Kriitikoiden vuoden 2009 Parhaat! N:o 241
(= 1 - 2010) Hinta 6,50
2010 Keeping The Blues Alive Winner
International Blues Challenge & Keeping The Blues Alive Awards Bob Koester, Dave Arcari Everly Brothers, Del Shannon Jimmy Dell, The Clay Bay Wolves Wild Records, konserttikatsauksia Raavasta röhinää, Yhä jytisee Bay Area & England Blues News CD & DVD -arvioita
197301-10-01 ISSN 0784-7726
Scott Dirks mainitsi, että hän kokosi ja tuotti Delmarkille joitakin kitara- ja huuliharppuantologioita. Olin siis sellaisessa tilaisuudessa. Nettilataaminen vie minut lähes vararikkoon. Kyllä, joillakin musiikin alueilla. Disneyn elokuvia minulla on myös aika paljon, vaikka en ole mikään Disneyfani. Muistaakseni ne olivat kaksi viimeistä Chancen levyä. Meidän piti käyttää ylimääräinen tunti studioaikaa ja sitten hän oli tyytyväinen kuulemaansa. Jotakin ehkä, esimerkiksi Arthur Crudupin sessio, jossa hän liikuttui niin, että hänen äänensä sointi muuttui. Meillä ei ole Apollon 3000- eli Doowop-sarjan mastereita eikä 2000-sarjan Mahalia Jacksonin materiaalia kunpa olisikin. Ajat ovat vaikeat muusikoille, sovittajille ja tuottajille. Unitedilla oli sopimus Roosevelt Sykesin kanssa ja Robert Nighthawk myi sen verran hyvin, että hän pystyi jatkamaan. Laitamme todennäköisesti ne kappaleet, jotka meillä on, mukaan big band -antologiaan, jossa on myös mm. W.C. Valkoinen, bluesia kuunteleva yleisö ei yleensä pidä gospelmusiikista. Scott tuntee hyvin sen osan katalogistamme sekä myös julkaisemattomat, vaihtoehtoiset ottomme. Nykyään levybisneksellä on huonot ajat. Yritän kyllä olla ostamatta lisää elokuvia. Kerään kyllä levyjäkin, mutta alun perin minusta piti itse asiassa tulla kameramies ja elokuvantekijä sen sijaan, että minusta tuli levy-yhtiön omistaja. Se on hyvää materiaalia, mutta meillä ei ole sitä tarpeeksi kokonaisen levyn tekemiseen. Oklahomassa se on osa matkailubisnestä. Ikävintä on, että uuden levyn julkaisemisen jälkeen myynti lopahtaa vuoden kuluttua, koska se toisena vuonna on jo saatavissa ilmaiseksi. Mutta United oli jo ennen sitä melko menestyksekäs ja kokonaan mustien omistama. Minun mielenkiintoni sillä saralla kohdistuu Mahalia Jacksoniin ja joihinkin muihin artisteihin. Jos minulla olisi järkeä, jättäisin levybisneksen. Chancen Art Sheridan omisti osan Vee-Jaystä., mutta siitä ei puhuttu, koska hän oli valkoinen. Voisimme julkaista jonkin lauluyhtye-antologian doowoppia edeltävältä ajalta, mutta se olisi aika lyhyt. Esimerkiksi Otis Rushin live-levy myi ensimmäisenä vuonna 10 000 kappaletta ja toisena 500. Vee-Jay alkoi menestyä hyvin nopeasti. Minua tosiaan vaivaa se, etten pysty maksamaan muusikoille. Meidän bisneksemme on kutistunut 20 prosenttiin siitä, mitä se oli kymmenen vuotta sitten. Ewart Abner työskenteli Chancelle ennen siirtymistään Vee-Jaylle ja ennen kun Chancelle tuli ongelmia muusikoiden liiton kanssa. United oli melko tärkeä levy-yhtiö. Surullista kyllä he menettävät sen vuoksi tuloja. Oliko Vee-Jay yksi ensimmäisistä mustien omistamista yhtiöistä. Toisin kuin täällä yhteiskunnallinen integraatio on lähes täydellistä Etelässä, jossa vanhat rasistit ovat kuolleet tai kuolemassa pois. Nykyisenä DVD-levyjen ja videoprojektorien aikakautena on varmaan hölmöä ostaa ja kerätä filmejä, mutta minulla on noin 8 000 kappaletta vanhoja 60 mm jazz- ja bluesfilmejä, muutama tuhat piirrettyä ja komediaa, mm. Warner Bros.-filmejäkin minulla on jonkin verran. Noiden masternauhojen omistaja on luvannut lainata niitä minulle. Antologiat ovat myyneet aika hyvin ja pitää ottaa huomioon, ettei niiden masternauhojen tekemiseen uponnut tuhansia dollareita, koska ne oli jo tehty. Viime kerralla täällä käydessäni, minulle kerrottiin, että olit noutamassa jotain levykokoelmaa tai olit levyhuutokaupassa ja sen vuoksi poissa kaupungista. Yhtiöt esittäytyivät saman huoneen eri kulmissa. Jos investoin 60 000 dollaria studioon, menetän 30 000. Ei niinkään bluesin tekijöillä, koska artistit tekevät omakustanteita ja myyvät niitä keikoilla. Jack Dupreeltakaan meillä ei ole tarpeeksi materiaalia.Toivon mukaan jotakin vielä ilmaantuu. Unitedin omistaja, jolta ostin Caravansin, Gene Ammonsin ja Staple Singersin masternauhat, ei tiennyt ettei hänellä enää ollut Gene Ammonsin mastereita. Pidän kovasti Louis Russelin 20-luvun alun ja 30-luvun materiaalista, ja toivoisin omistavani nuo masternauhat. Aikoinaan Vee-Jay ja United kävivät samoissa levyalan tapaamisissa. Cab Callowayn ja Ernie Fields Bandin tuotantoa. Joudumme julkaisemaan levyjä uudelleen, jotta saamme maksettua muusikoille. Viime vuoden tappioni oli 20 000 dollaria. Tunnen kaverin, joka omistaa joitain hänen masternauhojaan, ja jos hän vielä on elossa, aion ostaa ne häneltä. Ei, olin etsimässä filmejä. Meillä on 1000-sarja, joka on bluesia, jazzia ja joitakin lauluyhtyeitä. Olemme julkaisseet suurimman osan Unitedin ja Statesin materiaalista lukuun ottamatta joitain gospel- ja doowop-levytyksiä, jotka myivät alun perinkin aika huonosti. Varsinkin joissakin North Siden klubeissa, joissa käy paljon ulkopaikkakuntalaisia ja matkailijoita. Caravansin ja Staple Singersin mas-
-9-
1 - 2010 ·. Joukossa oli vain muutamia valkoisia. Onko kassakaapissasi vielä muuta julkaisematonta materiaalia. Nykyisin suhtautuminen bluesiin ja bluesmuusikoihin on täkäläisessä mustassa yhteisössä erilaista. Vee-Jay olisi tarvinnut suuremman painoksen, mutta sillä ei ollut varaa maksaa. Olen heikkona piirrettyihin. Onhan se mukavaa, kun levy on ilmainen, mutta olisi mukavampaa pystyä maksamaan siitä sen tehneille muusikoille. Minusta se on sääli. Chance Records prässäsi Vee-Jayn ensimmäiset levyt. Kävimme Chicago Gospel festivaalilla viime viikonloppuna ja huomasin, että monituhatpäinen yleisö oli lähes täysin mustia. Vee-Jay ei siis ollut täysin mustien omistuksessa. Se on ainoa levymyynnin alue, joka on kasvanut. United oli melko iso levy-yhtiö 50-luvulla. kitaran kera Honeyboy Edwards; photo ctsy Emmanuel Choisnel / Soul Bag) sekä nykyisin (alla).
Suurimmaksi osaksi mustien omistama. Musiikin nettilataamisen vuoksi olen menettänyt viime vuodesta lähes puoli miljoonaa dollaria. Paljon lahjakkuutta. Etelästä tänne tuli silloin paljon lahjakkaita kavereita, joista monet sittemmin ovat muuttaneet takaisin Mississippiin. 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa kävit West Siden ja South Siden klubeissa etsimässä artisteja, joita voisit levyttää, eikö niin. JRM silloin ennen (vas. Kun ostimme Memphis Slimin masternauhat, luulimme saavamme 18 kappaletta, mutta kävi ilmi, että nauhoilla olikin 36 ennen julkaisematonta kappaletta. Unitedin Lew Simpkins oli työskennellyt aiemmin Miraclessa ja Premiumissa taisi omistaakin Premiumin mutta hänen rahansa loppuivat, ennen kun hän sai aikaan hittilevyn. Käyn joka vuosi tapaamisissa, joissa myydään filmejä. Fieldsiä ja Betty Boopia. Erityisesti Etelässä, Mississipissä, ollaan ylpeitä bluesista eikä vain mustassa yhteisössä. Jotkut muusikot ovat liian ylpeitä myydäkseen levyjä itse
keikoilla ja joillekin se on vaikeaa. Joinakin iltoina muusikko voi ansaita levymyynnillä enemmän kuin keikkapalkkiona. Pelkään, että jos julkaisisimme sen, ihmiset luulisivat meidän tehneen jotain saadaksemme hänet kuulostamaan sellaiselta. Totta kai, siihen aikaan oli paljon artisteja ja muusikoita, joista valita. Niinpä ne myös julkaistiin Chance-levymerkillä
- 13 -
1 - 2010 ·
PK: Saatto olla. PK: Karin kanssa soitimme parikymmentä vuotta sitten suomenkielistä bluesia, siihen aikaan vallalla olleen trendin mukaisesti. Enganniksi asioiden ilamiseminen onkin kohdallani varmaan helpompaa kuin suomeksi. Haluaisin enemmän aikaa musiikin tekemiselle sen sijaan, että olisin koko ajan tien päällä menossa sinne tänne. PA: Syntymäajankohta päivittynee vuodelle 2004 eli siis viisivuotis-juhlia voitaisiin hyvinkin jo pitää tänä vuonna 2009. Samaan tyyliin kuin zydeco-musiikissa välillä vetäistään jokin säkeistö ranskaksi englanninkielisten sekaan. KP: Petterihän on saanut sanoituksistaan ja ääntämyksestään kehuja maailmalla...ja onhan Suomessakin tultu kehumaan keikan jälkeen sanoituksia, joista kerrankin sai myös selvää. Osa tekemisen riemua on tehdä kaikki äänityksiä ja videon leikkausta myöten itse. PA: Blues-sanoituksiinhan kuuluu perintei-
Susilauma Savonmaalta
sesti asioiden ilmaiseminen suoraan, niin kuin asia on. Olen joskus itse tuota kokeillut, mutta ei oikein irtoa. Äidinkieli on ikäänkuin liian tuttua, vaatisi varmaan kovempaa pokkaa sanoa asiat äidinkielellämme yhtä suorasanaisesti kuin englanniksi. Studiossa alkuperäisen ideansa joutuu ikäänkuin kauppaamaan ulkopuoliselle äänittäjälle ja usein joudutaan konfliktien välttämiseksi tekemään lopputulokseen vaikuttavia kompromisseja.
· 1 - 2010
- 16 -. PA: Tällä live-taltioinnilla meillä oli ulkopuolinen kuvaaja, keikkatilanteessa emme itse onnistuneet sitä soiton ohessa kuvaamaan, muuten kaikki muu työstäminen on tehty itse. PA: Kun äänitykset hoidetaan omalla porukalla, voi homman tehdä alusta loppuun oman näkemyksensä mukaisesti. Mutta kaikkinensa kuitenkin nautin siitä, mitä teen.
Diskografia:
GOT ME ELECTRIC (BuzzRecords 022009 digipak 2009) COME WITH ME (BRS032006 digipak 2007) VOL. Kalustoa ja tietokoneohjelmia olemme hankkineet aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Sitä mukaa kun on tarvetta ilmaantunut, olemme opetelleet uusia asioita. Alkuperäiskokoonpano oli trio, josta porukasta olen vain minä enää jäljellä. Ensilevyllämme "Taken By The Blues" (BN 2/08) soitti vielä edellinen rumpalimme Esa Äikiä, hänen paikkansa on sittemmin kuitenkin ottanut Juha Laitinen. Teemme kaikki, mitä tähän hommaan tarvitaan, puoliskoni Margaretin kanssa itse, musiikin tekemisen ohella. PA: Kyllähän suomeksi laulaminen tällä kokoonpanolla olisi mahdollista, jos olisi joku Juice Leskisen veroinen sanoittajamestari. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat: Petteri Autio a.k.a. Parit treenit ehdittiin Juhan kanssa vetää ja sitten keikalle. Boney Back Jackson (laulu, kitara, banjo), Pekka Kortelainen a.k.a. Tabuja on helpompi rikkoa vieraalla kielellä.
Alkuvaiheita
Miten ja milloin Clay Bay Wolves sai alkunsa. Alkuaikoina treenasimme yliopiston bänditiloissa, joka sijaitsee Savilahden rannalla. PA: Pyrin sanoituksia tehdessäni välttelemään tyhjänpäiväisyyksiä. Syksyllä 2009 on ilmestynyt cd:n ja DVD:n sisältävä liveäänite "Rural Disposition" ja kolmaskin levy on jo äänitysvaiheessa. Hassua toisaalta, soitan kitaraa elääkseni, mutta joskus tuntuu, että minulla ei ole tarpeeksi aikaa soittaa kitaraa. PA: Muistelen, että Pekka tuli porukkaan ennen toista Kuopion Satama-Bluesia vuonna 2006. UK:ssa suunnitelmissa on ehkä aiempaa harvempia keikkoja, mutta isommilla lavoilla. Suunnitelmissa on saada se ulos syyskuun maissa. PA: Olemme tietoisesti pyrkineet rajoittamaan keikkojen määrän keskimäärin yhteen keikkaan per kuukausi. Tykkään kyllä kovasti esimerkiksi Kapteeni Nemosta, joka esitti bluesia äidinkielellämme. Toinen levymme joka pitää sisällään samalta keikalta taltioidun live-cd:n sekä -dvd:n on viittä vaille valmis ja kolmanteenkin on jo biisit tehty valmiiksi. 2: ...something new, something blue (BRS022006 wallet 2006) VOL.1: Something old, something borrowed (BRS012006 wallet 2006) BLUE COUNTRY STEEL (BRS012004 digipak 2004)
muuta, niin graafista suunnittelua voisin tehdä, journalismia, valokuvausta. Ensimmäisellä keikalla tuo ei kuitenkaan järjestävälle taholle kelvannut, vaan bändin nimi muutettiin englannin kieliseksi. Bluesin perinteeseenhän kuuluu laulaa mahdollisesti omakohtaisestikin koetuista yhteiskunnallisista epäkohdista. Ajoittain keikkoja on jopa viikoittain, mutta pari viikkoa lienee sellainen normaali väli. En ihan varmaksi muista, mutta jotain niitä aikoja se oli. Laulukielenänne on kuitenkin alusta lähtien ollut englanti. kyllä ole. Heinäkuussa 2009 tehdyssä haastattelussa käydään läpi bändin menneisyyttä, nykytilaa ja sivutaan hieman tulevaisuuttakin.
K
TT Tarkiainen
The Clay Bay Wolves
PA: Eka rumpalimme tunsi Karin ja kun basistimme lähti enemmän aikaa vieviin työhommiin, astui Kari remmiin. Mutta jos olisi pakko valita musiikin sijaan jotain
teen tosin nytkin. Tyyliin 40-50 pienemmän keikan sijaan noin 10-15 isompaa. Tässä taannoin analysoin omia sanoituksiani ja huomasin lähes kaikkia yhdistävän tietynlainen kolmijakoisuus: ensimmäisessä säkeistössä kerrotaan yhteiskunnasta ja sen ongelmista laajemmalla perspektiivillä, toisessa käydään asiaa läpi yksityiskohtaisemmin ja kolmannessa käsitellään omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Kesällä keikkoja on tiheämmin, kun taas talvella vastaavasti keikkojen väliset tauot venyvät pitemmiksi. Työstättekö levynne alusta loppuun itse. Tavoitteena ei todellakaan ole mikään tähteys tai jotain sellaista, mutta käytännön näkökulmasta tavoitteena on olla näiltä osin jotenkin vähän järkevämpi. PK: Kesäaikaan, kun isompia bluestapahtumia on enemmän, on keikkatahtimmekin ollut tiuhempi. Pidän esimerkiksi Charlie Parrista, Kings of Leonista, White Stripesista ja Bloodshot Recordsin artisteista, tänään, huomenna ehkä joistain muista. Valmistelen parhaillaan uutta albumiani. JL: Pekan kanssa soitimme tanssimusiikkia eri kokoonpanoissa joskus 1980-luvulla.
Keikkailua ja levyntekoa
Kuinka aktiivisesti keikkailette. Papa Pedro (kitara, huuliharppu), Juha Laitinen a.k.a. Ensimmäisellä keikalla oli sitten jo nykyinen basistimme Kari Palokas mukana. Ulkomailla on festarikeikkoja tiedossa. Rumpali on bändissä pariin otteeseen vaihtunut. Näitä asioitahan
uopion yliopiston Savilahden kampusalueen vaikutuspiiristä ponnistava The Clay Bay Wolves kuuluu savolaisen bluesaatelin kärkinimiin. PA: Kaksi edellistä talvea on mennyt levyn teossa ja ensi talvikin menee taas aika tiiviisti levytyshommissa. PA: Meillä oli juuri alkamassa tiivis keikkarupeama, kun tuo rumpalin vaihdos tuli. JL: Joo, maaliskuussa 2008 astuin tämän "Susi"-porukan riveihin. PA: Kyllä, sanoitusideat alkavat yleensä englanninkielisistä hokemista. Itse tekemisessä on se hyvä puoli, että asioihin pystyy rauhassa paneutumaan. Rock Burno (basso). Mielestäni niisä pitää olla jokin ajatus ja sanoma takana. Tunnetteko te toisianne jostain aiemmista bändiprojekteista. KP: Soitin ylioppilaskunnan bändissä vuosina 1987-1993, samoissa kuvioissa pyörivät myös Pekka ja Juha jossain vaiheessa. Siitä keksimme bändimme nimeksi Savilahden Sudet. Olen kylläkin miettinyt mahdollisuutta tehdä suomenkielisiä säkeistöjä englanniksi laulettujen sekaan. PK: Minä aloittelin kymmenisen vuotta sitten tekemään noita tietokonepohjaisia äänityshommia. En kuitenkaan osaa oikein kuvitella sellaista tilannetta, etten ylipäätään tekisi tätä työtä. Taustalla oleva ajatus tuodaan selkeäsanaisesti esiin. Jos jokin kohta ei miellytä, se tehdään uusiksi, rajoitetulla studioajalla se ei olisi mahdollista. PK: Niin, Petterin sanoitukset rakentuvat samaan tapaan kuin joku kronologisesti etenevä kirja. Fast Track Johnson (rummut) ja Kari Palokas a.k.a. Vai oliko näin. Clay Bay Wolves on suora käännös tuosta suomenkielisestä nimestä. Huuliharppua ja toista kitaraa bändissämme soittava Pekka Kortelainen tunsi Juhan ennestään ja kehui miehen ilmiömäistä muistia: "Jos Juha on joskus 1970-luvulla kuullut radiosta jonkun biisin, niin hän muistaa vielä tänä päivänäkin sen rumpuosuudet ulkoa." Missä vaiheessa Pekka tuli Clay Bay Wolvesiin
Toki ulkonäölläkin joku merkitys on. Little Walterin levyjen kautta innostuin viisitoista vuotiaana myöskin huuliharpun soitosta.Välillä olin vuosia koskematta harppuun laisinkaan, mutta tässä bändissä tuolle taidolle on taas ollut käyttöä. Uusia ideoita kannattaa kokeilla jo ihan oman mielenvirkeyden vuoksikin. Tällä hetkellä valikoimistani löytyy niin arvokitaroita kuin ihan reilun satasen halpistuotteitakin. PK: Kaikista ideoista olivatpa ne sitten lähtökohdiltaan hyviä tai huonoja pyritään keskustelemaan. Parikymmentä vuotta lauloin
noin hienosti ja kuinka oman soittonsa saisi kuulumaan samanlaiselta. Äitini on kotoisin täältä päin, joten olen puoliksi savolainen ja isän puolelta puoliksi hämäläinen. JL: Kyllähän tässä on Iisalmi-Kuopio-akselilla koko ikä tullut pyörittyä. PA: Seuraavan levyn äänitykset aloitettaneen syksyllä 2009. PK: Omalla kohdalla innostus kitaransoittoon syttyi kymmenen vuotiaana. Usein on omalla kohdallani niin, että on selkeä näkemys miltä haluaa lopputuloksen näyttävän tai kuulostavan, mutta ei ole selkeää näkemystä siitä, kuinka se saavutetaan. JL: Soittouran alussa riitti kunhan vaan sai pala palalta ostettua soittimia, joista jotain ääntä lähti. Nykyisin on kuitenkin ollut varaa valikoida ja ostaa omalle äänelle sopivan oloinen mikki. PA: Aikoinaan kotonani oli sellainen matkaradioon kytkettävä vinyylilevysoitin ja muutama levy. Lähtökohtana on tehdä bändin lavaolemuksesta sellainen, jota itse viitsisi mennä katsomaan. (Kuva yllä: TT Tarkiainen) Työelämässähän noita kompromisseja joutuu pakostakin tekemään, mutta tämä soittohomma on meille kaikille harrastus. koulumme musiikkiluokan roskiksesta löytyneeseen rikkonaiseen mikrofoniin, jonka sain luvan perästä viedä kotiin ja tinaamalla korjatuksi. PK: Taidan olla tässä bändissä ainut syntyperäinen kuopiolainen. Oletteko merkkiuskollisia. PA: Muutin vuonna 1996 Kuopioon Espoosta. PA: Mulla on sellainen tuntu, että meillä on hyviä ideoita niin paljon, että huonommista on helppo luopua keskustelujen myötä. Levymme on soinut paikallisradioissa siellä sun täällä ympäri maailman. Ensimmäiset lyömäsoittimeni olivat kymmenen litran maalipöntöistä rakennettuja, apulantasäkkikalvoin varustettuja rummuntekeleitä. KP: Olen tullut kuusi-vuotiaana Porista Savoon. Jossain muodossaan blues oli kuitenkin kaiken soittamisen lähtökohta. PK: Kitaroissa suurin merkitys itselleni on sillä miltä se kuulostaa ja tuntuu omaan käteen. PA: Levyjä on tulossa ja keikkaa pukkaa, noin lyhyesti sanottuna. Hieman myöhemmin triomme soitinvalikoima sai täydennystä pahvilaatikoista jotka vielä hieman myöhemmin vaihtuivat oikeiksi rummuiksi kasatusta lyömäsoitin-arsenaalista ja pienen matkaradion kautta soitetusta sähkökitarasta. Otetaan asiat asioina ja sellaisina kuin ne vastaan tulevat. Levyä kuunneltiin tarkkaan, ihmeteltiin, kuinka joku voi soittaa
Juuret
Clay Bay Wolves on jo nimensäkin puolesta profiloitunut kuopiolaiseksi bändiksi. Keikkamyyntiin yleensäkin pitäisi satsata enemmän, mutta me kaikki olemme päivätyössä käyviä ihmisiä ja resurssit ovat rajalliset. Pääasia, että soittaminen on hauskaa. Olin jo tuohon ikään jonkin verran ehtinyt opiskella klassisen pianon soittoa, joten parin koulukaverin kanssa perustimme pelkkään pianosäestykseeni pohjaavan lauluyhtyeen, jonka ohjelmisto kattoi nuo kaksi edellä mainitusta opuksesta löytynyttä biisiä. Toistaiseksi tämä on kuitenkin ollut vain harrastus ja keikkoja on pystytty tekemään valikoidusti. Markkinointimielessähän pitäisi ajatella yleisöäkin miellyttävää lavailmettä. Onko teidän kaikkien juuret Savossa vai oletteko ns. Liiallinen kompromissien teko tekee lopputuloksesta tylsistyttävää kaikille osapuolille. Onko näkemys bändin sisäisesti yleensä kaikilla sama vai määrääkö vahvin mitä tehdään. Keskustelun myötä ideat hioutuvat sekä muuttuvat kaikkia miellyttäviksi ja toteuttamiskelpoisiksi tai sitten ei. Tulevaisuus Mitä kuuluu Clay Bay Wolvesin tulevaisuuden suunnitelmiin. Kymmenen vuotiaana löysin koulumme musiikkikirjasta traditionaalisen negrospirituaalin "Nobody Knows" ja Esa Helasvuon tekemän "Koulupäiväblues"-kappaleen. Keskustelujen ja kokeilujen myötä selviää onko ideasta toteutettavaksi. Nyt sen tekemisestä on jo aikaa kulunut, ja voin sanoa olevani lopputulokseen tyytyväinen, vaikka ankarasta itsekritiikistä johtuen ensimmäinen ajatus oli, että ei koskaan enää yhtään mitään soittamista. junan tuomia. Siitä on tarkoitus tulla studiossa livenä tehty äänite, joka koostuu kokonaan omista biiseistä. PK: Kokeilujen myötä karttuu myös tietämys mitä jatkossa voi kokeilla ja mitä taas ei kannata edes yrittää. PA: Merkillä sinänsä ei ole väliä, kunhan vaan soundaa hyvälle. JL: Levyjen tarkan kuuntelun kautta sitä on itsekin tullut opeteltua soittamaan. Kolmentoista ikäisenä kuulin sitten Chuck Berrya sekä Little Richardia ja siitähän ei enää ollutkaan pitkä loikkaus bluesin pariin. Mikä merkitys bändinne sointiin on soittokamoilla. Chicago Overcoatin eka levy oli se sinisävyisen tulen roihauttava kipinä, jonka myötä levykaupasta piti haalia kaikki mahdolliset blueslevyt mitä siihen aikaan oli saatavilla. Meillä on keikkamyyntiä varten perustettu oma ohjelmatoimisto. Nykyisin, kun tietotekniikka mahdollistaa yhteydenpidon globaalisti, on myöskin yhteydenottoja tullut maailman eri kolkilta, lähinnä kuitenkin Euroopan alueelta. "Rural Disposition"-dvd:lle piti myöskin tulla enemmän omasta kynästä lähtöisin olevia kappaleita, mutta jostain tuntemattomasta syystä juuri tuo osa äänityksistä on päässyt tuhoutumaan, joten pääosin se nyt sitten koostuu lainamateriaalista. PK: Omalla kohdallani Johnny Winter ja levynsä "Captured Live" oli nuoruusvuosien kova innoittaja kitaransoittoon. Lavalla on ollut mukana niin haitaria kuin sähköharmooniakin. PK: Sinänsä mielenkiintoista on, että musiikkimme herättää kiinnostusta Suomen rajojen ulkopuolella. Kitaristit ovat kuunnelleet omia juttujaan ja rumpalit taas omaksuneet oppia omaan soittamiseensa. Teostomaksujakin on karttunut ulkomailta enemmän kuin Suomesta. Kaikkea voi kokeilla ainakin kerran. Yksi niistä sisälsi negrospirituaaleja, jota kuuntelin ala-asteen ensimmäisten luokkien aikana paljon. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan keskellä keikkatohinoita ja aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
- 17 -
1 - 2010 ·. Tekniikka on välillä ihmeellistä! PA: Ensimmäistä levyä tehdessä ajatus oli, että kunhan jotain ääntä saadaan nauhalle. Sen verran ne hakkaamista kesti, että saatiin toisen kaverin soittaessa akustista kitaraa jotain äänityksiäkin tehtyä. Toisen päivän osalta osa kuvausmateriaalista on kadonnut bittitaivaseen, mutta onneksi kaikki matsku saatiin tallennettua audiomuotoisena. PK: Tuota dvd:tä varten soitimme kahtena päivänä samassa paikassa kolmen setin keikat. Tähän mennessä ainut ulkomaan keikkamme on suuntautunut Mönsteråsin bluesfestareille Ruotsiin, joka oli niin hieno kokemus, että mieli halajaa lisää keikkoja maamme rajojen ulkopuolelta. Jotkut noista ideoista jäävät elämään, kuten viimeaikoina keikoilla käytetty banjo. PA: Keikoillakin on tehty kaikenlaisia kokeiluja
- 27 -
1 - 2010 ·
Kirjassa olevan 12 etydin hahmottamista auttaa mukana seuraavan CD-levyn lisäksi se, että jokaisesta kappaleesta on olemassa myös 'luurankoversio', johon aluksi voi tutustua soittamalla sitä harjoitustaustan kanssa. Rock-kitaristille tämä teos menee hiukan yli hilseen, (on toki hyödyllistä tutustua musiikin tähänkin puoleen) mutta jazzin harrastajan käsissä tämä varmaan tullee kulumaan hiirenkorville.
Kari Kempas
Kitarakirjasto
TEEMU VIINIKAINEN Rytmi elää (Idemco Oy, Riffi-julkaisut) Painovuosi 2009, ISBN 978-952-67253-0-7
Hinta 37.50 e 96 sivua, mustavalkoisia kuvia, nidottu, pehmeäkantinen, cd:n kesto 71 minuuttia
Hankasalmella vuonna 1975 syntynyt kitaristi Teemu Viinikainen palkittiin viime syksynä Suomen Jazzliiton Yrjöpalkinnolla. Yleensähän tarkoitus on se, että oppikirjojen biisit muistuttavat joitain olemassa olevia kappaleita, niinpä 'Rhythm Park' tuo mieleen 'Perdido'-nimellä kulkevan standardin. Kirjassa ei esimerkiksi ole sointutaulukoita, vaikka duurisointu on kirjassa harvinaisuus. Kirjassa on myös ajatuksia kitaroista, vahvistimista, plektroista ja harjoittelusta. Kirjan lopussa on myös erikseen levylista ja kitaralevylista. Eero Turkka on tehnyt soittoanalyysin Big Walter Hortonin soittotyyleistä Blues News -lehteen (no 3/97). Tämä tekniikka on mahdollistanut huuliharpun rajattoman käytön erilaisissa musiikkiesityksissä ja antanut muusikoille lisää liikkumavaraa toteuttaa omia taiteellisia näkemyksiään. Ilmoita viesti-osassa mitä haluat + osoitetietosi! Jos tilaat enemmän, saat alennusta, ks. Uskoisin, että ennakkoluuloton saa eniten irti tästä kirjasta ja CD:stä. Nykyään kiinnostus ylittää tyyli- ja genrerajat ja huuliharpunsoittoa voi kuulla mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Varsinainen etydi on sitten siitä kehitelty monimutkaisempi versio. More Living Finnish Blues (ks, BN 135) - 5 e 2. Blues News Is Coming (ks. Esimerkiksi Viinikainen suosii onttorunkoisia kitaroita. Soundit levyllä ovat säröttömät ja venytykset niukkoja. alen@saunalahti.fi. Joskus, kun mennään pelkän bassokuvion ja rumpujen varassa, niin sointupohjaa on hankala hahmottaa. Soinnut ovat poikkeuksetta seiskoja, majseiskoja, kuuskauttaysejä, molliseis-
Eija Jauhiainen 1 - 2010 ·
- 39 -. Laulettuun musiikkiin tottuneet voivat etsiä kappaleiden sanoja esimerkiksi internetistä tai kirjan julkaisseen Kansanmusiikki-instituutin arkistoista. Blues Power (ks. Näin aluksi täytyy tunnustaa, että vaikka blues ja jazz usein niputetaan yhteen, kirja edustaa musiikkia, joka on itselleni melkolailla vierasta. Kun lukee Viinikaisen ajatuksia kitaroista, voi vain todeta kuinka rock-kitaristin mielihalut poikkeavat jazz-kitaristin mieltymyksistä. Kun en ole jazzin asiantuntija, en tiedä onko jazz-musiikissa normaalia merkitä molli-sointu miinusmerkillä ja maj7-sointu kolmiolla. Monien muiden kappaleiden kohdalla nopea tempo tekee niiden soittamisen ja omaksumisen hankalaksi. Kirjan lopussa on myös hyvä huuliharpun korjausta käsittelevä osio. Ota kirja pikkuhiljaa haltuusi ja "ilahuta illalla" naapuriasi esimerkiksi soittamalla parvekkeella kauniina kesäiltana.
Omaa tuotantoa
1. Kansanmusiikki-instituutti ansaitsee kiitokset julkaisusta ja SibeliusAkatemian Kansamusiikkiosasto ennakkoluulottomasta toiminnasta. BN 226) - 15 e 6. Muttei ikuisesti, toimi nyt!
Ryhdikästä menoa BN-levyn tahtiin!
kamiinusviitosia yms. Muusikon työnsä ohella Viinikainen toimii kitaransoiton opettajana Sibelius-Akatemian jazzosastolla. Kirjan lähtökohta on se, että kaikki perusasiat ovat jo hyvin hallinnassa,
eikä niihin enää puututa. Nykyisin Filisko tekee countryblues-keikkaa Eric Nodenin kanssa duona. Tämä kirja esittelee ensimmäisen kerran suomenkielellä myös ns. BN 221) - 15 e 5. Eipä tainnut HS:n kriitikko Seppo Heikinheimo uskoa tällaisen julkaisun mahdollisuuksiin todetessaan aikoinaan: "Pian sieltä Sibiksestä varmaan valmistuu huuliharpun- ja kammansoiton tohtoreitakin." No, ajat ovat onneksi muuttuneet ja sen mukana myös ennakkoluulot ja asenteet. Aikamoinen harppaus 1970- ja -80-luvuilta, jolloin soittotekniikat ja kikat kulkeutuivat muusikolta toiselle tai olivat pienen piirin tarkoin varjeltuja salaisuuksia. Blues News T-paita: värit musta, purppuranpunainen, tummansininen, koot M, L, XL, XXL, hinta 20 e/kpl (ks. Gyan Dookie & Telecaster Combo - 20 Years After (BN 228) - 20 e Voit maksaa suoraan tilillemme 102630-415069, postikulut hinnassa. Aikaisemmin lähinnä
lasten leluna pidetty soitin on kulkenut pitkän tien tullen hyväksytyksi tasavertaisena muiden soittimien rinnalla. Niin kuin tekijät kirja lopussa toteavat nykyisenä internetin aikakautena löytyy halukkaille helposti tietoa huuliharpun käytöstä erilaisen musiikin yhteydessä. Raati perusteli valintaansa erityisesti Viinikaisen hienostuneella rytminkäsittelyllä sekä hänen vahvalla dynamiikan ja äänenvärien hallinnallaan. Joe Filiskoa, joka nousi tietoisuuteen soittimen korjaajana ja arvostettuna virittäjänä. Ennen kuin nuo edellämainitut teokset on soitettu, tähän kyseessä olevaan opukseen ei kannata tarttua. Jouko Kyhälä on väitellyt tohtoriksi huuliharpunsoitosta Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolta ja Jimmy Träskelin on valmistumassa musiikkipedagogiksi. Niistä levyllä olisi voinut olla myös hidas versio, esimerkiksi 'Kornitology' biisin kohdalla, jonka tosin on tarkoituskin olla 'up tempo jazz'. Soittotekniikoilla voi soittaa monenlaista musiikkia ja tekniikat ovat yleisesti käytössä. Komppikitara, joka nyt puuttuu, olisi tuonut sointukulkuihin hieman lisää selkeyttä varsinkin taustaosuuksissa. Voidaankin sanoa, että myös huuliharpunsoiton arvostus on noussut aimo harppauksen 1990- ja 2000-luvuilla. Miinuksella merkityt mollit ovat käytössä myös Hynnisen Rhythm & Blues Workshop -teoksessa). Muutama helpohkokin biisi toki on mukana, esimerkiksi 'Blues for Pekka', jopa kahteen kertaan erilaisin improvisaatioin varustettuna. Joka tapauksessa tuo miinusmerkin käyttö hämää ainakin minua ja tekee nuottikuvasta monimutkaisemman näköisen (siis D-7 merkitään yleensä näin, Dm7). 0505448399, e-mail: aarno. Se lisää niin huuliharpistien kuin ylipäänsä musiikista kiinnostuneiden tietämystä ja syventää jo harrastuksen parissa olevien tietoja. BN 5/08) - myös Lady Fit -malleja. BN 211) - 15 e 4. Laajan teknisen tietämyksen ohella tällaisen julkaisun tekeminen on vaatinut paljon kärsivällisyyttä ja rakkautta musiikkia ja huuliharpunsoittoa kohtaan. Mukana seuraava CD-levy havainnollistaa hyvin eri tyylejä ja etenee kronologisesti kirjan rinnalla helpoimmasta vaikeimpaan. Kyhälä kiittää mm. Kirja jatkaa jazzillisempaan suuntaan Riffisarjaa, jossa ovat jo ilmestyneet Harri Louhensuon Blues Station ja Jarmo Hynnisen Rhythm & Blues Workshop, joita molempia on tällä palstalla käsitelty. verkkosivumme. Instrumentaalimusiikkina esitettyjä kappaleita ja tekniikkapainotteisia esimerkkejä ja kirjan tekstejä ei kannata pelästyä, koska tarkoitus on edetä hitaasti vaiheittain. Muun muassa Pepe Ahlqvist ja Howard Levy ovat pitäneet Sibiksessä workshoppeja 90-luvulla. Hojas Blues Band Live At Myllyblues (ks. Molliseiskamiinusviisisoinnut on vastaavasti merkitty norjalaisella ö-kirjaimella, ilmeisesti nuotinnus on tehty Finale-ohjelmalla. Kaksoisotteita, oktaavikulkuja ja lähes käsittämättömiä rytmikuvioita on runsaasti, siksi kai nimikin on Rytmi elää. Suoraan sanottuna en edes tiennyt, että hiottuja kieliä on saatavana. Ja vanhoja BN:iä löytyy tietysti edelleen, ks. BN 183) - 15 e 3. Kielissä Viinikainen suosii suhtkoht paksuja (0.12) ja hiottuja, kun taas meikäläiset tykkäävät ohuemmista hiomattomista kielistä. Eddie Boyd - Mello Hello (ks. overblowing-tekniikan, jonka Howard Levy kehitti 198090-luvuilla. verkkosivut (www.blues news.fi) tai ota yhteyttä Aarno Aléniin, puh. Tässä on käytössä Gibson Super 400 v.1951, joissa on lyhyt sointi, kun taas rock/blues-kitaristi suosii umpirunkoisia kitaroita (Gibson Les Paul, Fender Stratocaster) jotka soivat pitkään. Jokaisen etydin kohdalla on ohjeistus, mihin pedagogiseen asiaan kappaleessa tähdätään, lisäksi ehdotus transkription tekemiseksi jostain soolosta, luupit eli kohdat joita kannattaa 'hangata', sekä kuuntelusuositus jostain jazzklassikkolevystä. Näin ollen kirjassa perehdytään jazzmusiikin rytmiikkaan, jazz-fraseeraukseen, kolmimuunteisuuden (eli triolifraseerauksen) eri variaatioihin ja niiden toteuttamiseen kitaralla perinpohjaisesti. CD-levyn taustalla soittavat rumpali Teppo Mäkynen ja kosketinsoittaja Mikko Helevä, joka hoitelee koskettimilla myös basson