OPAS ÄÄNEN PERUSTEISIIN VAIKUTTAAKO KAAPELI ÄÄNENLAATUUN. VERTAILUSSA 11 KAIUTINKAAPELIA KUULOKEKUUNTELUN TULEVAISUUS HIFIMAN DEVA AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 5/2020 (NRO.198) HINTA: 11,90 € A V P L U S 5 /2 2 (N R O 19 8 ) W W W .A V P L U S .F I VERTAILUSSA PERINTEISET HIFIKUULOKKEET 250–330 €. XGIMI KUINKA KUUNNELLAAN. LAADUKKAAN KUUNTELUN LÄHTÖKOHTA KOMPAKTIT VIDEOTYKIT MI VS
Harri Koskisen kädenjälkenä syntyi pelkistetty ja levollisesti muotoiltu kotelo, jonka uusin versio hohkaa raa´an alumiinin rouheaa kauneutta. Yhdistimme Suomessa suunnitellun klassikkosoundin industrial-henkiseen muotoiluun ja vastuulliseen ajatteluun. Genelec RAW paljastaa kaiken, myös äänen salaisuudet. Tärkeimmät lähteet ovat juomatölkit, vanhat autonosat ja uusien alumiiniosien ja -komponenttien valmistuksesta syntyvä ylijäämä. Genelec lahjoittaa osan jokaisen myydyn RAW-tuotteen hinnasta AES: lle (Audio Engineering Society) ympäristönsuojelun tukemiseen. Alumiinista valmistettuihin koteloihimme käytettävästä alumiinista noin 94% on kierrätettyä materiaalia. Se on entistäkin ekologisempi RAW-malli, jonka kotelot eivät vaadi maalausta tai muita ympäristöä kuormittavia pintakäsittelyjä. Genelec RAW Päältä rouhea, sisältä huippuunsa hiottu. Lisätietoja genelec.fi/kestava-kehitys-ja-laatu
PariVertailU: Miniprojektorit....................42 Rinnakkain kaksi edullista mutta tehokasta pikkuprojektoria fullhdlaadulla! Hifin HiStoriaa: Philips MfB 545 Studio -kaiuttimet...............................46 Philips valmisti jo 1970-luvulla huippuedistyksellisiä kaiuttimia, jotka osasivat muun muassa tarkkailla omaa toistoaan. 12 PERUSLUOKAN HIFIKUULOKKEET SISäLTö ONKO KAAPELEILLA EROA. 36 Mitä kaikkea on syytä tietää äänestä ja kuulemisesta – ja kuuntelemisesta. KoKeilU: Saphe Drive................................8 Saphe Driven avulla saat tärkeää tietoa liikenteestä ja vältyt turhilta ylinopeussakoilta! VertailU: Hifikuulokkeet 250–330 € .................................... s. 42 PIKKUPROJEKTORIT VASTAKKAIN Pääkirjoitus................................4 Uutiset............................................5 Tuoreimmat uutiset ja ajankohtaisimmat asiat sekä perinteisen että uuden tekniikan maailmasta. s. s. 24 s. 38 KUINKA KUUNTELEMME. VertailU: Kaiutinkaapelit....................24 Onko kaiutinkaapeleilla eroa. Otimme selvää ja tutustuimme erilaisiin vaihtoehtoihin laajalla skaalalla! oPaS: Äänen ja kuulon perusteet ...................................... levylautasella.......................52 Tällä kertaa levylautasella varsin monipuolinen kattaus, olkaa hyvät! KoKeilU: Hifiman Deva.........................54 Hifimanin upeat Devakuulokkeet ovat täynnä mielenkiintoista tekniikkaa. Seuraavassa numerossa...............................58 (nro 198) 5/2020 3. 12 Vertailussa perinteiset hifikuulokkeet kilpaillusta hintaluokasta
Ja millaista ääntä pidetään yleensä hyvänä ja millaista huonona. Voiko toinen pitää erilaisesta äänestä kuin toinen. Tämän(kin) lehden numerossa oli hyvin erilaisia käsityksiä äänestä, niin hyvästä kuin huonostakin. Kaikki ääni on syntyhetkellään juuri sellainen kun on. Harmoniset eli toistensa kerrannaiset taajuudet ja niiden muodostama ääni koetaan miellyttäväksi ja “vireessä olevaksi”, kun taas ei-harmoniset kuulostavat epävireiseltä ja epämiellyttävältä. Sen “hyvyydellä” ei ole sinänsä mitään merkitystä, ja jokainen kokee sen sellaisena kun kokee. Asian tekee monimutkaiseksi äänenlaadun subjektiivinen tulkinta. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 Ä äni on arkipäiväisyydestään huolimatta yllättävän monimutkainen ilmiö. Evoluutiolla – ja lyhyemmällä aikavälillä ihan oppimisella ja tottumisella – on niin ikään suuri vaikutus siihen, millaiset äänet ja millainen äänentoisto koetaan tavalla tai toisella miellyttäväksi eli sellaiseksi, mitä voisi siis kutsua hyväksi. Entä onko se makuasia. Tässä mennäänkin jo matematiikan ja evoluution piiriin. Mitä vähemmän toistolaitteisto muuttaa ääntä, sitä tarkemmin se toistaa alkuperäisen äänen. Pääkirjoitus 4 5/2020 (nro 198) www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. Osaako joku kuunnella paremmin. Jopa kaiuttimien johdoissa! Näitä tuumaillessa, Teppo Hirvikunnas Päätoimittaja Mitä on hyvä ääni?. Mutta kun puhutaan äänentoistosta eli äänen toistamisesta (siis sen alkuperäisen äänen toistamisesta uudelleen), niin hyvä ääni saakin uuden merkityksen. Käsitteellä hifi tarkoitetaankin nimen omaan alkuperäistä vastaavaa toistosta (hifi=high fidelity=korkea luonnonmukaisuus). 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Janne Soilakari Magnus Fredholm Jiri Koivuniemi Jarkko Peipponen Jussi Ansio Markku Mikkonen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P. Missä menee raja, jolloin äänen voidaan todeta muuttuvan huonoksi, ja mitä äänelle silloin tapahtuu. Sen pitäisi toistua alkuperäisen kaltaisena. Vastaus on yksinkertainen. 050 365 7654 (ark. Ainakin jos sitä tarkastellaan ihan loppuun saakka eli sen aistimukseen ja miten se koetaan. Äänentoistossa ääni ei saisi enää muuttua. Tästä on siis kyse hifissä
Toimii toki myös kuulokkeilla. Hifimessuille on jo ilmoittautunut näytteilleasettajaksi kaikki suurimmat alan toimijat ja merkit. Saa nähdä, miten tilanne kehittyy. (nro 198) 5/2020 5 Koonnut: Teppo Hirvikunnas. Digilähtöjä on kaksi. Lisätietoja: hifimessut.fi L egendaarinen brittivalmistaja Leak on nyt, peräti 40 vuoden hiljaiselon jälkeen jälleen täällä. Liität vain 3,5 millimetrin audiokaapelilla audiosignaalin kulkemaan tämän kätevän säätimen läpi, ja saat säädettyä äänenvoimakkuutta helposti tästä rullasta pöydältäsi. Tämän upean vahvistimen mitat ovat L x K x S (mm): 326 x 146 x 276, ja painoa sillä on peräti 8,3 kiloa. Hifimessut ovat olleet pitkään samaan aikaan kun Habitare-sisustusmessut. Da-muunnoksesta vastaa laadukas ESS Sabre32 Reference ES9018K2M. Uutiset HIFI2020-hifimessut on siirretty koronatilanteen vuoksi syyskuulta marraskuun loppuun. Cd-levyjen omistajille tiedoksi, että vahvistimen seuraksi sopii tietenkin valmistajan oma Leak CDT -cd-pyöritin (svh. Lisätietoja: e-ville.com HIFI-messut siirtyvät marraskuulle Vintageen verhottua nykytekniikkaa Kätevä volumesäädin pöydälle Hifimess ut on peruttu! Juuri ennen tämän lehden painoon menoa, saimme tiedon, että HIFI2020 -hifimess ut joudutaa n perumaa n. Toive messujen onnistumiseen on edelleen suuri. Laitteen mitat ovat noin 50 x 39 millimetriä ja hinta e-ville-verkkokaupassa 27,95 euroa. Bluetooth-vastaanottimen aptxja aac-koodekkien avulla voit suoratoistaa musiikkia mahdollisimman korkealaatuisena mistä tahansa bluetooth-laitteesta, kuten kannettavista musiikkisoittimista ja älypuhelimista. Mikäli toistopalvelun äänenlaatu on sillä tasolla, kuten esimerkiksi TIDAL-musiikkipalvelussa, on langattoman bluetooth-yhteyden kautta toistettava musiikki myös cd-tasoista (tai ainakin lähellä). Toki vahvistimessa on myös sisäänrakennettuna mmlevysoitinesivahvistin. Uusi ajankohta on siis 28.–29-11. Lisätietoja/maahantuoja: Audelec Oy (audelec.fi) U seille erityisesti tietokoneiden aktiivikaiuttimia käytäville varmasti tuttu tilanne on se, kun kaiutinvalmistaja on jostain syystä halunnut laittaa äänenvoimakkuusnupin kaiuttimen tai pahimmillaan jopa erillään lattialla olevan subwooferin taakse. Lisäksi laitteesta löytyy myös yksi rca-linjalähtö. Koronatil anteen ja hifimessu jen yhteistyö tapahtum an, Habitaren peruuntu misen johdosta , myös hifimessu t on päätetty perua tältä vuodelta . Nyt kun Habitare-tapahtuma päätettiin siirtää myöhempään ajankohtaan, niin oli luonnollista, että myös hifimessut siirtyivät mukana, vaikka sinänsä hifimessut ovat oma tapahtumansa. FX-Audion äänenvoimakkuudensäädin ratkaisee ongelman kätevästi. 699 €). Laitteessa on kaksi optista ja yksi koaksiaalinen digitulo sekä usb. Vahvistimen tehoksi ilmoitetaan 2 x 45 wattia (kahdeksan ohmin kuormaan) ja 2 x 65 wattia (neljän ohmin kuormaan). Analogituloja on kolme, joista yksi on levysoittimelle. Leak Stereo 130 -stereovahvistin on suunniteltu ja tehty vuonna 1963 julkistetun Stereo 30 -vahvistinlegendan hengessä, ja päivitettyjen liitäntöjensä ansiosta se toimii myös nykyajan digitaalisten äänilähteiden kanssa. Hinnaksi ilmoitetaan 999 euroa
Syk syn ai ka na myyn tiin tule va WH-1000XM4 on lähinnä softapäivitys. Uu sia toi min to ja ovat muun muassa Speakto-Chat, jolloin kuuloke osaa äänikomennolla pysäyttää toiston ja kytkeä äänen läpipäästön päälle automaattisesti. Subbarin vahvistin ja elekt ro niik ka on sijoitettu erilliseen, niin ikään vain 87 millimetriä syvään ko te loon, joka kyt ketään subbarikoteloon spe a kon-kaa pe lil la. Tässä siis periaatteessa oiva laite työpöydän hifistelyyn, telkkarin äänenparannukseen, kakkossysteemiin, nuorelle ensihifilaitteeksi, autotalliin/ harrastetilaan ja niin edelleen. Linjalähdön avulla se toimii myös vain esivahvistimena. DSW600:aa voi daan käyt tää yk si nään tai halut tu na mää rä nä tuot ta maan ta sai nen bas sovas te kuun te lu ti laan. Kuvan Topping MX3 on oikea sveitsiläinen linkkuveitsi ja namupala työpöydälle. Kotelo on rakenteeltaan suljettu ja valmistettu koi vu va ne ris ta. Ko te lo on varus tet tu useilla välituilla tukevuuden varmistamiseksi. Tuotteen saatavuutta ja hintaa Suomessa ei ole vielä vahvistettu. Ed ge-te ko ä lyyn poh jautu va DSEE Ext re me puo les taan osaa Sonyn mukaan pai ka ta ää nen pak kauk ses sa ta pahtu vaa laadun menetystä entistä paremmin. D-luokassa toimivan vah vis timen tehoksi ilmoitetaan 600 wattia, ja siinä on Meridianin kehittynyt DSP. Suositushinta 129 euroa Lisätietoa: Hifitalo (hifitalo.fi) Subbari seinälle Sony WH-1000XM3 onkin 1000XM4 Namupala työpyöydälle 6 5/2020 (nro 198). Lisätietoja/maahantuoja: Mareksound Oy (mareks.fi) S onyn testeissäkin menestyneet langattomat WH-1000XM3 -vastamelukuulokkeeet ovat päivittyneet versioon XM4. Maahantuoja on kuitenkin Mareksound Oy (Helsinki). Ihan minimalistinen kotelo ei silti ole, sillä 40-litran kokonaistilavuus saavutetaan 34 senttimetrin leveydellä ja peräti 140 senttimetrin korkeudella. Sony WH-1000XM4:n suositushinta on 380 eu roa. Kaikki aikaisemmat ominaisuudet ovat ennallaan. Mitat 185 x 122 x 38 millimetriä, paino 475 grammaa, pakkaus sisältää kaukosäätimen, usb-kaapelin ja blutetoothantennin. Elementtinä on, tottakai, erit täin lit teä, hal kai si jal taan 25 senttimetrin ne o dyy mimag nee til la ja kak sin ker tai sel la alu mii ni karti ol la ja jäy käl lä alu mii ni run gol la varustettu subwoofer-kaiutin. Pienikokoinen alumiinirunkoinen ja suuren näytön sisältävä laite sisältää 2 x 40-wattisen d-luokan vahvistimen, asiallisen kuulokevahvistimen, da-muuntimen ja bluetooth-vastaanottimen. Päi vi te tyn al go rit min avul la kuu lok kei den vas ta me lup ro ses so ri op ti moi tois toa re aa li a jas sa. Lisätietoa: sony.fi T opping on erilaisiin työpöytähifilaitteisiin erikoistunut kiinalainen yritys, jonka laitteet ovat pärjänneet maailmalla testeissä sangen hyvin. Lisää passiiviset kaiuttimet ja halutessasi laajenna aktiivisubbarilla tai nauti kuulokkeiden kera. Kyllä vain, näin se menee nykyään viihdeelektroniikassakin. Uudessa mallissa on Sonyn mukaan kehittyneempi vas ta me lu tek no lo gi a, ja uu den blu e tooth-pii rin an si os ta kuu lo kkeen luvataan re a goivan ym pä ris tö n ää niin jopa 700 kertaa se kun nis sa. Sei nä si joi tus on kin usein te hok kaam pi rat kai su huo ne ka lib roin tiin kuin eri lai set kor jai met. Uutiset M e ri di an DSW600 on vain 87 millimetriä paksu subwooferkaiutin, joka on tarkoitettu ensisijaisesti upotettavaksi seinän sisään, mutta mikään ei estä kiinnittämästä sitä suoraan seinään ja kätkemään verhojen taakse, tai miksei vaikka sohvan taakse tai alle. No piiloon sen kuitenkin saa perinteistä kuutiota helpommin
EISA (Expert Imaging and Sound Association) -asiantuntijajäsenet ovat jälleen valinneet testeissä ja tutkimuksissa parhaaksi katsomansa, EISA Awards -kunniamainintaan oikeuttavat viihde-elektroniikkatuotteet. JBL HDI -kai ut ti mien hin nat alkavat 1 800 eu rosta. Tuoteryhminä ovat erilaiset hifilaitteet, televisiot, kotiteatterilaitteet, älypuhelimet, mobiilituotteet, autohifit ja kamerat. Pykälää pienemmässä mallissa (JBL HDI-3600) on vastaavasti kolme 6,5 tuu man bas so a. Magneeteilla kiinnittyvä etuverkko on kaikissa väreissä musta. Suomessa EISA:n jäseninä ovat AutoSoundlehti, Hifimaailma ja Kamera-lehti. Lisätietoja: Mareksound (mareks.fi) EISA Awards 2020-2021 JBL:n uusi kaiutinsarja (nro 198) 5/2020 7. Sarjaan kuuluu myös kes ki kai u tin sekä HDI-1200-aktiivisub woo fe r 12 tuu man bassolla ja peräti kilowatin vahvistinteholla. Uu den HDI-sar jan lip pu lai va mal li on 2,5tie JBL HDI-3800, jossa on kol me kahdeksan tuu man alu mii ni run koi sta bas soa kera JBL:n ammattipuolelta lainatun 2410H-2-kompres si otorvidiskantin. AutoSoundlehdellä ja AVPlus-lehdellä on sama kustantaja. Kaksitieja lus ta kaiu ttimessa (HDI-1600) on yksi 6,5 tuu man bas so . Kaiuttimet ovat saatavana korkeakiiltoisena mustana sekä puuviilukoteloissa, väreinä tumma pähkinä ja harmaa tammi. Kaikki EISA Awards -voittajat esittelyssä EISA:n verkkosivuilla: eisa.eu JBL on julkistanut kokonaan uuden HDIkaiutinsarjan, johon kuuluu kaksi lattiakaiutinta, jalustakaiutin, keskikaiutin ja aktiivisubwoofer. Bas so elementeissä on alu mii ni run ko ja alu mii ni mat rii si kar ti ot. Best Product 2020–2021 -valinnoista mainittakoon muiden muassa “Best Value” -lattiakaiutin: Focal Chora 862, “Best Value”levysoitin: Pro-Ject T1, Paras langaton kaiutin: System Audio Legend 5 silverback, Paras auton ohjelmalähde: Kenwood DMX9720XDS, Paras kotiteatterin TV: Philips 65OLED935, Paras kotiteatterin AV-vahvistin: Denon AVC-X4700H
Lisäksi jokainen käyttäjä voi ilmoittaa helposti uusista kameroista sekä mistä tahansa muusta liikenteen häiriöstä. Plug & play Saphe Drive on todella pienikokoinen, ja sen mukana toimitetaan hyvät asennustarvikkeet, joilla laite on helppo sijoittaa sopivaan paikkaan kojelautaan tai tuuliStoP huomaamattomille ylinopeussakoille! Saphe Drive on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio varuste kameratolppien ja erilaisten liikennetapahtumien ilmaisuun – ja siten myös ylinopeussakkojen minimoimiseen. Jos käyttäjiä ei ole riittävästi eivätkä he merkitse havaintojaan liikenteessä, ei tietoja luonnollisesti tule. Laite saa koko ajan reaaliaikaista tietoa puhelimen kautta, joten sitä ei siis tarvitse päivittää, vaan uusimmat päivitetyt tiedot siirtyvät Saphe Driveen suoraan pilvipalvelimelta. Tässä onkin laitteen vahvuus ja myös heikkous. Kokeilu: Saphe Drive -liikenneja nopeuskamerahälytin 8 5/2020 (nro 198) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas. Tämä tapahtuu helposti vain muutamalla painalluksella. Valmistajan tietokannassa on jatkuvasti päivittyvät tiedot kameratolpista. Tiedot uusista kameratolpista ja ennen kaikkea esimerkiksi paikallisista tutkista sekä muista liikenteen häiriöistä ja vaaroista saadaan pääosin vain käyttäjiltä, joten käyttäjien määrä ja aktiivisuus ratkaisee myös tietojen määrän ja tarkkuuden. S aphe Drive on älypuhelinsovelluksen kautta toimiva automaattinen nopeusvalvontakameroista eli kansankielellä peltipoliiseista sekä muista liikenteen häiriöistä ja vaaroista hälyttävä laite
Muita hälytyksiä oli aika vähän, vaikka aihetta ehkä olisikin ollut. Tämän toiminnon voi myös ottaa pois päältä asetuksista. Ainakin testissämme puhelin löysi Saphe-laitteen heti ja laite oli samantien käyttökunnossa. Yhteyden muodostamisen aikana Saphe Driven bluetooth-, gpsja datasymbolit vilkkuvat näytössä, kunnes yhteys on muodostettu. Kun istut autoon, Saphe Drive käyynistyy ja alkaa etsiä bluetooth-yhteyttä puhelimeen. Puhelimeen asennetaan Saphe Link -sovellus (Android ja iOS), ja laite yhdistetään puhelimeen bluetoothilla. Riittää, että se on taustalla ja ilmoittaa korkeintaan hälytyksistä, jos sitäkään. Sen kautta voidaan asettaa muun muassa halutut hälytysaiheet, hälytysviive ja ilmoitustavat. Tämä saattaa kertoa pienestä käyttäjien määrästä tai vähäisestä aktiivisuuSaphe Drive vaatii yhteyden älypuhelimen Saphe Link -sovellukseen. Käytössä on vähän virtaa kuluttava Bluetooth Smart -yhteys. Sovelluksen kartta näyttää myös hälytyspaikat, mutta koko laitteen etu on nimenomaan siinä, että älypuhelinta ei tarvitse pitää esillä. Testin aikana Saphe säästi varmasti ainakin kolmelta ylinopeussakolta. Tapahtumat näkee myös Saphe Link -sovelluksen kartassa ja ilmoituksina, mutta sovellusta ei tarvitse pitää päällä. Laite myös ilmoittaa, kun virta alkaa olla vähissä. lasiin. Kun lähestyt kameratolppaa tai muuta liikennetilannetta, laite antaa tästä merkkiäänen, ilmaisee symbolilla ilmoituksen aiheen (esimerkiksi nopeusvalvontakamera) ja näyttää etäisyyden kohteeseen. Kaikki toimii huomaamattomasti ja automaattisesti taustalla. Hälytyksiä tuli muutamista pientareelle jääneistä autoista ja koulualueista, mutta esimerkiksi vain yhdestä tietyöstä. Pääosassa kameratolpat Testijakson aikana suurin osa hälytyksistä koski kameratolppia. On hyvä opetella Saphen merkkivalot ja äänimerkit ennen ajoon lähtöä. Saphe Drivessä on selkeä, mustavalkoinen ja vähän virtaa kuluttava niin sanottu e-ink-näyttö. Näin asia ei voi jäädä huomaamatta. Myös käyttöpainikkeiden merkitys on syytä sisäistää, koska niitä käytetään ennen kaikkea liikennetilanteiden merkitsemiseen ja kuittaukseen. (nro 198) 5/2020 9. Tämä siis edellyttäen että puhelimen bluetooth on päällä, siinä on nettiyhteys ja Saphe Link -sovellukselle annetaan oikeus käyttää sijaintia. Laite toimii ladattavalla akulla. Se näyttää jatkuvasti sen hetkisen gps-perustaisen nopeuden. . Myös hälytyksen tapa ja merkkiääni ovat valittavissa. Jatkossa laite ja puhelin löytävät toisensa automaattisesti, mikä onkin juuri laitteen suurin plussa. Akku ladataan käyttäen usb-johtoa. Koska laite käynnistyy ja sammuu vain kun auto on liikkeellä, riittää akussa virtaa jopa 4–6 kuukaudeksi. Asetuksista voi lisäksi valita, mistä aiheista haluaa hälytyksen ja kuinka paljon ennen sen sijaintia. Nopeus kun saattaa ylittyä huomaamatta tai nopeusrajoituksen vaihtumista ei huomaa. Nopeusvalvontakameran kohdalla StoP huomaamattomille ylinopeussakoille! hälytys annetaan voimakkaalla merkkiäänellä, jos nopeus on suurempi kuin kyseisen tieosuuden nopeusrajoitus. Laite kiinnittyy magneetilla ja on siksi myös helppo irroittaa. Samalla kuulet merkkiäänen, jolloin laite on valmis käyttöön. Se ei siis tarvitse autossa enää virtaliitäntää. . Mainittakoon, että laitteen asennusja käyttöönotto oli helppoa selkeän suomenkielisen käyttöohjeen avustuksella
Jos liikenteessä havaitaan jotain muuta ilmoitettavaa kuin oletuksena olevat kiinteät nopeuskamerat, kuten vaikka ruuhka, tietyö, liikkuva nopeusvalvontakamera tai muu vaara, tulisi se ilmoittaa Saphen tietokantaan. Saphe pyytää sinua vahvistamaan hälytyksen oikeaksi näyttöön ajonopeuden alapuolelle ilmestyvällä nuolella. Automaattinen kameratolppahälytin . . Tosin pidike tuuletusritilän säleikköön puuttuu. Hälytyksen vahvistaminen on helppoa yhdellä painalluksella. Ellei hälytys ole enää aiheellinen, ei tarvitse tehdä mitään. Voit vahvistaa neljä erilaista hälytystä. Saphe on hyväksytty EU:ssa, ja se toimii 30:ssä Euroopan maassa. Vaaratilanteen ja paikan ilmoittaminen kun vaatii käyttäjältä napin painamisen ja jatkossa aina sen vahvistamisen. Tämä on periaatteessa helppoa yhdellä painikkeella, mutta pitää toki muistaa, tuleeko painaa oikeaa vai vasenta painiketta. Kokeilu: Saphe Drive -liikenneja nopeuskamerahälytin 10 5/2020 (nro 198) Saphe Drive Hinta: 99 euroa Edustaja/ maahantuoja: One-Pro Oy Lisätietoja: one-pro.fi Näyttö: 1,54” e-ink Akkukesto: 3–6 kk Latausaika: 8 t Käyttölämpötila: 0...+50°C Lyhytaikainen säilytys: -20...+60 °C Paino: 32 g Mitat (lxkxs): 38 x 65 x 10 mm Pakkaussisältö: Saphe Drive, micro-usbjohto, suomenkielinen käyttöohje, 3 erilaista kiinnityspidikettä. Hälytys nopeusvalvontakamerasta annetaan painamalla vasenta painiketta, ja jos kyseessä on muu vaara vaara, painetaan oikeanpuoleista painiketta. Mukana on useita erilaisia pidikkeitä. Niiden aiheuttaSaphe Drive on helppo asentaa haluttuun paikkaan. n . Suosittelemme. PLUSSAT JA MIINUKSET + Helppous ja pieni koko + Automaattinen toiminta + Eräänlaista säästöä nopeasti Muiden liikennetapahtumien vähäiset ilmoitukset desta ilmoittaa havainnoista. Saphe Drive on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio varuste kameratolppien ilmaisuun ja siten ylinopeussakkojen minimoimiseen. Laite on siitä syystä Suomessa laillinen, että se ei mittaa mitään, vaan tolpat ovat gps-pisteitä kartalla. Toki saman asian ajaa nopeusrajoitusten noudattaminen, mutta… Periaatteessa laite tarjoaa myös hälytyksiä muista liikenteen vaaroista ja tilanteista, mutta hieman liian harvakseltaan. Pari ehkäistyä ylinopeussakkoa, niin laite on säästänyt hintansa takaisin. Saphe Driveä kutsutaan myös ylinopeushälyttimeksi, mutta sitä se ei tee. Hälytykset tehdään toki aina nopeusvalvontakameroista ja voimakkaalla äänellä, jos nopeus on tuolloin yli tielle merkityn nopeusrajoituksen, mutta laite ei siis hälytä, jos ylität tieosuuden nopeusrajoituksen. Hälytys poistuu Saphen tietokannasta, kun sitä ei ole vahvistettu vähään aikaan. jat ovat ruuhka, nopeusvalvontakamera, vaara tai pientareella oleva ajoneuvo. Muuta: Vaatii toimiakseen älypuhelimen bluetoothja datayhteydellä sekä Saphe Link -sovelluksen.. Laite näyttää nopeuden ja hälytyksen tullessa sen aiheen ja etäisyyden kohteeseen. Pitämällä jompaa kumpaa sivupainiketta painettuna pidempään näyttöön tulee valikko, josta voi valita yksilöidyn vaaran aiheen (ruuhka, auto pientareella, hirvivaara ja niin edelleen). Käyttäjien tekemät ilmoitukset ovat voimassa kolme tuntia, ellei joku vahvista tehtyä ilmoitusta uudelleen, jolloin aika lähtee kulumaan uudelleen. Toki kameratolppien sijainnit saa ladattua myös autonavigaattoreihin, mutta puuttuvien paikkojen ilmoittaminen on niissä hankalaa. Nykyisellä tasollaankin Saphe Drive on silti käyttökelpoinen, ja se toimii käytännössä automaattisesti taustalla ollen siten aina valmiina varoittamaan kameratolpista. Se vaatisi todennäköisesti taakseen suuremman ja aktiivisemman käyttäjäyhteisön
Kuulokkeet toimivat vain, mikäli akussa on virtaa, ja niitä pitää muistaa ladata. L angattomat kuulokkeet trendaavat markkinoilla isosti. Langattomissa kuulokkeissa signaali siirretään kuulokkeisiin pääsääntöisesti bluetooth-yhteydellä, ja niissä tulee olla oma vahvistin. Ne tarvitsevat myös virtaa eli akun. Myös äänenlaatuun vaikuttava kuulokevahvistin on helppo päivittää uuteen. Ne toimivat takuuvarmasti tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä 300 euroa on pykälää–kahta Vertailu: Hifikuulokkeet 250–330 € 12 5/2020 (nro 198) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas Mittaukset: Teppo Hirvikunnas Kuuntelut: Teppo Hirvikunnas, Heikki Kivelä, Joni Nikkola Sanka ja Lanka – Niistä oN hifikuulokkeet tehty Perinteinen sangallinen ja langallinen kuuloke on edelleen ainoa oikea vaihtoehto laadukkaaseen kotikuunteluun. Langallinen kuuloke onkin edelleen suositeltava valinta etenkin kotikäyttöön, mutta miksei myös hifikuunteluun mobiilikäytössä. Ne ovatkin kätevät monessa käytössä. Testasimme joukon langallisia hifikuulokkeita hintaluokassa 250–330 euroa.. Erityisesti tietenkin mobiilikäytössä puhelimen kanssa, mutta langattomuus on kätevää myös kotona, esimerkiksi televisiota katsellessa. Perinteisillä langallisilla kuulokkeilla ei näitä ongelmia ole. Suljettu testiryhmä Testin hintaluokka on noin 300 euroa kalleimman kuulokkeen (Final) maksaessa 329 euroa ja edullisimman (Sony) 250 euroa. Langattomuudella on myös varjopuolensa. Bluetooth-yhteydessä voi olla häiriöitä, äänisignaalia joudutaan prosessoimaan, eikä kuulokkeen vahvistimen laadusta ole takeita
Audio-Technican kuulokkeiden mukana toimitetaan kova säilytys-/kuljetuskotelo, ja sen sisällä on erillinen pussi tarvikkeille. Tämä reilusti alle 300 euron hintainen kuuloke on kaikkinensa tukevaa tekoa mutta hieman tylsän, tavanomaisen ja aavistuksen halvan näköinen. Nyt testissä oleva mallikin, ATH-M70X, on nimenomaan merkin pro-puolelta, jolla on Suomessa jopa eri maahantuoja kuin kuluttajatuotteilla. . Emme oikein ymmärrä joidenkin valmistajien tai maahantuojien tapaa hinnoitella tuotteet paljon kalliimmiksi kuin millä hinnalla niitä on tarkoitus oikeasti myydä. Varustukseen kuuluu peräti kolme erilaista irroitettavaa kaapelia: 1–3 metrin kierrekaapeli ja lisäksi hieman kevyemmät yhden, kahden ja kolmen metrin suorat kaapelit sekä 3,5/6,3 millimetrin sovitin. Testin kuulokkeet ovat kaikki rakenteeltaan suljettuja. Final on varmaankin tuttu harrastajille muttei välttämättä suurelle yleisölle. Testiin olisi periaatteessa voinut kuulua myös Sennheiser HD600, mutta emme saaneet maahantuojalta vastausta tiedusteluumme ja totesimme myös Sennheiserin ohjehinnaltaan (399 euroa) liian kalliiksi tähän hintaluokkaan, vaikka sitä käytännössä myydäänkin edullisemmin. ylempänä kuin tämän hetken ehkä kaikkein suosituin hintaluokka 150–200 euroa, mutta kuluttajat ovat valmiita sijoittamaan laadukkaisiin kuulokkeisiin koko ajan hieman enemmän. Suljetut kuulokkeet eristävät ulkopuolisia ääniä avoimia kuulokkeita huomattavasti tehokkaammin, ja erityisesti iltakuuntelussa suljetut kuulokkeet eivät myöskään vuoda ääntä ulos ja häiritse muita. Tämä lienee peruja nimenomaan pro-puolelta. Suljetuilla kuulokkeilla saavutetaan usein myös rakenteeltaan avoimia tai puoliavoimia dynaamisempi bassotoisto, vaikka tämä ei ole kuitenkaan mikään sääntö. Sennheiser HD600 olisi ollut myös rakenteeltaan avoin. Kierrekaapelia käytetään tyypillisesti studioissa. Kaikkein tuntemattomin on vasta 2017 markkinoille ilmaantunut Austrian Audio. (nro 198) 5/2020 13 Audio-Technica ATH-M70X Austrian Audio Hi-X55 Final Sonorous II Focal Listen Professional Meze 99 Classics Sony MDR-1AM2 Audio-Technican runsaaseen varusteluun kuuluu peräti kolme erilaista irroitettavaa kaapelia.. Audio-Technican pääbisnes on ammattiäänentoistossa, niin mikrofoneissa kuin kuulokkeissakin. audio-Technica aTH-M70X Audio-Technica on varmasti kaikille enemmän tai vähemmän tuttu merkki. Tämä on harhaanjohtavaa, koska tuotteen oikeaa hintaluokkaa on vaikea määritellä ja kuluttajille voidaan näin myydä tuotetta hyvällä mutta keinotekoisella tarjouksella. Tämä on eduksi tavoiteltaessa erityisesti häiriötöntä kotikuuntelua – ja miksei myös mobiilikäytössä. Tässä 300 euron hintaluokassa on tuttuja merkkejä, kuten Audio-Technica, Focal ja Sony. . Sama koskee jopa suuremmassa määrin Mezeä. Kaapeli kiinnittyy ja lukittuu vasemmanpuoleiseen kuulokekuppiin
Lyhyt kaapeli myydään lisävarusteena (14 euroa). Ääneltään Audio-Technican toistobalanssi on korkeita taajuuksia korostava. Kuulokkeiden voisi kuvitella maksavan enemmänkin. Testin Sonorous II on malliston edullisin versio, mutta tämän testin kallein. Pannan pehmuste on irroitettava, ja sen voi tarvittaessa vaihtaa itse – kuten korvapehmusteekin. Bassotoistoa kuvailtiin vaimeaksi mutta toisaalta jänteväksi. Osaamista pitäisi siis olla. Bassojen vaimeutta voi kompensoida helposti myös vahvistimen bassosäädöllä. Rakenne on tukeva, ja kuulokekupit taittuvat kuljetusta varten sisäänpäin. . Saranat ja panta ovat metallia. Äänenlaatu ei oikein saanut suurempaa kannatusta keneltäkään testin kuuntelijoista. Final Sonorous II Final on japanilainen kuulokevalmistaja, jonka tuoteportfolio painottuu vahvasti hyvinkin kalliisiin nappikuulokkeisiin. Korvatyynyt peittävät korvat kokonaan. Kuulokkeiden mukana toimitetaan vain aika vaatimaton kangaspussi ja yksi irroitettava kolmen metrin kaapeli 3,5/6,3-sovitusadapterin kera. Audio-Technica on päässä hyvin tavanomaisen tuntuinen, ei huono, mutta ei hyväkään. Mallistossa on toki myös sankakuulokkeita, joiden Sonorous-mallisto on ollut myynnissä jo vuosia. Tämä jakoi myös mielipiteitä käyttömukavuudessa. Kanavat on merkitty kuulokkeisiin erittäin selkeästi. Kaapeli kiinnittyy ja lukittuu vasemmalle puolelle kuuloketta. Kuulokkeissa on suuret kuulokeFinalit ovat testin suurimmat ja painavimmat kuulokkeet. . Kuulokkeet tuntuvat päässä, tyynyt painavat hieman turhan kovaa korvalehtiä ja myös panta painaa jonkin verran päälakea. Nämä ovat nimittäin aikojen saatossa kulutustavaraa. Austrian Audiot ovat mukavat päässä. Austrian Audio Hi-X55 on testin toiseksi painavin kuuloke, mutta se on silti yllättävän mukava päässä. Austrian Audion kuulokkeet ovat teknisen näköiset, ja niiden laatutuntuma on hyvä. Yksi testikuuntelijoista arvotti Audio-Technican ääneltään jopa testiryhmän parhaaksi. Ääni on myös herkkä sille, miten kuulokkeet istuvat päässä. Sonoroukset näyttävät (edelleen) samalta kuin aina ennenkin, ja itse asiassa koko mallisto on tyyliltään hyvin samanlainen. Ääneltään Austrian Audio Hi-X55:n yleisbalanssi on selkeä ja erottelevakin, mutta kuuloke tuntui olevan herkkä asennolle suhteessa korvaan. Vertailu: Hifikuulokkeet 250–330 € 14 5/2020 (nro 198). Mobiilikäyttöön kaapeli on turhan pitkä. Myös kanavat on merkitty kuulokkeisiin selkeästi. Korvatyynyt eivät paina korvalehtiä, ja ne istuvat kaikkiaan oikein mukavasti. austrian audio Hi-X55 Austrian Audio on vuonna 2017 perustettu itävaltalainen yritys, jonka taustalla on tunnetun kuulokeja mikrofonimerkki AKG:n suunnittelijat. Pääpantakaan ei juuri paina. Pannan säätövara saattaa jäädä hieman vajaaksi pienemmässä päässä. Mallistossa on vasta kahdet kuulokkeet, joista nyt testissä on kalliimpi 299 euron hintainen Hi-X55. Hillitty bassotoisto päästää ylemmän alueen selkeämmin esiin, mikä saattaa hyvinkin sopia tietyn tyyppiselle musiikille sekä kirkkaampaa ja selkeää soundia hakevalle. Toisaalta asento on melkein se mikä on. Final Sonorous II on ollut testissämme jo vuonna 2018, mutta nyt siis uudelleen uudessa seurassa
(nro 198) 5/2020 15. kupit ja myös testin suurimmat kuulokeelementit. Bassojen vaimeudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, äänessä oli myös paljon hyvää. Kuulokkeiden puristusvoima on suuri, ja vaikka korvatyynyt ovat pehmeät, saattaa puristus alkaa tuntumaan pidemmän päälle aika kovalta. Kaapeli kiinnittyy ja lukittuu vasemmanpuoleiseen kuulokekuppiin. Varustukseen kuuluu kova säilytys-/ kuljetuskotelo. Finalin toisto on muista hieman poikkeava. Ääneltään Focaleista pidettiin, vaikka niiden soundibalanssi oli omanlaisensa. Suurta eroa malleilla ei ole. Tämä saattaa olla myös hyvä piirre. Tyynyt ovat pehmeät, mutta puristusvoima on ehkä turhan suuri. Focal eroaa muista kuulokkeista ainakin värityksellään. Focal Listen Professional Focal Listen Professional on suositun Listen-mallin ammattilaisversio. Keskialue ja diskantti soivat myös ilman suurempaa draamaa. Yksi kuuntelija mainitsi kuitenkin monitorimaisen toiston ja äänikuvan ahtauden, vaikka tilantuntua onkin. Focal Listen Professionalit istuvat päähän todella jämäkästi. Kaapeleina on irroitettava, pitkäksi ulottuva kierrekaapeli ja mobiilikäyttöön suora 1,2 metrin kaapeli hands free -toiminnoilla. Mezen kuulokekupit ovat aitoa pähkinäpuuta ja työn laatu yksityiskohtineen korkealuokkaista. Työn laadussa ei ole periaatteessa huomauttamista, mutta hieman tylsä olemus saa kuulokkeet näyttämään vanhanaikaisilta. Varusteissa suurin ero on pitkän suoran kaapelin muuttuminen kierrekaapeliksi ja lentokoneadapterin puute. Kierrekaapelia käytetään tyypillisesti studioissa. Kuulokkeiden panta on yhtenäinen metallirakenne, ja kuulokekupit kiinnittyvät ovelasti sen jatkeeksi. Pro-versiossa korvatyynyt ovat keinonahan sijasta säämiskätyyppistä, hieman kankaalta tuntuvaa materiaalia, ja värinä on mustan sijasta pirteä ruusunpunainen. Korvatyynyn materiaali on pehmeää mutta ehkä aavistuksen hiostavaa. Final Sonorous II:t ovat testin kookkaimmat kuulokkeet niin painoltaan kuin ulkomitoiltaan, mutta ne ovat silti kohtalaisen mukavat päässä. . Kaapeli kiinnittyy kumpaankin kuulokekuppiin. Ääni koettiin realistiseksi ja epäkuulokemaiseksi sekä avaraksi. Rakenne on silti erittäin tukeva. Toki paino tuntuu, mutta sangan suhteellisen mieto puristus ei aiheita korviin liikaa painetta. Bassot soivat sopivassa suhteessa muuhun äänialueeseen ja kaikkiaan hyvun, vaikkakin hieman raskaalla sävyllä ja erottelua pyöristäen. Sivulle ne eivät käänny. Tosin eräs kuuntelija piti keskija yläalueen ääntä paikoin liian voimakkaana. Varustelu on minimalistista, eli mukana ei tule kuin irroitettava 1,5 metrin kaapeli ja siihen 3,5/6,3-plugisovitin. Focalin perusrakenne on hieman muovisen tuntuinen – koska se on lähes kokonaan muovia. Nämä ovat usein hienovaraisia nyansseja. Korvatyynyt ovat keinonahan sijaan säämiskänkaltaista, hieman kankaalta tuntuvaa materiaalia. Pääpannan korkeudensäätö on toteutettu hienosti, ja kuulokkeet ovat erittäin mukavat päässä. Ilmoitettu säröarvo on Pro-mallissa jostain syystä 0,1 prosenttia perusmallia pienempi, vaikka teknisesti kuulokkeiden pitäisi olla samanlaiset. Bassojen taso on hyvin hillitty, mutta sitä on sinänsä helppo lisätä vahvistimen sävynsäädöillä. . Äänessä ei ole varsinaista vikaa mutta ei mitään erityismaininnan arvoistakaan. Kuulokekupit taittuvat tarvittaessa sisäänpäin kuljetuksen ajaksi
Vähemmän bassoja sisältävällä musiikilla ongelma ei kuulu niin selvästi ja toisto on jopa nautittavaa. Kuulokekaapeli kiinnittyy kumpaankin kuulokekuppiin. Odotukset testin uutuusmalliin MDR1AM2:een olivat korkealla – siksikin, että Sony on testin selvästi edullisin kuuloke. Kotikäyttöön ne ovat turhan lyhyet ja kaapeleissa on hankala kulmaliitin. Sinänsä keskialueen ja diskantin toisto on tasapainossa, minkä huomaa, kun bassojen tasoa laskee vahvistimen sävynsäädöistä 5–6 desibeliä. Lisävarusteena on saatavana myös eräänlaisia highend-kaapeleita. Sanotaan, että käsitys hyvästä on makuasia. Nämä reilun 300 euron hintaiset kuulokkeet ovat upeat ja hintaistaan kalliimman oloiset. Äänikuva on kolmiulotteinen ja kokonaisuus realistinen. Tämä saattaa toki olla makuasia, mutta tuskin kukaan Mezeä rumaksi voi sanoa. Tiedä sitten, löystyykö mekanismi ajan saatossa. Sinänsä työn laadussa ei ole kyllä huomautettavaa. Jos se miellyttää, niin muuhunkin on helppo tykästyä. Edullinen hinta tuntuu tosin vähän myös rakenteessa, joka on hieman muovisen ja kevyen tuntuinen. Tälle on myös oma sana: hifi. Sonyt ovat Mezen kanssa testin kevyimmät kuulokkeet ja kaikkiaan todella mukavat päässä. Hyvä ääni tarkoittaa mahdollisimman luonnonmukaista, alkuperäiselle äänelle uskollista toistoa. Ääneltään Sonyssa korostui basso, vähän samaan tapaan kuin Mezellä. Kuulokkeita oli kuuntelemassa kolme eri kuuntelijaa, joilla oli kokemusta äänenlaadun arvioinnista ja kuulokekuuntelusta. Jokainen kuunteli kuulokkeita itse valitsemallaan musiikilla, josta listaus kuunteluarvioiden yhteydessä. Mutta useimmille basso saattaa dominoida toistoa aivan liikaa. Äänessä hajontaa Kuulokkeiden tärkein tehtävä on soida hyvin. Mezen toistobalanssi on hyvin bassovoittoinen ja ulotteikaskin. Toinen kaapeleista on tarkoitettu balansoituun kytkentään yhteensopivan kuulokevahvistimen kanssa. Meze 99 Classics Meze on Austrian Audion lisäksi toinen sangen tuore kuulokevalmistaja. Meze Classics 99:t ovat Sonyn kanssa testin kevyimmät (260 grammaa) kuulokkeet, ja ne istuvat päähän oikein mukavasti. Sonyn mukana tulee melko vaatimaton kangaspussi ja vain yksi lyhyt (1,2 metriä) irroitettava kaapeli 3,5/6,3 millimetrin sovittimella. Korvatyynyt eivät purista liikaa, ja kuulokkeita jaksaa pitää päässä pidempäänkin. . Kuulokekupit ovat aitoa pähkinäpuuta, yksityiskohdat ovat hienoja, yläpannan rakenne on kevyt ja yksinkertainen mutta älykäs ja toimiva. Sony mukana toimitetaan kaksi 1,2 metrin kaapelia. Kuulokekupit ovatkin muovia, ja kuuloke on myös kevyt, vain 260 grammaa. Hyvää toistoa voi olla erilaista ja eriasteista. Todella mukavat kuulokkeet siis. Ei se ole. Tai oikeastaan kaksi kaapelia, sillä varustukseen kuuluu myös lyhyt 4,4 millimetrin liittimellä varustettu kaapeli balansoituun liitäntään. Myös pään ja korvan muoto voivat vaikuttaa yllättänkin paljon kuulokkeen sointiin. Bassotoisto on muhkea, ja ääni on sinänsä mukaansatempaavaa, mutta liika on liikaa tässäkin. Hieman sääli. Toistobalanssi suosii kenties parhaiten kevyttä rytmimusiikkia, sillä muuten bassojen kanssa tulee helposti ähky. Sony MDR-1aM2 Sony on noussut lyhyessä ajassa varteenotettavaksi kuulokemerkiksi. Monet sen malleista ovat saaneet kehuja alan lehdissä. Kaapelien vahvistimen puoleinen liitin on L-mallinen. Vakiovarusteet ovat runsaat: kova säilytys-/kuljetuskotelo, irroitettava lyhyt ja pidempi (1,2 ja kolme metriä) kaapeli, joista lyhyemmässä hf-ominaisuudet eli mikrofoni ja vastaus/ohjauspainikkeet sekä lentokoneja 3,5/6,3 millimetrin adapterit. Kaapelit kytketään vasempaan kuulokekuppiin. Vaikka kuulokkeissa ei näytä olevan mitään ihmeellistä, niin niiden keveys ja korvatyynyjen pehmeä kosketus tekevät niistä testiryhmän mukaan testin mukavimmat kuulokkeet. Kun bassoa vaimentaa, paljastuu alta tasapainoinen ja miellyttävä toisto. Tämä tekee toistosta tumman. Kuunte. Romanialaisen Mezen perusti vuonna 2011 teollinen muotoilija Antonio Meze. Kuulokkeiden säätö toimii automaattisesti joustavalla ja pehmustetulla pannalla. Vertailu: Hifikuulokkeet 250–330 € 16 5/2020 (nro 198). Joidenkin kohdalla hyvyys tulee esiin paremmin tietyllä musiikilla, ja tottakai hyvän vivahteet ovat siten myös makuasioita. Basso dominoi toistoa ja peittää keskialueen
Focalin mukana toimitettava pitkä kaapeli on studioissakin käytettävä kierrekaapeli. Yksikään kuuloke ei siis ollut mikään katastrofi, mutta toki erojakin oli. Bassoja oli kaikkien kuuntelijoiden mielestä tässäkin aivan liikaa. Siksi käyttömukavuudessa on aika vaikea mennä ihan metsään. lussa käytettiin tavallista mutta laadukkaaksi todettua perusvahvistinta (NAD C 316BEE), tai tarkemmin sanottuna sen kuulokevahvistinta ja -lähtöä. Ja jälleen kerran yksi kuuntelija tuntui arvostavan kirkkaaseen päin olevaa soundia muita enemmän. Hajonta pisteissä laski kuuntelun kokonaispisteitä sen verran kuinka suuri prosentuaalinen osuus hajonta on keskiarvosta. Sinänsä kuuloke on mitä hienoin, ja sen äänessä on paljon kvaliteetteja. Jos siis kuulokkeiden kuunteluvaikutelmassa oli hajontaa, oli se huono merkki ja siitä vähennettiin pisteitä. Hajonta kuunteluarvioissa huomioitiin myös pisteissä. Testin mukavimmat kuulokkeet olivat Meze ja Sony, ja aika selvästikin. Heti perässä oli, voisi jopa sanoa yllättäen, Final Sonorous II:n. Kuuntelijoiden pisteistä laskettiin keskiarvo ja myös keskihajonta, joka siis kuvaa annettujen pisteiden hajonnan suuruutta. Olemme siis muuttaneet käyttämäämme 0–5-pisteasteikkoa. Samasta syystä myös Audio-Technica nousi heti Finalin perään, joskin sen kuuntelun kokonaispistesaldoa tiputti erittäin suuri hajonta kuuntelijoiden keskuudessa. n . Austrian Audion äänessä ei bassojen suhteen ollut samanlaista ongelmaa, mutta muuten kuuntelijat eivät siihen erityisesti ihastuneet. Pisteytys tehtiin nyt perinteisellä kouluarvosana-asteikolla, jossa siis 4–5 tarkoittaa huonoa, 5–6 välttävää, 6–7 tyydyttävää, 7–8 hyvää ja 9–10 erinomaista. Kuulokkeiden ääni erosi toisistaan hyvinkin paljon, mutta jokaisessa oli omat kvaliteettinsa riippuen hieman kuunneltavasta materiaalista ja kuuntelutottumuksista. Sony MDR-1AM2 jäi kuuntelupisteissä Mezestä pari kymmenystä ja syystä. Erityisen neutraalina Focalin toistoa ei voi pitää, mutta sen ääni oli kaikkiaan silti parhaiten tasapainossa – tai sanotaanko, että siinä oli vähiten sanottavaa ja myös hajontaa. Tosin sen kohdalla oli enemmän hajontaa ja erityisesti yksi kuuntelija nosti Finalin pistesaldoa merkittävästi. Kuulokkeet eivät ole erityisen monimutkainen asia päässä pidettäväksi, ja ihmisten pään anatomia on suhteellisen pienessä muotissa – ainakin kuulokkeiden säätövarojen puitteissa. Toki osa eroista oli myös käyttäjäkohtaista, mutta parhaat olivat tasaisen mukavia käyttäjästä riippumatta. Finalin toistobalanssi on keskialuetta suosiva ja bassoiltaan hillitty. Vaikka kyllä tässäkin kuuntelijoilla oli vaikeuksia arvottaa sen ääntä. Vaikka kuulokkeet soisivat kuinka hyvin, niin jos ne tuntuvat epämiellyttäviltä päässä, kuuntelu ei voi olla kovin mukavaa, ainakaan pidemmillä kuuntelusessioilla. Äänessä on ainesta vaikka mihin, mutta bassojen liian suuri taso ja mahtipontinen sävy koitui lopulta Mezelle tappioksi. Finalin kohdalla oli jo havaittavissa enemmän hajontaa, mutta joillekin ne olivat jopa parhaiden joukossa. Kuunteluarvioissa ilmeni tällä kertaa yllättävän paljon hajontaa ja erilaisia mielipiteitä: tämä on hyvä ottaa huomioon arvioita luettaessa. . Se on kotikäyttöön kuitenkin hiukan raskas ja aiheuttaa ikävää vetoa hiemankaan pidemmälle venytettynä. Kuuntelun kokonaispisteissä AudioTechnican edelle meni kuitenkin Meze 99 Classics, koska sen kuuntelupisteiden hajonta oli selvästi Audio-Technicaa pienempi. (nro 198) 5/2020 17. Ääni oli herkkä kuulokkeen asennolle, ja kaikkiaan toistossa oli selviä värittymiä. Näin ollen lähes kaikkien kuulokkeiden kuuntelun loppupisteet ovat siis pisteiden suoraa keskiarvoa enemmän tai vähemmän pienemmät. Heti perässä oli Austrian Audio. Focalin kohdalla häiritsi erittäin suuri puristus ja Audio-Technica ei vain tuntunut oikein istuvan mukavasti kenenkään päähän. Entä mukavuus. Niukasti parhaat kuuntelupisteet menivät Focal Listen Professional -kuulokkeille. kuuntelun parhaat Kuulokkeiden kärki oli kuuntelupisteissä eri kuuntelijoiden pistehajonnasta huolimatta hyvin lähellä toisiaan
Periaatteessa kuulokevahvistimen lähtöimpedanssin tulisi olla neljä tai jopa kahdeksan kertaa kuulokkeiden impedanssia pienempi. Tämä ei onneksi ole mikään yleinen ongelma, mutta se on hyvä huomioida etenkin silloin, jos haluaa kuunnella kovempaa tai havaitsee äänen säröytyvän jo suhteellisen pienillä äänenvoimakkuuksilla. kaapelissa HF-toiminnot, vahvistimen pään liittimessä 90 asteen kulma Vaihdettavat korvatyynyt (varaosahinta): on (22 €/pr) on (ei tiedossa) on (49 €/pr) on (60 €/pr) on (20 €/pr) on (109 €/pr) Kuulokejohdon varaosahinta: alk. Impedanssi muuttaa vastetta Dynaamisten kuulokkeiden impedanssi ei ole vakio, vaan se voi vaihdella enemmän tai vähemmän taajuuden mukaan. Myös pääpanta saatavana varosana (30 €). Meze vasteet 16–64 ohmia Kuvassa Meze 99 Classics -kuulokkeiden toistovaste 64 ohmin (punainen) ja 10 ohmin (vihreä) lähtöimpedanssin kuulokevahvistimella. Mitä suurempi kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi on, sitä enemmän vahvistimen jännite laskee matalilla kuulokeimpedansseilla. 100 € *) kuulokekupeissa jonkinlainen refleksiviritys K uulokevahvistimella – oli se sitten tavallinen vahvistin, jossa on kuulokelähtö tai erillinen kuulokevahvistin – voi olla kuulokkeiden toistoon suurikin vaikutus. Osalla testin kuulokkeista bassotoisto muuttui enemmän tai vähemmän vaimeammaksi lähtöimpedanssiltaan kuulokkeiden impedanssia pienemmällä kuulokevahvistimella. Impedanssi vaikuttaa Vertailu: Hifikuulokkeet 250–330 € 18 5/2020 (nro 198). Jos kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi on lähellä tai suurempi kuin kuulokkeiden impedanssi, voi bassotoisto korostua ja muuttua muutenkin epätarkaksi. Joka tapauksessa kuulokkeet kannattaa siis aina koekuunnella joko omalla vahvistimella tai ainakin vastaavalla kuormalla. Joissain on jopa säädettävä impedanssi. Miksi sitten tehdään matalaimpedanssisia kuulokkeita. on (4,4 mm) Säilytyskotelo/-pussi: on (kova) on (kangas) ei on (kova) on (kova) on (kangas) Muuta: lisäjohdoille oma säilytyspussi kokoontaittuvat sangat, lisävarusteena 1,2 m kaapeli (14 €) pidempi 3 m kuulokekaapelli lisävarusteena 89 € kokoontaittuvat sangat 1,2 m kaapelissa HFtoiminnot, lentokoneadapteri, tarvikkeille oma säilytyspussi. Entä miksi käytimme testissä kuulokevahvistinta, jossa on kuulokkeiden impedanssia selvästi korkeampi lähtöimpedanssi. Tiedot & Ominaisuudet Merkki/malli: Audio-Technica ATH-M70X Austrian Audio Hi-X55 Final Sonorous II Focal Listen Professional Meze 99 Classics Sony MDR-1AM2 Hintaluokka: 279 € 299 € 329 € 279 € 309 € 250€ Edustaja/maahantuoja: Studiotec Oy Studiotec Oy AH-Hifisystems Oy Kruunuradio Oy Kuulen Sony Europe B.V. Jännitteen lasku saattaa olla niin suuri, ettei kuulokevahvistimen virranantokyky ja teho riitä riittävän tuottamaan kuulokkeista riittävää äänenvoimakkuutta. 99 €). 69 € 35 € 30 € alk. Mitä suurempi kuulokevahvistimen lähtöimpedanssi ja mitä lähempänä kuulokkeiden impedanssi sitä on (tai siis voi olla jopa sen alle kuten testin kuulokkeilla), niin sitä suurempia ovat myös mahdolliset toiston muutokset. No siksi, että käyttämämme vahvistin on juuri sellainen, mitä suurin osa luultavasti käyttää. Kuulokkeiden ääni saattaa olla hyvinkin erilainen eri laitteilla kuunneltaessa. Tavallisen integroidun vahvistimen kuulokelähdön lähtöimpedanssi on yleensä 50–80 ohmia, ja esimerkiksi kaikki testin kuulokkeet ovat kuormaltaan tätä selvästi matalampia. Tämä johtuu ennen kaikkea kuulokevahvistimen lähtöimpedanssin ja kuulokkeiden tuloimpedanssin suhteesta sekä tietenkin kuulokevahvistimen kyvystä toimia erilaisiin kuormiin. Matalasta impedanssista ei ole varsinaisesti mitään erityistä etua. Vahvistimen puhti ei vain riitä. Yksi syy on halvemmat valmistuskustannukset ja toinen sopivuus pienitehoisille mobiililaitteille. 19 € 19 € alk. Tyypillisissä kotivahvistimissa kuulokelähdön impedanssi on yleensä yli 50 ohmia. (Suomen sivuliike) Lisätietoja: studiotec.fi audio-technica.com studiotec.fi austrian.audio ah-hifisystems.fi snext-final.com kruunuradio.fi focal.com kuulen.fi mezeaudio.com sony.fi Rakenne: suljettu suljettu suljettu suljettu suljettu suljettu (* Toimintaperiaate: dynaaminen dynaaminen dynaaminen dynaaminen dynaaminen dynaaminen Kuuloke-elementti: 45 mm 44 mm 50 mm 40 mm 40 mm 40 mm Impedanssi: 35 Ohm 25 Ohm 16 Ohm 32 Ohm 32 Ohm 16 Ohm Minimitai maksimi-impedanssi: 38 Ohm (>40Hz) 34 Ohm (1,2 kHz) 19 Ohm (4 kHz) 29 Ohm (>40 Hz) 18 Ohm (>40 Hz) 17 Ohm (7 kHz) Herkkyys: 97 dB/mW 102 dB/mW 105 dB/mW 107 dB/mW 103 dB/mW 98 dB/mW Paino (ilman johtoa): 280 g 305 g 410 g 280 g 260 g 260 g Irrotettava kuulokejohto: on on on on on on Kuulokejohdon pituus: 1,2-3,0 m kierre 1,2 ja 3,0 m suora 3,0 m (suora) 1,5 m (suora) 1,2-5,0 m kierre 1,4 m suora 1,2 ja 3,0 m suora 1,2 m suora Liitin: 3,5 mm 3,5 mm 3,5 mm 3,5 mm 3,5 mm 3,5 mm 3,5/6,35 mm -adapteri on (kierrelukitus) on (kierrelukitus) on (plug-in) on (kierrelukitus) on (kierrelukitus) on (plug-in) Johto balansoituun kytkentään ei ei ei ei lisäv. lisävarusteena upgradekaapelit ja balansoidut kaapelit 2,5 tai 4,4 mm (alk. Miksi. Mikäli kuulokevahvistimen impedanssi on taas selvästi suurempi, niin bassotoisto vastaavasti korostuu. Vain erillisissä kuulokevahvistimissa törmää matalimpiin lähtöimpedansseihin. Äänenlaadun kannalta matalasta impedanssista ei ole hyötyä, jopa päinvastoin. Tai hankkia samalla kuulokkeiden kanssa niille yhteensopiva erillinen kuulokevahvistin
Heti näiden perässä ovat Sony MDR-1AM2, Final Sonorus II ja Austrian Audio Hi-X55. Kokoispisteiden sijasta huomio kannattaa kohdistaa kuitenkin enemmän kuuntelupisteisiin ja kuuntelujen luonnehdintoihin. Käyttömukavuuden pisteet ovat kolmen kuuntelijan antamien arvosanojen keskiarvo. Kuuntelussa parhaat pisteet saaneen Focal Listen Professionalin äänessä oli havaittavissa omanlaisensa, ei välttämättä aivan luonnollinen mutta kuitenkin testin kuulokkeista tietyllä tavalla yleispätevin soundi. Final Sonorous II:n toistovaste. Tämä kuulokevertailu tuntui itse asiassa normaalia vaikeammalta, koska mikään kuuloke ei noussut erityisen selkeästi muiden yläpuolelle ja kuulokkeet myös soivat yllättävän eri tavalla. Samoin kuuntelupisteet, joista erittely ja tarkempi kuvaus kuunteluarvioiden yhteydessä. Kolmanneksi kokonaispisteissä sijoittui täpärästi ja jopa yllättäen AudioTechnica ATH-M70X, kiitos ennen kaikkea yhden kuuntelijan antamista kuuntelun huippupisteistä. Kokonaispisteet eri osa-alueilta ja niiden painoarvot. Focal Listen Professionalin toistovaste. Suurin ero ilmenee myös matalilla taajuuksilla ja etenkin suljetuilla kuulokkeilla, kun ideaalivasteen tulisi olla loivasti matalia taajuuksia kohden laskeva. Toistovasteet ovat sangen erityyppisiä kuin mitä kaiutinmittauksissa on totuttu näkemään, etenkin korkeilla taajuuksilla. Sen siivitti voittoon kuitenkin upea viimeistely, rakenne ja runsas varustelu. Audio Technica ATH-M70x:n toistovaste. Hyvin erilaisia . Niihin ja kuunteluarvioihin kannattaa myös tutustua ajatuksella. Muiden kuulokkeiden äänessä oli enemmän tai vähemmän omanlaistaan sävyä tai neutraalista poikkeava toistobalanssi. Lisäksi kuuntelijoilla oli toisistaan jopa selvästi poikkeavia mielipiteitä ja suosikkeja. Mittauksissa on käytetty ?-osa-oktaavien tasoitusta. Mutta tämä ei ole koko totuus. Kokonaispisteitä tarkasteltaessa kuulokkeet näyttävät olevan aika tiukassa nipussa, vaikka todellisuudessa ne olivat hyvinkin erilaisia. Meze 99 Classicsin toistovaste. Sony MDR-1AM2:n toistovaste. Hyvä esimerkki on vaikka Sony, jonka vaste näyttää bassoalueella erittäin tasaiselta. KOKONAISUUS Painoarvo AudioTechnica ATH-M70X Austrian Audio Hi-X55 Final Sonorous II Focal Listen Professional Meze 99 Classics Sony MDR-1AM2 Laatutuntuma 10 % 8 9,3 7,5 8,5 9,5 8,0 Varustelu 10 % 9,3 6,0 5,0 8,3 9,3 6,0 Käyttömukavuus 20 % 7,4 8,3 8,0 7,6 9,2 9,3 Äänenlaatu 60 % 7,4 6,6 7,8 7,9 7,5 7,3 KOKONAISUUS 100 % 7,7 7,2 7,5 8,0 8,2 7,6 (nro 198) 5/2020 19. Kakkoseksi sijoittui kuuntelussa todella niukasti parhaat pisteet saanut Focal Listen Professional. Käytännössä tällainen vaste tuottaa voimakkaan bassokorostuksen. Mutta kaikissa tapauksissa kuuntelukokemus ja mittaukset eivät välttämättä korreloi keskenään. M ittasimme kuulokkeiden toistovasteet käyttäen MiniDSP:n keinopään kaltaista mittamikrofonia ja RoomEQ Wizard -ohjelmistoa sekä kuulokemittauksiin tällä kokoonpanolle tarkoitettua kalibrointija toistovasteen kompensaatiokorjausta. Austrian Audio Hi-X55:n toistovaste. Kuunteluarvoiden yhteydessä onkin jokaisen kuuntelijan omat valinnat. Sen vahvuus oli yleispätevässä ja rasittamattomassa äänenlaadussa. Kokonaispisteissä ykköseksi sijoittui yllättäen Meze 99 Classics, vaikka kuuntelussa se ei saanut kaikilta läheskään varauksetonta kannatusta. Kuulokelähdön impedanssi voi vaikuttaa matalaimpedanssisten kuulokkeiden bassotoistoon. Toistovasteet mitattiin NAD C 316BEE -vahvistimen kuulokelähdöstä, jonka lähtöimpedanssi on noin 60 ohmia. Audio-Technican suhteen on siksi oltava varauksellinen. Kuunteluarvioilla ja mittauksilla on useimmissa tapauksissa selvä korrelaatio
Tilantunnetta on kohtuullisesti. Kuuntelupisteet: 7-/10 Final Sonorous II TH: Bassojen taso on hyvin hillitty, ja äänen ensivaikutelma on hieman lattea ja “vaatimaton”, mutta pian huomaa, että äänessä on paljon hyvää. Kuuntelupisteet 7,5/10 HK: Ääneltään kuulokkeet ovat aavistuksen persoonalliset: basso on pyöreän muhkea ja keskialue siisti, mutta yläkeskialueella tuntuu olevan pientä vaimenemaa. Kaikkiaan ei kuitenkaan makuuni. Se on realistinen ja senkun paranee pidemmässä juoksussa. Reagoi äänenvoimakkuuteen melko lineaarisesti ja soi tasapainoisesti myös hiljempaa. Mutta samalla se kyllä dominoi liikaa. Basso ei ole erityisen syvä tai matala eikä diskantissa ole tarpeetonta säihkettä. En kuuntelisi näillä kuulokkeilla kovin energistä musiikkia. Yläbasso on myös hieman raskas ja äänessä on pientä, kenties alemman keskialueen honotusta. Keskialueen toistossa on erottelua, mutta myös kovuutta, ei kuitenkaan korviin käyvää. Siksi rytmikkyydestä jää puuttumaan viimeinen silaus. Virvelin kantti-iskussa on todella omituinen soundi ja virvelin iskut jäävät ohuen kuuloisiksi. Puutteistaan huolimatta ei huono. Se toisaalta tekee kuuntelusta miellyttävämpää mutta samalla vie pykälän läsnäoloa. Diskantti taas on siisti ja sopusuhtainen. Kuuntelupisteet: 9+/10 Austrian Audio Hi-X55 TH: Kireän kuuloinen balanssi ja bassojen taso aika vaimea. Myös pianossa on keskialueella taajuuskorostuma, joka saa aikaan hieman peltipurkkimaista vaikutelmaa. Kuuntelupisteet: 9/10 Focal Listen Professional TH: Jonkin verran poikkeava soundibalanssi. Bassotoistosta katoaa hieman myös tarkkuus. Äänikuva jää pään sisään. Basso on suhteessa melko hillitty, eikä aivan alimpia taajuuksia ole mukana lainkaan. Nämä kuulokkeet toimivat kaikessa musiikissa urbaanista konemusiikista akustisen kitaran kautta metallimättöön. Headroomia riittää näissäkin kuulokkeissa mukavasti. Kuuntelupisteet: 8-/10 JN: Alin bassontoisto on tarkkaa ja jäntevää, mutta bassokitarasta jää enin pöhinä puuttumaan silloin kun sitä materiaalin puolesta tarvittaisiin. Periaatteessa yleismeininki on ilmavaa ja tietyssä mielessä epäkuulokemaisen avaraa, mutta toistokaistalla, varsinkin sen yläpäässä, on sen verran korostusta, että kovempaa kuuntelu ei onnistu. Äänikuva melko avara ja luonnollinen. Audio-Technica ATH-M70X TH: Ensivaikutelmana voisi sanoa, että yleisbalanssi on sangen ohut ja bassot kuulostavat vaimeilta. Diskantissa on myös mukavasti rapsakkuutta. Äänen perusta on kunnossa, vaikka onkin hieman ehkä tylsä Toimii kaikella musiikilla, mutta tietyin varauksin. Kuuntelupisteet: 6+/10 HK: Tuntuu, että kuulokkeet jäävät ikään kuin irti korvista juuri sen kriittisen millin verran, ja käsin puristamalla ääni on parempi. Enemmän kuitenkin miellyttävä ja helppo kuin vääristynyt tai puutteellinen toisto. Kuulokkeet vaativat kohtuullisesti äänenvoimakkuutta herätäkseen kunnolla henkiin. Basso soi sinänsä hyvin ja erottelevasti mutta hieman raskaalla sävyllä ja detaljeja peittäen. Kovemmassakin bassokuormituksessa homma pysyy hyvin hanskassa. Tietyllä tavalla hieman monitorimainen toisto. Ääni on selkeää koko taajuusalueella, eikä häiritseviä taajuuskuoppia tai -piikkejä ole korvalla erotettavissa. Bassokitarassakin on hieman vääntöä. Kuuntelupisteet: 9-/10 Meze 99 Classics TH: Meneepä toisto alas, subbassoa tulee voimalla ja basso on sävyltään tosi muhkea. Taajuusvasteessa tuntuisi olevan congan lyöntiäänten kohdalla korostumaa. Äänen suhteen hieman omalaatuinen tapaus. Kuuntelupisteet: 7+/5p JN: Basso toistuu jäntevästi ja tarkasti, joskin hieman pehmoisesti. Äänikuva on suhteellisen ilmava. Kun bassoa vaimentaa hieman, paljastuu tasapainoinen ja miellyttävä toisto. Kuuntelupisteet: 8-/10 JN: Basso toistuu jäntevästi ja tarkasti haastavammallakin materiaalilla kuunnellessa. Dynamiikkaakin löytyy. Headroomia riittää myös mukavasti. Äänikuva jää pään sisään ja on ahdas. Särökitarassa on sopivasti pyöreyttä, jolloin sitä on miellyttävä kuunnella kovemmassakin rääkissä. Tämä on varmasti yksilöllistä. Kuuntelupisteet: 6/10 HK: Pienikin korjaus asennossa muuttaa yläkeskiäänitoistoa selvästi. Näiden kanssa ei tule ahtaan paikan kammoa. Kuuntelupisteet: 8/10 JN: Basso toistuu hieman pehmeästi ja vaimeasti eikä aivan niin erottelevasti kuin joissain muissa tämän testin kuulokkeissa. Diskanttipuoli soi miellyttävästi ja pyöreästi. Kuulokkeet vaativat vähän enemmän volaa, että ääni “aukeaa”. Toisaalta äänessä oli kyllä nautittavaa resoluutiota. Joiltain osin samassa veneessä maanmiehensä Sonyn kanssa, mutta jää monella osa-alueella kakkoseksi. Särökitaran soundi on miellyttävän pyöreä, mutta ehkä jää hieman vaisuksi verrattuna parhaisiin tässä vertailussa. Paranee kun hieman buustaa bassoa sävynsäädöllä, mutta tämä taas korostaa jo muutenkin hieman kuminaan taipuvaa toistoa. Kuunteljjat: TH (Teppo Hirvikunnas) HK (Heikki Kivelä JN (Joni Nikkola) Kuunteluarviot Vertailu: Hifikuulokkeet 250–330 € 20 5/2020 (nro 198). Tietyllä materiaalilla bassoakin jää kyllä kaipaamaan, mutta sävynsäädöillä tilanne on helppo korjata. Diskanteissa on muutenkin jotenkin kapean taajuusalueen korostuma, ne ovat pelkkää ohutta sihinää. Tuntuvat sopivan musiikkiin kuin musiikkiin. Kuuntelupisteet 8-/10 HK. Äänikuva on kolmiulotteinen ja kokonaisuus realistinen. Yläkeskialue on ohut, ja diskantti nousee sen takia kihisemään. Oikealla paikallaan kokonaisuus on melko tasapainoinen, kauttaaltaan hillitynpuoleinen ja tasaisen varma. Yläkeskiäänija diskanttialue ottaa korviin melko ikävästi. Crescendot kiinnittävät huomion. Soveltuu kovempaakin kuunteluun hyvin. Bassokin on parhaimmillaan sopusuhtainen, pahimmillaan vaimeahko. Liian ohut ja jollain äänitteillä jopa kireä soundi, eikä äänikuvassakaan ole kehumista. Myös torvissa on hieman laskostumista. Kaikkiaan kelpo kuulokkeet, joissa ei ole varsinaista vikaa, mutta ei mitään erityismaininnan arvoistakaan. Ääni on tällöin selkeä, mutta balanssi on aika kireä, joskaan ei raaka. Keskialue ja diskantti toistuvat miellyttävästi, mutta diskantti jää ehkä kokonaiskuvassa hieman mitäänsanomattomaksi. Keskialue on ehkä hieman pinnassa, ja heleyttä saisi olla enemmän. Basso on tosiaan aika ponneton, erottelee kuitenkin ihan kivasti, jos ei kaipaa bassoa tai musa ei ole bassovoittoista. Hyvät kuulokkeet kuitenkin. Yleisesti ottaen äänessä on melko reipas yläkeskiääni–diskanttikorostus, jonka ansiosta äänenvoimakkuus tulee pidettyä melko maltillisena. Hieman sääli. Toisto sinänsä selkeä ja erotteleva, mutta aika kaukana miellyttävästä ja luonnollisesta. Peittää alleen keskialuetta ja sen yksityiskohtia, tekee äänestä useilla kappaleilla tumman
Tai sitten Final Sonorous II:t. Sinänsä keskialue ja diskantti soivat nätisti, mutta se basso. Kuuntelupisteet: 7-/10 HK: Melkoisen muhkeat bassot ja yleisesti mukaansatempaava ote. Olemme siis muuttaneet käyttämämme pisteasteikon 0–5 asteikkoon 4–10. Kuuntelupisteet: 8,5/10 JN: Tarjolla on aimo annos hieman epämääräistä bassoa. Diskantti ja yläkeskiäänialue on jopa aavistuksen paljastava ja sopivasti koholla, muttei ota kuitenkaan korviin lujempaakaan kuunneltaessa. Diskantti ja keskialue on kyllä sävyltään miellyttävää, mutta ne jäävät etenkin hiljaisempaa kuunnellessa hallitsevamman bassontoiston taustalle. Keskialueen erottelu ja äänen realistisuus on Finalissa omaa luokkaansa. Ne sopivat mielestäni monenlaiseen musiikkiin eivätkä säikähdä haastavampaakaan materiaalia. Yksi syy saattaa olle tämänkertaisen testiryhmän suuret erot niiden toistobalansseissa ja niiden sopivuus kunkin kuuntelijan kuuntelutottumuksiin. Mutta liika on liikaa. Jos musiikkimaku painottuu hillittyyn ja kevyeen musiikkiin, nämä voivat olla toimiva valinta. Siinä on mukavaa konkreettisuutta ja kolmiulotteisuuden tunnetta. Rohkeasta bassokorostuksesta johtuen myös hiljaa kuuntelussa on sopivasti potkua – ja vastaavasti taas volyymia nostettaessa koko taajuuskaista aukeaa muttei pahemmin pistä korviin. Näin ollen lähes kaikkien kuulokkeiden kuuntelun loppupisteet ovat siis pisteiden keskiarvoa enemmän tai vähemmän pienemmät. Pisteytys perinteisellä kouluarvosana-asteikolla, jossa siis 4–5 tarkoittaa huonoa, 5–6 välttävää, 6–7 tyydyttävää, 7–8 hyvää ja 9–10 erinomaista. No riippuu hieman musiikistakin, ja tietenkin kuuntelutottumuksista. Jos siis kuulokkeiden kuunteluvaikutelmassa oli hajontaa, oli se huono merkki ja siitä vähennettiin pisteitä. Bassot saattavat olla hieman vaimeat, mutta säätimillä se korjaantuu. Ne toistavat hillitysti ja hallitusti genreen katsomatta. Loudnessmainen ääni kera aikamoisen bassobuustin. Flamencokitaran komppauksista on kadonnut enin intohimo jonnekin matkan varrelle. 2. Emme löytäneet sille mitään erityistä syytä, vaikka on eroja toki ollut ennenkin. Kuuntelupisteet: 8+/10 JN: Basso on melko nuhainen ja epämääräinen. Kuuntelukappaleet Teppo Hirvikunnas: Earth Wind & Fire: Let’s Groove ELO: Evil Woman Mozart: Horn Concerto No.4 (E-Flat Major) Pajari: Basso parantaa Kaija Koo: Hullut päivät Heikki Kivelä: Butcher Brown: Forest Green Fleetwood Mac: Brown Eyes Hans Zimmer & Benjamin Wallfisch: Sea Wall Rhythm & Sound: Queen Version Viagra Boys: Slow Learner Joni Nikkola: Massive Attack: Angel Paco De Lucia: Entre Dos Aguas Machine Head: Davidian Pink Floyd: Money Tracy Chapman: Across the Lines Miles Davis: Bitches Brew Kuulokkeita oli kuuntelemassa kolme eri kuuntelijaa itse valitsemallaan musiikilla (josta myös listaus ohessa). Ei hifisteille. Pidin eniten Meze 99 Classicsin tarjoamasta tanakasta toistosta tuntuvalla mutta tyylitajuisella bassopainotuksella. Kuminan seasta löytyy oikeat nuotit, mutta bassopöhinä hallitsee kokonaiskuvaa. Niiden toistoprofiili on viritetty nykytrendien mukaisesti hiukan ääripääkorosteiseksi. Äänenvoimakkuutta nostettaessa tilanne tasoittuu, mutta ongelma ei poistu täysin. Joni Nikkola 1. Kuuntelupisteet: 7+/10 HK: Vertailun bassokkaimpia malleja, joissa alapääkorostus on todella rohkea. Yleisfiilis on silti reippaasti positiivisen puolella. Tässä kuuntelijoiden omat valinnat parhaiksi kuulokkeiksi: Teppo Hirvikunnas 1. Diskanttipuolella taas asiat ovat huomattavasti enemmän kohdallaan. Sen toisto on mielestäni kaikkein lähimpänä hifiä. Kuuntelijoiden pisteistä laskettiin keskiarvo ja myös keskihajonta, joka siis kuvaa annettujen pisteiden hajonnan suuruutta. Siitä huolimatta niillä on helppo kuunnella musiikkia kuin musiikkia. On nämä sen verran makuasioita Heikki Kivelä 1. Akustisen kitaran alimmat kielet kuulostavat bassokitaralta ja tuhdimmassa hevitykityksessä tulee tunne kuin kuuntelisi hallissa. Kakkosena ottaisin kevyet mutta isosti soivat Sony MDR-1AM2:t. Jotkut kuuntelijat olivat myös arvostelussaan selvästi toisia niin sanoaksemme anteliaampia. Bassot peittävät muun äänialueen allensa, ja ääni on kokonaisuutena tunkkainen. Ykkösvalintani on Audio-Technica ATHM70X, joiden vahvuutena on selkeä ääni koko taajuusalueella. Bassoa saa laskea sävynsäädöistä lähes -6 desibeliä. Basso sen sijaan jyrää melkoisesti äänenvoimakkuutta nostettaessa, mikä ei välttämättä toimi kaikilla musiikeilla. Kuuntelupisteet: 7+/10 Sony MDR-1AM2 TH: Tässäkin bassot ovat tosi muhkeat. Bassojen sävy on muhkea. Klassisessa musiikissa basson hallitsevuus ei niinkään häiritse. 2. Mutta kyllä minä Mezenkin tsekkaisin. Jos se miellyttää, muuhunkin on helppo tykästyä. (nro 198) 5/2020 21. Myös keskialueella sävy on miellyttävä ja pyöreä. Hajonta pisteissä laski kuuntelun kokonaispisteitä sen verran kuinka suuri prosentuaalinen osuus hajonta on keskiarvosta. Kuuntelupisteet: 7+/10 KUUNTELU ATH-M70X Hi-X55 Sonorous II Listen Pro 99 Classics MDR-1AM2 TH 6,3 6,0 7,8 7,5 7,3 6,8 HK 7,8 7,8 7,3 8 8,5 8,3 JN 9,3 6,8 9,0 8,8 7,3 7,3 Keskiarvo 7,8 6,9 8,0 8,1 7,7 7,5 Keskihajonta 1,5 0,9 0,9 0,7 0,7 0,8 KUUNTELUPISTEET 7,4 6,6 7,8 7,9 7,5 7,3 Kuuntelijoiden omat valinnat Kuunteluryhmän sisällä oli kuulokkeiden paremmuudesta tällä kertaa normaalia enemmän hajontaa. Toinen vaihtoehto olisi Focal Listen Professional Se soi mielestäni mukavasti ja bassoakin löytyy. Mukaansatempaavasta ja miellyttävästä äänestä voi nauttia yhtä lailla lujaa kuin hiljaakin kuunnellen. Oma valintani on Final Sonorous II. 2
Suppea varustelu Vertailu: Hifikuulokkeet 250–330 € 22 5/2020 (nro 198). Työn laadussa ei ole kuitenkaan huomautettavaa. Pitkä kaapeli maksaa 89 euroa. Ääneltään Final Sonorous II:t ovat kirkkaat ja selkeät. Ääni on realistinen, ja siinä on sellainen hifistynyt ote. Kokonaisuus jäi siis tässä seurassa valitettavan heikoksi. Kuulokkeiden asento ja ennen kaikkea tiiviys korvalehtiä vasten vaikuttaa myös selvästi toistoon. Mobiilikäyttöön kaapeli on turhan pitkä. Ääni on hieman vaatimaton, mutta tässä se on hyve. Audio-Technica ATH-M70X (Hinta: 279 €) Kirkkautta ja resoluutiota Austrian Audio Hi-X55 (Hinta: 299 €) Vakuuttava rakenne, mutta... Kannattaa testata itse, sillä kuulokevahvistimen impedanssilla suuri merkitys. Ääneltään Austrian Audio ei valitettavasti oikein vakuuttanut testityhmäämme. Kuulokkeet tuntuvat päässä, tyynyt painavat hieman turhan kovaa korvalehtiä ja myös panta painaa jonkin verran päälakea. Kuulokkeiden mukana toimitetaan vaatimaton kangaspussi ja yksi irroitettava kolmen metrin kaapeli. Kuuntelussa kaikki eivät tosiaan äänestä pitäneet, mutta yhden mielestä Audio-Technica oli testin paras. Bassojen taso on hillitty, mutta ei liikaa. Vaatimattomuus jatkuu myös varustelussa, jota ei oikeastaan ole. Audio-Technica on päässä hyvin tavanomaisen tuntuinen, ei huono mutta ei hyväkään. + Kirkas ja selkeä toisto + Varusteet Vaimea bassotoisto Istuvuus varauksin + Tukeva rakenne + Käyttömukavuus Äänenlaadun piirteet Suppea varustelu + Selkeä ja realistinen toisto + Hillitty bassotoisto Liian hillitty bassotoisto. Se on rakenteeltaan tukeva ja siinä on hienoja yksityiskohtia. Austrian Audio Hi-X55:n paras ominaisuus on mukavuus. Toki paino tekee tehtävänsä, mutta muuten ergonomiassa ei ole huomauttamista. Se tarjoaa hyvät varusteet sisältäen jopa kolme erilaista kaapelia ja hyvän säilytyskotelon. Kuuntelupisteissä esiintyy hajontaa, mutta kuitenkin malli on kahden kuuntelijan omissa valinnoissa. Ääneltään ATH-M70X on kirkas, diskanttia korostava. Kuuloketyynyt ovat suuret ja pehmeät. Toisaalta varustepuoli on hyvin suppea. Jotenkin tulee mieleen, että onkohan tätä tarkoitettu enemmänkin instrumenttien tarkkailukuulokkeeksi. Kokonaisuutena hieman vaatimattomat mutta eittämättä laadukkaat hifikuulokkeet monenlaiselle musiikille. F inal Sonorous II on vaatimattoman oloinen ja näköinen kuuloke, vaikka se on kooltaan testin suurin ja painavin. Kannattanee siis kuunnella itse etenkin, jos pitää tällaisesta kirkkaammasta ja diskanttipitoisesta soundista. Kuulokekaapeli kuitenkin kuuluu hintaan, tosin lyhyt sellainen. T unnetun kuulokemerkin AKG:n suunnittelijoiden perustaman Austrian Audion ensimmäinen malli Hi-X55 on olemukseltaan vakuuttava. Ristiriitainen vastaanotto. Korvatyynyt eivät paina korvalehtiä, ja ne istuvat kaikkiaan oikein mukavasti. Yleisbalanssi on sinänsä selkeä ja erottelevakin, mutta toistossa oli korostumia ja jopa outoja piirteitä. Final Sonorous II (Hinta: 329 €) Vaatimattomuus on hyve. Suurehkosta painostaan huolimatta kuulokkeet ovat suhteellisen mukavat pitää, tosin hieman käyttäjää koskevin varauksin. A udio-Technica ATH-M70X on kokonaisuutena asiallinen kuuloke merkin ammattipuolelta. Äänenlaatu ei siis saanut suurempaa kannatusta keneltäkään testin kuuntelijoista. Vaikka se on testin toiseksi painavin kuuloke, on se silti mukava päässä. Bassot soivat vaimeasti, mutta se ei välttämättä ole aina huono asia
Ääneltään Focaleista pidettiin, vaikka niiden balanssi oli hieman omanlaisensa. Bassot olivat sopivassa suhteessa muuhun äänialueeseen. Sonyn varustelu on vaatimatonta: mukana tulee vaatimaton kangaspussi ja vain yksi lyhyt kaapeli 3,5/6,35 millimetrin sovittimella. Sääli, sillä keskialue ja diskantti soivat nätisti, jos bassoja saa vaimennettua vahvistimesta. Basson sävy on tosin hieman raskas, ja erotteluakin kaivattiin. Kuulokkeet olivat myös mukavat, oikeastaan erittäin mukavat. Kierrekaapeli saattaa olla kotikäyttöön hankala. Focal Listen Professional (Hinta: 279 €) Tiukat kuulokkeet Meze 99 Classics (Hinta: 309 €) Paljon bassoa tyylillä Sony MDR-1AM2 (Hinta: 250 €) Edullista bassoa S ony MDR-1AM2:t ovat testin edullisimmat kuulokkeet, minkä tosin huomaa hieman muovisessa ja kevyessä rakenteessa. Keveys tekee kuulokkeista myös mukavat. Pannan korkeussäätö toimii automaattisesti, ja kuulokkeet eivät paina juuri ollenkaan. Sinänsä työn laadussa ei ole kyllä huomautettavaa, päinvastoin. Varustus on runsasta sisältäen kovan säilytys-/kuljetuskotelon, kaksi eripituista kaapelia, joista lyhyemmässä hf-ominaisuudet eli mikrofoni ja vastaus/ohjauspainikkeet sekä 3,5/6,3 millimetrin ja lentokone-adapterit. Tiedä sitten onko mobiili ollut mielessä äänibalanssia suunniteltaessa, koska Sonyn toisto on selvästi bassovoittoinen. Kokonaisuutena Mezet ovat todella upeat ja mukavat kuulokkeet, mutta bassovoittoinen ääni saattaa jakaa mielipiteitä jyrkästikin suuntaan jos toiseen. F ocal Listen Professional on olemukseltaan piristävästi erilainen kuuloke ruusunpunaisine korvatyynyineen. Aitoa pähkinäpuutakin löytyy. Sonyt on selvästi suunniteltu pääosin mobiilikäyttöön. Se sai kokonaisuutena testin parhaat kuuntelupisteet, joskin pienellä hajonnalla. Varustukseen kuuluu kovan säilytyslaukun lisäksi studioista tuttu kierrekaapeli ja mobiilikäyttöön suora 1,2 metrin kaapeli hf-toiminnoilla. Mezen ääntä leimaa voimakas basso, joka voi valitettavasti peittää alleen sinänsä tasapainoisen ja realistisen kuuloisen toiston. Kaapelien vahvistimen puoleinen liitin on L-mallinen. Toisaalta keskialue ja diskantti soivat ilman draamaa. Focalit istuvat päähän todella jämäkästi. + Edullinen hinta + Keveys ja mukavuus Vaatimaton varustelu Bassotoiston korostuminen + Design ja mukavuus + Äänenlaatu varauksin + Varustelu Bassojen korostuminen + Yleispätevä soundi + Erottuva design Sangan puristus Kierrejohto kotikäytössä (nro 198) 5/2020 23. Pehmeät korvatyynyt ovat keinonahan sijasta säämiskätyyppistä, hieman kankaalta tuntuvaa materiaalia. Kannattaa käydä kuitenkin itse kuuntelemassa. Sonyt ovatkin todella mukavat päässä, oikeastaan testin mukavimmat. Basso dominoi toistoa, jopa epämääräisesti, ja yleisbalanssi on tumma. Meze tarjoaa laajan ja kolmiulotteisen äänikuvan – jos bassoja vain vaimentaa. Bassot soivat sinänsä muhkeasti, mutta liika on liikaa. Ei siis täydellinen mutta kokonaisuutena hyvä kuuloke – tietyin varauksin. M eze 99 Classicsit olivat testiryhmän mielestä vertailun tyylikkäimmät kuulokkeet, hintaistaan jopa kalliimman oloiset. Kuulokkeiden puristusvoima on suuri, ja vaikka korvatyynyt ovat pehmeät, saattaa puristus alkaa tuntumaan pidemmän päälle liian kovalta
Kaiutinkaapelit Eroja vai Ei. 24 5/2020 (nro 198) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas Kuuntelut: Teppo Hirvikunnas, Mitro Koskiluoma. VERTAILU: Kaiutinkaapelit – Eroja vai ei. Kaiutinkaapeleiden vaikutus ääneen on ollut ja on edelleen eräs kiistellyimmistä hifiaiheista. Mistä tässä on oikein sitten kyse. Otimme kokeiluun joukon erilaisia kolmen metrin valmiskaapeleita ja verrokiksi pari tavallista touvia. Osa kuulee eroja, osa ei, eikä mittauksillakaan oikein tunnuta saavan selvyyttä asiaan. Kannattaako kaapeleihin satsata ollenkaan, ja jos kannattaa, niin kuinka paljon
Mutta ennen itse kaapeleihin kietoutumista käydään läpi hieman perusteita ja teoriaa. Mitä saadaan, jos kaapeleihin sijoitetaan hieman enemmän, vaikka 100 euroa. Kaksi viimeksi mainittua ovat taajuusriippuvaisia ominaisuuksia. Onko siis kyse enemmänkin uskosta kuin todellisuudesta, ja mikä on sitten todellista. Joidenkin mielestä se on ikään kuin komponentti vahvistimen ja kaiuttimen välillä. Kaiutinkaapelin toiminta Kaiutinkaapelin tehtävä on siis äärimmäisen yksinkertainen: siirtää vahvistettua vaihtovirtaa vahvistimelta kaiuttimeen. Paraneeko ääni. Asia korostuu erityisesti huippukalliissa, yli tuhat euroa maksavissa ja jopa tätäkin paljon arvokkaammissa kaapeleissa, mutta itse asiassa aihe on vieläkin mielenkiintoisempi verrattaessa tavallista niin sanottua paukkulankajohtoa oikeaan kaiutinkaapeliin, saati sitten vielä muutamaa pykälää parempaan. Tässä tapauksessa valitsimme kaapeleiden pituudeksi kolme metriä. Päätimme tutkia asiaa hyvin käytännönläheisesti ja nimen omaan tavallisen käyttäjän näkökulmasta. Vaihtovirta on sähkövirtaa, jonka suunta (vaihe) vaihtelee ajan funktiona, eli sillä on tietty taajuus tai taajuus voi vaihdella. Se vaikuttaa äänentoistoon jopa siinä niin, että kaapelilla voidaan ikään kuin hienosäätää laitteiston soundia. K aiutinkaapeleiden vaikutus ääneen on ollut ja on edelleen eräs kiistellyimmistä aiheista ainakin hifiharrastajien keskuudessa mutta miksei muissakin yhteyksissä, jos siitä aletaan keskustelemaan. Oikea nimitys olisi kai täten kaapeli, mutta ei sillä sinänsä ole väliä, miten sitä haluaa kutsua. Ihanteellisella kaiutinkaapelilla ei ole vastusta, kapasitanssia tai induktanssia, mutta sellainen tila voidaan saavuttaa vain suprajohtimilla (eikä tässä tarkoiteta Supra-merkkisiä kaapeleita). Entä jos laitetaan vielä tuplat enemmän. (nro 198) 5/2020 25. Hifiharrastaja, joka ei usko kaiutinkaapeleiden äänellisiin eroihin, ei ole oikea harrastaja – tai ei ainakaan kuulu samaan uskontokuntaan. Valitsimme testiin joukon erilaisia niin sanottuja valmiskaapeleita eli määrämittaisia kaapelisettejä, joissa on myös kunnolliset liittimet (banaani) valmiina. Impedanssi muodostuu kolmesta osasta eli sähköisestä ominaisuudesta: vastuksesta eli resistanssista, kapasitanssista ja induktanssista. Kaiutinkaapeli on sähkökytkennässä oleva passiivinen komponentti, jota kuvataan sen sähköisellä impedanssilla Z. Kaapelin ja johdon ero on muuten se, että johto on yksinapainen, kun taas kaapeli muodostuu pääsääntöisesti useista johdoista ollen moninapainen. Asiaan saatetaan suhtautua hyvinkin voimakkaasti. . Ihan kuin äänellä. Kaiutinkaapeli sisältää kaksi erillistä, toisistaan eristeellä erotettua johdinta, plusja miinusjohtimet, joissa sähkövirta kulkee. Muutoin kaiuttimet ovat vastakkaisvaiheessa, eli niiden kartiot liikkuvat vastakkaisiin suuntiin ja tällöin kumoavat toistensa toistoa. Kannattaako ihan tavalliseen äänentoistojärjestelmään, vaikka kotiteatterivahvistimen kanssa, satsata parempia kaiutinkaapeleita. Tällöin ollaan toki jo hintaluokassa, joka voidaan luokitella vakavammaksi suhtautumiseksi asiaan. Nämä kaksi johtoa ovat sähköisesti identtisiä, mutta ne on merkitty oikean äänisignaalin napaisuuden (+/-) tunnistamiseksi. Kaapeli vai johto. . Sinänsä napaisuudella ei ole väliä, kunhan stereoparin molemmat kaiuttimet on kytketty samalla tavalla eli samaan vaiheeseen. Useimpia kaapeleita on saatavana myös kahden ja viiden metrin pituisina. Kaiutinkaapelia, jota kutsutaan myös kaiutinjohdoksi, käytetään kaiuttimien ja vahvistimien väliseen sähkökytkentään siirtämään vaihtovirtaa vahvistimelta kaiuttimeen
Niiden kontakti on hyvä. resistanssi Kaiutinkaapelin merkittävin sähköinen ominaisuus on sen sisäinen vastus, resistanssi (R), joka riippuu johdinmateriaalista, johtimen poikkipinta-alasta ja johdon pituudesta. Kokonaisresistanssi on siis tällöin 0,017 x 6/2,5 eli noin 0,04 ohmia. Supran kaapeleihin on merkitty signaalin kulku-/kytkentäsuunta. . Sen tiukkuutta voi tarvittaessa säätää avaamalla liitintä sopivalla työkalulla. Kuvassa Black Rhodium Locking Gold -liittimet (39 €/pr, Hifitalo) Normaali peruskaapeli on yleensä hyvin ohutta ja sen johtimien säikeet paksuja. TCI (kuva 4) ja Nordost luottavat hieman kevyen oloiseen mutta toimivaan ja hyvän kontaktin tarjoavaan sivulta auki olevaan, itsejousitettuun Z-banaaniliittimeen. Mitä pidempi ja ohuempi johto, sitä suurempi on sen vastus, ja sama tietenkin kääntäen: mitä lyhyempi ja paksumpi, sitä pienempi on sen vastus. Markkinoilla on myös eräänlaisia lukittavia tai kiristettäviä banaaniliittimiä, joissa plugin pää laajenee ja lukittuu tiukasti vastakappaleeseen. QED:n (kuva 2) liittimet ovat kullatut, mutta niiden yhdellä kapealla sivujousella toteutettu rakenne kohdistaa kontaktin turhan pienelle alueelle. Laske itse Jos jotakuta kiinnostaa, niin erikokoisten ja -pituisten johtojen resistanssi voidaan laskea suhteellisen tarkasti kaavalla R = P x L/A, missä P = johdinmateriaalin ominaisvastus per metri ja neliömillimetri (ohmia/1 m/1 mm2), L = johdon kokonaispituus (m) ja A = johtimen poikittaispinta-ala neliömillimetreinä (mm2). Kaiutinkaapeleissa voidaan käyttää kuparin lisäksi muita materiaaleja joko lisäsäikeinä tai pinnoitteena, esimerkiksi tinatai hopeapinnoitettuna. Johdinmateriaaleja ovat kupari, alumiini, hopea, tina ja niiden yhdistelmät. Tyypillisistä johdinmateriaaleista pienimmät resistanssit ovat hopealla (0,0159 Ohm/1 m/1 mm2), kuparilla (noin 0,017 Ohm/1 m/1 mm2) ja alumiinilla (0,028 Ohm/1 m/1 mm2). Tämä yhdistelmä ei ole optimaalinen äänisignaalin siirtoon kuin korkeintaan aivan lyhyinä vetoina. QED-liittimet 3. Kannattaa kuitenkin, ainakin mielenrauhan säilyttämiseksi, kytkeä kaapeli aina niin sanotusti oikein päin. Tämä saattaa olla perusteltua suojamaadoituksen osalta signaalikaapeleissa, mutta kaiutinkaapeleissa tähän ei löydy oikein perusteita, vaikka tästäkin on vastakkaisia mielipiteitä. SpinX:n (kuva 3) alumiinirunkoiset liittimet ovat laadukkaat: niissä on jousitetut, 6-lehtiset, kullatut kontaktipinnat, mutta johtimien vedonpoistossa oli havaittavissa sangen vakavia laadunvalvontaongelmia. TCI-liittimet . VERTAILU: Kaiutinkaapelit – Eroja vai ei. SpinX-liittimet 4. Kimber Kablen kaapelissa on niin sanottu twisted-pair-rakenne, eli johtimet on punottu toistensa ympärille. Kimber-liittimet 2. Esimerkiksi kolmimetrisen 2,5 neliömillimetrin kuparijohdon resistanssi on noin 0,017 x 3/2,5 = 0,02 ohmia. Tässä on syytä huomata, että kaiutinkaapelit sisältävät aina erilliset plusja miinusjohdot, joten käytännössä esimerkiksi kolmen metrin mittaisessa kaapelissa sähkö kulkee siis kaikkiaan kuuden metrin matkan. Käytännössä kaikki johdinkupari on tätä ofc-tyyppiä. 26 5/2020 (nro 198). 4-lehtisiä liittimiä. Kupari on näistä yleisin, erityisesti OFC(Oxygen Free Copper-) eli hapeton kupari, jossa hapen osuus on korkeintaan 0,0005 prosenttia. Kimber Kable (kuva 1) käyttää niklattuja, jousitettuja, ns. Tämä vaikutus on kuitenkin sangen pieni. Kytkentäja siirtohäviö Kaapelin ja liitoksen resistanssi aiheuttaa häviöitä eli signaalin tason heikkenemistä matkalla kaiuttimelle. Tässä tapauksessa punos on tarkoituksella suhteellisen väljä. Häviön taso (-dB) voidaan laskea kaavalla 20 x log (R1/(R1 + R2), missä R1 = kaiutinkuorma Kaapeleissa on käytössä erilaisia banaanilliittimiä. 1
Ne poistamalla voidaan liitäntä tehdä banaaniliittimillä. Liittimissä on myös paikka banaaniliittimille, mutta turvallisuusasetusten takia niiden reiät on tukittu muovitulpilla. Supran kaapeleissa liittimen päät ovat irroitettavat, ja kaapeleiden mukana toimitetaan myös haarukkaliittimet. Hinnassa on toki huomioitava, ettei se sisällä liittimiä. Kaapeli osoittautui yllättävän asialliseksi, vaikka sen johtimien paksuhkot säikeet eivät ole edes täyttä kuparia vaan ohuesti kuparilla päällystettyä alumiinia. Useimmissa vahvistimissa on kaiuttimille niin sanotut naparuuviliittimet, joihin kaapelin johdinpää kiristetään. Nordostin kaapeli on ryhmän kallein ja rakenteeltaan eksoottisin. Verkkokauppa.comista löysimme jo järeäksi luokiteltavaa 2 x 4 mm2 -kaapelia vain reilun euron metrihinnalla (10 m kela maksoi 12 euroa). Kuuntelimme kaapeleita Fyne Audio F500 -kaiuttimilla (lainasta kiitokset Kruunuradiolle), joiden erotteleva ja analyyttinen toisto sopii hyvin pienempienkin toistoerojen analysointiin. Kyseessä on kevyt ja ohut, noin 20 millimetriä leveä lattakaapeli, jossa kulkee vain kymmenen johdinta (5/ polariteetti). (nro 198) 5/2020 27. Neljä paria liittimiä olisi maksanut 28 euroa lisää. (VAROITUS! Älkää ostako Fuj:tech Gator -merkkisiä banaaniliittimiä, olemme käyttäneet niitä testeissämme, ja ne hajoavat käsiin)
Esimerkiksi 2,5 mm2:n kuparijohdolla tämä tarkoittaa kuitenkin jo noin 72 metrin pituutta [0,49/(0,017/2,5)=72,058] eli kaksinapaisessa kaapelissa noin 36 metriä (esimerkissä oletetaan ideaalisen vahvistimen ulostuloimpedanssiksi nolla ohmia). . Kaiutinkaapelin sähköisillä ominaisuuksilla voi olla konkreettista vaikutusta ainakin vahvistimen toistovasteeseen. VERTAILU: Kaiutinkaapelit – Eroja vai ei. Mutta kuten sanottua, vaikutus on kuuloalueella teoriassa merkityksetön. Induktanssin vaikutuksesta ääneen on useita teorioita, mutta periaatteessa kaiutinkaapelin induktanssilla ei pitäisi olla vaikutusta ääneen. Termit ovat tuttuja muun muassa jakosuodinkomponenteista, induktanssi keloista ja kapasitanssi kondensaattoreista. Kuuloalueen taajuuksille vaikutus ei ulotu, mutta onko tällä silti vaikutusta ääneen, on edelleen kiistelty aihe. Myös eristeen materiaali vaikuttaa induktanssiin. Vaimennuskerroin (Vk) on vahvistimeen liitetyn kaiuttimen impedanssin (Zk) ja vahvistimen ulostuloimpedanssin (Zv) suhde (Vk = Zk/Zv). Induktanssi pienenee johdon poikkipinta-alan kasvaessa sekä plusja miinusjohtojen sijaitessa lähellä toisiaan. Niin sanotuissa monisäikeisissä johdoissa on suurempi kokonaispinta-ala kuin vain muutaman johdinsäikeen johtimissa ja siksi periaatteessa pienempi resistanssi korkeilla taajuuksilla. Tilanne on sama jopa sisäkkäin punotuissa kaapeleissa. Siksi niidenkin tulee olla kunnossa. Jos kaiutinkaapelin ja sen liitosten resistanssi on korkeintaan vain muutamia ohmin sadasosia ja tehohäviöt merkityksettömän pienet eikä kaapelin induktanssilla ja kapasitanssillakaan ole mitään vaikutusta kuin kaukana kuuloalueen ulkopuolella, niin mihin kaapelit voivat vaikuttaa. Induktanssi aiheuttaa äänitaajuusalueen yläpäässä vaimenemista ja jossain määrin myös vaiheen siirtymää, mutta kaiutinjohdoissa yleensä vasta kaukana kuuloalueen yläpuolella. vaimennuskerroin Kaiutinkaapelin resistanssi vaikuttaa myös vahvistimen vaimennuskertoimeen. Laitteistona oli järeä highend-setti, jossa muun muassa kaiuttimina 24 000 euron arvoiset Penadio Sonata Signaturet. Koska kaiutinkaapeli ja sen aiheuttama resistanssi (kuten myös induktanssi ja kapasitanssi) ovat sarjassa kaiuttimen kanssa, tämä voi vaikuttaa edelleen toistovasteen mahdollisiin muutoksiin. Esimerkiksi nimellisimpedanssiltaan neljän ohmin kaiuttimella yhden desibelin suuruiseen häviöön tarvitaan noin 0,49 ohmin lisäresistanssi [20 x log (4/4 + 0,49) = -1,01 dB]. Mihin vaikuttaa. Kaikissa johdoissa on induktanssia, ja rinnakkain kulkevissa johdoissa sitä muodostuu myös niiden välille. 28 5/2020 (nro 198). Pinta-alan pienentyessä kasvaa resistanssi, eli tämä ilmiö lisää johtimen resistanssia ja hävioitä erittäin korkeilla, yleensä vasta satojen kilohertsien taajuuksilla. induktanssi ja kapasitanssi Induktanssi ja kapasitanssi ovat vaihtovirran reaktiivisia vastuksia. Induktanssi tekee kaapelista alipäästösuodattimen samaan tapaan kuin kela jakosuodattimessa. Se tarkoittaa ilmiötä, jossa korkeilla vaihtovirtataajuuksilla on taipumus kulkea johtimen pinnassa ikään kuin johdin olisi keskeltä ontto. Skin effect Johdoista puhuttaessa mainitaan usein myös niin kutsuttu skin effect. Kaiuttimen reaktiivisista tekijöistä muodostuva impedanssi vaihtelee taajuuden funktiona, ja tällä vaihtelulla voi olla pieni vaikutus vahvistimen toistovasteeseen. ja R2 = kaapelin resistanssi. Myös liitoksissa voi olla, ja onkin, resistanssia. Vaikutus on yleensä hyvin pieni, vain muutaman desibelin kymmenyksen, mutta jos kaiuttimen reaktivinen impedanssi vaihtelee voimakkaasti ja vahvistimen kaiutinlähdön impedanssi on korkea, saattaa tämä olla kuultavissa. . Kaapeleissa on myös kapasitanssia, mutta sen merkitys on vielä vähäisempi kuin induktanssin. Jos esimerkiksi kaiuttimen impedanssi on kahdeksan ohmia ja vahvistimen lähtöimpedanssi on 0,05 ohmia, tällöin vaimennuskerroin Toinen sokkokuuntelija oli pitkän linjan hifiharrastaja, hifikauppias ja muusikko Mitro Koskiluoma hifin erikoisliike Audiomaniasta. Kaapeilla ei ole siis tehohäviön suhteen juurikaan merkitystä
Vaimennuskertoimella on todettu olevan vaikutusta ainakin bassotoistoon. Kytke vahvistin päälle, mutta pidä äänenvoimakkuus nollassa. Oheisessa kuvaajassa on esitetty eri paksuisten kaiutinkaapeleiden teoreettinen vaikutus vaimennuskertoimeen suhteessa niiden pituuteen. Tyypillisesti vaimennuskertoimen lukuarvo voi olla aina muutamista kymmenistä yli tuhanteen. Hintahaarukka oli siis tarkoituksellisesti suhteellisen lavea. Suurempi luku on parempi. on 8/0,05 = 160. Vaimennuskerroin on vahvistimeen liitetyn kaiuttimen impedanssin ja vahvistimen ulostuloimpedanssin suhde (Vk = Zk/Zv). Kaiutinjohdon resistanssi siis vaikuttaa vahvistimen vaimennuskertoimeen. Hyvin pieni, mutta kuitenkin. Yleisimmät käytetyt paksuudet ovat 0,75/1,5/2,5/4,0 ja 6,0 mm2. Vaimennuskerroin on vahvistimen ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä vaimentaa kaiuttimesta takaisinpäin tulevaa energiaa. Kaiutinkaapeleiden resistanssin tulee olla mahdollisimman pieni, jotta se vaikuttaisi mahdollisimman vähän vahvistimen taajuustoistoon ja vaimennuskertoimeen. Havainnoi miltä matala tuhmp-ääni kuulostaa. Häviöiden tulisi olla alle -0,2 dB. Kuvassa 1:1-piirrosmallit eri paksuista kaiutinkaapeleista. Nämä ovat toki kalliimpia kuin metritavara mutta helppo ja luotettava ratkaisu tavalliselle kuluttajalle kuin myös hifiharrastajallekin. Valitsimme testikaapeleiksi määrämittaiset 2 x 3 metrin valmiskaapelit, joissa on valmiina kunnolliset liittimet. Jonkinlaisena hyvän ja huonon vaimennuskertoimen raja-arvona pidetään kerrointa 50. Vaikutus on sitä suurempi, mitä pienempi on vahvistimen ulostuloimpedanssi (eli laskennallinen vaimennuskerroin on suuri) ja mitä matalampi ja vaikeampi on kaiutinkuorma. Heti kun vahvistimen ja kaiuttimen väliin laitetaan kaiutinkaapeli, vaimennuskerroin alkaa heiketä. Valitut kaapelit eivät ole mitään halvimman pään peruspiuhoja mutteivät myöskään mitään highend-kaapeleita, ehkä muutamaa kalliimpaa lukuun ottamatta. (nro 198) 5/2020 29. Riippuu myös vähän, että keneltä kysytään. Kaapelin vaikutus impedanssiin eri taajuuksilla (reaktanssi). Kytke kaapelit takaisin kaiuttimeen ja napauta uudelleen. Suurempi luku on parempi. Teoriasta käytäntöön Hankimme testiin yhdeksän erilaista kaiutinkaapelia tunnetuilta valmistajilta ja verrokiksi tuikitavalliset 0,75 mm2:n perusjohdot sekä pykälää järeämmät metritavarana mutta edelleen sellaista ihan tavallista muutaman euron metriltä maksavaa bulkkitavaraa. Napauta bassokartiota tai sen ripustusta kevyesti nopealla sormen liikkeellä. Vaikutuksen suuruus riippuu toki myös vahvistimen ominaisuuksista. 1,6 mm2. 2,6 mm2 ja 15 AWG = n. Miltä napautus nyt kuulostaa. Kaiutinkaapelin paksuus ilmaistaan varsinaisen johdinmateriaalin poikkipintaalana (mm2), ei sen saati koko kaapelin halkaisijana, kuten usein luullaan. Vaimennuskerroin vaikuttaa muun muassa vahvistimen kykyyn vaimentaa kaiuttimen reaktiivista kuormitusta vahvistimeen päin. Pieni vaimennuskerroin voi tehdä bassotoiston epätäsmällisen ja löysän kuuloiseksi. Esimerkiksi 7 AWG = n. Mittaus ei välttämättä ehkä täytä kaikkia tieteellisiä kriteereitä, mutta vaikka mittauksessa ei muuttunut mikään muu kuin vahvistimen ja kaiuttimen välinen kaapeli, oli toistovasteessa havaittavissa pieni ero. 4,1 mm2, 13 AWG = n. Kaiutinkaapelin resistanssi vaikuttaa myös vahvistimen vaimennuskertoimeen. Johdon paksuus voidaan ilmoittaa myös Yhdysvalloissa käytössä olevalla AWGasteikolla (American Wire Gauge), jossa suurempi lukuarvo merkitsee ohuempaa johtoa ja pienempi paksumpaa. Edullisimmat kaapelit maksavat 99 euroa ja kalleimmat 489 euroa parilta muiden sijoittuessa niiden väliin. 10,5 mm2, 11 AWG = n. Kuuletko eron. Kuvassa vihreä (alin vasteista) on referenssitaso kahden ohmin vastuksella ja siitä ylöspäin kaapeleiden tuoma vaikutus: violetti=Supra Ply, ruskea=Nordost, keltainen=0,75 mm peruskaapeli. Johdon resistanssi on suhteessa johdon pituuteen ja paksuuteen. Kaaviossa ilmaistaan häviöt (-dB) eri paksuisilla johdoilla suhteessa johdon pituuteen. Punaruskea vaste on Supra Ply -kaapeleilla ja vihreä Nordostin kaapeleilla. Jos esimerkiksi kaiuttimen impedanssi on 8 ohmia ja vahvistimen lähtöimpedanssi on 0,05 ohmia, tällöin vaimennuskerroin on 8/0,05 = 160. Mittasimme suoraan kaiuttimen edestä, millainen vaikutus kaiutinkaapelilla on toistovasteeseen. VAIMENNUSKERROIN. Liitokset on varmasti tehty hyvin. Jonkinlaisena hyvän ja huonon vaimennuskertoimen raja-arvona pidetään lukuarvoa 50. Vaimennuskerrointa voi havainnollistaa vaikka seuraavalla kokeella: Irrota kaiutinkaapelit kaiuttimesta. Tyypillisesti vaimennuskertoimen lukuarvo voi olla aina muutamista kymmenistä yli tuhanteen. Resistanssi aiheuttaa johdossa kulkevaan signaaliin häviöitä
Kaapeleita kuunneltiin kahdella eri tyyppisellä laitteistolla. Toinen oli tyypillinen perussetti, tosin hieman kalliimmalla kotiteatterivahvistimella (Denon AVR-X3500H) ja melko tavallisilla, mutta toistoltaan erottelevilla Fyne Audio F500 -kaiuttimilla. Erilaisia kaapeleita Testikaapeleiksi pyrittiin valitsemaan niin erilaisia kaapeleita kuin mahdollista. Spintroniikka tutkii mahdollisuutta hyödyntää elektronin spiniä tiedon tallentamisessa, käsittelemisessä ja myös sähkön siirrossa. Magneettisessa polarisaatiossa saadaan osasta elektroneja erotettua spin-up-elektronit, jolloin saadaan spin-virtaa normaalin virran kulun lisäksi.” Petteri Koljonen huomauttaa myös, että “Spin-virrassa elektroneilla on magneettinen varaus, joka kopioituu muihin elektroneihin johtimissa ja laitteissa, joihin SpinX-johdin on kytketty. Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin siitä löytyy tietoa muun muassa verkkosivuilta nanobitteja.fi/katsausartikkelit/31 sekä Spindeco Technologies Oy:n sivuilta (spindeco.fi). Tärkeimpänä kokeena oli kuitenkin kuuntelu. Myös pituudet 2 m (145 €) ja 4 m (179 €). Erot syntyvät lähinnä kaapeleiden rakenteesta. Tiedot & Ominaisuudet Merkki/malli: Kimber Kable Classics 8PR Nordost White Lightning LS SpinX Speaker Cables 3.0 Supra Ply 3.4 CombiCon Supra XL Annorum TCI Tiger II TCI Python II QED XT25 QED Revelation Peruspiuha 4.0 Peruspiuha 0.75 Hinta (3 m stereopari): 310 € 489 € 390 € 159,90 € 369,90 € 118 € 279 € 99 € 249 € 7 € 5,40 € Edustaja/maahantuoja: Hifihuone Hifihuone Simex Oy Simex Oy Simex Oy Kruunuradio Oy Kruunuradio Oy Simex Oy Verkkokauppa.com Motonet Lisätietoja: www.hifihuone.fi www.kimber.com www.hifihuone.fi www.nordost.com www.simex.fi www.spinxcables. Kaapelit kuunneltiin sokkona. Magneettikentällä saadaan minimoiduksi elektronien välinen kitka. com www.simex.fi www.jenving.com www.simex.fi www.jenving.com www.kruunuradio www.tcicables.com www.kruunuradio www.tcicables.com www.simex.fi www.qed.co.uk www.simex.fi www.qed.co.uk Johtimet/kaapeli 2 x 5,3 mm2 10 x 0,13 mm2 2 x 1,5 mm2 2 x 3,4 mm2 4 x 1,6 mm2 2 x 1,0 mm2 2 x 3,0 mm2 2 x 2,5 mm2 2 x 1,5 mm2 2 x 4,0 mm2 2 x 0,75 mm2 Säikeitä/johdin 112 5 27 192 12 19 19 190 190 80 n. Toinen kuuntelija oli jutun kirjoittaja, AVPluslehden päätoimittaja, Teppo Hirvikunnas, jolla on pitkä kokemus kuuntelutesteistä. Erikoisin tekniikka tai pikemminkin teoria liittyy SpinX:n kaapeleihin, joissa kaapelin johtimen jokainen säie on valmistaja mukaan käsitelty patentoidulla SpinXkäsittelyllä. Myös pituudet 2,0 m (109 €) ja 5 m (169 €) ja kaapeli ilman liittimiä 2 x 2m (89 €), 2 x 3m (99 €),ja 2 x 5m (129 €) Myös pituudet 2,0 m (189 €) ja 5 m (369 €). Laitteistona oli nyt oikea highend-setti: Penadio Sonata Signature -kaiuttimet (24 500 €), Trafomatic Audio EOS -integroitu vahvistin (8 499 €), Innuos Zen Mini LPSU -verkkosoitin (1 498 €), Atoll DAC300 damuunnin (2 500 €) ja referenssi-kaiutinkaapeleina Laboratorium Yter (1 965 €). 30 5/2020 (nro 198). Eroa on myös johtimen eristemateriaaleissa. Toinen kuuntelija oli pitkän linjan hifiharrastaja, hifikauppias ja muusikko Mitro Koskiluoma. Kvanttitason tekniikkaa. Nordostin litteä kaapeli sisältää esimerkiksi kymmenen aika paksua johdinta, ja QED:n kaapelin keskellä kulkee ontto muoviputki. Mitro on ollut hifikauppiaana (Soundfactor) Tampereella mutta muuttanut nyt Helsinkiin ja avannut uuden Audiomania-liikkeen. Osassa kaapelit sisältävät useita ohuita säikeitä, ja osassa säikeitä on vähemmän mutta säikeet ovat paksumpia. Kaapelikohtaisissa kuvauksissa on selostettu lyhyesti kaapelin perusrakenne. . . Petteri Koljosen mukaan teoriaa voidaan hyödyntää myös virtaja kaiutinjohdoissa, jossa on kyse spin-polaroidusta virrasta ja sen tuomista hyödyistä. Myydään vain metreittäin. Myös pituus 2 m (299 €) sekä versiot kaksoisjohdotukseen. Sitten kuuntelemaan Tarkoituksenamme ei ollut asettaa kaapeleita varsinaiseen paremmuusjärjestykseen, vaan lähinnä tutkia näitä hyvinkin erilaisia kaapeleita ja kuunnella, onko niiden välillä mitään eroja, ja jos on, niin millaisia. Kuuntelukappaleena Mitrolla oli Marcus Millerin Tutu Revisited -livetaltioinnin viides kappale, Jean Pierre. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Vaihdettavat kierrettävät liittinpäät, paketissa mukana banaaniliittimien lisäksi haarukkaliittimet. Joissain kaapeleissa johtimen säikeet on päällystetty hopealla tai tinalla. Myös pituuted 1,8 m (230 €) ja 2,4 m (270 €). 25 Kaapelin ulkomitat Ø 12 mm 1x20 mm Ø 13 mm 7x7 mm Ø 10 mm Ø 6 mm Ø 11 mm 4x9 mm 5x11 mm 4x10 mm 2x5 mm Kokonaismassa (1 kaapeli) 157 g 65 g 440 g 250 g 280 g 116 g 319 g 140 g 163 g 130 g 38 g Ilmoitettu resistanssi 0,008 ohmia/m 0,0051 ohmia/m 0,0013 ohmia/m 0.020 ohmia/m Ilmoitettu kapasitanssi 267 pF/m 200 pF/m 35.0 pF/m 35.0 pF/m Ilmoitettu induktanssi 0,14 ?H/m 0.52 ?H/m 0.52 ?H/m Mitattu reaktanssi 1 ja 20 kHz 0,067 / 0,086 ohmia 0,131 / 0,170 ohmia 0,092 / 0,149 ohmia 0,036 / 0,068 ohmia 0,045 / 0,058 ohmia 0,127 / 0,176 ohmia 0,040 / 0,096 ohmia 0,050 / 0,088 ohmia 0,078 / 0,116 ohmia 0,048 / 0,097 ohmia 0,192 / 0,244 ohmia Mitattu sarjaresistanssi (10 kHz) 0,096 ohmia 0,160 ohmia 0,120 ohmia 0,057 ohmia 0,073 ohmia 0,149 ohmia 0.072 ohmia 0,079 ohmia 0,105 ohmia 0,076 ohmia 0,227 ohmia Saatavuus metritavarana 34 €/m Ei Ei 8,50 €/m Ei Ei Ei Ei 22,90 €/m 10 m kela Kyllä Liittimet 4-lehtinen banaani ”Z” banaani 9-lehtinen banaani ”Z” banaani ”Z” banaani ”Z” banaani ”Z” banaani Sivujousitettu banaani Sivujousitettu banaani Ei Ei Suuntamerkintä Ei Ei Ei On On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Lisätietoja: Tehdastilauksesta myös PM33-haarukkaliittimillä +20€. Eli johdinta ei voi suoraan verrata normaaliin johtimeen, koska se tuottaa spin-virtaa.” Kaikenlaista huuhaata kaapeleiden ominaisuuksiin voi liittyä, mutta tässä on ainakin periaatteessa kyseessä ihan oikea tieteen laji nimeltään spintroniikka. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Eroa on myös siinä, miten johtimen säikeet ja itse johdin on punottu vai onko sitä punottu ollenkaan. VERTAILU: Kaiutinkaapelit – Eroja vai ei. Menetelmän kehittäjä Petteri Koljonen Spindeco Technologies Oy:stä kertoo, että “pinnoite aktivoituu signaalin kulkiessa ja muuttuu magneettiseksi. Kuuntelukappaleena oli New Orderin Blue Monday. Myydään 10 metrin kelassa (11,90 €). Vaihdettavat kierrettävät liittinpäät, paketissa mukana banaaniliittimien lisäksi haarukkaliittimet. Tutustuimme kaapeleiden ominaisuuksiin ja mittasimme niiden resistanssin. Saatavana myös haarukkaliittimin. Myös pituudet 2,0 m (429 €) ja 2,5 m (459 €)
Erot kaapeleiden välillä kuulostivat olevan jopa epäilyttävän selviä. Koskiluomalla ei valtavasta kuuntelukokemuksesta huolimatta ollut kuitenkaan kokemusta sokkokuuntelusta, mikä on vapaata kuuntelua huomattavasti haastavampi tilanne. Myös pituus 2 m (299 €) sekä versiot kaksoisjohdotukseen. Omassa setissämme olleet Fynen kaiuttimet ovat perussoundiltaan aika kuivat ja analyyttiset, ja niiden soundibalanssi on enemmänkin kireä kuin pehmeä. Tämä toisaalta altistaa kuulemaan eroja silloinkin kun niitä ei ole ja korostamaan pieniäkin eroja. Varmaan tästä syystä hifiharrastajat ovat perusinsinööriä herkempiä kuulemaan eroja muun muassa kaapeleissa. Hän ei kuullut kaapeleiden välillä merkittäviä eroja, tai kuuli jotain, muttei osannut selittää mitä, ja koki kuuntelun tavallaan tarpeettomaksi. Mistään dramaattisista eroista ei voida tietenkään puhua, vaikka kuunteluarvioista sellaisen käsityksen voi saadakin. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. . Myös toinen kokenut kuuntelijamme, Mitro Koskiluoma, huomasi kaapeleissa vastaavia eroja. ja kyllä eroja kuultiin Kuunteluissa kävi heti selväksi, että musiikki todellakin vaikuttaa kuulostavan erilaiselta eri kaapeleilla. Kaikki eivät kuule. Myös pituudet 2,0 m (109 €) ja 5 m (169 €) ja kaapeli ilman liittimiä 2 x 2m (89 €), 2 x 3m (99 €),ja 2 x 5m (129 €) Myös pituudet 2,0 m (189 €) ja 5 m (369 €). Vaihdettavat kierrettävät liittinpäät, paketissa mukana banaaniliittimien lisäksi haarukkaliittimet. Tiedot & Ominaisuudet Merkki/malli: Kimber Kable Classics 8PR Nordost White Lightning LS SpinX Speaker Cables 3.0 Supra Ply 3.4 CombiCon Supra XL Annorum TCI Tiger II TCI Python II QED XT25 QED Revelation Peruspiuha 4.0 Peruspiuha 0.75 Hinta (3 m stereopari): 310 € 489 € 390 € 159,90 € 369,90 € 118 € 279 € 99 € 249 € 7 € 5,40 € Edustaja/maahantuoja: Hifihuone Hifihuone Simex Oy Simex Oy Simex Oy Kruunuradio Oy Kruunuradio Oy Simex Oy Verkkokauppa.com Motonet Lisätietoja: www.hifihuone.fi www.kimber.com www.hifihuone.fi www.nordost.com www.simex.fi www.spinxcables. Myös pituudet 2 m (145 €) ja 4 m (179 €). Myös pituuted 1,8 m (230 €) ja 2,4 m (270 €). Joidenkin kaapeleiden kohdalla jaksoi vain kuunnella pidempään ja kuuntelua olisi jopa halunnut jatkaa vaikka kuinka pitkään. com www.simex.fi www.jenving.com www.simex.fi www.jenving.com www.kruunuradio www.tcicables.com www.kruunuradio www.tcicables.com www.simex.fi www.qed.co.uk www.simex.fi www.qed.co.uk Johtimet/kaapeli 2 x 5,3 mm2 10 x 0,13 mm2 2 x 1,5 mm2 2 x 3,4 mm2 4 x 1,6 mm2 2 x 1,0 mm2 2 x 3,0 mm2 2 x 2,5 mm2 2 x 1,5 mm2 2 x 4,0 mm2 2 x 0,75 mm2 Säikeitä/johdin 112 5 27 192 12 19 19 190 190 80 n. Myös jalka alkoi heilua musiikin tahdissa. Tämä luo tietenkin perustan sille, mitä ollaan kuuntelemassa. Hänkin yllättyi erojen suuruudesta. Ja ennen kaikkea kuunteluilossa, jota on kyllä hieman vaikea pukea sanoiksi. Toiset kaapelit taas saivat äänen kuulostamaan saman tien jotenkin rasittavalta, ohuelta ja/tai äänikuvaltaan latteammalta. (nro 198) 5/2020 31. Myydään vain metreittäin. Tämä ei ollut kummallekaan kuuntelijalle sinänsä mikään yllätys, sillä heillä on tästä jo aikaisempaa kokemusta. Myös Denonin av-vahvistin on tyypillinen hajuton ja mauton perusvahvistin. Vaihdettavat kierrettävät liittinpäät, paketissa mukana banaaniliittimien lisäksi haarukkaliittimet. Ne kuuluivat tietyssä perussävyssä ja myös toiston resoluutiossa (tarkkuudessa). Myös pituudet 2,0 m (429 €) ja 2,5 m (459 €). Arvioissa on tottakai hieman dramatisointia erojen korostamiseksi. Tämän takia myös kuunteluarviot erilaisilla laitteistokokoonpanoilla voivat olla hyvinkin erilaisia . Kaapeleilla on vaikea kuvata olevan itsessään mitään omaa soundia, ehkä korkeintaan siis eräänlainen luonne, joka ilmenee sen mukaan, millaisesta kokonaisuudesta on kyse. Sinänsä kuuntelemista pitää harjoitella ja ennen kaikkea kyetä ilmaisemaan mitä kuulee. Myydään 10 metrin kelassa (11,90 €). Saatavana myös haarukkaliittimin. Hyvin tyypillinen tilanne, kun on tavallaan pakko kuulla eroja ja vieläpä kuvailla niitä. Tässä on myös hyvä ymmärtää se, että emme tietenkään varsinaisesti kuunnelleet itse kaapeleita vaan tietenkin koko laitteistoa ja ennen kaikkea kaiuttimia. Koskiluoma piti kokemusta erittäin mielenkiintoisena ja opettavaisena. Voidaan tietenkin väittää, että jotkut eivät vain kuule eroja. Kuuntelua suoritettaessa mukana avustamassa oli myös eräs lehtemme vakiokuuntelijoista. Kaapelit sitten mahdollisesti muuttavat ääntä tai ovat muuttamatta. 25 Kaapelin ulkomitat Ø 12 mm 1x20 mm Ø 13 mm 7x7 mm Ø 10 mm Ø 6 mm Ø 11 mm 4x9 mm 5x11 mm 4x10 mm 2x5 mm Kokonaismassa (1 kaapeli) 157 g 65 g 440 g 250 g 280 g 116 g 319 g 140 g 163 g 130 g 38 g Ilmoitettu resistanssi 0,008 ohmia/m 0,0051 ohmia/m 0,0013 ohmia/m 0.020 ohmia/m Ilmoitettu kapasitanssi 267 pF/m 200 pF/m 35.0 pF/m 35.0 pF/m Ilmoitettu induktanssi 0,14 ?H/m 0.52 ?H/m 0.52 ?H/m Mitattu reaktanssi 1 ja 20 kHz 0,067 / 0,086 ohmia 0,131 / 0,170 ohmia 0,092 / 0,149 ohmia 0,036 / 0,068 ohmia 0,045 / 0,058 ohmia 0,127 / 0,176 ohmia 0,040 / 0,096 ohmia 0,050 / 0,088 ohmia 0,078 / 0,116 ohmia 0,048 / 0,097 ohmia 0,192 / 0,244 ohmia Mitattu sarjaresistanssi (10 kHz) 0,096 ohmia 0,160 ohmia 0,120 ohmia 0,057 ohmia 0,073 ohmia 0,149 ohmia 0.072 ohmia 0,079 ohmia 0,105 ohmia 0,076 ohmia 0,227 ohmia Saatavuus metritavarana 34 €/m Ei Ei 8,50 €/m Ei Ei Ei Ei 22,90 €/m 10 m kela Kyllä Liittimet 4-lehtinen banaani ”Z” banaani 9-lehtinen banaani ”Z” banaani ”Z” banaani ”Z” banaani ”Z” banaani Sivujousitettu banaani Sivujousitettu banaani Ei Ei Suuntamerkintä Ei Ei Ei On On Ei Ei Ei Ei Ei Ei Lisätietoja: Tehdastilauksesta myös PM33-haarukkaliittimillä +20€
Näillä arvoilla alkaa olla jo ihan oikea vaikutus äänen. Tämä selittää kaapelin keveyden ja myös edullisuuden. Kireän kuuloinen, mutta samalla tunkkainen. Mutta lopulta jokainen päättäköön itse, kuuleeko kaiutinkaapeleiden väliillä eroja tai uskooko koko asiaan. Aiheesta on itse asiassa sangen vähän tutkimusta. 32 5/2020 (nro 198). KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvilkunnas: ”Ensivaikutelmana, että onpa rapsakka soundi. Nämä arviot pätevät pääsääntöisesti vain tässä käytetyissä laitteistoissa ja ovat kuuntelijan subjektiivinen mielipide. Säikeet ovat kuparilla päällystettyä alumiinia (CCA). Bassoja ei juurikaan tule, mutta sinänsä bassojen sävy on erotteleva.” Mitro Koskiluoma: ”Tässä samankaltainen aiemmin mainittu peltien yliannostelu, rimshot ohueen kallellaan, mutta tuntui tekevän yksittäisten iskujen kaikua pidemmin kuin aiemmat. Kaapelin reaktanssi ja resistanssi ovat odotetusti arvoltaan suuret. 20 Kaapelin ulkomitat: n. 2 x 5 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 38 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,192 / 0,244 ohmia Mitattu resistanssi: 0,227 ohmia Muuta: Myydään vain metreittäin ja ilman liittimiä T yypillinen edullinen peruspiuha ilman liittimiä. Koko toistoketjun monimutkaisuus aina äänisignaalin monimuotoisuudesta laitteiston sähköiseen toimintaan ja kuuloaistimukseen saakka tekee aiheesta erittäin haastavan. Kyse on äänentoistossa subjektiivisesti havaitun muutoksen kuvailusta eri kaapeleiden välillä. Kaapeli tuntuu epätavallisen kevyeltä. Kuunteluarvioista vielä Haluan vielä huomauttaa, että vaikka kuunteluarviot voivat vaikuttaa erittäin negatiivisilta, niin tämä ei tarkoita, että yksittäinen kaapeli muuttaisi äänen kuvaillun kaltaiseksi. Me ainakin vakuutuimme. Dynamiikka ja tilantuntu ok, alimmat hieman vaimeammat kuin kaapalissa nro 3 (=Nordost). Kaapeli on sinänsä taipuisaa mutta ei erityisen notkeaa. Onko kysymys vain aivojen luomasta semitodellisesta aistimuksesta, koska usko tai uskomattomuus eroihin on olemassa, siis suuntaan tai toiseen. Pystyykö erot kuulemaan sokkona ja samanlaisina, jos testi toistetaan uudelleen. Vaikka emme kaapeleita paremmuusjärjestyseen laittaneetkaan, niin sellainen arvioista kuitenkin sanallisesti muodostuu. Johtimien pinta-ala on 2 x 4,0 mm2, ja kussakin on 80 0,25 mm paksua säiettä. Tietyllä tavalla samanlainen kuin numero 8 (=Goobay), diskantti kuulostaa korostuneelta. Tai voisivatko erot johtua ihan todellisista tekijöistä, ja mitä ne voisivat olla. 4 x 10 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 130 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,048 / 0,097 ohmia Mitattu resistanssi: 0,076 ohmia Muuta: Myydään 10 metrin kelassa (12 €), ilman liittimiä. Johtimen pinta-ala on 2 x 0,75 mm2, ja kuparisäikeet ovat melko paksut. Kuinka todellisia nämä erot ovat. Myydään 10 metrin kelassa ilman liittimiä, mikä hinnassa on toki huomioitava. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: “Heti huomaa eron edelliseen. Trumpetti vähän turhan sähäkkä.” Totta vai ei. Edullisimpien banaaniliittimien kanssa kaapeliparin hinta olisi ollut noin 40 €. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla itse. Kuulostaa ohuelta. 80 Kaapelin ulkomitat: n. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua esimerkiksi Keijo Tanskasen mielenkiintoiseen artikkeliin ”Kaiutinkaapeleiden vaikutukset äänentoistojärjestelmässä” (http://www.highendnews.info/technology/kaapelit_tanskanen.htm) sekä Tonestack-sivuston artikkeliin “speaker cables facts and myths” (http://www.tonestack.net/articles/ speaker-building/speaker-cables-factsand-myths.html). Kaapeli on melko jäykkää. Bassot toistuvat sinänsä ihan mukavasti, mutta hieman ohuesti ja mukana on aavistus kuminaa.” Mitro Koskiluoma: ”Tähän mennessä peltivoittoisin kaapeli, kihinää kaikessa mihin liittyy metalli, rimshotitkin levisi jotenkin ohueksi. n . Sen reaktanssi ja resistanssi ovat matalat kuten paksuilta johtimilta voi odottaa. Hyvin varustetut ja palvelevat hifiliikkeet antavat mielellään kokeiltavaksi erilaisia kaapeleita. VERTAILU: Kaiutinkaapelit – Eroja vai ei. PERUSKAAPELI 0.75 Hinta: 5,40 € /pr (ilman liittimiä) Edustaja/maahantuoja: Motonet Lisätietoja: www.motonet.fi Johtimet/kaapeli: 2 x 0,75 mm2 Säikeitä/johdin: n. Soundi on sinänsä selkeä, mutta siinä on samalla kireyttä ylätaajuksilla. . Johtimiin on vaikea saada liitettyä kunnollisia banaaniliittimiä. Trumpettia ei huvita kuulla enempää.” Goobay 2 x 4 Hinta: 7 € /pr (ilman liittimiä) Edustaja/maahantuoja: Verkkokauppa.com Lisätietoja: www.verkkokauppa.com Johtimet/kaapeli: 2 x 4,0 mm2 Säikeitä/johdin: n. Basso tuntui varmaan siksi vaimeammalta ja sen kulmiin ei pystynyt keskittymään. Kuvassa Black Rhodium -liittimin (39 €/pr) P aksu ja järeän oloinen mutta erittäin edullinen kaapeli
Laatutuntuma on siis asiallinen, joskin olemus hieman askeettinen, ja mukana on käsityön leimaa (joka varmasti myös totta). Hintaansa arvokkaamman oloinen ja hyvin viimeistelty kaapeli. 6 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 116 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,127/0,176 ohmia Mitattu resistanssi: 0,149 ohmia Muuta: K ohtuuhintainen kaapelisetti Englannista. Kaapelissa on merkintä kytkentäsuunnalle, jonka merkitys jäi epäselväksi. QED XT25 Hinta: 99 € /pr Edustaja/maahantuoja: Simex Oy Lisätietoja: www.simex.fi, www.qed.co.uk Johtimet/kaapeli: 2 x 2,5 mm2 Säikeitä/johdin: 190 Kaapelin ulkomitat: n. 7 x 7 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 250 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,036/0,068 ohmia Mitattu resistanssi: 0,057 ohmia Muuta: Vaihdettavat liittinpäät, mukana banaanija haarukkaliittimet. Kaapeli on sinänsä notkeaa, mutta neliömäinen muoto tekee siitä kuitenkin hieman hankalan käsitellä. Mukana myös tukevat kullatut haarukkaliittimet. Keskialueella hyvä resoluutio ja erottelu, mutta soundi ei rasita. Trumpetti & foni ok.” Supra Ply 3.4 CombiCon Hinta: 159,90 € Edustaja/maahantuoja: Simex Oy Lisätietoja: www.simex.fi www.jenving.com Johtimet/kaapeli: 2 x 3,4 mm2 Säikeitä/johdin: 192 Kaapelin ulkomitat: n. Myös 2 m (145 €) ja 4 m (179 €). KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Tässäkin kuuluu suht kirpeä diskantti, ja kokonaisuus on ylärekisterissä jotenkin suttuinen. Liittiminä kullatut, sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Zbanaanit, jotka on suojattu kutistesukalla. Päälieristeenä tumman sininen PVC-kuori. Kipakka rimshot. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. P ykälää kalliimpi mutta jo erittäin laadukkaan oloinen kaapeli tunnetulta valmistajalta Ruotsista. Kaapelille ei ilmoiteta resistanssia, kapasitanssia eikä induktanssia. Hieman heppoisen tuntuiset liittimet tarjoavat kuitenkin tiukan kontaktin. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Edellistä (numero 5 = QED XT25) jäntevämpi ja myös runsaamman kuuloinen bassotoisto. Kussakin johtimessa keskellä on ontto polyeteeniputki, jota valmistaja kutsuu XTube-rakenteeksi. Bassot kuulostavat kuivilta, mutta samalla kyllä erottelevilta.” Mitro Koskiluoma: ”Huomio kiinnittyi peltien selkeyteen mutta nopeasti kävi ilmi, että kääntyy itseään vastaan, eli ns. Liittiminä kullatut sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-banaanit, jotka tarjoavat hyvän kontaktin. Johtimissa on alumiinifolio ja kirkas LDPE (Low Density Polyethylene) -päälieriste. Tilantuntu ok, dynamiikka lattea, harmonmutetrumpet turhan sähäkkä mun makuun ja tenorifoni ohut, läpinäkyvä.” (nro 198) 5/2020 33. metallia. Basson ylä-äänet, slaphommat selkeenä, mutta ihan alimmat vähän onton oloiset verrokkiin nähden.” TCI Tiger II Hinta: 118 € /pr Edustaja/maahantuoja: Kruunuradio Oy Lisätietoja: kruunuradio.fi, www.tcicables.com Johtimet/kaapeli: 2 x 1,0 mm2 Säikeitä/johdin: 19 Kaapelin ulkohalkaisija: n. Hieman jättää ääneen sellaista tälle kaiuttimelle ominaista yläkeskialueen kirpeyttä. Bassot soivat ihan asiallisesti, mutta eivät kovin tarkasti, ja soundi on jotenkin lattea.” Mitro Koskiluoma: ”Hyvät pellit, hiljaisissa iskuissa sopivassa suhteessa body ja kihinä, mutta hieman ehkä kuitenkin yliannosteltuna makuuni. Liittimet voi vaihtaa itse kiertämällä ne liitinrunkoon. Notkean ja asiallisen tuntuinen mutta hieman vaatimattoman oloinen kaapeli, jossa kaksi toisistaan eristettyä 1 mm2:n erillisjohdinta, joissa 19 hopealla päällystettyä toisiinsa kierrettyä paksuhkoa kuparisäijettä (á 0,25 mm) Superthane-eristeellä. Johtimien kokonaispintaala noin 2 x 2,5 mm2. Laadukkaan oloinen monisäikeinen mutta melko jäykän tuntuinen normaali parikaapeli, jossa +/–-johtimet sisältävät kukin kymmenen säienippua, joissa kussakin edelleen 19 0,13 mm:n kuparisäiettä. 4x9 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 140 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,050/0,088 ohmia Mitattu resistanssi: 0,079 ohmia Muuta: Myös pituudet 2,0 m (109 €) ja 5 m (169 €) ja kaapeli ilman liittimiä 2 x 2m (89 €), 2 x 3m (99 €) K okeilun edullisin kaapelisetti tunnetulta brittivalmistajalta. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Kirkkaan ja analyyttisen kuuloinen yleisfiilis, sinänsä neutraali. Valmistaja ilmoittaa kaapelille resistanssin, kapasitanssin ja induktanssin. Monisäikeinen parikaapeli, jossa +/– -johtimet punottu erittäin ohuista tinalla päällystetyistä kuparisäikeistä suorakaiteen muotoon muodostaen yhdessä neliömäisen kaapelin, jossa johtimet ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Basso vaimeampi kuin referenssissä. Mittausarvot erinomaiset. Skarppiutta voisi olla lisää, mutta ei ns. Kiva soundi, ei rasita, vaikka keskialue kuulostaa olevan aavistuksen pinnassa.” Mitro Koskiluoma: ”Selvästi pehmoilevampi yläpään, slap-basson alukkeiden sekä virvelin rimshotin kanssa versus aiemmat. ’kuparilankaa tärykalvoille’ -efekti tuli. Mittauksissa sekä reaktanssi että resistanssi korkeahkot. Liittiminä yhdellä kapealla sivujousella varustetut kullatut banaanit. Hierman jäykkä, ja itse pidämme toisentyyppisiä liittimiä hieman parempina. Mittausarvoissa ei huomautettavaa. Äänessä on jotain erikoista keskialueella. Mutta kivasti tilantuntua, eikä asiat varsinaisesti kuulostaneet vääriltä. Kaapelille ilmoitetaan resistanssi ja kapasitanssi
Tässä kohtaa kuitenkin korvissa jo hieman rasittunut tunne, mikä saa miettimään johtuuko määrästä saman kappaleen toistoja vai kaapeleista.” VERTAILU: Kaiutinkaapelit – Eroja vai ei. Johtimissa erillinen teflon-sisäeriste ja LDPE (Low Density Polyethylene) -päälieriste. Tilantuntu ja dynamiikka hyvä. Mittausarvot aavistuksen suurehkot ja esimerkiksi resistanssi merkin edullisempaa mallia hieman suurempi. 300 euron rajan ylittävä, kanadalaisen Kimber Kablen Classic 8BR on massasta mukavasti poikkeava kaksois-twisted-pair-tyyppinen parikaapeli, jossa kukin +/–-johdin koostuu kahdeksasta toisiinsa punotusta noin 0,56 mm2:n johtimesta. 34 5/2020 (nro 198). Hyvä gruuvi ja ’meno’. Mittauksissa ei huomautettavaa, vaikka resistanssi on kaapelin kokonaispaksuuteen nähden ehkä aavististuksen korkea. Liittiminä yhdellä kapealla sivujousella varustetut kullatut banaanit. Hieman heppoisen tuntuiset liittimet tarjoavat kuitenkin hyvän kontaktin. Kummasti niputti stereokuvaa sumppuun keskelle missä muut kaapeli soivat leveämmin. Jalka alkaa heilua.” Mitro Koskiluoma: ”Tähän mennessä lähin referenssikaapelia (kts teksti). Rytmiikka oli mukaansatempaavaa mutta sointi hieman ääripäävoittoisuuden rajoilla. Liittiminä kullatut, sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-banaanit, jotka on suojattu kutistesukalla. Edellistä (Nordost) rauhallisempi yleissoundi ja soi mukavasti. Kaapeli on hyvin notkeaa. Nopeutta ja räjähtävyyttä slap-artikulaatioon olisi vielä kaivannut lisää. Jopa stereopariksi tarkoitettu trumpetti & foni soivat lähempänä toisiaan kuin muilla.” Kimber Classics 8PR Hinta: 310 € /pr Edustaja/maahantuoja: Hifihuone Oy Lisätietoja: www.hifihuone.fi, www.kimber.com Johtimet/kaapeli: 18 x 0,56 mm2 Säikeitä/johdin: 112 Kaapelin ulkohalkaisija: n. Kaapeli on jäykkä, ja itse pidämme toisentyyppisiä liittimiä hieman parempina. Erottelee hyvin eikä ilmene mitään ärsyttävää. Tilantuntu hyvä, ja jotenkin innosti kuuntelemaan enemmmän. Kukin johdin sisältää 14 (0,23 mm) kuparisäiettä. Ylemmillä silti edelleen aavistus liikaa tasoa. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Äänessä pientä ’rapsakkuutta’, mutta perussävy ihan ok, ei ole rasittava vaikka diskantti aavistuksen pinnassa kuulostaa olevankin. Kussakin johtimessa keskellä X-Tube-rakenne eli ontto polyeteeniputki. Trumpetti ja foni kuunneltavia .” QED Revelation Hinta: 249 € /pr Edustaja/maahantuoja: Simex Oy Lisätietoja: www.simex.fi, www.qed.co.uk Johtimet/kaapeli: 2 x 1,5 mm2 Säikeitä/johdin: 190 Kaapelin ulkomitat: n. Transientit nopeat, hieno rytmiikka, dynamiikka, hiljaisissa pelleissä myös bodya eikä pelkkää kihinää. Basso kuulostaa myös aavistuksen pyöreältä.” Mitro Koskiniemi: ”Pellit tuntuivat alussa, että onko jälleen hieman teollisempi sointi, mutta virvelin rimshotissa tuli kivasti sävyerot esiin joka lyönnin kesken. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Kuulostaa ihan kuin nyt tulisi enemmän bassoa. Kaapeli on suhteellisen jäykkää. Aika kiva yleissoundi, rauhallisempi kuin joillain muilla. Mittauksissa ei huomautettavaa. Mukavalla tavalla massasta poikkeava kaapelisetti. Valmistaja ilmoittaa kaapelille resistanssin, kapasitanssin ja induktanssin. Kaapeli sisältää kaksi toisistaan eristettyä erillisjohdinta, joissa 19 hopeapäällystettyä toisiinsa kierrettyä, jo melko paksua (á 0,45 mm) kuparisäijettä Low Density Polyethylene -eristeellä. Liittiminä on 4-lehtiset kupari-nikkelipäällysetyt jousitetetut banaanit. Slap-basson terävät iskut nopeat. Bassot kuulostavat tällä ihan kivalta, ja kokonaisbalanssi on hyvä.” Mitro Koskiluoma: ”Pellit jälleen ’pinnassa’, mutta joukossa on myös niiden bodyn hengittävyyttä. Kaapelille ilmoitetaan resistanssi, kapasitanssi ja induktanssi. Liittimet tarjoavat hyvän tuntuisen kontaktin. Kaikkiaan oikein asiallinen ja massasta poikkeava kaapelisetti. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Ihan kuin tämä soisi kovempaa kuin edellinen (3 =Kimber Kable), mutta tuskin sentään. Monisäikeinen mutta melko jäykkärakenteinen parikaapeli, jossa +/–-johtimet sisältävät kukin kymmenen säienippua, joissa edelleen 19 kpl 0,10 mm:n hopeapäällysteistä kuparisäiettä epäsymmetrisellä punosrakenteella. 12 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 160 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,067/0,086 ohmia Mitattu resistanssi: 0,096 ohmia Muuta: Tehdastilauksesta myös PM33-haarukkaliittimillä +20€. Kaapelille ei ilmoiteta resistanssia, kapasitanssia eikä induktanssia. TCI Python II Hinta: 279 € /pr Edustaja/maahantuoja: Kruunuradio Oy Lisätietoja: kruunuradio,fi, www.tcicables.com Johtimet/kaapeli: 2 x 3,0 mm2 Säikeitä/johdin: 19 Kaapelin ulkohalkaisija: n. Myös 1,8 m (230 €) ja 2,4 m (270 €). Basson muotokieli napakkaa ja ulottuvaa. QED :n pykälää kalliimpi kaapelisetti. Kussakin kaapelissa on siis 16 johdinta toisiinsa punottuna. Paksun kaapelin päälieriste on polyesterpunosta. Saa myös ilman liittimiä metritavarana (22,90 €/m). Tietyllä tavalla eksoottisen tuntuinen ja arvokkaan oloinen ja hyvin viimeistelty kaapeli. Dynamiikka ja musiikin hengittävyys hyvällä mallilla. 11 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 319 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,040/0,096 ohmia Mitattu resistanssi: 0,149 ohmia Muuta: TCI :n pikkuveljeään kalliimpi vaihtoehto on jo aika näyttävä, hintaansa arvokkaamman näköinen kaapelisetti. 5 x 11 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 163 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,078/0,116 ohmia Mitattu resistanssi: 0,105 ohmia Muuta: Myös pituudet 2,0 m (189 €) ja 5 m (369 €)
Kaapelin liittimet ovat metallikuoriset 6-lehtiset, jousikuormitteiset kullatut banaanit. Dynamiikka silti ihan ok.” SpinX Speaker Cables 3.0 Hinta: 390 € /pr Edustaja/maahantuoja: Simex Oy Lisätietoja: www.simex.fi www.spinxcables.com Johtimet/kaapeli: 2 x 1,5 mm2 Säikeitä/johdin: 27 Kaapelin ulkohalkaisija: n. Supra XL Annorum Hinta: 369,90 € /pr Edustaja/maahantuoja: Simex Oy Lisätietoja: www.simex.fi, www.jenving.com Johtimet/kaapeli: 4 x 1,6 mm2 Säikeitä/johdin: 12 Kaapelin ulkohalkaisija: n. Kyseessä on erikoinen niin sanottu Flat-tyyppinen lattakaapeli, jossa rinnakkain on 10 hopeapäälystettyä 0,13 mm2 paksua yksisäikeistä jäykkää johdinta. Sävy sinänsä neutraali ja sellainen ’oikean’ ja avaran kuuloinen. Kaapelissa on merkintä kytkentäsuunnalle, mutta edelleenkään sille ei ole mitään selitystä. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Ääripäät kuulostavat hieman korostuneilta. Trumpetti ei käynyt korviin, foni myös rehevämpi.” (nro 198) 5/2020 35. Kaapelin erikoisuus on patentoitu SpinX-käsittely, jonka yksinkertaistaen väitetään ”magneettisesti manipuloivan johtimessa kulkevia elektroneja ja vähentävän muun muassa niiden välistä kitkaa”. Edullisemmasta Ply-mallista poiketen XL:lle ei ilmoiteta resistanssia eikä kapasitanssia. Kaapeli on erittäin kevyt ja suorastaan hennon oloinen, ja sen valkoinen väri vielä korostaa sen eräänlaista ilmavuutta. Diskantissa hieman ’suhahtelua’ ja basso sinänsä neutraali, mutta ei niin ’maukas’ kuin parhailla. Ei vaan oikein innosta.” Mitro Koskiluoma: ”Pellit hieman teennäiset, rimshotit vähän ’huomaamattomammat’, basson kontrolli hieman höttöinen, kuin se olisi läpinäkyvää. Kaapelille ei ilmoiteta mitään sähköisiä arvoja. Kaapelissa on mukana myös suojamaadoituksen niin sanottu kevi-johdin, mutta sitä ei ole kytketty mihinkään. Virvelin rimshot hieman tukossa. Bassot soivat ihan mukavasti, mutta kuulostavat tässä kokonaisuutena edelleen hieman vaimeilta”. Liittiminä on kullatut, sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Ztyyppiset banaanit, joilla saadaan hyvä kontakti. Myös 2 m (299 €) sekä Biwire-versiot S upran juhlavuoden kaapelisetti hyppää hinnassa jo yli 360 euron. Johtimia on siis viisi per +ja –-kaapeli. Kaapeli perustuu tavallisiin kalustejohtotyyppisiin 1,5 mm2:n sähköjohtimiin, joissa kussakin on 27 paksuhkoa kuparisäiettä. Mittausarvot ovat hyvät; erityisesti 20 kilohertsin reaktanssi on erittäin matala. Mukana myös tukevat kullatut haarukkaliittimet. Mitro Koskiluoma: ” Tässä pellit olivat paremmin balanssissa, basso syvempi ja tilantuntu sekä dynamiikka hyvällä mallilla. Liittimet voi vaihtaa itse kiertämällä ne liitinrunkoon. 10 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 280 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,045/0,058 ohmia Mitattu resistanssi: 0,073 ohmia Muuta: Vaihdettavat liittinpäät, mukana banaanija haarukkaliittimet. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Jotenkin tumma fiilis, mutta keskialue silti pinnassa. Ne ovat erittäin laadukkaat, mutta ainakin tässä yksilössä johtimien vedonpoiston kiinnityksessä liittimiin oli sanomista. Se on laadukkaan oloinen ja paksu 4-johtiminen kaapeli (2 per polariteetti), joissa johtimet koostuvat kahdestatoista 0,4 mm:n paksuisesta, tiukasti punotusta OFC-kuparisäikeestä PP-eristeellä. KUUNTELUARVIOT: Teppo Hirvikunnas: ”Bassotoisto ei tarkimpia, ja siinä kuulostaa olevan pientä kuminaa. Reaktanssi ja resistanssi ovat mitattuna melko korkeat. Yleissävy kuulostaa aavistuksen tummalta, mutta ylätaajuuksilla on edelleen kirpeyttä. Toisto kuulostaa kuitenkin rauhalliselta ja jotenkin unenomaiselta, ääni kuulostaa jäävän muita kauemmaksi.” Mitro Koskiluoma: ”Pellit tarjoilevat kivan bodyn, mutta ihan ylimpien taajuuksien joukossa on jotain, mikä jäi vaivaamaan. Liittiminä on kullatut sivulta auki olevat ”itse jousitetut” Z-banaanit, jotka tarjoavat hyvän ja napakan kontaktin. Kaapelissa kytkentäsuunnan merkintä. Kuuntelin tämän siksi toiseen kertaan ja homma senkun varmistui, eli selkeästi kihinää pelleissä, ja eka kerta kun Marcus Millerin basso jäi tavallaan rumpalin hi-hat-kikkailun varjoon.” Nordost White Lightning LS Hinta: 489 € /pr Edustaja/maahantuoja: Hifihuone Oy Lisätietoja: www.hifihuone.fi www.nordost.com Johtimet/kaapeli: 10 x 0,13 mm2 Säikeitä/johdin: 5 Kaapelin ulkomitat: 2x10 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 440 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,092/0,149 ohmia Mitattu resistanssi: 0,120 ohmia Muuta: V erokkiryhmän kalleinta, jo lähes viittä sataa euroa lähestyvää kaapelisettiä edustaa yhdysvaltalaisen highend-tarvikevalmistaja Nordostin edullisimmat White Lightning LS -kaapelit. Referenssin sointi astetta tätä rauhallisempi ja sivistyneempi. Mittauksissa reaktanssi ja resistanssi todettiin arvoltaan melko korkeiksi. 13 mm Kokonaismassa (/kaapeli): 440 g Mitattu reaktanssi (1/20 kHz): 0,092/0,149 ohmia Mitattu resistanssi: 0,120 ohmia Muuta: S uomalainen SpinX-setti sisältää mustanpuhuvat ja massiivisen oloiset kaapelit ja eksoottista teknologiaa. Liitokset on suojattu kutistesukalla. Kaapeleille ei ilmoiteta sähköisiä arvoja
Mitä kaikkea on syytä tietää, jos omaa kuuloaan haluaa parantaa, ja voiko kenestä vain tulla kultakorva?. Opas: Äänen ja kuulon perusteet 36 5/2020 (nro 198) Teksti: Teppo Hirvikunnas & AVPlus-toimitus Kuvat ja piirrokset: Teppo Hirvikunnas, Pexels.com (CC0) Mitä ääni on – ja kuinka sen kuulemme. Kuuleminen, ja oikeastaan vielä enemmän kuunteleminen, on paljon muutakin kuin äänen havaitsemista
Mitä nopeampaa värähtely on, sitä korkeampi on taajuus. Kääntäen: mitä hitaampaa, sitä matalampi taajuus. Ääni etenee ilmassa paineenvaihtelun aaltoliikkeenä (1). Esimerkiksi 100 hertsillä taajuuden aallonpituus on siten 343 m/100 = 34,3 senttimetriä ja 1 000 hertsillä 343 m/1 000 = 3,43 senttimetriä. Eri taajuuksilla on sen taajuuden mukainen aallonpituus. Äänen perusta 1) Ääniaalto matkaa soittimesta korvaan. (nro 198) 5/2020 37 4) Matalatasoinen siniaalto. Ihmisen teoreettinen kuuloalue on 20–20 000 hertsiä, mutta usein varsinkin korkeampien taajuuksien osalta kuulokynnys sijaitsee matalammalla ja laskee esimerkiksi iän myötä. Paineen vaihtelun suuruus puolestaan määrittää äänen voimakkuuden (4). Hidas vaihtelu tarkoittaa matalaa taajuutta (2), nopeampi vaihtelu korkeampaa taajuutta (3). Pianon ja eri instrumenttien tyypillisesti kattamat taajuusalueet (perustaajuudet ja niiden harmoniset kerrannaiset). Ilmassa äänen paineaalto etenee noin 343 metriä sekunnissa. K uuntelemisesta ei voi puhua lähtemättä liikkeelle ensin äänestä. 2) Matalataajuinen siniaalto. Ihminen voi myös aistia alle 20 hertsin taajuuksia, mutta varsinaisesta kuulemisesta ei näiden infraäänien kohdalla voi puhua. Taajuuden yksikkö on hertsi (lyhenne Hz), ja esimerkiksi 100 hertsiä on 100 värähdystä sekunnissa. Esimerkiksi ilmassa ääni etenee värähtelyn aiheuttamina paineaaltoina nopeudella 343 metriä sekunnissa (1 235 kilometriä tunnissa). 3) Korkeataajuinen siniaalto.. Äänen perusta on yksinkertaistettuna mekaanista värähtelyä ja sen aaltomaista etenemistä väliaineessa. Värähtelyn vaihtelunopeutta sekunnin aikana kutsutaan äänen taajuudeksi
Desibeli on logaritminen yksikkö. Perustaajuuden lisäksi erilaiset äänet sisältävät sen yläpuolisia taajuuksia, jotka muodostavat äänelle sen ominaissävyn. Esimerkiksi samalla perustaajuudella soivan kitaran, saksofonin ja pianon äänet ovat täysin erilaiset – puhumattakaan jokaisen ihmisen omasta äänestä. Ääni voi muuttua liikaa – ja käydä ennen kaikkea epämiellyttäväksi, lähes jopa tunnistamattomaksi. Sen perustaajuus on 196 hertsiä. Jokaisella instrumentilla on oma sävynsä, joka muodostuu kullekin instrumentille ominaisista, pääsääntöisesti perustaajuuden yläpuolisista, niin sanotuista ylä-äänistä eli harmonisista kerrannaisista. Esimerkiksi 10 desibelin muutos koetaan äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumisena tai puoliintumisena riippumatta lähtötasosta (Esimerkiksi 60:n ja 70 desibelin tai 100:n ja 110 desibelin välinen ero kuullaan yhtä suurena). Äänenpaineen yksikkö on desibeli (lyhenne dB). Äänenvoimakkuus Äänen sävy Opas: Äänen ja kuulon perusteet 38 5/2020 (nro 198). Tyypillisiä äänenpainetasoja Hiljaisuus 5–10 dB Lehtien kahina tuulenvireessä 16–20 dB Konserttisalissa hiljaisin pianissimo 38–42 dB Kuiskaus kirjastossa 38–42 dB Hiljainen keskustelu 48–52 dB Normaali puhe 60–65 dB Huuto 90–105 dB Kotistereot kovalla 100–105 dB Katupora 100–105 dB Rock-konsertti eturivissä 120–130 dB Kipuraja 130–145 dB Lentokone (suihkumoottorit) lähdössä 150–160 dB P uhdas ääni on symmetrisen aaltoliikkeen muodostavan, tasaisesti ja symmetrisesti värähtelevän kappaleen tuottamaa paineen vaihtelua. Siniaalto muodostuu siis vain yhdestä taajuudesta. Myös perustaajuuden alapuolella voi olla harmonisia kerrannaisia. Ylemmässä kuvassa puhtaan 440 hertsin sinisignaalin ja vastaavalla taajuudella soitetun viulun ja pianon äänen aaltomuodot. Puhutaan myös äänenpaineesta, vaikkakin kyse on tavallaan kahdesta eri asiasta. Esimerkiksi kuuden desibelin lisäykseen tarvitaan neljä kertaa enemmän tehoa ja yhdeksän desibelin lisäykseen jo kahdeksankertainen teho. Puhutaan ylä-äänistä tai harmonisista kerrannaisista. Vahvistimen tehon kaksinkertaistaminen tai puolitus nostaa tai laskee äänenpainetta vain kolme desibeliä. Se kuulostaa tasaiselta ja monotoniselta. Yhdistämällä useampia taajuuksia äänen sävy muuttuu. Vasemmanpuoleisessa kuvassa viulun G3-kielen tuottaman äänen taajuusspektri. Vahvistintehon ja äänenpaineen suhde on myös yhtälailla logaritminen. V ärähtelyn aiheuttaman painevaihtelun suuruus puolestaan määrittää äänen havaitun voimakkuuden. Jos tietyn instrumentin äänen harmonisten kerrannaisten toistoa esimerkiksi korostetaan tai vaimennetaan, muuttuu tietenkin koko instrumentin ääni. Juuri havaittava äänenpaineen muutos on 1–2 desibeliä. Puhutaan niin sanotusta siniaallosta. Juuri tästä syystä äänentoistolaitteet eivät saisi vaikuttaa liikaa eri taajuuksien toistotasapainoon
Eri kulmissa korviin (suhteessa pään kulloiseenkin asentoon) saapuvan äänen luonne vaihtelee, minkä perusteella äänen korkeus voidaan päätellä erittäin tarkasti. Korva taas muodostuu ulko-, välija sisäkorvasta. Äänen korkeus päätellään niin ikään korvalehden ääneen aiheuttamista muutoksista. (nro 198) 5/2020 39. Pää ja korvalehdet muuttavat ääntä riippuen siitä, mistä suunnasta se saapuu korvaan. Tämä värähtely liikuttaa kuuloreseptorisoluja. Ääniaallot kulkevat korvakäytävän kautta sen päässä sijaitsevalle tärykalvolle, joka värähtelee ääniaallon tahdissa. Tämä hämmästyttävä mekanismi on pitkän evoluution, kuulomuistin ja oppimisen tulosta. Äänilähteen siirtyessä sivuun ääni saapuu ensin lähimpään korvaan ja kaukaisempaan hieman myöhemmin. Lopulta ääni välittyy sisäkorvassa sijaitsevaan nesteen täyttämään simpukkaan ja saa sen basilaarikalvon värähtelemään. Koska toinen korva on myös osittain ikään kuin pään varjossa, on sen kuulema ääni vaimeampi ja sävyltään erilainen kuin toisen korvan. Välikorvassa sijaitsevat kuuloluut: vasara, alasin ja jalustin. Ulkokorvaan kuuluvat korvalehti ja korvakäytävä. A ivot tulkitsevat äänen tulosuunnan korvasta saatujen impulssien perusteella. Äänen on siis sijaittava sillä puolella, mihin korvaan se ensin saapuu ja kuulostaa voimakkaammalta. Horisontaalitasossa äänen suunta päätellään aikaerojen, taajuusvasteen ja vaiheerojen muutosten perusteella. Suoraan edestä tuleva ääni saapuu molempiin korviin samanaikaisesti, ja se kuulostaa molemmissa korvissa samalta (sävy ja voimakkuus). kuulo Äänen suunta Äänen suunnan havainnointi perustuu äänen saapumiseen korviin eri aikaan ja sen korvakohtaiseen havainnointiin. Ääniaalto siirtyy tärykalvosta kuuloluiden kautta niin sanottuun eteisikkunaan, joka erottaa välija sisäkorvan. Solujen värekarvojen osuessa katekalvoon välittyy kuuloreseptoreista hermoimpulssi aivokuorella sijaitsevaan kuulokeskukseen, jossa syntyy kokemus äänestä ja sen ominaisuuksista. Tämä pätee myös suoraan takaa tulevaan ääneen, jolloin korvalehden muoto muuttaa äänen kuulohavaintoa. Ä äniaalto välittyy ilmaa myöten korvaan. Myös tämä antaa vihjeen äänilähteen sijainnista. Se, miten ääni kaikkine yksityiskohtineen sitten lopulta koetaan, on oma laajempi, sangen monimutkainen kokonaisuutensa
Erityyppisten häiriöiden, kuten särön, kohinan ja esimerkiksi kompression, tunnistaminen on mahdollista oppia helpostikin. Eikä se ole edes vaikeaa saati aikaa vievää. Kuuntelemaan voi myös opetella. Kuuloa voi harjaannuttaa myös systemaattisesti opettelemalla tunnistamaan äänen perusluonteen (tumma–kirkas, ohut–täyteläinen ja niin edelleen), taajuusalueita ja yksittäisiä pistetaajuuksia sekä taajuustoistossa olevia poikkeamia eli tietyn taajuusalueen korostumia tai vaimentumia. Opas: Äänen ja kuulon perusteet 40 5/2020 (nro 198). Jotkut saattavat pitää voimakkaammasta bassotoistosta tai erottelevammasta keskiäänien toistosta kuin toiset, mutta äänentoiston laadun muodostavan perustan tulee olla kunnossa. I hminen tunnistaa jo luonnostaan miellyttävän ja epämiellyttävän äänen, mutta kokemuksen myötä kuulo harjaantuu vaativammaksi ja tarkemmaksi. Toisaalta jos ei juuri koskaan kuuntele musiikkia tai kuuntelu tapahtuu huonolaatuisena, ei henkilölle myöskään voi kertyä vertailukohtia. Kuuloa voi harjaannuttaa käymällä konserteissa – myös akustisissa – ja kuuntelemalla mahdollisuuksien mukaan laadukkaita laitteistoja hifin erikoisliikkeissä, hifimessuilla tai tuttujen luona. Millä taajuudella eri instrumentit soivat. Äänten kirjo Kuulon harjaantuminen ja harjaannuttaminen mielellään jo lapsesta saakka mahdollistaa myös paremmat edellytykset nauttia musiikista. Myös äänen luoman tilavaikutelman ominaisuudet, kuten äänen sijainti, leveys ja syvyys sekä tilan luonne (avoin, kuiva, kaikuisa ja niin edelleen), voidaan opetella tunnistamaan hyvinkin tarkasti. Totta kai omat musiikkimieltymykset sekä aikaisemmat kuuntelukokemukset ja -tottumukset vaikuttavat aina jonkin verran siihen, millaista ääntä pitää hyvänä. Jo lapsena akustisissa konserteissa käyminen harjaannuttaa kuuloa. Siispä vaikkapa halvan matkaradion ääneen tottunut saattaa jopa pitää laadukkaampaa toistoa – jos nyt ei huonompana, niin ainakin ensi alkuun – erilaisena ja outona. Kuulon harjaantuminen ja harjaannuttaminen mahdollistaa myös paremmat edellytykset nauttia musiikista
Tuotantoteknisellä osaamisella ja tarkoilla korvilla äänen virheet siivotaan pois, jolloin lopputulos soi puhtaasti – ainakin studion monitorikaiuttimista. Kriittisessä kuuntelussa voidaan arvioida laajalti joko esimerkiksi toistolaitteiston tai vaikkapa tallenteen äänenlaatua. Sen monimutkaisemmasta asiasta ei ole kyse. Mikä niistä toimii mielestäsi parhaiten ja mikä huonoiten. Jokainen voi siis niin halutessaan opetella olemaan kultakorva! eri vaihtoehdon paremmuus voi olla ja usein onkin makuasia, toistovirheet tunnistamalla ja ne korjaamalla vaihtoehtojen välistä kaulaa voi mahdollisuuksien mukaan kaventaa. Arkipäivän esimerkeiksi kelpaavat vaikkapa seuraavat: Jos olet vaikkapa keikalla tai konsertissa, kannattaa mahdollisuuksien rajoissa muutamaan otteeseen vaihtaa istumatai seisomapaikkaa ja tunnustella, missä kohtaa salia tai tilaa musiikki kuulostaa miellyttävimmältä. Ajatuksen voi tiivistää vaikkapa niin, että siinä missä kahden kuunteleminen ja parhaan vaihtoehdon valitseminen käsillä olevasta joukosta. Vaikka äänenlaatuerojen arviointi onkin luonteeltaan äärimmäisen subjektiivista, lähtökohtaisesti hyvän äänentoiston tasoa voi jopa nostaa, kun eri tekijöitä oppii tunnistamaan ja tietää, mitä tekee. Ä änenlaadun arviointia siis helpottaa olennaisesti kyky kuvailla toiston luonnetta ja tunnistaa eri taajuuksia, taajuustoistossa olevia poikkeamia ja toiston erilaisia virheitä. Jos kriittistä kuuntelua haluaa harjoitella erityisesti, esimerkiksi hakusanoilla ”critical listening test” löytyy useampia erilaisia nettitestejä, joita voi kokeilla lähes missä ja milloin vain. Ehkäpä juuri tästä syystä kuunteluarvioinneissakin analysoidaan useimmin toiston virheitä kuin niiden poissaoloa. Jos taas olet kotona ja muu sisustus sen sallii, kannattaa kaiuttimien optimipaikkaa hakea kokeilemalla niiden sijoitusta esimerkiksi nurkkaan, hyllyyn tai avoimeen tilaan. Molempiin yllä mainittuihin esimerkkeihin liittyy tietoinen ja analyyttinen Kriittistä kuuntelua tarvitaan muun muassa musiikkia työstettäessä. Kun korvat ja kuuntelemistaito ajan myötä harjaantuvat ja teoreettinen tieto aihepiiristä kasvaa siinä sivussa, periaatteessa – jos kuulon anatomian ja fysiologian yleisiä rajoituksia ei oteta huomioon – ei ole olemassa minkäänlaisia rajoja sille, kuinka pitkälle ihminen voi kehittyä kriittisessä kuuntelussa. (nro 198) 5/2020 41. mitä kannattaa kuunnella. Tietoisesti tarkkaa, analyyttisyyteen tähtäävää kuuntelua kutsutaan yleisesti kriittiseksi kuunteluksi
Kevyt ja älykäs Parivertailun toinen osallistuja tulee matkapuhelimistaan tunnetulta yleisteknologiajätiksi kasvaneelta kiinalaismerkki Xiaomilta, jonka Mi-sarjaan kuuluu siis myös älykäs ja kompakti videoprojektori. Euroopan kuluttajamarkkinoilla laitteita ei ole kuitenkaan liiemmin nähty, vaan täällä on totuttu lähinnä isompiin, usein kiinteästi asennettaviin malleihin. Osasyy pienten projektoreiden vaimeaan suosioon on myös se, etteivät aiempien sukupolvien mallit ole juuri tyrmänneet kuvanlaadullaan tai valotehollaan. Se näkyy muun muassa kannettavien videoprojektorien toteutuksissa. Parivertailu: Mi Smart Projector & Xgimi MoGo Pro -projektorit 42 5/2020 (nro 198) Teksti ja kuvat: Heikki Kivelä. Nyt, osin Kiinan-verkkokaupan laajentumisen myötä, Euroopassakin on saatavilla teknisesti kehittyneitä nykyaikaisia kompakteja projektoreita, esimerkiksi tähän parivertailuun saamamme Mi Smart Projector Mini ja Xgimi MoGo Pro. Smart Projector Mini on kaksikosta KomPaKtit videokanuunat Nykypäivän trendi on, että entistä pienempään tilaan saadaan survottua entistä tehokkaampaa teknologiaa. P ienet ja kannettavat videoprojektorit eivät ole varsinaisesti mikään uusi tai erityinen keksintö, vaan niitä on ollut saatavilla maailmalla jo viitisentoista vuotta. Niitä molempia yhdistää se, että suhteellisen pieneen ja helppokäyttöiseen pakettiin on saatu sekä kuvanlaadullista suorituskykyä että käyttäjäystävällisiä ominaisuuksia. Ja kun hintakin on noin 600 euroa, sillä haastaa jo helposti kilpailevia ratkaisuja niin projektorikuin televisiokentälläkin
Toisin sanoen verkko-ominaisuuksiensa ansiosta projektori ei välttämättä tarvitse rinnalleen mitään ulkoista medialähdettä, vaikka sellaisenkin liittäminen toki onnistuu mukana olevan hdmi-tulon ansiosta. Molemmat skarppaavat kuvan automaattisesti, Liitäntävaihtoehdot ovat identtiset. Projektorin suuntaus ja paikallaan pitäminen helpottuukin huomattavasti, jos sen kumppaniksi hankkii esimerkiksi GorillaPod-tyyppisen kolmijalan. Jos kuvan aikoo heittää esimerkiksi matalahkolta sohvapöydältä seinään miellyttävälle katselukorkeudelle, projektoria on välttämätöntä kallistaa hiukan ylöspäin. Se on dlp-pohjainen led-valonlähteellä varustettu projektori 1080p-natiiviresoluutiolla ja integroidulla Android TV 9.0 -käyttöjärjestelmällä. Xgimi (vasemmalla) tarjoaa myös mahdollisuuden täysin langattomaan toistoon sisäänrakennetun akkunsa ansiosta. . Käytännössä tavoitellusta kuvakoosta riippuen etäisyyttä projektorin ja projisointipinnan välillä täytyy olla mielellään vähintään puolisentoista metriä, ja kaikista paras lopputulos saavutetaan suuntaamalla projektori kohteeseen myös optimaaliselta korkeudelta. MoGo Pro muistuttaa päälle päin hyvin pitkälti nykyaikaista langatonta älykaiutinta, jonka etuyläreunaan on kuitenkin upotettu pienehkö linssi. Lisäksi projektorissa on sisäänrakennettu äänentoistojärjestelmä, joka vastaa äänenlaadultaan kohtuullista bluetoothkaiutinta – ja myös toimii sellaisena. Smart Projector Mini ei sisällä sisäänrakennettua akkua, joten se täytyy käytettäessä olla kytkettynä verkkovirtaan. . Vaikka molemmissa projektoreissa on automaattinen tarkennus ja keystoneeli trapetsikorjaus, jolla parannetaan heittokulman aiheuttamaa vääristymää, fakta on se, että molemmat laitteet toimivat parhaiten vain siinä tapauksessa, että ne sijoitetaan suoraan ja oikeassa kulmassa heijastuspintaa kohti. MoGo Pro painaa vain 900 grammaa, ja sen mitat ovat 94,5 x 146 x 105,5 millimetriä, joten se mahtuu helposti pienehköönkin laukkuun. Siinä missä optimaalista sijoituspaikkaa saattaa varsinkin aluksi joutua hiukan etsimään, itse käyttöönotto on suhteellisen suoraviivainen toimenpide. Silti ollaan vielä kaukana siitä, että kuva toimisi sellaisenaan kaikissa olosuhteissa täydellisesti. hiukan kookkaampi, 1,3 kilogramman painoinen ja strategisilta mitoiltaan 14 x 11 x 14 senttimetriä. Tekniseltä toteutukseltaan MoGo Pro on pitkälti kilpakumppaniaan vastaava, mutta valmistajan suosituksen mukaan sen optimaalinen heittoetäisyys on 1,06– 2,66 metriä, jolta etäisyydeltä projektori kykenee luomaan 40–100 tuuman kuvan. Suoratoistopalvelut, mediasovellukset, pelit ynnä muut ovat suoraan ladattavissa, asennettavissa ja käytettävissä Google Playn kautta. Langattoman verkkoyhteyden ohella tarjolla on 3,5 millimetrin audiolähtö, hdmiliitäntä sekä usb-portti. Kenttäkokeessamme se toisti videosisältöä YouTubesta täydellä latauksella ja maksimikirkkaudella yhtäjaksoisesti tasan 120 minuuttia. Muuten kaikki on melko lailla samaa, paitsi että MoGo Pro sisältää 10 400 milliampeeritunnin akun, jonka avulla projektoria voi käyttää asetuksista riippuen kahdesta tunnista eteenpäin täysin langattomasti. Koska kummassakaan projektorissa ei varsinaisesti ole optista zoomia, sopiva etäisyys projisointipintaan tulee etsiä käsipelillä projektoria siirtäen. aidosti kannettava Kaksikon kompaktimpi edustaja tulee sekin Kiinasta, suhteellisen tuoreelta kuvantoistoteknologian tekijältä Xgimiltä. Mi kykenee muodostamaan 60–120 tuuman kuvan 1,6–3,2 metrin heittoetäisyydeltä, ja projektorin valotehoksi valmistaja ilmoittaa 500 ansi-luumenia. Valmistajat ovat epäilemättä miettineet vaihtuvien sijoituspaikkojen haasteita laitteidensa toteutuksessa, ja niinpä kumpaisenkin pohjasta löytyy kameratelineistä tuttu ¼”-kierre. Google-integraatioon kuuluu myös Assistant-puheohjaus, joka ei kuitenkaan edelleenkään toimi suomeksi. Valotehoa MoGo Prossa on valmistajan ilmoituksen mukaan vain 300 ansi-luumenia Mi’n 500:aan verrattuna. asennus ja käyttö Kannettavuus ja käytön helppous ovat molempien projektoreiden toteutuksen keskiössä. (nro 198) 5/2020 43
Toinen vaihtoehto on säätää värilämpötilavalikosta punaista noin 10–15 pykälää alemmas, mutta siinäkin on hyvä varoa, ettei kuvasta tule liian kylmää. Kohtuullista kuvantoistoa Vaikka vertailun mallien valoteho onkin pikkuprojektorisarjassa varsin kohtuullinen, ei näilläkään luumeneilla vielä pitkälle pötkitä valoisassa huoneessa. Varsinkin pimeässä katseltuna ja pienemmällä heijastusetäisyydellä värivirheet korostuvat, mutta hiukan valoisammassa ympäristössä ja kauempaa heijastettuna niihin ei juuri kiinnitä huomiota. Kuvan skarppaamiselta kesken leffan voi kuitenkin välttyä kytkemällä tarkennus manuaaliseksi. On silti sanottava, että esimerkiksi esitelmäkäytössä taustan ja tekstin väriä hiukan optimoimalla molemmilla kyllä pärjää ja videokuvastakin saa selvää jopa keskellä päivää. Mi’n automaattitarkennus tuntui myös pitemmällä katselulla elävän tuntemattomasta syystä. Sen jälkeen vain etsitään ja asennetaan halutut sovellukset Google Play -sovelluskaupasta ja aletaan viihtyä. Sohvalta katseltuna reilun parin metrin päästä 80–90 tuuman kuvassa ei pikseli juuri erotu (ellei lähdemateriaali syystä tai toisesta ole heikompilaatuista). Luonnollisestikaan ääntä ei voi verrata erilliseen äänentoistojärjestelmään, mutta yllättävän pitkälle integroidulla systeemilläkin pääsee. Parivertailu: Mi Smart Projector & Xgimi MoGo Pro -projektorit 44 5/2020 (nro 198). Kaikesta keskeisestä saa hyvin selvän ainakin hiukan maltillisemmalla äänenvoimakkuudella. . Täysin pimennetyssä tilassa Xgimin toistossa on siitä huolimatta hienoista hailakkuutta varsinkin verrattuna Mi’hin, joka taas toisaalta onnistui jopa hiukan häikäisemään kirkkaimmillaan. . Äänentoiston suhteen molemmat laitteet ovat yllättävän hyvällä tasolla. Samoin liike on sujuvaa eikä minkäänlaista nykimistä ilmentynyt testissämme. Xgimin kohdalla yksi ratkaisu on laskea saturaatioarvoa noin kymmenellä pykälällä, mutta toisaalta tämä haalentaa kuvaa entisestään. Silti mitä pimeämmäksi tilan saa, sitä paremmin projektorit suoriutuvat. Projektorien natiiviresoluutio on full hd, eli ne pystyvät näyttämään 1 920 x 1 080 pikselin kuvaa ilman skaalausta. Määritellyt asetukset säilyvät projektorin muistissa, vaikka sen ottaisi irti verkkovirrasta. Kuvatiloista taas standard toimii ihan hyvin, mutta materiaalista riippuen user moden säädöillä voi hakea vielä lisää dynamiikkaa. ja Android TV -käyttöjärjestelmä opastaa alkuasetusten määrittelyssä – tosin vain englanniksi. Lisäksi siinä on hdr10-tuki, joka mahdollistaa laajemman väriavaruuden ja dynamiikan. Tätä voi kuitenkin korjata kuvaasetusvalikossa. Molemmat projektorit tarvitsevat tuuletusta pysyäkseen viileänä, joten kovin tiukkaan hyllyyn niitä ei kannata laittaa. n Molempia projektoreita komennetaan mukana tulevalla kaukosäätimellä bluetoothyhteyden avulla. Lisäksi Smart Projector Ministä puuttuu tyystin erilliset värisäädöt. Väritoiston kohdalla kumpikaan projektori ei varsinaisesti ollut aivan virheetön. Projektoria käytettäessä kannattaa valita kirkkausasetukseksi view mode, sillä highlight mode on todella vihertävä. Yleisellä tasolla molempien mallien toistotarkkuus ja liiketoisto olivat yllättävän hyvällä tasolla, ja tässä lieneekin se keskeisin tekninen harppaus verrattuna aiempaan. Kuvanlaadultaan paremman Mi’n kohdalla ärsyttäväksi piirteeksi osoittautui se, ettei projektorin kuvansäätövalikkoon pääse kuin aloitusnäytön kautta. Siinä missä paketista nostettaessa standard-kuvatilassa molempien kirkkaus ja kontrasti oli jotakuinkin kohdillaan, Xgimin magenta ja punainen korostuivat vähän liiaksi, Mi’n kohdalla taas vihreän sävyt. Käytännössä projektori vain paritetaan mukana tulevan kaukosäätimen kanssa, valitaan langaton verkko listasta ja kirjaudutaan Google-tilille. Tuuletinäänet eivät olleet aivan niin voimakkaat tai erottuvat kuin isommissa projektoreissa, mutta kieltämättä – varsinkin jos projektori oli sijoitettu lähelle katselupistettä – sirinän kyllä havaitsee. Näin ollen asetuksia ei voi muokata niin sanotusti lennosta. Taustavalaistuksen puute hiukan haittaa näppäimien hahmottamista pimeässä, mutta toisaalta tarvittavia painikkeita on vähän ja ne ovat loogisesti aseteltu
Siinä missä Xgimi on konkreettisemmin kannettava akkutoimisuutensa ansiosta, hiukan kookkaampi ja verkkovirtaa vaativa Xiaomi taas tarjoaa kirkkaampaa ja parempaa kuvaa. Merkki & malli Xiaomi Mi Smart Projector Xgimi MoGo Pro 1080P Android TV Projector Hinta 553,42 € 603,83 € Lisätiedot mi.com xgimi.com Hankintapaikka mistore.fi mistore.fi Paino 1 300 g 900 g Mitat (l x k x s) 140 x 110 x 140 mm 94,5 x 146 x 105,5 mm Tekniikka DLP DLP Käyttöjärjestelmä Android TV 9.0 Android TV 9.0 Liitännät hdmi, usb, ethernet, 3,5 mm audio hdmi, usb, ethernet, 3,5 mm audio Resoluutio 1 920 x 1 080 1 920 x 1 080 Kirkkaus 500 ANSI-luumenia 300 ANSI-luumenia Lamppu LED LED Lampun ikä 30 000 tuntia 30 000 tuntia Heittoetäisyys 1,6–3,2 m 1,06–2,66 m Kuvakoko 60–120” 40–100” Heittosuhde 1.2:1 1.2:1 Keystone-korjaus Vertikaalinen Automaattinen vertikaalinen, manuaalinen horisontaalinen Äänentoisto Integroitu stereokaiutinjärjestelmä Integroitu stereokaiutinjärjestelmä Wifi Kyllä Kyllä Kaukosäädin Kyllä Kyllä Muuta Google Assistant -puheohjaus, HDR10dekoodaus, automaattitarkennus Google Assistant -puheohjaus, automaattitarkennus, Chromecast, toimii myös akulla Xgimi (oikealla) ja Mi ovat varustaneet kompaktit projektorinsa Android TV -käyttöjärjestelmällä. PLUSSAT JA MIINUKSET Mi Smart Projector + Hinta–laatusuhde + Kirkas ja iso kuva – Automaattitarkennuksen heitto – Säätövalikkoon pääsy Xgimi MoGo Pro + Kompakti koko + Sisäänrakennettu akku + Säätövara – Hieman hailakka kuva (nro 198) 5/2020 45. Huomionarvoista on myös hinta, sillä noin 600 euroa tämän tyyppisestä laitteesta uutena näillä ominaisuuksilla on melko houkutteleva tarjous. Tuotekategoriassaan näin pieni mutta silti tehokas projektori on kieltämättä hieno osoitus teknologisesta kehityksestä, mutta silti ratkaisuista jää kevyt kompromissin tuntu. Pelkkä verkkoyhteys riittää, ja suositut suoratoistopalvelut ovat käsillä saman tien. Jos ja kun samantyyppisen paketin saisi laservalonlähteellä, 4k-tarkkuudella, noin tuhannen luumenin valoteholla ja paremmilla säätömahdollisuuksilla, se voisi tyydyttää vähän vaativammankin katsojan tarpeet. Selvää on kuitenkin se, että natiivisti 1080p-tasoista kuvaa toistavat pikkuprojektorit eivät enää jää merkittävästi jälkeen isommista vertailukohdistaan, mitä tulee esimerkiksi tarkkuuteen ja liiketoistoon. Suunta on oikea . Min ja Xgimin näkemykset kompaktista videoprojektorista ovat monessa mielessä hyvin samankaltaiset, mutta on niissä omat eronsakin. Niinpä niiden käytössä ei välttämättä tarvitse lainkaan ulkoisia laitteita
Hifin historiaa: Philips MFB 545 Studio -aktiivikaiuttimet VTT mittasi Philips MFB 545 Studion 1970-luvulla HIFI-valintaopasta varten. Tätä kysymystä kaiutinteollisuus on pohtinut vuosikymmeniä – ja pohtii yhä. M iten saada dynaaminen kaiutinelementti seuraamaan sille syötettyä signaalia mahdollisimman virheettömästi. Se on vaikea saada kiihtymään ja pysähtymään täsmällisesti. Iso osa kaiuttimen tuottamasta säröstä matalilla taajuuksilla johtuu juuri puutteista vahvistimen ja kaiutinelementin yhteispelissä. Kartio on vaikea saada liikkumaan tarkasti ja sylinterimäisesti. Epätäydellisyyksiä löytyy elementin rungosta, puhekelasta sekä magneettirakenteesta mutta varsinkin kartiosta ja sen ripustuksesta. Toisin sanoen se ei kiihdy annetulla nopeudella. Muun muassa näistä syistä bassoäänisen kartio, jonka liikepoikkeama on tyypillisesti suuri, harvoin sijaitsee tarkalleen siellä, missä sen vahvistimesta lähteneen signaalin mukaan pitäisi olla. Ripustus ei sekään jousta tarkasti tulosignaalin mukaan eikä koskaan palaa täsmälleen alkuperäiseen lepoasentoonsa. 46 5/2020 (nro 198) Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Janne Käpylehto & Valmistaja. Bassoäänisen tuottama särö resonanssitaajuuden tuntumassa voi olla pahimmillaan 5–10 prosenttia eli monikymmenkertainen vahvistimen tuottamaan säröön nähden. Kehittynyttä kaiutintekniikkaa 1970-luvulta: Kaiutin, joKa Kuuntelee itseään Philips valmisti jo 1970-luvulla huippuedistyksellisiä kaiuttimia, jotka tarkkailivat omaa toistoaan ja tarvittaessa korjasivat sitä takaisinkytkentäsilmukan avulla. Äänentoiston alkuajoista lähtien on ollut selvää, että dynaaminen kaiutinelementti on monin tavoin epätäydellinen väline toistamaan vahvistimelta tulevan ohjaussignaalin, aivan erityisesti alle 200 hertsin taajuuksilla. MFB 545 Studio oli niistä kehittynein
. (nro 198) 5/2020 47. Jo vuonna 1958 G.H. Philips käytti kiihtyvyysanturiaan vain bassoelementissä, sillä kartio pyrkii käyttäytymään yhtenäisesti koko pintaalansa osalta vain alle 500 hertsin taajuuksilla ja mahdollistaa näin kaiuttimen ulostuloa vastaavan jännitteen määrittämisen. Servo Speaker jatkoi Brodien viitoittamalla tiellä sijoittamalla lieriömäisen kondensaattorin elementin puhekelan sisälle magneetin napakappaleen yläpuolelle. . Syy, miksi kalliit keraamiset elementit löysivät tiensä highend-kaiuttimiin 1990-luvulla, oli juuri niiden kertaluokkaa pienempi särö. Elektroniikkajätti Philips pohti samaa kysymystä kiihkeästi 1960ja 1970-luvun taitteessa. Tästä sillä on pitkälti kiittäminen Philips MFB 545 Studiossa diskantteja toistaa tuuman dome, keskialuetta kahden tuuman dome ja bassoja 12 tuuman bassoääninen. Ongelmista huolimatta Philips onnistui saamaan liiketakaisinkytketyt kaiuttimensa toimimaan suunnitellulla tavalla. Liiketakaisinkytkentä Liiketakaisinkytkentää voi ajatella tavallisena vahvistimen globaalina takaisinkytkentänä (negatiivinen), jolla minimoidaan niin lineaarista kuin epälineaaristakin säröä, mutta sillä erotuksella, että takaisinkytkentää ei oteta vahvistimen kaiutinlähdöistä (jännite/virta) vaan kaiuttimen ulostulosta, tarkemmin sanottuna kartioon kiinnitetystä pienestä ja kevyestä kiihtyvyysanturista. Anturi mittaa bassokartion/ puhekelan kiihtyvyyttä ja välittää PXEsignaalin komparaattorille, joka vertaa sitä vahvistimen tulosignaaliin. Sen ratkaisu ei ollut sen enempää laadukkaampi kaiutinelementti eksoottisella kartiolla kuin virtaohjauskaan; sen ehdotus oli liiketakaisinkytkentä eli Motional Feedback (MFB). Esimerkiksi pienikokoisen (23 x 29 x 17 senttimetriä) RH541kaiuttimen bassovaste laski suorana 35 hertsiin asti ja särö välillä 35–500 hertsiä oli vain 0,5 prosenttia. Tekniikka lisäsi myös kaiuttimen tehonkestävyyttä ja helpotti osaltaan huoneakustiikan vaikutuksen kompensoinnissa. Philipsin MFB-kaiuttimissa anturi oli pölykupin alapintaan asennettu pietsosähköinen PXE-kiihtyvyysanturi (PXE viittaa pietson materiaaliin), joka värähdellessään tuottaa sähköisen signaalin samaan tapaan kuin vanhoissa kideäänirasioissa. Toisin kuin jänniteohjauksessa, virtaohjauksessa elementin puhekelaan ei indusoidu muun muassa vaihtelevista impedansseista johtuvia epämääräisiä ja hallitsemattomia sähkömotorisia voimia, mikä näkyy esimerkiksi monta kertaa pienempänä keskeismodulaatiosärönä. Takaisinkytkentään perustuvissa virheenkorjausjärjestelmissä on väkisinkin jonkinlaista viivettä (Philips ilmoittaa MFB 545 Studion vasteajaksi alle yksi sekuntia yli 1,5 millivoltin signaalilla) ja muitakin teknisiä ongelmia. Näitä puutteita kaiutinvalmistajat ovat vuosikymmenten varrella pyrkineet korjaamaan lukuisin eri tavoin, usein kehittämällä parempia kaiutinelementtejä ja niille paremmin käyttäytyviä kartioita. Servo-ohjauksella kaiutinelementin harmoninen kokonaissärö laski selvästi. Brodie patentoi kartion liikettä ohjaavan levykondensaattorirakenteen. Kartion liike muutti kondensaattorin kapasitanssia, jota tietoa ohjauspiiri käytti verratakseen ja korjatakseen vahvistimesta lähtenyttä signaalia. Perustavoite oli kuitenkin sama: pakottaa kaiuttimen bassoelementti käyttäytymään niin, että vahvistimen syöttämä signaali toistuu kaiuttimesta alkuperäisen signaalin kaltaisena. Samalla systeemin resonanssitaajuus laski, mikä sai aikaan syvemmän bassotoiston tilavuudeltaan pienestä kotelosta. Tekniikka vähensi merkittävästi paitsi bassoäänisen resonanssista johtuvaa lineaarista säröä kuin myös ripustuksesta ja magneettirakenteesta johtuvaa epälineaarista säröä. Uusista ihmeitä tekevistä kartiomateriaaleista tai niiden yhdistelmistä raportoidaan edelleen harva se viikko. Philips oli kuitenkin ensimmäinen valmistaja, joka aidosti onnistui kaupallistamaan liiketakaisinkytketyn kaiuttimen. Kaiuttimen etulevystä löytyy muun muassa kaiuttimen sijoituspaikan mukaiset bassosäädöt, jälkikaiuntakorjaimet ja tulosignaalin valitsin. Liiketakaisinkytkennässä kaiuttimesta tulee osa takaisinkytkenäsilmukkaa ja elementin laadun sijaan ratkaisevaksi nousee anturin laatu. Pala historiaa Philips ei keksinyt liiketakaisinkytkentää. Jos eroa on, komparaattori generoi virheenkorjaussignaalin, jolla moduloidaan vahvistimen ulostuloa niin, että elementin akustinen ulostulo säilyttää tulosignaalin aaltomuodon käytännöllisesti katsoen identtisenä. Suomessa Esa Meriläinen on tehnyt vielä radikaalimman ehdotuksen: kaiuttimia tulisi ohjata virralla sen sijaan, että niitä ohjattaisiin – kuten nyt tapahtuu – matalaimpedanssisen audiovahvistimen jännitesyötöllä ottamatta huomioon, mikä kuorman läpi kulkeva virta on
Vahvistimet eivät olleet d-luokan palikoita vaan erillisistä transistoreista ilman op-vahvistimia rakennettuja abtai b-luokan vuorovaihekoneita. Philips MFB 545 Studio Kunnianhimoisin Philipsin MFB-kaiuttimista oli 545 Studio vuodelta 1974. Nykyään liiketakaisinkytkentätekniikka on marginaalissa, mutta ei kokonaan kuollut. . Studiovaatimukset täyttäen 545 MFB Studion kokonais-spl-tasoksi mitattiin yli koko 7,5 oktaavin 108 desibeliä metrin etäisyydeltä. Esimerkiksi Grimm Audion (Eelco Grimm ja Guido Tent ovat itsekin työskennelleet Philipsin äänilaboratoriossa) SL1-kaiuttimessa on aktiivinen Motional Feedback -subwooferi. Passiivinen jakosuodin on ennen tehovahvistinta. Erään tiedon mukaan esimerkiksi 545:tä valmistettiin vain noin 1 000 kappaletta ennen kuin tuotanto lopetettiin vuonna 1979. Esimerkiksi 545-mallissa signaalitiellä oli yhteensä 85 transistoria ja 39 diodia. Alle 500 hertsin taajuuksia toistamaan Philips valitsi 12-tuumaisen paperikartioisen (AD 12100/W4) elementin ja sille 50-wattisen vahvistimen aktiivisella jakosuotimella. Kaiuttimen 35 watin (rms) vahvistin ohjaa keskialueen kahden tuuman dome-elementtiä (AD 0210/Sq 4) ja 15-wattinen tuuman diskanttidomea (AD 0162/ T8) yli 3 000 hertsin taajuuskaistalla. Syntyi 70 litran (josta 20 litraa kuuluu elektroniikalle) tummalla saarnilla viimeistelty puukoteloinen kolmitiekaiutin kolmella päätevahvistimella sekä kaikilla tarvittavilla säädöillä ja äänenmuokkausmahdollisuuksilla. Jäljelle jäävät kolme säädintä auttavat kaiuttimen kytkemisessä. Taajuusvasteen piti olla säädettävissä studion akustiikan mukaisesti. . Dinille on relepohjainen automaattinen on/off-kytkentä. Eikä niin yllättäen toinen hollantilaistaustainen valmistaja Kii Audio on hyödyntänyt vastaavaa tekniikkaa Kii Three -kaiuttimessa, samoin sveitsiläinen PSI omissaan. Lisäksi kaiuttimessa piti olla sopivat suotimet huonevasteen korjausta varten. Kaiuttimen suunnittelulle asetettiin tiukat tavoitteet. Kukoistuskautena Philipsin kaiutinvalikoimassa oli kymmenkunta MFB-kaiutinta alkaen pienestä RH541:stä seitsemän tuuman bassoäänisellä ja yhden tuuman diskanttidomella. Kompensointia varten on kolme tarkkaa sähköistä spl-suodinta: 200 Hz: –5 dB, 60 Hz: –5 dB ja 55–160: –3 dB. Kaiuttimen piti pystyä tuottamaan virheetöntä bassotoistoa alas 20 hertsiin suhteellisen pienestä kotelosta ja vieläpä riittävän suurella äänenpaineella ilman havaittavaa säröä. Äänentoiston piti olla riittävän realistista ja uskottavaa vaativaankin ammattilaiskäyttöön. Toinen säädin tarjoaa 11-portaisen säädön oton herkkyydelle (1–23 volttia), ja kolmannella määrätään kaiuttimien kanavaisuus. Näiden lisäksi on eräänlaiset jälkikaiuntakorjaimet, joista yksi on aktiivinen ±10 desibelin alipäästösuodin ja toinen passiivinen 7/10 kilohertsin ylipäästösuodin säädettävällä (maksimissaan 20 desibeliä per oktaavi) jyrkkyydellä. silloisen High Fidelity -ryhmän vetäjää Piet Gouw’ta, jonka siipien alla ensimmäiset prototyypit ja valmiit kaiuttimet valmistettiin. Lisäksi 35 hertsin ylipäästösuodin suojaa kaiutinta alle 20 hertsin infrataajuuksilta. MFB 545 Studio kytketään ensisijaisesti sopivaan esivahvistinlähtöön joko Philipsin MFBkaiuttimille on olemassa peräti oma harrastajasivusto ja keskustelufoorumi (hollanniksi): www.mfbfreaks.com Kaiuttimessa on kolme a/b-luokan 15–50-wattista vahvistinta. Tärkein säätö pitää kaiuttimen matalien taajuuksien toiston puhtaana ja värittymättömänä riippumatta siitä, sijoitetaanko kaiutin kiinni takaseinään, sivuseinään tai suoraan lattialle. Muita tunnettuja malleja olivat esimerkiksi RH544, AH567, RH532 ja lippulaiva RH545. Hifin historiaa: Philips MFB 545 Studio -aktiivikaiuttimet 48 5/2020 (nro 198). Vapaakenttämittauksissa 545 Studion vasteeksi saatiin 45–17 000 hertsiä ±1,5 desibeliä ja –3 dB -rajaksi noin 20 hertsiä. Ensimmäisellä valitaan symmetrinen (studio) tai asymmetrinen (DIN 45500) tulosignaali. Säädöt moneen lähtöön Bassoelementti on kaiuttimen keskilinjalla, mutta keskialueen dome ja diskanttidome ovat keskilinjalta hieman sivussa, koska 545:n etulevyyn on istutettu muovikotelo sekä liuta äänensäätimiä. Hanke osoittautui lopulta kuitenkin liian kunnianhimoiseksi ja kalliiksi jopa Philipsille
Anturin kiinnitys piti miettiä hyvin tarkkaan, samoin esteetön liikkuminen (kumilohkot). Hermokeskus Philips MFB 545 Studion kaltaiset aktiivikaiuttimet eivät olleet aivan jokapäiväinen näky 1970-luvulla edes studiomaailmassa. Tämä vertaa PXE-signaalia vahvistimen tulosignaaliin tuottaen korjaussignaalin, joka syötetään vaiheenkäännöllä takaisin vahvistimelle. Kiihtyvyystakaisinkytkennän rinnalla käytettiin velositeettitakaisinkytkentää, eli puhekelan velositeettia vastaava jännite johdettiin kiihtyvyyssignaalista ja lisättiin vahvistimelle menevään signaaliin niin kutsutulla integraattorilla. Kaiuttimen varsinainen valttikortti ei ollut kuitenkaan aktiivisuus eikä edes monipuolinen säädettävyys, vaan alussa mainittu bassoelementin kartion keskelle puhekelan tuntumaan kiinnitetty pietsosähköinen kiihtyvyysanturi ja sille rakennettu takaisinkytkentäpiiri. Philipsillä oli parhaina vuosinaan useita liiketakaisinkytkettyjä kaiutinmalleja, joista 545 Studio oli suurin. Näin bassoelementin kartion mahdolliset liikevirheet tulevat eliminoiduiksi heti signaalilähteessä ja elementin akustinen signaali on alkuperäisen ohjaussignaalin kaltainen. Sivutuotteena liikkuvien osien suurempi massa parantaa bassotoiston tehokkuutta matalilla taajuuksilla. Puhdasta bassoa MFB 545 Studion, kuten muidenkin MFBkaiuttimien, äänenlaatuun liittyvä tausta(nro 198) 5/2020 49. Anturin tekninen toiminta on päältä katsoen suoraviivaista. Philipsillä oli tarjota myös oma, varta vasten MFB-kaiuttimille suunniteltu esivahvistin RH551 (1975). Liikkuvien osien massa oli valittava huolella, transistorit suojata sähköisiltä häiriöiltä koteloimalla, ilmanvastuksen vaikutus ottaa huomioon ja niin edelleen. Kaiutin on kuitenkin suunniteltu niin, että signaali voidaan tarvittaessa ottaa myös päätevahvistimen kaiutinlähdöstä. kiihtyvyyttä vastaavan pienen jännitteen (maksimissaan 500 millivolttia), jonka JFET-piiri (JFET ja kaksi vastusta) välittää sopivan muotoisena komparaattorille. . symmetrisesti (1 voltti / 10 kilo-ohmia) tai asymmetrisesti (1 voltti / 100 kiloohmia). Pietsosähköinen levyanturi, jonka kokonaismassa on noin 30 grammaa, tuottaa kartion/puhekelan . Lopuksi koko kokonaisuus tuli luonnollisesti alistaa tiukoille käyttötesteille. Värähdellessään ja kiihtyessään kartion mukana pietsoelementti altistuu suurille kuormille ja erilaisille voimille. Tämä on suurin piirtein selvää, mutta käytännön toteutus varsinkaan 1970-luvun välineillä ei ollut, eikä ole vieläkään, aivan triviaali temppu. Ongelma on saada anturi seuraamaan kartion liikettä niin, että se antaisi oikeita lukemia eikä samalla vaikuttaisi kielteisesti toiston muihin puoliin
Arvostan kaiuttimen ääntä suuresti. . Philips 22RH545 Studio Taajuusvaste 20–20 000 Hz (–3 dB) SPL (7½ oktaavia) 108 dB / 1 m Kotelotilavuus 70 L (mistä elektroniikka 20 L) Diskanttielementti 1” dome AD 0162/T8 Keskialueelementti 2” dome AD 0210/Sq 4 Bassoääninen 12” AD 121 00/W4 Jakotaajuudet 500 Hz ja 3 kHz (aktiivinen) Bassovahvistin 50 W (1 000 Hz , 40 W) / 5–5 000 Hz Keskialuevahvistin 35 W (1 000 Hz , 25 W / 40–30 000 Hz Diskanttivahvistin 15 W (1 000 Hz , 10 W) / 40–50 000 Hz Oton herkkyys Säädettävä: 1–23 V Mitat (L x K x S) 436 x 650 x 320 mm Paino 31 kg Alkuperäinen hinta 4 500–5 000 Mk (vastaa nykyrahassa noin 2 740–3 045 euroa) . Monitorimaisuudesta ja erottelevuudestaan huolimatta kaiuttimen ääni ei ole lainkaan rasittava. Itse asiassa ei olisi kokonaan väärin kuvailla ääntä genelecmäiseksi. Genelec 8050 ei pärjää!” Kuuntelujensa ajan Janne on pitänyt kaikki säädöt keskiasennossa, koska huone on tilava ja aika hyvin akustoitu eikä kaiuttimien kiinni seinään viemiselle ole ollut tarvetta. Keskialueen toisto on hienoa. 50 5/2020 (nro 198). Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyden: janne.kapylehto@gmail.com sähköinen jako 500–20 000 Hz 500 Hz 3 000–20 000 Hz 3.000 Hz 35 W + 15 W komparaattori liiketakaisinkytkentä bassovahvistin 50 W (35–500 Hz vahvistin 500–3 000 Hz Motional Feedback di sk an tt ke sk ia lu e Normaali takaisinkytkentä Liiketakaisinkytkentätekniikka signaalin korjaus pietso vahvistin vahvistin Globaalissa takaisinkytkennässä (negatiivinen) takaisinkytkentä otetaan vahvistimen kaiutinlähdöistä (jännite/virta), kun taas liiketakaisinkytkennässä se otetaan kaiuttimen ulostulosta elementin kartioon kiinnitetystä pienestä ja kevyestä kiihtyvyysanturista. Tässä suhteessa liiketakaisinkytkentä tuntuu toimivan oikein hyvin. Lauluääni on puhdas ja luonnollinen. Hän on aiemmin kuullut myös pienempiä MFB-kaiuttimia ja todennut nekin ääneltään loistaviksi. Béla Fleckin kuuntelu on juhlaa, sähköbasso ja bassorumpu erityisesti. Kuunneltuaan kaiuttimia riittävästi vuosien varrella Janne on sitä mieltä, että Philips on onnistunut päämäärässään. Janne Käpylehto hankki MFB 545 Studio -kaiuttimet itselleen viitisen vuotta sitten kaverilta, joka kymmenen vuotta aiemmin oli vannonut pitävänsä ne ikuisesti itsellään. Siksi alkuperäisen signaalin kaiuttimen läpi mennessään pitää toistua mahdollisimman virheettömästi, mikä sitten näkyy kaiuttimen tasaisina amplitudija vaihevasteina sekä alhaisena särötasona. Eräskin totesi, että ”halpa kotelo ja soi kuin 10 000 euron kaiutin”! n Kokeiltu Philips MFB 545 Studio -pari on myytävänä. Hifin historiaa: Philips MFB 545 Studio -aktiivikaiuttimet oletus ja perustelu oli, että huippuluokan kaiuttimen äänen tulee olla puhdas ja särötön riippumatta toiston voimakkuudesta tai äänilähteen kompleksisuudesta. Philips MFB 545 Studio -kaiutinta ei liiku käytettyjen markkinoilla ylen määrin. Sen hän on huomannut, että äänikuvasta saa miellyttävimmän kääntämällä kaiuttimia noin 20–30 astetta kuuntelijaa kohden. Lähtökohdan taustalla oli puolestaan uskomus, että ihmisen korva on herkkä tietyntyyppisille heikosti havaittaville epälineaarisuuksille ja epäpuhtauksille, myös kahden ensimmäisen oktaavin alueella. Mitä myyntiin on tullut, hintapyyntö on ollut muutama sata euroa. Ehkä huonointa kaiuttimessa on diskanttitoisto, mutta vain suhteellisesti, ei absoluuttisesti. Netissä uudet omistajat ovat kiitelleet rahalle saatua vastinetta. MFB 545 soi kuin tasapainoisen monitorikaiuttimen tulee soida: bassotoisto laskee alas ja on tarkkaa sekä puhdasta matalillakin taajuuksilla. Näin hän kuvailee kaiuttimia: “Ero 545:n ja pienempien välillä on kuitenkin iso: 545:n ääni on hirmu vaivaton, ja kaikki toistuu äärimmäisen tarkasti
Rauhallinen, tarttuvaa lyriikkaa ja hienon kertosäkeen sisältävä kappale kestää kuuntelua. Raivo ja Stanbridge rakastuivat, mutta vuonna 2016 kuultiin suruuutinen: Aleah oli nukkunut pois vain 40-vuotiaana. Jope tuli tunnetuksi myös lahjakkaana imitaattorina. Jope Ruonansuuta jäävät kaipaamaan monet huumorin ja viihteen ystävät. Pikkutuhmat vitsit ja omintakeinen huumori olivat tämän koko kansan koomikon tunnettua osaamista. Tyypillistä Jopea siis! Jopen musiikki ja esiintyminen näyttelijänä tai koomikkona on ollut aina hyvän mielen tekemistä. Tästä näytteitä kuullaan myös tällä levyllä, jonka avausraidan tervehdyssanat sanoo Jopen imitoima poliitikko Esko Aho, levyn teeman mukaisesti viitaten Nokian kultavuosien keksintöihin matkapuhelinten saralla. Kokonaisuudessaan Diplomaatin kappaleet ovat lyriikoiltaan kohtuullisen tarttuvaa rappia. Itse Diplomaatti-albumi nousi Suomen virallisen albumilistan kärkipaikalle pariksi viikoksi ja pysyi peräti 14 viikon ajan kärkiviisikossa palaten sinne myöhemmin useaan otteeseen uudelleen. Kappaleen kuuntelun myötä mieleen iskostuu myös ajatus siitä, että kokonaisuudessaan Diplomaatti vaikuttaa ajoittaisesta uhosta ja gangstarapmeiningistä huolimatta musiikilliselta sisällöltään ja erityisesti tempoltaan hyvin rauhalliselta kokonaisuudelta. Swallow the Sun -yhtyeen kantava voima Juha Raivio etsiskeli New Moon -albumille sopivaa lauluääntä vuonna 2009. Monipuolinen kattaus! Aleah: Aleah Genre: Eklektinen Julkaisija: Svart Records Jope Ruonansuu: Työnnä Kännykkä Hanuriin Genre: Huumori Julkaisija: Edel Records Finland H einäkuussa 2020 siirtyi ajasta ikuisuuteen monipuolinen taiteilija, koko kansan koomikko Jope Ruonansuu. Lisäksi albumi palkittiin vuoden 2019 Emma Gaalassa Vuoden rap / R&B -albumina. Pressoi-kappale on kokonaisuudessa tämän albumin nautittavin biisi. Ollaan todella kaukana esimerkiksi alkuaikojen Fintelligensin tuotannosta tai vaikkapa Cheekin loppuaikojen tanssikappaleista. Jokin koukku Gettomasan musiikista vielä uupuu, kun verrataan sitä aivan Suomen huippuihin rap-genressä. Kovista musiikillista meriiteistään huolimatta levystä jää kuitenkin hieman tasapaksu fiilis, ja täytyy myöntää, että odotukseni eivät ihan täyttyneet levyä kuunnellessa. Sen sijaan kakkoslevyn taustainstrumentteja sisältävät versiot ovat tämän albumikokonaisuuden parasta antia. E telä-Afrikassa syntyneen ja Ruotsissa vaikuttaneen muusikko Aleah Stanbridgen traaginen tarina kietoutuu vahvasti myös Suomeen. Kaikkiin näihin aiheisiin Jope tarttuu tällä albumilla omalla tavallaan, vääntäen välillä vakavatkin asiat onnistuneeksi huumoriksi. Suosittelen tutustumaan! Levylautasella 52 5/2020 (nro 198) Teksti: Jarkko Peiponen. Jopen saappaat ovat isot, eikä viihdekenttä ole entisellään Jopen poismenon jälkeen. Mutta onneksi musiikki elää! Gettomasa: Diplomaatti Genre: Rap Julkaisija: PME Records G ettomasan kovimmat musiikilliset saavutukset voidaan mitata tämän albumin sinkkubiisillä Silmät, joka nousi Spotify-listan ensimmäiselle sijalle albumin julkaisun aikoihin. Matkapuhelimet yleistyivät vauhdilla, ja kuten levyn nimikin kertoo, myös värinähälytys puhelimeen oli juuri keksitty. Noin 27-minuuttisena albumin voi hienosti kuunnella kertaistumalta pitkästymättä. Juha Raivio on puolestaan lisännyt kappaleille oman kädenjälkensä viimeistelemällä ne loppuun ja tuomalla mukaan uusia soittimia. Vuosia myöhemmin Raivio on palannut nyt toista kertaa Aleahin kesken jääneiden kappaleiden pariin. Käsillä oleva julkaisu on siis tavallaan postuumi soololevy, jonka biisien säveltämisestä ja esittämisestä on aikanaan vastannut nyt jo edesmennyt Stanbridge. Kimi Räikkönen tuli tutuksi Jäämiehenä F1-kisojen ansiosta, Matti Nykänen oli pinnalla kyseenalaisesta elämäntyylistään, ja teleyhtiö Soneran epäonnistuneet Saksan UMTS-kaupat Kaj-Erik Relanderin johdolla puhuttivat myös kansan syviä rivejä. Ehkäpä tämä on juuri sopiva pituus tämän tyyppiselle musiikille. Netin kautta löytyi Aleah, jonka ääntä kuultiin paitsi Swallow the Sunin albumeilla myös Amorphiksen Under the Red Cloudilla. Päätinkin ottaa esittelyyn tälle palstalle yhden oman nuoruusaikani suosikkilevyistä, joka kantaa hieman provosoivaa nimeä Työnnä Kännykkä Hanuriin. Tupla-albumin muodossa julkaistu Raivion kunnianosoitus – tai viimeinen surutyö nuorena poisnukkuneen puolison muistolle – on hieno mutta hieman kaksijakoinen kokonaisuus. Ja mikäs palatessa, sillä Aleahin ääni on todella maaginen ja uniikki. Levyllä kuullaan kaunista laulua ja kitaran soittoa. Levyn akustisen version suurin ongelma on kappaleiden samanlaisuus ja se, että niitä on kaikkiaan yksitoista. Vuonna 2002 ilmestynyt albumi pureutuu tuolle ajalle tyypillisiin ja ajankohtaisiin teemoihin. Suurin osa tällä albumilla kuultavista kappaleista on peräisin laulajan vuonna 2006 tekemältä demolta
Useimmiten äänenlaatu on tällöin kuitenkin paljon huonompi kuin virrat päällä. Mutta kuulokkeiden varsinainen jippo on erillinen, kuulokkeeseen integroituva bluetooth-lisäosa, joka muuttaa kuulokkeet langattomiksi. Kokeilu: Hifiman Deva -kuulokkeet 54 5/2020 (nro 198) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja LangaLLa tai iLman Hifimanin Devat ovat upeat langalliset, magnetostaattiset kuulokkeet, jotka muuttuvat hetkessä langattomiksi kuulokkeiksi kera usb-da-muuntimen.. Osassa langattomia kuulokkeita on toki mahdollisuus kuunnella langallisesti ilman virtaa, siis vaikka akut olisivat tyhjät. L angattomuus on tämän päivän kuulokkeissa vahva trendi, mutta se ei ole silti saanut varauksetonta jalansijaa mahdollisimman puristista hifiääntä arvostavien keskuudessa. Eikä ihme, sillä hyvin usein kuulokevalmistajat sortuvat viilaamaan ääntä langattomien kuulokkeiden vahvistimissa. Ja tottakai lähettävässä laitteessa, siis siinä mistä kuunnellaan, tulee myös olla bluetooth-lähetin. Käytännössä kukaan ei halua kuunnella langattomia kuulokkeita langallisina – eikä etenkään ilman virtaa. Lisäpalikalla langattomiksi Hifiman Devat ovat periaatteessa ihan normaalit langalliset kuulokkeet, tosin eivät ihan tavalliset, koska niiden kuulokeelementit toimivat magnetostaattisesti. Vahvistimessa kun todennäköisesti säädetään soundia enemmän tai vähemmän. Tai tästä on ainakin epäilys, kun kaikki elektroniikka on pakattu kuulokkeiden sisään. Useimmissa langattomissa kuulokkeissa kaikki elektroniikka bluetooth-vastaanotinta, kuulokevahvistinta ja akkuja myöten on rakennettu kuulokkeisiin sisään ja kuuntelu onnistuu vain, jos akuissa on virtaa
Äänenvoimakkuuden säätimiä ei moduulissa kuitenkaan ole, joten siltä osin ollaan toistolähteen säätimien varassa. Sanka säätyy portaallisesti ja napakasti. Esimerkiksi bussissa istuessa musiikin kuuntelu voi häiritä lähellä olevia ja toisaalta ympäröivä meteli voi häiritä omaa musiikin kuuntelua. Koska kalvo on ohut ja rakenne muutenkin kevyempi, niin elementti on myös herkempi, minkä pitäisi auttaa nopeissa iskuissa eli niin sanotussa transienttitoistossa. Magnetostaattinen kuuloke. Bluetoothin kautta ylletään 96 kilohertsin näytetaajuuteen, kun taas da-muuntimena se yltää aina 192 kilohertsiin saakka. Erityisesti kevyt ja herkkä elementti auttaa diskanteissa. Ei liene mikään yllätys Hifimanilta ja magnetostaattisilta kuulokkeilta. Kuljetettavuutta heikentää kuitenkin se, etteivät kuulokkeet taitu eivätkä käänny pienempään kokoon. ilmavaa hifiääntä Hifiman Devat soivat hyvin. Korvanlehteä vasten olevat osat puolestaan on päällystetty pehmeällä ja korvia vasten miellyttävän tuntuisella mikrokuitukankaalla hiostavuuden vähentämiseksi. Se painetaan paikalleen vasemman kuulokkeen alaosaan kuulokejohdon liitäntään ja yhdistetään normaaliin tapaan toistolähteen bluetoothiin. Hifiman käyttää tavallista ohuempaa nanokalvoa, jonka se lupaa tarjoavan tavallista parempaa yksityiskohtien toistoa mutta myös vähemmän säröytymistä. M agnetostaattiset kuulokkeet eroavat dynaamisista kuulokkeista siten, että niiden kuuloke-elementeissä ei ole samanlaista kartion, puhekelan ja magneetin muodostamaa rakennetta. Yleisesti ottaen myös säröytyminen on vähäisempää. Devat tuntuvat koostaan huolimatta päässä kevyiltä ja ennen kaikkea mukavilta. Tässäkin tapauksessa tarvitaan kuitenkin edelleen johto vastaanottimen ja kuulokkeiden välille. Muun muassa viime tammikuussa testasimme valmistajalta vajaan 1 800 euron magnetostaattiset Arya-kuulokkeet. Moduuli tukee myös aptx-, aptx hd-, sbc-, aacja ldackoodekkeja. Tämä ei ole sinänsä mikään uusi keksintö, sillä markkinoilla on ollut tarjolla ladattavia, kuulokelähdöllä varustettuja edullisia bluetooth-vastaanottimia, joilla mikä tahansa langallinen kuuloke on saatu muutettua – jos ei ihan, niin ainakin lähes – langattomaksi. Sen sijaan nyt on saatavana selvästi laadukkaampia, kunnollisella kuulokevahvistimella ja jopa da-muuntimella varustettuja ladattavia bluetoothvastaanottimia, joiden äänenlaatu on jo kunnollista hiftasoa. Takaosassa on alumiininen ritilä, jonka takana elementti on suojassa, vaikka kuulokkeita kuljettaisikin irrallaan laukussa. Kuulokkeiden mukana tulee usb-kaapeli, 3,5 millimetrin audiojohto, 6,3 millimetrin adapteri sekä kuulokkeet langattomaksi muuntava Bluemini-bluetooth-moduuli Bluemini-moduuli toimii sekä bluetooth-vastaanottimena että usbjohdolla kytkettäessä myös 24-bittisenä da-muuntimena. tukevat ja tyylikkäät New Yorkissa vuonna 2007 perustettu mutta sittemmin kiinalaistunut Hifiman on erikoistunut hires-mediatoistimiin ja erityisesti highend-tason magnetostaattisiin kuulokkeisiin. Kuulokeosat ovat suurikokoiset, joten suuremmatkin korvalehdet mahtuvat niihin mukavasti. Samasta tekniikasta käytetään myös nimityksiä planaarinen ja ortodynaaminen. Akunkestoksi ilmoitetaan 7–10 tuntia ja painoa tulee lisää 25 grammaa. Vähintäänkin äänenvoimakkuutta täytyy nostaa silloin suureksi. Kuulokkeet ovat rakenteeltaan puoliavoimet, joten ne vuotavat ääntä ulkopuolelle, mutta toisaalta myös sisäpuolelle. Moduulin kytkentä ei voisi olla helpompaa. Nämä laitteet ovat tosin pikkuhiljaa poistuneet markkinoilta, koska langattomien kuulokkeiden hinnat ovat laskeneet jo ihan halpamarket-tasolle. Tyylikkään näköiset Devat ovat rakenteeltaan alumiinia, ja niiden pehmusteet on päällystetty ruskealla keinonahalla. Toisto on ilmava ja tilantunne avara. . Hifimanissa tämä hoituu yksinkertaisemmin plug-and-play-periaatteella. Magnetostaattisissa kuulokkeissa johtimet ja magneetit ovat kiinni kalvon pinnassa. Myöskään kappaletta ei voi vaihtaa, eikä moduulin kautta ole mahdollista tehdä handsfree-puheluita. Kuulokkeet ovat arvokkaan näköiset ja työn laatu erittäin korkeatasoista. Peruskokoisessa 57 neliön kaksiossa kantavuus riitti joka nurkkaan. Se on erityisen nautinnollista oikeassa tilassa äänitetyllä musiikilla, kuten esimerkiksi kamarimusiikilla . (nro 198) 5/2020 55. Devat taas ovat 400 euron suositushinnallaan toki perusluureja kalliimmat, mutta magnetostaateiksi kuulokkeet taas ovat kuitenkin edullisimmasta päästä
Bassoaluelle saattaisi kaivata toisinaan enemmän jytinää ja botnea. Jos äänestä haluaa jotain negatiivisempaa sanoa, niin diskanteissa, kuten esimerkiksi hi-hatissa, on ripaus karheutta. Hifiman Deva -kuulokkeet onnistuvat tuomaan kilpailtuun hintaluokkaan valtavirrasta poikkeavan vaihtoehdon magnetostaattitoteutuksellaan. Vaikka kuulokkeet toimivat bluetooth-lähettimen ansiosta mainiosti mobiililaitteiden kanssa, niin avoimen rakenteensa takia ne eivät välttämättä ole parhaimmillaan meluisissa ympäristöissä. PLUSSAT JA MIINUKSET + Äänenlaatu langalla ja ilman + Rakenne ja viimeistely + Mukavuus ja monikäyttöisyys – Ei kauko-ohjaustoimintoja 56 5/2020 (nro 198). n . Mutta langattomuus on sielläkin toki mukavuuskysymys. Aavistuksen vähemmän ne vaikuttivat sopivan urbaaniin syntetisaattoripohjaiseen musiikkiin. Hifiman Deva -kuulokkeiden Blueminilisäpalikka muuttaa kuulokkeet hetkessä täysin langattomiksi bluetoothkuulokkeiksi. Rummut eivät ehkä toistu niin tanakasti kuin monilla muilla kuulokkeilla. Eikä kuulokkeiden soundi mene tukkoon haastavammissakaan instrumentaatioissa. Kokeilu: Hifiman Deva -kuulokkeet Hifiman Deva Hinta 399 € Edustaja/maahantuoja Agentur Tur-Pex Lisätietoja hifiman.com tur-pex.com Rakenne Puoliavoin Toimintaperiaate Magnetostaattinen Impedanssi 18 Ohm Herkkyys 94 dB/mW Paino (ilman johtoa) 372 g Bluemini-adapteri Akkukesto 7–10 t (Bluetooth), 4–5 t (usb dac) Äänikoodekit LDAC, aptX-HD, aptX, AAC, SBC Paino 25g Kevyesti ja ilmavasti . (79 €, hifitalo.fi) tai jazzilla. Eniten kotonaan kuulokkeet tuntuvat olevan orgaanisessa musiikissa, oli se sitten rockia, laulaja-lauluntekijän vähäeleistä tulkintaa tai klassista orkesterimusiikkia. Äänessä on yksityiskohtia ja erottelua. . Laukun puute ja se, että kuulokkeet eivät taitu pienempään tilaan, rajaavat ne lähinnä kotikäyttöön. Hifiman Devat ovat siis paikallaan ennen kaikkea kotona tarjoten siellä myös helpon langattoman vaihtoehdon. Palikka toimii sekä bluetoothvastaanottimena/kuulokevahvistimena että usb-johdolla kytkettäessä myös 24-bittisenä da-muuntimena. Tämä vaikuttaisi käyvän ilmi lähinnä moduulin kautta langattomasti tai digitaalisesti toistettaessa. Kokonaissoundi on neutraali olematta silti tylsä. Soundi kuulostaa sitä paremmalta, mitä hifimpää materiaalia kuuntelee. Suosittelemme niin langalla kuin langattomasti. FiiO BTR3 on bluetoothvastaanotin/da-muunnin/ kuulokevahvistin, jolla muutat langalliset kuulokkeesi lähes langattomiksi. Äänenlaadultaan kuulokkeet tarjoavat hyvää hifitoistoa ja mukavuutta pidempäänkin kuunteluun. Tämä on tietenkin myös makuasia. Suoraan kaapelin kautta soundi on ylärekisterissä aavistuksen pyöreämpi, mutta muuta eroa langattomasti ja langallisena kuunnellessa ei ole ollut havaittavissa
Jälleenmyynti: erikoisliikkeet ja verkkokaupat Maahantuonti: Simex Oy, puh: 09-4150 0210, www.simex.fi www.denon.fi Uudet Denon AV-vahvistimet ovat saapuneet Lähes 110 vuotta tietotaitoa AVC-X3700H 9.2-kanavainen AV-vahvistin 11.2 puhdas AV-esivahvistintila HEOS, eARC, Dolby Atmos 8K, IMAX Enhanced Suositushinta 1199,90€ AVC-X4700H 9.2-kanavainen AV-vahvistin 11.2 puhdas AV-esivahvistintila HEOS, eARC, AURO 3D 8K, IMAX Enhanced Suositushinta 1699,90€ AVC-X6700H 11.2-kanavainen AV-vahvistin 13.2 puhdas AV-esivahvistintila HEOS, eARC, DTS:X Pro 8K, IMAX Enhanced Suositushinta 2799,90€
4K-lähiheittoprojektori Testissä Epson EH-LS500W, erittäin lyhyen etäisyyden 4k PRO-UHD -laserkotiteatteriprojektori. Seuraavassa numerossa: Laatua lattialle Tiukassa maaottelussa ranskalainen Focal, tanskalainen System Audio ja pian tullimuurin taakse jäävä englantilainen Q-Acoustics. Velodynen pienoismalli Velodyne on tunnettu järeistä subbareistaan. SPL phonitor xe saattaa olla hyvinkin sellainen. 58 5/2020 (nro 198). Kuulokevahvistin säätöfriikeille Etsitkö kuulokevahvistinta, jossa on kaikki. Seuraava AVPlus ilmestyy 7.10.2020 Muistathan vierailla verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. Nyt siltä löytyy myös pienoismalli. Eli testissä kolme reilun tonnin lattiakaiutinta. Studiomonitorit korville Kokeilussa maailmalla hehkutusta saaneet HEDD HEDDphone -highend-kuulokkeet, joissa käytetään HEDD:in studiokaiuttimien diskanteissa hyödyntämää Air Motion Transformereli AMT-tekniikkaa. Ja tietenkin paljon muuta: Muun muassa tee se itse -tuulilasin korjaussarja ja auton vakiosoundit kerralla kuntoon. Kokeilussa MicroVee 10 -uutuus
T1 A new Generation of turntable! www.ah-hifisystems.fi