Memphisin studioilla Billboard -vuosikerrat Big Daddy Wilson Dick & DeeDee Seasick Steve Tyttöjä tyrkyllä Ana Popovic Suomibluesia: - Jupe Litmanen - Jari Tolvanen Blues News: - Bay Area - England Runsaasti CD & DVD -arvioita
N:o 238
(= 4 - 2009) Hinta 6,50
BN kesäfestareilla: Chicago Blues Festival - Notodden Blues Festival Stockholm Jazz Festival - Pihlajamäki Goes Blues - Puistoblues Imatra Big Band Festival - Rauma Blues - Savonsolmu - Keitelejazz 197301-09-04 Tyykiblues - Sulattofestival - Down Home Island
ISSN 0784-7726
Kuten Stax Records aikoinaan, akatemia haluaa auttaa paikallisia, syrjäytymisvaarassa olevia lahjakkuuksia kehittämään ja tuomaan esille musiikillista osaamistaan.
Stax Museum (vas) on uudelleenrakennettu alkuperäisen elokuvateatterin mukaan
Staxin Studio Groove (yllä) ja Mississippin Duncanista tuotu yhtiön gospeljuuria esittelevä kirkko(?!)
· 4 - 2009
-4-. Lopullisesti McLemore Avenuella sijainnut rakennus laitettiin maan tasalle vuonna 1989. Ne säilyivät kuitenkin ällistyttävästi muuttumattomina! Vasta 1980-luvulla levytystoiminnan elpyessä studiosta alettiin puuhata myös museota. Vierailin helteisessä Memphisissä kesäkuussa katsastamassa tunnelmia ja kulmakuntaa molemmissa paikoissa. Myipä yksi Memphisin omintakeisimmista levykaupoista, Shangri-La jopa Staxin rakennuksesta irrotettuja tiiliä innokkaimmille musadiggareille! Staxin uuden tulemisen syntysanat lausuttiin kuitenkin jo 1990-luvun lopussa. Lisäksi siellä on laboratorio, jossa löytyy viimeistä teknistä osaamista musiikkiteknologian alalta. Tarkoitus oli ryhtyä haalimaan nuoria, paikallisia musiikillisia kykyjä akatemian hoiviin. Stax-American Soul -museon sekä -musiikkiakatemian syntysanat oli tuolloin saatettu ilmoille. Muistoksi tyhjälle tontille jäi vain virallinen muistokyltti, jota itsekin kävin ihmettelemässä kymmenisen vuotta sitten. Naapurusto oli muutenkin päässyt rapistumaan aika huonoon kuntoon. Willis, jolla on apunaan kokopäivätoimista apuvoimaa. 24-raidan digitaalinen äänitysstudio, moninaisiin tarkoituksiin soveltuva musiikkihalli, yhdeksän akustisesti korkeatasoista treenihuonetta ja luokkatilaa. Ensimmäinen ohjelma, SNAP! 2000 alkoi jo ennen virallisia avajaisia. Sen vastustamaton soundi sekä vapaa ja innovatiivinen ilmapiiri loivat siitä jotain paljon suurempaa. Rakennustyöt akatemian ja 1 600 neliön studiorakennuksen pystyttämiseksi aloitettiin huhtikuussa 2001. Oppilaat pääsevät myös esiintymään Staxlegendojen kanssa ja tekemään demo-levyjä. Sama ohjelma on sittemmin laajentunut 8-15-vuotiaiden yli 200 lapsen kuuden viikon kesäleireiksi. Myös Memphisin kuuluisin studio, Sun Records, omaa samanlaisia kehitysvaiheita kuin Stax. Projektin alkuun panneen Soulsville-yhdistyksen hallitus halusi sen heti käytöön edesauttamaan alueen saattamisessa uudelleen musiikkikeskukseksi. Nykyään Sunin tiloissa järjestetään päivällä kiertokäyntejä ja iltaisin se muuttuu yhä edelleenkin levytysstudioksi. Staxin studion muistoesineitä oli siirretty säilöön Memphisin useisiin musiikkimuseoihin sekä ravintoloihin. Pienestä valkoisen pankkiirin alulle panemasta levyyhtiöstä kasvoi 1960-luvulla sattumien kautta yksi Memphisin kaikkien aikojen menestystarinoista. Stax oli asennetta, luovaa hulluutta, hengailua, onnekkaita yhteensattumia, vahvaa olotilaa ja musiikin yhdistämää voimaa. Akatemian tiloista löytyy mm. Sitä ei sentään tuhottu Sam Phillipsin äänitystoiminnan siirtyessä vuonna 1960 Memphisin pohjoispuolelle, mutta tilat olivat aivan eri käytössä vuosikymmeniä. tax Records oli enemmän kuin vain souliin keskittynyt menestyksekäs levy-yhtiö. J-P Berg (teksti ja kuvat)
Memphisin studioilla
S
Musiikkimatkailua syvässä etelässä, osa 1
Staxin uusi tuleminen
Memphisin maineikkaan Stax Recordsin virallinen sulkeminen tapahtui vuonna 1976. Toimintaa johtaa Marc E. Ryhmä Memphis-musiikille vihkiytyneitä vaikuttajia omasi unelman saada Soulsvillen alue uudelleen kukoistamaan. Monet Staxin muusikoista ovat olleet alusta asti opetustöissä akatemiassa. Turvallisuutta olisi lähiössä parannettava, liiketoimintaa herätettävä eloon ja alueen kunnia palautettava rakentamalla Stax uudelleen. Ideasta tuli muutamassa vuodessa totta, kun kaupungin, osavaltion ja liittovaltion lisäksi mukaan saatiin useita yhdistyksiä ja yksityisiä musiikkifaneja rahoittamaan 20 miljoonan dollarin hanketta. Ohjelmiin sisältyy niin laulu-, teoria- kuin soitto-opintoja. Tätä oli edeltänyt levy-yhtiön ajautuminen konkurssiin saman vuosikymmenen puolivälissä. Projektin ensimmäinen vaihe oli akatemia, joka valmistui kesällä 2002. Monia Staxin tähtiartisteja voi nykyään kutsua soul- ja blues-musiikin ikoneiksi. Yli 80 prosenttia jokaisen luokan opiskelijoista luetaan amerikkalaisten tilastojen perusteella riskiryhmiin kuuluviksi nuoriksi. Alusta asti siellä on vedetty monenlaisia projekteja. Kaikille näille edellä mainituille tekee kunniaa alkuperäiselle paikalleen rakennettu vanhan studiorakennuksen kopio, Stax Museo sekä sen vieressä sijaitseva Akatemian talo
Myös digitoinnin taso vaihtelee osin jo alkuperäiskappaleiden kunnosta riippuen, mutta enimmäkseen se on kuitenkin aivan hyvä. Luettavasta joka tapauksessa tuskin tulee pulaa, vaikkei aineisto tästä enää kasvaisi. 1950-luvun osalta alkuperäislehtien heikkoa saatavuutta on osin paikannut Galen Gartin (Big Nickel Publications) kokoama vuosi kerrallaan etenevä "First Pressings. Yhteistyössä amerikkalaisten yliopistokirjastojen kanssa toteutettu digitointiprojekti on edennyt hyvää vauhtia, ja kirjojen lisäksi sitä on vähitellen laajennettu lehtiin. Ainakin J. Lehti pyrkii kehittämään palvelujaan niin, että kuluttajat voisivat päästä hittilistojen kautta käsiksi suoraan itse musiikkiin. Ritvanen on tainnut muistella tilanneensa lehteä jo 1960-luvulla, ja sitä lienee seurattu jossain määrin myös paikallisten levy-yhtiöiden henkilökunnan ja musiikkitoimittajien piirissä, mutta täkäläisissä divareissa noin vanhoihin numeroihin tuskin kuitenkaan kovin usein törmää. Billboard on viikkolehti, eli se on julkaissut viitisenkymmentä numeroa vuodessa, ja yksittäisessä numerossa oli jo 1940-luvulla noin 80 sivua. google.com) on jo nyt digitoitu huomattavia määriä myös useiden eri kustantajien julkaisemaa musiikkikirjallisuutta. Samalla lehti joutuu kamppailemaan myös säilyttääkseen tuottamiensa hittilistojen kulttuurisen merkityksen ja kaupallisen arvon tilanteessa jossa tallennetun musiikin levityskanavat ja kulutustavat muuttuvat radikaalisti. Alkuperäisten Billboardin numeroiden hankkiminen vähänkään laajemmassa mitassa omaan kokoelmaan lienee sen sijaan ollut useimmille niistä kiinnostuneille lähinnä utopiaa. com/books?id=GgwEAAAAMBAJ En itse asiassa tiedä miksi aloitusvuosi on juuri tämä, ja saattaa olla, että tarjolle on jossain vaiheessa tulossa vieläkin vanhempaa materiaalia. Sopimuksen käsittely on vielä kesken, eikä sen läpimeno ole kirkossa kuulutettua, mutta toteutuessaan se mullistaisi merkittävästi koko kirjankustannusalan pelisääntöjä. Gartin julkaisuja Suomessa saanut ainakin Goofinista, mutta Gart on valitettavasti lopettanut kustannustoimintansa, ja osa First Pressings -kirjoistakin alkaa olla jo lähes mahdottomia hankittavia. Google Books -palveluun (http://books. Esim. Ilmeisesti lehden omistajat ovat päätyneet siihen, että lehden ja sen julkaisemien hittilistojen brändin rakentaminen on tärkeämpää kuin vanhojen numeroiden lukuoikeuksien lisensioinnista mahdollisesti saatavat tulot. Nähtäväksi jää, miten hyvin suurten yleisöjen tavoittaminen lopulta onnistuu - tällä hetkellä Billboard.comin arvioidaan olevan vasta webin 24. Hämmästyttävintä koko jutussa taitaa kuitenkin olla se, että aineisto on - ainakin tällä hetkellä - aivan vapaasti luettavissa aina vuosikertaan 2008 saakka. haku termeillä "Major Lance" ja "Okeh" vie ensimmäiseksi Robert Pruterin "Chicago Soul"kirjan sivuille, kun taas haun "Professor Longhair" kautta pääsee lukemaan mm. on antanut Googlelle luvan painettujen lehtien julkaisemiseen omassa palvelussaan, eli ne ovat verkossa tältä osin aivan laillisesti. Billboardilla oli toki ollut jo pitkään omakin web-saittinsa, mutta suurin osa sen sisällöstä (mukaan lukien täydelliset versiot hittilistoista) oli aiemmin rajattu vain maksaville asiakkaille.
vuodelta etenkin rhythm & bluesiin liittyviä uutisia, levymainoksia ja uusien julkaisujen listauksia sekä Billboard- että Cash Box -lehtiä hyödyntäen. Kustantajien kannalta taustamotivaationa aineistojen antamiseen Googlen käyttöön on tietysti toive siitä, että Google-haun kautta kirjan ääreen päätyneet tiedonhakijat innostuisivat saman tien ostamaan myös koko teoksen.
Vanhat numerot verkkoon
Suomessa Billboardin vanhoja numeroita on tähän asti päässyt lukemaan ainoastaan Kansalliskirjastossa, jonne vuosikerrat 1945-1960 on hankittu jo vuosia sitten mikrofilmikopioina. Tähän viittaavat myös tuoreet uutiset siitä, että Billboard avaa koko Hot 100 -listan vapaasti käytettäväksi, ja pyrkii suuntaamaan omia verkkopalveluitaan musiikkibisneksen sisäpiiriläisten lisäksi yhä enemmän myös tavallisille musiikinharrastajille. Taustalla vaikuttavat varmasti musiikin verkon kautta tapahtuvan levityksen yleistymiseen liittyvät laskelmat: Perinteisen levybisneksen ajautuessa epävakaaseen tilaan myös nykyisen Billboardin kaltaisen lehden elintila saattaa pienentyä, ja se joutuu miettimään rooliaan uudestaan. Tekijänoikeudet ovat tietysti hankkeen ilmeinen kompastuskivi, mutta tältäkin osin Google on pyrkinyt nopeasti eteenpäin, ja viime syksynä julkistettu alustava sopimus amerikkalaisten kirjailijoiden ja kustantajien etujärjestöjen kanssa mahdollistaisi toteutuessaan sen, että Google saisi tarjota ainakin amerikkalaisille yleisöille myös tekijänoikeuden alaisia teoksia ilman että sen täytyy neuvotella erikseen niiden kaikkien käyttöoikeuksista. Kansalliskirjastolla olisi itse asiassa myös melko laaja kokoelma Billboardin painettuja numeroita 1960-luvulta ja tuoreemmiltakin vuosikymmeniltä, mutta niitä ei valitettavasti tällä hetkellä löydy kirjaston tietokannasta, eli lehtien tilaaminen lukusalikäyttöön on käytännössä hankalaa. Tieto digitoidun aineiston olemassaolosta alkoi kiertää musiikkifanien blogeissa ja keskustelupalstoilla joskus huhtikuun tietämissä. The History of Rhythm & Blues" -kirjasarja, joka kattaa vuodet 19501959. Rick Colemanin Fats Domino -elämäkertaa ja John Brovenin "Rhythm & Blues in New Orleans" -teosta. Googlen digitoima aineisto on siten kokonaisuudessaan tavattoman laaja, yhteensä yli kaksi tuhatta numeroa ja arviolta kaksi- tai kolmesataatuhatta sivua. Kunkin numeron kaikkia sivuja voi katsella kerrallaan myös erillisessä esikatselunäkymässä, jolloin etenkin mainosten bongaaminen nopeasti lehden sivuilta on helpompaa. Näihin keskimäärin noin puolentoista sadan sivun pituisiin kirjoihin on koottu kultakin
Verkkomaailman haasteita
Billboard-lehden vanhojen vuosikertojen ilmestyminen Google Books -palveluun tapahtui koko lailla yllättäen ja ilman suuria fanfaareja. vuoden 1942 ensimmäinen numero löytyy seuraavasta (valitettavasti vähän kryptisestä) osoitteesta: http://books.google. Osa Google Booksin aineistoista on ladattavissa omalle koneelle tulostuskelpoisessa pdf-muo-
· 4 - 2009
- 10 -. Nyt Google Books siis tuo suomalaistenkin musiikinharrastajien ulottuville alkuperäiset Billboardin numerot peräti vuosikerrasta 1942 alkaen. Artikkelien tallentaminen ja tulostaminen on sen sijaan hankalampaa, sillä ainakin toistaiseksi se onnistuu vain siten, että kaappaa koko näytön kuvan, siirtää sen kuvankäsittelyohjelmaan ja tallentaa/tulostaa haluamansa osat sen kautta. Jyrki Ilva
V
Billboard -lehden vanhat vuosikerrat
Billboardin nykyinen kustantaja Nielsen Business Media Inc. Nettihuutokaupoissa vanhoja lehtiä liikkuu kyllä kohtuullisen paljonkin, mutta yksittäisten 1950-1960-luvun Billboard- ja Cash Box -lehtien hinta on liikkunut viime aikoina (numeron sisällöstä ja kunnosta riippuen) jopa 50-100 taalan haarukassa, joten lehtien kerääminen alkuperäisformaatissa vähänkään kattavammin vaatisi jo aikamoisen pinon dollareita pesämunaksi. Vaikka painetuissa kirjoissa toki on edelleen puolensa, Googlen palvelun kautta pääsee kuitenkin nopeasti hyvinkin pätevien lähdeteosten äärelle. Digitoiduissa vuosikerroissa on tosin edelleen jonkin verran aukkoja, joita Google kuitenkin näyttää paikkaavan hyvää vauhtia. Palvelun kautta voi tehdä hakuja teosten sisällöstä, ja jos kustantaja on antanut luvan, myös kirjojen sisältöä pääsee lukemaan pitkät pätkät, usein niin että välistä puuttuu jonkin verran sivuja. Esim. Yksittäisiä numeroja voi kelailla läpi mikrofilmin tapaan sivu kerrallaan yhtenä pötkönä, ja niitä pystyy tarvittaessa zoomaamaan joko suurempaan tai pienempään kokoon, mikä onkin Billboardin suuren sivukoon vuoksi hyödyllinen ominaisuus. suosituin musiikkisaitti, eli tekemistä riittää.
erkon kautta pääsee tätä nykyä käsiksi jo niin moniin erilaisiin aineistoihin, ettei juuri mikään uutuus enää oikein jaksa innostaa.Tässä on kuitenkin vaihteeksi poikkeus: Lähes kaikki legendaarisen Billboard-lehden vanhat numerot vuosikerrasta 1942 alkaen ovat olleet keväästä lähtien saatavilla Google Books -palvelun kautta. Google on digitoinut painetut lehdet, joiden sisällöstä voi tehdä hakuja ja joita voi myös selailla vapaasti.
Google digitoi kirjat ja lehdet
Google käynnisti vuonna 2004 tavattoman kunnianhimoisen hankkeen, jonka tavoitteena on ollut alusta lähtien "kaiken" maailmassa julkaistun kirjallisuuden digitoiminen ja tuominen verkon kautta saataville ja tietysti myös Googlen kautta haettavaksi - ainakin niiltä osin kuin se tekijänoikeuksien puolesta on mahdollista
Listoja koottiin nimenomaan levy-yhtiöiden, jakelufirmojen, jukebox-operaattorien ja radioasemien akuutteja tarpeita varten, eikä niillä todennäköisesti ajateltu olevan mitään sen pysyvämpää arvoa. Vaikka arviot ovat lyhyitä ja yleensä hyvin kaavamaisia, oma viehätyksensä näissä kuitenkin on, ja arvioitavien levyjen joukossa on toki klassikoiden lisäksi paljon sellaistakin kamaa josta ei ole koskaan kuullutkaan. Toisaalta on kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei listoja etenkään vielä 1950-luvulla tuotettu siinä tarkoituksessa, että ne jossain vaiheessa olisivat musiikkifanien ja tutkijoiden tulkitsemaa Jumalan sanaa. Lehden levyarvioissa tärkein pointti oli yleensä se, miten hyvin levy soveltuu radiosoittoon tai jukeboxiin tai miten hyvin se tavoittaa ostajat. Etenkin 1960-luvun Billboard-lehdissä värikkäät ja näyttävät mainokset kompensoivat mukavasti sitä, että lehden jutut ja listat ovat toisinaan vähän kuivakkaa luettavaa. Merkittävä osa kunkin numeron sisällöstä koostuu levy-yhtiöiden, musiikkikustantamojen ja muiden musiikkibisneksen toimijoiden mainoksista. 1950-luvun puolivälissä r&b-hiteistä tehtyjä valkoisia cover-versioita mainostettiin jatkuvasti koko sivun mainoksilla, kun taas originaalilevytykset joutuivat yleensä tyytymään selkeästi vähempään näkyvyyteen. Samalla lehti kuitenkin valottaa myös itse musiikin tuotanto-olosuhteita, markkinointia ja eri musiikkityylien suosioon liittyviä trendejä aivan toisesta näkökulmasta kuin faneille suunnatut julkaisut, jotka olivat pitkälle 1960-luvulle muutenkin pääosin hyvin köykäistä kamaa. Vaikkei lukemisesta siis varsinaisesti pulaa olekaan, Googlen palveluun toivoisi Billboardin jatkoksi toki muitakin keskeisiä musiikkilehtiä. Kyseessä on toki nimenomaan musiikkibisnekselle suunnattu ja musiikkibisnestä käsittelevä lehti, eli musiikkiin suhtaudutaan sen sivuilla ensisijaisesti kauppatavarana, ei niinkään esteettisenä ilmiönä. Billboard seuraa yleensä varsin tarkkaan uusia levyjulkaisuja, firmojen perustamisia, levyyhtiöiden ja kustantamojen henkilövaihdoksia, uusia sopimuksia, oikeudenkäyntejä ja muita kiistoja sekä muitakin musiikkibisneksen arkiseen elämään liittyviä uutisia. Myös pop-markkinoille pyrkineet pienemmät yhtiöt saattoivat satsata näyttäviin mainoksiin. Alkuperäinen Cash Box-lehti meni nurin vuonna 1996, mutta sen toimintaa on kuitenkin yritetty melko vaatimattomalla menestyksellä käynnistää uudelleen verkossa (http://cashboxmagazine.com). Sivustolle on myös siirretty Randy Pricen vanhoista Cash Box -lehdistä poimimat pop-listat 1950-luvun alusta lähtien. Suuret levy-yhtiöt (1950-luvun alkupuolella RCA Victor, Columbia, Decca, Mercury, MGM ja Capitol) tai sellaisiksi pyrkivät mainostavat omia julkaisujaan usein jopa useiden aukeamien pituisilla mainoksilla, pikkumerkit sen sijaan ovat yleensä - mutteivät aina - säästeliäämpiä palstamillimetreissään. Välillä lehti julkaisi myös jonkin verran laajempia artikkeleita ja teemakokonaisuuksia, joissa se pyrki kartoittamaan esim.
teknologiaan ja julkaisuformaatteihin liittyvien muutoksen vaikutuksia tai toisinaan myös itse musiikkiin liittyviä trendejä. Esim. Vaikka Billboardin mainokset oli suunnattu tavallisten kuluttajien muodostaman suuren yleisön sijasta ammattiväelle, ne heijastelevat kuitenkin yleisempiä mainosten estetiikassa tapahtuneita muutoksia. Niin hauskoja ja hyödyllisiä apuvälineitä kuin erilaiset listaopukset ovatkin, kannattaa silti pitää mielessä, että pelkästään niihin tukeutumalla saa helposti liian yksioikoisen ja ongelmattoman kuvan musiikillisesta menneisyydestä.
Uutisia, artikkeleita, levyarvioita, mainoksia
Listojen lisäksi jokaisessa Billboardin numerossa on myös runsaasti muutakin mielenkiintoista sisältöä. Siinä missä fanijulkaisujen sivuilla rakennettiin artistien tähtikuvaa, Billboardin kaltaisen ammattilehden sivuilla sankareita olivat pikemminkin levypomot, managerit, kykyjenetsijät ja myyntimiehet. Erilaisia yhteenvetoja ja tilastoja julkaistiin usein etenkin vuodenvaihteen tienoilla, jolloin käytiin läpi edellisen vuoden antia ja pohdittiin samalla tulevaa. Parhaan esimerkin tästä tarjoaa Randy Woodin Dot-merkki, joka periaatteessa oli indie-yhtiö,
mutta joka käytti etenkin 1950-luvun puolivälin jälkeisinä vuosina jatkuvasti tavattoman paljon palstatilaa omien pop-markkinoille suunnattujen ja tuolloin erittäin hyvin menestyneiden julkaisujensa (suurimpana tähtenä tietysti Pat Boone) markkinointiin. Vuonna 1942 perustettu Cash Box oli alun perin jukebox-operaattoreille suunnattu julkaisu, mutta 1940-luvun loppua kohden se pyrki laajentamaan kohderyhmäänsä ryhtymällä julkaisemaan myyntilistoja ja kirjoittamalla jukeboksien lisäksi myös muusta musiikkibisneksestä. Siinä missä 1950-luvun mainokset ovat usein varsin mielikuvituksettomia usein vain artistin kuva ja tuoreimman julkaisun nimi 1960-luvun puoliväliä kohti niistä alkoi vähitellen tulla sofistikoituneempia.Väriä hyödynnettiin useammin, kuvitusta käytettiin rohkeammin ja myös mainosten teksti muuttui hienovaraisemmaksi.
Lisää luettavaa
Huomaan keskittyneeni tässä jutussa lähes tyystin 1950- ja 1960-luvun Billboard-lehtiin, jotka olivat itselleni jo entuudestaan tuttuja, mutta eiköhän sekä vanhemmista että myöhemmistäkin lehdistä myös löytyisi yhtä ja toista kiinnostavaa, jos niitä joskus vain ennättäisi selailemaan... Etenkin 1950-luvun puolivälissä julkaistuja rhythm & blues -sinkkujen arvioita selaillessa tuntuu ensiksi siltä, että arvioijat onnistuivat aika hyvinkin poimimaan tulevat klassikot levyjulkaisujen joukosta arvioitaviksi, mutta toisaalta tuon ajan r&b-listoja lukiessa selviää kyllä nopsaan, ettei noilla listoillakaan oikeastaan juuri muita levyjä ollut kuin pelkkiä tulevia klassikoita... Ensimmäisenä mieleen tulee luonnollisesti sen pitkäaikainen rakas kilpailija Cash Box, joka on kokemukseni mukaan ainakin r&b-harrastajan näkökulmasta usein jopa Billboardia mielenkiintoisempi. Mutta mainosten koon ja näyttävyyden väliset erot kertovat silti omaa kieltään siitä, miten suuri status- ja kokoero pop- ja r&b- tai kantri-levyjen markkinoilla vielä 1950-luvulla oli. Tämä näkyy myös lehdessä käytetyssä kielessä, jossa viljellään surutta alan toimijoiden käyttämiä slangiilmaisuja. Etenkin Cash Boxin r&b-listojen pohjalta koostettu hakuteos (George Albert & Frank Hoffman: "The Cashbox Black Contemporary Singles Charts 19601984", Scarecrow Press, 1986) sisältää aivan karmaisevan määrän virheitä ja käsittämättömiä toimituksellisia ratkaisuja. Mahdollista Googlen ja Cash Boxin oikeudenomistajien välistä diiliä odotellessa lehden vanhoja numeroita pääsee selailemaan ainakin Kansalliskirjastossa, jonka kokoelmista löytyy kohtuullinen annos 1960- ja 1970-lukujen Cash Box -lehtiä.
opas vapaan säestyksen saloihin eli sointumerkeistä soittamiseen ovh 31e, sisältää CD-levyn bluespohjainen kitaransoiton oppikirja ovh 31 e, sisältää CD-levyn Tsekkaa muut tuotteemme netistä www.geocities.com/ediside/ T:mi Edis Ide 017-361 2234 / 050-5610774 ediside@luukku.com
Kiipparin Pianokirja
Aiotko Rock-kitaristiksi
· 4 - 2009
- 12 -. Arviot olivat yleensä sävyltään pikemminkin toiveikkaita kuin kovin kriittisiä (osin jo senkin vuoksi, etteivät lehdessä mainostavat levy-yhtiöt hermostuisi), mutta levyjen saamat pisteytykset ja se mitkä levyt viikoittaisten julkaisujen joukosta nostettiin esiin kertovat kuitenkin arvoasetelmista. sanoa esim. vastaavista Cash Boxin listadatan pohjalta tuotetuista teoksista. Siinä missä suuret levy-yhtiöt mainostivat jatkuvasti Billboardissa, Cash Box joutui haastajana ja altavastaajana tukeutumaan enemmän indie-levy-yhtiöihin, joille se myi mainostilaa Billboardia halvemmilla hinnoilla. Pienimmät paikallista tai johonkin suppeamman yleisön suosimaan genreen rajoittuvaa menestystä tavoittelevat firmat saattoivat samaan aikaan joutua tyytymään tulitikkuaskin kokoiseen mustavalkoiseen mainokseen jossain sivun alanurkassa. Toisaalta pienempienkin levyyhtiöiden pomot saivat lehden ajankohtaisjuttujen haastattelunpätkissä välillä tilaisuuden kehua retostaa sitä, kuinka hyvin heidän tuoreimmat julkaisunsa kulloinkin kävivät kaupaksi