Gary Primich, Jimmy Sutton, The Wild Cards, Arc Angels, Tap Jelly Blues Band, In memoriammuistoja, Gospelia kokoelmilla, Merkillistä meininkiä, Paikallispuudutusta, Louisianan lumoissa + 18 sivua uutuusarvioita
N:o 242
(= 2 - 2010) Hinta 6,50
Winner 2010
In memoriam Marva Wright
197301-10-02 ISSN 0784-7726
Lapsille Lintsin sirkuskoulu ja puuhatyöpajoja
Vapaa pääsy päihteetön www.pihlajamaki.info/blues Tapahtuma on osa Helsinki-viikkoa
Järjestäjät:
22.00
Yhteistyössä:
21.00
Kuultiin kuitenkin hieman rokkiakin, ainakin "What You´ve Done To Me" ja Elvistä. Tarkoitukseni oli samalla jututtaa Pekkaa, keräsin nimittäin tuolloin materiaalia "Kannat kattoon"sarjaani varten. Pieni uran kohennus tapahtui 70-luvun lopussa rockin tultua taas muotiin, mutta muutaman vuoden kuluttua Pekka laittoi basson naulaan ja ryhtyi kiinteistöhoitoalalle.
Diskografia
Allaoleva listaus ei ole täydellinen, erilaisia irtouria löytyy sieltä sun täältä: Kannat kattoon / Tutti Frutti Decca SD5521, 1961 What You´ve Done To Me / Mack The Knife SD5525, 1961 (ed.singlet myös ep:llä Decca SDEP 1019, 1961) Kaunein kuva-arvoitus / Odotan lauantaina HMV TJ-313, 1965 Kappelin kellot / Kätes mulle suo TJ-319, 1965 Ruusun mä sulle annoin / En kestä kauempaa TJ-344, 1966 Kaunis Flamingo / Kun hämärtää TJ-352, 1966 Nalle-karhu / Mieluummin kanssas rokkaisin Philips 6034048, 1974 Nyt tai ei koskaan / Saata sinne takaisin 6034055, 1975 Aina muistan Elvis Presleyn / Onnettaren poika RCA PB 9172, 1978 Äiti maa / Valvon yli yön JP-Musiikki JPS 1035, 1981 Muistelen Elvistä (lp) Mellow Special SPLP 1002, 1977 King Creole (lp) RCA 40111, 1978 Love Me Tender (cd-r), 2000 (numeroimaton omakustanne, sisältää aiemmin julkaistua materiaalia, paitsi nimikappale)
· 2 - 2010
- 12 -. Esiintymässä olivat myös Loukialan veljekset Pekka ja Jukka; ohjelmistostaan on mieleeni jäänyt vain silloinen iso hitti "Yellow River". Tämä taisi olla muuten Pekan viimeisimpiä keikkoja.
(1944-2010)
Pekka Loukiala syntyi Pieksämäellä 28.3.-44 ja kuoli Helsingissä 23.3.2010 pitkälliseen sairauteen. Toisen kerran näin Pekan livenä elokuussa 1981 Porvoon Seurahovissa, jonne laittauduin varta vasten, joutuen lainaamaan serkultani pikkutakkia varmistaakseni sisäänpääsyn. Hannu Nyberg
H
Pekka Loukiala
Rock-kuningas
eti alkuun henkilökohtaiset kokemukseni Pekka Loukialasta. Tässä lähes kaksi kuukautta pyörineessä showssa oli mukana myös koko joukko stadilaisia rokkareita. Ura rokkarina jatkui vielä kiertueiden muodossa vuoden 1961 loppuun, mutta sitten alkoivat uudet tuulet puhallella ja Pekkakin siirtyi enemmän iskelmäosastoon. Elvis-tulkkina Pekka olikin täysin kansainvälistä tasoa. Pekka Loukiala valittiin 26.1.1961 Suomen toiseksi viralliseksi rockkuninkaaksi suorassa tv-lähetyksessä. Valinta aiheutti suuren porun, nimittäin oltiin sitä mieltä että Timo Jämsenin olisi pitänyt voittaa. Pekka pääsi kuninkuuden ansiosta myös levyttämään kaksi singleä Fazerille, mutta ne eivät taustamuusikoiden vuoksi ole kovin kehuttavia. Kino Savoyssa pidetyn konsertin esiintyjälista oli komea: Rock-Tommy, L-Brothers (Pekka ja Jukka), Miss Marianne, Boogie-Mauritz sekä Rapi Tuomisen orkesteri, jossa tuolloin vielä soitti kitaraa Tommie Mansfield. Jututus onnistuikin väliajalla, mutta sitten taisin hieman ajautua viihteelle. Pekka Loukialan rock and roll-ura alkoi vappuna 1959 Turussa "Ponnahdus pinnalle" -kilpailusta, jossa hän sijoittui toiseksi Tamara Lundin jälkeen. Itse asiassa menin paikalle katsomaan entisen jammailukaverini Harri Hämäläisen silloista bändiä, jonka nimeä en nyt muista. Helsinkiä turkulaiset kävivät ensimmäisen kerran valloittamassa 15.10.1960. Pekka ehti ennen Turkuun asettautumista 50-luvun lopulla asua isänsä ammatin vuoksi useammassakin paikassa. Filmi on valitettavasti mykkä, mutta hyvä näinkin. Ensimmäinen tapaamiskerta oli marraskuussa 1970 Ruskopirtti-nimisessä huvipaikassa, mikä sijaitsi Helsingistä noin 20 km Poriin päin. Pekan trion, jossa hän soitti bassoa, ohjelmisto oli tyypillistä ravintolamusiikkia. Tämä on mielestäni täysin irrelevantti aihe, Pekka voitti, asia ei siitä millään spekulaatioilla muutu. Suomalaisen rock and rollin kultakausi ajoittuu kevääseen 1961, jolloin turkulaiset palasivat Helsinkiin ja pistivät pystyyn legendaarisen Roobertin/Oklahoma Rock-Shown. Siellä on myös muuta Loukiala-aineistoa. Hiljattain on löytynyt minuutin filmi showsta, kannattaa käydä katsomassa Ylen elävä-arkistossa. Turusta tuli itse asiassa suhteellisesti ottaen jopa Helsinkiä kovempi rock-kaupunki Siimeksen ansiosta. Onnenpotku Pekalle ja muille turkulaisille rokkareille oli kaupungissa asuva kokenut manageri Helge "Hessu" Siimes, joka haistoi rock and rollissa mahdollisuuden paikkailla talouttaan
Myös Al soitti tähän aikaan hyvin samankaltaisessa bändissä. Becca on todella hyvä nuori laulaja, vasta parikymppinen. Se on mukava pieni rockabillybändi. Halusimme nähdä asian eteen vaivaa, jotta saisimme bändin kuulostamaan juuri siltä miltä me haluamme sen kuulostavan. Niitä pitäisi lisätä vuoden mittaan, ja hänen soololevystäänkin on ollut puhetta. Bändiä perustettaessa kumpikin osapuoli joutui antamaan periksi ja muuttamaan ajatusmallejaan. Alkuunhan Big Combo oli pitkään trio, joten nimi toimi hyvänä vitsinä. Näiden projektien valossa saattaa olla, ettei Combo-levy sittenkään ihan vielä valmistu. On tärkeätä, että saa tehdä levyt juuri niinkuin itse tahtoo. Tapaamisen jälkeen sovimme asioista varsin pian ja kohta olimmekin tekemässä ensimmäistä Wildcards -levyä "On Fire". Noin seitsemänkymmentä prosenttia myymistämme levyistä on rockabillya, joten niissä piireissä on loistavat markkinat. Bänditoverit alkoivat huomautella, kun soittooni hiipi enemmän ja enemmän Setzeriltä ja Ribotilta napattuja vaikutteita. Tunsimme toisemme yleisellä tasolla, koska olimme törmänneet aika ajoin yhteisillä keikkapaikoilla. Me olimme tähän saakka esiintyneet vain paikallisesti, mutta Nightporters oli kiertänyt ahkerasti. Al lähti messiin ja niinpä me perustimme Big Combon vuonna 1996. Se täydentäisi kuviota, koska bändi ja levykauppahan minulla jo on. Pelkästään tämän porukan projekteista saisi äkkiä katalogia yhtiölle. Laulajana toimii Willy Briggs ja basistina ranskalainen Yann Mahdjoub. Meidän musiikkimme sijoittuu jonnekin tunnettujen genreiden välimaastoon, joten levy-yhtiön puolelta luotaisiin luultavasti paineita hieman tarkistaa suuntaamme. Eikös täällä ole aktiiviset rockabillypiirit. He sanoivat, ettei bluesbändissä voi noin soittaa. Sen nimeksi tuli Vince Lee Blues Band. Siihen aikaan olin juuri innostunut bluesista ja halusinkin oppia kaiken mahdollisen. Puuhastelu pitää mielen virkeänä ja miehen liikkeessä. Myyn mielelläni mitä vain ja minne vain. Ne pyrkivät keskittymään vain yhteen tiettyyn musiikkityyliin, esimerkiksi rockabillyyn tai bluesiin. Heidän bändinsä Nightporters oli juuri noihin aikoihin hajonnut, ja he tulivat katsomaan, josko meidän kanssa saisi laitettua uuden bändivirityksen pystyyn. Taisin olla seitsemäntoista kun päätin ryhtyä bändin nokkamieheksi. Panostimme tosissamme tyyliseikkoihin ja autenttiseen sointiin, kunnes kahdeksan vuotta myöhemmin kyllästyin. Vince Lee: Yksi manitsemisen arvoinen seikka luomisprosessiin liittyen on se, että kaikki
- 17 -
2 - 2010 ·. En jaksaisi lähteä kansikuvaakaan hyväksyttämään jollakin täysin ulkopuolisella taholla. Andrew vasta opetteli studiohommia, kun teimme ensimmäistä Combo-levyä. Meillä on hyvät diilit parin isomman levy-yhtiön kanssa. Versioin kolmekymmentäluvun Betty Boop -piirroselokuvasta löytämäni "Barnacle Bill The Sailorin". Viime vuonna ilmestyi Thomas Ford & Dirty Harmonies -cd "Separation Street", jossa minä ja Al olemme mukana. Olinkin hyvilläni, kun Wildcardsia perustettaessa päätimme keskittyä myös omien laulujen tekemiseen. Nightporters oli ollut vahvasti rockabillyhenkinen bändi, jolla oli keikoilla aina hurja meno. Luulen, että olisi todella hankalaa saada levy-yhtiötä kiinnostumaan meidän ideoistamme pelkästään jo siksi, että levy-yhtiöt ajattelevat liiaksi omaa imagoaan. Bändi alkaa olla jo nimensä kokoinen; mukana on nyt urkuri, torvisektio ja naiskuorokin. Musiikkimme onkin kehittynyt koko ajan omanlaiseemme suuntaan.
Omatoimisuutta
Martin Vowles: Mehän olemme tehneet kaikki Wildcards-julkaisut omakustanteina. Osuin aikoinaan sattumalta Thomasin keikalle paikallisessa pubissa ja tykästyin kovin hänen tyyliinsä. Mielestäni on lupaavaa, että vaikka nyt on kovat ajat ja kaikki puhuvat levybisneksen huonosta tolasta, niin firmallani on kuitenkin mennyt koko ajan hyvin. Al soittaa siinä resonaattoribassoa ja Becky Brine laulaa nuoren neidon osuuden. He taisivat keikkailla lähes kolmessakymmenessä eri maassa, kun samaan aikaan meidän pisin keikkamatkamme oli ulottunut Lontooseen. Martin Vowles: Olen miettynyt yhtenä vaihtoehtona oman levy-yhtiön perustamista, ja saatanpa sen jonain päivänä tehdäkin. Kevin Crowe: Seuraavat Mighty Atomsin keikat taitavat olla toukokuussa Espanjassa järjestettävillä Screaming Festivaleilla. Otin nimittäin osaa Plymouthissa toimivan, ainoastaan vinyylijulkaisuihin keskittyneen Onec-yhtiön meriaiheisen kokoelmalevyn "Songs From The Dog Watch" tekoon. Saimme sen varjolla edullisesti studioaikaa ja opimme yhdessä erehdyksien kautta parhaat työtavat. Olemme hoitaneet kaiken itse kansia, tuottamista ja jakelua myöten. Tilanne tuli, kun olin hylännyt oman bändini, joten menin juttelemaan Alille ja sanoin, että nyt perustetaan trio. On mukavaa, että homma on omissa käsissä, koska silloin pystyy myös säätelemään ja kontrolloimaan toimintaa kaikilla tasoilla. Uuden levyn äänitysten aikana kokoonpano on kuitenkin paisunut paisumistaan. Totta kai olisi mukavaa tuoda myös Mighty Atoms Suomeen. Olen tehnyt myös Beccan kanssa duo-keikkoja. Pari viimeisintä Wildcards-levyä ovat tekovaiheessaan vieneet huomion pois näistä sessioista, ja niiden jälkeen on keikkailtu siinä määrin ahkerasti, ettei aikaa ole jäänyt juuri tähteille. Dirty Harmoniesiiin kuuluvatkin hänen rumpaliveljensä Tim Langsford, sekä pikkusiskonsa Becca Langsford. Kaiken muun
Vince Lee: Kyllä tämä on ainoa oikea tapa toimia ainakin meille. Olin toki huomannut senkin, että yleensä Al seisoi taaempana leipiintyneen näköisenä, kun suuret egot kävivät etualalla taisteluaan parrasvaloista. Tokihan minä oivalsin, että näiden ukkojen kelkkaan kannattaisi hypätä pelkästään jo senkin takia, että pääsee laajentamaan kuulijakuntaansa. Olen nimittäin muutaman vuoden ajan pyörittänyt internetissä toimivaa levykauppaa nimeltä rootscd.com. Kolmeen mieheen pystymme soittamaan mitä vain ja notkeasti vaihtamaan ideasta toiseen. Ensimmäinen cd:mme "Call It What You Wanna!" ilmestyi vuonna 2003. Saamme helposti kasaan monipuolisen ja viihdyttävän shown. Nyt riittää kun näytän sen bändille, niin palaute tulee välittömästi pyytämättäkin. Martin Vowles: Minä ja Kevin soitamme Mighty Atoms -nimisessä ryhmässä. Ei mennyt aikaakaan, kun perustin jo bändin. Internet mahdollistaa laajat markkinat tehokkaasti, joten levyjä menee ihan mukavasti ympäri maailmaa. Olin käynyt heidän keikoillaan ja kiinnittänyt huomiota hänen soittotyyliinsä. Tähän mennessä olemme kaikki olleet niin kiireisiä, että Mighty Atomsille ei ole aikaa riittänyt, mutta toivottavasti asia korjaantuu tulevaisuudessa. Hän laulaa myös uudella Wildcards-levyllä. Tosin myös toinen Big Combo -levykin saattaisi olla sillä meiningillä jo aikaa sitten ilmestynyt. Olin kirjoittanut jo Big Combollekin omaa materiaalia, mutta niiden työstämiseen ei ollut koskaan tarpeeksi aikaa. Heillä oli tyylikkäät puvut ja pienet solmiot. Tästä syystä levyllemme tuli pelkkiä lainoja. Ne ovat espanjalainen El Toro ja saksalainen Rhythm Bomb. The Wildcardsin tyyli muodostui kompromissien kautta jostakin näiden kahden näkemyksen välimaastosta. Vince Lee: Minulla on myös ihka oikea sooloprojekti. Musiikkityylimme on ainakin toistaiseksi melko perinteistä rockabillya. Me emme tarvitse huuliharpisteja tai pianisteja matkaan, vaan ainoastaan rumpalin. Niinpä aloimme keikkailla kimpassa.Thomas on loistava kitaristi, ja hänen koko sukunsa on musiikillisesti lahjakasta. Materiaali alkaa kuitenkin olla valmiina, joten josko se seuraavana tulisi julkaisuvuoroon. Kun tekee kaiken itse, niin homma on yksinkertaisempaa ja halvempaakin. Minä olin puolestani tottunut keskittymään soittamiseen ja koin olevani tarpeeksi visuaalinen esiintyjä ilman ylimääräistä kohkaamista ja piehtarointiakin. Martin ja Kevin tulivat katsomaan yhtä julkaisukeikkaamme. Olin toista mieltä ja hajoitin koko ryhmän. Ja sopisimmehan me tietysti hyvin jonkun tällaisen bluesfestivaalin piristykseksikin. Se on mukava lisä kaikkiin muihin aktiviteetteihini. Silloin päätin että kunhan sopiva tilanne tulee, niin tuostapa minä kaappaan itselleni oivallisen basistin. Ei esimerkiksi joudu ostamaan omia levyjään levy-yhtiöltä, jotta voisi myydä niitä keikoilla.Tosin kovin ihmeellisiä tuotantobudjettejakaan ei meidän tavallamme saavuteta.
levymme on äänittänyt Andrew "Doc" Collins PMC-studiolla. Mikä tärkeintä saimme myös rauhassa opetella, ja sitä kautta välillemme muodostui valtava luottamus.
Muita projekteja
Vince Lee: Kuten jo äsken mainitsin, niin Big Combon kakkoslevy on ollut hyvän aikaa työn alla. Tämän rundin aikana Thomas on ilmeisesti äänittänyt uutta levyä, johon minun pitäisi kotiuduttani lisäillä ainakin kazoota, ukulelea ja muita omituisuuksia. He satsasivat näyttävyyteen; pomppivat, pyörittivät läskibassoa ja touhu muistutti lähinnä kabareeta. Historiaa
Vince Lee: Olen soittanut kitaraa viimeiset kolmekymmentä vuotta. Sen tekeminen aloitettiin kaksi levyä sitten eli ennen "Raising Helliä". Sen lisäksi meiltä löytyy monia pienempien julkaisijoiden levyjä, sekä tietysti bändien omakustanteitakin. Jos koko ajan täytyisi miettiä, että pitää saada jotain pysyvää ja käyttökelpoista aikaiseksi koska mittari raksuttaa, niin väistämättä se vaikuttaisi lopputulokseenkin. On tärkeätä, että meillä on tuttu mies puikoissa ja hyvä studio käytössä ilman jatkuvaa kellon vilkuilua. Hyppäsimme suoraan Big Combo -levyn julkaisusta uuden projektin kimppuun