Blues News 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta ELMORE JAMES JR. RICK HOLMSTROM THE BELLFURIES DOOBIE TWISTERS ERJA LYYTINEN CROSSFYRE Henkilökuvassa: BEN GRANFELT Girls & Guitars, osa 8: DEBBIE DAVIES R&B-tenoristit, osa 9: ILLINOIS JACQUET & JACK McVEA Klassikoiden lähteillä, osa 38: SLEEPY JOHN ESTES Stompin. N:o 259 (1/2013) Hinta 6,80 ? 46. 50 vuotta tien päällä! 197301-13-01 ISSN 0784-7726 Kriitikoiden parhaat! / Blues News from England / BN lukee kirjallisuutta / Otis Spann Muddy Lee Makkonen / Kuusikielisen kuritusta, osa 5 / Kitarakirjasto: Jarmo Hynninen. at the Savoy 2013 -extra: SI CRANSTOUN , DAVID EVANS etc. HASSE WALLI
| LASTENLIPPU 10 . klo 11?17: MAXWELL STREET MARKET Blueshenkinen markkinatapahtuma Savoy-teatterin aulassa: vintage-vaatemyyjiä, levykauppiaita, käsityöläisiä, soitinvalmistajia, akustisia live-esiintyjiä ym. 2013 Turku Jazz since 1969 Savoy-teatteri, Kasarmikatu 46-48, Helsinki PERJANTAI 5.4. | PE+LA -YHTEISLIPPU 55 . / ILTA (ALLE 15-V.) | SUNNUNTAINA VAPAA PÄÄSY ENNAKKO: SAVOY-TEATTERI JA LIPPUPALVELU www.lippupalvelu.fi | HINTOIHIN LISÄTÄÄN MAHD. & Kuloniemi Kapa Montonen & The Bluesment Brothers Festariohjelma, esiintyjät ja majoituspaketit: WWW.SAIMAABLUES.FI Yhteistyössä Turku TOMPIN? S AT THE 2013 14. SNOUT & HIS HOGS OF RHYTHM (FIN) DEMETRIA TAYLOR BLUES BAND feat. EDDIE TAYLOR JR. ym.! Live @ Ravintola Katsomo: JUSSI SYREN & THE GROUNDBREAKERS (FIN) LENA & THE SLIDE BROTHERS (FIN) PE 5.4. Puff Honey B. klo 18: FABULETTES (FIN) RITA ENGEDALEN & BACKBONE (NOR) SI CRANSTOUN & HIS BAND (UK) SUNNUNTAI 7.4. klo 22: Dance Hall Party @ Ravintola Katsomo with DR. St.?Michel Pääesiintyjinä Marjo Leinonen Huff ?n. SNOUT & HIS HOGS OF RHYTHM, THE RELICS & guests + DJs LIPUT: PE 32 ?, LA 32 . TOIMITUSKULUT. ja LA 6.4. & EDDIE SHAW (USA) LAUANTAI 6.4. klo 19: DAVID EVANS (USA) TOMMY BROWN (USA) with DR. - 17.3. w w w.t u r k u j a z z .f i 28.-31.3.2013 SINISIÄ SÄVELIÄ SAIMAAN RANNALLA Mikkeli
Kun itse en lahjattomana ihmisenä ole musiikkia pystynyt ?tekemällä. rates) vuodelle 2013: - 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 110 eur - 1/4 sivu väri (1/4 page color) 130 eur - 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 190 eur - 1/2 sivu väri (1/2 page color) 230 eur - 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 310 eur - 1/1 sivu väri, muut sivut paitsi takakansi (1/1 page color, except the back cover) 350 eur - 1/1 sivu väri, takakansi (1/1 page color, the back cover) 370 eur Ilmoitusmyynti / Advertising sales: Harri Haka harri.haka@gmail.com + 358 (0)500 817214 Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Norman Darwen, Harri Haka, Mika Hakala, Jenni Harjunpää, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Jyrki Kallio, Pauli Kallio, Jarmo Katila, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Esa Kuloniemi, Piia Leino, Riku Metelinen, Pertti Nurmi, Hannu Nyberg, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Ville Pirinen, Markku Pyykkönen, Erkki Sironen, Torsten Ståhlberg, Marko Suutarla, TT Tarkiainen, Vesa Walamies, Janne Örnberg Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Viime aikoina on uutisoitu varsin näkyvästi musiikin myönteisistä vaikutuksista ihmisten aivotoimintaan (ks. tämän lehden sivuilta. Tutkitusti aktiiviset harrastukset toteuttavat eriasteisesti inhimillisten tarpeiden (fysiologisten, turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden, rakkauden, arvonannon ja itsensä toteuttamisen tarpeiden aallokossa sukkuloiden) tyydyttämistä ja ovat näin monin tavoin hyödyllisiä sekä keholle että psyykeelle . 36 Klassikoiden lähteillä: Sleepy John Estes .............. 45 Si Cranstoun ................................................................ Entäpä, kun harrastuksia on useita ja ne ajautuvat keskenään esim. 43 Hasse Walli: 50 vuotta tien päällä .......................... Ao. aikataululliseen konfliktiin. 39 -3- BN lukee kirjallisutta .................................................. linja 19) . 41 Kitarakirjasto: Jarmo Hynninen ............................. harjoittamaan (lapsena opeteltu Beethovenin Für Elise kyllä jotakuinkin sujuu pianolla pimputellen edelleen), on lohdullista, että musiikin aktiivisena penkkiurheilijanakin voi saada sekä tunnepuolen että fysiologisen hyödyn tästä harrastuksesta. Teemaan liittyen pohdin, josko myös muilla ?henkisemmillä. vuosikerta / Volume 46 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituspäällikkö / Managing Editor: Pete Hoppula (pete.hoppula@saunalahti.fi) Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 2/2013 oltava toimituksessa viimeistään 22.3.-13! Blues Newsin vuositilaus 2013: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta 40 euroa. 17 Girls & Guitars, osa 8: Debbie Davies ..................... 13 The Bellfuries ............................................................... Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Ilmoitushinnat (ad. 51 BN käy festivaaleilla: Luzern 2012 .......................... Viime keväänä FBS:n sääntömääräinen kevätkokous ajoittui samalle lauantaille, jolloin Cichlidistit ry:n jäsenten oli määrä olla Tukholmassa jokavuotisella affena-risteilyllään hakemassa täydennystä Malawi-kotiakvaarioihinsa. Laivaterminaalissa affena-harrastajia on perinteisesti vastassa oma tilausajo-minibussi, jolla kierrellään Tukholman akvaarioliikkeet ja kuljetetaan kertyneet kala-ostokset turvallisesti laivaan ja sieltä kotiin. 32 Muddy Lee Makkonen (by Kallio & Pirinen) .......... 46 David Evans ................................................................. 21 Doobie Twisters .......................................................... teemasta myös BN 5/2012). 51 Blues News from England ......................................... Aivotutkimuksen näkökulmasta aivoja kannattaa jumpata esimerkiksi soittamalla ja laulamalla, jolloin aivotoiminta kehittyy, aivojen massa kasvaa, tarkkaavaisuus kohenee ja oppiminenkin helpottuu. Myönteiset vaikutukset tehoavat koko eliniän, vauvasta vaariin. 52 Levytutkailut ................................................................ Olkaahan edelleen kiltisti! Maiju Lasola FBS:n ja BN:n väki toivottaa mitä parhainta onnea blues- & soulmiehen ikään varttuneille konkariaktiiveillemme, Pertti Nurmelle (60 v. Älkääpä myöskään unohtako Blue North Recordsin uusimpia julkaisuja; tammikuun alussa julkistettua Titty Bar Tim Blues Bandin ?Milk Shaka. harrastuksen laadusta riippumatta. Musiikin ohella itselleni tuottaa mielihyvää hoitaa Malawijärven kirjoahven -akvaarioyksikköämme. Aivofysiologisesti ajatellen bodaan aivojani myös pohtimalla altaiden veden laadun tasapainoa, affenten ruokintavaihtoehtoja, suussaan poikasia hautovien naaraiden tehokkainta haavistusmenetelmää jne. Tutkitusti musiikin merkitys esim. harrastus on hyödyllinen; pari kertaa viikossa suoritetut viiden akvaarion huoltotoimenpiteet (toki roots-musiikin säestyksellä) käyvät hyvin iltajumpasta. Pitäisikö tunteille antaa etusija päätöksenteossa? FBS:n ohella olen yhdistysrintamilla mukana myös Malawijärven kirjoahven -yhdistyksessä eli Cichlidistit ry:ssä. 44 Stompin' at the Savoy 2013! .................................... 4.3.2013) ja Aarno Alénille (65 v. Helmikuussa 2013 BLUES NEWS Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 46. Itsestään selvää oli, että osallistun FBS:n kevätkokoukseen. Mikä siis ratkaisi asian; tietoisuus ja tunne siitä, että ilman affenia pystyn kyllä elämään, mutta ilman musiikkia en. 53 Etukansi: Si Cranstoun © Adam Lawrence / Galley Music Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. 2013: N:o 1/13: vko 09 N:o 3/13: vko 25 N:o 5/13: vko 43 N:o 2/13: vko 17 N:o 4/13: vko 35 N:o 6/13: vko 51 1 - 2013 ?. Fysiologisesti ao. 38 Kuusikielisen kuritusta, osa 5 .................................. Pitäisikö tilanne yrittää ratkaista sen mukaan, mikä harrastus on aivoille paras, keholle paras vai miten. 10 Ben Granfelt ................................................................. huippuyksikössä (JyU) tutkitaan ihmistä musiikin kuulijana, kokijana ja esittäjänä. Soittaminen ja laulaminen siis vaikuttaa tutkitusti psykofyysisessä laajuudessa ihmiseen myönteisesti. 24 Erja Lyytinen ................................................................ 6 Elmore James Jr. 30 R&B-tenoristit: Illinois Jacquet & Jack McVea ...... Päätös ei ollut vaikea, eikä se syntynyt velvollisuudesta. vahvana tunnevaikutusten synnyttäjänä myönteisine seurauksineen on tiedossa, mutta miten Malawiahven-harrastus vaikuttaa niistä kiinnostuneen tun- teisiin ja aivotoimintaan. (Ei tietenkään voi välttyä tietyiltä mielleyhtymiltä erään muun harrastuslajin puitteissa syntyviin tarpeisiin päästä Tukholman risteilylle; miten hyvin minulle sopisikaan yhdistetty city-tour tyyliin levykauppa-akvaarioliike-levykauppa-akvaarioliike...) Intressi-konflikti oli valmis; oli tehtävä valinta kahden aktiiviharrastuksen välillä. Se, mitä vaikutusta taas FBS:n toiminnassa mukana olemisella ja BN:n lukemisella on aivotoiminnoillemme ja sitä kautta psykofyysiseen terveyteemme, jääköön itse kunkin arvioitavaksi. Kevään kuluessa blues-roots-ympyröissä on paljon tapahtumatarjontaa, joka osin käy ilmi mm. 28 Crossfyre ....................................................................... Iloinen olen, että musiikkiharrastuksen jakaa kanssani eri tavoin monimoni muukin; esimerkiksi reilu tuhat BN:n tilaajalukijaa. ............................................................7 Rick Holmstrom .......................................................... Näistä molemmista tarkemmin seuraavassa numerossa. . -cd:tä ja maaliskuun 25. sekä cd:nä että vinyylinä julkaistavaa Dave Arcari & the Hellsinki Hellraisersin ?Whisky in my Blood? -albumia. . 35 Otis Spann uusintajulkaisuilla ................................ Lämpimästi tervetuloa! Sisällysluettelo: BN-kriitikoiden parhaat 2012 .....................................4 BN-lukijaäänestyksen tulokset ................................. 26.1.2013)! FINNISH BLUES SOCIETYN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS lauantaina 23.3.2013 alkaen klo 17:00 yhdistyksen toimistossa osoitteessa Suonionkatu 6 (3. Paitsi aivotutkijat, myös musiikkitieteilijät ovat olleet enenevissä määrin kiinnostuneita musiikin monitahoisista vaikutuksista. Suomen Akatemia valitsikin taannoin Monitieteisen musiikintutkimuksen yksikön kansalliseen tutkimuksen huippuyksikköohjelmaan vuosiksi 2008?2013. 48 Janis Joplinille tribuutti-ilta Turussa ...................... Harrastusten kirjo on laaja. Ja FBS on tällä hetkellä elämässäni yksi tärkeä elementti, jonka puitteissa voi kokea jotain musiikin monimuotoisesta merkityksellisyydestä. harrastuksilla on vastaavat myönteiset vaikutuksensa
Nobody?s Fool (Dixiefrog) The Blasters . Son Of The Seventh Son (Severn) Olli Ontronen . Artikkelin lopusta löytyvistä yhteenlasketuista tuloksista voitaneen kaiken kaikkiaan todeta, että varsin perinteikkäät blues-nimet ovat yhä säilyttäneet arvostuksensa BN-talkootiimin keskuudessa niin artisti- kuin levy-yhtiöpuolellakin. BN-TOIMITUS Honey Aaltonen: Linsey Alexander . Rock And Roll Machine (Jolly) Lumberjacks . Good Woman Turning Bad (Kent) Menahan Street Band . Self Made Man (Delmark) eri esittäjiä . Rakkaus Ja Juuret (Turenki) Robban Hagnäs . Mighty Shitty (OB) Kid Ramos & Bob Corritore . Live (Delta Groove ) The Elgins . Royal Southern Brotherhood (Ruf ) Billy Joe Shaver . We Juke Up In Here! (Broke & Hungry/ Cat Head DVD + CD) -4- Billy Boy Arnold . Hot-Club . Pay The Piper (Inside Sounds) Dr. Jump Start (Alligator) Magic Sam . Make It Good (Delta Croove) Mud Morganfield . Get Down (Grounds For Thoughts) Rick Estrin & The Nightcats . Live Blues (Bluestorm) Mika Hakala: Pete Hoppula The Blasters . Fun On A Saturday Night (Rip Cat) Dr. Lumberjacks (Hookahey!) Omar & The Howlers . Fire In The Mind (Ruf ) Carolina Chocolate Drops . Back In Style (Severn) Ronski Gang . Another Side Of Robban (Bluelight) Nathan James & The Rhythm Scratchers . Cell Phone Man (Delmark) Cody Chesnutt . 33 1/3 (Telarc) Dwayne Dopsie & The Zydeco Hellraisers . Locked Down (Nonesuch) Lee Fields & The Expressions . Viva Nashvegas (Jerkin. Burks . Oh My Boogie: EMI Years 1975?1978 (EMI) Bruce Springsteen . 2 (Devil?s Tail) Rick Estrin & The Nightcats . Leavin?Eden (Nonesuch) Shemekia Copeland . The Fire Meets The Fury (Smokin?) ZZ Top . Crocus DVD) Elvin Bishop . 25 To Life (Yep Roc DVD+CD) Huojuva Lato . 1 - 2013 Hank III . That?s My Thing (Delta Groove DVD) The Blasters . Marjo Leinonen Huff?n?Puff (Playground) Willie Nelson . One Wrong Turn (Alligator) The 44?s . Toimittajakohtaiset Top-listat on luetteloitu esittäjien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Volume Ten (JRB) Doobie Twisters . Live At Billy Bob?s Texas (Smith Music) ZZ Top . Heroes (Sony) Andres Roots Roundabout . High Life (Brisk). Blues On Solid Ground (Blues House Prod.) Mike Wheeler . Vol. Ed & The Blues Imperials . Double Dynamite (Delta Groove 2-CD) Muddy Waters & The Rolling Stones . John . Landing On Hundred (One Little Indian) Daddy Mack Blues Band . Fun On A Saturday Night (Rip Cat) Michael ?Iron Man. . La Futura (American Recordings) Antibalas . Hey Boss Man (Bear Family LP) Hot 8 Brass Band . Smith . BN-KRIITIKOIDEN vuoden 2012 parhaat levyjulkaisut B lues News -raadin päättyneen vuoden suosikkijulkaisut on jälleen kartoitettu ja asetettu pistejärjestykseen. Sings Big Bill Broonzy (Electro-Fi) Bharath & His Rhythm Four . Kuten edelliskerroillakin, jokaiselle lehteen aktiivisemmin levyarvioita kirjoittaneelle avustajallemme annettiin mahdollisuus rankata korkeintaan 20 mieleisintä äänitettään (CD:tä, LP:tä tai DVD:tä) vuoden 2012 julkaisujen joukosta. Kuten odotettua, oli sekä ääniä saaneiden levyjen että mielipiteiden kirjo sangen laaja. Feelgood . Crossing (Dunham) John Primer . I?m Gone (Big Guitar Music) Gary Primich . Faithful Man (Truth & Soul) Frank Frost . Raw Blues! Live 1969 (Rock Beat) The Mannish Boys . Wrecking Ball (Sony Music) Stevie Ray Vaughan . Long Gone Daddy (Curb) Reverend Horton Heat . Electric Dixieland (RootsArt) Royal Southern Brotherhood . Checkerboard Lounge, Live Chicago 1981 (Eagle, CD+DVD) Omar & The Howlers . Just A Little Bit More... One Wrong Turn (Alligator) . Blak And Blu (Warner Bros.) Ray Collins. Milton Hopkins & Shirley Brown (Dialtone) Etta James . Nobody?s Fool (Dixiefrog) The Blasters . La Futura (American Recordings) Harri Haka: J-P Berg: Dave Arcari . I?m Gone (Big Guitar Music) Tad Robinson . Mischo . (Old Pal) Tail Dragger & Bob Corritore . What You Make Of It (Delta Groove) Miki Lamarr . Beyond The Sun (Wicked Game) Jolly Roger . Show Of Strength (Alligator) Bob Brozman . Clarksdale (Blue Kitty Music) The Mannish Boys . Double Dynamite (Delta Groove 2-CD) R.J. All Through The City (EMI) Chris Isaak . Raw Blues! Live 1969 (Rock Beat) Liz Mandeville . Fun On A Saturday Night (Rip Cat) Junior Brown . Nobody?s Fool (Dixiefrog) Dan Baird & Homemade Sin . Fun On A Saturday Night (Rip Cat) Slim Butler (Jarmo Puhakka) . In High Fidelity (Bluelight) Marjo Leinonen Huff?n?Puff . Americana (Rip Cat) Milton Hopkins & Shirley Brown . Longtime Friends In The Blues (Delta Groove) Stevie Ray Vaughan . The Dreamer (Verve Forecast) Lil. Been There Done That (Delmark) Dave Arcari . Roomful Of Doobies (Bluelight) Rick Estrin & The Nightcats . One Wrong Turn (Alligator) Magic Sam . Kotimaisten ja kansainvälisten kategorioiden kärkikolmikot saatiin silti suuremmitta vaikeuksitta selville. Tsunami (Regal Radio) The Blues Broads . The Phoenix Blues Sessions (SWMAF) Willie ?Big Eyes. The Fire Meets The Fury (Smokin?) Marko Aho: Dave Arcari . Slim Butler?s Inner Blues (SlimCuts) Gary Clark Jr. Antibalas (Daptone) Willie Buck . The Life & Times Of Hot 8 Brass Band (Tru Thoughts) Hot Sauce featuring Rhonda Washington
Just A Little Bit More... Stronger For It (Alligator) Rumblejets . (Old Pal) Otis Spann . Longtime Friends In The Blues (Delta Groove) eri esittäjiä . Privateering (Mercury) Sonny Landreth . Time?s All Gone (Innovative Leisure LP/CD) Dwight Yoakam . Honest Eyes (TUM) Calle & Dave Lindholm . We Juke Up In Here! (Broke & Hungry/ Cat Head DVD + CD) Mikke Nöjd: B.B. & The Blues Shacks . Live 2012 (101 Distr.) Ben Granfelt . The Phoenix Blues Sessions (SWMAF) Rockin. Contraband (Telarc) eri esittäjiä . 3 Pears (Warner) eri esittäjiä . Mandolin Blues (Cheynne) Eric Sardinas & Big Motor . Ride With Me, Baby (Fantastic Voyage 2-CD) Gary Primich . Blak And Blu (Warner Bros.) Leonard Cohen . Old Ideas (Sony Music) Shemekia Copeland . Fun On A Saturday Night (Rip Cat) William Clarke & Junior Watson . 3: Just A Little Bit Of Jumpin. Troublecaster (Blue Mood) Slim Butler (Jarmo Puhakka) . Still Called The Blues (Delmark) Mississippi Heat . Slipstream (Redwing) Renegade Creation . Unfinished Business (Sugar Hill) Etta James . Four (Blue Bella) Bettye LaVette . Keep The Fire Burning (Catfood) Doktu Rhute Muuzic . Show Of Strength (Alligator) Big James & The Chicago Playboys . John . Blues For Sale (Dixiefrog) Smokin?Joe Kubek & Bnois King . Inventive . Trifecta (Root Doctor) Rick Estrin & The Nightcats . Delta Bound (Delmark) Mud Morganfield . Sticks & Stones (Provogue) Joanne Shaw Taylor . Burks . Almost, Always, Never (Ruf ) Walter Trout . Stronger For It (Alligator) Chantel McGregor . R&B Hipshakers, Vol. Show Of Strength (Alligator) Barbara Carr . Campbell . 33 1/3 (Telarc) Peter Karp and Sue Foley . Rock And Roll All Night Long . Si Cranstoun . Slim Butler?s Inner Blues (SlimCuts) The Robert Cray Band . Blues Live & Soul Live (John Nemeth Music) Little Junior Parker . Back At the Quonset Hut (Ramseur LP/CD) Nick Waterhouse . Previously Unreleased Performances (Silk City CD-R) Kid Ramos & Bob Corritore . Dancehalls And Supper Clubs (Galley Music) Dr. Just Pickin. King New Breed R&B, Volume 2 (Ace) eri esittäjiä . Jump Start (Alligator) The Lo-Lites . Close To The Bone (Delta Groove Music) Lil. Going Down To Clarksdale (Junbug) Mud Morganfield . Beyond The Crossroads (Blind Pig) Erja Lyytinen . Sings Big Bill Broonzy (Electro-Fi) Johnnie Bassett . One Wrong Turn (Alligator) Kilborn Alley . Songs From The Road (Ruf ) Janiva Magness . B. Payback (Goofin?) Joe Bonamassa . Americana (Rip Cat) Mark Hummel . Blues On Solid Ground (Blues House Prod.) Otis Spann . Blue And Lonesome (Rockinitus) Magic Sam . Raw Blues! Live 1969 (Rock Beat) Chuck Mead & His Grassy Knoll Boys . Double Dealin? (Watch Dog) The Elgins . Longtime Friends In The Blues (Delta Groove) Otis Taylor . Slim Butler?s Inner Blues (SlimCuts) -5- 1 - 2013 ?. Someday... Jump Start (Alligator) Magic Sam . Raw Blues! Live 1969 (Rock Beat) Magic Slim . Delta Bound (Delmark) Little Junior Parker . One Wrong Turn (Alligator) The 44?s . Son Of The Seventh Son (Severn) Tail Dragger & Bob Corritore . Bad Boy (Blind Pig) The Mannish Boys . (Idemco) Erja Lyytinen . What You Make Of It (Delta Groove) Lil. Elemental Journey (Landfall) Little Feat . Rock And Roll All Night Long . Mileage (Border Music) eri esittäjiä . Full Circle: The Live Anthology (Eagle 3-CD + DVD) Rick Holmstrom . Seventh Hour (CrossCut) Mark Knopfler . . Too Much Jesus (Not Enough Whiskey) (Mighty Music) Big Pete Pearson . Spider Eating Preacher (Delmark) Barbara Carr . Here I Am (Ruf ) Jack Bruce & His Big Blues Band . Feel Me (Ruf ) Lino Muoio . 2 (Devil?s Tail) Rick Estrin & The Nightcats . Vol. Rooster Rag (Rounder) Meena . Feel Me (Ruf ) Bonnie Raitt . Melodic Relief (Sprucefield) Jeff Healey Band . Nothin But Love (Provogue) Larry Garner . Been There Done That (Delmark) Billy Boy Arnold . The Big Playback (Blind Pig) Eddie C. Back Porch Music (Mountain Top) Mark Hummel . Ed & The Blues Imperials . Nothin But Love (Provogue) Jarmo Hynninen . Cruel Sunrise (M.C.) Zonder Kennedy & The Scoville Junkies (omakust.) Dave L. Motor Honey (Money Wolf ) Brian Setzer?s Rockabilly Riot . The Blue CD (TUM) Janiva Magness . Ride With Me, Baby (Fantastic Voyage 2-CD) John Primer . Live From The Planet (SurfDog) Stevie Ray Vaughan . Driving Towards The Daylight (J&R Adventures) Gary Clark Jr. Someday... Jet Set (Yep Roc) Magic Sam . Thoughtful (Anti) Magic Sam . Boys And Girls (ATO) AWEK . Like No Other (Tis Rock Music Ltd) Liz Mandeville . Tsunami (Regal Radio) The Blasters . Dust And Scratches (C&P Code) Sven Zetterberg . A Rockabilly Tribute To Hurriganes (Goofin?) Pertti Nurmi: Linsey Alexander . Ike Turner Studio Productions: New Orleans & Los Angeles 1963?1965 (Ace) eri esittäjiä . Double Dynamite (Delta Groove 2-CD) Mississippi Heat . Longtime Friends In The Blues (Delta Groove) Riku Metelinen: Oli Brown . Blues From Maxwell Street 1960?1965 (Document) eri esittäjiä . Been There Done That (Delmark) Lurrie Bell . The Devil Ain?t Got No Music (Aria B.G.) Michael ?Iron Man. I Can Make That Happen (Sly Dog) Michael ?Iron Man. Train Done Gone (B-Top) Los Straitjackets . Raw Blues! Live 1969 (Rock Beat) The Mannish Boys . Hillbilly Flatbox (Jungle) Kari Kempas: Linsey Alexander . Songs From The Road (Ruf ) Janiva Magness . A Rockabilly Tribute To Hurriganes (Goofin?) Jari Kolari: Bharath & His Rhythm Four . The Fire Meets The Fury (Smokin?) Dani Wilde . Double Dynamite (Delta Groove 2-CD) Mighty Sam McClain . Juice Me Up (Ruf ) eri esittäjiä . Soul Survivor (Cat Food) Earnest ?Guitar. Raw Blues! Live 1969 (Rock Beat) Quintus McCormic . Stronger For It (Alligator) JW-Jones . Blues For The Modern Daze (Provogue) Timo Kauppinen: Alabama Shakes . Rich And Famous (Awek) Mike Bell & The Beltones . Electric Blues, The Definitive Collection (Bear Family 12-CD) eri esittäjiä . It Moves Me: The Complete Recordings 1958?1964 (Ace 2-CD) Wanda Jackson . Ebony And Ivory Blues (Blues Boulevard 2-CD) Otis Spann . The Dreamer (Verve Forecast) Nathan James & The Rhythm Scratchers . Bean (Vampi Soul) Eija Jauhiainen: Slim Butler (Jarmo Puhakka) . Roy . Ed & The Blues Imperials . Grim Reaper (Delmark) Tail Dragger & Bob Corritore . Clarksdale (Blue Kitty Music) Meena . Choose (Modesto Blues) John Primer . Blues On Solid Ground (Blues House Prod.) Johnny Rawls . Come Along (CrossCut) Vidar Busk & His Bubble Of Trouble . Previously Unreleased Performances (Silk City CD-R) Tail Dragger & Bob Corritore . Son Of The Seventh Son (Severn) John Nemeth . Keep The Fire Burning (Catfood) The Robert Cray Band . Burks . Johnny Band . Bullet (Blues Bureau) Thorbjorn Risager . Thankful n. Locked Down (Nonesuch) Eddie Holland
The Grifter?s Hymnal (Bordello) Israel & New Breed . Blues Live & Soul Live (John Nemeth Music) Yabby You . Down Home Music, A Journey Through The Heartland 1963 (Arhoolie DVD, 2010) eri esittäjiä . Live At Fasching (Scana) Juke Joint Jonny . Nothin But Love (Provogue) Dr. Songs From The Road (Ruf ) R.J. So Called Friends, Hist Best 15 Songs (Wolf ) Big Joe Turner & Mike Bloomfield . Nothin But Love (Provogue) (10 äänestyspistettä) 2. John . Voodoo Blues, The Devil Within (Not Now Music 2-CD) eri esittäjiä . Locked Down (Nonesuch) Gary Clark Jr. Jump Start (Alligator) Duane Eddy . Deeper Roots: Dub Plates And Rarities 1976?78 (Pressure Sounds) TT Tarkiainen: Dave Arcari . Nobody?s Fool (Dixiefrog) Dr. Blak And Blu (Warner Bros.) The Clay Bay Wolves . Memphis Mojo (Ruf, 2011) Lumberjacks . Lil?Ed & The Blues Imperials . Checkerboard Lounge, Live Chicago 1981 (Eagle, CD+DVD) The Platters . Jesus At The Center (Integrity/ Columbia CD+DVD) Sonny Landreth . Nothin But Love (Provogue) Rick Estrin & The Nightcats . Son Of The Seventh Son (Severn) The Robert Cray Band . Slim Butler?s Inner Blues (SlimCuts) Emil & The Ecstatics . Jump Start (Alligator) John Nemeth . Lobeznos Vol. Roots?n River Blues, Rovaniemi 6.10., kaikki 5 äänestyspisteen arvoisia. Faithful Man (Truth & Soul) Huojuva Lato . Identity (Light Records) Ruthie Foster . Summertime Blues, Rovaniemi 14.7. Lieksan Tyttö (SMY) Etta James . Women In Blues (Bluestown) Lee Fields & The Expressions . Peräti kahden osuman Pollnoteerauksia olivat: Tail Dragger & Bob Corritore ? Stompin?At The Savoy, Helsinki 14.4., Eli?Paperboy? Reed . Raw Blues! Live 1969 (Rock Beat) (= paras uusintajulkaisu) Jaettu 4. Heaven On Earth (Fantastic Voyage 3-CD, 2011) Eddie Taylor Jr. Testify (Evil Teen Records) Lee Perry . TULOKSET Kansainväliset artistit: JT Coldfire . 33 1/3 (Telarc) Dr. Soul Shot (Alligator) Joe Louis Walker . John . Slim Butler?s Inner Blues (SlimCuts) 2. La Futura (American Recordings;3 p.). Paras kotimainen levyjulkaisu vuonna 2012: 1. Hoodoo In My Soul (Blues Boulevard) Louisiana Red . One Wrong Turn (Alligator) Herb Hardesty & His Band . The Devil Ain?t Got No Music (Aria B.G.) Michael ?Iron Man. Puistoblues, Järvenpää 30.6., Slim Butler & The SlimCuts/Luigi?s Combo . Stronger For It (Alligator) Michael ?Iron Man. Memphis Mojo (Ruf, 2011) Memphis Slim & Alexis Korner . sija (3 ääntä) Lumberjacks . Calle & Dave Lindholm . A Rockabilly Tribute To Hurriganes (Goofin?) Aimo Ollikainen: Slim Butler (Jarmo Puhakka) . Nothin But Love (Provogue) Kotimaiset artistit: 1. Double Dynamite (Delta Groove 2-CD) (8 äänestyspistettä) 3. Tank Full Of Blues (Blue Horizon) Lil. King King feat. Man Is A Wolf To Man (Music Service Finland) Shemekia Copeland . Burks . Yes You Do! (Moon) Omar & The Howlers . Ed & The Blues Imperials . sija (5 ääntä) Slim Butler (Jarmo Puhakka) . Rock And Roll All Night Long . The Blue CD (TUM) (12 äänestyspistettä) 3. Lumberjacks (Hokahey!) BN-lukijoiden äänestämä paras ulkomainen levyjulkaisu vuonna 2012: 1. Locked Down (Nonesuch) Lil. Show Of Strength (Alligator) Mud Morganfield . Tha Mannish Boys . How To Crawl (Retro U Art) Lobos Negros . Electric Roots (Feeling Good; ?vuoden ykkönen?) King Biscuit Boy . The Robert Cray Band . Slim Butler?s Inner Blues (SlimCuts) Gary Clark, Jr . The Sound Doctor: Black Ark Singles And Dub Plates 1972?1978 (Pressure Sounds) Marjo Leinonen Huff?n?Puff . Jump Start (Alligator) Magic Sam . Shake, Rattle & Blues (Blues Boulevard, 2011) eri esittäjiä . Royal Southern Brotherhood (Ruf; 6 p.), Curtis Salgado . Alan Nimmo . Show Of Strength (Alligator) Slim Butler (Jarmo Puhakka) . Longtime Friends In The Blues (Delta Groove) The Mannish Boys . Ed & The Blues Imperials . Plays Erik Lindström (Rockadillo, 2011) (7 äänestyspistettä) Vuoden 2012 parhaimman keikkamuiston osalta hajonta eri artistien ja konserttien välillä oli sen sijaan todella runsasta. Electric Blues, The Definitive Collection (Bear Family 12-CD) eri esittäjiä . Blak And Blu (Warner Bros.) The Robert Cray Band . Slipstream (Redwing) Tail Dragger & Bob Corritore . Routes To Roots (Monteesi Prod.) Mud Morganfield . Pure And Simple (Blues Leaf ) Andy Just . Live At Fashing (Scana) Rita Engedalen & Margit Bakken . The Royal Decadence (Jupiter Stroll) eri esittäjiä . Always & Never (Crazy Sun Publ.) Dion . Slim Butler?s Inner Blues (SlimCuts) (huimat 26 äänestyspistettä!) 2. 2 (Devil?s Tail) Emil & The Ecstatics . Carnivale Electricos (Anti) Heritage Blues Orchestra . . Two Of The Same Kind (Blues Boulevard) Muddy Waters & The Rolling Stones . Always & Never (Crazy Sun Publ.) The Robert Cray Band . 1 & Con Su Dolor Errante (omakust.) Lumberjacks . John . Stronger For It (Alligator) The Mannish Boys . One Wrong Turn (Alligator) Lil. Rock And Roll All Night Long . Lumberjacks (Hokahey!) Moontones . Son Of The Seventh Son (Severn) Curtis Salgado . Lumberjacks (Hokahey!) Erja Lyytinen . The Domino Effect (Ace) Juke Joint Jonny . Double Dynamite (Delta Groove 2-CD) Kapa Montonen & The Bluesment Brothers . Helge Tallqvist & Jukka Gustafson Band . sekä James Harman & Tomi Leino Trio . Longtime Friends In The Blues (Delta Groove) Markku Pyykkönen: Lurrie Bell . Vastausvilkkaus oli lopulta valitettavan laimeaa, mutta siitäkin huolimatta (vaiko juuri siksi?) kirkkaimmat suosikit löysivät paremmuusjärjestyksensä jopa liikuttavan yksimielisesti. Ike Turner Studio Productions: New Orleans & Los Angeles 1963?1965 (Ace) eri esittäjiä . A Rockabilly Tribute To Hurriganes (Goofin?) Vesa Walamies: The Chicago Kingsnakes . Blind Man Blues (Not Now Music 2-CD) eri esittäjiä . sija (6 ääntä) Rick Estrin & The Nightcats . Vol. sija (5 ääntä) Tail Dragger & Bob Corritore . Grattis, Esa! -6- Jaettu 1. Burks . Take My Hand (Hatman, 2011) (7 äänestyspistettä) Edellisten ohella kohtalaisen mukavia äänipotteja saalistivat myös Royal Southern Brotherhood . Marjo Leinonen Huff?n?Puff (Playground) . Slim Butler (Jarmo Puhakka) . I?m Gone (Big Guitar Music) Rebound . Let It Burn (Blue Corn) Galactic . Ed & The Blues Imperials . sija (4 ääntä) eri esittäjiä . Nobody?s Fool (Dixiefrog) Gary Clark Jr. Ed & The Blues Imperials . Locked Down (Nonesuch) Lee Fields & The Expressions . Double Dynamite (Delta Groove 2-CD) The Blasters . . Rock And Roll All Night Long ? A Rockabilly Tribute To Hurriganes (Goofin?) 3. Fun On A Saturday Night (Rip Cat) Jaettu 7. Wall Street Blues (Not Now Music 2-CD) Myös BN:n lukijoilla oli tällä kertaa mahdollisuus antaa äänensä paitsi päättyneen vuoden kotimaisille ja ulkomaisille suosikkijulkaisuilleen, myös mieluisimmille keikkakokemuksilleen. Soul Shot (Alligator; 6 p.), Magic Sam ? Raw Blues! (Rock Beat; 4 p.) sekä ZZ Top . Jump Start (Alligator) (7 äänestyspistettä) 3. Vastaajien joukosta BN-onnetar suosi Blue North -levylahjan muodossa seuraavaa henkilöä: Esa Kyllönen, Södertälje, Ruotsi. Faithful Man (Truth & Soul) James Fortune & Fiva . Mischo . The Dreamer (Verve Forecast) Louisiana Red . sija (4 ääntä) Dave Arcari . Lisäksi mainittakoon, että Lyytisen Erja keräsi bändeineen kolmelta eri kotimaan keikaltaan kaikkiaan 4 äänestyspistettä. Kattavat BN Poll -tulokset on luettavissa verkkosivuillamme (www.bluesnews.fi).. Make It Good (Delta Groove) Bonnie Raitt . Jump Start (Alligator) Janiva Magness . . Hellfire (Alligator) eri esittäjiä . Blue Mosaic (MusicKing) JT Coldfire . Electric Roots (Feeling Good) John Lindberg Trio . And Still I Rise (Raisin? Music) Ray Wylie Hubbard . Pure And Simple (Blues Leaf ) Andy Just . 1 - 2013 Lil. Hell Of A Ride (Enviken) Keystone Cops . Blak And Blu (Warner Bros.) Janiva Magness . Elemental Journey (Landfall) Lee Boys . Rocks (Bear Family) The Elgins
He auttavat minua kaikin tavoin. Paikallisena kykynä pitkään sinnitellyt Elmore James Jr. Bluesmuusikot tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan keikkojen järjestelyissä. Käytätkö usein muita muusikoita kuin omaa bändiäsi? . Soitan joskus Woodlawn Tapissä South Sidessä, jossa hekin esiintyvät, ja olemme tunteneet toisemme jo pitkään. Sitä soitan ja sitä myös levytin. Haluan soittaa vanhaa bluesia ja tehdä mahdollisimman paljon keikkakiertueita oman bändini kanssa. Teit oman bändisi kanssa levyt Wolf Recordsille, eikö niin? . He tarkoittivat Ace Recordsin Johnny Vincentiä. JSP:n John 1 - 2013 ?. Kyllä, olen kiitollinen Wolf Recordsin Hannes Folterbauerille, että sain mahdollisuuden tehdä sellaisen levyt kuin halusin. Aivan, Catcherissä oli rumpali Pasenkon torstaijamit. Bobbyn olen tuntenut siitä asti kun tulin Chicagoon vuonna 1965. Teimme yhdessä joitakin esiintymisiä. . Sanoin Zackille, joka tuotti ?Daddy Gave Me The Blues. ELMORE JAMES JR. Isänsä jalanjäljissä (Lucerne Blues Festival 16.11.2012) B © Cadillac Zack lueslegenda Elmore James (1918?1963) oli 1930-luvulla nuori uraansa käynnistelevä muusikko, kun hän aloitti romanttisen suhteen Richmondissa, Mississippissä ravintolaa pitäneen Nora Mae Johnsonin kanssa. Elmore ja Brooks kasvoivat yhdessä, joten heidän yhteistyönsä toimi. Esitit eilen yhden vanhan kappaleen... . Hän myös opetti minua. Vetreällä veteraanilla on selvästi vielä paljon annettavaa ja kerrottavaa meille nyt kun hän on päässyt vauhtiin levyrintamalla. KARI KEMPAS Olemme tavanneet Chicagossa muutaman kerran. -kiekon, että voin tehdä sellaisen levyn kuin JSP haluaa. Smilin. En soita urbaania bluesia, jota kyllä osaisin soittaa jos haluaisin, vaan olen pitäytynyt 50-luvun tyylisessä bluesissa. Minut ja rumpali Nate Applewhite esiteltiin hänelle sunnuntaina ja jo maanantaina levytin session, ja sitten allekirjoitin sopimuksen yhtiön kanssa. . Saatuaan isältään oppia kitaransoitossa ja kehotuksen jatkaa tämän perintöä nuori Earnest päätti valita musiikin elämäntehtäväkseen. Äänitin kolmisenkymmentä kappaletta ja Ace julkaisi niistä kolme. Olin aina halunnut esittää tuon numeron ja kun sain tilaisuuden levyttää sen, päätin tehdä niin. Olet siis levyttänytkin kappaleen? . Soitin Chicagon yliopiston folk-festivaalilla, jonka he järjestivät Billy Flynnin kanssa. -cd on kai äänitetty Los Angelesissa, eikö niin? . Kun vastasin kieltävästi, he kertoivat tuntevansa tyypin, joka voisi olla kiin- -7- nostunut levyttämään minua. suosittelen. Monilta levy-yhtiöiltä ei sellaista tilaisuutta saa, koska ne haluavat tyyliltään modernimpaa musiikkia. Viimeisimmälle Wolf Recordsille tekemällesi levylle ?Old School Lover. Tästä suhteesta syntyi elokuun 21. päivänä vuonna 1939 Earnest Johnson. Kyllä, käytimme paikallisia muusikoita, Zack kokosi bändin sessioihin ja löysi mahtavia tyyppejä. sait mukaan huuliharpisti Dave Waldmanin ja Scott Dirksin. . Bändi on samanlainen kuin isälläni oli hänen huippuvuosinaan. Olet levyttänyt jo aiemminkin, eikö totta? . Pistimme kaikki pakettiin Solid Gold Recordsin kanssa. Bändini osaa soittaa sellaista musiikkia kuin haluan ja homma toimii. Seuraavan levyni ?Daddy Gave Me The Blues? jälkeen teimme jonkin verran keikkoja. Charlie tunsi myös isäni: he soittivat yhdessä, tekivät yhteisiä sessioita ja viljelivät maata yhdessä. Soitit huuliharppua sinä iltana. . Siinä on saksofonisti, kosketinsoittaja ja toinen kitaristi. ?Mr Soul. Hänen miesystävänsä soittaa bassoa ja hän on itse keikkaillut laulajana jo pitkään, mm. Wolfille sain tehdä sellaisen kuin itse halusin: 50-luvun tyyliä. Reynold?s Loungessa sinulla oli mukanasi naislaulaja Sexy Jamie, eikö totta? ?Daddy Gave Me The Blues. Cd (?Elmore James Jr. Zack antoi minulle tilaisuuden ja levy auttoi minua eteenpäin urallani. Sinulla on viime aikoina ollut töitä cd:n kanssa? . Kappaleet ovat itse kirjoittamani Crazy Bent Ida Mae, Bad Feeling sekä Cummins Prison Blues. . En vaihda muusikoita, koska minulla on omat periaatteeni ja käytäntöni. revue-tyyppisissä jutuissa, joissa on useampi laulaja. Olen tehnyt kaikkiaan neljä cd:tä, yhden JSP:lle, kaksi Wolfille ja yhden Solid Gold Recordsin kanssa. Aloitin levyttämisen 1970-luvun alussa Ace Recordsille Jacksonissa, Mississippissä. -bileissä Reynold?s Loungessa ja Catchersin torstai-jameissa... Ennen ?Old School Loveria. Willie Dixonin kehotuksesta Earnest vaihtoi taiteilijanimensä Earnest Jr. Näistä JSP:lle ja Wolfille tehdyt levyt ovat helpoimmin saatavilla . Ainakin Little Arthur Duncanin ?after fest. Pidämme yhdessä työskentelystä ja huolehdimme toisistamme. Kuinka monta soittajaa bändissä on? . Elmore oli noihin aikoihin paljon poissa: hän oli sairastumassa eikä enää soittanut vaan lauloi ja Brooks hoiti slidekitaroinnin. & The Broom Dusters Blues Band?) julkaistiin vuonna 2005. . Kyllä, sillä on mukana ne kolme kappaletta, jotka sain Ace Recordsilta ja materiaalia, jonka tein Bostonissa. teit yhden levyn JSPmerkille Cadillac Zackin kanssa. . Kyllä, lähivuodet ovat olleet hyviä ja olen saanut levyttää, mutta kiertuerintamalla on ollut hiljaista. Teen töitä bändini kanssa, jotta pääsisimme tien päälle. Yhdellä hänen buukkaamistaan klubikeikoista Lexingtonissa, Mississippissä soitin slide-kitaralla Cummins Prison Bluesia, ja klubissa iltaa viettäneet valkoiset kaverit kysyivät, olinko koskaan levyttänyt. Isäni Elmoren serkku oli juuri jäänyt eläkkeelle armeijasta ja hän ryhtyi silloin 1970-luvulla hoitamaan keikkamyyntiäni Etelässä. Levy meni hyvin kaupaksi täällä Luzernissa ja loppui jo alkuillasta kauppiaalta. Ensimmäisestä omasta cd:stäsi on jo jonkin verran aikaa. . enemmän kiinnostusta ja huomiota herättäväksi Elmore James Jr:ksi. Lopuista en ole kuullut mitään. Ne kolme esitystä julkaistiin kokoelmalla ?Genuine Mississippi Blues?, jolla ovat mukana myös mm. Sam Myers ja Johnny Littlejohn. Kyllä, hän esiintyi usein kanssani. En kovinkaan paljon. Leon Brooks, isäni bändikaveri ja loistava slidekitaristi asui silloin Jacksonissa ja soitin mielelläni hänen kanssaan, koska olin aina ihaillut hänen tyyliään. Tarkoitat varmaan Charlie Bookerin laulua Greenville Is Smoking, Leland Is Burning Down. Earnest päätyi Chicagoon vuonna 1965 parempien mahdollisuuksien toivossa. 1970-luvulla hän teki niin julkaistuja kuin julkaisemattomiakin sessioita Johnny Vincentin Ace Recordsille Jacksonissa, Mississippissä. Kyllä, se on mukana uudella Wolf Recordsille tekemälläni cd:llä. 1950-luvulla soittokavereina olivat mm. on 2000-luvulla aktivoitunut ja saanut aikaan neljä cd:tä. Se oli ok, pidän myös siitä levystä. Kitaristini Illinois Slim pitää minusta huolta. Olen menossa taas joulukuussa (2012) Länsirannikolle ja yleensä siellä on myös tilaisuuksia työntekoon. Levy sai hienot arvostelut ja sitä myytiinkin ihan hyvin. Johnny Temple ja Willie Nix
Viikko sitten meillä oli keikka Smoke Daddyssä. Soitin r?n?b:tä urani alussa, kun tulin Chicagoon, mutta palasin aina bluesiin. ja Bobby Rush on sellainen kaveri, joka ei kaveeraa tuntemattomien kanssa. Kun hän oli juovuksissa, hän motkotti minulle musiikista, jota soitin kaverien kanssa ja siitä, etten soittanut hänen musiikkiaan. Se sai minut ajattelemaan, kuka jatkaisi isän bändin Broom Dustersin kanssa. Soittiko Homesick James isäsi bändissä noihin aikoihin? . Soittelin silloin kitaralla paljon Jimmy Reedin kappaleita. © Pertti Ñurmi Stedman kysyi minulta, onko minulla keikkamyyjää, ja kun vastasin ettei ole, hän sanoi yrittävänsä järjestää sellaisen. kappaleita, jotka olivat suosittuja noihin aikoihin niin jukebokseissa kuin klubeissakin. Campbellin ja John Primerin pitkään? . Hän ei ole mikään jutustelija. Olit Ruotsissa Bobby Rushin kanssa vuonna 2007, eikö niin? . Olen tuntenut Eddie C. ja Bob Strogerin saimme mukaan basistiksi vuonna 1986. Tunsin hänet kyllä, mutta emme olleet ystäviä siihen aikaan. Sen jälkeen nimeni alkoi olla tunnettu koko kaupungissa: North Sidestä South Sideen, West Sidestä East Sideen. Noihin aikoihin aloitteleva muusikko sai paljon apua muilta jo asemansa vakiinnuttaneilta artisteilta. Tapasitko muita muusikoita, esimerkiksi Louis Myersin ja hänen Aces-yhtyeensä jäseniä? . Hänen mielestään minun piti jatkaa hänen jalanjäljissään. Campbellin jo kahdeksan vuotta. Earl Hooker oli paikalla. Sain tilaisuuden soittaa ja laulaa sekä sitä kautta myös töitä sieltä: kun John Primer ja muut kaverit olivat poissa kaupungista, tuurasin heitä klubilla. Oliko Junior Wells siellä myös? . John Stedman löysi minulle keikkamyyjän ja cd:tä myytiin hyvin. Milloin ryhdyit tekemään omia kappaleita? Tunsitko hänet jo 60-luvulla Chicagossa? . Opin tien Pepper?s Loungeen. . Ryhdyin soittamaan rumpuja. Hän näki minut ja sanoi, että minun pitäisi tulla Theresa?s Loungeen. Odomin yhtyeessä sunnuntai-iltapäivän jameissa 63. Kyllä, Bobby Rush on upea tyyppi. Kyllä, kävimme Ranskassa, monessakin paikassa. JSP:n John Stedmankin sanoi, ettei koskaan voi . Aina siitä lähtien, kun Aces hajosi 80-luvulla, olen soittanut yhdessä Louis Myersin kanssa . Kyllä, Louis Myersin kanssa . Sehän sopi minulle. Minkä ikäisenä aloitit soittamisen? . Hän pyysi osoitteeni ja kävi sitten hakemassa minut kotoa seuraavana perjantaina Theresa?siin. Aloitin noin 13-vuotiaana. Kyllä, monta kertaa ja nyt minulle on tärkeintä saada Broom Dusters -bändi mukaani kiertueille. Oletko tuntenut Eddie C. Olen tehnyt hänen kanssaan kiertueitakin. Bob Strogerin olen tuntenut 80-luvulta lähtien. Ja siksi minua hyljeksittiin bluesympyröissä. tietää mitä tapahtuu. kadulla. En tavannut Homesick Jamesia ennen kuin muutin Chicagoon vuonna 1965. 1 - 2013 -8-. Tuurasin usein klubeilla muusikoita, jotka olivat kiertueella ulkomailla tai kotimaassa muissa osavaltioissa, ja pidin sillä tavalla bändin muut jäsenet työllistettynä. Taisit noihin aikoihin soittaa bluesin lisäksi myös r?n?b:tä? . Elmore oli niihin aikoihin kiireinen, mutta kun hän tuli kotiin hän pisti minut töihin kitaran kanssa. Hän on hyvä ystäväni noista ajoista alkaen. Sitten ryhdyin soittamaan Big ?Voice. Sanoin hänelle, että olen juuri tullut kaupunkiin enkä tiedä paikkaa. Kun oli 16-vuotias, isäni lähti enkä nähnyt häntä pitkään aikaan. Tein levylle kaksi kappaletta ja Zack teki tai valitsi muut. . Oli hienoa työskennellä hänen kanssaan. Silloin kun tein levyn Cadillac Zackin kanssa. Cadillac Zack yllytti minua siihen ja kun sain tilaisuuden tehdä omaa musiikkia, tartuin siihen ja se oli upeaa. Hän on ihan entisellään, hän ei ole muuttunut hiukkaakaan. Oletko esiintynyt Billy Flynnin kanssa aiemmin? . Kun hän oli kiertueiltaan kaupungissa, Theresa?s oli hänen kotinsa. Ensimmäinen kokoonpano, jonka kanssa siellä soitin, oli Smilin?Bobbyn bändi. Hän teki keikkoja ja levytti silloin . En tiennyt silloin, että hän oli jo sairas, enkä oikein ymmärtänyt, miksi hän oli niin vakavissaan ja vaativa. Soittelemme toisillemme, kun jompikumpi on saanut keikan. Olin monipuolinen ja joustava, ja pystyin siirtymään musiikinlajista sekä kappaleesta toiseen: eri kappaleita eri ihmisille. Ryhdyin soittelemaan ystävieni kanssa vuonna 1954. Tapasin Willie Dixonin, joka halusi esitellä minut Myersin veljeksille, ja silloin pallo varsinaisesti lähti pyörimään. Huuliharpisti Bob Myersillä oli tapana käydä siellä katsomassa, kuka soittaa. Yritämme pitää yhtä ja auttaa toinen toistamme. . Olemme esiintyneet yhdessä aika useinkin viime vuosina. Hän otti minut mukaansa katsomaan esiintymisiään ja klubeihin, koska en tuntenut silloin vielä Chicagossa ketään. Sitten hän tuli takaisin ja suuttui minulle. Esiintyessäni hänen bändinsä säestyksellä hän soitti mukana huuliharppua. Järjestikö Zack sinulle myös keikkoja cd:n valmistuttua? Bobby Rushin kanssa tekemäsi kiertueen jälkeen olet käynyt Euroopassa esiintymässä useammankin kerran.
Kirjailija ei ole ollut lähelläkään Elmoren synnyinseutuja. Elmore Jamesilta on viime aikoina julkaistu myös useita levyjä. . Kyllä, olen maksanut nekin oppirahat aikoinaan. Louis Myersin kanssa emme ehtineet sinne soittamaan, koska olimme kiireisiä sunnuntaisin. Siellä nähtävät bändit soittavat enemmänkin Motown-tyyppistä musiikkia, enkä ole itse kiinnostunut sen oloisista klubeista. Oletko koskaan soittanut Maxwell Streetillä? . Esiinnyn myös tapahtumissa, kuten esimerkiksi vanhojen autojen näyttelyissä. Ihmiset tulevat mielellään tällaisiin tilaisuuksiin, joissa voivat kuulla myös bluesia. Myöhemmin palasin kuvioihin Maxwell Streetin kautta. Teit siis välillä muita töitä soittamisen ohella? . Minulla on jo buukattuna keikka Itävallassa maaliskuussa ja olen ehdottomasti valmis tulemaan myös Suomeen! Levyt: eri esittäjiä . Törmäsin häneen Phoenixissa, Arizonassa. Pidän Stedmanista, koska hän on reilu tyyppi ja hän kohtelee minua hyvin. Hän järjesti minulle keikat Lontooseen, Jerseyhyn ja johonkin vanhaan kylään Englannissa. Olisi hienoa saada sinut keikalle myös Suomeen. . Luin teoksen ja huomasin, että siinä on paljon sellaista tietoa, jonka lähdettä en tiedä. & The Broom Dusters Blues Band (Solid Gold, 2005) Daddy Gave Me The Blues (JSP, 2008) Baby Please Set A Date (Wolf, 2010) Old School Lover (Wolf, 2012) . Joulukuussa soitan viisi keikkaa Chicagossa, mm. Kyllä, nyt kun tilanne vähän rauhoittuu, aion kirjoittaa uusia kappaleita. Kun Aces hajosi, minäkin lopetin soittamisen. Sellaisissa paikoissa kuulijat saattavat tulla ihmettelemään ääneen, ettei blues olekaan kuollut! Tein aiheesta kappaleenkin, joka on tuoreimmalla cd:lläni. © Pertti Ñurmi Esiinnytkö edelleen South ja West Siden klubeissa? Onko sinulla säännöllisiä keikkoja jossain päin kaupunkia? Esiinnytkö West Siden klubeilla? . John Vincent Presents: Genuine Mississippi Blues (Ace, 1981) Elmore James Jr. Onko sinulla suunnitelmia uutta cd:tä varten? . Useimmiten työskentelen North Siden klubeilla ja esikaupungeissa. ja jos hän pitää lähettämästäni materiaalista, katsotaan sitten. Elmore James Jr. -9- 1 - 2013 ?. Windy City Innissä ja Murphy?sissä. . Kyllä, silloin esiinnyin oman bändini kanssa. Kyllä, olen eläkkeellä rekkakuskin työstä. Esiinnyit Chicago Blues-festivaalilla vuonna 2007. . Kyllä, hän teki viimeisen levynsä Bobby Robinsonin kanssa ja Bobby lähetti minulle yhden kappaleen. Bobby Robinsonin poika haluaisi ottaa isänsä paikan New Yorkissa. ?Esiinnyn myös tapahtumissa, kuten esimerkiksi vanhojen autojen näyttelyissä. Sellaisissa paikoissa kuulijat saattavat tulla ihmettelemään ääneen, ettei blues olekaan kuollut!? . Keikkailen myös South Sidessä Hot Cityssä, 74. Bändin saksofonisti Willie Young soitti aikoinaan Howlin? Wolfin riveissä ja Jack Hayden on työskennellyt myös isäni Elmoren taustalla. Elmore Jamesista on muutama vuosi sitten julkaistu kirja. . Kun olen valmis, juttelen John Stedmanin kanssa . kadun ja Racinen kulmassa, kaksi kertaa kuukaudessa, sekä säännöllisesti Fox Laken Mercuryssä. Totta kai, esiinnyn Chicago Bullsin omistamassa paikassa United Centerissä. Olin siellä juuri ja taas ensi viikonloppuna. Siellä on vain joitakin harvoja klubeja, joilla muutama bändi käy esiintymässä. Kyllä, sain siitä itsellenikin kappaleen ja tapasin kaverin, joka sen kirjoitti
Kaikki kotona soitetut levyt ovat vaikuttaneet häneen muusikkona ja siten myös hänen tuotantoonsa. Miehen uniikki kitarasoundi, musiikillinen lahjakkuus sekä tarttuvat kappaleet ovat viehättäneet minua suuresti. 1 - 2013 - 10 -. Hänen tekemisissään elävät Holmstromin musiikillinen ja maantieteellinen muutos tapahtui vuonna 1985, kun hän muutti Los Angelesiin opiskelemaan. Hän ei tee kompromisseja musiikkinsa tai yleisönsä kanssa. Olin jo pidemmän aikaa odotellut hänestä juttua, mutta turhaan. Tästä tuloksena syntyi kaksi albumia, ?Listen Up?(1994) ja ?Shake It!? (1995). Rod ja Honey Piazza, Johnny Dyer sekä Steve Marsh. Hän on poikkeuksellisen tyylitajuinen, uskalias artisti, jonka monitahoinen mutta vahva identiteetti tulvii musiikin läpi. Hetken asiaa mietittyäni eli heti ?Cruel Sunrise. Albumin kohokohdiksi voidaan lukea Jungle Ball ja Jody Williamsin Lucky Lou. -kiekon levytyssessioissa vierailivat mm. ilmestyi vuonna 2002 ja sisälsi hiukan kokeellisempaa soitantaa. Hän soittaa sitä mitä haluaa ja niin kuin haluaa. © Torsten Ståhlberg Alaskan ihmelapsi syntyi Fairbanksissa vuonna 1965. Täysin käsittämättömän kökön kannen omaavan ?Gonna Get Wild. Musiikillisesti Rick Holmstrom asuu ei kenenkään maalla. Yhteistyötä kesti kolmen vuoden ajan. -levyn ilmestymisen jälkeen päätin ryhtyä toimeen. RIKU METELINEN sulassa sovussa niin swing kuin jump blues, jotka ovat avoliitossa 50-luvun rock and rollin kanssa. Tuolloin hän tapasi William Clarken, joka huomasi nuorukaisen taidot ja pyysi hänet kiertueelle kanssaan. Holmstrom . Kun tiedustelin eräältä kollegaltani, että kukahan sellaisen laatisi, sain vastaukseksi: ?Tuota... no, mikset kirjoittaisi sitä itse??. Materiaali oli omaa, joko yksin tai yhdessä levyllä soittaneiden muusikoiden kanssa. Toinen hirveän kansitaiteen omaava levy eli ?Hydraulic Groove. Toinen merkittävä soittokumppani oli Johnny Dyer, jonka kanssa Holmstrom pääsi levyttämään. Opiskelusta jäävän vapaaajan hän käytti kiertämällä paikallisissa klubeissa tutustuen moniin bluesartisteihin. Levyllä oli kuusi Johnny Dyerin kanssa levytettyä kappaletta. Musiikin ympäröimässä kodissa kasvaneen pojan uravalintaa on kenenkään turha ihmetellä sen enempää. (1997). Holmstromin ensimmäinen oma julkaisu oli vuonna 1996 ilmestynyt ?Lookout!?. Seuraava kiinnitys oli Rod Piazzan The Mighty Flyers -bändi ja levy ?Tough And Tender. Pääosin omaa tuotantoa ja kokonaan instrumentaalikappaleita sisältänyt debyyttialbumi noteerattiin kriitikoiden keskuudessa eikä Holmstromin lahjakkuus jäänyt kenellekään epäselväksi. Seuraavaa levyä saatiin sitten odottaa muutama vuosi ja se ilmestyi Tone-Cool Recordsin toimesta vuonna 2000. RICK HOLMSTROM West Coast bluesin armoton taitaja R ick Holmstrom on yksi mielenkiintoisimpia kitaristeja, jonka musiikkiin olen tutustunut
Omien sävellysten lisäksi mukaan oli päätynyt traditionaalinen Dig Myself A Hole sekä instrumentaaliversio Bob Dylanin laulusta Rainy Day Women #12 & 35. yhdisteli sujuvasti uutta ja vanhaa saaden aikaan varsin mielenkiintoisen lopputuloksen. Voidaan sanoa, että polkuni oli etukäteen kirjoitettu, mutta minulla ei ollut tuolloin siitä mitään hajua. Olin musiikin ympäröimänä koko ajan ja se tuntui aivan luonnolliselta. Luulen, että tuo seikka saa aikaan tietynlaisen äänimaailman. ?Hydraulic Groove?- ja ?Late In The Night. Heitä on todella paljon, mutta tässä muutamia; Chuck Berry, T-Bone Walker, Muddy Waters, Jimmy © NBC.com Onko sinulla jotain esikuvia? . Ollessani kolmannella luokalla aloitin kitaratunnit. Levytimme sen suoraan ¼ tuuman nauhalle yhdelle raidalle. on sitä missä olen nyt, se ei ole suoranainen blueslevy, mutta kaikki mitä soitan ja laulan, on lähtöisin bluesista. Minulla on plektroja, mutten aina käytä niitä. Samoihin aikoihin ?Late In The Night. Kertoisitko hiukan siitä? Levystä on olemassa myös ?Deluxe Edition?. En oikeastaan osaa vastata tuohon muuta. Pelkkä Telecaster, hiukan kaikua ja aavistus reverbiä sekä tremoloa vahvistimesta. -levyjen välillä vierähti myös viisi vuotta. Kun olin noin 12-vuotias, vanhempani veivät minut Chuck Berryn konserttiin, mikä oli todella iso juttu pikkuisessa Fairbanksissa. Cale, Robbie Robertson, James Burton, Neil Young, Steve Cropper, Pops Staples, Curtis Mayfield, Cornell Dupree, Lowell Fulson, Jimmie Vaughan, Billy Butler, Snooks Eaglin. Lista on lähes loppumaton... Uusi levysi ?Cruel Sunrise. on ensimmäinen julkaisusi viiteen vuoteen. Sillä on instrumentaaliversioita tutuista kappaleista kuten Hank Williamsilta, Ray Charlesilta, Duke Ellingtonilta, The Staple Singersiltä, Johnny Cashiltä jne. Levyn paras kappale oli kuitenkin Holmstromin 77 Red V8. En tarvitse muuta. Kun kappaleet oli soitettu, ne oli samalla myös miksattu. Soitan paljon sormin. Kun lähden pidemmälle keikkamatkalle, käytän usein vuokravahvistimia. Monet ovat mieltyneet uniikkiin soundiisi. Isäni toimi DJ:nä paikallisella radioasemalla, joten vartuin musiikin ympäröimänä. Vanhempani olivat kovin nuoria, kun he saivat minut, siinä parikymppisiä. Mikä on sen salaisuus? . Levystä on olemassa myös neljällä bonuskappaleella varustettu painos. etenkin sen takia, ettei bonuskappaleilla varustettua kiekkoa ihan helposti löydy eikä se siten myöskään vaihda omistajaansa edullisesti. Viiden vuoden hengähdystauon jälkeen Holmstrom palasi jälleen levytysstudioon ja tuloksena oli ensimmäinen M.C. Osa levystä on vanhoja sävellyksiä ja osa aivan uusia. Yritän nykyään kirjoittaa parempia kappaleita. Periaatteessa olen vain tehnyt työtä sen eteen, että osaisin myös tehdä niin. . Täydennysraitojen kohdalla idea on viety vielä pidemmälle, ja vaikka nuo remixit ja jamit ovatkin aivan kelvollisia, niin silti normaaliversio on suositeltavampi hankinta . Opettelin ihan perusjuttuja. Levystä en edes internetin ihmeellisestä maailmasta löytänyt muuta kuin maininnan Allmusic.comissa. Annetaanpa siis itse artikkelin sankarin jatkaa tarinansa kerrontaa tästä eteenpäin: Kuinka tulit kiinnostuneeksi musiikista? . Kääntelen nappuloita, kunnes soundi kuulostaa mieleiseltäni ja sitten vaan annetaan palaa. © NBC.com . ?Deluxe Edition. Hopkins, Mose Allison, Robert Lockwood Jr., Louis Myers, Bill Jennings, Junior Watson, Willie Johnson, Pat Hare, Hollywood Fats, Ahmad Jamal, Pee Wee Crayton, Frankie Lee Sims, Mike Campbell, J.J. Records -julkaisu ?Late In The Night?. sisältää toisen levyn nimeltään ?Lonesome?. Vanhempani kuuntelivat myös paljon vanhaa kantria, soulia sekä funkia. Siellä on selkeä bluestunnelma. Beatlesit olivat iso nimi tuolloin, sitten tulivat Rolling Stones ja Bob Dylan, joten sain kuulla heitä kaikkia. ?Cruel Sunrise. Millä tavalla se eroaa normaaliversiosta? Entä käyttämäsi laitteet? . Siellä ei ole mitään paikkauksia tai päällekkäisäänityksiä. Mavis Staples & Rick Holmstrom Band Tonight Show?ssa Jay Lenon vieraana 7.9.2010 - 11 - 1 - 2013 ?. Se oli todellista vanhan liiton meininkiä. Mainitsemisen arvoisia kappaleita levyllä ovat Smokey Robinson & The Miraclesin Going To A Go-Go -kappaleen etäisesti mieleen tuova My Maria sekä uusioversio Johnny Dyer -numerosta Shake It, nimeltään tietenkin Shake It, Part 2. Kiinnostuin asiasta uudelleen vakavasti vasta 20-vuotiaana. Rogers, Freddie King, Little Walter, Magic Sam, Earl Hooker, Gatemouth Brown, Lightnin. He olivat kasvaneet kuunnellen Elvistä, Buddy Hollya, Everly Brotherseja jne. Eli paljon hyvää musiikkia. Soitan Fender Telecasteria kytkettynä Ampeg Gemini 1 -vahvistimeen. -cd:n kanssa ilmestyi kolmas ja samalla viimeinen Tone-Cool -julkaisu ?Live At The Cafe Boogaloo?
Mukana on paljon tuttuja kappaleita ja kokonaisuus on kuin pienimuotoinen historiallinen katsaus juurimusiikkiin. Viime kerralla kun olimme Suomessa, sain uudelleen yhteyden vanhaan kaveriini Jussi Raulamoon, jonka kanssa olin kiertueella vuonna 2005. Hän on todellinen ässä! Hän on sellainen lahjakkuus, jonka pitäisi saada enemmän tunnustusta omassa maassaan. Olemme soittaneet lähes kaikilla mahdollisilla festivaaleilla. On ollut blues-, folk-, jazz-, bluegrass- ja maailmamusiikkitapahtumia. Tällaiset viiden vuoden mittaiset tauot eivät ole oikein mukavia. On ollut paljon asioita, joista olen todella kiitollinen, kuten ihka ensimmäinen keikkani parikymppisenä eräissä bileissä ensimmäisen bändini CBC:n kanssa. Siitäkin huolimatta tai kenties juuri siksi lähestyminen vaatii oman aikansa. On paljon hyvää musiikkia josta pidän. Käytännössä tarkoitan, että haluan heidän soittavan rennosti, ei mitään ylisuorittamista, pitää vain olla oma itsensä ja siinä kaikki. Kaikki on pienimuotoista, . Musiikki kulkee erittäin luontevasti edellisiltä levyiltä tutuksi tulleita polkuja, eikä sitä haksahdeta modernisoimaan tympeillä valtavirran soundeilla tai erilaisilla kikkailuilla. Vain muutamia mainitakseni; Mose Allison ja Ahmad Jamal ovat edelleen loistavia, Nick Lowe on tehnyt uransa parhaat levyt, Ry Cooder on hyvässä vedossa, Kelly Hogan, Jo. Levyllä ajattomuuden vaikutelmaa korostaa raitojen intiimiys. Burnside sekä Al Blake & The Hollywood Blue Flames. ja ?awesome. Tietenkin pitkillä kiertueilla kaipaan vaimoani ja lapsiani. Tosi paljon. mutta erittäin toimivaa. Lopputuloksesta nousee esiin se huikean innostunut kipinöinti, joka välittyi jo debyyttialbumilla. Black Dub, Robert Plant sekä Buddy Miller, Blake Mills, Marc Ribot, Al Blake, James Harman, Smokey Hormel, Bill Frisell, Chuck Prophet, Johnny Moller, Sonny Rollins, Junior Watson, Tjarko Jeen, Fred Kaplan, T-99 Amsterdamista, soul-instrumentaalibändini The Gimme 5?s sekä Bostonin Duke Levine. ei tarjoile mitään uutta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että levy olisi huono tai edes jonkinasteinen kompromissi. Vaikka emme aina sitä löytäneetkään, niin en vaihtaisi noita kokemuksia mihinkään. . Parhaiten onnistuvat kitaran ja saksofonin kaksintaistelu Hallelujah, I Love Her So, tiukka Folsom Prison Blues sekä energinen One Mint Julep. Tuplalevyllinen maukasta musiikkia saa ajan kulumaan mukavasti. Pitkään uraasi mahtuu varmaan kaikenlaista. Onko joku tapahtuma ollut ylitse muiden, hyvässä tai huonossa? . 1 - 2013 ?I love Funland!? ydin on R?n?B. Tosiasia vain on, ettei millään genrellä tai musiikkityylillä ole merkitystä hänen kohdallaan. Kaikki on oikeastaan ollut hyvää, joten ehkä on parempi, että tarkennan asiaa hiukan. Olimme keikan jälkeen todella innoissamme mennessämme Denny?siin jatkoille. On vain voimakas, dynaaminen kitaravetoinen trio ja paljon laulajia. Minusta se on hienoa! Olet tosiaan ollut pitkään kiertueella Mavisin kanssa. Hän saattaa ihmetellä, miksi soitamme jazzfestivaalilla, koska hän ei ole jazzlaulaja. Olemme soittaneet myös monilla suurimmista rock-festivaaleista. On todella monia joista pidän. vain muutamia mainitakseni. Täytyy sanoa, että matka on pitkä ja osittain hidas, mutta kun kokonaisuus aukeaa, se palkitsee kuulijan. Levy kätkee uumeniinsa enemmän nyansseja kuin ensikosketus kenties paljastaakaan. ?Lonesome. Ykköslevyn materiaali koostuu kokonaan omista kappaleista. Muutamassa sävellyksessä on rikoskumppanina häärinyt Andy Kaulkin. Minulla ei ole vielä mitään suunnitelmia asian suhteen, mutta olisi mukava tulla käymään. Hyvää kannattaa aina odottaa ja näin tälläkin kertaa, sillä Kalifornian kitaravelho ei petä kuulijaa. Valitsin tietysti oman yhtyeeni, Jeff Turmesin ja Stephen Hodgesin lisäksi laulaja Donny Gerrardin. Olen tavannut paljon loistavia muusikoita ja saanut tilaisuuden soittaa heidän kanssaan. Elvis Costello, Nick Lowe, Neko Case, Wilco, David Hidalgo, Levon Helm, Bill Frisell, Buddy Miller... Tietenkin kiertue Booker T:n ja Bonnie Raittin kanssa on ollut hieno asia, samoin levy sekä Grammy-palkinto Mavis Staplesin ja Jeff Tweedyn kanssa. Kuinka matka on sujunut tähän asti? . Tuo on aina parempi kuin väkisin puurtaminen. Ei minulla ole oikeastaan mitään valittamista. Minkälaisesta musiikista pidät nykyään? . Lisävärinsä palettiin tuo Mavis Staples, joka vierailee parilla raidalla (3 ja 8). -levyn vuonna 2007, jonka valmistuttua Mavis pyysi minua kasaamaan bändin kiertuetta varten. Mukana ei ole korneja digitaalisia kosketinsoittimia, ei äänekästä kahden kitaran äänivallia, ei puhallinsektiota... Tiesin tuolloin, etten voisi lopettaa soittamista. Holmstromin ja hänen taustaryhmänsä kappaleisiin satsaama tunne on jokaisen kuulijan aistittavissa. Tosin matalasta profiilista on se hyöty, ettei Holmstrom kuluta itseään eikä kuulijoita loppuun. In sekä Break It Down. Entäpä kakkoslevy sitten. Nautitko yhä kiertueista ja soittamisesta? . Hän loihtii kitarallaan kultaisen äänimaailman, josta ei voi olla pitämättä. ?Cruel Sunrise. Rakastan noita asioita, elän niitä varten. Kakkoslevy, nimeltään ?Lonesome?, on kokonaan instrumentaalikiekko ja sisältää pelkästään lainamateriaalia. ?Cruel Sunrise. Ry Cooder tuotti Mavisin ?We?ll Never Turn Back. In (7) I?ll Hold You Close (8) Lord Please (9) Break It Down (10) I?m Not Afraid (11) By My Side (12) Luellie CD 2: (1) In My Solitude (2) Oh Mary, Don?t You Weep (3) Hallelujah, I Love Her So (4) I?m So Lonesome I Could Cry (5) Go Down Moses (6) Just A Closer Walk With Thee (7) Wayfaring Stranger (8) One Mint Julep (9) Shenandoah (10) Folsom Prison Blues (11) I?ll Take You There (12) You Send Me Uutta Rick Holmstromin levyä tuli jo hiukan kaivattuakin. Kappaleet on äänitetty vanhan liiton tyyliin suoraan yhdelle raidalle. Pidän The Latebirdsien musiikista, se on loistava bändi. Tempot ovat pääsääntöisesti varsin verkkaisia ja levyn kiireettömyys tuntuu sopivan nykypäivän hektiseen menoon rauhoittavasti. Ne ovat olleet loistavat kuusi vuotta. on hieno jatko edeltäjilleen. Pohjavire levyllä on hillityn ylevä, viileäsävyinen mutta pakottamattoman intensiivinen. Emme koskaan muuta mitään ja joka kerta se on toiminut. Se on hassua, koska Mavis ei edes aina ymmärrä omaa vaikutustaan. Nimiraidan lisäksi suosikeikseni nousevat It?s Time I Lose, Creepin. Odotan suorastaan pääseväni keikalle Suomeen! Levyt: Lookout! (Black Top, 1996) Gonna Get Wild (Tone-Cool, 2000) Hydraulic Groove (Tone-Cool, 2002) Live At The Cafe Boogaloo (Tone-Cool, 2006) Late In The Night (M.C., 2007) Stephen Hodges, Rick Holmstrom & John ?Juke?Logan: Twist-O-Lettz (Mocombo, 2010) Cruel Sunrise (M.C., 2012). Myöhemmin kävimme läpi Los Angelesin ghetto blues -klubeja etsien todellista bluesia. Lisäksi olemme saaneet esiintyä monissa hienoissa konserttisaleissa ympäri maailmaa. ?I love Funland!. Niin se vain on. . ?Amazing. Nautin myös Markus Nordenstrengin näkemisestä. Sanonkin aina ennen keikkaa muusikoille, että antaa mikrofonien tehdä tehtävänsä tai ottakaa tila haltuun. Holmstrom osoittaa jälleen olevansa kuningas omalla maallaan. 0071) -12 CD 1: (1) Need To Dream (2) Cruel Sunrise (3) Owe You Everything (4) You Drive ?Em Crazy (5) It?s Time I Lose (6) Creepin. Harvoin näin perinteinen meininki tuntuu kerta toisensa jälkeen näin hyvältä. Riku Metelinen - 12 - Lopuksi vielä, lukijoiden pyynnöstä, onko sinulla suunnitelmissa tulla Suomeen lähiaikoina? . Meitä pyydettiin Mavisin lämmittelybändiksi Santa Monica Pieriin vuonna 2005. Ry Cooder oli tuolloin paikalla ja piti kuulemastaan kovin. Tuona iltana hänen bändinsä oli pahasti myöhässä ja soitimme muutaman kappaleen Mavisin kanssa ennen kuin muut orkesterin jäsenet saapuivat paikalle. on paluu debyyttialbumin ?Look out!?tunnelmiin. Buddy, Daniel Lanois. Mavis on saanut vaikutteita kaikista musiikkityyleistä, ja musiikkityylit ovat saaneet vaikutteita hänestä. Me vain tulemme paikalle ja soitamme settimme. Hänen managerinsa David Bartlett oli töissä entisessä levy-yhtiössäni Tone Cool Recordsissa. Aloittaessaan Mavisin managerina, hän sai idean, että olisimme hyvä parivaljakko. No, raapaisimme tuossa sentään edes hiukan pintaa... Miten yhteistyö Mavis Staplesin kanssa alkoi? . Kyseessä on iso, ilmeikäs ja dynaaminen ryhmä, mutta musiikillisesti RICK HOLMSTROM Cruel Sunrise (M.C. Meillä on ollut mukana muitakin laulajia, mutta Vicki Randle on ollut mukana varmaan pari vuotta, kuten myös Mavisin sisko Yvonne Staples. Mavis on etualalla ja hänen taustallaan on rokkaava trio sekä yhteensä viisi taustalulajaa. Omien albumien tekeminen on ollut nastaa ja soittaminen hyvien ystävieni Jeff Turmesin sekä Stephen Hodgesin kanssa. Lisäksi olen saanut olla kiertueella ja levyttää monien bluesin suurten nimien kanssa kuten Smokey Wilson, William Clarke, Johnny Dyer, Rod Piazza, Jimmy Rogers, James Harman, Billy Boy Arnold, Jody Williams, Junior Watson, R.L. ovat hiukan liian usein käytettyjä sanoja englannin kielessä, mutta kun kysymyksessä on Mavis Staples, ne ovat perusteltuja. Olet muutenkin paljon tien päällä. Tuota..
Kun on soittaja, roudari ja keikkamyyjä, se syö miestä. Hän soitti kaikki välitunnit, kunnes sai kiellon tuoda kitaraa mukanaan. Pitkät kiertueet, keikkabussissa istuminen ja samojen kappaleiden soittaminen illasta toiseen vaativat luonnollisesti veronsa. Kotona se oli taas epävireessä. Juuri ilmestynyt ?Crazy Days. Ensimmäinen bändi, jonka avulla tienattiin taskurahat, oli sellainen pienempi big band, jossa faija oli mukana. Mä asuin semmoset 100-150 metriä koulusta ja juoksin välitunnilla himaan soittamaan. Soitin kymmenen minuuttia ja juoksin takaisin. Hiukan myöhemmin joku kavereista sai sähkökitaran ja mä sain innostuksen, että haluan myös sellaisen. Mua on aina kiehtonut musiikissa toi rytmillisyys. Eka kitarani oli joku halpa SG-kopio. Esiintyminen ei enää tuntunut mukavalta ja ainainen tien päällä oleminen alkoi olla enemmän kuin välttämätön paha. Kotona mutsilla ja faijalla oli jotain rock-kokoelmia ja niistä mä sit kuuntelin kaikenlaista. Varsinainen shokki tulee silloin kun Granfelt saa tietää, että hänen isänsä osaa soittaa kitaraa. Kesken ahkeran treenauksen isä saapuu poikansa huoneeseen vain kysyäkseen miten menee. Se notkui koko ajan ylös ja alas, siinä oli jotain magiaa. Mä sain ekaksi Feelgoodin levyistä ?Stupidityn?, sitten sain sen monolevyn, oliko se tämä ?Down By The Jetty?, ja sen jälkeen olen hankkinut ne kaikki. P itkän linjan kotimainen kitarasankari Ben Granfelt on tehnyt kattavan uran. Soittaminen kiinnosti, mä soitin päivät pitkät ja otin kitaran jopa kouluun. Muuten en ole Tolosta juurikaan kuunnellut. Granfeltin uusi levy ilmestyi viime syksynä muutaman vuoden tauon jälkeen. Se oli toka keikka, jonka mä näin, eka oli Darts. Tolosen muistan nähneeni joskus telkkarissa. En kyllä muista, mitä musaa se soitti, mutta se oli joku pitkä kappale ja siinä oli tosi pitkä kitarasoolo. Tolosella oli pitkä suora letti ja punainen Gibson 335 tai joku vastaava. Granfeltin suureksi hämmästykseksi isä nappaa kitaran ja alkaa soittaa sitä jazzsoinnuilla. . Näin Dr Feelgoodin UKK-Hallissa ja keikka oli ihan uskomaton. Mä taisin tehdä Kauniaisten koulun ennätyksen jälkiistunnoissa (naurua). Vaikutteiden ja esikuvien osalta tärkeässä roolissa oli perheen suomenkielinen lapsenvahti, hänen kasettimankkansa ja kasettinsa, joilta löytyivät mm. Status Quo ja Dr Feelgood. . BEN GRANFELT © Riku Metelinen Kurkistus kitarasankarin maailmaan Musiikilliselle uralle Granfelt ei suinkaan ajautunut. Asia oli selvä alusta asti: hän halusi olla kitaristi, hän halusi soittaa lavalla ja tehdä musiikkia. Kotona kitara soi päivästä toiseen, ja Granfelt vei instrumentin sekä vahvistimen silloin tällöin myös kouluun. Mä pyysin että se viritettäisiin siellä, kun en osannut sitä itse tehdä. Mä olin luullut, ettei hän osaa soittaa kitaraa. oli kova sana. He tekivät kaveriporukassa koulussa ensimmäiset kitarat vanerista ja perustivat pahvikitarabändin. . Tai olisiko parempi sanoa, että koulunkäynti haittasi soittamista... . 30 vuoden aikana hän on oman bändinsä lisäksi soittanut Gringos Locosissa, Guitar Slingersissa, Leningrad Cowboysissa ja Wishbone Ashissa. Tänä päivänä hän kuuluu myös tanakkaa southern rockia esittävän Los Bastardos Finlandesesin riveihin. Mutta sen jälkeen hän ei ole mun soittimiini koskenut. - 13 - Kun kysyn mahdollisia kotimaisia vaikuttajia, en ole lainkaan yllättynyt, kun Granfelt mainitsee Hurriganesin. Niin, me tehtiin sellaiset tähtimalliset kitarat, maalattiin ne ja laitettiin naruja kielten paikalle. Abbahan oli ollut silloin just kovassa nousussa. Hypittiin sitten meidän olohuoneessa ja leikittiin bändiä, että siitä se lähti. Ile Kalliolta hän on varmaan vaikutteita saanut, mutta entä Jukka Tolonen? . Jotain ihan ekoja, mitä mä kuulin meidän lapsenvahdin kaseteilta, oli Dr Feelgood ja Status Quo. Muistan myös Chuck Berryn levyn ?Bio?, joka ei ole tätä Johnny B Goode -kamaa vaan ehkä enempi bluesalbumi. Eli tämä ränttätänttäosasto vaikutti silloin alussa. Olin varmaan puolisen vuotta treenannut, kun sain tietää, että faija osaa soittaa. Hän treenasi niin paljon, että se jopa häiritsi koulunkäyntiä. Asiaan ei löytynyt apua tai ymmärrystä bänditoverienkaan suunnalta. Valituksia tuli siitä, kun keikkoja oli liikaa tai liian 1 - 2013 ?. Hyvässä muistissa on myös Leppävaaran MaxiMarketissa ollut levynjulkistamiskeikka, josta hän myöhästyi ja kuuli vain kaksi viimeistä kappaletta. Tapaus on nykyään vain hauska muisto, mutta silloin kyllä harmitti sanoinkuvaamattoman paljon. Kun soitti kitaraa, niin piti liikkua samalla. Vuodet ovat vierineet ja herra on selkeästi rauhoittunut. Mistään kesyyntymisestä ei ole kyse, vaan siitä että turhanpäiväinen tiluttelu on jäänyt takavasemmalle ja musiikki on muuttunut melodisempaan sekä huomattavasti kuuntelijaystävällisempään suuntaan. RIKU METELINEN Granfelt kertoo musiikillisen uransa alkaneen 11-vuotiaana, ja todennäköisesti samalla tavalla kuin muillakin nuorilla. Soitettiin silloin swing jazzia ja sellaista. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että ulkona oli -15?ja mä kuljetin sitä Valintatalon muovikassissa
Aikaisemmin en soittanut niin paljoa Stratoa, kun Les Paul oli tullut kuvioihin, mut nyt olen innostunut sen soittamisesta. Siis sä olet oikeasti kuunnellut mun levyn! Mutta hei, monet ovat sanoneet ihan samaa, siellä on Jeff Beckiä. Tolla uudella levyllä mä soitan paljon Stratocasteria... Itse asiassa kaikki muut paitsi kaksi kappaletta on soitettu Stratolla. Musta tuntui, että siinä on semmonen verkko, jota mä en ikinä pysty toteuttamaan livenä. Lopputulos kuitenkin kuulosti aika hyvältä. Ei siksi, että olisin löytänyt jotain muuta, mitä kukaan muu ei ole löytänyt, vaan siitä, että olen kuunnellut levyn. . Suurin osa levyistä myydään nykyään postimyyntinä. Toinen soitti kompit ja toinen melodiat. Siltä pohjalta tehtiin sovitukset yhdessä ja jos oli tarvis, hän teki niihin rumpukompit koneella. Mä sitten suostuin siihen, vaikka se hiukan kummastutti, mutta kaikki ovat sanoneet, että se toimii. Ei mulle oikein sopinut, että soitan jotain sooloa kolme tai jopa neljä tuntia. Joissain kappaleissa on enemmän kitaraa ja toisissa vähemmän. Äijärockin soittaminen toimi hyvänä terapiana, mutta paluu oman musiikin pariin ei ollut helppoa. kokeiltiin pariinkin kertaan. . Kun kaikki tuntui olevan yhden miehen syytä, oli tullut aika ripustaa kitara naulaan ja vetää hiukan henkeä, ennen kuin kynttilä palaa kokonaan loppuun. Se oli vuonna 2009, kun mun edellinen levy, tämä ?Kaleidoscope?ilmestyi, niin semmoset puoli vuotta sen jälkeen mä hajoitin sen bändin. Kansikuvat on otettu Kitarapajassa, jossa mä aloitin urani. Kun kerron löytäneeni selkeitä yhtäläisyyksiä Jeff Beckin musiikkiin, vaikuttaa Granfelt hiukan hämmästyneeltä. Mua esimerkiksi ihmetytti se, kun tän mun levyn kohdalla oli tää pahvikansi. Ben Granfelt Tuotantopuolella uutta näkemystä toi nuori tuottaja Santtu Lehtiniemi, joka on Granfeltin entinen kitaraoppilas. Miksattiin se sitten yhteen näiden muiden raitojen kanssa. . Oman musan soittamiseen oli kyllä kauhea kynnys. Oli hirveän vaikeaa saada se into soittaa omaa musaa, mutta nyt kun on 4-5 keikkaa takana, niin alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että nyt kulkee taas. vähän, tai kun rahaa ei tullut riittävästi. Just ennen kun sä saavuit, mä olin yhteyksissä Saksaan ja sinne tuli kiertuetarjous sekä jokunen festaritarjous. Mä lähetin mun entiselle keikkamyyjälle levyn ja vastaus oli: tää toimii, tehdään duunia taas. . Hän on saanut musta irti kaiken tarvittavan, ja vaikka tuotantoprosessi oli ajoittain tuskallista, se oli hyvä synnytys... Levyllä on mukana pari semmosta rankempaa biisiä, sellaista... Tosin sitä löytyy kaikilta mun levyiltä. Nämä nuoremmat diggarit halusivat, että mä soittaisin enemmän kitaraa.? . Mestarin ja oppipojan yhteistyö ei aina sujunut ongelmitta, eikä tuottajan näkemys kohdannut jokaisella kerralla Granfeltin näkemyksen kanssa. ulkomailta saksalainen Thomas Blug, joka voitti vuonna 2004 ?Strat King of Europe? -kilpailun, silloin kun Stratocaster täytti 50 vuotta. - 14 - Hän on aivan loistava Stratocaster-soittaja ja mukava tyyppi. Kun mä sain rumpuraidat takaisin, mä lähetin ne Ako Kiiskille ja hän soitti siihen bassot. Kun bassoraidat oli äänitetty, niin sitten mä menin studioon äänittämään kitarat oikeasti. Musta vaan alkoi tuntua siltä, että en ole tyytyväinen siihen kokonaisuuteen. Sitten tuli vielä se avioero siihen samaan nippuun. Paluu musiikin pariin tapahtui pienissä osissa. Mukana on myös Lauri Porra, jota mä en edes tavannut koko prosessin aikana. Puhuttiin kerran puhelimessa ja hän lupasi soittaa sen bassoraidan ja bassosoolon. Mutta se tulee kuulemma liian kalliiksi lähettää, ne hajoaa matkalla ja levykauppiaat ei välttämättä edes ota sellaisia enää myyntiin. Nyt on taas tosi nastaa soittaa kitaraa. Bändin kanssa alkoi nyppiä se, kun mun piti tehdä kaikki. Niiden mukanaolosta en ollut lainkaan varma, mutta Santun mielestä ne piti ehdottomasti ottaa mukaan. . No onneksi ei ihan jokaisessa kappaleessa tarvinnut soittaa noin paljoa. Mä olen tuntenut hänet aika kauan, olemme tavanneet aina Frankfurtin messuilla. 1 - 2013 ?Instrumentaalilevy lähti vähän niin kuin yleisön pyynnöstä. Mä soitin sille sitten mun demot, jotka on kahden kitaran klikkiraitoja. Mä soitin ne kitarat sinne, lauloin ne biisit sitten jälkeenpäin ja lisättiin sitten koskettimia ja muuta jos oli tarvis, mutta... Syynä oli tietoinen valinta tehdä taas pitkästä aikaa kitaralevy. Levyllä on monia soittajia, mm. Lopulta kitaran soittaminenkin alkoi taas tuntua hyvältä. Mä olin kokonaan kyllästynyt musabisnekseen ja soittamiseen. Toi lama oli just silloin aika paha ja maahantuomani ENGL-kitaravahvistimet eivät tehneet oikein kauppaansa. Kun kitara oli ollut käyttämättömänä, vaikutti pitkään siltä, ettei yhteistyö sujunut entiseen malliin. Levyn toinen rumpali, kolmella kappaleella soittava Twist Twist Erkinharju, sai studiossa vapaat kädet soittaa mitä haluaa. ?Kitaran kielien kestävyyttä. Mun edelliset levyt on tehty puoliksi livenä. Mä sain vain kuulla valituksia asiasta ja toisesta. Pallon potkaisi liikkeelle puhelu Los Bastardos Finlandesesiltä, että haluaisiko hän soittaa ?äijärockia?. Jeff Beck on mulle tosi iso vaikuttaja. Rahaa ei oikein tullut mistään, mutta mua ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut tehdä musiikkia. Mä olin tehnyt siinä yhden uuden levyn ja oltiin just aloittamassa miksaukset. Sitten Santtu vaan ompeli ne jutut yhteen. Asiaa avustivat myös muutamat ulkomusiikilliset asiat kuten avioero ja lama. . Tää on siinä mielessä mulle tuoretta. Siirrymme syksyllä ilmestyneen ?Melodic Relief?-albumin pariin, joka on hyvä esimerkki siitä, miten levy tehdään nykyään: ei pitkiä treenejä, joissa hierottaisiin kappaleita, ei loputonta pähkäilyä studiossa, vaan melkein kaikki tapahtui kotisohvalta käsin ja kappaleet liikkuivat e-maililla muusikolta toiselle. . sanotaanko... melkein melodista hardrockia, siis ne kappaleet, joissa Erkinharju soittaa. Hän vaati multa niin paljon studiossa... Voidaan sanoa, että koko levy tehtiin e-maililla... . Diggaan kovasti sitä Beckin viimeistä ?Emotion And Commotion?-levyä. Granfelt myöntää ilomielin blokanneensa Jeff Beckiltä sormilla soittamisen ja on otettu siitä, että joku löytää yhtäläisyyksiä Beckin musiikkiin. Alun perin levylle suunnitelmissa olleet pari rauhallisempaa, pitkiä kitarateemoja sisältävää Jeff Beck -henkistä kappaletta raakattiin kuitenkin loppuvaiheessa pois.. Aloituskappaleen soitin Gibson Custom Shop Flying V:llä ja GMT-kappaleen soitin 59 Les Paulilla. (vetää syvään henkeä). Mä en ymmärtänyt asiaa lainkaan, et eikö se muka voi olla sellainen perinteinen jewel-kotelo.... Mä lähetin ne sitten Miettisen Mirille, joka soitti rumpuosuudet. Jeff Beck ja Gary Moore on ehkä kaksi kaikista eninten mun soittamiseen vaikuttanutta kitaristia. Oli vaikea saada niitä ymmärtämään, että pitäisi tehdä enemmän duunia. Joo, instrumentaalilevy lähti vähän niin kuin yleisön pyynnöstä, ja toiseksi mulla oli halu tehdä kitaralevy. Turhia miettimättä Granfelt lähti bändiin mukaan ja soittaa siinä vieläkin. (naurua). Parin lauletun levyn jälkeen Granfelt palasi instrumentaalimusiikin pariin. Halusin myös mukaan vierailevia muusikoita. Teknisesti Santtu on erittäin loistava kitaristi, mutta semmonen kauhea nipertäjä ja napertaja. Meinasin pariinkin kertaan kiertää kitarankaulan hänen kaulansa ympärille. Nämä nuoremmat diggarit halusivat, että mä soittaisin enemmän kitaraa. Tulevista keikoista hän on innoissaan. . Joo, siis mä istuin tuossa (osoittaa vanhaa sohvaa) ja mun tuottaja istui tuossa työpöydän ääressä tietokoneen edessä, jossa on Pro Tools. Ei sellainen ole mahdollista. Siellä oli vain yksi kitararaita alusta loppuun, en mä siellä mitään komppikitaroita soittanut. Sitten on Andy Powell ja Muta Manninen Wishbone Ashistä, koska se on mullekin historiaa. Asiaan vaikutti myös yleisöltä saatu palaute, jossa melkein vaadittiin kitaralevyn tekemistä.
Nyt on Erkinharju ja... (naurua). Siirrymme seuraavaksi veret seisauttavimman kitarasoolon pariin, ja pitkän mietinnän jälkeen palaamme taas Jeff Beckiin. . Noi kaksi kappaletta on sellaisia, et aina, kun kuulen ne, nousee karvat pystyyn. 1 - 2013 ?. Mä myyn ENGLiä Suomessa ja se on ollut loppuvuodesta 1997 mun sivubisnes. Aika peruskamaa noissa on. Lisäksi on yks toinen coverbändi, jonka kanssa mä soitan sellaista musaa, mitä mä en muuten soita niinkuin Policea. Se on hemmetin nastaa tehdä välillä. ns. damicoilia, joka on eräänlainen ylimääräinen mikrofoni, mutta se on siellä plexin alla. Se on kyllä hieno kappale. Pienemmissä keikkapaikoissa, kuten klubeissa vahvistimeksi riittää Fenderin pikkuinen combo. . (naurua). Keikoista tiedustellessani saan kuulla, että tilanne on hyvä. Yhteistyö toimii hyvin, mä olen tehnyt niille vahvistindemovideoita ja olen ollut usein soittamassa Frankfurtin musiikkimessuilla. Pedaalipuolella iso pedaalilauta on jäänyt kaappiin odottamaan aikaa parempaa eli roudareita jotka tekevät raskaan työn. Ne molemmat on Custom Relic -malleja, jotka näyttää kuluneilta. Oman bändin lisäksi keikkoja riittää monissa ei kokoonpanoissa. Maestron hyväiltävänä vaaleansininen, maailmaa nähnyt '63 Stratocaster, jonka hän on joutunut sittemmin myymään "Melodic Relief" -levyä rahoittaakseen. Los Bastardos Finlandesesin kanssa keikkaillaan. Oman bändin kanssa ollaan tehty muutama keikka. Bändissäni Iggy Kosanovic laulaa ja soittaa kitaraa. Tossa uudella levyllä on niin paljon kitaraa, etten mä pysty soittamaan niitä yksin. Iggy on taitava kitaristi ja vielä parempi laulaja. Ainoa, mikä niissä on erikoista, että mä käytän, sellaista... Stratocasterit tunnetusti hurisevat aika paljon, etenkin jos soittaa isolla säröllä, tai jos paikassa on sähköissä häikkää, esim. Kun joutuu kantamaan kamat itse, on parempi vaihtoehto tyytyä vähän pienempään settiin. . sanotaanko... Tärkein on tämä Foxroxin tekemä Captain Coconut II. Hän kertoo löytäneensä Stratocasterin uudelleen ja paljastaa kitaroidensa salaisuuden. . Delaytä käytän myös efektinä, mutta se ei ole niin kauheasti esillä. Vasemmassa vitriinissä lepää vihreä Strato vuodelta '64, oikeanpuolimmainen musta v. Kyllähän Jeff Beck soittaa periaatteessa bluesia nykyäänkin, mutta hän on sen verran ?hullu?, että soittaa sen päälle kaikenlaisia erilaisia juttuja. se on tällä ?Jeff Beck?s Guitar Shop. Sitten Miettisen Miri sekä Jari Heino oli eka komppiryhmä. Laite täyttää kaikki toiveet eikä tarvetta muille vahvistimille ole. Joo... Mulla oli pari sellaista kitarateemakappaletta ja oli ajatuksena ottaa ne mukaan, mutta sitten matkalla päätettiin, että tehdään nyt tästä kuitenkin rokkilevy. Mä käytän pääasiassa ENGL-vahvistimia. Anyway, siinä kappaleessa on semmonen kunnon kitarameininki alusta loppuun asti. Nyt kun saa vielä itse roudata omat kamansa, niin en viitsi sitä mukana raahata... Pave Maijasta, Muta Mannista sekä Ile Kalliota. . Mä olen löytänyt Stratocasterin taas. Siis nyt mennään taas takaisin tänne Jeff Beck- ja Gary Moore -osastolle. pientä ilmaa siellä soundin mukana ja sitten on tietenkin wah wah -pedaali. Siinä se perussetti. Mulla oli joskus 22-unittinen räkki, mutta ei ole enää. Mulla on räkki sekä iso midicontrolleri, ja sitten kun on taas roudareita, niin silloin otan sen mukaan. Mulla on kaksi Stratocasteria ja Les Paul, joita mä käytän tän oman bändini kanssa. Basistin paikka ensi vuodelle on vielä avoin. Ylimääräistä kelaa käytän silloin, kun soitan sooloa tai melodiaa, jossa tarvitaan paljon säröä. Päätoimisesti on Bastardos ja Ben Granfelt & Friends, millä nimellä me ollaan nyt keikkailtu. Kun tiedustelen asiaa kappaleesta, jonka Granfelt olisi halunnut säveltää, seuraa pitkä hiljaisuus. . Hyvänä esimerkkinä on tämä DVD ?Live At Ronnie Scott?s?, jossa Beck soittaa slidea sieltä yläkautta, se on ihan täyttä pilveä. Jätämme Jeff Beckin sekä hänen musiikkinsa ja siirrymme Granfeltin käyttämiin soittimiin. En tiedä, kenelle se on omistettu, onko sille rumpali Narada Michael Waldenille tai... Mutta toivottavasti mulla on vielä aikaa... (naurua). Me ollaan soitettu sitä sillai Wishbone Ash- - 15 - tai Thin Lizzy -tyylillä. valot kytketty huonosti. Siinä on fuzz, wibe ja octave eli käytännössä ?Jimi Hendrix in a box?. itse asiassa Jari Heino jatkaa vielä jonkun aikaa. Klubikeikoilla mä käytän pientä Fenderiä, mut jos mä saan itse valita, niin se on aina ENGL. Tammikuun jälkeen katsotaan sitten lisää. Bryn Jonesin kanssa on duokeikkaa ja Bryn Jonesin bändin kanssa sit jotain sähkökeikkoja. Eli sovitettu se ihan uusiksi ja siinä on kaksiääniset stemmat. Kyse ei ole kauhean uudesta keksinnöstä, se on hyvä keksintö kuitenkin. Vahvistinpuolella Granfelt suosii saksalaisia ENGLvahvistimia, joita hän tuo maahan. Gary Moorella on tämä Blues For Narada, joka on ?Best Of Blues And Ballads?-levyllä. Kun painaa alempaa tonepotikkaa niin se ylimääräinen kela menee päälle ja tekee sen, että kaula- ja tallamikit tulevat hurinattomiksi. Los Bastardos Finlandesesin keikoilla käytän kahta Flying V:tä ja joskus Les Paul on sitten varakitarana. Hiukan se paksuntaa soundia, laskee aavistuksen yläpäätä, mutta tekee kitarasta lähes hurinattoman. Toinen vaihtoehto voisi olla White Room, niin ei tarvitsisi tehdä enää töitä... Beatlesien While My Guitar Gently Weeps. Mä täytän ensi vuonna 50 vuotta ja seuraavaksi suunnitelmissa on blueslevy. -levyllä sellainen kappale kuin... onkohan se Where Were You, mutta se jossa hän soittaa semmosia käsittämättömiä huiluääniä. Siinä on mukana vaan kosketinsoittimet, se on ihan mieletön. Se on... Välillä ne on vaan liian isoja ja silloin toi pieni on parempi vaihtoehto. Toinen on valmistettu 2004 ja toinen 2007, eli ne eivät ole kauhean vanhoja, vaikka näyttävät sellaisilta. Toisessa on ihan Fenderin perusmikit ja toisessa on saksalaisen Andreas Kloppmannin tekemät mikit. Pitkään juteltiin, et mitä mä haluan ja sellaiset hän sitten teki. Hmmnn... © Riku Metelinen . '62 malli on palvellut aikaisemmin mm
Jore Marjaranta on muuttanut takaisin Suomeen. ...First Came Memphis Minnie (Stony Plain) various artists .................. Hall Of Fame, Volume 2 * (Kent) various artists ....... Jos kysyntää riittää, niin saatetaan me keikkoja tehdäkin. Kahden kitaran luoma sävelmaailma kiehtoo suuresti. Mä ostin jonkun Saksan-kiertueen alussa Hendrixin boxin, jossa oli ne kaikki levyt remasteroituina. Siinä meni koko kiertue mukavasti niitä levyjä kuunnellessa. Jos lapset eivät ole kotona, niin sitten mä teen luonnollisesti töitä. Kiertueella oli aikaa keskittyä siihen musiikkiin. Lopuksi tiedustelen Guitar Slingersien tilannetta puhtaasti yleisön pyynnöstä ja saan varovaisen optimistisen vastauksen keikkojen suhteen. Creator 1969?1973 * (Ace/BGP) Titty Bar Tim Blues Band .................................................................................... Myös Gary Moorelle omistettu GMT on ripauksen bluesiin päin kallellaan ja tietenkin esikuvansa tavoin. Break It Up Baby! (Little Willie & The Night Train) Erja Lyytinen ........................................................................................... On Dylan (V8) Buddy Guy ....................................................................... Kappaleen nimi El Gringos Revenge viittaa tietenkin Granfeltin aliakseen Los Bastardos Finlandesesissa. Tässä vaiheessa ei vielä tiedä, pitäisikö kaivaa esiin nitropurkki vaiko mallasviskipullo. Soul Live (Németh Music) Aaron Neville ................................................................................. Esille nousee Hendrixin ehkä hiukan tuntemattomampi puoli, mies, joka kirjoitti kauniita ja melodisia kappaleita. . Live At Legends (RCA/Silvertone) Milton Hopkins & Jewel Brown ................ Ry Cooder ?????????????????????????????????????. Little Wingin tai Angelin. Vaikka diggaan Hendrixiä, niin Hendrix-vaikutteet mä olen saanut muilta kitaristeilta. Joka tapauksessa Ben Granfelt osoittaa jälleen olevansa mestari omalla maallaan, hänen musiikissaan on tuttua otetta ja tuoreita ideoita. Kokonaisuus on tutunoloinen, mutta sävyt muuttuvat ja äänet heijastuvat jälleen hieman eri tavoin kuin ennen. Blues Live (Németh Music) John Németh ................................................................................. Kiekon ehdoton ykkösnyrkki on Thomas Blugin avustama GTR Tech. Hyvät ystävät, teitä on varoitettu! Riku Metelinen Jackie Ross ................................................ -levyn ylijäämämateriaalia. Here Comes The Hurt: Soul Ballads From King, Federal & DeLuxe * (Kent) various artists ............................. Forbidden Fruit (Ruf ) Mighty Sam McClain .......... Milk Shaka (Blue North) Baby Boy Varhama .................................................................... Moniin muihin kitarainstrumentaalilevyihin verrattuna ?Melodic Relief. Tästä huolimatta eli todennäköisesti juuri siksi albumi olikin todella positiivinen yllätys. Milton Hopkins & Jewel Brown (Dialtone) Etta James ........................................................................ Diggin. Jerk & Twine - The Complete Chess Recordings * (Kent) Gil Scott-Heron ............................................................................... Soittamisen riemu ja tunteiden palo sekä halu tehdä musiikkia välittyvät kuulijalle. Hiukan harmittaa, kun levyn mukaan tarkoitettu vihko on pakkausformaatista johtuen jouduttu jättämään pois. Bluesia levyltä löytyy vain ripaus, jota tarjoilee Stevie Ray Vaughanin hengessä kulkeva Still Waiting. Live In Concert (Delta Groove) DVD Doghouse Sam & His Magnatones ............................. Too Much Jesus (Not Enough Whiskey) (Mighty Music) John Németh ............................................................................... Taste Of Blue (Handsome Sounds) Eric Bibb & Habib Koité ................................................ Seuraavalle levylleen Granfelt on luvannut levyttää bluesia. Monet sekoittaa Jimi Hendrixin sellaiseen kakofoniaan ja pitää sitä vaan kitaran polttajana. Mä kuuntelin niitä aina uudestaan ja uudestaan. www.fennicakeskus.fi (* = levy sisältää uusintajulkaisumateriaalia) - 16 -. Kun kitaristeista ja kitaransoitosta puhutaan, ei Jimi Hendrixiä voida sivuttaa. Delta Time (Blue Groove) Leon Thomas ......................................................................................... Olisi varmaan helppoa ja hauskaakin tehdä taas jotain yhdessä, mutta tuskin kukaan haluaisi siitä mitään pidempää juttua. BEN GRANFELT Melodic Relief (Sprucefield SPRUCE-004) (1) El Gringos Revenge (2) Oh Yeah! (3) GTR Tech (4) Still Waiting (5) Melodic Relief (6) Back In Time (7) The Riff Song (8) GMT (9) New 7 (10) Because We Still Can Olin erittäin utelias tämän levyn sisällön suhteen. Mitään odotuksia minulla ei ollut. Mä saatan soittaa jonkun Hendrix-tyylisen jutun, jonka mä olen esimerkiksi blokannut Mike Landaulta, joka on löytänyt sen Hendrixiltä. Levyn melodisuuden ja äänekkyyden yhdistelmässä on variaatioita tarpeeksi säilyttämään mielenkiinto loppumetreille asti, vaikka välillä on tunnustettava, että kitararaitoja voisi olla yksi vähemmän. That?s My Thing . Ako Kiiski vaan oli just silloin reissussa, et niitä ei voitu toteuttaa. In The Still Of The Night * (Jasmine) 2-CD Denny Freeman .................................................................................... Gumbo Ya Ya: The Cosimo Matassa Story, Volume 2 * (Proper) 4-CD various artists ........................................................................................ Mutta Hendrixillä on niin paljon hienoja juttuja, kuten Manic Depression, jossa on aivan mieletön soundi. Kuinka moni tietää esim. The Revolution Begins * (Ace/BGP) Hans Theessink & Terry Evans feat. Kappaleessa on paljon samaa kuin Lennyssä tai Riviera Paradisessa. Mutta tuo jatkumo on pääasia. . Keikkoja on tarjottu aina välillä ja viimeksi nyt pikkujoulujen aikaan. Texas Flood (Legacy Edition) * (Epic/Legacy) 2-CD various artists .................................................................. Nää nuoret eivät jaksa mennä enää Hendrixiin asti nähdäkseen mitä se on tehnyt. Brothers In Bamako (Stony Plain) Elvin Bishop ............................ 1 - 2013 Muutaman vuoden hengähdystauko on tehnyt tehtävänsä, sillä levyltä paistaa tekijänsä vilpittömyys ja rakkaus tekemäänsä musiikkia kohtaan. Ne ei tajua, että silloin kun ne levyt tuli, niin se oli aivan uskomatonta, et kuinka kukaan voi tehdä mitään tällaista. The Best Of... Etta Is Betta Than Evvah! * (Kent) Little Willie & The Night Train ....... Pied Piper Presents: A New Concept in Detroit Sound * (Kent) Mukana yhteistyössä: Fennica Records . Kumpikin kitara on sijoitettu omaan kanavaansa, mutta olisi kiva tietää, kummassa kanavassa kumpikin on. Bettie & The Handsome Trio ................................... My True Story (Blue Note) . Silloin oli aikaa kuunnella niitä, ei mulla kotona ole aikaa tuollaiseen. Monet kitaristit ei mene nykyään niin kauas. Work And Love, Love And Work (Bell) Stevie Ray Vaughan ......................................... Buddha Blue (Blues Boulevard) The Five Satins ..................... Onneksi meno tasaantuu, vene alkaa lipua hiljalleen avomerelle, jossa musiikillinen matka vie meidät uusiin ulottuvuuksiin. Albumilla on selkeitä melodioita ja kappaleiden teemat kantavat alusta loppuun asti. Musiikillisesti kokonaisuus sijoittuu jonnekin Jeff Beck-Stevie Ray Vaughan-Gary Moore -kolmion sisäpuolelle, tosin irtiottoja moniin muihinkin ilmansuuntiin otetaan harkitusti. Mitään kuitenkaan ei ole vielä suunniteltu. . ei ole paha rasti vaan aukeaa yllättävän helposti. Alku on erittäin hämmentävä, kun vauhdikkaasti ja hellittämättömästi möyryävät riffit tunkevat ensimmäisellä raidalla ilmoille. Kappaleiden tarinat sisältävä liiteosa on kuitenkin luettavissa Granfeltin kotisivuilla. Nimikappale suorastaa pursuaa Jeff Beckiä ja voisi olla ?Who Else!. Yks syy voi olla se, kun siinä on niiden mielestä niin paskat soundit
Osana ensi kesän laajaa Euroopan kiertuetta The Bellfuries piipahtaa keikalle myös Suomeen. The Bellfuries vasemmalta lukien: Mike Molnar, Joey Simone, Bobby Horton, Shecky Seaver ympäri, näin rumpalin irrottamassa symbaaleita ja pakkaamassa rumpujaan. Aloimme työstää kappaleita toiselle levyllemme. Tässä vaiheessa kuvioihin tuli Big Sandy & Flyright Boys -rumpali Bobby Trimble, jonka kanssa olin ollut ystävä jo joitakin vuosia. Vaikka me molemmat olimme rootsfaneja, olimme alkaneet tuntea (tai kuvitella), että soittaminen genrebändissä rajoitti meitä. mehän kuulostimme oikeastaan aika hyvältä ilman rumpuja! Noin meidän rummuttomuutemme alkoi, tarve synnytti oivalluksen. Bellfuriesissa soitti liuta eri kitaristeja ennen ensimmäisen levymme julkaisemista. THE BELLFURIES Oman talon rakentajat . Meillä oli jokaviikkoinen keikka Austinissa paikassa nimeltä Egos. Ihan alkujaan teimme keikkoja jopa kokonaan ilman soolokitaristia. Austinilaisen rummuttoman rockabillytrion kymmenkunta vuotta sitten julkaistu, ennakkoluulottomalla tavalla rockabillyn, kantrin ja popin yhteen sulattava levy ?Just Plain Lonesome. Minä ja basisti halusimme jatkaa, mutta rumpalimme halusi pakata ja lähteä kotiin jaksaakseen nousta aamulla päivätöihin. Muistan kun hän buukkasi meille neljän setin keikan, kun meillä oli materiaalia hädin tuskin yhteen settiin. Mike on loistava kitaristi ja hän tulee soittamaan kaikki soolo-osuudet uudella levyllämme. Muutit vuonna 2002 Kaliforniaan? . Halusimme bändiin kovaäänistä kitaraa, moniäänistä laulua ja rumpalin, jota meidän molempien aikaisemmissa bändeissä ei ollut ollut. Minä vain kompuroin soolot itse lävitse tai jätin soolon paikat kokonaan tyhjiksi. Aika nopeasti tajusin kuitenkin, että keikkatilanteissa vihasin soolojen soittamista, halusin keskittyä laulamiseen ja rytmikitaraan... Uskollinen kuuntelijakunta ei antanut periksi, vaan vaati kerta toisensa jälkeen alkuperäistä kokoonpanoa esiintymislavoille. Täytyy kyllä täydentää, että Josh on loistava basisti, joten muutos ei ollut vaikea toteuttaa. Kitaristien kanssa oli vaihtelevampaa. Tuohon aikaan Bellfuries koostui meistä kahdesta. meidän oli pakko päästä pois Austinista, uusiin kuvioihin. . Ensimmäinen soolo- ja steelkitaristi, jota voi pitää aitona Bellfuries-jäsenenä oli Anthony Locke. Hän liittyi bändiin vasta sen jälkeen kun ?JPL. Opettelin neljäkymmentä biisiä viikossa. mitä nyt joskus heitin sekaan jonkun holtittoman soolonpätkän. . ?JPL?-levyllä soolo- ja steelkitaraosuudet soittaa Bobby Horton. Mike soittaa ainoastaan yhdellä kappaleella This Love Ain?t So Bad toisella julkaisullamme ?Palmyra?. Levy äänitettiin Bobbyn veljen Billy - 17 - Hortonin studiolla Austinissa. Tai oikeastaan päätimme luopua koko Bellfuries-nimestä, mutta tulimme toisiin ajatuksiin, koska halusimme soittaa joitakin noista vanhoista lauluista. Sitä paitsi, Josh oli oikea peto järjestämään keikkoja. Lopulta laulaja ja lauluntekijä Joey Simeonen oli nostettava kädet ylös ja antauduttava. Vastaanotto Euroopan ja Amerikan isoilla rockabillyfestivaaleilla oli valtaisa menestys. Ilman häntä olisi mennyt vuosia, ennen kuin olisin uskaltanut esittää kenellekään laulujani. Tiesin kyllä, että lauluni olivat kohtuullisia, mutta tarvitsin itseluottamusta ja suoraan sanoen aika moista tyrkkäämistä. Solisti Joey Simone BN:n kuulustelussa T MARKO SUUTARLA The Bellfuriesin tarina alkaa vuodesta 1988, jolloin aloit soitella kontrabasisti Josh Williamsin kanssa. . Minä aloitin seuraavan laulun ja kun käännyin © Erica Wilkins he Bellfuriesin yhteydessä voidaan täydellä syyllä puhua kulttiilmiöstä. Anthony soitti myöhemmin Wayne Hancockin bändissä ja nykyään hänellä on jazz-kokoonpano Skeleton Keys täällä Austinissa. Joey Simeone: Josh Williams ansaitsee massiivisen tunnustuksen siitä, että ylipäätään esiinnyn tänä päivänä. ?Just Plain Lonesome. Olin kauhuissani, mutta niin vain piti tapahtua. Sisäkannen pienessä kuvassa esiintyvä pitkätukkainen kaunokainen on Mike Molnar. oli jo äänitetty. Vuosien intensiivinen keikkailu vaati veronsa . Vuodet vierivät ja bändin musiikin suunta muuttui kitaravetoiseksi powerpopiksi, mutta tuon ensilevyn maine kasvoi kaikessa hiljaisuudessa lähes myyttisiin mittoihin. Basisti Shecky Seaver ja minä päätimme muuttaa Kaliforniaan. Ei mitään 1 - 2013 ?. Sheckyllä oli Austinissa noveltyjazzbändi Shorty Long ja hän etsi jotain uutta elämäänsä, kuten minäkin. Jotkut keikat olivat roskaa, mutta toiset loisteliaita. Kuinka päädyit rummuttomaan kokoonpanoon? Sehän on kuitenkin aika vaativa formaatti livetilanteessa. . Eräänä kertana, kun olimme juuri lopettaneet viimeisen settimme kello kahden aikaan yöllä, juopunut yleisö mylvi lisää musiikkia ja heitteli parin kympin seteleitä tippikulhoon. Anthony ei soita Bellfuriesien studiolevyillä, mutta hänen soittoaan voi kuulla ?JPL?-levyn uuden painoksen bonuksella, radiolivenä äänitetyllä kappaleella Baltimore. . Teimme musiikillisia tutkimusmatkoja ilman etukäteen asetettua soundia tai genreä mielessämme. Muistan kun katsoimme Joshin kanssa toisiaamme ja ajattelimme, että hmmm... Aluksi soittomme oli aika karheaa, mutta kehityimme nopeasti. Hän raahasi minut huoneestani ja työnsi lavalle. -levyn kannessakin on vähintään kaksi eri kitaristia (ilman nimitietoja). . Meillä oli kausia, kun soitimme viidestä kuuteen iltaan viikossa , se oli pyörryttävää. jäi pienen, mutta sitäkin omistautuneemman yleisön vaalimaksi aarteeksi. Minä en aikonut lopettaa vaan jatkoin soittamista. Soitan itse soolot muutamalla kappaleella (Locomotive, Up To Your Old Tricks Again, So Sad And Lonely)
1 - 2013 - 18 - 1 - 2013 ?.
© Erica Wilkins ?Jos itse pystyisin kirjoittamaan jotain, joka löisi laudalta Carl Perkinsin Blue Suede Shoesin, tekisin sen . Oli kulunut tarpeeksi aikaa ja kaipasin itsekin noita ?JPL?:n kappaleita. Olen asunut Austinissa vuodesta 1998 lähtien, pois lukien muutama Kalifornian vuosi. Musiikki oli jatkuvasti läsnä talossamme. Se oli kuin unta. Popin puolella olen valtava REM- ja The Smiths -fani. 1 - 2013 ?. mutta se on mahdotonta! Kaikki nuo uskomattomat varhaiset rock?n?roll- ja kantrilevyt ovat mielettömän upea perustus, mutta jokaisen pitää rakentaa niille oma talonsa.? . julkaisusta oli kulunut muutamia vuosia, tajusin että haluan mennä ja soittaa noilla festivaaleilla. Mikään muu bändi ei ole tuottanut niin monimuotoista ja laadukasta materiaalia niin lyhyessä ajassa. Olen kotoisin Clevelandista, Ohiosta. Kun ?Palmyran. Olin otettu siitä, että promoottorit ja fanit yhä välittivät meistä. Se oli hauskaa aikaa, uusia haasteita laulunkirjoittamisessa, uusia musiikillisia vaikutteita ja uusia ystäviä. Sen jälkeen kun toinen levymme ?Palmyra. Oli kulunut vuosia, kun olimme soittaneet joitakin noista kappaleista. Elämä oli kuitenkin mennyt eteenpäin ja en tuntenut enää olevani yhteydessä muusikkoystävääni, olin tippunut kuvioista. . Tiesin, että minun pitää päästä takaisin Austiniin. Olen kotoisin viisilapsisesta perheestä, jossa kaikki rakastivat laulamista. Tunsin sellaista iloa ja yhteyttä yleisöön, jota en ollut tuntenut ikuisuuksiin. Aloin kirjoittaa omia kappaleita vasta parikymppisenä, eikä minulla ollut ennen Bellfuriesia edes bändiä. Musiikillisista vaikutteista puhuttaessa, yksi on ylitse muiden; The Beatles on ollut uskontoni kolmivuotiaasta lähtien. Minusta tuntui tyhmältä tilata esiintyjä, mutta vaatia tätä esittämään musiikkia vain tietyltä kaudelta. He ovat arvostelun yläpuolella; hämmästyn yhä heidän tuotannostaan, vaikka olen ollut fani koko elämäni ajan. Toisekseen, Hank Williams oli minulle valtava löytö, vaikka löysinkin hänet vasta parikymppisenä. Pariin vuoteen en kuunnellut mitään muuta kuin Hankia! Sen jälkeen seurasivat Webb Pierce, Lefty Frizzell, George Jones ja muut. Kitaran soitosta puheen ollen, saatat ehkä kauhistua, että ensimmäinen todellinen inspiraationi kitaran soittamisessa oli opetella Megadethin Killing Is My Business. On etuoikeutettua saada matkustaa ympäri maailmaa ja laulaa ihmisille. Joey Simone yltiöradikaalia meidän mielestämme, tarvitsimme vain irtioton siitä, mitä olimme aiemmin tehneet. Harjoittelimme aina kun Bobby ei ollut kiireinen Big Sandyn kanssa. Sisareni ja minä tapasimme laulaa koko ajan kaksi-, kolmeja neliäänisiä harmonioita. Näin jälkeenpäin katsottuna, ymmärrän täysin kyselyt. Silloin olin kuitenkin niin koko sydämelläni mukana siinä mitä tein parhaillaan, joten minulla ei ollut mahdollisuutta hyväksyä tarjouksia. . Ainoa ongelma oli kuitenkin, että emme keikkailleet juuri lainkaan ja tunsin olevani vähän eksyksissä. Monessa tapauksessa promoottorit eivät edes tahtoneet koko bändiä, ainoastaan minut. Nyt monet heistä hankkivat myös ?Palmyran?. Minkälaisesta taustasta laulusi ovat syntyneet? . Rakastin noita kiireisiä metallilevyjä ja pidin hauskaa opetellessani kaikkia noita mutkikkaita kitarariffejä. Kun sitten vihdoin palasimme yhteen ja olin lavalla Rockabilly Ravessa (Englannissa), voin vannoa, että tunsin kelluvani. Kuulostaa mauttomalta, mutta se oli uskomaton kokemus. - 19 - . Hylkäsin kaikki tarjoukset, vaikka tarjotulle rahalle olisi totisesti ollut käyttöä. Entä sitten, jos jotkut heistä halusivat kuunnella vain meidän rockabillykappaleitamme. Olen iloinen, että ensimmäinen levymme on niin rakas rockabilly- (ja ei-rockabilly) -diggareille. oli julkaistu vuonna 2008, aloin saada tarjouksia rockabillyfestivaaleilta ympäri maata ja Euroopasta. Ehtona oli kuitenkin, että soitamme vain rockabillyorientoitunutta materiaalia. Muutin takaisin Austiniin. Me kaikki diggasimme yhdessä sitä musiikkia. Se on edelleen kaikkien aikojen suosikki metallilevyistä yhdessä Iron Maidenin Number Of The Beastin kanssa
Me kaikki kaipaamme häntä. . Nykykirjoittajista rakastan esimerkiksi Nick Lowen viimeisiä juttuja, hänen ?At My Age?-levynsä todella jysähti minuun. Minä en ole mikään ronskin röyhkeä rockabillylaulaja tai -lauluntekijä, enkä aio teeskennellä sellaista. Naurettavaa! . Olen innoissani tulevasta levystämme, joka on sekoitus pop- ja rockabillyvaikutteita, ihan niinkuin kaikki tekemäni jutut ovat. Koska ne syntyvät luonnostaan sellaiseksi, niin sellaisena minä ne esitän ihmisille. Roses jne.) ja minä taas thrashia (Megadeth, Slayer jne). Vaikka J.D. on myös melodinen, hänen levynsä ovat enemmän rhythm & bluesiin suuntautuneita ja hänen laulunsa ovat paljon enemmän groove-orientoitunutta kuin Big Sandyllä. Usein joku yksittäinen tunne laukaisee sanat, jotka johtavat laulun syntymiseen. Julkaisitte sen uudestaan vuonna 2011 fanien rahoittamana projektina? . Kun sitten olimme vuosien jälkeen Englannissa Rockabilly Raven keikoilla, ihmettelimme kun meille tuotiin signeerattavaksi ihan uunituoreita levyjä. Jos itse pystyisin kirjoittamaan jotain, joka löisi laudalta Carl Perkinsin Blue Suede Shoesin, tekisin sen . Hän pelkäsi tunnustaa olevansa The Smiths -fani. Hän oli superlahjakas tyyppi, jolla olisi ollut vielä paljon enemmän tarjottavaa. Niin tai näin, voimme ainoastaan seurata visiotamme ja yrittää tehdä hyvää musiikkia.. En voi tietenkään puhua noiden kavereiden puolesta, mutta mielestäni J.D. Omat lauluni kumpuavat jostain herkästä paikasta. Tutustuin Nickiin niihin aikoihin kun hän äänitti ensimmäistä levyään 1990-luvun lopussa ja hän oli mukana parilla meidän kiertueistamme, kerran kitaristina ja toisen kerran basistina. Olimme molemmat 1980-luvun metallifaneja, hän diggaili enemmän rock and roll -tyyppistä tavaraa (Skid Row, Guns n. Olisimme jääneet kokonaan ilman tuota uudelleen julkaisua, elleivät muusikkoystäväni olisi vihjanneet minulle Kickstarterista. Keräsimme tuon saitin kautta julkaisua varten yli . Täytyy löytää mielentila, jossa voi soitella ja kirjoittaa sanoja muistiin, mutta jossa kuitenkin samaan aikaan ei ole liian keskittynyt laulun kirjoittamiseen, sillä se estää melodian tai sanojen syntymistä suoraan alitajunnasta. oli monta vuotta todella hankalasti hankittava ja siitä pyydettiin huimia summia nettikaupoissa. Pyrimme eteenpäin. Kappaleiden aiheet tulevat omista kokemuksistani, tosin eivät tietenkään kaikki. Tarkoi- - 20 - tukseni ei ole mollata ketään, sillä rakastan itsekin noita vanhoja levyjä ja olen ylpeä ollessani osa tuota yhteisöä; sitä paitsi monet noista militanteista ovat hyviä ystäviäni. Levystä tehtiin aikoinaan pari suhteellisen pientä painosta, eikä meillä ollut koskaan kunnon jakelijaa. Myimme levyä keikoillamme ja sillä oli muutamia jälleenmyyjiä. Yksittäinen satunnainen ajatus tai fraasi voi kuljettaa laulun aivan uuteen, päinvastaiseen suuntaan. . Joidenkin mielestä tällainen fanien rahoittama julkaisutoiminta on tökeröä puuhaa, mutta itse olen sitä mieltä, että se on aika hieno juttu bisnekselle, muusikoille ja artisteille. Koska voimme odottaa uutta Bellfuries-materiaalia? . McPherson mainitsi sinun laulusi hänen inspiraatiokseen (yhdessä Big Sandyn laulujen kanssa). . Mitä tulee laulujen kirjoittamiseen ylipäätään, luulen että minkä tahansa bändin kannattaa ankkuroitua vahvuuksiinsa. Tarvitsen myös tietyn satunnaisuuden laulujen kirjoittamiseen. Luulen, että juuri tuo ?lempeys?ja ?tunteellisuus? on se, mikä yhdistää Bellfuriesin musiikin sellaisiin ihmisiin, jotka eivät muuten rockabillystä välitä. Molemmille on paikkansa, hikiselle, raa?alle kamalle ja melodiselle, herkemmälle puolelle. Tunnetko että tämän hetken roots- ja rockabillyskenessä on muita lauluntekijöitä, joilla on samanlainen asenne laulujen tekemiseen. Saatamme tehdä surkean mahalaskun tai sitten onnistumme ja saamme yhteyden kuulijoihin. ja samaan aikaan saada vaikutteita musiikista, joka on 60?70 vuotta vanhaa. Mielestäni kovin haaste tämän päivän roots- ja rockabilly-artisteille on tuoda jotain uutta vanhaan. Tiedän, ettei se ole kaikkien mieleen ja jotkut haluavat rockabillynsä rosoisena ja kovana ja raa´an kuuloisena. Sama pätee Bellfuriesiin, hyvässä ja pahassa. mutta se on mahdotonta! Kaikki nuo uskomattomat varhaiset rock?n?roll- ja kantrilevyt ovat mielettömän upea perustus, mutta jokaisen pitää rakentaa niille oma talonsa. . Vielä Nickistä: Monessa tilanteessa kuulin ihmisten puhuvan negatiiviseen sävyyn siitä suunnasta, mihin hän vei musiikkiaan. Toivon, että saamme sen ulos ensi kesänä. Hän ei välittänyt siitä mikä oli ?hyväksyttävää. Bootleggeja pompahti esiin siellä ja täällä. Ron Sexsmith, kanadalainen laulunkirjoittaja on myös suuri inspiraation lähde minulle. ?Just Plain Lonesome. Kuitenkin, yleisellä tasolla, millään taidemuodolla ei pidä olla tiukkoja sääntöjä kahlitsemassa sitä. Kyllä minäkin rakastan sitä lajia, mutta vaikuttaisin hölmöltä jos itse esittäisin sellaista. Loppujen lopuksi hän kuitenkin vain seurasi sydäntään ja raivasi oman polkunsa. Tuntui kuin raikkaan ilman tuulahdukselta, kun tutustuin Nickiin, sillä me molemmat julkaisimme levyjä aikana, jolloin roots-skene oli jäykkä ja militantti. On kyllä melkoinen temppu olla lauluntekijänä luova ja relevantti . Muistan kun vuosia sitten soitimme The Smithsien laulun keikallamme Coloradossa. Keikan jälkeen nuori tyttö tuli luokseni ja kuiskasi: ?Älä kerro minun rockabilly-ystävilleni, mutta The Smiths on minun suosikkibändini?. Olemme tehneet demoja sitä varten, mutta lopullisia äänitteitä ei ole vielä olemassa. Tunsit henkilökohtaisesti hiljattain syöpään menehtyneen Nick Curranin? . Rakastan J.D.:n laulua ja sitä groovea, jonka Jimmy Sutton ja kumppanit latasivat ?Signs And Signifiers. ja Big Sandy ovat mahtavia lauluntekijöitä molemmat, mutta erilaisia. Robert (Big Sandy) on luonnonlahjakkuus melodioissa enkä ole koskaan nähnyt hänen esiintyvän niin, että hän menettäisi otteensa niihin. Viime vuonna ryminällä breikannut J.D. -albumille. 1 - 2013 5000 dollaria, vastalahjaksi rahoittajat saivat paitsi levyn, niin kaikenlaista ekstraa. Se on levy, joka pakottaa liikkumaan! Olen otettu, että joku mainitsee minut inspiraatiokseen tai innoittajakseen ja olen ylpeä, kun voin kutsua noita kavereita ystävikseni. . skenen sisällä. Painotus on kuitenkin tällä kertaa enemmän roots-puolella. Meillä oli musiikillisesti paljon yhteistä. Halusimme julkaista sen uudestaan ennen kuin menimme taas esiintymään noille festivaaleille. Opiskelin tuohon aikaan ja minulla ei ollut yhtään ylimääräistä rahaa. Yksi tärkeimmistä osa-alueista, joissa The Bellfuries eroaa muista rockabillybändeistä, on yhtyeen omat, loistavan melodiset kappaleet. Miten ne syntyvät? Rockabilly Rave -tapahtumassa Englannin Etelä-Sussexissa kesäkuussa 2011 © Chris Magee
Vierailijoina saimme jälleen kerran kuulla Tab Benoita, joka duetoi Daviesin kanssa Albert Collinsilta lainatun nimikappaleen. Edellä mainitun lisäksi mainita kannattaa toinen Davies?Benoit -duetto Let The Heartaches Begin sekä Homework, joka ei kuitenkaan ole se Otis Rushin tunnetuksi tekemä kappale vaan Daviesin oma sävellys. Olisiko kyseessä ns. Seuraavana vuonna ilmestynyt kakkosalbumi ?Loose Tonight. Cup) ja Delbert McClintonia (Better Off With The Blues). Albumin ehdottomiin huippuhetkiin lukeutuivat tiukka Freddie Kingin San-Ho-Zay ja Albert Collinsin avustama I Wonder Why. Charlie Musselwhite, Tab Benoit ja Bruce Katz. Kolmas ja järjestyksessään viimeinen Blind Pig -julkaisu oli ?I Got That Feeling?, jossa Daviesin voidaan sanoa astuneen Bonnie Raittin aluelle. Levyä voidaan pitää Debbie Daviesin tuotannon ehdottomasti parhaana, ainakin jos puhutaan tähänastisista. Vuoden 2001 julkaisu ?Love The Game. Kyseessä ovat sen verran harvinaiset levyt, ettei niitä ole näillä leveysasteilla vastaan tullut. © MC Records DEBBIE DAVIES Girls & Guitars, osa 8 L os Angelesista, Kaliforniasta kotoisin oleva Debbie Davies pääsee vihdoin esittelyyn Girls and Guitars -sarjan kahdeksannessa osassa. sisälsi pääosin omia sävellyksiä, mutta mukaan oli valittu myös muutamia hienoja lainakappaleita, joista mainitsemisen arvoisia ovat Creedence-hitti Who?ll Stop The Rain ja Homework. Pelkästään instrumentaalikappaleita sisältänyt ?Holdin?Court?oli omalla tavallaan mielenkiintoinen. kipinöitä sinkoileva aloitusraita Guitars On Fire on julkaisemisestaan lähtien kuulunut suosikkikappaleisiini. kolmannen levyn syndrooma. Lainakappaleita pullollaan olevasta albumista täytyy sanoa, että parempiakin levyjä Daviesilla on. Tällä kertaa luottorumpali Don Castagno oli suuremmassa roolissa kuin koskaan aiemmin. Tasalaatuiselta levyltä kannattaa mainita Z.Z. koostui puolestaan kokonaan originaalimateriaalista. ovat Debbie Daviesin pitkän uran toistaiseksi ainoat livejulkaisut. ?All I Found. Äidilläni oli tapana kuunnella radiota aina siivotessaan taloa. Kahteen edeltäjäänsä nähden oli materiaali aavistuksen kevyempää eikä tuotantokaan ollut samaa tasoa edellisten kanssa. Levytyssessioista löysivät itsensä harpisti James Cottonin lisäksi Bluesbreakers-kitaristit Mick Taylor ja Peter Green. - 21 - Taylor slidekitaroi Hard Roadin ja Green ?USA Union? -levyltä tutun kappaleen Nature?s Disappearing. Albumilta välittyy tietty rentous, ja mielestäni se on kokonaisuutena yksi Daviesin parhaista. Vuosina 2003 ja 2005 ilmestyneet omakustanteet ?Live! . Hillin mainio You Were Wrong. 90-luvun alussa hän liittyi soolokitaristiksi Fingers Taylor & The Ladyfingers Revuehen, joka toimi lämmittelijänä Jimmy Buffettin Outpost-kiertueella. Levylle päätyi Muddy Watersin ja Albert Kingin tunnetuiksi tekemiä kappaleita kuten mm. (BN 143). (BN 155) oli erinomainen jatko-osa hienolle debyytille. Omien kappaleiden lisäksi kiekolta löytyi mm. Tällä kertaa kyseessä oli tuo Jody Williamsin Lucky Lou -kappaleen teemaa lainaava iki-ihana Otis Rush -klassikko. Cover-osastoa edustaneet kappaleet eivät kuitenkaan olleet Vaughanin tai Collinsin ohjelmistosta. Tasalaatuisen hyvältä kiekolta suosikeikseni nousevat Can?t Live Like This No More sekä Leading Me Home. The Early Years. koostui kokonaan originaalimateriaalista ja kaikki kappaleet olivat Debbie Daviesin ja Don Castagnon kirjoittamia joko yksin tai yhdessä. Tiesin heti, että minun on saatava sellainen, 1 - 2013 ?. (BN 229) tähdittivät ajan hengen mukaisesti runsaslukuiset vierailijat, ja sessioissa kävivät mm. Vuosikymmenen lopuksi Davies iski pöytään todellisen valttikortin ?Tales From The Austin Motel?, jonka levytyssessioissa olivat mukana Tommy Shannon ja Chris Layton. Double Trouble -rytmiryhmän avustuksella tehty levy oli kunnianosoitus entisille soittokumppaneille ja Texas-bluesin jättiläisille Albert Collinsille sekä Stevie Ray Vaughanille. Edellä mainittujen kappaleiden jälkeen onnenhetket olivat aika vähissä. Uusi vuosi ja uusi levy-yhtiö toivat mukanaan paluun takaisin juurimusiikin pölyiselle soratielle. ?Round Every Corner. Vanhempani olivat muusikoita. Mukana tällä kertaa olivat harpisti Greg ?Fingers. Pian sai alkunsa myös oma sooloura. RIKU METELINEN Ensimmäinen oma levy oli vuonna 1993 Blind Pigin toimesta julkaistu ?Picture This. Pari vuotta myöhemmin julkaistu ?Key To Love?, lisänimeltään ?A Celebration Of The Music Of John Mayall?, sisälsi pääasiassa John Mayallin musiikkia. ja ?Live 2005. I Want To Be Loved ja As The Years Go Passing By. Minulla, kuten monilla muillakin suureen ikäluokkaan kuuluvilla, se hetki oli tietenkin The Beatlesin näkeminen Ed Sullivan Showssa ja rakastuminen kitaraan. Hänet muistetaan parhaiten musiikkinsa ohella myös erikoisista hatuistaan. Freddie Kingiä (Sidetracked), Paul Butterfieldiä (Lovin. Vuosikymmenen lopulla Debbie suostuteltiin liittymään Albert Collinsin Icebreakers-bändiin, jossa hän viihtyi kolmen vuoden ajan. Duke Robillardin tuottamalla levyllä kitarassa vieraili Coco Montoya. Taylor ja kitaristi Tab Benoit. Seuraavat vuodet Debbie Davies levytti toisten kitaristien kanssa. Yhteistyön tuloksina olivat ?Homesick For The Road? Tab Benoitin ja Kenny Nealin kanssa sekä ?Grand Union?Anson Funderburghin ja Otis Grandin kanssa. Molemmat puolustavat paikkaansa kunniakkaasti. Ensin mainittu sisälsi hiukan perinteisempää bluesia ja jälkimmäinen rokkaavampaa kitarabluesia. ?Grand Unionin. Isälläni taas oli kattava levykokoelma, jota hän kuunteli usein. Milloin kiinnostuit kitaransoitosta? . Uusien kappaleiden jatkoksi oli mukaan päässyt muutama lainakappale ja pari uusioversiota omista sävellyksistä. Kuinka tulit kiinnostuneeksi musiikista? . Kasvoin kuunnellen heidän pianonsoittoaan. Hänen kynästään oli lähtöisin yli puolet levyn kappaleista, tosin pari yhteistyössä Daviesin sekä yksi John ja Sally Tivenin kanssa. Slidekitaraa ja rytmiä levyllä soitti mm. Shemekia Copelandin levyiltä tuttu Arthur Neilson. Seuraavaa levyä ?Blues Blast. Daviesin musiikillinen taival lähti käyntiin 80-luvun alussa, jolloin hän pääsi John Mayallin vaimon Maggien johtamaan, kokonaan naisista koostuneeseen bändiin Maggie Mayall & The Cadillacs
Tuota... Ensin mainittu löytyy debyyttialbumiltani ?Picture This. Valitsin hänet tuottajaksi, koska hän on erittäin lahjakas nuori mies. Niitä oli aikaisemmin paljon enemmän, mutta vuosien saatossa olen myynyt osan pois. Rakastan sen muotoilua, se on hyvin mukava kitara soittaa. Teimme myös joitakin kappaleita yhdessä ja hän kirjoitti muutaman myös itse. monenlaisia tyylejä musiikkiinsa. -levyltä. Kuunteletko nykyään lainkaan musiikkia ja jos, niin millaista? . Aloitin kappaleiden kirjoittamisen, kun olin toipumassa useista tapaturmista. ?After The Fall. Olin jo jonkin aikaa ajatellut yhteistyötä hänen kanssaan. Kuuntelen yleensä vanhoja omistamiani bluesCD-levyjä... Sen kanssa on helppo liikkua lavalla. Court?) on kunnianosoitus tuon ajan muusikoille. Kertoisitko hiukan uudesta levystäsi? . Oh yeah, myönnettäköön, että mukana on myös instrumentaalikappale. Hänellä oli aivan uniikki soundi sekä tyyli ja hän oli aivan mielettömän musikaalinen. High schoolissa ymmärsin jo asian. Entä levyn tuottaja Dave Gross? . Aika hyvä kysymys. Kun olen menossa jonnekin ja voin ottaa vain yhden kitaran mukaan, valitsen juuri tämän, koska se antaa mahdollisuuden toteuttaa monet asiat riippumatta siitä mitä vahvistinta käytän. Olet soittanut vuosien saatossa monien muusikoiden kanssa, kuka heistä on mielenkiintoisin? . Ajattelin, että olisi hieno idea tehdä kokonaan instrumentaalilevy. Bluesista puhuttaessa mikään ei ole kuin ennen. Olen ollut todella onnekas saadessani soittaa ja tehdä keikkoja bluesin kultakaudella 80- ja 90-luvuilla. Yksi syy bluesin menestykseen oli, että niin monet alkuperäisistä sähköisen bluesin sanansaattajista elivät vielä ja kiersivät paljon mm. Hyvänä kakkosena on Coco Montoya. -albumiin, se on hyvin kappalekeskeinen ja henkilökohtainen levy. En kyllästy niihin. ja jälkimmäinen on ?Loose Tonight. Debbie Davies - 22 -. No, tällä hetkellä tykkään soittaa uuden levyni kappaleita. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä vain... Aloitin vuosia sitten kokeiluja Stratocastereillani ja nyt olen suunnitellut muutamia varustettuna erilaisilla mikeillä. Soittaessani pienissä klubeissa käytän Fenderin Deluxe Reverbiä. Toivon löytäväni pienen vahvistimen joka toimisi, kuten tuo Super Reverb toimii. Hän tekee jotain todella erilaista. Tapsin hänet Blues Cruise -risteilyllä, ja kun me jammailimme yhdessä, hänellä ei ollut rajoja, hän voi kuulla ja soittaa mitä tahansa! Olet soittanut lähes kaikkien kanssa, onko olemassa ketään, jonka kanssa haluaisit soittaa? . Sävelsin varmaan puolet levyn kappaleista ja työstin ne loppuun rumpalini Don Castagnon kanssa. Edellinen levysi sisälsi pelkkiä instrumentaalikappaleita, mistä sait idean siihen? . Onneksi levyni on saanut Yhdysvalloissa mukavasti soittoaikaa. Kertoisitko hiukan käyttämistäsi soittimista? . Tietenkin vastaus on Albert Collins. Hän sekoittaa niin . Minulla on 12 kitaraa tällä hetkellä... Olen aina rakastanut kitarainstrumentaaleja, soittanut niitä ja säveltänytkin muutaman sellaisen. Eräs mielenkiintoinen henkilö, joka on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen, on viulisti Lionel Young. Olen ?die hard?Fenderien käyttäjä. Ykköskitarassani Baby Bluessa on Humbucker, Joe Barden ja P-90 -mikit. Tämä levy (?Holdin. Court. En voinut asialle mitään... Viimeaikoina on levysoittimessani soinut useasti Terry Hanck and his greasy soul rockin' blues! Hänen levynsä?Look Out!? on aivan mahtava, se suorastaan tyrmäsi minut. Mitä mieltä olet bluesmusiikin tilasta nykyään? . Hänen tekemisissään sekoittuvat blues, rock?n?roll ja meksikolainen kansanmusiikki yhdistettynä hänen soulahtavaan ääneensä. varmaan arvaatkin, Eric Clapton! Hänen kanssaan haluaisin ehdottomasti soittaa. Onko sinulla jotain suosikkikappaleita omassa tuotannossasi? . 1 - 2013 ?Bluesista puhuttaessa mikään ei ole kuin ennen.? . Niissä on kaikissa omanlaisensa soundi. Pidän myös Stratocasterin soundista ja kaikista sen mahdollisuuksista. Opettelin soittamaan soolokitaraa Freddie Kingin instrumentaalikappaleiden avulla. on aivan toisenlainen levy verrattuna ?Holdin. Vanhemmasta tuotannostani tykkään soittaa kappaleita 24 Hour Fool ja Wrong Man For Me. se lähti muutamien fanien toiveista. festivaalien pääesiintyjinä. Kun kuulin John Mayallin ?Beano?-albumin (tuttavallisemmin ?Bluesbreakers with Eric Clapton?) tuli Eric Claptonista suuri kitarasankarini. Olisi paljon helpompaa liikkua pienen vahvistimen kanssa. Onko totta, että kitarakokoelmasi on pienentynyt vuosien saatossa? . Vasta myöhemmin huomasin, että kaikki valitsemani kappaleet ovat tuolta samalta aikakaudelta eli sieltä 1950- ja 60 -lukujen taitteesta. Niiden soittaminen inspiroi minua. Suosikkejani ovat Don?t Put The Blame On Me sekä All My Forgiveness. Sain heiltä idean tehdä jotain hiukan erilaista seuraavalle levylleni. Kutsun niitä nimellä ?DEBCASTERS?. Vahvistinpuolella mieluisin ja eniten käyttämäni vahvistin on 1967 Fender Super Reverb. Hän on © Torsten Ståhlberg en koskaan tuntenut samoin pianoa kohtaan. Koska useimmat heistä ovat sittemmin poistuneet joukostamme ja talous on huonossa jamassa, blues kamppailee olemassaolostaan. Mutta onneksi on vielä paljon todella tärkeitä bluesartisteja kiertämässä, minun ikäryhmästäni nousi ryhmä oppipoikia kulkemaan mestareiden jalanjäljissä! Hyviä esimerkkejä ovat Coco Montoya, tietenkin, Duke Robillard, Kenny Neal, Joe Louis Walker, Walter Trout, Rick Estrin ja Nightcats, Rod Piazza ja Mighty Flyers, Charlie Musselwhite, vain muutamia mainitakseni. Sitten on kokonainen uusi sukupolvi nuoria taiteilijoita, mukaan lukien joitakin erinomaisia naispuolisia soittajia! Sellaisia, joita en ollut aikaisemmin huomannut, kuten Laura Chavez. Minulla on pari Gibsonia, mutta Stratocaster on ollut pääasiallinen soittimeni jo vuosien ajan. Isälläni oli kattava kokoelma Ray Charlesin tuotantoa, tunsin vetoa noihin levyihin, tosin en vielä tuolloin tiennyt, että kiinnostamani oli bluesia
Siitä tulee varmasti hauskaa, se antaa hiukan erilaisen näkökulman musiikkimaailmaan, silloin vanhaan hyvään aikaan. Levyt: Picture This (Blind Pig, 1993) Loose Tonight (Blind Pig, 1994) I Got That Feeling (Blind Pig, 1997) Round Every Corner (Shanachie, 1998) Anson Funderburgh, Otis Grand & Debbie Davies: Grand Union (Blueside/Valley Ent., 1998) Kenny Neal, Debbie Davies & Tab Benoit: Homesick For The Road (Telarc, 1999) Tales From The Austin Motel (Shanachie, 1999) Love The Game (Shanachie, 2001) Key To Love (Shanachie, 2003) Live! . voida pitää välitöinä, niin totuuden nimissä on sanottava, että muutamat muut Daviesin julkaisut ovat päätyneet soittimeen noita edellämainittuja useammin. Kaikki turha on riisuttu pois ja lopputulos on minimalistinen, mutta onnistunut. 0069) -12 © MC Reco rds (1) Don?t Put The Blame On Me (2)The Fall (3) True Blue Fool (4) Done Sold Everything (5) Little Broken Wing (6) All Of My Forgiveness (7) Goin. Materiaali on sen verran hyvää, että muutaman vuoden ?pakollisen. Esikuvien vaikutteilta emme voi välttyä ja Freddie Kingin sekä Albert Collinsin läsnäolon voi aistia varsin voimakkaana. Boogie (11) Google Me Baby Viime syksynä 60 vuotta täyttänyt Debbie Davies on vihdoin vaihtanut lippahatut stetson-tyyliseen lierihattuun, ainakin kansikuvan sessioiden ajaksi, ja ryhtynyt tekemään taas sellaista musiikkia, jonka osaa parhaiten. Kappaleiden tasapainoisuus, tyylikkyys ja sujuvuus miellyttävät. Blues on Debbie Daviesin musiikillinen koti ja siellä hänen sydämensäkin selvästi pysyy. Riku Metelinen - 23 - 1 - 2013 ?. The Early Years (Debbie Davies, 2003) Live! 2005 (Debbie Davies, 2005) All I Found (Telarc, 2005) Blues Blast (Telarc, 2007) Holdin?Court (Little Dipper, 2009) After The Fall (M.C., 2012) After The Fall (M.C. Albumin kappaleista välittyvä innostuneisuus on käsin kosketeltavissa. ?After The Fall. Joskus vain on astuttava pari askelta taaksepäin päästäkseen yhden askeleen eteenpäin. To A Gaggle (8) I?ll Feel Much Better When You Cry (9) Down Home Girl (10) R.R. ja ?Holdin? Court. Näin tälläkin kertaa. Heti alussa otetaan luulot pois, kun särökitaravetoinen avausraita räjähtää käyntiin. Boogie. Tuottaja Dave Gross on luonut varsin kuivan ja yksinkertaisesti karun, mutta toimivan äänimaailman, joka sopii loistavasti levyn kappaleisiin. Yritän tulevaisuudessa pysyä terveenä, jotta voin tehdä rakastamiani asioita! Minulla on myös kirja työn alla. hengähdystauon voidaan todeta tehneen vain hyvää. Sovituksiin on todennäköisesti käytetty tavallista enemmän aikaa, ainakin lopputuloksen perusteella näin voisi päätellä. Hän on juuri kiertueella toisen suuren naisartistin, Candye Kanen kanssa. Onko sinulla jotain suunnitelmia tulevaisuuden suhteen? rds © MC Reco . Suosikeikseni avausraidan lisäksi nousevat melodinen ja herkkä Little Broken Wing, syvänsininen True Blue Fool sekä levyn ainoa instrumentaali, tiukka shuffle R.R. Vaikkei kahta edellistä levyä ?Blues Blast. on odotettu askel eteenpäin ja myös kaupallinen suksee on hyvin todennäköistä. yksi tämän päivän rankimmista kitaristeista
On meinaan löydetty kovaa sakkia mukaan. Kosketinsoittaja Heidi Perello on ystävä jo vuosien takaa. © Jyrki Kallio DOOBIE TWISTERS Bluesveljesten paluu K uluvan vuosituhannen alkupuolella tamperelainen pitkän linjan bluesjyrä Doobie Twisters laittoi pillit pussiin ja kitarat laukkuun. Jos keikkajärkkärille lyö kouraan yli kymmenen vuotta vanhan levyn, jonka julkaisun jälkeen puolet bändin jäsenistä on vaihtunut, niin ei se kovin vakuuttavaa kuvaa anna. . AR: ...eikä ota drinksuja ennen keikkaa, tai muuta semmoista. . Pakko mainita myös se, että suoraan ja rehellisesti sanottuna bändi on nyt soitannollisesti parhaimmillaan mitä ikinä. Itse asiassa hän ehti liittyä jo edelliseen kokoonpanoon vähän ennen sen hajoamista. 1 - 2013 Doobie Twisters on nimenomaan veljesten, eli meidän, bändi. AR: Se on totta. Jyrki soitti muun muuassa Houserockin. JR: Niin kuin ei ota kukaan muukaan. . Meillä on kuitenkin ollut hyviä rumpaleita: Pensomaan Ari, Vienolan Esa ja Sääkslahden Santtu. - 24 - Kun Santtu jäi pois niin mietittiin, että mistäs me nyt rumpali löydetään. Bändi esiintyy nykyään vesiselvänä. ?Tra-la-la days are over.?. Nykyisessä kokoonpanossa ovatkin kaikki muut uusia paitsi me. Samalla puhuttiin että uudelleen bänditouhuihin tomeroituneet Rissasen bluesveljekset Jarmo ja Aarno ovat koonneet tyystin uuden, entistä ehomman Doobie Twistersin. MARKO AHO Kertokaahan hieman uuden livelevyn taustoista. . Viisi vuotta sitten alkoi kaupungilla kiertää huhu tauon päättymisestä. Jyrki sanoi, että heidän pärinäpoikakerhossaan on semmonen Itkosen Pekka, jota kannattaisi ehkä kokeilla. Se on soittanut pitkään muun muuassa Kapa Ahosen Nääsvillen veljeksissä kantria ja olipa se aikoinaan Irwinin luottorumpalikin. Pekka on takuuvarma rumpali johon voi luottaa. AR: Juuri tuosta syystä haluttiin tehdä livetaltiointi käyntikortiksi. Bändi ei kuulemma missään vaiheessa hajonnut, vaan piti ainoastaan pitkähkön tuumaustauon. Reilun viidentoista vuoden aikana mittariin oli ehtinyt kertyä lukematon määrä keikkoja, tuhansia ja tuhansia kilometrejä, sekä jonkun verran mailejakin. Toista kitaraa soittavan Lariniemen Jyrkin kanssa oltiin vuosia samalla treenikämpällä. Se on rehellinen tallenne, jota ei ole juuri studiossa korjailtu. . Se ei töpeksi tai sekoile. . JR: Pekka osoittautui heti tarkaksi soittajaksi, joka tietää missä mennään. Jarmo Rissanen: Itse asiassa liven tekemistä suunniteltiin jo edellisen studiolevyn (?Black Or White?, 1999) jälkeen, joten eihän tässä mennyt kuin jonkin matkaa toistakymmenettä vuotta suunnitellessa. . Fendersissä ja One O?Clock Humphissa. Suomesta ei ole kovinkaan helppo löytää sellaista bluesrumpalia, jolta homma taittuisi itsestään. Pyydettiin se treeneihin ja sehän olikin juuri oikea mies meille. . Aarno Rissanen: Nyt päätettiin julkaista livelevy pelkästään siksikin, että siitä kuulee ihan suoraan mikä on bändin livekunto
Sitten kun ne artistit olivatkin keikalla pukeutuneet ihan viimeisen päälle, niin joku toimittaja . Ne kaverit on kuitenkin hyvin harvassa, jotka voivat soittaa ihan mitä vain niin kuin Zappa. Me ollaan tosiaan soitettu samoissa bändeissä koko ikämme. Miten lahtelaisveljekset alkujaan hurahtivat bluesiin? . Aamusta iltaan niitä samoja levyjä. Yksi mun luokkakaveri piti sitten tunnin esitelmän bluesista kun mä olin yhdentoista vanha. Jarmo sanoi vaan yhtenä päivänä, että hänelle riittää tämä meininki ja niinpä me perustettiin bluesbändi. . ja jatkoin. . Haluttiin saada aikaan sellainen kokonaisuus, että keikoilla jengi viihtyy ja tanssii. Muistan nimittäin senkin ajan Suomessa kun oli synti tanssia bluesin tahtiin. . Me saatetaan muuttaa paljonkin niitä ja tehdä itsemme kuuloisiksi, koska pelkän kopion tekemisessä ei ole mitään järkeä. Sitä ennen meillä oli ollut muun muuassa The Road-, Yonder Blues- ja Full House -nimiset bändit. Se ei kuitenkaan pärjää alkuperäisversiolle. Hyvä esimerkki on A Little Bit Of Blues. Soitin Juicen levyä sitten Pepelle o ja Aarno parisen vuotta Rissasen bluesbroidit Jarm 26 valokuvat Aarno 25jen sivu i sitten... (kaikk Rissasen kotiarkistosta) 1 - 2013 ?. JR: Olisikohan se ollut vuonna kahdeksanviis. . Sain sitten veljenkin innostumaan. Mä perustin bändin ensin koulukaverini kanssa. Alkuun olin itse kitaristi, mutta kun meillä oli semmonen basisti joka ei oppinut soittamaan bassoa, niin mä siirryin bassoon ja Jarmo tuli kitaraan . Me oltiin jo tuossa vaiheessa nähty kaiken maailman legendoja T-Bone Walkerista lähtien. Se oli mun mielestä hyvä neuvo. Doobie Twistersissä on samanlaista huumoria, kuin Fabulous Thunderbirdsissä. Uudelleen, uudelleen ja uudellen, niin kauan, että se varmasti menee oikein. Kun me kysyttiin Pepeltä vinkkejä treenaamiseen, niin se sanoi vain, että älkää löystykö. Penso oli vielä rummuissa, kun sitä aikoinaan treenattiin. Pepekin muuten teki sen funkina. Nehän soitti siihen aikaan Chicago Overcoatissa ja tulivat viikonlopuksi jammailemaan meidän kanssa. . Ne artistit olivat yleisön viihdyttäjiä. Jo bändin nimikin kielii siitä ettei liikkeelle lähdetty ryppyotsaisesti. JR: Eikä siitäkään ole ainakaan mua vastaan tullut muita versioita kuin Clearwaterin oma, meidän ja sitten Ahlqvistin versio. Jos lähtee liiaksi tuulten vietäväksi, niin sitä muuttuu helposti eläväksi jukeboksiksi. Me mietittiin, että tämähän toimii ja muutettiin se välittömästi. . AR: Sitä luokkaa. Mä en muista siitä kuulleeni kuin Diz Watsonin ja Eddie Boydin versiot. . Pepe oli niin kova jo silloin. Koskas Doobie Twisters sai alkunsa? . Se ei ollut koskaan kuullut koko piisiä ja alkoi luonnostaan soittaa sitä rockabillyna. Sitkeesti. . Ei kukaan anna sellaisia nimiä bändeille vakavissaan, vaan siinä on mukana myös huumorimieltä. Myös pukeutuminen on aina ollut tärkeä juttu ja sitä se tulee aina olemaan. en muista kuka se oli . Sama juttu vaikkapa Blue Coat Manin kanssa. Viimeksi mainittuhan teki 1980-luvun alussa Blue Northille EP:nkin (BN-1002). Sitä tuskin mistään enää tänä päivänä löytyy. AR: Me oltiin saatu tarpeeksemme niistä bluesbändeistä, jotka seistä jäpittää koko keikan samoilla jalansijoilla. Bändillä pitää olla näkemys, vaikka sitten häilyvä, siitä mitä tekee. - 25 - . Siinä musiikissa oli joku semmonen juttu joka puhutteli heti. Ei tietenkään tarvitse äärimmäisyyksiin ja glitteriin mennä, mutta kyllä siihen pitää panostaa. Muistan kuulleeni tarinan siitä kun ensimmäisiä bluesartisteja tuotiin Suomeen keikalle. AR: Mä soitin myös huuliharppua kolme vuotta. Sitten kuulin Ahlqvistin Pepeä ja samana iltana heitin harppuni roskiin. Aivan kuin niille olis maalattu lattiaan kengän kuvat tai jotain. Sillä kuunneltiin ahkerasti Dannyn Kesäkatua, Creamin Sunshine Of Your Lovea, Monkeesia ja Animalsia. JR: Mä olin alkuun sähköviulisti. AR: Kun hiekkalaatikko loppui kesken, niin me perustettiin bändi ja sillä tiellä ollaan edelleen. Full Housen jälkeen kahdeksankymmentäluvun House puolivälissä perustettiin Doobie Twisters. Tai en mä oikeasti ole viuluun ikinä koskenutkaan, mutta sellainen, mitä ilmeisimmin Papa John Creachin innoittamana syntynyt, idea jossain vaiheessa oli vahvana mielessä. . Eddy Clearwaterin alkuperäinen piisi on funkia ja meillä se menee rockabillyna. Leskisellä oli treenipaikka meidän kodin lähellä, joten mä olin innoissani siitä. Siihen on otettu molemmista versioista jotain. Keitäs ovat Rissasen bluesveljesten tärkeimmät esikuvat? FBS:n Blue North -levymerkille EP :n vuonna 1980 levyttänyt Full Jos luodaan silmäys menneisyyteen, niin mistä kaikki alkoi. Yks juttu mikä uudella levylläkin kuuluu hyvin on se, että vaikka siellä on seassa jotain tuttujakin piisejä, niin me kyllä pyritään saamaan niihin omaa näkemystä. Kerroin vieressä ihmettelevälle tyttöystävälleni, että täytyy lopettaa harpunsoitto, kun ei siitä kuitenkaan tule mitään. AR: Niin kuin uudessa levyssäkin lukee, että veljekset kiittävät Pepe Ahlqvistia ja Jaska Heinosta, niin ne on kyllä kaksi tärkeintä esikuvaa. meni kysymään että miten ihmeessä te olette näin hyvin pukeutuneet. Tietty vaiva pitää kuitenkin aina nähdä, että homman saa toimimaan. Tosin Pepe itse on musikaalisesti niin lahjakas, että se soittaa melkein mitä vain soitinta varsin vaivattomasti. Tähän vierailuun sisältyy myös sellainen hauska muisto, että Juice Leskisen ensimmäinen Coitus Int -levy oli ilmestynyt noihin aikoihin. Bändin pitää näyttää bändiltä. Se oli tietty odottanut näkevänsä jotain lappuhaalariväkee suoraan puuvillapelloilta. Vieraat olivat pitäneet tätä toimittajaa ihan tyhmänä ja sanoneet, että totta kai he parhaimpiinsa pukeutuvat kun yleisölle esiintyvät. Tärkeää on myös säilyttää bändin linja. Mä aloin heti seuraavasta maanantaista treenata Buddy Guyn One Room Country Shackia ääni ääneltä levysoittimella kuunnellen. Se oli menoa välittömästi. AR: Ensin me hankittiin patterikäyttöinen levysoitin keräämällä Coca-Cola -korkkeja. AR: Se viikonloppu oli joka tapauksessa lopullinen potku, joka laittoi hommat vauhtiin. . Blues tuntui niin rehelliseltä ja hyvältä. Aiemmissa bändeissä oltiin soitettu myös Jethro Tullia, Bad Companya, Freeta ja ties mitä muuta. Ei mitään itseensä vetäytynyttä villapaitabluesia. JR: Enimmäkseen se tosin taisi mennä niin, että Jaska ja Pepe jammailivat ja me kuunneltiin. . AR: ...ja meillä on niiden kahden symbioosi. Silloin oli ideana keskittyä pelkästään bluespohjaiseen musiikkiin. JR: Meillä oli alun alkaen ideana tehdä viihdyttävä bluesbändi. Joskus seitsemänkymmentäluvun alkuvuosina, kun soittojuttuja aloiteltiin, niin Jaska ja Pepe tulivat käymään meillä Tampereella. onneksi. . AR: Pepe kertoi treenanneensa huuliharppua siten, että se soitteli kahdeksankin tuntia putkeen jotain Sonny Boy Williamsonin riffiä. Niiden esittämänä blues ei todellakaan ollut niin vakavaa. Sitä vastaan me vähän jopa kapinoitiin. Se on loppuunmyyty. . Jupisin vaan, että ?ei mene vielä. Mä olin niinku halolla päähän lyöty, että onks tämmöstä oikeesti olemassa. JR: Se oli kuin herätys todellisuuteen. JR: Kyllä kolmessakymmennessä vuodessa levy pitääkin loppuun myydä. Se soitti esitelmässään Champion Jack Dupreeta ja John Mayallia. Blues tarkoittaa sananakin useimmille semmoista renttuilua ja köyhyyttä, joten siitä syntyvät mielikuvat ovat helposti saman suuntaisia
JR: Bändihän lähti aikoinaan hyvin liikkeelle. Se oli kova juttu just silloin. Eihän me tajuttu, että se ei ollutkaan enää sama ?musta pantteri?, jota me oltiin American Folk Blues -levyillä ihasteltu. . Meitä takahuoneeseen haastattelemaan tulleelta Tero Lietteeltä kuultiin, että Hearthill oli toisena suomalaisena bändinä siellä, mutta niihin me ei kuitenkaan törmätty. Teidän ensimmäinen levy ?Rocket Pocket. Jos kuitenkin palataan Doobie Twistersin historiaan, niin ettekös te olleet Amerikassa keikoilla jo ennen ensimmäistä pitkäsoittoa? . Mentiin sisään ja istuttiin pöytään, niin eiköhän sinnekin ruvennut joku bändi kasaamaan kamoja nurkkaan. Se oli isänsä Carey Bellin ja Eddie Clearwaterin kanssa täällä Talviblues-kiertueella ja kysyttiin voisiko se samalla reissulla pistäytyä studiossa. JR: Nykyäänhän netistä löytyy kaiken maailman treenivideot ja tabulatuurit melkein kenen tahansa sooloihin, joten kopiointi ja opettelu on helpottunut melkoisesti. Se oli kyllä melko tavalla sekaisin. Aivan samaan tapaan bluesissakin pitää tietää miten se suurin piirtein menee, että sitä voi tehdä omaa versiotaan. Esimerkiksi kaikki nuo Stevie Ray Vaughanin kopioijat, joita on viime vuosina ollut pilvin pimein, keskittyvät vain siihen yhteen tyyliin. ?Mr Boogie Woogie Nighthawk. Se tuntee musiikkityylit ja niiden perinteet niin hyvin, että se pystyy sieltä täältä ottamaan vaikutteita ja yhdistelemään niitä omaan juttuunsa. (1992) oli puoliksi live ja puoliksi studiolevy. Kun nää festivaalit olivat käynnissä, niin siellä oli kaikki paikat humua täynnä. Kaupungilla kävellessä me nähtiin sellainen pieni baari vähän sivummalla. Siinä oli mielenkiintoisena lisänä myös Lurrie Bell vierailemassa. Kun me kierrettiin viikkokaupalla ja asuttiin hotelleissa, niin siihen aikaan joka paikassa oli MTV auki. Pyydettiin Woody meidän majapaikkaan jamittelemaan ja sovittiin homma. Sitten kun tultiin Suomeen, niin ehdotettiin ohjelmatoimistolle että haluttais tuoda Woody tänne keikoille. Tiedän monta muutakin tyyppiä jotka osaavat tehdä jotain todella hyvin, mutta eivät itse pidä sitä yhtään minään ja tekevät sitä huomaamattaankin. . AR: Lurrie Bell saatiin helpostikin vierailijaksi. Eihän niitä ääniä koskaan ihan yksi yhteen oppinut kopioimaan, mutta eipä se olisi tarkoituksenmukaistakaan. Juuri siinä se hienous onkin, että kun niitä juttuja ei opi soittamaan ihan just samanlailla, vaikka kuinka koettais, niin ne muuttuu hiljalleen omaksi tyyliksi. Etenkin kun ajan myötä tulee lisää vaikutteita sieltä täältä ja kaikki sekoittuu keskenään. Perusteet pitää kuitenkin olla hallussa. . JR: Jos noista esikuvista vielä jatketaan, niin tuon bluesherätyksen jälkeen harjoittelin Buddy Guyn lisäksi muun muuassa B.B. Katselivat ehkä toisiaan epäuskoisina. Aivan samalla tavoin Peter Green kehitti oman tyylinsä pitkälti B.B. 1 - 2013 - 26 -. Kingin ja Peter Greenin kitarajuttuja. Kingin pohjalta ja teki siitä oman juttunsa. AR: Aivan niin kuin Lars Von Trier sanoi elokuvakoulussa miettineensä, että ainakaan noin hän ei rupea koskaan tekemään elokuvia. Eivät tainneet samassa määrin innostua Leskisestä kuin me bluesista. . Mä sanoin, että mennään tonne kaljalle, kun siellä ei ollut juuri ketään . Monesti huomattiin, että kun Woody lähestyi käytävää pitkin ja ovi oli auki, niin se jo matkalla lauloi suoraan sitä piisiä mikä sattui televisiossa soimaan. Valitettavasti vain tanssiminen . Jarmo Rissanen, Lurrie Bell ja Timo Hautamäki Tampereen Harasoo Studiossa tammikuussa 1991, työn alla kappale "Wine Head Woman" ja Jaskalle ja intoilin, että tää on kova jätkä tää Leskinen. Suoraan vinyyliltä ja ääni ääneltä. AR: Vaikkapa Raulamon Jussi on hyvä esimerkki siitä, miten kaikkea omaksumaansa tietoa voi käyttää omaperäisesti. JR: Kyllähän sitä naureskeltiin, että olisiko sittenkin pitänyt pyytää Clearwater vierailemaan levyllä, mutta mun mielestä on hyvä, että pyydettiin Lurrie. Wine Head Woman on kuitenkin ihan mainio raita. Seuraavalla kahdella Doobie Twisters -julkaisulla solistina vieraili amerikkalainen Woody Garrett. Mistäs hän teidän mukaanne tarttui? . Niinpä me mentiin keikan jälkeen juttelemaan. Omaperäisiä ja kekseliäitä juttuja. Keskusteluhan lähti mukavasti lönkyttelemään aasinsiltoja. Kuinka se järjestyi? . Mä en tiedä kuuluiko se edes bändiin, todennäköisesti ei, mutta se meni bändin mukaan ja veti aivan mielettömän shown. Sillä oli aivan ilmiömäinen sävelkorva. AR: Mä en tiedä tarkalleen miten se kuvio meni, mutta ohjelmatoimisto oli ollut yhteydessä South By Southwest -festivaalin kanssa ja lähettänyt sinne täkäläisten bändien materiaalia. Muistan miten ne vain istuivat eivätkä sanoneet mitään. ja Albert King, siitä löytyy Lonnie Mack ja Lightning Hopkins, mutta se on kuitenkin Stevie Rayn oma tyyli. Ei tartte enää niin paljon vinyylilevyjä ja läheisten hermoja kuluttaa. . Sen livepätkä muuten alkaa ?Boogie Woogie Nighthawkilla? ihan niin kuin tämä uusi levykin, mutta se on ihan sattumaa. Pari vuotta myöhemmin julkaistu ?Perfect For Parties?(1994) jäi alamittaseksi ja ilmestyi minilevynä. Siitäkin piti tulla täyspitkä, mutta se jäi kesken. Me oltiin tehty pohjia vaikka kuinka paljon ja Woodyn piti ne laulaa, mutta jotenkin se jäi. Woody oli jumalattoman lahjakas kaveri. Siitä löytyy Hendrix, siitä löytyy B.B. Se on musiikillista evoluutiota. . Kuitenkin se tiesi, että jos meinaa rikkoa kaavaa, niin se kaava pitää ensin tuntea. Meidät sitten valittiin tuon debyyttisinglen perusteella Austiniin soittamaan. Me esiinnyttiin muun muuassa Continental Clubilla eestiläisen Kolumbus Krisin kanssa samana iltana. ilmestyi vuonna 1991. Jo meidän ensimmäinen single (All I Want / Find Out) sai huomiota ja meidät tosiaan myytiin sen avulla Austiniinkin keikoille. . muutama hassu ihminen vain. Siitä se lähti. Me tehtiin neljä rundia ja pari levyä Woodyn kanssa. JR: Woody osasi myös pistää yleisöön vauhtia. Sehän tanssikin kuin Michael Jackson, vaikka painoi kaksisataa kiloa. AR: Woody me tavattiin siellä Austinin SXSWreissulla. Se ei kuitenkaan ole apinointia. He eivät huomioi sitä, että Stevie Rayn tyyli oli muodostunut sen esikuvien sekoituksena. Se ei varmaan itse edes huomannut laulavansa. Vähän niin kuin se rakentaisi legopalikoista jotain aivan muuta kuin mitä siinä paketin kannessa on kuvattuna. Sinne alkoi ihmisiä tanssia suoraan sisään ja kaikkee. Hautamäen Timo sanoi, että kysytääs tota kaveria Suomeen kiertueelle. Sitten ne alkoivat soittaa ja Woody meni laulamaan
Ei jengi kauheesti enää keikoillaan juo. Ensinnäkin se kertoisi vähän sivusta katsoen mitä musiikkibisneksessä tapahtuu, mutta sillä olisi myös fyysinen todellisuutensa, koska joka ainoan keikka-auton sivuovi oli aina hajalla. Joko sä et päässyt ulos sieltä, tai sä et päässyt takaisin sisälle. AR: Woody käveli hotellin pihalla ja treenasi korvalappustereoiden kanssa piisejä. Kyllähän tonne päästäis sillä kourallinen dollareita ja kaljaa päälle -diilillä soittamaan vaikka kuinka paljon, mutta mieluummin sitä keskittyy tekemään muutaman kunnon keikan silloin tällöin. . Sen sijaan Heidi Perellon koskettimet jäävät miksauksessa paikoittain muiden jalkoihin. JR: Eikä kukaan mene Winterille sanomaan, että mitä sä nyt ton Dust My Broomin menit levyttämään. Sehän on vanha ja puhkikulunut renkutus! DOOBIE TWISTERS Roomful Of Doobies . hyvinkin maukkaan kontrastin. Käsittääkseni tuo kontrasti saattoi toisinaan olla vähän turhankin jyrkkä, joten ehkäpä unohdetaan menneiden muistelu ja keskitytään itse asiaan. AR: Sitä kautta ne laulut saattavat siirtyä myös seuraaville sukupolville. . Hän on hyvässä laulu- ja soittovireessä, joten kulkevaa kitarointiaan toki mieluusti kuunteleekin. Totta kai mukaan mahtui kaikenlaisia Trio Forrester -henkisiä pitseriavetojakin, mutta homma toimi. Siihen aikaan oli vielä keikkaliksatkin kohdillaan. Tosin silloin piti myös olla keikkabussit ja henkilökuntaa; kuskit ja roudarit, joten ei me silloinkaan rikastumaan päästy. JR: Meillä jatkui tiivis keikkatahti ja hurja meno sen yhdeksänkymmentäluvun. Boogie Woogie Nighthawk, A Little Bit Of Blues ja Give Me Back My Wig kulkevat tuttuun tyyliin niin penteleesti. Arska Rissasen ja Pekka Itkosen rytmiryhmä pistää yhdessä kakkoskitaristi Jyrki Lariniemen kanssa kompit rullaamaan. Lähdettiin Tampereelta keikalle, niin aina oli kysymysmerkki että mitä kaikkee ensimmäinen kilometri pitää sisällään. Monilta muiltakin bändeiltä juopottelu on onneksi karissut nykypäivänä. JR: Tässä livellä ei asiaa tuolta kantilta edes mietitty. Haluttiin vain tarjota bändistä rehellinen tallenne ja siinä kaikki. JR: Täytyy nyt katsoa miten keikkatilanteet ja muut tässä avautuvat. Myös Lariniemi pysyttelee takarivissä, hoitaa osansa komppikudoksesta ja vapauttaa Rissasen voimavaroja laulamiseen. Marko Aho 1 - 2013 ?. oli se, että ne eivät soita liikaa. nämä ovat niin kovia ukkoja, että soittotaitoa ei tarvitse edes erikseen mainita . Ihan sama lopputulos kuin nykyisinkin. . Rissasen bassolinjoissa ei turhia mutkia ole ja Itkosen rummutuskin on perusasioihin keskittyvää tarkkaa kyyditystä, joten hän istuu mainiosti Doobien rokkaukseen nojallaan olevaan bluesmeininkiin. AR: Eikä tolla levyllä nyt sentään mitään ?Got My Mojo Workingeja. Live At Klubi (Bluelight BLR 33163 2) (1) Boogie Woogie Nighthawk (2) Waiting On You (3) Sky Is Crying (4) Take Me Home (5) Give Me Back My Wig (6) Kokomo Blues (7) A Little Bit Of Blues (8) Love The World (9) Blue Coat Man (10) Willie And The Hand Jive (11) Like It This Way Kuten oheisesta kahvipöytäkeskustelustakin käy ilmi, niin Doobie Twistersin tuore livelevy on tehty lähinnä nyky-kokoonpanon käyntikortiksi ja sellaisena se toimii mainiosti. Olen nähnyt vuosien saatossa lukuisia keikkoja bändin eri variaatioilta ja pakko myöntää, että ryhmässä on nyt palaset hyvin kohdallaan. JR: Jos vaikka seuraava levy taas kymmenen vuoden päästä. . Tähän tuoreimpaan bändiversioon torvet päätyivät kuitenkin Pirkanmaan Blues Loversien jamien kautta. Kuulin Horny Hornsien soittoa paljon jameissa ja se mikä mua viehätti eniten . Hyvää kierrätyskamaa. Esimerkiksi kun Esa Kuloniemi oli Slide Guitar Summit -jamien vieraana, niin Hyrskykari oli alusta asti lavalla, mutta se ei soittanut ekaan piisiin ääntäkään. Tämmöisessä juurimusiikissa; vanhassa rock and rollissa, countryssa ja bluesissa on pirun vaikee lähtee sitä hommaa säveltämään uudestaan. Ainoastaan sanat ja melodia on sieltä lainattu. Ei sillä etteikö Jarmo Rissasella riittäisi eväitä yksinkin solistillisia vastuita kantaa, mutta muinaisina aikoina se kahden erityyppisen etumiehen järjestelmä tuotti . Jengi oli ihan innoissaan. Kun ne tulivat sitten keikan jälkeen juttelemaan ja kehumaan, niin ne pettyivät karvaasti, kun kävi ilmi että esiintyjistä suurin osa onkin suomalaisia. Onneksi eivät tienneet sitä etukäteen. . Ne pystyvät soittamaan ihan mitä vain, mutta ne osaavat olla myös hiljaa. erityisesti liveoloissa . Tosin siirtyminen luurikuunteluun kesken arvostelun kirjoittamisen paikkasi tätäkin epäkohtaa mukavasti, joten vika saattaa piileskellä myös lofilaitteistossani. Kappalevalikoimasta löytyy luonnollisesti nippu Doobien keikkabravuureita. Me tehtiin ihan pirusti keikkaa, niin Woodyn kanssa kuin keskenämmekin. AR: Nyt kun kokoonpanon lisänä on nuo irtojäsenetkin, eli Horny Hornsit Vesa Hyrskykari ja Masa Orpana, niin mieluustihan sitä tekisi sen verran isompia keikkoja että heidätkin saisi mukaan. Puhallinsektion nimi on lainattu vissiin James Brownilta suoraan, mutta tokkopa hän siitä pahastuisi. Isompi harmihan se olisi, jos noin hyvä nimi jäisi käyttämättömyyttään unholaan. Hyrskykari on soittanut meidän kanssa ennenkin ja oli mukana monilla Woody-keikoillakin. Doobiet jatkavat rokkaavan bluesin, jota ei kuitenkaan tule sekoittaa bluesrockiin, saralla vanhaan tyyliinsä. Homma toimii ja soundia on muhevoitettu parilla saksofonillakin. Rissasen kitara on selkeästi ja ansaitusti bändin ykköstykki. Ei se saa mun mielestä mikään itseisarvo olla, että piisien pitäisi olla omia. Meilläkin oli kymmenittäin autoja käytössä ja kaikissa niistä sivuovi renkkas. © Marko Aho loppui, kun se liukastui Suomen talvissa oloissa ja mursi polvensa. Miltäs nyt näyttää uuteen nousukiitoon lähteneen Doobie Twistersin tulevaisuus? . JR: Eikä se polvi koskaan kunnolla parantunut. Viimeisellä rundilla Woodylla olikin sitten kävelykeppi mukana. Mutta ne olivat hyviä aikoja. Se on lisääntynyt samaan aikaan kun keikkapaikat vähenee, joten kilpailu on kovaa. Se tajus että sitä ei siihen tarvita, joten se ei lähtenyt suotta tunkemaan sinne sekaan. Sitten vielä kun Vesa ja Masa ovat soittaneet niin paljon kimpassa, niin sovitukset näyttävät hoituvan lennostakin parilla lauseella. Ne on hyviä piisejä. ole. . Juurihan Winterkin teki sitä osastoa levyllisen ja toista kuulemma suunnittelee. Jään päälle oli satanut ohut lumikerros ja eihän se ollut semmoisiin oloihin tottunut, tuskin edes nähnyt lunta ennen. Tennari luiskahti, Woody kaatui ja polvi meni rikki. . Etenkin rokkibändithän ovat hyvinkin kunnianhimoisia ja keskittyvät itse pääasiaan. Siihen vaikuttaa varmasti sekin, että nykyisin myös bänditarjontaa on ihan perkeleesti. Niiden seassa on paljon tosi hyviäkin ryhmiä, jotka haluavat päästä soittamaan ja ovat valmiita lähtemään vähän halvemmallakin. Kyllä sen hyvin ymmärtääkin, että keikalle tekee mieli ja pitäs päästä esiintymään. Periaatteessa tää on siis sama piisi, mutta molliversio. Homma toimi muuten, mutta kun ikinä ei tiennyt että mitä tapahtuu. Enemmänkin se olisi vain sanojen vaihtamista. Olishan sitä tietty nytkin voinut kikkailla ja sanoittaa noita uudestaan, mutta ei se oikein innosta. Tosin eroaahan esimerkiksi meidän Sky Is Crying hyvin paljon alkuperäisestä. AR: Sitten kun seuraavaa levyä aletaan tehdä, niin siihen olisi tarkoitus laittaa enemmän omaakin materiaalia. . Jotenkin siihen aikaan oli itsestään selvää, että keikoilla myös lutataan viinan kanssa ja sitä tuli harrastettua vähän liiankin kanssa. Tällä hetkellä meillä on ohjelmiston uusiminen menossa ja ahkerasti treenataan. . Bluesbändejäkin on Suomi pullollaan. JR: Mitäs se haittaa vaikka olisikin. AR: Tuli mieleen se kun Woodyn kanssa, kun kierrettiin Keski-Ruotsissa. Oikeesti jos on vanhoja hyväksi havaittuja piisejä, joista on vuosien saatossa tehty erilaisia versioita, niin sehän on vain hyvä juttu. Saadaan uutta näkemystä joka suunnasta. . Niiden kanssa homma toimii käsittämättömän hienosti. Mä oon noiden kiivaimpien keikkavuosien pohjalta päättänyt, että jos mä kirjoitan joskus kirjan bändielämästä, niin sen nimeks tulee ?Sivuovi?. Siihen olisi kaksi syytä. Ja en mä ainakaan ole koskaan ennen kuullut sitä mollista soitettavan. . Ainut asia mitä kieltämättä jäin hieman kaipaamaan on kahden laulaja/kitaristin vuorovaikutus. . Aikoinaan kun ruvettiin tuota piisiä soittamaan, niin mä laiskuuttani lainasin siihen tekstin Sky Is Cryingista. Horny Hornsien fonit töräyttelevät ja tuuttai- - 27 - levat sopivan säästeliäästi siellä täällä ja ottavat tarjotut soolopaikat innolla vastaan. AR: Kyllä sitä on nyt jo suunniteltu, eli homma on ajatteluasteella. . Se on tuttu tunne. Nyt kun aloitettiin muutama vuosi sitten uudestaan, niin silloin huomas, että kaikki muu oli meidän tauon aikana kallistunut, mutta keikkaliksat olivat pysyneet ennallaan, tai jopa pudonneet
Molemmilla on aika samankaltainen musiikkimaku, joten yhteistyö on ollut aika helppoa. Sanoituksiin haen inspistä totta kai omasta elämästä, mutta myös paljon ympärillä tapahtuvista jutuista ja epäkohdista. Ja on jo tehnytkin! Monet uusista blues-kitaristeista ja -laulajista ovat naisia. Naiskitaristit ovat nousseet tasolle, jossa mieskitaristitkin operoivat - nyt huomio on kitaristin soiton tasossa, ei enää niinkään sukupuolessa. Onko naiskitaristeilla sitten helpompaa. Kieltämättä Joe Bonamassa takoo levyjä kovalla vauhdilla ulos liikkuen monen eri genren alueella. Hänen soitostaan kyllä on kuultavissa vahvasti Eric Johnsonin perintö . Oli loistavaa, että Musiikkikasvatuksen osastolla annettiin tehdä gradu aiheesta, joka oikeasti kiinnostaa ja tukee omaa oppimista! Housen soitto oli melko raakaa ja joitakin äänityksiä, etenkin niitä uudempia 60-luvulta, on karu kuunnella, sillä vuodet ovat tehneet tehtävänsä, ja varmaan viehätys pulloon omansa. Onko mielestäsi kysymys sattumasta vai buumista, joka heijastaa yleisempää asennemuutosta? . Viime vuosina on tullut keikkailtua ahkerasti Englannissa ja sana on kiirinyt sen verran, että myös biisintekijät ovat aktivoituneet tarjoutumaan yhteistyöhön. Tosielämän mörköjä, joita ei pääsekään karkuun, kun ne tielle sattuvat. Muut kappaleet käsittelevätkin sitten muita parisuhdedilemmoja, niitä yleisempiä aiheita. Englantilaisen Oli Brownin uraa seuraan tiiviisti myös, mutta Chantel McGregor on mielestäni sellainen kitaristi, joka tulee tekemään varmasti mielenkiintoista ja todella kovaa matskua. Innostuin ehdotuksesta kovasti ja buukkasimme session hänen studiolleen ja musiikkia alkoi syntyä. Sovituksessamme on kuitenkin pikkuinen jippo, sillä soittamani intro ei oikeastaan ole Death Letteristä, vaan Housen My Black Mama -kappaleesta lainattu. eikä siinä mitään, Eric on kyllä - 28 - loistava ja itsekin diggailen häntä kovasti. Rufin blues-karavaani on tainnut parikin kertaa olla varsin naisvoittoinen ja Englannissa mainitsemasi Chantel McGregor kerää alan palkintoja. Ja suurin osa slidekappaleistani pohjautuu vanhaan slidekitaratraditioon, jonka ympärille tulee usein tehtyä sitten jotain modernimpaa saundimaailmaa. Entä levyn uudet omat kappaleet. Nimestä voisi luulla, että kyseessä on jotain levyltäkin löytyvän Lil Johnsonin Press My Button -biisin kaltaista rietastelumeininkiä. laittavat kapuloita rattaisiin. Levylle laitettiin sitten tekemämme biisit Joyful Misery ja At Least We Still Fight. Levyn nimi on ?Forbidden Fruit?. Tässä Erjan mietteitä uudesta levystä ja blues-musiikista yleisemminkin. TIMO KAUPPINEN . Levyn julkaisuun liittyvien kiireiden keskellä ja Englannin keikkakiertueen alla hän ehti kuitenkin antaa haastattelun Blues News -lehdelle. Miten tämä uusi albumi sai alkunsa ja kuinka sen teko sujui? . Ainoastaan laulut on tehty jälkikäteen.. Ajattelimme, että ?Forbidden Fruit. Itse kappale Forbidden Fruit on syvällinen, aiheeltaan raskas hidas blues. Lisäksi mukaan otetaan © Tina Korhonen Edellisen studiolevysi ilmestymisestä on kulunut kolme vuotta. Mistä olet saanut virikkeitä niiden sanoituksiin ja soundeihin? . © Tina Korhonen ERJA LYYTISELTÄ uusi levy ja laaja kiertue E rja Lyytisen viides sooloalbumi ilmestyi tammikuun puolessavälissä. Tavallaan nämä ?ensimmäiset naiskitaristit? ovat pedanneet tietä monelle nuoremmalle toimien esikuvana, ja ehkä tärkeimpänä luoden pohjaa, siten että siihen ?voiko nainen soittaa soolokitaraa? ihmettelyyn ei niinkään nykypäivänä jää sijaa. Soitin biisin vanhimmalla kitarallani, Suprolla vuodelta 1952. Death Letter on klassikko ja pyrimmekin siihen, että se saisi kaltaisensa kohtelun, versioitahan biisistä on tehty useitakin erilaisia mm. White Stripesin ja Cassandra Wilsonin toimesta. Ana Popovic, Sue Foley, Bonnie Raitt, Susan Tedeschi ja Rory Block kuuluivat uranuurtajiin. Ketkä heistä ovat mielestäsi tällä hetkellä kiinnostavimmat? . lehdet ja media riepottelevat pariskuntia sotkeutuen näiden elämään. Päätimme viimeinkin laittaa mukaan Davide Florenon kanssa säveltämäni kappaleen Change Of Season, jonka liveversio poimittiin jo vuosia sitten Myspacen kulta-aikoina Guitar Playerin palstalle uutuutena. Kuitenkin vasta nyt koimme biisin studiohetken tulleen. 1 - 2013 Entä mikä on suhteesi yleensä vanhaan bluesiin? . Mistä on peräisin tällainen nimi? . studiolivenä saadaksemme rouheutta kappaleeseen. Elämässähän riittää ihan tarpeeksi haasteita muutenkin, eikö olisi parempi yrittää vaan vetää samaa köyttä. 1940 lukujen aikaista nainen ja kitara, tai mies ja kitara -meininkiä. Päinvastoin kappaleessa kuvataan satumaailman omaisesti nuorten tyttöjen elämään kohdistuvia uhkakuvia. Hänen kappaleisiinsa ja kitaransoittoonsa taidat olla varsin hyvin perehtynyt... . Eräälle Lontoon keikalle tulikin biisintekijä, tuottaja-kitaristi Alan Darby, joka on tehnyt musiikkia elokuviin sekä sellaisille artisteille kuten Bonnie Raitt ja Bonnie Tyler. Sitä voisi moni meistä vielä opetella. Viime vuosina on julkisuuteen noussut paljon nuoria ja lahjakkaita kitaristeja. On ollut mahtava tavata näitä mimmejä, kun kuitenkin sitä jossain määrin nuorempana oli aina se yksinäinen susi eli naiskitaristi. Kun aloitin ulkomaan keikkailut vasta seitsemisen vuotta sitten, mm. Punnitaan enää sitä, mihin taidot oikeasti yltää ja onko musiikki hyvää, eikä sitä onko päällä hame vai housut. Teet bändisi kanssa Suomessa jälleen levynjulkaisukiertueen, joka ulottuu aina Rovaniemelle saakka ja kestää toista kuukautta. Oman urani varrella mukaan on tullut todellakin iso liuta naiskitaristeja. Settiin kuuluu tietenkin uuden levyn biisit, tarkoitus on sisällyttää kaikki yhdeksän kappaletta 90 minuutin konserttiin. No ei ehkä ollut vuosikymmen sitten, mutta nyt ehkä on niihin aikoihin verrattuna, sillä asenteet ovat muuttuneet siinä määrin, että yleisön odotukset ovat samanlaiset kuin jos lavalle nousisi mieskitaristi. kaltainen teos. Levyllä on uusia sävellyksiäsi, mutta myös vanhaa delta-bluesia. Son Housen vaikuttava Death Letter on saanut sinulta uuden tulkinnan. Tuotimme levyn yhdessä Davide Florenon kanssa ja Davella oli aika selkeä näkemys soundeista, sillä hän on tuottanut ja miksannut lähivuosina useita erilaisia albumeita. Tein aikoinani valmistuttuani Sibelius-Akatemiasta pro gradun Son Housesta ja hänen deltabluessoittotyylistään. Biisissä ylistetään siis yhteenkuuluvuutta. House nimittäin lauloi My Black Mama -kappaleeseen noita Death Letter -sanoituksia ennen kuin biisi varsinaisesti muodostui omakseen. Äänitimme tämän raidan ns. Viimeisten kolmen vuoden aikana kappaleita on syntynyt aika verkkaisesti. Millainen keikkasetti on odotettavissa? . Tälle levylle valikoitui sitten sellaisia, joiden koimme muodostavan soundillisesti ja fiilikseltään kivan kokonaisuuden. Siellä on tunnelmointia, slide-iloittelua, vanhoja bluesbiisejä ja tietenkin sellaisia koskettavia, ja hieman synkkiäkin, syviä aiheita sekä miesten ja naisten välistä kanssakäymistä, joka onkin bluesille tyypillistä. Esimerkiksi funkimpi raita Hold On Together tarttuu yhteenkuuluvuuteen ja kuinka hankalaa se joskus on kun mm. olisi levylle hyvä ja naseva nimi, jonka poimimme samannimisestä kappaleesta. Biisi kasvaa aika lailla noiden seitsemän minuutin aikana ja siitä tulikin vähän sellainen ?guitar anthemin. Tykkään itsekin soittaa keikoilla vanhaa bluesia. Jos haluan rentoutua himassa, niin useimmiten tulee kuunneltua vanhaa bluesia . Tai ?frendit. Mutta kiistatta hän on vaikuttanut useaan sukupolveen soitollaan ja kappaleillaan. eli jotain 1930
+ toimituskulut; liput ja lisätiedot osoitteesta www.erjalyytinen.com - 29 - uusi LEvy ForbiddEn Fruit Kaupoissa nyt! 1 - 2013 ?. Rundi alkaa Lahden Sibeliustalolta 12.2. päättyen Savoy-teatteriin Helsinkiin 15. Käymme myös Skotlannin puolella festareilla ja lisäksi kierrämme klubeja. Briteistä jatkamme Hollantiin ja siitä sitten kotimaan puolelle. Haha! Kyllä varmaan jotain yllättävää tälläkin kiertueella tulee tapahtumaan . Onko jotain vastaavaa luvassa nytkin? . Muistona hänestä on säilynyt vain joukko savikiekkoja. Lil Johnsonin elämästä ei tiedetä juuri mitään, ei edes syntymä- tai kuolinaikaa. Keikkaa taitaa olla melkoisesti myös Englannissa ja muualla Euroopassa. . Hänen taitonsa kitaristina ovat jo niin tunnustettuja, ettei ole tarvetta sortua itsetarkoituksellisiin maratontilutteluihin tai kosiskelemaan kuulijoita helppohintaisella perusränttätäntällä. . tamperelaisen Henkka Salon kanssa suunniteltu HOS ?Electro Reso? Erja Lyytinen Signature Model -slidekitara, jossa yhdistyy sähköinen National -soundi sähkökitarasoundiin sekä tietynasteinen unelmien täyttymys: juuri alkaneen Fender-kitaroiden kanssa solmitun sopimuksen myötä hankittu Custom Stratocaster. Sekin tyylini mukaan tietenkin vaaleanpunaisella flake -värityksellä! Panostin vielä pedaaleihin, ja suunnittelimme Custom Soundin Kimmo Aroluoman kanssa pedalboardin, jota kelpaa nyt polkea. Olet jo vuosia villinnyt kansaa keikoillasi energisellä slide-kitarailottelullasi Skinny Girl. Erjan versiossa kuullaan erinomaista slide-kitarointia. ?Forbidden Fruit. sliden kanssa pitää etenkin jossain setin vaiheessa päästä pitämään hauskaa. Tampa Red sen sijaan oli huomattavasti tunnetumpi artisti, ja hänen Things About Coming My Way ?bluesistaan on tehty useita versioita. Emmylou Harris: ?Wrecking Ball?, Daniel Lanois: ?Shine?, Davide Floreno: ?One Thursday Evening?, Mississippi John Hurt: ?Complete Studio Recordings? ja Bonnie Raitt: ?Fundamental?. Vanhaa bluesia levyllä edustavat Son Housen Death Letter, jonka alkuperäisversio (My Black Mama) on vuodelta 1930, Lil Johnsonin Press My Button (1936) ja Tampa Redin Things About Coming My Way (1931). Loppukevääksi ja kesäksi onkin sitten ainakin luvassa keikkoja Ranskassa, Ruotsissa ja Norjassa. BN-lehti on viritellyt uudelleen suosittua ja kiinnostavaa juttusarjaa ?Aution saaren levyt?. Voisitkohan tähän lopuksi ilahduttaa lukijoita listaamalla levyjä, joista erityisesti pidät? ERJA LYYTINEN Forbidden Fruit (Ruf 1188) (1) Joyful Misery (2) Hold On Together (3) At Least We Still Fight (4) Forbidden Fruit (5) Death Letter (6) Change Of Season (7) Jealousy (8) Press My Button (9) Things About Coming My Way Albumin yhdeksästä kappaleesta kolme on Erjan omia sävellyksiä (2, 4, 7), kaksi on tehty yhdessä britti-kitaristi Alan Darbyn kanssa (1, 3), yksi Davide Florenon kanssa (6), ja loput kolme ovat vanhaa perinnebluesia (5, 8, 9). Erjan keikkabändi on kokonaisuudessaan mukana levyllä: Davide Floreno (kitara), Miri Miettinen (rummut), Roger Inniss (basso), ja vahvistuksena vielä mainio kosketinsoittaja Harri Taittonen. Hän käy ruumishuoneella, jossa nainen makaa ?cooling board?illa?, ja poistuu masentuneena. on vankalta roots-pohjalta ponnistava onnistunut crossover-albumi, joka tarjoaa runsaasti ilonaiheita myös vannoutuneille blues-musiikin ystäville. Timo Kauppinen Kiitos haastattelusta! Ja menestystä uudelle levylle ja kiertueelle. Erja LyytinEn ForbiddEn tour KiErtuE 2013: 26.02 27.02 28.02 01.03 02.03 05.03 06.03 07.03 08.03 09.03 12.03 14.03 15.03 Porvoo, Grand Kerava, Keravasali Rauma, Rauma Sali Oulu, Teatteri Rio Raahe, Raahesali Kuusankoski, Kuusaa Sali Savonlinna, Wanhan Klubi Salo, Teatteri Provinssi Seinäjoki, Rytmikorjaamo Varkaus, Warkaus-Sali Rovaniemi, Korundi Ylivieska, Akustiikka Helsinki, Savoy Theater Liput 20. Olen todella innoissani alkavasta kiertueesta . maaliskuuta. Kappale on sympaattisesti ja tunteella esitetty kunnianosoitus pitkille parisuhteille. Synkkä tarina, jossa Erjan moderni päivitys ei edes yritä jäljitellä Son Housen rosoista tulkintaa, mikä olisikin mahdotonta. Keikkarundiin kuuluu mm. Syksyn tulosta ja kuihtuvasta kesäromanssista kertova Change Of Season on jo vuosia kuulunut satunnaisesti keikkaohjelmistoon, ja se saa nyt tulkinnan, joka päättyy yli kolmeminuuttiseen tyrmäävään kitarasooloon. Skegness Rock & Blues -festivaali, joka on arvostetuimpia alan festareita Briteissä. vanhoja biisejä, joita ei ole soitettu vuosiin, sekä matskua viime kiertueelta. Kappaleen sävelkulku poikkeaa muutenkin alkuperäisestä, minkä vertailevasta tutkimuksesta kiinnostunut kuulija voi helposti bongata kuuntelemalla myös Son Housen esityksen. Eli bändi täyttä umpiterästä! Levyn avaava Joyful Misery on surumielinen tarina Erjan tädistä ja sedästä. Siitä on silloin akateemisuus kaukana! Entä onko ulkomaan uutisia. Biisien sanoituksiin kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota, sillä ne eivät ole tavanomaista tyhjänpäiväistä lemmenluritusta. Nimikappale on hidas, kaunis tunnelmapala. Englannin kiertue starttaa 24.1., päättyen helmikuun alkuun. Näiden kappalevalintojen perusteella on helppo uskoa, että Erjan jalat ovat edelleen syvällä Mississippin mudassa ja vanha delta-bluessydäntä lähellä. Levyn monipuoliset tunnelmat, kauttaaltaan taidokkaat kitarasoolot ja bändin vivahteikkaat taustakuviot tekevät levystä helposti lähestyttävän ja kuuntelua hyvin kestävän. mukaani tulee uudistettu kitara-arsenaali, johon kuuluu mm. Mielestäni levyn hienointa kitarataidetta. Lil Johnson oli musta laulajatar, jonka erikoisalaa olivat roisinpuoleiset sanoitukset, kuten myös kappaleessa Press My Button: ?Just put your hot dog in my bun...?. Erjan kitarasoolot muissakin kappaleissa ovat aina biisien luonnetta kunnioittavia. Death Letter -kappaleessa laulaja saa aamulla kirjeen, joka kertoo hänen rakastettunsa kuolleen
Minut nähdessään Danny Cross viittoo vuoroin ulko-ovea ja vuoroin puhelinta antaen ymmärtää, että voin mennä jo sisälle odottamaan. JayJay sai tiluttaa nyt niin kuin ennenkin, nyt vaan särörokimmalle pohjalle. Koitin vaan vetää rennosti, keskirekisteriä hyödyntäen. Yksi biisi on ihan kolmen soinnun blues. © Jarmo Katila CROSSFYRE Metallinsävyistä Texas Biker bluesia S aavun Hannu Leidénin Seawolf Studiolle Suomenlinnaan iltapimeällä, tihkusateen kastellessa päällystakkini ja mukana kulkevan kannettavan tietokoneen kuljetuslaukkuineen. Onko jotain menetetty. Mutta kuten sanoin, tulin jeesaamaan tilanteessa, jossa edellinen laulaja oli lähtenyt ja biisit olivat valmiiksi kirjoitettuna häntä varten, ei niinkään minua varten, Michael analysoi terävään tyyliinsä. Hevimmän laulajan astuminen riveihin on tuonut musiikin tekoon uusia haasteita. Studion teknisessä huoneessa on lauma miehiä, jotka käyvät läpi mielipiteitä juuri nauhoitettavan kappaleen lauluosuudesta. 1 - 2013 mieheen ja omaan visiooni hyvin kovasti ja tulos on kyllä ollut erittäin onnistunut. Hän on ykkösluokan showmies ja tosi taitava laulujen kirjoittaja, kiittelee JayJay. - 30 - Räyhärokista uuteen rooliin Seawolf Studiolla on päivän aikana on vedetty kahdeksan biisiä ja flunssainen Michael toteaa tapahtuneen varsinaisen jumalan ihmeen, että kaikki on saatu tehtyä. Ehkä fiba loppujen lopuksi ?Southbound?-levyllä ei ole täysin sitä, mitä se olisi voinut mun puolesta olla, jos olisin voinut itse tulkita vapaasti oman näkemykseni mukaan. Kompuroin heikosti valaistuun rakennuksen päätyyn, missä iso mies seisoo pihalla puhumassa kännykkään. Yötäpäivää ei studiolla tarvitse notkua, kun paikalle tullaan töihin, eikä pelleilemään. Osui ja uppos, rumpali Danny Cross toteaa jämäkästi. Kuten nykyään tapoihin sopii, ensikontakti syntyi facebookissa ja alun satunnaisen kommentoinnin jälkeen kävi ilmi, että Dannylla on käytössään studio. Michaelilla oli meneillään monia bändiprojekteja, lähinnä heavy metal -osastolla, ja biisejä, mitä hän halusi nauhoittaa. Danny tuotti mua ja pitkälti hänen toiveidensa mukaan mentiin, biisit olivat hänen visioitaan. Tuotantoa on sovitettu enemmän Michaelin äänelle ja tulkinnalle. Tuleva ?Iron Horse?-albumi onkin selvästi raskaampi musiikillisesti kuin edeltäjänsä. . Lisäksi levyllä on pari cover-rallia, joissa minä melskaan, kitaristi Jaakko Kinnari mietiskelee sisältöä.. Sisäpihan mukulakivillä liukastellessani epäilen, mahdanko olla oikeassa paikassa, vaikkakin saamani ohjeet olivat kovin selkeät. joka kuitenkin palaa olemukseen samantien, kun kappale on lopussa. Majalahden taito tulkita laulamaansa onkin yksi syy siihen, miksi vankan heavy metal -taustan omaava mies aikoinaan kiinnitettiin Crossfyren riveihin. ?Olihan se aika kova duuni selittää muille, että tälläinen juttu on nyt sitten meneillään, mutta uskoin . Alunperin toiselle laulajalle sovitetut biisit eivät olleet sitä ominta aluetta metallimiehelle ja hän myöntääkin, että joutui pelaamaan itselleen oudolla kentällä. . JayJayn mielestä uusi tulokas pääsi nopeasti sisään Crossfyren henkeen. . -albumilla on myös Michaelilla sanansa sanottavana. Nauhoitetuista versioista bändi valitsee parhaat koko porukan kesken demokraattisella päätöksellä, eikä kukaan tunnusta, että jollakulla olisi viimeinen sana valinnoissa. Sävellys- ja sanoitusvastuu jakautuu pitkälti alkuperäisjäsenten, JayJayn ja Dannyn kesken, mutta nyt tekeillä olevalla ?Iron Horse. Autoa puunatessa kehittyi myös ystävyys. Lead-kitaristi JayJay Asikainen muistelee, että Michaelin bändiin tulo tapahtui äkkiä ja melkein samantien lähdettiinkin jo kiertueelle keskiEurooppaan. Mahdollisuuden tarjosi Danny, joka sattui vielä osoittautumaan pystyväksi mekaanikoksi. Solisti Michael Majalahti on kovassa flunssassa, eikä vaikuta aivan tyytyväiseltä suoritukseensa, muun bändin ollessa toista mieltä. Nopeiden kättelyiden jälkeen Michael harppoo uudelleen mikin taakse ja porukka hiljenee kuuntelemaan seuraavaa vetoa. Karhean miesäänen vyöryessä kaiuttimista ei voi kuin ihmetellä, mistä Michael kaivaa ääneen voiman. Laulaessaan mies nousee häntä viikkoja kiusanneen taudin yläpuolelle, eikä suorituksessa ole mitään, mikä viestisi väsymyksestä . Otin sen tavallaan duunipestinä vastaan ja tulkitsin niinkuin Danny halusi. Alkutaipale bändissä oli uudelle solistille haastava, koska Michael tuli mukaan Crossfyren ensimmäisen julkaisun, ?Southboundin? ollessa enää lauluosuuksia vailla. Tänään selviää, miten yhdistettiin heavy metal ja kolmen soinnun blues. PIIA LEINO Askeettisesti kalustetussa kiviseinäisessä huoneessa ei ole ketään, mutta käytävän päästä kuuluu kitarannäppäilyä ja keskustelua. Ei minusta, lienee makuasia. Michael kiittelee Dannya siitä, että tämä pelasti hänet pulasta rähjää autoa paikkaillessaan useasti
mun osalta, hän tiivistää. Taukohuoneessa vietetty aika on sisältänyt sivuraiteille vierähtäneitä keskusteluja kuntoilusta ja sen yhdistämisestä keikkailuun samalla, kun Michael on napsinut menemään pari rasiaa kirsikkatomaatteja ja lusikoinut ohessa rahkaa. Mulle se on duunia, olen esiintyvänä taiteilijana ennenkaikkea ammattiviihdyttäjä. Crossfyreen. hemmo myös tutustutti minut mm. Allman Brotherseihin ja Lowell Georgen aikaiseen Little Featiin. Elettiin jotain 80- ja 90-luvun taitetta. Blues on kaiken alku, siitä on sittemmin kehitelty kaikkea muuta musiikkia. Ennen kaikkea tuon frontmanin olemuksen . Nyt uudella ?Iron Horse?-levyllä, kaikki tulevat sen myös optimaalisesti todistamaan, kun biisit on tehty minua varten laulajana. Blues toimi kyllä hyvin Floridassa, me oltiin jopa soittamassa Martin Kingin päivänä Black Heritage -festivaaleilla ainoana valkoisena bändinä! . Biker rockia ja Texas bluesia, hän luonnehtii keikkojen päätöspakettia. Mä en ole absolutisti, mutta mä oon pian kuudenkymmenen, enkä ole koskaan ostanut kaljakeissiä kotiin. Ja siinä olen hyvin pätevä, Michael lataa. - 31 - . Mä en ole nautintojuoja, enkä ole ikinä ollut kännissä. what can I say? Bänditreenejä Skypen kautta Syy, miksi Crossfyre bändinä ei ole Suomessa nimenä kovinkaan tuttu, on pitkälti siinä, että sen historia sijoittuu Floridaan, missä rumpali Dannykin asui bändin perustamisaikaan. Hän katsoo kuitenkin, että bändi kuin bändi tarvitsee räväkkää menoa lavalla ja pystyvänsä tuomaan tarvittavat elementit mukanaan. . Ja JayJaylle ehdoton on Stevie Ray Vaughan. JayJaylla katsos oli sellanen juttu, että kun joku muu lähti lomalle Bahamalle tai muuta sellaista, JayJay lähti Stevie Rayn haudalle. Ja blues soi kitaroissa edelleen vaikka ?Ironhorse. Siihen me vastattiin, että kyllä me voitas tulla, vaikka emme kertoneet, että meillä ei vielä ollut mitään yhteistä bändiä... Tapasin JayJayn eräässä baarissa Floridassa. Minulle tekniikka on rehellisesti täysin toissijainen seikka, biisin pitää henkiä spirittiä. Silloin tulee kaikki Hideawaysta ja Cold Shotista Texas Floodin kautta Pride And Joyhin. asenteen, kansainvälisen karisman, eleet ja uniikin äänen . Ton Texas Biker blues -nimikkeen ne anto meille kun oltiin keikalla Belgiassa, oli kuulemma hyvä meininki ja silleen. Suomessa asuva Jaakko hoitaa homman pohjoisessa tarvittaessa ja joskus keikoilla ovat mukana molemmat. Ei nyt ihan tavallinen bändihaastattelutilanne, vaikka minkään hirmuisen rymysakin kanssa en bändijuttuja tehdessäni ole tekemisiin joutunutkaan. Me treenataan Skypen kautta ja ennen rundeja. Kyllä se tuntuma on pysynyt, onhan tässä näitä ralleja tullut soiteltua kuitenkin jokunen vuosi, Danny kertoo ja saa bändin jäsenten eri mantereilla sijainnin kuulostamaan helposti ohitettavalta vaikeudelta. . Ei niin, että mulle olisi paskan hailea jos vetäisin päin metsää, vaan tulkinta vie etusijan, että biisi eläisi. En olisi menestynyt niin hyvin maailmalla wrestlingissä, jos en olisi ollut pätevä showmies. Michael on selvästi myös porukan makuasiamies ja lukitsee puhtaan bluesin napakasti yhteen raitaan. . Haluan päästä keikan jälkeen sänkyyn ja nukkumaan. Oon saanut itseni useastikin kiinni yrittämästä apinoida häntä, Kinnari kertoilee kitarointitaipaleensa alkuvuosista. Mitä Michael sitten itse kokee oppineensa tehdessään musiikillista työtään bluesin parissa? . Aikaa oli muistaakseni viikon verran saada juttu toimimaan. Michaelin elämäntapaan ei myöskään sisälly alkoholin kanssa läträäminen. . Hän kertoo Crossfyren sisällyttävän keikkojensa loppuun puhtaan bluessetin triona soitettuna. . Suurin nyanssi, joka on vaikuttanut, on ollut ääneni alarekisterin ja keskirekisterin hallinta uudella tavalla. No ainakin Creedencen rumpali, hänhän on vähintään yhtä epäortodoksisen huono rumpali, kuin mä, Danny hörähtää. Metallikin saa lämpöä bluesin otteessa Michael Majalahti on bluesin pikemminkin vaatimattomien solistien keskuudessa outolintu, showmies henkeen ja vereen, eikä vähiten siksi, että nimi on tuttu myös wrestling-ammattilaisten piireissä. En lähde kysymään, ketä hän mahdollisesti siteeraa, koska sisällökäs ajatus tuntuu kumpuavan ihan karhumaisen lempeästä olemuksesta itsestään. Crossfyre line-up: Michael Majalahti (laulu), JayJay Asikainen (kitara), Jaakko Kinnari (kitara), Magnus Ljunqvist (koskettimet), Dan Rönnbacka (basso ja laulu), Danny Cross (rummut) 1 - 2013 ?. Olen mitä olen showmiehenä ja olen aika helkkarin hyväkin siinä. Eipä siihen ole juuri lisättävää, Danny toteaa. Aitous ei vaadi alkoholia Vaikuttajalistalle Danny nostaa myös Johnny Winterin ja alkaa muistella toden teolla, missä kohtaa bluesista tuli se tärkeä juttu. . Albert King ja John Mayall ovat varmaan ne, jotka on parhaiten jääneet mieleen. Se on tuonut omat pohjoiset sävynsä myös uusiin biiseihin. . Olen aina ollut baritoni, mutta rokissa tulee useasti reviteltyä ja aika ajoin ylikompensoitua asenteella, jolloin pusketaan ääntä liikaa. Ko. Vaikutteita on kyllä riittänyt. Levyllä soitot meni sisään hienosti ja meillähän oli ?The one and only. Minua ei kiinnosta norkoilla aamukolmeen asti baarissa, eritysesti kun selvinpäin sellaisen touhun seuraaminen on täyttä helvettiä. Joskus myöhemmin kävi vieläpä niin, että yhden keikan jälkeen Floridassa itse Mayall tuli kiittelemään ja kättelemään. Silloin kilahti toi blues siihen malliin, että se jäi päälle siitä. Bluesissa ja southern rockissa saa vaan olla niin rento kun haluaa, vetää äijästi, mutta munakkaasti. Sitä en muista, oliko se Köyliössä vai missä kun keksin Jeff Beckin. Istuttiin siinä ja juteltiin ja baarin omistaja Big John tuli ja kysyi, että ollaanko me jossain bändissä, kun olis tarvis saada jouluksi bändi. onkin uudempaa tuotantoa ja sovitettu enemmän Majalahden äänelle ja tulkinnalle. Maantieteellinen sijainti on tuonut bändiin myös rikkautta kahtena lead-kitaristina (Asikainen ja Kinnari). Tuumasta toimeen ja kiertelemään eri blues jameja basson soittajan perään. Danny kiittelee kumpaakin huippusoittajaksi ja on sitä mieltä, että miesten tyylit täydentävät hienosti toisiaan. Mayall ja Beck kuuluvat soundeissa . Viimeksi mainittu elementti, uniikki ääni, on yksi tärkeimmistä seikoista koko esiintyvien taiteiden kentässä. Hurriganes ja Järvinen oli tietysti silloin se kovin juttu. Se on suurin ?löytö. ?There?s a difference with real people and wannabes?, Danny lausahtaa painokkaasti. Mr Hannu Leidén puikoissa joten... Tiivistetysti: en dokaa, en käytä kamaa, en harrasta irtosuhteita. Onhan se muuttanut bändin suuntaa ehkä vähän aggressiivisempaan bluesiin, mutta kyllä me edelleen ollaan juurille uskollisia. Keikan jälkeen haikaillaan enemmänkin hyvää ruokaa, kuin hillitöntä humalaa. Yks mahtavimpia hetkiä on varmasti ollut, kun me saatiin soittaa yhdessä edesmenneen Clarence Clemonsin kanssa. Keikkoja on tehty Floridassa Blues Cruisella ja Euroopassa enimmäkseen Saksassa ja Belgiassa. . Jossain vaiheessa 70-luvulla osuin Nätsi Roswallin Köyliön Tuiskulassa järjestämille musiikkileireille, kaiketi kaksi vai kolme kertaa, en nyt enää muista... Olin kuullut, että paikkakunnalle oli tullut suomalainen kitaristi joka haluaisi soittaa. Se oli jo 70-luvulla, kun oltiin Remun, Cissen ja kumppaneiden kanssa kattomassa John Mayallin keikkaa. Hommahan lähti mulla alunperin systerin nailonkielisellä juurikin niillä kolmella soinnulla, alussa vähemmälläkin, virnuilee Jaakko. . Keikoille tullaan huolehtimaan yleisöstä ja hoitamaan oma työ mahdollisimman hyvin. Siitä se sitten lähti, Danny muistelee rivakkaa aloitusta. JayJay tekee trendikkäästi etätyötä, eli asuu edelleen Floridassa muiden bändin jäsenten sijaitessa Suomessa. Mä en edes tunnistanut koko tyyppiä silloin ja olin jopa vähän vastaan, kun mun Pappa Keith sanoi, että otetaan kaveri jamittelemaan, Danny naurahtaa lämpimästi. Koska jumitumme jostain syystä lähinnä isoihin bluesnimiin kitaraosastolla, tulen kysäisseeksi, löytyisikö muiden instrumenttien käsittelyistä ehdottomia idoleita. . Danny huomauttaa, että myös nuoremmassa polvessa on tapahtunut muutos, lavalla kännissä melskaaminen ei ole enää niin ?rock?. . Siksi mestat ottavat bändin lavalle, että se viihdyttäisi porukkaa. Tiukan puheenvuoronsa päätteeksi Michael toteaa, että jokainen tekee tietenkin itse omat päätöksensä, mutta että häntä itseään ei kukaan ole onnistunut vakuuttamaan siitä, että viinanjuominen kannattaisi. Aihe saa puheen hetkeksi kiertymään siihen, miten ikääntyvien ammattimuusikoiden keskuudessa raittius on nykyään pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Olen ammattilainen kaikin puolin myös keikkarintamalla ja lavalla. No siellähän oli opettajina kovimmasta päästä Suomen ammattimuusikoita. Mainittava on Seppo Tyni, joka opetti mulle paljon ja myi mulle vuoden -65 Stratocasterin, joka on mulla vieläkin. Olen pitkään sanonut, että ennen kaikkea olen tulkitsija. Tulkitsen lavalla sekä levyllä tarinoita, lyriikoita, eläydyn niihin. Se hemmo on mennyt takaraivoon. Edellä mainittu (biisi) Four O?Clock In The Morning, joka on alkuperäisjäsenemme Jay Jayn käsialaa. Hän on perinteinen bluesmies henkeen ja vereen. Ja se, mikä on sisälläsi, aina vuotaa ulos sinusta, maalailee Michael. JayJay laulunkirjoittajana ja alkuperäisjäsenenä katsoo Crossfyren olleen enemmän Texas blues -painotteista triona, mutta isomman kokoonpanon olevan yhtälailla originaalia Crossfyrea. Enää en koita täyttää toisen kenkiä, laulaen hänelle tehtyjä kappaleita
R&B-tenoristit, osa 9 S arjan edellisen, kronologisesti viimeisen edustajan (King Curtis) jälkeen palataan aivan alkuun. Kuitenkin niissä oli melodista jujua ja raivokas svengi. Jos levy-yhtiö olisi kyennyt prässäämään levyä riittävästi, se olisi ollut suurhitti. Seuraava JATP-konsertti oli jo heinäkuun 30. päivänä. Norman Granz pyysi Jack McVean myös mukaan ensimmäiseen ?Jazz At The Philharmonic. Illinois Jacquet oli saksofonihonkkaajien alkuidoli Lionel Hamptonin orkesterissa, kun samanaikaisesti sen baritonifonipulpetissa istui Jack McVea. Blues- ja jumpbluespitoiset kappaleet ilmestyivät savikiekoilla Rhythm 205, 207, 501 ja 502. Hieno avausraita Jump Jack oli jo tyyliltään rotevaa jumpbluesia. . kuin Hampton, mutta musiikki oli kuitenkin tiukasti sovitettua, eivätkä tenoristitkaan päässeet karkaamaan aisoista. Illinois Jacquet lähti Hamptonilta alkuvuodesta 1943, ja Jack McVea vaihtoi maisemaa hieman myöhemmin. Illinois?n seuraava orkesteri oli Cab Calloway vuosina 1943?1944. Siellä hän oppi soittamaan saksofonia ja omaksui kutsumanimen Illinois, joka oli väännös intiaanikielisestä sanasta huippumies. Illinois kiihdytti kappaleen lopun kliimaksiin, jossa fonin ääni nousi normaalirekisterin yläpuolelle. Granz ryhtyi kokoamaan jazzmuusikkoja hyväntekeväisyyskonserttiin nimeltään ?Jazz At The Philharmonic?, ja Illinois Jacquet oli joukkueessa mukana. Jack McVea palasi Hamptonin jälkeen Los Angelesiin ja liittyi taas tenorin soittajana Snub Mosleyn bändiin keväällä 1943. päiväksi 1944. Hän oppi fonitaidot koulussa ja soitti isänsä orkesterin jälkeen tenorifonia paikallisissa bändeissä. Nat King Colen trio oli konsertissa bändin ytimenä, ja neljästä puhaltajasta Jacquet ja McVea soittivat tenoria. Kappaleet olivat takuuvarmoja standardeja (Lester Leaps In, I?ve Found A New Baby jne.), mutta lisänä tuli vapaan teeman pohjalta jammailtu Blues. Jack McVea otti yleensä ensimmäisen tenorisoolon ns. Kun hänen uusi oma orkesterinsa levytti toukokuussa 1942 vähän ennen suurta levytyslakkoa, Flying Home oli yhtenä seitsemästä levytyskappaleesta. Hampton tarjosi soolo-osuutta vielä teini-ikäiselle Illinois Jacquetille, joka oli orkesterin kakkostenoristi ja oli ottanut tenorin soittimekseen vasta jokunen kuukausi sitten. Jos tässä ei ollut jo samaa r&b-henkeä kuin esim. Illinois kysyi foniryhmän johtajalta neuvoa, miten soolo pitäisi soittaa, ja sai vastaukseksi: ?soita omalla tyylilläsi?. Flying Home on yksinkertainen, riffiin perustuva melodia. Molemmat vaikuttivat Los Angelesissa, joka oli r&b:n kehityksen kannalta vahvin ympäristö. Levystä tuli sensaatio, tiskijukat soittivat sitä alinomaa; New Yorkin Symphony Sid soitti sen joka ilta. Big Jay McNeelyn roiskeissa joitakin vuosia myöhemmin, niin ei se ainakaan normiswingiä ollut! Esitykset tallennettiin suurille lakkalevyille. Blues julkaistiin kolmessa osassa, joista toiselle sattui Illinois?n soolo (Disc 6024). Yleisö huusi. Yhtenä kappaleista oli myös Flying Home, johon McVea puhalsi täydellisen Jacquetsoolon kopion, ilman loppufalsettia tosin. ja upposivat kuulijoihin kuin häkä. -konserttiin. Jazz At The Philharmonic (JATP) Norman Granz oli nuori filmituottaja, joka ei pelännyt riskinottoa. Savikiekko (Decca 18394) oli 20 soitetuimman levyn joukossa vuonna 1943. Hamptonilta Granzille Suuri levytyslakko ja sotavuodet häiritsivät nuorten miesten urakehitystä. 1922 sioux-intiaaniäidin ja kreoli-isän jälkeläisenä, mutta varsinaisen nuoruutensa hän vietti Teksasin Houstonissa. Calloway oli vielä enemmän ?seremoniamestari. Vuonna 1940 hän sai baritonisaksofonistin paikan juuri perustetussa Lionel Hamptonin orkesterissa. Flying Home uudella tavalla Lionel Hampton synnytti tulevan tunnusmelodiansa Flying Home vuonna 1939 häivyttääkseen lentopelkoaan ensimmäisellä lennollaan Los Angelesista Atlantic Cityyn. Syntyneet kireät äänet eivät olleet ?puhtaita. 21-vuotiaan Illinois Jacquetin soolot olivat puolestaan kuin hirven hyökkäyksiä, rupisesti ylipuhallettuja, kirkuvaa falsettia ja paksua honkkia samalla hengityksellä. Jacquet päätyi nuoruusvuosiensa jälkeen perusjazzariksi, mutta McVea perusti oman combon, joka oli hyvin suosittu r&bbändi 1940-luvun loppupuolella. ILLINOIS JACQUET ja JACK McVEA Länsirannikon esi-isät . . Illinois Jacquetin sijoitus saksofonistien kaikkien aikojen parhaiden nettilistalla on 34:s; Jack McVean arvostus jää pienemmäksi, mutta hän olikin enemmän viihdyttäjä. JUHA JAAKOLA Ennen Lionel Hamptonia Jean-Baptiste Jacquet syntyi Louisianan Broussardissa v. 1 - 2013 - 32 -. Lakon vuoksi levyjä ei tehty, mutta joitakin konsertteja ja filmimusiikkia nauhoitettiin. Pestin jälkeen Illinois palasi Houstoniin ja lähti trumpetistiveljensä Russellin kanssa Los Angelesiin. Siellä he tapasivat Norman Granzin, joka järjesti klubi-iltoja. helmikuuta, mutta siihen osallistui Jacquetin lisäksi muita tenoristeja. Sen jälkeen konsertit siirtyivät New Yorkiin, mutta Jacquet oli vakiosoittajana mukana myös siellä. Illinois Jacquetin r&b-elämä 1945 Illinois Jacquet aloitti levyttämisen omissa nimissään heinäkuussa 1945 Mesnerin veljesten juuri Illinois Jacquet . Tulevia kuuluisuuksia vilisevän Milton Larkinsin bändin jälkeen hän liittyi v. tenorisaksofonin ääniä, vaan vääräoppisia, aikansa punkkia. Ne kuitenkin kuvasivat hyvin kappaleen kiihtyvää tunnelmaa . 1941 Lionel Hamptonin orkesteriin, mutta joutui vaihtamaan alttonsa tenorisaksofoniksi. Jack McVea oli syntyperäinen losangelesilainen vuodesta 1914. perinteisen kaavan mukaan, joskus lisäten honkkia joukkoon. Jacquet ja McVea olivat siinäkin mukana. Vuoden 1945 konsertti oli 12. Hän vuokrasi Los Angelesin Philharmonic Hallin heinäkuun 2. Vuoden lopulla hän perusti oman, Louis Jordan -tyylisen kahden puhaltajan combon. Jackin bändi oli mukana Rhythm-levymerkin levytyksissä San Franciscossa jo johonkin aikaan vuotta 1944
tenorin ja muiden puhaltimien vuoropuhelu ja Illinois?n soolon pitkät yhdennuotin osuudet (Apollo 764). Bigband-kokeilun jälkeen kymmenmiehinen kokoonpano levytti Aladdinille aprillipäivänä 1947. Illinois Jacquet - 33 - 1 - 2013 ?. Levy menestyi markkinoilla hyvin. 1947 oli vielä yksi sessio Apollolle, kaksi Aladdinille ja kaksi RCA:lle. Pianistina oli Bill Doggett, basistina tuleva suuruus Charles Mingus ja rummuissa Al Wichard. Helmikuussa mukana oli toisena tenoristina Wild Bill Moore, jonka soolo Frantic Boogiessa sisälsi hänelle tyypillisen, mutta McVean levyillä epätyypillisen, kireän falsetin. Syyskuun kuuden kappaleen sessio oli jymymenestys. Toiselle savikiekolle (Philo 102) tulivat Uptown Boogie ja Throw It Out Of Your Mind. Boogiessa oli perinteinen swingkomppi, mutta Illinois puhalsi sooloonsa sekä honkin että kireän falsetin. Toukokuussa 1950 potkua löytyi r&b-malliin: single Hot Rod / Slow Down Baby (Victor 22-0097) oli kuumin Jacquet-levy aikoihin. Illinois siirtyi v. Session väliajalla bändi säesti Wynonie Harrisia komeissa jumpblueseissa Wynonie?s Blues ja Here Comes The Blues. All Starsissa soittivat silloin mm. Niistä eniten r&b-tunnelmaa oli seuraavissa: Music Hall Beat (Apollo 777), Sahara Heat (Aladdin 3260), It?s Wild (Aladdin 3011) ja Jet Propulsion (Victor 20-2892). Se sattui jatkoksi Illinois Jacquetin ja Wynonie Harrisin kahden bluesin levytykselle. Illinois Jacquet käytti paljon r&b-jippoja, pitkää nuottia, ylipuhallusta, falsettia ja honkkausta. Heti aloitettiin neljällä kappaleella, joissa oli menoa verrattuna Apollolle tehtyihin. Kappaleina olivat mm. kappaleet No Sweat ja vanhan Flying McVean yleensä viisimiehinen bändi esiintyi Los Angelesissa ja ympäristössä laulusolistinaan rumpali Rabon Tarrant. legendaariset Flat Foot Floogie ja Slim?s Jam. Vuodesta 1946 tuli boogievuosi mutta myös bändin läpimurtovuosi. Rauhallisempien jazzvuosien jälkeen yhteistyö urkuri Wild Bill Davisin ja kitaristi Kenny Burrellin kanssa keväällä 1958 sai Illinois?n revittelemään mm. Home, jotka ovat minusta Illinois?n viimeiset levytetyt r&b-pitoiset rypistykset. Siinä tehty Open The Door Richard toi McVean bändille (ainoan) suurhitin, jota myytiin noin miljoona kappaletta. L.A.:n ensimmäinen levytys tapahtui lyhytaikaiselle Musidisc-merkille elokuussa 1945. Bändi säesti Wynonie Harrisia kuudella kappaleella, ja on mielenkiintoista verrata Jacquetin ja McVean bändien eroja. . Mikäli rumpali olisi korostanut perusrytmiä enemmän, tyyli olisi vaihtunut rhythm and bluesiksi. Vuonna 1948 oli taas levytyslakko. MGM:n filmissä ?Sarge Goes To College?bändi esitti myös hittinsä. Illinois New Yorkissa Illinois Jacquet liittyi Count Basien orkesteriin loppukesästä 1945, ja kiertue päättyi New Yorkiin. Illinois teki niihin tyylipuhtaat r&b-soolot. Elokuussa oli myös ARA-merkin sessio, jossa oli mukana toisena tenoristina Tom Archia. Kumma kyllä, tenoriosuus oli hyvin lähellä Hampton-levytystä, eikä JATP-konsertin tapaista rypistystä löytynyt kuin muistumana kakkososalla. Blueslinjaa edusti Wondering And Thinking Of You. Purkitetuista seitsemästä kappaleesta pääosa meni jazzin puolelle, mutta Jacquet Mood ja Bottoms Up näyttivät riffeissä ja tenorisooloissa räväkämpiä otteita. Sen päätös Opus Boogie onnistui bändiltä hienosti, ja Jackin tenorissakin oli asennetta. Jackin oma koetinkivi tuli Slim Gaillardin levytyssessiosta Hollywoodissa, kun muina puhaltajina olivat Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Throw It oli taas nätti, Russell Jacquetin laulama blues, jollaiset kuuluivat r&b-aikanakin combojen ohjelmistoihin. Kuukauden päästä Jacquetin bändi sai uuden levytystilaisuuden, nyt Apollon sessiona. Kappaleessa 12 Minutes To Go oli eniten vaikutteita rhythm and bluesista, mm. Oman bändin sessiot elo- ja syyskuussa tuottivat lähinnä Rabon Tarrantin laulamia herkistelyjä. Jack McVea oli sessiomiehenä mukana myös Wynonien seuraavassa Apollo-levytyksessä syyskuussa. Se oli joka suhteessa heikompi kuin edellinen, myös tenoristin osalta. Lokakuussa 1945 Jack McVea teki levytyssopimuksen Black & White -merkin kanssa kahdeksi vuodeksi. Kappaleessa oli vähän musiikkia, koska se perustui bändin jäsenten hyvin esitettyyn sanailuun vanhassa vaudeville-hengessä. Hitin ideaa työstettiin myöhemmin kolmella jatkolla, mutta ne eivät, tietenkään, enää onnistuneet yhtä hyvin. 1951 Norman Granzin levymerkille Clef, ja kesällä 1952 syntyi uran paras hitti Port Of Rico (Clef 89001). Sir Charles Thompson (piano) ja Johnny Otis (rummut). Wynonielle tarjoiltu tausta kappaleeseen She?s Gone With The Wind onnistui kaikilta mainiosti. Ensimmäinen levy oli, tietenkin, kaksiosainen Flying Home (Philo 101). Session Adam?s Alley oli tanakinta tavaraa (Victor 22-0027). Kun yleisön reaktiot olivat samanlaiset Norman Granzin nyt New Yorkiin siirretyissä JATP-konserteissa, Illinois erosi Basielta kesällä 1946 ja kokosi oman jazzbändin. Illinois Jacquet All Stars oli koossa elokuussa 1946 ja levytti heti Apollolle. Illinois Jacquet kuoli kesällä 2004. Jack McVea All Stars 1945-1947 perustetulle Philo-merkille. Hyvistä kappaleista paras oli jumpblues Scrub, Sweep And Mop, jossa Jackin tenorisoolo oli muheva. Elokuussa bändi teki sessioita myös Apollolle. Neljässä Black & White -sessiossa suurin osa oli sinänsä tarttuvia ja vauhdikkaita boogiekappaleita, koska yhtiö uskoi tyylin tulevaisuuteen. Ooh Mop ja Wine-O näyttivät jo, mitä r&b:stä oli tulossa. Rabon Tarrantin nimissä tehtiin vielä yksi sessio Apollolle joulukuussa. Huhtikuussa 1949 RCA:n levytykset jatkuivat, ja Illinois?n soitto alkoi tasaantua jazzillisemmaksi. Sen jälkeen jazz vei tasaantuneen entisen häirikön kokonaan. Levytetyissä kappaleissa Ladies Lullaby ja Illinois Stomp oli swingkomppi, mutta Illinois veti taas klassiset falsetit ja honkit (ARA 144). Kappaleet Blow, Illinois Blow ja Illinois Blows The Blues olivat suoraa puhetta: ylipuhallettu tenori kiihdytti tunnelman molemmissa kliimaksiin (Aladdin 3001). Kevään 1946 aikana Illinois ymmärsi, että hän oli Basien orkesterin keikkojen suurin vetonaula. Illinois oli karskimpi tenoristina, mutta McVean bändi oli tyylillisesti osuvampi r&b-bändinä. Levy myi kuitenkin hyvin. Samassa sessiossa tehty The Cool Rage kipunoi vielä vanhaan malliin, ja joulukuussa purkitettu What?s The Riff oli samasta muotista
Illinois oli v. 1944?1945 tämän kultin pääpappi. Musiikintutkija Jan Evensmo on suuri Illinoisfani, joten kaikki on ainakin hyvää. 1944 (en ole kuullut), JATP-konsertin Blues v. Gatemouth Brownin ja Ray Charlesin levytyksissä. Kahden vuoden aikana purkitettiin 18 kappaletta, ja tyyli oli muuttunut vuodesta 1947 valtavasti. LP-levystä?Nothin? But Jazz?on jälkiprässäys (Harlequin HQ 2046). Arnett - 34 - Lähteitä: Evensmo Jan: History of Jazz Tenor Saxophone, Black Artists, vols. 1947, Victor-sessiot joulukuussa 1947 ja Clef-sessio heinäkuussa 1952. Bändi keikkaili ahkerasti länsirannikolla vuoteen 1949, mutta silloin mm. 1954/1955. Kun Jack McVea teki uuden levytyssopimuksen Exclusive-merkin kanssa, sen kolmessa sessiossa komppi oli jo tiukka. Uusi levytyslakko uhkasi taas vuotta 1948. Marraskuussa 1947 tehtiin hienot Swing Man ja No, No, You Can?t Do Dot Mon. 1944, Rainy Day Blues v. Levy julkaistiin vain Englannissa (77 LA 12/22). Jack McVea lähti kesällä 1966 Disneylandiin soittamaan klarinetilla dixielandia, ja keikka kesti vuoteen 1992. Jackin tenorissakin oli paksunpyöreä ääni, mutta varsinkin 1940-luvulla siinä oli runsaasti lempeää vibraattoa. Niitä en ole kuullut. Jack soitti myös alttoa ja baritonia, ja useissa sessioissa oli toisena tenoristina/baritonistina William Woodman. Vuonna 1954 julkaistiin kolme singleä, joista parhaiten myi lapsellinen ralli Oh That?ll Be Joyful, mutta levyn (Combo 55) B-puoli oli kunnon rutistus, Jackin vaimon Louise Beattyn laulama Let?s Ride, Ride, Ride. Aluksi bändi säesti muita, mutta v. Jack oli yksin seuraavana vuonna mm. Joulukuun kahden session parhaat olivat Inflation Blues ja Jack Frost, jonka soolossa Jack McVea käytti ehkä ensimmäisen kerran tyylin perushelmeä, falsettiääntä. McVea suosion huipulla ilman omia levytyksiä 1948?1952 Open The Door Richard teki Jack McVean bändistä erittäin suositun. Jack McVean runsas tuotanto 1944?1947 on Blue Moonin neliosaisessa sarjassa (BMCD 6031-6034) ja Combo-levytykset cd:llä ?Fortissimo!?(ACE CDCHD 1246). . Jack McVea oli viihdyttäjä, joka soitti r&b -musiikkia yleisölle sen mukaan, mikä oli haluttua ja muodikasta. Rhythm and bluesin oleellinen osa oli korskea tenorisaksofonisoolo, ja Illinois Jacquetin merkitys sen kehittymiselle oli hyvin iso. Sen jälkeen bändi pysyi Los Angelesin tienoilla. McVean Combo-levytykset 1953?1955 Jake Porter pyysi Jack McVeata levyttämään ja toimimaan studiotyössä Combo-merkilleen. But Jazz?. Jackin tenorissa oli kuitenkin vielä vanhaa r&bmeininkiä varsinkin kappaleissa Soft Winds ja Sent For You Yesterday. Kun Maxwell Davis levytti Modernille ja Aladdinille, hän pyysi Jackin mukaan toiseksi tenoristiksi. Vuonna 1951 Jack McVea matkusti Honoluluun melkein vuodeksi, lensi välillä Alaskaan ja jälleen Honoluluun. Jack voitti Los Angeles Sentinel -lehden vuoden 1947 suosituimmuuspalkinnon. Levytyslakko katkaisi kuitenkin vauhtiin päässeen uran kehityksen. 1950-luvulla Illinois luopui noista kaupallisiksi tuomituista maneereista, mutta Jack otti honkkauksen ja falsetin käyttöön r&b:n muuttuessa kovemmaksi. Illinois Jacquetin bändin jazzillisuus ei 1940-luvulla lopulta poikennut paljonkaan esim. JATPkonsertteja 1944?1953 on 10 cd:n halpisboxissa ?Jazz At The Philharmonic. Hän kuoli 86-vuotiaana joulukuussa 2000. Illinois Jacquetin ja Jack McVean tyyli ja merkitys Illinois oli esimerkki Teksas-tyylistä: fonin ääni oli paksu, vahva ja hyökkäävä eikä vibraattoa paljon käytelty. Jack McVea sai soolovuoron vain kahdella kappaleella: It?s A Low Down Dirty Deal ja Don?t Give Me A Runaround. Vuoden 1947 alun kymmenen Black & White -levytystä olivat bändille tavanomaisia, mutta kahdessa viimeisessä oli jotakin uutta: rytmiä korostettiin kitaran, basson ja rumpujen komppia koventamalla. 3-6, 1993-2008 Fancourt Les+: The Blues Discography 1943-1970, Eyeball Productions 2007 http://www.swingmusic.net/Illinois_Jacquet_Big_Band_And_Jazz_Legendy_Biography Lord Tom: The Jazz Discography, version 11.0, 2010 Myös mainittujen vinyylien ja cd:iden kansitekstit ja levyvihot, joiden lisäksi Jukebox Lil JB-607, 612 ja 625 levykansien Jack McVea -haastattelut.. la Carte. 1954 Jack McVea & His Orchestra pääsi levyttämään omia juttuja. Komppi oli nyt todella tuntuva, ja tenorisoolot olivat suoria . Muista voi mainita vanhan Black & White -levytyksen uusinnan Wino (Combo 57). 1955 tuli ulos neljä singleä, joiden huippua olivat Trying To Tell Ya (Combo 76) ja suoraa honkkia Big Jay McNeelyn tapaan Gaucho Hop (Combo 112). Sanoisin, että jazz-näkökulmasta asiat painottuvat eri lailla kuin r&b-näkökulmasta, vaikka samoihinkin hyviin on päädytty. Levyillä Molempien musiikkia on hyvin saatavissa cd:illä. Illinois?n omat levytykset 1945?1951 on Proberboxilla 49 ja sen jatkoa 1952?1953 Ociumin levyllä ?Jacquet a. Viimeinen kerta tuli v. (Membran 232757). Jack McVean viimeiset levytykset Losangelesilainen pieni indiemerkki Tag sopi Jackin kanssa kolmen kappaleen sessiosta v. Kaksi hylättyä tuli esiin vasta LP-aikana, enkä ymmärrä, miksei pianisti Christine Chatmanin laulama erittäin raskas jumpblues Hoo Doo You Baby päässyt aikanaan sinkulle. Cobbin bändin soittotavasta. JATP-konserteissa oli jo melko pienessä kokoonpanossa kaksi tenoristia, joiden soolot varastivat yleisön päähuomion ja loivat tenoristeista kulttihahmoja. Vuodelle 1957 jäi viimeinen single, huonoin kaikista. Jack McVea & his Orchestra Session musiikillisesti parasta antia olivat jumpblues Bulgin?Eyes ja jumpboogie Hey Hey Baby. Jackin tenorismiin oli tullut jo selviä r&b-jippoja, yhden nuotin tuuttausta. Bändi säesti T-Bone Walkeria hänen molemmissa sen vuoden sessioissa. 1942, Illinois Jacquet Band tammikuussa 1946 Savoylle, Blow Illinois Blow ja Illinois Blows The Blues v. Heidän soittotapansa ero kuului JATP-konserttien sooloissa, kun Jackin koristeellista, Coleman Hawkins -tyylistä teemapoukkoilua seurasi Illinois?n räyhäkkä ja siihen aikaan rivo falsetti-honkki -tuuttaus. 1962, kun englantilainen Doug Dobell kokosi Hollywoodin studioon Jackin ja rytmiryhmän levyttämään mainstream jazz-pitoisen levyn ?Nothin. 1947 ja I?ll Get Along Somehow (Combo 132) v. 1 - 2013 ruttauksia, hyvin kaukana 40-luvun jazzillisista muistumista. Erityisen loistokkaita hänestä ovat Hamptonin Flying Home v. 1958. (LHJ10228). Rabon Tarrant lähti muualle, ja bändin kokoonpano vaihtui. Bändi osallistui studiotyöhön v. (OCM 0025), 1953?1955 Chronological Classics -levyllä (Classics 1451) ja vielä 1956?1958 Lone Hill Jazzin levyllä ?Swing?s The Thing. Illinois halusi kuitenkin olla vakavasti otettava jazzmuusikko, ja siksi bändi soitti vain jazzia ja Illinois?kin reivasi soittoaan hillitymmäksi. 1945, Apollo-sessio elokuussa 1945, Joe Turnerin Morning Gloryn soolo v. Jack McVean parhaita ovat hänen mukaansa AFRS Jubilee-konsertti v. 1948 kitaristi Gene Phillipsin mukana
- 35 - 1 - 2013 ?
Evil, Little Walterin As Long As I Have You, Buddy Guyn Let Me Love You Baby sekä Sonny Boyn Don?t Start Me Talking. Spannin soitto on hämmästyttävän ilmavaa ja irtonaista, itselleni tulee aina mieleen vertaus riisin jyvien pomppimisesta pöydällä. Miehen ensimmäiset omat levytykset ovat CD 1:n aloitusraidat It Must Have Been The Devil ja Five Spot, jotka julkaistiin v. 1974 Mike Leadbitterin upeassa ?Genesis, Vol. 3. (miehen ensimmäinen omissa nimissään) sekä edellisen jatko ?Walkin. 1960. Blues sekä itkettävän, lähes käsinkosketeltavan tuskainen ja kaunis Half Ain?t Been Told, jota kuunnellessa uskoo hyvin Spannin kertovan omakohtaisista kokemuksista. ?Soitto on suruista tehty, Laulu tuskista ta'ottu.. Samoin Spannilla oli merkittävä rooli Chess Recordsin ?talon pianistina?, ja sitä kautta hän pääsi osallistumaan lukemattomien muusikoiden levytyksiin. Omalla nimellään tehtyjä äänityksiä Spann ei pahemmin ehtinyt tehdä, kun Muddy vei ?kaiken? ajan. 1 - 2013 Myöhemmin Spann kertoi eräässä haastattelussaan paikallisen Coot Davisin sekä Leroy Carrin olleen nuoruuden suosikkejaan, mutta suurin vaikuttaja oli silti Big Maceo Merriweather, johon hän tutustui aluksi miehen savikakkujen välityksellä. Muutettuaan äitinsä kuoltua Chicagoon 40-luvun puolivälissä pääsi Spann kuitenkin itsensä maestron oppiin. Kappaleet ovat vuosilta 1954? 1960 ja muut äänitetty Chessin studiolla Chicagossa paitsi Muddyn Mojo Newportin jazzfestivaaleilta v. Jäljelle jää kaksi kappaletta, jotka Spann esittää yksinään. On My Mind (13) Take A Little Walk With Me (14) Little Boy Blue (15) My Daily Wish (16) Great Northern Stomp (17) Otis In The Dark (18) Walkin. Frank-isä oli jonkin tason saarnamies ja osa-aikainen pianisti ja äiti Josephine kitaristi, joka esiintyi mm. Louis Blues * (11) Cold Feeling Blues * (12) Spann?s Blues * (13) Blues Don?t Love Nobody * (1) Chicken Shack * (2) Country Boy (3) Someday (4) Come Back Baby (5) Meet Me In The Bottom (* = live-äänityksiä yhtyeen kanssa esitettynä, loput sooloesityksiä) JARI KOLARI O © Hip-O Records tis Spann on Toisen maailmansodan Chicago-bluesin tärkein ja merkittävin pianisti, ja omasta mielestäni myös koko vuosisadan. Otis syntyi v. Spannin versio samasta aiheesta löytyy tuplan ensimmäiseltä cd:ltä, jolta voisi kuunnella minkä tahansa kappaleen . Todellista tuulisen kaupungin musiikkihistoriaa alkoi kuitenkin kuulua siinä vaiheessa, kun Spann liittyi mukaan (ensilevytys Blow Wind Blow / Mad Love syyskuussa 1953), sillä nyt Muddy pääsi lopulta toteuttamaan unelmansa ns. Otis kiinnostui norsunluupalikoiden kilkuttelusta paikallisen pianisti Friday Fordin opastuksella päästessään naputtelemaan miehen sylistä mustavalkoisia. 8-vuotiaana nassikkana hän voitti Alamo-teatterissa pidetyn kykykilpailun ja teatterin omistaja ?palkkasi? nuoren pianistialun vaudeville-esiintyjien taustalle. Taidot karttuivat vauhdilla ja 14-vanhana Otis oli jo täysi pro, soittaen Jacksonin ympäristössä monissa yhtyeissä. Hetken ehti Otis olla jakapalloammattilaisenakin, mutta armeija sotki ne puuhat. . -boxissa. Spann oli niin hyvä muusikko, että hän tiesi, miten toiset sai kuulostamaan hyvältä.. OTIS SPANN Pianistilegenda uusintajulkaisuilla Ebony And Ivory Blues (Blues Boulevard 250308) CD 1: (1) It Must Have Been The Devil (2) Five Spot (3) I?m Leaving You (4) I?m In Love With You Baby (5) Worried Life Blues (6) This Is The Blues (7) BeatUp Team (8) The Hard Way (9) Country Boy (10) My Home Is On The Delta (11) It Must Have Been The Devil (12) Ramblin. The Blues (7) Can?t Stand Your Evil Ways (8) Otis. Elokuussa 1960 tahti kuitenkin muuttui Spannin päästyä tekemään kaksi älppäriä Candidyhtiölle. Robert Lockwoodin kanssa levytetty ?Otis Spann Is The Blues. blues?big?-bändin johtajana, jolloin hänen aikaisempi delta blues -tyylinsä kasvoi sähköiseksi Chicago-bluesiksi. Spann pysyi valitettavaan ja ennenaikaiseen kuolemaansa v. 1970 asti Muddyn pianistina, itse sanoisin, yhtyeen tärkeimpänä soittajana. 1930 Jacksonissa, Mississippin osavaltiossa viisilapsiseen ja varsin musikaaliseen perheeseen. King. Kuten todettua, 50-luku meni pääosin Muddyn kanssa sekä muiden Chess-muusikoiden taustoimiseen. Otis pystyi myös seuraamaan hienosti niin laulajaa, kitaristeja kuin harpistiakin (jota muuten itse sanoi bluesin tärkeimmäksi soittimeksi). Neljällä esityksellä Spannia kuullaan duona Lockwoodin kanssa, jota parempaa ja sopivampaa kitaristia ei hänelle olisi voinut toivoakaan. Miten hyvin nämä Kalevalan sanat mieheen sopivatkaan! Kakkoslevyn loppuun (14?20) on kuin malliksi otettu muutamat näytteet alan suuruuksilta, joiden kanssa Spann soitti. Blues (9) Half Ain?t Been Told (10) Going Down Slow (11) The Girl I Love (12) Bad Condition (13) Come Day, Go Day (14) Got My Mojo Working (15) Evil (Is Going On) (16) No Money Down (17) I?m A Man (18) As Long As I Have You (19) Let Me Love You Baby (20) Don?t Start Me Talking Someday... -levyllä on keskitytty lähinnä Spannin oman tuotannon esiintuomiseen ja juuri näistä kahdesta loistavasta Candid-albumista on otettu kattava otos tälle tuplalle (CD 1:n kappaleet 5?20 ja toisella 1?13). Big Maceo teki v. Memphis Minnien kanssa. Previously Unreleased Performances (Silk City LPD2028) * (6) Spann?s Boogie (7) Someday * (8) Blind Man (9) Back Bay Shuffle * (10) St. kaikki nimittäin ovat ensiluokkaisia, pianobluesin kermaa. Päätin valita sieltä vain kaksi esimerkiksi, kyseisen Worried Life Bluesin sekä raidan This Is The Blues. Toinen levy jatkaa edellisen linjoilla eli edustaa parasta ykkösluokkaa. The Blues (19) Cow Cow Blues (20) Spann And Bob CD 2: (1) Monkey Face Blues (2) One Doggone Reason (3) Strange Woman Blues (4) It Hurts Me Too (5) Baby Child (6) Talkin. Louis Jimmy Odenia. Lisäksi hänen erikoisuutensa oli kyky luoda kuhunkin kappaleeseen sopiva tunnelma kuin itsestään. The Blues?, jolla lisänä kuultiin St. ?house rent partyissa?. Sodanjälkeisessä Chicagossa Muddy Watersin trio oli yksi yhtye monien joukossa, mutta kaikki muuttui Muddyn sähköistäessä 50-luvun alussa soittonsa ja samalla Little Walter harppunsa. Alta kakskymppinen Otis sai nuoresta iästään huolimatta hyvin keikkaa ympäri Chicagoa joko omissa nimissään tai monen alan suuruuden kanssa ja oli myös erittäin kysytty vieras ns. Näiden - 36 - lisäksi myös seuraavat kaksi näytettä, I?m Leaving You ja I?m In Love With You Baby ilmestyivät suht? harvinaisella P-Vine-yhtiön kokoelmalevyllä ?Chicago Piano-Ology?. 1941 Sleepy John Estesin Someday Baby Bluesista oman versionsa ja antoi sille nimen Worried Life Blues. mainitun äänityksissä oli se, että Jody Williamsin kanssa toisena kitaristina niillä toimi B.B. ?Ebony And Ivory Blues. Merkittävää tai ainakin varsin poikkeavaa omasta mielestäni kahden 1. Monilahjakas nuorukainen osasi pianon lisäksi soittaa niin huuliharppua kuin kitaraakin. Myös urheilu kiinnosti ja osallistuipa hän jopa Golden Gloves -turnauksiin, saavuttaen monta tyrmäysvoittoa. Omat suosikkini tästä kavalkadista ovat Howling Wolfin ?pahaenteinen. Osa hoidetaan trion voimin (Spann, Lockwood, Oden), jonka lauluosuudet osuvat kappaleille 1?3 ja 10?13. Ne ovat samalla tämän levyn valintani eli instrumentaali Otis
Harpistin henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta. Ensimmäisenä tulee mieleen Kööpenhaminassa v. myös Spann pääsee osoittamaan kykynsä Peter Greenin ja Danny Kirwanin San Franciscossa 1960-luvun puolivälin tietämillä. Takarivissä vasemmalta: Luther Johnson, Sammy Lawhorn, Francis Clay ja James Cotton, eturivissä Otis Spann, Big Mama Thornton ja Muddy Waters. Viapori Winter Blues 06.- 09.03.2013 Honey B Duo Pop Jazz Konservatorio Dave Lindholm solo Mudville TV Blues Channel Suomenlinnan ala-aste ja Pekka Helin Wolfskin duo World Mänkeri Orchestra www.jaakellari.fi liput: Tiketti - 37 - 1 - 2013 ?. Itse arvuuttelin harppusoundien ohuuden perusteella soittajan olevan Mojo Buford, vaikkakin samaan aikaan Muddyn yhtyeessä soitti Paul Oscher ja kiertueilla James Cotton. Parasta antia näistä ovat Cold Feeling Blues sekä sähköinen versio levyn nimikappaleesta. ?Someday. ei ole Otis Spannin parhaita levyjä, mutta nautittavaa kuunneltavaa sekä miellyttävä yllätys ja historiallisesti merkittävä lisä miehen tuontantoon, josta omia suosikkejani löytyy tietysti vaikka kuinka paljon. No, oli kokoonpano mikä tahansa niin tietysti kappaleet ja esitykset ovat kautta linjan ?pure Chicago?. Levyllä kuullaan kahdeksan live-versiota yhtyeen kanssa esitettyinä ja loput viisi Spann yksin pianonsa säestyksellä. Muusikkoina äänityksillä toimii todennäköisesti Muddy Watersin 60-luvun lopun kiertueyhtye eli kuultavasti kitaristit Luther "Georgia Boy/Snake" Johnson sekä James ?Pee Wee?Madison, rumpalina S.P. 1967 ilmestynyt Storyville-LP ?Raw Blues?, jota tähdittivät myös Muddy Waters ja Eric Clapton. sekä nostalgisesti v. Toisena voisi mainita vaikkapa Jimmy Rogersin kanssa soittaneen Eddie Waren. Toinen vuonna 2012 ilmestyneistä Otis Spann -julkaisuista, ?Someday. 1963 äänitetty ?Potraits In Blues. on monessakin mielessä ?outo pakkaus?, sillä sen äänitysajankohdasta ei ole tarkkaa tietoa, soittajatkin ovat osin arvailujen varassa ja jopa esityspaikka on vähän niin ja näin. Ajankohta lienee marraskuu 1967, erään televisioohjelman yhteydessä. Mm. (Storyville Records), ylläolevista ?Otis Spann Is The Blues. Ennen kuin shown masternauhat saatiin editoitua, koko studio paloi maan tasalle ja kaikki alkuperäiset tallenteet tuhoutuivat. Onni onnettomuudessa, eräästä varastosta löytyi seitsemän kappaletta nimeämättömiä kelanauhoja, siis jonkinlaiset varmuuskopiot, jotka mahdollistivat myös tämän levyn julkaisemisen. Fleetwood Macin Blue Horizon -albumeilla ?The Biggest Thing Since Colossus. Vuonna 1969 tuli lisää kovaa satoa. Leary ja basistina Sonny Wimberly. loisteessa, samoin monella tavoin historiallisella Muddy Watersin Chess-kiekolla ?Fathers & Sons?. Ja olisihan niitä, Buddy Guy, Junior Wells, Jimmy Rogers, ?Chicago/The Blues Today. Lähelle päässee ainoastaan Otisin itsensäkin kehuma Little Johnny Jones, joka soitti Tampa Redin, Elmoren, Wolfin sekä Muddyn taustalla. ja ne mitat Otis Spann täyttää hienosti, kuten vaikka kappaleet Country Boy, nimiraita Someday tai Come Back Baby todistavat. Yhtye-esityksistä muutamat kappaleet ovat hieman keskeneräisen kuuloisia. ja ?Blues Jam At Chess. -sarja ja ja ja... plus miehen omat levyt, joista mikä tahansa kelpaisi omalle autiosaarelleni! © Jim Marshall / Arhoolie Records Hän oli myös niitä tyyppejä, jotka osasivat soittaa kenen kanssa tahansa. VIimeksi mainitut on kuulemma äänitetty talon toisessa studiossa. Eräs muusikon mitta on se miten hän pystyy esiintymään yksinään
-35, ja sen jälkeen sitä on varioitu lukemattomien muiden kuten mm. Kun Henry Fredericksin alias Taj Mahalin varhaisin LP ilmestyi v. -91. Kitaristina John Estes oli heikonlainen, eikä hänen valittavansävyistä lauluaan voi kehua ainakaan kauniiksi tai erityisen voimalliseksi. Honeyboy Ed- wardsin, Big Joe Williamsin, Led Zeppelinin, George Thorogoodin ja Baby Boy Varhamankin toimesta. Kovasti minulle mieluinen on myös sanoitukseltaan riipaiseva Special Agent eli Railroad Police Blues, niin Johnin omana 30-luvun loppupuolen tallenteena kuin Bert Deivertin tuoreena tulkintanakin. Tämän mestarin jäämistöstöön sisältyy useita muitakin erittäin ansiokkaita äänitteitä kuten sujuvapoljentoinen Whatcha Doin?. 1 - 2013 Kysymyksessähän ei ole Elviksen Milkcow Blues Boogien esikuva, koska tuon 50-luvun Sun-äänitteen taustalla on Kokomo Arnoldin v. Blues Newsissä hänet on esitelty kertaalleen jo v. -29 ja päättyi vasta hieman ennen kuolemaa. Sleepy John itse painotti, että häntä ei esim. Hieman myöhemmin eli v. Duck Blues. Tunnettu ja tunnustettu on myös Sleepy Johnin jo vuoden -29 syyskuussa levyttämä toteamus The Girl I Love, She Got Long Curly Hair. -68, sen vain kahdeksasta kappaleesta peräti kolme kuuluu Estes-sarjaan. Sen nimeksi on helposti ymmärrettävistä syistä pantu Someday Baby Blues, ja alaotsikkona komeilee täyttä totta oleva luonnehdinta ?25 pioneering tracks from the great country bluesman?. © Charles Nicholas Euroopassa Estes kävi ensimmäisen kerran AFBFpaketin jäsenenä v. Niistä ensimmäinen Leaving Trunk on alkuperäiseltä, vuoden -30 nimeltään Milk Cow Blues, ja siihen taisin tutustua jo ennen bluesiin lankeamistani englantilaisen Kinks-yhtyeen erään 60-lukulaisen albumin välityksellä. - 38 -. SLEEPY JOHN ESTES Klassikoiden lähteillä, osa 38 A luksi hieman perustietoja itse artistista. Se toinen Mahalin vanhan Estes-versioinnin kohde on pitkäniminen Everybody?s Got To Change Sometime ja kolmas on perinteisin sanoin viskissä uimisesta ja sukeltelusta kertoileva Divin. -41 Big Maceo Merriweather teki siitä esikoissessiossaan komean, nimellä Worried Life Blues varustetun muunnoksen, mikä 60-luvun puolivälissä innoitti Eric Burdonin ja Alan Pricen johtamat Animalsit hämmästyttävän tasokkaaseen valkolaisversioon. Estesin levytysura alkoi v. Joitakin vuosia Zeppeliniä myöhemmin samaisen teeman varusti nimellä Goin?To Brownsville kitaristivelho Ry Cooder, jonka diskografiasta löytyy myös uusintapainos Estesin kunnianosoituksesta presidentti J.F. Mutta laulujen laatijana hän oli aivan verraton. Ehdottomasti tunnetuin Johnin hengentuotteista on vuoden -35 satoa edustava ja todellinen klassikkojen klassikko Someday Baby Blues. -34 levyttämä ja sortiltaan melkoisesti Sleepy Johnin luomuksesta poikkeava toinen Milk Cow Blues. ja tosielämän synkkiin tapahtumiin perustuva Rats In My Kitchen. Klassikoita nekin ovat, vaikka niiden uusintoihin eivät muut artistit ole ainakaan enemmälti uskaltautuneet. Enin osa Sleepy John Estesin vuosien 1929?48 merkkiteoksista on mukana hänen kohtuuhintaisella Snapper-cd:llään. Son Housen ja John Hurtin tavoin löydetty uudelleen, koska hän ei ollut koskaan lopettanut laulamista ja soittamista. -64, ja kahta vuotta myöhemmin hän pistäytyi samaisen kiertueen mukana myös Helsingissä. Kennedylle. Yksi omista Estes-suosikeistani on melodinen Drop Down Mama. -65. Oletan myös arvon päätoimittajamme tutustuneen tuohon lauluun, koskapa maineikas Led Zeppelin sisällytti sen hieman eri tavalla otsikoituna kolmannelle ja live-sorttiselle albumilleen. Kotimaansa lisäksi hän oli erityisen suosittu Japanissa. Allman Brothers Bandin. John Adam Estes oli syntynyt 25.1.1899 ja kuoli 5.6.1977. Kutsunimensä Uninen Jussi oli saanut sairastamansa ja ajoittaisia nukahtamisia aiheuttaneen verenpainetaudin takia, ja Bluesin Hall of Fame?en hänet on valittu v. Dylanin selityksen mukaan kysymyksessä on perinteinen melodia, ja kun hän laati siihen uudenmuotoisen sanoituksen, lopputulos ei ole mikään suoranainen jäljitelmä. Uskokoon tuota ken haluaa, minä en ainakaan. Ylipäätään John Estesin tuotanto vaikuttaa olevan hyvin Allmanin veljeskunnan tiedossa ja hallinnassa. Joe Williams (eri mies kuin Big Joe), ja jälkimmäistä Jo Ann Kelly noin v. Muddy Waters puolestaan kutsui 50-luvulla aivan samaa laulua nimellä Trouble No More saaden seurailijakseen mm. -38 ?Jackson. Niin, ja tämä Leaving Trunk tunnetaan myös nimellä Haven?t Seen No Whiskey tai Ain?t Seen No Whiskey. Sleepy John levytti sen ensimmäisen kerran v. Bob Dylan taasen käytti samaista melodiaa ja miltei yhtäläistä sanoitusta vuoden 2006 levytyksessään Someday Baby, minkä hän kylmästi pani omiin nimiinsä ja mikä jopa keikkui jonkin aikaa myyntilistojen häntäpäässä. Edellistä siitä käytti v. Mistä tulikin ilman mitään erityistä vinoilua mieleen, että kuulemieni lausuntojen mukaan Järvenpään Puistobluesin järjestäjäkunnan ytimen kaksi todellista suursuosikkia ovat juuri Allmanin veljesyhtye ja Clapton. Muitakin Sleepy Johnin ihailijoita löytyy popja folk-sektoreilta. Tämä pitää paikkansa, sillä hänen musiikkiaan tallennettiin paitsi 20- ja 30- sekä 60- ja 70-luvuilla niin myös vuosina 1940?41, -48 ja -52. VESA WALAMIES . -71 Jussi Rinteen toimesta. Greg Allman toi pari vuotta sitten markkinoille laajoja kehuja osakseen saaneen soolo-cd:n. Eräs sen sen parhaista jollei suorastaan onnistunein osanen on mukealma Estesin vuoden -37 kauhutarinasta Floating Bridge, mitä myös Eric Clapton versioi jo vuosikymmeniä sitten. Vuoden 1915 paikkeilla hän menetti näkönsä toisesta silmästään baseball-pelin tiimellyksessä sattuneen onnettomuuden seurauksena, ja kokonaan hän sokeutui toisen maailmansodan jälkeen
For? (MIG 00572 CD) -11 Norjalaiskolmikko viihtyy perimmäisten kysymysten äärellä ja levyn nimestä olisi voinut päätellä sen sisältävän rauhallista, pohdiskelevaa musiikkia. Yhtyeen levyä olisi helppo nimittää rock-bluesiksi, mutta yhtälö ei olekaan ihan niin yksinkertainen, sillä seassa soi runsaasti juureva slide ja kattauksesta putoaa pari makoisaa osumaakin. Sitten tapahtuu selkeä käänne parempaan: Working Hard taivaltaa thorogoodmaisissa fiilareissa. Maestro laulaa, soittaa kitaraa ja saksofonia, eikä hän, kuten miehistönsäkään ole enää mitään nuorukaisia. Remember-hitailu on lajissaan tyypillinen. Tyylitajuinen tänttäränttäily Blues For Breakfast ja vähän bodiddleymäiseen komppiin asemoitu The Final Call, jossa puretaan ihmissuhdekiemuroita varsin tylyin sävyin mies- ja naissolistin kesken. LEE GRAY BLUES BAND Box Wine Woman (omakustanne) -11 Oregonista, Yhdysvalloista käsin vaikuttava Lee Gray on tehnyt pitkän päivätyön musiikin parisssa, paitsi soittajana ja deejiinä, hän on myös opiskellut musiikin teoriaa sekä laulamista. Uusiotuotantoon nojaavan levyn alkupuoliskon esitykset Just Can?t Stay sihtaa keskikaistalle, You Gotta Tell puolestaan on päämäärätön pompotus, levyn nimibiisiä luonnehtisin hölkkärockiksi ja Home Early -esitystä prototyyppimalliseksi tänttäräntäksi. Pariin otteeseen koitetaan vähän funkimpaa tykitystä, mutta You Keep Me Going, hakkaava Politician tai kovin levoton Papaslide eivät fiiliksiä nosta. Myös Like It When rockaa kiivastahtisena perustyöstönä. Blind Willie McTellin säveltämä Mama Taint Long For The Day toimii hitaana luentana. opetustehtävissä. Vielä täällä tähtäillään pariin otteeseen keskitielle: balladi She Sees Twice on kyllä nätti ja Yellow Jacket Mean puolestaan kulkee peräti merkillisen riffin varaan ripustautuneena. PEARL HANDLED REVOLVER Colossus (King Mojo #) -12 Paukkurauta -yhtye tulee Englannista ja viisijäsenisen ryhmän tyylisuunnaksi on valikoitunut vanhan koulukunnan jytä-rock. Vintagesoundeilla ratsastava albumi jekuttaa varmasti useimmat luulemaan levyn olevan useamman vuosikymmenen takaa. Mieleen tulee montakin 60/70 -lukujen taitteen alan bändiä, mutta vertailut jääkööt. Edellisten vastapainoksi tarjotaan hämy-hippi-folk -tyyppistä balladia Resonate, moneen otteeseen tempoa vaihteleva paisuttelu She Can Dance, omalaatuisella säkättävällä riffillä pelaava kovameininkinen melkein-funk Head. Guitar Hero, jonka voinee tulkita tribuutiksi solistin suosikille Johnny Winterille, rytistää hyvässä ravikompissa, vain merkillinen ?taide-väliosa. tämä on myös kiekon ainoa lainasävel (Josh White). Osumien ohella on hutejakin, esim. Soittajia on ryhmässä puolentusinaa ja mm. Lopusta irtoaa vielä suorastaan massiiviset, kunnianhimoiset (?) ja monivaiheiset I Will Rise- ja Colossus-teokset. 1 - 2013 ?. Solisti (Lee itse) on kuitenkin laiskankuuloinen ja kovin väritön. Solistin laulusoundissa on vähän raspia, sähköpiano ja syntetisaattori saavat kovaa kyytiä ja oman sinänsä eksoottisen lisämausteensa tarjoaa paikoin runsaastikin esillä oleva huuliharppu. pudottaa sen ykkössarjasta. Vielä pitää kehua vinkeää fonin tukevoittamaa shufflea Don?t Walk. Parin osuman jälkeen palataan jälleen rock-blues -linjauksiin ja esim. huuliharppu on runsaasti esillä. hänen instrumentaalialbuminsa noteerattiin laajalti ja nimettiin parissakin lähteessä vuoden blues-levyksi. Lisäksi Walker on mukana ?Blues In Schools. Nostettakoon esille vielä maaniseksi yltyvä Blind Willie Johnson -sävelmä Keep Your Lamp Trimmed And Burning, tai vaikkapa erinomainen näkemys Mississippi Fred McDowellin biisistä What?s The Matter Now. Jännäksi menee, tulikohan koko nipun paras kiekko käsiteltyä heti ekana... PAPASLIDE What Are We Livin. Erittäin onnistunut on myös Robert Johnson -kierrätys Travelling Riverside Blues. Monipuolisuus on tietysti valttia, mutta ukot ovat kyllä pakanneet puoleen tuntiin jokseenkin lavean juuri-kattauksen. - 39 - Nimiraita puukottaa jäntevänä boogiena, joka kuulostaa niin tiiviiltä, että pakko alkaa höristellä kohti kaiuttimia. Sama ongelma vaivaa tyylikkäällä modernilla blues-numerolla Way My Baby Does Me. Saman tekijän Broke Down Engine on sekin hidas blues. Pitkällinen harrastus kuuluu äärimmäisen tyylikkäissä esityksissä joko mies ja kitara, tai sitten vaimonsa Carolin piiskatessa tahtia kontra-bassollaan. Kitaramalleilla herkutteleva Toby on julkaissut myös dvd:n ja netissäkin hän neuvoo soittajia. Jo tyylikkäällä kannellaan vakuuttava albumi (kuvassa Toby istuu kuistilla ja soittaa akustista kitaraa ja vaimo Carol tanssahtelee vierellä . Sähkökitaraa kuulemme vain kerran Muddyn I Got To Love Somebody -raidalla, kaksi muuta samasta osoitteesta poimittua, I Can?t Be Satisfied ja She?s 19 Years Old, kaatuvat liikaan tuttuuteen ja samaa voisi sanoa Leadbellyn Midnight Special -teoksesta. Pikkaustekniikka samoin kuin slide kuuluvat olevan hallussa ja esim. Bändin toiminnan kristallisoi mainiosti yltiöraskaasti synkistelevä Woman Made A Man Out Of Me. -projektissa ja Jorma Kaukosen ?Fur Peace Farmilla. Miehistö vaikuttaa melko varttuneelta ja tämä bändi ei taida olla heille mikään pääelinkeino, maispeis-sivutkin päivitetty viimeksi toukukuussa 2009. Johdannossa tuli vähän kehujakin, mutta mikään virstanpylväs ei tämä murinalaulua ja rockkomppeja suosiva albumi ole, korviinpistävää ovat myös sen kovin tuhnuiset soundit. Kaupallisuudesta ei miehiä ainakaan voi syyttää, tuskin tämä myy miljoonaa yksikköä. Sellaiset esitykset kuin Stone Thrower ja Maybe In Time johdattavat kuulijat jytä-fiilareihin ja armottomasta raskaskätisestä paahteesta saamme nauttia Stop The Dead- ja White Lies -raidoilla. voiko pari enää rattoisammin aikaansa viettää?) vie kuulijansa sujuvasti countrybluesin ja muun vanhemman mallisen musisoinnin värikkäisiin maailmoihin. Touhu on vähintäänkin letkeää Blind Boy Fullerin Tootie Bluesilla ja näpäkkää pikkailua sisältävällä Big Bill Broonzyn luomuksella Shuffle Rag. Mutta kertokaapa tietäjät minulle, mikä kutvaleen soitin on ?djembe?. Yllättäen löytyy kiekon lopusta vielä kaksi osumaa. Keittiökään ei ole vieras paikka Lee?lle: hän vetää ?Wild Gourmet? -nimistä kokkailuohjelmaa. merkillisesti hakkaava boogie Roadside Pizza, aika nasevaa foni-harppu vuoropuhelua ylläpitävä Kandy Kane, biisi itsessään sopisi jonnekin old times -osastolle. Roheaotteinen Feminine Pulchiture väsyy matkalla omaan mittaansa ja keski-tyylin blues Bed Bug Blues on yksinkertaisesti tapahtumaköyhä. KUUSIKIELISEN KURITUSTA, osa 5 Poimintoja kitarablues-pienjulkaisujen kirjosta MIKKE NÖJD TOBY WALKER Shake Shake Mama (LTW 102) -11 Countryblues-artisti Toby Walker on kotimaassaan tunnettu pitkän linjan tekijämies, mm. Varsinaiseksi täysosumaksi nousee kuitenkin puhaltimien vahvistama NO-tyyppinen r&b-siivu Red Wine Mama, jonka keinuttavia rytmejä voisi kuvailla vaikka nevillemäisiksi
on humoristinen (?) ryntty-instru. Vierailevaa solistia (Kelly Whitney) kuullaan lälly-balladilla Fall ja raidalla Perfect Game hän duetoi Allchinin kanssa. Otis Rushin Right Place, Wrong Time puolestaan hoidetaan mallikkaasti ja arvokkaasti himaan, ilman tarpeettomia sivujuonteita. Nimibiisi on isosti sähköinen ja paljastaa heti pelin hengen: kyllä vonkuu. Hyvin groovaileva medium-blues All I Need Is A Little Time ja edelleen jonkin sortin groove-shuffleksi luokittuva Everything But You osoittavat kykyjä modernin bluesin luomiseen. Hidas blues Soon In The Morning lataa sekin hyvää fiilinkiä ja on esitystavaltaan uhmakas. PAXTON NORRIS Something?s Gotta Give (omakustanne) -11 Indianapoliksesta Michiganiin ja sieltä edelleen Detroitiin kulkeutunut Paxton Norris nimeää esikuvikseen mm. Kohtalaisen hyvällä riffillä käynnistyvä Going To Pensacola muuttuu juntta-rockiksi ja It?s Allright kiihdyttelee melkein rock and rollin vaatimalle kierrostasolle. Muusta levyn materiaalista poikkeava That Womans Trouble hakee pianoineen klubiblues-fiiliksiä. Selkeimmäksi osumaksi nousee naseva, tiukasti svengaava funk-shuffle These Funking Blues.. Stevie Ray Vaughanin ja kuninkaalliset Albertin, B.B.:n ja Freddien. Esikuviksi hän nostaa mm. Harpisti-Hanken, joka soitollaan muistuttaa hämmästyttävästi Charlie Musselwhitea voi joku muistaa Last Fair Deal -yhtyeestä, josta hän erosi joku vuosi sitten. 1 - 2013 Musselwhite -biisi When The Rain It Pours, rääkyvästi repäisty (kai tämän jotakin laid-backia pitäisi olla) Jagger-Richars -kyhäelmä Get Off Of My Cloud ja kuningas Muddylle kreditoitu Crawling Kingsnake, joka onnistuu kohtuullisesti. JIM ALLCHIN Overclocked (Sandy Key CD-JA 002) -11 Floridan kasvatti Jim Allchin vietti lapsuutensa hyvin köyhissä oloissa, mutta viihtyi koulunpenkillä ja luki itsensä tietotekniikan tohtoriksi asti, suorittaen sittemmin pitkän työrupeaman Microsoft-yhtymässä aivan johtotehtävissä. Yllätys onkin positiivinen, kun moderni hidas oma blues I?m Leaving You osoittautuu jänteväksi vahvatunnelmaiseksi esitykseksi. -ryhmässä. Hanke on solistina tummasoundinen toimittelija, vähän sellainen totinen torvensoittaja. Yhtyeen omavaraisuusaste on korkea ja Out Of Pain -raita on ilmava ja svengaa kivasti, jatkossa tavoitellaan countryblues-sävyjä Bridges Made Of Water -esityksellä. Ainokainen oma cd ?Low Down And Blue. Jos Gordonia ei voi turhan tuhdiksi solistiksi moittia niin vastaavasti hän ei myöskään sorru liikaan yrittämiseen. Näppärällä riffillä asemoitu Living Tight puolestaan suunnistaa southern rockin maisemiin. Levoton shuffle, joka kaipaisi reippaasti lisää pontta ja solisti on kuin värinpoistosta palannut. Ensimmäinen soitin oli trumpetti ja musiikki on harrastuksena seurannut miestä pitkään. Ei tarvitse olla minkään sortin blues-puritaani pohtimaan, ovatko Wintermorning, Daddysong, ja Midnight Rider bluesia lainkaan. Santanan ja Allman Brothers Bandin. Omista teoksista toimii parhaiten levyn päättävä instru Another Lucid Moment. Lainapuolella kuullaan kohtuullista Keb Mo -kierrätystä I?m On Your Side, kevyesti shufflaava . Tanakka Local Honey käy perusrunttuilun kimppuun hienosti ja levyn ainoa instru Carmel Woman on pirteä shuffle. Mediumboogie Used To Be Lovers liikkuu hyvin ja täsmällisesti. Jatkossa omat sävelmät Love Lies Bleeding räpistelee funkkismaisessa muotissaan, mutta siivun ehtoopuolella meno paranee. Mies halusi levyttää Detroitissa saadakseen levylleen kaupungissa alati vaikuttavaa ?motown?-soundia. Lisäksi kannattaa mainita isokätinen stompperi-shuffle The Mule Song, jolla soi myös slide. Käsillä on miehen toka cd. Nostalgisella vinyylirahinalla käynnistyvä albumi potkaistaan liikkeelle kitaraboogiena Overclocked, jossa hyödynnetään mega-turbo-hööki -laitteita ja alun positiivinen fiilis katoaa nopsasti. Levyllä hyödynnetään runsaasti puhaltimia ja esikuvaksi nimetty Santana loistaa vahvasti läpi. Näin esim. Eikä LZ-kytköksistä olisi irtopisteitä herunut. löytyy vuodelta 1999. Studiolivenä pikkupumpun kera (jota harpisti ja runsaasti tilaa saava kosketinpimputtaja vahvistavat) tallentunut kiekko rakentuu täysin uuden - 40 - materiaalin varaan. Solisti kuulostaa hämäävästi Van Morrisonilta ja perussoittimien (g-b-d) ohella on mukana kolme puhaltajaa ja erikseen pianon sekä koskettimien soittaja. Nimibiisiksi kohotettu avaus nostaa kylmän hien pintaan. nyt vain käy niin, että paukut loppuvat pahasti kesken, jos se growli ei irtoa -niin sitten se ei irtoa. Päätöksen What You Talking Bout Willis. One For The Money revittelee Hendrixin töppösenjäljissä ja Flirt on puhdasoppista auto-radiorockia, rankkaa. Selkeästi levyn vauhdikkaimmat hetket koetaan melkeinpä rock and rolliksi kirittävällä terhakkaalla jumpilla I Called You Up. Lainasäveliä on valikoitunut mukaan kolme kappaletta. Kiekko erottui selkeästi edukseen ?kuritus?-pinosta ja taas alkoi etsivän työ. Peltiskitalla soitettu ja vanhaan kaapuun puettu Get Back Jezebell osoittaa perinteen olevan hanskassa. THE HUSTLE Bertha Lee (Catnap #) -10 Peräti kahdeksanjäseninen walesilaisyhtye on kerännyt vuolaita ylistyksiä keikoiltaan. Sen sijaan lupaavasti starttaava Dr J nyykähtää kyykkyyn heti lähdön jälkeen. Kitaristina hän suosii puhtoisia soundeja eikä revittele turhaan tai harrasta kilometri-sooloja, vaan on soittotyyliltään nasevasti napakka. Letkeä, kiireetön jump Outta Sight johdattelee oikeanlaiseen tunnelmaan, jatkossa Looking For My Baby ajautuu turhan lähelle keskikaistaa ja päätöksen blues-hitailu Don?t Let The Man Get Your Money kaipaisi vähän lisäpontta esitykseensä. Jatkossa on tarjolla monipuolinen blues-keitos. Jatkossa That?s Enough jatkaa modernia linjaa ja mukaan on liimattu funkimpaakin ratkaisua. Todellista minimaalisuutta haeskellaan vain huuliharpun ja laulun kera esitetyllä My Sun -siivulla . miditempoisessa kevyt-swingissä Willow Tree, instru-fiilistelyssä Fall ja lievästi bluusahtavassa balladissa The One, joka yllättää sillä, että loppurevittelyä ei tulekaan. Mainitaan nyt vielä vanhanmallisesti keinuttava balladi Mr Unknown sekä rockenrollimaisia kierroslukuja tavoitteleva Just Playing With Me. GORDON BONHAM Soon In The Morning (Way Gone 102) -11 Jos sukunimestä lähtisi johdattelemaan niin voisi ajatella Gordonin olevan Led Zeppelin -rumpalin poika. Gordon on keikkaillut ja tehnyt yhteistyötä niinkin kovien nimien kuin Pinetop Perkins, Robert Lockwood Jr ja Bo Diddley kanssa. No, metsään meni: Gordon Bonham on Teksasin kasvatteja, ja kitaristi. höh. Tämän nimikkobändin ohella on Gordonilla vahva rooli ?Cooler Kings. . Toinen Ossilta blokattu siivu Three Times A Fool soljuu hitaasti fiilistellen ja raidalla on erittäin mallikas groove. THOMAS HANKE AND PLAINTIVE CRY Out Of Pain (Rum LC 06327) -11 Saksalaiskolmikko luottaa minimalismin voimaan, sillä levyllä kuullaan laulun ohella vain huulihappua, kitaraa ja kontrabassoa, sekä yhdellä raidalla sähköurkuja. Jatkossa tarjotaan tylyä, tai ainakin ?tylyä? rock-funkkia raidoilla Hear Say ja My Credit Didn?t Go Through. Pakolliset balladit Baby Girl sekä viehko Your My Girl liikkuvat rock-kentillä ja Hard Luck Case menee jo poppailuksi. Lopun instru Opening My Eyes To Love jatkaa myös santanamaisilla otteilla. Osumaksi voisi lukea Back In The Swamp -raidan, joka puhaltimineen porheltaa hyvään rock-grooveen. Biisejä vaivaa ennen muuta niiden liika pituus, sävelmässä ei riitä koukkuja tarpeeksi ja unilukkaria tarvittaisiin, vaikka esitykset sinällään nättejä ovatkin. Before You Accuse Me ei edes yritä haldata diddlingiä vaan biisi päkistetään väkisin funkinomaiseen kuosiin. Mitähän asiasta tuumaisivat lehtemme soul-tuntijat? Nelimiehisellä peruskokoonpanolla pelittävä kiekko on nyt sitä rock-bluesia puhtaimmillaan. Ainokaiseksi lainaksi on valikoitunut klassinen Turn Out Your Love Light, joka on toteutukseltaan jokseenkin maltillinen, mutta sovitus on viety niin pitkälle, ettei biisiä tahdo tunnistaa
Mestari antoi Memphis Blues Foundationilta saamansa tunnustuspalkinnon eteenpäin Wolfin leskelle Lillie Burnettille. Yleensä on tapana laatia väitöskirjan jälkeen ns. Wolf, Buddy Guy, Sonny Boy Williamson II, Koko Taylor, Jimmy Reeves Jr. Willie James Dixonin (1915?1992) elämästä erityisesti lauluntekijänä ja musiikkivaikuttajana, mukaanlukien viitteet Dixonia edeltäneeseen bluessävelistöön sekä rockjälkivaikutukseen. Kirjoittaja on Japanin Hiroshimassa vuonna 1964 syntynyt (yli toistakymmentä vuotta sitten Yhdysvaltoihin muuttanut) mies, joka väitteli Willie Dixonin sävellys- ja sanoitustyöstä jo v. Tilaisuuden arvokkuus sai kevennyksen, kun Willie muiskautti suukon Lillien poskelle ja tokaisi muikistellen: ?Everybody know what would happen, if Wolf were livin?, me kissin. Dixonin albumeista (500 laulun katalogista on lueteltu valitettavasti pieni valikoima, lähteet ovat epämääräisyyden ennätys, elokuva- ja TV-esiintymiset sen sijaan harvinainen bonus). Kyseinen kirjanen sisältää mm. Itselleni tuntematon japanilainen kulttuuritausta saattaa tulla kehumassani opuksessa esiin rivien välissä, mutta ainakin yhden japanin kielen aiheuttaman (tässä tapauksessa sinänsä hauskan) painovirheen se on tuottanut. 14 kappaleen lyriikat tiettyjen teemojen ympärille rakennettujen lyhyiden kappaleiden aluissa, mutta runsaslukuisemman liitteistön mm. The Willie Dixon Story (Lontoo & New York 1989), jossa itse maestro oli kolme vuotta ennen kuolemaansa toisena kirjoittajana. Toronto . ym.) ja Dixonin heille tekemistä lauluista. Kun kirjan esipuheen kirjoittaa ylistävään sävyyn Jim O?Neal, yksi arvostetun Living Blues -lehden perustajista, ja kun kiitokset ojennetaan lukuisten haastateltujen ja väitöskirjan ohjaajien lisäksi mm. Myös yksittäisten artistien kehitys ja artistipersoonallisuuden muokkailut vuosien varrella hahmotellaan tarkkanäköisesti ja kriittisesti. Plymouth, UK, 2011) 31 + 443 sivua sekä 24 sivun kuvaliite, hintahaarukka n. siitä riittää ammennettavaa vuosikausiksi. Kirjassa jaeltuihin kiitoksiin kuuluu huikea määrä siteerattuja lyriikoita, laskujeni mukaan yli sata! Tutkijanotetta kuvastaa se, että lyhyessä seitsensivuisessa johdannossa rajataan havainnollisesti tutkimusaihe ja tuodaan esiin suhtautuminen afroamerikkalaisen musiikkiperinteen uusimpiin tutkimusvirtauksiin. Aivan käytännön kannalta on rauhoittavaa lukea, että sanoituksia transkriboidessaan Inaba on päättänyt jättää epäselviin kohtiin kysymysmerkit. Mahdollisia transkriptioepätarkkuuksia en käy tässä ruotimaan, sillä niitä ei ole paljon, ja niistäkin osa saattaa jäädä vaille lopullista vastausta, kun itse tekijämieskin jo yli 20 vuotta sitten poistui keskuudestamme. Tieteellistä tarkkuutta on harjoitettu tiukemmin lopuksi laajassa kirjallisuusluettelossa, asiasanahakemistossa sekä lauluhakemistossa. Alkupuolen kappaleet 1-3 sivuilla 1-56 taustoittavat Dixonin varhaista henkilöhistoriaa ja moniottelijuutta: sitä kautta oppii ymmärtämään Dixonin sävellysten ja sanoitusten maaperää, jota käydään läpi kappaleissa 4-7 mukavasti ymmärrettävällä kirjoitustyylillä; tätä haastattelut keventävät, eivät hajota. Paras esimerkki mielestäni on Little Walter (s. mesenaattinakin siis tuli toimittua. Tähän väliin muistutan aiemmasta elämäkerrasta, Don Snowdenin 260-sivuisesta kirjasta I Am The Blues. Se on myös objektiivisempi, jos niin saa sanoa. Inaba tajuaa luonnollisesti jättää juorut ja haastattelut enemmän taustalle. Samantien totean, että kyseessä on esimerkillinen opus: perusteellinen, viitteitä kohtuullisesti viljelevä, jäsennykseltään ryhdikkään kronologinen (Dixonin nuoruus, varhaiset musiikilliset kokemukset, varhaiset yhtyeet, yhteistyö Chess-levy-yhtiön kanssa, ensimmäisen Chesskauden sävellykset 1953?1956, Cobra-levy-yhtiön kausi 1956?1958, toisen Chess-kauden sävellykset 1958?1971), jota seuraavat loppusanat ja erittäin arvokkaat kaksi liitettä: Dixonin sävellys-, opetus-, sovitus- sekä tuottamistyöt ynnä luettelo sessioista, joissa Dixon oli mukana (sisältäen Dixonin sävellysten kronologian). his wife...?Tämän jälkeen Dixon luovutti tunnistamatta jääneelle nuorelle mustalle blueslaulajattarelle ison shekin . 2005 Oregonin yliopistossa. Niinpä molemmat opukset täydentävät toisiaan . Sekin on mallikelpoista toimintaa tutkijalta siinä vaiheessa, kun tarjotaan kevennettyä versiota tiedeyhteisöä laajemmalle lukijakunnalle. Jotta ette pelästyisi tätä tutkijuutta, paljastan, että kirjasta rakentuu laajakaarinen kuva klassisen Chicagossa levytetyn bluesin ydinvaiheista, erityisesti sen tärkeimmistä tulkitsijoista (Eddie Boyd, Muddy Waters, Little Walter, itse Willie Dixon, Jimmy Witherspoon, Lowell Fulson, Willie Mabon, Bo Diddley, Jimmy Rogers; Otis Rush, Harold Burrage, Magic Sam, Betty Everett, Walter Horton; Howlin. Preacher Of The Blues (The Scarecrow Press, Inc., Lanham . Mutta avoimin mielin on ottaminen vastaan Inaban tulkinnat Muddy Watersin macho-imagosta ja toisenlaisen kuulijakunnan miellyttämisestä, koska tässä taisi olla loppujen lopuksi pikemmin kyse rahan teosta ja yleisön makuja seurailevista trendeistä kuin folk bluesista. Itse Dixonista syntyy kuva monipuolisen maailmankuvan hankkineesta miehestä, jonka laaja kokemuspohja Mississippin kovista oloista, vankilasta, nyrkkeilyurasta auttoi monipuolisen lahjakkuuden ja todennäköisesti hyvien sosiaalisten taitojen myötä tekemään vetäviä sävellyksiä ja elämänläheisiä sanoituksia; näistä lopulta tiivistyi bluesin filosofia ja se ilmeinen tosiasia, että Dixon - 41 - halusi levittää maallisen saarnamiehen tavoin sanomaa, joka lopulta päätyi tavoittelemaan rauhaa ja ihmisten välistä harmoniaa. Koko Taylorin eli Cora Waltonin (yksi päähastatelluista) nimi on hakemistossa sivulla 434 muodossa Cola Walton! Mihin nuukahti kunnianarvoisan tohtorikunnan oikolukutaito? Erkki Sironen 1 - 2013 ?. Hän oli varmasti koko pitkää uraa ajatellen useammassa roolissa kuin kukaan muu Chicago-bluesin yksittäinen tekijä. Näin Dixonin Chicagossa 10.6.1988 Howlin? Wolfin kunniaksi postuumisti järjestetyissä syntymäpäiväjuhlissa Riviera Niteclubissa. BN LUKEE KIRJALLISUUTTA Willie Dixonin ja Clive Richardsonin elämänkerroista Emman etsintään! MITSUTOSH INABA Willie Dixon . arvovaltaiselle peer review -kolmikolle Tri Kip Lornellille, Tri Barry Lee Pearsonille sekä Tri David Evansille, luulisi laadun olevan taattu, enkä millään muotoa voi sanoa pettyneeni kirjan antiin . Nuottiesimerkeissä tekijä vaatimattomasti sanoo pitäytyneensä suuriin linjoihin, ei siis viilanneensa jokaisen nyanssin nuotinnusta erikoismerkkeineen. kevyempi luettava versio, ja tässä se nyt vihdoin on. Luulenpa, että väitöskirja on ollut opinnäytteisempi ja vaikeammin sulava kuin tämä varsin luettava teos. Vaikka Walter eli jo tuolloin vähän yli kaksikymppisenä varsin rajua elämää, vasta myöhempinä vuosina mukaan tuli sävelmateriaalissa rosoisempaa ja karheampaa tavaraa. Bluesiin romanttisesti suhtautuvaa harrastajaa tämä sankarin tuottaminen tiettyä imagoa vastaavaksi saattaa järkyttää, samoin kuin se, että joku muu kuin artisti itse hoitaa laulunteon. 42-57 euroa Tämä kirjan järkäle vastaa kohdettaan sikäli, että se on hyvin jykevä ja perustavanlaatuinen tekstistö kohteestaan, klassisen Chicago-bluesin kolossin ? ei pelkän takapirubasistin . 102-115), jolle alkukaudella olivat tyypillisiä vähemmän machot romantikon laulut
Tempo nimenomaan korostaa esityksen muita elementtejä ja saa rytmitajuttomatkin naputtamaan jalkaa. 1961. Jussi Raittinen puolestaan kertoo muistelmissaan (joista kakkososa on teossa), että 60-luvun loppupuolella Boysin soittajat saivat keikasta arki-iltoina 50-70 markkaa ja lauantaisin satasen. Nimittäin olin kesätöissä vuonna 1964 ja sain 200 markkaa kuussa. Ei koskaan, ei ainakaan Tapilta. ARTO VILKKO Emmaa Etsimässä . Pahin on sivulla 42, kun turkulaisten rokkareiden Roobertin Rock Shown kerrotaan esiintyneen keväällä 1960 Helsingissä, oikeasti vasta v. Huomasitte varmaankin yhteyden kirjan julkaisuaikaan. Hieman avoin on myös kysymys Suomen ensimmäisestä rautalankabändistä, stadilainen The Strangers (1961) vai manselainen The Jessers (1960)? Itse en ilman näkyvää faktaa usko jälkimmäisen vuoden pitävän paikkaansa. Kuusi sivua myöhemmin saa käsityksen, että studioyhtye The Satellitesin kakkossinglellä (1961) olisi ollut Volgan lautturit. Tai oli kyllä, mutta nimellä Tears. Sivulta 67 löytyy tieto, että Musiikki Fazer myi Suosikki-lehden Lehtimiehet Oy:lle 1962 ja että Isto Lysmä otti lehden ohjat käsiinsä saman vuoden keväänä. Itse asiassa on vaikea uskoa, että Tappi olisi maksanut satasta edes koko bändille. Vihdoin lempiaiheeni pilkunviilauksen pariin eli virheiden kimppuun. Oli ja oli, mieshän oli perustanut firman ja omisti tuolloin siitä puolet eli ei hän nyt ihan duunarina siellä ollut. Lehden osti Kustannuskeidas, mikä puolestaan myöhemmin myi sen Lehtimiehille. Samoin on myös singlen kääntöpuolella. Loppusointu: Aivan erinomainen teos ilman kuviakin. Erityisesti suomalainen levyteollisuus sai siitä sellaisen takapotkun, mikä pisti sen heittämään kuperkeikkaa eteenpäin kerien vaikeusasteella kolme. Arto Vilkko on tehnyt miehen työn ja kerännyt tuhdin sekä luettavan tietopaketin rautalangan historiasta alkaen sen amerikkalaisista ja englantilaisista juurista, suomilangan osalta käydään kattavasti läpi vuodet 1961?63 ja vähän ylikin. Kirja julkaistiin 14.1.13 Café Pirittassa, ja paikalla oli itseoikeutetusti The Sounds lähes alkuperäisenä, vain rumpali Johnny Liebkind puuttui. Tilaisuuden kunniaksi kuultiin livenä Emma kaksi kertaa, Kulkuri ja pari muutakin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa uskottavuutta horjuttaa lisäksi se, että eräs bändin jäsen kehuu (kirjassa vuoden 1962 kohdalla, mutta asiayhteydestä päätellen vuosi lienee 1963) yhtyeen saaneen manageri Tappi Suojaselta keikoista sata markkaa per ukko. 1 - 2013 Samalla sivulla mainitaan vielä, että Paavo Einiö oli levy-yhtiö Scandian palkkalistoilla. Tempo! Nimittäin biisin tempo on just eikä melkein ideaali. Yhtään nopeampana twistinä se alkaisi kallistua humpan puolelle, hitaammaksi sitä on vaikea edes kuvitella. Itse asiassa en tajunnut sitä itsekään lähes 50 vuodessa ennen kuin asia joulukuussa tuli sivulauseessa puheeksi Soundsin komppikitaristi Bobi Söderblomin kanssa. Jos saisin ottaa hautaan mukaan vain yhden levyn niin se olisi tämä. tai 16.1.-63, jälkimmäisen. En tiedä tuleeko kirja julkiseen jakeluun, sitä kannattanee aluksi kysellä suoraan osoitteesta www.backtothesixties.fi, hinta lienee tuossa 25 euron tietämillä. Uuden omistajan ensimmäinen numero oli 1/1963 ja Lysmä aloitti vasta numerosta 4/1963. . 165 sivua Henkilökohtaisesti The Sounds -yhtyeen Emma / Mandschurian Beat vuodelta 1963 on SE single, mikä on tähän ikään mennessä vaikuttanut minuun eniten joka tasolla. Emma-kirja ei syntynyt aivan tyhjästä, Arto oli nimittäin tehnyt jo vuonna 1977 gradunsa aiheesta ?Sähkökitaramusiikin omaksuminen Suomessa?. Tunnen varsin hyvin rautalangan suomihistorian, mutta aina sitä oppii uutta paatuneinkin harrastaja. Suomalaisen rautalangan lyhyt historia (Back to the Sixties, 2013), n. Tai on tasan seitsemän kappaletta: Sounds, Strangers, pari dokumenttia, kuva 60´s-yhdistyksen jäsenistä v. Juttu on niin itsestään selvä, että sitä on vaikea havaita vaikka kuuntelisi levyn kuinka monta kertaa. Kirja perustuu pitkälti muusikoiden haastatteluihin, joiden tarinoita alkuaikojen vaikeuksista lukee aina ilomielin. Jos joku on kiinnostunut aiheeseen liittyvistä valokuvista niin silloin suosittelen lukemisen taustalle kuultavaksi ?Sadoin Sähkökitaroin? -levysarjaa, siellä niitä on! Hannu Nyberg Emmaa kannattaa etsiä, esimerkiksi tältä Japanin EP:ltä löytyy! Yksilössä lisäarvona kaikkien muiden aidot nimmarit paitsi Johnny Liebkindin. - 42 -. Hän on kyllä tohtori, mutta väitöskirjan aihe oli Soittolistan symbolinen valta ja vallankäytön mekanismit (2010). Ja Eero ja Jussi & The Boys oli sentään hittejä tehnyt nimibändi. Ei sen puoleen, kyllä single vaikutti useaan muuhunkin sukupolveni edustajaan ja sen muu merkitys ulottui todella laajalle. Artoa nimitettiin tilaisuudessa rautalankatohtoriksi, mutta tämä ei pidä aivan paikkaansa. Kari Tapio sai vuonna1972 Dannylta kesäkiertueelta 70 mk päivässä ja muu riviväki viidestäkympistä ylöspäin. Jotain muutakin pientä löytyy, mutta olkoon. Kun tässä nyt miinuspuolta kaivellaan niin suoraan sanottuna yhteen asiaan petyin kirjassa totaalisesti. Nimittäin sen kuvitukseen, jota ei käytännöllisesti katsoen ole. Muisti on nimittäin varsin rajallinen tietoyksikkö. 1997, Cay & Scaffolds sekä Pekka ja Jukka Loukiala. Loukialan veljeksillä ei ole rautalangan kanssa mitään tekemistä ja Caykin liittyy jo beatkauteen. Lopuksi haluan analysoida vielä yhtä Emmaan liittyvää asiaa, mikä omalta osaltaan teki levystä sen mestariteoksen kuin se on. Aivan kaikkia vastauksia kirja ei pysty antamaan, esimerkiksi vieläkään ei ole varmuutta milloin Emma tarkalleen levytettiin, rahalla heitin itse kahdesta vaihtoehdosta, 6.1
Tyylilajit vaihtelevat western-filmien tunnelmasta bluesiin. Shout 59 lokakuussa -70 piti sisällään. Richardson on syntynyt ilmeisesti 40-luvun puolenvälin jälkeen. Country Guitar Workshop 2 pitää sisällään 13 biisiä nuotein ja tabulatuurein kirjoitettuna. Koska Jarmo Hynninen itse on armoitettu virtuoosi, joidenkin kappaleiden tempo on niin hirvittävä, että pelkkä nuottien seuraaminen biisiä kuunnellessa tuottaa hankaluutta. 2001. Lisäksi melodia häipyy paikoittain taustan sekaan. Kokeneempi ystävä valisti, että Contours teki laulusta rajumman alkuperäisen version. Enimmäkseen Jarmo on käyttänyt Fender Telecasteria, ja sivulla 48 onkin kyseisen soittopelin esittely ja perustelut, miksi se on niin hyvä countrymusiikkiin. Artisteja on mainittu 31, joista vain 11 on minulle entuudestaan tuttuja, Oppimisen aihetta on siis vielä itse kullakin. Levyllä on koneella tuotetut aidon kuuloiset rumpukompit, joiden ohella Jarmo soittaa itse kaikki soittimet (peruskitaran lisäksi mandoliini, banjo, baritonikitara, dobro, lap steel ja basso). Täytyy vain ihailla muusikkoa, joka pystyy soittamaan kitaraa viidellä eri virityksellä ja lisäksi 9-kielistä pedal steel -kitaraa E9-vireellä, ja sen ohella vielä noita muita kielisoittimia, itse kun menen joskus mandoliininkin kanssa sekaisin. Levy alkaa vihellyksillä, jotka itse asiassa taidetaan tehdä kitaran kielillä. Tämä on Hynnisen toinen levy, ?In The Mood For Playing. Edelliseen liittyi myös ensimmäinen fanzine (DC1). Freukkareissa sekä sellaisten artistien kuten Kirka, Tapani Kansa ja Pepe Ahlqvist kera. Country Guitar Workshop 1 ilmestyi omakustanteena vuonna 1999. Tällä hetkellä hän toimii laillisen nettiradion Solarradion toimittajana sunnuntaiaamuisin, soittaen tietenkin vintagesoulia. Myös tähän päivään asti hän on toimittanut Shout!-merkillään uusintajulkaisuja, joista mainittakoon vaikka Johnny Adamsin ja Roy Hamilton erinomaiset koosteet. Savolaisittain sanottuna: lupsakkaa kitarointia. PS: CD-soitin ilmoittaa kappaleille suomenkieliset nimet, mutta levyn etiketissä ne ovat englanniksi. Fender Bender Man on siis Taipuisa Fender Mies... 1 - 2013 ?. Teos on kaksikielinen (suomi/ englanti) ja niinpä se sai ansaitsemaansa huomiota myös kantrin kotimaassa. Toisaalta kyseessä on enemmänkin erilaisten tyylien esittely kuin soolojulkaisu. Mutta, ketäpä muita tämä kiinnostaa kuin kitaristeja, joten kaikki joilta keba kotoa löytyy, hankkikaa tämä. Näin arvailen, koska hänen ensi kosketuksensa mustaan musiikkiin oli Contoursyhtyeen Do You Love Me. Toisaalta, teosta ei ole aloittelijoille suunnattukaan, muutaman vuoden opinnot olisi hyvä olla takana. Sitten toinen, ainakin minua häiritsevä tekijä on se, että mollisoinnut on merkitty miinus-merkillä (esim. Am7 on A-7), joka on tietysti amerikkalainen tapa, mutta eurooppalaisille hieman vieras. Kaiken kaikkiaan, tutustumisen kirjaan voi aloittaa hitaiden biisien kautta, kuten esimerkiksi Lazy Morning Blues?ista tai jazz-valssista Triad Waltz. Kirjan lopussa on kuunteluvinkkejä sekä luettelo kitaristeista ja levyistä. (dobro, lap steel ja pedal steel). Moitteen sijaa teoksesta ei ole sanottavissa, muuta kuin että se on vähän liiankin hyvä. Tämä nyt käsillä oleva Country Guitar Workshop 2 ei ole kronologinen jatko ykkösosalle vaan itsenäinen teos. joskus liiankin yksityiskohtaisesti, sillä tuskin monia kiinnostaa, mitä esim. Olisi hyvä, jos biiseistä olisi myös hidas versio, ja vaikeimmat soolopätkät soitettu myös ilman taustaa. Jokaisen kappaleen kohdalla pikkutarkkojen ohjeiden lisäksi mainitaan myös, millä kitaroilla, efekteillä ja vahvistimilla kyseinen biisi on soitettu. Yksi syy on satulan takaa tehtävät venytykset, jotka Telen lapa mahdollistaa muita kitaramalleja paremmin. Kirjassa on myös esittelyt tallaan asennettavasta B-bender -laitteesta, joka on minulle täysin uusi tuttavuus. Hän liittyi aluksi Tamla Motown Appreciation Societyyn Dave Godinin suosituksesta, perusti sitten itse Don Covay Fan Clubin. Kappaleista huomaa jokseenkin selkeästi, kenen tyyliä etydeillä tavoitellaan, on niin Albert Leeltä kuin Mark Knopflerilta kuulostavia kappaleita (itse asiassa kun laitoin levyn soimaan, tokaisin, että perhana, paninko vahingossa pesään Eaglesin CD:n). - 43 - Kirjan alussa on koko joukko kolmisointuharjoituksia käännöksineen eri sävellajeissa, ja ne kannattaa tsekata tarkoin, sillä monet biisit perustuvat kaksi- tai kolmiäänisiin kulkuihin. Esittelyjä on lisäksi plektroista sekä ?kissalaudoista. tarjonta ja hinta/laatusuhde eivät kuulemma kohtaa! Hän ei myöskään hyväksy kaikkia internetin luomia mahdollisuuksia: levyn lataukseen ei tarvita kansitekstejä. Aarno Alén BN:n kitarakirjasto: JARMO HYNNINEN EIJA JAUHIAINEN Country Guitar Workshop 2 Kustantaja: Idemco Oy / Riffi-julkaisut Julkaisuvuosi 2012 Hinta 35 e, sisältää CD-levyn, sivumäärä 100 Nykyisin AMK Metropolian lehtorina toimiva Jarmo Hynninen on vuosien varrella soittanut lukuisissa yhtyeissä, mm. In The Free Country (11) Lazy Morning Blues (12) The Ballad Of Vantaa Delta Uutuuskirjan ohella Hynninen on julkaissut myös tämän CD:n, jolla on mukana kirjassa olevia biisejä pidempinä versioina. Memoirs Of A Soul Survivor (Banks House Books), ISBN 9781904408758, 210 sivua Englantilainen pitkän linjan mustan musiikin puolestapuhuja Clive Richardson kertoo kokemuksistaan hyvin seikkaperäisesti . The Chief (9) Jarmo?s Boogie (10) Rockin. Something . (3) Sonora View (4) Fender Bender Man (5) Nashvantaa Express (6) Polar Nights (7) One Day In Samois s/Seine (8) Onni . CD-levyllä on kappaleiden lisäksi myös karaoketaustat. JARMO HYNNINEN Just Pickin? (Idemco CD 012012) (1) El Silbo (2) Just Pickin. Tähän pätee samat kriteerit kuin tuohon ylempänä esitettyyn. CLIVE RICHARDSON Really Sayin. Tämän jälkeen hän ollut avustamassa useita vastaavia lehtiä (Soul Music, Shout, Home of the Blues, Black Echoes). Sen jälkeen Hynniseltä on ilmestynyt tässä lehdessä aiemmin esittelemäni Rhythm & Blues Workshop. Numerot 6, 7, 9 ja 12 eivät ole kirjassa, niiden sijaan siinä on viisi kappaletta, joita taas ei ole mukana tällä soolo-CD:llä. Hän kuuli kappaleesta tietenkin ensin Dave Clark Fiven ja Brian Poole & The Tremeloesien versiot. Viimeisin julkaisu on elokuulta: Benny Spellmanin singlekokoelma (Shout78). Kirjan loppupuolella on selvästi havaittavissa tiettyä katkeruutta ja luovuttamisen merkkejä. Clive on käynyt viimeksi livekonsertissa vuonna 2001 (Lamont Dozier) . ilmestyi v. Kappaleiden tyylit ovat samoja, mutta tuo aiempi osa on kuitenkin hieman helpompi. Clive R taisi aloittaa nämä jo piraattiradioiden aikana. Tämän levyn myötä Richardsonin mielenkiinto kääntyi kohti mustaa musiikkia. Kirjassa on 17 lukua, jossa Richardson käy läpi 50-vuotisen harrastushistorian. Clive on ollut myös todistamassa runsasta keikkatarjontaa ison veden takaa. Jos tarvittiin asiantuntijaa kansitekstien laadintaan, niin hän oli usein valmis yhteistyöhön. Myös radiodeejayn hommat olivat tuttuja hänelle
Mukana on myös Wallin Power Trio kahdella eri kokoonpanolla, joiden kanssa hän esittää bluesia ja rockia. Kim Brown ja Petri Walli Erilaisten tyylien hallitseminen sekä avoimuus ja ennakkoluulottomuus muusikkona tulevat selväksi, ja ehkä juuri tämän voisi myös nähdä Wallin uran punaisena lankana. Buddy (bs) - Ke 27.3. Buddy & The Uplifters - La 30.3. Toisaalta nuoruusvuosina soitettu rock ja blues kulkevat yhä vahvasti mukana. Lisätietoja: www.bluesnews.fi Pioneerin työtä Jonkun mielestä tällainen tyylien paljous voi olla hämmentävää, mutta joidenkin on toimittava suunnannäyttäjinä. värivinyyli-LP:nä sekä CD:nä: DAVE ARCARI & The HELLSINKI HELLRAISERS: Whisky In My Blood (BNLP/CD012) JENNI HARJUNPÄÄ V uonna 1948 syntynyt kitaristi ja monipuolinen musiikkimies Hasse Walli on ollut tien päällä tasan 50 vuotta. Itsenäisen taiteilijan asema ei ole kenties se helpoin tie yhteiskunnassa, mutta ainakin se synnyttää mielenkiintoista taidetta. Dvd:n voi tilata osoitteesta www.hassewalli.com. RAM-BAM RECORDS . Liite sisältää myös Wallin biografian. . 050 . HASSE WALLI Musiikin monitaituri 50 vuotta tien päällä OMAA BN-TUOTANTOA! Uusi Blue North -CD nyt saatavilla verkkokaupastamme (bluesnews.mycashflow.fi)! TITTY BAR TIM BLUES BAND: Milk Shaka (BNCD011) HASSE WALLI Live At Tavastia (DVD) (HCV-02, 2012) (1) Johnny B. Erityistä tässä kokoonpanossa on myös se, että Walli nähdään kitaran sijasta jälleen rumpujen takana. Dvd:n esityksistä eniten huomiota herättävät versiot Jimi Hendrixin kappaleista, etenkin huikea Voodoo Chile -tulkinta, jonka Walli esittää tribuuttina edesmenneelle veljelleen Petri Wallille, yhdessä tämän yhtyeen Kingston Wallin jäsenten kanssa. Suotta ei Hasse ole ansainnut mainetta Suomen Hendrixinä, sen verran vakuuttavaa miehen kitaransoitto varsinkin näissä kappaleissa on. Dvd:n mukana tulee 24-sivuinen englanninkielinen vihkonen, jossa on kuvien lisäksi tietoa eri kokoonpanoista ja niiden taustoista. Sen jälkeen hänen uraltaan ei ole vaiheita ja särmiä puuttunut. Walli on edelleen aktiivinen: hän esiintyi lokakuussa kahdessa Pepe Willbergin juhlakonsertissa ja tekee yhä keikkoja erilaisissa kokoonpanoissa. Wallin musiikkia kuullaan myös Aki Kaurismäen uusimmassa elokuvassa Le Havre. Walli näkee kilpailutilanteen vaikeana ja vääristyneenä, mutta kannustaa muusikoita panostamaan musiikkiaan internetiin. Walli on jo pitkään hoitanut itse musiikkinsa tuottamisen ja julkaisun. Mittavaa uraa juhlistaa juuri ilmestynyt, Wallin itsensä tuottama dvd, joka sisältää vaikuttavan kattauksen muusikon uran varrelta. Taltioinnit on tehty rock-klubi Tavastialla vuosina 1996?2010 ja mukana on kaikkiaan kymmenisen erilaista kokoonpanoa Wallin uralta. Storyville, HELSINKI Wang Dang Dudes with Jo. Bar Tender, KANGASALA - Pe 1.3. Usein tällaisten pioneerien työtä ja uusien suuntien etsintää osataan arvostaa vasta jälkikäteen. Vihkosessa tämä oman tiensä kulkija kritisoi nykytilannetta musiikkiteollisuudessa sekä Yleisradiossa. 1 - 2013 Jo. Paapan Kapakka, TAMPERE Jo. Tee-se-itse -henkisyys kertoo paitsi taiteen hankalasta asemasta yhteiskunnassa myös terveestä asenteesta työhön. Tänä erilaisten formaattien ja soittolistojen aikakautena toivo paremmasta saattaakin piillä juuri independent-tekijöissä. Pepe Willbergin kanssa. Vuosi 1965 toi muutoksen, kun Walli vaihtoi instrumenttia rummuista kitaraan. Dog?s Home, TAMPERE - To 28.3. Wallin ura esiintyjänä alkoi rumpalina The Islanders -rautalankayhtyeessä syksyllä 1962 yhdessä mm. Albertin Kellari, HÄMEENLINNA The Groovy Eyes - La 9.3. 345 27 68 - 44 -. Valikoima onkin melkoinen, sillä siihen mahtuvat Wallin 60-luvun yhtyeet Jormas ja Blues Section, 70-luvulla perustettu kansanmusiikkia modernisoinut Piirpauke, samoin Wallin afrikkalaisista muusikoista kokoama Asamaan. Goode (2) Shaking All Over (3) Churchbells Of Konevitsa 1996 (4) Locomotion (5) My Only One (6) Wolf At The Door (7) End Of The Poem (8) Hey Hey Hey (9) Sey (10) Jambaar (11) Kilifa (12) Them Changes (13) Red Headed Lady (14) Introduction by DJ Joke Linnamaa (15) Move It (16) Matchbox (17) Shake, Rattle & Roll (18) Lonesome Town (19) My Girl Josephine (20) Introduction By Curre Andersen (21) My Way (22) Moonrise (23) Voodoo Chile (24) Credits 1-2: Hasse Walli Power Trio (1998), 3: Piirpauke (1996), 4-5: Jormas (1996), 6-8: Blues Section (1996), 9-11: Hasse Walli & Asamaan (1996), 12: Hasse Walli & Who The Hell (2008), 13: Hasse Walli Power Trio (2008), 1421: The Nameless (2008), 22: Piirpauke (1996), 23: Tribute To Kingston Wall (Walli, Kuoppamäki, Jylli; 2010) Lisäksi 25. maaliskuuta lähtien saatavilla myös seuraava Blue Northin hittituote, 180 gr. Buddy & Down Home King III - Pe 22.2. Bar Loose, HELSINKI www.ram-bam.com rambam.mail@gmail.com puh. Loppu onkin historiaa: Wallista tuli rock-kitaran pioneeri Suomessa. keikkoja: Erityismaininnan ansaitsee The Nameless -yhtye, sillä tässä kokoonpanossa on mukana vuosi sitten edesmennyt, 60-luvulla suomalaisia villinneen The Renegades -yhtyeen solisti Kim Brown, jonka muistolle dvd on omistettu
Ensimmäisellä Suomen vierailullaan hänet nähdään Savoyssa akustisesti vain oman kitaransa säestyksellä. omilla suosituilla klubeillaan lähinnä pääkaupunkiseudulla Bändin kokoonpanon muusikot ovat tuttuja myös muista yhteyksistä ja sooloprojekteistaan. Rita Engedalen & Backbone (NOR) . Häntä luonnehditaan esiintyjäksi, joka saa yleisön tanssimaan, laulamaan, nauramaan ja itkemään yhden ja saman settinsä aikana. Dr. Nyt tämä klassisen upean lauluäänen sekä mukaansatempaavan esiintymistaidon omaava, jump-henkistä tanssittavaa rytmimusiikkiaan esittävä sekä eri puolilla Eurooppaa loppuunmyytyjä keikkoja vetävä karismaattinen esiintyjä saadaan siis oman bändinsä kanssa myös Stompiniin! Tarkemmin artistista ja hänen kuulumisistaan heti tämän lehden seuraavalla aukeamalla. - 45 - & Cryin?. STOMPIN. AT THE SAVOY 2013 3 päivää juurimusiikin ilosanomaa Savoy-teatterissa huhtikuussa! TOMPI SA N? T TH E 201 3 EXTR A! N yt kolmatta kertaa järjestettävä Stompin. Brown Tommy ?Weepin? Rita Engedalen & Ba ckbone 1 - 2013 ?. Viime vuodet kovassa nosteessa ollutta Si Cranstounia on häntäkin toivottu Suomeen jo jonkin aikaa. Hän on myös erittäin ansioitunut muusikko, joka on levyttänyt omaa kantribluespainotteista tuotantoaan vuodesta 1997 lähtien, vetänyt workshoppeja sekä esiintynyt niin soolona kuin eri yhtyeiden kera lukuisilla huomionarvoisilla areenoilla. Lisää tietoa Evansista löytyy Erkki Sirosen artikkelista tässä numerossa. Tommy Brown (USA) . Tommy Brown on legenda jo eläessään. Vuonna 1992 ?Talviblues?-kiertueen yhteydessä maassa vieraillutta Eddie Shaw'ta lukuun ottamatta jokaiselle kansainväliselle artistille Stompin. Suomalaisista eturivin muusikoista koostuva 6-henkinen yhtye säestää Savoyssa Tommy Brownia ja toimii jatkoklubien Dance Hall Party -bändinä. at the Savoy on myös samalla heidän ensivierailunsa Suomessa. Stompin?-tapahtumakokonaisuuteen liittyy olennaisena osana myös nk. taattua laatua tarjoavan Backbone-bändinsä kanssa. Si Cranstoun & His Band (UK) . Pääkaupunkiseudulta tuleva The Relics on Suomen ainoita autenttisessa 1950-luvun lauluyhtyehengessä esiintyviä doowop-kokoonpanoja, joka on tehnyt pitkään yhteistyötä juuri Hogs of Rhythm -orkesterin kanssa. Demetria Taylor Blues Band feat. kokoonpanonsa kanssa, jossa on mukana mm. Eddie Taylor Jr & Eddie Shaw (USA) . Muddy Watersin sekä Howlin. & Cryin?. huhtikuuta Helsingin Savoy-teatterissa kuultavien iltakonserttien jälkeen vietetään Dance Hall Party -jatkobileitä ravintola Katsomossa. Parhaiten hänet muistetaan rhythm?n?blues-klassikoistaan 50-luvulta, joihin lukeutuu myös vuoden 1951 Billboard #1-hitti Weepin. niin ikään kuuluisa Chicago-bluesin taitaja, tenorisaksofonisti Eddie Shaw, joka on toiminut urallaan mm. Stompinin skandinaavista ulottuvuutta edustava Rita Engedalen on vahvaääninen, amerikkalaisesta folkista ja bluesista vaikutteita musiikkiinsa ammentava laulajatar. Lisäksi tarkoituksena on järjestää myös blues-workshoppeja ja roots-musiikkiesitelmöintiä Helsingin eri kirjastoissa Stompin'-viikonlopun jälkeisellä viikolla. Lisätietoja ja ennakkoliput verkko-osoitteista www.savoyteatteri.fi ja www.lippupalvelu.fi. Stompin' at the Savoy -pääkonserttien artistit pikaesittelyssä David Evans (USA) . taiturin taustoituksesta vastaavat siis Demetrian vakiokokoonpanossa soittavat basisti Edward Mc Daniel ja rumpali Melvin Carlisle. Eddie Shaw Fabulettes (FIN) . 1931) huolimatta Brown levyttää ja keikkailee yhä aktiivisesti ympäri maailmaa. at the Savoy -tapahtuma tarjoaa aiempaan tapaan laajan musiikkikattauksen juurimusiikin ystäville. Tapahtumaa on tälläkin kerralla työstetty yhteistyössä Helsingin kaupungin kulttuurikeskuksen, US Embassy Finlandin, Juurimusiikki ry:n, Savoyteatterin ja Ravintola Katsomon kanssa. MAIJU LASOLA Perjantaina ja lauantaina 5.?6. Savoy-teatterissa. Demetria Taylor (?The Bad Girl of the Blues?) ja Eddie Taylor Jr. Korkeasta iästään (s. Grammy-palkittu Evans on yksi blues-ympyröiden avainhahmoista, joka on varsinaisen työnsä eli etnomuusiikin professuurin (Memphisin yliopisto) ohella kirjoittanut bluesista lukuisia maailmanlaajuista huomiota saaneita kirjoja sekä pyörittänyt 1980-luvun alusta lähtien alan piireissä edelleen laajaa arvostusta nauttivaa High Water -levy-yhtiötä. hänkin ensi kertaa . Bändin juuret ulottuvat jo 70-luvulle ja sen jäseniä yhdistää rakkaus 40?50-lukujen jump bluesiin unohtamatta myöskään rock?n?roll- ja lauluyhtyevaikutteita. Klubilla Hogs of Rhythmin vieraina kuullaan mm. kotimaista doowop-kokoonpanoa The Relicsiä. Demetria Taylor The Relics (FIN) . Suomen ensivisiitilleen he saapuvat ?kokomustan. Snout & his Hogs of Rhythm (FIN) . Sunnuntaille (alkaen klo 11) ajoittuu viimevuotiseen malliin laaja Maxwell Street Market -päivämatinea Savoyn aulatiloissa ja ravintola Katsomossa; useiden myyjien voimin tarjolla on vintage-henkisesti levyjä, itse tehtyjä soittimia sekä teemaan liittyvää vaate- ja käyttötavaraa. Päivä-happeningin musisoinnista vastaavat Savoyn aulatiloissa useat yllätys-pop-up-musikantit ja ravintola Katsomon lavalla esiintyvät Lena & the Slide Brothers sekä Jussi Syren & the Groundbreakers. Stompin?-festivaali tuo jälleen estradille monipuolisesti ja korkealla profiililla juurimusiikin eturivin esiintyjiä sekä koti- että ulkomailta. Hän voitti European Blues Unionin järjestämän European Blues Challengen vuonna 2012. Suomeen Rita saapuu . Omia levytyksiä hän on tehnyt vuodesta 1978 lähtien. Demetria Taylorin viimeaikaisimpiin saavutuksiin lukeutuu vuoden 2012 Female Blues Vocalist Award, jonka myönsi The Bay Area Blues Society West Coast Hall of Fame. Fabulettes on Mari Hatakan, Tiina Isohannin ja Saara Soisalon perustama vintage soul -yhtye, joka perustettiin vuonna 1993. Bändi esiintyi aktiivisesti koko 90-luvun mm. ovat maailmankuulun blueslegendan Eddie Taylorin jälkeläisiä, jotka ovat omalta osaltaan tehneet mittavaa uraa bluesin parissa. Wolfin bändien jäsenenä ja orkesterinjohtajana. Kolmen em. koulutuksellinen taso; FBS järjestää viime keväiseen malliin yhteistyössä Helsingin kulttuurikeskuksen ja US Embassy Finlandin kanssa yläasteikäisille helsinkiläisnuorille suunnatun, ilmaisen (kutsu-)konsertin perjantaiiltapäivällä 5.4
Tiesin silti, että voidakseni todella tehdä ihmisiin vaikutuksen minun oli oltava paljon. En . Ryhtyessään kirjoittamaan omia kappaleita Si:n kynästä syntyikin heti ensimmäisten tuotosten joukossa pastissi juuri Reet Petitelle: "Musiikkityyleistä puhuttaessa, aikaisemmalla urallani lauloin useimmiten harmonioita sekä soolo-osuuksia, joiden tuli oli balanssissa veljeni äänen kanssa. ?Lauloimme veljeni kanssa kaduilla, koska meidän piti saada vuokramme maksettua! Se oli oikeasti ainoa syy! Me vain menimme joka viikko hommiin, hoidimme vuokramme, ja jos jotain extraa jäi, suuntasimme lauantai-iltana ulos bilettämään!?, Cranstoun hykertelee, mutta näkee asiassa myös toisenlaisen puolen: ?Vaikka olinkin ensimmäisillä kerroilla kauhusta kankeana, pidin siitä silti. 1950- ja 60-luvun äänitteet sekä ulkoinen imago iskostuivat nuoreen tähdenalkuun kuin itsestään: ?Vartuin lapsena tämän musiikin parissa vanhempieni innostuksen johdosta. Siitä koitti Blues News ottaa selvää. PETE HOPPULA Kaikki sai alkunsa jo vuosikymmeniä sitten SuurLontoon eteläisten ja kaakkoisten hallintoalueiden kulttuuririkkaissa maisemissa. SI CRANSTOUN Ska-katuketkusta R&B-tanssihallien keikariksi TOMPI SA N? T TH E 201 3 EXTR A! K uluvan vuoden huhtikuussa ensimmäistä muttei taatusti viimeistä kertaa Suomeen saapuvan Simon Cranstounin tähänastista uraa voi hyvillä mielin luonnehtia sensaatioksi . Myös Tyber-veli, kirjauduttuaan ensin 1990-luvun lopulla lontoolaisen elitistisen musiikki- ja näyttelijäkoulun (Guildhall School of Music and Drama) oppilaaksi sekä kunnostauduttuaan muutamaan otteeseen jopa tv-kasvona, liittyi veljensä seuraksi vielä tässä vaiheessa omaa musiikillista linjaansa haarukoineen katukollektiivin jäseneksi. Milloin tahansa olimmekin veljeni kanssa hänen seurassaan, meille heräsi aina halu miellyttää häntä musikaalisesti. Mikä on miehiään tämä parin vuoden takaisilla ska/reggae -yllätyshiteillä mainetta niittänyt, nyttemmin sooloartistina Jackie Wilsonin ja Sam Cooken tapaisten r&b-legendojen erääksi varteenotettavimmaksi manttelinperijäksi tituleerattu laulaja, jonka viimeaikaisista tekemisistä ovat niin kriitikot kuin musiikinkuluttajatkin ympäri maailman jaksaneet veistellä toinen toistaan ylistävämpiä todistajalausuntoja. Omilleen muutettuaan veljekset katukeikkailivat myös paljon kahdestaan. Erkaannuttuani soolouralle minulle avautui tie kokeilla vapaammin, mihin kaikkeen äänialani ulottuu. Colen, Perry Comon ja Frank Sinatran tapaisten ?aikuisten? laulajien musiikkia. Ska-, soul- ja r&bpitoinen levytarjonta ei siis ollut tässä huushollissa koskaan kortilla . Kaikki tämä innoitti minut omaksumaan tyyliini samanlaisia superkorkeita ylä-ääniä, jotka olivat olleet Jackie Wilsonin tavaramerkki. Si?n isä Bill oli nuorena miehenä eräs saarivaltion aktiivisimpia ska-musiikin puolestapuhujia, joka soitteli sekä promotoi alan levyjä Lontoon silloisilla trendiklubeilla. Musiikillisen intressin jakoi myös Billin sierraleonelais-taustainen vaimo Jacqueline. Sain pian todeta, että se oli toinen luontoni. Noilla seuduilla 1960-luvulta lähtien vaikuttaneen Cranstounin perheen taloudessa ei valtamerten takaisia uusia musiikki-virtauksia pahemmin arasteltu. On mahtavaa kiertää nykyisin bändini kanssa ympäri maailmaa, mutta kaipaan monesti juuri sitä henkilökohtaista kosketusta yleisöön, jonka sain kadulla esiintyessäni. Raikas ulkoilma, akustiset soittimet, puhdas ääni... keikoilla kaikki menee välillä niin hulluksi, äänentoistotekniikan ja sen sellaisen johdosta?. - 46 - Jamaikan rytmien ohella Si oppi arvostamaan jo pojankoltiaisena myös rhythm?n?bluesia, varhaista soulia sekä viihteellisempää, Nat ?King. Koin myös huomattavan määrän painetta päättäessäni jatkaa ammattimaista musiikin tekoa, koska jättäessäni The Dualersin oli yhtye saavuttanut erittäin korkean suosiotason. siksikin, ettei brittisinkkulistan Top20rajaa jo pariin kertaan aikaisemman The Dualers -yhtyeensä suosiollisella myötävaikutuksella hätyytelleen Etelä-Lontoon kasvatin ole tarvinnut turvautua nousujohteisen työtaipaleensa varrella juurikaan oman perheen ulkopuoliseen apuun. Tanssikaa siis vapaasti, ihmiset, ja vaikka sinulla ei olisi rytmitajua, tanssi silti. Se tekee olosi hyväksi!" Vanhan lapsuudensankarin Jackie Wilsonin ?löytyminen uudelleen?polkaisi osaltaan käyntiin myös Cranstounin soolouran. ja kun tanssit rakastamasi musiikin tahdissa, olet interaktiivinen ympäröivän äänimaailman kanssa, voit kuulla kaikki ne rytmit ja melodiat... eikä liioin vanhempien kannustus, kun jälkikasvu, Si sekä hänen veljensä Tyber innostuivat teini-iässä toden teolla musisoimisesta sekä myöhemmin myös laulujen kirjoittamisesta: ?Isäni oli ja on yhä melkoinen persoona. 1 - 2013 sano tätä siksi, että hän olisi ollut erityisen auktoritäärinen meitä kohtaan, vaan yksinkertaisesti siksi, että hän oli ja on edelleen niin intohimoinen suhtautumisessaan omasta mielestään hyvään musiikkiin. Oli riemukas asia voittaa hänet puolellemme! Siispä oikeastaan koen olleeni etuoikeutettu saadessani jakaa hänen mieltymyksensä ska'han sekä klassiseen rhythm'n'bluesiin?, muistelee artisti ja osoittaa olevansa edelleen silminnähden kiitollinen aikoinaan kotona nauttimastaan ymmärryksestä. Varsinaisen lauluharrastuksensa Si aloitti hissukseen esiintymällä sikäläisillä kaduilla samanhenkisten ikätovereidensa kanssa. Äänet, melodiat, vaatteet, valokuvat albumien kansissa... "Minusta tanssiminen on todella, todella tärkeää! Se saa veresi kiertämään, se pitää kroppasi kunnossa . Olen aina ihaillut sitä soundia, eikä se ole koskaan kuulostanut minun korvaani ?vanhalta musiikilta?. kaikki näytti hyvältä ja pidin siitä.. Heillä oli levyjä ja minä kuuntelin niitä. henkilö, jonka tehtävä on auttaa, että kaikki voivat tuntea musiikin", mies filosofoi. Jo inttiaikojensa bändissä Wilsonin jättihittiä Reet Petiteä kokeillut Si halusi tehdä kunniaa idolilleen, kuitenkaan kopioimatta tätä nuotista nuottiin. Tyyliksi kiteytyi vanhan koulukunnan ska ja reggae, ja kokoonpanon vakiintuessa ryhmää ryhdyttiin kutsumaan nimellä The Dualers. Herrojen laulusoundien yhteneväisyydet jo tiedettiin, mutta esikuvan materiaalin esittäminen ujostutti yhä. Olennaista oli myös huomata, että tietyn tyylisellä musiikilla oli taipumus saada ihmiset helposti paitsi hyvälle tuulelle, myös liikkumaan. Nähdessään yleisönsä hyppäävän estoitta tanssilattialle ja osoittamaan, kuinka he siellä viihtyvät, saa Cranstoun myös omiin lavarutiineihinsa lisäpotkua. ?Laulajana en ajattele olevani erityisasemassa vaan instrumentti
2004 edelleen Lontoon kaduilla säännöllisesti notkunutta The Dualersia alettiin nähdä yhä suuremmissa keikkapaikoissa. Galley Musicin kotipolttoiselta haiskahtaneen tuotantolinjan uumenista markkinoille puristetut cd:t ?Get Lively. Seuraava sinkku Don?t Go kesällä 2006 noteerattiin jälleen kansallisella tasolla, mutta syystä tai toisesta osa levyn myyntimerkinnöistä jäi lopulta rekisteröimättä, joka puolestaan hyydytti kiekon listasuosion aiempia julkaisuja vaatimattomalle ranking-sijalle 61. Koska itselläni on siinä vähemmän osuutta, jää minulle enemmän vapaata aikaa omille projekteilleni. ilmestyi vuoden 2006 puolella. Nykyisin Lontoon Bromleyssä päämajaansa pitävä Dualers on julkaissut tähän päivään mennessä 11 albumia sekä pari dvd:tä, joista valtaosan omakustanteina Cranstounien pyörittämän Galley Music -yhtiön kautta. Myös bändin debyyttipitkäsoitto ?The Melting Pot. (2009), ?Skinny Jeans. Kokonaan hän ei ole silti kasvattiyhtyettään hyljännyt, vaikka vetovastuu on nyt siirtynyt Tyberille: ?Veljeni vastaa tätä nykyä Dualerista. Vaikka tanssikansaa sataprosenttisen varmasti liikuttava kepeä poljento dominoikin levyä, itseäni miellyttää erityisesti ne kohdat, joissa sankarimme hieman hellittää tempoa. 1?(2010) jäivät vielä kohtalaisen pienen harrastajapiirin salaisuuksiksi, kun taas ?Alternative Floor Fillers. Ilman varsinaista levy-yhtiötä, markkinointia tai muutakaan ammattimaista tuotantokoneistoa, bändin keskeiseksi voimavaraksi muodostui heidän alati kasvanut fanikuntansa . Levyn huippukappale on Run Free, joka vakuuttaa herran kyvyistä hieman tukevamman, gospeliin vivahtavan materiaalin parissa. Ja Si Cranstounin kivutessa mille tahansa aurinkokuntamme stagelle niin myös saletisti tapahtuu! SI CRANSTOUN Dancehalls And Supper Clubs (Galley Music SICCD 001) -12 (1) Coupe De Ville (2) Run Free (3) Italian Eyes (4) Daddies Gotcha (5) Tweet On Twitter (6) Bella Principessa (7) Nightime (8) Rise & Shine (Vinyl Mix) (9) Moon & Stars (10) Ella Hula Hula (11) Dynamo (Big Band Cut) (12) Lonesome Heart Bandit (Heavy Guty Mix) Si Cranstoun ponnahti näkökenttään vuoden 2010 lopulla ilmestyneellä Dynamo-videollaan. Venyvän kumin tapaan liikehtivä notkeaääninen laulaja yhdistettynä kepeästi hypähtelevään sävelmään toi oitis mieleen muistoja kultaiselta (?) kahdeksankymmenluvulta. Silloinhan brittilän viatonta MTV-sukupolvea piinattiin epätodennäköisellä ykköshitillä, kun Jackie Wilsonin postuumisti julkaistu Reet Petite hyökkäsi yllättäen listojen kärkipaikalle. Ei tässä kuitenkaan kokonaan lainasaappaissa talsita, vaikka velka Wilsonille avoimesti tunnustetaankin ja esimerkiksi Tweet On Twitter on kuin suoraan Bobby Dayn lintukirjasta napattu. Hyppysellisiä on lainattu sieltä täältä early soulista, rhythm and bluesista ja italian iskelmästä ja kokonaisuus keinahtaa Jamaikan suuntaan, vaikka täysiverisiä ska-rytmejä ei kuullakaan . Minun siis tarvitsi vakuuttaa asia ensin itselleni, joten käytin kokonaisen vuoden uusien laulujen kirjoittamiseen. Materiaalia syntyi kaksi albumillista, ja puolet niistä on nyt mukana tuoreimmalla levylläni. Dynamo on yksi kappaleista." Mutta palataan vielä askel historiassa taaksepäin. Ne taas ovat antaneet mahdollisuuden syventyä perusteellisemmin rhythm'n'blues-vaikutteiseen suuntaan.? Syksyllä 2010 käynnistyneen soolouransa Si Cranstoun aloitti saman tien voimallisesti. Ensin nettikanavia pitkin levinnyt sekä sittemmin BBC:n tuen avulla valtakunnan ykköstarjottimelle katettu pirteä tanssirenkutus Dynamo lanseerasi ilmestyessään lokakuussa 2010 kertaiskulla Si?n uuden soundin, eikä kaverin suvereenin tyylilajin hallinnan, esiintymistaitojen sekä särmikkään ulkoisen habituksen ihailulle tunnu edelleenkään näkyvän loppua. Esiintymisareenatkin kasvoivat taas kasvamistaan, samoin turneet ympäri Eurooppaa. Lisäksi mainetta vankisti maaliskuusta 2006 marraskuuhun 2007 jatkunut ?Skavoovie?-klubi Lontoon West Endissä, jonka kuukausittaisia sessioita The Dualers menestyksellä isännöi. sama, joka vie nyt eteenpäin myös Si Cranstounia tämän soolouralla. Vakituisen 4/5-miehisen säestysryhmänsä kanssa keikkaileva artisti suuntaa maaliskuussa Yhdysvaltoihin Viva Las Vegas -kinkereille, missä hän pääsee avaamaan tapahtuman päälavan itselleen Little Richardille! Helsingin Savoy-teatterin ohella kevään aikana on Euroopan esiintymisiä tiedossa mm. Nyt nimittäin tullaan viimeistään kirjaamaan aikakirjoihin, että vanha elokuva- ja revyy-teatterikin taipuu mitä oivallisimmaksi tanssihalliksi, jos yleisö vain itse niin haluaa. Veljesparin suksee ei jäänyt huomioimatta tiedotusvälineissäkään, minkä myötä vierailut tv- ja radio-ohjelmissa muodostuivat heille pikkuhiljaa arkipäiväksi. kaikuja kuitenkin, etenkin torviarreissa. sekä Cherry Red -merkin jakelun turvin julkaistulla Prince Buster -tribuuttialbumilla ?Prince Buster Shakedown. löysivät jo tiensä myös kansainvälisiin jakelukanaviin, vuoden 2012 jälkipuolella myös valikoituihin suomalaisiin import-liikkeisiin sekä online-myyntiin. Toukokuussa 2012 toistaiseksi uusimman sinkkunsa Rise & Shine sekä hetikohta sen perään edellä mainitun ?Dancehalls And Supper Clubs?cd:nsä julkaisseen Cranstounin kiertueallakka täyttyy vuodelle 2013 kiivasta tahtia. The Dualers: Tyber & Si Cranstoun muutakin kuin vain esikuvani imitaattori. (2009) sekä jouluteemainen ska-kiekko ?Get Festive, Vol. (2008) soundtrackillä soinut Truly Madly Deeply menestyi sekin myyntitilastoissa, pysäyttäen lopulta nousunsa marraskuussa 2005 sijalle 23. (Phoenix City Records) Si ei ole enää vakiojäsenenä mukana. jopa siinä määrin, että miltei kaikki kaksikon levytykset ovat syntyneet omassa kotistudiossa, oman levy-yhtiön julkaisemina. The Dualersin seuraava, v. Ranskassa, Saksassa, Tanskassa ja Norjassa. Oma sävellys vanhaan Nighttime-teemaan ei ole hullumpi ja omalle pojalle omistettu Daddies Gotcha selviää kuiville sekin, vaikka vaikealla tunteikkaan tulkinnan sektorilla operoikin. Vaikka komppimaailmaan hieman lisää vaihtelua mahtuisikin, niin kaikenlaista mukavaa ja häpeämättömän tarttuvaa koukkua niihinkin on kylvetty. (2010) sekä ?Dancehalls And Supper Clubs. Uskaltakaapa siis edes harkita tulevan pääkaupunkikeikan jättämistä väliin... Taustalla on eittämättä piillyt halu pitää jatkossakin kaikki langat visusti omissa hyppysissä . Laajimmillaan 10-henkistä, ensilevytyksensä aikoihin v. Italianiskelmästä ja havaijin eksotiikasta ammentavat kepeämmät lallatukset jäävät soimaan pääkoppaan, halusi tai ei. Kiistatta lahjakas oman tiensä kulkija tämä herra on ja hyvä valinta kevään Stompin?-bileisiin. Katusoiton koulima komeaääninen viihdyttäjä lienee takuuvarma kehon ja mielen liikuttaja kevään huippukonsertissa. Marko Suutarla - 47 - 1 - 2013 ?. 2005 ilmestynyt sinkkuraita, jälkeenpäin myös brittielokuvan ?Fool?s Gold. Kesäkuussa on vuorossa useamman viikon trippi Australiaan. Lähimmäs Suomea on kokoonpano päässyt aiemmin pistäytyessään heinäkuussa 2012 Åmålin bluesfestivaaleilla Ruotsissa. Lisäksi veljekset ovat luottaneet, paitsi omaan näkemykseensä, aina näille päiville saakka myös vanhemmiltaan saamaansa palautteeseen. Viimeisimmillä levyillä ?With Respect.... Lokakuussa 2004 se saavutti heti debyyttisinkullaan Kiss On The Lips Englannin sinkkulistojen sijan 21
palkittuna tutkijana ja luennoitsijana sekä kenttä-äänittäjänä, noin 50 levyn tuottajana, elokuvaajana, festivaalijärjestäjänä, konsulttina ja tuotteliaana tietokirjailijana, ediittorina sekä kriitikkona, vuodesta 1972 lähtien myös kitaristina ja sittemmin laulajana. Vaikka nämä vinyylit saattavat olla vaikeasti saatavissa, millä levymerkeillä ne julkaistiin. Ongelmana on aina aika. 1 - 2013 - 48 -. 60-61). Kenttä-äänityksistä ja studiotallenteista Aloitit säännölliset afro-amerikkalaisen musiikin kenttä-äänitykset Etelässä vuonna 1965. Neuvottelen paraikaa erään levy-yhtön kanssa kenttä-äänitysteni laajoista CD-box-julkaisuista. Oletko suunnittelemassa muiden artistien levyttämistä? . Yleensä ottaen eurooppalaiset yleisöt pystyvät yhdistämään tähän musiikkiin enemmän älyllistä mielenkiintoa uhraamatta kuitenkaan siitä saatavaa etupäässä fyysistä ja emotionaalista nautintoa. . David Evans Memphisissä helmikuussa 2010 ajan. Hän on saapumassa Helsinkiin Stompin. Annatko nykyisin luentoja enimmäkseen eurooppalaisissa yliopistoissa. Olen nyt eläkkeellä Memphisin yliopistosta, mutta jatkan opetustyötäni vielä neljän tulevan kevätlukukauden Dr. Toivon, että yleisöä tulee runsaslukuisesti paikalle. ERKKI SIRONEN Tapasin Evansin keväällä 1988 Memphisissä, jolloin pääsin haastattelemaan hänen lisäkseen myös Big Lucky Carteria Suomen Yleisradioon. Mitä olet saanut valmiiksi ja mitkä ovat yhä työstämisvaiheessa? . Mutta tämä ei ehkä mahdu yhteen elinikään. Alla olevat sähköpostihaastattelukysymykset asetin tammikuussa 2013 jatkoksi ja täydennykseksi Pertti Nurmen ja Kari Kempaksen Italian Roccabiancassa kesäkuussa 2008 tekemään haastatteluun (ks. Olen luennoinut muutamilla blues- ja folkfestivaaleilla, mutta useimmiten festivaaleilla on tarjolla vain musiikkiesityksiä. Kaikki LP:t ja CD:t uudelleenjulkaisuineen on listattu lähettämässäni liitetiedostossa [levymerkeillä British Decca, Rounder, Blue Horizon, Testament, Arhoolie, Matchbox, Flyright, Advent, Archive of Folk Song, Vogue, High Water, Wolf, P-Vine, Blue Moon, Hot Fox, Inside Memphis, HMG, Blueside, Inside Sounds, HighTone ja MJCR]. Olen hidas kirjoittaja. Luentoja ympäri maailmaa Olet myös kertonut laajemmalle yleisölle bluesista monilla luennoillasi yliopistourallasi, erityisesti Memphisin yliopiston edustajana. Joillakin luennoilla mukanani on kitara, joten ne ovat yhdistelmä luentoa ja musisointia. Lisäksi vedän workshoppeja eli työpajakursseja. DAVID EVANS Blueskonkari BN:n haastattelussa TOMPI SA N? T TH E 201 3 EXTR A! D © Pertti Ñurmi avid Evans, Harvardin ja Los Angelesin kautta Memphisin yliopiston etnomusikologian professoriksi päätynyt monitoimimies, on uurastanut yli 50 vuotta afroamerikkalaisen musiikin, erityisesti bluesin ja gospelin hyväksi ympäri maailmaa, mm. Vuonna 2012 minulla oli viisi Euroopan-kiertuetta, mutta muistaakseni annoin vain neljä luentoa tai luentoa soittonäyttein. Ja onhan nykyään muita, jotka tekevät tätä hommaa. Mielenkiintoni kohdistuu tätä nykyä 1960- ja 1970-luvun vanhojen äänitysteni työstämiseen sekä etiopialaisen musiikin tallentamiseen. Jatkatko esitelmöintiä myös bluesfestivaaleilla. Onhan hyvää musiikkia vielä runsaasti tarjolla, mutta ei paljon sellaista, jonka levyttämisestä olen kiinnostunut. Minulla on monia projekteja, joita haluaisin toteuttaa. Nähdäkseni olen saatttanut päätökseen oman osuuteni uusien blues- ja gospel-levytysten parissa, paitsi itse esiintyvänä artistina. BN 232, s. Lisäksi olen ajatellut kirjoittaa oppikirjan bluesista yliopistollisia luentokursseja varten. at the Savoy -festarille huhtikuun viidentenä päivänä, ensimmäistä kertaa Suomeen. Syyskuussa 2012 äänitin Etiopiassa useita tunteja sikäläistä perinteistä musiikkia. Kirjallisia projekteja Oletko kirjoittanut uusia kirjoja bluesista tai sitä lähellä olevista aihepiireistä. Muita raitoja voi ladata digitaalisesti. Lisäksi jatkan Mississippin yliopiston julkaiseman American Made Music -kirjasarjan ediittorina; sarjassa ilmestyy noin viisi tai kuusi kirjaa vuodessa ja arvioitavia käsikirjoituksia tulee enemmänkin. Nautin muiden kirjoittajien auttamisesta. Memphisin luentojen lisäksi esitelmöin enimmäkseen Euroopassa, vaikka yhden kurssin pidin Etiopiassa vuonna 2011. Kaikki muu oli konsertoimista. Jos näin on, onko lähestymistavassa eroja Euroopan ja Amerikan Yhdysvaltain välillä? . Ikävä kyllä kaikki kenttä-äänitykseni ovat loppuunmyytyjä, mutta Parlortone (Dust-to-Digitalin vinyyliosasto) julkaisee lähiviikkojen aikana uudelleen vinyylillä gospel-albumin Sorrow Come Pass Me Around. Näistä syntyi suunnilleen tusina albumeita 1970- ja 1980-luvulla. Mielelläni haluaisin toteuttaa suunnitelmani kenttääänitysteni CD-boxien lisäksi ensinnäkin korjatusta, laajennetusta ja ajankohtaistetusta versiosta vuonna 1971 julkaistusta Tommy Johnson -kirjastani, toiseksi Blind Willie McTellistä kertovasta kirjasta, ja kolmanneksi yksikielisistä soittimista. Heti perään haastattelin Jessie Mae Hemphilliä Mississippin Clarksdalen Sunflower River -bluesfestareilla (ks. BN 124); David houkutteli minua jatkamaan haastattelusarjaa vielä Jack Owensin kanssa, mutta se jäi tekemättä. Onko joitakin näistä äänityksistä julkaistu viime aikoina uudelleen CD-boxeilla? . Perhe-elämän ohella on opetustyö, toimitustyö ja ura esiintyjänä. Osa 1980-luvun studiolevytyksistä on saatavilla HMGmerkillä (sen omistaa Shout! Factory) ja Inside Sounds -merkillä
No, Obama voitti joka tapauksessa! Vuoden 2007 CD Needy Time sisältää poliittisin sanoituksin silatut laulut [vuoden 2001] syyskuun 11. Lähes kaikki levyt, jotka saan myytyä, myyn keikoilla. Sen voi nähdä YouTube -videolta, joka taltioitiin Ranskassa alkuvuodesta 2012 tosin kamera oli kaukana ja yleisön melu on aikamoinen. Kun vertaan vuosien 1982 ja 1984 käyntejäni Memphisissä, vuonna 1988 Beale Street oli avautunut yhä enemmän, erityisesti turisteille; tosin muutama paikallinen kapakka sähköisine bluesbändeineen (esimerkiksi Fieldstones) jatkoi vielä tuolloin mustien asuinalueilla. Mutta on kyllä jonkin verran olemassa yksin esitettyä bluesia. Nykypäivinä ei ole tarjolla paljonkaan sellaista kuultavaa, mikä kiinnostaisi minua niin paljon, että lähtisin kotoani [joka on Memphisin ulkopuolella]. Tallensin häntä 1980-luvulla Hollywood All Starsien nuorena rum- © Pertti Ñurmi Memphisin blues-elämää - 49 - 1 - 2013 ? Rootsway Roots?n?Food -festivaaleilla Italian Roccabiancassa 21.6.2008. Oli minulla myös yhteiskuntakriittinen laulu uudeksi vuodeksi 2012, mutta se jäi levyttämättä. Kaikki muu on kaltaisiani revivalisteja [henkiinherättäjiä]. En enää käy kovin usein bluesklubeilla, jollen itse esiinny niissä tai jollei minulla ole kauempaa tullutta vierasta mukanani. Se on kuin kirkko! Omista levytyksistä Oletko julkaissut uusia omia levyjä. päivästä ja Irakin sodasta (Bring The Boys Back Home) sekä hirmumyrsky Katrinasta (God Rode In The Windstorm). Perinteisen bluesin edustajat Miten perinteinen Deltan down home blues, erityisesti akustisena, pärjää nykyaikana keskisessä Etelässä? . Vuonna 2008 tein Obama Man -videon ollessani tuon vuoden heinäkuussa Ranskan-kiertueella, Amerikan presidentinvaalikampanjan aikoihin. Ainoa nykyään tietämäni paikka on Wild Bill?s, mutta se on usein turistien kansoittama. On mahdollista, että on olemassa muita juke jointeja pääasiassa mustien asuinalueilla, mutta niitä ei löydä, jollei lähde erikseen etsiskelemään. Uudella CD:lläni on laulu Hard Working Man muutamine säkeistöineen yhteiskunnallisia kommentteja. Palataanpa Memphisiin. Donald Big D Valentinella on tosi hyvä yhtye. Oletko kirjoittanut uusia lauluja, joissa on yhteiskunnallisia kommentteja, kenties tulevalla singlellä tai albumilla? . Äskettäin, vuoden 2012 puolella, julkaistiin Saksassa äänitetty CD ?Live At Alte Post?, Blind Lemon -merkillä (www.blindlemonrecords.de). Marc Oriol tuotti sen ja se on nähtävissä YouTubessa. Belfouria levytin ensimmäisen kerran vuonna 1994 saksalaiselle CD-julkaisulle The Spirit Lives On, Hot Fox -merkille. Täällä oli aikanaan useita paikallis- klubeja, joissa oli vanhan 1950- ja 1960-luvun juke jointien ilmapiiri. Nyt taitaa olla liian myöhäistä. Kuinka bluesklubitilanne on kehittynyt vuosien 2008 ja 2012 välillä. Mielestäni se oli helkkarin hyvä laulu, mutta se julkaisitiin vasta syyskuussa, liian myöhään vaikuttaakseen mitenkään kampanjaan. Klubeilla on tarjolla yhä hyvää bluesia, ja elävä musiikki tarvitsee yleisöä. On kuitenkin olemassa vähäisiä jäänteitä sähköisestä bluesbändi-skenestä, joka on peräisin vanhoista paikalliskapakoista. Olen nähnyt musiikkia silloin, kun se oli 1980-luvulla parhaimmillaan: Jack Owens, Hammie Nixon, Jessie Mae Hemphill, R.L. Ne eivät mainosta, niillä on vakiobändi ja suurinpiirtein vakioyleisö joka viikko, yhden illan ajan. Nykypäivinä levitys on äärimmäisen vaikeaa. Lisäksi on hieman aktiivisuutta digitaalisen latauksen puolella. Luullakseni suurimmalle osalle artisteista tämä on tuttu juttu. Obama valittiin uudestaan presidentiksi viime marraskuussa. Onko tiettyjä alueita, joissa olo saattaisi tuntua vielä aika rankalta? . Onko bluesin levyjen jakelussa ongelmia nykyisessä teknologisessa ja taloudellisessa tilanteessa? . Suurin osa Memphisin bluesaktiviteeteista on tätä nykyä Beale Streetillä, silloin tällöin muilla klubeilla pitkin kaupunkia, lisäksi festivaaleilla kuten Beale Street Music Festival toukokuussa ja Memphis Music and Heritage Festival syyskuussa. Laulu perustuu Peetie WhetstrawSection 1n vanhaan kappaleeseen, mutta tein siihen omia lisävärssyjäni. Ehkä Dianne Pricea, erittäin hyvää laulajaa ja pianistia, voisi pitää perinteisenä bluesartistina. Tarjonta ei ole (minulle) erityisen uutta tai sitten se ei ole erityisen hyvää. Mutta suosittelisin nykytarjontaa niille nuorille ihmisille, jotka eivät olleet täällä Memphisissä 1980-luvulla. . Valitettavasti levy on tätä nykyä loppuunmyyty; CD:llä on myös kaksi ensilevytystäni omalla nimelläni. Perinteisistä afrikkalais-amerikkalaisista artisteista puhuttaessa kyse on pitkälle Robert Belfourista ja Blind Mississippi Morrisista. No nykyään tuskin on enää akustista bluesia kirjaimellisessa merkityksessä. Burnside, Fieldstones, Hollywood All Stars jne., puhumattakaan Mississippi John Hurtista, Fred McDowellista, Skip Jamesista, Son Housesta, Bukka Whitesta, Roosevelt Holtsista, Mager Johnsonista, Houston Stackhousesta ja isosta joukosta muita 1960- ja 1970-luvun esiintyjiä
2001] Suomessa: ?The Coon In The Box?: A Global Folktale In African-American Context, toisena kirjoittajana John Minton. David ei ole missään mielessä maailman merkittävimpiä blueslaulajia, mutta hänen sympaattinen ?eteläinen. Yksi kirjoistani julkaistiin [v. Levyn on tuottanut saksalainen Thomas Schleiken, taitava countrybluesmuusikko itsekin, kuinkas muuten. Vanha, tokaa maailmansotaa edeltänyt countryblues on aina ollut David Evansin ominta temmellyskenttää, niin siis luonnollisesti tässäkin. On monia hienoja revivalisteja kuten Mississippi Gabe Carter. Useat heistä pitävät majaa Euroopassa: Little Victor Espanjassa, Saksassa puolestaan Tom Shaka, Rainer . Hänen isänsä ja isoisänsä olivat bluesmuusikoita. Ainoa yllätys ohjelmistossa on Muddy Watersin maineikas Long Distance Call. Tämä uutuus-CD edustaa lähes varmuudella juuri sitä, mitä bluesprofessori David Evans tulee meille esittämään Savoy-teatterin estradilla huhtikuun alussa, todellisen herrasmiehen esittämää vivahteikasta, tyylitajuista, keskittynyttä ja perinteelle suorastaan uskonnollisen uskollista roots-countrybluesia, josta loistavat poissaolollaan kaikkinainen turha riekkuminen ja elämöinti lavalla. Muutoin slideputkitusta ei levyllä taideta kuulla kuin traditionaalisella Poor Boy Long Way From Home- ja sitä seuraavalla Hard Workin?Man -kappaleilla. Julkimot voivat useinkin tehdä tärkeän palveluksen kiinnittäessään huomiota harvinaiseen musiikin lajiin mikäli eivät yritä lähteä jammailemaan muusikoiden kanssa. Jälkimmäinen, viitisen vuotta tuoreempi ?Needed Time. On tylsää mainita nimiä tietäessään, että monia hyviä unohtui tästäkin listauksesta. Lopuksi Onko mitään muita uutisia koskien itseäsi tai bluesia ylipäänsä? . Suomi on ollut kauan johtava maa oman kansanperinteensä säilyttämisessä ja esille tuomisessa, myös maailman muiden osien perinteiden arvostamisessa. Vielä hienommaksi asian tekee, kun Davidilta ilmestyi oheinen, juuri parahiksi maaliskuussa julkaistu ja Saksassa viime vuonna äänitetty ?live?-tallenne. On myös joitakuita muita, jotka soittavat Beale Streetillä. Suomen televisio näyttää harvakseltaan ohjelmia, joissa on mukana joku kuuluisa brittikokki (nimeä en muista) vierailemassa Mississippissä tai kuuluisa näyttelijä nyttemmin myös bluesartisti Hugh Laurie on käymässä lempipaikoissaan Louisianassa jammaillakseen muusikoiden kanssa; tällä tavalla laajempi yleisö pääsee näkemään monenlaista bluesväkeä julkkisten ansiosta. Maalaisbluesartistit rapakon takaa ovat nykyisin harvinaista herkkua suomalaisilla bluesfestivaaleilla, vaikka festareita on ympäri vuoden. Mistä ja mitä artisteja suosittelisit etsiskelemään Suomeen tuotaviksi? . Wöffler, Peter Krause ja Ferdi Kraemer, Itävallassa Eric Trauner, Al Cook ja Hans Theessink, Slovakiassa Lubos Bena, Englannissa Dave Peabody, Ranskassa Hubert 06, ja monia muita tapaamiani. Lisävinkkinä visuaalisesta materiaalista annettakoon YouTube-videolinkki: http.//www.youtube.com/view_play_ list?p=BE8B823267FE6501 palina. Nykyään bluesin piirissä on paljon hyviä artisteja. Man (12) Mellow Peaches (13) Lonesome Home Blues (bonus track) On komeata saada omaan Stompin. Hienot tulkintansa saavat yhtälailla Blind Lemon Jeffersonit (One Dime Blues, Match Box Blues), Tommy McClennanit (Highway 51) kuin Tommy Johnsonit (Big Road Blues, Lonesome Home Blues), josta Evans on kirjoittanut kuuluisan kirjansa, unohtamatta vieläkin legendaarisempaa sukunimikaima Robert Johnsonia (Kind Hearted Woman). osa Suomalaisen Tiedeakatemian monografiasarjassa Folklore Fellows Communications. Totutun räväkkään muddymaiseen tulkintaan verrattuna on kaukopuhelu Davidin käsittelyssä pikemminkin melodinen laulelma, jolla akustinen slidekitara viuhuaa toki alkuperäisteeman vaatimusten mukaisesti. käheänkorkea songster-lauluäänensä istuu tällaiseen musiikkiin kuin se piste jiin päälle. David Evans ei ole liiemmälti juhlinut levyjulkaisuilla. Albumeita taitaa olla tasan tarkkaan kaksi. Ensimmäisen niistä, noin 10 vuoden takaisen ?Matchbox Bluesin. sai erittäin suopean vastaanoton allekirjoittaneelta Blues Newsin numerossa 5/2007. 1 - 2013 DAVID EVANS Live At Alte Post (Blind Lemon CD1203) (1) One Dime Blues (2) Match Box Blues (3) Highway 51 (4) Candy Man (5) State Of Arkansas Blues (6) Good Morning Little Schoolgirl (7) Kind Hearted Woman (8) Long Distance Call (9) Big Road Blues (10) Poor Boy Long Way From Home (11) Hard Workin. esitteli Vesa Walmies aikanaan (BN4/2002). at the Savoy -tapahtumaamme tämä akateeminen bluestutkija, -kirjailija, taitava countrybluesmuusikko, vanha ystäväni, professori David Evans, joka siis vierailee Suomessa ensimmäistä kertaa. Se vain, että olen kovin innoissani tulossa Suomeen, ensimmäistä kertaa. Welcome David! Pertti Nurmi - 50 -. Nyt hän kuuluu vanhoihin tekijöihin. Sarja perustettiin yli 100 vuotta sitten. P.S. Dianne Price on upea, mutta luullakseni hän ei halua matkustella. Silloin seurauksena on tavallisesti musiikillinen törmäys tai turhanpäiväistä egon paisuttelua asiansa osaavat muusikot todistavat kykenevänsä löytämään yhteistä musiikillista maaperää, mikä sinänsä ei ole mikään ihme. Suosittelisin erityisesti Robert Belfouria. Se on 277
He has decided not to undergo chemotherapy and will undertake some farewell British gigs in March 2013. Bean & Dave Thomas. The Black Keys appeared in Scotland and 60s soul legends Martha Reeves & The Vandellas also toured, whilst singer Geno Washington appeared at a show in west London. Harp man Johnny Mars was at a harmonica event organised by Suzuki at the Sunley Conference Centre, part of the University of Northampton, on Saturday 8th December. Marjo Leinonen on Uudenmaan Janis. Janis Joplin on ollut mahtava laulajana, mutta vielä hienompi tulkitsija! Puhumattakaan rosoisesta äänestä, joka kertoo tarinan kuin tarinan, on kyseessä sitten kaunis balladi tai tiukka rokki. The former Washington DC country blues artist Michael Roach had a show in Dorset, where he was joined by the very fine local blues artist Stompin. In January 2009 they brought Terry?Harmonica. on ollut ajatuksen tasolla olemassa jo reilun vuoden. Both shows were sold out. Noita saappaita on vaikea täyttää, mutta kun joku näinkin tosissaan sitä yrittää, on se paras tapa tehdä kunniaa ko. As Bob has been playing and singing the blues since the very early 60s, and has plenty of experience of leading English outfits (he recorded for the resurgent Blue Horizon label in the 80s) and playing with touring American acts, it should certainly make for interesting reading. New releases were thin on the ground, but The Martin Harley Band (www.martinharleyband.com) certainly made a strong impression with the excellent album "Mojo Fix" (60/20 Records 7 21762 97054 6), a wonderfully accomplished and varied set of lap slide guitar blues and Americana, and even a little gipsy-jazz, under the leadership of Welsh born singer, guitarist and songwriter Martin. Joplin merkitsee myös hänelle artistina paljon. . Bean for two shows, one with a band and one solo, although Terry called up the band?s guitarist Dave Thomas to work with him on the second night. Markku Tuomi kertoo bändin solistivalinnan olleen jokseenkin helppo. . (Out Here Records OH021; www.outhere. de), which features a guest appearance from Taj Mahal. Also in Glasgow in January were The Heritage Blues Orchestra (Junior Mack, Bill Sims Jr., Chaney Sims, Bruno Wilhelm, Vincent Brucher and Kenny ?Beedy Eyes. Siitä huomaa kuinka monipuolinen Janis oli. How well it worked can now be heard on ?Blues In The House: Live At St. Dave Allen. Down on England?s south coast, Bob Pearce has been preparing his memoirs for publication. JANIS JOPLINILLE Tribuutti-ilta Turussa O maperäinen ja monipuolinen artisti Janis Joplin olisi täyttänyt viime tammikuussa 70 vuotta. festival. ?Shakedown Blues. Menestystä ei sillä kertaa tullut, mutta vahvaääninen ja persoonallinen laulaja on rakentanut uraansa sen jälkeen reippaasti omin voimin. Ravintolassa järjestetään teemailta, jossa on mahdollista kuulla coveroitavan Joplinin hittejä ja tuntemattomampaakin tuotantoa. Luvassa on myös liuta youtube-videoita ja valkokankaalla pyörii artistista kertova dokumenttielokuva. PIIA LEINO Piia Kolima Janis Joplin Kozmic Company! eli Piia Kolima (laulu), Mika Jokinen (kitara), Tom Vidqvist (basso) ja Markku Tuomi (rummut) on ollut kasassa lokakuusta 2012 saakka. Piian olemus ja ääni sopivat erinomaisesti tähän. Kolimaa itseään astuminen varsin suuriin saappaisiin ei pelota, hän luonnehtii esikuvaansa oman aikansa puhtaaksi tuuleksi, joka tuli kuitenkin ehkä väärinymmärretyksi. . Tuomi kertoo saaneensa ajatuksen Joplinia kunnioittavasta musiikki-illasta jo pari vuotta sitten laulajan elämänkertaa lueskellessaan. . Again, highly recommended to those interested in the blues in Britain. Some sad news is that guitarist Wilko Johnson, of veteran punky blues-rockers Dr Feelgood fame, has been diagnosed with terminal cancer of the pancreas. (Barefoot BFL 1201; www.barefootlabel.com). There were one off shows in London by John Spencer's Blues Explosion at the Electric Ballroom, and Betty LaVette was at the Jazz Cafe. The dates coincided with the release of Bassekou?s excellent new album ?Jama Ko. Janis Joplin Tribute, eli tarkemmin ?Kozmic Company! plays Janis Joplin. He is also planning to tour Japan and France, record a new studio album and to release a live DVD. 1 - 2013 ?. Besides Dave?s excellent own material, the CD also has tracks featuring his sister Jo-Anne Kelly, his children, Eric Bibb, Paul Jones, Long John Baldry and a live Howling Wolf number recorded in Manchester in 1969. Although there is some ska material, much of the set is Jamaican rhythm and blues material, Ronnie singing beautifully with musicians he has known for many years. package with desertbluesrockers Tamikrest and Sidi Toure. Aloitimme treenit viime syksynä ja lopullisen siunauksen bändimme sai 15.1.2013, kun keksimme nimen sille, Kolima kertoo. Kolima on tuttu duokeikoiltaan tamperelaisen Eki Vilenin kanssa ja esiintyy myös oman Toimitusjohtajat-yhtyeensä kera. Muutama vuosi sitten tuli hankittua koko tuotanto cd-boxina. (Hypertension HYP 13294; www. hypertension-music.eu. Odotan paikalle Janiksen musasta kiinnostuneita ja muitakin musadiggareita, jotta saadaan hyvä fiilis illalle, kun muistelemme upeata artistia, joka poistui liian aikaisin keskuudestamme. - 51 - NORMAN DARWEN?S BLUES NEWS from ENGLAND D ecember 2012 brought a quiet end to the blues year in Britain. Absolutely fascinating, and destined to become a classic... Guitarist Dave Kelly (John Dummer Blues Band, Tramp, The Blues Band) has an excellent retrospective of almost all unissued material, ?We Had It All. Smith) and Eric Bibb, both with shows as part of the ?Celtic Connections. Piia on Varsinais-Suomen epävirallinen Janis. The album was recorded in Texas. The main event for the first month of the year was ?The Skegness Rock & Blues Weekend?, on England?s east coast. Juhlavuosi on herätellyt musiikintekijöitä ja konkreettisia tuloksia voi kuulla 16. maaliskuuta Turussa, Streetbar95:ssa. (Blonde On Blonde Direct DCTC06), credited to Terry ?Harmonica. The line-up included many local blues acts, with headliners including guitar legend Steve Cropper (on tour with 60s veterans The Animals), New Jersey?s Billy Walton Band, and Erja Lyytinen. Slide guitar maestro Kelly Joe Phelps opened a 20 date tour of the British Isles in mid-January, taking in venues both large and small, and Kent DuChaine, Michael Roach, and Guy Tortora also toured. Malian ngoni player Bassekou Kouyate appeared with his group Ngoni Ba in London and Glasgow towards the end of the month, as part of the ?Sahara Soul. (www.shakedownblues.co.uk) Almost 50 years is a long time to wait between record releases, but long-time London resident, Jamaican singer Ronnie Gordon had a single released in 1963 and now has his debut album, ?Ronnie Gordon Speaks His Mind. is based in the east of England and frequently brings lesser known African-American blues acts to Britain. Olen kuunnellut jo varhaisessa vaiheessa 80-luvun alussa ?Kozmik?-levyä ja digannut sitä. Nimi saattaa kalskahtaa tutulta myös syystä, että pari vuotta sitten Kolima osallistui Suomen Idols-kisan karsintoihin. Kyneburgha?s. henkilölle. Kysyttäessä, minkä kappaleen esittämistä hän odottaa eniten, Kolima ei halua nimetä yhtä tiettyä kappaletta, vaan kertoo oppineensa projektin edetessä Joplinista koko ajan enemmän. ?Jokainen biisi on kuin kappale kirjasta, joka kuroo koko tarinan kasaan. Tuomi huomauttaa, että Tribute-illan tapaisia tiettyä teemaa mukailevia projekteja on aina mielekäs tehdä
Hän myös kehui festivaalia auliisti maailman parhaaksi. Yleisö tuntui olevan samaa mieltä Charlien kanssa. Zydeco-artisti Rosie Ledet Zydeco Playboys -yhtyeineen pisti yleisön tanssimaan lauantai-illan lopuksi reippaalla haitari-iloittelullaan. jäi näiden herrojen varjoon, mutta hän esitti kuitenkin tasapainoisen setin omia, isänsä sekä harvemmin kuultuja kappaleita. Herrojen jamisoitto oli illan kohokohta. © Pertti Ñurmi KARI KEMPAS Rosie Ledet. versio Hendrixin Hey Joe -kappaleesta oli omaperäinen tulkinta. Sista Monica Länsirannikolta oli vauhdikkaalla päällä. Torstain keikalla Eddie C. Se lukeutuu bluesalan huipputapahtumiin. Toisella keikalla Hummel kutsui vielä Billy Flynnin Batyn paikalle ja seuraavat kaksi tribuuttikappaletta Otis Rushille olivat kitaran juhlaa. Rosie on valovoimainen esiintyjä ja pätevä laulaja-haitaristi. Pesulaudan soittaja oli vauhtiveikko vailla vertaa. Hän hyppi ja ilmeili maanisesti pitkin lavaa. ehkä tuleva Little Walter -tribuuttilevy mielessään. Elmore James Jr. 1 - 2013 - 52 - Ylhäältä lukien: Eddie C. © Pertti Ñurmi LUCERNE BLUES FESTIVAL Luzern, Sveitsi 15.?17.11.2012 M © Pertti Ñurmi arraskuinen Luzernin bluesfestivaali oli järjestyksessä jo kahdeksastoista. Pääpaikka Grand Casino oli täynnä joka ilta. Marquise Knox ja Barbara Carr . Hänellä on syvä, tumma, tarvittaessa myös raaka lauluääni ja hän hallitsi lavaa vuosien kokemuksella. Hän on varteenotettava, varsinkin miespuolisen, yleisön villitsijä. Campbell, Charlie Musselwhite, Anson Funderburgh Myös European Blues Challenge -voittaja Rita Engedalen & Backbone oli saanut tilaisuuden esiintyä festivaalilla. Vahvaääniseltä Earnestilta on tulossa levy Ansonin kanssa. Irma Thomas isoine yhtyeineen oli takuuvarma. Hän esitti lukuisia hittejään vuosien varrelta omalla jäljittelemättömällä tavallaan. Osa kappaleista oli tietysti toistensa kaltaisia vauhtikipaleita, mutta settiin saatiin sopivasti vaihtelua rock-, funk- ja Louisiana-painotuksin. © Pertti Ñurmi Kohokohdista mainittakoon Chicago Blues Revue -paketti, jossa soittivat John Primer, Eddie C. Hän kutsui Anson Funderburghin lavalle ja herrojen kilpasoitanta oli mahtavaa. Flynn innostui uskomattomiin suorituksiin Rushin tyylillä ja Anson pisti tulemaan omalla takuuvarmalla tyylillään. Campbell ja Elmore James Jr. John Primer yllätti erittäin energisellä lavashow?llaan ja varmalla kitaratyöskentelyllään. Charlie esitti tunteella useita Little Walterin kappaleita . Hän soitti jalalla, yhdellä kädellä sekä hampailla ja kielellä, missä väellä riitti ihmettelemistä. Tämän Irman esityksen jälkeen pystyi ainoastaan Guitar Shorty rockblueseineen nousemaan lavalle ja vastaamaan haasteeseen. Irman esitys oli illan kohokohtia myös yleisön mielestä. Kannattaa tulla Savoyhyn tsekkaamaan Ritan vauhdikas rockblues-meininki! Ensimmäinen kokemukseni Luzernin bluesfestivaalista oli erittäin positiivinen, ja haluankin kiittää järjestäjiä hyvästä festivaalista sekä erinomaisesta tunnelmasta. © Pertti Ñurmi Earnest (Guitar) Roy Mississippistä esitti perusbluesia, soulbluesia ja taitavaa jazz-vaikutteista soittoa. Kolme päivää bluesia kahdella lavalla on eurooppalaisittain harvinaista herkkua. Tämän lisäksi osa artisteista esiintyi viikon varrella yksittäisillä keikoilla. Campbell näytti kitaralla kaikki mahdolliset temppunsa. Positiivinen kokemus kaiken kaikkiaan. Mark Hummelin kokoamaan The Golden State/Lone Star Revue -kokoonpanoon kuuluivat kovat kitaristit Little Charlie Baty ja Anson Funderburgh, jotka saivat kumpikin hyvin soolotilaa. Varsinkin Baty innostui jazz-tyylisellä soitollaan komeisiin suorituksiin. Myös Shorty näytti kaikki mahdolliset kitaratemput, mm. Hän esitti omia kappaleita vahvalla gospelpohjaisella laulutyylillään. Charlie Musselwhite bändeineen oli myös hyvässä vedossa ja nuori kitaristi sai hyvin soolotilaa tyylitietoisella soittamisellaan. Säestysbändiin kuuluivat Billy Flynn, Barrelhouse Chuck, Bob Stroger, Kenny Smith ja Bob Corritore. Rosie Ledet on tehnyt jo useita levyjä muun muassa JSP-merkille. Festivaalia on kehuttu erinomaisista järjestelyistä ja erittäin hyvästä ohjelmasta. Bändi oli huippuluokkaa ja taipui säestyksessään hyvin eri solistien tyyliin. Nuori Marquise Knox (21 v.) esitti vanhaa Muddy Waters -tyylistä bluesia ja osoitti kehittyneensä niin laulaja-kitaristina kuin kappaleiden tekijänäkin. Hän lauloi myös dueton Barbara Carrin omassa osuudessa ja näytti siinä humoristisen puolensa. Barbara esitti vauhdikasta soulbluesia uudelta Johnny Rawlsin Catfood Recordsille tuottamalta levyltä
Levyn kohokohtia tässä lajissa on (5) (alkuperältään vuosimallin 1972 Geater Davisia). Z:n omista biiseistä suosikkini on hauskan tekstin omaava (2). Ne ovat ilmeisesti hyvin omakohtaisia. Cooke kirjoittikin pari värssyä lisää ja pani Johnnie Taylorin levyttämään rallin vuonna 1962. Colorin levyltä. Ääni soi jenkkitapaan pienemmällä resonoinnilla kun taas ennen vanhaan laulusointi 1 - 2013 ?. LEVY GARY CLARK JR. Blak And Blu (Warner Bros. Jotain biisin vetovoimasta kertoo se, että Sam itse levytti sen vielä vuonna 1964. Niin, ja mainittakoon että onhan yhden version tehnyt myös Mighty Joe Young vuonna 1974. (10) eli Give Me Some Of Yourself on todellinen harvinaisuus. Ette tule pettymään. Riku Metelinen MIGHTY SAM McCLAIN Too Much Jesus (Not Enough Whiskey) (Mighty Music 103) (1) I Wish You Well (2) Missing You (3) Can You Feel It? (4) Feel So Good . (11) Third Stone From The Sun / If You Love Me Like You Say (12) You Saved Me (13) Next Door Neighbor Blues Rockia, soulia sekä modernia R?n?B:tä bluesiin yhdistelevä ja keitosta rankalla säröllä maustava sekä sen peräänantamattomalla asenteella tarjoileva Gary Clark Jr. Hän tulee esiintymään Helsingin Tavastia-klubille maaliskuun 6. No, onneksi eivät sentään kovin isoihin saappaisiin ole kaveria sovittamassa... Levyn materiaali on pääosin omaa, joskin muutamissa kappaleissa on avustamassa ollut tuttuja nimiä kuten Doyle Branhall II ja Gil Scott-Heron. Aivan puhtaasti orkkismateriaalista ei ole kyse, sillä 2 on peräisin ?Worry No More?-albumilta. Loput ovat covereita ja edustavat Z:n moni-ilmeisyyttä ja osaamista paitsi laulajana, myös slide- ja tavallisena kitaristina, sekä harpistina. Jimmy Reed -klassikko (4) on alunperin vuodelta 1961. Use Me ei ole onneksi Bill Withers -standardi vaan tuore sävellys, jonka sovituksessa on onnistuttu: ehkä albumin paras suoritus. Travis County voisi olla Rollareiden valikoimasta poimittu ja Glitter Ain?t Gold kenties joltain Livin. Onkohan Augie Meyersin tex mex -haitarista huolimatta melko mitäänsanomattoman ja hidaspulssisen avausbiisin paikka aivan loppuunajateltu. Rätväkkään rokkaava menopala (6) on tuttua vuoden 1958 Eddy Clearwateria ja (7) on Al Jacksonin ja Timothy Matthewsin kynäilemä Ann Peebles -originaali vuodelta 1972 (viimeksi mainitustahan myös Albert King teki samana vuonna kovan version). ensin mainittu osa on Hendrixin ja jälkimmäinen Little Johnny Taylorin. Hendrixin henki on vahva eikä Vaughaniakaan voida sivuuttaa. ja suunnatkaa Tavastialle. Muutaman kappaleen poisjättämisellä siitä olisi saatu mainio 40-minuuttinen albumi. Aarno Alén SVEN ZETTERBERG Mileage (Borderline BLCD 46) (1) Love Can Go Wrong (2) Tall, Dangerous and Drunk (3) All My Luck Is Gone (4) Kind Of Lonesome (5) I?m Gonna Change (6) Hillbilly Blues (7) Breaking Up Somebody?s Home (8) Part Time Love (9) Rome Wasn?t Built In A Day (10) Give Me Some Of Yourself Sven Zetterberg alias Svenne (alempana Z) on eittämättä yksi pohjoismaisen bluesin ykköspelureista, ellei jopa sen johtava artisti. Ainoan poikkeuksen tekee hidas, falsettilaulettu Please Come Home. Sävellykset 4,6 ja 9 levytettiin edelliselle ?Gary Clark Jr.. Työnjako on selkeä: kitaristi Pat Herhely vastaa sävelmistä ja sovituksista, kun taas Samin tehtävänä on sanoitukset. Kaikki te, joilla mahdollisuus on, ostakaa alkupaloiksi tämä levy tai vaikka EP ?The Bright Lights. Laulaja on tunnetusti omimmillaan balladeissa ja mediumeissa. Kun biisiä on levytetty sittemmin yhä uudelleen milloin kenenkin toimesta niin tämä tuntuu ehkä kuluneelta lainalta, ellei tietäisi Peeblesin olevan Z:n ensimmäisiä innoittajia tällä taiteen saralla. ?Blak And Blu. Sam on hakenut sille julkaisijaa/ jakelijaa, mutta joutui kuitenkin tyytymään omaan merkkiinsä ja rajoitettuun jakeluun. Suosio ja arvostus on vankkaa ja laulajana mies rankataan korkealle myös amerikkalaisten virkaveljien keskuudessa. Syystäkin, sillä Z:lta on sopinut odottaa laatua jo 40 vuoden ajan. Taso lunastetaan myös uudella ?Mileagella?, jota kuunneltuaan ei silti voi välttyä ylläpitolevyn vaikutelmalta. on hänen viides albuminsa ja ensimmäinen ison levy-yhtiön toimesta julkaistu. ilmestyy vain miehen Echo-merkillä. Samin edellinen levy ?Betcha Didn´t Know. Älkää edes harkitko... Hyvät ystävät, unohtakaa Eric Galesit ja vastaavat, sillä uusi kuningas on syntynyt. Ainoa laina on yli yhdeksänminuuttinen, kahden biisin medley Third Stone From The Sun / If You Love Me Like You Say . päivänä. For Nothin?) (8) Numb (9) Please Come Home (10) Things Are Changin. Gary Clark Jr. on jo ehditty nimetä seuraavaksi Jimi Hendrixiksi ja uudeksi Stevie Ray Vaughaniksi. Feel So Right (5) Tears (6) Stand Up (7) Real Thing (8) Use Me (9) Rock My Soul (10) TUTKAILUT Hey Baby (11) So Into You (12) Wake Up Call (13) Too Much Jesus (Not Enough Whiskey) (14) Dance Solomon Burken poismenon ja Bobby Blandin passivoitumisen vuoksi voisi olettaa, että Mighty Samin markkina-arvo olisi kasvanut. Tämä ei välttämättä ole negatiivinen asia. Olisi kohtuutonta vaatia maaliskuussa 60 vuotta täyttävältä mieheltä jatkuvaa ?uudistumista?, jos suoritusten lähtötaso on ammatilliselta ja fiilikselliseltä tasoltaan näin korkeaa luokkaa. - 53 - Ehkä huomattavin muutos edellisiin Z-teoksiin on se, että pitkäaikainen tuottaja/kitaristi Anders Lewén ei olekaan mukana. Ainakin nimikappaleesta voisi arvailla, että se kertoo vuosikymmenien takaisesta synkästä elämäntilanteesta. Levy alkaa hyväntuulisella mediumilla, jota piristää mukavasti taustalaulaja Concetta. Roomaa ei todellakaan rakennettu päivässä, sillä Russell-levytyksen jälkeen sisarukset alkoivat bändäröidä Sam Cookea ja tarjosivat biisiä ihanteelleen muokattavaksi. Tyylillisesti tämä uutuus on hyvin samanlainen. Big John Hamiltonin alkuperäislevyksen vuosi on tuntematon mutta löytyy Hamiltonin vuonna 2009 julkaistulta koksulta ?Are You Happy With Me. -levylle. Kappale 8 ilmestyi ensikerran kakkosalbumilla ?110? ja raita 10 oli mukana jo molemmilla edellä mainituilla levyillä. Laulun nainen ei halua miehekseen mitään nörttiä vaan kunnon kännäävän könsikkään, jonka ympärillä velloo vaaran tunne. Z:n artistikuvaan tämä kiekko ei tuo mitään varsinaista uutta. 531981) (1) Ain?t Messin ?Round (2) When My Train Pulls In (3) Blak And Blu (4) Bright Lights (5) Travis County (6) The Life (7) Glitter Ain?t Gold (Jumpin. Aivan pelkkää henkkamaukkaa levy ei kaikeksi onneksi ole, sillä myös Lenny Kravitzin sekä Buddy Guyn vaikutteet ovat kuultavissa. Niin ei ole kuitenkaan käynyt. (Soulscape 7016). Laulajana Z on odotetusti parhaimmillaan soulin ja soulbluesin saralla ja hänen kitarismissaan on jälleen upeaa malttia. So Into You on taas sitä Samin herkempää puolta. Levyn kesto on noin 50 minuuttia. Levyn heikkoutena ovat muutamat funkit tai oikeastaan funk-yritelmät (3, 6, 9, 14), joita Sam ei saa toimimaan. on julkaissut uuden levyn. julkaistiin jo seitsemän vuotta sitten, merkin edellisellä numerolla. Suvantokohtia tai hengähdystaukoja ei albumilta juurikaan löydy. Ja vaikka rima on korkealla niin kyllä miehen tulkinnassakin pesee henkilökohtaisuutta. Niin ikään paljon coveroitu (8) on Clay Hammondin hengentuote, josta Little Johnny Taylor teki vuonna 1963 kantalevytyksen. Ehkä mielenkiintoisin laina on alunperin kantrilaulaja Johnny Russellin vuonna 1958 levyttämä (9), joka on Prudhommen sisarusten Bettyn ja Beverlyn käsialaa. Tätä seuraa herkkä balladi Missing You. Tämäkin levy on ollut valmiina jo jonkin aikaa. Aivan samalla tavoin on käynyt myös Otis Claylle, jonka uunituore levy ?Truth Is. Lewénin tuottamat Z-kiekot ovat olleet tyylillisesti temaattisia ja siksi hyviä taiteellisia kokonaisuuksia ja tehneet selväksi varsinkin sen, miten kovan kaliiperin kyky puoliksi suomalainen Z on perinteisen etelän soulin saralla. Tarjolla on kaikkiaan kolme Z:n omaa biisiä, jotka on sijoitettu yhteen ryppääseen levyn alkuun. Onneksi näitä riittää ihan mukavasti. Muutoin meno on erittäin rankka ja tunnelma väkevä, ettei ilman nitropurkkia, mallasviskipulloa tai vastaavaa kannata kuunteluun ryhtyä. Tosin hän on muuttanut laulusoundiaan viime vuosina twangimmaksi, mikä tarkoittaa ääntöväylän pienentämistä kantrilaulun tyyppiseen suuntaan
Kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin hyvä nykypäivän blueslevy! Myös veteraani Willie Buck (s. Viime vuonna julkaistu Delmark-kiekko tuokin nyt hänelle aivan erilaisen näkyvyyden. Jo nuorena blueskuvioihin ajautunut kitaristi omaa sielukkaan lauluäänen, joka tuo sävyiltään mieleen New Yorkissa vaikuttavan Michael Hillin. Tyylillisiä yhtäläisyyksiä voi muutenkin löytää näiden herrojen väliltä. Samaa voi sanoa hänen taipuisasta lauluäänestään. Syytä tähän on vaikea arvioida ja se voi olla tarkoituksellinenkin. (Ja siis tämä oli vain huomio, ei moite. 1 - 2013 Delmark-levy-yhtiön loppuvuonna 2012 ilmestyneet cd:t esittelevät kaksi eri sukupolven chicagobluesmuusikkoa. Sessioissa on piipahtanut myös Lightnin. match made in heaven, vaikka. Z:n tarjoama emotionaalinen blueskokemus on edelleen kovaa luokkaa.) Mileage osoittaa sen, kuinka vaikeaa asemansa vakiinnuttaneenkin artistin on tuottaa vuosi toisensa jälkeen ehjää kokonaisuutta. Buckin musiikillinen taival onkin linkittynyt vahvasti Watersin luomiin jalanjälkiin. Originaalia materiaalia löytyy seitsemän kappaleen verran. Kiekko sisältää myös pari akustisempaa raitaa. Taustoista vastaa erinomainen Rockin. Nimittäin tämä uusihan on aivan mahtavan maittavaa kuultavaa. ?Candy Store Kid. Sooloura oli kuitenkin alkanut jo 2000-luvun alussa. Ja kun tätä uutta kiekkoa kuuntelee niin voisin todeta, että ehkä vika ei lopulta ollutkaan minussa vaan Siegalin aiemmissa yhteistyökumppaneissa. Tukea albumilla miehelle antaa tuttu kolmikko: Basisti Larry Williams, rumpali Cleo Cole ja kosketinsoittaja Brian James. Lisäksi kolmella raidalla kuullaan Omar Colemanin huuliharppua. Omia sävelmiä on viisi ja lainaosastolla kuullaan tietenkin useammankin kerran Muddy Watersia. Mies on lähinnä keskittynyt keikkailemaan päivätyönsä lisäksi pienillä klubeilla ja pysynyt uskollisena valitsemalleen musiilliselle linjalle. on pantu alulle Zebra Ranch -studiossa Mississippin Goldwaterissa viime toukokuussa ja hommissa Siegalin kanssa ovat häärineet maineikkaat Dickinson-veljekset eli kitaristi Luther ja rumpali-multi-instrumentalisti Cody. Operatiiviseen ydinryhmään kuuluu myös itse Alvin Youngblood Hart, joka kitara- ja taustalaulutehtävien ohella jakaa basistin tehtävät levyllä Luther Dickinsonin ja muutamalla raidalla vierailevan Garry Burnsiden kanssa. Buck on Mississippin kasvatti, joka lukemattomien muiden mustien tavoin saapui 1950-luvulla Chicagoon. Mike Wheeler tarjoilee omalla levyllään hienon kokonaisuuden ajassa kiinni olevaa modernia bluesia. Artistin debyyttikiekko ilmestyi 1980-luvun alussa (uudelleen julkaistu Delmarkilla nimellä?The Life I Love?). - 54 - Uutuudella laulaja pitäytyy odotetusti edelleenkin 50-luvun chicagobluesissa. Miltei kaikki kappaleet ovat hänen omaa tekoaan, ja niiden kestoajat vaihtelevat neljästä ja puolesta reiluun seitsemään minuuttiin. Muusikoita on mukana runsain määrin puhaltajia ja jousisoittajia myöten, ja tuote on monessa suhteessa moitteetonta tekoa. Kova kommentti, mutta kuunnelkaa itse. Ainakaan kenenkään tyylilajin ystävän ei kannata jättää tätä tallennetta kuuntelematta. J-P Berg IAN SIEGAL & THE MISSISSIPPI MUDBLOODS Candy Store Kid (Nugene NUG1204) (1) Bayou Country (2) Loose Cannon (3) I Am The Train (4) So Much Trouble (5) Kingfish (6) The Fear (7) Earlie Grace Jnr (8) Green Power (9) Strong Woman (10) Rodeo (11) Hard Pressed (What Da Fuzz?) En ole aiemmin ihan innostunut englantilaisen Ian Siegalin tekemisistä. Artisti levytti ensimmäisen omakustanteisen cd:nsä vuonna 2003. ?The Mike Wheeler Band. Samalla se toimii käyntikorttina keikkabuukkareille ja tervehdyksenä faneille: Z elää . Johnny Band luo svengaavan ja tyylinmukaisen taustan, johon Buckin sielukas ja sopivan kulmikas tulkinta sopii kuin valettu. Liittyminen v. Willie Buck taas lyö tiskiin suodattamattoman kattauksen perinteisempää, rouheaa chicagobluesia. Pienen taustayhtyeen soundi on tiiviiksi hitsautunut ja täyteläinen. Johnny Band sekä vierailijat Barrelhouse Chuck (piano) sekä Bharath Rajakumar (huuliharppu). Lähtökohtaisesti en osannut tältä cd:ltä odottaa suurempia. Kaksi hänen aiempaa tuotostaan on arvioitu BN:ssä Pete Hoppulan ja Mikke Nöjdin toimesta. Levyä voisi pitää eräänlaisena johdatuksena moni-ilmeisen Z:n maailmaan. Buck on urallaan kuitenkin pitänyt melko matalaa profiilia. Koko Taylorin, Willie Kentin, Jimmy Johnsonin, Son Sealsin ja monien muiden ?Windy Cityn? kovien bluesnimien taustoilla. Vaikka albumi ei tarjoa tyylillisesti tietenkään mitään varsinaisesti yllättävää, niin sen vahvuus kiteytyy siihen kursailemattoman rehelliseen tapaan, miten musiikki esitetään. Buck on elementissään tällaisen materiaalin kanssa ja pistää itsensä hienosti likoon. Taustoista vastaava Rockin. Out The Door (9) Get You Mind Right (10) I Don?t Like It Like That (11) Moving Forward (12) Chicago Blues (13) I?m Working WILLIE BUCK with THE ROCKIN. Hetken jopa tuumailin, josko lähettäisin levyn takaisin Helsinkiin, mutta sellaiseen menettelyyn en sentään alentunut. Arvoisien lukijoiden kannattaa kuitenkin tekstini osalta ottaa huomioon, että sen on laatinut erilaisten perinnesoundien suosija eikä suinkaan mikään nykyrockin ystävä. Ymmärtämäni mukaan Josh Smithin tuorein kiekko on sortiltaan lähinnä lievillä blues- ja soulvaikutteilla maustettua kitaravetoista nykyisten aikojen rock-musiikkia. Molemmat heistä omaavat erittäin vahvat juuret kaupungin blueselämään jo vuosikymmenien ajalta. Mike Wheeler (s. levy tutkailut oli avoimempi. Yllättäen tästä onkin muodostunut yksi vuoden suosikkikiekoistani. 1961) on hankkinut kannuksensa mm. 1998 Big James Montgomeryn Playboys-kokoonpanoon oli kuitenkin se askel, joka vei miehen suuremmille areenoille aina Eurooppaa myöten. Siihenkin kun häneltä löytyy taitoa ja tyyliä. Vesa Walamies MIKE WHEELER Self Made Man (Delmark DE 824) (1) Here I Am (2) Big Mistake (3) Self Made Man (4) I?m Missing You (5) Join Hands (6) Let Me Love You Baby (7) You?re Doing Wrong (8) Walkin. Tosin Wheelerin kitarointi ei ole niin agressiivista kuin Blues Mobin keulahahmon, vaan se on astetta melodisempaa ja soljuvampaa. Lisäksi Wheelerin musiikissa kuultaa läpi hänen chicagoblues-historiansa. Uusi kiekko on vahva näyttö lähes kokonaan omaan materiaaliin nojaavalta muusikolta. Wheelerin musiikki on kallellaan tuulisen kaupungin modernimpaan, funkylla höystettyyn kitarabluesiin. Miehen idearikas ja maalaileva kitarointi on varsin nautittavaa kuultavaa. Tuolloin Muddy Watersin näkeminen täydessä loistossaan loi Buckiin lähtemättömän vaikutuksen. Niistä jälkimmäiseen olen tutustunut ja sen aivan kelvolliseksi havainnut, minkä kokemuksen rohkaisemana uskaltauduin ilmoittautumaan tällaisen pakkauksen esittelijäksi. Mutta kun ryhdyin kuuntelemaan näitä näytteitä, totesin aika nopeasti, että kyse ei todellakaan ole mistään mielimusiikistani. Malcolm laulamassa taustoja. 1937) onnistuu uutukaisellaan. -nimistä kiekkoa myytiin kuitenkin ainoastaan keikkojen yhteydessä. Sen sisältö ei vain erityisemmin puhuttele minua ja kaltaisiani. Toivoa sopii, että jatkossa tämä kitarasankari palaisi ainakin osaksi kuultua perinteisemmille linjoille. Varsinaiset taustakööriosuudet hoitaa musta mimmitertsetti Stefanie Bolton, Sharisse Norman ja Shontelle Norman ja vimpan päälle voisin lisätä. Tämä neljän päämuusikon ja muiden asianosaisten liitto on ns. Takakannen Scott Dirksin teksteissä vihjaistaan, että tämä kokoelma 50-luvun bluesia saattaa olla yksi parhaista chicagoblueslevyistä, joka on levytetty 50-luvun jälkeen. JOHNNY BAND Cell Phone Man (Delmark DE 825) (1) Doing Good And Bad At The Same Time (2) Darling I Miss You So (3) Strange Woman (4) Cell Phone Man (5) I Want My Baby (6) I Don?t Know Why (7) Two Women Talking (8) Two Trains Running (9) The Love We Share (10) Going Down Main Street (11) Streamline Woman (12) What?s The Matter In The Mill (13) Tow Truck Man (14) Tried To Work Something Out With You (15) My Eyes Keep Me In Trouble (16) I Wanna Talk To My Baby (17) Blow Wind Blow . Wheeler toimi funkahtavaa bluesia soittaneen ison yhtyeen kitaristina aina vuoteen 2011 asti. ja vahvana. Esa Kuloniemi JOSH SMITH Don?t Give Up On Me (CrossCut 11105) (1) Bad Side (2) Made For Me (3) Don?t Give Up On Me (4) I?ve Always Been (5) That Ain?t Me (6) Letting You Go (7) No One But Me (8) Carry Me Through (9) Sneaky Jo Turner (10) The Middle (11) That Ain?t Love Eri lähteistä olen saanut selville, että Josh Smith on hieman yli kolmikymppinen amerikkalainen laulajakitaristi, jolta on ennen tätä koostetta julkaistu ainakin seitsemän cd-levyä
Paikoitellen Némethin äänen peruskvaliteetissa 1 - 2013 ?. Kolmas kerta ja vaihto toiseen nettikauppaan tuottivat vihdoin tuloksen. Ainoana miinuksena on Susanin kitara, joka kuulostaa CD-versiossa kelvolliselta, mutta on DVD-versiossa paikoin hiukan liian alas miksattu. -albumilla kuultavin keinoin. Toinen väistämättä mieleen tuleva laulullinen vaikuttaja on Magic Sam, joka tärähtää tajuntaan heti kiekon avaavalla, myös Maghett-vainaan ohjelmistoon kuuluneella Fats Domino -avauskappaleella. (3) Raindrops (4) A Good Soul (5) Feed That Fire (6) Trouble Blues (7) Moon Goin. Hopkinsin ohjelmistoista. Kaksikon musisointi on sortiltaan lähinnä omanlaistaan germaani-folkia, mihin suuntaan viittavia vaikutelmia tehostavat välillä kuultavat viulun vingutukset. Myös Alvin Youngblood Hart lyö tiskiin oman persoonansa. ?Candy Store Kidin. Mutta ei näin eurooppalaisista ja hieman hengettömän oloisista luomuksista jaksa ainakaan rutinoitunut bluesin ystävä enemmälti innostua. Vesa Walamies JOHN NÉMETH Blues Live (Németh Music 61776505652) (1) Ev?ry Night ?Bout This Time (2) Country Boy (3) Ain?t Too Old (4) She Belongs To Me (5) Blues In My Heart (6) Just Like You (7) She Did Not Show (8) You Know (9) Daughter Of The Devil (10) Love Gone Crazy (11) You?re An Angel (12) Stop Breaking Down (13) Mother In Law Sanfranciscolainen laulaja-harpisti John Németh on yksi kiinnostavimmista Suomessa vielä käymättömistä nykyblues-pelureista. Asia sementoituu toisella Sam-klassikolla (4). Pienistä miinuksista huolimatta runsaan kympin kustantavassa paketissa hinta-laatusuhde on kohdallaan. Riku Metelinen JÖRG SCHNEIDER & FRANZ SCHWARZNAU Feed That Fire (Rum 20115) (1) All Alone (2) Who?s That Guy. Bluesin harjoittaminen ja harrastaminen ei ollut entisen DDR:n puolella yleistä eikä helppoakaan, mutta jotakin sinisten sävelten liikehdintää myös siellä oli havaittavissa. Tiettävästi jo v. Ainoa kappale mitä oikeastaan kaipaan, on Little By Little, joka olisi saanut olla mukana vaikka tylsän Stevie Wonder -jollotuksen Love?s In Need Of Love Today tilalla. Kuvauksellisesti homma toimii ja koska kyseessä on taltiointi televisiota varten, ei mitään turhia kikkailuja joukossa ole. Ja kun Németh on omaksunut johtotähtensä kaikki tasot: osittain Memphisistä, osittain 60-luvun Chicagobluesista ja osittain myös tuulisen kaupungin soulista, niin ei voi sanoa kuin että onpa pojalla hieno johtotähti. Asiaa petraa vielä sekin että myös Little Junior Parker ponnahtaa paikoin (2, 13) mieleen, vaikka Németh ei suoranaisesti kopioi ketään. Ehkä selvimmillään Wells on havaittavissa Robert Johnson -lähtöisessä teemassa (12), joka tulkitaan selkeästi Junior Wellsin ?Southside Blues Jam. Lähikuvaa on kiitettävästi ja kaikki pienetkin soolopoikaset on onnistuttu talteen saamaan. Tiedä auttaisiko 5.1-ääni asiaa, mutta kun monikanavalaitteita en omista niin asiaa jää arvoitukseksi. Kauan kesti, mutta hyvää kannatti odottaa. Kyseessä ei ole mikään uusi taltiointi vaan uusin- tajulkaisu vuoden 2004 levyistä, jotka molemmat ovat jo vuosia olleet hankalasti saatavissa. Heistä edellinen toimii vokalistina ja kitaristina, kun taas kumppaninsa soittaa bassoa ja harjoittaa taustalaulantaa. Jostakin syystä, ehkäpä etenkin siksi, että Suomessa ei enää ilmesty Folk & Countryn tapaista lehteä, näytekappale on lähetetty BN:lle. Levy on nimittäin viime aikoina eniten soittimessani pyörineitä ja syitä siihen on monia. Ensinnäkin minua miellyttää Némethin laulusta ja harputuksesta ajoittain mutta väistämättömästi välittyvä Junior Wells -vaikutteisuus. (8) on H.B. Barnumin funky Little Richard -klassikko ja (9) puolestaan Garry Burnsiden kirjoittama. Kokonaisuutena levy on erinomainen sulautuma Mississippin mäkialueen bluesia, Etelän rockia ja yleis-Americanaa. Little Richard -tyylinen tiukkaa kitarointia sisältävä perusrunttaus I Fell In Love on studioversiota huomattavasti rankempi ja iki-ihana Angel From Montgomery jaksaa säväyttää aina. Tuloksena kokoelma hyviä biisejä, paljon innoittunutta kitarointia ja väkevää laulua, sekä sitä jotain vaikeasti määriteltävää extraa. Väittäisin, että viimeksi mainitussa elementissä on paljolti kyse Dickinson-veljeksistä. Tavallaan tottakin, mutta perusteita liitolle löytyy. Ensinnäkin Siegal on laulajana vahvempi kuin Luther Dickinson, jonka tunnistettava, monipuolinen ja engelsmannin kitarointia kommentoiva pohjoismississippiläiskepitys puolestaan värittää kokonaisuutta kautta linjan. Musiikki on sitä tuttua kevyesti rullaavaa bluesilla terästettyä soulia, mutta poikkeuksiakin löytyy, kuten Koko Taylorin todella maaginen tanakkaa wah-wah -kitarointia sisältävä Voodoo Woman ja sähköinen funkblues Hampmotized. Tilasin tämän levyn jo helmikuussa, koska jalka kipsissä on vaikea keksiä muuta ajanvietettä niin DVD:n katselu ainakin onnistuu. Häneen on viime aikoina yritetty ottaa uudestaan yhteyttä mm. Ehdoton ässäpari löytyy kuitenkin loppukaksikosta. Levyllä kuultavan musiikin bluesillinen sisältö on nimittäin aika vähäinen, vaikka esitykset n:ot (6), (7) ja (9) onkin löydetty Charles Brownin, Charley Pattonin ja Lightnin. Miehen laulajan kyvyt ovat melkoisen kovaa tasoa. ja vaikka Németh lukeutuukin Robert Crayn, Curtis Salgadon ja Tad Robinsonin ohella myös nykypäivän johtaviin soulblues-hahmoihin, keskityn tässä bluesimpaan versioon. levy ilkeämielinen voisi kuitata, että tämähän on kuin North Mississippi All Starsia vain sillä erotuksella, että laulusolistina on Ian Siegal. Erkki Sirosen ja itsenikin toimesta, mutta hankkeet eivät ole onnistuneet. Siellä vanhan Itä-Saksan alueella, tarkemmin ilmaisten Lepizigin kaupungissa, vaikuttavat myös tämän produktion pääsankarit Jörg Schneider ja Franz Schwarznau. Raita (4) on Lightnin. Ei välttämättä huono idea, mutta ehkä vähempikin olisi riittänyt. Uusi yritys kesällä ja nyt peruuttivat tilaukseni syystä, jota minulle ei kerrottu. Silloisen AFBF-kiertueen livelevy pitää nimittäin sisällänsä äänitteitä, mitkä oli tallennettu 16.10.-66 Friedrichstadt-Palast -nimisessä paikassa Itä-Berliinissä. Myös lehdellämme on oma pienehkö DDRyhteytensä. Susanin edellinen ?Wait For Me?-albumi on mukana lähes kokonaan, mikä on liki puolet kuultavista kappaleista. Mitään extroja ei mukana ole, vaan tuote on yksi yhteen niiden aikaisempien versioiden kanssa. Ihan sujuvasti tällaistakin kuuntelee, ja lisäväriä tulkinnoille antavat ajoittain esiintyvät huuliharpun soittelut sekä rumpujen paukuttelut. Edesmenneen Jim-isänsä työtä jatkavaa kaksikkoa ja heidän Pohjois-Mississippin mutaverisiä kollegoitaan voisi tavallaan verrata Memphisin Stax- ja Hi- tai Muscle Shoalsin Fame -studioiden rytmi- ja tuotantotiimeihin. Nykyisin Winne taitaa asustella entisen Länsi-Saksan puolella, eikä liene enää nuoruusvuosiensa tavoin bluesin lumoissa. 11 kappaleesta kuusi on Siegalin omaa käsialaa. Malcolmin kynästä ja (5) Luther Dickinsonin ja Seagalin yhteistyötä. Nyt ei enää tarvitse pähkäillä ostaako CD:n vai DVD:n, sillä paketissa ovat mukana molemmat. Susan Tedeschi jaksaa olla aina yhtä valloittava. Hän on edelleen ihailtavan innostunut kitaristi, laulaja ja lavapersoona. Samaa voi sanoa tuottajana toimineen Cody Dickinsonin yleispanoksesta sekä muusikkona että miksauspöydän hanikoissa. Tietenkin meikäläisen tuurilla tuote oli loppunut. Lopuista avausraita Bayou Country on mainio ja pittoreski piisi, josta en tiedä muuta kuin että se lienee alun perin louisianalaisen Cold Gritz -yhtyeen 70-luvun pikkuklassikko. Korjatkoon joku besserwisser jos tarpeelliseksi kokee. Aikoinaan nimittäin Pertti Nurmi kirjoitteli ja lähetti äänitteitä sikäläiselle blues-intoilijalle Winfried Freyerille, jonka pari mielestäni varsin ansiokasta kirjoitusta julkaistiin BN:ssä. Vaikka levyn kanssa on julkaistukin yhtä aikaa myös soulimpaa sorttia oleva ?Soul Live. Down (8) Marrakech (9) Blues In The Bottle (10) Beg With Me (11) Out On The Sea (12) Quicksand Äskettäin tuli kuluneeksi tasan 20 vuotta siitä, kun Saksat yhdistyivät. Taustabändin ehdoton suola on William Green Hammond B3 -urkuineen, joka saa puhallettua eloa tuttuun ja turvalliseen musiikkiin. -63 Sonny Boy kakkonen ja Memphis Slim säestäjineen käväisivät Itä-Saksan puolella, vaikka tuosta reissusta ei mitään dokumentteja kertynytkään. Mutta kolmea vuotta myöhemmältä ajalta löytyy - 55 - tutkailut jo varma näyte bluesin tunkeutumisesta Berliinin muurin itäpuolelle. Levyn otsikko on osuva, sillä Siegalilla on ollut selvästi karkkikauppafiilis tätä tehdessään. Dickinsonit myyvät soundia ja heidän luokseen tullaan hakemaan uutta lähestymistapaa, henkeä ja tunnelmaa. Esa Kuloniemi SUSAN TEDESCHI Live From Austin, TX (New West NW6213, CD & DVD) (1) You Can Make It If You Try (2) The Feeling Music Brings (3) Alone (4) Wait for Me (5) Hampmotized (6) Love?s In Need of Love Today (7) Don?t Think Twice, It's All Right (8) Voodoo Woman (9) In The Garden (10) Gonna Move (11) Wrapped In The Arms Of Another (12) It Hurt So Bad (13) Lost Lover Blues (14) I Fell In Love (15) Angel From Montgomery Odottavan aika on pitkä sanotaan
Rainy Night In Georgia on omaa luokkaansa hienostuneella otteellaan. itse asiassa ihmettelen, jos tätä ei ole soitettu livenä sisään ja ainakin osittain lennosta sovittaen, niin spontaanilta herrojen työskentely tuntuu. Suosikkiraitoja on paljon, erikoismaininnat saavat bluesharpun ryydittämä Hurt sekä Chuck Berryn ja Rick Holmsrtromin yhdistävä Crossroads. ?Buddha Blue. Jos sen kuitenkin tekee niin kuin tällä levyllä, sille on oikeutuksensa. Billy Boy Arnoldin I Ain?t Got You?sta on saatu irti riffin jälkeen mukavasti oma Teksasshuffleversio. Vaikka Dylan ei varsinaisesti blueshemmo olekaan, niin hänen valtavasta tuotannostaan löytyy hyvinkin levyllisen verran kolmensoinnun kaavaa noudattavia biisejä (Blind Willie McTell tosin on kuudensoinnun biisi). Idean levyyn Yngström sai, kun hän oli mukana Ruotsissa Dylanin 70-vuotispäivän kunniaksi järjestetyssä konsertissa. Hyvät lukijat, ostakaa tämä levy . Jos en olisi katsonut tekijätietoja, olisin tunnistanut Dylanin biisiksi vain numero nelosen. Herää kysymys, miksi tehdä levyllinen jonkun toisen kappaleita. (7) Million Miles (8)Tough Mama (9) Outlaw Blues (10) Pledging My Time (11) Jolene (12) Meet Me In The Morning Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä on jonkinlainen tribuuttialbumi Bob Dylanille. BTT (Bertil Petterson basso, Stefan Sundlöf rummut ja Jaan Paltman koskettimet) on eräänlainen Ruotsin Wentus, sillä he ovat kompanneet monia mustia artisteja Ruotsin kiertueilla, toisaalta taas Wentus on tehnyt yhteistyötä Yngströmin kanssa. Levyn sävellykset ovat kantrityylillä esitettyä ykkösraitaa lukuun ottamatta Dylanin, You Wanna Ramble on vuonna 1971 kuolleen mustan Junior Parkerin. Mutta kuten aiemmin mainitsin, tätä voi pitää ihan tavallisena blueslevynä, niin paljon rockbluesia kohti sovituksia on väännetty. Mainittakoon vielä lopuksi, että Clas Yngström on vastikään nimitetty Blues Hall of Famen jäseneksi, Junior Parker pääsi sinne kuolemansa jälkeen. Eija Jauhiainen. -kokoelmilta. Maailmanluokan studiokitaristi palasi tuolloin synnyinseuduilleen Teksasiin ja bluesin pariin. Cornell Dupree tuli tunnetuksi myös Teksasista kotoisin olleen fonisti King Curtisin King Pins -yhtyeen riveistä, jossa hän aloitti vuonna 1961 ja jatkoi siinä aina Curtisin kuolemaan saakka vuonna 1970. Kysyntä Cornell Dupreen studiokitaristin taidoille kasvoi räjähdysmäisesti. King Curtisilla oli tapana tehdä instrumentaaliversioita laulukappaleista. Myös Dupree kuljettaa kitaraansa lähellä teemaa ja laulumelodiaa lisäten soppaan sopivasti oman panoksensa. Mukaansa Dupree on saanut Teksasin taitavia muusikoita, mm. Pee Wee Ellisin Ham on funky bluesteema, jossa Kazanoff pääsee irrottelemaan. CL on hidas blues ja päättää Cornellin pitkän uran Teksasin maisemiin. Kitaran ja svengaavan instrumentaalimusiikin ystävien ei kannata ohittaa Cornell Dupreen viimeistä sessiota. Kari Kempas DOGHOUSE SAM & HIS MAGNATONES Buddha Blue (Blues Boulevard 250324) (1) Ain?t Got Time (2) Love To Spend (3) Why (4) Let?s Get It On (5) Hurt (6) It Ain?t Easy (7) Roll Up My Sleeves (8) Crossroads (9) One Less Thing (10) Nobody Knows (11) Lots To Do & Little Time (12) Back In The Ring (13) Buttoned Up Jos pitäisi määritellä lyhyesti Doghouse Sam & his Magnatonesin musiikki, niin se voisi mennä jotenkin näin: otetaan Dave Arcari, joka suodatetaan Seasick Stevellä ja terästetään ripauksella Bo Diddleytä ja ropsauksella Rick Holmstromia. vertautuu energia- ja maanisuusvasteeltaan jo edesmenneen The Red Devilsin livelevyyn ?King King?, jonka se tasapainoisuuden, sävykkyyden ja laulutulkinnan syvyyden saralla jopa päihittää. Esa Kuloniemi CORNELL DUPREE I?m Alright (Dialtone DT0023) (1) Doin. Alright (2) The Bird (3) Erma?s Shades (4) Rainy Night In Georgia (5) Grandma?s Hands (6) Help Me Make It Through The Night (7) I Ain?t Got You (8) Ham (9) Squirrel (10) CL Blues (11) K.C. Kitaristi Cornell Dupreen 11. O?Rooney ja lyömäsoittimista vastaava Fanky Comez. soololevy ?I?m Alright? Dialtone-merkille jäi hänen viimeisekseen. E. Nelosraidalla Paltmanin Hammond soi upeasti, biisin siioninvirttä muistuttava sointurakenteeseen pohjaava intro on käsittääkseni aivan uusi. Mitään ?Blowin? In The Wind. Pääasiallisena tyylilajina levyllä on reipashenkinen tänttäränttä, poikkeuksina siitä on hitaammat 3, 4, 6 ja 12, joista viimeinen alkaa akustisesti. Tuo 11 ei muuten ole se Dolly Partonin Jolene. Myös Andersenin efektien kuten oktaavifuzzin (3) ja kierron rajalle säädetyn viivelaitteen (6) ennakkoluuloton käyttö on piristävää kuultavaa. John Némethin ?Blues Live. 1 - 2013 Dupreen levy on instrumentaalimusiikkia, bluespohjaista, jossa on myös soul-, r?n?b- ja funkvaikutteita. Magnatonesin muodostavat pystybassoa ja ukulelea soittava Jack ?Fire. On myös hyvä että näitä Dylanin vähemmälle huomiolle jääneitä tuotoksia tuodaan uudelleen markkinoille, monikaan levyn biiseistä kun ei löydy Dylanin ?Essential?- tai ?Best Of. Squirrel-kappale kuulostaa teeman osalta Fannie Mae?lta. on julkaisu, jota kuuntelee oikein mielellään, ja se saattaa hyvinkin kohota alkuvuoden kuunnelluimpieni joukkoon. Soul Serenade (1964), Respect (1967) sekä Brook Bentonin Rainy Night In Georgia (1970). Dupree kuoli 8.5.2011. Muutamilla raidoilla väriä antaa trumpetti (3), saksofoni (11) ja harmonikka (9). Levyn kaikki kappaleet on kirjoittanut Doghouse Sam. Ilman suurempia ennakkoluuloja ja odotuksia laitoin levyn soimaan ja se käytännöllisesti potkaisi tuolin alta, tipautti taulut seiniltä ja sai ne loputkin - 56 - vähät hiukset nousemaan pystyyn. fonisti Kaz Kazanoffin, urkuri Mike Flaniginin ja pianisti Nick Connellyn. Basisteja levyllä on kolme, seitsemällä kappaleella soittaa Ronnie James, kolmella Larry Fulcher ja avauskappaleella basistilegenda George Porter. Rummuissa on B. Ei hemmetti, eihän näin tiukkaa musiikkia voi olla. Tämä levy äänitettiin vain kahdeksan viikkoa ennen hänen poismenoaan. Juuri tällaiset puskista tulevat, tuoreet yhtyeet ja heidän yllätyksiään pursuavat levyt ovat musadiggailun suola. He luovat uutta unohtamatta vanhaa, he eivät elä menneisyydessä, vaan tuovat sen nykyhetkeen sekoittaen siihen moderneja elementtejä luoden todella nautinnollisen kuunteluelämyksen. Tämä Rick Estrinin & Nighcatsissakin nykyisin vaikuttava norjalainen panee peliin sellaista Buddy Guy -tason hysteriaa (3, 5), jota on aiemmin totuttu kuulemaan vain toiselta turskannussijalta, nimittäin Knut Reiersrudilta. levy tutkailut on myös ällistyttävän paljon Robert Crayta. Dupree oli pitkään etenkin Atlanticyhtiön studiobändin jäsen. Harpistina hän on pystyvä maukkaasti fraseeraava solisti. Neljänneksi: perinteiden vaalimisesta ja ymmärtämisestä huolimatta Németh ei ole mikään soivan museon amanuenssi vaan energinen pelimies, joka näyttää bändeineen uudella livelevyllään närhen värkit. Varsinkin Kid Andersenin kitarointi on veret seisauttavaa tasoa. Kyllä, lopputulos on juuri niin erikoista ja mielenkiintoista. Yngströmin vakibändi on Sky High, mutta tämän Big Tex Three -ryhmän kanssa hän on myös tehnyt yhteistyötä, levyistä tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen. ja te, joilla mahdollisuus on, niin roudatkaa tämä bändi näille leveysasteille ensi tilassa. Riku Metelinen CLAS YNGSTRÖM & BIG TEX THREE Mr Bob?s Blue Devils (Pike PCD 121) (1) You Wanna Ramble (2) Clean Cut Kid (3)Slow Train (4) Blind Willie McTell (5) Ugliest Girl In The World (6) Beyond Here Lies Nothin. Smith tai ?Frosty?. Aloituskappale, oma Doin?Alright potkii funkysti Porterin svengaavan basson myötä. Hänen on laskettu soittaneen yli 25 000 sessiossa (nimistä voisi mainita esim. Aretha Franklinin, Wilson Pickettin, Lena Hornen, Donny Hathawayn, Miles Davisin, Bonnie Raittin ja Joe Cockerin), ja hänen myötävaikutuksellaan syntyneitä hittikappaleita ovat mm. Se on muodostukseltaan terve ja lämmin, mutta yltää tarvittaessa syljohsonmaiseen falsettiin ja brutaalin rouheuteen. Ja kolmanneksi: siinä missä Tad Robinsonilla ja Curtis Salgadolla huuliharppu tuntuu olevan selkeästi laulua tukeva mauste, se on Némethillä enemmän esillä kautta linjan. -kamaa levy ei kuitenkaan sisällä. Dupree itse osoittaa kahdella soolollaan olevansa loistavassa vireessä. Bill Withersin Grandma?s Hands -kappaleella Dupree varioi melodiaa keskitempoisessa rytmissä ja kitara hoitaa pääroolin. Useammalla raidalla Dupreelle antaa hyvää tukea koskettimet sekä Kaz Kazanoffin tenorisaksofoni, joka saa myös mukavasti soolotilaa tuoden paikoin mieleen King Curtisin soiton. Käytännössä siis hyvin raakaa ja energistä. Doghouse Sam, oikeammin Wouter Celis soittaa kitaraa, harppua ja hoitaa laulupuolen. Täytyy sanoa, että hyvin harvoin, eli noin ei koskaan, tulee vastaan näin dynaamista ja elävää bändisoittoa studiolevyllä . Lisäksi hän toimi mm. Aretha Franklinin yhtyeessä, studiomuusikoiden Stuff-bändissä sekä jazz-muusikoista koostuneessa Soul Survivorsissa.
ovat kuin päivä ja yö. Jean Websterin vuoden 1912 tyttökirjaklassikko Daddy Long Legs (suomennettu nimellä Setä pitkäsääri) on kelvannut nimeksi myös nuorelle newyorkilaiskolmikolle. Myös kitaristi Aktürk on jo moniulotteinen ja kekseliäs sekä slideputkella että ilman. Garage-bluesissa noudatetaan usein enemmän bluesin henkeä kuin kirjainta, ja näiden Pitkäsäärtenkin toiminnassa puutteet on käännetty eduiksi. Biisit vedetään useimmiten samalla raivoamisen tunnetasolla. Lopputulos on sellainen, että en edes aluksi meinannut uskoa, että kyse on samasta kaverista. In The Grave (Jake Andrews 2012) (1) Solid (feat. Tuore EP ei sisällä mitään edellisen levyn tyylistä väljähtynyttä t-paita-bluesia vaan kunnon särökitaravetoista rutistusta. Ettei odottavan aika kävisi liian pitkäksi, sain maistiaisiksi pari vanhempaa tuotetta, debyyttialbumin ?Solid Ground?sekä Moskovassa taltioidun livelevyn ?Live Blues In Red Square?. ?Solid Ground. Japanin Guitar Player -julkaisu antoi hänelle nimen ?New Master of Telecaster?. koostuu pääosin omista sävellyksistä ja ainoa poikkeus on Ted Nugentin Free For All. Hidas Easy To Come By on maukas hengähdystauko ennen loppurutistusta. Aivan turhasta kaverista ei siis ole kysymys. After Me (10) Candy Sue (11) Thirty Days (12) Evil Eye Ihan ensimmäisessä vuoden 1970 Ruisrockissa elämöi Daddy Long Legs, amerikkalais-englantilainen ja melko tuntematon hippirupusakki, joka sai meillä medianostetta, kun basisti-klarinetisti Kurt Palomäki oli suomalaista sukujuurta. Nämä nyky-Longlegsit ovat ihan eri ryhmä. Tässä astutaan vaarallisen paljon Mitch Laddien tontille. -siteerauksia. Vuoden vaihteessa tuore albumi, työnimeltään ?Above The Influence?olisi ilmestymässä ja tätä lukiessanne se saattaa olla jo julkaistukin. Se kuuluu niihin bändeihin, jotka osaltaan pitävät bluesia elossa ja haravoivat sille uutta kuulijakuntaa indierockin puolelta. Esa Kuloniemi JAKE ANDREWS Livin. ja ?Livin. on tasokas live-äänite Bad News Reunionin keikalta Hampurista, joka on bändin kotikaupunki. Kiinnostuneille tiedoksi, että levyn voi tilata iTunesista. Riku Metelinen BAD NEWS REUNION Just One Night (Sirena SIR 2101) (1) Tears (2) All The Woman That I Want (3) Warm Love (4) True Love Of My Life (5) Two Steps Forward (6) Sixteen Days (7) Hoochie Coochie Man (8) Everybody Knows (9) Our Old Song (10) Ticket To Ride (11) Silver City (12) Like A Rolling Stone ?Just One Night. In The Grave. Voin sanoa yllättyneeni positiivisesti, edes kerran. ?Feelin. Tämä on hieno levy, jota voi suositella Eric Johnson- sekä Mitch Laddie -faneille. Jälkimmäinen taas on se yö, synkkä ja vaarallinen, jolloin myöhästyt viimeisestä bussista ja joudut jäämaan laskuhumalan riivaamien zombien seuraksi sivukadun taksitolpalle odottamaan vuoroasi. Aloituksena oleva instrumentaali Solid räjäyttää pankin heti. Muut lainat ovatkin sitten ihan sitä perushuttua tarjoamatta mitään uutta auringon alla. Aloituksena oleva nimikappale huutelee Stevie Ray Vaughanin suuntaan. In The Grave (3) Easy To Come By (4) High Flyin. Kaksi muuta muusikkoa ovat kitaristi Murak Aktürk ja rumpali Josh Styles. Voisi sanoa, että Hound Dog Taylor & the Houserockers on muodostunut yhdeksi punkbluesin mittatikuksi. Brian ?Long Legs. Wallenstein. viestii bändin jäsenten aitoa innostusta asiaansa. Pseudonyymiä Daddy Long Legs käyttää keskushahmo Brian Hurd, saintlouislainen mutta newyorkilaistunut huuliharpisti-laulaja, joka soittaa lisäksi jonkin verran resonaattorikitaraa ja kazoota. Kahden viimeisen kappaleen ajaksi viides vaihde laitetaan päälle ja loppuun asti mennään täysillä CO2-arvoista välittämättä. Bändin kokonaissointi hengittää ja sovituksia on mietitty. Ensin mainittu on se harmiton poutapäivä jolloin aamun bussi tulee ajoissa, lounaaksi on lihakeittoa eikä mitään muutakaan maata mullistavaa tapahdu. Hurd käyttää vakiokikkaa ja laulaa huuliharppumikin kautta suoraan kitaravahvistimeen. Kun päälle vielä lisätään Seasick Steven menestys varsinkin Euroopassa, voidaan todeta genren edistyneen myös taiteellisesti jopa siinä määrin, että perässähiihtäjillä on tekemistä. Daddy Long Legs osoittaa kuuluvansa tässä skenessä vähintäänkin toiveita herättävään kastiin. ?Evil Eye On You. Kappale Witch Hunt on hulvaton yhdistelmä Sonny Terry -henkistä maalais-harputusta ja Hasil Adkinsin ?She Said. Jo vuonna 1978 perustetussa seitsenmiehisessä kokoonpanossa on peräti neljä kitaristia. Tämä ei kuitenkaan takaa maksimaalista äänivallia vaan työnjako on selkeä, kaksi soittaa sähköisesti ja kaksi akustisesti. Eric Johnsonin avustamana kappale nousee todelliseen lentoon. Moscow Times laittoi vielä paremmaksi ristien Wolf Mailin bluesin mustalaisvelhoksi. Nimiraita menee samalle osastolle avausraidan kanssa. levy tutkailut DADDY LONG LEGS Evil Eye On You (Norton CED-382) (1) Death Train Blues (2) Feel So Electric (3) Happy Home (4) Shackin. Myös 1990- ja 2000-luvuilla koetun Fat Possum -yhtiön ja sen artistien (R.L. Levyn ehdottoman ässäparin muodostavat Takin. Löysin hänet aivan sattumalta internetin ihmeellisestä maailmasta ja päätin kysäistä, olisiko uutta levyä tulossa lähiaikoina. No, eihän tässä virheitä lasketa; tärkeämpää on yhtäältä kokonaisuus ja muodon taju sekä toisaalta kyky luoda meininkiä. Love (10) Coming To You Live Blues In Red Square (ZKS #) -09 (1) Old Time Used to be (2) Honey Hush (3) Coming To You (4) Nov 27 / Sky?s Crying (5) Love Breaking Shuffle (6) Blue Rose (7) Hello (8) So Fine (9) We The People (10) Live Blues in Red Square DVD trailer Wolf Mail on Kaukoidässä ja Australiassa varsin suosittu ja arvostettu kitaristi. Good Again. Säröinen töttöröö tuo katu-uskottavuutta, mutta ei pysty peittämään esimerkiksi Thirty Daysin melodialinjan reipasta metsään menoa. Heillä on suunnitelma: pelastaa rock?n?roll palaamalla takaisin bluesin ytimeen. Bluespitoinen kakkosraita on varmaan saanut vaikutteita Life Without You -kappaleesta, mutta plagioinnista on turha Wolf Mailia syyttää tai asian suhteen käräjille haastaa. Hurdilla tuntuu akustisten näytteiden perusteella olevan harpistina ihan kelvollinen hengitystekniikka, vaikka varsinainen tone on vielä muodostumatta. Ikää on tullut lisää ja sen mukana myös näkemystä. Wallensteinin kynäilemiä näistä on kaksi, Tears on funkpoljentoinen bluesrock-tykitys ja soul-vivahteinen True Love Of My Life antaa tilaa Abin miehekkäälle lauluäänelle. Instrumentaali Countryside Blues on kuin pienoinen studiojami, jonka toteutuksessa yksinkertaisuus on hyve. Harpulla ryyditetty Free For All kääntyy hienosti bluesiksi ja miellyttää enemmän kuin Nugentin tukka putkella soitettu paahtoversio. Nahkatakki on kaivettu kaapista, hiukset on leikattu, Stratocasteriin on vaihdettu uudet kielet ja pölyt putsattu vanhoista Eric Johnson- ja/tai Gales-julkaisuista. Hahmojen pitkien lettien ja rumpalin aurinkolasien ansiosta kantta tuli vilkaisseeksi toisenkin kerran ja älyttyä, että julkaisija onkin Norton. Bändin tyyliä voisi kutsua alt.bluesiksi, punkbluesiksi tai garagebluesiksi. Kokonaisuutena ?Just One Night?on kasvotonta jenkkityylistä aor:ää hukkuen maailman sankkaan äänitemaailmaan sujuvasti ja syvälle. TT Tarkiainen WOLF MAIL Solid Ground (ZKS 041) -02 (1) Solid Ground (2) Hello (3) Countryside Blues (4) Stand Down (5) Free For All (6) 100 Years (7) Giant Steps (8) Hold Onto It (9) Takin. Miehen lauluäänessä ronskia rouheutta, jota toivoisi käytettävän enemmänkin hyödyksi. Levyllä on kahdeksan originaalisävelmää ja neljä lainakappaletta. Eric Johnson) (2) Livin. Love ja Giant 1 - 2013 ?. Bassoton, kahden kitaristin ja rumpusetin muodostama trio oli suunnannäyttäjä monille valkoisille seuraajille. Burnside, Junior Kimbrough, T-Model Ford) esiinmarssi, sekä toisaalta samaan aikaan tapahtunut valkoisten bändien kuten Jon Spencer Blues Explosionin, The White Stripesin ja The Black Keysin nousu edistivät suuresti bluesin soluttautumista erityisesti vaihtoehto- ja indiepuolen rock-markkinoille. Huumoriakin viljellään. Toivonkin Daddy Long Legsille vilpittömästi pitkää ikää. Kaikki kitaristit myöskin laulavat. Selkeimmin rootsmieheksi joukosta erottautuu - 57 - Abraham ?Abi. (5) Love In Me Jake Andrews, jonka edellisen levyn arvioin jokunen vuosi sitten on palannut pienoisen tauon jälkeen entistä ehompana. Up (5) You?ll Be Mine (6) Witch Hunt (7) Trouble (Always Come My Ways) (8) Sittin? Shotgun (9) Comin. Document-yhtiön mustavalkoista layoutia karrikoivassa kannessa poseeraa kolme pelurimaisesti pukeutunutta dandya. Hoochie Coochie Man esitetään tiukasti funkahtavana versiona. Levyä on lähdetty toteuttamaan uusin eväin
Näin esimerkiksi ykkös-DVD:n reilut 10 minuuttia kestävän Blues Medleyn aikana, kun Lucky riekkuu kitaroineen kaljaa särpivän saksalaisen klubiyleisön seassa. Baby - 58 - (9) Red Cadillac (10) Ventilator Blues (11) Marie Marie (12) Sweet Thing (13) Life Of Crime (14) Jenny Jenny (15) Get Rhythm (16) On A Roll (17) The Race Is On He-hee, ähä-katti! Kyseessä ei suinkaan ole se kotimainen Bopcats, vaan heidän kanadalainen täyskaimansa. Johnny Cashiä billytetään suvereenisti raidalla (15) ja Thompsonin tuttu (17) pelaa vankoilla perusarvoilla sekin. Lievästi epätasainen, mutta tarkistuksen osakseen ansaitseva kiekko. Mikke Nöjd ZONDER KENNEDY & THE SCOVILLE JUNKIES (omakustanne) (1) Devil Walk (2) Blue Garden (3) Doctor Midnight (4) Ain?t Enough Comin. Alkuperäistä kunnioitetaan jälleen eikä mitään turhia vippaskonsteja käytetä. levy tutkailut Steps, joissa on selkeästi potentiaalia. Kolmos-DVD:llä on katsottavissa vartin verran bändin, eli trion Kellerman-WaitesValdes, neljä kappaletta ja näiden lisäksi erinäisiä kulissien takaisia tapahtumia, valmistautumista konserttiin, bänditreeniä sekä Luckyn ja Tamaran haastattelun. Lucky Petersonin jo ennestään komea reilun 20 albumin levytuotanto saa tästä massiivisesta paketista komeaa jatkoa. Tämä maratonpaketti on mahdottoman raskas kuuntelukokemus. Sen aikana mieleeni palautui elävästi tapahtumaketju dallaslaisella klubilla pari vuotta sitten, kun olimme ystäväni Aimo Ollikaisen kanssa tsekkaamassa Lucky Petersonin keikkaa. Niin kävikin, joten ainakin Aimon tuntevat allekirjoittanevat, että Lucky Peterson on vakuuttava kansan viihdyttäjä. Lucky Peterson Bandin ja kauniin vaimonsa Tamaran varsinainen konsertti kattaa siis kaksi täysmittaista DVD:tä. Tuokin seikka korjaantuu, kun tarpeeksi vääntää nappulasta. Wolf Mail ei viiltele kappaletta Gary Mooren tavoin riekaleiksi eikä hän yritä seistä Kingin saappaissa vaan tekee kappaleesta oman näköisensä version, mutta kuitenkin alkuperäistä kunnioittaen. Tim Waites & Raul Valdes; Behind The Scenes; Rehearsal Moni kakku päältä kaunis. CD:iltä näitä yhteensä 160 minuuttia (!) kestäviä ?live?-tallenteita ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella yhtäpötköä. Samalla tuntuvat biisien soittoajat pitenevän tarpeettomasti loppua kohden, esim. You (3) It Ain?t Safe (4) I?m Ready (5) Who?s Been Talking? (6) Dust My Broom (7) The World?s In A Tangle (8) Kiss (9) Last Night You Left (10) Ain?t Nobody Like You (11) Real Music DVD-3 . rock-uskottavuuden tavoittelu, vai onko whiskey ja tupakka tehnyt tepposensa, kun laulusoundi alkaa kärvistellä. Palan painikkeeksi joudutaan kuuntelemaan vielä lähes minuutin verran yleisön elämölyä. Mikäli kitaravetoisia blueslevyjä esimerkiksi tyyliin Jonny Lang hyllystä löytyy, niin tässä kaikille teille yksi lähes varma kiinnostuksen kohde. Riku Metelinen THE LUCKY PETERSON BAND featuring Tamara Peterson Live At The 55 Arts Club, Berlin (Blackbird Music 201210, 3-DVD + 2-CD) DVD/CD-1: (1) I?m Back Again (2) Smooth Sailing (3) Trouble (4) Blues Medley (5) You Shook Me (6) Knocking (7) How Do I, Why Do I (8) I Don?t Like You But I Love You (9) Been So Long (10) I Wanna Know What Good Love Is (11) Lost The Right DVD/CD-2: (1) Giving Me The Blues (2) Ta. Tämä kolmesta DVD:stä ja kahdesta CD:stä koostuva paketti on sitä, totta tosiaan. Elmore James -kaksikko Nov 27 / Sky?s Crying tarjoilee Wolf Mailin sinisimmillään. Arsen Shomakov saapuu lavalle ja encorena lähtee The Staple Singersien We The People. Musiikki on tasokasta ja usein vauhdikastakin, mutta vastapainoksi turhaa . Näiden kahden julkaisun perusteella voidaan sanoa, että Wolf Mail on tyylitaitoinen kaveri, joka ymmärtää tekemisensä ja instrumenttinsa päälle enemmän kuin monet muut lajitoverinsa. Omista sävellyksistä melodinen Hello toimii parhaiten. 1 - 2013 tahkoamista ja epämääräistä jamittamista sekä toisaalta taukoamista ja tyhjiä suvantovaiheita on aivan liikaa levyltä kuunneltavaksi. (1) on rehevää amerikanmallista perusrockia, joka laittaa jalan väpättämään ja jatkossa tyylikäs (2) edustaa tehokasta billy-menoa. Kannesta ei irtoa infoa esitysten ikäjärjestyksestä, mutta (4) kuulostaa aika modernilta ja kepeästi liikkuvalta roots-osastolta. kera niiden kokonaiskestoaika taitaa nimittäin lähennellä neljää (!) tuntia. Edellä moittimani suvantovaiheetkin saavat DVD:illä sisältöä. Komeasti laulava multi-instrumentalisti Lucky soittaa huikeaa soolokitaraa, mutta ehkä jopa enemmän Hammond B3 -koskettimia. Omista sävellyksistä kannattaa nostaa tapetille vielä (14), joka on suorastaan dramaattinen hituri. In (5) Hold On (6) Poisontown (7) Highway 61 (8) Death Letter (9) 20,000 Dollars Worth Of Twang (10) Shake Your Moneymaker (11) Hillbilly Junkyard. Tässä levyn puolivälin tienoilla onkin oikea osumasuma: (6) vatkaa countrysti miditempoisena, (7) on puhdasta rockeroivaa peruskauraa ja (8) on todella reteetä rockabillyä. Sanoisin, että debyyttialbumiksi tämä on ihan okei. Moskovassa taltioidun livejulkaisun aloituksena on Albert Kingin Old Time Used To Be. Rollari-styge (10) menee happoblues-osastolle, sen sijaan Blastersin (11) nousee suorastaan lentoon. Yksi levyn nopeimpia kiskaisuja on (5), tämä liikkuu. Seuraavana saamme kuullaan toisen Albertin, nimittäin Collinsin sävellyksen Honey Hush. Kakkoskitaraa kappaleessa soittaa muuten paikallinen ykkösnyrkki, kiertueen lämppärinä toiminut Arsen Shomakov. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, etten ole toistaiseksi vielä jaksanut katsoa kokonaisuudessaan kaikkia kolmea DVD:tä. Kolmos-DVD:n?spesiaaliherkkujen. Välillä tarttee käydä porauttamassa cappuccinot tai jos olisi koira niin käydä kusettamassa sitä pihanperällä. Summasumarum, oikeampi tapa tutustua uuden uutukaisella berliiniläisellä 55 Arts -klubilla tehtyihin tallenteisiin on nimenomaisesti DVD:tä katselemalla ja laadukkaiden äänentoistolaitteiden läpi kuuntelemalla. Aika yllättävä valinta sanoisin, mutta homma kuitenkin toimii. Levyn soundimaailma on aavistuksen ohut, mutta asia ei suuremmin haittaa. Moista paketointitekniikkaa en ole ennen tavannutkaan. Mutta näinhän käy auttamatta, kun elävä musiikkitallenne siirretään sellaisenaan levylle. Korostuneimmillaan tästä saadaan esimerkkejä kakkos-CD/DVD:n 10- ja 15-minuuttisilla kahdella päätösraidalla. Bob Lumanin ikiklassikosta (9) on tehty aivan käsittämättömän kömpelö näkemys, onhan tämä nyt bändin aamuhämäristä, onhan. Illan venyessä hieman väsynyt Aimo yritti siirtyä kohti ulko-ovea lähteäkseen hotellille goisaamaan. Hieman negatiivisvivahteinen alkukaneettini pitää valitettavasti sisällään myös sen totta toisen puolen. ?Special Features?: Shawn Kellerman feat. Merkkipaaluansa juhlistava orkesteri on ollut vuosikaudet arvostettu tekijä rockabilly-piireissä. Sanotaan nyt johdannoksi, että The Blasters-fanien ei kannata päästää tätä ohi käpäliensä. Yhtyeen voimahahmot ovat veljekset (?) Lindy (kitaristi) ja Gary Fralin (kosketinsoittaja), joiden kynistä ovat pääosin lähtöisin ryhmän uusiotuotannot. Ja mikäpä ettei, esim. Lucky havaitsi aikeet, siirtyi tulpaksi Aimon ja ulko-oven väliin ja viestitti soitollaan ja merkitsevillä ilmeillään, että olisi syytä palata takaisin ruotuun muun yleisön joukkoon. Alta viisikymppisenä hän on eittämättä harvalukuisista ?nuoren polven?mustista bluesartisteista se kaikista tuotteliain. Pertti Nurmi THE BOPCATS 25 Years Of Rock?n?Roll (EllerSoul #) (1) I Don?t Want To Be Alone (2) Dark Train (3) Who Drank My Beer (4) Broke Down (5) All I Need (6) Wheels Of Mine (7) That?s Right (8) Crazy Lil. En nimittäin ole varsinainen musiikkivideoiden suurkuluttaja, vaikka hyllyistäni löytyy pitkälti yli 300 (enimmäkseen katselematonta) blues-DVD:tä ja -videota, ja siksipä aloitin pakettiin tutustumisen nimenomaisesti kuuntelemalla ensin konserttien CD-tallenteet. Molempien kiekkojen alkuosa sujuu Lucky Petersonin ja kvartettinsa, Shawn Kellerman-g, Tim Waites-b, Raul Valdes-d, kera. Lisäherkkuna on 20-sivuinen, laadukkaalle mustapohjaiselle paperille painettu, komeita fotoja sisältävä vihko, jollaista valokuvaajana arvostan suuresti. Pulleat 8-sivuiset DVD-kuoret aukeavat komeaksi haitariksi, jonka sisältä paljastuvat nuo viisi kiekkoa. Ta. Veikataan vielä raidan (12) olevan uudempaa tuotantoa, liekö syynä ns. tummasävy-boogie (13) tai perusboogie-ilkamointi (16). Runsaan oman säveltuotannon lisäksi on mukaan valikoitunut myös joitakin lainoja, näistä Bartholomewin (3) kiitää melkeinpä jumppina. Myöhemmin lavalle tulee seuraksi Luckyn upea Tamara-vaimo, jonka laulu tukeutuu lähinnä Tina Turner -genreen. Vaughanin lisäksi on levyllä jotain Kenny Wayne Shepherdsekä RHCP-vaikutteitakin mukana
Yksi suurista vaikuttajista on ollut Slim Harpo, jolle omistettu nimikkokappale on levyn parasta antia. L.R. myös kommunikoi yleisönsä kanssa runsaasti, josta syntyy välitön tunnelma, ja levyn lopussa villiintynyt yleisö suorastaan syö hänen kädestään. Kumpi sitten on parempi. Näin alkuvoimaista menoa ja raakaa tulkintaa en ollut kuullut pitkään aikaan. Olkoonkin ehkä loppuun kaluttu luu niin silti Zonder Kennedy saa kappaleesta levytettyä mielenkiintoisen version. Zonder Kennedy & The Scoville Junkiesin debyyttialbumi on kerrassaan mahtava, voisinpa sanoa, että lähes täydellinen. Lisäksi molempia kokoonpanoja muutamilla raidoilla ryydittää Kevin McKendeere pianolla ja kitaralla. Lauluosuuksista vastaava Wolf Autio osoittautuu varsinaiseksi multi-instrumentalistiksi. Miehen käsissä soivat kitaran ja painon lisäksi ukulele, banjo ja perkussiot. Hän ei kuvia kumartele vaan tarjoilee positiivista kaaosta. levy Olin juuri palannut lomilta ja totuttelin työelämään, kun tämä levy tai oikeastaan linkki, josta levyn sain ladata, tupsahti sähköpostiluukusta sisään. Great Balls Of Fire saa pulisongit liekehtimään. Levyn päättävällä instrumentaalilla vierailevana kitarisitina esittäytyy Jari ?Big Bear. Hänen pääasiallinen työkalunsa on kovia kokeneen näköinen vm. Brian Setzerin Suomeen asti ulottuneen kiertueen taltioiduilta keikoilta on kasattu tämä varsin messevä paketti, jossa jokainen kappale on valittu eri keikalta. Son Housen Death Letter osoittaa paitsi asennetta myös versiona tyylitajua ja näkemystä. Kaikki levyn kappaleet ovat ?susilauman? omaa tuotantoa. Eittämätöntä lauman johtaha ainesta. Jotain tuttuja kappaleita joukossa on. Yli 12-minuuttinen Fishnet Stockings bassosooloineen saattaa olla pisin koskaan ikinä milloinkaan julkaistu rockabillykappale. Tosin tätä lukiessanne on tämä 1000 kappaleen rajoitettu painos todennäköisesti jo myyty loppuun. Riku Metelinen KOTIMAAN KATSAUS THE CLAY BAY WOLVES Man Is Wolf To Man (Music Service Finland MSF CD 002) (1) I?ll Take You To The River (2) Woke Up This Morning (3) Back To The Streets (4) Slim Harpo (5) Blues Oil (6) They Don?t Know (7) Groovin?All Night Long (8) Good Looking Woman (9) Automobile (10) Tres Guitarras - 59 - tutkailut Kuopiolainen The Clay Bay Wolves sukeltaa kolmannella pitkäsoitollaan swampbluesin ihmeelliseen maailmaan. Crisser Festival No. -julkaisulta. Kaikki te, joille Tom Waits, John Hammond nuorempi tai Dave Arcari merkitsevät jotain elämää suurempaa, on Zonder Kennedy ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaveri. Ainoa miinus on se, että jokainen kappale on miksattu omakseen. Levy on saatavana myös cd-versiona. BN -lukijoille varmasti jo entuudestaan tuttu suomalaistunut brittiartisti Phoenix tuntee maalaistyyliset mestarit kuten Fred McDowell, R.L. Levylle on päässyt taltiointeja mm. -29 oleva dobro ja ?toisena vaimona. 3 (omakustanne) (1) Intro (2) Smokestack Lightnin?(3) Taken From The Sippi (4) Hollow Log (5) From Fred?s Songbook (6) I Left My Baby Standing (7) In A Tibetan Monastery (8) Going Down South (9) A Little Medicine (10) Red Cross Store (11) You?re Just A Blur (12) Milk Cow (13) She?s Run Off (14) Jack Of Diamonds (15) To Kill A Reindeer (16) Po. Esimerkiksi Drive Like Lightning Munsters-lainoineen on sen verran hurja, että jalat meinaavat mennä alta. Pianolla ryyditetty Put Your Cat Clothes On vedetään niin nopeasti, että kuunnellessa suorastaan hengästyy. pesee lattiaa ?Red Hotilla?mennen tullen ja moneen kertaan. En ollut koskaan kuullutkaan Zonder Kennedystä. ja mikäli mahdollista, hankkikaa se vinyylinä, ette tule pettymään. Riku Metelinen BRIAN SETZER?S ROCKABILLY RIOT Live From The Planet (Surfdog 1-531147, 3-LP) A: (1) Ignition (2) ?49 Mercury Blues (3) This Cat?s On A Hot Tin Roof (4) Drive Like Lightning (Crash Like Thunder) B: (1) 8-Track (2) Slow Down / Folsom Prison Blues (3) Put Your Cat Clothes On C: (1) Blue Moon Of Kentucky (2) Pickpocket (3) Rumble In Brighton (4) Runaway Boys D: (1) (She?s) Sexy + 17 (2) Stray Cat Strut (3) Cry Baby (4) Great Balls Of Fire E: (1) Red Hot (2) Fishnet Stockings F: (1) Rock This Town (2) Seven Nights To Rock Tässä voisi olla kyseessä vuoden levy, siis jos ajatellaan levyä fyysisenä tuotteena. Woke Up This Morning kertoo yksinäisestä aamusta eron jälkeisissä tunnelmissa. Ihmissuhteita ja erinäisiä olotiloja käsitellään useammallakin raidalla. Ensimmäisessä soittavat Slim Jim Phantom, rummut ja Chris D?Rozario, pystybasso ja toisessa Noah Levy, rummut sekä Johnny ?Spazz? Hatton, basso. Boy (17) Where?s Party (18) John Henry (19) Too Drunk To Play (20) John The Revelator Kun volyymikylläinen rock-blues jyrää alleen yhä laajenevan osan pelikentästä, on ilo tervehtiä L.R. Phoenixin kaltaisia ilmiön vastustajia. Tässä on todellinen juurimusiikin hehkuva kiviuuni, powertrio, joka ei elä menneisyydessä, he tuovat päivitetyn deltabluesin nykyaikaan. Zonderilla on takanaan hurja punk-tausta, mutta siirtyminen kansanmusiikista toiseen sujuu häneltä ongelmitta. Tolvanen (Big Bad Bears). Äänen vähäisyydestä huolimatta Phoenix onnistuu ylläpitämään levyllä melkoista intensiteettiä, puhumattakaan siitä, kuinka voimallinen laulu-tulkki mies on. Hyvänä esimerkkinä tarina slide-vempeleestä, joka on poron luusta (sarvesta?) tehty. 1 - 2013 ?. Loppurutistus eli Rock This Town ja Seven Nights To Rock vedetään kuuden miehen voimin. on 50-vuotias Strato. Instrumentaalit Blue Moon ja Pickpocket ovat studioversioita monin verroin paremmat. Sanomaa on tehostettu ajoittaisilla suomenkielisillä säkeillä (1, 5). Levyllä on myös aimo annos tervetullutta riehakkuutta, sellaista soittamisen riemua, mitä nykybluesista monin paikoin puuttuu. LP-levyllä, jotka on prässätty värilliselle vinyylille. Uskottavasti suomeksi laulettua bluesia voisi kuunnella enemmänkin. The Clay Bay Wolvesista on vuosien saatossa kehkeytynyt soitannollisesti hyvin yhteen hitsautunut ryhmä. Dylanin Higway 61 on sen verran hurja veto, että siinä jäävät Johnny Winterit, Johnny Madsenit ja muut kauas taakse. Varsinaiset hihaässät löytyvät kolmannen levyn kääntöpuolelta. En jaksa nipottaa edes Runaway Boys -kappaleen mukanaolosta tai 8-Track -jodlauksesta. Otis Rushin Ain?t Enough Comin. Kannet ovat hienot, kuvia on paljon ja kansitaide toimi oikeankokoisena hyvin. on varsin tervetullut julkaisu. Coyote Kortelaisen bluesin täyteiset kitarasoolot ja rytmiryhmän (Rock Burno, basso ja Jackal Laitinen, rummut) saumaton yhteistoiminta ovat miellyttävää kuultavaa. Tosiasia vain on, että juurimusiikki kuulostaa vinyyliltä kuunneltuna niin paljon paremmalta. Hankkikaa tämä levy . In menee samalle osastolle, mutta Tom Waitsin iki-ihana Hold On tuntuu suorastaan balladilta levyn betonisen urbaanibluesin seassa. Monien mielestä Shake Your Moneymaker on levytetty jo riittävän monta kertaa, mutta kerta kiellon päälle. Niissä mennään eikä meinata. Välityöltä maistuneen instrumentaalilevyn jälkeen ?Live From The Planet. Hänen kitarointinsa on suorastaan eläimellistä ja sitä tuetaan jonkun melkein toimivan mikrofonin kautta hoidetulla (tai käsitellyllä...?) laululla. Ei tästä mitään negatiivista oikein löydy. Ja teille, jotka ette jaksa käydä levyä vaihtamassa, tiedoksi, että vinyylin mukana tulee latausseteli, jolla saa MP3-versiot (256 kbps) veloituksetta. Perinteisempiä blues-aiheita ovat kauniit naiset (8) ja nopeat autot (9). Sveitsistä, Japanista, Australiasta ja Ruotsista. Kappalevalikoima on hyvin tuttu ja turvallinen, kenties aavistuksen yllätyksetönkin, mutta mihin tiikeri juovistaan pääsee? Poikkeuksiakin sentään löytyy, kuten Folsom Prison Blues, Cry Baby ja Great Balls Of Fire. Koko setti on julkaistu kolmella 12. Jokainen voi siis valita mielensä ja tarpeensa (lue: kukkaronsa) mukaan, sillä vinyylipaketti on tuplaten cd:tä kalliimpi. No, cd puolustaa paikkaansa kuuntelijaystävällisempänä, ei tarvitse joka välissä nousta levyä kääntämään. Volyymi on pieni ja ehkä juuri sen takia kuulija liimaantuu kaiuttimien äärelle seurailemaan tapahtumia. ?Pahimmillaan? hän on kuin Dave Arcari tai Tom Waits. Kansipaperia ei mukana tullut, että menee arvailuksi, kenen sävellyksiä levyllä on. PHOENIX Blues Rules . Suomen keikalta musiikkia ei mukana kuitenkaan ole. Kiertueella on Setzeriä ollut avustamassa peräti kaksi kokoonpanoa. Kolmen erityylisen kitaristin musiikillinen ilotulitus onkin mainio päätös levylle. TT Tarkiainen L.R. Tosiasia vain on, että ?Live From The Planet. Mukana on paljon hyviä versioita, soitto soi ja karavaani kulkee kuin silloin ennen. Kyllä Setzer taas todistaa sen, että hän tekee sitä mitä parhaiten osaa. Kappaleista kahdeksan löytyy edelliseltä ?Red Hot & Live!. Burnside ja Blind Lemon Jefferson, ollen valmis ja myös kykeneväinen jatkamaan heidän perintöään. Vuoden takaisia livefiiliksiä peilaava kiekko on hämmästyttävää kuultavaa. Latasin levyn ja lähdin kuuntelemaan sitä avoimin mielin. Kun Devil Walk -kappaleen intro alkoi puskea kaiuttimista ulos, se räjäytti pankin heti
Tuosta huuliharpusta en edellenkään ymmärrä mitään, mutta hyvltä kuitenkin kuulostaa. Inventive on julkaissut toisen pitkäsoittonsa. Dave L. Dave Lindholm on onnistunut asiassaan usein kiitettävin arvosanoin. Vaikka kaikki tälläkin kertaa periaatteessa on sitä tuttua ja turvallista, on se käytännössä kuitenkin uutta ja erilaista. ?Honest Eyes. Mukaan tempaavaa soitantaa ja viihdyttävää laulantaa kokonansa. Aimo Ollikainen SIBERIAN BLUES HUSKIES with JIMMIE LAWSON Live At Albertin Kellari (omakustanne) (1) Blow Wind Blow (2) Woke Up This Morning (3) It?s Hot In Here (4) Forty Days And Forty Nights (5) Country Boy (6) Making Love Till The Afternoon (7) Hoochie Coochie Man (8) Need Your Love So Bad (9) Every Day I Have The Blues Kaukomaille päin viittoilevasta nimestään huolimatta Siberian Blues Huskies on helsinkiläinen yhtye, jonka peruskokoonpanon muodostavat kitaristi Jouni Kallenautio, pianisti Taneli Tuovinen, basisti Petri Loikala ja rumpali Kari Haakana. Aina välillä, kuten tässäkin yhteydessä, mukana on vierailevia artisteja. mikään ei maistu miltään . Mutta silti El Paso taitaa olla suosikkini. Kingin tunnetuksi tekemä blues-. laulu ja kitara, Daniel Harkin . Lisää potkua niin sävellystyöhön kuin kitaransoittoonkin on tullut nuorelta rytmiryhmältä. Yhdeksän nimikettä käsittävästä kappaleluettelosta löysin kaksi pienehköä virhettä, ja pakkauksen nimessä tulisi mielestäni käyttää vain yhtä kieltä tyyliin Live At Albert?s Cellar tai Elävää musiikkia Albertin Kellarista. Ihan hyvänlaista perusbluesia nämä herrat vaikuttavat enimmäkseen tulkitsevan. Kuultavista esityksistä kun peräti neljä (n:ot 1, 4, 5 ja 7) on peräisin itsensä Muddy Watersin ohjelmistosta. Kakkonen on B.B. I?ve Come The Hard Way on sitten torvin ryyditettyä (Oriville Horns), rouhevalla kitarasoololla maustettua menoa. rummut, Lari Hermanni Lius . Ja vielä laulaakin hyvin. Nothing Means Nothing on lopullinen todistus kaiken turhuudesta . Oikeanlainen uudistuminen ei ole helppoa yhdellekään itseensä, musiikkiinsa tai yleisöönsä vakavasti suhtautuvalle yhtyeelle tai artistille. tätä se on. Lainakappaleista tunnetuin on Blind Willie Johnsonin (The) Soul Of A Man, jonka monet ovat levyttäneet, ja se oli myös yksi osa Wim Wendersin ohjaamassa Martin Scorsesen DVD-sarjassa ?The Blues ?(2003). On levyllä pari instrumentaaliakin (5, 8). On siitä blues-laulajalle apua, että haastaa englantia natiivisti. ja teksti alkaisi nopeasti toistaa itseään. Baby Boy Varhama on bluesmies henkeen ja vereen, mutta ilman älytöntä puritanismia! Vaatimaton ja leppoisa mies, jolla on kunnianhimoisia suunnitelmia myös tulevaisuuden varalle sekä taitoa ja näkemystä toteuttaa niitä (otteita Hara Järvisen tekstistä). Levyllä on yhdeksän kappaletta ja kuusi niistä on maestron käsialaa. Levy alkaa jämäkästi funkaten ja nimikappale Work And Love, Love And Work vaihtaa tunnelman junttaavaan saarnaamiseen; rakkaus on kärsivällinen, ei ylvästele. on ehdottomasti bändin ?Roadrunner?, tanakka kakkosalbumi, joka tempaisee kuulijan mukaansa ja jättää lähes lähtemättömän jäljen. BN-numerossa 258 Dave kertoi uuden materiaalin olevan aika rohkeaa . Näistä kappaleista kuuluu soittamisen riemu. Vanhasta tutusta kaavasta ei kuitenkaan ole poikettu liiaksi, sitä vain on uudistettu ja uudistukset ovat tuottaneet positiivisen lopputuloksen. 1 - 2013 aikaan sellaisia maanjäristyksiä kuin monet muut Dave Lindholmin levyt ovat saaneet. kitara, Esa Korja ? basso, Matias Partanen . Rohkenen hieman ojentaa yhtyettä oikeinkirjoituksen suhteen. Dave Rios on kotoisin Chicagosta ja asunut Turussa vuodesta 2008. Wolfin Smokestack Lightning, I Left My Baby Standing, rupinen Red Cross Store, moni-osainen sikermä Milk Cow ja mainitun B.L. Jeffersonin Jack Of Diamonds. Tätä levyä kuvaa oivallisesti toteamus: ?Vähemmän on enemmän.? Mikke Nöjd BABY BOY VARHAMA Work And Love, Love And Work (Bell 1050, omakustanne) (1) Don?t Be Caught On The Memory Line (2) Comin? Home Baby (3) Work And Love, Love And Work (4) Nothing Means Nothing (5) I?ve Come The Hard Way (6) Soul Of A Man (7) Black Night Blues (8) Crying In The Streets (9) Is This It? Eläkeläinen Pentti Varhama näyttää pitävän elämäntilanteesta, jossa ei synny turhaa tyhjäkäyntiä. Bluesmuusikko Baby Boy Varhama tuntuu haluavan, että soittaminen on mahdollisimman mielekästä ja eritoten haasteellista urautumista vältellen. Tätä ns. Ja päätöskappale niittaa jämäkästi rokaten . Vaikka debyyttialbumi oli periaatteessa ihan hyvä, se ei saanut allekirjoittaneessa . Muutama esitys pitää nyt kuitenkin nostaa esille ja ne voisivat olla vaikka Howlin. Monellekin vanhan liiton soturille on tehnyt hyvää soittaa nuoremman polven muusikoiden kanssa. Mukana on ollut myös aika liuta lisäporukkaa. Vaikka monissa kappaleissa on Lindholmin tavasta poiketen useita kitarateemoja, trio jättää soittoonsa kiitettävästi ilmaa. B. ja sitähän se tosiaan on. reggaen kompilla ja steel-kitaran koristein (Olli Haavisto). levy tutkailut Levyltä on tarpeetonta esitellä jokaista raitaa, erot kun ovat pieniä . Musiikki on Davelle harrastus ja hänen keikkaileva yhtyeensä on Dr Dave & All Scars Blues Band. Levyllä kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa; sävelet yksin Antin tai Daven tai sitten yhdessä, ja sanat Daven. Kiintoisa on myös Crying In The Streets, George Perkinsin ainoa pienehkö listamenestys (1970), USA:n kansalaisliikkeen ajoilta ja tunnoilta. Comin. Jimmie Lawson on yli 20 vuotta Suomessa asustellut tumma vokalisti, jolla on muun ohella hallussaan runsas määrä erilaisia tuttuja blues-lyriikoita. crooner-osastoa olisi saanut olla lisää, minä satun tästä tykkäämään, kuten koko levystä. Aimo Ollikainen DAVE L. B. Ainoa asia, mikä levyssä ei miellytä, on instrumentaalikappaleen 5 Words loppu, joka menee hyvän yön tuolle puolen todella pahasti. Black Night Blues on rentoa köpöttelevää bluesisa, jossa on hyvä melodia. (10) 5 Words Vain muutama kuukausi edellisen levyn ?The Blue CD?:n jälkeen saamme nautittavaksemme uutta Lindholmia. Niinpä, ja siksi Baby Boy Varhama on julkaissut uuden levyn. Siinä perusyhtyeessä soittavat Baby Boy Varhama . Tulevia kevään keikkoja odotellessa on syytä laittaa ?Honest Eyes? soimaan (ainakin) vielä kerran. Riku Metelinen ANTTI KARINEVA & DAVE RIOS Blues Union (omakustanne) (1) Watch Your Pocket (2) Sweert Jane (3) Loose The Attitude (4) El Paso (5) One Way (6) Say Good Morning To The Blues (7) Don?t You Talk About Me When I?m Gone (8) Too Close To Heaven - 60 - Suomen länsirannikolla kotimajaansa pitävän kitaristin Antti Karinevan West Coast Blues -projektin levy arvioitiin BN-numerossa1/07, ja todettiin kelvolliseksi tuotteeksi. Nyt asiat ovat aivan toisin, sillä ?Honest Eyes. Levyn kappaleet ovat valtaosaltaan varsin suoraviivaisia, mutta siitä huolimatta tai kenties ehkä juuri siksi paketti toimii. Musiikilliset velvoitteet ovat nollassa ja sen myötä kompromisseja ei ollut tarvis tehdä. Tuotannosta vastaavien Jani Viitasen ja Dave Lindholmin yhteistyö toimii saumattomasti. Vuosien saatossa kaksikko on alkanut ymmärtää toisiaan, eli mitä Lindholm levyltään haluaa ja kuinka Viitanen sen toteuttaa. Nautittavaa menoa ovat veljet kaksistaan saaneet aikaan. Bändin edelliseen levyyn verrattuna reippaampi kappalemateriaali, rohkeampi toteutus ja eloisampi soundimaailma muodostavat ryhdikkään kokonaisuuden. Kokonaisuudesta huokuu Rock?n?Roll Bandin tuoreus yhdistettynä Bluesoundsin ammattimaisuuteen. Nyt Karineva, laulava kitaristi, on tehnyt duo-levyn laulaja-huuliharpisti Dave Riosin kanssa. Ja kun ne ehtyvät, jatkoksi pannaan Big Joe Turnerin tavoin omasta päästä napattuja sanoituksia. Kysymyksessä on tuore ja reilun tunnin mittainen tallenne eräältä joukkion vuoden 2012 keikalta, mikä pidettiin Hämeenlinnassa sijaitsevassa kellariravintolassa. vahvistaa sitä käsitystä, että Lindholmin ikääntyminen ja kypsyminen kuuluvat hänen musiikissaan lisääntyneenä rentoutena. INVENTIVE Honest Eyes (TUM TUM-A CD 005) (1) Dulldorf Station (2) Do The Handclap (3) Lifelight (4) Go YoYo (5) When The Sun Comes Along (6) There?s A World Outside (7) Believe Me (8) I Can Help You Out (9) Was It Valery. Ja Antti Karineva on loistava kitaristi. Levyn biiseissä ja niiden toteutuksessa on miellyttävää irtonaisuutta ja raikkautta. Etenkin basisti Klasu Wirzenius käsittelee instrumenttiaan melkein kuin Pave Maijanen vuonna 1975. mutta merkittäviä . Home Babyn ensilevytyksen teki Donald Bailey Quartet (1961) ja siitä tuli laulajan Mel Tormèn iltatähti-listahitti (1962), edellinen oli vuonna 1952. Marle Mikkola on tässä laulukaverina ja Panu Savolainen vibrafonissa. Aivan hyviä melodioita on synnytetty, kuten Say Good Morning To The Blues ja Don?t You Talk About Me When I?m Gone. rummut ja perkussiot
ainakin jos on levyn otsikkoon tai soit- tajiston ilmeisiin uskominen. Sellaisesta, jota tehtiin silloin kun autot olivat komeita, naiset upeita, ja ennen kaikkea musiikki mukaansatempaavaa. Mutta vaikka levy tukeutuukin vahvasti tähän 50- ja 60-lukujen estetiikkaan, osoittautuvat kappalevalinnat huomattavasti laaja-alaisemmiksi. Levyn avaa räväkästi Gene Vincentin vuonna -63 levyttämä That?s The Trouble With Love, mitä ei nyt ihan itsestään selvänä valintana voida pitää. Lamarrin reipas tulkinta tuo ilahduttavasti mieleen 60-luvun alun ihastuttavan tyttöyhtyesoundin. Yllätykset jatkuvat, sillä Get Ready on todellakin se vanha Temptations-hitti melkoisesti uuteen muottiin puristettuna. Tuo Jaakon laulupuoli ei aivan yllä kitaransoiton tasolle, ei ääneltään eikä englannin ääntämykseltään, mikä nyt on vain pikanttia suomalaisuutta. Kun levyn lopussa vauhti jälleen kiihtyy lähes hysteeriseksi Bo Diddleyn Dearest Darlingin tahdissa, voisi sitä pitää mitä ihanteellisimpana lopetusraitana. Perkinsin myöhempää tuotantoa edustava The Power Of My Soul on esitetty alkuperäisestä poiketen äärimmäisen herkästi . Pete 3 on odotetusti(kin) tehnyt yhden vuoden parhaista kotimaisista rootslevyistä, eikä sillä ole kyllä hävettävää ulkomaanpellejenkään rinnalla. Päätöspiisi on kirjattu milloin kenenkin kuten Memphis Slimin ja Lowell Fulsonin nimiin, mutta ensimmäisenä sen taisi levyttää taiteilijanimeä Pine Top käyttänyt Aaron Sparks vuonna 1935. Paljon luvattu, mutta ilman kuumemittariakin täytyy todeta, että kuumahan tässä tulee jo pelkkiä kansikuvia ihastellessa. Levy on tulvillaan varsinaisia ilopillereitä, joista erityisesti mainittakoon vaikkapa jo huikean niminen Bad 1 - 2013 ?. aina keskellä yötä ja aina aikataulusta jäljessä! Mutta dorkaa kamaa sisältävät näköjään levytkin . (Niin, ovathan ne erilaisia jo kokonsakin puolesta, heh heh, saattaisi tähän taas joku asiantuntija todeta.) Kummassakin versiossa on kaksi eri kappaletta (ks. Man (3) Nighttime Blues (4) Go On (5) Looking Back (6) Find Yourself Another Fool (7) Same Old Blues (8) I Loved Another Woman (9) You Don?t Love Me Nyt tuli levy, jonka tekijöistä en tiedä mitään, ei levyn kannetkaan valistusta jaa. Tylerin King Kong ja jopa Carl Perkinsin (!) Soul Beat. Boppin?Peten kolmikko luottaa tuttuun tapaansa vanhoihin ja hyviksi havaittuihin aineksiin, mutta tuo sanottavansa esille omalla persoonallisella tyylillään. kappalelistaus). King Kongin sijaan cd:lle on päätynyt versio Carl Perkinsin The Power Of My Soulista ja Jelly Beanin paikalla kuullaan Sonny Burgesin Truckin?Down The Avenue. Down The Avenue) Dorkaa puuhaahan tämä levyarvioiden rustaaminen on . hilpeään Seven-Day Weekendiin, josta on saatu aikaan kovaotteinen rockabillyrypistys. Päivitettyä 60-lukua edustavat mm. ruokottomamman mustan rockin tulkitsijana, mutta tämähän on jo rohkea veto. Riittävää dorkuutta todistanee jo vinyylialbumin (joo joo, julkaistiin myös CD:nä, mutta siitä myöhemmin) ytimekkäästi nimetty avausraita. Rock And Roll ei nyt tällä kertaa ole päätoimittajamme pettymykseksi/huojennukseksi tunnetun englantilaiskvartetin Led Zeppelinin jytäklassikko, vaan itsensä ?ison ja pahan. jopa lähes niin ?iskelmällisesti?, että siitä voisi suomalaisten suosikkiyhtye Agentskin olla ylpeä. Valinnoissa siis on ostajille pohtimista. Itse maestro Jaakko Koskinen laulaa ja soittaa kitaraa tyylikkäästi ja taidolla. Bo?n oma versio kun ei kelvannut julkaistavaksi alun alkujaankaan vuonna -62, vaan ilmestyi vasta kolmen vuosikymmenen päästä mainiolla kokoelmalla ?Rare & Well Done?. Maanista viidakkojytkettä kun hyödyntävät myös vanha suosikkini, Big T. Aavemaista tunnelmaa on myös (muutenkin kuin nimensä puolesta) vanhassa Coastersin klassikossa The Shadow Knows, jossa Peten kuuluisalle bassomörinälle on todella käyttöä. Boppin. Tuo ?suomibilly?kuulostaa terminä hieman kapealta, mutta vastaa toki mielikuvaa tietynlaisesta musiikista. Jäljelle jäävät ja sortiltaan aika perinteisen tyyliset numerot (3) ja (6) lienevät näiden asianomaisten musikanttien omaa tekoa. Vähäisistä sivupoluille lipsahteluista huolimatta Lawsonin laulu on enimmäkseen vakuuttavan oloista, ja nautinnollista oli seurailla myös näiden soittajien ammattitaitoisia toimintoja. laulu ja kitara, Spide Kuhlström . rummut ja taustalaulu sekä Jussi Harju ja Pekka Laurikka (tuuba, pasuuna). Kokonaisuudessaan mukavan juurevaa, rockahtavaa omatarvebluesia. Aimo Ollikainen BOPPIN. Pete 3 ole kuitenkaan halunnut heittäytyä. Raivoisan rymistyksen jälkeen levyn lopun kruunaa vielä Peten oma, jazzahtavasti tunnelmoiva hyvänyönlaulu Sweet Dreams. - 61 - tutkailut Bluelight Recordsin omapäiseen uuteen tapaan kuulemma kuuluu julkaista levyjen vinyyli- ja cd-painokset hieman erilaisina. Kun Jelly Beanin tilalla kuullaan countryhenkinen Truckin? Down The Avenue, kallistuu digitaaliversio hieman maaseutumusiikin suuntaan. Diddleyn laulukirjasta on peräisin myös Dearest Darling, ja tuntuupa tuo Bo?n henki kummittelevan Boppin. basso, piano ja taustalaulu, Tuomas Saari . Tätä herkkua paitsi jäävät siis vinyylin ostajat, mutta cd-levyyn päätyvät jäävät ilman King Kongin rytistelyä. Misukan laulua kuunnellessa alkavatkin jo hikikarpalot puskea otsalle! Laulajatar Miki Lamarr alias Mirka Misukka (vieläkin täytyy ihmetellä taiteilijanimeä, kun omakin on noin osuva) on viimekeväisten lupausten mukaan julkaissut ensimmäisen albuminsa. Miki Lamarr kun on poikkeuksellisen raikas tuulahdus maamme naissolistien joukossa. ?In High Fidelity?pelaa perinteisillä elementeillä: mainioilla melodioilla, tarttuvilla rytmeillä ja leikkisällä nostalgialla. kitara ja taustalaulu, Keijo Hakala . Bo Diddleyn henkeäsalpaava rynkytys. urut, Pekka Helanen . Johnny Kiddin aina vaikuttava Restless, viimekeväisellä EP:lläkin ollut Honeycombsin Have I The Right ja Ricky Nelsonin Oh Yeah, I?m In Love, joka kulkee kuin vanha kunnon Teddy & The Tigersin Tiger Twist. Boppin?Pete on kunnostautunut ennenkin Bo Diddleyn ym. Boppin. Mikäpä on luottaessa, sillä pitkän linjan muusikoille rhythm and blues, rockabilly, country, rock?n?roll tai edes jazz eivät ole enää vuosikymmeniin olleet pelkkä harrastus, vaan elämäntapa. Varmasti kummallekin löytyy käyttöä! (Ellet sitten ole mennyt kadottamaan levysoitintasi, mikä vasta dorkaa olisikin!) Honey Aaltonen MIKI LAMARR In High Fidelity (Bluelight BLR33164 1/2, LP/CD) A: (1) That?s The Trouble With Love (2) Get Ready (3) I?m Gonna Find You (4) No Place For Fear (5) Just For You (6) Oh Yeah, I?m In Love (7) Seven-Day Weekend B: Have I The Right (2) Restless (3) Broken Man (4) Bad Motorcycle (5) On Lovers Hill (6) Touch Me (7) Love Me (CD-versiolla kappaleet B5 ja B6 on vaihdettu kappaleisiin Wishing ja Ain?t Gonna Kiss Ya) ?Suomibillyn kuumin uusi naislaulaja?, vai miten se mainoslause menikään. Cashin saappaille kun on paha mennä tallomaan saati sitten niihin astumaan. noin niin kuin vinkiksi kaikille kunnon epämusiikin ystäville. Pete tremolokitaroineen saa kuitenkin lähes viisiminuuttisen tulkintansa kuulostamaan melkeinpä Cashiakin dramaattisemmalta. Niin on myös Boppin? Peten dorkiskolmikon kohdalla, sillä tältähän tämän musiikin tulee kuulostaa. Minkäänlaisesta retrolämmittelystä on turha (sitä jostain syystä kaipaavien) edes haaveilla. Hyvä sävellyshän toimii aina ja niin toimii tämäkin rokkaavampana versiona. Sama pätee Elviksen . Kyseisen koosteen halpispainosta on muuten pyörinyt syksyllä Anttilan Kallen tavaratalojen alennuslaareissa naurettavaan parin euron hintaan . Levyn kappaleet ovat enimmäkseen lainatavaraa, jotkut kovinkin tuttuja. levy rumba, ja kahdeksikkoa vetelivät aikoinaan mm. Little Willie John ja Kallenaution ilmeisen esikuvan Peter Greenin johtama Fleetwood Mac. Missähän tämän tasoista lahjakkuutta on kaikki menneet vuodet onnistuttu pitämään piilossa. Peten taustalla muutenkin. tässä tapauksessa Elvis Costellon . No mutta dorkaa musaahan tuo rock?n?roll on kautta aikojen ollut ja niin sen pitäisi vähän ollakin. Muut muusikot ovat: Jaako Koskinen . Mutta ihan näin helppoon ratkaisuun ei Boppin. Omat sävellykset ovat levyllä vähemmistönä, mutta lainakappaleet ovat adoptoituneet luontevasti perheeseen. Rohkeina kappalevalintoina voidaan pitää ainakin Billy Joe Shaverin I?m Gonna Live Foreveriä ja erityisesti Johnny Cashin 60-luvun tuotannosta poimittua synkkäsävyistä Folk Singeriä. Mutta perskules, kuka kieltää hankkimasta molempia. PETE 3 Dorkabilly (Bluelight BLR33166 1/2, LP/CD) A: (1) Rock And Roll (2) Big Boy Rock (3) Ties And Rails (4) Live Forever (5) King Kong (6) Folk Singer B: (1) Burned Melodies (2) Soul Beat (3) The Shadow Knows (4) Jelly Bean (5) Dearest Darling (6) Sweet Dreams (CD-versiolla kappaleet A5 ja B4 on vaihdettu kappaleisiin The Power Of My Soul ja Truckin. En ole ollenkaan varma siitä, että blues olisi aina parhaimmillaan livenä, mutta näin rattoisassa musiikkitilaisuudessa olisin mielellään ollut läsnä. Vesa Walamies JAAKKO KOSKINEN At Last (JKOS001, omakustanne) (1) Everyday I Have The Blues (2) Rollin
Se kun tuntuu moneen kertaan kuulluista kappaleista huolimatta herättävän kysyntää. Tässä tapauksessa odotukset . 1 - 2013 country-musan keralla, samoista lähtökohdista lähtee liikkeelle myös hienosti pikkaileva (6). Kitaristi Vesa Kääpä, basisti Micke Forsberg ja rumpali Lauri Piiparinen päätyivät puolitahallaan yhteiselle keikalle, jonka. Äänensävy kuitenkin muuttui laitettuani levyn työpaikallani soimaan muidenkin ihmeteltäväksi. Omaa takuuvarmaa Lolita-tuotantoa tarjotaan jo aiemmin julkaistujen Baton Rouge- ja The Knock -esitysten lisäksi rumpali Harri Niemisen lupsakkaasti rokkaavan The Trick?in sekä Majurin rustaaman, armotta jyystävän päätös-paatosraidan That Train Done Gone formulassa. ?Ei huolta ollenkaan, jää tänne tanssimaan, pois juna mennä saa...?, ohjastivat Raittisen veljeksetkin Saukin tekstein silloin joskus. Home (3) She?s Mine (4) Woman (5) Ooh My Head (6) Lonesome Heart (7) Presumida (8) Stay Right Where You Are (9) Hopeless Love (10) Rockin. etenkin, jos pussia on sopivasti ravisteltu ennen tyhjentämistä. Doc Fungus & The Medicine Men on ohjelmiston perusteella tyypillinen baaribändi, joka viihdyttää viihtymishakuista yleisöä milloin minkäkin pizzerian nurkassa, mutta on myös ylpeä siitä. Harvoin näkee samalla levyllä näin sekalaista ohjelmistoa. Kun Takalan ja Railon taustakolmikkoa vielä täydentää lukuisista yhteyksistä tuttu kitarataituri Jari Metsberg, ei ole pienintäkään epäilystä, ettei soittopuolikin toimisi. Saattaisi jopa cd vetää pidemmän korren, mutta makuasioistahan ei... Edellisen Miki Lamarr -arvioni (BN 2/12) lopetin pohdintaan, ovatkohan tulevan pitkäsoiton kannet yhtä komeat. Nyt cd-versiolla On Lovers Hill on korvattu edellisen vinyylijulkaisun samanhenkisellä hiturilla Wishing, joten vinyyli(e) n ostajat olisivat siinä suhteessa pisteen voitolla. Johnny Burnettin Touch Men (lp) ja Searchersin Ain?t Gonna Kiss Youn (cd) välillä pitänee sitten vaikka vetää pitkätikkua. Pakan ehdottomiin pataässiin lukeutuu myös Big Al Downingin Yes I?m Loving You. sektorilta ammentavat, alkaen ykkösraitana kuultavasta Curtis Carringtonin vastustamattomasti sätkivästä ?Wild & Frantic? -kokoelmaälppärin klassikkoraidasta. ilman päällekkäishinkkailuja, ylimääräisiä instrumentalisteja tai rahvaankin nimeltä tunnistamia vierailevia sankarisolisteja. Loistokkuudessaan ?In High Fidelity?saattaa jonkun mielestä kuulostaa jopa laskelmoidulta, mutta ummehtuneelta se ei ainakaan kuulosta Bluelight Recordsin nykyisenä linjana on tarjota levynostajille muitakin vaihtoehtoja kuin pelkät cd- tai LP-formaatit, joten molempiin versioihin on vaihdetta pari kappaletta. Chair (11) Bullshit (12) Take Me Please Mielessä välähteli vahva muistikuva Flipside Combon yli kymmenen vuoden takaisesta hienosta EP-levystä ja sama remppahan täällä touhuaa. Bändin soundipolitiikka on muuttunut entistä maanläheisemmäksi johtuen varmastikin siitä, että yhtye on kutistunut kvartetista trioksi toisen kitaristin lähdön myötä. Mukana on vain kaksi lainasävelmää, tiukasti keritty avaus sekä hurjilla tempoilla kiihdyttelevä (5). taisivat jopa ylittyä. osin siksikin, ettei yhtye itsekään ole missään vaiheessa tuntenut tarvetta laajentaa soitinkoostumustaan tummempaan soundiin sangen orjallisesti miellettävillä puhaltimilla tai koskettimilla, ei edes levytyksillään. Kyllähän uutuuslevynkin esitykset silti moni paikoin ?mustalta. He nimittäin tekevät homman hyvin! Jopa niin hyvin, että tuota keikkaohjelmistoa on kannattanut tallentaa. levy tutkailut Motorcyle. Sanoma tulee nimittäin sen verran selväksi, että kuulija toivoisi sen kohdistuvan itseensä. Kaikien kekseliäiden kappalevalintojen lisäksi levyn tuottajapari, kontrabasisti Mika Railo ja rumpali Juha Takanen ovat saaneet hienoa jälkeä aikaan myös säveltäjinä. Levyn päättävä The Phantomin Love Me saakin jo aikaan kokovartalohikoilua. Pakko myöntää, etten ole Storey Sistersin vuoden -58 Cameo-singleä kuullut, joten täytynee tiedustella entiseltä päätoimittajaltamme Hoppulalta, vetääkö se vertoja Miki Lamarrin versiolle. en ehkä enää suoranaisesti puhuisi vaan tipauttaisin homman rehdisti ihonväriin katsomattoman roketin pohjattomaan lipastolokeroon . On bobdylania/jason&scorchersia, johnnyburnettia, biitlesiä, stevieraytä, pikkurikua, leonardcohenia, zztopeliusta ja acwctä, vain joitakin mainitakseni (Love Potion # 9 jäi väliin, kun en uskaltanut nimetä sen enempää Cloversiksi kuin Hurriganesiksikaan). Mutta siitä huolimatta, levy ei ollut lainkaan niin ennalta arvattava sillisalaatti kuin se paperilla näyttää. Pikemminkin kunnon pyttipannu! Doc Fungus & The Medicine Men koostuu kolmesta pitkän linjan musikantista, jotka ovat tarponeet suomalaisten soittajien umpihankea niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin. Niinpä, joskus pussillinen vanhoja konsteja on parempi kuin säkillinen uusia . anteeksi vaan, tätä ei ole tarkoitettu epäluottamuslauseeksi . Kappale säilyttää henkirukkansa Lo-Litesin ronskissa käsittelyssä, joskin ylidistortoiva laulusoundi jakaa taatusti mielipiteitä kansan syvissä riveissä, samoin hitusen pliisusti lähtökohtiinsa nähden lasketeltu - 62 - Ronnie Martinin 1960?s-garagetulitus Baby You?re Mine, jonka ylittämätöntä originaaliversiota on Suomessa aikaisemmin jo varsin oivallisesti coveroinut myös Whistle Bait. Levyn huipentumiksi voisi nimetä kaksikon (4) ja (9). Ensimmäinen keinauttelee kauniisti ja koko siivun fiilis on jotenkin hellyttävä, raidalla (9) puolestaan mennään iskelmäfiilistä hipoen ja tunnelatausta tällä hyvätatsisella biisillä riittää. Eiköhän heittäydytä kaikki ihan villeiksi. Mikke Nöjd LO-LITES Train Done Gone (B-Top BTOP003) (1) I?m Gonna Catch You (2) Hong Kong Mississippi (3) Yes I?m Loving You (4) Baton Rouge (5) Look At You Go (6) Knock Knock Rattle (7) The Trick (8) Baby You?re Mine (9) The Knock (10) That Train Done Gone Koska Lo-Lites jatkaa tyylilleen uskollisena rock?n?rollin ydinmehusta kaapimansa pelimannitaiteen tiivistämistä olennaistakin olennaisempaan (10-raitaisen albumin kokonaiskesto on ruhtinaalliset 24:14, joka tekee ainakin Ojalan laskuopilla noin 2:25 per kappale), lienee tarkoituksenmukaista rutistaa myös tämä levyesittely mahdollisimman niukkasanaiseksi... Kohtuusäännöllisen keikkaelämän myötä entisestään jämäköitynyt trio esiintyy myös 2. pitkäsoitollaan live-kuoseissa . No joo, pakko myöntää, että kyllä ovat. Siis ovat vähintäänkin! Pasi Rytkösen valokuvat ovat sen verran upeita, etteivät vannoutuneimmatkaan cd-fanaatikot voi pokkana väittää niiden näyttävän cd-kotelossa muuta kuin säälit... Hyviä kysymyksiä molemmat, mutta molemmat levyt ovat kysymyksiäkin paremmat! Honey Aaltonen FLIPSIDE COMBO Let?s Get Wild (Northern Stars 42) (1) Let?s Get Wild (2) Never Comin. Takasen No Place For Fear sekä Railon Just For You, Broken Man ja vallan hauska maailmankolkkia kiertävä I?m Gonna Find You istuvat kokonaisuuteen kuin... Mainittakoon vaikka rynnäkön omaisesti etenevä (3), humoristinen espanjankielinen irrottelu (7) sekä hyvää, melodista perusrokittelua edustava (8). Toinen WB-solisti Vesa Haajan monista aktiiviyhtyeistä, Barnshakers, on puolestaan ennättänyt tulkita ennen Lo-Litesia Rex Allenin Knock Knock Rattle -renkutuksen, vaikkei ehkä aivan näin rehvakkaan rupisissa tunnelmissa kuitenkaan. Omia uusia, perinteitä kunnioittavia, rock?n?rollnumeroita löytyykin sitten useampi. ?Mistä tätä voi ostaa?, olikin jo seuraava kannanotto. Jo edellisjulkaisuilta tutut rosoiset studiosoundit eivät liioin jätä arpomisen varaa: toiset tykkää, epäilemättä toiset ei. Raita (2) taivaltaa tyylikkäästi käsikynkkää . tarkoitan turhan vaatimattomilta vinyylipainokseen verrattuna. ?Mitä vi**n ideaa tässä nyt on?, kuulin jonkun käyttävän huomattavasti karkeampaakin kieltä. Tätäkö ne veijarit nyt sitten tarkoittivat? Pete Hoppula DOC FUNGUS & THE MEDICINE MEN Pack To Square One (omakustanne) (1) Absolutely Sweet Marie (2) Lonesome Train (3) Taxman (4) Change It (5) Lucille (6) Hallelujah (7) Balinese (8) Get Back (9) Love Potion #9 (10) Highway To Hell ?No mutta hei, onko tässä nyt mitään järkee?, oli ensimmäinen mietteeni, kun näin kappalelistan. En myönnä, että moinen seikka olisi vaikuttanut omaan valintaani, mutta en tunnusta muutakaan. Siinä sitä on pohtimista: kumman ostaa, vai pitäisikö ostaa kumpikin. Tanakan bodiddleymäisen marakassi-rumpujytkeen, uhmakkaasti murisevan sähköbasson sekä pääjehu Miku Majurin tavaramerkkimäisen kitarannakutuksen kombinaatio on tänä herran vuonna 2013 juuri niin ksylitolinraikkaasti hengittävä paketti kuin vain olla ja voi. Bändin yhteydessä alkuaikoina usein toistellusta ?mustasta rock?n?rollista. Välimuotoja ei tunneta eikä keskitien kulkijoiden perään turhia kutsuhuutoja kailotella. no, mitä niitä vertauksia nyt olikaan. Kiekon loppusuora onkin pelkkää kiritystä: (10) on suoraviivainen perusroketsu, (11) tykittää ja osuu tarkasti ja (12) on silkkaa vyörytystä Burnetten hengessä. Vauhdikkaamman materiaalin ohella luotetaan levyllä myös balladien/hitureiden tenhovoimaan
(Kun Forsberg alkujaan kertoi bändin soittavan kaikkea mahdollista AC/DC:n ja Leonard Cohenin väliltä, niin ajattelin, että voi hel... Seuraavaksi piti tehdä jonkinlainen promolevy, joka sitten paisuikin kuin itsestään kokopitkäksi cd:ksi. Kolmikon nerokkuus (jos näin ylevää sanaa sopii käyttää) piilee siinä, että ohjelmisto on suurimmalle osalle yleisöstä (toivottavasti) suurimmaksi osaksi edes etäisesti tuttua, mutta nuo takaraivoihin luutuneet kappaleet saavat enemmän tai vähemmän uuden elämän uudessa käsittelyssä. Kaiken kruununa on Jackie Rossin kypsä tulkinta. T-Bird Gangissä) ansioituneen Petteri Salmen sekä Syrenin keskinäisessä ymmärtävässä tuotannossa keväällä 2012 Porvoon takamailla sijaitsevassa Mankku-studiossa syntynyt levy on äänitetty parissa päivässä analogisesti ja autenttisesti . Hyvin tyypilliseen tyyliin Ace/Kent tulee mukaan kuvioihin viimeisenä kaivamalla nauha-arkistoista vielä kaksi julkaisematonta laulua (17-18). Selfish One on kiistatta Chicago-soulin klassikko. Carl Smithin ja Flash McKinleyn kirjoittama laulu on yksinkertaisen tarttuva. Väite, että Mary Wellsin My Guy on innoittanut levyn tekoon, pitää varmasti paikkansa, mutta toisaalta levyltä välittyy selkeästi, että se on Chicago-tuote. Näistä koottiin ?Full Bloom. Taitoa ja näkemystä siis löytyy. Parin kuuntelukerran jälkeen omiksi suosikeikseni nousivat kuulas avausraita Moon Jellyfish, nimensä mukaisesti lattarirytmejä hyödyntävä Mambo Horizontalé sekä terapeuttinen Home By The Sea. Levyn pieneksi kompastuskiveksi nousee kuitenkin sen pituus. Samaa reseptiä on varmaan yrittänyt hyödyntää moni muukin, mutta ehkäpä sen kirjoittamiseen tarvitaan valetohtori Fungus. Muita erityisiä kuuloelinten heristelyreaktioita aiheuttavat tyylikäs Syren-kynäelmä Detroit Blues (BN:n bluesjäärät huomio: ei siis se John Lee Hookerin samanniminen teos, Tampa Redistä puhumattakaan), terävä mandoliinivetoinen boogiewoogie-instrumentaali Syren Stomp, Mac Wisemanin pirteä Goin?Like Wildfire sekä pykälää hillitympi balladi, Jim Eanesin kirjoittama ja aikoinaan George Jonesin & Gene Pitneyn duetoima tunteikas Your Old Standby. Nimiraidan sekä Clyde Moodyn Shenandoah Waltzin Syren levytti jo The Lake Country Boysin jäsenenä v. Matkamuistoksi voi käydä äijiltä kysymässä levyäkin, ellei pelkää hukkaavansa sitä kotimatkalla. Jopa iänikuisen Highway To Hellin aikana huomasin naputtelevani jalalla tahtia. Wolf -sovitusta ja höystettynä aivan alkuaikojen Hurriganesilla. Kaikkien kappaleiden kohdalla ei ole lähdetty yhtä radikaaleihin sovituksiin, vaan ne vedetään niin kuin ne luontevimmin tuntuvat lähtevän. Tällä kolmikolla ei ole pelkoa siitä etteivätkö lähtisi, sillä tohtori Kääpä ei ole ensikertaa tutustumassa kitaransoiton saloihin. Soitto on taidokasta ja soundipuolella ollaan enemmänkin riehakkaan ennakkoluulottomia kuin tiukan puritaaneja. Yhtä kappaletta lukuun ottamatta biisit ovat jommankumman kitaristin, Kimmo Kalajan tai Jaakko Kiikerin tekemiä. Makoisan kakun kruunaa vielä lopullisesti a cappellana esitetty My Lord Keeps A Record, joka viimeistään paljastaa myös koko Groundbreakers-tiimin vokalistisen taituruuden sen kiistattoman soitannollisen osaamisen ohella. Pete Hoppula THE SILVER HAWKS Twang On! (Twangsville TWGS4966) (1) Moon Jellyfish (2) Time Machine Overdrive (3) Mambo Horizontalé (4) Les Theme Des Faucon Argente (5) Town Shop (6) Underwater Landscapes (7) Home By The Sea (8) Bob Fleming Boogie (9) Nastola-Twist (10) Laika Has landed (11) Northpoleposition (12) Dashboard Ride (13) Great White Bite (14) Medium, Part IV Muistan lukeneeni jostain, että Silver Hawks olisi Laika & The Cosmonautsin manttelinperijä. Pahimmiksi kompastuskiviksi veikkasin aluksi Piiparisen laulettaviksi päätyneitä Beatlesin Get Backiä ja erityisesti Leonard Cohenin Hallelujahia. Ehkä joku Lucille ja Love Potion #9 kuulostivat hieman tarkoituksettomilta levylle taltioituneina, mutta varmasti toimivat keikoilla. Niinpä texasilaistyylit Stevie Ray Vaughanista ZZ Topiin irtoavat kuin luonnostaan myös laulun osalta. Kenelle tuo himoittu titteli - 63 - tutkailut sitten oikeutetusti kuuluu, voi olla montaakin mieltä. Itse en pidä edes mielekkäänä ryhtyä etsimään ja nimeämään Laikoille seuraajaa. toisin sanoen ilman pienintäkään ylimääräistä kikkailua, koreilua, korjailua tai kujeilua. En uskonut minäkään! Doc Fungus & The Medicine Men on onnistunut taltioimaan pienen baaribändin suuren hengen pienelle levylle. Samaa muistan itse asiassa sanottaneen muutamasta muustakin bändistä. Vaikkei laulussa tietenkään tavoiteta Cohenin mutisevaa melankoliaa (olisiko esikuvana ollut sittenkin Jeff Buckley?), niin lopputulos kuulostaa siltä, kuin Stevie Ray Vaughan olisi päättänyt esittää kappaleen omalla tyylillään. Se on varmaa, että pariin tiukkaan EP-lättyyn ainekset olisivat helposti riittäneet, mutta neljätoista kappaletta rautalankaa putkeen alkaa puuduttaa, vaikka Hammond-urut antavatkin viidellä raidalla kaivattua lisäsävyä. -albumi (urat 1-12). Ei Silver Hawksin kolmas pitkäsoitto missään nimessä huono ole, päinvastoin, mutta jättäisin sen Laikoihin vertaamisen vielä hetkeksi. Janne Örnberg UUSINTAJULKAISUT JACKIE ROSS Jerk & Twine . Joka tapauksessa hopeahaukat pärjäävät hyvin ominkin avuin. Riley Hamptonin ja Phil Wrightin sovitus tuo kappaleeseen uusia ulottuvuuksia, joita Ter-Marin taitavat studiomuusikot hienosti hyödyntävät. levy suhteen ei ollut sen kummempaa kunnianhimoa, kuin että yleisö viihtyy. Ei muuta kuin happy rock?n?roll! Honey Aaltonen JUSSI SYREN & THE GROUNDBREAKERS The Old Home Place Ain?t The Same Anymore (Snowflake JSGCL 22102, LP/CD) A: (1) My Childhood Home (2) Detroit Blues (3) The Old Home Place Ain?t The Same Anymore (4) Blue Field (5) Syren Stomp (6) Going Like Wildfire B: (1) East Kentucky Coal Mining Man (2) Shenandoah Waltz (3) My Lord Keeps A Record (4) Rockhill Ride (5) Your Old Standby (6) Country Strings Suomalaisen roots-kentän erään määrätietoisimman uranrakentajan titteliä vakaasti kantavan laulaja-lauluntekijä-mandolinisti Jussi Syrenin kahdeksas Groundbreakers-albumi esittää pitkäikäisen ja huomattavaa kansainvälistäkin mainetta saavuttaneen bluegrass-orkesterin sille arvoistaan kunniaa tekevässä valossa: omaleimaisella ja luontevalla tavalla juurevana sekä hyväntuulisimpana kuin kenties koskaan aiemmin, raikastaen siten osaltaan pinttynyttä mielikuvaa nykypäivän bluesgrass-genren leikisti heinähattuilevasta, mutta pohjimmiltaan silti kovin totisen oloisesta instrumentaatiosnobbailusta. Kantri- ja juurimusiikin lajeista kaikkein perinteikkäämpään pohjukkaan tomerasti tarrautunut viisikko (Syrenin lisäksi vuodesta 1995 eli bändin perustamisesta lähtien mukana ollut kitaristi J.P. Putkinen, banjisti Tauri Oksala, basisti Kari Hella sekä viulisti Nelli Ikola) tuo uutukaisellaan amerikkalaisen bluegrass-tyylin niin likelle suomalaisuutta ja rillumareitä ettei maantieteellistä eroa edellä mainittujen termien välillä voi enää edes sanoa olevan. Snowflake-yhtiötä luotsaavan ja omissa soittokuvioissaan (mm. Sehän se on pääasia, vaikka useimmiten pääsee monilta soittajilta unohtumaan. Yleisö viihtyi, joten piti keksiä bändille nimikin, kun uutta keikkaa oli jo luvassa. 1988 bändin varhaiselle omakustannekasetille, joten ilmassa on myös jonkinasteisen välitilinpäätöksen henkeä. Jos ette usko, että hommassa on ideaa niin käykää jossain kuuntelemassa. Bob Dylanin Sweet Marie kulkee vielä reippaana Jason & The Scorchers- ja Johnny Burnetten Lonesome Train The Pirates -sovituksena, mutta jo George Harrisonin Taxman on kuin ovela sekoitus Beatlesin alkuperäistä, Stevie Ray Vaughanin Howlin. Jossei löydy äänimaailmasta moitteen sijaa, ei sitä pysty väen vängälläkään kaivamaan esiin kiekon ulkoasusta, etenkään sen 180-grammaisesta LP-editiosta, joka on visuaalisesti silkkaa silmäkaramellia! Seitsemän lainapalan sekä neljän Syrenin oman kappaleen lisäksi levyllä kuullaan Tauri Oksalan ripeätahtinen instrumentaali Rockhill Ride. Mikäli bändi sattuu kotikulmienne kapakkaan, voin taata että ilta on vähintäänkin viihdyttävä. Singlen kakkospuoli (2) 1 - 2013 ?. Universal julkaisi 1998 17-uraisen digipak-koosteen, jolle oli löydetty arkistoista kolme lisäuraa (22-24). The Complete Chess Recordings (Kent CDKEND 385) (1) Selfish One (2) Everything But Love (3) I?ve Got The Skill (4) (I Wanna Hear It) From You (5) Change Your Ways (6) Haste Makes Waste (7) Wasting Time (8) Summertime (9) Misty (10) I Had A Talk With My Man (11) Be Sure You Know (12) Don?t Take My Love (13) Jerk & Twine (14) New Lover (15) You Really Know How To Hurt A Girl (16) Honey Dear (17) Stick To One (18) My Square (19) Dynamite Loving (20) Take Me For A Little While (21) We Can Do It (22) It?s Going All The Way (23) I Dig His Style (24) Trust In Me Jackie Ross levytti Chessille runsaan vuoden aikana 1964?65 seitsemän singleä. ei kun voi hallelujaa vaan!) No, Get Back taipuu vallan mainiosti perusrockin rytkeeseen, mutta Hallelujah nousee ehkäpä levyn onnistuneimmaksi esitykseksi. Muuten kannattanee lykätä tiedustelukäyntiä viikolle hyvin varustettuun levykauppaan
Evie Sandsin alkuperäinen oli levytetty muutamia viikkoja aikaisemmin. Memphis Slim saapui ensimmäisen kerran Eurooppaan v. Tumble CD 2: (1) Help Me Some (2) Ain?t Nobody?s Business (3) Fattening Frogs For Snakes (4) Messin?Around (5) I Feel So Good (6) Worried Life Blues (7) Every Day (I Have The Blues) (8) Angel Child (9) One More Time (10) Blues In London . -88. Chatman oli syntynyt Memphisissä v. Uraan 15 tuo oman viehätyksensä Andantes-tyttöyhtye. Jostakin merkillisestä syystä hän kirjautti kaikki teoksensa isänsä Peter Chatmanin nimiin. Kornerin varsinainen blues-kausi oli kuitenkin enintään viiden vuoden mittainen, ja vuodesta -63 lähtien hänen ja yhtyeittensä ohjelmistoissa oli pääasiassa jazzahtavilla ja progressiivisilla ainesosilla maustettua poprockia. Vuoden -60 heinäkuussa Memphis Slimin ja Alexis Kornerin polut kohtasivat, kun nämä näytteet pantiin talteen Lontoossa. Harvey Fuquan Tri-Phi -merkki oli ajautunut taloudelliseen umpikujaan, jonka ratkaisi Berry Gordy maksamalla velat. -60 ja muutti pysyvästi Ranskaan kaksi vuotta myöhemmin. Tosin aivan samalla nimellä ja samantyyppisellä melodialla varustetun laulun oli jo reilut 10 vuotta aikaisemmin levyttänyt muuan Aaron Sparks, mutta tuollainen pikkuseikkahan ei Slimin toimintoja mitenkään pidätellyt. Niin, ja olihan näillä herroilla vielä sellainenkin yhteinen tekijä, että Alexis Korner oli syntynyt samaisessa Pariisin kaupungissa, missä Memphis Slimin päivät päättyivät. Levyn uusintapainos oli helppo hankinta 80-luvulla. Kaksikko esitti aluksi etupäässä akustista folkia ja siirtyi Muddy Watersin vuoden -58 Englannin-kiertueen jälkeen sähköistetyn bluesin pariin. Lisäksi kumpikaan heistä ei ollut mitenkään erityisemmin bluesin läpitunkema henkilö. Ne ovat kuitenkin kaikki ihan nautittavia esityksiä. Hän ei tiettävästi edes erityisemmin arvostanut bluesia, mitä hän piti rajoittuneena ja jopa yksitoikkoisena musiikinmuotona. It?s A Shame oli heidän suurin hittinsä Motownilla, mutta yhtyeellä oli jo muita suunnitelmia. Viimeinen niitti taisi olla laulun Take Me For A Little While epäonni. Yhtye jäi Gordyn suunnitelmissa selvästi taka-alalle, kun Temptations ja Four Tops menestyivät. Koosteen jälkimmäinen osa on pääosin julkaisematonta materiaalia. Jälkimmäiseen sarjaan kuulunee muiden muassa tämän koosteen Fattening Frogs For Snakes, mikä on aivan eri laulu kuin Sonny Boy kakkosen tunnettu samanniminen valittelu. Tällainen yli kahden tunnin mittainen tupla-cd on todellakin omiaan nimenomaan Memphis Sli-. Alexis taasen oli hyvinkin kaikkein eniten mieltynyt vapaamuotoisen jazzin tapaiseen laaja-alaiseen musisointiin, ja lienee ihastunut folkiin ja bluesiin etupäässä niiden eksoottisten piirteiden takia. Rossin suhteet Leonard Chessiin olivat muutenkin kireät, mutta tämä epäonnistuminen aiheutti lopullisen välirikon. -48 nimellä Nobody Loves Me varustettu ikiklassikko Every Day I Have The Blues. ja lähti Chessiltä ovet paukkuen. En hyvällä tahdollakaan löydä mitään positiivista koosteen loppupuolen julkaisemattomista. Levyttämään silloin vielä hoikanoloinen Slim pääsi ensimmäisen kerran v. Ne toteutuivat kesällä -72, kun Spinners siirtyi Atlanticille. Aarno Alén MEMPHIS SLIM & ALEXIS KORNER Two Of The Same Kind (Blues Boulevard BVD 250312) CD 1: (1) Pinetop?s Blues (2) Blue This Evening (3) Caught The Old Coon At Last (4) We?re Just Two Of The Same Old Kind (5) Don?t Think You?re Smart (6) I?m Going To Kansas City (7) Got A Little Old Mama (8) Rock Me Baby (9) In The Evening (10) Chicago Boogie (12) Sad And Lonesome (13) Memphis Woman (14) Bertha Mae (15) Ain?t Nobody?s Business (16) I Love You More And More (17) Frisco Bay (18) Slow And Easy (19) Medley: I Believe I?ll Settle Down/Darling I Miss You/Roll ?n. levy tutkailut on mainio, mutta ilmeisen kiireessä tehty follow-up (3, 5) ei vakuuta. Kornerin ja Cyril Daviesin maineikas Blues Incorporated -yhtyekin hajosi äkillisesti nimenomaan siksi, että edellinen ei ollut jälkimmäisen kaltainen kiihkeä bluesmies. Taitelijanimensä mukaisesti John L. Hunter-Stevenson parivaljakon (urat 18-21) tyyli kallistui northernin suuntaan. Sinällään tällainen kooste on kutakuinkin malliesimerkki kuluttajan harhaan johtamisesta. Kolmossingle (6, 7) on taas selvästi parempi, varsinkin Wasting Time on upea balladi. Keinot olivat ilmeisen vähissä, koska tämän jälkeen kokeiltiin sinänsä pirteää tanssipalaa Jerk & Twine, jonka kääntöpuolella oli härski uusinta Selfish Onesta nimellä New Lover. Materiaali heikkeni seuraavalla singlellä. Jos verrataan näitä Mary Wellsin standardeja sisältävään ?Second Time Around?-albumiin (jonka Berry Gordy aikanaan hyllytti), niin Jackie voittaa puhtaasti. Aarno Alén THE SPINNERS Truly Yours . Tosin osa kunniasta menee sovittajille. Tyylillisesti nämä ovat kaikki perusmotownia. Varsinkin ykköskiekolla nimittäin Kornerin soitto kuuluu vain heikosti, jos ollenkaan, ja ylipäätään kyse on erinomaisen selvästi miltei pelkästään Memphis Slimin tyyliä ja taitoja esittelevästä kokonaisuudesta. Mikään huono pakkaus ei toki ole kyseessä, sillä noissa sessioissa John Chatman oli erinomaisen vahvassa vireessä. Tunnetusti he molemmat vaikuttavat - 64 - erittäin merkittävällä tavalla bluesin saapumiseen Eurooppaan, Slim lähinnä oman muusikontoimensa välityksellä ja Korner varsinkin lukuisten kuuluisuuteen nousseiden oppipoikiensa kautta. Ensimmäisellä levyllä Alexis varmuudella säestää Slimiä, ja tuolla toisella hän arvellaan olevan kitaroineen mukana. (urat 1-12). Keväällä -67 julkaistiin albumi ?The Original Spinners. Vastineeksi hän nappasi Motownille Spinnersien lisäksi Shorty Longin, Junior Walkerin ja Johnny Bristolin sekä tietysti oikeudet Tri-Phi -materiaaliin. . Kornerin maallinen taival kattaa aikavälin 1928?84 ollen kuolinsyynä runsasta tupakanpolttoa seurannut keuhkosyöpä. Myös Johnny Bristol osallistui talkoisiin (22, 23, 26): hyviä lauluja, jotka olisivat ansainneet paremman kohtelun. Pari vuoden hiljaiselon Spinners sai toisen mahdollisuuden V.I.P.-merkillä Stevie Wonderin tuottaessa. Nyt käsiteltävä kooste keskittyy vuosiin 1963?67, jolloin yhtyeeltä julkaistiin viisi singleä ja yksi albumi. Spinners tuli Motownille yrityskaupan myötä. Sotien jälkeen hän hän soitteli ensin parissa vanhanmallisessa jazz-yhtyeessa, kunnes lyöttäytyi 50-luvun puolivälissä yksiin nuorena nukkuneen Cyril Daviesin (1932?64) kanssa. Motownille siirron jälkeen päävastuun tuottamisesta saivat William Stevenson ja Ivy Joe Hunter. Nyt on vuorossa Spinners, joka oli pitkään merkillä (1963?70), mutta julkaisuja oli suhteellisen vähän. Their First Motown Album With Bonus Tracks (Kent CDTOP 371) (1) That?s What Girls Are Made For (2) I?ll Always Love You (3) Truly Yours (4) For All We Know (5) It Hurts To Be In Love (6) Tomorrow May Never Come (7) Sweet Thing (8) I Cross My Heart (9) Where Is That Girl (10) Like A Good Man Should (11) How Can I (12) I Just Can?t Help But Feel The Pain (13) Darling (14) Words Can?t Describe (15) 12 O?Clock (16) Lonely Tomorrow (17) I Want My Baby Back (18) Nobody Else But You (19) Just Another Guy (20) This Feeling In My Heart (21) Memories Of Her Love (Keep Haunting Me) (22) What More Could A Boy Ask For (23) Head Over Heels In Love With You Baby (24) Too Late I Learned (25) Tea House In China Town (26) We?re Gonna Be More Than Friends Kun Motownin oikeuksien omistajalta Universalilta on into hiipumassa merkin uusintajulkaisuihin, niin englantilainen Ace/Kent jatkaa yhtiön levyarkistojen tutkintaa. Ensi single Sweet Thing ei juuri menestynyt, mutta I?ll Always Love You meni topteniin ja seuraavakin single Truly Yours keväällä -66 onnistui kohtuullisesti. Sen sijaan yllätyin parin ikivihreän (8, 9) syvällisestä tulkinnasta. Jackie Ross teki ?marywellsit. Ja 17 kuulostaa epäilyttävästi Marvin Gayelta. Niistä kaikkein tunnetuin on alunperin v. Parts 1 & 2; bonus tracks: (11) Messin. Memphis Slim oli pikemminkin aika tyylipuhdas leipämuusikko, joka esitti pääasiassa bluesia, koska oli sen soittamisella uransa aloittanut ja sittemmin menestystä saavuttanut. Etenkin hänen virtuoosimaista pianonsoittoaan on ilo kuunnella, ja aivan kohtalaisen hyvin hän kunnostautuu myös vokalistina. Kuultava ohjelmisto on suurimmalta osin hänelle tyypillinen sekoitus tunnettuja klassikoita ja omia tuotoksia. Osaksi olivat ja osaksi eivät. Tämä levy muistetaan doowopin ja early soulin hienona yhdistelmänä, jossa kuuluvat Fuquan lauluyhtyejuuret. Levytys onnistui hyvin ja myynti alkoi lupaavasti, kunnes selvisi, että kappaleen hankinnassa oli käytetty epärehellisiä keinoja ja levy vedettiin markkinoilta. Fuquan tuottamat (13-17) ovat sen verran vanhahtavia, että voisivat olla vaikka Tri-Phi -kaudelta. 1 - 2013 Vahinko, että yhtyeen varhaisista Tri-Phi -äänitteistä on saatu mukaan vain hitti (1). 1915, ja kuoleman hän kohtasi Pariisissa v. Fuquan tuotokset piilotettiin pääosin kääntöpuolille. -40, ja kun ensin bluebird blues ja hieman myöhemmin sähköistetty cityblues jäivät niitä kovaotteisempien esitystyylien jalkoihin, hän ryhtyi 50-luvun lopussa haeskentelemaan uusia areenoita. Around, take 4 (12) I Feel So Good, take 2 (13) Ain?t Nobody?s Business, take 1 (14) Every Day, take 1 (15) Fattening Frogs For Snakes, take 1 Olivatko Memphis Slim ja Alexis Korner todellakin kaksi samanlaatuista persoonaa. Sellaisia löytyi aluksi USA:n valkoisista folk-piireistä ja aika pikaisesti myös vanhan mantereen puolelta
The Vipers Skiffle Group Ainakin oman C-kasetti-ikäluokkani keskuudessa musiikin harrastaminen tuli aikoinaan aloitettua omien kokoelmien nauhoittamisella. Heikki Laurila (19) Kukkia Andeilta (20) San Fernando . Eero ja Jussi & The Boys (22) Taboo-Twist (23) Letkaa Suutarin Tyttären Pihalla (24) I Listen To My Heart (25) Dark Eyes Beat (26) Greensleeves (27) Me Tulemme Taas Letkaa (28) Mr. The Esquires (29) The Plainsman (30) Shotgun . Dolores O?Neill, Bob Chester & His Orch. Curtis Gordon (6) It?s Square, But It Rocks . rehellisestä surfyritelmästä, Joe Meeks?mäisiä otteita viljelevästä Pipelinesta The Boysin ensimmäiseltä pitkäsoitolta vuodelta 1965. Koska rautalanka-instrut olivat käytännössä kaikonneet kotimaan levymarkkinoilta vuoteen -64 mennessä, on tällekin kokoelmalle huolittu mukaan myös otos treenikämppätaltiointeja. Muusikko Pertti Kilpeläisen kotiarkistoista 80-luvun alussa löytyneistä ja tuolloinkin H. Milton Buckner (27) Pick A Bale Of Cotton . plus tietenkin nippu ammattimuusikoita mystisesti nimettyine studio-kokoonpanoineen (Modango Five jne.). Musiikillisesti tämän levyn rajuinta jo tekoaikanaan julkaistua pörinää tarjoavat ruotsalainen The Caretakers Helsingissä purkitetulla Safir-neliviitosellaan (Lenhovda City on suorahko mukaelma Wipe Outista) sekä The Savages -kitaristi Martin Brushanen ja urkuri Esa ?Dave Sinner. Wynonie Harris (21) Fannie Brown Got Married . And Stompin. Fats Domino (5) Rompin. Ehkä siis kannattaakin vain varata lentoliput etelän aurinkoon ja käydä arvioimassa DJ Atin setti paikan päällä oikeassa kontekstissaan? Marko Suutarla SADOIN SÄHKÖKITAROIN ? Suomalaiset Rautalankalevytykset ?61??68, osa 4 (Power GPCD035-2) (1) Tulisuudelma (2) La Paloma . Hoppulan rautalankahermoon kauan sitten tehneet The Wanderers -yhtyeen treeninauhat vuodelta 1963 . The Larks (15) Six Weeks Of Misery ? Big Walter & His Thunderbirds (16) DJ Blues . Herbert Katz (21) Pipeline . The Tibbs Brothers (4) I?m Walking . The Royals (2) Sticks And Stones . Jewel Akens (26) Find A New Woman . ?Sadoin Sähkökitaroin, osa 4?) sekä länsinaapurin lainabändit The Adventurers ja The Caretakers . Noita tee-seitse -kokoelmia sitten tuli pyöriteltyä paremman puutteessa, eikä radiokohina tai juontajien päälle puhuminen meininkiä häirinnyt. Vähän samanlainen on tunnelma näillä El Toron matkamuistokoosteilla. Eddie Jones & The Toppers (18) Great Big Hunk Of Man . Martha Carson (6) Don?t Do It . The Bachelors (31) Coconut Rock (32) Monkey Serenade . Vernon Green & The Medallions (11) Ya Gotta See My Baby Tonight . Lani Mcintire & His Hawaiianas (8) On Your Mark . Butch Stone (11) Be My Guest . Jimmie Nelson (19) Birmingham Bounce . Willy Bradley & Ray Mckinley (7) Hula Blues . 1964 Scandia-sinkuillaan, joista etenkin Roll Over Bach?in voi ehdoitta lukea aikansa innovatiivisimpiensuomalaisten rock?n?roll-levytysten kapeaan kärkikastiin. -80 oman Blue North -merkkimme kautta alunperin julkituodut kitaristi Harri Sutisen hellyyttävän hapuilevat twist-kotiäänitteet vuodelta 1962. Mitenköhän lie, mahtaisiko ?Sadoin Sähkökitaroin, osa 5?:lta viimein löytyä jopa Esquiresinkin Etnomono-raitoja suuremman sykäyksen nuoren P. Lavern Baker (13) Did You Mean Jelly Bean . Fats Domino (12) Idaho Red . The Scaffolds (14) Sauna-Stomp (15) Memphis . Helasvuon tähdittämä The Sounds kahdella mainiolla v. Lucky Miller (20) Now Or Never . Rusty Draper (24) I?m Just A Jitterbug . Andy Iona (23) Pretty Baby . Moto . Ella Fitzgerald (25) 3x7=21 . Sitä paitsi, hyvämaineisen Screamin?-festivaalin ensi kesän line-upista löytyy sellaiset laatunimet kuin The Bellfuries, Ray Collins Hot-Club ja The Rockin. Jimmy Jackson?s Rock?n?Skiffle (22) Maui Girl . Eddie Johson & Edna McRaney (26) Red Red Wine . Eiväthän ne mieltymykset aina ihan kohdalleen osuneet. 1963 esityksistä kovimman vaikutuksen tekivät jo aikoinaan muusta perinteisemmästä rautalanka- ja letkis-ilmaisusta edukseen poikenneet Taboo-Twist sekä Mr. levy tutkailut min blues-tulkintojen ystäville eikä niinkään Alexis Kornerista kiinnostuneille. Vesa Walamies FOOT TAPPIN. Lew Williams (16) For You My Love . AND DANCE AT THE SCREAMIN. FESTIVAL, Volume 4 (El Toro ETCD 1052) (1) All Night Long . Heikki Laurila (13) Ghost Train . (15) Cat Talk . Hardrock Gunter (20) Big Old Country Fool . Nat King Cole & Nellie Lutcher (17) Certainly All . Harri Sutinen Kauanpa sitä saatiin kärvistellä, ennenkuin tämä jo BN:ssä 4/2011 sisältönsä puolesta ennakkoesittelemäni Hannu Nybergin, Olle Salon ja Jari Mobergin koostama neljäs antologia-osa lopulta ilmestyi. Hyväähän passaa toki aina hetken odotellakin, toivottavasti sarjan seuraavan numeron kanssa ei tauko venähdä kuitenkaan aivan yhtä pitkäksi. Pahaenteisen Beatle-aallon nujertaessa vähin äänin rautalankayhtyeiden vyyhteä vuonna 1964 olivat tuolloin tosimielellä vastarinnan taistoissa mukana oikeastaan vain The Esquires (hetken framilla olleen rautalankatango-?villityksen?aikana tehdyn, kokoelman avauksena kuultavan instrumentaalisinkkunsa turvin), The Scaffolds (sekä - 65 - solistinsa Cay Karlssonin kera että ilman), The Savages (jonka jousiorkesteritaustainen Sataman Valot piipahti vielä hittilistan sijalla 48, vrt. Wade Ray (13) Cockroach . ne, jotka miellän yhä tänäkin päivänä tämän valtakunnan tuimimmaksi levytetyksi instrumentaali-rock?n?rolliksi. Pete Hoppula FRANK FROST WITH THE NIGHT HAWKS Hey Boss Man! (Bear Family BAF 18010,LP) A: (1) Everything?s Alright (2) Lucky To Be Living (3) Jelly Roll King (4) Baby You?re So Kind (5) Gonna Make You Mine 1 - 2013 ?. Tony Crombie (3) I?ve Got To Hurry, Hurry, Hurry . Eddie Bush (24) Lula From Missoula . Moto, jotka voi niin ikään kategorisoida suht selkeäksi surf-musiikiksi. Tauno Suojasen Kitarayhtye (11) Eso Beso (12) Frenesi . Chuck Bowers (10) Your Red Wagon . . The Caretakers (5) Ennen Kuolemaa (6) La Cumparsita . Hank Harrel . Fats Waller (8) Sentimental Fool . Barbara Pittman (9) Bee Hive Boogie . Omalla perverssillä tavalla pidän myös suuresti Tappi Suojasen professionaalikoplan rykäisemästä tyylitellystä molli-strollista ?Rautalankatango?, samoin maamme ilmeisesti 1. Joe Turner (19) Chew Tobacco Rag . Luke Mcdaniel (2) I?ll Get Myself A Choo Choo Train . The Sounds (16) Two Guitars (17) Steel Guitar In Spain (18) Tango Nocturno . Link Davis (14) Rockin. Mitään eritystä teemaa tai punaista lankaa ei varsinaisesti ole haettu vaan yhteisenä nimittäjänä on, että DJ At on näitä pyöritellyt Espanjan kuuluilla Screamin?-festivaaleilla. Tanssimiseen nämä on tarkoitettu ja Amerikan musiikkia on ammennettu laajalla aikajänteellä 1930-luvulta aina 1960-luvun alkuun asti. Rufe Davis (25) Back Up . Sonny Terry & Brownie McGhee FOOT TAPPIN. Vaikka itse kuuntelen mielelläni koko tuota skaalaa, niin rehellisyyden nimessä eivät nämä koosteet mitään erityisiä hurraahuutoja nostattaneet: se mikä toimii livetilanteessa ja tietyssä atmosfäärissä ei välttämättä välity kotisohvalle. Skaala on kerta kaikkiaan turhan leveä ja mukaan on järeän materiaalin rinnalle eksynyt kaikenlaista kevyttä tilkettä. Silloin muinaisina alkuaikoina saattoi käydä joskus niin, että hyvä kaveri lainasi kuunneltavaksi itse nauhoittamansa C-kasetin. James Mask (5) Satisfied . Nybergin (sekä Esa Pulliaisen) toimesta Etnomono-merkin LP:lle pelastetuista The Esquiresin v. Billy Nelson & The Five Wings (23) Seven Come Eleven . Joe Clay (14) Clap Your Hands On The Afterbeat . 1964 harjoitusnauhat, engelsmannikitaristi Judd Proctorin The Plainsman sekä The Shadowsin rokahtava Shotgun hurmaavat nekin rosoisesta äänenlaadustaan huolimatta, kuten tottakai myös v. Hank Harrel (17) Savoy Jump . Billie Holiday (21) California Zephyr . Jimmy McCracklin (18) Honey Hush . Mitään erityistä keräilijänäkökulmaa ei mukana ole, tuttuja esityksiä on joukossa kosolti, mutta toki oudompaakin materiaalia on eksynyt matkaan. Löytyy odotetusti rhythm & bluesia, hillybillyä ja rockabillyä, mutta myöskin hottijaskaa, skiffleä, kevytjiveä, doo-woppia ja jopa hawaijinmusiikkia sekä gospelia. Arnold Parker & The Southernairs (27) Hole In The Wall . The C-Notes (9) The Sissy Song . Louis Prima (12) On Revival Day . Oululaisen The Bachelorsin tyystin ennenjulkaisemattomat v. Roy Brown (22) Pack, Shack And Stack Your Blues Away . Palautustilanteessa oli parasta vain kiittää kauniisti ja vakuutella toisen hyvää makua. Lopputulokset olivat aika satunnaisia, kun lähdemateriaalina toimi niukkuuden aikakaudella radio-ohjelmat ja kavereiden (pienet) levykokoelmat. The Modango Five (7) Roll Over Bach (8) Baby Elephant Walk . 8-Balls. Ray Price (4) Beer Drinking Blues . In The Rocket Room . The Sounds (9) Rautalankatango (10) Ruostumaton Tango . AND DANCE AT THE SCREAMIN. Billy Briggs (10) Buick ?59 . FESTIVAL, Volume 3 (El Toro ETCD 1035) (1) Huh Babe . The Esquires (3) Lenhovda City (4) Secret Love . The Penguins (7) Sweet Sue . Georgia Gibbs (3) Miss Rip Van Winkle
Aluksi bändi esiintyi akustisena ilman vahvistimia, ja suosio alkoi kohota siihen malliin, että yksi keikka viikossa ei enää riittänyt vaan piti soittaa joka ilta . Soileau ei aluksi halunnut levyttää Balfa Brothersin vanhemman ja perinteisemmän tyylin musiikkia vaan enemmän nykyaikaisempaa haitarivetoista materiaalia, mutta kun viidennellä kerralla Dewey tuli maininneeksi tuosta aiemmasta Khoury?slevytyksestään, myös Soileau vihdoin innostui. Näillä Swallow-merkille tekemillään äänitteillä Balfa Brothersin onnistui vangita soundeja ajanjaksolta, jolloin oltiin tultu tietynlaiseen taitekohtaan. 1927 syntyneen Dewey-veljen kanssa duettona. levy tutkailut THE BALFA BROTHERS Play Traditional Cajun Music (Ace CDCHD 1320) CAJUN-KULM AUS! (1) Drunkard?s Sorrow Waltz (La Valse Des Bambocheurs) (2) Lacassine Special (3) My Tru Love (4) La Valse De Grand Bois (5) Family Waltz (6) Newport Waltz (7) Indian On A Stomp (Sauvage Sur Le Chicot) (8) T?Ai Petite Et T?Ai Meon (9) Two Step A Hadley (10) Valse De Balfa (11) Parlez Nous A Boire (12) Les Blues De Cajun (13) ´Tit Galop Pour Mamou (14) Je Suis Orphelin (15) T?En As Eu Mais T?En Auras Plus (16) Two Step De L?Anse A Paille (17) La Chanson De Les Mardi Gras (aka La Dance De Mardi Gras) 18 Je Me Suis Marillie (19) Enterre-Moi Pas (20) Cher Joules Roses (21) Chere Bassette (22) J?Ai Passe Devant Ta Porte (23) Les Flammes D?Enfer (24) Madeleine (25) In My Old Wagon (26) Cowboy Waltz (27) Texas Two Step (28) Coeur Criminel B: (1) Big Boss Man (2) Jack?s Jump (3) So Tired Living By Myself (4) Now What You Gonna Do (5) Pocket Full Of Shells (6) Just Come On Home (7) Crawlback (bonus track) Tämän levyn julkaisua voidaan pitää kai jonkinlaisena kulttitekona. nämä kaikki tuovat tullessaan sellaisia musiikillisia tuntemuksia, joita on tämän tarkemmin jotenkin vaikea tulkita kirjallisesti tässä levyarviossa. Tämän kansanlaulun erittäin kaunis melodia on peräisin Pohjois-Ranskasta. Vuonna 1966 Chris Strachwitz levytti Balfa-veljeksiä yhdessä Nathan Abshiren kanssa Arhooliemerkille. Ja koska tämä on ranskaksi laulettua musiikkia, niin kuluttajaystävällisestä vihkosesta löytyy kaikkien laulujen sanat niin ranskaksi kuin englanniksi. 1990-luvulla Earwig- ja Evidence-merkeille. Lisäksi hän esiintyi arvostetussa bluesdokumentissa ?Deep Blues. (13-24) vuosilta 1965 ja 1974 lisättynä muutamilla harvinaisilla single-urilla, joita ei ollut vuoden 1987 Swallow-merkillä ilmestyneellä cd:llä eikä v. (raidat 1-12) sekä ?Play More Traditional Cajun Music. Viimeisin äänite alkuperäiseltä Jelly Roll Kings -kolmikolta tuli ulos 1990-luvun puolenvälin aikoihin. Memphisiläisfirmalle äänitetyllä kiekolla Frost kumppaneineen ovat huikeassa vedossa! Biisien takaa esiin tunkevat tutut bluesteemat nivoutuvat bändin käsittelyssä rennoiksi juke-joint-ralleiksi. Pääosin vauhdikkaat Jimmy Reed/Slim Harpo -tyyliset kappaleet muokkautuvat omintakeisiksi ja ajoittain jopa hypnoottisiksi menopaloiksi. Bonussävelmänä kuultava Crawlback sopii myös erinomaisesti kokonaisuuteen. Frank Frostin (1936?1999) Sam Phillipsin Memphis Internationalille vuonna 1962 levyttämä mississippiläisen downhome-bluesin täsmäisku on vinyylinä pysynyt viime vuosikymmeninä lähinnä keräilijöiden aarteena (Charly-merkin v. 1981 sekä japanilaisen P-Vinen v. 1960-luvulla hän kävi kärkkymässä levytysmahdollisuutta Floyd Soileaun Swallow-merkille. Uusi sukupolvi Balfoja pitää perinnettä yllä, sillä Deweyn tyttäret Nelda ja Christine vaikuttavat kokoonpanossa Balfa Tojours (Balfa Tänään). Balfa Brothersilla on ollut erittäin suuri vaikutus vaikkapa Steve Riley & The Mamou Playboysiin, erääseen parhaimmista yhä uraansa jatkavista cajun-yhtyeistä. Cajun-bändejä oli esiintynyt aina silloin tällöin laajemmalti aina siitä lähtien, kun Lawrence ja Allen Walker buukattiin Dallasin The National Folk -festivaalille vuonna 1934. Saksalainen Bear Family tarjoilee nyt tuon tuotoksen kuitenkin sen alkuperäisessä muodossa upeana 180 gramman LP:nä, masteroituna ja vielä bonusraidan kera. Frank Frostin tärkeimpiä musiikillisia vaikuttajia olivat huuliharpistit Little Willie Foster ja Sonny Boy Williamson (Rice Miller), joiden kanssa hän soitteli jo 1950-luvulla. Kolme vuotta myöhemmin porukka yhdisti uudelleen voimansa Jelly Roll Kings -nimellä ja levytti Earwig-merkille kiekon ?Rockin. sekä Hollywood-kuorrutusta sisältävässä blueselokuvassa ?Crossroads?. Tämä korkealuokkainen vinyylijulkaisu on hieno kunnioitus kaikille edesmenneille Jelly Roll -kuninkaille! Lisäksi plussat taas kerran Bear Familylle tuotteen ensiluokkaisesta laadusta ja toteutuksesta. J-P Berg . Haitaria ei kuulla kuin noin puolella raidoista, mikä on oikeastaan ihan hyvä asia, sillä täten syntyy vaihtelua. Cd:ltä löytyy hienoja kappaleita toinen toisensa perään. Kahdella viululla soitettuja kuvioita, todella selvästi erottuva laulu (jopa hieman nasaali sävy, joka ehdottomasti kuuluu cajun-soundiin), mieleenpainuvan kauniita cajun-valsseja ja ilo sydämessä .asenteella vedettyjä nopeatempoisia kappaleita . Lisäksi äänentoisto on suorastaan erinomainen tällä uudella painoksella. The Balfa Brothers perustettiin heti 2. Vielä tunnetumpi on kuitenkin Parlez Nous A Boire (Let?s Talk About Drinking), josta mm. Cd:nä samainen tuotos on ollut saatavilla ainakin 1990-luvun alkupuolella Charlyn halpissarjassa ?Charly Blues Masterworks? nimellä ?Jelly Roll King. Jos haluat kokoelmiisi yhden traditionaalista cajun-musiikkia sisältävän huippualbumin jonkun hienon various artists -kokoelman lisäksi, niin se voisi olla tämä uusintajulkaisu. Cajun-musiikista tuli taas ?cool?, eikä Beatlesien, Rolling Stonesien ja muiden vastaavien aiheuttama brittimusiikin hyökyaalto enää pystynyt peittämään kaikkia muita musiikkityylejä alleen. Kaikki siitä lähtien tuli olemaan aivan erilaista (lue: modernimpaa) johtuen kulttuurillisista muutoksista sekä itse musiikkialan teknillisestä kehityksestä. 1951 Elise Deshotel & The Louisiana Rhythmaireisin jäsenenä Khoury?s-merkin singlellä La Valse De Bon Baurche (suomeksi juopon surullinen valssi), johon hänet oli merkitty laulajaksi nimellä Dewitt. La Dance De Mardi Gras on laitettu Dewey Balfan nimiin, mutta se on traditionaalista alkuperää. laulu, kitara, huuliharppu, Sam Carr . Mutta vasta 1960-luvulla folk-musiikin uudelleentuleminen loi mitä sopivimman tilaisuuden cajun-muusikoille päästä laajemmin esille. (Charly BM 36). Myöhemmin pyydettiin vielä Harry-veli mukaan soittamaan kitaraa. Band O. Balfa Brothers nähtiin siellä v. Se on Frostin ainoan Phillips International -singlen A-puoli ja puoltaa näinkin mukanaoloaan tallenteella. Frank Frost teki elämäntyönsä musiikin parissa pääasiassa Mississippin deltalla. Dewey Balfan laulu ja viulu, Will Balfan viulu (ja laulu parilla cd:n biisillä), Rodney ja Harry Balfan akustiset kitarat, Burke Balfan triangeli (eli pimpparauta), Hadley Fontenotin haitari sekä jälkimmäisellä albumilla Burke Balfan korvannut Deweyn veljenpoika Tony rummuissa ja triangelissa sekä Hadley Fontenotin korvannut Marc Savoy loivat Balfa Brothersin musiikkiin aitouden, tietynlaisen yksinkertaisuuden (muttei missään tapauksessa yksi-ilmeisyyden), jossa raaka tunne sekä ennen kaikkea musiikin pelkistämätön kauneus, pääsivät oikeuksiinsa. Frank Frost & The Night Hawks levytti ensimmäisen kerran vuonna 1962. 1988 julkaisemat LP-uusintapainokset ovat nekin kadonneet jo aikoja sitten jopa divarien hyllyiltä). Jos valtaisa folk-boomi sai aikaan cajun-musiikin tunnettavuutta muualla USA:ssa ja Euroopassa, herätti se myös Louisianan cajun-alueilla väestön heräämään ja arvostamaan rikasta kulttuuriaan. Tuolloin kokoonpanoon (Frank Frost . Seuraavina vuosikymmeninä trio esiintyi satunnaisesti. Ihmiset alkoivat jälleen käydä kuuntelemassa tanssipaikoissa elävää paikallista musiikkia. 1917 syntyneen Will Balfan soittamaan viulua yhdessä nuoremman, v. Yksi cajun-musiikin historian tärkeimmistä kokoonpanoista oli syntynyt. Gold ovat tehneet hienot versiot. rummut) liittyi vielä kitaristi Big Jack Johnson (1940?2011). Upea vihkonen sisältää hienon kuvitetun esseen alan johtaviin asiantuntijoihin kuuluvalta Ann Savoylta. Mm. 1979, Dewey jatkoi soolouraansa aina kuolemaansa (1992) asti. Vuodesta 1964 lähtien cajun-orkestereita alettiin kiinnittää esiintymään Newportin folk-festivaaleille. Ajatonta musiikkia siis. Markku Pyykkönen - 66 -. Myös yhteistyö rumpali Sam Carrin (1926?2009) kanssa sai alkunsa samaisella vuosikymmenellä. Cajun kuulostaa vielä nykyäänkin hyvin paljon samalta kuin näillä Balfa Brothersin levyillä. Jopa traagisen ato-onnettomuuden jälkeen, jossa Will ja Rodney Balfa menehtyivät v. Jelly Roll Kings -projektien lisäksi hän ehti levyttää vielä sooloartistina mm. Ja tähän ajankohtaan osuivat nämä kaksi aiemmin mainittua Balfa Brothersin albumia. Michael Doucet & Beausoleil sekä swamp popin superkokoonpano Lil. Vuosina 1957?58 Dewey levytti Lionel Cormier & The Sundown Playboysin riveissä Eddie Shulerin Goldband-merkille. uusi tulkinta tuosta Louisiana Rhythmairesin esityksestä La Valse Des Bambocheurs, Dewey Balfan yhdestä tunnetuimmasta kappaleesta Lacassine Special. 1967 saaden osakseen valtaisan huomion. Dewey Balfa oli päässyt levylle jo v. maailmansodan jälkeen, kun paikallinen tanssihallinomistaja suostutteli vanhimman veljen, v. Nämä Swallow-tuotokset ovat kuitenkin ehdottomasti veljesten tärkeimmät ja hienoimmat aikaansaannokset. Dewey Balfasta tuli traditionaalisen cajun-musiikin epävirallinen lähettiläs niin Louisianassa kuin muualla Yhdysvalloissa ja maailmalla. 1990 ilmestyneellä Acen englantilaispainoksella. Trion levytystaival jatkui vielä 1960-luvulla Jewel-merkille. ja tämän jälkeen myös moni amerikkalainen ja eurooppalainen yhtiö julkaisi heiltä materiaalia. ja tietysti joka päivä oltiin peltotöissä. The Juke Joint Down?. 1930-luvulla cajun-musiikki tuli myös jonkin verran tunnetuksi, kun Lomaxien levyjenäänitysprojektit ulottuivat Louisianaan asti. 1 - 2013 Tämä Balfa Brothersin cd sisältää kaksi erittäin tärkeää ja suuntaa näyttävää albumia ?Play Traditional Cajun Music. Yhtye pysyi kasassa aina vuoteen 1975
Jason Moran, Reuben Rogers and Gregory Hutchinson Kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa ke 24.4. 33,50 ?. Liput nyt myynnissä! TUTUSTU MYÖS SHOW & DINNER JA VIP-PAKETTEIHIN! lippu.fi/lounge apriljazz.fi Järjestäjä / Espoo Big Band ry info@apriljazz.fi. 38,50 ?. Grammy-ehdokas Gregory Porter Roots-ilta Jazzteltassa ke 24.4. klo 19:30. Liput toimituskuluineen alk. Saksofonin mestari Charles Lloyd New Quartet feat. klo 19:00 alkaen. Liput toimituskuluineen alk
THE PILE OF ROCK TOUR pe 29.3 HELSINKI, VIRGIN OIL la 30.3 TURKU, LOGOMO DAVE EDMUNDS BAND (UK) AMERICAN feat. Eero Raittinen RELAX TRIO EDDY KARLSSON´S VAN GO Liput: 38 ? Liput: 45 ? Tapahtumanro R-kioskeilla 104056 Yhteistyössä BAR RESTAURANT www.virginoil.fi Majoitus/Turku Lisätiedot CLUB www.logomo.fi www.junglerecords.fi www.radissonblu.fi www.bluesalive.fi. Eero Raittinen RELAX TRIO DAVE EDMUNDS BAND (UK) JOHNNY LEGEND (USA) AMERICAN feat