VIOLECTRIC CHRONOS AJATON SUOMIKLASSIKKO HIFIN HISTORIAA: GRADIENT 1.2 VERTAILUSSA 4 ERILAISTA MUTTA LAADUKASTA JALUSTAKAIUTINTA AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 6/2021 (NRO.207) HINTA: 11,90 € A V P L U S 6 /2 2 1 (N R O 2 7 ) W W W .A V P L U S .F I. TÄSSÄ SINULLE HYVÄT KAIUTTIMET! ÄLYLAITEVALMISTAJAN TELEVISIOUUTUUS XIAOMI MI P1 55 KUULOKKEIDESI KAVERIT MCINTOSH MHA50 VS
Ajatonta tyylikkyyttä Wharfedale Linton kaiuttimet, pähkinä tai mahonki 999,pari Leak vahvistin 999,Leak CD-transport 699,www.hifikulma.fi FORSSA ja SALO www.hifimesta.fi TURKU www.hifihuone.fi TAMPERE www.kruunuradio.fi HELSINKI www.radiokulma.fi TAMPERE
Ei Skypet, ei Zoomit, ei Teamsit. (nro 207) 6/2021 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. Niinpä. Myös hifimessuilla. 050 365 7654 (ark. Toivottavasti tämä on, ainakin AVPlus-lehdessä, viimeinen pääkirjoitus, jossa käsitellään maailmaa piinannutta korona-pandemiaa. Erityisesti messutapahtumien korvaaminen muulla kuin oikeilla live-messuilla ei ole onnistunut eikä onnistu. Tein niitä useana päivänä yömyöhään. 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Magnus Fredholm Jiri Koivuniemi Jarkko Peiponen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P. Tämän olen huomannut muiden muassa uutuustuotteiden virtuaalisissa julkistustilaisuuksissa, joihin osallistuminen on pääosin ajanhukkaa. No tähän pakotti toki myös lehden aikataulu. Sama asia hoituu katsomalla puhuvia päitä ja muutaman kysymyksen Q&A-hetkeä videotallenteelta. Livetapahtumissa laitteita pääsee kokeilemaan ja keskustelemaan hetimiten kollegoiden kanssa. Kun kaiuttimet olivat valmiit, niin se hetki, kun ne kytkettiin soimaan, oli mahtava. Nuo tämän AVPlus-numeron sivulta 36 eteenpäin löytyvät tee-se-itse-kaiuttimet ovat myös esillä ja kuunneltavissa messuilla!. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 Tekemisen iloa ja messuja R akensin tähän numeroon tee-se-itse-kaiuttimet valmiiden ohjeiden (joita ei tosin ollut) mukaan, ja täytyy myöntää, että innostuin. Ja tietenkin jakosuodattimen virittelyä pienillä muutoksilla, tai miksei jopa suunnitella kokonaan uusi suodatin. Tein nämä itse, ja ne ovat hienot ja soivat hyvin! Toisaalta sain heti ideoita tehdä joitain asioita eri tavalla ja paremmin: Kotelon osalta erilaista ja parempaa viimeistelyä, kenties lasilevyä kanteen, sivuille eri puuta ja eteen aidomman näköistä keinonahkaa. Onneksi odotus päättyy, ja pääsemme jälleen nauttimaan elävästä elämästä. Mikään teknologia, ainakaan toistaiseksi, ei voita ihmisten kohtaamista elävässä elämässä. Todellista tekemisen iloa. Nähdään siis messuilla, Teppo Hirvikunnas Päätoimittaja PS. Maltan tuskin odottaa. Maltoin tuskin odottaa, että sain kaiuttimet valmiiksi. Missä on odottava tunnelma, missä on muut ihmiset ja tutut, tuoksut ja hälinä ja missä erityisesti hifimessuihin liittyvä ääni ja tunne, kun laitteita pääsee hiplaamaan
44 Tässä sinulle neljä erilaista mutta mainiota jalustakaiutinta! HiFin HistoRiaa: Gradient 1.2....................................... seuraavassa numerossa........ 60 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi pohtii älyä ja älyttömyyttä kulutuselektroniikassa. Ja se palkitsee! VERtailU: Kompaktit ja keskihintaiset jalustakaiuttimet.......................... 44 laadukkaat jaluStakaiuttiMet. 28 Mainio viihdekeSkuS valoa SyySpiMeyteen tee itSe, Saat MieleiSet! s. 16 Hifimessut järjestetään viimeinkin! Tässä tärppejä jo ennakkoon. 66 Parivertailussa kaksi kätevää kuulokkeiden kumppania. 36 Pääkirjoitus............................................3 Uutiset........................................................6 Tuoreimmat uutiset ja ajankohtaisimmat asiat sekä perinteisen että uuden tekniikan maailmasta. 24 Oppon seuraaja on laatutietoisen levynpyöritin. 64 Esittelyssä neljä hiukan erilaista päiväkirjasovellusta. 28 Brittimerkki Cambridge Audion EVO-sarjan isompi edustaja on kaikin puolin mainio kodin mediakeskus. 62 Popilla ja rockilla taitaa mennä ihan hyvin! sovellukset......................................... 36 Kun teet itse, saat mieleiset. 12 SiSältö s. tEsti: Reavon UBR-X100 -uhd-bluray-soitin.............................................. KoKEilU: Mcintosh MHa50ja Violectric Chronos -kuulokevahvistimet................. 74 s. PlUs: Fenix E03R -avaimenperätaskulamppu.................................... 12 Pienestä lampusta lähtee hämmästyttävän paljon valoa! KoKEilU: Yale linus -älylukko................... 54 Gradientin ykkössarjalaiset ovat mahdollisesti maailman tunnetuimpia suomalaiskaiuttimia. RaPoRtti: HiFi2021-hifimessujen ennakkokatsaus............................ KoKEilU: Yamaha YH-l700a -langattomat vastamelukuulokkeet.............. 70 Yamahan astetta muhkeammat sankakuulokkeet tarjoavat omalaatuisia ominaisuuksia. tEsti: Xiaomi Mi P1 55” -televisio..................................... KolUMni: Mikä tekee laitteesta älykkään............................................... 20 Älylaitemarkkinoilla kovaa tulosta tekevä Xiaomi kokeilee siipiään nyt myös televisioiden saralla. KoKEilU: Cambridge audio EVo 150 -verkkosoitin/vahvistin.......... tEE-sE-itsE: inno 4x4” -kaiutinrakennussarja............. 32 Technicsin rohkea integroitu vahvistin tarjoaa suorastaan brutaalia digivääntöä. levylautasella................................. 14 Kodin ulko-oven älyllistäminen on nykyään helppoa – ja turvallista. tEsti: technics sU-R1000 -integroitu vahvistin............................................... 4 6/2021 (nro 207) Tässä numerossa s
Tervetuloa kuuntelemaan. Master & Commander. Löydät molemmat vahvistimet esiltä Mareksoundin myymälästä. All rights reserved. www.mareks.fi Mareksound Oy Valimotie 2, 00380 HKI info@mareks.fi – puh: 010 321 3220 Hegelin uudistuneet stereovahvistimet H390 ja H590 tarjoavat hintaluokkiensa parasta soundia. THX and the THX Logo are trademarks of THX Ltd., which may be registered in some jurisdictions
Mitoiltaan soundbar on maltilliset 565 x 75 x 88 millimetriä. Vaatimattomalla 6/128 gigatavun muisteilla varustetut mallit maksavat valmistajan kaupassa 579 euroa. Uudessa mallissa vaihdettavia osia ovat näyttö, takakansi, akku, takaja etukamerat sekä usb-c-portti. Lisätiedot: fairphone.com C reative Technology on esitellyt Stagetuotesarjaansa uuden Stage 360 -soundbarin. Puhelin on nyt ennakkotilattavissa. Suuria Android-päivityksiä valmistaja lupaa kaksi, mutta tarkoituksena on tarjota päivityksiä Android 15 -versioon asti. Niillä on Discord-sertifikaatti, ja kuulokkeiden pitäisi toimia myös Skypen ja TeamSpeakin kanssa. Korvallisten pehmusteissa on käytetty muistivaahtoa. Lisätiedot: creative.com/stage360 Fairphone 4 julkistettu – Eettisyydestään tunnettu puhelin on nyt myös järeämpi Creative esitteli edullisen Dolby Atmos -soundbarin JBL on esitellyt Explore-tapahtumassaan uudet Quantum 350 -pelikuulokkeet pcja konsolikäyttöön. Kamerapuoli on myös järeä, sillä se koostuu kahdesta 48 megapikselin kennosta. Sangan kerrotaan olevan kevyt mutta kestävä. Se tuo mukanaan myös 5g-yhteydet. Mukana tulee infrapunakaukosäädin, jolla pystyy äänenvoimakkuuden säädön ja toistolähteen valinnan lisäksi valitsemaan myös äänitiloja. Viiden minuutin pikalatauksella lisää ytyä saa tunniksi, ja kuulokkeita pystyy käyttämään myös ladatessa. Lisätiedot: fi.jbl.com JBL:ltä langattomat Quantum 350 -pelikuulokkeet. Aikaisemmissa malleissa tehot ovat jääneet hieman vajavaisiksi. Akunkestoksi ilmoitetaan 22 tuntia. Ip54-luokituksen ansiosta puhelin on saanut parannusta pölynja vedenkestävyyteen. Ekologisuudesta kertoo muun muassa se, että takakansi on uudessa mallissa kierrätysmuovia, kulta on reilun kaupan kultaa, eikä pakkauksessa tule mukana laturia. Niissä on käytetty JBL:n omia QuantumSOUND Signatureja QuantumSURROUND-teknologioita signaaliprosessoinnissa. 6 6/2021 (nro 207) Koonnut: AVPlus-toimitus UUTISET R eilummista puhelimistaan tunnettu Fairphone on esitellyt uuden Fairphone 4:n. Valmistaja kertoo, että laite soveltuu kuunneltavaksi sekä lähietäisyydeltä että kaukaa. Laitteen 3 905 milliampeeritunnin akku sen sijaan ei ole kapasiteetiltaan aivan niin suuri kuin nykypuhelimissa tavallisesti. Siihen voi siis vaihtaa osia niiden rikkoutuessa, ja ainakin aikaisemmassa mallissa puhelimen ominaisuuksia on voinut myös parantaa. Se tarjoaa Dolby Atmos -toistoa television, elokuvien ja pelien kaveriksi, mutta valmistaja lupaa laitteen soveltuvan myös musiikin toistoon. Pakkauksessa on virtajohdon lisäksi optinen johto ja subbarijohto. Tehokkaampi 8/256 gigatavun malli on hinnaltaan 649 euroa. Myös tekniikaltaan puhelin on nyt aikaisempaa järeämpi, mikä lisää osaltaan sen pitkäikäisyyttä. Mukana on irrotettava, suuntaava mikrofoni, joka on suunniteltu ihmisäänen taajuuksille. Tehoa luvataan jatkuvana 120 wattia ja hetkellisesti 240 wattia. Quantum 350:n myynti on alkanut syyskuussa 119 euron hintaan. Toinen niistä on pääkamera ja toinen ultralaajakulma. Kuulokkeissa on 40 millimetrin kuulokeelementit. Se on päällystetty keinonahalla. Langaton toisto hoituu bluetooth-yhteydellä. Laite on tilattavissa valmistajan sivulta. Kuulokkeet ovat langattomat, ja ääni siirtyy 2,4 gigahertsin taajuudella häviöttömästi usb-palikan kautta. Fyysisinä liitäntöinä on hdmi arc, kaksi hdmi 2.0 -liitäntää sekä optinen tulo. Kuten edeltävätkin mallit myös nelosversio perustuu modulaariseen rakenteeseen. Etenkin Dolby Atmos -soundbariksi Stage 360:n hinta on halpa, 299,99 euroa. Järjestelmäpiirinä uudessa mallissa on Qualcomm Snapdragon 750G, joka on piirivalmistajan toiseksi järeintä sarjaa. Puhelimelle myönnetään takuuta viideksi vuodeksi, jos sen hankkii ensi vuoden loppuun mennessä. Ram-muistia on mallista riippuen kuusi tai kahdeksan gigatavua ja tallennustilaa 128 tai 256 gigatavua. Laitteessa on kaksi ovaalin muotoista kaiutinelementtiä ja subbarielementti pitkällä liikepoikkeamalla
F SP SERIES A VERY SPECIAL PRODUCTION HAND CRAFTED IN THE UNITED KINGDOM F502SP March 2021 JT-Audio Oy Raatihuoneenkatu 13 M 28 13100 Hämeenlinna P. Hinnat alkaen 1 695 € pari. 040 7500 117, info@jt-audio.fi, www.jt-audio.fi FYNE-AUDIO F SP LATTIAKAIUTTIMET Alkaen € pari. Seastone_FyneAudio_F500_230x297_fix2.indd 1 15.9.2021 13.57.44 Tervetuloa Hifimessuille 30.-31.10.2021 JT-Audion osastolla H 309 soimassa Fyne Audion F500SP uutuusmallistoa. Värivaihtoehdot: Pianolakattu valkoinen, musta ja pähkinä
Jitteriä on selättämässä tarkkuuskello ja esikaikuja kahlitaan digisuodattimella. Yhteys on versiota 5.1. Tarkkuutta televisio tarjoaa 4k-tasoisesti 3 840 x 2 160 pikselin resoluutiolla. Lisätiedot: nokia.streamview.com IFi Audiolta kompakti ja monipuolinen langaton kuulokevahvistin HBO Nordic laajenee ja muuttuu HBO Maxiksi lokakuussa Nokia esitteli ensimmäisen QLED-älytelevisionsa. Perinteisessä kuulokeliitännässäkin on S-Balance-piiri, jonka luvataan korjaavan toiston vääristymiä. lokakuuta. Kooltaan laite on kompakti, vain 55 x 33 x 13 millimetriä ja painaa ainoastaan 36 grammaa. Langattomista yhteyksistä televisiossa on bluetooth 4.2 ja wifi. Laitteessa on sisäänrakennettu cmos-mems-mikrofoni, jonka avulla voi puhua puheluita, jutella pelikavereiden kanssa tai herättää puheassistentin, kuten Apple Sirin tai Google Assistantin. Olemassa olevat HBO Nordic -tilaukset muuttuvat automaattisesti HBO Max -tilauksiksi. Hdmi-liitäntöjä löytyy kolme kappaletta, minkä lisäksi tarjolla on kaksi usb 2.0 -liitäntää, äänilähtö, vga-portti, kuulokeliitäntä ja ethernetliitäntä. Suoratoisto onnistuu myös sisäänrakennetun Chromecastin kautta, ja televisiota voi käskyttää Google Assistant -puheavustajalla. Sen ansiosta langaton toisto sujuu ajanmukaisten koodekkien välityksellä: aptx adaptive, aptx hd, aptx low latency, ldac, hwa/lhdc, aac ja toki myös perussbc. Usb-clatausporttia voi käyttää myös äänitulona 24 bitin ja 96 kilohertsin pcm-laadulla. Tätä kirjoitettaessa ei ollut varmaa tietoa siitä, muuttuuko tilauksen hinta nykyisestä 10,95 euron kuukausihinnasta. Kirkkaiden sävyjen kehutaan olevan loistavia ja tummien sävyjen tummia. Lisätiedot: ifi-audio.com & tur-pex.com S uosittu suoratoistopalvelu HBO Nordic vaihtaa nimensä HBO Maxiksi ja laajentaa samalla valikoimaansa nykyisestä. Uudella nimellä palvelu aloittaa Suomessa 26. Kotelo on valmistettu kevyestä ja signaalia hyvin läpi päästävästä polymeeristä, ja se on muotoilultaan retrohenkinen. Lähtöinä on yksi 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä sekä symmetrinen 4,4 millimetrin Pentaconn-liitäntä. Suomi on muiden Pohjoismaiden ja Espanjan ohella ensimmäisten joukossa Euroopassa. Keskitaajuuksien pitäisi kuitenkin pysyä selkeinä. Vahvistinpuoli taas on toteutettu symmetrisenä, analogisella kaksoismono-signaalipolulla ja suorakytkennällä. Lisätiedot: hbomax.com N okia on julkistanut ensimmäisen qlednäyttöpaneelilla varustetun älytelevisionsa. Televisiosta löytyy tuki 5.1-kanavaiselle Dolby Digital -äänelle, ja siinä on sisäänrakennettuna 36 watin kaiuttimet. Kuvanlaadun luvataan olevan huippuluokkaa. Vahvistimen tuottamalla 5,6 voltin jännitteellä pitäisi hoitua monet kuormat. Nokia QLED Smart TV 6500D on kooltaan 65 tuumaa ja sijoittuu malliston kärkipaikalle. Sillä voi kuunnella musiikkia esimerkiksi puhelimelta langattomasti. Palvelu toimii HBO Max -nimellä jo kotimaassaan Yhdysvalloissa. Da-muunnin taas on toteutettu Cirrus Logicin 32-bittisen piirin voimin. Bluetooth, da-muunnin ja vahvistin on kaikesta huolimatta lohkottu erilleen. Hintaa Nokia QLED Smart TV 6500D:llä on Euroopassa 1 199,90 euroa. Nämä ominaisuudet ovat analogisia. Käyttöjärjestelmänä on Android TV, joten tarjolla on Google Play -sovelluskaupan valikoimat suoratoistopalveluineen ja elokuvineen. Bluetoothista huolehtii Qualcomm-piirivalmistajan tuorein neliytiminen QCC5100. HBO Nordic on toiminut Suomessa kymmenisen vuotta. XSpace puolestaan auttaa tavoittamaan kuulokkeilla kaiutinmaisemman kuuntelukokemuksen. Hintaa iFi Audio GO Blulla on 199 euroa. Akunkestoa luvataan noin kahdeksan tuntia kuulokkeista ja volyymistä riippuen. 8 6/2021 (nro 207) UUTISET IFi Audio on esitellyt uuden GO Blun, jossa yhdistyvät bluetooth-vastaanotin ja kuulokevahvistin. Käyttäjä pystyy valitsemaan XBassbassonkorostuksen, jos käytetyistä kuulokkeista puuttuu alakerran potkua. Valikoimiin kuuluu Warner Brosin, HBO:n, DC Comicsin ja Cartoon Networkin tuotantoa. Ensi vuonna palvelu laajenee Keskija ItäEurooppaan ja myöhemmin muuallekin Eurooppaan
www.McIntoshLabs.com Handcrafted in America since 1949 Maahantuonti: Simex Oy Puh: 09 4150 0210
Kuten muissakin Qutestmalliston laitteissa, Annissa on alumiininen kotelo värikkäine hallintapainikkeineen. Suoratoistopalveluista tarjolla ovat muun muassa tutut Spotify, Deezer, Tidal, Qobuz ja monta muuta. Uutta on myös ympäristön äänet läpäisevä AWARE-tila. Kaiutinlähtöjen lisäksi lähtöliitännöissä on kaksi itsenäistä subbarilähtöä ja pre-out erillisiä päätevahvistimia tai aktiivikaiuttimia varten, ja langaton toisto hoituu kaksisuuntaisen aptx-hdbluetooth-yhteyden voimin. 10 6/2021 (nro 207) UUTISET B ose on esitellyt uudet QuietComfort 45 -vastamelukuulokkeet. Sen arvioidaan saapuvan maahan lokakuun puolivälissä. BluOS-sovelluksen kautta pystyy toistamaan suoratoistolähteitä ja liittämään vahvistimen monihuonejärjestelmään. Värivaihtoehtoina on musta Triple Black ja valkoinen White Smoke, molemmat mattapintaisina. Sen ansiosta valmistaja lupaa laitteen selviytyvän kunnialla kaikenlaisista kuulokekuormista. Vahvistimen hinta Suomessa on 1 499 euroa. Signaalin muuntamisesta huolehtivat 32-bittiset 384 kilohertsin ESS Sabre -da-muuntimet. Akunkestoa on nyt 24 tuntia yhdellä latauksella edeltäjän 20 tuntiin verrattuna. Tarjolla on Volume-optimized Active EQ -taajuuskorjain, jossa matalia ja korkeita taajuuksia korostetaan äänenvoimakkuuden mukaan. Lisätiedot: nadelectronics.com & ah-hifisystems.fi NADilta kompakti C 700 -striimerivahvistin. Chord Annin hintaja saatavuustiedot eivät olleet vielä tätä kirjoitettaessa tarkentuneet. Värivaihtoehtona on ainoastaan musta. Korvapehmusteet on päällystetty keinonahalla, ja sanka on vahvistettu nylon-lasikuidulla. Kotelo on alumiinia, ja sisuksissa lymyää HybridDigital UcD -vahvistin, joka tarjoaa 2 x 80 watin jatkuvan tehon sekä 160 watin hetkellisen tehon kahdeksaan ohmiin ja 300 wattia neljään ohmiin. Anni-vahvistin kuuluu Chordin Qutestmallistoon, johon on aikaisemmin julkistettu Qutest-da-muunnin ja Huei-levysoitinesivahvistin. Ne ovat jatkoa suosituille QuietComfort 35 II -malleille. Laite on myös yhteensopiva Qutest Stand System -laiteräkin kanssa. Anni on yhtiön ensimmäinen integroitu vahvistin ja soveltuu niin kuulokkeiden kuin kaiuttimienkin kaveriksi. Vakaampaa nettiyhteyttä kaipaaville liitännöistä löytyy gigan nopeutta tukeva Ethernet. Mikrofoneja on neljä kappaletta, ja valmistajan mukaan puheentunnistus on huomattavasti kilpailijoita parempi. Bose QuietComfort 45 -kuulokkeet ovat juuri saapuneet myyntiin hintaan 349,95 euroa. NADin mukaan C 700 kykenee likipitäen Masters Series M10:n tasoiseen toistoon, mutta edullisemmalla hinnalla. Pieneen vahvistimeen on napattu tekniikkaa yhtiön Ultima-lippulaivamallista virheenkorjauspiiristön verran. Vasemman kuulokkeen painikkeella pystyy mykistämään mikrofonin ja vaihtamaan eri tilojen välillä. Ulkonäkö on kutakuinkin täysin ennallaan. Tehoa vahvistin tarjoaa 10 wattia, ja valmistajan mukaan vahvistin soveltuu kahden gain-asteen ansiosta monenlaisille työpöytäkaiuttimille. C 700:n etuosassa on viiden tuuman näyttö valikoita asetuksia ja kansitaidetta varten. Lisätiedot: bose.fi C hord Electronics on esitellyt työpöydälle sijoitettavan vahvistimen. Latausliitäntänä puolestaan on nyt usb-c, ja täyteen lataamisen pitäisi sujuman kahdessa tunnissa. Vahvistimessa on myös 12 voltin tasavirtalähde, jolla voi ruokkia muita saman sarjan laitteita. Mukana tulee kuljetuskotelo. Kohinan ja särön luvataan olevan hyvin vähäistä kuormasta riippumatta. Lisätiedot: chordelectronics.co.uk & mareks.fi Chord esitteli kompaktin Anni-vahvistimen työpöytäkäyttöön Bosen suosituista vastamelukuulokkeista uudistettu versio NAD on julkistanut uuden C 700 BluOS -striimerivahvistimen. Vartin pikalatauksella ytyä saa kolmen tunnin kuuntelusessioihin. Oikeassa kuulokkeessa on neljä painiketta muun muassa puhelujen hallintaan ja äänenvoimakkuuden säätöön. Parannuksia on tehty valmistajan mukaan vastamelutoimintoon ja akunkestoon. Sisääntuloina puolestaan on kaksi paria balansoimattomia ja linjatasoisia rca-liitäntöjä. Äänentoiston, käyttömukavuuden, vakauden ja säätimien luvataan olevan ennallaan. Lähtöliitännöistä tarjolla on 3,5:n ja 6,3 millimetrin kuulokeliitännät ja kaiutinterminaalit. Kompakti allin-one-laite tarvitsee seurakseen vain kaiuttimet. Usbporttikin löytyy ulkoista kiintolevyä ajatellen. Sisääntuloliitäntöinä laitteessa on kaksi optista, kaksi koaksiaalista ja hdmi earc sekä analogisista kaksi linjatasoista rca-sisääntuloa ja mm-phono-sisääntulo infraäänien estolla. Puheäänten eristyksen luvataan olevan nyt parempi
M E N O S S A M U K A N A N Ä M Ä J A K Y M M E N E T M U U T H U I P P U M E R K I T : HIFIMESSUT.FI 2021 HIFI Suomen suurimmat HIFImessut 30.-31.10. 349 €) Avoinna la 10-20 ja su klo 10-18 liput 13/10 € hifimessut.fi Vastaa kyselyyn JA VOITA YAMAHA HUIPPUKUULOKKEET Koe miltä musiikin pitää oikeasti kuulostaa. hifimessut.fi/arvonta Yamaha YH-E700A langattomat vastamelukuulokkeet (ovh. Helsingin Messukeskus Siipi-kongressitilat ja Holiday Inn Expo -hotelli Yhteistyössä:
Ratkaisu voisi olla avaimenperään sopiva mutta tehokas ja kokometallinen minitaskulamppu. No sellainenhan löytyy toki jokaisesta kännykästä, mutta valotehoa niistä ei juurikaan lähde, ne kuluttavat puhelimen akkua, ja puhelimet voivat olla myös epäkäytännöllisen suurikokoisia sekä helposti rikkoutuvia moneen tarkoitukseen. t askulamppua tarvitsee aina silloin tällöin. No onhan niitä paljon tehokkaampiakin taskulamppuja, mutta nyt puhutaan kuitenkin avaimenperäksi sopivasta minilampusta.. 12 6/2021 (nro 207) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas PLUS-JUTTU: Fenix E03R -avaimenperätaskulamppu Paljon valoa avaimenPerästä Kun avaimenperäksi sopiva minitaskulamppu maksaa pitkälle yli 30 euroa, siinä on pakko olla jotain erikoista. Juuri sellainen kuin Fenix E03R, jolle luvataan peräti 260 luumenin valoteho ja kantavuutta aina 42 metriin saakka
Hinnalleen Fenix lupaa kuitenkin paljon vastinetta. Päävalona on teholed, jolle luvataan 260 luumenin valoteho. Päävalolle on neljä tasoa 5, 30, 80 ja 260 luumenia. Rakenne lupaa kestävyyttä, vaikka pinnan eloksointi saakin avainnipussa äkkiä kyytiä. Pienemmällä teholla valoa riittää kolme tuntia ja ecoasetuksella jopa 18 tuntia. Silmässä värien näkemisestä vastaavat tappisolut, mutta pimeän ja valon vaihteluihin reagoivat valolle hyvin herkät sauvasolut. Tähän hintaan soisi ehkä jo olevan. Akku kestää tarvittaessa pitkään, ja vastaavasti valoa saadaan lampun kokoon nähden paljon. Sen kotelo on vahvaa valualumiinia, ja sille annetaan IP66-suojausluokitus: lamppu on pölysuojattu ja voimakkaan vesisuihkun kestävä. Valoisasta pimeään tultaessa hämäränäkö palautuu hitaasti, koska sauvasolujen palautuminen kestää pitkään. Valon intensiteetti on valokeilassa suuri, ja valo kantaa pitkälle. n ei halpa, mutta Fenix E03R maksaa 34 euroa, mikä on todella paljon avainnippuun hyvin sopivasta minitaskulampusta. Punaista valoa voi käyttää tilanteissa, joissa valon käyttö ei saa häiritä näkemistä pimeässä. Fenixin kohdalla käyttölogiikassa on kuitenkin sellainen ongelma, että punaisen valon kytkentä vilauttaa aina hetken valkoista valoa, ei pitkään eikä voimakkaasti, mutta turhaan pimeäkäyttöä ajatellen. Oiva valaisin moneen satunnaistarpeeseen. Valoa tuottaa kaksi led-valolähdettä. Tuntuu että täydellistä pimeyttä voi kestää yllättä. Kaikkiaan erinomainen lisä avainnippuun. Suurimmalla tasolla valoa saatiin mittauksessa kuitenkin vain noin 30 sekuntia, jonka jälkeen valoteho tippui parissa minuutissa 130 luumenin tasolle. Siitä eteenpäin valoteho pysyy kuitenkin 100 luumenin yläpuolella aina 30 minuutin ajan. Sen sijaan valokeilan intensiteetti ja sen perusteella laskettu kantama ylittää valmistajan arvot. vän pitkään. Kahdella keskimmäisellä asetuksella akku kesti 60 minuutista aina lähes kolmeen tuntiin. Lamppu sisältää 200 milliampeeritunnin akun, joka ladataan usb-c-liitännän kautta. Fenix E03R antaa hetkellisesti jopa 260 luumenin valotehon ja yli 100 luumenia 30 minuuttia. Latausvirta on enimmillään 0,2 ampeeria, ja tyhjän akun täysi lataus kestää tunnin ja 22 minuuttia. Fenix E03R on mainio ja oikeasti laadukas minilamppu. Myös punaisesta valosta saattaa olla tietyissä tilanteissa hyötyä. Sauvasolut eivät kuitenkaan kuormitu punaisesta valosta vastaavasti, ja punaisen valon sammuessa silmä sopeutuu nopeammin pimeään. (nro 207) 6/2021 13 Fenix E03R Hinta 33,90 € Ostopaikka Valostore.fi Valoteho 5/30/80/260 lm Akku 200 mAh (Li-Polymer) Runko Anodisoitu alumiini Suojausluokka IP66 Mitat (l x k x s) 24 x 12 x 47 mm Paino 22 g Muuta Punainen valo (5 lm, jatkuva ja vilkku), akun varaustason ja matalan akkujännitteen hälytys, usb-c-latausliitin ja kaapeli (30 cm). Se ei ole kuitenkaan siis vesitiivis. Valoteho ei aivan yllä valmistajan ilmoittamalle tasolle. Sen rinnalla on teholtaan pienempi erillinen punainen led pimeävalona. + Rakenne + Valoteho ja kantavuus + Pitkä käyttöaika + Punainen pimeävalo – Voisi olla vesitiivis (IP68) – Punaisen valon kytkentä Loistava minilamppu . Avaimenperälamppuja kun saa periaatteessa jopa alle viidellä eurolla, tehokkaampiakin alle 10 eurolla. Ero on pieni, noin 10 prosenttia, mitä ei silmin havaitse. Laturia ei hintaan kuulu. Eco-asetuksella akun luvataan riittävän jopa 18 tuntia. Punaisen valon saa myös vilkulle hätäviestintää ajatellen. Lampun kytkin sijaitsee kotelon päällä ja usb-c-mallinen latausliitäntä puolestaan sivulla
Näin oven lukitus ei pääse koskaan unohtumaan. Kun saavutaan uudelleen 200 metrin päähän kodista, puhelimesi alkaa etsiä lukkoa. Tämä tosin vaatii erillisen Yale Connect Wi-Fi Bridge -sovittimen. Asennus oli todella helppoa ja laite käyttökunnossa kaikkinensa alle tunnissa. Laite voidaan liittää myös osaksi Google Homeja Apple HomeKit -alustoja. Sen älykkyys liittyy älypuhelinsovellukseen ja laitteen ohjaamiseen langattomasti bluetoothtai verkkoyhteydellä. Lukko voidaan avata myös numerokoodilla käyttäen erillistä Yale Linus Smart Keypad -bluetooth-numeronäppäimistöä. Yale Access Laitteen äly piilee varsinaisesti Yale Access -sovelluksessa ja Yalen pilvipalvelussa. Muutoin hallinta ja ohjaus tapahtuu aina bluetooth-yhteydellä lähietäisyydeltä. Sensori mahdollistaa myös välittömän automaattilukituksen, kun ovi suljetaan. Linuksen DoorSense-magneettisensori kertoo tarvittaessa, onko ovi varmasti kiinni ja lukittu. Yale Linuksen paristojen kestoksi ilmoitetaan kuusi kuukautta. Ja löytyypä sovelluksesta myös Airbnb-integraatio. Sovelluksella voidaan tietenkin avata lukko manuaalisesti, mutta lukko saadaan avautumaan myös automaattisesti, mutta älykkäästi vain sen jälkeen kun olet poistunut kodista. Liittämällä Yale Linus kodin langattomaan verkkoon voidaan toimintoja hallita etänä mistä vain. Sovelluksella (tai Yalen käyttäjätilin kautta) voidaan jokaiselle perheenjäsenelle jakaa omat avaimet sekä vieraille ja muilla satunnaisille kävijöille, kuten vaikka siivoojalle, voidaan sallia lukon avaus haluttuna ajankohtana. Yale Linus asennetaan oven sisäpuolelle lukon kääntönupin tilalle. Paristojen vaihtotarpeesta tulee ilmoitus sovellukseen. Tämä on useimmiten helpoin ja käytännöllisin tapa lukon avaamiseen. Sovellus jopa neuvoo vaihe vaiheelta ja vie asennuksen aina lukon käyttöönottoon saakka. Siksi Linus voidaan asentaa myös kerrosja rivitaloyhtiöihin, joissa ovet ovat taloyhtiön omaisuutta. Oven lukkoon ei tarvitse kajota sen enempää. Kun käyttäjä on riittävän lähellä ovea ja Yale Access -sovellus havaitsee älylukon, avautuu lukko automaattisesti ja sovellus siirtyy takaisin Home-tilaan. Lukko aukeaa edelleen ulkopuolelta normaalisti avaimella. Asennus on helppoa, ja kaikki tarvittava on työkaluja lukuun ottamatta paketissa mukana. Näiden toimivuutta emme kuitenkaan nyt kokeilleet. Olemme kokeilleet älylukkoja jo aiemmin (esimerkiksi AVPlus-numerossa 9–10/2017), ja aiheesta löytyy sisältöä myös verkkosivuiltamme Kodin luKostA AvAimeton jA älYKäs Yale Linuksen kanssa avaimet ovat aina mukana, ja kaupan päälle tulee myös paljon toiminnallisuutta.. 14 6/2021 (nro 207) Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja KOKEILU: Yale Linus -älylukko Y ale Linus -älylukko on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain bluetooth-yhteydellä varustettu laite, pieni prosessori ja moottori, joka kääntää olemassa olevan lukon karaa. Erittäin hieno toteutus. Langatonta verkkoyhteyttä ei tosin tarvita muuhun kuin etähallintaan. Linus on yhteensopiva kaikentyyppisten Suomessa käytettävien lukkojen kanssa. Käytettävissä on myös automaattinen lukitus, jolla yhtyeensopivat lukkomallit saadaan käännettyä lukkoon 0,5–30 minuutin viiveellä
Linus toimi kokeilussamme vähintään yhtä luotettavan tuntuisesti kuin Danalock ja on mielestämme sitä huomattavasti tyylikkäämmän ja samalla myös huomaamattomamman näköinen. Paristotkin on vaihdettu vain kerran. Jutun kirjoittajalla on ollut laite käytössä jo lähes neljä vuotta, ja se on toiminut täysin ongelmitta. Ei ehkä kaikkein tarpeellisin älylaite, mutta kun siihen tottuu, on vaikea olla ilman. Taannoin ainoastaan yksi laite toimi niin kuin pitikin, ja tämä Danaloc V3 on edelleen myynnissä hintaan 179 euroa. Pääsyoikeuksia on helppo luoda lisää ja tarvittaessa myös väliaikaisesti vaikkapa vieraille. Yale Linus on suomalaisiin lukkoihin ja oviin suunniteltu kerrassaan tyylikäs laite ja sovellus, jolla tekee lukosta kuin lukosta avaimettoman. (nro 207) 6/2021 15 avplus.fi. Verkkoyhteys mahdollistaa laitteen liittämisen myös osaksi vaikka kodin muuta älyverkkoa ja -toimintoja, esimerkiksi Google Home -järjestelmää. Niin kaikkeen tottuu. Laitetta voidaan hallita ja ohjata verkon kautta mistä tahansa. Lukkoa voi ohjata haluttaessa myös numerokoodilla lisävarusteena myytävällä langattomalla näppäimistöllä. Yale Access -sovellus neuvoo laitteen asennuksessa alusta alkaen ja vaihe vaiheelta jopa videoklippien avustamana. Raportoimme aiheesta lisää käyttökokemuksen karttuessa. n Yale Linus Hinta 279 € Valmistaja Yale Global (ABLOY ASSA) Lisätietoja yale.fi Yhteydet Bluetooth v4.2 (BLE), Wi-FI 802.11 (* Sovellus Yale Access (Androidja iOS) Älykotialustat Apple HomeKit, Amazon Alexa, Google Assistant (* Virtalähde 4 kpl AA-paristo Mitat (k x l x s) 150 x 61 x 58 mm Paino 623 g (sisältäen paristot) Toimitussisältö Yale Linus -älylukko, asennuslevy, siirrinratas, “Doorsense”ovimagneetti, paristot (4 kpl), karasovittimet, pultit Lisävarusteet Yale Connect Wi-Fi Bridge (79 €), Yale Linus Smart Keypad -bluetooth-näppäimistö (79 €) *) Wi-Fi vaatii Bridge-lisälaitteen + Asennuksen helppous + Tyylikäs design + Rakenne ja toiminta – Ei toistaiseksi mitään! Helposti ilman avaimia . Käden sijasta laitteen moottori kääntää etäohjattuna lukon karaa ja avaa oven lukituksen. Ja täydet pisteet kerrassaan esimerkillisestä asennusprosessista ja -ohjeista. Muutoin hallinta ja ohjaus tapahtuu aina bluetooth-yhteydellä lähietäisyydeltä. Yale Linus sisältää kaiken tarvittavan laitteen asennukseen. Lukon saa avattavaksi myös numerokoodilla käyttämällä erikseen myytävää langatonta numeronäppäimistöä.. Lukon käytöstä tulee helpompaa. Tuntuu oudolta, jos joutuisi taas alkaa käyttämään avaimia. Laite voidaan liittää kodin langattomaan verkkoon erillisellä Wifi Bridge -sovittimella. Linus kiinnitetään oven sisäpuolelle lukon kääntönupin tilalle. Se oli myös helppo asentaa ja ottaa käyttöön
lokakuuta Helsingin Messukeskuksen Siipi-kongressitiloissa ja Holiday Inn Expo -hotellissa tarjolla on jälleen laadukasta ääntä ja myös kuvaa yli 20 osastolla. (Osasto K 214). (Osasto K 216b) B&W:n osastolla audiofiilien ja ammattilaisten suosimaa uutta kaiutinmallistoa ryydittää hulppea Classé Audion Delta-mallisto. (Osasto K 216b) All-In-One-verkkovahvistimet yleistyvät. Tarjolla on myös tuttuun tapaan laadukkaita äänitteitä, vinyylilevyjä ja tarvikkeita messuhinnoin. Kautta aikojen menestyksekkäimmän highend-kaiutinmalliston tekniikkaa on kehitetty kaikilla osa-alueilla, ja neljännen sukupolven timanttidiskanttia käyttävän malliston äänenlaatu sekä viimeistely on esimerkillinen. Vihdoinkin messut ovat todellakin tulossa: viikonloppuna 30.–31. Esillä on myös Bowers & Wilkins 700 Signature -mallisto sekä Marantz Premium -tuotteet. Eräitä tämän hetken hienoimmista ovat Cambridge Audion EVO 150 ja EVO 75. Tässä vähän maistiaisia ja loput messuilla! B&W Group esittelee messuilla uunituoreen 800 D4 -kaiutinmalliston. 16 6/2021 (nro 207) Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja RAPORTTI: HIFI2021-hifimessujen ennakkokatsaus Vihdoinkin ja täydellä kalustolla… HIFI2021-messut järjestetään lähes kahden vuoden tauon jälkeen, ja nytkin tapahtumaa jouduttiin siirtämään vielä syyskuulta lokakuun loppuun. (Osastot K 209, A 05 ja A 06) Juhlistaakseen 110-vuotista taivalta huippuluokan äänentoistolaitteiden parissa Denon esitteli uuden rajoitetun juhlamalliston PMA-A110integroidun vahvistimen, joka kiistattomasti symboloi Denonin parasta vahvistinosaamista
Messuilla esillä ja kuunneltavana näyttävä kattaus McIntoshin kalustoa, ja ensimmäistä kertaa Suomessa McIntosh XR100 -kaiuttimet! Esillä myös hiljattain julkistettu, voisi jopa sanoa että absoluuttista referenssitasoa edustava MA12000integroitu vahvistin. No kuka ei muka välittäisi. (Osasto K 213). Laitteita on jo ilo katsella, vaikkei hyvästä äänestä välittäisikään. Kaapeloinnista huolehtii skotlantilainen huippukaapelivalmistaja Atlas. (Osasto K 214) Hifimessujen vakiokalustoa ovat upeat Harbethin kaiuttimet. (nro 207) 6/2021 17 McIntosh on ehkä eräs ikonisimmista hifibrändeistä koskaan – tai ainakin näyttävin. Esittelyssä Harbethin uusi XD-mallisto sekä Arcamin monet uutuustuotteet ja Exposuren uusi 3510-sarja. (Osasto K 214) Myös kuulokekuuntelijoita hemmotellaan: kuunneltavana putkikäyttöinen McIntosh MHA200 -kuulokevahvistin kera Meze Audio Empyrean -referenssikuulokeiden
18 6/2021 (nro 207) RAPORTTI: HIFI2021-hifimessujen ennakkokatsaus Hifihuone esittelee messuilla monipuolisen kattauksen muun muassa seuraavilta valmistajilta: italialaisen Sonus faberin upeat IL Cremonese ex3me -huippukaiuttimet ja valmistajan muutakin kaiutinmallistoa, ruotsalaisten Marten-kaiuttimien kirjoa, muun muassa uuden Parker-kaiutinperheen Parker Trio Diamond Edition, MSB-dac-osaamista Kaliforniasta, amerikan legenda McIntoshin elektroniikkaa, japanilaisbrändi MICHI:n vahvistimia, Jorma Design -kaapeleita Ruotsista, Nordostin kaapeleita ja virtapuhdistimia sekä Kimber-kaapelit Utahista. Siitä esimerkkinä on Dynaudio Heritage Special. (Osastolla 214) Huippuluokan toiston ei tarvitse olla suurta tai monimutkaista. (Osastot K 209, A 05 ja A 06). Messuilla tullaan kuulemaan myös hieman tuntemattomamman mutta sitäkin eksoottisemman saksalaisen German Physiksin kaiuttimia. Melco yhdistää laadukkaat musiikkipalvelut (Qobuz ja Tidal), hires-musiikkitiedostot ja ripatut cd-levyt yhteen laitteeseen. (Osasto A2) Messuilla tuttuun tapaan myös myynnissä vinyylija cd-äänitteitä: Hifihuoneella (osasto K 217) muiden muassa Speakers Corner Records, Stockfish, Opus 3, IsoMike, Fone, Music On Vinyl sekä Marten Recordings, ja toki messuilla on myös muita levyjen myyntipisteitä. Äänilähteenä toimii upea Melco N1 -mediasoitin. Haloradiolla esillä on myös ratkaisuja erilaisiin kodin langattomiin järjestelmiin. (Osasto K 217) Kuvapuolelta Haloradion osastolla esillä muun muassa kuvankauniit Loewe-televisiot, joissa myös kuva on kaunis
(nro 207) 6/2021 19 HIFI2021 30.–31.10.2021 Helsingin messukeskuksen Siipikongressitilat ja Holiday Inn Expo -hotelli. (Osastot K 209, A 05 ja A 06). Messuilla on tehostettu ilmanvaihto ja hygienia sekä jaossa FFP2-hengityssuojia niitä haluaville. Esillä muun muassa integroitu putkivahvistin AI 1.10 ja dac/cd-soitin CD 1.10. (Osastot H 307 ja H 309) Ja tottakai messuilla on runsaasti erilaisia vinyylisoittimia. Huoneissa esillä myös Artnovion ja Konton akustiikkatuotteet. Kuvassa Pro-Ject Signature 10. Jos et ole vielä kokeillut, miten helposti nykyaikainen äänentoistolaitteisto rakentuu yhden laitteen ympärille, niin kannattaa tulla tutustumaan Bluesoundin hires-verkkosoittimiin, sisäänrakennetulla vahvistimella tai ilman – ja nyt myös hdmi-tulolla, niin mukaan saa myös television äänen. Nämä ja muut KEFin uutuuskaiuttimet kuunneltavana messuilla. (Osastot K 209, A 05 ja A 06) Rotelilta esillä on uusiutuneet 15-sarjan tuotteet sekä Ken Ishiwatan viimeinen taidonnäyte A11 ja CD11 Tribute -setti. (Osasto K216b) Pieni on kaunista, kuten KEFin tämän vuoden EISA Awards -voittajat, KC-62-subwoofer, LS50 Wireless IIja LS50 Meta -kaiuttimet. Messut avoinna molempina päivinä kello 10–18. (Osastot K 209, A 05 ja A 06) >> FinkTeam-Kim >> F501SP-walnut-pair >> canor_ai_110 Messut ovat nyt laajentuneet myös Holiday Inn -hotellin puolelle, jonka kolmoskerroksesta, JTAudion huoneesta, löytyy mainetta niittäneet FinkTeam KIM -jalustakaiuttimet kera slovakialaisen putkispesialistin Canor Audion laitteiden. JT Audion toisessa huoneessa soivat Fyne Audion uutuuskaiuttimet F500SP ja F501SP. Vinyylillä taas Marantz TT15s1. Kaapelit ja virtatuotteet tulevat Isotekiltä ja Tellurium Q:lta. Lisätietoja: hifimessut.fi PS. Sisäänkäynti messuille Holiday Inn Expo -hotellin aulasta. Highend-elektroniikkaa nähdään ja kuullaan messuilla myös MICHIelektroniikan muodossa
Kokeilussa 55-tuumainen Xiaomi Mi TV P1.. Kyse on luonnollisesti 4k-tarkkuuden lcd-paneelilla varustetuista televisioista, paitsi malliston 32-tuumainen, joka on vain hd-tasoinen. Xiaomi Mi TV P1 -televisioissa on käyttöjärjestelmänä Android TV 10 mukaan lukien Google Assistant -puhetoiminnot ja kuvapuolella muiden muassa Dolby Vision ja HDR10+. No se on kuitenkin takana. Television hiilenharmaat kehykset ovat kapeat ja jalustat sirot. Tässä tapauksessa kuitenkin maksimissaan 60 ruutua sekunnissa. 20 6/2021 (nro 207) Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja TESTI: Xiaomi Mi P1 55” -televisio X iaomi useine alamerkkeineen on vallannut vauhdilla markkinoita useissa tuoteryhmissä, etenkin matkapuhelimissa. Kesällä se lanseerasi Euroopassa kohtuuhintaisen Mi TV P1 -malliston, joka sisältää kokoluokat 32, 43, 50 ja 55 tuumaa. Muovi on halvan oloista ja kokonaisuus hieman viimeistelemättömän oloinen. Takana on myös paksuhko (90 millimetriä) osio, jonka alalaidassa ja toisessa sivussa on kaikki liitännät, muiden muassa kolme hdmi-tuloa ja kaksi usb-liitäntää. Sen ensivaikutelma on asiallinen. Ominaisuuksia Saimme testiin malliston todennäköisesti suosituimman koon eli 55-tuumaisen. Hdmituloista yksi on 2.1-tasoinen ja earc-yhteensopiva. Pelikäyttöä ajatellen televisiosta löytyy ALLMeli Automatic Low Latency Mode -tila sekä VRR eli Variable Refresh Rate, joka sovittaa näytön pelien ruutupäivitysnopeuteen. Nyt Xiaomi on tulossa vahvasti myös tv-markkinoille. Äänelle on sekä optinen digilähtö että 3,5 milUUsi alUevaltaUs XiaOmilta Xiaomi valloittaa vauhdilla matkapuhelinmarkkinoita hyvällä hinta–laatusuhteellaan. Takaa kuitenkin paljastuu edullisuus. Ovatko nyt vuorossa televisiot
Itse mikrofoni on televisiossa, ei kaukosäätimessä. Tässä on toki syytä muistaa, että puhumme kuitenkin vain 600–700 euron televisiosta. Tumman pään varjoissa ja yksityiskohtien toistossa näkyy kuitenkin reuna-led-valaistuksen rajoitteet. sessori. Musta on syvän mustaa, vaikka valkoinen jää kirkkautensa puolesta kirkkaassa valaistuksessa himmeämmäksi. Xiaomin mukaan televisio tuottaa 94 prosenttia DCI-P3ja 99,5 prosenttia Rec.709 / sRGB -väriavaruudesta. Mikrofonin saa kokonaan pois päältä tv:n alalaidan kytkimestä, jos epäilee jonkun kuuntelevan jatkuvasti. Sovelluksia sille löytyy runsaasti. Mi TV P1 tukee myös HDR10+ja Dolby Vision -tekniikoita. Kuva haalistuu, kun televisiota katsellaan läheltä ja sivusta. Näytön pinta on kuitenkin turhan heijastavaa materiaalia ja siksi peilaa aika herkästi kuvaan huonetta. Normaaleilla katseluetäisyyksillä ja -kulmilla tästä ei ole haittaa. Va-paneeli tarjoaa kuitenkin erittäin vakuuttavan kontrastisuhteen. Pystysuunnassa kulmalla ei ole juurikaan vaikutusta, ja kuva säilyttää kontrastinsa laajalla alueella. Valitettavasti Tv:n mukana ei ollut, eikä muualtakaan löytynyt, minkäänlaista käyttöohjetta. Myös Xiaomin liiketoisto on sulavaa, vaikka ei toki mitään parhaiden premium-televisioiden tasoa olekaan. Aivan tähän ei mittauksissa ole päästy, mutta kuva on silti laadukas. Peruskuluttaja tarvitsee kunnon ohjeet, ja esimerkiksi kuvan säätämiseen ohjeista olisi ollut apua meillekin. Tekniikka myös toimii varsin hyvin. Paneelin pikselitiheydeksi ilmoitetaan 80 per tuuma. Tämä on selvä puute! Sinänsä television käyttö oli helppoa ja sujuvaa ilman käyttöohjeitakin, mutta olemme tässä suhteessa ammattilaisia. Ohjelmiston toiminnasta vastaa neliytiminen MediaTek MT9611 ja Mali G52 MP2 -grafiikkaproXiaomi P1 55 tarjoaa Android-alustan, joka on helppokäyttöinen. Sinänsä erikoista, että 50:n ja 43 tuuman malleissa on eri valmistajan (POS) paneelit ja 50-tuumaisessa va-paneeli, kun taas 43-tuumaisessa on ips-paneeli. Käyttöönotossa maaksi piti suomenkielisen A4-liitteen mukaan valita jostain syystä Puola, koska Suomea ei listasta löytynyt. Kaukosäätimessä on pikavalinnat Netflixja Amazon Prime Video -palveluille sekä painike Google Assistant -puhepalvelulle. Tv:n omat säädöt ovat runsaat, ja kuvallekin löytyy jos jonkinlaista asetusta. ?. Vaikka laitteisto ei vaikuta kovin tehokkaalta, se riittää mainiosti sujuvaan käyttökokemukseen. (nro 207) 6/2021 21 limetrin analoginen kuulokeja linjalähtö. Kuva Televisiossa käytetään TCL:n valmistamaa 55 tuuman 3 840 x 2 160 pikselin va-paneelia, jossa on ips-paneeleita parempi mustan toisto ja kontrasti mutta kapeammalla katselukulmalla. Hieman yllättäen Xiaomissa ei ole PVReli Personal Video Recording -toimintoa, elekronisesta ohjelmaoppaasta toimivaa usb-massamuistille tallennusta. Va-paneelin vaakatason optimaalinen katselukulma on ips-paneelia kapeampi. Varsinaista käyttöohjetta ei television mukana toimiteta, emmekä löytäneet sellaista edes netistä. MEMCeli Motion Estimation Mo. Hdr eli High Dynamic Range lisää näytöllä näkyvien värien ja valoisuuden dynaamista aluetta. Siinä ei ole kuitenkaan taustavalaistusta. P1 55:n paneeli ja ohjaus ei tue 10 bitin värisyvyyttä, mutta sen sijaan käytössä on lähes vastaava 8-bit+FRC, joka luo laajemman väriavaruuden pikselien vierekkäisistä väreistä ja antaa näin vaikutelman laajemmasta väriskaalasta. Hieman sekavan oloinen ratkaisu, varsinkin kun televisio ilmoitti, ettei Patchwall olisi käytettävissä Suomessa. Kaukosäädin toimii bluetooth-yhteydellä, eli sitä ei tarvitse suunnata televisioon. Käyttöjärjestelmänä Xiaomissa on Android TV 10 ja vaihtoehtosesti aloitussivulla Xiaomin oman PatchWall-käyttöliittymä. Televisioon saa kytkettyä kuulokkeet myös langattomasti bluetooth-yhteydellä. No, näin nyt vain on, mutta mennään nyt takaisin 55-tuumaiseen. Kaukosäädin on yhtäläinen muun muassa Xiaomin mediaboksien kanssa eli kompaktin kokoinen ja myös melko selkeä. Luonnollisesti televisiossa on myös Chromecast, joten sisällön toistaminen esimerkiksi matkapuhelimesta on helppoa. Xiaomin kuvan suurin kirkkaus ei ole tässä hintaluokassa kovin suuri, joten hdr-sisältö ei näytä yhtä vaikuttavalta kuin huipputelevisioissa. Laitteessa on kaksi gigaa ram-muistia ja 16 gigaa tallennustilaa. Tämä on nähtävissä myös Xiaomin kohdalla
Xiaomi P1:n edullinen hinta näkyy ehkä selvimmin laitteen takaa. Liitännät sijaitsevat paksumman kohdan alla ja toisessa laidassa. Tv on melko paksu ja työn jälki muovilaatuineen hieman viimeistelemätöntä – jos se nyt kenellekään edes näkyy. P1 ei tue televisio-ohjelmien tallennusta usb-liitäntään ohjelmaoppaasta.. Hdmi-tuloja on vain kolme, mikä riittää kuitenkin tässä hintaluokassa useimmille. Se sisältää pikavalinnat kahdelle suoratoistopalvelulle. 22 6/2021 (nro 207) TESTI: Xiaomi Mi P1 55” -televisio Kaukosäädin on kompaktin kokoinen ja selkeä
Pystysuunnassa kuva on vakaa laajalla alueella. Kontrasti ja värit tosin haalenevat kuvaa hiemankaan jyrkemmässä kulmassa sivusta katsottaessa. Xiaomi Mi P1 on myös helppokäyttöinen, ja Android-alusta tarjoaa paljon vaihtoehtoja sovelluksille. Tv ajaa kuitenkin asiansa useimmissa perusja verkkopeleissä. Lue lisää nettisivuitamme avplus.fi). Pystysuunnassa kuva pysyy laadukkaana. Parempi ehkä kuitenkin näin kuin yliterävöitettynä ja kohinaisena. Kilpailu tv-markkinoilla on kuitenkin kovaa, ja isot valmistajat kyllä taistelevat markkinaosuuksista verisesti. tion Compensation -ominaisuus toimii hyvin esimerkiksi urheilua katsottaessa. ?. Näyttö ei kykene 120 hertsin taajuuteen, ja noin 25–30 millisekunnin kuvaviive saattaa haitata tietyissä peleissä. Kuvan kontrasti on hyvä, vaikka valoteho ei kalliimpien televisioiden tasolla olekaan. Kuvan tarkkuuden ylösskaalaus toimii hyvin, mutta kuva on aavistuksen pehmeä. Kokonaisuutena Xiaomi P1 55:n kuva on hintaluokassaan hyvä, jopa suoraan laatikosta nostettuna. Perussäädöt riittävät kuitenkin useimmille. Xiaomi Mi P1 55 tarjoaa luokassaan laadukkaan 4k-kuvan, kunhan vain materiaali on laadukasta. Kuvasäädöt ovat monipuoliset, joten säädettävää riittää asiasta kiinnostuneille, joilla on riittävä kokemus. Myös television ääniasetusten 5-alueinen taajuuskorjain on outo. Se mahdollisti jostain syystä vain kaistojen vaimentamisen 0–10 desibeliä, ja alin säätötaajuus 120 hertsiä on liian korkealla. Ääni lyhyesti Xiaomi P1 55:n omien kaiuttimien äänenlaatu on heikkotasoinen, vaikka television alalaita on paksu ja kaiuttimet kookkaat. Näin ei olla riippuvaisia siitä, mitä sovelluksia valmistaja haluaa tarjota tai miten niitä päivitetään. (nro 207) 6/2021 23 + Hyvä kuva luokassaan + Sovellukset + Helppokäyttöisyys Ei PVR-ominaisuutta Ei käyttöohjeita Kapeahko optimaalinen katselukulma (vaakatasossa) Xiaomi Mi P1 55 Suositushinta 699 € Maahantuoja/edustaja Mistore.fi Lisätiedot mistore.fi Koko 55 tuumaa (139,7 cm) Kuvasuhde 16:9 Näyttötekniikka LCD Paneelityyppi VA Resoluutio 3 840 x 2 160 px (4k) Kuvataajuus 60 Hz Taustavalo LED-reunavalaistus Värisyvyys 10 bit (8 bit + FRC), Wide Color Gamut HDR-tuki Dolby Vision, HDR, HDR10+, HLG Pelituki VRR (Variable Refresh Rate) Käyttöjärjestelmä Android TV 10 Prosessori MediaTek MT9611 Käyttömuisti (RAM) 2 Gt Tallennustila 16 Gt Grafiikkasuoritin Mali G52 MP2 Virittimet DVB-T, -C ja -S HDMI-tulot 3 kpl (2 x 2.0 / 1 x 2.1) ARC, CEC, eARC USB 2 kpl USB 2.0 Suoratoisto Chromecast Muut liitännät Komposiittitulo (video + audio V/O), optinen audiolähtö (toslink), kuulokelähtö (3,5 mm),CI+, Ethernet-verkkoliitäntä Verkkoliitännät Wlan (2,4/5 GHz) + ethernet Äänituki Dolby Digital Plus, DTS Vahvistin 2 x 10 W Bluetooth-lähetin On (5.0) Muuta Bluetooth-kaukosäädin, VESA-kiinnityspisteet Sovellukset Google Assistant, Netflix, Amazon Prime Video, Youtube, Yle Areena ja kaikki Google Playkaupasta Suurin virrankulutus 200 W Lepotilassa 0,5 W Mitat (l x k x s) 123,5 x 72,5 x 8,9 cm Mitat jalustan kanssa (l x k x s) 123,5 x 78,2 x 8,9 cm Paino 11,7 kg Varusteet Pöytäjalat, kauko-ohjain, paristot, asennusohje Asiallinen perustelevisio kohtuuhintaan . Pelikäytössä Xiaomi P1 55 ei ole kaikkein parhaimmillaan, vaikka tarjoaakin automaattisen pelitilan tunnistuksen ja kuvataajuuden sovituksen. TCL:n valmistama va-tyypin lcd-paneeli tarjoaa hyvän kontrastin ja mustan toiston, mutta sen optimaalinen katselukulma on vaakatasossa ips-paneelia kapeampi. Mustan toisto on hintaluokassaan syvää. Tässä(-kin) tapauksessa suuri ja upea kuva ansaitsee rinnalleen oikeat erilliset stereokaiuttimet tai vähintäänkin edes jonkinlaisen soundbar-kaiuttimen (esimerkiksi testissämme hyväksi todetun ja kuitenkin vain reilun 120 euron hintaisen Creative Stage V2:n. n . Etenkin Suomessa televisioiden hintakilpailu on niin kovaa, että Xiaominkin hinnalla löytyy todella paljon varteenotettavia vaihtoehtoja. Normaalilla katseluetäisyydellä ja -kulmilla tätä ei välttämättä edes havaitse
Tältä pohjalta ei myöskään ole mikään ihme, että yritysklusteri tarttui heti toimeen Oppon poistuttua markkinoilta, sillä myös heillä on tietotaitoa valmistaa premium-tasoisia mediasoittimia. Tähän segmenttiin on tarjontaa oikeastaan vain Panasonicilla ja nippa nappa Sonylla. Vaikka brändi saattaa kuulostaa tuntemattomalta, sen taustalla vaikuttava emoyhtiö Zappiti saattaa olla monille tutumpi suunnittelemistaan ja valmistamistaan ammattilaistason av-hallintajärjestelmistä. Tutulta pohjalta Kuten muidenkin kategorian laitteiden kohdalla myös Reavonin käyttämät komponentit valmistetaan Kiinassa. Sen painikeasettelu ja käyttöergonomia taustavalaistuksineen ovat hyvin samankaltaisia kuin Oppolla. Tätä yrittää nyt ranskalainen Reavon, suhteellisen uusi nimi kulutuselektroniikka-alalla. Onkin ollut lähinnä ajan kysymys, koska joku astuisi kiinalaisvalmistajan hylkäämiin saappaisiin. Ja kuten odottaa saattaa, Oppon viitoittama tie näkyy myös pintapuolisesti Reavonsoittimien ulkoasussa. Nyt tarjolla onkin tässä testattu edullisempi Reavon UBR-X100 (suositushinta 799 euroa) sekä siitä hieman kehittyneempi UBR-X200 (suositushinta 1 699 euroa). Nyt sen aikoo täyttää ranskalainen Reavon, jonka tuore UBR-X100 on selvä Oppon perillinen.. Vaikka sukulaisuus esimerkiksi Oppon maineikkaaseen UDP-203malliin on kieltämättä läsnä, samaa voisi sanoa esimerkiksi Panasonicin vastaavista premium-mediasoittimista. 24 6/2021 (nro 207) Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja & Teppo Hirvikunnas TESTI: Reavon UBR-X100 -uhd-blu-ray-soitin U usia premium-luokan ultra hd blu-ray -soittimia lanseerataan suhteellisen vähän ottaen huomioon, että fyysiset mediat ovat yhä etenkin harrastajien suosiossa. Toisaalta, jos jokin osa kokonaisuudessa on selvästi matkittu Oppolta, niin se on kauko-ohjaimen toteutus. Lähemmin tarkasteltuna käy kuitenkin ilmi, että kyseessä on selvästi omat, itsenäiset kehityshankkeensa. Reavonin versio näyttää kuitenkin hieman halvemmalta, eikä siinä esimerkiksi ole liiketunnistinta taustavalaistuksen aktivointia LaaTUTieToisen ULTra HD BLU-ray -soiTin Kun Oppo päätti pari vuotta sitten keskittyä älypuhelimiin ja lopettaa mediasoitinten valmistuksen, markkinoille jäi selvä aukko. Onhan niinkin, ettei designin saralla välttämättä ole liiemmin liikkumavaraa, jos pyrkimyksenä on luoda siisti ja yksinkertainen mutta tehokas mediasoitin. Etenkin kun tällä saralla meritoitunut Oppo jätti vaativampiin tarpeisiin sopivien mediasoitinten valmistuksen yllättäen vuonna 2018
Tavallisten ja uhd bluray -levyjen ja tietenkin dvdja cd-levyjen lisäksi soittimella voidaan toistaa tiedostoja joko paikallisesti massamuistilta tai dlna:n avulla verkosta. Sen rinnalla on vain yksinkertainen kytkentävirtalähde sekä Mediatekin MTK8581järjestelmäpiiri, jonka 8580-versiota myös Oppo aikanaan hyödynsi. Fyysisiltä mitoiltaan UBR-X100 on 43 senttimetriä leveä, kahdeksan senttimetriä korkea ja 35 senttimetriä syvä. Mitattu aika soittimen heräämiseen standby-tilasta ja elokuvan toiston käynnistymiseen oli vain noin 40 sekuntia. Samalla käy myös ilmi, että suurin osa soittimen painosta johtuu raskaasta pohjalevystä. . Huomio tosin kiinnittyy muoviseen levykelkkaan, joka tämän hintaluokan soittimessa voisi olla jämäkämpääkin tekoa, vaikka sinänsä sen liike ja tuntuma ovat laadukkaat. Kaikesta huolimatta asettelu on käteen käypää ja miellyttävän selkeää. Soittimen etumaskissa on yksinkertaisen näytön ohella vain tarpeellisimmat toistonohjauspainikkeet, mutta levykelkan avausja virtapainiketta lukuun ottamatta niitä tuskin tulee käytettyä kattavan kaukosäätimen ansiosta. UBR-X100:n kaukosäädin on sangen monipuolinen – ja pitkälti samanlainen kuin esikuvallaan Oppolla. Näin ollen UBR-X100:n lähettämän signaalin muunnos analogiseksi vaatii erillisen da-muuntimen. Kaukosäädin on, kuten sanottua, myös taustavalaistu, mutta taustavalaistus tulee aktivoida omasta painikkeistaan. ?. Arvokkaampi Reavon UBR-X200 nimittäin tarjoaa digilähtöjen ohella myös analogiset lähdöt kanavakohtaisine rca-antoineen ja balansoituine xlr-liitäntöineen sekä luonnollisesti analogiannot mahdollistavan da-muuntimen. Tämä voitaneen lukea neliytimisen ARM Cortex-A53 -suorittimen ansioksi. Kaiken kaikkiaan rakenteelle muodostuu 6,3 kilogramman massa. siisti sisältä Rakenteeltaan soitin on tukeva, joskaan ei erityisen painava. Se kun sisältää painikkeet muun muassa valikoissa liikkumiseen, ääniraitojen ja tekstitysten aktivointiin ynnä muuhun. infoa ja ominaisuuksia Kun UBR-X100 kytketään päälle ensimmäistä kertaa, käyttäjää tervehtii yksinkertainen, näppärä ja intuitiivinen käyttöliittymä. Siitä poiketen Reavonin toteutuksessa tosin ei ole taustavalaistuksen liiketunnistimella tapahtuvaa päälle kytkentää, vaan käyttäjän tulee osata löytää näppäinrivistöstä siihen tarkoitettu painike. Tämän lisäksi UBR-X200:n takaa löytyy myös rs232liitäntä, jota käytetään monissa automaatiojärjestelmissä. UBR-X100 lataa sille syötetyt levyt todella nopeasti. Verkko-ominaisuuksien puolella UBR-X100:ssa ei kuitenkaan ole langatonta wifi-yhteyttä, mikä on kieltämättä miinus tässä hintaluokassa. Koska UBR-X100:ssa ei ole da-muunninta, myös sisäiset komponentit ovat melko harvalukuiset, eikä konepellin alla sinänsä ole paljoa nähtävää. Myös mallin digiliitännät poikkeavat ulkoisesti hiukan UBR-X100:n vastaavista. (nro 207) 6/2021 25 varten. Sisäpuolen näkymä on melko yksinkertainen ja harva mutta siisti. Soittimen 1,6-millimetrinen runko on vahvistettu alhaalta 3-millimetrisellä jäykällä teräslevyllä, joka on suunniteltu minimoimaan kaikenlaiset mekaaniset tärinät ja myös hillitsemään pyörittimen moottorista lähteviä ääniä. ominaisuudet ratkaisevat Tuoreiden Reavon-soittimien perusteet niiden väliselle hintaerolle selviävät oikeastaan vain taakse kurkistamalla. Tarjolla ei myöskään ole sisäänrakennettua tukea suoratoistosovelluksille toisin kuin esimerkiksi keskeisimmillä kilpailijoilla Sonylla ja Panasonicilla. Verkkoyhteys on mahdollista muodostaa vain kaapelilla, tai erillisellä langattomalla reitittimellä. Levykelkka lukukoneistoineen on Sonyn valmistama ja laadukas sellainen. UBR-X100 puolestaan on varustettu vain verkkoliitännällä, kahdella hdmi-liitännällä (joista toinen on fiksusti vain äänelle), kahdella usb-liitännällä (2.0 edessä ja 3.0 takana) sekä digitaalisella optisella ja koaksiaalisella liitännällä. Ehkä hyvä näin, koska silloin voi käyttää haluamaansa muunninta tai av-vahvistimen omaa. Sen sijaan mukana on erillinen painike taustavalolle
26 6/2021 (nro 207) TESTI: Reavon UBR-X100 -uhd-blu-ray-soitin UBR-X100:n sisällä on yllättävän väljää. Soittimen reilun kuuden kilon massasta suurimman osan muodostaa pohjalevy, joka toimii myös eristeenä. Sisällä on vain yksinkertainen kytkentävirtalähde, Mediatekin järjestelmäpiiri sekä pyöritinkoneisto.
Näistä mahdollisesti keskeisimpänä peruskäyttäjän kannalta on puuttuva tuki suoratoistopalveluille. Keskeisimmät arviointikohteet, kuten kuvan terävyys, liiketoiston rauhallisuus sekä väritoisto, olivat kaikin tavoin hinnan edellyttämällä tasolla. Kuvan ja äänen laatu Reavon UBR-X100:n kaltaisen mediasoittimen kuvanja äänenlaadun testaaminen sellaisenaan on hiukan monitahoinen juttu, sillä kaikissa tapauksissa vaikutelmien muodostumisen taustalla on myös muut oheislaitteet, esimerkiksi televisio ja äänentoistojärjestelmä. Kuvan säätöä voi jatkaa myös elokuvan ollessa käynnissä. Vaikka Reavonia ja sen UBR-sarjalaisia pidetään yleisesti Oppon korvaajana, niissä molemmissa on silti myös paljon omaa – ja ennen kaikkea hyvää. Varsinaisessa toiminnassaan Reavon on moitteeton. ?. Jos siis haluaa hiemankaan parempaan kotiteatteriin massamerkeistä poikkeavan mutta silti laadukkaan uhd blu-ray -soittimen, Reavon UBR-X100 on tutustumisen arvoinen vaihtoehto. + Käytön helppous ja nopeus + Neutraali ja rehellinen toisto + Säädettävyys – Ei HDR+-tukea – Ei wifiä – Ei tukea suoratoistopalveluille Reavon UBR-X100 on puhtaasti digitaalinen laite, eikä se tarjoa lainkaan analogisia lähtöjä. Toisaalta nämä ominaisuudet löytyvät hyvin varustelluista avvahvistimista. Vaikka UBR-X100 on kaikin puolin pätevä laite kategoriassaan, siinä on silti omat puutteensa. Yksi sen keskeisimmistä valteista on uskollisuus alkuperäiselle kuvalle, millä saralla läpinäkyvyyttä lisää myös monipuoliset infot kulloinkin toistettavasta mediasta. Musiikkitiedostojen toisto usb:ltä ja myös striimaaminen dlna:n kautta toimi hyvin, ja navigointi oli erittäin sujuvaa. Mutta sanottakoon, että edelleen se peruskäyttö onnistuu jo nykyisillä säätömahdollisuuksilla paremmin kuin hyvin. Samaa voi sanoa myös äänentoistosta – josta tosin X100:n tapauksessa enimmän vastuun kantaa laite, jossa signaalin digitaalisesta analogiseksi muuntaminen tapahtuu. Parantamisen varaa. Vaikka esimerkiksi Panasonic vie säädettävyyden saralla ehkä hiukan pidemmän korren, Reavonkin täyttää silti monia pidemmälle ehtineen harrastajan tarpeita. Verkkoliitäntä on tarjolla vain langallisena, hdmiliitäntöjä on kaksi, joista toinen vain äänelle, usb-liitännät paikallistoistolle löytyvät edestä ja takaa, ja lisäksi mukana on digitaalinen optinen ja koaksiaalinen liitäntä äänelle. Laitteesta löytyy myös Dolby Vision ja hdr, mutta ei hdr plussaa. Jos taas markkinoilta haetaan aktiivisia haastajia, niin esimerkiksi Panasonic ja Sony tarjoavat yhtä jos toista erilaista ja omanlaista paremman pään uhd-blu-ray-soitinvalikoimassaan. Pitemmälle edistynyt käyttäjä puolestaan voisi toivoa vieläkin kehittyneempiä kuvansäätöominaisuuksia, joita esimerkiksi Panasonicin laadukkaimmissa soittimissa on. Kirjava formaattituki Tuoreet Reavon-mallit ovat pohjimmaiselta toimintaperiaatteeltaan optisen median lukulaitteita vaikkakin niiden pääkäyttö on ultra hd blu-ray -leyjen toisto. Sama pätee myös hdrmateriaalin sdr-muunnokseen, joka näytti kaikin tavoin luontevalta. Info-painike taas näyttää signaalin tiedot näytön yläja alareunassa. Toisin sanoen soittimella toistetaan mediaa joko levyiltä, usb-liitännän kautta tai langallisesti kotiverkosta, ei esimerkiksi Netflixistä tai YouTubesta. Lisäksi ne toistavat myös tavallisia blu-ray-levyjä, cdja dvd-levyjä. Toinen valikko puolestaan mahdollistaa perinteisen siirtymistoiminnon sekä nimikkeiden, lukujen, äänija tekstityskappaleiden valitsemisen ja paljon muuta. Asetuspainikkeella pääsee eräänlaiseen kuvan taajuuskorjaimeen, joka mahdollistaa myös toiston räätälöinnin muunnettaessa hdr-materiaalia sdr-tasoon. Mediaformaattipuolella tukea löytyy virallisesti flac-, aiff-, dff-, dsf-, jpg-, tiff-, mkvja m2tstiedostoille usb:n ja dlna:n kautta. Yleisellä tasolla muunnoksen ja kuvan laatu on erittäin tasapainoista ja väreiltään rikasta. UBR-X200 toistaa myös sacd-levyjä (mukaan lukien niiden monikanavainformaation) ja voi lähettää äänen pcm:n lisäksi myös dsd-muodossa. Tällä kertaa voidaan sanoa, ettei UBR-X100:n toistolaadussa tai -tarkkuudessa ollut mitään sellaista, mikä olisi erityisemmin tarttunut kriittiseen haaviin, ei sen enempää testikuvilla kuin subjektiivisestikaan arvioituna. Jos vertailua merkkien välillä erityisesti haluaa tehdä, niin voitaneen sanoa, ettei Reavon juuri kalpene esikuvansa rinnalla. Tämä on sinänsä erikoista, koska monista hyvin edullisistakin soittimista löytyy tuki ainakin yleisimmille suoratoistosovelluksille. Painikkeen pitkä painallus näyttää astetta yksityiskohtaisemman analyysin parhaillaan toistettavasta äänija videosignaalista, toisella sivulla vastaavan signaalin ulostulon ja kolmannella sivulla niin ikään yksityiskohtaisen taulukon hdr-metatiedoista – jos sellaisia on saatavilla. n . (nro 207) 6/2021 27 Reavon UBR-X100 Hinta 799 euroa Edustaja Mareksound Lisätiedot reavon.com mareks.fi Lähdöt 2 x HDMI, koaksiaalinen, optinen Tulot USB 2.0 edessä, USB 3.0 takana Verkkoyhteys Kyllä, langallinen HDR-tuki HDR10, Dolby Vision Formaattituki MKV, FLAC, JPG, M4A, AIF, AIFF, DSF, DFF, MP3, OGG, APE Kotiteatteriääni Dolby Digital, Dolby Digital Plus, Dolby TrueHD, Dolby Atmos, DTS, DTS-HD MA, DTS-HD HRA, DTS:X Mitat (l x k x s) 43 x 8 x 35 cm Paino 6,3 kg Omalla tavallaan onnistunut
Tämän kaiken tarjoaa brittimerkki Cambridge Audion uusi lippulaivaintegroitu EVO 150!. 28 6/2021 (nro 207) Teksti: AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistaja KOKEILU: Cambridge Audio EVO 150 -verkkosoitin/vahvistin Cambridge Audio EVO 150 tarjoaa liitäntöjä joka lähtöön: muun muassa kahdet naparuuvit kaiuttimille, vinyylisoitintulon (mm), hdmi arcin televisiolle sekä balansoidut xlr-tulot ja niin edelleen. Luokkansa kirkkainta kärkeä Helppokäyttöisyys, dynaaminen ja rikas ääni, tuki kaikille keskeisille analogisille ja digitaalisille musiikkiformaateille sekä -lähteille, yhteensopivuus liki kaikille kaiuttimille ja vielä tarpeeksi tehoa niiden kaikkien ajamiseen – tarvittaessa tuplanakin
aitoa ääntä Vahvistimien suorituskykyä arvioidessa on aina hyvä olla jossain määrin perillä siitä, miten kukin Cambridge Audion tarina alkoi sittemmin ikoniseksi muodostuneella P40vahvistimella, jonka visuaalisessa toteutuksessa puupaneeli oli tärkeässä osassa. Laitteen käyttöä helpottaa tarkka ja kookas 6,8 tuuman värinäyttö, ja verkkotoiminnoista kaiken irti saa älylaitteeseen ladattavalla, sarjassaan poikkeuksellisen fiksulla ja komealla StreamMagicohjainsovelluksella. Ne nimittäin kattavat monenlaisia tarpeita, tarjoavat nipun nykyaikaisia ominaisuuksia ja vieläpä näyttävät aivan poikkeukselliselta. Kaulaa kilpailijoihin tuleekin kasvattaa omintakeisilla ratkaisuilla muun muassa designin saralla, eikä pahitteeksi olisi olla myöskään tiukasti kiinni nykyajassa ominaisuusluettelon kanssa. . Nyt tätä samaa paneelia hyödynnetään EVO 150:n kyljissä, ja jos puu vaikuttaa liian perinteikkäältä, sen voi vaihtaa nykyaikaisempaan tummaan pintakuviointiin. Paketissa on tosin mukana myös perinteinen kaukosäädin. Varsinaista vahvistintehoa EVO 150 tarjoaa nimensä mukaisesti 150 wattia kahdeksaan ohmiin, ja siihen voi liittää kaksi kaiutinparia. Da-muuntimensa ansiosta se toistaa erilaisista langallisista tai usb-lähteistä hires-tiedostoja, mutta myös langatonta bluetoothia käytettäessä mukana on aptx hd -kodekki. (nro 207) 6/2021 29 n ykyaikaisilla hifimarkkinoilla erottuminen vaatii usein poikkeuksellista näkemyksellisyyttä. Kaksikosta edullisempi EVO 75 maksaa 2 099 euroa, ja tässä tarkastelussa olevan EVO 150:n hinta taas on 500 euroa enemmän. Laitteen damuunnin puolestaan on ESS Sabre ES9018K2M, jonka resoluutio yltää maksimissaan 384 kilohertsiin ja 32 bittiin pcm-puolella ja 256-tason dsd:hen. Verkkoyhteydet löytyvät sekä langattoman wifin että langallisen ethernetin muodossa. Nykypäivän tarpeita silmällä pitäen EVO 150 on monella tapaa korkean resoluution toistin. ?. Kaikki tämä on onnistuttu leipomaan visuaalisesti houkuttelevaan, luontevasti eri pintamateriaaleja ja viimeistelyjä yhdistelevään pakettiin, jota nykyajalle ominaisesti voi sujuvasti komentaa myös ohjainsovelluksen kautta. Vahvistinosio laitteessa on d-luokkainen Hypexin NCore, ja suoratoistoa varten mukana on Cambridge Audion itse kehittämä StreamMagic-alusta. Luonnollisesti myös verkkosuoratoiston puolella resoluutiota piisaa. Vahvistin ja verkkosoitin Teknisesti ottaen EVO 150 on integroitu vahvistin, jossa on sisäänrakennettu da-muunnin sekä striimeri verkko-ominaisuuksilla. Pelkkä hyvä ääni ja vaikkapa kattava liitettävyys ovat varsinkin hiukan hintavampien laitteiden kohdalla jo perusedellytyksiä. Malleilla ei varsinaisesti ole muuta eroa kuin EVO 150:n suurempi vahvistinteho sekä hiukan kattavammat liitännät. EVO 150:n voisi kuvitella helposti olohuoneen ainoaksi pääkeskukseksi, johon saa halutessaan kytkettyä vaikkapa television hdmi-liitännällä, joko usb-massamuistilaitteita tai tietokoneen, vinyylisoittimen mm-rasialla, analogisia tai digitaalisia ohjelmalähteitä ja niin edelleen. Brittimerkki Cambridge Audion uudet EVOsarjan integroidut vahvistimet nostavat tuotekategoriansa rimaa jälleen pykälän korkeammalle. Valinnanvaraa on upnp-toistosta Airplay 2:een, Chromecastiin, nettiradiokanaviin, Spotify Connectiin, TIDALiin mqa-tuella sekä Qobuziin, ja EVO 150 on myös Roon Ready
Kaiken tämän lisäksi vahvistin myös kuulostaa luontevan skarpilta ja nopealta, eikä sen teho hyydy vähän vaativammankaan kaiutinkuorman edessä. Käytännössä EVO 150 piirtää ilahduttavan eläväisen, tarkasti määrittyvän stereokuvan, jossa eri äänielementit ovat luontevasti omilla paikoillaan. 30 6/2021 (nro 207) KOKEILU: Cambridge Audio EVO 150 -verkkosoitin/vahvistin Cambridge Audio EVO150 Hinta 2 599 € Edustaja Highend Studio Finland oy Lisätiedot cambridgeaudio.com highendstudio.fi Toimintaperiaate Striimaava integroitu vahvistin Nimellisteho 2 x 150 W @ 8 Ohm / 2 x 250 W @ 4 Ohm Tulot 1 pr RCA, 1 pr XLR, levysoitin, 2 x optinen, koaksiaalinen, usb-a, usb-b, ethernet, 12 V trigger Lähdöt 1 pr RCA (pre out), sub out, hdmi arc, 3,5 mm kuulokelähtö, RS232, 12 V trigger, kaiutinliitännät (2 pr / kanava) Verkkoominaisuudet Chromecast, AirPlay 2, Spotify Connect, Tidal Connect, Roon Ready, internet radio, bluetooth (aptx hd) Mitat (l x k x s) 305 x 90 x 305 mm Paino 5,3 kg Muuta Vaihdettavat kylkipaneelit, kaukosäädin + Monipuolisuus ja liitettävyys + Skarpin luonnollinen ääni + Ulkonäkö ja design – Ei mainittavia miinuksia! Komeasti kehittynyt . Esimerkiksi korkearesoluutiopuolella tukea löytyy suoraan Qobuzille sekä Tidalille, josta esimerkiksi mqa-muotoisten tiedostojen toisto hoituu suoraan. Vaikka noin 2 500 euron hintaluokassa on jo paljon valinnanvaraa ja myös vaatimuksia laadulle, EVO 150 vastaa kaikkeen tasaisen tyylikkäällä otteella. StreamMagic-ohjainsovelluksen ohella vahvistimen toimintojen ohjaaminen on mahdollista myös käteenkäypällä kaukosäätimellä. Kodin viihdepääkeskuksena toimivan integroidun vahvistimen ei tarvitse enää olla pelkkä musta tylsä laatikko, vaan sillä voi olla myös esteettisiä ominaisuuksia – niiden tärkeiden teknisten ohella. Kehittyneisyys ja nykyaikaisuus tarkoittavat käytännössä sen kohdalla sitä, että vahvistinmoduuli on paitsi tehokas myös taloudellinen ja lisäksi sen taajuusvaste on melko lineaarinen – toisin kuin vanhemmilla d-luokan toteutuksilla. Joko langallisesti tai langattomasti verkkoon kytkettynä EVO 150 juttelee StreamMagicin kautta suoraan useiden suosittujen suoratoistopalveluiden kanssa. Vaikka osa kilpailijoista tarjoaa enemmän ominaisuuksia ja liitäntöjä, EVO 150 vastaa viehkeällä muotoilullaan sekä käytön helppoudella – olipa kädessä sitten kaukosäädin tai älylaite ohjainsovelluksineen. EVO 150:n 150 wattia riittää hienosti monenlaisten kaiuttimien ajamiseen, olipa kyseessä kompaktimmat jalustamallit tai kookkaammat lattiakaiuttimet. Tässä huomattavaa on myös se, ettei äänenlaatu perustu suoraan vain wattimäärän mahdollistamaan vääntöön, vaan vahvistimen äänessä on myös hyvin paljon hienovaraisempia, yksityiskohtaisia nyansseja. Tätä taustaa vasten Cambridge Audion EVO 150 on varsin tervetullut, monipuolinen ja tehokas integroitu vahvistin, joka tarjoaa monenlaista liitettävyyttä ja käytettävyyttä useimpiin tarpeisiin. Kyseessä on eräänlainen digitaalisten lähteiden monitoimityökalu, joka mahdollistaa EVO 150:n monipuoliset verkko-ominaisuudet. Cambridge Audio EVO 150:n kohdalla teknisen pohjan muodostaa mainittu Hypexin NCore, joka on pitkälle kehittynyt ja nykyaikainen d-luokassa toimiva vahvistintoteutus. laite on varsinaisesti toteutettu. n. Tämän perusteella voimme olettaa, että EVO 150 istuu sopuisasti kaiuttimien kuin kaiuttimien väliin. Vahvistimen äänestä on hankala löytää mitään nipottamista, ja ennen kaikkea ote kaiuttimista pysyi hämmästyttävän tiukkana pitkin testiä. Toiston herkkä reaktiivisuus ja tietynlainen nopeus erottuvat äänessä melkeinpä kaiuttimista riippumatta, vaikka toki ne yhdessä huoneen kanssa vaikuttavatkin kokonaisuuteen vahvistinta enemmän. Cambridge Audio on panostanut näkyvästi jo kymmenen vuotta sitten julkaistuun StreamMagicalustaan
EISAVOITTAJAT Laa d u k k aa t j a ty yli kk ää t SVS 3000 MICRO -SUBWOOFER KEF KC62 -SUBWOOFER CAMBRIDGE AUDIO EVO 150 -ALL-IN-ONE-VAHVISTIN Tervetuloa hyville kaupoille. NYT SAATAVILLA AUDIOKAUPASTA.
Teknisesti sen sijaan ollaan kaukana yksinkertaisuudesta, sillä Technics nostaa digitaalitekniikan riman jälleen ihan uudelle korkeudelle. Tämä kunnianhimo näkyy myös edullisemmassa SU-R1000-mallissa, joka niin ikään toimii d-luokassa. Taustalla on myös muistikuvat vuonna 2014 ilmestyneestä ylellisestä vahvistinduosta, jonka päätemalli SE-R1 painoi tasan 54 kilogrammaa – ja kyseessä oli d-luokan vahvistin! Hurja massa johtui yhtä paljon rohkeasta rakenteesta kuten myös mielettömän kokoisesta virtalähteestä. Kyse on eräänlaisesta Brutaalia digivääntöä! Kuuden vuoden kehitystyön ja R1-sarjan luksusduon jälkeen Technics ajatteli, että nyt on aika lisätä valikoimaan vielä rohkeampi integroitu vahvistin. Technicsin tuoreen SU-R1000:n kohdalla mieleen tulee heti kättelyssä japanilainen pyhän yksinkertaisuuden ruumiillistuma kaikessa minimalistisuudessaan. Technicsin ratkaisussa puolijohteet (joita muuten on kaksi per kanava) toimivat jopa 1,5 megahertsin kytkentätaajuudella ja yhdessä perinteisiin ratkaisuihin nähden vain kymmenesosan lähtöimpedanssin kanssa tarjolla on 150 watin vahvistin, joka ei hätkähdä kaiutinkuormitusta yhtään niin paljoa kuin perinteisempi d-luokkainen pääte. Lähtöasteen LAPC-toiminnosta, joka muuten on omanlaisensa mukautuva korjauspiiri vaiheen ja impedanssin sovittamiseksi, tulee vielä pykälä lisää premium-henkeä. Kyse on eräänlaisesta superkomponentista, jolla on hyvin alhainen vastus ja joka ei myöskään kärsi samalla tavoin hajakapasitanssista tai dioditoiminnan häiriöistä, jotka vaivaavat mos-fet-toteutusta. Juuri sellainen on tuore SU-R1000.. Kytkentävirtalähteestään huolimatta se painaa silti melko runsaasti, 23 kilogrammaa. Omaa tekniikkaa Suurten referenssipäätevahvistimien tapaan SUR1000 ei toimi perinteisessä mos-fet-pohjaisessa d-luokassa, vaan siinä hyödynnetään japanilaisvalmistajan omia huippunopeita galliumnitriditransistoreita (gan-fet). 32 6/2021 (nro 207) Teksti: Mats Meyer-Lie & AVPlus-toimitus Kuvat: Valmistaja Mittaukset: Hifi&Musik TESTI: Technics SU-R1000 -integroitu vahvistin E nsisilmäys kertoo yleensä laitteesta kuin laitteesta ainakin jotain keskeistä. SU-R1000 on täynnä huipputeknologiaa, mikä ei tietenkään yllätä merkin tuntijoita lainkaan
?. . Kalibrointi – joka muuten suoritetaan paketin mukana tulevalla testisignaaleja sisältävällä vinyylilevyllä – on kytkettävissä päälle ja pois, mutta kun kerran kuulee, mitä ominaisuus tekee toiston stereokuvalle ja selkeydelle, ominaisuudesta on todella helppo pitää. Järjestelmä vertaa jatkuvasti pääteasteen lähtöä edellisen da-osan ulostuloon ja kompensoi aktiivisesti mahdolliset erot. Toiminto on valinnainen, ja päälle kytkettynä se luo subjektiivisesti arvioiden hieman ilmavamman ja läpinäkyvämmän kolmiulotteisuuden tunnun SU-R1000:n toistoon. Vahvistimessa on nimittäin myös uusi ADCT-toiminto, joka puolestaan torjuu kaiuttimien aiheuttamaa tarpeetonta sähkömotorista voimaa eli värähtelevistä elementeistä aiheutuvaa jännitelähteen potentiaalieroa, joka heijastuu normaalisti takaisin vahvistimeen. LAPC ei ole ainoa mielenkiintoinen rivi SUR1000:n ominaisuuslistalla. Myös vinyyliääni on balansoitu, ja riaa-korjaus tehdään digitaalisesti. (nro 207) 6/2021 33 Sisäpuolen toteutus on varsin siisti ja selkeä: kaksoismonorakenne, jonka pääteasteissa on kytkentävirtalähteet. Mukana on myös eräs toinen edellä mainitun LAPC:n kaltainen toiminto, joka ei pelkästään korjaa signaalin vaiheja korkeataajuusominaisuuksia vaan myös parantaa transienttivastetta. Vahvistimen takaa löytyy käytännössä kaikki tarpeellinen: jopa kaksi usb-liitäntää tietokoneille, kaiutinlähdöt tuplana sekä balansoidut xlr-tulot linjalähteelle ja vinyylisoittimelle. automaattisesta kalibroinnista, jossa vahvistin itse lähettää pienen, erilaisista testipulsseista koostuvan jännitteenkertaajan kaiuttimen mittaamiseksi ja optimoi siten pääteasteen kuormituksen ja impulssivasteen. Ja kyllä, SU-R1000 on siis täysin digitaalinen vahvistin, jossa analogisten lähteiden signaalit – mukaan lukien vinyylisoitintulo – digitoidaan 32-bittisen ja 768 kilohertsin balansoidun ad-muuntimen kautta
Tällä kertaa kokonaisuuden syväluotaavin mittaaminen jäi valitettavasti väliin, sillä emme yksinkertaisesti saaneet SU-R1000:sta täydellistä tehokuutiomittausta. Ja jos kerta hyväksyy vinyyliäänen digitalisoinnin, niin miksei sitten Technicsin sinänsä fiksua toteutusta. Varsinainen huomio kohdistuu kuitenkin upeisiin vu-mittareihin. Epäilemättä Technics SU-R1000 on useimmille meistä hiukan liian hintava vahvistin. Musiikkiin ilmestyi ripaus säihkettä ja hohtoa, ja yleinen resoluutio nousi tasolle, joka on yleensä ollut saavutettavissa vain suurilla monoblokeilla. Technicsin itse kehittämät, erittäin nopeat kytkentäkomponentit ja korkea toimintataajuus (400 kilohertsiä) yhdessä erittäin kattavan ja erittäin hiljaisen ohjauksen kanssa mahdollistavat periaatteessa kohinattoman ja modulaatiovääristymistä vapaan signaalin. Mutta siitäkään ei ole epäilystä, etteikö jokainen äänenlaatua arvostava innostuisi vahvistimen tuottamasta luonnollisen kristallinkirkkaasta mutta myös jylhästä ja salamannopeasta äänestä! Varsinaisten super-highend-vahvistimien maagista hohtoa SU-R1000:ssa ei ole, mutta toisaalta ulotteikas ja aito ääni, digitaalinen kehittyneisyys ja vastustamattoman vetoava toistotapa ovat kaikki erittäin mielenkiintoa lisääviä seikkoja. Ikään kuin kaikki tarpeeton olisi vetäisty irti koko toistoketjusta ja signaali saavuttaisi jollakin kummallisella tavalla kaiuttimet totuttua nopeammin. SU-R1000 kuulosti kirkkaalta ja puhtaalta tavanomaista luontevammalla otteella. Myönnettäköön, ettei ominaisuus tehnyt ääneen kuitenkaan massiivista eroa, ja joidenkin kaiuttimien kanssa esimerkiksi basso tuntui sellaisenaankin hyvin hallitulta ja tiukalta. Eikä etumaskin mainiot mittaritkaan hassummilta näytä! Siistissä etumaskissa on virtapainikkeen ja 6,35 millimetrin kuulokeannon lisäksi kookas äänenvoimakkuuden säätörulla sekä pienellä näytöllä varustettu ohjelmalähteen valitsin. Kalibrointi antoi myös hieman enemmän kiiltoa äänen harmoniakerrannaisille mutta toi samalla enemmän esiin äänitteiden akustiikkaa ja tunnelmaa. Saimme sentään 200 wattia kahdeksassa ohmissa, mikä kuitenkin kertoo jotain. Kalibroinnilla taas saavutettiin selvästi lisää äänen perspektiivin syvyyttä sekä laajempaa tilatoistoa, mutta ennen kaikkea ominaisuus tuntui vahvistavan stereokuvaa. Mutta mikä todella luo kaulan muihin vastaaviin d-luokan vahvistimiin on SU-R1000:n hyödyntämät erittäin nopeat gan-fettransistorit, joiden alhainen lähtöimpedanssi ja korkea kytkentätaajuus mahdollistavat sen, ettei Technics kuulosta miltään toiselta aiemmin kuulemaltamme. Puhdasta ääntä Kuten sanottua, SU-R1000 on täynnä kehittynyttä teknologiaa, ja juuri edistyksellisyydessä piileekin sen todellinen valtti. Tuntui kuin tutut kaiuttimet olisivat muuttuneet servo-ohjatuiksi – jopa ilman LAPC-kalibrointia, sillä ilman sitäkin Technics piti kaiuttimien kartiot raudanlujassa otteessa. Silti lisävääntö ulottuvuuden ja tarkkuuden saralla vakuutti siinä määrin, että toiminto pysyi käytössä suurimman osan ajasta. Huolimatta poikkeuksellisen kehittyneestä digitaalisesta arkkitehtuurista ensivaikutelma vahvistimesta, kun se viimein on kytketty järjestelmään ja virroissa, on eräänlainen mutkattomuus. Sama koski SU-R1000:n riaa-korjausta, jossa ennen kaikkea parempi kanavaerottelu teki kuuntelusta entistä suurempaa ja avoimempaa. 34 6/2021 (nro 207) TESTI: Technics SU-R1000 -integroitu vahvistin Äänenlaatua ja edistyksellisyyttä . Vahvistimen tarkka dynamiikan esitys ja kyvyt välittää transientit todella tarkasti kuuluivat aidosti huoneäänessä. ?. n . Jotta kaikki digiominaisuudet toimisivat asianmukaisesti, niiden taustalle tarvitaan aivan erityistä ja edistyksellistä virrantuottoa. Ainoa asia, jota kytkentävirtalähde ei ohjaa, on damuuntimen yliherkkä kello-oskillaattori, jolle on varattu oma akkunsa. Tässä tapauksessa siitä huolehtii kytkentävirtalähde, joka on kehitetty erityisesti SU-R1000:lle ja koostuu neljästä erillisestä osasta: yksi on vahvistimen analogisille piireille, toinen digitaalipiireille sekä yhdet kunkin kanavan tehoasteille
Toslink, 2 x koaks, 2 x usb-b Analogitulot 2 x stereo-rca, 1 x xlr + main in & rec in Analogilähtöt Pre Out, Rec Out Vinyylisoitintulo Kyllä, mm/mc (rca/xlr) Kuulokelähtö Kyllä, 6,35 mm Kaiutinliitännät 2 pr (speaker A/B) Kaukosäädin Kyllä Mitat (l x k x s) 43x19x46 cm Paino 23 kg Testilaitteisto Vinyylisoitin TEAC TN-5BB/Audio Technica 95 ML CD-soitin Marantz SACD 30n Kaiuttimet Paradigm Persona 7F, Emotiva T2+, XTZ Spirit 4 Kaapelit Jorma Statement, VdH The First, QED Silver Anniversary XT + Loistava ääni + Viimeistely + Kehittyneet ominaisuudet + Tehot – Hintava – Ei ehkä puristisin toteutus Saadut mittaustulokset ovat Technicsin kohdalla kautta aikain yhdet parhaista kategoriassaan, ja SU-R1000 antaa vielä kahdessa ohmissa noin 600 wattia. Komeasti viimeistelty SU-R1000 on saatavilla hopeisen viimeistelyn ohella mustana.. Emme saaneet kuitenkaan vahvistinta mitattua läpikotaisin johtuen ongelmista, joiden taustalla lienee ollut yhteensopimattomuus PowerCube-järjestelmämme kanssa. (nro 207) 6/2021 35 Technics SU-R1000 Hinta 7 990 euroa Lisätiedot technics.com/fi Toimintaperiaate Integroitu stereovahvistin Teho 2 x 150 W / 8 Ohm Digitulot 2 x opt
Ja onhan nyt kaiutinrakentelu myös hauskaa ja mielenkiintoista!. Osaltaan tähän vaikutti niin työvoimakustannukset, kalliit rahtikulut ja joistain maista jopa tullimaksut. Kaiuttimet, etenkin vähänkään laadukkaammat sellaiset, olivat sangen kalliita. Erilaisia rakennussarjoja oli tarjolla aikoinaan runsaasti. 36 6/2021 (nro 207) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas TEE-SE-ITSE: Inno 4x4” -kaiutinrakennussarja K aiutinrakentelu oli aikoinaan hyvinkin suosittua. Tekemällä itse saattoi saada laadukkaat toistimet hyvinkin kohtuulliseen hintaan. PilariKauttimet ja teKemisen iloa joPa alle 500 eurolla Pari! Voit valmistaa itse pilarikauttimet jopa alle 500 eurolla parilta, ja pienellä rakennuskikalla niistä saa helposti myös hyvän näköiset ja haluttaessa yksilöllisetkin. Kaiutinrakennussarjojen suosioon vaikutti suuresti myös Tekniikan Maailman ja etenkin taannoisen HIFI-lehden julkaisemat lukuisat rakennusohjeet, jotka olivat – ainakin julkaisujen itsensä mukaan – paljon parempia kuin kaupalliset tuotteet. Moni varttuneempi lukija muistaa varmasti monet näistä suorastaan legendaarisista rakennusohjeista ja rakennussarjoista. Siihen on varmaan monta syytä: aiheesta riittävästi kiinnostuneiden määrä on laskenut, hifi ei vain innosta samalla tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten, ei ole aikaa, kaiuttimien hinnat ovat laskeneet ja hienon näköisiä kiinalaisia lattiakaiuttimia saa jopa alle 200 eurolla parilta ja aidosti laadukkaat kaiuttimetkin saa jopa alle tonnilla, ja niin edelleen. Kaiutinrakentelun suosio on kuitenkin enää vain muisto aikaisemmista ajoista
Jostain syystä hän oli myös hieman vastahakoinen vastaamaan hänelle esittämiimme kysymyksiin suunnitteluperiaatteista ja antamaan paranteluehdotuksia. Yksityiskohtaisemmat ohjeet olisivat ehdottomasti tarpeen, ainakin, jos kotelot on tarkoitus tehdä itse. Nykyään ei oikein ole enää samanlaista suunnittelijagurua, jonka ohjeita voisi pitää niin sensaatiomaisina ja ylivoimaisina. Niissä on pyöristetty pää ja ruuviton kiinnitysmekanismi. Maksoimme Hifitalon Inno 4x4 -rakennussarjan osista (poislukien siis kotelon puuosat, refleksiputket ja vaimennusaineen) vain 199 euroa per kaiutin. Osien mukana tulee toki jakosuodattimen ja elementtien kytkentäkaavio, mutta itse kotelolle ei ole muita ohjeita kuin piirros kotelon ulkomitoista, tieto seinien materiaalin paksuudesta sekä tiedot elementtien asennusreikien halkaisijasta ja niiden paikat. Tarjous liittynee siihen, että elementit ovat ainakin tuon Peerlessin bassokeskiäänisen osalta OR:n tehtaalta aikoinaan ostettu rajoitettu erä. Toimitussisältö käsittää siis elementit, jakosuodatinkomponentit, sisäisen johdotuksen, liitinterminaalin (naparuuvipaneeli), ruuvit ja tiivistenauhaa. Aikoinaan HIFI-lehden ja erityisesti lehden toimittajan Pekka Tuomelan suunnittelemat kaiuttimet olivat oikeasti todella laadukkaita ja parempia kuin monet kaupalliset tuotteet: osa malleista oli jo highend-tasoa, ja ne sisälsivät eksoottisia ratkaisuja. Vaimennusaineeksi molempiin kaiuttimiin riittää yksi 500 gramman pussi. Bassokeskiäänielementissä oli tosin jo tiivisteet valmiina. Yksi pussi riittää kahteen kaiuttimeen. Kotelo Inno 4x4:n alkuperäisen ohjeen kotelo on siro eli kapea ja korkeahko, ja siten myös helposti kaatuva. Saurama tosin myönsi, ettei ollut suunnitelmasta kovin innostunut. Toimitukseen ei kuulu vaimennusainetta eikä refleksiputkia. ?. HIFI-lehteä uskottiin, ja se sai todella monet innostumaan rakentelusta. Niin tai näin, nyt hinta on houkutteleva ja linjassa sarjan elementtien erillishinnoittelun kanssa. Toisaalta tarjolla on myös tilaustyönä Hifitalolle suunnitellut sarjat, jollainen tässäkin esitelty Inno 4x4 on. Toimitussisältö käsittää elementit, diskantin suuntaimen, jakosuodatinkomponentit, kaiutinjohtoa (käyttötarkoitukseen kuitenkin hankalaa sellaista), liitinterminaalin ja kiinnitysruuvit (torx-kannalla). Sarja on ollut myynnissä jo muutaman vuoden, ja nyt sitä saa tarjoushinnalla selvästi edullisemmin. Sarjaan on suunniteltu kolme halkaisijaltaan 50:n ja pituudeltaan 140 millimetrin putkea. Millaiset kaiuttimet tältä pohjalta saadaan aikaan. edullisesti alkuun Inno 4x4:n eräänlainen normaalihinta on 316 euroa per kaiutin. Tästä olisi ehkä syytä olla hieman ytimekkäämpi maininta verkkokaupassa. Yhteen kaiuttimeen on suunniteltu kolme kappaletta Hifitalon HP50-putkia (50/140 millimetriä), jotka maksavat viisi euroa kappaleelta, ja 500 gramman vaimennusainepussi maksaa 8,50 euroa. Osien hinta kaikkinensa oli siis noin 440 euroa parilta. Kotelon rakentamista vaikeuttaa se, että sille ei ole olemassa oikeastaan mitään varsinaisia ohjeita. (nro 207) 6/2021 37 Eräs merkittävä syy harrastuksen hiipumiseen liittyy varmasti myös laatuun ja tarjontaan. Sen 79 euron tarjoushinta on kohdallaan. Osittain tämän ja myös helpomman viimeistelyn johdosta ohjeemme poikkeaa hieman alkuperäisestä, mutta palataan siihen myöhemmin. Kotelo on helppo koota levyihin jyrsittyjen urien ja kohdistuspalojen avulla kokonaan ilman ruuveja. Muista tuon ajan kovista nimistä voidaan mainita Harri Isokangas (Harrin kaiutin) ja Anders Weckström (Suomen Hifitalo/Chorus). Pakettiin ei kuulu refleksiputkia eikä vaimennusainetta. Uudenpaa suunnittelusukupolvea edustaa Samu Sauraman osin hyvin erikoisetkin pa-elementteihin ja torvidiskantteihin perustuvat rakennussarjat. Tästä olisi hyvä olla hieman selkeämpi maininta nettisivuilla. Tähän päälle tulee toki vielä kotelo viimeistelyineen ja muu tarvittava. Hifitalo myy koteloon puuosat kohtuuhintaan, ainakin nykyisellä tarjoushinnalla 79 euroa Kaiuttimiin on myynnissä valmis puuosapaketti. Tämähän lisäsi vain kiinnostustamme sarjaa kohtaan. . Harrilla on yhä tarjolla useita rakennussarjoja, ja myös Hifitalolla on myynnissä hyvinkin laaja mallisto erilaisia sarjoja, osa vanhempia, osa elementtivalmistajien omia, mutta myös uudempaa suunnittelua. Esimerkissämme valmiiden kaiuttimien hinnaksi tuli noin 680 euroa parilta. Nyt kummatkin piti tilata erikseen jälkikäteen, kun tätä ei heti huomattu
Muut puulajit ovat toki kalliimpia, mutta ei mahdottomasti. Jopa ruuveille on alkureiät, ja diskantin suuntaimelle on jyrsitty upotus. Tästä olisi hyvä olla kyllä maininta kokoamisohjeissa, jos sellaiset siis edes olisi. Puutapeilla ruuveja ei tarvitse käyttää. Sitä pitää hieman kallistaa, jotta kannen ja pohjan kohdisJos kotelon haluaa tehdä kokonaan itse, esimerkiksi vaikka hieman erilaisilla mittasuhteilla, niin puuosat voi sahauttaa määrämittaan puutavaraliikkeessä ja koota kotelon liimalla sekä tapittamalla ja/tai ruuveilla. Tämä tosin laskee basson voimakkuutta. Ensin painetaan toinen sivulevy tiiviistin kiinni etulevyyn. Jos kotelon haluaa tehdä kokonaan itse, niin puuosien (18 millimetrin mdf:n) hinta puutavaraliikkeessä määrämittaan sahattuna on paikasta riippuen 30–50 euroa kaiutinta kohden, mutta Hifitalon osiin verrattuna kokoaminen ruuvein sekä elementtien ja refleksiputkien asennusreikien teko vaatinee hieman enemmän kokemusta ja myös kalustoa. Korkeus kertaa syvyys kertaa leveys, ja kun käyttää yksikkönä senttejä, niin litrat saadaan, kun tulos jaetaan tuhannella. Apua olisi tarvittu useassa kohdassa. Kokonaan itse. Näin diskantin ja keskiäänen toisto saadaan sulautumaan toisiinsa mahdollisimman hyvin myös sivulle päin. Suuntaimen tehtävä on lisätä diskantin suuntaavuutta eli säteilykuvion muotoa sen alemmalla toistoalueella, lähellä jakotaajuutta. Pelkkä kuumaliima ei tuntunut toimivan kiinnityksessä. Diskantin suuntaimessa on alareunassa jopa pieni syvennys, jotta keskiäänielementti saadaan mahdollisimman lähelle diskanttia. Esimerkiksi pinta-alaltaan 800 kertaa 2 000 -millimetrisestä ja 27 millimetriä paksusta pyökkisestä liimapuutasosta saa (pienillä mittamuutoksilla eli muutaman millimetrin matalampi kotelo ja kaksiosaisilla jalustalistoilla) kaikki tarvittavat osat kahteen kaiuttimeen. Aloittelijalle ja jopa hieman kokeneemmalle pitäisi olla paremmat ohjeet. laadukkaat elementit Laadukkaat elementit ovat edellytys hyvälle äänentoistolle. Vaikka olisi millainen kotelo ja jakosuodatin, niin huonoilla elementeillä ei saa aikaan hyvää ääntä. Viritystaajuutta voi hieman laskea tulppaamalla yhden (tai varauksin) kaksi putkista, tai putket voi tulpata kokonaan. Levyjen kiinnityspalojen paikat eivät jostain syystä sijaitse symmetrisesti aivan keskellä levyn reunaa, joten ne voidaan sijoittaa vain tietyllä tavalla. Tällainen levy maksoi jutun kirjoittamisen aikaan Bauhausissa tarjouksessa vain 80 euroa ja siihen sahaukset määrämittaan 15–20 euroa. Ensin etulevy lattiaa vasten, sitten siihen kohdistuspalat liimatipoilla ja yhtenäinen liimanoro, johon levyt kiinnittyvät. Keskiäänielementti ei istu nyt suuntaimen upotukseen aivan suunnitellulla tavalla. ?. Ruuveille porataan valmiiksi 1–2 millimetrin alkureiät ja kannoille upotukset. Diskanttina on Seas 19TAFD/G, 18 millimetrin alumiinikalotti ja sen kanssa Seasin loiva suuntain (AWSM-120). Kotelon etulevyyn tehty diskantin suuntaimen upotus ei ole tässä tapauksessa ihan loppuun asti mietitty ratkaisu. Kotelon mittasuhteiden muutos johonkin suuntaa edellyttää tietenkin muutosta toisaalle, jotta kotelon tilavuus säilyy osapuilleen suunnitelman mukaisena, tässä tapauksessa noin 19,5 litrassa. Materiaalina osissa on 18 millimetrin paksuinen mdf-levy. Tämä ei edistä mielenkiintoa tee-se-itse-rakentamiseen. Pintaan vielä useampi kerros puuvahaa, niin hieno on. Ruuvien upotukset tulee kitata ennen viimeistelyä umpeen ja hioa tasaiseksi, koska muuten ruuvien paikat erottuvat viimeistelyn alta, jopa käytettäessä paksuhkoa keinonahkaa. Kotelo on helppo kasata koteloon jyrsittyjen urien ja kiilapalojen avulla pelkällä liimalla. Ei olisi kiva, jos diskantti yhtäkkiä irtoaisi suuntaimesta ja tippuisi kotelon sisään! Kiinnitys voidaan varmentaa suuntaimen takaa sen ja diskantin liitoskohdasta vielä kuumaliimalla. Mutta takaisin kokoamiseen. Suuntaimen kiinnityspinta karhennettiin ennen liimausta karkealla hiekkapaperilla. Seuraavaksi laitetaan liimaa pohjaja kansilevyn kahdelle sivulle ja levyt paikoilleen. Kotelon kokoaminen Hifitalon valmisosista tehtynä kotelon kokoaminen on helppoa. Jos kokoamiseen käytetään ruuveja, niin siihen sopivat uppokantaiset 3,5–4 millimetriä paksut ja 40–45 millimetriä pitkät puuruuvit. Epoksin määrä on hyvä pitää kohtuullisena, eikä sitä tule levittää paksulti ainakaan kovin lähelle sisäreunaa, jottei epoksia pursua näkyville suuntaimen eteen. 38 6/2021 (nro 207) TEE-SE-ITSE: Inno 4x4” -kaiutinrakennussarja per kaiutin. Inno 4x4 -sarjassa on neljä Peerless SDS 830851 -bassokeskiäänielementtiä, joiden nimelliskoko on 3,5 tuumaa (ei siis neljä tuumaa kuten rakennusohjeen tiedoissa ja kaiuttimen mallinimessä annetaan ymmärtää) kartion tehollisen halkaisijan ollessa 80 millimetriä. Tapitussarjat poranterineen ja tappeineen maksavat edullisimmillaan vain 8–13 euroa. suuntaimen kiinnitys Suuntaimessa ei ole diskantille mitään erityistä kiinnitysmekanismia, eikä sarjan mukana ollut liioin mitään ohjetta kiinnityksen toteutukseen. Se ei vain pitänyt riittävän lujasti liukkaassa muovipinnassa. Teimme kiinnityksen kaksikomponenttiepoksilla. Helppoa ja varmasti upeaa viimeistelyä ajatellen yksi vaihtoehto on tehdä kotelo kokonaan liimapuulevystä ja koota se puutapeilla ja liimalla. Tässä on syytä huomioida, että levyihin merkitty asennussuunta “S” tulee kotelon sisäpuolelle. Kotelo on tosiaan refleksiviritteinen ja toteutettu kolmella halkaisijaltaan 50-millimetrisellä ja pituudeltaan 140-millimetrisellä putkella. . Tuo suuntaimen upotus tosin teki kotelon viimeistelystä haasteellisempaa. Osissa on jopa valmiit reiät elementeille, refleksiputkille ja kaiutinterminaalille. Viritystaajuus on korkeahko 58 hertsiä mutta toimii. Upotusta ei välttämättä tarvitsisi olla. Liekö vain mittavirhe tässä tuotantoerässä. Suuntaimen taakse voi tässä vaiheessa kiinnittää myös mukana tulevan tiivistenauhan. Ja jokainen kaiketi osaa laskea tilavuuden. Seuraavaksi laitetaan paikalleen toinen pitkä sivu
Takalevyn kohdistuspalat voidaan laittaa kotelon sivuihin paikalleen, mutta takalevyä ei vielä liimata kiinni. Diskantin suuntain tekee diskantin vasteen alempia taajuuksia kohden nousevaksi. Kun sähköinen jakotaajuus toteutetaan pelkällä kondensaattorilla riittävän korkealta ja loivasti, suuntain oikaisee vasteen suoraksi ja pitää kalotin liikepoikkeaman vakiona koko käyttökaistalla. Kun kaikki neljä bassokeskiäänielementtiä toimivat yhdessä, saadaan bassoalueelle suuri kartiopinta-ala ja hieman suuntaavuutta myös alimmille keskitaajuuksille. Sisäpuolelta liima kannattaa pyyhkäistä kostutetulla sormella tiivisteeksi sivujen reunoille ja kulmiin. (nro 207) 6/2021 39 tuspalat solahtavat sivulevyn koloihin. Tämä on iso miinus. Tämä on toki mahdollista tehdä myöhemminkin, vaikka kotelo olisi jo kiinni, mutta elementtien asennusaukot ovat sen verran pienet, että vaimennusaineen ja jakosuodattimen ujuttaminen kotelon sisään vaatii näppäryyttä. Suunnittelu lähtee liikkeelle elementtien raakavasteiden mittauksista ja niiden pohjalta lasketusta, irtokompomenteista hauenleuoilla kasatusta prototyyppisuodattimesta. Sitä hienosäädetään komponentteja vaihtaen, mitaten ja Sitten toinen sivu paikoilleen, niiden kohdistuksen tarkistus, ja takakansi (tai etulevy) paikoilleen (vielä ilman liimaa) sitomaan koteloa, kunnes liima on kuivunut. jakosuodatin Inno 4x4 on toteutettu 2,5-tieratkaisuna, jossa kaikki neljä bassokeskiäänielementtiä toistavat bassotaajuuksia mutta vain kaksi ylintä jatkavat keskialueelle, jossa tehdään varsinainen kaksitiejako toiston siirtyessä diskantille. Kahdella alimmalle bassolle on siis erillinen alipäästösuodatus alemmilla taajuuksilla. Liimaksi käy tavallinen puuliima, esimerkiksi Erikeeper. Innon suunnittelijan, Samu Sauraman mukaan kolmannenkin bassokeskiäänen voisi suodattaa pois oktaavia alempaa. Kun toinen elementtipari suodatetaan pois jo alakeskitaajuuksilla, suuntaavuus ei kasva korkeimmilla taajuuksilla liikaa. ?. Viimeiseksi kotelon sivuseinien väliin voidaan liimata vielä sivuja tukevat pienet välipalat. Kotelo kootaan joko etutakalevystä alkaen. Mutta yksinkertaisuuden vuoksi nyt mennään näin. Ensin toinen sivu liimataan paikoilleen ja sen jälkeen päätypalat. Jos kaikki elementit toistaisivat yhdessä diskantin jakotaajuudelle asti, olisi paketti pystysyynnassa kuitenkin voimakkaasti suuntaava etenkin diskanttiin verrattuna. Rakennusliimakin käy, mutta se on yleensä sen verran paksua tököttiä, että levyjä joutuu puristamaan toisiaan vasten hieman voimakkaammin, ettei saumoihin jää välejä. Ylipursuava liima pyyhitään pois. Kotelo jätetään siis toistaiseksi vielä avattavaksi jakosuodattimen asennusta ja vaimennusaineen sijoittelua varten. Koska kotelossa ei ole kiinnityspintoja toisiinsa kiristäviä ruuveja, saattaa kokoamisvaiheessa olla syytä käyttää ruuvipuristimia tai asettaa kotelot painojen alle, kunnes liima on kuivunut. Vain yksi bassokeskiääni toistaisi siis diskantin jakoon asti. Niissä on huomioitava niiden oikea asennussuunta eli “S” sisäänpäin. Suuntakuvioiden siisti sovitus olisi tällöin vaikeaa. Tästä ei ollut mitään mainintaa ohjeissa – joita ei siis muuten ollut ollenkaan. Se vain painetaan paikoilleen ikään kuin sitomaan koteloa, kunnes liima on kuivunut. . Suodattimen suunnitellut Saurama sanoo luottavansa suunnittelemissaan kaiuttimissa enemmän empiiriseen havainnointiin kuin simulaatioihin
Sisäiseen johdotukseen ei kannata tästä syystä käyttää kovin paksuja johtoja. Ohessa suodattimelle kytkentäkaavio sekä ohjeellinen osasijoitteluja johdotusmalli, josta näkyy myös sisääntulon ja elementtien johdotusten kytkentäpisteet. Tavallinen parikaapeli, jossa on kaksi toisistaan helposti erotettavaa johdinta toimii tässä tarkoituksessa paremmin. Rakennussarjan mukana toimitetaan sinänsä laadukasta kaiutinkaapelia jakosuodattimen ja kaiuttimen sisäiseen johdotukseen, mutta sen rakenne (yhtenäinen pyöreä kaapeli, jonka sisällä kaksi eristeellistä johdinta) soveltuu huonosti käyttötarkoitukseensa. Lopullinen suodatin tulisi mielestämme silti mallintaa ja tarkistaa aina simulaatio-ohjelmalla. Mutta kuten sanottu, kaiutin soi siten, millaiseksi suunnittelija on sen virittänyt. Diskantille on 2,7 mikrofaradin kondensaattori ja 2,7 ohmin sarjavastus. Kapealle sen takia, että se mahtuu koteloon sisään, tarvittaessa jopa elementtin asennusaukosta. Kovin pitkälle menevä voicing-suunnittelu on lopulta vain suunnittelijan näkemys äänestä ja saattaa johtaa myös esimerkiksi eriskummalliseen impedanssitai vaihekäyttäytymiseen, tehonkesto-ongelmiin ynnä muuhun. Nämä voidaan haluttaessa toteuttaa myös ruuvin alle kootuilla haarukkatai rengasliittimillä, vaikkei se ehkä olekaan aivan oppikirjan mukaista. Komponentit ovat laadultaan asialliset. Kytkennöissä on myös huolehdittava, etteivät komponenttien kytkentälangat pääse aiheettomasti kosketuksiin toistensa kanssa ja tarvittaessa käyttää eristeteippiä. . Johtimia on vaikea erottaa toisistaan pidemmille etäisyyksille. Jakosuodatin on helpoin koota liimaamalla komponentit kapeahkolle vaneritai lastulevypalalle. Ohessa kytkentäkaavio sekä komponenttien sijoitteluja johdotusmalli sekä valmis suodatin (josta voi toki tehdä hienommankin). ?. Joissain kytkentäpisteissä, esimerkiksi komponenttien yhteisessä maadoituspisteessä, on useita komponenttija johdinkytkentöjä, joiden juottaminen samaan nippuun saattaa olla haasteellista. 40 6/2021 (nro 207) TEE-SE-ITSE: Inno 4x4” -kaiutinrakennussarja kuunnellen (niin kutsuttu voicing), kunnes lopputulos on haluttu. Kun suodatin on koottu, kannattaa sen toiminta tarkistaa: Suodatin kiinni vahvistimeen ja Sarjan 2,5-teinen jakosuodatin sisältää kohtuulliset kuusi komponenttia, ja se on helppo koota esimerkiksi kapealle kuuden millimetrin vanerilevylle. Toinen keloista kannattaa sijoittaa kyljelleen, jotta kelojen ympärille rengasmaisesti syntyvät sähkökentät eivät pääsisi vaikuttamaan toisiinsa. Paketin sisällön suunnitellut ei ole todennäköisesti koskaan koonnut ja johdottanut itse jakosuodatinta. Pääpainon ollessa siis kuitenkin kuuntelussa. Innonkin suodattimessa on mielestämme päädytty ratkaisuihin, joihin mittauksia käyttäen olisi todennäköisesti koitettu hakea erilainen lopputulema. Merkitse johtoihin, mihin ne kuuluvat. Varaa sisääntulon ja elementtien liitosjohtoihin reilusti pituutta sen mukaan, mihin kohtaan suodatin halutaan kotelossa sijoittaa. jakosuodattimen kokoaminen Innon jakosuodatin sisältää kuusi komponenttia: Pareittain sarjaan kytketyille bassokeskiäänille 3,3:n ja 1,5 millihenryn kelat kera niiden kanssa rinnan kytkettyjen 15:n ja 6,8 mikrofaradin kondensaattorien
Hifitalosta tähän riittää yksi 500 gramman pussi. Vaimennusaine sijoitellaan tasaisesti koteloon, mutta erityisesti bassokeskiäänielementtien taakse. Jos vaikka tulisi halu lähteä virittelemään suodatinta. Tähän voi käyttää myös erilaisia kontaktimuovipinnoitteita aina puuviiluista metallija hiilikuitulookkiin. Käyttämällä kaiuttimen sivuilla erillisiä, hieman kaiuttimen ulkomittoja suurempia liimapuupaneeleita ja päällystämällä niiden väliin jäävä keskiosa vinyylillä tai esimerkiksi keinonahalla saadaan kaiutin kuitenkin viimeisteltyä suhteellisen helposti ja näyttämään hyvältä. Puulajeja on valittavana useita aina koivusta tammeen ja tummaan akaasian. Johtimiin on siis hyvä jättää sen verran pituutta, että ne saadaan ujutettua vaimennusaineen läpi kunkin elementin asennusaukoille ennen takakannen kiinnitystä. Innossa vaimenusainetta tarvitaan noin 200 grammaa koteloa kohden. Koivusta tai tammesta tehtynä kustannus kaiutinpariin on 80–120 euroa ostopaikasta ja sahauksien määrästä riippuen. Kotelon pinnan on oltava tasainen. Pinnoitus aidolla puuviilulla on yksi vaihtoehto mutta myös työlästä, eikä hyvä lopputuloskaan ole mitenkään taattu. Tämän jälkeen suodatin voidaan kiinnittää ruuveilla takalevyn sisäpuolelle kotelon keskivaiheille siten, että se voidaan tarvittaessa irrottaa elementtien asennusreikien kautta. Viimeistely Kun kotelo on kasassa, niin seuraava vaihe on kotelon viimeistely. Pienetkin Kun liima on kuivunut, voidaan kotelon sisään liimata vielä sivujen poikittaistuet (kolme riittää). Miksei päällystykseen voisi käyttää myös kangasta. Tehdastekoisten kaiuttimien työn jälkeen ja laatuun voi olla vaikea päästä. Tee-se-itse-kaiuttimien suurin haaste liittyykin yleensä tähän. Kuten huomaatte, virittelyhimo herää heti. Vielä vaimennusaine Seuraavaksi koteloon sijoitellaan vaimennusaine. Niin tässäkin tapauksessa. (nro 207) 6/2021 41 kokeillaan yhdellä bassokeskiäänielementillä, että jokaisesta lähdöstä kuuluu sille oletettu taajuusalue. Mainittakoon myös, että erilliset sivukappaleet tekevät kotelosta myös todella tukevan. ?. Refleksiputkien taakse vaimennusainetta ei voi laittaa kovinkaan paljoa, koska putket tulevat melko lähelle takaseinää ja putkien sisäpäät eivät saa tukkeutua vaimennusaineesta. Kaiuttimen sivuille sahautettiin liimapuulevystä erilliset 18 millimetriä paksut paneelit. Tämän jälkeen kotelon takakansi voidaan liimata lopullisesti kiinni varmistaen kuitenkin, ettei vaimennusainetta jää reunojen väliin ja että suodattimelta lähtevät johdot ovat helposti saavutettavissa lopullista kytkentää varten. Vaimennusaineena käytetään tyypillisesti polyesterivanua. Itse asiassa voisi olla järkevää sijoittaa liitinpaneeliin pieni, vaikka kolmiasentoinen valintakytkin diskantin tasolle. Refleksikoteloissa vaimennusainetta käytetään pääsääntöisesti vähemmän kuin suljetuissa koteloissa, joissa sitä voi olla lähes koko kotelon täydeltä. Kovemmat puulajit eivät tosin elä niin helposti kuin käyttämämme keisaripuu. Ne mitoitettiin syvyyssuunnassa kuusi millimetriä ja korkeudeltaan kolme millimetriä kaiuttimen sivujen ulkomittoja suuremmaksi. Kahteen kaiuttimeen sivut (sekä erilliset jalustalevyt) maksoivat määrämittaan sahauksineen yhteensä vain noin 50 euroa. Tämä tosin asettaa haasteita levyn liimaukselle tai sen pitävyydelle. . Pinta onkin hyvät hioa karheaksi, kun vaha on varmasti kokonaan kuivunut. Keskelle nahkaa Ennen sivupaneeleiden kiinnitystä niiden väliin jäävä kotelon keskiosa päällystettiin pystysuunnassa valkoisella keinonahalla. Toki voi tyytyä vaatimattomampaankin, mutta jo pelkkä maalaus on monella tapaa haasteellista ja vaatii kunnolliset pohjatyöt, tilat ja useita maalikerroksia. Levyjen reunat ja kulmat pyöristettiin kevysti tasohiomakoneella. Me käytimme esimerkkiprojektissamme vaaleaa keisaripuuta, joka on kevyttä ja myös edullista, tosin myös pehmeää. Vaimennusaineen tarkoitus on vaimentaa elementtien takasäteilyn heijastumia ja kotelon sisäisiä resonansseja kotelon sisällä. Paneelit on ehkä syytä käsitellä kummaltakin puolelta, ettei levy mene yhtään kuprulle – niinkuin meillä kävi. Vaalea puulaji on myös helppo sävyttää puuvahalla halutunlaiseksi. Me käsittelimme sivupaneelit kahteen kertaan värittömällä Osmo-puuvahalla. Tämän jälleen koteloon survotaan vaimennusaineet, jakosuodatin kiinnitetään takakannen sisäpuolelle, johdot ujutetaan elementtien asennusaukoille, ja lopuksi liimataan kansi kiinni. Ja designia on myös helppo varioida haluamakseen. Tämä vaatisi kaksi lisävastusta, jotka voisi sijoittaa vaikka liitinpaneelin taakse, ja diskantin johdotuksen kierrättämisen kytkimen kautta. Runsas vaimennusaineen käyttö vaikuttaa myös bassoalueen toistoon
Päällystys on helpompaa ja päällyste pysyy paremmin kiinni kuin terävässä kulmassa. Levy kiinnitettiin rakennusliimalla kaiuttimen pohjaan. Kaiuttimen pinta on myös hyvä suojata juottamisen ajaksi, jottei sen päälle putoa vahingossa kuumaa tinaa. Tätä ennen kaivetaan jakosuodattimelta tulevat johdot esiin ja oikeille paikoilleen. Liittimiltä puhekelalle lähtevät johtimet ovat erittäin hennot ja voivat irrota juotoksesta helposti. Sivulevyt voi halutessaan tehdä syvyydeltään vielä suuremmiksi ja tuoda ne kotelon edestä jopa 8–10 millimetriä ulommaksi, jolloin elementtien suojaksi haluttaessa tehtävä kangaskehikko jää tyylikkäästi sivupaneeleiden väliin. Loppusilauksena pohjaan asennettaisiin vielä huopatassut tai haluttaessa vaikka piikit. Toisen elementin plus-liitin kytketään toisen elementin miinusliittimeen, ja suodattimelta tulevat johdot ohjeen mukaan vapaiksi jääneisiin liittimiin. Siksi on suositeltavaa varustaa kaiutin erillisellä, kaiuttimen pohjan pinta-alaa suuremmalla jalustalevyllä. Irtopalat pois lopputuloksena on siisti – eli lähes huomaamaton – sauma. Ihan kuin luultaisiin, että rakennussarjoja tekevät vain kokeneet rakentajat. Myös kotelon yläosan etuja takareuna kannattaa hieman pyöristää ennen päällystystä. DIskantin suuntaimen upotus oli tässä erityisen haasteellinen kohta, koska suuntaimessa ei ole peittävää reunusta. Kiinnitettävän suikaleen on hyvä olla 40–50 millimetriä leveämpi kuin kotelon leveys (140 millimetriä), jotta kiinnityksen suoruudesta ei tarvitse olla niin huolissaan ja reunoille jää riittävästi leikkausvaraa. elementit paikoilleen Seuraavaksi kiinnitetään kaiutinterminaali ja elementit. Sama koskee myös rullissa myytäviä kontaktimuoveja, joiden tyypillinen rullapituus on kaksi metriä. Sivupaneelit kiinnitetään liimaamalla (me käytimme rakennusliimaa). Juotettaessa etenkin diskantin kanssa on oltava varovainen, ettei kuumenna liittimiä liikaa. Inno 4x4 -kaiuttimien sointibalanssi on sinänsä tarkka. Lopuksi vielä kytkentöjen tarkistus ennen elementtien kiinni ruuvaamista. Esimerkissämme jalustalevy tehtiin samanlaisesta liimapuulevystä (keisaripuu) kuin kyljet. Upotusta ei siis välttämättä tarvita, ja sen voi näitä valmiita puuosia käytettäessä halutessaan jopa kitata umpeen. Keinonahkaverhoilu joustaa sen verran, että se toimii myös hyvänä tiivisteenä. Sivupaneelit asemoidaan siten, että niiden etuja takareuna sekä yläreuna tulevat kolme millimetriä kotelon ulkomittojen yli. ?. Kun liima on kuivunut hetken, leikataan ylimääräiset reunat pois terävällä mattoveitsellä tarkasti kotelon reunoja pitkin. sivut Kun keskiosa on valmis, niin seuraavaksi siihen kiinnitetään valmiiksi viimeistellyt sivupaneelit. Johtojen kiinnitys voidaan periaatteessa tehdä abikoliittimillä, mutta toki juottamalla saadaan aina parempi liitos. Voisi sanoa analyyttinen, mutta korkeimEsimerkissämme kaiuttimet viimeisteltiin erillisillä liimpuu-sivupaneeleilla ja kaiuttimen keskiosa valkoisella keinonahalla. Nämä ovat tietysti makuasioita, ja ulkonäköä on helppo varioida rakennusvaiheessa erilaisilla sivupaneeleilla ja keskiosan päällysteellä. Verhoilu tehtiin liimaamalla etulevyn, kannen ja takalevyn ympäri kotelon pohjan reunaan saakka ylettyvä keinonahkasuikale. Kaiuttimen kokonaisleveydeksi tuli erillisten sivukappaleiden kanssa 176 ja syvyydeksi 230 millimetriä. Teimme jalustalevystä 236 millimetriä leveän ja 290 millimetriä syvän. Aloittelijalle ja jopa kokeneemmallekin rakentajalle olisi toivonut vain parempia tai tässä tapauksessa edes jonkinlaisia ohjeita; erityisesti jakosuodattimen kokoamiseen. Koska metreittäin myytävän materiaalin leveys oli 140 senttimetriä, niin kokonaan kaiuttimen ylitse kulkevaa suikaletta (246 senttimetriä) ei kannata ostaa. jalusta Kapea ja korkea kaiutin kaatuu herkästi. Nämä voi toki kiinnittää ennen sivupaneeleiden kiinitystä – ja näin mekin itse asiassa teimme. Kiitos kuuluu kuitenkin erinomaisesti toteutetusta ja helposta puuosapaketista, joka oli myös (tarjous)hinnoiteltu järkevästi. Myös elementtien, refleksiputkien ja kaiutinterminaalin reiät avataan. Kaiuttimista tuli mielestämme ihan hyvän näköisetkin, joskaan olemus ei ole välttämättä erityisen moderni. Paneeleita on hyvä painaa voimakkaasti sivuja vasten, jotta niiden väliin ei jää rakoa. Tämän voi toki tehdä myös vasta elementtien asennuksen jälkeen. Liimauksen jälkeen painellaan pinnoite huolellisesti kiinni, erityisesti reunoista ja kulmista. 42 6/2021 (nro 207) TEE-SE-ITSE: Inno 4x4” -kaiutinrakennussarja epätasaisuudet ja levyjen saumat erottuvat heti pinnoitteen alta, jopa paksumman keinonahan. Sivut viimeisteltiin tässä tapauksessa kahteen kertaan värittömällä puuvahalla, mutta erilaisia sävyjä on valittavana kymmenittäin . Mukana tulevat ruuvit ovat muuten torx-kannalla, joten sellainen meisseli tai vääntimen kärki pitäisi työkalupakista myös löytyä. mutta entä ääni. Alareuna jää samalle tasolle keskiosan kanssa. Etenkin leveys on kapeassa kaiuttimessa se hankalin kohta. Tämän enempää emme kuitenkaan varsinaista juottamista tässä käsittele. lopputulos Inno 4x4 -kaiuttimien rakentaminen oli antoisaa, vaikka jouduimme tekemään ne aikamoisella kiireellä. Epätasaisuudet tulee kitata ja hioa pois ennen päällystystä. Tässä on syytä olla tarkkana, että huomioi, mistä reiästä johdot tulevat kullekin elementille. Innoonkin on suositeltavaa tehdä erillinen, koteloa 60–100 millimetriä leveämpi jalustalevy. Liimaus tehtiin kontaktiliimalla (geelimäinen levittyy helpoiten). Toisaalta leveydestä leikattu 140 senttimetriä pitkä kaistale ei metrin korkeassa kaiuttimessa riitä yhtenäisenä kokonaan kaiuttimen yli. Suuntaimen upottamisella pyritään minimoimaan terävien reunojen aiheuttamat heijastukset korkeilla taajuuksilla, mutta tässä tapauksessa niitä voidaan pitää toiston kannalta merkityksettöminä. Elementtejä ei muuten kannata kiristää turhaan liian tiukkaan. Niin ja vielä tietenkin myös suodattimen johdot kiinni liitinpaneeliin. Sauma on sinänsä helppo tehdä, kun pinnoitteet laitetaan ensin päällekkäin ja leikataan ne molemmat suoraan poikki samalla kertaa terävällä mattoveitsellä ohjaimen avulla. Helpottaa siistiä viimeistelyä huomattavasti. Sauma kannattaa tehdä tällöin kaiuttimen taakse. Bassokeskiäänielementit kytketään jakosuodattimeen kahtena sarjaan kytkettynä parina (lisätietoja kytkentäkaaviosta)
n Impedanssija vaihevaste. Toistossa oli tietynlaista livemäisyyttä. Innon kolme refleksiputkea sijaitsevat kotelon takana. Erilliset sivupaneelit, puuvaha, keinonahka ja muut tarvikkeet maksoivat yhteensä noin 50 euroa kaiutinta kohden. Diskantti saisi soida kuitenkin ilmavammin. Basson tasoa ja soundia voi hieman säätää myös kokeilemalla tulpata refleksiputkia. Ainesta siis on, mutta kenties suodatinta pitäisi vielä hieman viilata. Suodattimen toimintaan perehtyminen tekee jokaisesta kaiutinsuunnittelijan, ja kotelonkin rakentamisen voi viedä viimeistelyineen vaikka kuinka pitkälle. Asennusreiän on tosin oltava melko tarkka. Kuvassa koteloon on kiinnitetty myös jalustalevy, joka estää korkeaa ja kapeaa kaiutinta kaatumasta niin helposti. Bassot eivät mittauksen perusteella näytä ulottuvan kovin alas, mutta huoneessa bassoalue soi uskottavasti. Sillä ei ole mitään erityistä kiinnitystä. Kaikkiaan kaiutinrakentelu on monella tavalla mielenkiintoista ja antoisaa. Vastaavasti keskialue on hieman vaimentunut vasteen noustessa yläbassoja kohden. Etenkin äänikuva, toiston ajallinen täsmällisyys ja rytmikkyys tulivat selvästi esille. mille taajuuksilla yleissävy on silti tummahko. Elementit ovat laadukkaita ja tekemämme kotelokin viimeisen päälle. Toistovaste suoraan edestä (musta), 45 astetta (violetti) ja 60 astetta (v.punainen) sivussa. Kauttimien herkkyys on keskitasoa, ja ne ovat helppo kuorma vahvistimella. **) Vain kaiuttimen osat ja kotelon puuosat. Diskantin eteen tulee erillinen suuntain. (Mittaus: 1 m/ 2 V). Toki kaikkein alimmat oktaavit soivat vaimeasti, mutta kokonaisuutena bassoalueen toisto on uskottavan kuuloinen ja myös mukavan tarkka. Kuuntelussa kaiutin vaikutti toimivan kaikkein parhaiten perinteisellä rock-musiikilla. (nro 207) 6/2021 43 Inno 4x4” -rakennussarja Hinta 199 euroa / 340 euroa / kaiutin (* Myyjä/edustaja Hifitalo (** Lisätietoja hifitalo.fi Rakenne 2,5-tie, bassorefleksi Elementit: Bassokeskiääni 4 x Peerless SDS 830851 Diskantti 1 x Seas 19TAFD/G + suuntain AWSM-120 Viritystaajuus 58 Hz Refleksiputket 3 x 50 mm (140 mm) Herkkyys (2 V/1 M) 85 dB Nimellisimpedanssi 8 Ohm Minimi-impedanssi 5,7 Ohm (250 Hz) Kotelon puuosat (mitat 18 mm materiaalille): Etuja takapaneeli 2 kpl 1 000 x 140 mm Sivut 2 kpl 1 000 x 194 mm Kansi ja pohja 2 kpl 194 x 104 mm Erilliset sivupaneelit 2 kpl 1 003 x 236 mm Jalusta 1 kpl 290 x 240 mm Kotelon nettotilavuus 19,45 L Kotelon ulkomitat (k x l x s) 102 x 17,6 x 23,5 cm *) Tarjoushinta (199 euroa) rakennussarjalle sisältää elementit, jakosuodatinkomponentit, ruuvit, tiivisteet, sisäisen johdotuksen ja naparuuviliitinterminaalin. Hifitalosta hankituissa putkissa on kätevä kiinnitys ilman ruuveja. Kaiuttimet myös soivat tarvittaessa lujaa. Joillain äänitteillä keskialueella on silti havaittavissa jonkinlaista korostumaa. Sivulta mitatusta vasteesta myös näkee, että korkeat taajuudet ovat hyvinkin suuntaavat, mutta ylemmälle keskialueelle jää keskiäänielementtien laajemman säteilykuvion johdosta korostumaa. Kaiuttimien toistoa voisi luonnehtia silti tarkaksi. Sovitus ei ole tässä aivan onnistunut. Puuosien hinta 79 euroa (tarjoushinta), refleksiputkien 3 x 5 euroa ja vaimennusaineen 4,25 euroa per kaiutin. Sen kontaktipintaa karhennettiin varmuuden vuoksi karkealla hiekkapaperilla. Tarvittaessa kiinnityksen voi vielä varmistaa pursottamalla kuumaliimaa liitoksen tyveen. Ei ehkä yllättävää, kun tarkastelee kaiuttimen suunnittelijan Samu Sauraman muita pa-elementien ympärille tekemiä tuotoksia. Kaikkiaan kaiuttimien äänessä oli kuitenkin jotain poikkeuksellista realistisuutta. Hintaan ei kuulu kotelon puuosia, refleksiputkia (tarvitaan 3 per kaiutin) eikä vaimennusainetta. Kaiutin on myös yllättävän suuntaava pystysuunnassa. Tämä on nähtävissä myös toistovasteessa, jossa on jonkin verran poikkeamia. Kaikkiaan Inno 4x4:t olivat mielenkiintoinen ja opettavainen projekti. Diskantti liimattiin kaksoiskomponenttiepoksilla suuntaimeen. Toisto tummenee selvästi kuunneltaessa kaiuttimia seisaaltaan (vaikka näin tietenkin harvemmin tehdään). Kaiutin toimii myös lähellä seinää, mutta yläbassot ovat aavistuksen pinnassa ja peittävät keskialueen toistoa
Pienemmät kaiuttimet toimivat myös pääsääntöisesti paremmin pienemmissä huoneissa kuin isot. Tv-taso tai vastaava on hyvin yleinen sijoituspaikka kaiuttimille, ja vaikka tilaa olisi isommille lattiakaiuttimille, moni suosii mieluummin sirompia jalustakaiuttimia. Refleksikaiuttimissa refleksiputken tukkimisella voidaan helposti vaimentaa bassotoistoa. Ei siis erityisen edullisia, mutta ei kalliiTäSTä hyväT KaiuTTimeT! Vertailussa neljä kompaktia ja laadukasta mutta silti hyvinkin erilaista jalustakaiutinta. Neljä erilaista Otimme testattavaksi neljä erilaista tason päälle tai jopa kirjahyllyyn sopivaa kaiutinta 800 euron hintaluokassa. Toki bassoja voi tarvittaessa vähentää vahvistimen sävynsäädöillä, mutta ne vaikuttavat myös kaikkein matalimpiin taajuuksiin, joita pienillä kaiuttimilla ei taas haluttaisi vaimentaa. Jalustakaiuttimet on tarkoitettu nimensä mukaisesti sijoitettavaksi jalustalle, mutta yhtälailla ne sopivat yleensä kokonsa puolesta myös tason päälle tai jopa hyllyyn. Hieman vaimeampi ja ei niin alas ulottuva bassotoisto saattaa olla parempi vaihtoehto kuin voimakas ja alas ulottuva mutta korostunut ja kumiseva basso. Mitä lähempänä (esimerkiksi alle puoli metriä) seinää kaiutin on, sitä enemmän basso voimistuu. Sijoitus vaikuttaa Seinän tai minkä tahansa rajapinnan läheisyys vaikuttaa kaiuttimen toistoon, erityisesti bassotoistoon. On myös todennäköisempää saada samalla rahalla laadukkaammat jalustakaiuttimet kuin suurempikoteloiset jalustakaiuttimet. Valitse omasi!. Tämä oli tarpeen myös testin kaiuttimissa. 44 6/2021 (nro 207) Teksti, kuvat & mittaukset: Teppo Hirvikunnas Kuuntelut: Teppo Hirvikunnas, Joni Nikkola, Heikki Kivelä VERTAILU: Kompaktit ja keskihintaiset jalustakaiuttimet K aiuttimet jaetaan sijoituspaikan suhteen kahteen pääryhmään: lattiakaiuttimiin ja jalustakaiuttimiin. Tämä pitäisi olla huomioitu kaiuttimen suunnittelussa ja tietenkin valinnassa, jos kaiuttimet on ajateltu sijoitettavaksi tason päälle tai peräti kirjahyllyyn
Etukangas kaikissa on musta. Definitive Technology Demand D9 on edellistä jo selvästi pienempi ainakin edestä katsottuna. Sonus faberissa on kenties kaikkein tavallisimmat materiaalit. Kaikkiaan upeat kaiuttimet, joiden kuuluu näkyä. Testiin valitut kaiuttimet ovat seuraavat: Jo jonkin aikaa markkinoilla ollut B&W 606 S2 Anniversary Edition erikoismallillaan ja vastaavasti taas uunituore, seitsemännen sukupolven Monitor Audio Silver 50. Selvästi jo edellisiä pienempi Monitor Audio Silver 50 on saatavana peräti viidellä eri viimeistelyllä: musta tammiviilu, pähkinäpuu, vaalea saarni, himmeä valkoinen ja kiiltävä musta. Tyyliltään Definitive on ryhmän nykyaikaisin: kiiltävän musta kotelo mustalla etukankaalla tai kiiltävän valkoinen kotelo harmaalla kankaalla ja valettu metallinen hopeanharmaa paksu etulevy. Sonus faberissa käytetään refleksiputken sijasta matalaa mutta leveää tunnelia, joka aukeaa pohjasta kotelon eteen. Toimintaperiaate sinänsä on kuitenkin sama. Kaiuttimissa on muutenkin huomionarvoista panostus teknisiin ja rakenteellisiin yksityiskohtiin. Jos tulpan jättää keskeltä auki, niin silloin tavallaan pienentää putken halkaisijaa ja laskee kotelon viritystaajuutta. yksityiskohtia Testin kaikki kaiuttimet ovat toimintaperiaatteeltaan sinänsä melko tavanomaisia kaksitiekaiuttimia bassorefleksikoteloissa. B&W:n elementit on kiinnitetty tavallisten puuruuvien sijasta metallivastikkeisiin kiristettävillä pulRefleksiputken tukkiminen, jota kutsutaan myös tulppaamiseksi, vaimentaa bassotoistoa, mikä saattaa olla hyvinkin tarpeellista sijoitettaessa kaiutin lähelle seinää. Ei siis mitkään pienet, mutta kuitenkin vielä mielestämme ihan kompaktit. Definitivessä viritys on tosin tehty putken sijasta kaiuttimen päällä sijaitsevalla suurikokoisella passiivisäteilijällä. Kaiuttimen päällä on myös suojakangas, jonka alla on kookas passiivisäteilijä. Refleksiputken voi tukkia vaikka villasukilla, jos kaiuttimien mukana ei tulppia toimiteta tai muuta ei ole saatavana.. Etukankaita Luminoissa ei ole. Definitive Technology luottaa rakenteeltaan tavalliseen alumiinikalottiin, joka on kuitenkin sijoitettu etulevyyn epäsymmetrisesti. Kumpikin perinteisiä brittimerkkejä. Kotelot ovat kaikissa kaiuttimissa todella tukevat ja vieläpä sisältä erilaisilla väliseinillä tuetut. B&W:t on saatavana himmeän mustana mustalla etukankaalla ja himmeän valkoisena sekä tammiviiluisena valkoisella etulevyllä. Hieno toteutus. Muotokieli on Monitor Audiossa skandinaavisen suoraviivaista. Sen kotelo on mustaa (keino)nahkaa ja etupaneeli vaalea pähkinää, tummaa wengeä tai maalattu kiiltävän musta. Ryhmän pienin kaiutin Sonus faber Lumina I on juurikin niin kaunis kuin italialaisen kaiuttimen voisikin kuvitella olevan. Kartiomateriaalit ovat enemmän tai vähemmän eksoottisia aina erilaisista metalliseoksista kuitupunoksiin ja muoviseoksiin. Koko ja näkö Kaiuttimista selvästi suurikokoisimmat olivat B&W:t. B&W:n ja Monitor Audion alumiinija metalliseos-kalottidiskanteissa on erikoiset erilliset suljetut takakammiot, joilla voidaan kontrolloida diskantin käyttäymistä erityisesti resonanssitaajuuden alueella. Seinän läheisyys nimittäin voimistaa bassotaajuuksia. Definitive ei siten sovellu ainakaan kukkaruukun tai koristepatsaan jalustaksi. Vain B&W:n mukana toimitetaan vaahtomuovitulpat, jotka ovat myös 2-osaiset, eli putken voi tukkia kokonaan tai vain osittain. Tällä hinnalla pitäisi saaman kaikin puolin laadukkaat kaiuttimet ja oikein sopivat esimerkiksi tässä numerossa testatun Cambridge Audio Evo 150 -vahvistimen pariksi. 46 6/2021 (nro 207) VERTAILU: Kompaktit ja keskihintaiset jalustakaiuttimet takaan. Syvyyttä onkin jo sitten enemmän. Niiden rinnalla on monelle kenties tuntemattomampi Definitive Technology Demand D9 Yhdysvalloista Kaliforniasta (tosin Kiinassa koottuna) ja viimeisenä arvostetun ja tyylikkään highend-merkin, Sonus faberin “halpasarjan” Lumina I Italiasta. Sonus faberissa diskantti on perinteinen silkkikalotti, jonka edessä on pieni akustisen linssin ja eräänlaisen vaiheplugin yhdistelmä. Monessa suhteessa samanlaisia mutta toisaalta hyvinkin erilaisia kaiuttimia siis. Kummassakin on harmaa etukangas. Kokovalkoisena ehkäpä huomaamattomin suomalaiseen sisustukseen. Tyyliltään B&W on sangen perinteinen, niin hyvässä kuin pahassakin
Sonus faber jakoi mielipiteitä eniten, mutta kyse on ehdottomasti huippuluokan toistimesta, eikä kukaan kyseenalaistanut sen kauneutta. Se myös poikkeaa edukseen olemuksellaan. Joni Nikkolan valinta olisi B&W, Heikki Kivelän Monitor Audiot ja jutun kirjoittaja ottaisi itselleen Sonus faberit – ehkä jossain määrin myös ulkonäkösyistä. Aikamoista hajontaa siis, mutta jos ottaa huomioon kuuntelijoiden kakkosvalinnat ja antamat pisteet, niin B&W nousee tavallaan tämän ryhmän yleispätevimmäksi suosikiksi, vaikkei se ehkä olekaan toistoltaan kaikkein neutraalein. Yhteistä kaiuttimissa oli hinta ja se, että kaikki vertailun mallit soivat itse asiassa oikein hyvin. Ja itse asiassa jopa kaiuttimen sijoitus saattaa tehdä äänen suuremman eron kuin kaiuttimien välillä on. Erot ovatkin usein nyansseja, ja myös musiikkimaku ja kuuntelutottumukset vaikuttava erojen kokemiseen. Kuunteluryhmämmekin päätyi erilaisiin valintoihin omissa suosikeissaan. Monitor Audiossa on satsattu myös sisäiseen johdotukseen. B&W ja Sonus faber ovat suodattimien osalta huomattavasti minimalistisempia ja suorastaan jopa kotikutoisen oloisia, mutta komponentit ovat highend-tasoa kera massiivisten ilmasydänkelojen. Sonus faberissa refleksiviritys on toteutettu kotelon alareunaan avautuvalla matalalla tunnelilla.. Myös jakosuodattimiin on panostettu, tosin erilaisin painotuksin. (nro 207) 6/2021 47 teilla. Kaiuttimet olivat tyyliltään hyvin erilaisia, ja oli kaiuttimien ko’oissakin eroja, vaikka kompakteja toki kaikki olivat. Myös Definitive Technology on ehdottomasti hyvä kaiutin, vaikka jäi nyt hieman ehkä turhan vähälle huomiolle. Monitor Audion ja Definitive Technologyn hieman monimutkaisemmissa suodattimissa on runsaasti komponentteja mutta hyvässä järjestyksessä, ja Monitor Audio on suorastaan hieno. Kaikkiaan kaiuttimien työn laatu ja materiaalit ovat erittäin korkealuokkaisia, ja niiden yksityiskohtiin on panostettu paikoin hämmästyttävällä pieteetillä. Monitor Audiossa elementit on kiinnitetty takapaneeliin saakka pitkillä ja paksuilla pinnapulteilla. Tämä on hyvin tyypillistä, kun on kyse selvästi jo paremman luokan kaiuttimista. vaikea valita. Passiivisäteilijä on ikäänkuin elementti mutta ilman moottoria eli magneettia ja puhekelaa. n Definitive Technology käyttää bassotoiston laajentamiseen ja vahvistamiseen kotelon päälle sijoitettua suurikokoista passiivisäteilijää. Toki jokaisella kaiuttimella oli omanlaisensa soundi, mutta kaikki soivat periaatteessa hyvin. Toimintaperiaate on jokseenkin samanlainen kuin refleksiputken, eli se voimistaa bassotoistoa tietyllä alueella
Huomionarvoista on myös elementtien kiinnitys konepulteilla metallisiin vastakappaleisiin tavallisten puuruuvien sijasta. B&W:n jakosuodatin on yllättävän yksinkertainen, mikä ei ole välttämättä mikään huono asia. Definitive Technologyn jakosuodatin ei ole ehkä aivan niin viimeistelty kuin esimerkiksi Monitor Audiossa, mutta se sisältää laadukkaita komponentteja: korkeille taajuuksille käytetään polypropyleeni-metallifilmikondensaattoreita ja bassoalueella ilmasydänkeloja.. Komponentit ovat laadukkaita ja järeitä. Myös Definitive Technology käyttää alumiinista kalottidiskanttia. 48 6/2021 (nro 207) VERTAILU: Kompaktit ja keskihintaiset jalustakaiuttimet B&W on panostanut aina vahvasti elementtien tekniikkaan ja kehitykseen. Kotelossa on refleksikoteloksi runsaasti vaimennusainetta. Niin nytkin. Diskanttien asettelu on epäsymmetrinen, ja kaiuttimet on merkitty sijoitettavaksi siten, että diskantti jää aina kaiuttimen ulkolaitaan. Kotelon toteutus alumiinisine etulevyineen on sangen monimutkainen. Kotelon bassoalue on viritetty suurella, kotelon päälle sijoitetulla passiivisätelijällä. Huippumalleista ne siirtyvät pikkuhiljaa edullisempiinkin kaiuttimiin. Refleksiputken sisäpää on myös pyöristetty turbulenssin aiheuttamien sivuäänien minimoimiseksi. Kaiuttimen 5,25-tuumaisessa ja teholliselta halkaisijaltaan 110-millimetrisessä bassokeskiäänielementissä on erikoinen Linear Response Waveguide -vaiheplugi. B&W 606 S2 käyttää järeää valurunkoista bassokeskiäänielementtiä, jossa on kevlar-vahvistettu “Continuum”-kartio. Alumiinikartioisessa diskantissa on erillinen putkimainen takakammio
Vaimennusaineena (joka on kuvassa siirretty jakosuodattimen edestä sivuun) käytetään hyvin elastista akustista vaahtomuovia. Monitor Audio on ulottanut korkeatasoisen viimeistelyn aina kotelon sisään ja jakosuodattimeen saakka. Runsaasti komponentteja sisältävässä suodattimessa näkyy järjestelmällisyys. Paljon tätä yksinkertaisemmin suodatinta ei voi tehdä, eikä paljon muuta juuri tarvitakaan, jos elementit ovat laadukkaat.. Suurella takakammiolla ja suuntaimella varustetuissa diskanteissa on keraamisesti päällystetyt alumiini-magnesiumkalotit. Järeällä magneetilla varustetussa bassokeskiäänielementissä käytetään samaa materiaalia. Sisäinen johdotus on korkealuokkaista paksua ja monisäikeistä kaapelia. (nro 207) 6/2021 49 Monitor Audio on panostanut elementteihin. Sonus faber luottaa sangen perinteisiin kartiomateriaaleihin, bassokeskiäänisessä paperimassaan ja kuituihin sekä diskantissa silkkiin. Epäsymmetrinen kuviointi jäykistää kartiota. Sonus faberin jakosuodatin koostuu vain yhdestä ilmasydänkelasta, laadukkaasta kondesaattorista ja yhdestä vastuksesta. Bassokeskiäänielementin tehollinen halkaisija on vain 76 millimetriä, mutta tämä ei ollut este hyvälle bassotoistolle
Akustisella soi kuitenkin mukavasti. Varsinainen solistin läsnäoloalue on kuitenkin miellyttävä ja helposti kuunneltava, eikä diskantissakaan ole tarpeetonta karheutta. Kaiuttimet soivat isosti. Basso-osasto on sellaisenaan melko tasapainoinen, vaikka keskija yläbassot ovatkin vähän pinnassa. Rytmiryhmän työskentelyssä on näillä kuunneltuna kaikkein eniten potkua. Helposti kuunneltava ja menevä toteutus! (Pisteet: 8,5/10). Vahvistimena oli Cambridge Audio Evo 150 ja ohjelmalähteenä vahvistimen verkkosoittimesta Tidalja Spotify-suoratoistopalvelut sekä myös vanhan liiton edustajana Yamaha CDX-S300 -cd-soitin. Akustinen kitara soi luonnollisen kuuloisesti, ja piano soi pehmoisen miellyttävästi ilman värittymiä. Kaiken kaikkiaan nämä kaiuttimet ovat miellyttävä tuttavuus, jotka soveltuvat luontevasti monenlaisen musiikin kuunteluun. Vaikka sijoitus tehtäisiin jalustalle, niin edelleen tyypillinen sijoitus on lähellä seinää. Keskibassotaajuuksilla toisto tuntuu hieman pakotetulta. Persoonallinen ja kirkas toteutus tietynlaiseen makuun. Sinänsä bassotoisto on viritetty dynaamiseksi ja skarpiksi, mistä plussaa. Diskanttitoisto on melko “napakkaa”, mutta ei sävyltään raastavaa. Ääntä saadaan tarvittaessa myös paljon. Yleisvaikutelma kaiuttimista on neutraali. B&W. Miinuspuolena basso-osasto ei ole aivan erottelevimmasta päästä. Se soi ilmavasti ja pyöreästi, ja siinä on muita testikaiuttimia enemmän kolmiulotteisuuden tuntua. Valtaosalle musiikista refleksiaukkojen tulppaaminen tekee tässä tilassa hyvää, basso jäntevöityy ja muuttuu sopusuhtaisemmaksi. (Pisteet: 7+/10). Siitä huolimatta nämä voisi kenties helpoimmin kuvitella omaan olohuoneeseen. Se saa särökitaran ja myös akustisen kitaran soundiin ja virveliin ikävää kulmikkuutta. Yllättäen myös yläkeskialueen yksityiskohdat erottuvat mielenkiintoisesti. (Pisteet: 9/10). (Pisteet: 8/10). Myös musiikillisesta moniruokaisuudesta täytyy antaa plussaa. Tästä johtuen bassokitaran touhuille muodostuu isompi rooli kuin bassorummulle. Jokin kuulostaa peittävän ylemmän alueen resoluutiota. Basso soi aavistuksen pinnassa ja peittää keskialuetta. Ohessa kuuntelijoiden kuunteluvaikutelmat ja pisteet kouluarvosana-asteikolla 4–10. (Pisteet: 8+/10). Nämä kaiuttimet tuntuvat nelikon luontevimmalta valinnalta rokin toistoon. Refleksiputkien tulppaaminen vaimentaa bassoja, mutta ehkä jopa liikaa. Esimerkiksi symbaalien messingissä on enemmän painoa ja sävyjä, ja lauluäänessä on selvästikin enemmän ilmaa. B&W, 2. Sonus faber Heikki Kivelä: Rohkean diskanttipainotteinen toteutus siirtää kaiuttimen oitis omaan luokkaansa. 1. (Pisteet: 8+/10). Teppo Hirvikunnas: Onpa voimakas bassotoisto. Sonus faber). (Pisteet: 8/10p). 4. Puolitulppaus vaikuttaa tässä parhaalta vaihtoehdolta. Teppo Hirvikunnas: Edellistä (toim. Siinä mielessä näistä jää kaikkein luonnollisimman tuntuinen vaikutelma. Kovin kovaa kaiutin ei anna kuunnella, mutta riittävällä äänenpaineella kuitenkin useimpiin tarpeisiin. Perkussiot ovat melko pinnassa, ja akustisen kitaran toistossa on dynamiikkaa. Basso on jäntevä mutta sivistynyt eikä yliampuva. Toisaalta tummasävyisemmät levyt saavat korostuksesta hieman ilmaa ja eloa. Oikeastaan aika mukava kokonaisuus, jossa ripaus persoonallisuutta elävöittää muuten suht tasapainoista toistobalanssia. Kirkas, realistinen ja mittakaavaltaan järkevä toistoprofiili kaiken kaikkiaan. Definitive Technology) selvästi kirkkaampi ja myös ilmavampi toisto. Diskantin sävy on kuitenkin suhteellisen siisti ja ilmava, eikä painotus varsinaisesti ole huono juttu. Nämä tuntuvat kaivavan aika hyvin kappaleista niitä sävyjä, mitä niissä itse kuulen. huom. Dynamiikan puolesta kaiuttimissa riittää mukavasti varoja, ja soundi pysyttelee matalillakin voimakkuuksilla luonteeltaan samanlaisena. Jos materiaali on isoa, nämä soivat isosti. Äänessä ei ole mitään vikaa, mutta kaipaisin siihen (tässäkin) ripauksen kirkkautta. Keskialueella soundissa on hieman ylimääräistä muroa, joka ei ole aivan harmonista. B&W Joni Nikkola: 1. Joku tosin saattaisi kaivata kaiuttimelta selkeästi persoonallisempaa otetta, mutta itse tavallaan jopa pidän tässä tapauksessa hillitymmästä toteutuksesta. Osassa kaiuttimia seinän aiheuttamaa basson korostumista voitiin vaimentaa tulppaamalla niiden refleksiputket. Diskantti niin ikään on lähinnä siisti ja oikeasuhtainen. Se tarjoaa mukavasti tekstuuria, mutta saattaa pidemmän päälle käydä hieman raskaaksi kuunneltavaksi. (Pisteet: 8-/10). Kaiuttimet olivat noin 1,8 metrin etäisyydellä toisistaan ja suunnattuna kuuntelupaikalle, joka sijaitsi noin 2,5–3 metrin etäisyydellä tasosta. Jos kaipaa tuhtia jytäsoundia esimerkiksi rokin kuunteluun, niin bassokitaran taajuudet saattavat kuulostaa liiankin kohteliailta. Presenssialueella ja diskantissa on myös hiukan korostusta, mikä kirkkaammilla levyillä saattaa nousta pintaan. Teppo Hirvikunnas: Hieman tummaan päin oleva toistobalanssi. Joni Nikkola: Basso on hieman epämääräisempi kuin muissa vertailun kaiuttimissa, mutta siinä on toisaalta auktoriteettia enemmän kuin kahdessa ensimmäisessä testaamassani. Ei kuitenkaan mahtailevasti tai pullistelevasti, vaan ne tuntuvat kantavan kokonsa mukavasti. Monitor Audio Heikki Kivelä: Yllättävän iso ja muhkea ääni, jossa alemman taajuuskaistan tapahtumat ovat selvästi omilla tonteillaan. Minuun makuuni aivan liikaa, ainakin tällä sijoituksella. Pidemmän päälle se voi kuitenkin käydä hieman raskaaksi. Refleksiputkien tukkiminen toi ääneen elävyyttä, mutta toisaalta alimpien bassojen kustannuksella. Sonus faber, 2. (Pisteet: 7,5/10). Nämä kaiuttimet soivat ylipäätään isommin kuin kaksi aikaisemmin kuuntelemaani. (Pisteet: 9-/10) Teppo Hirvikunnas: Hieman tummahko ensivaikutelma, mutta pidemmän päälle tämä muuttuu eduksi. Nyansseja ja jännittäviä detaljeja sisältävä, akustispainotteisempi musiikki sen sijaan toimii hyvin ja houkuttelee kuuntelemaan. Ei ajattele kuuntelevansa kaiuttimia, eikä varsinkaan jalustakaiuttimia. Toistobalanssi on kirkkaaseen päin kallellaan ja esimerkiksi joillain rock-äänitteillä aavistuksen “sähäkkä”. Ääni on kaikkiaan elävä ja positiivisella tavalla dynaaminen. Perussiisti toistin, mutta ei minun makuuni. Nämä tunnistaa sokkokuuntelullakin jalustakaiuttimiksi, erityisesti, kun kuuntelee akustista kitaraa. Sitä saanee kesytettyä kuitenkin tarvittaessa taajuuskorjaimella, eikä diskantin soundissa sinänsä ole moittimista. Erityisen edukseen ne ovat kuitenkin Joni Mitchellin Blue-levyn nainen ja piano -kombolla. Näistä tulee tunne kuin olisi konserttisalissa kuuntelemassa konserttia, kuunteli sitten vähäeleisempää nainen ja piano -sovitusta tai rokkia. Joni Nikkola: Lauluääni on läsnäoleva mutta ei kuitenkaan tunkeilevalla tavalla. Näitä jaksaa kuunnella pidempäänkin, ja kaiuttimet toimivat hyvin musiikista riippumatta. Myös tämän kaiuttimen hyveenä on moniruokaisuus. Joni Nikkola: Basso on ilman plugeja melko tuhti, mutta niiden kanssa soundi muuttuu hieman turhankin tumpuksi ja alin oktaavi tuntuu katoavan lähes kokonaan. Kaikkiaan mukavasti rullaava toisto, ei mitään sen kummempaa huomautettavaa. huom. Bassoa on suhteessa tarjolla melko runsaasti, mutta kokoluokasta johtuen aivan alimmille oktaaveille ei silti ylletä eikä toisto myöskään kovempaa kuunneltuna pysy ihan täydellisesti kasassa kompressoitumatta. Oikeanlaisella materiaalilla tuntee olevansa samassa, kohtalaisen intiimissä tilassa esittäjän kanssa. Diskantti on miellyttävän kuuloinen, vaikka ei aivan silkkisimmästä päästä olekaan. Ääni voisi tässä mielessä olla mielestäni hieman analyyttisempi. Diskanttiakin on sopivassa suhteessa muuhun toistoon. Intiimiys tuntuu hieman häiritsevältä suurella osalla kuuntelumateriaalista. Soi miellyttävästi kaiken tyyppisellä materiaalilla, mutta kaipaisin aavistuksen lisää kirkkautta. (Pisteet 9-/10p). Tietty loudnesmaisuus verottaa hieman keskialueen erottelua. Basso ulottuu sopivan matalalle ja vieläpä puhtaana, mikä on kokoluokassa jopa pienoinen yllätys. Jos materiaali ei ole liian diskanttivoittoista, näillä kuunteleminen on hyvinkin rentouttavaa. Joni Nikkola: Melko rapsakka diskantti herättää ensimmäisenä huomion. (Pisteet: 8-/10) 2. Ääni on läsnäoleva ja erotteleva myös hiljempaa kuunneltaessa. Vai onkohan minulla jo kuulon alenemaa korkeilla taajuuksilla. Basso on toteutuksessa melko sopusuhtaisessa roolissa, ja pieni kaiutin selviää yllättävän hyvin jopa kaikista raskasbassoisimmistakin näytteistä, vaikka elektroninen musiikki ei selvästikään ole kaiuttimen varsinainen forte. Liekö ylempi bassoalue hieman turhan dominoiva. Kaiuttimet sijoitettiin tasolle, takapaneelit noin 5–12 senttimetrin etäisyydelle takaseinästä riippuen kaiuttimen koosta (lähinnä syvyydestä). Soundi on hyvällä tavalla aavistuksen pehmoinen, eikä kuulokuvassa mikään jää erityisesti häiritsemään. B&W Heikki Kivelä: Sopivan muhkea basso ja metallisesti kilahtava diskantti kertovat pienestä mutta vielä ihan tyylikkäästä loudness-virityksestä. Kuuntelu tehtiin tarkoituksella edellä mainitulla sijoituksella, koska uskallamme väittää, että suurin osa tämän kokoluokan kaiuttimista sijoitetaan juurikin tason päälle ja lähelle seinää. Bassot soivat luontevalla tavalla, mutta kovin alas toisto ei yllä. 50 6/2021 (nro 207) VERTAILU: Kompaktit ja keskihintaiset jalustakaiuttimet Kuuntelut K aiuttimet kuunneltiin sokkona ja sijoitettuna noin 50 senttimetriä korkean tv-tason päälle, joka oli lähes seinässä kiinni. Kuuntelijoiden valinnat Heikki Kivelä: 1. Tilantuntua on hyvin. Kitarat soivat asenteella, ja särö on harmonista. Toisto yltää melko jäntevästi alimpaankin oktaaviin olematta liian korostunut. Ylätaajuuksien toisto on ilmavaa. Äänessä on tietynlaista “musikaalisuutta” ja avoimuutta, mikä on minun makuuni. Bassoa tulee sopivasti, ja se menee myös kohtalaisen alas. 3. Monitor Audio, 2. Nämä varmaankin olisivat tästä nelikosta oma valintani, tai sitten kaiutin numero 2 (toim. Muutoin kaiuttimet tuntuvat sopivan hyvin monenlaisen musiikin kuunteluun. Itse ehkä tyytyisin pakittamaan hieman diskanttisäädöillä. Yleisesti ääni on kirkasta ja selkeää, jopa analyyttistä, eikä kaiuttimet mene tukkoon kaoottisimmillakaan sovituksilla, mutta itse toivoisin maltillisempaa diskanttija keskiäänitoistoa. Definitive Technology Heikki Kivelä: Monin tavoin sopusuhtainen ja siisti toistoprofiili. Erottelu ja artikulaatio on selkeää ja kirkasta olematta kuitenkaan rasittavaa. Kaiutin jättää toistollaan melko neutraalin ja tasavarman kuvan, mistä on pitkässä juoksussa varmasti silkkaa hyötyä. Bassot soivat sinänsä hyvin ja erottelevasti. Bassossa on tarvittaessa kuitenkin myös voimaa. Tämä vaikuttaa ensisijaisesti bassotoistoon, mikä huomattiin totta kai kuunteluissammekin. Definitive Technology Teppo Hirvikunnas: 1
Jos kytkennässä halutaan käyttää banaaniliittimiä, niin naparuuvien keskeltä poistetaan banaaniliittimien reikien muovitulpat. Ei ilm. Nämä tulpat ovat jonkinlainen Euroopanmarkkinoita koskeva direktiivi, jonka tarkoitus on estää kuluttajia kytkenmästä liittimiiin pistotulppaa. 2,6 kHz 2,0 kHz Vahvistinsuositus 30–120 W 20–120 W 40–100 W 30–100 W Herkkyys 89 dB 84 dB 86 dB 83 dB Nimellisimpedanssi (* 4 Ohm 4 Ohm 4 Ohm 4 Ohm Minimi-impedanssi (* 3,4 Ohm (19 kHz) 3,6 Ohm (200 Hz) 3,6 Ohm (230 Hz) 4,9 Ohm (220 Hz) Kotelon viritystaajuus (* 45 Hz 56 Hz 58 Hz 62 Hz Liittimet Naparuuvi Naparuuvi Naparuuvi Naparuuvi Kaksoisjohdotusmahdollisuus Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Mitat (k x l x s) 345 x 190 x 300 mm 298 x 165 x 304 mm 270 x 165 x 240 mm 280 x 148 x 213 mm Paino 6,9 kg 7,7 kg 6,0 kg 4,4 kg Viimeistelyt Musta, valkoinen, vaalea tammi/ valkoinen etunpaneeli Kiiltävä musta tai valkoinen, etupaneeli hopeanharmaa metallivalu Musta tammiviilu, pähkinäpuu, vaalea saarni, himmeä valoinen, kiiltävä musta Musta nahka, etupaneeli vaalea pähkinä, tumma wenge, kiiltävä musta Etusuojat Musta tai harmaa kangas Musta tai harmaa kangas Musta kangas Ei ole Muuta Refleksiputken tulpat (2-osaiset) *) Mitatut arvot. Tekniset tiedot Merkki ja malli Bowers & Wilkins 606 S2 Anniversary Edition Definitive Technology DEMAND D9 Monitor Audio SIlver 50 Sonus faber Lumina I Hinta (pari) 749 € 799 € 800 € 799 € Maahantuoja/edustaja B&W Group Finland Oy Simex Oy Concept Hifi Finland Hifihuone Oy Lisätietoja bwgroup.fi simex.fi concepthifi.fi hifihuone.fi Rakenne 2-tie, bassorefleksi 2-tie, passiivisätelijä 2-tie, bassorefleksi 2-tie, bassorefleksi Elementit (tehollinen halk.) (* -Diskantti 1 x 25 mm 1 x 25 mm 1 x 25 mm 1 x 29 mm -Basso/keskiääni 1 x 130 mm 1 x 110 mm 1 x 105 mm 1 x 76 mm Jakotaajuus Ei ilm. (nro 207) 6/2021 51 Kaikissa kaiuttimissa on laadukkaat naparuuviliittimet ja kaksoisjohdotusmahdollisuus
Vasteen pitäisi noudattaa suoraan edestä mitatun vasteen muotoa mutta olla lineaarisesti korkeita taajuuksia kohden laskeva. Suuret muutokset vaiheessa voivat kertoa myös jakosuodattimen toteutuksesta. Kaiuttimista mitattiin myös niiden sähköinen impedanssi ja vaihe suhteessa taajuuteen. Kulmassa mitattu vaste kuvaa, miten kaiutin säteilee eri taajuuksia sivulle. B&W on myös ryhmän kookkain kaiutin, ja tämä kuuluu äänessä, erityisesti bassotoistossa. Refleksiputken tukkiminen, jota kutsutaan myös tulpaamiseksi, vaimentaa bassotoistoa, mikä saattaa olla hyvinkin tarpeellista sijoitettaessa kaiutin lähelle seinää. Mittaus tehtiin yhden metrin etäisyydeltä käyttäen neljän ohmin kuormalla vakioitua kahden voltin jännitettä vastaavaa tasoa. Työn laatu, yksityiskohdat ja elementit ovat kuin paljon kalliimmasta kaiuttimesta. Ääneltään B&W:t ovat muhkeat ja dynaamiset. 52 6/2021 (nro 207) VERTAILU: Kompaktit ja keskihintaiset jalustakaiuttimet Bowers & Wilkins 606 S2 Anniversary Edition Hinta: 749 € Tyylikäs ja dynaaminen B&W 606 S2 on tyylikäs ja kaiken kaikkiaan arvokkaan oloinen kaiutin. Definitive Technology D9:n impedanssija vaihevaste. Erinomainen jokapaikan kaiutin hieman voimakkaamasta bassotoistosta ja kirkkaasta soundista pitävälle Monitor Audio Silver 50:n toistovaste suoraan edestä (musta), 45 asteen kulmassa (v.violetti) ja refleksiputki kokonaan tulpattuna (v.punainen). Seinän läheisyys nimittäin voimistaa bassotaajuuksia. Valittavana on kolme erilaista viimeistelyä. Näin vastemittauksista on nähtävissä kaiuttimien herkkyyserot ja herkkyyden keskimääräinen arvo kyseisellä jännitteellä, joka vastaa yhden watin tehoa neljän ohmin kuormaan. Kahdeksan ohmin kuormalla kahden voltin taso vastaa 0,5 watin tehoa. Koska huonetilassa ääntä heijastuu kaiuttimien sijoituksesta, huoneen muodosta ja sen akustiikasta riippuen enemmän tai vähemmän myös kuuntelupaikalle, niin suuret poikkeamat sivulta mitatussa vasteessa eivät ole luonnollisestikaan toivottuja. Monitor Audio Silver 50:n impedanssija vaihevaste. Matalat taajuudet mitattiin erikseen niin sanottuna lähimittauksena bassoelementin ja refleksikoteloiden kohdalla refleksiaukon edestä. Lähelle seinää sijoitettaessa bassot korostuvat ja refleksiaukkojen tulppaaminen saattaa olla tarpeen. Vaihevasteen osalta kovin voimakkaat muutokset vaiheessa eivät ole myöskään toivottuja, ja ne vaikuttavat eniten kaiuttimen toiston ajalliseen ja tietynlaiseen rytmilliseen tarkuuteen. Kovin matalalle laskeva impedanssi (alle kolme ohmia) saattaa aiheuttaa joillekin vahvistimille ongelmia. Kaiutin toistaa silti melko alas. Mittaukset K aiuttimista mitattiin toistovasteet käyttäen Room EQ Wizard -ohjelmaa. Yhteyttä näiden välillä ei ole välttämättä kuitenkaan aina todettavissa. Definitive Technology D9:n toistovaste suoraan edestä (musta) ja 45 asteen kulmassa (v.violetti). Putken tulppaamisella oli selvä vaikutus toistoon ja toistovasteeseen erityisesti B&W:n ja Monitor Audion kohdalla. Näiden toisto summattiin toisiinsa ja lopulta yhdistettiin yhden metrin etäisyydeltä tehtyyn, aikaikkunoituun mittaukseen. Äänessä on havaittavissa ääripäiden korostumista, mutta kaikkiaan sävy on miellyttävä. Näin mittaus vastaa pitkälle täysin kaiuttomassa huoneessa tehtyä vapaakenttävastetta, lukuun ottamatta siis matalimpia taajuuksia. Yhdenkään kaiuttimen impedanssi ei laske erityisen alas. Sonus faber Lumina I:n toistovaste suoraan edestä (musta) ja 45 asteen kulmassa (v.violetti). B&W:n tapauksessa oli myös. B&W 606 S2:n impedanssija vaihevaste. Bassotoisto tosin jäntevöityy. Sonus faber Lumina I:n impedanssija vaihevaste. B&W 606 S2:n toistovaste suoraan edestä (musta), 45 asteen kulmassa (v.violetti), refleksiputki kokonaan (v.vihreä) ja puoliksi (v.punainen) tulpattuna. Outoa oli sen sijaan se, että kolmelle kaiuttimelle ilmoitetaan nimellisimpedanssiksi kahdeksan ohmia, vaikka todellisuudessa mittasimme sen olevan neljä ohmia, jopa hieman alle (Monitor Audio). Kokonaisuutena dynaaminen, kirkas, silti realistinen ja mittakaavaltaan suurehko toistoprofiili. Joidenkin kaiuttimien osalta mittaukset tehtiin myös refleksiputki tukittuna. Taajuusvasteen mittauksessa käytettiin aikaikkunointia, jolla voidaan tehokkaasti eliminoida huoneen aiheuttamien heijastusten vaikutus vasteeseen aina 300–500 hertsiin saakka. Mittaukset tehtiin suoraan kaiuttimen edestä (musta kuvaaja) ja 45 asteen kulmassa (vaaleanvioletti kuvaaja). Tummasävyisemmät äänitteet saavat korostuksesta ilmaa ja eloa
Sonus faberin bassoalueen osalta huomionarvoista on toiston ulottuminen kotelon kokoon nähden yllättävän alas, tosin se vaimentuu käännepisteen jälkeen suorastaan epätavallisen jyrkästi muistuttaen jopa transmissiolinjalle tyypillistä vasteen muotoa, vaikka sellainen kotelo ei kysymyksessä olekaan. Toisaalta äänessä on auktoriteettia. B&W:n toisto taas ulottuu selvästi alemmas kuin muilla. Kokoonsa nähden Sonus faberit soivat yllättävän isosti, ja pieni kaiutin selviää yllättävän hyvin jopa bassovoittoisesta musiikista. Myös Monitor Audio Silver 50 on kokonaisuutena upea kaiutin, joka soi kokonaan paljon isommin. Korostumat kuuluivat myös äänessä. Sonus faberin vasteet poikkesivat aikaisemmin mittaamistamme (AVPlus-numero 8/20) erityisesti ylemmän keskialueen ja diskantin osalta, jossa oli havaittavissa korostumaa ja myös kuoppa, tosin hyvin kapea, noin neljän kilohertsin kohdalla, joka ei kuitenkaan ole bassokeskiäänisen ja diskantin jakotaajuuden kohdalla. Työn laatu ja yksityiskohdat ovat korkealuokkaiset. Monitor Audiossa on yllättävän iso ja muhkea ääni. Ne ovat myös olemuksellaan positiivisella tavalla erilaiset. Sivulle kaiutin korostaa hieman ylempää keskialuetta. Toki äänenpainerajoituksin. Basso ulottuu matalalle ja vieläpä puhtaana, mikä on kokoluokassa jopa pienoinen yllätys. Monitor Audio Silver 50 (G7) Hinta: 800 € Kokoaan suurempi Monitor Audion seitsemännen sukupolven Silversarjan pienin malli Silver 50 on hintaansa nähden todella hieno, hyvin kompakti kaiutin. Basso voisi soida myös hieman napakammin ja erottelevammin. Mittaus tarkistettiin kahdesta kaiuttimesta, ja tulos oli sama. Muuten B&W:n vasteessa oli yllättävän suuria poikkeamia ja korostumia aina 1 000 hertsistä ylöspäin. Myös tämän kaiuttimen hyveenä on moniruokaisuus. Kaiuttimien mitattujen toistovasteiden ja kuunteluarvioiden välillä oli havaittavissa selkeää yhteyttä, mutta ei välttämättä suoraa. Sonus faberin kohdalla tulppaamista ei kokeiltu, koska refleksiviritys oli toteutettu putken sijasta matalalla tunnelilla ja kaiuttimen bassotoisto ei olisi tästä edes hyötynyt. Basso-osasto on sellaisenaan melko tasapainoinen, vaikka keskija yläbassot ovatkin vähän pinnassa. (nro 207) 6/2021 53 Definitive Technology DEMAND D9 Hinta: 799 € Nykyaikainen ja monipuolinen Definitive Technology Demand D9 on selvästi muita teknisemmän ja nykyaikaisemman näköinen. Syy tähän lienee ennen kaikkea olemusta hallitseva paksu alumiininen etupaneeli yhdistettynä kiiltävän valkoiseen (tai mustaan), kapeaan ja suhteellisen kompaktiin mutta melko syvään koteloon. Kaiuttimet soivat isosti. Myös Definitive Technology D9 toistaa nätisti, mutta bassoalueen vaste ei ole aivan optimaalinen ja sen toisto vaimenee passiivisäteilijällä toteutetulle kotelolla tyypillisesti melko jyrkästi käännepisteen jälkeen. Yleisesti ääni on kirkasta ja selkeää, jopa analyyttistä, mutta joillain äänitteillä diskanttija keskiäänitoisto saattaa olla aavistuksen dominoiva. Musiikillisesti monipuoliset kaiuttimet sopivat moneen käyttöön ja makuun. Teoreettisesti paras (eli tasaisin) toistovaste olivat Monitor Audion Silver 50 -kaiuttimissa. Vaste ei todellakaan aina niin sanotusti kerro tai näytä, miltä kaiutin kuulostaa. Se selviää vain kuuntelemalla.. Sonus faber Lumina I Hinta: 799 € Kauniit, myös ääneltään Sonus faberit ovat ehdottomasti todella kauniit kaiuttimet ja myös kompaktin kokoiset, suorastaan pienet, oikeat namupalat. Valittavana on kolme erilaista etupaneelin viimeistelyä: vaalea pähkinä, tumma wenge ja kiiltävä musta. Vaikkei kaiutin sinänsä muotoilullaan erityisesti loistakaan, niin viimeistelyvaihtoehtoja on peräti viisi erilaista. Ääneltään Definitivet ovat sopusuhtaiset ja siistit. Itse kotelo on kaikissa mustaa nahkaa. Toisto on miellyttävän kirkas ja avara, mutta silti hyvällä tavalla aavistuksen pehmeä. Ne kuitenkin tasoittuvat sivusta kuunneltuna ja näin ollen myös sivuseinistä heijastuneina. Kokonaisuutena hyvin kompaktin kokoiset ja kerrassaan upeat kaiuttimet, jotka soveltuvat monenlaisen musiikin kuunteluun. Elementit, jakosuodatin sekä sisäinen johdotus aina vaimennusainetta ja yksityiskohtia myöten ovat kuin paljon kalliimmasta kaiuttimesta. mahdollisuus tulpata refleksiputki vain osittain. Kokonaisuutena Definitivet ovat toistoltaan melko neutraalit ja tasapainoiset. Äänessä on havaittavissa painotusta korkeille taajuuksille, mutta diskantin sävy on siisti ja ilmava, eikä painotus ole varsinaisesti huono asia
Gradient 1 -kaiutin muuttui vain vähän kolmen ensimmäisen version aikana. Kuvassa vasemmalla 1.0, keskellä 1.1 ja oikealla 1.2.. 54 6/2021 (nro 207) Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Valmistaja, Atte Salmi, Mauri Pännäri HIFIN HISTORIAA: Gradient 1.2 AjAton kotimAAn klAssikko Gradient valmisti 1-sarjan kaiuttimiaan yhtäjaksoisesti lähes 15 vuotta. Niistä 1.2 myi parissa vuodessa yhtä hyvin kuin 1.3 kahdeksassa
Gradientin kaikki kaiutinmallit ovat olleet loppuun asti mietittyjä, päteviä kaiuttimia, mutta enemmän tai vähemmän sivujuonia Gradientin isossa kertomuksessa, jossa pääosaa näyttelee, Revolution lisäksi, suomalaisen kaiutinosaamisen tunnuskuva, Gradient 1 -sarja eri versioineen. Näin Gradientin perustaja ja pääsuunnittelija Jorma Salmi esitteli upouutta 1.5/Helsinki-kaiutintaan Kaapelitehtaalla aikanaan. Gradientin ulkoa ja tekniikaltaan epätodennäköisten kaiuttimien sarja käynnistyi kuitenkin jo runsaat 10 vuotta ennen Revolutioneita Gradientin 1-sarjalla. ?. On kohtalon ivaa, että tämä lähes sattumanvaraisesti muotoiltu kaiutin löysi tiensä maailman design-museoihin, kuten New Yorkin modernin taiteen museo MoMaan, mitä tietoa Gradient sitten kyllä käytti hyväkseen markkinointiviestinnässään. . Tekniikka häntä kiinnosti. tekniikkaa, ei estetiikkaa Oliko Salmi erikoisuudentavoittelija tai esteetikko. Helsinki ei ollut Salmen ensimmäinen toimiide-facto-kaiutin. Gradient Revolutionissa Salmi ui vastavirtaan toistamalla bassot dipolina ja muun taajuusalueen pyramidin muotoisella kardioidikotelolla bassojen päällä. Kotirobotin näköisestä kaiuttimesta ääni lähti milloin lattiaan (basso), milloin yläviistoon kattoon (keskialue), milloin suoraan eteenpäin (diskantti) suuntaavuudeltaan keskenään erilaisista koteloista. Niin villiltä kuin Gradient 1 näyttikin, siinä ei ollut mitään sellaista muotoilua, mikä ei olisi palvellut funktiota eli tekniikkaa. Mutta jos ulkoiset seikat pitää jättää pois, mikä selittää Gradient 1:n läkähdyttävän sekoitukGradient 1.2:n diskanttielementtien edessä olevassa verkossa oli kuopat seisovien aaltojen ehkäisemiseksi elementin ja verkon välillä. Moni epäili, ettei moisesta rakenteesta saisi millään yhtenäistä ääntä, mutta niinpä vaan sai – ja vieläpä värittymätöntä sellaista. Mikään ei voisi olla enemmän pielessä totuudesta. Salmi ei halunnut herättää huomiota ja oli vain marginaalisesti kiinnostunut luomuksiensa muotoilusta. (nro 207) 6/2021 55 ”t ämän ei pitäisi toimia käytännössä, mutta niin vain se toimii”. Ei välttämättä helpoin yhteensovitettava sekään, mutta toimi. Eikä tosiaan olisikaan pitänyt toimia, kaiuttimessa kun ei ollut mitään kaiutinmaista: yksi kylkibasso sivuttain dipolina ja kaksi metallilieriötä viistosti ylös suunnattuna ihmeellisessä puusta ja lasista valmistetussa rungossa
Jorma Salmi kävi yhdessä Anders Weckströmin kanssa esittelemässä tuloksia maailmalle muun muassa Audio Engineering Societyn konferenssissa 1980-luvun alussa. Pitkään Gradient oli kuitenkin lähes yksin missionsa kanssa. Sama perusperiaate toistui valmistajan kaikissa myöhemmissäkin kaiuttimissa. Huoneen vaikutusta ääneen selvitettiin vielä tarkemmin simuloimalla vaaleanpunaisella kohinalla heijastuksia rajapinnoista. Keskialuetta 250 hertsistä ylöspäin toistaSuurin ero 1.2:n ja 1.3:n välillä on bassokotelossa, joka on 1.3:ssa sylinterimäinen ja valmistettu polyuretaanista. Viesti oli, että kun kuuntelemme kaiutinta, kuuntelemme itse asiassa suuressa määrin heijastuksia, ja kun kuuntelemme heijastuksia, kuuntelemme enemmän tai vähemmän taajuusvastetta kuuntelupaikalla. Lattiaheijastusten kumoamiseksi ja säteilyn rajaamiseksi bassotaajuuksilla Salmi keksi laittaa kahdeksan tuuman bassoelementin refleksiportteineen ampumaan suoraan lattiaan muutaman sentin etäisyydeltä. Tästä teoreettisesta ja empiirisestä pohjatyöstä alkoi kehkeytyä huoneelle immuuni ensimmäinen Gradient 1 -kaiutin (1.0). Lopputulos kokeesta oli järisyttävä: kaiuttomassa tilassa vapaakenttävasteeltaan suorahkot kaiuttimet, merkistä riippumatta, kuulostivat varsin hyviltä ja toistensa kaltaisilta. Oivallus syntyi mullistavasta havainnosta, jonka Salmi ja kumppanit tekivät kuuluisassa kokeessaan 1970–80-lukujen taitteessa. Ei ollut kuin yksi johtopäätös: äänen värittyneisyyden täytyi johtua kaiuttimen ja huoneen välisestä vuorovaikutuksesta. Kaiuttoman huoneen ulkopuolella akustiikaltaan tavanomaisessa huoneessa samat kaiuttimet kuulostivat värittyneiltä ja keskenään erilaisilta. Tähän verrattuna muut kaiuttimia vaivaavat ongelmat, kuten koteloresonanssit, säröt ja vaihesiirtymät, olivat toissijaisia. Nämä kaiuttimet jättävät lähtökohtaisesti huonekorjaimelle paljon vähemmän korjattavaa. Mikä on se suuri ajatus tai selittävä periaate muodon ja rakenteen taustalla. Tällä tavoin bassokaiuttimen taajuusalueella suora ja heijastunut säteily toistuvat käytännössä samassa vaiheessa (eli toisin sanoen ovat yhtä ja samaa heijastunutta ääntä) ja huonemoodeille jäi vähemmmän energiaa tehdä tuhojaan. Digitaalisten huonekorjaimien ja dsp-tekniikan ansiosta huonekorjauksesta on tullut arkipäivää. . kamppailu huonetta vastaan käytännössä Kuten tiedetään, myöhäiset heijastukset, jotka saapuvat korvaan taajuudesta riippuen 0,2–2 sekuntia suoran äänen jälkeen, vaikuttavat äänenlaatuun, mutta eivät väritä ääntä kuten aikaiset, alle viiden millisekunnin viiveellä korvaan saapuvat heijastukset joko lattiasta, seinistä tai katosta. Tämä tapahtui niin, että samaa signaalia lisättiin itseensä viivästettynä säädettävän viivelinjan avulla. Tämä piti tehdä siten, että vapaakenttäja tehovasteet säilyivät mahdollisimman tasaisena ja yhtenäisenä. Ei kuulosta kovin radikaalilta, etenkään nykyään, mutta tinkimätön tapa, jolla Salmi ja Gradient lähtivät kehittämään kaiuttimiaan tämän ymmärryksen pohjalta 1970-luvun lopulla, oli. Tehtävänä oli siis suunnitella kaiutin, jonka äänestä mahdollisimman iso osuus kohdistuisi suoraan kuuntelupaikalle, jolloin ääntä sotkevien aikaisten heijastusten ja huoneen osuus vähenee. Kokeessa verrattiin kaiuttoman huoneen ulkopuolella abkytkin kädessä kaiuttomassa huoneessa olevaa kaiutin-mikrofoniyhdistelmää suoraan johtoon. Kuuntelujen jälkeen kaiuttimet mitattiin samalla mikrofoniasetelmalla. 56 6/2021 (nro 207) HIFIN HISTORIAA: Gradient 1.2 sen erilaisia muotoja (pilari, kuutio, ympyrä, lieriö) yllättävässä esiinpanossa. Erisuuruisilla viiveillä haettiin viivästetyn signaalin taso, jolla ero oli juuri ja juuri kuultavissa, ja toisaalta taso, jolla korva oli herkin. Vieläkin on se ero, että se, mikä nykyään hoidetaan dsp:llä, Salmi toteutti mekaanisesti ja akustisesti. Näitä tavoitteita Salmi Gradientin johdossa lähti tavoittelemaan taajuuskaista kerrallaan suuntaavuutta hallitsemalla. Huone, huone, huone Gradientin suuren oivalluksen voi muotoilla monella tavalla, mutta sen ydin on tämä: hyvän äänen este ei ole kaiutin, vaan huone sen ympärillä. ?. A:n ja b:n tasot oli säädetty samaksi ja B&K 4133 -mikrofoni sijoitettu kaiuttimen suunnitteluakselille. Samaa kokeiltiin myös musiikkisignaalilla. Nykyään esimerkiksi subbareissa yleisesti käytetty ratkaisu oli 1980-luvulla harvinainen
Sen diskanttielementit olivat uudet, koska vanhoja ei enää saanut. Yläosan tukiranka muuttui huonekaluputkesta lattarautaan, ja diskanttikotelon päädyt taivutettiin pellistä helposti irtoavien muovilätkien sijaan. Korvaava malli oli Knud Thorborgin 1950-luvun alkupuoliskolla suunnittelema Peerlessin toinen versio syvemmällä kartion profiililla. (nro 207) 6/2021 57 maan Salmi valitsi koteloimattoman 12 tuuman dynaamisen elementin. Pienemmät muutokset, kuten dis. Seasin kahdeksan tuuman bassoäänisen korvasi Peerlessin vastaava, josta oli myöhemmin pari päivitettyä versiota. nollasta kolmeen Ensimmäisen 1-sarjan kaiuttimen, Gradient 1.0:n, valmistus alkoi 1984. Tähän verraten muutokset mallien välillä olivat vähäpätöisempiä. Salmi laski sen varaan, että jakotaajuuden (250 hertsiä) tuntumassa seisovat aallot tyypillisessä Gradient käytti pitkään Audaxin keskiäänistä, mutta Audaxin lopetettua elementin tuotannon kehitti Peerlessin kanssa uuden elementin keväällä 1989. Audaxin keskiäänisen alkuperäisten kartioiden toimitukset päättyivät 1988. Tämä ensimmäisen asteen kaksisuuntainen gradienttisäteilijä (siitä nimi Gradient) on Gradient Ykkösen sielu ja sydän. Tehovaste tasattiin valitsemalla bassolle ja keskialue-elementille oikea keskinäinen taso. Elementit toistavat yli 1 500 hertsin taajuuksia ja siten taajuuskorjattuina, että vaste pysyy tasaisena ja suuntaavuus säilyy vakiona korkeimpia taajuuksia kohden. Tässä vaiheessa 1.3 oli jo kehitteillä. Toinen muutos liittyi bassoelementin kanssa sarjaan kytkettyyn kondensaattoriin, jollainen löytyi 1.0:sta ja 1.1:stä jatkamassa kaiuttimen bassovastetta hieman alemmas, vaikka lasku oli sitten jyrkempi alarajataajuuden alapuolella. Yllä selostettu rakenne pätee kaikkiin Gradientin 1-sarjan malleihin 1.0:sta 1.3:een. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että ylimmillä taajuuksilla jaksosuodin tiputtaa ulommaiset diskantit pois pelistä. Kaikki silloiset vahvistimet eivät kuitenkaan pitäneet tällaisesta kuormasta, ja siksi 1.2:ssa tätä konkkaa ei enää ollut. Aivan loppuvaiheessa bassoäänisen vaahtokumireunus vaihtui kumiripustukseen. Sitä ennen Gradient toimitti jo osin samalla periaatteella toimivia kaiuttimia ensimmäiselle asiakkaalleen, Sibelius Akatemialle. Diskantti on linjalähde neljällä 1,4 tuuman kartioelementillä takaa umpinaisessa kotelossa. suomalaisessa olohuoneessa yhdessä dipolin alassuunnatun takasäteilyn kanssa muodostavat diffuusin äänikentän, joka sopivasti peittää basson ja dipolikeskialueen suuntaavuuseroa. Versio 1.2 ilmestyi vuonna 1987. Bassoäänisen kartion tyvessä oli kuparirengas resonanssia laskemassa. Samalla diskanttien edessä olevaan verkkoon ilmestyi kuopat kunkin elementin kohdalle verkon ja kartion väliin muodostuvien seisovien aaltojen rikkomiseksi. Dipolina elementti suuntaa ääntä eteen ja taakse mutta vain vähän kohtisuoraan sivuilleen, koska siellä vastakkaisvaiheiset signaalit kumoavat täysin toisensa. Gradient 1.3 korvasi 1.2:n lopullisesti syksyllä 1989. Varsinainen taidonnäyte oli kuitenkin se, miten Gradient, kolmesta täysin erilaisesta koteloratkaisusta huolimatta, onnistui sovittamaan yhteen erilaiset säteilykuviot ja pitämään tehovasteen tasaisena, varsinkin alemmalla jakotaajuusalueella. Rajanveto 1.2:n ja 1.3:n välillä on hankalaa, koska loppupään 1.2:issa oli, osin kovan kysynnän vuoksi, yhteisiä osia tulevan 1.3:n kanssa, kuten uusi Peerlessin keskiääninen, alumiiniprofiilista valmistettu diskanttikotelo suoralla verkolla (kesällä 1989) ja uudella lattaraudalla takana. Koska vastakkaisvaiheinen takasäteily oikosulkee etusäteilyä alakeskialueella, Salmi korjasi suotimella spektrin yläpäätä vasteen pitämiseksi tasaisena. Bassokotelo oli muuttunut sylinterimäiseksi ja valmistettu polyuretaanivaluna pohjalevyn ollessa 20 millimetriä paksua vaneria. Gradient 1.2 Koska perusperiaate pysyi kaikissa 1-sarjan kaiuttimissa samana, eri versioiden välillä ei ole suuria äänellisiä eroja. Seuraavana vuonna ilmestyi 1.1 lähinnä mekaanisin muutoksin. ?. Suuntaavuus kasvaa korkeimpia taajuuksia kohden mutta säilyy pääosin tasaisena elementin käyttökelpoisella taajuusalueella. Ensiksi tilalle tuli Audaxin korvaava, samannäköinen kartio, jota Gradient käytti loppuvuonna 1988, mutta alkoi sitten kehittää Peerlessin kanssa uutta, parempaa keskiäänistä. Lattiaheijastuksen kumoamiseksi elementti on 30 asteen kulmassa ylöspäin
Bassokotelo on kuutiomainen, ja diskanttipylvään verkossa on kuopat kartioelementtien edessä. Rc-lenkin kautta kuunneltuna bassotoisto oli vielä tasapainoisempaa ja paremmin määriteltyä. Tämä totuus ei muuttunut versiosta toiseen. Pännäri oli myös mitannut suljetun kotelon q-arvon ja resonanssitaajuuden, ja sen perusteella hän lisäsi vahvistinketjuun rc-lenkin sopivalle –3 desibelin taajuudelle (noin 2 x 34 Hz/ fr) tappamaan 5–6 desibelin piikin (q-arvo noin 1,9) resonanssia. Tannoy sopii esimerkiksi rockiin, mutta Gradient 1.2 on selvästi yleispätevämpi eikä suuntaa niin pahasti. Kiinnityspalkin takana on kahdet säätimet diskantin tasolle. Kyseessä on teorioista tunnettu kolmannen asteen niin sanottu Chebychew-rippeliviritys suljetulle kotelolle. Myös keskiäänisen vaihtumisen vaikutusta ääneen viimeisissä 1.2-kaiuttimissa voi epäillä. Ylipäätään muutokset mallien välillä olivat enemmän reagointia olosuhteisiin, esimerkiksi alihankkijan kyvyttömyyteen toimittaa osia, kuin uuteen suunnitteluun liittyviä. . Ehkä kaipaisin hieman lisää kirkkautta keskiyläpään toistoon. Kun Pännäri tulppasi refleksiputket pahvimukeilla, bassotoisto selvästi rauhoittui, selkeni ja kiinteytyi. Minttikuntoinen tarkoittaa ulkonäön lisäksi keskiäänisen ja bassoäänisen vaahtokumireunusten uusimista, kuten vanhoissa ykkösissä yleensä on laita. Sivusta kuunneltuina sointi ja äänikuva säilyivät järkevinä ja stereovaikutelma ehjänä. ?. Näin omistaja tiivistää vaikutelmansa 1.2:n äänenlaadusta: – Suhteellisen neutraali, paikasta riippumaton tilan tuottaja, jossa alapäätä on riittävästi ilman subbareitakin. Salmi ei itse koskaan lämmennyt ajatukselle, että esimerkiksi kartiolla itsellään olisi jokin oma äänenlaatu. Hienot toistimet kaiken kaikkiaan! Ja kyllä, kaiuttimen äänihyveet kävivät nopeasti ilmi. Alas viritetyn refleksibasson taso osoittautui kuitenkin liian runsaaksi Pännärin kuuntelutilassa. Sarjanumero viittaisi siihen, että kyseinen 1.2-pari ei ole aivan viimeisiä ykskakkosia, eli keskiääninen on vielä Audaxin eikä uusi Peerless. Olennaista kaikissa 1-sarjan kaiuttimissa oli, myös kilpailijoihin nähden, että suoran äänen osuus koko säteilystä on tavallista suurempi. Tämä oli outoa, sillä itse en muista kokeneeni yhtä runsasta bassoa omista 1.3:ista yhdessäkään niistä kolmesta asunnosta, joissa kaiuttimia aikoinaan soittelin. Gradient itse ilmoittaa –2,5 desibelin rajaksi 29 hertsiä. kanttiverkon kuopat 1.2:ssa, olivat Salmen teknistä perfektionismia enemmän kuin yritystä vaikuttaa ääneen. Tannoy Little Red -kaiuttimiin verrattuna ero on kuin yöllä ja päivällä. 58 6/2021 (nro 207) HIFIN HISTORIAA: Gradient 1.2 Gradient 1.2:n kartiodiskantti on kehitetty Peerlessin 1950-luvun lopulla kehittämän MT20HF-elementin pohjalta. Sointi oli ylemmiltä osilta ehkä hieman vaimea ja mattapintainen ainakin modernin kalotin kirkkaaseen äänentuottotapaan tottuneelle korvalle. Kaiuttimen pohjassa nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan viisi ohmia (datalehdellä neljä ohmia) ja herkkyydeksi 86 desibeliä. Vahvistinsuunnittelija Mauri Pännärin luota löytyi minttikuntoinen Gradient 1.2 -pari. Yleinen kokemus käytBassoja toistaa Peerlessin 8-tuumainen suoraan lattiaan muutaman sentin etäisyydeltä. Selvä parannus siis. Ääni oli irtonainen ja aineeton ja yleisesti myös värittymätön. Myös vahvistimilla tuntui olevan vaikutusta
Salmi kuului Tapio Köykän koulukuntaan ja kuunteli taiten äänitettyjä, riittävästi tilainformaatiota sisältäviä levyjä, erityisesti sinfonioita ja muuta orkesterimusiikkia. kaikki kerralla. Yllättäen se saattaa tulla talon sisältä. Gradientin ykkösten äänen epäkaiutinmaisuus palvelee etenkin sellaisia äänilevyjä, joilla on valmiiksi paljon hyvin äänitettyä tilainformaatiota. Arvostetuin ykkönen on edelleen 1.3. täjien keskuudessa on, että ykköset tarvitsevat pienen syöttöimpedanssin ja vähintäänkin kohtuullisesti vahvistintehoa. Omista 1.3:ista muistan tavan, jolla ääni pysyi irti kotelosta, ja miten suunnaton oli ero B&W DM220 -laatikkokaiuttimiin (joissa oli kaksi 200 millimetrin bassoäänistä) verrattuna. Hinnasta huolimatta vanhat 1.3:t löytävät uuden omistajan lähes saman tien Myyntiin tullessaan. Kaikki on suhteellista. Salmi oli onnistunut luomaan kaiuttimen, jossa ääni ja kaiutinkotelot elivät aivan omissa maailmoissaan ja vielä korostuneemmin kuin ykkösissä. Se oli Gradientin ensimmäinen vientimalli, joka sai erinomaisen vastaanoton esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä muun muassa The Absolute Sound -lehti kehui kaiutinta vuolaasti. Esimerkiksi 40-wattinen puolijohdepääte ajoi 1.2-paria kunnialla, kuten teki myös 50-wattinen Gainclone-vahvistinkin. (nro 207) 6/2021 59 Gradient 1.2 Tyyppi 3-tiekaiutin neljällä diskanttielementillä Bassoelementti 300 mm Keskiäänielementti 300 mm Diskanttielementit 4 x 35 mm Jakotaajuudet 250 / 1 500 Hz Taajuusvaste 29–20 000 Hz (±2,5 dB) Impedanssi 4 Ohm Herkkyys 86 dB/2,83 V/1 m Vahvistinsuositus 50–1 000 W Mitat (l x k x s) 380 x 960 x 280 mm Paino n. Tämä kertoo myös siitä, miten hyvin nämä kaiuttimet säilyttävät arvonsa. Yksi vaihtoehto on hankkia vialliset ja huollattaa ne Gradientin tehtaalla, joka vaihtaa kartiot ja ripustukset ja tarkastaa kaiuttimet. 15 kg Mauri Pännärin 1.2:issa bassotoistoa on muokattu huoneeseen sopivammaksi. n. Tottumattomalle kokemus voi olla ensi alkuun hämmentävä. Ei siis ihme, että käytettyjen markkinoilla liikkuu eniten juuri 1.2:sta. Gradient 1.2:n ja muiden ykkösten jatkuva kysyntä kielii myös siitä, että ollakseen lähes 40 vuotta vanha kaiutin, ulkonäkö on yllättävän ajaton. Mutta häntä itseäänkin pohditutti, miten sellaiset (studio) äänitteet, joilta luonnollinen tilainformaatio puuttuu, toistuisivat hänen kaiuttimistaan. Vastaavasti 1.2:n hinnat vaihtelevat 1 000 euron molemmin puolin kunnosta riippuen. Puhtaasti teknisesti ajatellen Revolution on kaiuttimena yksiselitteisesti parempi kuin Gradient-ykkönen. Toisaalta 1.2 soi hienosti myös Revengen 6-wattisen PL504 SE -vahvistimen sekä 12-wattisen triodikytketyn el37-push-pull-vahvistimen kera. Pännärin tekemään muutokseen en ole aiemmin törmännyt. Sellaisella materiaalilla Gradient-ykköset toimivat vuorenvarmasti. Hyväkuntoisesta parista voi joutua maksamaan hyvinkin 1 500 euroa. Gradient 1.0:n ja 1.1:n myyntimäärät olivat yhteenkin laskettuna vaatimattomampia. Gradient Revolution julkistettiin Pariisin messuilla 1990-luvun puolivälissä. Ykkösten äänessä on kuitenkin sellaista sympaattisuutta ja helposti samastuttavuutta, mitä Revolutionin äänestä ehkä puuttuu, mikä osin selittänee ykkösten jatkuvan suosion. Arvo säilyy Gradient 1.3:a valmistettiin kahdeksan vuotta vuoteen 1997 asti. Ykkösen pahin kilpailija. Osa toistui vallan mainiosti, mutta sitten on äänitteitä, joilla ympärisäteilevämpi kaiutin tuottaa tutumman ja turvallisemman sointitasapainon sekä joissakin tapauksissa suoremmalta tuntuvan basson. Vasta silloin tajusin, mitä tarkoittaa, kun dynaaminen kotelokaiutin säteilee ääntä ympärilleen isolla osalla toistokaistaansa. Myös bassotoisto oli uskottavampaa. Gradientille äänen aineettomuus ja epäkaiutinmaisuus ovat preferenssilistan kärjessä, mistä ei seuraa, että yhdenlainen äänentuottotapa tuottaisi yhtäläistä ääntä yli koko äänitevalikoiman. Laman ja kilpailun takia 1.3:a ei kuitenkaan myyty sen enempää kuin 1.2:ta myytiin kotimaassa sen parin vuoden ajan, kun kaiutin oli tuotannossa 1987–89 ennen lamaa. Sen sijaan bassoäänisiä on vaihdettu modernimpiin ja ylintä diskanttia haettu erillisellä lisädiskantilla. Samasta ominaisuudesta johtuen moni ei-akustinen levy saattaa kuulostaa siltä kuin äänestä ikään kuin puuttuisi jotakin
Kuullessani, että tässä numerossa testataan Yale-älylukko, mielenkiintoni heräsi ja tutustuin siihen, miten lukkojen maailmassa määritellään älykkyys. Onkin jännä huomata, että kun ei ole historian painolastia, ei turhia lisänimityksiäkään tarvita. Ellei digiasioihin ole todella perehtynyt, niin useat nykylaitteet tuntuvat monista käyttäjistä todella älyttömiltä.. Onko se nettiyhteys, sovellukset, käyttöjärjestelmä vai se, että laitteet toimivat jotenkin yhdessä. O len kyllästynyt älylaitteisiin! Tai oikeastaan älynimityksiin, joilla monia nykylaitteita kutsutaan. Hetken asiaa tutkittuani huomasin, että ainakin Yalen tapauksessa se liittyy pitkälti fyysisen avaimen puuttumiseen. 60 6/2021 (nro 207) Teksti: Jiri Koivuniemi Kolumni Mikä tekee laitteesta älykkään. Isolla zoom-objektiivilla varustettu kompaktikamera on hänelle vain kamera ilman mitään ylimääräisiä liitteitä. Tässäkin lehdessä testataan ainakin yksi älytelevisio ja älylukko. Valmistajien todellista älykkyyttä osoittaisi asiakkaiden käyttötarpeiden huomioiminen tuotteiden nimityksistä lähtien. Lisäksi todellista älykkyyttä monista älylaitteista on turha hakea. On älypuhelinta, älytelevisiota, älykelloa, älyvalaisimia ja jopa älykoteja. Mielestäni älyja digi-etuliitteet pitäisikin poistaa kaikkien laitekategorioiden nimistä, koska ne eivät tarkoita enää mitään. Ovatko nykyaikaiset bluetooth-kuulokkeet älykuulokkeita, koska niitä usein ohjataan sovelluksella ja niiden sisäistä ohjelmistoa voi päivittää. Myös kameroissa on käynyt näin, eikä niissä puhuta digistä tai älystä enää mitään. Hänen mielestään älykonsoli kuulostaisi tyhmältä, älykello erottuu kivikautisesta viisarikellosta eikä digitaalikellolla ja älykellolla ole hänen sanastossaan eroa. Miksi sitten puhumme älyn sijaan robottipölynimureista, sähköautoista tai pelikonsoleista, vaikka ne kaikki ovat erittäin älykkäitä laitteita. Kysyin mielipidettä myös 13-vuotiaalta pojaltani, joka on koko ikänsä ollut tekemisissä niin sanottujen älylaitteiden kanssa. Olisi hienoa, jos kaikki tuotteet voisivat saada sellaisen nimen, että niistä selviäisi niiden käyttötarkoitus eikä jokin yksittäinen tekninen ominaisuus. Vai onko vain markkinoijista tullut laiskoja, kun ei keksitä enää uusia nimityksiä vaan jatketaan vanhoja nimityksiä turhilla etuliitteillä. Mikä tekee laitteesta älykkään. Eikö tavalliselle kuluttajalle nimitys monitoimikello kertoisi älykelloa selkeämmin sen, että sillä voi tehdä enemmän asioita kuin aktiivisuusrannekkeella, urheilukellolla tai perinteisellä viisarikellolla. Vanhanaikaisiin kameroihin viitataan filmi-etuliitteellä. Vai tuleeko niistä älykuulokkeet vasta, jos ne tukevat virtuaaliavustajaa. Eikö nimityksenä mediatelevisio kuvaisi älytelevisiota paremmin sitä, että televisio sisältää mediatoistimen. Jos tämä jälkimmäinen toimii määritelmänä, eikö esimerkiksi televisioista ja puhelimista voisi jo tiputtaa älysanan pois, koska “älyttömiä” tuotteita ei juurikaan enää myydä. Kaikki elektroniset vempaimet ovat jollakin tavalla älykkäitä ja digitaalisia! Voisimme sen sijaan nimetä laitekategoriat loogisemmin, kuten viimeksi mainittujen laitteiden kanssa on jo tapahtunut. Monet Yalen omistajan Abloynkin lukoista voivat olla todella älykkäitä, mutta silti suurelta osin fyysistä avainta käyttäviä ratkaisuja. Vai liittyykö älykkyys siihen, että on olemassa myös älyttömiä laitteita
FULLY LOADED . C 658 BluOS Streaming DAC BluOS High Res MQA verkkotoisto ESS Sabre 32 bit DAC Dirac Live huonekorjaus Täysin balansoitu etuvahvistin, myös levysoitinliitäntä Stereo Sub Out jakosuotimella Verkkosoitin, DAC ja etuvahvistin: lisää vain aktiivikaiuttimet tai päätevahvistin ja kaiuttimet! Tutustu NAD-jälleenmyyjäsi luona! www.ah-hifisystems.fi
Neitokaisen uusin albumi Viimeinen romantikko julkaistiin syyskuussa 2021. Haloo Helsinki!: Älä pelkää elämää Genre: Pop/rock Julkaisija: Vallila Music House N iin ikään syyskuussa kuluvaa vuotta julkaistiin pitkästä aikaa uusi studioalbumi myös Haloo Helsinki! -yhtyeeltä. Gröna Lund on puolestaan edellisten yhdistelmä ja kaikkiaan avautuu hienoudessaan vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen.. Suomalaisen popmusiikin ehdottomiin suurnimiin kuuluvan bändin paluuta on siis ehditty jo odotella kotvanen. Levyn sävellykset ovat Ellinooran ja Samuli Sirviön yhteistyötä. Ellinooran kolmas studioalbumi on monipuolinen kattaus biisejä tältä taitavalta lauluntekijältä. Yhtyeen musiikillinen ura on alkanut jo vuonna 1986 nimellä Betty Blue. Sen sijaan kappaleiden taso vaihtelee hieman. Molemmat kappaleet ovat hyvin erityyppisiä sisällöltään. Suomessa albumi nousi juuri ja juuri TOP40-listalle sijalle 39 debyyttiviikollaan. Dinosauruksii on hieman perinteisempi Ellinooran kappale ryyditettynä tanssittavalla kertosäkeellä, kun taas Meille käy hyvin sisältää jopa balladimaisia piirteitä. Yhtyeen nykyinen musiikkityyli on rockia, jonka veturina toimivat hienot sähkökitararifft ja laulaja James Dean Bradfieldin persoonallinen lauluääni. Kappaleet soljuvat eteenpäin hienolla tavalla, ja välillä mukana on sähköpianoa tai naislaulajaa täydentämässä musiikillista sisältöä. S uomeksi lauletun popmusiikin saralla Ellinooran nimi on vakiintunut yhdeksi suurten joukossa. Muutamat kappaleet erottuvat toisista, lähinnä Ellinooran oivaltavien tekstitysten ansiosta. Yhtyeen nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat alkuperäisjäsenet James Dean Bradfield (lauja kitaristi), Sean Moore (rumpali) sekä Nicky Wire (nykyinen basisti, alun perin kitaristi). Älä pelkää elämää -albumi on muutamien ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella hieman kaksijakoinen esitys. Levyltä löytyy ne tutut elementit, joilla bändi aikanaan nousi suosioon, eli menevät rytmit, oivaltavat tarinat sekä hyvä äänenlaatu. 62 6/2021 (nro 207) Teksti: Jarkko Peiponen Levylautasella Popilla menee hyvin! Ellinoora: Viimeinen romantikko Genre: Pop Julkaisija: Warner Music Finland Manic Street Preachers: The Ultra Vivid Lament Genre: Rock Julkaisija: Columbia Records W alesilainen rockyhtye Manic Street Preachers on tuottanut musiikkia jo viidellä vuosikymmenellä. Levyn selvä vahvuus on sen tasapainoisuus. Levyä edelsi kahden singlebiisin, Dinosauruksii ja Meille käy hyvin, julkaisut, joista ensiksi mainittu tapahtui jo marraskuussa 2020. Edellisestä levystä ehtikin kulua aikaa jo yli neljä vuotta, ja tähän aikakauteen mahtui myös yhtyeen luova tauko. The Ultra Vivid Lament julkaistiin tämän sivun muiden albumien tapaan syyskuussa kuluvaa vuotta. Kokonaisuudessaan Haloo Helsinki! -uutukainen ei ihan täydellisesti onnistu vakuuttamaan ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella. Yhtyeen musiikki on hyvin tuotettua ja äänitettyä, joten sen parissa viihtyy pidempiäkin aikoja. Siinä missä esimerkiksi Maailma on tehty meitä varten -albumin vahvuus oli kokonaisuus, tällä albumilla muutamat yksittäiset biisit nousevat kokonaisuutta kirkkaasti paremmiksi. Näistä ensiksi mainittu maalailee tekstissään satujen maailman, josta kertoja ei hennoisi luopua kasvaessaan aikuiseksi. Yhtyeen pitkän uran varrelta löytyy valtava määrä julkaisuita, joista tässä yhteydessä voidaan mainita esimerkiksi neljätoista studioalbumia sekä kaksi kokoelmalevyä. Niitä yhdistävät mainiot soundit ja oivaltavat sanoitukset. Kappaleissa on potentiaalia, mutta kokonaisuus jää hieman odotuksista. Molempia kappaleita yhdistää todella hieno äänenlaatu, joka kuuluu läpi linjan myös Viimeinen romantikko -albumilla. Manic Street Preachers on nykyisellään hyvin helposti lähestyttävää rockmusiikkia. Jokainen näistä kappaleista on musiikillisesti hyvin erilainen ja myös aiempaan yhtyeen tuotantoon verrattuna uuden tyyppinen kokonaisuus. Levyn parhaiden hetkien joukkoon nousevat ehdottomasti kappaleet Foliohattukauppias, Reiviluola, Älä länkytä sekä nimikkobiisi Älä pelkää elämää. Onnikappaleella kuullaan todella menevää bassoja rumpuraitaa, joka yhdistyy Ellinooran hienoon tulkintaan kenties hieman synkkään päin vivahtavasta tekstistä. Mielestäni levyn parhaita kokonaisuuksia ovat edellä mainitun Meille käy hyvin -kappaleen lisäksi levyn avausraita Saappaat, kolmas kappale Onni ja neljäs ralli Gröna Lund. Levy nousi odotetusti albumilistan kärkipaikalle muun muassa Iso-Britanniassa
Tien päällä ollessa Polarsteps osaa tarjota fiksusti lähipalveluita, joista saattaisi olla sinulle hyötyä. Näin henkilökohtaiset tietosi pysyvät tallessa. Sovelluksen perusversion käyttö on ilmaista, ja se tarjoaa ostojen kautta lisäominaisuuksia. Punkt: One-sentence JOuRnal J oskus lausekin riittää, jopa päiväkirjaa kirjoitettaessa. Siinä missä joku saattaisi hyödyntää menetelmää esimerkiksi luonnon tai vaikkapa rakennustyömaan edistymisen kuvaamiseen, toiset saattavat kuvata omia kasvojaan. Pitkällä aikajänteellä Reflectlyyn syöttämästäsi datasta kertyy yhtä jos toista ihmeteltävää, josta voi olla apua esimerkiksi ajoittaista masennusta vastaan kamppailemisessa. Niin tai näin, yksinkertaisessa ideassa ja toteutuksessa on pitemmän päälle paljonkin itua. 1 secOnd eveRyday: videO diaRy J os jopa yhden lauseen kirjoittaminen tuntuu liian vaivalloiselta, kannattaa turvautua vanhaan ja hyväksi havaittuun keinoon, joka kertoo tunnetusti enemmän kuin tuhat sanaa. Androidja iOS-laitteille ilmaiseksi saatavilla oleva Polarsteps on siinä mielessä fiksu matkapäiväkirjasovellus, että se antaa mahdollisuuden jakaa tietoa reaaliajassa myös esimerkiksi perheenjäsenille. Nimittäin valokuvaan, tai tämän sovelluksen tapauksessa sekunnin mittaiseen videoklippiin. Sieltä vain valikoimaan sitten!. Tämän ohessa sovellus tarjoilee myös rohkaisevia ja motivoivia mietelauseita. Vaikka sekunnin mittainen video saattaa sellaisenaan tuntua turhalta, on esimerkiksi vuoden jokaiselta päivältä kertyneiden klippien kesto lopulta yli kuusi minuuttia, ja siinähän on jo katseltavaa ja näytettävää muillekin. Samalla se tarjoaa työkaluja oman matkareitin suunnittelemiseen ja sen toteutumisen arviointiin. Sen avulla kun voi paitsi seurata omaa etenemistään maailman teillä mutta myös jälkikäteen muistella, mitä sattui ja tapahtui. 64 6/2021 (nro 207) Koonnut: AVPlus-toimitus SOVELLUSVINKIT Toisenlaisia päiväkirjasovelluksia Reflectly P äiväkirjan kirjoittamisella on todistetusti monenlaista hyötyä. Kaikki ominaisuudet saa rajoittamattomasti käyttöönsä maksamalla kertaalleen 17,99 euroa. Samoin tietokannassa on muiden matkaajien jättämiä muistiinpanoja, terveisiä ja arvioita eri kohteista. Joskus sanottavaa ei kuitenkaan välttämättä keksi, ja moni lupaava päiväkirja jää pöytälaatikkoon. Lisäksi voit halutessasi liittää tekstin rinnalle kuvan haluamastasi aiheesta. Näin ei pääse käymään, jos hyödyntää esimerkiksi Reflectlyn tapaista, sekä iOSettä Android-laitteille saatavaa päiväkirjasovellusta, joka on melkein kuin elämänkumppanisi. Sovellus on saatavilla iOS-laitteille, ja sen perusversio on ilmainen. Sen avulla paitsi oppii käsittelemään omia tuntemuksiaan myös pääsee hahmottamaan vähän paremmin elämän kulkua. POlaRstePs M atkailu avartaa, ja moni meistä pitää varsinkin pitemmän reissun päällä ainakin jonkinlaista matkapäiväkirjaa. Yksi Punktin valtti on myös tietoturvallisuus, johon kehittäjä kertoo erityisesti panostaneensa. Pohdittuasi soveltuvaa virkettä ja kirjattuasi sen sovellukseen voit vielä lisätä havainnollistavia emojeita kuvaamaan tuntemuksiasi. Reflectly osaa nimittäin kysyä juuri oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan, eikä sinun tarvitse pohtia päätäsi puhki, mitä kirjoittaisit päiväkirjaasi juuri nyt. Sovellus on saatavilla ilmaiseksi iOSja Android-laitteille, ja pientä lisämaksua vastaan saa avattua lisäominaisuuksia. Pitkien ja polveilevien tekstien sijaan se kysyy sinulta kerran päivässä miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Tämä onkin Punkt: One-sentence Journalin ydinajatus
Langoilla ja ilman McIntosh MHA50 on kooltaan ja muodoltaan kutakuinkin tämänhetkisten älypuhelinten luokkaa. Da-muunninkin on harvoin puhelinvalmistajien prioriteettilistan kärkipaikalla. Etupaneeli on älypuhelinten tavoin lasipintainen, ja sitä koristaa valmistajan ikoninen fraktuuralogo. Vaikka parhaat bluetoothkuulokkeet ovat nykyisin hyviä ja halvatkin yhä parempia, järein highend-osasto luottaa edelleen langallisuuteen. Hyvän äänen äärelle pääsee yllättävän edullisesti.. Sen suojaksi paketissa on nahkainen kuljetuspussukka, jonka turvin laitteen voi sujauttaa turvallisemmin mielin taskuun. Ratkaisu on hankkia puhelimen kaveriksi riittävän järeä kuulokevahvistin ja hyvä da-muunnin. Leijonanosa koko maailman musiikkitarjonnasta kulkee koko ajan älypuhelimessa, parin painalluksen päässä. Silti tonnin laittaminen kaiuttimiin ei syystä tai toisesta kuulosta yhtä poikkeukselliselta. Yhdysvaltalaiselta raskaan sarjan valmistajalta McIntoshilta mukaan valikoitui 850 euron hintainen MHA50 ja Suomessa vähemmän tunnetulta saksalaiselta Violectriciltä hieman yli 200 euron Chronos. Usein olennaisin heikko lenkki puhelimissa on kuulokelähtö, josta ei irtoa tarpeeksi tehoa etenkään järeämpien kuulokkeiden ajamiseen. Otimme testiin kaksi järeämmän luokan kuulokevahvistinta mobiilikäyttöön. 66 6/2021 (nro 207) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Teppo Hirvikunnas KOKEILU: McIntosh MHA50ja Violectric Chronos -kuulokevahvistimet Y hä suurempi osa musiikin kuuntelusta tapahtuu nykyään kuulokkeilla. Vaikka esimerkiksi 1 000 euron sijoitus kuulokkeisiin voi tuntua järjettömältä summalta, rahalla saa aivan eri tasoista äänentoistoa suhteessa kaiuttimiin. Lisäksi se on yhteensopiva Applen iOS-käyttöjärjestelmällä varustettujen KuuloKeKuuntelua viimeisen päälle Mobiililaitteilla ja kuulokkeilla voi toistaa missä tahansa yhä laadukkaampaa ääntä, kunhan ottaa huomioon muutaman perusasian. McIntoshia voi käyttää langallisesti Windowsja Mac-tietokoneilla. Kotelointi on suurimmaksi osaksi suulakepuristettua alumiinia, joka auttaa osaltaan selättämään ulkoisia häiriötä. Laadukkaaseen ääneen pääsee käsiksi edullisimmin juuri kuulokkeiden kautta. Ne tulevat tavallisesti samassa paketissa. Etupaneelista löytyy myös kosketustoiminen äänenvoimakkuuden säätö ja hipaisupainike laitteen asettamiseksi valmiustilaan. Vaihtoehtoja on tarjolla eri hintaluokissa aina muutamasta kympistä ylöspäin. Kun lisäksi pitää huolen, että soitettavaksi on riittävän tasokasta toistomateriaalia, komponentit laadukkaaseen kuuloketoistoon alkavat olla koossa
Laitteen langallinen käyttö sujuu helposti kytkemällä se yksinkertaisesti johdolla kiinni puhelimeen. Pcm-toiston lisäksi laite tukee myös maksimissaan dsd128ja dxd384-tiedostoja. McIntosh MHA50:n mukana tulee mukava kattaus johtoja: Apple-laitteiden käyttäjille tarjolla on Lightningjohto, Android-käyttäjille micro-usb-johto ja usb-c-mallinen otg-johto sekä tietokoneen käyttäjille usb-a-johto. Pakkauksessa on myös laturi ja adapterit euroliitännän lisäksi yhdysvaltalaisiin ja japanilaisiin pistorasioihin. Puhelimen omaan kuulokeliitäntään eron huomaa erityisesti dynamiikassa, jolloin musiikin sävyt pääsevät paremmin esille. KuuloKeKuuntelua viimeisen päälle Mikä on crossfeed. Voimakkuus on kuitenkin riittävä, eikä äänessä ole havaittavissa maksimiasennossakaan säröytymistä. ?. Kaiuttimilla kuunnellessa molemmat korvat kuulevat kummastakin kaiuttimesta tulevaa ääntä. . Toistopainiketta painaessaan ei siis tiedä, kuinka kovalla ääni on. Oikeaan korvaan ääni kuitenkin tulee oikeanpuoleisesta kaiuttimesta voimakkaampana ja nopeammin kuin vasempaan ja päinvastoin. Crossfeed eli ristisyöttö tarkoittaa stereoäänitteen oikean ja vasemman kanavan hallittua sekoittamista keskenään. McIntosh MHA50 vastaa kooltaan ja ulkonäöltään kutakuinkin tavallista älypuhelinta. HXD-ristisyöttötoiminto tarjoaa erinomaisen lisän kuuntelukokemukseen. Pituutta kullakin on 20 senttiä. Android-laitteiden omistajien kannattaa siis varmistaa, että oma laite tukee kyseistä ominaisuutta, jos mielii käyttää laitetta langallisesti. Kun kuitenkin vaihtaa samoilla kuulokkeilla takaisin langalliseen toistoon, ääni muuttuu huomattavasti erottelevammaksi ja selkeämmäksi. Miinuspuolena käyttömukavuuden osalta on, että äänenvoimakkuuden säätimessä ei ole minkäänlaista ilmaisinta. Ominaisuuden kokeilun jälkeen sitä ei tee mieli laittaa enää pois päältä, sillä ääni soi huomattavasti luontevammin kuin perusasetuksella. Toinen vaihtoehto on muodostaa yhteys toistolähteeseen bluetoothilla, jossa on perustasoa parempaa äänenlaatua tarjoavat aacja aptxkoodekit, mutta langattoman siirron äänenlaatu riippuu myös lähettävän laitteen tukemista koodekeista. Ristisyöttö-ominaisuus on tarjolla monissa vahvistimissa, kuulokevahvistimissa, musiikintoisto-ohjelmissa sekä audio-ohjelmistojen liitännäisissä. Sen voimin akunkestoa luvataan riittävän enimmillään kuudeksi tunniksi bluetooth-yhteyden välityksellä. McIntosh MHA50:ssä on HXD-äänenmuokkaustekniikka eli Headphone Crossfeed Director, jota valmistaja käyttää myös kalliissa vahvistimissaan. Kun laitetta testaa vaikeammalla 300 ohmin kuormalla Sennheiser HD 800 -kuulokkeilla, äänenvoimakkuutta täytyy säätää huomattavasti reippaammin siinäkin tapauksessa, että gain-asetuksen säätää korkeammalle vaihtoehdolle. (nro 207) 6/2021 67 sekä otg:ta tukevien Android-mobiililaitteiden kanssa. MHA50:n sisuksissa on 32 bitin syvyyteen ja 192 kilohertsin näytteenottotaajuuteen yltävä damuunnin, jonka maksimiäänenlaatuun päästään usb-liitännän kautta. Toisto on pakottoman kuuloista, ja sekä vääntöä että selkeyttä riittää alimmillekin taajuuksille. Varsinkin varhaisissa stereoäänitteissä oikea ja vasen kanava oli erotettu jyrkästi toisistaan. Gainvahvistusta pystyy säätämään kaksiasentoisella kytkimellä, jolloin voimakkuus on helpompi määrittää sopivaksi kuulokkeiden mukaan. Langattomasti testattaessa ääni on lajissaan laadukasta. On-The-Gon avulla mobiililaitteisiin on mahdollista kytkeä yhteensopivia usb-laitteita, kuten printtereitä, massamuisteja, äänikortteja ja da-muuntimia. Puhelimen omalla kuulokeliitännällä diskanttitoisto on myös karheamman kuuloista. Vaivatonta voimaa Testatessa helpolla kuormalla Philips Fidelio X3 -kuulokkeilla volyymia riittää kipurajoille saakka. Täyteen langattomuuteen ei McIntosh MHA50:lla kuitenkaan päästä, sillä kuulokkeet joka tapauksessa liitetään laitteeseen johdolla. Tällöin ääni kuulostaa luonnollisemmalta ja kaiutinmaisemmalta kuulokkeilla kuunnellessa. Sen ansiosta ääni kuuluu pikemminkin etuoikealta ja etuvasemmalta kuin suoraan sivuilta. Vaihtoehtoisesti sen voi liittää langattomasti painamalla yhteydenmuodostuspainiketta. >>McIntosh MHA50.JPG TAI >>McIntosh MHA50 vs puhelin.JPG McIntosh MHA50 vastaa kooltaan ja ulkonäöltään kutakuinkin tavallista älypuhelinta. Usb:llä liitettäessä laite on jatkuvasti latauksessa. Akussa on kapasiteettia kohtalaisen älyluurin verran eli 3 000 milliampeerituntia
Yläosassa sijaitsevaan lasipintaan on sijoitettu valmistajan logo, joka kertoo laitteen toimintatilasta vaihtamalla väriä. Useimpien tietokoneiden käytössä olevaa usb-a-liitintä ei valitettavasti ole mukana, mutta eivät sellaiset toisaalta paljon maksa, ja useimmilla sellainen on tullut jo puhelimen mukana. Violectric Chronosin käyttö on hyvin suoraviivaista. Chronos on designiltaan minimalistinen. Laite on valmistettu yhtenäisestä alumiinipalasta. Useimpien tietokoneiden käytössä olevaa usb-a-liitintä ei valitettavasti ole mukana, mutta eivät sellaiset toisaalta paljon maksa ja useimmilla sellainen on tullut jo puhelimen mukana. Violectric Chronos toimii ilman erillistä ohjaimen asennusta Appleja iOS-mobiililaitteilla sekä Windows 10ja Mac-tietokoneissa. Mukana tulee kolme adapterijohtoa: microusb, Lightning ja usb-c. ?. 68 6/2021 (nro 207) KOKEILU: McIntosh MHA50ja Violectric Chronos -kuulokevahvistimet Pienempi ja simppelimpi Saksan Konstanzissa majaansa pitävä Violectric ei ole Suomessa kovin tunnettu merkki, vaikka sen taustayhtiö Lake Peoplen historia yltää 35 vuoden taakse. Laitteen voi kytkeä ainoastaan langallisesti, jolloin se saa virtansa usbliitännän kautta. Laitteessa on ainoastaan äänenvoimakkuuden säätimet, usb-c-sisääntulo ja 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä. MHA50:n yläreunassa on kytkin HXDristisyöttöominaisuutta varten, bluetoothparinmuodostuspainike langatonta toistoa varten, 3,5 millimetrin kuulokeliitäntä ja kaksiasentoinen gain-säädin. Enimmillään Chronos tukee pcm-ääntä 32 bitin ja 384 kilohertsin laadulla sekä dsd256-tiedostoja. Vastikään kesällä 2021 esitelty Violectric Chronos on kooltaan hieman tulitikkuaskia pienempi, joten se sopii pienempäänkin taskuun. Hyvä ja huono puoli on, että enempää säätöjä ei ole saatavilla. Alareunassa puolestaan sijaitsevat usb-aja usb-c-liitännät sekä kolmiasentoinen kytkin, josta laitteen voi kytkeä pois päältä tai vaihtoehtoisesti iOSja Android-käyttötilaan. Yläosassa sijaitsevaan lasipintaan on sijoitettu valmistajan logo, joka kertoo laitteen toimintatilasta vaihtamalla väriä: valkoinen valo kertoo, että laite on päällä, vihreä puolestaan, että sillä toistetaan pcm-tiedostoja ja sininen, että soitetaan dsd-tiedostoja. Se vain kytketään toistolähteeseen, valitaan Chronos mobiililaitteen tai tietokoneen käyttöjärjestelmästä ja laitetaan soimaan. Violectric Chronos on kooltaan hieman tulitikkuaskia pienempi. Laitteen kanssa voi käyttää 16–600 ohmin kuulokkeita. Omaa akkua Violectricissä ei ole, mutta sellaista ei tarvitakaan. Violectricin mukana tulee kolme adapterijohtoa: micro-usb, Lightning ja usb-c. . Violectric vastaa yritysryppään hifija highend-osastosta
DSD: Toinen tapa tallentaa digitaalista ääntä on dsd eli ”direct stream digital”, joka kehitettiin 1990-luvun puolivälissä cdsoittimien seuraajaksi suunniteltuja sacdsoittimia varten. Dynaaminen alue on laaja, sillä musiikista huomaa yksityiskohtia, mitä ei aivan jokaisella kuulokkeella kuunnellessa havaitse. Toinen miinuspuoli on laitteen koko. Violectric Chronos Hinta 207 € Lisätietoja violectric.de kruunuradio.fi Lähtöliitäntä 3,5 mm Tuloliitäntä USB-C PCM-maksimilaatu 32 bit/384 kHz DSD-maksimilaatu DSD256 Kuulokkeiden impedanssi 16–600 Ohm Lähtöteho 2 x 30 mW @ 32 Ohm; 2 x 5 mW @ 600 Ohm Mitat 44,5 x 24 x 10 mm Paino 16 g Tuetut käyttöjärjestelmät Windows 10, macOS, Android ja iOS Muuta Adapterijohdot USB-C– Micro-USB, USB-C– Lightning ja USB-C– USB-C + Kompakti + Edullinen + Hyvä ääni + Helppokäyttöinen – Ei säätömahdollisuuksia – Lievää verhoutumaa alimmilla taajuuksilla – Ei USB-A-johtoa + Runsaasti säätömahdollisuuksia + Äänenlaatu + HXD-ristisyöttötoiminto + Myös langaton yhteys – Kookas – Hinta varauksin McIntosh MHA50 Syvään päätyyn McIntosh MHA50 tarjoaa säädöiltään monipuolisen ja järeän vaihtoehdon kuulokekuunteluun. Se toistaa musiikkia vaivattomasti, potkua riittää vaikeampienkin kuulokkeiden käyttöön. (nro 207) 6/2021 69 PCM ja DSD – mitä eri digiäänimuodot tarkoittavat. Näytteenottotaajuus puolestaan kertoo siitä, kuinka usein äänisignaalista otetaan näyte eli sample. Cd-tasoisessa stereoäänessä näytteenottotaajuus on 44 100 hertsiä, eli näyte otetaan yhteensä niin monta kertaa sekunnissa molemmista kanavista. Se toimii hieman erilaisella periaatteella, sillä sen bittisyvyys on vain 1. Nämä ominaisuudet eivät tule ilmaiseksi. Dsd-ääntä voi siirtää joko natiivisti tai DoP-tekniikalla (dsd over pcm). Toisto on selkeää, ja diskantit soivat napakasti ja ilmavasti. PCM: Ylivoimaisesti yleisin ääniformaatti on pcm, joka on lyhenne sanoista ”pulse code modulation”. Sen sijaan näytteenottotaajuus on merkittävästi suurempi, sillä perusmuotoisessa eli niin sanotussa dsd64-tiedostossa näytteenottotaajuus on 2,8 megahertsiä. Data siis kertoo vain, onko sen taso edellistä näytettä matalampi (0) vai korkeampi (1). Vaikealla kuormalla Sennheiser HD 800 -kuulokkeilla kuunnellessa potkua riittää mukavasti – huomattavasti enemmän kuin suoraan kuulokeliitännästä testatessa. Tilantuntua on myös mukavasti. Se on siis 64-kertainen cd-ääneen verrattuna. Ääni on kaikkiaan hyvä, ja etenkin vaikeamman kuorman kuulokkeet soivat voimakkaammin, dynaamisemmin ja pakottomammin. McIntosh MHA50 Hinta 849 € Lisätietoja mcintoshlabs.com hifi.fi Lähtöliitäntä 3,5 mm Tuloliitäntä microUSB, USB-A (iOSkäyttöön) PCM-maksimilaatu 32 bit/192 kHz DSD/DXD-maksimilaatu DSD128, DXD384 Kuulokkeiden impedanssi 8–600 Ohm Lähtöteho 200 mW Langaton yhteys Bluetooth-vastaanotin (AAC ja aptX) Mitat 70 mm x 155 mm x 14 mm Paino 200 g Tuetut käyttöjärjestelmät Windows 10, macOS, Android ja iOS Muuta Adapterijohdot: MicroUSB–USB-C, USB-A– Lightning ja Micro-USB– Micro-USB, Micro-USBUSB-A; nahkainen kotelo, laturi kolmella erilaisella pistokkeella Violectric Chronos Pieni mutta pippurinen Violectric Chronos on pienuutensa ja helppoutensa vuoksi mainio ensiaskeeleksi parempaan kuulokekuunteluun. Muita varjopuolia ovat suurempi kohinataso ja hankalampi työstettävyys. Pienenä miinuspuolena bassossa on havaittavissa lievää verhoutuneisuutta, jos kuuntelee musiikkia, joka sisältää rutkasti matalimman oktaavin taajuuksia. Se on kuitenkin myös rajoittava tekijä. McIntoshiksi laite on halpa, mutta mobiilikuulokevahvistimeksi ei. Ääni on miellyttävän avointa ja musiikilla on enemmän tilaa hengittää kuin puhelimen oman kuulokeliitännän kautta kuunneltuna. Kovaa ajoa Helpolla kuormalla Philips Fidelio X3 -kuulokkeilla äänenvoimakkuutta riittää yllin kyllin, tarvittaessa reilusti yli miellyttävän kuuntelurajan. Onneksi kuitenkin sitä voi käyttää matkoilla myös langattomasti. Gain-säädöllä laitteen saa sovitettua erilaisille kuulokkeille sopivaksi. Dsd-muotoisen materiaalin saatavuus on huomattavasti pcm:ää hankalampaa. Lievää toivomisen varaakin löytyy, sillä aivan matalimmilla taajuuksilla toisto on hieman verhoutunutta. Se on passeli valinta myös silloin, kun etsinnässä on kompakti kuulokevahvistin. Esimerkiksi cd-tasoinen eli 16-bittinen tiedosto pystyy määrittelemään signaalin tason 65 536 pykälän tarkkuudella. Bittisyvyys kertoo käytännössä tiedoston suurimmasta dynaamisesta alueesta. Pcm-tiedoston äänenlaatu ilmoitetaan bittisyvyytenä ja näytteenottotaajuutena. Vaikka MHA50 onkin taskukokoinen, sitä ei ole miellyttävä pitää samassa taskussa kännykän kanssa. Tämä ilmeni käytännössä vain ääritapauksissa testatessa Massive Attackin Angelja Teardrop-kappaleilla. Hinta on vieläpä varsin kohtuullinen. Sittemmin saataville ovat tulleet myös dsd128, dsd256 ja dsd512. n. HXD-äänenmuokkaustekniikka tuo merkittävää etua käyttöön, sillä sen kanssa kuulokekuuntelu muuttui hyvin paljon miellyttävämmäksi ja luonnollisemmaksi. Käytön helppouden kannalta Violectric Chronoksen hyvä puoli on, että säätömahdollisuudet rajoittuvat pelkkään äänenvoimakkuuden säätöön
Kuulokkeista ei välttämättä usko niiden olevan yli 500 euron hintaiset. Edullisin malli YH-E700A maksaa jo 349 euroa ja kallein YHL700A 549 euroa. Merkittävin ero sisältyy kuitenkin kuulokkeiden prosessoriin, joka sisältää erilaisia 3d-äänitiloja ja hifikuulokkeissa harvinaisen pään asennon seurannan (Head Tracking), jonka tarkoitus on pitää kuuntelijan edessä oleva äänikuva paikallaan, vaikka pää kääntyisikin. Ja nyt testissä on siis viimeksi mainittu YH-L700A. Muotoilussa on viitteitä aina 1970-luvulle saakka. Mutta palataan näihin tarkemmin äänenlaatua käsittelevässä kappaleessa. Kuulokkeiden laatuvaikutelma on hyvä muttei poikkeuksellinen kuulokkeiden hintaluokka huomioiden. Mistään satasen tai edes kahden luureista ei ole kuitenkaan kyse. Jotain uuttakin on tarjolla, mutta takamatkalta lähtö vaatii vielä ponnisteluja.. 70 6/2021 (nro 207) Teksti, kuvat ja mittaukset: Teppo Hirvikunnas KOKEILU: Yamaha YH-L700A -langattomat vastamelukuulokkeet Y amaha oli pitkään pois kuluttajapuolen kuulokemarkkinoilta. Neliskulmainen design on tietenkin makuasia, mutta Yamahat erottuvat joka tapauksessa selvästi muista kuulokkeista ja mielestämme positiiviseen suuntaan. L700A:t poikkeavat neliskanttisella muotoilultaan selvästi myös kuulokkeiden valtavirrasta. Korvatyynyissä on kyllä aitoa nahkaa, mutta esimerkiksi pääpannan pehmusteen läpi tuntuu muhkuroita eikä pannan kangaspäällyste ole erityisen arvokPrEmium-luokan kuulokkEEt 3D-äänEllä Yamaha pyrkii vahvasti kalliimpien premium-kuulokkeiden markkinoille. Nyt valmistaja tekee paluuta sinne aluksi kolmella mallilla, joista yhdet ovat täyslangattomat vastamelunappikuulokkeet ja kahdet over-ear-sankamallit, jotka ovat niin ikään nykysuuntauksen mukaisesti langattomia vastamelukuulokkeita. Erilaiset Vaikka mallinimessä on vain yhden kirjaimen ero edullisempaan E700A:han, ulkoisesti kuulokkeet ovat kuin eri valmistajalta tai jopa eri aikakaudelta
Etenkin hiuksia vasten oleva puoli likaantuu helposti ja on käytännössä mahdotonta puhdistaa verrattuna esimerkiksi keinonahkaan. tekniikkaa Perusrakenteeltaan Yamaha YH-L700A -kuulokkeet ovat suljetut, dynaamiset sankakuulokkeet 40 millimetrin kuuloke-elementeillä. Muista ominaisuuksista mainittakoon luonnollisesti täydelliset handsfree-toiminnot, joista kuitenkin puuttuu puhelun siirto takaisin puhelimeen. Kuulokkeet toimivat kaapelilla myös passiivitilassa eli virrat pois kytkettynä tai vaikka akun loputtua. Korvatyynyt ovat ohuehkot. Mukana tulee myös 3,5 millimetrin johto, usb-c-kaapeli ja lentokone-adapteri. Sovellus on joka tapauksessa välttämätön, jos haluaa ottaa käyttöön 3d-äänitilat sekä muut dsp-ominaisuudet. käyttöönotto ja käyttö Kuulokkeiden käyttöönotto oli helppoa ihan vain suoraan bluetooth-parinmuodostuksella tai Yamaha Headphones -sovelluksen kautta. YH-L700A:t ovat melko kevyet, mutta kuulokkeiden istuvuus on melko tiukka, ja korviin tulee aavistus paineen tunnetta. Nämä ovatkin niitä ominaisuuksia, joilla Yamaha haluaa erottua muista merkeistä. Korvatyynyt ovat vaihdettavissa mutta pannan verhoilu ei. Kuulokkeiden päällä ololle ei ole merkkivaloa eikä automaatista sammutusta. Kuulokkeet tukevat myös Google Assistantja Siri-ääniavustajia. Kuulokkeet ovat langattomat, ja käytössä on tuore bluetoothversio 5.0 audiokoodekkeina perus-sbc:n lisäksi Applen käyttämä aac sekä aptx adaptive, joka yltää periaatteessa samaan kuin aptx hd, jos vain lähettävä laite tätä tukee. Handsfree-puheluiden äänenlaatu oli toiseen päähän hyvä, mutta kuulokkeiden puolella toisen osapuolen ääni kuulosti vaimealta ja ikään kuin robottimaiselta. Kuulokkeita saa myös asetella korville hetken ennen kuin oikea asento löytyy. Näin kuulokkeet saattavat unohtua helposti päälle, ja muuten erittäin pitkä akkukesto menettää merkityksensä. Kuulokkeisiin saa äänen myös tavallisella 3,5 millimetrin kaapelilla kera kaikkien vastameluja dsp-toimintojen. Ne lienevät samat kuin edullisemmassakin mallissa. Painikkeet voisivat olla vielä aavistuksen enemmän koholla. Yamahassa ei ole myöskään kilpailijoista tuttua käyttötunnistinta eli automaattista taukotilaa, kun kuulokkeet otetaan pois päästä. Sanka taittuu kahteen suuntaan, joten kuulokkeet mahtuvat mukavasti varustukseen kuuluvaan tukevaan säilytyskoteloon. KuulokPrEmium-luokan kuulokkEEt 3D-äänEllä Kuulokkeen päädyn nahkalevyssä on selkeät mekaaniset painikkeet äänenvoimakkuuden säätöön ja kahdella nopealla painalluksella kappaleen vaihtoon. ?. . Kuulokkeista löytyvä usb-ctulo on vain latausta varten, eli niissä ei ole valitettavasti usb-dac-ominaisuutta, joka mahdollistaisi musiikin kuuntelun suoraan esimerkiksi läppärin usb-lähdöstä.Tässä hintaluokassa tämä on mielestämme puute. (nro 207) 6/2021 71 kaan näköinen. Myös muut painikkeet ovat kohtuullisen helposti käytettävissä. Usb-c-liitin on vain kuulokkeiden latausta varten, eikä mukana ole usbdac--toimintoa Anc-vastamelupainikkeesta voi valita myös ambient-tilan, joka poimii mikrofonin kautta ulkopuolisia ääniä
Pään seurantaa Kuulokkeiden 3d-tilojen yhteydessä on myös asetus Head Tracking eli pään seuranta, joka pyrkii pitämään äänikuvan paikallaan, vaikka päätä käännetään sivulle. Bassot ovat myös korostuneet etenkin vastamelutoiminto kytkettynä. Näin äänikuva saadaan kuulostamaan kuin se tulisi aina samasta suunnasta. Ambient-tilassa handsfree-mikrofoni poimii mukaan myös ulkopuolisia ääniä. 72 6/2021 (nro 207) KOKEILU: Yamaha YH-L700A -langattomat vastamelukuulokkeet keet istuvat vain yhdessä suunnassa. Kun päätä käännetään esimerkiksi oikealle, niin sen puolen kuulokkeen äänenvoimakkuutta lasketaan ja sama kääntäen. Valinta on tehtävissä suoraan kuulokkeista tai Yamaha Headphones -sovelluksesta. Etenkin kun kuulokkeissa on pään asennon tunnistuksen takia aivan varmasti jonkinlainen asentotunnistin, joka voisi hoitaa käyttötunnistuksenkin. Ne voisivat olla silti vielä aavistuksen enemmän koholla. Listening Care -toiminto toimii taas hieman kuin loudness eli korostaa bassoa ja diskanttia hiljaa kuunneltaessa. Sinänsä hieno toiminto. Kuulokkeet jäävät todella helposti päälle. Toiminnolla ei havaittu kuitenkaan olevan mitään vaikutusta toistoon sen on/off-vertailussa. ?. . Valmistajankaan tiedoissa toiminnon tarkemmasta toimintaperiaatteesta ei juuri kerrota. Kuulokkeiden rakenne on suljettu ja elementin halkaisija 40 millimetriä. Kuulokkeiden akunkesto on hyvä, jopa erinomainen. Panta on kapeahko ja pehmustetta vähän, joten panta painaa jonkin verran päätä. Tällä ei olisi ehkä niin suurta merkitystä, jos kuulokkeissa olisi virran merkkivalo, mutta kun ei ole. Kuulokkeissa on sinänsä miellyttävä, paikoin yksityiskohtainen toisto, mutta se painottuu kuitenkin erottelun sijasta miellyttävyyteen ja pehmyteen. Pääpanta sijoittuu paikalla ollessaan melko eteen, ja kuulokkeet lähtevät pään liikkeestä kallistumaan herkästi eteenpäin. Jonkinlainen automaattisammutus oli toivottava ominaisuus. Tällainen on paljon parempi kuin mitkään hipaisusysteemit. Tämä on kätevää esimerkiksi kun halutaan kuulla vaikka vierustoverin puhetta. Yamahan 3d-äänitilat olivat pettymys. Käyttömukavuus voisi olla tässä suhteessa parempi. Ilman vastamelutoimintoa bassot eivät korostu niin paljon ja ääni on kaikkiaan elävämpi ja erottelevampi. Mitään erityistä hyötykäyttöä emme toiminnolle kuitenkaan keksineet. Ja sen jälkeenkin, ellei asetusta ole aktivoinut puhelimen sovelluksesta. ääni ja melu Äänenlaadultaan YH-L700A:t ovat hyvät, mutta yleissävy on hieman tumma ja keskialue verhoutunut. Listening Optimizer -toiminnon tarkoitus on valmistajan mukaan säätää toistoa sen mukaan, miten kuulokkeet istuvat korville. Moni tosin pitää puhelimen bluetooth-toimintoa aina päällä, joten kuulokkeet ovat päällä niin pitkään, kunnes yhteys puhelimeen on katkennut. Melun vaimennukselle on kolme asentoa: ANC On, Ambient ja ANC Off. Panta on suhteellisen kapea, ja se alkaa painaa hieman päätä pidemmässä kuuntelussa. Käytännössä ne vain erilaisia keinotekoisen kuuloisia kaikutehosteita. Toki sitä saa vähennettyä soittimesta, mutta silti. n Varustukseen kuuluu tukeva kotelo, usblatauskaapeli, 3,5 millimetrin kuulokejohto sekä lentokoneadapteri. Niillä ei ole mitään tekemistä mainosmateriaaleissa kuvaillun, pään ulkopuolelle ulottuvan 3d-tilatoiston kanssa. Vastamelun toimiii toki korvinkuultavasti, mutta tässä hintaluokassa odottaisi selvästi parempaa tulosta. Vastemelutoiminto aiheuttaa ääneen myös hieman taustakohinaa. Sovelluksessa on myös Auto Power Off -asetus, jolla kuulokkeet saadaan sammumaan automaattisesti tietyn ajan kuluttua bluetooth-yhteyden katkettua. Kappaleen vaihdon ja äänenvoimakkuuden sekä puhelun toiminnot on keskitetty perinteisin mekaanisin kytkimin toisen kuulokkeen nahkaiseen päätylevyyn. Bassot saisivat soida hieman napakammin. Kuulokkeiden toiminnot on sijoitettu melko hyvin ja painikkeet löytää keskimääräistä helpommin. Toteutus ja työn laatu on hyvää tasoa, mutta kuulokkeiden hintaluokka huomioiden se voisi olla parempikin. Onneksi vasen ja oikea kanava on merkitty kuulokkeisiin erittäin selkeästi. Vastamelutoiminto päälläkin kuunteluaikaa on tarjolla yli 30 tuntia, mutta 3d-tilat päällä aika lyhenee kuitenkin merkittävästi. Jos esimerkiksi vertaa Sonyn ja Bosen huippumalleihin, niin Yamaha jää tässä kyllä selvästi altavastaajaksi. Kuulokkeiden pääpanta on kangasta, joka ei hiosta, mutta on nahkaan nähden vaikeampi pitää puhtaana sen pikkuhiljaa likaantuessa. Vastamelu ajaa siis asiansa, mutta parempiakin on
Älypuhelinsovelluksesta voidaan valita monia toimintoja. 3.5 t Pikalataus Ei Lataustyyppi USB-C Kokoontaittuva Kyllä (kokonaan) Vaihdettavat korvatyynyt Kyllä (40 €/pr) Paino 330 g Varusteet Säilytyskotelo, 3,5/3,5 mm kuulokejohto (0,7 m), USB-C-latauskaapeli (0,5 m), lentokoneadapteri + Miellyttävä ääni + Selkeä käyttösovellus + Akkukesto – Korostunut bassotoisto – Ei automaattisammutusta – Hinta ominaisuuksiin nähden Huipulle vielä matkaa . Mainostetut 3d-tilat ovat keinotekoisen kuuloiset eivätkä tarjoa aitoa tilavaikutelmaa. Yamaha YH-L700A:n toistovasteet vastamelutoiminto päällä (punainen) ja pois päältä (sininen). Toiminnolla ei havaittu kuitenkaan olevan vaikutusta toistoon. Vastamelun toiminta: Vastamelu pois (sininen) ja päällä (punainen). Toistovasteet kuulokejohdolla passiivitilassa (sininen) ja aktiivitilassa (punainen). Erikoisimpia ovat 3d-äänitilat, jotka simuloivat erilaisia paikkoja. Se toimii vain 3d-tilat kytkettynä. Odotusarvot olivat korkealla, ja Yamaha YH-L700A -kuulokeet myös tähtäävät korkealle. (nro 207) 6/2021 73 Yamaha YH-L700A Hinta 549 € Maahantuoja/edustaja Yamaha Music Lisätietoja fi.yamaha.com Tyyppi Langaton OverEar-sankakuuloke vastamelutoiminnolla Rakenne Suljettu, dynaaminen Elementit 40 mm Bluetooth 5.0 NFC Ei Audio-koodekit SBC, AAC, aptX Adaptive Handsfree-puhelut Kyllä Toiminnot kuulokkeissa Virta päälle/pois Kyllä Äänenvoimakkuus Kyllä Vastamelu on/off Kyllä Läpikuuntelu Kyllä Toisto-ohjaus Kyllä Puheluun vastaus/ katkaisu Kyllä Puhelun siirto puhelimeen Ei Google Assistant / Siri Kyllä Sovellus Yamaha Headphone Controller (iOS, Android) Taajuuskorjain Ei Vastamelu päälle/pois Kyllä Vastamelun säätö Ei Muuta 3D-tilat (7 erilaista) on/ off, Head Tracking on/off, Listening Optimizer on/ off, Listening Care on/off Käyttö langallisena Kyllä Käyttö passiivitilassa Kyllä USB Audio (USB-DAC) Ei Monipisteyhteys (Multipoint) Ei IP-luokitus Ei Käyttötunnistin (Autopause/play ) Ei Ilmoitettu toistoaika max 34 t (ANC päällä) Latausaika n. Kuulokkeiden ääni on sinänsä mukava ja miellyttävä, mutta bassot korostuvat turhan paljon, etenkin vastamelu aktivoituna, ja toisto saisi olla myös erottelevampi. Ainesta niissä onkin aina massasta erottuvaa designia myöten, mutta kokonaisuus jäi nyt vajaaksi kovimpiin kilpailijoihin nähden. Listening Optimizer -toiminnon tarkoitus on säätää toistoa sen mukaan, miten kuulokkeet istuvat korville. Listening Care taas toimii hieman kuin loudness-toiminto eli korostaa bassoa ja diskanttia hiljaa kuunneltaessa.. Kuulokkeiden akkukesto on erittäin pitkä, mutta jostain syystä niistä puuttuu hyödyllinen liikkeeseen perustuva automaattinen sammutus. Emme pitäneet niitä erityisen käyttökelpoisina. Head Tracking -toiminto pitää äänikuvan paikallaan, vaikka pää kääntyisi. Kuulokkeiden älypuhelinsovellus on helppokäyttöinen, ja sen luvataan täydentyvän myöhemmin vielä taajuuskorjaimella. Kokonaisuutena Yamaha YH-L700A:t ovat sinänsä hienot kuulokkeet, ja niiden ääni on miellyttävä, mutta mielestämme niiden ominaisuudet eivät vastaa korkeaa hintaa. Kilpailijat vain tarjoavat enemmän ja jopa hieman edullisemmin
Niillä paremmilla voi oikeasti jopa nauttia musiikista. Tähän hintaan löytyy kuulokkeita jo vastamelutoiminnolla. Uusi kompaktin kokoinen Rega Kyte on uniikilla kotelolla varustettu jalustakaiutin, jonka ääni yllättää. Televisioäänen parantajana ne toimivat kuitenkin asiallisesti, osa toki paremmin ja osa huonommin. Muistathan vierailla verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. Onko siis television kuva paketista otettaessa niin huono, että sitä pitää säätää, ja eikö sitä voi tehdä itse. 74 6/2021 (nro 207) Seuraava AVPlus ilmestyy marraskuun puolivälissä. Vertailussa soundbar-kaiuttimia hintaluokassa 100–500 euroa. TV:n kuvan kalibrointi – hyötyä vai ei. Tablettilaitteiden myynti on laskenut jo vuosia. Vertailussa siis markkinoiden suosituimmat noin 100 euron täyslangattomat vastamelunappikuulokkeet – sekä yksi kalliimpi ja yksi edullisempi haastaja. Toisaalta Regan kaiuttimet ovat olleet aina vähän erilaisia kuin muut. Ja voi siinä onnistuakin. Muutakin erikoista kuin nimi Rega on tehnyt kaiuttimia jo ainakin pari vuosikymmentä, vaikka onkin tunnetumpi levysoitinvalmistajana. Tabletit tulee ja menee. Seuraavassa numerossa: Kaikille napit korviin! Kuulokkeiden myynti jatkaa kasvuaan suurimpana ryhmänä täyslangattomat in-earnappikuulokkeet. Puhelimien kasvaneet koot ajavat saman asian kuin suuret tablettilaitteet. Ja tietenkin kaikkea muuta. Useat liikkeet tarjoavat myymilleen televisioille lisäpalveluna kuvan kalibrointia. Äänipalkeilla parempaa ääntä Soundbarit tekevät tuloaan, vaikka kuinka niitä parjataan. Niitä saa jo muutamalla kympillä, mutta oikeasti hyvää laatua etsivän kannattaa satsata ainakin satanen. Vai ajavatko. Mitä kalibrointi tarkoittaa, ja miten se tehdään. Tablettien myynti onkin lähtenyt uudelleen kasvuun, ja nyt Nokia haluaa uudella kohtuuhintaisella T20:llä siitä osansa. Hieno on! Naim Atom Headphone Edition on kuulokevahvistin, etuvahvistin ja verkkosoitin, joka todellakin erottuu massasta.
F I HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 Pitkän linjan brittihifivalmistajan laadukkaat vahvistimet, verkkosoittimet ja kotiteatterilaitteet nyt HifiStudiolta! 4499 € 2499 € ARCAM AV40 9.1.6 AV-ESIVAHVISTIN ARCAM SA30 INTEGROITU VAHVISTIN Arcamin edistynein AV-esivahvistin takaa monen vuoden kuuntelunautinnon Parasta Arcam-laatua sisäänrakennetulla streamerilla Laadukas streamer ja D/A-muunnin hyvillä liitännöillä ja ominaisuuksilla Laadukas integroitu vahvistin streamausominaisuuksilla ja HDMI ARC-liitännällä ARCAM CDS50 CD-/VERKKOSOITIN ARCAM ST60 STREAMER/ESIVAHVISTIN 899 € 1499 €. N Y T H I F I S T U D I O L T A V E R K K O K A U P P A : H I F I S T U D I O