JÄRKIHINTAISET SUBWOOFERIT VERTAILUSSA VIISI 12-TUUMAISTA HINTALUOKASSA 799–899 € RAKENNA ITSE DIPOLIKAIUTTIMET! Monacor Katana-M1 KEVYT TREENIAPURI Huawei Watch Fit LAADUKKAAMPAA TÄYSLANGATTOMUUTTA Parivertailussa nappikuulokkeet Boselta ja Klipschiltä AUDIO • VIDEO • MOBIILI • UUSI TEKNIIKKA 8/2020 (NRO.201) HINTA: 11,90 € A V P L U S 8 /2 2 (N R O 2 1) W W W .A V P L U S .F I
Tutustu A110-juhlamalleihin sivuillamme: www.denon.fi Maahantuonti: Simex Oy . Stereovahvistimella ja SACD-soittimella, joiden toiston luonnollisuus on horjumatonta. AV-vahvistimella, jonka äänenlaatu on saanut ammattilaisetkin hämmästelemään Denonin poikkeuksellista kykyä jatkuvaan kehitystyöhön. puh: 09 4150 0210. Sekä äänirasialla, jonka historia ja kaunis sointi hakevat vertaistaan. DENON LÄPIKOTAISTA LAATUA, JOKA KUMPUAA 110 VUODEN HISTORIASTA 110 vuotta, eikä suotta. Tänä vuonna juhlistamme 110-vuotista taivalta myös neljän erityisen Anniversary-tuotteen voimin. Denonin valikoimasta löydät upeasti soivan laitteen lähes jokaiseen käyttötarkoitukseen. www.simex.fi
Tuosta rakentelusta sai alkunsa myös kiinnostukseni autohifiin, jossa koko homma olikin pelkkää rakentelua. Samoin niitä ja komponentteja myyviä liikkeitä oli useita. (nro 201) 8/2020 3 Pääkirjoitus www.avplus.fi toimitus@avplus.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas P. Etenkin nuo, itse asiassa kaverin kanssa yhdessä rakentamat 10/2:set olivat minulla aikoinaan pitkään käytössä yhdessä siihen aikaan järeäksi luokitellun Yamaha A-700 -vahvistimen kanssa. Nykyään kaiken saa helposti valmiina, ja Kiinasta jopa halvalla. Tämä ja moni muukin on tehnyt tee-se-itse-hommista vähemmän suosittua. Uskon ja toivon, että tee-se-itse-kaiutinrakentelu kokee vähän samanlaisen uudelleen tulemisen kuin vinyylisoittimetkin. Jouluterveisin, Teppo Hirvikunnas Päätoimittaja Tee-se-itse palkitsee. 050 365 7654 (ark. Ja jossain vaiheessa heräsi mielenkiinto myös kaiuttimien paranteluun ja virittelyyn, niin kotelon kuin jakosuodattimenkin osalta. Tähän numeroon tehty Monacor Katana-M1 -kaiutinrakennussarjan testijuttu nosti mieleen tutut muistot siitä, kuinka hienolta tuntui saada kaiuttimet kasaan ja otettua niistä niin sanotusti “ekat savut”. Toistaiseksi. Ja olivatpahan muuten aivan erinomaiset kaiuttimet pieneen huoneeseen! Tarjolla oli myös monia muita rakennussarjoja. 9-15) PAINOPAIKKA Printtall As ISSN 2489-2653 A ikoinaan kaiutinrakentelu oli hyvinkin yleistä, ja etenkin silloisen HIFI-lehden lukuisat rakennusohjeet olivat hyvin suosittuja. No, aikansa kutakin. Nytkin löysin noista Monacoreista heti paranneltavaa. Itselläni on hyviä muistoja esimerkiksi HIFI 85/3ja 10/2-kaiuttimista. Niiden viimeistelyyn käytettiin joskus runsaasti aikaa ja vaivaa. Se on hauskaa, palkitsevaa ja mielenkiintoista. Tein nämä itse! Eikä homma jäänyt siihen, vaan tottakai kaiuttimista piti saada hienot. 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TOIMITUS JA AVUSTAJAT Heikki Kivelä Joni Nikkola Janne Soilakari Magnus Fredholm Janne Kinnunen Jiri Koivuniemi Jarkko Peipponen Jussi Ansio Markku Mikkonen Jonas Bryngelson Mats Meyer-Lie Kari Nevalainen ULKOASU Kari Laine kari.laine@avplus.fi JULKAISIJA/KUSTANTAJA AVPlus Media Oy / Teppo Hirvikunnas MEDIAMYYNTI Teppo Hirvikunnas 050 360 1450 teppo.hirvikunnas@avplus.fi TILAUKSET Sähköposti: tilaukset@avplus.fi Verkossa: www.avplus.fi P
E U Check out the brand new €799 From. A R E N D A L S O U N D
30 AMMAttilAiStEN VAliNtA HAlVEMPi liPPUlAiVA PUHEliN DiYDiPOlit EDUlliSEMMiN (nro 201) 8/2020 5. KoKeilU: Huawei sound X -älykaiutin.14 Mobiilijätin ja ranskalaisen Devialetin yhteistyön hedelmä tarjoaa tukevaa ääntä. 20 Xiaomi on valinnut säästökohteet huolella ja saanut painettua lippulaivansa hintaa alemmas. TesTi: superlux HD-681 -kuulokkeet........................................ s. Nyt parivertailussa kaksi tuttua jenkkimerkkiä. sovellukset......................................... 50 Pääkirjoitus............................................3 Uutiset........................................................6 Tuoreimmat uutiset ja ajankohtaisimmat asiat sekä perinteisen että uuden tekniikan maailmasta. 61 Kolumnistimme Jiri Koivuniemi pohtii äänentoiston painotuksia. levylautasella.................................. TesTi: Panasonic HZ2000e -televisio............................................... 66 s. 24 Sonyn kuulokeratkaisu tarjoaa kotiteatterisaundit vain sinun korvillesi. VeRTAilU: 12-tuumaiset aktiivisubwooferit........................ 34 liSää BASSOA! s. 62 Ylellistä, minimalistista ja luonnollista ääntä suoraan Italiasta. KolUMni: Äänentoistoa bassolla vai ilman?............................................. 54 Tanskalaismerkin historiaan mahtuu monia käänteitä, mutta suhde muotoiluun on ollut tasainen. TesTi: Yamaha RX-V4A av-vahvistin....................................... 34 Laadukkaasta lisäbassosta ei tarvitse maksaa mansikoita. 58 Tällä kertaa levylautasella suomipoppia ja klassikkoprogea. TesTi: sonus Faber lumina 1 -kaiuttimet.......................................... 30 Kuvantoiston referenssitaso on jälleen laitettu uuteen uskoon. seuraavassa numerossa......... TesTi: Xiaomi Mi 10T Pro 5G -älypuhelin......................................... 10 Voiko muutaman kympin kuulokkeet kuulostaa hyvältä. 16 Pieni ja edullinenkin älyranneke voi tarjota paljon apuja aktiivisuuden seurantaan. 50 Äänellisesti huipputasoiset dipolikaiuttimet voi rakentaa myös omin käsin. TesTi: Huawei Watch Fit -älyranneke........................................ 20 SiSältö s. PARiVeRTAilU: Bose & Klipsch -nappikuulokkeet......................... 26 Yamahan uusi ja edullinen RXV4A on kompakti keskusyksikkö kotiteatteriin. Tällä kertaa tekijänä on Panasonic. TesTi: Monacor Katana-M1 -diy-dipolikaiutin.......................... 60 Sovellusvinkeissä kolme nostoa arjen hyödyksi ja huviksi. KoKeilU: sony WH-l600 -kuulokkeet........................................ 46 Täyslangattomien nappikuulokkeiden laatu ja ominaisuudet vain kasvavat. HiFin HisToRiAA: B&o Beosound 3000................. Vertailussa viisi mallia alta tonnilla. 12 AfterShokzin uutuuskuulokkeet toimivat eksoottisella luujohdetekniikalla. KoKeilU: Aftershokz openComm -kuulokkeet.......................................
Uutiset E psonin projektorivalikoima täydentyy monipuolisilla ja helppokäyttöisillä uutuusmalleilla EH-TW5700 ja EH-TW5820, jotka haastavat perinteiset televisiot kotikäytössä. Väri muistuttaa premiumautojen titaaninharmaata sävyä. FREE NC+:t ovat saatavilla suositushintaan 159 euroa. Toimintakohtausten liike näkyy terävänä, selkeänä ja sulavana yksityiskohtien parannuksen ja kuvan interpolointitoiminnon ansiosta. Kuorma on erittäin helppo kahdeksan ohmia ja herkkyys mahtavat 92 desibeliä, joten K2 soi siis hienosti myös pienempitehoisella vahvistimella. Uutuusprojektorit luovat valkokangaselämyksen terävällä kuvanlaadulla ja syvillä mustan sävyillä. Kirkkautta lisäämällä jokainen yksityiskohta piirtyy elävänä, ja 21:9-kuvasuhde tekee kokemuksesta entistä vaikuttavamman. Lisäksi äänihaku onnistuu Google Assistantin avulla, ja voit myös jakaa sisältöä esimerkiksi suoraan puhelimesta näytölle. Värinä on moderni “Ash Grey Premium”, joka on tuttu Focalin kalleimman Utopia-mallisarjan erikoiskaiuttimista. Usb-c-latauskotelon kera kokonaissoittoaika nousee 21 tuntiin, jolloin nautit musiikista lähestulkoon vuorokauden ilman häiriöitä. Epson EH-TW5700:n suositushinta on 899 euroa ja EH-TW5820:n 999 euroa. Opiskelu, työmatka, treenaaminen – nämä kaikki onnistuvat, kun apuna on Smart Ambient -teknologia, joka mahdollistaa lähiympäristön havainnoinnin, vaikka nauttisitkin omasta tilasta. Korkea tehonkesto mahdollistaa kaiuttimesta nautiskelun myös suuritehoisilla vahvistimilla. Kaiuttimen rakenne on kolmitielattiakaiutin, jossa on kolme 6,5 tuuman bassoelementtiä, yksi 6,5 tuuman keskiäänielementti sekä yksi yhden tuuman TNF-domealumiinidiskantti, jonka viimeistelee muotoiltu suuntain. Kuulokkeissa oleva aktiivinen vastamelun torjunta auttaa keskittymään kovemmassakin hälyssä. Qiteknologiaa hyödyntävä langaton latauskotelo eliminoi sotkuisiin johtoihin liittyvät huolet. Projektorit ovat täynnä ominaisuuksia, jotka mahdollistavat uudenlaisen pelija viihdekokemuksen: 1080p-kotiteatteriprojektoreissa on sisäänrakennettu Android TVTM, jonka avulla on helppo suoratoistaa viihdettä useista eri sovelluksista ilman erillistä laitetta. Elementteinä Aria 936 K2 -mallissa on käytössä Focalin huippuunsa hiottuja K2-Power-elementtejä, jotka korvaavat normaalin Aria-sarjan Flax-elementit. Lisätiedot: fi.jbl.com Viihde-elämyksiä kotisohvalle Epsonin uusilla projektoreilla Milloin vain, missä vain – oma soundi ilman ulkopuolisia hälyääniä Hintaluokkansa vakuuttavinta äänentoistoa 6 8/2020 (nro 201) Koonnut: Janne Kinnunen. Lisätiedot: epson.fi F ocal Aria 936 K2 on Aria-sarjan uusi lippulaiva ja uudelleen suunniteltu erikoismalli, joka tarjoaa hintaluokkansa vakuuttavinta äänentoistoa. Perheen pelaajat voivat uppoutua pelin maailmaan käyttämällä tumman gamman lisäystä. Pinta on useita kertoja hiottu ja uudelleenlakattu, jolloin siihen on saatu syvyyttä ja erittäin korkea kiilto. Värivaihtoehdot ovat musta, valkoinen, sininen ja ruusunpunainen. Lisätiedot: kruunuradio.fi JBL Live FREE NC+ -kuulokkeet on varustettu aktiivisella vastamelun torjunnalla ja seitsemän tunnin soittoajalla. Kuulokkeiden suojausluokitus on IPX7, jolloin hiki ja vesiroiskeetkaan eivät häiritse kuulokkeiden toimintaa. Kaiutin on juuri tullut saataville Suomessa hintaan 3 990 euroa pari
Kooltaan pieni ja painoltaan kevyt (vain 145 grammaa) kamera on suunniteltu nopeaan ja vaivattomaan kuvaamiseen. Se sopii täydellisesti liikkuvalle kuvaajalle, ulkoilmaharrastuksiin tai luontokuvaukseen. Lisätiedot: poco.net R evive on uusin lisäys ajattomasta muotoilusta ja teknologisista innovaatioista tunnetun Tivoli Audion mallistoon. Kaiutinta ja valaisinta ohjataan laitteen etuosan pinnasta selkeästi nousevilla painikkeilla, jotka on helppo löytää jopa pimeässä. Puhelin sisältää lisäksi neljän kameran järjestelmän, johon kuuluu 64 megapikselin pääkamera, 13 megapikselin laajakuvakamera, 2 megapikselin makrokamera sekä 2 megapikselin syvyyskenno. Poco X3 NFC:n suositushinta on 269 euroa (6GB+128GB versio). Täysin automaattisessa PowerShot ZOOMissa on 100:n ja 400 millimetrin polttovälin objektiivi, ja polttoväliä voi kasvattaa digitaalisesti 800 millimetriin. POCOn tavoite on tuoda uudet innovaatiot kaikkien saataville, ja sen mukaisesti POCO X3 NFC on varustettu upealla, 6,67-tuumaisella FHD+ DotDisplay -näytöllä, joka yhdistää 120 hertsin virkistystaajuuden ja 240 hertsin kosketusnäytetaajuuden. Kaiuttimen päällä oleva led-valaisin on teholtaan 2,5 wattia, ja se vastaa 25 watin hehkulamppua. (nro 201) 8/2020 7 C anon PowerShot ZOOM on taskukokoinen superzoom-kamera, jolla voi taltioida sekä korkealuokkaisia valokuvia että fullhd-videota. Lisätiedot: tivoliaudio.eu & loudgroup.fi Taskukokoinen superzoomkamera valoja videokuvaukseen Puhelin teknologiaja peliharrastajien tarpeisiin Tivoli Audio vapauttaa pöydät kaaoksesta. Revive ei tee tässäkään poikkeusta. Kaiuttimeen voi liittää äänilähteen joko langattomasti tai 3,5 millimetrin stereoliittimellä. Kameran wifija bluetooth-yhteyksien avulla kuvaaja voi kuvata etäyhteydellä Canon Camera Connect -sovelluksen kautta. Tivoli Audio Reviven suositushinta on 249 euroa. Puhelimen luvataan pysyvän käyttökunnossa jopa kaksi päivää yhdellä latauksella, kiitos 5 160 milliampeeritunnin akun. Käteen sopivalla 12 megapikselin uutuuskameralla pääsee lähelle kohdetta. Tivoli Audio on designinsa lisäksi tunnettu yksinkertaisesta käyttölogiikastaan. Canon PowerShot ZOOM tulee kauppoihin joulukuussa 350 euron hintaan. Kaiutin kääntyy 30 astetta alustallaan, joten äänen voi halutessaan suunnata. Se yhdistää bluetooth-kaiuttimen, kännykän langattoman latausalustan sekä tunnelmaa luovan valaisimen samaan laitteeseen vähentäen johtojen ja tarvikkeiden määrää yöja työpöydillä. Lisätiedot: canon.fi S uomessa juuri saataville tullut POCO X3 NFC on teknologiaja peliharrastajien tarpeisiin suunniteltu puhelinuutuus, joka on varustettu Qualcommin uusimmalla ja tehokkaimmalla 700-sarjan 4G-alustalla Snapdragon 732G:llä. Tehokas DIGIC 8 -prosessori on kameran kuvanlaadun ytimessä, ja optinen kuvanvakain takaa vakaan ja terävän lopputuloksen. Laite on varustettu myös usb-latausportilla
Soit ti messa on sisäänrakennettu phonoesivah vis tin, jonka saa myös ohitettua. Sama kos kee val mis ta jan mu kaan soit ti men kaik kia mui ta kin me kaa ni sia kom po nent te ja. Lisätietoja: pro ject-au dio.com ja ah-hi fi sys tems.fi Suomi mainittu! B rittiläinen Hifi+-lehti on valinnut Amphion Argon 7LS -kaiuttimet vuoden 2020 parhaiksi lattiakaiuttimiksi hintaluokassa alle 10 0000 puntaa. Lisätietoja: tho rens.com ja hi fi ta lo.fi 8 8/2020 (nro 201). Thorens TD 102 A on myös hyvin perinteisen näköinen hih na ve toi nen täy sau tomaat tisoitin. Ominaisuuksiinsa nähden Phono Box RS2:n 1 500 euron suositushintaa voi pitää hyvinkin kohtuullisena. Tuon vakiorasian 60 euron hinta ei mielestämme oikein istu kokonaisuuteen. Massaltaan 5,4-kiloinen TD 102 A on saa ta va na kiil tävän mus ta na ja päh ki nä puun vä ri si nä, ja sen luvataan tulevan myyntiin tam mi kuus sa 2021. Laite on saatavana mustana ja hopeisena. Pähkinäpuusta valmistettu teline on jo itsessään hyvän näköinen ja menee sisustuselementistä. Moot tori on säh köi ses ti oh jat ta va kak si no peuk si nen dc-moot to ri. Lisätietoa: e-ville.com Uutiset Tyylikäs mutta edullinen kuuloketeline Uusi Thorens Pro-Jectilta upea levysoitinesivahvistin L evysoi tin val mistaja Pro-Ject on julkaissut uuden, highend-tason levysoitinesivahvistimen. Teline painaa muhkeat 650 grammaa kuten aito pähkinäpuu tekee. Tämän hintaisen soittimen toivoisi olevan saatavana myös ilman rasiaa. Äänirasiana on Au dio Tech ni can perusrasia AT VMP 95 E. Kuulokkeet on helppo ottaa irti telineestä ja sujauttaa siihen takaisin. Leh ti ku vaa Amp hi on Ar gon 7LS:ien ään tä muun muassa “sel ke äksi ja pai nok kaaksi”. Le vy soit ti messa on hiilikuituinen TP72-ääni var si sää det tä väl lä si vut tais ve don poistolla. J os omistat sankakuulokkeet ja haluat pitää ne siististi ja tyylikkäästi esillä, niin tässä tyylikäs mutta kohtuuhintainen teline. Myös kaiuttimien basso tois toa kehutaan: “Syvä, no pea ja tyy li käs ja ilah dut ta van su vait se vai nen huo ne si joi tuk sen suh teen…” Onnea Amphion! Lisätietoja: amp hi on.fi P erinteikäs levysoitinmerkki Thorens on kasvattanut ennestään laajaa levysoi tinva li koi maansa uudella täysau to maat ti sella soittimella. Soittimen suositushinta on 699 eu roa. Telineen pohjassa on kumitassut. Soittimessa on kelluva runko, ja le vy lauta sen ri pus tus me ka nis mi ta kaa valmistajan mukaan pie nim män mah dol li sen kit kan. Teline on noin 26 senttimetriä korkea, ja sen hinta on 35 euroa. Pro-Ject Phono Box RS2 tarjoaa erittäin monipuoliset asetukset niin mmkuin mc-äänirasioille: vahvistukselle on 8-portainen säätö, samoin kapasitanssille, mc-liitännän sisääntuloimpedanssi on säädettävissä portaattomasti 10–1 000 ohmin alueella, balanssin hienosäätö ja esivahvistimesta löytyy myös DECCA-korjausvaste sekä kytkettävä subsonic-suodatin
Match UP 7BMW on käänteentekevä audiojärjestelmän päivitys kaikille jotka haluavat enemmän tehoa ja dynamiikkaa ja täydellisen integroitumisen auton alkuperäiseen järjestelmään. UP 7BMW BMW mallit -06 tähän päivään UP 7DSP PP 62DSP MATCH signaaliprosessorivahvistimet 5-kanavainen vahvistin jossa on sisäänrakennettuna 5-kanavainen DSP BMW:n HiFi sound systemin (s676a) ”M-paketti”. @ 4 Ohm 5 x 65 / 130 W (Etu / Taka / Keski) Subwoofer ulostulo @ 2 Ohm 2 x 160 / 320 W Yhteensopivuus: Alfa Romeo, Audi, BMW, Citroen, DS automobiles, Fiat, Ford, Honda, Hyundai, Kia, Mazda, Mercedes, Nissan, Opel, Peugeot, Renault, Seat, Skoda, Suzuki, Toyota, Volkswagen Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.aigroup.fi Auton äänentoisto seuraavalle tasolle vaivattomasti! Taajuusvaste 20 Hz 22,000 Hz DSP resoluutio 64 Bit Näytteenottotaajuus 48 kHz A/D D/A muunnin: BurrBrown Särö (THD) 0.03 % Yhteensopivuus: kts. PP 62DSP
Kuulokepannassa on muuten kätevä jousikuormitettu automaattinen korkeussäätö. Superlux HD-681 -kuulokkeiden hinta–laatusuhde on todellakin uskomaton. Soundissa on sopivassa suhteessa loudnessmaisuutta mutta silti erottelua. Superluxit pieksevät äänenlaadullaan mennen tullen useita satojen eurojen kuulokkeita. Huippukuulokkeet 30 eurolla! TESTI: Superlux HD-681 -sankakuulokkeet 10 8/2020 (nro 201) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas Superlux HD-681 Hinta 20,40 € (+tk.) Ostopaikka jimms.fi Lisätietoja superlux.com.tw Rakenne Dynaaminen, puoliavoin Elementit 50 mm Herkkyys 98 dB/mW Impedanssi 32 Ohm Kaapeli Kiinteä 2,5 m Liitin 3,5 mm (6,35 mm sovitin) Paino (kaapelin kanssa) 278 g Muuta Säilytyspussi. T aiwanilaiset Superlux HD-681 -kuulokkeet ovat olleet markkinoilla jo vuodesta 2011, ja ne ovat aika suora kopio legendaarisista AKG K240 -kuulokkeista. Hinta–laatu kohdillaan . Mutta kehtaako näin halvoilla kuulokkeilla kuitenkaan kuunnella. Puhelimella kuunnellessa bassot korostuivat jostain syystä enemmän kuin normaalilla vahvistimella. Kuulokkeita myy suomessa ainakin Jimms.fi, mistä mekin ne tilasimme. Palaamme tähän ja näiden kuulokkeiden 681Fja 681B-versioihin tarkemmin nettisivuillamme. Varustukseen kuuluu jopa säilytyspussi. Kokonaisuutena Superluxien ääntä voi pitää erittäin hyvänä ja hintaluokassaan suorastaan käsittämättömän hyvänä. Hintaansa nähden kuulokkeet ovat asiallisen tuntuiset ja rakenteeltaan uskottavat. Kuulokkeilla on ilo kuunnella. Vain 30 euroa täysikokoisista over-ear-kuulokkeista on käsittämättömän edullinen hinta. Kuulokkeiden impedanssi on myös mobiilikäyttöön sopiva 32 ohmia. Ääni todella yllätti Kun hinta on halppis-osastoa, niin on vaikea sanoa, mitä pitäisi odottaa. Myös korkeilla taajuuksilla oli korostusta, mutta sitä voi pitää enemmänkin kirkkautena. Bassot soivat kuitenkin suhteellisen tarkasti. Mitä pitäisi odottaa, jos kuulokkeet maksavat alle 30 euroa. Vasemmasta kuulokekupista lähtevä kiinteä kuulokejohto on 2,5 metriä pitkä, ja siinä on 3,5 millimetrin liitin sekä 6,35 millimetrin adapteri. Kuulokkeiden rakenne on muovisuudestaan huolimatta yllättävän tukeva ja kestävän tuntuinen, ja keveys tekee ne mukaviksi käyttää. Ehkä juuri alhaisen hinnan ja heikon markkinoinnin johdosta kuulokkeet ovat jääneet kuitenkin suhteellisen tuntemattomiksi Suomessa. Bassoalue soi aavistuksen pinnassa ja muhkeasti, mutta ei liikaa. HD-681:t ovat saaneet aika ajoin suitsusta hinta–laatusuhteensa ansiosta, sillä ne maksavat alle 30 euroa. Miten tähän hintaan voidaan tehdä näin hyvin soivat kuulokkeet. n Kuuloke-elementtien edessä oli mielenkiintoiset “Acoustic Damper”tarralaput, joilla oikeasti on vaikutusta ääneenkin. Ne ovat myös mukavan kevyet päässä. HD681:n 50-millimetrisissä kuuloke-elementeissä on mylar-kalvot ja neodyymimagneetit. Superluxit todellakin yllättivät puhtaalla ja selkeällä äänellään. Itse kuulokkeet ovat yllättävän kevyet mutta samalla hieman halvan tuntuiset (mitä ne toki ovatkin). Toisto ei ollut silti raaka tai epämiellyttävä. PLUSSAT JA MIINUKSET + Erinomainen hinta–laatusuhde + Miellyttävä toisto + Keveys – Hiostavat korvatyynyt – Liian halvat. Nytkin ne tulivat mieleen melkein vahingossa, kun katselin yhden “suomalaisen” kuulokemerkin somemainosta. Kuulokepannan yläkaarikin on muovia, tosin tukevaa sellaista. Kuulokekuppien muovi on kovaa ja kaikki osat aina korvatyynyjä myöten enemmän tai vähemmän muovisen tuntuisia. Kevyttä tavaraa Superlux HD-681:t on pakattu pelkkään pahvilevyn päällä olevaan muovikääreseen. Parasta on kuulokkeiden ääni: bassot soivat hieman korostuneesti ja paksusti, ja korkeimmilla taajuuksilla on aavistus kirkkautta – ei siis ihan hifiä – mutta kokonaisuutena ääni on rasittamaton, puhdas ja miellyttävä
Luujohdekuulokkeet johtavat äänen värähtelyt käyttäjän leuan ja kallon luita pitkin sisäkorvassa sijaitsevaan simpukkaan. Kuulokkeiden pois ottaminen on silloin kuitenkin hieman hankalaa. K uluneen vuoden pandemia-aika on passittanut etätöihin kaikki, joille se on edes jollain lailla mahdollista. AfterShokzin OpenComm-kuulokkeet tarjoavat vaihtoehdon perinteisille kuulokkeille luujohdeteknologiansa ansiosta. Korvan vierestä ne hieman painavat, mutta tuntuvat huomattavasti vähemmän häiritseviltä kuin korvakäytäviin tungettavat nappikuulokkeet tai päivän mittaan tavallisesti puristavat ja kuumottavat sankakuulokkeet. Keveysvaikutelmaa lisää niiden rakenne. Nappikuulokkeet taas täytyy tunkea korvakäytävään, eivätkä ne usein istu kovin hyvin. Perinteiset sankakuulokkeet ovat usein painavia ja puristavat ja kuumottavat korvia. Käyttökokemusta voi verrata silmälaseihin tai sangallisiin nappikuulokkeisiin. Kevyesti keskellä päivää AfterShokz OpenComm -kuulokkeet ovat kevyet, ainoastaan 33 gramman painoiset. KOKEILU AfterShokz OpenComm -luujohdekuulokkeet 12 8/2020 (nro 201) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja. AfterShokzin OpenCommluujohdekuulokkeet tarjoavat kevyemmän vaihtoehdon perinteisille kuulokkeille. Kuulokkeet ovat käytössä lähes huomaamattomat. Näin siis karkeasti jaoteltuna. Silmälasien kanssa käytettäessä kuulokkeet vaativat hieman askartelemista, sillä korvan yli menee kaksi sankaa. Se on myös turvallisuuskysymys. Titaanisisuksinen panta sujautetaan niskan takaa ja sanka puolestaan korvan yli. Päivittäisessä käytössä huomaa, että kuulokkeet eivät ole käyttömukavuudeltaan välttämättä sieltä parhaasta päästä. Kuulokkeet istuvat hyvin korvien muotoihin ja pysyttelevät napakasti paikallaan. On EtätyöläisEn kuulokkEEt Jos joutuu käyttämään kuulokkeita tuntikausia päivässä, se käy raskaaksi. Kätevimmin kuulokkeiden ja silmälasien yhteiselo sujuu, jos asettaa ensin kuulokkeiden sangan ja silmälasin sangan vasta sen jälkeen. Sanka on joustava, joten kuulokkeet sopivat monenkokoisiin päihin. Korvakäytävät jäävät silloin avoimiksi, joten ympäristön äänet pystyy kuulemaan periaatteessa esteettä. Esimerkiksi lenkillä ollessaan liikenteen seassa pystyy silloin seuraamaan, mitä ympärillä tapahtuu. Korvan edessä sijaitsevat elementit lepäävät kevyesti leukaluuta vasten. Zoomja Teams-palaverit ovat tulleet tutuiksi, ja niistä istutaan suuri osa kuulokkeet päässä
Toinen vaihtoehto on käyttää nfc-lähiyhteyttä parinmuodostukseen. Mikrofoni on varustettu digitaalisen signaaliprosessoinnin voimin toimivalla vastamelutoiminnolla, joten puheen pitäisi pysyä kirkkaana äänekkäämmässäkin ympäristössä. Ainakin siinä mielessä kuulokkeet toimivat myös hiljaisessa avokonttorissa työskenteleville. Musiikin toistoa enemmän kuulokkeet ovat kotonaan esimerkiksi podcastien ja puheluiden toistossa, missä puhetaajuudet ovat pääosassa. Kuulokkeet soveltuvat parhaiten puheluihin tai puhepainotteisen materiaalin kuunteluun, sillä musiikintoisto niissä ei ole kehuttava. vaikea kuvitella tilannetta, jossa kuulokkeet tipahtaisivat itsekseen päästä – paitsi ehkä benji-hypyssä. Satunnaisessa musiikin kuuntelussa ne kuitenkin menevät. Lähinnä puhekäyttöön Kuuntelukokemus on melko erikoinen verrattuna perinteisiin kuulokkeisiin. Basson potku tuntuu sykäyksinä korvan edustalla, jossa kuulokkeet ovat kiinni. Omaa muuntajaa kuulokkeiden mukana ei tule, joten sitä varten joutuu lainaamaan esimerkiksi puhelimen laturia. Tuulisessa ulkoilmassa autojen keskellä vastapuoli kuuli äänen selkeänä. Oikealla puolella korvan takana sijaitsevat äänenvoimakkuuden säätimet, joilla myös pystyy suorittamaan bluetoothparinmuodostuksen sekä kytkemään ja katkaisemaan virran. Kovimmalla äänenvoimakkuudellakaan kuulokkeiden ääni ei vuoda juuriAfterShokz OpenComm Hinta 169 € Lisätietoja aftershokz-communications.com Toimintaperiaate Luujohdekuuloke Mikrofoni Puomi, varustettu vastamelutoiminnolla Paino 33 g Akunkesto 16 h (puhe), 8 h (kuuntelu), 14 vrk (valmiustila) Latausaika n. Lataamisessa vierähtää noin tunnin verran. kaan ulospäin, joten ne eivät kohtuuttomasti häiritse vieressä istuvia. Painamalla molempia äänenvoimakkuudensäätimiä pitkään voi valita kahden taajuuskorjaimen esivalinnan välillä. Se ei ole välttämättä kaikkien mielestä miellyttävää. Basso on kova, mutta keskiääni ja diskantit toistuvat aivan selkeinä. Tosin liikenteen joukossa käyttöä rajoittaa se, etteivät kuulokkeet juurikaan estä ympäristöääniä kuulumasta. 1 h IP-luokitus IP55 Muuta Latausjohto, kova kotelo + Mukavuus ja keveys + Äänen vähäiset vuodot + Puheluäänen selkeys – Äänentoisto musiikissa Kelpo kuulokkeet kotikonttoriin AfterShokz OpenCommin valtti on mukavuus. Korvan etupuolella puolestaan sijaitsee monitoimipainike, jolla voi esimerkiksi vastata puheluun. Etenkin etätöihin kuulokkeet sopivat mainiosti, koska kotona harvemmin on ylimääräistä melua. Avokonttorissakaan kuulokkeet todennäköisesti eivät häiritse ympärillä istuvia, sillä vuodot ovat minimaaliset, mutta ympäristön äänet saattavat kantautua hieman liikaa omiin korviin. Puhdasta puhetta Mukana tulee mukavan tukeva kuljetuslaukku ja magneetilla kuulokkeisiin kiinnittyvä usb-latausjohto. Soundi on sinänsä peltipurkkimainen, mutta on yllätys, että kuulokkeet yltävät jonkinlaiseen bassontoistoon. Kuulokkeissa on myös puomimikrofoni, joka on varustettu vastamelutoiminnolla. n (nro 201) 8/2020 13. Jos kuulokkeista pääsee loppumaan virta kesken työpäivän, niin viiden minuutin pikalatauksella on mahdollista saada lisää puheaikaa kahden tunnin ajaksi. Kuulokkeet on suojattu IP55-luokituksen mukaisesti pölyä ja joka suunnasta tulevia vesisuihkuja vastaan. Akunkesto on asiallinen etenkin puhekäytössä, mutta kuuntelukäytössä jäädään liiankin lähelle normaalin työpäivän mittaa. Esimerkiksi työn lomassa tapahtuvaan taustamusiikin kuunteluun kuulokkeet käyvät jotenkuten. Niinpä korvakäytävät jäävät vapaiksi. Kätevänä ominaisuutena on, että kuulokkeet ilmoittavat varoitusäänellä kastuessaan. Ei pelkkään sisätyöhön Akunkestoksi valmistaja lupaa puhekäytössä 16 tuntia, kuuntelukäytössä 8 tuntia ja valmiusajaksi 14 päivää. Hyvässä lykyssä kertalatauksella siis pärjää pari puheliasta työpäivää, rauhallisempana päivänä useamman päivän verran. Parhaiten kuulokkeet soveltuvat lenkkikaveriksi tai toimistotyöläiselle. Toinen tarjoaa hieman tukevampaa bassoa, kun taas toinen on diskanttisempi ja ohuempi. Mikrofonin vastamelutoiminto toimii varsin hyvin. Sateessa lenkkeilyn ei siis pitäisi olla ongelma, mutta uimaan kuulokkeet päässä ei kannata kuitenkaan mennä. Ne ovat kevyet eivätkä pidemmässäkään kuuntelussa muutu epämiellyttäviksi käyttää. AfterShokz-kuulokkeiden ääni johtuu korvien edessä sijaitsevista elementeistä poskiluiden kautta sisäkorvaan. Vaikka kuulokkeiden ääni ei missään nimessä hifikriteereitä täytäkään, niin erityisesti mukavuutta arvostavalle etätyöläiselle kuulokkeet ovat mainio valinta. Kuulokkeissa on myös mikrofonipuomi, jonka saa käännettyä noin kolme neljäsosakierrosta
Fyysisiä liitäntöjä laitteessa ei ole lukuun ottamatta virtaliitäntää. Toistaiseksi älykaiutinominaisuuksia ei kuitenkaan ole käytössä Suomessa. Kiiltoa ja värejä Muotonsa puolesta Sound X:n lähin verrokki on Apple HomePod. H uawein ja Devialetin yhdessä kehittämä älykaiutin kuulostaa ajatuksena mielenkiintoiselta – etenkin hifiharrastajan korvaan. Devialet on tunnettu kokoonsa nähden ällistyttävän tehokkaista aktiivikaiuttimistaan, joiden äänen salaisuus piilee etenkin huippuunsa viritetyssä digitekniikassa. TESTI: Huawei Sound X -älykaiutin 14 8/2020 (nro 201) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja. Mukaan napattava matkakaiutin se ei siis ole. Huawei Sound X ei ole älykaiutin muualla kuin Kiinassa. Harvinaisesta kielestämme johtuen käyttäjä joutuu vaihtamaan johonkin tunnetumpaan kieleen virtuaaliapua halutessaan. Kaiuttimen yläosan rgb-valaistusta hallintapaneelista löytyy äänenvoimakkuuden säätimet, monitoimipainike parinmuodostusta varten sekä bluetoothpuheluihin käytettävien mikrofonien mykistys. Se on olennainen osa myös esineiden internetiä ja älykotiekosysteemiä. Yhtiön lippulaivapuhelimet ovat olleet jo vuosikausia mobiilikameroiden kirkkainta kärkeä. Myöskään akkua ei löydy, joten laite vaatii aina verkkovirtaa toimiakseen. Kangasverhoilun sijaan kaiutin on kuitenkin korkeakiiltoinen, mikä tekee siitä näyttävän mutta myös sormenjälkimagneetin. Bluetooth ja UPnP Älykaiuttimien sydän on puheohjaus. Edes Applen HomePod-älykaiutin ei vielä ymmärrä suomea, vaikka valmistajan kehittämä Siri-avustaja ymmärtääkin. Läheisyysanturin ansiosta valot syttyvät, kun käden vie kaiuttimen lähelle. Huawei ei voi viime vuonna alkaneiden USA:n kauppapakotteiden vuoksi käyttää Googlen palveluita, esimerkiksi useimmissa älykaiuttimissa käytössä olevaa Google Assistant -puheohjausta. Toisaalta Suomi ei ole muutenkaan älykaiuttimien luvattu maa. Koko on varsin kompakti. Huawein oma Celia-puheassistentti esiteltiin huhtikuussa, ja se puhuu myös englantia. Tukevaa äänTä pienessä pakeTissa Mobiilivalmistaja Huawein ja ranskalaisen highend-merkki Devialetin yhdessä kehittämä Sound X -kaiutin tarjoaa hyvää ja tanakkaa ääntä, vaikka älyominaisuudet jäävätkin puuttumaan. Kiinan mobiilijätti Huawei taas on aikaisemminkin nojannut tarvittaessa ylellisiin brändeihin, mistä paras osoitus on yhteistyö Leican kanssa. Itse laitteen saa mykistettyä kätevästi asettamalla käden sen päälle
Tätä kirjoittaessa julkistettu satasen edullisempi Huawei Sound tuo mukaan aux-sisääntulon ja huomattavasti bluetooth aptx:ää hifimmän ldac-tasoisen tiedonsiirron. Devialetin kädenjäljen tunnistaa alataajuuksien tanakasta väännöstä. Sovelluksessa on myös sävynsäätö bassolle, äänenvoimakkuuden säätö sekä mahdollisuus saada kaiutin toistamaan ääntä upnp:n kautta. PLUSSAT JA MIINUKSET + Puhdas äänentoisto + Bassovarat kokoon nähden – Ei älyominaisuuksia – Ei aivan kaikkeen musiikkiin – Ei fyysisiä liitäntöjä Huawei Sound X Hinta 299 € Lisätietoja consumer.huawei.com Toimintaperiaate Aktiivinen älykaiutin Kaiutinelementit 6 x 1,5” laajakaistaelementti, 2 x 3,5” bassoelementti Mitat 165 mm x 203 mm Paino 3,5 kg Muuta Virtalähde, pikaohje, kuljetuspussi, antistaattinen liina, kolme erityyppistä virtajohtoa Lupaava aloitus . Älyominaisuuksien puutteen vuoksi tuote jää Suomessa vajavaiseksi, mutta tilanteen ymmärtää vallitsevissa olosuhteissa. Täydellistä ääni ei ole etenkään särökitaramusiikkia kuunnellessa, mutta popimpi ilmaisu luonnistuu asiallisesti. Muissakin keskialuesoittimissa, kuten pianossa ja akustisessa kitarassa, se on havaittavissa muttei kovin häiritsevänä. Rivakka flamencokitaran juoksutus toistuu tiukasti, ja diskantissa on myös kirkkautta ja napakkuutta. Äänenpainetta lähtee pienestä kaiuttimesta mukavasti, ja toisto on etenkin bassojen osalta tanakkaa. Tanakat soundit Kokoonsa nähden kaiutin tarjoaa ponnekasta ja laadukasta ääntä. Bluetooth 5.1 -yhteyden kautta ja aptx-koodekin avulla kaiutin yltää parhaimmillaan cd-tasoiseen eli 16 bitin ja 44,1 kilohertsin laatuun. Pahimpia haastajia ovat esimerkiksi Sonos One ja muut monihuonekaiuttimet, joiden verkkotoisto-ominaisuudet ovat sulavampia ja laajennusmahdollisuudet ovat paremmat. Lopputuloksen huomaa myös käytännössä. Laiteohjelmistopäivitykset tapahtuvat Huawein AI Life -sovelluksella, joka yhdistetään kodin wifiverkkoon. Itse kaiutin on myös Hi-Res-sertifioitu, eli se kykenee myös cd-laatua parempaan ääneen. Kevyt rytmimusiikki, klassinen ja ilmavasti sovitettu poppi toistuvat mainiosti. Fyysisiä liitäntöjä ei myöskään ole, mutta niitä ei aivan välttämättä tarvitakaan. (nro 201) 8/2020 15. Sivuilla olevista aukoista puolestaan pilkistää kaksi 3,5 tuuman bassoelementtiä. Muussa tapauksessa bluetooth-yhteys muodostetaan normaaliin tapaan valitsemalla laite puhelimen tai tabletin valikosta. Ääni myös pysyy melko kirkkaana maksimivolyymiin saakka. Huawei Sound X on kiinnostava tuote ja lupaava merkki kännykkäjätin yhteistyöstä Devialetin kanssa. Viereisessä huoneessa voimakkuus kuulostaa kuitenkin jo maltilliselta. Enimmillään äänenvoimakkuutta irtoaa sen verran, että laitteen vieressä tuntee olonsa epämukavaksi. n Sound X:n alaosassa on kaiutinjärjestelmä, josta löytyy kuusi kappaletta 1,5 tuuman laajakaistakaiuttimia. Lisäksi jos ottaa huomioon, että Devialetin kaiuttimien hinnat lähtevät tonnin tietämistä, hinta ei tunnukaan niin suurelta. Android 10:llä varustetussa Xiaomipuhelimessa sovellus antoi ahkerasti virheilmoitusta mutta ei kuitenkaan kaatunut. Nfc-yhteydellä varustetulla Androidpuhelimella parinmuodostus onnistuu napauttamalla. Devialetin käsialaa olevassa Push-Pushdesignissa bassoelementit ovat vastakkaisessa vaiheessa, joten ne kumoavat toistensa aiheuttamat takaresonanssit. Kaiuttimen 299 euron hinta on toki korkeahko mutta ei poikkeuksellinen. Volyymit kaakossa kuunnellessa 20 millimetrin liikepoikkeamalla varustetut bassoelementit vispaavat kiivaasti, mutta kaiuttimen pinnalla ei tunnu värähdystäkään. Toisto on myös selkeää. Sam-optimointi sovittaa kaiuttimen toiston tulevaan signaaliin reaaliajassa. Sound X toimii leveysasteillamme bluetooth-kaiuttimena, ja lisäksi siihen voi lähettää ääntä nyttemmin ohjelmistopäivityksen ansiosta myös upnp-protokollan välityksellä. Olennaisin kauneusvirhe on yläkeskialueen vääristymä, jonka vuoksi etenkin särökitara kuulostaa ohuelta ja kireältä
Mutta Watch Fit on silti enemmän kuin aktiivisuusranneke. Watch Fitin 1,64 tuuman amoled-kosketusnäyttö tarjoaa tietoa kompaktissa muodossa. Myös paksuudeltaan kello on maltillinen. Kellon sivulla on yksi painike, pohjassa puolestaan latausnastat mukana tulevaa usb-laturia varten sekä ledit, joiden avulla kello seuraa sykettä. V uodenvaihde on perinteisesti hyvien päätösten aikaa. Watch Fit sijoittuu niiden väliin. Watch Fit -kello on 5atm-tasoisesti vedenpitävä, eli se kestää vettä aina 50 metrin syvyyteen saakka. VakioaseKOKEILU: Huawei Watch Fit -älyranneke 16 8/2020 (nro 201) Teksti: Joni Nikkola Kuvat ja ruutukaappaukset: Valmistaja ja Joni Nikkola Kevyt ja monipuolinen treeniapuri Huawei Watch Fit tarjoaa edullisessa ja kevyessä paketissa mukavan kattauksen apuja aktiivisuuden seurantaan.. Se ei ole yhtä näyttävä kuin Watch GT, mutta moni kaipaakin mieluummin hienovaraisuutta. Värivaihtoehtoina on tarjolla pastellipinkki Sakura Pink, haalean mintunvihreä Mint Green sekä mattamusta Graphite Black. Nykyään moni seuraa liikkumistaan jonkinlaisella älylaitteella – esimerkiksi puhelimella, aktiivisuusrannekkeella tai kellolla. Tiukan määritelmän mukaan älykelloihin pitäisi pystyä asentamaan sovelluksia älypuhelimen tapaan. Ennestään valmistajan valikoimissa on ollut Band-aktiivisuusrannekkeita ja toisaalta parin–kolmensadan euron hintaisia Watch GT -älykelloja. Siinä tapauksessa Watch Fit ei ole älykello. Painoa on hihnoineen ainoastaan 34 grammaa eli ei paljon mitään. Kellotaulun voi vaihtaa. Tällä on merkitystä ahkerimmille liikkujille, sillä monet käyttävät esimerkiksi Stravan aktiivisuusseurantaa kellovalmistajien omien ratkaisujen sijaan. Osassa kellotauluista näyttö on jatkuvasti päällä, mutta silloin akku kuluu nopeasti. Huawei Watch Fitin luokittelu ei ole aivan yksiselitteistä. Se on ulkomuodoltaan kello ja sellaiseksi vieläpä varsin fiksu. Unohdetaan semantiikka ja lähdetään lenkille. Kevätkauden ohjelmassa voi olla esimerkiksi kilojen karistamista, terveyden kohentamista tai hyvän mielen hankkimista muuten vain. Huomaamaton lenkkikaveri Paketista kuoriutuu melko tavallinen älykello. Siinä missä kalliimmat Huawei Watch GT -kellot mukailevat tyyliltään perinteistä viisarikelloa, neliskanttinen Watch Fit tuo ulkonäöltään mieleen Apple Watchin tai suunnilleen samaan hintaluokkaan sijoittuvan Xiaomi Amazfitin hieman pitkämäisempänä versiona. Kiinalainen mobiilivalmistaja Huawei toi hiljattain markkinoille hieman yli sata euroa maksavan Watch Fit -älykellon. Watch Fit on kädessä erittäin kevyt ja huomaamaton, joten ranteeseen laitettuaan kelloa ei tule lainkaan miettineeksi
Lataaminen kestää noin tunnin verran. Hihnat ovat irrotettavat, mutta ne ovat kooltaan ja kiinnitykseltään tavallisesta poikkeavat. Sovelluksesta näkyvät esimerkiksi saavutetut askelmäärät pidemmälläkin tähtäimellä.. Aktiivisuusnäkymään kuuluu askelmäärä, mitattu aktiivinen liikkuminen ja päivän aktiiviset tunnit. Kellon painike herättää näytön ja paKellotauluja vaihtamalla voi personoida laitteen ulkonäköä entisestään. Älykellojen käyttöliittymät harvemmin ovat kovin intuitiivisia, mutta Lite OS on siinä suhteessa paremmasta päästä. Sivulle päin sipaisemalla voi seurata koko ruudun näkymästä pulssia, stressitasoa, säätilaa, hallita musiikin toistoa ja tutkailla aktiivisuustietoja. Tarjolla on pääsy myös asetuksiin. Alhaalta ylöspäin hipaisemalla puolestaan pääsee tarkastelemaan viestejä. Yläreunasta alaspäin sipaistessa pääsee valitsemaan ei saa häiritä -tilan tai näyttö päällä -tilan, etsimään kateissa olevan puhelimen ja lisäämään hälytyksen. Sujuvaksi hioutunut Huawei Watch Fitissä pyörii samainen Lite OS -käyttöjärjestelmä kuin muissakin Huawein kelloissa. Niinpä valikoima rajoittuu ainoastaan Huawein omiin vaihtohihnoihin. Kiinnitys ei ole aivan tukevimmasta päästä ja irtoaa kohtuullisen helposti esimerkiksi, jos johto on hieman vääntynyt. Vasemmalle sipaisemalla pääsee takaisinpäin. Kuten aiemmin testaamissammekin samaisella käyttöjärjestelmällä varustetuissa kelloissa käyttö on sujuvaa, eikä testissämme ilmennyt ongelmia sen kummemmin hidastelun kuin bugienkaan muodossa. Kellon mukana tulee vakiona silikoninen hihna. Jos tavoitteena on matalan kynnyksen kunnonkohotus, siinä auttaa aktiivisuusnäkymä. Se on aivan kelpo tulos etenkin tämän kokoja hintaluokan kellolta, ja ellei ole todellinen aktiiviurheilija, kelloa ei tarvitse olla joka päivä lataamassa. (nro 201) 8/2020 17 Pakkauksen mukana tuleva latausjohto kiinnittyy magneetin avulla kellon takaosaan. Akun luvataan kestävän kymmenen vuorokautta tyypillisessä käytössä, kovemmassa käytössä noin seitsemän vuorokautta. Kellon mukana tulee kymmenkunta valmista vaihtoehtoa, mutta lisää pystyy lataamaan Huawei Health -sovelluksen kautta. tuksena kellon näyttö menee itsestään pois päältä ja herää, kun kättä nostetaan. Valikosta voi valita harjoituksia, selata harjoitustietoja, seurata harjoituksen tilaa, sydämen sykettä, veren happipitoisuutta, aktiivisuustietoja unta ja stressiä, tehdä hengitysharjoituksia, ohjata musiikin toistoa, lukea ilmoituksia, katsoa säätietoja, käyttää sekuntikelloa tai ajastinta, asettaa hälytyksen, käyttää taskulamppua ja etsiä puhelimen. Käyttö on yksinkertaista. Valikkoa puolestaan pääsee selaamaan pystysuunnassa hipaisemalla. Miinuspuolena standardoimattomassa ratkaisussa on se, että jos hihna joskus vuosien päästä hajoaa, uutta ei välttämättä ole enää helppo löytää
Kellon kaveriksi on ladattavissa Huawei Health -sovellus. Sovelluksessa lajeista mukana on juoksu, kävely, pyöräily, uinti, koripallo ja golf. Niiden kohdalla kello kysyy, halutaanko harjoitusta seurata, mikä on kätevää, sillä usein lenkille lähtiessään unohtaa laittaa kellon käyntiin. Alkuvaiheessa tuoreimpien yhdistettävien laitteiden listaa ei päässyt päivittämään, minkä vuoksi yhdistäminen oli mahdotonta. Käyttöliittymä muuttuu hieman eri kellotauluvaihtoehtojen mukaan, ja esimerkiksi aktiivisuustiedot näkyvät niissä eri tavoin. Kellossa on 12 fitness-kurssia ja 13 juoksukurssia. Tällä hetkellä tarjolla on 12 lajin harjoituksia, mikä on varsin mukava määrä. Tarjolla on myös kuukautiskalenteri. Pelkän seurannan lisäksi tarjolla on myös animoitua opastusta harjoittelun tueksi. Ensimmäisen treeniviikon jälkeen kello osaa myös neuvoa harjoittelun etenemisessä. Varsinkin ulkolajien seurannassa satelliittipaikannus on tärkeä. Testilenkeillämme paikannus toimi tarkasti ja pätkimättä. Akkua paikannustoiminto kuitenkin kuluttaa huomattavasti runsaammin kuin perustilassa. Monesti etenkin aktiivisuusrannekkeissa ja edullisissa älykelloissa satelliittipaikannus on tarjolla vain puhelimen kautta. Ei pelkkää urheilua Huawei Watch Fitissä on tarjolla rutkasti muitakin toimintoja kuin pelkkiä treeniohjelmia. Tukea treeniin Huawei Watch Fitissä on etenkin hintaluokkaansa nähden rutkasti kuntoiluohjelmia, sillä tarjolla on peräti 96 erilaista lajia seurattavaksi. KOKEILU: Huawei Watch Fit -älyranneke 18 8/2020 (nro 201) Kello mittaa stressitasoa, jonka tietoja voi tarkastella kellon ja tarkemmin puhelinsovelluksen ruuduilta. lauttaa valikosta tai kellon toiminnoista kotinäkymään. Pääosin ne kuitenkin liittyvät tavalla tai toisella hyvinvointiin ja terveyteen. Hauskana esimerkkinä tarjolla on jopa leijan lennätys. Kello hyödyntää optista sykemittausta. Useimpiin niistä pääsee käsiksi lisävalikosta. Siitä voi säätää asetuksia, seurata kellon mittaamia tietoja ja myös päivittää laiteohjelmiston ajan tasalle. Muutaman yrityksen jälkeen asia kuitenkin korjaantui ja päästiin alkuun. Kello tunnistaa automaattisesti juoksun ja kävelyn sisätiloissa ja ulkona sekä cross trainerja soutulaiteharjoitukset. Harjoittelutietoja pystyy tarkastelemaan lajikohtaisesti viikko-, kuukausija vuositasolla. Olennaisia seikkoja terveyttä ajatellen ovat myös unen ja stressin seuranta. Aivan sujuvimmin sovellus ei toimi ainakaan Xiaomin puhelimessa Android 10 -käyttöjärjestelmällä. Halutessaan syketietoja voi tarkastella tarkemmin ja pidemmällä aikavälillä sovelluksesta, joka kertoo myös kulloisenkin sykealueen.. Huawei Fit -kellossa on sisäänrakennettu gps-, glonassja galileo-paikannus, eli lenkille lähtiessä ei välttämättä tarvitse ottaa puhelinta mukaansa. Kello hoksaa myös kysyä lenkin lopuksi, pysäytetäänkö harjoitus. Stressimittaus tuntuu vastaavan kutakuinkin koettua stressiä
Toisin kuin Watch GT 2:ssa, musiikkia ei voi ladata itse kelloon, mutta sen avulla voi hallita puhelimessa toistuvaa musiikkia. Kaiutinta kellossa ei itsessään ole, joten musiikin kuuntelu vaatii bluetooth-kuulokkeiden käytön. Esimerkiksi iPhonessa ei ole tarjolla stressitestiä, musiikin hallintaa eikä kuukautiskalenteria. Osa ominaisuuksista ei ole käytössä kaikkien puhelimien kanssa. Kameran kaukolaukaisin toimii vain Huawein puhelimissa. Stressiin liittyen tarjolla on kolme äärimmäisen yksinkertaista hengitysharjoitusta, jotka ohjaavat laajenevan ympyrän avulla keskittymään sisäänja uloshengitykseen. Kello ei ole näyttävimmästä päästä, mutta se on niin huomaamaton ja kevyt, että se unohtuu vaivattomasti ranteeseen ympärivuorokautisesti. (nro 201) 8/2020 19 Ääreisverenkierron happipitoisuutta kello mittaa ainoastaan pyydettäessä. Esimerkiksi säätiedoista päänäkymässä näkyy vain senhetkinen tilanne sekä päivän ylin ja alin lämpötila. Jos tykkää kuunnella lenkillä musiikkia, tarvitsee myös puhelimen tai jonkinlaisen musiikkitoistimen. Valikon sovelluksesta näkee myös seuraavan kuuden tunnin ja kuuden päivän ennusteet. Huawei Watch Fit Hinta 119 € Lisätietoja consumer.huawei.com Näyttö 1,64” AMOLED-kosketusnäyttö Resoluutio 456 x 280 px Mitat 46 x 30 x 10,7 mm Paino 21 g Akunkesto Normaalikäyttö 10 vrk, raskas käyttö 7 vrk, GPS-paikannuksella 12 h Vedenkestävyys 5 ATM (50 m) Anturit Optinen sykemittari, kiihtyvyysanturi, gyroskooppi, kompassi, ilmapuntari ja valoisuuden tunnistin Paikannus GPS, GLONASS, Galileo PLUSSAT JA MIINUKSET + Monipuoliset ominaisuudet hintaluokassaan + Keveys ja huomaamattomuus + Kelpo akunkesto + Tarkka paikannus + Sujuva toiminta – Kaikki toiminnot ei saatavilla iPhonelle – Ei musiikin tallennusmahdollisuutta – Standardoimaton hihna Vaivaton apuri kuntoprojektiin . Koska paikannus on sisäänrakennettuna, lenkeille ei tarvitse välttämättä ottaa puhelinta mukaan. Se ei siis vahdi happisaturaatiota pidemmällä välillä tai esimerkiksi uniapnean aiheuttamaa happivajetta. Usein etenkin halvimmissa kelloissa unenseuranta on tarkkuudeltaan kyseenalainen, mutta Huawein algoritmi tuntuu olevan tavallista paremmin kärryillä. n. Se tarjoaa useimpia aktiivisuusrannekkeita huomattavasti enemmän toimintoja ja runsaat harjoitusmahdollisuudet riittävät useimmille. Monissa sovelluksissa on lisätietoa, jota ei päänäkymissä ole esillä. Watch Fitissä unen seuranta tapahtuu kalliimmasta GT-kellosta tutulla Huawein TruSleep-ohjelmalla, joka on kehitetty Harvard Medical Schoolin CDB Centren kanssa. Vaikka koko on pieni, akunkestoa on kuitenkin saatu mahdutettua mukavasti. Toisaalta puhelimen tai mediatoistimen joutuu ottamaan mukaan, jos haluaa kuunnella musiikkia. Huawei Watch Fit onkin mainio valinta ensimmäiseksi askeleeksi älykellojen maailmaan. Ominaisuus tuntuukin ainakin sellaisenaan hieman turhalta. Kokonaisvaikutelma Huawei Watch Fitistä jää plussan puolelle. Kello tarjoaa reilun satasen hinnastaan huolimatta monipuolisesti ominaisuuksia, jotka ovat myös toimivia
Se halvempi lippulaivapuhelin TESTI: Xiaomi Mi 10T Pro 5G -puhelin 20 8/2020 (nro 201) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja ja Joni Nikkola Xiaomi Mi 10 T Pro tarjoaa huippuluokan suorituskyvyn ja kamerat tyypillisiä lippulaivoja edullisempaan hintaan. Säästökohteet on valittu viisaasti, mikä tekee puhelimesta houkuttelevan vaihtoehdon.
Oikeasta ylälaidasta alaspäin sipaisemalla pääsee pika-asetuksiin ja vasemmasta ylälaidasta ilmoituksiin. Mi 10T Prossa on 6,67 tuuman näyttö, jonka kuvasuhde on nykypuhelimille melko tavallinen 20:9. Tarkkuutta näyttö tarjoaa fullhd+-tasoisesti resoluution ollessa 2 400 x 1 080 pikseliä, mikä ei ole huippupuhelimeksi erityisen paljon. ?. Virtapainikkeeseen on sijoitettu myös sormenjälkilukija, mikä onkin varsin luonteva paikka. käyttöliittymiä on perinteisesti moitittu mukana tulevien ylimääräisten sovellusten vuoksi. Sellainen kun on tavallisesti tarjolla halvoissakin malleissa. Viimeistelystä ja ulkoasusta on mahdotonta löytää mitään moittimista verrattuna muihin vastaaviin puhelimiin. PCMark-tuloksissa puhelin Puhelimen takana on melko suuri kohouma kameroita varten, mikä tekee muutenkin kookkaasta puhelimesta hieman hankalamman muotoisen. Testasimme puhelimen suorituskykyä PCMark-, Geekbench 5-, ja grafiikkasuorituskykyä mittaavalla GFXBenchsovelluksella. Tässä on yksi säästökohde kevään Mi 10 -malliin verrattuna, sillä siinä oli käytetty parempaa värintoistoa ja kontrastia tarjoavaa amoled-näyttöpaneelia. Edullisempi Mi 10T maksaa 549 euroa ja Pro-malli 649 euroa, eli hinnat liikkuvat suunnilleen samoissa lukemissa kuin OnePlussan tuoreimmat 8T-mallit. Näyttö on toteutettu ips lcd -paneelilla, jonka virkistystaajuus on etenkin pelikäytössä mukavan rivakka 144 hertsiä. Ainoa liitäntä on pohjassa oleva usb-c latausta varten. IP-luokitusta pölyä ja vettä vastaan puhelimella ei ole, joten aivan huolettomasti sitä ei voi käsitellä. Xiaomi Mi10 T Prossa niitä on kuitenkin vähemmän kuin valmistajan edullisemmissa malleissa. Tanakasti kokoa Xiaomi Mi 10T Pro on kookkaimmasta päästä puhelimia, mistä kiitos kuuluu etenkin suurelle näytölle. Täyttä hyötyä virkistystaajuudesta ei silti helposti pääse ottamaan, sillä toistaiseksi sitä tukevat vain harvat pelit. Suomessa 5G-verkot rajoittuvat toistaiseksi lähinnä suurten kaupunkien keskustan tuntumaan. Monien nykypuhelimien tapaan mukana ei ole lainkaan 3,5 millimetrin kuulokeliitäntää. Tavallisesti nämä löytyvät Android-käyttöjärjestelmässä samasta paikasta. Se on hyvä asia, sillä korkeammat virkistystaajuudet myös kuluttavat enemmän akkua. Valmistaja kuitenkin lupaa puhelimen olevan roiskeenkestävä. Suuri tallennustila ei kuitenkaan aivan helposti täyty, ellei kuvaa paljon korkearesoluutioista videokuvaa tai täyden resoluution kuvia pääkameralla. Edullisempi Mi 10T tarjoaa hieman vaatimattomamman kuuden gigatavun ram-käyttömuistin ja 128 gigatavun tallennusmuistin. Puhelimessa on Android 10 -käyttöjärjestelmä, jonka päällä on Xiaomin oma MIUI 12 -käyttöliittymä. Korttipaikkaa puhelimessa ei ole, mikä on hieman yllättävä puute. Kuten kilpailevissakin puhelimissa, lasipinta on liukas ja kerää ahkerasti sormenjälkiä. Sisäistä ufs 3.1 -tallennusmuistia on Pro-mallissa mukavat 256 gigatavua. Etuja takapinta puolestaan on suojattu Corning Gorilla Glass 5 -panssarilasilla. . Puhelimen oikeanpuoleisella kyljellä sijaitsee Android-puhelimista tuttuun tapaan äänenvoimakkuuden säätimet sekä virtapainike. Vääntöä vaikka mihin Järjestelmäpiirinä on tämän hetken tehokkaimpiin kuuluva Qualcomm Snapdragon 865. Alkuvuonna julkistettu Mi 10 -sarja kohosi ominaisuuksien ohella hinnaltaan lähemmäs kalliimpien lippulaivojen tasoa, mutta syyskuussa julkaistut Mi 10T -sarjan puhelimet palaavat edullisempien lippulaivojen tontille. Testasimme järeämmän Xiaomi Mi 10T Pro -version. K iinalainen Xiaomi on jo pidempään profiloitunut budjettipuhelimien valmistajana. Fyysinen koko tekee käytöstä hankalaa, sillä pitkäsormiselle käyttäjällekin tuottaa vaikeuksia yltää näytön joka kulmiin siirtelemättä kättään. Perusmallissa on puolestaan tarjolla 128 gigatavun sisäinen tallennusmuisti. Xiaomin (nro 201) 8/2020 21 Sormenjälkilukija on sijoitettu luontevasti virtapainikkeen yhteyteen. Sen kaverina on kahdeksan megatavua lpddr5-tyyppistä ram-käyttömuistia. Puhelimen runko on alumiinia. Puhelimessa on myös 5G-yhteydet, joiden avulla tiedonsiirtonopeudet nousevat helposti satoihin megatavuihin sekunnissa. Yksi erikoisuus MIUI-käyttöliittymässä vaatii erityisesti totuttelua. Virkistystaajuus mukautuu sen mukaan, mitä puhelimella katsotaan. Pohjassa sijaitsee myös korttipaikka kahdelle simkortille. Kokeiluumme saapui musta Cosmic Black -värivaihtoehto, jonka lisäksi on tarjolla hopeinen Lunar Silver ja vaaleansininen Aurora Blue
Etupuolella on selfieitä tai vaikkapa videopuheluita varten 20 megapikselin kennolla varustettu kamera, jossa on suhteellisen valovoimainen f/2,2-aukkosuhde. Joissain kameroissa on nähty jopa teleobjektiiveja, mutta Xiaomi Mi 10T Prossa kaukaisemmat kohteet saa vangittua parhaiten ottamalla kuvan suurella tarkkuudella ja rajaamalla siitä. Nokia-kameroista tuttuun tapaan Xiaomi Mi10 T Prolla voi kuvata myös yhtä aikaa takaja etukameroilla. Sen lisäksi 4K-tarkkuus onnistuu 30:n ja 60 ruudun nopeudella. Valovoimaiselle objektiiville onkin käyttöä etenkin maksimiresoluutiolla kuvatessa, sillä tarkemman kennon pienet pikselit eivät vangitse valoa niin helposti kuin vaatimattoman resoluution kennot. n TESTI: Xiaomi Mi 10T Pro 5G -puhelin 22 8/2020 (nro 201) Xiaomi Mi 10 T Pron kameralla saa näyttäviä kuvia, vaikka värisävyissä on havaittavissa hieman ylikylläisyyttä ja valon sekä varjon rajoilla kontrasti on yliampuva. . Vakiona puhelin kuitenkin yhdistää neljä pikseliä yhdeksi, jolloin päästään 27 megapikseliin. taisteli melko tasaveroisesti vuosi sitten testaamamme Sony Xperia 5 -puhelimen kanssa ja toisaalta peittosi tasaisesti Samsung S10 Plusja Huawei P30 Pro -puhelimet. Molemmat tarkkuudet vievät kuitenkin melkoisesti tilaa ja vaativat suorittimelta paljon, joten normaalikäytössä usein riittänee 1080ptai 720ptarkkuus. Aukkosuhde on f/2,4-tasoa, joten laajakulmakamera vaatii hieman pääkameraa enemmän valoa. Langatonta latausmahdollisuutta puhelimessa ei ole, mikä on yksi säästökohde moniin lippulaivapuhelimiin verrattuna. Kameroiden lisäksi takana on myös ledkuvausvalo. Ripeästi asiansa hoitavalla 33 watin pikalatauksella puhelimeen saa mukavasti virtaa vaikkapa ruokatunnin aikana. Akussa riittää virtaa kohtuullisen aktiivisessakin käytössä helposti päiväksi tai pariksi, joten välttämättä lataamaan ei joudu päivittäin. Kamera yltää parhaimmillaan jopa 8K-tarkkuuteen videokuvauksessa 30 ruudun sekuntinopeudella. Lisäksi puhelimella voi ottaa 120 ja 240 fps -tasoista hidastuskuvaa. Molemmat kamerat ovat varsin laajakulmaisia, joten kaukaisempia kohteita ei pääse optiikan puolesta kovin hyvin tavoittamaan. Täyteen lataukseen puhelin latautuu noin tunnissa. Kakkoskamerassa on 13 megapikselin kenno ja 123 asteen ultralaajakulmainen linssi. Akku on kapasiteetiltaan mukavat 5 000 milliampeerituntia. Grafiikkasuorituskyvyltään Mi 10T Pro on tasaisesti Samsung S10 Plus -puhelimen yläpuolella, paikoin niukasti mutta paikoin hyvinkin kirkkaasti. Tarkennus pääkamerassa hoituu vaiheentunnistuksen voimin. Satasen halvemmassa Mi 10T -mallissa on 64 megapikselin kamera hieman kapeammalla kuvakulmalla ja vaatimattomammalla valovoimalla. Asettelu on perinteinen, mutta mukana on oma tilansa vloggaukseen ja useita eri valotuksia helposti yhdistävä klooni-toiminto. Megapikseleitä ja 8K-videota Erityishuomiota Xiaomi on kiinnittänyt kameraan, sillä pääkamerassa on peräti 108 megapikselin kenno. Kolmantena on viiden megapikselin kennolla varustettu makrokamera, jolla voi ottaa lähikuvia 2–10 senttimetrin etäisyydeltä. Se on varustettu 82 asteen kuvakulmalla ja mukavasti valoa tarjoavalla f/1,69-aukolla sekä optisella kuvanvakaimella. Xiaomi on kevyesti muokannut kamerasovellusta Androidin perusmalliin verrattuna. ?. Sekä pääkamera että kakkoskamera ovat laajakulmaisia, joten kauempana sijaitsevien kohteiden äärelle ei pääse optisella zoomauksella
Kalleimmista kilpailijoista sen erottaa parhaiten pölynja vedeneristyksen puute sekä värintoistoltaan, kirkkaudeltaan ja kontrastiltaan amoled-näyttöjä vaatimattomampi ips lcd -näyttö. Etenkin pääkamera tarjoaa mahdollisuuksia moneen, vaikka puhelimen muu kameravalikoima onkin keskitasoa. Miinuspuoli on, että isompi otos vie tilaa jopa 18 megatavua. (nro 201) 8/2020 23 Pääkameran 108 megapikselin kenno tarjoaa korvikkeen puuttuvalle telekameralle, sillä täydellä laadulla kuvatusta otoksesta pystyy rajaamaan melko rajustikin. Rajaamamme kuvan lyhyempi sivu on vielä kooltaan varsin mukavat 2004 pikseliä ja laatukin pysyy asiallisena. Xiaomi Mi 10T Pro Hinta 649 € (Mi 10 T 549 €) Lisätietoja mi.com Mitat 165,1 x 76,4 x 9,3 mm Paino: 218 g Näyttö IPS LCD, HDR10+ – Kuvasuhde 20:9 – Resoluutio ja pikselitiheys 1 080 x 2 400 px, 395 ppi Järjestelmäpiiri Qualcomm Snapdragon 865 Ram-käyttömuisti 8 Gt (6 Gt) Tallennusmuisti 256 Gt (128 Gt) Muistikorttipaikka Ei Takakamera(t) 108 MP, f/1.7 laajakulma, 13 MP, f/2.4 ultralaajakulma, 5 MP, f/2.4 makro – videotallennus 8K @ 30 fps, 4K @ 60 fps Etukamera(t) 20 MP, f/2.2 Akku 5 000 mAh Latausliitäntä USB-C 3,5 mm kuulokeliitäntä Ei Pikalataus 33 W IP-suojausluokitus (pöly/vesi) Ei PLUSSAT JA MIINUKSET + Suorituskyky + Kamera + Näytön virkistystaajuus – Ei IP-luokitusta – Ei muistikorttipaikkaa Tehoa ja isoa kuvaa . Viiden megapikselin makrokameralla pääsee kuvaamaan lähellä sijaitsevia kohteita. Kun kuvasimme pilvisenä joulukuun aamuna saunan pikkuikkunan kaihtimien takana, sävyt ja terävyys ovat aivan asiallisella tasolla.. Toisaalta näyttö kuitenkin yltää pelikäytössä hyvinkin korkeaan 144 hertsin virkistystaajuuteen. Nämä eivät kuitenkaan ole välttämättä sellaisia eroja, joista olisi valmis maksamaan satoja euroja lisää. Yli 600 euron puhelin ei toki ole halpa, mutta lippulaivaluokan ominaisuuksiinsa nähden se on harvinaisen edullinen. Yötila on hämmästyttävän hyvä. Myös suorituskyvyltään puhelin yltää kirkkaimpaan kärkeen. Xiaomi Mi 10T Pro tarjoaa paljon vastinetta rahalle
Jos ohjelmalähteessä on äänen arc-paluukanava, voi napsauttaa telakan Control for HDMI -kytkimen päälle. Pehmusteet ovat hyvinkin pehmeät sekä sangassa että korvallisissa, ja molemmat on päällystetty keinonahalla. Kuulokkeet ovat malliltaan suljetut ja korvan ympäröivät. Silloin ei voi käyttää Control for HDMI -toimintoa. Ja kelpaavat ne musiikin kuunteluunkin. Vaikka ne olivatkin erinomaiset, niin reippaasti yli tuhannen euron hinta tuntui suolaiselta. Prosessoritelakka käynnistyy automaattisesti, kun kuulokkeet ottaa pois latauksesta. Toiseksi paras vaihtoehto on käyttää mukana tullutta optista johtoa liittämiseen. Kätevimmin liittäminen tapahtuu hdmi in -liitännän kautta, jos sellainen on vapaana televisiossa tai vahvistimessa. Nyt testaamamme Sony WH-L600 -kuulokkeet sijoittuvat jo huomattavasti edullisempaan 280 euron hintaluokkaan. Se voi olla sopivin etenkin silloin, jos hdmi-liitännöistä on pulaa ja järjestelmään kuuluu myös av-vahvistin. Paketissa ei tule suomenkielistä käyttöohjetta, mutta sellainen löytyy valmistajan sivuilta. Mukana tulee audioliitännät sisältävä lähetinja lataustelakka. Silloin yksi kätevä ratkaisu ovat kotiteatterikuulokkeet. Kolmanneksi paras vaihtoehto on analoginen sisääntulo, mutta harvassa televisiossa esimerkiksi on analogista lähtöä nykyään. KOKEILU: Sony WH-L600 -kotiteatterikuulokkeet 24 8/2020 (nro 201) Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja ja AVPlus-toimitus. Esimerkiksi peliläppärin kanssa sekin on aivan varteenotettava vaihtoehto. Tilaa kuulokkeissa riittää isommillekin korville. AVPlussan numerossa 7/2020 testasimme JVC:n huippuluokan kotiteatterikuulokkeet. Musta mattapinta ajaa asiansa kotiteatteriolosuhteissa, missä valoheijastukset syövät tunnelmaa. Helpot asentaa ja käyttää Sony WH-L600 -kuulokkeet ovat valmistajalle tyypilliseen tapaan ulkomuodoltaan makeilemattomat. J oskus elokuvahammasta kolottaa sellaisiinkin kellonaikoihin, jolloin naapurit ja perheenjäsenet eivät välttämättä ihastu ylimääräisistä ääniefekteistä. Tarjoiluehdotuksen omaisesti mukaan on katettu optinen johto. Kotiteatteri Korville Sonyn WH-L600-kuulokkeet tarjoavat vaivatonta käyttökokemusta ja ääntä elokuvan ystäville. Monikanavatoiminnon asettaakseen täytyy telakan vierestä napsauttaa Matrix-kytkintä. Kuulokkeiden asennus sujuu pikaohjeen neuvoilla suoraviivaisesti, ja laitteisto on nopeasti käyttövalmis. Tarjolla ovat Cinema-, Sports-, Gameja Voice-äänitilat. Kuuden tunnin latauksella kuulokkeille saa käyttöaikaa 17 tunniksi, mutta pikaisempaa tarvetta varten 20 minuutin latauksella saa käyttöaikaa kahdeksi tunniksi. Telakkaa varten puolestaan on muuntaja ja virtajohto. Samalla ääni siirtyy kuulumaan television omista kaiuttimista. Kuulokkeet ja telakka menevät myös pois päältä, kun ne laittaa lataukseen. Aivan samalla viivalla ne eivät ominaisuuksiltaan ole, sillä JVC:n kuulokkeissa oli Dolby Atmos -ääni, kun taas Sonyn kuulokkeissa tyydytään 7.1-kanavaiseen toistoon. Silloin prosessoriyksikköä voi hallita esimerkiksi television kaukosäätimellä. Niistä muissa paitsi Voice-tilassa prosessori muuntaa sisään tulevan äänen tarpeen mukaan enimmillään 7.1-kanavaiseksi
Sitten ei kun popcornit syliin ja katsomaan. Hintansa puolesta Sonyt sopivat huomattavasti useamman kukkarolle kuin aiemmin testaamamme JVC:n huippukuulokkeet. n Sony WH-L600 Hinta 280 € Lisätietoja sony.fi Kuuloketyyppi Suljettu, korvan ympäröivä Kanavat 7.1 Tuetut formaatit Dolby Digital 5.1, Dolby Digital EX 6.1, DTS 5.1 ja PCM 2-kanavainen Liitännät HDMI ARC, optinen sisääntulo, 3,5 mm aux-sisääntulo Muuta Pikaohje (ei suomeksi), virtalähde, optinen johto PLUSSAT JA MIINUKSET + Helppokäyttöisyys + Mukavuus + Akunkesto + Ääni elokuvantoistossa + Toimivat hyvin myös musiikin kuuntelussa – Suomenkielinen pikaohje vain netissä Luurit päähän ja leffaan . Vielä kun akunkestokin on kohdallaan, niin näitä on helppo suositella. Sekä elokuvaettä musiikkikäytössä kuulokkeiden ääntä leimaa vaivattomuus ja rasittamattomuus. Ääni on miellyttävän pehmeä, eivätkä miekan sivallukset ja ohi viuhahtelevat luodit raasta tärykalvoja. Telakan sivulta löytyvät Compression-, Matrixja Ctrl for HDMI -kytkimet. Vaikka radiotaajuudella lähetys voi katketa seinän taakse mennessä, niin yhteydessä ei esiintynyt minkäänlaista häiriötä siirtyessä kahden oven, seinän ja kirjahyllyn taakse eri huoneeseen. Lisää mukavuutta luo se, että kuulokkeet ovat lähes täysin äänettömät silloin, kun toistettavaa materiaalia ei ole. Lisäksi on kaksipykäläinen katkaisin vahvistuksen asennolle. Tilaääni paikantuu varsin mukavasti, vaikka aivan Dolby Atmos -tason tarkkuuteen ei siltä osin päästäkään. Telakan etupuolella laitteen päällä sijaitsevat virtapainike, Soundfield-painike ja sisääntulon valitsinpainike. Vaikka ne eivät aivan parhaiden hintaluokkansa hifikuulokkeiden tasolle ylläkään, niin Sonyn vaivatonta ääntä kuuntelee kyllä mielellään. Edessä ovat ilmaisimet Soundfield-äänitilalle, sisääntulolle ja käytetylle dekoodaukselle. Telakan takana on analoginen audiosisääntulo, optinen sisääntulo sekä hdmi-lähtö arc-paluukanavalla. Kantamaksi luvataan peräti 30 metriä, mikä ei leffakäytössä ole lainkaan tarpeen, mutta antaa mukavasti vapautta vaikkapa podcastien tai musiikin kuuntelussa, joissa ei ole visuaalista elementtiä. Ne tarjoavat erottelevaa ja selkeää bassoa. Musiikintoisto-ominaisuudet pääsivät yllättämään positiivisesti. Sony WH-L600 -kuulokkeet antavat 280 euron hinnalleen mukavasti vastinetta. Miinuspuolena musiikintoistossa on hienoiset soundivääristymät ja ajoittain tummanpuoleinen bassotoisto, mutta ne eivät ole mitään maata kaatavia. Bassotaajuuksilla räjähdyksissä on mukavasti auktoriteettia. Sonyn kuulokkeissa taas käytetään tyypillisempää one size fits all -lähestymistapaa, minkä vuoksi kuulokkeiden tilavaikutelma kuulostaa toisilla uskottavammalta kuin toisilla. Ratkaisu osoittautui hyvinkin toimivaksi. Keskiäänet ovat jopa hieman tavallista selkeämmät, ja diskantit ovat rasittamattomat. Ne yhdistettynä mukavuuteen kuulokkeilla on helppo nauttia pidempikin elokuva vaivatta. Puheäänen taajuuksista saa myös mukavasti selvää. Kun kerran kuulokkeilla kuunnellaan, ei tarvitse pelätä häiritsevänsä muita. Ääni siirtyy telakasta kuulokkeisiin langattomasti 2,4 gigahertsin radiotaajuudella. Kuulokkeiden käyttö on helppoa, ja ne tuntuvat mukavilta päässä. Sujuvaa kuunneltavaa Testasimme kuulokkeiden äänen 7.1-kanavaisilla testimateriaaleilla. Compression-kytkimellä saa halutessaan litistettyä äänen dynamiikkaa. Kehnompaakin soundia on kuultu tässä hintaluokassa. Kuulokkeet yllättävät positiivisesti myös musiikin kuuntelussa. Toisto on vaivatonta ja rasittamatonta niin elokuvia katsellessa kuin musiikkia kuunnellessakin. Se tekee minkä lupaa, mutta emme löytäneet sille oikein järkevää käyttöä. Ennen elokuvan katsomista periaatteessa riittää, kun nostaa kuulokkeet korvilleen ja tarvittaessa tarkistaa valitun äänitilan. Niinpä dynamiikka toistukoon täysimääräisenä. (nro 201) 8/2020 25. Parasta aiemmin testaamissamme JVC:n kuulokkeissa oli se, että ne mittasivat korvien anatomiaa ja muokkasivat tilaäänivaikutelman sen mukaan. Kuulokkeet vuotavat ääntä ulkopuolelleen vain minimaalisesti, joten niillä pystyy kuuntelemaan häiritsemättä jopa samassa tai vähintään viereisessä huoneessa
Kaikkia muita, kuten uusia Aventage-malleja, joudutaan odottamaan vuoden 2021 puolelle. Yamahan dsp-taituruuden avulla kaksi surround-kanavaa voidaan toistaa myös eteen asetetuista kaiuttimista, ja lopputuloksen pitäisi kuulostaa siltä kuin ääni tulisi takaa. Käyttäjän on esimerkiksi mahdollista liittää mukaan Yamahan MusicCast-sarjan monihuonekaiuttimia surround-kanaviksi. O lipa kiinnostuksenkohteesi sitten suoratoisto, leffat, televisio-ohjelmat, konserttitaltioinnit, pelit tai jokin ihan muu juttu äänenja kuvantoiston kategorioissa, iso kuvanlähde ansaitsee ympärilleen ison ja aidon äänikentän. Joustavia kaiutinvalintoja Vaikka RX-V4A tarjoaa ”vain” viisi vahvistettua kanavaa, niitä voi käyttää monin eri tavoin. TESTI: Yamaha RX-V4A -av-viritinvahvistin 26 8/2020 (nro 201) Teksti: Magnus Fredholm & AVPlus-toimitus Kuvat ja mittaukset: HemmaBio. Kotiteatterin aivot Kotiteatterin ydin piilee isossa kuvassa ja monikanavaisessa surround-äänessä. Tämä Virtual Cinema Front -ominaisuus toimii monessakin tapauksessa yllättävän hyvin, vaikkakaan lopputulos ei luonnollisesti ole yhtä hyvä kuin aidoilla taakse sijoitetuilla surroundkaiuttimilla. Yamahan uusi RX-V4A on hyvä valinta kodin viihdekeskuksen aivoiksi. Yamaha RX-V4A on 5-kanavainen vahvistin nykyaikaisilla hdmi-liitännöillä, kasalla verkko-ominaisuuksia, analogisilla ja digitaalisilla sisääntuloilla erilaisille äänenlähteille, fmja dab-radiolla sekä monipuolisesti konfiguroitavilla kanava-asetuksilla. Jotta tällainen saavutetaan, tarvitaan monikanavainen av-vahvistin, valikoima kaiuttimia sekä aktiivinen subwoofer. Tämän lisäksi on mahdollista valjastaa kaksi kanavaa kummallekin pääkaiuttimelle niin kutsutulla bi-amping-menetelmällä tai määritellä kaksi kanavaa zone b:ksi eli toiseksi kaiutinpariksi omalla voimakkuudensäädöllään. Yksi harvoista vuonna 2020 RX-V4A on pienin vahvistin Yamahan uutuusmallistossa ja – pandemiatilanteesta johtuen – vain toinen laitteista, jotka ehtivät markkinoille kuluvana vuonna. Perinteisin tapa on kytkeä vahvistimeen keskikaiutin, kaksi pääkaiutinta ja kahdet surroundit, kukin omiin kanaviinsa. Molemmissa tapauksissa jäljelle jää yksi kanava keskikaiuttimelle
Subwoofer taas kytketään perinteisesti linjatasoisena, ja lähtöjä on mukana kaksin kappalein. (nro 201) 8/2020 27. Yamaha luottaa edelleen kunnon erilliskomponentteihin, ja harvinaisen paljon tavaraa RX-V4A:n sisältä löytyykin. Lisäksi tarjolla on AirPlay 2, joka mahdollistaa Apple-laitepohjaisen monihuonejärjestelmän käytön. Tämäkin toimii, mutta edelleen helpommin homma hoituu perinteisin keinoin kaukosäätimellä vahvistimen asetusvalikoissa. Vaihtoehtona tosin on ladata AV Setup Guide -sovellus, jonka avulla voi määritellä asetuksia ja siirtää ne bluetoothin avulla vahvistimelle. Verkko-ominaisuudet Tämän päivän kotiteatterivahvistimissa alkaa olla melko vakiona sekä ethernetettä wifi-ominaisuudet langallista ja langatonta verkkoyhteyttä varten, eikä RXV4A tee tässä poikkeusta. . Jos liitäntöjä tarvitsee enemmän, tarjolla on kaksi vaihtoehtoa: joko kuvalähteiden liittäminen suoraan television hdmi-tuloihin ja äänen reititys siitä RXV4A:n earc-liitäntään tai sitten pykälää monipuolisemman Yamaha RX-V6A -avvahvistimen hankinta (suositushinta 749 euroa). . Sananen asetuksista RX-V4A:n monipuolisista kytkentämahdollisuuksista kirjoitettiin jo ylempänä, mutta palataan niihin hiukan tarkemmin. Melko tyypillistä monikanavaisille av-vahvistimille. Bt-kuulokkeiden käyttäjien on helppo arvostaa tätä ominaisuutta. Suurin osa eri toiminnoista on omilla piirikorteillaan. Vanhan koulun kytkennät Mukana on kolme analogista linjatuloa esimerkiksi cd-soittimelle tai vinyylisoittimelle, jossa tosin tulee olla sisäänrakennettu tai erikseen hankittu ulkoinen riaaesivahvistin, sillä RX-V4A:ssa ei hiukan yllättäen phono-ottoa ole. Tämä kylläkin näkyy vasta kaikkein matalimmilla kuormilla. Tälläkin hetkellä kaikki tavanomaiset kuvasignaalit hoituvat, joten RX-V4A:han voidaan kytkeä esimerkiksi uhd-mediasoitin yhteen hdmi-liitäntään, Apple TV 4K toiseen ja kolmanteen ulkoinen tv-digiboksi tai vastaava, ja yksi hdmi-liitäntä jää vielä vapaaksi vaikkapa pelikonsolille. Verkkoon liittyminen avaa pääsyn Yamahan MusicCastmonihuonejärjestelmään, ja sen kautta on mahdollista käyttää esimerkiksi Spotify Connectia, Tidalia ja muita suoratoistopalveluita kuten myös toistaa musiikkia verkkokovalevyiltä tai kuunnella nettiradiota. Esimerkiksi yksi maininnan arvoinen asetus on nimeltään ”Extra Bass”. Virtalähde (jota tässä kuvassa ei tosin näy) ei ole vahvistimen nimellistehoihin nähden kovin iso. RX-V4A:ssa on lisäksi nykyisellään jo melko standardoitu versio bluetoothista, joka sallii paitsi signaalin vastaanottamisen myös lähettämisen langattomasti. Digitaaliselle audiolle mukana on kaksi ottoa, koaksiaalinen ja optinen, joita voidaan käyttää esimerkiksi vanhemman television tai cdsoittimen kytkentään. Mukana on myös perinteinen fmja digitaalinen dab-radio, joista jälkimmäisellä ei Suomessa tee tosin mitään. Jos taas tarkoituksena on tehdä yksityiskohtaisempia säätöjä ja asetuksia, se käy mielestämme ehkä vähän jouhevammin vahvistimen omalla kaukosäätimellä television toimiessa näyttönä. Jos käyttäjä (tai YPAO-huonekorjaus) on määritellyt pääkaiuttimet isoiksi (Large), subwoofer voidaan määritellä toistamaan (Extra Bass aktiivisena) pääkanavien sisältöä tai jättää koko toisto pelkästään pääkaiuttimille. Ja jos perinteisten surround-takakaiuttimien käyttö ei syystä tai toisesta onnistu, voi RX-V4A:n kanssa käyttää myös Yamahan MusicCast-malliston langattomia monihuonekaiuttimia (MusicCast 50 tai 20) ilman ylimääräisten kaapeleiden vetämistä. Ja tosiaan, television kytkentä hdmi:llä käy helposti ja toimii hyvin. Sovellus on myös yhteinen rajapinta, johon kytketään esimerkiksi langattomat MusicCast-kaiuttimet ja RX-V4A. Nykyaikaiset liitännät RX-V4A:ssa on neljä nykyaikaista hdmisisääntuloa (hdmi2.1/hdcp2.3), ja ohjelmistopäivitysten myötä vahvistin tulee käsittelemään myös 4k/120Hz-materiaalia sekä vastaamaan uusien Xboxja PlayStation-pelikonsoleiden mediantoistovaatimuksiin. Ohjainsovellus Vahvistimen peruskäyttö, kuten lähteiden valinta ja äänenvoimakkuuden säätö, hoituu kätevästi Yamahan MusicCast-ohjainsovelluksella
Liitäntöjä uusille ja vanhoille medialähteille: muun muassa neljä hdmituloa tämän päivän ominaisuuksilla, hdmi-lähtö sekä analogisia ja digitaalisia ääniottoja. Huomio kiinnittyy myös takapaneelin jokseenkin opettavaiseen televisio-kaiutin-konfiguraation havainnekuvaan. RX-V4A:ssa on lisäksi kaksi irroitettavaa langattomien yhteyksien antennia. Monet pitävät tästä ominaisuudesta, kun taas toisille se on myrkkyä. 28 8/2020 (nro 201) Perinteisen fm-radion mukanaolosta kertoo 75 ohmin antenniliitäntä. Tämäkin on hyvä tietää Yamaha RX-V4A:n ominaisuusluettelosta löytyy muun muassa Cinema DSP 3D, joka luo erityyppisiä kuuntelutilasimulaatioita lähtien maineikkaista konserttisaleista ja urheilustadioneista pieniin klubeihin. Taajuuskorjausmahdollisuudet ovat melko kattavat. Automaattisen YPAOmäärittelyn jälkeen käyttäjä voi valita YPAO:n parametrisen taajuuskorjauksen tai seitsenkanavaisen graafisen taajuuskorjauksen (per kaiutin, pois lukien subwoofer) – tai olla käyttämättä taajuuskorjausta ollenkaan. Kannattaa kuitenkin kokeilla! Toinen tärkeä tekninen ominaisuus on YPAO eli Yamaha Parametric room Acoustic Optimizer, joka määrittää äänenvoimakkuuden, etäisyyden ja äänensävyn jokaiselle kanavalle ja kaiuttimelle . Eipähän jää epäilyksiä! TESTI: Yamaha RX-V4A -av-viritinvahvistin. Käyttäjä voi myös nimetä liitännät uudelleen ja valita minkä niistä yli hypätään, kun liitäntöjä selataan ylös–alasnuolilla tai säätörullalla. Samalla voidaan määritellä myös ”Standby sync”, eli että kytkeytyykö vahvistin päälle television kanssa samaan aikaan. Manuaaliset asetukset etäisyydelle ja tasolle ovat hienosäädettävissä viiden senttimetrin ja 0,5 desibelin portain, ja jakotaajuuden (eli ylipäästösuodatuksen Small-määritellyille kaiuttimille) voi määritellä 40–200 hertsin välillä. Lisäksi äänenvoimakkuuden esitystapa on valittavissa joko desibelimuodossa (-80…+16 dB) tai absoluuttisena (0–97). Hdmi voidaan asettaa välittämään ohjauskomentoja (HDMI Ctrl päälle tai pois), ja hdmi-lähdön 4k-skaalaus on niin ikään kytkettävissä päälle tai pois, ja jokainen hdmi-tulo voidaan vieläpä erikseen määritellä joko ”Auto”-tilaan tai 1.4:ksi, jolloin vanhemmatkin laitteet toimivat RX-V4A:n kanssa. . Tämän pitäisi riittää melkeinpä mille tahansa kaiuttimille. Äänenvoimakkuudelle voi myös määrittää pohjatason ja ylärajan. Vaikka RX-V4A on Yamahan yksinkertaisin vahvistinmalli, siltäkin hoituu tämä temppu
Subwooferkin kuulosti hyvältä, ja YPAO tuntui vaikuttavan myös bassotoistoon. Näin ollen vahvistin suojelee itseään – ja samalla kaiuttimiasi. Manuaalinen määrittely kannattaa yleensä aina tehdä ensin, jos sellaiselle on tarvetta, mutta tällä kertaa RX-V4A:n automaattinen huonekorjaus todella yllätti. Ei kuitenkaan pahasti, mutta lujempaa kuuntelu ei ollut niin miellyttävää kuin hiukan hiljempaa, niin sanotusti naapurisopua vaalien. Esimerkiksi dialogi oli poikkeuksellisen selkeää ilman sen korostamista, ja bi-amp-kytkemällä etukaiuttimet (SVS Ultra Tower) kuuntelusta tuli suorastaan hauskaa – tosin surround-mahdollisuuksien kustannuksella. Pieni miinus tulee aavistuksen muovisesta tuntumasta, mutta se on todellakin pieni miinus, kun ottaa huomioon sen, mihin kaikkeen suhteellisen edullinen ja monipuolinen RX-V4A pystyy! PowerCube-mittaus on tyypillistä Yamahaa: suojapiirit rajoittavat tehoa matalilla impedansseilla (kaksi ja yksi ohmia) ja jyrkissä vaihekulmissa. (nro 201) 8/2020 29. Manuaalisia säätöjä varten mukana on, kuten mainittua, seitsenalueinen taajuuskorjain per kanava, ja eri säätöjen välillä vaihto käy helposti. Kannattaakin kääntää prosessi toisinpäin, eli ajaa ensin YPAO-korjaus ja verrata sitä korjaamattomaan ääneen. Vaikka vaste ei välttämättä täysin tasainen ollutkaan, lopputulos kuulosti paremmalta parametrisen taajuuskorjauksen kanssa kuin ilman sitä. Kaiken kaikkiaan Yamaha RXV4A:sta jäi miellyttävä yleisvaikutelma, ja se on takuulla ansainnut paikkansa laitehyllyssä television rinnalla. Neljä Scenepainiketta ovat käyttäjän ohjelmoitavissa eri lähteille ja asetuksille. Yksi seikka tosin on syytä ottaa huomioon: jos konfiguraatiossa on useampia erilaisia kaiutinmalleja tai kaiuttimia eri valmistajilta, kannattaa parametrinen YPAO-taajuuskorjaus jättää päälle, sillä toteutukseltaan erilaisten kaiuttimien taajuuskorjauksen hienosäätö ei välttämättä onnistu riittävän hyvin ilman mittauslaitteistoa. YAMAHA RX-V4A Hinta 549 € Lisätiedot fi.yamaha.com Sisääntulot HDMI 4 Optinen 1 Koaksiaalinen 1 USB 1, edessä Ethernet Kyllä Wifi Kyllä (2,4/5 GHz) Analoginen 3 Langattomat yhteydet Bluetooth Kyllä (lähetys/vastaanotto) Internetradio Kyllä AirPlay 2 Kyllä DLNA Kyllä Spotify Connect Kyllä Tidal Kyllä FM/DAB-radio Kyllä/Kyllä Lähdöt HDMI 1 Sub out 2 Trigger Ei Kuulokelähtö Kyllä Monihuone MusicCast HDMI-versio 2.1 HDCP 2.3 eARC Kyllä Ohjainsovellus MusicCast Mitat (l x k x s) 435 x 171 x 377 mm Paino 8,8 kg PLUSSAT JA MIINUKSET + Kaikki tärkeä yhdessä sovelluksessa + Raikas ääni + Hyvät säätömahdollisuudet – Hiukan muovinen rakenne Edullinen ja moneen pystyvä . n Yamahan kaukosäädin on hyvä ja helppokäyttöinen vaihtoehto vahvistimen ohjaukseen. automaattisesti. Kunnon happotestissä (Arendal 1723 Sub V2 subbarina) lujaa kuunneltuna äänikenttä aavistuksen supistui ja kiristyi. Raikasta ääntä Olipa tarjolla leffaääntä tai musiikkia, Yamaha RX-V4A onnistui toistamaan kaiken eläväisellä ja skarpilla otteella
Monesti asiat voivat kuitenkin olla oikeita tai parhaiten sopivia valintoja. J onkun asian kutsuminen parhaaksi on hiukan kyseenalaista, koska mikään ei todellisuudessa koskaan ole oikeasti parasta. Esimerkiksi housuja ostettaessa kaikki tietävät, että reisitaskushortsit ovat kaikista monikäyttöisin vaihtoehto: taskutilaa piisaa käyttöesineille ja vaikka työkaluille, käyttötuntuma on ilmavan miellyttävä, ja toteutus toimii sekä arjessa että juhlissa, niin kotona kuin konttorilla. Säihkyvää toistoa tarjoava oled-tv sisältää melkein kaiken tarpeellisen. Tekeekö tämä reisitaskushortseista siis parhaimmat housut. Ehkei, mutta selvää on, että jokaisella ratkaisulla on puolensa. Televisiorintamalla Panasonicin HZ2000E-mallin ominaisuuslistalta löyVuoden paras teleVisio on tässä! Panasonicin HZ2000E määrittelee kuvantoiston referenssitason uudelleen. TESTI: Panasonic HZ2000E -televisio 30 8/2020 (nro 201) Teksti: Thomas Ytterberg Kuvat: Valmistaja Mittaukset: HemmaBio
Vanhan sanonnan mukaan ”ihonväri katoaa silmistä” HZ2000E:n kohdalla. Kuten yleensä, positiiviset kokemuksen HZ2000E:n kanssa riippuvat paljon siitä, millaisia medialähteitä sen kanssa käyttää. (nro 201) 8/2020 31. Tämä on osoitus onnistuneesta tuotekehityksestä, sillä esimerkiksi viimevuotista GZ2000Emallia värien liuskottuminen hiukan vaivasi etenkin hdr-toiston kirkkaissa yksityiskohdissa. Kontrastia ja valotehoa samassa paketissa Teknisin termein puhuttaessa HZ2000E:n toistossa ei erotu posterisaatiota eli värien liuskottumista selvin portain. Mikään televisiohan ei todellisuudessa ole absoluuttisen paras, mutta toiset mallit vain tarjoavat paremmin tiettyihin vaatimuksiin vastaavaa suorituskykyä. Yleensä oled-toteutuksen parhaat puolet tulevat esiin tavanomaisessa olohuoneessa, missä silmät sopeutuvat mustan tasoon (ja heijastussuodattimen vaikutukseen). Näihin lukeutuvat esimerkiksi kuvan epätasaisuudet, kuten välkkyminen tummien sävyjen kohdalla ja yksityiskohtaisten sävyjen ympärillä. Kirkas lcd pystyy tosin parempaan todella valoisissa katselutiloissa, mikä on syytä ottaa huomioon. Käsin valittu ja viilennetty paneeli Panasonic on onnistunut valitsemaan HZ2000E:n paneeliksi kaikista parhaimman oled-toteutuksen, jonka mustan syvyys on pohjaton ja kontrastisuhde huikea. Mutta Panasonic HZ2000E -televisioissa on valmistajan käsin valikoimat oled-paneelit, joiden kuvanlaatu on huomattu ammattilaispiireissä saakka. . HZ2000E toisaalta toimii poikkeuksellisen hyvin myös valoisammassa huoneessa keskellä päivää – ainakin testiajankohdan syyspäivinä. Toisto on myös yllättävän kirkasta, mikä näkyy poikkeuksellisen rikkaana kontrastina sekä yleisenä kuvan dynaamisuutena. Tästä syystä HZ2000E on melko raskas televisio, mutta toisaalta sen vuoksi Panasonic on saanut paneelista muita oled-toteutuksia kirkkaamman ja tasaisemman. Mutta siitä on nyt siis päästy eroon. Lcd-televisioihin verrattuna kuva ei ole aivan yhtä kirkas hdr-tilassa, mutta toisaalta toisto on tasaisempaa eikä valoteho pumppaa edestakaisin. Jos käyttö nojaa tavallisten tvohjelmien ja satunnaisten blu-ray-leffojen katseluun, paljon jää saamatta. tyy paljon sellaista, mikä tekee telkkarista parhaan – ainakin kuvantoistosta puhuttaessa. Valmistajalla on myös ollut taitoa virittää kuvantoisto niin, että tyypillisimmät oled-toteutuksia vaivaavat ongelmat loistavat poissaolollaan. Japanilaisvalmistaja on valinnut televisioiden oled-paneelit käsin, ja kokonaisuus on silattu vahvalla elektroniikkaosaamisella sekä lämpöä johtavalla metallikotelolla. Kuva on siis kauttaaltaan rauhallista ja tarkkaa katseltavaa.
Perspektiivi tosin on hyvä rajata leffojen katseluun olohuoneen sohvalta. Sitä tosin ei ole pakko käyttää, sillä kiitos hyvin toimivan Dolby Vision -tuen HZ2000E toimii mainiosti esimerkiksi AppleTV:n kanssa. HZ2000E puolestaan on saatavilla vain 55ja 65-tuumaisena, eli 77tai 48-tuumaista versiota ei ole. tanakkaa tekoa Koko paketti on Panasonicin omaa työtä yönmustaa metallirunkoa ja dolby atmos -kaiuttimia myöten. kun materiaalia ajaa 4k uhd blu-rayna tai Netflixin 4k-valikoimasta, niin se on menoa. Mutta tämä koskee vain pelejä, ja jos etsinnässä on siihen käyttöön sopivin televisio, kannattaa katse suunnata mieluummin LG:n tai Samsungin huippumallien puoleen. Sen sijaan, että reaktio olisi ollut ”hyvä kuva, mutta…” mieleen tuli lähinnä harmistus, että television testausaika on rajallinen. Panasonicin hyödyntämä Firefoxpohjainen smart tv -käyttöliittymä saattaa epäilyttää monia. Panasonic HZ2000E on televisio, joka vakuutti olevansa jotain tavallisuudesta poikkeavaa jo ensimmäisen 10 sekunnin aikana leffaa katsellessa. Laadulla on siis hintansa, ja sekin on hyvin korkea. Jos taas puhutaan pelaamisen vaatimuksista, raa’asta kirkkaudesta ja isommasta kuvasta, ratkaisuja kannattaa katsella muilta suunnilta. Tästä syystä kokonaisuus ei ole markkinoiden ohuin, vaan designissa on ripaus rohkeaa teollista muotoilua. Heijastussuodatin on oled-televisioille tyypilliseen tapaan hiukan kiiltävä mutta vaimentaa tarpeettomat heijasteet hyvin: esimerkiksi valkoisesta seinästä ja punaisesta sohvasta erottuu vain vaimeat hahmot. HZ2000E on nimittäin sen luokan laite, että sen korvaaminen jollain muulla kirpaisee. Yksikään televisio ei ole immuuni suorista valonlähteistä tai ikkunoista tuleville heijastuksille, mikä on hyvä pitää mielessä. . Ne tarjoavat enemmän kirkkautta hdr-materiaalilla ja ovat saatavilla myös 75ja 85-tuumaisina. Se erottuu joukosta astetta muhkeammalla teollisella muotoilullaan, jolle on myös tekniset perusteensa. HZ2000E:ssä kuvanlaatu menee kaiken muun yläpuolelle. PANASONIC TH-65HZ2000E Hinta 3 999 €* Lisätiedot panasonic.com/fi Paneeli OLED, 3 840 x 2 160 Käyttöjärjestelmä Firefox Liitännät 4 x HDMI, 3 x USB, ethernet, rca, optinen audio Muuta HDR10+, Dolby Vision, Bluetooth Mitat (l x k x s) 1 446 x 907 x 310 (78) mm Paino 40 kg *Hinta vaihtelee jälleenmyyjittäin. Mutta erottuupa kuitenkin. Huonompi heijastussuodatin kyllä näyttäisi enemmän valkoista seinää ja PLUSSAT JA MIINUKSET: + Huippuluokan laatutaso + Todella laadukas kuva – Korkeahko hinta – Ei aivan viimeisimpiä ominaisuuksia Ykkönen kuvanlaadussa . Tältä pohjalta voimme sanoa, että se on myös televisio, joka on tällä hetkellä luokkansa paras. punaista sohvaa ja levittäisi heijastusta enemmän sen himmentämisen sijaan. Puhtaan kuvanlaadun saralla Panasonic HZ2000E on kuitenkin kiistaton ykkönen. . Kaikki tiedot valmistajan ilmoittamia. TESTI: Panasonic HZ2000E -televisio 32 8/2020 (nro 201). Toisenlaiset suodattimet, kuten esimerkiksi Samsungin parhaissa Q-malleissa, sekä vaimentavat että myös levittävät heijastuksia paremmin, mutta riskinä on heijasteiden säteily, joka ilmenee eräänlaisena sateenkaariefektinä. Jos kuvantoistolta haluaa vielä enemmän valotehoa, sopivia vaihtoehtoja voisivat olla esimerkiksi Sonyn XH9505 tai Samsungin Q90T/Q95T. Hinta sen sijaan on melkeinpä tuplat siitä mitä 65-tuumaiset normaalisti maksavat. Erillistä soundbaria ei ole, mutta kaksi ylöspäin suunnattua päällyskaiutinta löytyy. Sisäänrakennettujen kaiuttimien ääni on niin hyvä kuin vain voi olla. n HZ2000E ei ole markkinoiden pienin ja ohuin televisio. ei aivan tuoreimpia finessejä HZ2000E ei tarjoa aivan viimeisimpiä teknisiä ominaisuuksia, kuten kattavinta hdmi 2.1 -yhteyttä 120 hertsin signaalille ja pelien vrr-toiminnoille. Kuulokelähdön voi vieläpä valjastaa ulkoiselle subwooferille. Basson isku erottuu, ja toistossa on myös sopivasti ilmavuutta, mikä on suorastaan harvinaista televisioiden kohdalla
Pelitila myös aktivoi sinertävän valkotasapainon, jota voi kokeilla säätää lämpimämmäksi värilämpötilaasetuksilla. Hdr-materiaalilla tulos on tietystikin eri. Jopa niin, että leveän lavea ulkoasu voi vaikuttaa hieman epäselvältä. Dark-kuvatilassa on tarjolla eniten manuaalisia säätöjä. Seuraavassa kuvan valoteho noin 25 prosenttia keskiarvosta Professional-kuvatilassa sdr-materiaalilla. Dolby vision toimii siis heti kuten kuuluukin. Intelligent Frame Creation on Panasonicin interpolaatiotekniikka, ja Minimum-asetuksellakin sen vaikutukset ovat nähtävillä. Sen sijaan kannattaa valita Filmmakertai Professional-kuvatila. Kolme dolby vision -tilaa (nro 201) 8/2020 33. True Cinemaja Custom-kuvatilat toimivat myös. Harmillisesti osa ominaisuuksista, kuten kohinanpoisto ja kevyt interpolointi, ei ole kytkettävissä pois IQ-tilassa. Asetusehdotukset HZ2000E:lle n Panasonicin valikkojärjestelmä on nopea käyttää, mutta se tarjoaa myös paljon ominaisuuksia. – luminanssisäätö 100: 290 nittiä (valoisa huone keskellä päivää) – luminanssisäätö 70: 200 nittiä (valoisa huone) – luminanssisäätö 40: 120 nittiä (himmeästi valaistu huone) – luminanssisäätö 27: 80 nittiä (heikko valaistus) – luminanssisäätö 0: 37 nittiä (miellyttävä kuva täysin pimeässä huoneessa) Täydet 100 prosenttia kattavalla valkoisella kuvalla koko paneeli loistaa noin 150 nitin kirkkaudella. Testilaite oli valkotasapainoltaan hiukan punertava kaikilla tehdasasetuksilla. Kirkkauden saralla 830 nittiä on paljon, muttei älyttömästi. Tämä toisaalta sopii käyttäjälle, joka haluaa paneutua astetta syvemmin televisionsa säätöihin. Mittaus hdr-materiaalilla suoraan paketista: Ei lainkaan punertavaa valkotasapainoa, vaan vain pieni häivähdys ruudun hohtaessa kirkkaimmillaan. IQ taas hyödyntää television valontunnistinta ja optimoi kirkkausasetukset yllättävänkin hyvin. Valikoissa on runsaasti säätövaraa, tärkeimpänä kirkkaus ja interpolointi: luminanssisäätö vaikuttaa kuvan kirkkauteen. Peleille tarkoitettu Game-kuvatila tekee mitä lupaa laskien kuvan latenssin 120 millisekunnista 20 millisekuntiin. Tässä on hyvä muistaa, että oled-tekniikka varioi kuvan kirkkautta sen perusteella, mitä ruudulla kaiken kaikkiaan on, ja lopputulokseen vaikuttaa myös kirkkaussensori. Panasonic on tällä saralla markkinoiden johtaja. On tavallaan ironista, että Panasonic tarjoaa melkeinpä markkinoiden kattavimmat säätömahdollisuudet, mutta niitä tarvitsee harvakseltaan. n Dolby visionille on kolme omaa kuvatilaa, Vivid, IQ ja Dark. Tämän kohdalla olisimme toivoneet lisää valinnanvaraa. Television oletusasetus on hiukan kylmä ja kova. Näistä Vivid on tarpeettoman sinertävä ja pastellisävyinen. Näistä kukin on lähtökohtaisesti kohdallaan valkoisen ja mustan tason määrittelyyn, eikä hienosäätöä juuri tarvita. HZ2000E osaa myös pitää kirkkauden tasaisena eikä pumppaa miten sattuu. Tämä on pitkässä juoksussa silkkaa voittoa. Mittaus Filmmaker-kuvatilassa: kalibrointimahdollisuudet ovat loistavat, ja oikeastaan kaikki on säädettävissä ilman, että kuvanlaatu yleisesti kärsii. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma ja saattaa osin selittyä sillä, että mittaukset jouduttiin tekemään parissa tunnissa
VERTAILU: 12-tuumaiset aktiivisubwooferit 799–899 € 34 8/2020 (nro 201) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas Mittaukset: Teppo Hirvikunnas Kuuntelut: Teppo Hirvikunnas ja Heikki Kivelä Lisää bassoa kohtuuhintaan
Vaikka subwoofer voidaan siis sijoittaa melko vapaasti ja piiloon, niin joku raja kotelon koollakin täyttyy olla. Elacissa tosin käytetään refleksiputken tai -aukon sijasta niin sanottua passiivisäteilijää eli elementtiä ilman magneettia ja puhekelaa, niin sanottua orjabassoa. Tehon kaksinkertaistuminen tai puoliintuminen vastaa tosiaan vain kolmen desibelin muutosta äänenvoimakkuudessa. Tässä on kuitenkin tehtävä jonkinasteinen kompromissi. Refleksiviritys mahdollistaa, ainakin periaatteessa, suljettua koteloa suuremman herkkyyden, suuremman äänenvoimakkuuden ja bassotoiston eräänlaisen venyttämisen matalammalle sekä teoriassa pienemmän särön. Suljetun kotelon toistoa kuvaillaan usein myös refleksikoteloa napakammaksi ja tarkemmaksi. Sen toiminta perustuu kuitenkin jotakuinkin samaan kuin tavallisen refleksiputken. Isojahan ne ovat, mutta niin on äänikin. Elacin reilu kaksi kertaa suurempi teho ei kuitenkaan tarkoita, että se soisi kaksi kertaa kovempaa. Esimerkiksi edellä mainittu Elac soi toki selvästi ja Q Acousticsia kovempaa, mut. isoja ja pienempiä Subwooferin 12-tuumainen elementti määrittelee jo omalla koollaan kotelon mittoja, ja jos halutaan matalalle ulottuva bassotoisto, niin kotelossa pitää olla myös paljon tilavuutta. Vahvistimet Subwoofereiden vahvistimet ovat teholtaan aikalailla samassa luokassa vaikka ero pienitehoisimman (Q Acoustics, 220/440 wattia) ja suuritehoisimman (Elac, 500/1 000 wattia) välillä näyttääkin lukuarvojen suhteen suurelta. Ja toki asiaan vaikuttaa myös elementin herkkyys ja moni muukin asia. Mutta nämä siis vain periaatteessa, ja toisaalta suljetussa kotelossa toisto on alataajuuksiltaan lineaarisempi, eli se vaimenee loivemmin matalia taajuuksia kohden siirryttäessä. Testin subwoofereista arvokkaimman näköiset mielestämme ovat Focal ja KEF, joista KEF erikoisesti, kantta lukuunottamatta, päällystettynä ympäriinsä mustalla kankaalla sekä Q Acoustics, jota saa myös kiiltävän valkoisena. . Vahvistintehossa tämä tarkoittaa noin 10 kertaa suurempaa tehoa. Myös ulkonäöllä on merkitystä, varsinkin, jos kotelo jää enemmän tai vähemmän näkyville. (nro 201) 8/2020 35 Elac Debut SUB 3030 Focal SUB 600P KEF Kube12b Klipsch SPL-120CE Q Acoustics QB12 Aktiivisilla 12-tuumaisilla subwoofereilla saadaan kotiteatteriin jo ihan oikeasti aitoa leffatunnelmaa sekä myös musiikkiin potkua ja alarekisterin ulottuvuutta. Entä miten käy laadun, jos budjetti halutaan pitää kuitenkin kohtuullisena?. Pienillä ei ole kuitenkaan mahdollista saada aikaan puhuttelevaa bassotoistoa, jollainen on kuitenkin oleellista erityisesti kotiteatterissa mutta myös ihan tavallisessa musiikin kuuntelussa, kun halutaan voimakas ja alas ulottuva bassotoisto. Ja koska matalien taajuuksien tulosuuntaa ei voi paikantaa, voidaan erillinen subwoofer myös sijoittaa melko vapaasti – tosin ei läheskään niin vapaasti, kuin usein luullaan. Suljettu vai refleksi. Subwoofer toistaa vain kaikkein matalimmat taajuudet jatkaen siitä alaspäin mihin pienten pääkaiuttimien toisto yltää. Ero äänenvoimakkuudessa on noin kolme desibeliä, mikä on toki havaittava ero, mutta kaukana kaksinkertaisesta. Jos siis haluttaisiin kaksi kertaa Q Acousticsia kovampaa soiva subwoofer, niin tehoa pitäisi olla jo 2 200 wattia. k aikilla ei ole mahdollisuutta tai halua hankkia isoja kaiuttimia. Tämä johtuu äänenpaineen/-voimakkuuden logaritmisesta (ei lineaarisesta) luonteesta. Q Acoustics on saatavana myös tavallisella maalipinnalla peräti 200 euroa edullisemmin. Testin subwooferit ovatkin kaikki luokassaan hyvinkin kompakteja, ja niiden kokoerot ovat melko pienet Elacin ja Klipschin ollessa kuitenkin ryhmän suurimmat ja Focalin ja KEF:in pienimmät. Mutta tästäkin lisää myöhemmin. Silloin ratkaisu saattaa löytyä erillisestä lisävahvistimella varustetusta bassokaiuttimesta eli niin sanotusta aktiivisesta subwooferista. Asiassa on muutamia huomioon otettavia seikkoja, joita myös käsittelemme tässä artikkelissa. Korva tai oikeastaan siis aivot kokevat äänenvoimakkuuden eri tavalla, ja kaksinkertaiseen äänenvoimakkuuteen tarvitaan 10 desibelin muutos. No, tämä jää kuultavaksi. Myös puujäljitelmäpinnoitetut, massiivisen oloiset Elac ja Klipsch kehtaa hyvinkin jättää esille. Refleksikoteloon taas Elac ja Klipsch. Toimintaperiaatteeltaan suljettuun koteloon luottavat Focal, KEF ja Q Acoustics. Harva haluaa olohuoneeseen mitään jääkaapin tai edes puolikkaan kokoista lootaa
Sovelluksen mittaama vaste poikkesi selvästi omastamme, ja korjaus teki äänen huonommaksi. Elacin takapaneelissa ei ole kuin rca-sisäänmenot, sillä kaikki säädöt tehdään bluetooth-yhteyden kautta älypuhelimeen asennettavalla todella monipuolisella sovelluksella. VERTAILU: 12-tuumaiset aktiivisubwooferit 799–899 € 36 8/2020 (nro 201). Sen on valmistanut kanadalainen Sonavox. Vahvistimen toteutus on erittäin korkealuokkainen. Sovelluksessa on myös 8-alueinen täysparametrinen taajuuskorjain sekä portaaton vaiheenkääntö kera aikaviiveen. Säätöjen tekeminen on sinänsä helppoa suoraan kuuntelupaikalta, mutta monipuolisilla säädöillä on myös kääntöpuolensa, eivätkä ne korvaa esimerkiksi oikean sijoituksen merkitystä. Sen hetkelliseksi tehoksi ilmoitetaan peräti 1 000 wattia. Elacissa on järeä ja testin tehokkain vahvistin. Soundia voi säädellä vaikka hamaan tappiin. Elacin sovelluksessa on myös puhelimen mikrofonia käyttävä automaattinen taajuuskorjain, joka ei testikokoonpanossamme tuottanut kuitenkaan parasta mahdollista tulosta. Elacin kotelo on toteutettu pohjaan sijoitetulla passiivisäteilijällä. Elacissa viritys on toteutettu hyvin matalille taajuuksille. Se vahvistaa toistoa kaikkein matalimmilla taajuuksilla
Kotelossa on välilaipio sitä tukevoittamassa. . Pääasia on, että subwoofer pystyy tuottamaan omiin tarpeisiin riittävän äänenvoimakkuuden. Käytännössä lfeja subwoofer-lähdoillä ei ole kotikäyttöä ajatellen kuitenkaan mitään erityistä eroa, ja on siis oikeastaan ihan sama, mitä av-vahvistimen lähdöissä lukee. D-luokan vahvistimet (jollainen myös Elacin käyttämä BASH-vahvistin tavallaan on) pystyvät periaatteessa samaan tai suurempaa tehoon pienemmällä virtalähteellä ja virrankulutuksella. Liitännät Aktiivisubwoofer liitetään yleensä avvahvistimen subwoofer-linjälähtöön tai niin sanottuun lfe-lähtöön. Kyseessä ei ole siis oikea ja vasen kanava. . Esiasteen elektroniikka on sijoitettu erilliselle piirilevylle. Vain KEF:ssä on tällainen niin sanottu high level -sisääntulo. Emme päässeet Focalin vahvistimeen kunnolla käsiksi, mutta se vaikuttaa kaikin puolin asialliselta. Useimmiten niissä on myös jonkinlainen digitaalinen taajuuskorjain kuunteluhuoneen akustiikan aiheuttamien toistovirheiden kompensoimiseksi. Lfe tulee sanoista low frequency effects ja viittaa siis elokuvien matalataajuustehosteisiin, jotka on tarkoitus toistaa vain tästä kanavasta. Yleensä ne ovat alle 120 hertsin taajuuksia. ta se johtuu ennenkaikkea herkemmästä elementistä ja erityisesti kotelon toimintaperiaatteesta. Subwoofereiden vahvistimien tehot eivät siis ole tärkein valintaperuste, niin kauan kuin tehoerot eivät ole suurempia kuin puolitoistakertaisia. . Subwooferin voimakkuus tulee Focalin säädöt ja liitännät ovat yksinkertaiset, mutta enempää ei juuri tarvita. Tämä ei tietenkään estä käyttämästä subwooferin omia säätöjä, ja ainakin tason säädön esiasetus ja mahdollinen vaiheenkääntö tehdään joka tapauksessa edelleen subwooferista. (nro 201) 8/2020 37. Subwooferit ovat normaalisti niin sanotussa valmiustilassa ja käynnistyvät havaittuaan signaalin sisääntulossa ja vastaavasti sammuvat tietyn ajan kuluttua, kun sisääntulossa ei havaita signaalia. Focalissa käytetään hintaisekseen järeän oloista elementtiä, joka itse asiassa muistuttaa merkin autohifisubbareita. Jos vahvistimessa ei ole ole erillistä subwoofer-linjalähtöä, niin signaali voidaan ottaa myös suoraan vahvistimen kaiutinlähdöistä. Säädöt ja säätäminen Subwooferin tulisi toistaa vain kaikkein matalimmat taajuudet siitä alaspäin mihin niin sanottujen pääkaiuttimien toisto ulottuu. Av-vahvistimien subwoofer-ominaisuuksien suurin etu on yleensä pääkaiuttimien ylipäästösuodatuksessa ja helpossa säätämisessä. Lfe-lähtö on yleensä monolähtö, ja sille on kaikissa testin subwoofereissa merkittynä vastaava sisääntulo. Lfe-lähtöä käytettäessä subwooferin oma jakosuodatin yleensä ohitetaan ja jakotaajuus säädetään av-vahvistimesta. KEF:ssä se on aina aktivoituna, muissa valittavissa kytkimellä. Tällainen kaiutin/linjataso-sovitin on toki mahdollista ostaa myös erillisenä, jolloin vastaava kytkentä on mahdollista myös muihin subwoofereihin. Myöskään vahvistimien toimintatavalla (luokka) ei ole suurta merkitystä, vaikka toiset pitävät perinteistä ab-luokan vahvistinta hyötysuhteeltaan d-luokan vahvistinta parempana. Av-vahvistimissa voi olla myös kaksi lfelähtöä, mutta ne on tarkoitettu silloin kahdelle erilliselle subwooferille. Tämä auto on/off -toiminto on kaikissa testin subwoofereissa.
Monissa av-vahvistimissa pääkaiuttimien matalalimmat taajuudet voidaan suodattaa pois asetuksissa, mikä helpottaa asetusten tekemistä. Pääkaiuttimien bassokuorman poistaminen säästää myös vahvistimen tehoa ja pienentää säröä. Sen säädöt ovat monipuoliset sisältäen portaattoman vaiheenkäännön ja aikaviiveen, 8-alueisen parametrisen taajuuskorjaimen sekä älypuhelimen avulla toimivan automaattisen taajuuskorjauksen. Se ei saa soida liian kovaa suhteessa muuhun äänialueeseen eli siis pääkaiuttimiin. KEF:ssä on alimpien bassojen tasoon vaikuttava kolmiasentoinen säätökytkin subwooferin sijoituspaikan mukaan. KEF:in suljetussa kotelossa on vaimennusaineena kaistale paksua erikoisvaahtomuovia. Todennäköisesti esiaste ja suodatin on toteutettu dsp:llä. Mutta kuten todettua, niin useimmissa av-vahvistimissa on kaikki tarvittavat säädöt ja suodattimet, ja näin ollen subwooferin omien säätöjen merkitys ei ole niin suuri. KEF:in suodatin toimii täsmällisesti ja tarkasti. KEF voidaan kytkeä myös kaiutintasoisesti. Tätä varten subwoofereissa on jakotaajuuden ja tason säädöt. . Muissa subwooferissa säädöt rajoittuvat tasoon, jakotaajuuteen ja vaiheenkääntökytkimeen. KEF:in vahvistin on erotettu kotelosta omalla alumiinikotelolla, mikä todennäköisesti aiheutti myös vahvistimen kuumenemisen selvästi muita enemmän. Subwooferin jakotaajuus säädetään mielellään niin matalalle kuin mahdollista, mutta tietenkin siten, että toisto sulautuu mahdollisimman saumattomasti pääkaiuttimien toistoon. Sopiva arvo neljän ohmin kaiuttimille on 440–300 mikrofaradia ja 8 ohmin kaiuttimille 220–150 mikrofaradia. Subwooferin ja pääkaiuttimien toistoalueiden väliin ei saa jäädä aukkoa, mutta ne eivät saa toistaa päällekkäinkään. Tämän ei havaittu kuitenkaan aiheuttavan mitään ongelmaa. Useimmissa subwoofer/lfeulostulolla varustetuissa av-vahvistimissa on myös nämä säädöt. myös sovittaa sopivaksi. . Tästä on vaikea panna tässä hintaluokassa paremmaksi. Säädöissä on oudosti pieni viive. Jos vahvistimesta ei saada suodatettua pääkaiuttimien bassotoistoa, olisi suositeltavaa käyttää niiden suodatukseen edes yksinkertaista passiivista suotokondensaattoria, joka kytketään kaiuttimen plusliitimen ja pluskaiutinjohdon väliin. Ominaisuuksiin kuuluu myös kolmiasentoinen EQ-kytkin, joka vaikuttaa pääasiassa alle 40 hertsin alueella. VERTAILU: 12-tuumaiset aktiivisubwooferit 799–899 € 38 8/2020 (nro 201). Säädöt on helppo tehdä suoraan kuuntelupaikalta. Ylivoimaisesti parhaat säädöt tarjoaa periaatteessa Elac, joka sisältää älypuhelinsovelluksella ja bluetooth-yhteyden kautta ohjattavan digitaalisen signaaliprosessorin. Tällaisen suodatuksen teho eli jyrkkyys ei ole suuri, mutta pääsääntöisesti tämä parantaa toistoa yhdessä subwooferin kanssa
Mittaus tehtiin 50 senttimetrin etäisyydeltä elementin edestä. Toki varmaan myös muut tekijät, mutta ei kukaan varmaankaan halua subwooferia, joka soi huonosti. Jopa yllättävän isoja, kun ajattelee, kuinka kapeaa taajuuskaistaa subwoofer itse asiassa toistaa: testisetissämme alle 80 hertsin aluetta. Laitteistona oli Denon AVR-X3500H -av-viritinvahvistin ja KEF LS50 Meta -kaksitiekaiuttimet Kimber Classics 8PR -kaiutinkaapeleilla. Tämä Klipsch on herkkä, ja samalla vahvistinteholla kuin muissa siitä saadaan selvästi enemmän ääntä kuin useista kilpailijoista. Subwoofereista mitattiin myös niiden toistovaste niin kutsuttuna close-upmittauksena, suodattimien ja säätöjen toiminta sekä käyttökelpoinen suurin äänenpaine – tämä viimeksi mainittu 40 hertsin siniaallolla ja korvakuulolla säröraja arvioiden. Kuuntelussa subwooferin tason sai säätää halutuksi. Subwooferit sijoitettiin kuuntelukokein ja mittauksin parhaaksi todetulle paikalle huoneessa. On/Auto-Standbyvalinnalla subwooferi saadaan käynnistymään ja sammumaan automaattisesti signaalin ohjaamana . Refleksikoteloksi mukana on yllättävän paljon vaimennusainetta. Ohjelmalähteenä vaihtelivat vahvistimen sisäänrakennettu verkkosoitin (Denon HEOS) ja Yamahan cd-soitin. testijärjestely Subwooferit testatiin kuuntelukellarissamme, jonka mitat ovat noin 5 x 7 metriä, pinta-alaltaan siis noin 35 neliömetriä. Toki lattialla on kokolattiamatto, ja tila on muutenkin akustiikaltaan melko kuiva. . Desibeliarvoa ei ole tarkkuuskalibroitu, ja arvot ovat vertailukelpoisia vain keskenään. Tilan kaikki pinnat ovat betonia. Näin kaikille subwoofereille saatiin mahdollisimman tasaväkinen asetelma. Klipsch säädöt ovat selkeät ja jakosuodatin toimii asiallisesti – lukuun ottamatta aivan alimpia taajuuksia. Subwooferin äänessä merkittävää on toiston lineaarisuus ja sitä kautta myös toiston yhtyminen pääkaiuttimiin. Kotelo on muita selvästi kapeampi, jos tila on tässä suhteessa kortilla. Klipsch käyttää merkille tunnusomaista alumiinikartioista elementtiä, ja tukevarakenteinen kotelo on refleksiviritetty käyttäen alareunasta aukeavaa refleksitunnelia. Kaiuttimissa, jollainen subwooferkin on, vain ääni ratkaisee. Subwoofereita oli ajettu sisään noin 15 tuntia kutakin. Kaikki subwooferit olivat hintaluokka huomioiden hyviä, mutta erojakin oli. (nro 201) 8/2020 39. Tämän jälkeen annettiin Denonin Audyssey-huonekorkorjauksen säätää loput. Denonin av-vahvistimen kaiutinasetuksista valittiin pääkaiuttimiksi pienet ja jakotaajuudeksi 80 hertsiä. Ääni ratkaisee Tuo hieman kliseinen otsikko kiteyttää kaiken
oli nähtävissä, kun mittasimme pääkaiuttimien ja subwooferien kokonaistoistovasteet kuuntelupaikalta. Toisaalta Elac kykenee tuottamaan todellakin rintakehässä tuntuvan paineen esimerkiksi tanssija teknomusiikilla. Johdoille on pohjassa läpivientireikä. Klipsch soi kaikkiaan mallikkaasti, mutta kokonaisuutena muhkealla ja tietyssä mielessä kaupallisella sävyllä. Pääteaste on toteutettu erilliskomponentein. Myös kuuntelijoiden välillä oli tässä erilaista tulkintaa ja painotuseroja. Ongelma on Elacin vaimentumassa 40 hertsin alueella, josta lisää Mittauksiakappaleessa. Klipsch soi myös kovaa ja puhtaasti. Sinänsä soundissa ei ole mitään vikaa, mutta täysin ongelmaton se ei ole. VERTAILU: 12-tuumaiset aktiivisubwooferit 799–899 € 40 8/2020 (nro 201). Tasoa oli vaikea saada kohdalleen, ja vaikka integraatio pääkaiuttimiin oli sinänsä hyvä, se ei ollut täysin balanssissa. Alimmat bassot irtoavat vaivattoman kuuloisesti, ja kuuntelu tuntuu helpolta ja mukavalta. Tukevassa kotelossa sisäinen tuenta, johon elementti nojaa. Subjektiivisesti ja kokonaisuutena ääneltään testiryhmän parhaaksi subbariksi arvioitiin Focal SUB600. QA:n vahvistimessa on erilliset esija pääteasteet, joissa on myös erilliset virtalähteet. Klipsch SPL120 sai samat kuuntelupisteet kuin QA, mutta hieman erilaisin perustein. Jopa päinvastoin. Q Acoustics vaikuttaa hintaistaan kalliimmalta. Isku on myös melko napakka ja täsmällinen, vaikka ei parhaiden veroinen. Äänessä on auktoriteettia ja hyvällä tavalla erottelua, joskin tässä hieman matalammalla sävyllä ja silti aavistuksen yläbassoa korostaen, mutta Focalia pehmeämmin. Tässä auttaa jakotaajuuden hienosäätö hieman alemmas. Myöskään automaattinen taajuuskorjain ei parantanut tilannetta. Se toimii kaikenlaisella musiikilla ja soi vaivattoman kuuloisesti – myös kovempaa. Vaikka käytössä oli sinänsä erinomainen ja helppokäyttöinen säätösovellus, niin siitä ei tuntunut olevan ratkaisua. QA:n liitännät ja kytkinvalinnat sijaitsevat syvennyksessä suojapaneelin takana. Elektroniikka on erotettu kotelosta omaan tilaan. Säädöt jäävät kuitenkin hyvin näkyville. Aivan alimmat taajuudet toistuvat hieman vaimeasti, mutta toisaalta uskottavasti ja tarkasti. . . Elac Sub3030 soi hyvinkin erilailla kuin muut. Sen toistosta ei löytynyt juurikaan huomauttamista. Myös kuuntelijoiden kesken soundi, tai sen arviointi, aiheutti hyvinkin erilaisia tuntemuksia. Itse asiassa Focalin ja QA:n äänessä on samoja piirteitä. Myös Q Acoustics B12 soi hyvin. Varmasti myös elokuvien tehosteet ja räjähdykset räjäyttävät tajunnan ihan oikeasti. Pumppaus on todella mahtipontista
Teoreettisesti liki täydellinen toistovaste oli KEF:ssä. Suodatus on melko jyrkkä. Seisovat aallot aiheuttavat vaimentumia ja korostumia, ja suodatuksen muoto ja jyrkkyys vaikuttavat alueella, missä subwoofer ja pääkaiuttimet toistavat osittain päällekkäin. Mittasimme toistovasteet myös kuunteluhuoneessa ja -tilanteessa, eli mittaus ehtiin suoraan kuuntelupaikalta. Muutoin Klipschin toistovasteet ovat hyvät ja toisto ulottuu nätisti alle 30 hertsiin. Toisto alkaa siis vaimentua jakotaajuudella (40 hertsiä), mutta toistovasteen muoto pyrkii oikaisemaan vastetta suoraksi. Vastaavaa on nähtävissä myös Klipschin vasteessa, jossa 40 hertsin jakotaajuus on käytännössä lähempänä 70 hertsiä. Toistovasteissa näkyy huoneen ja kuuntelupaikan vaikutus sekä toisto jakotaajuuden alueella, missä toistoalueet menevät jopa oktaavin verran päällekkäin. Mitattu 50 senttimetrin etäisyydeltä 40 hertsin siniaallolla raja-arvona kuuntelemalla havaittu äänen säröytyminen. Sen toisto ulottui lähes viivasuorana aina 20 hertsiin saakka ja yläpää suodattui juurikin siitä, missä säädin oli. Kannattaa kokeilla itse mikä tuottaa parhaan tuloksen. Ihan hyvä ominaisuus. Tämä oli nähtävissä kuuntelupaikalta tehdyistä subwoofereiden ja pääkaiuttimien yhteisistä toistovasteista. Tämä saattaa tehdä jakotaajuuden sovituksen pääkaiuttimiin vaikeammaksi (tämä koskee kaikkia kaiuttimia, joissa vasteen poikkeama häiritsee suodatuksen toimintaa). Esimerkiksi toiston ulottuminen kovin alas ei ollut välttämätöntä hyvälle soundille. Tämä aiheutuu todennäköisesti kotelon passiivisäteilijän erittäin matalasta viritystaajuudesta, joka ei oikein integroidu varsinaisen elementin toistoon. Lukuarvot ovat tässä vain viitteelliset ja keskenään vertailukelpoiset. Alipäästösuodatus on QA:ssa melko loiva ja toistovasteen perusmuodosta johtuen hieman epäsymmetrinen. Subbarin parametrisella taajuuskorjaimella vastetta saatiin korjattua, mutta vain hieman. Myös subwooferin sijoituksella huoneessa on suuri vaikutus toistoon. Subwoofereiden ja pääkaiuttimien yhteiset toistovasteet kuuntelupaikalta (mittauskaista rajattu yläpäästä 500 hertsiin, jakotaajuus 80 hertsiä, vaihe optimaalisessa asennossa ja voimakkuus säädetty tason referenssinä 500 hertsiä). Toistovasteissa oli havaittavissa korrelaatiota myös kuunteluarvioihin. Niinkuin mittauksesta on nähtävissä, on niin huoneella kuin suodatuksella pääkaiSubwoofereiden äänenpainevarat. Huoneessa ja musiikilla hetkelliset arvot voivat olla suurempia. Elacin toistovaste oli kaikkein huomiota herättävin. Muodoltaan se on nätti, ja vaste laskee suljetulle kotelolle tyypillisesti melko loivasti alaspäin. Mittauksia (nro 201) 8/2020 41. Käyttämämme kaiuttimet olivat ehkä hieman liian pienet. Kaikkein luonnollisin toistovaste oli Focalissa. Myös Q Acousticsin lähikentän toistovasteet olivat tasaiset ja toisto ulottui myös Focalia alemmas. Kokonaisuus riippuu siis monista tekijöistä. uttimiin suuri vaikutus toistoon. Vastaavasti 80 hertsin jaolla suodatus toimii täsmällisemmin. Sen toisto ulottuu erittäin alas mutta korostuu voimakkaasti 60–80 hertsin alueella jättäen 40 hertsin alueelle syvän vaimentuman. Myös alipäästösuodatin toimii hyvin. Bassovaste on selvästi venytetty ikään kuin väkisin näinkin alas dsp:llä, millä saattaa olla omat sivuvaikutuksena. Tämä oli nähtävissä myös kuuntelupaikalta tehdyssä mittauksessa, jossa mukana oli myös pääkaiuttimet. EQ-kytkimellä saa vaimennettua alle 40 hertsin alapuolista aluetta ±3 desibelin verran. Näin ollen Elacin kanssa käytettävien pääkaiuttimien tulisi kyetä toistamaan yhtä alas. Ja joka tapauksessa toistoa on vaikea saada ulottumaan lineaarisena edes 50 hertsiin saakka. Toistovasteissa oli yllättävän suuria eroja, mikä oli havaittavissa myös kuuntelussa. M ittasimme subbareiden toistovasteet ja suotimien toiminnan niin sanotulla lähikenttämittauksella
on/off (valmiustilaan) x x x x/x x Päävirtakytkin x x x x Säädöt: Tasonsäätö x x x x x Ylipäästösuodatin 50–150 Hz 40–200 Hz 40–140 Hz 50–160 Hz 40–160 Hz Subsonic-suodatin BassoEQ x (kts muuta) x (kts muuta) Vaiheenkääntö 0–360 astetta 0/180 astetta 0/180 astetta 0/180 astetta 0/180 astetta Muuta Bluetooth-ohjaussovellus (ELAC SUB Control): 8-alueinen param. Tiedot & Tekniikkaa Merkki/malli Elac Debut SUB 3030 Focal SUB 600P KEF Kube12b Klipsch SPL-120CE Q Acoustics QB12 Hinta 799 € 899 € 790 € 799 € 849 € (* Maahantuoja/edustaja Scanteknik Oy Kruunradio Oy Highend Studio Finland Oy Loudgroup Oy Simex Oy Lisätietoja scanteknik.fi kruunuradio.fi highendstudio.fi loudgroup.fi simex.fi elac.com focal.com kef.com klipsch.com qacoustics.co.uk Kotelotyyppi Passiivisäteilijä Suljettu Suljettu Refleksi Suljettu Vahvistintyyppi/-luokka BASH D D D D Jatkuva teho 500 W 300 W 300 W 300 W 220 W Hetkellinen teho 1 000 W 600 W ei ilm. Tässä mittauksessa ei ole käytetty minkäänlaista vasteen tasoitusta, jolla halutaan korostaa, kuinka voimakkaista muutoksista on itse asiassa kysymys. Sijainnilla on siis todella merkitystä.. taajuuskorjain, autoEQ, vaiheen ja viiveen säätö Placement-kytkin: Corner/ Wall/In-Room Mitat (k x l x s – eturitilän/-suojan kanssa) 432 x 432 x 462 mm 425 x 401 x 411 mm 412 x 395 x 395 mm 448 x 375 x 490 mm 428 x 400 x 441 mm Paino 22,3 kg 21 kg 20,6 kg 20,4 kg 21,5 kg Pintavaihtoehdot Musta puuviilujäljitelmä/ musta pyöreä metallisuojaritilä Musta puuviilujäljitelmä, etulevy kiiltävä musta/musta pyöreä etukangas Musta kangas, kansi kiiltävän musta Tumman harmaa ebenpuujäljtelmä/musta etukangas Kiiltävä musta tai valkoinenmusta etukangas, myös maalattu himmeä musta tai valkoinen/musta etukangas Muuta Jalustapiikit, kiinteä suojaritilä, virtajohto (2 m), käyttöohjeet (ENG) Kumitassut pohjassa, irroitettava etukangas, virtajohto (2,5 m), käyttöohjeet (ENG) Kumitassut, kiinteä suojakangas, virtajohto (1,8 m), käyttöohjeet (ENG) Kumitassut pohjassa, irroitettava etukangas, virtajohto (2,8 m), käyttöohjeet (ENG), lisävarusteena signaalin langaton linkkiyksikkö Jalustapiikit ja kumitassu, kiinteä etukangas, virtajohto (1,7 m), käyttöohjeet (ENG) *) Kiiltävänä, maalattu himmeä 649 € VERTAILU: 12-tuumaiset aktiivisubwooferit 799–899 € 42 8/2020 (nro 201) Subwooferin (Focal SUB600) toistovaste eri sijainneissa. 600 W 440 W RCA-linjatulo/LFE-tulo x/x x/x x/x x/x x/x Kaiutintulo x RCA-linjalähtö (Thru) Herätevirtatulo (12 V) Autom. Jakotaajuutena 80 hertsiä ja subwooferin tasonsäätö kaikissa mittauksissa samassa kohdassa. Sijainnit: 1) nurkassa (oikealla) ja elementti seinää kohden, 2) nurkassa (oikealla) ja elementti eteenpäin, 3) nurkasta (oikealla) yksi metri eteenpäin seinää myöten siirrettynä ja elementti sivulle (ei seinää kohden), 4) kaiuttimien keskellä (ei kuitenkaan huoneen keskellä) noin 50 senttimetriä takaseinästä ja elementti eteenpäin, 5) vasemman kaiuttimen vieressä noin 50 senttimetriä takaseinästä ja 2,5 metriä sivuseinästä (osapuilleen huoneen takaseinän puolivälissä)
Hyvä yleissubi.(3,5/5p) TH: Tuhti soundi, jossa kuitenkin myös erottelua. Niiden sijainti ja voimakkuus riippuvat kuunteluhuoneen akustiikasta, koosta, mittasuhteista sekä subwooferin ja kuuntelupaikan sijainnista suhteessa rajapintoihin. (3,5/5p) TH: Edellistä yksinuottisempi ja jotenkin “vaikea” saada säätöihin; siis tasoa sopivaksi. Hieman ehkä herkkä oikealle tasolle, joten mieluummin kääntää tasoa hieman enemmän kuin vähemmän. Tasoa saa siis laskea parikin pykälää muita alemmas, mutta oikean voimakkuuden löytyessä subwoofer kyllä soi kuten pitääkin. Subwooferin sijainti vaikuttaa hyvinkin paljon sen toistoon. Eipä tästä muuta kuin “I like this”. Soundaa vaivattoman kuuloisesti. Rajapinnat myös voimistavat toistoa, joten subwooferista saadaan enemmän ääntä. Kun paras kohta on löytynyt, niin sitten vain vaihdetaan subwooferin ja kuuntelijan paikat. Tasoa voi säätää kovemmalle tai hiljemmalle maun mukaan, mutta soundi pysyy silti kasassa. Integraatio pääkaiuttimiin voisi olla parempi. Toisto yhtyy pääkaiuttimiin saumattomasti. Äänessä on rentoutta ja ulottuvutta, mutta hieman ylimääräistä kumua. Hifimäinen soundi eli lineaarinen ja kohtalaisen tanakka, yhtyy suhteellisen nätisti pääkaiuttimiin, mutta ei ole kuitenkaan mikään rintakehänmurskaaja. Leffakäytössä tasoa saa olla musiikinkuuntelua enemmän. (4,0/5) Klipsch: HK: Kertaluokkaa muita tehokkaamman oloinen toteutus, joka saattaa osin johtua myös toimintaperiaatteesta. Sellainen monipuolinen ja toimii hyvin samalla tavalla eri musiikkilajeilla kuin elokuvillakin. Soi myös hiljaa nätisti ja kuulostaa menevän todella alas. (4,2/5p) Q Acoustics: HK: Jakotaajuuden kanssa saa olla tarkkana, ettei mukaan tule liikaa keskibassoja. Äänenpainetta tuntuu lähtevän vähintäänkin riittävästi. Eivätkö juuri ne korjaa tällaisia huoneesta aiheutuvia ongelmia. Säätäjä saa varmasti tästä subwooferista paljon irti, eikä teho tunnu ihan heti loppuvan kesken. Sijoitus vaikuttaa. (4/5p) TH: Jo ensinuotit saavat höristämään korvia. Aavistus lisää napakkuutta, niin... Entäpä av-vahvistimien huonekorjaukset. Hyvin samantapainen kuin parilla muullakin, veikkaan että suljettu kotelo. Huonekorjauksen käyttäminen voi jopa pahentaa tilannetta. Bassotoisto muuttuu selvästi eri kohdissa huonetta. (4,5/5p) KEF: HK: Joiltain osin mukana on miellyttävää synergiaa pääkaiuttimien kanssa, eli valmistajan näkemys saundista kyllä kuuluu. Tämä on sinänsä totta, mutta vain tulosuunnan paikallistamisen osalta. Juuri sopivassa suhteessa bottnea ja potkua. (3,3/5) TH: Alkuvaikutelma perussäädöillä hieman ehkä vaisu, mutta kun tasoa nosti muutama desibelin, niin alkoi olla enemmän minunkin makuuni. Äänessä on myös napakkuutta ja sellaista jämäkkyyttä. Kaikin puolin tanakka ja ketterä toteutus, jonka ehkä ainoa miinus on se, ettei se aivan yllä kaikista matalimpiin taajuuksiin samalla voimalla kuin muhkeimmalla alueellaan. Harvinaisen onnistunut kuuntelukokemus. Pienelläkin muutoksella voi olla yllättävän suuri vaikutus toistoon. Kun vaimentuma aiheutuu vastakkaisvaiheesta, niin alueen toiston korostaminen tuottaa vain nollasumman. Kuulostaapa hyvältä, oikein hyvältä. Murisee tai sitten ei. Pääsääntöisesti paras sijoituspaikka subwooferille on huoneen nurkka. Mutta säätäminen kuitenkin palkitsee, sillä parhaimmillaan tämän subwooferin äänessä on auktoriteettia ja hyvällä tavalla tasaista vääntöä. Valitettavasti seisovista aalloista aiheutuvia toiston vaimentumia ja korostumia on hankala korjata menestyksekkäästi. Pelkästään bassotoistoa ajatellen integraatio pääkaiuttimiin on hyvä, mutta sitä raskainta puristavaa vääntöä ei ole varsinaisesti tarjolla. Pidin myös tästä miehekkäiden äänenpainevarojen ja hyvän soundin kombinaatiosta. Siten myös subwooferin sijainnilla on suuri merkitys toistoon. Arvosanan antaminen on vaikeaa, kun periaatteessa tämä ansaitsisi jopa kiitettävän, jos musiikkimaku painottuu enemmän kaikkein matalimmalle BASSO-osastolle tai puhutaan pelkästä subbasson voimasta, mutta laajemmassa ja hifistyneemmässä kuvassa toisto ei yllä parhaiden tasolle. Eräs hyväksi, joskin ehkä erikoiseksi, osoittautunut menetelmä on laittaa subwoofer kuuntelupaikalle, musiikkia soimaan ja mennä ryömimään pitkin nurkkia kuuntelemaan, miltä basso kuulostaa. Soi myös tarvittaessa yllättävän kovaa. Tosin jos pitää voimakkaasta bassosta, niin tällä ei ole niin väliä: nupit vain kaakkoon. Se on mahdollisimman epäsymmetrinen sijainti, ja koska rajapinnat ovat lähellä, seisovien aaltojen vaikutus on mahdollisimman pieni. Älypuhelinsovelluksella tasoa ja soundia voi säätää, mutta siitä alkaa helposti sellainen jatkuvan säätämisen kierre, eikä soundia oikein saanut sittenkään ihan kohdalleen. Samoin tason optimaalinen asetus ei ehkä käy ihan käden käänteessä. Subwooferille on ensin löydettävä oikea paikka ennen minkäänlaisten korjausten käyttämistä. Tehokkuudessa tuntuu olevan se hyvä puoli, että alimmatkin bassot irtoavat suht vähällä vaivalla ja kuuntelu sitä kautta tuntuu helpolta ja mukavalta. (nro 201) 8/2020 43 ELAC: HK: Sopuisasti pääkaiuttimien toiston alapuolelle asettuva subwoofer, jonka säätövara on merkittävä plussa kokonaisuudessa. Subwooferin pitäisi periaatteessa sijaita myös mahdollisimman lähellä pääkaiuttimia, ainakin samalla puolella huonetta kuin pääkaiuttimet. Pitäisi ehkä jakaa hieman pääkaiuttimia alempaa. Sovitusta pääkaiuttimin ei vain saa kohdalleen. (4/5p) KUUNTELUT Usein sanotaan (jopa joidenkin testissä olleiden subwoofereiden ohjeissa), että subwooferin voi sijoittaa melko vapaasti, koska matalien taajuuksien tulosuuntaa on vaikea, jopa mahdotonta paikallistaa. Tätä jaksaa sinänsä kuunnella, ja se toimii kaikella musiikilla asiallisesti. Isku sinänsä ei ole erityisen napakka tai dynaaminen, mutta ei sitä mitenkään löysäksikään voi kuvailla. Etenkin mitä alempaa subwooferin toisto suodatetaan. Pääkaiuttimet ovat myös tässä asetelmassa se äänenvoimakkuuden kannalta heikompi lenkki, eli kuuluva särö tulee esiin ensin niistä ennen subwooferia. (3,3/5p) FOCAL: HK: Vain muutamalla jakotaajuuden ja tason säädöllä helposti ja nopeasti pääkaiuttimien toistoon integroituva saundi, joka on subwooferiksi juuri oikeaoppisesti viritetty: tarpeetonta yläbassokuhmua ei erotu, ja subwoofer asettuu luontevasti pääkaiuttimien jatkeeksi. Ei toki vierasta muutakaan, ja elokuvissa myös toimii hienosti. (3,7/5p) TH: Tämä on mukavan kuuloinen subbari, joskaan ei niin tarkan kuuloinen kuin voisi ehkä olla. Isku on myös melko napakka ja täsmällinen, vaikka kiinteämpääkin dynamiikkaa on kuultu. Hyvää on myös se, että tämän subwooferin saa aika hyvin asettumaan paikalleen, ja se toimii yhtä hyvin sekä musiikilla että elokuvallisemmalla äänimateriaalilla. Tuntuu myös sopivan yhtä hyvin sekä leffaäänille että musiikille. Tästä ei kuitenkaan käytännössä ole mitään haittaa, koska kuuntelu on miellyttävää. Tuntuu kuin elementti kompressoituisi vähän turhan varhain alimmilla taajuuksilla. Tässä voi olla poikkeuksia. Tämä johtuu pääosin kuuntelutilaan muodostuvista niin sanotuista seisovista aalloista, jotka aiheuttavat toistoon vuorottaisia vaimentumia ja korostumia. Basson määrässä ei tunnu tulevan rajaa vastaan ollenkaan. Subwooferin paras sijainti selviää oikeastaan parhaiten vain kokeilemalla. Vaikea sanoa. Vahvistimen mahdollisella huonekorjauksella ja kaiuttimen sijoituksella profiilia voi toki yrittää muuttaa. Enemmän (kevyemmän) musiikin kuunteluun kuin leffaääniraitojen bassokanuunaksi. Parasta on äänenpainevarat, eli bassoa tulee tarvittaessa paljon ja voimalla. Toistaa mukavan alas ja soundissa on auktoriteettia. Toimii hyvin kaikenlaisella musiikilla aina teknosta klassiseen. Ei mene ehkä ihan infrataajuuksille, mutta tästä ei kuulosta olevan mitään haittaa edes urkujen jalkiotuuttauksilla, koska ääni on muuten niin hyvin kasassa. Loppuu kovempaan kuunneltaessa vähän paukut kesken ja ääni kompressoituu. Kevyellä musiikilla, rokilla, dancella ja erityisesti teknolla bassoa lähtee niin että tuntuu. Hyvä skaalautumiskyky sallii kuuntelun hiljempaa ja lujempaa, ja toteutus toimii sekä musiikilla että leffaäänellä. Saundissa on sopivaa puristusta ja painetta, vaikka tietynlainen musta tausta jääkin tässä kokoluokassa vielä vähän saavuttamatta. Kaikkiaan sellainen all-rounder, josta on vaikea olla pitämättä, mitä pidempään kuuntelee. Joskus hyvinkin erikoinen paikka voi osoittautua parhaaksi. Sen sijaan keskija yläbassoilla (jaosta riippuen) ääni on sopivan pyöreä ja sopusuhtainen. Basso soi erottelevasti ja lineaarisesti. Suoraan paketista -säätöihin tarvitsee kajota lähinnä subwooferin tason osalta, muuten kaikki on kunnossa. Tämä on helppoa todentaa ihan vain liikkumalla huoneessa. Selvästi kuitenkin enemmän kotonaan kevyellä musiikilla, ja esimerkiksi perusrokki potkii hienosti
arvot ominaisuustaulukosta) sekä säätimen noin 80 hertsin asennossa (sininen). Sen toisto-ominaisuudet sopivat paremmin isommille eli matalammalle toistaville pääkaiuttimille, jolloin jakotaajuus voidaan säätää alemmaksi, 40–50 hertsin tuntumaan. Ongelma on Elacin valitsemassa kotelon virityksessä ja sitä kautta vaimentumassa 40 hertsin alueella. Parhaimmillaan Elac voisi olla vaikka kotiteatterisetissä tai kotidiskossa – kaksin kappalein ja hieman järeämpien pääkaiuttimien kera. Eikä monipuoliset säädötkään tuoneet ratkaisua. Elementti on rakentaaltaan järeä, ja se on todennäköisesti lainattu Focalin autohifiosastolta. Tyyliltään se on omanlaisensa, mikä saattaa jakaa kotitaloudessa mielipiteitä. Erotteleva ja lineaarinen toisto ei aivan matalimpia tunnu kaipaavankaan. Kotelon etulevy on kiiltävän musta kera mustan pyöreän suojakankaan. Q Acousticsin ja Focalin äänessä on paljon samaa, mutta samaan tarkkuuteen ja täsmällisytteen QA ei tässä kokoonpanossa kuitenkaan kyennyt. Focal on myös luokassaan kohtalaisen kompaktin kokoinen ja tyylikäs. Focal SUB600 on joka tapauksessa näistä tietyllä tapaa turvallisin valinta – mutta yhtälailla sitä ovat muutkin, jos esimerkiksi vaakakupissa on myös hinta tai design. Vasteessa 1/3-osaoktaavin tasoitus. Se soi vaivattoman kuuloisesti myös aivan hiljaa mutta tarvittaessa myös todella kovaa. Focalissa on osapuilleen saman tehoinen d-luokan vahvistin kuin muissakin testin subwoofereissa. Myös elementin edessä oleva 15-tuumainen ritilä korostaa kokoa entisestään. Vaikka mittauksissa painelukemat jäivät hieman Klipschistä, niin suuremman tehonsa ansiosta Elac antoi bassoa todella massiivisella voimalla. Sen säädöt käsittävät vain minimit eli jakotaajuuden, tason ja vaiheenkäännön. Myös äänenpainetta tuntuu lähtevän vähintäänkin riittävästi, ja ääni pysyy hyvin kasassa hieman kovemmassakin menossa, Kokonaisuutena Focal SUB 600P on tyylikäs, luokassaan kompaktin oloinen sekä erittäin hyvin soiva ja silti kohtuuhintainen subwoofer. Elac Sub3030 soi erilailla kuin muut. arvot ominaisuustaulukosta) sekä säätimen noin 80 hertsin asennossa (sininen). Suosittelemme. Ainoastaan Elac Sub3030 poikkesi selvemmin muista. Lähikentän toistovaste jakosuodattimen ääriasennoissa (punainen ja harmaa: kts. Focal soi hyvin musiikkilajista riippumatta. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö säädöistä olisi apua jossain toisessa kokoonpanossa. Kotelo on rakenteeltaan suljettu, mikä ei ole Focalin tapauksessa kovinkaan tyypillistä. Aivan samaa tarkkuutta kuin parhaissa ei ole. Kokoero ei ehkä ole lukuina iso, mutta esimerkiki Elaciin verrattuna silmällä selvästi havaittava. Kuuntelussa Elac osoittautui melkoiseksi painehirmuksi. Myös KEF Kube12, Klipsch SPL120 ja Q Acoustics B12 ovat erinomaisia subwooferita. Tosin kovin alas toisto ei ulotu tai alas kyllä, mutta ei niin alas kuin muilla. Elacissa sen viritystaajuus on mielestämme valittu liian matalalle. Valitettavasti Focalia ei saa kuitenkaan suomalaisten lempivärissä eli valkoisena. + Äänenpainevarat + Muhkea soundi + Säädöt – Ei pienille kaiuttimille VERTAILU: 12-tuumaiset aktiivisubwooferit 799–899 € 44 8/2020 (nro 201) + Laadukas kokonaisuus + Tasapainoinen toisto – Vain perussäädöt – Valkoinen väri puuttuu Elac Debut SUB 3030 Hinta: 799 euroa Matalan paineen mestari Saksalainen Elac Debut SUB 3030 on testin isoin subwoofer niin mitoiltaan kun olemukseltaan. Ainoa varaus koskee sen kaikkein matalimpien taajuuksien vaimeaa toistoa, tai siis jopa toistamattomuutta. Se mahdollistaa todella monipuoliset ja helpot säädöt. KEF sai hieman ristiriitaisia lausuntoja. KEF Kube12 on kauttaaltaan kangasverhoiltuna ja lasikantisena kenties testin tyylikkäin subwoofer. Kokonaisuutena Elac Sub3030 tarjoaa kuitenkin todella paljon matalaa potkua ja ominaisuuksia kohtuuhintaan. Kaikki testin subwooferit olivat kohtuullisesta hinnastaan huolimatta yllättävän hyviä, ja erityisesti niiden tasaisuus yllätti. Se on myös kooltaan ja visuaalisesti hyvin kompaktin kokoinen. Myös liitännät ovat minimaaliset, mutta mihin sitä muuta tarvittaisi. Klipsch SPL120 on oiva yhdistelmä hyvää ja menevää soundia sekä kykyä tuottaa paljon ääntä. KEF toistaa sinänsä matalalle ja soi hiljaakin mukavasti ja pehmeästi, kun sen vain säätää hieman kovemmalle. Kotelon tukevuuteen on kiinnitetty erityistä huomioita. Elacin ehdoton valttikortti ja etenkin vielä tässä hintaluokassa on älypuhelimen ohjaussovellus, jolla voi säätää subwooferia langattomasti suoraan kuuntelupaikalta. Lähikentän toistovaste jakosuodattimen ääriasennoissa (punainen ja harmaa: kts. Klipsch tarjoaa rahalle paljon vastinetta. Rajoja ei tuntunut saavutettavan lainkaan. Kokoero ei ole iso, mutta jotenkin Elac vain vaikuttaa jättiläiseltä esimerkiksi KEF:iin verrattuna. Sinänsä soundissa ei ole mitään vikaa, mutta täysin ongelmaton se ei ole. Testin parhaaksi subwooferiksi voitaneen nostaa Focal SUB600, joka yksinkertaisesti vain soi niin hyvin – musiikkilajista riippumatta. Matalan basson ja paineen ystäville todella harkinnan arvoinen. Jopa päinvastoin. Turvallinen valinta monenlaiseen käyttöön. Tämä siis positiivisessa merkityksessä. Elac toimii todennäköisesti paremmin selvästi suurempien pääkaiuttimien kanssa. Focal SUB 600P Hinta: 899 euroa Kun ääni ratkaisee Ranskalainen Focal SUB 600P on Focalin edullisempia subwoofereita mutta tässä ryhmässä testin kallein, tosin vain noin 50 euron erolla. Tämä vahvistaa kaikkein matalimpia taajuuksia, ja kotelo voidaan virittää perinteistä refleksikoteloa alemmaksi. Kuten sanottua, olivat testin subbarit kaikki hyviä, mikä on sinänsä hienoa, mutta valintaa se ei helpota. Yllättävän hyviä . Kokonaistoisto ei ole niin koherentti kuin verrokeilla. Focalista on vaikea olla pitämättä. Yksikään malleista ei ollut huono. Niin kuuntelupaikalta kuin lähikentässä tehdyistä mittauksista oli nähtävissä hyvin siisti ja lähes oppikirjamainen toistovaste. Se on silti varteenotettava vaihtoehto, etenkin kun QA:n hinta on perusviimeistelyllä eli maalattuna (ei pianolakattuna) vain 650 euroa. Kotelossa on musta, tuntumaltaan hieman muovimainen mutta muuten kyllä tyylikkään näköinen puujäljitelmäpinnoite. Sen toteutus, lähinnä siis kotelon viritys alimmille taajuuksille, ei istunut parhaalla mahdollisella tavalla testikokoonpanoomme. SUB 600P on luokassaan kompaktin kokoinen. Kotelo on kaikessa yksinkertaisuudessaan tyylikkään näköinen. Kotelo on toteutettu passiivisätelijällä eli niin sanotulla orjabassolla, joka sijaitsee kotelon pohjassa. Aivan alimpia taajuuksia Focal ei toista, liekö ne suodatettu jopa pois, mutta toisto ulottuu joka tapauksessa niin alas, ettei viimeisellä oktaavilla ole juurikaan merkitystä. AutoEQ:n käyttö teki äänen todella kumisevaksi. Tällä saattaa tosin olla yhteyttä hyvään lopputulokseen. Sillä hinnalla Q Acoustics B12 voisi hyvinkin ansaita jo “hyvä ostos” -maininnan. Elacissa on paljon vahvuuksia ja ainesta todennäköisesti paljon parempaankin. Varsinkin kun oma kokoonpano ja ennen kaikkea tila voivat olla hyvinkin erilaiset. Myös KEF soi hyvin, ja suljetun kotelon toistossa on paljon samoja piirteitä kuin Focalissa ja QA:ssa, mutta aivan niiden tasolle se ei pääse. Toistossa on ehkä aavistus jonkinlaista vaimeutta ja ponnettomuutta, kovempaa kuunneltaessa. Vasteessa 1/3-osaoktaavin tasoitus. Elacin vahvuus on sen kyvyssä tuottaa suuria äänenpaineita ja erityisesti tässä hintaluokassa harvinaisessa ja käyttökelpoisessa dsp-säätösovelluksessa. Kuuntelussa molemmat kuuntelijat pitivät Focalin hyvin luontevasta ja muuhun äänialueeseen nätisti integroituvasta toistosta
Niin nytkin. KEF Kube12 osoittautui hyväksi subbariksi myös kuuntelussa. Käytännön jakotaajuus jäänee siten aina hieman alemmaksi kuin mistä pääkaiuttimet jaetaan, eikä sovitus pääkaiuttimiin ole niin täsmällistä kuin mitä voisi olla. Hiljempaa soitettaessa merkillepantavaa oli kuitenkin hyvä ulottuvuus aina matalimmille taajuuksille saakka. Klipsch SPL-120CE Hinta: 799 euroa Vaivatonta toistoa Legendaarisista torvikaiuttimistaan tunnettu jenkkimerkki Klipsch on tyyliltään aina oman tiensä kulkija. Tumman-/ruskeanharmaa puujäljiltemäkotelo kera kuparin värisen alumiinikartioisen elementin ja sen suojana olevan perinteisen neliskanttisen kangaskehikon edustaa kyllä ihan omaa tyyliään (1970–80-lukua?), josta joko pitää tai sitten ei. Koteloa on suunniteltu ihan tosissaan. Refleksiviritys on toteutettu pitkällä mutta matalalla refleksitunnelilla, joka aukeaa kotelon alareunasta sen eteen. Se soi myös hiljaa hyvin ja kykenee silti tarvittaessa suuriin äänenvoimakkuuksiin. Tämä on sinänsä hyvä piirre pidemmässä juoksussa. Erikoisuutena on liitäntä adapterille, jolla signaali saadaan tuotua subwooferille langattomasti (Klipsch WA-2, suositushinta 150 euroa). Ja kauneushan on lopulta katsojan silmissä. + Hillitty ja alas ulottuva toisto + Tyylikäs design + Esimerkilliset toistovasteet – Rajalliset äänenpainevarat Lähikentän toistovaste jakosuodattimen ääriasennoissa (punainen ja harmaa: kts. Kokonaisuutena Klipsch SPL-120 on mielestämme erittäin hyvä subbari, joka toimii niin musiikkikuin leffakäytössäkin. Vasteet olivat tasaiset, ja toisto ulottui lähikenttämittauksessa melko tasaisena aina reilusti alle 30 hertsin. Myös vahvistimesta henkii hintaluokkaa korkeampi laatu. Klipsch SP-120 soi tehokkaan oloisesti ja tietyllä tavalla vapautuneen kuuloisesti, myös hiljempaa kuunneltaessa. Kotelo on tyypiltään suljettu. Kotelon kaikki sivut on verhoiltu ympäriinsä kaiutinkankaalla, ja yhden sivun taakse jää itse elementti. Olkoonkin että QA oli testin toiseksi kallein subwoofer. Kotelon pystykulmat ovat pyöristetty, ja kotelon päälikansi on mustaa lasia. Sen säädöt on toteutettu digitaalisesti, vaikka takapaneelissa onkin ihan perinteiset pyöritettävät säätimet. Vasteessa 1/3-osaoktaavin tasoitus + Tasapainoinen kokonaisuus + Toteutus + Maalatun version hinta – Kiiltopinnan hinta. Tuo toiston eräänlainen venytys on toteutettu todennäköisesti dsp:n taajuuskorjauksella. arvot ominaisuustaulukosta) sekä säätimen noin 80 hertsin asennossa (sininen). arvot ominaisuustaulukosta) sekä säätimen noin 80 hertsin asennossa (sininen). QA soi suljetuksi koteloksi yllättävän kovaa, vaikka pienestä vahvistintehosta johtuen se ei tietenkään voi olla mikään painehirmu. Fiksu yksityiskohta on syvennykseen sijoitettujen ja suojapaneelin taakse jäävien liittimien johdotuksen eräänlainen piiloläpivienti kotelon alle. Mittauksissa KEF:in lähikenttävasteet olivat lähes kuin oppikirjasta. Kiitos refleksikotelon, suuren herkkyyden ja elementin ilmeisen pitkä liikepoikkeaman, Klipsch kykenee myös tuottamaan suuria äänenpaineita. Vaikka QA:n vahvistin on aavistuksen kilpakumppaneitaan pienitehoisempi, niin se näyttää järeämmältä ja tehoerokin on käytännössä olematon. Toisto on tasapainoinen vailla erityispiirteitä suuntaan tai toiseen. Vahvistimena tässäkin on 300/600-wattinen d-luokan pääte, ja säädöt käsittävät vain välttämättömimmät. Klipschissä on hyvä soundi. Suosittelemme. Myös Q Acoustics B12 on pianolakattuna hintaansa arvokkaamman näköinen ja oloinen, etenkin kiiltävän valkoisena (testiversio oli kuitenkin musta). Elektroniikka eli erillinen esiaste ja päätevahvistin on sijoitettu varsinaisesta kotelosta eristettyyn tilaan. Q Acoustics QB12 Hinta: 849 € Hyvä ostos. arvot ominaisuustaulukosta) sekä säätimen noin 80 hertsin asennossa (sininen). QA:n kotelo on rakenteeltaan suljettu, ja sen sisällä on erikoinen tukiristikko, jota vasten myös elementti on tuettu solumuovi välissään. Toisto yhtyy nätisti pääkaiuttimiin. Vasteessa 1/3-osaoktaavin tasoitus + Menevä ja tuhti soundi + Herkkyys ja äänenpainevarat + Langattomuus (optiona) – Vanhahtava design Lähikentän toistovaste jakosuodattimen ääriasennoissa (punainen ja harmaa: kts. Kaiutintasoisen sisääntulon ansiosta se voidaan liittää helposti myös kevyempään äänentoistojärjestelmään. Mittauksissa Klipsch osoittautui ilmeisen hyvin suunnitelluksi. Kokonaisuutena KEF Kube12 on hintaistaan kalliimman näköinen laatusubbari, joka on parhaimmillaan rauhallisemmassa kuuntelussa, kenties hyvinkin mehevänä akustisen musiikin alarekisterin tulkitsijana. Tällöin QA B12 ansaitsisi testin parhaan hinta– laatusuhde-maininnan. Asetelma tosin muuttuu, jos on valmis tinkimään kalliista kiiltävästä pinnasta ja tyytymään 650 euron himmeään maalipintaan. Tasapainoinen toistin, mutta sinänsä tarkassa toistossa kuulosti olevan ikään kuin jonkinlainen verho edessä ja kovempaa soitettaessa tämä korostui lisää. (nro 201) 8/2020 45 KEF Kube12b Hinta: 790 euroa Hillitty ja tyylikäs Brittiläinen KEF ei merkkinä esittelyjä kaipaa, vaikka subwoofereista KEF ei ole varsinaisesti tullutkaan tunnetuksi. Q Acoustics B12 tuli testiin hintaluokkaan sopivana pianolakattuna versiona, mutta jos tyytyy himmeään maalipintaan, niin sen saa jopa 200 euroa edullisemmin (649 eurolla). Vaikka äänessä on sellaista mukavaa botnea ja potkuakin, niin toisto on silti melko tarkka ja napakkakin. Sen toistossa oli samoja hyviä piirteitä kuin muissakin suljetun kotelon subwooferissa. Toinen mutta nuorempi brittimerkki Q Acoustics on noussut suhteellisen lyhyessä ajassa arvostetuksi kaiutinvalmistajaksi, erityisesti kohtuuhintaisena merkkinä. Se tarjoaa yllätyksetöntä ääntä ja suorituskykyä tyylikkäässä paketissa. Kotelossa on myös harvinaisen paljon vaimennusainetta ollakseen refleksiviritteinen. Nyt olisi syytä tutustua, sillä KEF Kube12 on monella tavalla houkutteleva subwoofer – ainakin arvokkaan ja tyylikkään designin ja siihen nähden erittäin kohtuullisen hintansa johdosta. Kuuntelussa Q Acouctics B12 osoittautui kelpo subbariksi. Napakkuutta toivottiin hieman lisää, eikä sovitus pääkaiuttimiin ollut aivan ongelmatonta – ainakaan testikokoonpanossamme. Onnistunut design. Vasteessa 1/3-osaoktaavin tasoitus Lähikentän toistovaste jakosuodattimen ääriasennoissa (punainen ja harmaa: kts. Vasteet ovat siistit, joskin alipäästösuodatus on melko loiva ja etenkin alle 60 hertsin asetuksilla aavistuksen epäsymmetrinen. KEF:ssä on myös kolmiasentoinen EQ-asetus ja kaiutintasoinen sisäääntulo. KEF Kube 12 on 12-tuumaiseksi subwooferiksi suhteellisen kompaktin kokoinen ja tosiaankin myös piristävästi erilaisen mutta ennen kaikkea tyylikkään näköinen. Kotelo on tukeva ja tuettu välilaipioilla vielä erikseen sisältä. Ääni kompressoitui. Hyvin kompaktin kokoinen d-luokassa toimiva vahvistin on eristetty omaan alumiinikoteloonsa. Toistovaste ulottui hämmästyttävästi lähes viivasuoraan 20 hertsiin saakka, ja suodatin toimi täsmällisesti ja tarkasti. Tämä eräänlainen herkkyys havaittiin myös kuuntelussa. Ihan mallimerkinnän ehkä viittaamiin 120 desibelin spl-lukemiiin ei päästä, mutta hyvissä olosuhteissa pitkälle yli 110 desibelin kuitenkin. Mittauksista QA suoriutui tyylipuhtaasti. Ei ollenkaan huono, mutta ei paraskaan. Kokonaisuutena kiiltäväpintainen Q Acoustics B12 on korkealuokkainen ja hintaansa arvokkaamman oloinen subwoofer. No, jos jättää saivartelut ulkonäöstä sikseen, niin Klipsch SPL-120 on muuten modernia tekniikkaa, eikä toteutuksessa ole valittamista
Applen edelleen kuranteista AirPods-kuulokkeista lähtenyt trendi on laajentunut kuluneina vuosina käsittämään malleja eri ominaisuuksin ja teknisin toteutuksin. Huomattavaa kuitenkin on, että kummankin toteutuksen koko on luokassaan isohko. Bosen hiukan litteämpi kotelo on kaksikosta aavistuksen diskreetimpi, kun taas neliskanttisempi Klipsch herättää tarkoituksella huomiota. Tämän parivertailun edustajisto koostuu kahden varsin klassisen yhdysvaltalaismerkin tuoreista, vajaan 300 euron kuulokemalleista: Bosen QuietComfort Earbudseista ja Klipschin T5 II True Wireless Sport -kuulokkeiden McLarenversiosta. Tämänhetkisellä aallonharjalla ratsastavat muiden muassa kaksi klassista jenkkimerkkiä Bose ja Klipsch. Yhteistä kaikille true wireless -kuulokkeille on se, että ne ovat toimintaperiaatteeltaan täysin langattomia, eli toisin sanoen signaali kuulokkeille siirtyy toistolaitteesta bluetooth-yhteydellä, ensin pelkästään toiseen kuulokkeeseen ja siitä sitten toiseen. Koko ja ulkonäkö Molemmat kuulokemallit ovat melko ehjästi omien kategorioidensa edustajia. Kuulokkeissa hyödynnetään pitkälle kehittynyttä tekniikkaa, joka muun muassa tasaa siirtoviiveen molempien kuulokkeiden välillä. Siinä missä ensimmäisten sukupolvien täyslangattomat kuulokkeet tarjosivat vain noin parin tunnin kuunteluajan lähinnä välttävällä äänenlaadulla ilman juuri minkäänlaista meluneristystä, tilanne on kehittynyt huomattavasti tähän päivään tultaessa. PARIVERTAILU: Bose QuietComfort Earbuds & Klipsch T5 II Sport McLaren Edition 46 8/2020 (nro 201) Teksti: Heikki Kivelä Kuvat: Heikki Kivelä. Muhkeahko Bose on melkein handsfree-kuulokLaadukkaampaa täysLangattomuutta Täyslangattomien nappikuulokkeiden suosio ei osoita laantumisen merkkejä, ja tuotekategoriassa on hiljattain nähty monellakin osaalueella positiivista kehitystä. Sama design jatkuu myös kuulokepuolella. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vähääkään tiukempiin taskuihin kummankaan koteloa on turha yrittää survoa ja myös itse napit ovat melko kookkaat. Urheiluja ulkoilukäyttöön ominaisuuksiensa puolesta sopivia malleja on ollut saatavilla melko lailla alusta asti, mutta nyt markkinoilla näkyy enenevissä määrin myös esimerkiksi vastamelutoiminnolla varustettuja malleja. Kuten mallien nimet viittaavat, ensin mainittu tarjoaa hiljaista mukavuutta vastamelutoiminnollaan, kun taas jälempi on Formula 1 -tallin kanssa yhteistyössä toteutettu sporttikuuloke viimeisen päälle. N ykypäivän katukuvaa tarkastellessa on helppo unohtaa, että täyslangattomat nappikuulokkeet ovat periaatteessa vain noin neljä vuotta vanha ilmiö
Klipsch taas ei ilmoita latausaikoja, mutta käytännössä ne ovat samaa luokkaa Bosen kanssa. Myös Klipsch piti lupauksensa ja tarjosi kahdeksan tunnin kuunteluajan, mutta jostain syystä kuulokkeiden akkujen ilmaisin ohjainsovelluksessa ei suostunut nousemaan täyteen 100 prosenttiin mittausajankohtana. Keskeistä on, että molemmat kuulokkeet soivat melko lailla koko työpäivän, sillä todennäköisesti kukaan ei pidä kuulokkeita korvissaan yhtäjaksoisesti tuntitolkulla. keen kokoluokassa, ja painoakin napilla on luokassaan runsaat 8,5 grammaa. Akunkesto Molemmat kuulokkeet tukevat pikalatausta ja langatonta latausta. Toiminnot ja ohjainsovellus Täyslangattomia kuulokkeita käytettäneen ensisijaisesti musiikinkuunteluun, mutta luonnollisesti kuulokkeet tarjoavat muitakin ominaisuuksia. Niiden pitäisi tarrata tehokkaammin, sillä parikin kertaa testin aikana hiukan huonosti paikallaan olleet korvasiivekkeet estivät kuulokkeiden sammumisen ja lataustilaan menon. Erikoisuutena on myös kotelon sisällä oleva kosteudenpoistaja. Formula 1 -tallin kanssa luotu kuulokeversio sisältää myös langattoman latausalustan, joka taas puuttuu hiukan halvemmasta T5 II True Wireless Sport -perusmallista. Aiemmin – ja vielä toisinaankin – monien täyslangattomien kuulokkeiden valmistajien suosima kikka on ollut printata isolla myyntipakkaukseen akunkeston kokonaisaika, joka siis lasketaan ymppäämällä yhteen itse kuulokkeiden ja latauskotelon lisälatauskertojen aika – mikä ei siis tarkoita yhtäjaksoista kuuntelutai käyttöaikaa. Bosella täysin tyhjentyneet kuulokeakut latautuvat täyteen kahdessa ja säilytyskotelo kolmessa tunnissa valmistajan ilmoituksen mukaan. Langaton lataus puolestaan onnistuu molemmilta yhteensopivien qi-latausalustojen avulla, ja kuten mainittua, Klipschin mukana tuleekin oma lätyskänsä. Kuulokesyvennyksien magneetit ja latausnavat taas eivät ole järin tiukat. Bosen lukema on luokassaan keskitasoa, Klipschillä taas varsin kiitettävä. Klipsch taas on 5,5 gramman painollaan kevyempi, mutta senkin muotoilussa painopiste on enemmän kuulokkeen ulommassa osassa, mikä vaikuttaa kuulokkeen istuvuuteen (josta tuonnempana lisää). Tässä tapauksessa sekä Bose että Klipsch suovat mahdollisuuden muun muassa toiston ja virtuaaliavustajan ohjaukseen sekä handsfree-puheluihin. Tällä ei kuitenkaan ole käytännön kannalta mitään merkitystä, ja kyseessä saattoi olla jonkinlainen ohjelmistobugi. . Bosella tämä tarkoittaa 6 + 12 tuntia ja Klipschillä 8 + 24 tuntia. Tämän vertailun mallit ovat molemmat viestinnässään rehellisiä ja ilmoittavat erikseen kuulokkeiden käyttöajan ja latauskotelon suomat lisätunnit. Klipschin muu varustelu käsittää noin puolimetrisen usb-c–usb-c-latauskaapelin, usb-a-adapterin sekä langattoman latausalustan. Bosen kotelon etumaskissa avauspainikkeen alla on viisi pientä lediä, jotka ilmaisevat kotelon varaustason, ja takaa löytyy usb-c-latausliitäntä. (nro 201) 8/2020 47. Varustelu Bose on varustanut QuietComfort Earbudsinsa 30-senttimetrisellä usb-c–usba-latauskaapelilla ja vain kolmella tulpan ja siivekkeen yhdistelmällä, mikä saattaa aiheuttaa hankaluuksia lähinnä niille käyttäjille, joiden korvakäytävät ovat poikkeuksellisen tiukat. Näiden lisäksi paketissa on kolme erikokoista korvasiivekettä, mutta niiden kohdalla suunnittelussa on käynyt pieni lapsus. Klipschillä taas kotelo on umpinainen ja vedenpitävä, ja usb-c-latausliitin ja varauksesta kertovat kolme pientä lediä ovat sisäpuolella. Kenttätesteissämme Bose soi hiukan yli ilmoitetun: kuuden tunnin yhtäjaksoisen kuuntelun jälkeen vastameluominaisuus koko ajan päällä varausta oli vielä 10 prosenttia. Bose QuietComfort Earbudsien (yllä) varustelua voi kuvailla lähinnä välttäväksi, kun taas Klipschin T5 II True Wireless Sport McLaren Editionin (oikealla) mukana tulee korvatulppia joka lähtöön. Pikalatauksen ansiosta vartinkin tauko latauskotelossa lisää kuunteluaikaa huomattavasti. Bosen kohdalla varttitunnin pikalatauksella saavutetaan noin kahden tunnin kuunteluaika, Klipschillä taas vastaavasti puolet vähemmän eli noin tunti. Tämän lisäksi paketissa on lakisääteisen käyttöja turvallisuusohjeistuksen muassa eräänlainen brändivihkonen ja tarroja. Sisäpuolella taas on parinmuodostuspainike ja kuulokkeiden syvennykset, joissa on napakasti tarraavat magneetit. Siivekkeet eivät nimittäin tartu paikalleen mitenkään luontevasti, ja varsinkin hiukan kosteana ne lähtevät valumaan rungossa sisäänpäin. Väärässä asennossa siivekkeet myös aiheuttavat aiemmin mainitun istuvuusongelman latauskoteloon. Klipschillä taas valinnanvaraa riittää todella paljon, sillä mukana on peräti kuusi paria erikokoisia ovaalinmuotoisia silikonitulppia ja yksi pari memory foam -tyyppisiä pehmeitä vaahtotulppia. Myös läpikuuntelumahdollisuus molemmissa on loppupeleissä yllättävän hyödyllinen ominaisuus. . QC Earbudsien asennus koteloon käy siis helposti vaikka pimeässä
Kuulokkeiden ohjaus tapahtuu kätevimmin kuulokkeista itsestään. Ollakseen täyslangattomiksi tulppakuulokkeiksi raskaahkot QC Earbudsit kuitenkin pysyivät korvissa hyvin eivätkä pahemmin aiheuttaneet epämiellyttäviä tuntemuksia, vaikka noin kolmen tunnin kuuntelun jälkeen korvat lepoa tarvitsivatkin. Läpikuuntelumahdollisuuden avulla kuulokkeita voi pitää korvissaan esimerkiksi kaupassa asioinnin ajan ja aktivoida ympäristöäänten läpipäästön, jolloin esimerkiksi keskustelu myyjän kanssa onnistuu. Tasapaino äänenlaadun ja istuvuuden välille löytyi toiseksi pienimmistä silikonitulpista ja pienimmistä korvasiivekkeistä, jolloin käyttömukavuus oli melko lailla moitteeton mutta toisaalta äänestä tuli aavistuksen ohuempi. Tilannetta ei myöskään helpota se, että yllättävän monen korvakäytävät ovat keskenään hiukan erikokoiset. Jos koskaan niin täyslangattomien nappikuulokkeiden kohdalla suosittelemme sovellusten taajuuskorjainvaihtoehtoihin tutustumista, sillä ne voivat paikata anatomian muodostamia ongelmia yllättävän hyvin. Taajuuskorjaimesta puheen ollen on hiukan sääli, ettei Bosella sellaista ole tarjota. Handsfree-puheluissa äänenlaatu molempiin suuntiin oli kunnossa. Periaatteessa käyttömukavuuden kannalta Klipsch vie pitemmän korren runsaan varustelunsa puolesta. n . Molempien kohdalla äänenlaatu oli kuitenkin luokassaan yleisesti hyvä. PARIVERTAILU: Bose QuietComfort Earbuds & Klipsch T5 II Sport McLaren Edition 48 8/2020 (nro 201). Testihenkilön subjektiivisen kokemuksen mukaan äänenlaadullisesti parhaan vaihtoehdon tarjosivat paketin memory foam -tulpat ja pienimmät korvasiivekkeet, mutta toisaalta tällä yhdistelmällä korvakäytäviin tuli epämukavaa pakotusta parin tunnin kuuntelun jälkeen. Bosella käytössä on hipaisutyyliset ja Klipschillä mekaaniset kytkimet. Poikkeuksellisesti jopa ulkona huppu päässä puhuminen onnistui vastaanottajan mukaan moitteetta. QC Earbudsien ääneen tulee siis vain tottua sellaisenaan – tai hyödyntää esimerkiksi suoratoistosovelluksen taajuuskorjainta. Lisäksi kuulokkeita oli hankala saada pysymään paikallaan staattisesti, sillä oikeanpuoleinen kuuloke meinasi vähän väliä pullahtaa paikaltaan. Käyttötuntuma ja äänenlaatu Täyslangattomien nappikuulokkeiden kohdalla käyttötuntuma eli istuvuus ja äänenlaatu ovat erittäin vahvasti keskenään korreloivia tekijöitä. Jo muutamankin millin muutos asennossa voi muuttaa toistovasteen painotusta parempaan tai huonompaan, ja usein täydellinen istuvuus kuten myös ulkoisten äänten eristyskyky onkin tietyssä mielessä kompromissi äänenlaadun kannalta. Klipschillä mukana on myös 5-alueinen taajuuskorjain esiasetuksineen, mutta Bose Musicista tämä ominaisuus toistaiseksi vielä puuttuu. Silti rinnakkain vertailussa Bosen toisto oli Klipschiin nähden aavistuksen pehmeä, hiukan rauhallinen ja matta, kun taas Klipschillä oli enemmän ääripääkorosteisuutta, särmää ja energisyyttä. Yllättävää kyllä, Bosen vastamelutoiminto ei juurikaan vaikuttanut kuulokkeiden toistovasteeseen, mikä on ehdottomasti hyvä juttu. Se oli kuitenkin hiukan parannettavissa sovelluksen Bose Music (vasemmalla) ja KlipschConnect (oikealla) ovat melko tavanomaisia ohjainsovelluksia, joilla voidaan muun muassa tarkistaa kuulokkeiden tarkempi akun varaus ja kytkeä päälle tai pois ympäristöäänien läpikuuntelu. Merkki & malli Bose QuietComfort Earbuds Klipsch T5 II True Wireless Sport McLaren Edition Hinta 289,95 € 299 € Edustaja Bose Finland Loud Group Oy Lisätiedot bose.fi klipsch.com Bluetooth-versio 5.1 5.0 Handsfree Kyllä Kyllä Toisto-ohjaus Kyllä Kyllä Akunkesto (kuulokkeet + kotelo) 6 + 12 h 8 + 24 h Pikalataus Kyllä (15 min latauksella 2 h kuunteluaikaa) Kyllä (15 min latauksella 1 h kuunteluaikaa) Latausliitin USB-C USB-C Korvasovittimet 3 pr 7 pr + siivekkeet 3 pr Ohjainsovellus Bose Music Klipsch Connect Pöly-/roiskesuojaus IPX4 IPX67 Muuta Vastamelutoiminto, tuki langattomalle lataukselle (Qi) Langaton latausalusta, usb-c–usb-a-adapteri Paino / kuuloke 8,5 g 5,5 g Paino / kotelo 76 g 85,9 g Kotelon mitat (l x k x s) 89 x 32 x 51 mm 81 x 43 x 39 mm taajuuskorjaimella. Testihenkilön korviin Bosen pienimmät korvasovittimet istuivat lopulta parhaiten, eikä keskimmäisen kokoluokan sovittimeen verrattuna äänenlaatu edes muuttunut huonompaan suuntaan. Käytännössä tämä alkaa olla helpompaa kuin kuulokkeiden korvista pois nyppääminen ja latauskoteloon asettaminen – varsinkin, kun molempien kuulokkeiden kotelot matkustivat kenttätesteissä lähinnä repussa.
Ulkonäkö sen sijaan jakanee mielipiteitä, sillä virtaviivaisempia ja huomaamattomiakin malleja markkinoilta löytyy. Oikealla sovittimella istuvuus on kuitenkin varsin hyvä. Pehmeän muhkea toteutus ei ainakaan ole miltään osin ärsyttävää kuultavaa. Portaittain säädettävän toiminnon tehon voi mitoittaa olosuhteisiinsa tai kytkeä päälle läpikuuntelumahdollisuuden. Siispä, jos vain mahdollista, kuulokkeiden sopivuus omiin korvakäytäviin on syytä testata ennen ostopäätöstä. Sporttikuulokkeiksi myös latauskotelo on melko kookas eikä takuulla mahdu järkevästi juoksutrikoiden taskuun. Ei siis välttämättä urheilukäyttöön, vaikka roiskesuojaus kuulokkeissa onkin. Klipsch on muutenkin varustanut kuulokkeensa poikkeuksellisen hyvin erilaisin korvasovittimin ja -siivekkein. Tältä osin paketti on hinnan edellyttämällä tasolla. Bosen äänestä on melko helppo pitää, mutta toistaiseksi sovellus ei tarjoa taajuuskorjainta sen hienosäätöön. Pelivaraa on liki täydestä omasta kuplasta suoraan ympäristöäänien läpipäästöön, mikä on mukavaa esimerkiksi kaupassa asioidessa. Tämä voi tietynmallisilla korvilla vaikeuttaa paitsi kuulokkeiden istuvuutta myös hankaloittaa kuulokkeiden paikalleen saamista. Oikeilla tulppavalinnoilla ja istuvuudella saavutetaan valmistajan mukaan peräti -22 desibelin ulkoisen melun vaimennus, vaikkei aktiivista vastamelutoimintoa mukana olekaan. QuietComfort Earbudsien keskeisin ominaisuus onkin aivan ehdottomasti markkinoiden johtavin vastamelutoiminto, joka toimii hämmästyttävän hyvin myös täyslangattomassa toteutuksessa. Ääneltään T5 II Wireless Sportit ovat miellyttävän yksityiskohtaiset ja tarvittaessa soivat myös melko lujaa. QC Earbudsit ovat kookkaat, melkein handsfree-kuuloketta muistuttavat mötikät, joiden kotelokin on melkoisen muhkea. QC Earbudsit istuvat korviin melko hyvin, mutta toisaalta erilaisia sovittimia on mukana vain kolme. BOSE QUIETCOMFORT EARBUDS KLIPSCH T5 II TRUE WIRELESS SPORT MCLAREN EDITION PLUSSAT JA MIINUKSET + Loistava vastamelutoiminto + Simppeli käyttöliittymä + Pehmeän muhkea ääni – Ei taajuuskorjainta – Istuvuus varauksin – Koko ja ulkonäkö PLUSSAT JA MIINUKSET + Runsas varustelu + Akunkesto + Innostava ääni + Pölyja roiskesuojaus – Kotelon ja kuulokkeiden koko – Istuvuus varauksin (nro 201) 8/2020 49. Tanakan teon rinnalla kulkee tosin myös pykälää muhkeampi koko, mistä johtuen T5 II Wireless Sportit ovat täyslangattomiksi nappikuulokkeiksi jokseenkin isot ja niiden korvakäytävään asettuva osa pitkähkö. B osen QuietComfort-sarjan sangalliset vastamelukuulokkeet ovat olleet alusta asti luokkansa kärkeä, joten siltä pohjalta on luontevaa ponnistaa myös täyslangattomien kategoriaan. U rheilulliseen menoon suunnitellun T5 II Wireless Sportin McLaren Edition eroaa perusversiosta siinä, että kuulokkeiden ynnä latauskotelon ulkoasussa on viitteitä Formula 1 -tallin värimaailmasta ja myyntipakkauksen mukana seuraa langaton latausalusta. Onneksi varustelussa kuitenkin löytyy valinnanvaraa, joten kokeilla kannattaa rohkeasti. Kuulokkeissa on panostettu niiden ja kotelon kestävyyteen, mistä kertoo IP67tason pölyja roiskesuojaus
Tästä samasta syystä tämä juttu ei myöskään E rilaiset kaiutinrakennussarjat olivat aikoinaan hyvinkin suosittuja. Valitettavasti kaiutin ei osoittautunutkaan ihan niin edulliseksi. Kaiuttimien välillä oli suuria laatueroja, ja hyvät kaiuttimet olivat ennen vanhaan paljon kalliimpia. Etenkin silloisen HIFI-lehden arvostetun toimittajan Pekka Tuomelan TESTI: Monacor Katana-M1 -tee-se-itse dipolikaiutin 50 8/2020 (nro 201) Teksti ja kuvat: Teppo Hirvikunnas Mittaukset ja kuuntelu: Teppo Hirvikunnas ja Heikki Kivelä TEE iTsE dipolikaiuttimet alle 300 eurolla! Dipolikaiuttimet ovat yleensä melko kalliita ja harvinaisia highend-tason kaiuttimia. Tai joskus hinnat ovat per kappale ja toisinaan per pari, jopa samalla nettisivustolla. Toki aikoinaan hifiharrastajat rakensivat paljon myös kalliita ja eksoottisia kaiuttimia. hyvinkin edistykselliset kaiutinratkaisut ja ohjeet olivat suosittuja, koska ne ikään kuin luonnollisesti saivat aina huippuarvostelut ja voittivat jopa vertailutestejä. Äänessä on kuitenkin hyviä dipolimaisia ominaisuuksia.. Silloin oli mahdollista saada hyvät kaiuttimet kohtuuhinnalla vain tekemällä ne itse. Voihan kyse olla myös syy-vai-seuraus-ongelmasta, sillä jos ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään. Nykyään kaiuttimien tee-se-itserakennusohjeisiin törmää harvemmin, ja niiden suosio on hiipunut. Monacor Katanat ovat sitä vastoin suorastaan halvat, mutta ne pitääkin tehdä itse. Hinta nousikin 600 euroon Törmäsimme netissä ihan sattumalta Monacor Katana-M1 -rakennussarjaan: dipolikaiutin kahdella bassolla ja laajakaistayläpäällä puuosineen ja kaikkineen tarvikkeineen vain 295 eurolla. Eksoottinen ratkaisu ja todella edullinen hinta houkuttelivat sen verran, että nämä päätettiin tilata testiin. Kyse oli nimittäin kappalehinnasta, mitä ei aina ole ihan selvästi ilmoitettu. Niillä on myös kova maine huipputoistajina. Tai pitäisi varmaan sanoa niin, että edulliset kaiuttimet olivat ennen vanhaan paljon huonompia kuin nykyään
Varsinainen “kotelo” kasautuu hetkessä. Supran laadukas kaapelointi molempiin kaiuttimiin maksaa alle 10 euroa, Hifitalon K30kullatut naparuuviliittimet kahdeksan euroa parilta. Erityisesti sen äänikuvan syvyyttä ja kokonaistilavaikutelmaa pidetään perinteisiä kaiuttimia selvästi parempana. Tavallisessa kaiuttimessa on kotelo, joka estää kaiutinelementtien taakse syntyvien ääniaaltojen pääsyn suoraan kaiuttimen eteen. Jos kaiutinrakentelusta ei ole kokemusta, niin seikkaperäisemmät ja suomenkieliset ohjeet olisivat ehdottomat. Siinäpä miettimistä. Bassoelementit kiinnitetään levyyn takaapäin, ja reikien reunojen edessä on pyöristykset. Dipolikaiutin on kohtalaisen immuuni huoneen vaikutukselle, ja myös bassoalueella esiintyy harvemmin huoneresonansseja. Muun muassa vastamelukuulokkeiden toiminta perustuu juuri tähän. Äänen sanotaan tällöin olevan vastakkaisessa vaiheessa. Jos kaiutinelementti käännetään sivuttain, kumoavat äänet toisensa lähes kokonaan. Dipolikaiutin taas on kaiutin, jossa on vain etulevy, johon elementti (tai elementit) on kiinnitetty. Jos ja kun kehikko halutaan viimeistellä, tulee se tehdä luonnollisesti ennen elementtien kiinnitystä. Etulevyyn on jyrsitty urat tukia varten, ja ne kiinnitetään siihen liimalla. Kartion jatkuva edestakainen liike muodostaa ilmanpaineen vaihtelun aaltoliikkeen. Etulevyssä on elementeille valmiit reiät. Kolmen tuuman laajakaistaelementti kiinnitetään etulevyyn päältäpäin. Nopeasti kasaan Rakennussarja pitää sisällään kaiutinta kohden kaksi kahdeksan tuuman bassoelementtiä (Monacor SPM-205/8), yhden kolmen tuuman laajakaistaelementin (Monacor SPX-31M), pyökkiviiluvanerietulevyn, mdf-tukijalat, järeän 5,6 mikrohenryn kelan, 22 mikrofaradin kondensaattorin, kullatut naparuuvi-liitinterminaalit, kolme metriä 1,5 neliömillimetrin kaiutinkaapelia, ruuveja, pätkän tinalankaa ja jopa pienen purkin puuliimaa. (nro 201) 8/2020 51. Vai sittenkin alle 300 euroa. Byggmaxista saa molempiin kaiuttimiin peräti 26 millimetriä paksut massiivitammietulevyt satasella eli 50 eurolla per kaiutin. Pääseehän huone sotkemaan toistoa vähemmän, ja riittävä etäisyys takaseinästä (jota dipolikaiutin ehdottomasti tarvitsee) tuo äänikuvaan syvyyttä. Hinta jäi kuitenkin kaivertamaan, etenkin kun teimme vähän tarkempaa tutkimusta. Kaiuttimen sivuilla ääni sen sijaan kumoutuu vastakkaisvaiheisena. Siis kaikki mitä kaiuttimen kokoamiseen tarvitaan. Kun kaiuttimen kartio liikkuu eteenpäin, sen eteen muodostuu korkeampi ilmanpaine ja taaksepäin liikkuessaan matalampi paine. Itse asiassa kaiutinta katsellessa tuli viimeistelyyn vaikka millaisia ideoita kera jonkinlaisen lumiukko-etukehikon. Aaltomuodon eri kohtia kutsutaan vaiheeksi. Sähköisten osien hinta on siis kaiutinta kohden vain noin 170 euroa ja 340 euroa parilta. Ei ihan alle kolmesataa mutta melkein. Pelkkä kädessä pidettävä kaiutin kykenee siis toistamaan keskija korkeita taajuuksia ja jopa keskibassotaajuuksia niiden vaimentumatta, kun kaiutinta kuunnellaan suoraan sen edestä. Jokainen saa itse arvioida, ovatko osat sen arvoiset. Kaikkia sarjan osia myydään erikseen: bassoelementit maksavat vain 52,90 euroa kappaleelta, laajakaistaelementti vaivaiset 27,90 euroa, kela 28,90 euroa ja kondensaattori 7,49 euroa. Jotta näin ei kävisi, kaiuttimen taakse syntyviä ääniaaltoja ei saa päästää sen eteen, ainakaan heti. Dipolikaiuttimen ääntä kuvataan tarkaksi ja yksikertaisilla toteutuksilla vaihelineaariseksi. Ei 590 euroa dipolikaiuttimista ole paha sekään. Samaan aikaan kartion taakse muodostuu vastakkainen tilanne. Saimme nimittäin ensin vain yhden kaiuttimen osat! No, sellaista sattuu, eikä nyt tuomita kaiutinta hetimiten yllättäen tuplaantuneen hinnan takia. K un kaiuttimen kartio liikkuu, se liikuttaa myös edessään olevaa ilmaa ja aiheuttaa ilmanpaineen vaihtelua. Etulevy on kuitenkin sen verran iso, että ääniaallot joutuvat ikään kuin kulkemaan hieman pidemmän matkan ennen sen eteen pääsemistä. Halvimmillaan puuosat ja muut tarvikkeet voi siis saada jopa alle 50 eurolla ja massiivitammisella etulevylläkin edullisemmin kuin sarjan omat osat. Elementtien ruuveille on esiporatut reiät, jotka bassoelementtien osalta olivat hieman sinne päin, mutta ruuvit saatiin silti paikalleen. Yksinkertainen rakenne antaa kustomointiin laajat mahdollisuudet. Kaiutin siis säteilee ääntä pääasiassa vain eteen ja taaksepäin, ja eteenpäin toisto on myös voimakkaasti suuntaava Mikä on dipolikaiutin. Sehän ei siis edes ole varsinainen kotelo vaan pelkkä levy, jonka taakse tulee tuet pystyssä pysymistä varten. Ohjeet ovat tosin vain saksaksi mutta hyvin yksinkertaiset. Näin ollen ääni ei, edes matalilla taajuuksilla, juurikaan kumoudu kaiuttimen edessä. Koska liike on vastakkaista, niin kohdatessaan paineaallot kumoavat toisensa: äänen sanotaan olevan vastakkaisvaiheessa, ja ääni ikään kuin kumoutuu. Kyse on nimittäin myös matkasta ja voimakkuudesta. ehtinyt edelliseen numeroon, kuten oli alunperin tarkoitus. Mitä pidemmän matka ääni joutuu kulkemaan suhteessa sen aallonpituuteen ja/tai mitä enemmän ääni on vaimentunut ennen kuin se pääsee kaiuttimen etupuolelle, sen vähemmän kumoutumista tapahtuu. Rakennussarjan puuosat ja muut tarvikkeet maksavat siis kahta kaiutinta kohden 250 euroa. Vastaavat puuosat saa puutavaraliikkeestä muutamalla kympillä tai tarvittaessa paikalliselta puusepältä reikineen ja reunojen pyöristyksineen noin sadalla eurolla
Liimaakin saattaa löytyä jo kaapista. Kolmen tuuman laajakaistaelementti toistaa lähes koko taajuuskaistan aina 250 hertsistä ylöspäin. Kela on järeä muuntajamallinen ja tähän hieman ylimitoitettu, mutta vielä kohtuuhintainen, ja sen sisäinen resistanssi on myös hyvin matala (0,15 ohmia). Sarjan yhden kaiuttimen osat sisältävät työkaluja lukuun ottamatta kaiken tarvittavan aina liimaa ja juotostinaa myöten. Jos osallistuminen tällaiseen kiinnostaisi, niin laittakaa meiliä otsikolla “Monacor Katana -rakentelukisa” osoitteeseen toimitus@avplus.fi. Rakentelukilpailu. Elementit ovat edullisia mutta hintaan nähden yllättävän laadukkaita. Puuosien, ruuvien, kaiutinterminaalien, kaiutinkaapelin ja liiman osuus on siis 125 euroa. Myös kondensaattori on laadukas. TESTI: Monacor Katana-M1 -tee-se-itse dipolikaiutin 52 8/2020 (nro 201). Sinänsä helppo ratkaisu, mutta tarvittavat osat saa erikseen edullisemminkin, tai vastaavalla rahalla saa parempaa. Voittajalle 1 000 euron palkinto ja luokkavoittajille kullekin 500 euroa. Elementtien ja jakosuodattimen osien osuus yhden kaiuttimen 295 euron kokonaishinnasta on noin 170 euroa. Monacor Katana-M1 -kaiuttimista olisi mielenkiintoista järjestää jonkinlainen yhdistetty rakennus-/muotoiluja jatkokehityskipailu, jossa elementit ja perusrakenne olisivat samat, mutta muotoilu ja toteutus sekä viimeistely olisivat vapaat, samoin jakosuodattimen toteutus. Arvostelukriteereinä olisi design, työn laatu ja viimeisenä kuuntelupisteet (sokkona)
Mutta ilman sitäkin nämä kaiuttimet ovat kyllä luokassaan ja lajissaan ehdottomasti tutustumisen ja kuuntelemisen arvoiset.” n (nro 201) 8/2020 53. Kokonaisuudessa on ehdottomasti puolensa ja bassotoisto parhaimmillaan tosi vaikuttavaa, mutta keskiääni–diskanttialueen toteutus on aika tarkka musiikista, millä toimii ja millä ei.” Teppo Hirvikunnas: “Aloitin suosiolla akustisella musiikilla, jazzilla, klassisella, urkumusiikilla ynnä muulla. Ääneltään Katana-M1:t ovat keskialuetta melko laajalti painottavat (mikä näkyi myös mittauksissa), mutta myös tarkat ja erottelevat. Tässä kahden vakiokuuntelijamme kuunteluvaikutelmat: Heikki Kivelä: “Mielenkiintoinen, iso ja ulotteikas, joskaan ei aivan neutraali toistoprofiili. PLUSSAT JA MIINUKSET + Äänen kolmiulotteisuus ja tarkkuus + Edullinen ja helppo tehdä – Keskialueen korostuminen – Huonot ohjeet aloittelijalle Monacorista muuten sen verran, että kyseessä on vanha saksalainen merkki ja tukkuliike, jolla on yli 500-sivuisen katalogin (jota ei tosin enää paineta) verran mitä erilaisempaa audiotavaraa, elementtejä, komponentteja, pa-tuotteita, turvallisuuslaitteita, videovalvontaa ja paljon kaikkea muutakin. Kaiuttimet ovat edulliset ja helppo tehdä itse. Kaiuttimien yksinkertainen rakenne mahdollistaa myös monenlaisia viimestelyja jopa muotoiluvaihtoehtoja. Muutaman desibelin vaimennus keskialueelle, niin rokkikin alkaa kuulostamaan oikein hyvältä. Tiesin ennestään, ja myös toivoin, että dipolikaiuttimien vahvuus on nimenomaan tilan, tunnelman ja yksityiskohtien tulkinnassa. Ja täytyy sanoa, että toiveeni täyttyi 100-prosenttisesti. Myös jakosuodattimen modifiointi on helppoa ja opettavaa. Ehkäpä pieni notch-filtteri jakarin yhteyteen. Bassojen syvyys ja puhtaus kyllä yllättää, samoin diskantin selväpiirteinen kilaus, mutta keskialueella oleva hiukan erikoinen korostus tekee joistain näytteistä hiukan honottavan ja purkkimaisen. Muutenkin sähköisesti tuotettu studiomusiikki ei näille kaiuttimille oikein sovi. Ei muuten, mutta keskialueella on sen verran torvimaisuutta, että se tekee jotkut äänitteet hyvinkin rasittaviksi kuunnella. Myös bassotoisto yllätti ja on juurikin balanssissa vailla mitään ylimääräistä, ja toisto ulottuu yllättävän alas. Monacor Katana-M1 Hinta sarjana 590 € / pari Lisätietoa monacor.fi Rakenne 2-tie, dipoli Bassoelementit 2 x 200 mm Laajakaistaelementti 1 x 75 mm Toistoalue 45–20 000 Hz Jakotaajuus 250 Hz Nimellisimpedanssi 8 Ohm Tehonkesto 120 W Herkkyys (1 W/1 m) 85 dB Mitat (k x l x s) 1 100 x 350 x 210 mm Paino 11 kg Osaluettelo/kaiutin: Elementit 2 x Monacor SMP-205/8 (8 Ohm), 1 x Monacor SPX-31M (8 Ohm) Muut komponentit 1 x Kela: Monacor LSI-56T (56 mH), 1 x Kondensaattori: Monacor MKTA-220 (22 uF/250V), 3 m 1,5 mm2 kaiutinkaapelia, kullatut naparuuviliittimet, 14 kpl ruuveja, juotostinaa, 50 ml puuliimaa, kumitassut (4 kpl), etulevy (18 mm pyökkiä), 2 x seisontatuet ja 1 x pohjalevy (18 mm MDF) Impedanssija vaihevasteet: minimiimpedanssi on noin neljä ohmia ja vaihekäyttäytyminen hyvin hillittyä. mutta äänitteen tilavaikutelma, toiston tarkkuus ja yksityiskohdat ovat eittämättä tämän kaiuttimen vahvuuksia ja saavat kuuntelemaan aina vain lisää musiikkia. (Mittausetäisyys 1 metri, diskantin korkeudelta, aikaikkunoitu mittaus, kolmasosaoktaavin tasaus, mittauksessa näkyy huoneen vaikutus alkaen alle 300 hertsin taajuuksilla.) Yllättävä bassotoisto Saimme kaiuttimet kasaan hyvinkin nopeasti. Myös tee-seitse-henki heräsi kummasti kaiuttimia kootessa. Kaiuttimien ehdoton vahvuus on akustisen musiikin analyyttisessä toistossa, tilavaikutelmassa, erottelussa ja äänikuvan syvyydessä. No mitään diskoa näillä ei saa aikaiseksi, mutta ei väliksikään. Kaiuttimien bassotoisto on hieman vaimeahko, mutta tarkka ja uloitteikas. Kokonaisuutena Monacor Katana-M1 -kaiuttimet ovat, kuunteluarviota lainaten, “luokassaan ja lajissaan ehdottomasti kuuntelemisen arvoiset”. Kaiuttimet sijoitettiin noin 1,5 metrin etäisyydelle takaseinästä, ja kaiuttimet olivat irti myös sivuseinistä. Toisto ulottuu yllättävän alas kaiuttimen rakenne huomioiden, ja tähän vaikuttaa myös kaiuttimien sijoitus. Johdotuksenkin voi valita vaikka kuinka kalliista kaapelista. Äänessä on jotain sellaista, mitä kuulee yleensä vain esimerkiksi elektrostaattisissa kaiuttimissa – nehän ovat myös dipolikaiuttimia. Tietyillä näytteillä häivähtää myös kevyt äänialueiden integraation puute. Sitten vain 15 tunnin sisäänajo päälle, jonka jälkeen kaiuttimet olivat valmiit tositoimiin. Monacorin toistobalanssi on hieman keskialuetta painottava, Edullisesti dipolin makuun Monacor Katana-M1 -tee-se-itse-dipolikaiuttimet ovat varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi aloittelevalle ja tiukemman budjetin hifiharrastajalle – ja toki kenelle tahansa. Lisätietoa: www.monacor.fi Toistovasteet suoraan kaiuttimen edestä (musta) ja noin 60 asteen kulmassa (harmaa)
Ja jo silloin hävyttömän kalliit. Esimerkiksi 1950-luvun lopulla B&O:n laitteista oli saatavana sekä perinteisen näköinen että tyylikäs, niin sanottu arkkitehtimalli. Vaikutusvaltainen arkkitehti Poul Henningsen teilasi messuarviossaan esillä olleet radiovastaanottimet ja varsinkin B&O:n Grand Prix 1954 -yhdistelmälaitteen. A merikkalainen folk, nuori Leonard Cohen, Modern Jazz Quartetin Bach-tulkinnat, punaviini ja B&O-kaiuttimien värittymätön ääni, ST-äänivarren ja SP 1 -äänirasian kyky kaivaa musiikin tasot ja yksityiskohdat lp-levyltä, luoda tunnelmaa – tämä oli lähes parasta hifiä, mitä 1970-luvulla tietää saattoi. Natsit kätyreineen polttivat B&O:n tehtaan sodan viime kuukausina. HIFIN HISTORIAA: Bang & Olufsen BeoSound 3000 54 8/2020 (nro 201) Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Valmistaja & merkityt lähteet. Se ei kuitenkaan riittänyt. Yhteistyötä arkkitehtien ja teollisten muotoilijoiden kanssa tiivistettiin. Sen ilmeinen esikuva oli Kun lasiovet avautuvat B&O:lla on koko lähes satavuotisen historiansa aikana ollut vaikea suhde laitemuotoiluun. Jonkinlainen periaatteellinen ristiriita, kaksijakoisuus tekniikan ja muotoilun välillä, on seurannut haamun lailla B&O:ta alusta pitäen ja monella tasolla. Design-laitteet eivät myyneet, mutta B&O sai arvokasta kokemusta insinöörien ja teollisten muotoilijoiden yhteistyöstä. Uusilla tuotteillaan ja etenkin televisioilla B&O pystyi kuitenkin säilyttämään sotaa edeltäneen maineensa tanskalaisena laatulaitteiden valmistajana. Ainakin se oli sivistyneintä hifiä, mitä oli. Ja mitä tapahtui. B&O reagoi palautteeseen lanseeraamalla modernistisen Hyperbo 5 RG Steel -radiogramofonin. BeoSound 3000 on designklassikko, jonka tyyli puhuttelee pintaa syvemmältä. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta B&O:n historiassa. Elettiin aikaa, jolloin B&O oli jälleen kerran luovinut itsensä ulos yhdestä monista kriiseistään. Nauhurit ja televisiot tarjosivat sodan jälkeen uusia mahdollisuuksia, mutta markkinat olivat vielä vuosia epävarmat. ”Ihminen tulee sairaaksi nähdessään näin paljon lahjattomuutta yhdessä paikassa”, Henningsen kirjoitti ja vertasi radioiden tyyliä vessanoviin, joiden sisällä piili yksi aikakauden merkittävimmistä teknisistä saavutuksista (radio). Jo 1930-luvulla arkkitehti Ole Wanscher epäili Art Decosta ja eksotiikasta ammentavia, pähkinäpuisia B&O:n gramofoni–radiovastaanottimia “huonekalukaupan vastapalkatun myyjän” suunnittelemiksi. Silti se on tehnyt siitä tavaramerkkinsä. Henningsen päätti juttunsa pohdintaan: ”Ovatko nämä kalankäsittelijöiden tai perunatukkureiden luppoaikana suunnittelemia tekeleitä?” Kriisistä kriisiin voittajana B&O:lla närkästyttiin, mutta otettiin opiksi. Kyvyttömyys päättää ja valita suuntaa kertoo, miten tärkeitä molemmat puolet – vahva insinööriosaaminen ja keskivertoa merkittävämpi panostus laitteiden visuaaliseen puoleen – ovat olleet B&O:lle. Ambivalenssilla on varmasti tekemistä tanskalaisen huonekalumuotoilun vahvan perinteen kanssa. B&O:t olivat ylittämättömät
Kun B&O:lla oltiin lopullisesti varmoja, että tyylikäs yksinkertaisuus ja olennaiseen pitäytyminen olivat sen oma tie ja tyyli, eikä esimerkiksi japanilaisten teknisesti suuntautunut hifitoisto, joka siihen aikaan alkoi jo olla kova kilpailija eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle hifille, tulevaisuus näytti selvältä. Se taas on nykyään esillä jokaisessa tuolimuseossa. . Se auttoi B&O:ta selviytymään eteenpäin sodan jälkeisen vuosikymmenen vaikeuksista ja Euroopan yhteismarkkinoihin siirtymisen aiheuttamista paineista Tanskan radioteollisuudelle. toimintavuosi!) entisöidäkseen ne ja myydäkseen eteenpäin kunnostettuina ja kiillotettuina noin kymppitonnilla (Beogram 4000c Recreated Limited Edition). Se oli B&O:n ensimmäinen verkkovirralla käyvä transistorivastaanotin kaiuttimilla. Sen avulla B&O päätti napata oman osansa Euroopan heräävistä high fidelity -markkinoista. Samanlaisen kohtelun olivat aiemmin saaneet vain Olivetti, Braun ja Thonet. Laitteessa oli paljon ajankohtaansa nähden kehittynyttä tekniikkaa, mutta sen muista erottava, uniikki piirre oli kuitenkin litteys, mistä tuli B&O:n tavaramerkki pitkälle tulevaisuuteen. ”Maailman parhaassa” stereohifijärjestelmässä, kuten B&O sitä mainosti, oli herkkä viritin ja 2 x 60 watin särötön vahvistin. Edelliset saivat tangentiaalivarren (optisella lisävarrella, joka mittasi soitettavan levyn koon), jälkimmäiset tyylikkään ulkonäön ilman näkyviä painikkeita ja vipuja. (nro 201) 8/2020 55. Beomaster 900 opetti B&O:lle myös sen, että design ei ole vain asiantuntijoille, vaan on universaali kieli. Beolab 5000:n vanavedessä tulivat suositut edullisemmat Beomaster 1200 ja 3000. Markkinoinnissa kohdeyleisöksi valittiin suositun iskulauseen mukaan “ne, jotka puhuvat makuasioista ja laadusta ennen kuin ryhtyvät puhumaan hinnasta”. Seuraavan läpimurron, Beogram 4000 -levysoittimen ympärillä käytiin vielä kerran kova vääntö firman tulevasta suunnasta: ne, jotka painottivat teknistä hifiä vastaan ne, jotka ajattelivat tavallisia musiikinkuuntelijoita esteettisine mieltymyksineen. Juuri näitä soittimia B&O haali hiljattain maailmalta 95 kappaletta (95. Bauhausissa vaikuttaneen, unkarilaissyntyisen Marcel Breurerin teräsjalkainen Cesca B32 -toimistotuoli vuodelta 1928. Nyt se tähtäsi kansainvälisille markkinoille yksinomaan kaikki yhdessä -tuotteilla, jotka puhuttelisivat myös visuaalisella ilmeellään. Pyrkimys palkittiin 1970-luvulla, kun New Yorkin modernin taiteen museo MOMA vainusi B&O:n tuotteiden ulkonäön yleispätevyyden ja universaalin muotokielen ja hankki vuonna 1972 kokoelmiinsa seitsemän B&O:ta. Syntyi aikansa sensaatio: Beomaster 1900, viritinvahvistin vuodelta 1975. Sen litteä feminiininen muoto, sileän kannen alle piilotettu tekniikka ja hipaisunäppäimet B&O:n ensimmäinen radionauhuri Beocord 84 U vuodelta 1947. Se oli teknisesti kaikin puolin kurantti ja uraauurtavakin laite, mutta jälleen kerran olennaisinta oli sen uusi sulava eurooppalainen tyyli ja muotoilu, jolla B&O halusi erottautua amerikkalaisesta ammattiäänentoistoon viittaavasta, räkkipohjaisesta muotoilusta. Uusi strategia johti sarjaan nyt kuuluisia integroituja laitteita, kuten Beomaster 900 vuodelta 1964. Yleisesti alkoi kuitenkin olla selvää, että ominta B&O:ta oli olla unohtamatta laitteiden ulkonäköä ja satsata tosissaan niiden muotoiluun. Beomaster 900 oli B&O:lle suuri menestystarina niin Euroopassa kuin kotimaassaankin. Vuonna 1978 MOMA järjesti oman B&Onäyttelyn 39 näyttelyesineellä. (Kuva: lauritz.com) Vuosimallin 1934 Hyperbo 5 RG Steel, jonka ilmeinen esikuva oli Bauhausissa vaikuttaneen, unkarilaissyntyisen Marcel Breurerin teräsjalkainen Cesca B32 -toimistotuoli vuodelta 1928. Tyyliin kuuluivat laskutikusta tutut läpinäkyvät liukukytkimet ja alumiininharmaa etulevy. Tuotteen lisäksi yrityksen piti osata kommunikoida oikealla tavalla suoraan asiakaskunnan kanssa. B&O lopetti kahden rinnakkaismallin toimintaidean. Lopullinen strategian muutos koettiin stereoon siirtymisen myötä 1960-luvun alussa. Seuraava merkkipaalu oli Beolab 5000 vuodelta 1967. Ja on sitä yhä. . Riita pantiin – jälleen kerran – puoliksi
Jopa yksinkertainen cd-levyn asettaminen paikalleen on luotu osaksi suurempaa käyttäjäkokemusta ja -nautintoa. B&O:n historian kertauksen voi hyvin lopettaa tähän. Se oli B&O:n ensimmäinen pystyssä seisova, litteä stereofoninen musiikkisoitin. HIFIN HISTORIAA: Bang & Olufsen BeoSound 3000 56 8/2020 (nro 201). . Cd-soittimen ja radion lisäksi uutena ominaisuutena BeoSound 3000 mahdollisti digitaalisten musiikkitiedostojen toiston suoraan omalta tietokoneelta. Osin siksi, että jatko alkaa olla jo monen lukijan muistissa, mutta ennen muuta siksi, että 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla luotiin se laitesuunnittelun pohja, joka on kannatellut B&O:ta aina tähän päivään asti. Beosystem 2500/2300 oli tyylikäs soitinkokonaisuus kahdella litteällä BeoLab 2500 -aktiivikaiuttimella. Iso osa tarkkaan harkittua käyttäjäkokemusta on tilaisuus nähdä ikään kuin laitteen sisään; miten se toimii ja miten se reagoi käyttäjän liikkeisiin. Beomaster 3000 vuodelta 1969 edusti B&O:n uutta orastavaa tyyliä parhaimmillaan. Kun siitä poisti kaiuttimet, saatiin Beocenter 2500ja Beocenter 2300 -cd-soitin/viritin. veivät sen heti moniin maailman museoihin, mutta ennen kaikkea siitä tuli B&O:n parhaiten myyvä laitemalli seuraavan 20 vuoden ajan. Se on sen idea. Sen sijaan rinnakkaismalli BeoSound Ouverturen älykästä kasettinauhuria ei enää ollut, kuten ei myöskään jatkomallin BeoSound 3200:n kovalevyä, jolle cd-levyt saattoi tallentaa. . Siihen verrattuna BeoSound 3000:n mukana tuli aimo annos uutta elektroniikkaa ja ominaisuuksia kuin myös uusittu look esimerkiksi koko cd-levyn peittävällä metallikannella. BeoSound 3000 BeoSound 3000 -cd-soitin/radiolla on monta esikuvaa, kuten esimerkiksi vuosina 1994–2003 valmistettu rinnakkaismalli BeoSound Ouverture (Euroopan ulkopuolella BeoSound 4000). Edellinen toimi roolimallina BeoSound Ouverturelle ja jälkimmäinen BeoSound 3000:lle. BeoSound 3000 oli tuotannossa vuosina 2000–2006. Niin myös tämänkertaisen pääosan esittäjän ja design-klassikon BeoSound 3000 -cdsoitin/virittimen. Beomaster 1900:aa seurasivat levysoittimella varustettu Beocenter 2200 vuonna 1983; cd-soittimella täydennetty Beocenter 9000 vuonna 1986; tyylikäs minisoitin Beosystem 2500 vuonna 1991; aktiiviset Beolab 8000 -pilarikaiuttimet vuonna 1992; kuuden cd-pyörittimen BeoSound 9000 vuonna 1996; sekä 2000-luvun alun mallit esimerkkinä vaikka ufomainen, ympärisäteilevä BeoLab 5 -kaiutin vuodelta 2003. Beomaster 900:ssä käytettiin kaiutinsuunnittelun uusimpia virtauksia bassotoiston parantamiseksi pienistä kaiuttimista. Tärkeä ero oli myös Ouverturen MasterLink, jonka avulla soittimen saattoi liittää useisiin BeoLab-aktiivikaiuttimiin ilman ylimääräistä elektroniikkaa. Beocenter 2500:een verrattuna Ouverturessa oli muun muassa täysin uusi cd-pyöririnmekanismi ja joitain uusia ominaisuuksia cd-toistoon liittyen. Cd-soittimen tekniikasta B&O ei ole antanut tietoa enempää kuin että damuunnin oli bitstream-tyyppiä analogisella suotimella, vaste on 20–20 000 hertsiä (±1 dB) ja kohinasuhde 101 desibeliä Jakob Jensenin Beogram 4000 oli yksi aikakautensa suosituimpia levysoittimia. BeoSound 3000 seisoo pystysuorassa avoimena ja läpinäkyvänä. Sen edeltäjä oli siis Beosystem 2300 -paketista irrotettu Beocenter 2300 -cd-soitin/viritin. Hyvin monet näistä 1990ja 2000-luvun laitteista suunnitteli maineikas brittimuotoilija David Lewis, jonka Bang & Olufsenin legendaariset suunnittelijat Jacob Jensen ja Henning Moldenhawer olivat palkanneet avukseen. Molempien soittimien taustalla on 1990-luvun alun kaksi Beosystemia: yllä manittu Beosystem 2500 (1991–94) ja Beosystem 2300 (1991–2000). Ouverturen myötä B&O esitteli maailmalle myös kuuluisan Beo4-kaukosäätimen, joka oli avain kaikkiin Bang & Olufsenin televisioihin ja musiikkijärjestelmiin myöhempinä aikoina
Beomaster 1900 oli aikansa litteä sensaatio. Moottorin laukaisee infrapunajärjestelmä, joka havaitsee lähestyvän liikkeen. Lisätiedot: beetoo.fi/collections/ vaihtolaitteet/products/beosound-3000 (nro 201) 8/2020 57. Liukuovet Iso osa BeoSound 3000:n vetovoimaa ovat liukuvat lasiovet, aikansa todellista korkeaa teknologiaa musiikkisoittimissa. Soittimelle ei tarvinnut kuin huitaista kättä tervehdykseksi ja katsoa, kuinka lasiovet liukuvat hiljaa sivuun. Tavallinen on/off-painike toimittaisi saman viran, mutta siinä ei B&O:n standardeilla olisi mitään erikoista. Pystysuora muotoilun ansiosta se on tarpeeksi ohut istuakseen yksin kapealla hyllyllä tai tarpeeksi kevyt ripustettavaksi suoraan seinälle jonkin BeoLab-sarjan kaiutinparin kanssa. BeoSound 3000:n sisäänrakennettu viritin tarjosi esiviritysja nimeämismahdollisuuden 60:lle fmtai am-radioasemalle (fm-lw-mw) sekä rds-ominaisuuden. BeoSound 3000 onnistuu siinä, mihin se on suunniteltu: olemaan helposti lähestyttävä musiikkijärjestelmä, joka ei täytä kotia laitekasalla. Teknisissä asioissa B&O on aina pelannut varman päälle, ja kompromissit tekniikan ja ulkoasun välillä ovat suurimmaksi osaksi koskeneet kaiuttimia (jotka nekin olivat huipputasoa 1970ja 80-luvulla). Liitettynä aktiivikaiuttimiin (jokaiselle kaistalle oma vahvistin ja aktiivijakosuodin) laite tehtiin kilpailemaan raskaamman hifin kanssa. BeoSound 3000 ei ole tietenkään nykyaikainen langaton verkkosoitin, mutta Beolink PC2 -sovelluksella pääsi kuitenkin toistamaan omia digitaalisia musiikkikokoelmia tai internetin tarjontaa suoraan soittimen kautta ja lähettämään sen yhteensopiviin laitteisiin muissa huoneissa. Kiinnikkeet ja telineet Bang & Olufsenille toimitti STBbrackets. Beosystem 2500:n kaltaisella tuotteella B&O asemoitui yhä tukevammin designlähtökohtaisen äänentoiston airueeksi. n B&O BeoSound 3000 on myynnissä Bang & Olufsen Helsingissä hintaan 999 euroa. Se myös kertoi, että erityinen käyttäjäkokemus on alkamassa. Liitäntöjensä ansiosta Beosound 3000 voidaan kytkeä mihin tahansa BeoLab-kaiuttimeen. Sinä aikana sitä uudistettiin erilaisilla kiinnikkeillä, alustoilla ja pylväsjalustoilla. Vaikuttava kokoonpano saadaan esimerkiksi siten, että sopivalla telineellä tuodaan yhteen BeoSound 3000 ja kaksi BeoLab 4000 -aktiivikaiutinta tai kompaktimpaa BeoLab 2500 -kaiutinta. Lasiovet avautuvat ja sulkeutuvat teräslangoilla, joita sähkömoottori ohjaa jonkinlaisen vaihdelaatikon kautta. Se oli BeoSound 3000:n tapa sanoa käyttäjälle ”tervetuloa”. Soittimella oli mahdollista nimetä 200 suosikkilevyä ja tallentaa oma soittojärjestys musiikkiraidoille tai ohittaa ei-toivotut raidat pysyvästi. Mahdollista oli myös toistaa cd-levyltä tietty useamman raidan yli menevä jakso. Eli kyllä BeoSound 3000:nkin kohdalla voi tunnustaa, että arkkitehdit ja teolliset muotoilijat olivat oikeassa. Vaikka Beosound 3000 oli tuotannossa vain kuusi vuotta, samantyyppinen klassinen muotoilu oli B&O:lla käytössä 21 vuotta. B&O BeoSound 3000 Tyyppi Cd-soitin/radio Valmistusvuosi 2000–2006 CD-soitin Taajuusvaste 20–20 000 Hz (±1 dB) Signaali-kohinasuhde 101 dB, A-painotettu D/A-muunnos Bitstream, analoginen suodin Viritin Esiviritys 60 fm-/am-asemaa Radiotaajuudet FM-LW-MW RDS Kyllä Virrankulutus Tyypillinen 23 wattia / valmiustila <3 wattia Liitännät 2 x Power Link, AUX, FM-antenni (75 Ohm), AM-antenni (oma), Päälinkki (ML), Kuulokkeet / mini-plugi Beolink Master Link (ML) Kaukosäädin Beo4 Mitat L x K x S 32 x 36 x 16 cm Paino 7 kg Arkkitehdit oikeassa Ei epäilystäkään, etteikö BeoSound 3000:n cd-soitinosa ja muu tekniikka olisi ollut ajankohtaan nähden hyvää tasoa. (A-painotettu). Toiminto voidaan ohjelmoida koko viikoksi, ja herätysmusiikki sammuu itsestään automaattisesti valitun ajan jälkeen. Mutta sekin on selvää, että BeoSound 3000:n tekniikka yksinään ei olisi koskaan jaksanut nostaa laitetta harmaan massatarjonnan yläpuolelle ja tehdä siitä varakkaiden kuluttajien mielessä jotenkin uniikin. Panostaessaan ulkonäköön (musta– alumiini kotelo) ja käyttökokemuksen hienouteen (liukuovet ynnä muu) he loivat hyvin aikaa kestävän tuotteen toimivalla tekniikalla. Halutessa BeoSound 3000 myös herättää käyttäjänsä aamuisin tämän suosikkimusiikilla
Sen teemat vaihtelevat kappaleelta toiselle: mukana on hieman kevyempiä kappaleita, mutta suurinta osaa kuvaavat sanat yllätyksellisyys ja psykedeelisyys. Levy on kaikkiaan hyvin monipuolinen kattaus niin sävellysten kuin sanoitustenkin osalta. Näistä elementeistä on Pink Floydin musiikki kautta aikojen rakentunut. Muut jäsenet albumilla ovat yhtyeen perustajajäseniin kahden edellä mainitun herran kanssa kuuluvat pianisti Richard Wright ja rumpali Nick Mason sekä myöhemmin yhtyeeseen liittynyt saksofonisti Dick Parry. Kaikkiaan Auroran kakkosalbumista jää hieman tasapaksu fiilis. Genreltään levy edustaa r&b-tyylisuuntausta, ja kappaleet ovat rauhalliseen päin kallellaan olevia. The Wall oli klassikko jo syntyessään, ja se on yhä tänäkin päivänä esimerkiksi äänenlaadullisesti verrattavissa mihin tahansa nyt julkaistavaan albumiin. Levyn ehdottomaksi huippuhetkeksi nousee edellä mainittu kappale Sä Hiffaat, joka sai singlebiisinä jonkin verran radiosoittoa levyn julkaisun aikoihin. Aurora: Valtakunta Genre: Pop Julkaisija: Sony Music P op-artisti Auroran musiikilliset taustat ovat Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa, josta hän valmistui muusikoksi vuonna 2009. Voidaankin todeta, että Sakke Aalto on yksi suomalaisen räpin ja r&b:n suurnimistä vähintään tuottajana. Kekseliäät sävelkierrot, omintakeinen äänimaailma ja tunnistettava soundi. Albumilistalla levy piipahti muutaman viikon ajan nousten parhaimmillaan sijalle 17. Laulajan näköinen mies -albumi julkaistiin toukokuussa 2019, ja järjestyksessään se on toinen Keko Salatan albumi. Hän kantaa päävastuun levyn vokaaleista yhdessä kitaristi David Gilmourin kanssa. Levyllä vierailevat rapartistit Julma Henri, Pyhimys ja Specks sekä kuulasta naisääntä tuova Behm. Kakkoslevy kantaa nimeä Valtakunta. Suomipoppia ja progeklassikko Keko Salata: Laulajan Näköinen Mies Genre: Pop Julkaisija: Warner Music Pink Floyd: The Wall Genre: Progressiivinen rock Julkaisija: Columbia Records P ink Floydin vuonna 1979 julkaistu progressiivinen rockmusiikin merkkiteos The Wall on varmasti tuttu jokaiselle vähääkään musiikkia seuraavalle henkilölle. Haaviin on tarttunut tavalla tai toisella oman genrensä hittibiisejä. Omia kappaleitaan Aalto on vuodesta 2017 saakka julkaissut anagrammi-salanimen Keko Salata avulla. Pink Floydin musiikki myös kestää aikaa. Hän on toiminut säveltäjänä, sanoittajana tai tuottajana esimerkiksi JVG:n, Cheekin ja Fintelligenssin taustalla. Kulttimaineeseen nousseen bändin uran keskivaiheille sijoittuvan julkaisun on säveltänyt ja sanoittanut yhtyeen basisti-laulaja Roger Waters. Nopeita rapmusiikin rytmejä odottavan kuulijan ennakkoasenteet murskataan ajoittain jopa melankolisella r&b-musiikilla. Tämä käy hyvin ilmi vaikkapa kaksiosaiseksi rakennetulta teokselta Another Brick in the Wall. S akke Aalto eli Keko Salata on mies monien hittien takana. Rytmit ovat tunnistettavaa Auroraa, samoin äänenkäyttö, joka on hieman rauhoittunut sitten debyyttialbumin. Musiikki on rauhallista, rytmikästä poppia, jota kannattelevat ohjelmoidut taustat ja Auroran persoonallinen lauluääni. Debyyttilevyyn verrattuna saavutukset ovat siis melko vaatimattomat. Tämän äärellä on helppo rauhoittua ja nauttia musiikista! Levylautasella 58 8/2020 (nro 201) Teksti: Jarkko Peiponen. Keko Salatan lauluääni on karhea ja sävykäs. Taustan musiikkielementit sisältävät genrelle tyypilliseen tapaan paljon efektejä ja ohjelmointia. Muutamassa kuukaudessa albumi saavutti kultalevyn rajan. Keko Salatan tuotanto yllättää positiivisella tavalla. Laulajan Näköinen Mies -albumi koostuu kymmenestä, keskimäärin reilun kolmen minuutin mittaisesta kappaleesta. Kappale on hieno osoitus Auroran musiikista, mutta valitettavasti hieman yksinäinen tähdenlento tällä levyllä. Aurora on julkaissut uransa aikana kaksi kokopitkää studioalbumia. Levyllä kuullaan muutamia vierailijoita, joista mainittakoon Nopsajalka kappaleella Tiedät Musta Kaiken ja tällä palstalla esiteltävä Keko Salata kappaleella Sä Hiffaat. Vuonna 2015 julkaistu debyyttilevy Kadotaan Kaupunkiin nousi nopealla tahdilla suureen suosioon ja Suomen albumilistalle yli puolen vuoden ajaksi. Tripla-albumina julkaistu The Wall on kestoltaan lähes puolitoista tuntia kestävä musiikin ilotulitus. Siinä missä monet albumit ovat painuneet unholaan vuosien saatossa, Pink Floydin musiikki elää yhä. Se näki päivänvalon helmikuussa 2017. Valtakunta-albumi jatkaa debyyttilevylle tyypillisiä teemoja
Vakaasti vaakasuorassa oleva soitin luo perustan tarkalle toistolle.. Otimme suosituimman levysoittimemme ja paransimme sitä kaikilta olennaisilta osiltaan. Uusi Debut Carbon EVO seisoo tukevasti kolmen säädettävän, vaimennetun metallijalan varassa. AU D I O SYS T E M S Debut Carbon EVO Evoluution aika. Lisäsimme TPE (=ThermoPlastic Elastomer) renkaan levylautasen sisäpuolelle. www.ah-hifisystems.fi Moottorin jousitus Metallijalat 1.7 kg levylautanen Debut Carbon EVOa varten suunnittelimme moottorin kiinnityksen kokonaan uudestaan. Moottorin värinät on nyt entistä paremmin eristetty soittimen rungosta. Järeä massa ja hyvä vaimennus yhdessä takaavat entistä vakaamman pyörimisen ja värittymättömän toiston
Tietoa, taitoa ja kuntoa sovelluksis ta Readly Lukeminen kannattaa aina. Seven – 7 minute workout Jokaisena päivänä parin kuntoilulle uhratun minuutin merkitys isommassa mittakaavassa voi olla hurja – puhumattakaan siitä, jos ne kyseiset minuutit ovat vieläpä tarkkaan mietittyjä. Kappaleita voi treenata hitaammalla tempolla, saada sovellukselta palautetta onnistumisesta, keskittyä esimerkiksi tietyn hankalan kohdan selättämiseen luuppaamalla sitä ja treenata molempia käsiä erikseen. Ja mikä parasta, mitään kuntoilulaitteita tai lisävarusteita ei tarvita. Sekä Androidettä iOS-laitteille saatavilla oleva Readly tarjoaa yhdessä sovelluksessa tuhansia lehtiä lukemattomista eri aihepiireistä. Nyt esittelyvuorossa on erityisesti pianonsoiton opiskeluun tarkoitettu flowkey, joka opastaa kosketinsoittimen saloihin 1 500 vaikeusasteeltaan erilaisen kappaleen muodossa. Sovelluksen toimintaperiaate on melko lailla sama kuin suosituissa suoratoistopalveluissa, eli käyttäjä ostaa lukuaikaa kuukaudeksi hintaan 9,99 euroa ja saa lukea niin paljon lehtiä kuin haluaa. Tätä kirjoitettaessa Readly tarjoaa uusille käyttäjille kahden viikon tutustumisjakson ilmaiseksi, joten sovelluksen tarjonnan tarkastelu sopii vaikkapa joululomalaiselle! Sovellusvinkit Koonnut: AVPlus-toimitus. Tämänkin kohdalla kokeilu on ilmaista, ja kaikki ominaisuudet aukenevat pienellä maksulla. Sovellus on saatavilla Androidja iOS-laitteille, ja sen perusversio on ilmainen. flowkey Tällä palstalla on jo monesti todettu, että musiikin opiskelu itsenäisesti kotioloissa ei luultavasti koskaan ole ollut niin helppoa kuin nyt. Erityisesti ulkomaiden asioista – liittyivät ne sitten uutisja ajankohtaisaiheisiin, kulttuuriin, muotiin tai vaikkapa harrastuksiin – voi pysyä paremmin perillä lukemalla kuratoituja juttukokonaisuuksia vanhassa kunnon aikakauslehtiformaatissa. Perinteinen nuottikirjoitus yhdistyy flowkeyssä nykyaikaisten visuaalisten opetusmetodien osaksi. Lyhyiden ja ytimekkäiden treeniohjelmien taustalla on vankkaa liikuntatieteellistä osaamista, ja ohjelmat ovat räätälöitävissä omaan makuun: siinä missä toisille sopii armeijatyylinen valmentaja, voivat toiset valita cheerleaderin. Seven – 7 minute workout on saatavilla sekä Androidettä iOS-laitteille. Seven – 7 minute workout on hiukan erilainen kuntoilusovellus, joka perustuu seitsemän minuutin mittaisiin joka päivä tehtäviin harjoitteisiin. Lisämaksusta saa enemmän ominaisuuksia
Vaikka niiden omat kuulokkeet eivät peitä korvia saati toista jyriseviä bassoääniä, niin niidenkin äänentoistoon tottuu nopeasti. Sama ilmiö tapahtuu itselläni usein leffaja pelikäytössä. Haluan katsoa leffoja ja pelata pelejä hyvällä näytöllä ja laadukkaalla äänentoistolla, mutta silti aika usein kuitenkin tingin näistä vaatimuksista – etenkin perheeni takia. Tiettyihin äänentoiston ominaisuuksiin myös tottuu yllättävän nopeasti, jos on pakotettu käyttämään tiettyjä äänentoistolaitteita. Vaikka itsekin välillä saarnaan perheelleni äänenlaadun merkityksestä heidän kuunnellessaan jotakin puhelimen, tabletin tai tietokoneen kaiuttimista, niin huomaan itsekin sortuvani samaan hifismin eri tasolla. Tämän lisäksi esimerkiksi Spotifyssä on oma taajuuskorjaimensa. Bassoa ei saa kuitenkaan olla liikaa, koska muuten se helposti tukahduttaa alleen kaikki muut äänet. Ne jos jotkut vaativat muutaman päivän tottumista äänentoistoon. Usein bassorytmi on kuin sydämen lyönti, jota ilman biisi ei selviydy hengissä. Ideaalitilanteessa bassoäänet tuovat musiikkiin ja muuhun äänentoistoon paljon lisää tunnetta, mutta helposti näköjään ilmankin välillä pärjää. Olen pari kertaa kokeeksi liittänyt laseihin erilliset kuulokkeet, mutta yleensä omat kuulokkeet ovat riittävät. Se on köyhää ja ohutta eikä oikein sykähdytä. Oletko muuten huomannut, että usein etenkin älypuhelimissa saattaa olla huomaamattaan käytössä kaksi taajuuskorjainta. Teksti: Jiri Koivuniemi Kolumni I lman matalia bassoääniä musiikista tuntuu puuttuvan jotakin merkittävää. Sen lisäksi luujohdinkuulokkeet eivät toista järisyttäviä bassoääniä, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti, koska äänentoisto on muuten hämmästyttävän miellyttävää. Jos näitä molempia ei huomaa säätää oikein tai sulkea pois käytöstä, saattaa tuplabasari-termille tulla kokonaan uusi merkitys, kun bassotoistoa (tai muita taajuuksia) tulee korostaneeksi aivan liikaa. Näin kävi minullekin ottaessani käyttöön AfterShokz OpenComm -luujohdinkuulokkeet. Olen valmis luopumaan hyvän tarinan takia laadusta, jos se tuntuu vaivalloiselta saavuttaa. Huono äänentoisto ei siis aina johdu laitteista, vaan se voi johtua myös säädöistä tai säätäjästä. Muu perhe nukkuu lähellä heppoisen oven takana, enkä laiskuuttani tule käyttäneeksi kuulokkeita, joten myöhäisillan leffaja pelinautinnon usein latistaa kaiuttimien hiljainen pihinä. En itse ole missään tapauksessa hifistelijä, mutta arvostan silti hyvää kuvanja äänenlaatua. Taitaa siis olla niin, että ainakin itselläni lopulta sisältö ja käyttömukavuus ratkaisee eikä sittenkään kuvan tai äänen laadukkuus. Olisikohan niin, että kun muu maailma – AfterShokzin tapauksessa oikean maailman taustaäänet ja Oculuksen tapauksessa virtuaalimaailman maisemat silmien edessä – herpaannuttaa kuuntelemasta äänentoistoa kovin tarkkaan, niin pienet “kauneusvirheet” unohtuvat helpommin. Kuunneltava musiikkilaji vaikuttaa paljon siihen, kuinka voimakkaasta bassotoistosta pitää. Esimerkiksi Star Warsin Mandalorian-sarjaa tulee usein katsottua lauantaiaamuisin poikani kanssa, ja kuvanlaatu kärsii ikkunasta paistavan auringon takia. (nro 201) 8/2020 61. ÄÄnentoistoa bassolla vai ilman. Äänentoisto puolestaan kärsii usein iltaisin, koska en voi huudattaa iltamyöhällä kaiuttimia. Ennen kaikkea omituiselta vaikuttaa käyttää kuulokkeita, jotka eivät peitä korvia lainkaan, joten kaikki taustaäänet kuuluvat musiikin ohella. Voi käydä niin, että aluksi häiritsevältä tuntuva äänentoisto unohtuu päivän tai parin käytön jälkeen, kun korva tottuu siihen. Samankaltainen tilanne on Oculus Quest -virtuaalilasien kanssa. Monien kuulokkeiden kumppanina on nykyään puhelinsovellus, jossa on taajuuskorjain
Toinen premissi vaatii, että kaiuttimen pitää tehdä muutakin kuin soida hyvin: sen pitää olla kodin koriste. Ensimmäisen mukaan, kun musiikki on suurta, sen enempää kaiuttimen kuin sen äänenkään ei tarvitse olla suuria (päinvastoin kuin Yhdysvalloissa valmistetuissa kaiuttimissa, joihin Serblin vertasi omiaan). Edullinen Lumina I on tuorein esimerkki. Kaikki alkoi Sonus Faberin perustajan, nyt jo edesmenneen Franco Serblinin kahdesta perusprinsiipistä. Ja tälle on historialliset syynsä. Toimintaideana oli suunnitella ja valmistaa kompakteja kaiuttimia ylellisillä koteloilla ja hienoimmilla kaiutinelementeillä. Se onnistui omistettavana esineenä siinä missä äänentuottovälineenäkin. Näin uskoo ja on uskonut aina italialainen ylellisyyskaiuttimien valmistaja Sonus Faber. V aikka Sonus Faberilla on maine korkealuokkaisten huippukaiuttimien valmistajana, jonka kiiltäviksi lakatuissa kaiuttimissa on käytetty niin nahkaa kuin jalopuitakin, ovat monet sen kaiutinmalleista olleet hintatasoonsa peilaten pienikokoisia ja usein rakenteeltaan kaksitiemalleja. Huippusuosittu kaiutin täytti ainakin sen Serblinin ehdon, että sitä ei vaihdettu toiseen jokaisen hifistisen mielijohteen perässä tai uuteen kotiin muutettaessa. 62 8/2020 (nro 201) Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Teppo Hirvikunnas. Minima, kuten pari vuotta myöhemmin myös Electa ja Electa Amator, menestyi etenkin Euroopassa ja sai Sonus Faberin uskomaan, että menestyvää mallia ei muuteta tai paranneta kevyin perustein tulevaisuudessa – siitä huolimatta, että Miniman ujohko bassotoisto sai kritiikkiä arvioissa. Tavoitteet saavuttaakseen Serblin perusti firman vuonna 1983 ja antoi sille nimeksi Sonus Faber, eli “käsintehtyä ääntä”. Syntyi Sonus Faberin ensimmäinen kaiutin Minima (1984). Italiassa matala bassotoisto ja subbarit eivät kuuluneet hifikulttuuriin, koska hifikulttuuri miellettiin musiikin, ei vain äänen, toistamiseen keskittyvänä TESTI: Sonus Faber Lumina I -kaiuttimet Ylellistä, minimalistista, luonnollista Kaiuttimen ei tarvitse olla iso, ruma tai monimutkainen soidakseen hyvin. Siksi se on muotoiltava ja valmistettava kuin hienot huonekalut
Osa vanhemmista lippulaivoista on nyt niputettu Referenceja Heritage-sarjojen alle. Vuotta myöhemmin syntyi uusi lippulaivamalli Aida, joka sekin henki vanhaa Sonus Faberia, vaikka omistajan mukaan se sisälsi uutta innovatiivista tekniikkaa. Ensimmäisen asteen jakosuodatin on minimalistinen, mutta hyvien elementtien kanssa ei muuta tarvita. toimintana eikä subbareilla ollut musiikin tuomassa nautinnossa paljon sijaa. Extremaa seurasi vuonna 1993 pienikokoinen Guarneri Homage -kaiutin marmorijalustalla ja koostaan huolimatta mahtavilla äänivaroilla. Heti Sonettoja Homage Tradition -sarjojen alapuolelle sijoittuva Lumina on valmistajan mukaan suunniteltu niille, joille kaiutin ei ole itsetarkoitus vaan musiikin kuuntelun väline kiireisessä elämänrytmissä. Ei siis intohimoisille hifiharrastajille, vaan hyvännäköistä kaiutinta arjen musiikillisiin tai elokuvallisiin tarpeisiin etsiville. Ei niin, etteikö Sonus Faberilla olisi ollut aiemminkin edullisia kaiuttimia, kuten esimerkiksi Concerto-sarja vuosina 1995–97. . Kuten niin usein vastaavissa tilanteissa, tälläkin kertaa uusi omistaja ja uusi teollinen suunnittelija halusivat osoittaa kunnioittavansa Sonus Faberin perinteitä lanseeraamalla nopeasti kolmannen sukupolven Homage-kokoelman Amati Futuraja Guarneri Evolution -kaiuttimilla vuonna 2010. Myös vuonna 2007 ilmestyi uusi kaiutin, Elipsa (alasskaalattu versio Stradivarista), mutta ennen kaikkea vuosi oli käännekohta Sonus Faberin historiassa, koska yrityksen johto vaihtui ja uusi aloitti prosessin, joka lopulta johti koko merkin myyntiin sijoitusrahastolle ja myöhemmin Fine Sound Groupille, johon kuuluvat myös amerikkalaiset Audio Research, McIntosh, Sumiko ja Wadia. . Concerton jalustamalli on tiettävästi edelleen eniten myyty Sonus Faberin kaiutin. Lumina-sarja Vaikka Sonus Faberin maine nojaa menneisiin ja kalliisiin huippumalleihin, on se koko 2010-luvun laajentanut valikoimaansa alaspäin edullisempiin lähtötason kaiuttimiin. Näiden jälkeen Sonus Faber on putkauttanut markkinoille tasaiseen tahtiin mallisarjoja, monta jo lakkautettuakin, jotka tuovat lähemmäksi uutta Luminasarjaa. Tuolloin oli jo selvää, että jossakin vaiheessa Sonus Faber tekisi kunniaa myös suurimmalla viulunrakentajalle Stradivarille. Näistä suurista, Extremasta, Guarneri Homagesta ja Electa Amatorista, on otettu uusia, paranneltuja painoksia vuosien varrella (esimerkiksi Amati Anniversario ja Guarneri Memento 2005 ja 2006). Oli lähtötason Chameleon-sarja, oli Venere-sarja, oli alkuperäinen Olympica, oli Principia ja tietenkin melko erikoiseksi jäänyt kokeilu kuulokemarkkinoilla (Pryma 0|1). Näin tapahtui 2004 lippulaivamalli Stradivari Homagen julkaisun myötä. Homage-sarja täydentyi vuonna 1998 Amati Homage -kaiuttimella, jota seurasi Cremona-sarja vuonna 2001–02 luutun muotoa jäljittelevillä koteloilla. Kaiutin järisytti koko highend-maailmaa suorituskyvyllään, varsinkin amerikkalaisia, ja siitä tuli yksi vuosikymmenen puhutuimmista kaiuttimista. (nro 201) 8/2020 63. Guarneri Homage käynnisti myös Sonus Faberin tutkimuksen luutunmuotoisten kaiutinkotelojen suunnittelemiseksi. Franco Serblinin koko ajattelumaailma kulminoitui firman seuraavassa kaiuttimessa Extremassa, uhkeassa ja absoluuttisen tinkimättömässä kaksitiejalustakaiuttimessa valmistajalle tunnuskuvallisella ensimmäisen asteen (kuusi desibeliä per oktaavi) jakosuotimella vuodelta 1991. Heidän sanotaan yrittävän pitää kiinni Serblinin perinnöstä kaiuttimien audiofiilitason äänellä mutta myös erottuvalla visuaalisella tyylillä, joka on tehnyt vahvasti omaleimaisesta tuotemerkistä heti tunnistettavan. Kotelon sivut ja takaosa on verhoiltu nahalla. Komponentit ja työn laatu ovat korkealuokkaista. Tässä kuussa ilmestyy jälleen yksi kunnianosoitus vanhalle Sonus Faberille: Maxima Amator. Kaiutin ei ollut enää pieni kaksitiejalustakaiutin, mutta kuitenkin kilpailijoihin nähden niin sopusuhtainen ja niin huikean hienosti viimeistelty, että Sonus Faber raivasi sillä tietä highend-markkinoiden kuumimpaan kärkeen. Bassojen perään huutelu oli musiikkia rakastavalle Serblinille tunnetusti turhaa ajanhukkaa. Nykyään Sonus Faberin kaiuttimien akustisesta suunnittelusta vastaa Paolo Tezzo ja ulkonäöstä teollinen muotoilija Livio Cucuzza. Jotenkin näin
Näin ollen kaiuttimen pystyy sijoittamaan lähes kiinni takaseinään tai takaa umpinaiseen kirjahyllyyn. Siitä huolimatta kaikki modernit vaatimukset täyttävät, yli 50 watin vahvistimet (Sonus Faber itse suosittelee 30–100 watin vahvistinta) luultavasti kyllä selviävät tämän kaiuttimen tehon ja virran kaipuusta, semminkin kun kaiuttimelta tuskin vaaditaan erityisen suuria äänenpaineita. Esimerkiksi 5.1-kotiteatterin voi täydentää vielä Gravis Ija II-subwoofereilla. Tekniikan sanotaan mahdollistavan hyvän äänen pienen tilavuuden koteloista, bassovasteen venyttämisen alaspäin ja pienemmät säröt. Diskanttielementti on valmistajan oma 29 millimetrin DAD-elementti (Damped Apex Dome). Ensimmäisen asteen suotimen käyttö vaatii kokemusperäistä osaamista, mutta sitähän Sonus Faberilla on yli 35 vuotta. Kaikesta näkee, että Luminat on suunniteltu yhtä paljon musiikin stereokuunteluun kuin elokuvien surroundtoistoon. Sonus Faber ilmoittaa Lumina I:n herkkyydeksi 84 desibeliä per watti per metri ja impedanssiksi neljä ohmia. Jakosuodin ja Sonus Faber, siinä on iso teema, josta voisi puhua pitempäänkin. Ensimmäinen viittaa kauniisiin materiaaleihin, toinen puhdaslinjaiseen muotoiluun ja kolmas tarkkaan ääneen. Lumina I:ssä on tuttu, yleensä peruslaadukkaista komponenteista koottu ensimmäisen asteen jaksosuodin (konkka ja kela), jolla on optimoitu amplitudija vaihevasteet melko tyypillisen 2 000 hertsin jakotaajuuden ympärillä. . Kaksitiekaiutin ja ensimmäisen asteen suodin on paperilla mahdollinen ja edullinenkin ratkaisu, jos vain elementit sen sallivat, mutta helppoa sen toteutus ja viritys ei ole. . Nimi tulee latinan valoa tarkoittavasta sanasta “lumina”. Sen Sonus Faber on tavuttanut kuvaamaan suunnittelun päätavoitteita: LU = ylellinen (luxury), MI = minimalistinen ja NA = luonnollinen (natural). Kantikas vähemmän on enemmän -kotelo voi olla yhtä elegantti kuin kaarevakin, mutta sen valmistaminen on tunnetusti myös edullisinta. Materiaalit ovat Sonus Faberin ikonisia materiaaleja, kuten aitoa monikerroksista puuta etulevyssä tukevoittamassa koteloa, nahkaa kyljissä ja luonnonmateriaaleja elementtien kartioissa. Ensimmäinen Lumina Edullisempaa pääsyä Sonus Faberin kaiutinmaailmaan ei ole kuin Lumina I. Bassoääniä ja keskitaajuuksia toistaa pitkäiskuinen 120 millimetrin bassokeskiääninen, jonka kartio on valmistettu luonnonkuiduista räätälintyönä tehdyn rungon ympärille. Se tarkoittaa tekstiilidomea, jonka kalvo on pehmeää käsintehtyä silkkiä, ja kalvon kärki on paikallisesti vaimennettu. TESTI: Sonus Faber Lumina I -kaiuttimet 64 8/2020 (nro 201). Lumina I on sonusfaberilaisittain edullinen kaiutin, mutta siinä on kuitenkin samoja kaiutinelementtejä kuin kalliimmissakin malleissa. Puolivaativa vahvistimelle Kaiuttimen minimalistisuus ja yksinkertaisuus näkyy paitsi hinnassa, joka ei heti karkota pois, myös hyvän hintalaatusuhteen äänessä, josta enemmän vähän myöhemmin. Sarjaan kuuluu kapea Lumina III -lattiamalli (1 999 euroa pari), Lumina C 1 -keskikaiutin (649 euroa kappale) ja kompakti hyllykaiutin Lumina I (799 euroa pari). Kotelo on refleksiviritteinen ja toteutettu pohjan kautta kotelon eteen aukeavalla refleksitunnelilla. Valmistaja kertoo päätyneensä käyttämään suorakaiteen muotoja pystyäkseen tuomaan paremmin esiin käytetyt materiaalit, joiden käsityömäisestä käytöstä sillä on paljon kokemusta. Markkinoilla on monia hyviä vahvistimia Lumina I:n käskyttämiseen, joista vaihtoehdoista jälleenmyyjillä on varmasti asiantuntevia ehdotuksia. Sekin lienee vaikuttanut Luminoiden muotoiluun. Äänellisesti parhaiten selviytyvät soinniltaan tasapainoisimmat. Sonus Faberin mukaan tavalliset tekstiilidomet kärsivät kalvon huippukohdan aikaansaamista vaihevirheistä, mikä näkyy esimerkiksi toistokaistan ennenaikaisena pyöristymisenä. DAD-domen vaste alkaa vaimentua vasta yli 20 000 hertsin taajuuksilla (-6 desibeliä 24 000 hertsissä). Stealth Reflex -kotelo eliminoi myös perinteisen refleksiputken turhat turbulenssit ja helpottaa kaiuttimen sijoitusta myös seinän lähelle äänenlaadun kärsimättä. Näillä sähköisillä lukemilla kaiutin ei ole kaikkein vaivattomin välipala vahvistimelle. Vain 28 senttimetriä korkeana ja 15 senttimetriä leveänä Lumina I mahtuu paikkaan kuin paikkaan ahtaammissakin tiloissa. Elementtiä kuormittaa Stealth Reflex -kotelo, mikä tarkoittaa kaiuttimen pohjaan häivytettyä refleksikanavan aukkoa. Pelkistyneisyys näkyy niin ikään käytön helppoudessa. Sonus Faber kuvailee Stealth Reflex -järjestelmää ”para-aperiodiseksi” tulkinnaksi bassorefleksivirityksestä
Mitkään bassohirmut Luminat eivät ole mutta huoneessa alarajataajuus yltää silti aina 45 hertsiin saakka normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla. Kaiuttimien ääneen on helppo mieltyä. Kaiuttimen sivut on päällystetty keinonahalla ja etulevy on valittavissa kolmesta vaihtoehdosta. Kyseessä onkin kaikkiaan tyylikäs ja laadukas pikkukaiutin. Ääni on puhdas ja hyvässä balanssissa. n (nro 201) 8/2020 65. Ne myös kuulostavat kokoaan isommalta, eivät ehkä paljon mutta riittävästi. Vaivattoman helposti ja läsnäolevasti soiva kokonaisuus. Alle 300 hertsin taajuuksilla huone alkaa vaikuttamaan mittaustulokseen. Sonus Faber Lumina I:set ovat yhdistelmä kauneutta, luonnollisia materiaaleja, minimalistista toteutusta sekä laadukasta viimeistelyä. Lumina I:ssä tätä ilmiötä ei ole. Vaikka bassoalue on vaimeahko, niin soundi on napakka ja sen sävy luonnollinen. Halkaisijaltaan pieni bassoelementti ei tietenkään pysty tuottamaan suuria äänenpaineita. Vanhemmilla Sonus Fabereilla, oikeastaan hinnasta riippumatta, oli maine hieman tummasointisina kaiuttimina, mikä assosioitiin erityisesti taajuusvasteen yläpään vaimeuteen. Tässä suhteessa tekniikka lienee mennyt eteenpäin 1990-lopun tilanteesta, vaikka lopputulos ei ole aina yksiselitteinen. Vaivattoman helposti ja läsnäolevasti soiva kokonaisuus siis. PLUSSAT JA MIINUKSET + Design ja viimeistely + Koherentti ja miellyttävä toisto + Luokassaan kohtuullinen hinta Bassotoiston rajallisuus Sonus Faber Lumina I:n impedanssi ja vaihevaste. Varustukseen kuuluu myös mustat etusuojakankaat Äänen nautintoa Sonus Faber suosittelee sijoittamaan kaiuttimet vähintään metrin päähän niiden takana olevasta seinästä. Äänen sointitasapainoa, erityisesti basson lämpöalueen osuutta saa lisää viemällä kaiuttimet lähemmäksi seinää. Aito Made in Italy ja aika pienellä sarjanumerolla. Sonus Faber Lumina I Hinta 799 euroa / pari Maahantuoja/edustaja Hifihuone Lisätietoja sonusfaber.com & hifihuone.fi Rakenne 2-tie, refleksi Elementit diskantti 25 mm DAD, tekstiilidome bassokeskiääninen 120 mm, paperikartio Jakotaajuus 2 000 Hz Toistoalue 65–24 000 Hz Herkkyys (2,83 V/m) 84 dB Nimellisimpedanssi 4 Ohm Vahvistinsuositus 30 – 100 W Mitat (k x l x s) 280 x 148 x 213 mm Paino/kpl 4,4 kg Viimeistelyt Musta nahka, etulevyt pähkinäpuu, wenge, musta, mustat etukankaat Tyyliä ja laadukasta ääntä . Kaiuttimien ääneen on helppo mieltyä. Toistovaste kuunteluhuoneessa yhden metrin etäisyydeltä (time gated impulse response). Tämä on myös kuitenkin se todennäköisin sijoitus. Ja tottakai kaksoisjohdotus mahdollisuus. Ja kuuntelun perusteella Luminat toimivat tässä erinomaisen hyvin, kuitenkin ilman taipumusta kuminaan. Toisto jatkuu sävykkäänä ja puhtaana ihmisen kuuloalueen ylärajoille asti. Diskantti on erotteleva mutta sopivan ilmava ja paljastaa esimerkiksi symbaaleista yhden lisäkerroksen
Tarkastelussa iFi Audion Zenit. Seuraavassa numerossa: Miniprojektorit tulevat! Edullisella miniprojektorilla on helppo järjestää leffailta melkein milloin ja mihin vaan. Onko se edes laillista. KEF:in palkitut LS50-kaiuttimet ovat uudistuneet kera scifiltä kuulostavan Meta-materiaalin. KEF LS50 Meta vai Wireless II. Pienikokoisilla mobiilipaikantimilla paikannat vaikka mitä. Testissä Pro-Ject Phono Box RS2 Av-viritinvahvistin lähes kaikilla herkuilla ja alle 800 eurolla! Kuuntelussa Denon AVR-X2700H Niin paljon mutta niin vähällä – ja bluetoothista hifiä. Lippulaivapuhelin 350 eurolla: Doogee S96 sisältää muun muassa Sonyn 20 megapikselin pimeänäkökamera ja 6 350 milliampeeritunnin akun. Moderni all-in-one-autosoitin 10 tuuman näytöllä Kokeilussa KenwoodDMX9720XDS Täydellinen RIAA-esivahvistin. Seuraava AVPlus-numero ilmestyy tammi–helmikuun vaihteessa 2021 Muistathan vierailla verkkosivuillamme osoitteessa www.avplus.fi Tällä sivulla esitetyt tiedot voivat muuttua. 66 8/2020 (nro 201). Vaihtoehtoina ovat perinteiset passiivikaiuttimet tai modernit langattomat. Vertailussa miniprojektoreita hintaluokassa 100–350 euroa
Jokainen sana Jokainen yksityiskohta.. Jokainen nuotti. Kuuntele niin uskot. LS50 Wireless II Parasta langatonta HIFIä LS50 Wireless II on enemmän kuin suorituskykyinen kaiutin. Se on täydellinen yhden paketin äänentoistojärjestelmä. LS50 Wireless II tukee mm. LS50 Wireless II toimii laajojen liitäntämahdollisuuksiensa ansiosta helposti myös TVn, pelikonsolien ja CD-soittimien kanssa. AirPlay 2 ja Chromecastia, joten voit striimata musiikkia mistä tahansa lähteestä. Kuule pienimmätkin yksityiskohdat lempimusiikistasi