaan kameran käyttö tapahtuu valikkonäppäimillä. Rollein sovelluksessa taas voi myös seurata live-kuvaa, ladata puhelimeen kuvia ja videoita sekä säätää kameran asetuksia. helppoutta kuin kännykällä kuvatessa. Valikoiden selaaminen on kaikissa vertailumme kameroissa aavistuksen työlästä, mutta kuvaamaan pääsee yhdellä painalluksella. Varjopuolena ovat kuvan vääristymät. Lisäksi kuvaa voi zoomata, tosin zoomaus tapahtuu digitaalisesti eli käytännössä rajaamalla. Käyttö on halpiskameroissa helpompaa kuin Xiaomissa ja sujuu paremmin kuin GoProlla. Vertailumme action-kameroissa on bluetoothja wifi-yhteydet, joiden kautta osa hallinnasta ja kuvan jakamisesta hoituu mobiilisovelluksella. Rolleissa ja Walterissa langaton yhteys kameran ja puhelimen välillä hoituu painamalla kameratilassa kameran alaspäin-painiketta. Xiaomin tapauksessa wifi-yhteys kameran ja mobiililaitteen välillä ei synny aivan helposti. Se mahtuu paitsi pienempään tilaan myös helpottaa kuvaamista, sillä tärkeitä asioita ei jää niin helposti kuvausalan ulkopuolelle kuin pidemmällä polttovälillä kuvatessa
GoPro antaa myös muita kameroita selvästi tasaisemman kyydin töyssyissä kaksiakselisella kuvanvakaajallaan. Etenkin vauhdikkaissa lajeissa ja muutenkin ulkona kuvatessa tuuli ja rungon kolahtelut saattavat aiheuttaa häiriöitä ääneen. Kuvaan mahtuu runsaasti tavaraa, mutta samalla se tarkoittaa myös melko mojovaa vääristymää. GoProssa kuvanlaatu on pimeässä muita parempi. kuvanlaatu on käytännössä, eikä silloin kannata tuijottaa pelkkiä megapikseleitä. n Tältä sama asetelma näyttää kuvattuna Canon EOS 600D -järjestelmäkameralla. Vertailu Action-kamerat 62 3/2019 . Kuvanlaadun lisäksi myös videon äänenlaadulla on merkitystä. Kuitenkin normaalikokoisena 13 tuuman tietokoneruudulla niitä ei juuri huomaa. ?. GoProssa on kahdella mikrofonilla toteutettu melunsuodatus, ja videossa onkin hieman vähemmän häiriöääniä kuin muissa vertailukameroissamme. Waltterissa on Rolleita selvästi laajakulmaisempi linssi, minkä vuoksi myös kalansilmäefekti on melkoinen. Äänen voi toki tallentaa myös muulla keinoin, esimerkiksi puhelimella tai erillisellä tallentimella. Hämärässä halvimmat kamerat ja myös Xiaomi tuottavat melko kohinaista kuvaa. Zoomattuna tietokoneen näytöllä alkaa artefakteja näkyä huomattavasti helpommin kuin hieman hintavammassa Xiaomissa. Yllättäen Xiaomin kuva tärähteli testissämme huomattavasti, vaikka kamera sisältääkin kuusiakselisen kuvanvakaajan. Liitäntää ulkoiselle mikrofonille ei ole yhdessäkään testaamistamme laitteista. Kuvanlaadussa hinta ja aito 4k-kenno näkyy selvästi tarkemmassa tarkastelussa. Xiaomin värintoisto on muita hillitympää. Kaikki vertailumme kamerat tuottivat kuitenkin kelvollista kuvaa etenkin päivänvalossa. GoProssa on selvästi muita kameroita laajempi kuvakulma, mikä aiheuttaa myös tynnyrivääristymää. Silloin kuitenkin saattaa joutua editointivaiheessa hiomaan äänen ja kuvan synkronointia kohdalleen. Rollein kuva-ala on tiukimmin rajattu, mutta myös siinä on kalansilmäefektiä. Plussapuolena on se, että kuvaan mahtuu enemmän ympäristöä ja esimerkiksi maisemat voivat näyttää vaikuttavammilta. GoPron kuvasuhde on laajin. Värintoisto on hieman ärhäkkää, mutta tarkkuus on edullisimpia malleja parempi. Kuvassa Waltter Move 500. Myös tarkkuus on selvästi parempi kuin vain hieman edullisemmissa budjettikameroissa. Edullisemmissa interpoloivissa kameroissa piirto ei ole yhtä tarkkaa kuin aidoissa 4k-malleissa. Kaikki vertailumme neljä kameraa ovat suurin piirtein samankokoisia: hiukan kookkaampia kuin perinteinen tulitikkuaski
Toisaalta sukelluskotelo tukee mukana, joten itse kameran ei välttämättä tarvitsekaan kestää vettä. Vakiovarusteita on kuitenkin korkeaan hintaan nähden vaatimattomasti ja lisävarusteet melko hintavia. 3/2019 63. . + Paras kuvanlaatu + Vedenpitävyys + Paras kuvanvakautus – Ei jalustakiinnitystä – Akku ei vaihdettavissa – Hintava . Tällä hetkellä luksuskameroita valmistaa Rollein työntekijöiden omistama DW Photo -firma. Säänsuojaus tuntuu käteen vakuuttavalta, sillä esimerkiksi painikkeiden väleissä ei ole avoimia saumoja. Niistä tosin joutuu maksamaan melkoisesti lisähintaa. P erinteikäs saksalainen Rollei on valokuvaajapiireissä tunnettu vuosikymmenien ajan kalliista, niin sanotusti kaksisilmäisistä keskiformaatin studiokameroistaan, joiden optiikkaa pidetään yhtenä parhaista koskaan. Varustetasoltaan Rollei on lähellä kärkeä Waltterin tuntumassa. Nyt merkki keskittyy etupäässä edullisiin kameratarvikkeisiin, mutta valikoimassa on myös 535:n tapaisia budjettimallisia kameroita. Se, että kahdeksankymmenen euron kamera nöyryyttää neljä kertaa kalliimman kameran varustetasossa mennen tullen viestii siitä, ettei muovi oikeasti niin kallista ole kuin hintalapussa lukee. Kallis mutta laadukas GOPRO Hero 7 Silver Hinta: 344,90 € Halvalla vauhtiin Rollei Actioncam 525 Hinta: 79,90 € paan menoon laite ei sovellu. + Kaukosäädin + Mukavasti varusteita + Vaihdettava akku + Mukana sukelluskotelo – Ei aito 4k . Se on ominaisuuksiltaan varsin identtinen Waltterin kanssa, ja hintakin on sama, mutta mukana tulee hieman sitä vähemmän varusteita. Käyttö tapahtuu fyysisten näppäinten välityksellä. Jos vaatimattomampi resoluutio riittää, voi Hero 7 White olla sopiva edullisempi vaihtoehto. Testikameramme on siis varsin kaukana merkin uljaasta historiasta, mutta se tarjoaa 80 euron hinnalla aivan mainion käyttökokemuksen ja kuvanlaatua etenkin valoisissa olosuhteissa. Myös muistikorttilokeron kansi on tanakasti suojattu. Kamerassa on myös kaikista vakuuttavin tuntuma, eikä se tarvitse koteloa vesisateessa tai maksimissaan 10 metrin syvyydessä kuvatessa. Ainakin osin vertailumme kallein hinta selittyy GoPron kuvanlaadulla, joka on paras vertailumme kameroista. Aidoista 4k-kameroista, Xiaomista ja GoProsta, kuvanlaatu jää silti selvästi. Edullisin Hero 7 White yltää vain 1080p-tarkkuuteen, kun taas kallein Black-malli pystyy Silveriä nopeampaan kuvaukseen 4k-tilassa. GoPro Hero 7 Silver soveltuu testimme malleista parhaiten todelliseen rymymenoon, kiitos hyvän vakautuksen, vedenpitävyyden ja tiiviimmän rakenteen. Rollei jää niukasti testimme hännille, mutta riittää hyvin aloittelijalle. Rollei 525 -action-kameran rakenne on muovia, eikä liitäntöjä ole suojattu kannella, mikä vihjaa, että aivan kovimT unnetuin action-kameroiden valmistaja lienee tällä hetkellä GoPro. Hero 7 Silver on valmistajan kolmesta Heromallista keskimmäinen.
Kokonaisuutena kamera antaakin valtavasti vastinetta rahalle. . Sellaisenaan se sopii muita vähemmän vauhdikkaaseen menoon, eräänlaiseksi peruspokkarin ja action-kameran välimuodoksi. Kuvanlaatu on jo selvästi edellä puolta edullisempia Waltteria ja Rolleita. Koska kameran pohjassa on standardimallinen jalustakierre, erilaisia kiinnikkeitä löytyy helposti netistä myös tarvikeosina. Rollei ja Waltter ovat keskenään niin samannäköiset, että ne todennäköisesti tulevat samasta tehtaasta. Sukelluskotelolla sen käyttömahdollisuudet paranevat kuitenkin jo huomattavasti. Vertailu Action-kamerat 64 3/2019. Waltter Move 500:n mukana tulee testatuista kameroista eniten varusteita, jopa niin paljon, että niiden listaaminen hieman hymyilyttää. Etenkin tärinänvaimennus on actionkameroissa varsin tarpeellinen. Akku kuitenW altterin erityispiirre testinelikkomme joukossa on, että merkki on kotimainen. Mi:n varustelu on selvästi joukon vaatimattomin, sillä mukana tulee vain mikro-usb-latausjohto. Vaikka kaksikko ei olekaan teknisesti täysin yhtenevä, Rolleita koskevat huomiot pätevät pitkälti myös Waltteriin. + Eniten varusteita + Vaihdettava akku + Mukana sukelluskotelo – Ei aito 4k . Se onkin vertailumme suositeltavin malli aloittelijoille. + Jalustakierre + Vaihdettava akku – Vähiten varusteita – Ei sukelluskoteloa eikä vedenpitävyyttä – Hankala wifi-yhteydenmuodostus . Liittimiä ei ole suojattu kannella, mikä ei rohkaise käyttämään kameraa märissä olosuhteissa. Myös Waltter on rakenteeltaan muovinen, eikä sen suojaus ole silmämääräisesti samaa tasoa kuin GoProssa. Vaikka brändi ei olekaan erityisen tunnettu, kameraa on saatavilla useiden halpakauppojen valikoimissa ympäri Suomen. Laitteet eivät ole kuitenkaan Suomessa valmistettuja. Kuvapuolella ero näkyvät linssissä, sillä Waltterin objektiivi on selvästi laajakulmaisempi kuin Rollein. Xiaomin kamera tarjoaa vertailumme edullisimpana aidon 4k-kuvan. Edullisin aito 4k Xiaomi Mi Mijia Action Camera 4K Hinta: 159,90 € kin on vaihdettava. Etuna on, että Varusteiden kingi Waltter Move 500 Hinta: 79,90 € kuvaan mahtuu enemmän asiaa, mutta miinuksena tulevat vääristymät. Kuvanlaatu on joka tapauksessa aivan hyvä valoisissa olosuhteissa. Testin ainoana mukana ei tule sukelluskoteloa eikä myöskään vedenpitävyyttä ole ilmoitettu. Hallintapainikkeet ovat ulkonäöltään hieman erilaisia mutta toiminnaltaan vastaavia kuin Rolleissa, ja käyttöliittymä on sama. Lisävarusteena on Xiaomin puolesta saatavilla ainakin sukelluskotelo ja selfie-keppi. Se pärjää muuten hyvin myös GoProlle, mutta tärinänvaimennus ja hämäräkuvaus eivät yllä kuitenkaan samalle tasolle. . K iinalaisen matkapuhelinvalmistajan Xiaomin kamera on rakenteeltaan Rolleita ja Waltteria huomattavasti vakuuttavamman tuntuinen, sillä linssin runko ja kameran etuosa ovat metallia. Toisaalta hintakin on huomattavasti GoProta halvempi
Korkeampi hinta ei siis ole aivan tuulesta temmattu. Jos harrastus on alkutekijöissään, 80 euron investoinnilla pääsee pitkälle. Merkki & malli GoPro Hero Silver 7 Rollei Actioncam 525 Waltter Move 500 Mi Mijia Action Camera 4K Hinta 344,90€ 79,90€ 79,90€ 159,90€ Lisätiedot Valmistajan tuotesivu Valmistajan tuotesivu Valmistajan tuotesivu Valmistajan tuotesivu Ostopaikka Verkkokauppa.com Verkkokauppa.com Motonet Verkkokauppa.com Video 4K/30 fps, 1440p/60 fps, 1080p/60 fps 4K/25 fps, 2,7K/30 fps, 1080P/60fps, 720P/120fps 4K@25fps, 1080p@60fps, 1080p@30fps 4K/30fps, 2,5K/30 fps, 1080p/100 fps, 720p/200 fps Valokuvat 10 megapikseliä 4 megapikseliä 12 megapikseliä 8,3 megapikseliä Linssi ei ilm 160° 170° f/2,8 / 145° Kuvanvakautus 2-akselinen ei ilm ei ilm 6-akselinen Näyttö 2”, kosketusnäyttö 2” 2” 2.4”, 960 x 480 px, kosketusnäyttö Liitännät Usb-c Micro-usb, mini-hdmi Micro-usb, mini-hdmi Micro-usb Akku Kiinteä, kapasiteettia ei ilmoitettu 900 mAh, vaihdettava 1050 mAh, vaihdettava 1450 mAh, vaihdettava Muistikortti MicroSD (hc/xc) MicroSDHC, max 32 Gt MicroSD, max 32 Gt MicroSD, max 64 Gt Varusteet Usb-c-latausjohto, kaarevalla ja tasapintaisellä tarrapinnalla varustettu kiinnitystelakka esimerkiksi kypärää varten sekä kiinnityskehys Sukelluskotelo kallistuskulman säädöllä ja varaluukulla, kevyt kehikko jalustakiinnityksellä, tasapintaisella ja kaarevalla tarrapinnalla varustettu kiinnitystelakka, varaluukku koteloon, kauko-ohjain, jalustakierteellä varustettu kiinnitin sekä samanlainen uroskierteellä, mikro-usblatausjohto. Rahallinen menetys ei myöskään ole suuri, vaikka into lopahtaisi nopeastikin. Kaikkia testikameroitamme voikin suositella, mutta hieman eri tarpeisiin. GoPro taas on merkittävästi muuta kolmikkoa kalliimpi. Sukelluskotelo saranalla ja varaluukulla, laturi, micro-usb-latausjohto, suomenkielinen käyttöohje, nippusiteitä ja vaijeria, velcro-tarraa, kiinnike pyörän tankoon, kehys jalustakierteellä, sarana jalustakierteellä, varasovittimia, kaksi tasapintaista tarratelakkaa, muuntaja, vararuuvi, naarasja uroskiinnike saranalla Mikro-usb-latausjohto Mitat (l x k x s) 62,3 x 44,9 x 28,3 61 x 42 x 22 mm 59,3 x 41,1 x 24,6 mm 75,5 x 42,7 x 29,5 mm Paino 94,4 g 54,3 g 61 g 99 g Muuta Puheohjaus, sovellus Sovellus Sovellus Sovellus K aikkiaan kameroiden kuvanlaatu yllätti positiivisesti, sillä myös halvimmat Waltterja Rollei-kamerat tuottivat asiallista kuvaa. Xiaomi on hinta/ kuvanlaatu-suhteeltaan paras, mutta olematon varustetaso tiputtaa pisteitä roimasti. Xiaomin ja GoPron kuvanlaadulliset erot ovat hyvässä valaistuksessa pikemminkin makuasioita. Niitä voi siis suositella vaikkapa jälkikasvulle ensimmäiseksi kameraksi. Suurin miinus on standardimallisen jalustakiinnikkeen puute. Kalliimmat verrokit toisaalta tarjoavat yllättäen edullisimpia kameroita huomattavasti vähäisempää varustetasoa – jopa siinä määrin, että siitä on jo ostokriteeriksi. Se on kiistatta tärkeä ominaisuus action-kamerassa. Selvimmin GoPro erottuu edukseen töyssyissä, joissa tärinänvaimennus toimii parhaiten. Aidolla 4k-kuvalla yksinkertaisesti pötkii pidemmälle. Myös siinä varusteita tulee vähäisesti, mutta toisaalta esimerkiksi vedenpitävyys löytyy Vasta-alkajille ja vähän kehittyneimmillekin kameran rungosta suoraan ilman erillisiä koteloita. Sekä Rollei että Waltter soveltuvat mainiosti harrastuksen aloittamiseen, etenkin jos ei ole ennestään juuri kokemusta videokuvauksesta. Myös hämärässä kuvatessa GoPro erottuu muista kameroista edukseen. Kuitenkin budjettimallien ero kuvanlaadussa on suuri tuplasti kalliimpaan Xiaomiin verrattuna. n 3/2019 65
Kuluttajille suunnattujen vr-headsettien miinuspuolia ovat olleet jokseenkin heikko kuvanlaatu, liiketoiston aiheuttama pahoinvointi, pelien ja ohjelmistojen suppea tarjonta sekä ennen muuta helposti sotkeutuvat kaapelit ja ohjainboksit. Oculus Go on kuitenkin saanut ratkaistua suurimman osan näistä ongelmista. Langattomasti virtuaaLitodeLLisuuksiin Katso YouTubesta Oculus Go -esittelyvideo! VR-lasit Oculus Go 66 3/2019
Mainiot lähtökohdat Oculus Go on hyvä sekä ennen muuta loppuun asti mietitty ja toteutettu laite, joka onnistuu tehtävässään mainiosti. Osa materiaalista on ilmaista, ja osa maksaa muutamista euroista muutamiin kymppeihin. Jos asiaa lähestyy puhtaasti visuaalisesti, niin pikselit ovat kyllä näkyvissä käytössä olevalla resoluutiolla (2 560 x 1 440). Iskunkestävä rakenne Oculus Go on valmistettu harmaasta muovista, ja sen rakenne on paitsi yksinkertainen myös käytännöllinen ja melko naarmuuntumaton. Parempi kuin voisi odottaa Kuinka Oculus Go sitten toimi käytännössä. Ja juuri tätä tarkoitusta varten Oculus Go on suunniteltukin. K un vr-lasit tulivat rytisten markkinoille muutama vuosi takaperin, moni asiantuntija pudisteli päätään. Äänentoistosta toteutuksessa huolehtii yksinkertaiset sisäänrakennetut kaiuttimet, mutta suositeltavampaa on käyttää erillisiä, omaan 3,5 millimetrin liitäntään kytkettäviä kuulokkeita. Monien mielestä vr-huuma laantuikin nopeasti, ja niin laitteet kuin niille suunniteltu mediakin jäivät unholaan. Virtuaalitodellisuuden tuntuma on loistava ja saatavilla olevan materiaalin laajuuskin hyvä, joten Gon parissa viihtyy helposti myös pidempiä aikoja. Pääkopan ympärille kietoutuvat hihnat ovat joustavat ja helpot säätää kohdalleen, joten käyttömukavuuden eteen ei tarvitse uhrata aikaa saati vaivaa. Sitten vain etsitään mielenkiintoista katseltavaa hauskasta ja alati kasvavasta tarjonnasta. Oculus Gon tapauksessa toteutus on tehty miellyttävyys edellä, eli sen nenän päälle laskeutuva osa on melko suuri, jolloin se toisaalta sopii kaikkien kasvoille mutta saattaa aiheuttaa jonkinasteisen valovuodon alaosasta katselualueelle. Kyseessä on täysin langaton headsetti, jolla katsellaan elokuvia kaikessa kirjossaan. Käyttäjä voikin kääntää katseensa melkein joka suuntaan, mikä varsinkin aluksi tuntuu todella jännittävältä, ja toteutus toimii aidosti. Kun laite otetaan käyttöön, heti sen laatikosta ottamisen jälkeen käyttäjän tulee luoda tili oculus.com-verkkopalveluun ja synkronoida headsetti. Tärkeintä on kuitenkin käytöstä välittyvä kokemus, ja se jos mikä on puhuttelevaa laatua. . Riskinä olikin, että liian varhain kuluttajien käsiin laskettu sinänsä mielenkiintoinen tuote jäisi ikään kuin pettymykseksi. Koska laitteen Snapdragon 821 -prosessori ei ole mikään tehomylly, virtuaaliympäristöissä ei ole mahdollista varsinaisesti liikkua – kurkistella kulmien taakse tai nojata eteenpäin –, toisin kuin esimerkiksi Oculus Riftin tai Playstation VR:n kanssa. Erittäin tärkeää on myös se, että laite on vaivaton käyttää, sillä hyvälläkään toteutuksella ei ole arvoa, jos itse vehje jää lojumaan nurkkiin. Akunkesto on pari–kolme tuntia, ja lataus tapahtuu micro-usb:llä. Subjektiivisesti arvioiden kuvatoisto vaikutti esimerkiksi Playstation VR:ää miellyttävämmältä ja yleisellä tasolla paremmalta kuin voisi odottaa. kin täydet 360 astetta, joten käytöstä välittyy vahva tapahtumien keskipisteessä olemisen tuntu. Valikoissa liikkuminen tapahtuu pienellä kaukosäätimellä. Kun vielä konseptiin saadaan ympättyä vaikkapa sosiaalisen median sovellutuksia ja lisälaitteita, vr-tekniikka alkaa takuulla kiinnostaa myös muitakin kuin pitemmälle ehtineitä harrastajia. Oculus Gon kohdalla yksi parhaista puolista onkin käytön helppous, sillä sen kanssa toimiminen on spontaania. Asiasta perillä olevat kokivat, ettei aika vr-headseteille ole vielä sopiva, eikä varsinaista materiaaliakaan ollut tuolloin vielä saatavilla tarpeeksi. Esimerkiksi Playstation VR:ää oli loppuvuodesta 2018 myyty jo reilusti yli kolme miljoonaa kappaletta, ja Oculus, HTC ynnä muut kamppailevat entistä kiihkeämmin niin markkinaosuuksien, teknisen suorituskyvyn kuin yksinkertaisesti vaikuttavampien virtuaalisten kokemusten tarjoamisen saralla. Oculus Gon suurin viehätys piileekin siinä, että se on todella näppärä ja nopeasti käyttövalmis laite: viihtyminen alkaa heti, kun headsetin asettelee paikalleen. Mutta vain palatakseen pian uudestaan. Kuvan tarkkuus on silti varsin hyvä, vaikka reunoilla pientä pyöristymistä havaittavissa onkin. n 3/2019 67 Teksti: Jonas Olsson & AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistaja. Siispä käyttö hämärässä huoneessa on suositeltavaa. Tämäntyyppisten headsettien kohdalla ongelma on yleensä siinä, miten ne asettuvat nenän päälle. Samoin kuin Playstation VR, myös Oculus Go kerää hiukan höyryä lasipinnalleen. Vaikka pidemmät sessiot ovatkin periaatteessa mahdollisia erillisen varavirtalähteen kanssa, valmistaja ei suosittele laitteen käyttöä ja lataamista samaan aikaan. Onkin todellinen nautinto rojahtaa sohvalle, laittaa headsetti päähän ja valita katseltavaa vaikkapa Netflix-suosikeista tai vr-elokuvien tarjonnasta. Siispä niitä ei kannata vetää päähän heti juoksulenkin jälkeen, vaikka höyry kyllä haihtuu nopeasti pinnalta, kun lasit laskee hetkeksi vaikka pöydälle lepäämään. Muodostuakseen todelliseksi hitiksi vr-tekniikka tarvitsee kuitenkin laitteen, joka olisi kuluttajan kannalta paitsi yksinkertainen myös halpa – ja tässä kohtaa Oculus Go astuu parrasvaloihin. Johtoja ei tarvitse vedellä, huonekalut voivat olla paikallaan, eikä toistoon tarvita ylimääräisiä laitteita. Katselualue kattaa kuitenOculus Go Hinta: 219 € (32 Gt) / 269 € (64 Gt) Lisätiedot: http://www.oculus.com Resoluutio: 2 560 x 1 440 Liitännät: Micro-usb, 3,5 mm audio Paino: 470 g Muuta: Kauko-ohjain, mobiilisovellus (Android/iOS) + Käytön helppous + Mukava käyttötuntuma + Vaikuttava vr-kokemus – Lyhyehkö toistoaika . Lähtihän se sittenkin Kun asiaa tarkastellaan nyt, vuonna 2019, virtuaalitodellisuus on jälleen kaikkien huulilla
Biisimateriaali on tasalaatuista, mutta siitä on vaikea napata kappaleita, jotka herättäisivät sen kummemmin laulamaan mukana kuin kyynelehtimäänkään. ”Habanero chili-chili, or green chilichili, chili con carne for me. Äänikuvassa soi vain Sam Heatin ääni ja kaksi pianoa, ei päällekkäisäänityksiä. Viiden tähden tuleva kulttiklassikko. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tällä kertaa olisi tyydytty helppoihin ratkaisuihin. Blue Moments on uusi Vedestä nousee kasvi. Levy on tällä kertaa pikemminkin kokoelma biisejä kuin eeppinen teemalevy. Sitä kuunnellessa pystyy sekä jauhamaan purkkaa että kävelemään. Vanhaa hevosta ei ole silti jääty piiskaamaan. Ehkä parhaan tiivistyksen levyn tehosta antaa Sam Heat itse. Näytän missä asun on tunnelmaltaan ainakin pintaraapaisulla debyyttiä kevyempää poppia, eikä esimerkiksi Kaarinan tapaista häiritsevää murhaballadia ole mukana. The Verdict ei siis yllä hätyyttelemään lähellekään Operation: Mindcrimen kaltaisia klassikkolevytyksiä. Uskaliaana ratkaisuna levy on valtaosin melko seesteinen. Kakkoslevyllä minimalismi on ennallaan. Usein laulua säestää vain yksi tai kaksi instrumenttia kerrallaan, ajoittain M luottaa pelkästään lauluun. Levy on kieltämättä vetreä suoritus jo 40-vuotiaalta bändiltä, mutta albumimitassa kiinnostus hiipuu. Tahtilajien laskemisestakaan ei tällä kertaa saa aivopähkinää. Mukana oli rohkealla tavalla hiljaisuutta ja pelkkää laulua mutta myös eräänlaista vanhan iskelmän hehkua. Tai ei oikeastaan edes välillä vaan aivan koko ajan. Levy vaatii kiiltävämmän pintansa alla edeltäjäänsä enemmän keskittymistä. JemoKettunen P ari vuotta sitten ilmestynyt Tehtaantyttö oli suvereeni debyyttilevy M:ltä eli Minja Koskelta. Ei uusin levy ainakaan laulajasta jää kiinni, sillä Crimson Gloryssäkin vaikuttaneen Todd La Torren ääni soi komeasti ja voimakkaasti koko äänialallaan. Testi Äänilevyt 68 3/2019 , Uudet ja vanhat äänet eturivissä V uoden rankin äänilevyjulkaisu, Sam Heatin debyyttialbumi Blue Moments, ei ole musiikkia kaikille. Selvemmin radiohitiltä kuulostavat kappaleet on säästetty loppuun. But I like it mild.” Päällisin puolin Samin pianonsoitto ja laulu ovat easy listeningin suklaakakunpehmeää ydintä, mutta pinnan alla uivien haikalojen vatsoissa polttaa tuli, joka kiusaa musiikillisia makuhermoja ristiriitaisen herkullisilla tavoilla. Albumi on tyylikäs suoritus ja aivan pätevä hevilevy, mutta Best Of -kokoelmalle en nostaisi siitä ainoatakaan kappaletta. JoniNikkola Sam Heat: Blue Moments Julkaisija: Hikinauhat / Gafoni / Jukan Musiikki Genre: Lounge Queensrÿche: The Verdict Julkaisija: Century Media Genre: Progressiivinen metalli M: Näytän missä asun Julkaisija: Solina Records Genre: Indie Pop. JoniNikkola Y hdysvaltalainen progemetalliveteraani Queensrÿche on ehtinyt jo kolmanteen albumiinsa sen jälkeen, kun pitkäaikainen vokalisti Geoff Tate sai lähtöpassit. Musiikin piinaava jännite saa kuulijan kämmenet hikoamaan, kurkunpään nytkähtelemään ja silmäkulmat vetisen hämmennyksen valtaan. Sanoitukset luovat unenomaisia montaasimaisia kuvasarjoja, joita höystetään yllättävillä mutta hienovaraisilla mausteilla. Se ei ole huono juttu, mutta perinteisen hevilevyn tekeminen vaatii biiseiltä vielä enemmän ollakseen kiinnostava. Kappaleista ei löydy perinteistä pop-musiikin, jazzin tai edes taidemusiikin kaavaa, vaan kaikki on yhtä suurta, kelluvaa ja loungehtavaa musiikin virtaa. Taustamusiikkinakin kokonaisuus toimii, mutta kunnolla se kannattaa kuitenkin ottaa haltuun kuulokkeilla ja ilman muita häiriöitä. Ensimmäisellä levyllä Minja Koski jo todisti olevansa taidokas auteur. Rhodesin petollisen lempeät sävyt yllättävine modulaatioineen soivat välillä kuin Twin Peaksin aurinkoisilla kuusenkerkillä leikkien. Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen basisti Sami Helle soittaa hellästi pianoa ja laulaa englanniksi omasta elämästään: isästään, nuorena kuolleesta veljestään, kahvista, mustasta makkarasta, oluesta, ralliautoista, uimisesta ynnä muusta. Kertosäkeitä levyllä ei ole, töin tuskin edes melodioita. Kakkoslevy todistaa, ettei hän tyydy tekemään samaa levyä uudelleen. Eikä siinä kaikki, sillä hän soitti tällä kertaa myös levyn rumpuraidat, mikä ei ole bändin huomioon ottaen vähäinen suoritus sekään. Sen minimalistisesti soitinnettu makaaberi pop vangitsi harvinaisella tavalla kuuntelemaan jokaisen nuotin ja sanan
Tapani Rinne: Radioton Eräs tunnistettavimmista uuden ajan suomalaisista musiikkihiukkasista on Rinneradiosta tutun Tapani Rinteen foni, jota saamme nyt kuulla kokonaisen soololevyn verran. Bändi soi jykevästi, joskin tuotannoltaan hieman tukkoisasti. Tällä kertaa luvassa on albumillinen covereita muun muassa Joni Mitchelliltä, Bob Dylanilta, Roy Orbisonilta ja monilta muilta. Mäki: Aavaa Jos Oulua kuvaa yksi bändi, niin se on Radiopuhelimet. Candlemass: The Door to Doom Julkaisija: Napalm Records Genre: Doom metal. JemoKettunen Kuukauden levy Perinnetietoista paahtoa Ruotsista Tulevat levyjulkaisut J. Doomin haaste on sen tarkoin määritellyssä peruskalliossa, jonka tärkeimmistä riffeistä valtaosa on luultu louhitun jo vuosikymmeniä sitten. Bändikaverit jatkavat tähtienvälistä taivalta tällä kertaa abiristeilyllä lainehtien. Todellisuuteen ja faktoihin paremmin ankkuroidut tunnustavat edempänä mainitun ylemmyyden. Sinänsä levy on edustuskelpoista ja juuri sopivan luupäistä doomia. Ensialbumin menestyksen tekijöistä tärkeimpiä oli laulaja Johan Längqvistin syvä ja laaja-alainen baritoni. Vaan mitähän bändin solisti kuvaa soolodebyytillään. Yllättyisiköhän joku, mikäli kerron, että raskaasti. Tähtiportti: Abiristeily Lepää rauhassa Perttu Häkkinen. 3/2019 69 Teksti:JemoKettunen&JoniNikkolaKuvat:Edustajat , Uudet ja vanhat äänet eturivissä C andlemass ei yksin keksinyt genreä doom metal, mutta se paalutti traditionaalisen doomin tyylipiirteet tuleville polville debyyttialbumillaan. Candlemass-entusiastien keskuudessa on edelleen vääntöä siitä, oliko yhtyeen Se laulaja sitten Längqvist vai Marcolin. A. Uutta Solitudea The Door to Doomilta ei löydy, mutta monen kitarakuvion ja soolon kohdalla on hörpitty vankalta yläastepohjalta kasattujen sähkökitarariffien tennissukantuoksuista ydinmehua. Längqvistin kultaiset äänihuulet ovat fantastisessa terässä, ja on ällistyttävää, ettei miehen lahjasta ole tässä välissä juuri musiikin kentällä kuultu. De Lirium’s Order: Singularity Pian 20 vuotta kasassa ollut kotimainen teknisemmän laidan death metal -orkesteri julkaisee neljännen pitkäsoittonsa. Sittemmin laulajan viitan täytti ikoninen heavytenori Messiah Marcolin ja pitkä sarja muita enemmän tai vähemmän onnistuneita solistikokelaita. Avausraita Splendor Demon Majesty muistuttaa saatanallisuuden peruslähtökohdasta painostavasti ajavien riffien saattelemana. Marina: Love + Fear Psykologi Elisabeth Kübler-Rossin teorian mukaan ihmisellä on vain kaksi perustunnetta, ja walesilaislaulaja Marina Diamandis luotaa niitä tulevalla pitkäsoitollaan. Pari huikeaa demoa jättäneestä Jonah Quizz -yhtyeestä ponnistanut Längqvist oli Candlemassissa mukana vain sessiolaulajana, eikä hän suostunut albumin julkaisun jälkeen jatkamaan pestissä. Pet Shop Boys: Agenda ep Syntikkapopin ruhtinaiden neljän biisin täsmäiskulla pohditaan muun muassa tyhmyyttä ja sosiaalista mediaa. Se voisikin olla paremmin vaikkapa Ghostin pitkäsoitolla. Varhaisen Candlemassin soinnissa miellyttänyt ilmava jylhyys on hävinnyt bitistään tarkan studioisännän kunnianhimoisessa käsittelyssä. Etenkin pikkukaljoissaan The Door to Doom on mitä mainioin albumi perinteisen hevin arvostajille. Vuonna 1986 julkaistu Epicus Doomicus Metallicus ja tämän hittibiisi Solitude ovat tänäkin päivänä puhtaasti lauletun doomin kiistattomia suunnannäyttäjiä. Morrissey: California Son The Smiths -solistin kivi ei sammaloidu. Lopetusraita Omega Circlen pop-sensitiivinen kertosäe on jopa liian iskevä Candlemassin albumille. Vaan kuinka soi doom metalin superkokoonpano näin 33 vuotta voimiensa päivien jälkeen. Unkle: The Road: Part II (Lost Highway) James Lavellen liidaama brittiläinen Unkle vatkaa jälleen mielenkiintoista mäskiä mixtapehenkisellä kuudennella studioalbumillaan. Siispä riemu oli suuri, kun Pohjanlahden rikkaammalta puolen kuului viime vuonna sekä uutinen Längqvistin paluusta yhtyeen riveihin että uudesta albumista, jolla aikamme suurin heavy-baritoni saa jälleen tulkita tuhon säveliä. Noh, tämäkin on tietysti ajankuvaa, mutta sekä yksittäisten riffien että Längqvistin soundin jylhyys kärsivät täyden kaistan liiallisesta kompressiosta
Miehiä ja poikia on dokumentti, jossa miehet eri puolilta Suomea jakavat omia kokemuksiaan ja kertovat niistä avoimesti. He ovat isiä, jotka haluavat olla parempia isiä kuin heidän isänsä olivat heille. He ovat johtajia, jotka haluavat jaksaa alaistensa vuoksi. Miehiä ja poikia Entä miltä tuntuu, kun ei saa nähdä omaa lastaan. Kun ei saa olla läsnä ja seurata heidän kasvuaan. Kuka nyt perhettä pelkäisi, ihmettelee Gabe ja koettaa lähestyä vieraita ensin hyvällä ja sen jälkeen kovistelemalla. Heti ensimmäisenä iltana talon pihatiellä pojottaa nelihenkinen punaisiin haalareihin sonnustautunut perhe. Testi Elokuvat Katso elokuvan traileri napsauttamalla kuvaa! J ordan Peelen ohjaama Us on ahdistava elokuva, joka on täynnä tiheitä, hirveitä, hervottomia ja absurdeja käänteitä. Heidän perheensä vaikuttaa varsin tavalliselta ja sympaattiselta: Adelaide on huolehtivainen äiti, isä Gabe (Winston Duke) mahdoton hassuttelija ja tytär Zora (Shahadi Wright Joseph) teini-ikäinen kiukuttelija, jolle hänen pikkuveljensä Jason (Evan Alex) järjestää jekkuja. Wilsonien perheen loma ei mene suunnitellusti, tietenkään. Vuonna 1986 pieni tyttö on vanhempiensa kanssa huvipuistossa Santa Cruzissa. Sen jälkeen mikään ei ole ennallaan. Elokuvan ohjaaja, tuottaja ja alkuperäiskäsikirjoittaja Peelen kokemus komedian parissa näkyy ja kuuluu. Vakuuttavasta ja vaikuttavasta kauhustaan huolimatta tarina on hajanainen ja kerronta paikoin epätasaista. Miltä tuntuu elää ne viimeiset yhteiset päivät yhä uudelleen, koska uusia ei enää tule. Hän on poissa vain vartin mutta säikähtää jotakin niin, ettei puhu pitkään aikaan tapahtuman jälkeen. Kun äiti lähtee vessaan ja isän silmä välttää, tyttö harhailee rannalle ja siellä sijaitsevaan peilitaloon. Tapahtumien käänteet ovat osin ennaltaarvattavia, mutta jännite takaa-ajoineen, kohtalokkaine kamppailuineen ja paljastuksineen paitsi pitää pääsääntöisesti tiukasti otteessaan myös tuntuu paikoin katsojan kehossa asti. Hyytävimmät ja hienoimmat kohtaukset ovat kuitenkin niitä, joissa ei näennäisesti tapahdu paljoakaan. Elokuva tarjoaa myös tervetulleita hengähdyshetkiä, kun jännite laukeaa nauruun. Isä kittaa olutta ja on viemässä tyttöä vuoristorataan, johon hän on liian pieni. Kauhusta tulee nopeasti käsin kosketeltavaa, kun perhe paljastuu Wilsonin perheen kaksoisolennoiksi – heille pahaa haluaviksi versioiksi heistä itsestään. Äiti pyöräyttelee silmiään ja väkättää. Vuosia myöhemmin tuo pieni tyttö on aikuinen Adelaide Wilson (Lupita Nyong’o), joka on perheineen viettämässä kesälomaa lapsuudenkodissaan. Kun jotakin kamalaa tapahtuu, aika muuttuu tiheämmäksi. Vaikka ahdistus kasvaa, mieli ja keho koettavat kestää ja kestää, kunnes kaikki romahtaa. Yksi esimerkki näistä – ja elokuvan erittäin vakuuttavista roolisuorituksista – on nainen (ElisaUs M iltä tuntuu, kun menettää oman lapsensa tai äitinsä. Miltä tuntuu pelätä, että heille tapahtuu jotakin. 70 3/2019
1933), jolla oli merkittävä vaikutus sukupuolisyrjinnän mahdollistavien lakien muuttamisessa Yhdysvalloissa. Jokainen tarina kertoo henkilökohtaisuudessaan myös ympäröivästä maailmasta: yhteiskunnasta, jossa elämme ja sen rakenteista. Vahva symboliikka lävistää elokuvaa, jossa kahdentumisen teema on viety äärimmilleen – jopa sakset murhavälineenä ovat toisiinsa erottumattomasti kietoutuneet terät. Ottaen huomioon elokuvan taustalla olevan henkilön ja hänen urapolkunsa, on sääli, kuinka yllätyksetön ja ponneton Mimi Lederin ohjaaman elokuvan toteutus on. Hahmot edustavat meitä tai heitä: ensimmäiset kuvataan sympaattisina, samaistuttavina ja normaaleina, toiset petomaisina, kostonhimoisina, hitaina ja kammottavina. Ensi-ilta: 29.3.2019 Genre: Dokumentti Ohjaus: Joonas Berghäll Maa: Suomi T ositapahtumiin perustuva Oikeuden puolesta on puuduttava ja keskinkertainen elokuva erittäin inspiroivasta ihmisestä, Ruth ”Kiki” Bader Ginsburgista (s. Esimerkiksi oikuttelevasta Zorasta kuoriutuu julmalla tavalla jatkuvasti hymyilevän versionsa edessä neuvokas ja vahva perheensä puolesta taistelija. Silti elokuvan tähti on kiistatta Lupita Nyong’o. Kaksoisolentotematiikka onkin näyttelijöille haaste, johon he heittäytyvät ihailtavalla tavalla. He poseeraavat laiturin nokassa, veneen kokassa tai metsässä ase kaulassaan roikkuen kuin Caspar David Friedrichin Vaeltaja sumumeren yllä -taulussa. Kun varjoissa elävät versiot Wilsoneista astuvat punaisissa haalareissaan esiin, hyväntahtoisen perheen henkilöhahmot paljastavat itsestään uusia puolia. Sen käsikirjoitus jättää vain vähän liikkumavaraa näyttelijöille, ja jokainen hahmo jääkin erittäin yksiulotteiseksi ja latteaksi. Oikeuden puolesta beth Moss) levittämässä itselleen huulikiiltoa. Hänen pahalle versiolle antamansa ääni puistattaa hiukan yhä. Kun Ruthin haaveilema ura oikeussaleissa ei toteudu, hän päätyy opettamaan. Yksi näistä naisista on naimisissa oleva pienen lapsen äiti Ruth ”Kiki” Bader Ginsburg (Felicity Jones). Sitä Berghäll ei malta olla alleviivaamatta, vaikka tarinat kantaisivat paremmin ilmankin. Kuvissa he ovat yksin, ja kaiken kokemansa he kantavat yksin. Hän saa 1970-luvulla aviomiehensä avulla eteensä oikeusjutun, joka voisi muuttaa hänen oman elämänsä lisäksi maailmaa ja murtaa sukupuolisyrjinnän jatkumon Yhdysvaltojen laeissa. Elokuva käsittelee kauhistuttavien ja kummallisten käänteidensä kautta laajemminkin etuoikeutettuja ja heille näkymättömiä ihmisiä, heidän kärsimyksiään. Hän on fyysinen ja vakuuttava, eleetön ja demoninen. Parrakkaat ja keskivartalolihavat miehet istuvat sohvalla tai kahvipöytiensä ääressä, syövät makkaraa tai polttavat risukasoja ja heittävät bensaa liekkeihin. Jonnekin kylki kyljessä istuvien Harvard-miesten lomaan mahtuu muutama nainen, joilta oppilaitoksen dekaani kysyy illallisilla, miksi nämä ovat vieneet opiskelupaikan joltakin mieheltä. Ensi-ilta: 22.3.2019 Genre: Kauhu, jännitys Ohjaus: Jordan Peele Pääosassa: Lupita Nyong’o, Winston Duke, Elisabeth Moss Maa: USA Joonas Berghällin ohjaama dokumentti on laadukkaasti tehty. Kuvat työkoneesta siirtelemässä tukkeja kevyesti kuin tulitikkuja, metallipajassa leiskuvista kipinöistä ja valokuva-albumien sivuja peittävän muovin tapaan aaltoilevasta vedestä ovat kauniita ja kiireettömiä. Ensi-ilta: 15.3.2019 Genre: Draama, elämäkerta Ohjaus: Mimi Leder Pääosassa: Felicity Jones, Armie Hammer, Justin Theroux Maa: USA 3/2019 71 Teksti: Sanna Lipponen Kuvat: Edustajat. Siinä missä elokuvan traileri herättää kiinnostuksen ja ihailun Ruth Bader Ginsburgia kohtaan, kaksituntinen elokuva lähinnä turhauttaa tavanomaisuudellaan. Elokuvan alussa puvustus ja kuvaus kiteyttävät visuaalisesti tarinan ytimen: 1950-luvun lopun Harvard on pelkkiä loputtomia rivejä tummien pukujen lomasta pilkottavia valkoisia kauluksia ja kravatteja. Vaikka teema avautuu moniin suuntiin, siitä jää uupumaan vielä hiukan syvyyttä. Ja vaikka terävä Ruth tekee töitä enemmän kuin suurin osa miehistä, käy omien kurssiensa lisäksi jopa syöpää sairastavan aviomiehensä Martyn (Armie Hammer) puolesta luennoilla ja valmistuu huippuarvosanoilla, hänen sukupuolensa määrittelee hänet paariaksi työmarkkinoilla
Audio-Technica QuietPoint -kuulokkeet vapauttavat sinut johdoista ja ulkoisista häiriöistä. Entäpä miltä äänesi kuulostaisi nykyaikaisilla studiotyökaluilla tuunattuna. Ultimate Guitar: Chords & Tabs sisältää huimaavan laajan kirjaston sointuja ja tabulatuureja kitaralle, bassolle ja ukulelelle. Sovellus opastaa myös biittinikkaroinnin pariin, joten vasta-alkajakin pääsee helposti kärryille. Testi Sovellukset 72 3/2019 Koonnut: AVPlus-toimitus Kolme musiikillista sovellusvinkkiä Androidille Voloco: Auto Voice Tune + Harmony Resonant Cavity Haluaisitko laulaa oikeassa nuotissa. Voit vetää kovaa ja korkealta suosikkibiisisi päälle ja vielä tallentaa suorituksen! Lisätiedot Drum Pad Machine – Biittikone Easybrain Alussa oli rytmi. Sitten vain valitsemaan oikea tempo ja tyyli! Lisätiedot Ultimate Guitar: Chords & Tabs Ultimate Guitar USA LLC Kitara on vireessä ja meininki kohdillaan, mutta miten se Wonderwall nyt meni. Ja nyt se on älypuhelimessasi! Drum Pad Machine on hyvin yksinkertainen rumpukoneiden käyttöliittymää simuloiva sovellus, jolla voit hetkessä takoa ilmoille erilaisia komppeja. Sovellus toimii myös eräänlaisena nuottikirjana, sillä sen kautta voi etsiä uutta soitettavaa eri suodattimilla. Bluetooth 4.2 Akunkesto 10 tuntia Kosketusohjaus Bluetooth 4.1 Akunkesto 25 tuntia Bluetooth 4.2 Akunkesto 20 tuntia infohandic@bergsala.se bergsalahandic ATH-ANC100BT ATH-ANC700BT ATH-ANC900BT Kosketusohjaus Bluetooth 5.0 Akunkesto 35 tuntia ATH-ANC500BT. Tämän ja monen muunkin kikan kokeilu onnistuu Volocoäänenprosessointisovelluksella, joka sisältää autotunen, harmonisoinnin sekä vokooderin. Kuule tallenne ehdottoman aitona ja alkuperäisenä. Lisätiedot Audio-Technica esittelee uuden, langattoman vastamelukuuloke malliston, neljä erittäin suorituskykyistä mallia
Virtuaalilasien jälkeen tärkein parannus katselukokemukseen on pyörivän tuolin hankkiminen. Action-kameramarkkinoiden kypsymisestä kertoo laitteiden teknisten ominaisuuksien kehittymisen lisäksi erilaisten erikoismallien esiinmarssi. Vaikka virtuaalilaseihin löytyy monenlaista keinotekoista sisältöä, silti 360 asteen videot voivat parhaimmillaan olla vaikuttavampia kuin keksityt graafiset maailmat. Nämä kamerat kuitenkin loistavat ominaisuuksillaan vasta kuvattaessa 360 asteen videomateriaalia. Jos haluaa tosissaan nauttia 360 asteen videoista, virtuaalilasien tulisikin olla ensimmäinen lisähankinta. Periaatteessa 360 asteen action-kamerat muuttavat myös täysin sekä videokuvaamisen että lopputuloksen katselukokemuksen. Nimensä mukaisesti action-kamera on älypuhelinta parempi vaihtoehto kuvaamiseen etenkin silloin, kun kuvaaja on itse toiminnan keskellä tai kameran pienestä koosta on muuten hyötyä. P ienikokoisia videokameroita eli action-kameroita on ollut myynnissä pitkään. Onneksi 360 asteen actionkameroiden tarkkuus alkaa riittää jo siihen, että virtuaalilaseilla voi oikeasti uppoutua tapahtumiin ilman harmitusta huonosta kuvanlaadusta. 3/2019 73 Kolumni Teksti: Jiri Koivuniemi / Visionist.fi AcTION-KAMErOIllA KOHTI VIrTuAAlITOdEllISuuTTA. Ilman sitä saa nopeasti niskansa ja selkänsä kipeäksi uudenlaisia videomaailmoja ihmetellessä. Tämä on varsin kätevää, kun esimerkiksi laskettelumäessä vauhdissa kuvatessa ei tarvitse välittää, mihin päin kamera kuvaa. Katselukokemus on puolestaan parhaimmillaan käytettäessä virtuaalilaseja. Kenties kiinnostavin action-kameroiden alalaji on kuitenkin 360 asteen kamerat. Tavallista videokuvaa tallennettaessa kuvaajan on helppo piiloutua kameran taakse tai muuten valita vain kuvauksellisia näkökulmia. Esimerkiksi Insta360-kameroilla voi kuvata videomateriaalia 360 asteen näkökentällä ja myöhemmin editointivaiheessa päättää, mihin haluaa kameran osoittavan. Itse matkapahoinvoinnille herkkänä joudun valitsemaan tarkoin mitä katselen. Saatavilla onkin muun muassa sukellukseen sopivia kameroita, tasapainogimbaalilla varustettuja malleja, lemmikkieläimille tarkoitettuja laitteita, ja onpa olemassa jopa miesten alapään “kahvaan” kiinnitettävä action-kamera. Tämä on kuitenkin 360 asteen videoissa huomattavasti vaikeampaa, koska kuvaajan on mahdotonta piiloutua kameran taakse tai piilottaa asioita, joita ei halua lopputuloksessa näkyvän. Kannattaa myös muistaa, ettei 360 asteen videot tai muut virtuaalilasien kanssa nautittavat kokemukset sovellu kaikille. Mihinkään totuttuihin 4k-televisioiden tai elokuvateatterien kuvanlaatuihin ei vielä päästä, mutta täysi näkökenttä korvaa pienen totuttelun jälkeen heikomman kuvanlaadun. Ne tuntuvat tekevän hyvin kauppansa edelleen, vaikka miltei kaikilta taskusta löytyykin hyvälaatuinen videokamera eli älypuhelin. Näiden kameroiden näkökenttä on tosiaan täydet 360 astetta, ja se avaa kuvaajille aivan uusia mahdollisuuksia myös perinteistä videokuvaamista ajatellen. Ilman niitä 360 asteen videoiden katselu tavalliselta näytöltä on lähinnä sekavaa parhaan kuvakulman hakemista. Hyvä paikka aloittaa 360 asteen videoihin tutustuminen ja kokeileminen löytyy osoitteesta www.youtube.com/360
S telliat ovat uusin tulokas ranskalaisen Focalin melko runsaassa kuulokemallistossa. Kuulokkeet Focal Stellia 74 3/2019. Ne on valmistettu berylliumista, joka on Focalin kehittämä kartiomateriaali ja tunnettu jo heidän kaiuttimistaan. Rakenne Stelliat ovat rakenteeltaan suljetut kuulokkeet. Focalin kalliimman yläpään mallisto on saanut tasaisesti uusia malleja, ja sieltä löytyykin Elegia, Elear, Clear sekä Utopia – ja nyt siis 3 000 euron hintainen Stellia. Tavoitteena onkin tarkkuus kautta koko kuuloalueen aina matalimmista ultrataajuuksista korkeimpiin helähdyksiin. Stellia käyttää vain tähän malliin suunniteltuja 40 millimetrin kalotti-tyyppisiä kuuloke-elementtejä. Jostain syystä highend-luokan kuulokkeet kun ovat useimmiten rakenteeltaan avoimia. Enkä tarkoita tässä mitään muutaman kympin enkä edes satasen luureja. Ne ovat Focalin ensimmäiset tässä luokassa ja myös sinänsä hieman epätavallinen ratkaisu highend-kuulokkeissa. Juuri tämä materiaali ja suljettu rakenne on näiden kuulokkeiden suunnittelun ytimessä. Pehmeät PääSSä, taRkat koRviSSa Ensitestissä Focalin uudet kolmen tonnin highend-kuulokkeet. Mutta tästä lisää tuonnempana
Käyttötuntuma on todella miellyttävä. todella mukavat Kun Focal Stelliat asettaa korvilleen, niin on kuin astuisi toiseen maailmaan. Johdot ja tarvikkeet Kuulokkeiden ensivaikutelma on siis vakuuttava. Kaapelissa on hienoista mikrofonisuutta, eli johdon mekaaninen kosketus välittyy kuultavasti kuulokkeisiin, mutta se ei juuri erotu peruskuuntelussa musiikin äänikerrosten seasta. Design on enemmän kallellaan kohden näyttävyyttä kuin funktionaalisuutta, etenkin tässä ruskeasävyisessä versiossa. Loistoa ja glamouria Stellia-kuulokkeiden työn laatu ja yksityiskohdat ovat hintaluokkansa mukaiset. Johdot ovat vakuuttavan oloiset ja kangaspäällysteiset, mutta tämä johtoajatus ei ole ehkä aivan loppuun saakka ajateltu, sillä 1,2-metrinen kaapeli on liian lyhyt kotikäyttöön ja taas aivan turhan paksu ja jäykkä mobiili. Värivaihtoehtona on myös musta–harmaa-yhdistelmä, joka on taas ehkä hieman tylsä. Ajatuksena varmaan on, että kotikuuntelussa käytetään kuulokevahvistinta balansoidulla xlr-lähdöllä ja mobiilikäyttöön riittää tuo 1,2 metrin johto. Näin sen pitääkin olla. Pakkauksesta löytyy myös toinen laatikko, jossa on kuulokkeiden ohjekirja sekä kahdet eripituiset kuulokejohdot: 1,2 metrin johto varustettuna 3,5 millimetrin miniplugilla (mukana on myös 6,35 millin adapteri) sekä kolmimetrinen balansoitu xlr-liittimellä. Kuulokeelementit ovat 40-milliset beryllium-kalotit. Jäykkyys on häiritsevää myös pidemmässä johdossa. Pehmeää nahkaa, eloksoitua alumiinia, kangasta ja hienoja yksityiskohtia. Kuulokkeet tulevat suurikokoisessa (keino)nahalla päällystetyssä laatikossa, josta paljastuu kuulokkeille kangasverhoiltu säilytyskotelo ja sieltä itse kuulokkeet, joiden olemus ja tuntuma kertoo siis heti, että kyseessä on huippuluokan toteutus. . Tämän hintaluokan kuulokkeissa pitää olla myös loistoa, ja sitä Stellioissa onkin. Sitä korostavat hienoinen nahan tuoksu sekä lämmin ja pehmeä syleily korvien ympärillä. 3/2019 75 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja ja Teppo Hirvikunnas. Kaiken ulkopuolisen hälyn kertakaikkinen katoaminen ja tieto, että Focal Stellia -kuulokkeiden rakenne ja toteutus on viimeisen päälle. Tämä on oikeastaan ainut huomauttamisen aihe muuten lähes täydellisen oloisessa kokonaisuudessa. Hiljaisissa kohdissa se voi silti erottua. Johdon pitäisi olla hieman joustavampaa, ja varustukseen pitäisi ehdottomasti kuulua myös tavallisella 6,35 millimetrin plugilla oleva pitkä johto. käyttöön
Kuulokkeet toimitetaan hienossa pakkauksessa. Katso täältä unboxing-videoklippi. Kuulokkeet Focal Stellia 76 3/2019. Niiden kanssa riittää jo ihan tavallinen älypuhelinkin. Varusteluun kuuluu myös säilytys-/kuljetuskotelo ja kahdet erilaiset johdot: 1,2 metrin johto 3,5 millimetrin plugilla sekä balansoitu kolmen metrin johto xlr-liittmellä. Mobiilikäyttöä edesauttaa myös kuulokkeiden matala 35 ohmin kuorma. Tosin tässä yhteydessä mobiilikäytöllä tarkoitetaan ehkä liikematkailua ennemminkin kuin puistokävelyä. Kuulokkeiden paino jakautuu raskaahkon pannan ansiosta hyvin pään molemmille puolille, eivätkä ne purista. äänenlaatu Kokeilimme Focal Stellioita Pro-Ject Head Box S2 Digitalja Chord Hugo TT2 -kuulokevahvistimien kanssa. nyt on kalliit kuulokkeet korvilla, ovat suorastaan hämmentävä kokemus. Jäimme kaipaamaan tavallista pitkää johtoa 6,35 millimetrin plugilla. Asentoon saa kuitenkin kiinnittää huomiota, sillä liikaa päälaelle vietynä äänen painopiste varsinkin diskanteilla siirtyy hiukan. Stelliat ovat kuin vanhan ajan kunnon sitikat: yltäkylläisen mukavat ja pehmeät. . Isosta koosta ja suurehkosta painosta huolimatta Stelliat toimivat myös mobiilikäytössä, etenkin niiden suljetun rakenteen äänen eristyksen ansiosta. Äänenvoimakkuutta sai annostella aluksi melko rohkealla otteella, jotta kuulokkeiden toisto ikään kuin aukesi. Hiljaa kuunneltuna toisto oli aika hillitty, joskin
Lisäksi Stelliat ovat rakenteeltaan kertakaikkisen upeat. Yleisellä tasolla toistoprofiili pysyy kuitenkin asiallisesti kasassa koko toistokaistalla, eikä oikeastaan millään alueella ole räikeitä värittymiä. Johdot ovat hienot ja paksut mutta myös jäykät. Katso täältä johdon rakenteesta erillinen videoklippi. Tarkkuus edellä Focal Stellia -kuulokkeet ovat hieman ristiriitainen tuttavuus. . keskialueen detaljit korostuivat melko selvästi. Tämä tuli ilmi erityisesti lyhyemmällä johdolla. Kuulokkeet ovat eittämättä huippuluokkaa ja niiden työn laatu sekä yksityiskohdat hintaluokkansa mukaiset. Jos sitä persoonallisuutta taas etsii, niin varsinkin ylemmällä keskiäänialueella piirto oli melko tarkkaa ja nyanssipitoista, mikä tukee aavistuksen tummasävyisesti tuotettua musiikkia. Kyseessä onkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen malli highend-tason kuulokkeita hankkivalle. Volyymia nostettaessa bassoja alakeskiääniosasto nousi kuitenkin esiin asianmukaisesti ja yleiskuva tasapainottui. Myös käyttömukavuus hakee vertaistaan. Aivan matalimmilla bassoilla toisto oli hiukan kovaa, eikä alimman oktaavin ääni erottunut täydellä painokkuudellaan, vaikka iskua kuulokkeista irtoaakin kohtuudella. Stereokuva ei ole kuitenkaan aivan niin avoin ja pään ulkopuolelle ulottuva kuin hyvissä avoimissa toteutuksissa, eikä toisaalta toistoprofiilin basso-osiolla ole hyvien suljettujen kuulokkeiden muhkeutta. Focal Stellioiden toisto on analyyttinen, tarkka ja silti hienostunut, mutta analyyttisyys ja tarkkuus menevät helposti myös kovuuden puolelle. n 3/2019 77. Muuten Stellioihin on saatu poimittua ihan hyviä puolia molemmista leireistä. Ristiriitaisuus jatkuu myös äänessä. Mutta kuulokejohdot eivät valitettavasti yllä samalle tasolle, vaikka hienon näköiset ja eittämättä laadukkaat ne ovatkin. Stellioilla on siis omanlaisensa hienostunut ja tarkka luonne, joka on hyvinkin juuri sitä, mitä tämäntyyppisiltä kuulokkeilta voisi olla hakemassa. Niitä vaivaa liika jäykkyys, lievä mikrofonisuus ja pidemmän 6,35-millimetrisen kaapelin puute. Varsinainen diskantti on kuitenkin melko rauhallinen, mikä taas tekee kuuntelusta mukavaa. Focal Stellia Hinta: 2 999 € Maahantuoja/ edustaja: Kruunuradio Oy Lisätietoja: Kruunuradio Tekniset tiedot: Tyyppi: Dynaaminen, suljettu Impedanssi: 35 Ohm Herkkyys: 106 dB (1 mW@1 kHz) THD: 0,1% @ 1 kHz / 100 dB Toistoalue: 5 Hz – 40 kHz Kuuloke-elementti: 40 mm beryllium-kalotti Kaapelit: 1,2 m / TSR 3,5 mm (+ 6,35 mm sovitin), 3 m / 4-pin XLR Paino: 435 g Muuta: Kuulokkeiden säilytyskotelo Lisätietoa: White Paper-dokumentaatio + Käyttömukavuus + Työn laatu ja rakenne + Toiston tarkkuus ja erottelu – Johdot varauksin – Paikoin kovahko ääni . Kuulokkeet tarvitsevat seurakseen tehokkaan ja mielellään pehmeäsointisen kuulokevahvistimen. Näitä kuulokkeita pitää mielellään päässä pidempäänkin. Kokonaisuus saa pohtimaan, onko valmistaja hakenut ikään kuin jonkinlaista suljetun ja avoimen toteutuksen välimallia, jossa korostuisi suljetun kuulokkeen kontrolloitu bassotoisto ja avoimen kuulokkeen ilmavuus
Kuulokevahvistin–dac Pro-Ject Head Box S2 Digital 78 3/2019. Pro-Ject Head Box S2 Digital on hintaansa laadukkaamman oloinen ja sisältää yllättävän laadukasta tekniikkaa. Kaikki sisääntulot tukevat korkean resoluution pcm-musiikkitiedostoja 24 bitin ja 192 kilohertsin laadulla. Ja jo kohtuuhinnalla pääsee nauttimaan oikeasti huipputason äänentoistosta. Digitulot käsittävät koaksiaalin (rca), optisen (toslink) ja usb-tulon. Kärkiluokan laitteistoon ei tarvita kuin kuulokkeet, tietokone ja loppusilauksena laadukas da-muunnin–kuulokevahvistin, esimerkiksi nyt kokeilussamme ollut Pro-Ject Head Box S2 Digital. Siispä pitää muistaa, mikä mikin on. Lisäksi usb-sisääntulo tarjoaa tuen 32 bitin ja 768 kilohertsin pcmja dsd256-tiedostoille. Laadukkaan oloinen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on suorastaan kaunis. P ro-Ject Head Box S2 Digital kuulokevahvistin–da-muunnin on kuin kutistettu täysikokoinen vahvistin – ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Laite on tavallaan esivahvistin, koska siinä on äänenvoimakkuussäädin, kolme sisääntuloa (tosin vain digitaalisia) ja kuulokelähdön lisäksi linjalähtö esimerkiksi aktiivikaiuttimien kytkemiseksi. Laitteen ytimenä on laadukkaaksi todettu ESS Sabre ESS9038 -da-muunnin–kuulokevahvistin-hybridipiiri. Pienen särön laadukkaaseen olemukseen tekee erillinen ja halvan EnsiaskEl hEnkilökohtaisEEn nautintoon – tai ainakin mElkEin Kuulokekuuntelu on yhä suositumpaa, eikä suotta, sillä se tarjoaa mahdollisuuden omalla ajalle ja pakopaikan arjen haasteista. Jitterin luvataan olevan alle 100 femtosekuntia! Nelikerroksinen piirilevy on kullattu, ja kotelossa on alumiini–teräs-kerrosrakenne. Niille on luonnollisesti valintakytkimet merkkivalolla, tosin vain numeroituna 1, 2 ja 3. Niin mustana kuin hopeisenakin; maun mukaan. Kaikkien piirien oskillaattorit ovat synkronoitu toisiinsa yhteisellä kellolla
Se ajaa asiansa mutta ei fiilikseltään vastaa tuotteen muuten viimeisteltyä ja suorastaan upeaa toteutusta. Pro-Jectissa on viisi valittavaa suodatintyyppiä: (1) Optimal Transient, (2) Fast Roll off (Linear Phase Fast Roll off), (3) Slow Roll off (Linear Phase Slow Roll off), (4) Minimum Phase (Minimum Phase Takaa löytyy kolme digituloa: optinen, koaksiaalinen ja usb sekä säädettävä linjalähtö esimerkiksi aktiivikaiuttimien kytkemiseksi. Laitteen viiden voltin käyttöjännitteen tuottaa ulkoinen mikro-usb-liittimellä varustettu virtalähde. Valittavat filtterit Äänisignaalin ad-muunnokseen liittyy analoginen alipäästösuodatus, ja vastaavasti da-muunnoksessa tarvitaan käänteinen signaalin rekonstruktio, joka vaatii niin ikään analogisen alipäästöPro-Ject Head Box S2 Digital -kuulokevahvistin on hintaansa huomattavasti laadukkaamman oloinen, niin ulkoa kuin sisältäkin. 3/2019 79 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja ja Teppo Hirvikunnas. Erilaisilla suodattimilla on omanlaisensa luonne ja vaikutus ääneen – ehkä pieni, mutta havaittava. . Esimerkiksi vaikka ranskalainen, hintaansa nähden todella järeän oloinen Audiophonics LPSU25. Jos haluaa hieman hifistellä, niin markkinoilta löytyy toki audiokäyttöön suunniteltuja erillisiä usb-erillisvirtalähteitä. Mutta se kuitenkin toimii ongelmitta, ja onhan laitteen hinta kohtuullinen. Näillä ominaisuuksilla on vaikutus siis muunnoksen lopputulemaan eli ääneen. Sille ei tosin ollut tämän jutun kirjoitushetkellä suomalaisista maahantuojaa. suodatuksen. Suodattimet vaikuttavat ennen kaikkea äänisignaalin yliäänten toistoalueeseen ja impulssieli iskuäänien toistoon. oloinen mikro-usb-liitännäinen yhden ampeerin virtalähde. Myös Pro-Jectilta löytyy erillinen, akkukäyttöinen(!) Pro-Ject Accu Box S2 USB-virtalähde. Komponentit ovat laadukkaita, ja laitteen hybridipiiri on yleisesti laadukkaaksi todettu ESS Sabre ESS9038. Virtalähde ajaa siis asiansa. Sen hinta (209 euroa) on tosin jo melkein saman verran kuin tällä testin kuulokevahvistimella.
n Pro-Ject Head Box S2 Digital -damuunnin–kuulokevahvistimen eräänlainen esivahvistinversio eli Pre Box S2 Digital on itse asiassa yhtälailla kuulokevahvistin kuin Head Box S2 on yhtälailla esivahvistin. Pro-Ject Head Box S2 Digital Suositushinta: 299 € Maahantuoja/ edustaja: AH-Hifisystems Oy Lisätiedot: Pro-Ject Sisääntulot: Optinen (Toslink), koaksiaali (RCA), USB (Type A) Ulostulot: 6,35 mm kuulokejakki, 2x RCA (säädettävä preout) THD-kokoissärö: 0,0007% @ dB, 2 V RMS, 1 kHz Dynaaminen alue: 120 dBA Kuulokelähdön teho: 68 mW /3 Ohm, 6,6 mW / 600 Ohm Mitat (l x k x s): 103 x 37 x 122 mm (* Paino: 366 g Muuta: Erillinen 5V/1A virtalähde mini-USB-liittimellä, 5 valittavaa DA-muuntimen suodatinta. Mutta! Pre Box S2 tarjoaa vain 80 euron lisähinnalla tuen mqa-tiedostoille ja Roonkäyttöliittymälle, yhteensä seitsemän valittavaa suodatinta viiden sijaan, värinäytön ja kauko-ohjaimen. + Hinta–laatusuhde + Rakenne ja työn laatu – Virtalähde varauksin – Teho korkeille kuulokeimpedansseille . Heti alkuun tuli selväksi, ettei Pro-Ject oikein sovi korkeaimpedanssisille ja epäherkille kuulokkeille, kuten edellä mainituille vanhoille Yamahoille. Kokeilimme laitetta kytkettynä cdsoittimen digitaaliantoon sekä suoraan tietokoneen usb-liitäntään. Focalin kanssa tehoa ja ääntä lähti jo enemmän kuin tarpeeksi. Virtakytkin tuskin olisi nostanut hintaa kuin korkeintaan kympillä. . Pro-Jectissa on da-muuntimelle viisi valittavaa suodatintyyppiä. Tämä on hieman outo ratkaisu. No, siinä ei ole mitään huomautettavaa, ellei sellaiseksi katsota edellä mainittua tehonpuutetta korkeaimpedanssisilla kuulokkeilla. . Toiminta ja äänenlaatu Pro-Ject Head Box S2 Digitalissa ei ole yllättäen ollenkaan virtakytkintä. Kuulokevahvistin–dac Pro-Ject Head Box S2 Digital 80 3/2019. *) syvyys liittimet ja äänenvoimakkuussäätimen nuppi huomioiden Hieno laite, mutta... Valinta on teidän. Entä äänenlaatu. Slow Roll off) ja (5) Apodizing Hybrid. Herää siis kysymys, miksi Head Box S2 on mallistossa. Pre Boxille ilmoitetaan myös neljä desibeliä suurempi dynamiikka. Eli aika paljon enemmän. Virta on siis päällä niin kauan kun laite on kiinni virroissa. Laitteet ovat siis niin teknisesti kuin perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoitukseltaankin lähes samanlaiset. Äänenvoimakkuutta ei vain saada riittävästi. Näillä ominaisuuksilla on vaikutus siis muunnoksen lopputulemaan eli ääneen. Suodattimet vaikuttavat ennen kaikkea äänisignaalin yliäänten toistoalueeseen ja impulssieli iskuäänien toistoon. Pro-Ject Head Box S2 Digital on eittämättä laadukas ja hintaansa nähden todella hieno tuote. Eri laitevalmistajat saattavat käyttää suodattimista hieman toisistaan poikkeavia nimityksiä. Kuulokkeina käytimme jutun kirjoittajan Yamaha HP-2 Orthodynamic -retroluureja vuodelta 1989 sekä Focalin upouusia Stelliahighend-kuulokkeita. Mutta! Vain 80 euroa kalliimpi Pro-Ject Pre Box S2 Digital -da-muunnin–esivahvistin tarjoaa edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi tuen mqa-tiedostoille ja Roon-käyttöliittymälle, yhteensä seitsemän valittavaa suodatinta, värinäytön, kauko-ohjaimen, ja lisäksi se ohjaa jopa suoraan tietokoneen soitto-ohjelmaa. Viidellä vaihdettavalla suodattimella oli myös selvät äänelliset eronsa, ja tämä antaa vielä mahdollisuuden äänen hienosäätöön omien mieltymysten ja kuulokkeiden mukaan. . Parasta toistossa oli äänen yleinen avoimuus ja vaivattomuus. Dac-kuulokevahvistimen piiri on Pre Boxissa pykälää pienempi, mutta sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi tästä blogipostauksesta (englanniksi)
Uutta luksusta on runsauden sijaan yksinkertainen ja selkeä laatu: pieni on kaunista. THE NEW M10: THE ART BEHIND THE ART. Tätä filosofiaa noudattaen NAD M10 on suunniteltu. Yhdessä tyylikkäässä, kompaktissa ja helppokäyttöisessä paketissa on kaikki, laadusta piiruakaan tinkimättä: 24/192 DAC, häviötön striimaus kaikista tunnetuimmista suoratoistopalveluista, muut tarvittavat liitännät ja tehokas 2x100W vahvistin. Toimintoja ohjaat intuitiivisesta käyttöpaneelista, älylaitteesi sovelluksella tai televisiosi kaukosäätimellä. Tutustu tarkemmin www.nadelectronics.com/M10 tai www.ah-hifisystems.fi. Lisää vain musiikki
Näillä vinkeillä pääset alkuun! ENEMMÄN ÄÄNTÄ JA KANAVIA Vertailussa 9.1-kanavaiset kotiteatterivahvistimet Vaikuttava surround-elämys syntyy vain aidolla monikanavajärjestelmällä. Otimme vertailuun viisi kotiteatterivahvistinta noin 1 500 euron hintaluokasta. Testi Tulossa 82 3/2019 SEURAAVA AVPLUS-DIGILEHTI ILMESTYY 3.5.2019 Muistathan vierailla myös verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tulevan numeron sisältö voi muuttua. Autostereo-opas, osa 1 AUTOON KUIN AUTOON PAREMPI ÄÄNENTOISTO Monessa uudessa autossa on nykyään hyvä äänentoisto, mutta parantamisen varaa löytyy aina. Seuraavassa numerossa: ÄLYPUHELIN JA PROJEKTORI SAMASSA PAKETISSA Kokeilussa BlackView Max 1. Mikä imi parhaiten. Täyslangattomat nappikuulokkeet ovatkin yksi kauden kuumimmista trendeistä, mutta miten ne toimivat käytännössä. 4K UHD -TASON KUVAA LANGATTOMASTI Testissä Epson TW-9400W DYSON KOHTAA HAASTAJANSA Laitoimme testiin varsi-imureiden kuninkaan Dysonin sekä telkkarista tutun ladattavan syklonitekniikalla toimivan haastajan ja pari muutakin vastaavaa tuotetta, yhden jopa alle 150 euron hintaisen. HYVÄSTIT KAAPELEILLE Vertailussa täyslangattomat nappikuulokkeet Liikuntasuorituksissa ja miksei muissakin puuhissa turhat johdot ja narut ovat vain tiellä