AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 2/2020 (NRO.195) HINTA: 11,90 € A V P L U S 2 /2 2 (N R O 19 5 ) W W W .A V P L U S .F I MaailMan pienin kaMera Testissä Insta360 GO laserin tarkkuudella Sony VPL-VW870ES -videoprojektori kaikki tarvittava saMassa paketissa! Yamaha CD-NT670D -yhdistelmälaite pienet Mutta pippuriset paneelikaiuttiMet Magnepan LRS asiaa akustoinnista Näin parannat kodin äänentoistoa Vertailussa cd-soittimet hintaluokassa 300–500 euroa Cd -levyjen uusi tuleminen! Cd -levyjen uusi tuleminen!
Ja niinpä minäkin kaivoin esiin kaikki lähes 200 cd-levyäni ja aloin kuuntelemaan ja kuuntelemaan ja kuuntelemaan. Äänenlaatu oli kuin taivaasta verrattuna vinyyliin. Siitä vaan hamstraamaan hyllyt täyteen! Niin tai ehkä kuitenkin ensin se cd-soitin. Tämä sama tunne palautui, kun tein tämän numeron cd-soittimien testiä. Myös uusia cd-levyjä on alettu julkaista, mutta etenkin vanhoja levyjä löytyy divareista ja kirpputoreilta jopa alle euron kappaleelta. Niin tarkka, puhdas, erotteleva ja dynaaminen. Siihen aikaan homma oli paljon tarkempaa. 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Janne Soilakari Magnus Fredholm Jiri Koivuniemi Jarkko Peipponen Jussi Ansio Markku Mikkonen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P. Bassotoisto pysyi kasassa kovempaakin soitettaessa. Cd:n ääni oli jotain uskomatonta. Päätoimittaja Teppo Hirvikunnas Cd-levyjä hamstraamaan!. Vinyylin kanssa oli aina ongelmaa, kun ääni alkoi kiertämään. No, sain soittimet “salakuljetettua”, möin niistä kaksi (voitolla totta kai) ja itselläni pidin yhden. Cd:n ääni on perustason suoratoistopalvelua parempi, selkeämpi, erottelevampi ja erityisesti kolmiulotteisempi. Tämä olikin sitten ainoa kerta, kun äänenlaadussa on tapahtunut kerralla näin suuri muutos – ja kerta taitaa olla myös viimeinen. (nro 195) 2/2020 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. Pitkästä aikaa olikin todella hienoa kuunnella oikein antaumuksella. Minun ensimmäinen cd-soittimeni. Hintaa en muista, mutta jokatapauksessa paljon, paljon edullisempi kuin Suomessa. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 V iime numerossa hehkutin levysoittimia, ja oma viehätyksensä niissä onkin, mutta muistan silti kuin eilisen päivän, kun palasin sukulaismatkalta Yhdysvalloista, olisiko ollut vuonna 1984 tai -85 ja tuliaisina Technics SL-PJ11, midikokoinen cd-soitin. Kaikenmaailman superaudio-cd:t ja hiressit sun muut eivät ole enää kyenneet, eivätkä kykene, näin dramaattiseen äänenlaadun parannukseen kuin äänen digitalisoinnissa tapahtui cd-levyn myötä. Riippui hieman kappaleesta tietenkin, mutta ero oli silti selvä. 050 365 7654 (ark. Itse asiassa toin silloin kolme soitinta, ja jännitti oikeasti, että joudunko tulliin. Ja kyllä se soikin. Sitä samaa wau-elämystä äänenlaadusta ei enää tullut, mutta jotain sen suuntaista kuitenkin, kun vertaisin ääntä Spotifytoistoon
KoKeilU: yamaha CD-NT670D -yhdistelmälaite......................... 24 Kuinka hopeakiekko saadaan soimaan. 26 SiSältö Pääkirjoitus........................................3 Uutiset....................................................6 KoKeilU: Quieton Sleep -kuulokkeet........................................8 Rauhallisempia yöunia pienillä aktiivitulpilla. Seuraavassa numerossa..... 58 s. 56 KohtuuhintaiSet cd-Soittimet s. HifiN HiSToriAA: BBX 485 S-Br -kaiuttimet...................................... 48 Hifi-lehden rakennussarjaan perustuvat kaiuttimet soivat tanakasti 2020-luvullakin! Sovellusvinkit.............................. KoKeilU: Valcovastamelukuulokkeet........... 14 Kotimaiset ja kohutut vastamelukuulokkeet testissä. KoKeilU: Vasco Mini 2 -kääntäjä......... KoKeilU: Denon PMA-150H -integroitu vahvistin.............. 52 Esittelyssä kolme hiukan erilaisempaa kotimaista uutuuslevyä. oPAS: Näin cd toimii............................... 16 Jos videotykin hinnalla saa pienen henkilöauton, on lupa odottaa todella kovaa laatua. 36 aSiaa aKuStoinniSta s. 54 Yamahan parin vuoden takainen yhdistelmälaite on vieläkin ehta paketti. TeSTi: Sony VPl-VW870eS -videoprojektori........................ 36 Kodin äänentoistosta voi saada paljon enemmän irti kiinnittämällä huomiota akustiikkaan. 50 Näillä sovelluksilla pääset ainakin lähemmäs kesäkuntoa! KolUMNi: Cdja vinyylilevyt hoitavat vanhanaikaisia musiikkisieluja............................ 51 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi pohtii fyysisten formaattien olemusta. KoKeilU: insta360 Go -kamera............. 12 Kielimuurin yli voi loikata kätevästi minikokoisella käännösapurilla. 20 Denonin uutuusintegroitu tarjoaa hyviä ominaisuuksia komeassa paketissa. VerTAilU: Cd-soittimet 300–500 €....... 10 Maailman pienimmäksi kameraksi kutsuttu GO taipuu moneen tilanteeseen. levylautasella.............................. s. 16 laSerin tarKKuudella Kaiuttimet 1980-luvulta 4 2/2020 (nro 195). 42 Astetta pienemmät magnetostaattiset paneelikaiuttimet vakuuttavat koostaan huolimatta. oPAS: Asiaa akustoinnista................. 26 Cd on kaikkea muuta kuin kuollut! Tarkastelussa hyvät perussoittimet kohtuurahalla. eSiTTely: Magnepan lrS -kaiuttimet..........................
E U Check out the brand new €799 From. A R E N D A L S O U N D
F ocal Chora -sarja uusitui kokonaan jokin aika sitten. Sarjan lippulaivamalli 826-D sisältää kaiuttimen yläosaan sisäänrakennetut Dolby Atmos -kattoheijastuskaiuttimet. Laitteelle luvataan 500 ANSI-lumenin kirkkaus, ja siinä on automaattitarkennus, säädettävä jalusta ja automaattinen pystysuunnan keystonekorjaus. Chora 826-D on Chora-sarjan lippulaiva. Lisätietoja: tv.aptoide.com Focalin Chora-sarjaan Dolby Atmos -lattiakaiuttimet Monipuolinen miniprojektori Aptoide TV. TV-käyttöön optimoidun Aptoide TV -sovelluskaupan saa käyttöön, kun soveltuvaa Android-käyttöjärjestelmää käyttävään laitteeseen asennetaan ensin tarvittava Aptoide TV -apk-asennustiedosto. Iso elementti tuottaa kapeamman säteilykuvion, ja ääni saadaan näin kohdistettua suoraan kattoon, mistä se leviää kuuntelutilaan. Tämän jälkeen kaikki sovellukset ovat asennettavissa laitteeseen samalla tavalla kuin älypuhelimeen. LumiExpert-toiminto säätää kuvan kirkkautta automaattisesti, jolloin kuvan luvataan olevan optimaalinen erilaisissa katselutilanteissa. Mallistossa on nyt siis myös Dolby Atmos -ylä-äänitoiston tuottavat uudet pääkaiuttimet. Nyt se on täydentynyt uusilla kotiteatterimalleilla ja subwooferilla: Chora 826-D Dolby Atmos -etukaiuttimet, Chora Center -keskikanava, Chora Surround -kaiuttimet ja Chora-subwoofer. Hintaan sisältyy magneettiset elementtisuojat. Kaksivärinen viimeistely antaa kaiuttimelle modernin ulkoasun. Atmos-kaiuttimen ja yhteensopivan vahvistimen avulla saadaan katosta peilaavaa ääniheijastusta hyväksikäyttäen toistettua vaikuttava korkeusja tilaääni, joka kuulostaa tulevan suoraan kuuntelijan yläpuolelta, ilman että kattoon asennetaan erillisiä Atmoskaiuttimia. Aptoide TV on sovelluskauppa nimenomaan Android-älytelevisioille ja -medialaitteille optimoiduille sovelluksille. Focal Chora 826-D:n suositushinta on 1 790 euroa/pari. Projektoria voidaan käyttää myös tehokkaana Bluetooth-kaiuttimena ja Aptoide TV -sovelluksen kanssa. Kestävän rakenteen, IPX2-vesisuojauksen sekä HDMI-, USB-Cja WiFi-liitäntöjen ansiosta GS2 on todella monikäyttöinen projektori. Se sopii jopa ulkokäyttöön. Useat Android-sovellukset on suunniteltu vain mobiililaitteille, ja siksi niiden käyttö AndroidTV:llä tai televisioon liitetyllä Androidmediatoistimella on vaikeaa tai mahdotonta. Aptoide TV -sovelluskaupasta löytyy satoja tuttuja TV-käyttöön optimoituja sovelluksia. GS2:n tarkkuudeksi ilmoitetaan 1 280 x 720 pikseliä, ja siinä on HDMI-, USB-Cja USB 2.0-liitännät sekä langattomat WiFija Bluetooth 4.0 -yhteydet. BenQ GS2:n luvataan kestävän jopa 0,5 metrin pudotuksen, ja sen sisäänrakennettu silmäanturi voi keskeyttää kuvasignaalin väliaikaisesti varmistaakseen, ettei lamppu paista suoraan projektoria tutkivien lasten silmiin. Aptoidessa ei ole yhtä keskitettyä kauppaa Google Play Storen tavoin, vaan käyttäjät voivat perustaa sinne oman kauppansa. Maahantuonti ja lisätietoja: www.kruunuradio.fi (P. Lisätietoja: www.benq.fi A ptoide on hajautettu markkinapaikka Android-mobiilisovelluksille. Atmos-kaiutin on rakenteeltaan omaan koteloon rakennettu laajakaistakaiutin viiden tuuman elementillä. Choran uusittu kaunis kotelorakenne tarjoaa hintaluokkansa hienoimman viimeistelyn ja laadun. 09-6840 0010) B enQ GS2 -DLP-LED-projektori on langaton, kannettava sisäja ulkokäyttöön suunniteltu miniprojektori. GS2:lle luvataan kolmen tunnin akunkesto. Korkea herkkyys (91 dB/W) tuottaa paljon ääntä jo pienemmälläkin vahvistimella. Uutiset 6 2/2020 (nro 195). Suuren kotelon ja kolmitierakenteen avulla 826-mallin äänessä on vakavasti otettavaa auktoriteettia. Projektorin suositushinta on 649 euroa
Tämä on tosin myös tottumiskysymys. QuietOn Sleep -aktiiviset korvatulpat tarjoavat tehokasta melunvaimennusta olosuhteissa, missä muut vaihtoehdot eivät toimi ja missä vaaditaan huomaamatonta ratkaisua ja todella pientä kokoa. Vastamelukuulokkeista ne eroavat kuitenkin siinä, että niillä ei voi kuunnella varsinaisesti mitään No miksei siis tavalliset, korvaan tulpan lailla työnnettävät in-ear-tyyppiset vastamelukuulokkeet aja samaa asiaa. Eikä niissä ole erillisistä elektroniikkaosaa eikä liioin johtoa. Akku kestää noin 20 tuntia. Niissä ei tarvita vahvistimia eikä bluetooth-vastaanotinta. Puheääni ja yksittäiset äänet kuuluvat sopivassa määrin läpi, mutta kaikenlainen staattinen melu, kuten kohina, jyrinä, vingunta ynnä muu, vaimenee todella tehokkaasti. Virralle olisi myös hyvä olla jokin pieni led-indikaattori. Pelkästään vastamelua Suomen Oulussa kehitetyt ja Puolassa valmistettavat (ei siis Kiinassa!) QuietOn Sleep -korvatulpat ovat tavallaan kuulokkeet, sillä ne toistavat ulkopuolista melua vastakkaisvaiheessa kumoten sen korvassa. Korvatulppien vaimennusteho on tietenkin rajallinen, ja ne suodattavat kyllä korkeita taajuuksia aika hyvin, mutta vuotavat matalimmilla taajuuksilla. Ne latautuvat reilussa tunnissa, ja latausledit sammuvat. Jotkut eivät pidä mistään korvaan tungettavista jutuista, tai ne eivät vain istu mukavasti. Melunvaimennus on valmistajan mukaan säädetty erityisesti kuorsaukseen. QuietOn:it ovat niin pienet, että niitä voi käyttää myös nukkuessa. Itse asiassa tähän tarkoitukseen ne on alunperin suunniteltukin. Vastamelu kytketään päälle erikseen kummastakin korvasta, pienestä ja melQuiteOn Sleep Hinta 219 € Valmistaja QuietOn Oy Lisätietoja quieton.com Tyyppi Aktiivinen vastamelu -korvatulppa Latausaika Noin 1 tunti Käyttöaika Noin 20 tuntia Mitat (l x k x s) 59 x 30 x 22 mm (latauskotelo) + Pieni koko + Tehokas vaimennus + Kätevä lataus/säilytysrasia Hankala on/off-painike Ei virta-indikaattoria Ei suomenkielistä ohjeistusta ko jäykästä painikkeesta. Ääntä voidaan vaimentaa myös aktiivisesti käyttäen niin sanottua vastamelutekniikkaa, jota hyödynnetään myös vastamelukuulokkeissa. Samaan aikaan voidaan myös toistaa musiikkia, ja niin meillä on myös kuulokkeet. Jopa tehokkaammin kuin referenssinä käyttämämme Bose NC700 -kuulokkeet. Todella hiljaista QuietOn:it ladataan pienikokoisessa kotelossa. Näin ulkopuolinen ääni kumoutuu korvakäytävässä ja tuloksena on hiljaisuutta. n KOKEILU: QuietOn Sleep -aktiiviset korvatulpat 8 2/2020 (nro 195) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas MaailMan TehoKKaiMMaT ja PieniMMäT aKTiiviseT KorvaTulPaT. Korviin asettaminen on helppoa, ja mukana toimitetaan kolmet erikokoiset sovitintulpat. Tulpat ovat pienet, pysyvät hyvin paikallaan, ja ne ovat myös suhteellisen mukavat pitää korvissa pidemmänkin ajan. Niiden toiminta perustuu melun passiiviseen eristämiseen. Tähän voidaan käyttää kuulosuojamia tai ihan tavallisia korvatulppia. Vastamelukuulokkeita voi käyttää myös pelkästään äänen vaimennukseen, kun kytkee päälle vain vastamelutoiminnon. K uulon suojaamista ja hiljaisuutta tarvitaan monissa tilanteissa. Tässä olisi kehittämistä. Niillä voisi kuunnella musiikkiakin. Vastamelukuulokkeet vaimentavat ulkopuolista ääntä kääntämällä sen vastakkaisvaiheeseen ja toistamalla sen korviin. QuietOn:it ovat kooltaan merkittävästi tyypillisiä in-ear-vastamelukuulokkeita pienemmät ja kevyemmät. QuietOn:it vaimentavat melua erittäin tehokkaasti. Ero on ennen kaikkea koossa
Parhaat kaiuttimet, jotka Polk on koskaan tehnyt. 09-4150 0210 . Innostu Lisätietoja: fi.polkaudio.com Maahantuoja: Simex Oy . www.simex.fi LEGEND. puh. Polk Legend Kuuntele . Hämmästy . Samalla suurimman vaikutuksen tehneet kaiuttimet, joita olemme kuulleet miesmuistiin
Magneettisuutensa ansiosta kameran voi kiinnittää melkein mihin tahansa metallipintaan suoraan tai vaihtoehtoisesti mukana tulevien kiinnikkeiden avulla. IPX4-roiskesuojattu, viitisen senttiä pitkä ja kaksi senttiä leveä kamera painaa vain 18 grammaa. Imukuppien sijasta Insta360 turvautuu kiinnikkeissään erikoiseen tahmatarraan, joka ei jätä alustaan jälkiä ja on pestävissä sekä uudelleenkäytettävissä. Kiinnikkeitä myyntipakkauksessa tulee mukana varsin kattavasti, poikkeuksellisimpana näistä kaulaan paidan alle ripustettava lätkä, jonka avulla kameran voi napsauttaa nopeasti rinnuksiin kiinni. KOKEILU: Insta360 GO -kamera 10 2/2020 (nro 195) Teksti: Jussi Ansio Kuvat: Valmistaja. H eti alkuun on selvää, että laite on tarkoitettu pikemminkin pikaisten somevideoiden tekoon kuin vakavampaan kuvaamiseen. Insta360 tituleeraa uutta GO-kameraansa maailman pienimmäksi – ja pieni se todellakin on. Muita kiinnikkeitä ovat nivelkiinnike tarrajalustoineen, klipsikiinnike, pieni tarrakiinnike ja kulma-adapteri. OnkO k OO lla merkitystä. Mönjän avulla kiinnitys myös pitää hämmästyttävän hyvin. Koostaan huolimatta se on saatu varustettua varsin mukavilla ominaisuuksilla. GO tallentaa sisäiseen, ei laajennettavissa olevaan kahdeksan gigatavun muistiinsa 1080plaatuista videokuvaa valinnaisesti 15:n, 30:n tai 60 sekunnin pätkissä
Insta360:n sovelluksen voi määrittää kopioimaan tiedostot automaattisesti aina kun kotelo yhdistetään. Valotus ja valkotasapaino säätyvät automaattisesti, eikä niille ole manuaalista säätöä. PLUSSAT JA MIINUKSET + Koko + Lisävarusteet + Kuvanvakain – Hinta – Äänenlaatu le. Koko ei rajoita laitteen käyttöä juurikaan, mutta sisäisen muistin ja akunkeston rajallisuus tulevat melko pian vastaan. Yli jäävän kuvapinta-alan laite käyttää digitaalisen FlowState-kuvanvakauksen tarpeisiin, joka toimiikin uskomattoman hyvin. Kuvasuhteeksi voi valita 1:1 tai 16:9 vaakaan tai pystyyn. Sovelluksella voi tiedostojen hallinnan lisäksi ohjata kameran toimintoja bluetoothin yli sekä tehdä yksinkertaista editointia puhelimen muistiin ladatuille tiedostoilInsta360 GO Hinta 229 € Maahantuoja Boston Distribution (www.boston.fi) Lisätietoja www.insta360.com/ product/insta360-go Tallennusmuoto MP4, JPG Videokuva 1080p (2 560 x 2 560 tai 2 560 x 1 440) Kuvausohjelmat Normaali, timelapse, hyperlapse, slow-motion Yksittäisen videon pituus 15, 30 tai 60 sek Suurin aukko f/2.1 Liitännät Bluetooth, microUSB, Lightning Mitat 49,4 x 21,4 x 14,85 mm Paino 18,3 g Pieni ja näppärä Insta360 GO on helppokäyttöinen ja näppärä mukana pidettävä minikamera. Kameralle luvataan latausaikaa noin 30 minuuttia ja kotelolle noin 1,5 tuntia. Kameran säilytysja lataustelakkana toimii Charge Case -kotelo. Android-käyttäjästä lyhykäisen adapterijohdon käyttäminen tietysti voi tuntua tarpeettoman hankalalta, eritoten kun Apple-tuotteeseen kotelon saa kiinni suoraan. Vakaaja tuottaa jopa gimbaalimaisia liikkeitä, eikä rajukaan käsittely saa sitä juuri häiriintymään. Kuvausaikaa täydellä latauksella (GO+kotelo) luvataan 60 minuuttia. Mukana tulevan adapterijohdon avulla myös usb-c-liitäntä on mahdollinen. Vakaaja pitää horisontin paikallaan riippumatta siitä, miten paljon kameraa pyörittelee. Sovellus tunnistaa videoista muun muassa kasvoja, maisemia sekä hymyjä ja järjestää ne aiheen mukaan. (nro 195) 2/2020 11. Somettajalle se voi olla kätevä työkalu, jolla kännykkää laadukkaampien lyhyiden videoiden luominen onnistuu käden käänteessä, mutta vakavampaa käyttöä kameralle on vaikea keksiä. n Insta360 GO:n myyntipakkauksessa tulee mukana varsin kattavasti erilaisia kiinnikkeitä, joista erikoisin on kaulaan paidan alle ripustettava lätkä. Kameraa ei voi ladata ilman koteloa. Kameran omaan muistiin videoklippejä mahtuu vain reilun parinkymmenen minuutin edestä, joten kotelo ja sovellus ovat ahkerasti käytössä. Timelapsetila kuvaa maksimissaan kahdeksan tuntia tuottaen yhdeksän sekunnin mittaisen videon, hyperlapse taas tuottaa 30 minuutin kuvaamisella viiden minuutin videon. Slow-motion tuottaa kuvaa 100 ruudun sekuntivauhtia, timelapse ja hyperlapse 30 ruutua sekunnissa. Valmistaja ei ilmoita kennosta muita tietoja kuin sen, että se on valovoimaltaan f2.1. Pohjasta törröttävän Lightningliittimen suojaksi on laitettu kuminen tutti, joka näyttää hiukan erikoiselta eikä pysy kotelon taskussa ollessa erityisen hyvin paikallaan. Liittimen rakenteellinen kestävyys voi kovemmassa käytössä olla koetuksella. Koteloa tarvitaan paitsi kameran lataamiseen myös tiedostojen siirtoon. Pikaisten tuokioiden tallennuksessa GO on selvästi parhaimmillaan, ja siihen se on ensisijaisesti tarkoitettukin. FlashCut-sovelluksen älytoiminnot mahdollistavat tiedostojen järjestelyn ja lyhyiden klippien koostamisen myös automaattisesti. Erilaisia kuvaustiloja on normaalin videoja still-kuvauksen lisäksi timelapse, hyperlapse ja slow-motion. Tiedostojen siirron nopeuden ja automatisoinnin ansiosta jatkuva siirtely ei kuitenkaan käy ärsyttäväksi. Kotelon pohjassa on Applen Lightning-liitin ja kyljessä micro-usb-liitin. Videot kamera kaappaa 3 040 x 3 040 resoluutiolla, mutta tiedostoja vietäessä sovellus muuttaa ne 1080p-tarkkuuteen (2 560 x 2 560 tai 2 560 x 1 440)
Taskukokoinen kääntäjä nimittäin sisältää 3g/4g-verkossa toimivan internet-liittymän, jonka luvataan toimivan 150 maassa ilmaiseksi. Näppärä matkakumppani Periaatteessa Vasco Mini 2 on kelpo laite matkustavalle ihmiselle, joka liikkuu paljon tuntemattomilla kielialueilla. Viesti välittyy noinkin, vaikka muotoilussa pikkuvirheitä onkin. Se mahtuu kätevästi pieneenkin taskuun ja herää valmiustilasta käyttökuntoon melko nopeasti. Yhdellä latauksella valmistaja lupaa jopa 160 käyttötuntia, mikä kuulostaa melko hurjalta. Vastaavasti erikielinen keskustelukumppani voi sanella Mini 2:lle oman Kielimuuri ei välttämättä ole suurikaan este keskustelulle vieraskielisen kumppanin kanssa, jos apuvälineeksi ottaa näppärän kääntäjän. Sammutetun laitteen käynnistäminen puolestaan ei käy aivan hetkessä, joten se kannattaa pitää mieluummin päällä akuuttien tilanteiden ratkaisemiseksi. Mini 2 myös toistaa puhesynteesin avulla säädettävällä nopeudella käännetyn viestin sisäänrakennetusta kaiuttimestaan, josta kyllä lähtee ääntä, mutta se on melko terävä ja pistävä. J os valmistajan maailman parhaana mainostaman puheenkääntäjän aloitusnäytössä lukee ”Paina oikealla tai vasemmalla sijaitsevaa mikrofoni-nappia ja aloita puhumisen.”, kuinka vakuuttavalta koko konsepti vaikuttaa. Juuri sellainen on Vascon Mini 2. Käytännössä homma toimii niin, että kun ajautuu vuorovaikutustilanteeseen eri kieltä puhuvan henkilön kanssa, voi oman sanomansa sanella Mini 2:lle painamalla mikrofoninäppäintä pohjassa, jolloin laite tunnistaa puhutun viestin ja kääntää sen saman tien tekstiksi sekä alkuperäisellä että käännettävällä kielellä (kunkin kielen merkkijärjestelmää noudattaen). Vaikuttaa siis hyvältä, mutta suurin kysymys lienee se, mihin tällaista tuotetta oikeastaan tarvitsee. Ymmärrä Ja tule ymmärretyksi Pikakokeilu: Vasco Mini 2 -kääntäjä 12 2/2020 (nro 195) Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Valmistaja. Äänen voi tosin toistaa myös kuulokkeista, sillä laitteessa on 3,5 millimetrin plugiliitäntä. Tällä tavalla, hieman haparoiden mutta käytännössä pääosin asiassa pysyen, Vascon Mini 2 käsittelee sille syötetyn puheen ja kääntää sen yli 50 kielelle yhdellä painalluksella – kunhan verkkoyhteys vain toimii. Vakavasti ottaen kyseessä on tyypillinen lillukanvarsi, johon perustavanlaatuisessa kommunikaatiossa ei ole tarpeen puuttua
Näin ollen paljon matkustava ja käännöspalveluita tarvitseva saa helposti vastinetta rahalleen. Pääsääntöisesti Mini 2 osasi pysyä asiassa varsinkin yksinkertaisempien lauserakenteiden ja selvästi artikuloidun kielen kohdalla. kääntää sopivasti sinnepäin Koska toimituksemme kielellinen kirjo on jokseenkin rajoittunut, testasimme Mini 2:n käännöskyvyt toistamalla puhesisältöjä internetistä. Mini 2 myös toimii melko jouhevasti, mitä nyt kielilistaa selatessa näyttö vähän pykii. Laitteen Android-pohjainen käyttöliittymä on yksinkertainen ja riisuttu, joten melkeinpä jokainen osaa varmasti käyttää sitä. Lisäksi on syytä huomioida, että netin kautta Google Translatea tai muuta vastaavaa sovellusta käytettäessä saattaa kokea ikävän yllätyksen suuren puhelinlaskun muodossa, sillä maailmalla mobiiliverkon käyttö maksaa enemmän kuin esimerkiksi Euroopassa. Periaatteessa dialogia voi käydä näin niin pitkään kuin puhuttavaa riittää. n PLUSSAT JA MIINUKSET + Yksinkertaisten käännösten toimivuus + Käännösnopeus + Käytön yksinkertaisuus – Pienehkö näyttö – Satunnaiskäyttöön kallis Periaatteessa aivan hyvä! Taskukokoisena käännöslaitteena Vasco Mini 2 suoriutui sille annetusta tehtävästä mielestämme puhtain paperein. Vasco Mini 2:n kohdalla tätä ongelmaa ei ole, sillä laitteen nettiyhteys on valmistajan mukaan ilmainen 150 maassa. Muuten Mini 2:n hinta on ehkä aavistuksen suolainen, kun samantyyppisiä vaihtoehtoja on saatavilla ilmaiseksikin. Kenties yleisin ja käytetyin niistä on Googlen Translate, joka niin ikään osaa kääntää puheen tekstiksi ja toiselle kielelle käytännössä viiveettä. Mitään kovin proosallista tai monimerkityksellistä sisältöä laite ei ymmärrettävistä syistä osannut aivan käsitellä, mutta esimerkiksi turistille tärkeät perusfraasit kääntyivät vieraasta kielestä suomeksi ja toisin päin moitteettomasti. Vaihtoehto löytyy taskusta Periaatteessa Vasco Mini 2:n pahin haastaja löytyy luultavasti monen taskusta, sillä älylaitteisiin on ladattavissa vastaavalla periaatteella toimiva käännössovelluksia ilmaiseksikin. Google Translate osaa hyödyntää myös kameraa ja kääntää suoraan sillä kuvattavan tekstin. Lisäksi Google Translate tarjoaa myös ääntämisohjeita ja osaa hyödyntää älylaitteen suurempaa näyttöä pitempien tekstien kääntämisessä. Itse käännös tapahtuu lähes viiveettä, kun sanelun lopettaa ja mikrofonipainikkeen päästää ylös. (nro 195) 2/2020 13 Vasco Mini 2 Hinta 249 € Lisätiedot www.vasco-electronics.fi Näyttö 2”, 240 x 320 p Akku Li-ion 1 200 mAh Latausliitäntä Micro USB Kuulokelähtö Kyllä, 3,5 mm Mitat (l x k x s) 42 x 113 x 12 mm Paino 70 g Takuu 24 kk Muuta Integroitu 3g/4g-nettiyhteys, kova matkakotelo, laturi Vasco Mini 2 on taskuun mahtuva, puheentunnistukseen perustuva käännöslaite, joka tulkkaa puhutun tekstin halutulle kohdekielelle nopeasti ja melko uskollisesti. Painikkeetkin ovat selkeät, ja niissä on kohtuullinen tuntuma. Vaikka laitteen näyttö on suhteellisen maltillisen kokoinen, eikä siihen mahdu paljoa tekstiä kerralla, käytännössä järkevän mittainen, yhteen hengenvetoon puhuttu lause kyllä sopii ruudulle. Hauskana yksityiskohtana Mini 2 osasi tulkata jopa maineikkaiden suomalaisten kilpa-autoilijoiden ja jääkiekkoilijoiden niin kutsuttua rallienglantia melko hyvin! Tavallisiin arjen ongelmien ratkaisuun ja miksipä ei myös kielen ja ääntämisen opetteluun Mini 2 siis soveltuu pikakokeemme perusteella lupausten mukaisesti. viestinsä painamalla toista mikrofoninäppäintä. Mutta koska mukana ei ole mitään ylimääräistä, mihinkään ei myöskään ole potentiaalista vaaraa sotkeutua. Google Translaten etuna on myös kameran hyödyntäminen, sillä kaiken kirjoitetun tekstin voi kääntää suoraan halutulle kielelle sitä kuvaamalla. Kovin monimutkaista kieltä se ei aivan ymmärrä, mutta todellisessa vuorovaikutustilanteessa viestin saa varmasti menemään perille hiukan selkokielistämällä sanomaansa. Kuvassa Vasco Mini 2:n englanninkielinen käyttöohje ja sen käännös suomeksi.. Käännöstarkkuus ei vertailussa Vasco Mini 2:n kanssa ollut merkittävästi parempi tai huonompi, joten samat ongelmat monimutkaisemman kielen kääntämisessä koskevat luonnollisesti myös Google Translatea. Yksinkertainen laite omine rajoituksineen myös toimi ihan hyvin, ja sen keskeisin valtti on hintaan sisältyvä nettiliittymä, joka ei aiheuta lisäkustannuksia
Kokeilu: Valcolangattomat vastamelukuulokkeet 14 2/2020 (nro 195) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas (Tiedot Valco Oy:stä: Wikipedia). Varustelu on siis hyvä. Kuulokkeiden kupit kääntyvät sivuttain ja sisäänpäin, jolloin ne mahtuvat pienempään tilaan. Niiden puristusvoima on juuri sopiva. Vasemman kuulokekupin päällä on myös kohomerkintä kuulokkeiden kanavaindikaattorina; näin kuulokkeet on helppo laittaa päähän oikein päin. Tällainen häly herättää aina skeptisen toimittajan mielenkiinnon. Yhtiön toimintaa ei saatu koskaan kannattavaksi, ja sen taru Imatralla loppui 1980. Juuri tämä herätti myös meidän mielenkiintomme Valcon kuulokkeita kohtaan. Toisessa kuulokekupissa on helppokäyttöinen painike vastamelutoiminnolle. Valco on myös vienyt nykytrendien mukaisen vauhdikkaan kampanjointinsa niin pitkälle, että on luvannut istuttaa jokaista myymäänä kuuloketta kohden yhden puuntaimen Kainuulaiseen metsään. V alco saattaa olla vanhemmalle polvelle tuttu nimi. Asiallisen oloiset Ensivaikutelma on lupaava. Kyseessä on noin 150 euron hintaiset korvan päälle asettuvat, vastamelutoiminnolla varustetut langattomat sankakuulokkeet. Kuulokekupeissa olevissa ohjauspainikkeissa on hyvin erottuvat kohomerkinnät, ja niiden käyttö on helppoa, lukuun ottamatta sammutuksessa tarvittavan painikkeen todella pitkää painallusaikaa. Kuulokkeiden laatuvaikutelma on hyvä. Varustukseen kuuluu tukeva kuljetus-/säilytyskotelo, usb-latausjohto (uudessa mallissa tyyppiä c), normaali kuulokejohto (ei-langattomaan kuunteluun) ja lentokoneadapteri. Yläpanta ei ole kovin leveä, mutta siinä on hyvä pehmuste, eikä se juurikaan paina päätä. Hypetyksen arvoiset. Valcon kuulokkeet ovat mukavan kevyet ja istuvat päähän hyvin. Kuulokkeissa on somisteena aitoa puuta, joka on tyylikäs yksityiskohta. Merkki oli nimittäin vuosina 1976–80 Imatralla toiminut kuvaputkitehdas, joka oli Suomen valtion, Salora Oy:n ja japanilaisen Hitachin yhteisyritys. Kuulokkeita voi kuunnella myös kaapelin välityksellä, mikä on hyvä asia. Sosiaalinen media on tehokas markkinointikanava, ja myös Valcon langattomat vastamelukuulokkeet ovat saaneet siellä hypeä ympärilleen. Valcot ovat saaneet kehuja äänestään, ja äänen hienosäätöön on valmistajan mukaan osallistunut myös musiikin ammattilaisia. Tehokkaan some-markkinoinnin ansiosta kuulokkeet ovat siis saaneet ilmeisen suuren suosion, ja niistä on kirjoitettu vähän siellä sun täällä. Niin nytkin. Nykyinen Valco Oy taas on kaikenlaisen erikoisen sälän (katsokaa verkkosivut) maahantuontiyritys ja verkkokauppa, joka tuntee kyllä myös vanhan yrityksen historian
Heräsi jopa epäilys, että onko saamassamme testiyksilössä jotain pielessä. Valcojen soundia leimaa runsas bassoisuus, erityisesti kun vastamelutoiminto on kytkettynä päälle. Entäs ääni. Valcon kuulokkeiden vastamelutoiminto edustaa hyvää keskitasoa. Kuulokekupeissa olevissa ohjauspainikeissa on hyvin erottuvat kohomerkinnät, ja niiden käyttö on helppoa. n (nro 195) 2/2020 15. Tämä korostuu erityisesti vastamelutoiminto päällä. Olisiko tässä kyse siitä soundin hienosäädöstä, joka ei nyt mielestämme ole ihan onnistunut. Plussaa kuitenkin ison akun mahdollistamasta pitkästä käyttöajasta, jopa yli 40 tuntia yhdellä latauksella. Vastamelussa jäimme kaipaamaan nopeaa läpikuuntelumahdollisuutta. Vasemman kuulokekupin päällä on myös kohomerkintä kuulokkeiden kanavaindikaattorina. PLUSSAT JA MIINUKSET + Laatuvaikutelma hintaluokassaan + Käyttö ja mukavuus + Varusteet + Käyttöaika Vastemelutoiminto varauksin Kumiseva bassotoisto ja vaimea keskialue Liikaa bassoa Kokonaisuutena Valcot ovat sinänsä hienot ja laadukkaan oloiset kuulokkeet. Todennäköisesti se kytkee päälle myös jonkinlaisen taajuuskorjauksen. Ohessa kuvakaappaus säädöistä, joilla ääni oli jo hyvä. Ihan pielessä kokonaisuus ei kuitenkaan ole, mutta äänen hienosäätö on mielestämme epäonnistunut – sanoivat muut mitä tahansa. Vaimennus painottuu pääosin matalille taaValco Valcoitus Bass Hinta 149 € Maahantuoja Valco Oy Lisätietoja www.valco.fi Tyyppi Langaton, vastamelu Bluetooth 5.0 (aptX) Akku 1 050 mAh Latausaika 2–3 tuntia Käyttöaika 40–45 tuntia Paino 250 grammaa Muuta Kova matkakotelo, USBlatauskaapeli, kuulokejohto (3,5 mm/3,5 mm/1,4 m) ja lentokoneadapteri Kuulokkeissa on somisteena aitoa puuta, mikä on tyylikäs yksityiskohta. Kun bassoja vaimennettiin älypuhelimen taajuuskorjaimella, ääni parani huomattavasti. Mukana on hyvät matkavarusteet, ja kuulokkeiden vastamelutoimintokin toimii hintaluokassaan hyvin mutta voisi olla parempikin. Valco-kuulokkeiden varusteluun kuuluu tukeva matkakotelo, lentokoneadapteri, usblatauskaapeli ja myös 1,4 metrin kuulokejohto ei-langattomaan kuunteluun. Valcot ovat tosiaan saaneet hyviä arvioita äänestään, ainakin mikäli on uskominen Valcon verkkosivujen lainauksiin. Miksi vastamelutoiminto yleensä vaikuttaa ääneen niin paljon. Jos kuulokkeita käytetään pääasiassa puhelimen kanssa, niin ääntä saa toki jonkin verran viilatua puhelimen omalla tai kolmannen osapuolen taajuuskorjainsovelluksella. Hintaluokassaan laatu on kuitenkin ihan ok. Periaatteessa äänessä on kyllä potentiaalia, mutta äänensävyn viritys ei ole nyt mielestämme onnistunut. juuksille, ja ylemmillä taajuuksilla se voisi olla parempi. Bassoja sai vaimentaa aika paljon. Äänenlaatu oli kyllä pienoinen pettymys. Parinmuodostus ei ole mahdollista nfc-kosketustoiminnolla. Ilman vastamelutoimintoa ääni on selkeämpi. Bassot ovat korostuneet, ja äänessä on kuminaa, joka peittää keskialuetta. Ääneltään kuulokkeet olivat kuitenkin pettymys – ainakin neutraalia ja selkeää toistoa haluavalle, siis luonnollista hifisoundia arvostavalle. Bluetooth on uusinta versiota ja tukee parempaa ääntä lupaavaa aptX-kodekkia. Bassoa kuulokkeista lähtee, mutta se on sävyltään tynnyrimäinen ja peittää keskialuetta. Toisessa kuulokekupissa on helppokäyttöinen painike vastamelutoiminnolle. Hiljaisuutta ja ääntä Miten Valcot sitten toimivat tärkeimmässä tehtävässään eli musiikin toistossa ja melun vaimennuksessa
Jos merkin 4k-projektorit ovat tuttuja, tämä malli edustaa samaa sarjaa laservalonlähteellä. Laserin käytön etuna taas on erittäin pitkä valonlähteen käyttöikä, valmistajan lupaama 20 000 tuntia, ja lisäksi laser on huomattavasti stabiilimpi verrattuna perinteisempään UHPeli Ultra Light Performance -lamppuun. Tuhansia tunteja hohtavat UHP-lamput muuttuvat siis ennen pitkää elottomiksi. Testi: Sony VPL-VW870ES -videoprojektori Sonyn laserpohjainen VPL-VW870ES tarjoaa 20 000 tuntia katselunautintoa veitsenterävällä optiikalla ja häkellyttävän hyvällä kuvalla – mutta hinta on myös sen mukainen. VPL-VW870ES on japanilaisvalmistajan suurin malli, joka voidaan vielä ainakin jollain tapaa mieltää tuotekategoriansa puolesta sopivan kotiteatteriin tai pienempiin asennuksiin. N yt on projektorilla hintaa! Sony VPL-VW870ES maksaa lähes saman verran kuin pieni auto tai vähän hienompi moottoripyörä. Se onkin yksi skarpeimmista vastaan tulleista – ja tarpeen 4k-kuvan projisoinnissa. UHP-lampun optimaalinen käyttöikä on vain noin pari tuhatta tuntia (vaikka valmistajat väittäisivät mitä), jonka jälkeen kirkkaus alkaa hiljalleen heiketä. Laserin tarkkuudeLLa! 16 2/2020 (nro 195) Teksti: Thomas Ytterberg & AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistaja Mittaukset: HemmaBio. Luultavasti moni projektorin omistaja käyttääkin yhtä lamppua ikään kuin liian pitkään ja tottuu siten hailakkaan kuvaan, joka on kaukana parhaasta mahdollisesta. Muuten se on hyvin identtinen muiden Sony-projektoreiden kanssa niin muodon kuin toimintojenkin osalta. Laservalonlähteen ohella VW870ES:n erityisominaisuuksiin lukeutuu erittäin terävä optiikka. Mutta kuten ennenkin kyse on asioiden priorisoinnista, jos vain budjetti antaa periksi
Eri kirkkausasetuksille kalibroinnin kanssa saa kuitenkin olla tarkkana. Sama toimii toisin päin, eli kun valotehoa himmennetään, laserin sininen kajo erottuu aavistuksen selkeämmin. . Siinä laservalonlähde luo täyden valospektrin suuntaamalla sinisen kirkkaan laserin pyörivässä kiekossa olevaan keltaiseen fosforimateriaaliin. Sony Z-Phosphor sinisellä laserilla Sonyn laserprojektoreiden keskiössä on Z-Phosphor-tekniikka. Laserin tarkkuudeLLa! (nro 195) 2/2020 17. Laserin sinisen valonsäteen energia sekoittuu fosforin keltaiseen, jolloin punainen ja vihreä valo voidaan suodattaa erilleen. . Todellinen videotykki Nyt, jos koskaan, palstatilaa ei tarvitse tuhlata turhaan kuvaillaksemme sitä, kuinka hyvä kuva VPL-VW870ES:sä on. Lyhyesti ja ytimekkäästi, projektorin kuvanlaatu on juuri sellainen kuin toivoisimme. Ja itse asiassa vielä vähän päälle, jos huomioidaan optiikan tarkkuus. Nämä lähteet eivät kuitenkaan ole täysin lineaarisia keskenään. Sony on kuitenkin varustanut projektorinsa hyvillä säädöillä, joten tätäkin ominaisuutta voidaan kontrolloida. Mitä kirkkaammaksi projektorin ajaa, sitä keltaisempi fosforinen hehku valossa erottuu
Terävyyttä kulmissa Projektorin standardiobjektiivi on VPLLZ7013, ja se mahdollistaa Sonylle tyypillisen heittosuhteen ja linssinsiirron. Full-tila sopii kirkkaalle hdr-materiaalille, Limited puolestaan tilanteisiin, jossa valoa pitää säätää dynaamisesti. Teoriassa kuitenkin 55-tuumaisella projisoinnilla voidaan saada parempaa laatua kuin standarditasoisesta lcd-televisiosta, mutta kun kuvan venyttää isommalle alalle, lopputulos ei ole aivan täydellinen. Tämä toimii hyvin, vaikkei dynaaminen laatu ylläkään todella hyvän television tasolle. Yksinkertaisesti sanottuna kuva on erittäin hyvä. Tämä tulos saavutettiin projektorin iiris täysin auki. Pienemmällä asetuksella valoteho vähenee ja myös tuulettimen suhina hiljenee, ja nollille vedettynä tulos on 550 luumenia. Siitä huolimatta VPL-VW870ES tekee parhaansa ja toistaa nyanssirikasta 4k-kuvaa, joka hdr-muodossa tarjoaa myös laajemman väriavaruuden ja 10-bittiset värit. Toisaalta laatu on linjassa sen kanssa, mihin olemme tottuneet Sonyn yksinkertaisempien 4k-projektorien kohdalla. Projektorista saadaan täydellä valoteholla ajettuna irti noin 1 400 luumenia, ja valkoinen yltää liki referenssitasoon. . . Täysille vedettynä se tarjoaa 1 200–1 400 luumenia ja melko suuren kirkkauden – ja melkein 500 watin tehonkulutuksen. Hdr-toisto ei ole helppo nakki projektorille. Iiris voidaan asettaa kolmeen asentoon, Full, Limited ja Off, jossa ei ole dynaamista säätöä. Kaikki on motorisoitua, ja tarjolla on muistipaikat asetusten tallennukseen. Testi: Sony VPL-VW870ES -videoprojektori 18 2/2020 (nro 195). Optiikan laatu on erinomaista, ja havaitsimme 4kmateriaalin terävyyden yltävän kaikkiin neljään kulmaan, vaikka linssinsiirto oli käytössä ja projektori asetettu kuvan alareunan tasalle. Valittamista ei ole sen enempää kuvassa, väreissä kuin katselukokemuksessakaan. Värit, läsnäolo ja kuvan luonteva piirtyminen ovat kaikki esillä, ja kaikki toimii saumattomasti ja tyynesti. Silloin projektori on melko hiljainen, tosin ei ihan niin äänetön kuin Sonyn UHP-lampulliset mallit. Laser Light Output -säädin tarjoaa 100-portaisen asteikon valonvirtauksen säätöön. Off-tila taas on paras silloin, jos haluaa toistolta tasaisuutta
Projektori vaatii myös kalibrointia, sillä tehdasasetuksilla sen kuva on aavistuksen keltavihreä. Esimerkiksi, jos projektorista haluaa saada todella kirkkaan kuvan etenkin hdrmateriaalilla, tuulettimen surina erottuu melko selvästi. Mutta on syytä huomioida, että kyseessä on projektori, jonka asennus ja käyttöönotto vaatii muutenkin oikeat työkalut ja ammattitaitoa. Valkoisessa taustassa erottuu selvästi keltavihreää sävyä verrattuna keskiharmaaseen taustaan. Onneksi! Tehdasasetuksilla testiyksilön kuvan kirkkaissa yksityiskohdissa on vihertävää sävyä. Mutta sitten on se hinta. Kirkkautta hurinalla Testin aikana ilmeni muutamia seikkoja, joita ei varsinaisesti voi sanoa ongelmiksi tai vioiksi. Projektoriin voidaan asentaa myös vaihtoehtoinen optiikka, VPLL-Z7008, joka ampuu laajakuvaa lähempää (0,86– 1,1 kertaa suhteessa kuvakokoon) rajallisemmalla linssinsiirrolla (±50% vertikaalisesti ja ±19% horisontaalisesti). Tämän taustalla saattaa olla sinisen laservalonlähteen ja fosforin käyttäytymisen epälineaarisuus. Toisinaan joissain tapauksissa musta myös taittui lähemmäs tummaa harmaata todella pimeässä tilassa katseltuna. n (nro 195) 2/2020 19. Senpä vuoksi paluu VW870ES:n loisteesta parin vuoden takaiseen VW550ESmalliin ei ollut ihan niin kirvelevä kuin olisi voinut olettaa. Harmaasävyjen kalibrointi vaikutti jossain määrin väritoistoon värien korostuneen luminanssin ja vähentyneen saturaation muodossa. Ja tämä projektori todellakin ansaitsee myös hyvän kankaan. Tosin rehellisyyden nimissä tähän ei kyllä elokuvaa katsellessa tule kiinnittäneeksi huomiota. Ehkäpä niin, että jotkin asiat olisi voinut toteuttaa hiukan paremmin. Superskarpin kuvan taustalla tosin oli se, että tätä yksilöä aiemmin testanneet tahot olivat hoksanneet säätää Panel Alignment -valikon arvot kohdalleen. Eikä projektori ole täysin virheetön, mitä tulee väriliukujen porrastumiseen 10-bittisellä materiaalilla – mikä taas on tuttua Sonyn muillekin malleille. Värit ovat täsmälleen oikeat, ja laservalonlähde kestää 20 000 katselutuntia hiipumatta toisin kuin tavanomaiset lamput. Siihen kannattaa suhtautua niin, että kyseessä ei ole projektori mihin tahansa olohuoneeseen vaan paremminkin katselulle erityisesti omistettuun tilaan, jossa VPL-VW870ES muutenkin on vain osa kokonaisbudjettia. Se tarjoaa kaiken, mitä tämän tyyppiseltä laitteelta voi odottaa, ja kuvan optinen terävyys on parasta, mitä olemme nähneet. Sony VPL-VW870ES Hinta 24 999 €* Lisätiedot www.sony.fi Kuvatekniikka SXRD, 4 096 x 2 160 pikseliä Valoteho 2 200 ANSI luumen Ilmoitettu lampun kesto 20 000 tuntia Heittosuhde Noin 1,34–2,92x (16:9) Linssinsiirto ±80% vertikaalinen, ±33% horisontaalinen (16:9) Liitännät 2x HDMI (18 Gbps), verkkoliitäntä, usb, RS232, IR in, 2 x 12V trigger Latenssi Noin 30–35 ms (Input Lag Reduction aktivoituna) Mitat (l x k x s) 560 x 230 x 496 mm Paino 20 kg *Hinta vaihtelee jälleenmyyjittäin, edullisin hinta Suomessa 2/20 Kalibroidut harmaasävyt tuottavat hennon vihreän sävyn, mikä viittaa siihen, että kalibrointi kannattaa suorittaa asianmukaisella spektrometrillä, jonka tarkkuus yltää yhteen nanometriin. PLUSSAT JA MIINUKSET + Kuvan tarkkuus + Väritoisto + Laservalonlähde – Hinta (varauksin) Huippulaatua huippuhinnalla! Kaiken kaikkiaan VPL-VW870ES on Sonyn 4k-projektorimalliston vaikuttavin edustaja. Kontrastisuhde on korkea ja myös mittautuu niin, mutta myös huone ja valkokangas vaikuttavat. Siitäkin huolimatta projektorin kuva oli häkellyttävän tarkka. Jos rahaa on käytössä vähemmän, Sonyn muut mallit, kuten vaikka edullisempi VPL-VW570ES, tarjoaa myös kovaa laatua
L uultavasti monelle meistä tulee stereovahvistimista puhuttaessa mieleen tumma tai harmaa laatikko, jonka etumaskissa on erinäisiä nappuloita ja säätimiä. Mutta kuten Denon osoittaa, päälle päin yksinkertainen stereovahvistin voi tarjota paljon nykyaikaisia ominaisuuksia. 20 2/2020 (nro 195) Teksti: Teppo Hirvikunnas & AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistaja & AVPlus-toimitus. Yksi esimerkki sellaisista on Denonin tuore PMA-150H-vahvistin. Perinteisesti näin on ollutkin, mutta nykyaikoina kyseisessä tuotekategoriassa on nähty myös hiukan poikkeavia toteutuksia. Tai itse asiassa PMA-150H ei varsinaisesti ole mikään täysin uusi juttu ainakaan komean ulkomuodon puolesta, sillä se muistuttaa hyvin pitkälti klassikkokaksikanavainen Kokeilu: Denon PMA-150H -integroitu vahvistin komea mutta kompakti Laadukas stereolaitteisto on lopulta yksinkertainen yhdistelmä, johon tarvitaan vain vahvistin ja kaiuttimet
. Lisäksi mukana on IR Control -liitäntä esimerkiksi cd-soittimen ohjaamiseen. Vahvistimen 1 299 euron hinnan puolesta siltä on myös syytä odottaa perustasoa parempaa suorituskykyä kaikilla osa-alueilla. Verkkoyhteys on mahdollista muodostaa myös langallisesti rj45-liitännällä, ja laitteessa on myös 75 ohmin antenniliitäntä fmradiolle. Näinpä PMA-150H:ta ei voi Laadukas toteutus näkyy myös laitteen sisällä. Langattomista liitännöistä tarjolla on perinteinen version 4.2 bluetooth sekä wifi, joille on omat antenninsa. Mukana on kaksi kappaletta analogisia sisääntuloja rca-muodossa. Kun laite käynnistetään, paneeliin syttyy kirkas ja helposti vähän kauempaakin luettava oled-näyttö sekä sen vasemmalle puolelle taustavalaistut hipaisukytkimet, joilla vahvistinta voi ohjata. Vahvistimen voi määritellä aktivoitumaan sen havaitessa tulosignaalin televisiosta sekä tottelemaan tv:n kaukosäädintä, mikä on fiksu ominaisuus. Maskissa vasemmalla on virtakytkin, usb a -liitin sekä kuulokelähtö ja oikealla kromirenkaalla koristeltu äänenvoimakkuudensäädin. Usbliitäntöjä laitteessa on kaksi, a-mallinen esimerkiksi muistitikulle tai kovalevylle ja b-malli asynkroniseen yhteyteen tietokoneen kanssa. Vahvistimen kyljet ovat kiiltäväpintaista mustaa muovia, etupaneeli lasia ja päällyspuoli alumiinia. merkin vuonna 2015 julkaistua DRA-100vahvistinta, ainakin pintapuolisesti. Vinyylisoittimelle sopivaa riaa-liitäntää PMA-150H:ssa ei ole, mikä on oikeastaan ainoa puute muuten riittävässä liitäntäarsenaalissa. Hienosti suunniteltu PMA-150H:n päällimmäisin valtti on sen komea design. Laitteen takana oleva liitinpaneeli taas näyttää tavallisemmalta. Niistä yksi toslink on suunniteltu erityisesti televisiolle. PMA-150H on virkistävän erilainen, komea ja katseita kestävä kaksikanavainen viritinvahvistin, jossa riittää tehoa ja ominaisuuksia moniin eri tarpeisiin. Digitaalisia sisääntuloja taas löytyy kolme, kaksi optista toslinkkiä ja yksi koaksiaalinen. Lähtöpuolella huomio kiinnittyy siihen, ettei laitteessa ole lainkaan linjatasoista stereoantoa – toisin kuin vaikka aiemmin mainitussa, lähes identtisessä DRA-100:ssa. . (nro 195) 2/2020 21. Sisuskalut ja ominaisuudet sen sijaan ovat vahvasti tätä päivää, ja myönnettäköön, ettei myöskään design ole vanhentunut vuosien saatossa yhtään
HEOS-sovelluksen kautta PMA-150H tarjoaa hyvät lähtökohdat verkkopohjaiseen musiikin toistoon monista eri lähteistä. Hiukan ahtaan ja muovisen oloisiin naparuuveihin ei järin paksu kaapeli mahdu, mutta perusjohtojen kanssa ongelmaa ei ole. Radiota tosin voi kuunnella myös perinteisellä fm-virittimellä, joka PMA-150H:n tapauksessa toimi erittäin hyvin jopa paksuseinäisessä kerrostaloasunnossa ilman antennikaapelin sen kummempaa virittelyä. Monipuoliset verkkoominaisuudet PMA-150H:n nykyaikaisuus käy ilmi heti asennusvaiheessa. Vahvistimen monipuolisiin ominaisuuksiin lukeutuu muun muassa kaksi usb-liitäntää, joista etupaneelissa oleva a-malli sopii muistitikuille tai kovalevyille ja takaa löytyvä b-malli tietokoneen yhdistämiseen usbdaciksi. Kokonaisuutena ääni rullasi kaikilla musiikkinäytteillä hyvin ja tasapainoisesti, mutta kieltämättä vahvistimen diskanttikorostus oli melko vahvasti esillä. Vahvistimen komentaminen käy myös hyvin varustellulla kaukosäätimellä tai älypuhelimeen ladattavalla Denon HEOS -ohjainsovelluksella. Nykyaikaisen ja tehokkaan 70-wattisen d-luokan vahvistintoteutuksen ansiosta laite ei juurikaan kuumene käytössä, ja sen paino on melko kevyet 5,6 kilogrammaa. Kuulokkeille taas on 6,3 millimetrin liitännällä toteutettu diskreetti vahvistinosio, jossa on kolmiportainen impedanssitason säätö. Kun tarvittavat kaapelit on saatu kytkettyä ja virran napsauttaa päälle, PMA-150H käynnistää heti ohjatun käyttöönoton. Tämäkin on erittäin hyvä ominaisuus! Fm-virittimen ohella PMA-150H:ssa on myös dabeli digital audio broadcasting -radio, mutta kyseinen tekniikka ei koskaan päätynyt käyttöön Suomessa. Kaiutinliittimet taas on toteutettu naparuuveilla, joihin sopii myös banaaniliittimet. Antennit kannattaa ottaa huomioon, jos laitteen päättää sijoittaa hyllyyn. Tästä on hyötyä etenkin hiukan tummempisävyisten kaiuttimien kanssa, sillä totesimme, että vahvistin saa kaivettua ripauksen ekstraresoluutiota jo vähän ikääntyneimmistäkin elementeistä. Kirkasta ääntä Jos Denon PMA-150H:n ääntä pitäisi kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi, niin sopiva luonnehdinta voisi olla kirkas ja menevä. . yhdistää esimerkiksi aktiivikaiuttimiin tai erilliseen päätevahvistimeen. Siinä valitaan käyttöliittymän kieli (suomi ei tosin lukeudu vaihtoehtoihin), käytettävissä oleva verkkoyhteys sekä muut asetukset, muun muassa aikavyöhyke. Kirkkaan oled-näytön vasemmalla puolella olevat ohjainnäppäimet toimivat hipaisutekniikalla ja syttyvät, kun laitteen käynnistää. hyvästä työstä. PMA-150H:n mitat ovat 280 millimetriä leveyttä ja 337 millimetriä syvyyttä ja korkeus langattomien yhteyksien antennit pystyssä 164 millimetriä. PMA-150H:ssa on myös sisäänrakennettu erillinen kuulokevahvistin, jossa on kolme vaihdettavaa impedanssiasetusta erilaisille, joko herkille tai epäherkille kuulokkeille. Verkkoon yhdistyttyään PMA-150H päivittää automaattisesti koneeseen tuoreimman laiteohjelmiston, ja kun se on asennettu, kaikki on valmista. Virheeksi tai ongelmaksi sitä ei kuitenkaan voi kutsua, kyseessä on enemmän. Kokeilu: Denon PMA-150H -integroitu vahvistin 22 2/2020 (nro 195). HEOS-sovelluksen käyttö oli heti alusta lähtien sen verran jouhevaa, että valmistajalle voi tällä saralla antaa kiitokset PMA-150H:n etumaski on tyylikkään hillitty. Verkkomusiikin kuunteluun ja hallinnointiin vahvistin tarjoaa Denonin HEOSohjainsovelluksen, joka käytännössä toimii asetusten määrittelyn jälkeen kätevästi myös kaukosäätimen jatkeena. Peruskäytössä ei tarvitse vaivata päätään monimutkaisilla valikkorakenteilla tai epämääräisillä symboleilla, vaan kaikki perustoiminnot löytyvät sovelluksen välilehdiltä melkein suoraan. Ensimmäisenä medialähteenä vahvistin tarjoaa nettiradiota, ja kun kanavia alkaa etsiä local-valikon alta, sieltä paljastuu likimain kaikki keskeiset kotimaiset radiokanavat saman tien. Jo mainitun nettiradion, suoratoistopalveluiden ja bluetooth 4.2:n lisäksi tarjolla on esimerkiksi dlna-toisto yhteensopivista verkkolähteistä langallisella ja langattomalla yhteydellä. HEOS-sovelluksella PMA-150H on myös mahdollisuus liittää halutessaan osaksi monihuonejärjestelmää. Subwoofer-lähtö aktiivimallille yhdellä rca-kaapelilla sen sijaan löytyy, mutta sille ei ole itse vahvistimessa erillisiä säätöjä
Meidän tapauksessamme kevyt basson korostus ja vastaavasti diskantin vaimennus toivat ääneen ryhtiä ja tasapainoa. Joissain tapauksissa totesimme, että tasapainoisin lopputulos saavutettiin äänensävysäädöillä nostamalla bassoa yhden pykälän (+2 desibeliä) ja laskemalla diskanttia samoin yhden pykälän (–2 desibeliä). n (nro 195) 2/2020 23 Denon PMA-150H Hinta 1 299 € Edustaja Simex Oy Lisätietoja www.denon.fi Teho 2 x 70 W (4 Ohm) Analogitulot 2 x rca Digitaaliset tulot 2 x optinen toslink, 1 x koaksiaalinen Usb-tulot 1 x usb-a, 1 x usb-b (usb-dac) Lähdöt Kaiutinlähdöt naparuuveilla, subwoofer-lähtö, 6,3 mm kuulokelähtö Muut liitännät Rj45-verkkoliitäntä, wifi, bluetooth, 75 Ohm antenni, IR Control -lähtö Muuta Kaukosäädin, ohjainsovellus, HEOS-yhteensopivuus, suoratoistopalvelut Mitat (lxkxs) 280 x 104(/164) x 337 mm Paino 5,6 kg. Takapaneelin näkymä on perinteisempi. Sen hyvällä tavalla poikkeuksellinen design, melko kattava liitäntäarsenaali sekä kehittyneet verkkoominaisuudet loistavasti toimivalla HEOS-ohjainsovelluksella ovat moniin tarpeisiin vastaavia valtteja. Ja jos ääni sattuu tuntumaan hiukan liiankin terävältä, hyvin toimivalla äänensävyjen säädöllä toiston saa räätälöityä pykälän rauhallisemmaksi. Verkkoyhteydet taas hoituvat joko wifin tai langallisen rj45liitännän kautta, ja langaton toisto onnistuu myös bluetoothin avulla. Ja kun mukana on vielä mainiosti toimiva fm-viritin, niin perinneosastokin on hyvin hallussa, vaikka vinyylisoitinliitäntä puuttuukin. Olohuoneessa lattiakaiuttimilla kuunneltuna jälki oli kuitenkin tasaisempaa, eikä vahvistin tuntunut kaihtavan impedanssiltaan vaihtelevia toteutuksia. Ja jos vinyylisoittimessa on sisäänrakennettu riaa-korjain, niin soittimen saa toki kytkettyä ihan tavalliseen linjatuloon. Sieltä löytyy myös äänensävysäätöjen valikko, joka mahdollistaa basson ja diskantin tason räätälöinnin omiin mieltymyksiin. Ääneltään PMA-150H on kirkas ja menevä tapaus, jonka äänellinen profiili tukee hienosti etenkin vähän vanhempia tai tummempisävyisiä kaiuttimia. Kuuntelimme vahvistinta pääosin Source Direct -tilassa ilman äänensävyn säätöjä, ja selkeämmin diskanttipainotus korostui lähikenttäkuuntelussa jalustakaiuttimilla. Vaikka vinyylisoitinliitäntä puuttuu, mukana on kattavat tulot niin analogisille kuin digitaalisille lähteille tv-ääni mukaan lukien. kin vain ominaisuus, jolla on eittämättä myös hyvät puolensa esimerkiksi puheäänen toistossa. Luokkansa parhaimmistoa Jos etsii tänään ja vielä huomennakin hienosti toimivaa perinteistä stereovahvistinta hyvillä ominaisuuksilla, Denon PMA-150H on ehdottomasti tutustumisen arvoinen vaihtoehto. Monipuolisuus onkin tämän vahvistimen parhaita ominaisuuksia, ja sen pohjalta sitä voi suositella astetta laadukkaampaa stereovahvistinta kaipaavalle! PLUSSAT JA MIINUKSET + Kompakti koko ja design + Hyvät verkko-ominaisuudet + Laadukas viritin + Toimiva ohjainsovellus – Hintava – Ei vinyylisoitinliitäntää tai linjalähtöä Denon HEOS -sovelluksesta löytyy kaikki tarvittavat verkkotoistopalvelut sekä monihuoneohjaus, ja sovelluksella voi ohjata vahvistinta muutenkin monipuolisesti. Tällöin toistoon tuli vieläkin enemmän yleistä ryhtiä ja tasapainoisuutta, joka tuki hyvin varsinkin nykymusiikin ääripääkorosteista taajuusprofiilia
Se taas on päällystetty ohuella alumiinikerroksella (2), jonka tehtävä puolestaan on heijastaa cd-soittimen lukukoneiston puolijohdelaserin säde (3) lukukennolle. Analogisesta signaalista ykkösiksi ja nolliksi – ja takaisin. Cd-levyn rakenne NäiN cd toimii! NäiN cd toimii! Opas: Näin cd toimii 24 2/2020 (nro 195) Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: CC0, Wikimedia Commons, Pro-Ject. Huolellisesti käsiteltynä ja säilytettynä laadukkaasti tehtaalla valmistettu cd kestää käyttöä kymmeniä vuosia äänenlaadun kärsimättä lainkaan. Kuitenkin naarmut, pöly ja säröt voivat tehdä levystä toistokelvottoman. Vaikka cd on karkeasti yleistäen fyysisenä formaattina oikein käsiteltynä paremmin kulutusta kestävä kuin vaikkapa vinyyli tai c-kasetti, täysin immuuni vaurioille sekään ei ole. Niistä alin (1) on 1,2 millimetriä paksu ruiskuvalettu polykarbonaattilevy, johon data tallennetaan. Tämän kerroksen päällä on suojaava lakkakerros (4), joka ehkäisee hapettumista, ja sen päällä vielä ylin kerros (5), johon levyn etiketti painetaan tyypillisesti silkkipainotai offset-menetelmällä. 5 4 3 2 1 Cd -levy on tavanomaisesti halkaisijaltaan 120-millimetrinen, noin 16 grammaa painava kiekko, joka koostuu neljästä kerroksesta
Jotta binäärinen lukujono saadaan muunnettua musiikiksi, siihen tarvitaan useimmista mutta ei kaikista cd-soittimista löytyvää daeli digitaali–analogimuunninta (da-muunnin voi olla myös erillinen laite tai integroituna johonkin toiseen toistoketjun laitteeseen). Damuunnos on lyhyesti kuvattuna prosessi, jossa digitaalinen abstraktio muunnetaan reaalimaailman analogiamuotoon. Sisältö muuttuu musiikiksi keen eteenpäin mikropiirille, joka tulkitsee sen arvoksi 1. Käytännössä jälkimmäinen koostuu pienestä puolijohdelaserista ja valokennosta linsseineen ja prismoineen. Koska nykyäänitykset ovat lähtökohtaisesti pääosin digitaalisia, kaikki materiaali käy jo äänitysvaiheessa muunnoksen analogisesta digitaaliseksi. Tämä paketti lähtee cd-monistamoon, jossa siitä tehdään niin kutsuttu master-levy. Kuvassa Pro-Ject RS2T -cdpyörittimen koneisto. Keskellä kiskoa pitkin liikkuva lukukoneisto komponentteineen. Mikäli kyseessä on ammattimainen, isompi cd-monistamo, master-levy on yleensä ollut tapana tehdä laserilla lasilevylle, jota taas käytetään ikään kuin leimasimena myyntiin menevien varsinaisten cdlevyjen monistuksessa. Kun asetat cd-levyn soittimeen ja painat toistonäppäintä, pyöritinkoneisto käynnistyy ja pyörittää levyä aluksi noin 500 kierrosta minuutissa. Samanaikaisesti laser ja valokenno hakeutuvat levyn keskiöön (cd-levyn lukusuunta on vinyyliin verrattuna käänteinen, eli se alkaa sisempää ja etenee kohti ulkoreunaa) ja siirtyvät raita kerrallaan loppua kohti, jolloin myös levyn pyörimisnopeus hidastuu 200 kierrokseen minuutissa. Tuotannon loppuvaiheessa masteroija muodostaa kokonaisuudesta yleensä DDPeli Disc Description Protocol -paketin, jossa on määritelty esimerkiksi raitojen täsmälliset kestot, niiden väliset tauot ynnä muut tekniset seikat. Kun muunnos on tapahtunut, da-muunnin lähettää analogisen signaalin eteenpäin enemmän tai vähemmän suoraan vahvistimen ja kaiuttimien toistettavaksi. Suurennos cd-levyn lukupinnasta. Lopputulos on kuultavaa musiikkia. J okaisen cd-soittimen sisällä on muutama peruskomponentti, joista keskeisimmät ovat pyöritinja lukukoneisto. Jos taas lasersäde siroaa kuopan kohdalla, valokenno ei havaitse sitä eikä myöskään tee mitään, jolloin mikropiiri tulkitsee sen arvona 0. Näin musiikki-cd valmistetaan (nro 195) 2/2020 25. Tämä kahden arvon vaihtelu toistuu koko levyn pyörimisen ajan, ja niiden perusteella cd-soittimen mikropiiri tulkitsee levylle valmistusvaiheessa tallennettua binääristä lukujonoa, spiraalimaista miljardien ykkösten ja nollien virtaa. Näistä alueista tasaiset kohdat heijastavat lasersäteen takaisin kennolle ja kuopat taas eivät. Itse levyn luku tapahtuu niin, että lasersäde osuu levyn pinnassa oleviin mikroskooppisiin kuoppiin ja tasaisiin kohtiin. Cd-soittimen lukukoneisto lähettää sen mikropiirin ja da-muuntimen tulkittavaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa musiikkitiedostojen konvertointia cdstandardin mukaiseksi, eli 16 bitin syvyyteen ja 44,1 kilohertsin näytetaajuuteen. Miljardeista tasaisista kohdista ja kuopista koostuva spiraalimainen jono sisältää datan binäärisessä muodossa. K äytännössä cd-muotoisen äänilevyn tuotannossa mennään melko pitkälle musiikki edellä, ja vasta oikeastaan loppumetreillä masterointivaiheessa toteutuksessa tulee ottaa huomioon esimerkiksi cd-formaatin tekniset ominaisuudet. Aina kun lasersäde heijastuu takaisin tasaiselta pinnalta, valokenno havaitsee sen ja lähettää lyhyen sähkövirtapursMyyntiin menevien cd-levyjen monistamisessa käytetään lasista master-levyä
Mainittakoon tässä muun muassa molemmissa Marantzeissa oleva, monestikin käytännöllinen voimakkuuden säädöllä oleva kuulokelähtö, edullisemman Marantzin erikoinen toistonopeuden hienosäätö, Denonin usb-liitännän korkean resoluution äänitiedostojen toistomahdollisuus sekä Pro-Jectin kaksi valittavaa erityyppistä digitaalisuodinta. Oma lukunsa ovat tietenkin erilaiset hires-palvelut. Vaikka uusien cdlevyjen tarjonta onkin siis laskenut, niin kyllä levy-yhtiöt niitä vielä tuottavat. EdEllEEn HElpoSti Hyvää ääntä Cd-soitin tarjoaa edelleen helpoimman tavan laadukkaaseen äänentoistoon. Niin suuri oli ero tavanomaisen levysoittimen ja cd-soittimen välillä. Osallistujat olivat: Cambridge Audio, Denon, Marantz, NAD, Pro-Ject ja Yamaha. Testasimme seitsemän erilaista soitinta jokaiselle sopivassa hintaluokassa. Cambridge Audio, Denon ja NAD ovat hinnaltaan testiryhmän mediaanin paikkeilla 350–400 euron välillä. Itse asiassa cd-levyistä levyfirmat ja myös artistit saavat paljon paremman hinnan ja osuuden kuin suoratoistopalveluilta, jotka suorastaan riistävät pieniä toimijoita ja musiikintekijöitä. Hyvä ääni Suoratoistopalvelujen äänenlaadusta puhutaan usein cd-tasoisena. Toki esimerkiksi vuonna 2018 cd-levyjä myytiin Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n tilastoinnin mukaan Suomessa vielä noin 637 000 kappaletta. Suurin osa liittää soittimen kuitenkin suoraan rca-analogilähdöistä vahvistimeen, joten tällä ei ollut suurta painoarvoa arvostelussakaan. Kaikissa soittimissa oli myös digitaalinen lähtöliitäntä, jolloin soittimen voi liittää suoraan erilliseen da-muuntimeen tai da-muuntimella varustettuun vahvistimeen. Cd-levyjen kuuntelussa on myös joitain samoja elementtejä kuin vinyylipuolella, eli kuuntelu on jotenkin keskittyneempää ja kokonaisvaltaisempaa, koska siinä levy on jotain konkreettista, ja se pitää ensin valita hyllystä, ottaa pois kotelosta ja laittaa soittimeen. Cd on edelleen voimissaan ja äänenlaadultaan niin hyvä kuin voi toivoa, voisin jopa väittää, kunnon soittimella ja da-muuntimella ihan hifiharrastajatkin huomioiden. Vaikka tietyissä piireissä cd-ääntä sen alkutaipaleella parjattiin (vanhempi väki varmaan muistaa vielä nämä keskustelut), niin cd-formaatti siirsi aikoinaan äänentoiston laadun kertaheitolla kivikaudelta atomiaikaan. VERTAILU: Cd-soittimet 300–500 euroa 26 2/2020 (nro 195) Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja ja Teppo Hirvikunnas. No periaatteessa näinkin voisi sanoa, mutta ei tarvitse tosiaankaan olla mikään kultakorva, jotta huomaa kyllä cd-äänen olevan selvästi perus-suoratoistopalveluja paremman. Cd-levyjäkin saa tänä päivänä lähes ilmaiseksi. Eikä se cd:n ääni ole mihinkään huonontunut, päinvastoin. Kohtuuhintaan Aika moni on aikoinaan luopunut cdsoittimestaan, tai vanhasta soittimesta on jo aika ajanut ohi, ja nyt pitäisi saada uusi. Kirppiksillä myydään levyjä jopa 50 sentillä kappale. Testin kallein soitin oli 499 euron hintainen Marantz CD6006 – sen rinnakkaismallin CD5005:n ollessa peräti 170 euroa edullisempi (329 euroa). Cd -levyjen myynti on laskenut jo vuosia, suorastaan vuosikymmeniä, kiitos suoratoistopalveluiden. Samanlaisia ja erilaisia Testin soittimet olivat perustoiminnoiltaan melko samanlaisia, kuten vertailutaulukostakin voi nähdä, mutta toki joitain erojakin oli. Jutun kirjoittajakin on tehnyt kirppiksiltä useita huippulöytöjä. Markkinoilla ei ole enää entisaikojen ylenpalttista tarjontaa kohtuuhintaisista cd-soittimista, mutta löysimme testiin silti seitsemän soitinta tunnetuilta merkeiltä hintaluokassa 300–500 euroa mediaanin ollessa 380 euron paikkeilla. Myös pikkuriikkinen Pro-Ject CD Box S2 sijoittuu selvästi 400 euron paremmalle puolelle. Ei se mikään ihan pieni määrä ole: kuitenkin lähes 1 750 cd-levyä päivässä! Eivätkä aikoinaan myydyt miljoonat ja miljoonat cd-levyt ole mihinkään yhtäkkiä kadonneet. Kaikissa soittimissa paitsi Cambridge Audiossa oli optinen digilähtö (CA:ssa on vain koaksiaalähtö). Runsaimmat ominaisuudet olivat luonnollisesti testiryhmän kalleimmissa soittimissa. Edullisin soittimista oli Yamaha CDS300 (299 euroa), jota myydään käytännössä jopa alle 230 eurolla
Cambridge Audio on asiallisen ja minimalistisen tyylikäs, kenties omalla tavalla testin tyylikkäin, kuten myös Yamaha, tosin hieman erilaisella tyylillä – Yamaha on ehkä mustana jotenkin hopeista vakuuttavamman oloinen. Käyttö oli yhtä soitinta lukuun ottamatta juuri edellä kuvatun kaltaista ja täsmällistä. Ne olivat myös kooltaan testin suurimmat soittimet. NAD taas näyttää NADilta, niin hyvässä kuin pahassa ja aina 1980-luvulta saakka. Ulkonäkö on tietenkin makuasia, emmekä ota siihen sen kummemmin kantaa. ?. Makunsa mukaan siis kullekin. Virrat päälle, luukku auki, levy soittimeen ja play-painikkeesta levy soimaan. Sen verran kuitenkin, että kaikkein vakuuttavimman kuvan itsestään antoivat Denon ja molemmat Marantzit. Niin nytkin. Pro-Ject puolestaan kuuluu merkin Box Design -sarjaan, ja sille on ominaista pelkistetty tyyli ja miniatyyrinen koko. Pieniä eroja oli toki soittimien aloitusnopeudessa, kappaleiden vaihdossa ja soiton lopettamisessa (levyn Cambridge Audio AXC35 Denon DCD-800NE Marantz CD5005 Marantz CD6006 NAD C538 Pro-Ject CD Box S2 Yamahan CD-S300 (nro 195) 2/2020 27 . Käyttö Laitteiden peruskäyttö on melko suoraviivaista
Pro-Jectin kaukosäädin on halvan oloinen ja pikkuriikkinen luottokorttiläpyskä, tosin sinänsä kuitenkin selkeä käyttää. Yamahan tyylikäs kaukosäädin on monipuolinen ja selkeä, joskin sen painikkeet saisivat olla isommat ja niiden merkinnät selkeämmät. Pro-Jectin käyttö oli muuten tahmean tuntuista. Levyn poistaminenkin vaatii stop-painikkeesta kolme painallusta, eikä levyn poistotoimintoa ole merkitty painikkeeseen mitenkään. Tämä ei näkynyt kuitenkaan jittermittauksessa, joten vaikutus jäänee enemmänkin tunnepohjalle. Tämä tekee niistä vaikeat käyttää. ?. Jo soittimen käynnistyminen ja toiston aloitus levyn latauksesta kestää jopa 50 sekuntia, ja levyä vaihdettaessa soitin lukee uuden levyn sisällysluetteloa tuskastuttavan pitkään. poisto mukaan lukien), mutta ne olivat pieniä ja vailla käytännön merkitystä. Testasimme soittimien virheenkorjausta kahdella levyllä, joista toisessa oli asteittain levyn alusta loppua kohden levenevä pahanlaatuinen virhesektori ja toisessa ajan myötä lähes soittokelvottomaksi muuttunut kappale. Yamahan usb tukee vain tavallisia mp3ja wma-tiedostoja. Laitteet olivat muutenkin hyvin samanlaisista osista koottu. Eroja oli myös kaukosäätimissä. VERTAILU: Cd-soittimet 300–500 euroa 28 2/2020 (nro 195) . Myös testissä olleiden soittimien äänessä oli sävyeroja, mutta niiden merkitys on tässä luokassa pieni tai jopa olematon. Kuvassa Cambridge Audion ja NADin yksiköt. Selkein, joskin hieman pieni ja myös vähemmän tyylikäs kaukosäädin on NADissa. äänenlaatu Tunnettujen valmistajien cd-soittimien äänessä ei ole niin suuria eroja, että niillä olisi peruskäytössä juurikaan merkitystä. Toisaalta, jos levyt ovat pääsääntöisesti kunnossa, niin virheenkorjauksella ei ole juurikaan merkitystä. Yamahassa oleva “Pure Direct” sammuttaa näytön ja kytkee ylimääräiset toiminnot pois, jolloin äänen pitäisi olla mahdollisimman puhdas. Oma lukunsa on pieniinkin nyansseihin huomiota kiinnittävät hifiharrastajat, jotka ovat myös harjaantuneet kuulemaan pieniäkin eroja. Näin ollen ne sisältävät myös kaikkea muuta kuin varsinaisen cd-soittimen ohjaukseen tarvittavaa. Molemmissa Marantzeissa ja Denonissa on hyvin samanlaiset (lue: lähes identtiset, johtuen merkkien samasta omistajasta) kaukosäätimet, jotka on lainattu merkkien av-vahvistimista. Muun laitteiston, erityisesti kaiuttimien vaikutus ääneen on 100 kertaa merkityksellisempää. Testi erotteli jyvät akanoista hyvinkin tehokkaasti. Jos halutaan kuitenkin hifistellä, niin mielestämme testin parhaiten soivat cd-soittimet olivat pienin varauksin Denon, jossa oli hyvä erottelu mutta sävy aavistuksen ylävireinen, molemmat Marantzit, joista yllättäen edullisempi soi mielestäni aavisMonessa soittimessa käytetään samaa pyörityskoneistoa ja laserlukupäätä. Myös Cambridge Audion kaukosäädin sisältää toimintoja merkin av-vahvistimelle, mutta vain muutaman
Ja se levykelkka! Puhtaasti teknisesti arvioituna Naim on helisemässä lähes viisi kertaa edullisemman Marantzin kanssa, mutta tässä on kyse myös muusta. No, jos ollaan kuitenkin nihilistejä, niin Naimin soundi on hieman bassopäätä korostava, mikä tulee ottaa huomioon muussa oheislaitteistossa. NADin taajuusbalanssi oli sinänsä kunnossa ja soundi miellyttävä, mutta sen ääni oli jotenkin parhaita latteampi ja tasapaksu. (nro 195) 2/2020 29 . Cambridge Audio soi aavistuksen edellisiä kirkkaammin ja ehkä myös karheammin ja jotenkin tasapaksusti. ?. Se on iso raha cd-soittimesta, jossa ei ole juuri muuta kuin muutama painike ja pieni led-näyttö. Juuri tämän takia Naim onkin niin upea: yksinkertainen ja askeettinen mutta robusti rakenne, massa, tukevuus sekä painikkeiden tuntuma. Pro-Ject soi Yamahan kanssa hieman samalla tavalla mutta äänikuvan osalta kaksiulotteisemmin. Niitä luetaan nopeudella noin 1,2–1,4 metriä sekunnissa pyörivästä levystä aallonpituudeltaan 780-nanometrisellä puolijohdelaserilla. Ei tarvitse kuin ladata Naimiin levy ja ottaa kaukosäädin käteen ja laittaa lempimusaa soimaan, niin tietää mistä on kyse. Sen jälkeen kelkka käännetään takaisin soittimen sisään. Kuulokkeiden ja/tai kaiuttimien tulisi olla mielellään kirkkaat kuin tummat. Tästä syystä äänenlaadun painoarvokin pidettiin tässä testissä hyvin matalana. Ja cd-levyn latauskin tehdään avaamalla massiivinen metallinen levykelkka käsin. J os cd-levyistä haluaa todella nautiskella, niin laitteistoon voi hyvinkin satsata hieman enemmän. virheenkorjaus Cd-levyllä noin 1,2 millimetrin paksuisen polykarbonaattikerroksen alla oleva, heijastavaan alumiinifolioon prässätty data koostuu vain 500 nanomillimetriä leveistä ja 125 nanomilliä korkeista kuopista ja kohoumista. Audi on monessa suhteessa paljon parempi kuin vaikka Maserati – mutta se fiilis. Naim CD5Si maksaa 1 590 euroa. Levy asetetaan levylautaselle ja lukitaan paikoilleen magneettiklampilla. Naim CD5Si on tehty rauhalliseen nautiskeluun. Naimin filosofiaan kuuluu puristinen rakenne kera superjäreän virtalähteen. Naim CD5Si Hinta 1 590 € Edustaja Kruunuradio Oy Lisätietoja www.kruunuradio.fi DA-muunnin Burr Brown PCM 1793 (24-Bit/192KHz) Mitat (lxkxs) 432 x 70 x 301 mm Paino 5,9 kg Nautiskelijan vaihtoehto tuksen miellyttävämmin, sekä yllättävän mukavan kuuloinen Yamaha. Tällainen nautiskelijan setti voisi koostua vaikka muutama numero sitten testaamiemme huippukuulokkeiden parhaimmistosta, noin 500–800 euron kuulokevahvistimesta sekä upeasta Naimin “käsikäyttöisestä” CD5Si-cd-soittimesta. Kun ajatellaan cd-levyn mikroskooppisia mittasuhteita, niin pienetkin naarmut ja lika voivat estää levyn datan lukemisen. Painava cd-kelkka käännetään käsin esiin. Haluan kuitenkin vielä loppuun todeta, että nämä äänen subjektiiviset erot eivät tosiaankaan ole suuria ja testin läDenonin etulevyn usb-liitännän kautta voi toistaa HiResaudiotiedostoja (dsd2,8/5,6 MHz, flac, wav, aiff ja alac) hes suorassa vertailussa harjaantuneen kuuntelijan on toki helpompi erottaa ne kuin normikäyttäjän normaaliympäristössä
Marantz CD6006:ssa on tämän testin paras tulos jitter-mittauksesta. Tämä ei ainakaan vaikuttanut huonontavan ääntä. . Äänisignaali siis muuttuu jollain tavalla alkuperäiseen signaaliin nähden. Denonin tulos jitter-mittauksessa on siisti, mutta perustaajuuden ympärillä näkyy joitain yksittäisiä häiriöpiikkejä ja heijasteita. Pro-Jectin mittausta ei saatu tehtyä testilevyn lukuongelmien johdosta. Jitter on digitaalitekniikassa aikatasossa syntyvä virhe, joka johtuu muun muassa vaihtelevista viiveistä digitaalisessa signaaliketjussa. Sen koneisto perustuu tietokoneen kirjoittavaan dvd-asemaan, joka on yhdistetty usb-kaapelilla soitinta ohjaavaan Raspberry Pi -pohjaiseen piirilevyyn. Jitterissä eroja S oittimista mitattiin myös niin sanottu jitter. Mutta lyhyesti: Jitter on tavallaan säröä eli mitä tahansa muutosta alkuperäisen ja toistetun signaalin välillä. Molemmissa Marantzeissa on säädettävä kuulokelähtö. Jitterin ilmoittaminen yhdellä numeerisella arvolla, kuten vaikka vahvistimen särön, on vaikeaa jitterin eri ilmenemismuotojen johdosta. Cambridge Audio AXC35 tuottaa signaaliin jo selvästi enemmän erilaisia häiriökomponentteja ja jitteriä. Ei siis voida antaa mitään numeerista arvoa, mikä kertoisi, onko jitter pieni vai suuri ja onko tämä soitin hyvä vai huono. Häiriötaso on erittäin matala (lähes -140 desibeliä referenssitasosta) ja spektri on suhteellisen puhdas. Myöskään äänen ja mittausten välillä ei ole helppoa löytää yksiselitteistä korrelaatiota. Jitterin testisignaali sisältää 11,025 hertsin perustaajuuden ja noin 229,7 hertsin kanttiaaltoa, joka näkyy spektrianalysaattorissa perustaajuutta matalatasoisimpina piikkeinä noin 460 hertsin välein. Sen ohjelma luetaan käynnistyksessä sd-kortilta, ja siksi käynnistys kestää yli 30 sekuntia. Pro-Ject on toteutettu erikoisella ja hyvin luovalla tavalla. Cd-tekniikkaan kuuluu virheenkorjausalgoritimi, jolla pystytään matemaattisesti korjaamaan levyltä saatava virheellinen tai puuttuva data. Siihen voivat olla syynä esimerkiksi virtalähteen huono maadoitus, heijastukset piireissä ja kaapeleissa tai epätarkka kellosignaali lähettimessä tai vastaanottimessa. Lempilevyn soiton pätkiminen tai jopa soimattomuus ei ole ollenkaan hauskaa. Virheenkorjaus toimii itse asiassa käsittämättömän hyvin, mutta rajansa silläkin on. Edullisemmassa mallissa (kuvassa ylempi) säätönuppi on sen muotoilun johdosta mukavampi käyttää. Yamaha CD-S300:n jitter-mittaus näyttää jotain ongelmaa perustaajuuden ympäristössä viitaten kellosignaalin tarkkuuteen/tahdistukseen. Testasimme soittimien virheenkorjausta kahdella levyllä, joista toisessa oli asteittain levyn alusta loppua kohden levenevä virhesektori ja toisessa ajan myötä lähes soittokelvottomaksi muuttunut kappale. Signaali on muutenkin aika puhdas ylimääräisistä piikeistä, jotka voisivat aiheutua esimerkiksi virtalähteen 50 hertsin kerrannaisista. Jitterin tulkinta perustuukin enemmän mittauksen ja sen kuvaajan kokonaistulkintaan kuin lukuarvoihin. Perustaajuuden ympärille ei ole muodostunut eräänlaista leveää jalustaa, mikä viittaa tarkkaan tahdistukseen ja kellosignaaliin. Toki jos levyjä säilyttää hyvin, niin virheenkorjauskyvyllä ei ole niin suurta merkitystä. NAD C538:n suunnittelussa olisi periaatteessa parannettavaa. . Jopa päinvastoin, kiitos muuten puhtaan spektrin. VERTAILU: Cd-soittimet 300–500 euroa 30 2/2020 (nro 195). Testi erotteli jyvät akanoista hyvinkin tehokkaasti. Selvää kuitenkin on, että esimerkiksi cd-soittimien hienon hienot äänelliset erot johtuvat jitteristä. Edullisemmassa Marantzissa (CD5005) jittermittauksessa ei ole erityistä huomautettavaa. Jitter on hieman monimutkaisempi asia ja vaatii varmaan hieman tarkempaa selvitystä
Aivan toistoalueen yläpäässä oli varianssia kapealla alueella enimmillään 0,5 desibeliä. Mutta toisella kerralla sama kappale taas pätki vähän väliä. Marantzin mallien suurin ero on virtalähteen lisäksi äänipuolen komponenteissa ja yksityiskohdissa. Kokeilimme usealla levyllä. Ja kuten mittauksista voi päätellä, ei soittimien välillä ollut suurta eroa. Kovin hyvää kuvaa emme Pro-Jectin virheenkorjauksesta saaneet. Emme myöskään pystyneet tekemään Pro-Jectille mittauksia, koska se pätki säännöllisesti cd-r-levyille (täysin virheettömästi) poltetuilla testisignaaleilla. Kalliimpi 6006 aavistuksen paremmin kuin 5005. Ylivoimaisesti paras virheenkorjaus oli Denonissa ja Yamahassa, jotka suoriutuivat huonokuntoisista levyistä suorastaan hämmästyttävän hyvin. Pro-Ject oli hieman ristiriitainen tapaus, sillä se takelteli pahasti ensimmäisen levyn kanssa mutta pystyi soittamaan toisen testilevyn pahoin vaurioituneen kappaleen alusta loppuun ilman pätkimistä. n Cambridge Audio AXC35 Denon DCD 800 Marantz CD5005 Marantz CD6006 NAD C538 Yamaha CD-S300 Pro-Ject CD Box S2:n mittausta ei saatu tehtyä testilevyn lukuongelmien johdosta. PISTEET Painoarvo Cambridge Audio AXC35 Denon DCD-800NE Marantz CD5005 Marantz CD6006 NAD C538 Pro-Ject CD Box S2 Yamaha CD-S300 Rakenne 20 % 3 4 4 4,5 2 2 3,5 Ominaisuudet 20 % 1,5 4,3 4,5 4,5 2 1,5 3 Käyttö 20 % 3 2,5 2,5 2,5 3,5 1 4 Virheenkorjaus 20 % 1,5 5 3,5 3,8 2 2 5 Äänenlaatu 20 % 4 5 5 5 4 4 5 Yhteensä 100 % 2,6 4,2 3,9 4,1 2,7 2,1 4,1 Mittaukset M ittasimme cd-soittimista taajuusvasteet ja jitterin. (nro 195) 2/2020 31. Kuvista tunnistaa kyllä kumpi on kalliimpi. Muilla soittimilla tätä ongelmaa ei esiintynyt. Myös Marantzit suoriutuivat huonokuntoisista levyistä kohtuullisen hyvin. Taajuusvaste on varmaan kaikille suhteellisen selkeä asia
x x x Kuulokelähtö x x Tasonsäädöllä x x Kauko-ohjain x x x x x x x Suurin virrankulutus 15 W 28 W 14 W 32 W 15 W 13.5 W 13 W Muuta Autom. lepotila Suora levynlataus, kaksi valittavaa digitaalisuodatinta Pure Direct -tila (on/off), näytön himmennykselle 4 tasoa, valittava soittotilan muisti, valittava automaattinen taukotila kappaleen jälkeen Mitat (lxkxs) 430 x 75 x 305 mm 434 x 107 x 275 mm 440 x 105 x 340 mm 440 x 105 x 340 mm 435 x 70 x 249 mm 205 x 37 x 155 mm 435 x 86 x 260 mm Paino 4,3 kg 4,5 kg 5,0 kg 6,5 kg 3,0 kg 0,95 kg 3,5 kg Värit T.harmaa Musta ja hopea Musta ja shampanja Musta ja shampanja Musta Musta ja hopea Musta ja hopea Varusteet Virtajohto, kaukosäädin, paristot, pikaohje (ENG) RCA-johto, kaukosäädin, paristot, k.ohje (ENG) RCA-johto, kaukosäädin, paristot, k.ohje (ENG) RCA-johto, kaukosäädin, paristot, k.ohje (ENG) Virtajohto, RCAjohto, kaukosäädin, paristot, k.ohje (FIN) Virtalähde johtoineen, kaukosäädin, nappiparisto, k.ohje (FIN), ei RCA-johtoja RCA-johto, kaukosäädin, paristot, k.ohje (ENG) Käyttöohje Vain netti (ENG) Vain netti (ENG) Vain netti (ENG) Vain netti (ENG) Mukana (FIN) Mukana (FIN) Vain netti (FIN) *) Myös toistosta poistava ohjelmointitapa *) Vain Pure Directtilassa VERTAILU: Cd-soittimet 300–500 euroa 32 2/2020 (nro 195). Tekniikka ja ominaisuudet Merkki ja malli Cambridge Audio AXC35 Denon DCD-800NE Marantz CD5005 Marantz CD6006 NAD C538 Pro-Ject CD Box S2 Yamaha CD-S300 Hinta 379 € 399 € 329 € 499 € 349 € 419 € 299 € Edustaja/maahantuoja Highend Studio Finland Oy Simex Oy B&W Group Finland Oy B&W Group Finland Oy AH-Hifisystems Oy AH-Hifisystems Oy Yamaha Music Europe Lisätietoja www.highendstudio.fi www.denon.fi www.bwgroup.fi www.bwgroup.fi www.ah-hifisystems.fi www.ah-hifisystems.fi www.yamaha.fi CD-R/RW-toisto x/x x/x x/x x/x x/x x/x x/x WMA/MP3/ACC toisto x/x/x/x/x/x/x/x/x x/x/USB/iPod-toisto x/x/x x/x USB-toistoformaatit WMA/MP3/ACC/WAV x/x/x/x x/x/x/x x/x/-/USB HiRes-formaatit FLAC/WAV/AIFF/ALAC/ DSD” x/x/x/x/x DA-muunnin Wolfson WM8524 (192kHz/24Bit) Burr-Brown PCM1795 (192kHz/32-Bit) CS4398 Cirrus Logic CS4398 (216kHz/24Bit) CS4398 Cirrus Logic CS4398 (216kHz/24Bit) Wolfson WM8740 (192kHz/24Bit) TI PCM5102A (384kHz/32Bit) Burr-Brown PCM54HP Analogilähtö RCA RCA RCA RCA RCA RCA RCA Digilähdöt (optinen/koaksiaali) -/x x/x x/x x/x x/x x/x/x Näytön himmennys/sammutus x (3-as.) x (3-as.) x (3-as.) x (3-as.) x (4-as.) Näytön sammutus x x x x x (* Ohjelmointi x x x x (* x x Satunnaistoisto x x x x x x Toisto (levy/kappale/A-B) x/x/x/x/x/x/x x/x/x x/x/x x/x/x/x/x Kappaleiden suoravalinta Kaukosäätimestä Kaukosäätimestä Kaukosäätimestä Kaukosäätimestä Kaukosäätimestä Kaukosäätimestä Kaukosäätimestä Näyttö Soiva kappale (nro) x x x x x x x Kappaleen alusta kulunut aika x x x x x x x Kappaleen jäljellä oleva aika x x x x x x Levyn kappaleiden määrä Levyn jäljellä oleva aika x x x x x x CD Text . lepotila, Digital Out on/off -valinta, kappaleiden pikatoisto, kappaleiden poisto-ohjelmointi, kuulokelähdön vahvistus (hi/mid/ low) Autom. lepotila, gapless-toisto Pure Direct -tila (off/1/2) Autom. lepotila, EX Sound Mode -valinta (off/1/2), Digital Out on/off -valinta, Pitchnopeuden säätö Autom
Kyseessä on siis kaikkiaan laadukkaan oloinen perussoitin, jonka suurin ongelma on huono virheenkorjauskyky ja teknisessä mielessä jitterin määrä on muita suurempi. Teknisesti soitin on hyvin toteutettu, vaikkei virheenkorjaus parhaiden tasolle yltänytkään. + Tyylikkyys + Yksinkertainen toteutus – Suurehko jitter – Virheenkorjaus Denon DCD-800NE Hinta: 399 € Paras luokassaan D enon DCD-800 saavutti pienellä marginaalilla testin parhaat pisteet. Marantz CD5005 Hinta: 329 € Paljon vastinetta rahalle V ain reilun 300 euron hintaisen Marantz CD5005:n voisi julistaa jopa testin voittajaksi, jos pisteiden painoarvo olisi toinen. Laitteen perustoiminnot sujuvat täsmällisesti ja käyttö on helppoa ja sujuvaa. Sen voisi kuvitella jopa hintaistaan kalliimmaksi. Muutenkin Marantz on kaikin puolin laadukkaan tuntuinen, ja sen voisi kuvitella olevan paljon kalliimpikin. Voimakkuussäädöllä oleva kuulokelähtö nosti ominaisuuspisteitä, mutta sen tarpeellisuus on tietenkin tapauskohtaista. Myös tekninen puoli on kunnossa. Se on myös laadukkaan tuntuinen, joskin sisältä aika tyhjä, ja esimerkiksi virtalähde on vaatimattoman oloinen. Cambridge Audio AXC35 Hinta: 379 € Tyylikkään yksinkertainen C ambridge Audio AXC35 on eittämättä hyvän ja yksinkertaisen tyylikkään näköinen cd-soitin. Soitin on laadukkaan oloinen niin päältä kuin sisältäkin. + Laatuvaikutelma luokassaan + HiRes-yhteensopiva usb-tulo + Tekninen suorituskyky + Erinomainen virheenkorjaus – Sekava yleiskaukosäädin + Hinta–laatusuhde + Laatuvaikutelma + Kuulokelähtö voimakkuussäädöllä + Tekninen suorituskyky – Sekava yleiskaukosäädin (nro 195) 2/2020 33. Denon DCD-800 on varma valinta laadukasta ja vakuuttavan näköistä mutta samalla kohtuuhintaista cdsoitinta etsivälle. Jitter-mittaus on testin parhaimmistoa, ja virheenkorjauskyky on huippuluokkaa. Denon toistaa usbliitännästä myös korkearesoluutioiset äänitiedostot. Soittimen toiminta on täsmällistä, mutta käyttöä vaikeuttaa pääasiassa kaikkea muuta kuin cd-toimintoja sisältävä kaukosäädin. Jos levyt pitää kuitenkin kunnossa, niin Cambridge Audio AXC35 tarjoaa asiallisen vaihtoehdon, jos tietty ulkonäkö on valinnassa tärkeää. Laitteen hankkii helposti esimerkiksi yhdessä merkin vahvistimen kanssa. Soitin toimii hienosti, mutta sen käyttöä koskee sama kaukosäädintä koskeva varaus kuin Denonia. Testin toiseksi edullisimpana soittimena Marantz CD5005 tarjoaa kokoa, näköä ja paljon vastinetta rahalle, ja se ansaitsee siksi suosituksemme
Marantz CD6006 Hinta: 499 € Highend-fiilistä M arantz CD6006 on testin selvästi kallein soitin. Pieni koko asettaa haasteita niin käytettävyydelle kuin tekniikallekin. No, ei tässä olla kuitenkaan missikisoissa, ja kauneus on myös katsojan silmissä. Sukulaisuutta Cambridge Audioonkin näytti olevan. Sisältä soitin on aika tyhjä ja kevyen oloinen. NAD toimii asiallisesti mutta hieman verkkaisesti ja viipyillen. Pro-Ject CD Box S2 Hinta: 419 € Jos koko ratkaisee L aadukkaan tuntuinen mutta pienikokoinen ja pelkistetty ProJect CD Box S2 on koostaan huolimatta testin toiseksi kallein soitin. Laitteen näyttö on selkeä mutta pieni, ja levy ladataan kätevästi suoraan soittimeen ilman levykelkkaa. Soittimen virheenkorjaus voisi olla parempi. CD6006 toimii vakuuttavasti ja laadukkaan tuntuisesti. Emme saaneet tästä syystä tehtyä mittauksiakaan. Laatuvaikutelma on ulkonäköä mukaileva eli ihan ok, mutta ei sen erikoisempi. Käyttö on mukavaa, kiitos kompaktin kokoisen ja selkeän kaukosäätimen. Kokonaisuutena Marantz CD6006 on laadukas ja kenties testin hienoin soitin, mutta tässä seurassa hieman kallis. Luottokorttityyppinen, sinänsä selkeä kaukosäädin on halvan oloinen. Käyttöä saattaa kuitenkin haitata heikohko virheenkorjaus. Käyttöä haittaa laitteen todella verkkainen toiminta. Vai onko. Kokonaisuutena kaunis ProJect ei siis oikein vakuuttanut. Vastineeksi se tarjoaa toki myös kalliimman soittimen tuntumaa, painoa ja hienoja yksityiskohtia. Tämä tuskin on kuitenkaan ongelma. No, kaikkeen varmaan tottuu. Se on tarkoitettu pääasiassa merkin samankokoisten laitteiden Box Design -sarjaan, mutta ei sen toiminta tietenkään sielläkään muuksi muutu. Puutteistaan huolimatta NAD C538 on pienin varauksin asiallinen perussoitin, joka sopii myös tyyliltään yhteen merkin vahvistimen kanssa. Äänipuolella jitterin mittauksessa häiriökomponenttien taso on selvästi muita suurempi ja taajuusasteikon laitoja kohden nouseva. Levy alkaa soimaan vasta 35–45 sekunnin kuluttua sen lataamisesta. Suorituskyvyssäkään ei ole moitteen sijaa, vaikkei virheenkorjaus ihan parhaiden tasolla olekaan. Se on tässä hieman väärässä seurassa. Asiallinen, mutta... Soitin takelteli myös cdr-levyjen kanssa. Jitter on hallinnassa, ja äänenlaatu riittää varmasti tarkkakorvaisellekin. + Erittäin korkea laatuvaikutelma + Kuulokelähtö voimakkuussäädöllä + Tekninen suorituskyky – Sekava yleiskaukosäädin + Asiallinen yleisvaikutelma + Varmatoiminen + Hyvä kaukosäädin – Heikohko virheenkorjaus + Pieni koko – Hidas toiston aloitus – Virheenkorjaus – Kaukosäätimen laatuvaikutelma VERTAILU: Cd-soittimet 300–500 euroa 34 2/2020 (nro 195). NAD C538 Hinta: 349 € Tyylilleen uskollinen NAD C538 on tyyliltään samanlainen kuin mitä se on ollut 1980-luvulta saakka. Siinä on myös voimakkuussäädöllä oleva kuulokelähtö (jostain syystä sisarmallissa on paljon parempi säätönuppi) mutta myös samalla tavalla sekava kaukosäädin
Marantz CD5005 on arvokkaan ja laadukkaan oloinen, ja siinä on myös kuulokelähtö voimakkuussäädöllä, jos sellaiselle on tarvetta. Se toimii ja soi hyvin, ja sen virheenkorjauskyky oli suorastaan hämmästyttävän hyvä. Kummassakin oli lisäksi heikohko virheenkorjauskyky, Cambrige Audiossa joukon huonoin. Kokonaisuutena Yamaha CD-S300 on erinomainen valinta laadukasta mutta mahdollisimman edullista cdsoitinta etsivälle. Marantzeihin palatessa vaaka kallistuu pisteistä huolimatta niistä selvästi edullisempaan, vain 30 euroa Yamahaa kalliimpaan CD5005:een. Laitteen suunnittelussa ja toteutuksessa on yritystä, ja siinä on myös nykyaikainen ja kykenevä da-muunnin sekä korkearesoluutioäänitiedostojen toistomahdollisuus. Myös virheenkorjaus osoittautui testilevyillämme erinomaiseksi, ja vaikka jitter-mittaus ei ihan koulukirjamainen ollutkaan, niin äänenlaadun pitäisi luokassaan tyydyttää tarkkakorvaisempaakin hifiharrastajaa. Edullisempi Marantz CD5005 sijoittui heti niiden kantaan. Yamahan CD-S300 Hinta: 299 € Laadukas perussoitin edullisesti Y amaha CD-S300 on testin edullisin soitin. Denonin ja Marantzien kaukosäätimet ovat lähes identtiset ja sisältävät kaikkea muuta kuin itse cd-soittimen ohjaamiseen tarvittavaa. Testin parhaat soittimet olivat Denon DCD800, Marantz CD6006 ja Yamaha CD-S300. No, ehkä soittimessa on malliltaan hieman vanhahko da-muunnin, mutta se ei menoa haitannut. Edullisesta hinnasta huolimatta laatuvaikutelma on hyvä, eikä toteutuksessa ole huomautettavaa. Testin suurin yllättäjä oli joukon selvästi edullisin soitin Yamaha CDS300. Parhaat kaukosäätimet on NADissa ja Yamahassa. Yamahaan nähden Denon maksaa kuitenkin reilut sata euroa enemmän. Tässä suhteessa kyseessä on todella hieno soitin, mutta hintaero on silti aika merkittävä ja jo siinä rajalla, että voiko enää puhua perussoittimesta. Tämä vaikeuttaa niiden käyttöä. Cambridge Audio AXC35 ja NAD C538 ovat kumpikin ihan laadukkaita ja asiallisia perussoittimia, mutta eipä muuta. Rakenne ja komponentit ovat jopa hintaluokkaa kalliimman oloiset. Pisteissä Denon on yhden desimaalin parempi eli testivoittaja. Halvin vai kalliimpi. + Hinta + Laatuvaikutelma luokassaan + Virheenkorjaus (nro 195) 2/2020 35. Pikkuriikinen ja supermatala ProJect CD Box S2 on varmaan omiaan sarjan muiden tuotteiden seurassa, mutta erillisenä cd-soittimena se ei oikein vakuuttanut. NADissa miellytti sangen ankea mutta helppokäyttöinen kaukosäädin. Myös Cambridge Audiossa säädin on hyvä. Marantzin “ongelmana” oli parhaita hieman huonompi virheenkorjauskyky, mutta jos levyt ovat kunnossa, niin sillä ei ole silloin juurikaan merkitystä. Laitteiden kaukosäätimet vasemmalta oikealle: Cambridge Audio, Denon, Marantz 5005, Marantz 6006, Yamaha, NAD ja Pro-Ject. Kalliimpi Marantz CD6006 toki maksaa jo selvästi muita enemmän mutta tarjoaa myös vastineeksi oikeasti kalliimman soittimen tunnetta ja rakennetta aina painoa myöten. Siinä olisi monelle malliksi. Denonissa on niin kokoa kuin ihan jo highend-laitteen näköäkin. Jos sillä ei ole merkitystä, niin kelpo soittimia siis nekin. Yamaha toimii hienosti, ja sitä on mukava käyttää. Laite on selkeä käyttää, ja siinä on runsaasti toimintoja peruskäyttöä ajatellen. Kaukosäädin on selkeä ja silti monipuolinen. Myös Denonissa on erinomainen virheenkorjaus. Pro-Jectin kaukosäädin on periaatteessa selkeä mutta liian pieni ja halvan tuntuinen. Toisaalta sekä Denonissa että Marantzeissa ärsyttää niiden sekavat yleiskaukosäätimet
Tilanteen korjaaminen ei ole kuitenkaan mahdotonta. M onikaan meistä ei välttämättä tule kiinnittäneeksi huomiota siihen, kuinka suuri merkitys akustiikalla on tilan ääneen ja sitä kautta koko tunnelmaan. Opas: Asiaa akustoinnista 36 2/2020 (nro 195) Teksti: Teppo Hirvikunnas & AVPlus-toimitus Kuvat: Wikimedia Commons, CC0, Valmistajat & jälleenmyyjät, AVPlus-toimitus. Jos taas tila on hälyisä, esimerkiksi äänentoistosta on hankala saada selvää tai erilaisten koneiden ja laitteiden melu tekee kommunikaatiosta hankalaa, kyse on usein akustoinnin puutteesta. Moni saattaa syyttää kehnosta äänentoistosta laitteistoa ja kaiuttimia, vaikka suurempi vaikutus saattaakin itse asiassa olla huonolla akustiikalla. Vastaavasti taas, jos huone on akustoitu oikein, Asiaa akustoinnista Paranna kodin äänentoistoa Vaikka kodin viihtymiskeskus olisi laitteiston puolesta kunnossa, akustiikkaongelmat voivat heikentää äänestä selvän saamista ja kuuntelunautintoa. Asian voi mieltää myös niin, että sikäli kun akustointi on onnistunut esimerkiksi ravintoloissa, konttoreissa ja erilaisissa julkisissa tiloissa, siihen ei välttämättä kiinnitä mitään huomiota. Suomalaisissa kodeissa akustiikkaan ei myöskään juuri tunnuta kiinnittävän huomiota. Osin tämä johtuu siitä, että tavalliset huonekalut, sisustusesineet ja matot vaikuttavat huoneen akustiikkaan jo melko merkittävästi, mutta yksinään ne eivät riitä, jos tilaan haetaan parempaa äänentoistoa
(nro 195) 2/2020 37. Äänen heijastuminen Ääniaaltojen matka kuuntelupisteeseen kasvaa aina, kun ne heijastuvat seinistä ja muista pinnoista suhteessa suoraan kaiuttimesta tulevaan ääneen. Aikaiset heijastukset muodostuvat kaikkein lähimmistä rajapinnoista, käytännössä esimerkiksi sivuseinistä, ja ne ovat äänentoiston kokonaiskuvalle haitallisimpia. Runsaasti kovia pintoja sisältävässä huoneessa ääni voi kimpoilla pitkänkin ajan pinnasta toiseen ennen kuin se vaimentuu pois. Nämä heijastukset jaetaan niin kutsuttuihin aikaisiin ja myöhäisiin heijastuksiin. Ongelma on ehkäistävissä sijoittamalla vaimentavaa tai diffusoivaa materiaalia kattoon, lattiaan ja seiniin niihin kohtiin, joissa heijastukset syntyvät. Bassot eivät jylise, diskantit kuuluvat luontevasti, ja esimerkiksi laulusta ja puheesta on helppo saada selvää. . Näin heijastunut ääni saapuu kuuntelupaikalle suoraa ääntä aavistuksen myöhemmin, mikä taas saa aikaan äänen vääristymisen ja vaikeuttaa siitä selvän saamista. Akustiikaltaan hyvässä tilassa musiikki myös kuuluu samalla tavalla kaikkialla huoneessa, eivätkä äänet voimistu tai häviä huoneen eri puolilla. musiikin nyansseista ja esimerkiksi stereokuvasta saa paljon paremmin selvää. Äänen perusta Jotta voisi ymmärtää akustiikkaa, täytyy ensin ymmärtää hiukan ääntä; mitä se on ja miten se liikkuu. Silloin tilassa vallitsee eräänlainen taajuustasapaino, jolloin kuuntelupistettä ei tarvitse kohdistaa tiettyyn paikkaan suhteessa kaiuttimiin, vaan kuunteluelämys on hyvä koko huoneessa. Ääni on ilmassa etenevää mekaanista aaltoliikettä, joka osuessaan huoneessa olevin esineisiin ja pintoihin heijastuu, taittuu, ja taipuu. Kun ääniaalto osuu johonkin pintaan, osa sen energiasta ikään kuin imeytyy siihen eli toisin sanoen vaimentuu pois. Käytännössä ääniaalto kimpoaa kovista pinnoista, kuten seinistä ja ikkunoista, takaisin vain vähän vaimentuneena ja jatkaa etenemistään kohti seuraavaa pintaa. Tilassa on silloin pitkä jälkikaiunta-aika, jolloin kaikumaan jäänyt ääni peittää luonnollisesti alleen uusia, esimerkiksi kaiuttimesta tulevia ääniä. ÄÄNENLÄHDE KUULIJA SUORA ÄÄNI AIKAINEN HEIJASTUS MYÖHÄINEN HEIJASTUS . Ääni, oli se sitten musiikkia tai puhetta, puuroutuu, eikä esimerkiksi sanoista saa välttämättä kovinkaan hyvin selvää
Lopputulos on näin myös siisti. sen sijoittelun ymmärtämiseksi on syytä palata hetkeksi takaisin äänen pariin. Niinpä jos esimerkiksi tilan puutteen vuoksi ääneneristysrakenteita ei voida toteuttaa kunnolla, on usein kannattavampaa jättää ne kokonaan pois. Optimitilanteessa akustiikka ja ääneneristys otetaan huomioon jo koko tilan rakennusvaiheessa. Kaikissa tapauksissa ensiksi tulee miettiä ääneneristystä, käytännössä siis äänen siirtymistä huoneesta muihin tiloihin tai toisinpäin. Seinien ohella hyvä ääneneristys vaatii myös katon käsittelyn. Voi olla, että esimerkiksi sohvan reunalla basso ei kuulu juuri lainkaan, mutta jo metrin päässä se soi korostuneesti. Sen pinta on muotoon prässättyä 20-millimetristä akustiikkalevyä ja sisusta täynnä huokoisempaa turvelevyä. Erityisesti pienemmässä huoneessa suuri merkitys on sillä, mille pinnoille vaimennusmateriaalia sijoittaa ja millaista se on. On kuitenkin syytä pitää mielessä, että diffuusorissa pinnan tasonvaihtelun on oltava suhteessa ääniaallon pituuteen. Toisin sanoen matalataajuisen äänen eli pitkän ääniaallon hajottaminen vaatii diffuusorilta isoa syvyysvaihtelua. Eristäen alkuun Huoneakustiikan muokkaamisen peruslähtökohtana voidaan pitää tavoitetta vaimentaa äänen heijastumista. Jos tavoitteena on saada tilasta mahdollisimman äänieristetty, toimenpiteet vaativat esimerkiksi uusien ovien asentamista ja ilmastoinnin koneellistamista. Liian kevyet rakenteet voivat puolestaan jopa heikentää matalien äänien eristystä. Tämän voi hoitaa esimerkiksi alas laskettavalla irrallisella akustiikkakatolla. Materiaalivalintojen ja äänet täyttävät tilan helpommin, mutta toisaalta ääni on usein erilainen huoneen eri kohdissa. Toisaalta taas etenkin matalia ääniä hyvin eristävät rakenteet ovat usein paksuja ja raskaita ja pienentävät siten huoneen tilavuutta. Ihmisen kuuloalueelle sijoittuvien äänten kirjo on varsin laaja. Tavanomaiset akustointilevyt eivät pure tarpeeksi tehokkaasti mataliin taajuuksiin, joten niiden hillitsemiseksi on suositeltavaa käyttää niin kutsuttua bassoansaa. Opas: Asiaa akustoinnista 38 2/2020 (nro 195). Oikeat materiaalit ovat kaiken A ja O Sikäli kun huoneen äänieristys on kunnossa, seuraavaksi katse kohdistuu itse tilaan. Matalataajuisimpien kuultavissa olevien äänten aallonpituus on jopa 17 metriä, kun taas korkeilla äänillä puhutaan vain muutamista senttimetreistä. . Tavanomaisessa huoneessa pääsee jo pitkälle perinteisillä huonekaluilla ja tekstiileillä, mutta huonekorkeuden kasvu voi vaatia lisäksi akustiikkalevyjä kattoon ja kenties seinillekin. Toteutustapoja, muotoja ja malleja on useita, ja tässä kuvassa diffusointi on toteutettu paneelisäleiköillä. Sen hyvä puoli on siinä, että sen ja tilan todellisen katon väliin voi myös piilottaa tekniikkaa, kuten sähköjohtoja, mahdollisia kattokaiuttimien ja ilmanvaihtolaitteiston osia. Mitkä pinnat siellä heijastavat ääntä ja kuinka paljon. . Yleisellä tasolla matalataajuisemmat Diffuusorin tehtävä on hajottaa äänen heijastus epätasaisella pinnallaan. Raskaista materiaaleista, kuten betonista tai tiilestä, rakennettu seinä eristää ääntä tehokkaimmin. Eripituiset ääniaallot käyttäytyvät ja heijastuvat samankokoisessa tilassa luonnollisesti eri tavoin. Esimerkkinä kuvassa kotimaisen Konton Pisara-bassoansa. Jos taas halutaan kuunteluun erikseen optimoitu ympäristö, esimerkiksi laadukas kotiteatterihuone tai studiotila, asiaan tulee kiinnittää huomiota merkittävästi enemmän
Resonaattorit toimivat tehokkaimmin huoneen seinillä ja erityisesti nurkissa. Kelpo nyrkkisääntö onkin asentaa kuunteluhuoneessa kaiuttimen taakse riittävän paksua, vähintään 100-millimetristä vaimennuslevyä. Ensiheijastukset kuriin Kodin äänentoistosta puhuttaessa miellyttävin kuunteluelämys saavutetaan usein siten, että kuuntelupisteeseen kohdistuva suora ääniosuus on maksimoitu, jolloin mahdollisimman paljon ääntä kulkee suoraan äänilähteestä eli kaiuttimesta kuulijaa kohti. Se tosin on helpommin sanottu kuin tehty, sillä korkeataajuisemmat äänet vaimentuvat helpommin, kun taas yläbassot ja alakeskiäänet vaativat paksumman vaimentavan pinnan. Eroon ensimmäisistä heijastuksista Sijoita vaimennusmateriaalia niille pinnoille, joista ensimmäiset heijastukset syntyvät. Huoneen yleisen äänitason on siis oltava riittävän hiljainen. Taustaäänet kuriin Tilassa olevien laitteiden, esimerkiksi videoprojektorin tuulettimen tai ilmastointilaitteen ääni voi erottua hiljaisemmissa kohdissa, ja äänenvoimakkuuden nostaminen puolestaan voi tehdä voimakkaista kohdista liian lujaa soivia. Näin kaiutin voidaan tarvittaessa sijoittaa melko lähelle seinää, ja silti yläbassot ja alakeskiäänet saadaan hallittua ja ääni on selkeää. Tehokkain tapa maksimoida suora ääniosuus on pyrkiä eroon äänen ensimmäisistä heijastuksista vaimentamalla niitä. Niinpä kaiuttimien taakse kannattaa sijoittaa riittävästi tarpeeksi paksuja äänenvaimennuslevyjä. Vaimennustarpeesta riippuu, kuinka paljon ja kuinka suurelle pinta-alalle reNeljä askelta parempaan akustiikkaan 1. Etsi tasapainoa Tavanomaisessa kuuntelutilassa erityisesti matalataajuisten äänten paikkaja taajuuskohtainen tasonvaihtelu on yleistä. Matalat äänet paikalleen Bassojen tarpeeton korostus voi johtua siitä, ettei kaiuttimien takana ole tarpeeksi vaimennusmateriaalia. Tässä tapauksessa huokoinen vaimennuslevy toimii korkeiden äänien vaimentamisessa paremmin kuin esimerkiksi reikätai rakolevy, jotka puolestaan heijastavat sivusta osuvia ääniä hyvin. Tilan korostumien karsimisella saadaan kuitenkin usein myös vaimentumat pääosin tasapainoon. (nro 195) 2/2020 39. Lisäksi joissain tapauksissa on syytä rakentaa niin kutsuttu bassoansa, joka tehoaa 100–300 hertsin kaistalla, jossa tavanomaisista akustointilevyistä ei ole juurikaan apua. . Sen sijaan kevytrakenteisemmissa huoneissa korostumat ja vaimentumat ovat vähäisempiä mutta valitettavan usein häiritseviä. Pyri vaikuttamaan olemassa olevilla tai erikseen hankittavilla materiaaleilla siihen, ettei kuunteluhuoneeseen kantaudu häiritseviä ääniä ympäröivistä tiloista – eikä kuunteluhuoneen ääni vuoda häiritsevästi ulospäin. Markkinoilla olevat digitaaliset signaaliprosessorit ja huonekorjaimet säätävät matalien äänien korostumat ja vaimentumat kohdalleen, mutta korjaus toimii usein erityisen hyvin vain huoneen yhdessä kohdassa, käytännössä valitussa mittauspisteessä. Ensiheijastuksissakin tärkeää on päästä kiinni matalataajuisiin ääniin. Huoneissa, joissa esimerkiksi seinät ja katto ovat kiviainesta, korostumat ovat usein suuria ja hyvin ennustettavissa. Matalat äänet kaipaavat vaimennusta, mutta toisaalta liiallinen vaimennus ohuita materiaaleja käyttämällä syö diskanttiäänet eli lyhyemmät ääniaallot pois nopeammin kuin muut äänet. Esimerkiksi äänekkään videoprojektorin tuulettimen äänitasoa voi pienentää rakentamalla laitetta ympäröivän telineen ja vaimentavan kotelon tai vastaavasti sijoittaa projektori kauemmas kuuntelupisteestä. 2. Sivuseinillä ja katossa ääni osuu vaimennusmateriaaliin sivusta. 4. . Äänenvaimennuksessa onkin oleellista miettiä seuraavaa: mihin ja mitä materiaalia sijoitetaan. 3. Matalien äänien korostumien vaimentaminen sopivilla levy-, Kovien pintojen akustoinnissa käytetään yleensä vaimentavia akustointilevyjä, joita valmistaa muiden muassa suomalainen Innofusor. Yrityksen akustointilevyjen perusraaka-aineena käytetään erilaisia pintaturvepuristeita. Äänieristys Huoneakustiikan parantaminen lähtee ääneneristyksestä. Käytännössä tämä tarkoittaa kaiuttimien sivuilla olevien seinien päällystämistä akustisesti vaimentavalla materiaalilla. Riittävään ilmankiertoon on kuitenkin kiinnitettävä huomiota. reikäja rakoresonaattoreilla helpottaa signaaliprosessorin työtä ja vaatii toisaalta myös vähemmän vahvistintehoa
Korjaukset jäävät voimaan laitteen muistiin, jolloin niitä ei tarvitse uusia. Kokeile rohkeasti! Tilan akustointi ei ole rakettitiedettä, ja lopputuloksen toimivuus on makuasia. 3. Lisäksi digitaalisen signaaliprosessoinnin avulla saavutettava tulos voi kyllä olla teoriassa kunnossa mutta subjektiivisesti koettuna, toisin sanoen omin korvin kuultuna ei. Hyväkään kaiutin ei paikkaa huono akustiikkaa Musiikinkuuntelun ja esimerkiksi leffaäänentoiston kannalta hyvässä akustiikassa on pitkälti kyse aikaja taajuustasapainon yhdistelmästä. Vaimennusmateriaali kannattaa täten – tilan ja sisustuksen sen salliessa – keskittää huoneen etuosaan. Näin rakentaminen on vaivatonta, ulkonäöstä tulee siisti ja hinta pysyy kohtuullisena. Akustiikkalevyt kattoon ja seinille kannattaa mitoittaa siten, että resonaattorit voidaan piilottaa niiden taakse. Kuvassa kotimainen, ansaittuja kehuja kerännyt DSPeaker Anti-Mode X4 ja sen huonekorjauksen vaikutus bassotoistoon kuuntelutilassa. Usein muutama neliömetri on sopiva määrä. Testaa, miten vaimennusmateriaali muuttaa huoneen akustiikkaa. Tämä tarkoittaa, että Tilan akustoinnissa hyötyä on myös niin kutsutusta huonekorjaimesta, joka pystyy digitaalisen signaalikäsittelyn avulla muokkaamaan toistovirheitä. Niinpä hyvä huonekorjaus tekee jo valmiiksi hyväsointisesta tilasta ja laitteistosta vielä paremman, mutta kriittisiä akustisia ongelmia sekään ei pysty korjaamaan. Käytännössä siis huonekorjain – ellei se löydy esimerkiksi kehittyneestä avviritinvahvistimesta integroituna – asennetaan yleensä laitteistoketjussa esija päätevahvistimen väliin, jolloin korjaus koskee kaikkia medialähteitä. Käyttöönoton yhteydessä korjaimeen liitetään mikrofoni, joka sijoitetaan joko yhteen tai useampaan pisteeseen kuuntelutilassa, jonka jälkeen laite toistaa sarjan erilaisia mittaussignaaleja ja laskee tarvittavan taajuuskorjauksen niiden perusteella. Tarkista kaiuttimien suuntaus ja korjaa se tarvittaessa. Huonekorjaimesta on kuitenkin suurin apu tilanteessa, jossa tilassa on jo valmiiksi terve akustiikka. Pyri eroon ensimmäisistä heijastuksista. Älä unohda kattoa! 2. Anti-Mode X4 testattiin AVPlus-numerossa 1/19. Sen toiminta perustuu digitaalisen signaaliprosessoinnin avulla tapahtuvaan tilaäänen mittaukseen ja mittaustulosten perusteella tapahtuvaan toiston taajuuskorjaukseen. . . 5. Tarkista laitteiden muut säädöt ja harkitse erillisen huonekorjaimen käyttöä. Apua huonekorjaimesta Yksi tilaäänen parannuskeino on edellä mainitun, niin kutsutun huonekorjaimen käyttö. 4. Kokeile ja ylläty! 1. Luota siis korviisi! sonaattoreita tarvitaan. Opas: Asiaa akustoinnista 40 2/2020 (nro 195). Näinpä huonekorjaimeen ja sen toimintaan kannattaa tutustua tarkkaan ja testata rohkeasti erilaisia korjausvaihtoehtoja
Monikanavaisen leffaäänen kohdalla puolestaan vaimennetumpi huone voi tuntua paremmalta. Se ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan vaimentavaa materiaalia tulisi olla vähintään kolmella pinnalla. Jos korkeat äänet soisivat pidempään, ääni kuulostaisi helposti ohuelta ja raa’alta. Miten hyvä tasapaino sitten löytyy. Kokonaispaksuuden optimi sijaitsee jossain välillä 100–150 millimetriä. Moni sortuu syyttämään äänentoistolaitteistoa siitä, että musiikkielämykset eivät puhuttele tarpeeksi. Laadukkaiden kaiuttimien sivuille säteilemä ääni on suurin piirtein samanlaista kuin niiden suoraan tuottama ääni, ja tällöin seinäheijastusten poisto ei ole kaikissa tapauksissa tarpeen. Jos tilassa soi taputuksen jälkeen terävä jälkisointi, se on merkki tärykaiuista, josta siis on syytä hankkiutua eroon. Jos vain katto on akustoitu ja muut pinnat kovia, tärykaiku usein korostuu, sillä ääni jää paikoilleen kimpoilemaan sivusuunnassa. Jos taas tavoitteena on rakentaa kunnon kotiteatterihuone, akustointimateriaalin ja -elementtien tarve kasvaa huomattavasti. Käytössä olevat kaiuttimet vaikuttavat myös taajuustasapainoon, sillä osa kaiuttimista on suuntaavampia kuin toiset. Luonnollisesti myös huoneen muoto ja kalustus vaikuttavat materiaalin tarpeeseen. Syy ei nimittäin välttämättä ole toistoketjussa vaan kuuntelutilan kehnossa akustiikassa. Silti hyväkään kaiutin ei paikkaa huonoa akustiikkaa, ja kaiuttimen hyvät ominaisuudet menetetään, jos huoneessa ei vallitse riittävä taajuustasapaino. 3. Ota huomioon myös kaiuttimen etäisyys rajapinnoista ja asenna akustointimateriaalia tarvittaessa. 1. Ennen laitekannan päivitystä pohdi ainakin seuraavia kohtia. Liian vähän vaimennusmateriaalia Eräänlaisena nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että huoneeseen tarvitaan vaimentavaa materiaalia 100 prosenttia tilan lattiapinta-alasta (jos oletetaan, että perusolohuone on noin 2,5 metriä korkea). Ääntä hajottavassa diffuusorissa pinnan tasonvaihtelun on oltava suhteessa ääniaallon pituuteen. Vain katto on vaimennettu Monet julkiset tilat akustoidaan vain asentamalla akustiikkalevyt kattoon. Akustiikkalevyt ovat liian ohuita Akustiikkalevyn vaimennusteho riippuu keskeisesti sen paksuudesta. Suuntaa siis kaiuttimet kohti kuuntelupistettä ja pyri vaimentamaan ainakin etukaiuttimien ensiheijastukset pois. Vältä näitä virheitä akustoinnissa! Akustiikan parantamisen voi toteuttaa myös esteettisesti. Tällöin huone vääristää ääntä ajallistesti tai esimerkiksi matalat äänet korostuvat tarpeettomasti. Ympäristön ei tulisi muokata ääntä, eikä minkään taajuusalueen tulisi korostua liikaa muita peittäen. äänentoistolaitteiston tarjoamissa puitteissa äänen tulisi saavuttaa kuuntelupiste oikeaan aikaan ja oikealla voimakkuudella. 2. Yleisesti esimerkiksi 20 millimetriä paksu levy ei ole riittävä edes keskitaajuuksien vaimentamiseen, ellei sitä käytetä alas laskettavassa katossa. Vastaavasti kun tila on vaimennettu oikein ja taajuustasapaino kunnossa, myös laitteisto pääsee oikeuksiinsa. Tällöin laitteisto menee vaihtoon, mutta vastassa voi kuitenkin olla pettymys. Helppo tapa testata tärykaiuntaa on läpsäyttää kädet yhteen voimakkaasti. Tärkeintä on estää yksittäiset voimakkaat äänenheijastukset joko ääntä vaimentavilla tai sen lisäksi myös ääntä diffusoivilla pintamateriaaliratkaisuilla. Studioiden soittotiloissa taas usein pyritään lämpimähköön ääniympäristöön, jolloin matalilla äänillä on vähän enemmän tilan antamaa vahvistusta ja pidempi kaiunta-aika. Kuvassa Konton kuosiltaan metsäisillä tuotteilla akustoitu studiotila. Matalataajuisen äänen eli pitkän ääniaallon hajottaminen vaatii diffuusorilta isoa syvyysvaihtelua. Esimerkiksi monesta olohuoneesta löytyvä avoin kirjahylly on sellaisenaan jo tehokas vaimennin ja diffuusori. Musiikin kuuntelussa tilassa voi olla jonkin verran kaikuisuutta, jolloin musiikki kuulostaa elävämmältä. Asianmukaisella vaimennuksella pyritään ja usein päästäänkin eroon tärykaiusta eli siitä, että ääni kimpoilee kahden vastakkaisen pinnan välillä. Lähtökohtaisesti akustiikkalevyn tulisi olla vähintään 40 millimetriä paksu, ja mielellään sen takana tulisi olla pieni ilmaväli. Kaiuttimien väärä sijoittelu Kaiuttimet on aina syytä sijoittaa symmetrisesti samalle etäisyydelle suhteessa kuuntelupisteeseen. Hyvä taajuustasapaino on myös osin makuasia. n (nro 195) 2/2020 41. Tämä tasapaino on mahdollista saada järkkymään joko käyttämällä tarpeettoman paljon vaimennusmateriaalia, joka vaimentaa korkeataajuisia ääniä ja heikentää äänen kirkkautta, tai liian vähäisellä vaimennuksella, jolloin taas matalat äänet ottavat liian hallitsevan roolin, mikä puolestaan kuuluu bassojen jylinänä. 4
Sama koskee Magnepania. Jättikokoisia paneeleita, vaikka niitä edelleen valmistetaan, himoitsevat yhä harvemmat. Seuraava malli .7 oli typistynyt 137 senttimetriin, ja nyt tämä uusi LRS viime vuodelta on vain 121 . . Tosiasiassa staattikaiuttimien tekniikan historia on aivan yhtä vanhaa ja alkaa viimeistään 1920-luvulla sekin. Apogeen legendaarinen nauhakaiutin Scintilla vuodelta 1985 ei ollut lilliputti sekään, puhumattakaan pari vuotta myöhemmin lanseeratusta Divasta. Martin Loganilla se oli Aerius (1992), Apogeella Caliper (1987) ja Stage (1990) ja Magnepanilla kuuluisa SMG/MMG 1990-luvun alussa. Tuolloin raskas hifi oli vielä relevantti harrastusvaihtoehto länsimaissa elävien miesten keskuudessa. Ne myös kannattelivat pitkään koko highend-kulttuuria, olivat sen vertauskuvia. Ensimmäiset nauhaelementit keksi Walter Hans Schottky yhdessä Dr. Stereophile ja Fi Magazine hehkuttivat niitä, puhumattakaan The Absolute Soundista, jonka vaikutusvaltainen päätoimittaja Harry Pearson oli mahtipaneelien vannoutunut ystävä. Erwin Gerlachin kanssa jo 1924. Tasokalvokaiuttimet Magnetostaattikaiuttimessa on dynaaminen tasoelementti, jonka värähtelevän kalvon pinnalla on edestakaisin kulkeva Uskottavaa esimakUa Magnepan LRS on koostaan huolimatta aito magnetostaattinen paneelikaiutin, joka tarjoaa kovan vastuksen melkeinpä mille tahansa saman hintaluokan kaiuttimelle – ja miksei kalliimmillekin. Tällä vuosituhannella tilanne muuttui. Uudet tuulet ja taloudellinen realismi pakottivat staattikaiuttimien valmistajat panostamaan yhä kapeampiin ja lyhyempiin paneeleihin. Janszenin 1-30, löysivät tiensä kaiutinmarkkinoille 1950-luvun puolivälissä. Kaikilla kolmella valmistajalla on ollut myös pienempiin mittoihin pakotettuja lähtötason malleja. Ensimmäiset kaupalliset elektrostaattikaiuttimet, kuten Peter Walkerin Quad ESL 57 tai Arthur A. Ensimmäiset kaupalliset magnetostaattiset kaiuttimet esiteltiin nekin 1960-luvun lopulla. Sen ensimmäinen magnetostaattikaiutin vuodelta 1973 oli ladonoven kokoinen Tympani, nykyisten 20.7ja 30.7-kaiuttimien esi-isä. Magnepanin tapaus on kuvaava. Kaupallisia sovelluksia, kuten Deccan London Kelly Ribbon -torvidiskantti, alkoi näkyä viimeistään 1960-luvulla. Valtaville paneelikaiuttimille ei ollut sen enempää henkistä kuin taloudellistakaan estettä. senttimetriä pitkä! Se on puhtaaksi paneelikaiuttimeksi jonkinlainen pienuusennätys. K aikki muistavat Rice & Kelloggin dynaamisen kartioelementin vuodelta 1925, maailman ensimmäiseksi kaiutinelementiksi usein mielletyn. Tästä huolimatta jokaista uutta paneelikaiutinta, koosta riippumatta, pitää arvioida isojen staattien suorituskykyä ja historiaa vasten, sillä juuri ne määrittivät ja määrittävät sen, mihin paneeleilla pystytään. (nro 195) 2/2020 43. Vuonna 2000 lanseerattu 2.7 oli 180 senttimetriä korkea, 2010 esitelty 1.7 enää 165 senttimetriä. Niiden kuten elektrostaattikaiuttimienkin suuri tuleminen osui kuitenkin audiofilian ja highendhifin kukoistuskauteen 1980–90-luvuilla. Martin Logan aloitti maailmanvalloituksensa oven kokoisella koko kaistan CSL-sähköstaatilla vuonna 1982, ja heti perään tuli monoliittihybridit. Sitä seurasivat miehenkorkuiset MG I – III -paneelit, jotka nykyään korvaa Magnepan-mallit 1.7 – 3.7
Johtimissa kulkeva virta on vuorovaikutuksessa magneettikentän kanssa ja saa kalvon värähtelemään sekä synnyttämään ääntä samalla tavoin kuin tavanomaisessa dynaamisessa kartioelementissä sillä erotuksella, että magnetostaattisessa kaiuttimessa ”puhekelat” on kiinnitetty suoraan säteilevään pintaan. Magneetit on liimattu rei’itettyyn teräslevyyn magneettien takana. Magnepanin ensimmäiset kaiuttimet 1970-luvun alussa olivat Tympani 1, 2 ja 3. Äänisignaali kulkee muuntajan kautta staattorilevyihin, mikä saa kalvon värähtelemään. . Vanhemmissa Magnepaneissa (Tympanit ja MG I-III) mylar-kalvoon liimatut johtimet olivat ohuempaa ja paksumpaa alumiinijohtoa. Magnepanin kaiuttimissa ohut johdin, johto tai alumiinifolio, on kiinnitetty hiusta ohuempaan mylar-kalvoon. Magneetit on asetettu niin, että edestakaisin liikkuvan kalvon pinnalle syntyy tasainen kenttä. . Näitä alumiinifoliokaiuttimiaan Magnepan kutsuu kvasi-nauhakaiuttimiksi Magnepanin historiaa lyhyesti Idea magnetostaattikaiuttimen kehittämiseksi lähti liikkeelle siitä, kun Jim Winey päätti 1960-luvun alussa yrittää parantaa sähköstaattikaiuttimensa suorituskykyä. Ääntä liikuttava kalvo on ripustettu kahden staattorilevyn, metallisäleikön tai reikälevyn väliin. johdin ja sen takana rivi magneettisauvoja. Tympanit korvasi MG I–III -mallit, joiden tuotanto jatkuu yhä, mutta nyt desimaalein numeroituina: 1.7, 2.7 (nyt jo lopetettu) ja 3.7. Nykyään Magnepan käyttää johtimena 30 mikrometriä paksua ja 3,0 millimetriä leveää alumiinifoliota. Kvasi-nauhaelementti toistaa korkeita taajuuksia noin 18–25 kilohertsiin asti. Mylar-kalvo on ripustettu 1,6 millimetrin etäisyydelle magneettirakenteesta. Näin käyttövoima leviää tasaisemmin yli koko värähtelevän kalvon pienentäen samalla säröjä. Kalvo on pystysuuntaisten magneettien luomassa magneettikentässä. Tasokalvoelementin värähtelevän osan keveys suhteessa pinta-alaan takaa, että suurikin elementti pystyy toistamaan korkeita taajuuksia. Alempien bassotaajuuksien toistamiseksi ääntä tuottavan kalvon tulee kuitenkin olla todella iso. Pari millimetriä paksut ferriittimagneettinauhat (jääkaappimagneetti) on leikattu joko 6,4 millimetriä leveäksi (basso) tai 3,3 millimetriä leveäksi (diskantti) ja enemmän tai vähemmän kaiuttimen pituuden mukaiseksi. Tympani-sarjan korvasi 2000-luvulla 20.7ja 30.7-mallit. Toisaalta toisto on riittävän tasaista laajalla taajuusalueella, koska liikuttava voima kohdistuu kutakuinkin tasaisesti koko kalvon alueelle. Edellisten lisäksi Magnepan valmisti 1990-luvulla myös pienempää ja suhteellisen edullista SMG-kaiutinta, josta sukeutui myöhemmin MMG. Magnepanin tuorein lisäys valikoimaansa on nyt tarkastelussa oleva lähtötason kaiutin LRS eli Little Ribbon Speaker. Nykyään kaikki Magnepanin kaiuttimet ovat niin sanottuja kvasi-nauhakaiuttimia, joissa johtimena toimiva nauhamainen alumiinifolio on kiinnitetty mylarkalvoon. Kun vahvistettu äänisignaali johdetaan johtimeen, syntyvät sähkövoimat reagoivat magneettikentän kanssa saaden mylar-kalvon säteilemään ääntä eteen ja taakse. Vuonna 1969 hän sai lopulta valmiiksi ensimmäisen magnetostaattisen tasokalvokaiuttimensa, Magneplanarin, ja perusti sen ympärille yrityksen, Magnepanin. Esittely: Magnepan LRS -kaiuttimet 44 2/2020 (nro 195). Niistä kahden valmistus loppui jo ennen 1980-lukua. Sen 50 vuoden aikana, jona Magnepan on valmistanut kaiuttimia, yli 200 000 paria Magneplanareja on lähtenyt tehtaalta hifiharrastajien koteihin kaikkialle maailmaan. Yritys ja sen tehdas sijaitsevat edelleen Minnesotassa (White Bear Lake), USA:ssa, missä kaikki Magnepanin kaiuttimet yhä valmistetaan. Kun vahvistimesta tuleva signaali johdetaan johtimiin, syntyvät sähkövoimat reagoivat magneettikentän kanssa ja saavat mylar-kalvon värähtelemään ja säteilemään ääntä eteen ja taakse. Kalvo on pystysuorassa olevien magneettiseipäiden luomassa magneettikentässä. Kalvon ja staattorilevyn välille synnytetään voimakas polarisaatiojännite kalvon varautumiseksi. Joissakin kalliimmissa malleissa, kuten 3.7:ssä, on lisäksi aito nauhaelementti, jolla diskanttivaste on saatu ulottumaan 40 kilohertsiin asti. Magnepanin ratkaisut Magnepanin kaiuttimissa värähtelevä kalvo on hiusta ohuempaa mylaria, johon on liimattu (3M 77 -suihkeliimalla) ohuita johtimia. Nauhaelementti on sekin dynaaminen tasoelementti, mutta poikkeaa magnetostaattielementistä siten, että siinä sähköä johtavasta aineesta tehty nauha on ripustettu magneettikenttään ja toimii samalla puhekelana ja ääntä synnyttävänä kalvona. Sähköstaattisen kaiuttimen (esimerkiksi Martin Logan) toiminta perustuu magnetismin sijaan sähkökentän ja sähkövarauksen vuorovaikutukseen
Paneelikaiuttimen tärkeimmät edut ovat kuitenkin akustisia. Siksi ne antavat uskottavampaa esimakua selvästi mittavampien mallien, kuten 3.7:n, äänimaailmasta. Näin se on välttynyt kalvoelementin ja kartioelementin ikuisilta yhteensovitusongelmilta. Bassojen toistamiseksi riittävällä herkkyydellä pitää kaiuttimen olla epäkäytöllisen suuri. Usean elementin kotelokaiuttimilla ja hybridirakenteisilla paneelikaiuttimilla on usein ongelmia . Magnepan ilmoittaa kaiuttimiensa herkkyydeksi 86 desibeliä / 500 hertsiä / 2,83 volttia. Dipolina ne tuottavat ääntä lähinnä eteen ja taakse ja vain minimaalisesti sivulle. Mitä kompromisseja. LRS:ään ei liity tällaista ennakko-oletusta. Lisäksi etuseinästä heijastuva takasäteily tuo ääneen ilmavuutta ja tilatuntua sekä kasvattaa äänikuvaa. Toisin kuin SMG/ MMG:n kanssa, joita Magnepan käytti pitkään tekniikaltaan alemman standardin sisäänheittotuotteinaan Magnepanien äänimaailmaan, LRS:n kanssa ei ole kuulemma tehty kompromisseja. (Quasi-Ribbon) erotuksena aidoista nauhaelementeistä (True ribbon), joita sellaisiakin Magnepanilla on. Impedanssi on pääasiassa ei-resistiivistä. Kun yksi ja sama elementti toistaa koko kaistan, monimutkaisia jakosuotimia tai taajuuskorjaimia ei tarvita. Muiden asioiden ollessa ennallaan, mitä vähemmän kaiutin säteilee ääntä sivuille, ylätai alaviistoon, ja mitä enemmän suoraan kuuntelupaikalle, sitä parempi, koska tällä tavoin musiikin voi olettaa toistuvan puhtaammin ja tarkemmin. Bassojen kohdalla tämä johtuu dipolisäteilystä ja keskija korkeilla taajuuksilla säteilevän pinnan suuruudesta. Kaiutin siis toistaa bassoja yhtä alas kuin melkeinpä mikä tahansa pikkuinen jalustakaiutin kartioelementillä refleksikotelossa. Näyttäisi että mysteerin takana ei ole sen kummempaa kuin fakta, että toisin kuin SMG/MMG, LRS on koko toistokaistan osalta kvasinauhakaiutin, aivan kuten Magnepan 3.7. ...ja haitat Magnetostaattisen kaiuttimen tyyppiongelma on kaiuttimen vahvistimelle tarjoama impedanssikuorma. Hintana on kuitenkin ollut bassovasteen kääntyminen laskuun melko ylhäältä etenkin pienempien mallien kohdalla, mistä pääsemmekin vihdoin päivän aiheeseen: LRS eli Little Ribbon Speaker. Virran lisäksi vahvistimelta vaaditaan riittävästi tehoja. Mitä tasokkaampi vahvistin, sitä parempi ääni. Rakenne on kestävä ja kustannustehokas. Aidossa nauhaelementissä kahden ferriittimagneetin väliin ripustettu laskostettu alumiininauha (5 µm x 6,4 mm x 1,5 m) toimii samalla puhekelana ja ääntä siirtävänä kalvona. Mutta neljän ohmin kuormaan Magnepanien eteen pantavan vahvistimen pitää pystyä toimimaan vaivatta. Mutta miksi. Päinvastoin. Edut Magnetostaattikaiuttimilla on eräitä rakenteellisia vahvuuksia, kuten esimerkiksi se, että kaiuttimen kokoa on helppo kasvattaa, koska magneetit voivat olla pieniä ja siksi niiden määrää voidaan helposti lisätä. Apogee teki samoin omien nauhakaiuttimiensa kanssa kuten myös suomalainen Absolute Dimension Hypostatic Indigenumja Verus-kaiuttimissaan. Se tarjoaa itsepintaisesti vain puhtaita paneelikaiuttimia. Magnepan ilmoittaa LRS:n vasteeksi 50–28 000 hertsiä. Värähtelevän kalvon tai nauhan erittäin pieni massa saa sen kiihtymään nopeasti ja täsmällisesti vahvistimen lähettämään sähköisen signaalin mukaan lisäten äänen resoluutiota. Magnetostaattisten kaiuttimien Akilleen kantapää on bassotoisto. Ani harva vahvistin kykeni ajamaan sitä käryämättä. Heijastus lattiasta voi olla vaimentunut yli 15 desibeliä verrattuna suoraan ääneen, kun se tavanomaisessa dynaamisessa kotelokaiuttimessa on lähes yhtä suuri. Magnepanit eivät ole näin vaikeita vastustajia vahvistimelle. Magnepan LRS – pieni nauhakaiutin LRS on riisuttu, kevyt kvasi-nauhakaiutin (Quasi Ribbon) omilla elementeillä diskantille ja bassoille. Voisiko tasokas vahvistin saada enemmän irti kvasi-nauhaelementistä ja dipoliperiaatteesta esimerkiksi toistamalla soittimien alarekisterin yhtenäisellä resoluutiolla ja äänenvärillä bassoista keskialueelle. Kvasinauhakaiuttimen Magnepan määrittelee nauhaelementiksi mylar-kalvolla. Kvasi-nauhakaiuttimena LRS vaatii vahvistimelta enemmän virtaa ja tehoja kuin SMG/MMG aikoinaan, mutta palkitsee kuuntelijan äänellä, joka on lähempänä esikuviensa sointimaailmaa. Vaikka kyse on lähtötason kaiuttimesta, sen luvataan olevan liekeissä, kun edessä on huippuluokan äänilähde ja tehokkaat, paljon virtaa ulos pukkaavat monopäätevahvistimet. Sen enempää kvasinauhaelementti kuin aito nauhaelementtikään ei vaadi muuntajaa vahvistimen ja kaiuttimen väliin. Jotkin valmistajat, kuten Martin Logan, ovat heittäneet pyyhkeen kehään ja ratkaisseet ongelman valmistamalla hybridikaiuttimia, joissa tasokalvoelementin lisäksi on dynaaminen bassoääninen. Paneelikaiuttimet ovat tyypillisesti myös melko epäherkkiä. (nro 195) 2/2020 45. Magnepan selittää eron näin: SMG/MMG suunniteltiin pitäen mielessä, että niitä tultaisiin ajamaan halvoilla pienitehoisilla integroiduilla vahvistimilla. Koteloimattomina paneelikaiuttimet eivät luonnollisestikaan kärsi koteloresonansseista. Ehkä ero onkin välillä 50–200 hertsiä ja pikemminkin laadullinen kuin määrällinen. Korkeina ja pituuteen nähden kapeina linjalähteinä tasokalvoelementtiä käyttävät paneelikaiuttimet suuntaavat ääntä tehokkaasti eteenpäin kuuntelupaikalle. Tosiharrastajat muistavat Apogeen Scintillan ja sen pahaenteisen 0,9 ohmin impedanssin (20 Hz), mikä teki siitä yhden kaiutinhistorian hankalimmin ajettavista kaiuttimista. Siinä se. Kaapista ulos Ainakaan ero ei liity bassotoiston ulottuvuuteen. Ero on diskanttitoistossa: kvasinauhamallit toistavat korkeita taajuuksia 18–25 kilohertsiin asti ja suuremmissa malleissa (MG-III, 3.7, Tympani IV, 20.7 ja 30.7) käytetyt aidot nauhadiskanttielementit jatkavat toistokaistaa 40 kilohertsiin asti. . Magnepan ei ole lähtenyt tälle tielle
Korva voi tulkita tämän huomaamattomuuden jonkinlaiseksi läsnäolevuuden puuttumiseksi. Kokemus on hyvin erilainen kuin moniteisten kotelokaiuttimien kanssa, joilla korva automaattisesti kiinnittyy eri alueiden integraatioon tai sen puuttumiseen. Pienetkin muutokset paikassa voivat tuottaa hyvinkin erilaisen lopputuloksen ja balanssin bassojen ja diskantin välillä. Resepti kaiuttimen tonaaliseen tuunaamiseen on huolellinen sijoittelu, mihin Magnepan oikein kovasti kannustaa. LRS:n bassojen määrän ja ulottuvuuden riittävyys pitää jokaisen arvioida omassa kuuntelutilassa ja omilla levyillään, mutta keskimäärin en olisi liian huolissani. Erilainen ulosanti Onneksi minkään kaiuttimen bassotoisto ei riipu vain kaiuttimen bassotoistosta vaan yleisestä sointitasapainosta, siitä miten sinut ääni on itsensä kanssa kokonaisuutena. Tässä suhteessa LRS osoittautui melko onnistuneeksi toistimeksi. Se tuo ääneen omanlaista luonnollisuutta. Suositus kannattaa ehdottomasti ottaa todesta. Näytteestä riippuen musiikkia tukevat bassoäänet toistuivat elimellisesti keskialueen luonnollisena jatkeena ilman epäjatkuvuuspisteitä tai kynnyksiä ja ilman kotelokaiuttimista tuttua yläbassobuustia. . juuri soinnin yhtenäisyyden kanssa eri taajuuskaistojen välillä. On parempi, että ääni yläbassoista alakeskialueelle on tarkka ja puhdas kuin päinvastoin. Esittely: Magnepan LRS -kaiuttimet 46 2/2020 (nro 195). . Jos diskanttitoisto vaatii vaimentamista, jumpperin paikalle voi laittaa mukana tulevan yhden tai kahden ohmin vastuksen. Kuuntelussa kaiuttimet olivat noin 60 senttimetriä takana olevasta seinästä (Magnepanin minimisuositus) ja melko suoraan seinän suuntaisesti. Yhtäältä hyvin korkeat äänet kuuluvat heleinä ja vivahteikkaina eivätkä työnny esiin pistävinä tai terävinä. Mutta se on kokonaan eri juttu se. Näin peiliTehtaalla asetettu jumpperi sallii diskanttielementin säteillä täydellä teholla. Toisaalta LRS:n diskantissa on tarvittaessa energiaa enemmän kuin kotivaraksi, ja siksi valmistaja lähettääkin kaiuttimen mukana kaksi vaihdettavaa vastusta (1 ja 2 Ohm), joilla diskantin tasoa pääsee vaimentamaan. Ei mitätöintiä, ei maskausta, vaan ristiriidatonta ja sopusointuista musiikin välittämistä tärkeän keskialueen ympärillä. Sen, että kaiutin toistaa bassoja vain keskibassoihin asti ja niihinkin jonkin verran vaimentuneena, tajuaa paremmin sähköisellä studiomateriaalilla kuin akustisilla äänityksillä – eli paremmin sähköbassolla kuin kontrabassolla. Jos tämä ei sovi, aina voi kokeilla subbaria. LRS toki jättää matalimmat bassoäänet toistamatta, mutta 50–100 hertsistä ylöspäin bassotoisto on mielenkiintoista. Diskantin luonne on mielenkiintoinen. Ajatus ei ole tuulesta temmattu. Joillakin kappaleilla musiikin lämpöalueelta tuntui jopa puuttuvan energiaa, mutta jos kaiuttimen pitää erehtyä johonkin suuntaan, niin ehdottomasti näin päin
Säilyy kaiutin ja kissa. Hännän huipuksi Kynsien teroittamisesta himoitsevien kissojen omistajille Magnepan suosittelee haisevan karkotteen ostamista paikallisesta eläintarvikekaupasta. n Lähteet: Tuomela, Pekka: Hifin perusteet (Helsinki Media Erikoislehdet, 1994). Esimerkiksi 1.7 maksaa 3 390 euroa pari ja .7 puolestaan 2 090 euroa pari. Magnepan LRS Hinta 1 090 euroa / pari Edustaja Hifi Guru Oy (www.hifiguru.fi) Lisätiedot www.magnepan.com Toimintaperiaate Magnetostaattinen paneelikaiutin, 2-tie Taajuusvaste 50–20 000 Hz Herkkyys 86 dB / 500 Hz / 2,83 V Nimellisimpedanssi 4 Ohm Mitat (l x k x s) 37 x 121 x 2,5 cm Viimeistely Vaalea tammi/musta/tumma kirsikka luonnonvalkoisella, harmaalla tai mustalla kankaalla Acoustic Dimensionin kaiutinelementin toiminta perustuu muovikalvon pintaan kiinnitetyn puhekelajohtimen liikkeeseen magneettikentässä. Kolmanneksi, äänessä, vaikka se hieno onkin, on aavistuksen halpa sävy ja soinnillista suoraviivaisuutta. Kun oikea paikka on löytynyt, ääni täyttää huoneen kiinnittymättä mihinkään suuntaan erityisesti mutta silti kauniisti kaiuttimien keskelle levittäytyen. Huolimatta paneelikaiuttimien monista eduista, intoa niihin on iät ja ajat tehokkaasti laimentaneet paitsi koko myös monia kotelokaiuttimia selvästi korkeammat hinnat. Jos paneelikaiuttimien äänimaailma houkuttaa, kannattaa antaa Magnepan LRS:lle ehdottomasti tilaisuus. LRS:n suorituskyky pitää suhteuttaa paitsi kaiuttimen fyysiseen kokoon niin myös sen hintaan. Tämä oli päivänselvää kuuntelun ensisekunneista lähtien. Siltä varalta, että kuunteluetäisyyttä on enemmän kuin kolme metriä, oikean sointitasapainon varmistamiseksi LRS voidaan kääntää pystymmäksi jalkatuissa olevien metalliräpylöiden avulla. Ei paha, mutta 1 090 euron parihinnalla LRS on kuitenkin aivan omassa luokassaan. Näin on, jos LRS:n ääntä peilattaisiin jotakin absoluuttista asteikkoa vasten, missä ei ole mitään mieltä. Avaruudellisuuden suhteen LRS:n ääni on hyvin epäkaiutinmainen. Sijoitus on tärkeä myös äänikuvan avautumiselle. Toiseksi, pieneksi paneelikaiuttimeksi LRS:ssä on yllättävän paljon energiaa, jota se puhkuen säteilee kalvonsa koko pinta-alalta. Sen bassotoistosta puuttuu juuri se slämmi, mikä tekee kotelobassoista parhaimmillaan niin houkuttelevan vaihtoehdon. Se ei vaadi tilaa eikä paljon lompakoltakaan, mutta voi yllättää positiivisella äänimaailmallaan ja erinomaisella hinta–laatusuhteellaan. Tuolla hinnalla sana ”kompromissi” saa kokonaan uuden merkityksen. Musiikki, joka kaipaa esilletuloa, kiittää, mutta valmiiksi eteen miksattu studiomateriaali saattaa väärin sijoitettuna aiheuttaa päällekäyvyyttä, kasvoille tulemista ja pitkässä kuuntelussa mahdollisesti korvien väsymistä. Kaikki on suhteellista Luonnollisesti LRS ei ole täydellinen kaiutin. (nro 195) 2/2020 47. Magnepanillakin on omat kookkaat & kalliit, mutta se on kyennyt kuitenkin lähestymään harrastajia myös houkuttelevan hintaisilla kaiuttimilla. kuvana valmistettujen kaiuttimien diskanttielementti jää ulkolaidalle ja etäisyys korvaan tuuman pitemmäksi kuin bassopaneelin, kuten suositus on. Neljänneksi, äänestä puuttuu isojen Magnepanien äänen suurenmoisuus ja realistisuus sekä elämää suurempi äänikuva. Ääni tulee kaiuttimien luoman suorakaiteen alueelta alhaalta ylös, vasemmalta oikealle. Vahvistimen syöttämä vaihtovirtasignaali liikuttaa kalvoa edestakaisin ja tuottaa äänen
Tästä eivät muuten muut kaiutinvalmistajat ja maahantuojat todellakaan pitäneet, mutta se on toinen tarina. Hifin historiaa: BBX 485 S-BR -kaiuttimet 48 2/2020 (nro 195) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas. Kyseessä olikin siis luokkansa paras kaiutin. Kaikkiaan 85-sarjan kaiuttimia on tehty varmaan useita tuhansia pareja. Siispä 85/3 oli suurikokoinen, tilavuudeltaan 85-litrainen kolmitiekaiutin. Hifi 85/3 ja siitä edelleen kehitetyt päivitykset 85-B ja vielä vuonna 1992 malli 85-C saavuttivat käsittämättömän suuren suosion. Kaupallinen versio BBX 485 85-B-rakennussarja saavutti siis lyhyessä ajassa suuren suosion. E lettiin vuotta 1981, ja silloinen Hifi-lehti alkoi julkaista kaiutinrakennusohjeita. Kaiutin oli Hifi-lehden toimittajan Pekka Tuomelan suunnittelema, ja sitä käytettiin myös Hifi-lehden referenssikaiuttimena. Rakennussarjan osat maksoivat aikoinaan noin 1 000 markkaa parilta, joka vastaa nykyrahassa noin 460 euroa. Eikä syyttä, sillä kaiutin tarjosi hintaansa nähden huippuluokan ääntä – joka ei häpeä ikäänsä vieläkään. Vastaavan kokoja laatuluokan kaiuttimet maksoivat jopa 3–4 kertaa enemmän. No, edullisuus on suhteellista. Ensimmäinen rakennusohje oli Hifi 85/3, tyyppinumero, jonka logiikkaa käytettiin myös useissa muissa Hifi-lehden rakennusohjeissa. Kyseessä oli hieman Kotimainen huippuKaiutin 1980-luvulta Hifi-lehden rakennussarjaan perustuva BBX 485 BR oli aikoinaan todella suosittu, kenties kaikkien aikojen myydyin lattiakaiutin Suomessa. Se kertoi kaiuttimen litratilavuuden ja kaiutinelementtien määrän. Varmaan tämän innoittamana Salon seudulla ollut BoBox-niminen kaiutinvalmistajakin sai loistavan idean: aletaan valmistaa tätä megasuosion saanutta kaiutinta valmiina tuotteena. Asiasta tehtiin jonkinlainen diili silloisen Hifi-lehden kustantajan kanssa, ja niin syntyi BBX 485. Laadukkaat kaupalliset kaiuttimet olivat tuohon aikaan kalliita, ja rakentamalla kaiuttimet itse saattoi säästää todella paljon
Valtava kaappi Nykymittapuun mukaan BBX 485 on suorastaan valtavan kokoinen. Tämä pari oli viimeistelty pähkinäpuujäljitelmällä. Rumathan ne edelleenkin ovat, mutta retro on nyt muodissa – ja ääni sitäkin kauniimpi. Soundi oli kaikkiaan – kehtaisiko sanoa – hämmästyttävä ja musikaalinen, ja musiikkia teki mieli kuunnella aina vain lisää. 1987) Noin 3 000 mk (950 €) / pr Rakenne 3-tie, bassorefleksi Toistoalue 28 Hz – 20 kHz Viritystaajuus 25 Hz Tehonkesto (RMS/hetkel.) 80/120 W Herkkyys 87 dB/1W/1m Nimellisimpedanssi 8 Ohm Kotelon tilavuus 85 L Diskantti 25 mm kalotti (Audax TW025D08) Keskiääni 50 mm kalotti (Philips AD 02110/SQ8) Basso 250 mm (Seas 25F-EWX) Paino 30 kg/kaiutin Mitat (l x k x s) 380 x 900 x 340 mm Kaiuttimissa oli keskiäänenä Philipsin valmistama 50-millimetrinen kalottielementti. Tuo 3 000 markkaa vuonna 1987 vastaa noin 950 euroa. Ainoastaan suojakankaissa oli kulumaa. No, miten ne soivat. Tämä kyseinen pari oli juuri hankittu tutulta kaverilta, kaiuttimien ensimmäiseltä omistajalta, ja ne olivat loistavassa kunnossa, melkein uutta vastaavat. Refleksiviritetyssä kotelossa oleva basso on suodatettu 500 hertsin taajuudelta. Toinen vaihtoehto oli musta, joka on ehkä hieman tyylikkäämpi ratkaisu. Lehti siis tavallaan sekaantui kaupallisesti itse suunnittelemiensa kaiuttimien jälleenmyyntiin. arveluttava diili, varsinkin jos Hifi-lehti sai jonkinlaisen komission myydyistä kaiuttimista. Tuohon aikaan kaiuttimessa käytettävä Seasin 10 tuuman bassoelementti vaati paljon litroja, jotta toisto saatiin ulottumaan riittävän alas herkkyyden liikaa kärsimättä. BBX 485 -kaiuttimia myytiin vuosien saatossa tuhansia pareja, ja niitä näkyy edelleenkin myyntipalstoilla. n Työn laatu ja viimeistelykään ei ole ihan tätä päivää. No, kaiuttimet olivat toki vähintään 70 senttimetrin etäisyydellä seinistä. Oheislaitteetkin olivat toki suhteellisen järeää osastoa, mutta hyvä ääni ei yksistään niistä johtunut. Liittimet ovat nykymittapuun mukaan todella heppoiset. Hämmästyttävä ääni Idea jutusta lähti liikkeelle huomattuani sattumalta verkossa keskusteluketjun kyseisistä kaiuttimista ja siinä yhteydessä kontaktin juuri tällaiset kaiuttimet hankkineeseen hifiharrastajaan. Muistan omista kaiuttimistani, että niiden yleissävy olisi ollut hieman tunkkainen ja bassovoittoinen, mutta nyt soundi oli kaikkea muuta. Täytyy sanoa, että paljon paremmin mitä odotin, eikä vain vähän vaan suorastaan hämmästyttävän hyvin. Bassojen taso oli kohdallaan ja toisto napakka ja uloitteikas. Ei ihme, että BBX 485 S-BR -kaiuttimet ovat kysyttyjä, ja tämän jutun jälleen varmaan vieläkin kysytympiä. Tässä ne tärkeimmät ja myös taajuusvaste. Tarkkaa tietoa kaiuttimien tuolloisesta hinnasta emme onnistuneet saamaan selville, mutta ainakin vuonna 1987 BBX:ien hinta oli noin 3 000 markkaa parilta, noin kaksi kertaa enemmän kuin rakennussarjan hinta (siis ilman koteloita). Kaiuttimet olivat olleet samalla omistajalla yli 30 vuotta, eikä kaupat nytkään syntyneet ihan ilman epäröintiä. BBX 485 BR tuli myyntiin vuonna 1982 ja päivitysversio 85-B mallimerkinnällä 485 S-BR. Niin, itselläni on ollut myös BBX 485:t – kenelläpä ei. Keskialue toistetaan Philipsin (kyllä, Philipsillä oli aikoineen laajaa elementtituotantoa) valmistamalla 50 millimetrin kalottielementillä, jonka kaista ylettyy aina 4 000 hertsiin saakka, ja tästä ylöspäin diskantit Audaxin 25 millimetrin kalotilla. (nro 195) 2/2020 49. BBX 485 S-BR Hinta (v. Watit olivat taannoin paljon kalliimpia kuin nykyään. Ei merkkiäkään mistään korostumista, vaikka kuunteluhuone oli aika pieni. Ei ollenkaan paha hinta suurista kaiuttimista. Yhteydenoton kautta sain mahdollisuuden tulla kuuntelemaan näitä ihmekaiuttimia. Sen 90 senttimetrin korkeus on ihan normi lattiakaiuttimelle, mutta 34 senttimetrin syvyys ja etenkin lähes 40 senttimetrin leveys tekevät kaiuttimesta massiivisen kaapin
BodyFastpätkäpaasto Vaikka liikunnan hyötyjä yleiseen hyvinvointiin ei voi koskaan ylikorostaa, vanhan sanonnan mukaan kilot karisee keittiössä. Lähes jokaiseen maailman maahan on piilotettu miljoonia rasioita, jotka vain odottavat löytäjäänsä – todennäköisesti niitä on lähelläsi nytkin. Sovelluksen ilmaisversion ominaisuuksiin kuuluu muun muassa 10 erilaista paastoviikkosunnitelmaa, paastoajastin, jonka avulla voit myös säätää ajat viikkoaikataulusi mukaan, painon seuranta ja muistiinpanot sekä yksityiskohtaiset tilastot painosta, painoindeksistä ja tavoitteen saavuttamisesta. BodyFast-sovellus on saatavilla sekä Androidettä Apple-laitteille. Kunto kasvaa peruslenkkiin verrattuna huomattavasti, kun kartalta valitsee hiukan vaativamman paikan tai reitin ja asettaa itselleen esimerkiksi aikatavoitteen kohteen saavuttamiseksi. Ja jos läheltä löytyy toinenkin kätkö, miksipä ei poikkeaisi samalla siinäkin. BodyFast-pätkäpaasto on sovellus, joka antaa valmennusta ja työkaluja dieetin seurantaan. Avantgarde Acoustic SOVELLUSVINKIT Koonnut: Heikki Kivelä. MarsMars Kesäkuntoa pidemmällekin vievän yksinkertaisen, toimivan ja suomenkielisen sovelluksen etsinnässä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Ilmainen MarsMars on saatavilla Androidja Apple-laitteille, ja se osaa hyödyntää jälkimmäisen kohdalla myös Applen Terveys-sovelluksen tietoja, jotka lisätään MarsMars-sovelluksen treenilokiin ja hyvinvointitilastoihin. Yksi vaihtoehto on arjen seikkailuihin johdattava geocaching eli geokätköily. Geocachingsovellus johdattaa sinut ensimmäisille kätköillesi vievän löytöretken läpi. Lisäominaisuuksia, kuten henkilökohtaisen paastovalmentajan tai yli 50 erilaista paastomenetelmää, saa avattua 6–80 euron hintaan sovelluksen sisäisillä ostoilla. Geocaching Liikunnasta voi nauttia ja kuntoa kasvattaa myös ilman hampaat irvessä tehtyä hikitreeniä. Puolustusvoimien MarsMarssovellus nimittäin ohjaa sinua seuraamaan omaa liikkumistasi, ruokailutottumuksiasi, lepoa ja palautumista sekä haastamaan itsesi hyvinvoinnin eri osa-alueilla. Kesäksi kondis kohdalleen! Tur-Pex Oy www.tur-pex.com info@tur-pex.com Avantgarden kaiutimet hivelee katsojan silmää ja Torvi-teknologiaa antaa aina syvän, laajan ja hienojakoisen äänen. Sovelluksen avulla voit myös aloittaa ammattilaisten laatimia harjoitusohjelmia ja kannustaa kavereitasi kohti pysyvää muutosta. Sovelluksesta saat neuvoja, vinkkejä ja ohjeita niin geokätköilyyn kuin sovelluksen käyttöönkin. Siispä ylimääräisen rasvakerroksen kaventamisen voi – liikunnan lisäämisen ohessa – aloittaa vaikka paastoamalla. Erilaiset suoritustavat soveltuvat niin liikuntaharrastuksen aloittelijoille kuin kovemman sotilastyön edellyttämän toimintakyvyn tukemiseen. Sovellus on saatavilla Androidja Applelaitteille
Vastauksia on tietysti monia, mutta uusien tapojen oppiminen vaatii aina oman aikansa ja asiaan vihkiytymisen. Se on Jean-Michel Jarren AERO-albumi vuodelta 2004. Olisikin mielenkiintoista tietää, väheneekö cd-musiikin kuuntelu myös sitä mukaa, kun laitekanta hajoaa eikä tilalle haluta enää uutta soitinta hankkia. Melkein poikkeuksetta voinkin sanoa, että ellei musiikkia löydy näistä jommasta kummasta palvelusta, niin kyseinen musiikki ei ole minulle olemassa! Omasta entisestä levyhyllystäni löytyy sentään yksi poikkeus. Musiikin digimyynti oli puolestaan Suomessa vuonna 2018 arvoltaan noin 36 miljoonaa euroa. Kyseistä levyä tulee yhä kuunneltua ja samalla ihmeteltyä näytöstä tuijottavia, liikkuvia silmiä. Vaikka itsekin olen intohimoinen musiikkidiggari, en ole ainakaan vuosikymmeneen enää osannut arvostaa musiikkitallenteita oikein missään fyysisessä muodossa. Jos musiikki ei ole kovin tärkeä osa elämää eikä digimuutos muutenkaan kiinnosta, on helppo pysyä fyysisten medioiden kuluttajana. Joillakin kyse on yksinkertaisesti fyysisen materian keräilyvimmasta. Levyjen keräilijöille asiaan liittyy usein kiinteästi myös laitepuoli. Monelle myös oma auto on paikka, jossa yhä kuunnellaan cd-levyjä, koska cd-soitin vielä useista autoista löytyy. Vaikuttaa myös siltä, että mitä marginaalisempi musiikkilaji on kyseessä, sitä varmemmin kyseistä musiikkia ei löydykään Spotifystä tai muista valtavirtaa palvelevista digikanavista, vaan ne hankitaan nimenomaan cdtai vinyylilevyinä. Miksi cdja vinyylilevyjä sitten yhä myydään kuitenkin vajaat 750 000 kappaletta vuodessa, jos digimusiikki on niin paljon vaivattomampaa, edullisempaa ja yleisempää. Äänilevyistä on tullut vanhanaikaisten musiikkisielujen erikoisliikeja kirpputorituotteita, joissa itse fyysisellä esineellä on tunnearvoa, eikä kyse enää olekaan vain pelkän musiikin diggaamisesta. Cd-levyjen kulta-aikaan cd-soittimia sai puoli-ilmaiseksi, mutta musiikkitarjonnan vähetessä myös cd-soittimien valikoima on kutistunut ja hinnat ovat kohonneet. Spotify täyttää pelkän musiikin osalta tämän tarpeen, ja YouTube täydentää sitä musiikkivideoiden osalta. Onkin jo enemmän kuin turvallista todeta, että fyysisten levyjen massamarkkinat ovat ohi ja niistä on tullut harvojen harrastajien herkkua. Samaan aikaan vinyylilevyjen myynti oli lievässä kasvussa ja arvoltaan noin 1,3 miljoonaa euroa. Cd/dvd-tuplaformaattina julkaistua levyä mainostettiin aikanaan ensimmäiseksi dts 5.1ja dolby digital 5.1 -tilaäänillä tallennetuksi musiikkialbumiksi (jota se lopulta ei tainnut edes olla). Cdja vinyylilevyt hoitavat vanhanaikaisia musiikkisieluja Teksti: Jiri Koivuniemi Kolumni Cd -äänilevyjen myynti on laskenut vuosikymmenessä runsaat 80 prosenttia. En saa materiaalin omistamisesta mitään iloa, vaan minulle on tärkeintä saatavuus. (nro 195) 2/2020 51. Taas toisaalta musiikin intohimoiset harrastajat usein arvostavat fyysisiä levyjä, niiden kansitaidetta ja muuta taustainformaatiota, jota cdja vinyylilevyt tarjoavat digimusiikkia paremmin. Suomen musiikkituottajat – IFPI ry:n mukaan edellisvuonna Suomessa cd-myynnin arvo oli enää noin 4,5 miljoonaa euroa
Tästä huolimatta voidaan todeta, että yhtye on jälleen kerran onnistunut julkaisemaan todella vahvan albumikokonaisuuden. Leonard Cohenin The Partisan -kappaleesta tehty versio kertoo tarinan toisen maailmansodan aikaisesta Baltian vastarintaliikkeestä. Kangastus taas on selvästi sitä sarjaa, joka aikanaan sai minut ihastumaan tähän yhtyeeseen: tunnistettavat soundit, hieno tarina ja persoonallisella tavalla laulava Kristiina Vaara. Kappaleesta toiseen liikutaan hyvin samankaltaisten sovitusten ja tunnelmien parissa. Levyn ensimmäinen kappale Sähköisku on soundimaailmaltaan kuin jatkumoa edellisen III-levyn tunnelmille. Maustetytöt pääsi yllättämään takavasemmalta, ja nyt yhtyeestä puhutaan kaikkialla. Muuten levyn sävelkulut ja soundimaailma tuovat ajoittain hieman päälle liimatun fiiliksen. Ensi nuoteista saakka on selvää, että tällä levyllä ei säästellä. Kaikki tiet vievät Peltolaan julkaistiin jo lokakuussa, ja levy kipusi tuolloin heti virallisen albumilistan kärkipaikalle sekä digiettä fyysisten albumeiden listalla. Muutaman ensimmäisen kuuntelun perusteella levyn hienoimpien hetkien joukkoon nouseva And Bells They Toll -kappale on levyn puolivälissä esimerkki siitä, kuinka metallimusiikkia tulisi tehdä: hieno ja tempoa vaihtava kappale sisältää paljon kitarajohdatteisia osuuksia, joita tuetaan hienoilla kosketinsoitinriffeillä. Levyn tavaramerkiksi nousevat lähes joka biisillä soivat kauniit kitarasoolot, jotka kieltämättä sopivat hyvin yhtyeen uudistuneeseen soundimaailmaan. Hieman samaa tunnelmaa on kappaleella Tein kai lottorivini väärin, varsinkin sen ensimmäisten lauseiden teksteissä ja sävelkuluissa. Kitarat ja bassot ovat johtavat elementit, joita säestää Niilo Seväsen murinalaulu. Wail of the North -kappale aloittaa uutuuslevyn raskaalla kaavalla. Levyn päättävä Metsäveljet niputtaa hienolla tavalla yhteen albumin teemat. Levylautasella: 52 2/2020 (nro 195) Teksti: Jarkko Peiponen. A ikamme puhutuin kotimainen albumi lienee tässä. Talvi Talvikin kanssa -kappale paljastaa sen, miksi tätä yhtyettä on monessa yhteydessä verrattu Leevi and the Leavingsiin. Muista poiketen kappale sisältää myös miehen laulua, joka kieltämättä tuo syvyyttä synkkääkin synkempään tarinaan. Edellisten levyjen tyyliin soundimaailma on painava. Lasten Hautausmaa on tehnyt levyn, joka on yhtyeen tähän saakka julkaistuista albumeista tasapainoisin kokonaisuus. Kolme erilaista kotimaista Maustetytöt: Kaikki tiet vievät Peltolaan Genre: Pop Julkaisija: Is This Art! Lasten Hautausmaa: IV Genre: Rock Julkaisija: Svart Records K ouvolalaisen Lasten Hautausmaan neljännellä albumilla ovat vahvasti läsnä yhtyeen aiemmilta julkaisuilta tutut teemat: komeat sävelkulut, heleästi soivat kitarat ja laulaja Kristiina Vaaran johdattelemat kauniit laulumelodiat. Insomnium on onnistunut vuosien saatossa vakuuttamaan useita nuoruudessaan metallimusiikkiin kasvaneita fanejaan. Kenties yksittäiset biisit ovat tämän levyn suola, ei niinkään kokonaisuus, joka kertakuulemalta saattaa käydä hieman raskaaksi. Menestys aikaansaatiin toki lahjakkuudella, osittain median avustuksella ja osittain kovalla työllä, sillä bändi kiersi vuoden 2019 aikana yli 40 keikkapaikkakunnalla. Insomnium: Heart Like a Grave Genre: Metal Julkaisija: Century Media Records R askaan metallin ystävien kolmen vuoden odotus päättyi lokakuussa 2019, kun joensuulaisen metalliyhtye Insomniumin kahdeksas studioalbumi näki syyspäivän valon. Keskitempoinen kappale nappaa kuulijan hetkessä mukaansa. Juuri sellaisen, mistä suomalainen metallimusiikki parhaimmillaan tunnettaan. Tämän kappaleen kertosäkeen osalta voidaan todeta sen sävellysten ja sanoitusten olevan hyvin lähellä tuon suomirockin legendaarisen yhtyeen kappaletta Koko Talvi Kesämökillä. Teknisesti lahjakas kitaristi pääsee oikeuksiinsa erityisesti pitkissä kitarasooloissaan. Voiko tämän enempää vaatia hyvältä biisiltä. Levystä varattu 2 000 kappaleen vinyylipainos myytiin loppuun jo ensimmäisen viikon aikana. Valedictionkappaleesta alkaa käydä selväksi, että uusin jäsen Jani Liimatainen on tuonut mukanaan uuden ulottuvuuden yhtyeen soundiin. Bändi soittaa hienosti yhteen ja paikoin kenties aiempia levyjä keveämmällä otteella
Nämä upeasointiset kaiuttimet ovat kuunneltavissa ja ostettavissa meiltä hintaan 1090 € / pari. MARKKINAT (nro 195) 2/2020 53. Laaja valikoima liitimiä, kaapeleita & muita tarvikkeita! www.diystore.. Lisätietoa: www.magnepan.com LRS LRS Tur-Pex Oy www.tur-pex.com info@tur-pex.com Ananda Planar-kuulokkeet Tur-Pex Oy www.tur-pex.com info@tur-pex.com NCF Parasta laitteistollesi. 019-418877 (Little Ribbon Speaker) on 50 vuotta paneelikaiuttimia valmistaneen amerikkalaistehtaan uusi promootiotuote. www.hifiguru.fi email: myynti@hifiguru.fi Puh
CD-NT670D:tä ei ole markkinoitu erityisemmin erillislaitteena, ja myös sen normaalikokoa kapeampi leveys saattaa olla esteenä suuremmalle suosiolle. Niin, fm-radio on siis se tavallinen ilmateitse välitettävä radio, jos joku ei sitä tiedä. Eräs merkittävimmistä puutteista liittyy kuitenkin laitteen esivahvistimeen, jossa ei ole äänenvoimakkuussäädintä. Vanhaa edustaa tavallaan cd-soitin, jonka kuolemaa on povattu monta vuotta mutta joka taitaa sittenkin tehdä uutta tulemistaan, ja ei fm-radiotakaan enää juuri hehkuteta, vaikka sitä kuunnellaan nyt enemmän kuin aikoihin. Ei, vaikka kaukosäätimessä on äänenvoimakkuudelle säätökytkimet (mikä johtuu siitä, että kauko-ohjain on yhteinen sarjan vahvistimen kanssa). Sitä on myyty pääasiassa MCR-N670ja MCR-N870-pakettina erillisen vahvistimen ja kaiuttimien kanssa, jollaisena se on ollut myös AVPlussankin testissä (numerossa 1/2018). Yamaha siis tarvitsee seurakseen erillisen vahvistimen. KAIKKI tArvIttAvA (lähes) samassa paketissa 54 2/2020 (nro 195) Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja ja Teppo Hirvikunnas. All-In-One Tyylikkään näköinen ja mukavan kompaktin kokoinen CD-NT670D on erikoinen yhdistelmä vanhaa ja uutta. Tämä on puute sellaisessa kokoonpanossa, jossa laiteen perään haluaisi kytkeä suoraan aktiivikaiuttimet. Etenkin kun kyseessä ei ole mikään parin sadan laite, vaan hintalapussa lukee jo 419 euroa – katuhinnan ollessa kuitenkin karvan alle 400 euroa. Nyt se ei ole mahdollista, koska äänenvoimakkuutta ei voi säätää mistään. Nykyaikaa edustaa laiteen verkkosoitin ja Yamahan MusicCast-ohjelmistoalusta ja -ohjaussovellus. Soitin suorituu hyvin myös naarmuuntuneista cd-levyistä, ja herkkä radio kuuluu hyvin myös hankalissa olosuhteissa. Laite sisältää cd-soittimen, fm-virittimen ja verkkosoittimen. Tosin lähes kaikki radiokanavat kuuluvat nykyään myös suoraan netistä. Verkkosoitin ja MusicCast tarjoaa sekä langattoman että langallisen verkkoyhteyden ja sisältää kaikki yleisimmät suoratoistopalvelut, kuten Spotify, Tidal ja Deezer, V-Tunernettiradion sekä suoratoiston verkossa olevilta tietokoneilta ja verkkokovaleKOKEILU: Yamaha CD-NT670D -cd-soitin/verkkosoitin/viritin-yhdistelmä Yamaha CD-NT670D on lähes täydellinen ratkaisu korkealaatuiseksi äänilähteeksi. No, ei anneta sen häiritä, vaan katsotaan, millainen laite on sellaisenaan. Se sisältää nykyaikaisen ja monipuolisen verkkosoittimen lisäksi myös perinteisen cd-soittimen ja fm-virittimen. Tämä tuli esiin jo edellisessä testissä. Y amaha CD-NT670D -cd-soitin/ verkkosoitin/viritin-yhdistelmä on ollut markkinoilla jo vuodesta 2015, mutta jostain syystä se on jäänyt aika vähälle huomioille
Yamahaan voi myös yhdistää puhelimen langattomasti bluetooth-yhteydellä sekä AirPlaylla. (nro 195) 2/2020 55. Äänenvoimakkuussäätimet ovat käytössä vain yhdessä sarjaan kuuluvan Yamahavahvistimen kanssa. . Yamahassa on myös yksi perinteinen analoginen linjatulo sekä yksi optinen digitulo. Käyttö ja toiminta Laitteen mukana toimitetaan paksu käyttöopas, mutta vierailla kielillä. vyiltä. Ohjeistuksesta täytyy antaa muutenkin pitkä miinus, sillä laitteen käyttöönotto ja etenkin sen langattomaan verkkoon kytkeminen ei meinannut onnistua ilman Kaukosäädin on tyylikäs, mutta sen painikkeet ja merkinnät ovat hieman pienet. MusicCast on myös monihuonejärjestelmä, eli sovelluksen avulla voidaan hallita yhteenopivia laitteita ja musiikin toistoa eri huoneissa. Verkkosoitin tulee myös korkearesoluutiotiedostoja (flac). Ulostulona on rca-lähtö, joka on siis niin sanotusti kiinteä, eli sille ei ole äänenvoimakkuussäätöä. Suomenkielinen löytyy toki verkosta, mutta tästä ei ollut mainintaa missään. . Bluetooth-yhteys ei kuitenkaan tue parempaa äänenlaatua lupaavaa aptX-koodekkia. CD-NT670D on sisältä kaikkiaan laadukas ja siisti toteutus
Näytti ensialkuun siltä, että laitetta ei voi liittää langattomasti kuin WPSeli Wi-fi Protected Setup -painikkeella varustettuun reitittimeen. Verkosta ladattavassa suomenkielisessä käyttöohjeessa oli kuitenkin päivitetyt ja täsmällisemmät ohjeet verkkoyhteyden tekemisestä käyttäen älypuhelimeen ladattavaa MusicCastsovellusta, mutta siinäkin oli viitattu edelleen erilliseen englanninkieliseen MusicCast Setup Guide -ohjeeseen. Sarjan hinta on kaiuttimineen 849 euroa. Sarja on hankittavissa myös ilman kaiuttimia hintaan 668 euroa. Yamaha CD-NT670D on osa MCR-N670pakettia, johon kuuluu A-670-erillisvahvistin ja kaiuttimet. Saatavana on myös AU-670-vahvistin, jossa on sisäänrakennettu usb-da-muunnin (suositushinta 399 euroa). 56 2/2020 (nro 195). . Suomenkielisiä MusicCast-ohjeita ei edes verkosta löydy. Kun laite oli saatu liitettyä verkkoon ja vielä perinteiset radiokanavat viritettyä, niin käyttö oli periaatteessa help. Esimerkiksi MusicCastin kautta laitteesta löytyi sattumalta myös bluetooth-lähetin! Eli siihen saa kytkettyä myös langattomat bluetooth-kuulokkeet tai -kaiuttimet. KOKEILU: Yamaha CD-NT670D -cd-soitin/verkkosoitin/viritin-yhdistelmä Liitäntöinä on yksi analoginen ja yksi digitaalinen tulo. MusicCast-sovelluksen kautta CDNT670D saatiin kytkettyä langattomaan verkkoon, mutta tähän pitäisi olla ehdottomasti paljon selkeämmät ja yksityiskohtaisemmat ohjeet – kuten myös MusicCast-sovelluksen käyttämisestä ja ominaisuuksista. maahantuojan edustajan apua
Kokonaisuutena Yamaha CDNT670D on hieno, monipuolinen ja laadukas yhdistelmäsoitin ihan sellaisenaankin, mutta parhaan käyttökokemuksen saa hankkimalla sen yhdessä Yamahan sarjaan kuuluvan oman vahvistimen kanssa. Silloin sen voisi liittää suoraan aktiivikaiuttimiin. Yamahan cd-soitin toimii hieman verkkaisesti mutta pystyy toistamaan hyvinkin huonokuntoisia levyjä. Sen radio on herkkä ja cd:n virheenkorjaus erinomainen. Niin, sillä Yamahastahan ei voi säätää äänenvoimakkuutta. Spotify lähti toimimaan sen jälkeen, kun se saatiin toimimaan ensin Apple-puhelimella. Erityisen hieno ominaisuus on nettiradiokanavien ja suoratoistopalveluiden soittolistojen tallentaminen muistipaikkoihin samalla tavalla kuin radiokanavien. Näin ei saisi tietenkään olla. Ongelma vaikutti olevan laitteen ja Spotifyn välisessä tunnistuksessa (Android-laitteella). Tässä myös suoralinkki: https://fi.yamaha.com/fi/products/audio_visual/ hifi_components/cd-nt670d PLUSSAT JA MIINUKSET + Monipuolisuus + Verkkotoisto-ominaisuudet + Käyttö varauksin + Herkkä viritin + Cd:n virheenkorjaus – Huono ohjeistus (erityisesti MusicCast) – Spotifyn käyttöönotto – Ei säädettävää linjalähtöä poa. Kauko-ohjaimen volume-säätö liittyy aiemmin mainittuihin MCT-N670ja -770-paketteihin, joissa soitin myydään vahvistimen ja kaiuttimien kera. Radio löysi kaikki kanavat pelkällä lyhyellä lanka-antennilla jopa kellarissa sijaitsevassa työhuoneessamme, ja suurin osa radiokanavista toistui hyvällä äänenlaadulla. Tämä on useimmiten päivittäisessä käytössä paljon helpompaa kuin sovelluksen kanssa pelaaminen. Yamaha on erinomainen yhdistelmä korvaamaan monta erillislaitetta. Myös verkkosoitin toimi hienosti, kun se vain saatiin pienen jumpan jälkeen toimintaan. Ja sellaisetkin Yamahalta on saatavana, kun hankkii laitteen valmiina pakettina. Normaalien muistipaikkojen lisäksi kauko-ohjaimessa on kolme Favoritespainiketta, joihin voi myös tallentaa sen hetkisen toistotilanteen aina valittua sisääntuloa myöten. Paljon hyvää yhdessä paketissa Yamaha CD-NT670D on mielenkiintoinen laitekombo, joka tarjoaa samassa kompaktissa ja tyylikkäässä paketissa oikeastaan kaikki ohjelmalähteet, mitä nykyään voisi kotona tarvita suoratoistopalveluita, bluetoothia, cd-levyjä ja radiota myöten. Yamaha CD-NT670D olisi lähes täydellinen laite, jos siinä olisi säädettävä linjalähtö, eli sillä voisi säätää äänenvoimakkuutta. Erilliseen vahvistimeen liitettynä voimakkuussäätö tehdään luonnollisesti vahvistimesta. Toki kaukoohjaimessa on runsaasti pieniä painikkeita ja laitteen näyttö on pieni, mutta perustoiminnot löytyvät kyllä vaivatta. Löytyypä siitä vielä bluetooth-lähetinkin. MusicCast-sovelluksesta voi valita ohjelmalähteet, käyttää nettiradiota ja eri suoratoistopalveluja, jopa ilmaisella Spotify-tilillä, sekä kuunnella musiikkia kodin verkkoon liitetyiltä tietokoneilta. Kannattaa kirjoittaa hakukenttään laitteen tyyppi cd-nt670d. Jos Yamahan kaukosäädin olisi oppivaa mallia, voisi sen opettaa ohjaamaan myös vahvistinta. Spotify-ongelma Mutta kas ollakkaan: Spotifyta emme meinanneet saada useista yrityksistä huolimatta toimimaan, emme premiumemmekä free-tilillä. Laadukas radio ja cd Yamahan radio on herkkä ja ääneltään laadukas. Verkkotoimintoja pystyy tietyin rajoituksin käyttämään myös ilman sovellusta laitteen omalla kauko-ohjaimella. n Kun Spotifykin saatiin soimaan, niin kaikkiaan laitteen käyttö, mukaan lukien cd-soitin ja radio, oli helppoa. Lisäksi tarvitaan vain vahvistin ja kaiuttimet. Toisto on toteutettu Spotify Connect -toiminnallisuudella, jossa ohjelmalähde valitaan Spotifysovelluksesta. Cd-soittimen virheenkorjauskyky onkin erinomainen. Muistipaikkoja ilmoitetaan olevan kaikkiaan jopa 37. Radion merkitys toki vähenee, kun lähes kaikki radiokanavat ovat kuunneltavissa myös netin kautta verkkosoittimella, mutta toki on kanavia, joita netistä ei kuule – tai netin kautta kuuntelu ei tunnu mielekkäältä. Yamaha CD-NT670D Suositushinta 419 € Edustaja Yamaha Music Lisätietoa yamaha.fi (* Verkkosoitin Yleisimmät suoratoistopalvelut, Vtunernettiradio, DLNA-toisto verkkolähteistä Tuetut formaatit MP3, WMA, MPEG4, AAC, WAV, FLAC, AIFF, ALAC Suurin tiedostotarkkuus 192 kHz/24 bit Bluetooth Lähetin/vastaanotin AirPlay On Sisääntulot RCA (analoginen), optinen (digitaali), USB Linjaulostulo RCA (2 V) Virrankulutus 16 W Mitat (l x k x s) 314 x 70 x 338 mm Paino 2,9 kg Muuta Värit musta ja hopea *) Tuotetta ei löydy suoraan sivuilta. Nämä Spotify Connect -ongelmat ovat valitettavan yleisiä, tai ei nyt ehkä yleisiä, mutta tyypillisiä laitemerkistä riippumatta. (nro 195) 2/2020 57. Ainoa häiritsevä asia kauko-ohjaimessa oli sen äänenvoimakkuuspainikkeet
huhtikuuta! Muistathan vierailla verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. Testissä Accuphase e-650 ja tietoa, mistä a-luokassa on kyse. henkilökohtaista ja kompaktia highendiÄ Pro-Ject CD Box RS2 -cd-pyöritin ja Pre Box RS2 Digital -da-muunnin/kuulokevahvistin on juurikin sellainen nautiskelijan paketti, josta moni on haaveillut. Lisäksi tarvitset vain huippukuulokkeet. VahVistin isolla a:lla Japanilainen Accuphase on harvoja aidossa a-luokassa toimivia integroituja vahvistimia. Seuraavassa numerossa: Vertailussa pienet hifikaiuttimet Kaiuttimen ei tarvitse olla iso soidakseen hyvin. Pieni kaiutin on helpompi sijoittaa ja monesti myös sisustusystävällisempi. testissÄ kompaktit yhdistelmÄt Mikä voisi olla kätevämpää kuin kompaktin kokoinen ja tyylikkään näköinen yhdistelmälaite, jolla voi kuunnella radiota, nettiradiota, cd-levyjä, musiikkia verkosta tai langattomasti matkapuhelimesta. Vertailussa mielenkiintoinen joukko tuttuja ja vähemmän tuttuja merkkejä 300–1 000 euron hintaluokassa. 58 2/2020 (nro 195). Älykodin starttipaketti Kokeilussa reilun satasen älykodin starttipaketti, joka mahdollistaa etänä valaisimien ja kodin laitteiden kytkennän päälle tai pois sekä lämpötilan ja kosteustason valvonnan älypuhelimen avulla mistä tahansa. ÄlyÄ tyhmÄÄnkin teleVisioon Kokeilussa Xiaomi Mi Box 4k Android -mediatoistin, jonka luvataan tekevän tavallisestakin televisiosta älytelevision. Seuraava AVPlus ilmestyy 29
T1 A new Generation of turntable! www.ah-hifisystems.fi AVPLUS 1/2020 Jämäkkäsoundinen laatusoitin