OPAS: ULTRA HD BLU-RAY AINOA TIE TÄYDELLISEEN LEFFANAUTINTOON AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 8/2019 (NRO.191) HINTA: 11,90 € HUIPPUKUVAA KOTITEATTERIIN BENQ W5700 A V P L U S 8 /2 19 (N R O 19 1) W W W .A V P L U S .F I VERTAILU 6 SOLAKKAA SUBWOOFERIA HIFIMMÄT PELILUURIT AUDEZE MOBIUS JÄRKEVÄ PERUSPUHELIN NOKIA 3.2
BLUESOUND NODE 2i STREAMER Toimii kotisi langattomassa verkossa ja asentuu nopeasti ja vaivattomasti. Saatavana mustana tai valkoisena HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 Verkkokauppa: hifistudio.fi. 1999 € Best Buy -paketti: HifiStudion ostetuimpia kokonaisuuksia. Television saat liitettyä tähän optisella digitaalikaapelilla. H U I P P U T V A N S A I T S E E H U I P P U Ä Ä N E N G E N E L E C J U H L A P A K E T T I L I M I T E D H I F I S T U D I O E D I T I O N GENELEC G THREE AKTIIVIKAIUTTIMET Tyylikäs, helppo ja suorituskykyinen ratkaisu. Ammattilaisten arvostamaa laatutasoa, jota käytetään studioissa ympäri maailmaa. ATLAS ELEMENT INTEGRA RCA 3m VÄLIKAAPELIT Skotlannissa käsinvalmistetut – lukuisia testivoittoja. Kaiuttimet toistavat lähes koko taajuuskaistan erittäin puhtaasti ja miellyttävästi. Television kaukosäädin saadaan lisäksi paritettua Node 2i:n kanssa
Setti missä subbari on valmiina ja säätöjä ei ole on usein tavallisen kuluttajan kannalta se helpoin vaihtoehto. Aika harva. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 S ubwoofer on mitä mainioin tapa lisätä pienten ja miksei isompienkin kaiuttimien bassotoistoa. Monestakin syystä lisäbasso ei tuokaan onnea ja autuutta vaan harmaita hiuksia ja turhautuneen, jopa petetyn olon. Kotiteatteri alkoi kiinnostamaan BenQ:n tykkiä testaillessa aloin myös ymmärtämään, miksi yhä useampi haluaa rakentaa oman kotiteatterin. Iso ja tarkka kuva, pimeä huone ja hyvä leffa. Tämä rajaa vaihtoehdot usein vain muutamaan, ja jaksaako kukaan nyt oikeasti alkaa siirtelemään subbaria paikasta toiseen tai ryömimään naama lattiassa optimaalista paikkaa etsimässä. Tämä liittyy, ties jo kuinka montaa mainittuun subwooferin sijoitukseen huoneessa. 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Janne Soilakari Magnus Fredholm Jiri Koivuniemi Jarkko Peipponen Jussi Ansio Markku Mikkonen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P. Ja sitten vielä ne kaikki säädöt. Alan siis sittenkin kääntyä sille kannalle, että säädöt ovat per...tä. Soundbar, joka toimi Tästä kätevästi aasinsiltaa myöden soundbar-kaiuttimen pariin. (nro 191) 8/2019 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. Subbarista ei ole mitään iloa tai ääni muuttuu sen myötä jopa huonommaksi. LG:n virtuaalinen surroundääni ja tässä tapauksessa virtuaalisten korkeuskanavien tuoma tilavaikutelma oli paikoin suorastaan uskomattoman tehokas. 050 365 7654 (ark. Mutta asia ei olekaan ihan yksinkertainen. Ensimmäistä kertaa voin käsi sydämellä sanoa, että nyt testaamamme LG:n soundbar ajaa asiansa monessa kodissa ja sillä saa elokuviin uutta potkua. Siis kun huomioi, että kyseessä “vain” piskuinen soundbarkaiutin. Se on kuin elokuvissa istuisi. Subwooferille on joskus todella vaikea löytää sijoituspaikkaa, missä se soisi hyvin. Ongelmaksi tulee vielä se, että subwoofer laitetaan sinne, minne se sopii fyysisesti ja esteettisesti. Eikä se nykyään edes maksa paljon. Eikä pelkästään siihen vaan lisäksi vielä subwooferin toiston sovittamiseen laitteiston normaalikaiuttimien kanssa. Syksyä odotellessa, Teppo Hirvikunnas Päätoimittaja (K uv a: Ku va ka ap pa us w w w .a ud io ho lic s.c om -v er kk os iv ui lta ) Subbarin sietämätön vaikeus
32 VERTAILUSSA PIENET SUBBARIT s. 78 KOTITEATTERI 4K-AIKAAN. (nro 191) 4 8/2019 s
46 USKOMATTOMAT PELIKUULOKKEET s. Matrixilla DVD:stä älytelkkariin...................................45 Kolumnistillamme on jälleen painavaa asiaa Audeze Mobius -kuulokkeet.....................................46 Hifistelijän pelikuulokkeet ja vieläpä oikeasti toimivalla tilaäänikokemuksella. Bergen -johdoton/ pölypussiton varsi-imuri.....10 Pätevä pöypussiton pikaimuri alle 80 eurolla. Dolby Atmos -ääntä vaivattomasti................................50 LG SL8GY -soundbar on yllättävän pätevä ratkaisu television äänentoistoon Autoon bassoa helposti.......55 Kaksi helppoa, mutta hyvin erilaista autosubbaria Kuvaa ilman johtoja................60 Vertailussa neljä langatonta hdmi-linkkiä. JBL Eon One -PA-setti.............18 Kohtuuhintainen, mutta laadukas PA-setti keikkakäyttöön. (nro 191) 8/2019 5 s. Waltter Drive HD G3 -autokamera...................................16 Todistusvoimaa tarvittaessa. Audio-Technica AT-LPW30TK -levysoitin.......24 Harvinaisen pätevä vinyylisoitin edulliseen hintaan. 28 Parivertailussa Jays m-Seven ja Jaybird Vista Vertailussa pienet ja matalat subbarit.........................32 Testissä kuusi pientä, mutta erilaista aktiivisubwooferia. Seuraavassa numerossa......82 4K-KUVAA JO NYT s. 4k UHD Bluray..............................40 Toistaiseksi ainoa järkevä vaihtoehto täydelliseen elokuvanautintoon. 6 Uusia laitteita ja välillä muutakin. Sonus Faber Minima Amator II -kaiuttimet..............26 Highendiä puolta edullisemmin. Nokia 32 -älypuhelin...............12 Nokian peruspuhelin sopii vaivatonta älypuhelinta kaipaavalle. Markkinapalsta...........................76 BenQ W5700 -4k videoprojektori...........................78 Kohtuuhinnalla aidon elokuvateatterin tunnelmaa myös kotiin. 60 KUVAA ILMAN JOHTOJA s. 3 Uutiset.................................................... Hifiharrastaja................................68 Espoolainen Ari Etolin on luottanut aina kotimaisiin aktiivisiin. 24 LAATULEVARI KOHTUUHINTAAN SISäLTö Pääkirjoitus........................................ 40. Kaksintaistelussa kaksi True Wireless -kuuloketta .............. HIFImessut 2019.........................20 Raportti syksyn hifimessuilta. Kaksi erilaista highendvahvistinta.......................................64 Copland CTA 408 ja Hegel 390 Kuin kahdesta eri maailmasta. Hifin historiaa...............................72 Klipsch La Scala vuodelta 1963 Levylautasella...............................74 Solmuja, klassista, poppia ja jazzia
Bluetooth on versiota viisi, ja se tukee aptX:ää, AAC:tä, SBC:tä ja aptX Low Latencyä, joka parantaa videoiden katselukokemusta vähentämällä äänen viivettä. Focal Chora 806 maksaa 509 euroa/pari, Chora 816 taas 1 150 euroa/pari ja Chora 826 vastaavasti 1 360 euroa/pari. Niissä on yhdeksän millimetrin dynaamiset elementit. Sony Walkman NW-ZX507 yltää 32 bitin ja 384 kilohertsin pcm-toistoon, 11,2 megahertsin dsd-toistoon sekä uutuutena myös suoratoistoon wifi-yhteyden kautta Android-sovelluksen välityksellä. Kuulokkeet osaavat myös pysäyttää ja käynnistää toiston uudelleen, kun kuulokkeet nostaa korvilta ja laittaa takaisin. (nro 191) Uutiset 6 8/2019 S ennheiser on esitellyt kolmannen sukupolven Momentum Wireless -kuulokkeet. Lisätiedot: www.sony.fi Sennheiserilta kolmannen sukupolven versio Momentum Wireless -vastamelukuulokkeista Sonylta uusi korkearesoluutio-Walkman ja aktiivisella vastamelutoiminnolla varustetut nappikuulokkeet F ocal on julkistanut uuden Chora-kaiutinmalliston, joka koostuu kolmesta mallista. Kuulokkeissa on myös ominaisuus, joka päästää ympäristön ääniä läpi. Diskanttina on alumiinista ja magnesiumista valmistettu TNFelementti. Alussa painike tukee Google Assistantia ja Apple Siriä, mutta Smart Control -sovelluksen kautta on tulossa laiteohjelmistopäivitys, joka tuo myös Amazon Alexan mukaan peliin. Se korvaa aikaisemmat Chorus-kaiuttimet, jotka ovat valmistajan edullisimpia. Akunkestoa luvataan kymmeneksi tunniksi, ja kymmenen minuutin pikalatauksella virtaa saa 80 minuutin kuuntelua varten. Hintaa Sennheiser Momentum Wireless -kuulokkeilla on 399 euroa. Kadonneet kuulokkeet voi myös etsiä bluetoothin ja kolmannen osapuolen Tile-sovelluksen avulla. Kuulokkeet saapuvat markkinoille tammikuussa 2020. Soitin tukee myös mqa-toistoa, eli sillä pääsee kuuntelemaan esimerkiksi Tidalin master-laatuista musiikkia. Momentum Wirelessissä on edelleen tutut ovaalin muotoiset kuulokeosat lampaannahkaisilla pehmusteilla. Se on jatkoa vastikään 40 vuotta täyttäneelle kannettavien musiikkitoistimien klassikkomallistolle. Tallennustilaa on sisäänrakennettuna 64 gigatavua, jonka lisäksi tarjolla on myös microsd-korttipaikka ladatulle musiikille. Malliston lippulaiva, Focal Chora 826, taas on kolmiteinen lattiakaiutin. Malliston keskivaiheille puolestaan sijoittuu Focal Chora 816, joka on 2,5-teinen lattiakaiutin, jonka luvataan toimivan alle 30 neliömetrin huoneessa. Yhteistä kaikille kolmelle mallille on myös se, että niissä on kotelon etupuolelle sijoitettu refleksiportti. Värivaihtoehdot ovat black, light wood ja dark wood. Nimi on edelleen sama kuin neljä vuotta sitten esitellyissä edeltäjissä, eikä ulkonäkökään ole sanottavammin muuttunut, mutta uusia ominaisuuksia on kuitenkin ilmestynyt. Uutena ominaisuutena kuulokkeet menevät päälle ja yhdistyvät ennestään tutun laitteen kanssa heti, kun ne taittaa kuunteluvalmiiksi. Lisätiedot: en-fi.sennheiser.com S ony on esitellyt Berliinin IFA 2019 -tapahtumassa uuden Walkman NW-ZX507 -mediasoittimen. Lisätiedot: www.focal.com www.kruunuradio.fi Focal esitteli uuden edullisen Chorakaiutinmalliston. Matkakäyttöä varten on kangaspintainen kuljetuskotelo, johon kuulokkeet pystyy taittamaan. Mukana tulee kuulokkeiden lisäksi 3,5 millimetrin audiojohto, usb-c-johto sekä usb-c–usb-a-adapteri. Lisää kaiuttimia valikoimaan on luvassa vuoden 2020 puolella. Kaikkien Chora-kaiuttimien basso–keskiäänielementti on 165-millimetrinen ja Slatefiber-kalvoinen. Akunkestoa luvataan 17 tuntia, ja valmistajan mukaan kuulokkeet ovat myös mukavat käyttää kyseisen ajan lisäpehmustuksen ansiosta. Sovelluksen kautta on valittavissa kolme vastamelutoiminnon tilaa sekä taajuuskorjain. Laite saapuu markkinoille marraskuussa. Valmistaja ilmoittaa kaiuttimen toimivan parhaiten alle 20 neliömetrin huoneessa. Sony WI-1000XM2 -kuulokkeissa on uudistettu 32-bittinen QN1-vastameluprosessori. Kyseessä on Focalin oma uusi materiaali, jossa yhdistyy termoplastinen polymeeri ja kierrätetty hiilikuitu. Hinta Suomessa ei tätä kirjoittaessa ollut vielä tarkentunut. Näyttö on kooltaan 3,6 tuumaa ja akunkestoa luvataan 20 tunniksi. Focal Chora 806 (kuvassa) on kaksiteinen jalustakaiutin. Siinä luvataan yhdistyvän hyvä vaimennus, jäykkyys ja keveys. Soittimen kaveriksi Sony on esitellyt myös niskapannalliset ja aktiivisella vastamelutoiminnolla varustetut nappikuulokkeet. Puheassistenttien aktivointia varten on oma näppäimensä. Ääni siirtyy tuttuun tapaan langattomasti bluetoothin välityksellä, ja mukana on aktiivinen vastamelutoiminto. Sen kaveriksi tarjolle tulevat myös uudet vastamelutoiminnolla varustetut nappikuulokkeet
Soundbarin pystyy liittämään televisioon hdmi arc -liitännän kautta. M200:n runko ja näppäinasettelu on sama kuin ennenkin, samoin taskuun mahtuva koko ja selfie-näyttö. Niinpä aivan laajakulmaisimpia kuvakulmia ei ole saatavilla. Canon EOS M200 tulee saataville lokakuussa pakettina yhdessä EF-M 15–45mm f/3.5-6.3 IS STM -objektiivin kanssa. Lisätiedot: eu.audio-technica.com www.bergsala.se Definitive Technologyltä Studio Slim -soundbar ChromeCastilla Audio-Technica esitteli AT-LP5x:n – parannettu versio tutusta USB-levysoittimesta C anon on esitellyt uuden kompaktin ja kevyen EOS M200 -kameran, joka on M100-mallin seuraaja uusilla ominaisuuksilla varustettuna. Kuvat saa jaettua älylaitteelle wifitai bluetooth-yhteydellä Camera Connect -sovelluksen kautta. Yksi niistä on savikiekkojen soittamiseen tarkoitettu AT-VM95SP. AT-LP5x tarjoaa edeltäjästään tutun J-mallisen äänivarren, alumiinisen levylautasen ja usblähdön. Suositushinta on 629 euroa. Kameraa hallitaan pitkälti kosketusnäytöltä, sillä fyysisiä hallintanäppäimiä on vähän. Kaikille elementeille on oma vahvistimensa. Saatavuus Suomessa ei vielä ole tiedossa, mutta Euroopan hinnaksi valmistaja ilmoitti 399 euroa. Lisäksi hd-tarkkuudella voi kuvata 120 kuvan sekuntitahdilla. Valittavia automaattitarkennuspisteitä on tarjolla 123 aiemman 49:n sijaan. Ensimmäisille markkinoille laite saapuu marraskuussa. Soittimessa on sisäänrakennettu phonoesivahvistin mmja mc-äänirasioille. Sovittimen avulla siinä toimivat myös EFja EF-S-objektiivit. (nro 191) 8/2019 7 Y hdysvaltalainen Definitive Technology on esitellyt uuden Studio Slim -soundbarin. Laite tukee lisäksi Google Assistant -puheohjausta Android-puhelimen tai Google Home -älykaiuttimen välityksellä. Värivaihtoehdot ovat musta ja valkoinen. Taajuuskorjainprofiileja on tarjolla musiikille ja elokuville yhtä nappia painamalla. Lisäksi on tarjolla yötila ja dialogin korostustila. Kenties merkittävimpänä uudistuksena prosessoripäivitys tuo myös 4k-videon tallennuksen 24p-laadulla, mutta se onnistuu vain 1,6-kertaisella crop-suhteella, jolloin esimerkiksi 15–45 millimetrin kittilinssi muuttuu 4k-kuvauksessa 38–115-millimetriseksi. Kamera on suunnattu etenkin älypuhelimella kuvaamisesta ensimmäiseen järjestelmäkameraan siirtyville. Se eroaa monista viime aikoina julkaistuista kalliimman hintaluokan soundbareista siinä, että se ei sisällä Dolby Atmos -tukea. Tarkennuksen luvataan onnistuvan -4 EV valossa. Virtalähde on nyt soittimesta erillinen, minkä on tarkoitus vähentää signaalin kohinaa. Jos sellainen kuitenkin löytyy, phono-etuasteen saa halutessaan kytkettyä pois päältä. Kuvaa voidaan tallentaa ja toistaa myös pystysuunnassa. Lisätiedot: www.canon.fi Canonilta pieni ja kevyt EOS M200 -järjestelmäkamera. Sen avulla kuvat pystyy siirtämään automaattisesti ja jakamaan sekä etäohjaamaan kameraa. Sitä ajatellen myös soittimeen on tullut savikiekkoystävällinen 78 kierroksen nopeus edeltäjästä tuttujen 33:n ja 45 kierroksen rinnalle. Lisätiedot: en.definitivetechnology.com www.simex.fi A udio-Technica on esitellyt Berliinin IFA 2019 -tapahtumassa uudistetun version usb:llä varustetusta AT-LP5-levysoittimestaan. Itse soundbarissa on tuuman kokoinen alumiininen domediskantti ja neljä kappaletta kolmen tuuman keskiäänielementtejä. Audio-Technica AT-LP5x:n mukana tulee usbja rca-johdot, pölysuoja ja vaimennusmatto. Creative Assist -ominaisuus tuo mukanaan tehosteita, suodattimia ja värinsäätötyökaluja kuvauksen aikana tai sen jälkeen. Vaikka Dolby Atmosta ei olekaan, Studio Slim tukee virtuaalista surround-ääntä. Prosessoripäivityksen voimin EOS M200 kykenee Dual Pixel CMOS -automaattitarkennukseen, joka on varustettu silmäntunnistuksella. Äänivarren gimbaalin ja laakeroinnin luvataan yhdessä säädettävän sivuttaisvedon poiston kanssa ehkäisevän ei-toivottua äänivarren liikettä ja siten virheitä toistossa. Sen kautta voi myös rakentaa monihuonejärjestelmän. Lisäksi mukana tulee langaton subwoofer, jossa on kahdeksan tuuman elementti. Objektiiveista kameran kanssa yhteensopivia ovat EF-M-sarjalaiset. Definitive Technology Studio Slimin saapumisesta Suomeen ei ole vielä tietoa eikä myöskään sen hinnasta. Siinä on sama 24,1 megapikselin APS-C-kenno, mutta Digic 8 -kuvaprosessori on uusi. Sen sijaan se keskittyy 3.1-kanavaiseen toistoon. Lisäksi soundbarin äänenvoimakkuutta pystyy säätämään television kaukosäätimellä. Niinpä vahvistimessa ei tarvitse välttämättä olla phono-sisääntuloa. Studio Slimissä on sisäänrakennettu ChromeCast, jonka kautta pystyy toistamaan kuvaa ja ääntä suuresta valikoimasta suoratoistopalveluita wifin välityksellä. Uudessa mallissa AT95E-äänirasian tilalle on tullut AT-VM95E, johon on mahdollista vaihtaa halutessa myös perusmallia kehittyneempi neula
Lisäksi säätöpaneelista löytyy jakotaajuuden säädin ja vaiheenkääntökytkin. Lisäksi yhden tai useamman hdmi-sisääntulon täytyy tukea 7680 x 4320 pikselin resoluutiota, 10 bitin syvyyttä, 24:n, 30:n ja 60 ruudun sekuntinopeutta, hdr:ää, ITU-R BT.2100 -määrityksiä sekä hdcp2.2-kopiosuojausta. Logoa tullaan näkemään televisioissa vuodesta 2020 alkaen, ja se auttaa kuluttajia tunnistamaan määritykset täyttävät laitteet. Määritysten noudattaminen ei kuitenkaan ole valmistajille pakollista. Lisätiedot: www.philips.fi REL on julkistanut kaksi subbaria uudistettuun S-sarjaansa: mallit S/812 SHO ja S/510 SHO. Lähtöinä on Hi Level -speakon ja LFE xlr. Kalliimmista malleista poiketen paneeli on viime vuoden mallia ja P5-kuvaprosessori on toisen sukupolven mallia eikä tuoreinta kolmatta sukupolvea. Eroa on myös vahvistimessa. Suuremmassa S/812 SHO:ssa elementit ovat 12 tuuman kokoiset. Sen saa aktivoitua kaukosäätimen painikkeesta, ja sillä voi vaihtaa esimerkiksi toistolähdettä, avata sovelluksia ja kysyä kysymyksiä. Niinpä myöskään puheohjaus ei ole Google Assistant vaan Amazon Alexa. Bittisyvyyden tulee olla vähintään 10 bittiä. Pienemmässä S/510 SHO:ssa aktiivielementti on kymmenen tuuman kokoinen mutta passiivisäteilijä niin ikään 12-tuumainen. Mukana tulee Neutrik Speakon -johto. Muista Philipsin televisioista poiketen television käyttöjärjestelmänä ei ole Android TV vaan Saphi. Television pitää kyetä muuntamaan sd-, hdja 4k-sisältöä 8k-tarkkuuteen. Resoluution tulee olla vähintään 7680 x 4320 pikseliä 16:9-kuvasuhteella, ja aktiivisia pikseleitä tulee olla vähintään 33 miljoonaa. Sisääntulot löytyvät Hi Level -speakonina ja Low-Level-tasoisena rca-parina sekä rcaja xlr-liitännöillä toteutettuna LFE:nä. Molempien luvataan soveltuvan sekä musiikin kuunteluun että elokuvien katseluun. Se tulee tarjolle 55:n ja 65 tuuman kokoisena. Äänenvoimakkuuden säätimet ovat hija lo-levelille sekä lfe:lle. Philips OLD754 maksaa 55-tuumaisena noin 2 000 euroa ja 65-tuumaisena noin 3 000 euroa. Niiden suorituskyvyn kerrotaan olevan referenssitasoista ja dynamiikan huippuunsa asti hiottua. Myös Dolby Atmos -ääni on tuettu. Mukana on kuitenkin Philipsin muista televisioista tuttu Ambilighttaustavalaistus ja täysi kattaus tuettuja hdrformaatteja: hdr10, hdr10+ ja Dolby Vision. Järjestö on kuunnellut suurimpia laitevalmistajia määrityksiä kehittäessään. REL S -mallit on varustettu eteenpäin suunnatulla aktiivielementillä ja alaspäin suunnatulla passiivisäteilijällä. Lisätiedot: www.cta.tech P hilips on esitellyt hinnaltaan tuotekategoriansa edullisempaan laitaan sijoittuvan OLED7544k uhd television. Suuremmassa mallissa oleva NextGen 5 -vahvistin tarjoaa 800 watin jatkuvan tehon ja pienemmässä oleva NextGen 3 puolestaan 500 watin. Bassotoisto vastaavasti ulottuu 19:ään ja 20 hertsiin (-6 dB). Suositushinta on S/812 SHO:lle 2 490 euroa ja S/510 SHO:lle 1 990 euroa. Langaton siirto on mahdollista isommassa mallissa REL:in oman 24-bittisen linkkijärjestelmän voimin, pienemmässä REL Airship -järjestelmällä. Viimeistelyvaihtoehtoina ovat pianolakattu musta ja pianolakattu valkoinen. (nro 191) Uutiset 8 8/2019 CTA eli The Consumer Technology Association on vahvistanut virallisen määrityksen ja logon 8k-televisioille. Lisätiedot: www.rel.net www.audelec.fi 8K TV -sertifikaatti on nyt vahvistettu ja saapuu televisioihin vuonna 2020 Philipsiltä sarjassaan edullinen 4k uhd -OLED-televisio REL julkisti kaksi uutta subbaria S-sarjaansa
ETURIVIN PAIKAT Aito 4K autenttisilla elokuvamaisilla väreillä • Aito 4K UHD resoluutio 8,3 miljoonan pikseleillä • BenQ CinematicColor™ jossa DCI-P3/Rec.709 väriavar uus • HDR-PRO™ (HDR10/HLG) optimoitu HDR-teknologia BenQ.fi W2700 W5700 trademarks of third parties which are the properties of the third parties respectively.
Itse asiassa niitä ilmestyy yhä kiihtyvällä tahdilla. Käyttö Imurin käyttö on helppoa. Tämä ilmenee muun muassa siten, että sepeli varisee takaisin lattialle kun imuri sammutetaan. Siitä bongasin mielenkiintoisen tuotteen ja vielä todella edullisesti: johdoton ja pölypussiton varsi-imuri hintaan 79,90 euroa. Kuten vertailussamme totesimme, ovat tällaiset varsi-imurit todella käteviä pikaimureina ja aivan toista luokkaa kuin perinteiset niin sanotut rikkaimurit ja vastaavat. Varusteluun kuuluu itse imuri, jatkoputki, moottoriharjasuulake (led-valoilla!), yhdistetty pehmeä harjaja rakosuulake, seinäteline, latausmuuntaja ja pieni puhdistusharja. No, voihan se olla joku halppisromu, mutta jotenkin speksit puhuivat sen puolesta, että otetaanpa testiin. Se voisi olla juuri ja juuri sellainen hinta, jonka pikaimurista olisi valmis maksamaan. Osat ovat laadukkaan oloisia. Testissämme halvin imuri maksoi 129 euroa. (nro 191) Pikakokeilu: Bergen RV-801F -johdoton/pölypussiton varsi-imuri 10 8/2019 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas V ertailimme keväällä AVPlus-numerossa 4/19 käteviä johdottomia ja niin sanottuun syklonitekniikkaan perustuvia pölypussittomia varsi-imureita. Käyttökytkimet ovat hyvin esillä, ja niistä Satuimme löytämään alle 80 eurolla Dyson-tyyppisen ladattavan ja pölypussittoman varsi-imurin – Ja laite yllätti todella positiivisesti!. Mutta toisaalta ne ovat myös kalliita – erityisesti Dyson, mutta myös muut kilpailijat. Tässä auttaa moottoriharjasuulake, jossa pyörivä harja sinkoaa likaa imuaukkoa kohden. Imutehomittauksia emme pystyneet tekemään (mittalaitteet olivat meillä vertailutestissä lainassa). Tästä suuret plussat. Ei siis Dysonin veroinen, mutta paljon parempi kuin tyypillisissä rikkaimureissa. Varsinaista lataustelinettä siinä ei siis ole. Tämäkin tuote oli vielä tilattu Saksan Ebay-verkkokaupasta. Tuo harja on irrotettavissa puhdistusta varten, mikä onkin suotavaa, koska karvat ynnä muut kietoutuvat helposti harjan ympärille. Sisältä löytyi myös suomenkielinen ja esimerkillisen hyvä käyttöohje. Karkea hiekoitussepeli ei esimerkiksi oikein imeydy säilöön ilman avustusta. Normi hiekka ja leivänmurut hoituvat ongelmitta sekä tietenkin pöly koirankarvat ja niin edelleen. Nyt löytyi varsi-imuri halvalla! Hiljattain eteeni sattui Postiset-mainoslehti ja Puuilon mainos. Imuteho ei huippua mutta… Testasimme imuria käytännön kokein kahdella erilaisella pinnalla. Osat kiinnittyvät toisiinsa helposti, ja kokonaisuus on laadukkaan tuntuinen. Tuossakin testissä Dyson oli paras, vaikkakin kallis, ja toki markkinoille on tullut haastajia. Ja nyt alkaa hinta olla tämän tyyppisestä imurista kohdallaan. Imuri ladataan sen perään liitettävällä laturin plugilla. Siis sellaisia, jotka monet tuntevat Dysonmerkillä, joka taas on – tai ainakin on ollut pitkään – tämän tyyppisten imureiden markkinajohtaja. Näppituntumalla voisi sanoa, että Bergenin imuteho on samaa luokkaa tai ehkä aavistuksen parempi kuin vertailutestimme edullisemmassa mallissa, Proscenicissä. Asiallinen laite Testiin otettu Bergen RV-801F toimitetaan näyttävässä paketissa, jossa on suomenkieliset tekstit ja tarkat speksit. Siis juuri sellainen, joita testasimme vain vähän aikaa sitten. Suulake liikkuu melko lähellä lattiaa, ja tässä on syytä olla tarkkana esimerkiksi parkettilattian kanssa, ettei suulakkeen ja lattian väliin pääse jotain, mikä voisi naarmuttaa pintaa
n Bergen RV-801F:n varustelussa on kaikki tarpeellinen muttei mitään extraa. On selvää, että jossain vaiheessa akun kapasiteetti laskee ja se pitäisi vaihtaa. Kahvassa on painikkeet kahdelle nopeudelle ja moottoriharjan sammutukselle sekä akun lataustason näyttö.. Moottorisuulake toimii tehokkaasti, ja sen poiskytkentämahdollisuus on hyvä oivallus. Muu varustelu on ehkä vaatimatonta, mutta toisaalta: mitä muuta perusimurointiin tarvittaisikaan. (nro 191) 8/2019 11 Merkki ja malli: Bergen RV-801F Hinta: 79,90 € Edustaja/ostopaikka: Puuilo Maahatuoja: Tamforce Group Oy Lisätietoa: www.puuilo.fi Akku: 22,2 V / 2 200 mAh Käyttöaika: 20–23 min Pölysäilön tilavuus: 0,4 L Poistoilman suodatus: 3x (hepa) Mitat: 150 x 150 x 1150 mm Paino: 2,4 kg HYVÄÄ JA HUONOA + Suomenkielinen käyttöohje + Laadukkaat osat + Hyvä käyttöaika + Hinta–laatusuhde – Ei vaihdettavaa akkua – Imuteho pienin varauksin Hyvä ostos! Voi kyllä sanoa, että Bergen RV-801F on todellakin löytö! Se on hinta–laatusuhteeltaan erinomainen johdoton ja pölypussiton varsi-imuri ja juuri oikean hintainen käyttötarkoitukseensa. Suosittelemme: luokassaan erinomainen johdoton ja pölypussiton pikaimuri! voi valita kaksi eri nopeutta. Imurin käyttöaika on täydellä teholla yli 20 minuuttia, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena. Tämä on hyvä ominaisuus. Imurin käyttöohje hyvin laadittu ja yksityiskohtainen – ja ennen muuta selvää suomea. Sen käyttöaika on pitkä ja imuteho pienin varauksin oikein hyvä. Ehkä korkeintaan jonkinlainen pienempi moottoriharja huonekaluille. Moottoriharjalle on myös erillinen kytkin, jolloin harjan voi sammuttaa esimerkiksi imuroitaessa herkkää pintaa tai esimerkiksi erittäin pitkäkarvaista mattoa, joka voi jumiuttaa koko harjan. Se, ettei akkua voi itse vaihtaa, on taas huono juttu. Erityismaininta kuuluu vielä harvinaisen selkeästä suomenkielisestä käyttöohjeesta
Näytön kontrasti on myös asiallinen hintaluokassaan. Siinä missä hieman kalliimmissa malleissa materiaaleina käytetään alumiinia ja lasia, Nokia 3.2:n runko ja kuori ovat polykarbonaattia. Usein etenkin budjettipuhelimet suunnitellaan kertakäyttöisiksi, eikä niiden käyttöjärjestelmäpäivityksiin panosteta. Sen sijaan riittää, että saa puhuttua puhelut, lähetettyä tekstarit ja otettua kuvat. Kokoa vielä lisää se, että puhelimen reunukset ovat nykymittapuilla melko paksut. Nokia kuitenkin on luvannut myös 3.2-mallille käyttöjärjestelmäpäivitykset pariksi vuodeksi. Moni myös on korvannut puhelimella tietokoneen, joten on hyvä, jos sillä pystyy surffailemaan ja maksamaan ajoittain laskut. Näyttö on 150 euron hintaluokassa kookas, 6,26-tuumainen. Luurin ei tarvitse aiheuttaa elämää suurempia elämyksiä eikä heijastella käyttäjänsä lifestyleä. Harvinaisempana ominaisuutena puhelin tukee myös USB OTG:ta, jonka ansiosta siihen on mahdollista liittää myös usb-oheislaitteita. (nro 191) Mobiili Kokeilussa: Nokia 3.2 Nokian budjettipuhelin ei koreile ulkonäöllään eikä pullistele tehoillaan. Järkevä älypuhelin perustarpeisiin 12 8/2019 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Joni Nikkola ja valmistaja M onille puhelimen hankinta on käytännönläheistä hommaa. Langatonta kuuntelua ajatellen mukana on Bluetooth parempaa ääntä lupaavalla aptX-koodekilla höystettynä.. Suuren näyttönsä, mukavan akunkestonsa ja tasaisten käyttöjärjestelmäpäivitystensä ansiosta se sopii vaivatonta älypuhelinta kaipaavalle. Aivan näytön sivusta katsottunakin värintoisto on jokseenkin kohdallaan, mutta tummat kohdat muuttuvat melko hailakoiksi. Otimme testiin Nokian 3.2:n, joka sijoittuu hinnaltaan 150 euron luokkaan. Mukana on edelleen myös 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä perinteisten kuulokkeiden ystäville. Värivaihtoehdot ovat jämäkän asialliset musta ja teräksenharmaa. Testasimme, millaisia ominaisuuksia se tarjoaa. Peruspuhelin isolla näytöllä Kuten tämän hintaluokan puhelimelta voi odottaakin, puhelin ei ole varsinaisesti ylellinen. Suuri näyttö on mukava erityisesti elokuvia katsellessa ja surffaillessa, eikä ikänäön vaivaamakaan joudu kurottelemaan niin pitkälle, mutta mitoiltaan näytön koko on hieman ylärajoilla yksikätistä käyttöä varten. Ainakin mustassa värivaihtoehdossa sormenjäljet tosin näkyvät varsin tehokkaasti. Se yltää 720 x 1520 pikselin HD+-resoluutioon ja käyttää 19:9-kuvasuhdetta. Takaa kuori on kiiltävä, mikä on mattapintaista nätimpi vaihtoehto. Katselukulmat ovat näyttöpaneelissa kohtuullisen hyvät. Kookaskätinen yltää vielä juuri ja juuri peukalolla kaikille reunoille, mutta kurottelua se jo vaatii. “Puhelimesta löytyy kätevä aktivointinappi Google Assistant -puheohjaukselle” Puhelimessa on latausliitäntänä hiljalleen väistymässä oleva microUSB, jota näkee edelleen edullisemman pään puhelimissa
Graafinen suorituskyky ei olekaan Nokian käyttämän Adreno 504 -grafiikkapiirin vahvuuksia. AnTuTun testeissä Nokia on taas lähempänä Samsung A40 -mallia, mutta romahtaa grafiikkasuorituskykyä mittaavassa testissä alle kolmannekseen. Verkkoselauksessa ja valokuvan käsittelyssä ero vertailun hitaimpaan ja edullisimpaan Samsung A40 -malliin verrattuna on lähes olematon – jälkimmäisessä Nokia kirii jopa ohi. Testasimme puhelimen suorituskyvyn PCMark-, Geekbench 4ja AnTuTu Benchmark -sovelluksilla. Metallinharmaa vaihtoehto on mustaa arvokkaamman oloinen. Koska käyttöjärjestelmä on puhdas Android ilman valmistajan omia muokkauksia, siinä on myös vähemmän ylimääräistä rojua hidastamassa suorituskykyä. Virtanäppäimessä on ilmoituksista kertova valo. Puhelimessa on myös aktivointinappi Google Assistant -puheohjaukselle, mikä on tässä hintaluokassa harvinainen ominaisuus. . Vaatimaton, mutta riittävä suorituskyky Järjestelmäpiirinä puhelimessa on Qualcomm Snapdragon 429, joka on suorituskyvyltään vaatimattomimmasta päästä. Vahvuutena iso akku Yksi puhelimen kärkiominaisuuksista on sen 4 000 milliampeeritunnin akku, jollainen on tänä vuonna ilmestynyt kiitettävän moniin keskihintaluokan puhelimiin ja lippulaivoihin. Budjettimallissa se on kuitenkin suurikokoinen. Tallennustilasta pelkkä Android 9 Pie haukkaa noin puolet, jolloin jäljelle ei jää kovin paljon tilaa sovelluksille ja valokuville. Ennen mittauksia puhelimen käyttöjärjestelmä päivitettiin uusimpaan versioonsa ja muut sovellukset suljettiin pois taustalta. Sen kaverina on Suomessa myytävässä versiossa kahden gigatavun RAM-käyttömuisti ja 16 gigatavun tallennustila, jotka ovat niin ikään vaatimattomia lukemia. Akun kapasiteetti on suuri, peräti 4000 milliampeerituntia, mutta lataus on melko hidasta.. Puhelimella voi surffailla ja tekstailla melko huolettomasti, parhaimmillaan parisen päivää. Nokian puhelimista vastaava HMD Global on kertonut, että päivitys uusimpaan Android 10 -versioon on tulossa vuoden 2020 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. GeekBenchin mittauksessa ilmenee jo merkittävämpiä eroja. Suorituskyky Samsungiin verrattuna yltää noin puoleen tai kahden kolmasosan tasolle. Joillain muilla markkinoilla takaa löytyy siis myös sormenjälkilukija. Latausliitäntänä Nokia 3.2:ssa on perinteinen microUSB. 8/2019 13 Virtapainikkeen erikoisuus on tuoreimmista Nokioista tuttu ilmaisinvalo, joka kertoo puhelimeen saapuneista ilmoituksista. Nokia 3.2 kuuluu lähes kaikkien Nokia-puhelimien tavoin Android One -ohjelmaan, mikä tarkoittaa, että sille luvataan suuret käyttöjärjestelmäpäivitykset kahden vuoden ajan ja pienemmät tietoturvapäivitykset kolmeksi vuodeksi ilmestymisestä lukien. RAM-muistin vähyys heikentää suorituskykyä ennestään. . Erityisesti budjettipuhelimissa Android One on harvinainen. Suomessa myytävässä Nokia 3.2:ssa on takana yksi kamera ja salama, mutta ei sormenjälkilukijaa. Tilaa pystyy halutessaan laajentamaan microSD-kortin avulla peräti 400 gigatavuun asti. PCMark-mittauksissa Nokia 3.2 piti kohtuullisen hyvin pintansa viime numerossa vertailemiimme keskiluokan puhelimiin verrattuna. Akun latausteho on kuitenkin maksimissaan vain 10 wattia, joten lataaminen sujuu melko hitaasti. Tuore käyttis Käyttöjärjestelmänä on ostohetkellä Android 9.0 Pie. Se on etenkin tositarkoituksella luuria etsivälle olennainen ostokriteeri, sillä puhelin pysyy pidempään ominaisuuksiltaan ajankohtaisena ja tietoturvallisempana. (nro 191) Runko on hieman muovisen oloinen, mutta tukeva. Yhdellä painalluksella herätetään puheassistentti, kahdella painalluksella taas puhelin näyttää sijaintiin ja käyttäjän toimintaan liittyviä ehdotuksia ja tietoa. Kortille ei voi kuitenkaan nykyisissä Android-puhelimissa asentaa sovelluksia
Myöskään kamerasovellus ei tarjoa erityisen häikäiseviä ominaisuuksia, vaikka kuvanlaatu onkin kelpo. Kamera ei loista spekseillään, mutta ajaa asiansa hyvin. Jos kameraominaisuudet, teho ja tallennustila askarruttavat, 50 euron lisäpanoksella on saatavilla Nokia 4.2, jossa RAM-muistia on kolme gigatavua ja tallennusmuistia 32 gigatavua. Asiallinen puhelin sopuhintaan Nokia 3.2 on täsmäisku sellaiselle, joka haluaa vaivattoman puhelimen perusominaisuuksilla. HYVÄÄ & HUONOA + Suuri akku + Android One + Kookas näyttö – Vähän tallennustilaa – Vaatimaton suorituskyky 14 8/2019 Peruskamera lisäoptioilla Takana on ainoastaan yksi kamera, jossa on 13 megapikselin kenno ja f/2,2aukkosuhde. Raa’assa auringonvalossa kennon dynamiikka joutuu hieman koetukselle. . Värit ovat videokuvauksessakin luonnolliset ja tallennus sujuu helposti. Se tarjoaa etenkin luonnonvalossa varsin realistista värintoistoa. Myös etupuolella on viiden megapikselin kenno samaisella f/2,2-aukkosuhteella ja kiinteällä tarkennuksella. n. Värisävyt ovat luonnolliset, mutta eivät latteat. . Osan puuttuvista ominaisuuksista saa kuitenkin käyttöön lataamalla kolmannen osapuolen ilmaisen kamerasovelluksen, kuten Open Cameran. Siinä ei ole muotokuvaustilaa eikä ammattilaistilaa. Sillä pääsee säätämään esimerkiksi ISO-herkkyyttä ja suljinaikaa manuaalisesti sekä kuvaamaan RAW-kuvaa, joka antaa lisää pelivaraa jälkikäsittelyyn. Laatu riittää mainiosti normikäyttöön. Hämärässä kuvatessa valovoiman rajat tulevat nopeasti vastaan ja kuvissa on runsaasti kohinaa. Sen kummemmin edessä kuin takanakaan ei ole tarjolla syvyysanturia, jolla saisi näyttävyyttä selfieihin taustan sumentamalla. Ainoat tarjolla olevat kuvatilat ovat neliö, panoraama ja ajastus. Esimerkiksi alle 350 euron puhelimien vertailussamme tarjolla oli jo useita takakameroita ja parhaimmillaan 48 megapikselin kennoa. Lisäksi mukana on HDR-ominaisuus, jolla kuvan sävyihin saa hieman lisää potkua. Sävyjä on sekä kirkkaissa että hämärissä kohdissa. Sekä etuettä takakamerat pystyvät tallentamaan parhaimmillaan Full HD -tasoista videota. (nro 191) Mobiili Kokeilussa: Nokia 3.2 Merkki & Malli: Nokia 3.2 Hinta: 149 euroa Lisätietoja: www.nokia.fi Mitat: 159,4 x 76,2 x 8,6 mm Paino: 189 g Näyttö: 6,26 IPS LCD Kuvasuhde: 19:9 Resoluutio ja pikselitiheys: 720 x 1 520 px, 269 ppi Järjestelmäpiiri: Qualcomm Snapdragon 429 Ram-muisti: 2 Gt Tallennusmuisti: 16 Gt Muistikorttipaikka: microSD, max 400 Gt Takakamera: 13 MP (f/2,2) Videotallennus: 1080p @ 30 fps Etukamera: 5 MP (f/2,2) Akku: 4 000 mAh Latausliitäntä: microUSB 3,5 mm kuulokeliitäntä: Kyllä Latausteho: 10 W IP-suojausluokitus (pöly/vesi): Kamera selviytyy mukavasti myös paljon kontrastia sisältävistä kuvista. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista tämän hintaluokan puhelimessa. Lisäksi tarjolla on Google Lens -ominaisuus, jolla voi tunnistaa esimerkiksi esineitä, kasveja ja eläimiä tekoälyn avulla. Myös videopuolella puhelin tarjoaa kelpo perustasoa, joka riittää useimmille. Oletuksena tarjolla oleva kamerasovellus on Nokia 3.2:ssa hyvin pelkistetty. Vaivattomuus koskee erityisesti akunkestoa ja Android One -ohjelmaan kuuluvaa käyttöjärjestelmää, joka ei vanhene vielä parissa vuodessa käsiin. Resoluutioltaan ja optiikan valovoimaltaan puhelin jää siis melko selvästi jälkeen vain hieman kalliimmista malleista. Myös järjestelmäpiiri on hieman järeämpi Snapdragon 439, ja takana on pääkameran lisäksi syvyyskamera. Selfieiden räpsijöille puhelimesta ei siis välttämättä ole paljon iloa. Akku ja näyttö ovat tosin pienemmät. Miinuspuolelle jää suorituskyky ja vaatimaton 16 gigatavun tallennustila, joka täyttyy helposti peruskäyttäjälläkin. Puhelimen kamera ajaa asiansa hyvin. Lisäksi näyttö on sen verran kookas, että siitä ei tarvitse tihrustaa. Se tarjoaa etenkin luonnonvalossa asiaankuuluvan tarkkaa kuvaa ja varsin realistista värintoistoa
X1 The next Generation of our legendary X-line. www.ah-hifisystems.fi
Asennus ja käyttöönotto tapahtuvat käden käänteessä, eikä kamera automatisoitujen toimintojensa ansiosta sen jälkeen enää vaadi oikeastaan minkäänlaista huomiota. Mahdollisen törmäyksen sattuessa ja sisäänrakennetun g-voimasensorin aktivoituessa kamera ”korvamerkitsee” ja tallentaa meneillään olevan silmukan niin, ettei päällekirjoitusta myöhemmin vahingossa tapahdu. Videota tallentuu valinnaisesti joko 1080p 30FPStai 720p 60FPS -laadulla. 150 asteen laajakulmalinssi varmistaa näkyvyyden koko tuulilasin leveydeltä. Kamera ja erillinen pieni gps-moduuli napsahtavat magneettikiinnityksellä paikoilleen jalustaan, josta ne on myös helppo tarvittaessa irrottaa ja napata mukaan. Nyt testissä oleva Waltter Drive HD G3 on suunniteltu helppokäyttöisyys ja koko edellä. Pienikokoisena se jää peruutuspeilin taakse piiloon niin, että sen olemassaolon unohtaa helposti kokonaan. Valotus säätyy automaattisesti, ja WDR-toiminto (Wide Dynamic Range) pitää huolen, että kuva pysyy asiallisena vaihtelevissakin olosuhteissa. Tähän on pääsyynä jopa suunnitteluvirheeksi luokiteltava ominaisuus: laitteen näyttö on aina päällä eikä edes sen kirkkautta saa säädettyä. Helppo asennus Myyntipakkauksessa on itse kameran ja tuulilasikiinnikkeen lisäksi vain gpsmoduuli, usb-kaapeli ja tupakansytytinadapteri sekä käyttöohjekirja. KOmpaKti KOjelautaKamera Autojen kojelautakamerat ovat erittäin suosittuja Venäjällä ja maissa, joissa liikenne on vapaampaa ja todisteiden merkitys liikennevahingoissa sääntöjä tärkeämpää. Suomessakin autokamerat ovat alkaneet yleistyä, ja niistä voi olla hyötyä monessakin tilanteessa.. Videon voi halutessaan tallentaa pysyvästi myös manuaalisesti. Silmukkatallennustoiminnolla videot voi tallentaa kolmen, viiden tai kymmenen minuutin pätkissä, ja maksimissaan 32GB muistikortin täytyttyä kamera alkaa päällekirjoittaa vanhimmista videoista alkaen. Asennuksen yhteydessä kannattaa varmistaa antaako kyseinen auto tupakansytyttimestä virtaa jatkuvasti vai vasta käynnistysvirran ollessa päällä, sillä kamera on päällä ja kuvaa aina kun virtaa on tarjolla. (nro 191) KOKEILU: Waltter Drive HD G3 16 8/2019 Teksti ja kuvat: Jussi Ansio K ojelautakameroiden tarjonta on parin viime vuoden aikana vilkastunut huomattavasti. Kiinnitysjalusta asennetaan tuulilasin yläreunaan, tässä tapauksessa taustapeilin taakse kaksipuoleisella teipillä, ja siihen kiinnittyvä usb-virtakaapeli reititetään tuulilasin yläreunaa ja a-pilaria seuraillen auton tupakansytyttimelle tai usb-liitäntään. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, ettei kamera jää kuljettajan näkyviin. Ominaisuudet Ominaisuuksia kamerassa on riittävästi, mutta ei yhtään ylimääräistä. Syvyyssuunnassa linssi aiheuttaa tietysti vääristymää, jolloin lähellä olevat kohteet näyttävät videolla olevan huomattavasti kauempana kuin todellisuudessa. Peilin takaa pilkottava kirkas näyttö ja vilkkuva ledi ovat helposti häiriöksi varsinkin pimeällä ajettaessa. Kuvanlaatu on hyvää keskitasoa: liikennemerkit ja suuntaviitat erottuvat riittävän selvästi, mutta esimerkiksi vastaantulevien autojen rekisterikilpien lukeminen ei onnistu ihan kaikissa tilanteissa luotettavasti. Sisäänrakennetun 160 milliampeeritunnin akun avulla kamera jatkaa nauhoittamista virran katkettuakin vielä noin 20 minuuttia
Pienen kameran saa piiloon peruutuspeilin taakse, ja käynnistys, nauhoituksen aloitus ja sammutus hoituvat itsestään. Sovelluksen avulla suuntaus helpottuu, vaikka viive kameran välittämässä kuvassa onkin huomattava. Liiketunnistus toimi testissä hieman vaihtelevasti: kamera esimerkiksi katkaisi nauhoituksen liikennevaloissa seistessä ja lähti uudestaan nauhoittamaan vasta kun auto oli liikkunut jo hyvän matkaa. 32GB microSDHC Akku: Sisäänrakennettu litiumakku 3,7 V/160 mAh Muuta: Suomenkielinen käyttöliittymä Kameran 150 asteen laajakulmalinssi varmistaa näkyvyyden koko tuulilasin leveydeltä. Käyttö Asetusten säätö tapahtuu joko kameran omalta 1,54 tuuman näytöltä tai Antscam-mobiilisovelluksella. Laitteen asennus ja käyttö eivät vaadi minkäänlaista etukäteistietämystä kameroista tai kuvaamisesta, jolloin Drive HD G3 on tietyin varauksin oivallinen vaihtoehto ihan kenelle tahansa autolla liikkuvalle. Mobiilisovelluksessa kaikki asetukset eivät jostain syystä ole saatavilla, ja se vaikuttaa muutenkin kolmannen osapuolen yleistyökalulta eikä pelkästään tämän nimenomaisen kameran ohjaamiseen tarkoitetulta. Syvyyssuunnassa linssi aiheuttaa tietysti vääristymää, mutta mitään elokuvaahan autokameroilla ei yleensä tehdä. Suomenkielisten valikoiden selailu kameran molemmilla sivuilla sijaitsevilla napeilla on aluksi kankeaa ja virhepainalluksia tulee, mutta logiikka löytyy hyvin nopeasti ilman manuaalin selailuakin. Varsinainen ongelma tämä ei kuitenkaan ole, ja asia ratkesi vaihtamalla asetuksista tallennus jatkuvaksi. Inhimillisten virheiden mahdollisuutta vähentää entisestään videotiedoston automaattinen tallennus törmäyshetkellä: pienenkään peltikolarin tapahduttua ei kuljettajalla varmasti ole ensimmäisenä mielessä, että tulihan video tallennettua. Sovelluksen suurin anti on pääsy wifi-yhteyden yli muistikortilla oleviin tiedostoihin, jolloin kameraa tai muistikorttia ei välttämättä tarvitse irrottaa ja viedä tietokoneen luo tiedostojen siirtoa varten. HYVÄÄ & HUONOA + Yksinkertainen asennus + Automatisoidut toiminnot Näyttö aina päällä Liiketunnistuksen epämääräisyys Ohjeistus Asenna ja unohda Waltter Drive HD G3:ssa hyvää on käytön helppous ja eritoten se, että sen olemassaolon voi huoletta unohtaa siihen asti kunnes sitä tarvitaan – mitä nyt sen kirkas näyttö voi pimeäajoa mahdollisesti häiritä. Myyntipakkauksessa on itse kameran ja tuulilasikiinnikkeen lisäksi gps-moduuli ja tupakansytytinadapteri sekä sisällöltään yksinkertainen käyttöohjekirja ja 3,5-metrinen usb-kaapeli (ei kuvassa).. Ottaen huomioon, että risteykset ovat juuri se paikka missä useimmiten sattuu ja tapahtuu, olisi nauhoituksen hyvä olla silloinkin päällä. Kameran oma näyttö on varsin pieni ja kuvasuhteeltaan 1:1, joten sen avulla oikean suuntauksen etsiminen on parhaimmillaankin ylimalkaista. n Waltter Drive HD G3 Hinta: 129 € Lisätietoja: waltter.me Linssi: 150° laajakulma LCD Näyttö: 1.54” IPS 240x240 px (karkaistu lasi) GPS Moduli: Ulkoinen magneettiliitännällä WiFi: 2,4 GHz Video resoluutio: FullHD 1080P 30FPS / 720P 60FPS Video koodaus/formaatti: H.264/MP4 Silmukkatallennus: Kyllä Silmukkatallennuksen pituus: 3/5/10 min Liikkeentunnistin: Kyllä Videon suojaus: G-Sensori automaattinen ja manuaalinen suojaus Muistikorttipaikka: Max. Pikainen pysähdys, tiedoston lataus puhelimeen ja gps-nopeuden tarkistus videolta välähdyshetkellä toi mielenrauhan loppumatkan ajaksi: liikennevalvontakamera räpsäisi jostain syystä kuvan vain 82 tuntikilometrin nopeudessa. Siirtonopeus tällä menetelmällä jättää tietysti hieman toivomisen varaa. Testiaikana ominaisuuden näppäryys tuli huomattua muun muassa toimittajan onnistuttua väläyttämään nopeuskameran. (nro 191) 8/2019 17 Tallennuksen saa päälle joko automaattisesti virran kytkeytyessä, manuaalisesti painamalla nappia kameran kyljestä tai liiketunnistustoiminnon avulla
Koko hoito pakkautuu nätisti subbarin takaosaan jäävään tilaan, jolloin päälle kääntyvän tukevan kahvan ansiosta paketin kanniskelu onnistuu hyvin yhdellä kädellä. Painoa kokonaisuudella on 18,5 kilogrammaa. Bassoelementti on 10-tuumainen. Äänenvoimakkuuden lisäksi kanavaa kohti on alaja ylätaajuuksien sävynsäädöt, kaiun on/off-kytkin, kaiutuksen määrän säädin sekä kytkin, jolla valitaan mikrofonija linjasignaalin välillä. (nro 191) Kokeilu: JBL Eon One -PA-setti 18 8/2019 Teksti: Jussi Ansio Kuvat: Valmistaja S iinä missä tämän tuotekategorian uranuurtaja Bose L1:n hinta pyörii edelleen kaukana tuhannen euron tuolla puolen, saa nyt muilta valmistajilta käyttökelpoisia kaiutinjärjestelmiä halvimmillaan kolmanneksella siitä. Nopea kasata Pystytys on helppoa: mykkiä palikoita nostellaan alakaapin päälle aina kulloisenkin tarpeen mukaan, yläpääkaappi niiden päälle, virtajohto seinään ja menoksi. Ilmoitettu jakotaajuus on 200 hertsiä ja maksimiäänenpaine 118 desibeliä. Kaiutinprosessointi ja limitointi hoituu sisäänrakennetulla aktiivisella DSP:llä, jolle ei erillisiä säätömahdollisuuksia ole. Tässä artikkelissa keskitytään JBL:n itse asiassa jo pari vuotta takaperin markkinoille tuomaan järjestelmään, joka hintansa puolesta osuu tämän hetkisen tarjonnan halvimpaan kolmannekseen. Jos kaiutin on lavalla ja yleisö lattian tasalla, ei korotuspaloja edes tarvita, vaan yläpääkaiuttimen voi laittaa suoraan subbarin päälle. Otimme kokeiltavaksi 700 euron hintaisen JBL Eon One -kaiutinsetin. Matalille taajuuksille nimellistehoa on tarjolla 250 wattia ja yläkerralle 130 wattia. Trubaduurien PA-setteinä ja pienissä puhetilaisuuksissa viime vuosina yleistyneet pilarikaiutinsysteemit ovat hiljalleen painuneet hinnoittelussaan kuluttajaystävälliselle tasolle, ja niiden tarjonta on leventynyt merkittävästi. Keikan jälkeen palaset irrotetaan ja laitetaan talteen omiin koloihinsa subbarin takaosaan ja paketti on roudausvalmis. Yllättävän laadukas kannettava Pa-setti JBl eon one. Tehoa tarjoillaan kummallekin erillisillä vahvistinyksiköillä. Sekä yleisön että artistin ollessa lattian tasalla saa molempia korotuspaloja käyttämällä yläpääkaapin helposti hiukan päiden yläpuolelle. Yläpääkaiuttimena toimii kuuden kaksituumaisen elementin muodostama linjasäteilijä. Liitännät Mikserissä on kaksi monokanavaa varustettuna xlr-comboliittimillä, jotka hyväksyvät sekä xlrettä 6,3 millimetrin plugiliittimen. Setti koostuu neljästä osasta: yläpään kaiutinasetelmasta, kahdesta korotuspalasta sekä subbarista johon on integroitu vahvistimet ja 6-kanavainen mikseri. Palaset loksahtelevat luotettavan, jopa hiukan liiankin tiukan oloisesti toisiinsa, eikä kaiutinjohtoja erikseen tarvita
Äänikeilan leveyttä on ensi alkuun melkein vaikea uskoa. Toisto säilyy selkeänä ja voimakkaana suoraan kaiuttimen sivuille asti, eikä ääni puuroudu tai vaimene liiallisesti takaviistosta tai suoraan takaakaan kuunneltuna. n Merkki ja malli: JBL Eon One Hinta: 699 € Maahantuoja/edustaja: Studiotec Oy Lisätietoja: www.studiotec.fi www.jblpro.com Bassoelementti: 1 x 250 mm Yläpää: 6 x 55 mm laajakaista Teho: 250 + 130 W Suurin SPL: 118 dB Tuloliitännät: 2 x XLR-kombo (line/ mic), stereo (L/R) RCA/6,3 mm plugit, 1 x 3,5 mm stereoplugi, bluetooth-tulo Lähtöliitännät: Stereo-RCA Säädöt: Kanavat 1 ja 2: Taso, basso, diskantti ja kaiku / muut kanavat: taso Muuta: Bluetooth-liitäntä, yliohjauksen merkkivalo Mitat (KxLxS): 593 x 369 x 434 mm Paino: 18,5 kg Kohtuuhintainen mutta laadukas PA-setti Hintaansa nähden Eon One tarjoilee laatua ja ominaisuuksia erittäin hyvin. HYVÄÄ & HUONOA + Hyvä ja selkeä äänentoisto + Helppo roudata ja pystyttää – Vain akku puuttuu. Äänikentän leveys yhdistettynä mikin varsin vaatimattomaan kiertoherkkyyteen antaa erittäin paljon vapauksia kaiuttimen sijoittelussa suhteessa äänilähteeseen. Pömpelin voikin sijoitella lavalla soittajaan nähden hyvin huoletta. Tämä ominaisuus tekee Eon Onesta myös loistavan vaihtoehdon kesäkekkereiden bilekaiuttimeksi. Yleisön näkökulmasta taas yläpään linjasäteilijärakenteen huomaa selvästi: yläpään toisto säilyy lähes muuttumattomana riippumatta siitä, seisooko heti kaiuttimen edessä vai salin toisessa päässä. JBL:ssä on varsin kattavat sisääntulot. Laitteeseen voi liittää myös bluetoothlaitteen. Tässä säätönä on ainoastaan äänenvoimakkuus. Syvällisemmässä vertailussa eroja varmasti löytyisi kyllä muilta osa-alueilta. Nopea äänenlaadun vertailu pari sataa halvempaan kilpailijan tuotteeseen paljasti merkittävän eron JBL:n hyväksi, kun taas vastaava kuuntelu yli kaksi kertaa kalliimpaan ei tuonut pöytään ainakaan äänenlaadullisesti mitään millä voisi hintaeroa perustella. Yläpään kaiutinyksikön korkeus voidaan valita kolmeen tasoon välipalikoilla kulloisenkin käyttötilanteen mukaan. Varsin mainiona lisänä yhteyden kaiuttimeen saa myös bluetoothilla, jolloin yhtä kanavaa ei ole pakko uhrata taustamusiikin toistamiseen. Soundit kohdallaan Mittamikin puute testaushetkellä rajoittaa arvion taajuusvasteesta täysin subjektiiviseksi, mutta korvin kuultavia häiritseviä korostuksia tai kuoppia ei kaiuttimesta tunnu löytyvän. Kahdessa monokanavassa on äänenvoimakkuuden lisäksi alaja ylätaajuuksien sävynsäädöt sekä kaikuefektin säätö. Kanava 5/6 on varustettu ainoastaan 3,5 millimetrin stereoplugiliitännällä esimerkiksi taustamusiikin toistoa varten. Etukäteen arveltua rakenteen heppoisuutta tai äänen pahvisuutta ei ole havaittavissa, päinvastoin muovisesta rakenteestaan huolimatta palikat tuntuvat jämäkältä käteen ja vaikuttavat kestävän kovaakin käyttöä. Kovatkaan volumetasot eivät tahdo saada laulumikrofonilla kaiutinta kiertämään (Shure SM58, Sennheiser E935), vaikka mikin sijoittelu kaiuttimeen nähden olisi jo älytönkin. Kevyempään tai vaikka hiukan vakavampaankin harrastamiseen JBL kuitenkin on oivallinen pienemmän budjetin vaihtoehto. Tämä ominaisuus tekee Eon Onesta myös loistavan vaihtoehdon kesäkekkereiden bilekaiuttimeksi. (nro 191) 8/2019 19 Stereokanavassa liitäntämahdollisuus on sekä 6,3 millimetrin plugilla että rca-johdolla. Toki näissä positioissa ylä-äänet vaimenevat jo jonkin verran, mutta esimerkiksi puhetilaisuudessa tästä ei suurta haittaa ole: puhuja saa omasta ulosannistaan varsin mainiosti selvää vaikka seisoisi suoraan kaiuttimen takana. Helppo roudattavuus, kelpo äänenlaatu, asialliset liitännät ja luotettavan oloinen rakenne puhuvat puolestaan
Yhtä tärkeää on paitsi tulla nähdyksi myös mahdollisuus kerran vuodessa tuoda näytteille laitteita ja kokoonpanoja, joihin itse kovasti uskoo ja joihin on sitoutunut. Da-muunnin ja striimeri tulivat Meridianilta.. Myyjät toivovat harrastajien näkevän ja jakavan edustamiensa tuotteiden suunnittelufilosofian ja arvomaailman. Asianharrastajille käyttöarvo – esimerkiksi se, miten laitteet toistavat ääntä – on vain yksi muuttuja kymmenien muiden joukossa, joista osa on teknisiä, osa tunneperäisiä kuten harrastuksessa pitää ollakin. Asianharrastajamessuilla esillä oleviin laitteisiin on ladattu omia intohimoja ja odotuksia niin tarjoajien kuin ostajienkin taholta. Siinä on iso ero. Messut vahvistavat tätä identiteettiä. Kulutustavarapuolella ei ole mitään tällaista. Myyjät vain myyvät heille sinänsä yhdentekevää tavaraa, minkä ulkokohtainen, ontto myyntipuhe usein paljastaa. Kauppa on henkilökohtaisempaa kuin massatuotepuolella ja vaatii usein pitkää alustusta. Laitteet ovat pelkkiä hyödykkeitä. Kuluttajat etsivät haluamistaan laitteista käytännön hyötyä. Messujen tärkeä tehtävä on ruokkia tulevia ostopäätöksiä. Mareks oli tuonut paikalle saksalaisen torvikaiutinvalmistaja Avantgarden kaksi edullisempaa mallia: Uno XD Finon (18 250 euroa) kolmitieaktiivibassolla ja 20 tuuman keskialueen eksponentiaalitorvella sekä Zero 1 D:n (12 400 euroa). (nro 191) RAPORTTI: HIFI 2019, Helsingin Messukeskus 13.–15.9.2019 20 8/2019 Teksti ja kuvat: Kari Nevalainen K un hifimessut avaavan esittelyhuoneen laitteisto maksaa kokonaisuudessaan yli 40 000 euroa eikä seuraavissakaan huoneissa lähtöhintataso olennaisesti kyykännyt, kaikille pitäisi olla selvää, ettei kyse ole perinteisistä kulutustavaravaan asianharrastajamessuista. Näytteilleasettajat toivovat tietenkin lisää kauppaa, mutta heillekään myynnin edistäminen ei ole messujen ainoa arvo. Vahvistin oli Avantgarden XA INT (14 650 euroa). Kauppiaiden mukaan tällä tasolla messuilla itämään lähUnelmia ja hyvää ääntä Yli 9 000 ihmistä kävi tutustumassa äänentoistolaitteisiin hifiharrastuksen huipulta HIFI 2019 -tapahtumassa Helsingin Messukeskuksen kongressitiloissa syyskuun puolivälissä. Kelpo ääntä saa huomattavasti halvemmallakin, mutta se ei ole näiden messujen pointti
Komean Accuphase-rivistön täydensivät C-2850-etuvahvistin ja DP-750-cdsoitin. Focalin messujen alla julkistamaan Choramallisarjaan kuuluu kaksi lattiakaiutinta, joista toinen seisoo tässä beigellä etumaskilla. Asioiden ollessa näin hieman aktiivisempi, vastaantulevampi ja henkilökohtaisempi ote ja tyyli laite-esittelyssä olisi toivottavaa. PMC:n lippulaivamalli Fenestrialle ei yksi stereopääte riittänyt, vaan molemmille kaiuttimille oli oma Accuphase A-75 -stereopääte silloitettuna. Gigantit ja Powerit ovat heräteostoksia varten. Vähemmän mutta laadukkaampaa HIFI 2019 -messuilla näkyi muuallakin yleistynyt kehityssuunta, jossa isot toimijat valtaavat tilaa ja varaavat usein kaksikin huonetta pienempien tekijöiden Kreikkalaisen LAB12:n Integre4 on integroitu vuorovaihevahvistin, joka kelpuuttaa pääteputkikseen tyypit EL34, 6550, KT88, 6550 ja KT120. Hintaa laitteistolla on 132 000 euroa. Saman verran maksaa Yleisradion osallistuminen Euroviisuihin tai Helsingin kupeeseen avatun retkikohteen laituri.. Kuvan yksilössä on kuitenkin tehtaan asentamat KT150-tehoputket, joista vahvistin irrottaa komeat 2 x 65 wattia kanavaa kohden. Se taas saadaan aikaan valmistamalla kartiomateriaali, jonka vaimennusominaisuudet ovat ihmisen puheelimen sisäisen vaimennuskyvyn luokkaa. (nro 191) 8/2019 21 tenyt hankinta tarvitsee toteutuakseen 6–24 kuukautta. Isot investoinnit vaativat pitkää pohdintaa myös hifissä. Kuten Harbethin omistaja ja pääsuunnittelija Alan Shaw selvitti runsaslukuiselle kuuntelijajoukolle, Harbethin kaiuttimien suorituskykyä tulee arvioida sen pohjalta, miten hyvin ne toistavat puheääntä. Focalin huippu-uutuus Scala Utopia Evo hyödyntää tekniikkaa, jonka ranskalaisvalmistaja kehitti 30 vuotta sitten kaiutinhistoriaa tehnyttä Grand Utopia -kaiutinta varten. Elektroniikka tulee kokonaisuudessaan Naimilta
Audiovectorin uusi R8 Arrete on hienosti viimeistelty nelitie kahdeksan ja kuuden tuuman bassoäänisillä, 6,5 tuuman hiilikuitukartioisella keskiäänisellä ja AMTnauhadiskantilla. Vaste 5–50 000 hertsiä, herkkyys 100 desibeliä per milliwatti ja impedanssi 44 ohmia. Ruotsalaisen Moonriver Audion mod 404 ja 2 x 40 watin modulaarinen integroitu vahvistin, jonka viiden sisäänmenon taakse saa valinnaisena phono-asteen tai da-muuntimen tai molemmat. Larsenin kaiuttimiakaan ei ole ennen koettu Helsingin-messuilla. Kaiken kaikkiaan messut tarjosivat jälleen kerran komean kurkisteluikkunan yhteen erikoisimmista ja kiehtovimmista miehisistä teknisistä alakulttuureista. RAPORTTI: HIFI 2019, Helsingin Messukeskus 13.–15.9.2019. KEF:in Blade 1 ja R-sarjan lippulaiva R11 eivät ole aivan uusia enää, mutta nyt niitä pääsi ensi kertaa vertaamaan ATH-AP2000Ti on Audio Technican upouusi suljettu highend-kuuloke 53 millimetrin kaiutinelementillä ja DLC-pinnoitetulla kartiolla. Sointi säilytti tasapainonsa laajalla alueella stereokolmion ulkopuolella. Olisi mielenkiintoista tietää, miten monotus on toteutettu. Hinta noin 1 400 euroa. Stig Carlssonin hengessä valmistettu Larsen 8 -kaiutin teki suuren vaikutuksen epäsuoralla, rennolla terveen järjen äänimaailmallaan. Mutta oli joukossa myös hinnaltaan inhimillisempiä kokoonpanoja, kuten Golden Ear/ LINN, Aurelia/Dayton Audio, Larsen/ Moonriver, System Audio ja Anti-Mode/ Amphion. Esimerkiksi Focalin uusi huippumalli Scala Utopia Evo oli nyt ensi kertaa kuultavissa Suomessa kuten myös Focalin upouusi Chora-sarja. On monta syytä toivottaa vastaavat messut tervetulleeksi myös vuoden 2020 syksyllä. Äänilähteenä Melcon musiikkikirjasto ja LINN-da-muunnin, vahvistimena Bryston. Tästä huolimatta messuilla oli laadukasta ja kiinnostava hifiä koko skaalalla. Stereo–mono-kytkin löytyy myös. n JBL:n retroversio L100:sta on kovassa paikassa, sillä alkuperäinen vuonna 1970 lanseerattu L100 on yksi kaiuttimien klassikoista. (nro 191) 22 8/2019 jättäytyessä pois tai liittoutuessa. Järisyttäviä uutuuksia ei ehkä ollut, mutta mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia kuitenkin. New Horizonin levysoitin oli kiinnostava ensituttavuus myös. Audiovectorilta oli uusi nelitie R8 Arrete ja JBL:ltä uudelleen lämmitetty klassikko L100. MAG-LEVin Audio ML1 -levysoitin levitoivalla levylautasella oli nyt näytillä niille suomalaisille, jotka eivät usko ennen kuin ovat omin silmin nähneet. Herkän kaiuttimen eteen voisi sopia muukin vahvistin kuin Suomen ensiesittelyssä ollut Mark Levinson No 5802. keskenään Audiokaupan huoneessa. Näyttelyesineiden joukossa oli useita ummikoille käsittämättömän kalliita unelmalaitteita ja -laitteistoja, kuten Avantgarde/Avantgarde, Harbeth/Exposure, B&W/Rotel&Marantz, Focal/Naim, PMC/Accuphase, Kii Three BXT/Innuos, Audiovector/Bryston, Pathos/Rosso Fiorentino ja Vrel Acoustics/Fezz
Hifiklinikan huone oli terve muistutus siitä, miten koko harrastusta tuskin olisi, jos se olisi alusta asti ollut digitaalista. Kuvassa kohteena on studiomaailmassa kansainvälistä mainetta niittäneen Amphionin Argon 7LS -kaiutin yhdessä järeän servotoimisen subbarin kanssa. Hintaa kokonaisuudella alle 16 000 euroa.. Vastaavan kokoisia putkipäätevahvistimia löytyy VTL:ltä ja transistoreilla ainakin Halcrolta. Kardioidiperiaatteen juhlaa tarjosi yksi näyttelyn vetonauloista: omavarainen Kii Three BXT, joka dsp:n voimin on pantu suuntaamaan ääntä aina 50 hertsistä ylöspäin. Laadukasta erikoishifiä laidasta laitaan kaiuttimina italialaisen Vrel Acousticsin Tretorvikaiuttimet dipolibassoilla. Tyyliä ja tekniikkaa Italiasta: Rosso Fiorentino Siena -kaiuttimet Pathoksen massiivisilla Adrenalin-päätevahvistimilla. INPOL-tekniikalla toteutettu Adrenalin on hybridivahvistin ECC83/12AX7-triodeilla esiasteessa ja yhdellä 6H30:llä bufferina. Transrotorin ja New Horizonin levysoittimien alla räkistä löytyy laitteita Phasemationilta, VTL:ltä, Fezziltä, KR Audiolta ja muilta. Levysoitin, jossa levylautanen levitoi magneetin tai magneettien voimin, on vanha keksintö, mutta MAG-LEVin Audio ML1:ssä idea on viety parailmiömäisiin äärimmäisyyksiin. (nro 191) 8/2019 23 Uuden käyttöliittymän ansiosta Anti-Mode X4 -korjain-esivahvisinta pääsee nyt ohjaamaan mobiililaitteilla. Monipuolista musiikkia sulosävelin kuultiin GoldenEar Triton One.R -kaiuttimesta vahvistimena Linn Selekt DSM Katalyst -integroitu. Ex-Tivolilaisen Tom DeVeston uusi yritys Como (jonka pääpaikka on Pohjois-Italiassa kuten Tivolillakin) valmistaa älykkäitä nettipöytäradioita. Esittelijä pöytäradiolle: ”Play Elvis.” Pöytäradio esittelijälle: ”Love me tender.” Esitallennus yhdellä painalluksella
Levysoittimessa käytetään ulkoista virtalähdettä, mikä mininoi verkkomuuntajahurinan pääsyn äänisignaaliin.Levysoitin kun on tämän suhteen aika herkkä. Markkinoilla kilpailu suorastaan kiristyy, ja tarjolle on tullut lyhyessä ajassa jopa uusia merkkejä. Se ei voi olla näkymättä tuotteissa. Kuminen levymatto toimii myös tehokkaana lisävaimentimena. Mistä löytyy laadukas perussoitin, joka ei tuota pettymystä. Äänivarsi on alumiinia, ja siinä on irroitettava rasiakelkka. Siksi levysoittimissakin on erillinen maadoitusjohto. Se on edullinen mutta hyväksi todettu MM-rasia kaksoismagneeteilla ja pyöreällä neulahionnalla. Budjetti on kuitenkin rajallinen, ja tarjontaa on yllättävän paljon. Levysoittimissa kaikenlaiset ylimääräiset resonanssit ovat haitallisia. Katsotaan siis, miten Audio-Technica on onnistunut. Perusasiat kunnossa Ulkoisesti Audio-Technica AT-LPW30TK on hintaansa laadukkaamman oloinen. Ääni on vaimea, eikä lautanen jää juurikaan soimaan. Siihen saa myös vaihdettua neulan.. No vaikka tästä. Tämä on helppo todeta napauttamalla levylautasta. Audio-Technicalla on 55 vuoden kokemus levysoittimista ja äänirasioista. Runko on pääosin puuta ja kaiken kaikkiaan tukevan tuntuinen. Vetotapa on nykypäivänä yleisin hihnaveto. Levylautanen taas on valualumiinia, ja se on onnistuttu saamaan hyvin vaimennetuksi. Säätöihin kuuluvat luonnollisesti neulapaino ja sivuttaisvedon poisto (anti-skating). Siihen saa myös vaihdettua neulan. ErinomainEn Lähtökohta vinyyLin maaiLmaan Äänirasia on Audio-Technican AT-VM95C. Soittimen takaa löytyy päävirtakytkin (varsinainen on/off-valitsin on soittimen päällä), rca-lähdöt, maadoitusjohdon paikka sekä phono/line-valintakytkin, jolla valitaan se, käytetäänkö soittimen Moni haaveilee vinyylisoittimesta. Mutta jos tämä on raja, mitä levysoittimesta ollaan valmiit maksamaan, niin sillä mennään. Harva kuluttaja on valmis maksamaan levysoittimesta juurikaan 300 euroa enempää, vaikka toki isommalla investoinnilla saa yleensä myös enemmän laatua. Niistä ei voi olla kuitenkaan aina varma kuten ei siitäkään, että osaavatko valmistajat asiansa – etenkin kun kyseessä saattaa olla vain jollain oem-valmistajalla edullisesti teetetty mallisto. Uusin malli, AT-LPW30TK, on suunniteltu tarjoamaan mahdollisimman hyvä hinta–laatusuhde. Turvallisinta on luottaa vanhoihin ja tunnettuihin valmistajiin. Se on edullinen mutta hyväksi todettu MM-rasia kaksoismagneeteilla ja pyöreällä neulahionnalla. Sen alla on vaimennetut kumijalat. Toki mallistoon mahtuu tuotteita monista hintaluokista ja erilaiseen käyttöön. Äänirasia on tietenkin Audio-Technican oma, malliltaan AT-VM95C. (nro 191) Kokeilu: Audio-Technica AT-LPW30TK -levysoitin 24 8/2019 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas L evysoitinbuumi jatkuu ja suorastaan kiihtyy
Kannattaa kuitenkin kokeilla kumpi toimii paremmin. Line-asetuksessa levysoitin voidaan liittää suoraan vahvistimeen, vaikkei siinä olisi levysoitinliitäntää (ja sisäänrakennetua RIAAkorjanta). Mukana on onneksi kuvin varustettu kokoamisohje, mutta hieman tarkemmat ohjeet (suomeksi) eivät olisi pahitteeksi. hyvä ääni Audio-Technica AT-LPW30TK soi todella hyvin, siis ollakseen vain 300 euron perussoitin. Se sopii hyvin niin ensimmäistä soitintaan hankkivalle kuin aiheen pariin uudestaan palaavalle, jos budjetti on rajallinen. Plussana mainittakoon kuitenkin mukana oleva melko harvinainen varuste, nimittäin single-levyjen keskiösovitin. Line-asetuksessa levysoitin voidaan liittää suoraan vahvistimeen, vaikkei siinä olisi levysoitinliitäntää (ja sisäänrakennetua RIAA-korjanta). Erittäin hyvä perusrasia, joka toimii kaikella musiikilla. Tämä tarkoittaa sitä, että levysoitin käynnistetään (kierrosnoAudio-Technica AT-LPW30TK Hinta: 319 € Maahantuoja/ edustaja: Bergsala Handic Lisätietoja: eu.audio-technica.com Tyyppi: Hihnaveto Automatiikka: Ei Nopeudet: 33 ja 45 rpm Levylautanen: Valualumiini Äänivarsi: Suora (alumiini) Säädöt: Neulapaino/antiskating Äänirasia: AT-VM95C (MM) Suositeltava neulapaino: 2 g Huojunta ja värinä: < 0.15 % Häiriöetäisyys: > 60 dB Ulostulot: Phono/Line (RIAA) Mitat (k x l x s): 117 x 420 x 340 mm (* Paino: 5 kg Muuta: Erillinen päävirtakytkin, sisäänrakennettu RIAA-korjain omalla ulostulolla Tarvikkeet: AT-HS4SVirroitettava rasiakelkka, RCA-johdot maadoituskaapelilla (1 m), erillinen virtalähde, singlekeskiö, levylautasen kumimatto, irroitettava pölykansi *) levykannen kanssa Paketista otettaessa levysoitin on monessa osassa.Mukana olevat rca-johdot ovat hieman lyhyehköt (1m). Tästä kiitos kuuluu ennen kaikkea äänirasialle, joka edullisesta hinnastaan huolimatta on laadukas ja ääneltään tasapainoinen, ehkä aavistuksen dynaamisuuteen kallistuva, mutta soinniltaan rasittamaton. RIAA:n merkitys on siis tärkeä. Soitto lopetetaan nostamalla äänivarsi ylös ja siirtämällä se takaisin telineeseensä. Etenkin muutamaan tärkeään kohtaan (äänirasian asennus ja säädöt) pitäisi saada tarkemmat ohjeet. + Hinta–laatusuhde + Laatutuntuma + Valittava RIAA/Linjalähtö + Äänenlaatu luokassaan Ohjeistus Erinomainen perussoitin Audio-Technica AT-LPW30TK on hintaluokassaan erinomainen soitin. käyttö Paketista otettaessa levysoitin on monessa osassa. Soittimen oma RIAA on selvästi suunniteltu juuri kyseiselle äänirasialle. Levysoitin käynnistetään suurikokoisesta kierrosnopeudenvalitsimesta.. Plussana mainittakoon kuitenkin mukana oleva single-levyjen keskiösovitin (ken tietää mikä se on). Tässä tapauksessa on hienoa, että soittimen oma RIAA on laadukas, ja sitä voi huoletta käyttää vaikka vahvistimessa olisikin phono-/levysoitinliitäntä ja oma RIAA. Muistakaa kuitenkin valita oikea asetus takapaneelin kytkimestä. Kuuntelimme soitinta kytkettynä vahvistimen (Denon AVR-X3500H) levysoitinliitäntään sekä käyttäen soittimen omaa RIAA-korjainta ja silloin kytkettynä vahvistimen normaaliin linjatuloon. Mukana olevat rca-johdot ovat joissain tapauksissa hieman lyhyehköt (1m). (nro 191) 8/2019 25 sisäänrakennettua RIAA-korjainta/esivahvistinta (line) vai ulkoista (phono). Ja vaikkei olisikaan, niin Audio-Technica ATLPW30TK panee kampoihin monelle kalliimmallekin soittimelle. Suosittelemme! peussäätimen kiertokytkimestä), äänivarsi/äänirasia siirretään käsin levyn aloitusuran kohdalla ja lasketaan laskulaitteella alas. Soittimesta on vaikea keksiä mitään erityistä moitittavaa; lukuun ottamatta ehkä lyhyehköjä rca-johtoja ja suurpiirteistä ohjeistusta. Audio-Technica AT-LPW30TK on täysin käsikäyttöinen. Kumpikin kuulosti hyvältä, mutta soittimen oman RIAA:n kautta kuitenkin aavistuksen paremmalta, vapautuneemmalta ja erottelevammalta. Lopuksi levysoitin pysäytetään. n Soittimen takaa löytyy päävirtakytkin (varsinainen on/off-valitsin on soittimen päällä), rca-lähdöt, maadoitusjohdon paikka ja phono/line-valintakytkin, jolla valitaan käytetäänkö soittimen sisäänrakennettua RIAA-korjainta/esivahvistinta (line) vai ulkoista (phono)
Niin upeat kuin ne ovatkin, niin huomio ei voinut olla kiinnittymättä niiden pikkuveljiin, reilusti alle puolet halvempiin Minima Amator II -kaiuttimiin. Minima Amator II on toistoltaan tarkka, ja kaiuttimet kuulostavat kokoaan valtavasti massiivisemmilta. Ja mainittakoon vielä, että käytössä oli Kimber 8TC -kaiutinkaapelit. Ensimmäinen havainto oli kaiuttimen kirkkaus ja selkeys, ja nimenomaan positiivisessa mielessä. Kompaktimpi koko sopii muotokieleen hyvin, eikä Minimassa ole Electan mielipiteitä ehkä jyrkästikin jakavaa, skandinaaviseen makuun vähemmän hyvin sopivaa marmorista pohjalevyä. Minimat myös tarvitsevat ympärilleen tilaa. Äänikuva ja myös dynamiikka ovat kaiuttimien kokoa paljon suurempia. Tämä ei itse asiassa vaikuttanut alimpiin bassoihin niin paljon kuin olisi luullut, mutta se toi alemman keskialueen toistoon ilmavuutta. Yläbassot soivat mielestäni hieman korostuneesti, ja käänsinkin bassoja Yamahan etusesta kolme desibeliä alaspäin. Ja tarvinneeko tätä erikseen todeta, mutta mitkään bassohirmut Minimat eivät ole, joten enemmän bassoa haluavat tarvitsevat lisäksi subbarin. Ihan seinän viereen en lähtisi niitä sijoittamaan. Vaikka ääni oli kallellaan kirkkauteen ja jopa pieneen liioitteluun, sen toistoon ei väsynyt. (nro 191) Kuuntelussa: Sonus Faber Minima Amator II -kaiuttimet 26 8/2019 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas M akuasioista voidaan kiistellä, mutta minun mielestäni Sonus Faber Minima Amator II on Electa Amatoreihin verrattuna tyylikkäämpi. Päinvastoin – kaiutin houkutteli jatkamaan kuuntelua ja kokeilemaan aina vain uusia levyjä. Kuunteluvaikutelmia Kuuntelusetti piti sisällään Denonin DCD-2500NE-cd-soittimen sekä Yamahan C-5000-esivahvistimen ja M-5000päätevahvistimen. PiKKuveljet voivat olla josKus isoMPiaan PareMMat?. Teimmekin ekskursion Hifihuoneelle Tampereelle, Sonus Faberin maahantuojalle, ja otimme selvää, onko Minima Amator II:n ääni yhtä vaikuttavaa kuultavaa. Tarkkuudella on toki varjopuolensa, vai pitäisikö sanoa sittenkin etunsa, koska kaupallisesti tuotetut nykyäänitteet eivät Minima Amatoreille maistuneet. Testasimme AVPlus-lehden edellisessä numerossa (190) Sonus Faberin Electa Amator III -kaiuttimet. No, eivät ne toisaalta maistu oikeastaan muillekaan kuin ehkä satasen bluetooth-kaiuttimille. Teknisesti kaiuttimissa on toki eroja, joskaan ei niin suuria kuin voisi hinnan perusteella päätellä, mutta keskitymme nyt kuitenkin enemmän ääneen kuin yksityiskohtiin. Tätä voisi kutsua todellakin aidoksi kuunteluiloksi
n Kaiutin voi olla myös designja lifestyle-esine.. Moni AVPlus-lehden ja verkkosivuston lukija ihmettelee näiden niin sanottujen highend-hifilaitteiden hintaa. Mitä järkeä on maksaa esimerkiksi tällaisista kaiuttimista yli 4 000 euroa tai jostain vahvistimesta saman verran. Niiden arvo on myös jotain muuta. Minima Amator II:t ovat silti eittämättä huippuluokan hifikaiuttimet ihmiselle, joka arvostaa ennen kaikkea ääntä ja musiikkia. Samaan aikaan ne ovat designja ehkä jopa lifestyle-tuotteita, jotka tuottavat iloa. Ja itse asiassa 4 000 euroa saattaa olla vielä pieni raha. Tällaiset tuotteet ovat paljon enemmän kuin vain kaiuttimet tai vahvistin, aivan kuten kallis kello tai auto on omistajalleen myös jotain muuta kuin vain pelkkä käyttöesine. Kaikkiaan Sonus Faber Minima Amator II herätti sekä aidon ihailun että myös ihmettelyn: niiden ääni on kokoaan valtavasti suurempi, ja itse kaiutin on kaunis ja uskomattoman hienosti käsin viimeistelty, mutta omalla tavallaan myös olemuksensa vanki. Ne ovat yksilöllisiä, kauniita, ajattomia, kestäviä ja kertovat myös jotain omistajastaan, myös heille itselleen. Takapaneelin kultainen levy tarjoaa tukevat liitännät kaiutinkaapeleille. Minä en ihmettele koskaan hintaa, itse ostaisin, jos olisi varaa, ja joskus vaikkei edes olisi. entäpä se hinta. Sonus Faber Minima Amator II Hinta: 4 290 € /pari Maahantuoja/edustaja: Hifihuone Oy Lisätietoja: www.hifihuone.fi www.sonusfaber.com Rakenne: 2-tie bassorefleksi Diskantti: 28 mm pehmytkalotti Basso–keskiääni: 150 mm paperikartio Jakotaajuus: 2 500 Hz Nimellisimpedanssi: 4 Ohm Herkkyys: 87 dB (2,83 V/1 m) Toistoalue: 50 Hz – 35 000 Hz Suositeltava vahvistin: 35–150 W Mitat (L x K x S): 325 x 200 x 275 mm Paino: 7,1 kg / kpl Tiedot valmistajan ja maahantuojan ilmoittamat Kaiuttimen kauneus piilee yksityiskohdissa. (nro 191) 8/2019 27 Kaiuttimet kuunneltiin Sonus Faberin maahantuojan, Tampereen Hifihuoneen tiloissa. Minima Amator II on luotu kestämään aikaa, jopa sukupolvien yli. Sonus Faberin tapauksessa materiaalina on käytetty muun muassa nahkaa
Esimerkiksi kevään suurvertailussamme mittasimme muutamankin mallin kuunteluajaksi yhdellä latauksella vain suppeat 2–3 tuntia. MakKumpi vastaan Kampi – parivertailussa Jaybird Ja Jays Vaikka nimi ja useampikin ominaisuus ovat hämmentävän samankaltaisia, Jaybirdin ja Jaysin täyslangattomat nappikuulokemallit tarjoavat silti vahvaa suorituskykyä omilla vahvuusalueillaan. Mutta kumpi sitten on parempi?. Muutamakin keskeinen tekninen ominaisuus on noussut toiseen potenssiin siitä, kun Apple julkaisi käytännössä ensimmäiset massasuosioon nousseet täyslangattomat nappikuulokkeensa AirPodsit loppuvuodesta 2016. Yksi lataus riittää siis musiikin kuunteluun esimerkiksi kuntosalikäynnin tai lenkin ajaksi mutta ei paljon enempää. Kun laitteista täytyy saada mahdollisimman pienet, kevyet ja mukavat käyttää, se rajaa vaihtoehtoja esimerkiksi hyödynnettävissä olevan akkuteknologian puolella – täyslangaton nappikuuloke kun imee virtaa yllättävän paljon toimiakseen optimaalisesti. (nro 191) Parivertailu Jaybird Vista vs. Kehitys näkyy myös säilytyskoteloiden akkujen kapasiteetin kasvussa. Yhteydenmuodostukseen taas käytetään bluetoothia, joka on jo pitkään löytynyt standardina esimerkiksi älypuhelimista ja tietokoneista. Suunnittelijan kannalta täyslangattomat nappikuulokkeet ovat yllättävän visainen pähkinä. Kehittyvää kehitystä Osittain täyslangattomien nappikuulokkeiden runsas tarjonta johtuu siitä, että kyseisessä tuotekategoriassa kehitys etenee tällä hetkellä melko suurin harppauksin. Käytännössä kokonaisuus koostuu kahdesta toisistaan irrallisesta nappikuulokkeesta ja niiden säilytykseen ja lataukseen tarkoitetusta kotelosta. Mikä sitten selittää alati laajenevan tarjonnan tässä tuotekategoriassa. Jays m-Seven True Wireless 28 8/2019 Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Heikki Kivelä & valmistaja T äyslangattomien nappikuulokkeiden buumi ei osoita laantumisen merkkejä. Monessakin tapauksessa mallien väliset erot olivat kuitenkin vain lähinnä ulkomuodollisia ja niiden tekninen toteutus huomattavan samankaltainen. Kun teimme laajemman katsauksen markkinoilla olevien, eri hintaluokkiin sijoittuvien mallien tarjontaan viimeksi kuluvan vuoden keväänä AVPlusnumerossa 188, törmäsimme melkeinpä jonkinasteiseen runsaudenpulaan. Ruohonjuuritasollahan täyslangattoman nappikuulokkeen konsepti on hyvin yksinkertainen
Valmistajien samankaltainen nimi lienee käytännössä sattumaa, sillä molemmat merkit on perustettu vuonna 2006, ensin mainittu Yhdysvalloissa ja jälkimmäinen Ruotsissa. Täyslangattomuuden idea käsittääkin siis tavallaan paitsi musiikin kuuntelun myös kuulokkeiden latauksen. Sporttitaustastaan tutun Jaybirdin Vista on urheilullisemman käyttäjän valinta muun muassa ipx7-tason vedenpitävyyden ansiosta. ?. Molemmilla on selvästi omat kärkiominaisuutensa, jotka takuulla kolahtavat potentiaaliseen asiakkaaseen: edullisempi, 129 euroa maksava Jays m-Seven True Wireless lupaa (teoriassa) kategoriassaan huomattavan pitkän, 9,5 tunnin toistoajan yhdellä täydellä latauksella, kun taas hintavampi, 189 euron arvoinen Jaybird Langaton ja täyslangaton – mistä on kyse. Lisäksi tulppamallinen in ear -rakenne eristää tehokkaasti ulkoista melua, jolloin kuunteluvoimakkuuttakaan ei tarvitse nostaa tappiin asti. Tämä taas tapahtuu niin, että ääni siirretään ensin toisessa kuulokeyksikössä olevaan varsinaiseen bluetooth-vastaanottimeen, josta se lähetetään langattomasti edelleen toiseen kuulokeyksikköön. Tämä johtuu siitä, että bluetoothtekniikka ei tue perusmuodossaan samanaikaista yhteyttä kahteen vastaanottimeen. Eivät välttämättä, sillä aikaisemmin langattomien nappikuulokkeiden nimellä myytävissä tuotteissa oli ainakin jonkinlainen kaapeli, joko vasemman ja oikean korvan tai bluetooth-vastaanottimen ja kuulokeelementtien välillä. Mitä ero on langattomilla ja täyslangattomilla nappikuulokkeilla. Ainakin periaatteessa täyslangattomat nappikuulokkeet ovat sinänsä fiksuja tuotteita, eritoten liikkuvalle ihmiselle. Bluetoothkin alkaa tuoreimmissa malleissa olla 5.0-versiota, mikä tarkoittaa ainakin teoriassa muun muassa nopeampaa datansiirtoa, suurempaa käyttöetäisyyttä sekä alhaisempaa virrankulutusta. . Näiden vuosien aikana molemmat ovat keskittyneet laatukuulokkeiden valmistukseen omilla vahvuusalueillaan: Jays enemmän hifihengessä ja Jaybird urheilijoiden tarpeet huomioiden. Jaybirdin Vistoissa (vasemmalla) paremman paikallaan pysyvyyden mahdollistavat korvasiivekkeet ovat kiinteä osa korvasovitinta tulpan ohella. Täyslangattomissa eli niin kutsutuissa true wireless -nappikuulokkeissa ei ole johtoa laisinkaan, vaan äänisignaali menee molemmille kuuloke-elementeille täysin langattomasti suoraan toistolaitteesta. Eivätkö langattomat kuulokkeet ole jo langattomat. Siksi vastaanottimia voi olla vain yksi, josta signaali jaetaan edelleen johdolla kahteen kuulokkeeseen. Pintapuolisesti Vista ja m-Seven True Wireless ovat kategoriassaan melko perinteisiä edustajia nykyaikaisin valtein. Ylimääräisiä, sotkeutuvia tai takertuvia kaapeleita ei ole missään välissä, ja piskuisen kevyet kuulokeyksiköt ovat parhaimmillaan miltei huomaamattomat käytössä. (nro 191) 8/2019 29 simitoistoaikahan käytännössä lasketaan niin, että montako täydestä tyhjäksi -sykliä nappikuulokkeilla voi kuunnella ilman varsinaista langallista verkkovirtalatausta. Liitäntäpuolellakin c-tyypin usb syrjäyttänee pian vielä toistaiseksi yleisen micro-usb:n. Jays m-Seven True Wirelesseissä siivekkeitä ei ole. Kuulokkeet osaavat huomioida myös siirrossa ja signaalinprosessoinnissa tapahtuvan viiveen, jotta ääni kuuluisi samaan aikaan kummassakin korvassa. Mustikka ja mansikka Hyvänä esimerkkinä markkinoiden tuoreimmista täyslangattomista nappikuulokkeista toimivat nyt testiin saamamme, keskihintaluokkaan sijoittuvat ja hiljattain julkaistut Jaybirdin Vista sekä Jaysin m-Seven True Wireless. Niiden kanssa voikin mennä vaikka uimaan: kuulokkeet kestävät upotuksen metrin syvyyteen puolen tunnin ajan. Molemmissa kuulokeyksiköissä on lisäksi painikkeet puheluiden ja toiston ohjaamiseen
Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö Jays sopisi myös urheilijalle tai että Jaybirdin akunkesto olisi mitenkään suppea, päinvastoin: m-Sevenin ipx-luokitus on kuitenkin 5, eli käytännössä hikoilu tai sade ei sitä haittaa, ja Vistallekin valmistaja lupaa kohtuullisen kuuden tunnin kuunteluajan yhdellä latauksella – ja hiukan erikoisesti vain yhtä kuuloketta käytettäessä peräti 32 tunnin kuunteluajan. Jokaisen käyttäjän korvakäytävä on hiukan erikokoinen, ja paras lopputulos voi löytyä myös eri kokoisten sovittimien käytöllä oikeassa ja vasemmassa korvassa. Itse sovittimet ovat Jaysin tapauksessa yksinkertaiset tulpat, kun taas Jaybirdin näkemyksessä mukana on myös eräänlaiset siivekkeet, jotka parantavat kuulokkeen paikallaan pysyvyyttä. Kyseessä onkin eräänlainen klassinen kumpi vastaan kampi -skenaario, josta molemmat selviävät sarallaan puhtain paperein! Vista palvelee parhaiten urheilullisempaa käyttäjää paremmalla käyttömukavuudellaan sekä ipx7-tason vedenpitävyydellä. Latausaika (max) 3,5 h 2,5 h Kuulokkeiden latauskerrat 1,5 3 Latausjohto ja -liitin 30 cm / USB-C 55 cm / USB-C Mitat (l x k x s) 74 x 24,5 x 36,4 mm 61,5 x 43 x 29,4 mm Paino 32 g 42,3 g *Maksimiäänenvoimakkuudella **yhdellä kuulokkeella Yksityiskohdat ratkaisevat Tässä parivertailussa vastakkain asetetut Jaybird Vista ja Jays m-Seven True Wireless edustavat kumpikin tämänhetkisten täyslangattomien nappikuulokkeiden vahvaa keskiluokkaa niin hintansa kuin ominaisuuksiensakin puolesta. Vistan valtteihin lukeutuu myös pikalataus, jonka avulla viidessä minuutissa saa tunnin kuunteluaikaa. Molempien mukana tulee kolme erikokoista silikonista korvasovitinta, joiden tärkeyttä ei voi liikaa alleviivata. ?. Aina kun kyseessä on korvakäytävän sisään tuleva nappikuuloke, suosittelemme kokeilemaan huolellisesti kaikkia mukana tulevia korvasovittimia optimaalisen käyttötuntuman löytämiseksi. n Ruotsalainen Jays luottaa skandinaavisen minimalistiseen designiin. Vaikka 60 euron hintaero on merkittävä, se ei kuitenkaan tässä tuotekategoriassa takaa automaattista loikkaa laadussa. Ei ilm. Jays m-Seven True Wireless 30 8/2019 Merkki ja malli Jaybird Vista Jays m-Seven True Wireless Hinta 189 € 129 € Lisätietoja jaybirdsport.com jaysheadphones.com Bluetooth-versio 5.0 5.0 Handsfree-toiminto Kyllä Kyllä Toisto-ohjaus Kyllä Kyllä Kuunteluaika yhdellä latauksella 6 h 9,5 h Mitattu kuunteluaika* 5 h 7 h Ilmoitettu maksimikuunteluaika 16/32** h 38 h Latausaika (max) 2 h 1 h IP-luokitus IPX7 IPX5 Korvasovitteet 3 pr 3 pr Muuta Ohjainsovellus, pikalataus – Paino (yksi kuuloke) 6 g 6 g Latauskotelo: Akun kapasiteetti Ei ilm. Molempia malleja voi käyttää myös handsfree-puheluihin, niissä on toistonohjausnäppäimet ja molemmat ladataan usb-c-liitännällä. (nro 191) Parivertailu Jaybird Vista vs. Eroavaisuuksia kuitenkin on, ja ne – tiettyjen yksityiskohtien ohella – ratkaisevat sen, kumpi malleista sopii paremmin itse kunkin käyttötottumuksiin ja -ympäristöön. Hillityn mustat kuulokkeet eivät juuri erotu paikallaan. Periaatteessa malleista kumpainenkin ajaa asiansa omassa kategoriassaan esimerkillisesti. Jaybirdin ominaisuusluetteloon kuuluu lisäksi erillinen ohjainsovellus, jonka avulla on muun muassa mahdollista tallentaa kuulokkeisiin mieleinen taajuuskorjainprofiili. Edullisempi, 129 euron arvoinen Jays m-Seven True Wireless taas on vahvoilla piirun hillitymmällä designillaan ja pidemmällä akunkestollaan. . Yleisellä tasolla on kuitenkin myönnettävä, että kalliimpi, 189 euroa maksava Jaybird Vista on vetää tässä kaksinkamppailussa pitemmän korren äänenlaadun, istuvuuden ja yhteyden toimivuuden saralla
Korvanapit ovat kevyet, vain noin kuusi grammaa kipale, ja ne istuvat joustavan korvasiivekkeen ansiosta paikalleen tiukasti. Toistoprofiilissa on bassoja ja diskantteja korostavaa loudnessmaisuutta, joka toisaalta tekee kuuntelusta mukavan tasapainoista hiljaisemmillakin äänenvoimakkuuksilla. Pienempiä korvasovittimia käytettäessä riskinä voi kuitenkin olla kuulokkeiden pulpahtaminen pois paikaltaan varsinkin korvakäytävän hiostuessa. Korvanapit ovat kevyet, ja ne istuvat paikalleen mukavasti, vaikka Jaybirdin tapaisia korvasiivekkeitä ei varmistuksena olekaan. Sovelluksen käyttö muuten ei ole välttämätöntä, ja napit pelaavat esimerkiksi kannettavan tietokoneen kanssa muitta mutkitta. Muuten m-Seven on kaikin puolin asiallinen ja nykyaikainen täyslangaton nappikuuloke. Vistan erikoisuutena on se, että vain yhtä nappia käytettäessä kuunteluaikaa on peräti 32 tuntia. Hintaansa nähden m-Sevenit ovat kuitenkin riittoisalla akullaan varsin hyvä valinta jokapäiväiseksi käyttökuulokkeeksi, eivätkä ne kaihda myöskään urheilullisempia käyttökohteita. Mittasimme peruskäytössä Vistalle kuunteluajaksi viisi tuntia, mitä voidaan pitää varsin kohtuullisena. Yksi Vistan keskeisistä eduista on älypuhelimen ohjainsovellus, jolla voi muun muassa määritellä kuulokkeille mieluisen taajuuskorjainprofiilin. Äänenlaadultaan m-Seven on melko energinen tapaus. Kuulokkeiden käyttöönotto tapahtuu hiukan erikoisesti parittamalla napit kotelossaan toistolaitteen kanssa. Sporttisempi valinta Jaybird Vista Hinta: 189 € + Akunkesto + Hillitty design + Hinta–laatusuhde – Satunnaiset yhteyskatkot + Hyvä istuvuus + Äänenlaatu + Ohjainsovellus + Vedenpitävyys – Ei mainittavia miinuksia!. Yleisellä tasolla kyseessä on mainio kuuloke, joka urheilullisesta luonteestaan riippumatta sopii hyvin myös rauhallisempaan menoon. Pitempään kuunteluun Jays m-Seven True Wireless Hinta: 129 € J aybirdin Vista -kuulokkeet mukailevat kaikin puolin valmistajan aiempien mallien hyväksi havaittua linjaa. Perusasetuksilla Vistan äänenlaatu on kohtuullisen energinen ja yläkeskiääniä korostava, mutta toisaalta myös bassopäässä löytyy yllättävän paljon vääntöä. (nro 191) 8/2019 31 J aysin m-Seven True Wireless on tällä hetkellä yksi markkinoiden pisimmän kuunteluajan tarjoavista täyslangattomista kuulokkeista. Sen jälkeen riittää, että napit nostaa pois hahloistaan, jolloin toistolaite tunnistaa ne automaattisesti. Valmistajan lupauksen mukaan yhdellä latauksella musiikki soi 9,5 tuntia, joskin mittaustemme mukaan täydellä äänenvoimakkuudella lukema jäi noin seitsemään tuntiin. Testissämme m-Sevenin käytössä esiintyi Jaybird Vistaa enemmän satunnaisia yhteyskatkoksia muun muassa silloin, kun pään ympärille veti paksun hupun. Tämä on siis syytä ottaa huomioon esimerkiksi ulkoillessa. Tämä on silti reilusti enemmän kuin yhdenkään viimekeväisen suurvertailumme osanottajan kohdalla. Hikoilusta käytön yhteydessä ei sinänsä kuitenkaan ole haittaa, koska Jays on varustanut kuulokkeensa roiskesuojauksella. Toistoprofiilia voi olla tarpeen hienosäätää hiukan korvanapin asennosta ja kuunteluvoimakkuudesta riippuen, mutta yleisellä tasolla Vistan ääni on varsin mukiinmenevä. Lujempaa kuunneltaessa ääripääkorostus saattaa kuitenkin aiheuttaa hiukan korvien väsymistä. Musiikinkuuntelussa tästä ei liene suurtakaan hyötyä, mutta jos yhdellä korvalla kuunteluun tottuu, tarjonnee pitkä aika vastinetta esimerkiksi podcasteja tai äänikirjoja toistettaessa
(nro 191) AUDIO/HIFI VERTAILU: Kompaktit ja matalat aktiivisubwooferit 32 8/2019 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat ja mittaukset: Teppo Hirvikunnas Yllättävän matalia subbareita ja ääniä • Bluesound Pulse Sub • DLS Flatsub 8.2 • Dynavoice Charisma Below 8 • Focal Sub Air • Jamo S808 • Q Acoustics Q3060i
Onnistuimme kuitenkin löytämään kuusi erilaista kohtuuhintaista subwooferia, jotka täyttävät – osa selvästi, osa juuri ja juuri – mitat, joilla subwooferin voidaan olettaa mahtuvan jopa sohvan alle tai ainakin todella kapean tilaan. Tähän vaikuttaa niiden suuri pituus sekä se, miten subbarit on suunniteltu sijoitettavaksi. Otimme tarkasteluun kuusi hyvinkin erihintaista kompaktia ja matalaa aktiivisubwooferia. Aihetta käsiteltiin muun muassa edellisessä AVPlus-lehden numerossa 7/2019 (190). Kaikki mallit on siis mahdollista sijoittaa hyvin huomaamattomasti. Vaikka ne toistavat hyvin kapeaa äänialuetta, niiden merkitys on silti suuri. Malleja löytyi kaikkiaan kuudelta merkiltä: Bluesound Kanadasta, DLS ja Dynavoice Ruotsista, Focal Ranskasta, Jamo Tanskasta ja Q Acoustics Britanniasta. Tästä syystä subwooferin toisto tulee sovittaa huolellisesti niin sanottujen pääkaiuttimien toistoon. Tämä on yleisin virhe, joka säätämisessä usein tehdään. ?. Ratkaisu voisi olla erillinen lisäbasso eli subwoofer-kaiutin, jonka tarkoitus on toistaa vain kaikkein matalimmat taajuudet. Kun on kerta subbari, niin pitäähän sen kuulua kunnolla. Monesti markkinoilla olevat subwooferit ovat kuitenkin liian isoja – ainakin jos ne sijoittaa täysin huomaamattomasti. Se mahtuu mittojensa puolesta melkein mihin tahansa ja lappeeltaan jopa matalan sohvan alle. Säädöistä Subwooferin toisto ei riipu pelkästään siitä itsestään. Jos koko ratkaisee Kooltaan testin selvästi pienin subbari on Bluesound Pulse Sub. Loput subbareista ovatkin sitten kooltaan melko yhtenäinen ryhmä, vaikkakin ne poikkeavat toisistaan mittasuhteiltaan. Subbarien hintahaarukka oli suhteellisen lavea: Selvästi edullisin on Jamo (249 €) ja reilun satasen kalliimpana Dynavoice (379 €), ja siihen vielä lisää viisi kymppiä, niin saa Q Acousticsin (429 €). Subwoofer tuo mataliin taajuuksiin lisää voimaa, jolloin musiikki kuulostaa paremmalta ja elokuvien tehosteet vaikuttavimmilta. Se toistaa itse asiassa vain hyvin kapean alueen alimpia taajuuksia, ja äänen sävy sekä laatu määräytyy mitä suurimmassa määrin perustaajuuden yläpuolella olevien niin sanottujen harmonisten kerrannaisten kautta. Jamo ja Focal ovat näistä pikkusubbareista kooltaan testin suurimmat Jamon ollessa pienellä marginaalilla testin suurin. Vasta ylä-äänet tekevät äänen tunnistettavaksi. Mikä tahansa paikka ei välttämättä ole optimaalisin. Siksi esimerkiksi pelkän subwooferin ääni kuulostaa oudolta. DLS on myös matala ja pitkulainen mutta 20 millimetriä edellisiä paksumpi. Tämä tarkoittaa jakotaajuuden, voimakkuuden/tason ja vaiheen säätämistä. Matalien taajuuksien tulosuuntaa on vaikea paikallistaa, joten subwoofer voidaan periaatteessa sijoittaa huomaamattomasti vaikka sohvan alle tai verhon taakse. Jos subwoofer halutaan oikeasti piiloon, verhon taakse tai sohvan alle, niin markkinoilla ei siis ole ruuhkaa tarjonnasta. Siitä eteenpäin mennäänkin jo reilusti kalliimmaksi järjestyksessä Focal (599 €), Bluesound (699 €) ja DLS (749 €). (nro 191) 8/2019 33 M oni haluaa äänentoistolaitteiston ja ennen kaikkea sen kaiuttimien olevan mahdollisimman huomaamattomat ja tyylikkäät. Esimerkiksi Dynavoice Charisma ja Q Acoustics Q3060i ovat pienellä marginaalilla testin toiseksi kapeimmat, vaikka ulkoisesti ne vaikuttavakin kuuluvan testin suurimpiin malleihin. Asennusmahdollisuuksia lisäävät vielä kätevät kumijalat sekä hyvä seinäkiinnitysteline. Jokaisella instrumentilla ja ihmiselläkin on omanlaisensa ääni, joka syntyy nimenomaan näistä perustaajuuden yläpuolisista kerrannaisäänistä ja taajuuksista. Dynavoice muuttuu yllättäen ikään kuin isomman oloiseksi, koska sen ainoa luonteva asennussuunta on pystyssä (tai selällään). Vaikka kaikki subbarit voidaan luokitella mitoiltaan kompakteiksi, niin saman kokoisia ne eivät silti ole. Voimakkuuden osalta on tärkeää, ettei subwoofer saa soida missään tapauksessa liian kovaa suhteessa pääkaiuttimiin. Kotelorakenteen suhteen Bluesound, DLS, Dynavoice ja Q Acoustics luottavat suljettuun periaatteeseen, kun taas Jamo ja Focal ovat päätyneet refleksiviritteiseen toteutukseen. Focalista mainittakoon vielä vakiona oleva langaton signaalinsiirto. Pieni kaiutin ei kuitenkaan pysty toistamaan kovin matalalle, tai ainakin sen äänenvoimakkuus jää väistämättä pieneksi. Toistoalueet eivät saisi mennä päällekkäin, mutta niiden väliin ei saa myöskään jäädä tyhjää kohtaa. Erilaisia ja samanlaisia Testiryhmä koostui siis mahdollisimman pienikokoisista erikseen myytävistä lisäbassoista, joiden voi ajatella mahtuvan jopa sohvan alle tai ainakin kapeaan tilaan esimerkiksi tason ja sivuseinän väliin. Tässä on kuitenkin syytä huomauttaa subwooferin sijainnin suuresta vaikutuksesta toistoon. Pieneen tilaan sopii parhaiten pieni subbari. Esimerkiksi Q Acousticsissa on kiinteät asennusjalat, ja myös liitäntöjen sekä säätöjen sijoitus vaikuttaa siihen, miten päin subbari voidaan sijoittaa. Molemmat ovat silti hyvin kompakteja ja mahtuvat helposti vielä hyvinkin kapeaan rakoon. Tämä tarkoittaa yleensä pieniä ja siroja kaiuttimia. . Jakotaajuudella tarkoitetaan taajuutta, jossa pääkaiuttimien toisto alkaa vaimentua ja subwooferin toisto alkaa tulla mukaan. Näiden erot tulivat selvimmin esille kuuntelussa. Siksi kannattaisi aina kokeilla eri sijoitusvaihtoehtoja
Todettakoon, että jakotaajuus määritellään alipäästösuodattimella taajuudeksi, jonka yläpuolella toisto on vaimentunut -3 desibeliä. Liitännöistä mainittakoon normaali stereo-linjatulo ja myös ulostulo signaalin jatkamiseksi vaikka toiselle subwooferille. Tämä johtuu Bluesoundissa liitännät ovat laitteen takana ja säädöt on sijoitettu fiksusti laitteen päälle (joiden päälle tulee vielä suojakansi). . Vaihe on hieman vaikeammin selitettävä asia, mutta kyse on siitä, että erityisesti jakotaajuuden alueella elementtien liikkeen tulisi olla samassa vaiheessa eli liikkua samaan suuntaan samanaikaisesti. Kaikissa subbareissa on nämä edellä mainitut perussäädöt. Mittaukset Mittasimme subwooferien toistovasteet suoraan elementtien edestä 25 senttimetrin etäisyydeltä (refleksikoteloissa samalla etäisyydellä elementistä ja refleksiaukosta) jakotaajuussäädön minimija maksimiasennoissa. Jokainen voi itse katsoa mittauksista, miten hyvin ne korreloivat ilmoitettuihin jakotaajuuksiin. Focal voidaan kytkeä av-vahvistimeen myös langattomasti mukana olevalla linkkilähettimellä. Mittasimme kaikkien subwooferien toistovasteet jakotaajuussäädön minimija maksimiasennoissa. Vaiheen osalta Focalissa, Jamossa ja Q Acousticsissa on vaiheelle kääntökytkin (0/180 astetta), kun taas Bluesound, DLS ja Dynavoice tarjoavat vaiheen portaattoman säädön, mikä mahdollistaa tietenkin tarkemman sovituksen. Se kulkee kuitenkin ihan normaalisti jakosuodattimen kautta (jossa on erillinen LFE-asento). Jamossa on vain yksi LFE-sisääntulo. ?. Liitinpaneelin ja säätöjen sijainti asettaa subwooferin sijoitukselle tiettyjä rajoitteita. Säätöjen vaikutus oli melkein kaikissa vähän sinne päin. LFE-sisääntulo ohittaa laitteen oman jakosuodatuksen. Focalin säädöt sijaitsevat kotelon pohjassa, josta niiden käyttö on hankalaa. Hyvin pienillä kaiuttimilla jakotaajuus voi olla korkeampi. Toki sähköinen jakotaajuus on eri asia kuin mitä kaiutin lopulta toistaa, mutta jokseenkin säännönmukaisesti kaikki subwooferit toistivat enemmän tai vähemmän korkeampia taajuuksia mitä jakotaajuuden säätönupissa luki. Myös Jamon säädöt sijaitsevat hankalasti kotelon pohjassa. Tämä ei tietenkään oletusarvoisesti takaa parempaa ääntä, mutta antaa siihen säätöjen osalta paremmat edellytykset. Jos vahvistimen subwoofer-lähtö on stereona, niin kanavat pitää yhdistää LFE-sisääntuloon Y-johdolla. Tämä saattaa saada toistovasteen näyttämään siltä, että matalampi jakotaajuus näyttää tuottavan joissain tapauksissa selvästi matalammalle ulottuvan toistovasteen kuin korkeampi. Sinänsä lukuarvolla ei ole merkitystä, koska jakotaajuus säädetään yleensä korvakuulolla ja usein jakotaajuus pidetään mieluummin mahdollisimman matalana. (nro 191) AUDIO/HIFI VERTAILU: Kompaktit ja matalat aktiivisubwooferit 34 8/2019 Ei! Subbaria ei saa varsinaisesti huomata ollenkaan. Kummassakin mittauksessa taso säädettiin toistovasteen huippukohdasta 90 desibelin tasolle. Dynavoice tarjoaa edullisesta hinnastaan huolimatta vaiheen portaattoman säädön
Ei subbarilähtöä. Tämä johtuu siis mittaustulosten tasaamisesta samalle referenssitasolle, ihan niin kuin se tehtäisiin normaalistikin. Mittasimme myös subbareiden tuottaman suurimman äänenvoimakkuuden. Tämä ominaisuus on kaikissa testin laitteissa. Subwooferin omaa jakosuodatinta ei tällöin käytetä tai se ohitetaan. Tämä tehtiin puhtaasti korvakuulolla arvioiden raja, jossa ääni muuttui säröiseksi ja/tai kompressoitui. Tasainen, elementin ja kotelon kokoon nähden realistinen ja muodoltaan laakea toistovaste toimii yleensä parhaiten. Bluesound jäi tässä selvästi altavastaajaksi muita pienemmän elementtinsä ja myös kotelonsa johdosta. Useissa av-vahvistimissa ja yhdistelmälaitteissakin on erillinen linjatasoinen lähtö subbarille, mutta ei kaikissa. Tarkemmat tiedot löytyvät parhaiten laitevalmistajien ohjeistuksesta. Se on lyhenne sanoista Low Frequency Effects, mikä liittyy pääasiassa elokuvien 5.1-kanavaiseen äänentoistoon. Arvot ovat siis vertailukelpoisia vain tässä testissä, eivätkä ne kerro todellisesta äänenvoimakkuudesta normaalissa kuuntelutilanteessa. Kuuntelu Subwooferin tärkein tehtävä on luonnollisesti soida mahdollisimman hyvin. Jamon äänenpainetta rajoitti laitteen vahvistimen sisäänrakennettu limitteri ja toistovasteen loiva muoto. . Subwooferin liitännöissä saattaa lukea esimerkiksi subwoofer out/in tai myös mystinen kirjainlyhenne LFE. Eniten ääntä pystyivät tuottamaan pienellä marginaalilla toisiinsa Q Acoustics, Dynavoice, DLS ja Focal. Tässä on kuitenkin monia erilaisia käytäntöjä, ja useimmiten LFEja subwoofer-ulostulo tarkoittavat käytännössä samaa asiaa. Auto On -asennossa subwoofer käynnistyy havaitessaan sisääntulevan signaalin, ja laite sammuu automaattisesti tietyn ajan kuluttua, jos signaalia ei havaita. Kuvassa FOUR Connectin säädettävä linjamuunnin, joka muuttaa kaiutintasoisen signaalin matalammalle linjatasolle ja rca-liitäntään sopivaksi. (nro 191) 8/2019 35 tietenkin siitä, että jos toistovaste niin sanotusti piikittää korkeammalla jakotaajuudella, niin se muodostaa tällöin myös referenssitason, josta toistovaste alkaa vaimentua. (Lisätiedot: www.audioimport.fi) Subwoofervai LFE-liitäntä. Sijoitus oli valittu siten, että kuuntelutilalla oli mahdollisimman pieni vaikutus subwooferin ääneen. Toistovasteista ei voi täysin suoraan päätellä miltä subwoofer kuulostaa, mutta harjaantunut silmä kyllä näkee missä on ainesta ja missä ei. Kaiutintasoinen signaali voidaan kuitenkin muuttaa linjatasoiseksi erillisellä kaiutintaso–linjatasomuuntimella. Elokuvissa sieltä tulee siis normaalisti vain matalia tehosteääniä, eikä kanavan signaalia ole tarkoitus suodattaa millään tavalla (tai suodatus tehdään av-vahvistimessa itsessään). Hyvä esimerkki tästä on Jamo S808:n vastemittaukset: Toistovaste näyttää ulottuvan jakotaajuuden minimiasetuksella merkittävästi alemmaksi kuin maksimiarvolla, ja maksimiasetuksen jakotaajuus taas näyttää olevan melkein sama kuin minimiasetuksella. ?. Monet pienistäkin subwoofereista toistavat hämmästyttävän alas, ja todennäköisesti niiden bassotoistoa on laajennettu sähköisesti. Periaatteessa tästä ei ole haittaa, koska signaali voidaan ottaa suoraan myös kaiutinlähdöistä, kunhan vain subwooferissa olisi kaiutintasoinen sisääntulo. Kuuntelimme vertailun mallit kolmen erilaisen kaiuttimen kanssa, ja subwooferien sijoitus oli suoraan kaiuttimien edessä. Jos subwooferissa on vain yksi LFE-sisääntulo ja vahvistimessa stereo-rca-lähtö, tulee kanavat yhdistää Y-johdolla LFE-sisääntuloa varten. Desibeliarvo mitattiin 30 senttimetrin etäisyydeltä elementistä. Kuten edellä jo mainittiin, riippuu äänenlaatu myös subwooferin optimaalisesta sijoituksesta sekä sovituksesta ja säädöistä pääkaiuttimiin. Kuvassa näkyvä Auto On/Off -kytkin on laitteen automaattisen käynnistyksen valitsin. Jostain syystä tätä ennen melko yleistäkin ominaisuutta ei ollut yhdessäkään testin subwoofereista. Myös DLS:ssä liitännät ovat laitteen takana ja säädöt edessä suojakankaan takana. LFEkanavaa käytetään nimensä mukaisesti matalataajuisille efekteille
Jos kotelo oli sijoitettu ”oikein” eli refleksiaukko alaspäin lattiaa kohden, oli ääni epätarkempi kuin jos refleksiaukko oli suunnattu sivulle. Asennusta helpottaa myös mahdollisuus siirtää äänisignaali langattomasti av-vahvistimelta subbarille (kuvassa oleva musta boksi). Ääneen vaikutti myös refleksiputken ja -aukon suuntaus. Erottelua saisi olla enemmän. Liittimet jäävät piiloon päälle tulevan suojapaneelin taakse. Subwooferin mukana ei tullut minkäänlaisia ohjeita. Bluesound toisti yllättäen todella matalalle, mikä vaikutti toteutetun sähköisellä vahvistuksella. ?. DLS on suunniteltu seinäsijoitukseen, ja sen asennus käy helposti. Ääntä oli vaikea saada sovitettua käyttämiimme pääkaiuttimiin, eikä korkeampi jakotaajuuskaan auttanut. Jamo on refleksiviritteinen, ja se on toteutettu kotelon pohjaan aukeavalla refleksitunnelilla. Tämän kääntöpuolena oli kuitenkin rajoittunut dynamiikka kovempaa kuunneltaessa. Tämä yhdessä pienen elementin ja kotelon kanssa teki äänestä hyvin pehmeän ja täyteläisen mutta myös epätarkan, mikä rajoitti dynamiikkaa ja suurinta äänenvoimakkuutta. Sen toisto oli täsmällistä, tarkkaa ja silti ulotteikasta. Erityisesti Q Acoustics erottui selvästi koko ryhmästä. Se sopii paremmin selvästi pienemmille pääkaiuttimille ja onkin tarkoitettu ensisijaisesti merkin oman soundbar-kaiuttimen yhteyteen, jonka kanssa se toimii jopa langattomasti. Mukana on myös musta ja hopeinen etukangas. Focal on helppo asentaa myös seinälle. Myös Jamossa refleksiaukko piti ääntä kovempaa soitettaessa. Tämä on ehkä myös makuasia ja säätökysymyskin. (nro 191) AUDIO/HIFI VERTAILU: Kompaktit ja matalat aktiivisubwooferit 36 8/2019 Q Acousticsin liitännät ja säädöt sijaitsevat yhdessä päädyssä. Vaikutti selvästi siltä, että Bluesound oli tässä seurassa liian pieni. Focal soi paikoin todella jämäkästi ja voimalla mutta ehkä myös hieman yhdellä nuotilla. Se kykeni toistamaan yllättävän alas ja jopa sävykkäästi, ehkä kuitenkin aavistukseen pehmeyteen taipuneena. Testissämme Jamo soi jostain syystä hieman paremmin, kun kotelo on käännetty siten, että refleksiaukko osoitti ylhäältä sivulle eikä lattiaa kohden. Jamo oli mielenkiintoinen tapaus. Lisäksi kuuntelimme subwooferita sellaisenaan ilman pääkaiuttimia. Kuuntelussa oli havaittavissa selvä kolmen kärki: Q Acoustics, DLS ja Dynavoice. Johdoille on kätevä läpivienti kotelon alle. DLS ja Dynavoice soivat myös hyvin mutta hieman pyöreämmin ja erilaisella sävyllä. Kovempaa soitettaessa refleksiputkesta kuului sivuääniä. Seuraavan ryhmän muodostivat Focal ja Jamo, jotka olivat molemmat refleksiviritteisiä. Toisto voisi myös ulottua hieman alemmaksi. Tämä kuului myös äänessä, joskin kummankin kohdalla eri tavoin. n . Ääni oli hifistynyt ja sivistynyt kyeten silti toistamaan myös voimalla. Dynavoicen asennustarvikkeet ovat minimaaliset: Pienet kumitassut lattiasijoitukseen, jotka siis ajavat kyllä asiansa niin kuin pitääkin, mutta seinäkiinnikkeiden kanssa saa varmasti harmaita hiuksia
Sen hinta on kuitenkin kova. Testin subbareista kokonaisuutena parhaaksi osoittautui Q Acoustics. Jamo taistelee hyvin mukana, mutta se jää silti sekä ääneltään että voimavaroiltaan hieman edellisten varjoon. Se tarjoaa kohtuuhinnalla suorituskyvyn, jonka pitäisi tyydyttää vaativampikin kuuntelija. Vaikka subwooferin sijoituksella on kuviteltua suurempi merkitys sen toistoon, niin se ei tarkoita sitä, etteikö itse subbarin toistolla olisi merkitystä. Lähin haastaja on Dynavoice, joka on QA:ta hieman edullisempi. Focalin vahvuutena on tyylikkyys, langattomuus ja voimakas toisto, mutta sillä on myös hintansa. DLS on myös ääneltään hyvä mutta selvästi edellisiä kalliimpi. Bluesound tarjoaa monipuoliset asennustarvikkeet niin lattiakuin seinäsijoitukseenkin.. Dynavoice soi ehkä aavistuksen pehmeämmin ja matalammalle mutta samalla hieman tarkkuudesta tinkien. Pienet subbarit ovat myös parhaimmillaan pienten kaiuttimien kanssa. Mutta kun hinta on vain 250 euroa, kokonaisuudessaan hinnan ja laadun suhdetta voi pitää erittäin hyvänä. Suositeltava vaihtoehto, jos tilaa ei vain ole enempää. x Ulostulot: Linja-/ kaiutintaso x/x/-/-/-/-/Jakosuodattimen säätöalue 50-150 Hz 40-200 Hz 40-200 Hz 50-200 Hz 40-120 Hz 35-250 Hz Vaiheenkääntö 0-180 astetta 0-180 astetta 0-180 astetta 0/180 astetta 0/180 astetta 0/180 astetta BassEQ 4dB@40Hz Automaattinen käynnistys/sammutus Valittava Valittava Valittava Valittava Valittava Valittava Päävirtakytkin x x x x x x Mitat (l x k x s) 447 x 290 x 122 mm 465 x 300 x 171 mm 300 x 500 x 150 mm 360 x 410 x 160 mm 354 x 457 x 176 mm 480 x 300 x 150 mm Paino 7 kg 6,5 kg 10,1 kg 7,7 kg 8,6 kg 8,5 kg Muuta Lisävarusteena lähetin (RT100) langattomaan yhteyteen (129 €), BlueOS-ohjainsovellus, subbari toimii langattomasti yhdessä Bluesound-soundbarkaiuttimen kanssa, värit: kiiltävä musta tai valkoinen, valkoiset lattiatassut Värit: Himmeä musta ja kiiltävä valkoinen Värit: kiiltävä musta ja valkoinen Mukana lähetin langattomaan yhteyteen, värit: musta tai valkoinen, seinäkiinnitysteline, kumijalat Värit: Musta, valkoinen, pähkinäpuu Värit: Musta, valkoinen, harmaa ja pähkinäpuuviilu Kaikki tiedot valmistajan ilmoittamia Pienikin riittää Testi osoitti, että pienelläkin lisäbassolla voi tehdä ihmeitä – olettaen, ettei kuuntelutilakaan ole suuri. Bluesound on testin ylivoimaisesti pienimpänä helppo sijoittaa lähes minne tahansa, ja se tarjoaa koostaan huolimatta silti todella matalalle ulottuvan ja tasapainoisen toiston. Q Acousticsin rakenne on hyvin pelkistetty ja elementtikin tavanomaisen näköinen. Hyvänkin subbarin toisto saadaan pilalle huonolla sijoituksella, mutta huono subbari on aina hyvää huonompi myös hyvällä sijoituksella. Mutta juuri elementin laatu on se, mikä määrää lopputuloksen. (nro 191) 8/2019 37 Merkki ja malli Bluesound Pulse Sub DLS Flatsub 8.2 Dynavoice Charisma Below 8 Focal Sub Air Jamo S808 Q Acoustics Q3060i Hinta 699 € 749 € 379 € 599 € 249 € 429 € Edustaja/maahantuoja AH-Hifisystems JJ Hifi Hangon Tuonti Kruunuradio Loudgroup Simex Lisätietoja ah-hifisystems.fi jjhifi.fi hangontuonti.com kruunuradio.fi loudgroup.fi simex.fi Kotelotyyppi Suljettu Suljettu Suljettu Refleksi Refleksi Suljettu Elementit 6,5” (165 mm) 8” (203 mm) 8” (203 mm) 8” (203 mm) 8” (203 mm) 8” (203 mm) Vahvistinteho (jatkuva/ hetkellinen) 100/200 W 250/W 90/125 W 110/150 W 50/100 W 150/W Sisääntulot: Linjataso stereo/LFE (mono)/kaiutintaso x/x/x/x/x/x/x/x/-/x/x/x/Langaton yhteys Lisävar
(nro 191) 38 8/2019 Bluesound Pulse Sub Hinta: 699 € DLS Flatsub 8.2 Hinta: 749 € Dynavoice Charisma Below 8 Hinta: 379 € Toistovaste suoraan elementin edestä jakotaajuussäädön minimi(sininen) ja maksimiasennoissa (punainen). Mitatut toistovasteet ovat melkein kuin oppikirjasta, mutta jostain syystä ääntä ei saatu sovitettua pääkaiuttimiin parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä ryhmässä sen suurin miinus on muita korkeampi hinta. DLS antaa myös tarvittaessa kokoonsa nähden paljon ääntä. Tämä vaikuttaa siihen, miten päin kotelo on tarkoitus sijoittaa. Sen pystyy sijoittamaan lähes minne tahansa, ja asennusta helpottaa vielä erinomaiset tarvikkeet aina kumisia lattiatassuja ja seinäkiinnikkeitä myöten. Ääneltään Bluesound on pehmeä ja kykenee toistamaan kokoonsa nähden todella matalalle. Säätöön auttaa myös portaaton vaiheenkääntö. Hinta ja laatu kohdallaan D ynavoice Charisma Below 8 -nimihirviön takaa paljastuu testin toiseksi edullisin lisäbasso, joka on tyylikkään näköinen mutta myös melko kookkaan oloinen. HYVÄÄ & HUONOA + Helppo seinäkiinnitys + Äänenlaatu luokassaan Korkeahko hinta Testin pienin subbari B luesound Pulse SUB on ylivoimaisesti tämän testiryhmän pienin subwoofer. Äänenpainevarat ovat selvästi muista pienemmät mutta riittänevät kyllä normaalikäytössä. Sovitus pääkaiuttimiin oli helppoa, ja vaiheelle on portaaton säätö. Muutenkin tuote on todella laadukkaan oloinen. Säädöt sijaitsevat järkevästi subbarin edessä suojakankaan takana. Dynavoice osoittautui kuitenkin ääneltään erinomaiseksi pikkusubbariksi. Kokonaisuutena kompaktin kokoinen ja eittämättä laadukas subwoofer, joka on helppo asentaa suoraan seinälle. Toistovasteet kertovat samaa: ne ovat tasapainoiset ja muodoltaan laakeat. Jäimme silti kaipaamaan edes jonkinlaista ohjeistusta. Säätömahdollisuudetkin ovat hyvät, mutta ne eivät nyt auttaneet. Jos ainoa mahdollinen tai haluttu asennustapa on seinäkiinnitys, niin tässä on siihen testin paras vaihtoehto. Säädöt on muuten sijoitettu kätevästi laitteen päälle kumisen suojapaneelin alle. Kookas luonne johtuu kotelon mittasuhteista ja ennen kaikkea sen 500 millimetrin korkeudesta. Vihreä vaste on bassokorostus kytkettynä. HYVÄÄ & HUONOA + Pieni koko + Varustelu + Laatuvaikutelma Äänenpainevarat Sovitus pääkaiuttimiin AUDIO/HIFI VERTAILU: Kompaktit ja matalat aktiivisubwooferit. Toisto ulottuu tarvittaessa alas. Ääneltään DLS osoittautui hyväksi. Tämä näkyy toki myös hinnassa, joka on testiryhmän toiseksi korkein. Toisto on ulotteikas ja täsmällinen jakotaajuuden asetuksesta riippumatta. Edellä mainituin kokoa ja asennusta koskevin varauksin Dynavoice on kokonaisuutena ja nimenomaan tässä hyvin edullisessa hintaluokassaan erinomainen subbari. Yleissävy oli kuitenkin tässä setissä aavistuksen raskas, mutta kokonaisuutena kyseessä on laatusubi. DLS on suunniteltu asennettavaksi seinälle tai seinää vasten, ja sen takana on sitä varten kätevä kiinnityslista. Bassokorostuskin löytyy, mutta sen toiminta ei tarjoa tässä mitään etua. Bluesound Pulse Sub toimii paremmin selvästi pienempien kaiuttimien ja yhdessä saman merkin soundbar-kaiuttimen kanssa. Ääni on ulotteikas ja realistinen, ja silti siinä on tarvittaessa voimaa. Taso asetettu molemmissa mittauksissa referenssitasoon 90 dB. Toistovaste suoraan elementin edestä jakotaajuussäädön minimi(sininen) ja maksimiasennoissa (punainen). Toistovaste suoraan elementin edestä jakotaajuussäädön minimi(sininen) ja maksimiasennoissa (punainen). DLS oli helppo sovittaa pääkaiuttimien toistoon. Sen kulmikas konstruktio on laadukkaan oloinen, joskin hieman askeettinen mutta samalla asiallinen. Myös seinäkiinnitys onnistuu, mutta siihen on tarjolla vain heppoisen oloiset muovikiinnikkeet ja sovitus pitää tehdä summamutikassa täysin ilman ohjeita tai edes minkäänlaista sapluunaa. Taso asetettu molemmissa mittauksissa referenssitasoon 90 dB. Mukana tulee sekä musta että hopean värinen suojakangas. Jos tarve on siis todella pienikokoiselle subbarille, niin tässä voisi olla varauksin hyvä vaihtoehto, mutta vain kokeilemalle ensin sopivuutta omiin pääkaiuttimiin. Taso asetettu molemmissa mittauksissa referenssitasoon 90 dB. Toisaalta kotelon paksuus on vain 150 millimetriä, joten se saattaa mahtua lappeeltaan jopa sohvan alle. Pienet kumitassut voi toki liimata myös pitkälle sivulle, mutta tällöin liittimet ja säädöt jäävät kotelon päälle. Hyvä ostos, suosittelemme! HYVÄÄ & HUONOA + Hinta–laatu-suhde + Äänenlaatu Asennusvarusteet Ei ohjetta Seinään kiinni DLS Flatsub 8.2 on testin kallein subwoofer
Tähän hintaan, pienin varauksin, kerrassaan hieno suoritus. Voiko näin halpa aktiivisubbari olla mistään kotoisin. HYVÄÄ & HUONOA + Työn laatu + Langattomuus + Asennusvarusteet Toisto varauksin HYVÄÄ & HUONOA + Hinta–laatu-suhde + Ei pelkästään musta tai valkoinen Äänenpainevarat varauksin Säätöjen sijainti Paras kokonaisuus V ain reilun 400 euron hintainen Q Acoustics Q3060i vaikuttaa muihin nähden, jos ei isolta, niin ainakin isommalta, vaikkei se oikeastaan ole esimerkiksi DLS:ää isompi. Jamon liitännät ja säädöt sijaitsevat kotelon pohjassa, jonne aukeaa myös refleksiaukko. Toistovaste suoraan elementin edestä jakotaajuussäädön minimi(sininen) ja maksimiasennoissa (punainen). Liitännät jäävät hienosti magneettikiinnitteisen suojapaneelin taakse. Toisto ulottuu yllättävän alas, ja sopivilla säädöillä soundi on jopa tarkka. HYVÄÄ & HUONOA + Äänenlaatu + Äänenpainevarat + Kokonaisuus Asennusoptiot. Focal on kooltaan testin suurimpia mutta mittasuhteiltaan järkevä ja helppo sijoittaa. Q Acoustics voidaan käytännössä sijoittaa vain suoraan kiinteille jaloilleen, tai toki myös pystyyn, mutta ilman jalkoja. Tässä katse voisi hyvin kääntyä stereotyyppisesti pienikokoisen refleksikotelon tyypillisiin ominaisuuksiin. Äänenpainetta Focal antaa periaatteessa hyvin, mutta refleksiputken huohotus ja suhina alkaa kuulua musiikin yli ja koko kotelo alkaa melkein liikkua! Kokonaisuutena Sub Air on hieman kaksijakoinen tapaus. Ulkoisesti Jamo S808 on skandinaavisen tyylikäs ja tarjolla perinteisten mustan ja valkoisen lisäksi myös viimeisteltynä pähkinäpuujäljitelmällä. Ääneltään Jamo on positiivinen yllätys. Focal voidaan siis liittää laitteistoon langattomasti. Lopputulemana ääni on sinänsä dynaaminen ja siinä on potkuakin, mutta erottelua ja ulottuvuutta saisi olla enemmän. Taso asetettu molemmissa mittauksissa referenssitasoon 90 dB. Liikaa tasoa ei saa olla, ja mikään maanjäristysten ja diskojytkeen megatoistaja Jamo ei ole. Tällainen sijoittelu tekee tietenkin säätämisen hieman hankalaksi. Toisaalta esimerkiksi heavyja rockmusiikilla Focal potkii ihan mukavasti. Mainittakoon myös, että Q Acoustics Q3060i on saatavana mustan ja valkoisen lisäksi harmaana ja pähkinäpuujäljitelmällä. Voi mennä jo liioittelun puolelle, mutta Q Acoustics Q3060i soi oikeasti todella hyvin. Tuotteen lähempi tarkastelu osoittaa edullisen hinnan. Mitään erityistä huomautettavaa äänessä ei kuitenkaan ollut lukuun ottamatta kovemmilla voimakkuuksilla kuulunutta refleksiaukon puhinaa. Paksuutta sillä on kuitenkin vain 15 senttiä. Tämä toiston lineaarisuus on nähtävissä myös siisteistä toistovasteista. Kokonaisuutena S808 on siis monellakin tavalla yllättäjä, joka ei sentään ansaitse ihan paras ostos -arvosanaa, mutta kaukana ei olla. Suosittelemme pienemmän budjetin subbariksi. Voi olla, että Focal toimisi paremmin hieman pienempien pääkaiuttimien kanssa. Q Acoustics Q3060i on ansainnut tämän vertailun voiton. Viimeistelyssä on ehkä pientä sanottavaa, mutta kuka sitä nyt niin tarkkaa yksityiskohtia syynää. Sijoituksen ei pitäisi olla ongelma. Laatuvaikutelmaltaan Focal on hintansa veroinen, ja mukana paketissa on seinäkiinnitystelineen lisäksi myös langaton linkkiyksikkö. Liitännät ja osa asetuksista sijaitsee subbarin toisen päädyn syvennyksessä, jonka yläpuolella ovat suurikokoiset tason ja jakotaajuuden säädöt. Focal Sub Air Hinta: 599 € Jamo S808 Hinta: 249 € Q Acoustics Q3060i Hinta: 429 € Toistovaste suoraan elementin edestä jakotaajuussäädön minimi(sininen) ja maksimiasennoissa (punainen). Sijoitusta kuitenkin rajoittaa hieman muista suppeammat asennusmahdollisuudet ja tarpeisto. Soundia ei oikein saatu sopimaan yhteen käyttämiemme isohkojen pääkaiuttimien kanssa. Taso asetettu molemmissa mittauksissa referenssitasoon 90 dB. Toimii erinomaisesti pienessä tilassa niin musiikilla, elokuvilla kuin peleilläkin. Q Acoustics erottui ääneltään edukseen heti ensi nuoteilla. Kovin matalalle toisto ei kuitenkaan kuulosta ulottuvan, vaikka toistovasteista niin voisi kuvitellakin. Hieno suunnittelu näkyy, ja muutenkin Q Acousticsin viimeistely ja yksityiskohdat ovat korkeatasoiset, etenkin sen edullinen hinta huomioiden. (nro 191) 8/2019 39 Porukan yllättäjä J os Dynavoice tuntuu edulliselta, niin 250 euron hintainen Jamo S808 on jo lähes ilmainen. Vahvistimen subbarilähtö kytketään linkkiyksikköön, joka lähettää signaalin langattomasti subbarille. Tyylikäs ja langaton V aikka Focal Sub Air on ollut markkinoilla jo useamman vuoden, on se edelleen moderni ja tyylikäs. Toistovaste suoraan elementin edestä jakotaajuussäädön minimi(sininen) ja maksimiasennoissa (punainen). Se on hieno, tyylikäs ja teknisesti edistyksellinen subbari, ja langattomuus on ehdottomasti hyvä ominaisuus, mutta siitä on ehkä yritetty ottaa irti enemmän kuin mihin se pystyisi. Kokonaisuutena tuote on kuitenkin kunnossa ja kotelo rakenteeltaan tukeva. Kokonsa puolesta Jamo kuuluu näiden pikkusubbarien isoimpiin mutta vain korkeutensa osalta. Taso asetettu molemmissa mittauksissa referenssitasoon 90 dB. Tietenkin mikäli vain sijoitus antaa sille edellytykset. Sen toisto on sävykäs, tarkka, ulotteikas ja erotteleva, ja se kykenee soimaan tarvittaessa myös yllättävän kovaa. Johdoille on läpivientireikä kotelon alla. Toki Focalista löytyy normaali rca-linjatulokin. Ääneltään Focal on voimakas, mutta sen toisto ei ole niin tarkka kuin esimerkiksi DLS:llä
4k UHD BlU-ray Toistaiseksi ainoa järkevä vaihtoehto täydelliseen elokuvanautintoon. Tällä hetkellä ainoa todellinen vaihtoehto 4k-tarkkuudesta nauttimiseen on 4k Ultra HD Blu-ray. Suoratoistopalveluista sitä jo löytää, televisiokanavilta ei juurikaan. (nro 191) Opas: 4k UHD Blu-ray 40 8/2019 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja laitevalmistajat sekä kuvissa erikseen mainitut lähteet Monesta kodista löytyy jo 4k-televisio, mutta katseltavaa materiaalia on edelleen tarjolla niukasti. Siis perinteinen fyysinen levyformaatti
Pikseleitä löytyy siis yhteensä nelinkertaisesti. Blu-rayta tarkempi ja dynaamisempi 4k UHD Blu-ray on tämän hetken tuorein versio optisesta elokuvan tallennusvälineestä. Onko Blu-ray-soittimen päivittäminen 4k UHD -aikaan sitten tarpeellista. Kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin 4ksisältöä saatiin laajemmin saataville. Ei tarvitse olla kuvahifistelijä havaitakseen eron Full HD:n ja 4k UHD:n välillä. Samalla termi viittaa sattuvasti myös siihen, että kuvan pikselimäärä on nelinkertainen elokuva-alan aikaisempaan 2K-standardiin verrattuna, joka oli 2048 x 1080 pikseliä. Viime vuosina niin soittimien kuin levyjenkin saatavuus on parantunut, ja tallenteita on saatavilla nykyisin marketeistakin. Kuluttajan kannalta näiden termien erolla ei kuitenkaan ole käytännössä väliä. Samoin vanhat kunnon DVD-levyt toimivat myös Ultra HD Blu-ray -soittimissa. Jää toki jokaisen ratkaistavaksi, pitääkö eroa itselleen tarpeellisena. Käytännössä televisioita kuitenkin myydään 4k-termillä, vaikka joitain poikkeuksia lukuun ottamatta kyse on UHDtelevisioista. Tarkkuuden lisäksi myös kuvan kontrastia eli tummien ja kirkkaiden kohtien erottelua parantava HDR-tekniikka (High Dynamic 4k UHD on valtava harppaus kuvan tarkkuudessa, kun vertaa sitä ja Full HD -laatua tarjoavaa Blu-rayta – puhumattakaan DVD:n tarkkuudesta. Kerromme myös, mitä kannattaa huomioida vahvistimien ja televisioiden osalta. Varsinaisen 4k-tekniikan julkaisun jälkeen jouduttiin odottamaan neljä vuotta ennen kuin edes ensimmäiset 4k Blu-ray -soittimet saapuivat markkinoille. Pakkaa sekoittaa lisää vielä se, että toisinaan myös 7680 x 4320 pikselin resoluutioon viitataan nimityksellä UHD tai 8K UHD. . Ultra HD Blu-rayn määrityksiin kuuluu, että perinteisten Blu-ray-levyjen täytyy toimia myös uusissa soittimissa. Ultra HD eli UHD taas kehiteltiin Full HD -näytöistä seuraavaksi teknologiaksi. ?. Televisiolähetyksissä 4k:n yleistyminen on edelleen kaukana. Perehdyimme 4k UHD Blu-rayhin ja teimme pienen katsauksen tällä hetkellä saatavilla oleviin soittimiin, levyjen saatavuuteen ja muihin 4k-materiaalin lähteisiin. 4k-termin esitteli Digital Cinema Initiatives, joka edustaa elokuvastudioita. Myös suoratoistopalvelut ovat muuttuneet viime vuosina yhä suositummiksi, ja monet niistäkin tarjoavat nyt myös 4k-kuvaa. Se tuli vuonna 2006 ilmestyneen Blu-rayn tilalle, joka puolestaan korvasi jo 90-luvulla julkistetun DVD:n. Vastaavasti Full HD on 1920 pikseliä leveä. (nro 191) 8/2019 41 4k -tarkkuudesta on viime vuosina tullut televisioissa jo lähes itsestäänselvyys. Samaan aikaan moni kiikuttaa DVDja Blu-ray-elokuvakokoelmansa divariin. Ultra HD Blu-ray tukee 3840 x 2160 pikselin resoluutiota. UHD tarkoittaa 3840 x 2160 pikseliä, mikä tarkoittaa, että pikselimäärä ei ole leveyssuunnassa aivan yhtä suuri kuin 4k:ssa. Sekä pystyettä vaakasuunnassa pikselimäärä on kaksinkertaistunut tavallisen Blu-rayn tarjoamaan Full HD -täysteräväpiirtoon verrattuna. Tallennusformaatti julkaistiin vuonna 2015. UHD-resoluutio tarjoaa neljä kertaa Full HD:n pikselimäärän. 4k-standardiin ei kuulu pelkkä resoluutio. Tavalliseen Blu-ray-levyyn verrattuna 4k UHD Blu-ray tukee myös korkeampaa 60 ruudun sekuntinopeutta, mikä tekee kuvan liikkeestä sulavampaa. Kannattaako vielä panostaa yhteen fyysiseen levyformaattiin. 4k ja UHD eivät ole sama asia Termejä 4k ja Ultra HD käytetään usein synonyymeinä, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa. 4k-televisioita on ollut tarjolla jo vuodesta 2012 alkaen. Termillä viitataan resoluutioltaan 4096 x 2160 pikselin kuvaan – tarkemmin sen leveämmän sivun pikselimäärään. Elokuvamaailmassa 4k on kuitenkin siinä mielessä aidompi 4k, että kuvan vaakaresoluutio on oikeasti yli 4000 pikseliä, kun UHD:ssä se on kuvasuhdeformaatista johtuen vain 3840 pikseliä. Sisällön pakkausmenetelmänä on JPEG2000, 250 megatavua sekunnissa 12 bitin syvyydellä ja 4:4:4 -alinäytteistyksellä. Sen jälkeen kesti vielä aikansa, ennen kuin täydestä tarkkuudesta hyödyn ottavia elokuvajulkaisuja tuli enemmän saataville. Lyhyesti sanottuna 4k:lla viitataan elokuvatuotannossa käytettyyn standardiin, kun taas Ultra HD on kuluttajakäyttöön suunnattujen näyttöjen ja lähetysten standardi
Liki kaikki sen omat elokuvaja sarjatuotannot ovat olleet toista vuotta saatavana 4k:na. Silloin vaaditaan yhteensopiva vahvistin, jotta se toimisi 4k Blu-rayn kanssa. Verkkovuokraamoista 4k-materiaalia on saatavilla esimerkiksi Google Play Moviesista tai Apple iTunesista. ?. Jos vahvistin on hankittu viime vuosina, asia on useimmiten kunnossa. Jos soittimen hankinta on suunnitteilla lähitulevaisuudessa, levyjä voi siis jo hankkia valmiiksi. “UHD Blu-ray -levyt ovat tällä hetkellä ainoa järkevä tapa nauttia 4k-kuvasta” Mistä levyjä. Ongelma on kuitenkin ratkaistavissa vähemmälläkin, kunhan 4k UHD Bluray -soittimessa on kaksi HDMI-lähtöä. Jos käytössä ovat kyseiset versiot tai niitä uudemmat, asia on kunnossa. . Uusista televisioistakin kyseinen ominaisuus on jo kadonnut käytännössä kokonaan. Ääntä useammasta kanavasta Äänen puolella 4k UHD Blu-ray -määritykset toivat mukanaan objektipohjaiset ääniraidat, joista yleisimmät ovat Dolby Atmos ja DTS:X. Vahvistinostoksilla tai olemassa olevaa vahvistinta tutkaillessa kannattaa kiinnittää huomiota sellaisiin merkintöihin kuin HDCP 2.2 ja HDMI 2.0a. Netflix veloittaa 4k-sisällöistä 12 euroa kuukaudessa eli muutaAV-vahvistin vaihtoon. Blu-ray-levyillä silloin tällöin käytettyä kolmiulotteista 3D-tekniikkaa uusin määritys ei enää tue, mutta kyseessä on muutenkin televisioista katoamassa oleva formaatti. Laajaa UHD Blu-ray -levyjen valikoimaa kaipaava joutuu etsimään tuotteensa ulkomaisista verkkokaupoista, mutta erityismaininnan ansaitsee suomalainen alan erikoisliike Filmihullu Leffakauppa, jolla on runsaan valikoiman sisältävän verkkokaupan lisäksi myös kivijalkaliike Helsingissä Kampin keskuksen vieressä. Dolby Atmos on tavallisempi, mutta DTS:X-ääniraidalla varustettuja levyjäkin on kuitenkin olemassa. Mistä muualta 4k:ta. Dynaamisen HDR:n formaateista Dolby Vision on ollut saatavilla UHD Bluray-tallenteilla maaliskuusta 2016 alkaen. Niin esimerkiksi kirkkaista ja hämäristä kohtauksista saadaan tunnelmaa paremmin tukevat sävyt irti. Tuoreempi, tammikuussa 2018 ilmestynyt HDR10+ on vielä harvinainen fyysisillä levyillä, mutta joillain julkaisuilla ja joissain suoratoistopalveluissa sitä on jo saatavilla. Levyn tunnistaa kotelon mustasta väristä ja 4k Ultra HD -logosta. EI välttämättä. Objektipohjainen ääni onkin yleistynyt UHD Blu-ray -levyjen myötä, vaikka ne olivat tarjolla myös joillain tavallisilla Blu-ray-levyillä. HDR-formaattina 4k UHD Blu-ray -levyillä on alun perin staattinen HDR10, mutta tuoreempina vaihtoehtoina mukaan ovat tulleet sittemmin niin sanotut dynaamiset HDRformaatit. Suomen suosituin 4k-sisällön tarjoaja on epäilemättä yhdysvaltalainen Netflix, joka on kansainvälisistä suoratoistopalveluistakin voimakkaimmin lisännyt 4ktarjontaa. Kynnystä siirtyä vähin erin 4k UHD Blurayn pariin laskee se, että niiden mukana tulee lähes aina myös erillisellä levyllä tavallinen Blu-ray-versio. Erona staattisen ja dynaamisen HDR:n välillä on, että dynaamisessa kuvan säädöt mukautetaan ruutu ruudulta eikä koko elokuvaan kerralla. Nykyään 4k-läpivienti on usein tarjolla jo edullisissakin AV-viritinvahvistimissa – esimerkkinä Denonin alle 300 euron hintainen AVR-X550BT. DVDja Blu-ray-levyissä aluekoodit ovat edelleen käytössä, ja myös 4k Blu-ray -soittimet tarkastavat ne. Näin äänikuvasta on tarkoitus saada myös korkeussuunnassa kolmiulotteisempi. Se koskee kuitenkin vain UHD-levyjä. DVD:n kulta-aikoina löytyi varsin kattava elokuvavalikoima lähes jokaisesta automarketista ja jopa R-kioskeista. Hinta tosin on korkeampi kuin DVDja Blu-ray-elokuvilla. Monet käyttävät AV-viritinvahvistinta eri HDMI-lähteiden välillä valitsemiseen sekä audioja videosignaalin kuljettamiseen kotiteatterijärjestelmälle. HDR 4k UHD -sisältöä on saatavilla myös jossain määrin suoratoistopalveluista, kuten Netflixistä ja Amazon Prime Videosta. Erityisesti suuret elokuvayhtiöt julkaisevat 4k Bluray -levyjä, mutta kotimaiset nimikkeet ovat harvinaisia. Ne eroavat aikaisemmista kotiteatteriäänen formaateista siten, että mukana on etu-, keskija surroundkaiuttimien lisäksi myös kattoon asennettavat tai ainakin sinne suunnatut kaiuttimet. Silloin täytyy vain kytkeä HDMI-johto erikseen televisioon ja vahvistimeen. Samanlaiseen kansansuosioon 4k UHD Blu-ray ei varmaan enää yllä kuin edeltävät formaatit. (nro 191) Opas: 4k UHD Bluray 42 8/2019 Range) vielä korostaa eroa. 4k Blu-rayssä ei ole enää aluekoodeja, eli mistä tahansa maasta hankittua levyä voi toistaa missä tahansa maassa
Ensimmäiseksi 4k-elokuvat saapuvat kuitenkin levyille ja vuokraamoihin – vasta myöhemmin mahdollisesti suoratoistopalveluihin ja televisiolevitykseen. Mitä televisiolta vaaditaan. Viikonloppuiltojen ruuhkahuippujen keskellä muut netinkäyttäjät syövät kaistaa ja taajaman ulkopuolella mobiiliyhteydellä katsovatkaan eivät välttämättä pääse luvattuihin kaistanleveyksiin, mutta fyysisen levyn kohdalla kyseistä ongelmaa ei ole. “UHD Blu-ray -soittimien hinnat ovat tippuneet alimmillaan alle 200 euron” Ultra HD -soittimia Ultra HD Blu-ray -levyjen toistamiseen tarvitaan siis Ultra HD Blu-ray -soitin. Konsolit eivät ominaisuuksiltaan pärjää varsinkaan paremmille erillissoittimille, mutta monelle niiden tarjoamat ominaisuudet riittävät. Jos jonkin tietyn nimikkeen haluaa välttämättä nähdä, nettipalveluiden valikoimiin ei ole luottamista. Tarjolla on valikoimaa monessa eri hintaluokassa. Ultra HD Blu-ray -levyjen toistamiseen tarvitaan siis Ultra HD Bly-ray -soitin. Voisikin sanoa, että fyysisessä formaatissa pysytteleminen on tällä hetkellä todellisen leffaystävän valinta. Kaikki valmistajat eivät kuitenkaan ole jaksaneet uskoa uuteen formaattiin, sillä järeimmän pään 4k UHD -soittimia valmistava Oppo vetäytyi bisneksestä kokonaan ja korealainen elektroniikkajätti Samsung ilmoitti helmikuussa 2019, että se luopuu kokonaan Blu-ray-soittimien valmistuksesta. Kansitaidetta ja levyjen bonusmateriaaleja ei striimauspalveluista myöskään tavallisesti löydy, jos sellaisia pitää arvossa. Sony ei tuonut ainakaan vielä PlayStation 4 Pron mukana kyseistä ominaisuutta, vaikka se muutoin tukeekin 4k HDR -kuvaa. Onneksi soittimet eivät ole enää pelkästään kalliita erikoistuotteita, vaan tarjolla on valikoimaa monessa eri hintaluokassa. Liki kaikki edes jonkinlaista suosiota joskus saavuttanut musiikki löytyy parilla klikkauksella Spotifystä tai sen kilpailijoista, elokuvan suoratoistopalveluissa tilanne on koko lailla toinen. Suoratoistettaessa tarkkuus elää nettiyhteyden kulloisenkin tilan mukaan. . Jotta parannetusta tarkkuudesta pääsee nauttimaan, television on hyvä olla suurempi kuin Full HD -television. Moni saattaa myös tietämättään omistaa 4k Blu-rayn kanssa sopivan soittimen. 4k UHD -materiaalin katsomiseen täydellä tarkkuudella tarvitaan luonnollisesti 4k-televisio. Suositellut katseluetäisyydet ovat myös hieman makuasioita, mutta jos asiaa tarkastellaan mahdollisimman vaikuttavan katselukokemuksen kannalta, niin esimerkiksi 32 tuuman 4k. Mitä suurempi tarkkuus on, sitä lähempää sitä kannattaa katsella hyötyäkseen televisiokuvan tarkkuudesta. Kokoa pohtiessaan kannattaa miettiä, miltä etäisyydeltä televisiota aiotaan katsella. Elokuvapuolella ollaan kauempana siitä, mihin musiikin suoratoistopalvelut ovat päässeet. Kiireisimmät ovat kiikuttaneet striimausmahdollisuuksien innoittamana leffakirjastonsa divariin, mistä innokkaimmat leffafanit ovat poimineet ne itselleen pilkkahintaan. Sopuhintaisiin vaihtoehtoihin kuuluu esimerkiksi Sony UBP-X700 ja kalliimpaan ääripäähän puolestaan esimerkiksi keväällä testaamamme Panasonic DP-UB9000.. Lisäksi striimauspuolella kannattaa muistaa, että 4k-tasoiseksi luvattu kuvanlaatu ei kaikissa olosuhteissa toteudu. Kalliimpaan ääripäähän puolestaan kuuluvat Pioneer UDP-LX500, Cambridge Audio CXUHD ja keväällä testaamamme Panasonic DP-UB9000. (nro 191) 8/2019 43 man euron tavallista palvelua enemmän. Sopuhintaisiin vaihtoehtoihin kuuluvat esimerkiksi parinsadan hintaiset Sony UBP-X700, Panasonic DP-UB150 ja LG:n UP970 Y. Pelikonsolipuolella Microsoftin tämän hetken tuoreimmat Xbox One S ja Xbox One X nimittäin tukevat ensimmäisinä konsoleina 4k UHD Blu-ray -toistoa
Tarkkuuden ohella kuvanlaadun maksimoimiseksi kannattaa varmistaa, että televisio tukee HDR:ää. Sen vuoksi mustat sävyt ovat aidosti mustia, mutta toisaalta maksimikirkkaus on pienempi. Seuraava askel on 8k, jonka resoluutio ja kuvan tarkkuus ovat vielä kaksi kertaa 4k-kuvaa tarkempia. Se pääsee LCD:tä paremmalle mustan tasolle – ei kuitenkaan aivan samalle kuin OLED. Hyvää tulosta niistä ei tee yksikään; siis jos verrataan aitoa 4k:ta tai skaalattua. Ja paitsi televisioiden myös skaalausta tekevien av-vahvistimien välillä on eroa. Kuva pehmenee merkittävästi skaalauksessa. 4kmateriaali vain skaalataan silloin vaatimattomampaa resoluutiota varten. ?. Hieman hintavammat OLEDtai QLED-televisiot kykenevät kuitenkin yleensä LCD:tä suurempaan kontrastiin ja etenkin parempaan tummien sävyjen tasoon ja erotteluun kuin LCD-paneelilla varustetut. Televisiolla siis alkaa olla parin metrin päästä katsellessakin jo melkoisesti kokoa. Toki erot saattavat olla pieniä ja sellaisia, että niitä ei ehkä osaa havainnoida kuin suorassa vertailussa. Siitä kertoo myös Ultra HD Premium -logo. Kuva ei valitettavasti yllä kuitenkaan samaan tarkkuuteen ja tasoon kuin mitä se olisi aidolla 4k UHD -lähteellä toistettuna. Toistaiseksi pärjää siis mainiosti 4k-tarkkuudella. Jos siis Blu-ray-soittimen vaihto on muutenkin edessä, voi jo päivittää 4k-soittimeen, vaikka televisio ei yltäisikään kyseiseen tarkkuuteen. Paperille painettuna ero ei ole ehkä niin suuri kuin luonnossa. Ja seuraavaksi 8k. Jos television osto ei ole tällä hetkellä ajankohtaista, 4k-soitin ja levyt toimivat myös vaatimattomammalla resoluutiolla varustettujen televisioiden kanssa. Sisältöä kyseisellä tarkkuudella on kuitenkin saatavilla todella vähän, pääasiassa demoja, ja tekniikka on vielä alkutekijöissään ja televisioiden hinta on korkea. (kuvat: www.rtings.com) . n Vasemmanpuoleinen kuva on kuvakaappaus 4k-näytöltä natiivi-4k UHD -lähteestä ja oikeanpuoleinen samalla näytöllä, mutta kuva on skaalattu ylös 4k-tarkkuuteen kuvalähteen Full HD-tarkkuudesta. LCD-taustavalaistus vuotaa myös tummempiin kohtiin, jolloin mustat kohdat jäävät harmahtaviksi. Sen enempää tarkkuus kuin HDR-merkintä eivät vielä suoraan kerro kaikkea television kuvanlaadusta. 4k-televisiot pystyvät tietenkin toistamaan mitä tahansa kuvatarkkuutta, ja se tapahtuu niin sanotusti ylösskaalaamalla (upscaling) kuva matalammasta tarkkuudesta korkeampaan tarkkuuteen. Televisio saattaa tukea HDR-kuvaa, mutta käytännössä kuvan värintoisto ja HDR-ominaisuuden hyöty voivat jäädä paneelitekniikan vuoksi vaatimattomaksi etenkin halvimmissa ja LCD-tekniikalla toteutetuilla televisioissa sekä videotykeissä. Kirkkautta siinä on kuitenkin enemmän ja värintoisto hyvää. 8k-televisioitakin on ollut saatavilla Suomessa syksystä 2018 alkaen. No oikeastihan kuvaa ei näin läheltä katsota, mutta 4k-tarkkuuden ansiosta kuvaa voi halutessaan katsoa hyvinkin läheltä. Ilmiö korostuu HDR-tilassa, jolloin valoisimpien kohtien kirkkaus pyritään maksimoimaan. QLED taas on Samsungin jatkokehittelemä versio LCDpaneelista. Entä ylöspäin skaalaus. (nro 191) Opas: 4k UHD Bluray 44 8/2019 Suomen kenties paras Ultra HD Blu-ray -levyjen valikoima löytyy Filmihullu Leffakaupasta (www.filmihulluleffakauppa.com sekä tietenkin ihan oikeasta myymälästä osoitteessa Kampinkuja 2C, Helsinki) televisiota täytyisi katsoa noin metrin päästä, 50-tuumaista 1,5 metrin päästä, 60-tuumaista parin metrin päästä, 75tai 80-tuumaista noin 2,5 metrin päästä. Esimerkiksi 8k-levyjä ja -soittimia ei ole vielä edes valmistettu. OLED-paneelissa ei ole taustavalaistusta, vaan jokainen pikseli sisältää oman valonlähteensä
Myös Apple TV -sovellus ja Airplay-yhteys toimivat täysin ongelmitta. Hieman kuitenkin hymyilyttää katsoessani Nokian banaanipuhelinta ja yleisöpuhelimia matriisin sisäänkäynteinä, kun samalla mietin mitähän 11-vuotias poikani näistä teknisistä ihmeistä ajattelisi. Näiden helppo käyttö yhden yleiskaukosäätimen avulla on perusvaatimus, josta en halua tinkiä. Ennustin tätä muutosta tammikuisessa kolumnissani, kun näitä uutuustelkkareita CES-messuilla julkistettiin. Etenkin Apple saa myytyä sisältöjään suuremmalle yleisölle, ja sen laitteista saa AirPlay-yhteydellä sisällön suurelle näytölle aiempaa helpommin ja edullisemmin. Se on yhä kytkettynä televisioon kaiken varalta, mutta uhkaavasti näyttää siltä, että Apple TV:stä on tulossa olohuoneeni turhake. Hienoa on, että tämä muutos on hyväksi kaikille osapuolille. Aiemmin olin katsellut dvd-elokuvia vain dvd-rom-asemilla pc-tietokoneiden kautta. Se on itselleni kestänyt ajan hammasta melko hyvin ja on edelleen scifi-diggarille hyvä elokuva. Käytännössä kaikkien yllä mainittujen palvelujen sovellukset myös toimivat ja näyttävät samalta kuin Apple TV:ssä. Ainoa Apple TV:n heikkous omassa käytössäni on ollut Spotifyn sovelluksen puuttuminen, joten sitä on pitänyt käyttää älypuhelimen kautta AirPlay-yhteydellä. Esimerkiksi älytelevisioiden, PlayStationin ja tietokoneiden käyttöliittymät ovat usein aiheuttaneet harmaita hiuksia, kun taas Apple TV:tä on ollut ilo käyttää. Matrix oli nimittäin ensimmäinen dvd-elokuva, joka myi Yhdysvalloissa yli miljoona kappaletta. Ja edelleen parinkymmenen vuoden jälkeenkin mietin, että miksi se leffa on niin vihreä... Kaikenlaista on tullut testattua, mutta lopulta Apple TV on ollut olohuoneen tärkein medialaite lähes kymmenen vuoden ajan. UHD Blu-ray ei kuitenkaan ole koskaan ottanut kunnolla tuulta siipiensä alle, koska digijakelu ehti väliin. Ensimmäinen leffa uudella älytelevisiollani oli jälleen The Matrix. On uskomatonta ajatella, että dvd-elokuvien laajamittaisesta markkinoille tulosta on aikaa vain 20 vuotta. Uusi älytelevisio kuitenkin muutti kaiken kertaheitolla. Itse olen ollut digivideoissa aina Apple-mies. Ja siinäpä se taikasana onkin, sillä vuoden 2019 malleissa on ensi kertaa Apple TV:n päätoiminnot sisäänrakennettuina! Aiempien kokemusteni perusteella olen pitänyt älytelevisioiden käyttöliittymiä roskana ja siksikin käyttänyt Apple TV:tä, vaikka jokin sovellus olisi ollut älytelevisiossakin. Jos jotakin pitää tehdä jollain muulla ohjaimella tai älypuhelimen kautta, se tuntuu turhauttavan vaivalloiselta. Älytelevision omat Tizen-käyttöjärjestelmään nojaavat sovellukset – myös Spotify – ovat erinomaisia ja omaan käyttööni niitä on tähän mennessä ollut riittävästi. Se oli myös ensimmäisiä ellei jopa ensimmäinen elokuva, jonka näin olohuoneeseen tarkoitetulla dvd-soittimella toistettuna. Apple TV:stä tuli muutamassa päivässä reliikki, jota en ole paria pientä poikkeusta lukuunottamatta käyttänyt kuukauteen. Miljoonien ja taas miljoonien dvd-elokuvien jälkeen Blu-ray vei leffafanit ensin täysteräväpiirtoon (FHD/1080p) ja siitä ultrateräväpiirtoon (UHD/4K). (nro 191) T he Matrix -elokuva julkaistiin vuonna 1999 eli 20 vuotta sitten. Nyt television omat sovellukset ovat vihdoin vakaita ja toimivat yhtä nopeasti kuin Apple TV:ssä. Matrixilla DVD:stä älytelkkariin Kolumni KU VA : A D O BE ST O CK Teksti: Jiri Koivuniemi 8/2019 45. Niin se Matrix. Digisisällön kulutukseeni tuli huima muutos viime kuussa hankkiessani uuden älytelevision. Hankintani oli varsin edullinen – alle tuhannen euron – 65 tuuman Samsungin tämän vuoden tv-malli. Itselleni tärkeimmät digisisällön kanavat ovat jo pidempään olleet Applen lisäksi HBO, Netflix, YLE Areena ja YouTube. Sen käyttöliittymä ja tarjonta ovat tehneet siitä kaikkein helpoimman tavan leffojen ja tv-sarjojen katseluun. En kuitenkaan voinut kuvitella muutoksen olevan näin suuri ja nopea
Pelikuulokkeiksi Mobiukset ovat kalliit, sillä pelikuulokevalmistajien kärkimallitkin yltävät tavallisesti noin parin sadan tietämille. Kalvon “puhekelaan” johdettu musiikkisignaalin tuottama sähkövirta saa kalvon liikkumaan magneettien välillä. Eikä tässä kaikki Audeze on tehnyt yhteistyötä digitaaliseen signaaliprosessointiin keskittyneen Waves-yhtiön kanssa. Voisipa sanoa, että kyseessä on sangen täydelliset 2-in-1-kuulokkeet. Audeze on siis käyttänyt Mobiuskuulokkeissa planaari-magneettisia elementtejä. Usein ne onkin viritetty erityisesti peliäänten toistoon, eikä samoista kuulokkeista ole ainakaan vakavampaan musiikin kuunteluun. Seurannan luvataan seuraavan pienimpiäkin pään liikkeitä 1 000 kertaa sekunnissa ja raportoivan niistä 3Demulaatioalgoritmille, joka puolestaan mukauttaa kuultavaa tilavaikutelmaa. Puhetta, räjähdyksiä ja muita tehosteita riittävän hyvin toistaakseen ei välttämättä tarvitakaan hifikuulokkeita. Mobius on Audezen Suomessa myytävistä malleista edullisimmasta päästä 420 euron hinnallaan, sillä kalleimmat highend-mallit maksavat useita tuhansia euroja. Ne ovat tärkeitä ominaisuuksia paitsi musiikissa myös peleissä. Planaarielementillä on monta nimeä: ortodynaaminen, magnetostaattinen ja isodynaaminen. Planaarielementissä “puhekela” tavallaan sijaitsee kalvon pinnassa ja magneetit ovat kalvon edessä ja takana. Rakenne on tavallisesti kevyempi kuin dynaamisissa elementeissä, jolloin kiihtyvyys ja liikeherkkyys ovat parempia. Nopeat transientti-iskut voivat auttaa uppoutumaan etenkin reaktiokykyä vaativiin peleihin. Kuulokkeet hyödyntävät Wavesin niin kutsuttua NX-teknologiaa, jonka avulla ne pystyvät prosessoimaan 5.1ja 7.1-kanavaista ääntä. Valitettavasti Audezen kehutut Mobius-kuulokkeet tarjoavat hifihenkistä toistoa, monipuoliset tilaääniominaisuudet ja erikoisuutena päänseurantatoiminnon. Se, että koko maailma kääntyy päätä kääntäessä, tavallisesti heikentää pelitunnelmaan pääsemistä. (nro 191) Kokeilu: Audeze Mobius -kuulokkeet 46 8/2019 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Joni Nikkola ja valmistaja P elikuulokkeet herättävät useimmissa hifiharrastajissa epäluuloisuutta välkkyvine ledeineen. Se oli 1970-luvulla melko tavallinen kuulokkeissa. Erikoisempana ominaisuutena mukana on päänseuranta, jonka ansiosta tilavaikutelma ei muutu, vaikka päätä käännettäisiin – samalla tavoin kuin kotiteatterikaiuttimien kanssa pelatessa. He keksivät, että samaa materiaalia voitaisiin ohuutensa, jäykkyytensä ja joustavuutensa ansiosta käyttää planaarielementeissä kuulokkeiden kalvomateriaalina. Hifistelijän pelikuulokkeet ja vieläpä oikeasti toimivalla tilaäänikokemuksella. Tasoelementit Audeze Mobiuksen kiinnostavimmat ominaisuudet löytyvät kuulokkeiden sisältä. Virtuaaliset ja joissain malleissa jopa oikeat monikanavaratkaisut ovat jo pelikuulokkeissa arkipäivää, mutta Audeze on lisännyt konepellin alle lisää prosessointivoimaa. Audezen kuulokkeilla se onnistuu ilman erillistä ohjelmistoa tai lisälaitteistoa. Melko pieni valmistaja, kalifornialainen Audeze tunnetaan ehkä parhaiten planaari-elementtejä käyttävistä highend-kuulokkeistaan. Hifihenkisempiä poikkeuksiakin silti löytyy, esimerkiksi Sennheiserilta. Varustepuolella mukana on verkkopelejä varten irrotettava puomimikrofoni ja pehmeä kuljetuspussi. Audezen perustajat tapasivat vuonna 2008 entisen NASA:n tutkijan, joka oli keksinyt uuden materiaalin avaruusalusten piirejä varten. Tuloksena on teoriassa parempi transienttitoisto ja laaja toistoalue. Yhtiö onkin ottanut näihin Mobius-kuulokkeisiinsa vaikutteita kalliimmista malleistaan, mutta on lisännyt soppaan vielä kiinnostavia digitaalisia ominaisuuksia
Ruudulla pyörii hienosti myös “Max Headroom”-tyylinen pää oman pään liikkeiden mukaan. . Tarjolla on lisävarusteena myös geelitäytteiset vaihtopehmusteet. Kuulokkeet on valmistettu muovista, joten valmistajan kalliimmista malleista tuttua premium-tuntumaa ei aivan tavoiteta. Kuitenkin kuulokkeiden kanssa sujui reilun viiden tunnin bussimatka mukavasti ja häiriöttömästi. Tarjolla on myös valmiita äänitiloja. Passiivinen eristys on hyvää keskitasoa ja poistaa enimmät häiriötekijät. Ne eivät tee ainakaan helposti korvin kuultavaa eroa toistoon, mutta tilavaikutelman määrän säätö lisää ääriasennoissaan ääneen kaikua. Kuulokkeiden mukana tulee kattava peruskattaus johtoja ja kuljetuspussi. Sellainen pitäisi olla tämän hintaluokan kuulokkeissa, jotka on tarkoitettu myös mobiilikäyttöön. Asetukset tallentuvat suoraan kuulokkeisiin, mutta asetuksia voi siis säätää vain sovelluksesta. Kuulokkeiden kustomointi onnistuu Audeze HQ -sovelluksella. Sieltä on saatavilla kahdeksan ääniprofiilia, päänseurantatoiminnon lisäasetukset sekä tietoa kuulokkeista ja laiteohjelmistosta. Ulkonakin enimmät äänet kaikkoavat kiitettävästi. (nro 191) 8/2019 47 kovaa koteloa ei ole. . Tietokoneelle ladattavasta sovelluksesta pääsee säätämään päänseurannan asetuksia ja tilavaikutelmaa. Sanka on joustavaa materiaalia ja sitä pystyy vääntelemään lähestulkoon mielin määrin, mutta se palautuu kiltisti takaisin muotoonsa. Säätöjä ja asetuksia Audeze HQ -sovellus tarjoaa mahdollisuuden säätää kuulokkeiden asetuksia. Kaupassa pikaisesti kokeillessa ei siis välttämättä saa aivan parasta kuvaa. Yhdessä on molemmissa päissä USB-C-liitäntä ja toisessa on USB-A sekä USB-C. Valitettavasti kovaa koteloa ei ole tarjolla. Ulkonäössä on mukailtu hieman pelikuulokkeille tyypillistä värikkäämpää tyyliä, mutta hillitymmin. AudezMobius promovideo Demo päänseurannnasta. Kuulokkeita voi käyttää mukana tulevan USB-kaapelin, perinteisen 3,5 millimetrin kuulokejohdon ja Bluetoothin välityksellä. Kooltaan kuulokkeet ovat melko maltillisen kokoiset moniin muihin malleihin verrattuna. Tarjolla on esimerkiksi seitsemän ääniprofiilia, minkä lisäksi myös päänseurantaominaisuutta voi hienosäätää liukusäätimillä. Ääniprofiileihin kuuluvat Flat (ei taajuuskorjausta), Default (Audezen oma EQ-asetus), Foot Steps (hiivintään), Ballistics (räiskintään), Music, Racing, RPG ja Warm. Vaahto vaatii hetken aikaa asettua, joten mukavuus ei ole aluksi aivan parhaimmillaan, mutta tilanne paranee kun muistivaahto asettuu kohdalleen. Pehmusteet on täytetty sekä sangassa että kuulokeosissa niin sanotulla muistivaahdolla. Itse asiassa kuulokkeet ovat enemmän hifikuin pelikuulokkeiden näköiset. Päänseuranta-asetuksista voi säätää pään ympärysmittaa ja korvien etäisyyttä toisistaan. Vasemmassa kuulokkeessa sijaitsevat hallintapainikkeet eli äänenvoimakkuuden ja mikrofonin voimakkuuden säädin. Tämän kun saisi vielä mobiilisovelluksena. Kuulokkeista saa suoraan valittua 7.1-tilan, stereotilan ja langattoman Bluetooth-yhteyden sekä Tasoelementissä ääntä tuottava kalvo saadaan liikkumaan musiikksignaalin ohjaamana kahden magneetin välissä. Mukana on kytkin mikrofonin mykistystä varten ja 3D-painike, jolla kuulokkeet saa seuraamaan pään liikkeitä. USB-johtoja on kaksin kappalein. Jos ajattelee pitkiä pelisessioita, keinonahka ei ole mukavin valinta hiostavuuden takia
Tulee vaikutelma kuin olisi keikalla katsomassa esitystä, etenkin akustisemmalla ja hienovaraisemmalla musiikilla. Levytetyssä musiikissa kuulokkeiden kyvyt tulevat kuitenkin parhaiten esille luomuna, sillä tilavaikutelma saa musiikin kuulostamaan etäiseltä. . Parasta on, että samoilla kuulokkeilla onnistuu mainiosti kunnianhimoinen musiikin kuuntelu, pelaaminen kuin elokuvien katselukin ja vieläpä kera aidon tuntuisen tilavaikutelman. Ominaisuus tuntuu taianomaiselta ja tuo oman lisänsä pelien ja elokuvien lisäksi myös musiikin kuunteluun. Kuulokkeet reagoivat nopeasti ja tarkasti. Manuaalitilassa 3D-painiketta painamalla kuulokkeet kalibroituvat, eli ne määrittelevät tavallaan pään keskipisteen ja katseen suunnan. Muuta: 7.1-kanavainen virtuaaliääni, päänseuranta, Audeze HQ -säätösovellus + Päänseuranta ja tilaääni toimii oikeasti + Äänenlaatu niin peleissä kuin elokuvissakin + Keveys – Ei kovaa kuljetuskoteloa – Hiostava pehmustemateriaali 48 8/2019 eri toistoprofiilien välillä. Ulkona kävellessä ja bussissa istuessa keskikohta siirtyy manuaalitilaa käytettäessä hiljalleen sivuun. (nro 191) Kokeilu: Audeze Mobius -kuulokkeet Ehdottomasti kokeilemisen arvoiset Audeze Mobius -kuulokkeet ovat ehdottomasti pelikuulokkeiden kirkkainta kärkeä äänenlaadullisesti ja myös tarjoamansa tilavaikutelman puolesta. Yllättäen 3D-huone-emulointi ja pään seuranta toimii kaikkein luontevimmin nimenomaan elokuvakäytössä ja musiikin kuuntelussa. Elokuvissa ja musiikin kuuntelussa ominaisuus on tavallaan vielä parempi, sillä niiden parissa saattaa helpommin liikuskella tai hakea vaikka popcornia kesken kaiken. Tilavaikutelma on yllättävän onnistunut, ja etenkin edessä ja sivulla kohteet paikantuvat erityisen tarkasti oikeille paikoilleen. Parhaiten se toimii paikallaan istuessa. Eri toistolähteistä ja äänitiloista pysyy kärryillä ääniilmoitusten avulla ja USB:n kautta käytettäessä myös Audeze HQ -sovelluksesta. Sitä varten onkin automaattitila, jossa kalibrointi tapahtuu itsekseen. Kuulokkeet menevät automaattisesti pois päältä kolmen minuutin kuluttua, jos johtoja tai Bluetooth-toistolähteitä ei ole kytkettynä. Suosittelemme ehdottomasti kokeilemaan. Ääntä Audezet antavat hyvin. Basso on yllättävänkin hillitty, ja siinä voisikin olla hieman enemmän potkua paitsi musiikissa myös erikoistehosteissa. Lupaus vaikuttaa kutakuinkin paikkansapitävältä, mutta lopullinen tulos riippuu käytetystä äänenvoimakkuudesta. Pelatessa ja elokuvia katsoessa kuulokkeet luovat 7.1-kanavaisen surroundkaiutinkuuntelun kokemuksen virtuaalisesti. Bluetooth on tuoreehkoa 5.0-versiota, ja tuettuna ovat SBC-, AAC-, ja LDAC-koodekit. Pelatessa yleensä kuitenkin istutaan melko staattisesti ja katsotaan silmä kovana ruutua. Itse kuulokkeista pystyy kuitenkin säätämään ainoastaan äänenvoimakkuuksia ja kalibroimaan päänseurannan, ei esimerkiksi päänseurannan asetuksia. Audiokäytössä, siis ihan musiikin kuuntelussakaan niitä ei voi moittia. Akulle valmistaja lupaa kestoa 10 tunniksi yhdellä latauksella. Valitettavasti sovellusta ei ole jostain syystä saatavana mobiilikäyttöön. Takaa ja takaviistosta paikannus on hieman vaikeampaa, kuten tavallista, mutta tilavaikutelmaa äänessä on. ?. Kuulokemikrofonin ääni on hieman korostunut keskialueella ja diskanteissa, mikä sinänsä auttaa vastaanottavaa osapuolta saamaan selvää konsonanteistakin. Kuulokkeissa on irrotettava puomimikrofoni verkkopelejä ja puheluita varten. Ääni on hifistynyt ja tarkka. Toki laadukasta ääntä voi säätää soittimen säätimillä haluamakseen, ja vaikka bassot täysille. n Vasemmasta kuulokkeesta löytyvät USBja kuulokeliitännän lisäksi kuulokkeiden ja mikrofonin äänenvoimakkuuden säätimet, mikrofoniliitäntä sekä painikkeet 3D-tilan nollaukseen, virrankatkaisuun ja kytkin mikrofonin mykistykseen. Pidemmän päälle tämä on hyvä asia. Yleissoundi on hyvin neutraali, hieman jopa kuiva. Onhan reilu 400 euroa jo melko paljon rahaa, kun vertaa pelikuulokkeiden keskihintaan, mutta hifikuulokkeisiin verrattuna se ei ole niinkään suuri hintaero. Audeze Mobius Hinta: 420 € Edustaja/myyjä: Musiikin.com Lisätietoja: www.audeze.com www.stylusaudio.se www.musiikin.com Tyyppi: Suljettu, korvan ympäröivä Kuuloke-elementti: 100 mm magnetostaattinen Taajuusalue: 10 50 000 Hz Herkkyys: 120 dB / 1mW Paino: 350 g Liitännät: Bluetooth, 3,5 mm plugi, USBC ja -A Värivaihtoehdot: Musta/kupari tai musta/ sininen Varusteet: Puomimikrofoni, 3,5 mm kuulokejohto, USB-C–USB-C -johto, USB-C–USB-A -johto ja pehmeä kuljetuspussi. Laadukas ääni Musiikin kuuntelussa kuulokkeet hoitavat hommansa mainiosti. Kuulokkeet eivät ole varsinaisesti luonteeltaan innostavimmat mahdolliset, vaan pikemminkin hifihenkisen asialliset
www.McIntoshLabs.com O i k e a i n t e g r o i t u v a h v i s t i n o n a i n a p a i k a l l a a n Handcrafted in America since 1949 M A 9 M A 8 9 M A 5 3 M A 3 5 2 HYBRID M A 2 5 2 HYBRID Jälleenmyyjät: Helsinki Kruunuradio Mareksound Oulu Audiokauppa Tampere Hifihuone Turku Hifimesta Maahantuoja: Simex Oy Puh: 09 4150 0210 www.simex.fi
tomuuden vuoksi. Kaikilla mausteilla LG SL8YG on 3.1.2-kanavainen, eli se tarjoaa oikean, vasemman ja keskikanavan lisäksi myös subbarin ja kaksi Atmostai DTS:X -kaiutinta. Otimme testiin LG:n hieman hintavamman luokan mallin, joka sisältää myös langattoman subwooferin. Muut kaiutinelementit on suunnattu eteenpäin, paitsi Atmos-kaiuttimet ylöspäin. Soundbar harvemmin pärjää äänentoistossa kunnon kaiuttimille, mutta rahalla saa niissäkin laatua. Mukana tulee muovinen kaukosäädin, jossa on kookkaat näppäimet virran kytkemistä, äänenvoimakkuuden säätöä, mykistystä ja toistolähteen valintaa varten, mutta myös äänitilojen valintaa, mikrofonin mykistystä ja Google-puheohjausta varten.. Sen puolesta puhuu ennen kaikkea helppous ja suhteellisen pieni tilantarve. Otimme testiin mukaan Kaiuttimen suojaverkko yltää nurkkien ylitse. Testasimme, mitä LG:n SL8YG -soundbarin tarjoamat Dolby Atmos ja DTS:X tuovat lisää. Sounbarit myös vievät vähäisesti tilaa seinällä tai TV-tason päällä. Ne vaativat paljon tilaa, eikä alkuasetusten tekeminenkään ole aina aivan vaivatonta. Kaikki eivät kuitenkaan halua hankkia kokonaista kotiteatterijärjestelmää kaiuttimineen ja vahvistimineen. Sillä saa tanakampaa toistoa ja enemmän tilantunnetta. (nro 191) Testi: LG SL8YG 50 8/2019 Teksti: Magnus Fredholm ja Joni Nikkola Kuvat ja ruutukaappaukset: Valmistaja ja Joni Nikkola T elevisioiden äänentoistossa on harvemmin hurraamista, sillä taulutelevisioiden ohut rakenne ei jätä riittävästi tilaa ainakaan perinteisille äänentoistoratkaisuille. Moni hankkiikin soundbarin vaivatATmos-äänTä vAivATTomAsTi Soundbar on suosittu keino television ohuen äänen äänentoiston muhevoittamiseen
Music-tila on yllättäen myös pettymys, sillä Meridianilla vastaava tila on toiminut erittäin hyvin. Äänentoiston virittämisessä on ollut apuna digiääniekspertti Meridian, joka on tehnyt viime vuosina aktiivista yhteistyötä LG:n kanssa. . Sen alle sijoittuvat LED-valot kertovat esimerkiksi äänenvoimakkuuden säädöistä. LED:it himmenevät 20 sekunnin käyttämättömyyden jälkeen, ja niiden jälkeen myös näyttö himmenee, mutta ei mene koskaan täysin pois päältä. Analogisia sisääntuloja ei ole. Mikrofoneja on kaksi kappaletta, ja testissämme ne kuulivat komennot suhteellisen kaukaakin – testihuoneessamme jopa kuuden metrin etäisyydeltä. Auto Volume -toiminnolla voi pienentää äänenvoimakkuutta mainosten aikana. Soundbarin DAmuunnin yltää korkearesoluutioiseen 24 bitin ja 96 kilohertsin toistoon eli selvästi CD-tasoa korkeampaan äänenlaatuun. Asetuksista löytyy yötila ja DRC, jotka ovat käytännössä lähes samoja, mutta jälkimmäinen toimii ainoastaan Dolbyäänentoiston yhteydessä. Silloin ainakin joidenkin televisiomallien jalka mahtuu soundbarin alapuolelle. Tarjolla on myös mahdollisuus käyttää DTS:n Neural:X:ää, joka optimoi äänen sisällön mukaan. (nro 191) 8/2019 51 myös SPK-8S-surroundkaiutinparin, jotka kasvattavat kokoonpanon 5.1.2-kanavaiseksi, eli ihka oikeaa Atmos-kotiteatteria vastaavaksi. ASC on LG:n automaattinen tila, joka mukauttaa toiston sopivaksi äänilähteen mukaan. Lisäasetuksiin pääsee käsiksi rattaan kuvaa painamalla. Standardtilassa stereosignaali toistuu stereona ja monikanavainen monikanavaisena. Laite antaa heti paketista otettuna luottamusta herättävän vaikutelman. Langattomalla puolella taas tarjolla ovat Bluetooth sekä Wi-Fin kautta ChromeCast ja Spotify Connect. Takapaneelissa on HDMI-sisäänja ulostulot, jotka tukevat 4K-videon läpivientiä, HDR:ää ja dynaamisista HDR-formaateista Dolby Visionia. Laatuvaikutelma jatkuu reunojen yli yltävässä metallisessa suojaverkossa, jonka takana on viisimerkkinen näyttö. Kaiuttimien Sovelluksen aloitusnäkymässä on mahdollista säätää äänenvoimakkuutta ja valita toistolähde. Kaiuttimet kytketään vastaanottimeen ja sitä kautta sähköverkkoon, mutta äänen siirto soundbarista takakaiuttimille tapahtuu langattomasti. Lisäkaiuttimissa toistosta huolehtii yksi kolmituumainen laajakaistaelementti. ?. Movie-tila pyrkii maksimoimaan elämyksen käyttämällä kaikkia kaiuttimia – myös yläkaiuttimia. Uniajastin löytyy sovelluksesta. Bass Blast -tila ei ole aivan nimensä mukainen bassohirmu vaan pikemmin biletilan tapainen, huoneen täyttävä kokemus. Kyseessä ovat niin sanotut surround-kaiuttimet, jotka sijoitetaan kuuntelupaikan taakse lisäämään tilantunnetta. Aloitusnäkymässä F-painiketta tai toistolähdettä napauttamalla pääsivulta pääsee valitsemaan toistolähteen. Pienempien myynnissä olevien televisioiden kanssa sen reunat yltävät näyttöpaneelin ulkopuolelle, mutta esimerkiksi 75-tuumaisten mallien kaverina se näyttää jo varsin pieneltä. Se toimii ainoastaan, jos haluaa mahdollisimman paljon ääntä ilman yläkaiuttimia. Lisäksi sovelluksesta voi valita, totteleeko soundbar television kaukosäädintä. Verkkoyhteys on tarjolla ainoastaan langattomana, sillä Ethernetliitäntää ei löydy. Muita liitäntöjä ovat optinen sisääntulo ja USB-liitäntä. Soundbar-yksikössä toistosta vastaavat 20 millimetrin silkkidiskantit ja 2,5 tuuman basso/keskiäänielementit. Se on helppo ajastaa ja toimii kuten pitääkin. Soundbarin päältä löytyy virtapainike, toistolähteen valitsin, äänenvoimakkuuden säädin ja Google Assistant -mikrofonien virtakytkin. Suositeltu televisioruudun koko on 49 tuumaa. Kaukosäätimen painikkeita painellessa tai puheohjausta käytettäessä suojaverkon takana sijaitseva näyttö muuttuu kirkkaammaksi ja kertoo käytössä olevasta toistolähteestä. surround-kaiuttimet ja subwoofer LG SL8YG:n lisävarusteeksi on hankittavissa SPK8-S, joka koostuu vahvistimen ja langattoman vastaanottimen yhdistävästä laitteesta sekä kahdesta pienikokoisesta kaiuttimesta. Äänitiloja on viisi kappaletta, ja osalla niistä on omituiset nimet. Mukana tulevat seinäkiinnikkeet ja jalat, joilla soundbarin pystyy nostamaan 14 millimetrin korkeuteen alustastaan. Leveyttä itse soundbarilla on 106 senttimetriä, joten se soveltuu useimpien nykyisin myynnissä olevien televisioiden kaveriksi. Valmistuksessa käytetty muovi on laadukasta, ja se onnistuu näyttämään kauempaa katsottuna harjatulta metallilta. Myös elokuvakäytössä se on toimiva lähtökohta
Testissämme subwoofer yhdistyi automaattisesti soundbariin, mutta manuaalisesti se onnistuu painelemalla parinmuodostusnäppäintä. Television kaukosäätimellä homma sen sijaan toimi hienosti. Googlen sovelluksesta pystyy halutessaan myös avaamaan LG:n sovelluksen. sovellus ja hallinta Soundbarin asennus on todella sujuvaa ja ongelmatonta. Myös subbarin bassonkorostus ulottuu kuusi desibeliä ylöspäin, mutta vaimennusvaraa on peräti 15 desibeliä. USB-liitännän kautta taas voi toistaa ulkoiselle asemalle tallennettua musiikkia. Kaukosäädin on kooltaan mukavasti käteen sopiva. Takana sijaitsevat HDMI-sisäänja ulostulot. Järjestelmän saa käyttökuntoon yksinkertaisesti kytkemällä virran soundbariin, vahvistimeen ja subbariin. CEC:n toiminnassa tosin ilmeni ajoittain outouksia, sillä Blu-ray-soittimen kaukosäädin ei suostunut käynnistämään soundbaria tai testissä käyttämäämme LG:n televisiota. Googlen puheavustaja on myös saatavilla, mutta sitä ei ole valitettavasti saatavilla suomen kielellä. Silloin laitteen täyty olla kytkettynä HDMI:n kautta. . Mobiililaitteelle ladattavalla Google Home -sovelluksella saa määritettyä WiFi-yhteyden kätevästi. Laitteessa itsessään ei ole säätimiä, mutta subbarin äänenvoimakkuuden tasoa pystyy säätämään sovelluksen kautta. Koskettamallakin niitä on hankala erottaa, sillä ne ovat ainoastaan pieniä kohoumia kumisella taustalla. Alaosassa sijaitsevia pikkunäppäimiä tosin on hankala erottaa toisistaan pimeässä, sillä niissä ei ole valaistusta. Samoin soundbarin mukana tuleva subwoofer on langaton mutta vaatii virtaa. Vanhempia televisioita varten mukana on optinen sisääntulo. Vahvistinosan voi sijoittaa ainoastaan pystyasentoon, ja tarvittaessa sen pystyy myös piilottamaan. Mukana tuleva manuaalikin on yksinkertainen, ainoastaan kuusisivuinen. Pienemmillä painikkeilla voi hallita erilaisia asetuksia ja USB-mediatoistinta. Komentoja varten pitää kyetä kutakuinkin ymmärrettävään englannin tai ruotsin ääntämykseen. Elementti on kooltaan 7 tuumaa, ja takana sijaitsee refleksiaukko. Sitä ei voi sanoa viimeistelyltään samalla tavalla ylelliseksi kuin itse soundbaria, mutta näppäinasettelu on pienen totuttelun jälkeen loogista. Sovelluskaupasta ladattavalla LG Wi-Fi Speaker -sovelluksella pääsee käsiksi lisäasetuksiin. Jos mukana tuleva kaukosäädin ei ole mieleen tai ei ylipäätään halua miehittää olohuoneen pöytäänsä kaukosäädinkomppanialla, niin halutessaan soundbaria voi käyttää myös television omalla kaukosäätimellä kytkemällä ominaisuuden käyttöön LG-sovelluksesta. Mukana tulee muovinen kaukosäädin, jossa on kookkaat näppäimet virran kytkemistä, äänenvoimakkuuden säätöä, mykistystä ja toistolähteen valintaa varten, mutta myös äänitilojen valintaa, mikrofonin mykistystä ja Google-puheohjausta varten. ?. Atmosfääriä ilmoille Kytkimme soundbarin LG E9 -televisioon ja Oppo UDP-203 -UHD Blu-ray -soittimeen. (nro 191) Testi: LG SL8YG 52 8/2019 takana ja alla on paikat seinäkiinnikkeille ja jalustalle. Testasimme aluksi toistoa Dolby Muita SL8YG:n kaiuttimia voi hienosäätää kuuden desibelin verran molempiin suuntiin. Sen kotelo on valmistettu puusta ja suojana on Jersey-kangas
Sijoittelu on tarkkaa, äänet asettuvat oikeille paikoilleen selkeämmin kuin soundbareissa on tapana etenkin tässä hintaluokassa. Jos etsinnässä on erityisesti äänentoistoratkaisu elokuvien katseluun ja satunnaiseen taustamusiikin kuunteluun, LG SL8YG:n ja SPK8-S:n yhdistelmä tarjoaa siihen tarkoitukseen hintaluokassaan erinomaisen vaihtoehdon. Eri äänivaihtoehdoista löytyi kaksi vakavasti otettavaa: Standard ja ASC. Kunhan äänenvoimakkuuden pitää maltillisena, elokuvaan on helppo uppoutua. Dolby Atmos on kuitenkin DTS:X:ää paljon yleisempi. Ominaisuuksiin kuuluu myös Spotify Connect, jonka ansiosta soundbarin saa kätevästi valittua toistolaitteeksi suoraan Spotifyn sovelluksesta. Esimerkiksi Netflix ei tarjoa DTS-ääntä ollenkaan. Dolby Atmos aitoine kanavineen taas on tottakai enemmän realistinen ja vähemmän riippuvainen kuuntetilasta. Pidemmän päälle Standardtila tuntuu miellyttävämmältä, mutta ero näiden kahden tilan välillä ei ole mullistava. Nämä edellä mainitut eroavat aikaisemmista perinteisistä Dolby Digitalja DTS-HD-tekniikoista erityisesti niiden kyvyssä tuoda ääneen myös korkeussuuntaista ja tarkempaa informaatiota niin sanotun objektipohjaisen äänisijoittelun avulla. Se, miten hyvältä toisto kuulosti, riippui myös melko paljon soitettavasta musiikista. Atmos kytkeytyy päälle automaattisesti ja toimii yllättävän hyvin. Äänentoisto ei musiikin toistossa pärjää esimerkiksi saman hintaluokan aktiivikaiuttimille. Kodin ainoaksi musiikintoistimeksi SL8YG:stä ei oikein ole. Spotify on oletuksena tarjolla Home-sovelluksessa. Entä musiikki. Ne toistavat musiikin alkuperäiselle äänitteelle uskollisimmalla tavalla, ilman halvan kuuloisia DSP-kikkoja. Siinä tapauksessa suosittelemme mieluummin harkitsemaan vaikkapa aktiivisia stereokaiuttimia. Esimerkiksi Dolby Atmoksessa voi olla kotikäytössä jopa 32 kanavaa. Laitoimme soimaan Spotifyn kautta Megadethin Symphony of Destructionin. Vaikka musiikki on soundbareissa enemmänkin kiva plussa, sekin puoli onnistui kelvollisesti. Google Home taas tuo mukanaan myös mahdollisuuden liittää laitteen osaksi monihuonejärjestelmää. Kun Atmos ei ole käytössä, myös Movie-tila toimii melko hyvin, mutta äänessä on ajoittain hieman terävyyttä. Se on kaikilla Blu-raylevyillä ja suurella osaa suoratoistopalveluista. Jos kuitenkin mielessä on laadukas musiikintoistoratkaisu, jossa surround-tilaääni ja Dolby Atmostoisto ovat vasta kakkossijalla, parempiakin vaihtoehtoja löytyy samassa hintaluokassa. DTS:X:n perusidea on sama, mutta suuri ero on siinä, että DTS:X ei vaadi ylimääräisiä kaiuttimia/ kanavia ja se tarjoaa käyttäjälle enemmän säätömahdollisuuksia äänen sijoitteluun. Mukana on myös Bass Blast -tila, jota voi käyttää matalilla äänenvoimakkuuksilla kuunnellessa vaikkapa bileissä. Kun vaihdoimme demolevyn Ghost in the Shell -elokuvaan, vaikutelma vahvistui. Se muuttaa musiikin todentuntuiseksi ja bassontoistoltaan tiukemmaksi kuin Standard-tilassa. Bluetooth-vastaanotin: Kyllä WiFi: 2,4 / 5 GHz Google Home: Kyllä Spotify Connect: Kyllä Lähdöt: HDMI ARC Puheavustaja: Google Assistant Mitat: (L x K x S): 1 060 x 57 x 119 mm Paino: 4,4 kg Langaton subwoofer: Mitat (L x K x S): 221 x 390 x 312,8 mm Paino: 7,8 kg Atmos -demolevyllä. Myös laitteen tarjoama Dolby Atmos -tilaäänivaikutelma on tarkka ja onnistunut. Tarjolla on myös yötila, jolloin elokuvien katsominen onnistuu myös hiljaisina hetkinä matalammalla äänenvoimakkuudella. Sen sijaan Standardja ASC-tilat toimivat meidän korviimme paremmin. Dolby Atmos käyttää kattoon sijoitettavia kaiuttimia tai kaiuttimia, jotka suunnataan kattoa kohden, josta ääni heijastuu alaspäin. (nro 191) 8/2019 53 D olby Atmos ja DTS:X ovat tilaäänieli niin sanottuja surroundääni-tekniikoita/formaatteja. Surround-kaiuttimien kanssa SL8 tarjoaa parasta Atmos-toistoa luokassaan. Elokuvan ystävälle LG SL8YG -soundbar tekee hyvin sen, mihin se on luotu – eli television äänen parantamiseen. Movie-tilassa soundbar ei kykene ottamaan yläkaiuttimia mukaan niin, että se kuulostaisi uskottavalta. Deadpool-elokuvalla puolestaan kokeilimme toistoa ilman Atmos-ääniraitaa ja vertasimme Adaptive Sound Control -ominaisuutta (ASC) Standard -ja Movieasetuksiin. n. Dolby Atmos lisää perinteiseen 5.1ja 7.1-kanavaiseen äänikenttään pystyakselin informaation sekä audio-objektit. Toisinaan se toimii, mutta usein se kuulostaa prosessoidulta. HYVÄÄ& HUONOA + Mukaansatempaava Atmos-toisto + Helpot alkuasetukset + Siisti ulkoasu – Osa äänitiloista erikoisia LG SL8YG / SPK8-S -kaiuttimet Hinta: 799 € / 199 € Lisätietoja: www.lg.com/fi HDCP2.2: Kyllä HDMI-sisääntulo: Kyllä Optinen sisääntulo: Kyllä Analoginen sisääntulo: Ei. Movieja yllättäen myös Music-tila taas eivät vakuuttaneet. Jälkimmäinen toi muassaan melko räikeän korostuman keskialueelle
MARKKINOI DEN PARAS MULTIMEDIA SOITIN!
Kyseessä ovat siis bassotoiston helppoon parantamiseen tarkoitetut aktiiviset subwoofer-kaiuttimet. Kumpainenkin tuote on myös saanut arvostetun EISA (Expert Imaging and Sound Association) -palkinnon, PWD-X5 tänä vuonna ja TS-WX70DA pari vuotta sitten. Yhtäläisestä perustasta huolimatta laitteet ovat hyvinkin erilaiset. Pioneer taas asennetaan tavaratilaan, ja sen avulla saadaan aikaan jo tukevampaakin jytkettä. Alan isoimpien merkkien lähteminen mukaan autojen vakioäänentoiston integraatioratkaisujen kehittämiseen tuntui jossain kohtaa jopa hieman takertelevan, sillä useat pienemmät toimijat puskivat joitain vuosia sitten markkinoille selvästi kiinnostavampia tuotteita. Tämä on osoitus siitä, että tuotteissa on jotain innovatiivista ja kiinnostavaa. Alpine on tarkoitettu asennettavaksi auton etuistuimen alle tuottamaan maltillista lisäbassoa. Eikä kyse ole ainoastaan kokoerosta: Kooltaan suuremman Pioneerin kohdalla matalien taajuuksien toistaminen on laitteen ainoa funktio, Alpine sen sijaan on pakannut merkittävästi pienempiin kuoriin myös täysverisen 4-kanavaisen DSP-prosessorin ja vahvistimen. Myös vakiolaitteistoon. Tällä hetkellä onkin mukavaa havaita, että konkarivalmistajatkin ovat saaneet juonen päästä kiinni, sillä molemmat tässä esitellyt tuotteet ovat omassa genressään erittäin piristävä poikkeus. (nro 191) Parivertailu: Alpine PWD-X5ja Pioneer TS-WX70DA -aktiivisubwoofer 8/2019 55 Teksti: Janne Soilakari Kuvat: Janne Soilakari ja valmistajat J apanilaista syntyperää edustavat Alpine ja Pioneer ovat autohifimaailmassa brändejä, jotka jokainen – jopa lajiin vihkiytymätön – tunnistaa varmasti nimeltä. KaKsi helppoa mutta hyvin erilaista autosubbaria. Alpinen ja Pioneerin aktiivisubbarit ovat tarkoitettu juuri tähän – toisen niistä tehdessä vielä paljon muutakin. Autoon on helppo saada kunnollinen bassotoisto
Mukana on myös kanavakohtaiset viivesäädöt, joiden kohdalla voidaan vaAlpine sisältä: 8-tuumainen elementti vie suurimman osan sisätilasta. Vaikeaa se ei kuitenkaan ole ja helpointa tietenkin käyttäen autostereoasentamoa. Alpinea hallitaan langallisella kaukoohjaimella. Saatavana on omat sovelluksensa sekä Androidettä Apple-laitteille. Korjauksesta saadaan tarvittaessa myös äärimmäisen tarkka ja tietylle taajuudelle vaikuttava. Esimerkiksi Q-arvoa, eli sen alueen leveyttä mille korjaus vaikuttaa, voidaan säätää erittäin laajasti välillä 0,404–28,85. Alpinen nettisivuilta voi ladata PC:lle tarvittavan säätösovelluksen, joka on selkeydeltään ja käytettävyydeltään harvinaisen pätevä. Kompaktin Alpine PWD-X5:n kaikki liitännät on sijoiteltu järkevästi laitteen toiseen kapeampaan päätyyn. Kaikki liitännät löytyvät laitteen toisesta päädystä. Subbarikanavalle on käytössä aikaisemmin mainittujen lisäksi myös jyrkkyydet 18 ja 24 desibeliä per oktaavi. Jakotaajuuden suhteen myös subbarin kohdalla subsonic ja alipäästö voidaan valita portaattomasti hertsin tarkkuudella. Tarkempi tutustuminen 499 euron hintaisen laitteen spekseihin paljastaa, että ominaisuuksiin kuuluu 165-wattisen aktiivisubbarin lisäksi 4 x 25-wattinen vahvistin, digitaalinen signaaliprosessori (DSP) monipuolisilla säädöillä, kaukosäädin ja bluetooth-yhteys sekä prosessorin säätömahdollisuus joko usb-kaapelin kautta tietokoneella tai langattomasti älypuhelimella! Voisi sanoa, että ominaisuuslistaa suu auki tuijottaessa ja laitteen todella tyylikästä ja robustia ulkoasua ihastellessa viidensadan hinta tuntuu jopa edulliselta. DSP:n säädöt voi tehdä myös älypuhelimen avulla. moneen käyttöön Alpine painaa 5,35 kiloa ja sillä on kokoa vain 350 x 245 x 80 mm. Pääkanavien jakojyrkkyys on valittavissa 6 tai 12 desibeliä oktaavilta, ja alisekä ylipäästön jakotaajuus voidaan valita portaattomasti yhden hertsin tarkkuudella. Kotelossa ei ole jostain syystä lainkaan vaimennusainetta. Emme ala nyt kuitenkaan selostamaan asennuksen vaiheita. Myös musiikin kuuntelu onnistuu suoraan bluetoothin kautta. Tarkoitus on siis jättää käyttämättä auton vakiosoittimen oma, usein pienitehoisempi vahvistin. Autossa ei siis välttämättä tarvita mitään muuta ohjelmalähdettä kuin PWD-X5:een yhdistetty älypuhelin! Äänenvoimakkuuden säätäminen onnistuu mukana tulevalla kaukosäätimellä, josta voidaan valita myös muun muassa käytössä oleva säätöjen muistipaikka. Jokaiselle kanavalle löytyy oma 10-alueinen parametrinen taajuuskorjaimensa, jonka säätövara on jakosuotimien ohella sangen hämmentävä. Alpine on helppo asentaa esimerkiksi apumiehen penkin alle. . Alpinen aktiivisubbarin yhdistäminen erilaisiin kokoonpanoihin on helppoa. Tämä mahdollistaa erittäin monipuoliset, asiaan vihkiytymättömälle jopa heprealta kuulostavat säätömahdollisuudet. Tarkemmin ottaen siellä on kaksi USB-liitäntää, joista toinen on tarkoitettu mukana tulevalle, pienen muistitikun kokoiselle bluetooth-vastaanottimelle ja toinen prosessorin säätämistä varten tietokoneella. Ja totta kai bluetoothin kautta voi soittaa myös musiikkia. Frontja Rear-kanavat voidaan valjastaa ohjaamaan myös esimerkiksi 2-tie-erillissarjan diskantteja sekä keskiäänisiä. (nro 191) Parivertailu: Alpine PWD-X5ja Pioneer TS-WX70DA -aktiivisubwoofer 56 8/2019 tässä on kaikki Alpine PWD-X5 on nopeasti vilkaistuna ”vain yksi monista” pienikokoisista aktiivisubwoofereista, joka voidaan asentaa helposti esimerkiksi etuistuimen alle. säätöjä riittää Pääkanavia varten laitteessa on 165-wattisen subwoofer-vahvistimen lisäksi nelikanavainen (4x25 W) vahvistin. Moninapaliitäntää varten mukana toimitetaan myös oma johtosarjansa. ?. DSP:n hienosäädöt voidaan tehdä kätevimmin bluetoothin kautta erillisen mobiilisovelluksen avulla. Normaalisti laite kuitenkin kytketään auton soittimeen ja sisääntuloina on tavalliset rca-liittimet sekä kaiutintasoinen high-input-liitäntä, joka muuten sisältyy samaan moninapaliittimeen jossa on myös laitteen virta-, maadoitusja herätevirtaliitännät
Kaikki liitännät tehdään yhden moninapaliittimen kanssa, joten tarvittaessa kotelon poistaminen autosta sujuu joutuisasti. Sen hintana on kuitenkin suurempi koko ja sen aiheuttamat tavaratilan käyttörajoitukset. Moni voi kokea bassotoiston jo hyvinkin voimakkaana. Bassoa tulee Alpinea merkittävästi enemmän. erilaiset Laitteet olivat todellakin hyvin erilaiset; eikä vain kooltaan. Mukana toimitetaan tätä varten tarvittava kiinnitystarpeisto. Elementteinä Pioneerissa toimii kaksi kappaletta 6,5-tuumaista, jotka sijaitsevat pitkänmallisen kotelon toisessa päässä. Jos auton äänentoisto on perusteiltaan kunnossa, mutta haluaa nauttia välillä kunnon jytkeestä ja maanjäristysbassosta ilman suurempia uhrauksia tavaratilasta, niin katse kannattaa suunnata Pioneeriin. Tarjolla on helppo moninapaliitin, ja auton soittimen äänisignaali saadaan liitettyä kaiutintasoisena tai RCA-liittimin linjatasoisena. Toisaalta onko todellisella toimintaperiaatteella niin paljoa merkitystä, jos subbari kuitenkin soi asiallisesti ja täyttää tehtävänsä. Kotelon leveys on 85 cm. Kaikki liitännät sijaitsevat kotelon toisessa päädyssä. Penkin alle sopiva Alpine PWD-X5 on kokonaisvaltainen ratkaisu auton vakiolaitteiston päivittämiselle hifitoistoon (mikäli vain vakiokaiuttimet antavat siihen mahdollisuuden) Samalla laitteella saadaan enemmän tehoa ja bassoa, ja DSP:llä voidaan säätää koko laitteiston soundi kohdalleen aina taajuuskorjailua ja aikaviiveitä myöten. Elementtien takaa aukenee pitkä niin sanottu transmissiolinjan tunneli kotelon toiseen päähän.. Säädöt on helppo tehdä suoraan kunntelupaikalta. Sisäänrakennetun D-luokassa toimivan vahvistimen tehoksi ilmoitetaan 2x50 wattia. n Pioneer on aikamoinen halko Alpineen verrattuna. Kaikki säädöt tehdään kätevällä langallisella kauko-ohjaimella. Lisäksi 165-wattiselle subbarikanavalle löytyy myös omat säätönsä. Kotelo on suunniteltu sijoitettavaksi kuvan mukaisesti takapenkin selkänojan taakse. Mukana on myös liitäntä laadukkaan tuntuiselle langalliselle kauko-ohjaimelle! Sillä on helppo tehdä kaikki säätötoimenpiteet: määrittää basson voimakkuus sekä jakotaajuus, valita vaiheenkääntö sekä subbarin toimintatila kahdesta eri vaihtoehdosta. Laitteen käyttöönotto onnistuu ilman mitään sen suurempaa ihmettelyä. hihnoilla kiinni Malliltaan litteän ja suhteellisen pitkän subbarin luontevin sijoituspaikka on takakontti ja takapenkin tausta, siis suoraan kiinni selkänojaan. Erityisesti basson tasoa joutuu usein säätämään ajonopeuden/melun mukaan. Kyseessä on niin sanottu transmissiolinja-kotelo. Jokaiselle kanavalle on lisäksi vaiheenkääntömahdollisuus. Kotelo pitää sisällään kaksi 165 millimetrin elementtiä, joiden takaa aukeaa pitkä refleksitunneli kotelon toiseen päähän. Pioneer keskittyy lähinnä bassotoistoon ja tekeekin sen sitten huolella. enemmän jytinää Jos tarve on saada enemmän jytkettä ja tutinaa puntteihin, niin silloin apua voisi löytyä Pioneerin TS-WX70DA-aktiivisubbarista. MDF-levystä valmistettu kotelo on 85 senttimetriä leveä, mutta syvyyttä sillä on vain 97 millimetriä. (nro 191) 8/2019 57 lita halutaanko säätönäkymä millisekunneissa vai senteissä. Jos auton äänentoisto ei sellaisenaan tyydytä ja tavoite on hifitasoisessa toistossa, mutta asennuksen pitää olla mahdollisimman huomaamaton, niin Alpine saattaa olla siihen oikea ratkaisu. Kovin voimakasta bassotoistoa se ei tarjoa, mutta tämä on myös subjektiivinen arvio. Kyse on tavaratilaan sijoitettavasta, aika tyypillisestä lisäbassosta, mutta tässä tapauksessa hyvin tilaa säästävästä sellaisesta. 469 euron hinnalla ollaan samassa luokassa Alpinen kanssa, mutta tuote on muuten aika erilainen. Kotelon voisi myös päällystää huopamatolla, jolloin se sulautuisi vielä paremmin tavaratilaan. Pioneer ei myöskään tee muuta. Toisaalta sen paksuus on vain 97 mm
Merkki/malli: Alpine PWD-X5 Suositushinta: 499 euroa Edustaja/ maahantuoja: Audio Hellman Oy Lisätietoja: www.alpine.fi Vahvistin: 4 x 25 + 165 W RMS Elementti: 210 mm Liitännät: Kaiutintasoinen sisääntulo automaattikäynnistyksellä, RCAlinjasisääntulo Säädöt: vaiheenkääntö 0/180-astetta jokaiselle kanavalle erikseen, jakosuodatin: vapaasti valittava jakotaajuus, jakojyrkkyydet 6/12 dB/ oktaavi, subw.kanava 6/12/18/24 dB/oktaavi, 10-alueinen parametrinen taajuuskorjain jokaiselle kanavalle, säätöalue +/12 dB, Q-arvon säätö, kanavakohtaiset aikaviiveet Muut säädöt: Äänenvoimakkuus, kanavatasapaino ja fader Mitat (l x k x s): 350 x 80 x 245 mm Paino: 5,35 kg Muuta: Säätöohjelma PC-tietokoneelle ja Android-/iOS-älypuhelimille, johtosarjat, kiinnitystarvikkeet, langallinen kaukosäädin, bluetoothvastaanotin Alpine PWD-X5 ainesta vaikka mihin Pioneer TS-WX70DA ihan oikea subbari HYVÄÄ & HUONOA + Uskomattoman monipuolinen + Äänenlaatu ja ominaisuudet luokassaan Säätäminen vaatii tietotaitoa HYVÄÄ & HUONOA + Basso/kokosuhde + Yleinen rakenne + Kaukosäädin Hyvä, mutta aavistuksen hintava tuote. Käyttömoodista riippuen toisto on tiukahkon potkivaa ja sävykkään erottelevaa, mutta myös kompaktille aktiivisubbarille poikkeuksellisen matalalle toistavaa. Nimittäin sellainen tämä aivan selkeästi on, ei vain pelkkä lisäbasso. Pääkanavien vahvistin ja DSP:n säädöt mahdollistavat myös koko äänentoistojärjestelmän virittämisen uudelle tasolle. Etuistuimen alle asennettuna laite tuo pääkaiuttimien toistoon kuitenkin mukavaa jatketta ja sopivalla musiikkimateriaalilla ja järkevillä äänenvoimakkuuksilla Alpine hoitaa hommansa todella hyvin. PWD-X5 ei tee tässä kohtaa poikkeusta kaavaan. Se tuo myös mahdollisuuden bluetooth-toistoon ja paljon leikkihetkiä runsaiden säätöjen kanssa. Emme muista kuulleemme yhtään tämän tuoteryhmän laitetta, jolla ei olisi ainakin jossain määrin taipumusta kumisevaan yläbassoon. Deepkuuntelumoodissa bassotoisto ulottui perusasetusta alemmaksi, joskin hieman tarkkuuden kustannuksella, mutta matalaa tulee elementtien koko ja käytössä oleva vahvistinteho huomioiden hämmästyttävällä voimalla. Mutta Alpine tekee tosiaan paljon muutakin. Pitää muistaa, että ääni tuotetaan kahdella vain 6,5 tuuman elementillä ja 2 x 50 watin teholla. ”Tästähän lähtee ihan oikeasti paukkua”. Yleensä asialle ei voi tehdä mitään, mutta Alpinen kohdalla pieni taajuuskorjailu vähän sadan hertsin alapuolelta teki soundista huomattavasti alkutilannetta lineaarisemman. PWD-X5:n vahvuus moniin – tai oikeastaan käytännössä kaikkiin – muihin vastaaviin penkinalusbassoihin verrattuna on siinä, että siitä löytyy itsestään erittäin laadukas taajuuskorjain. Suosittelemme, ja vaikka 500 eurolla onkin jo kohtalaisen paljon laadukasta valinnanvaraa, niin ei montaakaan alle 10 senttiä paksua. Basso tuntuu jo kropassa, ja kuuntelufiilistä syntyy siinä missä millä tahansa oikealla subwooferilla. P ioneer TS-WX70DA-aktiivisubbari todella yllätti. (nro 191) Parivertailu: Alpine PWD-X5ja Pioneer TS-WX70DA -aktiivisubwoofer 58 8/2019 Merkki/malli: Pioneer TS-WX70DA Suositushinta: 469 euroa Edustaja/maahantuoja: Digisound OÜ Lisätietoja: www.pioneer-car.fi Vahvistin: 2 x 50 W RMS Elementti: 2 x 165 mm Liitännät: Kaiutintasoinen sisääntulo automaattikäynnistyksellä, RCAlinjasisääntulo Säädöt: Taso, alipäästösuodatin 50-125 Hz (12 dB/oktaavi) Mitat (l x k x s): 850 x 323 x 97 mm Paino: 10,4 kg Muuta: Johtosarjat, kiinnitystarvikkeet, langallinen kaukosäädin E rityisen voimakasta subbassoa tästä muutaman litran suuruisesta suljetusta kotelosta ei saa; fysiikan lakeja ei voi kumota
www.hifiklinikka.fi Tutun FEZZ Audion putkivahvistimien rinnalla nyt KR Audion mainekkaiden vahvistimien ja putkien maahantuonti HIFIKLINIKALLA on maan laajin levysoitinmalisto. 041 54 671 54 . Nessien levypesureiden lisäksi Klinikalta löytyvät Clearaudion, OkiNokin ja Consonancen tuotteet. Uutuutena laadukkaat FONÉ Recordsin äänitteet Italiasta. Cd,Sacd,vinyyli ja Master kelanauhat. NYT MESSUJEN KUNNIKASI KAIKKI VARASTOSSA OLEVAT TUOTTEET VÄHINTÄÄN 30% KR AU D IO FEZZ AUDIO TRANSROTOR PAER AUDIO N LA W RE N CE AU D IO. Laadukkaan ja laajan Transrotor-malliston lisäksi Paer Audion, sekä uutuutena italialaisisen NEW HORIZON soittimien maahantuonti. Äänivarsia löytyy edellä mainittujen lisäksi myös Tri Planarilta. Näiden lisäksi saatavilla myös Oraclen, SME:n ja Thorensin soittimet. NEW HORI ZON SH ELT ER TULE JA NOUKI PARHAAT PÄÄLTÄ! Puh. Äänirasioista Phasemationin, Shelterin ja Transrotorin maahantuonti, sekä varastosta myös Benz-Micron, Dynavectorin, Koetsun, Londonin, Lyran ja Ortofonin rasiat
Kuulostaa kätevältä, mutta miten homma toimii käytännössä?. Niiden kautta siirtyy myös kauko-ohjaimen käskyt, eli makuuhuoneesta voi ohjata olohuoneen Blu-ray-soitinta. Tähän ratkaisuna on siirtää kuvasignaali toistolaitteelle langattomasti, ja se onnistuu langattomilla hdmi-linkeillä. (nro 191) VERTAILU Langattomat HDMI-linkit 60 8/2019 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas B lu-rayja DVD-soitin tai tallentava digiboksi sijaitsee olohuoneessa, ja kuva pitäisi saada makuuhuoneen televisiolle. Suurimmat erot Nedis ja One For All tarjoavat lähetinyksiköissään (siis se osa, joka lähettää kuvasignaalin eteenpäin) vain yhden hdmi-sisääntulon, kun Optomassa niitä on kaksi ja BenQ:ssa peräti neljä. Päätimme ottaa selvää ja hankimme kokeiluun neljä langatonta FullHD-kuvan siirtoon kykenevää hdmi-linkkiä. Tai muuten vain haluaa välttyä hdmi-kaapelin vedolta toistolaitteilta näyttölaitteelle. Kokeilujuttu on luettavissa kuitenkin verkkosivuillamme nettijatkoissa ja myös seuraavassa AVPlus-lehdessä. Kuvaa ilman johtoja • BenQ WDP02 • Nedis VTRA3410BK • One For All SV1760 • Optoma WHD200 Kuvasignaalin siirto näyttölaitteelle langattomasti saattaa monestakin syystä olla joskus helpompi ratkaisu. Kokeilussa oli siis mukana neljä laitetta: 250–300 euron hintaiset BenQ WDP02, One For All SV1760 ja Optoma WHD200 sekä 190 euron hintainen Nedis VTRA3410BK. Tai videotykille saa kyllä helposti virrat, mutta pitkän hdmi-kaapelin vetäminen vaatii tosi monta mutkaa ja maksaa myös paljon. Hdmi-linkeillä se on mahdollista. Pyrimme saamaan siihen mukaan myös muita langattomia 4k-hdmi-linkkejä. Useampia liitäntöjä saattaa tarvita, jos laitteeseen pitää liittää samanaikaisesti esimerkiksi Blu-ray-soitin, tallentava digiboksi tai vaikka läppäri. FullHD kyllä riittää moneen käyttöön, mutta 4k-projektorin ja 4k UHD -soittimen välillä tarvittaisiin 4k-tarkkuuteen kykeneviä linkkejä. Valinta voidaan tehdä kauko-ohjaimella tai laitteen päältä, tai laite tunnistaa signaalin automaattisesti. Tarkoituksemme oli testata myös 4k-yhteensopivaa hdmi-linkkiä, mutta saimme laitteen niin myöhään, ettei se ehtinyt tähän juttuun mukaan. Niitä ei ole vielä hirveästi markkinoilla, ja ne ovat pääsääntöisesti kalliita. Kuulostaa siis kätevältä, mutta miten tämä toimii käytännössä
Niillä on jo selkeä rahallinen arvo, joka on hyvä ottaa huomioon laitteen hintaa arvioitaessa. Seuraavaksi lähettimet siirrettiin osittain paksun tiiliseinän taakse toiseen tilaan, josta oli kuitenkin lähes suora yhteys (oviaukko) edelliseen huoneeseen ja neljän metrin päässä myös avoin ovi huoneeseen, jossa vastaanotin ja näyttölaite olivat. BenQ:ssa on lisäksi teline projektoriasennukseen, pöytäteline, erilaisia kiinnikkeitä sekä lyhyt (40 cm) hdmi-kaapeli. Avoimessa tilassa tätä ei esiintynyt. ?. Kevytharkkoseinän takaa kuva siirtyi 10 metrin päähän ongelmitta vain BenQ:lla ja Optomalla. Pikkupalikat johdossa ovat kauko-ohjaimen signaalin välitykseen tarkoitettuja ir-lähettimiä. Optoman mukana toimitetaan kaksi 160 senttimetrin hdmikaapelia. Tällaisessa tapauksessa olisi hyvä saada kokeilla laitteita ennen ostoa, niin ei tule tehneeksi turhaa hankintaa. Näin lähettimeen liitetyn toistolaitteen kuva saadaan silti liitettyä edelleen samassa yhteydessä olevaan televisioon. Nedis ja One For All ovat kooltaan BenQ:ta ja Optomaa pienempiä, Nedis suorastaan minimaalinen. . Useimmissa liikkeissä tämä onkin mahdollista. Vain BenQ ja Optoma pystyivät muodostamaan yhteyden, kun lähettimen paikkaa siirrettiin vain metrin verran lähemmäksi. Vain kaksi pelikäyttöön Langaton siirto aiheuttaa väistämättä aina jonkinlaisen viiveen, jonka pituus BenQ:n mukana toimitetaan vastaanottimelle teline ja lyhyt hdmi-kaapeli. Kuva saatiin siis näkymään vaivattomasti, mutta kuinka kaukaa. Nediksen ja One For Allin mukana tulee USB-virtalähteet ja kauko-ohjauksen lisäsilmät. Kuvayhteys on siis pienestä kiinni, jos vastaanotin sijaitsee toisessa huoneessa. Eroa on myös tarvikkeissa. BenQ:ssa piti vaihtaa kauko-ohjaimen taajuusasetusta, jotta kauko-ohjaimen signaali saatiin kulkemaan linkkien kautta. Plug and Play Laitteiden käyttöönotto oli helppoa: vastaanotin kiinni näyttölaitteeseen, siihen virrat päälle, toistolaite kiinni lähettimeen, virrat päälle, ja laiteyksiköt löysivät toisensa pienen odottelun jälkeen. Avoimessa tilassa langattomat hdmi-linkit siis toimivat hyvin, ja kaikki testatut laitteet ajavat tässä suhteessa asiansa, mutta heti kun lähettimen ja vastaanottimen välillä ei ole suoraa yhteyttä, niin siirto ei välttämättä toimi. Niiden arvo on erikseen ostettuna helposti 30–40 euroa. Yksikään laitteista ei pystynyt muodostamaan enää yhteyttä vastaanottimeen. BenQ:n ja Optoman kuva oli virheetön. Kokeilimme linkkejä siirtämällä FullHD-kuvaa Blu-ray-soittimelta kaksinkertaisen kipsilevyseinän takaa noin 10 metrin päässä olevaan vastaanottimeen ja televisoon. Heti jos väliin tulee kevytkin väliseinä, niin kantama pienenee – sitä enemmän, mitä paksumpi ja materiaaliltaan vaikeampi este on. Täsmälleen samanlainen on myös Optomassa. Kun lähetin siirrettiin vielä neljä metriä kauemmaksi, niin Nediksen ja One For Allin kuvassa esiintyi paljon liikettä sisältävissä kohtauksissa ajoittain pikselöitymistä. Rajallinen käyttöalue Linkkien kantomatka on parhaimmillaan useita kymmeniä metrejä, mutta ainoastaan silloin, kun lähettimen ja vastaanottimen välillä on näköyhteys. Katselupaikalta voidaan näin ohjata muualla sijaitsevaa laitteistoa. Optoman mukana saa peräti kaksi oikein laadukkaan oloista 160-senttistä hdmikaapelia. Kuva siirtyi kaikilla laitteilla ongelmitta. Tosin Nediksen kanssa joutui kerran käynnistämään laitteet uudelleen. Liitäntöjen määrän kanssa korreloi myös laitteen koko. Testaus ensin Langattomat hdmi-linkit ovat ratkaisu moneen tilanteeseen, kun kaapelin veto on vaikeaa tai mahdotonta, mutta niilläkin on rajoitteensa. (nro 191) 8/2019 61 Kaikkien laitteiden lähetinyksiköissä on myös sisääntulon rinnalla oleva hdmilähtö televisioon kytkemistä varten
?. Lähetinyksikkö on suurehko mutta matalana ja valkoisena tyylikäs, ja sen voi kaukosäädin-extenderin avulla sijoittaa myös piiloon. Ne eivät siis sovellu pelikäyttöön. Kantomatka on avoimessa tilassa riittävä, mutta jo kevyenkin seinän lävitse se lyhenee merkittävästi tai seinän rakenteesta riippuen yhteys ei onnistu ollenkaan. BenQ:n mukana tulee kauko-ohjain, paljon tarvikkeita ja jopa hdmi-kaapeli. Nedis VTRA3410BK on testin halvin ja pienikokoisin, mutta hintaero ei ole suuri Optomaan. Jos laitteita on tarkoitus käyttää pelaamiseen, niin kuvan näyttämisessa ja siirrossa ei saisi olla viiveettä ollenkaan. One For All SV1760 ei ole ominaisuuksiensa eikä etenkään hintansa puolesta kilpailukykyinen tässä seurassa. Sen latenssi eli kuvaviive on häviävän pieni, joten pelaamisenkin pitäisi onnistua. Huippupelaajat ovat tiettyjen pelien suhteen tarkkoja jopa todella pienien, jopa siis tuhannesosasekuntien viiveistä. BenQ:ssa on tietenkin ne neljä sisäänmenoa. riippuu laitteen prosessointikyvystä ja tekniikasta. Testin laitteista vain BenQ ja Optoma soveltuvat pelilkäyttoon. Näin ollen sekä BenQ WDP02 että Optoma WHD200 ovat toimituksen valinnat langattomiksi hdmi-linkeiksi. Toimituksen valinnat Laitteiden hinnoissa ei ole niin suuria eroja, että se vaikuttaisi oleellisesti niiden valintaan. Nediksen ja One For Allin viive on jo 0,5 sekunnin luokkaa. (nro 191) VERTAILU Langattomat HDMI-linkit 62 8/2019 Merkki ja malli BenQ WDP02 Nedis VTRA3410BK One For All SV1760 Optoma WHD200 Hinta 299 € 189 € 249 € 269 € Edustaja/maahantuoja BenQ Nordic Teknik Magasinet (* AV-Komponentti Highend Studio Finland Lisätietoja www.benq.eu www.teknikmagasinet.fi www.avkomponentti.fi www.highendstudio.fi Liitännät Lähetin (hdmi sisään/ ulos) 4/1 2/1/1 2/1 Vastaanotin (hdmi sisään/ulos) -/1 -/1 -/1 -/1 HDMI-luokitus 1.4a 1.4a 1.4a 1.4a HDPC-tuki On On On On Suurin kuvan tarkkuus 1080p/60 1080p/60 1080p/60 1080p/60 Monikanavaäänen tuki Dolby Digital, DTS, Dolby Digital, DTS, Dolby Digital, DTS, Dolby Digital, DTS, 3D-kuvan tuki On On On On Kuvaviive (latenssi) ei merkittävää havaittava havaittava ei merkittävää Suurin kantama 30 m 30 m 30 m 20 m Kauko-ohjauksen siirto On On On On Erillinen kauko-ohjauksen ir-vastaanotin/ lähetin On On On On Kauko-ohjain On Ei Ei On Sisääntulon valinta Manuaalinen (kauko-ohjain ja lähetinyksikkö) Ei Ei Manuaalinen (kauko-ohjain ja lähetinyksikkö) Mitat: Lähetin (l x k x s) 68 x 20 x 91 mm 84 x 9 x 82 mm 25 x 90 x 86 mm 182 x 32 x 97 mm Vastaanotin (l x k x s) 227 x 26 x 94 mm 84 x 9 x 82 mm 25 x 90 x 86 mm 95 x 32 x 95 mm Varusteet HDMI-kaapeli (40 cm), 5V USB-virtalähteet, vastaanottimen pöytäjalusta ja teline videotykkikiinnitykseen, kauko-ohjaimen välitykselle moniosaiset ir-yksilöt, käyttöohje (ENG) 5V USB-virtalähteet, käyttöohje (FIN) 5V USB-virtalähteet, jalustat pystyasennukseen, käyttöohje (FIN) 2x HDMI-kaapeli (160 cm), 5V USBvirtalähteet, kaukoohjaimen välitykselle moniosaiset iryksiköt, käyttöohje (ENG) Muuta Kuvaruutunäyttö, lähetinyksikössä myös erillinen hdmiulostulo Kuvaruutunäytö, lähetinyksikössä myös erillinen hdmiulostulo *) ostopaikka BenQ WDP02 Monipuolinen ja laadukas B enQ WDP02 tarjoaa useita liitäntöjä ja luotettavan yhteyden. Suosittelemme kantomatkaan liittyvin varauksin, varsinkin, jos lähettimeen on tarve liittää useampia laitteita. Niiden kuvaviive on lähes olematon. Optoman hinta–laatusuhde on ehkä kaikkein paras, koska varusteluun kuuluu myös kaksi hdmi-kaapelia. n HYVÄÄ & HUONOA + Runsaat liitännät + Pieni latenssi + Varustelu Lähettimen koko . Elokuvien katselussa viiveellä ei ole merkitystä, sillä äänikin tulee kuvan kanssa samaan aikaan
One For All SV1760 Hyvä peruslinkki, mutta... One For All SV1760 oli ensimmäisiä langattomia hdmilinkkejä markkinoilla. Nedis on tämän ryhmän edullisin laite, ja sitä voi hyvinkin suositella peruskäyttöön. Hieman kallis ominaisuuksiin nähden. Kuvassa on noin puolen sekunnin viive, joka estää laitteen käytön pelaamisessa. Kuvansiirto sujuu ongelmitta kantomatkan puitteissa, ja Optoman kuvaviive on minimaalinen, joten pelaaminenkin onnistuu hyvin. Suurin ero Benkkuun on, mustanpuhuvan ulkonäön lisäksi, lähetinyksikön sisääntulojen määrä: niitä on neljän sijasta kaksi. Varustelu on minimaalista, mutta virtalähteet ovat toki mukana, ja plussaa suomenkielisestä käyttöohjeesta. Kuvassa on selvä, lähes puolen sekunnin viive, joka käytännössä estää laitteen käytön pelaamisessa. Se ei laitetta tietenkään pahenna, päinvastoin. Lähettimessä on liitäntöjä tasan yksi kera ulostulon televisiolle. Nedis tekee tehtävänsä kuten pitää, mutta samoin rajoittein kantomatkan suhteen kuin muissakin laitteissa. Pienikokoisissa linkkiyksiköissä on metalliset jalat, joilla ne sijoitetaan pystyyn. Varustelu on runsasta sisältäen moniosaisten ir-lisäsilmien lisäksi myös kaksi hdmi-kaapelia, joilla on jo selvä rahallinenkin arvo. Kuva siirtyy, mutta kantomatka on aavistuksen muita rajallisempi. O ne For All SV1760 on viimeistellyn oloinen ja toimintavarma laite. (nro 191) 8/2019 63 Nedis VTRA3410BK Edulllisin ja kompaktein N edis on todella pienikokoinen hdmi-linkkipari, joka on helppo sijoittaa minne tahansa. Varustelu on minimaalista sisältäen kuitenkin virtalähteet, kaukoohjaimen ir-lisäsilmät ja suomenkielisen käyttöohjeen, jonka lukemiseen tosin tarvitaan jo suurennuslasi. Etenkin kun laitteen hinta on muutenkin kohtuullinen. Myös Optomassa lähetinyksikkö on vastaanotinta suurempi. Lähettimessä on vain yksi sisääntulo ja ulostulo televisiolle. Suosittelemme! HYVÄÄ & HUONOA + Kokonaisuus + Pieni latenssi + Varustelu Ei erityistä HYVÄÄ & HUONOA + Viimeistely ja rakenne + Kompakti koko Pitkä kuvaviive Hinta/ominaisuudet HYVÄÄ & HUONOA + Pieni koko + Hinta Pitkä kuvaviive Varustelu. Optoma WHD200 Kaikki tarvittava O ptoma WHD200 tulee todennäköisesti samalta oemvalmistajalta kuin BenQ
Tällä hetkellä sillä on ohjelmistossa kolmen integroidun Kaksi mahtavaa, mutta hyvin erilaista integroitua vahvistinta, joilla kuitenkin on jotain yhteistä.. Muiden vasta empiessä se lähti valmistamaan putkitoimisia (esim. Laitekaksintaisteluissa tasapuolisuus taataan yleensä sillä, että kilpailevat osapuolet valitaan useimpien ominaisuuksien suhteen kutakuinkin samasta luokasta ja sitten verrataan, kumpi pärjää paremmin yhden erottavan ominaisuuden suhteen (se mystinen ja myyttinen äänenlaatu). (nro 191) HighEnd kokeilu: Copland CTA 408 ja Hegel 390 KAHDESTA MAAILMASTA 64 8/2019 Teksti: Kari Nevalainen (alkuperäinen teksti: Hifi&Musik/Mats Meyer-Lie) Kuvat ja mittaukset: Hifi&Musik (Ruotsi) R enessanssiaikana Etelä-Euroopassa kehittynyt ja moniin kulttuureihin levinnyt kaksintaistelu on miehinen tapa selvittää kahden osapuolen välejä kasvotusten. Toisin kuin Hegel, Copland julkaisee uusia malleja vain harvakseltaan. Tällä kertaa kiistaja kilpakumppanit tulevat kuitenkin aivan eri maailmoista, ja tämä koskee niin valmistajia kuin itse tuotteita. Yhtäläiset voitonmahdollisuudet molemmille osapuolille tarjoavat kaksintaistelut ovat käyttökelpoinen arviointapa myös äänentoistossa kaikenkattavien ryhmätestien ja pitkien yksilöllisten laitearvioiden välimaastossa. Taloudellisesti vakaa norjalainen Hegel on SoundEngineja muine teknisine keksintöineen insinöörivetoinen, tekniikassa tiukasti pitäytyvä laitevalmistaja liudalla arvostettuja puolijohdelaitteita vahvistimista digitaalisoittimiin. Alunperin Tanskassa 1984 perustettu Copland (vuosina 1990-2001 Coplandin laitteita valmisti lisenssillä Xena Audio Växjössä, Ruotsissa) on toista maata. Väkivaltaiset kaksintaistelut ovat nykyään kiellettyjä, mutta kovat kaksinkamppailut kahden kilpailevan vastustajan välillä ovat edelleen tavallisia eri elämänalueilla. EL34) vuorovaihevahvistimia jo 1990-luvulla ja on siitä lähtien muutaman harhapolun (hybridivahvistin, cd-soitin ja avvahvistin) jälkeen pitänyt tiukasti kiinni johdonmukaisesti konseptistaan
. CTA 408 on mitoiltaan sen verran monumentaalinen, ettei se noin vain sujahda perinteiseen hi-fi-laitetelineeseen. Hegel 390 on hypermoderni, huipputekninen, raakaa tehoa uhkuva transistorivahvistin, jossa on paljon uusinta verkkotekniikkaa. Hegel H390:n tehomittaukset kahdeksaan ja neljään ohmiin eivät jätä toivomisen varaa, sillä vahvistin antaa lähes 300 wattia edelliseen ja yli 500 wattia jälkimmäiseen kuormaan. Kaksi hyvin erilaista vahvistinta siis, mutta kuten myöhemmin käy ilmi, ei kuitenkaan sellaista, joiden väliltä olisi aivan helppo valita. Tämä tarkoittaa, että vahvistin käy Aluokassa keskimääräistä korkeammilla tehoilla ennen AB-luokkaan siirtymistä. Ja jos valmistajien suunnittelufilosofiat poikkeavat toisistaan, niin tekevät laitteetkin. Onneksi vahvistimen voi asettaa myös näkyvämmälle paikalle, sillä kuumista pääteputkista huolimatta laite ei lämpene edessä olevien ilmarakojen tarjotessa hyvän tuuletuksen laitteen läpi. ?. Copland CTA 408 Muutama vuosi sitten Copland yllätti kaikki esittelemällä trendikkään, putkitoimisen DAC-kuulokevahvistimen Copland DA-215. Kahden ohmin kuormaan lukemissa näkyy jonkin verran epäsymmetriaa. Toisaalta virtaa (21A) vahvistin antaa vakaasti ja täysin symmetrisesti. Ylellinen levysoitinaste on täysin transistorisoitu ja istutettu omaan häiriösuojattuun koteloon lähelle tuloliittimiä. Signaalitiellä on vain putkia, joten CTA 408 ei ole hybridivahvistin tavanomaisessa merkityksessä. Hegelillä on tapana käyttää AKM:n muuntimia, tällä kertaa 32-bittistä versiota 768kHz ja 4 x DSD (11,2 Mhz) -resoluutiolla. Copland CTA 408 on klassinen, iso ja hieman konservatiivinenkin putkivahvistin, jonka bravuuri on kehittynyt vinyyliääni. Tällä kytkennällä pääteputkille luvataan 4 000 tunnin käyttöikä. Roon-tuki löytyy myös. Hegel 390 Kun Hegel esitteli viime vuonna monipuolisen integroidun vahvistimen H590:n, moni odotti seuraavaksi firman pitkäikäisimmän vahvistimen, 250-wattisen H360:n korvaajaa. Analogiset piirit ja verkko-ominaisuudet on otettu edeltäjältä H360, mutta niitä on edelleen parannettu ja hienosäädetty. Suurin ero on digitaaliosassa, joka on otettu suoraan lippulaivasta, tosin pienillä yksinkertaistuksilla. Vahvistimen digitaalipuoli tarjoaa kaikkea, mitä HD-ääneltä voi toivoa MQA-tuella ja asiaan kuuluvine digitaalituloineen. Pääteputket ovat KT150-pentodit, tähän mennessä tehokkaimmat pääteputket, joita Copland on käyttänyt vahvistimissaan. Lisäksi vahvistimessa on hieno, transistoreilla toteutettu A-toimintaluokan kuulokevahvistin. Virtaa vahvistin tuottaa kiitettävästi (62A/54A) mutta hieman epäsymmetrisesti. Jos tuijotetaan yksin mittauksia, mittaa Copland CTA 408 täysputkivahvistimeksi erittäin hyvin ja pystyy tuottamaan ilmoittamansa nimellistehot (75W) sekä kahdeksan että neljän ohmin kuormiin, mutta ei paljon tehoa matalammille kuormille. Toisin kävi. Saapui H390, joka – pikemminkin kuin parannettu versio H360:stä – on hieman alasskaalattu H590 (jota Hegel itse kutsuu Robin Hood -vahvistimeksi). Pian tämän jälkeen Copland toi markkinoille uuden, malliston huipulle sijoittuvan integroidun putkivahvistimen CTA 408. (nro 191) 8/2019 65 vahvistimen lisäksi yksi esivahvistin, yksi päätevahvistin ja yksi kuulokevahvistin, kaikki putkilaitteita. Tekniikka Sen verran erilaisia nämä kaksi vahvistinta ovat teknisiltä lähtökohdiltaan, kytkennöiltään ynnä muilta, ettei niitä ehkä pitäisi suoraan verrata toisiinsa. Näillä putkilla Copland ei ole kuitenkaan pyrkinyt suureen lähtötehoon (2x75W/4–8 Ohm) vaan korkeaan äänenlaadun tasoon, mistä syystä lepobias on asetettu suhteellisen korkeaksi. Toisaalta tekniikka on tekniikkaa, ja äänivahvistimille on omat riippumattomat ja kaikille vahvistimille pätevät kriteerit, jotka täyttyvät tai sitten eivät. Jitterin Hegel putsaa omalla kellotustekniikalla. Myös tuloja ajuriasteessa on putket (2x12AY7, 2x12BH7), mutta kytkentä eroaa aikaisemmista malleista siten, että ajuriasteen triodit toimivat nyt yhdessä transistorien kanssa
Mojova H390 paljastaa heti kättelyssä ulottuvan ja tukevan bassotoistonsa, melkein mäntämäisen puskuvoiman. Raakaa voimaa ja räjähtävyyttä Hegelin jonkin verran sovinnainen ja hillitty ulkonäkö pettää. Esimerkiksi, jos Copland olisi mitattu kolmen prosentin harmonisella kokonaissäröllä, olisi varmasti havaittu korvalle ystävällisen toisen harmonisen särökomponentin suurempi osuus. Transienttitoisto oli terävää ja bassotoisto tasaista ilman joitakin putkivahvistimia vaivaavaa paisuttelua. Verrattuna joihinkin muihin käsillä olleisiin transistorivahvistimiin Hegel kuulosti selkeältä ja ääntä puhdistavalta, etenkin kun sitä käytti digitaalisesti. Musiikki toistui syvää, pimeää taustaa vasten voimalla hämmästyttävine äänen sammumisineen. Kunnossa olevien ja riittävän tasokkaasti rakennettujen putkija transistorivahvistimien välillä voi esimerkiksi olla hyvin erilainen parillisten ja parittomien särökomponenttien jakauma, mikä voi osaltaan selittää erilaista äänimaailmaa. Yhdessä suhteessa Coplandilla oli etulyöntiasema. Tällaiset erot putkien ja transistorien tuottamassa äänessä eivät ole kuvittelua. Putkivahvistimien ystävät valittavat transistorivahvistimien äänen kylmyyttä, kovuutta ja mekaanisuutta verrattuna putkien tuottamaan luonnolliseen, lämpimään ja sielukkaaseen ääneen. Vahvistin tuottaa myös läpikuultavan tilavaikutelman, josta erottuu siistit yksityiskohdat. Transistorileiri kehuu puolijohteiden äänen laajakaistaisuutta, puhtautta ja voimaa ja uskoo putkien saavan äänen kuulostamaan verhoutuneelta, paksulta ja paisutetulta. Hegelissä on selvästi toisistaan erotetut analogiset ja digitaalitulot. . Äänessä on selvää painavuutta. Se nimittäin maalasi realistisen kolmiulotteisen ja fyysisesti konkreettisen äänikuvan. Antelias ja realistinen Myös vahvistimien potentiaalinen asiakaskunta jakautuu kahteen leiriin. Runsas, väririkas ja sävykäs samettisesti hohtavine yksityiskohtineen. H390 ei ole pelkkää raakaa voimaa. n Coplandin hienovireistä ääntä voisi kuvata hieman latautuneella termillä antelias tai runsas, mutta harvoin on tullut eteen ääntä, johon termi istuisi paremmin kuin tähän Coplandiin. (nro 191) HighEnd kokeilu: Copland CTA 408 ja Hegel 390 66 8/2019 Muissa teknisissä suhteissa, kuten kotelon mekaanisessa toteutuksessa, ei ole mainittavaa eroa. Copland pystyi pitämään äänen melkein yhtä tiukasti kontrollissa kuin Hegel olematta yhtä hyökkäävä. Hegel H390 on myös huoleton vahvistin, sillä sillä näyttäisi, että sen perään voi vaihtaa minkä tahansa kaiuttimen. Äänessä oli mukana sekä upeaa dynamiikkaa että tehontuntua, vaikka ei ehkä samaa taisteluhalua kuin Hegelillä. Kun vahvistin leikkaa, se leikkaa voimalla. Digitaalisignaalille on BNC-liitäntä niin sisäänkuin ulostulossa. Liitännöissä on eroja, mutta erot ovat tarkoituksellisia. Paperilla selvistä tehoeroista huolimatta Copland ei subjektiivisesti kuitenkaan jäänyt merkittävästi jälkeen kyvyssä tuottaa voimakkaita äänenpaineita. Coplandissa on kahdet levysoitinsisäänmenot ja kolme valintaa mc-äänirasioiden impedanssikuormalle. ?. Tämä oli havaittavissa erityisesti akustisesti äänitetyllä musiikilla, millä realismi oli parhaimmillaan henkeäsalpaavaa. Hegel vei musiikkia eteenpäin kuin veturi niin itsevarmana ja armottomana, että oli vaikea olla heittäytymättä mukaan sen huolettoman vakaaseen ja rytmikkääseen poljentoon. Sykettä ja painoa oli kyllä Coplandinkin äänessä, mutta sen moottorista ei löytynyt niin ilmiselvää vetokykyä kuin Hegelillä, joka sai kuvittelemaan, että vahvistin oli kytketty suoraan sähkövoimalaan! Suurillakaan voimakkuuksilla ääni ei romahtanut tai käynyt karheaksi. Siinä missä linjatason äänilähteellä Copland tuntui Hegeliin verrattuna rauhalliselta ja aistikkaalta, tuli siitä vinyylisignaalin myötä selvästi vilkkaammin soiva. Huikea oli myös levysoitinesivahvistimen tuottama ääni: lämmin, täyteläinen ja läpikuultava. Kielikuvilla ilmaistuna, jos Hegel muistutti ääneltään atleettista, kovaksikeitettyä ja räjähtävää nyrkkeilijää, oli Copland jäyhempi, kiiltävälihaksinen painija. Tämä tietysti johtuu siitä, että putkien tuottama ylimenosärö on kuulomme kannalta vähemmän epämiellyttävää kuin transistorien särö. Nämä ovat melko tyypillisiä putkivahvistimen äänen ominaisuuksia, mutta aivan yhtä paljon luultavasti sen seurausta, että vahvistin toimii melko suurilla tehoilla A-luokassa. Yksille transistorivahvistimet ovat ainoa vaihtoehto toisten kehuessa putkien ylivertaisuutta
H390:tä voidaan hyvällä syyllä pitää karsittuna H590:nä, koska se mittaa kuin tämä vain aavistuksen pienemmillä teholukemilla. Takaosan kotelot pitävät sisällään laadukkaan riaa-asteen. Toisaalta vahvistin antaa virtaa 21A vakaasti ja symmetrisesti. Mittaukset eivät jätä toivomisen varaa, koska 8 ohmin kuormaan vahvistin antaa lähes 300W ja 4 ohmin yli 500W. Hegelissä on suuri virtalähde valtavalla virtamuuntajalla ja pienemmällä muuntajalla digitaaliosalle.. Etukäteen ajatellen äänellisten erojen olisi pitänyt olla kristallinkirkkaita, Hegelin hyökkäyshaluinen atleetti, Coplandin pehmoinen kanssakilpailija. Notkahdus 60 asteen kapasitiivisen kuormaan vahvistin on perinyt H590:stä, ja johtuu Hegelin suojapiiristä. Siksi äänenlaatua ratkaisevammaksi tekijäksi nousee se, kuinka paljon tehoja kukin tarvitsee, ja priorisoiko ostaja analogista vinyyliääntä (Copland) vai digitaalista ääntä (Hegel). Voimanpesä Hegel H390 on monipuolinen unelmavahvistin, jonka suorituskyky suuresta hintaerosta huolimatta tulee lähelle lippulaivamalli H590:n ehdotonta huipputasoa. Kahteen ohmiinkin riittää tehoja, mutta jonkin verran epäsymmetrisesti. Copland CTA408 on melko kallis, mutta väkivahva ja kunnioitusta herättävä vahvistin, jossa on huippuluokan levysoitinesivahvistin. Vaikea valita. Coplandissa on kolme suurta muuntajaa: yksi rengassydänmuuntaja verkkovirralle ja kaksi päätemuuntajaa putkille. (nro 191) 8/2019 67 Testilaitteisto: Levysoitin: AVID/Origin/Lyra ”Kleos” Digitaalilähde: Primare I35/CD35 Esivahvistin: Hegel P30 Pääte: Burmester 956 mk.2 Integroitu vahvistin: Magnum Dynalab MD209 Kaiutin: Rauna Vale ja KEF Q950 Kaapelit: Jorma Ultimate Copland CTA 408 Hinta: 6 290 € Maahantuoja/ edustaja: Kruunuradio Lisätietoja: www.kruunuradio.fi Antoteho: 2 x 75 W / 4–8 Ohm Putket: 2x12AY7, 2x12BH7, 4xKT150 Sisäänmenot: 4 x RCA + Tape In/Out Levysoitinotto: MM/MC Kuulokevahvistin: On Mitat (KxLxS): 15x43x44 cm Paino: 25 kg Hegel H390 Hinta: 5 990 € Maahantuoja/ edustaja: Mareksound Lisätietoja: www.mareks.fi Antotehot: 2 x 250 W / 8 Ohm DAC/verkkosoitin: On DAC 32-bit/384kHz PCM, 4xDSD Analogiset otot: 2 x RCA, 1 x XLR Digitaaliset otot: BNC, RCA, 3 x optinen, USBB, LAN Analogiset annot: Linja, Pre Out Digitaalinen anto: BNC Mitat (LxKxS): 15x43x44 cm Paikat: 20 kg Kokonaan putkilla toteutetuksi vahvistimeksi Copland mittaa erittäin hyvin ja saavuttaa ilmoitetut tehot niin 8 kuin 4 ohmin kuormiin tehojen laskiessa kahteen ohmiin ja käytännössä loppuvan ohmin kuormaan. Koska putkivahvistmet tuottavat korvalle ystävällistä toista harmonista särökomponenttia, olisimme voineet tehdä mittaukset 3% kokonaissäröllä ja saada vielä suurempia teholukemia. Mutta vaikka Copland ei kyennyt kilpailemaan äänen voimassa norjalaisen voimalaitoksen kanssa, se ei ainoastaan kuulostanut putkivahvistinmaisen täyteläiseltä, vaan teki vaikutuksen pirteän iskevällä ja puhtaalla äänellä. Vastaavasti Hegel kuulosti odottamattoman herkältä ilman transistorivahvistimien usein voimakkaasti kulmikasta ja aneemisen kylmää ääntä. Virtaa vahvistin antaa paljon, mutta hieman epäsymmetrisesti 62/54A
Hyvän soundin etsintä ei lopu koskaan. 1955) on ehtinyt vuosien varrella kartuttaa tietojaan ja taitojaan monellakin eri saralla aina painotyöstä tietoliikenneyhteyksiin, mutta musiikin kuuntelu ja eritoten hifiharrastus on ollut keskeisessä osassa miehen elämää käytännössä koko hänen aikuisikänsä. (nro 191) Hifiharrastajan haastattelu Ari ”Arska” Etolin 68 8/2019 Teksti & Kuvat: Heikki Kivelä E spoolainen Ari Etolin (s. Vahvasti fiilispohjalta niin levyjä kuin laitteitakin vuosikymmeniä haalineen Etolinin viihtyisässä olohuoneessa on eletty ensin analogimaailmassa ja suoritettu sitten harkittu digiloikka, josta tänä päivänä kertovat muun muassa uskottaEspoon Juhanilassa asuvan Ari Etolinin levyja laitekokoelma herättää paitsi kunnioitusta myös mielenkiintoa. Vaikka tavaran hamstraus ja kierrätys onkin paikoitellen eräänlaista suossa rämpimistä, pitkän linjan harrastaja löytää matkan varrelta paikoin myös todellisia helmiä
Otin sen mukaan, mutta se seisoi sitten pari viikkoa tuossa pöydällä ja aloin miettiä, että mitäs minä tuolla teen, kun eihän minulla ole edes passiivikaiuttimia. Nykyisellään täysin digitaalisiin lähteisiin perustuvaan kokoonpanoon Arska alkoi siirtyi jo 1980-luvun puolivälissä cdlevyjen myötä, eikä vinyylejä sen jälkeen ole tullut ikävöityä. Kun alettiin mennä radiokanavasoitto edellä, niin siinä vedettiin kaikki yhdeksi pötköksi ja dynamiikkahan siinä meni. ”Esimerkiksi Kilon kierrätyskeskuksessa tulee käytyä, joskin siellä oli halvemmat hinnat silloin kun se avautui. Arskan valtavasta levykokoelmasta löytyy kuunneltavaa kaikkiin tunnelmiin. Taipaleelle matkaradion tahtiin Etolinin innostus musiikkiin syttyi jo varhaisessa vaiheessa lapsuudessa. Siinä missä osa harrastajista voi ajoittain keskittyä laitteiden sijaan tiettyihin levyihin tai toisin päin, useimmille kokonaisuus on osiensa summa. Ja siitä se rumba sitten alkoi!” Luonnollisesti 1970–80-lukujen taitteessa kuuntelu keskittyi kasettien ohella vain vinyyliin, mutta tuolloinkin Etolin kokeili jotain hiukan tavallisuudesta poikkeavaa: ”Ennen cd-ääneen siirtymistä minulla oli jopa nelikanavasysteemi Pickeringin äänirasialla, neljällä Pioneerin HPM100-kaiuttimella ja Harman Kardonin puukoppaisella nelikanavaisella viritinvahvistimella. Onneksi siitäkin on nyt vähän päästy eroon, ja oikeastaan osa uusista remastereista on aika hyviäkin, vaikka niitä joskus haukutaan.” Tavara liikkuu Yleisellä tasolla krooniseksi äityvä hifiharrastus tarkoittaa usein päättymätöntä muttei päämäärätöntä paremman äänen etsintää. Mutta nyt on sitten N°390S talossa. Cd-valikoimaa täydentää pari kovalevyllistä tiedostomuotoista musiikkia. Laitteita ja levyjä hän bongaa paitsi internetin ostoja myyntipalstoilta mutta myös esimerkiksi kierrätyskeskuksista ja kirpputoreilta. . Sillä setillä kuunneltuna Pink Floydin The Dark Side of the Moon oli todella kova!”, Arska hehkuttaa. (nro 191) 8/2019 69 van kokoinen cd-kokoelma ja kolme erilaista cd-soitinta sekä nykyaikaiset hiresstriimausmahdollisuudet. Löysin sieltä kerran Pioneerin yhden puukoppaisen vahvistimen ihan virheettömässä kunnossa – ja hinta oli 60 euroa. Eivät kuulemma halunneet laittaa sitä postiin hajoamaan”, Arska naurahtaa. ?. Myös Etolinin olohuoneessa tavara vaihtuu ja levykokoelma karttuu, mutta Arskan tapauksessa pääroolissa ovat usein käytetyt tuotteet. ”Sain ensimmäisen matkaradioni joskus 10-vuotiaana, se oli hieno laite irrotettavine nahkakoteloineen ja siitä kuunneltiin The Beatlesia. Viimeisin talon tuttavuus on juuri räkkiin asetettu, käytettynä hankittu Mark Levinson N°390S -cd-soitin, joka on ollut Arskan mielessä jo vähän pitempään: ”Vuosikymmen sitten minulla oli Mark Levinsonin N°39, ja sen myyminen jäi vähän kaivelemaan, koska se soi muistaakseni tosi hyvin. Sen taustalla taas on kierrätysidean sijaan paremminkin fiksu laskelmointi laitteiden arvokehityksen suhteen: ”Ei minulla ole varaa ostaa 11 000 euron cd-soitinta uutena, mutta voin ostaa sen 10 vuoden päästä käytettynä parilla tonnilla. Tällä hetkellä laiteräkin kokoonpanosta suurin osa on ostettu käytettynä. Joskus vastaan saattaa tulla jotain sellaista, joka on vain pakko ottaa mukaan. Tarinoita äänentoiston kanssa puuhastelusta leppoisia eläkepäiviä nyt vajaan vuoden viettäneellä Arskalla riittää, ja saimmekin viettää aurinkoisen iltapäivän Juhanilassa niitä ja valittuja levyjä kuunnellen. Sen jälkeen tuli Philipsin pitkulainen mono-kasettimankka, jonka avulla sitten äänitettiin kappaleita mikrofonilla radiosta”, Arska muistelee harrastuksensa alkutaipaletta. ”Kun menin koulujen päätyttyä töihin painajaksi Weilin+Göösille ja aloin saada kunnon liksaa, ostin melko pian ensimmäiset ’kunnon stereoni’, Sansuin puukoppaisen viritinvahvistimen, Dualin levysoittimen ja jotkin kolmitiekaiuttimet. Minun laatustandardeillani 10 vuotta ei ole ikä eikä mikään laitteen elinkaaressa”, Arska paljastaa. Laitoin sen sitten myyntiin, ja saman tien tuli kundit Jämsästä asti hakemaan sen. Varsinainen hifi-innostus heräsi sekin verrattain varhaisessa vaiheessa pian päivätyön saamisen jälkeen. Cd-formaatin parissa melkeinpä sen julkaisusta asti viihtyneen miehen mukaan hopeakiekossa puolensa ja puolensa: ”Cd on formaattina ihan hyvä, mutta liiallisella kompressoinnilla on pilattu monta levyä. Eilen pistin sen ensimmäisen kerran soimaan ja totesin heti, että tämä on se soundi!”, Arska kertoo ilahtuneena
Seppo oli jo eläkkeellä, mutta sain hänet ylipuhuttua, että tekisit nyt tämän huollon vielä. G-voimia kaiuttimista On yksi merkki, johon monien eri valmistajien ja tuotteiden kanssa tutuksi tullut Etolin on luottanut jo pitkään. Ja se on Iisalmen ylpeys Genelec. Nyt satuin huomaamaan pari viikkoa sitten, että sellainen soitin oli ollut myynnissä huollettuna Classic Audiossa – 1 250 eurolla!” Kaiutinrintamalla Arska luottaa Geneleciin. Kuvassa talon 1032A. ”Genelec-saundi iski jo 1980-luvulla. (nro 191) Hifiharrastajan haastattelu Ari ”Arska” Etolin 70 8/2019 Tälläkin hetkellä Arskan laiteräkissä on yksi käytettynä ostettu erikoisuus, joka tosin saattaa lähteä lähitulevaisuudessa kiertoon: ”Löysin hiljattain Grundigin Fine Arts CD-9000 -cd-soittimen, joka on kuin pakasta vedetty, ja se on kuitenkin tehty vuonna 1989! Kun sen levyluukku aukeaa, niin sieltä tulee vielä ihan uuden laitteen tuoksu. Korvat sen kertovat Arskan olohuoneessa tavaraa on tullut ja mennyt, ja vuosien varrella mies on tottunut käyttämään korviaan oikeiden yhdistelmien ja asetusten löytämiseen. Ja kuten arvata saattaa, myös 1022A:t tulivat taloon käytettynä. Tällä saralla tutkailu on ulottunut aina kaapelitasolle asti: ”Minun mielestäni ainakin välikaapeleissa on eroa, mutta verkkojohdoista en voi sanoa samaa. Mietin silloin, että tuollaisiin minulla ei varmaan ikinä ole varaa, mutta kuinkas kävikään. Eikä soitin ole kokoonpanossa vain näön vuoksi, vaan sillä on tietty tehtävänsä: ”Grundig on mukana siksi, että jos joku levy on ääneltään hiukan kireä, niin se soi ikään kuin tasaisemmin CD-9000:n kautta”, Arska luonnehtii. Monstereita taas olen käyttänyt sen takia, että niiden ääni on diskantista aika voimakas. Soitin oli sitten toistakymmentä vuotta käyttämättömänä langon varaston hyllyllä. Noin kymmenen vuotta sitten 1022A:t saivat kuitenkin vaihtaa maisemaa, ja niiden tilalle tuli tälläkin hetkellä setissä olevat Genelec 1032A:t. ”Ilari vaihtoi reunukset, ja soundi tuntui kaiuttimien palattua paljon kiinteämmältä. Tänä aikana bassoja keskiäänielementtien reunukset hapertuivat siihen pisteeseen, että Etolin toimitti kaiuttimet korjattavaksi Accusoundin Ilari Setälälle hyvällä menestyksellä. Seppo kertoi, että tiettyjä osia oli pitänyt haalia maailmalta, mutta hän sai kuin saikin sen säädettyä ja vielä priimakuntoon. ?. Kruunuradiossa Helsingissä oli silloin joku Genelecin esittely, jossa oli kuultavissa 1024-malli – ja se oli menoa kerralla! Siinä oli sellainen ääni, josta tykkäsin heti. Enkä myöskään lähtisi siihen leikkiin, että maksaisin tuhansia euroja kaapeleista. Sitä sai vääntää ja vääntää lujemmalle, ja silti se soi aina vaan kovempaa mutta yhtä tarkasti. Muutaman vuoden kuluttua olohuoneessa seisoi 1022A:t”, Arska naurahtaa. Oli minulla Transparenttejakin, mutta ne lähtivät viikon jälkeen menemään”, Arska muistelee ja jatkaa: ”Löysin kerran sellaisen japanilaisen mikrofonikaapelimerkin kuin Mogami, joka maksaa varmaan euron metri, ja tein niistä itse sitten kaapelit. Olen nyt käyttänyt niitä esimerkiksi tuon räkissä olevan Grundigin kanssa.” Soundin hienosäätäjäksi ja hierojaksi Arska ei tunnustaudu: ”Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että jos laitteita alkaa hieromaan, niin se on sitten sitä hieromista, jolloin musiikki voi jäädä sivurooliin. Ostin aikanaan 1980–90-lukujen vaihteessa Monster Cablesin Interlink Reference 2:t, jotka Älä unohda laitteita varastoon! ”Ostin kerran Alpine AL90 -kasettidekin, joka oli siihen aikaan yksi markkinoiden parhaimpia. olivat ensimmäisiä hifikaapeleita mitä Suomeen tuli, ja minulla on niitä vieläkin. Kun hän otti sen sieltä viimein käyttöön, niin eihän se hievahtanutkaan. Ja tasaista tuli!” Darth Vadereiksikin kutsutut 1022A:t viihtyivät paikoillaan Juhanilassa liki parikymmentä vuotta. Että näin siinä käy, jos niitä säilyttää varaston hyllyllä! En kuitenkaan pitänyt soitinta kauaa itselläni vaan laitoin sen uudelleen kiertoon sellaiselle tyypille, joka sitä osaa arvostaa. Jollain biisillä joku asetus oli hyvä . Vein soittimen Sepolle, ja se oli pari viikkoa hänen korjattavanaan. Luulenpa, ettei sitä ole ikinä edes käytetty”, Arska aprikoi. Se oli niin juntturassa kuin olla ja voi. Mustat mörssärit vaativat kuitenkin omat jalustansa, jotka Etolin hommasi myös. Myin sen puolisoni veljelle, kun kasettien kuuntelu loppui kohdallani. Seppo sanoi, että nämä on sitten sellaisia pelejä, että näitä pitää käyttää. Kyseinen cd-soitin on yksi oman kategoriansa klassikoista, sillä sen sisältä löytyy Philipsin CDM-2-pyöritinmekanismi ja pidetty TDA1541-da-muunninpiiriin. Kaiuttimien bassotoisto taisi yksinkertaisesti hiipua hiljalleen ajan kanssa. Ostin sen sitten 150 eurolla takaisin itselleni ja otin Seppo Klingiin yhteyttä, hän oli nauhurihuollon guru Accusoundissa Ilari Setälän kanssa. Ne taas osoittautuivat hiukan liian korkeiksi, mutta Arska keksi tähän nopean ratkaisun: ”Ajattelin, että en kehtaa alkaa sahaamaan näitä itse, mutta mittasin minkä mittainen pätkä pitäisi poistaa ja vein jalustat silloisen työpaikkani Weilin+Göösin isolle verstaalle, jossa äijä veti sorvilla ylimääräiset pois yhdessä hujauksessa. Eikä kaiuttimen äänen muutoksia pysty havaitsemaan kuin vasta silloin kun jotain tällaisia muutoksia tehdään”, Arska pohtii. Jos kytkettävä laite on tumppu, niin ne tasaavat sitä aika hyvin. Muistan aikanaan, kun minulla oli Technicsin terssikorjain, jossa oli 33 säätöä per kanava, niin sitä kaverin kanssa täällä veivattiin ja veivattiin ihan analysaattorin ja mikrofonin kanssa. Niitä on nyt Genelecin välissä ja siellä ja täällä
Ja kun tekee itse, saa mieleisen. Jos joskus jotain käytän, niin esimerkiksi Saden Stronger than Priden kakkosraita Paradise on sellainen tuttu biisi. Ihan hemmetin hyvä, meni saman tien meni hankintaan, ja Huuto.netistä löytyi kolmella eurolla Lateralus-albumi”, Arska kertoo. Äänenlaatuerojen bongailussa Arska ei kerro juurikaan käyttävänsä erityistä referenssimusiikkia, ja siihenkin on ymmärrettävät syynsä: ”Uuden laitteen äänenlaatueron huomaa heti, koska settini on muuten niin määritelty. Toiston nyansseja voi tutkailla vaikka kaapeleita vaihtamalla. Tuoreimmat kuulostelut edustavat populaarimusiikin janalla melkoisia ääripäitä: ”Tänään esimerkiksi tuli kuunneltua Joni Mitchelliä, ja vähän aikaa sitten sain kaverilta vinkin bändistä nimeltä Tool. Mutta sitten löysin sen parhaan asetuksen: ottamalla virrat pois. Valinnanvaraa löytyy noin 2 500 cd-levystä ja kovalevyille säilötyistä reilusta 6 000 äänitiedostosta. (nro 191) 8/2019 71 Arskan laitteet Kaiuttimet: Genelec 1032A Etuvahvistin: Trigon TRV100 Huonekorjain: Lyngdorf RP-1 Cd-soittimet: Mark Levinson N°390S Grundig Fine Arts CD-9000 Ayon CD-2s Blu-ray-soitin: Oppo BDP-105EU Viritin: Sony ST-SA3ES USB DAC: NAD DAC 2 Digiboksi: Vu+ ULTIMO 4K UHD Kaapelit: Monster Cables, Mogami, osa itse tehtyjä Reititin: Linksys AC1900 ja jollain toisella taas ei. Talon tuore tuttavuus, Mark Levinson N°390S pyörittää Saden Stronger than Prideä.. Siinä on niin hentoja yksityiskohtia, muun muassa yksi akustinen kitara, joka ei välttämättä kuulu jollain soittimella ollenkaan.” Musiikin suhteen Arska tunnustaa olevansa melko lailla kaikkiruokainen, ja levylautaselle valikoituu yleensä kuultavaa lähinnä fiiliksen mukaan. Ja se laite lähti myyntiin!”, Arska naurahtaa. Cd-toiston saralla valinnanvaraa löytyy kolmestakin eri soittimesta. Keikoilla hän ei juurikaan käy – ja syy sille tulee leveän virnistyksen kanssa: ”Kuuntelen mieluummin musiikkia kotona, koska se soi täällä paremmin!” Tämä toimii hyvänä osoituksena siitä, että harrastuksen suhteen valinta jos toinenkin on osunut oikeaan! n Laiteräkki on optimoitu digitoistoa varten
Yhteistä on myös kaiuttimien ydinkonsepti: diskantti ja keskialue toistetaan aina torvella, jonka perässä on 1–2 tuuman kompressioajuri, ja bassot yhdellä tai kahdella 15-tuumaisella wooferilla jakotaajuuden ollessa tyypillisesti 500–800 hertsissä hf-torven koosta riippuen. Klipschorn on hyperherkkä (105 dB 1 W / 1m), kokonaan torvikuormitettu kolmitiekaiutin yhdellä keskialuetorvella kahden tuuman (50 mm) kompressioajurilla ja yhdellä diskanttitorvella yhden tuuman kompressioajurilla sekä 15 tuuman bassoäänisellä. MiniKlipschorniksi nimetyn La Scalan nimi tulee Teatro alla Scalasta Italiasta. Altecilta isot pojat valitsevat Altec A7:n (tai A5:n), niin sanotun Voice of the Theatren, joka on edelleen yksi kaikkein kovimmista kaiuttimista koskaan. Molemmissa kaiuttimissa on 15 tuuman bassoääninen (Klipschornissa K-33 ja La Scalassa K-43), joka on piilossa taitetussa takatorvessa omassa kotelossaan. Harrastajille tärkeää on, että kaiutin on herkkä (eli sitä voi ajaa 3–10 watin vahvistimella), suuntaava ja dynamiikaltaan ylivoimainen. Klipsch kehitti ja rakensi vuonna 1946 tähtäimessään luoda kaiutin, joka kykenisi välittämään äänen kotioloissa samalla voimalla ja dynamiikalla kuin elävässä tapahtumassa. Pienemmille pojille riittää esimerkiksi A8. Merkittävin ero koskee torven kokoa ja rakennetta. (nro 191) HIFIN HISTORIAA: Klipsch La Scala 72 8/2019 Teksti: Kari Nevalainen S ille, mitä hifistien koneromanttinen nostalgisointi voi ottaa kohteekseen, ei ole mitään rajaa. Siinä missä Klipschornissa bassotorvi (K-Horn) avautuu takaa sivuille ajatuksena jatkaa torven tehollista TorveT SoiKoon Yksi vintagehifistien kestosuosikeista on Klipschin 55 vuotta vanha La Scala -kaiutin.. Molemmissa ylempi jakotaajuus on 4 500 hertsiä. Klipsch La Scala Alunperin vuonna 1963 pa-tarkoitukseen (kuvernööri Rockefellerin vaalikampanjan tarpeisiin) suunnitellun La Scalan historia on saumattomasti sidoksissa Klipschorniin, jonka kaiutinsuunnittelun jättiläinen Paul W. Vaikka niitäkin on iso liuta, kolme merkkiä nousee yli muiden: Altec/Lansing, JBL ja Klipsch. Kun kohteena ovat 40 vuotta tai vanhemmat kovaääniset ja kaiuttimet, yksi himoitsee Diatonen laajakaistoja ja Goton kompressioajureita Japanista, toinen kiihottuu 1960-luvun brittimonitoreista (Rogers, KEF, Tannoy), kolmas ranskalaisvalmistajien 1960–70-lukujen pallokaiuttimista (Elipson, Cabasse), neljäs ruotsalaisista ympärisäteilevistä (Carlsson, Sonab) 1980-luvulta ja viides B&O:n klassikkokaiuttimista 1950-luvulta eteenpäin. Isot pojat hankkivat JBL:n harvinaisen Hartsfieldin pienempien tyytyessä JBL 4429:ään. Kolmelta merkiltä löytyy jokaiselle vintageharrastajalle isompi tai pienempi versio tilojen ja lompakon koon mukaan. Jokaisella on studioihin ja elokuvateattereihin alunperin suunnitelluista kaiuttimista kotioloihin kutistettu, vintageharrastajille sopiva versio. Itse asiassa La Scalan yläosan eksponentiaalisen K-400-keskialuetorven ja Tractrix-diskanttitorven (90° x 40°) yhdistelmä ajureineen (K-55 ja K-77) on aina ollut enemmän tai vähemmän sama kuin Klipschornissa. Klipschin klassikoista ehdoton ykkönen on jenkkijääkaapin kokoinen Klipschorn. Pro-puolen kaiuttimina tärkeää oli, että vaste pysyi suorana välillä 200–10 000 hertsiä ja särötasot pieninä isoillakin äänenpaineilla. Ja niin on La Scalakin. Jokainen näistä aloitti jo ennen viime vuosisadan toista puoliskoa. Vuosikertakaiuttimissa erityisen hohdokkaan alaryhmän muodostavat ammattiäänentoiston puolella aloittaneet amerikkalaiset kaiutinvalmistajat. Ne, joille Klipschorn on syystä tai toisesta liikaa, valitsevat La Scalan
Tämä voidaan toteuttaa useammalla eri tavalla, mutta ylivoimaisesti helpointa on rakentaa La Scalan bassotorvikoteloon bassorefleksijatke kuten esimerkiksi Altec tekee A7:ssä. Viimeisten joukossa myös Klipsch. Tätä harrastavat erityisesti ne, joille Klipschin torvien/ajureiden sointimaailma esittäytyy hieman turhan kirkkaana ja eteen työntyvänä. Klipsch La Scala AL5 Heritagen hinta ei ole tiedossa, mutta La Scala II:n lähtöhinta on himpun alle 10 000 euroa pari. Rakenteeltaan se on kuin aiemmatkin La Scalat, mutta ainakin fenolikalvoisen diskanttielementin (K-771) sanotaan olevan uusi. La Scalan torvi lisää bassotoiston tehoa ja herkkyyttä mutta ei riitä yhtä syvän basson tuottamiseen kuin Klipschorn (noin 30 Hz / -4 dB). mareks.fi. Vaikka JBL:llä ja varsinkin Altecilla on vastaavia, 15 tuuman bassoäänistä torvella kuormittavia kaiuttimia, niiden torvirakenne tässä kokoluokassa on yksinkertaisempi kuin Klipschillä. Keskustelu siitä, kuulostavatko nykyiset La Scalat yhtä hyvältä kuin alkuperäiset, varmasti jatkuu kuten tähänkin asti, samoin kuin se, kannattaako alkuperäisiä parantaa. n 55 vuotta on pitkä aika, mutta miksi muuttaa hyvää: alkuperäinen La Scala sai Mk II -päivityksen vasta vuonna 2006. Torvi lisää yläbassojen ja alakeskialueen toiston herkkyyttä ja laatua sekä edesauttaa sovitusta huoneakustiikan kanssa. Koivuvanerin lisäksi kotelossa on käytetty tiheää puumassalevyä. Eikä ihme, sillä jos jostakin löytää kunnossa olevan parin, on se yleensä sellainen ilonaihe, että moni haluaa uuden tiedon valossa päästä vielä parantelemaan valmiiksi hyvää toiston laatua. Elementit lienevät samat kuin Heritage-sarjan Klipschornissa. (nro 191) 8/2019 73 pituutta ja kokoa seinäja lattiapinnoilla nurkkasijoituksessa (ja näin alentaa alarajataajuutta), La Scalassa 15 tuuman elementille on melko lyhyt taitettu eteen avautuva torvi. Klassikkovalmistajat laidasta laitaan (Western Electric, JBL, Tannoy, Wharfedale, JBL, Altec ynnä muut) ovat reagoineet harrastajien kiinnostukseen vanhoja kaiutinmalleja kohtaan tuomalla markkinoille uudelleen lämmitettyjä versioita näistä. Kuten edellä todettiin, La Scalan suuri etu on siinä, että sen taajuuskaista 100–500 hertsiä toistuu torven kautta, vaikkakin lyhyen sellaisen. Mahdollisuuksia on monia, ja jotkin kaupalliset tahot tarjoavat omia ratkaisujaan. La Scala ii Muutaman viime vuoden aikana on nähty ennenkokematon retro-kaiuttimien esiinmarssi. Lisäksi varsinkin La Scala on ulkoasultaan huonekalumaisena helpommin lähestyttävä. Alkuperäinen La Scala sai Mk II -statuksen jo vuonna 2006. Koska koteloratkaisu ei kuitenkaan toista kovin matalia taajuuksia, yleisin parannusehdotus liittyy bassotoiston tukevoittamiseen alle 50–70 hertsin taajuuksilla. Basson alarajataajuuden sanotaan nyt olevan 45 hertsiä. Sen Heritage-mallisarja kattaa nykyään lähes kaikki Klipschin legendaariset kaiuttimet. La Scalassa torvitaitteita on kaksi, Klipschornissa kolme. Netti on rakennusohjeita pullollaan ja myös mielipiteitä siitä, millä tilavuudella ja putken mitoilla saavutetaan paras bassotoiston ulottuvuuden ja tymäkkyyden kompromissi. Käytettyjä La Scaloja saattaa löytää maailmalta muutamalla tuhannella. Siihen sitten rahti ja muut kustannukset päälle. Uusi versio on Klipsch La Scala AL5. Tekniset suoritusarvot ovat hyvin lähellä alkuperäisiä. Lisätietoja www. La Scala on kuitenkin hyvin kiinnostava vaihtoehto, eikä vain siksi, että se on huolettomampi ja olohuoneystävällisempi, vaan myös siksi, että rakenteestaan johtuen sen äänessä on monia todella vahvoja piirteitä. Myös alkuperäisen vanerikotelon jäykistäminen esiintyy usein parannuslistalla. Muuten suorituskykyä kuvaavat tekniset tiedot ovat paljolti samat: sama herkkyys (105 dB @ 2,83 V / 1 m), sama maksimi-spl (121 dB) ja sama 15 kilohertsin jälkeen laskeva diskanttivaste (17 kHz ±4 dB). Uusi versio on Klipsch La Scala AL5. Joku voi haluta muokata alkuperäistä AA-jakosuodinta, vaihtaa siihen uusia komponentteja tai korvata passiivisen suotimen aktiivisella. Hyvää voi yrittää parantaa Muiden todellisten vintagekaiuttimien tapaan on La Scalakin olemassaolonsa aikana ollut harrastajien intohimoisen parantelun kohteena. Siinä missä Klipschorn mitat ovat 129 senttimetriä korkeutta, 79 senttimetriä leveyttä ja 72 senttimetriä syvyyttä, ovat La Scalan vastaavat luvut 98, 62 ja 64 senttimetriä. La Scalan alarajataajuus on noin 50 hertsiä ja jakotaajuus 450 hertsiä Klipschornin 400 hertsin sijaan. On myös erilaisia ajatuksia siitä, mikä paperikartioinen bassoelementti toimii parhaiten La Scalan bassokotelossa. Ensimmäinen luonnollinen parannusehdotus on tutkia mahdollisuuksia muokata torvien kompressioajureita (esimerkiksi toisenlaisella kalvolla) tai jopa torvia. Hinta karvan alle 10 000 euroa. Jotkut harrastajat menevät niin pitkälle, että korvaavat La Scalan alkuperäisen keskialueen torven kokonaan toisella, kuten esimerkiksi Altecin 511B:llä (esimerkiksi EV 1824 -ajurilla) tai Jabo Horn -torvella. Keskialueja diskanttitorvea kantava yläosa on eristetty bassokotelosta, jota on jäykistetty. Juuri näin Klipsch on tehnyt itsekin viime vuonna uudelleen julkaisemassaan La Scala II -retroversiossa. Jos vintagekaiutinharrastaja omistaa miesluolan, on luultavaa, että hän yrittää hankkia sinne Klipschornit
Se on tänä päivänä hieno juttu. Samalla tämä levy on paluu siihen rock-ilmaisuun, jota Ismolta olen tottunut kuulemaan jo Hassisen Koneen ja Sielun Veljien aikoihin. Itselleni kyseinen albumi toi yhtyeen kuunteluun, ja sen myötä on tullut hankittua heidän levyjään hyllyyn vinyylimuodossa. (MK) I smo Alanko on teroittanut kynänsä todella teräväksi tämän levyn sanoituksia tehdessään. Muutama kappale levyllä toimii varsin hyvin, ja ne varmasti löytävät tiensä keikkojen settilistoille. Levyllä soi kaikki mitä yhtyeeltä kaivataan: elektronista hälyä, tynnyreitä paukutetaan, kitarasoundit tulevat täysillä päin korvia, niska on näiden biisien soidessa kovilla. Kappaleiden soljuessa mukavasti eteenpäin viimeistään Vihaan Kalevalaa vakuuttaa, että kyseessä on todellakin Ismo. Onko tässä sitten vuosikymmenen suomirocklevy. (MK) Koonneet: (MK) = Marko Kinnunen, äänilevyjen erikoisliike Levy-Eskot (Joensuu) ja (TV) = Timo Vähäsilta, Jazzrytmit.fi -verkkolehti Levylautasella: 74 8/2019. Slipknot pysyy kuitenkin tyylilleen uskollisena, ja tämä on tähän mennessä yksi raskaan musiikin hienoimpia albumeita tänä vuonna. Critical Darling -kappaleen alkaessa huomaa ajatuksen viimeistään täysin oikeaksi: puhdasta laulua sekoitettuna puhekarjuntalauluun, ja kun välillä olen kuulevinani hieman Ghostmaista tunnelman luontia taustalta, niin epäilykset alkavat karista pelkästään vanhan kertaamisesta. Tällä levyllä yhtye jatkaa enemmän popahtavalla puolella kuin raskaalla soundilla. Ismo on suomalaisuuden äänitorvi ja kertoo asiat omalla suoraviivaisella tavallaan. Tupla-cd-julkaisussa toiselta levyltä löytyy ekstrabiisejä ja demoversioita. All Hope Is Gone -levy toi yhtyeen ehkä parhaiten suuren yleisön tietoisuuteen, ja varsinkin kappale Psychosocial soi radiokanavilla vieläkin ajoittain. Bändin debyyttialbumista on tullut kuluneeksi jo 14 vuotta, ja kiertuekilometrejä on kertynyt varmasti paljon. Itse olisin odottanut raskaampaa soitantaa, mutta muuten tämä on oikein toimiva kokonaisuus. Pirteää, iloista ja aurinkoista: näillä sanoilla levyn yleisilmettä voisi kuvata. Ei parasta Volbeattia mutta jatkaa hienosti bändin uraa. Volbeat on kehittänyt omaa soundiaan koko ajan eteenpäin. Demoversiot, joista sitten on päästy levyttämään se oikea versio, ovat aina hienoja kuunneltavia. Yhtye on ollut melkoisessa radiosoitossa ainakin Suomessa ja käynyt useamman kerran myös soittamassa täällä keikkoja. We Are Not Your Kind -albumi alkaa todella vaikuttavasti Insert Coin -introlla. Levyä kuunnellessa on haistavinaan vanhat keikkailmapiirit ja sen, mistä rokkenrollissa on oikeasti kyse. Levyjen suurkuluttajana arvostan tällaista. Toisaalta en onnekseni ole kuullut levyn kappaleita liikaa radiosta, mikä antaa albumille aikaa kehittyä omaan korvaan sopivaksi. Levyn hieno saavutus on myös se, että jokaisella kuuntelukerralla siitä löytää uusia hienoja juttuja, ja albumi kasvaa ajan myötä koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi. Kappaleet soljuvat tehokkaasti eteenpäin Corey Taylorin karjuessa sanomaansa ilmoille. Loppua kohti levy paranee ja ehkä jopa yllättääkin. (MK) Solmuja, klassista, poppia ja jazzia Slipknot: We Are Not Your Kind Genre: Metal Julkaisija: Roadrunner Records Ismo Alanko: Minä halusin olla niin kuin Beethoven Genre: Suomipop Julkaisija: Fullsteam Volbeat: Rewind, Replay, Rebound Genre: Rock Julkaisija: Vertigo Berlin S lipknot-yhtyeen ensilevy ilmestyi jo vuonna 1999, ja sittemmin bändi on julkaissut kuusi kokopitkää albumia. Levy on onnistunut. Unsainted taas alkaa puhtaalla laululla ja kuorotaustalla, ja ensimmäisenä tulee mieleen, onko käsillä todellakin täysin uutta Slipknotia. Ehkä tässä tapauksessa intro on oikea sanavalinta. Tämä levy tulee soimaan itsellä varmasti pitkään. ”Suomalainen ihminen on tuontikarjaa / Raamatun ja Kalevalan sadut samaa sarjaa”. Levy alkaa kappaleella Suomarssi, joka ei jätä arvailujen varaan minkälainen levy on kuuntelussa. Levyltä kuitenkin huokuu hieman se, että ideat alkavat jo toistaa itseään. Raskaampaa ilmaisua ei tällä uudella levyllä ole ollenkaan. Tässä kiteytyy joku turhautuminen johonkin. (nro 191) V olbeat on yksi Tanskan merkittävimmistä rockyhtyeistä. Tämä on kaikin puolin yksi parhaista levyistä Alangon soolotuotannossa. Toisaalta se on hieman puute, koska Poulsenin ääni yhdistettynä raskaampaan ilmaisuun on toiminut aiemmilla levyillä hyvin. Minä sanon, että Minä halusin olla niin kuin Beethoven on rocklevy. Kappaleisiin on saatu myös hienoa ryhtiä Sirénin Mikon (Apocalyptica) pitäessä raskasta poljentoa yllä
Kuuntelua tuntuu häiritsevän koko ajan, että mikä tästä puuttuu. Nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää. Sandersosuuden aloittaa vauhdikas In The Key Of The Universe, mutta kunnolla tämä veteraani pääsee oikeuksiinsa vasta ensin mainitussa kappaleessa. (TV). Basisti Jesper Bodilsen saa suhteessa eniten soolotilaa Hansenin itsensä jälkeen. studioalbumi. Onko sitten sorruttu liialliseen yrittämiseen. Haluaisin kuitenkin nähdä Madonnan vielä siinä 90-luvun loistossa tekemässä jotain mullistavaa. Bassosoolojen makuun päästään jo Blue Tangossa ja varsinaiseen hurmioon sitä seuraavassa Nostalgiassa. Jos tuota komppikaksikkoa kuuntelee mielellään, niin sama koskee Troy Robertsin soittoa. Ja soitto soi ja svengaa: tenorija sopraano sekä klarinetti soivat Hansenin käsittelyssä komeasti. Hansen olisi toki voinut käyttää mielikuvitustaan paremminkin. Perkussionisti Sam Figueroa sekä DeFrancescon kanssa pitkään soittanut rumpali Billy Hart ovat albumin maagisen hillittömän menon takaava kaksikko. Ray Of Light on itselle juuri SE Madonnan albumi, johon kaikkea sen jälkeen tullutta tulee verrattua. Nyt on tarjolla lähinnä muutama pianosoolo, Rhodesilla tai akustisesti, sekä Martin Klausenin rumpusoolo Villa Martassa. Kun kompissa on varsin timanttinen ja hyvin svengaava lyömäsoitinkaksikko, niin silkkaa rytmin riemukulkuahan tämä on. Madonna on ennen ollut provosoiva populaarikulttuurin suunnannäyttäjä ja jatkuva puheenaihe suutelukohtauksineen Britney Spearsin kanssa tai sitten Erotican aikaisten tempausten vuoksi. Nyt tarjolla on ”vain” yksitoista minuuttia yhtä oman aikansa klassikkokappaletta, Sandersin laulun kera. Vaan yksi poikkeus joukosta löytyy. Voiko nykyaikana enää järkyttää ketään millään tavalla, vai antaako vain musiikin puhua puolestaan. Tätä viisikkoa kuuntelee mielellään. Levyn päättävä Nostalgia on kaunis melodinen balladi. A Path Through The Noise on koko albumin rauhallisin kappale, jossa DeFrancesco tunnelmoi melodisesti – trumpetilla. Ehkä jotain crossoveria voisi odottaa seuraavalle albumille. Vauhtia ja menoa riittää jälleen myös tällä albumilla. Tosin tarvitseeko miljonäärin enää järkyttää, jos ura on alkanut 80-luvulla ja kestänyt kuitenkin jo näin pitkään. Ei Five huono levy kuitenkaan ole. Hansen tunnelmoi hienosti teemat ja soolot tenorisaksofonillaan, Bodilsen tyylittelee basson varressa. (MK) Mads Hansen: Five Genre: Jazz Julkaisija: Gateway Music T ässäpä tuhtia tanskalaista modernia jazz-mainstreamia tuutin täydeltä. Onko Madonna sitten vielä ajankohtainen artisti, vai onko aika vain mennyt artistin ohi. Alkuperäinen hitti Karmaalbumilta, The Creator Has A Master Plan (Impulse, 1989), oli 32-minuuttinen. Hän soittaa tasapuolisen komeasti kaikkia kolmea saksofoniaan. Itseä eniten vaivaava asia tällä levyllä on, että se ei tuo mitään uutta Madonnan puolelta saati sitten musiikillisesti. (TV) J oey DeFrancescon lähes 30 studiolevyyn ja lähes viiteen kymmeneen rivimiehenä tehtyyn levytykseen(!) mahtuu monenlaista musiikkia ja soittokumppania. Musiikista vastaava Hansen on koko bändin tukijalka, jonka ympärillä kaikki pyörii. Mikään balladien lurittelija DeFrancesco ei todellakaan ole. Hieno loppu albumille, jonka seurassa vierähtää lähes tunti niin ettei huomaakaan. Sandersin tuttu karhean rosoinen tenorisoundi iskee tajuntaan heti. Yhteistyöalbumi Gogol Bordellon kanssa. Hieman sama koskee musiikkia: mielikuvitusta ja rohkeutta olisi voinut käyttää enemmänkin. Madame X menee lähelle mutta ei pääse siihen samaan tunnelmaan. Päinvastoin. Cover-kappaleita, mitä ei Madonnan uskoisi tulkitsevan, tai jotain uutta. Saksofonisti ja klarinetisti Mads Hansen on antanut albumin nimeksi Five, viidennen oman levynsä mukaisesti. 8/2019 75. Albumi on toteutettu hienosti, mutta jotain vain tuntuu hieman puuttuvan. (nro 191) Joey DeFrancesco: In The Key Of The Universe Genre: Jazz Julkaisija: Mack Avenue Music Group Madonna: Madame X Genre: Pop Julkaisija: Boy Toy, Inc. Sandersin tunnistaa muutamasta ensimmäisestä sävelestä. Madonnaa arvostan pitkän uran tehneenä artistina, mutta tämä levy ei yllä lähellekään sitä, mitä häneltä olisi voinut odottaa. Teemat hän, luonnollisestikin, puhaltaa itse jollain kolmesta instrumentistaan. Oli hänen käsissään sitten altto, tenori tai sopraano, jokaisen soundi on kerrassaan hyvä. Annetun tilan ja ajan Bodilsen myös hyödyntää mallikkaasti. Siltikin olisin mielelläni suonut enemmän soolotilaa muille muusikoille. Tälle levylle DeFrancesco on koonnut vahvan soittajakaartin, jonka suurimpana helmenä on legendaarisen Pharoah Sandersin vierailu kolmessa kappaleessa. M adame X on popin kuningattaren järjestyksessään jo 14
(nro 191) Markkinat 76 8/2019
(nro 191) 7/2019 77 H Harrin Kaiutin Kuuntelunautinnon ja palvelun uusi ulottuvuus www.harrinkaiutin.fi Puh. 040 5571778 “Viimeistelyn laatu on tasoa, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt...” 30 VUOTTA www.ideaali.fi info@ideaali.fi Vantaa Puh: 050-434 4512
Projektorin suositushinta on “vain” 2 899 euroa. Tämä on syytä ottaa huomioon sijoitusvaihtoehtoja tarkasteltaessa. Selvästi jo isommalle 135 tuuman kuvalle etäisyyttä tarvitaan minimissään metrin verran enemmän. BenQ W5700 tarjoaa 1,6-kertaisella zoomilla heittosuhteen 1,36–2,18, mikä tarkoittaa 100 tuuman kuvalle 3–4,8 metrin etäisyyttä valkokankaasta. Kaukosäätimen infrapunavastaanottimet ovat laitteen edessä ja päällä. Mattamusta viimeistely on ainoa oikea väri kotiteatteriprojektorille. Laitteen päällä on manuaaliset säädöt pystyja vaakasuuntaiselle kuvan siirrolle (lens shift), ja myös kuvan zoomaus ja tarkennus on toteutettu DLPprojektoreille tyypilliseen tapaan manuaalisesti. Aivan täydellinen se ei ole, mutta hintaansa nähden melkein. Myös yksityiskohtiin on kiinnitetty huomioita: Linssin “päällä” (kattoasennuksessa) on pieni lippa sen pölyyntymisen estämiseksi, vertikaaliset tuulettimen aukot ovat edessä ja optiikka on toteutettu 11-osaisella lasilinssi-patteristolla ja rakenteella, joka minimoi valovuotoa ja heijastuksia. BenQ W5700 tarjoaa järkevässä hintaluokassa erinomaisen hienon kuvan ja myös paljon hyviä ominaisuuksia. (nro 191) Testissä BenQ W5700 -4k-DLP-videoprojektori 78 8/2019 B enQ W5700 -4k-projektori on saanut maailmalla hehkutusta. W5700 on BenQ:n CinePrime-sarjan huippumalli. Linssi on keskellä laitetta. W5700 on voittanut myös EISAn vuoden kotiteatterivideoprojektori -palkinnon. Linssisiirto mahdollistaa kuvan siirron pystysuunnassa 60% suuntaansa ja vaakatasossa 23%. W5700-DLP-projektorin perusrakenne: valolähde, väripyörä, DMDmikropeilipiiri ja linssistö.. Erittäin hYvä, EllEi täYdElllinEn. Mitä sillä sitten saa. Huippumalli ei tarkoita kuitenkaan tässä tapauksessa huippuhintaa. Yksityskohtia BenQ W5700 näyttää hintaistaan kalliimmalta, ihan oikealta kotiteatteri-projektorilta: Se on kohtalaisen kookas ja rakenteeltaan kaikin puolin asiallinen. Tai pitäisikö sanoa UHD-projektori, koska oikeastaan yksikään tämän hintaluokan videoprojektori ei ole niin sanottu aito 4k, mutta tästä lisää tuonnempana. Ei siis moottorieikä kaukoohjausta, jotka helpottaisivat asennusta ja kuvan tarkennusta erityisesti tyypillistä kattoasennusta ajatellen
Lisäksi löytyy tietenkin RS-232-sarjaportti, jota käytetään laitteen ohjaamiseen etänä (tätä ei välttämättä kaikki tiedä) sekä verkkoliitäntä, kauko-ohjauksen IR-signaalin tuloliitäntä ja 12V herätteen (trigger) lähtö ja tulo ohjaamaan tyypillisesti moottoroitua valkokangasta. Konstailematon linja jatkuu projektorin takana. W5700 on niin sanottu DLP-projektori (Digital Light Prosessing) ja speksaa ku. Yksi USB-porteista antaa virransyötön (5V/2,5A) vaikka USB-mediasoitinta ajatellen. Mutta tässä kohtaa lisättynä BenQ:n omalla HDRPRO-tekniikalla. Projektorissa Kattoasennuksessa linssin pölyyntymistä estää pieni lippa linssin päällä. UHD-televisioita ja projektoreita kutsutaan kuitenkin 4k-näytöiksi, koska UHD:ssä on täsmälleen neljä kertaa niin paljon pikseleitä kuin täysteräväpiirtoeli full hd -näytöissä (1920 × 1080). Mitä se sitten on. Pienenä kauneusvirheenä voitanee pitää sitä, että tekstit ovat oikein päin. Säädöt ovat mekaaniset/manuaaliset samoin kuin zoom ja kuvan tarkennus. W5700 tukee luonnollisesti korkean dynamiikan kuvasignaalia (HDR-High Dynamic Range), yksityiskohdista kiinnostuneille erityisesti HDR10ja Hybrid Log-Gamma -tekniikoita. W5700:ssa ei ole omia kaiuttimia (miksi olisi?) ja ääni saadaan tarvittaessa ulos myös sekä optisesta/digitaalisesta että 3,5 mm analogilähdöstä. Kaksi HDMI-liitäntää ja kolme USB-tuloa ajaa useimpien tarpeet. Kuvapuolella kaikkea kivaa BenQ W5700 on ladattu täytteen kuvapuolen tekniikkaa, ja siinä piilee myös sen valttikortit. 4k Uhd. liitännät Takapaneelista löytyy kaikki liitännät. neljä kertaa sama kuva Eikä tässä kaikki: todellisuudessa BenQ W5700 saavuttaa 3840 x 2160 -tarkkuutensa käyttäen Texas Instrumentsin 0,47-tuuman 1920 x 1080 -resoluution DMD (Digital Micromirror Decive) -mikropeiliyksikköä. . Todellisuudessa onkin vain muutama projektori, mukaan lukien Sony ja JVC:n uusi 4K-projektorimallisto, jotka tarjoavat täyden 4096 × 2160 4K -resoluution, joka liittyy yleisemmin elokuvateattereihin. W5700:n resoluutio 3840 x 2160 on niin sanottu 4k UHD -tarkkuus, jota käytetään myös 4k-televisioissa. Myös Panasonicilla on täyden 4k-kuvan malleja, mutta pääasiassa ammattikäyttöön. Kyllä vain: todenäköisemmin tykki nimittäin sijoitetaan kuitenkin kattoasennuksena, jolloin liitäntöjä saa tihrustaa niska vinossa. UHD:n tarkkuus on kuitenkin 3840 × 2160. Virtaliitin, kaksi HDMI-tuloa (2.0b/HDCP 2.2) ja kolme USB:tä: USB 3.0 ja 2.0 medialaitteille ja kolmas 2.0 virtasyötöllä. No, 4k tai mikä vaan, niin kaikki niin sanotut normaalihintaiset projektorit käyttävät jonkinlaista digitaalista tai mekaanista manipulointia saavuttaakseen 4k-tarkkuutensa. Kaukosäätimessä on miellyttävä taustavalaistus. Linssisäädollä (Lens shift) voidaan kuvaa siirtää pystysuunnassa 60% ja sivusuunnassa 23%. Kauko-ohjauksen vastaanotin on toisaalta sijoitettu fiksusti sekä laitteen eteen että päälle (siis tavallaan alle kattosijoituksessa). Linssistön rakenne on suunniteltu siten, että siitä aihetuu mahdollisimman vähän hajavaloa. 4k ja ultra hd (UHD) ovat eri asioita, vaikka niitä usein käytetäänkin synonyymeinä. van resoluutioksi 4K UHD (3840 x 2160), mikä ei ole ole “aito” 4k-tarkkuus. . Termi 4k on lähtöisin digitaalisten elokuvateatterien maailmasta, missä sillä tarkoitetaan 4096 x 2160 -tarkkuutta. (nro 191) 8/2019 79 Laitteen kauko-ohjain on yksinkertaisuudessaan ja kompaktin kokonsa johdosta poikkeuksellisen selkeä ja helppokäyttöinen, ja siinä on myös miellyttävä taustavalaistus pimeässä operointia ajatellen. Tästä HDR-PRO-tekniikasta lisää tuonnempana. Näyttämällä sen 2 073 600 kuvapistettä neljä kertaa äärimmäisen nopeasti peräkkäin aina yhteen kuvafreimiin saadaan aikaan 8 294 400 kuvapistettä (3840 x 2160)
Toki tarjolla on valittavana myös lukuisia valmiita kuvatiloja. Esimerkiksi Cinema, joka sopii erinomaisesti tavalliselle FullHD (1080p) -materiaalille. Hienosäätämistä siis riittää tarvittaessa. väritoisto edellä Kuva on myös muuta kuin pikseleitä. 709 ja DCI-P3, jos asia kiinnostaa syvällisemmin) ja huomioiden pienimmätkin yksityiskohdat aina valolähteen värilämpötilasta lähtien. BenQ on onnistunut tekemään hienon projektorin, joka tuo hyvin aidontuntuisen 4k-elokuvateatterikokemuksen kotiin kohtuuhintaan. Eikä kyse ole tietenkään ainoastaan mustasta ja valkoisesta vaan kaikista väreistä ja niiden kirjosta. Tähän BenQ tähtää CinematicColor-tekniikaksi kutsumallaan menetelmällä. Eittämättä hienoa tekniikkaa, mutta pääasia on tietenkin millainen kuva lopulta valkokankaalla näkyy. Mutta tälle ilmiölle herkkien on syytä testata tämä itse. HDR-PRO tarkoittaa myös linssin dynaamista aukkoa (Dynamic Iris), joka mahdollistaa valon määrän säätämisen dynaamisesti kuvan tarvitseman kirkkauden perusteella. Ja hyvältähän se näyttää BenQ W5700:n väritoisto on eittämättä upea ja täyteläinen, olematta kuitenkaan ylikorostava. Valitettavasti UHDBlu-Ray-levyt eivät tue enää 3D-tekniikkaa. Itse asiassa 3D-elokuvat ja -katselu ovat edelleen suosiossa projektoreilla toteutetuissa kotiteattereissa, ja erityisesti DLPprojektorien kanssa. Kuvan dynamiikalla tarkoitetaan sen kontrastia eli kuvan tummien ja kirkkaiden kohtien voimakkuuseroa ja niiden eri asteiden määrää. Lähtökohtana on tietenkin jo elokuvan tuotantovaihe, jossa kuvadataan saadaan enemmän tietoa kirkkaudesta ja eri valoisuusasteista. Usein kyse on vain markkinointihenkilöiden tuotoksesta. W5700 tukee myös aktiivisia 3D-laseja. Kuvassa musta pitäisi olla pikimustaa eikä harmaata ja vaaleiden kohtien vitivalkoisia ja kirkkaita. Siksi nämä usein suojataan jopa tuotemerkisuojalla, joka on mukamas tae jostain ainutlaatuisesta, ikään kuin patentista. Lisätietoja: www.benq.com. CinematicColor tarkoittaa siis täydellistä väritoiston tarkkuutta täyttäen alalla määritellyt standardit (mm. BenQ:n mukaan värien toisto, tarkkuus ja kontrasti ovat avainasemassa tavoiteltaessa luonnollista kuvaa ja aitoa elokuvatunnelmaa. BenQ:ssä on myös asetus kirkkauden perustasolle käytettävän valkokankaan koon ja etäisyyden mukaan. Mitään lisäämättä, mitään poistamatta. HDR on standardi ja tekniikka, joka mahdollistaa suuremman kirkkauden ja suuremman määrän eri kirkkaustasoja. Tässä on kuitenkin syytä huomauttaa, että koko ketjun on tuettava HDR-kuvaa aina tuotannosta toistolaitteeseen/-tapaan ja näyttölaitteeseen saakka. Kyse on tietenkin myös näyttölaitteen valotehosta (enemmän valoa = enemmän kirkkautta), mutta samaan aikaan kyvystä näyttää musta mahdollisimman mustana, sekä mahdollisimman monesta tasosta näiden kahden ääripään välillä; mukaanlukien värit. . Kirkkaissa kohtauksissa linssin aukkoa suurennetaan ja tummissa kohtauksissa pienennetään. Kutsummekin niitä enemminkin ominaisuuksiksi kuin tekniikoiksi. (Kuvat: commons.wikipedia, Kevin McCoy) Koska näyttölaitteet ovat tietenkin erilaisia, on tärkeää, että kuvan muodostamisessa tiedetään tarkkaan mitä kuvalle pitää tehdä, jotta juuri kyseinen näyttölaite kykenisi näyttämään kuvan mahdollisimman alkuperäisen kaltaisena. Paperille painettuna ero ei ole ehkä aivan niin suuri kuin luonnossa. Vähän niin kuin hifimääritelmä äänentoistosta puhuttaessa: high fidelity = korkea uskollisuus (alkuperäiselle äänelle; tai kuvalle). HDR – Parempi kontrasti HDR on lyhenne sanoista High Dynamic Range eli korkea dynamiikka-alue. CinematicColor tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että kuva ja sen värit toistuvat juuri siten kuin elokuvan ohjaaja on tarkoittanut. Rec. Kyse on siis koko kuvaketjusta. Näihin kuuluu muun muassa erittäin laaja ja tarkka väritoisto, joka on kalibroitu laitekohtaisesti mahdollisimman elokuvamaisen kokemuksen tuottamiseksi (jokaisen projektorin kohdalla tulee oma kalibrointimittausraportti). (nro 191) Testissä BenQ W5700 -4k-DLP-videoprojektori 80 8/2019 on myös BenQ:n CinemaMaster Video+ -prosessointi, jossa on Color Enhancer-, Flesh Tone-, 4K Pixel Enhancerja 4K Motion Enhancer -säädöt. BenQ:n HDR-PRO ja CinematicColor ovat siis ehkä vain termejä, mutta lopputulos on vakuuttava. HDR (-PRO) Laitevalmistajilla, riippumatta tuoteryhmästä, on tapana kehittää hienolta kuulostavia ominaisuuksia ja tekniikoita, joiden oikea merkitys saattaa olla usein kyseenalaista. Tästä on myös raportoitu muualtakin. Laajan väritoiston taustalla on 6-segmenttinen RGB-RGB-väripyörä, jonka sanotaan pienentävän myös joidenkin silmille näkyvää niin sanottua sateenkaari-efektiä. Värit ovat rikkaat ja silti luonnolliset. Tällainen ennakko-odotus kohdistui myös BenQ:n hienolta kuulostaviin HRD-PROja CinematicColor-ominaisuuksiin. . W5700:n sateenkaari-ilmiö on lähes olematon. Nämä kaksi kuvaparia kuvaavat hyvin (ehkä hieman korostetusti), mikä on tavallisen kuvan ja HDR-kuvan ero. Tarkoituksena on vain keksiä jotain muuta kuin kilpailijalla. Puhutaan muun muassa tekniikoista Colorja Tone Mapping, jotka ovat siis tavallaan karttoja, jotka määrittelevät miten kuvan värit ja kirkkaus näytetään juuri tietyllä laitteella. Mitä tarkemmin kuvassa voidaan esittää eri kirkkausasteita mustan ja valkoisen välillä, sitä tarkemmin kuvan yksityiskohdat myös erottuvat. BenQ:n lupaus väritoistosta pitää paikkansa. BenQ:n kohdalla HDR-PRO tarkoittaakin teknisiä ratkaisuja, joilla HDR-kuva vastaa mahdollisimman tarkkaan alkuperäistä kuvaa
Melkein, mutta jos jotain haluaa kritisoida, niin tässä lyhyt lista huomioita: Väripyörän ja XPR-tekniikan aiheuttama korkeataajuinen vingunta ja dynaamisen iriksen toimintaääni kuuluvat turhan selvästi muuten hiljaisessa tykissä. Mustan toisto ei ole täydellistä, mutta hyvissä olosuhteissa ja yhdessä upean ja laajan väritoiston kera tähän ei oikeastaan kiinnitä mitään huomiota. Mutta ei täydellinen BenQ W5700:n kuva on upea ja ominaisuudet hintaluokassaan hyvät. Skaalauksessa kuva pehmenee aina enemmän tai vähemmän. Siinä asiat ovat juuri kuten pitääkin. Tarkennus saisi olla kaukoohjattavissa. (nro 191) 8/2019 81 Loistava projektori kohtuuhintaan BenQ W5700 on erittäin onnistunut projektori vaikkei olekaan täydellinen: Pienehkö valoteho tarvitsee suhteellisen pimeän tilan, ja mustan erottelu jää ehkä LCD-projektoreita vaatimattomammaksi. Ja jo aikaisemmin mainittu valoteho ja sen riittävyys valoisammissa tiloissa; tähän liittyvä mustan taso. Toki tarkkasilmäinen ja kokenut kotiteatteriharrastaja saattaa nähdä eroja aidon ja feikin välillä, mutta kaikkiaan kuva on normaalikäytössä tarkkuudessaan vaikuttava ja tarkka, ja silti elokuvamainen. 709) / D. Myös FullHD-kuva skaalautuu nätisti korkeammalle resoluutiolle, ja tavallinen bluray-leffakin näyttää entistä paremmalta, suorastaan uudelta. Kirkkaiden tilojen projektori W5700 ei varsinaisesti ole. Mutta suoraan sanottuna nämä ovat pieni hinta siitä kaikesta, mitä W5700 tarjoaa. Projektorin 1080p-4kskaalaus toimii myös kaikkiaan hienosti, joskaan se ei tietenkään ole sama kuin jos kuvalähde olisi jo 4k-tasoista. Vaikka kyseessä ei siis ole aito 4k, niin kuvan tarkkuus ja yksityiskohdat ovat vähintään riittävät. n Lue lisää BenQ:n verkkosivuilta. Kaikkiaan BenQ W5700 on kuitenkin edellä mainituin varauksin loistava valinta kohtuuhintaista projektoria kotiteatteritilaansa harkitsevalle. Mainittakoon myös EISA:n (Expert Imaging and Sound Association) paras kotiteatterin videoprojektori -palkinto. Se tarjoaa väririkkaan, silti luonnollisen ja hyvin elokuvamaisen ja tarkan kuvan. Cinema / Silence / 3D / User 1 / HDR / HLG Kuvatilat 2: ISF Enabled: Bright / Vivid / Cinema (Rec. Kirkkaus ja kontrasti ovat riittävät, mutta vain kotiteatterikäyttöön dedikoidussa huoneessa, jonka saa lähes pimeäksi. Cinema/ Silence / ISF Night / ISF Day Melutaso: 32 dBA Virrankulutus: Maksimi 405 W Standby-virrankulutus: 0,5–2 W Mitat (l x k x s): 492 x 168 x 349 mm Paino: 6,5 kg Muuta: Kauko-ohjain, virtajohto, käyttöohje CD-levyllä, pikaohje, linssinsuoja Lisävarusteita: Varalamppu, asennusteline kattoon, 3D-lasit DLP-tekniikka sinänsä ja BenQ:n käyttämä CinematicColor-tekniikka pienentää suurinta saatavaa valotehoa. 709) / D. Ja vaikka projektori ei aivan huippukirkasta kuvaa pysty tuottamaan, niin HDR-kuva on näyttävä. Erityismaininta myös kuvan liiketoistolle ja 3D-kuvalle (aktiivilaseilla). HYVÄÄ & HUONOA + Kuvan laatu kokonaisuudessaan + FullHD/4k-skaalaus + Hyvät perusominaisuudet + Hintalaatu-suhde Pienehkö valoteho Mustan toisto varauksin Sateenkaari-ilmiön mahdollisuus Käyntiääni Merkki ja malli: BenQ W5700 Hinta: 2 890 € Maahantuoja/edustaja: BenQ Nordic Lisätietoja: www.benq.eu Projisiotekniikka: Texas Instruments DMD/ DLP Natiivi resoluutio: 1 920 x 1 080 Natiivi kuvasuhde: 16:9 (3 vaihtoehtoa) Resoluutio: 4K UHD (3 840 x 2 160) Pienin resoluutio: VGA (640 x 480) Valoteho: 1 800 ANSI lumenia Kontrastisuhde (FOFO): 100 000:1 (Dynaaminen iiris) Lamppu: 245 W Lampun käyttöaika: >4 000 t Heittosuhde: 1,36–2,18 (100” @ 3 m) Zoom: 1,6x Kuvan koko: 60–200 tuumaa Linssin siirto: Pysty: ± 60% Vaaka: ± 23% Keystone: 1 D, Pysty ± 40 astetta Kuvatilat 1: ISF Disabled: Bright / Vivid / Cinema (Rec. Lähes täydellinen. Projektorille luvataan 1800 ANSI-lumenin kirkkaus ja kontrastiksi dynaamisella aukon säädöllä 100 000:1. Vaikka kyse ei ole aidosta 4k-resoluutiosta, niin tulos on vaikuttava. Myös väripyörän ja dynaamisen iriksen aiheuttama ääni voisi olla pienempi. Puutteineenkin ehdottomasti hintansa arvoinen, ellei enemmänkin, erityisesti kuvan väritoistoa ja luonnollisuutta arvostavalle. Laitteen mukana toimitetaan projektorin yksilöllinen kalibrointiraportti
Se pystyy luomaan uskomattoman realistisen äänimaailman elokuviin ja myös musiikkiin ilman lisäkaiuttimia. Käsittämättömät kaiuttimet! Kii Audio Three -aktiivikaiuttimet on pakattu täyteen kaikkea. OPAS: Näin saat kaiken irti vinyylisoittimesta! Älykkäät kaiuttimet! Älykaiutin tarkoittaa käytännössä verkkoon liitettyä kaiutinta, jota voi ohjata puheella ja joka käyttää esimerkiksi Google Assistanttai Apple Siri -palvelua puheella tapahtuvaan tiedon hankintaan. Kai ut ti mes sa on kuu si element tiä ja kuu si kul le kin ele men til le op ti moitua 250-wattista vah vis tin ta, vah vis tin te hoa yh teen sä 1 500 wattia per kai u tin, neljä 165 millimetrin bas soe le ment tiä, si sään ra ken nettu da-muun nin sekä te ho kas DSP. 82 8/2019. Otimme kokeiluun Philipsin kehutulla kolmannen sukupolven neliydinprosessorilla varustetun 55-tuumaisen 4k oled -television. (nro 191) Seuraava AVPlus ilmestyy 13. Vertailussa joukko erilaisia all-in-one-aktiivikaiuttimia. Kaikki yhdessä! Nykyaikaisilla aktiivikaiuttimilla korvaa helposti koko äänentoistolaitteiston: niillä voi parantaa television ääntä, toistaa musiikkia langattomasti, ja levysoittimenkin liittäminen onnistuu. Suuri kaiutinnumero! Seuraavassa AVPlussassa on paljon kaiuttimia: pieniä, isoja, aktiivisia, passiivisia ja älykkäitäkin. Mikä kaiutin soi hyvin, ja onko kaiuttimissa eroja puheohjauksen suhteen. Vertailussa joukko järkevän kokoisia älykaiuttimia. Mutta toki tietenkin muutakin. Seuraavassa numerossa: Järisyttävä soundbar-kokemus. Kai ut ti men suu ri idea on, et tä se on suun taa va ma ta lis ta bas sois ta ai na kor keim piin taa juuk siin as ti. marraskuuta – hyvää kannattaa odottaa! Muistathan vierailla myös verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. Siinä on myös jostain syystä vähälle huomiolle edelleenkin jäänyt Ambilight-taustavalaistus. Sennheiser Ambeo -soundbar-kaiuttimen 13 kaiutinelementtiä tuottaa syvää bassoa jopa 30 hertsiin asti ilman erillistä subwooferia. Uskoisiko tämän. OLEDIN juhlaa 4k oled -televisiot tarjoavat tällä hetkellä parasta saatavilla olevaa kuvaa