Bluesin valtatiellä The Funk Brothers Sweet Soul Music Everly Brothers Leiber-Stoller-Coffey Butterfly Records Bonnie Raitt Eric Bibb Yhä jytisee Niko ja Kim Havana Black Blues Live! Blues & Roots Blues News: - Bay Area - Chicago - England ...sekä CD & DVD -arvioita
N:o 239
(= 5 - 2009) Hinta 6,50
197301-09-05 ISSN 0784-7726
Elokuussa kuopiolaisen Blueswiren jo lämmitellessä yleisöä oli minulla tilaisuus vaihtaa muutama sana kitaristien Niko Riipan ja Kim Vikmanin kanssa. Niko: Itse asiassa se haittaa vielä tänäkin päivänä. K: No nyt kun sä mainitsit, niin kyllä se oli ensimmäisinä vuosina vähän sellaista, että katteli ylöspäin ja olin vielä ujompi kuin nyt. K: Aluksi olivat ihan nämä suomalaiset bändit. Totta kai nämä suomalaisetkin ovat jättäneet isot jäljet; Raittisen Eero, Pepe Ahlqvist ja Jukka Tolonen... Silloin kun on vierailija, niin meillä on kakkos- ja kolmoskitarat. Mielestäni kitara on kuin lapio, se on käyttöesine. E: Lisälaitteet. E: Niitä ostetaan kuin leikkikaluja, sitten niihin kyllästytään ja ne unohtuvat kaapin nurkkaan. Robban hoiti sitten nämä asiat loppuun. N: Ei, sitä ei voi ajatella. Elokuun 7. Alussa se oli poppia ja rockia, Hanoi Rocksia, Bruce Springsteenia ja Whitesnakea. Eija: Ette ainakaan minun kuullen ole soittaneet sitä keikalla. He ovat niin erilaisia, jotain aina jää selkärankaan... Kuuntelen kyllä ihan laidasta laitaan, viime aikoina näitä singer/ songwriter -juttuja lähinnä, mitä tulee Jenkkilästä - ja folkkia, vähän jazziakin. Telecasteria olen käyttänyt viime vuosina eniten, tällä hetkellä käytössä on Les Paul. Oikeastaan mulla on kaksi eri pedaalia jota sooloissa käytän, tremolo ja Bossin Blues Driver, joilla periaatteessa nostan vain volaa. Parin viikon jälkeen mulla oli olkapäät niin kipeänä, että yksinkertaisesti jouduin vaihtamaan hihnan oikealle olkapäälle ja soitin loput keikat sillä tavoin. Soittaminen lähti alkuun siitä, kun näin Jimi Hendrixin jostain Seurasta tai Apu-lehdestä ja sitten TV:stä. Tottakai haluaisin jonkun vintage-Straton tai Telen, mutta se idea hukkuu, jos pitää koko ajan varoa ja katsoa kitaran perään. Eija: Kim on jäänyt kuuluisuudessa hieman Nikon varjoon, siitäkö lempinimi Hiding. Myöhemmin Phil Guy kertoi, että ennen he kutsuivat niitä gunslingereiksi, koska kitara roikkui kuin ase. Pitää soittaa dynaamisesti ja sen musiikin mukaan. K: Taisin olla 10 tai 11, kun sain joululahjaksi Landolan akustisen kitaran. Nykyään se on niin luonnollista, että meillä hyppää joku solisti sisään ja biisithän on yleensä aika samankaltaisia. K: Tällä hetkellä minä en käytä mitään. K: Mulla on Telecaster ja muita Fendereitä, Danelectro, Flying Finn ja Tokai Les Paul. N: Alettiin rundaamaan sellaisen norjalaisen kaverin kun Hungry Johnin kanssa, se meidät ajoi tähän toimintaan. Kuopion keikkojen välillä bändi kierteli Espanjassa Eddie Kirklandin kanssa. Sen jälkeen kuuntelin
W
entus Blues Band vieraili tänä kesänä Kuopiossa peräti kaksi kertaa muutaman viikon sisällä. 12-vuotiaana minä päätin, että ryhdyn kitaristiksi. Tärkein asia on se musiikki, siihen pitää keskittyä. K: Ne oli aika lähekkäin... Eija: Sinulle tapahtui talvella lasketteluonnettomuus. Hiding, joo - se on hyvä nimi, kun sellainen biisikin on kun "Hide Away". Mutta henkilökohtaisesti suurista staroista Louisiana Red oli ensimmäinen, joka teki vaikutuksen, siihen bluesiin upposi ihan kunnolla. K: Mä kyllä lisäisin vielä, että minä ja muutkin bändissä ovat kyllä hirveästi oppineet näistä vierailevista artisteista. E: Mitä kitaroita omistatte. Louisiana Red tavattiin Åmålin bluesfestareilla muistaakseni 1997 ja rupesin juttelemaan hänelle, sitten vaan tiedusteltiin sopisiko hänelle soittaa meidän kanssa. Niko, pidät siis Squieria riittävän hyvänä aitoon Fenderiin verrattuna. Meille oli kivointa, kun sai improvisoida ja soittaa pitkiä biisejä.
· 5 - 2009
- 10 -. Sähkökitara on työväline. Olin kumpumäessä ja väistelin yhtä tyttöä. Se on ihan sama ollaanko Kim ja minä kahdestaan. Oman persoonan korostamiseen ei saa sortua... E: Olette saaneet paljon arvokasta ja harvinaista oppia vanhoilta blues-staroilta. E: Tutiseeko housut kun on joku Mike Taylor vieressä kitaran varressa. Edessä oli pieni kumpu ja kun satoi lunta, niin en nähnyt että se olikin hyppyri. N: Niin, ja Jumala antoi meille kaksi korvaa ja yhden suun, tärkein väline musiikissa on korvat. Nikohan käyttää Squieria ja Danelectroa, Kim Tokai Les Paulia. K: Joo, sitä minä harrastin pari vuotta. Sitä on nyt muokattu ja modifioitu, sehän on oikeasti hyvä soitin ja edelleen mun ykkösvaihtoehto. Molemmathan ovat Wentuksen alkuperäisiä jäseniä.
Eija: Niko, sinulla on aika erikoinen tapa pitää kitaran hihnaa oikealla olkapäällä, mistä se juontaa juurensa. Mulla on vain 40-wattinen Fender Vibrolux Reverb -putkivahvistin. Jazzia ei ihan jaksettu soittaa, blues oli lähempänä. Lavalla on se ongelma, kun meillä on kaksi kitaraa ja piano ja soitan aika dominoivia komppeja, niin volumea pitää saada vähän nostettua sooloissa. N: Aluksi oli Peter Green, Led Zeppelin, ZZ Top. Ensin se oli vähän vaikeaa, mutta sitten huomasin, että tietyt jutut toimii helpommin sillä tyylillä ja jatkoin samalla lailla. Sitten on tamperelaisen Matti Nevalaisen rakentama Flying Finn ja Danelectro. päivä Kuopion matkustajasatamaalueella sijaitsevassa Albatrossissa bändi soitti yksin ja hyvin upposi blues savolaisiin. Nykyään se on ollut akustista bluesia, lähinnä deltaa. Peräniemen Kasinon konsertissa (17.7.) vierailijana oli myös Sven Zetterberg. N: Siinä yhdessä vaiheessa tehtiin paljon juttuja eri artistien kanssa. Vähitellen se siirtyi bluesiin... Sitten on virityskone ja Harmonix Reverb, mutta käytännössä soitan ihan vain styrkkarisaundilla, pedaalit vain värittää sitä soundia. Oletko siitä toipunut. E: Missä iässä aloititte ja aloititteko suoraan bluesilla, entäs musiikkiopinnot. Kim: Ei, mutta on sitä joskus jossain jammailtu. Kim: No joo - se voi olla, minä olen sellainen persoona varmaan. N: Nehän järjesti meilläpäin sellaisia jazz-leirejä ja sitä kautta ryhdyttiin soittamaan bluesia, se oli varmaan se suurin syy. Sitten oli myös nämä Zeppelinit. Kyllä niitä efektejä on, muttei ole tullut käytettyä. Kuka oli ensimmäinen. Eija Jauhiainen
Wentuksen Niko ja Kim
Kitarapuhetta
K: Minähän kävin pop-jazz -linjaa Lappfjärdin musiikkiopistossa yhden lukukauden 1980-luvun lopulla, mutta se oli ihan erilaista, ei siellä voinut opiskella bluesia. N: Joo, se oli se eka hyvä kitara, jonka ostin 14-vuotiaana. E: Onko teillä muita esikuvia kuin nämä herrat, joiden kanssa olette työskennelleet. Niko: Meillä oli kymmenen vuotta sitten pitempi rundi ja mulla on ollut tapana jännittää olkapäitä. N: Minun isäni soitti kitaraa, joten aina meillä on ollut kitara kotosalla. Joka kaupungissa missä oltiin, piti joku laite hankkia, etsiä löytyisikö hyvä tremolo, mutta sitä minä en ole vieläkään löytänyt. Tuleeko mieleen ajatus että "han har spelat i Rolling Stones, vad tänker han om mig". Ja sama juttu mulla, kitara on työväline, jonka voi trimmata omalla tavallaan kuhunkin musiikkiin sopivaksi. N: Studiossa en käytä mitään, piuha vaan suoraan styrkkariin