AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA Suomen Suurin uuden tekniikan erikoiSlehti • 4/2019 (nro 188) W W W .A V P L U S .F I A V P L U S 4 /2 19 LISÄVALOA LEDILLÄ Lume Cube Air ÄLYPUHELIN PROJEKTORILLA Blackview Max 1 ENEMMÄN KUIN PÖYTÄRADIO Como Audio Solo KOTITEATTERIN AIVOT VERTAILUssA 5 AV-VIRITINVAHVIsTINTA TARPEELLIsILLA OMINAIsUUKsILLA! KAA PELI VAPA ATA ÄÄN TÄ Suurve rtailuss a täyslan gattom at nappiku ulokkee t LANGATON VIDEOPROJEKTORI Epson EH-TW9400W PUHDAsTA ILMAN PUssEJA JA JOHTOJA Vertailussa pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit
Veikkaanpa myös, että sarjan tuotannossa työskentelevät tahot ovat alansa parhaimmistoa. Sarjan kahdeksannen tuotantokauden kolmas jakso, The Long Night eli suomennettuna Pitkä yö, käsitteli nimensä mukaisesti tapahtumia öiseen aikaan. upeus on kuitenkin keskittynyt pääosin tarinallisiin ja käsikirjoituksellisiin seikkoihin, sillä etenkin tekniseltä kantilta tarkasteltuna sarjan toteutus ja HBO:n striimauspalvelun kuvanlaatu ovat muodostaneet paikoin melko karseita tilanteita. että taas sitä mennään. Jonkinlaisen dynaamisen kaistanleveyden määrittelyn vuoksi kuvavirrasta tulee paikoin lähinnä 480ptyylistä suttua, vaikka parhaimmillaan mennäänkin ainakin lähellä määritelmällistä hd-tasoa. Muutenhan tällaisen antaisi hyvän tarinan vuoksi anteeksi, mutta paikoin tapahtumien seuraaminen ja tarkan tilannekuvan saaminen oli jo hiukan hankalaa. Kun tämäntyyppisen sarjahirviön finaalia on odottanut kahdeksan vuotta, on jotensakin pöyristyttävää, että kuvanlaadullisesti jauhetaan samassa pikselimössössä kuin vuonna 2011. Kiusallista oli myös huomata, että kuvan hajoilu alkoi toimia aika-ajoin jonkinlaisena psykologisena syöttinä, johon kiinnitti vähän liiankin paljon huomiota. Vaikka HBO-palvelu kertoo suoratoistonsa olevan hd-laatuista, tuntui jakson katselu paikoin samalta kuin olisi pyöräyttänyt YouTubesta vuosikymmenen takaisia kotivideoita. Mutta samat, seuraavaksi esittelemäni havainnot kylläkin jakoi myös toimituskollegani, jonka katselulaitteena taas oli viimeisen päälle säädetty, parahultaisesti testiin sattunut epson eH-TW9400W -videoprojektori pimennetyssä kotiteatterissa. eikö kaikkien verkkoyhteyksien ja suoratoistopalveluiden laadun ja nopeuden pitänyt parantua huimin harppauksin. Tumma värimaailma nimittäin muodostaa omat kumulatiiviset vaikutuksensa silloin, kun palveluntarjoajan eli HBO:n servereistä alkaa tehot loppua. Ja jotta tästä ei jäisi snobbailun vaikutelmaa, niin samat kuvanlaatuongelmat tulevat ilmi myös internetin some-kanavien keskusteluja tutkiskellessa. Pidän tekstin mahdollisimman pitkälti yleisen tason asioissa ja tiukasti kiinni vain teknisissä seikoissa, joten jokainen voi jatkaa lukemista. Mitä enemmän kuvassa oli liikettä ja siniharmaita sävyjä mustaa vasten, sitä pahempaa toiston lego-palikkamainen pikselöityminen ja värialueiden liuskottuminen olivat. Ja tässä kirjoituksessa ei sitten mennä itse tarinan käänteisiin sillä tavalla, että se paljastaisi juonesta mitään teille, jotka ette vielä ole sarjaa katselleet. Ja nyt tätä kirjoittaessa sitä on tullut jo kolme upeaa jaksoa. Heikki Kivelä Toimituspäällikkö Nykyaikaista laatua pahimmillaan. Itse katsoin jakson sinänsä jo vanhanaikaisella full hd -tasoisella televisiolla, johon toin kuvan hdmikaapeleitse tietokoneelta. Taustatekijöistä osa liittyy välillisesti jakson jälkituotantoon, sillä sen värimäärittely ja tunnelma on tehty tarkoituksella poikkeuksellisen pimeäksi, mikä ei sinällään ole lainkaan huono juttu. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sävymaailmaltaan tummaa meininkiä, jossa myös toiston kontrastihaarukka on koetuksella: kirkkaat valkoiset yksityiskohdat mustaa taustaa vasten kun vaativat näyttölaitteelta kykyä ja tehoa. 4/2019 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VastaaVa päätoimittaja: Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi toimituspäällikkö: Heikki Kivelä heikki.kivela@avplus.fi toimitus: Marko Auvinen Magnus Fredholm Jemo Kettunen Jiri Koivuniemi Sanna Lipponen Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen Joni Nikkola Janne Soilakari ulkoasu: Kari Laine kari.laine@avplus.fi julkaisija ja kustantaja: AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas mediamyynti: Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi asiakaspalVelu: Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi RuuduNKAAPPAuS HBO-PALVeLuSTA e mme liene toimituksessa ainoita, jotka ovat odottaneet HBO:n Game Of Thronesin viimeistä tuotantokautta kieli pitkällä. emme voineet kuin ihmetellä jakson kuvanlaadullisesti vähintäänkin köykäistä toteutusta. Mutta kun materiaalia työstetään viimeisen päälle huippuunsa hiotussa studiossa, lopputuloksesta suomalaisella kotisohvalla ollaan luultavasti aika kaukana
16. 4 4/2019 KOTITEATTERIN AIVOT s. 52 LANGATTOMUUDEN VAPAUTTA LISÄVALOA LEDILLÄ s. 34 PROJEKTORI TASKUSSA s. 10 s
Sovellukset????????????????????????????????????????90 Sovellusvinkkejä musiikinteosta kiinnostuneille. Bluetooth-valaisin: Lume Cube Air????????????????????????????????16 Pienestä led-lisävalosta voi olla isokin hyöty kenttäkuvauksessa. Kolumni: Onko mitään järkeä hoitaa kotia älysovelluksilla???????????????91 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi pohtii kodinhoitoa älykkäiden ohjainsovellusten avulla. 4/2019 5 ENEMMÄN KUIN PÖYTÄRADIO s. 28 KAIUTINPAKETTI ALLE TONNILLA s. Hifin Historiaa: Leak Trough-Line Stereo 30?????????????????????????????????????????????92 Valokeilassa edelleen hyvin toimiva ja mainio viritinvanhus Briteistä. 96 s. Kaiutinsarja: Dynavoice Challenger 5.0?????????????????????????????????28 Alle tonnilla voi saada moneen pystyvän kotiteatterikaiutinpaketin. 68 UUDEN AUTON STEREOT KUNTOON s. Vertailu: Pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit??????74 Vertailussa neljä syklonitekniikalla toimivaa varsi-imuria, jotka tekevät siistiä jälkeä ilman pölypussia tai johtoja! Äänilevyt?????????????????????????????????????????????86 Tämänkertaisissa levyarvioissa tarkastellaan äänen ja rytmin fuusiota. Kaiuttimet: Focal Kanta N°3???????????????????????????100 Ranskalainen raskassarjalainen Focal Kanta N°3 on luonteva jatke hyvälle kaiutinmallistolle. Pöytäradio: Como Audio Solo??????????????????????????96 Como Audion Solo laajentaa monipuolisuudellaan käsitystä pöytäradiosta. 24 LANGATON PROJEKTORI SISÄLTÖ Pääkirjoitus???????????????????????????????????????????3 Uutiset??????????????????????????????????????????????????????6 Tuoreimmat uutiset ja ajankohtaisimmat asiat sekä perinteisen että uuden tekniikan maailmasta. Vertailu: Av-viritinvahvistimet 1 200 – 1 700 €????????????????????????????????34 Mitä ominaisuuksia nykyaikaiset kotiteatterivahvistimet tarjoavat. Mobiili: Blackview Max 1???????????????????????????10 Älykännykkä suoraan tulevaisuudesta sisältää minikokoisen projektorin. Projekti: Parannetaan uuden auton äänentoistoa!??????????????????????????????????68 Kaksiosaisessa juttusarjassamme katsotaan, miten uuden auton äänentoiston saisi nostettua toiseen potenssiin. Vertailu: Täyslangattomat nappikuulokkeet??????????????????????????52 Suurvertailussa henkilökohtaisen äänentoiston ykköstrendi, täyslangattomat nappikuulokkeet. Projektori: Epson EH-TW9400W??????????????????24 Epsonin muhkea projektoriuutuus tarjoaa kaiken muun ohessa myös langattomuuden vapauden. Projektori: BenQ W2700?????????????????????????????????????48 BenQ:n tuore projektoriuutuus lupaa elokuvallisia värejä ja aitoa 4k-laatua. Seuraavassa numerossa??????????????????????????????????????104. Elokuvat???????????????????????????????????????????????88 Käsittelyssä alkukesän kolme kovinta tapausta valkokankaalla
Se tukee korkearesoluutioista ääntä ja lähteistä muun muassa mobiililaitteita, tietokoneita, dlna-verkkolevyjä, Spotifytä, Tidalia, Deezeriä, Napsteria, TuneIniä ja Amazon Musicia. Levylautanen on valmistettu lasista. Ominaisuuksiltaan uusi soitin on riisuttu, kuten valmistajalla on usein tapana. Sisuksissa on 6000A:sta tuttu ESS ES9018 Sabre32 Reference -da-muunnin ja 6000CDT-soittimesta tuttu eristetty virtalähde rengasmuuntajalla. Lisätiedot: Audiolab Audelec Pro-Ject esitteli uuden T1levysoittimen – laatuääntä budjettiluokkaan Audiolabin 6000N Play -verkkosoitin on julkaistu – mukana DTS Play-Fi -monihuonealusta 6 4/2019. T1:stä tulee kolme versiota, joista pelkistetyin maksaa 275 euroa. Se on myös Spotify Connect -yhteensopiva, eli laitteen voi valita toistolähteeksi suoraan Spotify-sovelluksesta. Alla taas on eristävät jalat, ja myös plintin suunnittelussa on pyritty ehkäisemään resonansseja. Verkkotoisto hoituu monen eri valmistajan laitteista löytyvän DTS Play-Fi -monihuonealustan kautta. Moottori on hihnavetoinen. Laitteessa on vain virransäästötilan ja esivalintojen näppäimet, joista jälkimmäisiä on kuusi. Se täydentää ennestään 6000Avahvistimesta ja 6000CDT-cd-soittimesta koostuvaa sarjaa. Hintaa on silläkin 325 euroa. Sen sijaan äänenlaatuun on panostettu. Britanniassa uutuus maksaa 450 puntaa. Toisto onnistuu 24-bittisenä ja 192-kilohertsisenä wifi-yhteyden kautta, ja lisäksi laitteessa on ethernet-liitäntä vakaampaa yhteyttä varten. Värivaihtoehdot ovat musta ja hopeanharmaa. Sen on tarkoitus tarjota laadukasta vinyylitoistoa edullisessa hintaluokassa. Uutuuden hinta ja saatavuus Suomessa eivät ole vielä tiedossa. Uutiset P ro-Ject on lanseerannut ensimmäisen levysoittimen uuteen T-sarjaansa. Soittimessa on uusi 8,6 tuuman mittainen suora alumiininen äänivarsi, jossa on kitkaton ripustus. T1 BT:ssä on sisäänrakennettu esivahvistin sekä bluetooth-yhteys, ja sen hinta on 325 euroa. Niihin voi tallettaa radiotai nettiradioasemia ja soittolistoja. T1 Phono SB:ssä taas on esivahvistimen lisäksi sähköinen nopeudensäätö. Fyysiset liitännät löytyvät analogisena rca:na sekä digipuolelta koaksiaalisena ja optisena. Lisätiedot: Pro-Ject AH Hifisystems A udiolabin jo helmikuussa etukäteen Bristolin Hi-Fi Show’ssa esittelemä 6000N Play -verkkosoitin on nyt valmis ja saapuu myyntiin toukokuussa
Niistä voi luoda monihuonejärjestelmän, ja ne ovat yhteensopivia myös Sonos-laitteiden kanssa. Valaisin ei ole himmennettävissä, eikä oletuksena mukana tule älypolttimoa. Hyllyversion hinta on 99,95 euroa ja lamppuversion 179 euroa. Kaiuttimia hallitaan IKEA-sovelluksella. Etukäteen on jo väläytelty palkkimallista kaiutinta, joka toimii myös seinälle kiinnitettävänä hyllynä. Sellaisen voi kuitenkin asentaa erikseen, jos kaipaa hallittavuutta sovelluksen kautta. Hyllyversiossa on Sonoksen TruePlay-teknologia, joka mukauttaa toistoa huoneen mukaan. Jalustassa on painikkeet raudan vaihtoa varten. Koonnut: Joni Nikkola M arantz on julkistanut Melody X -audiojärjestelmän, joka yhdistää samaan pakettiin monihuonevahvistimen verkkotoistoominaisuuksineen, cd-soittimen ja fm-radion. Vielä ei ole varmuutta, ovatko hinnat samat myös Suomessa. Korkearesoluutioista ääntä vahvistin toistaa 24 bitin ja 192 kilohertsin pcm-muodossa ja 5,6 megahertsin dsd-muodossa. HEOS on monihuonejärjestelmä, joten yhteensopivista laitteista voi rakentaa vaikka koko talon kattavan äänentoistosysteemin. Langattomista lähteistä tuki löytyy bluetoothille ja Apple AirPlay 2:lle. Laitetta voi myös hallita puheohjauksella. Erona esimerkiksi Sonos Oneen verrattuna on mikrofonien puute. Lisätiedot: Marantz B&W Group 4/2019 7. Molemmat tukevat Sonosjärjestelmän ohella Apple AirPlay 2:ta. I KEA ja Sonos ovat julkistaneet yhteistyössä kehittämänsä Symfonisk-kaiuttimet. Sovelluksella ilmeisesti pystyy tulevaisuudessa ohjaamaan myös älyvaloja ja muita älykodin laitteita. Kotelo on suljettu. Uutuuslaite – koko nimeltään Marantz Melody M-CR612 – on juuri ilmestynyt myyntiin, ja sen Suomen-hinta on 699 euroa. Ne tottelevat myös Siri-puheohjausta. Ladattavissa on monesta Denonin ja Marantzin laitteesta tuttu HEOS-sovellus sekä iOSettä Android-käyttöjärjestelmille. Siinä on neljä vahvistettua kanavaa. Myös painikkeet ovat fyysiset eivätkä kosketustoimiset. Kotelo toimii bassorefleksiperiaatteella. Uudempi tuttavuus sen sijaan on kaiuttimena toimiva pöytälamppu. Kummassakin mallissa on kaksi d-luokan vahvistinta sekä bassoja diskanttielementit. Yhteistyötä yhtiöt ovat tehneet niiden suhteen vuosikausia. Niitä voi käyttää, kahden kaiutinparin käskyttämiseen bi-amp-muodostelmassa tai yhden kaiutinparin tehon ryydittämiseen. Värivaihtoehdot ovat musta ja hopea-kulta. Molemmat ovat edullisempia kuin Sonoksen edullisin One. Osa piireistä on kuitenkin samoja. Lisätiedot: IKEA Sonos Marantzilta monihuonetoistoon pystyvä Melody M-CR612 -all-inone-vahvistin IKEA ja Sonos julkistivat Symfonisk-kaiuttimensa – toinen toimii hyllynä ja toinen pöytälamppuna Puheohjauksista laite tukee Amazon Alexaa, Google Assistantia ja Apple Siriä. Ne tulevat ainakin ensimmäisissä maissa saataville elokuussa. Siitä löytyy liuta suoratoistopalveluja, kuten Spotify, Deezer ja Tidal sekä myös pääsy NAS-verkkolevylle
Mukana tulee suojaritilä ja asennustarvikkeet, kuten tarranauhaa. Tilaisuus on nimeltään Go Beyond Speed. PSB200:n hinta on 199 euroa. Toistaiseksi tiedetään, että uuden mallin näyttö on uudenlainen ja The Vergelle haastattelun antaneen yhtiön toimitusjohtajan Pete Laun mukaan erittäin tarkka. Lisätiedot: Focal Hifitalo D isney on ilmoittanut avaavansa Disney+suoratoistopalvelunsa 12. Elementti on kahdeksan tuumaa, herkkyys 83 desibeliä, ja taajuusvasteeksi ilmoitetaan 45–150 hertsiä. Lisätiedot: Disney+ 8 4/2019. Disney+:lla on jo suomenkieliset verkkosivut, ja yhtiön toiveissa on avata palvelunsa kahden vuoden sisällä suurimmilla markkina-alueilla. Uusiin sisältöihin yhtiöllä on aikeissa satsata miljardi dollaria vuonna 2020 ja seuraavan S uomalaisten suosima puhelinvalmistaja OnePlus on ilmoittanut julkaisevansa seuraavan sukupolven OnePlus 7 -puhelimen tiistaina toukokuun 14. Lisätiedot: Oneplus Disneyn suoratoistopalvelu aloittaa marraskuussa – luvassa kova kilpailija Netflixille Focalilta ohut passiivisubbari autokäyttöön – voidaan asentaa esimerkiksi penkin alle Seuraava OnePlus-puhelin julkaistaan toukokuun 14. Tiedossa on myös, että OnePlussalta on tulossa tänä vuonna 5G-puhelin. Esimerkiksi Android Centralin kokoamien huhujen mukaan yhtiö saattaisi julkaista 7 Pro -mallin, jossa olisi kaartuva näyttö, takana kolmoiskamera ja esiin pomppaava selfiekamera. Vastaavia kameraratkaisuja on nähty jo aikaisemmin saman konsernin Oppo-puhelimissa. Julkistus tapahtuu samana päivänä Lontoossa, New Yorkissa, Bangaloressa ja Pekingissä. Uutiset F ocal on esitellyt uuden pienikokoisen ja litteän PSB200-subbarin autokäyttöön. marraskuuta. Tulossa on sarjoja ja lyhytelokuvia, jotka keskittyvät ennestään tuttuihin hahmoihin. Maksimitehonkestoksi ilmoitetaan 250 wattia ja jatkuvaksi tehoksi 150 wattia neljän ohmin impedanssilla. Tilaisuutta pystyy seuraamaan kotisohvalta suorana esimerkiksi OnePlussan YouTube-kanavalta. Palvelu avautuu ensin Yhdysvalloissa, jossa sen kuukausihinta on 6,99 dollaria ja vuosihinta 69 dollaria. päivä. päivä neljän vuoden aikana kaikkiaan kahden miljardin dollarin edestä. Kotelo on valmistettu mdf:stä. Suojaverkon kanssa se on vain 13 senttimetriä paksu, joten se on helppo sijoittaa esimerkiksi penkin alle tai useampaankin paikkaan tavaratilassa. Osa on tarjolla palvelussa yksinoikeudella. Se tulee sisältämään Disney-klassikoiden lisäksi Pixarin, Marvelin ja National Geographicin sisältöä
Kun laitetta ei käytetä tai sillä kuunnellaan vain musiikkia, ruutu laskeutuu alemmas ja kaiutinpaneelit nousevat sen eteen. A80:ssa on kuitenkin päädytty kolmoiskameraan, jonka pystyy kääntämään eteen tai taakse tarpeen mukaan. Televisiona on LG:n 77-tuumainen OLED C9. Tallennustilaan on valitettavasti tyytyminen, sillä puhelin ei sisällä muistikorttipaikkaa. Värivaihtoehdot ovat hopea, kulta ja musta. Ennestään myynnissä on jo A50. Suomessa A-sarjasta myyntiin tulevat myös A70, A40 ja A20e. Kolmantena löytyy 3D ToF -syvyyskamera. Sisuksissa piilee lisäksi akku 3 700 milliampeeritunnin kapasiteetilla. Samsung Galaxy A80:n tapauksessa uutta edustaa kääntyvä kamera. Sormenjälkilukija on integroitu näyttöön. Sisuksista löytyy muun muassa TuneInja Deezer-suoratoistopalvelut ja tuki toistolle Apple AirPlay 2:n, Chromecastin ja bluetoothin kautta. Pääkamerassa on varsin mojova 48 megapikselin kenno ja f/2,0-aukko. Tavallisesti puhelimissa on viime vuosina ollut erilliset etuja takakamerat. B ang & Olufsen on esitellyt Milanon Designviikolla Beovision Harmonyn, joka yhdistää television ja kaiutinjärjestelmän samaan pakettiin. Kun televisio laitetaan päälle, se kohoaa sopivammalle katselukorkeudelle ja kaiuttimet kääntyvät ruudun alapuolelle. Se tukee 25 watin pikalatausta. Järjestelmäpiiriksi korealaisjätti on valikoinut Qualcommin Snapdragon 730 -mallin. Sen kaverina on 123 asteen ultralaajakulma, jonka kenno on tarkkuudeltaan kahdeksan megapikseliä. Beovision Harmony saapuu Bang & Olufsen -liikkeisiin lokakuussa. Kisa keskihintaluokassa vaikuttaa kiihtyvän, sillä valmistajat panostavat myös sillä saralla aiempaa innovatiivisempiin ratkaisuihin. Kaiutinjärjestelmä on kolmekanavainen. Järjestelmä tukee 7.1-kanavaista äänen dekoodausta, ja sitä voi täydentää Beolabkaiuttimilla. Puhelimen kehykset on valmistettu metallista ja takaosa on muovia. Hinnaksi ilmoitetaan 18 500 euroa. Lisätiedot: Bang & Olufsen S amsung on esitellyt Galaxy A -mallistonsa uuden A80-malliin. Galaxy A80 saapuu Suomessa myyntiin kesällä, ja sen hinta on 679 euroa. Materiaaleina on käytetty tammea ja alumiinia. Näytöllä on kokoa 6,7 tuumaa, ja se yltää Full HD+ -tarkkuuteen. Sen kaverina on kahdeksan gigatavua rammuistia ja 128 gigatavua sisäistä tallennustilaa. Lisätiedot: Samsung Bang & Olufsen yhdisti Beovision Harmonyssa television ja kaiutinjärjestelmän Samsung täydensi keskihintaluokan Galaxy A -mallistoaan A80:llä – kekseliäs kolmoiskamera kääntyy selfiekameraksi 4/2019 9
Projektorin linssi on sijoitettu laitteen yläreunaan. Katso tästä video Max 1 -puhelimesta! Mobiili Blackview Max 1 10 4/2019. Tarjolla on muun muassa AVPlussankin noteeraama, huolestuttavan kovaa kuritusta kestävä BV6000 sekä ominaisuuksiinsa nähden hämmästyttävän halpa A7 muutamia mainitaksemme. H ongkongilainen Blackview on aurannut tiensä älypuhelinmarkkinoille muutamallakin muista valmistajasta poikkeavalla toteutuksella. Hiljattain valmistajalta tuli jälleen uusi, astetta eksoottisempi Max 1, joka päällisin puolin näyttää miltä tahansa isolta älypuhelimelta. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että puhelimen yläreunasta löytyy jotain todella mielenkiintoista, nimittäin pikkuruinen projektorin linssi! Blackview ei tosin ole ensimmäinen valmistaja, joka on kehittänyt VäläHdys tuleVaisuudesta Edullisista ja kestävistä älykännyköistään tunnetun Blackview’n Max 1 on päällisin puolin komean näköinen ja kokoinen puhelin, jonka sisältä löytyy kuitenkin todellinen yllätys: laser-pohjainen projektiojärjestelmä! Mutta kuinka pitkälle taskuun mahtuvalla videotykillä päästään
Mobiilialan historia tuntee ainakin kolmisenkymmentä projektoripuhelinta, joista globaalisti eniten huomiota lienee saanut Samsungin Galaxy Beam i8530 vuodelta 2012. Sen gorillalasinen näyttö on 6,01-tuumainen amoled 1 080 x 2 160 pikselin resoluutiolla ja 18:9-kuvasuhteella. Videoprojektori kytketään päälle suoraan käyttöjärjestelmästä, ja sen ohjastaminen on äärimmäisen helppoa. 4/2019 11 Teksti: Heikki Kivelä & Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja & AVPlus-toimitus. Asetuksia ei nimittäin juurikaan ole, eikä niitä oikeastaan edes tarvitse, sillä laite osaa skaalata, korjata ja tarkentaa kuvan itsenäisesti. Kuvakkeiden design on futuristisen sijaan melko ysäri. ulkonäkö ja rakenne Kuten sanottua, Blackview Max 1 on päällisin puolin kuin mikä tahansa hiukan kookkaampi älypuhelin. Näyttö itsessään on tasainen eikä kaarru reunojen yli, ja se täyttää 83 prosenttia etupuolen pinta-alasta. Blackview taas on tilattavissa Suomessakin verkkokauppa-e-villestä suhteellisen järkevään 629,95 euron hintaan. Eräs viimevuosina teknologian parissa ahkerasti puuhannut tekijä puolestaan on Akyumen, jonka tuotteet eivät ole kuitenkaan saatavuudeltaan kovinkaan yleisiä. Fyysisten näppäimien sijaan Android-painikkeet ovat osa kosketusnäyttöä. Myös sormenjäljet ja muu lika tarttuvat pintaan melko tehokkaasti. Puhelimen takapaneeli puolestaan on niin ikään kiiltävää lasia, mikä toisaalta välittää elegantin tuntuman mutta on kieltämättä myös hiukan hankala käsitellä liukkautensa vuoksi. Liitännöistä mukana on pelkästään usb-c latausta varten, ja painikkeina Vaikka Max 1:n Android 8.1 -käyttöjärjestelmä on likimain puhdas ylimääräisistä lisäohjelmista, sen ulkonäkö saattaa hiukan hirvittää. projektorilla varustetun älypuhelimen. Nyt kun järkihintainen ja helposti saatava laite siis on tarjolla täälläkin, niin olihan siihen aivan pakko tutustua
Ja kun tähän vielä yhdistää sen sisällä olevan hienomekaniikan ja lasisen rakenteen, niin yksikin lattialle putoaminen voi olla kohtalokas. Strategiset mitat taas ovat 159,5 x 74,7 x 10,2 millimetriä, eli senkään puolesta kyseessä ei varsinaisesti ole mikään kovin kompakti kapistus. Kaukosäädin toimii hiiren tavoin ja seuraa käyttäjänsä liikettä. Mobiili Blackview Max 1 12 4/2019. . Max 1:n takaa löytyvä pääkamera on 16 megapikselin Sony IMX298, ja edessä puolestaan on niin ikään 16 megapikselin Samsung S5K3P3 sekä sen rinnalla 0,3 megapikselin GC030A. Mitä olisikaan presentaatio ilman kaukosäädintä. . Tässä tapauksessa se tulee mukana, ja kytkentä tapahtuu usb otg -adapterin avulla. puhelimen rungossa on oikeanpuoleisella sivulla virtaja äänenvoimakkuuspainikkeet. Sormenjälkisensori on sijoitettu laitteen takapaneeliin kameran linssin ja ledsalamavalon alle. Noin puolentoista metrin päästä piirtyvä kuva on kooltaan noin 50 tuumaa, ja varsinkin täysin pimeässä valkoiseen seinään heijastettuna lopputulos ei ole lainkaan hassumpi. Pääasia kuitenkin on, että homma toimii. Varustelu ja suorituskyky Max 1:n käyttöjärjestelmä on nyt jo hiukan iäkkäämpi mutta varsin yleinen Android 8.1 Oreo, joka on asennettu laitteeseen melko puhtaana ilman ylimääräisiä liitännäisiä – ja hyvä niin. Painoa Max 1:lle on kertynyt 216 grammaa, mikä omalta osaltaan vahvistaa myös vakuuttavaa vaikutelmaa. Peruskauraa kamerapuolella siis, mutta kuvien räpsiminen nyt ei olekaan varsinaisesti se Max 1:n vahvuus, vaikka aivan hyvin se silläkin saralla selviää. Puhelinta käpälöidessä saa kuitenkin olla tarkkana, sillä se on oikeasti melko raskas ja liukas. Vasemmassa reunassa taas on simja microsd-muistikorttipaikat. Yksityiskohdat erottuvat suhteellisen vaivattomasti, vaikka valotehoa ja kontrastia ei olekaan mukana kuin nimellisesti. Max 1:n sormenjälkitunnistin sijaitsee takalevyn kohoumassa 16 megapikselin Sony-kameran linssin ja ledsalamavalon alla
Valmistaja kertoo käytössä olevasta tekniikasta melko niukkasanaisesti, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen laser-pohjainen mikrosysteemi, eräiden lähteiden mukaan mahdollisesti PicoP:n PSE-0403-103. Geekbenchin akun suorituskykyä mittaava stressitesti simuloi aktiivista tehokäyttöä, joka vastaa kännykän räpeltämistä tauotta, ja tässä Max 1:n tulos oli 10 tuntia 40 minuuttia. Antutun mittaukset jatkavat samoilla linjoilla, ja varsinkin grafiikkasuorituskyky jäi reiluun kymmenekseen esimerkiksi Samsung Galaxy S10:stä. Jossain päin maailmaa Max 1:n pakkaukseen kuuluu myös puhelimen suojakuori, mutta ilmeisesti Euroopan-markkinoille tarkoitetussa lisävarustekokoelmassa sitä ei ollut. Laitteen muistivarat käsittävät 64 gigatavun sisäisen tallennustilan, joka on jatkettavissa microsd-kortilla, sekä kuuden gigan ram-muistin. Ideana tämä on hyvä, mutta toteutus on kirjaimellisesti vähän vinossa. Suojakuoren täytyy lisäksi olla räätälöity juuri Max 1:lle, sillä kuten sanottua, sen yläreunassa sijaitsee projektorin linssi, joka pitäisi pitää esteettömänä. Geekbench-mittauksissa suorituskyky jäi kuitenkin yhdellä ytimellä murtoosaan lippulaivoista ja useammalla ytimelläkin alle puoleen. 4/2019 13. Myyntipakkauksen mukana tulevasta selfie-kepistä saa myös kätevän telineen projisointikäyttöön. Näin ollen laitteen energiankäyttö on taloudellista, ja toki tulokseen vaikuttaa myös suuri 4 680 milliampeeritunnin akku. Kannattaakin olla erityisen tarkkana, ettei koko hökötys kaadu. Suosittelemmekin, että selfie-kepin sijasta pakkauksen mukana tulevat leuat ruuvaa esimerkiksi kamerajalustaan. Kierteen puolesta tämä nimittäin onnistuu. Järjestelmäpiirinä on niin ikään jo pian pari vuotta vanha MediaTek Helio P23, jossa on kahdeksan ydintä. Blackview’n itse räätälöimä ulkoasu tosin on melko rohkea, mikä jakanee mielipiteitä esteettisesti orientoituneimpien käyttäjien keskuudessa. Grafiikasta puolestaan huolehtii Mali-G71 MP2. GFXBenchin mittaustulokset kertoivat samaa kieltä kehnosta graafisesta suorituskyvystä, sillä pisteet pyörivät noin 10–50 prosentin välillä lippulaivoihin nähden. Tämän perusteella Max 1 selvinnee helposti aamusta iltaan kovassakin käytössä. Tämä on sikäli harmi, että pehmeä suojakuori tekisi puhelimen käytöstä huomattavasti miellyttävämpää. . Testasimme puhelimen perinteisesti PCMark-, Geekbench AnTuTu ja GFXBench-sovelluksilla. Mutta on Max 1:n suorituskyvyssä jotain hyvääkin, ja se on akku. Kyseinen 720p-laadulla toimiva Plussaa varusteista Monella matkapuhelinvalmistajalla olisi mallin ottamisen paikka Blackview’n varustelutasosta. . Laskentatehoa mittaukset kellottivat noin kolmanneksen. Muhkeassa myyntipakkauksessa nimittäin toimitetaan itse puhelimen lisäksi näytön suojakalvo, handsfree-kuulokkeet, latauskaapeli, muuntaja, ympärisäteilevä bluetooth-kaiutin ja sen latauskaapeli, usb-c–micro-usb-adapteri, usb otg -adapteri, kaukosäädin sekä selfiekeppinä toimiva teline asianmukaisilla puristusleuoilla. PCMarkin testissä ei ilmennyt mitään yllättävää, sillä suorituskykytulokset olivat noin kolmanneksen jäljessä esimerkiksi Samsungin ja Huawein tämänhetkisiin lippulaivamalleihin. Projisoi lennosta Blackview Max 1:n kiistatta mielenkiintoisin ominaisuus on tietystikin se projektori
Mobiili Blackview Max 1 14 4/2019
. Blackview Max 1 Hinta: 629,95 € Ostopaikka: Verkkokauppa e-ville Lisätiedot: Valmistajan sivu Käyttöjärjestelmä: Android 8.1 Näyttö: 6,01” AMOLED 1 080 x 2 160, Gorillalasi, 18:9 kuvasuhde Projektori: 720p, automaattinen laserkohdistin (MEMS), 5–100” katselukoko Prosessori: Helio P23 (MT6763T) Grafiikka: Mali-G71 MP2, 770 MHz RAM: 6GB Sisäinen tallennustila: 64GB Muistikorttipaikka: Micro-SD (max 128GB, vie toisen sim-korttipaikan) Kamera: 16MP (Sony IMX298) Etukamera: 16MP + 0,3MP tuplakamera (S5K3P3+GC030A) Videokuvaus: Full HD Liitännät: USB Type-C, Micro-SDmuistikortti, Dual sim Kielet: Englanti, suomi, ruotsi jne. Värit ovat kenties aavistuksen haaleat mutta muuten luonnolliset, vastavaloonkin kuvaaminen jättää kuvaan yksityiskohtia, ja myös lähelle tarkentaminen onnistuu. Ehkä jos harkinnassa on maksaa jonkun tunnetun valmistajan lippulaivamallista ja brändi-imagosta nelinumeroinen summa, reilun 600 euron toimiva Android-luuri miniprojektorilla kuulostaa oikeastaan aika hyvältä kaupalta! Max 1:n pääkamera on 16 megapikselin Sony, jolla saa lähinnä käyttökelpoisia kuvia. Täysin pimeässä sitten silmä tottuu kuvaan jo sen verran, että elokuvienkin katselu käy ilman suurempia vaikeuksia. Nyt siis käsillä on älypuhelin, jonka kuorien sisällä on myös laser-valolähteellä varustettu 720p-laatuinen projektori. Mutta mitä pimeämmäksi tilan saa, sitä parempi lopputulos on. Kun nämä lähtökohdat ottaa huomioon, laitteen käyttöarvo alkaa kasvaa huomattavasti. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että katselutilan saa mahdollisimman pimeäksi. Vaikka kuva ei siis täytä kriittisemikkunan eteen vetäminen hämärtää tilaa jo sen verran, että esimerkiksi urheilun seuraaminen ei tuota pahemmin ongelmia. Max 1:n projisointitekniikan heikkouksia ovat melko himmeä valoteho ja vaatimaton kontrasti, joten tavanomaisempaa videoprojektoria tai televisiota se ei pysty korvaamaan. Samoin puhtaasti älypuhelimena suorituskyky on akunkestoa lukuun ottamatta melko hillittyä, mutta toisaalta moneltako muulta valmistajalta löytyy miniprojektorilla varustettu malli. Päivänvalossa jäljestä ei juuri saa selvää, ja himmeässäkin valaistuksessa pienemmät yksityiskohdat tahtovat hävitä. Akku: 4 680 mAh, 12V/2A pikalataus Muuta: Dual 4G Nano-SIM, WiFi 802.11 b/g/n/ 2.4GHz/5GHz, Bluetooth 4.1, GPS/AGPS/ GLONASS, OTG, NFC Mitat: 159,5 x 74,7 x 10,2 mm Paino: 216 g + Projektori taskussa! + Laadukas käyttötuntuma + Melko puhdas käyttöjärjestelmä + Iso akku – Laitteen raskaus – Heikohko suorituskyky mobiilikäytössä – Hiukan ikääntyneet komponentit . Mutta rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että koko konseptin huomioon ottaen Max 1 osaa kuitenkin myös yllättää – ja vieläpä positiivisesti. Värit ovat jotakuinkin luonnolliset, noin puolentoista metrin päästä saa heijastettua jo noin 50-tuumaisen kuvan mihin tahansa valkoiseen taustaan, liiketoisto on luontevaa, projektori osaa itse tehdä tarkennuksen ja trapetsikorjauksen sekä adaptoitua heittokulmaan ja niin edelleen. Mittaustemme mukaan Max 1 jaksoi pyörittää yhdellä latauksella videota YouTubesta wifi-yhteydellä peräti kolme tuntia ja 55 minuuttia. Samoin pelkkien sälekaihtimien sulkeminen tai paksumpien verhojen 4/2019 15. Koko jutun ydin piilee siinä, että Max 1 on oikeasti melko lailla hyvin varusteltu ja toimiva älypuhelin ja siinä sivussa sitten myös taskuun mahtuva ja kaikkialle mukana kulkeva projektori. projisointitekniikka mahdollistaa 50 luumenin huippukirkkauden ja kuvakoon kasvattamisen valmistajan mukaan aina sataan tuumaan saakka. Tämä on jo melkoinen tulos. No, totuuden nimissähän kuvan pinta-ala toki kasvaa, mutta on eri asia, millaista jälkeä Max 1 enää siinä vaiheessa tarjoaa. Kun ottaa huomioon Max 1:n monikäyttöisyyden ja miniprojektorin suoman huvin, ei laitteen 629,95 euron hinta vaikuta lopulta yhtään yliampuvalta. Lisäksi mukana tuleva pieni bluetooth-kaiutin tekee äänillekin pieniä ihmeitä, joten periaatteessa Max 1 tykötarpeineen on kuin onkin taskuun mahtuva kotiteatteri vaikka mökille vietäväksi! n män tarkastelun tiukkoja kriteerejä, se kuitenkin toimii. Esimerkiksi kokouskäytössä (johon Max 1 ainakin promokuvien perusteella on osin juuri suunniteltu) yksinkertaiset ja staattiset grafiikat saa kyllä ammuttua vaikka huoneen seinään tai fläppitaulun tyhjälle sivulle, kunhan sammuttaa valot. Vaikka Max 1 ei projisoinnin kuvanlaatunsa puolesta kilpaile samassa sarjassa halvimpien varsinaisten videotykkien kanssa (televisioista puhumattakaan), on idea ja toteutus kuitenkin loppupeleissä aika hieno. Komea puhelin ja projektori samassa paketissa Blackview Max 1 jatkaa valmistajansa esiinmarssia astetta eksoottisempien mobiililaitteiden merkeissä
Valmistajalta on saatavana lisävarusteena kiinnikkeitä, jolla valon tai useampia saa kiinnitettyä puhelimeen, kameraan tai jopa droneen. Lisäksi valoa tai useampia voi yhdistää bluetoothin yli puhelimeen, josta ne toimivat synkronoidusti kuvaa ottaessa. Onpa joukossa myös selfietikkuja, monenmoisia suodattimia, valonohjaimia ja kantopusseja. Tuotteistus on erittäin onnistunut tyylikkäillä myyntipakkauksilla ja monenlaisten kuvaustilanteiden huomioon ottamisena. Ammattilaisen ja satunnaisen räpsijän erottaa yleensä valaistus. LisävaLoa LEdiLLä Bluetooth-valaisin Lume Cube Air 16 4/2019. Lisäksi mukana tulee pieni rannehihna, jota voi käyttää luovasti valon ripustamiseen. Tehokas ja kompakti lisävalo hyvällä värintoistokyvyllä ja päivänvaloa matkivalla värilämpötilalla. Usean valon kombinaatiot mahdollistavat luovan valaistuksen, kun yhden valoista voi sijoittaa vaikka korostamaan kohteen taustaa. Lume Cuben matkassa kulkeva Airbluetooth-lisävalo vaikuttaa näppärältä tavalta tukea älypuhelimen tehotonta led-salamaa. Kaikilla on puhelimen muodossa aina matkassa hyvää kuvanlaatua tuottava kamera ja videokamera. Airissa ei alkuperäisestä Lume Cubesta poiketen ole kiinnitystä lisävarustesuodattimille, mutta pienellä askartelulla värin tuominen sessioihin onnistuu. Lume Cube Airissa on tavallinen jalustakierre (1/4”-20) ja sisäänrakennettu magneetti. Kierre on tosin melko lyhyt, joten kaikkien kolmijalkojen kanssa kiinnitystä ei välttämättä saa tiukaksi. E nsivaikutelma Lume Cube Airin lupauksista on positiivinen. Myös monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet ovat plussaa, ja niillä valon saa sijoitettua ja kohdistettua mahdollisimman hyvin
Testissä kahden valon kontrollointi iPhonella sujui luotettavasti, mutta välillä lampun ollessa päällä sovellus väitti toista. Lisäksi valon selkämyksessä on magneetti. Valon ohjaus tapahtuu yksinkertaisimmillaan sen päällä olevasta elektronisesta kytkimestä. Ilman puhelintakin pärjää. Ruskealla diffuusorilla valon sävy muuttuu hehkulamppua vastaavaksi. Varsinaisen led-paneelin tai softboxilla varustetun kuvausvalon korvaajaksi pienestä ledistä ei tietenkään ole. Alhaisin tehotila voi olla liiankin suuLedin edessä oleva teksturoitu optiikka tekee valokeilasta sävyltään tasaisen. Lume Cube Air soveltuu kuitenkin erinomaisesti täytevaloksi tuoden valoa esimerkiksi auringon tuottamia varjoalueisiin. 4/2019 17 Teksti, kuvat ja mittaukset: Marko Auvinen. Jalustakierteeseen voi kiinnittää myös mukana tulevan rannelenkin, jota voi käyttää luovasti valon ripustamiseen. Tämä oli kuitenkin helppo korjata käyttämällä vipua toisessa asennossa. Varjoisuutta voi vähentää myös linkittämällä useita Lume Cubeja samanaikaisesti puhelimeen. . Kytkimen kuuluva napsahdus ei riitä, vaan nappia pitää painaa ihan toden teolla. Yksi napsaus kytkee valon päälle, ja sen jälkeen yksittäiset painallukset selaavat eri tehotiloja (25, 50, 75 ja 100 prosenttia). Siinä ei näy värinmuutoksia tai voimakasta spottia. Valo ei aina reagoi painikkeeseen mitenkään. Itse valon lisäksi mukana tulee micro usb -latausjohto, kiinnityshihna, ja kaksi eriväristä kumidiffuusoria valokeilan tasoittamiseen. Niiden tehoa voi hienosäätää yksittäin, mutta kaikki saadaan syttymään synkronoidusti, kun sovelluksen laukaisinta painetaan. . Siisti myyntipakkaus avautuu osittain kaupassa ja kertoo tärkeimmät speksit sekä laatikon sisällön. Toisinaan pitkä painallus, jonka pitäisi sammuttaa valo, alkaa kelata tehotiloja eteenpäin. Valonlähde on hyvin pistemäinen kuten puhelimien omatkin valot, minkä vuoksi varjot ovat vääjäämättömiä. Pitkä painallus sammuttaa valon tai valon ollessa jo pois päältä aktivoi strobon. Diffuusorilla valon saa vieläkin tasaisemmaksi
Vesitiiviin läpän takana on micro usb -portti, jolla sisäinen akku ladataan. Bluetooth-valaisin Lume Cube Air 18 4/2019. Lataaminen kestää tunnin ja vartin, ja yhdellä latauksella valo toimii tehotilasta riippuen kolmesta vartista vajaaseen neljään tuntiin. Pienessä valossa ei ole paljoa tilaa jäähdytykselle, joten olisi ongelmallista, jos tehoa jouduttaisiin pudottamaan nopeasti ylikuumenemisen estämiseksi. Toinen on ruskea, joka pudottaa värilämpötilan lähelle hehkulamppua. Yhtä tarkkarajaista spottia ei siis ole, vaan valo levittyy melko tasaisesti laajalle alueelle. . Päällisin puolin kunnossa Lume Cube Airin teksturoitu optiikka tasoittaa valokeilaa tehokkaasti, eikä keilassa ole silmin havaittavissa voimakkaita värittymiä tai muita artefakteja. ri. . Lähietäisyydellä ja yöolosuhteissa valoa voi tällöin olla liikaa esimerkiksi hämäränäön säilyttämiseksi. Vaikka sovellus mahdollistaa säädön 0–100 prosentin välillä, on minimiteho silti sama kuin suoraan painikkeella valittava 25 prosenttia. Yksittäisten stillien kanssa lisävaloteho ei olisi kuitenkaan pahitteeksi. Vakiotakin laajemmalle levittyvää valoa varten mukana tulee kaksi kumi diffuusoria. Liioiteltuja speksejä Akulle ilmoitetaan kahden tunnin käyttöaika valon puoliteholla, mutta todellisuudessa akunkesto on puolitoista tuntia. Valon sävy on lähes identtinen riippumatta siitä, mitataanko parametrit valokeilan kirkkaimmasta kohdasta vai integroituna eli keskiarvona koko valokeilasta. Lume Cube Air kyllä kontrolloi kirkkautta pwm-menetelmällä, eli välkyttämällä valoa nopealla tahdilla päälle ja pois, mutta sen taajuus on niin suuri, että välkkymistä ei näe ihmissilmällä eikä kameralla kuin tilanteissa, joissa valotusajat ovat erittäin lyhyitä. Tällöin kameran asetuksia ei tarvitse olla säätämässä session venyessä. Pitkällä painalluksella voi sammuttaa valon milloin tahansa. Lataus tapahtuu jousikuorÄlypuhelinsovelluksen lisäksi valoa voi kontrolloida siinä olevasta painikkeesta. Yksi klikkaus sytyttää ja lisäpainallukset selaavat neljä tehotilaa läpi, kunnes valo taas sammuu. Välkkymisen takia valo ei kuitenkaan sovi esimerkiksi hidastusvideoihin. Lisäksi valon välkkymättömyys on tärkeää, jotta kuvassa ei näy pwmsignaalin aiheuttamaa raidoituista. Testin aikana raidoitus saatiin aikaan vain tarkoituksenhakuisesti ottamalla kuva joko suoraan valonlähteestä tai sijoittamalla se lähes kiinni kuvaskohteeseen. Maksimiteholla valoa saadaan 46 minuuttia ja minimiteholla 3 tuntia 50 minuuttia. Toinen on neutraalin valkoinen, ja sen kanssa alkuperäinen valkotasapaino ei muutu paljoa. Kannettavalle kuvausvalolle olennaista on, että valoteho ei merkittävästi muutu akun purkautuessa. Tämä selittää myös sen, että Lume Cube Airin maksimivaloteho on melko alhainen
Liukusäädin tarjoaa lähes portaattoman tehonsäädön valon oman neliportaisen tehotilavalinnan sijaan. Latausportista huolimatta valon ilmoitetaan kestävän upotuksen jopa 10 metriä syvään veteen. Alkuperäisen Lume Cuben sijaan Air-malliin ei saa lisävarusteena värillisiä suodattimia, mutta askartelemalla luovakin valaisu onnistuu. Kolmannessa kuvassa oikeanpuoleisessa valossa on lämmittävä diffuusori. Kahden valon käyttö tasoittaa kohteen valaisua selvästi. Valmistaja ei omilla nettisivuillaan tai käyttöohjeessa ilmoita valovirtaa, mutta joidenkin jälleenmyyjien tiedoissa on listattu 350 luumenia. Valoja ohjaava Lume-X-sovellus pyörii puhelimessa. Noin puoliteholla käyttö onnistuu myös vajaalla akulla aloitettaessa. Valokeilan intensiteetiksi luvataan 400 kandelaa eli luksia metrin etäisyydeltä. Välkkymoodit eivät ole synkronoituja, joten eri valot syttyvät ja sammuvat omaan tahtiinsa. 4/2019 19. Ladattaessa virtapainikkeen taustavalo välkkyy punaisena ja sammuu akun ollessa täysi. Valmistaja ei kerro valossa käytettävän ledin valmistajaa. Ainakaan iPhonella fyysiset volumepainikkeet eivät toimineet laukaisimena, joten kuulokeliitäntään kytkettyjen selfietikkujen tai kaukolaukaisimien painikkeet eivät toimi. mitetun suojaläpän taakse piilotetusta micro usb -liitännästä. Silloin akun täytyy kuitenkin olla täysi, sillä täydellä teholla valo sammuu itsestään jonkin ajan päästä, jos sitä käytetään ja ladataan samaan aikaan. . Todellisuudessa valovirta on enimmillään noin 200 luumenia, mutta maksimitehollakin valoteho pysyy vakiona koko akun käyttöajan. Latausaika on noin tunti ja vartti. Minimiasento vastaa kuitenkin melko kirkasta 25 prosentin tilaa suoraan valosta kytkettynä. Tarvittaessa valoa voi käyttää pitkäänkin pelkällä usb-virralla. Se on samalla kameraohjelma, jota käyttäessä valot syttyvät tarvittaessa ainoastaan kuvan ottamisen ajaksi (flash-tila). . Sillä voidaan kontrolloida valoja yksittäin tai ryhmänä. Valmistaja kertoo, että Lume Cube Airiin valittu ledi on värintoistoindeksiltään korkea (CRI Ra noin 90) ja vastaa valkotasapainoltaan päivänvaloa (5 600–5 700 kelviniä hieman lähteestä riippuen)
Todellisuudessa ilmoitetut arvot ovat liioiteltuja. Huomattavaa on valon laadun selvä muuttuminen käyttötuntien kasvaessa ja valon lämmetessä. . Valo on siis vain aivan aavistuksen vihertävä ja lämmettyään paranee, samalla kun värilämpötila hieman nousee. Suurimmat häviöt tapahtuvat elektroniikassa, sillä suoraan ledille menevästä tehosta (1,77 W) laskettuna energiatehokkuus on jopa 50 prosenttia parempi, 96 luumenia per watti. Lämmetessään ilmiö korostuu, ja sävy on jo erittäin kylmä ja violetti (7 450 K, duv -0,0068). Vihertävyys lisääntyy hieman (duv 0,0030). Kuvausvalolle hyödyllistä on, että tehotilalla ei ole juurikaan vaikutusta valon spektriin. Saatavan valon määrä jää myös selvästi luvatusta. Kirkkaammilla tehotiloilla lämpeneminen kuitenkin vaikuttaa hieman spektriin, jos valo on päällä pitkään yhtäjaksoisesti. Kuvissa ylimpänä on valon spektri punaisella verrattuna mustaan referenssivalonlähteen spektriin. Tätä voi edesauttaa pwm-tekniikalla. X, y, u’ ja v’ ovat koordinaatit cie-värikartassa. . Uutena valaisin vastaa sävyltään hyvin päivänvaloa (5 800 K, duv 0,0026), mutta myöhemmin se on selvästi viileämpi ja magentansävyinen (6 900 K, duv -0,0052). Nykyaikaisemman, ledeille paremmin soveltuvan TM-30-18-menetelmän mukaan värintoistoindeksi Rf on 79 ja värien kylläisyydestä kertova gamut-indeksi Rg on 97. Lämmintä diffuusoria käytettäessä värintoistoindeksi heikkenee hieman (Rf 78, Rg 95), ja värilämpötila laskee 3 200 kelviniin. Keskimmäinen graafi kertoo olennaisimmat värintoistoon liittyvät parametrit, kuten keskimääräisen värintoisto(Rf) ja gamut-indeksin (Rg), värilämpötilan (CCT) ja sävypoikkeaman ideaalista mustasta säteilijästä (Duv). Intensiteetti on vain 245 kandelaa eli lähes 40 prosenttia ilmoitettua alhaisempi. Kuvaajasta näkyy myös miten valaisin eroaa referenssistä, kun lampulla valaistaan erivärisiä näytteitä. Valovirran ja akunkeston perusteella laskettava kokonaistehokkuus on valon laatu huomioon ottaen vain tyydyttävä, tehotilasta riippuen noin 64–74 luumenia per watti, jos valon oletetaan käyttävän hyväksi akun koko kapasiteetti. Värilämpötila on lähellä ilmoitettua, 30 sekunnin päällä olon jälkeen 5 800 kelviniä ja poikkeama neutraalista duv 0,0026. Sävyltään valo on neutraali. Toisaalta tehoalue on niin kapea, että merkittävää eroa valon laadussa ei todennäköisesti syntyisi edes tasavirtalähteellä. lämmittävä vaikutus (5 200 K), mutta värintoistoindeksiin se ei juuri vaikuta (Rf 82, Rg 96). Värintoistoindeksi (CRI Ra) jää luvatusta 90:stä ja on vain 79. Sävymuutokset näkyvät nuolien suuntana. Ledin läpi kulkeva virta on aika lailla vakio, vain päällä olevan ja sammutetun ajan suhdetta eli pulssisuhdetta (duty cycle) muutetaan. Perinteinen criarvo on ilmoitettu Raja R9-arvoilla. Esimerkiksi siniset sävyt korostuvat (punainen rengas ulottuu yli mustan referenssin), kun taas lämpimät oranssin sävyt ja syaani ovat alisaturoituneet. Neutraalilla diffuusorilla on pieni Värintoistoraportti on mitattu uudella lampulla (vasemmalla), 20 tunnin käytön jälkeen täydellä akulla (keskellä) ja juuri ennen akun loppumista (oikealla). Bluetooth-valaisin Lume Cube Air 20 4/2019. Lume Cube Airin integroitu litiumakku on kapasiteetiltaan 650 milliampeerituntia / 2,47 wattituntia
. 4/2019 21. 20 tuntia käytetyn Lume Cube Airin värilämpötilan (cct) ja sävyn (duv) muutokset maksimiteholla akun tyhjentyessä. Käytännössä Lume Cube Air soveltuu lähinnä hetkittäiseen käyttöön älypuhelimen lisäsalamaksi eikä jatkuvaan käyttöön videokuvaukseen tai yleisvalaistukseen. . On selvää, että Lume Cube Airissä käytetty ledi on huonolaatuinen tai se pääsee lämpenemään liikaa eristävän muovikotelon sisällä. . TM-30-18 Rf -indeksi pysyi ennallaan 79:ssä gamut-indeksi Rg:n noustessa 97:stä 100:aan. Lume Cube Air käyttää tehon säätelyyn pwm-tekniikkaa. Vastaavan suuruinen tehon lasku tapahtuu laadukkaalla ledillä ja riittävällä jäähdytyksellä vasta tuhansien käyttötuntien jälkeen. Valovirran regulointi on erittäin tasainen. Testissä valoa käytettiin päällä tunnin jaksoissa, ja sen annettiin jäähtyä vähintään puoli tuntia ennen seuraavan jakson aloittamista. Lämmitessään valo muuttuu sekä viileämmäksi että sävyltään violetimmaksi. ikääntyy nopeasti Lume Cube Airin suurin ongelma ainakin teoriassa on käytetyn ledin nopea ikääntyminen. Alkuperäinen Lume Cube on sitä vastoin koottu metalliseen koteloon, joten olisi kiinnostavaa nähdä, miten se reagoi käyttötunteihin. 20 tunnin käytön jälkeen valoteho käynnistettäessä (30 sekunnin kohdalla) on pudonnut yli viidenneksen. Ylikuumenemisesta kielii se, että valon fotometriset arvot muuttuvat Pakasta vedetyn Lume Cube Airin valovirran muutos akun purkautuessa. Valoa kytketään päälle ja pois nopealla 20 kilohertsin taajuudella. Tällaisia muutoksia pitäisi näkyä normaalisti vasta tuhansien tai kymmenien tuhansien käyttötuntien jälkeen. Tätä ei näe ihmissilmällä eikä normaaleissa kuvaustilanteissa, mutta hidastetuissa videoissa mahdollisesti. Esimerkiksi 20 tunnin käytön jälkeen valovirta oli laskenut 22,5 prosenttia 205 luumenista 159 luumeniin, värilämpötila oli yli 1 000 kelviniä viileämpi (5 820 K -> 6 900 K), ja sävy oli muuttunut violettiin vivahtavaksi (duv 0,0026 -> duv -0,0052). Maksimiteholla (205 luumenia) akku kestää vajaat 50 minuuttia, minimiteholla (46 luumenia) vajaat neljä tuntia. Ikääntyminen näkyy Lume Cube Airissa valotehon heikkenemisenä, värilämpötilan nousuna ja sävyn muuttumisena magentaksi jo muutaman käyttötunnin jälkeen. Vanhemman crivärintoistoindeksin mukaan yleisindeksi Ra kuitenkin nousi vihreän sävyn vähentyessä 79:stä 82:een. Lume Cube Air Hinta 79 € Lisätiedot focusnordic.fi lumecube.com Mitat (l x k x s) 44 x 44 x 31,3 mm Paino 58 g Mittaustulokset uutena (@ 30 sek) Valovirta 46-205 lm Valon intensiteetti 55-245 cd Värilämpötila 5800 K Värintoistoindeksi CRI(Ra) / TM-30-18 79 / 79 Pwm kyllä, 20 kHz Akun latausaika 1 h 17 min Akunkesto 46 min 3 h 50 min *värilämpötila nousee ledin ikääntyessä + Kätevän kokoinen ja tukeva rakenne + Valon sävy on tasaisen läpi valokeilan + Valoteho säilyy vakiona koko akun käyttöajan + Jalustakierre ja tehokas magneetti + Näppärä salamatoiminto puhelinsovelluksessa – Ledin todella nopea ikääntyminen – Valo ei aina reagoi kytkimen painalluksiin – Kamerasovellus ei tue iPhonen kuulokeliitäntään kytkettyä kaukolaukaisinta – Elektroniikan kehno hyötysuhde – Kaikki suorituskykyyn liittyvät speksit liioiteltuja – Värintoistoindeksi ilmoitettua alhaisempi – Valon intensiteetti jopa 40 prosenttia ilmoitettua alhaisempi – Akunkesto ilmoitettua lyhyempi . Ikääntymistesti suoritettiin käyttämällä integroivaa palloa, jonka avulla onnistuu koko valokeilan fotometrisen määrittelyn lisäksi valovirran eli luumenien mittaus. Testissä valoa käytettiin maksimiteholla tunti kerrallaan, jonka jälkeen sen annettiin jäähtyä vähintään puoli tuntia tuulettimen avustamana. Valon parametrit mitattiin tämän jälkeen 30 sekunnin päästä käynnistyksestä suurimmalla teholla
Lisäksi piirilevy on ruuvattu tiukasti alumiinijäähdytyslevylle. Valtaosa ledeistä sietää tällaista kuumuutta kyllä ongelmitta. huomattavasti lampun lämmetessä. Valovoima, intensiteetti, luksi, kandela Luksi kertoo valonlähteen kirkkauden eli intensiteetin. Uudempi menetelmä TM-30-18 perustuu suurempaan määrään testinäytteitä ja on suunniteltu modernien valonlähteiden kuten ledien värintoiston mittaamiseen. Lämpötahnaakaan ei ole unohdettu. Ledin pinFotometristen termien selitys Valovirta, luumen Valonlähteen säteilemä valon kokonaismäärä kaikkiin suuntiin. Jos valoa käytetään ainoastaan muutama sekunti kerrallaan älypuhelimen lisävalona salamatilassa, ei ikääntyminen ole ongelma. Valo on kyllä uutena silmämääräisesti tasaista, ja valoteho säilyy vakiona koko akunkeston ajan, mutta mikään luvatuista spekseistä ei täyty. CCT, correlated color temperature, värilämpötila, valkotasapaino Valkoisen valonlähteen mitattava ominaisuus, joka kuvaa, onko se lämmin (hehkulamppu, matala värilämpötila), neutraali vai kylmä. Vähäisessä käytössä ongelma ei tämän suhteen ole suuri. Jäähdytys vaikuttaa äkkiseltään alle kahden watin teholla käytettävälle ledille riittävältä. Ottaa huomioon ihmissilmän herkkyyden eri aallonpituuksilla. Lisäksi valon värikylläisyydestä eli saturaatiosta kertoo gamut area -indeksi Rg. Toisaalta vielä 5 800:n ja 6 800 kelvinin ero ei vielä näy kuvissa kovin häiritsevänä sävyerona. Hauska idea Lume Cube Airin ajatus on kiinnostava, mutta teknisessä toteutuksessa on sekä onnistuttu että möhlitty. Lisäksi Airissa ledi ikääntyy aivan liian nopeasti muuttuen himmeämmäksi ja kylmemmän sävyiseksi. Värilämpötila menettää merkityksensä, jos poikkeama on liian suuri. Päivänvalo vastaa auringon sijainnista ja pilvipeitosta riippuen noin 4 500–6 500 kelvinin värilämpötilaa, kun taas hehkulampun värilämpötila on tehosta riippuen 2 000–3 000 kelviniä. Usein käytetty R9 kuvaa syvän punaisen toistokykyä. talämpötila oli 30 minuutin päällä olon jälkeen 82 celsius-astetta, kun se oli irrotettu kotelostaan. Pelkkä värilämpötila ei itsessään kerro värin sävystä kaikkea, vaan lisäksi täytyy huomioida valonlähteen poikkeama ideaalista mustan kappaleen säteilemästä sävystä (duv). Värintoistoindeksi, cri, color rendering index, TM-30-18 Cri on cie-valaistuskomission määrittelemä luku, joka kertoo kuinka hyvin valonlähde vastaa saman värilämpötilan mustan kappaleen tai synteettisen päivänvalosäteilijän (D-sarja) spektriä. Lisäksi saatavilla on iso liuta erilaisia kiinnityksiä eri tilanteita varten. Yksikkö on kelvin, joka kuvaa mustan kappaleen lämpötilaa, jonka säteilemää valoa se vastaa. Esimerkiksi 100 luksia kahden metrin päästä mitattuna tarkoittaa, että valonlähteen intensiteetti on 400 kandelaa. Sen puhelinsovelluskin toimii pääosin luotettavasti ja kätevästi ohjaten useampaa valoa samanaikaisesti. Bluetooth-valaisin Lume Cube Air 22 4/2019. Positiivinen arvo tarkoittaa, että valonlähde sijaitsee xytai uv-koordinaatistossa mustan kappaleen yläpuolella ja on värisävyltään vihertävä tai kellertävä värilämpötilasta riippuen. Intensiteetti laskee etäisyyden neliönä, eli valonlähteen etäisyyden kaksinkertaistuminen pudottaa intensiteetin neljäsosaan. Valaisimessa käytetty niin sanottu cob-led (chip on board) koostuu kaikkiaan 18:sta valodiodista (kolme sarjassa, kuusi rinnan), ja se on sijoitettu asiallisen oloiselle metallipiirilevylle (mcpcb, metal core printed circuit board). Itse kumilla päällystetty valaisin on laadukkaan oloinen ja kestää hyvin upotusta veteen. Luumenit eivät ole visuaalisesti lineaarinen asteikko, sillä valovirran kaksinkertaistuminen näyttää erona pienemmältä. Yksi kandela vastaa yhden luksin valovoimaa metrin päässä valonlähteestä. Kun arvoja verrataan heti käynnistyksen yhteydessä ja juuri ennen akun loppumista, antavat viileämpi valkotasapaino ja negatiivinen duv-arvo viitteitä siitä, että ledin pintalämpötila on liian korkea. n . Yhden luumenin jakautuminen tasaisesti neliömetrin kokoiselle alueelle tarkoittaa, että alueelta mitattu intensiteetti on yksi kandela. Siksi värilliselle valolle ei ilmoiteta värilämpötilaa. Useampaa Lume Cube Airia käyttävän kannattaa kerryttää niihin käyttötunteja samaan tahtiin, jotta valkotasapaino ja valon sävy pysyy eri yksiköiden välillä samanlaisena. . Uskollisuusindeksi Rf (color fidelity) vastaa suurin piirtein cri-standardin Ra-indeksiä. Epäilyä ylikuumenemisesta vahvisti se, että vesiastiassa testattuna valon sävy ei muuttunut merkittävästi 45 minuutin aikana. Hetkittäisessä käytössä puhelimen lisäsalamana ikääntyminen ei kuitenkaan aiheuttane ongelmia, mutta värintoistoindeksistä valehtelu ei herätä luottamusta brändiin. Valonlähteet, joiden duv on ±0,0030, voidaan luokitella sävyltään erittäin neutraaleiksi. Jos käyttö liittyy videokuvaukseen tai sitä hyödynnetään taskulamppuna tai yleisvalona vaikkapa retkeillessä, kannattaa etsiä kestävämpiä vaihtoehtoja. Korkean värintoistoindeksin raja on karkeasti 90, mutta parhailla ledeilläkin päästään molemmilla mittareilla 98:aan. Negatiivinen arvo tarkoittaa, että sävy on vaaleanpunaiseen tai magentaan vivahtava. Värilämpötilalle ei ole huonoa tai hyvää arvoa, vaan se on makukysymys. Se koostuu yleisindeksistä Ra ja eri värien toistoa mittaavista R1-R15indekseistä. Itse laitteen ulkopinnan lämpötila nousi testissä enimmillään 50 asteeseen. Duv, delta uv Sävypoikkeama mustan kappaleen eli blackbodyn säteilemästä värilämpötilasta. Vajaan tunnin vesikylvyn jälkeen valo toimi normaalisti, eikä vettä ollut vuotanut kuin pari mitätöntä pisaraa usb-portin läpän alle. Sekä criettä tm-30-18-mittaustavan yleisindeksin maksimiarvo on 100, johon päästään esimerkiksi auringonvalolla. ”Täysin vesitiivis 10 metriin” on kuitenkin huono ilmaisu laitteen spekseissä. Kuvaustilanteessa on yleensä tärkeää valita samansävyisiä valonlähteitä. Itse valon laatu sekä suorituskyky ja luotettavuus pitkällä aikavälillä on heikommalla tolalla
THXkoulutettu henkilökuntaa takaa sen, että kotiteatterielämyksestä saadaan kaikki irti! Tarjoamme kattavia suunnitteluja asennuspalveluita riippumatta siitä onko kyseessä pieni yksittäinen stereojärjestelmä tai usean huoneen monihuonejärjestelmä.. Toimintamme perusajatuksia on tuottaa asiakkaalle miellyttävä kokemus kotiteatterin uskomattomasta maailmasta ja kannustaa alkuun harrastuksen parissa, kuten myös tuottaa lisäintoa asiaan jo perehtyneille. Mareksound on suomalainen korkealaatuisten hifija kotiteatterilaitteiden myyntiin erikoistunut yritys. Valikoimamme kulkee edullisemman pään hinta-laatusuhdevoittajista aina high-endin kärkinimiin. Tuotevalikoimaan valitut tuotteet kuvastavat yrityksemme ajatustapaa, jossa painotamme ehdotonta parasta jokaisessa hintaluokassa
Sitä käyttämällä voi säästää tapauskohtaisesti sievoisenkin LuonnoLListA kuvAntoistoA LAngAttomAsti Epsonin muhkea EH-TW9400W on 4k-skaalaava videoprojektori, jolle kuvan voi siirtää myös langattomasti mukana tulevalla WirelessHD Transmitterillä. A ktiivisia ja hyvän hinta–laatusuhteen tarjoavia kotiteatteriprojektorivalmistajia listatessa Epsonin nimi tulee usein esiin ensimmäisten joukossa. Molemmat ovat samankokoisia ja -näköisiä 4k pro-uhd -yhteensopivia videoprojektoreita 3lcdprojektiojärjestelmällä. Istahdimme leffaluolaan ja tutustuimme tykkiuutuuden suorituskykyyn. Saatavilla olevista malleista mekin olemme tutustuneet muutamaan, viimeisimpänä numerossa 1/19 julkaistuun projektorivertailuun osallistuneeseen EH-TW7400:aan, joka sijoittuu valmistajansa sortimentissa nyt tutkitun EH-TW9400W:n (ja ilman langatonta WirelessHD Transmitteriä toimitettavan EHTW9400:n) alapuolelle. Sekä 7400 että 9400W ovat päällisin puolin ja hiukan sisäisestikin huomattavan identtisiä laitteita. Myös valmistajan ilmoittama värija valkovaloteho on isommassa 9400Wmallissa 200 luumenia parempi, yhteensä 2 600. Merkittävin suorituskyvyllinen ero tulee kuitenkin jälkimmäisen huimasta 1 200 000:1-kontrastisuhteesta, joka on kuusinkertainen 7400:aan verrattuna. Molemmat ovat tuoreita malleja. Lisäksi 9400W:lle on myönnetty Imaging Science Foundationin sertifikaatti, joka takaa sen, että laitteen kalibroidut arvot ovat varmasti sitä mitä luvataan. Mallinumeron perässä oleva W taas tarkoittaa sitä, että projektorin mukana toimitetaan Epsonin oma, sinänsä jo muutaman vuoden valmistajan projektoreissa esiintynyt WirelessHD Transmitter, joka puolestaan on eräänlainen langaton medialinkki projektorin ja toistolähteen välillä. Tälläkin hetkellä merkillä on myynnissä useampiakin eritasoisia malleja kotiteatterikäyttöön. Projektori Epson EH-TW9400W 24 4/2019
Kaukosäätimen alimmalla rivillä on vielä WirelessHD Transmitterin ohjauspainikkeet. 4/2019 25 Teksti: Heikki Kivelä & Jemo Kettunen Kuvat: Valmistaja & Heikki Kivelä . Linssin asennolle on myös 10 tallennettavissa olevaa asetusta, joihin voi säilöä erikoisasetukset esimerkiksi eri kuvasuhteella toteutettujen elokuvien tai erikokoisten kankaiden käyttöä varten. ?. Pystysuunnassa linssiä voi säätää ±96,3 prosenttia ja vaakasuunnassa ±47,1 prosenttia, mikä oletettavasti riittänee hiukan haasteellisimpiinkin asennuspaikkoihin. Projektoreiden välillä on myös hintaeroa, mikä tässä tapauksessa on jo melko merkittävä. Kytkimme WirelessHD-linkin käytössä olleen av-viritinvahvistimen hdmi-liitäntään ja liitimme sen talon langattomaan verkkoon. summan, sillä se korvaa pitkän ja usein hintavan hdmi-kaapelin siirtämällä datan langattoman verkon avulla. Tämäkin viittaisi siihen, että valmistaja suosittelee WirelessHD-linkkiboksia käytettäväksi kaapelivetojen sijaan. Tuovatko korkeampi kontrastisuhde, valoteho ja langattomuus lopulta yli tonnin hintaeron selittävän vastineen rahalle. kuva kohdillaan ensikättelyssä Kun kuva ja kangas kohtasivat oikeaoppisesti, oli aika hypätä suoraan testimateriaalin pyörittämisen pariin. Tässä tapauksessa katseluun valikoitui Netflixpalvelusta 4k-laadulla löytyvä Our Planet, joka alkaa Kuun pinnalta kohti Maata etenevällä kohtauksella. Siinä missä 7400:n suositushinta on 1 990 euroa, 9400W:n hinta on roimasti korkeampi 2 999 euroa. Transmitterin ja projektorin välille ei kannata kuitenkaan jättää suurempia esteitä, sillä ne heikentävät yhteyden laatua. Kun asetimme projektorin hyväksi havaitulle paikalleen, seurasi lyhyt ja yksinkertainen käyttöönotto. EH-TW9400W:n kaukosäädin on taattua Epson-laatua: iso, jämäkkä ja taustavalaistu. Näillä asetuksilla kuva oli heti ensimetreiltä todella hyvä, mutta palasimme samaan kohtaNäppärän kokoinen musta laatikko, WirelessHD Transmitter, sisältää optisen äänilähdön ja hdmi-lähdön sekä kolme hdmituloa. Iloksemme huomasimme, että kielivalikosta löytyy myös suomi. Laitteet ovat lisäksi täysin saman näköisiä, ja niiden erona on oikeastaan vain se, että 9400W:n takapaneelissa oleva liitinrivistö on piilotettu siistin muoviluukun alle. Sen jälkeen määrittelimme kuvan koon suhteessa projektorin ja valkokankaan etäisyyteen (390 senttimetriä) ja kankaan kokoon (122 tuumaa). Myös 7400-mallista tutut Epsonin moottoroidut linssisäädöt helpottivat urakkaa huomattavasti. Langattomuus näkyy myös 9400W:n muhkeassa taustavalaistussa kaukosäätimessä, jonka alarivissä on omat painikkeensa linkkiboksin ohjaamiseen, lähinnä sen virtojen kytkemiseen ja liitäntöjen hallitsemiseen. Niiden avulla media siirtyy 9400W:lle langattomasti lähiverkossa. Suoraan tehtaalta tullessaan 9400W:ssä on käytössä Bright Cinema -kuvatila ja Picture Enhancement -kuvanparannus asetuksella 1. Helpot esisäädöt Paketista ulos nostettaessa 9400W:n yhtäläisyydet 7400-malliin käyvät ilmi erittäin vahvasti. Molemmat ovat kotiteatteriprojektoriksi melko muhkean kokoisia, mikä on hyvä ottaa huomioon asennuspaikkaa miettiessä
Se onkin tavallaan aivan käyttökelpoinen kuvatila, jos haluaa saada lähdemateriaalista hiukan enemmän irti. Tässäkin tapauksessa lopputulos oli esimerkillinen. Pystysuunnassa linssiä voi säätää ±96,3 prosenttia ja vaakasuunnassa ±47,1 prosenttia, mikä oletettavasti riittänee hiukan haasteellisimpiinkin asennuspaikkoihin. Luukun alta löytyy kuitenkin kaikki tarpeelliset liitännät, muun muassa hdcp 2.2 -tuettu hdmi-tulo, vga-tulo, rs-232c ja ethernet. Tämä on syytä ottaa huomioon, jos projektorin asentaa lähelle katselupistettä. Totesimme lisäksi, että Detail Enhancement -säädön voimakkuuden ja alueen kanssa kannattaa olla maltillinen. Yleisellä tasolla 3lcd-tekniikan huonona puolena on pidetty mustan heikkoa tasoa, mutta 9400W:n kohdalla dynaamista skaalaa vaikutti olevan huimasti ja musta aidosti mustaa. ?. Näin myös ne pienet yksityiskohdat avaruudessa erottuivat hämmästyttävän tasapainoisesti. Yksi 9400W:n keskeisimmistä myyntivalteista on, kuten sanottua, mukana seuraava WirelessHD-linkkiboksi. Suoraan niskaan puhaltava lämmin poistoilma ja hurina saattavat paikoin erottua. High nosti tuulettimen kierroksia ja lämpötilaa ja toi enemmän valotehoa; medium piti kokonaisuuden hyvällä perustasolla, kun taas eco oli kaikista hiljaisin ja samalla valoteholtaan haalein. Linssin asennolle on myös 10 tallennettavissa olevaa asetusta, joihin voi säilöä erikoisasetukset esimerkiksi eri kuvasuhteella toteutettujen elokuvien tai erikokoisten kankaiden käyttöä varten. Yleisellä tasolla 9400W käy aika lämpimänä, mutta sen käyttöääni on miellyttävä matala hurina. Joko talon wlanista tai muusta syystä johtuen Epsonin moottoroidut linssisäädöt helpottavat asennusurakkaa huomattavasti. Levyllä suljettu takapaneeli viittaa vahvasti siihen, että Epson suosittelee WirelessHD Transmitteriä käytettäväksi 9400W:n kanssa. Se toimi testissämme pääosin asiallisesti, mutta pieniin häiriöihinkin törmättiin. Langattomasti vai langallisesti. Valkoinen ei nolla-asetuksilla loistanut aivan niin kirkkaana, mutta toisaalta myös osa tähtitaivaan yksityiskohdista hiukan hävisi siinä samalla. Mitä enemmän niitä nosti, sitä enemmän kuvaan tuli epämääräistä rakeisuutta. Projektori Epson EH-TW9400W 26 4/2019 . ukseen ja kytkimme varmuudeksi kaikki kuvasäädöt pois. Kuvatiloihin tutustuttaessa Dynamic, Cinema ja Digital Cinema vaikuttivat väreihin hiukan vääristävällä tavalla, mutta Bright Cinema taas osoittautui olevan toteutettu suhteellisen hyvällä maulla. Image Enhancement -asteet taas vaikuttivat olevan varsin hillittyjä, lähinnä kuvan terävyyteen vaikuttavia hienosäätöjä. Virrankulutusasetuksen kolme tasoa, high, medium ja eco, toimivat odotetusti
Natiivisti 4k-kennoinen projektori maksaa edelleen merkittävästi enemmän kuin pixel shift -pohjainen ratkaisu. Näin EHTW9400W kykenee näyttämään todellisen 4k-kuvan pikselinsiirtoon perustuvaa xprtekniikkaa käyttäen. Aivot yhdistävät lomittain näkyvät kuvat 4kkuvan yksityiskohtien määrän tavoittavaksi kokonaisuudeksi, vaikka pikselimäärällisesti aidosta 4k:sta jälkeen jäädäänkin. Näin ollen vaikka lähettimen voi sijoittaa etäällekin itse projektorista, laitteiden välille ei kannata jättää isompia esteitä parhaan mahdollisen yhteydenlaadun varmistamiseksi. Onko natiivi-4k-kenno automaattisesti parempi. Esimerkiksi oled-televisiossa 4k-kuvan 8,3 miljoonaa pikseliä voidaan jakaa vaikkapa kolmen neliömetrin pinta-alalle tasaisesti, jolloin yhden pikselin koko on verrattain suuri. Muuten Epsonin tuoreimmat kotiteatteriprojektorit ovat melko pitkälti samalla, hyvällä viivalla. Natiivisti 1080p-kennoinen projektori näyttää full hd -kuvan sellaisenaan ilman ylimääräistä skaalausta, mikä voi olla lopputuloksen kannalta natiivisti 4k-kennoista kuvaa parempi vaihtoehto. Erona noin tuhat euroa edullisempaan 7400-malliin on lähinnä langattomuus, kuusinkertainen kontrastisuhde sekä hiukan suurempi valoteho, jotka parantavat kuvanlaatua entisestään. Lisäksi linkkiboksin statusikkunaa seuratessa havaitsimme, että pelkästään boksin edessä seisominen pudottaa signaalin vahvuuden 100 prosentista puoleen. Tällöin yhden pikselin fyysinen koko on mikroskooppinen verrattuna televisioruudulla väriä vaihtavaan rakeeseen. Eräs luonteeltaan hyvin subjektiivinen huomio oli, että langallisesti yhdistettynä kuvan liiketoisto vaikutti aavistuksen sulavammalta esimerkiksi horisonttia pyyhkivissä kamera-ajoissa. Jos vajaan kolmen tuhannen euron hinta ei ole kynnyskysymys, 9400W suoriutuu mainiosti kaikenlaisen kuvasisällön toistosta – niin langattomasti kuin langallisestikin – normitehoillakin jopa 3 500 tunnin lampun käyttöiällä. Pixel shift on jossain määrin, mutta ei pelkästään, kompromissi – eikä ainakaan huono sellainen. Aika kevyt tuntihinta näinkin mukaansatempaavasta ja vaikuttavasta projektorikuvasta! + Luonnollinen ja miellyttävä kuvantoisto + Langaton liitäntämahdollisuus + Hyvät kuvatilat + Moottoroitu linssinsäätö – Langattoman yhteyden pätkimispotentiaali – Melko iso koko . Ennen 1080p-aikaa kennon natiiviresoluutiolla oli huomattavasti enemmän merkitystä kuin nykyään. törmäsimme kuvan lyhyeen pimenemiseen kaksi kertaa, eli jonkinlainen yhteyskatko projektorin ja WirelessHD:n välillä oli. EH-TW9400W:n 4k enhanced -tekniikassa 4k-lähdemateriaali jaetaan ohjelmallisesti kahteen lomittuvaan kuvaan, jotka tuotetaan vuorotellen full hd -kennolla ja jaetaan lomittuvasti ruudulle vaihtaen kuvien sijaintia puolen pikselin verran kaakkoon ja takaisin kuvien välillä. Näin ollen pixel shift -pohjaisessa 4ktoteutuksessa saadaan kennolla käyttöön suurempi lähtökohtainen pikselipeilikoko. Huomioonotettavat tekijät löytyvät yllättäviltäkin suunnilta – ei pelkistä numeroista. Eräs vaikuttavista ominaisuuksista on näytettävän pikselin koko kennolla. n Aito 4k pikseleitä siirtämällä. Kuvan liiketoistossa erottuva hiuksenhieno nykiminen ei kuitenkaan ollut yleisellä tasolla lainkaan ongelmallisella tasolla, joten siltäkin osin 9400W:n suorituskykyä voi pitää hyvänä. Aiemmin natiivikennokeskustelussa oli merkittävästi eroa sillä, oliko pikselisuhde 1:1 vai jotain muuta. Kuvakenno, jolle projektori lähdemateriaalin aluksi muodostaa, on puolestaan noin puolen tuuman kokoinen. Lisäksi suurin osa nykyisestä ja vielä pitkän aikaa myös tulevasta ohjelmasisällöstä on ensisijaisesti korkeintaan full hd -tasoista kuvaa. Pixel shift synnyttää kuitenkin oikean määrän pikseleitä silmän eteen, jolloin kuvanlaatu ei heikkene ainakaan ylimääräisten laskutoimitusten johdosta. Lisäarvoa langattomuudesta Epsonin EH-TW9400W on laadukas ja toimiva kotiteatteriprojektori, jonka kuvantoisto on heti paketista nostettaessa miellyttävän luonnollista ja helppoa katsottavaa. E psonin pixel shift -pohjaisessa 4k enhanced -toteutuksessa full hd -kennon kuva lomitetaan itsensä kanssa havaitun pikselimäärän lisäämiseksi. Kaiken materiaalin katsominen, myös sen laadukkaamman 4k:n, on miellyttävää, ja Epsonin kuvanparannustilat ovat kaikki toteutettu melko maltillisesti ja alkuperäisen sisällön ilmaisuvoimaa tukien. 4/2019 27 Epson EH-TW9400W Suositushinta: 2 999 € Lisätiedot: Epson Projektiojärjestelmä: 3LCD-tekniikka, RGB, nestekidesuljin LCD-paneeli: 0,74” – MLA (D9) Tarkkuus: 4K PRO-UHD, 16:9 Heijastussuhde: 1,35–2,84:1 Kuvakoko: 50–300” Heijastusetäisyys: 3–6,3 m (100” kuva) Zoomi: Moottoroitu, factor 2,1 Linssinsäätö: Moottoroitu, pystysuuntainen ± 96,3 %, vaakasuuntainen ± 47,1 % Valoteho: 2 600 luumenia Kontrastisuhde: 1 200 000:1 Lamppu: UHE, 250 W, Lapun käyttöikä: 3 500 h medium / 5 000 h eco Trapetsikorjaus: Manuaalinen pystysuuntainen: ± 30 ° Liitännät: Ethernet-liitäntä (1000 BaseT/ 100-Base TX/ 10-Base-T), MHL, WirelessHD, HDMIlähtö, HDMI (HDCP 2.2) (4x), HDMI-tulo (4x), VGA-tulo, Trigger-lähtö, WLAN, RS232C, USB 2.0 Type B (Service Only), USB 2.0 tyyppi A Mitat (l x k x s): 520 x 193 x 450 mm Paino: 11,2 kg Tiedot valmistajan ilmoittamia.. Hieman yllättäen tieteellinen vastaus on, että ei välttämättä. Testasimme projektorin myös langallisesti Supran HD5-hdmi-kaapelilla, ja yhteys toimi odotetusti täysin virheettömästi. . Puristit eivät tätä hyväksy, ja alan foorumeilla on ankara väittely natiivikennon ja niin kutsutun faux-k:n välisistä eroista. Saavutettavat edut esimerkiksi mustan tasossa, kontrastissa tai väritoistossa eivät ole välttämättä suoraan verrannollisia kulutettavaan euromäärään. Alkujaan full hd -tarkkuuksisen kennon 2,1 miljoonaa pikseliä saavat olla suurempia kuin mahdollisesti samalle pinta-alalle jaetut 8,3 miljoonaa natiiviresoluution pikseliä
Saahan niitä vieläkin halvemmalla, mutta ei kyllä vastaavaa. Keskiäänielementit ja diskantti muodostavat niin sanotun D´Appolitoelementtiasetelman. R uotsalainen Dynavoice on suhteellisen tuntematon kaiutinmerkki Suomessa verrattuna esimerkiksi vaikka Jamoon, JBL:ään ja moneen muuhun tuttuun valmistajaan siitäkin huolimatta, että Dynavoicea on myyty täälläkin jo useita vuosia. Valkoisessa etukankaan väri on vaalean harmaa ja muissa musta. Dynavoice Challenger -sarja pitää sisällään Challenger M-65 -lattiakaiuttimet, Challenger S-5 -surround-kaiuttimet ja Challenger C-5 -keskikaiuttimet. Kaiutinsarja Dynavoice Challenger 5.0 28 4/2019. Kotelon rakenne on tukeva, ja sitä on tuettu sisältä välilevyin. Kyseessä on siis ihan vakavasti otettava kaiutinmerkki, eikä sitä voi missään tapauksessa verrata kaiken maailman halpahallituotteisiin. Kotiteatterin soundit Kuntoon alle tonnilla Jos alle tonnilla saa tämän näköisen täydellisen ja järeän 5.0-kaiutinjärjestelmän, niin mitä sitten. Siksi tämänkin kaiutinsarjan hintaa on pidettävä edullisena, vaikka tonnisarjaan mennäänkin. Ruotsissa Dynavoice on sen sijaan hyvinkin tunnettu, ja sen mainoksiakin näkyy melkein jokaisessa Hifi&Musikja HemmaBio-lehdessä. Kaiuttimilla on painoa yhteensä 54 kilogrammaa eli 27 kiloa per kaiutin. Kotelon runko-osa on aina puuviilujäljitelmää etulevyn ollessa kiiltävän musta tai valkoinen, ja tammi-vaihtoehdossa etulevy on myös kiiltävän musta. Musta, valkoinen ja tammi/musta. Kotelo on jaettu osiin siten, että bassoilla on oma kotelotilavuutensa ja keskiääni–diskantti-osalla omansa. Sarjan pakettihinta on 923 euroa. Etenkin kun katsoo, mitä kaikkea rahalla saa. Jakotaajuudet ovat 240 ja 2 500 hertsiä. Kaiuttimet (ja koko mallisarja siis) on saatavana kolmella eri viimeistelyllä. Merkkiä ei ole vain markkinoitu kovin aktiivisesti. Järeät pääkaiuttimet Pääkaiuttimet M-65:set ovat kookkaat kolmitiekaiuttimet kahdella 165 millimetrin bassolla, kahdella 135 millimetrin keskiäänellä ja niiden välissä olevalla 25 millimetrin kalottidiskantilla. Kotelossa olevan vaimennusaineen määrä on melko vähäinen
Jokainen rajapinta kaiuttimen välittömässä läheisyydessä nostaa bassojen tasoa kolme desibeliä ja nurkkasijoitus siis kuusi desibeliä. Palaamme tähän tarkemmin tuonnempana. Liittimet on toteutettu asiallisin kullatuin naparuuvein, ja kaiuttimet on mahdollista myös kaksoisjohdottaa. Sen luonne on kuitenkin tasainen, ja vahvistimen bassosäädöillä sopiva asetus löytynee helposti. Dynavoice Challenger C-5 -keskikaiutin on perusrakenteeltaan lähes identtinen pääkaiuttimen yläpään kanssa. . Bassoalue dominoi ääntä – etenkin, jos kaiuttimet joutuu sijoittamaan lähelle seinää tai huoneen nurkkaan. Refleksiaukkojen tukkimisella voidaan vaikuttaa bassoalueen toistoon. Jakosuodatin sijaitsee suoraan liitinpaneelin takana. Kotelo on bassoelementtien osalta refleksiviritteinen peräti neljällä kotelon takana sijaitsevalla refleksiputkella. Kaksoisjohdotus tarkoittaa siis vahvistimelta omia johtoja tässä tapauksessa bassoelementeille ja omia keskiääni–diskanttielementeille. Hyödyllisempi ominaisuus on hyppylangalla toteutettu peräti 4-asentoinen diskantin tason valinta. Kaiuttimien mukana toimitetaan kahdet vaahtomuovitulpat per kaiutin, joilla bassoalueen toistoon voidaan vaikuttaa. Kuten sanottua, kaiuttimen mukana toimitetaan kahdet tulpat per kaiutin, mutta refleksiputkia on kuitenkin neljä ja tulpatkin ovat hieDynavoice Challenger M-65:n liittimet ovat asialliset ja mahdollistavat kaksoisjohdotuksen. Bassotoisto toimii rock-/metallimusiikilla parhaiten ja varauksin myös elokuvissa mutta saattaa silti olla liian dominoiva. Etenkin jos av-vahvistimessa on vielä jonkinlainen huonekorjain ja manuaalinen taajuuskorjain. Työn laatu on pääosin hyvää tasoa, mutta edullinen hinta näkyy joissain yksityiskohdissa, kuten esimerkiksi etulevyn ja sivuseinien välisessä raossa. Muhkea ja dynaaminen soundi Dynavoice Challenger M-65:n äänibalanssi on muhkea ja tummahko mutta samalla myös rasittamaton. Tämä mahdollistaa periaatteessa myös näiden kyseisten äänialueiden voimakkuussuhteiden säädön. Selkä ääni on kuitenkin tärkeää. 4/2019 29 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja. Vaihtoehtoja on neljä: -2, 0, +2 ja +4 desibeliä. Yksi vaihtoehto on myös refleksiputkien tulppaaminen. Rakenne ja sisäinen johdotus on hintaluokassaan hyvää tasoa. Liitinpaneelin yläosassa on eräänlainen lenkki (jumpperi), jonka sijoitusta muuttamalla vaikutetaan diskantin toiston voimakkuuteen. Tukkiminen yleensä vaimentaa bassotoistoa. Diskantin tasonsäädöllä +2tai +4-asennossa toistoon saa lisää heleyttä, mutta keskialue jää tällöinkin hieman bassojen varjoon. Tukkimalla kaikki putket tiiviisti esimerkiksi solumuovilla saadaan suurin vaikutus bassojen toistoon. Tämän sanotaan joissain tapauksissa parantavan toistoa. Refleksiaukkojen tukkimiseksi kaiuttimien mukana toimitetaan kahdet vaahtomuovitulpat (per kaiutin). Kaksoisjohdotus voidaan tehdä myös kahdella vahvistinasteella, jolloin kutakin jakosuodattimen jakamaa äänialuetta vahvistetaan omalla vahvistimellaan. Esimerkiksi tämän testin kanssa samassa lehdessä julkaistun av-viritinvahvistimien testin kaikki vahvistimet mahdollistavat tällaisen niin sanotun biamp-kytkennän. . Pääkaiuttimet ovat refleksiviritteiset, ja takapaneelissa on peräti neljä refleksiputkea. Ääneltään se on selkeä mutta ei niin identtinen pääkaiuttimien kanssa kuin toivoisi. Tämä tosin korostuu selvemmin juuri valkoisessa viimeistelyssä. Kaikki putket avoinna viritystaajuus on aika korkea, mikä korostaa ylempää bassoaluetta
Se on kaiuttimen hintaan nähden asiallinen. Kaiuttimet ovat herkät, ja niistä saa paljon ääntä jo hyvinkin kohtuullisilla vahvistintehoilla. Kotelo on tukeva. . Tulppauksella saavutettava bassojen vaimennusteho ei näin ollen ole mielestämme tarpeeksi suuri. Kaiutinsarja Dynavoice Challenger 5.0 30 4/2019. M-65-pääkaiuttimien jakosuodatin sijaitsee suoraan liitinterminaalin takana. man löysät. Sillä olisi todennäköisesti ääntä parantava vaikutus. Jakotaajuudet ovat 240 ja 2 500 hertsiä. Tulppasimme kummastakin kaiuttimesta kaikki putket tiiviisti solumuovitulpilla. Bassojen taso laski selvästi, ja keskialue tuli paremmin esiin. Keskikaiuttimen keskialue Kotiteatterijärjestelmässä keskikaiuttimella on tärkeä rooli. Jos esimerkiksi elokuvakohtauksessa on vasemmalta oikealla liikkuva juna tai puhuva henkilö, niin sen ääni ei saisi muuttua siirtymisen aikana äänenkin siirtyessä kaiuttimesta toiseen. Kaikkein matalimmat taajuudet kannattaa toki Dynavoice Challenger 65:n tehovaste kuunteluhuoneessa bassorefleksiputket avoinna (punainen) ja putket tukittuina (musta). . takaa ja keskeltä Dynavoice Challenger -kotiteatterisarjaan kuuluu S-5-takaeli niin sanotut surround-kaiuttimet sekä C-5-keskikaiutin. Seinämät ovat paksua mdf-levyä, ja koteloa on tuettu myös sisältä poikittaislevyin. Hyvin ymmärrettävää, eikö vain. Suosittelemme kokeilemaan putkien tukkimista. Kaiuttimissa käytetään samoja elementtejä, joten niiden pitäisi tältä osin sopia äänibalanssiltaan toisiinsa, mikä on erityisesti keskikaiuttimen kannalta tärkeää. Vaimennusaineen määrä voisi olla kauttaaltaan suurempi. Suurin osa elokuvan äänistä, erityisesti puhedialogi, toistetaan keskikaiuttimesta. Putkien tukkiminen vaimentaa 45–100 hertsin aluetta merkittävästi, ja itse asiassa 30–40 hertsin alue voimistuu. Ääni on myös omalla tavalla dynaaminen
On kuitenkin suotavaa, että niiden perusbalanssi on tasapainoinen eikä esimerkiksi diskantti kuulosta korostuneilta. Perustelut tälle mainittiin jo edempänä. Kaiuttimien syvyys on pieni, ja takaa löytyy valmiina kiinnitysruuvit VESA-standardin kiinnitystelineille. Se ei tietenkään vastaa pääkaiuttimien toistoa, koska muun muassa kaiutinasetelma on pääkaiuttimiin nähden vaakatasossa. Kaiutin on suunniteltu sijoitettavaksi siten, että diskantti sijaitsee basso–keskiäänen alapuolella. Ainoa huomauttamisen aihe on ylempien bassotaajuuksien korostuminen ja jopa kumina, joka on pitkälti seinäsijoituksen syytä. . . Kaiuttimien edullinen hinta näkyy muutamissa yksityiskohdissa. Esimerkiksi bassoelementtien rungot ovat muovia, ja myös viimeistelyssä näkyy pieniä viitteitä edullisuuteen ohjata pääkaiuttimille, koska keskikaiutin ei pysty niitä kunnolla toistamaan. Kotelot on suunniteltu sijoitettavaksi seinälle, ja siksi niiden syvyys on vain reilu 13 senttimetriä, ja kaiuttimien takana on VESA-standardin mukaiset valmiit kiinnitysruuvit. Tilaääntä toistavien takakaiuttimen äänenlaadulle ei ole aivan yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin keskikaiuttimelle saati pääkaiuttimille. Myös refleksiputket on sijoitettu kotelon etuseinään. Jos ääntä halutaan kuitenkin yrittää säätää, niin tässäkin tapauksessa refleksiputkien tukkiminen auttaa, ja koteloon kannattaisi laittaa selvästi enemmän vaimennusainetta. Miksei sitä ole tehty jo valmiiksi. S-5-takakaiuttimet on suunniteltu seinäasennukseen. Nyt sitä on vain nimeksi. Dynaudio täyttää nämä kriteerit kohtalaisen hyvin. Dynavoice S-5-kaiuttimien ääni on riittävän tasapainoinen ja yhtenevä keskija korkeiden taajuuksien osalta pääkaiuttimien kanssa. Tämä johtuu siitä, että takakaiuttimet asennetaan yleensä kuuntelukorkeutta selvästi korkeammalle, jolloin on luontevaa, että diskantti on tällöin lähempänä kuuntelijan sijoitusta. 4/2019 31. Tämä vaikuttaa muun muassa kaiuttimen suuntakuvioon. Miksi refleksiputkien tukkiminen ja vaimennusaineen lisääminen parantaa ääntä. Toki tilaäänentoistossa bassoja ei juuri tarvita, ja jotenkin tämä saattoi jopa olla syynä tilaäänten hyvään erotteluunkin. Keskialueen toisto on selkeää. Yleisbalanssi on kuitenkin Dynavoicessa aika hyvin kohdallaan. Keskikaiuttimen tulisi olla toistoltaan – ennen kaikkea puheäänen kannalta tärkeältä keskialueeltaan – neutraali tai toistobalanssiltaan pääkaiuttimien kaltainen. takakaiuttimet seinälle S-5-takakaiuttimet ovat rakenteeltaan tavanomaiset kaksitierefleksikaiuttimet, mutta elementtien sijoittelu on tavallisiin kaiuttimiin nähden käänteinen: Normaalisti kun diskantti on kotelossa ylimpänä ja basso–keskiääni alimpana, niin tässä ne ovat päinvastoin. Ja jälleen kerran refleksiputkien tukkimisella ja vaimennusaineen lisäämisellä on toistoon parantava vaikutus. Putket tukkoon ja lisää vaimennusta
Vertailutilanteessa herkempi kaiutin soi kovempaa ja kuulostaa hetkellisesti paremmalta. Tällaisena 7.2.4-järjestelmänäkin kahdella subbarilla koko sarjan hinta jäisi vielä alle 2 500 euron. Edullinen hinta tosin näkyy muutamissa pienissä viimeistelyn yksityiskohdissa, mutta se tuskin haittaa ketään. n + Muhkea ja dynaaminen soundi + Koko ja näkö hintaluokassaan + Bassot leffakäytössä + Keskikanavan selkeä ääni – Bassotoiston taso ja epämääräisyys (varauksin) – Ei ihan tiptop-viimeistely . Dynavoice Challenger SUB-12 -aktiivisubwooferilla matalien taajuuksien toisto siirtyy kertaheitolla oktaavia alemmaksi ja tehokkaammaksi, ja itse asiassa tämä mahdollistaa myös bassoalueen toistolle laajemmat säätömahdollisuudet. Lisää bassoa ja korkeutta Dynavoicen setti on helppo päivittää useaa pykälää ylemmäksi – vaikka Dolby Atmos 7.2.4 -systeemiksi suhteellisen edullisesti. . Ja uskokaa tai älkää, vaimennusaine saa kotelon myös ikään kuin näyttämään bassoelementeille todellisuutta suuremmalta, jolloin toisto ulottuu alemmas. Huono refleksiviritys heikentää myös iskuäänien tarkkuutta. Sarjalla saa aikaan kunnon jytinät ja hyvän leffakokemuksen. Tuo bassotoisto on lainausmerkeissä, koska hyvin usein kyse on korostuneesta ylemmän bassoalueen toistosta kuin oikeasti matalista taajuuksista. Dynavoice S-5 -surround-kaiuttimet ovat tähän kätevä ja edullinen vaihtoehto (199 €/pari). Herkkyyden laskeminen on taustalla myös vaimennusaineen määrässä. Mitä enemmän kaiuttimen kotelossa on vaimennusainetta, sitä enemmän se sitoo itseensä äänienergiaa. . Esimerkiksi 7.2.4-järjestelmässä tarvitaan siis yhdet ylimääräiset takakaiuttimet ja kattoon kaksi paria niin kutsuttuja korkeuskaiuttimia. Kokonaisena kotiteatterisettinä Dynavoice 5.0 -sarja toimii kuitenkin hintaansa nähden hyvin, ja se antaa rahalle kyllä paljon vastinetta, niin äänenlaadun kuin etenkin sen määrän suhteen. Syyt ovat yksinkertaiset. Mutta pienin säätövarauksin. Ne laskevat kaiuttimen herkkyyttä, ja ”bassotoisto” vaimenee. Kaiutinsarja Dynavoice Challenger 5.0 32 4/2019. Varsinkin pienemmässä kuuntelutilassa bassot saattavat soida liian voimakkaasti Kaiuttimet vaativat ympärilleen mielellään tilaa. No tämähän on juuri vaimennusaineen tarkoitus: vaimentaa kotelon sisään syntyviä heijastumia ja resonansseja, jotka muuten kuuluvat elementtien kartioista läpi. Yhden Challenger SUB-12 -subwooferin hinta on noin 449 euroa. Refleksivirityksellä bassotoisto saadaan kuulostamaan aluksi voimakkaalta, mutta hyvin pian se alkaa häiritä. Atmos-surround-järjestelmässä äänimaailma siirtyy myös kuuntelijan yläpuolelle. Jopa ilman subbareita. Varsinkin edullisissa kaiuttimissa on suuri houkutus sekä säästää kuluissa että saada kaiuttimesta mahdollisimman herkkä. Joissain kaiuttimissa tämä tehdään kattoa kohden suunnatuilla kaiuttimilla. Dynavoice Challenger 5.0 Malli Challenger M-65 Challenger S-5 Challenger C-5 Hinta 595 € /pr 199 € /pr 129 € / kpl Maahantuoja / Edustaja Hifitalo Lisätietoja www.hifitalo.fi Tyyppi Lattiakaiutin Takakaiutin Keskikaiutin Rakenne 3-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi Tehonkesto (RMS/Maks.) 175 / 250 W 75 / 100 W 120 / 170 W Herkkyys 93 dB/1W/m 87 dB/1W/m 87 dB/1W/m Nimellisimpedanssi 4 Ohm 4 Ohm 4 Ohm Jakotaajuudet 240 / 2 500 Hz 3 700 Hz 2 800 Hz Diskantti 25 mm kalotti 25 mm kalotti 25 mm kalotti Keskialue 2 x 130 mm Basso (tai basso/keskiääni) 2 x 165 mm 1 x 130 mm 2 x 130 mm Mitat (l x k x s) 198 x 1100 x 395mm 193 x 376 x 133 mm 495 x 164 x 195 mm Paino (/kaiutin) 27 kg 3,7 kg 6,5 kg Värivaihtoehdot Valkoinen, musta ja tammi Kaikki tiedot valmistajan ilmoittamia Hintaansa suurempi Dynavoice Challenger 5.0 -kaiutinsarja on näyttävän näköinen kokonaisuus, jonka voi valita vielä kolmesta erilaisesta pintavaihtoehdosta. Toistoltaan sarjan pääkaiuttimet ovat muhkeat ja dynaamiset, joskin myös hieman tummasävyiset. . Ne sopivat niin elokuvakäyttöön kuin musiikin kuunteluunkin. Näennäisesti voimakas bassotoisto peittää alleen myös oikeasti matalia taajuuksia. Paras ja oikea tapa on käyttää oikeasti kuuntelutilan yläosaan sijoitettavia kaiuttimia
/kotiteatteri Kotiteatteriprojektorit EH-TW9400W. Astu mukaan toimintaan Epson-projektoreissa käytetään maailman edistyksellisintä tekniikkaa, ja siksi ne tarjoavat ylivoimaisen kotiteatterielämyksen. Voit katsoa uusimman urheilutapahtuman ja astua mukaan kirkkaiden, terävien ja todentuntuisten kuvien maailmaan kotisohvaltasi. www.epson.
Otimme tarkasteluun viisi erilaista mutta silti aika samanlaista vaihtoehtoa tutuilta valmistajilta. Mutta mitä jos kaikissa laitteissa on suurin piirtein identtiset ominaisuudet. Aina ei siis tarvitse mennä malliston huipulle. Kannattaa siis tutustua tarkkaan siihen, mitä kaikkea laitteet tarjoavat ja mikä niistä mahdollisesti täyttäisi juuri sinun tarpeesi. Av -viritinvahvistimista puhuttaessa ja myös niiden markkinoinnissa huomio keskittyy lähes poikkeuksetta laitteiden ominaisuuksiin: kanavien määrään ja liitäntöihin, kuinka monta hdmi:tä löytyy, millainen monikanavaprosessointi on, onko mukana 4k-skaalaus, millaiset verkko-ominaisuudet ja mikä huonekorjaus on tarjolla, ja niin edelleen. Etenkin kun puhutaan tällaisista ominaisuuksia täyteen ladatuista av-viritinvahvistimista. Mihinkään absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen emme laitteita kuitenkaan halunneet laittaa, koska tarpeet ovat moninaiset. 4/2019 35 Teksti: Magnus Fredholm & AVPlus-toimitus Kuvat ja mittaukset: HemmaBio. Denon AVR-X4500H Marantz SR6013 Onkyo TX-RZ1100 Pioneer SC-LX701 Yamaha RX-A2080 . Voisi sanoa, että jokainen testin laitteesta on hyvä. Perustiedot voi jokainen lukea taulukosta, ja netistä löytyy vielä tarkemmat tiedot erilaisista ominaisuuksista. Onko mitään järkeä tehdä vertailua, jossa kaikki laitteet ovat ominaisuuksiltaan lähes identtisiä. Erot siis ratkaisivat, ja vaikka ne yllättävän pieniä jälleen olivatkin, niin toki niitäkin löytyi. Nykyään jopa reilusti alle 1 500 eurolla saa av-viritinvahvistimen, joka riittää vaativampaankin tarpeeseen – siis ihan oikeaan kotiteatteriin mutta myös musiikin kuunteluun. Nämä kaikki ovat kokonaisuudessa enemmän tai vähemmän tärkeitä tekijöitä. TäydelliseT av-viriTinvahvisTimeT. . On toki, mutta tällä kertaa keskitymme enemmänkin kertomaan sen, mikä laitteissa on merkittävästi erilaista ja miten ne suoriutuvat ennen kaikkea äänentoistosta
Jokaisesta kyllä löytyy myös viiden gigahertsin taajuudella toimiva wifi, mutta reitittimen sijainnista johtuen testiolosuhteissamme Denonin kaukosäädin on hyvä, ja suurin osa näppäimistä on taustavalaistuja. Ainoa hieman outo yksityiskohta on lisähuoneiden tai -alueiden (multizone) kaiuttimien liitännät. Denon käyttää verkkotoistossa merkin omaa ja hyväksi todettua HEOSsovellusta. Ne käsittävät seitsemän sisääntuloa ja kolme antoa, joista yksi on varattu lisähuonekäyttöön. Ei kallein, mutta ei halvinkaan, vaan turvallisesti malliston keskivaiheilta. Kaikki liittimet on merkitty hyvin, eikä laitteiden kytkennässä pitäisi olla vaikeuksia. Tämän vahvistimen käyttöönotto onnistuu melkeinpä keneltä tahansa, kiitos kerrankin yksityiskohtaisen ja ymmärrettävän käyttöoppaan – tosin kuvaruudulle ilmestyvän sellaisen, eli ihan ensiksi laite tulee kytkeä kiinni televisioon. Hinta ja laatu kohdallaan Denon AVR-X4500H Hinta: 1 199 € Luukun takana olevilla painikkeilla laitetta on helppo käyttää myös ilman kaukosäädintä. D enon AVR-X4500H on X-sarjan suosituin malli. Kuulokelähdön olisimme sijoittaneet kuitenkin suoraan etupaneelin. Liitännät ovat geneeriset, eli niihin voi kytkeä minkä tahansa hdmilähteen, mutta selitteiden noudattaminen helpottaa käyttöä pitkällä tähtäimellä. Kaikki hdmi-liitännät selitteineen ovat siistissä rivissä vahvistimen takapaneelissa ja yksi etupaneelissa. Verkkoon liittyminen kävi sutjakasti, ja myös Denon, muiden ohella, yhdistettiin 2,4 gigahertsin wifiin. Denonin peruskonfiguraatio on siis 9-kanavainen, mutta 11.1tai 7.1.4-järjestelmäkin on mahdollinen, sillä laitteesta löytyy tähän linjalähdöt erillisille vahvistimille. Denon mahdollistaa pääalueella seitsemän kanavaa monikanavasisällölle, ja lisähuoneelle (tai -huoneille) jää tällöin kaksi erillistä monofonista kanavaa – siinä missä yleensä vahvistimissa on siis viisi kanavaa päähuoneen monikanavasisällölle ja kaksi erillistä stereokanavaa (siis 2+2) lisähuoneille. Vertailu Av-viritinvahvistimet 1 200–1 700 € 36 4/2019. Nappuloita on kuitenkin melko runsaasti, mutta kaikki löytyy helposti. Mutta myös vahvistimen käyttö on helppoa. Digituloja puolestaan on neljä. HEOS kattaa kaikki tarpeelliset verkkotoistomuodot ja mahdollistaa samalla myös langattoman monihuonejärjestelmän toteutuksen. Esimerkiksi bluray-soitin kannattaa liittää bluray-nimettyyn hdmi-tuloon Analogituloja on laitteen takana viisi ja yksi myös vinyylisoittimelle
Toiston voima, kirkkaus, ilmavuus ja tarkkuus ovat hyvin esillä, ja niin leffaääni kuin musiikkikin toistuvat todella vaivattoman kuuloisesti. Kuoritun kaiutinkaapelin voi työntää naparuuvin puristimeen joko ylätai alapuolelta. Kaikki on siltäkin osin kunnossa. 4/2019 37. Tavallisen hdmi-kaapelin lisäksi laitteet yhdistetään koaksiaalikaapelilla, jolloin toistossa käytetään vahvistimen tarjoamaa kellosignaalia. Siitä löytyy tuki muun muassa Dolby Visionille ja eARC-liitännälle kuten myös AirPlay 2:lle. Kyseessä on kaikkiaan erinomainen avvahvistin vaativampaankin käyttöön. Äänenlaadultaan Denon loistaa niin stereokuin monikanavakäytössä. Tämä siksikin, että automaattiselle huonekorjaukselle olisi asiallinen vertailukohta. Ja niin oli myös Denonin Audyssey XT32 -huonekorjauksella, joka onnistui sovittamaan eri kaiuttimet toisiinsa hienosti. + Äänenlaatu + Runsaat ominaisuudet + Kokonaisuus – Bluetooth-lähetin puuttuu . Valmistajan mukaan tämä vähentää jitteriä. Denon AVR-X4500H on tehokas, ja se suoriutuu hyvin myös hankalimmista kaiutinkuormista aina yhteen ohmiin saakka. Keskialue on yksityiskohtainen sekä selkeä, ja diskanttitoisto on pehmeä muttei silti vaimea. Päätimme olla ajamatta automaattista huonekalibrointia heti kättelyssä ja sen sijaan säätää toiston mieleiseksemme ensin manuaalisesti. Tehoa Denon AVR-X4500H antaa riittävästi, ja vahvistin sietää kohtalaisen hyvin vaikeampiakin kaiutinkuormia. Myös sen huonekorjain toimii hyvin, ja vahvistin antaa mahdollisuuden omille hienosäädöille. Erikoinen Denon Link HD on lisäkytkentä kyseisen ominaisuuden sisältävän bluray-soittimen ja vahvistimen välillä. Kun kaikki kaiutinliittimet ovat rivissä, kytkentöjen tekeminen on aavistuksen helpompaa. Varmimman tuloksen saa tietenkin aina kaapeliyhteydellä. Paras kokonaisuus AVR-X4500H on nykyaikaisiin vaatimuksiin hyvin vastaava monipuolinen avvahvistin. Objektipohjaisessa surround-toistossa äänikuva on suuri, ja äänet tuntuvat tulevan kaiuttimien fyysistä sijaintia kauempaa. . Taajuuskorjauksen puolen desibelin pykälät tulivat tarpeeseen, ja jonkin aikaa säädettyämme toisto oli mielestämme kohdillaan. Denonin äänenlaatu herätti hyvin nopeasti positiivisia ajatuksia. 2,4 gigahertsin yhteys toimi vakaammin. Alabasson toisto on paitsi kiinteä mutta myös sopivan painokas, ja keskibassoissa on iskevyyttä
Tähän ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta, sillä tehoa Marantzin vahvistimet antavat lähes yhtä paljon kuin Denon eli riittävästi ja vahvistin on vakaa myös matalilla kaiutinkuormilla. Pieni mutta joskus hyvinkin tarpeellinen yksityiskohta on myös etupaneelin analoginen videotulo. SR6013 on Marantzin malliston toiseksi hintavin av-viritinvahvistin, sillä toisin kuin integroituja av-viritinvahvistimia valmistavat kilpailijansa, Marantz on panostanut kärkituotteissaan erillisiin esija päätevahvistimien yhdistelmiin. Denonin tavoin myös Marantz tarjoaa nipun nykyaikaisia ominaisuukTyyli ja laatu samassa paketissa Marantz SR6013 Hinta: 1 399 € Etupaneeli on saatu tyylipuhtaaksi sijoittamalla painikkeet luukun taakse. Ulkoisten vahvistimien käyttö onnistuu muutenkin, sillä kaikille kanaville on myös linjalähdöt. Samoin kuin Denonin kohdalla, SR6013:n kaiutinliittimet sijaitsevat siistissä rivissä takapaneelin alaosassa ja seitsemän hdmi-tuloa sekä kolme hdmi-lähtöä yläosassa. Myös Marantzin kaukosäädin on tyylikäs, ja useimmissa painikkeissa on taustavalaistus, eikä nappuloita ole liikaa. Myös luukun takana on harvinaisen siisti näkymä. Tämä siis mahdollistaa vahvistimen pääteasteiden käyttämisen erillisen etuvahvistimen/prosessorin kanssa, mikä kyseistä ominaisuutta tarvitsevien on hyvä pitää mielessä. M arantz on tyylikäs, ja siitä huokuu laadun tuntu. Toisaalta taas SR6013:ssa on vertailun ainoana 7.1-sisääntulot, eli käytännössä Marantzissa on tavallaan etuja pääteasteiden erotus. Kaarevat reunat ja yksityiskohdat, kuten pyöreä näyttö, pitävät huolen siitä, että valmistaja erottuu muista – vaikka kaikkia design ei välttämättä miellytä. Erikoisuutena löytyy analoginen (komposiitti-) av-sisäänmeno, johon on nopea kytkeä vaikka joku vanhempi tai yksinkertaisempi pelikonsoli tai kamera, jos ja kun niissä ei ole hdmi-lähtöä. Vertailu Av-viritinvahvistimet 1 200–1 700 € 38 4/2019. Siihen voi yhdistää näppärästi vaikka vanhan pelikonsolin tai videokameran ilman kurkottelua laitteen taakse. Marantz on kuulunut jo pitkään samaan yrityskonserniin kuin Denon (Sound United, aiemmin D&M Holdings), mikä ei kuitenkaan tule ilmi laitteiden kohdalla mitenkään erityisesti. Mutta toisin kuin Denonissa, Marantzissa on vain yksi erillinen monihuone-alue. Pikemminkin päinvastoin, Marantzilla on täysin oma sormenjälkensä niin äänen kuin yksityiskohtienkin saralla, mutta esimerkiksi kuvaruutunäytön käyttöliittymässä ja takapaneelin järjestelyssä on kieltämättä jotain tuttua. Erillisen päätevahvistimen kanssa on mahdollista toteuttaa myös 7.1.4-kanavainen järjestelmä
Äänellisesti SR6013 on siis skarppi, yksityiskohtainen ja täsmällinen nautittavalla tavalla. Vaikeammatkin kaiutinkuormat hoituvat ongelmitta. Marantz SR6013 on tehoiltaan hyvin lähellä Denonia, ehkä aavistuksen heikompi, mutta ero on käytännössä merkityksetön. 4/2019 39. Molempia voi puheohjata Alexan ja Google Assistantin kautta. Se elegantti vaihtoehto Marantz SR6013 on eittämättä testin tyylikkäin laite, voisi sanoa jopa elegantti. Laitteen käyttö on helppoa, ja verkkotoistokin sujuu Heos-sovelluksella mutkattomasti. Liitinrivistö on vaikuttava. Tämä toimi hyvin, ja äänikuvaan saatiin lisää leveyttä. Varsinkaan kun laitteessa ei ole mitään erityistä syytä, miksei sitä voisi suositella perinteisiin kotiteatteritarpeisiin. Takapaneelissa on erikoisuutena linjatulot kaikille kanaville, jos vaikka tarve tulee käyttää erillistä etuvahvistinta tai prosessoria. Äänikuva tulee lähemmäksi, ja erityisesti elokuvissa ollaan ikään kuin lähempänä tapahtumia. Jos design miellyttää ja se on valinnassa etusijalla, niin tässä on erinomainen vaihtoehto + Design + Täsmällinen ja tarkka ääni + 7.1-sisääntulot + Kolme hdmi-antoa + Analoginen videotulo etupaneelissa – Vain yksi erillistoistovyöhyke . HEOSjärjestelmä puolestaan mahdollistaa verkkotoisto-ominaisuudet ja monihuonekäytön. . Jo pelkästään tästä syystä sitä voi suositella. Audyssey XT32 -huonekorjain tuottaa hyvän tuloksen, ja tehoakin on riittävästi. Surround-toistossa äänikuva on kuitenkin ehkä muita vertailun malleja aavistuksen pienempi. Ääneltään Marantzia voi luonnehtia tarkaksi ja intiimiksi. sia. Esiintymistila määrittyy sekä leveysettä syvyyssuunnassa hyvin tarkasti, jopa niin, että päätimme suunnata etukaiuttimien kulmausta hiukan leveämmäksi. Myös Marantz luottaa huonekalibroinnissa Audyssey XT32:een, ja tulos on vastaava Denonin kanssa eli hyvä
Kaiutinliitännät on toteutettu perinteisellä paririviperiaatteella, ja eri kanavat ovat helposti erotettavissa toisistaan. Kun RZ-sarja aikanaan lanseerattiin, vaikutti siltä, että Onkyo olisi keskittynyt konkreettisemmin laitteidensa laadun parantamiseen kaikkien mahdollisten ominaisuuksien mukaan ymppäämisen sijasta. Neljä ohmin kuormaan dynaamiseksi (hetkelliseksi) tehoksi mitattiin reilusti yli 400 wattia, jopa 500 wattia, ja kahden ohmin kuormaan vielä 200–300 wattia enemmän vaihekulmasta riippuen. Vahvistimen korkeudesta johtuen on myös takapaneelissa muita selkeämpi tunnelma. Etupaneelissa on muita enemmän painikkeita: vasemmalla reunalla on kaksi pientä kiertosäädintä äänensävylle ja kuuntelutilalle, ja medialähteiden valinta on toteutettu pienillä painikkeilla äänenvoimakkuussäätimen yläpuolella oikeassa reunassa. Suorat painikkeet on paljon mukavampi tapa kuin säätöpyörän jatkuva kääntely ja äänilähteen arpominen. Onkyo on massiivisen ja samalla hieman vanhahtavankin näköinen. Myös Onkyo toimii periaatteessa d-luokassa, Astetta järeämpään kotiteatteriin Onkyo TX-RZ1100 Hinta: 1 699 € Onkyon kaukosäädin istuu hyvin käteen ja on suhteellisen selkeä, mutta taustavalon puuttuminen vaikeuttaa leffaluolan pimeydessä oikeiden nappien löytämistä. Tämä saattaa näkyä myös tehossa, jota Onkyo antaa kaikkein eniten. Onkyon mallin ikä ei näy juurikaan sen ominaisuuksissa, vaikka aikaisemmin niin väitettiinkin, lukuun ottamatta Vertailu Av-viritinvahvistimet 1 200–1 700 € 40 4/2019. Liittimillä on enemmän tilaa. T ähän vertailuun valikoitunut TXRZ1100 ei ole varsinaisesti mikään uusi laite, sillä se julkaistiin alun perin jo loppuvuodesta 2016, mikä näkyy hieman myös vahvistimen ominaisuuksissa. Myös näytön vihreä valaistus poikkeaa positiivisesti massasta. Mitään etua kuluttajalle lisenssi ei välttämättä takaa. Hintaan saattaa vaikuttaa myös laitteen THX-sertifiointi, joka on mielestämme kyllä pelkkää rahastusta – siis THXlisenssejä myyvän tahon osalta (nykyään Razor Inc.). Tässäkin suurin osa käyttökytkimistä on piilossa luukun takana. Painoa Onkyolla on lähes 20 kilogrammaa. Onkyo on kooltaan ja painoltaan testin suurin. Erityisesti reilut 20 senttimetriä korkea etupaneeli on suorastaan massiivisen oloinen. Onkyo TR-RZ1100 on muita melko selkeästikin kalliimpi, normaalihinnaltaan lähes 2 000 euroa, mutta edullisimmillaan sitä myydään 1 700 eurolla. Rahalle saa toki vastinetta ainakin koon ja massan suhteen. Tosin ohjelmalähteen valinta on toteutettu oikeaan reunaan esille jätetyillä painikkeilla. mutta toteutus hieman erilainen. Siitä huolimatta kyseessä on kaikin puolin toimiva ja nykyaikainen vahvistin, joka sopii vertailuun hyvin. Yhden ohmin kuormaan virranantokyky ei enää riittänyt ylläpitämään tehoja, mutta mitään romahdusta ei ilmennyt
Ääni kuitenkin avautuu volyymia nostamalla, ja jos käytössä sattuu olemaan toistoltaan kirkkaanpuoleinen kaiutinjärjestelmä, TX-RZ1100 voi olla siihen ääneltään todella hyvä vaihtoehto. Korkein säätötaajuus on 63 hertsiä, mikä on hieman turhan matalalla. Varauksin siis harkinnan arvoinen vaihtoehto. Tästä tuskin tullee ongelmaa missään tilanteessa. Ääneltään se on voimakas mutta samalla lämmin. Testin tehokkain THX-luokiteltu Onkyo TX-RZ1100 on monessa suhteessa testin järein laite. Säätöjen pohjaksi se kannattaa kuitenkin ajaa, ja AccuReflexin pitäisi parantaa ennen kaikkea Dolby Atmos -korkeusvaikutelmaa luovien kaiuttimien toistoa. Kaiutinliitännät ovat paririvissä, mikä toisaalta helpottaa liittimien erottamista omiksi ryhmikseen ja oikeiden naparuuvien löytämistä, mutta toisaalta itse kaapeleiden paikalleen ruuvaaminen on hieman hankalampaa. Tehoa Onkyo antaa kaikkein eniten. AccuEQ-huonekorjaus ei toiminut kovin hyvin, ja omat säätömme kuulostivat paremmalta. Lisäksi tarjolla on kullekin kanavalle oma 15-alueinen graafinen taajuuskorjain sekä subwooferille vielä oma 5-alueinen. Onkyo on testin kallein, ja hinnalle on hieman vaikea löytää merkittäviä perusteita paitsi tehon suhteen. Tarjolla on myös Onkyon oma AccuEQ-korjaus varustettuna AccuReflex-vaihekorjauksella. Se on suurin myös teholtaan. . Vertailun muiden mallien rinnalla TX-RZ1100:n ääni on myös poikkeuksellisen lämmin, suorastaan pehmeä ja miellyttävä. Korkeassa paneelissa on enemmän tilaa liittimien ympärillä. Monihuonetoiminnallisuus on toteutettu kolmannen osapuolen avoimilla ohjelmistoalustoilla, joihin kannattaa tutustua ennen ostopäätöstä. ehkä kolmen hdmi-sisääntulon tukea vain vanhemmalle hdcp 1.5 -kopiosuojausprotokollalle (6 ja 7 takana ja yksi etulevyssä oleva). Se on kooltaan suuri ja painaakin lähes 20 kiloa. Onkyossa on myös ”Works with Sonos” -ominaisuus. Ääneltään Onkyo on helppo. Avoimet järjestelmät eivät ole niin sidottuja tietyn valmistajan tuotteisiin mutta eivät myöskään välttämättä yhtä monipuolisia. Jos laite kuitenkin mahtuu budjettiin, niin siinä on paljon hyvää. 4/2019 41. Sama koskee myös Pioneeria. Niiden avulla soundin saa varmasti kohdalleen. Vaikka TX-RZ-1100 on ollut markkinoilla jo pitkään, se on muutamaa seikkaa lukuun ottamatta edelleen ominaisuuksiltaan nykyaikainen laite. + Teho + Lämmin ja voimakas ääni + Sonos-yhteensopivuus – Ominaisuudet varauksin – Vain kaksi hdmi-antoa . Keskialue tuntuu olevan hiukan vaimea ja yksityiskohdiltaan hillitympi kuin vertailun muilla vahvistimilla. Neljä ohmin kuormaan dynaamiseksi (hetkelliseksi) tehoksi mitattiin reilusti yli 400 wattia, jopa 500 wattia, ja kahden ohmin kuormaan vielä 200–300 wattia enemmän vaihekulmasta riippuen. Onkyossa (ja myös Pioneerissa) monihuonetoiminnallisuus on toteutettu kolmannen osapuolen avoimilla ohjelmistoalustoilla (FlareConnect, Chromecast ja DTS PlayFi), kun taas Denon ja Maratz käyttävät omaa HEOS-järjestelmäänsä ja Yamaha Music Castia. Tämä tarkoittaa sitä, että Sonos Connect -linkkiyksikön voi yhdistää suoraan vahvistimeen digitaalisesti, jolloin TX-RZ1100 sulautuu osaksi Sonos-monihuonejärjestelmää. Selkeä ja informatiivinen kuvaruutunäyttö ohjastaa käyttöönotossa, ja manuaalisiin asetuksiin mentäessä käyttäjää odottaa positiivinen yllätys: tarjolla on huoneresonanssien korjaukseen kolmialueinen puoliparametrinen taajuuskorjain (q-arvo eli kaistanleveys on kiinteä). Sen kanssa on mukava upota nojatuoliin ja keskittyä viihtymään. Huolimatta siitä, että muita pitempään markkinoilla olleen vahvistimen kolme hdmi-liitäntää ovat versiota 1.4 ja siitä puuttuu eARC-liitäntä ja Airplay 2, niin muilta osin se on edelleen moderni av-virititinvahvistin
Pioneerin kaukosäädin ei juuri näy pimeässä, mutta fiksun näppäinasettelun ansiosta käyttö on kuitenkin helppoa silloinkin. Ulkoasultaan se on samankaltainen Onkyon kanssa, joskin grafiikaltaan näyttävämpi. Vertailu Av-viritinvahvistimet 1 200–1 700 € 42 4/2019. S erkkuunsa Onkyoon verrattuna Pioneerin SC-LX701 on fyysisiltä mitoiltaan matalampi ja muutaman kilon kevyempi. Toisaalta vahvistimen ottoteho ja virrankulutus ovat pienet. Pioneerin käyttöönotto ja liitännät ovat lähes identtiset Onkyon kanssa On tosin syytä mainita, että vain neljä SCLX701:n hdmi-otoista on määriteltävissä erikseen ja loput kiinteitä, joten kytkentöjen suhteen on syytä olla tarkkana. Luukku yläasennossa etupaneelia hallitsevat kookas näyttö ja molemmin puolin sijoitetut isot kiertosäätimet. Pioneerin kuvaruutunäyttö on jaettu kolmeen osioon: asetuksiin, MCACChuonekorjaukseen sekä verkkoja bluetooth-asetuksiin. Tämä johtuu siitä, että vahvistimen pääteaste toimii d-luokassa. Kaikki kyllä toimii, mutta manuaalisesti päästään usein samaan tai jopa parempaan lopputulokseen. Keskialueella toisto on yksityiskohtaista, Helppokäyttöinen ja ääneltään kirkas Pioneer SC-LX701 Hinta: 1 590 € Vaikka Pioneerin luukku tulee etupaneelin päälle, ulkonäkö ja design on silti kohdillaan. Pioneer onkin luottanut d-luokan toteutuksiin kotiteatteriratkaisuissaan jo pitkään. Pioneer SC-LX701 on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, mikä tarkoittaa myös sitä, että tarjolla on vain AirPlayn versio 1 ja tavallinen ARC-liitäntä, mutta toisaalta Pioneerissa on myös Sonos Connect -ominaisuus. Pioneerin MCACC-huonekorjaus on kehittynyt vuosien saatossa, mutta toiminnallisesti MCACC ei enää säväytä samalla tavalla kuin vuosikymmen sitten. Tehoa Pioneer antaa hyvin, mutta vahvistimen virranantokyky ei ole kovin hyvä, mikä näkyy lievänä tehottomuutena mataliin kaiutinkuormiin. Ääneltään ja monikanavatoiston äänikuvan koossa Pioneer asettuu johonkin Marantzin ja Onkyon väliin. Pioneerin monihuonetoiminnallisuus on toteutettu samaan tapaan kolmannen osapuolen avoimilla ohjelmistoalustoilla (FlareConnect, Chromecast ja DTS PlayFi) kuin Onkyonkin
Tehoa Pioneer antaa hyvin, mutta vahvistimen virranantokyky ei ole kovin hyvä, mikä näkyy lievänä tehottomuutena mataliin kaiutinkuormiin. + Detaljirikas toisto + Sonos-yhteensopivuus – Hdcp2.2 vain osassa hdmi-liitäntöjä – Vain kaksi hdmi-antoa . SC-LX701:lle annetuissa arvioissa oli kaikista eniten vaihtelua. Kirkas ja selkeä Pioneer SC-LX701 tarjoaa selkeän käyttökokemuksen, ja se on ääneltään myös tarkka ja suorastaan analyyttinen. Pioneer on hinnaltaan testin toiseksi kallein, ja sille on hieman vaikea löytää merkittäviä perusteita. Mielipiteitä jakava tapaus siis! 4/2019 43. Jos laite kuitenkin mahtuu budjettiin, niin siinä on paljon hyvää. ja korkeat taajuudet toistuvat kirkkaasti. Tehotkin riittävät hyvin edellyttäen kuitenkin kuormaltaan tavanomaisia kaiuttimia. Hyväksi koettiin varsinkin toiston resoluutio ja yksityiskohtaisuus, kun taas moitteita tuli liian kevyestä yleisotteesta muihin verrattuna. Mallin ikä näkyy hieman muutamissa ominaisuuksissa, mutta ne ovat vain pieni yksityiskohta. . Varauksin siis harkinnan arvoinen vaihtoehto. Äänen sijoittuminen on veitsenterävää, ja kuuntelijat kuvailivatkin SC-LX701:n toistoa mikrotason tarkaksi ja suorastaan analyyttiseksi. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että subwoofer saattaa tulla tarpeeseen jopa bassoiltaan tehokkaiden pääkaiuttimien kanssa. Pioneerin takapaneeli on lähes identtinen Onkyon kanssa, mutta eroavaisuudet ovatkin kotelon sisällä muun muassa da-muuntimen ja pääteasteen toteutuksessa. Tämä heijastuu tai kenties jopa johtuu bassoalueen kuivahkosta toistosta, mikä toisaalta on hyvä juttu silloin, jos kuuntelutilassa on esimerkiksi jälkisointia matalilla taajuuksilla. Jos taloudessa on jo olemassa oleva Sonos-järjestelmä, niin Pioneer on liitettävissä siihen helposti
V iimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä (vain Onkyo on vertailussamme kooltaan suurempi, mutta sekin vain korkeuden osalta) esittelemme Yamahan toiseksi kookkaimman kotiteatteriviritinvahvistimen, RX-A2080:n. Yhden ohmin kuormaan tehot tippuvat jo selvästi, ja teho suorastaan romahtaa. Yamahan kaiutinasetusten tekeminen saattaa hiukan hämmentää, Myös Yamahan etupaneelista löytyy luukun alla sijaitsevat ohjainpainikkeet, mutta hdmi-tuloa siellä ei kuitenkaan ole. Se näyttää samalta kuin ennenkin, eikä liki vuosikymmenen markkinoilla olleen Aventage-sarjan tuore edustaja poikkea hyväksi havaitusta linjasta. Se istuu käteen, on sopivan raskas ja mikä tärkeintä, painikkeissa on kunnollinen taustavalaistus. Siispä esimerkiksi toisinaan käytössä olevalle pelikonsolille kannattaa jättää yksi kaapeli kytkettynä takapaneeliin. Tehoa Yamaha antaa peruskuormiin suurin piirtein saman tasoisesti muiden kanssa, mutta jo kahden ohmin kuormaan vahvistimen virranantokyky alkaa tulla vastaan. Yamaha RX-A2080 Hinta: 1399 € Ääneltään paras ja hyviä ominaisuuksia Vertailu Av-viritinvahvistimet 1 200–1 700 € 44 4/2019. Tosin kaiutinsettimme oli myös kuormaltaan helppo. Vahvistimen viides tukitassu keskellä koteloa keventää kotelon jännitystä, ja mukana tuleva uudistettu kaukosäädin on vertailun parhain. Jos siis aikeissa on luoda täysi 7.1.4-kanavainen Dolby Atmos -järjestelmä, parempi hankinta Yamahan valikoimasta on noin 2 500 euroa maksava lippulaivamalli RX-A3080. Tässä on kuitenkin syytä todeta, että kuuntelussa mitään teho-ongelmia ei ollut havaittavissa. Yamahan liitäntäpaneeli ei juuri yllätyksiä tarjoa, mutta vertailumme kannalta mielenkiintoista on se, että RXA2080 on varustettu vain 7.1-kanavan linjalähdöillä, ja prosessorin kyvyt rajoittuvat 9.1tai 7.1.2/5.1.4-konfiguraatioon ainoana testissä. Vertailun paras kaukosäädin löytyy ehdottomasti Yamahalta. Maininnan ansaitsee bluetoothlähetin, joka siis mahdollistaa suoraan langattomien kuulokkeiden käytön. Kuulokelähdössä on myös Silent Cinema -surround-tila
Ainoa miinuspuoli on siinä, että vahvistimen kanavamäärä on rajoitettu joko 7.1.2tai 5.1.4-konfiguraatioon. 4/2019 45. Tehoa Yamaha antaa peruskuormiin suurin piirtein saman tasoisesti muiden kanssa, mutta jo kahden ohmin kuormaan vahvistimen virranantokyky alkaa tulla vastaan. sillä valikoista löytyy kyllä eräänlainen 7.1.4-konfiguraation variantti, mutta sen pohjalla on valmistajan automaattinen tunnistusteknologia, joka määrittää ja ottaa käyttöön taka-surroundtai Dolby Atmos -kaiuttimet tarpeen mukaan. Surround-toiston äänikuva on suuri ja voimakkuudeltaan lähellä Denonia, mutta mukana on myös miellyttävää ilmavuutta ja yksityiskohtaisuutta koko toistokaistalla. Kiitokset myös kuulokkeiden Silent Cinema -tilasta, hyvästä kaukosäätimestä ja bluetooth-lähettimestä. Näin ollen esimerkiksi toisinaan käyttöön otettavalle pelikonsolille kannattaa pitää yksi ylimääräinen hdmi-kaapeli kytkettynä takapaneeliin. Yhden ohmin kuormaan tehot tippuvat jo selvästi. Tätä taustaa vasten vaikuttaisi siltä, että Yamaha on joutunut uhraamaan prosessointitehoa saadakseen aikaan luokkansa rajat ylittävän yleisäänenlaadun. Yamahan kaiuttimien manuaalinen määrittely toimii hyvin, mutta yllättäen automaattinen YPAO-huonekorjaus toimii vielä paremmin, etenkin Atmosäänen kohdalla. + Paras ääni + Bluetooth sisään ja ulos + Kaukosäädin – Teho vaikeisiin kuormiin – Vain 9.1-kanavainen prosessori – Ei hdmi-liitäntää etupaneelissa . Airplay 2 ja eARC-tuki tosin ovat kirjoitushetkellä tulossa firmware-päivityksen myötä. . Muuten liitännöistä ei juuri ole sanottavaa, paitsi se, ettei etupaneelissa ole hdmi-liitäntää. Paras ääni Vaikka Yamahassa on puutteensa, on siinä paljon hyviä ominaisuuksia. Musiikin toisto Yamahalla on miellyttävää, ja koko esityksen kuuntelu on rauhallista. Sen ääni arvioitiin koko joukon parhaaksi. Yamahan takapaneeliin on jätetty tilaa, mikä osaltaan johtuu siitä, että linjatasoiset lähdöt ovat vain 7.2-kanavaisena. RX-A2080 ei saanut keneltäkään yhtään moitetta ääntä arvioitaessa. Muuten Yamaha on toiminnoiltaan tiukasti kiinni tässä päivässä
tehokuutiomittaus kts. 5.2.4/7.2.2 prosessorilla) Trigger 2 2 1 2 2 Verkko-ominaisuudet: Ethernet Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Wifi 2,4/5 GHz 2,4/5 GHz 2,4/5 GHz 2,4/5 GHz 2,4/5 GHz Ohjainjärjestelmä Heos Heos FlareConnect/Chromecast/ DTS PlayFi FlareConnect/Chromecast/ DTS PlayFi MusicCast Internet-radio Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä AirPlay 1/2 2 2 1 1 2 DLNA Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Spotify Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Tidal Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Bluetooth-vastaanotin/ lähetin Kyllä/ei Kyllä/ei Kyllä/ei Kyllä/ei Kyllä/kyllä Muuta: HDCP 2.2 Kyllä Kyllä HDMI 1-5 HDMI 1-5 Kyllä HDR-tuki HDR, Dolby Vision, HLG HDR, Dolby Vision, HLG HDR, Dolby Vision, HLG HDR, Dolby Vision, HLG HDR, Dolby Vision, HLG Mobiiliohjainsovellus Denon Remote/HEOS Marantz 2016 AVR Remote/ HEOS Onkyo Controller iControlAV5 AV Controller/MusicCast Kuvan 4k-skaalaus (komposiitti/HDMI) Kyllä/kyllä Kyllä/kyllä Ei/kyllä Ei/kyllä Kyllä/kyllä HDMI-läpivienti standbytilassa Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Dolby Atmos Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä DTS:X Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Auro 3D Kyllä Kyllä, valinnainen Ei Ei Ei eARC/ARC eARC eARC ARC ARC ARC (eARC tulossa) Puheohjaus Alexa/Google Assistant Alexa/Google Assistant Google Assistant Google Assistant Alexa Huonekorjaus Audyssey XT32 Audyssey XT32 AccuEQ MCACC Pro YPAO Muuta Sonos-tuki Sonos-tuki MusicCast-kaiuttimilla langaton surroundtoisto Mitat (l x k x s) 434 x 167 x 389 mm 440 x 161 x 398 mm 435 x 201 x 453 mm 435 x 185 x 441 mm 435 x 192 x 474 mm Paino 13,7 kg 12,8 kg 19,7 kg 15,3 kg 17 kg Vertailu Av-viritinvahvistimet 1 200–1 700 € 46 4/2019. tehokuutiomittaus kts. tehokuutiomittaus Maksimi ottoteho 710 W 680 W 320 W 310 W 490 W Bi-Amp mahdollisuus Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Monialuelähdöt 2/3, kaiutin-/linjataso 2, kaiutin-/linjataso 2/3, kaiutin-/linjataso 2/3, kaiutin-/linjataso 2/3, kaiutin-/linjataso Sisääntulot: HDMI 7+1 7+1 7+1 7+1 7 Video (komponentti) 2 2 2 2 2 Video (komposiitti) 3 3 2 2 4 Digitaali optinen 2 2 3 3 3 Digitaali koaksiaali 2 2 2 2 3 Analoginen audio 5 5 6 6 7 Levysoitin Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Linjasisääntulo (pääteasteelle) Ei 7.1 Ei Ei Ei Etupaneelin liitännät: HDMI-sisääntulo Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ei USB (latauksella) Kyllä Kyllä Ei Kyllä Kyllä USB-DAC Ei Ei Ei Ei Ei Kuulokelähtö Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Ääni-/videotulo edessä Ei/ei Kyllä/kyllä Ei/ei Ei/ei Kyllä/ei Lähdöt: HDMI 3 3 2 2 3 Video (komponentti) 1 1 1 1 Video (komposiitti) 1 1 Linjaulost./subw.lähdöt 11.2 11.2 11.2 11.2 7.2 (max. tehokuutiomittaus kts. Merkki & malli Denon AVR-X4500H Marantz SR6013 Onkyo TX-RZ1100 Pioneer SC-LX701 Yamaha RX-A2080 Hinta 1 199,90 € 1 399 € 1 699 € 1 590 € 1 399 € Edustaja/maahantuoja Simex B&W Group Loudgroup Loudgroup Yamaha Lisätiedot Valmistajan sivu Valmistajan sivu Valmistajan sivu Valmistajan sivu Valmistajan sivu Kanavat 9 9 9 9 9 Mitattu hetkellinen teho kts. tehokuutiomittaus kts
Linjaulostulo/subwoofer-lähdöt: Linjatasoiset lähdöt esivahvistimelta ulkoisille päätevahvistimille tai aktiivikaiuttimille. Monialuelähdöt (Multizone): Vahvistimessa voi olla lähdöt (av-linjalähdöt ja/tai kaiutinlähdöt) halutun äänilähteen äänen toistamiseksi eri huoneessa/huoneissa samaan aikaan päähuoneen kanssa. Mitattu hetkellinen teho: Tehomittaukset tehtiin tehokuutiomittauksella, joka mittaa hetkellisen tehon eri kuormiin ja eri vaihekulmilla. Ethernet: Langallinen verkkoliitäntä. Video (komponentti/komposiitti): Analoginen videosignaali. Järjestelmät toimivat pääosin samalla tavalla, ja niissä on kaikissa omat puutteensa. Maksimi ottoteho: Valmistajan ilmoittama suurin ottoteho. Jos lähettävä laite on varustettu HDPC 2.2 -tekniikalla, niin vastaanottavan laitteen sisääntulon pitää tukea järjestelmää, on sitten kyse av-vahvistimesta tai 4k-televisiosta/projektorista. Kuulokelähtö: Liitäntä kuulokkeille. HDCP 2.2: High-Bandwith Digital Content Protection on kopiosuojaustekniikka, joka estää kopioidun 4k-materiaalin katsomisen/välittämisen HDMI-järjestelmän kautta laitteelta toiselle estämällä ei-yhteensopivia laitteita saamasta sisältöä. Mittaukset tehtiin vain pääkanaviin molemmat kanavat kuormitettuina. HDMI (sisäänja ulostulot): High Definition Multimedia Interface on kuvan ja monikanavaäänen siirtämiseen suunniteltu nykyään yleisin digitaalinen näyttölaitteiden liitäntästandardi. Kuvan 4k-skaalaus (komposiitti/HDMI): SDtai HD-tarkkuuden kuva voidaan muuttaa (interpoloida ylöspäin) 4k-tarkkuudelle analogisesta (komposiitti) tai digitaalisesta (HDMI) signaalista. Ohjainjärjestelmä: Ohjelmisto verkkotoimintojen käyttämiseksi. Ääni-/videotulo edessä: Analoginen äänija videoliitäntä. Tuoreemman eARC (Enhanced Audio Return Channel) -kehitysversion kautta siirtyy myös uusimmat monikanavaiset ääniformaatit, ja siinä on myös pakollinen LipSync-toiminto. Tämä mittaus antaa hyvin realistisen kuvan vahvistimen kyvystä tuottaa tehoa hankaliin kaiutinkuormiin. Bluetooth-vastaanotin/lähetin: Musiikin siirto langattomasti matkapuhelimelta vahvistimelle tai musiikin siirto vahvistimelta langattomille bluetooth-kuulokeille. Näistä Dolby Atmos on yleisin. Bi-Amp-mahdollisuus: Kahdella kanavaparilla voidaan ohjata erikseen kaksoisjohdotettavan kaiuttimen kumpaakin äänialuetta (sisääntuloa). ARCin kautta voidaan välittää myös käsky käynnistää vahvistin, kun televisio laitetaan päälle. Kanavat: Vahvistinkanavien määrä. ARC/eARC: Audio Return Channel eli audiopaluukananava on yksinkertaistaen kaksisuuntainen HDMI-yhteus. Internet-radio: Radioasemat verkossa. Tuetut puheohjaustekniikat ovat Alexa (Amazon) ja Google Assistant Huonekorjaus (-kalibrointi): Mittamikrofonia käyttävä tekniikka, jossa vahvistimen toistoa säätämällä pyritään kompensoimaan huoneen akustiikan ja kaiuttimien aiheuttamia toistovirheitä. Sanastoa 4/2019 47. Dynamiikalla tarkoitetaan tässä sitä, kuinka laaja kirkkausalue voidaan esittää niin, että kuvan yksityiskohdat vielä erottuvat. Puheohjaus: Tuki puheohjaukselle on vielä vain englanniksi. USB-DAC: Integroitu da-muunnin usb-liitännällä. Wifi: Langaton verkkoyhteys. Analoginen audio: Perinteiset rca-liittimet analogisille äänilähteille. Tämä koskee siis ainostaan 4k-sisältöä. TV:n ääni saadaan suoraan vahvistimelle samaa kaapelia pitkin millä se on liitetty televisioon. HDMI-läpivienti standby-tilassa: Kuvasignaali voidaan ohjata laitteen kautta, vaikka se ei ole päällä. Digitaalinen optinen/koaksiaali: Digitaalinen liitintyyppi (optinen = Toslink). DLNA: Musiikkitiedostojen toisto samaan verkkoon kytketyiltä tietokoneilta ja verkkokovelevyiltä. Vahvistimessa on oltava tuki HDR-kuvalle, jotta se voidaan välittää vahvistimen kautta eteenpäin. Dolby Atmos, DTS:X, Auro 3D: Monikanavaääniformaatit, joissa kaikissa on yhteistä korkeussuunnassa tapahtuvan tilainformaation toisto käyttäen ylimääräisiä kanavia. AirPlay 1/2: Langaton musiikin suoratoisto Apple-laitteista. Komponentti = RGBkuvasignaalit erikseen. Komposiitti = Kaikki samassa signaalissa. Spotify/Tidal: Spotifyja Tidal-suoratoistopalvelun toistomahdollisuus. Huomaa, että vahvistimien takana on liitännät 11 kanavalle/kaiuttimelle, mutta kaksi niistä on vaihtoehtoisia (yleensä surround back/height 2). USB (latauksella): USB-liitäntä 5V (1A) virransyötöllä. Levysoitin: Liitäntä levysoittimelle (mm-äänirasialla). HDR-tuki: HDR eli High Dynamic Range tarkoittaa kuvan mahdollisimman suurta kontrastisuhdetta ja dynamiikkaa. Linjasisääntulo (pääteasteelle): Sisääntulot erilliseltä prosessorilta suoraan vahvistimen tehovahvistimille. Trigger: Ohjausvirta ulkopuolisen laitteen käynnistämiseksi ja sammuttamiseksi samaan aikaan vahvistimen kanssa. Usein niitä kannattaa kuitenkin kokeilla ja käyttää apuna omien säätöjen pohjana. Pääsääntoisesti kaiutinkuormat eivät ole erityisen hankalia, joten yleensä riittää, että neljästä kahdeksaan ja varauksin myös kahteen ohmiin teho on riittävä
Myös se on tulossa lähiaikoina testattavaksemme. Kiiltovalkoinen pinta ei ole välttämättä toivotuin valinta kotiteatteriluolan hämärään, mutta ulkoasu soveltuu esimerkiksi skandinaavisen olohuoneen valkoiseen sisustukseen varsin mukavasti. NeuTraalisTi 4k:Na Projektori BenQ W2700 48 4/2019. Kyseessä on kahdesta samaan aikaan julkistetusta BenQ-projektorista edullisempi ja selvemmin tavalliseen olohuoneeseen suunnattu malli, siinä missä pykälän kalliimpi W5700 on tarkoitettu vakavampaan, dedikoituun kotiteatterikäyttöön. BenQ:n projektori on kooltaan yllättävän pieni, ja sitä voisi kuvitella pitävänsä mukanaan esimerkiksi konferenssimatkoilla tai mökkireissulla. Otimme kokeiluun vastikään Suomessa myyntiin saapuneen kotiprojektorin. Tuntumaa peliin BenQ W2700 muistuttaa ulkoisesti monia valmistajan aikaisempia budjettiprojektoreita, kuten numeron 1/2019 vertailussamme mukana ollutta edullisempaa W1700-mallia. Valmistaja lupaa W2700:n tarjoavan monia kilpailijoita luonnollisempaa ja laajempaa värintoistoa sekä 4k-tasoista kuvaa, mutta hinta on siitä huolimatta maltillinen, noin 1 700 euroa. BenQ W2700 lupaa aitoa 4k-kuvaa ja neutraalin elokuvallista värintoistoa alle 1 700 eurolla. B enQ esitteli W2700-projektorinsa tammi–helmikuussa. Kuva-alan ja terävyyden säätö tapahtuu manuaalisesti linssin päällä olevan luukun takaa. Säätönipukat ovat herkkiä, ja esimerkiksi tarkkuuden hienosäätämiseksi joutuu hakemaan hienovaraista tuntumaa sormenpäihin. Vieläkin halvemmalla 4k-kuvaan toki pääsee käsiksi, mutta silloin kyseessä on tavallisesti jo hieman vanhempi malli. Tutkitaanpa uutuutta tarkemmin. Joutohetkinään kompaktin W2700:n voi halutessaan jemmata katseilta piiloon, jos olohuoneen pöydällä sattuu olemaan muutakin käyttöä. Zoomi on 1,3-kertainen. Projektori onkin suunniteltu asennettavaksi katon sijaan ensisijaisesti pöydälle, ja sen alla on säädettävät jalat
Maksimikooksi luvataan 200 tuumaa, mutta se vaatii jo kunnolla pimennetyn huoneen. Ainoana äänenlähteenä sisäistä äänentoistoa ei ikimaailmassa voi suositella kotiympäristöön, mutta kokouksessa kaiutin voi pelastaa päivän ja vakuuttaa läsnäolijat. Laitteessa on myös silent mode, jonka toimintaperiaate jäi hieman vieraaksi. Toisin sanoen projektorille voi syöttää kuvaa esimerkiksi ulkoiselta kovalevyltä, tietokoneelta, bluray-soittimelta tai Chromecastin tapaiselta mukana kulkevalta mediatoistimelta. Infrapunavastaanotin löytyy sekä edestä että takaa, mikä helpottaa säätimellä sihtaamista. Toimintoja säätimessä on kyllin muttei liikaa, ja sen valkoisesta ulkomuodosta säteilee ihailtavan pelkistetty funktionaalisuus. . Omia kaiuttimia tanakampaa äänentoistoa halajaville tarjolla on myös digitaalinen spdif-äänilähtö ja analoginen 3,5 millimetrin äänilähtö. Projektorin takaa löytyy lisäksi 12 voltin herätevirtaliitäntä, rs-232 ja usb-liitäntä huoltokäyttöön. Markkinointitekstit eivät ole täysin yksiselitteisiä käytetystä tekniikasta, mutta ilmeisesti BenQ:n ratkaisu on myös pikselinsiirtopohjainen, joskin huomattavasti ensimmäisen polven projektoreita tarkempi ja todella yhtäaikaiset 8,3 miljoonaa kuvapikseliä verkkokalvoille toimittava. Taustavalaistut kumiset näppäimet ovat miellyttävän tuntuiset sormissa, ja teksti on tehty helppolukuisiksi. sata tuumaa 2,5 metrin päästä Olohuonekäyttöä on ajateltu myös 1,13–1,47:1-heittosuhteen osalta. Myös mökkireissulla seurattu jalkapalloturnaus välittänee oleellisen informaation sisäisellä äänentoistolla. Huoneessa ei siis mielellään saisi olla liikaa vallitsevaa valoa, mikä toisaalta puhuu vähän rentoa olohuonekäyttöä tai olosuhteiltaan vaihtelevissa neukkaritiloissa heijastamista vastaan. W2700 ei muutenkaan briljeeraa maksimikirkkaudella, jota luvataan 2 000 ansi-luumenia. 4/2019 49 Teksti: Jemo Kettunen ja Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja & AVPlus-toimitus. Huolta aiheuttaa tietenkin kennon koko, joka 0,47 tuuman koollaan joutuu aika koville kahdeksaan miljoonaan osaan pilkottuna. Päällä ollessaan BenQ päästää yllättävän kovaa hurinaa, etenkin sijoitettuna lähelle katsojan korvia. käytännössä neljäkoo BenQ kertoo uuden W2700-projektorinsa olevan aidosti 4k-resoluutioinen, mikä on näinä päivinä väite, jota tulee tarkastella muutamassakin eri valossa. Trapetsikorjaus ja linssinkääntö ovat pelkästään pystysuuntaiset, joten projektori täytyy siis saada asetettua leveyssuunnassa kutakuinkin kuva-alan keskelle. Noin 2,5 metrin päästä pystyy siis heijastamaan jo 100 tuuman kuvan, mikä peittoaa liki minkä tahansa television. Ratkaisu on ymmärrettävä, sillä täytyy muistaa, että siinä missä taulutelevisio saa rätkiä pikselinsä juuri niin suureen kokoon kuin millä ne Vakuudeksi W2700:n väritoiston kunnollisuudesta projektorin mukana toimitetaan tehdaskalibroinnin yhteydessä tehty testiraportti, joka on varustettu sarjanumerolla. Median syöttöä varten liitäntöinä ovat usb3.0 median lukuun, kaksi hdcp2.2-kopiosuojauksen kanssa yhteensopivaa hdmi-sisääntuloa ja 2,5 voltin jännitteen tarjoava usb. Sen pois päältä ottaminen kuitenkin lisäsi tuulettimen hurinaa selvästi, ja koska laite kuumenee epämiellyttävän, lue: ei-käsinkosketeltavan, kuumaksi, ei tuulettimen toimintaan tee juuri mieli puuttua. Mainittavana ominaisuutena voi pitää myös sisäisiä kaiuttimia, joista likimiellyttävänä yllätyksenä tuli läpi myös bassotaajuuksia. Jos tilaa on neljän metrin verran, kuvakoon saa kasvatettua jo 120 tuumaan asti. Suosittelemmekin projektorin liittämistä painokkaampaan äänentoistolaitteistoon, jos vain mahdollista. Tarkkuus on huomattavasti aiempaa teknologiaa korkeampi, mutta lopputuloksessa samoilla iskumerkeillä markkinoitujen tuotteiden kuvanlaadussa on silminhavaittavia eroja. BenQ:n väite on lähempänä totuutta kuin ensimmäisen sukupolven 4kenhanced-projektoreissa, jotka taikoivat aidon 8,3 miljoonan pikselin sijaan ruudulle pixel shift -tekniikalla toteutetut 4,1 miljoonaa kuvapikseliä. Harvoin tulee kirjoitettua kritiikkitekstissä kappaleen verran kaukosäätimestä, mutta joka päivä ei myöskään tule vastaan näin täydellisesti balansoitua esimerkkiä hyvästä ja harkitusta ohjainkäyttöliittymästä. Osan linssin etualasta peittää levy, jonka tehtävä on vähentää epätoivottuja heijastuksia pöydän pinnasta. Tilanne on hieman sama kuin aikoinaan HD Readyja Full HD -tekniikoiden kanssa. Linssiä suojaava muovikansi oli hieman halvasti kokonaan irrotettavaa mallia ja jää ikävästi roikkumaan narun päähän. . Laitteen valkoinen kaukosäädin on mukavan pelkistetty ja kompaktin kokoinen. Eleganssitasolla jäädään kauas testitiloissamme olevan Epsonin moottoroidusta suojuksesta, joka aktiivisesti suojelee kallisarvoista linssiä pölyltä ja ulkoisilta uhkilta
BenQ W2700 on kooltaan yllättävän pieni, ja sitä voisi kuvitella kotikäytön lisäksi pitävänsä mukanaan esimerkiksi konferenssimatkoilla tai mökkireissulla. Projektori BenQ W2700 50 4/2019. lopputuloksessa näkyvät, joutuu videoprojektori suurentamaan kuvan noin postimerkin kokoisesta kennosta. Vakuudeksi väritoiston kunnollisuudesta projektorin mukana toimitetaan tehdaskalibroinnin yhteydessä tehty testiraportti, joka on varustettu sarjanumerolla. BenQ on kuitenkin kurottanut kohti seuraavaa etappia, ja W2700 yltääkin 95 prosenttiin laajemmasta DCI-P3väriavaruudesta. Myös muut perusohjauspainikkeet löytyvät projektorin kannesta. 709 -väriavaruuden, joka alkaa jo olla projektoreissa melko vakio. Pikselinsiirtotekniikalla toteutettuna alunperin suurennettava pikseli saa olla neljä kertaa suurempi, ja silti puhutaan kirjaimellisesti mikroskooppisen pienistä väripeileistä. Se kattaa laajemman alueen etenkin vihreän ja punaisen sävyistä ja on 23 prosenttia laajempi kuin sRGB-väriavaruus. Lisäksi sävyjen luvataan olevan Rec. Kenno on uudempaa sukupolvea kuin BenQ:n edeltävissä malleissa, ja sen etuna on esimerkiksi harmaiden reunusten puuttuminen kuvan ympäriltä. Lisäksi takaa löytyy 12 voltin herätevirtaliitäntä, rs-232 ja usb-liitäntä huoltokäyttöön. 709 -paletin osalta Delta E -arvoltaan alle kolmen. Värilämpötila on säädetty D65tasolle eli 6 500 kelviniin. Neutraali kuvaihanne näkyy myös käytännössä, ja hauskasti jopa parhaat erikoisväritilat tuntuivat ensisijaisesti puhdistavan kuvaa neutraalimmaksi ja W2700:n liitäntöinä ovat usb3.0 median lukuun, kaksi hdcp2.2-kopiosuojauksen kanssa yhteensopivaa hdmi-sisääntuloa sekä 2,5 voltin jännitteen tarjoava usb. Värintoistoon valmistaja kertoo panostaneensa myös dlp-väripyörän pinnoitteiden ja kuuteen ryhmään sommiteltujen kymmenen lasilinssin kohdalla. Tarjolla on myös digitaalinen spdifja analoginen 3,5 millimetrin äänilähtö. Kuva-alan ja terävyyden säätö tapahtuu manuaalisesti linssin päällä olevan luukun takaa. BenQ kertoo painottaneensa W2700projektorin suunnittelussa värintoiston realistisuutta makeiden ja ylikylläisten sävyjen sijaan. Delta E -arvolla ilmaistaan koetun värin etäisyyttä tarkoitettuun väriin. Usein televisioja projektorivalmistajat ja suuri osa kuluttajistakin haluavat tupsuttaa kalvakoille vampyyrinposkille hieman lisäpunaa ja sävytellä kukkien väriloistoa vielä hiukan todellista kylläisemmäksi. . Projektori käyttää HDR-PRO:ksi nimettyä teknologiaa, joka tukee niin hdr10kuin hlg-formaatteja. . BenQ W2700 kattaa täyden Rec. Ohjaajat mielellään näyttäisivät asiat armottomammin. Miltä se sitten näyttää
Kenties 8,3 miljoonaa pikseliä kennoltaan vaihteleva BenQ joutuu liiankin kovan haasteen eteen, sillä toinenkin testihenkilöstössä ollut AVPlussan toimituskunnan henkilö raportoi niitä havainneensa. Päänsärkyä aiheuttavat sateenkaaret olivatkin läsnä myös tässä projektorissa. Natiiviksi mainostettu 4k on tarkka, liiketoisto sulavaa ja kaikenpuolinen käytettävyys hyvin suunniteltu ja myös toteutettu. BenQ:n tarjoama kuva on odotetusti todella tarkka, mutta yllättäen myös hieman tumma. Tasapainoista ja miellyttävää 4k:ta Kaiken kaikkiaan BenQ on onnistunut tekemään tasapainoisen ja peruskuvanlaadultaan miellyttävän 4k-projektorin, joka ei ole hintaluokassaan lainkaan heikoimmasta päästä. Urheilua seuratessa ominaisuutta voisi jopa haluta pitää päällä – muutoin au naturel, kiitos. Oletettavasti valmistaja tulee korjaamaan tämänkaltaiset viat tulevissa laitteistopäivityksissä. Dlp-tykkien etuna on hyvä mustan taso ja korkea kontrasti sekä värintoisto. Taustavalaistut kumiset näppäimet ovat miellyttävän tuntuiset sormissa, ja teksti on tehty helppolukuisiksi. Kaikki säätövalikon takaa tarjoillut kuvatilaparannukset eivät olleet kompassinneuloja parempaan, ja useat tiloista aiheuttivat selkeitä kokonaissävyn vääristymiä, minkä ansiosta niille oli äkkiseltään hankalaa keksiä paikkaa. Parannus tammikuisessa testissämme olleeseen W1700-projektoriin oli huomattava, ja olipa todellinen tekniikka mikä tahansa, voi BenQ nyt aidosti sanoa seisovansa 4k-projisoidun kuvan takana. Toisinaan tiloissa oli myös selkeitä bugeja: kuva saattoi tilapäisesti haljeta keskeltä kahtia ja määrittyä eri sävyiseksi kummaltakin reunaltaan. Jokin kuvan perusominaisuus sai BenQ:n vaikuttamaan hieman verrokkitykkiämme vähemmän levolliselta, mutta erot ovat lopulta kohtuullisen pieniä. Toisaalta valotehosta on turha liikaa nillittää, sillä verrokkina ollut kirkkaampi lcd-Epson maksaa tuhat euroa BenQ:a enemmän ja on kooltaan kolme kertaa testissä ollutta laitetta isompi. Liiketoistossa BenQ oli kotonaan, ja Netflixin fantastisesti kuvatun Our Planet -sarjan ohitse vyöryvät lumierämaat liukuivat ikuisuuteen pehmeän sulavasti. Laitteen valkoinen kaukosäädin on mukavan pelkistetty ja kompaktin kokoinen. Valoteho on verrattain pieni, ja etenkin maksimilevityksellä jäi kirkkaudessa jälkeen testitilamme uudenkarheasta Epsonista. Tällöin vaaleista alueista välähtää silmää kääntäessä kolmen perusvärin sateenkaari. BenQ CinePrime W2700 Hinta: 1 699 euroa Lisätiedot: BenQ Projektiojärjestelmä: DLP Paneeli: 0,47” dmd Värivaloteho: 2 000 ANSI-lumen 3d: Kyllä Tarkkuus: 4K UHD (3 840 x 2 160) High Definition: HDR10, HLG Kuvasuhde: 16:9 Kontrastisuhde: 30 000:1 Valonlähde: Lamppu Lamppu: 245W, 4 000 h (normal), 10 000 h (economic), 15 000 h (smarteco) Trapetsikorjaus: Vertikaalinen ± 30 astetta, automaattinen Heijastussuhde: 1,13 – 1,47 :1 Zoomi: 1,3 x Linssinsäätö: +10% vertikaalinen Kuvakoko: 30–200” Polttoväli: 12–15,6 mm Tarkennus: Automaattinen Liitännät: Hdmi 2.0 x 2, usb-a (media, laiteohjelmistopäivitys), usb-a (power, 2,5A), miniusb (service), 3,5 mm äänilähtö, spdif-äänilähtö, DC 12 V, rs232, 12 V herätevirta. Energiankulutus: 280–350 W, virransäästötila 0,5 W Melutaso: 30 / 28 dBA (normaali/silence) Kaiuttimet: 5W x 2 Takuu: 36 kk Lampun takuu: 12 kk/ 2 000 tuntia Mitat: 380 x 127 x 263 mm Paino: 4,2 kg Kaikki tiedot valmistajan ilmoittamia. n 4/2019 51. aidommaksi sen sijaan, että ne olisivat pyrkineet lisäämään kontrastia ja väriloistoa yli värimäärittelijän työstämän ihannekuvan. Cinefiilipohjalta BenQ ei ole millään muotoa markkinoiden huonoimpia ratkaisuja. Myös BenQ:n musta oli aidosti mustaa, mutta kontrastikokemus kärsi hieman yleisestä valotehon puuttumisesta. + Kompakti + Oikeasti tarkka + Miellyttävällä tavalla neutraali kuvatoisto – Kuumenee – Epäjohdonmukaisesti toimivat erikoiskuvatilat – Karvan verran heikoksi jäävä valoteho . Ajanmukaisesti BenQ tarjoaa tietenkin myös lisäruutuja taikovan liikkeensulavoittamistoiminnon, joka poikkeuksellisesti ei näyttänyt koko aikaa aivan järjettömän halvalta. Dlp:n Akilleen kantapää on sateenkaariefekti, josta jotkut silmäoptiikaltaan epäonniset kärsivät.
Mutta on asialla toinenkin puoli. Aikaisemmin langattomien nappikuulokkeiden nimellä myytävissä tuotteissa oli nimittäin ainakin jonkinlainen kaapeli, joko vasemman ja oikean korvan tai bluetooth-vastaanottimen ja kuulokeelementtien välillä. Vapautta ilMan kaapeleita Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 52 4/2019. Mutta miten. Täyslangattomissa eli niin kutsutuissa true wireless -nappikuulokkeissa ei ole johdon johtoa, vaan äänisignaali menee molemmille kuuloke-elementeille täysin langattomasti suoraan toistolaitteesta. Ei välttämättä, mikäli uskominen on markkinointi-ihmisiä. Otimme vertailuun 14 mallia niin tutuilta kuin hiukan tuntemattomammiltakin valmistajilta – ja mukana on tietysti myös buumin toden teolla aloittanut Apple suosituilla AirPodseillaan. Kuulokkeet osaavat huomioida myös siirrossa ja signaalinprosessoinnissa tapahtuvan viiveen, jotta ääni kuuluisi samaan aikaan kummassakin korvassa. Käytännössä nämä kaksi kuulokeyksikköä ovat siis paritettu toistensa kanssa. Eivätkö langattomat kuulokkeet ole jo langattomat. M itä eroa on langattomilla ja täyslangattomilla nappikuulokkeilla. Vertailussa täyslangattomat nappikuulokkeet 59–350 € Yksi henkilökohtaisen äänentoiston kuumimmista trendeistä tällä hetkellä on täyslangattomat nappikuulokkeet. Tämä johtuu siitä, että bluetoothtekniikka ei tue perusmuodossaan samanaikaista yhteyttä kahteen vastaanottimeen. Siksi vastaanottimia voi olla vain yksi, josta signaali jaetaan edelleen johdolla kahteen kuulokkeeseen. Itse asiassa parhaimmissa kuulokkeissa kahden kuuloke-elementin välinen siirtoviive lasketaan aina kuulokkeita käyttöön otettaessa, ja sitä voidaan periaatteessa jopa tarkkailla jatkuvasti. Täyslangattomien nappikuulokkeiden hyödyntämä yhteydenmuodostustapa on yksinkertaisen nerokas: Ääni siirretään ensin toisessa kuulokeyksikössä olevaan varsinaiseen bluetoothvastaanottimeen, josta se lähetetään langattomasti edelleen toiseen kuulokeyksikköön
Kehitteillä onkin uusi TrueWireless Stereo Plus -tekniikka, joka mahdollistaa vasemman ja oikean kanavan samanaikaisen siirron kummallekin kuulokeyksikölle ilman välisiirtoa. Vertailussa täyslangattomat nappikuulokkeet 59–350 € Piirivalmistaja Qualcommin TrueWireless Stereo Plus -tekniikka mahdollistaa vasemman ja oikean kanavan samanaikaisen siirron kummallekin kuulokeyksikölle. Laitevalmistajat ovat mahdollisesti ottamassa TrueWireless Stereo Plus -tekniikan käyttöönsä ehkä vasta vuoden 2020-mallistossa. Tästä toisesta siirrosta aiheutuu viivettä, joka pitää ottaa huomioon. Tekniikan kääntöpuolena on toisaalta se, että jatkosiirto toisesta kuulokeyksiköstä toiseen on herkkä häiriöille ja lisää myös virrankulutusta. Vertailun kuulokkeet jaettiin suosiolla neljään hintaluokkaan: Edullisiin haarukassa 50–80 euroa, jota edustavat Amadeus ja Procaster. Täyslangattomissa nappikuulokkeissa äänisignaali siirretään ensin toisessa kuulokeyksikössä olevaan varsinaiseen bluetooth-vastaanottimeen, josta se lähetetään edelleen toiseen kuulokkeeseen. Pikkuhiljaa täyslangattomia nappikuulokkeita alkoi ilmestyä myös muilta laitevalmistajilta, myös pitemmän linjan kuulokemerkeiltä. Käytännössä varsinaisen signaalin ensimmäisenä vastaanottavan kuulokeyksikön ääntä pitää viivästää, jotta ääni ehtii mennä toiseen kuulokkeeseen. Niiden yläpuolella on alempi keskihintaluokka (119–129 euroa), jossa on jo useita tunnettuja merkkejä, kuten JBL, NuForce, Pioneer ja Tivoli Audio, sekä Suomessa vielä hiu4/2019 53 Teksti ja kuvat: AVPlus-toimitus (aloituskuva: Jaybird). Tämä poistaa jatkosiirtotekniikan aiheuttaman viiveen eliminoimiseen liittyvät ongelmat. Vasta sitten ääni toistetaan kummassakin samaan aikaan. . Tätä tukevia laitteita ei vain ole vielä saatavana. Tätä nykyä markkinoilla on jo useita kymmeniä merkkejä ja malleja, ja tarjonta kasvaa jatkuvasti. Jatkosiirto on myös herkkä häiriöille ja lisää virran kulutusta. Tarjonnan laajuus yllätti myös meidät, ja alunperin paljon suppeammaksi kaavailtu vertailutesti paisui hetkessä. Kuulokeyksiköiden synkronoinnin pitää olla täsmälleen oikea, sillä viive vääristää toistoa. Samalla myös kuulokkeiden hintataso on laskenut. Otteita laajasta tarjonnasta Täyslangattomien nappikuulokkeiden esiinmarssi alkoi oikeastaan jo loppuvuodesta 2016, kun Apple julkaisi edelleen ajankohtaiset AirPods-kuulokkeensa. Edullisimmillaan hinnat ovat jo 60 euron tuntumassa, jopa alle sen. Mutta ei mennä siihen vielä, vaan otetaan tarkasteluun nippu nykyisellään käytössä olevaa tekniikkaa hyödyntäviä täyslangattomia kuulokkeita. . Kalleimmat täyslangattomat kuulokkeet taas voivat maksaa yli 300 euroa
Kenties merkittävin täyslangattoman kuuloketekniikan miinus on suhteellisen vaatimaton akunkesto. Yksi selkeä jakolinja hintaan katsomatta on se, mihin käyttöympäristöön kuulokkeet on optimoitu. Vähääkään liikunnallisemmassa kuuntelussa täyslangattoman kuulokkeen paikallaan pysyvyys on tarpeen. Kalleinta sarjaa (265–350€) vertailussa edustavat puolestaan B&O ja Sony. Siinä missä osa malleista on omimmillaan peruskuuntelussa kotioloissa tai korkeintaan kauppareissun tahdistajana, toiset on luotu selvästi enemmän ulkoiluun ja urheilukäyttöön sopivaksi. kan tuntemattomammat Kygo ja Sudio. Näistä silikoni on alttiimpi liikkumaan korvassa varsinkin hikoillessa, mutta toisaalta se on helpompi puhdistaa käytön jälkeen. Kuvassa vertailun ääripäät, vasemmalla Applen AirPods, jonka istuvuus on täysin sattumanvaraista käyttäjän korvakäytävästä riippuen, ja oikealla RHA TrueConnect, jonka mukana tulee peräti 10 erilaista ja erikokoista korvasovitinta niin vaahtomuovisena kuin silikonisenakin. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että signaalinsiirtotekniikka kuluttaa virtaa, ja toiseksi siitä, että pienissä, vain alle 10-grammaisissa kuulokeyksiköissä Täyslangattomien korvakäytävän sisään menevien kuulokkeiden istuvuus on melkeinpä yksi tärkeimmistä tekijöistä kokonaisuutta arvioidessa. . Seuraava ryhmä taas edustaa ylempää keskihintaluokkaa (169–189 euroa), jossa on niin ikään mukana tuttuja valmistajia, kuten JBL (Under Armour), RHA ja Jaybird sekä myös ne paljon puhutut AirPodsit. Kuvassa Jaybirdin esimerkki aiheesta. . Suurin osa eri hintaluokkien kuulokkeista on perusrakenteeltaan hyvin samanlaisia, mutta toteutuksissa on kieltämättä myös tarvittavaa varianssia ja yksityiskohtia. Vaahtomuovinen niin kutsuttu comply-tulppa taas pysyy paremmin paikallaan ja ehkäisee ympäristöäänien vuotoa, mutta toisaalta huokoisen pintansa ansiosta sen putsaaminen on hiukan vaativampaa. Vertailumme kuulokkeissa oli valmistajasta riippuen käytössä kahdenlaisia korvasovittimia, silikonisia ja vaahtomuovisia. Siinä missä perinteisten langattomien bluetooth-kuulokkeiden kentällä yli 20 tunnin toistoajat eivät nykyään ole mitenkään poikkeuksellisia, täyslangattomien nappikuulokkeiden kohdalla viisikin tuntia yhdellä latauksella on tiukassa. Eri valmistajat ovatkin lisänneet kuulokeyksikön ulkoreunaan vaihdettavan kumisen korvasiivekkeen, joka painautuu kevyesti korvan poimuja vasten ja estää siten kuulokkeen heilumisen urheilusuoritusten aikana. kuuntelu akun varassa Täyslangattomien kuulokkeiden toteutuksessa on ilmeisiä etuja etenkin langattomuuden suoman vapauden saralla, mutta asioilla on yleensä myös kääntöpuolensa. Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 54 4/2019
Kuten sanottua, urheilusuoritusten tahdistamiseen löytyy selvästi siihen optimoituja malleja, etunenässä JBL Under Armourin True Wireless Flash, Kygo E7/900 ja Jaybirdin Run XT. Vasemmassa yläkulmassa oleva Sudio taas kerää takuulla likaa pintaansa, kun taas oikean alakulman metallia ja muovia yhdistelevä RHA kestää kaikenlaista kuritusta. tarkkana taipaleella Siinä missä akun kapasiteetti on kuuntelijasta riippumaton mahdollinen miinuspuoli, käyttäjän vastuulla on kuulokkeista huolehtiminen. Käyttäjän on myös syytä kiinnittää huomiota siihen, millaiseen toimintaan kuulokkeet soveltuvat. 4/2019 55. Vasemmassa alareunassa oleva Kygon toteutus vaikuttaa kestävältä, kun taas rasiamainen JBL keskellä vaatii hiukan hellempää kohtelua. Niissä kaikissa on ipx7-tason suojaus roiskeita vastaan, mikä mahdollistaa jopa lyhytaikaisen upotuksen veteen. Korvien hikoilu ei siis ole näille kuulokkeille mikään ongelma. tomasti esimerkiksi hiuksia, partaa tai hikeä pyyhkiessä on alati läsnä toisten kohdalla. Elegantti B&O oikeassa yläkulmassa löytänee nahkakoteloineen paikkansa vaikka puvuntakin taskusta. . Matalampi ipx5-tason suojaus, joka takaa kuulokkeiden kestävän joka suunnasta tulevan vesisuihkun, löytyy JBL Freestä, ei yksinkertaisesti ole tilaa merkittävästi isommille akuille. Muutaman tunnin akunkeston kanssa on siis vain tultava toimeen. Erityisesti Applen AirPodsit on todella helppo saada putoamaan korvasta vaatimattomallakin hipaisulla, kun taas esimerkiksi korvasiivekkeelliset mallit telakoituvat paikalleen huomattavasti luotettavammin. Vaikka suurin osa malleista asettuu napakasti ulkokorvalle, riski kuulokkeen putoamisesta tahat. Osassa malleista on myös eräänlainen pikalataus, joka tuuppaa kuulokkeisiin noin 5–10 minuutissa yli tunnin toistoaikaa. Kuulokkeiden lataus on kuitenkin esimerkiksi vertailumme malleissa toteutettu sikäli fiksusti, että jokaisen mukana tulee näppärä säilytyskotelo, joka toimii myös varavirtalähteenä tarjoten valmistajasta riippuen napeille kahdesta neljään täyttä latausta. Erilaiset kotelot ovat paitsi visuaalinen myös käytännöllinen osa kokonaisuutta, ja toteutukset vaihtelevat. Syytä kuitenkin olisi, ettei kotelo avautuisi, likaantuisi tai rikkoutuisi silloinkaan, jos sen heittää reppuun tai treenikassiin muiden kamppeiden sekaan
Yksilöllisiä tuntemuksia Korvakäytävän sisään asetettavien in ear -tyyppisten kuulokkeiden käyttömukavuus ja äänenlaatu ovat yleisellä tasolla, langattomana tai langallisena, hyvin yksilöllisesti koettavia ominaisuuksia. Mutta tämä on hankala kompromissi, jonka toimivuu. Lisäksi täysin ulkopuolisesta äänimaailmasta irrallaan seikkaileva käyttäjä voi olla huomaamatta esimerkiksi ympäristön tärkeitä hälytysääniä. Toisaalta hyvästä eristyksestä on hyötyä silloin, kun haluaa sulkeutua täysin ulkopuoliselta melulta. Hyvästä ideasta huolimatta WF-1000X:t olivat sovellusta käytettäessä harmillisen alttiita yhteyshäiriöille, ja lisäksi kuulokkeiden ohjelmistoversion päivitykseen meni todella kauan. In ear -kuulokkeisiin liittyy keskeisesti myös se, että niissä on parhaimmillaan todella hyvä ulkoisten äänien eristyskyky melkein kuin korvatulpissa. Se kertoo kummankin kuulokeyksikön sekä latauskotelon akun varauksen. Täyslangattomat nappikuulokkeet kytketään mitä suurimmalla todennäköisyydellä älypuhelimeen, eikä siis ole mikään ihme, että muutama valmistaja on integroinut kokonaisuuteen myös ohjainsovelluksen. Siksipä paras vaihtoehto on hiukan ääntä lävitseen päästävä toteutus, joka ei kuitenkaan tee musiikin toistosta liian ohutta. Sovelluksesta löytyy myös musiikinkuunteluvinkkejä sekä tietoa kuulokkeista. Onneksi kaikki valmistajat – Applea lukuun ottamatta – ovat ottaneet asiakseen varustaa tuotteensa ainakin muutamalla erikokoisella vaihtoparilla, kaiken huippuna RHA, jonka TrueConnectien mukana tulee peräti 10 paria vaihdettavia korvasovittimia silikonisena ja vaahtomuovisena. Läpikuunteluja taajuuskorjausprofiilien lisäksi kuulokkeissa ja sovelluksessa hallitaan myös vastamelutoimintoa. Älykkäämpää ohjausta NuForcesta, Pioneerista, Tivoli Audiosta ja RHA:sta. Tulppa saattaa myös pitemmässä käytössä painaa korvakäytävää epämiellyttävästi. Kuulokkeiden toistoprofiiliin vaikuttaa se, millaisessa asennossa kuulokkeet ovat korvassa, mihin taas vaikuttaa käyttäjän ulkokorvan ja korvakäytävän suun muoto ja rakenne. Ne ovat myös vahvasti sidoksissa toisiinsa. avoimesti vai umpiossa. . Omaan korvakäytävään sopivat korvasovittimet tai toisin sanoen -tulpat ovat äärimmäisen tärkeät miellyttävän käyttökokemuksen saavuttamiseksi. Vasemmalla Apple AirPodsien lähinnä informatiivinen ponnahduslaatikko, joka ilmestyy iPhonen kotinäyttöön kuulokkeet kotelosta poistettaessa. Tämä taas on luonteeltaan vähän kaksipiippuinen juttu. Niiden toiminnot ja ominaisuudet tosin vaihtelevat. Ihme kyllä Apple ei kuitenkaan ole katsonut tarpeelliseksi sisällyttää akun varauksesta kertovaa paristosymbolia näytön yläpalkkiin, vaan käytössä olevien AirPodsien varaustila pitää kaivaa ohjauskeskuksesta. Osassa kuulokkeista on myös kuulokeyksikön reunaan pujotettava kumirengas eräänlaisella evällä, joka taas parantaa kuulokkeen paikallaan pysyvyyttä puristamalla kevyesti ulkokorvan poimua. Ohjainsovelluksista ja samalla myös kuulokkeista kehittynein löytyy Sonylta. Oikealla keskellä puolestaan Jaybirdin sovellus, joka tarjoaa niin ikään mahdollisuuden korjata kuulokkeiden toistoprofiilia haluttuun suuntaan. Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 56 4/2019. Suoraan korvakäytävään tuuttaava musiikki saattaa kuitenkin alkaa väsyttää korvia yllättävänkin pian, jos äänenvoimakkuutta ei huomaa pitää maltillisena. Samasta sovelluksesta säädetään myös pykälittäin liukuvalla asteikolla kuulokkeiden ympäristöäänien läpikuuntelua. Vasemmalla keskellä taas näkymä B&O:n sovelluksesta, joka tarjoaa käyttäjälle muun muassa esiasetetut tai itse säädettävät taajuuskorjausprofiilit. Muiden mallien kohdalla valmistaja ei ilmoita kuulokkeiden mahdollista roiskeenkestävyyttä, joten niiden selviytyminen hikisemmistä aktiviteeteista jää arvoitukseksi
n 4/2019 57. käyttöönotto ja yhteyden laatu Kuulokkeiden käyttöönotto ja parinmuodostus suoritettiin kolmella erilaisella älypuhelimella (iPhone ja kaksi Android-puhelinta) sekä bluetoothlähettimellä ympäristössä, jossa oli samanaikaisesti useita avoimia ja päällä olevia bluetooth-yhteyksiä. Rehellisesti sanottuna i11 TWS oli kaikin puolin aivan raivostuttavan huono kuulokepari. käyttöaika Kuulokkeiden tarjoama kuunteluaika mitattiin erikseen kunkin mallin kohdalla toistamalla niistä musiikkia yhtäjaksoisesti täydestä latauksesta siihen saakka, kunnes yhteys bluetooth-lähettimen ja kuulokkeiden välillä katkesi. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että koko vertailuryhmä suoriutui kriittisestä äänenlaadun arvioinnista melko hyvin, ja erot olivat suhteellisen pieniä. Käyttöönotto käsitti latausaseman ja kuulokkeiden latauksen, kuulokkeiden parituksen puhelimeen ja toiminnan pikatestauksen. Äänenlaatu Kuten sanottua, korvakäytävän sisään asetettavien in ear -tyyppisten kuulokkeiden äänenlaadun arviointi on poikkeuksellisen yksilöllistä puuhaa, sillä kuulokkeen asento ja istuvuus korvakäytävään vaikuttaa merkittävästi siihen, millainen taajuustasapaino toistossa on. Luonnollisesti myös valitun korvasovittimen koko ja istuvuus vaikuttaa lopputulokseen. Ja mitä taas äänenlaatuun tulee, niin vaikka AirPodsitkaan eivät varsinaisesti ole luokassaan mitkään huiput, oli a–b-vaihto i11 TWS:ään kuin olisi vaihtanut musiikin soimaan puhelinlankoja pitkin. Mitä ja miten testattiin. Esimerkiksi bassotoisto heikkenee huomattavasti, jos kuulokkeet eivät ole tarpeeksi syvällä korvakäytävässä, ja taas toisaalta liian syvälle vietynä bassot voivat korostua tahattomastikin. Kuuntelun aikana testattiin myös kuulokkeiden bluetooth-yhteyden luotettavuutta ja mahdollisia häiriöitä, esimerkiksi kuulokeyksiköiden välisen yhteyden mahdollista pätkimistä ruuhkaisessa ympäristössä. Osa malleista osasi kytkeytyä automaattisesti lähimpään bluetooth-lähettimeen heti kuulokkeiden kotelosta poistamisen jälkeen. Ulkoisesti niin kuulokeyksikköjä kuin koteloitakin myöten lähes identtiset mallit vaikuttivat aluksi ihan mielenkiintoiselta taisteluparilta, mutta karvas totuus paljastui pian. käyttömukavuus Kuuntelukokeissa kuuntelijoilla oli mahdollisuus valita myyntipakkauksen mukana tulevista korvasovittimista haluamansa koot ja mallit sekä hakea kuulokkeiden paikkaa rauhassa parhaan istuvuuden saavuttamiseksi. Testiprosessi käsitti ensi alkuun kuulokkeiden purkamisen pakkauksistaan, varustuksen tarkastelun ja arvioinnin, ohjeistukseen ja ominaisuuksiin tutustumisen sekä luonnollisesti kuulokkeiden varsinaisen käyttöönoton. Korvasovittimien kohdalla poikkeuksen muodosti Apple AirPods, joka kotelorakenteensa ansiosta ei mahdollista irrotettavien sovittimien käyttöä. Varsinainen kuuntelutesti tehtiin kahden kuuntelijan toimesta käyttäen useita erillisiä bluetooth-lähettimiä. teen vieläpä vaikuttaa edellä mainittu yksilöllinen korvan muoto. Myös toistoaika täydestä latauksesta akun simahtamiseen mitattiin pyöristäen tulos 15 minuutin tarkkuuteen. Lopullinen tulos laskettiin siitä, kun vähintään toinen kuulokeyksiköistä ei enää pysynyt päällä. Näin pystyimme tekemään äänenlaadun arvioinnin ristiin samaan aikaan useamman kuulokeparin kesken. Ympäristön äänien tarkkailu kuulokkeet päässä on kuitenkin mahdollista JBL Under Armourista, Sonysta ja B&O:sta löytyvällä läpikuuntelumahdollisuudella, josta on kieltämättä hyötyä esimerkiksi julkisten kulkuvälineiden tiedotteita höristellessä tai satunnaisen kaverille rupattelun tarpeessa. Kaikissa tapauksissa kuulokkeet havaitsivat paritettavan laitteen suhteellisen nopeasti ja vaivattomasti, joskin manuaalisen parinmuodostuksen toteutus piti muutaman mallin kohdalla tarkistaa käyttöohjeesta. Tämän perusteella emme suosittele näitä kuulokkeita kenellekään. Varusteet Varusteet arvioitiin sen perusteella, miten paljon myyntipakkauksen mukana tuli vaihdettavia korvasovitinpareja tai -siivekkeitä sekä millainen kuulokkeiden säilytysja latauskotelo on rakenteeltaan ja käyttötuntumaltaan. Kuuntelussa arvioitiin myös kuulokkeiden käyttömukavuutta ja yleistä käytettävyyttä sekä ulkopuolisten äänien vaimennusta. Ja kun kuulokkeet oli viimein saanut kaiveltua kotelon onteloista, niiden rakenne vaikutti nopeassa tarkastelussa siltä, että jos päälle astuu niin murusiksi menevät. Peruslähtökohtana pidimme sitä, että jokaisen mallin mukana tulisi olla vähintään kolme erikokoista korvasovitinparia sekä kohtuullista kulumista ja käyttöä sietävä säilytyskotelo. Pelkästään useammat yritykset nyppäistä kuulokkeet kotelostaan sai verenpaineen nousemaan, vaikka testin suorittajalla on mieshenkilöksi suhteellisen pienet ja sirot sormet. Erityisesti kiinnitimme huomiota äänen mahdolliseen värittyneisyyteen ja rasittavuuteen, jotka parhaimmillaan poissa ollessaan mahdollistavat pitemmätkin kuuntelusessiot. Musiikissa ei ollut väriä, ei bassoa tai diskanttia, ei oikeastaan mitään muuta kuin välttävästi välittyvää keskiääntä, ja sekin rasittavan nasaalisti. Pelkkä hypistely oikeisiin AirPodseihin verrattuna paljasti, että kaikki mahdolliset tuotantokustannusten leikkaukset on tehty. Arvostelussa on siis haettu parhaan mahdollisen käyttötuntuman ja istuvuuden yhdistelmä. Vertailuumme oli tarkoitus ottaa myös nettikaupoissa noin 10–20 euron hintaan myytävä Apple AirPodsien kiinalaiskopio i11 TWS, mutta kuinkas sitten kävikään. Kuulokkeiden akun varaustaso tarkastettiin vielä tämän jälkeen mahdollisen yhteyskatkoksen poissulkemiseksi. Applen laatua Kiinan hintaan
ei ilm. 1 500 mAh ei ilm. ei ilm. 8. ei ilm. 2 h 2–3 h Kuulokkeiden latauskerrat 3 ei ilm. 7. Valmiusaika (max) 180 h 60 h ei ilm. 3. ei ilm. ei ilm. ei ilm. ei ilm. ei ilm. 1,5 h ei ilm. ei ilm. ei ilm. ei ilm. IPX5 IPX7 IPX5 ei ilm. ei ilm. 4.1 4.2 4.2 5.0 4.2 4.1 NFC-paritus x (kotelo) Handsfree-toiminto x x x x x x x x x x x x x x Toisto-ohjaus x x x x x x x x x x x x x x Kuunteluaika (max) 2-3 h 4 h 4 h 3 h 4 h 7 h 3,5 h 5 h 4 h 5 h 3 h 5 h 3,5 h 3 h Mitattu kuunteluaika 2 h 3 h 4 h 3 h 3 h 15 min 4 h 15 min 3 h 4 h 30 min 4 h 45 min 4 h 15 min 3 h 30 min 4 h 15 min 4 h 45 min 2 h 15 min Puheluaika (max) 2-3 h 4 h ei ilm. IP-luokitus ei ilm. 2 h 1 h 1 h 40 min 2 h 1,5 h Akun kapasiteetti 40 mAh 50 mAh 85 mAh 45 mAh 55 mAh 50 mAh 45 mAh ei ilm. 3 h ei ilm. 4 3 3 4 2–3 ei ilm. 100 h 10 h ei ilm. 1. 85/60 mAh ei ilm. ei ilm. Tiedot ja ominaisuudet HINTALUOKKA EDULLISET (59–79,90 €) ALEMPI KESKIHINTA (119–129 €) YLEMPI KESKIHINTA (169–189 €) KALLIIT (265–350 €) Merkki ja malli Amadeus Sentito Procaster TW-09 JBL Free Kygo E7/900 NuForce BE Free 5 Sudio Tolv Tivoli Audio Fonico Apple AirPods Jaybird RUN XT JBL Under Armour True Wireless Flash Pioneer SE-E8TW RHA TrueConnect B&O BeoPlay E8 2.0 Sony WF-1000X Hinta 59 € 79,90 € 129 € 129 € 119,90 € 129 € 129 € 179 € 189 € 179 € 169 € 169 € 350 € 265 € Edustaja/ostopaikka Power Verkkokauppa.com Harman Consumer Finland Oy Power Autostudio Tura Scandinavia Loudgroup Gigantti Jaybird Verkkokauppa.com Loudgroup Audiokauppa B&O Helsinki Sony Europe Lisätietoja Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Bluetooth-versio 4.2 5.0 4.2 5.0 4.2 5.0 5.0 ei ilm. 530 mAh ei ilm. 10. 3. ei ilm. 2 h ei ilm. IPX7 IPX7 IPX5 IPX5 ei ilm. Korvasovitteet 3 pr 3 pr 3 pr 4 pr 4 pr 4 pr 3 pr 4 pr 3 pr 6 pr 10 pr 5 pr 7 pr Muuta 3 pr korvasiivekkeet 3 pr korvasiivekkeet 2 pr geelipehmusteet, saatavana mustana ja valkoisena 3 pr korvasiivekkeet, 1 pr silikonirengas, saatavana mustana ja valkoisena 3 pr korvasiivekkeet, saatavana tummanharmaana ja sinisenä Saatavana mustana ja valkoisena 4 pr korvasiivekkeet Ohjainsovellus, 3 pr korvasiivekkeet, 1 pr silikonirengas, saatavana musta-keltaisena ja harmaa-sinisenä 3 pr korvasiivekkeet, läpikuuntelutoiminto 3 pr korvasiivekkeet, saatavana mustana, keltaisena, harmaana ja pinkkinä Korvasovittimista 3 pr vaahtomuovisia Ohjainsovellus, läpikuuntelutoiminto, saatavilla sinisenä, harmaana, kalkinvärisenä ja mustana Ohjainsovellus, läpikuuntelutoiminto, vastamelutoiminto, 2 pr korvasiivekkeet Paino (yksi kuuloke) 4 g 5 g 7 g 5,5 g 6 g 4,5 g 5,5 g 4 g 7,5 g 8,5 g 6 g 6,5 g 6,5 g 5,5 g Latauskotelo: Akun kapasiteetti 320 mAh 500 mAh 1 500 mAh 460 mAh 500 mAh 500 mAh 460 mAh ei ilm. Latausaika (max) 3 h 2 h ei ilm. 35 h Latausaika (max) 2 h 2 h < 2 h 2 h 1,5 h 1,5 h 1,5 h ei ilm. 4. 5. ei ilm. ei ilm. 2 h 3,5 h ei ilm. IPX5 ei ilm. ei ilm. Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 58 4/2019. ei ilm. ei ilm. 2 4 2 4 3 2 Latausjohto ja -liitin 15 cm, micro-usb 15 cm, micro-usb 28 cm, micro-usb 60 cm, usb-c 30 cm, micro-usb 13 cm, micro-usb 100 cm, microusb 105 cm, lightning 30 cm, micro-usb 30 cm, micro-usb 52 cm, usb-c 52 cm, usb-c 125 cm, usb-c 50 cm, micro-usb Mitat (l x k x s) 72 x 32 x 30 mm 90 x 35 x 30 mm 77 (halkaisija) x 32 mm 57 (halkaisija) x 30 mm 74 x 39 x 40 mm 60 x 50 x 35 mm 80 x 35 x 34 mm 42 x 52 x 19 mm 75 x 40 x 45 mm 85 x 42 x 30 mm 65 x 40 x 48 mm 75 x 40 x 27 mm 70 x 35 x 47 mm 102 x 40 x 24 mm Paino 32 g 46 g 88 g 44 g 52 g 43 g 49 g 39 g 55 g 102 g 49 g 78 g 54 g 67 g ARVOSTELU JA PISTEYTYS (Painoarvo prosentteina) Äänenlaatu (40%) 2 3,75 4 4,25 3,5 4,25 3,75 2,75 3,25 4,25 3,5 4 4 4 Yhteyden laatu (20%) 5 5 5 5 5 5 3 5 4 5 5 4 4 2 Käyttömukavuus (20%) 2 3 4 4 3 4 3,75 3 4 4 3 4 3,5 4,5 Käyttöaika (15%) 2 3 4 3 3 4 3 4 5 4 3 4 5 2 Varusteet (5%) 3 3 3 4 3 3 3 1 4 3,5 4 4 4 4 YHTEENSÄ (100%) 2,65 3,7 4,15 4,15 3,6 4,25 3,45 3,35 3,85 4,275 3,65 4 4,05 3,4 SIJOITUS 13. ei ilm. 110 mAh ei ilm. 12. 2. 11. ei ilm. ei ilm. 85 h ei ilm. 6. ei ilm. 9
10. ei ilm. ei ilm. 2 h 1 h 1 h 40 min 2 h 1,5 h Akun kapasiteetti 40 mAh 50 mAh 85 mAh 45 mAh 55 mAh 50 mAh 45 mAh ei ilm. IP-luokitus ei ilm. 1,5 h ei ilm. ei ilm. ei ilm. 6. 9. 35 h Latausaika (max) 2 h 2 h < 2 h 2 h 1,5 h 1,5 h 1,5 h ei ilm. ei ilm. 7. 2 h ei ilm. ei ilm. 3. ei ilm. Korvasovitteet 3 pr 3 pr 3 pr 4 pr 4 pr 4 pr 3 pr 4 pr 3 pr 6 pr 10 pr 5 pr 7 pr Muuta 3 pr korvasiivekkeet 3 pr korvasiivekkeet 2 pr geelipehmusteet, saatavana mustana ja valkoisena 3 pr korvasiivekkeet, 1 pr silikonirengas, saatavana mustana ja valkoisena 3 pr korvasiivekkeet, saatavana tummanharmaana ja sinisenä Saatavana mustana ja valkoisena 4 pr korvasiivekkeet Ohjainsovellus, 3 pr korvasiivekkeet, 1 pr silikonirengas, saatavana musta-keltaisena ja harmaa-sinisenä 3 pr korvasiivekkeet, läpikuuntelutoiminto 3 pr korvasiivekkeet, saatavana mustana, keltaisena, harmaana ja pinkkinä Korvasovittimista 3 pr vaahtomuovisia Ohjainsovellus, läpikuuntelutoiminto, saatavilla sinisenä, harmaana, kalkinvärisenä ja mustana Ohjainsovellus, läpikuuntelutoiminto, vastamelutoiminto, 2 pr korvasiivekkeet Paino (yksi kuuloke) 4 g 5 g 7 g 5,5 g 6 g 4,5 g 5,5 g 4 g 7,5 g 8,5 g 6 g 6,5 g 6,5 g 5,5 g Latauskotelo: Akun kapasiteetti 320 mAh 500 mAh 1 500 mAh 460 mAh 500 mAh 500 mAh 460 mAh ei ilm. 4/2019 59. ei ilm. 4 3 3 4 2–3 ei ilm. 4. 11. ei ilm. IPX5 IPX7 IPX5 ei ilm. 12. Tiedot ja ominaisuudet HINTALUOKKA EDULLISET (59–79,90 €) ALEMPI KESKIHINTA (119–129 €) YLEMPI KESKIHINTA (169–189 €) KALLIIT (265–350 €) Merkki ja malli Amadeus Sentito Procaster TW-09 JBL Free Kygo E7/900 NuForce BE Free 5 Sudio Tolv Tivoli Audio Fonico Apple AirPods Jaybird RUN XT JBL Under Armour True Wireless Flash Pioneer SE-E8TW RHA TrueConnect B&O BeoPlay E8 2.0 Sony WF-1000X Hinta 59 € 79,90 € 129 € 129 € 119,90 € 129 € 129 € 179 € 189 € 179 € 169 € 169 € 350 € 265 € Edustaja/ostopaikka Power Verkkokauppa.com Harman Consumer Finland Oy Power Autostudio Tura Scandinavia Loudgroup Gigantti Jaybird Verkkokauppa.com Loudgroup Audiokauppa B&O Helsinki Sony Europe Lisätietoja Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Linkki Bluetooth-versio 4.2 5.0 4.2 5.0 4.2 5.0 5.0 ei ilm. 85 h ei ilm. 2 h 3,5 h ei ilm. ei ilm. Valmiusaika (max) 180 h 60 h ei ilm. ei ilm. 110 mAh ei ilm. ei ilm. 4.1 4.2 4.2 5.0 4.2 4.1 NFC-paritus x (kotelo) Handsfree-toiminto x x x x x x x x x x x x x x Toisto-ohjaus x x x x x x x x x x x x x x Kuunteluaika (max) 2-3 h 4 h 4 h 3 h 4 h 7 h 3,5 h 5 h 4 h 5 h 3 h 5 h 3,5 h 3 h Mitattu kuunteluaika 2 h 3 h 4 h 3 h 3 h 15 min 4 h 15 min 3 h 4 h 30 min 4 h 45 min 4 h 15 min 3 h 30 min 4 h 15 min 4 h 45 min 2 h 15 min Puheluaika (max) 2-3 h 4 h ei ilm. 530 mAh ei ilm. ei ilm. ei ilm. ei ilm. 85/60 mAh ei ilm. ei ilm. 2. 8. ei ilm. 1. 2 h 2–3 h Kuulokkeiden latauskerrat 3 ei ilm. IPX5 ei ilm. 100 h 10 h ei ilm. ei ilm. ei ilm. ei ilm. Latausaika (max) 3 h 2 h ei ilm. ei ilm. IPX7 IPX7 IPX5 IPX5 ei ilm. 3. 1 500 mAh ei ilm. 3 h ei ilm. 2 4 2 4 3 2 Latausjohto ja -liitin 15 cm, micro-usb 15 cm, micro-usb 28 cm, micro-usb 60 cm, usb-c 30 cm, micro-usb 13 cm, micro-usb 100 cm, microusb 105 cm, lightning 30 cm, micro-usb 30 cm, micro-usb 52 cm, usb-c 52 cm, usb-c 125 cm, usb-c 50 cm, micro-usb Mitat (l x k x s) 72 x 32 x 30 mm 90 x 35 x 30 mm 77 (halkaisija) x 32 mm 57 (halkaisija) x 30 mm 74 x 39 x 40 mm 60 x 50 x 35 mm 80 x 35 x 34 mm 42 x 52 x 19 mm 75 x 40 x 45 mm 85 x 42 x 30 mm 65 x 40 x 48 mm 75 x 40 x 27 mm 70 x 35 x 47 mm 102 x 40 x 24 mm Paino 32 g 46 g 88 g 44 g 52 g 43 g 49 g 39 g 55 g 102 g 49 g 78 g 54 g 67 g ARVOSTELU JA PISTEYTYS (Painoarvo prosentteina) Äänenlaatu (40%) 2 3,75 4 4,25 3,5 4,25 3,75 2,75 3,25 4,25 3,5 4 4 4 Yhteyden laatu (20%) 5 5 5 5 5 5 3 5 4 5 5 4 4 2 Käyttömukavuus (20%) 2 3 4 4 3 4 3,75 3 4 4 3 4 3,5 4,5 Käyttöaika (15%) 2 3 4 3 3 4 3 4 5 4 3 4 5 2 Varusteet (5%) 3 3 3 4 3 3 3 1 4 3,5 4 4 4 4 YHTEENSÄ (100%) 2,65 3,7 4,15 4,15 3,6 4,25 3,45 3,35 3,85 4,275 3,65 4 4,05 3,4 SIJOITUS 13. ei ilm. ei ilm. 5
Tällöinkin Sentitojen toisto oli keskialueeltaan hiukan vaimeaa ja melko bassovoittoista. Sentitot on hiukan haastavaa saada istumaan korviin symmetrisesti, mikä vaikuttaa luonnollisesti myös niiden äänenlaatuun. Tasapainoinen toteutus Procaster TW-09 Hinta: 79,90 € T oinen vertailun edullisimman sarjan edustaja, Procaster, on jo oikeastaan aika käyttökelpoinen kuulokepari kategoriassaan. + Hyvä hinta–laatusuhde + Perusasiat kunnossa + Äänenlaatu – Välttävä akunkesto – Kaikin puolin riisuttu toteutus . Parinmuodostus kuulokkeiden ja toistolaitteen kesken tehdään manuaalisesti, mutta suomenkielisestä käyttöohjeesta on tässä apua. Pakkauksen mukana tulee kolme erikokoista korvasovitinta sekä kolme siivekettä paikallaan pysymisen parantamiseksi. TW-09 on edullisesta hinnastaan huolimatta vaivaton, tasapainoinen ja suhteellisen miellyttävä tuttavuus, jonka kanssa musiikki soi yhdellä latauksella välttävät kolme tuntia. Toistoa leimaa koko äänialueella mukava balanssi, minkä ansiosta myös nyanssit erottuvat. Toinen testihenkilöistä sai parhaan tuloksen siten, että toiseen korvaan tuli mja toiseen l-kokoinen silikonitulppa. EDULLISET (59–79,90 €) EDULLISET (59–79,90 €) Perusasiat halvalla Amadeus Sentito Hinta: 59 € V ertailun edullisin kuulokemalli on Amadeuksen Sentito, jonka toteutuksessa on kutakuinkin huomioitu tuotekategorian perusasiat. Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 60 4/2019. Toistolaitteeseen TW-09:t kytketään manuaalisesti, ja niiden ääni on jotensakin värittymätön ja tasapainoinen, mikä on ehdottoman hyvä ominaisuus ja mahdollistaa mistä tahansa musiikista nauttimisen suhteellisen helposti. . Sentitojen akunkesto on vertailun heikoin, vain kaksi tuntia. TW-09 on yksinkertainen, kaikista ylimääräisistä toiminnoista ja ominaisuuksista riisuttu täyslangaton kuuloke, joka toimii tasaisen varmasti uudemmalla bluetooth 5.0-yhteydellä. . Jälleenmyyjä lupaa kuulokkeiden olevan hienkestävät, mutta tarkempaa ipx-luokitusta Sentitoilla ei ole. Jos raha ratkaisee, Sentitot ovat tyydyttävästi toimiva vaihtoehto täyslangattomiksi nappikuulokkeiksi, mutta jo muutamankin kympin lisäpanostuksella laatuloikka jo kuuluu. Kyseessä on kevyt, hiukan heppoisenoloisessa muovikotelossa toimitettava nappikuuloke, jonka mukana tulee myös kolme paria korvasovittimia ja siivekkeitä. . + Halpa hinta + Perusasiat kunnossa – Heikko akunkesto – Heppoinen toteutus – Heikko äänenlaatu Procasterin muovisen puikulamainen kotelo on lähinnä käytännöllinen, ja takana on latauksen statuksen ilmaisevat merkkivalot
Tämä palvelee hienosti monenlaisia musiikkityylejä ja muitakin äänisisältöjä. ALEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) tolaitteeseen automaattisesti. Mukana paketissa tulee kolmet erikokoiset korvasovittimet sekä kahdet geelisovittimet, jotka helpottavat paikallaan pysyvyyttä ulkokorvan suulla. . 4/2019 61. Käyttöönottokin on automaation vuoksi helppoa ja nopeaa, sillä kuulokkeet löytävät toistolaitteen auMoneen menoon Kygo E7/900 Hinta: 129 € P isteiden perusteella vertailun jaetulla kolmossijalla JBL Freen kanssa on ainakin toistaiseksi hiukan tuntemattomampi Kygo, joka on kuitenkin onnistunut ymppäämään E7/900-kuulokkeisiinsa nipun hyviä täyslangattomien kuulokkeiden ominaisuuksia. Pieni miinus tulee kotelon hiukan heiveröisesti toteutuksesta ja sen helposta likaantumisesta valkoisessa versiossa. JBL Freen ääni on bassoiltaan mukavan pyöreä, mutta myös diskantissa on tarvittavaa yksityiskohtaisuutta. Paljolti vaahtomuovisten tulppien ansiosta E7/900:n toisto on parhaimmillaan tasapainoista, dynaamista ja jopa innostavaa, kun keskiäänija diskanttialueelle jää sopivasti ilmaa ja eloa. Maltillisemmin mainio JBL Free Hinta: 129 € V ertailumme kahdesta JBL-mallista Free (jota myydään myös nimellä Free X) on kenties helpommin rentoon perusmenoon sopiva kuuloke, jonka valtteja ovat sarjassaan hyvä äänenlaatu, ipx5-tason roiskesuojaus, neljän tunnin akunkesto sekä suhteellisen hyvä istuvuus. Kygon rasia on muista poiketen hiukan purkkimainen ja rakenteeltaan tukeva, ja kuulokeyksiköt yhdistyvät toisiinsa ja toisALEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) tomaattisesti. + Hyvä äänenlaatu + Hyvä istuvuus vaahtomuovitulppien kanssa + Tukeva säilytyskotelo – Vain 3 tunnin toistoaika . Mukana on tuore 5.0-version bluetooth, ipx7-tason roiskesuojaus sekä yhdet pehmeästä vaahtomuovista valmistetut korvasovittimet, jotka on silikonisia helpompi saada istumaan paikalleen tiukasti. Kuulokkeet on lisäksi melko vaivatonta saada istumaan paikoilleen (kiitos geelisovittimien), joten äänenlaadusta nauttiminen ei vaadi jatkuvaa asennon korjailua. . Jos E7/900 olisi tarjonnut tunnin mitattua pidemmän toistoajan, se olisi napannut testin ykkössijan. Jos omat käyttötarpeet eivät ole erityisen urheilullisia, Freet ovat mainio valinta arkipäiväiseen peruskuunteluun. Oikein hyvä vaihtoehto niin peruskäyttöön kuin kuntoiluunkin! + Hyvä äänenlaatu + Hyvä istuvuus + Kiitettävä akunkesto ja pikalataus – Hiukan heppoinen ja likaantuva (valkoinen) kotelo . Lisäksi vartin pikalatauksella saa tyhjiin akkuihin tunnin soittoajan
Lyhyesti ja ytimekkäästi muotoiltuna: tyylikäs, yksinkertainen ja näppärä vaihtoehto peruskuunteluun! + Energinen ääni + Hillitty ulkonäkö + Tukeva säilytyskotelo + Pikalatausmahdollisuus – Ohjauspainikkeita saattaa painaa vahingossa – Istuvuus varauksin . Ääni on luonNäppärä ja tyylikäs Sudio Tolv Hinta: 129 € Y ksi vertailun tuntemattomammista tekijöistä on ruotsalainen Sudio, jonka Tolvkuulokkeet ovat kuitenkin sarjassaan varsin iloinen yllätys. Enemmän design-puolelta ammentava kokonaisuus on tyylikäs ja mietitty mutta ennen kaikkea hyvä-ääninen. + Sävykäs ääni + Kiitettävä akunkesto + Istuvuus ja keveys – Helposti likaantuva kotelo (valkoisessa versiossa) . . ALEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) ALEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 62 4/2019. Istuvuus on kuitenkin yleisellä tasolla kiitettävällä tolalla, ja kevyet napit on helppo saada paikoilleen myös ilman tukisiivekkeitä. . Bassossa on sopivaa auktoriteettia, ja yksityiskohdat ylemmillä taajuuksilla välittyvät kirkkaasti. Korvasovittimia pakkauksessa on neljä paria, joista kaikki silikonia. Kun BE Free 5:t on saanut oikeille paikoilleen, niiden toistokin on melko hyvin kohdillaan. Äänellisesti Sudio on virittänyt kuulokkeensa oikeaoppisesti. teeltaan aavistuksen loudness-henkistä, joten tietty korvien väsymisen riski varsinkin pitkissä kuunteluissa on syytä ottaa huomioon. Periaatteen tasolla elegantin hillityt napit ovat kyllä visuaalisesti komeat, mutta niiden paikalleen asettelussa saa olla tarkkana, ettei vahingossa tule painelleeksi ohjauspainikkeita, jotka sijaitsevat kuuloyksikön ulkopinnassa. Myöskään ipx-luokitusta ei mainita, joten hikisimpään urheiluun Tolvit eivät välttämättä sovi. Äänessä on sävyjä ja dynamiikkaa, ja basson määräävyyttä on helppoa hillitä jättämällä kuulokkeet ikään kuin vähän auki korvakäytävässä. BE Free 5:t otetaan käyttöön manuaalisesti toistolaitteeseen yhdistämällä, mutta jatkossa ne muistavat paritetun laitteen ja kytkeytyvät siihen automaattisesti magneetein varustetusta säilytyskotelosta ulos vedettäessä. Istuvuudesta kiinni NuForce BE Free 5 Hinta: 119,90 € O ptoman alaisuudessa toimivan NuForcen BE Free 5 on vertailussa eräs niistä malleista, jossa on sekä jotain hyvää että hiukan parannettavaa. Kuulokkeiden akku kestää yhdellä latauksella kolme tuntia ja vartin, ja vartin pikalatauksella saa tunnin kuunteluaikaa. Tolvien kotelo on pehmeää kumia, mikä varsinkin valkoisessa versiossa tarkoittaa melko nopeaa likaantumista laukun pohjalla. Akunkestokin on kiitettävät neljä tuntia ja vartti, vaikka valmistajan seitsemän tunnin lupauksesta kauas jäädäänkin
Äänenlaatu edellä Tivoli Audio Fonico Hinta: 129 € D esign-radioistaan tunnetun Tivoli Audion tuoreeseen Go-tuotemallistoon lukeutuva Fonico-kuuloke ei ehkä ulkoisesti täytä kaikkia valmistajansa tuntomerkkejä, mutta äänellisesti kokonaisuus on selvästi keskitasoa paremmalla puolella. . Fonicot olivat kuitenkin vertailussa yksi selkeimmin yhteyskatkoksista kärsineistä malleista, joten esimerkiksi kaupungilla yhteysongelmia saattaa silloin tällöin esiintyä pätkimisen muodossa. Muuten Tivoli Audion kokonaisuus on tanakasti keskitasolla, ja äänentoisto menee paikoin jopa vielä sen yli. Apple ei myöskään ilmoita hirveästi AirPodsien teknisiä tietoja, joten esimerkiksi virallinen bluetooth-versio ja roiskeenkestävyys jäävät arvoitukseksi. Rauhallisemmissa kotioloissa vastaavaa ei kuitenkaan ilmennyt. Muuten Kuulokkeet sopivat myös hiukan hikisempään menoon ipx5-tason roiskesuojauksen ansiosta, ja kuunteluaikaakin on suhteellisen riittoisat kolme tuntia. + Ulkonäkö ja design + Akunkesto – Äänenlaatu – Heikko meluneristys – Istuvuus . toteutus on funktionaalinen ja eleettömän tyylikäs. . Mutta silti, ei näitä kuulokkeita kannata äänenlaadun ja käyttömukavuuden takia hankkia, parempia vaihtoehtoja nimittäin löytyy. ALEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) YLEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) 4/2019 63. Ympäristön äänet siis vuotavat sisään melko lujaa, ja vastaavasti myös vieruskaveri kyllä huomaa, mitä biisiä satut kuuntelemaan. + Hyvä meluneristys + Rasittamaton ääni – Yhteyskatkokset . Fonicot soivat parhaimmillaan hiukan kovemmallekin käännettynä mukavasti ja rasittamattomasti, ja bassotoisto on kauttaaltaan sopivan tukevaa. Trendin käynnistäjä Apple AirPods Hinta: 179 € A pplen AirPodseista voisi hyvinkin kirjoitella oman artikkelinsa, mutta vertailussamme niiden menestys on heikkoa: AirPods sijoittui paremmuusjärjestyksessä toiseksi viimeiseksi Amadeuksen edelle. Passiivinen meluneristys myös toimii, mikä tekee Fonicoista hyvän vaihtoehdon myös vähän meluisammassa ympäristössä. Akunkestokin on neljä ja puoli tuntia, mikä on lähellä vertailun huippuaikoja. Silti AirPodsien istuvuus käyttäjän korvakäytävään on täysin sattumanvaraista, ja rakenteen huomioon ottaen passiivista meluneristyskykyä kuulokkeissa ei ole juuri lainkaan. Periaatteessa AirPodsit ovat aivan kelvolliset täyslangattomat kuulokkeet, ja Applen kuulokeosaaminen on parantunut huomattavasti esimerkiksi langallisista EarPodseista
Tätä voi tosin korjata älypuhelimeen asennettavan ohjainsovelluksen taajuusVarma valinta JBL Under Armour True Wireless Flash Hinta: 179 € V ertailun toinen JBL-malli on valmistajan Under Armour -sarjaa, joka takaa sopivuuden urheiluun sen lähestulkoon kaikissa ilmenemismuodoissa. YLEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) YLEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 64 4/2019. Run XT:n mukana tulee neljä erilaista korvasoviteparia ja siivekettä, jotka pitävät huolen siitä, että kuulokkeet pysyvät paikallaan. Pitkälle lenkille Jaybird Run XT Hinta: 189 € E rilaisista sporttiluureistaan tunnettu Jaybird ei ole juuri muuttanut malliensa perusrakennetta, mikä on hyvä juttu: Jaybirdit ja etenkin Run XT on tehty liikunnalliseen menoon, ja siinä ne toimivat hyvin. Kestävyys, hyvä ääni ja miellyttävä käyttötuntuma nostavat True Wireless Flashit pienellä erolla testin kärkeen. korjaimella, mutta luonteeltaan kuulokkeista puuttuu tiettyä keskialueen erottelukykyä verrattuna muihin. + Hyvä äänenlaatu + Hyvä istuvuus + Kiitettävä akunkesto + Todella kestävä kotelo – Ulkonäkö varauksin – Ei pikalatausta . Varsinainen toistoaika on vertailun parhaimmistoa neljän tunnin ja 45 minuutin mitalla. True Wireless Flasheissa on myös eräänlainen läpikuuntelumahdollisuus, jonka voi helposti kytkeä päälle tuplanapauttamalla vasenta kuuloketta. + Kestävä ja urheiluun sopiva toteutus + Pitkä akunkesto + Istuvuus – Hiukan ontto keskialuetoisto . Muuten Run XT on hyvä kumppani aktiiviseen elämäntapaan. Jostain syystä myös yhteys Android-puhelimeen takelteli käyttöönoton yhteydessä. Hikoilusta ja roiskeista ei tarvitse myöskään huolehtia, sillä kuulokkeissa on ipx7-tason suojaus. . True Wireless Flash -kuulokkeiden ja latauskotelon toteutus on poikkeuksellisen raskas ja tukeva, mikä nostaa vakuuttavuusindeksiä heti useammallakin pykälällä. Kuulokkeiden karusta ulkonäöstä huolimatta ne istuvat korviin yllättävän hyvin, ja niiden äänentoisto on Free-mallin tavoin tasapainoista, mukaansatempaavaa ja miellyttävää. Jaybirdin pikalatauskin on vertailun sukkelin, sillä vain viidessä minuutissa kuulokkeisiin saa tunnin ajaksi kuunteluaikaa. . Latauskotelo taas on vertailun ylivoimaisesti kestävimmän oloinen ja alumiinia. Sen avulla saa selvän kaverin jutustelusta ilman, että kuulo-keyksikköjä tarvitsee ottaa pois korvista. Akunkestoa True Wireless Flasheille mitattiin neljä tuntia ja vartti, mikä jää hiukan valmistajan ilmoittamasta viidestä tunnista mutta on silti vertailun kärkikastia. Muuten hyvän kokonaisuuden arvosanaa laskee äänenlaatu, joka on Run XT:ssä kauttaaltaan aavistuksen ontto keskialueelta
Yksi testihenkilö myös mainitsi, että kuulokkeista törröttävä uloke oli hiukan hankala saada asettumaan paikalleen. . Ipx5-tason roiskesuojauksen ansiosta TrueConnectit sopivat myös urheilukäyttöön. Neljän tunnin ja vartin akunkestokin on erittäin hyvä tulos. Istuvuus jakoi kuitenkin testihenkilöiden mielipiteet, mikä on taas yksi osoitus siitä, että korvakäytävän muoto meillä kaikilla on yksilöllinen ja vaikuttaa keskeisesti kuulokkeen äänentoistoon. + Korvasovittimet + Ilmoitettua pitempi akunkesto + Kevyet käyttää – Heiveröinen säilytyskotelo – Istuvuusongelmat varauksin . Arvioissa kuitenkin kehuttiin SE-E8TW:n muodokasta bassontoistoa sekä yleistä erottelevuutta. Myyntipakkauksen mukana tulee nimittäin peräti 10 paria erilaisia korvasovittimia niin silikonisena kuin vaahtomuovisena. Basson ja diskantin taso on melko hyvässä balanssissa, mikä jättää myös keskialueelle sopivasti ilmaa ja erottelua. TrueConnectien kohdalla oli tosin muutamia pieniä yhteysongelmia kuulokkeiden välillä, mutta ne loppuivat pian käyttöönoton jälkeen. RHA:n toistoprofiili on maltillinen, selkeä ja moneen musiikkityyliin sopiva. Kokonaisuus palveleekin monenlaista käyttöä, sillä kuulokeyksiköissä on ipx5tason roiskesuojaus, akunkesto on melko hyvät kolme ja puoli tuntia ja äänikin on periaatteessa täysin miellyttävää kuultavaa. SE-E8TW:n varusteisiin lukeutuu myös hiukan paremmin ympäristöääniä lävitseen päästävät silikoniset korvasovitteet. Myös itse kuulokeyksiköt ovat mukavan hillityt ja kevyet, joten niiden käyttö ja paikalleen asettaminen on suhteellisen helppoa. Kevyempää käytettävyyttä Pioneer SE-E8TW Hinta: 169 € K lassikkomerkki Pioneer on toteuttanut täyslangattomat nappikuulokkeensa melko kevyesti mutta käytettävyyttä vaalien. Muuten istuvuudessa ja käytössä ei ollut valittamista. YLEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) YLEMPI KESKIHINTA (119,90–129 €) 4/2019 65. Vertailukontekstissa SE-E8TW:n säilytyskotelo ei ollut parhaasta päästä, sillä siiKaikkien korville RHA TrueConnect Hinta: 169 € J os vertailussa on yksi malli, jonka luulisi istuvan kenen tahansa korvakäytäviin, niin se on RHA:n TrueConnect. Äänenvoimakkuutta tosin kuulokkeista voisi irrota hiukan enemmän. Lisäksi kansi pitää olla kiinni, jotta kuulokeyksiköt alkavat latautua. + Runsaasti korvasovittimia + Tukeva säilytyskotelo + Tasapainoinen ääni – Maltilliset äänenpainevarat – Rakenteen istuvuus varauksin . nä ei ole magneettia kuulokkeiden paikallaan pitämiseen. . Latauksesta ilmoittaa kuitenkin merkkivalo, joten riittää, että napit asettelee hahloihinsa oikein
. Varustepuolella mukana on myös vaahtomuoviset korvasovitteet, joiden avulla kuulokkeet on helpompi saada istumaan paikalleen, silikonisten tulppien kanssa kun oli hiukan hankaluuksia. Niinpä kuulokkeita ei Enemmän ominaisuuksia Sony WF-1000X Hinta: 265 € B&O :n ohella vertailun hintavammassa kategoriassa on Sonyn nyt jo hiukan vanhempi WF-1000X, joka tarjoaa täyslangattomuuden ohella myös läpikuunteluja vastameluominaisuudet. tarvitse ottaa pois korvilta esimerkiksi keskustelun ajaksi. Luksusluokkaa parhaimmillaan B&O BeoPlay E8 2.0 Hinta: 350 € T anskalaisen B&O:n tuore BeoPlay E8 2.0 edustaa vertailussamme ennen muuta luksussarjaa. Sitä on kuitenkin helppo hillitä ohjainsovelluksella, jolloin lopputulos on melkeinpä millä tahansa sisällöllä tasapainoista ja rasittamatonta kuultavaa. Varsinkin taustaäänten hallintaa säätäessä yhteys toiseen kuulokkeeseen katkeili ärsyttävästi. Näitä, kuten muitakin kuulokkeiden ominaisuuksia, ohjataan Sonyn omalla ohjainsovelluksella. . WF-1000X:t olivat myös harmillisen herkkiä yhteysongelmille. Myös luvatusta kolmen tunnin toistoajasta jäätiin 45 minuutilla, mikä rokottaa Sonyn pistesaldoa tuntuvasti. Rahalle on kylläkin tarjolla myös vastinetta, sillä E8 2.0:n akunkesto on vertailun parhaimmistoa neljän tunnin ja 45 minuutin toistoajalla, kuulokkeiden kotelo eleganttia nahkaa ja itse kuulokeyksiköt hillityn charmantit. + Äänentoisto + Varusteet + Käyttömukavuus – Yhteysongelmat – Kotelon toteutus . Äänentoistoltaan E8 2.0:t ovat suoraan paketista kohdillaan, joskin basso määrää menoa aika vahvasti. KALLIIT (265–350 €) KALLIIT (265–350 €) Vertailu Täyslangattomat nappikuulokkeet 66 4/2019. Samalla päivitetään myös kuulokkeiden ohjelmistoversio, mutta päivitykseen meni testissämme reilusti toista tuntia. Samoin Android-ympäristössä kuulokkeiden käyttöönotto takelteli. Periaatteessa WF-1000X:t ovat äänentoistoltaan, varustelultaan ja käyttömukavuudeltaan kiitettävät kuulokkeet, mutta ohjelmistopuolen epävarmuus ja alhainen akunkesto yhdistettynä kuitenkin merkittävästi kalliimpaan hintaan ja heppoisella saranalla varustettuun koteloon pudottavat mallin vertailun häntäpäähän. B&O on kiinnittänyt toteutuksessaan huomiota toimiviin yksityiskohtiin. + Ulkonäkö ja design + Miellyttävä ääni + Ohjainsovellus + Läpikuuntelumahdollisuus + Akunkesto – Käyttömukavuus varauksin – Yhteydenmuodostus Androidpuhelimeen . Mukana on näppärä ohjainsovellus, jolla voidaan paitsi hienosäätää kuulokkeiden ääntä myös kontrolloida läpikuuntelumahdollisuutta
Tällä otannalla ja näillä tuloksilla hyvin tiukan kärkikolmikon (tai oikeastaan nelikon) muodostavat lähestulkoon mihin tahansa liikunnalliseen aktiviteettiin sopiva, kaikin puolin tanakkarakenteinen ja hyvä-ääninen JBL Under Armour True Flash Wireless, ulkoisesti sen täydellinen vastakohta, elegantti ja siro mutta mainiosti soiva Sudio Tolv, niin ikään hiukan hillitymmän näköinen mutta äänenlaadultaan kiitettävä JBL Free sekä toistoltaan innostava ja kestävän oloinen Kygo E7/900. 4/2019 67. Alempaan keskihintaluokkaan puolestaan meni sekä vertailun hopeasijoitus että jaettu pronssi. Yllättäen myös melko kallis Sony WF-1000X jäi testin häntäpäähän ominaisuuksistaan huolimatta. Ylempään keskihintaluokkaan taas sijoittuivat muun muassa sekä vertailun voittaja JBL Under Armour True Flash Wireless että toiseksi viimeiseksi jäänyt, koko true wireless -trendin käynnistänyt Apple AirPods. Pienellä piste-erolla kukin 129 euroa maksavat Sudio Tolv, JBL Free ja Kygo E7/900 osoittivat olevansa kategoriassaan varteenotettavia vaihtoehtoja pienillä luonneja toteutuseroilla. Kaikista halvimmassa, 59 euroa maksavassa Amadeus Sentitossa polkuhinta kieltämättä välittyi, eikä se herättänyt erityisen suurta innostusta. Tasaista laatua ja pari yllättäjää V ertailumme 14 täyslangatonta kuulokemallia edustavat tuotekategoriassaan melko hyvää keskiarvo-otantaa, vaikka hintahaarukka tällä kertaa olikin periaatteessa melko laaja. Sen sijaan heti sen yläpuolella oleva Procaster TW-09 oli kaiken kaikkiaan koko 79,90 euron hintansa väärti ja kiritti äänenlaadullaan muutamankin hintavamman mallin edelle. Luksussarjan edustajista B&O kyllä vakuutti, mutta raaka vertailu edullisempiin vaihtoehtoihin ei kuitenkaan jättänyt vaikutelmaa, että BeoPlay E8 2.0 antaisi täyttä vastinetta 350 euron hinnalleen
Tässä artikkelisarjassa tutustumme vakiolaitteistojen päivitysmahdollisuuksiin! Parannetaan uuden auton äänentoistoa! osa 1: Jarkko Saukonojan Mercedes-Benz GLC ’16 Projekti Parannetaan uuden auton äänentoistoa! 68 4/2019. Monissa uudemmissa automalleissa vakioäänentoistolaitteisto on niin pitkälle integroitu, että sen täydellinen korvaaminen ei ole mitenkään mahdollista. Musiikista nauttivan autoilijan pitää turvautua muihin keinoihin, joita onneksi löytyy nykypäivänä roppakaupalla
Auton ohjaamossa huomio kiinnittyy supertyylikkääseen alkuperäiseen soittimeen, josta löytyy myös navigaattori. 4/2019 69 Teksti ja kuvat: Janne Soilakari. J oihinkin uudempiin automalleihin saa rastittua tilausta tehdessään varustelistalta perustasoa paremman audiopaketin. Jälkiasennetut äänentoistokomponentit ovat suhteellisen tehokkaasti piilossa – huomioiden, että kuvassa on myös kolmitieerillissarja kasituumaisilla midbassoilla sekä 7-kanavainen dsp-vahvistin. Näin ollen tähän Jarkon uusimpaan käyttöautoonkin valikoitui perinteisemmän hifisetin sijaan näennäisesti hyvinkin simppelin oloinen vakiolaitteiston päivityspaketti, joka asennettiin kaiuttimien suhteen täysin alkuperäisille paikoille. Mukana on myös vanha kunnon cd-soitin. Jarkon M-B GLC Autoäänentoistoa maahantuovalla AI Groupilla myyntiedustajana työskentelevälle ylivieskalaiselle Jarkko Saukonojalle auto on paitsi kulkuväline mutta myös käyntikortti, jolla esitellään oman firman tuotteita potentiaalisille asiakkaille sekä omille jälleenmyyjille. Yksi hienous tässä laitteessa on valmistajan nettisivuilta ladattavat automallikohtaiset valmiit dsp-säädöt eli elementtikohtaiset jakosuodatukset, aikaviiveet ja taajuuskorjaukset. . Laitteiston aivot Jarkko hankki 2016 vuosimallin GLC:n vajaa vuosi sitten Ruotsista. Mercedes Audio 20 -paketin soitin on edelleen täysin käytössä, sillä sen vaihtaminen ei edes olisi mahdollista ja ohittaminenkin vaatisi aikamoisia työvaiheita. Kuuleman mukaan valmiit säädöt osuvat harvinaisen hyvin kohdalleen, joten tästä on takuulla apua monelle peruskäyttäjälle. Näistä ainakin osa on oikeastikin sangen korkealuokkaiseen äänentoistoon kykeneviä, mutta laadulla on hintansa – tässä tapauksessa monesti todella suolainen sellainen. Musiikki kuitenkin kuuluu monen autoilijan arkeen, ja oman kulkupelin äänentoistolta vaaditaan tiettyä laatutasoa. Ostohetkellä Mersussa oli paikallaan edelleen käytössä oleva Mercedes Audio 20 -paketin alkuperäinen navisoitin, ovien ylälaidassa sijainneet laajakaistaelementit sekä apukuljettajan puolella rintapellissä 6,5 tuuman midbasso – sekä takakaiuttimet, jotka kuitenkin säädeltiin mykäksi jo ajomatkalla Turun satamasta Ylivieskaan, sillä niiden äänenlaatu ei ollut erityisen häävi. Tämä on mukava asia, mikäli säätämistä ei halua alkaa tekemään itse usb:n kautta tietokoneella. Lopulliseksi vahvistimeksi päätyi Bemareihin suunniteltu mutta myös muissa automerkeissä toimiva Matchin 7-kanavainen UP 7BMW -dsp-vahvistin, joka yhdistyy Quadlockjohtosarjan kanssa orkkissoittimeen. Laitteen mitat ovat vain 153 x 46 x 130 millimetriä, ja se on asennettu keskikonsolin sisälle. Tai ainakin paneelit, joiden alla kyseiset kamat sijaitsevat. Perehdymme tässä artikkelisarjassa kerrallaan yhteen äänentoistopäivityksen kokeneeseen autoon ja kerromme, mitä muutoksia siihen on tehty ja millaisin kustannuksin. Subbaria varten saadaan tehoa 2 x 130 wattia, ja se on Jarkon setissä valjastettu midbassojen käyttöön. Vahvistimen tehot ovat 5 x 65 wattia (rms) pääkaiuttimille, ja siihen on siis laskettu myös mahdollinen keskikanava. Auton ohjaamoa tutkittaessa missään ei näy pienintäkään viitettä siitä, että mitään jälkiasenteista hifiä olisi lisätty, tai ylipäätään että ohjaamoon olisi tehty tehtaan jäljiltä muutenkaan mitään muutoksia. Toisaalta laite toimii mallikkaasti, joten tätä ei ole tarvinnut edes ajatella. Tässä autossa sellaista ei kuitenkaan ole. Tällainen sataprosenttisen OEM-henkinen lähestymistapa kiinnostanee monia, joten otetaanpa katsaus siihen, mitä pintojen alta paljastuu. Soittimesta löytyy myös usb-liitin ja bluetooth. Mitä on tehtävissä, jos niin sanottu orkkissetti ei tyydytäkään tarpeita. Jarkon mukaan vahvistin toimii niin viileänä, että suljettu asennuspaikkakaan ei tuota ongelmia. . Hifisetin päivittäminen alkoi välittömästi kotiin päästyä. Uudempien automallien vakioäänentoiston päivitysjärjestelmät ovat nykypäivän tärkeimpiä tuoteryhmiä autohifialalla, ja tulevaisuudessa tämä suuntaus tulee vain kasvamaan
Tähän päädyttiin sen vuoksi, että nyt autoa voi demokuunteluttaa ja potentiaalinen asiakas saa totuudenmukaisen käsityksen siitä, mihin päivityssetillä päästään. Kaiutinpaikat ovat täysin modifioimattomat. Soittimen käyttö onnistuu alunperin paitsi ohjauspyörästä löytyvällä kaukosäätimellä myös keskikonsolissa olevan joystickin kautta. Soittimen integrointi on tehty huikean tyylikkäästi. Projekti Parannetaan uuden auton äänentoistoa! 70 4/2019. Hifilaitteiston nelituumainen kaksitiesarja on asennettu etuovien yläosaan, diskantit peilikolmioihin ja keskiäänet niiden alapuolelle. Näyttö ylhäällä ja muu elektroniikka alempana. Rattikaukosäädin on näppärä kapine. Tosin Jarkko on kytkenyt tässä yhteydessä olevan kosketuspaneelin pois käytöstä, sillä ajaessa käsi osuu siihen vahingossa turhan herkästi
Jarkon soittolistoilta löytyi kaipaamani kappaleet, joten lähdimme liikenteeseen Mikko Kuustosen tuotannolla. Mikäli tyytyy käyttämään alkuperäisiä kaiuttimia, niin pelkän vahvistimen lisääminen laitteistoon vie noin puolisen tuntia. . Mikäli settiin haluttaisiin hieman tukevampaa basso-osastoa, niin tavaratilaan voitaisiin asentaa erillinen pienikokoinen subwooferi. . Alkuperäisen soittimen irrotukseen menee miehen mukaan noin 5–10 minuuttia, kun katsoo vaikka YouTubesta löytyvistä ohjevideoista miten homma tapahtuu. Akustisesti ajatellen tuntuu järkyttävältä, mutta käytännössä homma toimii yllättävän hyvin. 4/2019 71. Vahvistimen virrat otetaan myös alkuperäisistä johdoista, eli se integroituu valmiiden adapterijohtojen kanssa täysin alkuperäiseen settiin”, kertoo Jarkko. Midbassojen vaihtaminen vaatii etupenkkien osittaisen irrotuksen, jotta lattiamatto saadaan käännettyä ylös. Mersun oviin on asennettu täysin vakiopaikkoja hyödyntäen Rainbow IL-C4.2E MB -erillissarja, josta löytyy nelituumaiset keskiäänet sekä 25 millimetrin silkkikalottidiskantit. ”Yhtä keskiäänisen liitintä joudun hieman modifioimaan, mutta se oli käytännössä todella nopea homma”, kertoo asentajamme. . Midbassoasennus on tässä autossa poikkeuksellisen mielenkiintoinen. . M-B:n insinööri on nimittäin päättänyt sijoittaa elementit etujalkatilojen perälle rintapeltiin. ”Varsinainen kaiutinkotelo on hanttimiehen puolella noin kolmisen litraa, mutta kyseinen tila on auki myös konehuoneen läpi kulkevan runkoaisan sisään, josta tulee hieman lisätilavuutta. Jarkon arvion mukaan kaiuttimien vaihdot mukaan laskettuna koko setin asennukseen palaa aikaa noin nelisen tuntia. Kaiutinpäivitys ”Tätä automallia on saanut ostaa myös Burmesterin äänentoistopaketilla, ja sen vuoksi autosta löytyy monipuoliset kaiutinpaikat, kuten erilliset diskanttien paikat peilikolmioista, keskiäänisten paikat vähän näiden alapuolelta ja midbassojen paikat molemmin puolin etujalkatiloja. Etenkin tässä tapauksessa, kun molemmin puolin on asennettu Rainbow’n IL-S8 MB -sarjan kasituumaiset elementit. Oma autoni oli alunperin perushifeillä, joten esimerkiksi alkuperäisiä diskanttielementtejä ei ollut, vaikka niiden paikat löytyikin”, selventää Jarkko. Lisäksi Jarkko kertoo, että netistä löytyy todella hyvin asennusohjeita ja kyseisen automallin purkuohjeita: ”Alkuperäisestä soittimesta mennään Quadlock-johtosarjan kanssa vahvistimelle, josta mennään takaisin alkuperäisiin kaiutinliitäntöihin. Midbassojen edessä on luonnollisestikin todella tukevat metalliset suojaukset, ettei kaiuttimia potkittaisi vahingossa rikki. Kasituumaiset midbassot sijaitsevat kummankin puolen jalkatilassa kaikkien mattojen alla. Tämän lisäksi musiikkia voidaan toistaa usb-tikulta sekä erilaisista suoratoistopalveluista bluetoothin kautta. Vähän mattapintainen diskanttipää saa aikaan sen, että myös ylempi keskialue kärsii jossain määrin Mersun tavaratila on täysin käyttökelpoinen siihen tarkoitukseen mihin se on ajateltu, sillä kaikki äänentoistolaitteet löytyvät ohjaamosta. Toisto on myös rasittamaton, joskin alarekisterin suhteen jäädään hivenen vajaaksi. Teoriassa ajatellen tulee heti kysymys, että miten ihmeessä tämä muka voi toimia. No, ei se ehkä maailman optimaalisin sijoituspaikka ole, mutta toimii käytännössä lähtökohdat huomioiden käsittämättömän hyvin. Tämäkään ei ole ohjeiden kanssa mikään paha homma, mutta toki siihen hetki uppoaa aikaa. Kuljettajan puolella kotelotilavuus on vielä noin litran pienempi. Asennustapa on tässäkin lähes sataprosenttisen plug and play, edes mitään johtoja ei ole korvattu uusilla, ainoastaan erillissarjassa mukana tulleet osat ovat mukana. Koko paketin kruunaa vielä päälle tuleva lattiamatto. Kriittinen keskialue toimii asiallisesti, ja laulajan äänessä ei esiinny merkittäviä värittymiä. Elementtien takana on vain muutaman litran vetoinen kotelotilavuus. Tämän vuoksi Rainbow’n elementeissä on jopa eri parametrit eri puolille”, kertoo Jarkko. Mutta joka tapauksessa on aikalailla uskomatonta, että puolen työpäivän huhkimisella on lopputuloksena kohtuullisen vaativatkin kriteerit täyttävä äänentoistosetti. Asennuksen suhteen Matchin vahvistin on erittäin vaivaton, koska valmiit johtosarjat helpottavat hommaa merkittävästi. Kuunteluarvio Toistettavan materiaalin suhteen GLC:n laitteisto on erittäin monipuolinen sisältäen jopa perinteisen cd-soittimen
Match UP 7BMW -7-kanavainen dsp-vahvistin on mitoiltaan ainoastaan 153 x 46 x 130 millimetriä. Rainbow IL-S8 MB -midbassokaiuttimilla on kokoa kahdeksan tuumaa. Vahvistimen mukana tulee moninapainen kytkentäjohto sekä usb-kaapeli, jolla laite liitetään kannettavaan tietokoneeseen. Jos midbassot näyttivät erikoisilta, niin pääkaiuttimina toimiva Rainbow IL-C4.2E MB -erillissarja sitten taas on malliltaan sangen perinteinen kaksitiesetti. Keskiäänisten halkaisija on neljä tuumaa, ja diskanttien silkkikalottien koko on 25 milliä. Nämä asennetaan kummankin puolen etujalkatilaan, ja koska asennuspaikat ovat molemmilla puolilla hieman erilaiset, on kummankin puolen elementeissä jopa erilaiset parametrit. Matchin päätteen asentaminen on myös koko päivitysoperaation nopein osuus. Elementit myydään myös erillisinä, ja ne on merkitty Lja R-tunnuksin. Projekti Parannetaan uuden auton äänentoistoa! 72 4/2019. Laite sisältää siis seitsemän vahvistinkanavaa sekä erittäin monipuolisen signaaliprosessorin, johon on saatavana automallikohtaisia valmiita säätöjä. Rakenne on peruskaiuttimiin verrattuna erikoinen, sillä elementeistä on haluttu tehdä mahdollisimman matalarakenteiset. Päivityksessä isoin homma on ovipahvien irrotuksessa, itse kaiuttimet menevät alkuperäisille paikoille napsauttamalla. Jo pelkän vahvistimen vaihtaminen muuten vakiokuntoiseen kokoonpanoon tuo ääneen hurjasti lisää potkua ja selkeyttä. Suurikokoinen kartiopinta-ala aikaansaa yllättävänkin matalalle ulottuvan bassotoiston. Dsp:n säädöt voi tehdä myös itse läppärillä, mikäli ei tyydy valmiisiin vaihtoehtoihin. Jakosuotimet ovat elementtikohtaiset, ja niiden koko on sellainen, että ne sopivat ongelmitta Mersun oviverhoilujen sisälle. Tämän helpommaksi ei säätäminen enää voi muuttua
Toki sitä bassoa voisi vieläkin reilummin tulla, mutta palataksemme jälleen realiteetteihin, niin näistä lähtökohdista suoritus on jopa lähellä erinomaista. . Kun mukaan lisätään vielä oikeat säädöt, niin muutos alkuperäiseen saattaa parhaimmillaan olla jopa enemmän kuin osiensa summa. Soundissa on potkua ja ulottuvuutta hämmentävän paljon. Huomioiden miten syvällä ja miten tiheän esteen takana elementit oikeasti ovat, on ääni vähintäänkin asiallinen. Soundi on kuitenkin tällaisenaankin yllättävänkin asiallinen, sillä vaikka miten tilannetta lähestyisi, niin kuultavaa ääntä tulee suhteuttaneeksi auton kaiutinpaikkoihin. Myös tämän äänialueen elementtien sijoittelu on täysin siellä missä alkuperäiset paikat ovat. Ostan tämän selityksen, ja olen itsekin vakuuttunut siitä, että mikäli diskantit voisi tuoda paremmin näkyville, olisi ääni jo heti sillä tempulla aikalailla erilainen. Jarkon mukaan tämä johtuu hyvin pitkälti elementtien edessä olevista alkuperäisistä kaiutinritilöistä, jotka haluttiin säilyttää mukana, jotta laitteiston aitous puhtaana OEM-settinä säilyisi. Toisto menee käyttökelpoisena ihmeen matalalle. Mersun kuuntelu oli kokemuksena omiakin käsityksiäni avartava. 299 € Rainbow IL-S8 MB Lja R-midbassot Svh. Kyseessä kun on nimenomaan matkamusiikin kuunteluun tarkoitettu setti, jonka pointti on viihdyttää ajon aikana. 4/2019 73. Kävimme oikein testaamassa tämänkin puolen, ja vaikka setissä ei kuunteluhetkellä ole lainkaan erillistä subbaria, saadaan silti mukavasti tuntemuksia ja fiiliksiä bassopäästäkin. Vaihdamme kappaletta Junior Wellsiin, jolla testailen tarkemmin midbassoaluetta. Summa summarum Jarkon Mersun päivitetty vakiosetti toimii peruskuuntelua ajatellen todella hyvin. 35 € Rainbow IL-C4.2E MB -erillissarja Svh. Tässä on onnistuttu. Diskanttialue on niin ikään rasittamaton, tosin se voisi olla ylemmiltä osiltaan vielä hieman kirkkaampi ja heleämpi. n . 49 € Match PP-AC 13a -Quadlock/ISO-sovite Svh. AUTON TIEDOT Merkki Mercedes-Benz Malli GLC Auton vuosimalli 2016 Tekniikka 250d 4Matic Ulkoasu AMG-paketti, muuten vakio Sisusta Vakio HIFILAITTEISTON TIEDOT Ohjelmalähde Mercedes Audio 20, alkuperäinen soitin Signaaliprosessori Vahvistimessa Vahvistin Match UP 7BMW -7-kanavainen dsp-vahvistin + PP-ISO 2 -kaapeli + Match PP-AC 13a -Quadlock/ISO-sovite Pääkaiuttimet Rainbow IL-C4.2E MB -erillissarja Midbassot Rainbow IL-S8 MB Lja R-midbassot Päivityksessä tarvittavien tuotteiden ja tarvikkeiden hinnat Match UP 7BMW -7-kanavainen dsp-vahvistin Svh. Soundin kriittiset kohdat eli lähinnä keskialue ja diskantti pelaavat riittävän mallikkaasti, joten ääni ei ala rasittaa, ja se jos jokin on laitteiston luonne huomioiden elintärkeää. Mutta nyt mennään näillä sijoitteluilla. 249 €/kpl Yhteensä 1 580 € Tuotteiden maahantuoja/edustaja: AI Group Oy Lisätietoja: www.audioimport.fi sellaisen loiston ja hehkun puutteesta, joka toisi ääneen vielä lisää eloa ja aitoutta. Mielenkiintoista on myös se, että bassoalue toimii ajaessakin eikä peity rengasäänien ja muiden alle. Nykyaikaisilla komponenteilla vakiolaitteistoja voidaan päivittää hyvinkin pienellä vaivalla, sillä kaikki osat napsahtelevat plug and play -periaatteella suoraan tehdaspaikoille. 699 € Match PP-ISO 2 -kaapeli Svh
TesTissä Dyson V8 Absolute electrolux Pure F9 invictus X7 Proscenic P8 Trojan Vertailu Pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit 74 4/2019 Puhdasta ilman Pusseja ja johtoja
Tuote oli myynnissä sekä Saksan että Brittien Ebay-verkkokaupassa. . On kuitenkin sanottava, että pölypussittomuus Näin teet sykloniperiaatteella toimivan imurin kotikonstein! Katso video >>> ei ole todellakaan mikään hyvä asia. siitä se idea lähti Koko idea vertailuun lähti liikkeelle TVShopin Invictus-imurin vauhdikkaasta mainoksesta. Tekniikkaa käytetään useissa erilaisissa tarkoituksissa. . Syklonierottelijan periaate: Pyörre/ sykloni-erotin tai -separaattori on ikivanha keksintö. Niiden lisäksi vierailevina tähtinä ovat kokonaan uutta konseptia edustava Electrolux Pure F9 ja Ebay-verkkokaupasta löydetty vain 130 euron Proscenic P8 Trojan.. Katso täältä myös havainnollinen video syklonierottelijan toimintaperiaatteesta. Imurin ei siis tarvitse yrittää imeä ilmaa täynnä tavaraa olevan pölypussin lävitse. Ennen kaikkea Invictuksen luvattiin – eikä edes vain luvattu vaan sen jopa todistettiin – olevan tehokkaampi kuin tunnettu kilpaileva merkki, varmaankin Dyson, kuinkas muuten. Tämä hyötysuhde-etu on hyödynnettävissä erityisesti akkukäyttöisissä imureissa. Samalla heräsi myös ajatus siitä, että josko näitä imureita saisi halvemmalla, sillä 350–400 euroa tällaisesta rikkaimurista on iso raha. Saksan Ebaystä sen sai edullisemmin hintaan 129 euroa ja ilman toimituskuluja – EU-alueella tietenkin ilman tulleja ja veroja. Tekniikan etuja pölynimureissa on siis pölypussittomuus ja osittain siitä johtuva hyvä hyötysuhde. Tämä on lähes 250 euroa vähemmän kuin Invictus, ja hintaero Dysoniin on vieläkin suurempi. Dyson onnistuikin luomaan pölypussittomista imureista oman tuoteryhmänsä ja oli pitkään ainoa tämäntyyppisten imureiden valmistaja – tai ainakin selvä markkinajohtaja. No netistähän niitä löytyi. Ilmaa, kaasua tai nestettä pyöritettäessä siinä olevat ainesosat ja partikkelit sinkoutuvat keskipakoisvoiman johdosta pyörivän kehän ulkolaidalle ja ajautuvat keräyssäiliön pohjalle. Tehoa säästyy ja käyttöaika pitenee. Tekniikka sopii erityisen hyvin pieniin käsi-imureihin: ei säätämistä pölypussin tai vastaavan kestosuodattimen kanssa, ja ennen kaikkea tekniikan hyvä imuhyötysuhde mahdollistaa paremman imutehon ja ilmanvirtauksen samalla moottoriteholla. Näin siis yksinkertaistaen. P örreeli sykloni-erotin tai -separaattori on itse asiassa todella vanha keksintö. Pölypussittomien imureiden pölysäiliöiden tyhjentäminen on nimittäin aika pölyistä puuhaa. Mutta se on hintana kaikesta muusta, ja palataan tähän uudelleen vielä tuonnempana. Imurin luvattiin suurin piirtein imevän jopa mopon käyntiin pakoputkesta (vai miten se sanonta menee). Ja Dyson imureiden isä James Dyson puolestaan sai tekniikkaan liittyvän patentin vuonna 1983 (US Patent 4,373,288: Vacuum cleaner appliances). Ensimmäinen tekniikkaa käyttänyt pölynimuri tai pölynerottelija patentoitiin jo vuonna 1917 (US Patent 1,220,641: Vacuum Creating and dust-separating machine). Vakuuttavimmalta vaikutti Proscenic P8 -merkkinen imuri, joka oli saanut hyviä käyttäjäarvioita ja johon on saatavissa myös varaosia. mitä etua. Lieneekö syynä patentin osittainen raukeaminen vuonna 2000, mutta joka tapauksessa markkinoille alkoi yhtäkkiä tulla vastaavia imureita muiltakin valmistajilta, niin tunnetuilta kuin tuntemattomilta. Otimme vertailuun alan ikonin Dysonin V8 Absoluten sekä TV-Shopistakin tutun uskomattoman Invictus X7:n. Tulisiko siitä testin yllättäjä. Ja tämähän piti tietenkin selvittää testaamalla. Kaikenlaisia merkkejä oli yllin kyllin aina 70 eurosta ylöspäin. 4/2019 75 Testit ja teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja mainitut lähteet Syklonitekniikalla toimivat nykyaikaiset varsi-imurit imaisevat pölyt sisäänsä pyörre-erottimella ilman pussia ja ilman johtoa. Mikä voisikaan olla mukavampaa kuin hoitaa siivous kompaktin kokoisella ja kevyellä imurilla ilman sähköjohtoa ja ilman pölypussien vaihtamista. Ilmaa, kaasua tai nestettä pyöritettäessä siinä olevat ainesosat ja partikkelit sinkoutuvat keskipakoisvoiman vaikutuksesta pyörivän kehän ulkolaidalle ja ajautuvat keräyssäiliön pohjalle
Tämän tyyppiset imurit on tarkoitettu eräänlaisiksi apuimureiksi vaikka nopeaan imurointiin eteisen matolta tai keittiöstä vähän samalla tavalla kuin rikkaimurit. (Kiitos lainasta: Humitec Oy, www.humitec.fi). Käytännön testeissä käytettiin aitoa likaa suoraan kodin imurin pölypussista. Käsikäyttöisten imurien pitää olla otettavissa nopeasti käyttöön, ja niiden tulisi olla kevyitä, ketteriä ja kaikessa suhteessa helppokäyttöisiä. Video 1 Video 2 Video 3/4 Vertailu Pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit 76 4/2019. Nämä kriteerit sopivat parhaiten Proscenic P8:aan. Käteviä vai ei. Katso videot imurien testi-imuroinneista. Mittasimme imurit käyttäen Testo 510i -paine-eromittaria ja Testo 410i -siipipyöräanemometria. Electrolux muistuttaa amerikkalaistyppistä varsi-imuria, jossa moottori ja pölysäiliö sijaitsevat alhaalla imuputken tyvessä. eikä tässä vielä kaikki Viime metreillä testiin päätettiin ottaa myös Electroluxin uusi imuri Pure F9, jonka luvataan tarjoavan perinteisen imurin tehokkuuden ja suorituskyvyn mutta samalla johdottoman imurin helppouden. Electroluxin tapauksessa kyse on siis kuitenkin pölypussittomasta imurista, ja moottori-säilöosan voi tarvittaessa liikuttaa ylemmäs varressa (imuputkessa), jos on esimerkiksi tarve päästä imuroimaan vaikka kaapin alta. Käytännössä perinteistä möhköimuria ei siis tarvittaisi enää ollenkaan. Se on kevyt, helppokäyttöinen, helposti puhdistettava ja kaiimurin imuteho muodostuu moottorin imuputkeen tuottamasta alipaineesta, ilmanvirtauksen nopeudesta ja ilmamäärästä
Tästä pystytään laskemaan myös kuinka paljon ilmaa imuri pystyy imemään tietyssä ajassa. Sen ulottuvuus on hyvä, ja sen suulake mahtuu pieneenkin tilaan Myös Dyson on pieni ja ketterä, ja sen ulottuvuus on myös hyvä, mutta käyttöä haittaa tarve pitää käynnistyspainiketta koko ajan pohjassa sekä laitteen puhdistuksen muita hieman monimutkaisemmat työvaiheet. Jos imureihin olisi liitettävissä erillinen 50–80 senttimetrin pitkä ja joustava imuletku, niin pienellä suulakkeella pääsisi helpommin ahtaisiin väleihin. Tämä näkyy niin käsittelyn helppoudessa kuin vastavuoroisesti imutehossa. Harjaa pyöritetään suulakeosassa erillisellä moottorilla. Tämä kompensoi varsi-imureiden tavallisia imureita heikompaa imutehoa. Tosin Invictukseen vain 150 euron hintaisen lisävarustepaketin osana. Tosin Dysonista ei saatu tulosta ollenkaan, koska moottorin eräänlainen tukkeutuneen putken suojapiiri esti tämäntyyppielectroluxin ja testin pienimmän imurin Proscenicin kokoero on selvä. Invictus on myös kätevän oloinen, joskin hieman kankeampi käsitellä kuin Dyson ja Proscenic, ja laitteen käsiosa on myös edellisiä kookkaampi ja hieman painavampikin. Periaatteessa tämän tyyppisten imureiden voisi ajatella soveltuvan pölyjen imurointiin myös tasojen päältä ja hyllyistä. Harja lisää puhdistustehoa, mutta sen kanssa on syytä olla varovainen aroilla lattiapinnoilla esimerkiksi hiekkaa imuroitaessa. tuleeko puhdasta. Sitä on hankala käyttää kädessä pideltävänä pikaimurina, ja perusimuroinnissakin korkea suulake ja hyvin pieni imuputken vapaa pituus estää imuroinnin esimerkiksi vähänkään matalamman sohvan tai sängyn alta. Pölynimurin tärkein tehtävä on tietenkin imeä sisäänsä pöly ja roskat mahdollisimman tehokkaasti. moottoriharja avuksi Kaikissa testin imureissa on pääsuulakkeessa niin sanottu moottoriharja, jonka tarkoitus on irrottaa imuroitavasta pinnasta pölyä ja likaa, joka siten imetään imuriin. Testasimme imureiden imutehoa ja puhdistuskykyä sekä mittauksin että käytännön kokein. Parhaat imut Imureiden imutehot olivat yllättävän lähellä toisiaan lukuun ottamatta selvästi halvempaa Prosceniciä, jonka moottori ei vain jaksa imeä riittävän kovaa. Oma painoarvonsa on myös akkujen kapasiteetilla, eli kuinka kauan varsi-imurissa riittää virtaa. Tämä onkin ollut pääsyynä siihen, etteivät pienemmät ja etenkin akkukäyttöiset imurit ole pystyneet korvaamaan tavallisia verkkovirtakäyttöisiä imureita. Electroluxissa tällainen letku on sisäänrakennettuna, Dysoniin ja Invictukseen sellaisen saa lisävarusteena. Toisaalta sen pääsuulake on kaikkein matalin. Imuteho tarkoittaa moottorin kykyä muodostaa ja ylläpitää riittävä alipaine sekä tuottaa imuputkeen mahdollisimman suuri ilmanvirtaus. Nämä kolme ovat kuitenkin varsin lähellä toisiaan. Moottorilta vaaditaan siis tehoa, vääntöä ja nopeutta. Suuri imukyky, ilman suuri nopeus ja ilmamäärä ovat edellytyksenä hyvällä imuteholle. Harja saattaa hiekan kanssa naarmuttaa lattiaa. Toiseksi pienin ja kevyin on Dyson ja kolmanneksi invictus. Electrolux poikkeaa rakenteeltaan muista ja on selvästi painavampi ja myös kankeampi käyttää. Siihen tarvitaan voimakas moottori. Kaikkien imureiden varustukseen kuuluukin tähän käyttöön sopiva pienikokoinen pehmeä harjasuulake, mutta: Suulake jää hyvin lähelle käsiosaa, ja käytännössä pölyjen imurointi tämän tyyppisistä kohteista, esimerkiksi tavaroiden välistä, on hankalaa, jopa mahdotonta. 4/2019 77. Dysonin jatkoletku maksaa 25 euroa. Imureiden tuottama imu eli alipaine mitattiin Testo 510i -paine-eromittarilla. kin puolin kätevä nopeaan imurointiin. Ilman virtausnopeus taas mitattiin Testo 410i -siipipyörä-anemometrilla imuputken päästä
Tehokkain harja on Dysonissa, ja sen efektiivinen työleveys on myös testin suurin invictuksen jäädessä tosin vain viisi millimetriä kapeammaksi. Lisätestinä suoritettiin vielä kahvinpurujen imurointi moottorisuulakkeella karvalankamatolta. selvästi kapein 160-millimetrinen harjaosa on Proscenicissä. Imun tehokkuuteen vaikuttaa moottorin väännön lisäksi imuilman nopeus ja sen ilmamäärä. Korkein on electrolux. 78 4/2019 Dyson electrolux invictus Proscenic Vertailu Pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit. sen alipainetestin tekemisen. . invictuksen pääsuulake on testiryhmän matalin, 63 millimetriä. Lisäksi roskia imuroitiin pöytäpinnalta imurien apusuulakkeilla. Kuvissa imurien moottorosuulakkeet seuraavassa järjestyksessä: Dyson, electrolux, invictus ja Proscenic. Näppituntumalla Dysonin imuteho on vähintään samaa luokkaa Invictuksen kanssa. Sepelimuruset jäivät imuputkeen ja varisivat ulos, kun imurin sammutti, tai sitten se piti nostaa hetkeksi putki pystyyn sepelien saamiseksi pölysäiliöön. Suurimman ilmavirran ja ilmamäärän pystyi tuottamaan Dyson. Myös Electrolux tuotti suuren ilman nopeuden ja voluumin. Tämä tehostaa pinnan puhdistusta siirtämällä lian lähemmäs imuaukkoa. Invictuksen arvot jäivät vain hieman edellisistä, mutta merkillepantavaa oli suhteellisen hyvät arvot imurin perusnopeudella. Proscenic P8 oli tälläkin osa-alueella selvästi muita tehottomampi. . Kaikissa testin imureissa on moottorikäyttöiset harjasuulakkeet. Käytännön testissä kaikki imurit tekivät loppujen lopuksi hyvinkin puhdasta jälkeä. Tätä testattiin imuroimalla pölyn, sekalaisten roskien ja hiekoitussepelin seosta karkealta kokolattiamatolta sekä tasaiselta kovalta pinnalta käyttäen imurin moottoroitua pääsuulaketta. Yllättävän puhdasta Tärkeintä on kuitenkin se, miten hyvin imurit toimivat käytännössä. Tosin imuteholtaan muita heikommalta Prosceniciltä tämä vaati enemmän hinkkausta, ja muita pienempi ilman nopeus ei jaksanut esimerkiksi imeä hiekoitussepeliä pölysäilöön saakka. Proscenicin muita selvästi pienempi imuteho oli siis tässä suhteessa selvästi nähtävissä
Erikseen lataaminen vaatii lisäksi erillisen latausaseman, ja lisäakun hintakin on jo 80 euroa. Electrolux F9:n ja Invictus X7:n imutehot ovat lähellä toisiaan, ja tämän näkyi myös puhdistuksessa. Kuinka kauan. Varo lattian naarmuuntumista! Kovaa pyörivät harjat ja hiekka voivat olla vaarallinen yhdistelmä aroilla pinnoilla. Muiden osalta erot olivat pienemmät, mutta kokonaisuutena puhtainta jälkeä syntyi Dyson V8:lla. Mitä se sitten tarkoittaakin, riippuu käyttötarkoituksesta. Invictuksen ongelmaksi muodostui lyhyt, alle kahdeksan minuutin tehokas käyttöaika suurinta boost-tehoa käytettäessä. Näin Invictuksen käyttöaika on noin 16 minuuttia. Hiekanjyvät voivat naarmuttaa lattiaa. 4/2019 79. Pisimmän yhtäjaksoisen käyttöajan testin imureista tarjosi Proscenic tuloksella 24 minuuttia. Erot eivät ole dramaattisen suuria mutta silti käytännön testeissä selvät. Itse asiassa imuteho alkoi pikkuhiljaa laskea jo noin viiden minuutin jälleen. Kaikki imurit siis puhdistavat, jotkut paremmin ja jotkut hieman huonommin, mutta joka tapauksessa kaikki perinteisiä rikkaimureita paremmin. Esimerkiksi 5–8 minuuttiakin voi riittää. Jotta Invictuksen akkua voidaan ladata, se pitää kuitenkin olla kiinni imurissa. Mukana tulee muun muassa kolme erilaista moottorisuulaketta: yksi tavallisella harjalla, toinen pehmeällä rullaharjalla sekä kapea harjasuulake. Dysoninkin ykkösnopeuden imuteho riittää perussiivoukseen, jolloin tehokas käyttöaika on 18 minuuttia. Parhaan imuteho– käyttöaika-suhteen tarjosi Electrolux, jolla voi viisiportaisen imutehon säädön ansiosta käytännössä imuroida yhteen menoon jopa 30–40 minuuttia, mutta tuskin ilmoitettua 60 minuuttia, ellei sitten ajele koko aikaa ihan minimiteholla. . Satunnaisessa, niin sanotussa rikkaimurikäytössä käyttöajalla ei ole juuri merkitystä. . Sellainen 20–30 minuuttia lienee ok, mutta isomman kodin siivoukseen saatetaan tarvita jo 40–50 minuuttia. Pehmeä rullaharja on tarkoitettu koville lattapinnoille. Vara-akun hintakin on kohtuullinen 40 euroa. Tosin imurin tehokin oli testin pienin. Proscenicin akku voidaan ladata erillään imurista, joten vara-akusta on hyötyä myös oikeasti. Yleensähän imurilla kuitenkin siivotaan suurimmalla teholla ikään kuin varmuuden vuoksi. Käyttöaikaan vaikuttaa toki myös tehoasetus. Toisaalta Invictuksen imuteho on jo perusteholla sangen hyvä, ja siksi boosttilaa ei välttämättä tarvitse käyttää kuin erikoistapauksissa. Jos imurilla on kuitenkin tarkoitus siivota vähänkään enemmän tai kenties koko koti, niin käyttöajalla alkaa olla jo suuri merkitys. Invictuksessa ja Proscenicissä on lennosta vaihdettavat akut, joten hankkimalla niihin vara-akut kasvaa käyttöaika kaksinkertaiseksi. Dyson V8 Absolute on kallis, mutta toisaalta sen varustelu on testiryhmän runsainta. Täydellä teholla Electroluxilla imuroi 17 minuuttia. Johdottomalla imurilla tulisi pystyä imuroimaan riittävän pitkään. erityisesti Dysonin pehmeän rullaharjan kanssa tulee olla tarkka. Parhaiten erot näkyvät tekemistämme videoista: video 1, video 2, video 3/4. Myös Dysonin käyttöaika oli täydellä teholla vain yhdeksän minuuttia, mutta se säilytti imutehon loppuun saakka Invictusta paremmin
Testi kuvattiin videolle, josta näkyy selvät erot imureiden pienihiukkasten suodatuskyvyssä. Dysonin suodatuskyky oli täysin omaa luokkaansa. Suodatin on vesipestävä ja varasosahinta on 15 euroa per kolme kappaletta. Imurin kiinnitys ja irrotus telineestä on helppoa. . Dysonin kaikkiin osiin ei pääse edes käsiksi, vaikka selvästi nekin vaatisivat ajan saatossa puhdistusta. Hyvällä suodatuksella imurit voivat siis jopa puhdistaa ilmasta savunkin pois. Näitä suodattimia käytetään pölynimureiden poistoilman puolella huolehtimassa huoneeseen palaavan ilman puhtaudesta. Vesipestävien suodattimien sarjan hinta on 19,90 euroa. Invictuksessa on siis myös kaksi vesipestävää suodatinta, ja sarjan hinta on 34,95 euroa. Katso video täältä. Dyson V8:ssa on ylivoimaisesti laajin varustevalikoima: kaksi leveää moottorisuulaketta harjaja pehmytrullalla, yksi pienempi moottoriharjasuulake, rakosuulake sekä leveä/pehmeä ja kapea harjasuulake. Kuvassa pidempään käytössä olleen Dyson V8:n syklonisuodattimen yläosa auki purettuna (kuvakaappaus Youtube videolta). Siinä suodattimia on kaksi, ja ne on helppo irrottaa vesipesua varten. Lisäksi varustukseen kuuluu erilaisia piensuulakkeita: muun muassa rakosuulake ja harjasuulake. Electrolux invictus X7 ja electrolux F9 ovat varustettu suulakkeen led-valoilla. Kaikki paitsi Dyson päästivät savua lävitseen enemmän tai vähemmän. Näistä huolimatta suodatusteho oli heikko. Proscenicin ennen moottoria, pölysäiliön jälkeen oleva yksi suodatin ei paljon savua pidätellyt, ja kaikki mikä meni sisään, tuli valtaosin myös ulos. Testasimme suodatuskykyä käyttäen hiukkaslähteenä savukonetta, jonka tuottaman savun partikkelit ovat kooltaan HEPA-vaatimusta huomattavasti suurempia, noin 1–5 mikrometriä. Toiseksi parhaan suodatuksen teki Invictus X7, jossa on myös poistoilmalle erillinen HEPA-suodatin. suodatus Imuri ei saisi päästää lävitseen hienojakoista pölyä. HEPA-suodattimen tulisi poistaa vähintään 99,97 prosenttia pölystä, siitepölystä, bakteereista ja kaikista ilmassa syntyvistä partikkeleista, kuten aerosoleista partikkelikoolla 0,3 mikrometriä ja ilmavirtauksella 85 litraa minuutissa täyttääkseen HEPA-luokituksen. Tähän auttaa erityisesti poistoilman niin sanottu HEPA-suodatus. Dyson latautuu automaattisesti lataavassa seinätelineessä. Myös Electrolux oli suodatuksen osalta pettymys, vaikka siinä on kaksi erillistä suodatinta. Suodatinsarjan hinta on 39 euroa. . Tämä saattaa tuntua turhalta, mutta itse asiassa ne auttavat ihan oikeasti näkemään roskat paremmin. Electroluxissa on led-valoilla varustetun pääsuulakkeen lisäksi vain yksi lisäsuulake, mutta se on niin sanottu 3-in-1-yhdistelmäsuulake, joka muuttuu rakosuulakkeeksi, harjasuulakkeeksi ja kapeaksi piensuulakkeeksi. Tässä on ehkä kuitenkin syytä tarkentaa, etteivät nämä suodatukseltaan heikoimmat imurit siis suoranaisesti pölyä lävitseen päästä, mutta paremminkin suodatuksen voisi toteuttaa. Vertailu Pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit 80 4/2019. Varusteet ja ominaisuudet Testin kaikkien imureiden perusvarustukseen kuuluu moottoroitu pyörivällä harjalla oleva suulake, joka on niiden niin kutsuttu pääsuulake. HEPA on lyhenne sanoista High Efficiency Particulate Air filter
Pakkauksessakin puhutaan 13 osasta. Helpoiten toimenpide sujui Dysonilla ja varauksin myös Electroluxilla, vaikka välillä Electrolux päästi likaa lattialle pölysäiliön ja laitteen imuaukon liitoksesta. imurin laittaminen siihen vaatii hieman tarkkuutta, ja imuriosa täytyy muistaa siirtää ala-asentoon. sisältää (kirjaimellisesti) myös 50–60 senttimetriä pitkän joustavan letkun, jonka saa vedettyä imurista ulos, kun moottoriosa on siirrettynä ala-asentoon. Tyhjennyksen lisäksi pölypussittomat imurit tarvitsevat myös puhdistusta. Tosin ihan putipuhtaasta touhusta ei ole kysymys. Seinäteline on passiivinen, eli latausjohto pitää kiinnittää erikseen imurin perään. n Dyson-latausteline Proscenic P8:n akku 4/2019 81 electrolux-latausteline. Nimittäin pitää pölyt pussissa eikä pitkin lattiaa. Oma lukunsa on Dyson, joka on sinänsä kohtalaisen helppo puhdistaa, mutta varsinaisen imuosan rakenne on suljettu eikä sitä pysty pesemään ilman järeämpää purkamista. electroluxin latausteline sijoitetaan lattialle. Etenkin niihin tarttuvat hiukset voivat saada harjan jopa jumiin ja rikkoa pyöritysmekanismin. Helpointa tämä on rakenteeltaan yksinkertaisessa Proscenic P8:ssa ja likaisinta Electroluxissa. Proscenicin akku on pikairrotettava, ja se voidaan ladata myös imurista irrotettuna. Kaikki pestävät osat tulisi voida irrottaa helposti ja ilman sotkua. Myös pääsuulakkeiden harjaosat on hyvä puhdistaa ja pestä säännöllisesti. tyhjennyksestä Pölypussittomat imurit ovat käteviä, kun ei tarvitse säätää pölypussien kanssa, ja näin saadaan myös enemmän imutehoa. Tässä ryhmässä suorastaan halpana pidettävä Proscenic P8 sisältää hintaansa nähden runsaasti tilpehööriä: moottoriharjasuulake, rakosuulake, piensuulake harjalla, taittuvalla päällä oleva pehmytharjasuulake, seinäteline ja tarviketeline imuputkeen. Lika ja erityisesti hienojakoinen pöly tarttuu kiinni pölysäiliön seinämiin sekä esisuodattimeen. imuri on helppo kiinnittää ja irrottaa telineestä, ja se on aina latauksessa. Pölyä sinne kuitenkin kertyy, kuten netistä löytämämme kuvakin kertoo. Mutta pölypussilla on myös tehtävänsä. Puhdistusta ei tarvitse tehdä ihan jokaisen käyttökerran jälkeen, mutta suorituskyvyn säilyttämiseksi osat olisi hyvä puhdistaa ja pestä jopa 2–4 säiliön tyhjennyksen välein ja myös suodattimet tulee pestä säännöllisesti. Invictuksen akku on pikairrotettava, mutta sen voi ladata vain akun ollessa laitteessa kiinni tai hankkimalla erillisen latausaseman. Kokonaistoimitukseen siis kuuluu led-valoilla varustetun pääsuulakkeen lisäksi rakosuulake ja harja-/piensuulake. Dysonissa on testin kätevin lataava seinäteline. Electrolux latautuu automaattisesti, poikkeuksellisesti lattiatelineessä. No, ne ovatkin sitten lisävarusteita. Miten se vaikuttaa suorituskykyyn pidemmällä aikavälillä, jää arvoitukseksi, mutta ei se sitä ainakaan lisää. TV-mainoksessa ja nettisivuillakin esitellään vielä toista moottoriharjasuulaketta ja taipuisaa nivelsuulaketta. No, todellisuudessa 13 osaa saa kasaan, kun laskee imuputken ja kolmen suulakkeen lisäksi mukaan erikseen laturin, akun, pölysäiliön ja moottoriosan. Invictuksen mainoksesta saa käsityksen, että sen mukana tulee vaikka mitä. invictus ladataan aina itse laitteessa, johon liitetään latausjohto. Herää kysymys, että miksihän näissä TVShopeissa pitää aina yrittää harhauttaa jollain tavalla. Letkun pituus ei kylläkään pitkälle yllä, ja muutenkin imurin käyttö kädessä pidellen on haastavaa. Proscenicin akku voidaan ladata erillään laitteesta, sillä akku on irrotettava ja sen latausliitin on itse akussa. Testin imureiden pölysäiliöiden tyhjennys sujui ennakko-odotuksia paremmin
Dyson V8 Absolute puhdistaa tehokkaasti, ja monipuolinen varustelu lisää käytettävyyttä. Pölysäiliön tyhjennys on helppoa, mutta kaikkien likaantuvien osien puhdistus on hieman muita hankalampaa, osittain jopa mahdotonta ilman ammattiapua. . Imurin käyttö on helppoa, ja siivous sujuu helposti. Tuplasuodattimista huolimatta Electrolux päästi lävitseen jonkin verran pienhiukkasia. electrolux Pure F9 Hinta: 449 € ison imurin korvaaja. + Käyttöaika + Tehokas + Pysyy pystyssä itsekseen – Painava ja kankea käsi-imurina – Ulottuvuus mataliin tiloihin – Poistoilman suodatus . saa kokonaan irti imurista tyhjennystä varten. Electrolux Pure F9 on saanut testivoittoja muun muassa Tekniikan Maailma -lehdessä, mutta tässä seurassa ja näillä kriteereillä se ei nyt oikein loistanut. Virtapainiketta pitää painaa jatkuvasti, jolloin sormi väsyy. . Se voisi kenties korvata perinteisen imurin pienessä taloudessa, mutta pääimuriksi se on silti kallis, ja siinäkin käytössä on rajoitteensa. Myös pölysäiliön tyhjennys osoittautui muita sottaavammaksi, vaikka – tai ehkä juuri siitä syystä – itse säilön Dyson V8 Absolute Hinta: 369–399 € Maineensa veroinen, mutta kallis T uoteryhmän markkinajohtaja Dyson oli kuin olikin maineensa arvoinen. Käyttöaika on suurimmalla teholla vain noin yhdeksän minuuttia, mutta pienemmälläkin teholla Dyson imee perussiivousta ajatellen hyvin. Kokonaisuutena Dyson V8 Absolute on hyvä joskin myös sangen hinnakas laite kodin lisäimuriksi tai kenties jopa ainoaksi imuriksi pieneen talouteen. Electrolux tarjoaakin käytännössä vertailun pisimmän toiminta-ajan ja myös erittäin hyvän imutehon, mutta se on myös selvästi isompi, painavampi ja siten myös kankeampi käytössä kuin testiverrokit. Vertailu Pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit 82 4/2019. Ainoa selvä puute on virtapainikkeen lukituksen puuttuminen. Tällöin käyttöaika kasvaa jo lähelle 18 minuuttia. E lectrolux Pure F9 tuli mukaan testiin hieman erilaisella kulmalla. Erityismainintana vielä pitkä kahden vuoden takuu ja kattava suomenkielinen tuotetuki ja asiakaspalvelu. Ilman Dyson puhdistaa kyllä tehokkaasti, sillä sen HEPA-suodatin suodattaa jopa savua. Mukana on jopa kolme erilaista moottoriharjaa. Sillä ei esimerkiksi ulotu kuin 50 senttimetrin etäisyydelle mataliin tiloihin. Sen suunnittelussa on kiinnitetty huomiota pitkään käyttöaikaan ja imutehoon, jotka mahdollistaisivat sen toimivan kodin pääasiallisena imurina eikä pelkästään satunnaistarpeen pikaimurina kuten testin muut mallit. + Käytännön toiminta + Runsaat lisäosat + suodatuskyky + Takuu ja tuotetuki – Virtapainiketta pitää painaa jatkuvasti – Käyttöaika varauksin – Puhdistus varauksin
X7:n varustelu on imurin hintaan nähden aika vaatimaton ja lisävarusteiden hinta korkea. Poistoilman suodatus toimii hyvin, ja vaihtosuodatinpaketin hinta on kohtuullinen. Jos imurin mukana tulisi kaikki lisävarusteet, niin silloin hinta olisi perusteltu. Kokonaisuutena Invictus on hyvä imuri, mutta hinnan ja ominaisuuksien suhde ei ole aivan tasapainossa. + Hinta–laatu-suhde + Kevyt ja yksinkertainen + Pitkähkö käyttöaika – imuteho – Poistoilman heikko suodatus – saatavuus ja huoltovarmuus. + imuteho varauksin + suodatuskyky + 30 päivän kokeilumahdollisuus – Käyttöaika varauksin – suppea varustelu hintaan nähden . . Se tosin sisältää myös jatkoletkun, vara-akun ja lataustelineen. Yksinkertaisen rakenteen johdosta imuri on helppo puhdistaa. . Muuten hinnan pitäisi olla selvästi edullisempi. Eroa syntyy toki esimerkiksi painavampien roskien imuroinnissa ja muutenkin kokonaistuloksessa, mutta satunnaisessa lattiapintojen ja leivänmurujen pikaimuroinnissa Proscenic P8 hoitaa tehtävänsä yllättävän hyvin ja joka tapauksessa tyypillisiä rikkaimureita paremmin. Muihin nähden kohtuullisen hinnan ansiosta Proscenic on monella tapaa järkevä vaihtoehto pikaimuriksi, mutta valitettavasti laite on saatavissa ainakin toistaiseksi vain ulkomaisista verkkokaupoista. Proscenic P8 Trojan Hinta: 129 € Halpa haastaja – yllättävän ok P roscenic on muihin verrattuna lähes ilmainen, mutta mukana on silti runsaasti lisävarusteita. yli 20 minuuttia. Perussiivouksessa ero ei silti ole niin suuri kuin voisi kuvitella. Edullinen hinta näkyy kuitenkin myös suorituskyvyssä. Akku on myös pikavaihdettava, ja 40 euroa maksavaa vara-akkua voidaan ladata itsenäisesti. . Siivouksesta Invictus suoriutuu hyvin, ja sekä pölysäiliön tyhjennys että puhdistus on melko helppoa. Myös varaosaja huoltovarmuus mietityttää. Poistoilman suodatus on heikkoa, mutta ei laite silti pölyä lävitseen päästä. TV -Shopin ihmeimuri Invictus X7 osoittautui ennakko-odotuksia paremmaksi. 4/2019 83. Lisävarustepaketti maksaa peräti 150 euroa. Pienestä tehosta on etua myös käyttöaikaan, joka on Proscenicillä reilusti invictus X7 Hinta: 359,90 € Mainettaan parempi. Käyttömukavuutta rajoittaa hieman se, että laitteelle ei ole vakiovarusteena erillistä latausasemaa ja sinänsä pikairrotettavan akun tulee olla paikallaan imurissa sitä ladattaessa. Imuteho on hyvä, huipputeholla jopa erittäin hyvä, ja käyttöaikakin on perusteholla yli 15 minuuttia. Plussaksi voi laskea myös Tvins TV-Shopin lupaama 30 päivän palautusoikeus, jos tuote ei miellytä. Proscenicin imuteho on selvästi muita pienempi
toim.kulut 9,95 € *) sis. **) perusteholla < 16 min. toim.kulut TeKNiseT TieDOT Akun jännite 21,6 V 36 V 25,2 V 22,2 V Akun kapasiteetti 2600 mAh 2500 mAh 2000 mAh 2200 mAh Akun tyyppi Li-ion Li-ion Li-ion Li-ion Akun pikavaihto x x Latausaika 5 t 6 t 3-4 t 3-4 t Akun latauksen/lataustason merkkivalo x x x x Valittavat nopeudet 2 5 2 (* 2 Sormi vapaana -käyttö (* x x x Ilmoitettu käyttöaika 25–40 min 17–60 min 8–30 min 20–35 min Pölysäiliön tilavuus 0,54 l 0,7 l 0,5 l 0,5 l Pölysäiliön täyttymisen merkkivalo x Suodatus x2 x2 x2 x1 Suodattimen vaihdon merkkivalo Led-valot pääsuulakkeessa x x Suomenkielinen käyttöohje x x x Takuu 24 kk 24 kk (akku 12 kk) 12 kk 12 kk (akku 6 kk) *) Laite pysyy käynnissä ilman virtakytkimen jatkuvaa sormella painamista *) 1 + ”boost”-toiminto MiTTOJA Kokonaismitat säiltysasennossa (l x k x s) 25 x 116 x 23 cm 25 x 85 x 21 cm 27 x 113 x 25 cm 23,5 x 110 x 21 cm Suurin ulottuvuus (kahvasta kärkeen) 114 cm 128 cm 110 cm 115 cm ”Suurin ulottuvuus matalaan tilaan (Imuputken + suulakkeen kokonaispituus)” 96 cm 67 cm 93 cm 90 cm Pääsuulakkeen maksimikorkeus (+liitin) 70 mm 80 mm 63 mm 70 mm Pääsuulakkeen leveys 250 mm 250 mm 265 mm 233 mm Pääsuulakkeen työleveys 225 mm 200 mm 220 mm 160 mm Käsiosan paino 1,25 kg 2,1 kg 1,33 kg 1,23 kg Putken ja moottorisuulakkeen paino 0,8 kg 0,75 kg 0,75 kg 0,47 kg Kokonaispaino 2,05 kg 2,85 2,08 kg 1,7 kg VARUsTeeT Irrotettava imuputki x x x Teleskooppiputki x Joustava jatkoletku x (integroitu) Moottorisuulakepehmeä rulla x Moottorisuulake harjarulla x x x x Moottoroitu minisuulake x Rakosuulake x x x x Joustava rakosuulake Yhdistelmäsuulake x x Taittuva/joustava kulma-suulake x Piensuulake x x x x Harjasuulake x x x x Seinäteline x x (* x x Seinätelineessä lataus x x (* Suodattimet varaosana 39 € 19,90 € (** 34,95 € (* 15 € (* Akku varaosana 100 € 60-80 € 79,90 € 40 € Moottorisuulakkeen harja ei saatavana (** 20,99 € 29,90 € 12 € Muita lisävarusteita Lukuisia, esimerkiksi jatkoletku 25 € 4 lisäsuulaketta 95 € Lisävarustepaketteja alkaen 150 €, vesi-imurointipaketti 150 € **) luvataan toimittaa veloituksetta. Vertailu Pölypussittomat ja johdottomat varsi-imurit 84 4/2019. TieTOJA & OMiNAisUUKsiA Merkki ja malli Dyson V8 Absolute Electrolux Pure F9 Invictus X7 Proscenic P8 Trojan Hinta 369-399 € (* 449 € 359,90 € (* 129 € (* Edustaja/Maahantuoja Suomen Sähkötuonti Oy Electrolux Oy TVINS Scandinavia AB Ei ole Hankintapaikka Gigantti Electrolux Oy Tvins.com ebay.de Lisätietoja Linkki Linkki Linkki Linkki *) hinta vaihtelee ostospaikan mukaan *) sis. *) lataava lattiateline, **) moottorija poistoilmasuodatin *) hepaja moottorisuodatin *) kolmen suodattimen pakkaus MiTTAUKseT Imun teho Ei mitattu (* -185 mbar -170 mbar -58 mbar Imuilman nopeus (matala/korkea teho) 14,4 / 25,6 m/s 13,1 m/s / 23,9 m/s 16,2 m/s / 22,9 m/s 9,4 m/s / 12,3 m/s Imuilman määrä (matala/korkea teho) 653 / 1161 l/min 594 / 1084 l/min 735 / 1034 l/min 426 / 557 l/min Toiminta-aika (täysi teho) < 9 min (** < 17 min (** < 8 min (** < 24 min Melu 81 dB 79 dB 84 dB 78 dB Äänenväri/-luonne Pehmeä Matala Korkeataajuinen Pehmeä *) Moottorin suojapiiri esti mittauksen, **) perusteholla < 18 min. **) 1/2-teholla < 40 min
Valitettavasti Proscenic on saatavana vain ulkomaisista verkkokaupoista. Mutta onko 400 euroa tai edes 130 euroa tästä ilosta liikaa. Säiliön jokseenkin hankala tyhjennys ja puhdistuksen sotkuisuus jäi myös mieleen. Kuvissa imurit seuraavassa järjestyksessä ylhäältä alas: Dyson, electrolux, invictus ja Proscenic. Ne tekivät pääosin mitä pitikin, ja voisi sanoa, että jopa hyvin. Käyttöaika täydellä teholla voisi olla myös pidempi, mutta se riittänee normaalikäytössä. Selvästi kaikkia muita edullisempi Proscenic P8 jäi pisteissä testin viimeiseksi, mutta se ei ole missään tapauksessa huono imuri. Helpoiten vaikutti likaantuvan electrolux F9. Toiminnan varmistamiseksi imurien pölysäiliöt ja sykloni-/esisuodattimen osat pitää puhdistaa säännöllisesti. Positiivisia yllätyksiä myös peruskäytössä 4/2019 85. suodattimet pitää myös muistaa pestä säännöllisesti. Myös puhdistus on helppoa. Muita suurempi koko ja paino tekevät siitä kuitenkin enemmän tavallisen imurin kuin muiden kaltaisen pika-imurin. Se puhdistaa tehokkaasti, ja runsaat lisäosat laajentavat käyttökohteita. Sitä pitää kysyä itseltään. etenkin pölypussittomissa imureissa poistoilma pitää aina suodattaa huolella. Kaikki imurit siis yllättivät positiivisesti. sinänsä huvittavaa on, että tehtävässä olisi helpointa käyttää tavallista pölypussillista imuria. imuri ei saisi päästää lävitseen hienojakoista pölyä. Kuvassa suodattimet vasemmalta oikealle: 1) Dyson, 2) electrolux, 3) invictus, 4) Proscenic Pölypussittomat imurit pölyyntyvät sisältä. Tästä syystä Electrolux F9 saattaisi ajaa asiansa jo kolmen huoneen talouden pääimurina – tosin kalliina sellaisena. Testin imureissa suodatus on toteutettu yhdellä tai kahdella suodattimella. Etenkään kun imureiden hintaero ei ole kuin muutaman kympin. Proscenic toimii joka tapauksessa paljon paremmin kuin tyypilliset rikkaimurit. Sitä on helppo ja kevyt käyttää, käyttöaika on pitkähkö ja varustelu hintaan nähden runsas. Ne ovat käteviä satunnaiskäytössä ja soveltuvat pikaimurointiin (varauksin Electrolux F9:ää lukuun ottamatta). Kaikissa imureissa mainostetaan pienempienkin hiukkasten poistoon kykenevää HePAsuodatusta, mutta kuten savutestimmekin (katso video täältä) osoitti, niin vain Dyson ja invictus suodattavat pienhiukkasia, Dyson parhaiten. Electrolux F9 on myös tehokas, ja sen käyttöaika on kokonaisuutena kaikkein pisin. Helpoiten tämä käy rakenteeltaan yksinkertaisessa Proscenic P8:ssa ja hankalimmin Dysonissa, jonka esisuodatinosaa ei saa edes irrotettua pesua varten. Käyttö on sinänsä helppoa ja kevyttä, mutta tarve pitää käynnistyspainiketta jatkuvasti alas painettuna himmentää hieman käyttökokemusta, samoin kuin perusteellisemman puhdistuksen sotkuisuus ja suljettu rakenne. Ennen kaikkea ne ovat selvästi perinteisiä rikkaimureita parempia, tosin myös kalliita. etenkin staattisesti varautuva muovi kerää pölyä kuin magneetti. TV-shopin Invictus on sinänsä ok imuri ja esimerkiksi puhdistettavuuden osalta Dysonia parempi, mutta se ei tarjoa mitään muuta sellaista, mikä tekisi siitä paremman valinnan kuin Dyson V8. Parhaat kokonaispisteet sai Dyson V8 Absolute. Jos Invictus olisi selvästi edullisempi, vaikka 250–270 euroa, tai se edes tarjoaisi Dysonin verran lisäosia, niin tilanne voisi olla toinen. imureiden osat ja suodattimet voi pestä vedellä
Jos esimerkiksi mainio Where Did The Night Fall -levykin oli melko moniaineksinen, niin tuorein levy on sitä vielä enemmän – hyvässä mutta myös pahassa. JoniNikkola Laulurastas: Laulurastas Julkaisija: Helmi-levyt Genre: Epic Nordic Reggae Julkaisija: Songs for the Def Genre: Triphop/Alternative Julkaisija: Sacred Bones Records Genre: Indie/Alternative UNKLE: The Road: Part II / Lost Highway Marissa Nadler & Stephen Brodsky: Droneflower. Vahvoista biiseistään huolimatta The Road: Part II on albumikokonaisuutena vaikeasti sulateltava. Mukaan mahtuu todellisia helmiä, kuten singlenäkin julkaistu The Other Side, joka tuo vahvasti mieleen tuoreimman Ulverin. Musiikissa on yhtä aikaa jotain syvän eeppistä sekä aidosti pohjoismaista musiikin juurten kasvaessa visusti Karibian auringon kullanhohteessa paistattelevassa vesiviljelyjärjestelmässä. Tälläkin kertaa tunnelmoidaan jossain triphopin ja vaihtoehtorockin välimaastossa. Nyt julkaistua debyyttialbumia äänitettiin jo 1990-luvun lopussa, mutta tulos hyllytettiin. Levy yhdistää hienosti vastakohtia – valoja ja varjoja, raskasta ja kevyttä. Triphopilla aloittaneen kokoonpanon nykyisin ainoa vakijäsen, Mo’Wax-levy-yhtiönkin omistava James Lavelle luonnehtii levyä pikemminkin mixtapeksi ja road tripiksi kuin perinteiseksi albumiksi. Uusi maailmanuskonto -yhtyeestä tuttu laulaja Profeetta laulaa koskettavasti jumalasta, mysteeristä ja rakkaudesta. Muut kappaleet vain tarjoavat lyhyempiä tunnelmapiipahduksia Gunnarien mammuttimaisen balladin pidempien kaarien rinnalle. Myöhemmin yhtye koottiin jälleen, albumi äänitettiin toistamiseen – ja hukattiin. Varsinaista jämämateriaalia mukana ei ole, mutta levyltä mieluummin poimii kappaleita tehosoittoon kuin kuuntelee koko tunnin ja 20 minuutin jötkäleen kokonaisuudessaan. Suomalaista reggaeta on tehty vähäisissä määrin 1970-luvulta lähtien, mutta vasta 2000-luvun alussa reggae alkoi muodostua kotimaankielellä lauletuksi koko kansan nuorisomusiikiksi. JoniNikkola U NKLE jatkaa The Road -trilogiaansa kakkososalla. Pehmoisimmillaan ei olla kaukana vaikkapa Katie Meluan helposti sulavasta popista, mutta ajoittain rouhaistaan multavaa maata oikein reilusti. Enemmänkin levylle olisi mahtunut, mutta se ei tässäkään mitassa jää heppoiseksi. Uudella Droneflowerlevyllä hän on ottanut yhteistyökumppanikseen Convergen basistinakin tunnetun Stephen Brodskyn. Yllättävä käännekohta levyllä on cover-versio Guns N’ Rosesin balladista Estranged. Samoin on Laulurastas levy, joka jokaiselta Bob Marleylle joskus nyökytelleeltä musadiggarilta tulisi löytyä hyllystä. Kappale valtaa jo pelkän pituutensa ansiosta liki kolmasosan koko levystä. Testi Äänilevyt 86 4/2019 , Rytmin ja äänen yhteensulautumia E eppinen pohjoinen reggae on Helmi-levyiltä osuva kuvaus Laulurastaan genrestä. Usein tästä syytetään Jukka Pojan pintaan nostanutta Soul Captain Bandia, mutta jo ennen etelän miehiä takoi komppiaan tiukemmaksi Jyväskylässä Laulurastas. JemoKettunen E teläistä gotiikkaa poppiin yhdistelevä yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Marissa Nadler piipahti huhtikuun lopussa Helsingissä. Suomen äänilevyhistoriassa kukaan ei ole laulanut ”minä rakastan sinua” yhtä uskottavasti kuin Profeetta tekee Laulurastaan riipaisevan kauniissa kappaleessa Sisareni. Puolen tunnin mini-cd ehtii luoda vangitsevan ja tummanpuhuvan tunnelman kaikuvine pianoineen ja kitaroineen. Vaikka kyseessä on Laulurastaan debyyttialbumi, ei voida puhua uudesta tulokkaasta. Lopulta kolmas kerta paljasti tanssittavan tiukan totuuden, joka on: Laulurastas on Suomen paras reggaeyhtye. Mikko Leinosen ja Arwi Lindin komppiryhmä on kuin Platonin idea-avaruuden prototyyppi imevän tiukasta reggae-kompista. Viikkojen yrittämisestä huolimatta keskittymiskyky ei pysynyt kertaakaan yhtäjaksoisesti yllä yli puolivälin. Niin on nytkin, muun muassa raspikurkku Mark Lanegan ja The Cult -yhtyeen Ian Astbury. Jos alkuperäisessä nyyhkitään hetkellistä tyhjyydentunnetta Los Angelesin neonvaloissa, Nadler ja Brodsky kuljettavat johonkin pelottavampaan ja riipaisevampaan tilaan, jossa vieraantuminen yltää aivan eri tasolle. UNKLEn levyillä mukana on ollut Psyence Fiction -esikoislevyltä alkaen runsaasti vierailijoita, usein alternative-rokkareita mutta myös uusia nimiä. Vaikka kohokohta onkin lainatavaraa, ei levyn muu materiaali häpeä tunnelman vahvuudessa. Kaikki kuitenkin soi koherentisti yhteen
Ellips: Yhden naisen hautajaiset Julkaisija: Vallila Music House Genre: Proge-pop. studioalbuminsa, ja meno on luultavasti juuri sopivasti pakkasen puolella. Lust for Youth: Lust for Youth Tanskalaisen Lust for Youthin kiiltävän pinnan alla huhuilee nykymaailman kalpea onttous, mikä musiikiksi muutettuna on yllättävän helposti sulatettavassa muodossa. Ellipsin sävellysten 1970-lukulainen löytöretkeily saa barokkisen kuorrutuksen Mikkolan orkestraatioissa, joissa yhdistyvät Pink Floyd, Queen, Pekka Pohjola ja Motown. Santana: Africa Speaks Carlos Santana on kaukana eläköitymisestä. studioalbumilla. Minkälaisen ryhmän Ellips on sitten ympärilleen löytänyt. Huippukokoonpanotunnelma tuo mieleen Marzi Nymanin ensimmäisen soololevyn ja Kämäräisen Ihanan Leijonan, niin hyvässä kuin lunastamattomassa. Madonna: Madame X Pitkän uran tehnyt Madonna on klaarannut sujuvasti aikakausien erilaiset musiikkitrendit. JemoKettunen Kuukauden levy Progressiivisempi ote peruspoppiin Tulevat levyjulkaisut Bruce Springsteen: Western Stars Amerikkalaisen laulaja-lauluntekijäperinteen klassikkonimi julkaisee uuden, alkupään tuotantonsa tunnelmiin kurkottelevan pitkäsoiton. Ismo Alanko: Minä halusin olla niin kuin Beethoven Alanko ei pyörittele tulevalla julkaisullaankaan liian kevyitä teemoja. Huikeimmillaan levy on Mikkolan ja Kämäräisen avustuksella sävelletyn Lasityttökappaleen Queen-henkisessä progeilussa, joka lähtee yrjänähtävästä säkeistöstä ja ampaisee siitä suoraan stratosfääriin ja jatkaa kauas kuun pimeälle puolelle. Ellips on hieno solisti ja biisintekijä tälle rajoittamatonta energiaa pursuavalle upealle kokoonpanolle, jolle soisi myös jatkoa, jotta rikkaista musiikillisista mahdollisuuksista voisi kasvaa ja tiivistyä jotain todella kuolematonta. Ellipsin sävellyksissä on Haloo Helsingistä tuttua CMX:n koulukunnasta jalostunutta pop-rokkia, mutta onneksi myös paljon villejä sävyjä. Darkthrone: Old Star Darkthrone jaksaa vieläkin. Sivumainintana, Kotiteatterijärjestelmäkappaleen kitarasoolo on viime vuosien parhaita ja aiheutti joka kuulemalla spontaanin naurureaktion. Ei vielä, sillä lisäksi tuotannosta vastaa Pohjolan Phil Spector, Tehosekoittimen ja Saimaan nero, Matti Mikkola. Keskiössä on laulajan mukaan se, ”kuinka hämmentävää ja omituista onkaan olla olemassa ihmisenä tässä maailmassa.” The National: I Am Easy to Find Jos maailmassa on tällä hetkellä yksi jatkuvassa kansainvälisessä nosteessa oleva indie-bändi, niin se on The National, ja pian heiltä ilmestyy kahdeksas studioalbumi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisen poprockin kentällä ei ole tapahtunut muuta kuin Haloo Helsinki!, ja laulaja Elisa Tiilikaisen kermaisen notkeasti keimaileva ulosanti – tai tältä joskus radiohybriksessä tuntuu. Ihmeellisen loogista on se, miten bändi ei lopulta tunnu läjältä satunnaisia tekijänimiä, vaan soittajien historiaa tunteva löytää sielunsukulaisuutta, joka paljastaa taustalla piilevän huolellisen harkinnan. Ajanmukaisesti Ellipsin positio on murtuneen, herkän mielen kohtaamissa maailman haasteissa. Maailman ainoa relevantti black metal -yhtye julkaisee jo 17. Yhden naisen hautajaiset on hieno 1970-lukuhenkinen soittolevy, josta löytyy joka kuuntelukerralla uusia yksityiskohtia. Oliko siinä kaikki. Musiikin keskiössä on Ellipsin ääni, jonka äkkivääryyttä ja melodista, poukkoilevan käskevää notkeutta peilaavat sekä Kuoppamäen komppikäsitys että Kämäräisen riemukas kitarointi. Mitähän kuulemme tulevalla 14. Rummuissa ei enempää eikä vieläkin enempää kuin valtakunnan virallinen komppi ja alkuperäinen Kingston Wall -tykittelijä Sami Kuoppamäki, kitarassa Suomen leikkisin ja eloisin studioja liveisäntä Timo Kämäräinen, koskettimissa maailmanmainetta HIMissä nauttinut Janne ”Burton” Puurtinen, puhaltimissa Tampereen monikeuhko Markus Pajakkala ja bassossa Juho Kanervo. Odottakaapas kun kerron. Nyt kitaramestarin tuottajana on Rick Rubin ja solistina espanjalainen Buika. 4/2019 87 Teksti:JemoKettunen&JoniNikkolaKuvat:Edustajat , Rytmin ja äänen yhteensulautumia T ämä ääni ei ole Elli Haloon, vaan se kuuluu Ellips-nimellä kulkevalle artistille. Pyhä isä, tätä voi todella sanoa superkokoonpanoksi. Tiilikaisella on huikean vahva ja tunnistettava ääni, joka nyt kokeilee siipiään emobändin ulkopuolella. Rammstein: Rammstein Kymmenen vuoden odotus palkitaan, kun raskaasti jyskyttävä teutonijyrä julkaisee uuden ja uljaan albumikokonaisuuden
R. Selviytyneet supersankarit kyseenalaistavat oman identiteettinsä ja merkityksensä sekä kaipaavat kipeästi poissaolevia läheisiään. Romaaneissaan ja niitä varten Tolkien loi hyvin yksityiskohtaisen ja vaikuttavan fantasiamaailmansa, Keski-Maan, jolla oli oma historiansa ja maantieteensä, kulttuurinsa ja kielensä. Se kuvaa erityisen hartaasti ja alleviivaten Tolkienin kiinnostusta kieliä kohtaan, suuren romanttisen rakkauden voimaa ja toveruuden merkitystä. Ankarista menetyksistä ja sodan hirvittävyydestä huolimatta elokuvan maailma on rosoton ja Elokuvat Katso elokuvan traileri napsauttamalla kuvaa! Avengers: Endgame 88 4/2019. Heistä jokainen toivoo, että olisi jokin keino palata ajassa taaksepäin ja estää tuo kaikki. Ja kun edes häviävän pieni mahdollisuus siihen lopulta löytyy, jäljelle jääneet Natasha Romanoff eli Black Widow (Scarlett Johansson), Steve Rogers eli Captain America (Chris Evans), Bruce Banner eli Hulk (Mark Ruffalo), Clint Barton eli Hawkeye (Jeremy Renner), James Rhodey eli War Machine (Don Cheadle), Rocket (Bradley Cooper), Scott Lang eli AntMan (Paul Rudd), Thor (Chris Hemsworth) ja Nebula sekä lopulta myös Tony Stark eli Iron Man ovat valmiina. Dome Karukosken ohjaama Tolkien-elokuva puolestaan pyrkii kuvaamaan Tolkienin nuoruutta – aikaa ennen romaanien syntyä ja samalla matkaa niitä kohti. Tuore Avengers: Endgame jatkaa siitä, mihin edellinen Avengers: Infinity War (2018) jäi. R. Kolmetuntisen elokuvan kerronta ei hätäile vaan antaa runsaasti aikaa sekä menneiden tapahtumien reflektoinnille Tolkien J ohn Ronald Reuel Tolkien eli J. Testi M arvel Comicsin supersankarisarjakuviin perustuvien elokuvien sarja on tullut mahtipontiseen päätökseensä 11 vuoden ja 22 elokuvan jälkeen. Tony Stark (Robert Downey Jr) ja Nebula (Karen Gillan) ajelehtivat avaruudessa, Thanos (Josh Brolin) on pyyhkäissyt pois puolet universumin väestöstä ja jäljelle jääneetkin ovat surusta puolikkaita. Supersankarit kohtaavat elokuvan edetessä vanhoja kumppaneitaan, tovereitaan ja vihollisiaan – jotkut jopa aiemman itsensä. Anthony ja Joe Russon ohjaama elokuva kutoo yhteen ja törmäyttää Marvel-universumin eri kolkkia ja aikatasoja sekä varsinkin eri hahmojen aiempia vaiheita kunnioitettavalla – joskaan ei aukottomalla – tavalla. Tolkien (1892–1973) oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka tunnetaan fantasiaromaaneistaan, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Elokuvassa seurataan Tolkienin (Nicholas Hoult) vaiheita lapsuudesta aikuisuuteen sekä oman perheen perustamiseen. Elokuva alkaa hitaasti kuvaamalla sitä, millaista on olla supersankari sen jälkeen, kun ei pystynytkään pelastamaan maailmaa
Siinä kuultu huumori on lähinnä väsynyttä ja toisteista fatshamingia. Satujen tapaan se opettaa, että vilpitön ponnistelu ja sitkeys palkitaan. Ensi-ilta: 3.5.2019 Genre: Draama Ohjaus: Dome Karukoski Pääosassa: Nicholas Hoult, Lily Collins, Patrick Gibson Maa: USA F rances (Chloë Grace Moretz) asuu New Yorkissa ystävänsä Erican (Maika Monroe) kanssa ja työskentelee tarjoilijana. Kerronnassa Tolkienin kuumehoureet ja lapsena nähdyt ihmeelliset, lyhdystä seinille heijastuneet varjokuvat toistuvat kuitenkin liikaa ja typistävät turhaan Tolkienin luomien maailmojen monimutkaisuutta ja mielikuvituksellisuutta. ehtii avaamaan Tony Starkin roolissaan hahmosta monta eri puolta vaikuttavalla tavalla. Silti Avengers: End Game on komea päätös eeppiselle sarjalle. Moretzin rooli Francesina puolestaan perustuu lähinnä siihen, että hän koettaa ladata suuriin silmiinsä pulaan joutuneen nuoren hätääntyneen tai huolestuneen katseen. On muun muassa valtavan turhauttavaa, että yhtäkkiä sankarit pärjäävät tappelussa Thanosille huonommin kuin silloin, kun tällä oli hallussaan ikuisuuskivet. Outo ohjaus ja käsikirjoitus jättävät henkilöhahmot hyvin yksiulotteisiksi. Ensi-ilta: 10.5.2019 Genre: Draama, jännitys Ohjaus: Neil Jordan Pääosassa: Isabelle Huppert, Chloë Grace Moretz, Maika Monroe Maa: Irlanti, USA 4/2019 89 Teksti: Sanna Lipponen Kuvat: Edustajat. Ensi-ilta: 24.4.2019 Genre: Toiminta, Seikkailu, Fantasia, Sci-fi Ohjaus: Anthony Russo, Joe Russo Pääosassa: Robert Downey Jr., Mark Ruffalo, Chris Evans Maa: USA naiivi. He viettävät yhdessä mukavaa iltaa laittaen ruokaa, kun Frances tekee vahingossa löydön, joka saa hänet varuilleen. Neil Jordanin ohjaama elokuva Greta vaikuttaa aluksi lupaavalta trilleriltä, mutta psykopaattivainoajakuvio muuttuu camphenkisine kohtauksineen sävyiltään sekavaksi ja toisaalta juoneltaan ennalta-arvattavaksi siinä määrin, että lopulta on vaikea sanoa, kumpi on vinksahtaneempi: itse elokuva vai sen nimikkohenkilö. Ja kun Frances koettaa ottaa etäisyyttä, Greta alkaa seurata tätä ja vaikuttaa todella epävakaalta, jopa vaaralliselta. Isabelle Huppertin liikkumatila Gretan roolissa ulottuu huolitellun ulkokuoren ja tekoranskalaisaksenttinsa taakse kätkemän mielipuolisuuden välittämiseen pienistä kasvojen liikkeistä raivokkaisiin purskahduksiin. Vaikka elokuvan melankolisuudessa on oma kauneutensa, se voisi olla huomattavasti hauskempikin. Vanhempi leskirouva Greta (Isabelle Huppert) vaikuttaa ilahtuneelta ja mukavalta mutta myös yksinäiseltä. Vasta edeltävänä vuonna äitinsä menettänyt Frances tietää, millaista on kaivata menetettyä perheenjäsentä, ja naiset ystävystyvät nopeasti. Antoisinta on kuitenkin tarkkailla hahmoja ja sitä, missä tilanteessa ja mielentilassa heihin törmätään sekä kuinka he kehittyvät. Samalla se taas loikkii toisten tapahtumien sekä epäselvyyksien että -uskottavuuksien yli varsin vauhdikkaasti. Greta että lukuisille uusille käänteille. Pitkästä kestostaan huolimatta elokuva onnistuu pitämään otteessaan läväyttämällä katsojan eteen yhä uuden mutkan matkassa ja ennen kaikkea suunnitelmassa, jonka hartaasti toivottu toteutuminen on muutenkin erittäin epätodennäköistä. Elokuvan tummemmat sävyt tuovat odottamatonta syvyyttä monen sankarin persoonallisuuteen, ja esimerkiksi Robert Downey Jr. Eräänä päivänä hän löytää laukun metrosta ja päättää palauttaa sen sisältä löytämiensä yhteystietojen avulla omistajalleen. Visuaalisesti elokuva on laadukkaasti toteutettu ja tuntuu tavoittelevan taistelukentillä häilyvine hahmoineen samaa henkeä kuin Taru sormusten herrasta -elokuvat
Fiksu ihminenhän ei lähde perään, sillä tilannekuvan voi saada nykyteknologian avustuksella. Bluetooth 4.2 Akunkesto 10 tuntia Kosketusohjaus Bluetooth 4.1 Akunkesto 25 tuntia Bluetooth 4.2 Akunkesto 20 tuntia infohandic@bergsala.se bergsalahandic ATH-ANC100BT ATH-ANC700BT ATH-ANC900BT Kosketusohjaus Bluetooth 5.0 Akunkesto 35 tuntia ATH-ANC500BT. Audio-Technica QuietPoint -kuulokkeet vapauttavat sinut johdoista ja ulkoisista häiriöistä. Sovelluksen voi määritellä huomauttamaan myös silloin, kun lähialueella tapahtuu jotain. Kuule tallenne ehdottoman aitona ja alkuperäisenä. Se selviää Tiira-lintutietopalvelut tarjoavasta Tiira Haku -sovelluksesta, joka kertoo lintujen muutosta ja esimerkiksi paikkakuntasi parhaista lintujen havaintopaikoista. Mihin nuo hälytysajoneuvot suuntaavat. Lisätiedot Tiira Haku BirdLife Suomi Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, pääskysestä ei päivääkään. Lisätiedot Audio-Technica esittelee uuden, langattoman vastamelukuuloke malliston, neljä erittäin suorituskykyistä mallia. Mutta missä kohtaa nämä taivaiden kiitäjät kulkevat. Testi Sovellukset Koonnut: AVPlus-toimitus Kolme hyötysovellusta kaikille Tilannehuone Jesse Mäkinen Missä palaa. Sovellus kertoo huonosta ajokelistä, tienpintojen liukkaudesta, vesi-, räntätai lumisateesta ja kovasta tuulesta. Kotimainen Tilannehuone kertoo reaaliajassa kaikki hälytystilanteet Suomessa. Lisätiedot Kelikamerat ja tiesää Animated Oak Entertainment Ltd. Mutta jos keli yllättää (ruuhkahan on takuulla vakio), niin matkaan voi varautua tarkastelemalla Liikenneviraston kelikameroiden kuvia. Juhannus on taas päivä päivältä lähempänä, ja moni meistä pakkaa tarvitsemansa autoon ja suuntaa mökille
Se on täysin turhaa, koska imuri toimii älykkäästi täysin itsenäisestikin eikä käyttäjän tarvitse tehdä muuta kuin tyhjentää pölysäiliö imuroinnin jälkeen. Siksi testasin innolla ensimmäistä robottipölynimuriani, Xiaomi Roborock 2:ta. Nämä kolme kodin arkista laitetta vaikuttavat saavan aivan uusia ulottuvuuksia, kun niihin lisätään älyä ja oma sovellus. Tarjolla on robottipölynimuria, wifi-jääkaappia, älypuhelimella ohjattavia valoja ja montaa muuta älykästä kodin laitetta. Silti ensimmäinen imurointi ja etenkin siivousjälki löi täydellisesti ällikällä. Olen hankkimassa myös uutta jääkaappia, ja tykästyin LG:n yhdistelmäkaappiin. Aidosti älykäs laite, kuten kuvailemani robottipölynimuri, voi toimia loistavasti itsenäisestikin, eikä kaikkeen tekemiseen aina tarvita oma sovellusta. Siivousjälki on aivan timanttista! Imurin oma sovellus näyttää imurin liikkeet sekä piirtää kotini ääriviivat skannauksen ja siivouksen edetessä. 4/2019 91 Kolumni teksti: Jiri Koivuniemi / Visionist.fi. Sovelluksella voi ohjata imuria myös manuaalisesti, ja ainakin kissojen kiusaamiseen se on erittäin hauska mahdollisuus, vaikka manuaaliohjaus muuten häviää keinoälylle. Itse imurin käyttöönotto oli erittäin helppoa, ja älypuhelimeen ladattava sovellus toimi kertaheitolla. Valaisimen sovelluksen kanssa leikin kahtena iltana, jonka jälkeen olen laittanut valon päälle seinäkytkimestä aivan kuten aina ennenkin. Se osaa varoittaa, jos jääkaapin ovi jäisi auki. Kodin älylaitteet tekevät tuloaan usealla eri rintamalla, mutta kannattaa joskus miettiä, mitä niillä ihan oikeasti aikoo tehdä. Sovellus piirtää myös punaista viivaa kulkemistaan kohdista. Lisäksi voisin tarkkailla ja säätää jääkaapin lämpötilaa sovelluksen avulla. Kuinka ollakaan, sitäkin voisi ohjata älypuhelinsovelluksella. Itselleni imurointi edustaa ehkä tylsintä kodinhoidollista tehtävää. Imuri skannaa ympäristönsä laserin tarkasti ja osaa kiertää esteitä todella upeasti. Totuus on kuitenkin hieman erilainen. Jääkaapin kanssa otin opiksi aiemmasta ja valitsin wifittömän mallin, sillä en ole koskaan aiemminkaan tarkkaillut jääkaappini lämpötilaa eikä tapana ole ollut jättää jääkaapin ovea auki. Imuri myös optimoi reittinsä ja pitää huolen siitä, ettei reitin varrelle jää imuroimattomia kohtia. S iivoamisesta ja muustakin kodinhoidosta on viime aikoina tullut jännittävää puuhaa – ainakin jos on uskominen mediaa ja laitevalmistajia. Parin ensimmäisen käyttökerran jälkeen imuri tulee painettua päälle sen päällä olevasta fyysisestä napista eikä sovellusta tule enää seurattua lainkaan. Keittiössäni on käytössä wifi-yhteydellä varustettu ledkattovalaisin. Valon väriä, kirkkautta sekä lämpötilaa voi säätää. Valon saa myös sykkimään ja vilkkumaan musiikin tahdissa, joten keittiöstä tulee nappia painamalla kotidisko. Se toimii seinäkytkimestä ihan tavallisen valaisimen tavoin, mutta sitä voi ohjata myös älypuhelimen sovelluksella. Muutaman ensimmäisen siivouskerran aikana sovellusta tulee seurattua silmä tarkkana ja ihmetys on suuri, kun imuri suorittaa reittinsä joka kerta tinkimättömällä tarkkuudella. OnkO mitään järkeä hOitaa kOtia älysOvelluksilla
Leak oli Englannin yksi ensimmäisistä todellisista high fidelity -laitevalmistajista Peter Walkerin Quadin (vuonna 1936), Briggsin Wharfedalen (vuonna 1932) ja Guy R. Leak & Co. Fountainin Tannoyn (vuonna 1926) ohella. J. J. Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Joillekin 1980-luvun Sonyt, Marantzit, Yamahat, Onkyot ja Kenwoodit ynnä muut menevät täyttä häkää vintagesta. Tekniikaltaan ne olivat usein parikymmenwattisia teho-triodien (esimerkiksi Osram DA30) ympärille rakennettuja vuorovaihevahAikAnsA pArhAiMMistoA Suomalaiset kuuntelevat radiota päivittäin vajaat kolme tuntia, ja se on suosituin audiolähde kaikissa ikäryhmissä. Kestävintä suunnittelua edustivat Leakin vahvistimet, joista varhaisimmat oli tehty pa-tarkoituksiin. Leakin vuonna 1934 perustama H. M itä on vintage-hifi. Hifin Historiaa Leak Trough Line Stereo 3 92 4/2019. Varsinkin 1950ja 1960-luvuilla Leak oli voimissaan ja valmisti arvostettuja vahvistimia, radiovastaanottimia ja kaiuttimia (Leak Sandwich), jopa äänirasioita, äänivarsia ja levysoittimia. Silloin esimerkiksi sellaiset nimet, kuten Quad, Fisher, Ampex, Armstrong, Mullard, Heathkit, McIntosh, Decca, Dynaco, Lowther, Rogers, Pamphonic, Pye, Radford, Tannoy ja monet muut putkahtavat esiin Grundigin ja Philipsin, General ja Western Electricin, RCA:n ja Harmanin lisäksi. Ltd. Kun tarkastelua vähän laajennetaan, näkökulmaa tiukennetaan ja asennetta vakavoitetaan, vintagea löytääkseen pitää mennä vielä 20, 30, 40 vuotta taaksepäin. Leakin kaltaisille laatuvirittimille pitäisi olla kysyntää. Minkälaiset laitteet kelpaavat vintageksi. Osa on edelleenkin tuttuja merkkejä, mutta moni ei ole, ja tähän ryhmään kuuluu myös H
Kuuluisin ja edelleen arvostettu on Leak TL/12 Point One Amplifier vuodelta 1948 kolmella vahvistinasteella ja kohtuullisella hinnalla. Lyhyessä ajassa kasoittain putkiradioita/virittimiä ja putkivahvistimia päätyi ullakoille tai kaatopaikoille. Leakin Trough-Line-virittimet toimivat, kuten virittimet yleensä, superheterodyyniperiatteella. Sittemmin 1940-luvun lopulla Leak alkoi kehittää takaisinkytkentää hyödyntäviä vahvistimia Bellin patentin ja EMI:n Alan Blumleinin kokeilujen pohjalta. Monet näistä laitteista ovat edelleen kysyttyjä. Niin päättyi Leakin tarina arvostettuna brittiläisenä hifimerkkinä 1970-luvun alussa. Virtalähde on sisäänrakennettu. Tällainen oli esimerkiksi Point One. Ensimmäinen Point One -vahvistin, Leak Type 15, otti kahdesta KT66-putkesta vuorovaiheperiaatteella 15 wattia 0,1 prosentin säröllä ja 26 desibelin takaisinkytkennällä (yli neljän vahvistusasteen). Johnson. Harold Leak antoi sille lisänimen Trough-Line. Ensimmäinen Point One -vahvistin valmistui vuonna 1945, pari vuotta ennen ensimmäistä Williamsonin push-pull-vahvistinta. BBC oli tämän kehitystyön kärjessä. Niissä radiotaajuus sekoitetaan sekoittimessa paikallisoskillaattorin tuottaman taajuuden kanssa välitaajuuden (IF) luomiseksi (TroughLine-virittimissä se on 12,5 megahertsiä). Kehitystiimiin kuuluivat muun muassa BBC-insinöörit Stan Amos ja G.C. Siitä seurasi, että virittimiä piti jatkuvasti virittää uudelleen halutulle taajuudelle. Harold Leakilla oli tapana antaa laitteilleen lisänimi jonkin keskeisen teknisen ominaisuuden mukaan. Jos paikallisoskillaattori vierii, viritin ei pysy vireessä. Sitten kävi kuten tekniikan kehittymisessä usein käy. Uusi kohinattomampi ja laajakaistaisempi fm-tekniikka teki tuloaan ja lisäsi odotuksia äänenlaadun paranemisesta. Leak Trough-Line Stereo Mk3:n takaa löytyy antenniliitännät sekä äänen ulostulo rca-muodossa. Vintage-virittimet Kun puheeksi tulee legendaariset vintage-virittimet, ensimmäisenä mieleen juolahtavat sellaiset jättiläiset, kuten Marantz Model 10B ja 2110, McIntosh MR67 ja MR78, Accuphase T100, Magnun MT108, Sequerra Model 1 ja muutama muu. Jos englantilaisilta kysyttäisiin, luetteloon lisättäisiin Quad FM3 ja ennen kaikkea Leakin Trough-Line-virittimet. Lisänimi Point One tuli siitä, että vahvistimien harmoninen kokonaissärö oli tuolloin sensaatiomaisen alhainen 0,1 prosenttia, kun se kilpailijoilla oli tyypillisesti 20-kertainen eli kaksi prosenttia. Tähän ongelmaan Leakin ratkaisu oli korvata tavanomainen kela transmissiolinjalla, joka oli toteutettu U:n muotoisella kelalla (trough) sen avoin pää alaspäin suunnattuna. Sillä se pääsi testaamaan uutta tekniikkaa. Muutaman vuoden firma jaksoi vielä tuoda markkinoille uusia vahvistinmalleja ja erityisesti kaiuttimia todetakseen pian japanilaisten elektroniikkavalmistajien ylivoiman. Kun Leakin ensimmäinen viritin ei täyttänyt odotuksia, ryhtyi valmistaja vuonna 1954 kehittämään omaa viritintään puhtaalta pöydältä. Realiteettien edessä Harold Joseph myi Leakin Rank Organisationille vuonna 1969. Nimi tulee laitteessa käytetystä viritinelementistä. Virittimien ongelma tuohon aikaan oli, että ne eivät pysyneet vireessä, koska putkien lämpötilavaihteluista johtuen komponentit, ja erityisesti virityspiirin kelat, joilla ohjataan paikallisoskillaattoria ja halutun radiotaajuuden viritystä, laajenivat tai supistuivat aiheuttaen induktanssivaihteluita. vistimia. Ratkaisulla Leak sai pidettyä lämpötilavaihtelut minimissä ja oskillaattorin taajuuden hyvin vakaana. Vuoden suunnittelutyön jälkeen laite oli valmis. Tällä vahvistimella Leak raivasi tietä Euroopan orastaville high fidelity -markkinoille 1950ja 60-luvuilla. Keskellä kulkeva johdin oli kytketty napojen kautta oskillaattoripiiriin ja virityskondensaattoriin. Osittain Point One -vahvistimillaan hankkimansa maineen turvin Harold Leak onnistui saamaan käsiinsä yhden BBC:n käytössä olleista STC-fm-virittimistä. . Harold Leak antoi myös virittimilleen lisänimen, mutta palataan siihen kohta. Niiden yllä ei ehkä ole samaa sädekehää kuin edellä mainituilla, mutta niiden äänenlaatua pidetään ensiluokkaisena. . Myöhemmissä vahvistimissaan (esimerkiksi TL/10, TL/25, TL/12-Plus, TL/25-Plus, TL/50-Plus sekä Stereo 20, Stereo 50 ja Stereo 60) Leak hyödynsi samaa topologiaa mutta tehokkaammilla pääteputkilla ja joissakin malleissa pääteasteen ultra-lineaarikytkentää. Jonkin aikaa Leakilla meni hyvin vahvistimiensa kanssa. Putkitekniikan jalostuessa kohti huippuaan 1960-luvulla tulivat transistorivahvistimet ja alkoivat kooltaan pienempinä, kevyempinä ja edullisempina syöstä putkilaitteita markkinoilta. 4/2019 93 Teksti & kuvat: AVPlus-toimitus. Jo 1950-luvun lopulla perustason levysoittimesta, hifivahvistimesta ja kaiuttimista saatava ääni oli jo sitä luokkaa, että musiikin kuuntelijat eivät enää hyväksyneet mitä tahansa ääntä virittimistään ja radioistaan
Samanhintainen vaihtoehto voisi olla jokin 20–30 vuotta nuorempi japanilainen viritin, joita niitäkin on huippuja, mutta se ei olisi sama asia, eikä varsinkaan vintagea. . Antennille oli ruuviliitäntä ja ulostulolle rca-liitinpari. Vuonna 1969 Leak toi markkinoille vielä yhden virittimen, hyvännäköisen Leak Stereofetic -transistorivirittimen. Muodollaan ja hopean–mustalla värityksellään se oli ulkoisesti istuva pari valmistajan Stereo 30 -transistorivahvistimelle. Tässä mallissa Leak käytti edullisempaa kuparipinnoitettua teräsoskillaattoria. Laite virittyi 108 megahertsiin asti, ja täten se on siis edelleen käyttökelpoinen. Vaikka Leak Trough-Line Stereo Mk 3 ei ole viritin herkimmästä päästä, osoittautui se ainakin pääkaupunkiseudulla helposti virittyväksi, melko kohinattomaksi tapaukseksi. Kohinatasot eivät tarkemmin mitattuna ole samaa tasoa kuin uudemmissa fm-virittimissä, joissa digitekniikkaa on hyödynnetty laajasti, eikä Leak Trough-Line Stereo pärjää mittausarvoissa ja teknisissä ominaisuuksissa esimerkiksi Accuphasen virittimille. Tässä mallissa oli myös kytkin automaattiselle taajuussäädölle ja Local/Distance-herkkyyssäädin. Virittimen ulkoasu myötäili Leakin Varislopeesivahvistinta ja sitä kautta myös Stereo 20 -päätevahvistinta. Ensimmäinen Trough-Line-viritin oli lähes kuutionmuotoinen, modernin tyylikäs (volumeja viritysnuppi sekä asteikko) ja erittäin painava. Viritin toimi vain viritystaajuuksilla 88–100 megahertsiä, mutta toisin kuin kilpailijoilla, joiden virittimet ottivat virran esitai päätevahvistimesta, Leakin virittimessä oli oma virtalähde. Monen brittiharrastajan mielestä Rolls Roycella mielellään ajelleen Harold Leakin Trough-Line-virittimien suoritustasoa ei ole olennaisesti ylitetty puolessa vuosisadassa. n Jutun kuvissa esiintyvä Leak Trough-Line Stereo 3 on kirjoitushetkellä myynnissä Classic Audiossa Helsingissä hintapyyntönä 340 euroa ja kuukauden takuulla. Tätä mallia ei kuitenkaan pidetä ääneltään samantasoisena – kenties putkien miellyttävämmästä säröspektristä johtuen – eikä historiallisesti yhtä merkittävänä laitelanseerauksena kuin TL-virittimiä. Vaikka tuohon aikaan ei vielä ollut hyväksyttyä standardia stereo-fm-dekoodaukselle, Leak varautui sellaisen tuloon lisäämällä virittimen taakse niin sanotut Multiplexrca-liittimet, joihin ulkoinen stereo-dekooderi voitiin tarvittaessa kytkeä. Hifin Historiaa Leak Trough Line Stereo 3 94 4/2019. Jonkin aikaa Leak tarjosi stereopäivitystä Trough-Line Mk 2ja Mk 3 -monovirittimien omistajille. Trough-Line-tekniikka vaati lisäksi paljon siihen aikaan kallista kuparia mikä teki laitteesta myös hyvin kalliin. Elektroniikkapuoli säilyi samana kuin aiemmissa versioissa, mutta kun vuonna 1966 stereolähetykset lopulta aloitettiin Iso-Britanniassa, Leak toi markkinoille uuden version TL 3 -virittimestä nimeltä Trough-line Stereo 3, jossa on sisäänrakennettu stereodekooderi ja takaa lähtevät välijohdot kahdelle kanavalle. Trough-Line Mk2 ilmestyi vuonna 1960, ja kultaruskealla diakonista valmistetulla etulevyllään se oli jonkinlainen art-deco-versio Mk 1:stä. Muodoltaan ja väritykseltään (hopea–musta) se oli ulkoisesti istuva pari Stereo 30 -transistorivahvistimelle. Monoviritin maksoi 32 puntaa ja stereo 47 puntaa. Kuitenkin jos laite on teknisesti kunnossa – mikä on aina olennainen kysymys vintage-laitteiden kohdalla – ja olosuhteet suosiolliset, lähetin riittävän lähellä ja niin edespäin, kykenee se varsin korkeatasoiseen, sävyltään miellyttävään fm-ääneen noin kymmeneksellä Accuphasen hinnasta. Leak trough-Line Mk3 Kompakti (mitat 29,2 x 10,8 x 21 senttimetriä) putkitoiminen Trough-Line Mk3 lanseerattiin vuonna 1964. . Mk 1 -versiota valmistettiin vuoteen 1959 saakka. kelpo fm-ääntä Siinä missä cd-soittimen kytkeminen vintage-vahvistimeen, esimerkiksi Leakin Stereo 30 Plussaan, ei ole läpihuutojuttu johtuen oton herkkyydestä (esimerkiksi 60–250 millivolttia versus cd-soittimen kahden voltin antojännite), vintage-virittimen kytkeminen ei yleensä tuota ongelmaa: voimakkuudensäädintä joutuu kääntämään hieman enemmän, mutta säädin edelleen toimii alueella, missä sen toiminta on varminta (esimerkiksi kanavaerotus minimissään). Mitoiltaan 29,2 x 10,8 x 21-senttimetrinen, putkitoiminen Leak Trough-Line Stereo Mk3 lanseerattiin vuonna 1964
X1 The next Generation of our legendary X-line. www.ah-hifisystems.fi
Otimme testiin Como Audio Solon, joka on kooltaan riittävän pieni niin keittiöön, makuuhuoneeseen kuin ehkä kylpyhuoneeseenkin. Como Audion mallistoon kuuluu neljä erilaista pöytäradiota: Solo-monoradio (alkaen 399 euroa), Duetto-stereoradio (alkaen 449 euroa), akkukäyttöinen Amico-monoradio (alkaen 499 euroa) ja Musica-cd/stereoradioyhdistelmä (alkaen 699 euroa). Juuri sen kokoinen kuin pöytäradion mielestämme kuuluukin olla. Hän on nimittäin merkin perustaja ja suunnittelija. Siksi pelkästä pöytäradiosta puhuminen saattaa antaa väärän kuvan ja hintakin saa enemmän ymmärrystä. Ominaisuuksiin kuuluu internetEnEMMän kuin pöytäradio Miksi pöytäradion ominaisuuksien pitäisi rajoittua vain radion kuunteluun. Tivoli Audion nimittäin perustivat aikoinaan Tom DeVesto ja Henry Kloss. Tom DeVesto löytyy myös Como Audion takaa. Tällaisista pöytäradioista teimme jokin aika sitten laajan vertailun AVPluslehteen 2/19, ja löydät jutun verkkosivuiltamme klikkaamalla tästä. Tivolilla ja Como Audiolla on itse asiassa paljon yhteistä. Pöytäradio Como Audio Solo 96 4/2019. Markkinoilla, jotka oikeastaan loi monen tuntema merkki Tivoli Audio jo 2000-luvun alussa. Solo maksaa pähkinäpuisena 399 euroa tai pianolakkatai hikkori-puuviimeistelyllä 449 euroa, mikä on kyllä sangen paljon pöytäradiosta. Tosin vastaavilla ominaisuuksilla varustettu Tivolikin maksaa jo alkaen 350 euroa. Como Audiolla ei tarvitse. Lisäksi monomalleista saa tehtyä stereoyhdistelmän erikseen hankittavilla tyyliin sopivilla lisäkaiuttimilla (alkaen 139–149 euroa). C omo Audio on jälleen yksi uusi merkki designiin panostavien, retrotyyppisten pöytäradioiden markkinoilla. Merkin menestyksen siivittämänä markkinoille on tullut tämän jälkeen kymmeniä Tivolin kaltaisia radioita, voisi ehkä jopa sanoa, että tietyllä tavalla kopiota. Solo kun sisältää perinteisen fm/rds-radion lisäksi kaikki nykyajan langattomat wifiverkkotoistomahdollisuudet sekä bluetoothin. “Ominaisuuksia Como Audio Solosta löytyykin.” Moniin tarpeisiin Ominaisuuksia Como Audio Solosta löytyykin
4/2019 97 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja & Teppo Hirvikunnas. Tämä siksi, koska useita toimintoja ei vain millään voi saada käyttöön samalla tavalla laitteen etupaneelista tai kaukosäätimestä. Analogisten sisääntulojen kohdalla puhutaan jostain kumman syystä HiRestuloista, vieläpä peräti 24 bitin ja 192 kilohertsin lisämääritteellä. Esimerkiksi Spotify Connect -tilassa sävynsäätöihin ei pääse käsiksi kuin sovelluksesta, ei siis laitteesta eikä kaukosäätimestä. Liitännät ovat kokonaisuudessaan siis varsin kattavat. Tuon vain netistä löytyvän 55-sivuisen pääkäyttöohjeen läpikäynti on enemmän kuin suositeltavaa. Myös kännykän lataus onnistuu, joskin latausvirta on vain yksi ampeeri. Laitteen liitännät käsittävät kaksi analogista ja yhden optisen sisääntulon, linjalähdön, stereofonisen kuulokelähdön ja usb-portin, johon voi liittää vaikka muistitikun tai kovalevyn. “55-sivuisen pääkäyttöohjeen läpikäynti on enemmän kuin suositeltavaa.” käyttöönotto Digiajan ja verkkoon liittyvien laitteiden käyttöönotto saattaa olla joskus todella hankalaa ja ärsyttävää. Sovelluksella tai ilman Monia tällaisia verkkotoistolla varustettuja laitteita ohjataan pääsääntöisesti älypuhelimeen tai tablettilaitteeseen asennettavalla valmistajan omalla ohjainsovelluksella. Katso täältä aiheeseen liittyvä video. Laitteet siis keskustelevat toistensa kanssa verkkoyhteyden ylitse, ja sama musiikki saadaan tarvittaessa soimaan samaan aikaan kaikissa laitteissa. Varustukseen kuuluu myös asiallinen erillinen kauko-ohjain. Liitäntöjä moneen lähtöön Laitteen liitännät käsittävät kaksi analogista 3,5-millimetristä, yhden optisen sisääntulon esimerkiksi televisiolle, kiinteätasoisen linjalähdön, stereofonisen 3,5-millimetrisen kuulokelähdön sekä usb-portin, johon voi liittää vaikka muistitikun tai kovalevyn. Miksi ohjeet pitää pilkkoa moneen osaan. Mutta miksei pikavalinnat ole vaihdettavissa kaukosäätimestä. Myös monihuone Como Audion laitteet mahdollistava myös kokonaisen monihuonejärjestelmän muodostamisen. radio, Spotify Connect -suoratoisto, toisto kodin muista verkkoon liitetyistä medialaitteista ja vaikka verkkokovalevyltä. Kun ominaisuuksia ja toimintoja on paljon, käyttökytkimiä vähän ja käyttölogiikastakin erilainen käsitys, niin käyttö ei voi koskaan olla kovin suoraviivaista ja helppoa, ainakaan heti. Mukana seuraa jopa lyhyt välijohto. Myös kännykän lataus onnistuu, joskin latausvirta on vain yksi ampeeri. Erityismaininnan ansaitsee mahdollisuus tallentaa pikavalintoihin normaalien fm-radiokanavien lisäksi myös internetradiokanavia, Spotify-soittolistoja, verkkokovalevy tai mikä tahansa muu sisääntulo tai ohjelmalähde. Asetuksia on siellä täällä, ja mikään ei koskaan toimi niin kuin pitäisi. Ja jos toimii, niin ei enää huomenna. Laitteen mukana on suomenkieliset ohjeet, mutta yksityiskohtaisemmat ohjeet löytyvät vain netistä ja ainakin testin tekohetkellä vielä pelkästään englanniksi. Tosin vain englanniksi, mutta liikkuva kuva kyllä kertoo paljon. Como Audion suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota siihen, että laitteen kaikki tärkeimmät toiminnot ovat käytettävissä myös ilman sovellusta. Asiaa tuntemattomille tiedoksi, että HiRes ja tuo lukupari liittyy vain digitaaliseen signaaliin, ei analogiseen. Laitteessa on lisäksi kello kahdella herätysajalla makuuhuonekäyttöä ajatellen. Se onkin parhaimmillaan niin sanottuna kelloradiona. Valmistajan verkkosivuilta löytyy useita How To -videoita, jotka opastava muun muassa käyttöönoton vaihe vaiheelta. Kokonaisuutena laitteen käyttö on kuitenkin pienen opiskelun jälkeen pienin varauksin ihan mukavaa. Etenkin huomioiden kaikki runsaat toiminnot. Tai olisi itse asiassa voitu saada, jos laitteen näyttö olisi suurempi ja toteutukseltaan kosketusnäyttö (lukuun ottamatta alalaidan pyörösäätimiä) ja erityisesti kaukosäätimen käyttölogiikkaan olisi kiinnitetty enemmän huomiota. Laitetta voi jopa olla hyvin vaikea tai lähes mahdotonta käyttää ilman sovellusta ja älylaitetta. Laitteessa on kiinteä teleskooppiantenni mutta ei erillistä antenniliitäntää. Käyttöä vain pitää opetella. Como Audio näyttää panostaneen tässä etenkin opastukseen ja ohjeisiin siinä kuitenkaan ihan täydellisesti onnistumatta. Käyttöönotosta ja sen pikaohjeista sen verran, että miten voi olla mahdollista, että esimerkiksi radion kanavahausta ja muistipaikkojen asettamista ei kerrota mitään. Mutta kas ollakaan, laitetta oli itse asiassa helpompi käyttää sittenkin sovelluksella
Pöytäradio Como Audio Solo 98 4/2019. Soloon voidaan kytkeä erikseen hankittava Como Audio Ambient -lisäkaiutin (139 euroa), jolloin saadaan aikaan aito stereojärjestelmä. . Tämä laajentaa systeemin äänimaailman aivan uusiin mittoihin. panostusta ääneen Como Audio on panostanut myös hyvään äänenlaatuun, tai ainakin lähtökohdat sille ovat pääpiirteittäin kunnossa: Tukeva refleksiviritteinen aito puukotelo, kaiuttimissa aito kaksitierakenne 19 millimetrin kalottidiskantilla ja 75 millimetrin basso–keskiäänellä, äänen digitaalinen prosessointi, erilliset bassoja diskanttisäädöt sekä tehokas 2 x 30 watin d-luokan vahvistin. Ja kyllä, kyseessä on stereovahvistin, mutta aitoon stereosysteemiin tarvitaan Ambient lisäkaiutinyksikkö. Mukana tuleva kauko-ohjain on laadukkaan tuntuinen, ja sen avulla laitetta on helppo käyttää. Etupaneelia hallitsee selkeä 2,8 tuuman värinäyttö. . Como Audio Solo on saatavana neljällä eri viimeistelyllä: pähkinäpuu, hikkoripuu, kiiltävän valkoinen ja musta. Laitetta pystyy käyttämään myös näytön alapuolella olevilla alumiinisilla pyörösäätimillä. Käyttölogiikka vaatii vain joiltain osin hieman totuttelua. Laitteen mukana toimitetaan säätimien päälle asetettavat kumiset jatkonupit, jotka tosiaan tekevät säätimet hieman pidemmiksi ja paksummiksi sekä tuntumaltaan myös paremmiksi
+ Ominaisuudet ja monipuolisuus + Laatuvaikutelma + Sovellus + Liitännät – Epäherkkä radio – Käyttö vaatii perehtymistä . Mitat (l x k x s): 240 x 132 x 130 mm Paino: 1,9 kg Huippumoderni kelloradio Como Audio Solo on paljon enemmän kuin pelkkä pöytäradio mutta silti vain pöytäradio. Tätä ei saa korjattua täysin edes sävynsäädöillä, joiden vaikutusalue ei oikein istu korjaustarpeeseen. . Sen sijaan television äänentoiston parantajaksi tai muuksi vastaavaksi siitä ei mielestämme ehkä ole, joten kaikki runsaat sisääntulot jäävät tässä mielessä hieman turhiksi. Niin ja se lataa siinä samalla älypuhelimen ja kuulokkeetkin siihen saa kiinni. Laitteen edessä tyypillisesti oleva pöytätaso aiheuttaa bassoon kuminaa, joka peittää alleen keskialuetta, ja hieman vaimea diskantin yleistaso tekee äänen kokonaisuudessaan tummaksi ja hieman tunkkaiseksi. Laitteen omalla teleskooppiantennilla Helsingissä kerrostalon sisällä kaikki kanavat kuuluivat mutteivät kaikki aivan häiriöttä. Fm-radion osalta Como Audio Solo havaittiin sangen epäherkäksi. Äänenlaadultaan on parempiakin radioita, mutta ei näillä ominaisuuksilla. Yksinään, tai edes lisäkaiuttimen kanssa, Solo ei täytä kunnon äänentoistolaitteiston tunnusmerkkejä. Radion lisäksi se on herätyskello, bluetooth-kaiutin, nettiradio, Spotify Connectja dlna-verkkosoitin sekä usb-laturi. Hintansa väärti. Bassotoistoon olisi esimerkiksi kaivannut enemmän botnea. Katso täältä videoklippi aiheesta ja myös ohjainsovelluksesta. Como Audio Solo on itse asiassa paljon enemmän kaikkea muuta kuin pelkkä pöytäradio. Se voisi periaatteessa toimia tässä tehtävässä kodin stereolaitteistoon liitettynä. Se on siis tässä mielessä pöytäradio eikä muuksi muutu. Ainoa huomauttamisen aihe liittyi Spotifyn virittämiseen ensimmäisellä kerralla soittokuntoon, ja myös verkkotoistossa ilmeni ajoittain pientä viivettä toimintojen suorittamisessa. Sitä on pienen opiskelun jälkeen helppo ja mukava käyttää, ja laitteen ohjainsovellus on paikoin jopa esimerkillinen. Esimerkiksi radion viritys on helppoa, ja sovellus näyttää jopa viritysasteikon sekä soivan kanavan rds-tiedot. Perussoundi on kuitenkin rasittamaton ja selkä. n 4/2019 99. Parhaimmillaan ääni on sävynsäätöjen TV-Sound-esiasetuksella. Mutta miksei yöpöydälläkin voisi olla tyylikästä kelloradiota, josta voi kuunnella radion lisäksi nettiradiota, Spotifyta tai vaikka verkkokovalevylle ripattuja cdlevyjä. Sama koskee myös nettiradiota ja muita toimintoja. Jos vastaanotto-olosuhteet ovat vaativammat, niin ulkoinen antenni olisi tarpeen, mutta sille ei ole liitäntää. Se on erittäin monipuolinen verkkosoitin. Toisin kuin monia muita vastaavia sovelluksia tätä käyttää ihan mielellään. Erityismaininnan puolestaan ansaitsee mahdollisuus tallentaa pikavalintoihin normaalien fm-radiokanavien lisäksi myös internet-radiokanavia, Spotifysoittolistoja, verkkokovalevy tai mikä tahansa muu sisääntulo tai ohjelmalähde. Kuitenkin sellaisenaan se on yksi monipuolisimmista ja samalla omassa tyylilajissaan todella hieno ja viimeistelty tuote. Äänenlaatu on luokassaan ihan hyvä, mutta periaatteessa sen olisi pitänyt olla tällä hinnalla ja etenkin näillä spekseillä parempi. Como Audio Control -sovellus (iOS ja Android) on esimerkillisen selkeä ja toimiva. Como Audio Solo Laitetyyppi: Pöytäradio/verkkokaiutin Hinta: 399 € Edustaja/maahantuoja: AH-Hifisystems Oy Lisätietoja: Tuotesivu Radio: FM/RDS (stereo) Pikavalinnat: 6 kpl (käytettävissä kaikki ohjelmalähteet) Vahvistin: 2 x 30 W RMS Kaiuttimet: 2-tie, 19 mm kalottidiskantti, 75 mm basso-keskiääni Verkkoyhteys: WiFi, 802.11a/b/g/n & 2.4/5GHz Bluetooth: aptX 4.1, NFC-paritus Verkko-ominaisuudet: Internet-radio, Spotify Connect, DLNA, UPnP, monihuonejärjestemä Liitännät: 2 x linjasisääntulo (3,5 mm), optinen (digitaalinen, Toslink) sisääntulo (3,5 mm), linjalähtö (3,5 mm), kuulokelähtö (3,5 mm, stereo), USB (mediatoisto ja lataus, 5V/1A) Muuta: Kelloradio (2 herätysaikaa, uniajastin), 2,8-tuuman värinäyttö, basso-/diskanttisäädöt, valittava näytön himmennys, kauko-ohjain, Como Control -ohjainsovellus (Android ja iOS), lisäkaiuttimella stereofoninen toisto, 2,5 m virtajohto, pyörösäätimien kumiset jatkopalat. Eri ohjelmalähteille olisi toivonut myös yksilöllisiä sävynsäätöjä. Äänenlaatukaan ei tähän riitä. Mutta toki verkkosoittimia saa erikseenkin
Kaiuttimet Focal Kanta N°3 100 4/2019. Värikäs raskassarjalainen ranskasta Hyvin menestynyt Focal Kanta N°2 on saanut seuraa saman sarjan kolmitiekaiuttimesta Kanta N°3:sta, jonka äänessä on hienovaraisuutta ja raakaa voimaa rinta rinnan
Mutta vaikka pinnalta saattaakin näyttää, että Focal ei enää olisi niin kiinnostunut perinteisestä hifikaiutinvalmistuksesta, on se edelleen innovatiivinen ja teknologiasuuntautunut kaiutinbrändi, joka hallitsee kaiuttimien koko tuotantoketjun alusta loppuun. Otetaan esimerkiksi tunnettu englantilainen kaiutinyritys B&W. Voileipärakenteinen kartio on paitsi jäykkä ja erittäin kevyt myös vaimennusominaisuuksiltaan ja lineaarisuudeltaan hyvä. Vuosikymmenten ajan yhtiö on tehnyt huippututkimusta muun muassa kartiomateriaaleihin ja magneetin rakenteisiin kuten myös jakosuotimiin ja poikkeaviin koteloratkaisuihin liittyen. Kaiuttimissa on valmiiksi asennettuna tukevat jalat, joissa puolestaan on helposti säädettävät piikit. Vain muutama vuosi sitten Focal julkaisi visuaalisesti samankaltaisen mutta ylellistä Utopia-sarjaa pienemmän Sopra-sarjan. Kanta-sarjan kehitystyö vaati pitkän ajanjakson muun muassa siksi, että Focalin piti löytää uusi materiaaliyhdistelmä kaiuttimen virtaviivaisen etuosan valmistukseen. Flax-bassoäänisessä on uusi magneetti (NIC) ja keskiäänisessä uusi ripustus. Kanta N°3:ssa on kaksi taakse suunnattua refleksiaukkoa. . 4/2019 101 Teksti: Mats Meyer-Lie Kuvat: Valmistaja Mittaukset: Hifi&Musik. Se, onko näin käymässä myös Focalille, on epävarmaa, mutta myös ranskalaismerkki on viime aikoina alkanut investoida poikkeuksellisen hienojen kuulokkeiden valmistukseen. Kanta-sarjan ensimmäinen kaiutin oli rohkean orgaanisesti muotoiltu Kanta N°2 -lattiamalli. Yksi esimerkki: kuka muu valmistaja voi ylpeillä käyttävänsä kaiuttimissaan 16 tuuman sähkömagneettisia bassoäänisiä! Hifikaiuttimia etsivälle Focalilla on tarjota kuusi mallisarjaa, joiden huipulla on neljännestonnin painava ja 200 000 euroa maksava Utopia-sarjan Grande Utopia EM EVO. Kun tiedetään, että kuulokemarkkinat eivät ole vielä saturoituneet, kyseessä on varmasti viisas veto, sillä näin Focal samanaikaisesti paitsi laajentaa asiakaskuntaansa myös tekee tuotemerkkiään tunnetummaksi. diskanttielementin sekä kartioelementin lasija pellavakuitukerroksella. Osa valetaan yhtenä kappaleena patentoidusta suuritiheyksisestä V aikka nykyään brändit tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin itse tuotteet, voi kuitenkin kysyä, onko se sitten lopulta niin hyvä asia, että merkki tunnetaan sivutuotteesta pikemminkin kuin varsinaisesta ydinliiketoiminnasta. . teknisesti kehittynyt Kanta-kaiuttimissaan valmistaja tuo ensimmäistä kertaa yhteen kaksi sen kehittämää teknistä erikoisuutta: berylliumKanta N°3:ssa on tuorein versio Focalin beryllium-diskanttielementistä nimeltä IAL3. Liittimet ovat tasokkaat, mutta niitä on vain yksi pari, koska Focal ei suosittele kaksoisjohdotusta. Viime syksynä sarja täydentyi Kanta N°1 -jalustakaiuttimella, isokokoisella keskikaiuttimella ja huippuluokan Kanta N°3 -lattiakaiuttimella, jossa on kaksi kahdeksan tuuman bassoelementtiä. Se alkoi jonkin aikaa sitten valmistaa myös laadukkaita kuulokkeita, eikä siinä mitään, mutta sen seurauksena moni tuntuu nykyään kuvittelevan, että kuulokkeet ovat ainoa tuote, jota B&W valmistaa. Melko hiljattain ilmestyi myös Kantakaiutinsarja, joka asettui Sopran ja hieman edullisemman ja pitkäikäisemmän Electra-sarjan väliin
Vähintään yhtä tärkeää Focalille on ollut saada aikaan neutraali ja erittäin nopeaääninen keskialueen toisto. Sekä NICettä TMD-tekniikka tulevat Sopraja Utopia-sarjoista. Tässä suhteessa . Kevyemmän rakenteen ja tehokkaamman magneetin lisäksi myös kartion ripustus on uusittu liikenopeuden ja dynamiikan parantamiseksi. Sekä keskiääninen että bassoääniset on varustettu kiihtyvyyttä parantavalla NIC-magneettirakenteella, jossa on uudenlainen oikosulkupiiri kelassa esiintyvien häiritsevien induktanssimuutosten minimoimiseksi. Valitulla menetelmällä kotelosta on saatu lähes resonoimaton kaiuttimen koosta huolimatta. Tämän seurauksena ylimmistä diskanttiäänistä puuttuu liika terävyys ja karhea kovuus (sibilantit), jotka usein vaivaavat esimerkiksi alumiinikartioisia diskanttielementtejä. näkymättömiä voimia Kanta N°3 kuuluu niihin upeisiin ja värikylläisesti soiviin kaiuttimiin, jotka tekevät suuren vaikutuksen kuuntelijaan jo muutamassa sekunnissa. Diskanttielementin särötason lähes pakkomielinen pienentäminen on yksi asia. Berylliumin ja poronin käytön Focal on lainannut Utopiaja Sopra-sarjan kaiuttimista, mutta yllä mainittu kompakti akustinen vaimennus diskanttikartion takana löytyy ainoastaan Kanta-sarjan kaiuttimista. . Kaiuttimet Focal Kanta N°3 102 4/2019. Tuloksena on entistäkin kontrolloidumpi kartion liike ilman heikentävää vaikutusta dynamiikkaan. Lisäksi kaiutin pysyy tiukasti paikallaan lattialla neljällä kapealla ja helposti säädettävällä metallijalalla. Tuned Mass Dampingiksi nimetty tekniikka on saanut inspiraation Formula 1 -autoista. polymeeristä, joka Focalin mukaan on perinteiseen mdf-levyyn verrattuna sekä jäykempi että värähtelemättömämpi. Kanta N°3:n täysin uusitun beryllium-diskanttielementin taakse on lisätty muun muassa uudenlainen, takasäteilyä absorboiva ja säröä pienentävä akustinen labyrintti, joka mahdollistaa myös alemman jakotaajuuden käytön. Niinpä sovittaakseen keskiäänisen yhteen uuden diskanttielementin kanssa Focal valitsi sen seuraksi viritetyn keskiäänisen hienosti muotoillulla Flax-pellavakuitukartiolla. Levyn kaareva muoto ja upotetut elementit vähentävät diffraktioita eli ehkäisevät haitallisia heijastuksia kotelon reunoista. Kartion ripustukseen on lisätty kaksi viritettyä putkimaista rengasta, jotka vakauttavat ripustuksen liikettä luomalla vastakkaisen heiluriliikkeen. Lisäksi kartio alkaa osittaisvärähdellä huomattavasti korkeammalla taajuudella kuin muilla materiaaleilla (ehkä timanttia lukuun ottamatta). Uniikkia tästä kaiuttimesta ei tee vain uusi vaimennettu etulevy vaan myös tapa, jolla loput kotelosta on puristettu yhteen useasta vanerikerroksesta. Se, että korkeammista valmistuskustannuksista huolimatta Focal on halunnut käyttää hiuksenohutta beryllium-kartiota, johtuu pelkästään tämän kevytmetallin erinomaisista kiihtyvyysja pysähtymisominaisuuksista. Sen ansiosta elementin resonanssitaajuus on niin matala, ettei resonanssia tarvitse erikseen vaimentaa suotimella. Kartion ripustus on kestävää poronia
Tässä suhteessa Kanta N°3 saa monet muut kaiuttimet kuulostamaan pieniltä ja mitättömiltä. Vastaavasti 30 asteen kulmasta (keltainen) tilanne on sama hyvin loivalla diskanttilaskulla, joka jyrkkenee 60 asteen kulmasta (punainen). sitä voi verrata Vivid Audio Giya 4ja YG Acoustics Hailey 1.2 -huippukaiuttimiin. Kanta N°3 on suuri kaiutin – suurempi luonnossa kuin kuvissa – ja suunniteltu jopa 80 neliömetrin huoneisiin. Tämä Impedanssivaste (vihreä) on tasainen ja helppo vahvistimelle, mutta kaiutin vaatii virtaa 80:n ja 600 hertsin välillä. Puhumattakaan siitä, miten kaiutin uhkui raakaa räjähtävää voimaa yhdessä Burmester 956 Mk 2 -työjuhdan kanssa. Kanta N°3:lla kuuntelija voi antautua musiikille mutta myös päästä sisään akustiseen tilaan, jossa muusikot ja laulajat toistuvat juuri oikeassa mittasuhteessa. Tukkimalla refleksikanavan aukot mukana tulevilla vaimennustulpilla sekä siirtämällä kaiuttimia hieman kauemmaksi takaseinästä tuotti sekä vivahteikkaan että syvän bassotoiston aina 25 hertsiin asti. Vaiheessa (punainen) on äkillisiä muutoksia alle 100 hertsissä. Tapa, jolla kaiutin jäljittelee ja erottelee äänitystilan ulottuvuuksia, on ilmiömäinen. Tätä tunnetta vahvisti vaikutelma siitä, että mitoistaan huolimatta Kanta N°3 onnistui täysin häviämään huoneesta. Kaikkein vaikuttavinta oli kaiuttimen tiukka ote keskija alabassoista, aivan kuin huoneessa olisi ollut kaksi paalujunttaa kytkettynä Primaren 60-wattiseen I15-vahvistimeen. Päinvastoin. Huoli Kanta N°3:n sopivuudesta pienempiin kuunteluhuoneisiin osoittautui kuitenkin lähinnä akateemiseksi. Kylmäksi Kanta N°3:sen rikasta, värikästä ja tasaisesti sykkivää äänimaailmaa voi vähiten kuvata. n 4/2019 103. Suoraan diskantin edestä mitattuna (vihreä) vaste on hyvin lineaarinen ja epätasaisuudet merkityksettömiä. Focal ei siis ole onnistunut rakentamaan ainoastaan niin sanotusti hyvin kuollutta koteloa vaan ennen kaikkea akustisesti ikään kuin näkymättömän baffelin. ominaisuus ei palaudu vain Focalin elementteihin tai jakosuotimiin, vaan kyse on taidosta, jolla Focal on onnistunut saamaan kaiuttimen soimaan vaihevirheettömästi ja tervehenkisesti yhtenä kokonaisuutena. . Nekään jotka eivät innostu kaiuttimesta yhtä paljon, eivät voi kiistää sitä, että aivan kuten Vividin ja YG:n tapauksessa, Focal ei ole tämän kaiuttimen kohdalla antanut tekniikan mennä musiikin edelle. Tämä saksalainen veturi Kanta N°3:n edessä tarjosi sellaista basson voimaa, että huonetilavuus alkoi olla rajoittava tekijä – mikä oli yhtä pelottavaa kuin hauskaakin! Kanta N°3:n kaltaista bassotoiston laatua voisi oikeutetusti odottaa paljon suuremmasta kotelosta ja kahdesta 10-tuumaisesta bassoäänisestä, ei kahdesta 8-tuumaisesta. Focal Kanta N°3 Hinta: 9 990 € / pari Edustaja: Kruunuradio Lisätiedot: Focal Toimintaperiaate: 3-tie-bassorefleksikaiutin Diskantti: 1 x 27 mm, beryllium Keskiääninen: 165 mm, pellava Bassot: 2 x 210 mm, pellava Jakotaajuudet: 250 Hz / 2,5 kHz Herkkyys: 91 dB Nimellisimpedanssi: 8 Ohm Mitat (LxKxS): 49 x 148 x 75 cm Paino: 53 kg / kpl Ykkönen omiensa joukossa Kanta N°3 on huipputekninen raskaan sarjan kaiutin, joka korkeasta hinnastaan huolimatta tarjoaa akustisesti hyvää vastinetta rahalle. Huolimatta lähes laboratoriotason tarkkuudesta ja yksityiskohtien teräväpiirteisyydestä Kanta N°3 pystyy tarjoamaan musiikkia isolla sydämellä ja mielekkäänä musiikillisena kokonaisuutena sen sijaan että se toistaisi musiikkia vain korrektisti ja kylmän analyyttisesti. Kaikella kunnioituksella Utopia-sarjaa kohtaan, Kanta N°3 saattaa hyvinkin olla yksi Focalin monipuolisimmista ja menestyksekkäimmistä kaiutinmalleista! + Sointikuva + Äänen täsmällisyys + Syvä, iskevä bassotoisto – Iso koko . Oikealla kuunteluetäisyydellä ja -korkeudella Kanta N°3 soi laajakaistakaiuttimien tyyliin kuin ihanteellisena pistelähteenä
Seuraavassa numerossa: UUDESTI SYNTYNYT RETROHELMI JBL L100 CLASSIC Moni klassikkokaiutin on saanut viime vuosina uuden elämän, ja nyt joukkoon liittyy JBL:n ikoninen L100. LISÄÄ BASSOA KOTITEATTERIIN! Bassotoisto on kaiken perusta, ja näillä subeilla se järjestyy asianmukaisesti. Mukana vertailussa Dali, Emotiva Klipsch, Paradigm ja REL LIPPULAIVAT VASTAKKAIN Parivertailussa Samsung Galaxy S10+ ja Huawei P30 Pro LUONNOLLISEMPAA 4KKUVAA Testissä BenQ W5700 TYYLILLÄ MELUA VASTAAN Testissä Denonin vastamelukuulokeuutuus AH-GC30. Testi Tulossa 104 4/2019 SEURAAVA AVPLUS-DIGILEHTI ILMESTYY 14.6.2019 Muistathan vierailla myös verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua