BIKE Touring/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PYÖRÄN VALMISTELU TODELLISEEN SEIKKAILUUN MIKÄ TOIMII, MIKÄ EI?. Bike Touring 2016 Hinta: 8,90 € www.bike.fi 6 4 1 4 8 8 1 1 7 1 1 9 5 1 6 2 PAL.VKO 2016-23 117119-1602 Bike_touring2016.pdf 1 30-03-2016 10:53 Bike_touring2016.pdf 1 30-03-2016 10:57 Bike_touring2016.pdf 1 30-03-2016 11:02 TESTI ERILAISET TOURINGPYÖRÄT REPORTAASI EUROOPAN PARHAAT TIET TOURINGIA ITÄ-EUROOPASTA VILLIIN LÄNTEEN TESTI LISÄVALOT PARIVERTAILU F 800 GT VS VFR 800 F MATKA MAAILMAN YMPÄRI 92 SIVUA REISSUJA SEKÄ IDEOITA KÄYTETTY DUCATI MULTISTRADA SORATOURING VIIKONLOPPU ILMAN ASFALTTIA ALOITTELIJA! MITÄ KANNATTAA HUOMIOIDA
Tästä ympärivuotinen ajopuku kadulle. Korkeillakin kilometreillä oleva pyörä voi olla potentiaalinen vaihtoehto mikäli pyörää on huollettu säännöllisesti huolto-ohjelman mukaan. CASTROL POWER1 ÖLJY + SNELL SUODATIN 43,90 € LÖYDÄT EDULLISET VARAOSAT MEILTÄ XLMOTO.FI KETJURATASPAKETTI SNELL POWERLINK 520 X-RENGAS KETJULLA JA JT RATTAILLA 95,70€ alk. AIROH MIRO XRP SPORT BLACK ALPINESTARS WEB 2 GTX RICHA HURRICANE GTX 109,99 € 249,90 € 168,90 € packtalk duo on uutuus ja paketista saat tarvittavat osat kahteen kypäräpuhelimeen. Uusien VCS-vetoketjujen avulla voit parantaa ilmankiertoa jopa 200%. alk. alk. Korkealaatuinen ja monipuolinen puku naisille. SCALA RIDER PACKTALK™ REVIT SAND 2 MUSTA-HOPEA-MUSTA REVIT SAND NAISET HOPEA-MUSTA 499,00 € 679,90 € 649,98 € JARRULEVYT SYTYTYSTULPPA NGK SNELL SÄÄDETTÄVÄT JARRUKAHVAT JARRUPALAT SNELL SINTER TECH LONGLIFE 59,90 € 17,95 € 69,90€ 4,90€ alk. Saatavilla myös 525 ja 530 ketjuilla. Takki on varustettu CE-hyväksytyillä suojilla olkapäissä ja kyynärpäissä, ja tilaa CE-hyväksytylle selkäsuojalle. Voit hdistää tämän sarjan bluetoothilla tai uudella mullistavalla DMC yhteydellä. Käytettyä pyörää hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota pyörän huoltohistoriaan. Toimituskuluitta yli 100 € ostoksissa Nopeat toimitukset Ilmaiset vaihdot Alin hintatakuu SOITA ASIAKASPALVELUUMME! AVOINNA ARKIPÄIVISIN 10-18 09-424 505 66 info@xlmoto.fi XLmoto.fi SUOMEN PARAS MP-VALIKOIMA Pi dä tä m m e oi ke ud en ko sk ie n hi nt oj en m uu to ks ia , al en nu sm yy nt ej ä, va ra st os al do je n vi rh ei tä se kä hi nn oi tte lu ja tu ot et ie to ja ko sk ev ia vi rh ei tä m ai no nn as sa m m e ja ve rk ko si vu ill am m e. HARKITSETKO KÄYTETYN PYÖRÄN OSTAMISTA. Kulutusosat on helppo vaihtaa ja saat ne edullisesti meiltä, pyörään kuin pyörään. Rev’it Sand 2 on kestävämpi ja käytännöllisempi kuin edeltäjänsä. TOIMITUSKULU ITTA YLI 100€ NOPEAT TOIMITUKSET 60 PÄIVÄN PALAUTUSOIKE US ILMAISET KOONVAIHDOT 312,99 €. Suomen suosituin moottoriöljy nyt todella hyvään hintaan ja sinun pyörääsi sopivalla suodattimella
Käytettyä pyörää hankittaessa kannattaa kiinnittää huomiota pyörän huoltohistoriaan. alk. Takki on varustettu CE-hyväksytyillä suojilla olkapäissä ja kyynärpäissä, ja tilaa CE-hyväksytylle selkäsuojalle. Rev’it Sand 2 on kestävämpi ja käytännöllisempi kuin edeltäjänsä. Korkealaatuinen ja monipuolinen puku naisille. AIROH MIRO XRP SPORT BLACK ALPINESTARS WEB 2 GTX RICHA HURRICANE GTX 109,99 € 249,90 € 168,90 € packtalk duo on uutuus ja paketista saat tarvittavat osat kahteen kypäräpuhelimeen. Kulutusosat on helppo vaihtaa ja saat ne edullisesti meiltä, pyörään kuin pyörään. Suomen suosituin moottoriöljy nyt todella hyvään hintaan ja sinun pyörääsi sopivalla suodattimella. Saatavilla myös 525 ja 530 ketjuilla. Tästä ympärivuotinen ajopuku kadulle. Voit hdistää tämän sarjan bluetoothilla tai uudella mullistavalla DMC yhteydellä. TOIMITUSKULU ITTA YLI 100€ NOPEAT TOIMITUKSET 60 PÄIVÄN PALAUTUSOIKE US ILMAISET KOONVAIHDOT 312,99 €. SCALA RIDER PACKTALK™ REVIT SAND 2 MUSTA-HOPEA-MUSTA REVIT SAND NAISET HOPEA-MUSTA 499,00 € 679,90 € 649,98 € JARRULEVYT SYTYTYSTULPPA NGK SNELL SÄÄDETTÄVÄT JARRUKAHVAT JARRUPALAT SNELL SINTER TECH LONGLIFE 59,90 € 17,95 € 69,90€ 4,90€ alk. Uusien VCS-vetoketjujen avulla voit parantaa ilmankiertoa jopa 200%. HARKITSETKO KÄYTETYN PYÖRÄN OSTAMISTA. alk. Korkeillakin kilometreillä oleva pyörä voi olla potentiaalinen vaihtoehto mikäli pyörää on huollettu säännöllisesti huolto-ohjelman mukaan. CASTROL POWER1 ÖLJY + SNELL SUODATIN 43,90 € LÖYDÄT EDULLISET VARAOSAT MEILTÄ XLMOTO.FI KETJURATASPAKETTI SNELL POWERLINK 520 X-RENGAS KETJULLA JA JT RATTAILLA 95,70€ alk. Toimituskuluitta yli 100 € ostoksissa Nopeat toimitukset Ilmaiset vaihdot Alin hintatakuu SOITA ASIAKASPALVELUUMME! AVOINNA ARKIPÄIVISIN 10-18 09-424 505 66 info@xlmoto.fi XLmoto.fi SUOMEN PARAS MP-VALIKOIMA Pi dä tä m m e oi ke ud en ko sk ie n hi nt oj en m uu to ks ia , al en nu sm yy nt ej ä, va ra st os al do je n vi rh ei tä se kä hi nn oi tte lu ja tu ot et ie to ja ko sk ev ia vi rh ei tä m ai no nn as sa m m e ja ve rk ko si vu ill am m e
078 Käytetty. 034 Maailman ympäri McGregor & Boorman saivat Minnan kiertämään pallon. Mikä lääkkeeksi. 082 REPORTAASI: SEIKKAILIJAN PYÖRÄ Kun tähtäimessä on todelliset seikkailut, mitä kannattaa ottaa kaluston suhteen huomioon. Seikkailupyörä 690 Enduro R ei ole kaupan hyllyltä valmis rajumpiin leikkeihin. 042 TESTI: TOURINGIN KONSEPTIT Mikä on paras valinta, perinteinen matkapyörä, urheilullinen tourer vai adventure-pyörä. 4. 042 Testi. BMW S 1000 XR Adventure-pyörä sportin suorituskyvyllä. Romania Draculan linna ja mantereen parhaita ajopätkiä! 070 Touring. Easy Elsie Kun lähtee karkuun helteitä, voi löytää vaikka lentokoneen hylyn. Ducati Multistrada Hauskan matkakumppanin voi hankkia myös käytettynä. F 800 GS vs VFR 800 F Kaksi keskikokoista sporttoureria vastakkain. 088 Soratouring. 060 Tuotetesti. Touringin erilaiset kasvot Kolme erilaista touringpyörää. 020 Parivertailu. Lisävalot Monissa pyörissä on surkeat valot. 024 REPORTAASI EUROOPAN PARHAAT TIET Kymmenen eurooppalaista tietä, joilla haluat varmasti ajaa. 014 Koeajo. 006 KOEAJO SUPER ADVENTURE KTM:n suuri touring-pyörä on tehty taittamaan pitkiä matkoja millä tahansa alustalla. Hiekkateitä Åreen Tukholmasta Åreen sorateitä pitkin ajaminen on haasteellista. 056 Touring the West Prätkällä villin lännen maisemiin. Mitä ottaa huomioon. Touringkäyttöön Ajovarusteita, teltta ja navigaattori. SISÄLTÖ TOURING 2016 006 Koeajo. Parhaat tiet Esittelyssä Euroopan 10 parasta ajotietä. 010 Koeajo. 024 Reportaasi. Mikä on pätevin. KTM 1290 Super Adventure Tekniikan ilotulituksen siivittämänä pitkälle matkalle. 064 Touring. 018 Uudet kamat. 030 Touring for dummies Aloittelevien matkaajien kyydissä Alpeille. 082 Reportaasi. Aprilia Caponord Rally Mille tahansa tielle sopiva Aprilia
Taina Kiviniemi Taitto, Suomi 010 420 4126 Pariisi kutsuu minua nyt taideaarteineen, sen jälkeen kohteena voisi hyvinkin olla Hawaijin valkoiset hiekkarannat ja siniset aallot. Jari Istolainen Mainosmyynti 010 420 4121 Itäistä naapurimaatamme olisi mielenkiintoista lähteä tutkimaan. Tilaukset toimitetaan force majeure (lakko, tuotannolliset häiriöt, alihankkijoiden viivästykset yms) -varauksin. Stig-Roar Martinsen Toimituspäällikkö, Norja + 47 40 21 00 60 Pienestä asti olen halunnut käydä Mongoliassa. Ei siitä kuitenkaan niin hirveän kauaa ole, kun pidin sitä ehkä hölmöimpänä harrastuksena, mitä maa päällään kantaa. Koeajoon on valittu kiinnostavimpia touring-pyöriä, testissä pohditaan moottoripyörämatkailun filosofiaa ja parivertailussa kohtaavat kaksi suosittua pienempää matkapyörää. Ensin Pietariin ja siitä pohjoiseen Venäjän halki, se on haaveeni. Bike Touring 2016 32. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa (mukaan lukien liitteet) aiheuttamista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai OK-Kustannus Oy:lle. Kaikki uudelleenjulkaisu kielletty ilman erillistä lupaa. Huomautukset tehtävä 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta lukien. Lisäksi lehteen on päätynyt parhaita, jo julkaistuja juttuja sekä pari uutta kotimaista stooria. 010 420 4120 Fax 010 420 4129 Kestotilaus 10 nroa 69 € Vuositilaus 10 nroa 79 € Paino/copyright: Biken painaa Printall AS. Long Way Round ei kuumetta ainakaan laskenut sinne haluan ajaa isolla offroaderilla! Christer Miinin Testipäällikkö +46 70 518 70 72 Murmanskiin! Siellä olen halunnut käydä jo pitkään. Viime vuosina olen kuitenkin tajunnut, kuinka väärässä olenkaan ollut. Osittainenkin lainaaminen ilman Biken lupaa on kielletty. Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Juuri moottoripyörällähän ne parhaat matkat tehdään! On erityislaatuista, kuinka upeasti prätkän selästä pääsee kokemaan ympäristönsä. Miksi ihmeessä kukaan matkustaisi vaikkapa Keski-Eurooppaan moottoripyörällä, kun voisi ajella mukavasti ilmastoidussa autossa ja ottaa mukaan juuri niin paljon matkatavaroita kuin sattuu mieleen juolahtamaan. M OOTTORIPYÖRÄMATKAILU ON HAUSKAA puuhaa. Ensin Jereziin, siitä Le Mansiin ja lopuksi Mugelloon. Kristin Johansson Taitto +46 8 736 1228 Olen pitkään haaveillut matkasta USA:n länsirannikolle, jossa voisi myös vuokrata pyörän. 5 INTRO 005. Arkistoissamme on runsaasti muiden maiden Bikeissä olleita matkajuttuja, joita ei ole Suomessa julkaistu, ja niiden parhaimmiston olemme keränneet tähän lehteen. Mutta on tärkeää myös muistaa, että touringia voi harrastaa millä tahansa pyörällä. Muistan yhden jos toisenkin kerran, kun olemme aamunkoitosta iltahämärään ajettuamme rättiväsyneinä pimeyden jo laskeuduttua alkaneet pohtia, missä seuraava yö nukuttaisiin. Tobias Petersson Päätoimittaja, Pohjoismaat +46 8 736 1216 Pakkaan teltan pyörän päälle ja lähden kuukauden MotoGP-roadtripille. Tilattu aineisto palautetaan vain, mikäli näin on erikseen sovittu. Mahtavia muistoja! TÄLLÄ LEHDELLÄ TOIVOMME luovamme lukijoissamme, eli juuri sinussa, innostusta lähteä reissuun moottoripyörällä. Juuri ne luovat parhaita muistoja. Kunhan siinä on moottori ja kaksi rengasta ja sillä matkaillaan, on kyseessä touring-moottoripyörä! Lähde siis kesällä tien päälle, se kannattaa varmasti. Juuri nämä testit ovat niitä upeimpia. Kaikki oikeudet pidätetään. Matkan varrelle sattuu aina mitä omituisempia kommelluksia, joille saa naureskella jälkeen päin. VUOSIKERTA Bike ilmestyy 10 kertaa vuodessa ja julkaisija on OK-Kustannus Oy Osoite Asentajankatu 4, 33840 Tampere Sähköposti Toimituksen sähköpostisoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@bike.fi (.se tai .no) Tilaukset: www.bike.fi, asiakaspalvelu@bike.fi Puh. lakot) tai asiakkaasta johtuvasta syystä voida julkaista, lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Omien touringireissujen lisäksi meillä on tapana ajaa Biken tiimin kanssa testi tai pari kaudessa touring-hengessä. Tie, sää, luonto, tuoksut ja maisemat, ne kaikki aistii ikään kuin vahvistettuna. ISSN 1455-1861 Avustajat Kari Aho Tony Raita Virpi Rautiainen Samuli Salokangas Jukka Sundholm Sakari Mäkinen Kannen kuva: Simon Hamelius Kuvankäsittely: Lina Axelsson Berg Petri Suuronen Toimituspäällikkö 010 420 4122 Kaverini ehdotti prätkäreissua Ouagadougouhun, ja kyllähän sen nimisessä paikassa on melkein pakko lähteä käymään! Toimitus (010 420 4120) Minne haluat matkustaa. Ehkä toteutan haaveeni kesällä. Lisäksi moottoripyörällä matkailu on aina seikkailu, ainakin minulle, ja parhaat reissut syntyvät liikoja suunnittelematta. PETRI SUURONEN, TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ BIKE TOURING-ERIKOISNUMERO – PALJON UUTTA JA PARHAAT VANHOISTA! Bike vastaa ainoastaan tilatusta aineistosta. Julia Haataja Kääntäjä 10 420 4127 Siperiaan tutustumaan omin päin uuteen puoleen Venäjästä, sen ihmisiin ja koruttomiin maisemiin. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen
"Groundhook-algoritmi" puolestaan pyrkii pitämään pyörän maassa ja siten optimoimaan hallittavuutKTM 1290 Super Adventure ENEMMÄN KAIKKEA Super Adventure haastaa ensiluokkaisen mukavuuden, huipputehokkaan moottorin ja tekniikan ilotulituksen siivittämänä BMW R 1200 GS:n. DRL-valot, daytime running lights, on toteutettu ledeillä. Lisäksi satula on täytetty uudella, aiempaa geelimäisemmällä vaahtomateriaalilla, eikä istumamukavuudessa ole nokan koputtamista. Vaihteisto toimii täydellisesti, vaihteet ovat skarpit, eivätkä kolinat ja välivapaat kiusaa. Järjestelmä mukauttaa jousituksen jatkuvasti pyörän erilaisten antureiden, esimerkiksi IMU:n (Inertia Measurement Unit) ja jousituksen asentoantureiden mukaan. 6 KOEAJO 006 Se toinen vaihtoehto KAIKKI MUUT SEMIAKTIIVISET jousitusjärjestelmät tulevat Sachsilta, mutta KTM on valinnut WP:n tuoreen version. Semiaktiivisten vaimentimien ohjauksen hoitavat erilaiset ohjausalgoritmit. Pääalgoritmi on skyhooktyyppinen ja pyrkii pitämään pyörän korkeustason muuttumattomana, mikä optimoi mukavuutta, muttei pitoa. Suurimmat uutuudet koskevat alustaa ja sähköisiä apujärjestelmiä. Yksi WP:n järjestelmän keskeinen hyöty on, että se toimii Offroadasetuksella perinteisen vaimennusjärjestelmän tapaan, mikä lisää pyörän käytöksen ennustettavuutta.. TEKSTI ANDERS ADOLFSSON KUVAT KTM n. Alkuperäisen äänenvaimentimen vuoksi moottorin V-twini-murina on kokonaan poissa, ja jäljellä olevat mekaaniset äänet voisivat olla peräisin minkälaisesta moottorista hyvänsä. Uuden pyörän painotus on nimittäin 1190-mallia enemmän mukavuudessa ja touring-ajossa, ja KTM:n mukaan sen periaatteena on "seikkailu jatkuu pidempään". Moottori on uskomattoman joustava: periaatteessa mitä tahansa vaihdetta voi käyttää milloin tahansa. Se on miltei värähtelemätön ja tarjoaa roimasti vääntöä alhaisilla kierroksilla ja mahtavaa raivoa huipulla. Lähija kaukovaloissa on käytetty halogeenilamppuja. KOEAJO ALKAA MOOTTORITIEOSUUDELLA, missä käy nopeasti selväksi, että uusi kate antaa selkeästi aiempaa paremman tuulensuojan. Mutta vaikka 1190 merkitsi valtavaa askelta eteenpäin, tarjosi pääkilpakumppani BMW R 1200 GS edelleen parempaa mukavuutta ja tuulensuojaa sekä miellyttävämmän ergonomian, minkä vuoksi monet potentiaaliset asiakkaat pitäytyivät edelleen BMW:n leirissä. Tietyt kriittiset anturit, esimerkiksi jarruja koskevat, ovat kaksinkertaiset. KTM tietysti tarjoaa lisävarusteena avoimempaa vaimenninta, mutta olisi kai alkuperäiseenkin ollut mahdollista saada jonkinlaista ääniraitaa. Uuden 1290 Super Adventuren myötä KTM toivoo voivansa muuttaa tämän. Järjestelmä kerää tietoa moottorista, renkaista, kiihdytysantureista ja jousituksen asentoantureista. 1290 Super Adventure on varustettu semiaktiivisella jousituksella ja ainutlaatuisella ABS:n, luistoneston, moottorinohjauksen ja iskunvaimennuksen yhteisjärjestelmällä. K TM ESITTELI MUUTAMA vuosi sitten uuden vallankumouksellisen 1190 Adventuren. Alun perin Super Duke R:stä tuttu 1,3-litrainen moottori on miedonnettu 160-heppaiseksi. Mallin myötä KTM jätti maineensa enemmän tai vähemmän mielipuolisten ja tiukasti lokeroitujen pelien valmistajana ja alkoi flirttailla laajempien asiakasryhmien kanssa
n. Sport-asetuksella semiaktiivinen jousitus toimii äärimmäisen purevasti. . Huomaa kaarrevalo, joka syttyy kolmiportaisesti 10, 20 ja 30 asteen kallistuksissa. n. Joustomatka on sekä edessä että takana 200 millimetriä. n. 7. Pyörällä sopii painaa täysillä. 1290 on todella helppo ajettava
Sorasta huolimatta Continental Trail Attack -renkaat purevat erinomaisesti, ja apujärjestelmät hoitelevat renkaiden lukkiutumisen ja luistot niin pehmeästi, että en edes huomaa niiden toimintaa. Ajoasento on erinomainen myös seisten ajettaessa. Vaihteet 6 Toisioveto Ketju Runko Teräsputkirunko Akseliväli 1 560 mm Ohjauskulma 26 astetta Etujättö 120 mm Etujousitus USD, 48 mm, semiaktiiv. Järjestelmä voidaan tietysti myös sammuttaa kokonaan. Jousitusasetuksesta riippumatta pyörässä on myös neljä ajoasetusta, jotka vaikuttavat moottorin vasteeseen, luistonestoon, keulimiseen, tehoon ynnä muihin seikkoihin. n. n. Se tarkoittaa 490 kilometrin toimintasädettä. Hinta 24 701,08 € Maahantuoja KTM Nordic www.ktm.com/fi Takuu 2 vuotta Huoltoväli 15 000 km Värit Valkoinen Moottori 2-syl, 4-tahti, nestejäähd. Streetja Sport-asetuksilla jousitus kovenee ja sallii myös hieman enemmän niiaamista pidon ja tuntuman parantamiseksi kovassa ajossa. Mukavuus, käsiteltävyys, moottori, alusta ja ajamisen hauskuus. KTM:LLE TYYPILLISEEN TYYLIIN lisävarusteita on rutkasti. Samalla moottorilla varustetun 1290 Super Duke R:n kulutukseksi mitattiin 6,1 litraa sadalla. Pyörän helppo käsiteltävyys ja hauska luonne yllättävät kuljettajan jatkuvasti, samoin kuin se, kuinka lujaa sillä voi ajaa ilman, että se alkaa tuntua vähääkään epävakaalta. POIKKEAMME MOOTTORITIELTÄ KAPEALLE mutkaiselle asfalttitielle, joka on paikoin melko sorainen. Tuulensuoja säädettävän tuulilasin takana on erittäin hyvä. Satulassa apujärjestelmät ja semiaktiivinen jousitus eivät periaatteessa juuri tunnu. Laukkuvaihtoehtoja on useampia, mutta esimerkiksi alumiiniset sivuja takalaukut maksavat kiinnitystelineineen koosta riippuen noin 1 500 euroa. Mittaristo on tuttu 1190-mallista. KTM 1290 Super Adventuren hinta on parisen tuhatta pääkilpailijan, BMW R 1200 GS Adventuren 22 849 euron hintaa kalliimpi, mutta BMW vaatii satsaamista lisävarusteisiin, jotta se saavuttaisi saman teknisen tason kuin KTM. Vauhti mutkittelevilla vuoristoteillä nousee, ja pian mutkat taittuvat reippaasti pyörää kallistaen. Ajokokemus on verrattavissa lähinnä 1190:n tarjoamaan, mutta mukavuus ja alavääntö ovat paremmat. Hintaa ajatellen sen pitäisi löytää tiensä monen ostajan talliin. KTM:n johtoajatus onkin aina ollut, että tekniikka ei saa rajoittaa ajamisen iloa. n. Yhtenevyyden takana on yhteinen plattform-ajattelu, joka koskee esimerkiksi moottoria ja alustan geometriaa. Kaikkea ohjataan näppärästi valikoista. ta. Lisäksi on vielä Offroad-asetus, jossa jousitus käyttäytyy perinteisen passiivisen jousituksen tavoin. Ensimmäisenä koskaan ajamanani KTMpyöränä, joka ei hierrä mistään, on Super Adventure oikea täysosuma. 1290 Super Adventure voi näyttää isolta, mutta kaikista mukavuuteen tehdyistä parannuksista huolimatta painonnousu verrattuna 1190-malliin on vain 12 kiloa; täyteen tankattuna pyörä painaa 250 kiloa. Yksinkertaistetusti ilmaistuna nämä ohjausalgoritmit sekoittuvat erilaisina annoksina eri jousitusasetuksissa, joita ovat Sport, Street ja Soft. Komfort-asetuksella pyörä on pehmeä ja mukava, mutta ei silti niiaa jarrutuksissa juuri ollenkaan. ANDERS ADOLFSSON 1290 SUPER ADVENTURE Moottorin äänistä uupuu luonnetta. 8. Takajousitus Monovaimennin, semiaktiivinen Istuinkorkeus 860 – 875 mm Etujarru 4 x 320 mm, 2-mäntäinen Takajarru 267 mm, 2-mäntäinen Etuvanne/-rengas 120/70 – 19 Takavanne/-rengas 170/60– 17 Paino 229 kg (kuiva) Tankki 30 litraa KTM 1290 Super Adventure TEKNIIKKA TOIMII ERITTÄIN HUOMAAMATTOMASTI. Venttiilit 4 vent/syl, DOHC Iskutilavuus 1 301 cm 3 Poraus/isku 108/71,0 mm Puristus 13,0 :1 Teho 160 hv / 8 750 rpm Vääntö 140 Nm / 6 750 rpm Polttoaineensyöttö 52 mm läppärunko Kytkin Märkä, monilev., luistokyt
20 990 € facebook.com/hondamp youtube.com/hondamcfinland H O N DA B I K E S . 020 7757 200 Pyydä vaihtoja rahoitustarjous: Bike 10/2015 / 3/2016 CRF1000L Africa Twin THE NEW TRUE ADVENTURE. CRF1000L Africa Twin sh. Honda CRF1000L Africa Twin Yksi moottoripyörähistorian ikonisimmista mallimerkinnöistä tekee paluun. F I Puh. 19 995 € CRF1000L Africa Twin DCT sh
n. n. Vakionopeudensäädin ja sivulaukut tekevät pyörästä oivan reissukaverin. 10 KOEAJO 010. n. Suunnan muuttaminen vaatii kuljettajalta voimaa ja päättäväisyyttä. 183-senttimetrinen kuski sopii kyytiin mukavasti. Rally pitää halutun linjan
Se on hieman hankalaa, joten on hyvä, että säädöt pysyvät muistissa. Muita eroja ovat muun muassa Rallyn hieman ohuempi satula, joka pitää istuinkorkeuden tutussa 840 millimetrissä. Uuden, ison eturenkaan myötä etuakseli on nyt haarukan putkien edessä, mikä on kasvattanut offsetia ja pienentänyt etujättöä. Varustamalla Caponordin pinnavanteilla ja 19-tuumaisella eturenkaalla sekä ristimällä sen Rallyksi vie Aprilia taistelun asiakkaiden suosiosta aivan uudelle tasolle. n. 11 Aprilia Dynamic Damping APRILIAN KEULAN ASENTOTUNNISTIN on huippuhieno. Kolmiportaista ja sammutettavaa luistonestoa sekä sammutettavaa ABS-järjestelmää hallitaan mittariston nappuloista, ja säätöjen muuttaminen käy ainoastaan moottorin ollessa sammuksissa. Rally-nimestä huolimatta se kuuluu tielle, mutta päällysteellä ei ole niin väliä. Lisäksi jäähdytin on kaareva, jotta renkaalle olisi riittävästi tilaa. Kytkin on kevyt ja helppo annostella, mutta valmistajan V4-mallien unelmakytkinten tasoa se ei tavoita. Takana on tavallinen potentiometri. Lisäksi pyörä on saanut lisävalot, kaatumaraudat ja kunnollisen pohjapanssarin. Vääntöä on reilusti, kaasun annostelu on helppoa (erityisesti Touring-asetuksella kaasuvaste on pehmeä), ja 1 197 kuutiosta huolimatta värinät ovat lähes olemattomat. TEKSTI MAGNUS WALLNER KUVAT APRILIA n. Ajoasento on seisten kompakti, mutta ohjaustankoa voi nostaa ja siirtää edemmäs. Kilpailu moottoripyörämaailman uudessa kuningasluokassa käy superkovana erityisesti pyörien tekniikan osalta ja harvoin yhtä moni valmistaja on lähtenyt mukaan mittelöön valtaistuimesta. Ajoasetus – Touring, Sport tai Rain (jossa teho on rajoitettu sataan hevosvoimaan) – valitaan starttinappulasta moottorin ollessa käynnissä. ENNEN STARTTAAMISTA SATEEN kastelemille teille näppäilen läpi pyörän valikot. Vaihteet vaihtuvat kevyesti sekä Aprilia Caponord Rally KAIKILLE TEILLE Testivoittaja Caponord on saanut allroad-henkisen sisaruksen. Soundeja lukuun ottamatta moottori on varsin lauhkea. Kysymys kuuluu: onko Aprilia haukannut liian ison palan. ADD mittaa tätä painetta ja kompensoi ilman lämpötilan ja laskee siten haarukan asennon. Muutoin semiaktiivinen jousitus ei ole säädettävissä, vaan Aprilian mukaan se hoitaa itse hommansa. Vaihteisto toimii hyvin, mutta vasemmalta jalalta odotetaan selkeitä liikkeitä. Rally muistuttaa pitkälti tavallista Caponordia. Kierroksia nostettaessa moottori hyökkää mukavasti, mutta traktorimainen vääntö saa pysymään pienillä kierroksilla. Siitä lisää tuonnempana. Hitaasta vaimennuksesta huolehtii Skyhook, nopeaa ohjaa kiihtyvyysalgoritmi.. Koska haarukan putki on suljettu ja sisältää ilmaa, haarukan puristuminen saa paineen kasvamaan. Kiitosta saa takajousitus, joka säätää esijännityksen automaattisesti kuorman mukaan. Voitto oli pitkälti edistyksellisen tekniikan ansiota. A PRILIA CAPONORD SUORIUTUI Biken katuajoon painottuneen allroadtestin voittajaksi numerossa 5.14 ohi muun muassa Kawasaki Versys 1000:n. Vakiovarustukseen kuuluvat vesitiiviit sivulaukut ovat 33-litraiset. Muhkea V-twini käynnistyy ärjähtäen, joten sliparille ei ole tarvetta
Venttiilit 4 vent/syl, DOHC Iskutilavuus 1 197 cm 3 Poraus/isku 106/67,8 mm Puristus 12,0:1 Teho 125 hv / 8 000 rpm Vääntö 115 Nm/6 800 rpm Polttoaineensyöttö 57 mm läppärungot, RbW Kytkin Märkä, monilevyinen Vaihteet 6 Voimansiirto Ketju Runko Teräs/alumiini Akseliväli 1 575mm Haarukan kulma 27,4 astetta Etujättö 118 mm Etujousitus USD, 43 mm, semiaktiivinen Takajousitus Monovaimennin, semiaktiivinen Istuinkorkeus 840 mm Etujarru 2 x 320 mm, 4-mäntäinen Takajarru 240 mm, 1-mäntäinen Etuvanne/-rengas 120/70–19, 3,0-tuum. Kaikkiaan Caponord Rallyn kyydissä on mukava viilettää. Reippaassa ajossa se on hauska, mutta samalla sillä on mukava vain taittaa kilometrejä. Takavanne/-rengas 170/60-17, 4,5-tuum. n. isommalle että pienemmälle ilman kytkintä. RALLY-VERSIO ON TÄYSIN PÄTEVÄ ASFALTILTA POIKETESSAANKIN. Pyörälle antavat nostetta myös hienot yksityiskohdat kuten pakoputkisto, jota voidaan nostaa maavaran parantamiseksi, kun laukut otetaan pois. MAGNUS WALLNER APRILIA CAPONORD RALLY Jousituksessa saisi olla usempi asetusvaihtoehto. Oikeastaan koko pyörän ominaisuus on, että se edellyttää kuljettajaltaan vakaata kättä ja selkeitä liikkeitä. Jousitus toki toimii, mutta ajokokemus voisi olla parempi, jos kuljettaja voisi valita pohja-asetuksen (pehmeän, normaalin tai kovan) samaan tapaan kuin useimpien muiden valmistajien pyörissä. Caponord Rallyn keskeisin etu ei kuitenkaan ole hinta vaan se, että se on todella hieno ajettava, niin kuin Aprilian kuuluukin. Hinta 19 970 € Maahantuoja Sumeko Oy Puh: 030 650 50 www.aprilia.fi Takuu 2 vuotta Huoltoväli 10 000 km Värit Keltainen, vihreä, harmaa Moottori V2, 4-tahti, nestejäähd. Edessä ja takana on asentoanturit, jotka Aprilian mukaan toimivat tarkemmin kuin kiihtyvyysantureita käyttävät järjestelmät, eikä pyörä kaipaa erilaisia jousituksen asetuksia. Ajossa Rally muistuttaa isommasta eturenkaasta huolimatta kovasti tavallista Caponordia, osin leveän ohjaustangon vuoksi. Kovasta kilpailusta huolimatta Aprilia tekee Rallyn kanssa oikein. Se on tavallista Caponordia loogisempi pyörä, vaikka harva yksilö poikennee koskaan asfaltilta. Asfaltti vaihtelee tasaisesta kehnon rosoiseen, mutta pyörä on itse varmuus eikä kavahda olosuhteita. Parhaimmillaan nopeusmittarin lukema lähentelee 160 kilometrin tuntivauhtia, mutta vaikka päässäni on crossikypärä, en kärsi lainkaan turbulenssista, oli katelasi missä asennossa hyvänsä. RALLYSSA ON TAVALLISESTA Caponordista poikkeava pakojärjestelmä, joka laajentaa toimivaa keskialuetta, sekä tehokkaampi 690-wattinen laturi. Aprilia Multimedia Platform (A-MP) puolestaan mahdollistaa älypuhelimen kytkemisen pyörään, jolloin kuljettaja pääsee käsiksi lisätoimintoihin; osin varsin käytännöllisiin, osin viihteellisiin. Selkeä mittaristo reagoi nopeasti, mihin olemme saaneet tottua aiempien Aprilioiden myötä. Pyörässä on ADD-jousitus (Aprilia Dynamic Damping), joka pystyy mukauttamaan jousituksen ajoon 50 millisekunnin viiveellä. Tasapaino on hyvä. Rally on epäilemättä varteenotettava haastaja luokassaan. Toisena yhteisenä nimittäjänä on mallien vaativuus suuntaa muutettaessa. Aprilia on elementissään mutkaisilla ja epätasaisilla vuoristoteillä. Tätä seikkaa Aprilian kannattaisi mielestäni harkita uudelleen. Sama koskee jarruja, jotka purevat hyvin, mutta vaativat kuljettajalta määrätietoisuutta. A-MP tarjoaa tietoa moottorista, ohjekirjan, navigaattorin, ajetut reitit ja paljon muuta. Ohjaus on neutraali, mutta vaatii päättäväistä ohjaustangon käyttöä. Moottori, ajamisen hauskuus, ääni ja mukavuus. n. Puhtaasti teknisestä näkökulmasta se on kaikkein kovimmista hieman jäljessä, mutta se näkyy myös hinnassa. Paino 238 kg (kuiva) Tankki 24 litraa Aprilia Caponord 1200 Rally 12
Heino, 010-617 0669. K 1600 GT soveltuu aktiiviseen ja vauhdikkaaseen ajoon, sillä tässä mallissa ajoasento on hieman korkeampi ja eteenpäin kallistetumpi muihin K1600 malleihin verrattuna. RAISIO: Biketeam, 02-4808 8900. Pyörän kuusisylinterinen rivimoottori tuottaa 160 hv tehoa, mutta on silti taloudellinen. VANTAA: Biketeam, 020-741 7217. Vääntöä riittää 175 Nm kierrosluvulla 5 000 r/min. OULU: Euro Motor Center, 08-534 6500. Apr_K1600GT_2016_215x297_5mm_FI.indd 1 05/04/16 12:46. ESA-järjestelmän avulla voit mukauttaa jousituksen kuorman, tien ja ajotavan mukaan. Heino, 010-617 0609. NEVER BE BORED AGAIN Uusi K 1600 tekee pitkästäkin matkasta upean ja mukavan kokemuksen täynnä ajamisen iloa. SEINÄJOKI: Jokiniemi Motors, 010-3280 099. VAASA: Käyttöauto, 06-315 6300. Löydät lisätietoa meistä ja tuotteistamme myös osoitteesta www.bmw-motorrad.fi BMW K 1600 GT BMW Motorrad K 1600 GT bmw-motorrad.fi Ajamisen iloa ESPOO: R.M. Lisävarustevalikoimassa on tarjolla muun muassa innovatiiviset kääntyvät ajovalot. TAMPERE: R.M
HP4-mallin jälkeen S 1000 XR oli toinen BMW:n malli, BMW S 1000 XR SPORTTIEN HÄTISTELYYN Haluatko härnätä sportteja, mutta kyykkyily ei kuitenkaan kiinnosta. Kaarteessa renkaan pito jakautuu sekä pitkittäisten että sivuttaisten kiihtyvyyksien kaitsimiseen. Jos käyttää kytkintä, vaihteisto ei lisäksi välitä oikeastaan minkäänlaista mekaanista tuntumaa vaihteen vaihtumisesta, mikä vaatii hieman totuttelua. Kiinnostavammaksi juttu käy kuitenkin korkeammilla kierroksilla. S 1000 XR:ssä on lisävarusteena quickshifter, joka toimii sekä isommalle että pienemmälle vaihteelle vaihdettaessa. n. Luultavasti perusversio ilman quickshifteriä toimisi pitkällä aikavälillä aivan riittävän hyvin, mutta koeajotilaisuudessa ei ollut tarjolla yhtään yksilöä ilman kyseistä varustetta. Siinä tapauksessa BMW:n urheilullinen seikkailija S 1000 XR voi olla pyörä juuri sinua varten. M UUTAMAN KYMMENEN KILOMETRIN päässä Barcelonasta kohoaa majesteettinen Montserrat-vuori, jonka vaaleanruskean kalkkikivipinnan muodot ovat kuin taltalla hakatut. ABS-yksikkö kerää tietoa tavallisen ABS:n tapaan pyöränantureista, mutta myös luistoneston gyroista. Maisema on vaikuttava, mutta itse hädin tuskin huomaan vuoria, sillä painelen reippaasti melkeinpä kilparatamaista tietä ylös kohti vuorenhuippua. Verrattuna Rja RR-sisaruksiin XRversiossa on 109 milliä pidempi akseliväli ja vahvistettu takarunko, joilla parannetaan paitsi vakautta, myös lastausmahdollisuuksia. TEKSTI ANDERS ADOLFSSON KUVAT BMW 14 KOEAJO 014 ABS Pro, mutka-ABS S 1000 XR -malliin on saatavana lisävarusteena ABS Pro, joka tarkoittaa äärimmilleen yksinkertaistettuna ABS-jarruja mutkatoiminnolla. Moottori on identtinen katteettoman S 1000 R -version koneen kanssa, ja se tuottaa 160 hevosvoimaa 11 000 kierroksella. Pyörä on nelisylinterisen S-perheen tuorein tulokas ja uusi tekijä segmentissä, jonka BMW itse määrittelee "Adventure Sportiksi". Lisävarusteena on saatavana asetukset Dynamic ja Dynamic Pro, joissa esimerkiksi hidastuvuus on asetettu jarrutuksissa vakauden edelle, ja keulimiseneston aktiivisuus laskee tai järjestelmä sammuu kokonaan. BMW S 1000 XR:SSÄ on perusmallisena kaksi ajoasetusta, Rain ja Road. Allani ulvoo uuden BMW S 1000 XR:n rivinelonen. Tämä merkitsee, että kytkin ja moottorin elektroniikka ohjautuvat automaattisesti niin, että kuljettajan tarvitsee vain polkea vaihdevipua – pienemmälle vaihdettaessa kaasu tulee kuitenkin vapauttaa kokonaan. Käytännössä kyseessä on täysin katuajoon tarkoitettu sporttitourer, jonka kyydissä ajoasento on hieman totuttua ryhdikkäämpi – vähän kuin saksalainen Ducati Multistrada. BMW:llä on tapana korostaa alhaisten kierrosten ominaisuuksia, mutta verrattuna saman teholuokan twineihin moottorin vääntö on varsin vaisu. Rain-asetuksella kaasuvaste on pehmeämpi, teho on laskettu 148 hevosvoimaan ja luistonesto on rajoittavampi. Toinen hieno lisävaruste on ABS Pro eli ABS-järjestelmä, joka huomioi pyörän kallistukset ja tekee jarruttamisesta mutkissa turvallisempaa ja tehokkaampaa. ABS Pro laskee jarrujen painetta kallistuskulman mukaan, kun tavallinen ABS toimii ainoastaan suoraan ajettaessa. Järjestelmän ansiosta kuljettaja voi nyt jarruttaa täydellä teholla myös mutkissa. Lisäksi joustomatkaa on pidennetty mukavuuden lisäämiseksi, mutta myös pyörän ajettavuuden parantamiseksi kehnommallakin asfaltilla. Tasaisessa vauhdissa alkuperäinen äänenvaimennin vaimentaa laulun tehokkaasti, mutta kaasua annettaessa äänimaailma kuulostaa oikein miellyttävältä. Boschin testeissä testikuljettajilla oli vaikeuksia muuttaa totuttuja kaavoja ja hätäjarruttaa täysissä kallistuksissa, mikä on yleensä varma resepti kaatumiselle.. Vaihteenvaihdot käyvät tietysti ennätysnopeasti, mutta siitä huolimatta vaihdot tuntuvat mielestäni turhan tahmeilta. Noin 7 000 kierrokselta alkaen pyörä alkaa vetää todella hienosti ja teho kehittyy vimmatusti aina yli 11 000 kierrokselle
Montserratin vuorta ympäröivät tiet muistuttavat lähinnä kilparataa. 15. n
Takajousitus Monovaimennin, semiaktiivinen Istuinkorkeus 840 mm Etujarru 2 x 320 mm, 4-mäntäinen Takajarru 265 mm, 1-mäntäinen Etuvanne/-rengas 120/70 – 17, 3,0-tuum Takavanne/-rengas 190/55 – 17, 6,0-tuum Paino 228 kg Tankki 20 litraa BMW S 1000 XR 7 000 KIERROKSELTA TEHO KEHITTYY VIMMATUSTI AINA YLI 11 000 KIERROKSELLE. ANDERS ADOLFSSON BMW S 1000 XR Hinta, alavääntö, moni apujärjestelmä saatavana vain lisävarusteena. Moottoripyörä vauhdikkaampaan matkantekoon. Asento pyörän kyydissä on tilavampi kuin sporteissa, mutta ahtaampi kuin esimerkiksi GS:ssä, mutta huomioitakoot, että olen 190-senttinen. Katelasin korkeus on kaksiportaisesti säädettävissä ja säätäminen käy myös ajon aikana. n. johon mutka-ABS tuli saataville. Paketteja on kolme ja niistä kattavin on Nordic. n. Hauska ajettavuus, apujärjestelmät, mukavuus, jarrut, hallintalaitteet. Tuulensuoja on melko hyvä myös kovimmilla nopeuksilla, eivätkä pyörteet juuri kiusaa. Monia ilahduttanee, että BMW täyttää puhtaiden katutoureriensa ja GS-malliperheen väliin jäävän tyhjiön. Hinta 22 650 euroa Maahantuoja Oy BMW Suomi AB Puh: 09 613 741 www.bmw-motorrad.fi Takuu 2 vuotta Huoltoväli 10 000 km Värit Valkoinen, punainen Moottori R4, 4-tahti, nestejäähd. Lisävarusteluettelosta löytyy myös Dynamic ESA, puoliaktiivinen jousitusjärjestelmä, jonka perusasetus on säädettävissä kaksiportaisesti. BMW on epäilemättä kehittänyt erittäin pätevän pyörän, joka on riittävän mukava pitkiä matkoja ajatellen, mutta samalla todella hauska reippaammassakin ajossa. Venttiilit 4 vent./syl., DOHC Iskutilavuus 999 cm 3 Poraus/isku 80/49,7 mm Puristus 12,0:1 Teho 160 hv / 11 000 rpm Vääntö 112 Nm / 9 250 rpm Polttoaineensyöttö 48 mm läppärunko Kytkin Märkä, monilev., luistokyt. Perusmallisen pyörän hinta on 22 650 euroa, mutta hinta kohoaa herkästi aivan toisiin lukemiin, kun aletaan ruksia ”pakollisia” lisävarusteita listasta. Pyörä sopiikin erinomaisesti nopeaan mantereiden halkomiseen. HINTA JA TEKNISET tiedot koskevat S 1000 XR:n perusversiota. MUTKAINEN TIE PÄÄTTYY ja vaihtuu moottoritieksi. Varusteita on myös BMW:lle tyypilliseen tapaan paketoitu. 16. S 1000 XR on huippuvakaa pitkälti yli 200 kilometrin tuntivauhdissa. ABS-toiminto on ensiluokkainen. Kolmella laukulla ja keskituella varustettuna S 1000 XR pääsee todella oikeuksiinsa ja on valmiina Euroopan kaikille teille. Esijännitys säätyy kuorman mukaan, ja vaimennukset ajossa aktiivisesti. Etäisyys ohjaustankoon on sopiva, mutta polvikulma on minulle aavistuksen turhan terävä. Edullinen S 1000 XR ei siis ole, mutta sen suorituskyky, muotoilu ja hyvin toimiva kokonaisuus herättävät kyllä ostohaluja. 2 972,79 eurolla saa kaiken edellä mainitun sekä lisäksi keskiseisontatuen, vakionopeudensäätimen, tavaratelineen, GPS-valmiuden, LED-vilkut ja laukkujen kiinnikkeet. GPS:ää voidaan hallita ohjaustangosta, mikäli kuljettaja on hankkinut lisävarusteena GPS-valmiuden sekä BMW:n GPS:n. Vaihteet 6 Toisioveto Ketju Runko Alumiinirunko Akseliväli 1 548 mm Ohjauskulma 25,5 astetta Etujättö 117 mm Etujousitus USD, 43 mm, semiaktiiv. Kun vauhtia on laskettava, tehokkaat jarrut tuntuvat helposti hallittavilta ja herättävät syvää luottamusta. Huomaa, että ilmoitettuun painoon on laskettu 90-prosenttisesti täysi tankki: täyden tankin paino on 1,4 kiloa korkeampi. Koeajossa jousitus tuntui onnistuneelta yhdistelmältä mukavuutta ja tuntumaa. Eripituisten kuljettajien huomioimiseksi valittavana on kuitenkin kolme eri satulakorkeutta ja lisäksi pyörää voidaan madaltaa 55 millin verran, tosin ainoastaan silloin, kun pyörässä on varusteena Dynamic ESA. Oletko sinä. Mittaristo on tuttu muista S-malleista
Testitulokset: Paras kuivakäsittelyssä Paras ajokestävyydessä TESTIVOITTAJA GDE16006 RoadSmart III product Ad 297x215_FI.indd 1 29/03/2016 18:11. Kulutustesti tehtiin Almeriassa Espanjassa marraskuussa 2015. PITO, JOKA ON VAHVEMPI PITEMPÄÄN. Motorrad Test Centerin asiantuntijat tekivät sille kovimman testinsä, josta se selvisi selkeänä voittajana. YKSI KOVA TESTI. YKSI SELKEÄ VOITTAJA. Uusi RoadSmart III löi selvästi testatut johtavat kilpailijat. Testeissä käytetty moottoripyörä oli Yamaha FJR 1300A ja rengaskoot olivat 120/70/ZR17 (eturengas) ja 180/55/ZR17. Dunlop RS III:a verrattiin neljään testattuun sport touring -vyörenkaiden segmentin kilpailijan renkaaseen (Michelin Pilot Road 4 GT, Bridgestone T30 Evo, Pirelli Angel GT ja Metzeler Roadtec Z8 M/O) kuivan ja märän kelin testissä ja kolmeen testattuun kilpailijan renkaaseen kulutustestissä (Michelin Pilot Road 4 GT, Bridgestone T30 Evo ja Pirelli Angel GT). Fakta. Voit nähdä sen tositoimissa osoitteessa lovedunlop.com/testwinner MULLISTAVA UUTUUS Motorrad Test Centerin Goodyear Dunlopin toimeksiannosta tekemä testi. Käsittely, ajokestävyys, suorituskyky. Kuivan ja märän kelin testit tehtiin Mirevalin testialueella Ranskassa tammikuussa 2016. Dunlop RS III valittiin testin kokonaisvoittajaksi
Tässä poimintoja uutuustuotteista. Pystyttäminen on nopeaa ja pakattuna teltan mitat ovat 70x22x22 senttimetriä ja painoa on 5,8 kiloa. VARUSTAUDU MATKALLE! Kun varusteet ovat kunnossa, on matkanteko mukavampaa. Kriittisistä paikoista vahvistetun saappaan pintamateriaali on pinnoitettua nahkaa ja sisävuori ilmavaa 3D-mesh-kangasta. HINTA: 199 EUROA WWW.STORM-MOTOR.FI 18 UUDET KAMAT 018. HINTA: 349 EUROA WWW.POWERFACTORY.FI REV’IT TRAIL H2O REV’ITIN SEIKKAILUSAAPPAAN POHJAN muotoilu lisää pitoa jalkatapeilla, mutta se on silti miellyttävä myös tauoilla käveltäessä. Hydratex-kalvo pitää sukat kuivina. 4BIKERS EXPEDITION ERITYISESTI MOOTTORIPYÖRÄILIJÖILLE SUUNNITELTU teltta. Teltassa on tilaa kahdelle ja etuosan alle saa myös moottoripyörän suojaan sateelta
5” näyttöä voi käyttää hanskat kädessä ja laite kestää veden lisäksi bensaroiskeita. Housujen henkselit ovat irrotettavissa ja lahkeet on suunniteltu siten, että niitä voi käyttää myös endurosaappaiden päällä. HINTA: 649 EUROA WWW.DUELL.FI OPTIMATE USB-LATURI OPTIMATEN VALIKOIMISTA LÖYTYY useita erilaisia USB-latureita. Valikoimassa on suoraan akkuun kytkettäviä sekä tupakansytytinliitännällä olevia laitteita. Saatavilla koot XS–XXL. Käytännöllisyyttä lisäävät säädettävä vyö, irrotettava kaulus, lämpövuori ja tuuletusaukot. HINTA: 1 145 EUROA (SIVULAUKKUSARJA) WWW.STORM-MOTOR.FI 19. Kuorikokoja on kaksi ja kypärässä on integroituna puhelinjärjestelmä käyttöönotto edellyttää erillisen moduulin hankkimista. RUKKA ENERGATER KOLMIKERROSLAMINOITU GORE-TEX, JOTA käytetään Energaterin pintamateriaalina, ei yksinkertaisesti kastu. Vedenpitävien laukkujen materiaali on alumiini ja iskunkestävä muovi. HINTA: 999 EUROA (TAKKI) JA 749 EUROA (HOUSUT) WWW.RUKKA.COM SCHUBERTH E1 AVATTAVA ADVENTURE-KYPÄRÄ ON suunniteltu tuulitunnelissa melun ja ilmavirran aiheuttaman nosteen minimoimiseksi. Sekä lippa että visiiri ovat irrotettavissa. 22,90 EUROA WWW.STORM-MOTOR.FI GARMIN ZUMO 595 LM GARMININ UUTUUS-ZUMOSSA ON mielenkiintoisia toimintoja. Adventurous Routing hakee reitille mäkiä sekä mutkia, Live Track mahdollistaa esimerkiksi kavereille sijainnin seuraamisen matkan aikana ja lisäksi musiikki striimautuu kypäräpuhelimeen Spotifystä. Suojat ovat iskusta kovettuvat D3O Airit. Saatavilla tärkeimpiin BMW:n, KTM:n, Hondan ja Suzukin adventure-malleihin. Takin kuudesta taskusta neljä on vedenpitäviä, kuten myös housujen reisitaskut. HINTA: ALK. Latureissa on akkuvahti, joka katkaisee virran, mikäli pyörän akun jännite uhkaa tippua liian matalaksi. HINTA: 749 EUROA WWW.GARMIN.FI HEPCO & BECKER XPLORER CUTOUT TÄYTENÄ SARJANA KIINNITYSRAUTOINEEN myytävät Hepco & Becker -sivulaukut on suunniteltu antamaan symmetrisen ulkonäön ylös vedetystä pakoputkesta huolimatta. Mukavuutta lisäävät strategisesti sijoitellut joustopalat. Putken puolen laukku on 37ja toinen 40-litrainen
HONDA ON SELVÄSTI LIHAKSIKKAAMPI JA LUONTEELTAAN SPORTTISEMPI. 20 PARIVERTAILU 020
VFR 800 F, jonka kuudes sukupolvi esiteltiin kaudelle 2014, painaa seitsemän kiloa aiempaa vähemmän, mutta on silti 242 kilollaan selvästi BMW:tä raskaampi. Luonteiltaan ne ovat kuitenkin erilaiset. BMW F 800 GT näki päivänvalon vuonna 2013 ja tarttui F 800 ST:n tarjoamaan viestikapulaan. HAUSKAAN AJOON Kahden maailman kompromissi. Pohjana on edelleen palkkirunko ja alumiininen monoswingi. Tarkastelussa ovat BMW F 800 GT ja Honda VFR 800 F, jotka ottivat tuntumaa kaikenlaisiin teihin pienistä mutkaisista asfalttipätkistä pitkiin moottoritieosuuksiin. Pyörä puhuttelee varmasti sportteihin tottuneita kuljettajia, jotka BMW F 800 GT Honda VFR 800 F n. Honda on selvästi kilpakumppaniaan urheilullisempi, mikä merkitsee käytännössä etunojaisempaa ajoasentoa ja terävämpää polvien kulmaa. TEKSTI STIG-ROAR MARTINSEN KUVAT KRISTIAN TJESSEM S PORTTITOURER ON POHJIMMILTAAN sporttisten ominaisuuksien ja mahdollisimman mukavan touring-ajon kompromissi. Uuteen kokokatteeseen kietaistu ja viidellä hepalla kasvanut F 800 GT on modernisoitunut myös monella muulla osa-alueella. Pyörän kääntösäde on erittäin hyvä ja tarjoaa täyden hallinnan tunteen erityisesti leveän ohjaustangon ansiosta. Ajoasento on yllättävän ryhdikäs ja polvikulma on mukava. Asetamme vastakkain kaksi suosittua sporttitoureria: F 800 GT:n ja kuudennen sukupolven VFR 800 F:n. Näkyvyys on hyvä, ja pyörä on kaupunkiajossa todella helppo käsitellä. Hyvä asento löytyy BMW:n kyydissä nopeasti. Reipasta ajoa ajatellen tämä on positiivista, mutta pitkillä moottoritieosuuksilla ajo voi erityisesti rauhallisessa vauhdissa käydä kuljettajalle raskaaksi. 21. Sää oli varsin vaihteleva, ja monta kymmentä kilometriä ajettiin kovassa sateessa. Pyörien laaja repertuaari pääsi siis todelliseen tulikokeeseen. Kilometrit taittuvat vaivattomasti ja 213-kiloinen peli viihtyy myös mutkaisilla teillä. Poikkesimme muutaman kerran myös soralle (lähinnä päästäksemme haluamaamme lounaspaikkaan). Kaksi huolella mietittyä pyörää, joilla ei juuri ole heikkouksia. Elementtejä on useimmiten haettu sporttipyöristä samalla, kun ajoasennosta on pyritty saamaan mahdollisimman mukava pitkiä matkoja ajatellen. Pyörä tuntuu kaikin puolin helpolta ja ketterältä ja on aloittelijallekin helppo valinta. Tämän luokan pyöriä luonnehtii yleensä hyvin suojaava katelasi, lämpökahvat, sivulaukut ja matalaviritteisyyden mukanaan tuoma hyvä suorituskyky keskikierroksilla
F 800 GT:n tankki vetää vain 15 litraa VFR:n ylpeillessä 21,5 litrallaan. Hondan vaihdepoljin on hieman raskaampi, mutta tässä kohden puhutaan jo pienenpienistä nyansseista. BMW:n rivikakkonen tuottaa 90 hevosvoimaa 8 000 kierroksella. SECOND OPINION KAIKKI BMW:SSÄ TUNTUU OIKEALTA KUMPI TAHANSA PYÖRÄ on mahtava vaihtoehto sille, joka haluaa tourerin, joka ei ole älyttömän kookas. 22. VFR 800 F on varustettu tavallisella ketjulla, kun taas F 800 GT:ssä on huoltovapaa hihnaveto. Mittaustemme mukaan mallien polttoaineenkulutus on hyvin samankaltainen. BMW:n mukaan hihnan elinikä on aavistuksen ketjua pidempi, mutta jos ajaa usein kehnoilla teillä, joilla toisioveto altistuu sinkoileville kiville, n. Tiedän, että ajoasento olisi saksalaisen kyydissä mukavampi ja voisin ajaa pidempään ilman käsivarsien uupumista ja niin pois päin, mutta VFR saa minut kuitenkin kaipaamaan vielä yhdelle pyrähdykselle iltauutisten jälkeen. MOLEMMISSA MALLEISSA ON hyvä satula, jonka päällä jaksaa istua näennäisen loputtomasti ilman tarvetta jaloitella. Jos minun pitäisi suositella jompaakumpaa tuoreelle motoristille, se olisi BMW. BMW:n istuinkorkeus taas on tasan 800 millimetriä, mutta lisävarusteisiin kuuluu sekä 820-millinen komfort-satula että matalampi 765-millinen vaihtoehto. Saksalaisen kahvat ovat kaksiportaiset, kun taas Hondan kahvoissa on viisi tasoa, joista lämpimin kuivattaa jopa märän haskan. Myös käytännön erot suorituskyvyssä ovat pieniä; lähinnä kyse on makuasioista. Jäämme kuitenkin kaipaamaan säätömahdollisuuksia; katelasi olisi hyvä voida säätää kuljettajan pituudelle sopivaksi. haluavat nähdä tutun luonteen myös matkapyörässä. PITKIÄ REISSUJA AJATELLEN keskeisiä elementtejä ovat iso tankki ja pitkä toimintasäde. Hondassa on perinteen mukaan 90-asteinen V4-moottori, joka tässä versiossa tuottaa 106 hummaa 10 250 kierroksella. Lukema on kuitenkin selvästi alakanttiin verrattuna todelliseen suoritukseen. Vaikka ajoasento on etunojainen, se on kaukana äärimmäisestä, ja kyydissä on varsin miellyttävää istua kilometri ja mutka toisensa jälkeen. Se tarkistetaan ja tarvittaessa kiristetään huollossa aina 10 000 kilometrin jälkeen, eikä se kaipaa voitelua. Siitä huolimatta oma valintani on kuitenkin Honda. Kun taivas repeää ja koti-ikävä iskee, ovat lämpökahvat kullanarvoiset ja sekä BMW että Honda ilahduttavat kuljettajiaan tarjoamalla ne vakiona. Kone on voimakas ja ennustettava, ja tehokäyrä on hyvin tasainen. Toinen mainittava ero koskee voimansiirtoa. Kuljettaja jää kuitenkin kaipaamaan pientä tehoreserviä. / KENNETH JOHANNESSEN HONDALLA AJELULLE ILTAUUTISTEN JÄLKEEN. Kytkimen ja vaihteiston yhteispeli toimii saumattomasti. Lyhyet spurtit eivät ole ongelma. Lähempänä totuutta on viiden litran kulutus sadalla kilometrillä, jolloin toimintasäteeksi tulee 300 kilometriä. Hondan vakiosatula on säädettävissä 789 ja 809 millin välillä, mutta lisävarusteluettelosta voi poimia myös matalamman mallin. BMW ilmoittaa kulutukseksi naurettavan pienet 3,4 litraa sadalla kilometrillä tasaisella 90 kilometrin tuntivauhdillla. Tuulensuoja on malleissa suunnilleen samanlainen ja toimii hyvin kaikissa olosuhteissa. Moottorit ovat luonteeltaan erilaiset, mikä on monille moottoripyörää valitseville ratkaiseva tekijä. Valmistajan mukaan VFR:n kyydissä pääsee rauhallista vauhtia kiitettävät 350 kilometriä ennen pysähtymistä tankille ja kulutus on 6,1 litraa sataa kilometriä kohden. Moottorissa on sekä arvokkuutta että monipuolisuutta, ja juuri ennen 7 000 kierrosta tapahtuu selvä tehonlisäys. Kaksi samantyyppistä, mutta persoonaltaan erilaista mallia
Erityistä kiitosta ansaitsee esimerkillisen alhainen paino. F 800 GT:n jousitus toimii hyvin. Hondan mittaristo on kutsuva ja moderni. Asetukseksi voidaan valita komfort, normal tai sport. Ajettuamme vain muutaman tunnin ja vaihdettuamme pyöriä keskenämme panemme merkille BMW:ssä yhden heikkouden. Terävä keula ja LED-valot, jotka takaavat näkymisen liikenteessä. Ajamassamme pyörässä on myös ESA (Electronic Suspension Adjustment), joka mahdollistaa takapään paluujousituksen säätämisen ohjaustankoon asennetun näppärän hallintalaitteen kautta. n. Hondassa on enemmän tehoa, kun taas BMW:ssä on enemmän vääntöä. KÄSISSÄMME ON SELVÄSTI kaksi erittäin hyvää touring-pyörää, mutta niiden painotukset poikkeavat toisistaan. Honda on vahvan sporttinen ja lihaksikas ja näyttäytyy luultavasti useimmille – myös minulle – kaksikosta jännittävämpänä vaihtoehtona. Esijännitys säädetään kuitenkin manuaalisesti vapauttamalla ruuvi ja kääntämällä säädintä. 23. Luistoneston sammuttaminen ja käyttöönotto käy kummassakin pyörässä kuitenkin helposti ohjaustangosta käsin. BMW:ssä on edessä kaksi 310-millistä jarrulevyä, Hondassa levyt ovat 320-milliset. BMW F 800 GT Honda VFR 800 F Perushinta 14 300 euroa 16 990 euroa Moottori Nestejäähd., 4-tahti, R2 Nestejäähd., 4-tahti, V4 Iskutilavuus 798 cm 3 781 cm 3 Teho 90 hv / 8 000 rpm 106 hv / 10 250 rpm Vääntö 86 Nm / 5 800 rpm 75,1 Nm / 8 500 rpm Akseliväli 1 514 mm 1 460 mm Istuinkorkeus 800 mm 789/809 mm Paino 213 kg 242 kg Tankki 15 litraa 21,5 litraa Kytkin Märkä, monilevyinen Märkä, monilevyinen Etujarru 2 x 320 mm, 4-mäntäinen 2 x 310 mm, 4-mäntäinen Etujousitus Teleskooppi, 43 mm Teleskooppi, 43 mm Takajousitus Monovaimennin Monovaimennin kannattaa kuitenkin suosia ketjua, joka selviytyy periaatteessa kaikista ulkoisista iskuista. Kun poikkeamme soratielle, luistonesto puuttuu peliin nopeasti; ajossa on kaikesta huolimatta kaksi varsin vahvasti asfalttiajoon fokusoitunutta pyörää. Molemmissa malleissa jarrut ovat tehokkaat ja helpot annostella. Haarukka toimii vaihtelevillakin teillä ennakoitavasti. Helppolukuinen mittaristo yhdistää analogisen ja digitaalisen. Samalla BMW F 800 GT:tä helpommin ajettavaa sporttitoureria saa hakea. Käytännöllisemmät erot liittyvät hintaan, painoon ja tankin kokoon. n. Kontrasti BMW:n ja Hondan välillä on tässä suhteessa huomattava. Kevyin! Kallein! Vahvin! n. n. Moottori on silkinpehmeä helmi, joskin siihen sopisi hyvin avoimempi pakoputkisto, joka päästäisi ilmoille enemmän V4-henkistä ujellusta. Tehdasasetukset toimivat molemmissa malleissa hyvin, mutta Hondan tuntuma on aavistuksen turhan jämäkkä (sporttinen). Se värähtelee ärsyttävästi, ja värähtely lisääntyy kierrosten ja nopeuden kasvaessa. Radiaaliset nelimäntäiset satulat ovat hurjan tehokkaat. PAPERILLA KOEAJETUT pyörät ovat suorituskyvyltään erilaiset, mutta käytännössä erot ovat hyvin pienet. Alusta on vakaa ja ohjaus on tarkka. Jos jätetään sikseen värähtelyt ja hieman puiseva moottorin luonne, siinä on periaatteessa kaikki, mitä monipuolinen katumotoristi tarvitsee. Hondassa taas on manuaalisesti säädettävä jousitus, joka säätyy helposti, jos kyytiin nousee matkustaja tai jos kuljettaja vain haluaa muokata jousituksen luonnetta. VFR käy lähes silkinpehmeästi nopeudesta riippumatta, ja V4-moottori sopii pyörän kokonaisuuteen täydellisesti. n. BMW F 800 GT Honda VFR800F BMW F 800 GT:TÄ HELPOMMIN AJETTAVAA SPORTTITOURERIA SAA HAKEA. n. Vaikka lasi ei ole säädettävä, tuulensuoja on riittävä. Kaksi jarrulevyä ja Brembon satulat toimivat erinomaisesti
Tähän on koottu kymmenen tietä, joilla jokaisen on ajettava ainakin kerran elämässään. Euroopan pirstaleisen geologian ja kirjavan historian ansiosta maanosassamme kulkee joitakin maailman hienoimmista teistä. KUKIN KUVA EUROOPAN PARHAAT EUROOPAN PARHAAT TIET 024. TEKSTI MAGNUS WALLNER KUVAT BIKE/KS
Sodat ja muut välienselvittelyt ovat luoneet tarvetta tavaroiden ja ihmisten kuljettamiselle, ja konfliktien jälkeen muistoksi ovat jääneet laajat asfalttitiet. Moottoriteissäkin on toki oma viehätyksensä – mutta ei silloin, kun nopeus on 120 kilometriä tunnissa. Pidä matkalla mieli avoinna, vältä moottoriteitä paitsi kaivatessasi kaasun kääntelyä terapiamielessä, ja pidä silmät auki ja ota vastaan kaikki mitä tie ja maisema tarjoavat. Tekijöitä voi olla monenlaisia. Näiltä sivuilta saat ideoita seuraavalle (tai ehkä ensimmäiselle) pitkälle reissullesi. Numerot 1 ja 2 nähdään kuitenkin myös yleisesti Euroopan parhaina. Valitettavan usein moni motoristi kuitenkin ummistaa silmänsä (turtuneista autoilijoista puhumattakaan) ja valitsee oikukkaan luonnon muotoja mukailevan maantiereitin sijaan moottoritien päästäkseen lähtöpisteestä määränpäähän. TÄHÄN ARTIKKELIIN ON listattu kymmenen Euroopan parasta tietä. Sillä, millaisen pyörän kyydissä istuu, ei ole yksinään paljonkaan merkitystä. M ITÄ ON MOOTTORIPYÖRÄ ilman sen renkaiden alla kiitävää tietä. MIKÄ TEKEE ”TAVALLISESTA” soratai asfalttitiestä jotain ”tavallista” suurempaa. Kun palapelin kaikki palaset ovat kohdallaan, kokonaisuus on lähes taianomainen. Jotkut tiet saavat kuljettajan ainutlaatuisella tavalla tuntemaan olevansa osa jotain suurempaa tiellä ajaessaan. Jos on joskus päässyt jonkinlaiseen moottoripyöränirvanaan, tietää, mistä puhun. Maantieteellinen vaihtelu on suurta. Vaikka tiet on rankattu kymppisijalta ylöspäin, niiden keskinäinen järjestys on oikeastaan toissijainen seikka; kukin saa valita suosikkinsa itse. Olemme itse ajaneet näillä teillä ja uskomme, että niillä vierailtuaan on motoristi entistä onnellisempi. Hieno tie kunnioittaa ympäristöä, mikä aivan liian usein unohtuu nykyaikaista infrastruktuuria suunniteltaessa. Myös historialla ja tarinoilla on osansa. Usein perusedellytys on, että tie mukautuu pehmeästi maisemaan rikkomatta sitä brutaalisti pyrkiessään kulkemaan mahdollisimman suoraan. Eurooppa on laaja manner, jolla on pitkä ja ajoittain varsin väkivaltainen menneisyys. Nämä kaksi seikkaa ovat yhdessä synnyttäneet mantereelle joitakin maailman upeimmista teistä. Alkava ajokausi voi olla kaikkien aikojen paras! EUROOPAN PARHAAT 25. Koko moottoripyörän käsitteessä on kyse laitteen, kuljettajan ja tien keskinäisestä harmoniasta ja dynamiikasta
Mad Sunday -päivänä osa päälle 60-kilometrisestä kilparadasta on avoinna yleisölle yksisuuntaisena ja kaikilla sopivasti mielipuolisilla on mahdollisuus päivän ajan olla kuin oikea kilpakuljettaja. ALBACETE – JAÉN FOR A FEW DOLLARS LESS ESPANJAN ITÄRANNIKON TURISTIRYSÄT taakseen jättävää odottaa palkinto. Missään muualla ei voi avata kaasuläppiä ammolleen ja kiitää isoimmalla vaihteella kierrosrajoitinta härnäten kilometri toisensa jälkeen. Úbedasta matka jatkuu A-316-tietä Jaéniin. Satunnaiset pitkät suorat tasaavat sykkeen kohtuulliselle tasolle ja tarjoavat mahdollisuuden nauttia autiomaiden rosoisista maisemista. KUVA: SIMON HAMELIUS 26. Katalonialaisen keittiön makuja suosiva suuntaa idän sijaan etelään Barcelonan suuntaan. MAD SUNDAY, MANSAARI PÄIVÄ RR-KULJETTAJANA MANSAAREN TT ON tunnettu katukisojen kuninkaana. Kumman vaihtoehdon valitseekin, kannattaa mukaan pakata myös vaihtovaatteita erilaiseen keliin. Saksan autobahnit on ehdottomasti koettava. ANDORRA – PERPIGNAN NELJÄ VUODENAIKAA ANDORRAN RUHTINASKUNTA SIJAITSEE Pyreneiden vuoriketjun suojissa. Albaceten ja Baezan välinen N-322-tie tarjoaa pitkäkestoisen nautinnon vaihtelevien kaarevuussäteiden ja mahtavan tienpinnan muodossa. Tankki tyhjenee 100 – 150 kilometrissä, ja kokemus on parasta mahdollista terapiaa. Jos tämä ei riitä, voi bocadillon haukkaamisen jälkeen jatkaa kohti Sierra Nevadaa – kompaktia vuoristoaluetta, jolla on kuvattu joitakin historian parhaista spagettiwestern-elokuvista sekä Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Saaren noin 1 100 kilometriä kattavilla yleisillä teillä ei ole yleisiä nopeusrajoituksia, ainoastaan paikallisia, joten vauhti on autobahnin tapaan vapaa. AUTOBAHN VAPAASSA NOPEUDESSA ON SITÄ JOTAKIN YHTEENSÄ YLI 12 000 kilometriä ilman nopeusrajoitusta. Sieltä Ranskan Perpignaniin ajava voi kokea parissa tunnissa kaikki neljä vuodenaikaa hurvitellessaan mutkaisilla vuoristoteillä ja lasketellessaan kohti merta
Se on yleistä tietä ja siten kaikkien ajettavissa. Muista kuitenkin, että se voi olla rajattuna vakuutussopimuksesi ulkopuolelle pienellä präntillä. Se jatkuu etelään kohti vuoren juurella sijaitsevaa KaiserFranz-Josefs-Höhen matkailijakeskusta nousten 2 369 metrin korkeuteen. Maltillistakin vauhtia ajavalle ”the Ring” tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen. KUUTOSVAIHTEELLA KAASULÄPÄT AMMOLLAAN KIERROSRAJOITINTA HÄRNÄTEN. Hyvänä lisänä alueella suhtaudutaan myönteisesti moottoripyöräturismiin. Loputtomilta tuntuvien mutkien jälkeen huipulta avautuu upea näköala Grossglocknerille (kork. Talvella 531-tie käy extremestä. Jos se houkuttaa, ota mukaan selviytymispakkaus. KUVA: BJÖRN ROOS 27. 3 758 m) ja Itä-Alppien pisimmälle jäätikölle, Pasterzelle. NORDSCHLEIFE MAAILMAN KUULUISIN KILPARATA NÜRBURGRING JA ERILLISMAININNAN ansaitseva Nordschleife on yli 20 kilometrin pituinen ja lähestulkoon myyttinen kilparata. Pitkä ja kevyen kumpuileva tie sopii erinomaisesti huippunopeisiin sorapyrähdyksiin ja avarissa maisemissa on helppo bongata porot, sopulit ja muut otukset, joiden kanssa ei halua tehdä lähituttavuutta. FLATRUET, TIE 531 RUOTSIN KORKEIN TIE JOPA 975 METRIN korkeudella merenpinnan yläpuolella Jämtlandissa kulkeva Flatruetin soratie ei tarjoa mutkien ilotulitusta, mutta sitäkin enemmän hienoa tunnelmaa ja upeina väikkyviä maisemia. Mutkia on yli 150, korkeuserot ovat suurimmillaan 300 metriä, ja alueella on pitkä historia, josta kuljettaja pääsee ainutlaatuisella tavalla osalliseksi radalla kurvaillessaan. GROSSGLOCKNER ITÄVALLAN KORKEIN VUORI GROSSGLOCKNER HOCHALPENSTRASSE, simppelisti käännettynä korkea alppitie, alkaa Zell am Seen kaupungista 750 metrin korkeudelta
Ceausescu ei ole ainoa ihminen maan historiassa, joka suhtautui kipuun ja kärsimykseen välinpitämättömästi. Norjan ankara talvi kuluttaa kuitenkin tietä, joten maltillinen vauhti on suositeltava. Tie kunnostettiin vuonna 2005. Trollstigen kulkee Romsdalissa Länsi-Norjassa ja on luonteva askel Flatruetin tien valloituksen jälkeen. Upean tien ohella alueella on paljon muutakin annettavaa. Marraskuusta aina kesäkuuhun saakka se on yleensä lumen vuoksi suljettu, sillä korkean sijainnin vuoksi kevät saapuu myöhään. Vlad Seivästäjän vanha linna, Poenari, sijaitsee Transfagarasanin varrella ja siellä kannattaa käydä – mutta mieluiten päiväsaikaan... Ylimmillään se nousee 850 metrin korkeuteen ja jyrkin osuus, Ørnevegen, pitää sisällään yksitoista neulansilmämutkaa ja yli yhdeksän prosentin nousun. Ajettavaksi tulee noin 400 kilometriä joillakin pohjolan parhaista teistä. Noin 90 kilometriä pitkä tie sisältää sekä pitkälle kaartuvia avaria mutkia että tiukkoja neulansilmiä. Keskeisimpiin nähtävyyksiin kuuluvat Dalsnibban vuorenhuippu, Flydalsjuvetin näköalapaikka ja tietenkin De syv søstrenen vesiputous. Kuulostaako Vlad Seivästäjä tutulta. Sitä paitsi Norjan poliisin kanssa ei ole leikkimistä; jos käy huono tuuri, sakot voivat nousta huimiin ulottuvuuksiin. KUVA: TERJE BORUD. Matkaa Geirangerin kylästä Trollstigenille on 106 kilometriä, ja tien varrella on useita näköalaja taukopaikkoja. TROLLSTIGEN – NORJAN PARAS KUNINGAS HAAKONIN VUONNA 1936 vihkimä Trollstigenin tie on Norjan kolmanneksi suurin matkailukohde. Majapaikka kannattaa varata Geirangerin Hotel Unionista tai Landskapshotellet Juvetista. Väittämän mukaan tien rakentamiseen käytettiin yli 6 000 tonnia dynamiittia. TRANSFAGARASAN ROMANIAN LAHJA MOTORISTEILLE TRANSFAGARASAN RAKENNETTIIN vuosina 1970–1974 Romanian silloisen johtajan Nicolae Ceausescun käskystä. Sen tarkoitus oli mahdollistaa joukkojen nopea valmistautuminen, jos Neuvostoliitto yrittäisi hyökätä maahan. 28 60 YKSILÖLLISESTI NUMEROITUA NEULANSILMÄMUTKAA JA PERÄTI 1 871 METRIÄ NOUSUA. 1400-luvulla elänyttä sanoinkuvaamattoman raakaa ruhtinasta pidetään historiallisena esikuvana Draculallle, ja vielä tänä päivänä Transylvaniaa pidetään vampyyrien kotipaikkana. Se on suljettu talviaikaan. Suurimmillaan tien korkeus on 2 054 metriä merenpinnan yläpuolella
Nimi viittaa kolmeen kieleen, jotka alueella kohtaavat. Jopa Stirling Moss, jota on sanottu maailman parhaaksi kuljettajaksi, on onnistunut kaatumaan Stelviossa. Pohjoisesta tultaessa ajetaan SS38-tietä. Yön jälkeen matkaa voi jatkaa lounaaseen SS38-tietä, joka vie yhteen Euroopan kauneimmista paikoista, Comojärvelle saakka. Pyöräilijöitä on alueella paljon ja heille on jopa varattu elokuun lopusta oma päivä, jolloin tie on muulta liikenteeltä suljettu. Joka ikinen neulansilmä on numeroitu. Stelvio ei ehkä ole Euroopan vaarallisin tie, mutta tuntuva korkeusero ja lukuisat mutkat luovat haastavat olosuhteet. Jos aikoo ajaa vain yhden tien ennen kypärän ripustamista naulakkoon, sen on oltava tämä.. Piz da las Trais Linguas – ”kolmen kielen huippu” – on vuorenhuippu, joka sijaitsee solan kupeessa. Tämän seurauksena sola on saanut osansa sodan tuoksinasta, mutta kun Italia laajeni pohjoiseen vuonna 1919, Stelvio menetti strategisen roolinsa. Aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka tie merkkasi silloisen Itävalta-Unkarin ja Italian välistä rajaa. 29 PASSO STELVIO – EUROOPAN TOISEKSI KORKEIN ASFALTOITU TIE ITALIASSA SIJAITSEVA PASSO Stelvio vie matkaajansa suurimmillaan 2 757 metrin korkeuteen. Alue on hieno sekoitus maita ja rajoja: Stelvio käy vain 200 metrin päässä Sveitsistä. Tie rakennettiin alun perin 1800-luvulla yhdistämään Lombardia muuhun Itävaltaan. Kaikkiaan 60 tiukasta mutkasta 48 sijaitsee pohjoispuolella ja loput etelässä. Prato Allo Stelvion kaupungista alkaa mahtava nousu, jota jatkuu, kunnes maa alkaa viettää toiseen suuntaan ja alkaa laskeutuminen kohti Bormiota. Nousua on yhteensä peräti 1 871 metriä – oikea unelma motoristille, mutta painajainen huonosti valmistautuneelle pyöräilijälle
Vuokraprätkä Münchenistä MÜNCHENISSÄ ON USEITA pyöriä vuokraavia liikkeitä, ja valikoima ja hinnat vaihtelevat suuresti. Terävät vuorenhuiput kohoavat kohti taivasta Passo Pordoin solassa. Luultavasti osansa on viisisivuisella ”Travelkitillä”, jonka Magnus on lähettänyt minulle ja Thomasille muutaHelppoa reissaamista TOURING FOR DUMMIES Kaksi aloittelijaa matkalla Alppien parhaille moottoripyöräteille. Magnukselle ja Thomasille se oli oiva keino välttyä lähes neljältä moottoriteillä vietettävältä päivältä. Vertailemme matkatavaroitamme, ja käy selväksi, että jokainen on valinnut eri taktiikan saadakseen mukaan mahdollisimman paljon tavaraa ilman, että lentoyhtiön tiukat painorajat ylittyvät. Plus mahdollinen arvonalentuminen, jonka lähes 6 000 kilomerin ajo voisi aiheuttaa. Rehellisyyden nimissä laskelmaa käytettiin puoltavana argumenttina huomattavasti mukavammalle vaihtoehdolle: lentää Müncheniin ja vuokrata moottoripyörät sieltä. Meitä miellytti mahdollisuus ajaa Italian tasankomaille Milanosta etelään, mikäli vuorilla sattuisi satamaan liikaa. Ehkä kamelin selän katkaisivat jäiset Ikean lihapullat ja Tukholman ruuhkavero; joka tapauksessa eräänä iltana talven ollessa kylmimmillään kokoonnuimme Magnuksen luo hahmottelemaan reissua kesäkuulle. Miellyttävä ja aikaa säästävä vaihtoehto ei siis tulisi paljonkaan kalliimmaksi kuin lähteä matkaan omilla pyörillä. Ehkä tekisimme päiväretken Venetsiaankin. Varaa hyvissä ajoin ja ota mukaan tuloste vahvistuksesta. TAPAAMME KESÄKUISENA AAMUNA lähteäksemme lentokentälle. Hän on pukenut päälleen ajosaappaat ja ajotakin, mahdollisesti myös selkäsuojan. Itse nautin kilometrien nielemisestä Autobahneilla, joten vaihtoehdossa houkutti ennen kaikkea mahdollisuus kolmeen lisäpäivään kohteessa. Olimme parin ystäväni kanssa jo monta vuotta pohtineet pitkää prätkäreissua, joka olisi enemmän kuin pitkä viikonloppu länsirannikolla, mutta idea jäi aina puheeksi. Magnuksen taktiikka on kantaa varusteita yllään. SIIRTYMÄ MEMMINGENIN LENTOKENTÄLTÄ Müncheniin ja moottoripyörien noutaminen käy hämmentävän nopeasti ja sujuvasti. Thomasin laukku ei ole juuri omaa käsimatkatavaraani isompi, mutta se näyttää täyteen ladatulta. Kohteeksi valittiin yksimielisesti Alpit ja Pohjois-Italia. Kaakkois-Saksan Rossfeld Panoramastraße on paljon enemmän kuin 4,50 euron arvoinen. ALPIT ALKAVAT ETELÄ-SAKSASSA sijaitsevan Münchenin eteläpuolelta. Mieluummin ilman E4:ää tai Autobahnia. En ole varma, kuinka pääsimme lopulta sanoista tekoihin. Saimme selville, että moottoripyörän vuokrahinnat alkaisivat 480 eurosta ja lento sekä muut siirtymiset maksaisivat noin 200 euroa hengeltä. Itse olen pakannut kaiken laukkuun, mutta vanhasta kokemuksesta olen karttanut tilaa vieviä vaatteita. n. Matkaa Tukholmasta kertyy 1 800 kilometriä. Näky saa itsellenikin hien pintaan. Laskelmiemme mukaan polttoaine, siltamaksut sekä renkaiden ja ketjujen ja rattaiden kuluminen maksaisi kaikkinensa noin 550 euroa. A ARJEN VELVOLLISUUKSILLA ON tapana typistää hupiajelut moottoripyörällä varsin vähäisiksi. Näin siinä kävi. WWW.TRIUMPH-MUENCHEN.DE WWW.KTMMUENCHEN.DE WWW.BIKE-TRAVEL-SERVICE.DE WWW.REF-MOTORSPORT.COM WWW.ALLROUNDRENT.DE 30 TOURING 030. Kellon tullessa puoli kuusi jätämme auton maksuttomalle parkkipaikalle Nyköpingiin ja jatkamme bussilla lentokentälle. TEKSTI JA KUVAT TOBIAS BOVIN n. Menoja paluumatkojen yöpymiset nostaisivat hinnan lähemmäs 700 euroa. Emme aikailleet: lentoliput ja prätkät varattiin, ja kesän odotus sai alkaa
– Erinomainen opas lukuisille moottoripyöräteille ympäri Alppeja. Kirjoja, karttoja ja sovelluksia • Bergtagen (2011), Daniel Friebe ja Pete Goding. n. • Motorcycle journeys through the Alps & beyond (2008), John Hermann. Sovelluksen ansiosta GPS-navigaattori kulkee koko ajan mukana. • Italy – Lonely Planetin teos sisältää paikallista, olennaista ja päivitettyä tietoa, josta on paljon hyötyä. ”Proper planning and preparation prevents piss poor performance”. – Upeita kuvia ja tarkkoja kuvauksia legendaarisista passoista, jotka nousevat jopa 3 000 metrin korkeuteen. • Google Maps – maksuton sovellus, joka toimii myös ilman kallista nettiyhteyttä. • Motorrad Reisekarten, Alpen – RV Verlagin kustantama kansio, johon on koottu erittäin korkeatasoisia, yksityiskohtaisia muovitettuja karttoja. 31
Helppo pukea päälle ja pois. Millainen vaatetus. Kun jokaista majapaikkaa ei tarvitse suunnitella erikseen, säästyy aikaa ajamisesta nauttimiseen. Housut voi toki tiivistää ilmastointiteipillä, mutta vieläkin parempi on testata varusteet kotona ennen kuin tilanne on päällä. ENSIMMÄISELLÄ AAMIAISELLAMME BORMION hotellissa maistelemme cappuccinoa ja croisantteja ja puramme edellisillan kohtaamista Stelvion passon kanssa. Tunne on juuri sellainen kuin olin toivonutkin. Reiluna kaverina ojennan kuitenkin ilmastointiteipin. Matkaa Luoteis-Italian Lombardiassa sijaitsevaan Bormioon on noin 300 kilometriä. SUUNTAAMME AURINGONPAAHTEESSA ETELÄÄN kohti Itävaltaa vievälle Autobahn 8:lle. Muutos James Bondista Hessu Hopoksi käy hetkessä, ja miehen vilpitön hämmästys nostattaa minussa naurunpurskahduksen, jota en pysty tukahduttamaan. MAJAPAIKKA KANNATTAA VALITA läheltä aiottuja ajoreittejä. Myöhemmin saisimme vielä nähdä, että ilmastointiteipin odottamattomat käyttötarkoitukset eivät loppuisi tähän, ja että erikokoisten nippusiteiden ohella se on ehdottoman välttämätön matkavaruste. Monta tuntia myöhemmin istumme pizzalla Brenossa, tutkailemme karttojamme ja toteamme ajaneemme kolmen tunnin aikana alle Missä majoittua. Vain vähän ihmeissään siitä, että serpentiiniteitä oli niin paljon ja että ne olivat niin tiukkoja. Vaikka tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kertani moottoripyörän kyydissä matkalla kohti Alppeja, se tuntuu siltä. Vähän kuin James Bond tai MacGyver, jolla on oikeat vermeet oikealla hetkellä. Ja että tunnelit olivat niin ahtaita ja pimeitä. Omat kohteemme olivat Italian Bormio (Hotel Baita dei Pini) ja Merano (Hotel Aurora). Ohut alusasu ja vaatteiden oma vuori riittävät tavallisesti suojaamaan kylmältä, ja kylmä vuorilla usein onkin, vaikka olisi muutoin lämmin kesäpäivä. Viimeisen yön vietimme lentokentällä lähellä Müncheniä (Airport Hotel Berger’s Park). Kurvaamme Shellille tauolle ja pukemaan Gore-Tex-asujen päälle sadevaatteet. Stelvio on yksi Alppien pahamaineisimmista passoista, ja tie, joka rakennettiin vuosina 1 820–1 825, nousee kokonaiset 1 808 metriä 24 kilometrin matkalla, kunnes se saavuttaa korkeimman kohtansa, 2 758 metriä. Siihen on koottu karttoja, taulukoita, saapumisaikoja, osoitteita ja varausnumeroita, jopa pieni sanasto, jossa on näppäriä herjoja sekä saksaksi että italiaksi. maa päivää ennen lähtöä. Vieläpä pimeässä, sillä märkä matka Itävallan poikki oli mennyt hitaasti. Rauhallisten yöunien takaamiseksi olemme varmistaneet, että hotellin parkkihallissa on tilaa kolmelle moottoripyörälle, sekä maksaneet kukin omasta huoneesta jaettavan budjettivaihtoehdon sijaan. Sieltä olemme varanneet kolme huonetta Hotel Baita dei Pinistä. Käynnistämme moottorit, nyökkäämme toisillemme ja lähdemme. Järkevintä on varata yksi tai kaksi aluetta ja tehdä retkiä niistä käsin. Huolellinen suunnittelu ja ennakoinnin luoma kasvava odotus ovat arvokas osa matkaa. Gavia oli Giro d´Italia -kilpailun välietappi ensimmäisen kerran vuonna 1960, mutta arvaamattoman sään ja erityisesti vuoden 1988 myräkän vuoksi alue vakiintui kisan etapiksi vasta vuonna 1995. Puolimatkassa Itävallan halki alkaa sataa – paitsi vettä, myös rakeita. Myös tiiviit hanskat nousivat suureen arvoon. 32. Thomas ja Magnus ovat kuitenkin tyytyväisiä. KUNNON SADETAKKI NOUSI nopeasti sekä Thomasin että Magnuksen suosikkivaatteeksi. Sellaista vankkumatonta ja myhäilevää tyytyväisyyttä. Thomas avaa perälaukkunsa ja kaivaa esiin jonkinlaiset kokopeittävät kumisäärystimet. n. Läpimärät hanskat (ja saappaat) eivät välttämättä kuivu yössä, eikä päivän aloittaminen kylmännihkeissä vaatteissa ole hauskaa. Ja tunnistan hänen ilmeensä. PÄIVÄ ALKAA AJOLLA itään SS300-tietä, joka mutkittelee Adda-joen viertä Bormiosta etelään kohti Passo di Gaviaa. Rentoa kruisailua Gardajärven länsilaidalla. Paksut fleecevaatteet eivät ole kovin käytännöllisiä, koska ne mahtuvat huonosti takin ja housujen alle. Olin ollut hieman ajattelematon johdattaessani Magnuksen ja Thomasin Euroopan viidenneksi korkeimman asfaltoidun tien halki heidän ensimmäisenä päivänään. Muistan hänen edellistalvena kehuneen niiden ylivertaisuutta kovalla sateella. Kun aloitamme kipuamisen (nousua on 1 404 metriä 25,6 kilometrin matkalla), lämmin aurinko tietenkin katoaa taivaalta samalla, kun tie muuttuu märäksi ja kapeaksi. rikki. Nousu on kuitenkin niin jyrkkä, mutkat niin tiukkoja ja ajoalusta niin vaihteleva, että sää väistyy mielestä nopeasti. Se toimi kangastakin päällä lisämuurina piiskaavaa sadetta ja jäätävää tuulta vastaan. Saappaan kanta pilkistää ulos nyrkin kokoisesta reiästä. WWW.BAITADEIPINI.COM WWW.HOTELAURORA.BZ WWW.AIRPORT-HOTEL-BERGERS-PARK.DE n. Kun vaatteet ja tavarat on siirretty pyörien laukkuihin, koittaa viimein hetki, jota on odotettu Magnuksen luona vietetystä tammikuun illasta asti. Hän tarttuu kalosseihin ja vetää ne..
Viimeinen päivä alkaa viimeisellä mahtavalla yllätyksellä – Rossfeld Panoramastraßella. Virheille ei juuri ole varaa. 36 000 asukasta neljän tuhannen sijaan, espressobaareja, palmujen reunustamia kävelykatuja, takseja ja museoita. Treenaa pyörän käsittelyä kotona! 100 kilometriä. Meranon sade osoittautui paikalliseksi, ja Italian suurinta järveä ympäröivä tie oli kuiva ja jylhä, ja sitä reunustivat aprikoosinväriset kalliot. Näissä tilanteissa pituudestani (192 cm) tuntui olevan hyötyä. Seuraavalle vuoristo-osuudelle tai passolle on harvoin yli parinkymmenen kilometrin matkaa, ja silloin taivaskin muuttuu enemmän siniseksi kuin harmaaksi. GPS:n käyttö kannattaa opetella ennen reissuun lähtöä! Ja poista käytöstä ”vältettävät”! Uuden Garmin Zumoni grafiikka oli mielestäni ruma, tympeä ja epäselvä. Sekä Itävallassa että Italiassa liikenne oli melko vilkasta, ajorata oli kapeampi kuin kotipuolessa, ja tienviitat olivat epäselviä. MAGNUS: ”Oli tosi hienoa, ettei koko matkaa Italiaan ajettu prätkällä. Joudumme improvisoimaan ja tekemään muutoksia suunnitelmiin useaan otteeseen, mutta se käy varsin jouhevasti. 12 tuntia ajoa sisältävät päivät jättävät jälkensä. Asetumme Nestlen perheen majataloon, joka sijaitsee rauhallisessa Schönau am Königsseen kylässä, ja syömme päivällisen laajakuvatelevision ääressä mylvivien saksalaisten jalkapallofanien ympäröimänä. Lämpökahvat olivat oikea aarre!” n. Uusi nyrkkisääntö on, että ehdimme taittaa päivässä noin 150–250 kilometriä, mikä on noin puolet siitä, mihin olemme tottuneet ruotsalaisilla teillä. Tiukimmat mutkat olivat vähän pelottavia. Näin perille päästiin suoraan ilman kommelluksia. Silloin valittuna on oltava oikea vaihde, koska muuten – KLONK! – moottori sammuu. Saamme muistutuksen siitä, että yhtä tärkeää kuin suunnitella ja valmistautua on ottaa päivä sellaisena kuin se tulee ja ottaa vastaan mitä sattuma tuo. MUUTAMAN BORMION YMPÄRISTÖSSÄ vietetyn päivän jälkeen vaihdamme maisemia ja ajamme 150 kilometriä itään, Meranoon. Ajaminen oli siis oletettua haastavampaa. Koska Bormion sade on seurannut mukanamme, päätämme jättää prätkät ja tutustua Meranoon jalan. Seuraavana päivänä on aika jättää Italia ja suunnata kohti pohjoista Müncheniin, nousta lentokoneeseen ja palata kotiin. Merano on jotain aivan toista kuin Bormio. Linnuntietä matkaa on vain runsaat 60 kilometriä, ja meiltä menee tovi hyväksyä, että navigaattorin suosittelema reitti Stelvion poikki on vaihtoehdoista nopein. Asunto lahjoitettiin Hitlerille 50-vuotislahjaksi, ja sen rakentaminen maksoi miljoonia euroja. Silloin saapas ei pääse hiertämään jalkaa.” THOMAS: ”Yllätyin siitä, kuinka kauan satulassa pystyi istumaan. Kun myöhään illalla palasimme hotellille, olimme tyytyväisiä, ettemme olleet antaneet pyörien levätä. Iltapäivä turkoosin Gardajärven maisemissa osoittautui lopulta kuitenkin houkuttavammaksi vaihtoehdoksi kuin Meranossa vaeltelu. Se riippui varmasti pyöristä, mutta silti. Olin olettanut, että mutkat olisivat lähinnä loivia. Tärkeä opetus koko loppumatkalle on, että sääolosuhteiden ja korkeiden vuoristoosuuksien vaikutusta keskinopeuteen ei pidä aliarvioida. Moottoripyörien hylkääminen kokonaiseksi iltapäiväksi tuntuu vastuuttomalta, mutta samalla keho kaipaa lepoa. Pitkälle sääreen nousevat jalkapallosukat ovat hyvä varuste. Päätämme kuitenkin kiertää Italian Alppien parhaan osan, Dolomiittien, kautta, ja yöpyä Baijerin Berchtesgadenissa, joka sijaitsee lähellä Hitlerin kesäasuntoa, Kotkanpesää. Jos mielimme ajaa suunnitellun pätkän, pääsemme takaisin hotellille keskiyöllä – jos skippaamme päivällisen ja muut tauot. Yllätyin todella siitä, että yhdelle alppitielle voi mahtua 50 tiukkaa käännöstä. Päivä on helppo ottaa sellaisena kuin se tulee ja vuorokauden valoisista tunneista (pimeä laskeutuu paljon aikaisemmin kuin kotona) voi nauttia, kun tietää, mihin talliin pyörän parkkeeraa yötä vasten. Vastasiko matka odotuksiasi. Kaupungista pääsee kätevästi Autostrada E45:lle ja Gardajärvelle on matkaa 90 kilometriä. 33
Jännityksestä kertoo sekin, että unohdin vaihtaa rahaa Venäjän rajalla, ja sain palata takaisin suorittamaan kyseisen operaation! Läntisen Venäjän osuuden aloitti Novn. Seuraava kohteeni, Tverin kaupunki, sijaitsee Moskovan pohjoispuolella. Venäläiset eivät osoittaneet paheksuntaa, kun käytin joko piennarta tai keskiviivaa ohituksiini. Se teki niin suuren vaikutuksen, etten nähnyt muuta mahdollisuutta, kuin yrittää samaa – yksin! TEKSTI JA KUVAT MINNA JOKINEN M ATKAN ENSIMMÄINEN JÄRJESTELY oli pyörän hankkiminen. Jo nyt tuli selväksi venäläisten ylitsepursuava vieraanvaraisuus! Teiden kunto Venäjällä voi olla mitä tahansa uudesta hienosta päällysteestä todellisiin ”reikäteihin”. Kazakkitytöt kannustamassa maailmanmatkaajaa. Vannoutuneena kartanlukijana en koskaan ollut käyttänyt navigaattoria. Yhden virheen tein järjestelyissä. Päädyin vuosimallin 2002 Honda XL 650 V Transalpiin, johon oli valmiiksi asennettu paljon matkalla tarpeellisia varusteita. Madalluksen jälkeen sain pakaraa siirtämällä varpaankärjen maahan… Mallikkaasti sujuneet Venäjälle sekä Romanian suunnalle suuntautuneet harjoitusreissut antoivat lopullisen vahvistuksen äärimmäiselle matkalleni. Saatoin tutkia karttoja, kirjoittaa tarjouspyyntöjä ja etsiä rahtijärjestelyjä hoitavia agentteja pitkälle yöhön. Se oli vielä madallettava 158-senttiselle varrelleni sopivaksi. Kun olin tekemässä lähtöä Riihimäen ABC:lta, tunnelma lähenteli hysteriaa, sillä en voinut olla varma, tulenko takaisin. Minna Jokinen MAAILMAN YMPÄRI YKSIN Ewan McGregor ja Charley Boorman ajoivat ohjelmassa ”Long Way Round” maailman ympäri noin kolmessa kuukaudessa. Tämä aiheuttaa paljon ruuhkia ja huonokuntoisilla kiertoteillä ajamista. Jälkeenpäin voin todeta, että hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty. Nyt se kuitenkin olisi matkantekoa helpottavana varusteena välttämätön hankinta. Kaupungissa sijaitsevan Pyhän Katarinan luostarin johtajatar, äiti Juliana, on suomalainen ja kotoisin Heinolasta. En hoitanut asiaa ajoissa, vaan sain navigaattorin kaksi päivää ennen lähtöä. LÄNTINEN VENÄJÄ: VAALIMAA – NOVGOROD – TVER – SERGIEV POSAD – DIVEEVO – PENZA Maanantai 26.5.2014 oli ehdottomasti yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. Suosittelen lämpimästi tätä lähes tuhatvuotista kaupunkia tutustumiskohteeksi! Suurin yllätys oli paikallistelevision haastattelu, jonka majoittajani olivat järjestäneet. gorod. Lisäksi mittavia tietöitä tehdään kaikkialla. Luostarin joh34 TOURING 034. Lähtiessäni osasin käynnistää laitteen ja kirjoittaa osoitteen – siinä kaikki. Viisumit, rokotukset, varusteet, aikataulutus, reittisuunnittelu sekä merten ylityksiin liittyvät rahtijärjestelyt byrokratioineen täyttivät seuraavina kahdeksana kuukautena vapaa-aikani. Hänen kanssaan teimme retken läheiseen Orzan luostariin, missä vietettiin temppelin vuosijuhlaa
35. Voi Minna! Selvisin kolmen ja puolen tunnin kuulusteluilla ja noin neljänkympin sakoilla. Luostarialueelta lähdettyäni tuijotin navigaattoria ja yhtäkkiä edessä oli portti. Takanani sulkeutui toinen samanlainen! Minua kohden käveli sotilas pyssy kädessään ja epäilyksiä hiipi mieleen. Kazakstanissa tullialueelta saa hankittua paikallisen liikennevakuutuksen, joka on pakollinen. Pienessä kylässä ei ole paljon muuta kuin massiivinen luostarialue, mutta minkälainen! Kauniit puutarhat lukuisine kirkkoineen tekivät suuren vaikutuksen. Olo oli kuin pahimmalla rikollisella, vaikka kaikki olivat erittäin asiallisia. Se oli yksi matkan kohokohdista, jonne aion palata ajamaan pitemmäksikin aikaa. n. tajattaren, äiti Eupraksian, pyynnöstä muutin suunnitelmiani ja kävimme Sergiev Posadin luostarialueella. Rajavartijat juoksivat auttamaan ja huolenaihe tuntui olevan, ettei minulle vain ollut sattunut mitään. Ennen Diveevoa sattui koko matkan ainoa todellinen läheltä piti -tilanne, kun vanha pappa teki U-käännöksen suoraan eteeni! Paniikkijarrutuksesta huolimatta sain pidettyä pyörän pystyssä. Budjettimatkustajalle löytyy myös edullinen, mutta nykyaikainen gastinitsa. Päivä oli muutenkin vaiherikas eritasoristeykseen hajonneen junan sekä Aleksandrovin järkyttävän huonossa kunnossa olleiden katujen vuoksi. Burabayn kansallispuisto. Steppe Ridersin avuliaat motoristit. n. Kun sitä vielä ajaa nainen, on se suuren mielenkiinnon kohde. Kaivoin passin taskustani, mutta sotilas pudisti päätään. Tullimies auttoi teippaamaan hajonneen pleksin ja totesi, että ”ehkä sinun pitäisi hankkia auto”. n. Yksi reissun ikimuistoisimmista päivistä sattui välille Diveevo – Penza. n. n. Tverin Pyhän Katarinan luostari. Jos suosittelin Novgorodia matkakohteeksi, niin samoin teen Diveevon kohdalla. Äidit olivat huolissaan matkastani ja sen vaaroista, mutta antoivat siunauksensa, ja sain suunnata kohti Diveevoa. Ei mikään ihme, että venäläiset pyhiinvaeltajat suosivat paikkaa. Tarpeen olisivat olleet aivan toisenlaiset asiakirjat; olin ajanut vahingossa Sarovin ydinasealueelle. KAZAKSTAN: URALSK – KHROMTAU – KOSTANAY – SHUSHINSK Dramaattisemmin ei Kazakstanin osuuteni olisi voinut alkaa, kun tullin pihalla kaadoin pyörän päin vieressä ollutta maastoautoa. Viranomaiset pysäyttelevät ulkomaan kilvissä olevia ajoneuvoja hanakasti ja tällöin pitää kaikesta löytyä dokumentti, myös liikennevakuutuksesta! Ensimmäiset päivät tässä arojen maassa osoittivat, että olin poikkeuksellinen vieras. Isä Aleksei, Ulaanbaatarin Pyhän Kolminaisuuden kirkon pappi. Khromtaussa paikalliseen elämään tutustuminen emäntäni babushka Poljan kanssa jäi vahvasti mieleen. Lippuja ja lappuja täyteltiin ja Diveevon poliisiasemalla, minne ajoin poliisija sotilassaattueessa, otettiin sormenja kämmenjäljet. Jälkeenpäin ajateltuna kokemus oli ainutlaatuinen – kuinkahan moni on päässyt näkemään suljetun venäläisen sotilasalueen. Ihmettelin asiaa, mutta maan läpi ajaessani sain todeta, että jo moottoripyörät ovat harvinainen näky. Setä jatkoi matkaansa ihan kuin mitään poikkeavaa ei olisi tapahtunut. Maassa kohtasin ystävällisiä ihmisiä, reissun halvinta polttoainetta (43 senttiä litralta), kameleita, siiseleitä ja loppumatonta aroa. Kotimajoittajani Khromtaun ja Shushinskin kaupungeissa näkivät paljon vaivaa kaukaisen vieraan kestitsemiseksi. Siperia on kaunis! Etualalla TransSiberian rata. Ihmiset kuvasivat ja vilkuttivat jatkuvasti. Paniikki oli aikamoinen, aiemman pidätyskokemukseni seurauksena olin varma, että seuraava pysäkki on putka! Vaan ei
Vaan kaadapa bensaa tankkiin ilman täyttöletkua (unohtui kotiin!), kun tuuli puhaltaa armottomasti, eikä suojaa ole lähimaillakaan! Arviolta puolet bensasta lensi joko päälleni tai tuuleen, mutta selvisin huoltoasemalle. Mistään en saanut maksaa ja kaikki olivat superystävällisiä! Sain majapaikankin yöksi ja pyörä työnnettiin sisälle. Pysyin pystyssä, mutta polttoaineen kanssa tuli ongelmia. Ansaitun välipäivän vietin yhdessä majoittajani Galinan kanssa lähialueen kohteita kierrellen. Pian tullirytäkässä hajonnut peilini oli korjattu ja eteeni tuotu salaattiannos. Metsäinen, järvien ja vuorten ympäröimä keidas on kuulemma erittäin tärkeä paikka paikallisille. Ehkäpä siksi nuhteluiden jälkeen minulle toivotettiin hyvää matkaa, en saanut sakkoja lainkaan! Rajanylitys takaisin Venäjän puolelle sujui molempien tullien osalta kivuttomasti ja virkailijoiden lähes rutiininomaisesti ihmetellessä, että oikeastiko olet yksin matkassa. Niin myös nyt, kun ainoan kerran majapaikan löytyminen meni iltakymmeneen. Päätin pamauttaa seuraavana aamuna Novosibirskiin ja huilata siellä. Omskissa lämpömittari näytti enää viisi astetta! Kahvalämppärit hehkuttivat useamman päivän täysillä ja lopulta lievä palovamma aiheutti kämmeneeni mahtavan vesikellon. Pois lähtiessä ainoa vaihtoehto oli ajaa miljoonakaupungin keskustan läpi, sillä ohitustietä ei ollut. Liikennevaloissa viereen ajoi auto, ja kuljettaja huusi ikkunasta ”minulla on biker-point!” Hän oli paikallisen Steppe Riders -kerhon jäsen. Khromtausta Kostanayhyn ajaessani lehmät seikkailivat huoltoaseman pihalla ja suloiset siiselit tulivat tien laidalle tervehtimään matkaajaa. Kaveri tutkaili hetken karttaa puhelimestaan, soitti pari puhelua ja sitten menoksi. Olinkin ajamassa kohti etelää! Äkkiä kartta auki ja paikallisten kanssa jutustelemaan, jotta löysin takaisin oikealle tielle. Toisen, matkalle epäominaisen episodin koin seuraavana päivänä Achinskin kaupungin jälkeen, kun pysähdyin ihmettelemään, että mistä suunnasta aurinko paistaakaan. Mongolian tullimies poseeraa pyörän kanssa. Onneksi oli rakkolaastaria mukana – muuten olisi ollut haastavaa kääntää kaasua! Navigaattorini ei tunnistanut majapaikkani osoitetta. Venäläiset ja kazakstanilaiset motoristit ovat kyllä vertaansa vailla, mitä tulee spontaaniin auttamishaluun! Jos Omsk tuntui luotaantyöntävältä teollisuuskaupungilta, niin Novosibirsk vaikutti hyvin mielenkiintoiselta. Useampaan otteeseen sain kaivella papereita esiin ja kerran möhläsin huolella, kun tietyöalueen päätyttyä en tajunnut, että nopeusrajoitus ei vaihtunutkaan! Piipaa ja poliisit vetivät sivuun. Sydämentykytyksiä koin pariinkin otteeseen, kun koko reissun pahin tieosuus järkyttävine kivenmurikoineen oli heittää minut nurin kymmeniä kertoja. Onni kuitenkin oli jälleen myötä, ja pienestä Mariinskin kaupungista löytyi yösija. Haasteista ensimmäinen oli suoritettu: olin Siperiassa! LÄNTINEN SIPERIA: OMSK – NOVOSIBIRSK – MARIINSK – KANSK – TULUN – KULTUK – BABUSHKIN Kazakstanista lähdettäessä helteet jäivät taakse. Siellä sijaitsee myös presidentti Nursultan Nazarbajevin kesäresidenssi. Olin täyttänyt aiemmin varakanisterini, koska tiesin, että tälle tieosuudelle sattuisi lähes 300 kilometriä ilman huoltoasemaa. Olin hyvissä ajoin Novosibirskissa vain kohdatakseni tutun ongelman, navi ei tunnistanut osoitetta! Taas bongasin paikallisen motoristin. Kostanayn kaupungista en ollut varannut majapaikkaa. Tämäkö on se ”vaarallinen maa”, josta minua oli useaan otteeseen varoiteltu. Ei tarvinnut edes esittää surkeata, olin oikeasti aika hölmistynyt. Pohojalaaset Juha Helin ja Juha Vainionpää olivat kohtuullisen älyttömällä ”pikamatkallaan” Vladivostokiin ja takaisin, josta miehet suoriutuivat reilussa neljässä viikossa! Fiilis oli hieman absurdi, kun kaverukset vilkuttelivat sovitussa paikassa. Vaihdoimme kuulumisia, otimme kuvia ja sitten lähdimme, minä itään ja Juhat kohti länttä. Shushinskin isäntä Sergei ja kotari. Ennen starttia sain vielä kukkakimpun yhteiskuvan ottaneelta rekkakuskilta! En tiedä olinko niin sekaisin suomalaiskohtaamisesta, vai mitä tapahtui, mutta satakunta kilometriä myöhemmin ajauduin vahingossa Kemerovon miljoonakaupunkiin, vaikka ohitustiekin oli olemassa. Monet asiat olivat matkalla ainutkertaisia. Aikaa kyllä kului lähes kaksi ja puoli tuntia. n. ”Problem, problem”, hoki poliisi, kun lukema näytti 80km/h 50:n alueella. Novosibirskin läpi ajettuani alkoi pukata tekstiviestejä, että vastaan on tulossa kaksi suomalaista! Sovimme treffit Tomskin risteykseen. Olin kuullut kerhosta, joten uskalsin lähteä mukaan. Ajatukseni oli ollut viettää Omskissa pari päivää, mutta kaupunki ei vaikuttanut kiinnostavalta, vaikka majoittajani olivatkin tosi ystävällisiä. Soitin majoittajilleni ja he tulivat poimimaan minut tien poskesta. Krasnojarskin kohdalla olin oppinut aiemmista virheistäni ja löysin ohitustien. Viimeinen päivä Kazakstanissa oli vaiherikas. Shushinskissa taas majoittajaperheeni isännän Jevgenin kanssa tehty retki läheiseen Burabayn kansallispuistoon oli todellinen elämys. Olin varannut kotimajoituksen tästäkin miljoonakaupungista, mutta ilmoitin jatkavani suoraan kohti Baikalia. Noin 800 kilometrin siirtymä oli nopeaa ja helppoa ajettavaa, vaikka venäläiseen tyyliin pidemmät tietyömaat kiusasivatkin. 36. Kerhotila sijaitsi kaupungin toisella laidalla ja motoristeja olikin jo saapunut iltaa istumaan. Krasnojarskin jälkeen mukaani lyöttäytyi paikallinen Blackbird-kuljettaja Dmitri, joka halusi tarjota minulle lounaan perinteisessä tienvarsiruokalassa. n. Vaan eipä tuo haitannut, aurinko paistoi ja keskustan liikennevaloissa riitti katseltavaa ja ihmeteltävää. Oasis Guesthousessa, Ulaanbaatarissa. Muuten ongelmaa ei olisi ollut, mutta kello lähenteli iltaseitsemää ja huoli majoituksesta painoi mieltä. Näistä ruokaloista muuten löytyy n
jos jonkinlaista venäläistä herkkua! Dmitrin kanssa ajoin vielä 50 kilometriä, kunnes hän kääntyi ”kiellettyyn” kotikaupunkiinsa Zelenogorskiin. Tunnelmiani rajan ylityksen jälkeen voi kuvailla vain yhdellä sanalla: absurdi. Ulaanbaatar oli luku sinänsä. Nyt kaverukset olivat tulossa Ulaanbaatarista takaisin ja teimme tärskyt Babushkinin kylään. Yuichi ja pikku-Suzuki matkalla maailman ympäri. Kultukissa tapasin ehkä yhden matkan kunnioitusta herättävimmistä motoristeista. Hyvä niin, sillä alkumatkasta kelvollinen ”Mongolian Highway”, maan ainoa päällystetty tie, muuttui pian lähes ajokelvottomaksi. Minna Jokinen HELSINGIN ORTODOKSISESSA seurakunnassa kanttorina työskentelevä Minna Jokinen lähti 26.5.2014 mitä todennäköisimmin ensimmäisenä suomalaisena naisena ajamaan yksin maailman ympäri moottoripyörällä. Seistessäni liikennevaloissa kuului vierestä yhtäkkiä selvällä suomella ”moikka”. Matkan virallisina suojelijoina toimivat Helsingin metropoliitta Ambrosius ja enduron seitsenkertainen maailmanmestari Kari Tiainen. Kaupungin liikenne on täysin sekaisin. Mongolian sankarit Jari, Olli ja Arto. Liikennepoliisit yrittävät epätoivoisesti ohjata liikennettä vaihtelevalla menestyksellä. Ulaanbaatarissa sattui matkan erikoisin ”suomalais”kohtaaminen. Edestakaisin matkaa oli 12 000 kilometriä! Seuraava päivämatka oli koko reissun lyhin, vajaat 200 kilsaa. Kaikkialta puskee päälle busseja, kuormureita ja henkilöautoja. MONGOLIA: SUKHBAATAR – ULAANBAATAR – SUKHBAATAR Lyhyt, mutta sitäkin mielenkiintoisempi Mongolian osuus alkoi sekavissa ja hilpeissäkin merkeissä. Olivat saapuneet vaimonsa kanssa sukulaisiin Ulaanbaatariin. Ennen matkaa olimme sopineet ”Mongolian sankareiden” Jarin, Ollin ja Arton kanssa, että tapaisimme jossain kohtaa reissua. Käännyin katsomaan ja viereisen skootterin kuljettaja alkoi jutella minulle suomeksi! Hän oli jo seitsemän vuotta Suomessa asunut ja suomalaisen naisen kanssa naimisissa oleva Tulga. Kaupungista löytyi mainio hotelli. Jokinen kirjoitti matkaan liittyen 21 blogikirjoitusta, jotka tähän mennessä ovat keränneet yli 200 000 lukijaa. Tavoitteena oli suoriutua urakasta sadassa päivässä. Majoitukseni olin varannut jo etukäteen. Kukaan ei osannut englantia eikä oikein venäjääkään. Hän suositteli yöpaikaksi Kanskin kaupunkia, josta pienen pähkäilyn ja (jälleen kerran) paikallisen motoristin avulla löytyi tasokas ja halpa gastinitsa. Lämmintä vettä ei tullut, mutta eipä tuo haitannut. Kohtaaminen oli riemukas ja mielenkiinnolla kuuntelin juttuja jos jonkinlaisista kommelluksista sekä Mongolian tiettömistä teistä, joita kohden suuntasin seuraavaksi. Ensimmäisen siirtymän Sukhbaatarin kaupunkiin ajelin hissukseen ja keskityin ihmettelemään maisemia. Venäjän tullista selvisin pikaisesti, mutta Mongolian puolella ei hommasta meinannut tulla mitään. Minua juoksutettiin luukulta toiselle, muut rajanylittäjät keskittyivät lähinnä etuilemiseen eikä virkailija meinannut saada pyörän tietoja syötettyä koneelle. Yli seitsemänkymppinen Sergei oli päättänyt lähteä kiinalaisella 250-kuutioisella pyörällään kotoaan Arhangelskista lomalle Baikalille. Ajokilometrejä Jokiselle on vuodesta 1985 lähtien kertynyt lähes puoli miljoonaa. Varmasti joku muukin suomalainen on yksin ajanut maahan. Oli siinä haastetta! Ihn. Kaukana siinsivät paimentolaisten jurtat, ympärivuotisessa käytössä olevat perinteiset teltat, ja tienvarsilla näkyi paimenia hevostensa selässä. Kuitenkin se, että olin itse siihen kyennyt, tuntui järisyttävältä. meteltävää riitti muutenkin: villinä ja vapaana elävät jakit, lehmät, hevoset, lampaat ja vuohet kansoittivat tienvarret. n. Seuraavan päivän olin varannut Ulaanbaatariin siirtymiselle
Aleksei oli kyllä yksi ikimuistoisimmista papeista, mitä olen ikinä tavannut: harrastaa jujutsua ja toimii Mongolian salibandymaajoukkueen joukkueenjohtajana! Vinkkinä Ulaanbaatariin meneville, jos majoittuu Oasiksessa, kannattaa kiertää keskusta etelän kautta! Ajoaika lyhenee ja hermotkin säästyvät. Näin teimme islantilaisten Unnurin ja Höglin kanssa, kun lähdimme ulos kaupungista. Paikalla oli motoristeja ainakin Englannista, Norjasta, Venäjältä, Sveitsistä, Ranskasta ja Islannista. Hyvä niin, sillä hieman ennen Chitan kaupunkia sain huoneen pienestä gastinitsasta kympillä. Todellisen piristysruiskeen antoi kutsu osallistua Spassk Dalniyn majapaikassani vietettyihin häihin. seikkailijamotoristien suosimasta majapaikasta, Oasis Guesthousesta. Olin kyllästynyt siihen, että jalat eivät yllä pyörän päältä maahan, ja matkaväsymyskin painoi, olinhan ollut reissussa jo tasan kuukauden! Mielialaa nostatti ihana hostellikämppikseni Taisia, joka oli Magadanista saakka saapunut silmäleikkaukseen. Mongoliassa viettämäni päivät vetivät mietteliääksi. Suihkusta tuli lämmintä vettä ja piha-alueelta löytyi grilli sekä keinu. Aatonaaton vietin yhdessä reissun Ulan Uden liepeillä sijainneessa puujurtassa. Kartalla Chitan ja Habarovskin välillä ei ole kuin metsää ja suota. Pistää miettimään, kuinka moni suomalainen n. Tomskin risteyksessä tapaamani pohojalaaset olivat kehuneet tietä hyväkuntoiseksi ja nopeaksi. Itse aatto sen sijaan oli täynnä haasteita. Niinpä ne saavat rauhassa lisääntyä ja syödä maan putipuhtaaksi. Satojen kilometrien tietyöt pistivät epäilemään sekä kuskin että pyörän jaksamista. Tapasin japanilaisen Yuichin, joka oli Suzukillaan lähtenyt myös ajamaan maailman ympäri. Ennen Vladivostokia mittasin reissun kovimmat lämpölukemat, 50 astetta. Vielä kun illalla yltynyt sade muutti sorapinnan mutavelliksi, oli ilmassa katastrofin aineksia. Itkuhan siitä tuli. n. Aikaa hänellä tosin oli kaksi vuotta! Myös Magadanin risteystä pysähdyin kuvaamaan. n. Pinnan osalta tämä pitikin paikkansa, mutta suurta hämmennystä herätti tien aaltomaisuus. ITÄINEN SIPERIA: ULAN UDE – KHADUKTA – CHITA – SBEGA – MAGDAGACHI – NOVOBUREYSKIJ – HABAROVSK – SPASSK DALNIY – VLADIVOSTOK Takaisin Venäjän puolelle päästyäni oli pakko vetää tien sivuun nähdessäni erään isä Aleksein kertoman seikan: metsä alkaa välittömästi Venäjän rajan ylittämisen jälkeen! Aleksein mukaan tämä johtuu siitä, että Mongoliassa kukaan ei katso villinä laiduntavien eläinten perään. Venäläisissä häissä! n. Ylös ja alas niin, että mahanpohjassa tuntui! Jotakin mieleenpainuvaa tällekin osuudelle mahtui. Korealaisnuorten riemua. Mongolian ainoan välipäiväni vietin Ulaanbaataria ihmetellen. Latasin akkuja, sillä nyt olisi edessä yksi pisimmistä erämaasiirtymisistä. Vastasin, että yllättävän positiiviselta. Paikallisten varautuneisuus ja tietynlainen sulkeutuneisuus yhdistettynä pääkaupungin menoon ei ollut minua varten ja mieli paloi takaisin kohti Venäjää. Hämmennystä herätti se, että Mongolian kielessä ei ole sanaa ”omatunto” ja että kaikki vihannekset ja hedelmät tuodaan Kiinasta. Jakit Mongolian Highwaylla. 38. Kohokohtana oli tutustuminen paikalliseen Pyhän Kolminaisuuden ortodoksiseen kirkkoon ja sen pappiin, isä Alekseihin. Matkaa on saman verran kuin Suomi edestakaisin ajettaessa. Chitan kahden päivän kaupunkipysähdys tuli oikeaan paikkaan. Vladivostok. Lisäksi minua ei selvästi haluttu erääseen majapaikkaan, sillä minulle tarjottu hinta oli niin suolainen, että ei auttanut kuin jatkaa matkaa kaatosateessa. Puskapissillä piti olla todella nopea! Novobureyskin majapaikassa jäin suu auki tuijottamaan alakerran kuppilan kylmäkaappia, jossa oli myytävänä Koffin olutta! Habarovskin kohdalla väsähdin täydellisesti. Elämäni ensimmäinen ”yksinäinen juhannus” oli mielenkiintoinen. Esimerkki tällaisesta oli kerjäläinen, joka Khaduktassa tuli pyytämään kolikkoa ruokaan. Reissun jälkeen minulta kysyttiin radiohaastattelussa, miltä se maailma oikein näytti. Sanoin, että voisin tarjota aamiaisen gastinitsassa, mutta isäntä juoksi paikalle raivoten ja ajoi kerjäläisen pois. Sitä en sanonut, että kääntöpuoliakin oli, ajoittain sydäntäriipiviä. Mieleenpainuvia olivat myös ne tsiljoonat Siperian öttiäiset, jotka hyökkäsivät pysähdyttäessä kimppuun. Tähän paikkaan kulminoitui Ewan McGregorin ja Charlie Boormannin ”Long Way Roundin” vaikutus omaan matkapäätökseeni. Yhdeksän vuotta Mongoliassa asuneena hän tiesi paljon siitä, millaista elämä maassa on. Kaupungin länsipuolella toivottelimme hyvät matkat, koska heillä suuntana oli länsi ja minulla pohjoinen. Itkin vain ja halusin teleportata itseni kotiin
Omalta kohdaltani tuo tarkoitti unetonta ja flunssaista lentokoneyötä sekä armotonta sekoilua Vancouverin lentokentällä. Myös lähetystövierailu oli mielenkiintoinen. Illan ohjelmaan kuului matkakertomuksia, liikenneturvallisuusvalistusta (ei siellä lainkaan turha aihe), sekä esittelykierros, jonka aikana jokainen kertoi lyhyesti itsestään ja lopuksi kumarsi kunnioituksen merkkinä muille osallistujille. Lisäksi laivassa olivat mukana ranskalaisserkukset Joseph ja Theo, joihin olin tutustunut Ulaanbaatarissa. Mutta siellä oli niin mukavaa! Vladivostok! Huusin täyttä kurkkua, kun ensimmäisen kerran näin Tyynen Valtameren. Kelownan kaupungissa tapasin (ennalta. Milloin pojat uhmasivat rantapoliisin käskyjä syöksähtelemällä myrskyisään Tyyneen valtamereen, milloin kajauttivat jos jonkinlaisia lauluja. Taas sain osoituksen siitä, kuinka pieni tämä maailma on. Sydän tykytti ja kädet vapisivat, kun tajusin, että olin ajanut maailman toiselle puolelle. Tapasin suurlähettiläs Matti Heimosen ja juttelin pitkään lähetystösihteerin kanssa. Olimme sopineet ranskalaisten kanssa, että he jatkaisivat matkaa minun ja Globe Riders MC:n keulakuskin Jonin eli ”Hippie Coffeen” kanssa. Leuka nimittäin loksahti auki, kun samassa laivassa matkusti hollantilainen Harrikka-kuski Toni, johon olin tutustunut vuonna 2007 Tšekeissä eräässä kokoontumisajossa. Ensimmäistäkään naiskuljettajaa lisäkseni ei paikalla ollut – se vaan ei heillä kuulu kulttuuriin, naiset eivät yksinkertaisesti tee tällaisia ”miesten juttuja”. Suurimmassa osassa hyteistä ei ole lainkaan sänkyjä vaan ainoastaan pienet taittopatjat, jotka sitten yön tullen levitetään lattialle. Kun vielä sain Koreasta viestin, että paikallisen Globe Riders -moottoripyöräkerhon edustaja tulisi Donghaen satamaan minua vastaan, tuntui kaikki täydelliseltä: Kohti Etelä-Koreaa! ETELÄ-KOREA: DONGHAE – GUNGGEONG – MUYNGGYENG – SOUL Laivamatka Vladivostokista Etelä-Koreaan oli varsin erilainen, kuin mihin olemme Ruotsin ja Tallinnan laivoilla tottuneet. Ja millainen lintukoto Naramata onkaan! Vuorten ja järvien syleilyssä, keskellä viiniviljelysaluetta oleva rauhallinen, siisti ja äärimmäisen kaunis paikka. tekisi saman tempun kuin sulhanen Pasha ja kutsuisi täysin ventovieraan häihinsä. Pyöriä ihmeteltiin siinä missä muuallakin ja erilaisia pelejä pelattiin. Kuitenkin naisen tärkein tehtävä on edelleen olla kaunis ja maan plastiikkakirurgialuvut ovat maailman huippua. Riisipellot ja vuoristomaisemat olivat kosteasta kuumuudesta huolimatta sykähdyttäviä. Etenkin korealaisnuorten ilonpito oli mieleenpainuvaa. Sinne haluan vielä joskus uudestaan! Yksi matkan ikimuistoisimmista kohtaamisista tapahtui siirtyessäni Naramatasta kohti Kalliovuoria ja Jasperin kansallispuistoa. Lyön vetoa, että tässä kaupungissa on yksi maailman toimivimmista infrastruktuureista! Soulin ohjelman määräsivät pitkälle pyörän pakkaus lentorahtia varten sekä vierailu Suomen suurlähetystössä. Ennen laivan lähtöä oli mahdollisuus käydä autokannella ja yllätys oli melkoinen, siellä ei ollut viiden moottoripyörän lisäksi mitään muuta. Hän kertoi, miten Etelä-Korea on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. Navikin toimi ja Hondan merkkiliikkeessä tehdyn huollon jälkeen aloitin Pohjois-Amerikan halkomisen luottavaisin mielin. Hän oli matkalla Japaniin, mihin alus jatkaisi Korean jälkeen. Itse kokoontumisajo oli sekoitus itää ja länttä. Jalkoihin ei sovi jäädä, vaan vauhti on pidettävä muiden mukaisena. Etelä-Koreassa on tiukkoja rajoituksia moottoripyöräilyn suhteen ja paikallisten apu on tervetullutta! Jo ensimmäiset kilometrit antoivat viitteitä siitä, mitä tuleman pitää: upeita vuoristoja merenrantamaisemia sekä hyväkuntoisia pikkuteitä. Sainkin pian lisänimen ”Wonder Woman”. Ensin hävitin dokumenttikansioni, sitten passini ja lopulta en meinannut löytää rahtialuetta. Käytössäni oli rivitalokaksio ja olin onneni kukkuloilla, kun ensimmäistä kertaa reissun aikana pääsin laittamaan ruokaa oikeassa keittiössä! Sain toimintakeskuksen pastorin Natalien avulla hoidettua loput vakuutusja lentorahtiasiani kuntoon. Pyörän paketointia sai seurata alusta viimeiseen naulanlyöntiin asti. Naramatan pienessä kylässä sijaitsevan United Church of Canadan toimintakeskus tarjosi väsyneelle ja flunssaiselle matkaajalle tarpeellisen hengähdyspaikan. tiin takaavat sen, että järjettömiä ruuhkia ei päässyt syntymään. Byrokratia ja maksut hoituivat nopeasti ystävällisen opastuksen avulla. Jos olivat Korean vihreät vuoristomaisemat tehneet vaikutuksen, niin henkeäsalpaavan kaunista on British Columbiassakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin tälläkin kertaa. Jatkuva ajatus siitä, miten on mahdollista, että minä ajan Etelä-Koreassa, oli lähes pyörryttävä. Riisija kanapatojen, nuudelien ja tulisen kimchi-keiton äärellä vietimme iltaa ilman minkäänlaista kiirettä. LÄNSIJA KESKI-KANADA: VANCOUVER – NARAMATA – GOLDEN – EMERSON BRIDGE PARK – REGINA – RIVERS – WINNIPEG – THUNDER BAY – SAULT SAINT MARIE – PICKERING Tyynen valtameren yli lentäminen Kanadaan tarkoittaa sitä, että elää saman päivän kahdesti. He majoittivat minut ilmaiseksi kolmeksi yöksi, syöttivät, juottivat ja kierrättivät katsomassa nähtävyyksiä. Soulin jälkeen Vancouver vaikutti melkoiselta tuppukylältä, kauniilta toki. Hämmentävää… Incheonin lentokentällä hetkellistä sydämentykytystä aiheutti virkailija, joka ilmoitti, ettei päästä minua koneeseen ilman viisumia tai lentolippua pois Kanadasta. Viisumia ei suomalainen maassa tarvitse, eikä minulla ollut lippua, kun en tiennyt, milloin poistun maasta! Lopulta täti heltyi, kun keksin näyttää hänelle USA:n oleskelulupani. Kaikkineen rahti Tyynen Valtameren yli Vancouveriin tuli maksamaan 2 300 euroa. Riemun kruunasi mahtava vastaanotto, jonka sain paikallisen Kazanskajan kirkon väeltä. Koreaan saapuminen meni kivuttomasti. Liekö byrokratia vai korkeat hinnat syynä siihen, että MS Eastern Staria käytetään vain matkustaja-aluksena! Laiva on hyvin karu, vain baari ja pikkuinen kauppa pitämässä huolta matkustajien tarpeista. Oli varmaan ensimmäinen kerta, kun korealaisessa kokoontumisajossa kuultiin Maamme-laulu! Korealaisille yhdessä aterioiminen on ”se” juttu. Mikä sen parempi kombinaatio hieman jo reissussa rähjääntyneelle motoristille! Ensimmäiset pari päivää Etelä-Korean koillisrannikolla pitivät sisällään ympäristöön ja paikallisiin tutustumista. Pyörää ei itse saanut ajaa laivaan, vaan se piti toimittaa kaksi päivää ennen lähtöä satamaan, mistä ahtaajat siirsivät sen laivaan. Toki olin ajanut elämäni aikana monissa suurkaupungeissa, mutta 25 miljoonaa asukasta on jo hieman toinen juttu! Vaikka aikaa kului, oli liikenne hämmästyttävän sujuvaa. Kuusi kaistaa molempiin suunn. Globe Ridersin kokoontumisajossa. Käytäntö tuntui omituiselta. Samassa hytissä saattoi olla lähes 20 matkustajaa. Rannikolta matka jatkui Hippie Coffeen johdattelemana sisämaahan kohti Munggyeongissa järjestettävää Globe Ridersin kokoontumisajoa. Eivätkä he muuten kuppiinkaan sylje, mutta yhtään pahansisuista tai ympäripäissään ollutta ihmistä en nähnyt. Kaikki löytyi ja lopulta pyöräkin oli saatu kuorittua ulos laatikostaan. Leiri hiljeni hyvissä ajoin ennen puoltayötä! Aavistuksen perhosia vatsanpohjassa suuntasin seuraavana päivänä useamman keulakuljettajan johdolla kohti Soulia, maailman kolmanneksi suurinta kaupunkia
Ransu kotelossa Soulin lentorahtia varten. Pääsääntöisesti ne eivät sijaitse pääteiden varrella, vaan kylissä ja kaupungeissa. suunnitellusti) Marko ”Hemuli” Hemmilän, joka kesällä 2012 pakkasi Bemarinsa ja lähti ajamaan maailmalle. Peter Torontosta. Jenin serkku on kollegani puoliso ja asuu Suomessa. Jälkeenpäin voin sanoa, että ahnehdin liikaa ja liian nopeasti. n. Tällä kertaa Hemuli oli tulossa Alaskasta ja jatkamassa matkaansa kohti etelää. n. Winnipegissä emäntäni Loraine ja Nancy olivat valmistaneet monen ruokalajin kasvisillallisen ja pääsinpä maistamaan paikallista herkkuakin, saskatoonberry-paistosta! Thunder Bayssä presbyteeripastori Susan Mattinsonin luona majoittuessani kuulin alueen suomalaisuudesta. n. n. Takaikkunasta uteliaina kurkistelevat lapset olivat näky, jota en varmasti unohda! Ikimuistoisia olivat myös ne monituiset paikalliset motoristit, jotka tulivat kanssani juttelemaan. n. Naramatan lintukoto. Vaikka tiet ovat hyvässä kunnossa, viikon aikana ajetut 4 300 kilometriä Vancouverista Toronton pohjoispuolella sijaitsevaan Pickeringiin söivät naista aika huolella. Etukäteen olin kuullut alueen luonnosta, mutta ihan oikeasti piti hieraista silmiään, kun maisemien perusteella olisi voinut kuvitella ajavansa jossain päin Järvi-Suomea! Enää en ihmettele suomalaisten innokkuutta lähteä aikanaan juuri tuolle alueelle metsätöihin. Silti paljon mukavaa ja mieleenpainuvaa ehti sattua ja tapahtua. Esimerkiksi torontolainen Peter oli matkastani kuultuaan niin vaikuttunut, että totesi uskaltavansa toteuttaa unelmansa Euroopassa ajamisesta. On muuten iso lintu! Myöhemmin, jossain Sault Saint Marien ja Sudburyn välillä oli pakko vetää tien sivuun, kun näin ensimmäiset Amish-vankkurit. Kanada on suomalainen. Tienviitoista, paikkakuntien nimistä ja pihoilla liehuvista Suomen lipuista ei ole pulaa! Kanadassa olin useamman kerran joutua ongelmiin, kun en yksinkertaisesti löytänyt huoltoasemia. Andorra la Vella, helmi Pyreinetten sylissä. Joka ikisellä kaupungin asukkaalla on kuulemma jonkinlainen kytkös Suomeen! Ontarion provinssista ja sen luonnosta on mainittava erikseen. Tapasin Kanadan serkunserkkuni öljynporaaja Glenin, Suomi-hulluimman ihmisen ikinä, ja hänen vanginvartijasiskonsa Tracyn sekä yhden Kanadan kuuluisimmista rock-muusikoista, Dave Bakshin ja vaimonsa Jenin, joiden hulppeassa linnassa majoituin Pickeringissä. Muutama sattumalta tapahtunut kohtaaminen jäi erityisesti mieleen: sydän meinasi pysähtyä, kun matkalla Winnipegistä Thunder Bayhyn keskellä luonnonpuistoaluetta hissukseen ajaessani vieressäni olleesta ojasta nousi lentoon valkopäämerikotka. 40
n. Maisemat matkan aikana olivat vaihdelleet British Columbian vuoristoista Manitoban ja Saskatchewanin provinssien tasaisiin preerioihin ja Ontarion suomalaismaisemiin. Hän oli vuokrannut New Yorkista H-D Fat Bobin. Olen kuullut, että jos yrittää lentotai meriteitse viedä pyörää suoraan USA:han, on se todella vaikeaa! Pyörän pieni öljyvuoto, jota olin seuraillut Calgarystä saakka, saatiin Gardnerissa kuriin. Mitä toimivin konsepti! Todellista kilometrien nielemistä oli edessä saariretken jälkeen New Sydneystä Nova Scotialta Montrealiin. Espanjalaiset motoristit kannustamassa viimeisille kilometreille. Hieman taas harmitti oma tiukka aikataulu, koska muuten olisin muuttanut reittisuunnitelmia. Maininnan arvoiset lienevät naurettavat ruokakustannukset, yhteensä 372 €. Tässä kohtaa reissuni luonne muuttui täysin, kun ajoseuraksi ”ylimääräiselle” Newfoundlandin retkelle lensi Suomesta silloinen puolisoni. Mutkaiset tiet ovat hyvässä kunnossa ja pikkukaupungeissa on paljon nähtävää! Bostonin pohjoispuolelle, New Hamptoniin päästyäni, oli toinen tavoitteeni täyttynyt. Ikimuistoisinta oli ehdottomasti se, miten on mahdollista ajaa yksin maailman ympäri ilman ensimmäistäkään suurta vastoinkäymistä! n. n. Tietenkin piti käydä leimauttamassa passi ja lappuja, koska olin ensimmäistä kertaa saapumassa maahan. Osittain tämä johtuu siitä, että sorateitä on harvassa ja kurapyöräkuskit olivat niiden perässä menossa Newfoundlandin kautta Labradorin puolelle. Suurimmat kustannukset syntyivät pyörän lentorahdeista ja omista lennoistani, yhteensä 4 805 €. Siihen kaveri totesi, että ”My grandpa was Jalmari”. STEPHAN – TRURO – NEWFOUNDLAND – PERTH-ANDOVER – QUEBEC – MONTREAL Ennen valtiosta toiseen siirtymistä oli pakko käydä ihmettelemässä yhtä maailman kuuluisimmista nähtävyyksistä, Niagaran putouksia. No, tulipahan nähtyä! Olin suotta jännittänyt USA:n rajan ylitystä, niin leppoisasti tuntuivat virkailijat minuun suhtautuvan. Lentorahti Atlantin yli odotti ja aikataulussa oli pysyttävä. USA JA ITÄINEN KANADA: EAST SYRACUSE – GARDNER – NEW HAMPTON – ST. Olin ajanut yksin koko Pohjois-Amerikan halki. Trangia lauloi ja ihmiset tarjosivat, siinä suurin selitys. Totisesti! Vaikka kankku puutui ja niskaan sattui, en vaihtaisi pois hetkeäkään. Viimeiset tuhannet kilometrit kotiin ajaisin vaikka takaperin! Tällekin osuudelle toki mahtui paljon nähtyä ja koettua, kuten unohtumattoman kaunis vanha Lissabon, Espanjan motoristihullu kansa, Andorran piskuinen vuoristovaltio ja Berliini kaikkine historiallisine nähtävyyksineen ja lukuisine katutaiteilijoineen. Enää ei tarvinnut huolehtia lentorahdeista ja vaikka byrokratia pyörän tullista ulos saamiseksi olikin hidas ja kallis, olin huojentunut. Ihmettelin kovasti, kun mekaanikko Jim osasi ääntää oikein nimeni ”Jokinen”. SUMMA SUMMARUM: AIKAA maailman ympäri ajaminen kesti 87 vuorokautta, kilometrejä kertyi 27 640 ja kokonaiskustannukset olivat 9 984 €. Reittini oli sen verran suora lännestä itään, että kilometrejä kertyi 5 767. Tällä hetkellä tulevaisuuden suunnitelmissa ja työn alla ovat ainakin Mustanmeren kierros, Australian ympäri ajaminen ja Etelä-Amerikka. Aikamoista puhaltelua oli ”Mohawk Trail Roadia” ajaessa Vermontin ja Massachusetsin osavaltioissa. Newfoundlandin norjalaismaisemat. Ja olla vastuussa vain omasta tekemisestään – sitä tunnetta olen jäänyt kaipaamaan. Perth-Andoverin pikkukaupungissa jäin juttelemaan kaupan edustalla olevan paikallisen ruokapankin kerääjien kanssa. Huoltorakennuksilla varustetuilla alueilla jokaiselle majoittujalle on varattu oma pikku tontti ja varustukseen kuuluu aina pirttipöytämäinen kalusto ja tulipaikka. Mittari näytti vaatimattomat 40 astetta. Vartin verran jutusteltuamme he kysyivät, missä meinaamme yömme viettää ja lähes samaan hengenvetoon totesivat, että heiltä löytyy vierashuone, jonne olisimme tervetulleita! EUROOPPA: LISSABON (P) – SIETE IGLESIAS DE TRABANCOS (E) – ZARAGOSA – ANDORRA LA VELLA (AND) – CONNAUX (F)– LE SENTIER (CH)– KARLSRUHE (D) – BERLIINI – KÖÖPENHAMINA (DK) – TIBRO (S) – SUOMI Lissabonissa tuntui, kuin olisin jo kotona. Jos oli reissun lämpöennätys, lähes 50 astetta, syntynyt Siperiassa Habarovskista Vladiin päin, niin huonoksi kakkoseksi ei jäänyt USA:n itärannikkokaan. Hyvä ystäväni totesi reissun jälkeen, että taisinkin mennä mukavuusalueelleni epämukavuusalueen sijaan! Moneen kertaan olen jo joutunut perumaan ennen matkaa sanomaani, että kyllä yksi tällainen pitempi reissu riittää. Näin, koin ja opin kolmessa kuukaudessa enemmän kuin olin osannut uneksiakaan. En osaa sanoa, mitä mieltä siitä olin. New Hampshiren ja Mainen osavaltioissa ei ole kypäräpakkoa, ja suurin osa kuljettajista todella ajaa ilman kypärää, jopa highwayllä! Newfoundland on selvästi motoristien suosiossa, koska samalle lautalle (ennen Suomen ja Saksan väliä kulkenut SuperFast!) tuli yli 50 pyörää. Suosittelen valtaväylien sijaan pienemmillä teillä ajamista, etenkin vuoristoisilla alueilla. Kaikkineen tämä vei reilut puoli tuntia, eikä pyörästäkään kyselty mitään, ilmeisesti koska tulin Kanadan puolelta. 41. Butter Potin luonnonpuiston sekä Terra Novan ja Gros Mornen kansallispuistojen camper-järjestelmät ovat suomalaisittain maininnan arvoisia. Joka tapauksessa Newfoundlandin kierros oli mielenkiintoinen. Jos olen moneen kertaan päivitellyt hannuhanhimaista tuuriani, niin kaiken huippu lienee se, että ajoin ilman ensimmäistäkään rengasrikkoa samalla rengasparilla lähes maailman ympäri Suomesta Andorraan, eli noin 25 000 kilometriä! Kannattiko lähteä. Tästä huolimatta Eurooppa tuntuu tällä hetkellä olevan niin ”vieressä”, että viimeisestä osuudesta voi käydä kurkkaamassa blogissani, joka löytyy Biken nettisivuilta. Marko ”Hemuli” Hemmilä
KAWASAKI Z 1000 SX Ikoninen streetfighter sport-touring-asussa lupailee hauskuutta ja suorituskykyä. MONENLAISTA TOURINGIA 42 TESTI 042
KTM 1190 ADVENTURE Sorateiden superbike haastaa vakiintuneet reissaajat. Testissä kolme erilaista mallia: mukava ja ylellinen BMW R 1200 RT, sporttisen rähinäinen Kawasaki Z 1000 SX ja sorallekin sopiva KTM 1190 Adventure. TEKSTI PETRI SUURONEN KUVAT SIMON HAMELIUS BMW R 1200 RT Touringpyörien isän ja äidin uusin versio panostaa ylellisyyteen. MONENLAISTA TOURINGIA 43. Touringpyörien kirjo on valtava
H ARVA MOOTTORIPYÖRÄLUOKKA ON yhtä heterogeeninen kuin käsitteen ”touring-pyörä” alle asetettavat kaksipyöräiset. Kummastuttamaan jää ainoastaan nopeuden mukaan automaattisesti säätyvän radion äänentason puuttuminen. Mittaristo ja hallintalaitteet ovat BMWtyyliin ensiluokkaiset ja varustelu kattava, toki testiyksilö on lisävarusteltu Komfort-, Dynamicja Touring-paketeilla (1 261,93, 481,51 ja 2 003,17 euroa), audiojärjestelmällä (1 528,15 euroa) sekä Gear Shift Assistant Prolla (588,55 euroa). Kawasaki Z 1000 SX on periaatteessa katteilla varustettu Z 1000 -streetfighter. BMW R 1200 RT on todellinen mukavan pitkän matkan pyörän ruumiillistuma. Testikuljettajina toimivat allekirjoittaneen lisäksi Biken testipäällikkö Christer ja Ruotsin toimituksen Jonte. Testissä pohditaan paitsi pyörien keskinäistä paremmuutta, myös eri konseptien toimivuutta mallien ydinalueeseen; matkailuun. Malli esiteltiin kaudelle 2013, ja se korvasi aiemman 990 Adventuren. Varusteita on niin paljon, että niillä leikkiminen vie helposti huomion ajamisesta. Itävallassa moottoripyörämatkailu nähdään potentiaalisena seikkailuna. BMW:n satulassa istuminen vetää mukavuudeltaan vertoja kotisohvalle. Pitkän elinkaaren elänyt ikoninen RT on luonnollisesti luonut vuosien saatossa nahkansa lukuisia kertoja. Viimeisin uudistus tapahtui viime vuonna, jolloin malli sai muun muassa nestejäähdytteiset sylinterinkannet. Ajoasento on ryhdikäs ja kompakti. Tuulisuoja on oivallinen; lasi säätyy sähköllä ja peilit suojaavat käsiä hyvin viimalta. Myös kuljettajan paikka tuntuu vanhoille RT:n tutuille kotoisalta. KTM 1190 Adventure jatkaa matkaansa vielä kun muiden kuljettajat ovat kääntyneet etsimään parempikuntoisia teitä kuljettavaksi. Kawallakin pärjää, mutta BMW:n pitää mieluiten kestopäällysteellä. Kahvanlämmittimet ovat vakiona, satulanlämmitin sin. Jalkatapit ovat melko edessä ja ohjaustanko kurottuu lähelle kuljettajaa. 44. n. BMW R 1200 RT uudistui täysin viime vuonna, mutta BMW-muotokieli on helposti tunnistettavissa. Mallin historia alkaa jo vuodesta 1978, jolloin ensi-iltansa sai Bemarin kokokatettu R 100 RT. Testi ajettiin lokakuisessa Ruotsissa, jossa pyörät näkivät kolmen päivän aikana kaikenlaisia teitä pienistä ja röykkyisistä mutkapätkistä moottoritiehen. Se esiteltiin vuonna 2012, mutta se sai viime kaudella liudan päivityksiä, tärkeimpänä uudistuksena ehkä KTRC-luistonesto. Se kertoo sekä touringharrastajien monipuolisista toiveista että moottoripyörämatkailun suosiosta; eiväthän valmistajat täyttäisi harrastajien toiveita näin monipuolisesti, jos se ei olisi taloudellisesti mielekästä. Olosuhteiksi saatiin tyypillinen pohjoismainen syyssää, eli ilma oli viileä ja ajoittain vettä tuli reilusti, mikä toisaalta korosti touring-ominaisuuksille asetettavia vaatimuksia. Väkevä moottori on otettu RC 8 -superbikestä ja elektroniikkaa on vähintäänkin riittävästi. Myös alustaa, jarruja ja moottoria hienosäädettiin samassa yhteydessä. KTM ei sorateitä hätkähdä. Mukavuuden osalta BMW on muita vähintään pyöränmitan edellä. Tällä kertaa ajettavana on kolme keskenään varsin erilaista matkapyörää, joiden merkittävimmät yhdistävät tekijät ovat suuri koko ja tehokas moottori
Ensiluokkaista mukavuutta niin matkustajalle kuin kuljettajalle. Voimaa on käytettävissä riittävästi läpi kierrosalueen, mutta tehonkehitys tuntuu erikoisesti portaittaiselta. Matkustajan paikalta näkee hyvin eteen ja ergonomia on hyvä, joskin jalkoja joutuu pitämään varsin levällään. n. Kuljettajan satula on säädettävissä kahteen asentoon (805/825 mm satulakorkeus), ja lisäksi tarjolla on sekä matala että korkea lisävarustesatula. Se on myös aiempaa merkittävästi värinättömämpi ja sivistyneempi. Ajoasetukset vaikuttavat paitsi kaasuvasteeseen, luistonestoon ja ABS-jarruihin, myös puoliaktiivisen Dynamic ESA –jousituksen perusasetuksiin. Moottori on myös edeltäjäänsä hienostuneempi. Toisaalta keula ei – kuten tunnettua – oikeastaan niiaa jarrutettaessa. sältyy Touring-pakettiin, johon kuuluu myös Dynamic ESA, vakionopeudensäädin ja GPS-valmius. Koko ja paino. Nestejäähdytyksen saanut boxer-moottori värisee jonkin verran, mutta ei häiriöksi asti. Massiivisuuteensa nähden RT:n käsittely on helppoa hitaassa vauhdissa – leveys tulee tosin ottaa huomioon ruuhkassa – ja ajettavuus on hyvällä tasolla myös nopeuden noustessa. GPS-laitteelle on paikka mittariston yläosassa. Ilmoitetut 274 kiloa tekevät uudesta R 1200 RT:stä 15 kiloa edeltäjäänsä raskaamman. Telelever-keulan poikkeava toiminta epätasaisissa kaarteissa on ainoa testijoukossa keskustelua herättävä seikka. Kylmässä kelissä märällä pinnalla saavutettu vajaan 42 metrin jarrutusmatka satasen vauhdista on kova suoritus. Vanha tuttu, mutta kaikin puolin parempana. Lisäksi toistuvat lähdöt saavat sen ylikuumenemaan. Ei pelkästään faceliftattu, vaan täysin uusi BMW R 1200 RT. Vaikka vanha moottori ei ollut varsinaisesti tehoton, on kasvua 15 hevosen ja 5 newtonin verran, eli uuden tehoksi ilmoitetaan 125 hevosvoimaa ja väännöksi 125 newtonmetriä. Vaihteisto ei ole varsinaisesti hienostunut, mutta kardaaniveto toimii neutraalisti. Edeltäjän vahvuuksia on kehitetty ja heikkoudet poistettu. Käytännössä parhaiten toimivilta useimpiin tilanteisiin tuntuvat Road ja jousituksen Normaltai Soft-asento. UUSI MITTARISTO ON saanut vaikutteita K 1600 GT -mallista. BOXER-TWINI on saanut nestejäähdytteiset kannet sekä lisää tehoa ja vääntöä. BMW PYSÄHTYY LITIMÄRÄLLÄ KIITORADALLA SATASEN VAUHDISTA ALLE 42 METRIN MATKALLA. Myös satulassa tunnelma on sporttinen, BMW R 1200 RT VUODELLE 2014 UUDISTUNUT R 1200 RT on täysin uusi malli. BMW:n vaihteiston hienous on Gear Shift Assistant Pro, joka sallii vaihtamisen ilman kytkintä sekä isommalle että pienemmälle. Sekä kuljettajan että matkustajan satulaa, jalkatappeja ja ohjaustankoa on madallettu 20 millin verran niiden välisiä suhteita muuttamatta. Lähes kaikkia moottoripyörän järjestelmiä ohjataan mittariston keskiosan näytön valikoiden kautta. BMW:n osittain integroidut ABSjarrut ovat ensiluokkaiset. BMW:n kytkintuntuma on ohut, ja kytkin haukkaa helposti nopeissa lähdöissä. Matkustajan kahvat ovat erinomaiset ja laukuista saa hyvin tukea. YHDISTELMÄ-ABSjarrut ovat erittäin tehokkaat, eikä telelever-keula painu jarrutettaessa. Merkittävin uudistus on R 1200 GS:ssä ensiesiintymisensä tehnyt, nestejäähdytteisillä kansilla varustettu moottori, mutta myös mallin runko on täysin uusi. Dynamic sisältyy samannimiseen varustepakettiin, johon kuuluu myös päiväajovalot, Led-ajovalot (Pro) ja mäkilähtöavustin. Vakiona RT:ssä on kaksi ajoasetusta, Rain ja Road. PANOSTUS SEKÄ KULJETTAJAN että matkustajan mukavuuteen on suuri. Asetukset muuttavat pyörää melko paljon. Lisäksi voimaa on enemmän läpi kierrosalueen, mikä parantaa ajettavuutta. Uusi moottori, lisäelektroniikka ja kattavampi varustelu merkitsee myös kasvanutta painoa. Jousituksen säätöjen vaikutus sekä ajettavuuteen että matkustajan mukavuuteen on merkittävä. ”Välttämätön” lisävarustelu käy kalliiksi. Jousitus on BMW-tapaan telelever/unilever, ja lisävarusteena saatavilla oleva puoliaktiivinen Dynamic ESA -jörjestelmä on suositeltava investointi. 45. KAWASAKI Z 1000 SX päivitettiin maltillisesti monilta osin viime vuonna. Varustukseen kuuluu myös radio. Laatuvaikutelma on BMWtyyliin ensiluokkainen. BMW on jarrumittauksissa omilla metriluvuillaan. TOURING-IKONIN UUSIN VEDOS on lajissaan mainio. Suorin kilpailija lienee saman merkin K 1600 GT. Ulkonäkö on tuttua Kawasakia ja mallin sporttinen painotus käy ilmi heti ensisilmäyksellä. Myös luistotoiminto voisi olla tehokkaampi. Kaksi päällä ajettaessa BMW on erinomainen, eikä matkustajaa juuri huomaa. ABS:n saa kytkettyä pois päältä, mutta niin ei ole tarvetta tehdä
Kaikki testipyörät viihtyvät mainiosti mutkaisilla pikkuteillä. 46 POHJOISMAINEN SYYSSÄÄ KOROSTI TOURINGOMINAISUUKSIEN MERKITYSTÄ.. n
47
Matkustaja ei kärsi turbulenssista, mutta kompaktista takapenkistä kyllä. Toiminnaltaan nopea ABS-järjestelmä ei ole poiskytkettävissä ilman kikkailuja. Jarrut vaativat reilusti voimaa ja vaikka ABS toimii nopeasti ja tuntuma on hyvä, on jarrutusmatka pitkä. Pyörällä voi ajaa kuutosvaihteella tyhjäkäynniltä alkaen ilman minkäänlaisia protestointeja. KATTEIN VARUSTETTUNA STREETFIGHTERISTA muodostuu varsin pätevä sportti, jolla ajaa myös matkaa mielellään. Etujarrut on päivitetty Tokicon radiaalikiinnitteisiin monoblockeihin. Sporttisuus alleviivautuu erityisesti ajoominaisuuksissa. Kawasakissa on kaksi ajoasetusta, joista toinen antaa 70 % maksimitehosta ja luistonesto on kolmeasentoinen sekä poiskytkettävissä. Värinät korkeilla kierroksilla. Mittaristo ja hallintalaitteet ovat sen sijaan yksinkertaiset eivätkä sisällä ylimääräisiä hienouksia. Lisäksi paluuvaimennus on säädettävissä. Ajotietokonetta ohjataan tangon painikkeilla. n. Siihen nähden välitykset ovat omituisen tiheät, etenkin kun moottori saa koko pyörän värisemään ärsyttävästi korkeilla kierroksilla. Nöyrä ja suorituskykyinen moottori. Vaikutelma on karumpi; hieman muovinen ja halvan oloinen. Moottorin tehoasetuksia on kaksi; täyden lisäksi valittavana on 70 % tehosta ja hieman pehmeämmän kaasuvasteen antava asetus. Kawasaki on herkkä, mutta silti vakaa ajettava, ja testin ainoa manuaalisesti säädettävä jousitus toimii varsin hyvin. Kawasaki on myös se, joka kaksi päällä ajettaessa suoriutuu heikoimmin kuljettajan näkökulmasta. Matkustajan mukavuutta parantaa 10 milliä paksumpi satula. Kantamalli Z 1000:n suora ohjaustanko on saanut tehdä tietä korkeille clip-oneille ja jalkatapit ovat melko korkealla takana. KAWASAKIN MITTARISTOSTA JÄÄVÄT puuttumaan muiden mallien hienoudet, mutta kaikki olennaisimmat löytyvät. 41-millisen täysin säädettävän USD-haarukan perusasetukset ovat entistä jämäkämmät. Teho on kasvanut koko kierrosalueella, ja huipputehoksi ilmoitetaan nyt 142 hevosvoimaa 138:n sijaan. Kawasakin tuulisuoja on ryhmän niukin ja katelasi aiheuttaa kaikissa asennoissa kuljettajan kypärää ravistelevia pyörteitä. Sivulaukut ovat lisävaruste. Faceliftin yhteydessä Kawasakin laukut asennettiin lähemmäs pyörää, mikä helpottaa ruuhkassa pujottelua. Hyvä ajettavuus. Tarpeettoman lyhyet välitykset. Ajoasento toimii myös pitkällä matkalla. Toisaalta mitään ei varsinaisesti jää kaipaamaankaan ja muihin verrattuna edullinen hinta varustelu huomioon ottaen tuntuu asialliselta. Lisäksi kaksin ajettaessa kuljettajan kokema turbulenssi korostuu. Viime vuonna SX sai joukon päivityksiä, joista merkittävin on kolmeasentoinen KTRC-luistonesto. Laukut kiinnittyvät matkustajan kädensijoihin ja jalkatappeihin, eikä erillistä telinettä tarvita. Päivitetyt jarrut tuntuvat erinomaisilta, mutta vaativat voimaa. Taakse on asennettu hieman jäykempi jousi sekä esijännityksen pikasäätö. Värinöitä esiintyy korkeilla kierroksilla. Sporttinen tourer, painotus ehdottomasti sporttisuudella. Bensamittarin ja toimintasäteen ilmaisimen logiikka on parantunut selvästi aiemmasta. muttei mitenkään liioiteltu. 48. RIVINELOSEN käyttökelpoinen kierrosalue on uskomattoman laaja, käytännössä tyhjäkäynniltä rajottimelle. ABS on Boschin käsialaa. Kawasaki pysähtyy vaikeissa olosuhteissa vakaasti ja ilman dramatiikkaa. Kawasakin rivinelosen käyttökelpoinen kierrosalue on uskomattoman laaja. Entistä hiotumpi urheilullinen matkaaja. Kawasaki onkin varsin ketterä pyörä myös hitaassa vauhdissa. Heikko tuulisuoja. Ajotietokonetta voi ohjata kätevästi ohjaustangon painikkeista. KAWASAKI Z 1000 SX KAWASAKI ON VALINNUT poikkeavan tien vuonna 2012 esitellyn Z 1000 SX:n kehityksessä, sillä harvemmin streetfighterista jalostetaan sporttisempi malli. KAWASAKIN SPORTTISUUS NÄKYY POSITIIVISESTI HYVINÄ AJO-OMINAISUUKSINA. Z 1000 SX on saanut Tokicon radiaalimonoblockit. Vaihteiston toiminnasta voi sanoa vain hyvää. Kuljettajan paikasta poiketen matkustajan kyyti on täysin värinätöntä ja kun itsensä saa siihen soviteltua, on Kawasakin kyydissä suhteellisen mukava matkustaa pienestä satulasta ja jyrkästä polvikulmasta huolimatta. Matkustaja istuu varsin korkealla, joten painopisteen nousu tuntuu kuljettajalle selvästi. ULKOISISTA MUUTOKSISTA TÄRKEIN on kokonaiset 35 milliä aiempaa lähemmäs pyörää asennetut sivulaukut, jotka helpottavat ahtaissa väleissä puikkelehtimista. 1043-kuutioinen rivinelonen on saanut uudet kiihdytyssuppilot ja nokkien profiileja on muokattu. Kytkin on melko raskas, mutta sen tuntuma on hyvä. Jarrutusmatka on kuitenkin pisin; Kawasaki tarvitsee 100 km/h nopeudesta yhden Honda Civicin verran BMW:tä pidemmän matkan pysähtyäkseen
Hyvä ajettavuus ja oivallinen alusta. Vaihteisto on KTM:ksi varsin sivistynyt ja kevytkäyttöinen. Muiden tapaan myös KTM:n tuulilasi on säädettävissä, mutta sen tarjoama suoja on parhaimmillaankin välttävä. Suorituskyky, monipuolisuus. Hankala valikko. Penkki tärisee voimakkaasti, eikä KTM 1190 ADVENTURE VIIME VUOSINA KTM on jättänyt taakseen malliensa raakuuden ilman uhrauksia suorituskykyyn. Pitkä jousitus näkyy myös jarrutettaessa: voimakkaasti niiaava KTM on hieman rauhaton, mutta ABS toimii tehokkaasti ja osittain integroitujen jarrujen tuntuma on hyvä. KTM:n jarrujen hienous on nimellä MSC kulkeva mutka-ABS, joka toimii myös syvissä kallistuksissa. KTM ON varustettu yhdistelmä-ABSjarruin ja järjestelmän hienous on MSC, joka ottaa pyörän kallistuksen huomioon jarrutusta säädellessään. Aiempien mallien rajuus on mennyttä, mutta suorituskyky on parempi kuin koskaan. MOOTTORIN LUONNE on skitsofreeninen. Toisaalta KTM:n jousitus syö pinnan epätasaisuudet erinomaisesti lukuun ottamatta sport-asetuksen lievää pintakovuutta. Hitaassa ajossa pyörä on todella ketterä ja helppo ajaa. Pitkän jousituksen liikkeet tietyissä tilanteissa. Kyytiläisellä ei KTM:n takapenkillä ole yhtä mukavaa. Helposti lähestyttävä, mutta tarvittaessa raivokas. PARI VUOTTA SITTEN esitelty KTM 1190 Adventure on tämän testin malleista väkevin ja luokassaankin 150 hevosvoimaa jää kakkoseksi ainoastaan saman merkin 1290 Super Adventurelle ja Ducati Multistradalle. Ei lyhyille kuljettajille. Mittaristo itsessään on selkeä, joskin valikkojärjestelmän logiikassa on parantamisen varaa. Muutenkin raivokasta kiihtyvyyttä on tehostettu tiuhoilla välityksillä. Kuljettajan valittavana on neljä ajoasetusta (sport, street, rain ja offroad – kaksi viimeistä rajoittavat tehon 100 heppaan) sekä kaksi ABSjarrujen asetusta (street ja offroad). Kaksi päällä ajettaessa kyytiläisen huomaa. ABS on myös mahdollista kytkeä kokonaan pois päältä. Ajoasento korkean ja kapean KTM:n päällä on enduromaisen ryhdikäs. Nopeassa vauhdissa pitkä jousitus painuu voimakkaasti ja antaa pyörän elää, mikä tuntuu hienoisena epätarkkuutena. 1190 ADVENTURE SAI viime vuonna ensimmäisenä tuotantopyöränä Boschin MSC-ajonhallintajärjestelmän, joka ottaa pyörän kallistuksen huomioon sekä kiihdytettäessä että jarrutettaessa. Asetusten säätö ottaa aikansa, mutta onneksi pyörä antaa tallentaa omat suosikit. Myös viimeistely voisi olla parempi – muutenkin kuin mittariston ja hallintalaitteiden osalta. Tunnokkuus. Jalkatapit sekä leveä ohjaustanko tuntuvat olevan juuri oikeilla paikoilla ja ajoasento toimii kohtuullisesti myös seisten. BMW:n kaltaista puoliaktiivista jousitusta joudutaan ainakin toisteiseksi odottamaan. Vuodelle 2013 esitelty 1190 Adventure on tästä erinomainen esimerkki. RC 8 -superbikestä poimittu 1195-kuutioinen moottori on kesytetty käymään siististi ja toimimaan hyvin pienillä kierroksilla. Tunnokas kytkin on erinomainen. n. Kaksin ajaminen ei silti ole millään muotoa ongelmallista; säätöjen vaikutus on selvä, mutta ero ei ole yhtä dramaattinen kuin BMW:ssä. Ajettavuudeltaan KTM on hyvä, vaikka korkeus ja pitkä jousitus oman mausteensa siihen tuovatkin. Korkea pyörä vaatii pitkäjalkaisen kuskin. KOTARIN MITTARISTO ON selkeä, mutta kierroslukumittarin vasemmalta puolelta löytyvä valikkojärjestelmä, jonka kautta voi säätää kaikkia pyörän asetuksia, vaatii pientä perehtymistä. Kuljettaja saa valita neljästä moottorin ja parista ABS-jarrujen asetuksesta. Alusta on sähköisesti säädettävissä niin vaimennusten kuin esijännityksen osalta. Suurin etu kuljettajalle on niin sanottu ”mutka-ABS”, joka sallii täysjarrutuksen täydessä kallistuksessa – jarrukahvan voi siis runtata pohjaan käytännössä tilanteessa kuin tilanteessa ja antaa järjestelmän hoitaa loput. Tuulilasin säätäminen edellyttää pysähtymistä. Vaihtoehdot ovat kuljettajan pituudesta riippumatta voimakkaan ilmavirran ja pyörteilyn väliltä. WP:n alusta on sähköisesti säädettävissä ajotavan ja pyörän päällä olevan kuorman mukaan. Lyhytjalkaisen kuljettajan kannattaa huomata, että esijännityksen säätö muuttaa perän korkeutta huomattavasti. Toisaalta se on kiltti, mukava ja helppo, mutta kahvaa käännettäessä suorastaan raivokkaan tehokas. Yhdistelmä on vakuuttava erityisesti nelosvaihteen kiihtyvyysmittauksissa: kuudestakympistä sataankuuteenkymppiin KTM kiihtyy 5,2 sekunnissa! Korkeilla kierroksilla moottori värisee jonkin verran. Moottorin asetukset vaikuttavat myös tehoon ja keulimiseen sekä luistonestoon. 49. VAIKKA ADVENTURE-PYÖRÄT OVAT aiemminkin olleet suosittuja matkakumppaneita, vie KTM homman uudelle tasolle. 1190 ADVENTURE ON 150 ILMOITETULLA HEVOSVOIMALLAAN TESTIN TEHOKUNINGAS. Ylempänä kierrosalueella tehoa löytyy 150 hevosvoimaa. Säädöillä voi vaikuttaa jousien esijännitykseen ja vaimennuksiin
Yksin mukavuus ei testivoittoon riitä. Kuka olisi 10 vuotta sitten uskonut, että adventure-pyörä olisi tämänkaltaisen testin nopein. Jos jonkun pyöristä satulassa jaksaa istua tankillisesta toiseen, on se ehdottomasti R 1200 RT. Siinä on uhrattu liiaksi mukavuutta sporttisuuden alttarille, jotta Z 1000 SX:ää voisi hyvällä omatunnolla kutsua toureriksi. Vaikka pitäytyisi asfaltilla, ovat KTM:n pitkät joustomatkat Suomen maanteillä erittäin tervetulleet. KTM 1190 Adventure on testin paras ja se osoittaa isojen adventure-pyörien haastavan tosissaan paitsi perinteiset matkapyörät, myös sport-tourerit. Kauhukahvat sen sijaan ovat mainiot. Selvälle kolmannelle sijalle päätyy Kawasaki Z 1000 SX. 50. Reilun 300 kilometrin toimintasäde on reissaamiseen riittävä. Omassa lajissaan erinomainen BMW kärsii Kawasakista poiketen siitä, että se ei tee kompromisseja. Se häviää mukavuudessa BMW:lle, mutta pitkienkin matkojen taittaminen onnistuu mainiosti. n. Testivoitosta on kiittäminen upeaa moottoria ja hyvää ajettavuutta. Niukasti toiselle sijalle päätyy BMW. KTM on kiistatta kompromissi, mutta Mattighofenissa niiden laatiminen osataan hyvin. Se loistaa ajo-ominaisuuksillaan, mutta pitkille matkoille on parempiakin vaihtoehtoja. Testin voittaja on KTM. Kärkikaksikko on sen sijaan tasainen. Sen ykkösosaaminen liittyy mukavuuteen, mikä toki onkin matkapyörälle olennaista. 1190 Adventuren suorituskyky on yksinkertaisesti julma. Jos hakusessa on sporttinen pyörä, jolla voi heittää myös viikonloppureissuja, on Kawasaki hyvä valinta. Järjestimme Tukholman pohjoistunnelin epäviralliset avajaiset. eteensä näe oikeastaan lainkaan. KOLMEN PÄIVÄN AHKERAN ajamisen jälkeen oli aika pohtia mallien ominaisuuksia, tutkia mitattuja arvoja ja summata pisteet. Jo vakiovarustus on kattava ja riittää useimmille, mutta testipyörän varustuksesta on oikeasti vaikea keksiä puutteita. Mikä parasta, KTM:llä matkan ei tarvitse päättyä tien loppuessa
Kuljetuskapasiteetti BMW R 1200 RT KTM 1190 Adventure Kawasaki Z 1000 SX n. BMW:n tilavissa laukuissa on varsin uskottavan oloiset tiivisteet, jotka pitävät tavarat kuivina pahemmassakin monsuunissa. Touringlaukut maksavat vajaat 950 euroa ja alumiinilaukut telineineen reilut 900 euroa. Tehokas moottori tekee pyörästä pirteän ja se houkuttaa aktiiviseen ajoon. Tuntuu, että sen satulassa viihtyy loputtomiin. Ainoastaan BMW:ssä sivulaukut kuuluvat varustukseen, Kawasakiin ja KTM:ään ne on ostettava erikseen. Saatavilla on myös takalaukku, jota ei voi käyttää yhdessä sivulaukkujen kanssa. Tarjolla on myös kahdenlaisia takalaukkuja. KTM 1190 Adventure karkaa muilta vastustamattomasti. Matkapyöränä se on oivallinen, eikä äkkiseltään tule mieleen, millaiseen käyttöön se ei sopisi. MATKAPYÖRISSÄ kuljetuskapasiteetti on tärkeä ominaisuus. Mutta BMW:n mukavuus on omaa luokkaansa. Kawasakin laukut maksavat kaikkineen reilut 930 euroa, ja niiden tilavuus on yhteensä 56 litraa. Isompaan tilantarpeeseen on saatavilla lisäksi takalaukku. KTM:ään on tarjolla kahdenlaisia sivulaukkuja, joista alumiiniset vaativat erilliset telineet. Kawasakin ajoasento on liian rajoittunut ja käyttöalue mielestäni turhan kapea touringpyöräksi. PETRI SUURONEN KTM SOPII KAIKKEEN JOS TAVOITE ON ajaa rautaperse päivässä kuukauden ajan, on BMW itsestään selvä valinta. Muussa tapauksessa etevin on KTM, joka on varsinainen kameleontti. JONATHAN BALSVIK KOHTI HORISONTTIA JA VÄHÄN PIDEMMÄLLEKIN! KTM ON UPEAN monipuolinen. POHDINNASSA ON MYÖS ERI KONSEPTIEN TOIMIVUUS MATKAMOOTTORIPYÖRÄILYSSÄ. CHRISTER MIININ TODELLINEN ALLROUND! ITSELLENI MIELUISIMPAAN AJAMISEEN – räppäilyyn alustaltaan ja tietyypiltään vaihtelevilla mutkapätkillä – on KTM 1190 Adventure itsestään selvä valinta. 51
Tuulisuojassa on eroja. 1 41 6 m m 1 485 mm 19 116 46 80 5/ 82 5 46 26,4. BM W Ka w as ak i KT M Moottori Teho 18 19 19 Vääntö 18 18 19 Huippun. KORKEA 1190 ADVENTURE VAATII KULJETTAJALTAAN PITKIÄ JALKOJA. 2 263 mm 1 17 m m 1 445 mm 15 102 44 82 40 24,5. 15 17 17 Kiihtyvyys 16 17 19 Roll-on (4:lla) 16 17 20 Moottorin luonne 16 17 17 Värähtelyt 15 14 15 Yhteensä 114 119 126 Voimansiirto Kytkin 15 17 19 Vaihteisto 16 17 17 Välitykset 17 14 17 Yhteensä 48 48 53 Alusta Ohjattavuus 15 18 17 Vakaus 16 18 16 Käsiteltävyys 16 17 18 Etujousitus 16 17 18 Takajousitus 18 17 18 Yhteensä 81 87 87 Turvallisuus Jarruteho 19 14 16 Jarrujen säätely 18 17 18 Jarrutuksen vakaus 18 19 15 Maavara 19 19 20 Paino 14 17 17 Yhteensä 88 86 86 Mukavuus Ajoasento 18 17 18 Mukavuus 20 15 17 Aerodynamiikka 18 14 16 Mittaristo/kahvat 19 15 17 Yhteensä 75 61 68 Maantiellä Polttoaineenkulutus 16 14 15 Toimintasäde 19 15 17 Matkustajamukavuus 20 14 14 Yhteensä: 55 43 46 Kokonaissumma: 461 444 466 KOMMENTTI: Huoltohinnat pitävät sisällään öljyt ja öljynsuodattimet, mutta eivät kuluvia osia. 2 232 mm 1 43 9 m m 1 560 mm 22 120 52 86 0/ 87 5 45 26,0. * Takavilkku on integroitu takavaloon BIKEPISTEET n. 2 105 mm Vain yksi voi voittaa. Huoltohinnat ovat suuntaa-antavia Osat BM W R 12 00 RT Ka w as ak i Z 10 00 SX KT M 11 90 A dv en tu re Öljynsuodatin 20,75 € 13,10 € 13,70 € Ilmansuodatin 29,30 € 35,70 € 40,40 € Etujarrupalat (yht.) 165,50 € 121,00 € 169,80 € Ketjut ja rattaat Kardaani 372,10 € 216,33 € Vilkut (1 taka + 1 etu) 424,92* € 141,50 € 83,10 € Sivupeili 195,20 € 99,50 € 83,00 € Jarruvipu 75,10 € 78,50 € 106,90 € Yhteensä 910,77 € 861,40 € 713,23 € Huolto Vuosihuolto 200 € 230,15 € 198 € Iso huolto 450 € 874,70 € 749 € 5 v / 50 000 km 2 020 € 4 054 € 1 565 € 52. Kawasakin huoltoväli on 12000 kilometriä, KTM:n 15000 ja BMW:n dynaaminen käytöstä riippuen. BMW:n rinnalla Kawasaki vaikuttaa lähes nakupyörältä. TALOUSKATSAUS Varaosaja huoltohinnat on kysytty maahantuojilta tai kunkin merkin viralliselta jälleenmyyjältä
Jokainen mittaus pitää sisällään kaiken kaikkiaan 15 miljoonaa mittarilukemaa. Bike on maailman ainoa valoja mittaava moottoripyörälehti. Teho ja vääntö ilmoitetaan takarenkaalta ja lukemat on korjattu DIN-standardin mukaisesti. Etelämpänä valolla voi olla vähemmän merkitystä. Testipyöristä kiinnostava yksityiskohta on, että Kawasakin kulutukseen ajotavan vaikutus on minimaalinen, kun taas BMW:n ja KTM:n toimintasädettä voi pidentää (tai lyhentää!) kymmenillä kilometreillä ajotapaa muuttamalla. Hyvät valot ovat tärkeät turvallisuuden kannalta. KULUTUS JA TOIMINTASÄDE MATKAPYÖRISSÄ POLTTOAINEENKULUTUS JA erityisesti toimintasäde on tärkeä seikka. (BMW R1200 RT), ja kaukovalon 194 metriä (BMW K 1600 GT, 2011). TEHOMITTAUKSET KAIKKIEN PYÖRIEN TEHOMITTAUS suoritettiin Stockholms MC-Varuhusin dynamometrissä. Automaailman vertailukohteena voi mainita seuraavat esimerkit: Volvo V70:n lähivalon kantama on 76 ja kaukovalon 235 metriä. Sen mittaamiseksi luotettavasti pidämme kirjaa kulutuksista ja ajetuista kilometreistä jokaisen tankkauksen yhteydessä. Vuosien mittaan tehtyjen valotestien jälkeen voidaan todeta, että eri mallien välillä on valtavia eroja. Lähivalo voisi olla parempi – vuoden 2010 mallissa kantamaa oli melkein tuplasti! Lähivalon kantama: 64 m Kaukovalon kantama: 151 m KAWASAKI Z 1000SX Kawasakin lähivalon keila on leveä ja pituudeltaan hyväksyttävä. Lähivalon kantama: 59 m Kaukovalon kantama:81 m KTM 1190 ADVENTURE KTM:n valon korkean sijainnin vuoksi emme saaneet mittaustulosta 1190 Adventuresta. Mittauslukema on tärkeä, sillä Suomessa on lyhyitä päiviä sekä keväällä että syksyllä. BMW R 1200 RT Uuden R 1200 RT:n kaukovalo on hyvä, leveän keilan pituus on mainio. Valaisuasteikko >15 lux 7 lux 3 lux 1 lux Kaukoja lähivalojen kantama perustuu kolmeen luxiin, mikä on vähimmäisvaatimus tiellä olevien kohteiden huomaamiseksi. Tähän mennessä mitatuista pyöristä parhaan lähivalon kantama on 119 metriä. Kawasaki on vain pari heppaa perässä, mutta sen kierrosalue on laajin: tyhjäkäynniltä rajoittimelle ilman protestointeja. Valitettavasti kaukovalon kantama ei ole merkittävästi pidempi, vaikka valokeila onkin leveä. KTM:ssä on eniten tehoa, mutta lyhin kierrosalue – se ei pidä täyskaasusta matalilla kierroksilla. Tämä tarkoittaa sitä, että piirretty kuvio todellakin on sellaisenaan silmän havaittavissa. Bike testaa moottoripyörien valot Valokeilasta mitataan sekä kantama että leveys, tietyiltä osin myös valon voimakkuus. 53. Subjektiivisesti arvioituna valot ovat aivan kelvolliset, eivät kuitenkaan BMW R 1200 RT:n tasolla. Valonmittauskamerassa on optinen suodatin, minkä ansiosta spektrinen herkkyys on lähellä silmää. Lisäksi, jotta saisimme mahdollisimman kattavan kokonaiskuvan mallien todellisesta kulutuksesta, ajamme tarkoituksella tankkausten välejä eri tavoin, esimerkiksi tietyn tankkausvälin korostetun rauhallisesti, jotta saamme selville polttoaineen keskikulutuksen lisäksi kulutuksen vaihtelun ajotyylin mukaan
120/70 – 17, 3,5-tuum. /M O O TT O R I Moottori B2, 4-tahti, ilma-/nestejäähd. 190/50 – 17, 6,0-tuum. Jarrutusmatka olisi ollut huomattavasti parempi, jos asfaltin ja renkaan lämpötila olisi ollut korkeampi. Olosuhteet olivat kaukana optimaalisista, lämpötila oli kuusi astetta ja ilma oli sateinen, mikä osaltaan korostaa pyörien eroja. Toisioveto Kardaani Ketju Ketju A LU ST A Runko Teräsputki Alumiini Teräsputki Etujousitus Telelever USD 41 mm USD 48 mm Säätö Sähköinen, semiaktiivinen Täysin säädettävä Sähköinen Takajousitus Paralever Mono Mono Säätö Sähköinen, semiaktiivinen Esijännitys, paluu Sähköinen Joustomatka etu/taka 120 mm/136 mm 120 mm/138 mm 190 mm/190 mm K O K O JA Etujarru 2 x 320 mm,4-mäntäiset 2 x 300 mm, 4-mäntäiset 2 x 320 mm,4-mäntäiset Takajarru 276 mm, 2-mäntäinen 250 mm, 1-mäntäinen 267 mm, 2-mäntäinen Eturengas/-vanne 120/70 – 17, 3,5-tuum. Venttiilit/säätöväli DOHC, 4 vent/syl / 20000 km DOHC, 4 vent/syl / 42000 km DOHC, 4 vent/syl /30 000 km Poraus/isku 101/73 mm 77/56 mm 105/69 mm Iskutilavuus 1 170 cm³ 1 043 cm³ 1 195 cm³ Puristus 12,5:1 11,8:1 12,5:1 Teho (ilmoitettu) 125 hv/7 750 rpm 142 hv/10 000 rpm 150 hv/9 500 rpm Vääntö (ilmoitettu) 125 Nm/6 500 rpm 111 Nm/7 300 rpm 125 Nm/7 500 rpm Polttoaineensyöttö 52 mm läppärungot, rbw 38 mm läppärungot 52 mm läppärungot, rbw Vaihteet/kytkin 6/märkä monilevyinen, luistok. Paino 274 kg 230 kg 230 kg Tankki 25 litraa 19 litraa 23 litraa BMW R 1200 RT KAWASAKI Z 1000 SX KTM 1190 ADVENTURE P EN K K I Teho Huipputeho takarenkaalta 112,9 hv/7 900 rpm 128,3 hv/9 800 rpm 130,1 hv/8 700 rpm Huippuvääntö takarenkaalta 108 Nm/6 600 rpm 106 Nm/7 200 rpm 112 Nm/8 000 rpm Teho/paino (tankattuna) 0,40 hv/1 kg 0,53 hv/1 kg 0,54 hv/1 kg SU O R IT U SK Y K Y Kiihtyvyys 0-100 km/h s/matka (m) 3,83/52,64 3,66/48,35 3,52/46,99 0-150 km/h s/matka (m) 6,93/162,31 6,28/135,03 5,89/130,69 0-200 km/h s/matka (m) 14,93/561,64 11,15/377,07 10/333,84 0–402 m (s) / nopeus (km/h) 11,98/188,18 11,50/201,60 11,20/208,19 0–1 000 m (s) / nopeus (km/h) 22,51/213,71 21,31/229,42 20,91/233,93 Kiihtyvyys nelosvaihteella 60-100 km/h s/matka (m) 3,02/66,64 2,60/57,46 2,12/46,86 60-140 km/h s/matka (m) 6,27/175,24 5,13/141,75 4,09/112,53 60-160 km/h s/matka (m) 8,18/255,23 6,49/198,16 5,20/159,03 Jarrutusmatka 100 km/h – 41,79 m 46,11 m 44,38 m Nopeus Huippunopeus 218,76/228 km/h 233,95/247 km/h 238,73/260 km/h M U U TA Paino Paino tankattuna 280,6 kg 240,4 kg 238,8 kg Painonjakauma etu/taka 52,0/48,0 % 49,2/50,8 % 49,7/50,3 % Polttoaineenkulutus Keskiarvo testissä 6,8 l/km (6,3–7,0*) 7,7 l/km (7,6–7,9*) 7,3 l/km (6,6–7,6*) Toimintasäde testissä 367 km (356–399*) 246 km (241–248*) 316 km (304–350*) *Vaihteluväli testin aikana TEKNISET TIEDOT Valmistajan tiedot MITATUT ARVOT Alla olevassa taulukossa on Biken omista mittauksista saadut tulokset. 120/70 – 19, 3,5-tuum. BMW R 1200 RT KAWASAKI Z 1000 SX KTM 1190 ADVENTURE TI ED O T Perushinta 24 675 €/28 422,15 € 18 270 €/19 202,20 € 21 308,08 € Maahantuoja Oy BMW Suomi AB Puh: 09 613 741 www.bmw-motorrad.fi Sumeko Oy Puh: 030 650 50 www.kawasaki.fi KTM Nordic Oy www.ktm.com Takuu 2 vuotta 2 vuotta 2 vuotta Värit Sininen, harmaa, musta Vihreä, harmaa, punainen Harmaa, oranssi ABS/luistonesto On/On On/On On/On V O IM A N S. 54. Takarengas/-vanne 180/55 – 17, 5,5-tuum. 6/märkä monilevyinen 6/märkä monilevyinen, luistok. V2, 4-tahti, nestejäähd. R4, 4-tahti, nestejäähd. 170/60 – 17, 5,0-tuum. Erityisesti Kawasaki kärsi Bridgestone S20 -supersportrenkaistaan, joilla oli vaikeuksia saada otetta ajoalustasta. Tehokkain! Nopein! Kevyin! Edullisin! Kallein! Suorituskyky Suorituskykymittaukset ajettiin Christer Miininin toimesta Lundan lentokentän kiitoradalla
Gateway Canyons Resort sijaitsee Coloradon ja Utahin rajalla. n. Valikoima kuivatuilla aamiaismuroilla päällystettyjä donitseja.. n
Ja alkuun meno onkin rentoa. Altaaseen vaihdetaan vuorokausittain 13 miljoonaa litraa vettä. Innokas hotellipoika kertoo meille paikan historiasta ja ojentaa jäsenkortin, joka oikeuttaa aamiaisbuffettiin. M IEHEN NIMIKYLTISSÄ LUKEE ”Birdman”, ja hän pyytää meitä seuraamaan perässään parkkipaikalle. Vakionopeudensäädin päällä U.S. Ajatus osoittautui fiksuksi. Niiden yhteydessä oleva nuolen muotoinen kyltti ja teksti ”Ammo” kertovat, että Warhorse Firearms of The Rockies pitää majaansa yläkerrassa. Varjossa on 35 astetta lämmintä. Se sijaitsee kapeassa solassa, jossa rautatie, Interstate 70 ja Coloradojoki kohtaavat. Poikkeamme moottoritieltä ja kohtaamme kyltin, jossa lukee ytimekkäästi ”No services”. Kävelemme Grand Prix Motorsports -liikkeen poikki ja ohitamme ylöspäin nousevat portaat. Reitti on suunniteltu melko tarkasti, ja kaikki yöpaikat on varattu etukäteen. Matka Kalliovuorten poikki on ollut aurinkoinen, mutta petollisen viileä, ja hölmöyksissäni olen ajanut koko matkan t-paidassa. Otan punaiseksi palaneista käsivarsistani vaarin koko loppumatkalle: suojakerroin 50+ kaikille kropan alueille, jotka altistuvat päivänvalolle. Victory on varustettu neljällä kaiuttimella, satulalla, joka on yksi miellyttävimmistä kokeilemistani, ja tuulilasilla, jonka takana voin siemailla Dr Pepperiä ja vihellellä Nickelbackin mukana. Denver olisi joka tapauksessa hyvä lähtöpiste. Ajettuamme tunnin Roanin ylängön rikkumattomissa maisemissa emme ole nähneet yhtäkään huoltoasemaa. Kuumuus on paahtavampaa kuin olen koskaan kokenut – kuin avaisi konepellin tai kuuman uunin. Toteamme, että on parempi palata moottoritielle kuin lähteä pikkuteille etsimään GO WEST 4 000 kilometrin matka Kalliovuorten tuolle puolen oli kuin suoraan Lucky Luke -albumista. Lähes 4 000 kilometrin pituinen reitti näyttää Hallwagin Southwest-kartalla M-kirjaimelta. Aamiainen tarjoillaan maailman suurimmalla uima-altaalla, jonka vesi saadaan kuumista lähteistä ja jonka lämpötila on tasaisesti 37 astetta. Kun Birdman on puoli tuntia myöhemmin selittänyt bluetoothin, AM-radion ja tuulilasien säädöt, loihdimme kasvoillemme mahdollisimman luotettavat ja pätevät ilmeet, nyökkäämme toisillemme ja suuntaamme parkkipaikalta liikenteen sekaan Interstate 70 -tielle – pois Denveristä ja suoraan länteen kohti ensimmäistä määränpäätämme, Glenwood Springsia. Meitä odottaa huone Glenwood Hot Springs -kylpylähotellissa, jonka historia ulottuu vuoteen 1888. Kartalla Grand Junctionin kautta kulkeva 290 kilometrin reitti Gateway’hin näyttäytyy kolmena rentouttavana ajotuntina. PARI KUUKAUTTA AIEMMIN istuimme Simonin keittiössä suunnittelemassa ajoreissua vanhalle Pony Express -reitille Utahiin ja Nevadaan. Alan väsyä ja voida pahoin, ja Gatoradepulloni on tyhjä. TOINEN PÄIVÄ ANTAA meille pari uutta opetusta, joista olemme vielä onnellisen tietämättömiä jatkaessamme matkaa Interstate 70:llä kohti länttä. Glenwood Springs on vanha kylpyläkaupunki. Road G Cortezin länsipuolella. Birdmanin työtoverit Joe ja Tony ovat tuoneet parkkipaikalle kaksi pyörää: Victory Visionin ja Indian Chieftainin. Buffalo Bill ratsasti kuitenkin aikanaan niin syrjäisillä seuduilla, että meiltä olisi jäänyt liian paljon kokematta, joten harkitsimme uudelleen. Jenkkipyöräkaksikko on valittu tarkkaan kymmenen päivän mittaista matkaamme Denveristä Grand Canyoniin silmällä pitäen. 250 kilometrin moottoritietaivallus oli hyvä tapa totutella ankaraan kuumuuteen, amerikkalaisiin tienviittoihin, miles per hour -nopeusrajoituksiin ja biisonien siluetteihin. n. Coloradon suurimpaan kaupunkiin pääsee kätevästi lentämällä ja se sijaitsee aivan Kalliovuorten juurella. Route 89:llä Utahin eteläkolkassa. Vuoriston toisella puolen odottaa oikea autiomaiden, kanjonien, luonnonpuistojen ja vanhojen cowboy-kaupunkien paratiisi. Sitten tulee liittymä. Varjossa on noin 40 astetta lämmintä. 57 TOURING 057. Otaksuimme, että aikaerorasitus, pitkä lento ja tottumattomuus amerikkalaiseen liikennekulttuuriin puoltaisivat ykköspäivälle lyhyttä etappia. TEKSTI JA KUVAT TOBIAS BOVIN n
Ohitamme Ophirin 113 asukkaan kylän ja kurvaamme pienelle soratielle metsään, mutta ajo tyssää, kun tien katkaisee yllättäen sulamisveden muodostama syvä virta. Kaksi tuntia myöhemmin löydämme viimein kylmäaseman tyhjästä kylästä, jonka talot muistuttavat pyörättömiä matkailuvaunuja. Nousen Victoryn kyytiin. Siellä yhdistyvät golfradat, hevostalli, superautot, vaellusreitit, helikopterilennot, ravintolat ja yksi USA:n parhaista automuseoista. USA:ssa voi edelleen tankata niinkin halvalla kuin 70 sentin litrahinnalla. Viereisen pöydän iäkäs pariskunta keskustelee pöytänaapun. MEILLÄ ON SYY Grand Junctioniin ajamiselle: Rim Rock Drive. Kun otamme valokuvia pysähdyspaikalta, autoilijat pysähtyvät kohdallamme ja kyselevät huolekkaan oloisina: ”Are you ok?” mikä ei sekään saa häntä vakuuttuneemmaksi. Eikä Rim Rock Drive tuota pettymystä. Simon ei ole yhtä vakuuttunut. n. Hän lähtee ajamaan, mutta kun on mennyt viisi minuuttia ilman että olen nähnyt häestä vilaustakaan, tiedän jonkin olevan vialla. Driven Experiences -kokonaisuus kattaa vuokrauksen ohella esimerkiksi Driven Clubin, jonka runsaan 13 000 euron arvoisen Carbon-vuosijäsenyyden hankkimalla pääsee käsiksi Ford GT:n, Dodge Viper SRT:n ja Bentley Continental Supersportin kaltaisiin autoihin ja saa lukuisia muita etuja esimerkiksi majoituksiin ja tapahtumiin. huoltoasemaa. Parin kilometrin jälkeen pysähdyn tienlaitaan ja pyydän Simonia jatkamaan eteenpäin, jotta voin ottaa hänestä muutaman valokuvan alhaalla kaartuvissa tiukoissa mutkissa. Maksamme kumpikin viisi dollaria khakinväriseen univormuun ja stetsoniin sonnustautuneelle vartijalle. Onnea matkassa! Selvisimme Million Dollar Highwaysta yhdellä varoituksella. Suojassa auringolta Moabissa, Utahissa. Rim Rock Drive lähellä Grand Junctionia. Illalla diagnosoimme tilan syyksi nestehukan ja toteamme aliarvioineemme pahasti kuuman autiomaatuulen kuivattavan vaikutuksen. Strater Hotelin aamiaissalissa pääsemme maistelemaan köyhiä ritareita, munakokkelia ja vaaleanruskeaa kahvia. Kun lähestymme San Juan National Forestin metsää, pimeä alkaa laskeutua, ja ehdotan oikotietä. Coloradon kansallismonumentin kanjonialueen läpi kulkeva 34 kilometrin pituinen tie rakennettiin 1930-luvulla, ja se on listattu Montanan Going-to-the-sun-tien ja Kalifornian Pacific Coast Highwayn ohella USA:n hienoimpien teiden joukkoon. 58. Colorado State Highway 141:n varrella, runsaan 80 kilometrin päässä Grand Junctionista etelään sijaitsee Gateway Canyons Resort. Tavoitan hänet muutaman kilometrin jälkeen parkkipaikalta Indianin viereltä. Tiedustellessani, mistä on kyse, saan vastaukseksi vain käsittämätöntä muminaa. OLEMME ALIARVIOINEET PAHASTI KUUMAN AUTIOMAATUULEN. n. Colorado. Puheeni nopeammasta perillepääsystä saavat hänet kuitenkin taipumaan helppoajoiselle soratielle, joka on merkitty numerolla 630 ja joka näyttää oivalta oikotieltä 4 000-metrisen Lookout Peakin toisella puolella kulkevalle Million Dollar Highwaylle. Tie alkaa kymmenen kilometrin päässä Grand Junctionista luoteeseen. Ajatus kahdesta 400-kiloisesta pyörästä kaatuneina vesipyörteisiin saa meidät kääntymään takaisin 145-tielle. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen tietä reunustavat punaiset hiekkakivivuoret muuttuvat vaikuttavaksi laakeaksi vihreäksi maisemaksi, joka ilman horisontissa kohoavia teräviä lumisia vuorenhuippuja voisi yhtä hyvin olla kotikulmilta. Asfaltti on hienoa kuin prinsessakakun marsipaanikuorrute, ja maisemat ovat kuin suoraan vanhoista Lucky Luke -sarjiksista. Discovery Channelin perustajanakin tunnetun John Hendricksin luoma lomakohde on uskomaton. Äkkiä Simon ilmestyy näkyviin, ajaa ohitseni ja jatkaa väärään suuntaan. n. Aamulla tutustumme alueeseen ja jututamme Peteriä, joka vastaa autonvuokrauksesta. Durangolaismiesten arkiasuun kuuluu cowboy-saappaat, Wranglerit, kuvioitu pitkähihainen paita ja cowboy-hattu. SEURAAVANA PÄIVÄNÄ JATKAMME mahtavaa High way 141:ää etelään kohti Durangoa. Pitkän päivän uuvuttamina sytytämme takkaan tulen kaukosäätimellä ja jäämme kuuntelemaan Cartalk-nimistä radio-ohjelmaa ennen kuin uinahdamme Buickien kokoisiin sänkyihin
Sittemmin hän kertoi, että kartta oli näyttänyt hänelle tien koko matkan kohokohtaan. Blandingissa pysähdymme tankille ja ostamaan juotavaa. On aivan hiljaista. Ilmapiiri on ystävällinen, autenttinen ja amerikkalainen. Mutta se on toinen tarina. Nukahdamme nopeasti ja nukuimme kuin tukit kangaskaton suojissa. Myyjä ja useimmat asiakkaista ovat intianeeja. Navajo Times -lehteä myydään dollarin hintaan. The Western USA, American West, The Wild West tai vain lyhyesti The West viittaa USA:n läntisimpään kolmannekseen. Harley-Davidson, Indian tai Victory, jossa on tilaa matkatavaroille, maksaa noin 130 euroa/vrk. Saamme kumpikin vanhan villistä lännestä kertovan kirjan. Kaikilla on cowboy-hatut. Olemme nyt M-mallisen reittimme läntisimmässä pisteessä. Moabissa majapaikkamme on Moab Under Canvas, missä vietämme yön suuressa ja viihtyisässä teltassa. MITÄ MUUTA ON OTETTAVA HUOMIOON. MISSÄ MAJOITTUA. ESTAhyväksyntä, jonka saa hakemuksesta. MATKAMME JATKUU LÄNTEEN, Utahiin ja ulkoiluaktiviteettien mekkaan, Moabin kaupunkiin. Donny Johnson kuulostaa hämmästyttävästi Willie Nelsonilta laulaessaan Always on my mindia. Luonto koostuu ylängöistä, tasangoista, autiomaista ja metsien peittämistä vuorista. Valo häikäisee silmiäni, kun kurkistan ulos verkolla suojatusta ikkunasta. USA:ssa on paljon harvaan asuttuja alueita. rinsa kanssa sairauksista. Kun yhtenä iltana palaamme Grand Canyonilta, näemme cowboyn harjoittelemassa rodeota. Herään viideltä, kun ensimmäiset auringonsäteet osuvat telttakankaaseen. Hotellissa on saluuna, jossa The Blue Moon Ramblers -niminen orkesteri soittaa sunnuntaisin banjoa, viulua ja kitaraa, mistä mekin pääsemme osallisiksi. Zane Grey’s West Society valmistelee vuosikokousta, kertoo puheenjohtaja Terry Bollinger. Moni suunnittelee alkavaa päivää. Majoitumme mukavasti Victorian Innissä ja viihdymme Kanabissa. Minun oli jo kiirehdittävä suorinta tietä takaisin Denveriin ja lennolle, mutta Simonilla oli enemmän aikaa. Varaudu matkatavaroita valitessasi siihen, että joudut selviytymään tien päällä yksin. Denveriin pääsee lentämällä Helsingistä ja Tampereelta yhdellä tai kahdella välilaskulla. Vuonna 1887 avatulla Strater Hotelilla on Durangon pienessä 16 900 asukkaan kaupungissa keskeinen rooli. Sen sijaan tulijalta vaaditaan ns. Esimerkiksi Durangon Strater Hotel, Moab Under Canvas ja Gateway Canyons Resort ovat hotelleja, jotka tarjoavat unohtumattomia elämyksiä. Archesin kansallispuistossa vietetyn päivän jälkeen jatkamme länteen kohti toista pikkukaupunkia, jolla on erikoinen nimi: Kanab. USA:han matkustamiseen ei tarvita viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää. Jäämme hetkeksi katselemaan, kuinka hän pyörittelee lassoa hevosen selässä, ennen kuin aurinko painuu kokonaan mailleen. Kansallispuistoissa on kattavilla palveluilla varustettuja leirintäalueita, joilla telttapaikka maksaa reilut 10 euroa yöltä. n. MITEN PERILLE. 4 400 asukkaan Kanab on yksi harvoja Grand Canyonin lähettyvillä sijaitsevia kaupunkeja. Maksaminen onnistuu VISA-kortilla, mutta vain painamalla credit-nappulaa ennen pin-koodin syöttämistä, vaikka käytössä ei olisikaan luottokortti. Kaupungin läheisyydessä on myös kaksi muuta kiinnostavaa kansallispuistoa: Bryce ja Zion. Varustukseen kuuluu vuoteet, suihku, wc ja pieni veranta, jolta on näkymä Archesin kansallispuiston suuntaan. Voimakkaat tuulenpuuskat ravisuttavat eturengasta ajaessamme Road G:llä Cortezista lounaaseen. On hurjan lämmin, mutta ilmassa leijuva hienojakoinen hiekkapilvi suojaa sokaisevalta auringolta. Denver on erinomainen aloituspiste matkalle. Omani on nimeltään ”30 000 on the hoof”. Emmekö. Yhdensuuntaisen matkan hinta on edullisimmillaan 500 euron luokkaa. MOOTTORIPYÖRÄN VUOKRAHINNAT. n. Tulemmeko Ruotsista. Teiden varsilla on motelleja, joissa voi majoittua yhden hengen huoneessa runsaan 40 euron vuorokausihintaan. Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit Villi länsi lyhyesti MIKÄ LÄNSI-YHDYSVALLAT. Tiedämmekö, kuka Zane Grey on. 59. Lännessä on paljon tunnettuja luonnonsuojelualueita: Grand Canyon, Monument Valley, Zion, Yosemite, Glacier ja Yellowstone. Seuraavana aamuna matkaoppaana toimiva Jeff, jonka tapasimme paikallisella Chevron-huoltoasemalla, on varustanut Simonin Indianin käsin piirretyllä kartalla. Hotellin poikki kulkiessamme osumme suureen huoneeseen, jossa käy kuhina. Eurooppalaisten merkkien hinta on hieman korkeampi, pienten pyörien hieman alhaisempi
Testatuissa valoissa on useimpiin kaatumarautoihin sopivat kiinnitysmahdollisuudet (pultit ja mutterit), mutta mielikuvitusta käyttämällä on mahdollista keksiä muitakin vaihtoehtoja. Se vastaa sitä valomäärää, jonka ihmisen silmä vaatii havaitakseen esimerkiksi tiellä olevan esteen. TEKSTI & KUVAT OSCAR ALGOTT LISÄVALOTESTI n. Kaukovalon pituus vaihtelee moottoripyörästä riippuen, mutta keskimäärin se on 100 metrin tienoilla. Paras oma kaukovalo BMW K 1600 GT:n valon kantama on 194 metriä. Lisävalojen käyttö moottoripyörissä yleistyy jatkuvasti. Valoa mittaavassa kamerassa on optinen suodatin, jonka ansiosta mittauskuva vastaa paljaalla silmällä havaittavaa todellisuutta. Näin me testasimme BIKE ON MAAILMAN ainoa moottoripyörälehti, jolla on käytössään oma valolaboratorio. 60 TUOTETESTI 060. Valokeilasta mitataan sekä kantama että leveys, tietyiltä osin myös valon voimakkuus. Kaasun sytyttämiseksi xenon vaatii ballastin eli sytyttimen. Jokainen mittaus pitää sisällään kaiken kaikkiaan 15 miljoonaa mittarilukemaa. Valokuvion korkeus säädetään samanlaisilla välineillä kuin katsastusasemilla. Tuloksissa esitetty kantama on 3 luxia. Testin lopuksi totesimme, että lisävaloa etsiessä ei kannata tuijottaa kapeasti vain moottoripyörien lisävarustevalikoimaa. Nopeiten kehittyvää valotekniikkaa edustavat LED-valot. Samaa laboratoriota käyttää myös Ruotsin suurin autolehti Vi Bilägare. Kaikki lisävalot asetetaan telineeseen. Moottoripyöräilyn näkökulmasta xenonin hyöty on, että lampun kuori (sikäli kun ballasti ei ole sisäänrakennettuna) on LED-lamppua kevyempi ja ballasti voidaan sijoittaa painon jakamisen kannalta paremmin. LED-teknologian suurin etu on vähäinen energiankulutus, jonka ansiosta myös heikkoakkuisiin moottoripyöriin voidaan asentaa tehokkaita valoja. Esitetyt mittausarvot ja valonkuvat koskevat lisävaloa. Autojen kaukovalojen ja työja offroad-lisävalojen valikoimat ovat valtavat, ja juuri niistä löysimmekin parhaat valoratkaisut. Y LEISESTI OTTAEN MOOTTORIPYÖRIEN kaukoja lähivalot ovat riittämättömiä pimeällä ajamiseen. n. LED-lamppujen tavoin niiden valo on valkoista, mutta ne tuottavat vähemmän valoa wattia kohden. Testasimme laajan valovalikoiman. Muista kuitenkin, että kaiken on pysyttävä kunnolla kiinni ja kytkennät kannattaa vetää fiksusti. Hyvästä on maksettava – tässä tapauksessa reilut 29 000 euroa. Tässä testissä vertaillaan useantyyppisiä lisävaloja niin auto-, moottoripyöräkuin työtuotevalikoimista. Valaisuasteikko >15 lux 7 lux 3 lux 1 lux Kaukoja lähivalojen kantama perustuu kolmeen luxiin, mikä on vähimmäisvaatimus tiellä olevien kohteiden huomaamiseksi. Muita etuja ovat pitkä käyttöaika (15 000 tuntia tai enemmän, lampusta riippuen) ja päivänvalon kaltainen valo. Tavallinen hehkulamppu on edelleen vaihtoehdoista halvin. Se kuluttaa kuitenkin myös paljon energiaa eikä ole kovinkaan tehokas. Tavallisia ovat edelleen xenonvalot ja yhdessä hyvän heijastimen kanssa ne valaisevatkin erittäin hyvin. Lisävalon asennuksella ero voi olla huomattava
Kuori lämpenee kovasti. Valaisimessa käytettävän lampun tulee olla tähän valaisimeen tarkoitettu ja hyväksytty. Erityisen hyvä sääsuojaus (IP68). Helppo sijoittaa. LEDvaloille tyypillinen liidunvalkoinen valo. 140 EUR / KPL WWW.HELLA.FI HINTA: 360 EUR / KPL WWW.HELLA.FI HINTA: 300 EUR / KPL WWW.HELLA.FI 61 SU OSITTELEE SUO SITTELE E. Lähivalaisinten tulee olla oikeanpuoleista liikennettä varten tarkoitetut. Sinisenoloisesta linssistä huolimatta valo on kirkkaankeltainen, ja aivan kuten Biltema itse toteaa, sumuvalo lisää näkymistä. Parantaa lähinnä lähinäkyvyyttä (saatavana myös kaukonäkyvyyttä parantavana versiona). Hella DE Xenon VALMISTAJAN MUKAAN markkinoiden pienin xenonvalo. Ulkonäkö ohjaa kuitenkin ajatukset vahvasti automaailmaan. Hella Modul 50 MODUL 50:A MARKKINOIDAAN työvalona ja testatussa versiossa onkin leveys asetettu kantaman edelle. 250 EUR / KPL WWW.HELLA.FI HINTA: N. Se parantaa lähietäisyyden valaistusta jonkin verran, mutta ero oikeisiin kaukovaloihin on suuri. Testattu versio lisää kaukonäkyvyyttä. Automainen ulkonäkö. Polttimo 35W D2S Xenon Paino 325 g (ballasti ml. 885 g) L/K/S, 90/81/119,5mm Jännite 12V E-hyväksytty Kyllä Kantama (3 lux) 119 m Testin paras kantama! Hyvät liittimet. Lähivalot saavat jäädä päälle kytkettäessä kaukovalot palamaan. Kaikkien valaisinten ja heijastimien tulee olla 1.1.1989 tai sen jälkeen käyttöönotetussa moottoripyörässä ja mopossa E-hyväksyttyjä moottoriajoneuvon valaisimia. Kaukovalaisimet suunnattava eteenpäin. Lisätietoja: www.trafi.fi HINTA: 49,90 €/KPL WWW.BILTEMA.FI HINTA: N. Samanaikaisesti päälle kytkettävien kaukovalojen yhteinen valonvoimakkuus saa olla korkeintaan 225 000 candelaa, jota vastaa referenssiluku 75. Kaukovalaisimien tulee syttyä ja sammua samanaikaisesti. Kallis. Ei pidä sekoittaa kaukovaloon. Suuren heijastimen ansiosta valon kantama on ylivoimaisesti testin paras. Hienot liittimet. Kaukovalaisimia saa olla yksi tai kaksi. Sumuvalo parantaa enemmän omaa näkymistäsi liikenteessä! Polttimo 55W H3 Halogeeni Paino 375 g L/K/S, 74/80/140 mm Jännite 12V E-hyväksytty Kyllä Kantama (3 lux) 17 m Helposti sijoitettava lamppu. 970 g) L/K/S, 144,5/151,8/99,8 mm Jännite 12V E-hyväksytty Kyllä Kantama (3 lux) 185 m Mitä sanovat Suomen säädökset. Valosta on saatavana myös kantamaltaan pidempi versio, jossa kantama on lähes kaksinkertainen. Testaamamme versio parantaa lähinnä lähinäkyvyyttä. Kuitenkin vain yksi lamppu voi riittää, ja suosittelemme sen asettamista keskelle painon jakamisen vuoksi. Polttimo 35W D2S Xenon Paino 405 g (ballasti ml. Hyvä sääsuojaus. Valokeilan leveys on suvereeni pituuden jäädessä tyydyttäväksi. Kevyt. Ballasti vie kuitenkin paljon tilaa. Jykevä rakenne. Melko iso ja tosi raskas. Valaisimien, jotka muodostavat parin, on oltava toisiinsa nähden symmetrisiä sekä symmetrisesti asennettuja, mikäli ajoneuvon muoto sen sallii. Biltema Sumuvalo SUMUVALO ON TESTISSÄ muistuttamassa, että sumuvaloa ei pidä sotkea kaukovaloon. Hyvä suorituskyky. Kuori on erittäin lujatekoinen mutta suuri ja raskas. Ballasti on sama kuin DE Xenonissa. Leveys ja kantama ovat hyvät lampun vaatimattomaan kokoon nähden. Myös leveys on todella hyvä. Ballasti vaatii lisätilaa. Niiden on täytettävä samat väritekniset ominaisuudet ja niiden on oltava valoteknisesti likimain samanlaisia. Koon vuoksi vaikea sijoittaa. Mukana haarukan putkiin ja kaatumarautoihin sopivat kiinnikkeet. Lamppu on helppo sijoittaa ja se sopii hienosti kaatumarautoihin. Magnesiumkuori tekee lampusta kevyen. Hella Ultra Beam ULTRA BEAM ON Modul 50:n tavoin työvalo. Polttimo 30W LED Paino 1030 g L/K/S, 115/132/85 mm Jännite 9-33V E-hyväksytty Ei Kantama (3 lux) 110 m Pyörä näkyy paremmin liikenteessä. Pieni energiankulutus, kompakti. Rakenne ja liittimet tuntuvat varsin luotettavilta. Kompaktin muotonsa ja keveytensä ansiosta se toimii kuitenkin mainiosti myös moottoripyörässä, jos sille vain löytyy paikka. Malli on kuitenkin lähes täydellinen moottoripyörälle. Hella Comet 200 Xenon COMET 200 XENON löytyy autojen lisävalovalikoimasta. Polttimo 15W LED Paino 320 g L/K/S, 67/88/82 mm Jännite 9-33V E-hyväksytty Ei Kantama (3 lux) 45 m Huippuleveys, hyvä pituus. Erityisen hyvä sääsuojaus (IP68)
Testattujen lisävalojen mittauksissa käytettiin 13,8 voltin jännitettä. Ei varsinaisia miinuksia. 260 EUR/PR WWW.ATLOK.FI HINTA: N. Huomaa kuitenkin, että halvat kopiot eivät aina selviydy kovista sääoloista yhtä hyvin kuin kalliimmat originaalit. Voimme suositella myös hieman kalliimpaa mutta myös tehokkaampaa Hella DE Xenonia. Soveltuu ainoastaan sijoitettavaksi keskelle. Jykevä rakenne. ARV OINE N HIN TANSA SEKÄ HELLA COMET 200 XENON että Vision X Light Cannon puhuvat sen puolesta, että iso heijastin pidentää valoa. Hellan työvalojen tavoin myös tämän valon sääsuojaus on erinomainen: IP68. Muoto sopii hyvin moottoripyörään. Pelkkiin moottoripyörille tarkoitettuihin lisävaloihin takertuminen ei kannata. Vision X Light Cannon 4,5 TESTIN TOISEKSI PARHAAN valon nimi on kuvaava. Polttimo 25W LED Paino 985 g L/K/S, 120/146/110 mm Jännite 12-32V E-hyväksytty Kyllä Kantama (3 lux) 150 m Todella hyvä suorituskyky suhteessa kokoon ja energiankulutukseen. Polttimo 55W H3 Halogeeni Paino 420 g L/K/S, 67/70/120 mm Jännite 12V E-hyväksytty Ei Kantama (3 lux) 56 m Leveys ja pituus. Polttimo 20W LED (kapea valo) Paino 1085 g L/K/S, 150/90/120 mm Jännite 12-32V E-hyväksytty Ei Kantama (3 lux) 106 m HINTA: 167 EUR WWW.RMHEINO.FI HINTA: 329 EUR / PARI WWW.ATLOK.FI HINTA: N. Vision X Optimus Single HUOLIMATTA VAIN 10 watin tehostaan Optimus Singlen kantama on 100 metrin paremmalla puolella. Testin paras kompromissi on Vision X Optimus Single, jonka koon ja suorituskyvyn liittoa on vaikea lyödä. Mukana asennukseen tarvittavat kytkennät. Malli on tarkoitettu kaukovalaistuksen kohentamiseen, mutta saatavana on myös lähiversio. Referenssiluku 20. Allaoleva kuva kertoo, millaista suorituskykyä voit odottaa kahdelta Single-lampulta. Reilunkokoinen rakenne. Tämänkin mallin sääsuojaus on erittäin hyvä IP68. LEDja xenon-valojen rinnalla vaikea puolustaa. Kantama on kiitettävä siihen nähden, että valo tulee halogeenilampusta. Halogeenilamppu ei parhaassa tapauksessa edellytä suurta budjettia. Parhaaksi polttimoksi toteamme LED-polttimon, vaikka xenonpolttimoiden kantama on edelleen monessa tapauksessa pisin. Yksittäisenä lisävalona myös Optimus Dual toimii. Raskas ja tilaavievä. Vision X Optimus Dual TÄMÄ VERSIO ON lyhyesti sanottuna ylävasemmalla esitellyn Single-version kaksinkertaistuma. Hintansa arvoinen ja hyvä ostos! Polttimo 10W LED (kapea valo) Paino 585 g L/K/S, 80/80/100 mm Jännite 12-32V E-hyväksytty Ei Kantama (3 lux) 109 m Hyvä suorituskyky kokoon ja energiankulutukseen nähden. Niiden edustamat mallit ja kaukovalotyypit valaisevat parhaiten, jos pyörässä vain on tilaa – ja jos pystyy nielemään esteettiset puutteet. Testaamistamme lisävaloista kannattavimmiksi sijoituksiksi nousivat työvaloiksi, offroad-valoiksi ja puhtaasti autojen lisävaloiksi luokiteltavat valot. SW-Motech Offroad -Light kit Takato TESTIN AINOA moottoripyörävarustevalikoimaan kuuluva valo. Dual sopii parhaiten sinulle, joka etsit keskelle sijoitettavaa ratkaisua. 4,5-tuumainen heijastin takaa hyvän lähivalaistuksen leveyden, mutta myös 150 metrin kantaman. Hyvä sääsuojaus. Valikoima on valtava. 230 EUR/KPL WWW.ATLOK.FI n. IP68-luokan sääsuojaus. Paketti sisältää myös tarvittavat kytkennät ohjaustankoon asentamiseen. Valo ei ole yhtä valkoinen kuin Xenonissa tai erityisesti LED-lampuissa. LED-valojen energiankulutus on vähäinen, eikä niiden kanssa tarvita ballastia, jota xenon-valo edellyttää. Vähäisen energiankulutuksen, hyvän suorituskyvyn ja useimpiin kaatumarautoihin soveltuvan muotonsa ansiosta se sopii seikkailupyöriin kuin nakutettu. Valo sopii esimerkiksi haarukan putkien väliin tai etukatteen alareunaan. Tulokset 62. Rakenne on luotettavan tuntuinen. Valkoinen valo. Kuori on iso ja raskas ja vaatii tilaa ja tasaisen kiinnitysalustan
kello 16 mennessä. tekstiviestillä: kirjoita viestiin BIKE BT1 sekä nimesi ja osoitteesi. Lähetä viesti numeroon 17100. soittamalla tilaajapalveluumme 010 420 4120 (arkisin kello 9–16), mainitse kampanjatunnus BT1. Palvelusta löytyvät kaikki Biket vuodesta 1984 asti. Bike on ollut suomalaisten moottoripyörälehtien ykkönen jo 31 vuoden ajan, eikä uusi kausi ainakaan hidasta vauhtia! Tervetuloa vetämään kanssamme täyttä kaasua puoleksi vuodeksi puoleen hintaan, vain 17 eurolla! (5 numeroa) JOTTA SAISIT 25. Tämän jälkeen voit rauhassa päättää, haluatko jatkaa kestotilaajana. kello 16 mennessä, saat tuoreeltaan seuraavan numeron ja tarjousjakso jatkuu 2. 230 EUR/KPL WWW.ATLOK.FI Haluatko paalupaikalle. HINTA: 329 EUR / PARI WWW.ATLOK.FI HINTA: N. BIKE-touring.indd 1 06-04-2016 13:47. Toimi heti, jotta varmistat edullisen tarjoushinnan ja saat nauttia ajokauden aikana raudanlujasta moottoripyöräasiasta kotiin kannettuna! Kireitä sinkkejä, Petri Suuronen toimituspäällikkö VOIT TEHDÄ TILAUKSEN SEURAAVASTI: . . (Kestotilaus jatkuu tarjousjakson jälkeen voimassa olevalla tilaushinnalla. Kestotilauksen voi peruuttaa ilmoittamalla siitä asiakaspalveluun erikseen ennen uuden jakson alkamista syyskuussa 2016.) Huom! Tee tilaus maanantaihin 9.5. . Viestin veloitus on normaalin tekstiviestin hintainen. sähköpostilla asiakaspalvelu@bike.fi Kirjoita viestiin tunnus BT1 sekä nimesi ja osoitteesi. Voit lukea myös tilaamasi uudet numerot, sähköinen näköislehti ilmestyy palveluun aina samanaikaisesti printatun lehden kanssa. marraskuuta ilmestyvään numeroon 10.16 saakka. TOUKOKUUTA ILMESTYVÄN NUMERON 6.16, TOIMI HETI! Kun teet tilauksesi alla olevien ohjeiden mukaan maanantaihin 9.5. )! Voit lukea esimerkiksi edellisen tilauksesi päättymisen jälkeen ilmestyneet numerot milloin ja missä tahansa. Printatun lehden lisäksi saat lukuoikeuden Biken kaikkiin numeroihin netissä (www.lehtiluukku.
Onnettomuuden pelko nousi monta kertaa pintaan, mutta kumma kyllä matka päättyi hyvin. Kohteeksi valikoitui Balkanilla sijaitseva 22 miljoonan asukkaan Romania. Kaupunkia edeltäneet 50-60 kilometriä olivat hieman ikävä kokemus. Kun kahteen kaistaan jaettu tie päättyi, tulimme maaseudulle. Se oli ravintolaksi muutettu vanha kirkko, jossa sai nauttia livemusiikista ja tanssista. ENSIMMÄISEN PÄIVÄN AIKAISEN aamiaisen jälkeen nousimme pyörien kyytiin ja suuntasimme pohjoiseen kohti Brasovin kaupunkia. Vielä tänä päivänä moni kerros on kesken. Vuokraamon edustaja tapasi meidät hotellilla, joka oli hieno ja moderni majoituskohde lähellä keskustaa. ONNISTUNUT NELJÄN-VIIDEN PÄIVÄN reissu vuokrapyörällä edellyttää tietenkin suunnittelemista. Maksoimme 20 minuutin matkasta 27 euroa, kun lähempänä totuutta olisi ollut 27 Romanian leuta. Päätimme ajaa E60-tietä pohjoiseen ja Ploiestin kaupungin ohi. Pienimuotoisten paperitöiden ja pyörien läpikäynnin jälkeen saimme lyhen opastetun kierroksen ja päädyimme suosittuun ruokapaikkaan. Länsimaistunut maa kuuluu kuitenkin sekä Euroopan unioniin että Natoon. Näin käyttöönsä saa juuri haluamansa pyörän, ja lentolippujen hinnat ovat kohtuulliset ja aikataulut joustavasti valittavissa. TEKSTI & KUVAT HENNING LOTTERUD n. Ei sinänsä yllättäen tulimme huijatuiksi taksimatkan päätteeksi. Hauska paikka. Vieras liikennekulttuuri jännitti, ja seuraavana päivänä nousisimme pyörien kyytiin ja lähtisimme liikenteen sekaan. Se ei ehtinyt valmistua ennen Ceausescun ajan päättymistä, mutta kaikki tarvikkeet ja kalusteet, jotka oli jo tilattu, valmistettiin ja toimitettiin pääkaupunkiin; koko rakennus oli määrä rakentaa romanialaisista aineksista ja romanialaisten käsin. Se on helppolukuinen, ja vihreällä merkityt tiepätkät takaavat aina hienon ajokokemuksen, sekä tien kunnon että maisemien suhteen. Se on noin neljännes maksamastamme. Toiveena oli kokea Romaniaa lännessä ja koillisessa halkovat Karpaatit ja niiden helmet. Pyörät, lennot ja majoitus kannattaa varata 8-9 kuukautta etukäteen. Taksimatka Otopenin lentokentältä Bukarestiin oli jännittävä kokemus. BestBikingRoads.comin, käyttämämme vuokraamon sekä Michelin-kartan tarjoamien vinkkien pohjalta alkoi hahmottua realistinen reitti, johon kuuluisi 350-400 kilometriä ajoa päivässä. Branin linna, joka on tunnettu kreivi Draculasta. M ONILLE ROMANIA NÄYTTÄYTYY edelleen vanhana Itä-Euroopan maana rautaesiripun takaa. 64 TOURING 064. Ajatus uudesta maasta uusine kokemuksine tuntui mahtavalta. n. Gps ohjasi meidät ydinkaupungista isommalle tielle ja kaikki sujui odotettua paremmin. Olimme vuosien ajan kolunneet Alppeja ristiin rastiin läntisestä Chamonixista itäiseen Salzburgiin saakka. Suuntana Transalpina, Romanian korkein vuoristotie. Meille suositeltu reitti oli asutusaluetta ja liikenne oli erittäin ruuhkaista. Michelin-kartta osoittautui suosittelemisen arvoiseksi hankinnaksi. Se on maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen. Olisimme saaneet tammikuussa lentoliput Bukarestiin noin 120 eurolla, mutta asian lykkääminen nosti hinnan pariin sataan. Myös parlamenttitalo iltavalojen loisteessa oli pakollinen nähtävyys. Transfagarasan, joka Jeremy Clarksonin mukaan on ”maailman paras” tie, on tietenkin merkitty vihreällä, ja sen osuuden mekin halusimme kokea. Autoja ja rekkoja, mutta myös romanialaiKarpaattien parhaat ROMANIAN HELMIÄ Kokeneet maailmanmatkaajat suuntaavat kaksipyöräisillä Romaniaan ja maailman parhaisiin prätkäteihin luetuille reiteille. Maa on vain hieman Iso-Britanniaa pienempi, joten pitkä viikonloppu riittäisi maan koluamiseen kahdella pyörällä. Ehkä tunnetuin maa on kreivi Draculasta (Vlad Seivästäjästä) ja despootti Nicolae Ceausescusta, joka vaimoineen teloitettiin ampumalla seinää vasten joulupäivänä vuonna 1989
65. Näky muistuttaa leikkiautorataa. n. Transfagarasan oli tietenkin osa matkasuunnitelmaa
Myös tien laidassa seisoi paljon rekkoja. Tiellä oli viidenkympin rajoitus, mutta jos ajoimme alle kahdeksaakymppiä, olimme heti tien tukkona. Sighisoaraa lähestyttäessä tiet muuttuivat avarammiksi ja väljemmiksi. Vierailulla pääsimme maistelemaan paikallisia makuja ja tapaamaan koko perheen; myös isoäidin, joka oli aivan kuin aiemmin päivällä näkemämme vanhat hampaattomat mummot keppeineen ja huiveineen. Alas Transalpinaa. Tie on paikoin epätasainen, mutta mutkat ovat huikaisevia. Päivän viimeiset 140 kilometriä taittuivat erinomaisella tiellä, joka tarjoili hienoja kaarteita sekä n. n. Perheen isä oli yhden reissumme osanottajan tuttu 18 vuoden takaa. Branin linna tarjoaa myös idyllisiä kuvakulmia. Asia harmitti, koska osuuden neulansilmämutkat olivat mahtavat. n. Viimeisen pätkän Brasoviin aioimme ajaa 1A-valtatietä Cheian alueen läpi. Jostain syystä lännempänä kulkeva päätie E60 oli tuona päivänä suljettu rekoilta. Alkuruoaksi tarjoiltiin nuudelikeittoa ja pääruoaksi lihatäytteisiä paprikoita tomaattikastikkeessa. Erityisesti viiden jälkeen autojen määrä väheni ja pääsimme nostamaan vauhtia. Lisäksi saimme pelätä, että vanhat rekat roiskisivat öljyä jälkeensä mutkissa. Transalpinalla ei hienoista mutkista ole pulaa. Suunnitelma oli päästä iltaan mennessä Sighisoaran kaupunkiin, joka sijaitsee Karpaattien pohjoispuolella. Ploiestin jälkeen liikenne rauhoittui hieman. Jälkiruokakakun tähteet saimme pakata mukaamme perälaukkuun. n. Sitä ennen saimme lounaskutsun erään Sacelessa (Brasovista etelään) asuvan perheen luo. Ilmiö on tuttu myös Sveitsistä, Itävallasta ja Italiasta: ihmiset suuntaavat päivällisaikaan kotiin. Niinpä 1A oli täynnä laahaavia rekkoja ja kuorma-autoja, jotka estivät meitä kaasuttelemasta vapaasti pätkän hienoissa mutkissa. 66. Ajaessa sai olla tarkkana. sittain tyypillisiä kulkukoiria, hevoskärryjä, vanhoja muoreja kävelykeppeineen ja hartiahuiveineen sekä tien laidassa leikkiviä lapsia
Lisäsimme myös vaatetusta, sillä ilma oli käynyt koleaksi. Aamuinen sade ei hidastanut ajoamme mahtavilla teillä. MATKAMME OLI PUOLIVÄLISSÄ. Meillä oli hauskaa, mutta muille suosittelemme ajamaan Transalpinan etelästä pohjoiseen. Palvelu oli erittäin hyvää, hotelli oli tasokas, ja pyörät saatiin yöksi talliin. Suunnitelmamme oli ajaa yöksi takaisin Sibiun kylään, mutta totesimme, että kello oli jo liikaa. Edessämme oli kolmen-viidenkymmenen kilometrin matka Curtea de Argesin kylään, joka sijaitsee Transfagarasanin kupeessa. Tulimme risteykseen, jonka ympäristö osoittautui ehkä sadan mustalaisen asuinpaikaksi. Mutkat seurasivat toisiaan, emmekä nähneet suoraa pätkää moneen kilometriin. Lasleasta lähdimme valtatie 14:ää ohi Mediasin kohti Sibiuta. 67. Ruokailu maksoi kaikilta kuudelta yhteensä noin 25 euroa, eikä paikka varmasti ollut se halvin mahdollinen, sijaitsihan se matkailijoiden suosiman reitin varrella. AURINKO JA LÄMPÖ olivat palanneet ja oli aika pysähtyä lounaalle. Solan keskivaiheilla tie alkoi jälleen viettää alaspäin. Meteli yllytti myös koirat räksyttämään, joten yritys jatkaa unia oli turha. 148 kilometrin mittaisen osuuden korkein kohta on Urdelen passo, joka kohoaa 2 148 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kylien poikki ajamiseen kului paljon enemmän aikaa kuin olimme odottaneet, minkä vuoksi taitoimme Sibiusta muutaman kymmentä kilometriä moottoritietä pitkin luoteeseen kohti Sebesiä, mistä Transalpina alkaa. Soitimme vuokraamomme yhteyshenkilölle, ja niin meille järjestyi hotellihuone Râmnicu Vâlcean kaupungista. Pyörävuokraamo ei ollut ohjeistanut meitä pysähtymisistä, mutta saimme otettua muutaman valokuvan ilman ongelmia. Kun pysähdyimme, he tulivat luoksemme, ja perässä seurasi vanhempia ja isovanhempia pyytämään rahaa. Karttaa vilkaistuamme ehdimme jo pettyneinä luulla, että tässä oli kaikki – mutta emme olisi voineet olla enemmän väärässä! Muutaman kilometrin jälkeen tie lähti jälleen nousemaan muutaman mahtavan neulansilmän kautta kuin suoraan Romanian huipulle. Romanialaisten silmissä tie on yhtä hieno vaihtoehto kuin Transfagarasan, mutta paljon vähemmän tunnettu. Kun kerran olimme poikenneet päätieltä, päätimme jatkaa Sebesiin pikkuteitä pitkin, ja reitti osoittautui yhdeksi reissun kohokohdista. Vastakkaiseen suuntaan ajaneilta motoristeilta kuulimme, että vuorilla oli satanut aamulla. Joka tapauksessa kokemus oli hieno. kukkuloiden ja nummien täyteisiä maisemia. Puhelinverkko ei toiminut, mutta kirjastossa oli langaton netti. Pienen sorapätkän ja pienen nousun jälkeen edessämme avautui äkkiä näyttävä tila omine kirkkoineen ja puistoineen. Äkkiä reitin luonne kuitenkin muuttui, ja edessä avautui asfaltoitu tilkkutäkki keskeneräisine siltoineen ja sorapätkineen, joista autot eivät todennäköisesti selviytyisi. Näky oli varsin erilainen kuin juuri ohittamamme. Iskarit pääsivät kunnolla töihin, ja totesimme, että tällä reissulla ajamamme pyörät kuluvat hieman eri tavalla kuin ja Saksan, Itävallan ja Sveitsin ”marmoriteihin” tottuneet prätkät. Maisemat olivat huikaisevat, eikä tarina pääty tähän. Uusi moottoritie päättyi Salisteen, joten pysähdyimme kahvija tankkaustauolle. Ennen päivällistä ehdimme käydä vielä ajelemassa tovin helpoilla poluilla. ROMANIAN KORKEIN VUORISTOTIE KULKEE KARPAATTIEN POIKKI. Seuraavana aamuna kello viideltä meidät herätti takapihalla mellastava kukko, vaikka hotelli sijaitsi keskellä kylää. Lasleassa muutaman kilometrin päässä Sighisoarasta länteen meitä odotti erityinen elämys: yö 200 vuotta vanhassa majatalossa, jonka omistaa itse prinssi Charles. Saimme majatalon kokonaan käyttöömme ja nainen, joka valmisti meille päivällisen, lähti pestyään astiat ja palasi vasta aamiaisaikaan seuraavana päivänä. Neulansilmät on hauskempi taittaa ylöspäin kaasua käännellen kuin alaspäin jarrutellen. n. Kartalla Medias on vain pieni piste, mutta todellisuudessa se on iso, romanialaisittain tyypillinen kylä, jossa ei ole ohitustietä. Transalpinan reitin varrelta, Sebesin ja Sugagin väliltä, löysimme ”siistin” ruokapaikan, jossa nautimme lämpimän lounaan virvoitusjuomineen ja kahveineen. Alas kohti Novacin kylää viettävä tie oli yhtä mahtavaa asfalttikruisailua erittäin hyväkuntoisilla teillä. Varsinaista GS-maastoa siis, ja sellaista, mitä olimme jo hieman odotelleet. Kun kartta ja gps vastustelivat ja asfalttikin loppui, jatkoimme matkaa vuoren viertä pitkin. Seuraavan päivän suunnitelmamme oli ajaa Romanian korkein vuoristotie, Transalpina, joka kulkee Karpaattien poikki Olteniastasta Transilvanian alueelle. Vielä illallisella mietimme noita katujen lapsia. Hevoskärryt ovat Romaniassa tavanomainen näky. Mennessä ja tullessa jouduimme ajamaan kyläpahasen kautta, jossa ryysyihin puetut, paljasjalkaiset lapset hyppelivät tien laidassa ja vilkuttivat meille. Reitti vei kymmenisen kilometrin päässä valtatie 14:ltä melko kurjaan kyläpahaseen
Parempaa viimeistä iltapäivää ja päätöstä reissulle emme olisi voineet toivoa. lämpöastetta, joten hamusimme varjoon. Kokki ei sen sijaan ollut kovin ilahtunut, hän oli varmaan ajatellut lähteä kotiin ensimmäisen pizzakierroksen jälkeen. Hotellin taso oli kelvollinen, ja sitäkin leimasi selkeästi romanikulttuuri, minkä tosin hoksasimme vasta jälkikäteen. Illan ruokailuhetkeä tähditti tutuksi käynyt kielimuuri. Liikenne ja sora vähenivät kuitenkin selvästi, kun ohitimme kuuluisan korkean padon, joka on tuttu niin Top Gearista kuin James Bondistakin. Kun puhutaan ”The Top Gear roadista”, useimmat romanialaiset tietävät, mistä on kyse. Suuntana oli etelä ja pääkaupunki. comissa punaisella ”excellentiksi”. Niinpä kaikki viisi tilasivat uudet pizzat kuudennen kaverin naureskellessa vieressä, hän kun oli ollut rohkea ja tilannut jotain muuta. n. Emme kuitenkaan ole aivan yhtä mieltä herra Clarksonin kanssa siitä, että Transfagarasan olisi maailman paras tie. Se tarkoittaa ”hyvää matkaa”. Takapihalla vietettiin nimittäin sunnuntaiiltana häitä, joissa oli tarjolla kokonaisia paistettuja sikoja ja soitettiin mustalaismusiikkia. Parlamenttitalo, maailman toiseksi suurin rakennus. n. Fanitamme edelleen vakaasti Sveitsissä kulkevaa Berninasolaa. Viimeinen päivä alkoi sekin loistavalla säällä. Tilasimme Napoli-pizzat, sillä nimi oli tuttu. Hyvällä tahdolla annoksen saattoi todeta ruokalistassa luvatuksi Wienin leikkeeksi ja ranskalaisiksi. Kaupunkeja ympäröivä alue on suosittu talviurheilukohde, ja hotellit ja rakennukset muistuttivat enemmän alppikyliä kuin Romaniaa. Ensimmäiset parikymmentä kilometriä Transfagarasanilla olivat täynnä sunnuntailiikennettä, ja tie oli hyvin sorainen, joten vauhti oli pidettävä rauhallisena. Tie kulkee suurimmillaan 2 034 metrin korkeudella. Paikoin ajoalusta oli epätasainen, mutta kaarteet olivat hauskoja, ja mitä ylemmäs tie vei, sitä hienommiksi maisemat, mutkat ja tienpinta kävivät. Transfagarasan etelästä kuvattuna. Toiveenamme oli löytää kylästä hotelli ilman vuoraamon apua. Romanian pienoisseikkailu kahdella pyörällä ei sen sijaan vaadi montaa päivää. Tien rakennutti maan silloinen johtaja Ceausescu vuosina 1970-1974 turvatakseen sotilaiden kuljetuksen pohjoiseen.Tien rakentaminen vaati kuusi miljoonaa kiloa räjähteitä ja 40 sotilaan hengen. Kiehtovan linnakäynnin jälkeen löysimme vain 200 metrin päästä hotellin, josta avautui näkymä suoraan linnalle. Viimeiset seitsemänkymmentä kilometriä Bukarestiin taitoimme moottoritiellä onnellisina kaikesta kokemastamme. Maa on niin erilainen kuin muu Eurooppa. Ensimmäiset viisikymmentä kilometriä oli merkitty BestBikingRoads. Auto on suosittu niin yksityisautona kuin taksija poliisiautona eikä mikään erityisen kova haaste GS 1200:lle mutkaisella tiellä, oli ratissa sitten perheenisä tai poliisisetä. Sunnuntai on ilmeisesti Romaniassa suosittu retkipäivä, sillä monet muutkin olivat lähteneet nauttimaan säästä ja tiestä Dacia Loganeillaan. Kevyt sumu hieman himmensi näyn loistoa valokuvissa, mutta silti, mikä tie! Se oli täysin verrattavissa Stelvion eteläpuolella Bormioon vievään tiehen, ja julistimme sen useammin valokuvattua pohjoispuolta paremmaksi. Tien varteen oli pystytetty myyntikojuja ja matkailuvaunuja, joissa myytiin matkamuistoja ja suolaista ja makeaa syötävää. Alas ajettuamme suuntasimme lounaalle. He ovat ylpeitä runsaan 110 kilometrin pituisesta reitistä, joka halkoo Karpaatteja etelä-pohjoissuunnassa. 68 TIE LÄHTI NOUSEMAAN MUUTAMAN UPEAN NEULANSILMÄMUTKAN KAUTTA.. Aimo tauon ja ostostenteon jälkeen lähdimme ajamaan alaspäin, ja ensimmäinen mutka tarjoili upean panoramamaiseman alas pujottelevasta tiestä, joka punavalkoisine suojakaiteineen muistutti Scalextric-autorataa. Osuus tarjoili mahtavia mutkia, hyväkuntoista tienpintaa ja kauniita maisemia. Bran sijaitsee Brasovista lounaaseen. Matkamuistokojuja Transfagarasanin laella. Logan on oikeastaan pieni Renault. Aamiaisella kukin maksoi 16 euron laskunsa, ja elämys tuli kaupan päälle. Moni haaveilee muutaman kuukauden tai vuoden ajoreissusta esimerkiksi Tiibetissä, Alaskassa tai Afrikassa. Mittari näytti yli 30 n. Drum bun, lukee usein tienviitoissa, joita näkee ajaessaan pois Romanian kaupungeista. Arjen kiireiden, työn ja perheen vuoksi reissut kuitenkin jäävät usein haaveiksi. Branissa sen ainesosiin kuuluu kuitenkin anjovis, mihin kukaan meistä ei ollut varautunut. Poliiseja näimmekin paljon, tosin lähinnä tien laidassa raapimassa päätään. Joudumme toistaiseksi jättämään Romanialle hyvästit, mutta luulenpa, että vielä joskus palaamme. Menu oli tavalliseen tapaan saatavana pelkästään romaniaksi, eikä henkilökunta puhunut englantia, joten varmuuden vuoksi kaikki valitsivat samannimisen annoksen kuin edellisenä päivänä. Meille matka oli juuri seikkailu. Odotimme aamusta siis hienoa. Sen jälkeen saimme vain nauttia. Retki ja hieno sää olivat nostaneet mielialamme huippuunsa. Huipulla kohtasimme jälleen elämää. Valtatie 73, tai toiselta nimeltään E574, nostatti yhtä aikaa ihon kanalihalle ja hymyn korviin. Illaksi tähtäsimme Branin kylään, joka tunnetaan parhaiten kreivi Draculan linnasta. Näkymät muistuttivat kovasti Stelvion solaa, vain mustalaisia oli enemmän. Seutu oli myös tavallista vehreämpää
n. Protected by. Transalpinan huipulta aukeaa joka suuntaan henkeäsalpaavat maisemat. Kunnostettu kirkko Fagarsanin kylässä. n. Upea aamunkoitto Branin eteläpuolella. n
Moottorilla piti himmata reilusti, kun vastaan tuli liikennettä ja edessä mateli autojono. Vähän aikaa ihmeteltyäni kaasutin ohi koko porukasta. Aamulla laitoin rensselit kyytiin, ja kaverini työnsi oman, valmiiksi pakatun GS 650:n pihalle ja lähdimme kohti Kalixia. Ehkä siellä saisi helpotusta tuskaiseen oloon. Whithering, että edessä olisi hukkareissu ja illalla saisi kuunnella hassua ruotsinkielistä puhetta. Pakollinen nelostien sahaaminen on yksitoikkoista, joten matkalle oli keksittävä ohjelmaa. Helteiden lämmittämä vesi ei tuntunut kovin virkistävältä, joten palasin baanalle. Yllättäen auton jarruvalot syttyivät ja kas, lehmän kokoinen koirahan jolkutteli meidän kaistalla! Se kuitenkin pysyi sievästi laidassa, joten vieläkään ei tarvinnut koskea jarruun. Rannalla oli pari uimaria pulikoimassa, eiköhän sinne sopisi vielä yksi. Kärsämäen jälkeen lämpötila oli kavunnut jälleen yli kolmenkymmenen, joten juomataukoja joutui kyllä pitämään. Haluatko tietää, miten kaikki päättyi ja missä Easy Elsie nyt on. ”Enduro-nappi” pohjaan, ja löydät itsesi ties mistä! Porjuksen takamailla EASY ELSIE 70 TOURING 070. Paikat, kuten Jällivaara, Porjus ja Jokkmokk, kuulostivat nyt hyviltä. Koneen nimi oli ”Easy Elsie”, mutta lento kohti Norjan vuonoja ei todellakaan olisi easy. Kaikki meni alkuun hyvin. Olen kokkaillutkin sielKun helle ei meinaa millään helpottaa, on paras ratkaisu ottaa alleen kaksipyöräinen ja suunnata viileämmille seuduille. Saksalaisilla oli käytössään tutkat ja tehokas hävittäjätorjunta. LÄMPÖMITTARI OLI PITKÄÄN pidellyt +30°C lukemia, joka ei Keski-Suomessa ole tavanomaista. Paras ratkaisu oli ottaa pyörä alle ja suorittaa pako viileämmille seuduille, jonnekin pohjoiseen. Oli upeaa nukkua ”normi” lämpötilassa. MpAsun takkini on vettä pitämätön, mutta upeasti ilmaa läpäisevä, ja olin lähtenyt tien pääln. Peileistä katselin, kuinka Wingit pysyivät muodostelmassaan auton takana. Hienoa! Viilennystä tulisi vihdoinkin. Kävin Merihelmessä välipalalla ja tapaamassa kaveriani. Jouduin jarruttamaan, kun vasemmalta tuleva auto pääsi yllättämään. Pitikin käydä koko joessa, eihän se edes vilvoittanut! Kolmannen kerran jouduin jarruttamaan Torniossa, vain 500 metriä ennen Ruotsin rajaa! Onneksi sain seuraavana kesänä hyvitystä pettymykselle, kun matka Hetasta Jyväskylään onnistui ilman jarruja. Britit olisivat ilman hävittäjäsuojaa, omillaan piti pärjätä. Kolmen tunnin ja 330 kilometrin jälkeen olin Oulussa, eli keskinopeus oli ollut satkun paremmalla puolella. Sitäkään ei Gerald tiennyt, että hangaarin taakse jättämänsä 500-kuutioisen Nortonin virta-avaimet hän tulisi hukkaamaan Porjuksen lumiseen metsään. Vähän ennen Pyhäsalmea edessäni hissutteli kaksi Wingiä auton perässä. Eikä tiennyt neljän Browning-konekiväärinsä taakse ahtautunut taka-ampuja Gerald A. Sieltä 4-tielle palatessa tuli paha töpeksintä! Liittymä on tosi lyhyt ja vielä alamäessä ja ajoitukseni oli huono. Kohteena olevaan saksalaisten suurimpaan taistelulaivaan, Tirpitziin, ei osuisi yhtäkään Tallboy-pommia, joita 37 Lancasteria oli lähdössä aamuhämärässä toimittamaan. Seuraava missi kävi, kun muistin, että 4-tien ylittäessä Simojoen reitillä oli iso aukea urheilukenttineen. Eivät helteet olleet mihinkään kadonneet. Eihän sitä matkaa noin tehdä, tai ainakin päivästä tulee pitkä. Oma ajoni sujui reippaasti, vaikka puhuttaessa ennakoivasta ajotavasta voisi toisinkin kuvitella. Gessu parkkiin, uimahousut kainaloon ja rinnettä alas. Outoa. Radioyhteys ohjaajalta taka-ampumoon rätisi tuttuun tapaan. Kaikki kolme tykkäsivät mennä kahdeksaakymppiä, vaikka sataakin olisi saanut ajaa. Kohta kuulokkeiden läpi kuului, kuinka neljäskin moottori käynnistyi kerosiinin hajun tulviessa sisälle koneen runkoon. Edessä olevat 500 kilometriä antaisi hyvät mahdollisuudet treenille. Iissä oli aika suorittaa ensimmäinen tankkaus, joka sekin onnistui ilman jarrutuksia. Haluaisitko jopa nähdä sen. Siellä tuulisi ja ehkä sataisikin. Kalix kierrettiin pohjoispuolelta ja samalla taivaalla alkoivat jännitteet ”aktivoitumaan”. Tien lopussa on tiukka liittymä ja huono näkyvyys, ja olin jälleen jarrulla. YÖ MENI KAVERIN tykönä. Päätin yrittää ajaa Haaparantaan koskematta jarruihin. Mikäli vastasit kyllä, hyppää satulaan, niin kerron, mistä löydät tämän koneen, tai sen, mitä siitä on jäljellä. Ei mennyt kauan, kun olinkin jo uimassa. Jokeen siis vilvoittelemaan. Ajoin päätielle Simon kylätien kautta. TEKSTI & KUVAT VEEPEE KUKKONEN lä monesti, paikalla on sadekatos ja vieressä uimaranta. Ajaisin ennakoivasti, sitähän ei koskaan tule harjoiteltua liikaa. E IPÄ TIENNYT LENTOUPSEERI Daniel William Carey Lancasterinsa yhtä Rolls-Royce Merlin -moottoria käynnistäessään, että takaisin Lossiemouthin tukikohtaan kone ei enää palaisi. Pilalle meni koko ajo! Tasan 400 kilometriä takana ja jo piti jarruttaa. Tosin Pihtiputaan jälkeen oli pari asuntovaunua osittain tiellä, kun toiselle oli sattunut rengasrikko ja toinen oli pysähtynyt avustamaan. Olimme tsiigailleet jotain muita reittejä kuin se tavanomainen E10, tiedättehän: Töre, Över, Kalix, Gällevare… Ei kiitos! Nyt kaasuteltaisiin pitkin nopeita hiekkateitä. Jotain olisi tehtävä. Ei tiennyt sitäkään, että edessä oleva kymmenen tunnin lento tulisi olemaan oikea jännitysnäytelmä. Pilvet olivat tummat ja kohta jo välähtikin. Ei voi olla totta! Jo toinen jarrutus, harmitti tosissaan
On oiva yhdistelmä pitää erillinen Gore-takki mukana hellekeleillä. Ajelimme samaa tietä 300 km, kunnes kohtasimme puomin. Tältäkö se viileys tuntuikin. Jällivaarassa Dundretin päällä Primus-ruokapaussilla. Tie oli asfalttia ylös asti ja autojakin oli sitä nousemassa. Hiekka pölisi, kun ajoimme kaupunkiin ja jatkoimme suoraan kohti Porjuksen tietä aina Dundretin näköalapaikalle johtavaan risteykseen. Dundretin päälle ajo houkutti, joten kaasuttelimme sinnekin. Liikenne oli lähes olematonta ja saimme aurinkoa sinitaivaalta. Törkeää huolimattomuutta jättää se kiinni ja vielä lukkoon! le vain sillä ja t-paidalla varustautuneena. Tien päässä parkkeerasimme maston juurelle. Matkalla ei paljoa liikettä näkynyt, vain muutamia luontokappaleita ja poromiehiä aidankorjauspuuhissa. ”Syödäänkö täällä?” kysyin kaverilta, eikä muuta kuin keittopuuhiin. 71. Gällevareen tultiin etelästä minulle uutta tietä. Kun alkoi sataa, pysähdyimme ja puin ajotakin alle GoreTexia. Isot kaivokset malmitorneineen erotti etelässä, ja pohjoisen suunnilla näkyi lumihuippuja, ehkä jokunen Norjankin lumilaikku oli horisontissa. Kuoppainen ja mutkikas baana ei ollut kovin leveä ja isoja hyppyjäkin riitti, vaan pysyihän telttaromppeet ja makuupussit tarakalla. Maiseman tynkääkin pääsi näkemään, kun ei ollut pilven pilveä. Otimme salamakuvia, ja veden tulo virkisti todella. Dundretin viileä ilma virkisti lisää, joten pastan jälkeen oli soma painella kohti Porjusta. n. Porjuksessa tankkasimme, sillä ei ollut täyttä varmuutta, saisiko n. Vedimme lähes alppitietunnelmissa ohitse kaikista
Lueskellessamme tarkemmin kylttejä tulimme siihen lopputulokseen, että tie oli suljettu patoaltaan tulvimisen johdosta. Olisi herkullista, jos järven rannalta löytyisi ajoura. Sieltä voisi yrittää edelleen kohti luodetta, eli Narvikia. Kelpaisiko hellepäivien kypsentämä Lancaster makean hillan kera. Muitakin palveluja oli tarjolla; ravintola, kauppa, majoitusta ja jopa säännöllinen bussiyhteys. Haistoin kerosiinin. Nyt sille ei kuitenkaan ollut tarvetta. Tuntui olevan huolissaan luvatusta vesisan. n. Oli vieläpä sellainen moderni, sähköllä toimiva puomi valvontakameroineen. Eihän tämä niin korpea ollutkaan. Liian monta riskiä samalla kertaa ja onhan ulkona syöminen hienompaakin. Ukaasina isoissa ja keltaisissa kylteissä oli poliisiasia, jos siitä ohitse yrittäisi! Puomin vierestä meni kivikkoinen ura ja sanoin kaverilleni, että tästähän me pääsemme niin, että heilahtaa. Tällaisten teiden päissä on yleensä kaatopaikka, kivilouhos, tai joku lätäkkö, mutta varmuuden saisimme vasta käytyämme paikalla. Kosken kohinassa ei unta tarvitse kauan odotella. Kauppaa ei ollut, mutta eiköhän jokainen, joka tänne asti tulee, tiedä sen, että täällä toimitaan joko eväillä tai luonnon antimilla. Palasimme syömään Store Sjöfalletin ravintolaan, tai sen pihaan. Jäljistä päätellen paikalliset olivat siitä ajelleet. Pian alkoikin tulla pisaraa visiiriin. n. Jossain täytyi olla kopteri. Miksi sitten juuri sinne. Valtavat vesivarastot löytyvät täältä, jossa talvisin tulee lunta ja paljon. Kartan mukaan tie päättyisi isoon järveen, jonka vastarantaa asuttivat norskit kesämökkeineen. Se oli noin 40 km Porjuksesta. Ajo tien päähän ja takaisin tekisi 400 kilometriä tankkauksesta. Tulimme alueelle, josta Ruotsi saa sähkönsä. Tien päähän oli vielä matkaa, joten ei muuta kuin takaisin väylälle, joka edelleenkin oli luksusta, asfalttia ja suhteellisen leveääkin. Jatkoimme tien päähän tutkimaan, mitä sieltä löytyy. ”Pissillä.” Esitykseni ei saanut kannatusta. Panin merkille vain ensimmäisen, oikeastaan ainoan hyvältä näyttäneen levikkeen, jossa tulisinkin viettämään seuraavan yön. Hyvä vaan! Gessut nostivat vettä korkealle tien pinnasta painaessamme Stora Lulevattenin rantatietä kohti luodetta. Ritsem ja Akkajauri, aivan kuin jotain ruotsalaisia juustonnimiä. Norskit puolestaan valuttavat omat vetensä omia reittejään mereen. Näin ei kuitenkaan ollut. Kylässä oli myös Vandrarheim. Tulimme viimein Stora Sjöfalletiin, josta yllättäen löytyi bensa-asema. Kaverini heitti ajatusta, josko hän ajaisi takaisin Haaparantaan, jos keli pysyisi hyvänä. Räjäytimme Gessut käyntiin, ja käänsimme etupyörät tulosuuntaan, tosin nyt ei ollut hyvä mieli ei! TUTUSTUIMME PALUUMATKALLA RITSEMIN lentotukikohtaan, jonne laskeutuikin kopteri. Kvikkjokk tarjoaisi myös enskamiehille reittejä! n. Vain taka-ampumo puuttuu! 72. Kaasu pohottamaan ja pastaa kattilaan. Eihän tuohon muuta selitystä löydy kuin enduro-moodi, joka on jokaisen adventure-ohjastajan päässä. Pian sellaisen opastaulu näkyikin, kopteripalvelu toimitti kalastajat hopsusti tuntureille tammukkajahtiin. Ravintolaan poikennut kaverini ilmoitti ulos tullessaan, että paluumatkalla syötäisiin täällä. Tietä jatkui, kunnes tulimme Ritsemiin. Lähes koko reitillä oli tien vieressä komeita järviä. TANKKAUS SUJUI AURINGONPAISTEESSA, mutta tuuli yltyi, joten pian tulisi vettä. Kuka on pilannut hyvän tien. Tuumasin, että tänäänhän kamera voisi olla vaikka rikki, ja jos kuitenkin kävisin maston juurella. Oli kuulemma hieno sisältä. Tähystys lännen suuntaan vahvisti epäilyt, tummia pilvilauttoja lähestyi vauhdilla. Kaverini oli sitä mieltä, ettei uskaltaisi, sillä rekisterit näkee kamerasta. Päädyimme kuitenkin suljetulle puomille. Olin etukäteen kuvitellut, että niiden rannoilta löytyisi levähdysalueita, joista voisi valita telttapaikan. Ritsemissä bensaa. Sisällä tulisi kuuma, eikä olisi varmuutta mitä tuli tilattua, tuskin täällä osattiin muuta kuin ruotsia. Kaikki seudun vähänkään isommat järvet ovat tekojärviä, tai ainakin niistä johdetaan vedet kymmenien turbiinien läpi edelleen etelään valuviin jokiin. n. Nautittuamme koneellisesta tuuletuksesta jatkoimme matkaa pitkin Kårtjejauren rantaviivaa. Olimme lähellä vedenjakajaa. Eteen tuli hyppyjä, töyssyjä, ja isoja reikiä, mutta asfalttia kuitenkin. Siellä ei kumpikaan ollut ennen käynyt, joten maisemat kiinnostivat kovasti. Emme vieläkään tien päähän, mutta viimeiseen kyläpahaseen. Puomi oli sähkölaitoksen rakentama, joten kyseessä lienee vuosittain, ehkä useamminkin toistuva ilmiö. ”Mitähän tuon tien päässä oikein on?” Eihän se selviä, jos ei käy katsomassa
teesta, vaikka telttani ei ole vielä koskaan vuotanut. Nyt silmät olivat samaa paria, mutta eri puolilla päätä kuten poroilla ja näkökenttiä oli kaksi. Olkoonkin, että siinä oli pari matkailuautoa parkissa, oli polun päässä unelmapaikka juuri meikäläisen teltalle varattuna. Puolentoista kilometrin patikoinnin jälkeen tulin isomman suon laitaan, jossa näkyi vaalenneita pellinpaloja. Olen näemmä siinä iässä, että kolmesti yössä tarkoittaa pissillä käyntiä, joten liputtimet jalkaan ja pihalle. n. Puolilta öin alkoivat jylinät. Teltta kasaan ja tien päälle! Matkailuautojen väkeä ei näkynyt vieläkään. Silmät olivat kuin eri paria, eivätkä ne zoomanneet sitten millään ja näkökenttä oli sumea. Tarkemmin ajatellen ei tulpilla ehkä kuitenkaan ollut merkitystä, kun se rummutus alkoi! Easy Elsie, tai mitä siitä on jäljellä, on suurin tietämäni hylky Pohjoismaissa. Eihän täällä ketään ollut, pelkkää suota ja korpea. GS:lle tehty oikein oma rantabulevardi hienoa! 74. Mutta kas, hillaa, ja tuolla lisää! Ei tullut hukkareissu, tuumasin samalla, kun astelin laavulle. Puolivälissä korppi alkoi suorittaa hälytystä kuusen latvasta. On selvää, että koneen suolla viettämät vuodet näkyvät. n. Yksi moottori oli sammunut ja yhteen polttoainesäiliöön oli tullut vuoto. Luulen kuitenkin, että hän oli päätöksensä jo tehnyt, vai oliko päätös ehkä vaimon. Eihän sitä nälässä aleta huilaamaan. n. Pari kertaa siellä olin jo käynyt ja ajattelin poiketa siellä nytkin, kun se lähellä oli. Kuuden tonnin Tallboy-pommien kraatterit näkyvät vielä tänäkin päivänä Tromsön Hakåyan-saarella, jonka luo Tirpiz lopulta upotettiin. Jos matkalla hylyn luokse saisi vielä lakkoja aamupalaksi, niin sehän olisi oikein hyvä reissu. Hälytys, vaan kenelle. Lukemat Gessun mittarissa olivat +10°C, eli toiveiden mukaiset. Tulimme P-alueelle, joka oli pohjoiseen mennessä jäänyt mieleeni. Hennot pisarat alkoivat rummuttaa varovasti, sitten vähän kovempaa ja lopulta oikein voimallisella tahdilla. Vaikka koetin houkutella kaveriani jäämään, kättelimme, ja hän jatkoi kotiin. Iltauinti jäi kyllä väliin. Sanoin, että mikä hätä meillä on, jos saamme teltan pystyyn ennen sadetta. Säässä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Kun sade lakkasi, katsoin puhelimen kelloa, se näytti 05:30. Gessu vaan parkkiin, ja kas, siinähän oli parkkipaikan vierelle joku jo tuonut koneen osia kirjahyllyn päälle vietäväksi. Aika oli todella tehnyt tehtävänsä. Tirpitziä suojaava ilmatorjunta oli osunut Elsieen. Kaakao pakotti käymään yöllä puska-wc:ssä ja pimeää oli. Elintoiminnot kulkivat taas paljon paremmin kuin hellekeleissä. Tien päässä Kvikkjokissa. Ehkä ne olivat kuolleet ikävään. Ihanasti viilentävä salamasade lopetti niin tulet kuin hikoilunkin. Silloin koneen ”Easy Elsie” -teksti ja Elsie itse näkyivät selvästi, samoin kuin siipiin ja runkoon maalatut tunnukset. Polun molemmin puolin oli mustikoita syötäväksi asti. Eikä kyseellä ollut mikään pieni jyrähtely, vaan kunnon pauke! Tuulikin nousi aika suhinaksi. Ja kolmas kerta, sen suoritin kello 06:20, kun tuuli oli lakannut jo kokonaan. Onhan sitä tasaisiin pisaraääniin ennenkin nukahdettu. Aikani ihmeteltyäni hoksasin, että kahden näkymän estämiseksi tulee yksinkertaisesti sulkea toinen valonaroista silmistä. Raottelua vesivarastojen rantateillä. Osat olivat keulasta, olisiko kameran aukon peltiä. Itse sen sijaan pysäköin Gessun hiekkarannan tuntumaan ja pystytin teltan. Samalla tuli aurinkokin esille, joten saisin oikein valokuvia, en pelkästään kuvia. On siellä kannella voinut korvatulpat olla tarpeen. Väärin! Tarkempi tähystys paljasti poron, joka ei uskaltanut edes päätään kääntää, vaan luotti täysin maastoväriinsä, ja mitäs minäkään sen rauhaa häiritsemään, jatkoin vain matkaani. Sitten vain pitkospuita pitkin matkaan. Enää ei näkynyt tunnuksia, vain pohjaja naamiomaalia. Ei mennyt kauan, kun teltta oli pystyssä ja sitten oli enää iltakaakaon aika. Eihän tuollaisesta leirielämästä tai matkailusta voi kukaan nauttia, ei sitten millään! SEURAAVA KOHDE OLIKIN ”Easy Elsie”, valtava nelimoottorinen Lancaster-pommittaja, yksi niistä koneista, jotka yrittivät upottaa Germaanian laivaston ylpeyden Tirpitzin. Matkailuautojen väki pysyi piilossa, vaikka olin näkevinäni verhojen heiluvan vähän väliä. Sillä kerralla, jossa Elsie oli mukana, se ei onnistunut, mutta seuraavalla kyllä. Jatkoimme eteenpäin illan viiletessä, mutta edelleen vallitsi aurinkoinen, hyvä ajokeli. Koneet saivat kolme osumaa sekä 2 lähiosumaa. Ihmeen kaupalla sain operaation suoritettua ja palattua takaisin telttaankin. Edellisestä vierailusta oli 13 vuotta. Epän. Laavun seinällä oli luettavissa ”Helpon Elsan” tarina
Ja nyt kun innostuin, niin lisätään vaatimuksiin lämmin ja valaistettu wc, lämmin hanavesi, kuumailmapuhallin, saippua, käsipyyhkeet, peili ja mitäs vielä. Kuriositeettina mainittakoon, että rungon peräkappaleen värityksestä näkee jenkkien ja brittien välisen työnjaon. Tieuran päästä löytyi myös oiva telttapaikka. Vain ohjaajan jalka loukkaantui laskussa lievästi, mutta kaikki muut selvisivät vammoitta. Onneksi se alkoi parantua ja loppumatkasta alla olikin aivan uutukaista, mutkaista ja mäkistä baanaa, jolla oli ilo kiihdytellä. Sieltä tuli sopivasti paikallinen poroisäntä ”vetoavuksi”. TIEN PÄÄSSÄ PARKKIPAIKKA tuntui tutulta. Melkoiset muuntajarakennelmat, voimaa näytti vedestä tulevan ja paljon! Matka oli Jokkmokkin kautta Kvikjokkiin. Ei muuta kuin vilkku oikealle ja Nissan paineli ohitseni ja sain keskittyä lukemaan jarruvaloja. Jenkit lensivät päiväseltään pommittamaan Saksaan ja britit jatkoivat yövuorossa. Sade vain jatkui ja kohta tuli nälkäkin, olihan kello jo 11:00. Olihan senkin päässä käytävä tekemässä donitsi. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin pitäisi tehdä tulia. Heidenau vain ampui joitain kiviä kaseikkoon, kun hämmensin vaihdelaatikkoa. Siellä ei tarvitse edes polttopuita etsiä. Moskosel-Arjeblog -väli on karkeasti 150 kilsaa, josta suurin osa hiekkaa. Kohta edessä näkyi muutamia savuja, venesatama ja kappeli. Riittää, kun pysäyttää tien laitaan ja ottaa muutaman askeleen, niin ympärillä on tervasta vaikka kuinka paljon. Englantiin asti polttoaine ei riittäisi, eikä kahdella moottorilla olisi mitään mahdollisuutta sinne lentääkään. Samalla tuhrukeli palasi matalalla rahnustavine pilvineen. Hienoja hiekkarantoja näkyi tien varressa ja yhdessä paikassa autokin teltta vieressään. Mietin hetken ryntääväni itsekin apajille syömään suunympäryksen keltaiseksi noita makeita herkkuja, vaan olkoon, johan olin niitä maistellut. Ei juuri sääskiä, vettä ja pehmoista niittyä. Arjeblogin pohjoispuolella, jonne tie vei, olisi pysähdyspaikkoja. Ajofiilis oli upea. Onneksi takana välähti valot. Alueen olisi lisäksi oltava niin iso, että leiripaikkoja olisi vapaasti valittavina molemmin puolin jokea. Tuolla välillä ei ole mitään erikoista, jos toista isoa patoa ei lasketa. Retkeilymaja ja kappelikin oli selvästi aiemmin nähty, outo juttu! Mutta nälkä painoi, joten pohdinnat sikseen ja veden ääreen kokkailemaan. Tien pään tarkastettuani olinkin pian taas Porjuksen voimalaitoksen ylittävällä patotiellä. Hyvään oloon vaikutti sekin, että pian pääsisin taas täysin vieraalle tielle, joka ei tosin olisi kovin pitkä, mutta todellista erämaata. Halusin tervasta mukaanikin, joten vuoleskelin muutamia lastuja sivulaukkuun. Nyt seurauksena oli, että toinenkin moottori sammui ja koneen hydraulipaineet katosivat, jolloin laskutelineet ja pommiluukut repsahtivat alas lisäämään ilmanvastusta. Vieressä saisi olla virtaavaa vettä ja maantieltä matkaa niin, ettei autojen ääni häiritsisi unta. Savuja oli ainakin 10, mutta ne olivat takana yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Kun niille näyttää vähän tulivehkeitä, on nuotio valmis. Suunnaksi valittiin puolueeton Ruotsi, jonne Elsie teki pakkolaskun. 75. Hyvän paikan olivat pykänneet! Nuotiopaikka, Gessun sai katokseen ja polttopuita oli runsaasti! Kun sain märät kamppeet päältäni, sade osoitti taukoamisen merkkejä. Teltalle pitää olla tasaista pintaa. Arjeborgiin olisi paljon helpompiakin teitä, tai ainakin suorempia. Pian yläpuolella lensi kopteri, toista porukkaa vastaavasti vietiin. Sen jälkeen lähdin kohti etelää. Ei mitään ääntä missään, paitsi vuosia vinkuneet korvani. Juomavesihanakin, koska ei aina jaksa keitellä jokivettä. Sade ei kuitenkaan tuntunut hiljentyvän ja olin jo monta porotokan väistöä sekä parit stopitkin tehnyt. Joelta kuului moottoriveneen ääni, eli turistiporukka saapui tuntureilta takaisin. Olinkohan katsellut Googlella seutuja joskus aiemmin. Heidän sotansa oli ohitse ja miehet palautettiin muutaman kuukauden päästä Englantiin. Kun vielä visiiri alkoi kastua sisäpuolelta, ei ollutkaan enää niin lystiä. Kun ei muutakaan tapahtunut, niin satamaan alkoi kuitenkin. Nyt mentiinkin suoraan suihkuun. Kylän nimi oli Ålloluokta ja raitti on taatusti täysin stressitön ja meluton. Tämänkin koneen vatsapuoli oli musta. Syötyäni tulin Arjeblogiin, kylään jossa 80-luvun alussa esiteltiin hopeamuseossa saamelaisen noidan pääkalloa. ELSIEN HYVÄSTELTYÄNI PALASIN pitkospuita takaisin ja käänsin Gessun etupyörän kohti pohjoista, jonne meni tie. Vain yksi auto tuli koko lenkillä vastaan, ettekä arvaa, minkä maalainen! Keskellä Iivanan käkkärää, tiellä, joka ei oikeastaan vie minnekään, tuli vastaan suomalainen auto. Pidin samalla lyhyen ruokatauon, ja kuuntelin ääretöntä hiljaisuutta. Piteälvenin kohdalla kohtasin sivilisaation. No, olinhan itsekin matkalla en oikeastaan minnekään. Tien pinta oli pohjalta kovaa, mutta päällä oli sormenpään kokoista muroa, koko matka oli samanlaista. Båthamn-kyltti osoitti rantaan, sinne siis. Jokkmokkissa aiemmin suljettu kirjasto oli auennut ja netti olikin kovilla, kun laitoin reissublogit taas reilaan. Ruotsin kodinturvajoukot pidättivät koneen miehistön seuraavien tuntien kuluessa. Kone oli tuhottava, joten kaikki palava materiaali, pilotin lentopäiväkirja, koneen manuaali, sekä Skandinavian karttalehdet kasattiin ohjaamon lattialle. Hän jos kuka tiesi tasan tarkkaan, minne tie kaartaa ja missä on mikäkin kuoppa. Radisti toi lisää sytykkeitä, omat viestikirjansa sekä radioliikennetaulukon koodikirjoineen. Tuli syttyi, mutta ei levinnyt ohjaamoa pitemmälle. Siellä se lasivitriin. Satulassa vielä mietin tuttuja maisemia, olin varmasti käynyt täälläkin joskus. Kiihdytys takaisin yhdeksäänkymppiin ja pitkä vitonen uudelleen peliin. Pyyhittyäni suupielet tempaisin rensselit taas kyytiin ja palasin tulosuuntaan. Erona vain se, että tie oli alkuunsa karmeaa, ehkäpä Ruotsin huonoimmassa kunnossa oleva asfalttitie. Erään suon kohdalla oli auto parkissa, joten hillastajahan se arvatenkin siellä ämpärinsä kanssa kyykkäili. Maisemat olivat kutakuinkin toistoa Store Sjöfalletin tieltä. Pastaa (juu, taas) kattilaan ja puut palamaan. Tällaisen ”täydellisen” telttapaikan tykötarpeineen löysin 10 kilometriä ennen Moskoseliä, tien E54 ja Nuortajaure-joen varrelta! Aamutoimien jälkeen, kun ei ollut enää kahvia kaadettavaksi, laitoin teltan nurin ja palasin tien päälle. Matka joutui hieman rivakammin, kun oli paikallinen vetomies edessä, vaikka auto olikin. Tie muuttui ensin asfaltiksi, ja kohta tulikin levähdyspaikan kyltti. onni jatkui Lofoottien yllä, jossa tuli lisää it:n osumaa. Oli oivallista lystiä saada taas kunnon kaatoa. Jäiköhän kivivyörymerkki juuri noiden pultereiden alle. Tämä ura piti vain nähdä, se ”enska-mode” nääs. Eihän sellaista mistään löydä! Ruotsistapa löytyy, ja vielä aivan tavalliselta levähdyspaikalta. Nyt ei kuitenkaan ollut sille tarvetta, trangia vaan kuumaksi ja pastaa kattilaan. Luotin siihen, että löytäisin hyvän leiripaikan
n. Kaveri oli ollut samoilla seuduilla kun minä, mutta eipä satuttu vastakkain. Nousin mäkeä Gessulla ja pian olikin vettä näkösällä! Tekojärvi, tai lampi ja olipa hyvän näköiset puitteet! Vieläpä saunakin! Kypärä kolahti nopeasti pöydälle, ajosaappaat terassille ja muut vermeet lensivät kaaressa sinne tänne, kuten ohjastajakin pian laiturilta lammen kristallinkirkkaaseen veteen. Vielä eräälle laavulle pysähdyin, mutta se oli roskaisen parkkipaikan vieressä. Samalla ensimmäiset vesitipat pärähtelivät laavun peltikatolle. Rajuilma nousi nopeasti ja makuualustaa asetellessani tuntui kuin telttaa ravisteltaisiin nurin sen jokaisesta kulmasta. Sinänsä ei mitään ihmeellistä, mutta tyypit auton ympärillä olivat kuin jostain Chuck Norris –elokuvasta. Oranssia vilahtelikin soilla vähän väliä. Eikä aikaakaan, kun oli tulet tehty, ruoka valmiina ja teltta pystyssä. Luulisi, että tuolla varustuksella he jäävät jumiin ensimmäiseen pajukkoon jonkun verkon tarratessa oksiin kiinni. Aikamme siinä turistiin ja välillä siirryttiin pyöränmitan eteenpäin. Olihan sitä mentävä katsomaan. Jatkoin siis korpiteitä kohti Sörelseä. Kirjasto olisi sen sijaan kiva. Joku oli kaiketi joskus eksynyt suolle, onhan oranssit kerääjät helpompaa poimia talteen. Lisäksi kirkkaat välähdykset tihenivät, ja vaikka hämy valtasi tienoon, olisi teltassa voinut vaikka lukea! Sade voimistui, eikä yksittäisiä pisaroita enää erottanut toisistaan. Ukkosen jytinä voimistui, joten tulikin kiire! Meininki oli saada teltta pystyyn ennen sadetta, olkoonkin, että katoksessa voisi valmistaa aterian. ILTA LÄHENI, JA kaffepullat odottivat sivulaukussa. Oranssinväriset liivit oli vielä päällimmäisenä. Lappiahan tämä oli, vaan oltiinkin lähellä Umeåta! Eihän sinne ollut kuin parisataa, ja jo täällä pääsee erämaahan. Sellainen löytyikin, mutta olivat kesälomalla – se olisi auennut seuraavana päivänä. Teltta oli edelleen pystyssä, vähän kenossa tosin. Tuuli oli navakkaa ja puuskittaista, kuten sen satama-alueella pitääkin olla ja enkös syyllistynytkin aloittelijan virheeseen. Kävi melkein päinvastoin, kun Gessun oikean vilkun lisäksi kesän lämpöennätykset menivät paluupäivänä usealla paikkakunnalla rikki. Hieno päivä tulossa, ajattelin pulahtaessani takaisin jokeen. Taivas oli jälleen tumma ja vähän jyrähtelikin, tai sitten se oli Gessun pakoputki. Muutama veto, ja vuolas virta vei meikäläisen kohti vastarantaa. Se olisi pitänyt jättää asfaltille ja kantaa kamat rappusia alas. Näin sitä pitää aamu avata ennen kaasun avausta! Kiirettä ei ollut, joten päätin, että olisi telttahuollon aika. Varteenotettava mahdollisuus telttailuun tuli jo Vindelvin maisemissa, josta löytyi laavu pienen lammen rannalta, mutta Gessulle oli vain huono ajoura alas. Oli pakko himmata sen verran, että tajusin mitä tapahtuu. Jatkoin etsimistä ja löysin uimarannan, mutta maisema oli peltovainioita, eikä sekään tyydyttänyt. Loppumatkalla ei enää ihmeellistä sattunut, jos ei lasketa mukaan itsepalvelu-loppista. Kun tulin Umeån satamaan, oli jonossa Adventure-Kotari, joten ajelin siihen vierelle. Oli kuin Hornet olisi käyttänyt turbiineitaan viereisellä hiekkakentällä! Tätä kesti hetken ja sitten kaikki olikin äkkiä ohitse! Olipa aika voimannäyttö luonnolta. Vaan sitten se löytyi! Mahtava leiripaikka lähes kaikilla mukavuuksilla, mitä kaivata voi: laavu, joki, uimaranta, nuotiopaikka, wc sekä polttopuita. Parkkeerasin nimittäin nokka kohti tuulta ja asetin pyörän sivujalalle. Näytti siltä, että iskuryhmä taisteluvarustuksissaan oli tekemäisillään rynnäkköä pakua vastaan. Ei käy. Paikassa kuitenkin haisi! Laavun lähettyvillä oli varmaan joku raato, joten eteenpäin vain. Aloittelin aamiaisen lisäksi myös lounaan valmistelut. LINNUNLAULUA JA MEHILÄISTEN pörinää. Todennäköistä olikin, että jos olisin käynyt Vandrarheimistä kysymässä huonetta, saisin vastaani ”ei oota”, jossainhan niidenkin piti yönsä viettää. Matkalla Sörseleen näin vielä lisääkin poimijoita, mutta seuraavan porukan kohdalla en hiljentänyt, koska tiesin mistä oli kyse. Joki virtasi oikealla, mutta ranta oli vasemmalla! Kuinka se on mahdollista. Poro ja parikin tuli seurailemaan touhujani. Totesin, että jonossa menee aika hukkaan, joten ajelin terminaalin viereen syömään. Reissu oli mainio, vaikka helteet eivät kotona olleet helpottaneet. Kun aloin ottamaan kypärää päästä, niin Gessu heittäytyi pitkälleen melkoisen ryminän saattelemana. Tämä oli juuri sitä vilvoitusta, jota lähdin hakemaankin! Päätin samalla tiedustella vastarannan. Mitään muuta kuin commandopipon aukoista pilkistävät silmät ei noista iskujoukon jäsenistä erottanut, kaikki muu oli verkkojen ja maastopukujen peitossa. nissä killitti. Laiva Umeåsta Vaasaan lähtisi vasta iltaseiskalta, joten olisin siellä helposti liian pian, vaikka tarkoitus olikin katsella vaimolle tuliaisia paikallisilta loppiksilta. Iso navetta ja autotalli olivat täynnä kaikenlaista roipetta. Ostaja sai ottaa mitä halusi ja jättää sen mitä halusi tiskillä olevaan kippoon. Pian löytyi upea erälampi ja kelvollinen laavu. Kaikki autojonon 231 silmäparia tsiigasivat silmät tapillaan, että mitä tuo puuhaa. Lisäihmettelyä aiheutti ylämäkeen lähtevä tie. Gessumiehen aamutoimiin kuuluu tietysti reipas uinti. No mikäs tuossa oli aloittelijan virhettä. Porojen jälkiä. Arvasin oikein, aurinkoa ja kuumaa keliä pukkasi heti aamuseiskalta. Sain luupit auki ja zoomauksetkin pelasivat. Kohta ilmestyikin kyltti tien poskeen, mutta hetkinen. Noitarummut niihin piirrettyine kuvioineen ovat kaiketi vieläkin siellä, mutta enpä lähtenyt pimeyden voimia ihmettelemään. Ennätinpäs! Nyt oli pilvilläkin vauhtia ja laskin sekunteja jyrähdyksistä. Eipä muuta kuin E45-tietä alemmas, kyllä se telttapaikka löytyy. Oi sitä riemua, minkä tuollainen taukopaikka voikaan satunnaiselle matkaajalle antaa! Aikani pulikoituani kuivattelin itseni auringossa ja suuntasin etupyörän kohti Umeåta. Olisi etsittävä taas jokin uimapaikka. Hellettä pukkasi sitä enemmän, mitä lähemmäksi Umeåta ajelin. Ei niin yllättäen en löytänyt vaimon toivomia Arabian astioita. Eräällä suoralla näin tien levikkeellä pakettiauton. Vindelelven-joki meni vieressä ja arvelin löytäväni uimarannan. Sattuuhan näitä, mutta yleisöstä ei olisi ollut niin väliksi. Liekö ollut liian kuumaa, tai jutausmatka liian pitkä. Lieköhän samat, jotka olivat jättäneet jälkiään vastarannalle. Lämpötila alkoi nousta sekä sylintereissä että tien pinnassa. Äänetön maihinnousu ja tutkimusseikkailu alkoi hienolla, jalkapohjia kuumottavalla hietikolla. Meinasin, että teenkö vielä spagaatin tai kuperkeikan, kun eivät lopettaneet tuijottamistaan. Oli miten oli, näin lämpöisellä säällä ei sisämajoitukseen mennä. Enää vaimeita jyrähtelyjä kuului kauempaa, joten jatkoin ilta-askareita laavussa. Telttaan tulvi valoa niin, että silmiin sattui. Viimein nousin satulaan. Enskamiehen unelmataukopaikalta löytyi sauna, laituri ja viilentävä tekolampi, kukista nyt niin väliä! 76. Kun tuuli kävi suoraan edestä, se aiheutti rakennuksen ja pyörän väliin painetta niin, että tuuli painoi Gessua sivusta! Ei se väsynyt ollutkaan, kuten ensin kuvittelin. Parkkeerasin rakennuksen viereen. Maapohja oli pehmeä, joten teltta nousi kuin kuulussa Strömsössä. Kohta ukkonen olisi päällä, joten otin kimpsut ja kampsut ja solahdin teltan oviaukosta sisälle. Ne olivat marjanpoimijoita
1.12 Saksalaiset käänsivät nostovuoteen! BÜRSTNER IXEO 6 4 1 4 8 8 6 9 8 8 1 6 1 P A L .V K O 2 16 -2 6 9 8 -1 6 1 Ca mp er _0 3. tekemällä tilauksen nettisivuillamme www.camper.fi/tilaalehti Tilaa nyt! Camper_215x297_416.indd 1 22-03-2016 09:06. soittamalla tilaajapalveluumme 010 420 4120 (arkisin kello 9–16) . 2 CAMPER . sivua asiaa käytetyistä 20 UUDELLA AJATUKSELLA Jännittävä perhesafari telttavaunulla AFRIKKA Koiravaljakkobisnestä ja pohjoisen taikaa! VAUNUKÄMPPIKSET UUTUUS: KNAUS SPORT&FUN Näin asennat kaasuhälyttimen MA N 6x 6 JY KE VÄ Ä! Sarkakallio: "Huolla kalustosi ajoissa" Matkailuajoneuvot Hinta 8,90 EUR 002_CAMP0316FI 2 16-03-2016 14:08 Automatkailulehti UUSIN NUMERO #3 NYT LEHTIPISTEISSÄ HAE OMASI! KOEAJA MEIDÄT JA TILAA CAMPER KOTIIN! . 20 16 .p df 1 15 -0 320 16 10 :4 3 Mitä kuuluu, Via Baltica
DUCATI MULTISTRADA ESITELTIIN vuonna 2001 ja otettiin tuotantoon vuonna 2003. Pierre Terblanchen jälki vaati totuttelua. KATTEEN YLÄOSA MUKAILEE ohjaustankoa. Mallien välisten yhtäläisyyksien hoksaami2003–2009 DUCATI MULTISTRADA Onko Ducatin ruma ankanpoikanen sittenkin joutsen. Ensimmäinen Multistrada, 1000 DS, varustettiin viilatulla versiolla Ducatin klassisesta ilmaja öljyjäähdytteisestä 900-kuutioisesta V-twinistä. Moottori sai kaksi sytytystulppaa sylinteriä kohden, ruiskutus päivitettiin ja palotilat uusittiin. 78 KÄYTETTY 078. Biken haastattelussa Pierre Terblanche kertoi saaneensa vaikutteita muun muassa Suzuki Katanasta. Hänen luomuksensa olivat ja ovat avantgardistisia ja rikkovat symmetriaa, joka leimaa moottoripyöräja autoalaa. DUCATIN ILMAJÄÄHDYTTEINEN MOOTTORI on luotettava sekä luonteikas ja tarjoaa roimasti voimaa alhaisilta kierroksilta. SATULAT EIVÄT OLE radiaaliset, mutta jarrukomponentit riittävät useimmille enemmän kuin hyvin. Nokkahihnan vaihto joka toinen vuosi ja venttiiliensäätö 10 000 tai 12 000 kilometrin välein aiheuttaa melko korkeat ylläpitokustannukset. Mitään varsinaista tarkoitusta ratkaisulla ei ole. Vuonna 2007 Terblanche lopetti uransa Ducatilla, minkä myötä merkki palasi turvallisempaan muotoiluun. Uutuuksiin kuului uusi sivutuki, jonka avulla pyörä todellakin seisoi pystyssä, aiempaa pehmeämpi satula, paremmat peilit ja korkeampi tuulilasi. Lisäksi nokka-akselit saivat uudet laakerit ja öljyvoitelua parannettiin. Perusversiossa oli vuoteen 2006 saakka Showan jousitus, mutta vuotta myöhemmin se vaihdettiin Sachsin vaimennukseen ja Marzocchin haarukkaan, millä tehtiin pesäeroa kalliimpaan S-versioon. Italialaisvalmistajan leivissä Massimo Tamburinin alaisena työskennellessään hän vastasi muun muassa linjakkaista Classic-malleista sekä 996-mallin korvanneesta mielipiteitä jakaneesta 999:stä. Miinuspuolena ABS uupuu. Vuosina 2005–2007 Ducati valmisti myös pienempää Multistrada 620-mallia. Erikoinen muotoilukikka, joka erottaa mallin muista. Päivitysten lisäksi Multistradasta oli nyt saatavana myös S-versio, jonka jousituskomponentit olivat Öhlinsin tuotantoa. TEKSTI OSCAR ALGOTT KUVAT BIKE nen voi olla vaikeaa, mutta tässä on ainakin yksi: myös Multistrada on tarkoitettu asfaltille. Vuonna 2005 näki päivänvalon 1000 DS:n päivitetty versio. D UCATIN ENTINEN SUUNNITTELIJA Pierre Terblanche on ristiriitojen mies
1100-versiosta saatiin Biken mittauksissa takarenkaalta 82,9 hevosvoimaa vuonna 2009. Tämä on ehkä pyörän heikoimpia ominaisuuksia. 700 € TALOUSKATSAUS JYRI KYLÄ-KAILA MULTISTRADA 1000 DS: HAUSKA JA MONIPUOLINEN MULTISTRADAN PITKÄT JOUSTOT yhdistettynä hyvään ajettavuuteen, keveyteen, sporttipyöriä rennompaan ajoasentoon ja kohtuullisen toimivaan katteeseen saavat aikaan lähes täydellisen yleispyörän. Jos pyörä on huollettu ja hyvissä säädöissä, tuntee kuljettaja olevansa yhtä sen kanssa. Tunnettuja vikoja ei ole paljon; niiden joukossa on uliseva nokkahihnapyörä sekä starttimoottorin sähköviat, minkä takia pyörä kuluttaa valtavasti virtaa ja moottori takkuilee. Jousitus on jämäkkä, mutta toimiva. Aerodynamiikan vaatimattomuus näkyy myös melko verkkaisessa huippunopeudessa, joka on hieman päälle 200 km/h. ”Puksuttaa eteenpäin” MULTISTRADA ON KÄYTTÖVARMA pyörä, ja asianmukaisesti huollettuna moottori puksuttaa luotettavasti eteenpäin. 20-litraisen tankin tilavuus on käytännössä noin 15 litraa. 79. POLVIKULMA ON TERÄVÄMPI kuin kilpureissa ja ajoasento tuntuu sporttisemmalta. Jälkimmäinen vaiva ei näy vikakoodeissa, vaan se käy ilmi mittauksista. KULJETTAJA ON YHTÄ PYÖRÄN KANSSA. Christoffer Wennström Arbogan Italia Bike Centeristä. Moottori V2, 4-tahti, öljy-/ilmajäähd. Joitakin harmitti kuivakytkimen vaihto märkään, mutta uusi malli oli edeltäjäänsä kevyempi. MULTISTRADAN AJAMINEN ON selvästi erilaista kuin säyseämpien allroad-luokan edustajien. Myös venttiilinsäädön huoltoväliä pidennettiin 10 000 kilometristä 12 000:een. Multistrada sopii paremmin kikkailuun kuin touringiin! LYHYET VÄLITYKSET TAKAAVAT erinomaisen kiihtyvyyden suuremmilla vaihteilla. Muotoilu on futuristista ja vain osittain käytännöllistä. 2007 lähtien väli on 24 000 kilometriä. Varaosahinnat ovat Ducatin alkuperäisosien hintoja. n. Venttiilit 4 vent./syl., DOHC Iskutilavuus 1078 cm 3 Poraus/isku 98/71,5 mm Puristus 10,5:1 Teho 95 hv/7 750 rpm Vääntö 102,9 Nm/4 750 rpm Polttoaineensyöttö Sähköinen Kytkin Märkä, monilev. Uusien pyörien hintaero oli 1 500 euroa. Teho irtoaa varhain ja pyörän luonne on pikemminkin raju kuin helppo. Takavanne/-rengas 180/55 – 17, 5,5-tuum Paino 196 kg (kuivapaino) Tankki 20 litraa Ducati Multistrada 1100 S HUOLTOHINNAT OVAT OHJEHINTOJA, jotka on kysytty Ducatin maahantuojalta. Pitkässä ajossa moottorin värähtely ja kehno tuulensuoja häiritsevät. Käytettyjen markkinoilla S-malli on noin 500 – 1 000 euroa arvokkaampi. ÖHLINSIN JOUSITUKSELLA VARUSTETTU S-versio on erittäin pätevä ja suoriutuu hienosti myös radalla. Multistradalla on hauska ajaa ja se sopii myös matka-ajoon hieman huonommillekin teille. n. Muovinen tankki saattaa bensan korkean etanolimäärän vaikutuksesta toisinaan turvota. Tehoalue on lyhyt, mutta reipas. S-VERSIO ON VARUSTETTU Öhlinsin jousituksella ja hiilikuituosilla. Hinta 2003–2009 3 000 – 7 500 euroa Osat Öljynsuodatin 14 € Ilmansuodatin 45 € Etujarrupalat 119 € Ketjut ja rattaat 351 € Peili 88 € Jarruvipu 99 € Yhteensä 716 € Huolto Vuosihuolto 179 € Iso huolto n. Ajoasento on etunojaisempi ja kate torjuu tuulta melko laiskasti. Vuodelle 2007 Multistrada sai uuden, 1078-kuutioisen, 85 hevosvoiman sijaan 95 heppaa tuottavan moottorin. Vaihteet 6 Toisioveto Ketju Runko Teräsputki/monoswingi Akseliväli 1 462 mm Istuinkorkeus 845 mm Etujarru 2 x 320 mm, 4-mäntäinen Takajarru 245 mm, 2-mäntäinen Etuvanne/-rengas 120/70 –17, 3,5-tuum. Nokkahihnan vaihtoväli oli aiemmin joka toinen vuosi tai 20 000 kilometriä. Samankaltaisuus motoihin on huomattava ja mutkaisilla pikkuteillä malli on varsinainen kaasuttelijoiden piristysruiske. Miksi esimerkiksi takapenkki on avattavissa, jos sen alle ei mahdu mitään
VUONNA 2009 BIKE koeajoi Benellin Tukholmasta Normandiaan ja takaisin ilman ongelmia. Värinät. Putkirunko ja tukeva alusta ovat hienot ajaa, ja V-twini työntää mahtavasti jo alhaisilla kierroksilla. Ventttiilit 4 vent./syl., OHC Iskutilavuus 1 170 cm 3 Poraus/isku 101/73,0 mm Teho 105 hv/7 500 rpm Vääntö 115 Nm/5 750 rpm Vaihteet 6 Akseliväli/istuink. Terblanchen käsialaa on myös Cagiva 900 Gran Canyon, jota on sanottu Multistradan ”prototyypiksi”. ITALIALAINEN BENELLI YHDISTETÄÄN usein haulikoihin, road racingiin ja heikkoon laatuun. ASIANMUKAISESTI HUOLLETTUNA DUCATIN voimapesä on osoittautunut luotettavaksi. Venttiilit 4 vent./syl., DOHC Iskutilavuus 1 130 cm 3 Poraus/isku 88/62,0 mm Teho 123 hv/9 000 rpm Vääntö 112 Nm/6 250 rpm Vaihteet 6 Akseliväli/istuink. Rivikolmosen sointi on uniikki ja rahiseva, sekä tehoa on reilusti. Äänekäs (koliseva) vaihteisto. Pyörä kiihtyy nollasta sataan 3,53 sekunnissa ja pysähtyy satasesta 37,17 metriin. Ei hassummin! Moottori R3, 4-tahti, nestejäähd. Tre 1130 K esiteltiin kaudelle 2007 ja sitä valmistetaan edelleen. Bokseri värähtelee. Toimintasäde oli 310 kilometriä, eli yhtä hyvä kuin BMW R 1200 GS:ssä. Vuonna 2010 bokseri varustettiin kahdella yläpuolisella nokkaakselilla. Pyörän heikkouksia ovat herkkä ruiskutus, koliseva vaihteisto ja temperamenttinen moottori, joka voi joillekin olla liian raju. Mukavuus. OSCAR ALGOTT MULTISTRADA 1100 S Huono tuulensuoja. Käytetyn hinta on kilometreistä huolimatta kova. Tehokkaat jarrut. Vuoden 2009 koeajossa Ranskassa keskimääräinen polttoaineenkulutus oli kovasta vauhdista huolimatta 6,5 l/100 km. 2005 NÄHTIIN R 1200 GS:n ensimmäinen Adventure-versio. Ei ABS:ää. Nokkahihnan vaihto ja melko tiheä venttiilinsäädön väli nostavat kuitenkin ylläpitokustannukset monia kilpailijoita korkeammiksi, ellei työtä sitten tee omin päin. Tehokas moottori, hyvä rytinä. ABS ja luistonesto puuttuvat. Huono maine. Pyörä on todella luotettava ja pitkilläkin matkoilla mukava, ja suorituskyky on parempi kuin speksit antavat odottaa. Pitkillä osuuksilla ohjaustangon värinät (kumiripustus vuodesta 2007) käyvät yhdessä vaatimattoman tuulensuojan kanssa kuitenkin väsyttäviksi. Luotettavuus. Tiivistetysti ensimmäinen Multistrada on jo nyt moderni klassikko, johon vanhojen Ducatien ystävä ihastuu taatusti! n. 1 507 mm/ 855 mm Paino 203 kg (kuivapaino) Tankki 20 litraa Hinta 8 000–15 000 euroa Mittapuu BMW R 1200 GS VAIHTOEHTO DUCATI MULTISTRADALLE Ei ABS:ää. Raskaskäyttöinen kytkin. Mukavuuden ja sporttisuuden välinen tasapaino on harkittu. Biken testeissä kyseinen versio pysähtyi satasen tuntivauhdista 39,26 metriin. Vuodesta 2008 lisävarusteisiin on kuulunut sähköisesti säädettävä jousitus (ESA); samana vuotena päivitettiin myös ABS ja luistonesto. Ducatin tapauksessa omistajien keskinäiset siteet ovat vahvat ja esimerkiksi Suomessa Ducati Club Finlandin piiristä löytyy hyvää teknistä osaamista. Harvinainen. Muotokieli on neulanterävä ja konsepti on varteenotettava haastaja Multistradalle. Vuodelle 2004 esitelty malli korvasi R 1150 GS:n, ja se on ennen kaikkea selvästi edeltäjäänsä kevyempi. ABS-järjestelmää ei pyörään ole tarjolla, mutta jarrukomponentit ovat hyvät ja tehokkaat, erityisesti Brembon satuloilla varustetussa S-mallissa. 1 514 mm/ 810 mm Paino 205 kg (kuivapaino) Tankki 21 litraa Hinta 6 000 – 9 000 euroa Rytisevä haulikko Benelli Tre 1130 K R 1200 GS ei ole suotta noussut isojen seikkailupyörien mittapuuksi. Osansa on myös suhteellisen kevyellä painolla: Biken mittauksissa 1100 S:n tuorein versio painoi 20-litrainen tankki täynnä 219,4 kiloa. Sen tankki vetää huimat 33 litraa, ja kuivapaino on perusmallia 20 kiloa korkeampi. Moottori B2, 4-tahti, ilma-/öljyjäähd. 80. Design, moottori,alusta! Upean yksinkertainen ja palkitseva pyörä. Allround-ominaisuudet. Siksi on hullunkurista, että yrityksen paras ja parhaiten valmistettu malli on kilometrejä nielevä allroad. Kyseinen malli on viimeinen ilmaja öljyjäähdytteinen malli ennen uutta osin nestejäähdytteistä versiota
Hyvä jousitus ja jarrut. VUODEN 2011 VERSIOSSA on Bosch 9M+ ABS -järjestelmä, joka toimii hyvin Brembon komponenttien kanssa. Mukava.. Polttoaineenkulutus. Moottori R3, 4-tahti, nestejäähd. Tasainen tehokäyrä. Hauska moottori. TIGER KUULUU EDELLEEN Triumphin mallistoon, mutta Sport-merkinnällä varustettuna. Verrattuna puhtaampiin allroad-malleihin, kuten R 1200 GS:ään, on tuulensuoja askeettinen ja varustelu vähäinen. Venttiilit 4 vent./syl., DOHC Iskutilavuus 999 cm 3 Poraus/isku 101/62,4 mm Teho 114 hv/9 000 rpm Vääntö 85 Nm/7 000 rpm Vaihteet 6 Akseliväli/istuink. Hidas ABS-järjestelmä. Multistradan tavoin Tiger ei sovi offroadiin. 1510 mm/ 845 mm Paino 198 kg (kuivapaino) Tankki 20 litraa Hinta 8 000 – 11 000 euroa Suorituskykyinen bensansäästelijä Triumph Tiger 1050 Nykii alhaisilla kierroksilla. Biken testeissä kulutus on ollut esimerkillinen (noin 5 l/100 km kovasta vauhdista huolimatta). Uuden version fokus on entistäkin selvemmin asfaltilla. Kunnioitettavasta 220 km/h huippunopeudesta ja 350 kilometrin toimintasäteestä huolimatta Tiger on jäänyt hieman syrjään pitkämatkalaisten liigassa. Ensimmäisissä vuosimalleissa ei ole ABS:ää, vaan järjestelmä debytoi SMT:ssä vasta vuonna 2011. Moottori V2, 4-tahti, nestejäähd. Merkille ominaisen rivikolmosen lineaarinen tehokäyrä takaa hyvän suorituskyvyn. VUONNA 2009 KTM ei ollut erityisen kiitelty mukavista pyöristä; niitä ei ollut yksinkertaisesti ollut. Bensasyöppö. Vuosimallissa 2011 oli vakiona myös 12V-pistoke ja kevyesti muokattu etukate. V-twini on mahtavan pirteä ja yllyttää keulimaan. Supermotoja Enduro-versioista tutut villitsevät ominaisuudet ovat SMT:ssä tallella, mutta mukavampi jousitus ja entistä paksumpi satula parantavat olennaisesti pitkien matkojen tunnelmaa. 1505 mm/ 845 mm Paino 196 kg (kuivapaino) Tankki 19 litraa Hinta 7 000 – 12 000 euroa Kotoisa KTM KTM 990 SMT TRIUMPH TIGER OTTI viimeisen askeleen irtonaiselta maalta asfaltille vuonna 2007 uuden 1050-kuutioisen versionsa myötä. Venttiilit 4 vent./syl., DOHC Iskutilavuus 1 050 cm 3 Poraus/isku 79/71,4 mm Teho 114 hv/9 000 rpm Vääntö 100 Nm/6 250 rpm Vaihteet 6 Akseliväli/istuink. Siksi 990 SMT oli tervetullut uutuus. Tekniikka on vuosien myötä lunastanut luottamuksensa ja käytetyn pyörän hinta on melko kova. Allroadia edustavat nykyään Tiger 800 ja Explorer
Pyo?ra?n valintakriteereina. Ka?yta?nno?ssa. Loppujen lopuksi rakensimme Juhan kanssa kaksi ta?ysin identtista. Myo?nna?n, etta. pyo?ra?a. Jussi Hyttinen, aka The Rolling Hobo, kertoo, mitkä modaukset toimivat KTM 690 Enduro R:ssä ja mitkä eivät. Paljon pita?a. E RITTA?IN KOKENUT ITA?VALTALAINEN frendini totesi 690:n olevan ainoa vaihtoehto kuskeille, jotka haluavat ajaa pitka?a. Otin ha?nen mielipiteensa. joiden pohjina oli KTM 690 Enduro R 2013. TEKSTI JA KUVAT JUSSI HYTTINEN Olin aloittanut pyo?ra?ni suunnittelun ja rakentelun jo 2013, mutta kaverini Juha Tapiola toi suuren ma?a?ra?n lisa?a. Lisa?ksi pyo?ra?n tuli olla uusi ja viritysosien hyva. tuolloin puolihuolimattomana tokaisuna, mutta uutta pyo?ra?a. matkaa vaikeiden polkujen kautta. oli KTM Nordicin tekniikkaguru Hannu Heikkila?, joka ka?rsiva?llisesti vastaili tyhmiin kysymyksiini ja ysta?va?llisesti jakoi vuosikymmenten kokemustaan KTM-moottoripyo?rista?. kesta. olivat tuolloin kapasiteetti pitkille matkoille, endurokyvykkyys, keveys seka. oli mustat rysta?rit, eika. tyo?vaiheet jakautuvat ennaltaehka?iseva?a?n valmisteluun, suorituskyvyn ja kesta?vyyden parantamiseen seka. pa?a?to?s oli oikea. pitkia. Toinen lopputulokseen vaikuttanut henkilo. reissua Mongoliaan ja Siperiaan. saatavuus seka. NYT KOLMEA KAUTTA, useaa onnistunutta reissua ja 40 000 ongelmatonta kilometria. ja insino?o?riosaamista projektiin, suunnitellessamme kesa?n 2014 pitka?a. vuonna 2013 valitessani totesin ha?nen olleen ta?ysin oikeassa. enduroreissuja suoraan kaupan lattialta. yksika?a?n pyo?ra. Minun pyo?ra?ni oli tietenkin parempi, koska siina. pitka?hko?t huoltova?lit laskettiin isoiksi plussiksi. tehokas moottori, joka toimisi 80-oktaanisella polttoaineella. tapahtua tallissa ja poluilla ennen kuin kulkupeliin voi todella luottaa. KTM 690 Enduro R SEIKKAILUUN VARUSTELTU Todelliselle seikkailijalle pyörää ei kaupan hyllyltä löydy. syda?meni oli aina sykkinyt oranssille, mutta pa?a?to?kseni oli kuitenkin tunteeton ja rationaalinen; vappuna tallissani komeili upouusi KTM 690 Enduro R 2013. 82 TOURING 082. myo?hemmin voin todeta, etta. reissuvarusteluun. ja?rkea. Kuitenkin, uuden pyo?ra?n hommaaminen on aina vasta projektin alku, eika. oranssit kuten Juhalla. Se on siis tehtävä itse. tervetta
UUDEN PYO?RA?N SAAPUESSA talliin oli hinkuni poluille tietenkin valtava, mutta sain pa?a?osin hillittya. Aloitin kaapeloinnin suojauksella, koska hiekka ja kura yhdistettyna. n. oli viimeista. kaapeleiden eristeet nopeastikin ja vikakohdan lo?yta?minen maastossa olisi ollut potentiaalisesti haastavaa. n. n. 83. Lisäsuodatin bensatankin pikaliittimen tilalla. itseni tekema?a?n perusjutut, kun pyo?ra. Pientä murtumaa laukkuraudoissa. oli, ettei mika?a?n pa?a?sisi juuri liikkumaan. kertaa ta?ysin puhdas. Lisa?sin kaapeleiden ympa?rille maastofillarin sisa?kuMINUN PYÖRÄNI OLI TIETENKIN PAREMPI, KOSKA SIINÄ OLI MUSTAT RYSTÄRIT. yksimukisen moottorin ta?rina?a?n olisivat saattaneet syo?da. teippasin irtopiuhat yhteen ja lisa?sin muutaman nippusiteen sinne ta?nne tukemaan kaapelinippuja. Ta?rkeinta. Välillä kolisee. Ka?yta?nno?ssa
mutta teippasin kaikki kuivina pysyva?t kaapelit liittimeen asti. Tractiven takaiskari oli yksi parhaista modauksista mita. Bensapumpun liittimien varmistus. voi tehda. ole, vaan mahdollisiin ongelmiin pita?a. TIESIN REISSUJEN SISA?LTA?VA?N syvia?kin jokien ylityksia?, joten alkupera?inen ilmanottotorvi vaihtui KTM EVO-1 kanteen, joka nosti pyo?ra?n henkitorven suoraan penkin alle. Pyo?ra?lla. ALKUPERA?INEN ALUSTA TOIMI siedetta?va?sti ensimma?isilla. Ha?n teki pumppuihin taikansa, ja ne alkoivat pidennyksen ja?lkeen toimimaan kuten endurossa kuuluukin. Vena?ja?a. koko matkatavarakuorma makaisi. n. PYO?RA?N RUNKOA EI tarvinnut vahvistaa, mutta bensatankin yla?ja alapultit vaihdettiin vahvempiin, koska pyo?ra?n tankki toimi myo?s takarunkona jonka pa?a?lla. tahansa ja sain sen pohjattua ta?ydella. reissuilla, mutta pitka?lle Siperian ja Mongolian reissulle halusin enemma?n joustoa, joten pa?ivitin alustan 300 milliseksi Tractiven ralli-iskarilla ja Rally Raidin pumppujen muutoskitilla?. silauksena suojaukseen oli kesta?va?mpi MOSFET-ja?nnitteensa?a?din, joka pita?isi latausja?nnitteen korkealla myo?s tyhja?ka?ynnilla?. n. Reissut saattavat kesta?a. Seal Doctorilla korjasi tilanteen poikkeuksetta. eritta?in haastavaa, kaikki rytyytta?a. Lopuksi rasvasin pyo?rien, swingin ja linkun laakerit, ohjauslaakerit seka. Merkkihuoltoja ei reiteilla. ja rankempaa kestotestia. Tractive 300 mm Rallye Shock. kaukana sivistyksesta. Viimeisena. Teimme karkeat pesut bensalla ja hienopesun tiskiaineella. ennen liittimia. Reissun pa?a?lla. saa pyo?ra?lle etsia. Huollon ja?lkeen iskari oli kuin uusi. Syylärin suojat viimeistä kertaa puhtaina. kertyy tyypillisesti kymmenesta. keskella. kuormalla vain kolme kertaa kahden kuukauden aikana. ja kastuu jatkuvasti. Se tuntui kesta?va?n mita. Saattaa kuulostaa dramaattiselta, mutta vaihtaessani polttamaani kytkinpakkaa mutaisella tiella. Paljon pidempa?a. ajamaan 690 sisa?a?n. tulisi varmasti kaatuilemaan useasti vaikeassa maastossa, jolloin vivut ja muut hallintalaitteet olisivat vaarassa. varautua huolellisesti ja olla varaosien osalta omavarainen. Tosin pitka?n reissun pa?a?tteeksi alapa?a?n laakeri muistutti rauta-aikaista lo?ydo?sta?, mutta kulutustavaraahan ne olivat. SEIKKAILUENDURO ON RANKKAA hommaa pyo?ra?lle. Samalla ruiskutin liittimiin kontaktisuihketta jotta kosteus ei pa?a?sisi ha?iriko?ima?a?n toimintaa. ja jonkinlaisia ongelmia ilmenee varmasti. Lisa?ksi tyo?kaluvarustus pita?a. sivuseisontatuen liikkuvat osat. Pari pyo?ra?ytysta. Jokien ylityksissa. olin varsin tyytyva?inen varustautumiseemme. 84. n. ennakkovalmistelu on kaikki kaikessa. Sitten olikin aika la?htea. Kuivauksen ja?lkeen normaali suodattimen o?ljya?minen ja rasvan n. Alkupera?iset rysta?rit vaihtuivat alumiinikaarellisiin, koska pyo?ra. mia, mika?li oli riski, etta. Pyo?ra?n haarukka oli mielesta?ni melko pintakova, joten kiikutin sen iskarivelho Ari Nurmelalle sa?a?detta?va?ksi. olla sellainen, etta. Lisa?ksi huolellisilla huolloilla ja laadukkailla varaosilla on suuri vaikutus reissun onnistumiseen. kuukausia, maasto on va?lilla. kahteenkymmeneen tuhatta per reissu. veden alle ja?a?va?t kaapelit ja?tin teippaamatta, jotta vesi pa?a?sisi ulos sukista. huollot vaikka sateisella suolla. ne hinkkaisivat pyo?ra?n runkoon. pystyi sen ja?lkeen kahlaamaan la?hes penkin alareunaan saakka. OSCO ketjurasvari. Omalla ajotyylilla. Samalla paperinen ilmansuodatin vaihtui o?ljytta?va?a?n vaahtomuovisuodattimeen, joka oli pitkilla. pyo?ra?a?n tehtiin. Kilometreja. Kaapeleiden sukat loppuivat senttia. reissuilla pesta?vyyden takia huomattavasti ka?yta?nno?llisempi. voi vaikuttaa pyo?ra?n ja laitteiden kesta?vyyteen paljon, mutta hyva. pumput saattoivat hieman vuotaa, jos liukuputkiin pa?a?si kuivumaan mutaa. Alkupera?isesta. sai samalla ka?teva?sti varaosan reissuun mukaan
Laukkurautojen konstruktio oli fiksu, koska alaputki jatkui ilman hitsaussaumoja jalkatapilta takalokarille, joten laukkurauta siirsi tehokkaasti iskujen energiaa plastiseen muodonmuutokseen ja kesti takaisin muotoon va?a?nta?mista?. mittariston edessa. Magadan-sivulaukuissa. Eipa. ja vesitiiviissa. kantaa riitta?va?a. takaisin muotoon lippojen pa?a?tteeksi, jotteiva?t ne alkaisi hinkata swingiin. Teeveesta. epa?puhtauksille, joten lisa?sin ylima?a?ra?isen suodattimen lisa?ja pa?a?tankkien va?liin seka. Varsista ja kiinnitysosasta hitsatut laukkuraudat eiva?t todenna?ko?isesti olisi kesta?neet seikkailuenduroa. Muutos oli melkoinen. Pyo?ra?n polttoainekuorma oli lopulta 26,5 litraa, jolla pa?a?sisi noin 500 km. Pyo?ra?n alkupera?iset valot eiva?t olleet erityisen tehokkaat, joten lisa?valo oli tarpeellinen. yhta. RAM-kiinnikkeella?. alhaalla. toisen juuri ennen injektoria. Baja Designs S2 LED-spottivalo na?ytti pienelta?, mutta sen valoteho oli mahtava ja riitti mainosti pimea?ajoon. Injektorit olivat herkkia. Konttori kahdella navilla. Ratkaisu lo?ytyi Rally Management Services:n na?tisti stongaan istuvien road book -kiinnikkeiden muodossa. silla?, 690-moottori toimi pelka?lla. Toisessa pa?a?ssa. HALUSIN GARMIN MONTANA GPS-navigaattorini mahdollisimman ylo?s ja eteen, jotta reitin seuraaminen tapeilta ajaessa olisi mahdollisimman vaivatonta. 85. saattoi suoraan ladata kameroiden akut ja ka?nnykka?a. Mongoliaan menta?essa. Bensapumpun liittimet porattiin la?pi ja varmistettiin rautalangoilla. helposti tankkiin. reissuilla on epa?ka?yta?nno?llista. ha?iriko?ima?ssa?. MATKATAVARAT KOOSTUIVAT PA?A?OSIN varaosista, tyo?kaluista ja leirikamppeista, jotka kulkivat Adventure Specin pehmeissa. va?a?nnella. Niita. maastopa?tkia?. moottoria vaihtui kuumana ka?yva. Paras suojaus oli mekaaninen, joten alkupera?inen matala polttoaineen ta?ytto?kurkku vaihtui koneistettuun korkeampikaulaiseen versioon, joka ei pa?a?sta?nyt takalokarille kertynytta. vakioa?a?nenvaimennin kevyempa?a?n ja hengitta?va?mpa?a?n Akrapoviciin uusine ruiskukarttoineen. Itse navigaattori kiinnittyi 12V-kelkkaan, joka pysyi tukevasti paikallaan sa?a?detta?va?lla. tutut peltilaukut eiva?t yksinkertaisesti kesta?neet pitkia. sai va?ha?n va?lia. ja polkuja, joten mutkia ja risteyksia. Alkupera?isen tankin lisa?ksi asennettiin pyo?ra?a?n 4,5 litran takatankki ja kaksi 5 litran etutankkia. USB-pistokkeella. Samalla konttori muuttui paljon mukavammaksi kun jarruletku ei ollut ena?a. Navigointija valaisulaitteiston kokoonpano johti riskiin jarruletkun takertumisesta, joten se reititettiin kulkemaan rallityyliin valomaskin ja etulokarin va?lista?. Koska kuvasin reissuilla paljon, olin sa?a?sta?nyt tankkilaukun kameroille ja muulle elektroniikalle. Ainoa kova matkatavara pyo?ra?ssa?ni oli tankillinen pohjapanssari, jossa moottorio?ljy kulki ka?teva?sti pita?en massakeskipistetta. soratieta. Ne olivat muutenkin painavat ja epa?ka?yta?nno?lliset. oli paljon ja navigaattoria sai seurata tiuhaan. ryo?na?a. keskena?a?n. Na?in 80-oktaanisen osuus polttoaineesta pysyi pidempa?a?n alhaisempana. VARSISTA JA KIINNITYSOSISTA HITSATUT LAUKKURAUDAT EIVÄT TODENNÄKÖISESTI OLISI KESTÄNEET SEIKKAILUENDUROA. Pitkilla. paperikarttoja, joten ka?yta?n kahta Garmin Montanaa. kannatti tankata tiuhaan 80-oktaanista ja availla Vena?ja?lla. lisa?a?minen suodattimen liitospintaan: lopputuloksena po?lytto?ma?t air boxit. Vedin tankkilaukkuun 12V syo?to?n, joten siella. lisa?tankkeja yksitellen tankkausten yhteydessa?. ma?a?ra?a. Sain sen asennettua navigointikiinnikkeisiin Garmin Montanan alapuolelle. Reittini kulkivat tyypillisesti pienia. POLTTOAINEHUOLTO OLI VARSINKIN Mongoliassa haastavaa kahdesta syysta?; saatavuus ja matalaoktaanisuus. Sivulaukut puolestaan kiinnittyiva?t tera?ksisiin Rally Raid -laukkurautoihin, jotka olivat varmasti osista kaikkein kovimmilla. tankattua 95-oktaanista sisa?lta?via. n. Usean tankin etu yhteen valtavaan tankkiin verrattuna oli myo?s mahdollisuus sekoittaa erilaisia bensiineja. 80-oktaanisellakin varsin mainiosti, kunhan muisti laittaa sytytyskartan BAD FUEL-asetukselle
kaikki, minka. Vaihdan mieluummin kuluvia osia hyvissa. Moottorin ja?a?hdytysta. O?ljyna. liukuputket puhtaina. huippunopeuden tarvinnut olla juurikaan yli 130 kmh. Homma toimi hienosti, ja tuuletin puhalsi kuumassa kelissa. Unifilter. Lyhyemma?t va?litykset myo?s sa?a?stiva?t kytkinta?. pystyi lisa?a?ma?a?n tarpeen mukaan eika. Filosofiani varaosien roudaamisessa on se, etta. 86. PYO?RA?N VAKIOVA?LITYKSET OVAT liian pitka?t seikkailuenduroon, eika. n. Ta?ma. ajatellen vaihdoin ja?a?hdyttimeen 88 asteen la?mpo?kytkimen, jotta tuuletin ka?ynnistyisi aikaisemmin. alumiinisen suojaverkon ja?a?hdyttimen eteen. pita?ma?lla. Rally Raidin ja?a?hdyttimen suojat ja verkko pelasivat myo?s hienosti, mutta ja?a?hdyttimen ja suojaraudan va?liin ja?i noin sentin rako, josta eturengas roiski mutaa ja?a?hdyttimelle. liikaa yritta?essa?ni saada mudan ja saven tukkimat renkaat pyo?rima?a?n liukkaalla spoorilla. tallissa. HUOLLOT JA VARAOSAT Kuten mainitsin, on pyo?ra?lla. Vastaavasti ketjuohjuri vaihdettiin TM Designworksiin, jossa oli vaihdettavat liukukappaleet. Lopputuloksena oli toistuva puhdistusoperaatio vesipullosta va?sa?tylla. ajoin niiden viela. Seal Doctor pitää pumppujen stefan kunnossa. ghetto-painepesurilla. Teen huollot ennen reissuja aina kattavasti ja huolella. OSCO:n syo?tto?letku on viety ketjuohjurille, jotta o?ljy pa?a?tyisi ketjun sisa?puolelle. Pohjapanssari tankilla ja eturattaan suoja. Teknisille pa?tkille 15:50 va?litys oli varsin riitta?va. Toinen juttu on jo mainitsemani pumppujen vuotaminen, jonka voi va?ltta?a. Se oli eritta?in ka?teva?, koska o?ljyn pudottaminen ketjuille oli kuskin ka?sissa?, joten sita. n. Ketjut oli yhdistetty pikalukolla, ja mahdollisissa katkeamisissa potentiaalisesti tapahtuvaan kytkimen sylinterin rikkoutumiseen oli varauduttu koneistetulla eturattaan alumiinisuojalla. Kaikenlaiset viat ja ongelmat ovat aina vaikeampia hoitaa kuntoon poluilla kuin la?mpima?ssa. Pyo?ra?sta. MEKAANINEN SUOJAUS OLI yhta. toimiessa, kuin annan niiden rikkoontua reissun pa?a?lla?. ajettu nyt reilut 40 000 km ilman ongelmia. ja siirtymille oli mukaan varattu 16-piikkinen eturatas. johtuvat ongelmat ovat rajoittuneet satunnaisesti temppuilevaan nopeusmittariin, jonka liitin kaivannee kontaktisprayta. ka?ytin kylma?sti moottorio?ljya?, koska sita. n. la?hes koko pa?iva?n. Ainoa isompi remppa on ollut edella. jatkuvasti. Luistatin sita. pyo?ra?a?n automaattista ketjurasvaria, joten pa?a?dyin OSCO:on. tarkoittaa ka?yta?nno?ssa. En halunnut kantaa mukana ketjuo?ljypulloja tai viritta?a. Ongelmia tulee seikkailuendurossa vastaan joka tapauksessa ihan riitta?va?sti. rikkoontuminen keskeytta?a. matkan varmasti, on oltava mukana. Syylärin raudat kaipaisivat lisää pohtimista. mainittu kytkinpakan vaihto, jonka palaminen oli ihan oma vikani. bensapumppua, injektoria, kaasuvaijereita, kytkimen kitn. oli joka tapauksessa mukana. lailla oleellista ja?a?hdyttimen osalta ja asensin tera?ksiset ja?a?hdyttimensuojat seka
TOUKOKUUTA 2016 BOTNIARINGILLÄ SISU CRC UUTUUS! Pohjoismaisen kehitystyön tuloksena pohjolan olosuhteisiin sopiva KUNNOSSAPITOÖLJY Tehokas voitelu ja kestävä korroosiosuoja. KTM EVO-1 ilmansuodattimen kansi . Seisontatuen kytkimen eliminaattori . Kuivumaton ja metallipintoihin hyvin tarttuva ja tunkeutuva monitoimiöljy. Alumiinikaarilliset rystärit kalevyja?, vipuja, polkimia, ja?nnitteensa?a?dinta?, venttiilien keinuvipuja, starttireletta?, jarruja kytkinsylintereiden korjaussarjoja seka. Suomalaissyntyinen SISU löytyy CRC-hyllystä SISUA PURKISTA. Korkilla vapaa sisäänpääsy Sisu Classic Raceen Sisu sopii suomalaiselle.. ja minimissa?. Rally Raid Haarukan pidennyskitti 300 mm (shimmattu Ari Nurmelalla) Rally Raid laukkuraudat . JUSSI HYTTINEN AKA THE ROLLING HOBO www.therollinghobo.com Jussi on yrittäjä ja suunnittelee sekä tuottaa sisältöjä yritysten markkinointiin. Etujarrun letkun rallireititys . Rally Raid 4.5 l takatankki . Baja Designs SII LED Spot lisävalo . Lisa?ksi kannan mukana tiettyja. maailmaa. Bongaa valkokorkkinen Sisu NYT. Kuormaahan kyseisesta. tietenkin kertyy, mutta pyrin vastaavasti pita?ma?a?n muut kamppeeni kevyina. Rally Raid / Tractive Suspension 300mm Ralli-iskari . sytytystulppaa. Takajarrun letkun matalaparofiilisuojaus . kuin puhtaat kalsarit tai retkityyny. Rally Raid EVO-2 etutankit . Seisontatuen jalan laajennuspalikka Rally Raid . Toimiva pyo?ra. Kiskontaremmi edessä . Seikkailuenduro on askeettinen mutta palkitseva tapa na?hda. Rally Raid eturattaan suoja . Rally Management Services navigaattorin kiinnikkeet . Kääntyvä peili vasemmalla puolella . Rally Raid 88 asteen termostaatti . Unifilter ilmansuodatin . 15:50 välitykset SuperSprox . ja varmuus siita?, etta. Rally Raid Billet tankin kaula . Rally Raid injektorin pulttikitti . Rally Raid Jäähdyttimen suojaverkko . KOKO STOORI ENGLANNIKSI ja ta?ydellinen huoltohistoria: www.therollinghobo.com/690r SISU CLASSIC RACE 22. Rally Raid Jäähdyttimen suojat . OSCO ketjurasvari . Vahvistetut tankin yläja alapultit, Rally Raid . Kolminkertainen polttoaineen suodatus . Shindengen FH008 MOSFET jännitteensäädin Rally Raid alumiininen pohjapanssari tankilla Akrapovic äänenvaimennin . MODAUKSET . Hän asuu Berliinissä ja puuhastelee kaikenlaista enduroprätkien ja polkupyörien kanssa. TM designworks ketjuohjuri . setista. kuluvia osia kuten laakereita, jarrupaloja, bensanja o?ljynsuodattimia, sisa?kumeja, ketjulukkoja, venttiilien sa?a?to?paloja jne. ongelmiin lo?ytyy vastaus, ovat aina ta?rkea?mpia
Tämäkö muka silta. Löysin metsäteitä, jotka jatkuivat eivätkä vain päättyneet umpikujaan (kuten ne usein valitettavasti tekevät). Juuri sopivasti pitkän viikonlopun ajoreissulle. Vaikka läpi puskeminen muuttuu aina nopeasti leikiksi, toivottomilla teillä saattaa helposti kulua liikaa aikaa verrattuna siihen, että kääntyisi ja kokeilisi toista reittiä. Arlandan kohdalla hylkäsimme asfaltin ja sukelsimme sorateille. Ruohoinen ja savinen polku on ainoa reitti Åren suuntaan vievälle soratielle. Jönköping Linköping Örebro Uppsala Västerås Umeå Norrköping Helsingborg Piteå Motala Borlänge Uddevalla Nyköping Hässleholm Varberg Trollhättan Falun Kalmar Östersund Örnsköldsvik Karlskrona Haninge Luleå Skellefteå Växjö Karlstad Täby Järfälla Halmstad Eskilstuna Gävle Lund Borås Sundsvall Kristianstad Norrtälje Skövde Copenhagen Skien Trondheim Bodø Tromsø Rovaniemi Oulu Turku Oslo Helsinki Tallinn Rìga Tampere Åhrus Klaip+da Malmö Göteborg STOCKHOLM Visby Härnösand Västervik Hudiksvall Söderhamn Sveg Ljusdal Bollnäs Ludvika Mora Avesta Katrineholm Arvika Lidköping Nässjö Kungsbacka Värnamo Falkenberg Oskarshamn Trelleborg Ängelholm Ystad Sandviken Malmberget Jokkmokk Kalix Lycksele Arvidsjaur Kramfors Solleftea Åre Strömsund Krokom Kiruna Helagsfjället 1590 1792 Norra Storfjället 2089 Sarek 2114 Kebnekaise Marsfjället 1796 n. 88 TOURING 088. Pyörän edellinen omistaja oli innokas sorakuski, joka oli kätevästi ladannut laitteeseen koko Ruotsin kattavan ulkoilukartan mittakaavassa 1:50 000. Suunnittelu on lähes yhtä hauskaa kuin ajaminen! Joskus jouduin yhdistämään soratiepätkiä traktoriuralla tai polulla – tai harvaan asutuilla alueilla lyhyemmällä pätkällä, joka näytti epäilyttävästi kuntoilutai vaellusreitiltä. N ORLANTI, JOSSAIN PÄIN Jämtlandia, kesäkuussa 2014. Puf! Äänestä, joka kuuluu raskaan moottoripyörän upotessa savivelliin jalkatappeja myöten, ei voi erehtyä. Siellä jouduimme ajamaan viisi kilometriä traktorin ajamaa tietä, joka hiljalleen muuttui raskaaksi enskapoluksi. Lupaan itselleni tarkistaa maaperän kunnon seuraavalla kerralla hieman paremmin. Matkakumppanini Magnus on varoittanut juuttumisriskistä ja ajanut itse hieman varovammin lipevällä tiellä eikä näytä tyytyväiseltä. Kuravelli pulputtaa, ja pyörä jatkaa vajoamistaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin aina Keski-Ruotsiin ja Gästriklandin etelälaidalle saakka. Laitetta tovin testailtuani totesin, että saatoin nyt laatia sorareittejä tietokoneelta aivan uudella tavalla. Isoja osia kartasta ei ole päivitetty ehkä 50 vuoteen. TEKSTI JA KUVAT ANDERS ADOLFSSON n. Ajatus ripeästä toiminnasta ja helikopteriavusta nousee mieleeni, mutta muutaman kiristyshihnan ja usean valutetun hikilitran siivittämänä onnistumme lopulta kiskomaan pyörän suosta. 800 kilometriä sorateitä kahdessa päivässä. AJATUS SORAREISSUSTA TUKHOLMASTA Åreen alkoi kehkeytyä vuonna 2013, kun hankin KTM 990 Adventuren, ja kauppaan sisältyi myös GPS-laite. Jos nyt joudumme kääntymään, edessä on 30-40 kilometrin kiertotie. Saimme toisinaan poiketa suunnitellusta reitistä, jotta emme häiritsisi muita ihmisiä liikaa. Etelässä ongelma on, että asutus on melko tiheää. Matka osoittautui haasteelliseksi. Kaasun kääntäminen ja pyörän hetkuttaminen saavat sen vain painumaan entistä syvemmälle. Seuraavaksi saimme nauttia monta kiloTukholma – Åre ASFALTILLE ASTUMATTA Pakkasin KTM 990 Adventureni ja suuntasin kohti Årea tavoitteena olla ajamatta asfaltilla. Vietin monta yötä valveilla ja laadin reittejä ympäri Ruotsia. Kummallakaan ei ole aavistustakaan, mitä nyt pitäisi tehdä. Sitäkin jännittävämpää! Eräänä perjantaiaamuna jätimme Tukholman taaksemme
89
Toisinaan ohitimme yksittäisen hylätyn talon. Lisäksi mukaan kannattaa pakata sellaiset työkalut ja varaosat, joita ongelmatilanteissa saattaa tarvita. Aioimme yöpyä Järvsön kylässä, mutta ilta yllätti meidät aiemmin kuin olimme kuvitelleet, joten päivän viimeinen osuus taittui valitettavasti isolla tiellä. Autioituneista paikoista kiinnostuneille seudulla on paljon annettavaa. Myös polut ja metsäkoneurat taittuvat yleensä hyvin, eikä enduropolkukaan ole mahdottomuus, kunhan maa on kuiva. Mielenkiintoista kyllä, maanmittausviranomainen ei ole päivittänyt sotilaskartan norlantilaisia osia kovin aktiivisesti viime vuosikymmeninä. Sorateillä ajaminen vie aikaa. Monet merkityt sillat olivat lahonneet tai sortuneet, tai ne oli purettu pois. Todennäköisin ongelma on varmasti rengasrikko, joten renkaissa kannattaa olla paksut sisäkumit, ja lisäksi mukana kannattaa olla varakumi, rengasrauta ja pumppu. On usein ällistyttävää, kuinka hyvin pyörällä pääsee etenemään. 990 on avaralla tiellä mahtava, kuravellissä sen sijaan ei. Jämtlandin luonto on vaikuttava, ja sorateillä saa niellä kilometrejä ylhäisessä yksinäisyydessä. Renkaiden irrottamista kannattaa harjoitella kotona – rengastöiden treenaaminen märkänä ja kuraisena pusikossa ei ole hauskaa. Lopulta keksimme, että vettyneellä soramaalla kysytään samaa tekniikkaa kuin hiekassa: paino pitkälle taakse, vakaa kaasu, ja etujarrulle ehdoton käyttökielto. 90. Joidenkin teiden paikalla kasvoi vain paksuja kuusia. Saatoimme ajaa tunteja näkemättä ristin sielua, eli ongelmat joutuisi huonossa tapauksessa korjaamaan itse. n. Raskaan seikkailupyörän ajaminen vaikeassa maastossa on eittämättä hauska haaste. Kaikkein epäluotettavimpia olivat traktoriraitit ja polut, jotka olivat usein kadonneet jäljettömiin. Matka vei loputtomien metsien halki. Pehmeällä maalla raskas pyörä jää helposti kiinni. Tietysti mukaan tulee ottaa myös työkalusarja, ilmastointiteippiä, kiristyshihnoja ja nippusiteitä. Pohjois-Hälsinglandista eteenpäin huoltoasemat ovat harvassa, ja ajo on suunniteltava huolella, ettei bensa lopu keskellä metsää. metriä mahtavista sorateiden verkostoista, jotka kulkivat ohi järvien ja uneliaiden pikkukylien. Jännittävä kokemus olivat myös päälle päin hyväkuntoiset soratiet, joilla pyörä saattoi äkkiä vajota alaspäin kymmenen senttimetriä ja alkaa kiemurrella vauhkosti lennättäen raskasta kuravelliä säärille. Ongelma ei ole isoja teitä hitaampi vauhti (näinhän ei aina edes ole), vaan aikaa vievät juuttumiset ja tilanteet, joissa on käännyttävä takaisin. Ajettuamme vielä monta tuntia tunturimaisemissa mutkaisilla sorateillä saavumme viimein Åreen takana kaksi seikkailuntäyteistä päivää. Käynnistyskaapeleille saattaa olla käyttöä, sillä pyörän akku voi kulua tyhjiin, jos pyörä juuttuu kiinni. Useammin kuin kerran minulle tuli ikävä Husaberg 501 -pyörääni. Joitakin kertoja saimme turvautua traktoriuriin ja polkuihin, mutta ne olivat juuri sopivan haastavia. Soralla pyörät kulkevat selvästi vakaammin kuin pienemmät offroad-pyörät. SEURAAVANA PÄIVÄNÄ EDESSÄ oli uusi haaste. JOTKUT TIET OLIVAT KADONNEET JA MERKITYT SILLAT SORTUNEET TAI PURETTU POIS. Jokaisella huoltoasemalla kannattaa pysähtyä, vaikka tankki olisikin vielä puolitäynnä. Jaaha, taas mennään. Vaikka haaveissa siintäisikin Long Way Round tai Road of Bones, kannattaa muistaa, että läheltäkin voi löytyä hienoja seikkailuja! n. Yhtäkkiä keskellä metsää kohtasimme hyväkuntoisten asfalttiteiden ryppään. Myös liukkaiden kivien tai puunrunkojen ja reilun nousun yhdistelmä voi 220-kiloisen seikkailijan kanssa käydä äkkiä jännittäväksi. Näimme lukuisia vanhoja myllyjä, teollisuusrakennuksia ja vastaavia – kaikki hylättyjä ja tyhjillään. Joskus raja kuitenkin tulee vastaan, etenkin meillä, joilla renkaiden (Pirelli Scorpion A/T ja Conti Trail Attack) kuviointi ei ollut erityisen karkea. n. Olimme tulleet entiselle sotilaslentokentälle! Juuri se, ettei varsinaisesti tiedä mihin päätyy ja saa nähdä paikkoja, joihin ei missään muutoin päätyisi, on minulle seikkailuajon ydin. Erityistä haastetta tuo se, että on vaikeaa antaa kunnolla kaasua ja nostaa eturengasta esteen yli, minkä vuoksi teillä ja ojissa lojuvat puunrungot vaativat varovaisuutta
www. ITSELLE RAKENNETTU YKSILÖLLINEN PYÖRÄSI BMW ESA WESA MUUTOKSET UNAJANTIE 8, 26840 RAUMA 046 905 1859 WWW.WILBERSFINLAND.EU WILBERS-ISKUNVAIMENTIMET JOPA 5 VUODEN TAKUULLA OMIEN PAINOJEN JA OMINAISUUKSIEN MUKAAN RAKENNETTU TÄYSIN HUOLLETTAVAT JA PÄIVITETTÄVÄT MADALLUKSET JA KOROTUKSET KANTAVAMMAT JOUSISARJAT ALKUPERÄISIIN ISKAREIHIN HINNAT ALK. 340E ASENNAMME TARVITTAESSA KYSY LISÄÄ MYYNTI@WILBERSFINLAND.EU Myymälä: Mursketie 25, Kangasala Sähköposti: info@teamlaine.fi Puhelin: 045 884 2000 UUDET MYLAPS X2 TRANSPONDERIT JA AJANOTTOLAITTEET SEKÄ TULOSPALVELUT PARHAALLA LAADULLA VAUHDIKKAASEEN VAPAA-AIKAAN! AIM TIEDONKERUULAITTEET BIKE ON SIELLÄ MISSÄ LUKIJATKIN. lehtiluukku.fi TILAAJANA LUET BIKEN DIGILEHDEN IHAN ILMAISEKSI
Lähdetkö seikkailuun. 10-vuotistaipaleen kunniaksi uuteen TomTom Rider 410 -navigaattoriin on esiasennettu maailman kartat ja 100 maailman jännittävintä reittiä. LÄHDETKÖ SEIKKAILUUN. RIDER 410 GREAT RIDES EDITION 16Q2 Back page Rider Ad FI.indd 1 30/03/16 16:03 bikefi0109_001 1 4.12.2008 13:11:59 LISÄTIEDOT: WWW.BLACKSEVEN.FI 020 7959 777. Etsitpä tiukkoja mutkia, jyrkkiä mäkiä tai korkeita kukkuloita, TomTom Rider auttaa sinua löytämään ne. Nyt on sinun vuorosi. Euroopan merkittävin reittien suunnittelija, Tourenfahrer, on testannut kaikki reitit etukäteen