AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 9/2019 (NRO.192) HINTA: 11,90 € Uskomaton soUndbar-kaiUtin: SennheiSer Ambeo taistelUa vastamelUssa: bose nC 700 vs. Sennheiser momentum 3 vertailUssa neljä älykaiUtinta mesH-verkolla kodin läHiverkko laajemmaksi vertailUssa : KompaKtit all-in-oneaKiiviKaiuttimet Halpa, mUtta Hyvä levysoitin: Procaster LP-10 mk2
THE NEW M10: THE ART BEHIND THE ART. Tutustu tarkemmin www.nadelectronics.com/M10 tai www.ah-hifisystems.fi. Yhdessä tyylikkäässä, kompaktissa ja helppokäyttöisessä paketissa on kaikki, laadusta piiruakaan tinkimättä: 24/192 DAC, häviötön striimaus kaikista tunnetuimmista suoratoistopalveluista, muut tarvittavat liitännät ja tehokas 2x100W vahvistin. Lisää vain musiikki. Uutta luksusta on runsauden sijaan yksinkertainen ja selkeä laatu: pieni on kaunista. Toimintoja ohjaat intuitiivisesta käyttöpaneelista, älylaitteesi sovelluksella tai televisiosi kaukosäätimellä. Tätä filosofiaa noudattaen NAD M10 on suunniteltu
Mielenkiintoinen tapaus, ja palaamme vielä aiheeseen uudelleen, kunhan pääsemme tutkimaan soitinta vielä syvällisemmin. (nro 192) 9/2019 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. Eikä ne muutkaan kauas jääneet. Tämän parempaa kuvaa ei mielestäni normaalikäytössä tarvita, ja ennen kaikkea sen eteen ei tarvita mitään kalibrointeja ja sen kummempaa. Mikään yllätys ei sinänsä ollut Kii Audion saamat ylistävät kuunteluarviot. Terveisin, TeppoHirvikunnas Päätoimittaja Monenlaisia yllätyksiä. Seuraava yllätys oli ProCasterin 150 euron hintainen levysoitin. No, mittaustapa on hieman kyseenalainen, mutta silti. Ruotsalaisen Raunan kaiuttimet yllättivät hyvällä äänellään, mutta nähtäväksi jää saadaanko niille maahantuoja Suomesta. Toisaalta kaiuttimiin virtajohtoja kytkiessä tuli myös mieleen, että onko tämä sittenkään niin kätevää. Philips yllätti erinomaisella kuvallaan. Ja ovathan ne tavallaan myös käteviä, kun ne pystyvät periaatteessa hoitamaan koko kodin äänentoistotarpeen ilman ylimääräisiä laitteita. Kuva on hyvä ilman monimutkaisia säätöjä. Mutta lehden kasaaminen oli myös palkitsevaa. Prosessi sisälsi paljon yllätyksiä, pääosin positiivisia. Aktiivikaiuttimien testissä oli yllättävää, miten hyvin tällaiset pienet, suhteellisen edulliset kaiuttimet voivat soida. Yllättävää oli myös älykaiutintestissä olleen Sonoksen käsittämättömän hyvä soundi. Siinä oli todellakin yritystä ja suorastaan “highendmäisiä” yksityiskohtia. Äänenlaadussa oli yllättävää Yamahan hyvältä kuulostava toisto, vaikka sen mittaukset näyttivät ihan muuta. Miten niin pienestä purkista voi lähteä niin iso ääni. 050 365 7654 (ark. 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Janne Soilakari Magnus Fredholm Jiri Koivuniemi Jarkko Peipponen Jussi Ansio Markku Mikkonen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 T ämä AVPlus-lehden numero oli haasteellinen ja työläs, tätäkin pääkirjoitusta kirjoitan pari tuntia ennen painokoneiden käynnistymistä
F I HIFISTUDIO TURKU ON MUUTTANUT! Tervetuloa tutustumaan uuteen Turun myymälään osoitteessa Itäinen Rantakatu 48-50.. 1000 € Harbeth-kaiuttimien parihinnat alk. Suomessa jälleenmyyjänä toimii HifiStudion lisäksi MR Hifi. T I M O L A S S Y S U O S I T T E L E E V A L I T S E A I T O U S UUTTA! Nyt saksalaisen Tonträgerin käsityönä valmistetut puiset kaiutinjalat saatavilla HifiStudiolta. Kaikki nämä kaiuttimet ovat kuunneltavissa HifiStudiolla. 1890 € V A L I T S E H A R B E T H Harbethin mallisto sisältää kattavasti kaikenlaisiin tiloihin sopivia kaiuttimia, aina pienimmästä P3ESR-monitorista jättikokoiseen M40.2-lippulaivamalliin. HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 V E R K K O K A U P P A : H I F I S T U D I O . Jalustojen parihinnat Harbethin kaiuttimille alk
Vertailussa 4 älykaiutinta........ Sennheiser Momentum Wireless 3................38 Vertailussa kaksi suosittua langatonta vastamelukuuloketta. 16 Paras akTiiVikaiuTin. Henkilökuvassa hifikauppias Mikko raumanen............................64 MRhifin omistaja kertoo mikä hifissä kiehtoo. Bose NC700 vs. 78 s. VERTAILU: Kompaktit aktiivikaiuttimet.............................16 All-In-One-tyyppiset aktiivikaiuttimet sopivat moneen käyttöön. s. 6 Uusia laitteita ja välillä muutakin. Parempi ääni autoon...................68 Näin Skodaan saatiin hifiluokan toisto vakiosoittimella ja kaiuttimilla. Kii audio Three -aktiivikaiuttimet............................44 Hyvin lähellä musikaalista totuutta. Nintendo Switch Lite -pelikonsoli..........................................12 Pelit mukaan kaikkialle. Kolumni...................................................37 Näin juttelen älylaitteilleni. sisÄLTö Pääkirjoitus............................................. Sennheiser ambeo Soundbar-kaiutin...........................30 Kaikkien aikojen paras soundbar. Totem Tribe SUb -aktiivisubwoofer...........................14 Maksimaalista bassoa pikkukotelosta. Procaster LP-10 mk2 -levysoitin..............................................62 Halppissoitin yllätti laadullaan. (nro 192) 9/2019 5 OLED-TV kOhTuuhinTaa s. 38 BOsE Vai sEnnhEisEr. OPAS: Levysoittimen käyttöönotto......................................59 Ensimmäistä soitintaan hankkivalle tärkeää tietoa. 50 ÄLykaiuTTimET s. rauna -betonikaiuttimet ruotsista.................................................72 Tuttu merkki vuosien takaa yllätti äänellään. Logitech Harmony 350 -yleiskaukosäädin..........................10 Ärsyttääkö kaukosäätimien laivasto pöydällä. Seuraavassa numerossa...........82. Levylautasella....................................75 Kolme hyvin erilaista äijää uusine albumeineen. Markkinapalsta................................76 Philips 55OLeD804 -televisio..................78 Loistava oled-kuva kohtuuhintaan ja suoraan paketista. 50 Enemmän ja vähemmän älykkäät ja myös hyvää ääntä. 3 Uutiset......................................................... Mikä on MeSH-verkko?..............34 Mesh-verkolla laajennat helposti kodin lähiverkkoa
Mukana on myös aptx low latency -yhteys. DJI Mavic Mini on nyt myynnissä DJI:n verkkokaupassa 399 euron hinnalla, jolloin mukana tulee kopterin lisäksi ohjain, akku, varapropellit ja kaapelit. LIsäksi arvoimme kolme Geneva Acustica Lounge -bluetooth-pöytäkaiutinta. Sovellus ilmestyi hiljattain beta-testiversiona Irlannissa. Enimmillään lentoaikaa luvataan 30 minuuttia ja kantamaa jopa neljään kilometriin asti. Lapsille on laadittu myös omia soittolistoja. Laitteessa on automaattikuvaustoiminto, ja editoinnin luvataan käyvän helposti. Ulkoisesti uuden mallin tunnistaa kuparisesta koristerenkaasta. Myös Amiron Copperin kuuloke-elementin puhekela on kuparia. Sovellus on suunnattu yli kolmivuotiaille, ja vanhemmilla on mahdollisuus valita joko nuoremmille tai vanhemmille lapsille tarkoitettua sisältöä. Tärähtelyjä vaimentamassa on kolmiakselinen kuvanvakaaja. Valokuvia voi ottaa joko 4:3tai 16:9-kuvasuhteella ja 12 megapikselin tarkkuudella. Lisätiedot: www.spotify.fi Pikkudrone neljän kilometrin kantamalla PALKINNOT ON ARVOTTU AVPlus-lehden syys-lokakuun tilaaja-arvonta on tehty. Sen kerrotaan juhlistavan usein johdoissa ja puhekeloissa käytettävän kuparin johtavuutta. Videokuvaus onnistuu 2,7k-tarkkuudella ja 30 ruudun sekuntinopeudella. Mukana tulee älypuhelimeen liitettävä kauko-ohjain. (nro 192) UUTISET Kuulokkeet kuparin kunniaksi 6 9/2019 B eyerdynamic on julkistanut uudet Amiron Wireless Copper -kuulokkeet. Sen avulla Perhe-Premiumtilaajien lapsille on tarjolla oma sovellus, joka keskittyy lapsille soveltuvaan sisältöön sekä parempaan turvallisuuteen ja yksityisyydensuojaan. Hinta ja saatavuus Suomessa eivät tätä kirjoitettaessa olleet vielä tiedossa. Ne laajentavat viime vuonna julkistettua Amiron-mallistoa uudella tulokkaalla, jossa on pehmeä Alcantara-panta sekä parannettu bluetooth-yhteys aptx hdja aac-koodekeilla varustettuna. Kompaktista koostaan huolimatta laitteeseen on saatu mahdutettua runsaasti ominaisuuksia. Lisätiedot: www.beyerdynamic.com www.f-musiikki.fi DJI :ltä on ilmestynyt uusi Mavic Mini -kamerakopteri. Sovellus vaatii toimiakseen Perhe-Premium-tilauksen, joka maksaa 16,99 euroa kuukaudessa ja sisältää kuusi Spotifykäyttäjätiliä. Kappaleista on tarjolla mukana laulettavia versioita, ja musiikkipuolella löytyy soundtrackeja ja tarinoita. Muille markkinoille sen luvataan saapuvan pian. Se on kooltaan pienikokoinen, taittuu kokoon ja painaa ainoastaan 249 grammaa. Jos tarkkuuden pudottaa fullhd-tasolle, maksiminopeus kasvaa 60 ruutuun sekunnissa. Lisätiedot: www.dji.com S potify on esitellyt lapsille tarkoitetun Spotify Kids -sovelluksen. Onnittelut! Kaikille voittajille on ilmoitettu voitoista. Kuulokkeissa on viime aikojen Beyerdynamic-kuulokkeiden tavoin Tesla-kuulokeelementit ja MOSAYC-äänioptimointi, jolla voi luoda oman kuuloprofiilin. Akunkestoa luvataan yli 30 tuntia, ja halutessaan kuulokkeita voi käyttää myös langallisina. Muksujen oma Spotify. Klipsch BAR48 -soundbar-kaiuttimen voitti Ossi Pietiläinen. Kuulokkeiden kaverina tulee kova kotelo, 1,2 metrin johto kaukosäätimellä ja mikrofonilla varustettuna sekä usb-c-latausjohto. Erityisominaisuuksiin kuuluu kohteen seuranta, paikalleen lukittautuminen sekä kuvaaminen lentäessä kuvauskohteen ympäri. Denon DP-400 -levysoittimen voitti Tommi Koskinen. Mavic Mini Fly More Combo -paketti taas tuo 100 euron lisähinnalla mukanaan kolme akkua, lisää varapropelleja ja kuljetuskassin
Tätä kirjoitettaessa puhelinta odotetaan Suomen-markkinoille marraskuun aikana 529 euron hintaan. Näytön suojana on Gorilla Glass 6 -panssarilasi sekä hieman koholla olevat etureunat. Akku on kapasiteetiltaan 3 100 milliampeerituntia, ja sen lataaminen tapahtuu usb-c-liitännän välityksellä. Tähän asti ne ovat kuitenkin olleet lähinnä kalliita huippumalleja. (nro 192) 9/2019 7 R aksapuhelimistaan tunnettu Cat on julkaissut uuden Cat S52 -puhelimen. Laitteen 5,65 tuuman ips lcd -näyttö yltää 1 440 x 720 pikselin tarkkuuteen, ja sen kuvasuhde on 18:9. Luvassa on malleja aina budjettiluokasta keskihintaluokan kautta kärkimalleihin. Se on tarkoitettu toimimaan erityisesti valmistajan 3050i 5.1-, 3010i 5.1ja Concept 5.1 -kaiutinpakettien kanssa vanhemman 3060S-subbarin tilalla. S52 on nyt aikaisempaa ohuempi, 9,69 millimetriä. Sen kaverina on sormenjälkilukija. Takaa löytyy 12 megapikselin kamera, jossa on kohtuullisen valovoimainen f/1,8aukkosuhde. Ramkäyttömuistia löytyy neljän gigatavun verran ja sisäistä tallennusmuistia 64 gigatavua. Ensi vuonna asiaan on tulossa muutos. Se on valmistajan muiden puhelimien tapaan suunniteltu kestämään kovaakin käsittelyä. Käyttöjärjestelmäversiona on julkaisuvaiheessa reilun vuoden vanha Android 9 Pie. Edessä taas on kahdeksan megapikselin kamera. Koteloinnissa on pyritty parantamaan jäykkyyttä ja vähentämään resonansseja rimoituksella. Tulossa on myös Plus-versiot edellä mainituista kaiutinpaketeista. Tarjolla on PurePath-teknologia, jonka tehtävä on minimoida säröytyminen. Perinteinen kuulokeliitäntä löytyy myös. Pohjaan on saatavilla säädettävät piikit ja kumitassut. Takapaneelissa on alumiininen lämpönielu subbarin viilennystä varten sekä kytkin, jolla voi valita 0/180 asteen vaiheen välillä. Lisätiedot: www.qacoustics.co.uk www.simex.fi 5g-yhteydet rantautuivat Suomeen kuluneena kesänä – samoin kuin ensimmäiset 5g-puhelimet. Puhelimen rakenne on IP68-luokitellusti pölyja vesitiivis. Sisuksissa on keskiluokan MediaTek Helio P35 -piiri, joka vastaa ominaisuuksiltaan melko pitkälti Qualcommin 600-sarjaa. Se kestää myös MIL-STD-810Gstandardin mukaisesti lämpöshokkeja -30 pakkasasteesta +65 lämpöasteeseen, korkeaa ja matalaa painetta, tärinää ja pudotuksen betonilattialle 1,5 metristä. Puhelimen kehikko on alumiinia ja takapinta tpu-muovia. Piirivalmistajista ainakin Qualcomm ja MediaTek ovat ilmoittaneet lanseeraavansa keskihintaluokan 5g-piirejä, ja nykyistä edullisempia 5g-malleja voidaankin odottaa useimmilta puhelinvalmistajilta. Lisätiedot: www.catphones.com Q Acoustics on esitellyt uuden Q B12 -subbarin. Älypuhelin kovaan käyttöön Odotettavissa ensi vuonna: entistä halvempia 5G-puhelimia Q Acousticsilta bassokuutio. Kaiuttimessa on 300 millimetrin elementti sekä 220 watin tehon tarjoava d-luokan Texas Instruments TPA3255 -vahvistin. Halutessaan lisätilaa saa microsd-muistikortilla. Hinnat ja saatavuus Suomessa eivät tätä kirjoitettaessa olleet vielä tarkentuneet. Värivaihtoehtoina ovat musta ja valkoinen, sekä vinyylisenä että hieman hintavampana korkealakattuna viimeistelynä. Tällä hetkellä yhtiöllä on valikoimissaan Mi 9 Pro 5G -malli (kuvassa). Keskimääräistä edullisempiin puhelimiin erikoistuneen kiinalaisvalmistaja Xiaomin toimitusjohtaja Lei Jun on kertonut uutistoimisto Reutersille, että yhtiö aikoo julkistaa ensi vuonna kymmenen uutta 5g-puhelinta
Keskialueen virkaa hoitaa 165 millimetrin keskiääninen, jossa on kookas magneetti ja suuri liikepoikkeama. Lisävarusteena on tarjolla seinäkiinnikkeet, kolmijalka tai yhden jalan päällä sijaitseva jalusta. Siirtoon hiiri käyttää valmistajan omaa Hyperspeed Wireless -tekniikkaa. Anturina on optinen Focus+, jonka tarkkuus on 20 000 dpi. Vaikka W35 onkin päällisin puolin yksi kaiutin, se jakaantuu kahteen puoliskoon, joissa on oikean ja vasemman kanavan elementit. Päänäppäimissä on optiset kytkimet, joiden Razer lupaa kestävän 70 miljoonaa klikkausta. Puhdistus puolestaan pidentää äänirasian timantin käyttöikää. Lisätiedot: www.razer.com E lipson on esitellyt uuden W35-kaiuttimen, joka tuo yhtiön klassisiin pallokaiuttimiin ensimmäistä kertaa langattoman monihuonetoiston. Kaiuttimessa on sisäänrakennettu wifiyhteys, ja tarjolla on myös Elipsonin oma sovellus, jonka avulla on mahdollista striimata musiikkia muun muassa Spotifystä, Deezeristä, Tidalista, Napsterista ja TuneInistä. Painoa on langattomuuden huomioon ottaen vähän, vain 74 grammaa. Molemmilla puolilla on 25 millimetrin silkkidomediskantti, jonka magneetin jäähdytyksessä auttaa lämpönielu. Se on muotoiltu symmetrisesti, joten hiiri soveltuu molempikätiseen käyttöön. Harja asetetaan suojusosaan liu’uttamalla. Sisuksissa on lisäksi 350 watin vahvistin. Harjassa on kaksi hiilikuituista harjasriviä. Myös paikallisten tiedostojen toisto onnistuu sekä hävikillisenä että hävikittömänä aina 44,1 kilohertsin ja 24 bitin tasoon saakka. Hintaa on 29,90 euroa, ja harja saapuu Suomeen marraskuun alussa. Rajattuna painoksena tulee tarjolle myös katosta riippuva Elipson DCW Edition. (nro 192) UUTISET 8 9/2019 R azer on julkistanut langattoman Viper Ultimate -hiiren. Viper Ultimatessa on kahdeksan ohjelmoitavaa näppäintä. W35:n alustava Euroopan-hinta on 799 euroa. Razer Viper Ultimate -pelihiiri maksaa yksistään 139,99 euroa ja rgb-valaistun Razer Mouse Dock -lataustelakan kanssa 159,99 euroa. Hiiressä on tallennustilaa viidelle profiilille sekä rgb-valaistus, jonka saa halutessaan pois päältä. Samaisen toimiston käsialaa ovat Ortofonin tuotteista myös MC Jubilee-, Kontrapunkt-, 2Mja Concorde Mk II -sarja. Niiden luvataan hoitavan pölyn ja lian poistamisen ilman levyn naarmuttamista. Akunkestoksi valmistaja puolestaan ilmoittaa 70 tuntia ilman rgb-valaistusta. Puoliskojen välissä sijaitsevat hallintapainikkeet. Lisätiedot: www.ortofon.com www.ah-hifisystems.fi Vinyyliharja Ortofonin designilla Vikkelä pelihiiri lyhyellä vasteajalla Pallokaiutin verkkotoisto-ominaisuuksilla Amazon Alexaa, jos taloudessa on käytössä Amazonin Echo-älykaiutin. Langattoman lähiverkon lisäksi tarjolla on bluetooth 4.0 aptx-koodekilla sekä fyysisistä liitännöistä 3,5 millimetrin sisääntulo ja optinen liitäntä esimerkiksi televisiolle, pelikonsolille tai blu-ray-soittimelle. Laite tukee myös O rtofon on esitellyt uuden Record Brush -harjan äänilevyille. Lisätiedot: www.elipson.com. Vasteajan luvataan olevan markkinoiden lyhyin. Se on tanskalaisen Møller Jensen Innovation and Designin suunnittelema. Värinä on tumma mattaharmaa molemmilla puoliskoilla sijaitsevalla akustisella kangasverkolla
Next-generation P5 picture processing and upring Bowers & Wilkins speakers envelop you in a lifelike picture and thrilling audio. philips.com/oled+ Love movies. Be immersed in the cinematic performance of this OLED+ TV. You’ll see—and hear—every detail. OLED+ 934
Pieni miinus karvalakkiversiossa on taustavalaistuksen puute muissa kuin toistolähteiden pikavalinnoissa. Niissä asetusten säätö hoituu tietokoneohjelmalla ja laitekohtaiset asetukset voi ladata netistä. Nettifoorumeilla vastaan tulivat monien kehumat Logitech Harmony -kaukosäätimet. Lisäksi tietokanta ehdotti Xbox One -pelikonsolia, jolle ei osannut kaukosäädintä kaivatakaan. Viihdelaitteisto oJennuKseen kaukosäätimellä. Jo 15 vuotta vanhan Rotelin vahvistimen bongaaminen yllätti, mutta listalta löytyi myös kohta kymmenen vuotta täyttävä Panasonicin televisio ja kohta 30 vuotta täyttävä Technicsin CD-soitin. Kaupasta mukaan tarttui malliston halvin Harmony 350. Uusi kaukosäädin ei silti lähtökohtaisesti houkutellut. Laiteprofiilien mukana tulee tavallisesti valmiit perusasetukset, mutta lisätoimintoja pystyy valitsemaan klikkailemalla. Valikoimaa riittää Kaukosäätimen tukemat laitteet pystyy tarkistamaan Logitechin tietokannasta. Ärsyttääkö kaukosäätimien laivasto pöydällä. Ohjelmointi tapahtuu tietokoneelle ladattavalla ohjelmalla, ja muokkaukset siirretään säätimeen usb-johdolla. (nro 192) KOKEILU: Logitech Harmony 350 -yleiskaukosäädin 10 9/2019 Teksti ja ruutukaappaukset: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja J o vuosikymmeniä on myyty yleismallisia kaukosäätimiä, joilla voi ohjata useaa eri laitetta. Televisioissa yleissäätimen käyttö onkin jo pitkällinen perinne. Yleismies Jantunen Televisiota käskyttäessä lähes joka toiminnolle on valmiiksi oma näppäimensä, ja Logitechin näppäinasettelu muistuttaa muutenkin television vastaavaa. Sovelluksesta voi myös valita, vaikuttavatko äänenvoimakkuuden säädöt kulloiseenkin laitteeseen vai esimerkiksi vahvistimen voimakkuussäätöihin. Samalla voi valita oletuskanavan ja vahvistimesta oikean toistolähteen. Sen korvaamiseen on olemassa yhä vaivattomampia ja toimivampia ratkaisuja. Useampi yleisesti käytetty näppäin olisi myös voinut olla valmiiksi ohjelmoitu, kuten radiotaajuuksien haku toistonäppäimillä. Käyttö on kuitenkin jo huomattavasti televisiota kömpelömpää ja vaatii enemmän säätimen ohjelmointia. Painikkeita on melko runsaasti, joten ne ovat pääosin pieniä. Ostovaiheessa ajatuksissa oli tilata joko alkuperäinen tai valmiiksi ohjelmoitu korvikesäädin. Sen ohjehinta on 59,99 euroa, mutta halvimmillaan kapula irtoaa huomattavasti edullisemmin. Av-viritinvahvistinkin suostuu heti yhteistyöhön. Ohjelmointi on helppoa, mutta toimintoja täytyy vahvistimen kohdalla asettaa toisen nimisiin painikkeisiin, mikä haittaa etenkin jos säädintä käyttää useampi henkilö. Esimerkiksi äänenvoimakkuuden säätö ja virran katkaisu toimivat suoraan paketista. Asiaa hankaloittaa se, että Rotelin oma säädin on ollut varsin monipuolinen ja varustettu omalla näytöllä. Jutun kirjoittaja osti taannoin käytetyn highend-kotiteatterivahvistimen, jonka kaukosäädin oli kadonnut matkalla. Se on kulmistaan pyöristetty, eikä painikkeisiin yltämiseksi vaadita sormiakrobatiaa. Käteen sopiva Logitech Harmony 350 sopii käteen useimpia säätimiä paremmin. Tuettuna on Logitechin ilmoituksen mukaan 270 000 laitetta. Watch TV -toiminnon avulla pystyy jo alkuasetuksissa määrittämään, että television katsomista varten tarvittavat laitteet saa käyntiin yhdestä napista. Ohjelmoitavat laitteet löytyvät hakutoiminnolla kätevästi, ja sovellus ehdottaa ohjelmalähteille fiksuja pikanäppäimiä. Niiden käyttöön ottaminen on kuitenkin tavallisesti ollut hieman vaivalloista. Apua on television tapauksessa siitäkin, että asetusvalikoita selataan ruudulta. Aloitus ei ollut ruusuinen, sillä sovellus jämähti ensimmäisillä yrityksillä rekisteröitymisvaiheessa. Kun rekisteröitymistavan vaihtoi Google-tunnistautumisesta perinteiseen tunnuksen luomiseen, päästiin tositoimiin. Valmistaja lupaa valikoiman olevan maailman suurin, ja katalogi vaikuttaakin erittäin kattavalta
Sovellus tarjosi esimerkiksi nauhurisisääntuloa, jollaista soittimessa ei ole, ja vaikka poimi listalta olennaisimmat, soitin pysyi mykkänä. Painikkeita pystyy ohjelmoimaan kätevästi sovelluksella. Näppärin toiminto on Watch TV, jolla voi käynnistää useita laitteita kerralla. Niistä puolet käynnistetään pitkään painamalla. Ehdoton plussapuoli on se, että kaikkia laitteita saa hallittua nyt yhdestä paikasta. Säädin on myös ergonomialtaan ja näppäinasettelultaan toimiva. Parasta kuitenkin on mahdollisuus hallita Netflixin ja blu-ray-soittimen toistoa. Etenkin vahvistimen kaikkia ominaisuuksia on hankala päästä hyödyntämään, mistä voi syyttää myös vahvistimen valmistajaa. (nro 192) 9/2019 11 Myös Xbox Onen säätö osoittautui käteväksi. Ongelma hoitui hankkimalla tilalle Technicsin järeämpi mutta saman ikäluokan soitin, jonka perustoiminnot toimivat kaukosäätimellä heti. Watch TV -toiminto on kätevä, ja konsolin käyttö muuttui huomattavasti näppärämmäksi. Samalla voi myös asettaa halutut sisääntulot ja suosikkikanavan. Harmony 350 -mallin neljällä ohjelmalähteen valitsimella voi hallita enimmillään kahdeksaa laitetta. Ratkaisuksi sovellus ehdotti, että toiminnot opetettaisiin alkuperäisellä säätimellä. Ensin klikataan haluttua painiketta, minkä jälkeen valitaan valikosta siihen asetettava toiminto.. Valikoiden selaaminen nuolinäppäimillä osoittautui näppärämmäksi kuin peliohjaimella. Tietokantaan ei silti kannata luottaa täysin sokeasti. Yleiskaukosäätimien perusongelmaa Harmony 350 ei ratkaise, sillä kaikkien laitteiden toimintalogiikka ei taivu yhteen muottiin. Pelaamisessa kaukosäätimestä ei ole iloa. Tuettu vai ei. Kaikesta huolimatta säädin on helppo käyttää ja asettaa. Soittimen mukana ei kuitenkaan ole tullut kaukosäädintä, eikä ohjekirja vihjaa edes mahdollisuudesta sellaisen ostamiseen lisävarusteena. n Sovelluksesta voi hakea laitteita valmistajan ja mallimerkinnän mukaan. Logitech Harmony 350 Hinta: 59,99 € Lisätietoja: www.logitech.com/fi-fi Tuettuja laitteita: yli 270 000 Laitteiden maksimimäärä: 8 Sovelluksen järjestelmävaatimukset: Windows Vista tai uudempi, Mac OS X 10.6 tai uudempi Muuta: USB-välijohto, AA-paristot, käyttöohje HYVÄÄ & HUONOA +Valtava määrä tuettuja laitteita +Vähentää kaukosäätimien tarvetta +Kätevä Watch TV -toiminto +Käteen sopiva +Konsolin käyttö helpottui – Vaatii myös omaa ohjelmointia – Osa luvatuista laitteista ei toimi – Hieman tahmea tietokonesovellus – Osa laitteista ei taivu yleiskaukosäätimelle Suhteellisen onnistunut ratkaisu Logitech Harmony 350 osoittautui varsin onnistuneeksi ratkaisuksi. Hankalimmaksi palaksi osoittautui Technics SL-PG28A -cd-soitin, jonka asetusohjelma löysi tietokannastaan. Konsolin voi käynnistää samalla kuin muunkin viihdelaitteiston
Switch Liten kaiuttimet ovat äänenlaadultaan alkuperäisen tasolla, mutta Vähemmän on enemmän ja Vähemmän Syyskuussa kauppoihin tullut Switch Lite jatkaa uskollisesti Nintendon tapaa julkaista lähes jokaisesta käsikonsolistaan kevytversio. Joissakin peleissä pienempiä tekstejä on jo hieman vaikea lukea, kun taas toisaalta joidenkin pelien grafiikat näyttävät hitusen paremmilta. Ratkaisu tuntuu järjettömältä aikana, jona älypuhelimissa luovutaan fyysisestä kuulokeliitännästä ja moni on jo päivittänyt kuulokkeensa langattomiin. Tämä johtunee Switch Liten pienemmän näytön suuremmasta pikselitiheydestä, resoluutio kun on sama 720p kuin Switchissä. Pienentyneet ulkomitat ja hiukan pidempi akunkesto tekevät laitteesta aidosti mukana kannettavan. Bluetooth-tukea ei toki ole alkuperäisessäkään Switchissä, mikä sekin jo nostatti kulmakarvoja laitteen tullessa markkinoille vuonna 2017, mutta viimeistään Liteen se olisi ollut varsin tervetullut lisä. Tällä on hyvät ja huonot puolensa. Langattomat ohjaimet liittämällä ongelma toki saadaan korjattua, mutta aiheutunut lisäkustannus ei välttämättä ole perusteltua, sillä kokonaishinta nousee silloin jo lähelle alkuperäistä Switchiä. Liikeohjaus toimii rajoituksin, joten sitä edellyttävät pelit jäävät kokonaan pelaamatta tai ainakin hankaloituvat merkittävästi. Näytön kirkkaudensäätö ei ole automaattinen, eikä tukea bluetooth-kuulokkeille ole ilman erikseen ostettavaa adapteria. Nintendo eShopissa yhteensopivuus ilmoitetaan yleensä hyvin, mutta tarkistus jää käyttäjän vastuulle. Alkuperäistä Switchiä reilu sata grammaa kevyempi ja ulkomitoiltaan merkittävästi pienempi mattapintainen Lite sopii käsiin sangen mukavasti, eikä eroa tavalliseen Switchiin voi olla huomaamatta. (nro 192) KOKEILU: Nintendo Switch Lite 12 9/2019 Teksti: Jussi Ansio Kuvat: Valmistaja U uden Switchin tapauksessa nimitys kevytversio todellakin realisoituu, sillä laite on edeltäjäänsä selvästi sirompi. Luonnollisesti tämä tarkoittaa paitsi ominaisuuksien karsimista myös fyysisiä muutoksia.. Ensimmäinen silminnähtävä ero on näytön koko: 5,5 tuumaa alkuperäisen 6,2 tuuman sijasta. Erilliset ohjaimet mahdollistavat tietysti myös moninpelin, mutta pienen näytön tihrustelu yhden tai useamman kaverin kanssa ei ole oikein millään tavalla optimaalista
Ongelma ei ole suuri ja poistuu kuulokkeita käyttämällä, mutta voi olla joissain tilanteissa erittäin ärsyttävä. + Ulkonäkö + Laaja pelikirjasto + Suorituskyky Rungon resonointi kovilla äänenvoimakkuuksilla Pelien yhteensopivuus varauksin Liikeohjauksen puutteet raportoivat joystickien “drifting”-ongelmasta, jossa jokin ohjauksen suunta jää päälle, mutta testijaksolla sellaista ei havaittu. Mikäli hinta tai ulkonäkö ei ole tekijöistä merkittävin, on alkuperäinen Switch monipuolisuudessaan selvä valinta. (nro 192) 9/2019 13 suuremmilla äänenvoimakkuuksilla jotkin pelien äänet tai musiikit saavat rungon resonoimaan. mitä on muutettu. Switch Liten napit painuvat hieman syvempään ja antavat sormiin paremman vasteen. Jos arvostaa aitoa kannettavuutta, edullista hintaa, tyylikästä ulkomuotoa tai etsii korvaajaa vaikka 3DS:lle, on Lite juuri passeli vaihtoehto. Testijaksolla akunkesto asettui sekalaisella käytöllä viiden tunnin paremmalle puolelle. Luonnollisesti suurin ero on dockin puute. Mattapinta ja koko yhdistettynä keveyteen tekee Switch Litestä yhden mukavimmista konsoleista, joita olen käsissäni pidellyt. Tämä voi olla monella suurin yksittäinen ostopäätökseen vaikuttava tekijä. Runko tuntuu muoviselta ja hiukan liukkaalta mutta samalla varsin luotettavalta. Isoveljeensä suoraan verrattaessa Switch Lite vaikuttaa helposti rajoittuneelta ja karsitulta mutta on omana erillisenä laitteenaan tarkasteltuna järkevän hintainen käsikonsoli, jolle on tarjolla huima valikoima pelejä ja joka pyörittää vaivatta muun muassa Witcher 3:n tai Skyrimin tasoisia pelejä. Aika näyttänee, kuinka yleisestä ongelmasta on lopulta kyse. Nintendon oman ilmoituksen mukaan akku kestää 3–7 tuntia tai “neljä tuntia The Legend Of Zelda: Breath of the Wildia”. Raskaampia pelejä pidempään pyöritettäessä runko lämpenee selvästi, mutta ei huolestuttavan paljon. Switch Liteä ei voi liittää televisioon, ei mitenkään. Melko pian julkaisun jälkeen käyttäjät Kenelle Lite oikein on tarkoitettu. n Nintendo Switch Lite Hinta: 229 € Lisätietoja: www.nintendo.fi Prosessori: Custom Nvidia Tegra Muisti: 32GB, laajennettavissa muistikortilla 2TB asti Liitännät: Wi-Fi (802.11ac), Bluetooth 4.1, NFC, USB-C, kuulokeliitäntä Kosketusnäyttö: 5,5”, 1280x720, LCD Kaiuttimet: Stereo Akku: 3 570mAh Mitat: 91,1 x 208 x 13,9 mm Paino: 275 g. Akunkestoa luvataan puolisen tuntia alkuperäistä enemmän, riippuen toki kuinka raskaita pelejä pyörittää. Vasemman käden ABXY-napit on ilahduttavasti muutettu perinteiseksi ristiohjaimeksi, mutta joystickit on pidetty alkuperäisen kaltaisina. Muutoksista ilmeisin on ilman muuta se, etteivät ohjaimet ole irroitettavissa, vaan koko runko on yhtenäinen. Jos Switchin tarkoitus on olla yhtä aikaa sekä kotiettä käsikonsoli, on Switch Lite ainoastaan jälkimmäistä ja sellaisena sitä tulisikin ajatella
Vahvistimen säädöt ovat selkeät. Ääni on myös tarkka ja uloitteikas. Selkeät säädöt käsittävät tason ja jakotaajuuden lisäksi portaattoman vaiheenkäännön. Teknisesti upea suoritus. n MaksiMaalisTa bassoa 2 200 euron pikkukoTelosTa! Totem Tribe Sub Hinta: 2200 € Maahantuoja/ edustaja: Hifihuone Lisätietoja: www.hifihuone.fi Rakenne: Suljettu Elementit: 2 kpl 8” (203 mm) Vahvistinteho: 250/500 W Jakotaajuus: 40-120 Hz Vaiheensäätö: 0-180 astetta Mitat (k x l x s): 308 x 562 x 93 mm (vahvistin: 57 x 432 x 318 mm) Muuta: Vahvistimessa linjaulostulo, valittava automaattinen on/off, bassoyksikön värit: Himmeä musta ja valkoinen, kiiltolakattu valkoinen, musta ja punainen 2 200 euroa hyvinkin mitättömän näköisestä subbarista kahdella 8-tuumaisella kuulostaa erikoiselta. Tribe Sub koostuu varsinaisesta bassoyksiköstä ja erillisestä vahvistimesta. Toistovaasteet olivat lineaariset, ja toisto ulottuu jakotaajuuden asetuksesta riippuen lineaarisena jopa 30 hertsiin saakka. Työn jälki on sinänsä moitteetonta mutta konstailematonta. No miksei. Ja myös vahvistin on vain musta matala laatikko, joka näyttää ihan pa-vahvistimelta ilman räkkikahvoja. Kotelon voi kääntää telineessä myös pystyasentoon.. Ääni puhuu puolestaan Osasimme toki odottaa subbarilta keskitasoa parempaa suorituskykyä. Subbarin voimavarat ovat myös melkoiset. Koko kotelo lähtee melkein liikkeelle kovempaa soitettaessa. Kotelo on tosiaan alle 10 senttiä syvä, mutta reilut 55 senttiä leveä ja 31 senttiä korkea. Olkoonkin, että rakenteeltaan suljettu kotelo kaksine 8-tuumaisine elementteineen painaa lähes 19 kiloa ja vahvistin vielä siihen päälle. Ja sitä Totem Tribe Sub antoikin. Vahvistin on helpompi sijoittaa piiloon kuin iso subbari. Ehkä aavistuksen lisää tarkkuutta ei olisi pahitteeksi, mutta tässä on paljolti kyse myös sovituksesta pääkaiuttimiin. Vailla krumeluureja Totem Tribe Sub on askeettisuudessaan suoraan sanottuna kaikkea muuta kuin 2 200 euron subbarin näköinen. Kotelossa on seinäkiinnitysteline asiallisine kumivaimentimimineen ja erillinen jalusta lattialle sijoittamista varten. (nro 192) PIKAKOE: Totem Tribe Sub 14 9/2019 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas T estasimme edellisessä numerossa kompakteja ja ennen kaikkea matalarakenteisia aktiivisubbareita. Kyse on siis periaatteessa vain subbarikotelosta ja erillisestä vahvistimesta. Kotelo voidaan kiinnittää seinään, ja se seisoo myös lattialla siron jalustan päällä. Toki matalalle ulottuva toisto yhdistettynä pieneen koteloon ja elementteihin vaativat oman veronsa, mutta on silti uskomatonta, kuinka paljon bassoa subbarista sen kokoon nähden lähtee. No, ei pidä antaa ulkonäön hämätä. Periaatteessa sen voisi jopa upottaa seinään (Totemilla on muuten myös seinäupotusversio). Mainittakoon, että Tribe Sub on saatavana myös pianolakattuna mustana, valkoisena ja kirkkaan punaisena. Näitä ei edes halua piilottaa. Pienelle syvyydelle on toki selitys: subbarin vahvistin on erillinen yksikkö. Emme kuitenkaan ottaneet Totemia mukaan testiin, koska se maksaa 2 200 euroa eli lähes yhdeksän kertaa enemmän kuin kyseisessä testissä ollut edullisin subbari! Vertailu ei olisi ollut ihan reilua. Mikään ei kerro, että kyse todella kalliista subbarista. Vahvistimesta irtoaa tarvittaessa tehoa peräti 500 wattia. Kotelo voidaan sijoittaa pystytai vaakaasentoon, ja se mahtuu hyvinkin pieneen tilaan, käytännössä lähes minne tahansa. Jotain vastinettahan yli 2 000 euron hinnalle pitäisi saada. Kaikkiaan kokoonsa nähden uskomattoman suorituskykyinen subbari tilanteeseen, jossa tilaa ei vain ole käytettävissä enempää ja subbari pitää saada piiloon. Testikriteereihin olisi kokonsa puolesta sopinut erinomaisesti myös Totem Tribe Sub, jonka kotelo on vain 93 millimetriä syvä! Tämähän mahtuu lähes minne tahansa. Toimintaperiaate on BASH, joka on eräänlainen hybridi d-luokan virtalähteellä ja perinteisellä ab-luokan audiovahvistimella
Ääninautinto Italiasta Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh. (09) 7831 391 www.musiikin.com. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi Otavantie 5, Lauttasaari, Helsinki Puh
(nro 192) VERTAILUTESTI: Kompaktit all-in-one-aktiivikaiuttimet 16 9/2019 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Heikki Kivelä ja Teppo Hirvikunnas Mittaukset: Teppo Hirvikunnas Kuuntelu: Teppo Hirvikunnas ja Heikki Kivelä KompaKtit ja monipuoliset aKtiiviKaiuttimet 349–799 € Vaihtoehto soundbarille ja samalla vähän muutaKin
Englanniksi näitä kaiuttimia kutsutaan nimellä “Powered speakers” (ei siis active speakers). Oikeampi nimitys olisi puoliaktiiivinen, mutta ei nimi tuotetta pilaa. Kun kokokin on kompakti, niin mitä muuta muka enää tarvitaan. Yamahakin voidaan luokitella leveytensä ja syvyytensä puolesta edellisten kanssa samaan ryhmään, vaikka se onkin selvästi näitä matalampi. Televisioon saadaan kerralla kunnollinen äänentoisto, ja bluetoothin kautta toistuu Spotify, nettiradiot ja kaikki muutkin verkkotoistopalvelut. Visuaalisesti ja kokoTelevision ja samalla koko olohuoneen äänentoisto voidaan hoitaa helposti muutamalla sisääntulolla ja bluetooth-yhteydellä varustetuilla aktiivikaiuttimilla. Rajasimme hinnan maksimissa 800 euroon, koska sillä summalla pitää saada jo kunnollinen äänentoisto, mutta otimme mukaan myös muutaman edullisemman mallin alkaen 350 eurosta. Puoliaktiivit Jos ensin hieman saivarrellaan, niin testin kaiuttimista vain Yamahat ovat niin sanotut oikeat aktiivikaiuttimet. Ehkäpä aktiivikaiutin on sittenkin parempi nimitys kuin englanninkielisestä termistä enemmän tai vähemmän suoraan käännetty “vahvistettu kaiutin” tai “vahvistinkaiutin”. Wharfedale Diamond A1 . JAMO S 801 PM . Toinen kaiuttimista liitetään siis toiseen, vahvistimen sisältävään kaiuttimeen normaalilla kaiutinjohdolla. Kaikki kaiuttimet olivat siis kooltaan pieniä, mutta eroja niissäkin oli. Nykyään aktiivikaiuttimiksi kutsutaan myös kaiuttimia, joissa vahvistin on sijoitettu vain stereoparin toiseen kaiuttimeen ja jakosuodatus tehdään tavallisen kaiuttimen tapaan niin sanotusti passiivisesti. Niissä on sisäänrakennettu vahvistin, vähintään kaksi sisääntuloa (yksi digitaalinen ja yksi analoginen) sekä bluetooth-yhteys musiikin toistoon älylaitteesta. Yamaha NX-N500 . Pieniä ja suuria Valitsimme testiin seitsemän erilaista kaiutinta, jotka toimivat siis sellaisenaan enemmän tai vähemmän täysipainoisena äänentoistolaitteistona. ?. Tarvittaessa kaiuttimiin voidaan liittää jopa vinyylisoitinkin. Vai voidaanko. Suurimpana voi pitää Klipschiä lähes 34 senttimetrin korkeudella ja 18 senttimetrin leveydellä Wharfedalenkin ollessa lähes samoissa kokonaismitoissa. Klipsch R-51PM . Tällaisia kaiuttimia kutsutaan aktiivikaiuttimiksi. Kyse on siis oikeista monitoimikaiuttimista. . Myös niiden välinen jakosuodatus on tehty aktiivisesti (sähköisellä piirillä ennen vahvistimia). (nro 192) 9/2019 17 j otta kaiuttimista saadaan ääntä, niiden lisäksi tarvitaan varsinaisen äänilähteen lisäksi myös vahvistin. Jos sisäänrakennetussa vahvistimessa on muutama sisääntulo ja bluetooth-yhteys, niin periaatteessa mitään muuta ei kodin äänentoistoon tarvitakaan. DALI Zensor 1 AX . Käytännössä kyseessä ovat siis tavalliset passiivikaiuttimet, joiden yhteyteen on lisätty stereovahvistin. Kaiuttimien piti olla myös kooltaan kompakteja eli sopivia tyypilliseen sijoitukseen (tv-)tason tai lipaston päälle tai kirjahyllyyn, ja toki tarvittaessa myös jalustalle. Myös System Audio menee korkeudeltaan vielä karvan yli 30 senttimetrin mutta on edellistä kuitenkin 16 millimetriä kapeampi. Tämä vahvistin voi olla myös sisäänrakennettuna itse kaiuttimeen. Oikeissa aktiivikaiuttimissa on yleensä omat vahvistimet molemmille kaiuttimille (stereoparissa siis kahdelle) ja erilliset vahvistimet kaiuttimien eri äänialueita toistaville elementeille (kaksitiekaiuttimessa omansa siis basso–keskiäänija diskanttielementeille). Vertailussa seitsemän kohtuuhintaista, kompaktin kokoista ja monipuolisesti varusteltua aktiivikaiutinta. System Audio Saxo 7 Active . Triangle Sensa SN03A
Tähän ei tarvita suurta kaistanleveyttä, ja signaali voidaan pakata hyvinkin tehokkaasti. Vaikka kaiuttimissa olisi tuki AptX:lle, niin siitä ei ole hyötyä, jos älypuhelimessa sitä ei ole. Testin kaikissa kaiuttimissa paitsi Jamossa on käytetty aptX-tekniikkaa ja koodekkia. Digituloon voi liittää esimerkiksi television ja analogituloon muun laitteen, esimerkiksi cd-soittimen tai tavallisen fm-radion. Levysoitintulon osalta on syytä huomauttaa, että mekaaniselle tärinälle erittäin herkän levysoittimen paras paikka ei sitten ole kaiuttimen vieressä eikä etenkään samalla tasolla. AptX vaatii koodekin yhteensopivuutta sekä lähettävässä että vastaanottavassa laitteessa. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta kaiuttimien välillä oli käyttämukavuudessa eroja. ?. AptX on siis yhtälailla pakkaustekniikka, kuten sbc, mp3 tai aac, mutta se on nimenomaan suunniteltu rajalliselle kaistanleveydelle ja pienivirtaisille bluetooth-piireille. Bluetooth taas toimii yhdessä älylaitteen kanssa verkkomusiikin kuuntelussa. AptX:n pitäisi myös pienentää viivettä äänen siirrossa, mikä saattaa haitata esimerkiksi televisiota katsottaessa. Qualcomm-piirivalmistajan aptX-sivuilta lisätietoa tekniikasta (www.aptx.com) ja täältä yhteensopivat aptX-puhelimet ja muut laitteet . A2dp:n määrittelemä maksimikaistanleveys on teoriassa peräti 728 kilobittiä sekunnissa, mikä ainakin periaatteessa mahdollistaisi lähes cd-tasoisen äänenlaadun (pakkaamaton cd-tasoinen audiosignaali tarkoittaa kaistanleveyttä noin 1 400 kilobittiä sekunnissa). Jamossa, Klipschissä ja Yamahassa on lisäksi usbdac-liitäntä suoratoistoon tietokoneelta, jos sellaiselle on tarvetta – kenties esimerkiksi pelien kanssa tai musiikinteossa, mutta miksei myös musiikin toistamiseen suoraan kannettavalta tietokoneelta olohuoneessa. Liitäntämahdollisuuden kahdelle laitteelle ja myös levysoittimelle tarjoavat ainoastaan Klipsch, Triangle ja System Audio. Onko puhelimessa aptX. Langatonta bluetooth-tekniikkaa ei kuitenkaan alunperin kehitetty musiikkisignaalin siirtoon vaan lähinnä puheen siirtoon handsfree-kuulokkeille ja -kaiuttimille. Muissa on siis vain yksi normaali linjasisääntulo. Äänenlaadun parantamiseksi on kehitetty uusia tekniikoita. Jamon pienuutta korostaa kotelon kapeus ja vain 165 millimetrin syvyys. Bluetooth-yhteyden kautta testin kaiuttimilla voidaan siis toistaa mitä tahansa äänilähdettä, joka on toistettavissa älypuhelimella: verkkotoistopalveluja, nettiradiokanavia ja musiikkia jopa suoraan kodin verkossa olevilta tietokoneilta ja verkkokovalevyiltä (sopivalla dlna/ upnp-sovelluksella). Käyttö Testin kaiuttimet ovat toiminnoiltaan, Yamahaa tietyltä osin lukuun ottamatta, hyvin suoraviivaisia laitteita. Valitettavasti tätä ominaisuutta ei vain käytetä. liitännät Kaikissa testikaiuttimissa on minimissään bluetooth ja kaksi langallista sisääntuloa: yksi analogitulo ja yksi optinen digitulo. Sinne pääsy vaihtelee puhelimittain, eikä asetuksiin kannata kajota, ellei tiedä tarkkaan mitä tekee. AptX on vakiona suurimmassa osassa puhelimia, pois lukien Apple-puhelimet, ja etenkin niissä, joissa käytetään Qualcomm Snapdragon -piirisarjaa. Tämä on noin kolmasosa niin sanotusta cd-laadusta ja vastaa käytännössä tyypillistä mp3-tallennetta. Sokkotestissä eroa AptX:n suhteen on vaikea tai mahdotonta havaita halvoilla bluetooth-kaiuttimilla tai kuulokkeilla, mutta kalliimmilla oheislaitteilla ja tietynlaisella musiikilla erot saattavat olla kuultavissa. Musiikkisignaalin siirtoa varten bluetooth-tekniikkaan luotiin a2dp-määritykset (Advanced Audio Distribution Profile), joka määrittelee tietyt tekniset speksit muun muassa signaalin tiedonsiirtonopeudelle ja pakkaukselle. Yleisin käytössä oleva on Qualcomm-yhtiön omistama, alunperin CRS-yhtiön kehittämä aptX-pakkaustekniikka ja koodekki, jonka luvataan mahdollistavan lähes cd-tasoisen toiston. Silloin käytetään a2dp-profiilin mukaista sbc-pakkausta. A2dp käyttää signaalin pakkaukseen sbc-koodekkia, joka tukee aina kaistanleveyttä 345 kilobittiä sekunnissa jopa 48 kilohertsin näytteenottotaajudella. Kaiuttimien levysoitinesiasteiden laatu oli riittävä peruskäyttöön. MusicCast-sovellus sisältää myös muutakin toiminnallisuutta, mutta siitä tarkemmin tuonnempana. Digitulojen osalta mainittakoon System Audion kaksi optista tuloa. A2dp tukee myös muita pakkaustekniikoita, kuten mp3 ja aac, jolloin signaalia ei tarvitse enää uudelleen dekoodata sbc:llä vaan siirto tapahtuu tällöin natiivikoodekilla. AptX:stä on julkaistu myös hd-versio (24bit/48kHz), jota valmistaja mainostaa ”cdäänenlaatua parempana”. Niiden käyttö ja toiminnot rajoittuvat pääosin kaukosäätimellä tapahtuvaan virran kytkentään ja sammutukseen, sisääntulon valintaan ja äänenvoimakkuuden säätöön. Yamahassa on edellä mainittujen lisäksi myös sekä langallinen että langaton verkkoliitäntä. Tämä tarkoittaa sitä, että Yamahalla voi soittaa musiikkia suoraan verkkopalveluista MusicCast-sovelluksella. Myös Wharfedalessa on kaksi digituloa, mutta toinen niistä on koaksiaali. Muissa malleissa digituloja on vain yksi. Yamahassa on myös Apple Airplay. System Audiossa toinen sisääntulo on tosin vain levysoittimelle, kun taas Klipschin ja Trianglen tulot ovat valittavissa linjatulon ja levysoitintulon välillä. Puhelimen bluetooth-koodekin voi tarkistaa asetuksien (settings) kehittäjäasetuksista (developer options). Koska yhdessäkään kaiuttimessa ei ole varsinaista näyttöä, on esimerkiksi valitun sisääntulon tunnistaminen pelAptx vai ei. Mutta esimerkiksi Spotifyn käyttämää ogg vorbista a2dp ei suoraan tue, joten siirtopakkaus tehdään sbc:llä. (nro 192) VERTAILUTESTI: Kompaktit all-in-one-aktiivikaiuttimet 18 9/2019 naismitoiltaan testiryhmän pienimmät kaiuttimet ovat DALI ja Jamo
Käyttökokemusta valitettavasti himmentää sisääntulojen valinta vain yhdellä input-askelluspainikkeella ja vielä suurempana ongelmana, selvästi suunnitteluvirheenä, on äänenvoimakkuuden todella suuri oletustaso aina kaiuttimen käynnistyksen jälkeen. Miellyttävimmän ja selkeimmän käyttökokemuksen perustoiminnoille tarjosivat kaksi hintaskaalan ääripäätä eli System Audio Saxo 7 Active ja Jamo S 810PM. Tämä on hyvä ominaisuus. Dalin ja Yamahan kaukosäätimet ovat hieman halvan oloisia luottokorttiläpysköjä mutta ajavat asiansa. Trianglen kaukosäädin on laadukkaan oloinen ja tarjoaa ainoana erittäin käyttökelpoiset äänensävynsäädöt. Se sisältää nimittäin Yamahan MusicCast-verkkosoittimen ja sen mukanaan tuomat toiminnot. lisää Yamahasta Yamaha NX-N500:ssa on yksi ominaisuus yli kaikkien muiden. Trianglen kaukosäädin vaatii myös muita tarkemman suuntauksen, jotta käskyt menevät perille. Asetettu äänenvoimakkuus ei siis jää muistiin vaan palautuu aina oletusarvoonsa aivan liian kovalle. Kummassakin on erilliset painikkeet sisääntulon valinnoille, Dalissa tosin hieman kryptisin merkinnöin. Verkko-ominaisuuksien käyttö on rajoitetusti mahdollista myös kaiuttimien omalla kaukosäätimellä, kiitos kuuden pikavalinnan, joihin voi tallettaa suoravalinnat esimerkiksi omiin Spotify-soittolistoihin, haluttuihin nettiradiokanaviin tai vaikka tiettyyn verkkokovalevyn kansioon. Miksei tätä ole muissa kaiuttimissa. Yamahassa on lisäksi kuusi pikavalintapainiketta, jotka toimivat verkkotoistossa minkä tahansa ohjelmalähteen suoravalintoina vaikka soittolistoille tai nettiradiokanaville. Kaikissa kaiuttimissa on automaattinen sammutus, mikä on kätevä ominaisuus niin virrankulutuksen kuin käyttöturvallisuuden kannalta. Yamaha voidaan siis liittää suoraan kodin verkkoon ja toistaa musiikkia suoraan eri verkkotoistopalveluista, kuten Spotify, Deezer, Tidal ja Vtuner-nettiradio sekä suoraan vaikka kodin verkkoon liitetyistä tietokoneista ja verkkokovalevyiltä. Sovellus ohjaa myös kaikkia muita kaiuttimen toimintoja, ja siinä on muutakin lisätoiminnallisuutta, kuten esimerkiksi sävynsäädöt. ?. Niissä kummassakin on myös kappaleenvaihto bluetooth-toistolle ja Jamossa myös muun muassa loudnesskytkennän valinta sekä kaiuttimen subwoofer-lähdön tason säätö. Esimerkiksi kappaleen vaihtoa kauYamahassa on sisäänrakennettu verkkosoitin, jota ohjataan Yamaha MusicCast -sovelluksella, jossa tarjolla on useita verkkotoistopalveluita, nettiradio ja dlna-verkkostoisto. MusicCastin käyttö vaatii samaan verkkoon liitetyn älypuhelimen tai tablettilaitteen sekä MusicCast-sovelluksen. . Yamahaa voidaan tai sitä pitää ohjata älypuhelimen MusicCast-sovelluksella, joka tarjoaa verkkostoisto-ominaisuuksien lisäksi myös sävynsäädöt ja mahdollisuuden lähettää vaikka kaiuttimiin kytketyn television ääni edelleen langattomasti bluetooth-yhteydellä bluetoothkuulokkeisiin. (nro 192) 9/2019 19 kän ledin värin perusteella hankalaa – varsinkin, jos sisääntulon valinnoille ei ollut omia suoravalintapainikkeita, vaan haluttu sisääntulo piti valita askelluspainikkeella sisääntuloja arpomalla ja ledin värien merkitystä muistelemalla. Myös Klipschin kaukosäädin on selkeä, tosin ei ihan Jamon tasoinen, vaikka sukunäköä onkin. MusicCast on myös monihuonejärjestelmä, joten NX-N500-kaiuttimet voivat toimia osana laajempaa kodin äänentoistokokonaisuutta. Kaikissa muissa malleissa paitsi Trianglessa on myös automaattinen käynnistys, kun sisääntulossa havaitaan signaali. MusicCast sisältää myös sävynsäädöt ja bluetooth-lähettimen
Kyllä kai jokainen itse tietää mikä soi riittävän hyvin – ainakin itselle. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö suuriakin eroja olisi. Mittaustekniikasta johtuen matalien taajuuksien toistovasteessa näkyy voimakkaasti myös kuunteluhuoneen vaikutus. Eikä pidä myöskään unohtaa, että tiettyyn äänen, hieman huonompaankin, tottuu aika nopeasti. ?. Tila ei siis ole pintamateriaaleiltaan kova eikä lainkaan kaikuisa. Yamahan mittauksesta kerromme omassa kohdassaan. Jos kaiuttimen ääni on suhteellisen balanssissa, niin ilman suoraa vertailua ja/tai vailla harjaantunutta korvaa on vaikea arvioida hyvää äänentoistoa. Tässä tapauksessa on toki huomattava ja myönnettävä, että mittaustapamme ei ole millään tavalla alan standardien mukainen, vaikkakin kaikille sama ja kaikkiaan suuntaa antava. jyvät akanoista Nykyajan kaiuttimet ovat äänenlaadultaan pääsääntöisesti vähintäänkin tyydyttäviä. Hyvän kaiuttimen toistossa on vain jotain sellaista, minkä kuulee hyvin nopeasti. Monet kaiuttimet kuulostavat soivan heti ensimmäisestä kappaleesta lähtien ihan hyviltä ja vasta kuuntelun edetessä äänestä alkaa löytämään huomautettavaa. Kaiuttimien tärkein tehtävä on siis tietenkin tuottaa ääntä mahdollisimman hyvällä laadulla. Itse taso oli tietenkin seinää vasten. Mutta miltä osin ja miten. Tämä vaikeus on läsnä niin vertailuKaikki testin kaiuttimet Yamahaa lukuun ottamatta olivat rakenteeltaan niin sanotusti puoliaktiivisia, eli niissä on sisäänrakennettu vahvistin, mutta kaiuttimen elementtien jakosuodatus tehdään passiivisesti perinteisin komponentein. Vaikeus on enemmänkin kaiuttimien välisten erojen kuvailussa ja arvottamisessa. Tämä ei ole toki ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun toistovaste ja kuuntelukokemus eivät kulje ihan käsi kädessä. . Eli kaiuttimet sijoitettiin 50 senttimetriä korkean tason päälle television molemmille puolille noin kahden metrin etäisyydelle toisistaan. Tässä on hyvä tuoda myös esiin muutamia yleisiä huomioita kaiuttimien äänen arvioinnista. Näiden verkkolaitteiden kanssa tuntuu olevan aina jotain pientä tai suurempaa säätöä. Kuuntelimme kaiuttimia mahdollisimman vastaavissa olosuhteissa, mihin niiden voidaan olettaa tulevan. Tai tarkemmin ajateltuna ei sittenkään. Edellä mainituista syistä mittaustulokset ovat vertailukelpoisia vain tämän testin sisällä. Yhdenkään kaiuttimen äänessä ei ollut mitään dramaattista vikaa, mikä olisi pistänyt heti korvaan. Kuunteluetäisyys kaiuttimiin oli noin kolme metriä. Mittauksessa käytettiin ikkunointia, jolla vähennetään kuuntelutilan vaikutusta tulokseen. Mittaus tehtiin yhdestä kaiuttimesta. Juuri tämä niin sanottujen virheiden etsiminen tekee kuunteluarvionnista välillä vaikeaa ja suorastaan ahdistavaa. Kuunteluhuoneemme ei ole varsinaisesti akustoitu, mutta se on silti akustiikaltaan keskimääräistä pehmeämpi ja kuivempi. Hyvin soivia kaiuttimia kun voi olla, ja onkin paljon, ja silti ne kaikki soivat kuitenkin aina vähän eri tavalla. Tämä vaikuttaa erityisesti korkeiden taajuuksien toistoon. (nro 192) VERTAILUTESTI: Kompaktit all-in-one-aktiivikaiuttimet 20 9/2019 kosäädin ei kuitenkaan mahdollista, ei edes bluetooth-yhteydessä puhelimeen. tapaus Yamaha Kaikissa kaiuttimissa toistovaste korreloi sangen hyvin kuuntelun kanssa ja toistovasteet olivat juuri oikean suuntaisia. Mittasimme myös kaiuttimista saatavan suurimman puhtaan äänenvoimakuuden kuuntelupaikalta. Kaiuttimen sijoitus lähelle takaseinää vahvistaa bassotoistoa. Vaste myös tasoitettiin puolen oktaavin tarkkuuteen, joka on riittävä resoluutio merkittävien toistovastepoikkeamien todentamiseen. No, ei välttämättä. Herää myös kysymys, miksi arvioita pitää tehdä ja ennen kaikkea mitä hyötyä niistä on. Kuuntelu tehtiin avoimena kuunteluna Kuuntelu tehtiin cd-levyillä, älypuhelimesta Spotify-palvelusta bluetoothin kautta ja Spotifystä suoraan verkkosoittimen kautta toistettuna. Kuuntelijoita oli kaksi, ja he antoivat arviot toisistaan riippumatta. Kuvassa DALIn jakosuodatin. Mittaukset tehtiin Room Eq Wizard -ohjelmalla kuuntelutilassa, kaiutin kuuntelupaikalla ja mittauspiste 0,5 metrin etäisyydellä kaiuttimesta. Kokenut kuuntelija erottaa nimittäin hyvän kaiuttimen usein jo hyvinkin nopeasti. Tietty korrelaatio toki Yamahan vasteillakin oli kuunteluun, mutta ei niin suurta kuin olisi vasteesta voinut päätellä. Sanottakoon vielä, että Yamahan ja sitä ohjaavan älylaitteen verkkoon kytkeminen toki onnistui, mutta ei ihan plugand-play-kokemuksena. Kuunteluarvioiden yhteydessä on listaus käytetystä musiikista. Eikö ole ihmeellistä. Kuuntelu ja mittaukset Vaikka kaiuttimet olisivat kuinka hienot, täynnä liitäntöjä ja muita ominaisuuksia, mutta äänenlaatu ei miellytä, niin kuka sellaisia jaksaa kuunnella. Jopa kokenut kuuntelija saattaa erehtyä. Niin tässäkin tapauksessa. Poikkeuksen teki kuitenkin Yamaha, jonka toistovasteet olivat suorastaan kamalat. Ääni voi siis olla hyvä, mutta toinen voi olla joiltain osin toista hieman parempi
Toki niissä on kaikissa luonne-erot ja osassa selviä toistovirheitä, mutta silti jokainen kaiuttimista ajaa asiansa ja musiikki toistuu vähintään tyydyttävästi. Vertailussahan on vain tärkeää saada tietää, mikä verrokeista on paras. Yksittäistä kaiutinta myymälässä kuunneltaessa tulee helposti valittua väärä vaihtoehto, jos ei tiedä, että parempiakin olisi saatavana. System Audio taas on hieman vaikeampi tapaus. Ääneltään parhaat kaiuttimet olivat pisteiden perusteella Yamaha, DALI ja System Audio, ja myös Klipsch ansaitsee tulla tässä mainituksi. Esimerkiksi vaikka sovellus nimeltään Equalizer FX, joka voidaan asettaa käynnistymään automaattisesti ja siihen pystyy tekemään omia esiastuksia. DALI on ehkä kaikista turvallisin valinta, jos kaiuttimien sijoituspaikka on lähellä seinää ja tila ei ole kovin kaikuisa. Hyvä ostos, mutta ehkä koekuuntelisin sen itse (kuten myös kaikki muutkin) ennen lopullista ostopäätöstä. tärkeintä on ääni Testiryhmän kaikki kaiuttimet olivat Jamoa lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän hyvin soivia kaiuttimia. Jyvät erottuvat kyllä akanoista, mutta hyvien jyvien keskinäinen arvottaminen voi olla haasteellista. Jos kuitenkin kiinnostaa kokeilla, kuinka paljon ääntä voi parantaa, niin Google Play -kaupasta löytyy tähän useita vaihtoehtoja. Chromecast Audio -laitteessa on 3,5 millimetrin analoginen audiolähtö, mutta siihen voi liittää myös 3,5 millimetrin optisen mini-toslink-liittimen. Tämä mahdollistaa muun muassa paremman äänenlaadun, koska ääntä ei tarvitse siirtää bluetooth-yhteydellä puhelimesta kaiuttimiin, vaan musiikki soitetaan suoraan verkosta. Jo pieni säätö bassoon tai diskanttiin saattaa muuttaa kaiuttimen toiston aivan toiselle tasolle. Ja vieläkin parempi Lähes kaikkien testin kaiuttimien jollain tapaa suurin puute (lukuun ottamatta Trianglea ja Yamahaa) on sävynsäätöjen puuttuminen. Osittainen ratkaisu saattaa löytyä älypuhelimen mahdollisesti omasta taajuuskorjaimesta (joka löytyy puhelimen ääniasetuksista) tai saatavilla olevista erilaisista taajuuskorjainsovelluksista. Tässä herää toki myös kysymys, että jos jokin kaiutin kuulostaa itsestä hyvältä ja äänen vielä tottuukin, niin eikö se riitä. Periaatteessa samanlainen toiminnallisuus saadaan aikaan esimerkiksi kaiuttimen taakse piilotettavalla Google Chromecast Audio -verkkosoittimella. Kukin kuitenkin on luonteeltaan hyvin erilaisia. Se on nätti ja kompakti, ääneltään tasapainoinen kaiutin. Kyse on makuasioista, kuuntelutilan akustiikasta ja pienten toistovirheiden korjailusta. Hyvin soivana kaiuttimena voidaan pitää myös Trianglea. testeissä kuin yksittäisten kaiuttimien testeissä. Se soi kyllä hyvin ja ennen kaikkea ison kaiuttimen äänellä, mutta lähellä seinää bassoalueen korostuminen on selvää. Varsinkin jos myymälässä ei ole edes mahdollisuutta vertailuun eri mallien kesken. (nro 192) 9/2019 21 Parempi ääni verkkotoistoon Testityhmän kaiuttimista Yamaha sisältää monipuolisen verkkosoittimen ja sen ohjauksen Yamahan MusicCastsovelluksella. Vertailutesteissä vertailu on toki helpompaa, kun on suoraan mihin verrata. Toki sellaisen aktivointi aina kuunteluun ryhdyttäessä ei ole kovin kätevää, eivätkä säädöt ole käytettävissä kuin bluetooth-kuuntelussa eikä esimerkiksi tv-äänelle. Etkö sinä (myyjä) voisi sanoa, mikä on näistä paras?” Sama lyhyesti: Kaiuttimien äänenlaadullisten erojen arviointi voi olla joskus todella vaikeaa. Ominaisuuksillaan Yamahan myös vetää pitkän etumatkan muihin nähden. Testivoitto on näillä kriteereillä aika selvä. Lähes kaikki verkkotoistopalvelu-, nettiradioja verkkotoisto-sovellukset tukevat Chromecastia, eli ohjaus tapahtuu puhelimen sovelluksella mutta musiikki toistetaan Chormecast-laitteella suoraan langattomasti verkosta. Toisaalta siinä on kätevät suoravalinnat myös eri verkkolähteille aina Spotify-soittolistoja myöten.. Yamahan kaukosäädin on ärsyttävän pieni ja häviää helposti. Jos vain Yamahaan saisi vielä etukankaat. Juuri tässä onkin kaiutinvertailujen tärkeys. Joillekin kyllä, joillekin ei. OminaisuuSystem Audion kaukosäädin on käyttömukavuudeltaan ja selkeydeltään esimerkillinen. Yamaha saattaa olla joillekin liian analyyttinen, joskin se kestää hyvin takaseinän läheisyyden ja siinä on myös sävynsäädöt äänen hienosäätöön. Samoin koko asettelu on selkeämpi kuin yksittäisarvioissa. Miksei kaikissa testin kaiuttimissa ole sävynsäätöjä. On joku, joka osaa kertoa, mikä kaiutin soi parhaiten – oikeasti. Muistuu mieleen vuodet hifiliikkeen myyjänä ja asiakkaiden kommentit kuuntelutilanteessa: “Kyllähän nämä erilaiselta kuulostavat, mutta en minä osaa sanoa, että mikä kuulostaa hyvältä. Se sopii ehkä voimakkaamman basson ja isomman äänen ystävälle
det ovat sinänsä kohdallaan, ja kaiutin on myös hyvän näköinen. (nro 192) VERTAILUTESTI: Kompaktit all-in-one-aktiivikaiuttimet 22 9/2019 Jamossa on hintaluokkaansa nähden monipuoliset liitännät, ja siinä on myös usb-dac, eli siihen voi liittää suoraan vaikka tietokoneen. Triangle puolestaan soi itse asiassa tosi makeesti ja positiivisella tavalla kaupallisesti. . Liitäntöjä ei ole paljon, mutta ne riittävät peruskäytössä hyvin. Erillisen virtalähteen 24 volttia ja 2,1 ampeeria ei kovin suuria tehoa pysty tuottamaan. Sama koskee tavallaan myös Wharfedalea, jonka ääni tosin jakoi myös mielipiteitä, mutta suurimmaksi ongelmaksi nousi mittausten yhteydessä havaittu häiriöääni, eräänlainen perustaajuuden rinnalla kuuluva rinnakkaistaajuus ja särökomponentti. Se tarjoaa myös hintaansa nähden todella hyvät liitännät ja käyttökokemuksen. Suurin ero on kenties lliitännöissä, jotka soundbar-kaiuttimen tapauksessa sisältävät äänelle usein myös hdmi-sisääntulon. Rakenne on tukeva ja viimeistelty. Dalissa asiallisuus jatkuu myös takana ja sisällä. Ehkä kyseessä on vain jonkun tuotantoerän ongelma. Soundbarhan on itse asiassa myös eräänlainen aktiivikaiutin sisältäen kaiuttimet ja vahvistimen muutamalla sisääntulolla, tosin koteloituna yhteen pitkään muotoon ja ehkä erillisellä bassokaiuttimella. Klipschissä on monipuoliset liitännät, ja siihen voidaan kytkeä suoraan myös tavallinen levysoitin, sillä siinä on kytkettävä riaa-esivahvistin. Parempi kuin soundbar Testin skenaariossa aktiivikaiuttimet on ajateltu ensisijaisesti television äänenlaadun parantajaksi, tavallaan vaihtoehdoksi kovasti yleistyville soundbarkaiuttimille. Pieni mutta korvin kuultava, eikä sellainen kaiuttimeen tietenkään kuulu, vaikka sitä ei suoraan musiikilla olisi havaittavissakaan. Sen etu on testin aktiivikaiuttimien optisen sisääntuloon verrattuna siinä, että äänenvoimakkutta voidaan säätää television kaukosäätimestä, kun taas optisen liitännän tapauksessa äänenvoimakkuus säädetään kaiuttimen säätimellä. Klipsch on hyvä all-rounder, joka toimii eleettömästi lähelle seinääkin sijoitettuna ja soi asiallisesti musiikista riippumatta. Ainesta siis olisi. Vahvistin kuulostaa muita tehokkaammalta.. Jos vaihtoehtoja arvioidaan puhtaasti äänentoiston kannalta, niin kaikki testin aktiivikaiuttimet pesevät pääsääntöisesti saman hintaluokan ja jopa kalliimmatkin soundbar-kaiuttimet mennen tullen, kun puhutaan stereokuvasta ja ennen kaikkea musiikin kuuntelusta. Toteutus kestää lähemmänkin tarkastelun. Sääli, että sen äänenvoimakkuuden esiasetuksen taso on liian suuri (valmistaja tosin kiisti heidän tiedossaan olevan mitään ongelmaa) ja myös taustakohina oli kuultavissa. Kotelo on tukeva, mutta vahvistin on muihin nähden kevyen oloinen. . Klipschin toteutus on suoraviivaisen asiallista
Jos siis harkitset soundbar-kaiutinta tv-äänen parantajaksi ja tarkoitus on myös kuunnella musiikkia, niin valitse mieluummin jokin tämän testin kaiuttimista. Toinen analogituloista on pyhitetty vain levysoittimelle. (nro 192) 9/2019 23 System Audiossa on monipuoliset liitännät ja muun muassa kaksi optista sisääntuloa. Kohtuuhintainen Triangle Sensa tarjoaa valinnaisen levysoitintulon. Ei tarvita ylimääräisiä laitteita, vahvistimia eikä johtoja. Muutoin toteutus on ammattimaisen asiallista. Sen riaa-esivahvistin on laadukas. Mainoskuvissakin näkyy vain kaiuttimet kera lauseen “muuta et tarvitse”. Joissain tilanteissa aktiivikaiuttimet voivat olla se käytännöllisempi vaihtoehto, esimerkiksi vaikka työhuoneen kakkoskaiuttimina vain bluetooth-yhteyden kautta soitettuna. Aktiivikaiuttimet kun tarvitsevat virtaa, ja ainakin television ääni pitää kytkeä kaiuttimeen johdolla. Wharfedalessa on erillinen kytkentäyksikkö, ikään kuin esivahvistin, josta signaali siirretään kaiuttimiin langattomasti. . n. Kaiuttimen rakenne on elektroniikkaa myöten laadukas. Toiseen kaiuttimeen televisiosta optinen kaapeli ja aux-liitäntään vaikka levysoitinesivahvistin. Joissain tapauksissa hyvin toteutettu lisäbassollinen ja virtuaalisella surroundtoistolla varustettu soundbar voi tarjota elokuviin hyvinkin tehokkaan ja tässä mielessä peruskaiuttimia paremman leffafiiliksen, mutta musiikin kuunteluun soundbar-kaiuttimet ovat pääsääntöisesti aika kehnoja. Kaiuttimen taakse pitää siis liittää johtoja, joiden kätkeminen saattaa olla jossain tilanteissa vaikeaa. Rca-output tarkoittaa käytännössä samaa kuin muiden Sub-out eli ulostuloa erilliselle lisäbassolle. Toinen kaiuttimista on silti varsinainen keskusyksikkö. Rakenteeltaan ja toteutukseltaan Wharfedale on yksityiskohtia myöten siistiä työtä. Tätä on hyvä miettiä omien tarpeiden ja laitteiden sijoittelun kannalta. Yamahan elektroniikka on pakattu tiiviiseen pakettiin, jossa ei ole turhaa hienostelua. System Audion vahvistinosassa käytetään paljon erilliskomponentteja. Se sisältää myös verkkosoittimen. . Yamahan molempiin kaiuttimiin kytketään sähköt, ja lisäksi kaiuttimien välille tulee pari muutakin kaapelia. Kaapeleista ei pääse erooon, muitta kaiken tämän voisi saada paremmin piiloon käyttämällä erillistä vahvistinta, josta tulisi vain yhdet kaiutinjohdot kaiuttimille. johtohässäkkää Tämän tyyppisten all-in-one-aktiivikaiuttimien yksi pointti on, tai ainakin pitäisi olla, niiden yksinkertaisuus. Liitännät kattavat vain perustarpeet. Ja niissä kaiuttimissa, joissa vahvistinyksikkö sijaitsee vain toisessa kaiuttimessa, pitää kaiuttimien välille kytkeä myös normaali kaiutinjohto. Aikamoinen määrä kaapeleita siis. Esimerkiksi vaikka Yamaha: Molempiin kaiuttimiin tulee paksut virtajohdot, kaiuttimet yhdistävä signaalikaapeli sekä erillinen verkkokaapeli. Tavallaan totta, mutta joskus perinteiset passiivikaiuttimet vaikka verkkotoiminnoilla varustetun vahvistimen kanssa ovat yksinkertaisempi setti. Hintaansa nähden Triangle on hyvin viimeistelty ja rakenteeltaan huoliteltu
Käyttökokemusta valitettavasti himmentää sisääntulojen valinta vain yhdellä input-askelluspainikkeella. Hyvä ominaisuus.. Pienestä koostaan huolimatta DALI soi yllättävän isosti. Mutta mikä tärkeintä, se myös soi hyvin. Miellyttävimmän ja selkeimmän käyttökokemuksen perustoiminnoille tarjosivat System Audio Saxo 7 Active, Jamo S 810PM ja Wharedale Diamond A1. Siinä on vain yksi analoginen ja yksi optinen digitulo aptX bluetooth -yhteyden lisäksi, mutta se riittänee tässä tapauksessa useimmille. Myös Klipschin kaukosäädin on selkeä, ei tosin ihan Jamon tasoinen, vaikka sukunäköä onkin. Kummassakin on erilliset painikkeet sisääntulon valinnoille, DALIssa tosin hieman kryptisin merkinnöin. (nro 192) VERTAILUTESTI: Kompaktit all-in-one-aktiivikaiuttimet 24 9/2019 DALI ZENSOR 1 AX (Hinta: 699 €) Tasapainoinen ja kompakti kokonaisuus DALI Zensor 1 AX on todella kompaktin kokoinen, minimalistisen tyylikäs ja ehkä kaukosäädintä lukuun ottamatta myös kaikin puolin laadukkaan oloinen pikkukaiutin. Myös liitäntöjen suhteen DALI on minimalistinen. Miksei tätä ole muissa malleissa. Trianglen kaukosäädin on laadukkaan oloinen ja tarjoaa ainoana erittäin käyttökelpoiset äänensävynsäädöt. Mainittakoon myös kolme erilaista pintavaihtoehtoa. Hintakin on kohtuullinen. Ääni kuulostaa hyvältä niin elokuvilla kuin musiikilla. Yamahassa on lisäksi kuusi pikavalintapainiketta, jotka toimivat verkkotoistossa minkä tahansa ohjelmalähteen suoravalintoina vaikka soittolistoille tai nettiradiokanaville. DALI soi hyvin myös bluetooth-yhteydellä. Suosittelemme! PISTEET Pa in oa rv o D al i ZE N SO R 1 AX JA M O S 80 1 PM Kl ip sc h R51 PM Sy st em Au di o Sa xo 7 Ac tiv e Tr ia ng le Se ns a SN 03 A W ha rf ed al e D ia m on d A 1 Ya m ah a N XN 50 Koko 10 % 5 5 2 3 3 2,5 3 Liitännät ja ominaisuudet 20 % 2,5 2,5 4 5 3 2 5 Käyttö 10 % 3,5 3 3 5 1 3 4 Äänenlaatu (* 60 % 3,7 1,5 3 3,3 3 2,8 3,9 Yhteensä 100 % 3,6 2,2 3,1 3,8 2,8 2,6 4,0 *) Kahden kuuntelijan pisteiden keskiarvo Toistovaste kuunteluhuoneessa. Kokonaisuutena kompakti ja tyylikäs, selkeä, kirkas ja luonnollinen ääni. DALIn ja Yamahan kaukosäätimet ovat hieman halvan oloisia luottokorttiläpysköjä mutta ajavat asiansa. Siitä saatiin kaikkein eniten ääntä. Toistoltaan DALI on ehkä lähimpänä niin sanottua oikeaa hifiä koko testiryhmästä, ja hieman musiikkimausta ja kuuntelutilasta riippuen sen voisi jopa julistaa ääneltään testin parhaimmaksi. Bassotoisto ei korostu juuri ollenkaan edes lähelle seinää sijoitettaessa, ja ääni on kirkas ja selkeä, ehkä jopa aavistuksen liian kirkas, varsinkin kovin kaikuvassa tilassa ja läheltä kuunneltaessa. Kaukosäätimen pitäisi kyllä olla tässä hintaluokassa laadukkaampi ja merkinnöiltään hieman selkeämpi. + Tasapainoinen toisto + Kompakti koko + Laatuvaikutelma Vain perusliitännät Kaukosäädin varauksin Testin kaiuttimia ohjataan kaukosäätimillä
Yläbassot myös korostuvat tyypillisessä sijoituksessa lähellä seinää ja tason päällä. Bluetooth ei tosin tue aptX-koodekkia. Bassovoittoisemmalla musiikilla alimmat taajuudet korostuvat hiukan liikaakin, mikä syö tarkkuutta ja erottelukykyä. Basso ei toisaalta ulotu kovin alas. Klipschin olemus antaa ehkä olettaa tiettyä soundia, mutta ääneltään se oli yllättävän rauhallinen mutta kuitenkin myös selkeä. Tämä kaikki siis oletusarvosesti päällä oleva turha loudness-ominaisuus poiskytkettynä. Kooltaan se on testiryhmässä suurehko mutta näyttää mittojaan pienemmältä. Ääni on Iso ja muhkea. Vaikka Jamo on varmaan parempi kuin useammankin television oma ääni, niin silti kehottaisimme tutkailemaan muita vaihtoehtoja. Jokainen harkitkoon itse. Kokonaisuudessaan hyvä ja monipuolinen, joskin myös kallis kaiutin, joka on toimii hyvässä tasapainossa niin elokuvien kuin pienin varauksin myös musiikin toistimena. Kohtuullisella lisäinvestoinnilla olisi ääneltään paljon parempiakin vaihtoehtoja tarjolla. Myös kaukosäätimestä annamme kiitosta. Bassokorostus pois (pun.) ja päällä (vihr.). Ääni on melkein lattiakaiuttimien kokoluokkaa niin voimakkuuden kuin bassotoiston osalta. Omalla tavallaan tyylikkään näköinen Jamo S 801 PM on DALIn kanssa testin pienimpiä kaiuttimia. System Audio Saxo 7 Active (Hinta: 799 €) Kokoaan isompi ääni System Audio on olemukseltaan kuin skandinaavisen pelkistetyn designin käsikirjasta. Viimeistely on tasokasta aina kaukosäädintä ja ohjeistusta myöten. Toistovaste kuunteluhuoneessa. Tämä saa äänen kumisemaan, ja yläbasso peittää alleen myös muuta äänialuetta. Äänessä saisi olla enemmän kirkkautta ja selkeyttä. + Liitännät ja rakenne + Ääni (varauksin) + Kaukosäädin ja käyttö Luokassaan suurehko koko + Liitännät ja varusteet + Kaukosäädin ja käyttö + Yleispätevä toisto Isohko koko Mielipiteitä jakava ulkonäkö + Pieni koko + Kaukosäädin ja käyttö + Liitännät + Edullinen hinta Vaatimaton ääni . Hinta on kuitenkin edullinen, ja kaiutin on kivan näköinen ja helppo käyttää. Tässä ryhmässä kooltaan suuri ja muutenkin pelkistetty mustanpuhuva olemus jakaa varmasti mielipiteitä. Sinänsä rauhallinen ja siisti sointi tekee kuuntelusta kuitenkin helppoa. Toisaalta kaukosäädin on selkeä ja laadukkaan tuntuinen, eikä ominaisuuksissa ole juurikaan tingitty. Myös suurin saatava äänenvoimakkuus jää muita pienemmäksi selvällä erolla. Kaiuttimen käyttöönotto ja käyttö on helppoa, kiitos selkeän kaukosäätimen ja ohjelmalähteiden suoravalintojen. Toistovaste kuunteluhuoneessa. System Audio osaa myös kytkettyä automaattisesti bluetoothiin, johon se on aikaisemmin paritettu. Sadan millimetrin bassoelementti ja selvästi myös muita pienempi vahvistin eivät vain pysty tuottamaan matalimpia taajuuksia samalla intensiteetillä kuin muut. System Audion liitännät ovat kattavat, ja erityismaininnan se saa kahdesta optisesta sisääntulosta (joista toinen sopii vaikka Google Chromecastille) ja levysoitintulosta. Tämä tekee hyvää esimerkiksi toimintaelokuvien äänelle. Bassotoisto on kaiuttimen olemukseen nähden yllättävän tasapainoinen, eli se ei dominoi toistoa, vaikka tarvittaessa antaakin myös potkua. System Audio pitäisi saada etäämmälle takaseinästä ja jalustoille, jos tavoitteena on hifistyneempi musiikin kuuntelu. Lookista viis, takaa löytyy todella kattavat liitännät aina usb-dacia ja levysoitintuloa myöten. Toistovaste kuunteluhuoneessa. Tämä voisi olla hyvinkin lähes täydellinen kaiutin nuoren omaan huoneeseen. Edullinen hinta näkyy myös hieman viimeistelyssä ja rakenteessa. OIetusarvoisesti päällä oleva loudness vieläpä vahvistaa edellä mainittuja toisto-ominaisuuksia. Varustukseen kuuluu myös optinen kaapeli. Loudness päällä toisto saattaa olla joidenkin mielestä enemmän rokkaava. Edullisuudesta huolimatta Jamossa on kuitenkin hyvät liitännät, muun muassa usb-dac-sisääntulo. (nro 192) 9/2019 25 JAMO S 801PM (Hinta: 349 €) Edullinen vaihtoehto, mutta... Kaiutin kestää siis aika hyvin sijoituksen lähelle seinää. Ääneltään Jamo oli kuitenkin selvästi muita pienemmän kuuloinen. Joillain äänitteillä miehen lauluäänessä (alakeskialueella) on tosin hieman kumua tai honotusta. Sen voisi ajatella olevan jopa väärässä seurassa. Klipsch R-51PM (Hinta: 579 €) Ulkonäkö saattaa hämätä Alle 600 euron hintainen Klipsch R-51PM on designiltaan oman tiensä kulkija, etenkin ilman suojakankaita. Ääni on hieman tukkoisen kuuloinen ja silti korkeimmilta taajuuksiltaan jotenkin kihisevä. Ääneltään System Audio Saxo 7 Active on kokoaan isomman kuuloinen, niin hyvässä kuin pahassakin. Korkeimmille taajuuksille kaipaisi ehkä lisää kirkkautta, mutta muuten toisto on toisaalta myös rasittamaton. ?. Jamo on myös selvällä marginaalilla testin edullisin kaiutin. Se on laadukkaan oloinen ja selkeä käyttää. Pieni miinus tulee takapaneelin vaikeasti luettavista merkinnöistä. Kokonaisuutena siis hintaisekseen monipuolinen, yllättävän pystyvä ja yleispätevä kaiutin moneen makuun – myös ulkonäön suhteen. Siinä on myös subwooferin tasonsäätö, jos sellaisen haluaa kaiuttimen subwooferlinjalähtöön liittää
Melko massiivisen oloiset kaiuttimet ovat luottamusta herättävän oloiset. Mutta suuri plussa kaukosäätimen bassoja diskanttisäädöistä. Mutta kun hintaluokka on kohdallaan, niin miksei. Triangle tarjoaa runsaat liitännät aina levysoitinta myöten. Ääni on selkeä ja hifistynyt, ehkä hieman kuiva ja keskialueelta jopa kriittisen erotteleva. MusicCast tarjoaa muutenkin paljon toiminnallisuutta, muun muassa monihuonejärjestelmän ja sävynsäädöt. Mitään tällaista ei ole todettu missään aikaisemmin. Kaukosäädin on myös melko tarkka suuntaukselle. Liitännät ovat sangen minimaaliset, mutta aptX bluetoothin kera riittävät peruskäyttöön television seurana. Bassotoisto koettiin sisänsä ulotteikkaaksi ja voimakkaaksi mutta toisaalta hieman pyöreäksi eli epätarkaksi, samoin kokemus keskialueen ja diskantin toistosta. Sävynsäätimet 0-asetuksella (pun.) sekä maksimilla (vihr.) ja minimissä (sin.). + Muhkea soundi varauksin + Sävynsäädöt + Liitännät Käyttö Äänenvoimakkuuden esiasetuksen taso Toistovaste kuunteluhuoneessa. Wharfedale Diamond A1 (Hinta: 790 €) Vika vai ominaisuus. Äänenvoimakkuuden suuri esitaso on kuitenkin ominaisuus, joka valitettavasti vesittää kaiken hyvän. Testin paras kokonaisuus.. No, vähän kuin sattuman kautta laite saatiin kuitenkin toimimaan, ja sen jälkeen käyttö oli hyvinkin sujuvaa. Suoranainen suunnitteluvirhe tai vika on äänenvoimakkuuden liian suuri oletusarvo ja se, että asetettu äänenvoimakkuus ei säily muistissa vaan palaa aina uudelleen käynnistyksen yhteydessä oletusarvoonsa, kovalle. Kaikki ohjelmalähteet kytketään keskusyksikköön, josta signaali siirtyy ilmateitse kaiuttimiin. Kaukosäädin on laadukkaan oloinen ja helppokäyttöinen. Wharfedalen erikoisuus on langaton yhteys kaiuttimiin. Wharfedale on hinnaltaan testiryhmän kärkipäässä. Sisääntulon valinta on siis vähän arpomista, kun oikea lähde pitää päätellä vain etulevyn ledin väristä, joka sekin näkyy vain 10– 15 sekunnin ajan. Se toimii hyvin myös lähelle seinää sijoitettuna, ja sävynsäädöt mahdollistavat vielä pienen hienosäädönkin. Voisiko tämä johtua mittausten aikana siniaaltopyyhkäisyn yhteydessä havaitusta, ilmeisesti langattomasta signaalin siirrosta johtuvasta erikoisesta särön tapaisesta sivuäänestä. Tällä taustalla Wharfedalea ei voi suositella, ennen kuin asia on tarkemmin tutkittu. Selvää on, että tällainen ominaisuus ei kaiuttimeen kuulu. Tarvittaessa tarjolla on hyvät äänenpainevarat. Kaiuttimen ulkonäköä hallitsee musta etupaneeli valkoisella bassokartiolla ja ilman etukankaita. Sellaiset pitäisi olla kaikissa kaiuttimissa. Miinusta tulee halvan oloisesta kaukosäätimestä, joka on kuitenkin helppokäyttöinen ja sisältää pikavalinnat myös eri verkkolähteille. Ääni on rauhallinen ja aika miellyttävä. Kaiuttimiin ei siis kytketä kuin virrat. Kaiuttimen vahvistimessa oli aika voimakas pohjakohina, joka saattaa olla jopa kuultavissa, jos kaiuttimet sijaitsevat lähempänä kuuntelupaikkaa. Käyttöönotto on helppoa, mutta itse käyttöä vaikeuttaa monet asiat: sisääntulolle on askellusvalinta, eli sisääntuloa ei valita omista painikkeista vaan yhdellä painikkeella asekeltamalla. Tämä saattaa olla monelle syy katsoa muita vaihtoja. Myös etukankaat olisivat kiva lisä. Kaiuttimen ääni on hifimäinen, mutta siinä on silti ehkä aavistus liikaa läsnäolon tunnetta, joka toisaalta koettiin myös suttuisena. Tämä todennettiin kahdella eri kaiutin–lähetinyhdistelmällä. Verkkotoiminnot tekevät Yamahan käyttöönotosta muita haasteellisemman, erityisesti siis kaiuttimien yhdistämisen älypuhelimen MusicCast-sovellukseen. BassEQ 0-asetuksella (pun.) sekä maksimilla (sin.) ja minimissä (vihr.). Ääneltään Wharfedale jakoi mielipiteitä. Elementtien pyöreät kangassuojat ovat myös tyylikäs yksityiskohta. Kaiuttimen laatuvaikutelma on hintaluokassaan asiallinen aina ohjeistusta ja kaukosäädintä myöten. Yamaha on ainoa niin sanotusti aito aktiivikaiutin, koska siinä on molemmissa kaiuttimissa kaksoisvahvistimet. + Korkea laatuvaikutelma + Langattomat kaiuttimet (lähes) Vaatimattoman liitännät Mahdolliset häiriöt äänessä + Äänenlaatu (varauksin) + Ylivoimaiset ominaisuudet Ei etukankaita Pieni ja heppoinen kaukosäädin Yamaha NX-N500 (Hinta: 749 €) Paljon vastinetta rahalle Hyvin ammattimaisen näköinen Yamaha NX-N500 tuntuu olevan väärässä seurassa. Se on nimittäin varustettu myös täydellisellä verkkosoittimella. Ne on viimeistelty mustalla keinonahalla, ja etulevy on kiiltävän musta tai valkoinen. (nro 192) VERTAILUTESTI: Kompaktit all-in-one-aktiivikaiuttimet 26 9/2019 Triangle Sensa SN03A (Hinta: 479 €) Ainesta parempaan Triangle Sensa SN03A on testin toiseksi edullisin kaiutin. Liitännät ovat sinänsä tavanomaiset, sisältäen kuitenkin usb-dacin. Toistovaste kuunteluhuoneessa. Se soi mukavasti ja miellyttävästi myös ihan hiljaa kuunneltaessa. Äänenlaadultaan Triangle osoittautui silti kivalta soundaavaksi mutta samalla toki hieman loudnessmaiseksi. Toistovaste kuunteluhuoneessa. Ääneltään Yamaha rankattiin molempien kuuntelijoiden taholta testin kärkeen. Langattomuuden johdosta käyttöönotto vaati muutaman lisävaiheen, mutta kaikkiaan se sujui ilman dramatiikkaa, vaikka ohjeistus olisi voinut olla tässä selkeämpikin. Ne laajentaisivat varmasti kaiuttimien kohdeyleisöä. Sävynsäätimet 0-asetuksella (pun.) sekä maksimilla (sin.) ja minimissä (vihr.). Tämä tarkoittaa myös muita suurempaa johtomäärää langattomuudesta huolimatta. Kokonaisuutena hyvin soiva ja erittäin monipuolinen kaiutinsetti. Kooltaan se on suht kompakti
Basso hieman dominoi ja sen sävy on pehmeään päin kallellaan, mutta ei huono. Diskantissa tai ylemmällä keskialueella jotain, joka tekee äänen jotenkin suttuiseksi. Keskiäänija diskanttipuoli sinänsä on ihan miellyttävä, mutta tällä toteutuksella äänikuva on liian kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla. Ylempi basso on napakka ja tarkkarajainen eikä peitä liiemmin keskialuetta. Toistossa on myös jotain vaihevirhemäisyyttä. Tästä seuraa hieman raskas sävy ja keskialueen ilmavuus kärsii. Selvästi hifimpi lähestymistapa siis, vaikka äänessä tarvittaessa kokoa onkin. Piti ihan tarkistaa kytkennätkin. Laulu ja puheääni ihan ok vaikkakin honottaa hieman, ja koko ääni kuulostaa tulevan ikään kuin paksun verhon takaa. Matalien taajuuksien toisto uloitteikas ja tarkka, jopa kuiva. Jos olisi sävynsäädöt, niin voisi pari pykälää bassoja ehkä nostaa. Kaikkiaan selkeä ja hyvin realistinen toisto, ja basso soi mukavan erottelevasti. Basso kuitenkin on makuuni hieman liian pyöreä. Epäterveen kuuloinen ja outo. Ääni on kyllä melkein lattiakaiuttimien kokoluokkaa niin voimakkuuden kuin bassotoiston ulottuvuuden osalta. Tykkäsin kovasti. (Pisteet 3,5/5p) HK: Kiinteä ja napakka basso, joka ei ulotu liian alas. (3/5p) Wharfedale TH: Ensivaikutelma aika kiva. Händel Saint Martin-church Dudelange, ZZ Top (Gimme All Your Lovin’), Bruce Hornsby (The Way It Is) HK (Heikki Kivelä): Sleep Research Facility (A-Deck), Viagra Boys (Slow Learner), Yona (Alku), Fleetwood Mac (Brown Eyes), Butcher Brown (Forest Green), Rhythm & Sound (Queen Version), Burial (Subtemple), Dorothy Ashby (Soul Vibrations), Horace Andy (My Guiding Star) . Toisto pysyy siis mitoissaan, vaikka alinta potkua vähän saattaa jäädä kaipaamaankin. (Pisteet 3/5) HK: Jälleen vertailun “muhkea bassotoisto” -ryhmän edustaja. Vaikea määriteltävä. Tässä myös sävynsäädöt, joilla saa soundin bassopäästä aika kivasti kohdalleen. Se päällä soundi on kamala. Korvanmyötäinen ja ketterä peruskaiutin. Soi tarvittaessa kokoonsa nähden todella kovaa. Basso on melko tiukasti kontrolloitu, vaikka alimman oktaavin humina jotenkuten erottuukin. Soi myös aika kovaa. (2,5/5p) HK: Bassopää on viritetty sinänsä fiksusti, että kaiutin ei pyri keinotekoisesti tuottamaan alimman oktaavin sisältöä eikä myöskään korosta yläbassoja pahemmin. Ei oikein minun makuun. Tässä ei kuitenkaan mennä ihan matalimpaan oktaaviin saakka puhtaana, vaan äänessä on pientä kompressoitumista alimmilla taajuuksilla. Diskantti siisti ja erotteleva muttei järin korostuva. Yleispätevä ja erotteleva, korkeampia taajuuksia painottava kokonaisuus. Sen vastapainona tosin on siisti ja puhdas diskanttitoisto ja miellyttävä dynamiikka, jonka ansiosta myös erinäiset rytmiset yksityiskohdat erottuvat selvemmin. Joillain äänitteillä diskantti ja/tai yläkeskialue on jopa kirpeän sävyinen. Hieman pyöreä basso, mutta tietyllä materiaalilla potkii kivasti. Peittyy hieman bassoon, joka soi sinänsä nätisti ja siinä on hyvä sävy. (1,5/5p) Klipsch TH: Aika avara ja selkeä toisto, erityisesti keskialueella. Periaatteessa hyvä valinta myös hiukan rohkeamalla äänenvoimakkuudella kuunteluun. Kovempaa kuunneltaessa äänen terävyys saattaa ottaa hiukan korviin, mutta järkevillä äänenvoimakkuuksilla neutraali toistoprofiili toimii hyvin: detaljit erottuvat, taajuussisällöt integroituvat toisiinsa hyvin ja ääni on energinen. Basson taso kuulostaa sinänsä olevan kohdallaan, mutta toisto ei vain ole niin ulotteikas kuin parhaissa. Kirkas ja selkeä toisto. (3,8/5p) jamo TH: Yleisvaikutelma heti aika tunkkainen ja verhoutunut. Ei kumise eikä jumputa yläbassoa, mutta toisto ei toisaalta ulotu myöskään kovin alas. Keskialue voisi olla selkeämpi. Korkeimmat taajuudet ovat vaimeat, ja niihin kaipaisi enemmän kirkkautta. Hyvin tasapainoinen bassotoisto, ei korostu vaikka kaiutin on lähellä takaseinää. Ei välttämättä luukuttajan ykkösvalinta eikä miellyttämishaluinen yleiskaiutin, mutta tarkkuudesta plussaa. Myös solistin ääni on kirkas ja ilmava. Äänialueet eivät kuitenkaan täysin integroidu toisiinsa, minkä taustalla kuulostaisi olevan jonkinasteinen loudness-viritys. Ylemmän keskialueen pieni kirpeys pitää kuunteluvoimakkuuden hiukan maltillisena, mutta menoa piisaa sitenkin ihan tarpeeksi. Ulotteikas ja sävykäskin, silti aavistuksen pinnassa. (3/5p) system audio TH: Aavistuksen tumma yleissävy, siis keskialueen osalta. (2,8/5p) HK: Kevyt bassokorostus tässäkin, mutta basso on hieman epämääräinen. Bassoja ei juuri tule, ja yläbasso korostuu ja peittää alleen keskialuetta. Kovempaa kuunneltaessa bassopää kompressoituu suht nopeasti. (4/5p) HK: Kuivahko, neutraali ja tarkkarajainen toisto, jossa on tiettyä monitorimaisuutta. Kuuntelutilan olisi varmaan hyvä olla myös aika vaimennettu. SIlti keskialueelle jää hieman honotusta, ja diskantti voisi olla puhtaampi. Ääntä ei lähde ihan kamalasti, mutta riittänee kyllä. Tämä syö hiukan alakerran rytmistä tarkkuutta ja erottelukykyä muttei kuitenkaan pahemmin peitä keskiääniä. Tämä ei kuitenkaan tule ilmi kuin raskasbassoisella musiikilla, ja kaukosäätimestä kolme napsua bassoa pudottamalla toisto asettuu. Kokonaisuutena hyvät kaiuttimet, joissa luonnollinen ja puhdas ääni, jaksaa kuunnella. (3/5p) Yamaha TH: Yleisvaikutelma selkeä ja hyvin erotteleva. Bassovoittoisemmalla musiikilla alimmat taajuudet korostuvat hiukan liikaakin. Diskantti on rauhallinen ja siisti, mikä tekee kuuntelusta helppoa, mutta toisaalta esimerkiksi solistin äänestä jää uupumaan ilmaa ja läsnäoloa. (3/5p) HK: Iso ja muhkea ääni. Toimii tosi hyvin myös lähellä seinää, ei mitään ylimääräistä kumua tai raskautta. Diskantti on aavistuksen koholla yläkeskialueeseen verrattuna, mutta tässäkin sointi on sinänsä ihan rauhallinen. Kokonaisuutena siis rasittamaton yleiskaiutin monenlaiselle musiikille. Tietyllä tavalla hyvin “turvallinen” ääni. Paranee jos kaiuttimia ei suunnata suoraan kuuntelupaikalle. Maltillinen ja yleispätevä kaiutin. (nro 192) 9/2019 27 dali TH: Aika kirkas, mutta hyvässä mielessä. Keskialueen esilläolo saattaa olla liikaa, jos tila on akustiikaltaan kova. ?. Ei välttämättä hifistynein esitys, mutta potkua piisaa! (3,5/5p) triangle TH: Myös tässä saisi olla enemmän kirkkautta. Sinänsä ainesta ja ison kaiuttimen fiilistä, mutta minun makuuni turhan dominoiva basso, pitäisi ehkä saada selvästi kauemmaksi takaseinästä. Kokonaisuudessaan basso kuitenkin dominoi tällä asennuspaikalla liikaa. Toisto kuulostaa ulottuvan melko alas ja siinä on voimaakin. Tämän vuoksi keskiääni ja diskantti varsinkin on mukavasti läsnä, paikoin jopa pinnassa – tietyillä musiikkinäytteillä jopa aika lähellä sitä, miltä musiikin tulisi kuulostaa. Selvästi pienen kuuloinen kaiutin. Mutta onko basso jopa liian vaimea. Bassot eivät ole kovin voimakkaat, siis hyvässä mielessä. (3,8/5p) KUUNTELUARVIOT Kuuntelussa käytetty musiikki: TH (Teppo Hirvikunnas): Earth Wind & Fire (September ja Let´s Groove), Ella Henderson (Young ja Glorious), Janita (sekalaisia kappaleita albumilta Oma planeetta), Arrival of the Queen of Sheba G.F. Bassotoisto on myös ontto, hahmoton ja löysä. Kaikkiaan kuitenkin kivalta soundaava kaiutin, joka soi hiljaakin mukavan muhkeasti. (1,5/5p) HK: Hyvin omituinen äänikuva, jossa basso ei ole oikealla paikallaan keskellä. Diskanttiin kaipaisi aavistuksen lisää briljanssia. Siinä ja siinä. Tämä siis ilman loudnessia. Toisaalta ääni on myös rasittamaton. Ei mene kovin alas, mutta kokoluokassaan ok
sammutus Adaptive bass (=loudness), Autosense nopea bluetoothyhdistäminen, sisääntulojen suoravalinnat Subw.lähdön tason säätö, Bluetooth toisto/tauko ja kappaleenvaihto, etupaneelin ledin autom. Ei ilm. Kaukos. Kaukos. ledvalon sammutus, sisääntul. (nro 192) VERTAILUTESTI: Kompaktit all-in-one-aktiivikaiuttimet 28 9/2019 Tekniikkaa & Ominaisuuksia Merkki ja malli Dali ZENSOR 1 AX JAMO S 801 PM” Klipsch R-51PM Saxo 7 Active Triangle Sensa SN03A Wharfedale Diamond A1 Yamaha NX-N500 Hinta (/pari) 699 € 349 € 579 € 799 € 479 € 790 € 749 € Edustaja/maahantuoja JJ Hifi Oy Loudgroup Oy Loudgroup Oy AH-Hifisystems Oy Laatulaite Hifi Oy Audelec Oy Yamaha Music Lisätietoja www.jjhifi.fi loudgroup.fi loudgroup.fi www.ah-hifisystems.fi www.laatulaite.com www.audelec.fi fi.yamaha.com Rakenne 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi 2-tie, refleksi Elementit Diskantti 1” (25 mm) 1” (25 mm) 1” (25 mm) 1” (25 mm) 1” (25 mm) 1” (25 mm) 1” (25 mm) Basso/keskiääni 5,25” (135 mm) 4” (104 mm) 5,25” (135 mm) 5” (130 mm) 5” (130 mm) 5” (130 mm) 5” (130 mm) Jakotaajuus 2,9 kHz 2 kHz 1,6 kHz Ei ilm. (* 3 m (* Virtajohto 1 1 1 1 1 3 2 RCA-kaapeli x 3,5 mm -kaapeli x USB-kaapeli x x Optinen kaapeli x Ohjeet ENG ENG ENG ENG ENG ENG FIN Kumitassut x x x x x Etusuojat x x x x x Mitat (k x l x s) 274 x 162 x 240 mm 285 x 156 x 163 mm 338 x 178 x 232 mm 310 x 160 x 260 mm 280 x 166 x 230 mm 315 x 186 x 220 mm 285 x 170 x 239 mm Paino (vasen/oikea) 4,0/4,5 kg 2,7/2,9 kg 4,5/4,8 kg 4,9/5,5 kg 3,6/4,1 kg 5,5/5,5 kg 5,7/6,2 kg *) Erillinen langaton kytkentäyksikkö *) Balansoitu (XLR) -linjakaapeli kaiuttimien välille, RJ45verkkokaapeli. Kaukos. 2 x 60 W 2 x 40 W 2 x 50 W 2 x 50 W 2 x 20+24 W Käynnistys Kaukos. Kaukos. sammutus *) vain sovelluksesta, MusicCast-verkkotoisto, sisääntul. sammutus Diamond H1 Hub -lähetin, näytön sammutusviiveen säätö tai aina päällä, valittava 20 min autom. suoravalinnat, Bluetooth toisto/ tauko ja kappaleenvaihto Subw.lähdön tason säätö, etupan. Automattinen käynnistys/sammutus x/x x/x -/x x/x -/x x/x x/x Liitettävyys Linjasisääntulot 1 1 2 1 2 1 1 Levysoitintulo < Valittava 1 Valittava Levysoitinesivahvistin x x x Digitaalisisääntulot (optinen/koaksiaali) 1/1/1/2/1/1/1 1/USB-DAC (digital audio) x x x Bluetooth x x x x x x x Bluetooth aptX/ aptX HD x/-/x/x/x/x/x/AirPlay x Verkkotoisto x Linjalähtö (subwoofer) x x x x x Kauko-ohjain x x x x x x x Sävynsäädöt x x (* Loudness x x x x (* Pikamykistys x x x x x x x Muuta Subw.lähdön tason säätö, etupan. ledvalon sammutus, sisääntul. (ei etukankaita) Varustelu Kaiutinjohto 4 m 2 m 3 m 2,5 m 3 m Ei tarv. Kaukos. 2,3 kHz 2 kHz Ilmoitettu toistoalue 53 Hz 26,5 kHz 76 Hz 26 kHz 68 Hz 21 kHz 45 Hz -25 kHz 55 Hz 22 kHz 55 Hz 20 kHz 54 Hz 40 kHz Teho 2 x 50 W Ei ilm. (musta etukangas) Musta, valkoinen (ruskeanharmaa etukangas) Musta puuviilujäljitelmä (musta etukangas) Musta ja valkoinen (musta tai vaalean harmaa etukangas) Musta ja valkoinen (ei etukankaita) Musta nahkajäljitelmä kiiltävän mustalla tai valkoisella etulevyllä (Mustat pyöreät suojat elementtien eteen) Musta, valkoinen, pähkinäpuujäljit. Kaukos. suoravalinta, pikaval./ muistipaikat eri verkkolähteille ja internetradiokanaville, bluetooth-lähetin Viimeistelyt Musta, valkoinen, pähkinäpuujäljit. suoravalinnat, bluetooth toisto/ tauko ja kappaleenvaihto, valittava autom
Pikkujouluissa esittelemme kahden päivän ajan McIntosh vahvistimia ja Klipsch kaiuttimia. All rights reserved. Paikan päältä löydät upeita demoja, glögiä ja pientä purtavaa. Lue lisää Mareksound.fi Muista myös laatuhifin Black Friday! Kutsumme sinut Mareksoundin pikkujouluihin 29.-30.11 THX and the THX Logo are trademarks of THX Ltd., which may be registered in some jurisdictions. www.mareks.fi Mareksound Oy Valimotie 2, 00380 HKI info@mareks.fi – puh: 010 321 3220
Nykyään taidetaan kyllä puhua ihan vain soundbarista tai soundbarkaiuttimesta, joka siis tarkoittaa pitkänomaista, palkkimaista kaiutinta, joka sisältää yleensä vasemman ja oikean tai jopa useamman äänikanavan kaiuttimet, vahvistimen äänija kuvaliitännöineen sekä niihin liittyvää toiminnallisuutta ja ominaisuuksia. Siksi useissa soundbareissa on yleensä erillinen lisäbasso. Toki siirryttäessä hintaluokassa muutamasta satasesta selvästi ylöspäin alkaa äänenlaatukin kohentua. Soundbar on tarkoitettu sijoitettavaksi pääasiallisesti television alle sen äänentoistoa parantamaan. No on mikä on, kyse on joka tapauksessa soundbar-kaiuttimesta eli äänipalkista, kuten tuotetta on joskus eräässä suomen kieleen intohimoisesti suhtautuvassa teknikka-alan lehdessä kutsuttu. Hyvät soundbar-kaiuttimet kykenevät tuottamaan elokuviin hyvinkin uskottavan äänentoiston, mutta musiikin kuuntelussa on hyvin usein kompromissien sävyttämä toisto. Soundbar-kaiuttimien äänenlaatu on perustasolla usein huonon vitsin tasolla. Sennheiser Ambeo Saksalainen mikrofonija kuulokevalmistaja Sennheiser on tehnyt pitkään yhteistyötä saksalaisen Fraunhofer-instituutin kanssa (Fraunhofer-Gesellschaft on saksalainen sovelletun tekniikan tutkimusyhteisö ja -laitos, joka pitää sisällään useita eri tekniikan osa-alueita). Frauenhofer on ollut kehittämässä muun muassa mp3eli mpeg-pakkaustekniikkaa. Soundbar voi myös imitoida monikanavaista toistoa pienestä koostaan huolimatta. Ja totta puhuen, monikanavaisen toiston imitointikaan ei aina ole mainostekstien veroista. Tästä syystä ne eivät voi olla kooltaan suuria, mikä taas asettaa rajoituksia matalien äänien toistolle. USKomAton SoUndbAr-KAiUtin!. Vähän kuin Toyota Auriksen malli nimi olisi Auris Auto. (nro 192) KOKEILU: Sennheiser Ambeo Soundbar 30 9/2019 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas Aloituskuva: Sennheiser K yllä, tämän soundbar-kaiuttimien nimi on Sennheiser Ambeo Soundbar. Tähän ei kuitenkaan välttämättä paljoa vaadita. Soundbar-kaiuttimet on siis tarkoitettu tv-äänen parantajaksi. Millainen on soundbar-kaiutin, jota on suunniteltu varmaan yli kolme vuotta, joka painaa lähes 20 kiloa, sisältää 13 elementtiä ja maksaa 2 500 euroa
Omilla jaloillaan seisovan television eteen se ei mahdu. Paras paikka olisi varmaan seinällä tai tason päällä, mutta telkkari tulee nostaa riittävän korkealle sen yläpuolelle. Ja moneen kertaan sen on lupailtu tulevan myyntiin. Erikoinen veto sinänsä. Sennheiser kun ei tule ensimmäisenä mieleen kaiuttimista eikä etenkään soundbar-kaiuttimista puhuttaessa. Työn laatu ja toteutus ovat huippuluokkaa. Sennheiser käyttää Ambeo-teknologiaa muun muassa tietyissä mikrofoneissa, kuulokkeissa ja nyt myös soundbar-kaiuttimessa. Vahvistimien tehoksi ilmoitetaan “vain” 250 wattia, mikä on aika vähän useiden paljon edullisimpien soundbarien yli tuhannen watin lukemiin. Tämä asettaa monenlaisia rajoituksia sen sijoitukselle. (Lisätietoa: en-uk.sennheiser.com/ ambeo#, www.mpegh.com/en/home/ ja www.uphear.com) Hitaasti haudutettu Ensimmäiset maininnat Sennheiser Ambeo Soundbar -kaiuttimesta saatiin jo vuonna 2017. (nro 192) 9/2019 31 Ambeo on oikeastaan tuotenimi joukolle erilaisia teknologioita, jotka mahdollistavat entistä luonnollisemman tilaäänen tallentamisen ja toistamisen. Ambeo painaa 18,5 kiloa, ja sen mitat ovat miehekkäät: leveys 126,5, korkeus 12,5 ja syvyys 17,1 senttimetriä. . Nämä ovat varmaan jotain erikoiswatteja, kuten saimme huomata. Näitä ovat muun muassa mpeg-h audio ja upHear. rakenne Ambeo Soundbar on kaikkea muuta kuin tyypillinen 70 millimetriä korkea muutaman kilon painoinen muovitanko. Kauko-ohjain on alumiinia. Olen päässyt kuuntelemaan Ambeo Soundbaria jo muutaman kerran aikaisemmin, mutta nyt ensimmäisen kerran se saatiin kunnon testiin. Kauko-ohjain on lujarakenteinen ja selkeä. . Soundbar sisältää kaikkiaan kolmetoista elementtiä jaettuna kymmeneen kanavaan (konfiguraatiolla 5.1.4). Esimerkiksi 100-millimetriset bassoelementit on kiinnitetty 8 konepultilla, ja elementtien magneeteissa on lämpötila-anturit. No nyt vuoden 2019 lopulla se on vihdoin täällä ja kaupoissa. Sisääntulon valinta voisi olla toteutettu suoravalinnoilla askellusvalinnan sijasta – varsinkin kun laitteen sisääntulon osoittava näyttö on hyvin pieni.
Kalibroitu sijoitus Ambeo Soundbarin käyttöönotto alkaa tietenkin sijoituksella. Liitännät ja toiminnot Ambeon liitännät käsittävät kolme hdmituloa ja yhden lähdön, joka tukee uusinta hdmi-luokitusta ja sisältää eARC-toiminnallisuuden (se voi esimerkiksi vastaanottaa Dolby Atmos -ääntä suoraan eARCyhteensopivasta televisiosta esimerkiksi Netflixin Atmos-äänellä olevista elokuvista). Laite tukee Dolby Digital-, Dolby Atmosja DTS:X-tilaääniformaatteja, jotka se siis prosessoi omilla algoritmeillään Ambeo 3D -toistoksi. Mittaus kestää jonkin aikaa, mutta prosessi on sinänsä hyvin suoraviivainen. ?. Lisäksi kaiuttimessa on myös bluetooth ja Chromecast-verkkotoisto-ominaisuudet. Parhaan mitä olen koskaan soundbareista kuullut. Kaukosäätimessä voisi olla eri ohjelmalähteiden sisääntuloille suoravalinnat. Koska Ambeo käyttää tilaäänentoistoon seinien ja katon kautta tulevia heijastuksia, asettaa tämä vaatimuksia laitteen sijoitukselle, tilalle ja sen akustiikalle. Näytön kuten myös laitteen oikeassa laidassa olevan valaistun Ambeo-logon kirkkautta saa säädettyä. lipainikkeilla. Ambeo Soundbar toimii siis liitäntöjen ja ominaisuuksien puolesta hyvinkin täydellisenä äänikeskuksena. Uskomaton ääni Laitteen käyttö on helppoa ja tapahtuu selkeällä kaukosäätimellä. Myös Atmos-koodatun elokuvan korkeusefektit toistuvat . Mukana tulee mittausmikrofoni telineineen. Myös laitteen päällä on kytkimet tärkeimmille toiminnoille. Lisäksi Google Home mahdollistaa myös monihuonetoiminnot. Mainittakoon vielä laitteen mukana tuleva selkeä ja havainnollinen englanninkielinen käyttöohje. Vaikka olen kuinka kriittinen tahansa, erityisesti soundbar-kaiuttimia kohtaan, niin pakko myöntää: Sennheiser kykenee loihtimaan elokuviin uskomattoman äänimaailman. Takaa löytyy myös usb-portti, mutta se on tarkoitettu offline-ohjelmistopäivityksiin ja 5V/1A -virtalähteeksi. (nro 192) KOKEILU: Sennheiser Ambeo Soundbar 32 9/2019 Ambeo Soundbar kalibroidaan kuuntelutilaan mukana tulevalla mittamikrofonilla. Ohjelmalähde tai sisääntulo näkyy vain laitteen alareunan melko pienessä näytössä, joten valinnassa on hieman arpomisen tuntua. Ja siinä Sennheiser Ambeo Soundbar onnistuu uskomattoman hyvin. Toisto on jopa parempi kuin monessa aidossa surround-järjestelmässä. Nyt valinta tehdään ylös/alas-nuoLiitännät ovat soundbar-kaiuttimeksi kattavat. Bluetooth ei tue kuitenkaan aptX:ää, eikä soundbarissa ole bluetooth-lähetintä langattomille bluetooth-kuulokkeille. Ambeossa on siksi huonekalibrointitoiminto, joka mittaa kuunteluhuoneen akustiikan ja säätää laitteen toistoparametrit sen mukaan. Lisäksi Ambeo Soundbar sisältää Google Homeja Google Chromecast -toiminnallisuuden, eli se toimii kodin lähiverkossa verkkosoittimena äänelle ja kuvalle älypuhelimen ohjaamana. Käyttöohjeessa on tähän selkeät ohjeet. Optimaalisen sijoituksen tulisi olla tilan rajapintoihin nähden mahdollisimman symmetrisen ja pintojen tulisi olla ääntä heijastavia. Optimaaliset kriteerit harvoin toteutuvat, kuten ei meidänkään testissämme. Äänelle on kolme tuloa: digitaalinen optinen (toslink), normaali stereotulo (rca) sekä langaton bluetooth-yhteys
Kaikenlaista kuunnelleenakin oli pakko myöntää, että aika uskomattoman tuotteen parissa nyt ollaan. Erityisen vaikuttava on myös Ambeo Soundbarin bassotoisto, varsinkin kun siinä ei ole kyse erillisestä subwooferista. Säätömahdollisuus on hyvä ominaisuus, kuten myös nelialueinen sävynsäätö, joka vieläpä toimii erityisen hyvin. + Äänimaailma kokonaisuudessaan + Bassotoisto + Äänenpainevarat + Huonekalibrointi + Sovellus ja sen säädöt Pieni näyttö Koko ja hinta Smart Control -sovellus tarjoaa tilaäänelle kolme asetusta ja erittäin toimivat säädöt äänelle. Onkin selvää, että tämän tyyppisen, heijastuksia hyväksikäyttävän tilavaikutelman toiminta riippuu hyvinkin paljon kuuntelutilan ominaisuuksista ja akustiikasta. Niin elokuvien kuin musiikin tilavaikutelma oli jollain tavalla sekavampi ja myös latteampi kuin toisessa tilassa. Nämä arviot oli vieläpä tehty tilassa, jossa soundbar oli sijoitettuna epäsymmetrisesti sivuseiniin nähden ja toisella sivuseinällä oli varastohylly täynnä tavaraa. Sennheiser Ambeo Soundbar on upea tuote, jonka voisi hyvinkin kuvitella hoitavan olohuoneen kokonaisvaltaisen äänentoiston niin musiikin kuuntelussa kuin elokuvien katselussa – molemmissa tapauksissa hämmästyttävällä tavalla. Erityisesti musiikilla se kykenee loihtimaan suorastaan epätodellisen suuren kuuloisen äänimaailman. Musiikilla Ambeon ääni oli vieläkin vaikuttavampi ja avarampi. Toiminta toki riippuu paljon kuuntelutilan ominaisuuksista, joten kokeilu kotona ennen ostopäätöstä tai avokaupalla on enemmän suositeltavaa. (nro 192) 9/2019 33 Sennheiser Ambeo Soundbar Hinta: 2 499 € Edustaja/maahantuoja: Sennheiser Lisätietoa: en-fi.sennheiser.com/ambeo-soundbar Myynti: Mareksound ja Verkkokauppa.com Monikanavaformaattituki: Dolby Atmos, MPEG-H ja DTS:X Kanavat: 5.1.4 Vahvistimien teho: 250 WRMS Lepovirta: 1,9–5,5 W Elementit: 13 kpl Basso/keskiääni: 6 x 100 mm Diskantti: 5 x 25 mm suuntaimella Laajakaista: 2 x 90 mm Kuvalähtö: HDMI (2.1) eARC Kuvatulot: 3 x HDMI (2.0a), 4k (60 Hz) Audiotulot: Optinen Toslink (digitaali), aux-linjatulo (stereo RCA) Subwoofer: On (mono RCA) Verkko: Ethernet ja Wlan Muuta: Kalibrointimikrofoni/jalusta, HDMI-kaapeli, Smart Control -ohjaussovellus (Android ja iOS), bluetooth, Chromecast, OLED-näyttö, kaukosäädin, verkkovirtajohto, käyttöohje Mitat (l x k x s): 1265 x 125 x 171 mm Paino: 18,5 kg Lisävarusteet: Seinäkiinnike SB01-WM Suoraan huipulle Sennheiser Ambeo Soundbar on todennäköisesti maailman paras soundbar-kaiutin. Erityismaininta vielä sovelluksen äänisäädöistä, jotka toimivat erityisen hyvin ja havainnollisella tavalla. Ambeo saa esimerkiksi hyvin äänitetyn klassisen konserttimusiikin kuulostamaan uskomattomaan suurelta ja mahtavalta, kun sitä vertaa perusstereoihin. Joihinkin elokuviin sopii ehkä vähemmän efektipitoinen toisto. Kuuntelupiste oli toisaalta suhteellisen keskellä huonetta. Ambeo Soundbar ei tosiaankaan ole mikään tarkan stereokuvan tuottaja, mutta juuri tässä kayttötarkoituksessa erittäin toimiva. n. Kuuntelimme soundbaria myös olohuoneessa, missä sijoitus oli vieläkin epäsymmetrisempi ja toinen sivuseinä osittain auki eteistilaan. Säädöt on kaiken lisäksi nimetty hyvinkin osuvasti. Lisäksi kuuntelupiste sijaitsi takaseinää vasten olevalla sohvalla. uskottavasti. Suuri koko ja toki myös korkeahko hinta asettavat hankinnalle omat rajoituksensa. Tilaäänelle on valitavissa Smart Control -sovelluksesta kolme eri tasoa elokuvan luonteen mukaan. Bassotoisto on tarkka ja uloitteikkas, ja matalimmatkin jysähdykset kuulostavat luonnollista eivätkä miltään epämääräiseltä kuminalta. Kyse on nelialueisesta taajuuskorjaimsesta, joka toimii normaalia fiksummin. Ambeo Soundbar toimii upeasti niin elokuvilla kuin musiikillakin. Ääni kuulostaa tulevan todella isolta areenalta ja täyttävän koko kuuntelutilan
Yksi vaihtoehto on kaapeleiden vetäminen, mutta helpoin ratkaisu on niin sanottu meshverkko.. (nro 192) TIETOA: MESH-verkot 34 9/2019 Teksti: Teppo Hirvikunnas ja Niko Tynnilä (Haloradio) Kuvat: kuvapankki ja laitevalmistajat Meshillä kattavuutta kotiverkkoon Pienessäkin asunnossa saattaa olla vaikeuksia saada verkko toimimaan riittävällä nopeudella kaikissa huoneissa
Langaton yhteys siirtyy automaattisesti mesh-yksiköltä toiselle käyttäjän liikkuessa lähiverkon kattamalla alueella. Yksi laitteista on kuitenkin varsinainen portti ulkoverkkoon. Se taas riippuu tietenkin reitittimestä, sen ja vastaanottimen välisestä etäisyydestä sekä mahdollista esteistä niiden välillä. Monikerroksisessa asunnossa verkosta saa yleensä kattavan sijoittamalla yhden tukiaseman kuhunkin kerrokseen. Sanastoa Ethernet-verkko: RJ45-liitännällä toteutettu langallinen verkko Ulkoverkko: kodin ulkopuolinen tietoverkko (=WAN) Lähiverkko: kodin sisällä oleva tietoverkko (=LAN) Modeemi: luo yhteyden ulkoverkkoon Mesh-verkko: reitittävä langaton verkko Wlan: langaton verkko Reititin: tekee kodin tietoliikenteelle reitinvalinnan sain malleissa on jopa wlan, jolla signaali saadaan jaettua langattomasti kyseiseen tilaan. Kyllä vain. Piuhojen asennuksesta voi päästä eroon käyttämällä olemassa olevia sähköjohtoja. . Olosuhteista riippuen voi pieneenkin asuntoon syntyä katvealueita, joissa langattoman verkon signaali ei toimi niin kuin pitäisi. ?. Tästä yhdyspisteestä (tukiasemasta) eteenpäin yhteys hoidetaan yleensä langattomalla (wlan) reitittimellä, johon kodin tietokoneet, puhelimet ja muut verkkolaitteet yhdistetään. Wlan-reititin tulisi sijoittaa aina mahdollisimman keskeiselle paikalle. Kaapeloinnissa on muutenkin omat rajoituksensa, eikä monissa laitteissa välttämättä edes ole fyysistä liitintä. (nro 192) 9/2019 35 k odin nettiyhteys on yleensä toteutettu kiinteällä yhteydellä puhelin-, antennitai valokuitumodeemin kautta tai käyttäen langatonta modeemia 3/4G-verkossa. Langaton verkko saattaa lisäksi olla herkkä häiriöille, ja sen toimintaa voivat heikentää myös lähellä asuvien naapureiden langattomat verkot ja jopa heidän käytössään olevat laitteet. Tämä ei ole aina tietenkään mahdollista, ja vaikka olisi, niin katvealueita saattaa silti syntyä juuri sinne mihin ei pitäisi. Kodin langaton verkko kattaa harvoin hiemankaan suuremman asunnon joka huonetta eikä aina edes pienemmänkään, etenkin jos seinät ovat paksut. Kahden tai kolmen tukiaseman paketti on useimmissa tapauksissa riittävä, mutta tarvittaessa kantamaa voidaan laajentaa helposti lisätukiasemilla. Kahteen tai useampaan pistorasiaan voidaan kytkeä niin sanottu datasähkösovitin, jonka avulla tietoliikenne saadaan kulkemaan sähköverkossa: lähetinosa kytketään piuhalla kiinni tukiasemaan ja pistorasiaan, vastaanottimet sijoitetaan haluttuihin paikkoihin ympäri asuntoa, laitteet yhdistetään toisiinsa, ja verkko on valmis. JoisMesh-verkon edut Mesh-lähiverkko on huomattavasti tehokkaampi kuin aiemmin käytetyt wlan-toistimet, jotka pystyivät välittämään yhteyden vain suoraan lähiverkon reitittimelle. Yhteyden laatu riippuu siitä, kuinka voimakas signaali tukiaseman reitittimen ja vastaanottavan laitteen välillä on. Verkkoliikenne ohjautuu nopeimmalle saatavilla olevalle taajuusalueelle ja vähemmän ruuhkaiselle kanavalle. Langattoman verkon kattamaa aluetta voi laajentaa myös niin sanotuilla wlan-toistimilla, jotka ovat vieläpä aika halpojakin. Toistin vastaanottaa varsinaiselta tukiasemalta tulevan signaalin ja lähettää sen eteenpäin. Piuhalla, sähköllä vai toistimella. Sähköverkkoa hyväksi käyttävän verkkoyhteyden nopeuteen vaikuttavat muun muassa asunnon sähköverkon toteutus ja sovittimien etäisyys toisistaan. Sähköjohtoja ei ole verkkokaapeleiden tapaan suojattu häiriöiltä, joten pitkät välimatkat voivat heikentää siirtonopeuksia varsin paljon. Häiriöitä voi esiintyä melkein minkä kokoisessa asunnossa tahansa. Ongelmana on kuitenkin se, että toistin muodostaa ikään kuin uuden verkon uudella nimellä. Wlan-toistin sijoitetaan varsinaisen tukiaseman toiminta-alueelle ja yhdistetään siihen. Järjestelmä osaa optimoida verkkoliikenteen mahdollisimman sujuvaksi. Useamman toistimen ketjutetussa kokoonpanossa saattaa käytössä Mesh-verkossa kaikki yksiköt ovat yhteydessä toisiinsa muodostaen ikään kuin yhden ison verkkokokonaisuuden. Verkon voi toki jakaa tukipisteen reitittimeltä eri huoneisiin johdolla, mikä onkin sinänsä kaikkein paras tapa, mutta jälkiasennuksena piuhojen vetäminen – ainakin huomaamattomasti – voi olla lähes mahdotonta
n . TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN akbusiness.fi B U S I N E S S. (nro 192) TIETOA: MESH-verkot 36 9/2019 olla yhtä monta verkkoa kuin toistimiakin. (Lisätietoja: www.amplifi.com) Edelleenkin langallinen ethernetverkko päätelaitteiden ja reitittimen välillä on suositeltavin vaihtoehto, mikäli sellainen vain on saatavilla. Sitä voi myöhemmin laajentaa helposti lisäyksiköillä. ratkaisuna mesh-verkko. Tällöin datanopeus on paras mahdollinen eivätkä ilmassa olevat radiohäiriöt aiheuta ongelmia. Mesh-verkko on helppo toteuttaa esimerkiksi valmiilla kolmen yksikön setillä. Mihin niistä laitteet tulee liittää, ja entä jos läppärin tai älypuhelimen kanssa liikkuu huoneesta toiseen. Meshverkko on hyvä vaihtoehto silloin, kun langallista verkkoa ei huoneiden välillä ole saatavilla. Yksi mesh-asemista toimii pääyksikkönä, joka liitetään kaapelilla varsinaiseen tukiasemaan. Yhdessä ne muodostavat kokonaisverkon. Ei erityisen kätevää. Hyväksi todettu järjestelmä on esimerkiksi reilun 400 euron hintainen Ubiquiti AmpliFi HD WiFi -meshjärjestelmä. Asemat ohjailevat siihen liittyvien laitteiden tiedonsiirtoa nopeasti ja automaattisesti aina parhaimpaan mahdolliseen tukiasemaan ja oikealle taajuudelle. Näihin haasteisiin on ratkaisuna langaton mesh-verkko. . LAATUA TYYLILLÄ Kotiteatterin harrastajille suunnattu UHZ65UST 4K UHD -ultralähiprojektori tarjoaa äärimmäisen joustavuuden, uraauurtavan lasertekniikan, älykkäiden ominaisuuksien, kuten Amazon Alexa ja Google Assistant -ääniohjauksen sekä sisäänrakennetun Optoma NuForce soundbar -äänen avulla. Tarjontaa on runsaasti. Muut mesh-asemat liitetään pääyksikköön ja toisiinsa langattomasti. Konfigurointia ei juurikaan tarvita, sillä järjestelmä toimii automaattisesti muuttuvan tilanteen mukaan. Mesh-verkko tarkoittaa useista wlan-asemista koostuvaa verkkojärjestelmää, joka näkyy laitteille yhtenä verkkona
On todella fiksua, että kodin jokaiseen huoneeseen voi nykyään helposti hankkia langattomia kaiuttimia, joita voi ohjata yhdessä tai erikseen älypuhelimen sovelluksella. Voi ei! Toinen omalla kohdallani hämmennystä aiheuttava asia on älykaiuttimen tarpeellisuus verrattuna älypuhelimeen. Vasta sen jälkeen voin toistaa musiikkia älypuhelimeni kautta, koska television avaaminen ei avaa kaiuttimia ilman kaukosäätimen näppäintä. En myöskään oikein tiedä mitä tai miten asiat sanoisin ja yleensä unohdan oikean sanamuodon. (nro 192) Älykaiuttimet eli nÄin juttelen digilaitteilleni Kolumni Teksti: Jiri Koivuniemi V iime aikoina älykaiuttimista on puhuttu paljon, ja ilmeisesti niille myös puhutaan paljon. Siri nimittäin päätti, että tarvitsen tälle päivälle muistutuksen nimeltä Päähän eikä sille tarvitse määrittää kellonaikaa lainkaan. Minun olisi pitänyt sanoa: “Hei Siri, soita Spotifyssä albumi Back In Black”. Erityisesti Amazon on kunnostautunut kasvattamaan Alexa-avustajaansa pohjautuvaa tuotevalikoimaa niin omilla Echo-tuotteillaan kuin muidenkin valmistajien tuotteilla. Kun halusin kytkeä päälle muistutuksen, sanoin Sirille: “Hei Siri, aseta muistutus tunnin päähän”. Monelle riittää yksi tai useampi “tavallinen” langaton kaiutin, kunhan käyttäjä tietää mitä hän tarvitsee ja älypuhelin pysyy lähempänä kuin vaimo, lapset tai lemmikit. Voin hyvin elää tämän asian kanssa, mutta onhan se silti tavallaan tyylirikko. Virtuaaliavustajat sopivat tietysti moneen muuhunkin kuin musiikin kuunteluun. Älykaiuttimet on tuotekategoriana varsin uusi. Virtuaaliavustajat ovat hieno lisä digimaailmaan, ja ne kehittyvät jatkuvasti. Vaikuttaa tällä hetkellä siltä, että mikä tahansa kaiutin muuttuu markkinoinnissa älykkääksi siinä vaiheessa, kun siihen on liitetty jonkinlainen puheohjaus tai virtuaaliavustaja. Näillä tarkoitan miten voin ohjata äänentoistoa puhelimestani tai muista laitteistani. Toinen oikeasti musiikin kuunteluun liittyvä älykkyys keskittyy kaiuttimien keskinäiseen liitettävyyteen. Tällä hetkellä joudun olohuoneessani painamaan kaukosäätimestä yhtä nappia avatakseni Airplayyhteensopivan televisioni ja niihin kytketyt kaiuttimet. Näin siis ainakin jos markkinointia tai tuotejulkistuksia on uskominen. Puheohjausta tärkeämmäksi älykkyydeksi koen kaiuttimien monipuolisen liitettävyyden ja toiminnallisuuksien helppokäyttöisyyden. Minun olisi tietysti pitänyt sanoa: “Hei Siri, aseta muistutus tunnin päästä”. Jopa IKEA on lähtenyt tähän kelkkaan mukaan, ja se jos jokin kertoo massamarkkinoiden heräämisestä älykkääseen äänentoistoon. Oma älypuhelimeni on metrin säteellä itsestäni koko ajan, joten mihin tarvitsen älykaiutinta, joka kuuntelisi minua, koska puhelimeni kuuntelee minua joka tapauksessa. Kotikäytössä voisi joskus olla mukava sanoa: “Hei Siri, soita Spotifyssä Back In Black”. Itse olen silti suurelta osin vielä välttynyt juttelemasta digilaitteilleni. 9/2019 37. Niiden avulla voi tehdä monia asioita aiempaa helpommin ja nopeammin. Näistä kolme tunnetuinta ovat Apple Siri, Google Assistant ja Amazon Alexa. Koska kuuntelen musiikkia yleensä albumeittain, halusin tietysti kuulla koko albumin, mutta Siri soitti vain kyseisen biisin. Asia olisi korjattu Airplay-yhteensopivilla kaiuttimilla tai jos nykyiset kaiuttimet heräisivät saatuaan optisen signaalin televisiosta. Joskus autossa puhun navigointisovellukselle osoitteet, koska se on turvallisempaa kuin puhelimen räplääminen liikenteessä, mutta muuten laitteille puhuminen tuntuu edelleen jotenkin vaivaannuttavalta. Tämän sanamuodon ehkä vielä voisin oppiakin, kun kyse on klassikkoalbumista, mutta edellispäivänä suosikiksi tallennettua uutuusalbumia en sitten enää muistakaan ja puheohjauksen hyöty haihtui bittisavuna ilmaan. Älykkääseen äänentoistoon tarvitaan siis ennen kaikkea älykäs käyttäjä eikä välttämättä virtuaaliavustajalla varustettua älykaiutinta
Molemmat osoittautuivat lajissaan erittäin päteviksi, joten odotukset ovat syystäkin korkealla uusien Noise Cancelling Headphones 700 -kuulokkeiden kohdalla. Sen rohkaisemana yhä useammat valmistajat ovat julkistaneet omat mallinsa. Tällä kertaa parivertailussamme ovat kuitenkin kahdet alan konkarit, sillä sekä Bosella että Sennheiserilla on kokemusta jo useasta vastamelukuulokemallista. Niistä testissämme ovat olleet sekä ensimmäisen että toisen sukupolven malli. Otimme parivertailuun Bosen uusimmat Noise Cancelling 700 -kuulokkeet ja tuoreet Sennheiserin Momentum Wireless 3 -kuulokkeet. Bosen QuietComfort 35 -kuulokkeet ovat olleet vastameluominaisuuksiltaan yhdet markkinoiden suosituimmista ja palkituimmista. Hiljaisuuden päälle taas on mukava lisätä musiikkia, kenties hieman tavallista maltillisemmalla voimakkuudella. Vastamelukuulokkeilla voi lisätä hiljaisuutta elämään, oli kampitettavana sitten työmatkan meteli, avokonttorin hälinä tai lasten elämöinti. (nro 192) PARIVERTAILU: Bose NC 700ja Sennheiser Momentum 3 Wireless -kuulokkeet 38 9/2019 Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja ja Joni Nikkola V astamelukuulokkeet ovat olleet kovassa suosiossa viime vuosina. Hiljaisuuden ja musiikin ystäVille
Ne tuntuvat pidemmässäkin käytössä miellyttäviltä ja puristamattomilta. Bosen uuden mallin pelkistetty muotoilu on tavanomaisuudessaan edellisiä malleja rohkeampaa. Molempia kuulokkeita pystyy kuuntelemaan, vaikka akku olisi päässyt tyhjentymään. Muutenkin varusteet ovat yhteneväiset, sillä molempien kuulokkeiden mukana tulee usb-johto. Sennheiserit kytkevät myös automaattisesti bluetoothin pois päältä audiojohtoa liitettäessä. Liki huomaamattoman näköisistä painikkeista löytyy oikeanpuoleisessa kuulokkeessa yhdistetty virtanäppäin ja bluetooth-parinmuodostuspainike sekä puheohjauksen aktivointipainike, joka toimii myös mykistysnäppäimenä puheluiden aikana. Vastamelutoimintoa varten on kolmiasentoinen kytkin, toistopainikkeille ja äänenvoimakkuudelle omansa ja puheassistenteille omansa. Halutessaan sovelluksesta saa kuulokkeet menemään pois päältä myös, jos musiikki ei soi. Sennheiserin sylinterin muotoisessa kotelossa on kova yläja alaosa, mutta sivuseinämät ovat pehmeät ja joustavat, joten kotelo painuu tarvittaessa kasaan. Bosen korvatyynyissä on käytetty pehmusteita melko minimalistisesti. Bosen kotelo taas säilyttää muotonsa täyteen pakatussa laukussakin. Sennheiserissa lampaannahkapäällysteiset korvalliset ovat muhkeasti pehmustetut sekä mukavan tuntuiset. (nro 192) 9/2019 39 Haastajaksi otimme Sennheiserin käytännössä samanhintaisen Momentum Wirelessin, joka on nyt ehtinyt kolmanteen sukupolveensa. Rohkeasti erilaiset Kumpikin parivaljakosta erottuu designiltaan massasta. Kuulokkeet kytkeytyvät automaattisesti pois päältä, jos niitä ei ole liikutettu tuntiin. Suurta eroa aikaisempiin sukupolviin ei ole ulkonäön perusteella. Kuulokkeiden käyttö onnistuu Sennheiserien kohdalla myös silloin, kun usbjohto on liitettynä. Sennheiserissa on ainoastaan fyysisiä painikkeita ja vipuja. Sennheiserit taittuvat kuljetusta varten pienempään kokoon, mutta kuulokeosat eivät käänny. Niiden muotoilussa ja sijoittelussa olisi parantamisen varaa, sillä niitä on vaikea erottaa tunnustelemalla. Bosen kuulokkeiden hallinta tapahtuu kolmella fyysisellä painikkeella ja kosketustoiminnoilla. Bosessa on ainoastaan kolme fyysistä painiketta, mutta toiston, puheluiden ja äänen hallinta tapahtuu oikeanpuoleisen kuulokkeen hipaisutoiminnoilla. Sennheiserissa taas molemmissa päissä on usb-c-liitäntä, mutta mukana tulee usb-a-adapteri. Lisäksi mukana on perinteinen audiojohto langallista kuuntelua varten. Tuettuja ääniassistentteja ovat Google Assistant ja Amazon Alexa. Uusissa ne painavat korvia hieman enemmän, mutta (keino)nahka pehmusteiden pinnassa on kuitenkin pehmeän ja miellyttävän tuntuista. Sekin miellyttää muotoilulle persoa silmää – vaikka sen muotokieli ei enää erotukaan massasta niin kuin aikanaan Momentum-malliston julkaisun aikoihin. Se on hieman yllätys, sillä edeltävästä mallista jäi erityisesti mieleen nahkasohvamaisen ylelliset ja upottavat korvatyynyt. Hipaisuja ja painikkeita Kuulokkeiden hallinnassa on yllättävänkin paljon eroa. Vasemmasta kuulokkeesta taas löytyy painike, jolla voi vaihdella eri vastamelutilojen välillä. Molempien mukana tulee kuljetuskotelo. Bosen johdossa toisessa päässä on usb-c-liitäntä ja toisessa esimerkiksi tietokoneista tuttu usb-a. Sennheiserissa hallinta nojaa enemmän perinteisiin fyysisiin painikkeisiin ja kytkimiin. Boset puolestaan kääntyvät, mutta eivät taitu. ?. Materiaalivalinta tuo myös mukanaan ripauksen ylellisyyttä. Edeltävät mallit eivät ole osuneet testattavaksemme, joten uunituore Momentum Wireless 3 on erityisesti vastamelutoimintonsa osalta mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Silloin käytössä on kuulokkeiden oma da-muunnin ja kuulokkeet näkyvät esimerkiksi tietokoneella äänikorttina. . Aivan saman näköisiä kuulokkeita ei heti tule vastaan Sennheiser taas luottaa Momentumsarjastaan tuttuun hieman retrotyyliseen designiin
sovelluksilla toiminnallisuutta Molempien kuulokkeiden kaveriksi on ladattavissa sovellus, joka opastaa käytössä ja tarjoaa mahdollisuuden päivittää kuulokkeiden laiteohjelmiston. Se helpottaa tilannetta, sillä kahvitunnin aikana ehtii latailla pelivaraa jo mukavasti lisää. (nro 192) PARIVERTAILU: Bose NC 700ja Sennheiser Momentum 3 Wireless -kuulokkeet 40 9/2019 Hipaisutoimintoja ei ole käytössä. Sennheiserit menevät pois päältä automaattisesti, kun kuulokkeet nostaa korvilta. Akku hupeneekin molemmissa kohtuullisen nopeasti, sillä parin kolmen tunnin testauksella lukemat ovat tipahtaneet täydestä 80 prosenttiin. Sovelluksesta on raportoitu ongelmista kuulokkeiden ja puhelimen välisessä yhteydessä. Bosen sovellus on vaihtunut Connect+:sta uuteen Music-sovellukseen. Sennheiser tukee ääniassisteista kaikkia yleisimpiä eli Siriä, Google Assistantia ja Amazon Alexaa. . Vastamelutoiminnon säätö toimii erityisen luontevasti. Kyseessä ei ollut aivan pikkupäivitys, sillä se toi mukanaan muun muassa julkistusvaiheessa luvatun Amazon Alexa -puheohjaustoiminnon. ?. Sovellus ei ole kuitenkaan välttämätön. Akunkesto pyörii molemmissa kuulokkeissa kutakuinkin samoissa lukemissa. Yhteys saattoi myös katketa yllättäen. Ne menevät myös päälle, kun kuulokkeet laittaa korville. Kiitettävän ripeää toimintaa, kun ottaa huomioon, että kuulokkeet julBosen suomenkielinen sovellus kertoo jopa arvioidun kuunteluajan. Jos kuulokkeita kuitenkin käyttää esimerkiksi työpäivän ajan toimistossa, ne täytyy ladata parin päivän välein. Bose tukee pikalatausta, joka tarjoaa 15 minuutin lataamisella 3,5 tuntia lisää kuunteluaikaa ja Sennheiser puolestaan 10 minuutissa 1,5 tuntia lisää. Painikkeita olisi voinut jaotella hieman toisin, sillä nyt osaa niistä on aavistuksen hankala tunnistaa ottamatta kuulokkeita päästään. Sennheiserin sovelluksesta voi hallita vastamelutoiminnon asetuksia. Boselle luvataan enimmillään 20 tuntia ja Sennheiserille 17 tuntia. Sennheiserin sovellus taas löysi kuulokkeet nopeasti ja ehdotti ensi töikseen laiteohjelmiston päivittämistä. Kumpikaan lukema ei ole erityisen hyvä luokassaan, sillä esimerkiksi Sonyn WH-1000XM3:lle luvataan jo huomattavasti mukavammat 30 tuntia. Bosen yhdistäminen sovellukseen kesti pitkään, vaikka bluetooth-yhteys onnistuikin välittömästi. Säätämisestä pitävälle sovelluksesta löytyy myös taajuuskorjain, jolla ääntä voi muokata melko monipuolisesti. Pelkkään työmatkakäyttöön akunkesto on hyvinkin riittävä, sillä kuulokkeet voivat hyvinkin kestää viikon päivät. Se ei ole välttämättä kohtuuton määrä, mutta kuitenkin selvintä kilpailijaa merkittävästi vaatimattomampi. Sama ongelma ilmeni jo elokuussa tekemässämme pikatestissä, mutta asiaan ei ole saatu korjausta
Molemmat päästävät hieman äänekästä puhetta läpi, mutta taustahälinä katoaa kuitekin Bosella tehokkaammin. Neutraalit hifikuulokkeet Sennheiserit eivät ole. Pitkään kuulokkeiden painiketta painamalla kytkeytyy Conversation Mode -tila, jos välttämättä haluaa olla ottamatta kuulokkeet päästä jutellessaan ihmisten kanssa. Kuulokkeiden tulee kuitenkin olla bluetoothin kantaman päässä, joten jonkinlainen aavistus niiden olinpaikasta täytyy olla. Myös Sennheiserin vastamelutoiminto on tehokas – se ei jää kauas Bosesta. (nro 192) 9/2019 41 Merkki Malli Bose Noise Cancelling Headphones 700 Sennheiser Momentum 3 Wireless Hinta 419,95€ 399,00€ Lisätietoja www.bose.fi en-fi.sennheiser.com Bluetooth-versio ja koodekit 5.0, AAC, SBC 5.0, aptX, aptX LL, AAC, SBC Akunkesto 20 h 17 h Paino 254 g 305 g Muuta: Kotelo, USB-johto, audiojohto Kotelo, USB-johto, USB-adapteri, audiojohto Valmistajan ilmoittamat tiedot kistettiin syyskuun alussa. Ero edeltävään malliin on melkoinen, vaikka sekin oli tehokas. Eroa Bosen eduksi oli havaittavissa myös, kun kuulokkeita testattiin laittamalla kaiuttimista soimaan valkoista kohinaa. Myös yläbassoissa on tavallista enemmän artikulaatiota. Sennheiserissa on kolme vastamelutoiminnon tilaa: maksimivaimennusta tarjoava Max, tuulen suhinaa vähentävä Anti Wind ja vähemmän paineen tunnetta valmiiksi hiljaisissa olosuhteissa aiheuttava Anti Pressure. Bosen vastamelutoiminto on todella tehokas. Oletuksena käytössä ovat 0, 5 ja 10, mutta niitä voi vaihtaa haluamikseen. Säätö tuntuu erittäin luontevalta. Orgaanisen ja erityisesti rockmusiikin ystäville Sennheiserit ovat Bosea räväkämmät. . Rauhallisuutta vai rytmiä. Kuulokkeista itsestään tehoa saa säädettyä kolmiportaisesti. Rauhallinen ja neutraali kokonaissoundi sopii mainiosti kuulokkeiden hiljaiseen luonteeseen. Toisto on luonteeltaan neutraalia hyvällä maulla toteutetulla lievällä bassokorostuksella. lähes tasavahva melunpoisto Bosen vastamelutoiminto käyttää apunaan peräti kahdeksaa mikrofonia sekä kuulokkeiden omaa piiriä. Sovelluksessa on muun muassa taajuuskorjain. Sennheiserin ääni on alimmilla taajuuksilla hieman tunkkainen, kun niillä kuuntelee ankarinta synteettistä bassotykitystä. Molemmat vaimensivat hyvin bassoja keskiäänialuetta ja suuren osan diskanttiakin, mutta Bosen läpi päästämä diskanttikaista oli hieman kapeampi. Bussissa istuessa moottorin ääni katoaa lähes kokonaan ja kanssamatkustajien puhe etääntyy lähes kuulumattomiin. Vain aivan vieressä käytävästä keskustelusta saa ylipäätään selvää, ja se on helppo peittää laittamalla musiikkia soimaan. Tunne ei ole kuitenkaan kuin istuisi umpiossa. ?. Kuulokkeille kelpasi kaikenlainen musiikki triphopista metallin kautta jazziin ja klassiseen. Sennheiser tukee myös kolmannen osapuolen Tile-palvelua, jolla kadonneita kuulokkeita voi metsästää bluetoothyhteyden kautta. Dynamiikka ei ole yliampuvaa eikä toisaalta välttämättä innostavintakaan, mutta keskija ylätaajuuksilta on poimittavissa mukavasti yksityiskohtia. Valkoisessa kohinassa on koko taajuuspektrin ääniä tasaisesti, joten siitä kuulee parhaiten, mitä taajuuksia kuulokkeet päästävät läpi. Lisäksi on vielä Transparent Hearing -tila jutustelua ja ympäristön ääniä varten. Asia kuitenkin korjaantui yhdellä sormenliikkeellä sovelluksen taajuuskorjaimella. Siinä ääni ja taustakohina ovat tosin melko vääristyneitä ja korostuneita. Pienimmällä teholla ääni ei kuulosta kaikuisalta tai keinotekoiselta, vaan kutakuinkin siltä kuin kuulokkeita ei olisi päässä ollenkaan. Toisto on myös jollain tavoin dynaamisempaa, muhevampaa ja kolmiulotteisempaa, vaikka äänensävy on molemmissa hyvin samanlainen. Edeltävään malliin tottuneille Boset tuskin tuottavat pettymystä. Toiminnon tehoa pystyy säätämään sovelluksesta kymmenenportaisesti, mikä antaa mukavasti valinnanvaraa. Metrossa kuulokkeita lennossa vaihdellessa eroa oli vaikea havaita
Tämä kuitenkin positiiviessa mielessä. Pienet luonne-erot kuulokkeilla kuitenkin äänessään on. Kumpikin kuulokkeista on siis suosituksen arvoinen, mutta hieman erilaisin kriteerein, ja se itselle sopiva kannattaa valita kuuntelemalla. Ääni on kaksikosta lähempänä hifihenkistä neutraaliutta, ja se toimii erityisen hyvin rauhalliselle musiikille, mutta on toki kaikkiruokainen. Vastamelutoiminto on niin tehokas, että lisätehoja tarvitsee todella harvoin. + Hillitty design +Tehokas ja luonteva vastamelutoiminto + Äänenlaatu + Helppous – Sovellus varauksin + Menevä äänentoisto (varauksin) + Tehokas vastamelutoiminto + Sovellus – Vaatii säätöä – Akkukesto. Vastamelutoiminnon voimakkuuden säätövaraa on paljon, ja karkeampi säätö onnistuu helposti myös suoraan kuulokkeista. Erot eivät ole suuret ja korvan anatomiallakin on vaikutusta. Hyvä kuuloke, mutta erilailla kun Bose. Molempi parempi Vastamelukuulokkeet yllättivät toiminnon tehokkuudella positiivisesti jo kaksi vuotta sitten, vaikka silloinkin jäi vielä parhaissakin toivomisen varaa erityisesti ylätaajuuksien suodattamissa – korkeat äänet ovat perinteisesti olleet vastamelutoiminnolle hankalia, ja niitä onkin yleensä blokattu paremmin passiivisella vaimennuksella. Sennheiserin soundi on astetta dynaamisempi ja nuorekkaampi. Muotoilun puolesta Sennheiser soveltuu retrohenkisempää designia arvostavalle. Kuulokkeiden käyttö on helppoa, varsinkin kun ne eivät välttämättä tarvitse Bosen hieman yhteysongelmista kärsivää Music-sovellusta toimiakseen. Vastamelutoiminto jää ripauksen jälkeen Bosen vastaavasta, lähinnä korkeammissa äänissä. Bosen vastamelutoiminto on kaksikosta tehokkaampi ja ennen kaikkea luontevampi. Tulos ei ole kuitenkaan paras mahdollinen. Sennheiser Momentum 3 Wireless Rokkaavammat retroluurit S ennheiserin puolesta puhuu ripauksen rytmikkäämpi ja innostavampi äänentoisto, etenkin jos musiikkimaku vivahtaa enemmän popin ja rokin kuin klassisen suuntaan. Kehitystä on tapahtunut nopeasti, ja molemmilla testaamillamme kuulokkeilla saa halutessaan mukavasti rauhaa ja hiljaisuutta melko äänekkäissäkin olosuhteissa. Sovelluksessa on myös taajuuskorjain soundin muokkaamiseen. Kummankin kuulokkeen akku kestävät normikäytössä useamman päivän, kokonaiskeston ollessa Bosessa noin 20 tuntia ja Sennheiserissa 17 tuntia. Toiminnon säätö tapahtuu kätevästi kytkimestä kääntämällä. (nro 192) PARIVERTAILU: Bose NC 700ja Sennheiser Momentum 3 Wireless -kuulokkeet 42 9/2019 Bose Noise Cancelling Headphones 700 Luonnollinen ja neutraali B ose tarjoaa hillittyä hifimäistä ja selkeää toistoa, joka sopii mainiosti niille, jotka haluavat helppoutta niin käytettävyydessä kuin äänessä. Siinä missä Bose on asiallinen ja ärsyttämätön, voisi ehkä jopa sanoa hifistyneempi, on Sennheiser taas dynaamisempi ja muhevampi toistoltaan. Bosessa kannattaisi myös testata sovelluksen toimivuus omalla puhelimella. Voisikin sanoa, että kuulokkeet sopivat parhaiten niille, jotka hankkivat adrenaliiniannoksensa mieluummin rock’n’rollista kuin täpötäydessä bussissa metelöivistä kanssamatkustajista. Äänentoiston osalta Bosen ja Sennheiserin kuulokkeiden eroavaisuudet ovat melko pieniä makuasioita. Parasta Bosen äänessa ja vastamelutoiminnossa on sen luonnollisuus. Kummatkaan kuulokkeet eivät silti sulje käyttäjäänsä umpioon, ja molemmat antavat myös vaihtoehtoja esimerkiksi niihin tilanteisiin, kun haluaa syystä tai toisesta pysyä kärryillä myös ympäristön äänistä. Kaikkiaan ääni on tasapainoinen. Bose on takuuvarma, joskin hieman eleetön suorittaja
NYT MESSUJEN KUNNIKASI KAIKKI VARASTOSSA OLEVAT TUOTTEET VÄHINTÄÄN 30% KR AU D IO FEZZ AUDIO TRANSROTOR PAER AUDIO N LA W RE N CE AU D IO. Äänivarsia löytyy edellä mainittujen lisäksi myös Tri Planarilta. Äänirasioista Phasemationin, Shelterin ja Transrotorin maahantuonti, sekä varastosta myös Benz-Micron, Dynavectorin, Koetsun, Londonin, Lyran ja Ortofonin rasiat. www.hifiklinikka.fi Tutun FEZZ Audion putkivahvistimien rinnalla nyt KR Audion mainekkaiden vahvistimien ja putkien maahantuonti HIFIKLINIKALLA on maan laajin levysoitinmalisto. Uutuutena laadukkaat FONÉ Recordsin äänitteet Italiasta. Cd,Sacd,vinyyli ja Master kelanauhat. NEW HORI ZON SH ELT ER TULE JA NOUKI PARHAAT PÄÄLTÄ! Puh. Näiden lisäksi saatavilla myös Oraclen, SME:n ja Thorensin soittimet. 041 54 671 54 . Laadukkaan ja laajan Transrotor-malliston lisäksi Paer Audion, sekä uutuutena italialaisisen NEW HORIZON soittimien maahantuonti. Nessien levypesureiden lisäksi Klinikalta löytyvät Clearaudion, OkiNokin ja Consonancen tuotteet
Vaikuttavaa. Myös suuntakuvio on vanha tuttu. Kii Audion pääsuunnittelija ja teknisen puolen johtaja Bruno Putzeys HYVIN LÄHELLÄ MUSIKAALISTA TOTUUTTA Kii Audion upea Threekaiutin sisältää dsptekniikkaa, omintakeisia teknisiä ratkaisuja ja harvemmin nähtyjä säätömahdollisuuksia. (nro 192) 44 9/2019 Teksti: Kari Nevalainen & Jonas Bryngelsson Kuuntelut: Jonas Bryngelsson & Magnus Fredholm Kuvat: Valmistaja V uoden 1994 Port Maillot Expo de Hifi -messuilla Pariisissa oli huone, jossa ääni oli yhdessä suhteessa hyvin erilainen kuin muissa huoneissa: se ei paikantunut lainkaan kaiutinkoteloihin, vaikka ne olivat näkyvästi esillä. HIGHEND: Kii Audio Three -kaiuttimet. Reilu 20 vuotta edellisen jälkeen, vuonna 2017, Kii Audion toimitusjohtaja Christian Reichardt saapui Helsingin Hifi Expoon esittelemään uutta Kii Three -kaiutinta. Kun Reichardtille kerrottiin Gradientin kaiuttimista ja heidän 1980-luvun kuuluisasta kokeestaan huoneen vaikutuksen selvittämiseksi (mittaamalla kaiuttomassa huoneessa ja subjektiivisesti) sekä sen johtopäätöksistä, hän oli hämmentynyt. Kyse oli Jorma Salmen vetämästä Gradient Revolution -kaiuttimien maailman ensiesittelystä. Tuntui kuin kaiutin olisi ollut täysin immuuni kaiuttimet tavallisesti paljastaville huonevaikutuksille
Ennen Kii Audiota sekä Putzeys että Reichardt olivat mukana hollantilaisen Grimm Audion (Putzeys’n tasoiset audiogurut Eelco Grimm ja Guido Tent Philipsin tutkimuslaboratoriosta) toiminnassa. Toisin oli Kii Threen kanssa. Grimm LS1 vuodelta 2010 on samantyyppinen, täysin aktiivinen dsp-ohjattu ja yläbassoista alkaen vakiosuuntaava kaiutin kuin Kii Three, mutta jolla ei pätevästä äänestään huolimatta Reichardtin mukaan ollut riittävästi kaupallista potentiaalia sen enempää ulkoisesti kuin hinnaltaankaan. Kun maahantuojille ja jälleenmyyjille esiteltiin Putzeys’n ja Bart van der Laanin (Kii Audion toinen dsp-ekspertti) ensimmäistä prototyyppiä, paikallaolijat olivat kuulemma yhtä vakuuttuneita kaiuttimen kaupallisista houkuttelevuudesta kuin haltioissaan sen teknisestä suorituskyvystä. Onkin päivänselvää, että Kii Threen suunnittelun lähtökohtana on ollut valmistaa kaiutin tekniikkaan yliolkaisemmin suhtautuville ihmisille. Lisäksi dspohjattuun aktiivikaiuttimeen voi ympätä kaikenlaisia lisäominaisuuksia. Juuri tätä Reichardt korosti voimakkaasti demoissaan Helsingissä. (nro 192) 9/2019 45 oli kuulemma juuri palannut Lontoosta, missä hän oli päässyt kuuntelemaan erilaisia kaiuttimia kaiuttoman huoneen kaltaisessa tilanteessa ja tehnyt saman johtopäätöksen kuin Gradient yli 30 vuotta aiemmin: kaiuttomassa tilassa vapaakenttävasteeltaan suorahkot kaiuttimet, melkeinpä merkistä riippumatta, kuulostavat yllättävän hyviltä ja toistensa kaltaisilta. . Ääntä pilaavista tekijöistä huone on ykkönen. Helsingissä poikennut Kii Audion Euroopan myyntijohtaja Wim Weijers ei teilannut mekaanisesti toteutettua kardioidikoteloa, mutta piti sitä monimutkaisena ja valmistusteknisesti äärimmäisen hankalana. Three on lisäksi saatavana lähes millä tahansa erikoisvärillä 900 euron lisähintaan. ?. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että myös keinojen suhteen kaksi edellä mainittua firmaa ovat samoilla linjoilla: molemmat ovat valinneet kaiuttimensa suuntakuvioksi mikrofoneista tutun kardioidin eli hertan. Putzeys’n johtopäätös oli sama kuin Salmen vuosikymmeniä aiemmin: kaiuttimien äänenlaatu on suoraan verrannollinen kaiuttimen ja huoneen väliseen vuorovaikutukseen. Sata paria myytiin ennen kuin ensimmäistäkään oli virallisesti valmistettu. Gradient markkinoi Revolution-kaiuttimiaan aikoinaan sillä, että 200 hertsin yläpuolella takasäteilyn osuus on vain kaksi prosenttia kokonaissäteilystä. Sen sijaan normaaliolosuhteissa samat kaiuttimet kuulostavat värittyneiltä ja toisiinsa nähden erilaisilta. Koska korkeat taajuudet säteilevät luonnostaan leveydeltään vaihtelevana keilana eteenpäin, koskee sivuja takasäteilyn kumoaminen erityisesti keskija alakeskialuetta, sillä kyseisellä alueella ääntä lähtee kohtalaisen paljon myös taaksepäin kohti takana olevaa seinää. Kardioidikaiutin säteilee ääntä erittäin tehokkaasti eteenpäin, heikommin sivuille ja vain minimaalisesti taaksepäin. Puhe vaiheista ja viiveistä voi tehota studioammattilaisiin ja hifiharrastajien wannabe-insinööreihin, mutta heidän varaansa kaupallisen tuotteen myyntiä ei voi laskea. Siksi kaiutinsuunnittelun lähtökohdan täytyy olla huoneen ääntä pilaavan vaikutuksen poistamisessa. Se on tärkeämpi kuin elementtien kartiomateriaali, koteloresonanssit, säröt ja muut kaiuttimia vaivaavat ilmiöt. Ainoa ero Kii Audion ja Gradientin välillä koskee sitä, miten kardioidi suuntakuvio toteutetaan: siinä missä Gradient toteutti resistanssikotelonsa (basso–keskiäänielementin takasäteilyn viivästyttäminen niin, että se on taaksepäin vastakkaisessa vaiheessa edestä lähtevien ääniaaltojen kanssa) mekaanisesti lisäämällä keskiäänisen tarkoin mitoitetun ja muotoillun kotelon sivuseinän etuosaan sopivasti mitoitettuja rakoja ja niiden taakse määrätyn määrän vaimennusainetta (Amphion käyttää samantyyppistä ratkaisua Krypton3-kaiuttimessa), Kii Audio tekee saman käyttämällä useita kaiutinelementtejä sijoittamalla osan sivuille ja osan taakse sekä ohjaamalla niitä elementtien taakse suuntautuvaa ääntä viivästyttävällä, vastakkaisvaiheisella signaalilla. Ei hullumpi tulos kymppitonnin tuotteeksi! Kardioidi suuntakuvio varmasti parantaa ääntä joissakin suhteissa, mutta sen olennaisin seuraus on käytännöllinen ja kaupallinen: mahdollisuus sijoittaa kaiutin sinne, missä normaalit ihmiset yleensä pitävät kaiuttimia kotitiloissa eli Kaiuttimien vakiovärit ovat valkoinen ja grafiitinharmaa. Signaali voi olla analoginenkin, mutta 2010-luvulla asia on kätevämpi hoitaa dsp:llä – varsinkin jos ohjaksissa on Bruno Putzeys’n kaltainen digitaaliaudion suunnittelijaguru (esimerkiksi Hypexin UcD-piiri ja N-Core-vahvistimet ovat Putzeys’n käsialaa). Tämä tarkoittaa, että alakeskialueelta ylöspäin kaiutin tarjoaa huomattavan paljon suoraa ja vain vähän heijastunutta ääntä
Diskanttikin on alumiinidome, ei timantti. Nykyään Kii Threelle on saatavana myös jalustana toimiva BXT-basso-osa (8 800 euroa/ kappale) kahdeksalla dsp-ohjatulla 165 millimetrin bassoäänisellä ja 2 000 watin N-Core-vahvistimilla per kaiutin. (nro 192) HIGHEND: Kii Audio Three -kaiuttimet 46 9/2019 lähelle seinää. Tässä kaiuttimet punaisella erikoisvärillä. BXT:llä . Kii Audion mukaan Three toistaa lähes suorana (0,5 desibeliä) 30 hertsiin. Kii Audio ei kerro elementeistä muuta kuin sen, että ne ovat hyvälaatuisia mutteivät eksoottisia. Samoin tärkeää on laaja väripaletti. Tämän taajuuden yläpuolella edessä olevan keskiäänisen takasäteily kumoutuu vastakkaisvaiheessa säteilevän kylkibasson ansiosta. Vajaasta kilohertsistä ylöspäin kaiuttimen etulevy alkaa suunnata ääntä eteenpäin. Jokaiselle elementille on oma Putzeys’n Hypexille Threeta varten suunnittelema 250-wattinen N-Corevahvistin (yhteensä 1 500 wattia) puolella tusinalla dsp-palikoita ja da-muuntimia. Se on hämmästyttävän kompakti yhdistelmä aktiivisesti vahvistettuja kaiutinelementtejä (kuusi kappaletta per kaiutin), pitkälle jalostettua jakosuodatusta ja digitaalista signaalinkäsittelyä. Suuntaava kolmitie Mikä siis on Kii Three. Kaikki äänet alhaalta ylös saapuvat kuuntelijan korviin enemmän tai vähemmän samanaikaisesti yhtenä ääniaaltorintamana ja kontrolloidusti ikään kuin ne tulisivat kaikki Kii Threelle on saatavana myös jalustana toimiva BXT-basso-osa (8 800 euroa/kappale) kahdeksalla dsp-ohjatulla 165 millimetrin bassoäänisellä ja 2 000 watin N-Core-vahvistimilla per kaiutin. Huonetta hylkivän suuntakuvion lisäksi dsp:llä on korjattu kaikki muutkin mahdolliset vaiheja aikavirheet. Seuraus on vakaampi ja paremmin määritelty stereokuva sekä ylipäätään korvalle ja aivoille helposti kuunneltava kaiutin. Etulevyssä on yksi 125 millimetrin keskialue-elementti ja loivalla suuntaimella varustettu 25-millimetrinen dome diskanttitaajuuksille. ?. Vasta 20 hertsissä ääni on vaimentunut tyypilliset -6 desibeliä. Tulos. keskialueen äänisestä. Suuntaavuutensa ansiosta ääni säilyttää sointitasapainonsa laajalla alueella kuuntelutilaa. Reichardtin mukaan ihmiset kysyvät Kii Threetä yhä enemmän yksilöllisellä värillä. Myynnin edistämiseen tähtää myös aktiivikaiuttimen helppo ohjattavuus ja säädöt, jotka lähes ummikkokin osaa tehdä. Näillä eväillä Kii Audio on suhteellisen pienellä (20 x 20 x 40 senttimetriä) suljetulla kotelolla pyrkinyt pääsemään lähelle suurten, leveällä etulevyllä siunattujen lattiakaiuttimien homogeenista äänimaailmaa, jopa bassojen osalta, mutta vieläkin kontrolloidummin. Esimerkiksi kartiot eivät ole mitään hypetettyä materiaalia vaan perusalumiinia. Kardioidin suuntakuvion toteutustavalle on annettu hieno nimi: Active Wave Focusing. Neljästä 165 millimetrin basso–keskiäänisestä kaksi on sijoitettu tarkasti oikealle paikalleen kaiuttimen taakse ja yksi kummallekin kyljelle. Kylkija takabassojen vaiheet ja viiveet on säädetty siten, että takasäteily kumoutuu ja kaiutin suuntaa ääntä eteenpäin 50 hertsistä (erään tiedoon mukaan 80 hertsistä) 250 hertsiin asti
(nro 192) 9/2019 47 ryyditetty Kii Three ponnistaa 20 hertsiin -3 desibelin tasolla ja hetkittäin jopa 100 desibelin äänenpaineella. Perusasetuksia on kolme: vapaa, seinä tai nurkka, ja ne voidaan asettaa yksilöllisesti kummallekin kaiuttimelle. Yksinkertaista ja järkeenkäypää. Analogisesta lähteestä stereosignaali ohjataan suoraan kaiuttimien xlr-sisäänmenoihin. Koko totuus ja vain totuus. Control-ohjainyksiköllä käyttäjä pääsee hienosäätämään ääntä vielä tehokkaammin kuin suoraan kaiuttimien kautta. Suoraan tai linkin kautta Ammattikaiuttimien tapaan Kii Threen takalevystä löytyy xlr-liitin ja kaksi rj45porttia kuten myös kiertokytkimet edellä mainituille Boundaryja Contour-säädöille. Yksinkertaista ja järkeenkäypää. Aes/ ebu-muotoinen signaali viedään masterkaiuttimen xlr-ottoon, ja kaiuttimet liitetään toisiinsa verkkokaapelilla. lintaa varten. Kuitenkin kaikissa näissä tapauksissa hyvin todennäköisesti vaaditaan soinnin ja sävyn korjaamista ennen kaikkea bassotoiston säädöillä. Se kytketään jompaan kumpaan kaiuttimeen verkkokaapelilla ja tämä toiseen kaiuttimeen samoin verkkokaapelilla. Näin lähellä takaseinää bassotoistoa keskibassoista alaspäin voi joutua säätämään tilanteen mukaan, ja se tapahtuu yksinkertaisimmin Boundary-säädöllä. Tasaisesti taajuuksia leikkaavalle tai korostavalle hyllykorjaukselle on kolme toimintapistettä: 300 hertsiä (low shelf), kolme kilohertsiä (high shelf) ja vielä yksi 10 kilohertsissä. Neljästä 165 millimetrin basso–keskiäänisestä kaksi on kaiuttimen takana ja kaksi sivupaneeleissa (yksi kummallakin puolella). Kytkentään on kolmaskin tapa: Kiin oma Control-ohjainyksikkö. Esivahvistinkäyttöä varten on s/pdif (rca)-, optinen toslinkja usbb-sisäänmenot. Lisäksi on pieni kytkin, jolla valitaan kaiuttimien analoginen tai digitaalinen kytkentä ja määritellään kaiuttimien kanavaisuus. Nopeasti kävi ilmi, että kyseessä oli kaksi koko kaistan täysiveristä monitoria, jotka paljastavat kaiken, mitä tallennetussa materiaalissa on mukana – mukaan lukien sen kaikki puutteet. Monenlaiset sävyt ja äänet tulivat paljon selvemmin esiin Kii Threen kanssa, myös tutuilla, lukuisia kertoja ja todella korkealaatuisilla laitteilla kuulluilla äänitteillä. Kii Threen takalevystä löytyy xlr-liitin ja kaksi rj-45-porttia kuten myös kiertokytkimet Boundaryja Contour-säädöille. Hienovaraisempi Contour-sävynsäätö tarjoaa yhteensä 14 eri esiasennustilaa kaiuttimien vasteen muokkaamiseksi haluttuun suuntaan. BXT:n lisääminen tarkoittaa, että mahdollisissa yliohjaustilanteissa automaattiset suojaukset kytkeytyvät päälle myöhemmin ja lisäävät näin kokonaisdynamiikkaa. Lisäksi on pieni kytkin, jolla valitaan kaiuttimien analoginen tai digitaalinen kytkentä ja määritellään kaiuttimien kanavaisuus. ?. Ohjausyksiköstä valitaan, kumpi kytketyistä kaiuttimista on kumpi. Kii Control maksaa 1 610 euroa. Helppokäyttöisessä ohjainyksikössä on suuri kiekko ja näyttö äänenvoimakkuuden sekä ohjelmalähteen vavain lievästi kuuntelijaa kohti käännettynä. Kaiuttimet voidaan myös suunnata kohti kuuntelupaikkaa tai jopa niin, että keilat risteävät jyrkästi kuuntelijan edessä. Esimerkiksi Boundaryja Contour-säädöille löytyy monia hienosäätötiloja. Ensimmäisen viikon ajan kaiuttimia kuunneltiin kuitenkin lähes normaalisti, melko kaukana takaja sivuseinistä ja . Täysmittaisten säätöjen tekeminen edellyttää kuuntelutilan mittaamista tai vähintään testiraidoilla kuuntelua kaiuttimien asentamisen yhteydessä. Kirjainmerkittyjä säätöjä voi käyttää yksin tai yhdistelmänä. Mitään lisäämättä, mitään poistamatta Kuten sanottua, Kii Three -kaiutin voidaan sijoittaa vahvistimen työtä helpottavasti melko lähelle takaseinää tai jopa nurkkaan, tai ne voidaan sijoittaa epäsymmetrisesti. Analogisesta lähteestä stereosignaali ohjataan suoraan kaiuttimien xlr-sisäänmenoihin. Aes/ebu-muotoinen signaali viedään master-kaiuttimen xlr-ottoon, ja kaiuttimet liitetään toisiinsa verkkokaapelilla. Kaiuttimet oli kytketty analogisesti kaiuttimien xlr-sisääntulojen kautta täysin kompensoimattomana. Ammattimaiset säädöt Johtuen vahvasti eteenpäin suuntautuvasta suuntakuviosta Kii Three voidaan sijoittaa hyvin lähelle takaseinää – valmistajan mukaan kolmen tuuman päähän
Käytetty musiikkigenre on näille kaiuttimille yhdentekevää. ?. Toisella testiviikolla kaiuttimet kytkettiin ohjausyksikön kautta kaikilla sen suomilla säädöillä, ja ne molemmat mitattiin huoneessa. Ja näitä kaiuttimia, jos mitään, haluaa kuunnella kovaa, koska kaikki on etukäteen tarkistettu ja mietitty viimeistä yksityiskohtaa myöten. Musiikin pienet vivahteet ja ajalliset tapahtumat nousevat esiin jopa bassotaajuuksilla. Kaikki toistettava toistetaan, ja mikä ei sisälly tallenteeseen, sitä ei toisteta. Vasta 60 asteessa (punainen) diskanttivaste alkaa hiljaa laskea. Kii Three on huomattavasti vähemmän herkkä huoneen vaikutukselle kuin tavanomainen kaiutin: kun yleensä kuunteluhuoneessa ei kannata mitata alle 200 hertsin toistoa, Kii Threen kanssa uskaltaa mennä oktaavin alemmaksi. (nro 192) HIGHEND: Kii Audio Three -kaiuttimet 48 9/2019 Kii Audio Three Hinta: 6 200 €/kpl Maahantuoja: Mitro´s Soundfactor Oy Lisätietoja: www.soundfactor.fi www.kiiaudio.com Rakenne: Aktiivinen 3-tie, suljettu Bassoelementit: 4 x 6,5” Keskiääni: 1 x 5” Diskantti: 1 x 1”, suuntain Liitännät: XLR, (aes/ebu tai analoginen), KiiLink (RJ-45) Vahvistin: 6 x 250 W (Ncore) Muut ominaisuudet: 14 ekvalisointitilaa, automaattinen valmiustila Mitat (l x k x s): 200 x 400 x 400 mm Paino: 19 kg/kpl Lisävarusteet: Kii Control -digitaalinen esivahvistin/ohjainyksikkö 1 610 €), Kii Three BXT-basso-osat (8 800 €/kpl). Tavallisella musiikilla ja normaaleilla äänenpaineilla on melkein mahdotonta saada Kii Threetä menettämään otettaan. Kii Three ikään kuin kuorii musiikkinäytteestä informaatiota kerros kerrokselta ja tekee sen aikakoherentisti ja yhtenäisesti. Esivahvistinkäyttöä varten on s/pdif (rca)-, optinen toslinkja usbb-sisäänmenot. Musiikillista totuutta vaalien Musiikin soittaminen Kii Threellä on hämmentävä ja mahtava kokemus. Tämä on hyvä uutinen kaikille musiikillista totuutta etsiville! Kuuntelijan ei kuitenkaan tarvitse olla totuussadisti pystyäkseen arvostamaan Kii Threen toistokapasiteettia ja uskollisuutta alkuperäisen äänityksen erityispiirteille. . n Langallisella Kii Control -ohjaimella kaiutinta on helppo kontrolloida. Helppokäyttöisessä ohjainyksikössä on suuri kiekko ja näyttö äänenvoimakkuuden sekä ohjelmalähteen valintaa varten. Kaikki sisään ajettu musiikki toistuu korrektisti ja selvästi ilmaistuna, pikemminkin melko kevyesti ja taaksepäin vetäytyvästi kuin eteentyöntyvästi. Musiikki kuulostikin nyt erittäin oikealta, jopa vähän liian oikealta, ja lopulta päädyttiin vaimentamaan bassoja vähän suositusta vähemmän ja sen sijaan lisäämään vaimennusta joitakin desibelejä yli kahden kilohertsin alueella. Mikään ei näytä pystyvän horjuttamaan Kii Threen tasapainoista toistoa. Esimerkiksi Boundaryja Contour-säädöille löytyy monia hienosäätötiloja. Suuren vaikutuksen äänessä tekee myös stereokuvan tarkkuus ja vahva keskikuva samoin kuin valtava yksityiskohtien erittelykyky. Kontrolloitu lähikenttämittaus vahvisti Kii Audio väitteen täysin suorasta taajuusvasteesta välillä 20–20 000 hertsiä, mikä kertoo äänen erittäin homogeenisesta kokonaishajonnasta aina alimpiin bassoihin asti. Näin tehtiin. Melkein yhtä suora on mittaus 30 asteen kulmasta (keltainen). Kuuntelupisteestä tehty mittaus paljasti, että alle 200 hertsin taajuuksien tasoa pitäisi laskea huomattavasti pääasiassa Boundary-säädöllä mutta jonkin verran myös Contourja Low Shelf -säädöillä. Vivahteiden paljastumisen lisäksi vaikutuksen teki äänen vakaus ja täydellinen homogeenisuus kuten myös se sävypoliittinen asiallisuus, jolla musiikki tulee toistetuksi. Control-ohjainyksiköllä käyttäjä pääsee hienosäätämään ääntä vielä tehokkaammin kuin suoraan kaiuttimien kautta. Suoraan edestä (vihreä) mitattuna Kii Three tuottaa lähes viivasuoran taajuusvasteen. Control kytketään jompaan kumpaan kaiuttimeen verkkokaapelilla ja tämä toiseen kaiuttimeen samoin verkkokaapelilla. Harvoin jos koskaan pääsee kokemaan tällaista äänen hallintaa ja täydellisen homogeenista musiikin esittelyä. Tämä tuntui tässä tilassa olevan jonkinlainen täydellinen kompromissi sen välillä, minkälainen äänen pitäisi olla teoriassa ja minkälainen halusimme sen olevan: lisäsimme hieman potkua bassoihin ja vaimensimme ylempiä suhuääniä, jotka voivat häiritä kuuntelukokemusta etenkin suurilla äänenvoimakkuuksilla. Mitään lisäämättä, mitään poistamatta. Toki nämäkin kaiuttimet on mahdollista provosoida säröille, mutta se vaatii äärimmäisiä temppuja, kuten AC/DC:n massiivisella bassoenergialla varustetun Ballbreaker-albumin soittamista täysillä. Se on lisävaruste, mutta kaiuttimia myydään myös pakettina ohjaimen kera. Kaikki on kohdallaan kuin ruuvipenkissä. Ohjausyksiköstä valitaan, kumpi kytketyistä kaiuttimista on kumpi
Sonos One (229 €) ÄlykkÄÄt ja vÄhemmÄn ÄlykkÄÄt kaiuttimet. Moni ei tule toimeen ilman älypuhelinta. . Harman Kardon Citation One (199 €) . Siitä on helppo katsoa päivän tapahtumat ja kalenteritiedot, se muistuttaa asioista, kertoo säätilan, siitä voi katsoa ruokareseptejä ja paljon muuta. (nro 192) VERTAILU: ÄLYKAIUTTIMET 50 9/2019 Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja Heikki Kivelä Erilaiset älylaitteet ovat yhä vahvemmin osa elämäämme. Bose Home Speaker 300 (299 €) . Mutta onko tuo älykkyyttä. Google Home (129 €) . No, tietoa se ainakin on
Laitetta pitäisi pystyä ohjaamaan puheella, ja sen tulisi siksi ymmärtää puhetta mahdollisimman hyvin ja loogisesti. ?. Niissä ei ole kuitenkaan näppäimistöä eikä näyttöä, ei ainakaan niin suurta, että sitä olisi kätevä lukea, ja muutenkin kuunteleminen on paljon lukemista helpompaa. Lisäksi laitteen tulisi osata hakea tietoa ja kertoa se ääneen. . Tässä tuleekin älykaiuttimien suurin haaste ja itse asiassa koko älytekniikan seuraava iso askel ja kyky oikeaan älykkyyteen. Tähän ratkaisun on tuonut puheen ymmärryksen ja puheohjauksen kehittyminen. Ääni on muita vaatimattomampi ja tummasävyinen. Jostain syystä sama sovellus ei tarjoa säätömahdollisuutta Harmanin kaiuttimelle. Siitä huolimatta tekniikka on kehittynyt valtavasti, ja esimerkiksi alan johtavat toimijat Apple (Siri), Amazon (Alexa) ja Google (Assistant) tarjoavat jo hyvinkin sujuvasti puhetta ymmärtäviä sovelluksia ja palveluja, mutta pääsääntöisesti vain puhutuimmille kielille. Puheohjaus ja sen ymmärtäminen koneellisesti on kuitenkin haasteellista. Ja suomi ei niihin kuulu. Kieliä on satoja, murteita, puhetapoja ja tyylejä tuhansia. (nro 192) 9/2019 51 T ästä on kyse myös älykaiuttimien kohdalla. Ne ovat kaiuttimia, jotka osaavat hakea tietoa. Toisto tosin paranee huomattavasti käyttämällä Google Home -sovelluksen sävynsäätöjä. Toki esimerkiksi Google ymmärtää puhuttua suomea erinomaisesti, mutta vain saneGoogle Home -kaiuttimessa on koko äänialueen elementti kera kahden passiivisäteilijän
Onneksi seuraava laite Google Home toimi kuin junan vessa (ainakin ennen vanhaan). Pettymys oli kuitenkin suuri, kun ensimmäisenä testipenkkiin ottamastamme Boseta ei löytynyt älyn hiventäkään. Älykaiuttimia myydään argumenteilla “Kuuntele musiikkia, säätiedotusta tai uutisia ja ohjaa kaiutinta äänelläsi Amazon Alexan tai Google Assistantin avulla” (Bose), “Google Assistant tarjoaa kätevän ääniohjauksen hands-free-toiminnoille kaikkialla kodissa. Joissain tilanteissa tämäntyyppisestä kompaktin kokoisesta kaiuttimesta voi siis olla hyötyäkin, siis myös muussa kuin vain uutisten ja musiikin kuuntelussa. Laite yhdistyi helposti verkkoon ja oli valmis vastailemaan kysymyksiimme. Suomenkielisessä ohjeessa oli aiheesta monta kappaletta. Valikoimme testiin neljä älykautin-termillä myytävää enemmän tai vähemmän kompaktin kokoista kaiutinta, joille siis luvataan (enemmän tai vähemmän selvin sanoin) puheohjausta ja älykkyyttä. (nro 192) VERTAILU: ÄLYKAIUTTIMET 52 9/2019 lumaisesti. Tästä syystä on oletettavaa, että älykaiuttimilta odotetaan älykkyyttä, ja testin suurin mielenkiinto kohdistuikin myös tähän. Kokoluokka haluttiin pitää siinä määrin pienenä, että kaiutin mahtuisi myös yöpöydälle tai keittiön tason nurkkaan. Google Home -kaiuttimessa ei olekaan mitään muita käyttökytkimiä paitsi hipaisemalla käytettävä todella huomaamaton äänenvoimakkuuden säätö. Toisin sanoen sanat saadaan ikään kuin syötettyä esimerkiksi hakuun puhumalla, mutta sen syvällisempää älyä se ei tarjoa. Mainittakoon muuten, että kun kaiuttimet on sovelluksen avulla yhden kerran liitetty kodin verkkoon, niin sovellusta ei periaatteessa enää tarvita mihinkään. Jopa Bosen asiakasneuvonta joutui varmistelemaan asiaa aika pitkään: “Joo, ei näytä kyllä toimivan vielä Suomessa”. Poislukien kuitenkin esimerkiksi monihuonetoiminnot, jotka kuuluvat Google Home -sovellukseen ja -verkkojärjestelmään. Neljä erilaista Älykaiutin tarkoittaa siis käytännössä verkkoon liitettyä kaiutinta, jota voi ohjata puheella ja joka myös vastailee älykkäästi sille esitettyihin kysymyksiin. Keittiössä juurikin ruuanlaitossa reseptien suhteen ja vaikka ajastimena, kalenteritapahtumien muistuttajana tai bussiaikataulujen kertojana. Sonos yllätti Sonoksen kohdalla olimme jo valmiiksi pessimistisiä, vaikkakin voimme vannoa, että kun valitsimme testiin kaiuttimia, olisi Sonos Onen kohdalla ollut maininta niin Amazon Alexakuin Google As. Se oli toki tiedossa, että yksikään testin kaiuttimista ei osaa suomea, ja esimerkiksi Bosen tapauksessa ohjessakin mainittiin että “palvelu ei ole ehkä käytössä alueellasi”, mutta se, ettei sitä oikeastikaan ole saatavilla, oli pieni yllätys. Ja jospa jonain päivänä älykkyys olisi sillä tasolla, että älylaite osaisi hoitaa itse vaikka elokuvalippujen varaamisen komennolla “Varaa elokuvaan Judy kolme elokuvalippua tällä päivälle”. Saat vastauksia, toistat musiikkia, organisoit päiväsi, ohjaat älykotiasi, nautit viihteestä, ja paljon muuta, vain oman äänesi avulla.” (Harman/Kardon). Bosessa on myös kätevät suoravalinnat halutuille verkkoohjelmalähteille. Kaiuttimia voi osittain ohjata myös niiden omista käyttökytkimistä, jotka on toteutettu hipaisupainikkein. Onko älyä. . Asia tuli silti hoidetuksi, ja kyse on ehkä enemmän itse sovelluksesta kuin kaiuttimesta. Myös Harman/Kardonin käyttöönotto oli helppoa, tosin pienin varauksin puheäänen tunnistuksen kohdalla, joka jäi pyörimään Google Home -sovellukseen ilman elettäkään siitä että jotain tapahtuisi (tämä sama ilmiö havaittiin jo aikaisemmassa kokeilussamme AVPlusnumerossa 7/19). Laite voidaan myös sammuttaa ja käynnistää vain kaiutinta päältä koskettamalla.. Sitä odotellessa katsotaanpa, mihin tämän päivän älykaiuttimet pystyvät. Edes hämäysyritys maata ja kieliasetuksia vaihtamalla ei auttanut, ei edes älypuhelimen asetuksista. Ei siis mitään hälyttävää, ja Google Assistant saatiin toimimaan helposti, ja se myös toimi samalla tavalla kuin Google Home -kaiuttimellakin
Sonoksen käyttöönottoon liittyy myös Sonoksen oman sovelluksen asennus (ja rekisteröityminen) ja useampi vaihe. Niitä ei tosiaankaan Suomessa tueta eikä niistä ole missään mainintaakaan. Toki sillä edellytyksellä, että käytössä on kodin verkkoon liitetty älypuhelin. Esimerkiksi Bosen kohdalla tämä tarkoittaa nollaa pistettä. Mutta Bosessa ei tosiaan ole puheavustusta. Puheavustustoiminnosta ei kerrota virallisesti missään, eikä sen akPaljon mielenkiintoista lisätietoa Google Assistantista ja sen toiminnoista ja käskyistä löydät Googlen nettisivuilta osoitteesta https://assistant.google.com/. Sonoksen kohdalla pitää hiukan miettiä, sillä puheavustus saatiin kyllä toimimaan, mutta vain pienellä kikkailulla. (nro 192) 9/2019 53 sistant -palveluista. Tai riippuu mikä on käyttötarkoitus. Älykaiuttimen pääasiallinen tehtävä on mielestämme älykkyys. Bose vaati myös erillisen ohjainsovelluksen ja palveluun rekisteröitymisen. Helpoimman kokemuksen tarjosi Google Home: Kaiuttimeen virrat päälle, puhelimeen Google Home -sovellus ja sen käynnistys. Yhdistäminen langattomaan verkkoon oli helppoa ja jouhevaa. Näillä kriteereillä helpoimmat kaiuttimet olivat Google Home ja Harman Citation One, pienin varauksin myös Sonos. Tällä sekä käytön ja käyttöönoton helppoudella arvioiden tämän vertailun parhaat vaihtoehdot ovat Google Home ja Harman/Kardon Citation One. Mutta kun vaihdoimme maaksi Iso-Britannian, niin saimme yllätykseksi Amazon Alexan toimimaan lukuunottamatta Spotifyn ohjausta. . ?. Se voi onnistua kertalaakista, mutta valitettavan usein törmää joko pitkään odotteluun ja epäonnistumiseen ilman mitään varsinaista syytä. Ja tämän jälkeen saimme myös Google Assistantin toimimaan! Se itse asiassa toimi Amazon Alexaa sulavammin, oikeastaan ihan samalla tavalla kuin Googlen Home -kaiuttimessa. Käyttöönotto Verkkoon liitettävien laitteiden käyttöönotto saattaa olla välillä vaikeaa. Tässä yhteydessä sen tulisikin tuottaa käyttäjälleen sellaista tietoa ja toiminnallisuutta, minkä hän kokee hyödylliseksi. Tämä toki kaikkien kaiuttimien osalta niillä rajoitteilla, mitä suomen kielen puuttuminen älykaiuttimien puheavustuksen kielivalikoimasta aiheuttaa. Ei vaikka kaiutin saatiin näkymään Google Home -sovelluksessa. Nämä pakolliset rekisteröitymiset ovat välillä aika ärsyttäviä. Bosen käyttöönotto oli monivaiheinen operaatio ja sisälsi 10 minuutin ohjelmistopäivityksen. Myös Harman/Kardon Citation oli helppo ottaa käyttöön, ja siinä apuna vielä hyvä suomenkielinen ohjeistus. Sovelluksen kautta toki, mutta se ei käytännössä ole kaikkein kätevin tapa. Sitä tulisikin olla mahdollisimman helppo käyttää ilman apuvälineitä, eli puheella, eikä puhelinta tarvitsisi etsiä ties mistä. Käyttö Miten älykaiuttimia tulisi käyttää. Oma säätönsä oli toki puheavustuksen aktivoinnissa maa-asetusten vaihdolla. Myös Bosessa oli suomenkielinen ja hyvä käyttöohje. Sovellus löysi laitteen heti. Älyä vai ääntä. Puheohjauksen toiminnassa ei näiden välillä ollut juurikaan eroa, kaikki kun toimivat Google Assistant -alustalla. Tämän testin ajatuksena oli kaiuttimen toimiminen yleisavustajana ja taustamusiikin lähteenä. Nyt käyttöönotto sujui kaikilta kuitenkin suhteellisen vaivattomasti. Se sujui kuitenkin hieman Bosea jouheammin. Mihin ihmeeseen niitä muka tarvitaan
Jos äänenlaatu otetaan huomioon, niin Harman/Kardon Citation One on aika selvä voittaja, vaikka se kokonaispisteissä olikin vain piirun verran Google Homea parempi. Nyt suosituksemme ovat ilman muuta Google Home tai parempaa äänenlaatua ja ehkäpä myös designia arvostavalle Harman/Kardon Citation One. Toki siinä vaiheessa markkinoilla saattaa olla enemmän haastajiakin. Jos Sonos saa jossain vaiheessa Google Assistantin toimimaan Suomessa ilman virityksiä, niin valtikka kyllä vaihtuu heti. Valmistaja on muuten päivittänyt kaiuttimen ohjelmiston, ja aikaisemmin korostunut bassotoisto on nyt poissa. Kokonaisuus soikin hyvin. Siksi emme voineet antaa siitä täysiä pisteitä. n . TIESITKÖ. Pelkän äänenlaadultaan perusteella arvioituna vain muutaman kympin Harmania kalliimpi Sonos One oli aivan omaa luokkaansa: sen ääni on tässä kokoluokassa todella vaikuttava. ?. Harmanin isoin miinus saattaa olla sen tässä seurassa muita suurempi koko. tivointi edes välttämättä onnistu läheskään kaikilta. Voit vaihtaa Google Assistant -puheavustajan äänen jopa kahdeksasta eri vaihtoehdosta haluamaksesi. . . (nro 192) VERTAILU: ÄLYKAIUTTIMET 54 9/2019 Merkki ja malli Bose Home Speaker 300 Google Home Harman/Kardon Citation One Sonos One (gen2) Hinta 299 € 129 € 199 € 229 € Edustaja/hankintapaikka Gigantti Clas Ohlson HARMAN Lifestyle Gigantti Lisätietoja www.bose.fi www.clasohlson.com/fi fi.harmankardon.com www.gigantti.fi Ääniohjaus/-avustaja Ei saatavana Suomessa Google Assistant Google Assistant Amazon Alexa, Google Assistant Kielet ENG, SWE ENG, SWE ENG, SWE Ohjaussovellus Bose Music Google Home Google Home Sonos Chromecast-tuki Ei On On Ei Airplay 2 On Ei On On Puheohjattavat verkkotoistopalvelut Ei vielä mitään Google Music, Youtube Music, Spotify, TuneIn Google Music, Youtube Music, Spotify, TuneIn Bluetooth On On On Ei Monihuone On On On On Aux-in On (3,5 mm) Ei Ei Ei Ethernet-liitäntä Ei Ei Ei On Mikrofonin pikamykistys On On On On Mitat (k x l x s) 161 x 142 x 102 mm 43 x ?96 mm 188 x 140 x 140mm 120 x 161 x 120 mm Paino 950 g 470 g 2 000 g 1 700 g Värit Musta tai hopean harmaa Valkoinen/harmaa Musta tai harmaa (kangas) Musta tai valkoinen Muuta 6 muistipaikkaa, suomenkielinen käyttöohje, aux-linjasisääntulo Suomenkielinen käyttöohje Luvataan kestävän kosteutta PISTEET Painoarvo Bose Home Speaker 300 Google Home Harman/Kardon Citation One Sonos One (gen2) Käyttöönotto 15% 2 5 4,5 3 Käyttö 25% 3,5 4 3,5 3,5 Puheavustus 30% 4 4 3 Äänenlaatu 30% 3,8 2,5 3,5 4,5 YHTEENSÄ 100% 2,3 3,7 3,8 3,6 Harman Citation One on aito kaksitiekaiutin, jonka takaa löytyy vielä suurikokoinen passiivisäteilijä bassotoiston vahvistamiseen
Tämä suomen kielen osaamattomuus esimerkiksi kappaleiden nimissä ja yleensäkin ihmetyttää, sillä Google-haussa ja Maps-karttasovelluksessa ei vastaavia ongelmia ole ja puhuttu teksti ilmestyy nätisti hakukenttään. Jouhevampaa arkea virtuaaliavustajalla + Äänenlaatu luokassaan + Äänenpainevarat + Suoravalinnat eri äänilähteille Korkea hinta Sovellus varauksin ja käyttöönotto Ei puheavustusta Suomessa. Aivan liian monta peräkkäistä vaihetta siis. Bosen käyttöönotto oli monivaiheinen operaatio, joka vaati muun muassa Bose Music -sovelluksen asentamisen, rekisteröitymisen, verkkoasetukset, aktivoinnin, nimeämisen, suoratoistopalvelujen liittämisen ja 10 minuutin ohjelmistopäivityksen. Kaiuttimet saatiin soittamaan äänikomennoin musiikkia Spotifysta ja radiokanavia TuneIn-palvelusta, mutta suomenkielisten asemien kanssa oli ymmärrysongelmia. Puheohjatuille virtuaaliavustajille ominaiseen tapaan Google Assistant osaa vastata käyttäjän esittämiin kysymyksiin, mutta se ymmärtää haluttaessa myös jatkokysymyksiä ja pystyy näin ikään kuin käymään keskustelua käyttäjän kanssa. Google Home on Googlen älykaiuttimen nimi mutta myös Googlen kehittämä Android-sovellusalusta sen kaikille älykaiuttimille sekä Google Assistant -puheentunnistukselle ja -puheavustajalle. Valittavana on kuitenkin naistai miesääni. Se on laadukkaan oloinen kuten liki 300 euron hinnalla voikin jo odottaa. Toki suomenkielisellä nimellä olevat radiokanavat saadaan kuulumaan älypuhelimen kautta vaikka cast-toiminnolla, mutta ei siis puhekomennoilla, jotka ovat yksi älykaiuttimen päätoiminnoista. Tankero-englantikin menettelee jotenkuten. Jotain ihmeellistä tässä on taustalla, ettei Google Assistantia kuitenkaan lanseerata suomen kielelle. Samantapainen toiminto Apple-laitteissa on nimeltään Siri ja Amazonin älykaiuttimissa Alexa. Suurin hämmästys oli kaikkien kaiuttimien kykenemättömyys soittaa käskystä haluttuun puhelinnumeroon ihan tavallista handsfree-puheluita. Sama koski myös suomenkielisiä yhtyeiden ja kappaleiden nimiä. Se esiteltiin jo toukokuussa 2016, ja sitä on päivitetty viimeksi vuoden 2019 alussa. Se saa myös erityismaininnan kätevistä eri verkkolähteiden suoravalinnoista. Erinomainen, joskin kalliinpuoleinen kaiutin, mutta valitettavasti Bosea ei vain voi vielä kutsua älykaiuttimeksi. Assistant osaa myös kertoa suomenkieliset kalenterimerkinnät selvällä suomella. Ja mikä tärkeintä, Bosen ääni on hyvä, selkeä ja rasittamaton. Toisaalta Bose Music tuo mukanaan lisätoimintoja, kuten monihuonehallinnan ja taajuuskorjaimen. Google Assistant aktivoidaan painikkeesta tai sanomalla ”Okay Google” tai ”Hi Google”. Google Home on saatavana myös Apple-laitteille. Puhetunnistuksen avulla Google Assistant voi hakea tietoa internetistä, ajoittaa tapahtumia ja hälytyksiä, auttaa navigoinnissa, varata elokuvaliput, muuttaa käyttäjän laitteen asetuksia sekä näyttää tietoa käyttäjän Google-tililtä. Ääntä Bosesta lähtee kokoon nähden todella paljon. Suomen kieli ja vastausten parempi paikallisuus tekisivät käytöstä varmasti monipuolisempaa. Google Assistant on Googlen kehittämä puheentunnistuksella toimiva virtuaalinen avustaja. Bassotoisto tosin on ehkä hieman pehmeään päin kallellaan, mutta kaiutinta kuuntelee mielellään. Testin puheavustuksella varustetut kaiuttimet ymmärsivät puhetta hyvin, mutta syvällisemmässä ymmärryksessä oli puutteita. Ääniavustuspalvelut tulisi olla aktivoituna Bose Music -sovelluksessa, ja näin ei nyt ole. Esimerkiksi vastaus kysymykseen “Tell me nearest bus station to Kamppi” (kaupunginosa Helsingissä) ja perään vaikka “When goes the next bus” pitäisi tuottaa vastauksena lähimmän bussipysäkin sijainnin ja bussien ohiajo-ajat. Jos tähän olisi joku kiertotie, niin Bosen asiakaspalvelukaan ei siitä tiennyt. (nro 192) VERTAILU: ÄLYKAIUTTIMET 56 9/2019 Bose Home Speaker 300 (299 €) Hyvä ääni ilman hälyä – tai älyä B ose Home Speaker 300 on melko kompaktin kokoinen ja järkevän muotoinen kaiutin. Aikojen saatossa Google Home -järjestelmän toiminnallisuutta on lisätty, ja se pitää sisällään monihuonejärjestelmien lisäksi älykotitoiminnallisuutta (valaistus, lukot ynnä muut). Bosen käyttö on sinänsä mukavaa ja helppoa suoraan laitteesta. Sen jälkeen seurasi vielä asetusten viimeistely. Peruskäskyt, kuten musiikin toiston valinta, herätyksen ja ajastimen asettaminen, säätietojen ja jopa ruokareseptien kysely, sujuvat hyvin, mutta mitään järkevää keskustelua kaiuttimen kanssa ei oikein saa aikaiseksi. Sillä voi ohjata kaiuttimia eri huoneissa, mutta myös esimerkiksi Philips Hue -lamppuja ja valaistusta sekä etäohjattavia pistorasioita. Google Assistant ei siis ymmärrä vielä suomea, mutta sen käyttö on avattu joidenkin valmistajien tuotteissa myös Suomessa, ja kuten todettua, sen voi saada toimimaan myös pienellä huijauksella. Hyvin useat, siis lähes kaikki suomenkieliset sanat olivat tekoälylle selvästi liian vaikeita. Avustaja voisi vielä kysyä, että halutaanko tiedot lähetettävän sähköpostilla puhelimeen. Googlen tapauksessa nimi on siis vain sukupuolineutraali “Assistant”. Käyttö vaatii joka tapauksessa jonkinlaista englannin tai ruotsin kielen taitoa. Ääniavustajia (Alexa ja Assistant) ei saatu yrityksistä huolimatta toimimaan, ei edes puhelimen kielitai sijaintiasetuksia muuttamalla. Radio City ja Nova löytyivät kyllä helposti, mutta YLEX:ää tai Radio Suomea eikä mitään muutakaan suomenkielistä kanavaa saanut kuulumaan millään lausumismuodolla. Miten puheavustaja pärjäsi vieraassa maassa. Toisto on puhdas ja ehjä kovemmallakin voimakkuudella
Fiksua ja nopeaa. Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä se ole enää Sonoksen yksinoikeus. Se soi erittäin nätisti myös todella hiljaa kuunneltaessa. Puhelimeen asennettu Google Home -sovellus löytää kaiuttimen nopeasti ja tarjoaa sijoituspaikkaa. Tosin tähän nähden 199 euron hinta vaikuttaa suorastaan halvalta. Tämän jälkeen ääni on ihan ok, joskin hieman epätarkka. Asennus lähtee sen asentamisesta älypuhelimeen. Sen käyttöönotto oli hyvin suoraviivaista ja helppoa. Sonos One (Gen 2) (Hinta: 229 €) Paras ääni S onos on melkein synonyymi monihuonelaitteille. Ensimmäiset vastaukset saatiin jo viisi minuuttia paketista ottamisen jälkeen. Tämä on vähän sääli, sillä Sonoksen ääni on testin paras: todella muhkea, iso ja huoneen täyttävä. Tämän jälkeen käynnistyy myös Google Assistant, joka toimii Amazon Alexaa sulavammin, samalla tavalla kuin Googlen Home -kaiuttimessa. Tämän jälkeen suoritettiin vielä musiikin suoratoistopalveluiden linkitys, tässä tapauksessa Spotify. Sonos luottaa omaan sovellukseensa. Äänenvoimakkuusasteikossa on säätövaraa molempiin suuntiin, ja kaiutin soi hyvin sekä todella hiljaa että todella lujaa. Bassotoisto tosin on hieman turhan pehmeä. Käyttöönotto tapahtuu ohjatusti ja jouhevasti, mutta vaiheita on useita, mukaan lukien ohjelmistopäivitys. Alexa lähtee kuitenkin toimimaan, kun Sonos-tiliasetusten maaksi vaihtaa Iso-Britannian. Tähän nähden Sonos One tuntuu edulliselta. Sonos One on merkille ominaisista skandinaavisen pelkistettyä muotoilua ja työn laatu korkeatasoista. Se on vain 30 euroa Harman/Kardonia kalliimpi. + Pieni koko + Edullinen hinta + Toiminta yleensä Muita vaisumpi äänenlaatu Puheavustajan säröinen ääni + Puheavustuksen toiminta + Ääni kokonaisuutena + Hinta–laatusuhde + Ohjeistus Suurehko koko luokassaan + Luokassaan upea äänentoisto + Puheavustus toimii sittenkin + Laatuvaikutelma Puheavustuksen viritykset Käyttöönoton vaiheet. Valitettavasti sen äänenlaatu ei kuitenkaan aivan yllä muiden tasolle Musiikki soi sinänsä suhteellisen kelvollisesti mutta tummasävyisesti ja kapeammalla taajuuskaistalla kuin muissa. Apuna on vielä hyvä suomenkielinen ohjeistus (tosin vain netistä lataamalla). Myös pieni koko miellytti. Lopuksi sovellus vielä esitti määritellyt asiat järjestyksessä. Ääntä voi ja kannattaa korjata heti alkuunsa Google Home -sovelluksen sävynsäädöillä (bassot minimiin ja diskantit täysille, ihan oikeasti). Kieliasia tulee vastaan heti kun kaiutin on löytynyt. (nro 192) 9/2019 57 Google Home (129 €) Pieni ja melko älykäs T estin pienin ja samalla myös edullisin kaiutin oli Googlen oma Google Home -kaiutin. Kelpo yhden kaiuttimen ratkaisu yhteen, vaikka vähän isompaankin huoneeseen. Sonoksen sovellus tukee useita suoratoistopalveluja, mutta puheavustajan kautta niitä ei voi ohjata. Kokonaisuutena hyvä laite, jonka äänikin on kokoon nähden ihan ok. Käyttöönotto sujui muutamaa odottelua lukuun ottamatta helposti. Sovellus löysi laitteen heti, ja kaiutin sekä Google Assistant saatiin toimimaan ilman kummempia kommervenkkejä. Harman/Kardon Citation ONE (199 €) Toimiva kokonaisuus H arman/Kardon on muita selvästi isompi kaiutin. Harman perustuu kokonaan Google Home -alustaan. Suuri koko antaa odotusarvoa myös suurelle äänelle, ja sitä tarjolla onkin: kokoa ja energiaa riittää niin, että koko pöytä tärisee. Edellyttäen toki, että Google-tili on valmiina. Google Assistantin puheääni (etenkin naisääni) kuulostaa jostain syytä säröiseltä. Hetken päästä “Hey Google, play Black Sabbath on Spotify” tuotti välittömästi oikean tuloksen. Muoto, design, paino ja koko olemus tekevät siitä mittojaan isomman oloisen. Spotifyn ohjaus ei kuitenkaan onnistu, sillä sovellukset eivät yrityksistä huolimatta osaa ohjata Spotifyta kunnolla. Tuettuja ovat sekä Amazon Alexa että Google Assistant, mutta ne eivät ole Suomessa vielä saatavilla. Sen voi onneksi vaihtaa Google Home -sovelluksesta miesääneen, joka on hieman parempi. Ja jälleen pitää rekisteröityä (taas johonkin uuteen palveluun, miksi?). Nyt vain odotellaan puheavustuksen virallista saapumista ja pientä hienosäätöä. Koska suomea ei listalta löydy, tulee käyttäjän valita joku muu kieli, esimerkiksi brittienglanti. Kokonaisuutena testin paras: Kohtuullinen hinta, paljon vastinetta rahalle, toimiva puheavustus (kielivarauksin), hyvä ja runsas ääni sekä korkea laatuvaikutelma. Lujempaa soitettaessa bassopuoli tahtoo kuitenkin vähän kompressoitua, mutta turhia rutinoita toistoon ei ilmaannu. Stereoilluusio on melko ehjä, ja ääni levittäytyy tilaan komeasti. Edullisesta hinnastaan huolimatta Google Home on kaikkiaan oikein asiallisen oloinen ja näköinen kaiutin. Tarvittaessa ääntä lähtee kuitenkin paljon, ja ääni on todella pienestä kaiuttimesta vaikuttava
Edullisia perussoittimia, mutta täyttävät tärkeimmät kriteerit. Tärkeää hinnasta huolimatta Oli soitin halpa tai kallis, niin sen käyttöönotto ja siihen liittyvät säädöt ovat tärkeitä asioita. Vinyylilevy ja -soitin kaikkine osineen on äärimmäisen herkkä laite, suorastaan instrumentti. Ja vaikka puhumme tässä tavallisista, jopa siis todella edullisista soittimista, niin emme tarkoita kuitenkaan mitään kevytrakenteisia, yleensä kiinteällä äänirasialla, jopa muovisella levylautasella tai äänivarrella varustettuja ja usein myös USB-liitännällä olevia “levysoittimia” vaan tunnettuja merkkejä, joissa on vähintään seuraavat ominaisuudet: Tukevarakenteinen ja resonoimaton runko, metallinen levylautanen ja äänivarsi, irroitettava äänirasia vaihdettavalla neulalla, säädettävä neulapaino ja sivuttaisvedon poisto. Olemme käsitelleet asiaa mm. Levysoittimen virittely ja säätäminen on hauskaa ja mielenkiintoista. Se miten ääni saadaan tallennettua mekaanisesti levyn uraan, siitä edelleen liikkeenä äänirasian neulan kautta sähköiseen muotoon on kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan monimutkainen ja monelle altis tapahtuma. Kerromme vaihe vaiheelta miten levysoitin otetaan käyttöön ja miten se säädetään tuottamaan paras mahdollinen ääni. Tämä ei valitettavasti ole aivan yksiselitteistä. Vinyylisoittimista puhutaan usein glorifioiden ja jonain uskomattoman hienon äänen tuottava laitteena. Esimerkkinä edullisimmista voisi pitää tässä numerossa testattua ProCaster LP-10mk2:ta ja edellisessä numerossa testattua alle 300 euron hintaista AudioTechnicaa. Vinyylilevyiltä saadaan hyvä ääni vain, jos soitin on hyvä, se on oikein säädetty ja levyt ovat laadukkaasti tehty. Vinyylisoittimen käyttöönotto Monelle levysoitin on tuttu juttu, mutta on myös paljon heitä, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta. artikkelissa “Kaikki levysoittimista”. Oikeat säädöt vaikuttavat yhtälailla edullisen ja tavallisen kuin kalliimankin levysoittimen toimintaan ja ääneen. Lopputuloksena voi olla selvästi parempi äänentoisto.. (nro 192) TIETOA & TAITOA: Vinyylisoittimen käyttöönotto 58 9/2019 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas V inyylisoittimien ja -levyjen (oikeilta tai virallisilta nimiltään levysoittimien ja LP-levyjen) suosio kasvaa edelleen Osalle levysoitin on hyvinkin tuttu juttu, mutta monelle asia on hyvinkin vieras, jopa mystinen. Ja jos levysoitin on jo olemassa, niin onko se oikeissa säädöissä. Koska levyt tehdään muoteilla prässäämällä, voi niissäkin olla suuria laatueroja
Tässä tapauksessa rasiakelkka kiinnitetään suoraan äänivarteen. Äänirasiaa käsiteltäessä sen neulasuojan on hyvä olla aina paikoillaan. (nro 192) 9/2019 59 . Vahinko tapahtuu vain kerran. VAIHE 1: OSIEN PURKU JA TARKISTUS Levysoitin koostuu paketista otettaessa osista. Ensin osat tulee ottaa varovasti esiin paketista (erityisesti äänirasian kanssa tulee olla varovainen) ja laittaa kaikki pöydälle järjestykseen. kelkkaan; tai äänirasia saattaa olla myös valmiiksi äänivarressa kiinni), äänivarren vastapaino ja pölykansi. Ei liian suurella eikä liian pienellä. Vastapainon sijasta voidaan käyttää myös jousivoimalla säädettävää neulapainoa. Neulapaino säädetään vastapainon kanssa siten, että ensin kierretään vastapaino jonkin matkaa äänivarren päässä olevaan kierre-uraan. Niin ja tietenkin ohjeistus. Tämän jälkeen laitetaan neulasuoja heti paikoilleen ja lukitaan äänivarsi telineeseensä. Aika usein äänirasia saattaa olla jo valmiiksi tehtaalla asennettu, suoraan äänivarteen tai ainakin erilliseen niin sanottuun rasiakelkkaan, kuten tässäkin kuvankin esimerkissä. . Usein hihassa on kiinni tarra, joka helpottaa hihnan asentamista vetopyörään. Levylautanen asetetaan rungon keskitappiin varovasti ja huolellisesti, ja levylautanen käännetään siten, että yksi siinä oleva aukko tulee vetomoottorin kohdalle. Tätä voimaa kutsutaan neulapainoksi (tracking force tai weight). Lopuksi nostetaan levymatto paikalleen levylautasen päälle VAIHE 3: RASIAN KIINNITTÄMNEN Seuraavaksi kiinnitetään äänirasia äänivarteen. 1.) 2.) 3.) 4.) 5.) 6.) 7.) 9.) 8.) 10.) 11.). Seuraavaksi nostetaan äänivarsi pois telineestään, POISTETAAN NEULASUOJA ja lasketaan äänivarren laskuvipu alas (varovasti, ettei neula pääse vahingoittumaan). VAIHE 2: LEVYLAUTANEN PAIKALLEEN Kokoaminen aloitetaan levylautasesta ja vetohihnan asennuksesta paikalleen. Tyypillisesti paketista löytyy runko (jossa moottori, äänivarsi ja elektroniikka), levylautanen, levymatto, vetohihna, äänirasia (kiinnitettynä ns. Neulapaino saadaan aikaan äänivarren vastapainolla, joka siis kumoaa rasian omaa painoa. VAIHE 4: VASTAPAINON ASETTAMINEN Äänirasian ja sen neulan tulee painautua tietyllä voimalla (painolla) levyn uraan. Vastapainoa sisäänpäin kiertämällä haetaan sille sellainen kohta, missä äänivarsi pysyy vapaasti tasapainossa. Vetohihna nostetaan vetomoottorin veto-pyörän päälle ja lautasta käsin pyörittämällä varmistetaan, että hihna pysyy paikallaan. Tässä vaiheessa voi myös tarkistaa, että ns. Osat: 1) runko, 2) äänivarsi, 3) moottori/hihnan vetopyörä, 4) levylautasen laakerointi ja keskitappi, 5) äänirasia (rasiakelkassa kiinni) neulasuojus päällä, 6) äänivarren vastapaino, 7) vetohihna (saattaa olla levylautasen vetopyörän ympärillä valmiina), 8) levylautanen, 9) levymatto, 10) pölykansi ja 11) pölykannen saranat. anti-skating eli sivuttaisvedon säädin on nollassa. Vetohihna saattaa olla jo paikallaan levylautasen vetopyörän ympärillä tai irrallisena. Se on tyypillisesti 1,5 – 2,5 grammaa ja se ilmoitetaan levysoittimen teknisissä tiedoissa
SIvuttaisvedonpoistolla (antiskating) voidaan kumota tämä voima. Vastapainon painoasteikon rullan O-kohta käännetään äänivarressa olevan uran kohdalle. Seuraavaksi vastapainoa aletaan kääntämään sisäänpäin siten, että painoasteikko kääntyy samaan aikaan ja täsmälleen samassa tahdissa vastapainon kanssa (tässä on syytä olla tarkkana). Neulapaino on paino/voima, jonka äänirasian neula kohdistaa levyn uraan. (nro 192) TIETOA & TAITOA: Vinyylisoittimen käyttöönotto 60 9/2019 VAIHE 5: NEULAPAINON SÄÄTÖ Kun äänivarsi on tasapainossa ja neulasuoja paikallaan, säädetään neulapaino. VAIHE 6: SIVUTTAISVEDON SÄÄTÖ Sivuttaisvedon poisto voidaan toteuttaa valmistajan ohjeiden mukaan äänivarren tyveen langalla kiinnitettävällä painolla tai säätönupilla, joka säätää äänivarren sivuttaisliikkeeseen vaikuttavaa jousikuormaa. VAIHE 8: ÄÄNIRASIAN ASENTO Äänirasian tulee olla myös oikeassa asennossa eli suorassa levyn uraan nähden. Äänirasian asennon voi varmistaa yksinkertaisella asentosapluunalla.. Vastapainoa käännetään kunnes painoasteikko näyttää äänirasialle suositeltua neulapainoa (esimerkiksi kuvassa 2,5 g). Itse asiassa asento on aina jonkinasteinen kompromissi, koska äänirasia kääntyy levyn uran kuljettamana ja sen kulma uraan nähden on eri levyn alussa kuin sen lopussa. Toisaalta kuvan Audio Technicassa rasia oli täysin suorassa. Joku voisi sanoa, että turhaa, mutta esimerkiksi neulapainon asteikko ja säätötapa ovat herkkiä virhearvoille. Esimerkissämme asteikon mukaan säädetyn ja todellisen neulapainon välillä oli 0,2 gramman heitto. Vaikka äänirasia olisi valmiiksi kiinni, niin sen asennosta on hyvä varmistua. Liian pieni neulapaino kuluttaa levyä ja neulaa enemmän kuin suuri (ellei kyseessä ole useiden grammojen ylipaino). Riippuu monesta tekijästä onko sillä merkitystä, mutta oikea arvo on aina oikea arvo. Äänirasian neula ikään kuin nojaa tällöin voimakkaammin levyn uran sisäkuin ulkolaitaan. Sivuittaisvedon oikeaa arvoa on vaikea määritellä, mutta tässä on hyvä luottaa valmistajan suositukseen. Esimerkissämme on säätönuppi, jonka arvo asetetaan samaan arvoon kuin neulapaino. Varmasti oikea neulapaino voidaan tarkistaa luotettavasti vain neulapainovaa´alla. Suosittelemme käyttämään annetun suositusvälin suurinta arvoa. VAIHE 7: NEULAPAINON TARKISTUS Seuraavaksi on hienosäädön vuoro. Pyörimisliike, kitkavoima ja levyn uran sisäänpäin kertyminen aiheuttaa vääntövoiman (sivuttaisvedon), joka pyrkii vetämään äänivarren kärkeä ja äänirasiaa kohden levyn sisäosaa. Esimerkiksi testissä olleen ProCasterin äänirasia oli selvästi vinossa
Nopeuden voi tarkistaa myös niin sanotulla stroboskooppilevyllä (kuvassa valkoinen levy mustilla raidoilla), mutta se vaatii myös tahdistetun valon. VAIHE 10: LISÄVARUSTEET Levysoittimiin on saatavana monenlaisia lisävarusteita. Useissa levysoittimissa on myös säädettävät jalat. (nro 192) 9/2019 61 Levysoitin kulkee helposti myös mukana kun asentaa älypuhelimeen Vinylage Music Player -sovelluksen. Mekaanisena laitteena levysoitin on herkkä tärinälle. Jos ei itse kuitenkaan halua, viitsi tai ehdi, niin apua saa asiantuntevista hifiliikkeistä. Sovelluksia levysoittimille Levysoittimen kierrosnopeuden on oltava oikea, muuten musiikki soi väärässä sävellajissa. Levysoittimen tulisi olla mahdollisimman suorassa. Levysoittimen alle on saatavana tärinää vaimentavia jalkoja. Huollolla tarkoitetaan tässä äänilevyjä. Helpointa on pyytää käyttöönotto ja säädöt tehtäväksi ennen kuin soitin viedään kotiin. Ei koskaan saman huonekalun päälle eikä liioin huoneen nurkkaan, missä bassotaajuuksien aiheuttama värähtely on voimakkainta. Johonkin päin kallellaan oleva taso kohdistaa äänivarteen vääriä voimia. Levysoittimen pölykansi tulisi pitää aina kiinni soiton aikana.. Tämä tapahtuu useimmiten soiton aikana. Levysoitin tulisi sijoittaa mahdollisimman tukevalle alustalle ja mahdollisimman etäälle kaiuttimista. Tämä tarkoittaa myös kaiuttimista tulevaa äänivärähtelyä. Lisävarusteista ja tarvikkeista löydät lisää tietoa verkkosivuilamme artikkelista “Opas: Työkaluja ja oheistarvikkeita vinyylin ystävälle” VAIHE 9: SIJOITUS JA HUOLTO Vaikka itse soittimen säädöt ovat kohdallaan, niin myös levysoittimen sijoituksella on merkitystä. Suoruus on helppo tarkistaa tasovesivaa´alla. Apua hifiliikkeestä Levysoittimen virittely ja säätäminen on hauskaa ja myös mielenkiintoista. Levyt ovat staattisia ja suorastaan vetävät pölyä puoleensa. Ne tulisi puhdistaa levyharjalla aina ennen ja erityisesti jälkeen soiton. Vielä tärkeämpää on, ettei sijoituspaikka altistu tärinälle. Sen käytössä on haasteena (tarkkojen lukemien saamiseksi) saada puhelin mahdollisimman tarkkaan levylautasen keskelle. Niistä hyödyllisin on kenties ns. klamppi eli levyn päälle keskiöön tuleva paino tai kiristin, joka sitoo levyn kiinni levymattoon ja vaimentaa sen värinää. Sellainenkin löytyy älypuhelin sovelluksena (Strobily strobe light). Yleensä tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta jos haluaa varmistua oikeasta nopeudesta ja saada tietoa nopeuden vaihtelusta (huojunnasta), niin siihen voi käyttää esimerkiksi RPM Speed & Wow -älypuhelinsovellusta (Android/iOS). En tiedä luetaanko esimerkiksi Gigantti, Power saati Clas Ohlson sellaisiksi, mutta varmaan muitakin löytyy
LP-10 mk2 ei nimittäin ole mikään plug & play -soitin, vaan sen käyttökuntoon saattaminen vaatii tarkkuutta kokeneemmaltakin harrastajalta. Hyvä puoli on se, että sikäli kun soittimen kanssa käyttää sen mukana tulevaa Audio Technica AT-3600L -äänirasiaa, esimerkiksi anti-skating tarvitsee säätää vain kerran käyttöönoton yhteydessä. Äänivarren vastapainon säätöasteikko nimittäin sisältää vain arvot 0–2 grammaa, joten mukana seuraavalle äänirasialle suositellun 2,5–3,5 gramman neulapainon asettamiseksi säätörengasta tulee pyörittää asteikon ympäri. Päivitetty PerussOitin Vinyylisoittimien laatu on budjettiluokassa yleensä huonon ja välttävän välillä. Jo mallin edellinen sukupolvi oli lupaava, ja nyt sitä on paranettu.. Halutessaan käyttäjä voi myös asettaa LP-10 mk2:n 8,6-tuumaisen alumiinivarren nokkaan minkä tahansa 3–6-grammaisen puolen tuuman kiinnitysrei’illä varustetun äänirasian. Eikä anti-skating-säädön asettaminen ole ainoa käyttöönoton vaihe, joka saattaa aiheuttaa hankaluuksia. Kun testasimme soittimen ensimmäisen sukupolven version AVPlussan numerossa 7/2017, annoimme moitteita sivuttaisvedon poiston eli anti-skating-säädön puuttumisesta sekä hankalahkosta kierrosnopeuden asettamisesta. (nro 192) KOKEILUSSA: ProCaster LP-10 mk2 -levysoitin 62 9/2019 Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä J oskus käyttäjälähtöiset korjausehdotukset menevät arkiston sijaan tuotantoon asti. Pitemmälle ehtinyt harrastajahan tosin käyttää neulapainon määrittelyssä erityistä neulapainovaakaa, mutta sellaista ei testin aikana sattunut olemaan käytössämme. Äänirasian vaihto ei kuitenkaan käy hetkessä, sillä LP-10 mk2:ssa ei ole erillistä äänirasiakelkkaa, vaan äänirasian liitäntä vaatii johtojen kytkennän yksitellen. Kuinka ollakaan, vaikka kierrosnopeuden säätö on ennallaan, soittimen hiljattain päivitetyssä mk2-versiossa antiskating-säätö on nyt mukana omalla paikallaan äänivarren ripustuksen vieressä. Itse säätö on LP-10 mk2:ssa toteutettu todella yksinkertaisesti, highendsoittimista tutulla tavalla, mutta hiukan hankalahkosti siiman päässä roikkuvalla punnuksella, jonka paikalleen taiteilu vaatii näppärien sormien lisäksi myös rautaisia hermoja. Tästä ei manuaalissa ole mainintaa. Oikein säädettynä antiskating pidentääkin sekä neulan että äänilevyn käyttöikää ja parantaa äänenlaatua. Verkkokauppa.comin oman ProCaster-merkin LP-10 mk2 on toista maata. Kuitenkin tälle – kuten kaikille muillekin keskeisille soittimen käyttöön liittyville toimenpiteille – löytyy ohjeet mukana seuraavasta suomenkielisestä käyttöoppaasta, joka on ison plussan arvoinen. Näin on ehkä käynyt Verkkokauppa.comin ProCaster-merkin LP-10-vinyylisoittimen kohdalla. Silti yksi soittimen käyttöönottoon liittynyt vaihe vaati varmistuksen valmistajalta. Olennaisia ominaisuuksia Peräänkuuluttamamme anti-skatingtoiminnon tarkoitus on estää neulaa pyrkimästä kitkan vaikutuksesta levyn sisäsyrjää kohti. Ilman säätöä neula siis nojaa toiseen levyuraan ja aiheuttaa paitsi kanavien välistä epätasapainoa myös levyn ja neulan toispuoleista kulumista
Moottorin pyöriessä soittimessa tosin on ikään kuin käyntiäänenä hienoinen kahina, joka ei kuitenkaan puske esiin levyjä kuunneltaessa. Levysoittimen moottori siis käynnistyy äänivarren nostamisella ja vastaavasti sammuu, kun varsi palautetaan telineeseensä. (nro 192) 9/2019 63 Procaster LP-10mk2 Hinta 149,90 € Lisätiedot www.verkkokauppa.com Toimintaperiaate Puoliautomaattinen hihnavetolevysoitin Äänirasia Audio Technica AT-3600L Äänivarsi 8,6”, alumiinia Levylautanen 280 x 3 mm, terästä Kierrosnopeudet 33/45 Varusteet Pölykansi, rca-kaapeli, huopamatto, singlekeskiö, suomenkielinen käyttöohje Mitat (l x k x s) 420 x 137 x 368 mm (pölykannella) Paino 5,5 kg Kaikki tiedot valmistajan ilmoittamia Varmistimme totta kai myös äänirasian oikean asennon soittimen mukana tulevalla paperisella kohdistustyökalulla, ja osoittautui, että rasia oli selvästi vinossa. Soittimen rakenne ja viimeistely on kauttaaltaan kunnossa, varustelu ja ominaisuudet omassa rajallisuudessaan fiksut ja kokonaisuus muutenkin hintaansa nähden tukevasti plussan puolella. Perussoittimeksi kaikessa yksinkertaisuudessaan se tekee juuri sen mitä pitääkin. Tietyssä mielessä tämän tyyppinen yksinkertaisuus on simppelin soittimen hyve, sillä sitä kautta LP-10 mk2:sta on riisuttu kaikki ylimääräinen mekaniikka. Tämäkin on toisaalta hyvä, sillä yleinen työn laatu ja jälki on LP-10 mk2:n kohdalla viety melko lailla niin päätyyn saakka kuin 149,90 euron hinnalla voi viedä – ilman mitään ylimääräisiä ominaisuuksia ja nippeleitä. Mutta kun se on saatu käyttökuntoon, niin tämän parempaa soitinta 150 eurolla ei hevin löydy. yksinkertaisesti toimiva Toimintaperiaatteeltaan hihnavetoinen LP-10 mk2 on ikään kuin manuaalisen ja puoliautomaattisen vinyylisoittimen välimalli – vähän määrittelystä riippuen. Eristys siis toimii, eikä runko lähde resonoimaan mainittavasti hiukan kovemmallakaan volyymilla, vaikka sijoitimme testimielessä kaiuttimet vain vajaan 30 senttimetrin päähän soittimesta. LP-10 mk2 ei myöskään sisällä jo monista edullisemmankin hintaluokan levysoittimista löytyvää integroitua levysoitinesivahvistinta. Äänenlaadusta sanottakoon vielä sen verran, että pikavertailu rinnan vinyylija digiversioiden kanssa ei paljastanut merkittäviä puutteita LP-10 mk2:n toiston perusluonteessa. Itse soitin on hintaansa laadukkaaman oloinen. Äänirasian asento on syytä tarkistaa.. Sivuttaisvedon poisto (anti-skating) on toteutettu yksinkertaisella siima ja punnus -menetelmällä PLUSSAT JA MIINUKSET + Perusrakenne varauksin + Ohjeistus + Hinta-laatusuhde + Vaihdettava äänirasia – Haasteellinen käyttöönotto – Kierrosnopeuden säätö Lähempänä napakymppiä ProCaster LP-10:n toisen sukupolven malli mk2 on todellinen löytö. Sen raskaalle lautaselle uskaltaa nyt asettaa vähän harvinaisemmankin albumin – kiitos päivityksen myötä tulleen sivuttaisvedon poiston. Toistossa ei erottunut huojuntaa, ja kanavatasapainokin vaikutti testikuunteluidemme pohjalta olevan kaikin puolin kunnossa. Pieni talttapääruuvari ja jälleen sorminäppäryys riittivät rasian kulman oikaisuun, mutta kovin helposti temppu ei hoitunut. Pikemminkin päinvastoin – vinyyli (johtuen kylläkin luultavasti masteroinnista) kuulosti huomattavasti avarammalta ja dynaamisemmalta kuin sama musiikki Spotify Premiumista kuunneltuna! n Toimintaperiaatteeltaan hihnavetoisen LP10 mk2:n kierrosnopeuden säätö tehdään nostamalla levylautanen paikaltaan ja vaihtamalla hihnan paikka vetopyörällä. Mikään plug-and-play-soitin se ei todellakaan ole. Käytössä ainoa hiukan nihkeä ominaisuus on jo mainittu kierrosnopeuden säätö, joka vaatii levylautasen irrottamisen ja kumisen hihnan siirron käsipelillä. Se siis vaatii ulkoisen esivahvistimen, joka voi olla joko oma erillislaitteensa tai löytyä hyvin varustellusta integroidusta vahvistimesta. Sen äänivarsi on ripustuksineen uskottava, levylautanen raskas, liittimet kunnossa ja äänirasiakin kelvollinen. Vakiorasiana on Audio Technican hyvänä budjettirasiana tunnettu AT-3600L. Merkittävimmät miinukset liittyvät soittimen käyttökuntoon saamiseen. Tämä oli huono juttu, ja siitä pitäisi olla ehdottomasti maininta ohjeissa
Tänä vuonna neljättä kertaa järjestetyssä kartanotapahtumassa on totuttu menemään ääni edellä ja kahdella kanavalla, vinyylin ja super audio cd:n voimin. Siellä sijaitsee myös Mikko Raumasen vuonna 1997 perustama ja pyörittämä MR Hifi, joka asiakkaiden kesken tunnetaan myös nimellä Mister Hifi. Vinyyli on ärsyttävän paljon parempi, ja se on toisaalta vähän surullista, koska tiettyjä levyjä on saatavilla enää nykyään tosi rajoitetusti. Jos vinyylikombon rakentaa oikein, se todella palkitsee. Eräs messukeikka meni vähän hassusti, kun tarkoituksena oli soittaa erästä striimeriä korkealuokkaisella da-muuntimella ja vahvistimella. Mutta kun vertailu tehdään huippuvehkeillä, kyse on siitä, miten hämmästyttävän paljon parempi vinyyli on. Kuuntelimme sitten vinyylikomboa pitkin perjantaita ja totesimme, että on tämä vain niin paljon parempi, ettei me taideta soittaa tuota digisettiä ollenkaan – mennään näillä 10 vinyylillä!”. Mukana oli vain 10 levyä, eikä niitä ollut tarkoitus edes erityisemmin soittaa. Kyse ei ole siitä, kumpi on parempi, cd vai vinyyli. (nro 192) HENKILÖKUVIA: Hifikauppias Mikko Raumanen, MR Hifi 64 9/2019 Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä V uosaareen kuuluva Rastila sijaitsee noin parinkymmenen minuutin metrokyydin päässä Helsingin ytimestä pientalovaltaisella ja rauhallisella alueella, jonka historia juontaa juurensa aina keskiajalle saakka. 10 vinyyliä vastaan 100 hires-tiedostoa ”Laitteistopuolella saan parhaat kiksit vinyyliltä. ElämystEn kauppias Mikko Raumanen on pitänyt tinkimättömälle äänentoistolle omistettua liikettään Helsingin Rastilassa jo vuodesta 1997. Olimme valkanneet tätä varten 100 biisiä. Kuka tahansa, joka on skeptinen tämän suhteen, voi tulla tänne Rastilaan, ja minä voin mielelläni demota toteutusten eron. Meillä oli kuitenkin kuriositeettina mukana yksi vinyylisoitin ja päätimme, että pyöritellään sitäkin välillä. Pelkkien hifilaitteiden myynnin sijasta hänen pyrkimyksenään on tarjota asiakkailleen jotain teknologiaa suurempaa – aitoja elämyksiä musiikin parissa. Historian siipien havina ja nykyaikainen huippuäänentoisto kohtaavat toisensa aina keväisin, kun 1800-luvun alussa rakennetun Rastilan kartanon päärakennuksen kabinetit täyttyvät MR Hifin tarkoin valitsemista tuotteista
Kun ei voinut tietää, mitä itse haluaa ja mistä tykkää, niin koko touhu oli eräänlaista hapuilua. Molemmat siskoni harrastivat klassista musiikkia, ja isäni satsasi aina hyvään ääneen, vaikkei varsinainen hifisti ollutkaan. ”Muistan olleeni itse harrastukseni alkutaipaleella tosi altis kaikelle. Oikealla REL:n järkälemäinen 212SE-subwoofer. ”Silloinen paras ystäväni oli progressiivisen kaman kuuntelija, joten kaikki mahdolliset progebändit tuli käytyä läpi, King Crimsonista Gentle Giantiin, Yessistä Pink Floydiin ja niin edelleen. Hiukan sen jälkeen hän löysi ystäviensä myötävaikutuksella musiikkigenren, joka kolahti astetta muita voimakkaammin. ”Musiikki oli meillä kotona aina läsnä. ?. Jos menen vaikka johonkin, missä toisto ei ole erityisen priimaa, niin minulle voi tulla jopa huono vointi siitä. Soundi toimi mielestäni tosi hyvin PMC Fenestrioille ja isoille Brystoneille.” Kartanotapahtumasta, sen tunnelmasta ja kävijöistä keskustellessamme Raumasen puheista välittyy yksi keskeinen seikka, joka tuntuu lämmittävän pitkän linjan kauppiaan ja asiantuntijan mieltä: ”Kävijöiden käsittämättömän intohimoinen ja intensiivinen läsnäolo tapahtumassa on huikeaa. (nro 192) 9/2019 65 Mistä idea tällaisen omintakeisen tapahtuman järjestämiselle syntyi. ”Vaikka sanotaan, ettei hifiä harrasta enää kukaan, niin kyllä tapahtumaan nelisensataa hifistiä saatiin viimeksikin yhdeksi lauantaiksi.” Itse tapahtuman toteutus on mietitty tarkkaan. ”Kotikonsteinkin pystyy tekemään paljon. Eipä siis ihme, että polku hifikauppiaaksi alkoi luontevasti jo musiikkia soineesta lapsuudenkodista käsin. Ammattilaisuus on samanaikaisesti tuonut vahvuuksia työhön mutta tehnyt harrastamisesta hankalampaa. Esimerkiksi isoon kabinettiin vietiin satakunta IKEAn tyhjää pahvilaatikkoa akustiikaksi ja verhoiltiin ne sopivaksi. Lisäksi harrastus vaatii tiettyä riippumattomuutta, joka häviää, kun asiasta aletaan tehdä elinkeinoa.” Toisaalta vuosien myötä karttunut kokemus mahdollistaa sen, että Raumanen peilaa omia kokemuksiaan päivittäisessä asiakaspalvelutyössä. musiikki ensin Jos Raumasen puheissa korostuu yksi teema ylitse muiden, niin se on ”musiikki ensin”. Kartanotapahtuma järjestelyineen haukkaa ison osan kohta 23 vuotta alalla olleen yrittäjän resursseista, mutta urakka on vaivan väärti. Miellän tämän niin, että sillä, mitä sanon vasta-alkajille nyt, voi olla kauaskantoisia MR Hifin pääliiketilassa esillä olleita kaiuttimia vierailumme aikana: Dynaudio, Harbeth, PMC, KEF, Amphion ja Elac. Demppi taas saatiin Konton turvetuotteilla. Se taas on vaatinut paikoin luovienkin ratkaisujen käyttöä. Vaikka tapahtumassa ei myydä mitään suoraan, Raumasta ilahduttaa mahdollisuus tavata uusia ja vanhoja asiakkaita. Esimerkiksi jotain Pink Floydin Echoesia en edes halua käyttää demoissani, jottei bändin parhaan levyn lumo häviäisi koskaan.” Kauppiasuralle Raumanen siirtyi pisteestä, joka lienee jokaiselle hiukankaan vakavammalle hifiharrastajalle tuttu: ”Ostin ja myin laitteita kokeillakseni niitä, ja jossain vaiheessa huomasin, että hetkinen, tästähän jää jotain sukan varteenkin. Mikon ollessa 15-vuotias musiikkia ahmittiin ennakkoluulottomasti läpi genrerajojen ja omaa makua etsien. Hänen joskus 1970-luvulla hankkimansa Tandbergin erillislaitteet pitivät huolen siitä, että altistuin kohtalaisen hyvälle soundille jo lapsuudessa. ”Haastetta omalle harrastamiselle asettaa esimerkiksi se, että altistun jatkuvasti niin korkeatasoiselle soundille täällä myymälässä – hifinälkä sammuu siinä jo varsin hyvin. Heittäydyin sitten suoraan täyspäiväiseksi kauppiaaksi ystävänpäivänä 1997.” Tämä oli eräänlainen taitekohta, jossa harrastus muuttui joksikin muuksi. Mutta syy tälle hahmottuu, kun Mikko kertoo taustastaan. Vinyyli on pyörinyt siitä lähtien.” Varsinainen mielenkiinto äänentoistolaitteita kohtaan heräsi 1980–90-luvun taitteessa. Se kuulostaa äkkiseltään uskomattomalta ottaen huomioon hänen historiansa hifiäänen parissa. Siitä tuli sitten se visio, että tästä voisi tulla minulle elämäntyö. Vaikka harrastajatausta on välttämätöntä työn kannalta, ei Raumanen omien sanojensa mukaan pysty enää tarkastelemaan äänentoistoalaa ilman kaupallista näkökulmaa. Sen aikakauden teokset on juurtuneet niin syvälle, että ne ovat minulle melkeinpä pyhiä. . ”Alkuperäinen idea tuli siitä, että vastaavia paremman äänen pieteetillä tehtyjä messutapahtumia ei tässä maassa juuri ole.”, Mikko Raumanen tiivistää. En missään tapauksessa voi sietää esimerkiksi epäpuhtauksia äänessä. Esimerkiksi kartanon kabineteista on pitänyt muokata paitsi hyvän näköiset myös hyvän kuuloiset. Kun on rakkaus johonkin lajiin ja kiilto silmissä, niin se on minulle se syy, miksi sitä jaksaa tehdä.” Hifiharrastajaksi Raumanen itse ei kuitenkaan aluksi tunnustaudu
”Täällä kuunnellaan enimmäkseen musiikkia ja sitä kautta tehdään kauppaa. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä. Jos musiikki ei mene ytimiin, niin ei myöskään ole sitä kauppaa. Kuka tahansahan voi tehdä kalliin kaiuttimen, mutta onko se välttämättä highendiä. ?. Ei se sen monimutkaisempi asia ole. Inhoan sitä, jos soundin edessä on liikaa pumpulia tai verhoa, jolloin kuunnellessa pitää ikään kuin pinnistellä. Ensimmäinen mielikuva setin toistosta on tietty, hämmentävä vaivattomuus. Ja tästä pitäisi minun mielestäni puhua enemmän. ”Minun mielestäni hifistä ja highendistä puhuminen on tylsää. Tästä lähtökohdasta jokaisella MR Hifin asiakkaalla on mahdollisuus tutustua haluamaansa tuotteeseen huolellisesti ennen kauppojen syntymistä – joko Rastilan kuunteluhuoneessa tai tarvittaessa kotioloissa. Itselläni oli kuitenkin sen verran omapäinen asenne, että oma ura kyllä löytyi.” Se ura, jolla Raumanen on kulkenut, on vienyt miehen mukanaan: ”Kun kerran pääset hyvän soundin koukkuun, niin paluu on mahdotonta.” Mutta mikä sitten on sen hyvän soundin salaisuus. ”Itse arvioin kaiken omilla korvillani. Saundin pitää olla herkkä, ja sen pitää tulla nopeasti ja spontaanisti ulos. Hänen mielestään pelkkä hinta tai status ei sanele laitteen laatua, vaan kaiken taustalla täytyy olla hyvä ja tinkimätön äänentoisto. Pyrin myymään sitä, mihin itse täydellisesti uskon ja minkä koen tuottavan sitä tiettyä fiilistä.” Se, mikä tuottaa juuri oikean fiiliksen, on monisyisempi kokonaisuus. Laitteesta tai kokoonpanosta riippumatta yksi mittari on aina ylitse muiden. (nro 192) HENKILÖKUVIA: Hifikauppias Mikko Raumanen, MR Hifi 66 9/2019 seuraamuksia tulevaisuudessa. ”Haluan, että sieltä tulee jokin yhtymäkohta siihen fiilikseen, että kuuntelija on esityspaikalla. Mutta toisaalta toisto ei saa olla myöskään rasittava. Pienen maistiaisen tästä tarjosi tulilla ollut PMC–Accuphase–Melco-kombo. Sopivasti valmiina oleva setti koostuu PMC:n Fact.8-lattiakaiuttimista, Accuphasen esija päätevahvistimista sekä Melcon korkean resoluution musiikkikirjastosta, josta Mikko valikoi soimaan Johnny Cashin myöhäistuotantoa American-sarjasta. Kuuntelusta välittynyt vaivattomuus ja realismi lienevät osaksi juuri niitä asioita, joita Raumanen vaalii edustamissaan tuotteissa. . Parempi olisi puhua yksinkertaisesti vain musiikin kuuntelemisesta, musiikin toistosta ja elämyksistä. Siinä puhutaan sekä vaihetoistosta että rytmiikasta.” Oikeaoppisuuden esimerkki Mikäpä olisikaan parempi tapa saada pieni maistiainen Raumasen ideaaliäänestä kuin keskeyttää jutustelu hetkeksi ja kuunnella musiikkia. On hirveän vaikea eritellä sitä, mikä tietty juttu kiehtoo eniten, mutta ehkä juuri minulle se on jonkinlainen realismi, äänellinen läsnäolo. Kaikki lähtee syvästä ja sieluun menevästä äänentoistosta, joka usein vain sattuu maksamaan paljon – tai ei välttämättä, jos palikat kootaan oikein.” Raumasen näkemyksen mukaisesti ”laitteet ovat orjia, jotka palvelevat musiikin agendaa”. Äänessä on läsnäoloa, herkkyyttä ja jäsentyneisyyttä, joka korostaa paitsi ikääntyneen Cashin ääntä leimaavaa karismaattista haurautta mutta myös Rick Rubinin millintarkasti räätälöityä tuotantoa, josta ei affektiivisuutta puutu. Mielikuvat vahvistuvat seuraavaksi kuuntelemassamme Diana Krallin tulkinnassa. korvat edellä eteenpäin Mikko Raumasesta tekee melko poikkeuksellisen hifikauppiaan se, miten hän suhtautuu edustamaansa äänentoistoalan luksuslaitaan. Yhtälö on hankala, kun äänen pitää tulla hyvin artikuloiden, herkästi ja nopeasti pihalle, mutta se ei saa käydä raskaaksi. Olen itsenäinen, vapaa yrittäjä, joten pystyn myös myymään ja tarjoamaan itseni näköisiä brändejä. Ymmärrän teknisen aspektin, mutta kyllä se aika nopeasti on sivuutettu.” Silti, olipa kyse kaiuttimien toimintaperiaatteista, erilaisista laiteyhdistelmistä tai digitaalisen ja analogisen toiston eroista, Raumanen pudottelee leppoisasti sekä teknillis-teoreettisia näkökulmia että omia mielipiteitään. Se tietysti vaatii muutamia juttuja.” Siinä missä osa mieltää toiston läsnäolon esimerkiksi ihmisen kuuloaistin ominaisuuksia mukailevaan yläkeskialueen luonnollisuuteen, mikä taas osittain riippuu vaikkapa kaiuttimen taajuusvasMikko Raumasen mielestä toiston ideaaleihin lukeutuvat herkkyys, realistisuus ja spontaanius. Tietyt peruslähtökohdat ovat kuitenkin mukana, eikä yksikään laite toimi ilman niitä: ”Jos puhutaan siitä oleellisesta, eli tuleeko musiikin sielu laitteista läpi, niin se joko on siellä tai sitten se ei ole
Kyse on hyvin paljon muustakin kuin esimerkiksi yläkeskialueen taajuusvasteen tasaisuudesta tai basson ulottuvuudesta. Ja miten itse kullekin mieluisin soundi edes mittautuisi. Tosin kyllähän mittaustulosten on pakko korreloida jollain tasolla, mutta mielestäni ne eivät kuitenkaan ole kovin kiinnostavia. ”Tavallinenkin suomalainen palkansaaja voi ostaa 50–60 000 euron settejä, jos ymmärtää sen, mitä se palvelee. On nimittäin paljon asioita, joita ei osata mitata. Vaikka markkinat nykypäivänä ovat pirstoutuneet ja ihmiset sijoittavat rahansa äänentoiston sijaan esimerkiksi autoihin, kodin sisustukseen ja muihin harrastuksiin, vastaan tulee edelleen asiakkaita, joille juuri musiikkielämykset ovat elämän kohokohtia. Jos puhutaan todellisesta unelma-unelma-setistä, niin sen pitäisi näyttää erilaiselta.” Kauppiaan näkökulmasta Suomessa on vielä yllättävän tavallistakin porukkaa, joka toteuttaa unelmiaan. ”Viime kesänä oltiin vaimon kanssa kuukausi Lapissa. Valmistajan edullisimman mallin hintalappu on 2 500 euroa, mutta eniten MR Hifin kautta on mennyt noin 9 000 euron hintaista Twenty-sarjaa. Vaikka isot PMC:t esimerkiksi pääsee hyvin lähelle sitä minun mielestäni täydellistä, niin heti tulee mieleen vaikkapa niiden estetiikka. Haave onkin, että saisimme sieltä jonkun paikan joskus.” n. Siinä on täysi vastakohta tälle. Pelkän taajuusvasteen tutkailu on asioiden yksinkertaistamista.” Yhdestä asiasta subjektiivisten äänenlaatuerojen kohdalla Raumasen kanssa on helppo olla täysin samaa mieltä: ”Tarkempaa mittaria ei ole olemassa kuin ihmiskorva ja aivot, ja niillä saundi tehdään.” Erilaisia unelmia Sikäli kun näkemys Raumasen ihanneäänestä on vuosien mittaan kehittynyt käsi kädessä teknologian edistymisen kanssa, mikä sitten olisi se unelmien definitiivinen kokoonpano juuri nyt. Tästä kertoo esimerkiksi PMC-kaiuttimien myynti. (nro 192) 9/2019 67 teesta, toistoprofiilista yleensä, huoneestakin, Raumasen näkökulma asiaan on moniulotteisempi. Mikko Raumasen lempimusiikkia vuosien varrelta Esittäjä Kappale Albumi Nits Soul Man Alankomaat Primus Here Come the Bastards Sailing the Seas of Cheese Daft Punk Get Lucky Random Access Memories Leonard Cohen Famous Blue Raincoat Songs of Love and Hate Johnny Cash If You Could Read My Mind American V A Hundred Highways Sting Shape of My Heart Ten Summoner’s Tales The Doors The End The Doors Sarah Brightman Gloomy Sunday La Luna Pink Floyd Echoes Meddle Nina Simone My Baby Just Cares For Me My Baby Just Cares For Me The Moody Blues Melancholy Man A Question of Balance Sade No Ordinary Love Love Deluxe Louis Armstrong & Duke Ellington Dukes Place The Great Summit/The Master Takes Metallica Orion Master of Puppets Neil Young Heart of Gold Harvest Stray Cats Stray Cat Strut Rock This Town Laura Närhi Mä annan sut pois Suuri Sydän Louis Prima Sing Sing Sing Deluxe – I’m Just a Gigolo Tuomari Nurmio Kurjuuden Kuningas Kohdusta Hautaan James Blake Timeless The Colour in Anything Siitä tulee myös vähän sellainen kateuden tunne, että kunpa itsekin saisin kotiini tuollaisen setin.” Entä mistä muusta Raumanen haaveilee. Tämä antaa minulle toivoa, että tässä maassa on fiksua ja musiikkia rakastavaa porukkaa. ”Minusta kyseessä ei ole pelkästään taajuusvasteellinen juttu. ”Jos esimerkiksi tämän huoneen parhaita kaiuttimia sekoitettaisiin, niin sieltä voisi tulla se oikea. Mutta sitä ideaalia ei välttämättä ole vielä olemassakaan, eikä välttämättä ikinä tule olemaankaan.” Unelmasettiin tarkemmin pureutuessa Raumasen puheissa häivähtää jälleen pohjimmiltaan omistautuneen hifiharrastajan nuotti: ”Väitän, että täydellisen setin löytyessä on vieläkin kyse jonkinlaisesta kompromissista
Skodassa onkin edelleen käytössä alkuperäinen soitin ja alkuperäiset kaiuttimet! Tärkein komponentti Monissa uusissa autoissa alkuperäistä soitinta on vaikea tai peräti mahdoton vaihtaa parempaan. Se ikään kuin nappaa äänisignaalin auton vakiosoittimelta ja poistaa siitä mahdolliset taajuuskorjailut. (nro 192) AUTOHIFI: Parempi ääni autoon – Skoda Octavia Combi 68 9/2019 Teksti ja kuvat: Janne Soilakari Laitekuvat: Valmistajat P asi Kalliojärvi on 45-vuotias autohifiliikkeen myymälävastaava tamperelaisessa Powerset-liikkeessä. Vaikka ammattina on autohifimyyjä, niin kahden pienen lapsen isä ei voi uhrata koko autoa autohifille. Peruslähtökohtana oli pitää auto mahdollisimman muuttumattomana kuljetuskapasiteetin, käytön ja myös sisustuksen suhteen. Hän on harrastanut äänentoistoa aina nuoruusvuosista lähtien. Tämä ei ole kuitenkaan este laadukkaalle äänentoistolle. Äkkiseltään voisi kuvitella, että tällainen kaveri ei kovinkaan helposti tyydy oman autonsa äänentoistossa mihinkään perusratkaisuihin. Onneksi nykypäivän ratkaisuilla laadukasta autoäänentoistoa haluavan vaatimukset voidaan täyttää yllättävän helposti. Tärkein yksittäinen laite vakiosetin peruspäivitystä suunniteltaessa on signaaliprosessorin sisältävä monikanavainen vahvistin eli niin sanottu dsp-vahvistin. Lopputulemana on puhdas ja käsittelemätön äänisignaali eteenpäin vietäväksi. Se sisältää 6 x 120-wattisen vahvistimen ja 8-kanavaisen signaaliprosessorin, jonka säätömahdollisuudet ovat erittäin monipuoliset. Parannetaan uuden auton äänenToisToa! OSA 3: Pasi Kalliojärven Skoda Octavia Combi RS 230 DSG ’17. Näin kuvitteli Pasi itsekin, ennen kuin vähän pakon sanelemana joutui miettimään asian uusiksi omassa, vuosimallin 2017 Skoda Octavia RS:ssä. Tässä tapauksessa tehtävän hoitaa Helix P SIX DSP Mk2
Skodan alkuperäinen Bolero-soitin sisältää usb-liitännän sekä bluetooth-yhteyden mutta ei esimerkiksi cd-pyöritintä. Mukaan haettiin samaa RSteemaa kuin auton ohjaamossakin. Ovia ei ole edes lisävaimennettu tehtaan jäljiltä. työnä tehty kotelo ja siinä 12-tuumainen subwoofer-elementti. Pasi asensi vahvarin päälle erillisen irrotettavan suojan. ?. Kun pohjan suojamatto laitetaan paikoilleen, ei subbariasennuksesta näy jälkeäkään. Myös tehoa on auton omaan vakiosoittimeen verrattuna lähes kymHelixin vahvistin on sijoitettu oikeanpuoleisen etupenkin alle. (nro 192) 9/2019 69 Helixin dsp-vahvistin on yhdistetty vakiosoittimeen adapterikaapelilla. Ainoa kaiutinpuolen muutos on tavaratilan vararengaskotelon paikalle kustomimuutoksia. Tässä on soittimen ohjaamoon näkyvä osuus, loppu sijaitsee piilossa hansikaslokeron suojissa. Tavaratilan kuljetuskapasiteetti on kuitenkin edelleen sataprosenttisesti käytössä. Nyt niin ei kuitenkaan tehty, vaan Octaviassa on alkuperäiset aivan perustason kaiuttimet, eikä edes mitkään uutta autoa ostettaessa erikseen ruksittavan lisävarustepaketin ekstrat, vaan todellakin ne kaikista karvalakeimmat peruselementit, jotka kuuluvat hintaan. säädöissä salaisuus Helix P SIX DSP Mk2 -dsp-vahvistimen suurin vahvuus on sen lähes rajattomat säätömahdollisuudet. Siksi ensimmäinen vaihe on yleensä kaiuttimien päivitys parempiin. Laite on ääneltään täysin riittävä. Koskemattomat etuovet Kaikki ääni lähtee viime kädessä kaiuttimista – myös autossa. Takakontti onkin ainoa paikka, johon on tehty hieman enemmän . Näin saatiin bassotoisto jo sellaiselle tasolle, mistä kotona voi vain haaveilla. On taajuuskorjausta, suodattimia, vaiheenkääntöä ja aikaviiveitä. Octavian hifijärjestelmän vakiokaiuttimet sijaitsevat etuovissa: midbassot alempana ritilöiden takana ja diskantit ylhäällä peilikolmioissa. Pasi ei edes ole avannut autonsa ovipaneeleja, joten kaikki kaapeloinnit ja vaimennuksetkin ovat juuri sellaiset kuin ne tehtaan jäljiltä ovat olleet. Elementit ovat edelleenkin täysin alkuperäiset, ja myös asennuspaikat ovat koskemattomat. Siitä jäi pieni osa näkyville jalkatilaan
Ja säätöjä riittää! menkertaisesti. Ääni aukeaa paljon avarammin ja ilmavammin. Kyse on tietysti myös dsp:n säädöistä, joiden määrittely jätetään yleensä asiantuntijan tehtäväksi. Pelkän dsp-vahvistimen asentaminen valmiiden adapterikaapelien avulla vakiosoittimen ja vakiokaiuttimien väliin paransi tässä tapauksessa soundia huomattavasti. On vaikea uskoa, että kyseessä todellakin ovat auton vakiokaiuttimet. (nro 192) AUTOHIFI: Parempi ääni autoon – Skoda Octavia Combi 70 9/2019 Skoda Octavia Combi RS 230 DSG Vuosimalli: 2017 Ohjelmalähde: Alkuperäinen + älypuhelin Kaiuttimet: Alkuperäiset (edessä ja takana) Signaaliprosessori/vahvistin: Helix P SIX DSP Mk2 (1 199 €) Subwoofer: Ground Zero GZUW 12SQX (12”) (199 €) Lisätarvikkeet: Match PP-AC 92b vahvistimen adapterijohto (45 €), Match PP-ISO 2 vahvistimen adapterijohto (49 €), Helix URC.3 kaukosäädin (39 €) Tuotteiden maahantuoja/ edustaja: AI Group Oy Lisätietoja: www.powerset.fi ja www.audioimport.fi Kuvassa koko päivityslaitteisto tarvittavine johtoineen. Saman asian ajaisi tavaratilan perälle nostettu perinteisempi kotelomalli, mikäli tällainen ei häiritse auton käyttöä. Match PP-AC 92b -adapterin avulla Helix P SIX DSP Mk2 integroituu Skodan vakiolaitteistoon. Nyt ääni on selkeästi puhtaampi ja luonnollisempi. Normaalisti tavaratilan pohjalla on matto ja subbarin päällä suojaritilä. Tämän äänentoistopäivityksen kohdalla on onnistuttu tekemään minimivaivalla maksimaalinen parannus. Pienillä lisämausteilla asennuksesta saatiin näyttelykäyttöä ajatellen tyylikäs, ja teema mukailee täydellisesti auton ohjaamoa. Näillä eväillä ja tietenkin lisäbasson avulla vakiolaitteistosta saatiin puristettua esiin premium-tason äänentoisto, bassotoiston osalta jopa vielä parempi. n Bassoista huolehtii Ground Zeron 12-tuumainen, jolle on tehty kotelo varapyörälle varatusta tilasta. Dsp-vahvistin säädetään tietokoneella. Asennus hoituu naksauttamalla moninapaliittimet kiinni. ?. . Auton vakiolaitteistoa voidaan parantaa usein melko helposti ja kohtuukustannuksin. Toki huimasti parantuneeseen ääneen oli suuri vaikutus myös tavaratilan 12-tuumaisella subbarilla, vaikka pienempikin varmaan riittäisi, jopa ihan sellainen takapenkin selkänojaa vasten tuleva (katso esimerkiksi AVPlus 8/19). Tämän laitteiston kokonaishinta tarvikkeineen oli noin 1 500 euroa. Aikaisemmin soundi oli kompressoidun kuuloinen, tunkkainen ja bassotoisto sellaista outoa kuminaa ja muminaa. Aika helppoa! Ground Zero GZUW 12SQX -subwoofer-elementti on Pasin tapauksessa koteloitu auton tavaratilaan vararengassyvennykseen, jolloin se ei verota kuljetuskapasiteettia yhtään. Diskanttialueen selkeys ja rasittamattomuus on alkuperäiseen nähden huikeaa luokkaa
UP 7BMW BMW mallit -06 tähän päivään UP 7DSP PP 62DSP MATCH signaaliprosessorivahvistimet 5-kanavainen vahvistin jossa on sisäänrakennettuna 5-kanavainen DSP BMW:n HiFi sound systemin (s676a) ”M-paketti”. Match UP 7BMW on käänteentekevä audiojärjestelmän päivitys kaikille jotka haluavat enemmän tehoa ja dynamiikkaa ja täydellisen integroitumisen auton alkuperäiseen järjestelmään. @ 4 Ohm 5 x 65 / 130 W (Etu / Taka / Keski) Subwoofer ulostulo @ 2 Ohm 2 x 160 / 320 W Yhteensopivuus: Alfa Romeo, Audi, BMW, Citroen, DS automobiles, Fiat, Ford, Honda, Hyundai, Kia, Mazda, Mercedes, Nissan, Opel, Peugeot, Renault, Seat, Skoda, Suzuki, Toyota, Volkswagen Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.aigroup.fi Auton äänentoisto seuraavalle tasolle vaivattomasti! Taajuusvaste 20 Hz 22,000 Hz DSP resoluutio 64 Bit Näytteenottotaajuus 48 kHz A/D D/A muunnin: BurrBrown Särö (THD) 0.03 % Yhteensopivuus: kts. PP 62DSP
Muutama muukin valmistaja on tehnyt kokeiluja betonilla, ja nykyaikana materiaalia hyödyntävät muun muassa saksalainen Concrete Audio sekä tšekkiläinen Gravelli. Samaan aikaan on aktivoitunut myös kulttivalmistaja Rauna, jonka slogan merkin perustamisvuonna 1982 kuului vapaasti käännettynä ”hirvein asia, jonka voit valmistaa kuudesta lastulevystä, on kaiutinkotelo!”. Laskentatavasta riippuen kaksi tai peräti kolme ikonista 1980-luvun kaiutinta on nimittäin tehnyt paluun markkinoille entistä ehompana. (nro 192) TESTISSÄ: Rauna Vale& Vidar-kaiuttimet 72 9/2019 Teksti: Mats Meyer-Lie & AVPlus-toimitus Kuvat ja mittaukset: Hifi&Musik K ulunut vuosi on ollut länsinaapurimme hifikentällä jossain määrin historiallinen. Oikein käytettynähän se paitsi mahdollistaa resonanssivapaiden koteloiden rakentamisen mutta myös tekee ainakin tavallaan koko valmistusprosessista yksinkertaisempaa, sillä kotelot on mahdollista valaa. Rauna on kuitenkin ensimmäinen betonikoteloita massatuotantona valmistanut merkki, joskin esimerkiksi ranskalainen Elipson hyödynsi valamismenetelmää ja eräänlaista betoninkaltaista kipsimateriaalia jo 1940–50-luvuilla. Näistä ensimmäinen on Carlsson OA-61, modernisoitu näkemys Stig Carlssonin ainutlaatuisesta OA-51-seinäkaiuttimesta. Sisäisiä muutoksia Bosse Hanssonin perintöön pohjaava, hiljattain aktivoitunut Rauna on itse asiassa Betonista valmistetut kaiutinkotelot ovat olleet hifin historian saatossa eräänlainen ruotsalainen erikoisuus. Raunaa onkin alusta asti kiehtonut eräs toinen materiaali, nimittäin betoni. Raskaan saRjan Ruotsalaiset. Paluun tehnyt Rauna osoittaa, että asia on näin edelleen. Eräs Raunan perustajista, suunnittelija Bo Hansson, jätti merkin vuonna 1984 ja alkoi valmistaa omia betonikaiuttimiaan nimellä Opus 3. Samalla nimellä tunnetaan myös Hanssonin sittemmin yhdessä Jan-Eric Perssonin kanssa perustama levy-yhtiö
Nyt testaamamme Rauna-mallit pohjautuvat tosiasiassa Opus 3:n Delta Credoon (Vidar) ja Chorukseen (Vale). Suurempi Chaconne-malli kuten myös Oden ovat tulossa markkinoille myöhemmin. Raunasta tuli nopeasti Ruotsin suurin laatukaiutinvalmistaja, jolla oli merkittävää vientiä aina Yhdysvaltoihin saakka mutta myös Norjaan, Tanskaan, Saksaan ja Alankomaihin. Kuitenkin jo vuonna 1984 tekijäkolmikon erimielisyyksien takia Hansson hylkäsi Raunan ja perusti oman Opus 3 -merkkinsä. Näinpä yritys päätti käynnistää valamistoiminnan uudelleen ja kehitti siinä sivussa myös oman erityisen betonisekoituksensa. Raaka betoni tekee niistä rohkeat ja brutaalin minimalistiset. Valkoisella vakiovärillä kaiuttimet ovat skandinaavisen hillityt, mutta pienellä lisähinnalla kaiuttimet saa myös raakabetonisena, toki sileäksi viimeisteltynä ja öljyttynä. Rauna Vale on kaksitiekaiutin bassorefleksiperiaatteella 6,5-tuumaisella basso–keskiäänielementillä ja tuuman diskantilla epäsymmetrisessä kotelossa alaspäin suunnatulla refleksiaukolla. Suosiota ei tarvinnut kauaa odotella, ja monet mediat, esimerkiksi Hifi&Musik, antoivat Rauna-kaiuttimille varsin ylistäviä arvioita. Tältä pohjalta tekijät lanseerasivat Raunan ja ensimmäisen kaiuttimensa Leiran (jota kutsuttiin kotelon muodon vuoksi myös periskoopiksi) sekä myöhemmin kookkaamman Njordin. Näistä ja Raunan historiasta lisää jutun yhteydessä olevassa infolaatikossa. Tänä päivänä Raunaa vetävät veljekset Lennart ja Martin Niklasson, jotka ottivat kaiutinbisneksen – tai sen mitä siitä oli jäljellä – haltuunsa vuonna 2011. Varsinaisten uusien mallien myynti olisi voinut käynnistyä jo vuonna 2015, mutta alihankkijoiden valamien koteloiden mitat eivät osuneet täysin nappiin. tehnyt paluuta markkinoille jo vuodesta 2013 ja tuottanut eräänlaisia päivityssarjoja useille alkuperäisille Raunaja Opus 3 -malleille. Perusajatus oli kuitenkin jo olemassa, sillä Hansson oli aiemmin saanut ruotsalaiselta Luxorilta tehtävän valmistaa laadukas kaiutin Luxman-tuotteille, joita he toivat maahan. Suomessakin Rauna Njord huomioitiin Tekniikan Maailman numerossa 16/1983, mutta kaiuttimet testannut Anders Weckström ei varsinaisesti hullaantunut niiden toistosta: ”Kokonaisvaikutelma on kuitenkin myönteinen, eli Rauna on luettava niin sanotuksi hyväksi kaiuttimeksi, vaikkei se kaikkein kovimmalle brittikaiutineliitille aivan pärjääkään.”, Weckström kirjoitti arviossaan. (nro 192) 9/2019 73 Rauna Vidar on kompakti jalusmalli . Uusien Rauna-kaiuttimien viimeistely on aiempaa näyttävämpää, mutta todelliset muutokset ovat tapahtuneet koteloiden sisällä. Sittemmin he ovat valmistaneet päivityssarjoja monille Raunaja Opus 3 -kaiuttimille sekä tuoneet markkinoille vanhojen mallien päivitetyt versiot Valen, Vidarin ja pian myös Odenin. Silloin ennen ja nyt Rauna perustettiin vuonna 1982, ja sen taustalta löytyvät Bo Hansson yhdessä Lennart Bergstedtin (tuotanto) ja Olle Neckmanin (myynti) kanssa. Ulkonäöltään kaiuttimet ovat kaksijakoiset. Mutta ennen kuin kaiutin ehti valmistua, Luxor ajautui konkurssiin. Tai toisin sanoen, koteloiden muotti on sama. Liittimet sijaitsevat kaiuttimen pohjalevyssä, jossa on myös Valen tapauksessa käytössä astetta erikoisemmat piikit, uusiokäytetyt Sinus-elementtien vaiheplugit. Käsittelemätön betoni näytti ainakin meidän silmissämme hyvältä, mutta kyse on tietysti makuasioista. Etulevyn pehmustus ja pyöristys ei ole pelkästään visuaalinen yksityiskohta, vaan se myös ehkäisee diffraktiota ja häiritseviä heijasteita tehden kaiuttimesta akustisesti näkymättömämmän. Uudet elementit tulevat norjalaiselta Seasilta, ja jakosuotimet ovat aiempaa arvokkaampia ilmasydänkeloineen. Valessa on lisäksi eräänlainen viskoelastinen puutuki suoraan basso. Vaihelineaarisuuden parantamiseksi kaiuttimen etulevy nojaa 17 astetta taaksepäin, minkä ansiosta diskantin ja basson akustinen lähtöpiste on sama ja ääni saavuttaa kuulijan samaan aikaan. . Nyt tarkastelussamme on lattiamalli Rauna Vale, jonka muotti on sama kuin Opus 3 Choruksella, sekä jalustakaiutin Rauna Vidar, jonka muotti taas on sama kuin Opus 3 Credolla
Ainakaan me emme ole kuulleet juuri koskaan vastaavaa ääntä yhtä pienestä kotelosta kuin täyteläisen, mutta täsmällisen Vale-laittiamallin kohdalla, ja tässä hintaluokassa. Valessa ja Vidarissa molemmissa on myös puinen alaosa, johon jakosuodin on asennettu. Diskantti ei korostu 30 astetta sivusta mitattuna (keltainen), mutta vaste laskee 15 kilohertsissä, etenkin 60 astetta sivusta mitattuna (punainen). 1670 €) öljytty betoni n. Sama perusluonne erottui myös jalustamalli Vidarissa, joka käytännössä vaikutti olevan vain Valen kutistettu versio. n Rauna Vidar Rauna Vale Hinta 10.000 kr/pari (n. Suoraan edestä mitattuna (vihreä) Valen taajuusvaste on esimerkillinen pienellä korostuksella yläpäässä. 1 850 €/pari öljytty betoni n. Kokonaisuus on viritetty soimaan äärimmäisen tarkasti ja täsmällisesti, ja tässä akustisesti kuolleesta ja kivenkovasta kotelosta on erityistä hyötyä. Kyseessä onkin siis ennen muuta suositeltava ja hyvä ostos. ?. Suunnittelija Lennart Niklassonin mukaan ne saavat kaiuttimen kuulostamaan paremmalta kuin perinteisillä metallipiikelillä. Pienehköt kaksitiet nimittäin onnistuivat loihtimaan ilmoille niin syviä matalia taajuuksia, että tuntui siltä kuin kompakteihin koteloihin olisi piilotettu lisäbassoelementit. Välillä toistossa oli myös niin tyrmäävää räjähtävyyttä ja ketterää atakkia, että se paitsi yllätti myös vei mukanaan. . Ilmasydänkeloja on neljä, ja kondensaattorit tulevat Jantzenilta. Vidar on lähes yhtä lineaarinen kuin Vale, mutta 1,7 kilohertsissä on hienoinen vaimentuma. Se myös madaltaa kotelon resonanssitaajuutta. Todella vaikuttavaa toistoa kaikkinensa. (nro 192) TESTISSÄ Rauna Vale& Vidar-kaiuttimet 74 9/2019 elementin alapuolella. Myös 30 astetta sivusta (keltainen) toisto on yhtä lineaarinen mutta laskee hiukan 15 kilohertsissä ja vielä enemmän 60 astetta sivusta (punainen). Hauska pieni yksityiskohta on sekin, että kaiuttimien jalustassa olevat piikit ovat vanhojen Sinus-elementtien vaiheplugeja. Lattiamalli Vale soi komeasti ja kokoaan suuremmin. Käytännössä Raunat herättivät rakkauden ensi nuoteilta lähtien. Betonikotelon ansiosta kaiuttimet ovat raskaammat kuin äkkiseltään luulisi, joten niiden laatikoista nostaminen, käyttöönotto ja siirtely ei varsinaisesti ole ihan kevyt temppu. Ja parasta oli bassotoisto. Toistossa ei toki ollut vastaavaa basson syvyyttä tai laajan mittaluokan dramatiikkaa kuin Valessa, mutta äänen lämpö ja täyteläisyys kuten myös poikkeuksellinen puhtaus ja tarkkuus kyllä vakuuttivat. Kuvassa Vidarin jakosuodin, jonka johdotus pysyy takuulla paikallaan kuumaliimakiinnityksen ansiosta. 930 €) 18.000 kr/pari (n. Rohkea ja luontevasti virtaava, lähes sensuelli soundi oli kaikkea muuta kuin kaiuttimen raaka ja viimeistelemätön ulkokuori antaisi ymmärtää. Huoneeseen saattaa nimittäin yllättäen ilmaantuakin niiden vaatima pieni lisätila! Raunalla ei jutun julkaisuhetkellä valitettavasti ollut vielä maahantuojaa Suomessa. Vaikuttavaa toistoa Kun saimme kaiuttimet sopiville paikoilleen, seurasi positiivinen yllätys. Olikin suorastaan työn takana lopetella kuuntelut, kun oli päässyt näiden, huomattavasti kokoaan isompien ja varsinkin hintaluokkaansa laadukkaampien kaiuttimien makuun. 1 020 €/pari Edustaja Ei vielä edustusta Suomessa Lisätiedot www.rauna.com Toimintaperiaate 2-tie bassorefleksi 2-tie bassorefleksi Diskantti 1”/25 mm silkkidome 1”/25 mm silkkidome Basso–keskiääni 5,5”/140 mm paperikartio 6,5”/180 mm paperikartio Jakotaajuus 4 kHz 3 kHz Herkkyys 86 dB 88 dB Nimellisimpedanssi 8 Ohm 4 Ohm Mitat (l x k x s) 260 x 350 x 260 mm 280 x 810 x 320 mm Paino 13 kg/kpl 29 kg/kpl Kaikki tiedot valmistajan ilmoittamia HYVÄÄ & HUONOA + Ääneen on helppo tykästyä + Musikaalinen toisto + Hinta–laatusuhde – Ulkonäkö makuvarauksin – Saatavuus (jutun kirjoitushetkellä) Hinta ja laatu kohdallaan! Ruotsalaisen betonikaiutinspesialisti Raunan kaksi uutuusmallia ovat hinta–laatusuhteeltaan erinomaisia vaihtoehtoja, jos tähtäimessä on kainostelematon, tarkka ja musikaalinen toisto. Vaikka etsinnässä olisikin pienehkö kaiutin, kannattaa Valet kuitenkin kuunnella, jos vain mahdollista
(JK) Levylautasella: 9/2019 75. Mutta ei kiirehditä. Katso kuvat. Vapahtajan lisäksi mukana on myös Sunday Service Choir -gospelkuoro, joka piiskaa levyn käyntiin vimmaisella julistuksellaan. Parhaat biisit ovat kuitenkin tavanneet olla avausraitoina, ja niinpä mieliala on voinut kääntyä jo kättelyssä tappion puolelle, kun nimiraita runnoo my millionth riff -tyyppistä junttaa ilman haisuakaan siitä pop-nerosta, joka on joskus säveltänyt Tragedyn ja Cheyennen. Kaikki maailman polle ja lirpakka sekä Hanoi Rocksin uran loppuminen parhaaseen nousukiitoon eivät tylsyttäneet McCoyn sävelkynää, vaan McCoyn soololevyilläkin on ollut Strung Outin ja Mind Over Matterin kaltaisia briljantteja rock-helmiä. Kanye on selkeästi hajonnut hahmo, mikä kuuluu myös murtuilevassa äänessä. Uudet pohjat Nick Caven kuuluisan taustayhtyeen pidättyväisyydestä kuullaan tuplalevy Ghosteenilla, jonka äänikuvaa dominoivat Ellisin kelluvat syntetisaattorit sekä Caven karismaattinen kerronta. (nro 192) Kolme aika erilaista äijää Andy McCoy: 21st Century Rocks Genre: Rock Julkaisija: Ainoa Productions Koonnut: Jemo Kettunen (JK) Kanye West: Jesus Is King Genre: Kristillinen hip hop Julkaisija: Getting Out Our Dreams II M aailman menestynein raptaiteilija lopetti mielialalääkityksensä ja rupesi tehtailemaan suureeposta Jeesuksesta. Ghosteen ei ole teemoiltaan helppoa musiikkia, vaikka sen sointi on periaatteessa hyvin ilmava ja soljuva. Ei tämä levy Building on Traditionin tasolle yllä, mutta hyvänä hetkenä McCoy edelleen pesee nuoremmilla rokkikukoilla – ja vanhoilla bänditovereillaan – lattioita. Ensimmäistä kertaa Caven levyllä kuullaan tutun baritonirekisterin lisäksi Caven falsettia. Undertow on hieman parempi, jo kertaalleen Pelle Miljoonan suomenkielellä hyväksi toteama rock-raita. Siinä, mihin Kanye uskoo, tuntuu olevan kuitenkin jotain sisäisesti johdonmukaista, vaikka ulkopuolelle touhu voi Trumpismeineen näyttäytyä välillä aika persoonallisena. Kuusikymppisenä Caven tulkinnassa on rauhaa ja rohkeutta, johon amfetamiinija heroiinivuosien aikana ei ollut aikaa. Kanye Westin kirkasotsaisessa gospel-julistuksessa on jotain suoraselkäistä ja täten mielenkiintoista. Levyn sanoitusten keskiössä on Caven teini-ikäisen pojan tapaturmainen kuolema ja trauman käsittely. Trilogian päätöslevynä Ghosteen käyttää useita samoja elementtejä kuin edeltäjänsä, mutta kehittää ajatukset maaliin ja tekee kaiken valtaisalla tyylitajulla. Kakkosraita Selah on mainio esimerkki siitä, kuinka sinne tänne sinkoilevan mielenterveyden alla asuu yhä se taiteilija, jonka näkemys on vienyt rap-musiikkia eteenpäin. Sen enempää Kanye kuin vierailijatkaan eivät käytä levyllä rumia sanoja. Soololevyjen puolelta McCoyn uutuus on hieman yllättäen vasta miehen kolmas. Hitto vie, Kanye, sää hanskaat tän homman. Ja Seven Seas -singlen säkeistössä tuulee pitkästä aikaa sieltä ilmansuunnasta, missä Hulkon lahjat muhivat. Follow Godilla kuullaan perinteisempää, sample-pohjaista rap-tuotantoa. Aikataulut pettivät matkalla moneen kertaan, mutta hän on täällä tänään, mies, ääni – ja sana. Caven ääni on karismaattisempi ja isällisempi kuin koskaan aiemmin, ja jollain tapaa myös levollisempi. Meininki on hetken aikaa kuin Blues Brothersin kirkkokohtauksessa, yhä ilman bändiä. (JK) Nick Cave & The Bad Seeds: Ghosteen Genre: Ambient, elektroninen Julkaisija: Ghosteen ltd T he Bad Seeds on maailman paras taustabändi. Eikä yksin. Hanoi Rocks on kautta aikain vaikutusvaltaisin suomalainen rock-yhtye, ja tästä käy kiittäminen pitkälti Andy McCoyn biisien pop-sensibiliteettiä. Titteli on myönnetty lyömättömästä tyylitajusta ja syvyydestä, jolla Bad Seedsin herrasmiehet ovat sisäistäneet niukkuuden hyveen soitoonsa. Sample on hyvä, ja rap kulkee. Minuuttimääräisesti albumi mahtuisi yhdelle cd-levylle, mutta musiikin luonteen huomioonottaen ratkaisu on ehjä; Push The Sky Awayn ja Skeleton Treen aloittaman albumitrilogian alkuosat kestävät yhteensä vain hieman pidempään kuin Ghosteen, ja lyyriset teemat jakavat levyn lasten ja vanhempien puoliin. Kummallisimmasta päästä levyn vierailijoita on maailman imelin sopraanosaksofonisti Kenny G. (JK) A ndy McCoy on valtakunnan paras rokkisäveltäjä. Myös surullinen rock ’n’ roll -mediaklovni, mutta ennen muuta perhananmoinen muusikko, joka selvänä hetkenään kykenee säveltämään tatuoinneillaan pullistelevat kilpailijat kumoon. Selah on eeppinen, julistava ja juuri sen verran lyhyt, että se tekee mieli kuunnella heti uudestaan
040 5571778 “Viimeistelyn laatu on tasoa, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt...” 30 VUOTTA www.ideaali.fi info@ideaali.fi Vantaa Puh: 050-434 4512. (nro 192) 9/2019 77 H Harrin Kaiutin Kuuntelunautinnon ja palvelun uusi ulottuvuus www.harrinkaiutin.fi Puh
Hyvä esimerkki lähivuosilta on Ambilight-taustavalo, joka erottaa Philipsin kilpailijoistaan ja tarjoaa myös monien mielestä selvän parannuksen katsomiskokemukseen. Viime vuosina Philips-brändi on ollut hongkongilaisen TP Visionin hallinnassa. Tällä kertaa otimme kuitenkin testiin Philips OLED804:n, joka sijoittuu oled-televisioiden vaatimattomampaan, yksinkertaisempaan ja myös edullisempaan laitaan. Kalliissa täyden palvelun malleissa on panostettu designiin ja äänentoistoon. (nro 192) TESTI: Philips OLED804 78 9/2019 Teksti: Thomas Ytterberg ja Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja ja Thomas Ytterberg P hilips on aina osannut paketoida televisionsa joksikin suuremmaksi kuin vain kaiuttimilla varustetuiksi näyttöpaneeleiksi. Huomaamaton ja mutkaton Philips OLED804 sopii mainiosti niille, jotka kaipaavat OLED-paneelin tarjoamaa kuvanlaatua Ambilight -taustavalaistuksella Musta ja litteä helMi Kaksipuoleinen kaukosäädin on erittäin hyvä, eikä vikapainalluksien riskiä ole olemassa. Tarjolla on käytännössä kahden tyyppisiä televisioita – oledja lcd-paneelilla varustettuja. Sinä aikana yhtiö on suurten innovaatioiden sijaan pikemminkin keskittynyt kohdistamaan panoksensa kuluttajiin, jotka etsivät riittäviä ominaisuuksia, eivät kaipaa äärimmäisintä tarkkuutta eivätkä myöskään halua maksaa liikaa. Parempi prosessori OLED804 esiteltiin viime vuoden 902ja 803-mallien seuraajaksi – vuoden 2019 Philips-televisiot tunnistaa mallinumeron lopussa olevasta nelosesta. Kyseinen malli on tarjolla 55:n ja 65 tuuman ko. Näppäimet ovat usein puheohjausta kätevämpi tapa television hallintaan, esimerkiksi kun täytyy kirjoittaa salasanaa tai muuta tarkkuutta vaativaa
Lähellä mustaa olevat sävyt toistuvat leikkaantumatta ja kohinattomasti. Halutessaan liikeasetuksista voi valita myös jonkin muun kuin Elokuvaasetuksen, mutta lopputuloksena on silloin selvästi interpoloitunut kuva ja epätasaiset ääriviivat. Sen seinälle luoma väriloisto myötäilee ruudun kulloistakin värimaailmaa. Nyt sisuksissa jyllää kolmannen sukupolven P5-prosessori, jonka Philips lupaa parantavan kuvantoistoa merkittävästi. Oled-paneeli on 804-mallissa teknisesti sama kuin viimevuotisessa 803-sarjassa, mutta tekniikkaa on muutoin uudistettu. Tehdasasetukset on nyt saatu ruuvattua erinomaisiksi. Kuvasäädöistä ja -laadusta sen sijaan löytyvät merkittävimmät erot viimevuotiseen verrattuna. Televisiossa ei ole vaihtoehtoa, joka antaisi kuvan toistua vain hieman pehmeämpänä. Sisäänrakennetusta kaiutinjärjestelmästä ei nimittäin ole paljon iloa. Neutraali ja liioittelematon . (nro 192) 9/2019 79 sävymaailma saadaan suoraan paketista ISFja Elokuva-tiloilla. Halutessaan värikkäämpää ja räväkämpää katselukokemusta voi toki laittaa päälle Eloisa-kuvatilan ja korostaa liiketoistoa. Paneelin heijastussuodin sen sijaan on edelleen sama hyväksi havaittu kuin aikaisemminkin. Hienoinen postikorttivivahde on kuitenkin harmittomimmasta päästä värivirheitä. Ja tottakai ominaisuuksiin kuuluu Philipsin tavaramerkki, Amblight-taustavalaistus. Paremmat hallintaominaisuudet Hyvän kuvan ja Ambilightin lisäksi televisio ei tarjoa juurikaan muita herkkuja. Liikeasetusten ollessa pois päältä liiketoisto takeltelee, ja muut kuin Elokuva-tila tarjoavat keinotekoisen tuntuista interpolaatiota, jossa liike tuntuu samanaikaisesti hitaalta ja liian nopealta. Ulkoisesti televisio on varsin huomaamaton, sillä ohuesta reunuksesta ei löydy edes logoa. Ainoa valituksen aihe on Elokuvaja ISF-tilojen vahvahkot sinisen sävyt, jotka vivahtavat hieman pastellin suuntaan. Lukema ei ole markkinoiden pienin, mutta ei häiritsevän suurikaan. Oledpaneeli kuitenkin tarjoaa juuri niin hyvää kuvanlaatua kuin siltä on totuttu odottaamaankin. sujuvaa elokuvatoistoa Elokuvat ja muu 24p-nopeudella tallennettu materiaali liikkuu asiaankuuluvan sulavasti. Yleensä tällainen televisio kuitenkin liitetään joka tapuksessa erilliseen äänentoistojärjestelmään tai vähintään soundbariin. Ääntä se toki tuottaa, mutta se ei tarjoa tarpeeksi potkua ja yksityiskohtia elokuvatai musiikkikäyttöön. ?. Alla sijaitsevat ohuet jalat, mutta saatavilla on myös OLED854-nimeä totteleva variantti, joka on käytännössä sama televisio, mutta siinä on television keskellä sijaitseva pöytäjalusta. kovaihtoehtoina, joista testiimme päätyi pienempi malli. Pelitilassa television latenssi on 33 millisekunnin hujakoilla, mutta muutoin 73 millisekuntia
Kielivalikoimaan kuuluu luonnollisesti myös suomi. Väri: Jätä arvoon 50. HDR Perfect: säätää hdr-sisällön kontrastitason ja samalla maksimikirkkauden toiston aikana. Lisäasetukset/Väri -valikosta löytyy säädöt kalibrointi-instrumentteja varten. Rajalliset kirkkaussäädöt Kirkkautta pystyy säätämään Philipsin televisiossa ainoastaan kontrastia säätämällä. Vain joka toinen tai kolmas arvo muuttaa säätöä, ja silloin muutos on liian suuri. Valikkorakenne on mutkikas, mutta järjestelmä muistaa viimeksi käytetyn valikon, mikä nopeuttaa käyttöä. Perfect Natural Reality: Säätää, miten sdr-kuva muunnetaan hdr-kuvaksi. Kontrastitila: Säätää television kontrastia automaattisesti virran säästämiseksi. . Philipsin oled-paneelissa pienet valkoiset alueet voivat olla hyvinkin kirkkaita ja yltää selvästi yli 400 nitin tasolle. Värien parannus kannattaa ottaa pois käytöstä. Asetus kannattaa jättää normaali-tilaan, sillä muilla tiloilla ei ole merkittävää vaikutusta. Gammaliukusäätimellä saa säädettyä yleiskontrastia kirkkaammaksi tai tummemmaksi huoneen mukaan, mutta muut liukusäätimet eivät vaikuta paljonkaan. Kirkkaus: Jätä arvoon 50. Säädin on liian suurpiirteinen tarjotakseen kunnollisia säätömahdollisuuksia. Tarkempia asetuksia löytyy Kaikki asetukset -valikosta. Kuvatyyli: Tarjolla ovat Elokuva, ISF Päivä/yö sekä Oma asetus. Perussääntönä kannattaa yleensä tähdätä 120 nitin kirkkauteen, kirkkaissa huoneissa 200 nitiin ja erityisen kirkkaissa 300 nitiin. Jos kontrastisäätimen vetää liian alas, kuva alkaa vihertää, joten valontasoa ei voi säätää pimeimmille huoneille sopivaksi. Valon taso vaihtelee jatkuvasti intensiteetiltään, ja kuva soveltuu kenties parhaiten kevyesti tunnelmavalaistuun tai hieman sitä kirkkaampaan huoneeseen. Lisäasetukset/Kontrasti sisältää Gamma-liukusäätimen, jonka avulla voi säätää kuvan kontrastin luonnetta huoneen valoisuuden mukaiseksi. Se kuitenkin vaihtelee kuvan keskimääräisen kirkkauden (APL) mukaan. Sama pätee kaikkiin tarjolla oleviin kuva-asetuksiin. Se kertoo ainoastaan . Silloin muutokset vaikuttavat ainoastaan tv-järjestelmän kuva-asetuksiin, ei esimerkiksi hdmi:n kautta toistettaviin. Saatavilla ei ole tämän vuoden LG:n 9-sarjan televisioiden tai Sonyn ja Panasonicin oled-televisioiden tapaan mahdollisuutta hallita valon yleistasoa. Esimerkiksi pimeässä huoneessa katsellessa voi säätää kuvaa tummemmaksi. Terävyys: 2, harvoin enemmän. Siihen mittauksessa keskimäärin päästiinkin, mutta 55 tuuman OLED804:n kirkkaus tipahtaa, kun ruudulla on paljon kirkkaita kohtia. Mutta kun ne kerran oppii, ei ongelma ole suuri. Aiempien Philipsien tapaan valikot täyttävät koko kuva-alan, mutta asetuksia muutellessa valikko pienenee kolmannekseen vasemmasta reunasta, jolloin se voi toki edelleen peittää tärkeitä kohtia testikuvasta. Jos säätöihin menee Smart TV -järjestelmän kautta, pääsee käsiksi kaikkiin vaihtoehtoihin. Tarjolla on valmiita hyvin toimivia kuvatyylejä, kuten Elokuvaja ISF-kuvatilat. Philips OLED804:n kuva-asetukset. Värikirjon asetukseksi kannattaa valita normaali sdr-kuvaa katsottaessa ja laaja hdr-materiaalilla. Kun taas kontrastisäädintä säätää alle 35:n, kuva muuttuu asteittain vihreämmäksi. Samalla ruutu voi kuitenkin olla liian kirkas, jos elokuvia katsellaan pimeässä huoneessa. Kolmasosan ruudusta valtaava valikko myös vaikuttaa oled-paneelin kirkkaustasoon. Mittasimme television kirkkauden elokuvissa tyypillisellä 25 prosentin tasolla ja esimerkiksi talviurheilulajeja paremmin vastaavalla 80 prosentin arvolla. Emme suosittele käyttämään tätä, mutta ominaisuutta voi halutessaan testata. Jos kuitenkin kaipaa yksityiskohtaisempia kuvansäätömahdollisuuksia, niitä Philips OLED804 ei tarjoa. Lisäasetukset-valikosta löytyy käytännöllisiä säätöjä, mutta myös sellaisia, joista ei ole juuri hyötyä. Automaattiasetuksen lisäksi vaihtoehtoina Valikkoja on välillä hieman hankala käyttää, koska osa toiminnoista on hajautettu alavalikoihin. Kuva toistuu sinänsä ongelmattomasti niin hdrkuin sdr-materiaalilla, eikä mikään ole varsinaisesti pielessä. Jutun kuva on ruotsalaisesta Hemmabio-lehdestä. Jos taas vaaleita sävyjä on kuvassa samanaikaisesti paljon, niin kuin esimerkiksi talviurheilua katsoessa, kirkkaus tipahtaa alle 150 nitiin. Tärkeimpiä ovat Gamma-säätö sekä HDR-säädöistä löytyvä HDR Perfect, joka vaikuttaa kontrastija kirkkaustasoon. Säädöt eivät olennaisesti vaikuta kuvan luonteeseen. (nro 192) TESTI: Philips OLED804 80 9/2019 V alikot avautuvat painamalla kaukosäätimestä rattaan kuvalla varustettua painiketta. Kontrasti: Säätimestä voi hallita, miten kirkkaana oled-paneeli loistaa, kun se valaistaan referenssivalkoisella. Televisio ei myöskään tarjoa selkeää informaatiota vastaanotettavasta signaalista
Lisäasetukset/Haamukuvien poistaminen: Toiminnon avulla voi poistaa oled-paneeliin mahdollisesti pitkästä still-kuvasta jäävän haamukuvan. Toisinaan sinisimmissä kohdissa on havaittavissa pastellisoitumista, mutta se on vähiten häiritseviä värivirheitä. Tehdasasetukset toimivat erinomaisesti monissa television kuvatyyleissä. Mitä todennäköisemminhän sellaisen yhteyteen tällainen televisio yleensä tulee. Videokontrasti: Jätä arvoon 100. OLED804 sävyttää kuvan noin 4 000 nitin maksimikirkkauden mukaan. Hdr:stä ilmoittaa ainoastaan pieni laatikko ruudun oikeassa alakulmassa signaalin vaihtuessa ja valikoiden kuvatyylit, joiden nimiin ilmestyy hdr-kirjainlyhenne. Philipsin äänenlaatu jää kauas kuvasta – kuten oli ehkä odotettavissakin. Vakio-tila on tarkoitettu tilanteisiin, jolloin käytetään vanhempia laitteita, sillä ne voivat toistaa ääntä tai kuvaa virheellisesti Ultra HD -televisioiden kanssa. Valikoiden selaaminen on hieman hankalaa, sillä ne kattavat usein liian suuren osan ruutupinta-alasta. HYVÄÄ & HUONOA + Erinomainen kuvanlaatu + Helposti hyvä kuva + Ambilight-taustavalaistus – Vähäiset kuvasäädöt – Vaatimaton äänentoisto on Ei käytössä, Minimi, Keskitaso, Maksimi tai Automaattinen. Muut tilat ja vaihtoehdot tarjoavat selvästi interpoloituneen kuvan pehmeällä liikkeellä ja virheillä. Valoanturi: Voidaan käyttää säätämään paneelin kirkkauden huoneen valoisuuden mukaan. Värit ovat kohdallaan Elokuvaja ISF-tiloissa. (nro 192) 9/2019 81 Huippukuva helposti Philips OLED804 -television tarjoama kuva on erinomaista, kuten oledilta voi odottaakin. Kun ominaisuus on poissa käytöstä, esimerkiksi 24p-kuva esitetään 60-hertsisenä, mikä tekee kuvasta takeltelevan. Se lukitsee kuvan valkoiset sävyt paikalleen, mutta leikkaa pois referenssivalkoisen yläpuolelle sijoittuvat yksityiskohdat. Tarkkoja ja monipuolisia hienosäätöjä haluavalle Philips ei ehkä ole paras valinta, sillä niitä ei juurikaan ole. Lisäasetukset/Liike: Sisältää liiketyylejä, jotka määrittelevät interpolointiasetukset. Mukana on tunnelmaa luova Ambilight-taustavalaistus, joka ihastuttaa joka kerta. blu-ray-soittimen tai liitännän nimen, mutta ei esimerkiksi resoluutiota, virkistystaajuutta tai dynaamista aluetta. Yleisasetukset/HDMI Ultra HD: Tarjoaa mahdollisuuden valita, ottaako hdmi-liitäntä vastaan suuremman kaistanleveyden signaalia, (Optimaalinen) kuten 4K/60 -signaalia. Kaiuttimet ovat sangen huonot, joten jonkinlainen äänentoistojärjestelmä tv:n yhteyteen tarvitaan, ellei sellaista omista jo ennestään. Tarkkoja kuvasäätöjä kaipaaville tämä televisio ei välttämättä ole paras ratkaisu, mutta helposti hyvää kuvaa kaipaaville OLED804 on erinomainen valinta. Elokuva-tilassa taas kuva toistuu kuten pitääkin. Kuvassa ei siis ole juuri mitään huomautettavaa. Hdr-toisto on tarkempaa kuin vuoden 2018 malleissa. Tv:n Androidkäyttöjärjestelmä toimii sujuvasti ja tarjoaa myös paljon erilaisia sovelluksia. Jaksaako sitä katsoa pidemmän päälle onkin jo toinen juttu. Kontrasti on huima aina pikselitasolle asti, musta on syvää ja kirkkaus riittää kaikkialle muualle paitsi kirkkaimmissa huoneissa käytettäväksi. HDR Perfect -asetuksen kautta pääsee valitsemaan valoisamman tai himmeämmän valaistuksen materiaalille, joka on masteroitu yli 1 000 nitin kirkkauden mukaan. Tavallisesti ne kannattaa pitää poissa päältä välttääkseen yliampuviksi korostetut ääriviivat ja suttuisen liiketoiston. n Philips 55OLED804 Hinta: 1 999 € Lisätietoja: www.philips.fi Mitat: 1 228 × 713 × 280 (49) mm Paino: 20 kg Paneeli: OLED, 55” Resoluutio: 3 840 × 2 160 Kuvasuhde: 16:9 3D: Ei Käyttöjärjestelmä: Android TV Pie HDMI-liitännät: 4. Dynaaminen kontrasti: Ei käytössä. Elokuva-tilaa ei pysty säätämään pehmeämmäksi. Ne tarjoavat vastaavasti reilun 4 000:n, 3 000:n, 2 000:n ja 1 000 nitin kirkkauden. Mitä aikaisemmin sävyistä leikataan, sitä kirkkaampaa hdr-kuvaa paneeli pystyy tarjoamaan. Lisäasetukset/Terävyys/Kirkas kuva: sisältää Ultra Resolution -asetuksen ja kohinanvaimennusfiltterin
82 9/2019. Koska makuja on monia, niin vaihtoehtona voisi olla myös Focal Shape 40 -aktiivikaiuttimet. Focalin uudet keskihintaluokan Chorasarjan kaiuttimet ovat saapuneet. Usein parempi kuin pussillinen uusia. Kokeilussa Novuscd-levyjen korjaussarja. CD-levyt eivät ole ikuisia . Cd-levyt ovat vinyylibuumin vanavedessä myös jonkinasteisessa nosteessa. (nro 192) Seuraava AVPlus ilmestyy joulukuun puolivälissä. Seuraavassa numerossa: Genelec Two -aktiivikaiuttimet ja Procasterin etuvahvistin ovat oiva pari. Kokeilussa mallisarjan edullisin lattiakaiutin ja kompakti jalustamalli. Vertailussa kolme älykelloa hintaluokissa 250, 150 ja 70 euroa. Niiden yksinkertainen design yllätti positiivisesti. Sokkotestin kuunteluraadissa viisi eri kuuntelijaa, joten testi on todella syväluotaava ja varmasti mielenkiintoinen. Eikä ihme, sillä niiden ääni on paljon suoratoistopalveluja parempi. Hmm… Uskomatonta, mutta onko se totta. Ja tottakai myös jotain ihan muuta: TV-Shopin innoittamana kokeilussa maalitela, jota ei tarvitse kastaa maaliin eikä se roiski. Harvinaisessa vertailutestissä Kahdeksan erilaista highend-luokan kuuloketta. Denon AVR-X3600 ja Marantz SR6014 näyttävät erilaisilta, mutta niillä on yhteinen äiti. Mikä avuksi. Sitä odotellessa kannattaa vierailla verkkosivuillamme www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. Melkein kuin kaksoset, mutta kumpi on älykkäämpi. Luvassa lyhyt katsaus cd-tekniikkaan ja kokeilussa cd-soitin 1990-luvulta. Älykello on todennäköisesti yksi joulun suosikkilahjoista. Entä ääni
Television kaukosäädin saadaan lisäksi paritettua Node 2i:n kanssa. MARANTZ M-CR612 MELODY X VERKKOSOITIN Huippusuosittu monitoimilaite jossa uutuutena Heos-monihuonetuki sisäänrakennettuna. Best Buy: Saatavana mustana tai valkoisena 1999 € B&W 607 HYLLYKAIUTIN Tekniikaltaan high-end. HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 Verkkokauppa: hifistudio.fi NAUTI HIFITASON ÄÄNENTOISTOSTA TELEVISIOSSASI GENELEC JUHLAPAKETTI GENELEC G THREE AKTIIVIKAIUTTIMET Tyylikäs, helppo ja suorituskykyinen ratkaisu. Patentoitu Continuum-elementti joka tuottaa vertaansa vailla oleva puhtaan äänen. Tukee Spotify-connectia sekä bluetoothia, ja Amazon Alexa-, Google Assistant sekä Siri-ääniohjausta. ATLAS ELEMENT INTEGRA RCA 3m VÄLIKAAPELIT Skotlannissa käsinvalmistetut – lukuisia testivoittoja. Haastaa kilpailjat asettamalla uudet standardit hintaluokassaan. 699 € 530 € H I F I S T U D I O N H U I P P U L A A T U A 5 TÄHTEÄ Best Buy. BLUESOUND NODE 2i STREAMER Toimii kotisi langattomassa verkossa ja asentuu nopeasti ja vaivattomasti. Kaiuttimet toistavat lähes koko taajuuskaistan erittäin puhtaasti ja miellyttävästi. Ammattilaisten arvostamaa laatutasoa jota käytetään studioissa ympäri maailmaa. Television saat liitettyä tähän optisella digitaalikaapelilla