EdullistEn lEvysoittimiEn KaKsi Kanavaa riittää! Parivertailussa kaksi edullista stereovahvistinta 4K-projeKtori alle tonnilla Optoma UHL55 HigHend plug & play 20 000 euron SME Synergy vertailussa Kolme Kovaa brittiKaiutinta ATC, PMC ja Spendor suurvertailu suurvertailu AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 1/2020 (NRO.194) HINTA: 11,90 € A V P L U S 1/ 2 2 (N R O 19 4 ) W W W .A V P L U S .F I ValinnanVaraa hintaluokassa 130–400 € raportti: Ces 2020
Ai miksi. Äänivarteen kiinnitettiin kuminen vaimennin ja kokeiltiin kymmeniä erilaisia rasioita ja niille erilaisia neulapainoja. 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Janne Soilakari Magnus Fredholm Jiri Koivuniemi Jarkko Peipponen Jussi Ansio Markku Mikkonen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P. Se, mihin asti ero on yhtä selvä, ei tässä tietenkään selvinnyt, mutta voisin väittää, että levysoittimista puhuttaessa eroa saattaa syntyä hyvinkin pitkälle. No koska levysoittimet ovat itse asiassa erittäin monimutkaisia kapistuksia. Silloin hifiharrastus oli mielenkiintoista ja hauskaa. 050 365 7654 (ark. Ehkäpä hankin levysoittimen! Päätoimittajanne, Teppo Hirvikunnas KU VA : Pe xe ls En muistanutkaan, miten mielenkiintoisia levysoittimet ovat!. Muistan hyvin, kun virittelin aikoinaan (jotain 35 vuotta sitten) järeää Kenwoodin levysoitinta. Esimerkiksi 350 euron soitin on parempi kuin 250 euron soitin. Ensinnäkin tuli valitettavasti todistetuksi, että myynnissä on edelleen todella huonolaatuisia soittimia. (nro 194) 1/2020 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 T ästä numerosta löytyvä levysoitinvertailu oli monella tavalla mielenkiintoinen prosessi. Runkoa vaimennettiin, ja sen pohjaan kiinnitettiin 10 kilogramman paino tuomaan lisää massaa. Levysoittimen rungon ja levylautasen värähtelyt, äänivarren vaikutus joustavaan neulan varteen, mikä sen joustavuus on ja miten äänivarren massa vaikuttaa siihen, äänivarren laakerointi, neulan asento ja neulan muoto, neulan verran päässä olevien magneettien (mm-rasiat) tai kelojen (mc-rasiat) massa, ja monet, monet muut muuttujat, joita digitekniikassa ei enää tarvitse miettiä. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut levysoittimien toiminnasta ja rakenteesta, mutta jotenkin tämän testin aikana valkeni asioiden kompleksisuus aivan uudella tavalla. Koko prosessissa on niin paljon pienen pieniä ja isompiakin muuttujia, että on ihme, että levyltä saatava ääni kuulostaa niinkin hyvältä kuin se kuulostaa – tai huonolta. Oli hämmästyttävää, miten laatu seuraa yllättävän tarkasti tuotteen hintaa. Ihmetyttää, miksi tuollaisia tehdään, koska melkein samalla rahalla saa aikaan ihan hyviäkin soittimia. Toki erojakin on, mutta trendi oli selvä. Mekaaniseen liikkeeseen voi vaikuttaa lukemattoman moni asia ja vielä sen jälkeenkin mekaanisen liikkeen muuttamiseksi sähkövirraksi
Ainutlaatuinen tyylin & äänen yhdistelmä Model One BT Korkealaatuinen AM / FM / Bluetooth ® -radio Saatavilla valtuutetuilta Tivoli Audio -jälleenmyyjiltä kautta maan. Maahantuoja: Loud Group Oy 020 1986 200, loudgroup@loudgroup.fi www.loudgroup.fi ikoninen suorituskyky & design
Kolumni: Kasvavatko ja tarkentuvatko näytöt loputtomasti?............. 10 RAPORTTI: CES 2020 SISälTö Pääkirjoitus........................................3 Jotain muuta.....................................8 Pikakokeilussa henkilökohtainen minilämmitin ja roiskimaton maalitela. tESti: Hifiman arya................................. 54 Vanhassa vara parempi, ainakin jos cd-soittimista puhutaan. RaPoRtti: CES 2020........................................... Sovellusvinkit.............................. 48 Voiko highend-luokassa menestyä plug & play -levarilla. Yamaha -viritinvahvistimet................... 10 Las Vegasin CES-messut määrittelivät jälleen kulutuselektroniikan suuntaviivat. 44 Laadukkaan videotykin saa jo alle tonnilla, ja UHL55 on siitä hyvä esimerkki. Kyllä, jos SME:ltä kysytään! Hifin HiStoRiaa: Denon DCD-820 -cd-soitin.......................................... levylautasella.............................. 60 SOINTUISA BRITTIKOlMIKKO s. 24 Harman Kardon näyttää, että älykaiutin voi olla muutakin kuin puhuva pikkupurkki. 60 Laadukkaan stereolaitteiston sydän on laadukas integroitu vahvistin. 18 Sonyn uutuusmalli tarjoaa kärkiominaisuuksia kutistetussa koossa. 32 lP-SOITTIMET VERTAIlUSSA. 32 Suurvertailussa 14 erilaista vinyylisoitinta harrastuksen alkuun tai vähän edistyneemmällekin! tESti: optoma uHl55........................... tESti: Sony Xperia 5............................... VERtailu: lattiakaiuttimet Briteistä............................................. Rinnakkain kaksi edullista mallia tutuilta merkeiltä. 26 Nämä kolme kaiutinmallia muuttavat käsityksesi brittikaiuttimista! VERtailu: Vinyylisoittimet 100–400 €........................................ 57 Tällä kertaa kuuntelussa vanhoja ja uusia metkuja. 16 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi pohtii CESmessujen tuoteuutuuksia. Seuraavassa numerossa..... KoKEilu: SmE Synergy................................. 58 Kolme sovellusvinkkiä muistin tueksi! tESti: onkyo vs. tESti: Harman Kardon Citation tower................................................... 22 Hifimanin magnetoplanaarinen Arya on vaikuttava highend-kuuloke. 26 s. s. 66 KAKSI TAVAllISTA STEREOVAHVARIA s
Musiikinkuuntelu onnistuu Studio Slimillä langattomasti ja laadukkaasti integroidun Chromecast-ominaisuuden ansiosta. Definitive Technology Studio Slim on tullut juuri saataville 1 199 euron suositushintaan. Hinta sisältää kuljetuksen koko maailmassa. Kahdeksantuumaisella elementillä varustettu subwoofer yhdistyy kokonaisuuteen langattomasti, ja myös se on mitoiltaan kompakti, 355 x 318 x 318 millimetriä. Lisätiedot: www.mixtapeboss.com Regalta uusi Ania Pro MC -äänirasia C-kasetin muotoinen digitaalinen musiikkisoitin – jota voi käyttää myös kasettina! Ultraohut 3.1-kanavainen soundbar sisäänrakennetulla Chromecastilla Uutiset 6 1/2020 (nro 194). Rasian luvataan sopivan täydellisesti Planar 3-, Planar 6ja Planar 8 -soittimien sekä Regan MC-phonoasteiden kaveriksi. Lisätilaa saa halutessaan 256 gigatavuun saakka microSD-kortin avulla. Tehoa soundbarilla on 70 wattia ja subwooferilla 100 wattia. Rasia kiinnitetään kolmipisteisesti, ja overhang-ylitys säätyy automaattisesti. Käsintehdyssä uutuusrasiassa on käytetty valmistajan omaa Vital-neulaprofiilia, jollainen on aikaisemmin nähty kalliimmassa Apheta 2 MC -mallissa. Kahta jälkimmäistä soitinta ostettaessa rasia on mahdollista saada myös tehdasasennettuna. Se mahdollistaa paketin laajentamisen myös 5.1-muotoon lisäämällä kokonaisuuteen surround-kaiuttimet. Lisätiedot: www.rega.co.uk & www.hifistudio.fi M ixxim-niminen yhtiö on julkaissut viimein c-kasetin näköisen MIXXTAPE-soittimensa, joka aiheutti melkoisen kuhinan vuonna 2017 Kickstarter-joukkorahoituspalvelussa: kampanjassaan soitin ylsi 30 päivässä jopa 1215-prosenttisesti tavoitteeseensa. Ania Pro MC on varustettu tehokkaalla neodyymimagneetilla. Musiikkia pystyy siirtämään soittimelle pctai mac-tietokoneelta usb-c-liitännän kautta, ja toiston hallintaa varten löytyy hipaisupainikkeet. Ensimmäisille markkinoille rasia ilmestyy helmikuun alussa, mutta Suomen hintaja saatavuustiedot eivät tätä kirjoitettaessa olleet tarkentuneet. MIXXTAPE tukee yleisimpiä äänitiedostomuotoja kuten flac, wav, wma, mp3 ja aac 16 bitin syvyydellä ja parhaimmillaan 48 kilohertsin näytetaajuudella. Soundbar-yksikön korkeus on vain 4,6 senttimetriä, joten se sopii paremmin myös matalajalustaisten televisioiden eteen tai kiinnittyy huomaamattomasti seinälle. Mukana on myös bluetooth sekä kolme erilaista ääniprofiilia leffoille, musiikille ja yökuunteluun. D efinitive Technologyn uusi Studio Slim -soundbar langattomalla subwooferilla tarjoaa kompaktissa koossa niin musiikinkuuntelukuin leffaäänitarpeetkin täyttävän paketin. Televisioon Studio Slim yhdistetään hdmi arc -liitännällä, joten sen säätö onnistuu myös television omalla kaukosäätimellä. Sisuksissa on käytetty samaa käsinkäämittyä kelaa kuin muissakin MC-sarjan rasioissa. Soitin sisältää enimmillään kahdeksan gigatavua sisäistä muistia. Soittimessa on lisäksi oled-näyttö ja sisäänrakennettu akku, jonka luvataan tarjoavan jatkuvaa soittoaikaa yli kuudeksi tunniksi. Ja mikä parasta, sitä voi käyttää myös kasettina! MIXXTAPE on ostettavissa valmistajan omilta sivuilta 100 dollarilla eli noin 89 eurolla. Äänilähtöinä MIXXTAPEssa on kuulokeliitäntä ja bluetooth-yhteys. Ania Pron luvataan tarjoavan tiukkaa bassontoistoa, lämmintä keskialuetta ja tarkkaa diskanttia. Runko on valmistettu jäykästä PPS:stä, jossa on yhdistetty polymeeriä ja lasia. Lisätiedot: www.definitivetechnology.com & www.hifi.fi R ega on esitellyt uuden Ania Pro MC -äänirasian
Ensimmäisten LE Audiota tukevien laitteiden arvellaan saapuvan markkinoille vuonna 2021. Kuulokkeissa on kuitenkin myös usb-c-latausportti, jonka avulla saa 15 minuutissa 2,5 tuntia kuunteluaikaa. JBL kerää parhaillaan Indiegogo-joukkorahoitusta aurinkokäyttöisiin, parhaillaan prototyyppiasteella oleviin Reflect Eternal -kuulokkeisiin. Nyt siihen ollaan etsimässä muutosta. Reflect Eternaleissa on 40 millimetrin elementit, ja ne tukevat handsfree-puheluita. JBL käyttää ruotsalaisen Exegerin kehittämää Powerfoyle-materiaalia valon muuntamiseksi sähköksi. Tarjolla on Ambient Aware -ja TalkThru-teknologiat sekä tuki monelle paritettavalle laitteelle ja puheavustajille. JBL Reflect Eternalin joukkorahoituskampanja päättyy tammi–helmikuun vaihteessa, ja tätä kirjoitettaessa se on jo saavuttanut tavoitteensa yli kolminkertaisesti. Lisätiedot: www.bluetooth.com JBL kehittää aurinkoenergialla toimivia langattomia kuulokkeita Tur-Pex Oy www.tur-pex.com info@tur-pex.com Avantgarden kaunis muotoilu ja torviteknologia yhdistelmä antaa mahtavan lopputuloksen. Valmistajan suunnitelmissa on julkaista kuulokkeet lokakuussa 2020. Se tarjoaa energiatehokkaampaa tiedonsiirtoa kuin nyt Bluetooth Classic Audioksi nimetyssä vanhemmassa standardissa. Halutessaan toiston pystyy suojaamaan. Lisätiedot: fi.jbl.com B luetooth SIG -järjestö on esitellyt uuden Bluetooth LE Audio -standardin langattomaan äänentoistoon. Avantgarde Acoustic. Lisäksi tarjolla on LE Multi Stream, jonka avulla pitäisi olla mahdollista siirtää ääntä rajattomaan määrään laitteita esimerkiksi kokoontumisissa tai julkisissa tiloissa. Kuulokkeet on IPX4-tasoisesti vedenkestävät. Uuden standardin avulla on mahdollista lähettää ääntä samanaikaisesti kaksikanavaisena, kun aikaisemmin molemmat kanavat on lähetetty ensin yhteen kuulokkeista ja siitä edelleen toiseen kuulokkeeseen. Se lataa akkuja suoran auringonvalon lisäksi epäsuorassa valossa ja sisätiloissa. Tätä ominaisuutta kutsutaan True Wireless Stereoksi (TWS). Uusi Bluetooth LE Audio julki – lisää energiatehokkuutta ja parempaa ääntä kaksikanavaisena A kunkesto on usein ongelma langattomissa kuulokkeissa. Valmistajan mukaan 2,5 tunnin ulkona oleilun joka päivä pitäisi taata käytännössä loputtoman akunkeston. LE3-audiokoodekin taas luvataan tuovan SBC-standardiin verrattuna huomattavasti parempaa ääntä ja lähetystehoa
TOHO toimii käytännössä luvatun kaltaisesti. HenkilökoHtainen lämpöpuHallin olevaa toimittajaa mukavasti lämmittää. Kätevä lähilämmitin TOHO tekee periaatteessa sen mitä pitääkin, eli antaa nopeasti lämpöä lähialueelleen. Jatkojohdon päähän lämmityslaitetta ei turvallisuussyistä suositella sijoitettavan. Toisaalta lämmitin on todella kompaktin kokoinen. PLUSSAT JA MIINUKSET + Pieni koko + Teho–koko-suhde – Sijoituspaikan rajoitukset – Vaatimaton puhallusteho – Vain kuiviin tiloihin Lämmitin kiinnitetään suoraan pistorasiaan. Kokeilimme onko suoraan pistorasiaan kiinnitettävästä TOHOlisälämmittimestä mihinkään. Kosteisiin tiloihin laitetta ei saisi sijoittaa, vaikka juuri kylpyhuoneessa sille saattaisi olla käyttöä. Päävirtakytkin (merkkivalolla), 180 astetta kääntyvä sukopistoke, lämmityselementin tunnelmavalaistus. Laitteen sijoitusta rajoittaa sen kiinteä sähköpistoke. Pieni puhallin ja häiritsemätön puhallinnopeus ei vain pysty tuottamaan kovin suurta ilmavirtaa, mikä asettaa rajoituksia lämmitettävän alueen koolle ja etäisyydelle. Lämmittimen takaseinässä on kiinteä pistoke, jolla laite kytketään ja kiinnitetään suoraan pistorasiaan. Voisipa sille olla tarvetta myös matkakäytössä, vaikka viileän hotellihuoneen tai laivan hytin lämmitykseen. Juuri tällaiseen käyttöön ja tilanteeseen on tarkoitettu suoraan pistorasiaan kiinnitettävä TOHO-lisälämmitin. Ulos laitetta ei ole tarkoitettu. Pistorasiat sijaitsevat yleensä lähellä lattiaa, eikä laite välttämättä mahdu paikalleen tai laitteen pohjassa oleva ilmanottoaukko voi tulla liian lähelle lattiaa. Mikään tehohirmu se ei ole – tai kokoon nähden 400 watin teho keraamisella elementillä on ihan ok. Laitteen metallinen ritilä kuumenee polttavaksi, joten sen kanssa tulee olla varovainen, ja sammutuksen jälkeen laitteen kannattaa antaa jäähtyä kunnolla ennen sen irrottamista seinästä. Punainen kajo ei tule lämmityselementistä, vaan se on ledeillä toteutettu tunnelmavalaistus. M onissa tilanteissa voisi hyvinkin kaivata pientä lisälämpöä vaikkapa työpisteen läheisyyteen tai kylpyhuoneeseen. Rajallisesta ilmavirtauksen kapasiteetista johtuen laitteen käyttö rajoittuu suhteellisen pieniin tiloihin tai sitten laite pitää olla melko lähellä käyttäjää. Käyttökytkimet käsittävät päävirtakytkimen, puhaltimen nopeuden (matala/korkea), termostaatin lämpötilan säädön (12–32 astetta) sekä ajastimen (1–12 t). Joskus pienikin lisälämpö saattaa olla tarpeen. Tämä asettaa laitteen sijoitukselle myös rajoituksia. Laite on pakko sijoittaa sinne, missä on pistorasia. Tästä syystä lämmitin, tai lähinnä sen virtapistoke, on käännettävissä 180 astetta, jolloin koko laite voidaan kääntää eri asentoon sijoituspaikan mukaan. Tällä hetkellä lämmitin on päällä kirjoituspöydän alla, ja kyllä se tässä alushoususillaan TOHO-lisälämmitin Hinta: 19,90 € Ostopaikka: Puuilo Maahantuoja: Tamforce Group Oy Suurin ottoteho: 350/400 W Lämmityselementti: Keraaminen Termostaatti: 15–32 astetta Puhallinnopeuden valinta: Matala/korkea Ajastin: 1–12 tuntia (päällä olo) Mitat (l x k x s): 84 x 160 x 84 mm Muuta: Vain sisäkäyttöön ja kuiviin tiloihin. Se on kooltaan niin pieni (reilun puolen litran tölkin kokoinen), että se mahtuu helposti mukaan matkoillekin, ulkomailla tosin 220 voltin käyttöjännitevarauksin. Ilmavirtaus estyy ja laite voi imeä lattiapölyä sisäänsä. Laitteen päällä on selkeä näyttö, termostaatin lämpötilan säätö, puhallinnopeuden valinta ja ajastimen asetus. Tässä kohtaa terve järki mukaan sen mukaan, mikä on tilan kosteusaste ja sähköiskuvaara. Tällöin laitteen päällä olevien painikkeiden käyttö on vaikeampaa. Kokonaisuutena toimiva laite, jonka hintakin on kohtuullinen. Lämmitin on siis suunniteltu suhteellisen pieniin tiloihin, ennemminkin henkilökohtaiseksi lähilämmittimeksi kuin yleislämmittimeksi. Toki sillä koko tilankin lämmittää, kunhan se ei ole kovin suuri eikä lämmityksellä ole kiire. Lämmittimen käyttö on yksinkertaista: laite kiinni pistorasiaan, virrat päälle ja lämpötila halutuksi. Se on helppo siirtää ja kulkee helposti mukana vaikka matkoilla. n JOTAIN MUUTA: Kokeilussa TOHO-minilämmitin 8 1/2020 (nro 194) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas. Virrankulutuskin on siten kohtuullista. Toki pienen kohinan kera muttei häiritsevästi
Jos et usko, niin käy katsomassa videoklippi nettisivuillamme avplus.fi (hakusanaksi Paint Roller). Uskomatonta ja tällä kertaa myös totta! Pikaremontti ilman maalin roiskumista. Hei, mutta Tvins TV-shop myy sitä maalitelaa, jolla maalauksen pitäisi sujua hetkessä ja ilman sotkua. Uskaltaako sitä kokeilla. Telaa saa rullata tovin ennen kuin tela kastuu riittävästi maalista ja jonka jälkeen maalaus voi alkaa. Myös mukana tuleva rajaustela toimii samalla periaatteella, ja sillä on helppo maalata rajat jopa siis ilman teippauksia. Tela siis soveltuu vain emulsio-, akryyli-, lateksija vesipohjaisten maalien käyttöön. Tämän jälkeen telan “tankki” täytettiin noin ?-osaa sen kapasiteetista (telaan mahtuu noin litra). Ja mikä tärkeintä; ilman roiskeita. Suosittelemme nopeaan pikkuremppaan ja miksei isompaankin. Emme saaneet aikaan roiskeen roisketta, ja pienimuotoinen maalausremppa sujui sillä yllättävän helposti ilman mitään suojauksia. Telan hinta on hieman korkeahko mutta ei mikään mahdoton rempan kokonaiskuluissa, ja kaikella on toki hintansa. Ei siis mikään ilmainen maalitelaksi. Tiheä tela sitoo maalin tehokkaasti sisäänsä, eikä maalia pitäisi päästä roiskumaan. Toisaalta maalia on tiheässä telassa paljon, joten sen pitäisi kyetä siirtämään sitä tehokkaasti seinään. n Jotain muuta: Kokeilussa roiskimaton Renovator Paint Roller Pro -maalitela (nro 194) 1/2020 9 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas. Sopiva paksuus Renovator Paint Roller Pro Hinta: 59,95 € (+ tk. 9,95 €) Ostopaikka: www.tvins.com Pakkaussisältö: Maalitela (165 mm), rajaustela (45 mm), maalaustyyny kulmille, telan alusta, täyttökannu Se toimii! Paint Roller todella toimii. Maali siis kaadetaan telan sisään. Ja niin löytyi nytkin. Lattiallakin on iso valkoinen paimentolaismatto. Telan puhdistaminen on työlästä, ja täysin puhtaaksi sitä ei tahdo saada millään. Pakkaukseen tosin kuuluu telan lisäksi sen laskualusta, pienempi rajaustela sekä maalaustyyny nurkkien maalaukseen. Riippuu tietenkin ohennusasteesta ja siitä, onko pohjalla väriä ja minkälaista. PLUSSAT JA MIINUKSET + Helppo ja nopea + Ei roiskeita Vaikea pestä Korkeahko hinta Jos etsit jotain käänteen tekevää ihmelaitetta, niin mistäs muualta kuin TV-shopista sellainen löytyy. Postikuluineen sen hinta oli karvan alle 70 euroa. Maalaus sujui yllättävän hyvin, vauhdilla ja helposti. P itäisi tehdä työhuoneesta pieni kotiteatteri ja maalata seinät ja katto mustaksi, mutta hirveä homma tyhjentää huone ja suojata kaikki. Kokeilimme telaa perinteisellä vesiohenteisella remonttimaalilla ja kalustemaalilla. Jatkovartta ei ollut pakkauksessa mukana. Jälki oli myös tasaista. Mahdollista jatkokäyttöä voi ajatella ehkä vain saman värisellä maalilla. Tela painaa maalin kanssa normitelaa enemmän, mikä tuntuu maalatessa jo käsissä, ja maalauskertoja tarvitaan todennäköisesti kaksi, vaikka TV-mainoksessa näyttää yksikin jo riittävän. Paint Roller lunastaa lupauksensa. Päätimme ottaa selvää, onko lupauksille katetta, ja tilasimme tämän Renovator Paint Roller Pro -ihmetelan. Maali ei saa olla kovin paksua eikä siis hyytelömäistä, koska silloin se ei imeydy telaan kunnolla. Maalia tulee telan pintaan vain sitä mukaa kun sitä kuluu maalauksessa. Vaikka kuinka yritimme, niin telasta ei irronnut roiskeen roisketta. Maalaaminen on helppoa ja siistiä ilman maalikaukaloa. pitää kokeilla, mutta ainakin normi remonttimaalia piti parhaan tuloksen saamiseksi ohentaa sellaiset 10% eli litraan maalia desi vettä. Maali tarttuu telasta seinään yllättävän hyvin, joskaan ei ylenpalttisella runsaudella. Maalitelan idea on paksussa, suhteellisen tiheässä ja sileäpintaisessa telassa, johon maali imetyy sisältä. Nimittäin Renovator Paint Roller Pro -maalitela, jolla maalaat koko huoneen 20 minuutissa ilman huonekalujen ja lattian suojaamista. Maalitela huuhtaistiin ensin vedellä ja sen jälkeen kuivattiin huolellisesti
Tällä kertaa messuilla nähtiin myös koko tulevan vuosikymmenen suuntaviivoja. Las Vegasissa järjestettävä CES eli Consumer Electronics Show on totutusti määritellyt alkaneen vuoden teknologiatrendit. UUtta ja vanhaa aUring on alla Raportti: CES 2020, 7.–10.1.2020 Las Vegas, USA 10 1/2020 (nro 194) Koonnut: Heikki Kivelä Kuvat: Valmistajat, edustajat, CES
. Tästä ei tänäkään vuonna poikettu. Z8H:ssa on valmistajan jo viime vuonna esittelemä X1 Ultimate -kuvaprosessori, mutta sen Sony XBR Z8H on osoitus 8k-televisioiden entistä voimakkaammasta esiinmarssista. Y li 20 000 tuotejulkistusta, yli 4 400 näytteilleasettajaa, yli 170 000 kävijää ja liki 270 000 neliömetriä näyttelypinta-alaa. Samsungin uusi Sero4k-televisio toimii kekseliäästi myös pystytasossa. Kokosimme yhteen messujen mielenkiintoisimmat tuotelanseeraukset. . Eniten huomiota keräsivätkin uudet 8k-resoluution näyttöratkaisut, kehittyneemmät oled-paneelit sekä muut tekniset innovaatiot. Las Vegasin tammikuiset CESmessut ovat kiistatta paitsi maailman suurin myös merkittävin teknologia-alan tapahtuma. Kuvantoisto Varsinkin televisiovalmistajat ovat tunnetusti ajoittaneet uusien mallistojensa lanseerauksen nimenomaan CES-messujen yhteyteen tammikuun alkuun. Vuodesta 1967 järjestetty tapahtuma on kutsunut koolle kaikki merkittävät valmistajat ja nykyään enenevissä määrin myös uusia yrittäjiä innovaatioineen. Yksi eniten huomiota saaneista malleista oli Sonyn tämän vuoden 8k-lippulaiva XBR Z8H, joka on 75ja 85-tuumaisena saatava lcd-televisio. Näiden lisäksi messuilla oli esillä myös runsaasti perinteisempää kulutuselektroniikkaa, kuten äänenja kuvantoistoa, mobiililaitteita sekä kodinkoneita. Vallitsevimmat teknologiset suuntaukset kuvantoiston kentällä mukailivat myös jo viimevuosina nähtyjä linjoja. (nro 194) 1/2020 11. Tällä kertaa, uuden vuosikymmenen kynnyksellä, tapahtuman pääteemoja olivat muun muassa tekoäly, 5g-verkkoyhteydet, hyvinvointiteknologia, turismi ja matkailu sekä kuljetusja logistiikkaratkaisut
Valmistajan Quantum Dot -teknologiaa hyödyntävä televisio on sekä suorituskyvyltään että designiltaan mielenkiintoinen ratkaisu, joka toimii sekä vaakaettä pystytasossa. Siinä missä Dolby Atmos -surroundääni edustaa omalla tavallaan äänentoiston uusimpia virtauksia, myös perinteikkäämmille toteutuksille on kysyntää. Monihuoneja striimausmahdollisuudet taas ovat tarjolla BluOS-tekniikan kautta. Raportti: CES 2020, 7.–10.1.2020 Las Vegas, USA 12 1/2020 (nro 194). kerrotaan olevan optimoitu paremmin. Kyseessä on edullisen mutta laadukkaan kaiutinsarjan lippulaiva, kolmiteinen bassorefleksijalustamalli, jossa atmos-kaiutin 5,5 tuuman laajakaistaelementillä on omassa sisäisessä kotelossaan. Jopa niin, että resoluutio alkaa olla peruslähtökohta paitsi tavanomaisissa mutta myös hiukan innovatiivisemmissa ratkaisuissa. Klassisempaa kaiutindesignia edustaa JBL L82. Uutuusominaisuuksista taas mainittakoon Sonyn Acoustic Surface Audio+ -äänentoistoteknologian laajentuminen television kehyksiin, jotka toimivat Z8H:ssa diskanttina. Focal Chora 826-D:n suositushinta Suomessa on 1 790 euroa. Edistyksellinen voimanpesä: striimaava NAD Masters M33 -vahvistin. Esimerkiksi Focalin Chora-kaiutinsarja (johon tutustuimme AVPlus-numerossa 10/19) laajeni 826-D-mallilla, joka sisältää ylöspäin suunnatun kaiutinelementin Dolby Atmos -äänelle. Mobiililaitteiden ja kuvantoiston yhteispeli toimii myös projektorikentällä, mistä osoituksena on Epsonin EF-100. Äänentoisto CES ei tunnetusti ole varsinaisesti mikään hifitapahtuma, mutta messuilla on totutusti nähty ja kuultu myös äänentoistopuolen uusimpia lanseerauksia. M33:n hinta asettunee 5 000 euron tietämille. Kyseessä on kompakti laserprojektori, johon on integroitu Android TV sekä Google Assistant. . Sen avulla käyttäjä voi katsella suosituimpien suoratoistopalveluiden sisältöjä maksimissaan 150 tuuman kuvakoossa. Siinä missä 8k-teknologian jalkautumista budjettiluokkaan saadaan vielä odottaa, 4k yleistyy kovaa vauhtia. Varsinaisiin teknisiin innovaatioihin ei varsinaisesti tänä vuonna törmätty, mutta Muiden äänentoistolaitteiden saralla eräänlaiset monitoimikoneet yleistyvät kaikissa hintaluokissa – myös highendkategoriassa. . Esimerkkinä tästä on JBL:n L100-klassikkokaiuttimen designia mukaileva L82-malli. Alustavan arvion mukaan Seron hinta asettunee alle 2 000 euroon. Lippulaivamallin saatavuus ja hinta tarkentuvat kevään aikana, mutta oletettavasti televisio ei tule olemaan halvimmasta päästä. Astetta laadukkaampi striimaava dac-vahvistin on tapahtumassa esitelty NAD Masters M33, joka rakentuu HybridDigital Purifi Eigentakt -vahvistinteknologian varaan tarjoten yli 200 watin kanavakohtaisen tehon. Kyseessä on esikuvaansa kompaktimpi kaksitie-jalustamalli kahdeksan tuuman basso–keskiäänisellä ja tuuman diskantilla. Hyvä esimerkki tästä on Samsungin Sero, 4k-televisio, joka on kuin luotu mobiililaitteen kumppaniksi. EH-100 on jo saatavilla suositushintaan 1 135 euroa. Focalin hyvän hinta–laatusuhteen Choramallisto sisältää nyt myös Dolby Atmos -kaiuttimen. tuotteiden joukossa oli silti yhtä jos toista mielenkiintoista. Mielenkiintoinen L82 tullee markkinoille loppukeväästä, ja sen hinta jäänee alle 3 000 euroon. Ulkonäkö on ehtaa retroa vaihdettavine suojaverkkoineen. Epson EF-100 on kompakti projektori integroidulla Android TV:llä
Kenties merkittävin harppaus älypuhelimien saralla nähtiin kiinalaisen TCL:n osastolla, kun se esitteli oman näkemyksensä taittuvasta näytöstä. Noin 300 euroon asettuvalla hinnallaan S32 tarjoaa kestävyyttä koko rahalla. Kiinalaisvalmistajan Concept One on toistaiseksi prototyyppiasteella oleva älypuhelin, jonka takakamerat sijaitsevat kirkastuvan ja tummuvan, erittäin ohuen elektronisesti ohjatun lasikuoren alla. (nro 194) 1/2020 13. Vaikka kyseinen toteutus on jo olemassa, TCL:n tarkoitus on kiihdyttää taittuvanäyttöisten mallien myyntiä entistä tehokkaammalla ja edullisemmalla ratkaisulla. Kyseessä on 4 200 milliampeeritunnin akulla, 5,5-tuuman näytöllä sekä IP68-tason pölynja kosteudensuojalla varustettu älypuhelin, joka kestää astetta kovempaa käyttöä. Esimerkkinä mainittakoon yli 70 erilaista urheilulajimoodia, sykemittaus, gps ja jopa kolmeen päivään yltävä akunkesto. OnePlus puolestaan tarjosi vaihtoehdon perinteisemmälle älypuhelintoteutukselle – ainakin yhdellä osa-alueella. Suunto 7 on jo myynnissä 479 euron hintaan. Laitteen takakansi on siis sileää ja tyylikästä nahan ja lasin yhdistelmää ilman näkyviä kameramoduulin osia. . Vielä prototyyppiasteella olevan puhelimen lopullisen version hinnan huhutaan olevan merkittävästi edullisempi kuin Samsungilla tai Motorolalla. Eräs urheilullisista uutuuksista oli NURVV Run, kengänpohjallisista ja älylaitteeseen ladattavasta sovelluksesta Mobiililaitteet Vaikka CES on elimellisesti myös mobiilialan ja -teknologian näyttämö, monet valmistajat julkistavat varsinaiset tuoteuutuutensa vasta myöhemmin keväällä Barcelonan MWC-tapahtumassa. TCL kiihdyttää taittuvanäyttöisten puhelimien myyntiä edullisemmalla näkemyksellään. Älypuhelimien kameratoteutuksen uusi konsepti: OnePlus Concept One. Jo muutaman vuoden ajan markkinoiden kestävimmillä puhelimilla erottunut CAT esitteli uuden S32-mallinsa, joka jatkaa valmistajan hyväksi havaitsemalla linjalla. Siitä huolimatta myös Las Vegasissa oli nähtävää, erityisesti hieman poikkeavien toteutusten saralla. Perinteisten älykellojen saralla otsikoihin kohosi kotimainen Suunto uudella 7-mallillaan, joka tarjoaa toimintoja ja ominaisuuksia hämmästyttävän moniin eri tarpeisiin. . Puhtaasti visuaalinen ominaisuus tullaan luultavasti näkemään valmistajan tulevassa 8-mallissa. Yleisellä tasolla on nähtävissä, että erinäiset sensorit datankeräysmahdollisuuksineen ovat löytämässä tietään entistä fiksumpiin järjestelmiin. Suunto 7 oli yksi CES-messujen puhutuimmista älykelloista. Uusi CAT S32 tarjoaa kestävyyttä noin 300 eurolla. Terveysteknologia Yksi tämänvuotisen CES-tapahtuman kärkiteemoista oli hyvinvointija terveysteknologia, ja sillä osastolla olikin ruuhkaa
Runin pohjalliset sisältävät 32 sensoria, jotka välittävät reaaliaikaista tietoa älypuhelinsovellukselle ja parantavat siten käyttäjänsä suoritusta sekä vähentävät loukkaantumisriskiä – sekä lenkin aikana että sen jälkeen. . NURVV Run -pohjalliset ja älypuhelinsovellus ovat juoksijan unelma. Ajoneuvot Tänä vuonna autot, erityisesti sähkökäyttöiset, olivat selvemmin esillä messujen tarjonnassa. Valmistajan mukaan Ariyalla voi ajaa noin 500 kilometriä, se kiihtyy nollasta sataan alle kuudessa sekunnissa ja tarjoaa automaattiohjauksen ohella monia älykkäitä toimintoja. Sonylla ainakin on resursseja varustaa mallinsa siten, että niissä viihtyy astetta paremmin. NURVV Run on tulossa tilattavaksi valmistajan verkkosivuilta 299 dollarin hintaan. Paketin virallinen julkaisuajankohta ei vielä ollut selvillä, mutta ainakin sen hinnan arvellaan kipuavan tuhansiin euroihin. Kotikuntoilun saralla huomiota herätti puolestaan Amazfit Home Studio, juoksumatosta ja valtavasta puhelimen mallisesta näytöstä koostuva kokonaisuus, joka hyödyntää älytoimintoja osana erilaisia kuntoiluharjoitteita. Juoksun lisäksi paketti opastaa myös muun muassa venyttelyn ja joogan pariin, ja käyttäjä saa reaaliaikaista ohjausta ja tietoa suorituksestaan näytöltä. . Erilaisten autoihin liittyvien lisälaitteiden ja konseptien joukossa esillä oli myös varsinaisia automalleja. Raportti: CES 2020, 7.–10.1.2020 Las Vegas, USA 14 1/2020 (nro 194). Mielenkiintoisen tapauksesta tekee kuitenkin se, että sähköautovalmistajien joukkoon saattaa liittyä tekijöitä myös ennalta-arvaamattomista suunnista. Kyse on kuitenkin vasta prototyyppiasteella olevasta ajoneuvosta, eikä ole edes varmaa, meneekö Vision S Concept koskaan edes tuotantoon. Japanilaisvalmistajan lehdistötilaisuudessa lavalle ajanut Vision S Concept -auto kun oli jotain sellaista, mitä luultavasti kukaan ei osannut ennalta aavistaa. Esimerkiksi Nissanilta on tulossa vuoden loppuun mennessä sähkökäyttöinen Ariya, jonka uskotaan ainakin Yhdysvalloissa haastavan Teslan Model 3:n niin hintansa kuin myös ominaisuuksiensa pohjalta. Vielä prototyyppiasteella mutta kenties pian tuotannossa: Sony Vision S Concept. Nissan Ariyan hinnat alkanevat 40 000 dollarista. koostuva paketti. Amazfit Home Studio tuo älytoimintoja kotikuntoilijalle. Varsinainen jymy-yllätys messuilla tuli niinkin yllättävästä suunnasta kuin viihde-elektroniikkamerkki Sonylta. Nissan Ariya haastaa Teslan Model 3:n ainakin Yhdysvalloissa
Neon-nimen saaneen tietokonepohjaisen virtuaaliolennon kerrotaan kykenevän keskustelemaan, oppimaan ja jopa osoittamaan empatiaa, mutta konkretiaa väitteille ei juurikaan vielä ollut esittää. Poikkeuksellisen siitä tekee se, että modulaarinen Reachy osaa paitsi liikkua myös ilmaista erinäisiä emootioita aiempaa kehittyneemmin. Vaikka robotiikka ei ole ollut erityisissä parrasvaloissa messujen tarjonnassa, tänä vuonna yksi innovaatio sai kuitenkin poikkeuksellista huomiota. (nro 194) 1/2020 15. Samsung väittää kehittäneensä tekoälypohjaisen keinotekoisen ihmisen, joka voisi korvata esimerkiksi uutisankkurin tai näyttelijän. Puhutuimpien ja palkituimpien joukkoon kipusivat muun muassa Atmosic Technologiesin M3-bluetoothsiru, jonka virrantarve on radikaalisti pienempi kuin koskaan ennen. Tämä keventää bluetooth-tekniikkaa hyödyntävien laitteiden akun kuormitusta merkittävästi ja vapauttaa siten resursseja muuhun käyttöön. Innovaatiot Mitäpä CES olisikaan ilman todellisia innovaatioita, jotka määrittelevät omissa kategorioissaan kehityksen suunnan tuleville vuosille. Robotiikan uusi suunnannäyttäjä: Pollen Roboticsin veikeä Reachy. Näin ollen sen käyttömahdollisuudet laajenevat huomattavasti aina avustajasta pelikaveriksi asti. Yksi eniten keskustelua herättäneistä lanseerauksista taas tuli Samsungilta, kun eteläkorealaisjätti ilmoitti kehittäneensä tekoälypohjaisen keinotekoisen ihmisen. Niitäkin toki nähtiin monella eri osa-alueella. Bluetooth-laitteet tarvitsevat tulevaisuudessa vähemmän virtaa, jos niissä käytetään Atmosic Technologiesin M3-sirua. Ranskalaisstartup Pollen Roboticsin vekkuli Reachy on avoimeen lähdekoodiin perustuva hahmo, joka on ohjelmoitavissa erinäisiin tarkoituksiin
Myös kaarevia 1000R-näyttöjä julkistettiin kilpaa usean valmistajan voimin. Isoja televisioita huomattavasti helpommin liikuteltava miniprojektori tuottaa jopa 75-tuumaisen kuvan vain kahden metrin etäisyydeltä. KasvavatKo ja tarKentuvatKo näytöt loputtomasti. Yksi tällaisista miniprojektoreista palkittiin CES Innovation Award Honoree -tittelilläkin. Messujen suurimman pelinäytön taisi julkaista Acer 55 tuuman koossa ja noin viiden tuhannen dollarin hintalapulla. Tietokonepelaajat kun useimmiten pelaavat kuitenkin työpöydän äärellä näppis ja hiiri edessään eivätkä olohuoneen television äärellä. Myös televisioiden ja niiden kehysten oheneminen jatkuu edelleen. Nimi juontaa juurensa tuhannen millimetrin eli yhden metrin ympyrän säteestä, joka vastaa myös silmän näkökenttää näyttöä yhden metrin etäisyydeltä katsottuna. Kuinka monelle television tai niiden kehysten paksuus on nykyään oikeasti ongelma. ASUS puolestaan julkaisi ensimmäisen 360 hertsin virkistystaajuudella toimivan pelinäytön. Ku va : pe xe ls Kolumni 16 1/2020 (nro 194) Teksti: Jiri Koivuniemi. U usi tekniikkavuosi on alkanut jälleen Las Vegasin CES-kulutuselektroniikkamessuilla. Voisikohan tällaisesta miniprojektorista tulla nykyisen kännykkäsukupolven uusi televisio, joka ei ole yhteen paikkaan sidottu ja jolla voi helposti jakaa kaiken oman mobiilisisältönsä mihin tasaiseen pintaan tahansa. Näin ilmeisesti saavutetaan paras mahdollinen immersio etenkin pelattaessa. Voiko tietokonepelaajia tosiaan lypsää loputtomiin uusilla tekniikkalupauksilla. Pelikäyttöön suunnattujen näyttöjen koko alkaa lähestyä televisioita, ja virkistystaajuudet kasvavat kilpapelihuumassa yhä korkeammiksi. Tälläkin kertaa yhtenä kestotrendinä oli kaikenlaisten näyttöjen tarkkuuden ja koon kasvu. Etenkin Lenovo onnistui vakuuttamaan Thinkpad X1 Foldillaan. Virkistystaajuudet taas nousevat taivaisiin, vaikka aiemmat 240 hertsin huippumallit ovat vasta hädin tuskin yleistymässä. Ihmettelen kuinka moni pelaaja kykenee oikeasti hyödyntämään 55 tuuman näyttöä pelinurkkauksessaan. Kooltaan ja painoltaan suunnilleen tavallisen hienosokeripussin kokoinen XGIMI MoGo Pro kykenee toistamaan neljä tuntia täysteräväpiirtoista videokuvaa ilman verkkovirtaa. Se ei vaadi välttämättä edes erillistä kuvalähdettä, koska sen sisäänrakennettu Android TV tukee jopa tuhansia erilaisia sovelluksia, joilla sisältöä voi katsoa suoraan pelkällä videoprojektorilla. Yltiöpäisesti kasvavien näyttökokojen ja muiden näennäisten parannusten joukossa taittuvalla näytöllä varustetut kannettavat tietokoneet vaikuttivat aidosti virkistävän tuoreelta ajatukselta. Näyttökoon kasvatukseen sopivat myös videoprojektorit. Merkittävimmät televisiovalmistajat puolestaan julkaisivat uusia 8k-tarkkuutta hyödyntäviä malleja. Näyttöjen kaarevuus on puolestaan jakanut mielipiteitä koko niiden olemassaolon ajan, ja silti niistä ollaan tekemässä entistäkin kaarevampia. Yksi videoprojektorien trendeistä on ollut laitteiden kutistaminen niin pieniksi, että ne mahtuvat jopa älypuhelimen osaksi tai ainakin helposti mukaan otettaviksi akkukäyttöisiksi minilaitteiksi. Kaikki kehuvat niiden kuvanlaatua, mutta kukaan ei voi niitä täysin hyödyntää vielä pitkään aikaan. Erilaisten konseptilaitteiden ja ylihintaisten uutuuksien lisäksi CES-messuilla esiteltiin onneksi myös monia heti hyödyllisiä ja heti markkinoilta saatavia tuotteita. Toki noin 2 500 dollarin hintalappu pitää senkin vielä pitkään pois monien ostoslistalta
KärKipuhelin Kutistettuna Testi: Sony Xperia 5 18 1/2020 (nro 194) Teksti: Joni Nikkola Kuvat ja ruutukaappaukset: Joni Nikkola ja valmistaja
Ainoana liitäntänä puhelimessa on usb-clatausportti. u sein kärkipuhelimien kompaktimmat mallit ovat myös ominaisuuksiltaan vaatimattomampia. Sony Xperia 5 on pienennetty versio yhtiön Xperia 1 -kärkimallista, mutta vain pienillä kompromisseilla. Lisäksi puhelimen sivuille on mahdollista ohjelmoida hipaisueleitä. Jo aikaisemmin Xperia Compact -malleissa pihisteltiin koossa, ei niinkään raudassa. Sonyn televisioista tuttu BIONZ X -kuvaprosessori Videokuvaus etusijalla Sony on panostanut Xperia-sarjansa kärkipuhelimissa erityisesti videokuvaukseen. Nyt nimeämispolitiikka on muuttunut, mutta Xperia 5:ssä erona lippulaiva Xperia 1:een on lähinnä koko ja vaatimattomampi näyttö. Tarjolla on myös valmiita tyylejä eli käytännössä värimäärittelyjä eri tilanteisiin. Värivaihtoehdot ovat sininen, punainen, musta ja harmaa, joista testissämme ollut punainen on selvästi räväkin. Puhelimen kehys on valmistettu metallista. Kuulokeliitäntää ei siis löydy. Edessä ja takana taas ovat Corning Gorilla Glass 6 -panssarilasipinnat. (nro 194) 1/2020 19. Kulmikas ja pitkulainen Sony on palannut takaisin kulmikkaaseen muotokieleen vuoden 2018 mallistonsa jälkeen. Rakenteeltaan puhelin ei eroa massasta. Lisäksi ruudulta näkee vatupassin, ja alavalikoista saa käyttöön erilaisia kehysviivoja eri kuvasuhteille sekä ruudukkoviivat. Xperia 5:ssä on kärkimalli Xperia 1:n tavoin Cinema Pro -videokuvaussovellus, joka antaa puhelinkameraksi poikkeuksellisen monipuoliset säätömahdollisuudet. Näyttö on toteutettu oled-paneelilla, joka tarjoaa lcd-näyttöjä parempaa kontrastia ja mustempaa mustaa. Mahtuvatko lippulaivaominaisuudet kompaktimpaan kokoon. Tarkkuuden, kuvausnopeuden, käytettävän objektiivin, kennoherkkyyden, valkotasapainon ja suljinajan pääsee valitsemaan kuvaustilanteesta kätevästi. Äänenvoimakkuuden säätimien ja virtanäppäimen välissä on sormenjälkisensori, ja alareunasta löytyy vielä kameran suljinpainike. Sony on kuitenkin jo pitkään lähestynyt asiaa toisesta vinkkelistä. . Näytön tarkkuus yltää full hd+ -tasolle. Painikkeita on puhelimen oikealla sivulla tavallista runsaammin. Puhelimessa on IP65/IP68-sertifikaatti pölynja vedenkestävyydelle, joten sateiden ja hetkellisten lammikkoon pulahdusten suhteen ei pitäisi olla huolta. Sovellus on vieläpä suomennettu. Yhtiö on päässyt hyödyntämään siinä osaamistaan ammattimaisista elokuvakameroista – vastaavaa ei aivan joka valmistajalla ole tarjota. Testasimme, miten kutistettu kärkimalli toimii.
pieni ja pippurinen Järjestelmäpiirinä on Qualcomm Snapdragon 855. . Testasimme puhelimen PCMark-, AnTuTu-, GFXBenchja Geekbench 5 -testaussovelluksilla. Näytön ollessa pois päältä kulutus on parin prosentin luokkaa, joten pihillä käytöllä voi pärjätä parikin päivää. Mielenkiintoisena ominaisuutena on akun hoitotoiminto, joka rajoittaa akun lataamista etenkin kun kapasiteetti alkaa olla täynnä. Ominaisuuden tarkoitus on pidentää akun käyttöikää. on mukana huolehtimassa kuvanlaadusta – tosin mobiililaitteille mukautettuna versiona. Puhelin sopii siis mukavasti käteen, mutta etenkin peukuilla kirjoittaessa virhepainallusten määrä kasvaa kapealla näppäimistöllä. Näytöllä yltää vaivatta reunalta reunalle vaihtamatta otetta. Mukana tulee 18 watin laturi, joka lataa puhelimen täyteen noin tunnissa. Testin aikana saataville tuli myös tuorein Android 10 -versio. Puhelimessa on tarjolla pelaajille suunnattu Game Enhancer -tila sekä virrankulutusta suitsiva Stamina-tila. Kuten Xperia 1 -kärkimallissa myös Xperia 5:ssä on eksoottisen pitkulainen 21:9-kuvasuhde. Takaa löytyy kolme 12 megapikselin kameraa – normaalilla, ultralaajakulmaisella ja telepolttovälillä. Sen kaverina on kuuden gigatavun ram-käyttömuisti ja 128 gigatavun tallennusmuisti, joka on laajennettavissa 512 gigatavuun muistikortilla. Akku on kapasiteetiltaan 3 140 milliampeerituntia. Sitä nähtiin ennen kaikkea viime kevään kärkipuhelimissa, ja kyseessä on yksi tämän hetken tehokkaimmista järjestelmäpiireistä. Kun testituloksia verrattiin viime keväänä testattuihin Huawei P30 Prohon ja Samsung Galaxy S10 Plussaan, tulokset olivat lähes kautta linjan niitä parempia. Seurasimme akunkestoa AccuBattery-ohjelmalla. Testi: Sony Xperia 5 20 1/2020 (nro 194). Pieni koko hieman kostautuu, sillä tänä vuonna monet puhelimet on varustettu jo 4 000 milliampeeritunnin akulla. Näytöllä on kokoa 6,1 tuumaa, mikä ei ole sinänsä vähän mutta vähemmän kuin täysikokoisissa lippulaivoissa. Sen mukaan akun lataustaso putoaa noin 11 prosenttia tunnissa näytön ollessa päällä maksimikirkkaudella, eli virtaa riittäisi silloin vajaaksi 10 tunniksi. Käyttöjärjestelmänä on paketista ottaessa vielä Android 9 Pie, joka on varustettu Sonyn omalla käyttöliittymällä. Valinnanvaraa kuvakulmissa on siis melko mukavasti.
Puhelinta voi suositella etenkin pienikätisille ja muuten kompaktimpaa lippulaivaluuria etsivälle. Elokuvien katsominen on mukavampaa tutummalla 16:9-kuvasuhteella, vaikka 21:9 tekeekin tuloaan. Megapikselimäärä ei kerro kaikkea kameran laadusta. Pääkamerassa on optinen kuvanvakaaja. Pääkameran lisäksi puhelimesta löytyy ultralaajakulmaja telekamera, joilla pääsee kuvaamaan lähelle ja kauas. Perinteistä lippulaivaa pienempään kokoon on saatu mahdutettua myös kilpailukykyinen suorituskyky. Sillä pystyy esimerkiksi valokuvaamaan 10 ruudun sekuntinopeudella siten, että silmiä seuraava Eye AF -automaattitarkennus on päällä. Sony Xperia 5 Hinta: 799 € Lisätietoja: www.sonymobile.com Mitat: 158 x 68 x 8,2 mm Paino: 164 g Näyttö: 6,1” OLED Kuvasuhde: 21:9 Resoluutio ja pikselitiheys: 1 080 x 2 520 px Järjestelmäpiiri: Qualcomm Snapdragon 855 Ram-muisti: 6 Gt Tallennusmuisti: 128 Gt Muistikorttipaikka: max 512 Gt Takakamera(t): 12 MP normaali (f/1,6), 12 MP ultralaajakulma (f/2,4), 12 MP tele (f/2,4) Videotallennus: 2160p @ 24/30fps HDR Etukamera: 8 MP (f/2,0) Akku: 3 140 mAh Latausliitäntä: USB-C 3,5 mm kuulokeliitäntä: Ei Pikalataus: 18 W IP-suojausluokitus (pöly/vesi): IP65/68 PLUSSAT JA MIINUKSET + Käteen sopiva + Suorituskyky + Vakavaan videokäyttöön – Pieni akku Videokuvauksen ja pienen koon ystävälle Sony on hyödyntänyt Xperia 5:ssä ison talon etuja eli tuonut mukanaan osaamista televisioiden ja kameroiden puolelta. Lisäksi akunkestossa on jouduttu tekemään kompromisseja, minkä takia puhelin täytyy melkeinpä ladata päivittäin. (nro 194) 1/2020 21. Isokätisen on myös hankala painella kirjaimia ainakaan peukkutekniikalla. Esimerkiksi 4ktasoisen videon kuvaamiseen riittää 8,5 megapikselin kenno. Kun älypuhelimen suhteellisen pienen kennon viipaloi esimerkiksi 48 miljoonaan pikseliin, se kostautuu myös valovoimassa. Xperia 5 tallentaa nättiä kuvaa, jossa sävy on hieman neutraalista saturoituneeseen ja lämpimään päin. n Hämärässäkin kuvan räpsäiseminen onnistuu, mutta kohinaa on melko runsaasti. Etenkin videokuvausominaisuuksiltaan Sonyn Cinema Pro -sovellus pyyhkii useimmilla kilpailijoilla pöytää. piilevää tehoa kameroissa Kennoja ahkerasti muille puhelinvalmistajille tehtaileva Sony ei ole lähtenyt kilpailemaan megapikselimäärillä. Sävyjä on jyrkästä kontrastista huolimatta kohtuudella tallella varjokohdissakin. Xperia 5 pärjääkin tehoiltaan hyvin isommille huippupuhelimille. Pienellä koolla on kääntöpuolensa. Siinä missä nykyään jo alle 300 euron puhelimestakin saattaa löytyä 48 megapikselin sensori, Sony Xperia 5:n kaikissa kolmessa takakamerassa on 12 megapikselin kenno. Ammattikameroissa kovaa nousua tehnyt Sony on pienistä megapikselilukemista huolimatta pakannut tämän vuoden kärkipuhelimiinsa kovia ominaisuuksia muilla osa-alueilla. Xperia 5:ssä on mukana Alpha-järjestelmäkameroista tuttua tekniikkaa
Nykyisin valikoimiin kuuluu myös vahvistimia, ja Hifiman on ainakin prototyyppiasteella kehittänyt myös kaiuttimia. Pehmusteiden puristus jakautuu laajalle alueelle, ja pehmustusta on mukavasti. Laatua on toki syytäkin odottaa 1 799 euron hinnalla. Samasta tekniikasta käytetään useita nimiä: magnetostaattinen, planaarinen ja ortostaattinen. Myöskään kuljetuskoteloa ei ole mukana. Reunoiltaan pehmusteet ovat keinonahkaa, mutta sisäosat ovat säämiskäkangasta, joten kuulokkeet tuntuvat pehmeiltä korvilla eivätkä hiosta. Tasoelementin paluu Kiinalainen Hifiman on vielä tuoreehko nimi kuulokemarkkinoilla, sillä yritys perustettiin vuonna 2007. Tärkeitä uusia nimiä planaarikuulokkeiden nousussa ovat Audeze ja Hifiman, joista molemmat ovat verrattain tuoreita yrityksiä. Testi: Hifiman Arya -kuulokkeet 22 1/2020 (nro 194) Teksti ja kuvat: Valmistaja & Joni Nikkola. Tavallisimmin kuulokkeissa käytetään dynaamisia kuuloke-elementtejä, joissa on kalvoa liikuttava puhekela. Planaarielementti. H ifiman Arya -kuulokkeet myöhästyivät täpärästi AVPlus-numeron 10/2019 highend-kuulokevertailusta. Lyhyestä historiastaan huolimatta valmistaja on onnistunut saavuttamaan maineen laatukuulokkeiden valmistajana. Koska elementin rakenne on kevyt, se yleensä ottaen tarjoaa dynaamista toteutusta parempaa transientti-iskujen toistoa ja laajaa toistoaluetta. Magnetostaattiset planaarikuulokkeet ovat kuitenkin olleet lähes alusta alkaen Hifimanin juttu. Hifiman on päätynyt uudemmissa planaarielementeissään poikkeHerkällä tatsilla Hifimanin magnetoplanaariset Arya-kuulokkeet tarjoavat erinomaisia kuunteluelämyksiä mukavassa ja viimeistelyltään vakuuttavassa paketissa. Yrityksen taustalla on perustamishetkellä New Yorkissa vaikuttanut Fang Bian, joka on myös kuulokkeiden suunnittelija. Jo ensimmäisenä toimintavuonnaan yhtiö esitteli magnetoplanaariset HE-5-kuulokkeet. Sangan säätö on yhtä aikaa kevyt käyttää ja napakka. Hän oli pari vuotta aikaisemmin perustanut edelleen toimivan Head-Direct-verkkokaupan. Kokoa riittää isommillekkin korvanlehdille. Viimeistely on asiallista ja materiaalit laadukkaita. Pehmeästi jämäkät Hifiman Arya -kuulokkeet antavat jämäkän vaikutelman. Sen sijaan 3,5 millimetrin adapterin ja kuljetuskotelon puuttuminen on perustellumpaa – kuulokkeet eivät ole luonteeltaan tarkoitettu mobiilikäyttöön. Kun musiikkisignaali johdetaan kalvossa olevaan ”puhekelaan”, se saa kalvon liikkumaan. Kuulokkeiden muoto on ovaali, minkä vuoksi kuulokkeet sopivat hyvin korville eivätkä paina esimerkiksi leukaa tai poskia. Aryat eivät kuitenkaan ole niin painavat kuin planaarielementillä varustetut Audezen LCD-Xkuulokkeet, joita ne ominaisuuksiltaan pitkälti muistuttavat. Kuulokkeet eivät huuda ulkonäöllään luksusta, mikä on monen mielestä vain hyvä asia. Miinusta tulee mukana tulevasta lyhyehköstä 1,5 metrin johdosta ja adapterien puutteesta. Aluksi yritys valmisti nappikuulokkeita ja korkearesoluutioisia mediatoistimia. Tekniikka on viime aikoina kokenut kenties lievää paluuta, mutta sen suuruuden päivät olivat erityisesti 1970-luvulla. Painoa on hieman enemmän kuin useimmissa viime numeron vertailukuulokkeissamme. Ne vaikuttivat yhtä kaikki tutustumisen arvoisilta ja planaaritekniikan vuoksikin mielenkiintoisilta, joten otimme ne testiin erikseen. Johdon lyhyys on näistä pulmista suurin, sillä etenkin kotikuuntelussa sitä tarvittaisiin tavallisesti tuplasti. Hifimanin suosimissa magnetoplanaarikuulokkeissa kalvo sijaitsee kahden magneetin välissä
Äänenvoimakkuutta kuulokkeet tarvitsevatkin reippaasti ennen kuin kappaleista välittyy kunnolla tunnetta. (nro 194) 1/2020 23 Kaapelille on sisääntulo molemmissa kuulokekupeissa.. Kuitenkin esimerkiksi viime lehden vertailussamme testiraatimme yksimielisimmin kehumat Sony MDR-Z1R:t olivat malliltaan suljetut. Kuulokeosa on siis ulkosyrjältään osaksi avoin mutta sivuiltaan yhtenäinen ja tiivis. Valmistaja ilmoittaakin vasteen yltävän kahdeksasta hertsistä 65 kilohertsiin eli reilusti kuuloalueen ulkopuolelle molemmissa ääripäissään. Kyseessä ovat äänenlaadultaan yhdet parhaista kuulokkeista hintaluokassaan. Hifiman on valinnut Arya-kuulokkeissaan puoliavoimen rakenteen. kuulokkeiden rakenne, mutta avoimia kuulokkeita on tapana pitää toistoltaan hieman avarampina, ja korkein highendosasto on perinteisesti todennäköisemmin rakenteeltaan avointa kuin suljettua. Periaatteessa äänenlaadun kannalta makuasiat ratkaisevat enemmän kuin Hifiman Arya Hinta: 1 799 € Edustaja/maahantuoja: Agentur Tur-Pex Lisätietoja: www.hifiman.com www.tur-pex.com Rakenne: Puoliavoin Toimintaperiaate: Magnetoplanaarinen Kuuloke-elementti: 80 mm Impedanssi: 35 Ohm Herkkyys: 90 dB/mW Paino (ilman johtoa): 404 g Irrotettava kuulokejohto: Kyllä Kuulokejohdon pituus: 1,5 m Liitin: 6,35 mm 6,35/3,5 mm -adapteri: Ei Johto balansoituun kytkentään: Ei Säilytyskotelo: Ei Muuta: Saatavilla 2/3/5 m johto, vaihdettavat korvatyynyt (varaosahinta): 89 €/pari Kuulokejohdon varaosahinta: HE1000 Balanced Cable 409 €, Crystalline Cable balanced 229 € PLUSSAT JA MIINUKSET + Erinomainen äänenlaatu + Mukavuus + Asiallinen viimeistely ja materiaalit – Lyhyt johto – Mukana ei johtoadaptereita – Ei kuljetuslaatikkoa Herkuttelijan kuulokkeet Kaiken kaikkiaan Hifiman Arya -kuulokkeissa on yksityiskohtainen ja mukavan konkreettinen soundi. Aryan tapauksessa elementtien suojana ulkosyrjällä on verkko ja sälekaihtimia muistuttavat ritilät suojaamassa elementtejä. Niiden luvataan myös vähentävän ääniaaltojen heijastumista ja ehkäisevän säröä. Toisaalta Hifimanit ovat kevyemmät, mikä ei ole vähäpätöinen seikka sekään. n Hifiman Arya -kuulokkeiden mukana tulee hintaluokkaan nähden vähäisesti varusteita. avaan asymmetriseen ratkaisuun. Harmi kyllä vakiovarusteet ovat niukat, sillä johto on lyhyt eikä adaptereita tai kuljetuslaatikkoa kuulu pakettiin. Audezet olivat aavistuksen sallivammat eri säätöjen suhteen. Akustisemmassa mutta ajoittain myös kaoottisuutta lähestyvässä Miles Davisin Bitches Brew’ssa tilantunne ja stereokuva oli erittäin hyvä, mutta tumma bassosoundi jää hieman epämääräiseksi muun bändin lomassa. Siinä missä kuulokkeissa tavallisesti on samankokoiset magneetit kalvon molemmilla puolilla, Hifiman Aryassa korvanpuoleiset magneetit ovat tehottomampia. Avoimissa ja puoliavoimissa kuulokkeissa kuulokkeiden ääni pääsee takaosastaan myös muiden kuuluville, minkä vuoksi ne eivät sovi kaikkiin tarkoituksiin. Ruuhkaisemmassakin materiaalissa, kuten metallitykityksessä, yksityiskohtia on poimittavissa koko keskiäänialueella tavallista enemmän, erityisesti yläbassoissa ja alakeskiäänissä. Kuulokkeet ovat hieman tarkat säätöjen suhteen mutta eivät toistettavan musiikin suhteen. Ei ole yllätys, että kuulokkeet ovat hyvin samantapaiset kuin vertailussa olleet Audezen LCD-X:t. Flamenco-kitaran soitossa aksentit tuntuvat hienovaraisen luontevilta, eivät liian korostuneilta tai vaimeilta. Esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä tai työpaikoilla käytetään yleensä suljettuja kuulokkeita, jotta vierustoverit eivät joudu tahtomattaan nauttimaan kulttuurielämyksistä. Kalvo on harvinaisen ohut, nanometrin luokkaa, minkä valmistaja lupaa tarjoavan nopeamman vasteen, vähäisemmän särön ja siten myös luonnollisemman toiston. Äänenlaatu Hifiman Aryan bassontoisto on jäntevä ja yltää mukavan alas. Avoin vai puoliavoin. Luultavimmin kuulokkeet olisivat pärjänneet highend-kuulokevertailussammekin mainiosti. Hifiman Arya -kuulokkeiden herkkyys jää 90 desibeliin, kun viime numeron vertailussamme pääosa kuulokkeista sijoittui noin 100 desibelin tietämiin
Päällisin puolin kyseessä on komea lattiakaiutinpari, jonka sisällä on kehittynyt mediakeskus paljon puhutuilla älyominaisuuksilla. Suipponevan 116 senttimetriä korkean ja 19 kilogrammaa painavan pylvään sisällä taas on eteenpäin suunnattuna yksi 25-millimetrinen diskantti ja kaksi nelituumaista basso–keskiäänistä sekä lattiaa kohden ampuva 8-tuumainen subwoofer. Citation Towerista mielenkiintoisen tekee ennen muuta tapa, jolla kaiutin niveltää yhteen useampiakin nykyaikaisia äänentoisto-ominaisuuksia. Kaiuttimissa ei nimittäin ole lainkaan fyysisiä liitäntöjä virtakaapelia ja huoltoportteja lukuun ottamatta. Perinteisten kantti kertaa kantti -lattiakaiuttimien joukossa Tower erottuu designillaan edukseen välittömästi, eikä vähiten tanskalaisen Kvadratin suunnitteleman, tummana ja vaaleana saatavan pintaviimeistelyn ansiosta. Kun hintakin on 2 499 euroa, Towereilta on syytä odottaa saumatonta laatua kaikilla osa-alueilla. Näille elementeille jakautuu 200 wattia vahvistintehoja per kaiutin. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että Harman Kardonin Citation-sarjan lippulaiva, tyylikäs Tower-lattiakaiutinpari, tuo huomisen ominaisuudet ja toiminnot lähemmäksi tätä päivää. Uuden ja vanhan kohtaamispisteessä Citation Towerin vahvuusalueiden erittely on helppo aloittaa ulkonäöstä. Selkein osoitus nykyaikaisuudesta on Citation Towerin liitettävyys – tai tavallaan sen puute. KaiUttimet aiKaansa edellÄ Testi: Harman Kardon Citation Tower -kaiuttimet 24 1/2020 (nro 194) Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Valmistaja & Heikki Kivelä. Kyseiseen sarjaan kuuluu Onen lisäksi kolme muutakin pöytäkaiutinta, soundbar, subwoofer, surround-kaiutinpari sekä nyt tarkastelussa oleva Tower-lattiakaiutinpari, malliston todellinen lippulaiva. Ä lykaiuttimista on kirjoitettu AVPlus-lehden sivuilla sitä mukaa, kun erinäisiä malleja on alkanut putkahdella markkinoille. Mutta riittääkö tekninen edistyksellisyys syrjäyttämään perinteiset arvot. Esimerkiksi numerossa 9/19 julkaistuun kompaktien älykaiuttimien testiin osallistui neljä laitetta, joista yksi oli Harman Kardonin Citationsarjan lähtömalli One
Puhtaita musiikkinautintoja etsiville Citation Tower kyllä tarjoaa kaiken tarpeellisen (vaikkei varsinaisia wau-elämyksiä ehkä tuotakaan), mutta siihen pääsee kyllä monta muutakin reittiä pitkin – vaikkei välttämättä yhtä nykyaikaisesti ja esteettisesti. n Citation Toweria voi ohjata älypuhelimeen ladattavan sovelluksen ohella myös toisessa kaiuttimessa sijaitsevasta kosketusnäytöstä sekä hipaisupainikkeista. Stereokuvakin piirtyy kuuntelijan eteen luontevasti. Monikanavaäänen ystäviä taas ilahduttanee tieto siitä, että Citation-sarjan kaiuttimista voi muodostaa myös leffakäyttöä palvelevan 5.1-kokonaisuuden. käyttäjä on täysin kaiuttimien omien mediantoisto-ominaisuuksien ja langattomien verkkoyhteyksien varassa: esimerkiksi televisioääntä ei Citation Towereille suoraan saa, ellei käytössä satu olemaan jonkinlainen erillinen, esimerkiksi bluetooth-tekniikkaa hyödyntävä lähetin. Bassotoistosta huolehtii alaspäin suunnattu 8-tuumainen subwoofer. Palvelun suomenkielisen version julkaisua tosin saadaan edelleen odottaa, joten asiointikieleksi tulee tässä vaiheessa vielä valita joko ruotsi tai englanti. Käyttö ja äänenlaatu Citation Tower -kaiuttimien käyttöönotto vaatii verkkoajalle tyypillisesti langattoman internet-yhteyden, älylaitteen ja siihen asennettavan Google Home -sovelluksen. Jos käytössä on ainoastaan verkkopohjaisia musiikkipalveluita eikä fyysisille liitännöille ole tarvetta, Citation Tower täyttää takuulla vaativammankin käyttäjän tarpeet ja tarjoaa päälle vielä tukun fiksuja verkko-ominaisuuksia. Musiikkia Citation Towereihin saa soimaan erilaisista verkon suoratoistoja tiedostopalveluista, ja valinnanvaraa sillä saralla löytyy. Harman Kardon Citation Tower Hinta: 2 499 € / pari Lisätiedot: fi.harmankardon.com/ citation.html Teho: 2 x 200 W Diskantti: 1 x 25 mm Woofer: 2 x 4” Subwoofer: 1 x 8” Bluetooth: Kyllä (v 4.2) Wifi: Kyllä (802.11 a/b/g/n/ac 2,4/5 GHz) Ohjainsovellus: Google Home (Android/iOS) Google Assistant: Kyllä (vain englanti) ChromeCast: Kyllä Analogiset sisääntulot: Ei Mitat (l x k x s): 34,7 x 116 x 34,7 cm Paino: 19 kg / kpl Värivaihtoehdot: Musta/valkoinen Ulkonäköä ja verkkoominaisuuksia Harman Kardonin Citation Tower on kiehtovan nykyaikainen lattiakaiutinratkaisu, joka ainakin idean tasolla haastaa perinteiset toteutukset kunniakkaasti. Nykyaikaiseksi laitteeksi Citation Towerin bluetooth-versio hiukan ihmetyttää: se on jo iäkkäämpi 4.2 ja lisäksi ilman aptx-tukea. Niiden vastapainona vain on omat rajoituksensa juuri liitäntäpuolella ja myös systeemille sitä kautta muodostuva sulkeutuneisuus. Tämä toteutuu esimerkiksi Citationsoundbarin, -subwooferin, -surroundkaiuttimien ja Towereiden yhdistelmällä – langattomasti. Käytännössä sovelluksen ja langattoman verkon avulla vasemmanpuoleinen kaiutin yhdistyy oikeanpuoleiseen master-kaiuttimeen, jonka päällä sijaitsee myös ohjauspaneeli näyttöineen. Citation Tower on niin ulkoisesti kuin sisäisestikin kehittynyt lattiakaiutin. Alkuasennuksen jälkeen Tower-parin perustoimintoja voi siis ohjata myös ilman älypuhelinta. Verkko-ominaisuuksien hyvät puolet taas ovat, että Citation-sarjan kaiuttimet – Tower mukaan lukien – tukevat Googlen Home-sovellusta ja sitä kautta avautuvaa suoratoistopalveluiden ja -mahdollisuuksien laajaa kirjoa, myös Google Assistant -puheohjausta. Puhtaasti äänenlaadusta puhuttaessa vertailu suurin piirtein samanhintaisen lattiakaiutin-vahvistinpaketin kanssa olisi toki mielenkiintoista mutta tietyllä tapaa hedelmätöntä, sillä toteutukset eroavat toisistaan niin merkittävästi. Myös langallisen ethernet-liitännän puute voi tapauskohtaisesti aiheuttaa harmia, jos langaton reititin sattuu olemaan toisessa päässä taloa tai muuten heikompitehoinen. Äänenlaadullisesti Citation Tower tarjoaa vähintään sen luokan toistoa, mitä 2 500 euron kaiuttimelta tulee odottaakin. Muuten kyseessä on ennen muuta näyttävä ja teknisessä kehityksessään muita askeleen edellä käyvä kokonaisuus! PLUSSAT JA MIINUKSET + Ulkonäkö + Edistyksellinen idea + Verkko-ominaisuudet – Fyysisten liitäntöjen puute – Hinta (nro 194) 1/2020 25. Perinteisten Spotifyn ja Tidalin ohella Chromecast sallii käytännössä minkä tahansa olemassa olevan mediapalvelun käytön, olipa kyseessä sitten musiikki, nettiradiot tai podcastit. Integroidun subwooferin ansiosta etenkin basso jymähtää uskottavasti, mutta myös keskialueen ja diskantin toistossa on tarvittavaa selkeyttä ja suoraviivaisuutta. Tämän ansiosta käyttäjän onkin fiksumpaa hyödyntää Towerin wifi-suoratoisto-ominaisuuksia, jolloin äänenlaadulle muodostuu ainakin teknisesti ottaen vähemmän tarpeettomia pullonkauloja
Jos joku on joskus pitänyt brittejä jotenkin hillittyinä ja estyneinä, niin sellaiset mielikuvat ovat takuulla muuttuneet viimeaikaisia brexitvääntöjä seuratessa. Vielä nykyäänkin kaksi valmistajista on edelleen arvostettuja studiomonitorivalmistajia. Myöskään tämänkertaisen kaiutinvertailumme malleihin kyseiset adjektiivit eivät istu. Mielenkiintoa lisää sekin, että jokainen kolmesta valmistaa täysin tai ainakin suurimmaksi osaksi kaiutinelementtinsä itse. Kolmesta merkistä kukin on luonut uransa ammattilaisäänentoistossa mutta siirtynyt studioista myös kotihifin pariin. Tällä kertaa testipenkissä: ATC SCM40 – 4 790 € / pari PMC Twenty5.23 – 3 762 € / pari Spendor D7.2 – 5 700 € / pari Vertailu: Lattiakaiuttimet Briteistä 26 1/2020 (nro 194) Teksti: Mats Meyer-Lie & AVPlus-toimitus Kuvat: Hifi&Musik & Valmistaja Mittaukset: Hifi&Musik. 3 luonteikasta brittikaiutinta M olempi parempi on sanonta, joka kuvaa nyt testattujen kaiutinvalmistajien vahvuusalueita
Vaikka PMC ja Spendor näyttivät, että heiltäkin kyllä onnistuu, ATC:n raskaus ja syvyys näyttivät maanmiehille kaapin paikan. Kotihifikaiuttimien aika koitti 1980-luvun lopulla, kun ATC alkoi valmistaa pienempiä malleja studiokaiuttimistaan. Suurella kalotilla varustettu keskiäänielementti, josta valmistaja todella tunnetaan, ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin. Mutta! Jotta SCM40:stä saa kaikki mehut irti, täytyy käytössä olla todella tehokas päätevahvistin. Musiikkityylistä ja toistovoimakkuudesta riippumatta nämä kaiuttimet osaavat antaa parastaan. . (nro 194) 1/2020 27 ATC – VAhVAllA perusTAllA PLUSSAT JA MIINUKSET + Voimakas ja yhtenäinen ääni + Yleinen monipuolisuus – Vaatii tehoa. Pari vuotta aiemmin Yamaha oli jo tuonut markkinoille NS-1000-kaiuttimensa, jossa oli 3,5-tuumainen keskiäänikalotti. Yhtenäisyys onkin yksi ensimmäisistä mielikuvista, mitä kaiutin kuulijassaan herättää. Viimein 1980-luvulla ATC alkoi valmistaa kokonaisia studiokaiuttimia, ensin passiivisia ja sittemmin myös aktiivisia. Oikealla oheiskalustolla – jolta muuten tarvitaan tehoa, koska kaiuttimet ovat toimintaperiaatteeltaan suljetut – SCM40 vakuuttaa yksityiskohtaisella ja voimakkaalla äänellään sekä avaralla mutta selkeällä stereokuvallaan. Toisin kuin Yamaha, ATC markkinoi toteutuksensa myös muille valmistajille, ja ominaisuuksiensa puolesta elementistä muodostui ihanteellinen ratkaisu monitorikaiuttimiin. Sen kehittämiseen ATC:llä meni vuosia, ja tarkoituksena oli saada diskantti sopimaan saumattomasti yhteen keskiäänielementin kanssa. Toisin sanoen kyseessä on ihastuttava ja monipuolinen kaiutin, joka vaatii vahvistimelta tehoja. Ja bassot, ne ovatkin oma lukunsa: brutaali isku tulee iholle asti. Kyse ei ole varsinaisesti mistään uudesta kaiuttimesta, sillä sarjan kantamalli ilmestyi jo vuonna 1988. Viimeisimpänä päivityksenä on uudistettu diskanttielementti omalaatuisella tuplaripustuksella, joka parantaa stabiiliutta ja lisää tehonkestoa. Tuolloin ATC oli yksi harvoista kyseisiä isoja ja laajakaistaisia elementtejä tuottaneista merkeistä. ATC :n aloittaessa toimintansa vuonna 1974 sen päätehtävä oli valmistaa kaiutinelementtejä ammattilaistarpeisiin – mutta ei mitä tahansa elementtejä vaan tehokkaita bassoäänisiä. Nykyversiota tosin on muokattu vuosien varrella sieltä ja täältä, mutta perusta on pysynyt samana. Sekä ATC:n että Yamahan toteutukset olivat melko laajakaistaisia ja toistivat alle 500 hertsin taajuuksia, mutta Yamahan berylliumpinnotteinen elementti ylsi kuuteen kilohertsiin ATC:n jäädessä 3,5:een. Mainetta ropisikin jo debyyttivuonna, kun ATC valmisti yhden markkinoiden parhaista ja luotettavimmista 12-tuumaisista. Se on valmistajansa mallistossa pienin keskiäänikalotilla varustettu kaiutin. Kaikki palaset loksahtavat yhteen ilman kuuluvia kynnyksiä. Kenties ATC:n diskanttitoisto on hiukan pyöristynyttä verrattuna vaikkapa Spendorin veitsenterävään piirtoon, mutta vastaavasti SCM40 vetää pitemmän korren toiston nyansseilla ja resoluutiolla, jotka ulottuvat aina yläkeskialueelta bassotaajuuksiin saakka. Elementit sulautuvat toisiinsa hienosti, ja ääni on homogeeninen. Parhaimmillaan kuuntelukokemus on sama kuin isoa laajakaistakaiutinta kuunnellessa. . Vaikka integroitu vahvistinkin (Marantz PM7000N) toimi, vaadittiin Burmester 956 MK 2, tai vielä parempana Hegel C55, jotta ATC todella antoi parhaansa. Tätä jatkumoa edustaa nyt testattu SCM40, jonka juuret ovat pitkäikäisessä ja kehitysaskeleittain parantuneessa studiokaiutinperinteessä
PMC oli siis luonteeltaan ohkaisempi keskialueella, ja ääni kaiken kaikkiaan oli hiukan loudness-vireinen. Ääni on pykälää lämpimämpää kuultavaa kuin mitä pienellä bassoelementillä varustetulta kapealta kaksitieltä odottaisi. Periaatteessa on kyse säteilyn ohjaamisesta kaiuttimen sisällä sijaitsevaan, viritettyyn ja laajenevaan johdinputkeen, jonka pituus määrittelee matalimman toistettavan taajuuden. Oikein suunniteltu toteutus tekee kaiuttimen bassotoistosta tehokkaamman ja pehmentää sen vaimentumista. Siinä on muiden malliston kaiuttimien mukaisesti sama pehmytkalottidiskantti (SEAS/ PMC) ja 1,8 kilohertsiin saakka toistava lasikuitu–paperikartiobassoelementti, joka on optimoitu valmistajan Advanced Transmission Line -tekniikalle hiukan erilaisella virityksellä ja erityisellä vaimennusmateriaalilla. Tämä siitäkin huolimatta, että osasimme odottaa kaiuttimelta vähintään vastaavaa laatua kuin AVPlus-numerossa 5/18 testatun, hienosti menestyneen Twenty5.22-jalustamallin kohdalla. Ei paha kaksitietoteutukselle, ja kävi vieläpä ilmi, että valmistajan lupauksella on katettakin. ATC:n kaltaiseen fyysisyyteen ääni ei tosin yltänyt, eikä kaiuttimen keskialueella ollut samaa nyanssien hohtoa. Etuna on myös syvemmän bassotoiston saaminen pienemmällä kotelotilavuudella. Monikaan valmistaja ei kuitenkaan hyödynnä kyseistä teknologiaa, sillä se on paitsi kalliimpi myös hankalampi toteuttaa kuin vaikkapa perinteisempi bassorefleksiperiaate. Hillitystä kotelostaan huolimatta Twenty5.23:n sisällä kulkee 2,4 metrin mittainen johdinputki, jonka viritystapa lupaa paperilla aina 30 hertsiin laskevan bassotoiston. Tätä kannattaa käydä kuuntelemassa! PMC – Solakka Mutta jäMäkkä Vertailu: Lattiakaiuttimet Briteistä 28 1/2020 (nro 194) PLUSSAT JA MIINUKSET + Ketterä ja mukaansatempaava ääni + Kompakti koko – Hieman loudness-vireinen toisto. PMC sen sijaan on kiintynyt transmissiolinjatoteutukseensa, ja se löytyykin valmistajan studioja hifikaiuttimista aina pieniä jalustamalleja myöten. Vertailumme kapoisa Twenty5.23 on PMC:n Twenty5-malliston kolmesta lattiakaiuttimesta pienin ja samalla valmistajan suosituin kaiutinmalli. Eipä siis ole mikään ihme, että Twenty5.23 on PMC:n suosituin kaiutinmalli. Runsaskätinen ja bassoiltaan rikas toistoprofiili yhdistettynä yleiseen kuuntelun nautinnollisuuteen on todellinen valttikortti näin kompaktissa paketissa. Itsevarma ja tarkkaiskuinen toisto ovat kaikkea muuta kuin mitä päälle päin olettaisi. ATC :n ohella myös PMC mainitaan usein puhuttaessa studiopuolelta kotihifiin laajentaneista valmistajista. Solakasta ulkomuodosta viis, PMC:n bassotoisto on varsin vakuuttavaa – eikä pelkästään bassotoisto ole se, mikä kaiuttimen äänessä ilahduttaa. Saavuttamatta jäi myös Spendorin kirkkaus ja yksityiskohtaisuus. Vertailukolmikon nuorin, vuonna 1991 perustettu PMC on luottanut transmissiolinjaperiaatteeseen, jossa hyödynnetään bassoelementin takasäteilyä. Mutta toisaalta kokonaisuudessa oli mukaansatempaava ja innostava perusvire, eikä bassotoistokaan paljoa ATC:stä jäänyt. Eihän naftimpi 5,5-tuumainen pysty täysin haastamaan ATC:n tuumaa isomman toteutuksen syvyyttä ja painoa, mutta ero on silti pienempi kuin luulisi – ja basson artikuloivuus paljon odotettua parempi
Kun ottaa huomioon Spendorin äänen paljastavuuden, myös oheiskaluston ja erityisesti käytetyn vahvistimen vaikutus kasvaa. N imi Spendor nousee usein esiin puhuttaessa BBC:stä, sillä merkin perustaja Spencer Hughes työskenteli aikanaan kyseisen radioja televisioyhtiön kehitysosastolla. Kuten vertailun muissakin malleissa, kaiutinelementit ovat talon omaa tuotantoa. (nro 194) 1/2020 29 Spendor – eloiSampaa Soundia. Samoin ATC tuntui rinnan verratessa hiukan rennolta. Kevlarkomposiitista valmistettu bassoääninen toistaa 900 hertsiin saakka ja polymeerikartioinen keskiääninen kolmeen kilohertsiin asti. Ulkonäöltään Spendor D7.2 on melko vaatimaton ja brittiläisen hillitty, mutta sen ääni on aivan toista luokkaa: nopea ja eloisa. Toisto sai hiukan ryhtiä alakertaan, kun kaiuttimet sijoitettiin lähemmäs takaseinää, mutta ero ATC:hen ja PMC:hen pysyi silti havaittavissa. Kyseessä on eräänlainen 2,5-tiebassorefleksitoteutus isolla, kaksiosaisella refleksiaukolla, jonka portti sijaitsee takana pohjassa. Huomio ei kuitenkaan kiinnittynyt pelkästään diskanttitoistoon, vaan ääni yleisesti oli eläväisempää sorttia nopeammalla reagointikyvyllä kuin esimerkiksi hillitymmän PMC:n kohdalla. Sittemmin myös aktiiviversiona saatavasta BC-1:stä tuli monien tvja radioyhtiöiden luottomonitori, ja nykyään on saatavilla Classic 1/2, BC-1:n modernisoitu versio. Ääni on kyllä puhdas, suoraviivainen ja ketteräkin, mutta samaa painokkuutta ja basson syvyyttä siitä ei oikein irtoa. Spendorin debyyttimalli, kolmiteinen BC-1 loi perustan, josta myöhemmin syntyi BBC:n suuri LS3/6monitori. Mainittakoon muun muassa sen suurehko ripustus sekä suojaverkko, joka toimii myös näppäränä akustisena mikrolinssinä, jonka tarkkaan laskettu perforointi tasaa ääniaallon säteilyä kartion eri pisteistä. Todellisuudessa se vaatiikin paitsi laadukkaan mutta myös lämpimältä kuulostavan vahvistimen näyttääkseen todelliset valttinsa. Spendor kuulosti pykälää lämpimämmältä tehokkaan Burmesterin kautta kuin monikanavamonsteri Hegel C55:llä, joka taas pelasi paremmin yhteen ATC:n kanssa. Resoluutio on veitsenterävää, ja hienovaraisimmatkin yksityiskohdat ovat tasan tarkkaan oikeilla paikoillaan. PLUSSAT JA MIINUKSET + Skarppi ja yksityiskohtainen ääni – Vaatimukset oheiskalustolle . Johtopäätös onkin, ettei Spendor ole yhtä riippumaton oheiskalustosta. Vertailukolmikossa D7.2 on ehkä ulkonäöltään hillityin, mutta kaiutin itsessään on hienostunut ja työn jälki eleganttia. Se myös helpottaa vahvistimen urakkaa. Mutta nyt ei ole kyse niistä, nimittäin Spendor D7.2 on pienempi ja samalla tuorein versio valmistajan D-Line-malliston kahdesta kaiuttimesta uudella keskiäänisellä sekä resonansseja vaimentavalla elementtikiinnityksellä. Toisaalta Spendorin varjopuoleksi havaittiin se, että kaiutin kuulostaa kilpakumppaneihinsa nähden selvästi ohuemmalta. Ratkaisu muistuttaa hiukan Paradigm Personan vaihelinssiä. . Tähän vaikuttaa myös ilmoitettu herkkyys, joka suhteessa edellä mainittuun ainakin tuntui jopa isommalta kuin viisi desibeliä. Uusi polyamidikartioinen diskantti taas on aivan oma lukunsa. Ääni muistuttaa hiukan elektrostaattija nauhadiskanttitoteutuksia. Lisäksi tiivis verkko tasaa resistanssin niin kartion edestä kuin sen takaakin, mikä taas parantaa elementin lineaarisuutta
Tästä stereotypiasta on kuitenkin helppo luopua, jos on sattunut yhtään pitämään silmällä englantilaisia kaiutinvalmistajia. ATC SCM40 puolestaan on vertailun niin sanotusti varma valinta. Puhdasääninen ja suoraviivainen Spendor D7.2 on melkein kuin laboratorioinstrumentti, jonka tarkkuus on huippua ja transienttitoisto äärimmäisen nopeaa kuin elektrostaattitoteutuksissa konsanaan. Tämä mainio ja kompakti kaiutin vakuuttaa paitsi terhakalla äänellään myös bassotoistollaan, jollaisen ei uskoisi irtoavan noin solakasta kotelosta. Sen ääni ja korkea herkkyys viittaavat soveltuvuuteen esimerkiksi laadukkaan pienen putkivahvistimen kanssa. PMC:n transmissiolinjan johdinputken päässä on erityiset ohjainsiivekkeet, jotka pehmentävät ilmanvirtausta. Kyseessä on ihastuttavan täyteläinen ja värikäs joka paikan kaiutin, jonka toisto on kaikin puolin saumatonta. Spendor D7.2:n diskanttielementin suojaverkko on suunniteltu parantamaan vaihelineaarisuutta. Saattaakin olla, että Spendorin hankintaan kallistuttua myös muun oheiskaluston päivitys voi tulla kyseeseen melko pian. PMC Twenty5.23 on vankkaa tekoa ensiluokkaisilla kaiutinliittimillä ja tukevilla metallisilla jalustapiikeillä. Vertailu: Lattiakaiuttimet Briteistä 30 1/2020 (nro 194). Vertailummekin osoittaa, ettei luonnehdinta sovi yhtään ainakaan Spendoriin ja PMC:hen. Lisäksi se tasaa elementin akustista resistanssia niin edestä kuin takaa. Uudistettuja käsityksiä Ennen vanhaan oltiin melko lailla yhtä mieltä siitä, että brittikaiuttimet kuulostavat kyllä miellyttäviltä ja täyteläisiltä mutta toisaalta myös hiukan pyöreiltä ja dynamiikaltaan rajoittuneilta. Spendorin taaksepäin suunnatun refleksiaukon muotoilu parantaa tehokkuutta ja vähentää ilmanvirtauksen turbulenssia. ATC:n uniikki ja kestävä keskialuekalotti mahdollistaa laajan ja tasaisen suuntaavuuden. Huomion herättää kevyt torvikuormitus, joka lisää tehoja. Ainoa kritiikin aihe ATC:n toteutuksessa on vain siinä, että se vaatii melkoisesti tehoa paljastaakseen parhaimmat valttinsa. Vaikka PMC:n äänessä on hienoista loudness-virettä ja sen detaljinpiirtokyky jää ATC:n ja Spendorin vastaavasta, kuuntelun riemua se silti onnistuu tarjoilemaan varsin avokätisesti pulssia nostattavalla tavalla. Tässä luonteenpiirteessä on hyvät ja huonot puolensa, sillä kaiutin tarjoilee myös ne tuotannollisesti epäpuhtaat asiat ynnä muut virheet sellaisenaan. PMC Twenty5.23 taas erottuu vertailussa omalla charmillaan
Merkki & malli ATC SM40 PMC Twenty5.23 Spendor D7.2 Hinta 4 790 € / pari 3 762 € / pari 5 700 € / pari Edustaja Soundfactor MR Hifi Finetune Audio Lisätiedot atcloudspeakers.co.uk soundfactor.fi pmc-speakers.com mrhifi.fi spendoraudio.com finetuneaudio.com Toimintaperiaate 3-tie, suljettu 2-tie, transmissiolinja 2,5-tie, bassorefleksi Diskantti 1”/25 mm pehmytkalotti 1”/27 mm pehmytkalotti 0,9”/22 mm Keskiääni 3”/75 mm pehmytkalotti 7”/180 mm polymeeri (EP77) Basso 6,5”/160 mm 5,5”/140 mm lasikuitu-paperi 7”/180 mm kevlarkomposiitti Jakotaajuus 380 Hz / 3,5 kHz 1,8 kHz 900 Hz / 3,2 kHz Herkkyys 85 dB 86,5 dB 90 dB Nimellisimpedanssi 8 Ohm 8 Ohm 8 Ohm Liittimet 3 pr 1 pari 1 pari Mitat (l x k x s) 37 x 98 x 30 cm 16 x 90 x 33 cm 19 x 98 x 33 cm Paino 31 kg / kpl 15 kg / kpl 21 kg / kpl Myös Spendorin impedanssi (vihreä) on korkea, yli viisi ohmia. ATC:n taajuusvaste ja -jakauma on tasainen ja koherentti. Diskantti vaimenee 10 kilohertsissä 60 astetta sivusta (punainen) mitattuna. Viritystaajuus on alle 30 hertsiä. PMC:n taajuusvaste on muuten koherentti viiteen kilohertsiin asti, mutta diskantin vaimenema kahdessa kilohertsissä näkyy selvästi, samoin sen korostus kuudessa kilohertsissä. Vaihe (punainen) on muuten lineaarinen paitsi 60 hertsissä. Vaihe (punainen) ei aiheuta ongelmia. Kolme paria kaiutinliittimiä viittaa ATC:n suositukseen käyttää SCM40:n kanssa kolmea vahvistinta (triamp). (nro 194) 1/2020 31. Spendorin taajuusvaste on tasainen suoraan edestä (vihreä) ja 30 astetta sivusta (keltainen) mitattuna. PMC:n impedanssi (vihreä) on korkea, kauttaaltaan yli kuusi ohmia ja korkeimmillaan 1,8 kilohertsissä 47 ohmia. Se vaikuttaa myös vaiheeseen (punainen). Diskantin tason lasku on huomattavissa 60 astetta sivusta mitattuna (punainen). Lisäksi diskantti vaimenee 10 kilohertsissä 60 astetta sivusta mitattuna (punainen). Rakenteeltaan suljetun ATC:n impedanssi (vihreä) poikkeaa hiukan muista mutta on muuten hyvä eikä laske alle viiden ohmin
K iinnostus perinteistä vinyylisoitinta eli oikeammin sanottuna levysoitinta kohtaan on edelleen kasvussa – eikä syyttä. Vinyylilevyjen soittamiseen tarvitaan tietenkin asianmukainen soitin. Päätimme selvittää asiaa ja otimme testiin peräti 14 levysoitinta juuri näistä kaikkein suosituimmista hintaluokista! Vinyylisoittimet perustarpeisiin ja vähän yliKin. Miten se ääni voi tulla tuollaiselta kiekolta. Jos siis haluaa levyiltä oikeasti hyvän äänen, on oltava valmis satsaamaan myös soittimen laatuun. Monella saattaa olla isokin kokoelma muistoja nostattavia levyjä varastossa, ja nuoremmalle sukupolvelle vinyylilevyt edustavat taas jotain aivan uutta ja jopa ihmeellistä. Harva on kuitenkaan valmis maksamaan levysoittimesta isoja summia varsinkaan Vertailu: Levysoittimet 100–400 euroa 32 1/2020 (nro 194) Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas Mittaukset ja kuuntelut: Teppo Hirvikunnas ja Heikki Kivelä Levysoittimien hintahaitari on lavea ulottuen satasesta kymmeniin tuhansiin euroihin. Harva on kuitenkaan valmis maksamaan vinyylisoittimesta muutamaa satasta enempää. Miten löytää se paras, kun kaikki tietenkin kehuvat omaa malliaan. Tarjonta on kuitenkin runsasta. Vaikka levysoitin on periaatteessa sangen yksinkertainen laite, niin sähkömekaanisen toimintaperiaatteensa vuoksi itse soittimella on erittäin suuri vaikutus levyltä saatavaan äänenlaatuun. Levysoittimien hintahaitari on lavea
Kuten jo edellä todettiin, on levysoitin suhteellisen yksinkertainen laite. Signaali pitää vahvistaa, ja sen taajuusbalanssi pitää palauttaa vastakkaisella korjauksella alkuperäistä vastaavaksi. Homma tehdään käsipelillä tai lähinnä sormella. Arvostelukriteerit ovat kaikille samat. Tämän takia äänirasialta saatava signaali ei ole sellaisenaan toistokelpoista. Näitä olivat muun muassa vertailumme halvempi Denon, Dual (sillä varauksella, että siinä pitää huomata poistaa pari kuljetusruuvia), Lenco L-30, molemmat Pro-Jectin soittimet sekä Sony. Soittimen pitää myös pyörittää levyä juuri oikealla nopeudella ja tasaisesti, eikä ääni saa huojua tai väristä. Tämä tarkoittaa yleensä vähintään levylautasen ja pölykannen asentamista paikalleen. Se löytyy usein vahvistimesta phono-liitännän muodossa, mutta riaa voi olla sisäänrakennettuna myös itse levysoittimessa tai sellaisen voi hankkia erillisenä laitteena. Helpointa käyttöönotto oli luonnollisesti jo edellä mainituissa plug and play -soittimissa, joissa ei tarvitse kuin nostaa laite pois paketista ja kytkeä laitteistoon ja virtoihin. Halvempi Pro-Ject Primary E ja Rega Planar 1 eivät sisällä riaa-korjainta, joten ne tulee kytkeä aina vahvistimen levysoitineli phono-tuloon tai käyttää erillistä riaaesivahvistinta. Riaa:n pitää tehdä vahvistus ja korjaus ilman että se muuttaa ääntä. Levysoitinta tulisi olla myös helppo käyttää. Näissäkin pitää kuitenkin tietää, mihin johdot vahvistimessa liitetään. Sen toimintaan vaikuttaa monet asiat ja levysoittimen säädöt, kuten mekaaninen yhteensopivuus äänivarteen, neulapaino ja sivuttaisvedon poisto. Äänirasialta saatavan sähkövirran voimakkuus on hyvin pieni, ja levyn kaiverrusvaiheessa signaalia on myös muokattu matalia taajuuksia vaimentamalla. Osa soittimista on kuitenkin plug and play -tyyppisiä, eli ne ovat suoraan paketista otettaessa soittovalmiita – ainakin lähes. Toimintaperiaatteensa johdosta siinä on kuitenkin monia asioita, jotka vaikuttavat lopputulemaan eli levyltä saatavaan ääneen. Näissäkin tapauksissa tulee varmistua siitä, mihin liitäntään soitin kytketään, eli onko soittimessa mahdollisesti sisäänrakennettu riaa-korjain ja käytetäänkö sitä, vai käytetäänkö vahvistimen omaa, jos siinä sellainen on. Sillä on suuri merkitys äänenlaatuun. Sillä on suuri merkitys äänenlaatuun. Regassakaan ei tarvitse tehdä muuta kuin työntää neulapainon vastapainopunnus paikoilleen. Itse rasia on pääsääntöisesti kuitenkin jo kiinni kelkassa. Myös neulapainon asteikko näyttää yli tuplat oikeaan arvoon verrattuna. Rungon tukevuus ja massa pitää soittimen tukevasti paikallaan ja vaimentaa värähtelyitä. Äänirasia on se laite, joka muuttaa levyn uraan kaiverretun äänisignaalin mekaanisen liikkeen sähkövirran vaihteluksi. Tämä tapahtuu niin sanotulla riaa-esivahvistimella/ korjaimella. Hintaluokkien rajat eivät tietenkään ole kiveen hakatut, ja jokainen varmaan löytää vaihtoehdoista oman budjettinsa mukaisen soittimen. Riaa-esivahvistin/korjain on välttämätön levysoittimen toistossa. Levysoittimen rungon tulee olla tukeva tai ainakin sellainen, joka eristää sen mahdollisimman hyvin ulkopuolelta tulevasta mekaanisesta tärinästä ja myös äänivärähtelyistä. Niin ja yleensäkin on hyvä hahmottaa, miten levysoitinta käytetään. Exibel on hintaisekseen hyvin varusteltu ja jopa asiallisen oloinen, mutta sen antiskating-säätö on jotenkin pielessä, mikä vetää äänivartta sen alaslaskussa voimakkaasti sivulle ja tekee näin soittimen käytöstä lähes mahdotonta. . Äänivarren ja sen päässä olevan äänirasian tulee lukea levyllä olevaa mutkittelevaa uraa hienovaraisesti mutta samalla mahdollisimman tarkasti. Helppous on tietenkin jossain määrin subjektiivinen asia, mutta käytön helppouteen vaikuttavat muun muassa käyttökytkimien sijoittelu, soiton automaattinen katkaisu ja muu automatiikka. Kun tarjonta on runsasta, niin miten löytää se paras malli, kun kaikki tietenkin kehuvat omaa soitintaan. Denonin äänivarren otin on siihen vain aivan liian pieni ja lähellä levyä, mikä tekee hommasta todella hankalan. Käyttöönotto Levysoittimen käyttöönotto ei aina välttämättä ole ihan vain paketista ulos ja soimaan -tyyppinen prosessi. . Joissain tapauksissa myös äänirasian sisältävä rasiakelkka pitää kiinnittää paikalleen. Jaoimme soittimet kolmeen hintaryhmään: 100–200 euroa, 200–300 euroa ja 300–400 euroa. Me otimme testiin peräti 14 levysoitinta juuri näistä kaikkein suosituimmista hintaluokista. harrastuksen alkutaipaleella. Edullisessa Denonissa ei ole jostain syystä erillistä äänivarren nostoja laskuvipua. Soittimen tietyt osat voivat olla irrallaan, joten soitin pitää kasata käyttökuntoon. EIkä se tee äänellekään hyvää. Käyttöohje ja ennen kaikkea käyttöönotto-ohje on tässä siis erittäin tärkeässä roolissa. (nro 194) 1/2020 33. hyvä levysoitin
Käyttö ja toiminta Levysoittimen käyttö on periaatteessa helppoa: Levy esiin, asetus varovasti soittimen levylautaselle keskireikä lautasen keskitappiin, laitetaan levy pyörimään, äänivarsi ylös pidikkeestään nostovivun/painikkeen avulla, äänivarren siirto levyn ulkoreunan kohdalle (2–4 millimetriä sisäpuolelle) ja äänivarren lasku levylle. Hankaluutta lisäsi sekin, että sivuttaisvedon poiston punnuksen ripustuskoukun teline oli alunperin väärässä kohdassa. Halvassa Lencossa levylautanen ja myös koko äänivarsi on muovia! Miksi tällaisia edes myydään. Suositeltu arvo 2,5 vastasi todellisuudessa yhtä grammaa! Suositellun arvon saavuttamiseksi vastapaino piti kääntää jopa maksimiarvonsa 5 yli. Tässä vaiheessa kannattaa sivuttaisvedon poiston (anti-skating) säätö pitää nollassa, koska muuten se pyrkii vääntämään äänivartta sivulle. Sen sivuttaisvedon poisto on toteutettu highend-tyyliin punnuksella. Edullisessa Denonissa, Lencossa ja myös Sonyssa on hyvin suuret kiinteät neulapainot, lähempänä jopa neljää grammaa. Se mahdollistaa myös laadukkaana pidettyjen, niin sanottujen mcäänirasioiden käytön. Jos äänivarsi ei ole 0-kohdassa aivan tasapainossa, saattaa neulapaino heittää jopa gramman verran, mikä on paha asia etenkin alaspäin mennessä. Exibelin kohdalla ilmeni myös, että neulapainon asteikon arvo on kaukana todellisuudesta. Kun äänivarsi on tasapainossa, on neulapainon arvo 0, ja vastapainossa olevan asteikkorullan 0-kohta käännetään äänivarressa olevan merkkiviivan kohdalle. . Tämä ei anna työn laadusta kovin hyvää kuvaa. Muiden säädettävällä neulapainolla varustettujen soittimien kohdalla säätö ja säätöasteikot pitivät hyvin paikkansa (kunhan 0-kohta oli vain huolellisesti asetettu). Pro-Jectien mukana toimitetaan alkeelliset, niin sanotut kiikkuvaa’at, mutta ne toimivat huolellisesti käytettynä yllättävän tarkasti, jopa ±0,1 gramman tarkkuudella. Ei siis todellakaan mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ohjeistuksesta vielä sen verran, että Audio Technica, Exibel, ProCaster, kummatkin Pro-Jectit, Dual ja Sony tarjosivat suomenkielisen opastuksen. Periaatteessa äänirasiassa olevan neulasuoja pitäisi ottaa pois, mutta sen massa on niin pieni, ettei sillä ole tässä merkitystä. Keskihintaisessa Audio Technica AT-LP3 -soittimessa on sisäänrakennettu riaaesivahvistin/korjain. ProCaster on hintaisekseen järeän ja laadukkaan oloinen. Nyt neulapaino on säädetty. neulapainon säätäminen Kun äänirasia ja vastapaino ovat paikoillaan, tulee äänivarsi saattaa ensin tasapainoon. Muiden soittimien osalta käyttöönotto vaatii hieman enemmän näpräämistä, tarkoittaen lähinnä äänivarren vastapainon asentamista paikoilleen, neulapainon ja mahdollisesti sivuttaisvedon poiston säätämistä ja joissain tapauksissa äänirasian sisältävän niin sanotun rasiakelkan kiinnittämistä paikoilleen äänivarteen. Siinä on muutama tarkkuutta vaativa vaihe. Suuri neulapaino viittaa yleensä myös halpaan äänirasiaan. Tämä sivuttaisvedon poiston punnuksen teline oli alussa väärässä annossa ja veti äänivartta liian suurella voimalla. Työn laadussa olisi parantamisen varaa. Tämä tapahtuu siirtämällä (kääntämällä) vastapaino kohtaan, jossa äänivarsi pysyy vaaterissa. Joissain (melkein kaikissa) soittimissa painoasteikon rulla on hyvin löysä, jolloin se saattaa liikkua säädön aikana omia aikojaan, jolloin lukuarvo ei enää vastaa todellisuutta. ProCasterista voidaan vielä mainita sinänsä hieno mutta hankala sivuttaisvedon poisto, joka on toteutettu punnuksella (muissa malleissa on sisäänrakennettu jousikuorma). Exibelin kohdalla säätö oli hankalan tuntuista, koska sivuttaisvedon poisto kankesi vartta voimakkaasti sivulle, vaikka säätö oli nollassa. Lenco L-3808:ssa on muun muassa stroboskooppivalo ja levylautasen kyljessä merkkiasteikko, jonka avulla voi säätää oikean pyörimisnopeuden. Tästä ei ollut kummankaan kohdalla tarkempia ohjeita, ja asiaan perehtymättömälle tämä saattaa olla ylitsepääsemätön paikka. Vertailu: Levysoittimet 100–400 euroa 34 1/2020 (nro 194). . Tässä alkaa jo levykin olla kovilla, mutta ehkä kuitenkin parempi vähän suuri kuin liian pieni paino. Neulapainon säätäminen saattaa olla näistä se ongelmallisin. Oman lukunsa ovat kiinteällä neulapainolla varustetut soittimet. Muiden kohdalla oli tyytyminen englantiin. Teacin ja ProCasterin kohdalla (ja myös Exibelin, mutta eri syystä) asteikko piti kääntää jo toiselle kierrokselle, jotta haluttu arvo saavutettiin. Tarkimmin neulapaino saadaan säädettyä elektronisella neulapainovaa’alla. Tämän jälkeen vastapainoa ja asteikkoa käännetään samanaikaisesti ja samassa tahdissa sisäänpäin äänivarressa, kunnes asteikkorullan haluttu arvo tulee merkkiviivan kohdalle. Soittimen kanssa pitää olla tarkkana ja aiheeseen perehtynyt. Myös Teac suositelee keskimääräistä korkeampaa neulapainoa
Denon on ehkä ajatellut, että levy soitetaan automatiikalla alusta loppuun. Automaattinen soitin lähtee soittamaan levyä napin painalluksella. Soitin käynnistyy, äänivarsi nousee ja siirtyy levyn alkuun sekä laskeutuu levylle. Denonin kohdalla näin ei ole. (nro 194) 1/2020 35. Äänirasia tulee toki olla vaihdettavissa ja äänivarsi säädettävissä. Olisi hyvä, jos äänivarrelle on telineessä lukitus, jolloin se ei pääse tahattomasti liikkeelle. Tämä edellä mainittu siis täysin käsikäyttöisessä soittimessa. Joissain soittimissa voi olla myös niin sanottu loppunosto, joka tarkoittaa, että äänivarsi nousee levyn loputtua automaattisesti ylös ja saattaa myös sammuttaa soittimen. Puoliautomaattisessa soittimessa äänivarsi nousee levyn lopussa (tai lopetuspainikkeesta) ja palautuu lepotilaan. Sonyssa on kiinteä äänirasia, joka tarjoaa kuitenkin yllättävän hyvän äänenlaadun. Se tuo levylautaseen lisää massaa ja vaimentaa resonansseja. Lopuksi vielä sammutetaan pyöritysmoottori ja nostetaan levy pois levylautaselta. Joissain soittimissa levylautaselle ei ole erillistä katkaisijaa, vaan se lähtee pyörimään aina kun äänivarsi siirretään kohti levyä. Tämä ei olisi mikään iso juttu, jos äänivarressa olisi kunnollinen otin josta olisi helppo ottaa kiinni. Exibelissä on käsittämättömänä onTeac soi luokassaan menevästi. Otin on huonossa asennossa oleva pieni tynkä, jonka alle ei tahdo sormi edes mahtua. . Äänirasiaa vaihtamalla levysoitinta on helppo päivittää. Toimintatavasta riippumatta kaikki testin soittimet olivat helppokäyttöisiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä loppunosto estää neulan jäämisen jauhamaan levyn loppu-uraa kunnes isäntä suvaitsee herätä. Kappaleen vaihdossa äänivarsi nostetaan nostovivulla ylös, siirretään haluttuun kohtaan ja lasketaan alas. Etualalla automaattisen toiston ja sen lopetuksen kytkimet. Denonissa on muuten ainoana malleista kunnollinen ja paksu levylautasen levymatto. . Levyn loppuessa (tai lopetuspainikkeesta painettaessa) äänivarsi nousee ja palautuu lepotilaan telineeseensä ja soitin pysähtyy. Pro-Ject T1 Phonon levylautanen on paksua lasia. Jos haluaa vaihtaa kappaletta kesken levyn, niin äänivarsi on nostettava ja siirrettävä käsin haluttuun kohtaan. Kalliimmassa Denonissa on pieni mutta sitäkin tarpeellisempi yksityiskohta: kätevä alaslaskettava neulasuoja. Levyn lopussa äänivarsi nostetaan nostovivulla ylös ja siirretään telineensä kohdalle ja lasketaan alas. Halvemmassa, täysautomaattisessa Denonissa ei ole ollenkaan äänivarren nosto-/laskuvipua. Soittimessa voi olla myös automatiikkaa. Automaattisoittimessa on levyn koon valinta, jotta äänivarsi osaa laskeutua levylle oikeaan kohtaan. Soittimen perusrakenne on hyvä ja laadukkaan oloinen. Äänirasioissa ProJect luottaa Ortofoniin, tässä malli OM-5E
Vaihdettava neula On On On On On On On On On On On On On On Suositeltava neulapaino 3,5 g 2,5 g 2,5-3,5 g 2,5-3,5 g 1,75 g 2 g 2 g 3,0 g 3,0 g 2 g 2 g 2 g 1,75 g 2-3 g Mitattu/käytetty neulapaino 3,9 g (kiinteä) 1 g / 2,5 g (* 3,8 g (kiinteä) 2,5 g (* 1,9 g (kiinteä) 2 g 2 g 3,7 g 3,0 g (* 2 g 2 g 1,7 g (kiinteä) 1,7 g 2,9 g Sisäänrakennettu RIAA On On On Ei Ei On On On On On On Ei On Ei RIAA:n ohituskytkin On On On Ei Ei On On On On Eri liitäntä On Ei On Ei USB-lähtö (DAC) EI On On Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Liitännät RCA-johto (1m) Ei eril. . Ei ilm. Pyörimisnopeus vaihdetaan siirtämällä hihnaa vetopyörässä isommalta pienemmälle. Molemmissa Lencon soittimissa on usb-dac, eli ne voidaan liittää suoraan Pro-Ject Primary E:n rakenne on todella yksinkertainen. Ei ilm. Äänivarsi myös laskee alas niin hitaasti, että neula ehtii hyppimään ennen kuin se painuu levyn uraan. Sinänsä hieno yksityiskohta on näkyvissä oleva vetopyörä ja sen hihna levylautasen ympärillä. QTX CR2861 Audio Technica AT-VM95C DSN-85 Audio Technica AT91 Ortofon OM-5E Rega Carbon Kiinnitystapa Kiinteä 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa Kiinteä 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa ruuvi 1/2-tuumaa Tyyppi MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM Neula DSN-82 Ei ilm. . Muita ominaisuuksia Muista ominaisuuksista voidaan mainita esimerkiksi edullisemman Audio Technican (AT-LP3) riaa-esivahvistimen harvinainen mceli moving coil -äänirasian käyttömahdollisuus, mikä mahdollistaa todella laajan valikoiman äänirasioita. Neulapainosta riippumatta ja jopa sivuttaisvedon 0-asennolla äänivartta ei pysty laskemaan suoraan alas, vaan se ajautuu sivuttaisvedon jousen voimasta alaslaskun aikana aina ulospäin levystä. Myös ProCasterissa oli tätä ilmiötä ennen kuin laskumekanismia oli hieman vetristetty, mutta edelleen sen äänivarsi laskeutuu tuskastuttavan hitaasti. Tämä tekee käytöstä mahdotonta – paitsi jos äänivarsi lasketaan alas käsin. Mitat (l x k x s) (* 360 x 97 x 357 mm 450 x 120 x 350 mm 410 x 116 x 350 mm 420 x 137 x 368 mm 420 x 112 x 330 mm 435 x 128 x 353 mm 450 x 139 x 350 mm 430 x 108 x 367 mm 520 x 117 x 356 mm 420 x 117 x 340 mm 434 x 122 x 381 mm 420 x 119 x 380 mm 420 x 112 x 330 mm 447 x 117 x 360 mm Paino 2,8 kg 5,7 kg 3,1 kg 5,5 kg 4,0 kg 5,2 kg 5,4 kg 3,5 kg 4,9 kg 5 kg 5,5 kg 4,4 kg 5,0 kg 4,2 kg Muuta Nopeuden h.säätö (+/10%), stroboskooppi Saatavana myös valkoisena ja punaisena sekä sisäänrakennetulla RIAA:lla hintaan 249 € Valinta MM/MC rasia Nopeuden h.säätö (+/10%), stroboskooppi, kohdistusvalo (kytkettävä) Gain-valinta (3), bluetoothlähetin Bluetooth-lähetin, saatavana myös ruusupuuviilulla. Saatavana kiiltävän mustana, mattavalkoisena ja pähkinäpuuviilutettuna Saatavana myös kiiltävän mustana Tarvikkeet Singlekeskiö Singlekeskiö, USBkaapeli, Audacityohjelmisto RCA-johto (1 m), singlekeskiö, USB-kaapeli, Audacity-ohjelmisto Rca-johto (1 m), singlekeskiö, äänirasian kohdistussapluuna Singlekeskiö, äänirasian kohdistusapu/ neulavaaka (kiikku) Singlekeskiö Singlekeskiö, USBkaapeli, Audacityohjelmisto RCA-johto (1 m), singlekeskiö RCA-johto maadoi tuskaapelilla (1 m), erillinen virtalähde, singlekeskiö Singlekeskiö RCA-johdot maadoi tuskaapelilla (1 m), erillinen virtalähde, singlekeskiö, äänirasian kohdistusapu/ neulavaaka (kiikku) *) Levykannen kanssa *) Vastapainon asteikko heittää (2,5 = 1g) *) Säätöasteikkoa joutuu kääntämään ”toiselle kierrokselle” *) Vastapaino lukitu ruuvilla, paikkaa voi kuitenkin siirtää *) Säätöasteikkoa joutuu kääntämään ”toiselle kierrokselle *) Vastapaino lukitu ruuvilla, paikkaa voi kuitenkin siirtää gelmana sen sivuttaisvedon poiston liian suuri voimakkuus. Halvassa Lencossa äänivarren lukitusvipu jää nosto-/laskuvivun eteen tai osittain sen päälle, mikä on käsittämätön suunnitteluvirhe. maadoit. maadoit. RCA RCA-johto (1m) Ei eril. CR2861 Ei ilm. DSN-85 ATN 91 OM-5E Ei ilm. OM ATN91R Ei ilm. Ei ilm. Tiedot & Tekniikka Hintaluokka 100-200 € Hintaluokka 200-300 € Hintaluokka 300-400 € Merkki ja malli Denon DP29F Exibel BXLP-45 Lenco L-30 ProCaster LP-10 mk2 Pro-Ject Primary E Audio Technica AT-LP3 Lenco L-3808 Sony PS-LX310BT Teac TN-280BT Audio Technica ATLPW30TK Denon DP-300F Dual CS 440 Pro-Ject T1 Phono Rega Planar 1 Hinta 159,90€ 169 € 129,90 € 149,90 € 199 € 239 € 269,90 € 249 € 299 329 € 399 € 369 € 349 € 399 € Maahantuoja/edustaja Simex Oy Clas Ohlson Simex Oy Verkkokauppa.com AH-Hifisystems Oy Bergsala Handic Simex Oy Sony Finland Loud Group Oy Bergsala Handic Simex Oy AH-Hifisystems Oy AH-Hifisystems Oy JJ-Hifi Oy Lisätietoja denon.fi simex.fi clasohlson.com lenco.com simex.fi verkkokauppa.com project-audio.com ah-hifisystems.fi” eu.audio-technica.com bergsala.fi lenco.com simex.fi www.sony.fi teac-audio.eu loudgroup.fi eu.audio-technica.com bergsala.fi denon.fi simex.fi dual-plattenspieler.eu ah-hifisystems.fi project-audio.com ah-hifisystems.fi rega.co.uk jjhifi.fi Runko/pyöritin Runko Muovi (jäykkä) Puu (jäykkä) Puukuitu (kelluva) Puu (jäykkä) Puu (jäykkä) Muovi (jäykkä) Muovi (jäykkä) Muovia (jäykkä) Puukenno (jäykkä) Puu (jäykkä) Muovi (jäykkä) Puu (kelluva) Puu (jäykkä) Puu (jäykkä) Levylautanen Alumiini (572 g) Alumiini (780 g) Muovi (297 g) Rauta (1650 g) Puu (902 g) Alumiini (784 g) Alumiini (784 g) Alumiini (534 g) Alumiini (571 g) Alumiini (745 g) Alumiini (833 g) Alumiini (395 g) Lasi (1391 g) Muovikomposiitti (660 g) Levymatto Kumi Huopa Huopa Huopa Huopa Kumi Huopa Solumuovi Huopa Kumi Kumi Huopa Huopa Huopa Vetotapa Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Suora Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Nopeudet 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm Nopeudenvaihtotapa Kytkin Kytkin Kytkin Käsin Käsin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Käsin Automatiikka Täysautomaattinen Puoliautomaatti Ei Ei Ei Täysautomaattinen Ei Täysautomaattinen Ei Ei Täysautomaattinen Täysautomaattinen Ei Ei Virtalähde ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” Erillinen virtalähde Erillinen virtalähde Erillinen virtalähde ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” ”Sisäänrakennettu Erillinen virtajohto” ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” ”Ulkoinen Ulkoinen ”Ulkoinen ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” Ulkoinen Ulkoinen Ulkoinen Päävirtakytkin Ei On On Ei On Ei On On On On Ei Ei On On Äänivarsi Suora (metalli) S-varsi (alumiini) Käyrä (muovia) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) S-varsi (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Äänivarren lukitus Ei On On On On Ei On Ei On On Ei On On On Irrotettava rasiakelkka Ei On Ei Ei Ei On On Ei On On On Ei Ei Ei Neulapainon säätö Ei On Ei On On (* On On Ei On On On Ei On (* Ei (2,85 g) Sivuttaisvedon poiston säätö Ei On Ei On Ei On On Ei On On On Ei Ei Ei Äänirasia DSN-82 Audio Technica AT3600L Chuden MG-2590 Audio Technica AT3600L Ortofon OM Audio Technica AT91R Audio Technica AT3600L Ei ilm. maadoit. Vertailu: Levysoittimet 100–400 euroa 36 1/2020 (nro 194). maadoit. RCA + maadoitus RCA-johto, maadoituksella (1,1 m) RCA-johto, maadoituksella (1m) RCA, ei maadoitusta RCA, ei maadoitusta RCA, ei maadoitusta 2 pr RCA (Phono/Line) Maadoitus RCA-johto (1m) Ei eril. RCA + maadoitus RCA + maadoitus RCA-johto (1m) Ei eril
Jutun kirjoittaja ei ole pitänyt vinyylitoistosta koskaan; tämä siis verrattuna cd-toistoon, mistä käytiin aikoinaan – ja käydään vieläkin – tiukkaa keskustelua. CR2861 Ei ilm. Mitat (l x k x s) (* 360 x 97 x 357 mm 450 x 120 x 350 mm 410 x 116 x 350 mm 420 x 137 x 368 mm 420 x 112 x 330 mm 435 x 128 x 353 mm 450 x 139 x 350 mm 430 x 108 x 367 mm 520 x 117 x 356 mm 420 x 117 x 340 mm 434 x 122 x 381 mm 420 x 119 x 380 mm 420 x 112 x 330 mm 447 x 117 x 360 mm Paino 2,8 kg 5,7 kg 3,1 kg 5,5 kg 4,0 kg 5,2 kg 5,4 kg 3,5 kg 4,9 kg 5 kg 5,5 kg 4,4 kg 5,0 kg 4,2 kg Muuta Nopeuden h.säätö (+/10%), stroboskooppi Saatavana myös valkoisena ja punaisena sekä sisäänrakennetulla RIAA:lla hintaan 249 € Valinta MM/MC rasia Nopeuden h.säätö (+/10%), stroboskooppi, kohdistusvalo (kytkettävä) Gain-valinta (3), bluetoothlähetin Bluetooth-lähetin, saatavana myös ruusupuuviilulla. OM ATN91R Ei ilm. Tiedot & Tekniikka Hintaluokka 100-200 € Hintaluokka 200-300 € Hintaluokka 300-400 € Merkki ja malli Denon DP29F Exibel BXLP-45 Lenco L-30 ProCaster LP-10 mk2 Pro-Ject Primary E Audio Technica AT-LP3 Lenco L-3808 Sony PS-LX310BT Teac TN-280BT Audio Technica ATLPW30TK Denon DP-300F Dual CS 440 Pro-Ject T1 Phono Rega Planar 1 Hinta 159,90€ 169 € 129,90 € 149,90 € 199 € 239 € 269,90 € 249 € 299 329 € 399 € 369 € 349 € 399 € Maahantuoja/edustaja Simex Oy Clas Ohlson Simex Oy Verkkokauppa.com AH-Hifisystems Oy Bergsala Handic Simex Oy Sony Finland Loud Group Oy Bergsala Handic Simex Oy AH-Hifisystems Oy AH-Hifisystems Oy JJ-Hifi Oy Lisätietoja denon.fi simex.fi clasohlson.com lenco.com simex.fi verkkokauppa.com project-audio.com ah-hifisystems.fi” eu.audio-technica.com bergsala.fi lenco.com simex.fi www.sony.fi teac-audio.eu loudgroup.fi eu.audio-technica.com bergsala.fi denon.fi simex.fi dual-plattenspieler.eu ah-hifisystems.fi project-audio.com ah-hifisystems.fi rega.co.uk jjhifi.fi Runko/pyöritin Runko Muovi (jäykkä) Puu (jäykkä) Puukuitu (kelluva) Puu (jäykkä) Puu (jäykkä) Muovi (jäykkä) Muovi (jäykkä) Muovia (jäykkä) Puukenno (jäykkä) Puu (jäykkä) Muovi (jäykkä) Puu (kelluva) Puu (jäykkä) Puu (jäykkä) Levylautanen Alumiini (572 g) Alumiini (780 g) Muovi (297 g) Rauta (1650 g) Puu (902 g) Alumiini (784 g) Alumiini (784 g) Alumiini (534 g) Alumiini (571 g) Alumiini (745 g) Alumiini (833 g) Alumiini (395 g) Lasi (1391 g) Muovikomposiitti (660 g) Levymatto Kumi Huopa Huopa Huopa Huopa Kumi Huopa Solumuovi Huopa Kumi Kumi Huopa Huopa Huopa Vetotapa Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Suora Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Hihna Nopeudet 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm 33 / 45 rpm Nopeudenvaihtotapa Kytkin Kytkin Kytkin Käsin Käsin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Kytkin Käsin Automatiikka Täysautomaattinen Puoliautomaatti Ei Ei Ei Täysautomaattinen Ei Täysautomaattinen Ei Ei Täysautomaattinen Täysautomaattinen Ei Ei Virtalähde ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” Erillinen virtalähde Erillinen virtalähde Erillinen virtalähde ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” ”Sisäänrakennettu Erillinen virtajohto” ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” ”Ulkoinen Ulkoinen ”Ulkoinen ”Sisäänrakennettu Kiinteä virtajohto” Ulkoinen Ulkoinen Ulkoinen Päävirtakytkin Ei On On Ei On Ei On On On On Ei Ei On On Äänivarsi Suora (metalli) S-varsi (alumiini) Käyrä (muovia) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) S-varsi (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Suora (alumiini) Äänivarren lukitus Ei On On On On Ei On Ei On On Ei On On On Irrotettava rasiakelkka Ei On Ei Ei Ei On On Ei On On On Ei Ei Ei Neulapainon säätö Ei On Ei On On (* On On Ei On On On Ei On (* Ei (2,85 g) Sivuttaisvedon poiston säätö Ei On Ei On Ei On On Ei On On On Ei Ei Ei Äänirasia DSN-82 Audio Technica AT3600L Chuden MG-2590 Audio Technica AT3600L Ortofon OM Audio Technica AT91R Audio Technica AT3600L Ei ilm. RCA RCA-johto (1m) Ei eril. Saatavana kiiltävän mustana, mattavalkoisena ja pähkinäpuuviilutettuna Saatavana myös kiiltävän mustana Tarvikkeet Singlekeskiö Singlekeskiö, USBkaapeli, Audacityohjelmisto RCA-johto (1 m), singlekeskiö, USB-kaapeli, Audacity-ohjelmisto Rca-johto (1 m), singlekeskiö, äänirasian kohdistussapluuna Singlekeskiö, äänirasian kohdistusapu/ neulavaaka (kiikku) Singlekeskiö Singlekeskiö, USBkaapeli, Audacityohjelmisto RCA-johto (1 m), singlekeskiö RCA-johto maadoi tuskaapelilla (1 m), erillinen virtalähde, singlekeskiö Singlekeskiö RCA-johdot maadoi tuskaapelilla (1 m), erillinen virtalähde, singlekeskiö, äänirasian kohdistusapu/ neulavaaka (kiikku) *) Levykannen kanssa *) Vastapainon asteikko heittää (2,5 = 1g) *) Säätöasteikkoa joutuu kääntämään ”toiselle kierrokselle” *) Vastapaino lukitu ruuvilla, paikkaa voi kuitenkin siirtää *) Säätöasteikkoa joutuu kääntämään ”toiselle kierrokselle *) Vastapaino lukitu ruuvilla, paikkaa voi kuitenkin siirtää tietokoneeseen ja vaikka digitoida koko levy. . Ei ilm. DSN-85 ATN 91 OM-5E Ei ilm. Muuten Dualin rakenne on hieman kevyen ja muovisen oloinen. RCA + maadoitus RCA + maadoitus RCA-johto (1m) Ei eril. Samasta Lencosta voidaan mainita vielä testin ainoana suoraveto, nopeuden ±10 prosentin pikasäätö, stroboskooppivalo sekä esiin ponnahtava ja kytkettävä neulan kohdistusvalo. Se on nimittäin metallia, muissa pääosin muovia. Mukana toimitetaan usb-kaapeli ja Audacity-ohjelmisto. Ääni on ollut kaikkea muuta kuin on odotettu. Dualin automatiikan koneistolle voi povata pitkää ikää. Toisto Spotifystä saattaa kuulostaa paremmalta. Vinyyleissä on toki jotain erilaista, ja laadukas vinyylitoisto peittoaa kyllä mennen tullen pakatut suoratoistopalvelut. Dualissa vetokoneisto ja äänivarsi ovat kiinni päärungossa kelluvana jousien varassa. . QTX CR2861 Audio Technica AT-VM95C DSN-85 Audio Technica AT91 Ortofon OM-5E Rega Carbon Kiinnitystapa Kiinteä 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa Kiinteä 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa 1/2-tuumaa ruuvi 1/2-tuumaa Tyyppi MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM MM Neula DSN-82 Ei ilm. Moni on ostanut halvan tai ehkä kalliimmankin levysoittimen ja pettynyt. Sony ja Teac sisältävät bluetoothlähettimen, jolla ääni voidaan lähettää langattomasti suoraan esimerkiksi bluetooth-kuulokkeisiin. (nro 194) 1/2020 37. maadoit. Ei ilm. maadoit. maadoit. Vaihdettava neula On On On On On On On On On On On On On On Suositeltava neulapaino 3,5 g 2,5 g 2,5-3,5 g 2,5-3,5 g 1,75 g 2 g 2 g 3,0 g 3,0 g 2 g 2 g 2 g 1,75 g 2-3 g Mitattu/käytetty neulapaino 3,9 g (kiinteä) 1 g / 2,5 g (* 3,8 g (kiinteä) 2,5 g (* 1,9 g (kiinteä) 2 g 2 g 3,7 g 3,0 g (* 2 g 2 g 1,7 g (kiinteä) 1,7 g 2,9 g Sisäänrakennettu RIAA On On On Ei Ei On On On On On On Ei On Ei RIAA:n ohituskytkin On On On Ei Ei On On On On Eri liitäntä On Ei On Ei USB-lähtö (DAC) EI On On Ei Ei Ei On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Ei Liitännät RCA-johto (1m) Ei eril. Ei ilm. ääni Vinyylitoisto ei ole välttämättä äänenlaadultaan sellainen taivas ja kliimaksi kuin millaiseksi sitä kuulee väitettävän. RCA + maadoitus RCA-johto, maadoituksella (1,1 m) RCA-johto, maadoituksella (1m) RCA, ei maadoitusta RCA, ei maadoitusta RCA, ei maadoitusta 2 pr RCA (Phono/Line) Maadoitus RCA-johto (1m) Ei eril. maadoit. Halvan Lencon kohdalla tällä ei ole merkitystä, mutta kalliimman Lencon kanssa tämä ominaisuus voi olla jollekin hyödyllinenkin
n Pro-Ject T1 Phonon mukana tulee kohtalaisen laadukkaat välijohdot, äänirasian kohdistusapu, yksinkertainen neulapainovaaka ja hyvä suomenkielinen ohjeistus. Toki myös rungolla, pyörityskoneistolla ja äänivarrellakin on oma roolinsa, mutta jos niissä ei ole mitään merkittävää ongelmaa, niin äänen muodostaa edellä mainittu yhdistelmä. Selvemmin keskihintainen on Sony PS-LX310BT ja sen alapuolella vielä pykälää edullisempi Audio Technica AT-LP3. Äänenlaatu kulki aika tarkkaan hinnan kanssa tasatahtia. Voisi jopa sanoa, että musikaalinen. . Ehkä ainoa, jota emme tästä ryhmästä suosittele, on Dual. Pro-Jectissa miellyttää myös yleinen laadun tunne ja hieno olemus sekä mukana tulevat laadukkaat signaalikaapelit. . Trendi on kuitenkin selvä. Pro-Ject T1 Phono on toteutukseltaan ja myös ääneltään erilainen mutta eittämättä laadukas toistin. Parhaat ja huonot Tällaisten perussoittimien äänenlaadun muodostaa pääasiallisesti äänirasia ja sen jälleen riaa-korjaimen laatu. Jos se merkkaa, niin ehkäpä valinta osuu Sonyyn. Jos etsinnässä on tämän tyyppinen levysoitin, niin se voisi hyvinkin olla tässä: luokassaan laadukas dj-malli. Ehkä valinta on jonkinlainen kompromissi ulkonäön ja äänen suhteen. Rega toistaa kauniisti ja musikaalisesti sijoittuen ääneltään ehkä AT:n ja Pro-Jectin väliin – riippuen taas makuja musiikkitottumuksista. Regassa on ainesta vaikka mihin, ja sen ääni on todella hyvä, joskin erilainen kuin Audio Technicassa. Jos budjetti on kuitenkin tiukka, niin miksei – Verkkokauppa.com kun antaa vielä 60 päivän palautusoikeuden. Edullista mutta tasapainoista ja niin sanotusti turvallista soitinta etsivälle paras valinta saattaisi sittenkin olla Audio Technica AT-LP3. Toisaalta se on paljon paremman näköinen kuin Audio Technica. Denon on mukava ja laadukkaan oloinen täysautomaattisoitin ja ääneltään tasaisen hyvä. Hieman vanhahtava lookki ei ehkä kuitenkaan miellytä kaikkia. Regan hyvää tulosta himmentää hieman sen signaalin päästämä verkkohurina. PISTEET Pa in oa rv o D en on D P2 9F Ex ib el BX LP -4 5 Le nc o L30 Pr oC as te r LP -1 m k2 Pr oJe ct Pr im ar y E Au di o Te ch ni ca AT -L P3 Le nc o L38 08 So ny PS -L X3 10 BT Te ac TN -2 80 BT Au di o Te ch ni ca AT -L PW 30 TK D en on D P30 0F D ua l CS 44 Pr oJe ct T1 Ph on o Re ga Pl an ar 1 Rakenne 15 % 2 2 1 2,5 3 3 3 4 4 4,2 4 2,5 4,5 4 Käyttö 15 % 1 1 2 4 3,5 3 3,8 3,8 3,8 4 3,2 4 4 Ominaisuudet 10 % 3 3 2 2 1,5 5 4,5 4,5 3,5 3,2 4 3,5 2 1,5 Äänenlaatu 60 % 1,8 1 0,5 3 2,8 3,5 3 3,2 3 4,2 3,5 2,8 3,8 3,8 Yhteensä 100 % 1,8 1,2 0,8 2,7 2,9 3,6 3,2 3,5 3,3 4,0 3,7 2,9 3,8 3,6 Testin paras soitin on mielestämme Audio Technica AT-LPW30TK, kiitos hintaluokassaan erinomaisen äänirasian. Jos hinta olisi alle 250 euroa, tilanne voisi olla toinen. Lenco L-3808 poikkeaa koko porukasta. Kun mennään takaisin edullisempaan hintaluokkaan, niin ainoat vaihtoehdot ovat käytännössä siis 199 euron hintainen Pro-Ject Primary E ja 50 euroa edullisempi ProCaster LP-10 mk2. Keskimmäisessä hintaluokassa taisto kiristyy. Se ei vain vakuuta kokonaisuutena, eikä sen äänikään ole erityisen hyvä. Se ei ole häiritsevää eikä normaalivoimakkuuksilla edes kuultavissa, mutta kuulokkeilla se saattaa erottua kappaleiden välissä. Se on dj-tyylinen suoravetosoitin ja jo kooltaankin muita massiivisempi. Hintaero Audio Technicaan on vain 40 euroa. Seuraavaksi mennään taas lähelle edullisimman hintaluokan kalleinta eli yksinkertaista mutta myös kaunista Pro-Ject Primary E:tä. Jos äänenlaatu ratkaisisi, niin tasapainoisemmin AT soi, mutta ei Pro-Ject huono ole. Kalleimman hintaluokan soittimet olivat ääneltään kokonaisuudessaan edullisempia parempia. Ja ei, emme ole unohtaneet keskihintaluokan Lencoa. Teac on kuitenkin kaikin puolin asiallinen ja laadukkaan tuntuinen mutta ääneltään kirkkaanpuoleinen, tosin hyvällä tavalla. Äänenlaatu ratkaisee myös aika tarkkaan soittimien paremmuusjärjestyksen. Jos järjestystä eritellään tarkemmin, niin toiselle sijalle sijoittaisimme Pro-Ject T1 Phonon ja heti perään, jopa hieman yllättäen, Denon DP-300F:n. Sony on yllättävän hyvä eikä luokassaan ollenkaan huono ostos, mutta siinä on kiinteä äänirasia aika suurella neulapainolla ja sen ääni on hieman räyhäkäs mutta samalla myös energinen. Näistä kahdesta hillitymmin ja tasapainoisemmin soi ProCaster, mutta itse soittimessa on sen käyttöönottoon, työn laatuun ja yksityiskohtiin liittyviä varauksia sen verran paljon, että soitin ei kaikille sovellu ja suositusta emme uskalla antaa, ei vaikka sellaisen yksittäislaitekokeilussa varauksin taannoin annoimmekin. Tuskin kukaan haluaa väkisin tiettyä ominaisuutta, jos ääni ei ole hyvä. Toki erot voivat olla paikoin hyvinkin pieniä ja jopa makuasiota – tai musiikkimieltymyksestäkin kiinni. Sen äänessä on ripaus sitä kuuluisaa musikaalisuutta ja hyvää korkeiden taajuuksien resoluutiota. Toisaalta yksikään kalleimman hintaluokan soitin ei ollut huono. Se on kalleimmassa hintaluokassa, mutta ei läheskään testin hintavin. Se on kokonaisuutena mainio valinta: hyvin varusteltu ja ääneltään luokassaan tasapainoinen. Jossain määrin vaaka kallistuu Teaciin, mutta se on hinnaltaan käytännössä niin lähellä kalliimpaa hintaluokkaa, että jos pitäisi valita 30 euroa kalliimpi Audio Technica tai Teac, niin ratkaisu ei olisi vaikea. Vertailu: Levysoittimet 100–400 euroa 38 1/2020 (nro 194). Sijoittamalla soittimeen kahdensadan sijasta yli 300 euroa saa ääneltään paremman soittimen
Ääni on aavistuksen parempi oma riaa ohitettuna. Ohjeiden mukaan tehdyllä asetuksella tuloksena on kamala ääni ja vaarana pilata levyt. Soittimen käyttö on periaatteessa helppoa täysautomatiikan ansiosta. Tässäkin tapauksessa testivoiton taustalla oli mitä todennäköisimmin laadukas äänirasia. Seurantakyky on sinänsä hyvä, kiitos lähinnä valtavan neulapainon. Ei voi suositella edes hintansa puolesta. Äänirasia on kiinteä, ja mitään säätöjä ei ole. (nro 194) 1/2020 39. Levysoittimet joissa oli sisäänrakennettu riaa-esivahvistin/korjain kytkettiin vahvistimen tavalliseen linjatuloon ja ilman riaa:ta olevat soittimet vahvistimen levysoitintuloon. Perusrakenne hintaluokassaan on asiallinen, runko puuta ja äänirasiana peruslaadukas Audio Technica AT-3600L. Tämä siis selvisi, kun mittasimme neulapainon. Äänessä on kuultavissa myös huojuntaa! Kokonaisuutena halvan oloinen soitin, jota on hankala käyttää, ja äänenlaatu on huono. Denon DP29F (Hinta: 159,90 €) Halvalla ei saa hyvää DP 29F on tunnetun valmistajan edullinen täysautomaattinen soitin, joka on käyttövalmis suoraan paketista otettaessa. Erityisesti lyhyt ja ohut äänivarsi on halvan oloinen. Suuri neulapaino ei tee hyvää levyille. Soittimia kuunneltiin NAD C316BEE -vahvistimella ja EPOS-kaiuttimilla sekä Sennheiser HD800S -kuulokkeilla. Sivuttaisvedon poistossa täytyy olla jotain todella pielessä, koska se vetää äänivartta niin voimakkaasti sivulle, että neulaa on mahdoton laskea suoraan alaspäin. Neulapaino on erittäin suuri, mitattuna lähes neljä grammaa. Testin pienikokoisimman soittimen rakenne on muovinen ja heppoisen tuntuinen. Suositeltava asetus 2,5 on oikeasti vain gramma ja asetus 5 (maksimi) on kaksi grammaa. Soittimet otettiin käyttöön normaalisti paketista ja kytkettiin soimaan. Vaikka ulkonäkö on dj-soittimen kaltainen, niin vetotapa on kuitenkin hihna. R uotsalaisen Clas Ohlson -ketjun oman Exibel-merkin soitin on näyttävän näköinen “dj-soitin”. Soittimen käyntiääni, erikoinen hurina, kuului aika selvästi, ja palautusautomatiikan koneisto piti sellaista rutinaa, ettei sille voi ennustaa kovin pitkää käyttöikää. Säädöt tehtiin valmistajan ohjeiden mukaan. Soittimessa on sisäänrakennettu riaa-korjain, joka on myös ohitettavissa. Äänenlaatu sinänsä säädöissään on ihan ok, mutta väärä, suorastaan vaarallinen ohjeistus neulapainossa, sivuttaisvedon ongelmat, käyntiääni, äänessä kuuluva huojunta ja kaikki muu tekevät Exibelistä käyttökelvottoman soittimen. Rega valmistaa itse äänirasiansa, kun suurin osa muista luottaa isojen valmistajien perusmalleihin. Kuuntelun aikana arvioimme siis äänenlaatua sekä soittimen käytettävyyttä. Äänivarrelle ei ole erillistä nostovipua(!), mikä tekee käytöstä hankalaa. Neulapainot tarkistettiin tarkkuusvaa´alla. Äänivarren nostaminen ja kappaleen vaihtaminen käsin kesken soiton on erittäin vaikeaa, koska rasiakelkassa oleva otin on pieni ja huonossa asennossa oleva tynkä. Äänirasia lukee levyn urasta äänen neulan avustuksella. Tällainen soitin pitäisi vetää heti myynnistä ja jo myydyt pitäisi kutsua takaisin. Riaa:lla varustetut soittimet kuunneltiin myös riaa ohitettuna vahvistimen levysoitintuloon kytkettynä. Käytettyä musiikkia oli muun muassa Genesis: Anything She Does ja Domino, Rufus: Take It To The Top, Operazione (Mozart/Ponte): Il Core Vi Dono ja teknisinä raitoina 800–20 000 hertsin pyyhkäisyä, kilohertsin siniaaltoa, 315 hertsin seurantakykytestiä 50/60/70/80 mikronin testiraidoilla. Prosessin aikana tutustuttiin soittimen toteutukseen, rakenteeseen, työn laatuun, säätöihin ja ominaisuuksiin. + Hyvä ensivaikutelma + Rasia hintaluokassaan Lähes kaikki muu + Edullinen hinta + Käyttöönotto Äänenlaatu Käyttö Kokonaisuus Miten testasimme. Siksi sillä on suuri merkitys soittimen äänentoistossa. Käyttöönotossa on vaikeuksia erityisesti neulapainon kanssa. Myös äänenlaatu on huono, kireän kuuloinen, ja diskantti korostuu. HINTALUOKKA 100–200€ Exibel BXLP-45 (Hinta: 169 €) Käyttökelvoton
Toisaalta äänessä on vapautuneisuutta ja herkkyyttä. + Rakenteen yksinkertaisuus + Helppo käyttää Ei RIAA:ta Seurantakyky varauksin Äänen kirpeys varauksin + Rungon tukevuus + Kokonaisuus hintaluokassaan Käyttöönotto Työn laadun yksityiskohdat + Edullinen hinta + Käyttöönotto Kaikki muu Vertailu: Levysoittimet 100–400 euroa 40 1/2020 (nro 194). Täysi käsikäyttöisyys, puurunko, lakkaviimeistely, raskas levylautanen ja muutkin yksityiskohdat luovat laadukkaan vaikutelman. Aiemmassa kokeilussamme (AVPlus 9/19) soittimesta jäi parempi kuva. Erikoinen suunnitteluvirhe. Hieman kuiva ja jollain musiikilla kireäkin sävy. Kokonaisuutena ei huono ja edullisen hintaluokan parhaimmistoa omassa tyylilajissaan ja tietyin varauksin äänen suhteen. Lenco L-30 (Hinta: 129,90 €) Halvin ja sen huomaa L enco on vanha ja aikoinaan hyvinkin arvostettu levysoitinmerkki. Seurantakyvyssä on ongelmia, ja ääni säröytyy herkästi voimakkaissa kohdissa. Kokonaisuutena hieman ristiriitainen tapaus. L-30 on sinänsä helppo ottaa käyttöön, ja se on heti laatikosta käyttövalmis, mutta itse laite on todella heppoinen, sellaista tyypillistä halpakauppa-kamaa. Käyttö on hankalaa, koska äänivarren lukitusvipu jää suoraan varren nostoja laskuvivun eteen. Rasiana kuitenkin on hintaluokassaan asiallinen Audio Technica AT3600L. Yleissoundi on kuitenkin ok. Nyt se vaikuttaa olevan vain varjo historiastaan – ainakin jos katsoo tätä testin edullisinta soitinta. Jopa nopeuden vaihto tehdään highend-tyyliin hihnan paikkaa vetopyörällä vaihtamalla. Soitin on siis käyttövalmis suoraan paketista, mutta siinä ei ole riaa-korjainta sisäänrakennettuna, eli sellainen pitää olla vahvistimessa tai erillisenä. Kaikkiaan asiallinen toisto tässä hintaluokassa. Ääneltään Primary E ei ole huono, mutta äänessä on Ortofonin rasioille ominaista yläpään korostusta. Isoveljeensä verrattuna kokonaisuus on silti jotenkin vaisun oloinen ja ääni 2-ulotteinen. Neulapainon nosto voisi auttaa. Ääni on kireä ja säröinen, eikä siitä jää paljon muuta sanottavaa. Pro-Ject Primary E (Hinta: 199 €) Kaunis ja herkkä P ro-Jectin edullisin soitin on juuri halvimman hintaluokan ylärajalla. Rasiana on joku valmistajan oma malli, jossa kuitenkin on vaihdettava neula. Äänenlaadultaan ProCaster on hintaluokassaan hyvä: ääni on suhteellisen hyvässä balanssissa, yläalueella äänitteestä riippuen on kuitenkin kirpeyttä, mutta sen sävy riippuu äänitteen luonteesta. Ainesta olisi, mutta puutteet tietyissä yksityiskohdissa ja työn laadussa himmentävät yleiskuvaa. Tosin tarkempi tarkastelu paljastaa hintaluokan, ja työn laadussa on puutteita ja jopa ongelmia. Äänivarren laskumekanismi ei toiminut kunnolla ja jäi kanittamaan äänivartta, mutta kun sen kerran painoi kokonaan alas, se toimi paremmin. HINTALUOKKA 100–200€ ProCaster LP-10 mk2 (Hinta: 149,90 €) Highend-fiilistä, mutta... Sivuttaisvedon poiston vastapainon teline oli väärässä asennossa. Neulapainon säätö on hankalaa ja ohjeissa puutteita. Äänivarsi ja levylautanen ovat muovia(!), ja yhdessä muutaman euron äänirasian kera ei paljon puurunko auta. Tosin edelleen todella hitaasti. Itse rasiaa ei voi vaihtaa. Miksi tällaisia edes tehdään. Soitin on niin yksinkertainen kuin voi vain olla: täysin käsikäyttöinen, ja myös levyn kierrosnopeuden vaihto tehdään käsin vetohihnan paikkaa vetopyörällä vaihtamalla. Kannattaa itse kuunnella ja verrata. Merkille uskollinen tyyli ja rakenne on yksinkertainen mutta toimiva. Edelleen asiallinen ääni ja soitinkin, mutta aika monin varauksin. Maadoitusjohdon kiinnitysruuvi oli löysällä. Mitään säätöjä ei tarvitse tehdä, vaikkakin neulapaino on periaatteessa säädettävissä, kun vastapainon lukitusruuvin avaa (emme kuitenkaan suosittele). Äänivarsi laskee todella hitaasti alas: neula aluksi vain hipoo uraa ja jopa hyppää siinä ennen kuin painuu riittävän alas. Soittimessa ei ole mitään säätöjä, ja vakiona siinä on erittäin suuri neulapaino. V erkkokauppa.comin oman ProCastermerkin soitin on hintaansa kalliimman näköinen. Tästä ei sen enempää, todella huono soitin. Helppo ja yksinkertainen käyttää, mutta kaipaisi paremman rasian. Soitinta on sen yksinkertaisuuden vuoksi helppo, jopa erittäin mukava käyttää. Soittimen käyttöönotto on asiaan perhtymättömälle haastavaa, vaikka siinä auttaakin suomenkielinen ohjeistus
Äänivarsi on Sonyn omaa designia, mutta kuitenkin alumiinia, ja siinä on kiinteä äänirasia, jonka merkistä ei ole mitään tietoa. Hintaero alkaa kuitenkin olla jo aika lähellä seuraavaa hintaluokkaa, mikä saa miettimään painotuksia. Myös ominaisuuksista löytyy oikeita dj-juttuja, kuten suoraveto, nopeuden hienosäätö, strobo ja neulan kohdistuksen apuvalo. Sonya on mukava ja helppo käyttää. Suosittelemme varauksin. Hieman hankalaa äänivarren vieressä olevaan vipuun nähden. Rakenne ja ominaisuudet ovat hintaluokassaan hyvät, ja myös ääni on ok. Periaatteessa hienoja yksityiskohtia, jos diggaa. Ääneltään Sony oli yllättävän hyvä, vaikka ylärekisterissä hieman kirpeyttä kuuluikin. Tätä voisi siten jopa suositella omassa lajissaan wannabe-dj:lle tai muuten vain pro-lookista pitävälle. Ääneltään AT-LP3 on rauhallinen (omalla riaa:lla hieman kirkkaampi kuin verrokkiNAD:lla), mutta basso voisi olla tarkempi ja erottelevampi. Muuten ei ollenkaan huono tulos, ja seurantakykykin on ok. Ei myöskään hurinaa, vaikka siinä ei ole erillistä maakaapelia. Ero verrokkiin oli pieni. Puutteistaan huolimatta silti suositeltava kokonaisuus. Lenco L-3808 (Hinta: 269,90 €) Koti-dj:lle L enco L-3808 poikkeaa kaikista muista testin malleista. Soittimen käyttöönotto on helppoa suomenkielisen hyvän ohjeistuksen ansiosta, vaikkei AT-LP3 mikään plug-and-play olekaan. Sama rasia on muun muassa ProCasterissa. Omassa lajissaan kuitenkin ihan ok soitin. Soittimen esivahvistimelle sopii myös mc-rasiat, joita pidetään rasiatyypeistä parhaina. (nro 194) 1/2020 41. Riaa on sisäänrakennettuna (ohitusmahdollisuudella), ja erikoisuutena on kolmiasentoinen ulostulotason valinta. Soittimessa on myös bluetooth-lähetin. Helppo käyttää ja myös päivittää ylöspäin uudella äänirasialla. Tietyllä tavalla energinen ja menevä soundi kuitenkin, ja tämä siis soittimen omalla riaa:lla. Kokonaisuutena turvallinen, joskin hieman ehkä tylsä ja vanhahtavan oloinen valinta kohtuuhintaista perussoitinta etsivälle. Äänivarren nosto ja lasku tehdään poikkeuksellisesti painikkeella soittimen etuosasta. Ominaisuuksista mainittakoon myös usb-lähtö, jolla soittimen saa suoraan kiinni tietokoneeseen. Hieman samaa yläpään kirpeyttä erottuu soittimen omalla riaa:lla, ja L-3808 soikin riaa ohitettuna ehkä aavistuksen paremmin. Soitin on hieman vanhahtavan ja muovisenkin oloinen, mutta perusrakenne on sarjassaan kuitenkin kunnossa. Tällöin ääneen pääsee kuitenkin pientä verkkohurinaa, koska laitteessa ei ole maadoitusliitäntää. Ihan oikea dj-soitin tämä ei tietenkään ole, mutta siihen suuntaan. Se on massiivisen oloinen dj-lookilla varustettu soitin. Kaikkiaan laadukkaan oloinen ja kivasti soiva soitin ja varmasti oiva valinta moneen käyttöön. Ne ovat myös tunteettomia riaa-esivahvistimen ja välijohtojen kapasitanssille. Ääni on asiallisen rasian ansiosta ok. Myös seurannassa on puutteita. Äänenlaatu on tälle rasialle tyypillinen, eli ylärekisteri ei ole ihan puhdas. + Työn laatu ja toteutus luokassaan + Helppous + Menevä soundi Kiinteä äänirasia + Rakenne luokassaan + Ominaisuudet + Ääni luokassaan Suuri koko Ei sovi kaikille + Ääni luokassaan + Hyvä RIAA + Päivitettävyys Hieman vanhahtava lookki Audio Technica AT-LP3 (Hinta: 239 €) Turvallinen perussoitin E dullisempi Audio Technican malleista on houkuttelevassa hintaluokassa, vain reilu 200 euroa. Mitään säätöjä soittimessa ei ole, eikä se niitä kaipaakaan. Sony vaikuttaa hintaistaan laadukkaamalta. Säädöt ovat kattavat, ja soittimeen on helppo päivittää vaikka kuinka laadukas äänirasia. Soitinta on helppo käyttää, ja se toimii myös automaattisesti. HINTALUOKKA 200–300€ Sony PS-LX310BT (Hinta: 249 €) Tyylikäs ja menevä perussoitin S ony PS-LX310BT on täysautomaattinen paketista käyttövalmis plug-and-play-levari. Sen runko on muovia, mutta soitin vaikuttaa yllättävän tukevalta ja asialliselta, vaikka ei edes paina kuin neljä kiloa. Neulapaino on suuri, jopa suositeltua suurempi. Äänirasiassa on erinomainen seurantakyky, eikä Sonyssa erotu ollenkaan käyntiääntä. Riaa löytyy sisäänrakennettuna, mutta sen voi myös ohittaa. Työn laatu on korkeatasoista ja viimeisteltyä
Teac TN-280BT (Hinta: 299 €) Paljon hyvää ja raikas ääni T eac TN-280BT on juuri keskihintaluokan ylärajalle haasteellisesti osuva asiallisen oloinen ja näköinen soitin. Oma riaa ohitettuna ääni on aavistuksen parempi, mutta tämä on ihan riaa-kohtaista (tässä tapauksessa verrokkina oli NAD-vahvistimen sisäänrakennettu riaa). Audio Technica ATLPW30TK (Hinta: 329 €) Tasapainoinen kokonaisuus A udio Technica AT-LPW30TK on testin kalleimman hintaluokan edullisin soitin. Aika kiva soundi, menevä ja innostava, mutta yläpää on hieman kirpeä ylemmältä keskialueelta. Se on rakenteeltaan laadukkaan oloinen, ja sen runko on oikeaa kokopuuta. Basso tosin oli aika hillitty. Äänikuva on aavistuksen kaksiulotteinen, mutta perusta on kunnossa. Teac itse asiassa muistuttaa hieman Sonya. Elävä, kirkas ja dynaaminen. Rakenne on hintaluokassaan suhteellisen tukeva ja kokonaisuutena asiallinen. Äänirasiana TN-280BT:ssä on melko tuntematon ja edullinen QTX CR2861, jota käytetään enemmänkin pro-puolella. Vaikka balanssi oli kirkkaaseen päin kallellaan, niin ääni ei ollut rasittava. + Menevä ja tanakka soundi + Hyvä seurantakyky + Helppokäyttöisyys Hieman kirpeyttä äänessä Hinta tässä seurassa + Äänenlaatu luokassaan + Kokonaisuus + Käyttö + Hinta–laatu-suhde + Rakenne ja laatutuntuma + Reipas ja dynaaminen ääni + Rungossa ainesta vielä parempaan Äänirasia varauksin Haastava hinta Vertailu: Levysoittimet 100–400 euroa 42 1/2020 (nro 194). Mikään huippurasia se ei ole, mistä kertoo suuri neulapainokin, peräti kolme grammaa. Äänirasia lienee Denonin oma, ja sen seurantakyky on hyvä, jopa 70 mikronin testiraita meni lähes puhtaana läpi. Olisiko niissä jopa pientä korostusta. Kokonaisuutena kelpo soitin automatiikalla, ja muutenkin laadukkaan tuntuinen ja aika maukkaasti soiva kokonaisuus. Soittimen toiminta on laadukkaan tuntuista. TN-280BT on täysin käsikäyttöinen ja siksi myös selkeä käyttää. Levymatto on paksua kumia. Puunvärinen runko erottaa sen enemmän tai vähemmän harmaasta – vai pitäisikö sanoa mustasta – massasta. Kokonaisuutena kyseessä on hyvä soitin hintaluokassaan, jota kuitenkin rasittaa tässä testissä hintaluokan ylärajalla oleminen – ja toki varaukset äänen balanssin suhteen. Tässä seurassa taistelu kärjessä on kuitenkin kovaa ja tiukkaa. Tämä siis omalla sisäänrakennetulla riaa:lla, mutta TN280BT soi hyvin myös verrokkina käytetyn NADvahvistimen perus-riaa:n kanssa. Soittimessa on sisäänrakennettu riaa omalla erillisellä ulostulolla. Testin paras. Myös käyttö on helppoa ja suoraviivaista sekä tarvittaessa kokonaan automaattista, sillä napin painalluksella levy soi alusta loppuun saakka. Teac voisi olla silti hyvä valinta, jos soitin kokonaisuutena miellyttää muita lähellä olevia vaihtoehtoja enemmän. Soittimen säätöihin kuuluu myös sivuttaisvedon poisto, joten siihen voi huoletta vaihtaa minkä rasian vaan. Äänenlaatu on siis hyvä, rauhallinen ja selkeä, aavistuksen ehkä tummaan päin kallellaan, mutta se on oikeastaan enemmän hyvä kuin huono ominaisuus. Omaan soittimeen on toki helppo valita parempi rasia kuin mitä kilpailijoille myydään. Soitin on yksinkertaisuudessaan tyylikäs mutta eri tavalla kuin minimalistiset Pro-Jectit ja Rega. Toisaalta se voi olla myös suoranainen este hankinnalle. Sen runko on puuta ja rakenne sekä toteutus henkivät laatua. Tämä ja laadukas riaa ovatkin syynä testin parhaimpiin kuuluvaan ääneen. Äänirasiana on Audio Technica oma, hintaluokassaan jo sangen laadukkaana pidetty AT-VM95C. HINTALUOKKA 200–200 € HINTALUOKKA 300–400 € Denon DP-300F (Hinta: 399 €) Hyväsoundinen täysautomaatti D enonin kalliimpi malli on kuin eri tehtaalta edulliseen rimpulaan verrattuna – ja todennäköisesti onkin. Rasian seurantakyky on hyvä, vaikka neulapaino laskettiin aina kahteen grammaan saakka. Ääneltään Teac oli jossain määrin Sonyn kaltainen. Oma riaa on laadukas Soittimen käyntiääni kuuluu hieman lähellä soitinta, runkoäänten eristys voisi olla parempi ja samoin äänirasian seurantakyky, mutta kokonaisuus on kaikkiaan hintaluokassaan erinomainen. Ääni on rauhallinen mutta myös musikaalinen, ehkä myös hieman tylsä, jos vertaa testin kirkkassointisimpiin – mutta kokonaisuutena paras. Käynnistysja nopeudenvalintakytkimet ovat isot ja selkeästi merkityt. Soittimen käyttöönotossa ei ole mitään ihmeellistä: perussäädöt kuntoon hyvän, tosin englanninkielisen ohjeistuksen avulla. Soitin on melko helppo ottaa käyttöön, vaikka perussäädöt pitääkin tehdä itse, ja myös käyttö on täysin käsikäyttöisenä suoraviivaista ja helppoa. Mainittakoon myös (tarpeeton) bluetooth-lähetin. Soundiltaan Denon DP-300F on tanakka ja bassot soivat maukkaasti, jopa muhkeasti
Silti ylärekisterissä oli hieman kirpeyttä. Näistä iso plussa. Äänessä on niin sanottua brittiläistä sävyä. Ääni on avara, erotteleva ja raikas olematta kuitenkaan pistävä tai päällekäyvä. Bassopää soi hyvin ja sielukkaasti. Varustukseen kuuluvat niin laadukkaat rca-kaapelit, äänirasian kohdistusapu, yksinkertainen neulavaaka kuin hyvät suomenkieliset ohjeetkin. Kysymys kuuluu; minkä valitset. Äänestä jäi mieleen myös hyvä, erotteleva ja jämäkkä bassopää. Pölykannen saranat tosin ovat heppoiset, ja kansi pitää nostaa 90 asteen kulmaan auki. Dual CS 440 (Hinta: 360 €) Kelluvalla rungolla D ual on suorastaan legendaarinen levysoitinvalmistaja Saksasta. Kokonaisuutta himmentää signaalin joukkoon jostain pääsevä hienoinen verkkohurina, joka saattaa olla kuultavissa kovaa kuunneltaessa ja levyn hiljaisissa kohdissa. Perustaltaan Dual CS 440 on heti paketista käyttövalmis, paitsi että siinä ei ole sisäänrakennettua riaa:ta ja kelluvan rungon kiinnitysruuvit pitää muistaa ruuvata pois. Aikoinaan Dualit olivat aina testien kärjessä. Ääni on siis aavistuksen kallellaan keskialueen kirkkauteen, mutta muuten hyvä ja realistinen. Soitin voidaan siis kytkeä mihin tahansa linjatuloon. Soitin on helppo ottaa käyttöön: paketista ulos, äänivarren vastapaino vain työnnetään paikoilleen, ja sitten soimaan. Tässä mallissa on hienoutena sähköinen nopeuden valitsin. T1 Phono sisältää mallinimensä mukaisesti phono-esiasteen eli riaa-korjaimen. Pro-Ject T1 Phono (Hinta: 349 €) Jämäkkäsoundinen laatusoitin P ro-Jectin uusi T1 Phono on kerrassaan laadukkaan oloinen soitin. Rasian seurantakyky on heikohko. Äänen balanssi on hieman korkeisiin päin kallellaan ja jokseenkin mitäänsanomaton. T1 Phono on muutenkin paketista soimaan -mallia, eli kaikki on paikallaan, myös äänirasia ja äänivarren vastapaino (ruuvilla kiinni), joten käyttöönotto on erittäin helppoa. Planar 1:ssä on Regan oma äänirasia, jota ei ole turhaan kehuttu. Sen saavat aikaan muoviset kytkimet ja vivut, heppoinen äänivarsi ja aavistuksen heikko viimeistely. Mainittakoon vielä, että Pro-Jectin saa kiiltävän mustan lisäksi mattavalkoisena tai teakpuuviilutettuna. Muutenkin soitin on vakuuttava, vaikkakin Pro-Jectille tyypilliseen tapaan rakenteeltaan yksinkertainen ja hyvin minimalistinen. Olkoonkin että automatiikan mekanismi on kokonaan metallia (ja muissa muovia). Toisaalta runko eristää erittäin hyvin resonansseja ja tärinää. Dualit tehdään yhä Saksassa, myös tämä edullisin malli. Levylautanen on reunasta mattahioittua lasia. Kaikkiaan minimalistinen mutta laadukas kokonaisuus, joka on myös valkoisena todella hyvän näköinen. Rinnakkaismalli ilman riaakorjainta maksaa 299 euroa. Muuten soittimen käyttö on suoraviivaista ja siksi helppoa. HINTALUOKKA 300–400 € Rega Planar 1 (Hinta: 399 €) Hieno britti E nglantilainen Rega on käsite hifiharrastajien keskuudessa. Kokonaisuutena T1 Phono on upea soitin, joka tarjoaa kohtuuhintaan paljon vastinetta rahalle. Harkinnan arvoinen, vaikkakin hintaluokkansa ääripäässä. Kokonaisuus ei oikein innosta millään osa-alueella, etenkään, kun parempia vaihtoehtoja on vaikka kuinka rinnalla. Tosin Planar 1 vaatii vahvistimeen riaa:n tai sitten ulkoisen sellaisen. No kaikkeen tottuu, jos vain saranat kestävät käytössä. Ääneltään T1 Phono osoittautui tarkaksi toistajaksi, ja sen soundissa on myös hyvä bottne ja groove. Äänessä on hyvä stereokuva ja tietynlaista uskottavuutta, vahvaa preesensiä ja läsnäoloa. Täysin käsikäyttöisenä myös soittimen käyttö on suoraviivaista ja helppoa. Omalla riaa:lla saundi oli vielä astetta kirkkaampi kuin verrokilla. Myös ohjeistus on soittimen tavoin minimalistinen. Äänirasiana on Audio Technican perusmallistoon kuuluva AT91, joka tässä kokonaisuudessa ja tässä ryhmässä ei oikein säväyttänyt. Rega on askeettisista askeettisin mutta samalla äärimmäisen kaunis, etenkin valkoisena. Tällä pyritään eliminoimaan ulkopuolisten värähtelyjen vaikutus toistoon. + Tyylikkyys (makuasia tietenkin) + Helppous + Avara ja erotteleva ääni Ei riaa:ta Mahdollinen verkkohurina + Rakenne ja toteutus + Jäsentynyt ja erotteleva ääni + Varusteet + Hinta–laatusuhde Heikohko rasian seurantakyky + Rungon tärinänsieto + Metallinen automaattikoneisto Ei riaa:ta Vaatimaton äänentoisto luokassaan (nro 194) 1/2020 43. Musta, paksu muovikomposiittilevylautanen sopii soittimeen kuin nenä päähän. Dual luottaa edelleen perusmalleissaan kelluvaan runkoon, jossa täysautomaattinen pyöritinkoneisto mekanismeineen ja äänivarsi muodostavat eräänlaiseen apurunkoon kiinnitetyn kokonaisuuden, joka lepää päärungossa neljän jousen varassa. Dual on sinänsä perussiisti laite mutta hieman halvan oloinen. Siinä ja siinä, onko tämä liikaa, mutta resoluutiota ainakin löytyy
Korkea ja kahteen tunnistettavaan puoliskoon jaettu UHL55 tuo ulkoisesti mieleen 2020-luvulle ajankohtaistetun kasibittisen Nintendon, ja internetin vastaanoton perusteella emme ole assosiaatiomme kanssa yksin. Laitetta ei ole edes tarkoitettu kiinteään asennukseen, sillä siinä ei ole ollenkaan kiinnityspaikkoja. Oma äänentoisto Alempi puoli laitteesta kätkee sisäänsä tuuletuskanavat sekä etureunaan sijoitetun mutta ympärisäteilevän kaiutinparin. Kyllähän laite putkikassissa kulkee vaikka minne, ehkä useimmiten kesämökille, mutta mistään matkaprojektorista ei ole siis kyse, ennemminkin siirrettävästä laitteesta. Mukana liikuteltavaksi laitteeksi, siis kotia kauemmaksi, Optoma on kuitenkin aavistuksen iso. Kyseessä on kompaktin kokoinen ratkaisu, jolla kotiteatteri syntyy aina tarpeen mukaan paikkaan kun paikkaan. dälle tai vaikka ihan vain lattialle, ja avot kotiteatteri syntyy lähes minne vaan. Kahteen puoleen jaetun designin kulmat ja tekstuurit sekä mittasuhteet ja ilmiömäisen lähelle myös fyysinen koko tuovat NES-vainaan mieleen. Kompaktin kokoinen laite on helppo sijoittaa minne tahansa missä nyt haluaakaan elokuvia katsella. Sen sijaan UHL55 on helppo nostaa pöySIIRRETTÄVÄ 4K-TYKKI ALLE TONNILLA SIIRRETTÄVÄ 4K-TYKKI ALLE TONNILLA Optoman UHL55-videoprojektoria myydään nyt 999 eurolla, ja tähän tiukkaan hintaan laite on enemmän kuin mielenkiintoinen. H eti pahvilaatikkoon sukeltaessa käy ilmi, että Optoman uutukainen on suunniteltu monenlaiseen käyttöön. Eikä varustukseen mitään kantolaukkua edes kuulu. Toki tarvitaan valkokangas, mutta hätätapauksessa riittää tasainen valkoinen seinäkin. Itse projektoritekniikka piilee ylemmän Testi: Optoma UHL 55 -videoprojektori 44 1/2020 (nro 194) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas & AVPlus-toimitus
Rgbb-tekniikkaa hyödyntävä led käynnistyy 23 sekunnissa, mikä on huomattavasti nopeammin kuin monia perinteisiä lamppuja käyttävissä projektoreissa. (nro 194) 1/2020 45 Linssin vieressä oleva lasersensori katsoo kuvan terävyyden ja tarkentaa sen napin painalluksella automaattisesti. Heittosuhde 1,2:1 tarkoittaa laskennallisesti sitä, että saadakseen metrin levyisen kuvan pitää projektori sijoittaa 120 senttimetrin päähän heijastettavasta pinnasta. Kannettavaa 3d:tä Projektori on yhteensopiva sekä hdr10standardin että yllättäen edelleen myös 3d-kuvan kanssa. Kaukosäädin puolestaan on pieni ja kämmeneen sopiva. . Toiminto on 2020-luvulla viimein saavuttanut jotakuinkin luotettavan käyttövarmuuden, ja enää ei tarvitse bisnespresentaatiota aloittaa ihmettelemällä ikänäkönsä tilaa värisevä sormi fokusrenkaalla. Led-pohjainen valonlähde jää hieman lampullista projektoria himmeämmäksi, ja valoteho laskee kuva-alan kasvaessa, joten avokonttoriolosuhteissa pidettävissä presentaatiotilaisuuksissa ei kannata tavoitella seinän kokoista kuvaa. Optoman linssi on heittosuhteeltaan kiinteä, eli kuvan kokoa voi säätää optisesti ainoastaan projektorin fyysistä sijaintia muuttamalla. Eli ei, edelleenkään Optoma ei tarjoa natiivia 4k-sensoria tuhannen euron hintaan. Sisäänrakennettu 2 x 8 watin äänentoisto on hyvä muistaa kytkeä pois päältä kotiolosuhteissa, mutta kesämökillä jalkapallomatsia katsoessa tai presentaatiokäytössä se voi tulla hyvinkin tarpeeseen. Design-kärki näkyy siinä, ettei UHL55:n pohjassa ole ruuvikoloja kattotelinettä varten. Matkamies saattaa jäädä kaipaamaan kuljetuslaukkua. Rakenne on kuitenkin jämäkkä, ja on–off-kytkimenä toimiva liukuva linssinsuojus puolustaa laitteen herkintä osaa naarmuilta vaikka putkikassin pohjalla. Projektorin ytimessä on 0,47 tuuman Texas Instrumentsin dlp-sensori, jota Optoma sitkeästi markkinoi uhd-natiivina, mutta joka todellisuudessa edelleen rakentaa kuvan neljästä salamannopeasti peräkkäin välähtävästä full hd -tason kuvasta. Kolmiulotteisen elokuvan katsominen vaatii erikseen hankittavat 3d-lasit, jotka ovat kevyet ja muotoilultaan nopeat. Ei, vaikka markkinamies kuinka seisoisi päällään. Tarkkuutta suoraan paketista Usein siirrettävän projektorin käytettävyydelle merkittävä tekijä on toimiva autofokus. osan sileän muovipinnan alla. Laitteen etupaneelissa, linssin vieressä sijaitsee laser-sensori, jonka pohjalta Optoma UHL55 katsoo, onko kuva terävä. Led-pohjainen valotekniikka mahdollistaa nopean päälle–pois-kytkennän ilman tolkuttoman pitkiä lämmitysja jäähdyttelyaikoja. Led-valonlähde on käytännössä hienoisesti lampullisia sisariaan himmeämpi mutta kestää valmistajan mukaan jopa 30 000 tuntia käyttöä, todellisuudessa todennäköisesti kuitenkin vähemmän. Mobiilista käytettävyydestään huolimatta UHL55:tä ei markkinoida erikseen matkamallina vaan siirrettävänä projektorina, jonka voi nostaa pöydälle käytettäessä ja siitä edelleen takaisin kaappiin. . Vaikka ankarasti työskentelevä elementtipari ei vastaa kotiteatterin kalliita tornikaiuttimia, ääni oikeasti toimii myös reissun päällä eikä nostata kuulijassa pelkkiä kiukun tunteita. Linssin tarkennuksen motoriikka hoitaa automaattisesti loput. Melkein 4k UHL55 toimii lamputtomalla, led-valonlähteellä varustetulla 4K XPR DLP -projektoritekniikalla. Tarkennuksen saa kuitenkin viilattua myös manuaalisesti kaukosäätimellä käyttäen.. Ohjauspainikkeet löytyvät myös itse keskusyksikön päältä, joten projektorin perustoiminnot ovat ohjattavissa, vaikka ajokoira olisi ehtinyt tekemään tuttavuutta suunmyötäisen kaukosäätimen kanssa. Nykyaikaisissa televisioissa 3d-tukea ei enää juuri tapaa, joten suuret 3d-elokuvan ystävät saavat dlppohjaisesta Optomasta balsamia haavoihinsa. Mikäli jostain syystä laser ei kuitenkaan tunnista terävyyttä omille silmille mieluisalla tavalla, voi terävyyden säätää vielä kaukosäätimellä vaikkapa suoraan istumapaikalta käsin. Hieman aiempien sukupolvien matkaprojektoreita kookkaampaan koteloon vuorattu UHL55 tarjoaa kyllin tilaa kaiutinelementeille, jotta keskialuepainotteinen äänentoisto ei jää pelkäksi kuriositeetiksi. Bluetoothilla yhdistyvä kaukosäädin on toiminnoiltaan Optoman tyyliin mukavan pelkistetty mutta jättää välillä ikävän tahmaisen viiveen painallusten ja komentojen näkymisen välille
Täysin avoimiin tiloihin Optomaa ei testaamatta uskalla suositella. Etenkin valosaasteisissa tiloissa projektorin valoteho jättää kuvan helposti valjuksi. Internetiin UHL55 liittyy langattomasti tai rj45liitintä käyttäen. * Hinta vaihtelee jälleenmyyjittäin. Jostain syystä Optoma haluaa asentaa laitteisiinsa tehdasvalmisProjektorin takapaneeliin saa liitettyä kuulokkeet esimerkiksi yöllisiä pelisessioita varten. Pimeässä kotiteatterissa valoteho ei muodostu ongelmaksi, mikäli heijastusetäisyys ja kuva-ala eivät kasva suhteettoman suuriksi. Optoma UHL55 Hinta: 999 €* Edustaja: Highend Studio Finland Lisätiedot: www.optomaeurope.com www.highendstudio.fi Toimintaperiaate: Lamputon led-projektori Näyttöteknologia: DLP 4k Kenno: 0,47” Texas Instruments 2. Esimerkiksi kesämökillä UHL55:tä voi siis käyttää kuin bluetooth-kaiutinta illanvieton siirtyessä jalkapallomatsin katsomisesta vapaaseen seurusteluun. Alexa-ominaisuuksien asentaminen ei ole aivan silkkaa plug and play -toimintaa, ja koska testihuoneemme äly-ympäristössä ei toistaiseksi Alexan kaltaista älykodin keskusyksikköä ole, jää näiden ominaisuuksien raportoiminen toistaiseksi internet-lähteiden varaan. . Englanninkielisessä maailmassa, jossa älykoti-integraatio on edennyt pohjolaa pidemmälle, Alexa-integraatio on ollut jopa yksi UHL55:n merkittävimpiä myyntivaltteja. Lisäksi selaimella varustetulla projektorilla voi surffata myös netissä itsenäisesti. gen DMD XPR Natiiviresoluutio: UHD 4K (3 840 x 2 160) Kontrastisuhde: 250 000 : 1 Valoteho (led): 2 000 luumenia Natiivi kuvasuhde: 16:9 (4:3-yhteensopiva) Heittosuhde: 1,2:1 Projektioetäisyys: 0,85–5,3m Kuvakoko: 30–200” (diagonaalinen) Keystone-korjaus: Vertikaalinen ±40° Arvioitu ledin kesto: 30 000 h Natiivi offset: 103% Kuvaliitännät: 2 x hdmi v 2.0 (hdcp 2.2) Ääniliitännät: 3,5 mm (kuuloke) & s/pdif Verkkoliitännät: Ethernet (rj45), wifi USB-liitännät: 2 x USB (Alexa & mediatoisto) Viive: 66 ms Kaiuttimet: 2 x 8 W Tyypillinen melutaso: 28dB Mitat (l x k x s): 220 x 135 x 220 mm Paino: 3,8 kg Laitetakuu: 24 kk, led-valolähteellä 60 kk tai 12 000 h, ensin täyttyvä Muuta: Tukee hdr10ja hybrid log gamma -hdr-lähteitä, Amazon Alexaja Google Assistant -ääniohjaukset, IFTTT-ohjaus, lisävarusteena dlp link -3d-lasit Kaikki tiedot valmistajan ilmoittamia. Usb-ominaisuus on kätevä työkalu esimerkiksi esitelmäkäytössä, kun presentaation voi pitää suoraan muistitikulta ilman läppärin hipelöintiä. Läppäriä tai Chromecastia ei sinällään tarvita verkon perusviihdetoimintojen pyörittämiseen. Älytelevisioiden tapaan internetiin kytketty projektori osaa räätälöidyn Android-ohjelmistonsa puitteissa toistaa Netflixin, Youtuben ja Spotifyn kaltaisten sovellusten sisältöjä. Maukkaita ominaisuuksia matkalle Konsoleita, videosoittimia ja muita konservatiivisia kuvantoistimia palvelevien kahden hdmi 2.0 -liitännän lisäksi UHL55 ymmärtää myös usb-tikulla sijaitsevia videoita luonnostaan 4k-resoluutioon asti. Testi: Optoma UHL 55 -videoprojektori 46 1/2020 (nro 194). . Chromecastista puheen ollen, 2020luku ja esineiden internet ovat todella käsillä, ja UHL55 ymmärtää Amazon Alexan ja Google Assistantin kautta puhekomentoja. PLUSSAT JA MIINUKSET + Alennettu hinta + Siirrettävyys + Itsenäinen 4k-usb-toisto – Zoomin puute – Suurehko kuvalatenssi pelaamista ajatellen Optoman kaukosäädin on pelkistetyn helppokäyttöinen ja kätkeytyy kouraan huomaamattomasti myös presentaatiotilanteissa. Yllättävä mutta tervetullut ominaisuus on bluetooth-äänen itsenäinen toistaminen ilman kuvaa. Värikylläisyys on aiemminkin ollut Optoman valtteja, ja myös nykyisessä mallissa värikylpy on oletusarvoilla rikas ja yltäkylläinen. Led toimittaa, mutta kuinka paljon. Periaatteessa voit siis karjua projektorillesi ohjauskomentoja, ja se tottelee – joskaan ei vielä suomeksi. Lamputonta led-tekniikkaa käyttävän UHL55:n yleisvaloteho jää lampullista projektoria matalammaksi
Myös perustilassaan UHL55 taittaa kuvaa luonnostaan karvan verran punaiseen etenkin tummassa päässä, mutta tämä on enimmäkseen korjattavissa pienellä vaivalla valikoiden kautta. Liikesisältöä tasoittava PureMotionominaisuus on toki subjektiivisesti arvioitava asia, mutta testihenkilökuntamme on pitänyt toistaiseksi sen pois päältä joka ainoassa kuvantoistolaitteessa, josta kyseisen kaltainen efekti on löytynyt. Hdr-toisto ei ole luonnollisista kontrastiominaisuuksista johtuen ollut kotiprojektorien vahvimpia ansioita, eikä UHL55 tee poikkeusta tähän sääntöön. Toisaalta vakava elokuvaharrastaja, joka lienee kohderyhmänä eniten mustan tasosta valittavaa sakkia, valinnee muutenkin projektorinsa muista vaihtoehdoista UHL55:n ollessa enemmän kasuaalin käyttäjän ja matkustavaisen valinta. Monipuolisuutta kompaktissa paketissa Vaikka UHL55 on kooltaan, kuvanlaadultaan, ominaisuuksiltaan ja nyt etenkin hinnaltaan mukiinmenevä laite, on siinä joitain heikkouksia, jotka ostajan tulisi ottaa huomioon. Optomassa PureMotionia voi säätää asteittain, ja esimerkiksi urheilun ystävä voi hyvinkin arvostaa kuvaa elävöittävää ja jouhevoittavaa toimintoa. H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E MAAILMAN PARHAAT SVS 2000 Pro -sarja nostaa kotisubbarien suorituskyvyn uudelle tasolle. Sisäinen usb-tikulta operoiva 4k-soitin mahdollistaa leffan pyörittämisen ilman vaivalloista läppäriyhteyttä, ja mökkiolosuhteissa voi hyvinkin kiittää mahdollisuutta käyttää projektorin sisäisiä kaiuttimia itsenäisesti bluetooth-kaiutinkäytössä. Optisen zoomin puute rajoittaa käytettävyyttä jonkin verran, sillä laitteelle on aina löydettävä oikea etäisyys. Optomalla saa tosiaan tehtyä kotiteatterin hetkessä lähes paikkaan kun paikkaan, ja miksei se kulje yhtälailla myös hieman kauemmas kotoa. Näiden miinusten vastapainoksi laitteessa on todella oivaltavia ominaisuuksia. Elokuvan suurkuluttaja useammin halunnee kytkeä ylimääräisen kuvaprosessoinnin pois päältä, ja etenkin peliharrastaja karttaa toimintoa; laitteessa on jo itsessään vakavan kilpapelaamisen kannalta ongelmallinen 66 millisekunnin latenssi, jota PureMotion kasvattaa entisestään. Tila pitääkin saada riittävän pimeäksi. SB-2000 Pro PB-2000 Pro PC-2000 Pro teisesti värikylläisyyttä ja kontrastia korostavan turbo-mallisen kuvatilan, jonka vaativa käyttäjä yleensä kytkee oitis pois. Kuvan ohjelmalliseen kalibrointiin projektori tarjoaa sinänsä kelvolliset työkalut. Parhaimmillaan Optoma UHL55 onkin natiivisti korkeatarkkuuksista kuvaa toistettaessa. Etenkin tarjoushinnalla UHL55 on mitä mainioin laite, josta viihdekäyttäjä saa runsaasti riemua niin pelaamiseen, elokuviin, urheiluun kuin muuhunkin. Hyvään televisioon verrattuna Optoman mustan taso jättää dlp:stä huolimatta toivomisen varaa. n. Lisäksi led-pohjaisen kuvantoiston valoteho jättää toivomisen varaa. Kuvan terävyys on silmänmukainen 4k-lähteitä katsoessa, mutta hd-tasoista tai sitä matalampaa kuvaa katsoessa yksityiskohtien erottelevuudessa tapahtuu muutoksia huonompaan
Mutta asiassa on syvempikin puoli. Keulakuva ja suunnannäyttäjä. Tällaiset levysoittimet ovat massavalmistajien ja aloittelevien harrastajien heiniä. Lähimmät kilpailijat ovat tulleet ammattiäänentoiston puolelta ja malleista, joihin vain isoilla yleisradioyhtiöillä on ollut varaa. J oitain aikoja sitten legendaarinen levysoitinvalmistaja SME kohautti julkaisemalla monia harrastajia masentaneen tiedotteen: SME luopuu äänivarsien vähittäiskaupasta ja oem-liiketoiminnasta. SME on enemmän kuin pelkkä valmistaja, se on instituutio. ”Koska SME ei ole mikä tahansa valmistaja, moni hieroi silmiään ja nosti sitten kulmakarvojaan.” Esimakua tulevasta saatiin jo keväällä 2018 SME:n esitellessä Müncheninmessuilla uutta levysoitintaan, jonka äänivartta ei voi vaihtaa, jonka äänivarren nokkaan oli valmiiksi asennettu ja säädetty äänirasia, ja jonka runkoon oli valmiiksi istutettu oma kiinteä riaa-esivahvistin. Monista SME:n teknisistä ratkaisuista on tullut alan standardeja. Tästä eteenpäin SME:n äänivarsia saa vain SME:n levysoittimien kera. Se on paha kolaus monen oem-valmistajan ja harrastajan suunnitelmille. Plug and play SME! Moni hieroi silmiään ja nosti sitten kulmakarvojaan. Miksi uutinen järkytti. Äänivarsi = SME SME on valmistanut äänivarsia vuodesta 1959, ja niitä on yleisesti pidetty maailman parhaina kuten SME:n levysoittimiakin (erityisesti SME 30). Tuoko pikkuauton hintainen kokoonpano synergiaetuja. Esimerkiksi 1960ja 1970-luvuilla se oli Series II 3009 tai 3012 (9ja 12-tuumaisena), 1970-luvun lopulla Series III ja myöhemmin legendaarinen, matalan komplianssin mc-äänirasioille paremmin sopiva keskimassainen Series V -äänivarsi. Se, että SME lupaa jatkaa äänivarsien kehittelyä ja valmistusta mutta tarjoaa niitä vain valmiiden levysoitinpakettien osana, saa monet kysymään, onko SME:kin lähtenyt mukaan instant-kulttuurin levittämään plug and play -huumaan elämänhelpotusja -nopeutushöpötyksineen. Nyt siis tätä parantelumahdollisuutta ei enää ole. Sen maine teknisesti tinkimättömien, äärimmäistä mekaanista tarkkuustyötä vaativien äänivarsien ja levysoittimien valmistajana on omaa luokkaansa. Ei siis ihme, että levysoitinvalmistajat ja tuhannet audiofiilit ovat vuosikymmenten varrella nostaneet levysoittimensa korkeimmalle mahdolliselle tasolle vaihtamalla vanhan äänivarren tilalle SME:n äänivarren. Tämä soitin oli SME Synergy. Plug and play -soittimen kanssa ulostulo ei ollut SME:lle kivutonta. Siitä kertoi tapa, jolSME Synergy on heti valmis levysoitinpaketti pyörittimellä, äänivarrella, äänirasialla ja jopa riaa-esivahvistimella. MaailMan paras MaailMan paras KOKEILU: SME Synergy -levysoitin 48 1/2020 (nro 194) Teksti: Michael Hellner (käännös: Kari Nevalainen) Kuvat: Michael Hellner ja SME. Ensinnäkin siksi, että SME ei ole mikä tahansa valmistaja
Kenelle. SME kyllä tietää, että hifiharrastukseen, varsinkin ylemmissä hintaluokissa, kuuluu olennaisesti hankittujen laitteiden kohentaminen ja virittely pienen parannuksen toivossa kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla. (nro 194) 1/2020 49 Teksti: Michael Hellner (käännös: Kari Nevalainen) Kuvat: Michael Hellner ja SME. . Mikä sai SME:n olettamaan, että huippuunsa vietyä analogista toistoa arvos. SME:n päätös on liiketaloudellisesti mielenkiintoinen. Ei vain vaihtamalla äänirasiaa tai äänivartta vaan myös lähes loputtomilla muilla modifioinneilla. Esiasetettu äänirasia oli Ortofonin 5 000 euron huippurasia, ja riaa-esivahvistin oli tilattu sveitsiläiseltä ultra-highendvalmistaja Nagralta. la se oli päättänyt pehmentää pudotusta
Kaapelointiin on käytetty hollantilaisen Crystal Cablen johtoja. Itse laitteeseen Katsotaanpa mistä oikein on kyse. Synergyn äänivarsi on kuin SME IV sillä erolla, että varsikaapeli on päivitetty Crystal Cablen pienisäröisempään kaapeliin. SME:n etsimä kohderyhmä Synergylle on pienen pieni joukko harrastajia jo valmiiksi kapean markkinaraon sisällä. Moottori on eristetty rungosta kumihihnoilla. Varsiputki on magnesiumvalua kuten malleissa V ja 309. Toisin kuin huippumalli V, SME IV on staattisesti tasapainotettu ja neulavoimaa säädetään siirtämällä vastapainoa taaksetai eteenpäin. Pyöreä runkolevy viistetyllä etulevyllä on valmistettu alumiiniharkosta. SME Synergy -paketti koostuu pyöritinosasta, joka on sama kuin SME 12 -levysoittimessa, SME IV -äänivarresta ja Ortofon Windfeld Ti -äänirasiasta sekä Nagran juuri tätä soitinta varten suunnittelemasta riaa-esivahvistimesta. Yhtä kaikki, näiden kiireisten ja mukavuudenhaluisten audiofiilien varaan SME on laskenut onnistumisensa heti käyttövalmiin Synergy-levysoitinpaketin kanssa. Sangen vakuuttavaa! ”Ensimmäinen kompakti, siistin näköinen ja omalla tavallaan tyylikäskin SME:n levysoitin.” SME:n levysoittimet tunnetaan tekniikastaan ja äärimmäisen korkeasta laadusta, minkä ansiosta ne ovat haalineet monia palkintoja. Ehkä hardcore-levysoitinharrastajissa on todella niitä, jotka eivät ostotapahtuman jälkeen halua itse vaikuttaa hankintaansa vaan tyytyvät käyttövalmiiseen levysoitinpakettiin, kunhan se on korkeinta mahdollista kaliiperia, vaikea sanoa. Markkinat pullistelevat plug and play -levysoittimia – mutta hintahaitarin toisessa ääripäässä. Sen sijaan keskitapin ylitys eli overhang säädetään . Runkolevyn yläpuolella, levylautasen alapuolella, on ylimääräinen alumiinilevy, joka toimii äänivarren kiinnitysalustana ja johon levylautasen laakeri ja apulautanen on istutettu. Mutta onnistuuko SME uhkapelissään pienen henkilöauton hintaisella plug and play -soittimella. Synergy varmasti kelpaa niille, joilla ei ole budjettirajoitteita ja jotka haluavat vain tehdä varman ostoksen ilman sen kummempaa miettimistä. Nopeutta – 33,3, 45 tai 78 kierrosta minuutissa – ohjataan servolla. Koska mukana tuleva äänirasia ei sovellu savikiekkojen kyntämiseen, ei ole kovin todennäköistä, että 78-nopeutta hyödynnettäisiin. Ehkä lähin vertailukohta olisi täysin varustettu Linn Sondek LP12 Klimax -paketti. Yhdessä 4,6 kilogrammaa painavan levylautasen kanssa koko paketti painaa 24,5 kiloa. . Nätin ulkonäön ei pidä antaa hämätä. Ehkä taustalla on ajatus, että plug and play -audiofiilit, joille riittää, että soitin toimii, ovat niitä, jotka todennäköisesti muutenkin käyttävät vinyyliä helpompia tapoja soittaa musiikkia, kuten musiikin suoratoistopalveluja. Atsimuuttia ei voi säätää eikä sivuttaisvedon kompensaatiota. SME Synergy on ensimmäinen kompakti, siistin näköinen ja omalla tavallaan tyylikäskin SME:n levysoitin. tavien levysoitinharrastajien joukossa on niitäkin, joiden innostus ei yllä virittelyyn ja ruuvaamiseen, vaan lähes 20 000 euron arvoinen soitin halutaan valmiina ja valmiiksi säädettynä. Ehkä Synergyn ostajan ei tarvitse olla harrastaja lainkaan. Se on myös ensimmäinen SME, joka on saatavana muulla kuin yhdellä värillä. KOKEILU: SME Synergy -levysoitin 50 1/2020 (nro 194). Kauniisti ilmaistuna SME:lle muotoilu on ollut aina alisteista tekniikalle. Vastaavia kilpailevia soittimia ei ole. Äänirasian asennusta varten ei ole säätöuria, vain kaksi reikää. Muotoilupalkintoa ne eivät ole koskaan voittaneet. Siinä missä SME:n suuremmat mallit luottavat pylväsmäiseen kumihihnaripustukseen värähtelyiden vaimentamiseksi ja eristämiseksi, Synergy lepää kolmella matalalla kumieristejalalla. Korkeuden hienosäätö tapahtuu helposti avaamalla varren jalusta ja ruuvaamalla pientä nappulaa ylös tai alas. Erillinen virtalähde on sijoitettu erittäin tukevaan alumiinikoteloon, jonka tiimalasimuoto myötäilee kaarevaa pyöritintä. Nopeuden hienosäätö onnistuu ±0,01 prosentin tarkkuudella
Stereoperspektiivi tuli SME on yksi vanhimmista brittiläisistä hifilaitevalmistajista. Cadence Audio osti myös Garrard-tuotemerkin vuonna 2018 ja julkaisi äskettäin jäljennöksen välipyörävetoisesta Garrard 301 -klassikkosoittimesta. SME vakiinnutti nopeasti asemansa yhtenä johtavista äänivarsien valmistajista. Se oli hyvin kuiva ja kontrolloitu bassoissa ja kaiken kaikkiaankin erittäin hallittu. (nro 194) 1/2020 51. Tämä kaikki on tuttua SME:tä kuten myös tunne valmistuksen korkeasta laadusta. Yhtiö perustettiin vuonna 1946. Esivahvistin tarjoaa mc-signaalille 68 desibelin jännitevahvistuksen, mikä onkin tarpeen, kun kyseessä on niin pienen lähtöjännitteen äänirasia. Ääni oli todella, todella tiukka ja täsmällinen. Monet pitävät sitä edelleen parhaana soittimena maailmassa. Levysoittimen rungon alle sijoitettu kompakti phono-esivahvistin on suunniteltu Nagran vanhentuneen BPS-mallin pohjalta. Perustamisestaan lähtien se on sijainnut Steyningin kaupungissa eteläisessä Englannissa. Koska useimmissa esivahvistimissa ei ole maadoitusruuvia, toisin kuin SME olettaa, maapiuha pitää kiinnittää erikseen kotelon runkoon. Helppoa Tuskin on toista laitetta, joka teettäisi hifitestejä tekeville niin paljon työtä kuin levysoitin. Ne tulee asentaa ja säätää, ja jos oikein pitkälle mennään, pitäisi kokeilla useaa eri äänirasiaa ja vaihtaa jopa äänivartta sen selvittämiseksi, mikä vaikuttaa ääneen ja millä painolla ja tavalla. Hurina ei kuulunut musiikin soiton aikana mutta ärsytti lievästi kappaleiden välillä. Tiukkaa ja täsmällistä Koska Synergy-paketti koostuu neljästä osiosta, jotka kaikki tulevat erittäin arvostetuilta valmistajalta (SME, Ortofon, Nagra ja Crystal Cable), olivat odotukset äänenlaadun suhteen korkealla. Hifilaitevalmistuksen yhtiö aloitti vuonna 1958, jolloin sen perustaja Alastair Robertson-Aikman päätti valmistaa omiin tarkoituksiinsa levysoittimen äänivarren. Myynnin siirtämisellä riippumattomalle jakelijalle SME on vapauttanut resursseja tuotekehitykseen. Kun SME sitten lanseerasi SME V:n, tuli siitä nopeasti luokkansa johtava äänivarsi. Näin tälläkin kertaa, mutta lopulta ongelma ratkaistiin vetämällä SME:n maakaapeli riaa:sta esivahvistimelle. Kuten todettu, phono-esivahvistin sisältyy pakettiin, joten ongelmia ei pitäisi olla. Kuten muissakin Ortofonin Cadenza-sarjan äänirasioissa, myös Windfeld Ti:n kotelossa on kierteiset reiät kiinnityksen helpottamiseksi. Ongelmaksi jäi silti heikosti kuuluva muuntajahurina. Rasia vaatii erittäin kohinattoman phono-esivahvistimen, josta pitäisi kuitenkin löytyä riittävästi signaalivahvistusta. Vuonna 2016 yrityksen hifiliiketoiminta myytiin Cadence Audiolle, jonka yritysportfolioon kuuluu myös kaapelivalmistaja Crystal Cable. Käyttäjän tulee vain laittaa levylautanen paikalleen, kytkeä virtajohto pistokkeeseen ja signaalikaapeli riaa-vahvistimesta esivahvistimelle. Ne myös täyttyivät. Varsi oli niin hyvä, että Robertson-Aikman pani yrityksensä kehittämään levysoittimen, joka tekisi oikeutta uudelle varrelle. Alun perin BPS oli akkukäyttöinen, mutta Synergyä varten toimitettavan mallin verkko-osa on helposti piilotettava 12 voltin virtalähde. Ti eroaa edeltäjästään siten, että kotelon sisäosa ja hopeanvärinen pohjalevy on 3d-tulostettu titaanista. Laadukas äänirasia Äänivarteen valmiiksi esiasennettu Ortofonin mc-äänirasia on Windfeld-rasian jatkokehitysmalli Windfeld Ti. Toisin on SME Synergyn laita! Soitin tulee esiasetettuna tehtaalta kaikkien olennaisten säätöjen osalta. Parhaan mahdollisen mekaanisen kontaktin takaamiseksi rasian yläpuolella on kolme minimaalisen pientä, tuskin näkyvää piikkiä. Esivahvistimessa on Nagran valmistamat step up -muuntajat ja bipolaaritransistoreilla toteutettu aktiivinen riaa-aste. työntämällä äänivarren alustaa eteentai taaksepäin. Hän oli tyytymätön markkinoilla olevien äänivarsien laatuun ja niiden kyvyttömyyteen toistaa uskottavasti tuohon aikaan uusia stereolevyjä. Esivahvistin on esiasetettu Ortofon Windfeld Ti -rasialle, mutta asetuksia pääsee tarvittaessa myös muuttamaan. Ulompi musta osa on valettu vahvistetusta terässeoksesta. Windfeld Ti:n lähtöjännite on 0,2 millivolttia, mikä on 0,1 vähemmän kuin Windfeldissä. Näin syntyi SME 3009 -äänivarsi vuonna 1959, ja loppu, kuten sanotaan, on historiaa. Siinä kaikki! Matalan antotason äänirasioilla yhdessä step up -muuntajan kanssa on taipumus aiheuttaa maadoitusongelmia. Tultaessa 1980-luvun puoliväliin olivat kilpailijat ajaneet SME:n teknisen etumatkan kiinni, eivätkä sen tuotteet pysyneet oikein muutoksessa mukana melko raskaiden, ripustukseltaan jäykkien mc-äänirasioiden vyöryessä markkinoille. Yhteys sveitsiläiseen Nagraan selittyy brittiläisellä jakelijalla Padoodilla, joka vastaa molempien merkkien jakelusta Britanniassa. Robertson-Aikmanin kuoltua vuonna 2006 hänen poikansa Cameron otti yrityksen haltuunsa. Syntyi Model 30, joka tuli markkinoille 1991. . Uudet mallit odottavat nurkan takana! SME:n lyhyt historia . Aluksi yritys omistautui tarkkuusmekaniikan valmistukseen lentoteollisuudelle (SME on lyhenne sanoista Scale Model Equipment)
Luultavasti myös täysin resonoimaton rasiakotelo osaltaan vahvisti tätä kontrollin tunnetta. Verrattaessa SME Synergy -pakettia pikasokkotestissä suurin piirtein samanhintaiseen Dr. Jälkimmäinen äänen piirre on hyvin todennäköisesti Miyajiman äänirasian ominaisuus, mutta ennen kuin ryhtyy vaihtamaan Synergyyn äänirasiaa, tai mitään muutakaan, pitää muistaa ja ymmärtää, että SME Synergy on paketti ja sellaisena se pitää myös ottaa. Synergyyn verrattuna puolta halvempi kokonaisuus on mielenkiintoinen vaihtoehto virittelijöille. Feickert Blackbird -levysoitin, 12-tuumainen Origin Live Illustrious -äänivarsi, Miyajima Madake -äänirasia, Veteran Hifi -step up -muuntaja ja Trigon Advance -riaa-vahvistin) sekä vanhempaan Linn LP12 -kokoonpanoon (Sirkus, Valhalla, Ittok LVII ja Addikt) ja Garrard 401:een Origin Live Illustrious mk 1 -varrella ja EMT JSD6 -äänirasialla kävi ilmi, että SME Synergy ja Dr. esiin sen koko leveydeltä ja syvyydeltä. Levysoittimelle ja verkko-osalle on erilliset maadoitusruuvit. Feickert -levysoitinpakettiin (Dr. Yksityiskohtien ja vivahteiden esiintulo on tasolla, jollaista voi olettaa vasta tällä laatutasolla tai jopa korkeammalla. KOKEILU: SME Synergy -levysoitin 52 1/2020 (nro 194). Se onkin oletettavasti yksi hiljaisimpia levysoittimia markkinoilla edellään vain isoveli SME 30 – lukuun ottamatta edellä mainittua hurinaa. Dr. Feickert -yhdistelmä olivat selvästi pätevimmät toistimet. Vain se, mikä on prässätty levylle, kuuluu, eikä mitään muuta. Äänirasian vaihtoa pohtiva ei osta SME Synergyä vaan esimerkiksi SME 12 -levysoittimen SME 309 -äänivarrella. Dr. Myös Windfeld Ti -äänirasian tonaalinen neutraalius oli havaittavissa: mikään taajuuskaista ei etuile toisen kustannuksella. Oli hienoa kuulla häiritsevien sibilanttien puuttuvan ja f-äänteiden tulevan niin tehokkaasti! Osittain tämä voi johtua äänirasian neulaprofiilista (Replicant 100), mikä takaa erityisen pitkän kosketuspinnan levyuran kanssa. Jos Synergystä pitäisi löytää miinuspuolia, saattaisi olla, että paketti kuulosti hieman vaisulta. . Se vie myös pisteet kotiin hyvin puhtaalla keskirekisterillä ja yhtä avoimella mutta vieläkin pehmeämmällä diskanttitoistolla. Feickertin ja SME Synergyn välinen paremmuus oli enemmän makuasia. Oli vaikea välttyä tunteelta, että soitin ei soi täydellä potentiaalilla ja pidäkkeettömästi. Soittimien välissä oli runsaasti ilmaa, ja tuntui kuin soittimien paikka äänikuvassa olisi ollut tavanomaista tarkemmin määritelty. Monia äänirasioita vaivaava nouseva diskanttirekisteri loistaa poissaolollaan. Feickert -paketti kuulosti vähän pyöreämmältä, pehmeämmältä ja menevämmältä. ”Vain se, mikä on prässätty levylle, kuuluu, eikä mitään muuta.” Äänirasia seurasi levyuraa kuin verikoira ja tuntui toimivan hyvin SME IV -äänivarren kanssa. Synergy sai aikaan tiukemman äänen ja ennen kaikkea hyvin hallitun bassotoiston. Synergyssä on käsituki heille, jotka laskevat äänivarren levylle mieluummin käsin kuin vivulla. Synergyyhdistelmä on myös erittäin immuuni vinyylilevyn ritinöille ja muille sivuäänille. . Molemmat toistuvat kirkkaasti ja avoimesti ilman terävyyttä. Molemmat onnistuvat luomaan ensiluokkaisen stereokuvan ja jättämään paljon ilmaa instrumenttien väliin, mutta SME Synergy oli lopulta hitusen edellä alukkeissa ja dynamiikassa. Tämän kuulee erityisen selvästi symbaalien ja hi-hatien äänessä
Kun Ken Kessler testasi vuonna 1990 SME 30 -soittimen brittiläisessä Hifi News & Record Review -lehdessä, hän huomautti, että SME 30, hänen oma referenssisoittimensa, voi vaikuttaa ääneltään hieman jäykältä ja muodolliselta, enemmän saksalaiselta sotilasorkesterilta kuin New Orleansin bigbandiltä. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh. Kyse on SME:n soittimesta niin hyvässä kuin pahassa, ja osa tätä on, että Synergystä tuntui puuttuvan Regan tai Linnin boogie-tekijä. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi THE KIN PLAY was created to provide a simple yet remarkable audio solution. Designed for the next generation of Totem’s growing family. SME Synergyn kanssa tuntui kuin Kessler olisi osunut naulan kantaan. Liisankatu 3, Helsinki Puh. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. n. Tämäkin on luonnollisesti jossain määrin makuasia. Se on hieno kokonaisuus ilman joidenkin kilpailevien levysoittimien liioitellun räikeää bling-bling-tunnetta. Kun lisäksi soittimessa on luokkansa johtava äänenlaatu, on SME Synergy hyvin mielenkiintoinen vaihtoehto hintaluokassaan! Soitin heille, jotka haluavat parasta vinyylitoistoa uhraamatta aikaa muulle kuin musiikin kuuntelulle. Aktiivista nautintoa sielullesi! SME Synergy Hinta: 19 000 euroa Maahantuoja/edustaja: Hifihuone Lisätietoa: sme.co.uk ja hifihuone.fi Äänirasia: SME IV ”Synergy” Kaapelointi: Crystal Cable Äänirasia: Ortofon Windfeld Ti (MC) Mitat Pyöritin (l x k x s): 370 x 180 x 350 mm Mitat – Virtalähde (l x k x s): 170 x 68 x 305 mm Kokonaispaino: 24,5 kg Paras plug and play -soitin Synergy on uutta elinvoimaa markkinoilla etsivän SME:n houkutteleva ja teknisesti erittäin pätevä plug and play -levysoitin. Discover Kin Play & Kin Play Mini and all the acoustic pleasures it provides
Cd-soittimia taas ei enää paljon myydä, ja niiden valikoima on sangen suppea. Tiedä häntä. Ja toki suoratoistoja musiikkitiedostopalveluista löytyy laadultaan cd-tallennetta vastaavia ja periaatteessa jopa laadukkaampiakin hires-toistoa ja -tiedostoja tarjoavia vaihtoehtoja. Jotenkin tämä fyysinen olemus myös tuo äänen lähteen ikään kuin lähemmäs kuulijaa. CD-soittimien uusi tuleminen: Käytetty CD-sOitin vOi Olla uutta parempi Hifin Historiaa: Denon DCD-820 -cd-soitin 54 1/2020 (nro 194) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas. Cd-levyjä kuunnellaan yleensä myös paljon laadukkaammilla soittimilla kuin suoratoistopalveluja, joiden fyysinen olemus on korkeintaan yksi piilossa oleva mikropiiri (prosessori) ja pätkä ohjelmakoodia. Vinyylisoittimissa ja -levyissä on ollut nähtävissä pientä buumia. Cd vain soi paremmin, ja siinä on sitä jotain muutakin. Nyt myös cd-levyt ovat alkaneet kiinnostaa uudelleen. Sekä itse fyysinen soitin, johon levy laitetaan. Mutta tätä ei silti pidä käsittää väärin. Cdlevylle se on vain tallennettu enemmän fyysiseen muotoon. O n vain niin, että cd-levyltä saa huomattavasti paremman äänen kuin perustasoisista suoratoistopalveluista. Cd-levyllähän on periaatteessa vain samanlainen digitaaliseen muotoon muunnettu mallinne äänisignaalista kuin suoratoistopalveluissa tai vaikka kovalevylle tallennettavassa tiedostossa. Jotain muutakin Cd-levyissä on kuitenkin osittain sitä samaa kuin vinyylilevyissäkin eli levyn fyysinen olemus kansineen ja kappaleluetteloineen. Yksi vaihtoehto on käytetty cd-soitin – ja sellainen voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin uusi
Denonin ase oli tuolloin kahteen PCM56P-L-muuntimeen perustuva Double Super Linear Converter -tekniikka yhdessä 8-kertaisen ylinäytteistyksen ja 20-bittisen digitaalisuodattimen kera. heinäkuuta 1989 vapaasti suomennettuna osapuilleen näin: “Vaikka Denon ja Yamaha pitäytyvät tekniseltä filosofialtaan erityyppisissä toteutuksissa mitä digitaaliseen dekoodaukseen tulee, molemmat yritykset ovat onnistuneet saamaan loistavan äänen viimeisimpiin cd-soittimiinsa. Löysimme helsinkiläisestä, vanhoihin hifilaitteisiin erikoistuneesta Classic Audiosta Denon DCD-820 -cd-soittimen hintaan 120 euroa, joka pienellä tinkimisellä saattaisi lähteä mukaan jopa tasarahalla. Moni onkin tämän huomannut, ja varastosta saattaa löytyä paljonkin kuuntelua odottavia cd-levyjä. Denonin kolme uutuusmallia (DCD-620, DCD-820 ja DCD-920 hintahaarukassa 300–500 dollaria) käyttävät kukin 20-bittisiä digitaalifilttereitä, kun taas Yamahan uudet cd-soittimet (hintahaarukassa 279–1 199 dollaria) luottavat 18-bittiseen piiristöön. Laadukkaat erilliskomponentit ovat yhä kovassa kurssissa, kun puhutaan vähänkään laadukkaimmista laitteista. Uusien cd-soittimien valikoima on suhteellisen kapea, ja hiemankaan laadukkaampi soitin maksaa helposti 500–600 eurosta ylöspäin. Käytetty cd-soitin. Esimerkiksi New York Times -lehdessä kirjoitettiin 2. MataSisällä Denonissa on moniin nykysoittimiin verrattuna paljon enemmän tavaraa. Denonin suositushinta on ollut vuonna 1989 Yhdysvalloissa noin 390 taalaa (silloisen valuuttakurssin mukaan noin 1 620 markkaa, ilman veroja), ja Suomessa sen hinta on ollut 17 prosentin arvonlisäveron (jota muuten kutsuttiin tuolloin nimellä liikevaihtovero) kanssa noin 2 500 markkaa, joka vastaa elinkustannusindeksi huomioiden nykyrahassa noin reilua 700 euroa. Vuonna 1989 oli cd-soittimien välillä kovaa bittitaistelua. Ei siis mikään ihan perussoitin. Ainakin näillä korvilla kuunneltuna molemmat kuulostavat yhtä hyviltä, mikä jälleen todistaa sen, että markkinointikielessä usein painotettu bittilukema ei merkitse niin paljoa, kunhan perusdesign on toteutettu huolellisesti.” Nuo Denonin DCD-820ja -920-soittimet ovat nykyään jo harvinaista vintage-kamaa ja tietyissä piireissä hyvinkin arvostettuja soittimia. Lukupäänä Denonissa oli Sony KSS-150A, joka on edelleen käytössä ja siten saatava myös varaosana. Mutta mitenkä niitä pääsisi kuuntelemaan, kun vanha soitin tuli myytyä pois jo aikoja sitten. Kaukosäätimessä on runsaasti toimintoja, myös säädettävä linjalähdön taso (ei kuitenkaan kuulokelähdön). Myös analogipuoleltaan Denon DCD-820 on moniin nykysoittimiin nähden tietyllä tavalla paljon hifistyneempi. Toki ikäkin tuo haasteita, etenkin elektrolyyttikondensaattoreiden suhteen. Niin ja kirppareilta saa lisää lähes ilmaiseksi. (nro 194) 1/2020 55. . . Tämän yksilön kaukosäätimessä oli jonkin verran käytön jälkiä. Denon luotti vuoden 1989 uudessa mallistossaan 20-bitin digitaalisuodattimeen, kun taas Yamahalla oli 18-bittiset suodattimet. Laadukkaat erilliskomponentit ovat yhä kovassa kurssissa, kun puhutaan vähänkään laadukkaimmista laitteista. laadun tuntua Denon DCD-820 oli aikoinaan hyvinvarusteltu ja teknisesti edistyksellinen soitin, joka ei häpeä ikäänsä tänä päivänä yhtään – päinvastoin
Denon DCD-820 Vuosimalli: 1989 Hinta: 120 € käytettynä Myyjä: Classic Audio Lisätietoja: www.classicaudio.fi DA-muuntimet: 2 x PCM56P-L Digitaalisuodatin: 20-bit, SM5818AP Ylinäytteitys: 8x Toistoalue: 2 Hz – 20 kHz Dynamiikka: 97 dB Häiriöetäisyys: 102 dB Kanavaerotus: 98 dB THD: 0,004% Linjalähtö: 0-2 V Digitaalilähtö: Koaksiaali Mitat (l x k x s): 434 x 103 x 315 mm Paino: 4 kg Muuta: Kauko-ohjain (RC-220) lajännitepuolella tämä ei ole niin suuri ongelma kuin esimerkiksi vahvistimissa, mutta tästä on hyvä silti olla tietoinen. Tällainen vaativa keskiikäinen päätoimittaja ja lehden kustantaja saattaa kuitenkin haluta vanhankin soittimen olevan kuin pakasta vedetty. On muuten harvinaisen positiivista, että laite kestää aikaa näin hyvin – niin tekniikan kuin rakenteensakin puolesta. Tässä voi toki olla jo mukana annos nostalgian tuomaa lisämaustetta, mutta olkoot niin. . Ebaystä löytyi vielä orginaaleja hyväkuntoisia kaukosäätimiä 20–30 eurolla.) Denonissa on ikäluokalleen tyypillisesti runsaasti toimintoja ja monessa tilanteessa käytännöllinen säädettävä kuulokelähtö. DCD820 tarjosi muun muassa erittäin suurikokoisen näytön niin sanotulla kappaleiden kalenterinäytöllä, monipuolisen ohjelmoinnin ja toistotoiminnot, säädettävän erillisen kuulokelähdön, kaukosäätimen kappaleiden suoravalinnoillla ja tasonsäädöllä (linjalähtö on siis säädettävä) sekä koaksiaalisen digilähdön. Sitä odotellessa kuunnellaan nyt vielä hetki tätäkin. Soitin toimii täsmällisesti ja nopeasti, mitä nyt pientä luistoa levykelkan mekanismin vetohihnassa oli paikoin havaittavissa. Linjalähtö on säädettävä, ja toki soittimesta löytyy jo digilähtökin, tosin ei optisena. ääntä 30 vuoden takaa Denon DCD-820 on käyttökelpoinen ja laadukas cd-soitin jopa näin 30 vuoden jälkeenkin. Etenkin kaukosäädin oli jopa rujossa kunnossa, mutta jos vaihtoehtoina olisi 120 euron hintainen tai vaikka jopa kolme kertaa kalliimpi uusi cd-soitin tai vastaavan hintainen bluray-soitin, niin vaaka kallistuisi ehdottomasti Denonin puolelle. Ja se tärkein eli ääni oli kuin hunajaa korville. Äänenlaatu oli huippua, ja DCD-820 soitti mukisematta naarmuisetkin levyt. . Hifin Historiaa: Denon DCD-820 -cd-soitin 56 1/2020 (nro 194). Tämä oli muuten aikoinaan todella tärkeä ominaisuus! Vuonna 1989 cd-soittimissa oli myös nykyistä enemmän ominaisuuksia. Tämä kyseinen yksilö ei ole kunnoltaan ehkä ihan minttiä. Erinomainen vaihtoehto vaikkapa ensimmäistä cdsoitinta hankkivalle nuorelle tai miksei vanhemmallekin. Denonin kotelo on tukeva, ja sen etupaneeli on alumiinia. Laite on oikeasti laadukkaan tuntuinen, ja levykelkkakin on tukeva (vaikka onkin muovia) ja aukeaa hienostuneesti. n (PS
Englantilaissyntyisen rumpali Alex Reedin kappaleissa soi The Whon basisti John Entwistlen äkkivääryys, ja basisti Siltasen biiseissä puolestaan on pastoraalisesti saarnaava, liki eskatologinen sävy. Ennen maamme perinnetietoisella musiikkikentällä ahtaaseen nurkkaan maalattu soitin kykenee visionäärisen soittajan käsittelyssä muuntautumaan efektoiduksi helvetinkoneeksi, joka vie kuulijan ennen kokemattomalle sooniselle matkalle alisiin. Parhaimmillaan pelkistetty tulkinta saa kuulijan kämmenet hikoamaan intensiteetillään. Livekokoonpano K:H:H:L (eli Kuolleiden Hevosten Hillittömät Luut) saa viettää rokulipäivää, kun Käppi palauttaa uusimmalla levyllään kuulijan takaisin soittimensa ja musiikkinsa perinteisemmille juurille. Bändi tasapainoilee etäiseksi kaiutettujen kitaroiden, koskettimien ja perkussioiden helkkeessä, kun Kiwanukan lempeä soul-baritoni runoilee Idi Aminin sortoa Ugandasta paenneiden vanhempiensa jälkeläisten identiteetistä länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa miehen nimen lausuminen oli pitkään liian vaikeaa jopa levyyhtiöiden pomoille. R äjäyttäjien kahdeksas studioalbumi on nimeltään III, mikä tässä kontekstissa viittaa yhtyeen triomuotoon. 2010-luvun alussa Räjäyttäjät oli lo-fi-kasettiestetiikan suomalaiseen rockiin palauttanut esinahan tuoksuinen räkärocktrio, joka kotimaisen rockin vanhaa kaavaa noudattaen on alkanut salonkikelpoistua vanhetessaan. B rittiläisen Michael Kiwanukan soul soi yhtä aikaa 2020-luvun soundia että 1960–70-lukujen iätöntä soul-estetiikkaa. Michael Kiwanuka: Kiwanuka Genre: Soul Julkaisija: Polydor ltd. III-levyllä on väkevä Eppu Normaalin tuntu sekä soitossa että soundeissa, joissa heleästi sovitetut stemmat soivat melkein arveluttavan vireisesti tullakseen Räjäyttäjien levyltä. Levylautasella: (nro 194) 1/2020 57 Teksti: Jemo Kettunen. Finnish Folksongs vol. 1:llä ei rutise futsin läpi ajettu jouhisoitin, vaan tuvan nurkassa suoraan kelanauhurille kuivana taltioitu perinnesoitin, joka yksin säestää Käpin tulkitsemia lauluja. III on inspiroitunut, hienosti soiva ja ehdottoman mielenkiintoinen pala uutta kotimaista rock-historiaa. Hän luo kokonaisuuden, joka palvelee musiikkia ja yleistä tunnelmaa. Kiwanukan yhtye osaa kuulostaa isolta vaivattomasti ilman tarvetta äänikuvan tukottamiseen ja soi samalla kyllin itsevarmasti jättääkseen tilaisuuden niin vaatiessa kappaleen sovituksen pelkkien bassorummun ja pianon varaan. Laulujen tarinoissa esiintyy kosioretkiä ja kuolemaa, ja Käppi laulaa ja soittaa joka sävelen kuin todella tarkoittaisi sitä. Räjäyttäjät ei pelkää uudistua ja hyvä niin. Äänimaiseman mielenkiintoinen amalgaami syntyy rutisevien futsien, syntetisaattoreiden ja siellä täällä surahtelevien jousikaikujen kombinaatiosta, joka on sovitettu ja miksattu ilmavan kevyeksi. Nousiainen laulaa levyn kymmenestä raidasta vain kolme, ja suurimman vastuun kantaa peitsamomaisen toteavasti tulkitseva basisti Mikko Siltanen, joka liidaa puolet levyn biiseistä. Ihmisillä menee huonosti, mutta rock on ikuinen, tuo ääni rakkauden. 1 Genre: Kansanmusiikki Julkaisija: Helmi levyt P ekko Käppi on suomalaisen folkin ja erityisesti jouhikon erikoismies, joka on tehnyt soittimelleen saman mitä Kimmo Pohjonen pari vuosikymmentä sitten haitarille. Myös kansanlauluja versioidessaan Käppi säilyttää taiteilijan tärkeimmät ominaisuudet eli persoonallisuuden ja väkevän läsnäolon voiman. Uutta saundia vanhoilla metkuilla Räjäyttäjät: III Genre: Rock Julkaisija: Räjä Records / Ektro Records Pekko Käppi: Finnish Folksongs vol. Sävellysvastuun jakautuminen heterogenisoi Räjäyttäjien musiikkia hyvällä tavalla. Paradoksaalisesti jouhikon modernisoija soi siis uusimmalla levyllään niin konservatiivisesti kuin mitä jouhikko mielikuvissamme on vuosisatoja soinut. Kiwanuka ei häpeä prosessoida yksittäisiä soundeja ennakkoluulottomilla tavoilla. Aiemmin vahvasti laulaja–kitaristi Jukka Nousiaiseen profiloitunut kolmikko on uudella albumillaan jakanut lauluja sävellysvastuun uudestaan. Vuoden 2019 lopulla julkaistu albumi kiilasi täpärästi vielä loppumetreillä vuoden tärkeimpien levyjen joukkoon. Kiwanukan kolmannella albumilla esiintyy äänensä ja paikkansa löytänyt soul-mies, jonka sävellyksissä on koukkuja ja tyylillistä varmuutta
(Android) ToDo for Google Tasks ToDo on lisäsovellus ja työpöytä-widget, jolla synkronoidaan Googlekalenterin tehtävälista älypuhelimeen ja sen näytölle. Lisätietoja: www.neuronation.com (Android ja iOS) Muistin tueksi Tur-Pex Oy www.tur-pex.com info@tur-pex.com Ananda Planar-kuulokkeet Laaja valikoima liitimiä, kaapeleita & muita tarvikkeita! www.diystore.. Parasta sovelluksessa on keveys, helppous ja nopeus sekä intuitiivinen käyttö kera kuva ja äänimemojen. Sovellus on ilmainen, mutta lisätoiminnot aukeavat vasta kahden euron lisämaksulla. NeuroNation on suosittu ja palkittu muistin kehittämiseen tarkoitettu sovellus. NoteToDo To-Do-tyyppisiä sovelluksia on valtavasti. SOVELLUSVINKIT 58 1/2020 (nro 194) Koonnut: Teppo Hirvikunnas. Se analysoi muistisi ja tarjoaa sen perusteella erilaisia personoituja tehtäviä. Valitettavasti useita listoja ei saa yhdistettyä samaan näkymään. Sovellus ei ole saanut kovin hyviä arvioita, mutta tarjolla olevista yksinkertaisista, widgettyyppisistä sovelluksista se on eräs helppokäyttöisimmistä. Sovellus antaa tuloksista palautetta, ja tuloksia voi vertailla 15 miljoonan käyttäjän kesken. Lisähintaisella Premium-tilillä saa lisää tehtäviä ja tarkemman analyysin sekä räätälöityjä harjoituksia. Valittavana on myös haluaako esimerkiksi jättää tehdyn tehtävän listalle mutta merkitä tehdyksi. Ne ovat usein todella monipuolisia, jopa liian. Tehtäville voidaan asettaa määräpäivä ja muistutus. No ei ehkä ihan kokonaan, mutta ei muistamisesta haittaakaan ole. Sovellus on helppokäyttöinen ja maksuton. NoteToDo on harvinaisen simppeli sovellus tai oikeastaan työpöytä-widget (lisäosa), jolla voit luoda helposti ja nopeasti työlistoja ja muistiinpanoja, lisätä niihin saman tien kuvan, äänittää äänimemon ja asettaa hälytyksen. Jokaiselle tehtävälistalle voi tehdä oman vimpainnäkymän. Muistia voi kehittää muistiharjoituksilla. Työpöydän vimpaimen listasta on helppo ottaa tehtävä esiin tai kuitata tehdyksi. Yksinkertaisia nopeiden listojen ja muistutusten tekoon tarkoitettuja sovelluksia tuntuu olevan harvemmassa. Tehtävälistoja ja niiden merkintöjä on helppo lisätä, hallita ja poistaa sovelluksesta. (Android) NeuroNation Yksi vaihtoehto muistilistoille on muistaa asiat ilman listoja. Widgettiin voi luoda useita tehtäviä ja niiden alle muistiinpanoja ja muistutuksia. Listat ja tehtävät voi jakaa helposti, ja ne voi viedä myös muihin yleisimpiin notes-sovelluksiin. Tällainen aivojen treenaaminen ei ainoastaan kehitä muistia, vaan sen sanotaan myös vähentävän stressiä ja jopa ehkäisevän dementiaan sairastumisen riskiä. Olisiko syynä heikkoihin arvosteluihin sovelluksen Ukraina-tausta
Lisätietoa: www.magnepan.com LRS LRS Tur-Pex Oy www.tur-pex.com info@tur-pex.com NCF Parasta laitteistollesi. www.hifiguru.fi email: myynti@hifiguru.fi Puh. Nämä upeasointiset kaiuttimet ovat kuunneltavissa ja ostettavissa meiltä hintaan 1090 € / pari. 019-418877 (Little Ribbon Speaker) on 50 vuotta paneelikaiuttimia valmistaneen amerikkalaistehtaan uusi promootiotuote. TERVETULOA PERINTEISEEN HIFIKAUPPAAN Gato Audio DIA-250 Triangle kaiuttimet Aidot Taga putkivahvistimet HIFIQ.FI MARKKINAT (nro 194) 1/2020 59
Hyvä integroitu vahvistin tarjoaa vahvan alustan laadukkaalle kokonaisuudelle. Laitteet eroavat yllättävän paljon nimellisteholtaan. Syynä on jatkuva, jopa keinotekoiselta vaikuttava tekniikan kehittyminen uusine formaatteineen ja kanavamäärien lisääntymisineen. Onkyon todellinen nimellisteho kahdeksan ohmin kuormalla onkin 2 x 30 wattia eli reilusti alle puolet Yamahasta. . TESTI: Onkyo A-9130ja Yamaha A-S501 -stereovahvistimet 60 1/2020 (nro 194) Teksti: Teppo Hirvikunnas Alkuperäinen teksti: Jonas Bryngelsson (Hifi&Musik-lehti, Ruotsi) Kuvat: Jonas Bryngelsson ja laitevalmistajat Mittaukset: Hifi&Musik-lehti (Ruotsi). Tämän ovat siis huomanneet myös monet perinteiset hifimerkit, jotka julkaisevat nyt kilpaa ihan tavallisia stereovahvistimia, levysoittimia ja nyt myös jopa cd-soittimia. Kotiteatterilaitteissa ei ole enää samanlaista imua kuin aikaisemmin. Vaikka sen tehtävä on sinänsä yksinkertainen, niin sen merkitystä ei ole syytä vähätellä. Ero vaikuttaa toki lukuina suurelta, mutta äänenvoimakkuutta ajatellessa se vastaa vain kolmen desibelin eroa. Yhä harvempi jaksaa päivittää laitteitaan koko ajan uusiin. Kuten jo aikoja sitten, sellainen koostuu nykyäänkin laadukkaista erillislaitteista: tarvittavista ohjelmalähteistä, vahvistimesta ja kaiuttimista. . Seuraavaksi tulevat varmaan tavalliset fm-virittimet. Osittain ehkä pakon sanelemana. Paluu perinteiseen Yhä useampi hifimerkki on palaamassa tavallaan juurilleen eli kaksikanavaiseen toistoon ja ihan tavallisiin laitteisiin. Suurimmalle osalle riittää kaksi kanavaa ja tieto siitä, että laitteet ovat käyttökelpoisia vielä ensi vuonnakin. Onkyo spekstataan yleisesti 2 x 60-wattiseksi ja Yamaha 2 x 85-wattiseksi, mutta Onkyon teholukema onkin mitattu neljän ohmin kuormaan, kun taas Yamahan lukemat on saatu kahdeksan ohmin kuormalla. No erohan se on sekin, mutta ei anneta sen häiritä. Ja tämä pätee yhtälailla myös edullisemmissa hintaluokissa, joita tämänkin parivertailun osallistujat Onkyo ja Yamaha edustavat. Mittauksissakaan ero ei ollut enää niin suuri. L aadukkaan stereolaitteiston sydän on kaksikanavainen integroitu vahvistin. Otimme tähän parivertailuun kaksi hyvin suosittua perusvahvistinta noin 400 euron hintaluokassa: 399 euron hintaisen Onkyo A-9130:n ja sen pariksi Yamaha A-S501:n, joka on suositushinnaltaan hieman Onkyota kalliimpi, mutta käytännössä laitetta myydään jopa reilusti alle 400 eurolla. Musiikin ehdoilla! Parivertailussa kaksi kohtuuhintaista stereovahvistinta Yhä useampi haluaa tänä päivänä musiikin kuunteluun perinteisen, yksinkertaisen mutta myös korkealuokkaisen stereolaitteiston
Musiikin ehdoilla! Parivertailussa kaksi kohtuuhintaista stereovahvistinta (nro 194) 1/2020 61
Emme havainneet siinä kuitenkaan mitään erityistä normaaliin loudness-toimintoon nähden. Perusrakenteeltaan vahvistimissa ei ole suurta eroa. Kummassakin on viisi linjatuloa. Yamahaan pystyy liittämään kaksi kaiutinparia, ja niille on valintakytkin, myös off-asennolla. Kumpikin toimii perinteisessä ab-luokassa, ja ne on toteutettu oikeille hifivahvistimille ominaisesti erilliskomponentein. Kumpikin vahvistin on saatavana mustana ja hopeisena. Yamahassa näyttää olevan ja onkin enemmän tavaraa kuin Onkyossa, ja sen rakenne on kaikkiaan astetta järeämmän oloinen. Yamahan usb-liitin on vain virransyöttöä varten. Digituloina kummassakin on optinen (toslink) ja koaksiaalinen liitin. Ihan oikean vahvistimen painoisia laitteita siis. Onkyossa ohjelmalähteen valinta tehdään niin ikään pyöritettävästä valintasäätimestä, mutta valittu lähde ilmaistaan epämääräisellä kirjain-numero-yhdistelmällä eikä kaukosäätimessäkään ole suoravalintoja. Onkyossa on mahdollisuus etuja pääteasteen erotukseen. Loudness itsessään on toiminto, joka korostaa matalia taajuuksia ja joskus myös korkeita taajuuksia kompensoidakseen kuulon epäherkkyyttä näillä taajuusalueilla. Onkyo käyttää niin sanottua WRAT-tekniikkaa (Wide Range Amplification Technology), jonka luvataan parantavat toimintaa matalilla ja voimakkaasti vaihtelevilla impedanssikuormilla. Onkyon erikoisuutena on etuja pääteasteen erotus ja niille siis omat tuloja lähtöliitännät. Etuasteen piirit ovat omilla korteillaan kuten myös levysoitintulon riaa ja digitulon da-muunnin. Yamaha on ehkä pykälän arvokkaamman tuntuinen. Myös subbarilähdöt löytyvät kuten myös kunnolliset 6,35 millimetrin kuulokelähdöt etupaneelissa. Muista ominaisuuksista voidaan mainita bassoja diskanttisäätimet, sävynsäätöjen ohitus sekä loudness, joka Onkyon tapauksessa sisältää valmistajan mukaan jonkinlaisen vaiheen optimoinnin ja jota kutsutaan nimellä Phase Matching Bass. Laadun tuntua on myös vahvistimien painossa, joka yltää Yamahassa jopa yli 10 kiloon Onkyon jäädessä pari kiloa kevyemmäksi. Yamahassa on symmetrinen rakenne ja rungon jäykkyyteen on kiinnitetty erityistä huomioita. TESTI: Onkyo A-9130ja Yamaha A-S501 -stereovahvistimet 62 1/2020 (nro 194). Ulkonäön osalta taas on kyse puhtaasti makuasioista. Laitteissa on lähes identtiset liitäntämahdollisuudet. Sen säätimet ovat selkeämmät ja ohjelmalähteen valinta on helppoa niin valintasäätimestä kuin kaukosäätimen suoravalinnoista. Ominaisuuksia Liitäntöjen osalta vahvistimet ovat lähes identtiset. Se taas näkyy myös nykylaitteille epätyypillisesti komponenttien suurena määränä ja hieman sekavan ja käsintehdyn oloisessa toteutuksessa – tässä tapauksessa kuitenkin positiivisessa merkityksessä. Kummassakin vahvistimessa on myös phono-levysoitinliitäntä ja tällöin luonnollisesti myös sisäänrakennettu levysoitinesivahvistin (riaa) mm-äänirasialle. Yamaha, kuten Onkyokaan, ei toimii siis usb-da-muuntimena suoraan tietokoneeseen liitettynä. Yamaha käyttää da-muunnoksessa melko tavanomaista PCM5101-piiriä. Viisi linjatuloa, kaksi digituloa ja levysoitintulo. Onkyoon saa liitettyä vain yhden kaiutinparin. Tämä mahdollistaa vahvistimen käyttämisen vain pelkkänä päätevahvistimena tai etuvahvistimena. Yamahassa kaksi on tavallaan perinteisiä nauhuriliitäntöjä (tape-rec), joissa on siis myös linjalähdöt. . Tänä päivänä ehkä harvemmin tarvittava ominaisuus. Yamahassa on takapaneelissa myös usb-liitäntä, mutta vain virransyöttötarkoituksessa. Yleinen laatutuntuma on myös hyvä. Komponentit ovat laadukkaita, joskaan tässä hintaluokassa ei tietenkään mitään huippua. Da-muunnos on toteutettu Yamahassa perustason PCM5101-piirillä, kun taas Onkyo luottaa astetta arvostetumpaan Wolfson WM8117:aan. . Käyttö ja suorituskyky Näistä kahdesta Yamaha on käytössä mukavamman tuntuinen. Yamahassa kaksi linjatuloista on perinteisiä tapeliitäntöjä eli niissä on niin sanottu rec-out linjalähtö äänitystä varten
Esivahvistin on se osa vahvistinta, jossa käsitellään niin sanottua linjatasoista signaalia ja johon liitetään kaikki ohjelmalähteet ja josta säädetään äänenvoimakkuutta. Todettakoon tässä yhteydessä, että kummastakin vahvistimesta löytyvä asetus kaiuttimien impedanssille (Yamahassa takapaneelin kytkin ja Onkyossa kaukosäätimestä asetettava) kannattaa jättää kahdeksan ohmin asentoon (eli ei koskea koko asetukseen). Onkyo osoittautui kaksikosta tummemmaksi ja Yamaha kirkkaammaksi. Silti toki samalla tavalla luonnolliselta ja neutraalilta kuten Onkyokin. Yamahan bassoalue kuulosti tiukalta ja nopealta mutta paikoin jopa liian kuivalta. Tämä saattaa hyvinkin liittyä Onkyon WRAT-tekniikkaan. Pienestä nimellistehostaan huolimatta Onkyon antoi kelpo teholukemat myös matalimpiin kuormiin, ja voisi sanoa sen olevan jopa piirun verran Yamahaa vakaampi hankalilla kaiutinkuormilla. Onkyon kuulokevahvistin kuulosti Yamahaan verrattuna ohuelta ja jotenkin hengettömältä. (nro 194) 1/2020 63. Onkyo on sisältä Yamahaa astetta kevyempi ja tavallaan myös yksinkertaisempi ja jotenkin modernimman oloinen. Termi integroitu tarkoittaa vahvistinta, joka sisältää esija päätevahvistimen. Paremmuusjärjestykseen niitä on vaikea tässä suhteessa laittaa. Kokeilimme vahvistimia myös kuulokkeiden kanssa, koska kuulokekuuntelu on yhä suositumpaa. Äänessä eroja Vahvistimet olivat ääneltään hyviä, mutta niiden välillä havaittiin kuitenkin selvä luonne-ero. . Neljän ohmin asetuksella vahvistimen antoteho laskee merkittävästi, eikä tällä ole perustetta sen enempää neljän ohmin kuin millään muillakaan kaiuttimilla. Yamaha kuulosti kokonaisuutena asteen verran tarkemmalta ja vapautuneemmalta kuin Onkyo, ja tähän saattaa vaikuttaa myös pieni etu tehossa. Keveys on odotettua myös teholukemien perusteella. Ääni oli kuitenkin mukavan täyteläinen. Vahvistimia kuunneltiin setissä, jossa äänilähteenä oli korkealaatuinen Hegel Mohican -cd-soitin ja kaiuttimina kuormaltaan helpot Q Acoustics Concept 300:t. Pohjimmiltaan kyse on makuasioista, ja lopputulos riippuu paljon muusta laitteistosta ja ennen kaikkea kaiuttimista. Nämä osat voivat olla myös erillisiä laitteita, mutta integroidussa vahvistimessa ne ovat samassa paketissa. Onkyo vaikutti olevan tietyllä tavalla vakaampi ja tehokkaampi, vaikka ei sitä Integroitu vahvistin. Kuulokkeilla Yamaha erottui Onkyosta selvästi edukseen. Kaikkein matalimmilla taajuuksilla voimallinen ote tuntuu hieman herpaantuvan, mikä saattaa kuulua yksityiskohdissa. lukuarvoina todellisuudessa olekkaan. Tässä tapauksessa kuulokkeina olivat huippuluokan Sennheiser HD800S:t. Oike. Tehon suhteen Yamaha A-S501 vaikuttaa ensialkuun vetävän pidemmän korren yli kaksi kertaa suuremmalla nimellistehollaan. Päätevahvistimessa tehdään varsinaisesti teho kaiuttimia varten. Ero näkyi myös tehokuutiomittauksessa, mutta ero ei ollut niin suuri kuin olisi voinut kuvitella. Kuulokevahvistimessa oli potkua ja ääni kaikkiaan selkeä, vakaa ja innostava. Kääntöpuolena on hieman kuivakka soundi Onkyoon verrattuna. Oikealla takakulmassa oleva piirilevy sisältää Yamahaa laadukkaamman Wolfson WM8117 -da-muuntimen. Yamahan kuulosti Onkyota kirkkaammalta ja avoimemmalta. Kaikkiaan innostava ja nautittava kokonaisuus, vaikka ei mikään tehohirmu olekkaan. Emme ymmärrä, miksi tällainen asetus on tehty ja miksi sitä suorastaan suositellaan käytettäväksi ilman sen kummempaa selitystä sen funktiosta
Testi oli hieman epäreilu, koska käyttämämme cd-soitin maksaa yksinään jo neljä kertaa enemmän kuin testin vahvistimet. Ja normaalissa kaiutinkuuntelussa Onkyon ääni on rauhallisempi ja täyteläisempi kuin Yamahan. TESTI: Onkyo A-9130ja Yamaha A-S501 -stereovahvistimet 64 1/2020 (nro 194). n ONKYO YAMAHA Jo nimellisteholtaankin suurempi Yamaha (alempi kuvaaja) osoittautui myös mittauksissa Onkyota (ylempi kuvaaja) tehokkaammaksi. Pienestä nimellistehostaan huolimatta Onkyo antoi kelpo teholukemat myös matalimpiin kuormiin, ja sen voisi sanoa olevan jopa piirun verran Yamahaa vakaampi hankalilla kaiutinkuormilla. Noin kaksinkertainen teho ei käytännössä ole kuitenkaan niin suuri kuin lukuarvoista voisi päätellä. Erillisen riaa:n hankkimiselle ei ole todellakaan välitöntä tarvetta. Kaikkea ei tähän rahaan saa. Vahvistimien digitulojen käyttö on perusteltua televisioäänelle tai mahdollisesti perustasoisen cd-soittimen kanssa. Hieman harmillista, ettei kummassakaan – etenkään Onkyossa – ole usb-dac-ominaisuutta. DAC vai NOT Kokeilimme vahvistimia myös digitulon kautta. standby-tila (20 min viive) Kytkimellä valittava autom. Se on pykälää edullisempi ja kooltaan kompaktimman oloinen kuin Yamaha. Ei ollut siis ihme, että ääni oli analogitulojen kautta parempi kuin käyttäen vahvistimien omia da-muuntimia. . Merkki ja malli Onkyo A-9130 Yamaha A-S501 Hinta * 359–399 € 359–479 € Maahantuoja/edustaja Loudgroup Oy Yamaha Music Lisätietoja www.eu.onkyo.com fi.yamaha.com Nimellisteho (8 ohmia) 2 x 30 W 2 x 85 W Mitatut tehot ** Dynaaminen 8 ohmia 2 x 70 W 2 x 149 W Dynaaminen 4 ohmia 2 x 111 W 2 x 229 W Dynaaminen 2 ohmia 2 x 147 W 2 x 290 W Dynaaminen 1 ohmia 2 x 66 W 2 x 97 W Linjatulot 5 x AUX, 1 x (Amp-In) CD, Tuner, AUX, 2 x Tape Levysoitintulo Kyllä (MM) Kyllä (MM) Linjalähdöt 1 pr (Pre-Out) 2 pr (Tape REC) Subwoofer-lähtö Kyllä Kyllä Digitaalitulot 2 (Opt./koaks.) 2 (Opt./koaks.) DA-muunnin Wolfson WM8117 Texas Instruments PCM5101 DA-resoluutio 24Bit/192kHz 24Bit/192kHz Loudness On (Phase Matching Bass) On (portaaton) Basso-/diskanttisäädöt On On Sävynsäätöjen ohitus On On Balanssisäätö On On Subsonic-suodatin Ei Ei Kuulokelähtö On (6,35 mm) On (6,35 mm) Kaiutinvalitsin Ei Off, A/B, A+B Kaiutinlähdöt 1 pr (naparuuvi) 2 pr (naparuuvi) Kauko-ohjain Monitoimi Monitoimi Mitat (l x k x s) 435 x 129 x 330 mm 435 × 151 × 387 mm Paino 8,0 kg 10,3 kg Muuta Valittava autom. Onkyo ei ole ollut koskaan kovin vahva tällä alueella. Puolensa ja puolensa – Yamahan puolesta Yamaha vaikuttaa olevan monella osa-alueella Onkyota parempi, mutta Onkyossakin on vahvuutensa. Tässä suhteessa Yamaha A-S501 yllätti todella positiivisesti. Yamahan suhteen kannattaa käyttää mieluummin analogituloja. standby-tila (8h viive) * Vaihtelee jälleenmyyjittäin ** Tehokuutiomittaukset astaan juuri päinvastaiselta kuin vaikutelma kaiuttimilla kuunneltaessa. Vahvistimista Onkyon da-muunnin kuulosti selvästi paremmalta, jos tälle on siis käyttöä. Onkyo on myös vakaampi vaikeilla kaiutinkuormilla. Levysoittimien omistajia kiinnostaa luonnollisesti vahvistimien riaa-korjaimien laatu. Yamaha vetää kuitenkin pidemmän korren sen verran usealla osa-alueella, että vaakakuppi kallistuu väistämättä se puoleen. . Onkyon riaa on äänenlaadultaan Yamahaa vaatimattomampi mutta menettelee peruskäyttöä ajatellen. Yamahan riaa:t ovat olleet aina laadukkaita, ja perusvahvistimeksi A-S501:n riaa:ssa ei ole mitään huomauttamista – päinvastoin
Lookissa on hieno ripaus retroa 1980-luvun Yamahoista. Käyttö on helppoa niinkin yksinkertaisesta syystä kuin ohjelmalähteen helposta valinnasta. Phase Matching Bass on eräänlainen loudness-kytkentä. Säädettävälle loudnessille saattaa olla oikeasti käyttöä. Sisääntulo näytetään kirjain-numero-lyhenteellä vieressä olevassa näytössä, mikä ei ole kovin intuitiivista. Äänessä on yllättävää auktoriteettia ja ryhtiä, ja samalla se on täyteläinen. Yamaha on Onkyota isomman näköinen. Erikoisuutena Yamahassa on säädettävä loudness. Onkyo A-9130 Yamaha A-S501 + Laadukas da-muunnin + Äänen tasapaino + Virranantokyky luokassaan Vaatimaton kuulokevahvistin ja riaa Tehoreservin rajallisuus Ohjelmalähteen valintatapa + Teho normaalikuormilla + Laadukas kuulokevahvistin + Laadukas riaa-esiaste + Käyttö Vaatimaton da-muunnin (nro 194) 1/2020 65. Puutteistaan huolimatta laadukas perusvahvistin sopivassa käytössä. Jos tarve on pääasiassa kaiutinkuuntelussa perinteisillä ohjelmalähteillä ja äänen preferenssi enemmän pehmeydessä kuin analyyttisyydessä, niin miksei. Yamahassa ohjelmalähteille on nimetyt suoravalinnat, kun taas Onkyossa on mielestämme epäkäytännöllisempi askellusvalinta kera laitteen näytön tihrustamisen. Tehoa löytyy, mutta laite ei ole mikään virtahirmu. Main in -valinta erottaa etuja pääteasteen toisistaan. Onkyon etupaneelia hallitsee suurikokoinen äänenvoimakkuussäädin. Onkyossa on myös laadukas da-muunnin. Kaikkiaan erinomainen perusvahvistin ja ostopaikasta sekä -hetkestä riippuen myös kohtuuhintainen. Sisääntulo valitaan pienemmällä kiertosäätimellä. Yamahan da-muunnin ei häikäise mutta ajaa asiansa esimerkiksi tv-äänen kera. Kummassakin vahvistimessa on monitoimikaukosäädin, jolla voi ohjata myös saman merkin muita laitteita (cd-soittimia ynnä muita). Yamahassa on yllättävän laadukas kuulokevahvistin, ja myös riaa-levysoitinesivahvistin hakee tässä luokassa vertaistaan. Valitettavasti kuulokevahvistin ja levysoittimen riaa-esiaste eivät pärjää Yamahalle. Itse vahvistimelle kaukosäätimessä on vain perustoiminnot eli ohjelmalähteen valinta ja äänenvoimakkuuden säätö. A-S501 on hintaluokkaansa järeämmän oloinen ja myös tehokas vahvistin. Vahvistin on yllättävän pystyvä vaikeillakin kaiutinkuormilla. A-9130 on melko pienitehoinen perusvahvistin, jossa on kuitenkin teholuokkaansa isompi ääni. Myös käyttömukavuus kärsii niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ohjelmalähteen valinnan vaikeasta käyttämisestä. Malli on saatavana myös mustana. Ohjelmalähteen valinnalle on selkein merkinnöin varustettu kiertosäädin. Ääni on todella neutraali niin hyvässä kuin pahassa: erotteleva ja kirkas, mutta ripaus täyteläisyyttä jäi toivelistalle. Onkyo on saatavana myös hopeisena
66 1/2020 (nro 194). Vertailimme jokaisen kukkarolle sopivia cd-soittimia. lAsertykki! Etsitkö kotiteatteriin huipputykkiä, jonka lamppua ei tarvitse koskaan vaihtaa. Mistä on kyse. VertAilussA Cd-soittimet Cd-levyt ovat edelleen käyttökelpoinen ääniformaatti, ja niiltä saadaan usein jopa paljon parempi äänenlaatu kuin perustason suoratoistopalveluista. Nyt sellaiset saa tonnilla. Seuraavassa numerossa: Aidot elektrostAAtit tonnillA! Magneplanar on synonyymi highend-tasoisille elektrostaattisille kaiuttimille. Cd-VerkkosoitinViritin-yhdistelmä Yamaha CD-NT670D on hieman pimentoon jäänyt laiteyhdistelmä, joka tarjoaa yhdessä paketissa kolme ohjelmalähdettä. Testissä Sonyn 4k hdr -laserprojektori VPL-VW870ES. Ja entäs jos satsaa vielä muutaman satasen enemmän. Seuraava AVPlus ilmestyy maaliskuun puolivälissä! Muistathan vierailla verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. AkustoinnillA helppo pArAnnus ääneen Kerromme miten saat akustoinnilla äänen paremmaksi
Exquisite detail in bright and dark scenes. Always mesmerizing. OLED 804 Rich, natural colors. Ambilight completes the picture beautifully.. Looks better. From an HDR miniseries to sports, this Philips 4K OLED TV brings lifelike depth and smooth motion to all the content you love. Any source. www.philips.com/oled Philips OLED TV
Myymälässä seuraavat mallit: JVC DLA-N5 JVC DLA-N7 JVC DLA-NX9 JVC DLA-Z1. THX and the THX Logo are trademarks of THX Ltd., which may be registered in some jurisdictions. www.mareks.fi Mareksound Oy Valimotie 2, 00380 HKI info@mareks.fi – puh: 010 321 3220 JVC 4K-projektorit sopivat niin ammattilaisen kuin vaativan kotiteatteriharrastajankin tarpeisiin. All rights reserved. Tule tutustumaan JVC 4K-projektoreihin Mareksoundin myymälään