TEKNISESTI EDISTYNYT POLK AUDIO LEGEND L800 TASAVAHVASTI 5G-AIKAAN NOKIA 8.3 5G AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 7/2020 (NRO.200) HINTA: 11,90 € A V P L U S 7 /2 2 (N R O 2 ) W W W .A V P L U S .F I SUURI ÄÄNIRA SIAKAT SAUS JYTINÄÄ NORJASTA ARENDAL 1723 SUBWOOFER 1S VERT AILUS SA 13 MALL IA HINT ALUO KASS A 170–5 00 €
Uusi Debut Carbon EVO seisoo tukevasti kolmen säädettävän, vaimennetun metallijalan varassa. AU D I O SYS T E M S Debut Carbon EVO Evoluution aika. Vakaasti vaakasuorassa oleva soitin luo perustan tarkalle toistolle.. Järeä massa ja hyvä vaimennus yhdessä takaavat entistä vakaamman pyörimisen ja värittymättömän toiston. Lisäsimme TPE (=ThermoPlastic Elastomer) renkaan levylautasen sisäpuolelle. Moottorin värinät on nyt entistä paremmin eristetty soittimen rungosta. Otimme suosituimman levysoittimemme ja paransimme sitä kaikilta olennaisilta osiltaan. www.ah-hifisystems.fi Moottorin jousitus Metallijalat 1.7 kg levylautanen Debut Carbon EVOa varten suunnittelimme moottorin kiinnityksen kokonaan uudestaan
050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Janne Soilakari Magnus Fredholm Janne Kinnunen Jiri Koivuniemi Jarkko Peipponen Jussi Ansio Markku Mikkonen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P. Optimaalisesti toimiva ja mittautuva laite, oli se äänentoistoketjussa missä roolissa tahansa, tekee mitä luultavimmin tehtävänsä ja toistaa äänen mahdollisimman alkuperäiselle uskollisesti. Äänirasioista puhuttaessa on taas hyvä nostaa pöydälle myös mittausten rooli laitteiden laatua arvioitaessa. Näitä tuumaillessa, Teppo Hirvikunnas Päätoimittaja Miksi asioita mitataan, ja mitä hyötyä siitä on?. (nro 200) 7/2020 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. Vinyylien kanssa taas esimerkiksi pienikin heitto optimaalisista säädöistä voi muuttaa kuultavasti kokonaisuutta huonompaan suuntaan. Se, kuulostaako lopputulos sitten parhaalta itse kunkin korviin, onkin sitten oma asiansa, mutta ainakin mittaustuloksilla saadaan kilpailusta läpinäkyvämpää kaikkien osalta. Analogimaailmassa eli juuri vinyylilevyjen parissa asiat jäsentyvät hiukan eri tavalla kuin digipuolella, missä parhaimmillaan riittää vain se, ettei bitti mene missään vaiheessa vinoon. Kyse on äänirasioista, noista äänentoistoketjun pienistä välikappaleista, joiden avulla vinyylilevyjen urat muuttuvat kuultavaksi musiikiksi. Alkuperäisen äänen lähteille pyrittäessä usein konkreettisimmat vaikutukset ovat kuuntelutilan ja kaiuttimen yhteispelillä, mutta laitteistokokoonpanoon syvemmälle mentäessä myös pienempien detaljien rooli kokonaisuudessa alkaa erottua. Vaikka pohjimmiltaan äänenlaadussa kyse onkin aina lopulta subjektiivisista havainnoista, tiettyjä ideaaliarvoja voidaan etsiä ja tutkia myös mittauksin – varsinkin, jos kyseessä on äänirasian tapaan äänentoistoketjun eräänlainen mikrotason muuttuja. Se taas riippuu monesta eri tekijästä, mutta lähtökohtaisesti asian voi muotoilla niin, että hyvien mittaustulosten pohjalta on epätodennäköisempää että äänessä olisi erityisiä ongelmia. Harjaantuneempi harrastaja taas voi tehdä pitemmällekin vietyjä päätelmiä mittausten pohjalta. Siksipä täydellisiä säätöjä ja arvoja etsittäessä mittainstrumentti, oli se sitten vaikka perinteinen neulapainovaaka tai tietokoneohjelmisto, auttaa oikeiden asetusten hakemisessa – kuten myös esimerkiksi valmistajan ilmoittamien arvojen paikkansapitävyyden tarkistamisessa. Kuulostaako hyvin mittautuva laite sitten automaattisesti hyvältä. 050 365 7654 (ark. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 S yksyisiä terveisiä toimituksesta! Tässä AVPlus-numerossa käsittelemme tavanomaisemman sisällön ohella poikkeuksellista aihetta poikkeuksellisen laajasti. Potentiaalista ostajaa ilahduttanee myös vertaileva analyysi vaikkapa saman valmistajan kahden tuotteen välisistä eroavaisuuksista
SOVELLUKSET......................................59 Sovellusvinkeissä neljä nostoa arjen hyödyksi ja huviksi. s. Otimme selvää! HIFIN HISTORIAA: Valmistajaesittelyssä Polk Audio...............................................42 Kuinka moni kaiutintai vahvistinyritys saakaan kiittää olemassaolostaan perustajansa virheellistä uravalintaa. HIGHEND: McIntosh MTi100 -yhdistelmälaite.................................60 McIntosh MTi100 tarjoaa kaikille jotain, kuten kaikki yhdessä -laitteen pitääkin, mutta tekee sen tasolla, johon kilpailijat eivät ole uskaltaneet. 52 VAHVASti 5G-AiKAAN s. PLUS-JUTTU: Epson ET-2715 EcoTank -monitoimitulostin.........................................12 Miltä kuulostaisi tulostin, johon ei tavallisessa kotikäytössä tarvitse ostaa mustetta kuin kerran tai korkeintaan kaksi kolmessa vuodessa. TESTI: Xiaomin älykotilaitteet...................8 Xiaomin Mi Smart Sensor Set tarjoaa edullisen ja hauskan aloituspaketin, jolla pääsee älykotiasioissa alkuun ja pidemmällekin. TESTI: Philips Fidelio X3 -kuulokkeet ............................ VERTAILU: Äänirasiat 170–500 €.....................28 Paraneeko levysoittimen ääni rasiaa vaihtamalla – edes rahalla. 20 KOtitEAttERiääNtä VAiN SiNUllE liSää älYä KOtiiN 4 7/2020 (nro 200). KOLUMNI: Musiikki ei vielä juhli virtuaalimaailmoissa.....................56 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi hankki uudet vr-lasit, mutta musiikkielämyksiä niille ei juurikaan löydy – vielä! LEVYLAUTASELLA.............................58 Tällä kertaa levylautasella uusia ja vanhoja genreklassikoita. 60 KYMPPitONNiN lEVARi Pääkirjoitus...............................................3 KOKEILU: Bose Frames Tempo -ääniaurinkolasit..................................5 Bosen ääniaurinkolasit yllättivät testaajan positiivisesti! KOKEILU: Baseus MagicMonster -puhelimen viilennin/ virtapankki................................................6 Pikakokeessa puhelimen monitoimiviilennin, joka kyllä tekee minkä lupaa. PLUS-JUTTU: Xiaomi Mi -ladattava minikompressori..................................7 Ladattava, lähes taskukokoinen minikompressori on yllättävän kykenevä laite moneen tarpeeseen. TESTI: Arendal 1723 Subwoofer 1S -subwoofer.............................................16 Arendal on kivunnut kaiutinmarkkinoiden kärkikahinoihin edullisilla mutta laadukkailla luomuksillaan. TESTI: Nokia 8.3 5G -älypuhelin............52 Nokian ensimmäinen 5G-malli on tasavahva ja tehokas puhelin nopeilla yhteyksillä ja hyvällä kameralla. Seuraavassa numerossa.............66 s. 8 SiSältö s. Ainakin Polk Audio! TESTI: Polk Legend 800 -kaiutin...........48 Legendaarinen yhdysvaltalainen kaiutinvalmistaja Polk Audio hakee jalansijaa Euroopassa uusilla Legend-sarjan malleilla, joista suurin ja teknisesti edistynein on L800. Sama meno jatkuu myös tuoreissa 1723-sarjan subwoofereissa! KOKEILU: JVC Exofield XP-EXT1 -kotiteatterikuulokkeet..............20 JVC Exofield XP-EXT1 -kuulokkeet tarjoavat laadukasta Dolby Atmos -ääntä yksityisiin katseluhetkiin. 24 Philipsin Fidelio X3 -kuulokkeet tarjoavat ääntä ja viimeistelyä, jotka pitävät pintansa ankarasti kilpaillussa hintaluokassa
Yhteys mobiililaitteisiin on toteutettu uusimmalla bluetooth 5.1 -yhteydellä. Bose Music -sovellus ei tarjoa kuulokkeiden toimintaan mitään lisätoimintoja. Ääni on hyvinkin epäkuulokemainen, ja vaikutelmaa lisää ympäristön äänien kuuluminen. Laseissa on vaihdettavat, polarisoidut polykarbonaattilinssit (yhdet mukana ja kolme eri värisävyä myydään erikseen), kestävä nailonrunko ja sangat. Bosella musiikin kuuntelu onnistuu ilman kuulokkeita, ja ympäristön äänetkin kuuluvat täysin vaimentumattomana. Kuulokkeissa on äänenvoimakkuuden säätö ja kappaleen vaihto sekä mahdollisuus handsfree-puheluille. Bose Frames Tempo Hinta 290 € Lisätiedot bose.fi Akkukesto 6–8 t Latausaika n. Ääni on selkeä, rasittamaton ja luonnollisen kuuloinen. Tekniikka on rakennettu akkua myöten yllättävän kompaktiin kokoon lasien sankoihin. Bose Frames -mallistoon kuuluu kolme erilaista mallia. Lasit ovat yllättävän kevyet (50 g), ja ne ovat myös roiskevesisuojatut (IPX4). Boset soivat suorastaan hienosti. Kaikki eivät pidä kuulokkeiden pitämisestä, ja ne myös eristävät ympäristön äänet. Akunkestoksi ilmoitetaan silti 6–8 tuntia. 50 g AurinkolAsit minikAiuttimillA Bose Frames Tempo -aurinkolasit yllättivät äänellään. Odotukset äänenlaadusta eivät olleet kovin korkealla, mutta ehkä juuri siitä syystä hämmästyimme sitäkin enemmän. Matalien taajuuksien toistossa ja etenkin äänenvoimakkuudessa on tietenkin rajansa, mutta kokonaisuutena ja käyttötarkoitus huomioiden äänentoistoa voi pitää erinomaisena! n (nro 200) 7/2020 5. 1 t Paino n. Tempo on uusin malli ja tarkoitettu urheilukäyttöön. Idea on henkilökohtaisessa äänentoistossa, mutta ilman kuulokkeita. Käyttöohjeissa kehotetaan lataamaan puhelimeen ensin Bose Music -sovellus, joka sitten muodostaa yhteyden, mutta kuulokkeet voi yhdistää puhelimeen normaalisti ilman sovellustakin. KOKEILU: Bose Frames Tempo -ääniaurinkolasit Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuva: Bose B ose Frames Tempo -aurinkolaseissa on Bosen Open Ear Audio -tekniikkaan perustuvat sankoihin upotetut minikaiuttimet. Täysin päinvastainen idea kuin vastamelukuulokkeissa siis. Toki tietyin varauksin, mutta odotusarvoihin nähden äänentoistoa ei voi kuin hämmästellä
Akku toimii hätätapauksessa myös pienenä varavirtalähteenä. Puhaltimissa ja kädensijoissa on pelitunnelmaa lisäävät valotehosteet. Tämä ilmenee puhelimen kuumentumisena ja jopa suorituskyvyn heikentymisenä. Akun kapasiteetti on hieman pieni, mutPuheliMen MonitoiMiviilennin tekee Minkä luPaa Mutta tekeekö sillä mitään. Se istuu käsiin tukevasti, ja sormet kohdistuvat luontevasti puhelimen näytölle. Se myös tekee sen, mitä pitää. Puhelin pitää tosin ottaa pois mahdollisesta suojakuoresta tai -kotelosta. Laite toimii myös pöytätelineenä. Kotikäytössä viilennin voi toki olla kiinni virtalähteessä, ja mukana tuleva latauskaapeli on varmaan tätä ajatellen 1,5 metriä pitkä. Pienenä kauneusvirheenä voi pitää sitä, ettei suora usb-liitin mahdu tällöin kiinni laitteen pohjaan. Baseus Magic-Monster Hinta 13,20 € Ostopaikka mytrendyphone.fi Akku 2 000 mAh Lähtövirta 5V-1,5A Käyttöaika n. Ja onhan laite myös tosi edullinen. Nyt ongelmaan on ratkaisu, nimittäin Baseus Magic Monster -viilennin/virtapankki, joka siis jäähdyttää puhelinta takaapäin kahdella 50 millimetrin puhaltimella. Jos latausliittimet olisi sijoitettu vielä eri tavalla, niin laite olisi myös mitä mainioin pöytälatausteline. Nuoremmalle väelle varmaan mieleinen joululahja. KOKEILU: Baseus MagicMonster -puhelimen viilennin/virtapankki Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas M obiilipelit laittavat puhelimen prosessorin koville. 153 x 95 x 45 mm Varusteet Käyttöohje, USB-latausjohto (1,5 m) ta ajaa kyllä asiansa. Laitteen muotoilu on onnistunut. Käsiosan valot saa kytkettyä myös pois päältä. 2–2,5 tuntia Latausaika 1,5 tuntia Puhelintelineen säätö 58–85 mm Mitat (l x k x s) n. Sen kapasiteetti on kuitenkin pienehkö. Puhelinta voi myös ladata samaan aikaan. Laitteessa on sisäänrakennettu 2 000 milliampeeritunnin akku, jolla luvataan viilennystä reilu kaksi tuntia. Puhelin sijoitetaan jousikuormitteisen leuan väliin, ja siihen sopii leveydeltään 58–85 millimetrin puhelimet. Hieman turhake Baseus Magic Monster luonnollisesti on, mutta ihan hauska sellainen. Kädet ja sormet eivät väsy niin nopeasti. Peltitunnelmaa tarjoavat puhaltimien sininen led-valaistus ja käsiosan punaiset valot. n 6 7/2020 (nro 200)
Varustukseen kuuluu sovittimet polkupyörän normiventtiilille ja neulaventtiilille. Laitteessa on myös integroitu led-valaisin, joten hommat hoituu pimeässäkin. Se on ihan oikea kompressori, jolle luvataan yli 10 barin täyttöpaine. Polkupyörän rengas täyttyi noin viidessä minuutissa, mikä on tosin jo valmistajan lupauksia pidempi aika. Kaikkiaan Xiaomi Mi -minikompressori on erinomainen laite moneen käyttötarpeeseen, ja sen hintakin on ominaisuuksiin nähden kohtuullinen. Noin 60 euroa maksava Xiaomi Mi -minikompressori ei ole yhtään kompressorin näköinen. Lataus täytteen kesti noin 2,5 tuntia. Kompressori toimii siis myös mittarina. Paljon pidempään, mitä luvataan, mutta aika ei ole tässä merkityksellistä vaan se, että homma hoitui kätevästi. U imapatjan tai lasten rantalelun täyttäminen puhaltamalla ei ole hauskaa, ja kumiveneen täyttäminenkin käy jo kovasta treenistä – puhumattakaan auton renkaan täyttämisestä käsipumpulla. Pienestä koostaan huolimatta Xiaomi Mi -minikompressori on tehokas laite. Näyttö näyttää vallitsevan paineen. Markkinoilla on toki erilaisia verkkovirralla tai 12 voltilla toimivia pumppuja ja puhaltimia, mutta niissä on rajoitteensa. Lyhyt, sisään taittuva ja lukittuva täyttöletku sekä laitteen muotoilu saavat sen näyttämään enemmänkin jonkinlaiselta isokokoiselta älylukolta. 20 cm) *) kuormasta riippuen PLUSSAT JA MIINUKSET + Tekee mitä pitää + Kompakti koko – Pitkät täyttöajat Kätevä miniKompUra Pieni mutta pippurinen . Xiaomi Mikannettava ja ladattava minikompressori on toista maata. Kompressorin käyttö on helppoa. Tässä tulee olla tarkkana, sillä laite näyttää esiasetuksissa renkaille yksikkönä baareja (bar), mutta muissa tiloissa paunaa per neliötuuma (psi). Kompressori. Ladattava, lähes taskukokoinen minikompressori on yllättävän kykenevä laite moneen tarpeeseen. Täyttö voidaan myös ohjelmoida sammumaan automaattisesti, kun haluttu täyttöpaine on saavutettu, ja eri käyttötarkoituksiin on valmiita esiastuksia. Kompressori ladataan ladataan usb-laturilla, jollaista ei kuitenkaan kuulu varustukseen. Lyhyt 18 senttimetrin täyttöletku sopii suoraan auton venttiiliin. Perusyksikkönä on siis psi (1 bar = 14,5 psi), ja tämä on hyvä huomioida käytettäessä laitetta paineen tarkistukseen ja manuaalisessa täyttötilassa. Eikä tule hiki. Paineyksiköiden kanssa tulee olla kuitenkin tarkkana. Akkukin kestää yllättävän hyvin: yhdellä latauksella täyttää varmaan sata palloa, ja saattaa sillä täyttää jopa kaksi auton rengasta. 18 cm Paino 475 g Muuta LCD-näyttö, paineilmaisin, paineen raja-arvon sammutus, paineen esiasetukset, integroitu led-valaisin Varusteet Säilytyspussi, polkupyörän venttiiliadapteri, pallontäyttöpiikki, usb-latauskaapeli (n. Laite toimitetaan kangaspussin kera, ja mukana on myös polkupyörän venttiilisovitin sekä neulaventtiilin piikki. Eikä laitetta ihan heti kompressoriksi uskoisikaan. PLUS-JUTTU: Xiaomi Mi -ladattava minikompressori (nro 200) 7/2020 7 Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas. Tähän nähden laite on kooltaan pieni, ei ehkä ihan taskukokoa mutta melkein. Auton renkaan täyttäminen tyhjästä noin 2,1 barin paineeseen kestikin jo pidempään, lähes 18 minuuttia. 20–60 min (* Mitat (k x l x s) 124 x 45 x 71 mm Täyttöletkun pituus n. Sisäänrakennettu akku mahdollistaa käytön missä tahansa, ja laitteelle luvataan jopa 20–60 minuutin käyttöaika. n Xiaomi Mi Portable Electric Air Compressor Hinta 59 € Lisätiedot mistore.fi Akku 2 000 mAh Lataus Micro-USB 5 V Painealue 0,2–10,3 bar Käyttölämpötila -10…+45 °C Latausaika 2,5–3 t Käyttöaika n. Se täytti lasten jalkapallon alle 40 sekunnissa, eikä uimapatjankaan täyttymistä tarvinnut odotella pitkään. Täyttöletkun pään esiinotto kytkee laitteeseen virrat, ja kompressori käynnistetään ja sammutetaan omasta painikkeesta
Matka tulevaisuuteen alkaa siis olla jo sopuhinnoissa! Lisää äLyä Lisää äLyä kotiin helposti ja edullisesti TESTI: Xiaomin älykotilaitteet 8 7/2020 (nro 200) Teksti ja ruutukaappaukset: Joni Nikkola Kuvat: Teppo Hirvikunnas, Joni Nikkola ja valmistaja Xiaomin Mi Smart Sensor Set tarjoaa edullisen ja hauskan aloituspaketin, jolla pääsee älykotiasioissa alkuun ja pidemmällekin – etenkin jos nappaa mukaan myös pari älylamppua.. Otimme kokeiluun Xiaomin älyanturisetin sekä sen kaveriksi älylampun, yövalaisimen, lämpötilaja kosteusanturin sekä vesivuotoanturin. Antureista taas veloitetaan parikymppiä kappaleelta. Tarjonta on nykyisin laajaa – valaisimia, suuria kodinkoneita, ilmastointilaitteita ja erilaisia antureita. Setin hinta on Suomessa noin 70–100 euron välillä, älylampun noin 30 euroa ja yövalaisimen noin 50 euroa. Ä lykoti ja kotiautomaatio tekevät hiljalleen tuloaan Suomeenkin, vaikka toistaiseksi markkinat ovat olleet kuumimmillaan suurilla kielialueilla
Tämän jälkeen järjestelmään voi lisätä uusia laitteita. Sähkökatkoksen aikaan järjestelmä ei siis ole käytössä. Hubi on välttämätön toiminnan kannalta, ja sen tulee toimiakseen olla liitettynä verkkovirtaan. Kaiken ytimessä ovat Xiaomi Home -sovellus sekä Mi Control Hub -laite, joka yhdistetään asennusvaiheessa ensimmäiseksi. Sensoreita voi seurata ja ohjelmoida Mi Home -sovelluksessa. Valon voi määritellä syttymään myös jos vain jompi kumpi ehto täyttyy. Laite on melko kookas, joten se peittää käytännössä myös viereisen pistorasian. Mi Smart Sensor Setin laitteet ovat jo valmiiksi paritettuja hubin kanssa, joten niitä ei tarvitse erikseen lisätä. Toisaalta myös yhdellä ehdolla suoritettavia toimintoja voi olla useampi, eli oven avautuminen voi herättää vaikkapa valvontakameran. Järjestelmä pystyyn hetkessä Järjestelmän pystyttäminen on tehty todella helpoksi. Laitteille voi määritellä myös ehtolauseita ohjelmointikielten tapaan: jos jokin ehto täyttyy, tapahtuu jotain. Lisää äLyä Lisää äLyä Hubissa on yksi painike, josta voi nollata laitteen, kytkeä yövalotoiminnon päälle tai pois, laittaa hälytyksen päälle tai pois ja lisätä laitteita järjestelmään. Osaset kommunikoivat keskenään langattoman lähiverkon tai ZigBeen välityksellä. Antureiden keräämä data kulkee hubin kautta. kotiin helposti ja edullisesti (nro 200) 7/2020 9. Ehtoja voi olla myös useampia: voidaan esimerkiksi määritellä, että kun ovisensorit huomaavat oven avautuvan ja liikesensorit havaitsevat liikettä, valo syttyy
Tarjolla on myös diskotunnelmaa luova Flow-tila, jossa väri vaihtuu portaattomasti. Laitteessa on liimapinta kiinnittämistä varten. Testissämme antureiden toiminnassa oli ajoittain häiriötä, jolloin ovikellotoimintoa oli hankala saada pois päältä. Testissämme anturi osoittautui tehokkaaksi, sillä keittiön nurkkaan sijoitettu liiketunnistin havaitsi liikkeen keittiön ja olohuoneen läpi useiden metrien päästä. Xiaomi Aqara Water Leak Sensor (22,90 €) Laite on tarkoitettu vesivuotojen tunnistamiseen. Hieman hämäävää on, että jos laitteita pyrki lisäämään suoraan sovelluksen +-painikkeella, se ilmoittaa laitteen olevan yhteensopimaton. 2 x Mi Motion Sensor (19,90 €) Liiketunnistin on infrapunatoiminen. Toinen osa kiinnitetään liimapinnan avulla oveen tai ikkunaan ja toinen karmiin. Säätövaraa valmistaja lupaa 2–400 luumenin välillä, joten laitetta voi käyttää pöytälamppuna, lukuvalona tai yövalona. Paketti tarjoaa turvaominaisuuksia, minkä lisäksi anturit voi ohjelmoida ohjaamaan muita älykodin laitteita. Mukana testissä: Mi Smart Sensor Set -anturipaketti on ulkomuodoltaan neutraali ja minimalistinen, ja se istuu huomaamattomasti nykyisin muodikkaaseen vaaleaan sisustusmuotiin. Applen HomeKitin käyttäjille nämä sensorit vaativat Aqara Hubin, joka maksaa 69,90 euroa. Hubin avulla ne saa esimerkiksi syttymään ja sammumaan liiketunnistimen avulla. Hubi elää kaksoiselämää yövalona, jonka värin voi valita 16 miljoonasta värisävystä. Ne ovat edullisia eivätkä vaadi Control Hubia ydintoimintojaan varten. Mi Wireless Switch (19,90 €) Yksinkertainen langaton yleiskytkin, jonka voi ohjelmoida suorittamaan napinpainalluksilla eri tehtäviä. Ellei sen asetuksiin kosketa, se toimii periaatteessa aivan kuten tavallinenkin lamppu. Siihen voi kytkeä myös älyvalot. Lisäturvaa ja automaatiota kotiin K aksi testaamaamme anturia kuuluu Xiaomin Aqara-sarjaan. Control Hubin painiketta painetaan kolmesti, minkä jälkeen painetaan sensorien painiketta. Kun magneetit liikkuvat erilleen toisistaan, niille määritelty toiminto kytkeytyy päälle. Ne täytyy liittää järjestelmään hieman muista poikkeavalla tavalla. Muita ominaisuuksia siinä ei ole. Kun sensori asetettiin lavuaariin ja vettä laskettiin hiljalleen, se ilmoitti muutaman sekunnin päästä sovellukseen vuodoista. Sen luvataan tunnistavan liikkeen 2–7 metrin päästä ja 170 asteen säteellä. Sillä on mahdollista muun muassa kytkeä hälytystila päälle ja pois. Sensori siis vaikuttaa toimivan kuten pitääkin, ja parhaimmillaan reilun parinkympin sensorilla voi välttyä useiden tuhansien eurojen vahingoilta. Väriä ja valoa Kenties helpoimmin lähestyttävä älykotituote on valot. Mi LED Smart Bulb Essential (29,90 €) Älylamppu ruuvataan normaaliin E27-lampunkantaan. Liiketunnistimen voi esimerkiksi määritellä laittamaan valot päälle valituksi ajaksi liikettä tunnistaessaan. Oletuksena hubi soittaa ovikellon äänen, jos ovi aukaistaan, ja hälyttää, kun ovi on auki liian pitkään. Jos tarjolla on sopivia älykotilaitteita, niin esimerkiksi viilennystai lämmityslaitteen voi määritellä käynnistymään tietyssä lämpötilassa TESTI: Xiaomin älykotilaitteet 10 7/2020 (nro 200). Valaisimien väriä, kirkkautta ja värilämpötilaa pystyy säätämään sovelluksella, ja valot tukevat puheassistenttia. Sitä voi käyttää pelkkänä kännykällä seurattavana sääasemanakin, ja sovellukseen piirtyy infograafi pidemmän aikavälin seurantaa varten. Yhteensä 99 euron hintaiseen perussettiin kuuluvat seuraavat laitteet: Mi Control Hub Älykotikeskitin on laitteiston sydän, jonka kautta data kaikista muista järjestelmän laitteista kulkee. Laitteeseen pystyy liittämään 32 älylaitetta, -anturia ja -kytkintä. Antureissa itsessään ei ole painikkeita tai muita toimintoja. Sen jälkeen parinmuodostus sujuu automaattisesti. Mi Bedside Lamp 2 (49,90 €) Valaisimen kyljessä on virtapainike, hipaisutoiminen kirkkaudensäädin sekä Mode-painike, josta voi valita, säätääkö liukusäädin valaisimen värilämpötilaa vai kirkkautta. Kun veden laskeminen lopetettiin, sovellus ilmoitti pian vuodon loppumisesta. Yötilan voi ajastaa sovelluksen kautta, jolloin valaisin on himmeämpi. 2 x Mi Window and Door Sensor (19,90 €) Magneettitoiminen ovija ikkuna-anturi on kaksiosainen ja toimii magneetilla. Xiaomi Aqara Temperature, Humidity & Pressure Sensor (21,90 €) Laite mittaa lämpötilaa, kosteutta ja ilmanpainetta
PLUSSAT JA MIINUKSET + Käyttöönoton helppous + Runsaasti laitevalikoimaa + Hauska + Edullinen – Murtosuoja ei täysin vakuuta – Ajoittaiset häiriöt ovitunnistimissa Esiteltyjen tuotteiden hinnat ovat valmistajan virallisesta verkkokaupasta ja voivat vaihdella jälleenmyyjittäin. Oven avaaminen laukaisee hälytyksen, samoin liiketunnistin, ja tästä tulee välittömästi viesti puhelimen sovellukseen. Varsinaista hälytyslaitteistoa tai vartiointipalvelua se ei kuitenkaan kykene korvaamaan. Käyttöönotto on helppoa ja vie vain muutaman minuutin – tosin edellytyksenä on langaton lähiverkko. Turvaominaisuudet osoittautuivat perusteiltaan toimiviksi. Toisaalta esimerkiksi vuotosensori voi säästää suuriltakin vahingoilta. Aivan aukoton järjestelmä ei ole. Esimerkiksi murtohälytys on äänenvoimakkuudeltaan hiljainen ja hiljennettävissä vetämällä töpselin seinästä. Älyvalvonta kodin turvaksi. Joka tapauksessa laitteilla on vähintäänkin hauska touhuta pimenevinä iltoina. Google Assistantia ei ole kuitenkaan tällä hetkellä käytettävissä suomeksi, joten puheohjauksen sujuvaan käyttämiseen tarvitaan kohtalaista englannin tai ruotsin taitoa. Valojen kytkeminen päälle ja pois, himmentäminen ja värin vaihtaminen sujuivat kaikki vaivatta suullisesti. Lisäksi ohjaaminen onnistuu Amazon Alexalla, joka on saatavissa sekä Androidille että iOS:lle. Jos laitteistoa täydentämään ei ole hankittu valvontakameraa, on melko kyseenalaista, kehtaako pelkän viestin perusteella soittaa esimerkiksi poliiseja. Mi Smart Sensor -setin liiketunnistimet, ovianturit ja hälytystoiminto keskittyvät yhteen tärkeään älylaitesegmenttiin – turvalaitteisiin. Lisäosatkaan eivät paljon maksa, ja järjestelmää voi täydennellä pikkuhiljaa. Sovelluksessa voi kotoa poistuessaan asettaa päälle Guard-tilan, jolloin ovija liikesensorit lähettävät oletuksena tiedon havaitsemastaan liikkeestä puhelimeen ja hubi soittaa hälytysäänen tunkeutujaa pelotellakseen. Hälytysääni on melko hiljainen, ja hälytin hiljenee yksinkertaisesti nyppäämällä hubin seinästä. Se on alle satasen hinnallaan edullinen tapa päästä alkuun, ja järjestelmä on laajennettavissa kattavan laitevalikoiman ansiosta. Lisätietoja: mi.com & mistore.fi Huvia ja hyötyä Xiaomi Mi Smart Sensor Set on hyvä aloituspaketti älykotimaailmaan sukeltavalle. Apple-käyttäjiä varten taas on tarjolla myös Apple HomeKit -tuki. Myös ovisensoreissa oli havaittavissa ajoittaista häiriötä. Kätevimmillään sensorisetti onkin kotiautomaatiokäytössä tai vähintäänkin täydennettynä kameravalvonnalla. Yhdistimme puhelimen Google Assistant -puheohjaukseen yövalon ja älylampun. Uskoo puhetta L aitteet ovat yhteensopivia myös useimmista uudehkoista Android-puhelimista löytyvien Google Homen ja Google Assistant -puheohjauksen kanssa. Ovitunnistimissa oli testissämme kuitenkin havaittavissa ajoittaista häiriötä. Jos harkitsee älykotilaitteiden hankintaa ainakin osittain hupimielessä, kannattaa hankkia ainakin älylamppu järjestelmän seuraksi, jolloin touhu on hauskempaa. (nro 200) 7/2020 11. Oikeaa murtohälytintä se ei täysin korvaa, mikä on hyvä pitää mielessä ostopäätöstä tehdessä
Usein onkin kannattavampaa ostaa kokonaan uusi tulostin ennemmin kuin uudet musteet vanhaan. Onko tuttua. Esittelyssä Epsonin uusi EcoTank-sarjalainen! PLUS-JUTTU: Epson ET-2715 EcoTank -monitoimitulostin 12 7/2020 (nro 200) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas. Tavalliset mustesuihkutulostimet taas ovat kokemustemme perusteella kaikkein huonoin vaihtoehto. Ja jos tulostaa harvoin, niin valitettavan usein musteiden tulostuspäät ovat kuivuneet tukkoon ja niiden puhdistustoiminto kuluttaa vielä jäljellä ovat musteet loppuun juuri sopivasti. Merkittömiä musteita saa toki halvemmalla, mutta ne eivät välttämättä aina toimi ja niiden suuttimet saattavat tukkeutua alkuperäisiä herkemmin. Ei kuitenkaan kovin fiksua. Sen idea on loistava: hanki tulostin, jonka edulliset Nyt järki kätEEN LopEttakaa HaLpojEN tuLostimiEN ostamiNEN! Miltä kuulostaisi tulostin, johon ei tavallisessa kotikäytössä tarvitse ostaa mustetta kuin kerran tai korkeintaan kaksi kolmessa vuodessa. Toki ne ovat halpoja hankkia, edullisimmillaan jopa alle 40 euroa, mutta niiden mustepatruunat ovat kapasiteettiinsa nähden kalliita ja tyhjenevät juuri silloin kun tulostinta tarvitsisi kipeimmin. H ankimme lähes neljä vuotta sitten toimistollemme Epsonin Ecotanktulostimen. Epsonia ennen käytimme värilaseria, mutta niiden värikasetit ovat kalliita, vaikkakin riittoisia. Se on toiminut koko ajan ongelmitta, ja musteita on jouduttu lisäämään vasta yhden kerran. Harvoin voi sanoa olleensa tulostimeen näin tyytyväinen, vaikkei tuote nyt ihan täydellinen tietenkään ole. Monissa tulostimissa on myös pakko edelleen ostaa kaikki värit, vaikka vain yksi olisi loppu. Ecotankilla ei musteet lopu Ecotank on Epsonin vuonna 2010 markkinoille tuoma tulostinsarja. Toki erillisten mustekasettienkin käyttö on yleistynyt
Kertaakaan ei ole tulostuspäät olleet tukossa, vaikka tulostin on ollut esimerkiksi lähes koko kesän käyttämättä. Eikö musteet kuivu. Musteilla on viimeinen käyttöpäivä. Musteiden käyttöaika on pitkä. Musteiden määrä näkyy säiliöistä sekä ohjainsovelluksesta. tällä on hintansa Ecotank-tulostimet eivät ole halpoja. Kun tulostimen mukana toimitettavat musteet loppuvat joskus, niin uudet myydään erillisissä täyttöpulloissa, jotka maksavat ostopaikasta riippuen vain 12–17 euroa väri ja neljän värin paketissa jopa alle 40 euroa. musteet tankataan isoihin säiliöihin tarpeen vaatiessa. Toimistollamme käytössä olleessa tulostimessa on yli kolme vuotta vanhaa mustaa mustetta, ja ihan hyvin se toimii. Se on tosin aika paljon enemmän kuin 40 euron tarjouslaite. Esimerkiksi Epsonin perinteiseen suihkariin neljän musteen XL-paketti voi maksaa jopa yli 100 euroa ja edullisimmillaankin yli 60 euroa, eikä niilläkään tulosta kuin 300–400 sivua – elleivät ne kuivu harvassa käytössä sitä ennen. Tulostimen mukana toimitetaan musteet jopa 10 000 tulosteelle. Ensivaikutelma Epson Ecotank ET2715:stä on hiukan kevyt. Mutta hinta sisältää tosiaan myös isot mustepullot jopa tuhansille tulosteelle. . Entä tulostuspäät. Ei ainakaan, jos hintoja vertaa monien merkkien (myös Epsonin) niin sanottuihin kertakäyttötulostimiin – sellaisiahan nämä muutamien kymppien ja viiden millilitran näytemustepatruunoin varustetut tulostimet ovat. Ecotank-tulostimien perusta on erittäin kestävissä tulostuspäissä, kiinteissä ja suurissa 70 millilitran mustesäiliöissä ja säilytystä kestävissä ja homogeenisuuden (nesteen tasaisen rakenteen) säilyttävissä musteissa. Musteilla tulostaa jopa 10 000 A4-sivua. Tuntuu, etteivät musteet lopu koskaan. Eikä tässä ole edes huomioitu mustekasettien kesken kaiken loppumisesta ja kuivumisesta aiheutuvan ketutuksen ja kertakäyttökulttuurin moraalikrapulan hintaa. Tarjoustulostimen näytemusteilla saa korkeintaan 50–70 tulostetta, jos sitäkään, ja edessä on pian uusien musteiden hankinta. (nro 200) 7/2020 13. mitä rahalla saa. Laite ei paina juuri mitään. Vaikka tulostimen hankintakulu lasketaan mukaan, niin Epson Ecotank ET2715 on tulostuskustannuksiltaan hiemankaan pidemmässä juoksussa perinteisiä halpatulostimia edullisempi. Isoissa säiliöissä riittää mustetta jopa vuosiksi. Ecotank-tulostimien musteet saattavat olla säiliöissän usemman vuoden. Hintaisekseen se on siis aika muovisen ja jopa rimpulan tuntuinen. Tulostuspäiden puhdistaminenkin on luontevampaa, kun sen kuluttama muste ei maksa maltaita eikä ole pelkoa siitä, että puhdistus ajaa musteet loppuun juuri kun pitäisi tulostaa jotain. Sitä myydään edullisimmillaan alle 170 eurolla. Edullisin Ecotank-neliväri-monitoimitulostin on nyt esittelyssä oleva ET-27150. Eivätkö ne mene pilalle tai kuivu. . Esimerkiksi testin tulostimen mukana toimitetuilla musteilla se on 6/2025, eli musteen pitäisi olla täysin kunnossa vielä lähes viiden vuoden päästä. Pitääkö niitä huoltaa. Ja nämä täydet mustepullot toimitetaan aina tulostimen mukana. Mustesäiliöiden täyttö on helppoa ja siistiä
Langattomaan verkkoon liittyminen ei sujunut niin sutjakkaasti ja loogisesti, mutta onnistui kuitenkin. . Käyttö ei ole siis aivan niin intuitiivista kuin se olisi opastavan näytön avulla. No voi, jos haluaa tulostaa vain sillä, mutta tietokoneelle tarvitaan joka tapauksessa oma asennus ajureineen. PLUS-JUTTU: Epson ET-2715 EcoTank -monitoimitulostin 14 7/2020 (nro 200). Verkon kautta tehtävä käyttöönotto Tulostimessa ei ole näyttöä, mutta perustoiminnot ovat helppoja ja pääosa niistä löytyy tietokoneen ohjainsovelluksista ja myös langattomasta mobiilisovelluksesta. Jossain on pitänyt selvästikin säästää, jotta hinta on saatu mahdollisimman alas. Toisaalta tulostimen käyttö ja hallinta tapahtuu pääsääntöisesti tietokoneella ja Epsonin monipuolisella sovelluksella, joten näytön puuttumisesta ei ole normaalikäytössä juuri haittaa vaan lähinnä silloin, jos tulostinta haluaa käyttää paljon ilman tietokonetta. Ja toki 50–70 euron lisähinnalla saa tarvittaessa näytöllisen mallin. Tosin kyllä älypuhelinkin kehottaa lopulta siirtymään tietokoneelle ja nettiin ja tekemään asennuksen loppuun siellä. Tosin pikaohjeen QR-koodi antaa ymmärtää, että asennuksen voisi tehdä älypuhelimellakin. Nettiosoite on muuten kirjoitettu ainakin mobiiliversion verkkosivuilla väärin: Osoitteen http//:epson.sn kaksoispiste sijaitsee väärässä kohdassa. Siltä se vaikutti nytkin. Säästö näkyy myös näytössä, jota ei ole. Osoitemerkinnän tulisi olla tietenkin http://epson.sn, tai siitä olisi voinut jättää tuon http:// -etuosan kokonaan pois. Epsonin mukana toimitettavat ohjeet (myös suomeksi) ovat suppeat, ja itse asiassa ne vain sotkevat hommaa eikä niillä pääse juurikaan alkua pidemmälle. Huomion arvoista on myös tulostimen sangen kompakti koko. Olemme tarkkoja, kyllä vain. Kaikkein helpoiten käyttöönotto sujuu netin kautta. Rakenne on vain muovinen ja kevyt. käyttöönotto Nykyaikaisten laitteiden käyttöönotto voi olla hyvinkin haastavaa. Tulostinta voi käyttää ja ohjata myös älypuhelimella ja Epson iPrint -sovelluksella, joka on saatavilla Androidja iOSlaitteille. Tulostimen käyttöönotto sujuu helpoiten verkossa. Sinänsä laatuvaikutelmassa ei ole mitään vikaa. Tulostimen hallinta tapahtuu perinteisesti painikkeilla ja merkkivaloilla, joiden merkitys pitää vain opiskella.
Sen sijaan sähköpostiviestien tulostaminen puhelimesta ei onnistunut. Mustesäiliöiden täyttö on sinänsä erittäin siistiä ja helppoa. Suosittelemme! tapahtuu vaihe vaiheelta etenevän prosessin avulla suhteellisen mutkattomasti. Vaikka hankintakulu on halpatulostimia merkittävästi korkeampi, niin Epsonin tulostuskulut ovat hiemankaan pidemmässä juoksussa vain murto-osa niihin verrattuna. n (nro 200) 7/2020 15. Mutta lopussa kiitos seisoo, kun ensimmäinen tuloste saatiin koneesta langattomasti ulos. Laite toimii tarvittaessa langattomasti kodin verkossa ja myös mobiililaitteilla. Myös skannaus on hieman verkkaista (300 dpi A4: 25 sekuntia). Se sujuu plug-and-play-tyyliin. Jos haluaa päästä käyttöönoton kanssa helpommalla eikä langattomuudelle ole tarvetta, niin tulostin kannattaa kytkeä tietokoneeseen perinteisesti usb-kaapelilla (joka ei tosin kuulu toimitukseen). Normaalit väritulosteet syntyvät 3–4 sivun minuuttivauhtia, ja mustavalkoisia tekstitulosteita saa 10–12 kpl minuutissa. Laatu ennen nopeutta Epson Ecotank ET-2715 ei ole erityisen nopea tulostin, mutta ei nyt toivottoman hidaskaan, ainakaan perustulostamisessa. Peruskäytössä sen mukana toimitettavat musteet riittävät tulostustarpeesta riippuen jopa kolme vuotta. Tosin ohjelmistoasennuksen jälkeen tapahtuvassa langattoman verkkoyhteyden luonnissa prosessointi kesti niin pitkään, että meinasi usko loppua kesken ja muutamassa kohdassa pieni lisäohje olisi ollut tarpeen. Tämän jälkeen tulostin ruksutteleekin itsekseen noin 10 minuuttia. Mutta mihinkä sitä nyt niin kiire olisi. Tulosteiden laatu on luokassaan hyvä, tosin valokuvien osalta parempiakin on nähty. Epson EcoTank ET-2715 Hinta Alkaen 170 euroa Lisätietoja epson.fi Toiminnot Väritulostus, skannaus, kopionti Suurin tulostustarkkuus 5 760 x 1 440 dpi Suurin skannaustarkkuus 1 200 x 2 400 dpi Tulostusnopeus (ISO/IEC 24734): Mustavalkoinen (teksti) A4 8–10 sivua/min Väri-A4 3–4 sivua/min Valokuva (10x15 cm) 2–3 minuuttia Musteet CMYK, 4 pulloa (á 65 ml) Musteiden riittoisuus 3 500–4 500 mv-sivua / 6 500–7 500 värisivua Syöttölaitteen kapasiteetti 100 kpl (A4) Tulostuslokeron kapasiteetti 30 kpl (A4) Liitännät USB, WiFi, WiFi Direct Lepotilan virrankulutus 0,7 W Paino 3,9 kg Mitat (k x l x s) 179 x 374 x 347 mm PLUSSAT JA MIINUKSET + Järkiostos + Edulliset tulostuskulut + Kätevä mobiilisovellus Muovinen ja kevyt rakenne Ei näyttöä Verkkainen tulostus Järkiostos . Hieman laadusta tinkimällä nopeus kasvaa selvästi. Ja uudet musteetkin maksavat vain muutaman kympin. Epson Ecotank ET-2715 -monitoimitulostin on järkevä hankinta normaaliin kotikuin myös kevyeeseen toimistokäyttöönkin. Käyttö on helppoa, ja laite toimii asiallisesti, vaikka muovinen ja kevyt rakenne saa sen tuntumaan hieman heppoiselta. Tulosteet tulevat laitteen edestä ulosvedettävään telineeseen. Kaikkiaan Epson Ecotank ET2715 on ehdottomasti markkinoiden järkevin tulostin peruskäyttöön. Selvisi, että se vaatii vielä erillisen Epson Print Enabler -sovelluksen asennuksen puhelimeen (Android-puhelimilla). Nyt puhelimella otettuja kuvia on helppo tulostaa suoraan puhelimesta, samoin helposti käy kopioiden ottaminen. Asennukseen voi lisäksi valita apuohjelmat skannaukseen, kopiointiin ja valokuvien pienimuotoiseen käsittelyyn. Korkeimman tarkkuuden 10x15-koon valokuvatulostus kesti kuitenkin noin 2,5 minuuttia, puhumattakaan A4-koosta, jolloin mennään jopa yli kymmenen minuutin. Eikä musteet pääse koskaan loppumaan kesken kaiken. Aikaa kuluu ensin mustesäiliöiden täyttämiseen ja ennen kaikkea musteiden latauksessa tulostimen koneistoon. Ja sama koski myös älypuhelinta. Skannauksen laatu on luokassaan korkeatasoista, myös valokuvilla. Asennus on myös mahdollista tehdä ihan perinteiseltä cd-rompulta. Skannerin kannessa ei ole kaksoissaranaa, joten kirjojen skannaus on vaikeaa. Normitulosteet ovat kuitenkin korkeatasoisia, teksti on tarkkaa, väritulosteiden värit kirkkaita ja kuvat skarppeja – edellyttäen tietenkin myös tulosteen vaatimaa paperilaatua. Myös tulosteiden laatu on korkealuokkainen
Tuotteet voikin palauttaa (omakustanteisesti) ja saada rahansa takaisin, TESTI: Arendal 1723 Subwoofer 1S -subwoofer Jylyä vuonoJen maasta Jylyä vuonoJen maasta Norjalainen Arendal on viimevuosina kivunnut kaiutinmarkkinoiden kärkikahinoihin edullisilla mutta laadukkailla luomuksillaan. Toimitukseen yritys käyttää DHL:ää tai UPS:ää riippuen paketin koosta. Verkkosivulla näkyvä kaiuttimen hinta sisältää arvonlisäveron sekä toimituksen, ja Arendal huolehtii esimerkiksi tullimaksuista. Erityistä on myös se, että Arendal lupaa tuotteilleen 60 päivän rahat takaisin -takuun. Sama meno jatkuu myös tuoreissa 1723-sarjan subwoofereissa, ainakin nyt testaamamme suljetun aktiivisen 1S-mallin perusteella! 16 7/2020 (nro 200) Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Valmistaja & Teppo Hirvikunnas. A rendal on parin kuluneen vuoden aikana onnistunut vakuuttamaan paitsi meidät myös monet muut kansainväliset hifialan julkaisut kokoisekseen varsin ketterillä kaiuttimilla ja subwoofereilla. Tuolloin totesimme molempien mallien olevan hintaansa (1S 799 euroa ja 1V 999 euroa) kalliimman oloisia ja erittäin suorituskykyisiä. Kekseliäs liikeidea Arendal poikkeaa perinteisemmistä kaiutinmerkeistä siinä, että se myy tuotteitaan itse suoraan omassa verkkokaupassaan. Suhteellisen tuoreen norjalaismerkin sarjoista 1961 ja 1723 ovat molemmat vierailleet eri kokoonpanoissa testeissämme pääosin varsin kiitettävin tuloksin. Sama kuvaus istuu periaatteessa sellaisenaan myös 1723-sarjan uunituoreeseen, alkaen 1 299 euroa maksavaan suljettuun aktiiviseen 1S-malliin, jonka saimme testattavaksemme juuri ennen subwooferin kansainvälistä julkaisua. Viimeisimpänä tutustuimme 1961-sarjan 1Sja 1V-aktiivisubwoofereihin noin vuosi sitten numerossa 10/2019. Uudistettuun 1723-subwoofersortimenttiin kuuluvat sen ohella myös refleksiperiaatteella toimiva 1723 1V (alkaen 1 599 euroa) sekä molemmista malleista tuplaelementtiversiot 1723 Subwoofer 2S (alkaen 1 999 euroa) ja 2V (alkaen 2 499 euroa)
Lisäksi Arendalin molemmat vuosilukumallistot ovat täysverisiä kotiteatterikaiutinsarjoja sisältäen kaikki tarpeelliset kaiutinmallit ja tarjoten vieläpä valinnanvaraa eri toteutusten kohdalla. . Koko määrää Siinä missä moni valmistaja on keskittynyt nykypäivänä virtaviivaisten ja sulavalinjaisten kaiuttimien suunnitteluun eivätkä markkinat varsinaisesti suosi enää kotiteatterisarjoja kuin ennen, Arendal ei tästä ole moksiskaan. Vielä järkevissä mitoissa Rakenteeltaan suljettu Arendal 1723 Subwoofer 1S ei ole kooltaan ehkä aivan niin iso kuin merkin suurimmat refleksikoteloiset mallit. Homman itu on kuitenkin siinä, että periaatteessa – keskija kattokanavakaiuttimia lukuun ottamatta – jokainen kaiutinpari toimii sellaisenaan myös stereosetissä, ja niin toimivat myös mallistojen subwooferit 2.1-konfiguraatiossa. jos laatuun ei syystä toisesta ollut tyytyväinen. Arendal myös luottaa itse tuotteisiinsa siinä määrin, että lupaa niille 10 vuoden takuun (viisi vuotta elektroniikalle). Se taas on mallisarjaa varten uudistettu ja tarjoaa nyt muun muassa puolet suuremman liikepoikkeaman. Arendal 1723 Subwoofer 1S:n työn laatu sisältä tarkasteltuna on huippuluokkaa, ja kaikki on hienosti toteutettu. Itse kaiuttimet suunnitellaan Norjassa, mutta valmistus ja kokoonpano tapahtuu Kiinassa. Vaikka merkin sisäiset synergiaedut toki merkitsevätkin, esimerkiksi 1723 Subwoofer 1S käy osaksi mitä tahansa kokoonpanoa, oli kyseessä sitten kaksitai monikanavajärjestelmä. Suljetuksi koteloksi sisällä on vähänlaisesti vaimennusainetta, mutta määrä lienee perusteltu, eikä se kuulu lopputuloksessa. (nro 200) 7/2020 17. . Kartiomateriaalina käytössä on pitkäkuituisen paperimassan ja lasikuidun sekoite. Valmistajan valikoimaa määrittää keskeisesti muista poikkeava, rohkea koko ja omalla tavallaan brutaali muotokieli. Useampia Arendal-kaiuttimia testanneina voimme kuitenkin vakuuttaa, että kustannusrakenteiden optimoinnissa yritys ei ole mennyt aidan matalimmasta kohdasta, sillä jokaisen vastaan tulleen kaiuttimen työn jälki ja yleinen laatuvaikutelma ovat varsin korkealla tasolla. Itse asiassa 1723 1S on vielä ihan siinä rajalla, että periaatteessa se sulautuu melko vaivatta mihin tahansa huoneeseen ja sisustukseen. Kotelon vajaa puolen metrin korkeus vastaa aika täsmälleen tavanomaista tv-tasoa eikä leveyttäkään ole kuin 33,5 senttimetriä, joten 1S on suhteellisen helppo sijoittaa vaikkapa olohuoneen nurkkaan. Massaa hdf-koteloiselle kokonaisuudelle on kertynyt vielä jokseenkin maltilliset 24,5 kilogrammaa, joten subwooferin siirtely paikkaa etsiessä onnistuu vielä melko vaivattomasti, kunhan huolehtii nostotekniikasta. Kotelotilavuuden hyötysuhde lienee optimoitu melko tappiin, koska 1723 1S:n elementti on kuitenkin suhteessa kookas 13,8-tuumainen
Ketterä alataajuuskanuuna Kun Arendal 1723 1S:n paikka ja taso oli löytynyt, noudatimme valmistajan suoArendalin uusissa 1723-sarjan subwoofereissa on uudistettu 13,8 tuuman elementti, jonka kartio on paperimassahiilikuituseosta. Nurkkasijoitus sinänsä ei haittaa, se on joissain tapauksissa jopa toimiva ratkaisu, kunhan subwooferin tason vain asettaa oikeaksi. Subwooferin voi siis sijoittaa huoneessa hiukan vapaammin, mutta hyvä lähtökohta on yrittää pitää se etäisyyden suhteen samoilla tietämillä pääkaiuttimien kanssa. TESTI: Arendal 1723 Subwoofer 1S -subwoofer 18 7/2020 (nro 200). Siinä missä kaiuttimet joko istuvat tai eivät istu tilaan toteutuksensa ja ominaisuuksiensa puolesta ja niitä arvioidaan melko lailla sellaisenaan, subwooferin todellisista kyvyistä perille pääseminen vaatii usein parikin kierrosta säätöä ja kuuntelua ja jälleen säätöä. Asiallinen säädettävyys Eräs asia, joka tekee Arendal 1723 Subwoofer 1S:stä vielä astetta fiksumman ratkaisun, on sen monipuolinen säädettävyys. Tärkeintä niin kaiuttimien kuin subwooferinkin istuttamisessa osaksi äänentoistoa on ensinnäkin oikean paikan etsiminen. Siinä missä yleensä subwoofereiden takaa löytyy namiskat lähinnä tason ja jakotaajuuden säädölle, joissain ehkä vaiheenkääntökytkin, Avalanche IQ -vahvistin sisältää monia kehittyneitä säätömahdollisuuksia, kuten signaalin vaiheen invertointi ja hienosäätö, alipäästösuodattimen hienosäätö, kolme esiasetettua taajuuskorjainprofiilia, parametrinen taajuuskorjain, äänenvoimakkuuden ja sisääntulotason säätö ja niin edespäin. Kun sopiva taso alkoi olla kohdillaan, etsimme vielä sopivat arvot alipäästösuodatukselle suhteessa pääkaiuttimien toistoon. Subwooferin takana sijaitsevan näytön voi kääntää 180 astetta, jolloin säätöjen teko onnistuu myös päältä kurkistaen. Ohjainsovellus olisi kuitenkin huomattavasti helpompi vaihtoehto – ja se lienee tulossa myöhemmin. Siinä missä kaiuttimien täytyy säilyttää mittasuhteensa ja etäisyytensä kolmiossa kuuntelupaikkaan nähden, subwooferin paikkaa voidaan hakea aavistuksen vapaammin. Se helpottaisi varsinkin asennusvaiheessa säätöurakkaa ja esimerkiksi eri taajuuskorjainprofiilien tutkailua huomattavasti. . . Tämä johtuu siitä, että matalimmat taajuudet eivät ole samalla tavalla suuntaavia kuin korkeammat, joiden toistosta taas pääkaiuttimet huolehtivat. Kokeillen käyttöön Subwooferin äänenlaadun arviointi ei ole niin yksioikoista puuhaa kuin esimerkiksi kaiuttimien kohdalla. Subwooferin paikka löytyi meidän tapauksessa lähinnä oikean voimakkuuden haarukoinnilla, mutta tilasta ja sijoituksesta riippuen kätevää voi olla kokeilla myös vahvistimen subsonic-suodatusta, jolla 12–31 hertsin kaistaa voi vaimentaa kuuden tai 12 desibelin jyrkkyydellä. Meidän tapauksessamme 1723 1S sijoitettiin nurkkaan samalle linjalle pääkaiuttimien kanssa, ja sisääntulosignaalin tasoa sai pudottaa heti 10 desibeliä tehdasasetuksista. Liitäntävaihtoehtoina on stereomuotoinen rca ja xlr suoraan esivahvistimesta vedettäväksi sekä samat liittimet myös ulostuloissa, jos järjestelmään haluaa esimerkiksi ketjuttaa kaksi subwooferia. Vahvistimena 1723 1S:ssä on Arendalin oma Avalanche IQ, tässä tapauksessa 800-wattisena (rms). Säätöurakka hoituu toistaiseksi vain käsipelillä subwooferin takana sijaitsevan, fiksusti 180 astetta kääntyvän näytön, kiertosäätimen ja kahden painikkeen avulla näppäillen, mutta tulevaisuudessa luvassa pitäisi valmistajan mukaan olla mobiilisovellus. Tärkeintä säätöjen tekemisessä on, että subwoofer ikään kuin lukittuu paikalleen suhteessa pääkaiuttimiin. Valikkorakenteet sinänsä ovat melko yksinkertaiset, ja niissä liikkuminen käy kätevästi säätörullalla ja kahdella valintapainikkeella. Voitaisiin sanoa, että subwooferin säädöt ovat silloin kohdillaan, kun sen vaikutusta ei varsinaisesti edes huomaa kokonaisuudessa
On kuitenkin mainittava, että optimaalinen paikka toistoketjussa vaati omat säätönsä. Eikö sen pitäisi olla valmis tehtaalta lähtiessään. Tehdasasetuksilla subwoofer oli aivan liian terhakka ja erottuva, mutta tasoa laskemalla ja taajuuskorjainasetuksiin paneutumalla sopiva lokero löytyi. Tästä niin kutsutusta break in -jaksosta voidaan tosin olla montaa mieltä. Perinteistä poiketen mukana ei ole erillisiä säätimiä, vaan kaikki asetukset hoidetaan digitaalisesti. Suljetun kotelon hyödyt ja toteutuksen tehot ovat kuitenkin fiksusti käytössä, joten jos etsii vakavasti otettavaa subwooferia monipuoliseen käyttöön eikä kohtuullisen tilan varaaminen sille kuunteluhuoneessa ole ongelma, suljettu 1723 1S on luokassaan todella vakuuttava vaihtoehto. Arendal 1723 Subwoofer S1 tarjoaa kolme esiasetettua taajuuskorjaintilaa, joiden vaikutus bassovasteeseen kuvaajassa: EQ1 18–200 hertsiä (±3 dB) vihreä, EQ2 25–200 hertsiä (±3 dB) sininen ja EQ3 36–200 hertsiä (±3 dB) oranssi. Arendal 1723 Subwoofer 1S Hinta Alkaen 1 299 € (riippuen viimeistelystä) Lisätiedot arendalsound.eu Toimintaperiaate Aktiivisubwoofer Kotelo Suljettu, hdf:ää Elementti 13,8” Vahvistin Avalanche 800 IQ (800 W RMS) Liitännät 2 x RCA sisään/ulos, 2 x XLR sisään/ulos, huolto-usb, 3–12 V trigger Taajuusvaste Säädettävä 18…36–200 Hz (±3 dB) Mitat (l x k x s) 33,5 x 49,2 x 45 cm (kumitassujen kanssa) Paino 24,5 kg Viimeistelyvaihtoehdot Kiiltävä/matta musta tai valkoinen Muuta Näyttö, bluetooth-yhteys tulevaisuuden päivityksiä varten PLUSSAT JA MIINUKSET + Hinta–laatusuhde + Runsaasti tehoa + Säädettävyys + Toimiva kokonaisuus – Ei (ainakaan vielä) ohjainsovellusta Todella vakuuttava vaihtoehto . Ja kun se löytyi, kuuntelu olikin sen jälkeen yhtä nautiskelua. Juuri tämänkaltainen monipuolisuus on 1723 1S:n valtti, ja kun huomioon ottaa laadukkaan valmistusjäljen ja luotettavan toiminnan, kokonaisuuden arvo vain kasvaa. n (nro 200) 7/2020 19. Lähdöt ja tulot ovat stereomuotoiset rcaja xlr-muodossa, ja lisäksi mukana on 3–12 voltin trigger herätevirralle sekä usb-liitäntä huoltoa varten. Koteloon ahdettu tehon ja voiman määrä tuntui harvinaisen konkreettiselta, ja tarvittaessa subwoofer onnistui tasoa nostaessa päästämään ilmoille sen verran hurjia äänenpaineita, että lahkeet kyllä lepattivat. Takapaneeli on siisti. situsta ja annoimme subwooferin soida reilut 50 tuntia, jotta toisto puhkeaisi täyteen loistoonsa. Kyseessä on subwoofer, joka onnistuu kuulostamaan todella isolta ja voimakkaalta mutta toisaalta myös omaksumaan huomattavasti hienovaraisemmankin roolin osana äänentoistojärjestelmää. Sen sijaan tehoreservien järkevä käyttö ja skaalautuvuus myös hiljaa kuunteluun ovat niitä asioita, joista laadukkaan subwooferin tunnistaa. Tässä roolissa 1723 1S jatkoi erittäin luontevasti ja saumattomasti pääkaiuttimien toistoa niin alas kuin mitä musiikki – raskasbassoinenkin sellainen – vaati. Kuten sanottua, subwoofer on paikallaan silloin, kun sitä ei melkeinpä edes huomaa. Viimeaikoina lähinnä kompakteihin subwoofereihin tottuneille korville 1723 1S oli melkoinen isku vasten kasvoja – hyvällä tavalla. On kuitenkin sanottava, ettei 1723 1S ole varsinaisesti mikään kompakti, jos ei nyt erityisen suurikaan subwoofer. Toinen puoli asiassa on, että sisäänsoitto ja sen aikana tehtävät säädöt saavat kuulijan kiinnittämään toistoon aavistuksen enemmän huomiota – samalla kun esimerkiksi kartion ripustus vetreytyy optimiin. Joka tapauksessa 1723 1S:n kohdalla emme varsinaisesti huomanneet muutoksia toistossa break in -jakson aikana tai sen jälkeen, joten kehotus sisäänsoittoon lienee lähinnä viitteellinen. Harvoin käy niin, että kuulijasta loppuu puhti ennen kaiuttimia. Ja tällä saralla Arendal jälleen onnistui. Joku saattaisi ihmetellä, miksi tuotteen eräänlainen viimeistely jää kuluttajan vastuulle. Häkellyttävä teho ei kuitenkaan ole sellaisenaan suurenkaan plussan arvoinen asia. Arendal 1723 Subwoofer 1S on jälleen yksi tasaisen vahva virstanpylväs norjalaisvalmistajan hyväksi havaitulla polulla. Täysillä kuuntelu jäi kuitenkin testeissämme lopulta vähäisempään rooliin, sillä äänenpainetta irtosi niin paljon, että se koetteli jo epämukavuusrajaa – mikä luettakoon kuitenkin 1723 1S:n eduksi
Markkinoilla on rutkasti virtuaalisella tilaäänellä varustettuja pelikuulokkeita huomattavasti edullisemmalla hinnalla. Mikä sitten erottaa JVC XP-EXT-1:n tilaäänellä varustetuista pelikuulokkeista. JVC Exofield XP-EXT1 -kuulokkeet tarjoavat laadukasta Dolby Atmos -ääntä yksityisiin katseluhetkiin. Yhtiö on jo parin vuoden ajan demonnut elektroniikkamessuilla Exofieldteknologiaansa, jossa ulkokorvan ja pään muodot mitataan ja niiden perusteella surround-toisto räätälöidään käyttäjäkohtaisesti. Nyt testattavissa kuulokkeissa on tarjolla hieman yksinkertaistettu versio, jossa toisto kalibroidaan kuulokkeisiin sisäänrakennetuilla mikrofoneilla. Prosessoriyksikössä on kolme kappaletta 4k-yhteensopivia hdmi 2.1 -sisääntuloja sekä yksi earc-paluukanavalla varustettu lähtö. Kyseessä ovat Dolby Atmosja DTS:X-tilaäänillä varustetut kuulokkeet. Huomaamattomuuden ehdoilla XP-EXT-1 koostuu prosessoriyksiköstä ja kuulokkeista. JVC esitteli innovatiiviset Exofield XP-EXT1 -kotiteatterikuulokkeet tammikuussa Las Vegasin CES-kuluttajaelektroniikkatapahtumassa. T ilaäänelle on toisinaan tarvetta myös kuulokkeiden kautta – ainakin kodeissa, joihin kokonaisen kotiteatterisarjan asentaminen ei onnistu. 20 7/2020 (nro 200) Teksti ja kuvankaappaukset: Joni Nikkola Kuvat: Teppo Hirvikunnas ja valmistaja. Ne palkittiin EISA 2020–2021 -palkinnolla kotiteatterikuulokkeiden sarjassa. Kotiteatterilaitteissa yleensä on tarjolla naapurija perhesopua edistävä yötila, mutta sen äänenvoimakkuus ei välttämättä siivitä parhaaseen elokuvatunnelmaan. KOKEILU: JVC Exofield XP-EXT1 -kotiteatterikuulokkeet Korville räätälöity Kunnon kotiteatterijärjestelmän rakentaminen ei onnistu joka kotiin, ja jos sellainen löytyykin, sitä ei välttämättä pysty käyttämään yöaikaan. Hintaa niillä on noin 1 200 euroa, mikä tuntuu äkkiseltään korkealta. Lisäksi tarjolla on yksi optinen sisääntulo, optinen liitäntä laajennustoiminnoille sekä analoginen rca-pari äänen sisääntuloa varten
Pohjasta löytyy vielä kytkin analogisen sisääntulon vahvistukselle ja hdmi cec -toiminnolle. Painikkeet ja merkkivalot sijaitsevat keskusyksikön päällä. Prosessoriyksikön etupaneelissa on kalibrointimikrofonin sisääntulo. Laite noudattelee huomaamatonta estetiikkaa. Näyttöä laitteessa ei ole. Välkkyvät valot tai valossa välkehtivät materiaalit eivät olisikaan kovin toivottuja pimeään kotiteatteritilaan. . Järkevintä on siis käyttää hallintaan sovellusta tai televisioruudulle tulevaa informaatiota. Äänitilan valintapainikkeella puolestaan hoituu myös parinmuodostus. Ensimmäisenä on virtapainike, toisena sisääntulon valitsinpainike, jota pitkään painamalla laitteen asetukset saa näkymään tv-ruudulla. . Yläreunan paneelin valot ovat pienet, joten siitä asian tarkistaakseen täytyy melkeinpä kumartua laitteen äärelle. Takana on kolme hdmi-sisääntuloa, yksi earc-yhteensopiva hdmi-lähtö, optiset liitännät sisään ja ulos sekä analogiset rca-sisääntulot. Valitut asetukset näkyvät lisäksi tvruudulla ja sovelluksessa. Lisäksi alta löytyy kytkimet hdmi cec -toimintoa ja analogisten sisääntulojen vahvistusta varten. Laitteen päällä sijaitsevat hallintapainikkeet. (nro 200) 7/2020 21. Kuulokkeiden sisuksista löytyy 40 millimetrin kuuloke-elementit neodyymimagneetilla sekä yhdysrakenteinen mittausmikrofoni. Keskusyksikön edessä on liitäntä kalibrointivaiheessa käytettävälle mittamikrofonille. Laitimmaisena on vielä käyttäjäasetusten valintapainike sekä Exofield-painike
Langaton toisto tapahtuu viiden gigahertsin langattomalla yhteydellä. Testauksen jälkeen sovellus toimii kaukosäätimenä. Painikkeissa ei ole kohokuvioita, joten niitä ei ole aivan helppo löytää pimeässä, mutta etenkin äänenvoimakkuuden hipaisusäätimien bongaaminen lähestyy jo mahdotonta. Testauksen aikana laite soittaa testiääniä, kuten napsauksia ja siniaaltoa, ja mikrofoni mittaa ulkokorvan resonanssit. Kolme hdmi-sisääntuloa riittää useimpiin tarpeisiin. Laitetta voi käyttää mainiosti yksistäänkin. Mukana tulee micro-usb-latausjohto. Kaikkiaan testaus on ohitse muutamassa minuutissa. Se kertoo myös kulloinkin toistettavan Exofield Theater -sovellus opastaa askel askeleelta läpi kalibrointivaiheen. Skaalautuvaa ääntä langattomasti Parhaimmillaan kuulokkeet yltävät 7.1.4-kanavaiseen äänentoistoon. Kotiteatterivahvistin puolestaan liitettäisiin television hdmituloon ja kaikki ohjelmalähteet liitettäisiin JVC:hen. Niissä on tumma metallisanka, ja myös saranaosat ja kuulokeosien kiinnitykset on valmistettu metallista. Vasemmanpuoleisesta kuulokkeesta löytyy virtapainike ja microusb-latausliitäntä. Äänestä huolehtivat 40 millimetrin elementit, jotka on varustettu neodyymimagneeteilla. . Elementtien kupeessa ovat yhdysrakenteiset mittausmikrofonit. Kun se on valmis, välijohtoa ei enää tarvita ja laite on valmis käytettäväksi. Manuaalissa laite suositellaan kytkettäväksi televisioon optisella sisääntulolla ja hdmi-lähdöllä kotiteatterivahvistimeen. JVC:n tulee olla päällä myös kotiteatterikaiuttimien kanssa kuunnellessa. Jos taas XP-EXT1 on tarkoitus sijoittaa kotiteatterilaitteiston rinnalle, joutuu hieman säätämään johtojen kanssa. Vasemmanpuoleisessa kuulokkeessa on painike sisääntulon valinnalle, Exofield-toiminnon kytkemiselle sekä hipaisupainikkeet äänenvoimakkuuden säädölle. Kuulokkeiden akun luvataan kestävän 12 tuntia, ja lataamiseen kuluu nelisen tuntia. Kuulokkeita kalibroitaessa ne laitetaan korville ja yhdistetään mukana tulevalla kuulokejohdolla keskusyksikköön. Tilan on hyvä olla hiljainen, jotta testi onnistuu. Analyysin jälkeen generoidaan korjaussuodin, joka puolestaan siirretään bluetooth-yhteyden avulla keskusyksikköön. Sekä sangassa että kuulokeosissa on keinonahkapäällysteiset pehmusteet, jotka painautuvat korville ja päälaelle sen verran hellävaraisesti, että elokuvan katselu sujuu mukavasti. Sovelluksessa on tilaa neljälle profiilille, joten muutkin perheenjäsenet pääsevät nautiskelemaan halutessaan yksityisistä elokuvaelämyksistä. Laitteeseen saa kytkettyä television lisäksi esimerkiksi pelikonsolin, blu-ray-soittimen ja tallentavan digiboksin. . Itse kuulokkeet jatkavat tummanpuhuvaa linjaa. Se osaa myös skaalata 5.1-kanavaisen ja kaksikanavaisen stereoäänen ylöspäin. Mittaustulokset siirtyvät bluetooth-yhteyden kautta puhelimeen, ja ne analysoidaan älypuhelimen ja verkkotietokannan voimin. Signaaliprosessointi ja dekoodaus tapahtuvat keskusyksikössä. Laite tukee immersiivisistä tilaääniformaateista sekä Dolby Atmosta että DTS:X:ää. Kuulokkeissa on fyysiset painikkeet Exofieldtoiminnolle ja sisääntulolle sekä hipaisulla toimiva äänenvoimakkuuden säätö. KOKEILU: JVC Exofield XP-EXT1 -kotiteatterikuulokkeet 22 7/2020 (nro 200). Tämän jälkeen sovellus ohjaa läpi kalibrointivaiheen
Yöaikaan ruudun ääreen haluaisi mielellään useampikin katsoja. Vangitsevaa tilaääntä . Bassoa on melko raskaasti myös tasaisen taajuusvasteen äänitilassa, eikä sitä saa täysin kuriin sovelluksen taajuuskorjaimellakaan. JVC Exofield Theater XP-EXT1 on tavattoman kiinnostava konsepti, ja kuulokkeiden luoma tilavaikutelma pääsi yllättämään kunnolla ja positiivisesti. Musiikintoistossa kuulokkeet sen sijaan eivät juuri loista. Pelitilaa kokeilimme Red Dead Redemption 2:lla, jossa ei itsessään ole Dolby Atmos -ääntä. PLUSSAT JA MIINUKSET + Vangitseva tilavaikutelma + Ei häiritseviä taajuusvirheitä – Hinta – Ei näyttöä – Vain yhdelle käyttäjälle JVC Exofield XP-EXT1 Hinta 1 199,90 € Lisätietoja eu.jvc.com Kuulokkeet (XP-EXT1H) Akunkesto n. Lisäksi sovelluksessa on yksi äänitila itse säädettäväksi viisialueisen taajuuskorjaimen avulla. Esimerkiksi miekankilistelyissä tai ammuskelussa ei ollut todentuntua häiritseviä korostumia tai vääristymiä. Exofield-toiminnon ollessa päällä musiikki kuulostaa pääosin paremmalta kuin stereona. Toisaalta ne toimivat erinomaisesti hifikuulokkeina ja tunnistavat pään asennon, toisin kuin JVC. Myös konversio surround-äänestä Atmos-ääniin tuntuu vakuuttavalta. Hinta on suolainen, siitä ei pääse mihinkään. Tarjolla on neljä valmista äänitilaa, joista yksi on tasaisella taajuusvasteella varustettu ja muut tarkoitettu elokuville, musiikille ja peleille. Musiikin kuuntelussa kuulokkeet eivät tarjoa mitään hifilaatua. 4 h Paino 330 g Suoritinyksikkö (XP-EXT1P) Tuloliitännät 3 x HDMI, rca, optinen toslink Lähtöliitännät HDMI (eARC + CEC), optinen toslink Tuetut formaatit Dolby Atmos, Dolby TrueHD, Dolby Digital Plus, Dolby Digital, DTS-HD Master Audio, korkearesoluutioinen DTS-HD-ääni, DTS:X, DTS Express, DTS-ES, DTS 96/24, DTS, LPCM, MPEG-2 AAC, MPEG-4 AAC 4K-läpivienti Kyllä Mitat 266 × 30 × 154 mm Paino 530 g Muuta Pikaopas, verkkolaite, virtajohto, USB-latausjohto, asennusjohto, pussi << Sovelluksen aloitusnäyttö kattaa kaiken tavallisimmin tarvittavan. Etenkin keskikanavan säätö on tarpeen, sillä sen avulla dialogia saa halutessaan enemmän pintaan. Satunnaisessa musiikinkuuntelussa kuulokkeet kuitenkin menettelevät. Olennaisin puute on, että laitetta voi käyttää vain yksi kerrallaan. Etenkin elokuvatoistossa ääni pieksee mennen tullen halvemman hintaluokan kotiteatteriratkaisut. 12 h Latausaika n. Sijoittelu kohdallaan Dolbyn testimateriaalilla kokeiltaessa äänet paikantuvat tarkasti niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin. Se oli ainoa miinuspuoli, joka laitteessa ilmeni tähän asti parhaaksi toteamiimme Audeze Mobius -pelikuulokkeisiin verrattuna. materiaalin koodekin. Säätöjä on siis varsin mukavasti. Muunnos Atmos-maailmaan kuulosti saumattomalta, ja pelimaailma tuntui luonnolliselta. Asetuksista pääsee muun muassa säätämään lfeja keskikanavan voimakkuutta, etukanavien äänitasapainoa, muokkaamaan Custom-äänitilaa, valitsemaan Dolbyn ja DTS:n surround-tilojen väliltä sekä laittamaan dekooderin dynaamisen tilan hallinnan päälle ja pois. Lisäsäväyksen tilavaikutelmaan antaisi vielä se, jos kuulokkeet tunnistaisivat pään asennon. Siitä voi valita sisääntulon, tarkistaa akun lataustilan ja sisääntulevan signaalin dekoodauksen, valita äänitilan, säätää äänenvoimakkuutta ja ottaa halutessaan Exofield-toiminnon pois käytöstä. Kuulonmittaus osoittautui toimivan mainiosti, ja sen toivoisi yleistyvän tulevaisuudessa. (nro 200) 7/2020 23. Ainoastaan hyvin pieni alue aivan pään takana ja aivan ylhäällä jää hieman hahmottomaksi. Äänensävyt ovat elokuvatoistossa kohdallaan. Kun kokeilee Mad Max: Fury Road -elokuvaa Dolby Atmos -äänillä, äänimaisema on todella mukaansatempaava. n Lfe-kanavaa ja keskikanavaa voi säätää erikseen. Vaikka vuosi sitten testaamamme Audeze Mobius oli huippuluokan pelikuuloke, sen tarjoama tilavaikutelma ei elokuvatoistossa ollut läheskään JVC:n tasolla. Maailmaan uppoutuu paremmin kuin elokuvateatterissa, ja nyrkiniskuja ja räjähdyksiä joutuu melkeinpä väistelemään. Haittaa ei myöskään olisi, jos laitteen edessä olisi monien soundbarien tapaan näyttö, joka kertoisi esimerkiksi valitusta sisääntulosta tai muista asetuksista
Suomessa elokuun lopussa myyntiin tulleet Philips Fidelio X3 -kuulokkeet ovat yhtiön kuulokemalliston lippulaiva. T akavuosikymmeninä Philips oli arvostettu hifibrändi. Ne eivät eristä juurikaan ulkopuolelta tulevaa ääntä, ja TESTI: Philips Fidelio X3 -kuulokkeet KomeasTi KuninKuus luoKKaan Philipsin Fidelio X3 -kuulokkeet tarjoavat sekä ääntä että viimeistelyä, jotka pitävät pintansa ankarasti kilpaillussa hifikuulokkeiden keskihintaluokassa. Ylellisyyttä kuulokkeet eivät silti huuda. 24 7/2020 (nro 200) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja & AVPlus-toimitus. Nahan aitoutta ei tarvitse epäillä, sillä tuoksu on kuin kenkäkaupassa. Hienovaraista ylellisyyttä Ensivaikutelma Philips Fidelio X3 -kuulokkeista on tyylikäs ja hillitty. Kuulokkeet ovatkin voittaneet Red Dot 2020 -designpalkinnon. Muutama vuosi sitten myyntiin tulleet Fidelio-kuulokkeet olivat vakuuttava paluu, mutta välillä nekin olivat poissa Euroopan-markkinoilta. Kuulokkeet ovat rakenteeltaan avoimet, eli ne soveltuvat parhaiten kotona tai muussa häiriöttömässä ympäristössä tapahtuvaan kuunteluun. Sanka on tummanharmaaksi maalattua metallia, joka on päällystetty paksulla skottilaisella Muirhead-nahalla. Hinnat liikkuvat Suomessa pääosin vajaan 400 euron tietämissä, joten ne sijoittuvat kilpailtuun hintaluokkaan
Kuulokkeiden paketissa komeileekin Hi-Res-sertifikaatti. Sisuksista löytyy 50 millimetrin kalvolla varustetut dynaamiset elementit neodyymimagneetilla. Mukana on lisäksi johtopidike. Korvalliset on päällystetty samettia muistuttavalla kankaalla. Niiden kalvo on valmistettu useasta polymeerikerroksesta, joiden välissä on vaimentavaa geeliä. Niistä tuli välittömästi menestys. Philips omisti myös Marantzin vuosina 1980–2001. Kuulokkeet ovat korvan ympäröivää mallia. Mukana on myös sovitin 6,3 millimetrin kuulokeliitäntää varten. Kirjoitimme AVPlussan numerossa 5/2020 Philipsin 1970-luvulla ilmestyneistä edistyksellisistä MFB-kaiuttimista. (nro 200) 7/2020 25. Kuulokkeiden takaosaa peittää tweedmäinen Kvadrat-kangas, jonka luvataan olevan akustisesti läpinäkyvä. . Matkalle on mahtunut useita merkkipaaluja. Kuulokkeiden yläpanta ja sanka on päällystetty paksulla nahalla, joka todella myös tuoksuu nahalle. Kuulokkeiden 50-millimetriset dynaamiset elementit on kallistettu hieman korvaa kohti, minkä luvataan parantavan ylätaajuuksien toistoa ja stereokuvaa. Vuonna 1962 Philips esitteli legendaarisen c-kasetin, joka piti formaattina pintansa nelisenkymmentä vuotta. myös omat kuuntelut kantautuvat varsin estoitta vierustoverin korviin. Vuoden 2019 alussa Philipsin televisiot valmistava TP Vision ilmoitti tuovansa Philips Audion takaisin Euroopan-markkinoille. Siinä oli kasettisoitin ja radio, ja mullistavan siitä teki se, että laitteella pystyi nauhoittamaan radiosta kasetille ilman mikrofonia. Kuljetuslaatikkoa tai -pussukkaa ei ole mukana. Sarjan laitteet, kuulokkeet ja esimerkiksi soundbarit, menestyivät arvosteluissa pääsääntöisesti. Sittemmin yhtiö oli muun muassa kehittämässä cd-levyä yhdessä Sonyn kanssa ja 1990-luvulla sen seuraajaa sacd:tä. Pidemmässä kuuntelussa korvat lämpenevät viileässä syysillan sisäkuuntelussakin. Sisäosan panta lepää päätä vasten ja ulompi kelluu sen yläpuolella. Yhtiö lanseerasi 1966 myös ensimmäisen niin sanotun boomboxin nimeltään Radiorecorder. Taajuusalueen kerrotaan yltävän viidestä hertsistä aina 40 000 hertsiin saakka. Pitkät perinteet Lähtölaukaus hehkulamppuvalmistajana aloittaneen Philipsin audiouralle oli, kun se alkoi valmistaa radioita vuonna 1927. Elementit on kallistettu hieman korvaa kohti, minkä luvataan parantavan ylätaajuuksien toistoa. Sanka on kaksiosainen. Mukana tulee peräti kolmen metrin pituinen kaapeli 3,5 millimetrin liittimellä sekä toinen johto 2,5 millimetrin balansoiduilla liittimillä. Sittemmin Philipsin audiolaitteet ehtivät jo poistua toviksi Euroopan-markkinoilta. Vuonna 2013 Philips esitteli Fidelio-sarjan. . Pinta tuntuu pehmeältä ja miellyttävältä, mutta muistivaahtotäyte on napakka. Philips Audio on peruskuluttajille suunnattuja audiolaitteita valmistava brändi, ja Philips Fidelio edustaa hifimpää osastoa
Philips Fidelio X3 Hinta 349 € Lisätietoja philips.fi Kuuloketyyppi Avoin, korvan ympäröivä Elementit 50 mm neodyymimagneetilla Taajuusalue 5–40 0000 Hz Impedanssi 30 Ohm Herkkyys 100 dB @ 1 mW Paino 380 g Muuta 3,5 mm kaapeli (3 m), 2,5 mm balansoitu kaapeli (3 m), 6,3 mm sovitin, johtopidike TESTI: Philips Fidelio X3 -kuulokkeet PLUSSAT JA MIINUKSET + Hillityn tyylikkäät + Äänenlaatu + Ei nirsot toistettavalle musiikille – Ei kuljetuskoteloa tai suojapussia Helposti lähestyttävää ääninautintoa . 26 7/2020 (nro 200). Vaikka toisto on luonteeltaan varsin neutraali, se ei ole kuitenkaan kliininen. Koska kuulokkeet vieläpä sopivat niin monenlaisen musiikin kuunteluun, niitä on helppo suositella. Diskantti saattaa olla joillekin turhan raikas, mutta kyseessä on pikkujuttu kokonaisuudessa. Dynamiikkaa myös riittää niin, että esimerkiksi akustinen kitara pääsee nyansseineen hyvin esiin. . Matalilla äänenvoimakkuuksilla kuunnellessa äänensävy on kaikkiaan ripauksen tummaan päin, mutta voimakkuutta lisätessä loputkin sävyt aukeavat. Äänenväri on luonnollinen, ja nopeissa juoksutuksissa kuulokkeet pysyvät napakasti mukana. Diskantti on napakka mutta sävyltään miellyttävä. Philips Fidelio X3 -kuulokkeet vakuuttavat joka osa-alueella tasavahvalla suorituksellaan. Varsinkin alehintaisina kuulokkeet ovat varsinainen löytö. . n Kaapelin liitännät ovat molemmissa kuulokekupeissa erikseen. Keskialueellakaan kuulokkeet eivät varasta show’ta mutta tarjoilevat yllin kyllin sävyjä. Verrattaessa esimerkiksi AVPlus-numerossa 5/20 testattuihin Hifimanin Deva -kuulokkeisiin ääni on luonteeltaan varsin samanlainen, mutta sävyt ovat hieman pyöreämpiä ja toisto aavistuksen rytmikkäämpää. Hillitty mutta tyylikäs ulkonäkö sopii heille, jotka eivät kaipaa päänkääntöpotentiaalia. Alataajuuksille kuulokkeet yltävät vaivattomasti ja soivat selkeästi. Bassotoistossa on erottelevuutta, ja erityisesti bassokitaran soundi on miellyttävän pyöreä, on kyseessä sitten tanakka alarekisterimöyrintä tai nasaalimpi läpsyttely. Kuulokkeiden avoin rakenne kuuluu äänikuvassa vaivattomana ilmavuutena. Toivottavasti Philipsin paluu hifimarkkinoille on tällä kertaa pysyvämpi. Hillitysti mutta sävykkäästi Philips Fidelio X3 -kuulokkeiden toisto on luonteeltaan hillitty ja neutraali. Plussaa on, että kuulokkeet tuntuvat olevan kotonaan kaikenlaisessa musiikissa, oli se sitten urbaania synteettistä musiikkia, mättöä, herkkää laulaja-lauluntekijämusiikkia, jatsia tai klassista. Äänenlaadultaan kuulokkeet ovat kilpaillussa hintaluokassakin kovaa tasoa. Muuta valittamista niistä on vaikea löytää. Myös stereokuva on tarkka. Joidenkin makuun sitä saattaa olla ripaus liikaa, mutta tarvittaessa sitä on helppo vähentää taajuuskorjaimella. Raskaassa musiikissa on yllin kyllin auktoriteettia ja vääntöä ilmavuudesta huolimatta. Kuljetusja säilytyskotelo ei kuitenkaan olisi pahitteeksi tässä hintaluokassa, vaikka Fidelio X3:t eivät luonteeltaan reissukuulokkeet olekaan
Sweet dreams www.McIntoshLabs.com Handcrafted in America since 1949 Maahantuonti: Simex Oy Puh: 09 4150 0210
Levyn lähes mikroskooppisen pieneen uraan on siis tavallaan kaiverrettu äänisignaalin aaltomuoto. Neulan ja metallikalvon muodostamaa yksikköä kutsutaan äänirasiaksi (englanniksi cartridge). Siinä neulan mekaaninen liike muutetaan sähkövirran vaihteluksi. L evysoitin, jota nykyään kutsutaan yleisesti vinyylisoittimeksi, on perustaltaan mekaaninen laite, ja ensimmäiset niistä olivat itse asiassa täysin mekaanisia. Rakenne ja toiminta Äänirasia, tai oikeastaan äänirasian neula, on se osa levysoittimesta, joka varsinaisesti lukee äänilevyä. Levyyn mekaanisesti kaiverretun uran poikkeamat liikuttavat urassa kulkevaa neulaa. Aluksi käsi ja sittemmin jousi antoivat voiman levyn pyörittämiseen. Seuraa kattava tietopaketti äänirasioista sekä vertailu, johon osallistui 13 mallia hintahaarukassa 170–500 euroa. Uran mutkittelu liikuttaa neulaa siÄÄnirasia ratkaisee Paraneeko levysoittimen ääni rasiaa vaihtamalla – edes rahalla. Neula seuraa levyssä olevaa uraa, joka mutkittelee siihen kaiverretun äänisignaalin värähtelyjen mukaisesti. Neula on kiinni metallikalvossa, joka värähtelee neulan liikkeestä. Kalvon eteen kiinnitetty torvi vahvistaa äänen kovemmaksi – kokonaan ilman sähköä. VERTAILU: Äänirasiat 28 7/2020 (nro 200) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas Mittaukset ja kuuntelu: Teppo Hirvikunnas. Myöhemmin (1930–40-luvulla) täysmekaaninen äänirasia muuttui sähkömekaaniseksi
Halvoissa rasioissa saatetaan käyttää muutakin materiaalia tai vain neulan kärkeen on liimattu pyöreäksi hiottu timantti. Tämä tarkoittaa, että neulan pitää lukea 400 eräänlaista mutkaa yhden senttimetrin matkalta! Levyn sisäuralla etenemisnopeus on enää 30 senttimetriä sekunnissa, jolloin nuo mutkat on pitänyt kaivertaa lähes puolta pienempään tilaan. Sen toiminta on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta hyvinkin monimutkaista. Se voi joutua lukemaan urasta 20 kilohertsin taajuista eli 20 000 kertaa sekunnissa värähtelevää ääntä. Neljä pointtia Rasian valintaan vaikuttaa pääasiassa neljä asiaa, joista kaksi viimeksi mainittua ovat tärkeimmät: 1) Levysoittimen äänirasian kiinnitystapa, joka voi olla kiinteä, jolloin rasiaa ei voi vaihtaa ollenkaan (tällaista soitinta ei pidä hankkia), T4P-kiinnitys (eräänlainen pikakiinnitys) ja yleisin kiinnitystapa eli ½-tuuman ruuvikiinnitys. Keloihin indusoituu liikkeen ja magneettikentän vaihtelun mukaisesti taajuudeltaan ja voimakkuudeltaan vaihtelevaa sähkövirtaa. Hiontatyyppi vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten tarkasti ja millaiselta pinta-alalla neulan seuraa levyn uraa. Yleisin hiontatyyppi laaturasiossa on elliptinen. . Neula siis kuluu, ja se suositellaan vaihdettavaksi yleensä noin 1 000 kuuntelutunnin välein. Musiikkihan ei ole tietenkään mitään yhtä taajuutta vaan joukko yhtäaikaisia ääniä. Esimerkiksi eräs maahantuoja ei halunnut suositella 400 euron soittimeen mitään yli 800 euron äänirasiaa. 2) Rasian toimintaperiaate, joka voi ÄÄnirasia ratkaisee Neulat ovat yleensä hiottuja teollisuustimantteja, ja niiden hionnassa on eroja. Siksi juurikin niissä lisäinvestoinnilla äänirasiaan luulisi saavan selvän parannuksen ääneen. Mitä korkeampi taajuus, sitä tiheämpää mutkittelua, ja mitä voimakkaampi ääni, sitä suurempaa mutkittelua. Rasialla on merkitystä Kuten edellä olevasta voidaan päätellä, on äänirasia levysoittimen herkin ja samalla tärkein komponentti. P4-kiinnitteisiä rasiota ei enää juurikaan ole saavilla. vusuunnassa ja samalla neulan varressa olevia magneetteja tai keloja, riippuen äänirasian rakenteesta. Kalliimmissa rasioissa tavataan myös niin sanottuja Shibataja MicroLinear-hiontoja. Äänirasia vaikuttaakin yleensä kaikkein eniten levysoittimen äänenlaatuun, ja siksi sitä on helpoin parantaa nimenomaan äänirasiaa vaihtamalla. Tästä on toki poikkeavia mielipiteitä: edulliseen soittimeen ei kuulemma edes kannata laittaa kallista äänirasiaa, koska sen ominaisuudet menevät tavallaan hukkaan. Mc-rasioissa neulaa ei voi vaihtaa, mutta osa valmistajista antaa uuteen rasiaan yleensä 25 prosentin vaihtohyvityksen. Se, että äänirasia kykenee tuottamaan siitä parhaimmillaan korvia hivelevän huippuluokan äänen, on suorastaan ihme. Tämä ura siis mutkittelee tallennetun äänen värähtelyn ja sen voimakkuuden mukaan. (nro 200) 7/2020 29. Äänirasia siis muuttaa mekaanisen liikkeen sähköksi vähän kuin generaattori. Äänirasian neula on kulutustavaraa, vaikka se onkin timanttia. Mmrasioissa on pääsääntöisesti vaihdettava neula, jonka hinta on itse asiassa yllättävän suuri. Tai sanotaanko, että sen toiminnassa on monta muuttujaa. Levyn pyöriessä neula etenee ulkoreunalla peräti 50 senttimetriä sekunnissa. Ura on äärimmäisen kompleksinen mekaaninen mallinne äänen aaltomuodosta. Magneetit tai kelat sijaitsevat vastaavasti kahden kelan tai magneetin välissä. . Neulan lukeman uran leveys on vain 0,04–0,08 millimetriä. Etenkään edullisten tai edes keskihintaisten soittimien vakiorasiat eivät voi muodostaa kovinkaan suurta osuutta niiden hinnasta. Tämä vastaa keskimääräisellä tunnin päivittäisellä soittoajalla vajaata kolmea vuotta
Yhtälön muodostavat tässä siis äänivarren, äänirasian ja sen kiinnitystarvikkeiden yhteinen massa suhteessa ääniÄänirasiat jaetaan kahteen pääluokkaan niiden toimintaperiaatteen perusteella: mmeli moving magnet -rasioissa neula liikuttaa magneetteja, jotka sijaitsevat ohuesta langasta punottujen kahden kelan välissä. Mc-rasian antojännite on tyypillisesti alle 0,5 millivolttia, kun mm-rasioilla se on yli kolme millivolttia. Tyypillisesti mc-rasiat ovat myös mm-rasioita kalliimpia. Äänirasian ja sen neulan kiinnityksen joustavuus (eli jäykkyys) muodostaa yhdessä äänirasian oman ja äänivarren tehollisen massan kanssa mekaanisen rakenteen, jolla on tietty ominaisresonanssi. Magneettikentän vaihtelu muodostaa keloihin magneetin liikkeen mukaisesti vaihtelevaa virtaa. olla moving magnet eli mm tai moving coil eli mc (näihin palataan tarkemmin tuonnempana). MM vai MC. Äänirasia toimii siten, että levyn uran mutkittelu liikuttaa neulan varressa olevia magneetteja, jotka sijaitsevat ohuesta langasta punottujen kahden kelan välissä. Mc-rasioiden lähtöjännite on mm-rasioita matalampi, ja niiden käyttö edellyttää, että vahvistimen levysoitinesivahvistimessa on erillinen asento mcrasialle. Toimintaperiaatteensa ja erityisesti kelojen koon johdosta mc-rasian antojännite on mm-rasioita selvästi pienempi. Tämä tarkoittaa muun muassa neulan kärjen muotoa, kulmaa suhteessa levyn uraan, sähkövirtaa tuottavan rakenteen toteutusta ja toleransseja sekä erityisesti äänirasian neulan ripustuksen ja tuennan joustavuutta tai vääntöjäykkyyttä eli niin sanottua komplianssia. VERTAILU: Äänirasiat 30 7/2020 (nro 200). Keloihin indusoituu virtaa. Rakenteesta johtuen mc-rasiaan ei voi vaihtaa neulaa, vaan koko rasia vaihdetaan aina uuteen. MM-rasia: MC-rasia: . Vähän niin kuin kaiuttimillakin, on äänirasiolla jossain määrin tietynlainen soundin perusluonne: kirkas, neutraali, tumma, lämmin, erotteleva ja niin edelleen. Eikä äänvarteen sopivuudella tarkoiteta pelkästään rasian kokoa tai kiinnitystapaa, vaan neulan ripustuksen joustavuutta (komplianssia), josta enemmän tuonnempana. Rakenne voi toimia myös päinvastoin, eli neula liikuttaa keloja, jotka sijaitsevat magneettikentässä. Äänivarren ja äänirasian ominaisresonanssin tulisi jäädä selvästi alle kuuloalueen, mutta se ei saa olla myöskään liian matalalla. Kolmas, harvinaisempi rasiatyyppi on mi eli moving iron, jonka toimintaperiaate on teoriassa mm-rasiaa vastaava, mutta neulan liikuttama osa on rautaputki, joka liikkuu kestomagneetin magneettikentässä aiheuttaen magneettikentän muutoksia, joka generoi keloihin sähkövirtaa. Markkinoilla on tosin niin sanottuja high-outputmc-rasioita, jotka eivät tarvitse lisävahvistusta. Optimaalisena alueena pidetään tyypillisesti 8–12 hertsiä. Myös mi-rasioissa neulan ja sen varren liikkuva massa on mm-rasioita pienempi, mutta mc-rasioihin nähden niiden antojännite on mm-rasioita vastaava. Siksi mc-rasiat tarvitsevat enemmän vahvistusta, ja levysoitinesivahvistimessa pitää olla valmius mc-rasialle. Liike tuottaa keloihin liikkeen mukaisesti vaihtelevaa virtaa. Tällöin on kyse mmeli moving magnet (liikkuva magneetti) -äänirasiasta. Niin, neula timanttikärkineen on tosiaankin myös yksi liikkuva mekaaninen osa, jolla on massa. Tietysti äänirasian koollakin on merkitystä, etenkin korkeudella, jos äänirasia on selvästi matalampi tai korkeampi kuin alkuperäinen rasia (ja äänivarren korkeus ei ole säädettävissä). Rasia varren mukaan Koska äänirasia on sähkömekaaninen laite, sen toimintaan vaikuttaa mekaanisen fysiikan lait. Mm-rasiat ovat yleisin rasiatyyppi. Epäsuhta massan ja joustavuuden välillä voi aiheuttaa ongelmia toistossa: bassotoisto korostuu tai on epätarkkaa, ääni alkaa kiertämään, korkeat taajuudet vaimenevat, neula ei ehkä kykene seuraamaan uraa ja ääni säröytyy, neula voi jopa hypätä pois urasta, levy ja neula kuluvat ja niin edelleen. Äänirasian pitää olla myös sähköisiltä ominaisuuksiltaan sopiva vahvistimeen (kapasitanssi ja impedanssi). Testin rasioista suurin osa on mmrasioita, Denonit ja kalliimpi Ortofoneista mc-rasioita ja Goldringit mi-rasioita. Mc-rasian neulan ja sen varren liikkuva massa on mm-rasiaa pienempi, jolloin neula pystyy periaatteessa liikkumaan mm-rasian neulaa herkemmin. Mm-rasioihin voi vaihtaa pelkän neulan. Sen taajuus riippuu massan ja joustavuuden suhteesta. 4) Tärkeimpänä tietenkin ääni, joka on jokaisella rasialla jossain määrin omanlaisensa. 3) Rasian yhteensopivuus levysoittimen äänivarteen ja vahvistimeen. . Tämän lisäksi on vielä mi-rasioita, joissa neula liikuttaa magneettikentässä olevaa rautaputkea. Lopullinen soundi määräytyy levysoittimen, rasian ja vahvistimen muodostamasta kokonaisuudesta. Kolmas, harvinaisempi rasiatyyppi on mi eli moving iron. Rakenne voi toimia myös päinvastoin, eli neula liikuttaa keloja, jotka sijaitsevat magneettikentässä
Tallennuksen aikana äänen matalia taajuuksia vaimennetaan. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että raskaan äänivarren (>25 grammaa) ja rasian kanssa tulisi käyttää matalan komplianssin (<11) rasioita ja kevyillä äänivarsilla (<10 grammaa) ja äänirasioilla korkean komplianssin (>15) rasioita. (nro 200) 7/2020 31. Myöskään testin levysoittimen äänivarren painoa ei ilmoiteta. . Myös sähkö merkitsee Äänirasia muuttaa mekaanisen liikkeen sähköksi. Valitettavasti hyvin harvassa vahvistimessa ilmoitetaan levysoitintulon kapasitanssia, eikä sille ole mitään vakioarvoa. Se on oikeastaan taajuuskorjain. Uusi rasia tulee sijoittaa siten, että sen neula sijoittuu samalle etäisyydelle kuin vanhassa rasiassa. Riaa-korjaimella on suuri vaikutus äänenlaatuun. Jotta ei tehtäisi kuitenkaan asiasta liian monimutkaista, niin todettakoon, että suurin osa äänivarsista ja äänirasioista (poislukien ehkä kalliimmat ja eksoottisemmat mallit) ovat tässä suhteessa hyvinkin yhteensopivia. Mc-rasiat ovat lähes immuuneja kapasitanssille, mutta liitäntäimpedanssilla on vaikutus niidenkin toistoon. Kyse on impedanssista ja kapasitanssista. Tänä päivänä on vaikeaa löytää sellaista äänivarsi–äänirasia-yhdistelmää, jossa tämä asia olisi täysin pielessä. Tämän pitäisi olla suosituksen rajoissa. rasian neulan ripustuksen komplianssiin. Mm-rasioissa ja esivahvistimissa impedanssi on standardi 47 kilo-ohmia, joten siihen ei tarvitse kiinnittää huomioita, mutta kapasitanssin sovituksella on merkitystä. Levysoitin tarvitsee aina riaa-korjaimen/esivahvistimen. Tämä mahdollistaa urien kaivertamisen tiheämmin, siis lähemmäksi toisiaan, ja levylle mahtuu pidempi ura. Myöskään levysoittimen sisäisen johdotuksen saati välikaapelin kapasitanssin arvoja on hyvin harvoin saatavilla. Testin rasioista vain Grado ja molemmat Regat eivät ilmoita komplianssiarvoa. Tyypillisesti se on 100, 120 tai 200 pikofaradia. Halvoissa kaapeleissa kapasitanssi on yleensä kalliita suurempi, jopa 150– 200 pikofaradia per metri. Pienempi liikepoikkeama myös pienentää äänirasian seurantasäröä. Mm-rasioille suositeltava liitäntäkapasitanssi on yleensä 100–300 pikofaradia. . Tällöin levyyn kaiverrettavan uran liikepoikkeaman ei tarvitse olla niin suuri. Tyypillisesti laadukkaissa kaapeleissa se on 70–90 pikofaradia metriltä. Tämä etäisyys tulee mitata ennen rasian vaihtamista. Matalan komplianssin rasiat sopivat siis kevyille äänivarsille ja korkean komplianssin rasiat raskaille äänivarsille – tietenkin huomioiden myös itse äänirasian paino. Jos vahvistimessa on levysoittimelle oma liitäntä, on se merkitty yleensä tekstillä ”phono” tai ”turntable” ja sen yhteydessä on yleensä myös liitäntä levysoittimissa käytettävälle erilliselle maadoitusjohdolle. Siksi rasian sähköisellä sovituksella on merkitystä. Mm-rasioiden toistoon vaikuttaa sekä impedanssi että kapasitanssi. Riaa-korjain on olennainen osa levysoittimen toiminnassa. Toistettaessa riaa toimii käänteisesti. Jos äänivarren massa ja muut suureet ovat kuitenkin tiedossa, niin lopputulos on tietenkin tarkempi ja luotettavampi. Jos mitta ei ole tiedossa, niin yleensä se on se, mikä on alkuperäisessä äänirasiassa. Tämä niin sanottu overhang-arvo ilmoitetaan kuitenkin käytännössä etäisyysmittana rasiakelkan kiinnityskohtaan. Jos levysoittimissa riaa-korjain on sisäänrakennettuna, se voidaan liittää suoraan mihin tahansa vahvistimen tavalliseen linjasisääntuloon. Miksiköhän. Liitäntäkapasitanssi muodostuu vahvistimen levysoitinesivahvistimen (tai erillisen riaa-esivahvistimen) sisääntulon, välikaapaleiden ja soittimen sisäisen johdotuksen yhteenlasketusta kapasitanssista. Äänirasioiden painot ja komplianssiarvot ovat sen verran samalla asteikolla, että kovin metsään on vaikea mennä. Arvioimme sen olevan noin 20 grammaa. Riaa-korjaus myös vahvistaa korkeita taajuuksia. Levysoittimen sisäinen kapasitanssi on tyypillisesti 30–50 pikofaradia, mutta välikaapelin kapasitanssissa voi olla suuriakin eroja. Joissain tapauksissa vaikutus voi olla merkittävä. Riaa sisältää myös esivahvistimen, joka vahvistaa äänirasian tuottamaa hyvin heikkoa sähkövirtaa. Tämä arvon pitäisi löytyä aina teknisistä tiedoista. Matalien taajuuksien toisto vahvistetaan alkuperäiselle tasolle, ja korkeiden taajuuksien vaimennus vastaavasti vähentää kohinaa ja levyn häiriöitä. Se voi olla sisäänrakennettuna vahvistimessa, itse levysoittimessa tai erillinen laite. Levysoittimien kanssa pitää käyttää niin sanottua riaakorjainta ja esivahvistinta. Kuorma ja kapasitanssi Äänirasian ääneen, erityisesti korkeilla taajuuksilla, vaikuttaa myös äänirasian sähköisten ominaisuuksien sovitus riaakorjaimeen ja esivahvistimeen. Toki jos ollaan lukuarvojen ääripäissä, niin asialla alkaa olla jo vaikutusta. Kaapeleiden kapaÄänirasian neulan tulee olla tietyllä etäisyydellä suhteessa levylautasen keskipisteeseen
Mc-rasioilla liitäntäimpedanssi saatÄänirasian neula lukee levyyn kaiverrettua uraa, jossa on ikään kuin fyysinen mallinne äänisignaalin aaltomuodosta. sitanssi on suhteessa niiden pituuteen; siksi arvo ilmoitetaan per metri. Jos liitäntäimpedanssi on taas hyvin lähellä rasian impedanssia tai sitä matalampi, niin korkeat taajuudet vaimentuvat. No sitä se tavallaan onkin, kun mennään hieman pintaa syvemmälle. Toisaalta tämä kaikki on myös mielenkiintoista. . taa vaikuttaa samaan tapaan kuin mmrasioilla kapasitanssi. Pro-Jectin riaa-esivahvistimessa on monipuoliset säädöt impedanssille ja kapasitanssille. Jos sisääntulon liitäntäimpedanssi on huomattavasti äänirasian impedanssia suurempi (yli 15 kertaa), niin korkeat taajuudet voivat korostua. Erillisellä riaa-esivahvistimella taataan paras lopputulos. Kuvassa testissäkin käyttämämme 129 euron hintainen iFi Zen Phono ja 259 euron hintainen, monipuolisilla säädöillä varustettu Pro-Ject Phono Box S2 Ultra. Miten siis valita. IFi Zen Phonosta löytyy muuten artikkeli verkkosivuillamme, kannattaa käydä lukemassa osoitteessa avplus.fi. Vinyylitoiston uumeniin uppoutuneelle hifiharrastajalle tämä . Ääni on pistävä mutta samalla tukkoinen. Jos liitäntäketjun kapasitanssikuorma on merkittävästi pienempi kuin äänirasialle suositeltu kuorma, niin korkeiden taajuuksien toisto voi vaimentua ja ääni kuulostaa tunkkaiselta ja tummalta. Esimerkiksi 10 ohmin rasialle 50–100 ohmia. Niiden kytkentäjärjestyksessä on syytä olla tarkkana, samoin siinä, että liitokset ovat tiukat. Mittakaava on todella pieni, ja on suorastaan hämmästyttävää, miten levyltä saadaan niinkin hyvä ääni. VERTAILU: Äänirasiat 32 7/2020 (nro 200). Tässä kannattaa toki luottaa myös valmistajan suositukseen. Äänirasia kytketään rasiakelkkaan/ äänivarteen ohuilla välijohdoilla. Tyypillisesti mc-esivahvistimien sisääntuloimpedanssi onkin juuri tuo 50–100 ohmia. Jos taas kuorma on suositusta suurempi, niin korkeat taajuudet voivat korostua ja ääni kuulostaa liian kirkkaalta. Jos kuorma on merkittävästi suositusta suurempi, niin korostuma siirtyy hieman alemmaksi, mutta sen jälkeen korkeimmat taajuudet alkavat jälleen vaimentua jyrkästi. Levysoitintulon impedanssin suositellaan olevan 5–10 kertaa suurempi kuin rasian lähtöimpedanssi. Sellainen tarvitaan myös, jos laitteiston vahvistimessa ei ole levysoitintuloa (phono). Yleisesti ottaen ongelma on yleensä liian korkea kuin liian matala kapasitanssikuorma. Tässä ongelman ratkaisuna on yleensä erillinen levysoitinesivahvistin, jonka kapasitanssi on tiedossa tai siinä on peräti säädettävä kapasitanssi, sekä perustasoa laadukkaammat ja mahdollisimman lyhyet välijohdot. Vaikuttaako edellä mainittu vaikealta ja monimutkaiselta
(nro 200) 7/2020 33. Kuvassa Atlas Elements TT Integra -kaapelit (alkaen 109 euroa, Hifistudio). Subsonic tarkoittaa ylipäästösuodatinta, jonka tarkoitus on leikata kuuloalueen alapuoliset taajuudet pois. Lopulta testiin kuitenkin valikoitui selkeät kaksi hintaluokkaa tunnetuilta rasiamerkeiltä: Audio-Technica, Denon, Goldring, Grado, MoFi (Mobile Fidelity), Ortofon ja Rega. Osa kapasitanssista muodostuu levysoittimen ja vahvistimen tai riaaesivahvistimen välisessä kaapelisssa. Denon DP-400 soi kaikkiaan asiallisesti ja tasapainoisesti, joskin aavistuksen tummasti ja elottomasti. Pyrimme asentamaan jokaisen rasian mahdollisimman tarkasti ja valmistajan suosittelemiin arvoihin, mutta testiprosessi ei antanut mahdollisuutta kovin syvälliseen hienosäätöön ja esimerkiksi rasian asennon optimointiin. Tämä toiminto on löytyy pääasiassa vain erillisistä riaaesivahvistimista. Se on jo sinällänsä laadukas soitin, joskin hieman ehkä kevytrakenteinen. Pyysimme alan kauppiaita ja maahantuojia suosittelemaan kyseiseen Denonin soittimeen uutta äänirasiaa kolmessa eri hintaluokassa: 180–250 euroa, 400–550 euroa ja 700–1 000 euroa. Denonin soittimessa on niin sanottu S-varsi, joka on siis muodoltaan hieman S:n mallinen. Valitettavasti Denon ei ilmoita varren tehollista massaa, mikä on hyvin tyypillistä tällaisissa perussoittimissa. Tyypillisesti nykyaikaisten S-varsin tehollinen massa on jossain 17– 23 gramman välillä. Rasiakiinnitys on Denonissa standardi ½-tuuman ruuvikiinnitys, ja äänivarressa on myös irroitettava rasiakelkka. Tässä, jos jossain, kannattaa käyttää laadukasta ja mahdollisimman lyhyttä kaapelia. Tämä vähentää muun muassa rasia/varsi-resonanssin vahvistintehoa kuluttavaa vaikutusta ja tarkentaa bassotoistoa. Esimerkiksi vanhat savikiekot tarvitsevat omanlaisensa äänirasian, ja rasiakelkalla vaihto on helppoa. Vakiona Denonissa on mm-äänirasia, joka lienee kuitenkin Audio-Technican valmistama, sama vaihtoneula (DSN85) sopii ainakin AT:n rasiaan. Rasioista mitattiin myös toistovasteet eri kuormilla, kanavaerotus, kanavatasapaino, kokonaissärö ja seurantakyky ohjelmilla Adjust+ ja Room EQ Wizard. Soittimessa on sisäänrakennettu riaa-esivahvistin (jonka voi myös ohittaa), joten sen voi tarvittaessa liittää suoraan vahvistimen tavalliseen linjatuloon. Osa oli hyvinkin hämillään: “Ei siihen kannata mitään rasiaa vaihtaa”, “ei me näistä tiedetä” tai “tuohon ei ainakaan kannata laittaa kallista rasiaa”. Denonissa ei ole muuten kiinteitä signaalijohtoja, jolloin siihen voi hankkia kunnolliset välikaapelit. aihepiiri on loputon suo ja useiden tuhansien eurojen äänirasiat vain pähkinöitä. Kanavaerotuksen ja myös särön osalta rasian asennolla on suuri merkitys. Asennuksessa ja säädöissä noudatimme valmistajan antamia suosituksia. Sisäänrakennetussa esivahvistimessa on myös se etu, että äänirasian kapastanssisovituksessa ei ole huolta enää soittimen ja vahvistimen välijohdon kapasitanssista, ja ainakin periaatteessa soittimen rasia ja esivahvistin on voitu valita toinen toisensa huomioiden. Se mahdollistaa rasian helpon vaihtamisen. Välikaapeleina oli Atlas Element TT Integra (129 euroa), kaiuttimina Epos ES14 ja kuulokkeina Hifiman Deva. Testijärjestelyt T estissä oli käytössä kaksi samanlaista, edellä mainittua Denonin levysoitinta ja kaikkiaan kuusi rasiakelkkaa, jolloin rasioiden vaihto ja vertailu oli nopeaa ja äänirasiat saatiin asennettua rauhassa ja luotettavimmin oikeisiin säätöihin. Emme nyt syvenny äänivarsien muotoon tämän enemmpää. Tämä sopii hyvin myös testiimme, jossa on tarkoitus vertailla useita erilaisia äänirasioita. Kuvassa iFi Zen Phono. Kalleimpaan hintaluokkaan sijoittuvia rasioita ei juurikaan suositeltu haaskattavaksi, mutta palaamme niihin tulevaisuudessa. Kumpikin näistä on siis vielä ihan realistisissa hintaluokissa. S-varret ovat kuitenkin tyypillisesti suoria äänivarsia painavampia. Perussoitin paremmaksi Valitsimme testin soittimeksi 400 euron hintaisen Denon DP-400 -puoliautomaattisoittimen. Rasiat kuunneltiin käyttäen levysoittimen sisäänrakennettua esivahvistinta (paitsi mc-rasioilla) sekä käyttäen Denon AVR-X3500 -av-vahvistimen omaa levysoitinliitäntää sekä kahta erillistä levysoitinesivahvistinta, 129 euron hintaista iFi Zen Phonoa ja 259 euroa maksavaa Pro-Ject Phono Box S2 Ultraa. Siis teline, johon äänirasia kiinnitetään. n Liitäntäketjun kapasitanssi vaikuttaa äänirasian korkeiden taajuuksien toistoon. Näin ollen rasian valinnassa täytyy mennä nyt näppituntumalla. Osalle oli taas ihan selvää mitä suositella. Paraneeko ääni summien kasvaessa. Mutta tärkein kysymys kuuluu, että kannattaako muutaman sadan euron perussoittimeen vaihtaa uusi äänirasia, ja jos kannattaa, niin millainen ja minkä hintainen. Mihin kannattaa vaihtaa
20 15 Ei ilm. Toistoalue (-3dB) 20 27 000 Hz 20 45 000 Hz 20 20 000 Hz 15 55 000 Hz 20 20 000 Hz 20 25 000 Hz Ei ilm. (*** Ei vaih. (*** Kaikki tiedot ovat valmistajan ja maahantuojan ilmoittamia (paitsi rasian mitat). *) Uudesta rasiasta hyvityksenä -25% **) Uudesta rasiasta hyvityksenä -25% ***) Uudesta rasiasta hyvityksenä -25% ****) Uuden rasian hyvityshinta 249 € VERTAILU: Äänirasiat 34 7/2020 (nro 200). GL2300 (299 €) Ei vaih. Ei ilm. TIEDOT & TEKNIIKKAA PERUSRASIAT (180–280 €) Merkki/mali AT-VM95ML Denon DL-110 MC Goldring 2200 MOFI StudioTracker Ortofon 2M-Blue Rega Elys 2 Hinta 179 € 239 € 279 € 199 € 220 € 179 € Maahantuoja/edustaja NGS-AudioTechnica Simex Simex Kruunuradio AH Hifisystems JJ-hifi Lisätietoja audio-technica.com denon.fi goldring.co.uk mofielectronics.com ortofon.com rega.co.uk Tyyppi (MM/MC/MI) MM MC (* MI MM MM MM Kiinnitystapa 1/2” 1/2” 1/2” 1/2” 1/2” 1/2” Neulan hionta Microlinear Elliptinen Elliptinen Elliptinen Elliptinen Elliptinen Antojännite (1 kHz, 5 cm/sec): 3,5 mV 1,6 mV 6,5 mV 3,5 mV 5,5 mV 6,8 mV Kanavatasapaino (1 kHz) 1,5 dB 1 dB 2 dB Ei ilm. (**** Kaikki tiedot ovat valmistajan ja maahantuojan ilmoittamia (paitsi rasian mitat). Suositeltava neulapaino 1,8 2,2 g 2,2 2,8 g 1,5 2,0 g 1,5 1,9 g 1,8 2,2 g 2,1 2,5 g 1,75 g Mitat (k x l x s) 17 x 18 x 23 mm 14 x 15 x 23 mm 18 x 19 x 26 mm 18 x 19 x 30 mm 17 x 16 x 24 mm 20 x 17 x 23 mm 14 x 19 x 25 mm Vaihtoneula (malli ja hinta) VMN50SH (299 €) Ei vaih. < 1,5 dB Ei ilm. 100 200 pF Ei ilm. (* Ei vaih. 1 dB Ei ilm. Komplianssi (10–6 cm/dyne@10 Hz) 20 10 16 Ei ilm. Sisäinen impedanssi (DC-resistanssi) 800 Ohm 40 Ohm 550 Ohm 600 Ohm Ei ilm. 100 pF Ei merk. com ortofon.com rega.co.uk Tyyppi (MM/MC/MI) MM MC MI MM MM MC MM Kiinnitystapa 1/2” 1/2” 1/2” 1/2” 1/2” 1/2” 1/2” Neulan hionta Shibata Elliptinen Elliptinen Ei ilm. Suositeltava impedanssi 47 kOhm 47 kOhm 47 kOhm 47 kOhm 47 kOhm Ei ilm. Rasian paino 6,1 g 4,8 g 7,4 g 6,4 g 7,3 g 5,0 g Suositeltava neulapaino 1,8 2,2 g 1,5 2,1 g 1,5 2,0 g 1,8 2,2 g 1,6 2,0 g 1,75 g Mitat (k x l x s) 17 x 18 x 26 mm 17,5 x 16 x 19 mm 18 x 18 x 27 mm 17 x 16 x 24 mm 19 x 18 x 22 mm 14 x 19 x 25 mm Vaihtoneula (malli ja hinta) AT-VMN95ML (149 €) Ei vaih. Suositeltava kapasitanssi 100 200 pF Ei merk. com denon.fi goldring.co.uk gradolabs.com mofielectronics. Suositeltava impedanssi 47 kOhm > 100 Ohm 47 kOhm 47 kOhm 47 kOhm > 20 Ohm Ei ilm. 7 Ohm Ei ilm. Elliptinen Elliptinen Complex Fine Line Antojännite (1 kHz, 5 cm/sec): 4,0 mV 0,3 mV 6,5 mV 4,8 mV 3,5 mV 0,5 mV 6,8 mV Kanavatasapaino (1 kHz) 1 dB 1 dB 2 dB Ei ilm. *) Ns High Output MC -rasia, ei tarvitse MC-esivahvistusta **) Uudesta rasiasta hyvityksenä -25% ***) Uuden rasian hyvityshinta 119 € TIEDOT & TEKNIIKKAA PYKÄLÄÄ PAREMMAT (400–550 €) Merkki/mali Audio-Technica VM-750SH Denon DL-103R MC Goldring 2300 Grado Platinum2 MOFI UltraTracker Ortofon MC Quintet Blue Rega Exact Hinta 429 € 399 € 399 € 449 € 499 € 430 € 399 € Maahantuoja/edustaja NGS-Audio Technica Simex Simex Kruunuradio Kruunuradio AH Hifisystems JJ-hifi Lisätietoja audio-technica. Kanavaerotus (1 kHz) > 30 dB > 25 dB > 20 dB > 30 dB Ei ilm. Ei ilm. > 21 dB Ei ilm. Komplianssi (10–6 cm/dyne@10 Hz) 20 16 16 16 20 Ei ilm. Kanavaerotus (1 kHz) > 23 dB > 25 dB > 20 dB Ei ilm. Suositeltava kapasitanssi 100 200 pF Ei merk. (** Ei vaih. Rasian paino 8,0 g 8,5 g 7,4 g 10 g 9,7 g 9,0 g Ei ilm. Toistoalue (-3dB) 20 25 000 Hz 20 45 000 Hz 20 20 000 Hz 20 20 000 Hz 20 25 000 Hz Ei ilm. Sisäinen impedanssi (DC-resistanssi) 485 Ohm 160 Ohm 550 Ohm Ei ilm. > 25 dB Ei ilm. 100 200 pF 100 pF 150 300 pF Ei ilm. GL2200 (199 €) Ei vaih. 1 300 Ohm Ei ilm. (** Stylus 2M Blue (162 €) Ei vaih
Toistossa on livemäisyyttä ja mukaansatempaavuutta. Goldring 2200 on toimintaperiaatteeltaan harvinaisempi moving iron -rasia, mutta se toimii normaalin mm-rasian tavoin. Tyylikäs Denon DL-110 MC on suorastaan legendaarinen äänirasia. Rasia on raskas, ja se vaatisi ehkä kevyemmän äänivarren. Yllättäen Denonin seurantakyky oli silti vain keskitasoa. Ääni on parhaimmillaan ulkoisen riaa:n kanssa. Erillinen riaa-esivahvistin tuo ääneen myös enemmän botnea. PERUSRASIAT 180–280 € Goldring 2200 Hinta: 279 € Elävä toisto . Aavistuksen kirkkaampi, selkeämpi ja eritoten puhtaampi toisto. Mc-rasioille tyypillisesti kapasitanssi ei vaikuta äänirasian toistovasteeseen, joka on muutenkin erittäin tasainen, lukuun ottamatta levysoittimen sisäänrakennetun riaa:n kautta ilmennyttä satunnaista bassoresonanssia. Antojännite on kuitenkin sen verran mm-rasioita matalampi, että äänenvoimakkuussäädintä saa kääntää normaalia reilummin. Audio-Technica AT-VM95ML Hinta: 179 € Turvallinen valinta . Toistovaste on tasainen, vaikka kapasitanssi vaimentaakin aavistuksen korkeimpia taajuuksia. Jo vuonna 1906 perustettu brittiläinen Goldring on maailman vanhimpia äänirasiamerkkejä. Sen neulassa on kuitenkin tässä hintaluokassa harvinainen MicroLinear-hionta. Tässä ryhmässä se on ainoa mc-rasia ja sellaiseksi edullinen. Ääneltään AT-VM95ML:ssä on vakiorasiaa enemmän erottelua ja avoimuutta, vaikka soundibalanssissa ei ole sinänsä dramaattista eroa. Nykyaikaa taas edustaa modernin näköinen Goldring 2200, joka on tämän testiryhmän kallein rasia. Arvoista huokuu ammattitaito. Rasian paino on suurehko, ja mittauksissa varren ja rasian resonanssi oli vain 6–7 hertsissä, mikä on hieman suositeltua matalampi arvo. Koska rasia on kevyt, niin sen mukana toimitetaan lisäpaino kevyille äänivarsille. Rasia on helppo asentaa, ja ohjeet ovat hyvät. Audio-Technica AT-VM95ML mittautui hyvin: muun muassa särö on tämän ryhmän pienimpiä, kanavatasapaino 0,4 desibeliä ja kanavaerotus lähes 30 desibeliä. Rasia on melko korkea, joten sen yhteensopivuus äänevarteen on hyvä ottaa huomioon. Turvallinen ja varma suoriutuja, joka toimii varmasti monenlaisissa äänivarsissa eikä edes maksa paljon. Ääneltään DL-110 MC on neutraali ja soinniltaan lämmin, mutta yksityiskohdat erottuvat silti hienosti ja äänessä on vakiorasiaa enemmän resoluutiota, vaikkei DL-110 MC kyllä mikään veitsenterävä piirtäjä ole. Bassopää on aika hillitty mutta myös erotteleva. Lisäksi Audio-Technica valmistaa rasioita monelle muulle merkille. Aivan ylärekisterissä on pientä ylimääräistä sihinää. Sellainen turvallinen keskitien kulkija, joka toimii monenlaisella sähköisellä musiikilla – joskaan ei ehkä kaikkein hienompien nyanssien tulkitsija. Kanavaerotus on mc-rasioille tyypillisesti hieman vaatimaton. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 9 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,4 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 27 / 27,8 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 1,9 / 2,9 % Seurantakyky (315 Hz): <70 ?m Denon DL-110 MC Hinta: 239 € Miellyttävä ääni . Sama malli on ollut markkinoilla jo vuosikymmeniä. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 6–7 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 1,0 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 22 / 21 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 3,9 / 3,5 % Seurantakyky (315 Hz): <90 ?m (nro 200) 7/2020 35. Edullisempi 2100 olisi ollut ehkä hintansa puolesta sopivampi, mutta maahantuojalla ei ollut sitä varastossa. Toisaalta Goldringin seurantakyky oli testin parhaimmistoa, eikä säröarvoisaakaan ole huomauttamista. Soundissa ei ainakaan mikään ärsytä. AT-VM95ML on testin perusrasiaryhmän edullisimpia malleja. Ääneltään Goldring on jäsentynyt ja autenttinen. Perusvarma ja elävän rokkaava soundi, joka ei kuitenkaan rasita. Tosin ensin se teki gramofoneihin jousia ja teräsneuloja. Audio-Technica AT-VM95ML on soinniltaan neutraali ja siisti, mutta ehkä hieman mauton ja hajuton. Denon on hieman hankala asennettava ja ohjeistus suppea. Kokonaissärö taas on testiryhmän pienin. Japanilainen, myös kuulokkeista ja mikrofoneista tunnettu Audio-Technica on vanha äänirasiavalmistaja, jolla on valtava mallisto. Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Se soi kauniisti ja miellyttävästi, samalla tavalla sekä sisäisellä että ulkoisella riaa-korjaimella. Kyse on niin sanotusta High-Output-mc-rasiasta, joka ei tarvitse mc-esivahvistinta vaan toimii tavallisessa mm-phono-tulossa. Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 9 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 1,3 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 22 / 21 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 1,8 / 2,5 % Seurantakyky (315 Hz): <70 ?m Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Se on hyvin kompaktin kokoinen sekä hieman vaatimattoman näköinen ja oloinen
Ääneltään tämäkin rasia on sellainen yllätyksetön ja tasapainoinen. Sinänsä mittaustuloksissa ei ollut erityistä huomautettavaa, joskaan ei kehumistakaan. Soittimen omalla riaa:lla kuunneltuna 2M Bluessa on kirkas, raikas ja erotteleva toisto. Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 7 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,2 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 31,2 / 29 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 2,8 / 3,3 % Seurantakyky (315 Hz): <90 ?m Rega Elys 2 Hinta: 179 € Väärässä varressa. PERUSRASIAT 180–280 € Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Hyvä rasia kaikenlaiselle musiikille. Ulkoisella kapasitanssi aiheuttaa jonkin verran korkeiden vaimentumaa, joka alkaa jo 8 000 hertsin kohdalta. StudioTracker toimii tässä tapauksessa siis paremmin soittimen sisäisellä riaa-korjaimella. Ulkoisella riaa:lla ääni on tummempi, mutta kaikkiaan toisto on miellyttävä ja rasittamaton. Nyt ollaan toisen sukupolven mallissa, Elys kakkosessa. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 7 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 1,1 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 29,3 / 31,5 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 5,1 / 4,9 % Seurantakyky (315 Hz): <60 ?m VERTAILU: Äänirasiat 36 7/2020 (nro 200). Huomionarvoista on myös rasian pieni korkeus. Testisoittimessa rasian ja kelkan väliin piti laittaa kolmen millimetrin korotus, jottei rasia olisi etukenossa levyyn nähden (tästä ei maahantuoja maininnut). Sen asennustarvikkeet ovat monipuoliset, ja erityismaininta kuuluu myös asennusohjeille ja erittäin yksityiskohtaisille teknisille tiedoille. Elys on Regalle tyypillisesti hyvin minimalistinen aina pakkausta ja olematonta ohjeistusta myöten. . Tanskalainen, vuonna 1918 perustettu ja vuodesta 1945 äänirasioihin keskittynyt Ortofon on maailman suurimpia äänirasiavalmistajia. Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Äänessä on aavistus alemman keskialueen painotusta, joka tuo toistoon sellaista paksuutta, sekä laajahko vaimentuma 3–7 kilohertsin alueella. Myös mitattu seitsemän hertsin ominaisresonanssi osoitti, että Elys 2 toimisi todennäköisesti paremmin kevyemmässä äänivarressa. Laatuvaikutelma on silti korkealuokkainen, ja rasia on suorastaan jämäkän tuntuinen. Ulkoisella esivahvistimella herkkä kapasitanssille, ja korkeat taajuudet toistuvat hieman vaimeasti. Sittemmin MoFi on laajentanut osaamistaan myös levysoittimiin, äänirasioihin ja levysoitinesivahvistimiin. Mittauksissa näkyi asiansa osaavan valmistajan jälki: matala särö, balanssissa oleva kanavaerotus ja erittäin hyvä seurantakyky. Ortofon toimittaa rasioita useille levysoitinvalmistajille, ja sen mallisto on erittäin laaja. Jos soittimen äänivarsi on suunniteltu kovin matalalle rasialle, saattaa korkeusero olla liian suuri. Rasialle ei esimerkiksi ilmoiteta painoa (mittasimme sen itse) saati komplianssia. Ortofon 2M Blue on merkin edullisimpia äänirasioita. Elys 2 on Regan toiseksi edullisin rasia ja tämän testiryhmän edullisin AT:n ohella. MoFi eli Mobile Fidelity Sound Lab on vuonna 1977 perustettu yhdysvaltalainen korkealuokkaisiin äänitteisiin ja äänitystekniikkaan keskittynyt yritys. Rasiat valmistetaan Englannissa pitkälle käsityönä. Elys-rasia tuli markkinoille vuonna 1988. Mittauksissa ei ole erityistä huomautettavaa suuntaan tai toiseen, joskin särö on ehkä aavistuksen suurehko. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 9 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,3 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 29 / 31 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 4,8 / 4,5 % Seurantakyky (315 Hz): < 70 ?m Ortofon 2M-Blue Hinta: 220 € Laaturasia kaikkiaan . Jotkut saattavat tunnistaa nimet Original Master Recording ja Ultradisc. Ortofon 2M Blue on myös aika iso äänirasia, tai lähinnä korkea. Rakenteeltaan se on hintaluokassaan siisti ja viimeistellyn oloinen aina tuotepakkausta ja asennusvarusteita myöten. Toistovaste on soittimen riaa:lla hyvä. Ääni ei juurikaan muutu eri kapasitansseilla, mikä on sinänsä hyvä asia. MOFI StudioTracker Hinta: 199 € Jämäkkäsoundinen . Tämä verottaa toiston elävyyttä. Toistovasteet ovat tasapainoiset, joskin tässäkin näkyy luontaisesti ulkoisella esivahvistimella aivan korkeimmilla taajuuksilla vaimentumaa. Ääni on joiltain osin verhoutunut, mutta diskantissa kuuluu aavistus ylimääräistä. Ääneltään Rega Elys 2 on yllättävän samanlainen kuin vakiorasia. MoFi StudioTracker on merkin kolmesta rasiasta edullisin malli. Vakiorasiaan nähden aavistuksen jämäkämpi ja täsmällisempi bassotoisto sekä myös avarampi ja stereokuvaltaan laajempi toisto. Omat äänirasiat ovat tulleet mukaan myöhemmin. Rega on brittiläinen, vuonna 1973 perustettu levysoitinmerkki, joka saavutti aikoinaan kohtuuhintaisilla ja toteutukseltaan minimalistisilla soittimillaan hifiharrastajien keskuudessa suuren suosion. Ei siis oikein siedä korkeaa kapasitanssia
MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 7 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,2 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 25,2 / 25,3 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 4,3 / 4,3 % Seurantakyky (315 Hz): <90 ?m PYKÄLÄÄ PAREMMAT 400–500 € (nro 200) 7/2020 37. Bassot soivat maukkaasti, ehkä aavistuksen pehmeästi mutta silti erotellen. Rasian suurehko paino ja korkeus tulee huomioida yhteensopivuutta arvioitaessa. Eläväinen ja menevä soundi, joka ei mene kovemmassakaan kyydissä tukkoon. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 7 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,4 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 26,9 / 33,8 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 2,2 / 2,3 % Seurantakyky (315 Hz): <100 ?m Denon DL-103R MC Hinta: 399 € Upea MC-rasia . Testin kokoonpanossa varsi/ rasia-yhdistelmän resonanssi oli 10 hertsissä. Rasiassa on muutenkin paljon teknisiä yksityiskohtia, ja 430 euron hinnalle tulee siis ainakin tässä mielessä vastinetta. Goldring 2300 on ääneltään pikkuveljensä kaltaisesti jäsentynyt ja autenttinen. Lisäksi Denon on sen verran soittimen alkuperäistä äänirasiaa matalampi, että rasiakelkan ja rasian väliin piti laittaa kahden millimetrin korotuspala. Toisto oli tasapainoinen ja sävyltään hyvin luonnollinen. Ääni on erotteleva, aavistuksen rapsakka, mutta ei kuitenkaan negatiivisessa merkityksessä. Toistovasteissa ei ole huomautettavaa pientä kaikkein ylimmän diskantin korostumaa lukuun ottamatta. Toistovasteet ulkoisella riaa-esivahvistimella (mc) 10 ohmin (musta), 100 ohmin (sininen) ja yhden kilo-ohmin (punainen) kuormalla. Kullanhohtoinen Audio-Technica VM-750SH on kenties verrokkiryhmän näyttävin rasia. Kuormituskaan ei juuri vaikuta ääneen. Kokonaisuutena upea ja hyväääninen rasia. Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Erillisellä sävy on aavistuksen pehmeämpi. Rasioiden tekniset arvot ovat sitä vastoin identtiset. Tosin ero särössä on hyvin pieni. Tämä siis soittimen omalla riaa:lla. VM-750SH soi nätisti ja puhtaasti, voisi jopa sanoa musikaalisesti ja miellyttävästi. Sen mukana tulee myös hyvät varusteet ja ohjeistus aina erillisiä, kullatuilla liittimillä varustettuja liitosjohtoja myöten. Esivahvistimen impedanssiksi suositellaan yli 100 ohmia. Varsi/ rasia-resonanssin seitsemän hertsin lukemasta ja suurehkosta komplianssista voisi kuitenkin päätellä rasian sopivan paremmin hieman kevyempään äänivarteen. Ainoa merkittävä ero vaikuttaa olevan valmistajan tietojen mukaan neulan timantissa, joka on 2200:ssa liimattu timanttikärki ja 2300:ssa niin sanottu nude eli kokotimantti. Denon DL-103R MC:n juuret juontavat peräti vuoteen 1962, ja rasiaa on valmistettu keskeytymättä siitä lähtien. Mittauksissa Audio-Technica osoittautui päteväksi rasiaksi. Särö on pientä, kanavatasapaino erinomainen ja kanavaerotuskin hyvä. Goldring 2300 on merkin moving iron -malliston keskimmäinen malli ja 400 euron hinnallaan testiryhmän alapäässä eli luokassaan siis kohtuuhintainen. Stereokuva oli tarkka ja tilavaikutelma realistinen. Kokonaisuutena laadukkaan oloinen rasia, joka toimii sekä sisäänrakennetulla että ulkoisella riaa:lla. Tämä ei ole tietenkään ongelma kevyilläkään varsilla, koska massaa on helpompi lisätä kuin vähentää. Audio-Technican neulassa on tässä hintaluokassa harvinainen Shibata-erikoishionta. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 10 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,1 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 34,5 / 34,8 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 3,4 / 3,8 % Seurantakyky (315 Hz): <70 ?m Goldring 2300 Hinta: 399 € Rapsakkaa erottelua . Kyse on siis mc-rasiasta, ja se vaatii siis erillisen mc-riaa-esivahvistimen. Pykälää edullisempaan 2200-malliin verrattuna siinä on alumiinikotelo, mikä tekee sen myös näyttävämmän näköiseksi, mikäli sillä on jollekin merkitystä. Mittaustulokset olivat kauttaaltaan hyvät ja toistovasteet suorat kuormasta riippumatta. Rasia itsessään on melko kevyt, ja sen komplianssi on matala, joten se on suunniteltu selvästikin raskaille äänivarsille. Hieno ja tyylikäs kokonaisuus kaikkiaan, jos äänirasiaa voi siten luonnehtia. Toisto on dynaaminen, siinä on livemäisyyttä ja mukaansatempaavuutta, vaikkakin sävyltään aavistuksen rapsakka ylätaajuuksilla etenkin soittimen omalla riaa:lla kuunneltuna. DL-103R MC vakuutti äänellään. Tässä kokoonpanossa vertailuryhmän parhaita. Äänivarsi saisi olla mielellään melko kevyt. Denonille suositellaan 2,5 gramman neulapainoa, mikä on melko korkea arvo mutta liittynee pieneen komplianssiin. Bassotoisto on jämäkkää mutta samalla myös erottelevaa. Äänessä on paljon samaa kuin Denon DL-103R:ssä, mutta ripauksen hillitymällä bassolla. Tästä huolimatta Audio-Technica selvitti erinomaisesti seurantakyvyn testiraidan aina 100 mikroniin saakka verrokkiryhmän parhaalla tuloksella. Mittauksissa eroja näytti kuitenkin olevan: 2300 oli kaikilla osa-alueilla, säröä lukuun ottamatta, 2200:aa parempi. Myös toistovasteet olivat toistensa kaltaiset. Audio-Technica VM-750SH Hinta: 429 € Vaihtamalla paranee . Suuremmilla kapasitansseilla korkeimmat vaimentuvat tyypillisesti, mutta tässä vasta 12 kilohertsin jälkeen. Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Siihen voisi kokeilla hyvinkin neljää grammaa lisäpainoa. Tuosta yli 100 ohmin sovitusimpedanssista on kuitenkin syytä pitää kiinni
Kalliimman ryhmän hintarajan ylärajalla oleva Mobile Fidelityn UltraTracker on hyvin samannäköinen kuin lähes 300 euroa edullisempi malli, mutta toki erojakin löytyy. Myös seurantakyky on keskitasoa parempi. Grado vaikutti olevan myös hyvin tarkka oikealle asennolle. Ääneltään MoFI UltraTracker on tasainen suorittaja: vakiorasiaan ja pikkuveljeensäkin nähden aavistuksen jämäkämpi bassotoisto ja stereokuvaltaan avarampi sekä vakaampi kokonaisuus. Rasia on myös korkea. Vuonna 1953 perustettu New Yorkin Brooklynissä sijaitseva Grado on kuuluisa kuulokkeistaan ja äänirasioistaan. Rasiassa on tasaisuudessaan selvästi potentiaalia, mutta onko niin paljon, että se vastaa hintaa. Hieman ehkä siis huono valinta tähän soittimeen. Ääni on ylärekisterissä hieman verhoutunut ja ohut, mutta sitä paikkaa äänen tietty herkkyys sekä erinomainen stereokuva ja tilavaikutelma. Grado Platinum 2 on testin eksoottisin äänirasia. Toistovasteissa on nähtävissä pieni mutta laajahko notko 3–7 kilohertsin alueella kera korkeiden taajuuksien korostuman. Toistovasteet ulkoisella riaa-esivahvistimella (mc) 10 ohmin (musta), 100 ohmin (sininen) ja yhden kilo-ohmin (punainen) kuormalla. Ääneltään Quintent Blue muistutti edullisempaa mallia. Toistovasteessa on soittimen riaa:lla pientä korkeiden korostumaa. Toistovasteet olivat tasaiset kuormasta riippumatta, ja tässä suhteessa Ortofon on huoleton valinta. Rasia on selvästi tarkoitettu kevyempään äänivarteen. Grado ei kuitenkaan maksa “kuin” 450 euroa. Grado on kooltaan suuri: syvyyttä 30 ja korkeutta 18 millimetriä ja massaa peräti 10 grammaa. Tämä tulee huomioida äänivarren yhteensopivuutta tarkasteltaessa. Ei siis erityistä huomautettavaa suuntaan tai toiseen. Grado Platinum2 Hinta: 449 € Herkkä ja tarkka . MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 7 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 2,0 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 34,1 / 36,0 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 4,0 / 4,1 % Seurantakyky (315 Hz): <90 ?m VERTAILU: Äänirasiat 38 7/2020 (nro 200). Ulkoisella esivahvistimella korkeat taajuudet hieman vaimenevat, mutta muuten ääni paranee. Siinä on paljon hyvää. Tässä tapauksessa odotukset olivat korkeammalla, ja on todennäköistä, että Ortofon pystyisi parempaan oikean korkuisessa äänivarressa. Kuuntelimme niitä jopa rinnakkain. Myös seurantakyky oli hyvä, vaikka rasia olikin hieman raskaanpuoleinen testisoittimen äänivarteen. Mittauksissa on tasaisuutta – eli arvot hyvää tasoa ja kanavien väliset erot pienet. Voi toki olla, että käsin tehdyissä rasioissa voi olla suuriakin yksilöeroja. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 7 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,7 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 32,4 / 36,3 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 3,2 / 3,8 % Seurantakyky (315 Hz): <80 ?m Ortofon MC Quintet Blue Hinta: 430 € Laatu-mc korkeampaan varteen . Kaikkiaan tämäkin on hyvin viimeistellyn oloinen äänirasia aina tuotepakkausta ja asennusvarusteita myöten. Tämä pitää ottaa huomioon hinnassa, ellei olemassa olevassa vahvistimessa satu sellaista jo olemaan. Olisikohan komplianssi kuitenkin valmistajan ilmoittamaa arvoa pienempi. Mittauksissa oli huomionarvoista suuri kanavaerotus, joskin kanavatasapainossa oli suurehko kahden desibelin ero. Ortofonilla on tietty ääniprofiili: kirkas ja raikas sekä erotteleva. Testisetin äänivarressa sen asento oli jo selvästi takakenoinen. Muuta Grado ei oikeastaan valmistakaan. Tästä huolimatta Ortofon Quintentin mittaustulokset olivat hyvät ja myös seurantakyky. Dynamiikka ja bassoalueen tarkkuus ovat ulkoisella riaa:lla paremmat, joten tässä hintaluokassa suosittelisimme jo käyttämään ulkoista korjainta. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 9 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,4 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 32,2 / 29,8 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 2,6 / 3,1 % Seurantakyky (315 Hz): <80 ?m Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Ultra Trackerin runko on valualumiinia ja kiinnityskin tapahtuu suoraan runkoon integroiduilla kierteillä, kun halvemmassa versiossa on tavalliset mutterit. Tässä rasiassa kiehtoo moni asia. Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Ulkoisella kapasitanssi tasaa vastetta mutta aavistuksen ehkä liikaa. PYKÄLÄÄ PAREMMAT 400–500 € MOFI UltraTracker Hinta: 499 € Tasainen suoritus isolla rahalla . Esimerkiksi tämän testin äänivarteen rasia on hieman liian raskas. Resonanssi oli juuri rajalla seitsemässä hertsissä, mutta sen voimakkuus oli melko suuri (9 desibeliä). Ortofon Quintet Blue on myös melko raskas, mutta siitä huolimatta se toimi yllättävän hyvin testisoittimen äänivarressa. Olisivatko ne voineet olla paremmat korkeammassa äänivarressa. Kalliimpi Ortofon on mc-rasia, joten se vaatii tässä kokoonpanossa erillisen riaa-esivahvistimen, jossa on mc-rasialle tarvittava lisävahvistus. Käsintehdyn näköinen (jota se myös on) Gradon runko on kokonaan puuta (mahonkia) ja rasia henkii pakkaustaan (myös puuta) myöten arvokkuutta
Pelkkä räminärokki ei tee oikeutta nyansseille. Rega Exact Hinta: 399 € Aina yhtä kirkkaasti . Vaikka rahaa palaa hieman enemmän, niin sille saa mielestämme myös selvimmin vastinetta. MITTAUKSET: Varren/rasian resonanssi: 6 Hz Kanavatasapaino (1 kHz): 0,2 dB Kanavaerotus (1 kHz, L>R / R>L): 34,3 / 35,0 dB Kokonaissärö (THD 1 kHz L / R): 2,4 / 2,3 % Seurantakyky (315 Hz): <60 ?m Toistovasteet levysoittimen sisäänrakennetulla riaa-esivahvistimella (musta), ulkoisella riaaesivahvistimella 100 pikofaradin (sininen) ja 420 pikofaradin (punainen) kapasitanssikuormalla. Voimakkailla äänillä saattaa syntyä enemmän säröä. Vakiorasian ääntä voisi kuvailla seuraavasti: “Aika vaivaton soundi ilman suurempia toiston poikkeamia. Hintaero pikkusiskoon eli Elys kakkoseen on toki iso, kun eroa ei näytä olevan ulkoisesti muussa kuin rasian värissä. Toki Exactissa on eri tavalla hiottu neula (Complex fine-line), mutta muuten Exact on samalla tavalla hyvin vaatimattoman oloinen pakkausta ja asennusohjeita myöten. Mutta ei anneta sen häiritä, sillä mittauksissa Exact osoittautui hyvinkin laadukkaaksi äänirasiaksi – ainakin jos tarkastellaan lähes identtisiä ja korkeita kanavaerotuslukemia ja kummankin kanavan hyvin pieniä säröarvoja. . Toisaalta sekä toiston resoluutio että tilavaikutelma olivat kauttaaltaan kaikilla rasioilla vakiota paremmat, mutta tämä havainnointi vaatii jo harjaantunutta korvaa ja kriittistä materiaalia. Kokonaisuutena laadukas äänirasia, vaikka olemus onkin vaatimaton. Äänessä on tiettyä yhtäläisyyttä edullisempaan Regaan, mutta muuten ääni on sitä selkeämpi ja avoimempi. Ääni on aavistuksen kaksiulotteinen ja voisiko sanoa lattea. Voisikin sanoa, että rasiaa vaihdettaessa kannattaa hypätä suoraan näihin pykälää parempiin. Enemmän yläpään erottelua ja kirkkautta kaipaaville voisi sopia myös Goldring 2300 ja Rega Exact. Tosin jotkut eri tavalla kuin toiset. Kaikki kalliimman hintaluokan rasiat olivat selvästi vakiorasiaa parempia. Rasia ja soittimen sisäänrakennettu riaa-esivahvistin olivat myös todennäköisesti sovitettu hyvin toisiinsa. Ja tämäkin riippuu siitä, käytetäänkö soittimen omaa riaa-korjainta vai ulkoista vahvistimessa – tai kokonaan erillistä sellaista. Toki tähän vaikuttaa myös rasian tarkka asento levyyn nähden. Vakiorasiaksi oikein asiallinen ja turvallinen, mutta hieman tylsä ja harmaa. Kalliimmassa hintaluokassa erot olivat jo selvemmät. Kokonaisuutena tämän katsauksen edullisimman hintaluokan rasioista omat kolme eri makuihin sopivaa valintaamme olisivat kuitenkin Denon DL110 MC, Goldring 2200 ja Ortofon 2M-Blue. Tässäkin on tärkeää varmistua, että rasia soveltuu soittimeen, sen äänivarteen ja vahvistimeen. Erillisen riaa:n kanssa ääneen tulee enemmän resoluutiota ja dynamiikkaakin, aavistus ehkä loudnessmaisuutta, mutta perussävy on edelleen hieman tasapaksu ja verhoutunut.” Edullisemman hintaluokan rasiat olivat kaikki parempia, mutta eivät niin yksiselitteisesti ja selvästi, että siitä saisi revittyä isoja lööppejä. Äänirasioiden vertailu oli todella haastava projekti. Toisaalta rasian seurantakyky on vain keskitasoa. Kalliimman hintaluokan rasioista omat valintamme ovat Audio-Technica VM750SH ja Denon DL-103R MC. Myös äänikuva on sekä avara että tarkka. (nro 200) 7/2020 39. Diskantissa on aavistus ylimääräistä sihinää, mutta ei niin että se häiritsisi. Paljon työläämpi, mitä alunperin kuvittelimme, mutta se oli myös todella mielenkiintoista. Hyvä vaihtoehto, jos nykyinen äänirasia kuulostaa tunkkaiselta. Paraneeko vaihtamalla. Toistovasteissa oli merkillepantavaa, että liitäntäketjun kapasitanssilla oli vain pieni vaikutus kuuloalueen korkeiden äänien toistoon. Osaltaan tähän voi vaikuttaa myös Regalle suositeltu pienehkö, 1,75 gramman neulapaino. Haastetta lisäsi myös projektimme kohteeksi valittu Denonin soitin, jonka vakiorasia oli tietyssä mielessä liian hyvä ollakseen ajattelemme vakiorasia. Kalliimpi Rega eli Exact kuuluu kalliimman hintaryhmän edullisimpiin malleihin. Hieman kuitenkin tunkkainen sävy, ja ylempi keskialue kaipaisi enemmän erottelua. Rega soi hyvin samalla tavalla kuormasta riippumatta
Periaatteessa äänivarret voidaan jakaa kolmeen painoluokkaan. Varren massaan lisätään siis vielä rasian massa ja yksi gramma kiinnitystarvikkeille ennen taulukon haarukointia. Tyypillisesti äänirasioiden 10 hertsin taajuudella mitattu komplianssi on välillä 8–25 C. Tavoitteena on yhdistelmä, jossa ominaisresonanssi olisi välillä 12–8 hertsiä. Jos esimerkiksi levysoittimen varren massa on kahdeksan, äänirasian 5,5 ja kiinnitysruuvien 0,5 grammaa eli kokonaismassa on 15 grammaa ja rasian komplianssi 8, niin yhdistelmän laskennallinen ominaisresonanssi on 15,02 hertsiä, jota voidaan pitää hieman korkeana arvona. Pääosa nykyajan soittimista käyttää kevyitä, muodoltaan suoria äänivarsia, joiden massa on tyypillisesti 9–13 grammaa. Tähän äänivarteen sopisi paremmin korkeamman komplianssin äänirasia tai massaltaan suurempi äänirasia. Komplianssi (C) ilmoitetaan hieman erikoisella yksiköllä 10-6 cm/dyne joko dynaamisena tai staattisena, 100:n tai 10 hertsin taajuudella tai yksikkönä µm/Nm, joka on kuitenkin lukuarvona sama kuin edellä mainittu 10-6 cm/dyne. Laskennassa tarvittava arvo tulisi olla niin sanottu dynaaminen komplianssi mitattuna 10 hertsin taajuudella. Tehollinen massa ei tarkoita koko äänivarren painoa vaan yksinkertaistaen sen sivuttaissuunnan liikemassan arvoa, johon vaikuttaa myös muun muassa äänivarren sivuttaisliikkeen kitka (laakerointi). Vastaavasti haluttua rasian komplianssia voi haarukoida kaavalla C = (159 / Fc)^2 / M, jossa FC on tavoiteltu ominaisresonanssi (12–8 hertsiä) ja M on äänivarren, äänirasian ja kiinnitysruuvien massa. Hertsi sinne tai tänne ei ole tässä oleellisinta. Jos äänivarren tehollinen massa ei ole tiedossa, niin sen arvoksi voi arvioida edulisilla ja keskihintaisilla soittimilla suoralla äänivarrella noin 10–13 grammaa ja S-vartisilla noin 15–22 grammaa. Rasian komplianssissa on huomioitava, että taulukon lukuarvot ovat dynaamisia arvoja mitattuna 10 hertsin taajuudella. Tekijöitä on siis monia. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa asia ja ottaa se mahdollisuuksien mukaan huomioon rasiaa valittaessa. ÄÄNIVARREN + RASIAN yhteinen tehollinen massa (g) 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 Ä än ira si an dy na am in en ko m pl ia ns si C (1 06 cm /d yn e@ 10 H z 5 21 Hz 20 Hz 19 Hz 18 Hz 18 Hz 17 Hz 17 Hz 16 Hz 16 Hz 16 Hz 15 Hz 15 Hz 15 Hz 14 Hz 14 Hz 14 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 6 19 Hz 18 Hz 17 Hz 17 Hz 16 Hz 16 Hz 15 Hz 15 Hz 15 Hz 14 Hz 14 Hz 14 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 7 17 Hz 17 Hz 16 Hz 16 Hz 15 Hz 15 Hz 14 Hz 14 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 8 16 Hz 16 Hz 15 Hz 15 Hz 14 Hz 14 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 15 Hz 15 Hz 14 Hz 14 Hz 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 10 15 Hz 14 Hz 13 Hz 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 11 14 Hz 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 12 13 Hz 13 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 13 13 Hz 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 14 12 Hz 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 15 12 Hz 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 16 11 Hz 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 17 11 Hz 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 18 11 Hz 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 19 11 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 20 10 Hz 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 21 10 Hz 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 22 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 23 10 Hz 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 24 9 Hz 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 5 Hz 5 Hz 25 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 26 9 Hz 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 27 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 28 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 29 9 Hz 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 30 8 Hz 8 Hz 8 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 7 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 6 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz 5 Hz Ominaisresonanssin laskentaa Taulukosta voi haarukoida optimaaliselle ominaisresonanssialueelle (vihreä alue) sopivaa rasiaa äänivarren, rasian ja rasian kiinnitystarvikkeiden yhteisen massan ja rasian komplianssin lukuarvoilla. Niin, ja esimerkiksi Ortofonin käyttämä yksikkö uN vastaa lukuarvoltaan samaa kun 10-6 cm/ dyne. Tieto ongelmana Levysoittimen äänivarren tehollinen massa on siis avainasemassa äänirasiaa valittaessa. Äänirasioista löytyy sen sijaan (pääsääntöisesti) tiedot niiden massasta ja komplianssista. Niin sanottujen S-varsien massat ovat tyypillisesti korkeampia, 15–22 grammaa, harvoin yli 25 grammaa. VERTAILU: Äänirasiat 40 7/2020 (nro 200). Jos dynaaminen komplianssi (10-6 cm/ dyne) on ilmoitettu mitattuna 100 hertsin taajuudella, mikä on tyypillistä muun muassa japanilaisille valmistajille, niin 10 hertsin arvon voidaan arvioida olevan noin kaksinkertainen (8=16). Tässä on myös syytä todeta, että laskentakaavoissa ei voida ottaa huomioon kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, kuten äänivarren laakeroinnin kitkaa ja esimerkiksi äänivarren omaa luontaista resonanssia. Tämä siis helpottaa valintaa, mutta ei tee sitä tietenkään absoluuttisen tarkaksi. Jos komplianssi taas on mitattu/ilmoitettu vain staattisesti (“paikallaan olevana”), niin 10 hertsin dynaamisen arvon voidaan arvioida olevan karkeasti noin puolet staattisesta. Jos varren tehollinen massa ei ole tiedossa, niin optimaalisen resonanssin tarkka laskenta ja sen mukainen rasian valinta ei ole mahdollista. Äänirasian komplianssin tulisi siis olla oikeassa suhteessa äänivarren, itse rasian ja jopa kiinnitysruuvien muodostamaan kokonaismassaan. Ominaisresonanssi saadaan laskettua kaavalla Fc =159 / . Staattisiin ja dynaamisiin palataan hieman tuonnempana. Suuri arvo tarkoittaa pehmeää ja pieni arvo taas jäykkää joustavuutta. Tätä painavampia varsia tapaa perussoittimissa enää harvoin. (M x C), jossa M on äänivarren, äänirasian ja kiinnitysruuvien massa ja C on rasialle ilmoitettu komplianssi. Tässäkin komplianssin mittaustavat voivat erota toisistaan. Esimerkiksi rasiavalmistaja Ortofon käyttää seuraavaa luokitusta: kevyet varret alle 10 grammaa, keskimassaiset 10–25 grammaa ja raskaat yli 25 grammaa. Siksi asiaan ei ehkä kuitenkaan kannata suhtautua liian vakavasti, tai sanotaanko että liian suurella tarkkuudella. Tällöin on mentävä olettamalla Onneksi tämän päivän soittimien äänivarret ovat aika samanlaisia. Ä änirasian ja sen neulan kiinnityksen joustavuus eli komplianssi muodostaa yhdessä äänirasian oman ja äänivarren tehollisen massan kanssa rakenteen, jolla on tietty ominaisresonanssi. Arvoltaan yli 20 C:n rasioita kutsutaan korkean komplianssin rasioiksi ja alle 10 C:n rasioita matalan komplianssin rasioiksi 10–20 C:n rasioiden jäädessä tähän väliin. Valitettavasti kaikki levysoitinvalmistajat eivät, ei edes kalleimmissa malleissaan, ilmoita tätä tietoa. Yksi vaihtoehto on lisätä kokonaisuuden tehollista massaa esimerkiksi viidellä grammalla, jolloin resonanssi laskee 12,9 hertsiin. Sen taajuus riippuu massan ja komplianssin suhteesta
Tätä kutsutaan nimellä neulaylitys eli overhang. Äänirasian ja sen neulan tulee olla myös suorassa eli tangentin suuntaisesti levyn uraan nähden. Kun liitosjohdot on irrotettu rasiasta, niin se voidaan poistaa. Kun rasian asento on kohdallaan, niin seuraavaksi säädetään vielä neulapaino ja sivuttaisvedon poisto (anti-skating). Tämä on helppo tarkistaa erityisellä suuntainsapluunalla, jollaisen voi tulostaa vaikka itse netistä (löytyy myös AVPlus-lehden nettisivujen nettijatkot-osiosta). Ennen kiinnitysruuvien avaamista kannattaa äänivarsi lukita paikalleen laskutelineeseen ja tämän jälkeen irrottaa rasiasta äänivarren ja rasian väliset lyhyet liitosjohdot. Rasia ei siis saa olla kallellaan mihinkään suuntaan levyn pintaan nähden. Äänirasian tulisi olla levyn pinnan suuntainen. Apuna voi käyttää myös rasian alapuolelle sijoitettava peiliä, jolla vino asento on helposti nähtävissä. Tätä ennen on hyvä katsoa kuitenkin vanhan rasian sijainti rasiakelkassa eli missä kohdassa rasian neula osapuilleen sijaitsee suhteessa rasiakelkkaan. Asento on tärkeää Seuraavaksi tarkastetaan äänirasian oikea sijoitus ja kulma rasiakelkassa. Huomaa, että rasian ei välttämättä tarvitse olla aivan suorassa rasiakelkkaan nähden. Jos äänirasia on liian matalalla kiinnityspisteeseen nähden, nojaa se hieman nokallaan. Tällöin neulapaino on nolla. Asennus ja säätö (nro 200) 7/2020 41. Tyypillisesti se kuitenkin on 15–16 millimetriä. Liitostapit on yleensä merkitty johtoja vastaavilla väreillä, joten erehtymisen vaara on pieni. Liian matalan äänirasin korkeutta voi säätää välipaloilla, mutta liian korkeaa ei saa matalammaksi millään. Neulapaino säädetään rasian speksien mukaan, ja se tapahtuu seuraavasti: Äänivarsi vapautetaan pidikkeestään, äänivarren vastapainoa kierretään siten, että varsi kelluu vapaasti kallistumatta alastai ylöspäin. Johdot on yleensä värikoodattu, joten niiden järjestys ei ole ongelma – kunhan ei vain sotke niiden paikkoja äänivarressa. Seuraavaksi oikea neulapaino säädetään kääntämällä asteikkorullaa ja vastapainoa samaan aikaan ja tahtiin, kunnes haluttu lukuarvo on merkkiviivan kohdalla. Äänirasian säätämiseen on saatavilla erilaisia apuvälineitä: äänirasian asennukseen ja kohdistamiseen tarkoitettu sapluuna, neulapainovaaka sekä vesivaaka levysoittimen ja äänirasian asennon tarkistamiseen. Se ei saa olla siis vinossa levyn pintaan nähden (niin sanottu azimuth-kulma). Ensin irrotetaan vanha rasia. Asennus on helpointa, jos levysoittimessa on irrotettava rasiakelkka. Vastapainosta kiinni pitäen käännetään sen yhteydessä olevan asteikkorullan nollakohta äänivarressa olevan merkkiviivan kohdalla. Uusi rasia kiinnitetään aluksi sen omilla kiinnitysruuveilla suurinpiirtein samaan kohtaan missä alkuperäinen rasiakin sijaitsi. Jos rasia on jostain syystä vinossa, niin ainoa keino sen oikaisemiseen on laittaa rasian ja rasiakelkan väliin jotain koroketta jommankumman reunan alle. Vastaavasti korkealla rasialla asento saattaa jäädä takakenoiseksi. Rasia on oltava myös suorassa horisontaalisesti. Äänirasiassa, niin alkuperäisessä kuin erityisesti uudessa, tulisi asennuksen aikana käyttää ehdottomasti neulasuojaa. Johtojen irrotus sujuu helpoiten esimerkiksi pinseteillä. Äänirasian neulan tulee sijoittua tietylle etäisyydelle suhteessa levyn keskitapista. Lopuksi sivuttaisvedon poisto säädetään samaan arvoon kuin neulapaino. Rasia on oltava suorassa myös sivuttaisja pituussuunnassa. Pienikin heitto vaikuttaa muun muassa kanavaerotukseen ja säröön. Asennon hienosäätö saattaa vaatia rasian etäisyyden säätöä. Tämä mitta riippuu rasiasta, soittimesta ja äänivarresta. Huomioi kuitenkin tällöin, että sen mittasuhteet säilyvät tulostuksessa oikeina. Tämä vaikuttaa neulan soittokulmaan, jonka tulisi olla valmistajan speksien mukainen. Tähän on olemassa myös mittaussovelluksia. Tämä on syytä ottaa huomioon jo rasiaa valittaessa. Tämän jälkeen liitosjohdot painetaan kiinni rasian liitostappeihin. Jos rasiakelkka on kiinteä, niin asennus on astetta haasteellisempaa. Se vaatii toki tarkkuutta ja varovaisuutta, sillä äänirasia neuloineen on herkkä kapistus ja mittasuhteet ovat pienet. Pienikin heitto vaikuttaa muun muassa kanavaerotukseen ja säröön. Asento on yleensä helppo havaita ihan silmämääräisestikin. Pääsääntöisesti uuden rasian neulaylityksen pitäisi olla sama kuin alkuperäisellä rasialla, eli rasian sijainti rasiakelkassa määrätyy sen mukaan, miten sen neula sijoittuu. Kääntyvällä äänivarrella on liikeradallaan vain kaksi niin sanottua nollakohtaa, joissa kulma on oikea ja kaikki muut ovat kompromisseja. Vino asento on helposti nähtävissä. Säätö voidaan tehdä myös niin sanotulla keinuvaa’alla tai kaikkien tarkemmin sähköisellä neulavaa’alla. Äänirasian neulan tulisi olla erityisesti näissä kohdissa suorassa levyn uraan nähden. Rasian on oltava suorassa myös pituus-/ syvyyssuunnassa. Kohdistussapluunan voi myös ladata netistä ja tulostaa. Ä änirasia on periaatteessa helppo vaihtaa itsekin. Tämän voi tarkistaa helpoiten laittamalla peili rasian alapuolelle
Polk Audio mukaan lukien. Suoritettuaan tutkinnon vuonna 1971 Polk etsi opintojaan vastaavaa työtä, mutta monista yrityksistä huolimatta ei siinä onnistunut. Sitten sattuma astui peliin. Polk ja Klopher ilmoittautuivat oitis ja lupasivat rakentaa heille sellaisen kaiuttimineen. Niinpä he ryhtyivät valmistamaan kaiuttimia, Polk suunnittelemaan niitä ja George rakentamaan koteloita. M atthew Polk, mies jonka nimeä firma kantaa, opiskeli fysiikkaa Johns Hopkinsin yliopistossa USA:ssa 1960-luvulla. Ajatus oli yhdistää osaaminen kovassa tieteessä (koetilanteen oikea suunnittelu, koneiden rakentaminen ja määrittely tiettyjen asioiden toteuttamiseksi) siihen, mitä hän piti pehmeänä tieteenä. HIFIN HISTORIAA: Valmistajaesittelyssä Polk Audio 42 7/2020 (nro 200) Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Valmistaja & AVPlus-toimitus. Moni. He antoivat järjestelmälle nimen Polk ja ryhtyivät käyttämään sitä erilaisiin pa-puolen töihin. Alku näytti hyvältä. Meidän onneksemme molempia kiinnosti äänentoisto. Ensimmäinen iso kaupallinen hanke oli äänentoiston rakentaminen Baltimore Arts -festivaalille, jonne itse Duke Ellington oli tulossa. Polk vihasi meribiologiaa. Tilanteen ollessa mikä oli kaverukset, joilla oli ollut joitain yhteisiä rakennusprojekteja aiemmin, päättivät palkkatyön puutteessa kokeilla jotakin, josta nauttisivat. Onneksi kurssikaveri yliopistolta, George Klopher, oli yhtä epäonninen työnhakukierroksessaan ja palasi häntä koipien välissä Baltimoreen. Kun järjestäjillä ei lopulta ollut varaa lunastaa laitteita, Polkista ja Klopherista tuli äänijärjestelmän haluttomia omistajakumppaneita. Oli vain yksi ongelma. Polkin ja Klopherin ystävät olivat järjestämässä bluegrass-kokoontumista, jonne tarvittiin äänentoistojärjestelmä. Maine kasvoi ja sitä mukaa myös uudet tilaukset, lähinnä yksittäisille pro-puolen asiakkaille. Koska miehillä ei ollut omasta takaa tarvittavia laitteistoja, he päättivät teettää alihankintana kaiken AmerikkAlAisikoni eurooppAlAisellA AksentillA Kuinka moni kaiutintai vahvistinyritys saakaan kiittää olemassaolostaan perustajansa virheellistä uravalintaa. Niinpä hän päätti kokeilla siipiään meribiologina. Hän onnistui esimerkiksi antamaan panoksensa erään nyt jo vakiintuneen biologian kokeen kehittämiseen liittyen valonvahvistukseen pimeissä oloissa
AmerikkAlAisikoni eurooppAlAisellA AksentillA Polk Audio perustajajäsenet nuorina miehinä: Matthew Polk keskellä, George Klopher oikealla ja Sandy Gross vasemmalla. Lisäksi ne menivät helposti rikki amerikkalaisessa käytössä. Tällainen konsepti tuotti helposti suttuisen ja koteloon kiinnittyvän äänen verrattuna vaikkapa sellaiseen brittiläiseen aikalaiseen kuin Spendor BC1, jossa 1,5 tuuman kalotin ja puolen tuuman superdiskantin seurana oli kahdeksan tuuman bassoääninen. Elementtien vaiheet sovitettiin yhteen Polkin Isophase-jakosuotimella, jolla minimoitiin myös keskeismodulaatiosärö ja tuolloin muodissa ollut timeli transienttisärö. Kehoon tuntuva matala bassotoisto saatiin lisäämällä kaiuttimiin passiivisäteilijä, 8-, 10tai 12-tuumainen mallista riippuen. Kaikki elementit olivat uppoasennettuja heijastusten vähentämiseksi. Äänen tuli olla avoin, ei-kaiutimainen ja kolmiulotteinen, taajuusvasteen tasainen, transienttitoiston puhdasta ja elävää, bassotoiston syvää ja kontrolloitua, diskantin ja keskitaajuuksien toiston laajalle säteilevää sekä herkkyyden ja tehonsiedon suuri. Elementissä oli Polkin oma synteettinen kolmikerroskartio, butyylipohjainen ripustus, alumiinipuhekela ja tehokas magneetti. Myöhemmin Polk esiintyi kuvissa laboratoriotakki päällään muistutuksena fyysikkotaustastaan. muun paitsi pääesiintymislavan Central Plazalla. Amerikkalaisista kaiuttimista löytyi iskevyyttä ja dynamiikkaa. Kaikille Monitor-malleille oli yhteistä kaksitierakenne amerikkalaisittain pienellä 6,5 tuuman bassokeskiäänisellä. Oppia Euroopasta Lähtiessään suunnittelemaan kaiuttimia tavallisille kuluttajille 1960-luvun lopulla Matthew Polk oli pannut merkille, että eurooppalaisten kaiuttimien äänenlaadussa oli ominaisuuksia, jotka tuntuivat puuttuvan amerikkalaisista vertailukohdista. Mutta ne eivät soineet kovaa, syvät bassot puuttuivat, eikä dynamiikasta ollut tietoa. Tienraivaaja Ensimmäinen Monitor oli harrastajapiireissä edelleen kiitelty Monitor 7 vuodelta 1974. Siihen tarvittavat laitteet ja kaiuttimet saatiin jo olemassa olevilta asiakkailta lupaamalla tehdä niihin parannuksia ja palauttamalla pian. Polk Audio oli perustettu pari vuotta aiemmin, ja silloin Matthew Polkin ja George Klopherin tiimiin oli liittynyt myös Sandy Gross, joka vastasi myynnistä ja markkinoinnista. Polk Audio aloitti siis pro-puolen toimijana, mutta hyvin pian Polk ja George huomasivat, miten vaivalloista räätälöityjen järjestelmien valmistaminen oli. Mutta juuri tässä asetelmassa Matthew Polk näki mahdollisuuden. Työtilana oli kylmä autotalli. Uusilla markkinoilla heillä oli enemmän aikaa panostaa tuotteiden suunnitteluun, tehdä niistä laadukkaampia ja edullisempia, ja sitä kautta tavoittaa enemmän ihmisiä. Hän halusi yhdistää kaksi erilaista lähestymistapaa: eurooppalaisten kaiuttimien värittymättömän keskialueen ja diskantin sekä kaikki äänikuvahyveet amerikkalaisten kaiuttimien vahvaan bassotoistoon ja riittävän isoon äänenpaineentuottokykyyn, joka tyydyttäisi paremmin amerikkalaisten rock and roll -makua. Seiskasta tehtiin useita versioita (7A, 7B ja 7C), mutta yhteistä oli kaksitierakenne tuuman tekstiilidomella ja 6,5 tuuman bassokeskiäänisellä sekä 10 tuuman passiivisäteilijällä, joka tuli mukaan alle 60 hertsin taajuuksilla. Oli bassoa, suuri äänenpaineentuottokyky ja hyvä tehonsieto, mutta Polkin suunnittelufilosofian mukaan liian usein keskialueen ja korkeiden taajuuksien toiston kustannuksella. Monitoreilla alkuun Tältä pohjalta vuonna 1974 syntyi Polkin ensimmäinen maineikas kaupallinen sarja suhteellisen edullisia Monitor-kaiuttimia. Lisäksi kaiuttimien piti olla kestäviä ja luotettavia käytössä. Monitor 7 oli se malli, joka raivasi Polkille tietä audiofiilimarkkinoille. Keskialue oli puhdas ja selkeä, diskanttitoisto korkeatasoista ja äänen kuvantaminen erinomaista. Matthew asetti Monitor-sarjan kaiuttimille tietyt ehdot. Niinpä he käänsivät kelkkansa ja päättivät keskittyä kukoistaviin kotihifimarkkinoihin sarjatuotannon edut hyödyntäen. (nro 200) 7/2020 43 . Näin vältettiin refleksikotelon puuskutus kasvattamatta kuitenkaan kotelotilavuutta epäkäytännöllisen suureksi kuten täysin suljetuissa kaiuttimissa. ?. Yksi selitys tälle ilmiölle oli, että tuonaikaiset amerikkalaisvalmistajat bassoa metsästäessään yrittivät väkisin naittaa pienen 1–2 tuuman diskanttielementin ison 10-tuumaisen bassoäänisen kanssa
Jakotaajuus oli pääsääntöisesti 3 000 hertsiä, harvemmin 2 000 hertsiä. . Yllä SDA-1 sekä SDA-2 ja oikealla linjalähdemäisyyttä tavoitteleva huippumalli SDA-SRS, jonka neljä 6,5 tuuman SDA-elementtiä oikosulkivat toisen kanavan ääntä välillä 200–1 000 hertsiä. Kaiuttimia saattoi kertomusten mukaan kuunnella tuntikausia ilman kuunteluväsymystä. Diskanttipylväs oli suuntaavuuden tasaamiseksi jaettu eri kaistaa toistaviin osiin. Silkinpehmeää ja tasaista diskanttitoistoa pidettiin syynä sille, miksi vokaali-, jousija pianomusiikki kuulosti niin hyvältä Polkin kaiuttimilla. Iso juttu Monitor 7:ssä, kuten muissakin Monitoreissa, oli diskanttielementti, tekstiilidome, jonka äänen määrittelykykyä, avoimuutta ja laajakaistaisuutta kiiteltiin yleisesti. Aluksi tuo dome oli edelleen arvostettu Peerlessin malli, mutta myöhemmin Polk alkoi Peerlessin pohjalta suunnitella ja valmistaa omia tekstiilidomejaan: SL1000, SL-1500, SL-2000, SL-2500 ja SL3000. HIFIN HISTORIAA: Valmistajaesittelyssä Polk Audio 44 7/2020 (nro 200) Kaikki Polkin kaiuttimet eivät olleet SDAkaiuttimia. Polk loi SDA-kaiuttimilleen kokonaan oman sarjan. RTA-sarjan lippulaivamallissa, RTA 12C:ssä oli tuuman tekstiilidome omassa kotelossaan bassokaapin päällä ja bassoja toisti kaksi 6,5 tuuman bassokeskiäänistä yhdessä 12 tuuman passiivisäteilijän kanssa.. Domen säteilyominaisuudet helpottivat kaiuttimien sijoittelussa.
Monitor 7:n vasteeksi Polk ilmoitti 25–25 000 hertsiä (-6 desibeliä) ja 40–23 000 hertsiä (-3 desibeliä). Kaiuttimessa oli tuuman tekstiilidome omassa kotelossaan bassokaapin päällä. Bassoja toisti kaksi 6,5 tuuman bassokeskiäänistä, toinen 600:aan ja toinen 2 000 hertsiin asti, yhdessä 12 tuuman passiivisäteilijän kanssa. Monille Monitor 7 on Polkin Monitoreista edelleen tasapainoisimmin soiva, ja myös itsensä Matthew Polkin tiedetään olleen tätä mieltä. InTErauraalIsEn KuuluMIsEn KuMOaMInEn Suora stereoääni Dimensionalelementin erotussignaali O V V O O V 55° 55° V = Vasen | O = Oikea . (nro 200) 7/2020 45. . Joissakin lähteissä suositellaan ulompien, erotussignaalia toistavien kaiuttimien kuuntelukulmaksi 110 astetta. Samanaikaisesti oikean kaiuttimen dimensional-elementistä lähtee signaali, jossa on mukana vastakkaisvaiheessa oleva vasemman kanavan komponentti. SDA-efekti voidaan saada aikaan myös neljällä kaiuttimella. P olkin SDA-järjestelmässä korvien välinen (interauraalinen) ylikuuluminen estetään ylimääräisillä dimensional-kaiutinelementeillä, jotka on asennettu kumpaankin (vasen/oikea) kaiuttimeen ihmisen pään leveyden etäisyydelle stereosignaalia toistavasta, samansuuruisesta kaiutinelementistä. Tämä vaati vaakatasossa toisen, hieman eri kaistaa toistavan 6,5 tuuman keskiäänisen. Polkin ei-SDA-kaiuttimista voidaan nostaa esille vielä vaikuttava RTA 12C -lattiakaiutin. Kumpikaan ei yltänyt Monitor 7:n tasolle äänellisesti mutta tuli tarpeeseen niille, joille Monitor 7:n koko oli liikaa. Joidenkin mukaan tämä aiheutti kampasuodinilmiön, mikä teki Monitor 10:n äänestä joiltakin osin vähemmän selkeän ja avoimen kuin Monitor 7:ssä. Koska oikean kaiuttimen dimensional-elementti on asetettu samalle etäisyydelle oikeasta korvasta kuin vasemman kaiuttimen stereoelementti on oikeasta korvasta, vasemman kaiuttimen oikeavaiheinen stereosignaali ja oikean kaiuttimen vastakkaisvaiheinen dimensionalsignaali saapuvat oikeaan korvaan samanaikaisesti ja oikosulkevat toisensa eliminoiden vasemman kanavan interauraalisen ylikuulumisen. Kun esimerkiksi vasemman kaiuttimen stereoelementistä lähtee ääni, se saapuu ensin vasempaan korvaan ja kuljetun lisämatkan vuoksi hieman myöhemmin oikeaan korvaan, toisin sanoen tapahtuu interauraalinen ylikuuluminen. Molemmat kaiuttimet tarjosivat yli 90 desibelin herkkyyden ja yli 115 desibelin äänenpaineen ja Monitor 12 lisäksi puoli oktaavia matalamman basson. Se, mikä erotti Monitor 10:n Monitor 7:stä, joissa oli muuten sama elementtikokoonpano, oli tekniikka, jota Monitor 7:ssä ei ollut: kanavien ylikuulumisen estävä SDA. Molemmissa oli 6,5 tuuman bassokeskiääninen ja Polkin tuuman dome, vain passiivisäteilijän koko oli eri: Monitor 10:ssä 10-tuumainen ja Monitor 12:ssa 12-tuumainen tasokalvokartiolla. Edellisten lisäksi Polkilla oli 1980-luvun alussa pari kompaktimpaa Monitorkaiutinta, Monitor 5 ja Monitor 4 4,5 tuuman bassokeskiäänisellä. Vahvistinsuositus oli 20–150 wattia per kanava, herkkyys 89 desibeliä, impedanssi kahdeksan ohmia ja äänenpaineentaso 112 desibeliä. Kohti suurempia malleja Monitor 7:n vanavedessä ilmestyi kaksi kookkaampaa Monitoria (molemmista useampi kuin yksi versio), Monitor 10 vuodelta 1976 ja Monitor 12 pari vuotta myöhemmin. Stereoparin kaiuttimet olivat toiminnaltaan aidosti peilikuvia toisiinsa nähden omine jakosuotimineen
Kun vastakkaisen kanavan kaiuttimen dimensionalelementiltä lähtevä vastakkaisvaiheinen signaali saapuu sitä lähinnä olevaan korvaan samaan aikaan kuin toisen kaiuttimen stereosignaali, ylikuuluminen kumoutuu ja korvat kuulevat vain omanpuoleisensa kaiuttimen suoran stereosignaalin. Elementti on asetettu suurin piirtein samalle etäisyydelle suoraa stereosignaalia toistavasta stereoelementistä kuin ihmisen korvat ovat toisistaan. SDA-1:ssä vuodelta 1982 oli neljä 6,5 tuuman bassokeskiäänistä, joista yksi oli SDA-elementti sekä kaksi diskanttidomea, joista toinen SDAtyyppinen. Äänikuvaongelmaa pienemmän bassokeskiäänisen valinta ei kuitenkaan ratkaissut. Siksi SRS-kaiuttimessa SDA-elementit oikosulkivat vastakkaisen kanavan kaiuttimen stereosignaalia vain kaistalla 200–1 000 hertsiä, jolla Polkin mukaan päästiin 95 prosentin lopputulokseen. . Tässä ylikuulumisessa kyse on siitä, että esimerkiksi vasemmasta kaiuttimesta ikään kuin vuotaa pienellä viiveellä suoraa stereoääntä myös kuuntelijan oikeaan korvaan, ja päinvastoin. Alle 200 hertsin alueella kaikki kahdeksan bassokeskiäänistä toimivat yhdessä, ja 100 hertsin alapuolella apuun kiirehti yksi 15-tuumainen passiivisäteilijä. Alle 100 hertsin taajuuksia vahvisti 12 tuuman bassoääninen. Polkin kehittämä Stereo/Dimensional-tekniikka tähtäsi siihen, että tämä ylikuulumisilmiö, se että molemmat korvat kuulevat molemmat kaiuttimet, estetään, jolloin stereokuva laajenee kaiuttimen välisen tilan ulkopuolelle ja äänen kuvantaminen paranee. SDA CRS -hyllykaiuttimen (vuodelta 1982) jälkeen valmistui vuosina 1985–88 tuotannossa ollut lippulaivamalli SDA SRS. SDA-tekniikka oli käytössä eräänlaisena karkeana versiona jo Monitor 10 -kaiuttimessa, mutta 1980-luvun alussa Polk loi oman mallisarjan pelkästään SDA-kaiuttimille. Siinä oli kaksi neljän 6,5-tuumaisen elementin pystyrivistöä, joista toinen toisti stereosignaalia ja toinen nelikko SDA-erotussignaalia. Käyttämällä pienempää 6,5 tuuman bassokeskiäänistä ison 10-tuumaisen sijaan Polk onnistui kyllä selkeyttämään ja puhdistamaan kaiuttimiensa keskialuetoistoa eurooppalaisen ihanteen mukaisesti muun muassa siksi, että pienempi elementti oli selvästi helpompi sovittaa yhteen tuumaisen domen kanssa (vaihe, suuntaavuus). Kaiuttimet kuin kuulokkeet Aivan oma lukunsa Polkin historiassa on SDA, eli elementtijärjestely, jolle Polk antoi nimeksi Stereo Dimensional Array. . SDAtekniikalla kaiuttimet saadaan kuulostamaan ikään kuin kuulokkeilta, joissa yksi korva kuulee vain yhden kanavan. Tässä vaiheessa Polk oli jo luopunut tavoitteesta, että SDA:lla kyettäisiin täydellisesti oikosulkemaan ylikuuluminen. Äänikuvan parantamiseksi sekä ulotteisuuden ja syvyysvaikutelman lisäämiseksi Polk tarttui ongelmaan, jota kutsutaan “interauraaliseksi ylikuulumiseksi” (inter-aural crosstalk). Se tapahtui lisäämällä kaiuttimeen toinen bassokeskiääninen, jota Polk kutsuu dimensional-elementiksi. HIFIN HISTORIAA: Valmistajaesittelyssä Polk Audio 46 7/2020 (nro 200). Nykyään ylikuulumisen esto voidaan suorittaa kätevästi esimerkiksi dsp:llä, mutta Polkin SDA-ratkaisu oli puhtaasti akustinen
Toiminta on pitkälle organisoitua, tehokasta ja virtaviivaista, tuotantosarjat isoja, jakeluketjut laajoja, ja malleja löytyy lähes jokaiseen tarpeeseen. Samalla Polkin insinöörit sulautuivat osaksi tutkimusja kehitystyöryhmää vastaperustetussa tutkimuskeskus ARADissa (Audio and Acoustics Research And Development) Owings Millsissä. n (nro 200) 7/2020 47. Jos Legend-sarja jätetään väliin, Polk Audion tuotevalikoimasta löytyy nykyään melko vähän perinteisiä hifija highend-kaiuttimia. Viimeinen SDA-kaiutin oli massiivinen seitsemän kotelon ja 35 aktiivielementin teatterikaiutin SDA SRT 1990-luvun puolivälistä. Polk Monitor 10 (yllä) ja Monitor 12 (oikealla) olivat ensimmäisen sukupolven SDA-kaiuttimia. Sen sijaan tarjolla on iso valikoima kotiteatterikaiuttimia, soundbareja, langattomia kaiuttimia, älykaiuttimia, arkkitehtonisia kaiuttimia, saunakaiuttimia, ulkokaiuttimia ja niin edelleen. Tämän vuosituhannen alussa Polkista tuli, eikä se ollut suinkaan ainoa, osa kansainvälistä audiobisnestä. Oikealla ensimmäinen ja ehkä kuuluisin Monitor-malli 7. Diskanttipylväs oli suuntaavuuden tasaamiseksi jaettu osiin: kaikki neljä domea yhdessä toistivat välin 1 000–2 000 hertsiä. Viimeiset kaksikymmentä vuotta Polk jatkoi suurten ja yleisesti tasokkaina pidettyjen kaiuttimien valmistusta vuoden 1997 jälkeen, mutta lukuun ottamatta joitakin soundbareja, kaikista tämän vuosituhannen puolella valmistuneista Polkin kaiuttimista on puuttunut SDA. Vuonna 2015 yrityksen pääkonttori siirtyi Baltimoresta San Diegoon Kaliforniaan. SRT:n pääkaiutin oli samantyyppinen kuin SRS:ssä (neljä 5,25 tuuman stereoelementtiä ja neljä 5,35 tuuman SDA-elementtiä), mutta se istui ison erillisen subwooferin päällä. Vuonna 2007 Polkin osti Directed Electronics, ja 2010-luvun alussa yritys siirtyi Sound United -konsernin alle. Tästä ylöspäin pylvään efektiivinen pituus pienenee niin, että kaikkein korkeimpia taajuuksia toistaa enää vain yksi dome. Molemmissa passiivisäteilijänä on perinteinen kartioelementti. Vasta viime vuonna, 40 vuotta SDA-tekniikan ensiesittelyn jälkeen, SDA löysi jälleen tiensä Polkin uuteen Legendsarjaan, sen kalleimpaan huippumalliin Legend 800:aan. Mutta sillä tavoin ikoninen se ei ole kuin se Polk, jonka Matthew Polk, George Klopher ja Sandy Gross lähes 50 vuotta sitten käynnistivät, ja jonka tie kulki kylmästä autotallista maailmanmaineeseen. L800 yllätti markkinat, sillä 2000-luvulla Polk ei ole profiloitunut teknisesti pitkälle vietyjen highend-kaiuttimien valmistajana. Kaiuttimet piti myös sijoittaa riittävän kauaksi sivuseinistä niin, että välille 200–1 000 hertsiä ei syntyisi huoneperäisiä aikaisia alle viiden millisekunnin heijastuksia. Monitor 7:ssä oli amerikkalaiseksi kaiuttimeksi pienehkö 6,5 tuuman bassokeskiääninen ja 10-tuumainen passiivisäteilijä, joka vahvisti alle 60 hertsin taajuuksia. Polkin ensimmäinen kaiutinsarja oli 1970-luvulla syntynyt Monitor (viereinen sivu). Tätä nykyä ARAD toimii tutkimusja kehityskeskuksena kaikille Sound Unitedin (Denon, Marantz ja Classe) omistamille kaiutinmerkeille Polk Audiolle, Definitive Technologylle ja Boston Acousticsille, ja aivan hiljattain myös Bowers & Wilkinsille. Lattiaja kattoheijastukset oli huomioitu asettamalla keskiääniset ja niiden välissä neljän domen diskanttirivistö jonkinlaisiksi kvasilinjalähteiksi. SDA-efektin syntyminen oli toteutettu jakosuotimen suunnittelulla ja elementtien sijoittelulla, mutta sen lisäksi se vaati kaiuttimen kääntämistä 20 astetta kuuntelupistettä kohden
Sen jälkeen Polk on hyödyntänyt SDA-tekniikkaa vain paremman pään soundbareissaan mutta ei tavallisissa hifikaiuttimissa, ennen kuin se viime vuoden syksyllä toi markkinoille Legendsarjan. Toisten kohdalla vanhan tekniikan käyttö hiipuu ja tilalle tarjotaan uutta. Sitten on niitä kaiutinvalmistajia, jotka ovat luopuneet alkuaikojen tekniikastaan mutta elvyttävät sen uudelleen pitkän tauon jälkeen. SDA teki paluun sarjan lippulaivamallissa Legend 800. K un uusi nuori kaiutinvalmistaja pyrkii markkinoille, se usein tekee sen esittelemällä kehittämäänsä uutta tai uudeksi tulkitsemaansa tekniikkaa. Polkin tapauksessa tekniikan nimi on SDA. Hän pani merkille, että ne soivat puhtaammin ja hienommin keskialueella ja diskantissa, mutta ennen kaikkea ne olivat ylivoimaisia äänikuvan suhteen. Joidenkin valmistajien kohdalla tämä alkuperäinen tekniikka – enemmän tai vähemmän paranneltuna – säilyy vuosikymmenestä toiseen. Lähtölaukaus SDA-tekniikan kehittämiselle oli Polkin perustajan Matthew Polkin ensi kosketus eurooppalaisiin kaiuttimiin 1960-luvun lopulla. Lyhenne tulee sanoista Stereo Dimensional Array. Näistä suurin ja teknisesti edistynein on L800. Tämä kanavien välisen ylikuulumisen estämiseen suunniteltu tekniikka oli käytössä heti firman toisessa kaiuttimessa Monitor 10:ssä ja siitä, vuodesta 1976, lähtien keskeytyksettä aina vuoteen 1997. Tästä syntyi ajatus yhdistää amerikkalaisten kaiuttimien voimakas bassotoisto, dynamiikka ja iso äänenpaineentuottoLegendaarinen yhdysvaltalainen kaiutinvalmistaja Polk Audio hakee jalansijaa Euroopassa uusilla Legendsarjan kaiuttimilla. Vuonna 1972 perustettu Polk Audio kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään. TESTI: Polk Legend 800 -kaiutin Tarkkaa mukauTumiskykyä ja mukaansa TempaavuuTTa 48 7/2020 (nro 200) Teksti: Jonas Bryngelsson Kuvat: Sound United Mittaukset: Hifi&Musik
Polk sanoo jakosuodintasolla panostaneensa kaiutinelementtien yhteensovittamiseen, erityisesti vaihetoistoon ja lineaarisuuteen kunkin toistokaistan ääripäissä. Näin vasemman kaiuttimen suora stereoääni tuli oikosuljetuksi oikean kaiuttimen SDA-elementin epäsuoralla eli vastakkaisvaiheisella äänellä ennen kuin saavutti oikean korvan! Ja sama toisinpäin. Älykkäästi ja kustannustehokkaasti kootun kotelon kyljet on viilutettu pähkinäpuulla tai mustalla saarnilla. Sekä 5,25 tuuman keskialueen elementissä että 10-tuumaisessa bassoäänisessä on kaksinkertainen sisäinen ripustus, niin kutsuttu spider, kartion ja puhekelan liikkeen linearisoimiseksi. Lisäksi SDA Pro oikosulkee ei-toivottua ylikuulumista väärälle korvalle laajemmalla, tarkoin valitulla kaistalla sekä ottaa huomioon niin sanotun päävarjoefektin vaikutuksen äänenlaatuun. Refleksikanava päättyy aukkoon kaiuttimen pohjassa, eikä se ole mikä tahansa rako tai puhiseva putki, vaan Polkin erikoisuus Power Port. (nro 200) 7/2020 49. Pikaisen koputustestin perusteella kotelo kuulostaa oikealla tavalla kuolleelta. SDA oli vastaus erityisesti tähän viimeksi mainittuun haasteeseen. Näin kaiutin on valmiiksi oikeassa kulmassa kuuntelupaikkaan nähden, eikä sitä tarvitse – paremman ja tarkemman stereovaikutelman luomiseksi – kääntää 20:tä astetta keskelle kuten Polkin ensimmäisen sukupolven SDA-kaiuttimia. Takana oleva kammio vaimentaa takasäteilyä. Kun ylivuotoa ei tapahdu, tilatoisto ainakin potentiaalisesti paranee, äänikuva kasvaa kaiuttimien ulkopuolelle ja kanavien välinen erottelu tarkentuu. Polkin mukaan Legend-sarjassa kartion geometriaa on entisestään parannettu. . Kaikki muut osat ovat mattamustia. L800 on 25 prosenttia kapeampi kuin Polkin alkuaikojen SDA-kaiuttimet johtuen siitä, että L800:ssa on kehittyneempi SDA Pro -versio SDA-tekniikasta. Keskitaajuuksille on 5,25 tuuman elementti suljetussa kotelossa. Elementille on loiva suuntain. Nykyään tarkoitukseen on kehittyneempiäkin vaimennusja eristysjalkoja. Kaiuttimen alla on neljä vahvarakenteista piikkiä ja niiden kärjessä irrotettavat kumitulpat. Power Port on alhaalta ylöspäin kapeneva kartiomainen rakennelma, joka suuntaa refleksiaukosta tulevan ilman kaikkiin suuntiin kaiuttimen alaosan avoimen rakenteen kautta. Se on suunniteltu niin, ettei väärin kytkeminen ole mahdollista. Polkin ensimmäisissä SDA-kaiuttimissa tekniikka oli toteutettu lisäämällä kaiuttimiin yksi ylimääräinen bassokeskiääninen, joka toisti vastakkaisen kanavan kaiuttimen ääntä (valittu kaista) vastakkaisvaiheessa. Menetelmän pääpointti on päästä eroon korvien ristiinkuulemisesta. Tekninen ja tanakka L800 on jykevä kolmitiekaiutin, jossa diskanttitaajuuksia toistaa Pinnacleksi nimetty yhden tuuman rengassäteilijä. Kaikki kaiutinvalmistajat sanovat panostaneensa jakosuotimeen, mutta Polk on oikeasti joutunut alusta alkaen viilaamaan suotimiaan viimeiseen asti johtuen muun muassa SDA-tekniikan mukanaolosta. Aito stereokokemus siis! Nyt, yli 20 vuoden tauon jälkeen, SDA on kelpuutettu mukaan Legend-sarjan L800-huippumalliin. Ilmiössä on kyse siitä, että kahdella stereokaiuttimella oikeaan korvaan vuotaa viiveellä myös vasemman kaiuttimen ääntä ja päinvastoin. Ylimmät naparuuvit on tarkoitettu L900-korkeusmoduulille. Merkin vanhat SDA-kaiuttimet tuntevalle arviossa on epäilemättä jonkin verran markkinointilisää, mutta totta on, että kyseessä on varsin raamikas ja teknisesti imponoiva kaiutin. SDA Pro -liitäntäkaapeli tulee mukana paketissa. Kahden vaakasuoraan sijoitetun stereoja SDA-elementin välinen etäisyys oli suunnilleen sama kuin ihmisen korvien välinen etäisyys. Polkin mukaan L800 on sen kaikkien aikojen paras kaiutin. Synteettisen kartion turbiinigeometrialla Polk on tavoitellut ihanteellista suhdetta kartion jäykkyyden ja vaimennusominaisuuksien välillä. Polkin mukaan täysin uudistettu elementti on itse kehitetty, mutta se kyllä muistuttaa ScanSpeakin vastaavia malleja. Sisältä rimoitettu kotelo vaikuttaa vankalta ja näyttää perinteisellä tavalla linjakkaalta. Bassoja tuuttaa kaksi 10 tuuman alumiinikartioista kovaäänistä, joiden vankka kumiripustus viestii elementin suuresta liikepoikkeamasta. Tulpat suojaavat lattiaa ja helpottavat kaiuttimen siirtämisessä paikalleen, mutta parhaiten ne toimivat ilman kumitulppia. Alan Blumleinin 1930-luvulla hahmottelemassa ihannetilanteessa stereovaikutelma syntyy siten, että oikeaan kanavaan äänitetyt äänet saapuvat korvaan vain oikean kanavan kaiuttimesta ja vasempaan vain vasemman – kuin kuulokkeilla. kyky eurooppalaisten kaiuttimien äänen hyveisiin: puhtauteen ja äänen kuvantamiseen, tilatoistoon. . SDA Pro -kaiuttimessa on kaksiosainen ohjauslevy, jonka viistot kyljet ovat 15 asteen kulmassa. Power Portin idea on tietenkin parantaa ilman virtausta ja vähentää turbulensseja (nopeuden ja suunnan muutoksia) refleksikanavassa ja varsinkin sen suulla
Tämä sijoitus tuotti myös paremman sointitasapainon, ja tässä kysymys lienee myös siitä, että Hegel/Burmester oli äänen suhteen oikeampi yhdistelmä L800:n kanssa kuin Rotelit. Lähes puoli metriä leveänä, 124 senttimetriä korkeana ja 54 kilogrammaa painavana L800, rehellisesti sanoen, ei ole kaikkein helpoin käsiteltävä. Laajamittaisilla orkesteriteoksilla tai hyvin tehdyillä studiolevyillä, kuten Emmylou Harrisin Lanoisin tuottamalla Wrecking Ball -levyllä, kaiuttimien ääni leviää koskemattomana kaikkialle kuunteluhuoneeseen, kun taas Madonnan Like A Virgin kuulostaa täsmälleen niin pieneltä kuin äänitys de facto on. Nämä ovat ominaisuuksia, jotka suurin osa todella huippuluokan kaiuttimista jakaa. Hyvin, hyvin harvoin pääse kuulemaan niin täsmällistä soittimien ja äänilähteiden sivusuuntaista paikantamista äänikentässä kuin näillä kaiuttimilla. Tästä seuraa, että on aivan mahdollista, että jokin halvempi ja pienempi kaiutin soi lämpöisemmin ja pyöreämmin; Polk Legend L800 sen sijaan koko ajan tiukasti ja itsensä hyvin kooten, korrektisti ja pikemminkin hieman taaksepäin vetäytyen. Rotelin 2 x 500 watin Michi S5 -vahvistimella ja hetkellisesti sen 70 prosentin maksimitehoilla ajettuna (yli 110 desibelin äänenpaineella) kaiuttimet yllättivät täysin uskomattoman fyysisellä ja hyökkäysintoisella äänellään, joka tuntui vähintään yhtä paljon rinnassa kuin kuului korvissa. Täyden hyödyn irrottamiseksi SDAtekniikasta Polk suosittelee kaiuttimien sijoittamista normaalia lähemmäksi toisiaan, toisin sanoen kuuntelua kapealla stereokulmalla (40 astetta normaalin 60 asteen sijaan). POLK Audion L800:sta löytyvän keskialueelementin ja Pinnacle-diskantin rakenne on monikerroksinen. SDA-efektin saamiseksi kaiuttimet on liitettävä toisiinsa erillisellä kaapelilla, joka näyttää pikemminkin tietokonekuin kaiutinkaapelilta. Käyttöönotto Kaiutinta voi kuunnella SDA-toiminnolla tai ilman. Kaiuttimien mukautumiskyvystä kertoo myös se, että ne voivat kasvaa pienellä äänenvoimakkuudella hennon hienotunteisesti musisoivasta toistimesta puhtaaksi diskopurkiksi epäterveellisillä äänenpainetasoilla. Jos pitäisi löytää jotakin huomautettavaa näistä kaiuttimista, liittyisi se luultavasti siihen, että ne eivät ole säädettävissä tai sovitettavissa kovin tarkasti. Myös tavallisempi rock-musiikki, kuten Train in Vain tai The Clash, toimivat hienosti. Toki L800:llekin on olemassa maksimiäänenpaine, mutta selvää on, että kovaa se soi ennen kuin kyykistyy – mikä tuli testatuksi esimerkiksi Roxy Musicin Avalonilla, Princen 1999:llä (molemmat Tidal Masters) sekä ABC:n upealla Beauty Stabilla. Se, että L800 ei heitä ääntä kuuntelijan kasvoille, saa sen helposti taipumaan erilaisiin äänija musiikkimieltymyksiin. Näiden muutosten jälkeen äänestä tuli paljon parempi melkein kaikin mahdollisin tavoin. Toinen, eikä aivan odottamatonkaan ominaisuus on kameleonttimainen kyky muuntua ikään kuin korkealaatuiseksi monitorikaiuttimeksi tai jalustakaiuttimiksi äänen ollessa juuri niin iso ja ekspansiivinen kuin äänitys vaatii. Onneksi kaiuttimet on pakattu älykkäästi. Muutaman päivän kuluttua kaiuttimet siirrettiin pitkälle seinälle ja samalla Rotelin Michi S5/P5 -yhdistelmä vaihtui Hegel P30/Burmester 956 mk II -vakiokomboon. Ne soittavat kyllä kaikenlaista musiikkia helposti, mutta niin tehdessään eivät tarjoile absoluuttisesti mitään sellaista, mitä ei ole mukana äänityksessä. TESTI: Polk Legend 800 -kaiutin 50 7/2020 (nro 200). Näin kuuntelujuhla jatkui matalabassoisella Yellolla ja Public Image LTD:n jyrisevällä Albatrossilla. Kaapeli on itse asiassa tavallinen kaapeli, jonka väärin kytkeminen on vain tehty mahdottomaksi. Näin äänikuvasta tulee oikean kokoinen. . Vaikutuksen kuulee parhaiten sellaisilla taiten tehdyillä stereoäänitteillä, kuten vaikkapa Muddy Watersin Folk Singer 24/192-resoluutiolla Tidalilta. Ensimmäisissä kuunteluissa kaiuttimet olivat kuunteluhuoneen kapeammassa päässä. Kuulosti siltä, että kaiuttimet todella kaipaavat tilaa sivuilleen (vähemmän aikaisia heijastuksia kriittisellä kaistalla). Siksi ne ovat suhteellisen helposti nostettavissa ulos lähetyslaatikoistaan. Moduulissa on ¾-tuuman rengassäteilijädiskantti ja sama neljän tuuman Turbine Cone -keskialueelementti. Rotel Michi -paketti paransi kaiuttimien äänen tiukkuutta ja kontrollia, mutta Hegel/ Burmester esitteli musiikin paremmin ja täydellisemmin – sai ihon menemään kananlihalle. . Jos L800 päätyy pääkaiuttimeksi 5.1.2-kaiutinkokoonpanoon, sen päällä kannen alla on paikka, johon voi ostaa ja asentaa pienen, ääntä ylöspäin suuntaavan Dolby Atmos -sertifioidun L900kaiutinmoduulin. Monikanavaharrastajille on tarjolla myös vähemmän tilaa vievä kokoonpano: Atmos-moduulilla varustettu L600 pääkaiuttimina ja muina kaiuttimina L100ja L200-jalustakaiuttimet sekä L400-keskikaiutin. Voimaa ja tarkkaa tilatoistoa Paikoilleen asetettuna Polk L800 toimii kuten valmistaja lupaa: äänikuva on suuri ja kutsuva sekä fantastisen tarkka ja erotteleva. Siksi bassotoistokin on juuri sellaista kuin levyllä, ei enempää eikä vähempää
Testin aikana kävi ilmi, että enemmistö kaiuttimia kuunnelleista oli sinut äänen kanssa melko välittömästi ja piti äänestä enemmän SDA päälle kytkettynä. SDA:n vaikutus SDA-tekniikan luoma efekti saattaa kuitenkin vaatia jonkin verran totuttelua. Kovin kauaksi L800 tuskin jää esikuvistaan ja varmasti joissakin suhteissa jopa ylittää niiden suorituskyvyn reippaasti. Impedanssivaste (vihreä) on melko vahvistinystävällinen ja pysyttelee enimmäkseen noin neljässä ohmissa 60 hertsistä ylöspäin. Esimerkiksi keskipisteen ja oikean kaiuttimen väliin miksattu sähköbasso ei enää löydykään sieltä, vaan epämääräisemmästä paikassa. Polkin alkuperäiset SDAkaiuttimet 40 vuoden takaa olivat vaikuttavia ilmestyksiä nekin. L800:n päälle asetettava L900-moduuli tuo kaiuttimeen Dolby Atmos -toiston vaatiman kattokanavan. n L800:n refleksikanava päättyy aukkoon kaiutinkotelon pohjassa, eikä kyseessä ole mikä tahansa rako tai puhiseva putki, vaan Polkin erikoisuus Power Port. On mahdotonta sanoa, onko L800 Polkin parhain kaiutin kautta aikain. Mutta myös pientä vastustusta ilmeni aluksi. Vertailu on helppoa, koska se vaatii vain kaiuttimien välisen kaapelin irrottamisen ja uudelleen kytkemisen. Myöskään vaihe (punainen) ei ole erityisen vaikea, vaikka piikki 33 hertsissä voisi olla pehmeämpi. Ilman SDA:ta on suuri riski, että äänikuva kutistuu eikä äänilähteiden paikantaminen äänikuvassa ole enää niin täsmällistä. POLK Audio L800 Hinta 3 999 euroa / kpl (7 998 euroa / pari) Edustaja Simex Oy Lisätietoja simex.fi & fi.polkaudio.com Rakenne 3-tie, suljettu ja refleksi Elementit diskantti 2 x 1” rengassäteilijä keskiääninen 2 x 5,25” bassoääninen 2 x 10” Jakotaajuus 370 Hz & 2,8 kHz Taajuusvaste (-3dB) 32–38 000 Hz Huonevaste (-6dB) 24–50 000 Hz Herkkyys 87 dB SPL @ 2,83 V Nimellisimpedanssi 4 Ohm (minimi 2,8 Ohm) Vahvistinsuositus 25–300 W Liittimet Naparuuvit, SDA Kaksoisjohdotusmahdollisuus On Jalustapiikit On Mitat (L x K x S) 45,6 x 123,5 x 44,1 cm Paino/kpl 53,5 kg Viimeistelyt Pähkinäpuu/saarni, mattamusta Etusuoja Tumma kangas Muuta SDA Pro (toinen keskiäänisistä ja diskanteista on vastakkaisvaiheessa) PLUSSAT JA MIINUKSET + Tarkka ja suuri äänikuva + Musikaalisesti mukaansatempaava + Vahva iskuäänissä – Iso koko Raskaan sarjan monitaituri . Onneksi toisto on kuitenkin pääpiirteittäin puhdasta ilman häiritseviä sibilantteja tai kovuutta. L800 osoittautui tonaalisesti erittäin kurinalaiseksi ja oikeaoppiseksi kaiuttimeksi, mutta myös hyvin informatiiviseksi. Ja aina voi operoida etäisyyden ja sijainnin kanssa, jos diskantin alueella tuntuu tulevan liikaa energiaa. Vaikutti myös siltä, että keskimääräistä jonkin verran matalampi kuuntelukorkeus tuottaa tasaisemman subjektiivisen sointitasapainon. (nro 200) 7/2020 51. Kaiuttimessa on paljon äänienergiaa ylemmillä taajuuksilla. Mittaus suoraan edestä (vihreä) ja 30 astetta sivussa akselilta (keltainen): taajuusvaste on kiitettävän lineaarinen ja johdonmukainen, 60 astetta sivussa (punainen) diskantti putoaa pehmeästi ja kontrolloidusti yli 10 kilohertsin taajuuksilla. Lippulaivamalliksi hintakaan ei ole aivan kohtuuton, kun ottaa huomioon, missä sarjassa kaiutin pelaa. Testi osoitti Polkin olevan oikeassa myös siinä, että normaalia hieman pidempi kuunteluetäisyys suhteessa kaiuttimien väliseen etäisyyteen on äänen kannalta edullisempaa
Näyttöpaneeli on toteutettu ips lcd -tekniikalla, joka ei yleensä ottaen tarjoa niin hyvää kontrastia ja mustan tasoa kuin kalleimmista puhelimista tavallisesti löytyvä oled. Ensituntuma on jämäkkä. Kokoa ja kontrastia Rakenteeltaan puhelin on kalliimpien mallien tavalliseen tapaan lasia ja alumiinia. Se sijoittuu valmistajan mallistossa kakkossijalle lippulaivaluokan 9-sarjan jälkeen. Lisäksi Nokia on päättänyt pitää mukana monista puhelimista nykyisin puuttuvan 3,5 millimetrin kuulokeliitännän. Nokian ensimmäinen 5G-puhelin saapui myyntiin tänä syksynä. Hintaa puhelimella on 599 euroa 6 + 64 gigatavun versiona ja 649 euroa 8 + 128 gigatavun versiona. Sellaiseksi puhelin ei ole edullisimmasta päästä, sillä edullisimmillaan 5G-puhelimia saa jo alle 400 eurollakin. HMD Global toi vastikään myyntiin maaliskuussa julkistamansa Nokia 8.3 5G -älypuhelimen. Puhelimen oikealta reunalta löytyy sormenjälkilukijalla varustettu virtapainike, äänenvoimakkuuden säätimet sekä korttipaikka. Näyttö on 8.3 5G:ssä erityisen suuri 6,81 tuuman koollaan. Suuri näyttö on mukava esimerkiksi elokuvia katsellessa, mutta etenkin pienemmissä käsissä se on epäkäytännöllinen. Tasavahva suoriTus TESTI: Nokia 8.3 5G -älypuhelin 52 7/2020 (nro 200) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Joni Nikkola & valmistaja. Vasemmalla reunalla puolestaan on Google Assistant -puheohjauksen aktivointipainike. Tarkkuus on full hd -tasoa, mikä ei ole aivan kärkikahinoissa. Nokia 8.3 5G:ssä näyttö on kuitenkin kontrastiltaan ja väritoistoltaan hyvää tasoa. Keskihintaluokkaan sijoittuva Nokia 8.3 5G tarjoaa tasavahvan ja tehokkaan puhelimen nopeilla yhteyksillä ja hyvällä kameralla. Kyseessä on yksi ensimmäisistä 5Gyhteyksillä varustetuista keskihintaluokan älypuhelimista. Latausliitäntänä on ajanmukaisesti c-tyypin usb. Koko tuntuu myös taskussa. Värivaihtoehtona on ainoastaan syvänsininen ja valaistuksen mukaan muuttuva Polar Night. Se on tyylikäs, mutta jokunen muukin värivaihtoehto ei olisi pahitteeksi
Ylitsepääsemätön ongelma se ei ole, sillä puhelimessa on enimmillään 512 gigatavun microsd-muistikorttipaikka. Muistikortille ei ole mahdollista asentaa sovelluksia, mutta esimerkiksi kuvia sinne voi tallentaa kätevästi. Muutenkin sen tarjoama suurempi tiedonsiirtonopeus pääsee parhaiten oikeuksiinsa esimerkiksi ioteli internet of things -käytössä. Selvästi edullisemmissakin puhelimissa on nykyisin tarjolla jo 128 gigatavun tallennustiloja. Toistaiseksi 5G on saatavilla lähinnä suurempien kaupunkien keskustan tuntumassa. Käyttömuistin määrä on luokassaan tyypillinen, mutta tallennustilaa on edullisemmassa mallissa hintaan nähden niukasti. Potkua lähes kaikkeen Ensimmäisenä Nokian puhelimena tarjolla on myös 5G-yhteydet, jotka tuovat mukanaan nopeamman datansiirtonopeuden. Muualla joutuu tyytymään 4Gtai sitä hitaampiin verkkoihin. Edullisemmassa 599 euron Nokia 8.3 5G:ssä on kuuden gigatavun ram-käyttömuisti ja 64 gigatavun tallennusmuisti. Laajalla polttovälillä varustetulla kameralla kuvatessa käytössä on myös 64 megapikselin kenno, jolloin tarjolla on runsaasti suurennusvaraa. Se on laitteen elinkaaren kannalta hyvä linja, sillä puhelin pysyy ominaisuuksiltaan keskimääräistä paremmin ajan tasalla ja tietoturvallisena ostohetken jälkeen. Nokia onkin pysytellyt kärkikahinoissa käyttöjärjestelmän päivitystiheydessä OnePlussan kannoilla. Kyseessä on piirivalmistajan toiseksi järeimpään 700-sarjaan kuuluva piiri, joka on suunnattu ylemmän keskiluokan puhelimiin. Syrjäisemmillä seuduilla ja pienempien kaupunkien keskustan ulkopuolella asuville 5G:stä siis ei ole toistaiseksi vielä paljon iloa. . . Samainen järjestelmäpiiri on käytössä myös 300– 400 euron hintaisesta OnePlus Nordissa. Testissä olleessa 649 euron versiossa on kahdeksan gigatavua ram-muistia ja 128 gigatavua tallennusmuistia. Verrattaessa PCMarkin tulokPuhelimessa on tarjolla laaja ja ultralaaja polttoväli. Järjestelmäpiirinä on Qualcomm Snapdragon 765G, josta 5G-modeemi löytyy sisäänrakennettuna. Kontrasti on hyvällä tolalla, sillä kamera kykenee toistamaan luonnollisina sekä hämärät että kirkkaat sävyt. Testasimme puhelimen suorituskyvyn PCMark-, GeekBench 5 -ja GFXBench-testisovelluksilla päivitettyämme käyttöjärjestelmän ensin tuoreimpaan versioonsa. Kännykän ei pitäisi olla kertakäyttötuote. Käyttöjärjestelmänä on Android 10. (nro 200) 7/2020 53. Nyky-Nokialle perinteiseen tapaan se kuuluu Android One -ohjelmaan, mikä takaa suuret käyttöjärjestelmäpäivitykset kahdeksi vuodeksi julkaisuhetkestä ja tietoturvapäivitykset kolmeksi vuodeksi
Näin säästetään tallennustilaa ja toisaalta kamerakennolla saadaan tallennetuksi enemmän valoa. Automaattitarkennus toimii vaiheentunnistuksen avulla. Pääkameran pikselimäärä on kiitettävän suuri, mistä on apua etenkin jos halutaan tehdä kookkaita suurennoksia. Pääkameran kaverina on 12 megapikselin ultralaajakulma 120 asteen kuvakulmalla. . Tarkka ja luonnollinen kamera Kamerapuolella Nokian kumppanina on tuttuun tapaan saksalainen kamerakonkari Zeiss. Suorituskyky on siis sitä mitä sen voi odottaakin olevan. Sen aukkosuhde on f/2,2. Potkua löytyy enemmän kuin tarpeeksi lähes mihin tahansa käyttöön aivan grafiikkaintensiivisintä pelikäyttöä ja ahkeraa 4k-videokuvausta lukuunottamatta. Nokian 9-sarjan villeistä kamerakokeiluista poiketen 8.3 5G:n kamerat noudattelevat pitkälti alan tämänhetkisiä peruskäytäntöjä. TESTI: Nokia 8.3 5G -älypuhelin 54 7/2020 (nro 200). Takana on neljä kamerakennoa. Se tarkoittaa noin 16 tunnin akunkestoa näyttö päällä. Esimerkiksi OnePlus Nordissa latausteho on 30 wattia. Testasimme akunkestoa laittamalla puhelimessa pyörimään 10 tunnin YouTube-videon ja seuraamalla kulutusta AccuBattery-sovelluksella. Kohtuullisen ahkerassa käytössäkin virtaa saattaa siis riittää pariksi päiväksi. Ultralaajakulmakamerassa on niin ikään tarjolla automaattitarkennus. Sen mukaan akun varaus hupeni keskimäärin 5,9 prosenttia tunnissa näytön ollessa päällä. sia testaamiimme puhelimiin se vaikuttaa yltävän jotakuinkin samalle tasolle kuin Samsung S10 Plussan Exynos 9820 ja Huawei P30 Pron Kirin 980 -järjestelmäpiiri, mutta viime vuoden kärkipiiri Qualcomm Snapdragon 855 jää saavuttamatta. Takakameroita ryydittää lisäksi kaksoisledillä varustettu kuvausvalo. Oletuksena päällä olevassa hdr-tilassa etenkin vihreän sävyillä on taipumus saturoitua. . Pääkameran kenno on 64 megapikseliä, ja sitä avittamassa on melko valovoimaisella f/1,89-aukkosuhteella varustettu linssi. Lataustehoa löytyy 18 wattia, mikä ei ole erityisen tehokasta. Ainoastaan sinisessä taivaassa on hieman luonnottoman syaani sävy. Normaalitilassa kamera kuitenkin tallentaa neljä pikseliä yhdeksi, jolloin kuvien resoluutio on 16 megapikseliä. Selfieitä varten puolestaan on 24 megapikselin etukamera, jossa on f/2,0-aukkosuhde. Olennaisina ominaisuuksina on tarjolla Normaalitilassa värit näyttävät melko luonnollisilta ja kuvat ovat tarkkoja. Näiden kennon tarkkuus on kaksi megapikseliä. Akku on kapasiteetiltaan 4 500 milliampeerituntia, mikä on nykypäivänä hyvää perustasoa. Kamerasovellus noudattelee pitkälti muista Android-puhelimista tuttua designia, eli alaosassa on laukaisin ja erilaisten kameratilojen välillä pääsee valitsemaan sipaisemalla sivusuunnassa. Lisäksi takaa löytyy vielä makrokamera lähikuvia varten sekä syvyyskamera taustan sumennusta varten
Puhelimella pystyy kuvaamaan videota 4k-laadulla ja 30 ruudun sekuntivauhdilla. Myös kamera on sekä kennotarkkuudeltaan että optiikaltaan keskimääräistä parempi. PLUSSAT JA MIINUKSET + Android One -päivitykset + Hyvä kamera + Asiallinen suorituskyky – Hiukan kallis – Koko varauksin – Värivaihtoehtojen vähäisyys Nokia 8.3 5G Hinta 649 € (599 €) Lisätietoja nokia.com Mitat 171,9 x 78,6 x 9 mm Paino 220 g Näyttö 6,81” IPS LCD Kuvasuhde 20:9 Resoluutio ja pikselitiheys 1 080 x 2 400 px, 386 ppi Järjestelmäpiiri Qualcomm Snapdragon 765G Ram-muisti 8 Gt (6 Gt) Tallennusmuisti 128 Gt (64 Gt) Muistikorttipaikka MicroSD, max. Värivaihtoehtojakin toivoisi enemmän kuin yhden. Makrokuvaustoiminnolla voi kuvata neljän senttimetrin päästä kuvauskohteesta. Tarkkojen kuvien saaminen on myös yötilalle tyypillisesti hankalaa, sillä puhelinta pitäisi pystyä pitämään paikallaan pitkään. Nokia 8.3 5G osuu monella osaalueella tasaisesti tikkatauluun, vaikka ei välttämättä aivan kymppiin. Hinta on kuitenkin korkea. Android One -päivitykset ovat hyvä myyntivaltti, mutta ei ehkä kuitenkaan riittävä oikeuttamaan korkeahkoa hintaa – etenkään tuntien OnePlussan pitkät päivitystahdit. Kahden megapikselin kennon kuvanlaatu ei kuitenkaan ole erityisen hyvä. esimerkiksi raw-kuvaus ja 64 megapikselin tila, joilla säätövaraa saa jälkikäsittelyyn yllin kyllin. Se ei herätä suuria intohimoja vaan pääosin hyväksyviä nyökkäyksiä. Takakameroita ryydittää kaksoisledillä varustettu kuvausvalo. Tarjolla on videotilan lisäksi myös elokuvatila, jolloin puhelin kuvaa 21:9-kuvasuhteella. Tasaisen väkevää vääntöä . Myös koko rajaa osan ostajista pois, sillä puhelin on mitoiltaan pitkäsormisellekin melko suuri. Suorituskyky on hyvällä tasolla ja monilla osa-alueilla lippulaivapuhelimien tuntumassa. (nro 200) 7/2020 55. Molemmissa kuvakoko nousee helposti suureksi, joten aivan jokapäiväisiä räpsyjä ei välttämättä kannata parhaalla laadulla kuvata. n Zeissin kanssa yhteistyössä tehdyssä neloiskamerassa on 64 megapikselin pääkamera, 12 megapikselin ultralaajakulma 120 asteen kuvakulmalla sekä kahden megapikselin makrokamera ja syvyyskamera. On vaikea perustella esimerkiksi 200 euron hintaeroa pitkälti vastaavilla ominaisuuksilla varustettuun OnePlus Nordiin. 512 Gt Takakamera(t) 64 MP f/1.9 laajakulma, 12 MP, f/2.2 ultralaajakulma, 2 MP makro, 2 MP syvyys Videotallennus 4K @ 30fps Etukamera(t) 24 MP, f/2.0 Akku 4 500 mAh Latausliitäntä USB-C 3,5 mm kuulokeliitäntä Kyllä Pikalataus 18 W IP-suojausluokitus (pöly/vesi) Ei Yökuvaustilassa lopputulos vastaa paremmin silmällä nähtyä kuin monissa muissa puhelimissa, mutta kuvat jäävät melko hämäriksi
Onkin erikoista, miten teoriassa mehukkain musiikkiympäristö eli esiintymislava onnistuukin tuottamaan todella tylsää vr-materiaalia. Näistä vielä suuri osa on teknisesti demovaiheessa olevia lyhyitä pyrähdyksiä, joista ei ainakaan haluaisi maksaa mitään. Kolumni 56 7/2020 (nro 200) Teksti: Jiri Koivuniemi. Ne lupaavat langattoman vr-kokemuksen 256 gigatavun tallennuskapasiteetilla ja kohtuullisella 449 euron hinnalla (64 gigan versio maksaa 349 euroa). Esimerkiksi Wave-sovellus on onnistunut houkuttelemaan musiikkimaailman tähtiä sekä virtuaalikeikkojen esiintyjiksi että sijoittajikseen. Ne tulivat myyntiin lokakuun puolivälissä, ja pakkohan ne oli hankkia. Sen uudistettu versio voisikin olla omalla vr-musiikin toivelistallani hyvinkin korkealla. Musiikki ei vielä juhli virtuaaliMaailMoissa K asariteininä olen aiemminkin muistellut, miten hienoja 1980-luvun musiikkivideot olivat ja miten vähän sellaisia nykyään tehdään. Olen herkkä matkapahoinvoinnille, joten näistä laseista muistan vain sen, että vajaassa minuutissa ne oli otettava pois päästä. Virtuaalimaailmat ovat aina kiinnostaneet, ja jo 1990-luvun puolivälissä tuli testattua ensimmäisiä Forte VFX1 -virtuaalilaseja. Muut vr-musiikkisovellukset ovat puolestaan huonolaatuista 360 asteen videokuvaa, johon ei itse useimmiten voi vaikuttaa. YouTuben vr-sovelluksesta löytyy paljon 360 asteen musiikkivideoita, mutta vain harva niistä on katsomisen arvoinen. Ehkä tämän menneisyyden kaipuun takia pelkästään musiikin kuuntelemisen sijaan musiikin visuaalisuus on itselleni edelleen tärkeää. Pikakelaus nykypäivään ja tuliteriin Oculus Quest 2 -virtuaalilaseihin. Lyhyesti sanottuna musiikin näkökulmasta virtuaalimaailmat ovat useimmiten karvaita pettymyksiä! Musiikkipohjaiset vr-pelit ovat enemmän tai vähemmän pelkkää käsien heiluttelua musiikin tahdissa, eli ne ovat enemmän yksinkertaisia rytmipelejä kuin musiikkielämyksiä. Näissä voi aidosti nauttia isosta liikkumisalueesta (useimmiten noin 2 x 2 metriä) täysin langattomasti toisin kuin aiemmilla PSVR-laseillani. Se on ihmeellistä myös siksi, että esimerkiksi megabändi U2 teki jo vuonna 2008 erittäin onnistuneen U23D-livetaltioinnin, joka oli näyttävä ja tapahtumarikas kokonaisuus. Kamerat on usein sijoitettu tylsiin kohtiin lavan reunoille, ja hämärä ympäristö heikentää jo valmiiksi kehnoa kuvanlaatua. Parin viikon kokemuksella on sanottava, että todella pidän näistä laseista. Konsertit ovat 360 asteen videoina lähes poikkeuksetta tylsiä. Oculus Questin sovellusvalikoima on vielä toistaiseksi vain välttävä, mutta onneksi lasit ovat myös Oculus Rift -yhteensopivat, joten tietokoneeseen kaapelilla kytkettynä sisältöä saa lisää, kunhan on valmis luopumaan langattomasta vapaudesta. Lupaaviakin musiikkivirityksiä onneksi on. Musiikin fanittamisen lisäksi olen kova vr-fani. Wave-keikoissa on jo yritystä, sillä ne ovat melkoisia erikoisefektien ilotulituksia eivätkä edes yritä esittää reaalimaailmaa, vaan perustuvat graafisiin elementteihin jopa esiintyjien osalta. Musiikkifanina haluaisin yhdistää musiikkija virtuaalimaailmat toisiinsa, ja siksi tutustuin virtuaalilaseihin erityisesti musiikin näkökulmasta. Ehdottomia helmiä teknisesti ja taiteellisesti ovat yllättäen musiikkipitoiset mainokset. Elton Johnin jäähyväiskiertueen vajaan kuuden minuutin mainospotpurista ja Mamma Mia -musikaalielokuvan Waterloo-musiikkivideosta näkee, mitä vr-musiikkivideot voivat parhaimmillaan olla. Monet juonelliset ja lyhytelokuvamaiset musiikkivideot, joita Music TV oli pullollaan, loistavat nykyisin poissaolollaan. Varsinaisista musiikkivideoista muutenkin visuaalisesti vaikuttava Gorillaz on osannut hyödyntää hienosti animaatioosaamistaan myös virtuaalimaailmassa. Seuraan musiikkimaailmaa paljon YouTuben kautta, ja usein jako onkin selvä – uudet biisit tulee katseltua YouTubesta ja kokonaiset albumit kuuntelen Spotifystä
169 € Uutuus! Zen Dac svh. 159 € Agentur Tur-Pex Oy Ltd. 159 € Zen Phono svh. www.tur-pex.com +358 (0)40 1977 000 info@tur-pex.com. 169 € Zen Blue svh. Löydä oma Zen Can svh
Kitarat runnovat tahtia, ja välillä myös sooloillaan. Vuosikymmenien myötä suurin uho suomiräplevyillä on kadonnut. Y hdysvaltalainen Melody Gardot on suosittu artisti omassa genressään jazz-musiikissa. Viikatteelle tyypilliseen tapaan albumi on raskaan rockin levyksi kuitenkin hyvin kevyt. Stockholm-Helsinki taas on ruotsalaisten rap-artistien Petterin ja Peeween kanssa toteutettu kappale, joka ainakin omasta mielestäni on yksi tämän levyn parhaista hetkistä. Suomiräpin erityisiä merkkihetkiä on ehdottomasti Fintelligensin Renesanssi, joka julkaistiin tänä syksynä vinyylinä. Jälkeenpäin tarkasteltuna sanoilla on toisaalta ollut katetta. Levylautasella 58 7/2020 (nro 200) Teksti: Jarkko Peiponen. Ensilevytyksensä hän julkaisi vuonna 2008, viisi vuotta kokemansa traagisen auto-onnettomuuden jälkeen. Kenties yhtyeen musiikki on sitä helpoiten lähestyttävää omassa kategoriassaan. Rillumarei!-nimeä kantava albumi on eittämättä tietyllä tavalla kunnianosoitus menneiden sukupolvien musiikkikulttuurille. Kuitenkin Viikate tekee musiikkia omista lähtökohdistaan ja omintakeisella tavalla. Voisiko sanoa, että särmät ovat hioutuneet pois. Myös Sunset in the Blue -albumillaan Melody lunastaa paikkansa tämän genren huippuartistien joukossa. Levyn loppupään kappaleista 7 veljestä esittelee koko Rähinä Records -porukan osaamista, kun mukana kappaleella ovat suomiräpin tuon ajan kärkinimet Ääretön, Tasapaino, Uniikki, Jussi Valuutta ja Avain. Ajalle sekä duolle tyypilliseen tapaan tällä levyllä ei kuvia kumarrella. Ainakin nykyään kaikki tietävät, keitä nämä tuolloin parikymppiset nuoret Iso-H ja Elastinen ovat. Kaikki tietää -kappaleesta alkaen kuullaan kovaa verbaalista tykitystä, jopa pieneen uhoon taipuen. Levyn kertosäkeen lyriikat taipuvat ranskaksi, ja niiden esittäjänä kuulaan hyvin kappaleen tunnelmaan sopivaa miesääntä. Mystisiä Viikate-loppuisia taiteilijanimiä sisältävän yhtyeen kokoonpano on jo vuodesta 2004 saakka pysynyt samana. Myös Melodyn itsensä laulukieli vaihtuu sujuvasti ranskaan – myös usealla muulla tämän levyn biisillä. Laulajan ääni on hentoinen, taustan instrumentit säestävät jazzmusiikille tyypillisin keinoin: rumpusetti, kitarat, piano ja jouset ovat pääosissa. Vanhan räppifanin mieli vetää välillä takaisin niihin aikoihin, kun koko räppiskene oli jotakin uutta ja salaperäistä. Jazz rauhoittaa, ja sille on paikkansa tässä hektisessä yhteiskunnassa. Uusia ja vanhoja genreklassikoita Melody Gardot: Sunset in the Blue Genre: Jazz Julkaisija: Decca Fintelligens: Renesanssi Genre: Rap Julkaisija: Columbia On aika poimia jälleen mukaan yksi klassikkoalbumi. Kaarle Viikatteen laulu on tälläkin albumilla tutulla tavalla esillä. Alunperinhän tämä albumi näki päivänvalon jo vuonna 2000 ollen ensimmäinen Fintelligenssin kaikkiaan kuudesta studioalbumista. Levyn ensikuuntelun perusteella erottuvat edukseen hienoja kielikuvia sisältävä Vaivaisten laulu, tarttuvia melodioita sisältävä levyn nimikkokappale Rillumarei! sekä levyn loppupuolen huipentava, ajoittain jopa pelottaviin tunnelmiin taipuva Valo saa sinut. Oikeastaan tähän kappaleeseen kiteytyy koko levy pienoiskoossa: hyvin äänitetyt, luonnolliset soittimet, rauhalliset tunnelmat ja kaunis laulu. Melody Gardot on Suomessa esiintyessään saanut todella hyvän vastaanoton. If You Love Me aloittaa levyn johdatellen rauhalliseen ja kuulaaseen äänimaailmaan. Tuon onnettomuuden seurauksena Melody kärsii edelleen aistiyliherkkyydestä, mutta toisaalta musiikki on toiminut tärkeänä terapiavälineenä ja väylänä parantumiseen. Kelaa Sitä on hyvä esimerkki aikansa kuvasta, jolloin monet rap-artistit purkivat lyriikkansa yhteiskunnan ja päättäjien arvosteluun. Välillä kuullaan hentoista trumpettisooloilua. Siinä mielessä Renesanssi-albumi pitää paikkansa omien suosikkilevyjeni joukossa vielä pitkään! Viikate: Rillumarei! Genre: Hard rock Julkaisija: Universal K ouvolan lahja Suomen raskaalle rockille on jaksanut tahkota musiikkia vuodesta 1996 saakka. Sunset in the Blue on kaikkiaan artistin viides studioalbumi. Näiden kolmen kappaleen nostolla saa kuvan albumin monipuolisuudesta. Myös musiikkityyli on säilynyt hyvin tunnistettavana kouvostomollina, joka tarkoittaa rautalankakitaroiden johdattelemaa, pääosin mollissa soivaa musiikin tyylilajia. Levyn monipuolisuus selviää heti seuraavalla kappaleella C’est Magnifique. Murinalaulua ei kuulla, ei myöskään kirosanoja, joita esimerkiksi Kotiteollisuus-yhtye harrastaa enemmissä määrin
Buddy – Easy Budgeting tarjoaa nipun työkaluja arjen rahankäytön tarkkailuun ja budjetointiin, ja sovellusta on mahdollista käyttää myös yhdessä puolison tai kavereiden kanssa. Kun laulamaan ei pääse lähiöpubiin, voi taitojaan kokeilla myös kotioloissa. magicplan R emontti edessä, ja suunnitelmia tarvitsisi tehdä vähän monipuolisemmin kuin savukeaskin kanteen. Sovelluksen ilmaisversiossa käyttäjällä voi olla päällä kerrallaan kaksi projektia, ja lisäominaisuuksia saa pienellä lisämaksulla. Sovellusta käytetään nimimerkin ja avatarin suojista, ja kirjekavereita voi etsiä esimerkiksi yhteisten mielenkiinnonkohteiden tai kielten perusteella. Smule-sovelluksesta löydät yli 10 miljoonaa kappaletta lukuisista eri genreistä, voit laulaa niitä soolona, duettona, ryhmässä tai säestyksettä, kokeilla yhteislaulua julkkisten tai piirroshahmojen kanssa, lisätä esitykseesi erilaisia efektejä ja jopa huijata suorituksessa autotunen avulla. Yksinkertaiseen käyttöliittymään määritellään vain kuukausittainen budjetti eli rahantulo, säästöt ja rahanmeno, ja lopusta huolehtii graafisesti kehittynyt sovellus. Lisäksi magicplan tarjoaa tutorointisessioita englanniksi verkkosivuillaan. Neljä sovellusta arjen avuksi ja iloksi Sovellusvinkit (nro 200) 7/2020 59 Koonnut: AVPlus-toimitus Smule: Social Karaoke Singing S uomihan on tunnetusti karaoken luvattu maa, ja monia varmasti harmittaa pandemia-ajan rajoitukset. Sovellus on saatavilla Androidja iOS-laitteille. Lisäksi eteneminen ja työvaiheet pysyvät järjestyksessä, kun prosessia kuvaa jatkuvasti. Tämän ilmaiseksi ladattavan sovelluksen avulla onnistuu muun muassa pohjapiirustusten luonti ja edistymisen raportointi suoraan remonttikohteessa. Sovellus hyödyntää puhelimen kameraa muun muassa mittauksiin ja hahmotelmiin, ja käyttäjän on mahdollista luoda piirustuksia niin kaksikuin kolmiulotteisena. Mukana on myös tuki useille ammattilaistyökaluille ja -käyttöjärjestelmille. Buddy – Easy Budgeting P ysyykö talous tasapainossa. Homman juju on siinä, että riippuen sinun ja kirjekaverisi etäisyydestä kirjeen perille matkaaminen kestää tunneista peräti päiviin. Voit seurata taloutesi tasapainoa ilmaisversiolla, mutta viiden dollarin kuukausimaksulla tai 35 dollarin vuosimaksulla saat käyttöösi premium-etuja. No, ainakin se onnistuu helpommin, jos rahantulosta ja -menosta on saatavilla mahdollisimman tarkkaa dataa. Pähkinänkuoressa sovellus on eräänlainen kirjeenvaihtokäyttöliittymä, jossa siis toisilleen ennalta tuntemattomat ihmiset muodostavat kirjekaveruussuhteen. Sovelluksen perustoimintojen käyttö on ilmaista, ja pienellä lisämaksulla saa avattua lisäominaisuuksia. SLOWLY – Connect to the World V iime vuoden Google Play Awardsin paras läpimurtosovellus SLOWLY on sympaattinen ja hauska muistutus siitä, että vaikka elämme älyaikaa, kommunikaatio voi olla muutakin kuin pikaviestittelyä. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain hauskanpidosta, ja siitä kertoo myös sovelluksen yli 50 miljoonaa käyttäjää ympäri maailman. Tietystikään älypuhelimelle laulaminen ei vastaa aitoa kokemusta, mutta kenties Smule lievittää pahimmassa karaokekuumeessa. Buddy – Easy Budgeting on saatavana iOS-laitteille, ja Androidille miltei vastaava sovellus löytyy nimellä BudgetBuddy. SLOWLY on saatavilla sekä Androidettä iOS-laitteille.. Sovellus on ilmainen, tarjoaa extratoimintoja pientä lisämaksua vastaan ja on saatavilla niin Androidkuin iOS-laitteille
HIGHEND: McIntosh MTi100 -yhdistelmälaite 60 7/2020 (nro 200) Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Teppo Hirvikunnas & Valmistaja Kuunteluarvio: Teppo Hirvikunnas. Paitsi että MTi100 ei ole levysoitin. Nykyään McIntosh on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä hifialan suurimmista valmistajista laitteilla, joilla on hyvä maine esimerkillisen valmistuslaadun ja suorituskyvyn ansiosta. Se on myös da-muunnin, bluetooth-soitin, kuulokevahvistin, riaaesivahvistin, putkitoiminen esivahvistin, päätevahvistin ja keskusyksikkö muille digitaaliselle tai analogiselle äänilähteilIntegroItu levysoItIn kymppITonnIlla McIntosh MTi100 tarjoaa kaikille jotain, kuten kaikki yhdessä -laitteen pitääkin, mutta tekee sen tasolla, jolle kilpailijat eivät ole uskaltaneet. Niin menestynyt kuin tämä legendaarinen amerikkalaisvalmistaja onkin, on silläkin ollut vuosikymmenten varrella omat vastoinkäymisensä, kun kiihkeää kautta on seurannut vaisumpi kausi matalalla profiililla ennen kuin on taas näkynyt valoa tunnelin päässä. T uskin osasi Frank McIntosh odottaa sellaista menestystä kuin firmalla on ollut 70-vuotisen taipaleensa aikana silloin, kun se tarjosi hifin maailmalle ensimmäisen 50-wattisen päätevahvistimensa tai edes silloin, kun se vuonna 1969 pääsi miehittämään Woodstockin päälavan ääniseinän omilla vahvistimillaan. Aivan viime vuosina McIntosh näyttää saaneen merkillisen piristysruiskeen, kun lyhyen ajan sisällä se on saattanut markkinoille tukun toinen toistaan hienompia uutuuksia niin, ettei kokeneempikaan hifitoimittaja pysy enää perässä. On hulppea putkietunen C2700, on hybridi integroitu vahvistin MA352, järeä päätevahvistin MC462, highend-tason esivahvistin C53, upea 150-wattinen putki-integroitu MC3152, MAC7200-av-vahvistin, MA5300integroitu vahvistin ja pari langatonta kaiutinta kaupan päälle. Integroitu levysoitin Yksi hämmentävistä uutuuksista on McIntosh MTi100, manuaalinen hihnavetoinen levysoitin alumiinisella levylautasella ja Sumiko Olympia -äänirasiaa kantavalla äänivarrella
Mikä siis sai McIntoshin valmistamaan yhdistelmälaitteen, joiden suorituskyky ei usein yllä erillislaitteiden tasolle. Mihin tällaista highend-tason integroitua levysoitinta tarvitaan. Mutta, mutta. McIntosh itse kutsuu laitetta integroiduksi levysoittimeksi. . 12AX7-kaksoistriodin kehitti RCA heti toisen maailmansodan jälkeen. le. McIntoshilla itsellä on tarjota huikeita vaihtoehtoja tähän tarkoitukseen. No, ainakin siihen, mihin tällaisia konsoleita on aina tarvittu alkaen 1940–50-luvulta. Erillislaitteiden tarjonta oli lapsen kengissä, ja pääsääntöisesti kaikki laitteet myytiin kaikki yhdessä -muodossa, usein myös kaappiin integroiduilla kaiuttimilla. Markkinatilanteen ja laitteen lähes 9 000 euron hinnan huomioiden jotkut voisivat pitää asiaa jonkinlaisena kauneusvirheenä. . Laadukkaita erillislaitteita on hyvin saatavilla, ja niistä saa melko edullisestikin koottua koko laitteiston. (nro 200) 7/2020 61. “Lähes”-varaus tulee siitä, että MTi100:ssa ei ole sisäänrakennettua verkkosoitinta. Toisin sanoen, kaiuttimia lukuun ottamatta, se tarjoaa lähes kaiken, mitä musiikkia toistavalta hifilaitteelta nykyään tarvitaan. Esivahvistimesta on oma linjalähtö erillistä päätevahvistinta varten. Äänilähteestä tulevaa signaalia vastassa on esivahvistimen kaksi 12AX7-putkea suojahäkkeineen. Erillislaitteiden kukoistuskausi alkoi 30–40 vuotta myöhemmin, ja nykyään tilanne on aivan toinen. Viime vuosisadan puolessa välissä hifimarkkinat olivat kovin erilaiset. Siksi, että itse tarve kaikki yhdessä Valmiiksi äänivarteen asennettu äänirasia on Sumikon premiumtason Olympia, mmrasia neljä millivolttia per kilohertsin antojännitteellä ja elliptisellä neulaprofiililla (0,3 x 0,7 mikronia)
Vaikka MTi100 ei ole mcintoshilaisittain muskelimainen, on se visuaalisesti yhdenmukainen McIntosheille tyypillisten ja sen identiteettiä rakentavien esteettisten koodien kanssa. Huomioitavaa on, että äänenvoimakkuuden taso pitää säätää silmämääräisesti, koska säädöstä puuttuu minimin ja maksimin välinen asteikko. Yhdistelmä ei ole kaikkein ilmeisin. -laitteille ei ole hävinnyt minnekään. Kysymys on osin turha, koska yhtä lailla 1950-luvulla oli hulppeita gramofoni-viritinvahvistinkonsoleita, jotka maksoivat tavallisen palkansaajan vuoden nettopalkan. Kaikki on suhteellista. MTi100:n kohderyhmällä ei ehkä täytetä stadionia, mutta se ei tarkoita, etteikö kohderyhmää olisi. McIntosh itse ehdottaa MTi100:aa kakkossysteemiksi niille audiofiileille, joilla jo on pääsysteemi, mielellään McIntosheista koottu, mutta jotka silti toivovat voivansa kuunnella musiikkia toimistossa, kesämökillä tai muualla vastaavissa olosuhteissa laadusta tinkimättä. mTi100 levysoittimena McIntosh ja levysoitin. Kaikki yhdessä -laite, mutta ultra highend -luokassa. Aina on kysyntää kätevälle (ei kaapeleita, ei tuloja lähtöimpedanssin yhteensovitusongelmia ynnä muuta), ei-tilaa vievälle, silmille iloa tuottavalle, hyvä-ääniselle laitekokonaisuudelle. Ehdotus lienee tarkoin harkittu, sillä McIntosh-omistajien tiedetään olevan hyvin merkkiuskollisia. Esivahvistinputkien alla kaksi vihreää lediä antavat MTi100:lle samaa vetovoimaa, jota löytyy kaikista McIntosh-laitteista. Tällaiseen käyttöön McIntosh MTi100 on nappivalinta. Jokin erikoinen asia tässä laitteessa kuitenkin on. On tyylikäs, kiiltävä musta runko, jota korostaa tuotemerkin logo edessä ja kaksi isoa kromattua säätönuppia. Se on kätevä ja käytännöllinen, näyttävä mutta tavanomaiseen hifilaitteistoon verrattuna kompakti ja tehokas vinyylilevyjen toistojärjestelmä, joka ei sulje pois muitakaan äänilähteitä, kuten cd-soitin tai älypuhelin. Se ei alentunut siihen, mitä Mark and Levinson teki, kun se tuli ulos ensimmäisellä levysoittiOhjelmalähteen valitsin alla ja voimakkuudensäädin päällä. Lähes 9 000 euron hinnalla McIntosh MTi100 on aivan omassa luokassaan. Sisäinen ristiriita. Outous piilee kenties siinä, että markkinoilla olevat kaikki yhdessä -laitteet lähes järjestään sijoittuvat hintahaitarin alapäähän ja ovat tarkoitettu houkuttelemaan isoja massoja. MTi100 taatusti kelpaa paraatipaikalle olohuoneessa. Tuolla hinnalla irtoaa jo kovan tason erillislaitesysteemi, jopa McIntoshin omista valikoimista. Niitäkin ostettiin. Kantta peittää vahvistimista tuttu 9,5 millimetriä paksu lasilevy. MTi100integroitu levysoitin on juuri tällainen. . HIGHEND: McIntosh MTi100 -yhdistelmälaite 62 7/2020 (nro 200). McIntosh heräsi vinyylibuumiin selvästi jälkijunassa. . Kaikki toiminnot on valmiiksi integroitu levysoittimen runkoon, vain kaiuttimet puuttuvat ja niille kaapelit. Mutta yhtä lailla MTi100 sopii ainoaksi musiikin toistimeksi niille, joita laitteet itsessään eivät kiinnosta, mutta jotka silti haluavat teknisesti korkeatasoisen ja luotettavan, hyvämaineisen ja hieman ylellisyyttä olohuoneeseen tuovan musiikkikeskuksen
Esivahvistinosa on suojattu vahvistetulla kotelolla, mikä tällaisessa laitteessa on suositeltavaakin. Lasilevyn alla on mukautettu 6,35 millimetrin paksuinen metallilevy lisäämässä vakautta. Aitona kaikki yhdessä -laitteena MTi100 ei kaipaa erillistä riaa-astetta vinyylilevyjen toistamiseen. mellaan vuonna 2017: teetti soittimen tunnetulla levysoitinvalmistajalla (VPI) ja laittoi oman logon päälle. MTi100:n tapauksessa se tarkoittaa kahden 12AX7putken ympärille rakennettua esivahvistinosaa ja siltä sovitetun signaalin saavaa d-luokan päätevahvistinta, jonka nimellisteho on 80 wattia kanavaa kohti neljään ohmiin ja 50 wattia kahdeksaan ohmiin. mTi100 vahvistimena Aiemmin vain putkivahvistimia valmistanut McIntosh on viime aikoina tykästynyt myös hybriditekniikkaan. MTi100 on yhdistelmä ominaisuuksia kaikista näistä. Mukana tulee kompakti kaukosäädin perustoiminnoilla. Moottori synkronoi pyörimisnopeuden tarkasti vaihtovirtalinjan taajuuteen toiston tarkkuuden saavuttamiseksi. Näiden yhdistetty massa vaimentaa värinöitä ja absorboi ulkoista tärinää. Kierrosnopeuden vaihto tapahtuu manuaalisesti hihnan paikkaa vauhtipyörässä vaihtamalla. Soittimeen on esiasennettu – antiskating ja neulapaino mukaan lukien – Sumikon Oyster-sarjan Olympia-mmäänirasia elliptisellä neulalla, alumiinisella neulavarrella ja kuparikeloilla. Tätä seurasi riisuttu malli McIntosh MT5 kapoisemmalla akryylilautasella sekä vielä edullisempi, valmiiksi esiasennettu MT2-soitin duralumiiniäänivarrella. Klamppia ei ole. McIntoshin ensimmäinen levysoitin MT10 oli hihnavetoinen 19 kilogrammaa painava soitin massiivisella akryylilautasella, alumiiniäänivarrella ja hiljaisella dc-moottorilla. Nopeuden hienosäätömahdollisuutta ei ole. Punainen led-valo kertoo, mikä tulo on kulloinkin käytössä. Jos kokeiluintoa riittää, mikään ei estä kokeilemasta vaikkapa korkkimattoa. Lisäksi on yksi analoginen rca-tulo, esivahvistinlähtö, subwooferlähtö, tulo erilliselle päätevahvistimelle sekä kuulokelähtö etulevyssä. Kolme kiloa painava levylautanen on työstetty alumiinista. Rasian taajuusvasteeksi Sumiko ilmoittaa 12–30 000 hertsiä ja kanavaerotukseksi 30 desibeliä yhdessä kilohertsissä. (nro 200) 7/2020 63. Lautanen ja alumiinista koneistettu äänivarsi lateraalilla ripustuksella ja sivuttaisvedonpoistomekanismilla istuvat 9,5 millimetriä paksun lasilevyn päällä. Lautasta pyörittää hihnapyörän välityksellä kaksinopeuksinen (33,3 ja 45 kierrosta minuutissa) ac-synkronimoottori kestomagneetilla. Levylautasen päällä on huopamatto. Dac-osa lukee pcmdataa 24 bitin ja 192 kilohertsin resoluutiolla joko koaksiaalisen tai optisen digitulon kautta. Laakerissa on käytetty korkeatasoista PEEK-polymeeria ja grafiittikyllästettyä messinkiholkkia. . Phono-aste . Tällainen rakenne tarvitaan, koska MTi100:ssa ei ole tavallisen levysoittimen plinttiä, vaan se on rakennettu vahvistinkotelon päälle
Äänenvoimakkuus pitää tosin säätää fiilispohjalta, sillä minja maxtilojen (punainen merkkivalo) lisäksi voimakkuudelle ei ole mitään lukemaa. Mikä parasta, toisto säilytti perusluonteensa sekä pienellä että suurella äänenvoimakkuudella. Laite on myös erittäin helppo ja nopea koota. Putkien päälle asetetaan suojahäkit, ja lopuksi ruuvataan bluetooth-antenni paikalleen levysoittimen takalevyyn. HIGHEND: McIntosh MTi100 -yhdistelmälaite 64 7/2020 (nro 200). Heppoisemmilla, valmiiksi ääntä värittävillä kuulokkeilla musiikki kuulostaa helposti sumuiselta ja aggressiivisen väsyttävältä. Vaikka MTi100:n tehot riittäisivät enempäänkin, ehkä sopivin ja luontevin kaiutinvalinta olisi kuitenkin jokin kompakti laadukas, ei liian vaativa kaksitieratkaisu. n . Bassolinja oli informatiivinen, bassoäänet syviä ja reaktiivisia. Stereovaikutelma tuli tarkasti esiin, mikä kertoo myös Sumikon Olympia -äänirasian kanavaerotuskyvystä. on omassa suojatussa kotelossaan häiriöiden ja kohinan hillitsemiseksi, mutta siitä, miten phono-aste ja riaa-korjaus on toteutettu, ei ole tarkempaa tietoa. MTi100 toisti erinomaisesti alimman rekisterin. Ei näyttäisi olevan vaaraa, että levysoitin vahingoittuisi kuljetuksen aikana. Kaikki muu on valmiiksi asetettu. Ohjelmalähteen valitsin sijaitsee soittimen vasemmassa kulmassa, ja sen yläpuolella on äänenvoimakkuuden säädin. Voi olla, että McIntosh MTi100 on tarkoitettu ensisijaisesti vinyylilevyjen toistamiseen, mutta korkealaatuisten kaiuttimien kanssa se osoittautui myös erittäin tehokkaaksi globaaliksi äänijärjestelmäksi. Tajuntaa sekoittavaa rytmimusiikkia sisältävä vinyylialbumi vei ensimmäisistä tahdeista alkaen suoraan musiikin ytimeen. Myös levysoittimen kokoaminen on tehty yksinkertaiseksi. McIntoshilla itsellään on looginen vaihtoehto, XR50, mutta muidenkin valmistajien kaiuttimet toki käyvät. Usb audio -liitäntää ei ole. Musiikki kuulosti tasapainoiselta ja luonnolliselta. Tämä on hyvä uutinen niille, jotka kuuntelevat musiikkia yhtä lailla öisin kuin päivisin. Painetaan vain kaksi esivahvistinputkea kevyesti levysoittimen oikealla laidalla oleviin putkenkantoihin niin, että putken pinnit ovat linjassa liittimien reikien kanssa. Levylautanen lasketaan keskitapin päälle oikeassa linjassa, sitten pyöräytetään vetohihna vetopyörän ympärille ja ohjataan lautasen ympäri molemmin käsin. Toisto oli sujuvaa ja selkeää höystettynä runsailla yksityiskohdilla. McIntosh MTi100:n kuulokevahvistimen lähtöteho on 340 milliwattia 47 ohmiin ja 150 milliwattia 300 ohmiin, minkä pitäisi riittää isoimmalle osalle markkinoilla olevista kuulokkeista. Kuulokekuuntelu paljasti nopeasti, että sitä saa, mitä tilaa. Kuuntelussa käytettiin Epoksen jalustakaiutin. McIntosh MTi100 ei tee tähän poikkeusta. . Ääni ei lakannut hengittämästä pienellä voimakkuudella ja oli yhtä yksityiskohtainen ja tasainen kuin suuremmallakin voimakkuudella. Analogisen linjatulon kautta kuunneltuna vinyylilevyillä paljastunut äänen selkeys, yksityiskohtaisuus ja tasaisuus olivat mukana myös digiäänilähteellä. Sen sijaan laadukkailla, neutraaleilla hifikuulokkeilla musiikki avautui edessä aivan poikkeuksellisen hienolla tavalla äänikentän ollessa oikeaoppisesti kerrostunut ja jokaisella soittimella tilaa hengittää. MTi100:ssa on tämäntyyppiselle kaikki yhdessä -laitteelle kutakuinkin riittävät liitännät esivahvistinlähtöineen ja päätevahvistintuloineen. Voimakkuudesta riippumatta äänikuva pysyi taitavasti kerrostuneena ja soittimet toistuivat oikealla äänenvärillä ja energisinä. Toisto oli yhtä sujuvaa, läpinäkyvää ja elinvoimaista, kun cd-soitin oli kytketty optiseen tai koaksiaaliseen digituloon. Molempia kiertokytkimiä on miellyttävä käyttää. Pienikokoinen ja kevyt kaukosäädin tuntuu hyvältä kädessä. käyttöönotto ja käyttö McIntosh MTi100 tulee tuhdissa kantolaatikossa, jossa jokainen elementti on suojattu omalla paksulla lohkolla. Sujuvaa vinyyliääntä McIntoshin vahvistimien ja muun elektroniikan äänenlaatua arvioidessa usein nostetaan esille äänen luonnollisuus ja dynamiikka sekä kyky tuottaa laaja ja realistinen äänikuva. Jos bassotoisto ei riitä, aina voi kytkeä subwooferin sille omistettuun lähtöön
MTi100 on kuitenkin suunniteltu vinyylilevyjen kuuntelu edellä niin, että sen voisi hyvinkin kuvitella houkuttelevan niitä vinyylilevyjen omistajia, jotka etsivät laadukasta mutta pienikokoista ja monipuolista sekä helposti asennettavaa äänentoistoratkaisua ilman erillislaitekokoonpanojen kaapelihässäkkää ja muuta päänvaivaa. Tämä koskee kuulokkeita, cd-soitinta (McIntoshin omista valikoimista löytyy esimerkiksi McIntosh MCD600tai MCD350-sacd/cd-soitin) ja muuta elektroniikkaa, mutta ennen kaikkea kaiuttimia. Aivan omassa luokassaan Vaikka kokonaisuudessa on paljon muutakin, MTi100 näyttää päältä katsottuna levysoittimelta. (nro 200) 7/2020 65. Tarjolla on silloin tuntikausia musiikillista nautintoa äänilähteestä riippumatta. MTi100 on siinä määrin ainutlaatuinen ja harvinainen tuote, että sen summittainen vertaaminen johonkin karkeasti samantyyppiseen laitteeseen tuottaisi vain järjestelmällisen edun MTi100:lle. Kuten useimmat huippuluokan soittimet ja vahvistimet, myös McIntosh MTi100 hyötyy siitä, että oheen tulevat laitteet ovat mahdollisimman korkeatasoisia, koska näin järjestelmän tarjoamat mahdollisuudet tulevat täysimääräisesti hyödynnetyksi. Joitakin samanlaisia levysoittimella varustettuja kaikki yhdessä -laitteita on olemassa, mutta yhtä ylellisiä hybridimalleja samalla suorituskyvyllä ja ominaisuuksien yhdistelmällä ei noin vain löydy. Kun MTi100:n kaveriksi löytyy tarpeeksi korkealaatuiset kaiuttimet, pääsee tämän integroidun levysoittimen luonnostaan selkeä ja tasainen ulosanti oikeuksiinsa. Vain pölykansi puuttuu. McIntosh MTi100 Hinta 8 890 € Edustaja Simex Oy (simex.fi) Lisätiedot mcintoshlabs.com Äänirasia Tyyppi MM (Sumiko Olympia) Antotaso 4 mV / 1kHz Kuormaimpedanssi 47 kOhm Taajuusvaste 12–30 000 Hz Kanavaerotus 30 dB @ 1 kHz Komplianssi 12 x 10-6 cm/dyne Suositeltu neulavoima 2,0 g Kokonaismassa 6,5 g Neulaprofiili elliptinen Naulavarsi alumiini Äänivarsi Ripustus lateraali laakeriripustus Varsiputki vaimennettu alumiiniputki Vastapaino konsentrinen Levysoitin Pyörimisnopeudet 33,3 ja 45 rpm Moottori ac synkroninen Signaali-kohinasuhde 35–40 dB Huojunta ja jyrinä 0,1% Liitännät Analoginen tulo 1 x stereo rca Päätevahvistintulo 1 x stereo rca Digitaaliset tulot 1 x koaks., 1 x optinen Langaton tulo Bluetooth 4.2 Esivahvistin ulostulo 1 x stereo rca Subwoofer-ulostulo 1 x rca Vahvistin Vahvistintehot 50 W / 8 Ohm, 80 W / 4 Ohm Harmoninen kokonaissärö 0,5% (päätevahvistin), 0,2% (esivahvistin) Taajuusvaste (+0,-0,7 dB): 20–20 000 Hz Signaali-kohinasuhde (mm) 75dB Signaali-kohinasuhde (linja) 90dB Vaimennuskerroin 8 Ohm: >200, 4 Ohm: >100 Max. antojännite 9V balansoimaton Mitat (L x K x S) 48,9 x 17,15 x 35,6 cm Paino 15,2 kg PLUSSAT JA MIINUKSET + Helppo asennettava + Valmistuksen laatu + Putkitoiminen esivahvistin + Digitaaliset ja analogiset tulot + Äänenlaatu – Ei pölykantta – Ei suoratoisto-ominaisuuksia – Keskivertokuluttajan tavoittamattomissa Mc Intosh MTi100 -levysoitinta on vaikea verrata mihinkään markkinoilla olevaan levysoittimeen, koska vaikka se päältä katsoen on suunniteltu lp-levyjen toistamiseen, se on paljon muutakin
Seuraava AVPlus ilmestyy joulukuun puolivälissä. Vertailussa järeät 12 tuuman aktiivisubbarit hintaluokassa 800–900 € Ammattilaistason kuvaa olohuoneeseen Testissä Panasonicin 55-tuumainen lippulaivatelevisio HZ2000E. Muistathan vierailla verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. Valtikka vaihtumassa. Seuraavassa numerossa: Aftershokzluujohdinkuulokkeet! Oma Fitness-valmentaja ranteeseen kaikilla herkuilla! Bose Quietcomfort Earbuds Parhaat täyslangattomat vastamelukuulokkeet. Paljon bassoa reilusti alle tonnilla. Yamahan uudet av-viritinvahvistimet lupaavat paljon Kokeilussa järkihintainen Yamaha RX-V4A. Xiaomi Mi-10T Pro 5G tarjoaa niin paljon, niin vähäl Kaunis katsella ja kaunis kuunnella. Kuuntelussa Sonus Faber Lumina I. 66 7/2020 (nro 200)
Kuule pienimmätkin yksityiskohdat lempimusiikistasi. AirPlay 2 ja Chromecastia, joten voit striimata musiikkia mistä tahansa lähteestä. Jokainen sana Jokainen yksityiskohta.. Se on täydellinen yhden paketin äänentoistojärjestelmä. Kuuntele niin uskot. Jokainen nuotti. LS50 Wireless II tukee mm. LS50 Wireless II Parasta langatonta HIFIä LS50 Wireless II on enemmän kuin suorituskykyinen kaiutin. LS50 Wireless II toimii laajojen liitäntämahdollisuuksiensa ansiosta helposti myös TVn, pelikonsolien ja CD-soittimien kanssa