Blues News 5/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

N:o 257 (5/2012) Hinta 6,50 ? 45. vuosikerta MITCH KASHMAR SON HOUSE GREEDY PIG TEXAS OIL Henkilökuvissa: KAPA MONTONEN ja OLLI ONTRONEN Motown-kummajaiset, osa 4: POIKAYHTYEET R&B-tenoristit, osa 7: LEE ALLEN Päivän puheenaiheena: BLUES JA TERVEYS CAROLINA CHOCOLATE DROPS 197301-12-05 ISSN 0784-7726 Juhani Ritvanen in memoriam / Blues News from England / Halpaa Bluesia, osa 3 Sähköistä Bluesia / RootsEspa 2012 / Blues Cruise II / Lahti Blues & Roots 2012
PETE 3 / DORKABILL Y TRION UUSI LEVY ON ENSIMMÄINEN PETEN ALBUMI 10 VUOTEEN. TYMÄKÄSSÄ ?MUSTASSA ROCKABILLYSSÄ? KOHTAAVAT BO DIDDLEY JA JOHNNY CASH. CD / LTD LP / DOWNLOAD ROCK-OLA / BEAUTIFUL ROUGH 28 BIISIÄ KOKO URAN KATTAVALLA KOKOELMALLA, MUKANA NELJÄ UUTTA AIEMMIN JULKAISEMATONTA RAITAA CD THE BLUE CA TS / THE TUNNEL KISSOJEN KLASSIKKOLEVY VUODELTA -92 UUDELLEENMASTEROITUNA, BONUKSENA G-MEN -NIMELLÄ TEHDYN EP:N BIISIT CD. ?THE BLUES HAD A BABY AND THEY NAMED IT ROCK AND ROLL? BLUELIGHT RECORDSIN SYKSYN 2012 JULKAISUT THE BLUE CA TS / BEST DA WN YET BRITTILÄISEN NEO-ROCKABILLYN PIONEERIBÄNDIN ENSIMMÄINEN UUSI LEVY 20 VUOTEEN CD / LTD DOUBLE 10. LP / DOWNLOAD MIKi LAMARR / IN HiGH FiDELITY SUOMIBILLYN KUUMIMMAN UUDEN NAISLAULAJAN DEBYYTTIALBUMI, MUISTA MYÖS KEVÄÄLLÄ JULKAISTU NELJÄN BIISIN 10?EP CD / LTD LP / DOWNLOAD BOPPIN
50 Levytutkailut ................................................................ Preachin. Matkaseura pyöri ympyrää nenä kiinni kaupan kitaroissa, minä tönötin odotellen kaupan ainoalla jakkaralla lähellä myyntitiskiä. ja bongasimme jonossa Jimmie Vaughanin; vaatimattomasti samoissa vaatteissa kuin edellisenäkin päivänä, maitoa, juustoa ja muita arkielossapysymistarvikkeita kärryssään. Mainion keikka- ja tapahtumatarjonnan ohella yksi blues-rootsmaailman syksyn ilouutinen on se, että Länsirannikkomme saa nautittavakseen FBS ry:n kokoaman ja työstämän valokuvanäyttelyn ?Näyttelykuvia blues-Suomesta . Länsirannikon helmi.....................4 Carolina Chocolate Drops .......................................... Huhtikuussa Helsingin Musiikkitalossa esillä ollut näyttely matkaa Turkuun Brinkkalan Galleriaan, jossa se on esillä 30.11.2012?6.1.2013. Joskus on tullut vinkkejä siitä, että olisi mukava lukea toimittajien omia (lyhyitä) muisteloita blues-roots-maailmassa koetuista ?huippuhetkistä. Puoli vuosisataa suomalaisen bluesharrastuksen sielunmaisemaa?. 13 Olli Ontronen . Ilta sujui sitten rattoisasti väitellessä siitä, kumman nimikirjoitus on ?arvokkaampi?; se, joka on saatu fanijonossa Tavastialla, vaiko se, joka on bongattu Austinin supermarketissa kahdenkeskisen jutustelun lomassa. Mukava olisi siis lukea (lyhyitä) muisteloita muidenkin alan harrastajien huippuhetkistä, hetken kantamoisista ja sattumuksista. 36 -3- Halpaa Bluesia, osa 3 ................................................ olosuhteissa. Seuraavana päivänä toisella puolen Austinia olimme penkoneet erään levykaupan läpi noin kahdessa tunnissa ja kaipasimme jotain juotavaa, joten suuntasimme kadun toiselle puolen supermarketiin. Pyytelin aluksi toki vuolaasti anteeksi sitä, että häiritsin herraa arkiaskareissaan (tiedän, tosi keljua), kerroin sitten mistä olen ja sen, että hänet on henk.koht. Päiväohjelmaan Austinissa(kin) kuului tietysti mm. Seuraava omani liittyykin sitten Denmark Streetin soitinkauppaan ja John Paul Jonesiin... Hyvää syksyn jatkoa kaikille . ja spontaanina ihmisenä huomasinkin seuraavassa hetkessä jo koputtavani herraa olkapäähän leveän hymyn kera ?Hi, nice to meet You again?! Jimmie kääntyi vastaten heti leveään hymyyni ja tervehdykseeni. Kiitokset taas kaikille lehden tekoa edesauttaneille! Kuuma festari-tapahtumakesä on takana, mutta kiinnostavat alan aktiviteetit jatkavat voittokulkuaan syksynkin kuluessa; tapahtumatietoja löytyy kattavasti mm. Työn raskaan raatajat....................... vuosikerta / Volume 45 Ilmestyy 6 kertaa vuodessa / Issued bi-monthly Julkaisija / Publisher: Finnish Blues Society (FBS ry) PO Box 257, 00531 Helsinki, Finland Vastaava päätoimittaja / Editor-in-chief: Maiju Lasola maiju59@hotmail.com + 358 (0)50 356 4102 Toimituskunnalle ja ilmoitusten jättäjille: Tekstit ja ilmoitukset BN-numeroon 6/2012 oltava toimituksessa viimeistään 23.11.-12! Blues Newsin vuositilaus 2012: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm Aarno Alén (tai postilokeroon) aarno.alen@saunalahti.fi + 358 (0)50 544 8399 Hinta 38 euroa. levy- ja kitarakauppojen kiertely. 45 BN käy keikoilla ........................................................... 2012: N:o 1/12: vko 08 N:o 3/12: vko 25 N:o 5/12: vko 43 N:o 2/12: vko 18 N:o 4/12: vko 36 N:o 6/12: vko 51 5 - 2012 ?. Tie juurille ................................. 32 Son House . . ja olkaahan edelleen kiltisti! Maiju Lasola FBS ry:n SYYSKOKOUS (valitaan yhdistyksen hallitus ja hallituksen puheenjohtaja vuodelle 2013 ym.) sekä PERINTEISET PIKKUJOULUT yhdistyksen ?läävässä. Rauman suunnalta sain hiljattain viimeisen kannustuspotkun kertoa erään omista highlighteistani julkisesti BN:n sivuilla: Syksyllä 2009 reissasin kolme viikkoa USA:ssa, matkaseurana yksi basisti ja kaksi kitaristia. 19 Blues ja terveys ............................................................ Astuttuamme sisään erääseen postimerkin kokoiseen kitarapajaan bongasimme välittömästi Jimmie Vaughanin heittämässä rennosti läppää omistajan kanssa. (Suonionkatu 6) lauantaina 24.11. 15 Texas Oil ........................................................................ Tämän alustuksen jälkeen innostuimme vaihtamaan ajatuksia puolin ja toisin; Jimmie kysyi kiinnostuneena road tripistämme, syitä siihen, Suomesta (vaikutti hieman epätietoiselta siitä, että olisi joskus soittanut Suomessa) jne. J. ansiokkaalta www. blues-finland.com -sivustolta. The Blues............................ bongattu keikalla mm. 43 Muddy Lee Makkonen (V. rates): 1/4 sivu mv (1/4 page b/w) 1/3 sivu mv (1/3 page b/w) 1/2 sivu mv (1/2 page b/w) 1/1 sivu mv (1/1 page b/w) 1/2 sivu väri (1/2 page col) 1/1 sivu väri (1/1 page col) 100 eur 130 eur 180 eur 290 eur 220 eur 350 eur Tässä numerossa avustivat: Honey Aaltonen, Marko Aho, Aarno Alén, J-P Berg, Norman Darwen, Harri Haka, Pete Hoppula, Pekka Isomäki, Juha Jaakola, Eija Jauhiainen, Marko Junttila, Pauli Kallio, Timo Kauppinen, Kari Kempas, Jari Kolari, Jermu Korhola, Piia Leino, Miranda Lindqvist, Riku Metelinen, Seppo Niinikuru, Pertti Ñurmi, Mikke Nöjd, Aimo Ollikainen, Stéphane Pellennec, Ville Pirinen, Markku Pyykkönen, Elina Rantalainen, Jarkko Ravi, Jorma Riihikoski, Jussi Ronkainen, Pasi Rytkönen, Pirjo Salminen, Jarmo Santavuori, Erkki Sironen, Pekka Talvenmäki, TT Tarkiainen, Vesa Walamies Etukansi: Carolina Chocolate Drops © Julie Roberts / Nonesuch Records Painopaikka: Lönnberg Paino Oy, Helsinki Käsissänne on jälleen mojova lukupaketti Blues Newsia, sen parissa on toivoaksemme hyvä viihdyttää itseään syksyn pimenevinä iltoina ja päivinä. Sadasosasekunnissa ajattelin; ?This is faith. Automatkamme suuntautui Texasiin, Louisianaan ja Mississippiin, Austinin ollessa näin ollen toki yksi vähän pidemmän stopin kohde. Seurasi kommentti ?on mullakin Jimmien nimmari, sain sen Tavastian keikan jälkeen, puoli tuntia jonotettuani.. Jossain välissä tempaisin laukustani basistisiippani hetkeä aiemmin levykaupasta ostamansa Jimmien levyn, herra vetäisi siihen nimmarit ja erilliselle paperilapulle vielä henkilökohtaiset toivotukset. Kuultuaan kertomukseni kohtaamisesta (market-seurani naureskellessa vieressä tempaukselleni), olin huomaavinani kasvojen värinsä hieman vaihtuvan ja ilmeensä muuttuvan totiseksi. muistakin kuin vain niistä keikkakokemuksista. 20 Motown-kummajaiset, osa 4: poikayhtyeet ........ Tekstejä tuli tällä kertaa niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet vakiosivumääräämme eli 68 sivuun, joten BN:n tämän vuoden kuutosnumeronkin kehittely on jo päässyt hyvään alkuun. Lokakuussa 2012 BLUES NEWS Blues- ja juurimusiikin lehti www.bluesnews.fi 45. 46 Blues News from England ......................................... Tilaukseen sisältyy 6 lehden sekä FBS ry:n jäsenyyden lisäksi vapaa julkaisuoikeus tekstimuotoisille pikkuilmoituksille. Ilmoitushinnat (ad. Kallio) ....... Jimmie lähti ja hetken kuluttua mekin, vaikuttuneina staran näkemisestä sattumalta livenä näinkin ?intiimeissä. Väistämättä kuulin, että Jimmie oli hakemassa korjattavana ollutta kitaraansa. Häveliäänä suomalaisena en tietenkään avannut suutani, saati lähestynyt staraa, kunhan vain parin metrin päästä leiskautin hymyn aina kun hän puolestaan hymyillen otti meikäläiseen katsekontaktin tietoisena siitä, että kuulin kaiken läpänheittonsa. Kaverikuvaan en sentään pyytänyt ? joku roti minullakin! Erosimme hyvässä hengessä vilkutellen puolin ja toisin. Toinen seurueemme kitaristeista oli jäänyt levykauppaan siksi aikaa, kun me muut kävimme supermarketissa (kaksi tuntiahan on tunnetusti eräille meistä liian lyhyt aika yhden levydivarin katsastamiseen). Tavastialla vuonna nakki about 30 vuotta sitten jne. 11 Greedy Pig . 26 R&B-fonistit, osa 7: Lee Allen .................................... 51 Blues Newsin ilmestymisaikataulu v. Suomibluesin uudistaja............... Pirinen . 16 Juhani Ritvanen 1948?2012 .................................... Ostokset kerättyämme asetuimme noin kilometrin pituiseen kassajonoon . 41 Sähköistä bluesia ....................................................... klo 17 alkaen. Tervetuloa sankoin joukoin! Sisällysluettelo Mitch Kashmar . 8 Kapa Montonen
-albumi keräsi kehut blueslehdissä ympäri maailman, kuten seuraavakin julkaisu ?Wake Up And Worry?. 5 - 2012 -4- © Delta Groove Records MITCH KASHMAR. 1960) tuli yleiseen tietoisuuteen Pontiax-yhtyeen taitavana laulaja-harpistina. Hiljaisella kaudella 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Mitch julkaisi omalla nimellään yhden omakustanteen. Vuonna 2005 Kashmar sai levytyssopimuksen länsirannikon johtavan blueslevy-yhtiön Delta Grooven kanssa. Nyt Mitch saapuu lokakuussa kolmannen kerran Suomeen ja esiintyy T. Länsirannikon helmi! K alifornian Santa Barbarasta kotoisin oleva Mitch Kashmar (s. Leinon bändin kanssa. KARI KEMPAS . Los Angelesiin siirryttyään Kashmar tutustui alan paikallisiin nimiin sekä vielä elossa oleviin blueslegendoihin, joiden rinnalla hän pääsi myös soittamaan. William Clarken kanssa hän teki huuliharppuduetonkin Pontiaxin albumille. Vuonna 1989 ilmestyneen debyyttilevyn myötä hän aloitti laajamittaisemman keikkailun, myös Euroopassa. ?Live At Labatt. taas antoi käsityksen Kashmarin keikkatyöskentelystä. Mitch Kashmar on tehnyt myös sessiomuusikon työtä niin huuliharpistina kuin laulajanakin. Neljä ja puoli vuotta kestänyt pesti funkbändin Warin huuliharpistina poiki yhden live-dvd:n sekä rutkasti kokemusta erityylisestä musiikista. Delta Groove julkaisi vuonna 2010 Pontiax-yhtyeen vinyylin cd:nä kahdella uudella kappaleella varustettuna. ?Nickels & Dimes
Niin sitten vietimme aikaa yhdessä ja tein joitain keikkojakin hänen kanssaan. En ollut ajatellut bändin kanssa muutamalla keikalla 80-luvulla. asiaa enkä ollut huomannut eroa. me olemme mukana. Länsirannikon bluesissa yhteistyö rumpalien ja basistien kanssa on vähän erilaista kuin Chicagobluesissa, eikö niin? . Osasyy on varmaan maantieteessä tai rannikkoalueen avoimessa mentaliteetissa. Meille monille blues- ja muille muusikoille juominen on mieluista. Minäkin olen varmasti juonut osani, ja minun piti tehdä paljon töitä lopettaakseni. Aloitin huuliharpun soiton, kun olin noin 16-vuotias. Muutin Los Angelesiin heti täytettyäni 21 vuotta ja silloin alkoi tapahtua paljon. Liikuin yleensä joidenkin vanhempien kavereiden kanssa ja yksi heistä oli tosi cool. Levyn teon jälkeen kaupoissa näkyi vinyylejä ehkä vielä noin viiden kuukauden ajan. Kyllä, on mielenkiintoista, miten asiat kehittyvät eri lailla eri alueilla. Remasteroimme levyn ja saimme kokoon useimmat bändin jäsenistä ja teimme siihen kaksi uutta kappaletta. Se oli sitä bluesia, jota ensin kuulin. Ostimme paljon levyjä ja kuuntelin paljon Motownin musiikkia. Tästä tuli mieleeni kun näin William Clarken esiinWilliamiin, Rodiin ja Kimiin ja soitinkin sitten heidän tyvän Santa Barbarassa. Sen ansiosta pystyn kiertämään yksin ja puhumaan kitaristeille musiikin termein sekä tekemään sointukaavioita. jota en tosin tavannut . Kyllä, meidän kaikkien kiertävien muusikoiden pitäisi ikääntyessämme osata hellittää vähän ja muuttaa käyttäytymistämme. Silloin tehtiin ensimmäisiä cd-levyjä. . Musiikissa on erilainen svengi, jazzahtavampi ote ja tietysti myös jump bluesia. Länsirannikon bluesilla on mahtavat perinteet 1940- ja -50-luvuilta lähtien ja se jatkuu edelleen. . Kyllä, hän on loistava laulaja ja huuliharpisti. Se tapahtui ennen kun William teki sopimuksen Alligatorin kanssa, minkä jälkeen näin häntä harvemmin, koska hän oli enemmän tien päällä kiertueilla. Kiertue-elämä kävi hänelle raskaaksi? . Monet huuliharpistit esittävät vain toisten huuliharpistien materiaalia. Studiot ja mahdollisuudet olivat kai toisenlaisia 80-luvulla. Lowell oli yksi suosikeistani. Se oli hänen varhaisin kiertueensa Suomessa. Näin kyllä Georgen keikalla, mutta olin liian nuori esiintyäkseni hänen kanssaan. Tapasin Pontiaxin kanssa liian lihavia ihmisiä! kiertäessäni Nighthawks-yhtyeen Mark Wennerin, joka kehui meidän kalifornialaisten soittavan mahLowell Fulson kävi Suomessa William Clarken tavasti kromaattista huuliharppua. Jo lukioaikoina. Kuuntelin usein laulajia, ostin Lou Rawlsin ja jopa Tom Jonesin levyjä ja rakastin laulajia kuten Junior Parker, Bobby Bland ja Johnny Adams. Milloin ryhdyit tekemään omia kappaleita? . Oli hienoa nähdä kaverin soittavan Levystä taisi olla apua keikkojen saamisessa? . Vaikka pidin laulajista, olin itse aika ujo laulamaan. Pistin mieluummin isot aurinkolasit silmilleni, kun aloin käydä baareissa jammailemassa. Santa Barbarassa, jossa teini-ikäisenä asuin, oli yksi Yhdysvaltojen ensimmäisistä bluesyhdistyksistä. Silloin aloin tunnistaa eri alueiden soundin ja rakenteen. Myöhemmin tutustuin niihin vaikutteisiin, joihin 5 - 2012 ?. Jos pidän jonkun tavasta soittaa huuliharppua jossain kappaleessa, voin kokeilla sitä, mutta en kopioi, vaan teen uuden version. Mitä teit ennen Pontiaxia. Aloitin soittamisen 70-luvulla. Kyllä, se on peräisin vinyyliaikakauden loppupuolelta, vuodelta 1989. ajatellaan vaikka tietokoneteollisuutta. Teimme yhdessä kappaleen, jo mainitsemalleni Pontiaxin levylle. Niinpä jouduin laulamaan aivan urani alussa ja myöhemmin opin pitämään siitä. Oliko sinulla noihin aikoihin muita vanhempia tukijoita tai saitko vaikutteita joltakin? . Se oli hauskaa . Vinsonin, Big Joe Turnerin, Lowell Fulsonin, Pee Wee Craytonin ja monta muuta artistia, jotka olivat uransa loppuvaiheessa ja kuulostivat yhä hyvältä. Kuuluuko hän suosikkeihisi? . Ja kasetteja myös. eräänlainen jälleennäkeminen. Pontiaxin levyllä taitaa olla mukana yksi Junior Parkerin kappale. Ensimmäinen instrumenttini oli piano, jota vieläkin soittelen. Pidän siitä ja se auttaa minua ymmärtämään sitä, mitä nykyään teen. Hänellä oli silloin pidemmät kanssaan silloin tällöin. hiukset ja hattu. Vanhemmat kaverit, joiden kanssa soitin, tunsivat Kimin. . He osaavat hommansa. Soitan mielelläni melko yksinkertaisesti ja rytmisesti, jos vain voin, samaan tapaan kuin hyvä jazzrumpali. Storyvillen keikat ovat pitkiä, mutta se on ok . Ystävystyimme sinä iltana ja kävi ilmi, että asuimme melko lähellä toisiamme Los Angelesissa. Niinpä minun ikäisilläni kavereilla oli mahdollisuus nähdä ja kuulla näiden muusikoiden esiintyvän ja tehdä töitä joidenkin kanssa. Tottahan se on, että Amerikka on täynnä vaikutus meihin kaikkiin. Niin varmaan. Muistaakseni säestimme Big Joe Turneria vain muutama viikko ennen hänen kuolemaansa ja laulunsa kuulosti siltä kuin ennenkin hänen esittäessään vanhoja upeita kappaleita. Mutta kun soitan sellaisten muusikoiden kuin Tomin (Leino), Mikon (Peltola) ja Jaskan (Prepula) kanssa, voin todella soittaa, toteuttaa omaa juttuani. Teimme sen Euroopassa belgialaiselle Parsifal Recordsille. Varmasti! Minun on ikävä noita kavereita. Hän esiintyi istuen ja kysyin hänen vaimoltaan tai naisystävältään, missä kunnossa Big Joe on. Milloin hän kävi Suomessa? Wilson . Se on mahtavaa. Koska asuimme samalla alueella, kuulin myös Kim Wilsonista, myyttisestä hahmosta, joka kulki silloin nimellä Goleta Slim ja jonka tapasin vasta huuliharppua vahvistimen kautta. Länsirannikon blues-skene oli mahtava, vaikken sitä silloin oikein ymmärtänyt tai edes ajatellut. Ei voi kuin ihmetellä, mitä musiikille tapahtuu ja mihin se on menossa. Menin sinä iltana klubille ja hän esitteli minulle huuliharppumikrofoninsa, takkinsa ja kaikki. Tutustuin kuitenkin . myöhemmin. Kaikki olivat mahtavia, assa vaikuttivat William Clarke, Rod Piazza ja Kim mutta hän oli erityinen. Sain vastaukseksi, Sveitsin Lucerne Blues Festivaaleilla marraskuussa 2011 että Big Joe kaivaa omaa hautaansa haarukalla ja veitsellä. Milloin aloitit soittamisen? . Meillä oli tapana soittaa aina sunnuntai-iltaisin pienessä baarissa ja hän sanoi eräänä iltana: ?Tänään laulat illan kolme ensimmäistä kappaletta.. Epäonnistuinkin välillä, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen olen huomannut, että voin ottaa drinkin silloin tällöin. Osaan nyt juoda kuin aikuiset ihmiset. Minä soitin niihin aikoihin akustisesti. Se oli kuitenkin George Smithin ansiota. Oli George Smith . jolla oli suuri -5- © Pertti Ñurmi Sain tämän Pontiax-yhtyeen vinyylilevyn (kuvassa viereisen sivun yläreunassa -toim.) 80-luvulla. Oliko se ensimmäinen levytyksesi? Näin George Smithin Lloyd Glennin ja Doug MacLeodin kanssa Tukholmassa vuonna 1982. Se oli hieno show. . Jos huomaan, että muutkin ihmiset pitävät kirjoittamistani lauluista, se on hienoa. Lauleskelitko itse koulussa tai kotona? . Vuosia myöhemmin, kun olin soittamassa Star Board Attitude -klubilla, näin kaverin istumassa pöydässä klubin takaosassa yksinään, aurinkolasit silmillään ja tunnistin hänet lopulta. Länsirannikko on aina ollut edistyksellinen . Ryhdyttyäni matkustamaan huomasin, että joissain osissa maata ei haluttu kuulla yhtään jazzvaikutteista soittoa. kolme suurta, jotka saivat paljon vaikutteita Se oli vuonna 1988, hieman ennen niitä aikoja, George Smithiltä ja jotka myös esiintyivät hänen jolloin Clarke teki ensimmäisen levynsä Alligatokanssaan. Monelle se on todella vaikeaa. Sait paljon vaikutteita Los Angelesin vuosina? . Georgen lisäksi Kaliforni. Kävimme katsomassa yhdistyksen konsertteja katolta, koska emme päässeet sisään. Yhdistys toi kaupunkiin kaikki bluesartistit ja sitä kautta sain ensikosketukseni bluesiin. Se ei ole minun tapani toimia. Näin B.B. Kingiä lukuun ottamatta lähes kaikki 70-luvun loppupuolen esiintyjät. Kyllä, ja ihmiset pitävät vieläkin levystä niin paljon, että remasteroimme sen lisätäksemme siihen bassosoundia. Tapasin Eddie ?Cleanhead. Night Creeper oli yksi ensimmäisistä omista kappaleistani, joka levytettiin. Hän ennusti, etten tule ansaitsemaan elantoani pelkästään huuliharppua soittamalla, vaan myös laulamalla. Hän sanoi minun laulavan aika hyvin. Minä olin vähän nuorempaa polvea. rille. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, jotka soittivat akustista kitaraa. Olimme tavallaan virittäytyneet 60-luvun bluesin kultavuosiin
Kyllä, ja pidän kaikista Chicago-bluesin isoista nimistä. James on 66-vuotiaana edelleen kuvioissa mukana ja kuulostaa yhä mahtavalta. Hän kävi muistaakseni Suomessa ensimmäisen kerran 1980-luvun lopussa Joel Foyn ja eri kitaristien kanssa. . Randyn mielestä siinä piti olla enemmän naisia. Onneksi Randy sai levy-yhtiönsä toimimaan ja sai julkaistua cd:ni, joka vielä käy kaupaksikin. Hänellähän on myös elokuvatuotantoa levyyhtiön lisäksi, eikö totta? . Kyllä, Randy soitti ja sanoi, että nyt sen teemme. Hän laati aikataulun ja toteutimme sen. Ensimmäisen cd:n tein tultuani kiertueelta Venäjältä. Hän toi siihen valtavasti energiaa ja studiossa hän harjoitutti bändin soundin tosi tiukaksi. Valmisteluihin ei ollut paljoa aikaa. Heillä ei ole mitään tekemistä, ja he olivat artisteja alallaan. Jopa minä olen ollut kuvioissa pitkään. Siinä olivat mukana sekä Kid Ramos että Hollywood Fats ja se oli loistava bändi. Myös Delta Grooven julkaisema ?Live At Labatt?-levy onnistui hyvin. Arthur Adams soittaa ja laulaa parilla kappaleella Nickels & Dimes -levyllä. . Se oli kullanarvoinen neuvo. Hän ei taida enää olla kovinkaan aktiivinen sillä saralla, koska elokuvabisneksessäkin on ongelmansa tällä hetkellä. Toisen cd:si Wake Up And Worry kansi on kuin elokuvan kohtauksesta. . Minulla oli vain oma käsitykseni siitä, mitä haluan tehdä. länsirannikon soundi ja musiikki perustuu ja olen ylpeä niistä. muusikot olivat niin hyviä, se toimi. Kannessa pitäisi olla Randyn kuva heidän kanssaan. Saa siis olla kiitollinen, että töitä yleensä on. Junior Parker, Roy Brown ja Wynonie Harris tekivät musiikkia, jossa oli vahva beat. Juttelin juuri yhden valokuvaajan kanssa, jonka kuvia julkaistiin lehdissä ja muuallakin, ja hän kertoi, ettei enää tunne olevansa elossakaan. On mahdollista opetella kaikki nuo hienot soolot . Olen heille paljosta kiitollinen. . Ennen vanhaan keikkailimme ja kamppailimme elantomme eteen. Hänen kanssaan oli hauska soittaa pari kappaletta. Olen hieman epäileväinen kuuluisien muusikoiden lasten suhteen. Minä en tuntenut häntä henkilökohtaisesti, mutta Randy tunsi ja toi hänet mukanaan. Koskaan ei voi tietää, millainen lopputulos on, mutta voi olla varma, että levyn jakelu toimii ja se saa arvosteluja. Arthur laulaa loistavasti kappaleessa Knock?Em Dead. mutta sen jälkeen on kehitettävä oma tyyli. Onneksi ympärilläni oli ihmisiä, jotka sanoivat minulle, että kuulostan hyvältä, mutta en omalta itseltäni ja että minun pitää tehdä omaa juttuani. Olin siis aika hermostunut koko jutusta. Valitsitteko bändin muusikot yhdessä cd:lle? . Näin Fatsin esiintyvän James Harmanin bändin kanssa. Näin Mud Morganfieldin, Muddy Watersin pojan esiintyvän. Hän kuulosti aivan isältään. Tutustuin heidän musiikkiinsa ja soitin sitä nuoruudessani. Onneksi sain muilta huuliharpisteilta neuvon kehittää oman tyylini. . He eivät useinkaan ole kovin hyviä, mutta Mud todella oli. Sellaista musiikkia kai kutsuttiin silloin West Coast -soundiksi. Länsirannikko antoi edistyksellisyytensä ansiosta myös mustille muusikoille kuten Ray Charlesille paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Nämä kaikki asiat vaikuttivat länsirannikon soundin muotoutumiseen. Mistä löysit Freddy Robinsonin? Olet tutkiskellut myös Chicago-bluesia ja sitä esittäviä muusikoita. . Olisin käyttänyt tyttöystäväni kuvaa sekä kannessa että takakannessa, mutta ongelma oli siinä, että samaan aikaan opetin Blues in the Schools -projektin puitteissa koululaisille huuliharpun soittoa ja kauppasin cd:tä koululaisten äideille, jotka olisivat pistäneet minut kolmannen asteen kuulusteluun kuvien johdosta. On kuin isä olisi palannut takaisin. Ajat muuttuvat ja uusia muusikoita tulee esiin. . Minulla on idoleita, mutta en halua olla tunnettu jonain Juniorina, jonkun kopioijana. 5 - 2012 -6-. Koska ?Minulla on idoleita, mutta en halua olla tunnettu jonain Juniorina, jonkun kopioijana.? Karkkilan Sulattofestivaaleilla elokuussa 2011 . Vanha ystäväni Randy Chortkoff, jonka muistan pitkältä ajalta soittamassa huuliharppua ja juoksemassa ympäriinsä, sai vihdoin homman toimimaan ja se on nostanut minut ?kartalle?. Delta Groove on siis edistänyt uraasi ja olet saanut lisää keikkoja sen jälkeen kun cd:si julkaistiin. . Ennen olin aina porukan nuorin. Delta Groove Records on julkaissut nyt useita cd-levyjä niin vanhoilta kuin nuoremmiltakin muusikoilta. . Fatsin soitto todella svengasi. Keskustelimme valinnoista ja saimme bändin kokoon. Randyllä on joskus loistavia, hulluja ideoita. © Pirjo Salminen Hollywood Fatsin jälkeen moderni länsirannikon tyyli levisi kopioituna laajempaan käyttöön? . Elämme merkillisiä aikoja. Valokuvaussessiossa oli hauskaa, mutta kun lähetimme cd:n tyttöystäväni äidille, hän alkoi itkeä. Minulla oli ystäviä, jotka olivat graafisia suunnittelijoita ja valokuvaajia . kuten minäkin tein . ja nyt heidän bisneksensä ovat lopahtaneet. On mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu. Olin juuri festivaalilla, jossa näin kaikki kalifornialaiset muusikot, Kim Wilsonin ja muut. Kyllä, minulla oli ajatuksena laittaa kanteen yksi nainen. jotkut todella hyviä . Olin väsynyt ja pelkäsin kuulostavani huonolta, mutta kaikki sujui hyvin. Koskaan ei voi tietää, milloin työt loppuvat. Olin juuri huuliharppuleirillä Mississippissä ja yksi asia, mitä painotin leirin opiskelijoille oli laulujen tekstien merkitys, vaikka huuliharpun soitossa on paljon mielenkiintoisia teknisiä juttuja opeteltavaksi. Teimme äänitykset parissa päivässä. Kyllä, ajat muuttuvat nopeasti. Minulla oli hyvä tilaisuus seurata, kuinka hän toimi studiossa. Hän on ollut kuvioissa pitkään mukana, ja hän tekee hienoja kappaleita. Blueskuviot ovat muuttumassa, kun vanhat muusikot jättävät meidät.
Randystä oli minulle paljon apua matkan varrella. Koskaan ei siis voi tietää, mitä tapahtuu. Toimisto oli hyvin byrokraattinen. Yksi suurimmista festivaaleista on Portlandissa, jossa minäkin esiinnyn tänä syksynä. . Musiikkiskene on yhä elävä. Ajattelin sykettä ja sitä kuinka selitän asian studiossa oleville muusikoille. Se julkaistiin, emmekä tehneet yhtään sitä koskevaa bisnespäätöstä. Kyllä, olen aina pitänyt Warista ja eräänä päivänä sain yhtäkkiä puhelun Marcukselta, joka etsi uutta kaveria yhtyeeseen. Hän on se kaveri, jota ei näe. Kyllä, paljonkin lyhyitä sessioita, myös huuliharppuosuuksia ?musiikkipankkiin?, josta esimerkiksi mainosten tekijät voivat ?vuokrata?äänitteitä. Bändin hajoaminen oli riitaisa. Tuottaja-muusikko Jerry Goldstein omistaa kaikki oikeudet. Ei, mutta alkaa olla aika keskustella siitä Randyn kanssa ja katsoa, onko hänellä ideoita ja suunnitelmia minun suhteeni. Olen tehnyt paljon sessioita myös laulajana ihmisille, jotka eivät tiedä, että soitan huuliharppua. Stevie Wonder osaa laulaa ja hän pystyy toteuttamaan huuliharpulla kaikki laulunsa hienoudet, taivutukset ja muut . Bluesyhteisö on mielestäni edelleen mahtava. Sanoin kyllä, ettei minulla ole riittävästi omaa materiaalia valmiina ja he ehdottivat Little Walterin kappaleiden mukaanottoa. Se oli mukava keski-iän breikki, koska olin siihen aikaan kyllästynyt markkinoimaan itseäni. en ollut mukana liian pitkään. Sait kokemusta erilaisen musiikin soittamisesta ja erilaisista sovituksista. -7- Mitch Kashmar -albumidiskografia: The Pontiax: 100 Miles To Go (LP: Spitfire [USA]/ Parsifal [Belgia], 1989/CD: Delta Groove, 2010) Crazy Mixed-Up World (Thumbs Up, 1999) Nickels & Dimes (Delta Groove, 2005) Wake Up & Worry (Delta Groove, 2006) Live At Labatt (Delta Groove, 2008) Lisäksi mukana harpistina mm. Kyllä, esimerkiksi Tad Robinson, Sugar Ray ja Curtis Salgado. Neljän ja puolen vuoden aikana sain vain yhteen kysymykseen suoran vastauksen. Niinpä sitten menin töihin käskystä kuin pikkusotilas. Tiesin alusta alkaen, että siitä jäisi minulle hyvät muistot. . Bändissä oli seitsemän henkeä ja lisäksi oli manageri ja kolme työntekijää. Aika näyttää. Tapasinkin hänet muutaman kerran. Dvd on hyvä esimerkki siitä, miten toimisto toimi. Melkein neljä ja puoli vuotta. Se olisi ollut hyvä idea toteuttaa aikoinaan. Joku on laittanut YouTubeenkin videoita noista konserteista. . Ensimmäinen levy, jonka ostin, oli Stevie Wonderin live-LP ?For Once In My Life?. Äänitimme ne studiossa kahdelle raidalle, soitimme ja miksasimme ne samalla. Sinä iltana kun se kuvattiin, emme tienneet kuvauksista. Mikä idea siinä oli?. kappaleista Off The Wall, Rocker, You Are So Fine ja muutamasta muusta. Jotakin kyllä, mutta en usko niitä julkaistavan. Kyllä ja minulla oli tilaisuus esiintyä niistä parissa. Silloin näin kaikki nuo muusikot: Louis Myersin, Daven, Luther Tuckerin, Al Duncanin, Billy Boy Arnoldin, The Acesin ja Jimmy Rogersin. Tribuuttikonsertteja ei kai ole koskaan levytetty? . Se oli kuitenkin hauskaa niin kauan kuin sitä kesti, ja minulla on ikävä bändin muusikoita. bändi. Ei ihme, ettei se toimi. Hölmöilimme kuin lapset. Halusin tehdä tavallisen 12-tahdin bluesin modernimmalla otteella. Toivottavasti pääsen levyttämään ne Delta Groovelle. Delta Groove osaa markkinoinnin. . Tulen tapaamaan Tadin henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran lokakuussa Norjassa festivaalilla. Niinpä teimme biisilistan ja soitimme sen kolmena iltana keikalla harjoitellaksemme laulut. Olen laulanut esimerkiksi 96-henkisen orkesterin kanssa ja joululauluja pienten kuorojen kanssa. Se oli alkuperäinen ajatukseni ja se olisi voinut toimia. elokuvissakin. . Hän järjesteli asioitani ja tiedotti niistä minulle, mutta yhtyeen toimistosta ei ollut yhtään mitään apua. Studioajasta jäi puoli tuntia käyttämättä. Oliko siihen aikaan liikkeellä kaksi War-yhtyettä (War ja Lowrider Band)? . Teimme jokaisesta kappaleesta kaksi ottoa ja päädyimme käyttämään toiset otot. Se oli hauskaa aikansa. En ollut kuullut niitä aiemmin ja kuulostaa siltä kun taustalla soittaisi The Aces. Toivon, että pääsen samalla käymään täällä Suomessa uudelleen. Kuinka monta vuotta olit mukana yhtyeessä? . Lee Oskar oli lähtenyt bändistä vuonna 1989 ja Tex Nakamura oli ollut heidän huuliharpistinsa 16 vuoden ajan. Kyllä, ja näkyihän sen nimi lopputeksteissäkin. ja hän soittaa melodian lähellä. Keneltä muilta olet saanut vaikutteita ja keitä laulajia ihailet? . Hyvä kysymys, ei tietääkseni. Siellä on joku risteily. Yhtyeen bisnesjohdon tyyppejä en ikävöi. Oletko levyjen keräilijä? . Hän tekee kaikki päätökset ja ratkoo ristiriitoja. levyillä: The Mannish Boys: Big Plans (Delta Groove, 2007) Mike Zito: Today (Delta Groove, 2008) War: Greatest Hits Live (Avenue CD/DVD, 2008) Candye Kane: Superhero (Delta Groove, 2009) 5 - 2012 ?. On hyvä kokeilla erilaisia juttuja ja se oli todella hauskaa. Bändi oli minulle hieno kokemus, mutta ei paljon muuta kuin työ. Minäkin sain joltain livenauhoja Little Walterin esiintymisistä, ennen julkaisematonta materiaalia mm. Into A Darkness tai Fire On A Bayou, joka on Neville Brothersien biisi. En olisi koskaan uskonut tekeväni sellaista, mutta minun käskettiin sanoa kyllä. Kyllä, Delta Groove, Alligator ja Severn ovat tällä hetkellä parhaat. Severnillä on useita loistavia laulajia, eikö niin? . Lonny Jordan oli mukana alkuperäisessä kokoonpanossa ja itse asiassa Sal Rodriguez on soittanut rumpuja kaikkien alkuperäisten bändin jäsenien kanssa. Kyllä, rytmisesti. Olen tehnyt monenlaisia juttuja siellä, missä on vain tarvittu huuliharppua . Aloitimme funkystä bassokuviosta. Lauluntekijät ovat käyttäneet minua solistina. Siinä vaiheessa yhtye ei enää luonut mitään uutta, se oli kulkenut sen polun jo loppuun. . Oletko tehnyt sessiotöitä Delta Groove Recordsille, esimerkiksi Mannish Boysin kanssa? Eikö Randy järjestänyt Little Walterin tribuuttikonsertteja Los Angelesissa 1980- ja -90-luvuilla? . Minulla on jo jotain valmiina. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kerrankin menin sessioon, jossa totesin, etten voi tehdä sitä, mutta tein sen silti lopulta. On aika jännittävää törmätä uuteen Little Walter -äänitykseen 1960-luvun alkupuolelta, joka vielä kuulostaa hyvältä. Kyllä, mutta se missä olin mukana oli se oikea, ?laillinen. Sal on siis ollut pitkään mukana kuviossa. Millainen on mielestäsi bluesin tila nykyään? Millaiset ovat keikka- ja levytysmahdollisuudet? Oliko esitys mukana elokuvan soundtrackilla? . Minulla oli tapana käydä Vancouverissa pari kertaa vuodessa. Yritän olla rakentamatta keinotekoisia raja-aitoja musiikin ympärille. Pidän jazzlaulajista kuten Ella Fitzgeraldista ja Sarah Vaughan on suosikkini. Papa Dee Allen oli alkuperäinen perkussionisti, mutta hän menehtyi varhaisessa vaiheessa. Hänen laulunsa on äänityksessä mahtavaa. Hänellä oli kai selvä kausi tai jotakin. Omissa kappaleissasi, kuten Nickels & Dimes, on mukana vähän r?n?b:tä, se kuulostaa funkylta. Milloin ryhdyit keikkailemaan War-yhtyeen kanssa? . Saimme neljä tuntia ilmaista studioaikaa ja päätimme hyödyntää sen. Pyysin heitä ajattelemaan Warin kappaleita Slippin. Eräät elokuva-alan ihmiset kävivät Delta Groovella etsimässä perinteistä blueskappaletta, jossa olisi erilainen lähestymistapa. Tein sen kanadalaisen Vancouverissa asuvan ystäväni kanssa. Meitä oli kaikkiaan 11 ja teimme lentäen lyhyitä keikkamatkoja. Ne on äänitetty kelanauhurin tapaisella jollain klubilla, mutta äänitys on laadukasta. Yritin miettiä, miten saisin kappaleen erottumaan. Minusta tuntuu, että olen valmis levyttämään omia kappaleitani. Kaikille huuliharpisteille huuliharppu on laulun jatke. Yhtä instrumentaaliani käytettiinkin Mike Myersin vuonna 2008 tekemässä elokuvassa ?The Love Guru?. On mukavaa ja kannustavaa, kun joku valitsee juuri minun kappaleeni. Olet tehnyt yhden cd:n ennen Delta Grooven sopimusta, enimmäkseen Little Walterin kappaleisiin perustuen. . Menimme tyttöystäväni kanssa katsomaan elokuvan, mutta emme kuulleet kappaletta siellä. . Nykyään on jonkin verran vaikeampaa, koska ala käy läpi muutosta. Siinä hän soittaa hienosti soolon kromaattisella huuliharpulla. Se tuli minulle todellisena yllätyksenä. Pidän monenlaisesta musiikista. Olin kuin sessiomuusikko. Päätin tehdä omaa uraa. Teitkö Warin kanssa muita levytyksiä kuin livedvd:n? . Ja rahat tulivat pankkitililleni. Halusin tasapainottaa oman urani ja yhtyeen, mikä olisi voinut onnistua pienellä avulla. Pidän myös Joe Williamsista, Roy Brownista, Wynonie Harrisista ja Little Willie Johnista sekä gospeltyyppisestä laulusta. Onko sinulla jo suunnitelmissa seuraava cd? . Kaikkiaan se oli kuitenkin hienoa aikaa . Sellaisen, joka kuulostaa siltä kuin bluesmuusikot soittaisivat funkya. . Kuten jo aiemminkin sanoin, on sanottava kyllä erilaisille työtarjouksille. Mutta kun tasapainoilu oman jutun kanssa epäonnistui, vieden minulta bändini, tiesin, että minun oli tehtävä päätös
Tilaisuus oli menestys. Jäsenistön muutokset ovat näkyneet ja kuuluneet kasvaneena monipuolisuutena ja muuntumiskykynä. JUSSI RONKAINEN Mustan string band -musiikin uusi tuleminen String band- ja old time -musiikki mielletään yleensä Pohjois-Amerikan valkoisten musiikiksi. S uosittu, tuore, musta string band ei kuulosta todennäköiseltä yhdistelmältä. Paxtonin. Muina esimerkkeinä voi mainita Carolina Chocolate Dropsin lisäksi newyorkilaisen Ebony Hillbilliesin tai losangelesilaisen Jerron ?Blind Boy. Osallistujat huomasivat, että mustien musiikillisesta perinteestä kiinnostuneiden määrä oli huomattava ja heitä oli eri puolilta Yhdysvaltoja. Tapaamisen pohjalta syntyi toimivia verkostoja. Vuoden 2005 tilaisuudessa arizonalaiset ys- © Julie Roberts / Nonesuch Records CAROLINA CHOCOLATE DROPS. on menestynyt erinomaisesti . saavuttaen Billboardin listalla parhaimmillaan sijan 123, folklistalla toisen sijan ja bluegrasslistalla ykkössijan. vuonna 2011 saaneen Carolina Chocolate Dropsin suosio näkyy myös levymyynnissä; viimeisin albumi ?Leaving Eden. Tilaisuus oli osa Appalachian State Universityn banjoprojektia, jonka tarkoituksena oli nostaa esiin banjon monitahoinen ja -puolinen historia sekä käyttö. Mustaa stringmusiikkia myös tallennettiin, kun Mississippi Shakesin elossa olleet jäsenet esiintyivät yhdessä. . Tyylilajit eriytyivät selkeästi 1930- ja 1940-luvuilla. Yhdysvalloissa puhutaan jopa mustien stringbändien uudelleentulemisesta. Pikemminkin mieleen tulevat 1900-luvun alkupuolen rahisevat savikakut ja niistä tehdyt kokoelmat. Edellinen soittaa old time- ja string band -musiikkia, jälkimäisen repertuaari vaihtelee varhaisesta jazzista countrybluesin eri lajeihin. Banjo on alun perin afrikkalainen soitin, joka yleistyi myös valkoisten pelimannien arsenaaliin. Toisen maailmansodan jälkeen banjo on ollut enimmäkseen countryn ja vanhan jazzin soitin. Countryn osalta bluegrass-banjon mestarin Earl Scruggsin vaikutusta kehitykseen ei voi vähätellä. Toki häntä edelsivät lukuisat minstrel-kiertueiden -8- banjistit, kuten esimerkiksi valkoiset Dock Boggs ja Uncle Dave Macon tai mustat Papa Charlie Jackson ja Gus Cannon. Sankofa Strings Ensimmäinen mustien banjo-tapaaminen huhtikuussa 2005 Boonessa Pohjois-Carolinassa muutti muutaman mustan nuoren elämän ja samalla mustan string- ja old time -musiikin aseman. Ryhmä on lyönyt läpi mustien string bandien uuden tulemisen johtotähtenä. Monien yllätykseksi ja iloksi musiikkityyli tekee Yhdysvalloissa uutta tulemista, joka Suomesta ja netistä katsoen ei näytä kovin laajalta. Sekä valkoiset että mustat yhtyeet esittivät osin samoja kappaleita ja mustia string-bändejä oli useita. Musiikin sähköistymisen myötä suuren yleisön unohduksiin jäänyt old time koki valkoisten keskuudessa uuden tulemisen 1950-luvun lopun ja 1960-luvun folk-liikkeen myötä. Mustan musiikin puolella vanhat 1930-luvun string band -konkarit Tennessee Chocolate Dropsista kokoontuivat uudelleen esityksiin. 5 - 2012 Kansanperinteen ja kaupallisen musiikin taitteessa tallennettu musiikkiperinne jäi suurelta mustalta yleisöltä lähes kokonaan unholaan 2000-luvulle asti. Nuori polvi on löytänyt varhaiset rotulevyjen kantrimmat kappaleet ja niiden maailman. Carolina Chocolate Drops jatkaa ja uudistaa old time- sekä jug band -perinnettä. Grammyn parhaasta perinteisestä folkalbumista ?Genuine Negro Jig. Laji on joka tapauksessa selkeästi olemassa ja voimissaan. Mustan ja valkoisen musiikin raja oli kuitenkin häilyvä 1800-luvulla ja1900-luvun alkupuolella
Thompsonilla oli ollut useita valkoi- Alkuperäiskokoonpano: Dom Flemons, Rhiannon Giddens, Justin Robinson -9- nen hallinta ja tarkka yhtyesoitto on ollut keskiössä 1970-luvulta lähtien, ellei jo hieman aiemminkin. Tekninen osaaminen on vähentänyt kansanmusiikin perusluonteen rempseyttä. Tuossa välissä kolmikko teki Colored Aristocracy -levyn nimellä Sankofa Strings (Sankofa tarkoittaa vapaasti käännettynä historian ja kulttuurin tuntemusta kasvua ja tulevaisuuden hallintaa varten). Mind. Elokuvan tarina sijoittuu 1930-luvulle. Hän kuunteli levyjä ja piti vanhasta rock and rollista ja folkista, esim. Bob Dylanista. Sule on mukana yhdellä raidalla. Thompson kuoli vuoden 2012 helmikuussa 93-vuotiaana. Joe Thompsonin ja Carolina Chocolate Dropsin hyvätasoinen keikka Merlefestillä 25.3.2008 on levytetty ja julkaistu nimellä ?Carolina Chocolate Drops & Joe Thompson?. Se sisältää esiintymistaltiointeja vuosilta 2005?2007 ja on monipuolinen kattaus yhtyeen ohjelmistosta. Dom etsi perinteisten kappaleiden vanhempia versioita ja lainakappaleiden alkuperäisesittäjiä. He tiedostavat, että valkoinen väestö on käyttänyt ja vienyt eteenpäin mustaa musiikkijuuria osin omissa nimissään. Levy sisältää sekä mustaa että valkoista pohjoiscarolinalaista string band- ja old time -perinnettä. Carolina Chocolate Drops julkaisi v. 2006. Tarina linkittyy Yhdysvaltojen mustan väestön itsetuntoa nostaviin teemoihin. Laadukkaan soundtrackin 17 kappaleesta neljällä Carolina Chocolate Drops säestää Alvin ?Youngblood. Ohjelmisto on monipuolinen ja päällekkäisyyksiä muiden levyjen kanssa on paljon, kuten livelevyjen kohdalla on tapana. Esityksissä on puskua roimalla mitalla. 2008. tallentunut tunnelma rennosti svengaava ja soittamisen ilon kyllästämä. Yhtyeen jäsenet toistavat usein sitä tosiasiaa, että 1900-luvun alkupuolella Piedmont-alueen mustat ja valkoiset köyhät olivat varsin samanlaisessa elämäntilanteessa ja alueella vallitsi erittäin monikulttuurinen yhteisö. Tarinassa värillinen Wileyn Collegen väittelyjoukkue lyö Harvard Collegen valkoisen joukkueen. Meno on reipas ja iloinen tunnelma välittyy mainiosti. Levyllä on mukana myös Sule Greg Wilson sekä Bob Carlin. Näin oli ennen sähköisiä medioita ja tallennettuja äänitteitä. Musiikki tehtiin itse ja se oli kollektiivinen kokemus. Elokuvamusiikkia Carolina Chocolate Drops teki ensi kerran joulukuussa 2007 ensi-illan saaneeseen filmiin ?The Great Debaters?. Vuoden 2005 äänitteillä, kuten 5 - 2012 ?. Uudet mustat string band -musiikin jatkajat löytyivät Joen elämän loppusuoralla. Kaksi kuukautta tapaamisensa jälkeen kolmikko teki ensimmäisen esiintymisensä Arizonassa ja neljän kuukauden kuluttua mukaan liittyi pohjoiscarolinalainen Justin Robinson. Sitten Rhiannon paloi loppuun. Voimia kootessaan hän alkoi kansantanssien harrastuksen, jonka kautta löytyi uusi kiinnostava musiikki: old time- ja string-bändien maailma. Yhtye on akustinen, kuten asiaan kuuluu, ja muusikot soittavat useita instrumentteja. Jos edellinen studiolevy kuulostaa studiossa tehdyltä, on ?Heritagelle. Monipuolisuus korvaa akateemisuuden hienosti. Rhiannon aloitti viulun soiton ja sitä kautta hän kuuli paikallisesta vanhan polven mustasta viulistista Joe Thompsonista. Energinen nainen tutustui netin kautta banjotapaamista suunnitteleviin Domiin ja Suleen sekä Thompsonin oppilaaseen viulisti Justin Robinsoniin ja ehti vierailla Afrikassa Gambiassa. Tarkkakorvainen saattaa erottaa erinomaisen äänenmuodostustekniikan, mikä on pikemminkin vahvuus kuin rasite. Banjotapaamisen jälkeen Flemons, Giddens, Robinson ja Wilson ryhtyivät 86-vuotiaan string band- ja old time -viulisti Joe Thompsonin oppiin joka torstai-ilta. © Tim Duffy / Nonesuch Records tävykset Sule Greg Wilson ja Dom Flemons sekä pohjoiscarolinalainen Rhiannon Giddens kohtasivat. julkaistiin v. Rhiannonin laulu on kansanmusiikkiin varsin sopiva; vahva altto vailla oopperan maneereita. Näin mustien rikas musiikkiperinne aukesi. ajatus siitä, että jotakuinkin jokainen voi sitä esittää tavallaan. Sulen kokemus soittamisesta on noin 30 vuotta pidempi kuin Domin, joka esiintyi kotikaupunkinsa kaduilla noin kahdeksan vuotta ennen Carolina Chocolate Dropsia. Rhiannon Giddensin musiikillisella taustalla on isä, joka on klassisen musiikin laulaja. Keikan tunnelma on välitön ja soittamisen riemu nousee esiin erinomaisesti, siinä missä Joe Thompsonin asema mestarina kisälleihinsä nähden. Ensimmäisen pitkäsoittolevynsä ?Dona Got A Ramblin. Ensilevy on mainio ja enemmän kuin lupaava. Carolina Chocolate Dropsin yksi liikkeelle paneva voima on oivallus mustan perinteen voimasta ja siitä, että Yhdysvaltojen musta väestö ei ole ylläpitänyt omaa traditiotaan samassa määrin kuin valkoinen. ?Heritagen? kansilehdillä yhtye otti tavakseen kertoa esitettävien kappaleiden taustoja sekä sen, miksi ne päätyivät heidän levylleen. Mustan väestön taakka sorrettuna kansanryhmänä ei ole kannustanut samalla tavalla hyödyntämään menneisyyttä nykypäivän ja huomisen rakennuspuuna kuin valkoinen väestö on kyennyt tekemään. Ikävien kokemusten myötä oma kulttuuriperimä on useimmiten jätetty taakse sen kummemmitta analyyseittä ja vaille siirtoa nuoremmalle polvelle. Toinen eteenpäin vievä oivallus on string band -musiikin kansanomaisuus . Hartia. Keikoilla Toinen kokonaan omissa nimissä tehty levy ?Heritage. Sule Greg Wilson oli jäänyt pois yhtyeestä ja Justin Robinsonista viuluineen oli tullut vakiojäsen. Justinilla on klassisen musiikin koulutus, ja hän jätti viulun soiton lapsena aloittaakseen sen uudelleen collegessa. Mukana on myös irlantilaistyyppinen Rickett?s Hornpipe. Irlantilainen musiikki on osa tuon alueen perinneaarteistoa. Old time- ja string band -perinteessä on hieman sama piirre kuin bluegrassissa eli soittimien virtuoosimai© Julie Roberts / Nonesuch Records Dom Flemons löysi string band -musiikin kuten monet nuoret ympäri maailmaa. kielisoittimia, Sule 5-kielisen banjon lisäksi useita muita kielisoittimia ja pesulautaa rytmisoittimena. Justin Robinson oli mukana yhdellä raidalla viulunsa kera, samoin Rhiannonin sisko Lalenja neljällä. Carolina Chocolate Drops Carolina Chocolate Drops vuosimallia 2011: Dom Flemons, Hubby Jenkins, Rhiannon Giddens sia oppilaita, mutta häntä ilahdutti erityisesti nelikon ihonväri. Yhdessäsoittamisen ja musiikin löytämisen riemu oli vahva. Löytöretken oman musiikillisen kulttuurinsa historiaan Dom jakoi Sule Greg Wilsonin kanssa. Molemmat harrastivat soittamista; Dom kitaraa ja banjoa ym. Hän lauloi viidessä oopperassa, joista kolmessa yhden päärooleista. Tytär jatkoi isänsä jälkiä, mikä johti hänet oopperaan
Ilmaisuun tuli mukaan myös jug band -tyyppisiä elementtejä, ruukkuun puhallettuja bassolinjoja myöten. Levyn päättävä Pretty Bird on Rhiannonin soololauluna esittämä balladi. Carolina Chocolate Dropsiin yhteistyö vaikutti uuden jäsenen verran, kun Luminescent Orchestriin beatboxaaja Adam Matta siirtyi bändin kokoonpanoon. Sankofa Stringsilläkin, mukana on myös Rhiannon Giddensin sisko Lalenja. Yhtyeen syntyajoista alkaen Carolina Chocolate Drops esiintyi ahkerasti. Toinen kunnianosoitus on West End Blues, Piedmontin alueen mestarikitaristi Etta Bakerin tuotannosta. Levyllä Joe Henryn tuotanto tuo Chocolate Dropsien elävyyden aiempaa paremmin esiin. Emmylou Harrisin, Robert Plantin ja Alison Kraussin sekä Solomon Burken levyjen tuottajana. 2007. Lisäksi isäntäorkesterin tuotantoa tallennettiin kahden esityksen verran. -levylle näistä tuloksista päätyi 15. Flemons, Giddens & Jenkins -kolmikon tukena olivat Adam Matta rytmisoittimissa ja beatboxaajana sekä Leyla McCalla selloineen nimikappaleella ja Giddensin säveltämällä Country Girl -laululla. itse asiassa varsin siirtolaisballadityyppisesti. - 10 - Albumidiskografia: Sankofa Strings: Colored Aristocracy (Music Maker, 2005) Dona Got A Ramblin' Mind (Music Maker, 2006) Heritage (Dixiefrog, 2008) Carolina Chocolate Drops & Joe Thompson (Music Maker, 2009) Genuine Negro Jig (Nonesuch, 2010) Carolina Chocolate Drops/Luminescent Orchestrii (Nonesuch CD-EP, 2011) Leaving Eden (Nonesuch, 2012). Kappalemateriaali on vahvaa ja tutuksi tulleiden perinnerallien rinnalla kuullaan myös Tom Waitsin Trampled Rose, jonka Robert Plant ja Alison Krauss versioivat v. Mukana on jälleen afrikkalaista alkuperää oleva Mahalla ja irlantilaistyyppinen Briggs. Levy löi läpi, myi erinomaisesti ja voitti Grammyn. Hänen roolikseen muodostui aika tavalla sama kuin jug-bändin ruukkuun puhaltajan: hän on elävä rytmiryhmä. Muutoksia ja tuore levy kiertueineen Pitkän ja menestyksekkään kiertueen jälkeen Carolina Chocolate Drops vetäytyi ansaitulle tauolle. Dom Flemons jatkoi musisointia eri yhteyksissä ja ehti myös naimisiin. 2002 perustettu akustinen yhtye New Yorkista, joka sekoittaa eri musiikkityylejä jazzista klezmerin kautta punkiin ?appalakkilaisittain?. Yhtyeet törmäsivät toisiinsa Folk Alliance Festivaalilla. Giddens ja sellisti Leyla McCalla . Levy-yhtiö vaihtui aiemmasta Music Makerista suurempaan riippumattomaan Nonesuchiin. Kappale on Rhiannonille tuttu lapsuudesta ja hänen sanoittamansa. Yhtye oli kuitenkin suosiosta ällikällä lyöty, mikä käy selville heidän kommenteistaan Grammy-ehdokkuudesta ja voitosta. Samalla kun hyvät keikat toivat suosiota, yhtye tutustui alan soittajiin ja muihin hengenheimolaisiin. Jigit on poimittu mukaan 1800-luvun nuottikirjoista, joista löytyy mustien banjistien sävellyksiä. Toisaalta levylle päätyi Blu Cantrellin vuoden 2001 hitti Hit ?Em Up Style, joka oli vuosituhannen vaihteen r&b:tä. Yhtye tallensi runsaat puolenkymmentä levylle aikomaansa kappaletta intensiivisen soittorupeaman aikana, sitten he vetäytyivät viikoksi miettimään lisämateriaalia ja yhteissoittoa sekä tutustumaan toisiinsa. Nyt kiertue ulottui siis jo Eurooppaankin. Vuoden 2011 alussa julkaistiin cd-ep ?Carolina Chocolate Drops/Luminescent Orchestrii?. Flemons, Hubby Jenkins, R. Luminescent Orchestrii ja äänimiehensä Joe DeJarnette kutsuivat Carolina Chocolate Dropsin New Yorkiin levyt- tämään jo tutun Hit ?Em Up Style- sekä Knockin? -kappaleet. McCalla liittyi Carolina Chocolate Dropsin kiertuekokoonpanoon, kuten teki myös Matta. Helmikuussa 2012 julkaistun ?Leaving Edenin? kappalevalikoima esitetiin string band -pohjalta. Materiaali on kuitenkin monipuolista. Keikkataltiointeja löytyy kosolti YouTubesta (tätä kirjoitettaessa runsaat 2100). Hubbyn sisäänajo yhtyeeseen tapahtui uuden levyn äänityksissä. Levytyksen tuottajana toimi Buddy Miller, joka on niittänyt mainetta mm. Sanoitus kertoo naisnäkökulmasta keinoista suhtautua miesten pettämiskäytökseen. Tallenteiden taso vaihtelee rutosti, kuten YouTubessa yleensä. Kiertueet ulottuivat Eurooppaan vuonna 2010 ja kahteen kertaan vuonna 2012. Jälkimmäinen on v. Justin Robinson jätti yhtyeen ja lähti soolouralle. Keväällä 2011 Hubby Jenkins, Dom Flemonsin tuttu New Yorkista liittyi yhtyeeseen täydentämään Justin Robinsonin jättämää paikkaa. Corn © Nonesuch Records Vuoden 2012 kiertuekokoonpano: D. Niistä käy hyvin selville esiintymisen ilo, huumoripitoisuus, monipuolisuus soitinten käsittelyssä, nöyryys perinnettä kohtaan, mutta myös pieni valistuksen sävy välispiikeissä sekä paikoin varsin sekalaiset kokoonpanot vierailijoiden suhteen ja vierailijoina muiden keikoilla. Toistensa musiikin diggailu johti puheisiin ja yhteisesiintymisiin sekä edeltäjiään rikkaammalla yhtyesoundilla varustettuun levyyn. Hubby on multi-instrumentalisti, joka on kerännyt kannuksensa katusoittajana New Yorkissa. 2010 julkaistun ?Genuine Negro Jig? -albumin myötä. Sessio pidettiin Nashvillessa Buddyn kotistudiossa ja väliharjoituksia järjestettiin Domin vuokraamassa talossa. Jälkimmäinen kiertue on kuluvan vuoden lokakuussa, mutta se ei ulotu Suomeen. Läpimurto Carolina Chocolate Dropsin varsinainen läpimurto tapahtui v. 5 - 2012 Shucking Jig/Camptown Hornpipe. Suurelle yleisölle tuttujen kappaleiden versiointi tuskin haittasi sen menestystä. Tuloksena oli 18 kappaletta Millerin käsittelyyn ja jatkosessioon. ?Leaving Eden. Mukana on muilta levyiltä tutuksi tulleita perinteisiä string band -kappaleita, joista Riro?s House on opittu Joe Thompsonilta ja on siten kunnianosoitus hiljattain poisnukkuneelle mestarille. Rhiannon Giddens avioituitahollaan ja synnytti lapsen. Nimikappale on Rhiannonin ystävän Laurelyn Dossettin käsialaa ja se kertoo lähtemisen ja jättämisen problematiikasta sekä globalisaation vaikutuksista monitasoisesti
Enemmän minua kiinnosti Fleetwood Macista tunnetuksi tullut ja B.B. Bändit olivat lähinnä kokeiluluonteisia ja tästä syystä yleensä lyhytikäisiä. Ensimmäinen merkittävämpi kokoonpano oli 1980-luvun puolivälin jälkeen perustettu Lempo. Esa Niiva (Leningrad Cowboys, Mamba) soitti saksofonia ja huuliharppua, Ari Korpisalo (Kalevala, Seppo Valjakka Band) koskettimia, bassossa Torsti Tenhunen (One O?Clock Humph, Mambo Gumbo) ja Timo Heikkilä rummuissa. Varsinainen pommi oli aivan vuosikymmenen lopulla televisiosta näkemäni The Shadows soittamassa instrumentaalikappaletta Wonderful Land. Kapaa alettiinkin kutsua Mikkelin Claptoniksi. . Buchananissa kiinnosti musiikin moni-ilmeisyys ja onnistunut tyylien sekoitus. Musiikistaan löytyi elementtejä niin bluesista ja rockista kuin countrystakin. Kaipuu rootsmusiikin pariin väijyi koko ajan taustalla. . Kitaristeista mieleen tulevat Carlos Santanan lisäksi Richie Blackmore, Jan Akkerman ja Jimmy Page. Omalla tavallaan se oli varsin hauskaakin. Viime mainittua en tosin pidä varsinaisena kitarasankarina vaan pikemminkin nyanssi- ja tyylitajuisena muusikkona ja säveltäjänä. Kitaransoiton opiskelu vaatii armotonta työtä ja pitkäjänteisyyttä. Carlos Santana on yksi suurista kitaristeista. Yleisradion tuonaikaiseen ohjelmapolitiikkaan ei kuulunut soittaa rock?n?rolllevyjä, joten radiosta kuunneltiin kaikkea mitä sieltä vain sattui tulemaan. Tuon ajan hengen mukaisesti meininki oli rockpainotteista. Brittikitaristien esikuvina toimineet B.B. Jinglejen teko mainoksiin oli uusi ja avartava kokemus. Blues on kuitenkin vankka perusta ja innoittava intohimo, joka on vienyt eteenpäin muusikon mutkaisella ja kivikkoisella polulla. TT TARKIAINEN Kapa Montosen fyysiset juuret ovat nykyiseen Mikkeliin kuuluvassa Anttolassa. Montosen sofistikoitunut ja hillitty soittotyyli toi kuulijoiden mieleen brittiläisten jumala-asemaan nostaman Eric Claptonin. Jonkun verran tehtiin tanssikeikkojakin, koska niistä sai rahaa musiikkiharrastuksen eteenpäin viemiseen. Joskus 1970-luvun loppupuolella onnistuin nauhoittamaan radiosta c-kasetille Roy Buchananin live-esityksen. Parhaimmillaan mainoksista tuli suorastaan pienimuotoisia kuunnelmia. Bändisoittamisen ohella Kapa alkoi tehdä ystävänsä mainostoimiston välityksellä musiikkia radiomainoksiin. Seuraavalla vuosikymmenellä musiikkia kuunneltiinkin jo vinyylilevyiltä. Samoja kavereitahan noissa bändeissä etupäässä pyöri, Mikkeli on kuitenkin suhteellisen pieni kaupunki. . Kävin nuorena keskikoulua Mikkelissä ja jo tuolloin täällä toimi musiikkiopisto. Kinginkin kehuma Peter Green. Ensimmäiset kuulemani levyt olivat isoveljeni ostamat CCR:n Cosmo?s Factory ja Santanan Abraxas. ja Freddie King tekivät myös minuun suuren vaikutuksen. Hänen kappaleitaan on ollut vuosikymmenien ajan ohjelmistossani eri kokoonpanoissa. . Ensimmäiset bändit syntyivät joskus 1970-luvun lopulla. Ääniefektit tehtiin itse, tuohon aikaan kun ei internettiä äänipank- 5 - 2012 ?. Albert Collinsin levyt ja Robert Crayn ?Bad Influence?olivat levylautasella usein pyörimässä. . Nykyisin nuorilla soiton opiskelijoilla tilanne on aivan toinen internetin ja lukuisten painettujen soitto-oppaiden myötä. Claptoniakin tuli kuunneltua, mutta tietoisesti en imenyt häneltä vaikutteita. Soittamaan voi opetella joko itsenäisesti tai ohjaavan opettajan johdolla. Myöhempien aikojen soittomiehistä etenkin Robben Ford on ollut varsin kiinnostava. Bluesin lisäksi innostuin jazz-kitarismista. Roy Buchanan oli kohdallani ensimmäisiä suuria kitaristilöytöjä. Toinen samantyylinen kuusikielisen mestari, Tom Principato tuli innoittajaksi hieman myöhemmin. . Käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi kitaroinnin osalta jäi pitkä ja kivikkoinen itsenäisen opiskelun tie. . Päivittäinen koulumatka oli neljäkymmentä kilometriä suuntaansa. Noilta ajoilta lienee peräisin Kapan genrerajat ylittävä musikaalisuus. . Lienee ollut peräisin miehen ?In Stock. Soittokavereita tunnolliselle, soundeihin paneutuneelle kitaristille löytyi helposti. Kapan maine asiansa osaavana kitaristina alkoi levitä Mikkelin ulkopuolellekin. . Treenailimme kotipaikallamme Anttolan Toramäessä alkuun kahdestaan. Veljeni Markku soitti rumpuja. Radio oli 1960-luvulla melkeinpä ainoa lähde, josta musiikkia saattoi kuunnella. Tykkäsin jo ensimmäisinä elinvuosinani laulella kuulemiani kappaleita. Ensimmäiset melodiatapailut lienevät ajalta ennen puhumaan oppimista. Mielenkiintoisia nimiä löytyi myyntilistojen ulkopuoleltakin. Montonen on pitkän linjan kitaristi-laulaja ja musiikintekijä Mikkelistä. Tuolla kokoonpanolla osallistuttiin Rock SM -kisoihin vuonna 1987. Alkuerässä oltiin Kumikamelin kanssa jaetulla ykkössijalla, pohjoiskarjalalaiset siitä erästä lopulta jatkoon menivät. Soittoryhmien koostumukset vaihtelivat miehistön muuttaessa opiskelujen, työn tai jonkun muun syyn vuoksi Mikkelin seudulta muualle. -levyltä. Vuosien varrella Kapa on soittanut monenlaista musiikkia lukuisissa eri kokoonpanoissa. Musiikillisia vaikutteita lapsuuttaan 1960-luvulla elänyt Kapa ammensi radiosta ja televisiosta. Ehkä sinne olisi ollut mahdollista päästäkin, mutta kävin koulua yhtä vuotta lukuun ottamatta kotoa käsin. Vuosien saatossa olenkin tutkinut kitaran soittoa enemmän jazzin kuin bluesin kautta. - 11 - Bändikuviot Soittotaitojen kehityttyä mukaan tulivat ensimmäiset bändikokeilut. T-Bone Walker johdatteli minut tuohon suuntaan. KAPA MONTONEN - Tie juurille ?Sielu kaipasi bluesin pariin? K © Kapa Montonen ari ?Kapa. Sävellys- ja studiotyöskentelykin on tullut tutuksi. Sen seurauksena alkoi kitaran soiton alkeiden opettelu. . Toisaalta kantapään kautta ammentaminen on paljon arvokkaampaa oppimisen kannalta kuin muiden antamat valmiit mallit. Soittimensa salojen avauduttua Kapan kiinnostus kitaristeja kohtaan syveni. Muita 1970-lukulaisia vaikuttajia olivat Led Zeppelin, Uriah Heep, Deep Purple ja Focus. Ehkä sitä aikanaan olisi näillä mahdollisuuksilla saavuttanut tuloksia nopeammin. Nykyisin soitonopettajana toimiva Kapa on kitaristina itse oppinut.
Calen musiikki . ja mentiin siltä pohjalta hauskanpitoon. . Monenlaiseen menoon sopiva customkeppi. . Rakenteeltaan kitarat ovat täsmälleen samanlaisia, 339:ssä vaan on pienempi kaikukoppa. Olen tehnyt edelleenkin viime vuosina omaan käyttöön tarkoitettujen sävelmien lisäksi niin iskelmiä kuin teatterimusiikkia. Kaiken kaikkiaan tuo levytysprosessi oli varsin opettavainen kokemus. . Bändin kokoonpano vaihtelee kvartetista torvisektion ja taustalaulajien ryydittämään yhdeksänhenkiseen ryhmään. esim. Käteeni sopiva kaula on peräisin Fernandesin Strato-kopiosta. Kitara on tukevatekoinen, P-90-mikrofoneilla varustettu komistus. Kurvisen Akun kanssa tehtiin iskelmälevykin duomme keikkamyyntiä tukemaan. ?Routes To Roots. Tuolla ryhmällä tehtiin musiikillisia teemailtoja perinteiseen jamihenkeen nojautuen, etukäteen harjoittelematta. keineen vielä ollut. Kiertelin muutaman vuoden ajan Suomea iskelmätähtien taustabändien kitaristina leipäni tienaten. Tällä hetkellä käytän Carr The Vincent (nykyiseltä tyypiltään Viceroy) -täysputkicomboa. Vanhan liiton putkivahvistimen lämmintä ja elävää soundia en keikkaoloissa ole mallintavilla räkkilaitteilla pystynyt saavuttamaan. Levyllä tämä customTelecaster on mukana parilla kappaleella. . Potikoilla soundin etsiminen noissa tilanteissa on sen verran verissä, että siitä on enää vaikea luopua. © Arto Montonen "Routes To Roots. Lisäksi elektroniikkapuolelta löytyvä bassoleikkuri auttaa kierto-ongelmissa. Korealaisvalmisteinen Reverend sopii erinomaisesti niin countryn, bluesin kuin rockinkin soittamiseen. . Minä tein sävellykset ja Jyrki niihin sanoitukset vahvalla englannillaan. Sinänsä säveltäminen on ollut minulle aina helppoa, kitara käteen ja melodioita sekä sointukulkuja alkaa syntyä kuin itsestään. Vuonna 1995 siirryin tyystin elättämään itseni muusikkona. Livesoitossa luotan perinteiseen putkitekniikkaan. Teimme keikkoja varsin laajalla skaalalla; pubeissa, tanssipaikoilla, yritysbileissä... Periaatteella ?yöksi kotiin?. Kaksitoista vuotta duona kierrettyään Kapa ja Arto päättivät laittaa hanskat naulaan aktiivikeikkailun osalta, mutta edelleenkin duon nimi saattaa vilahtaa silloin tällöin keikkailmoituksissa. Kaikukoppaa tukemassa on Uni-Bracerakenne, joka vähentää puoliakustiselle tyypillistä kiertoherkkyyttä. Telecaster-mallinen kitara on aina ollut minulle mieluinen. Itselläni on salolaisen Kitarataivaan tekemä Tele. Ammattimuusikon työ on useimmiten leipäännyttävää ja luovuutta tappavaa (tämän väitteen kirjoittaja pohjaa omakohtaisesti koettuun). Ensisijaisena kitarana käytän palikoista kasattua Stratocasteria. Miksauksessa ja äänityksessä auttoi Leinosen Terho, rahkeet eivät olisikaan riittäneet kaiken tekemiseen itse. äänitettiin Toramäessä vanhan kotitaloni hirsituvassa. Keikkailu imi aiemmin kaikki voimavarat, eikä bändin vetämiseen ollut mahdollista paneutua sillä intensiteetillä mitä pitkäjänteinen työskentely vaatii. Mikkeliläinen Pekka Räihä saattoi sen lopulliseen muotoonsa. Sielu kaipasi bluesin pariin. -levyä äänittämässä Kapa Montosen lapsuudenkodissa Anttolan Toramäessä . Tulpon Jyrki muutti kolmentoista vuoden Englannissa asumisen jälkeen takaisin Suomeen ja aloimme yhdessä tehdä biisejä. Johtuneeko siitä, että Roy Buchanan käytti Fenderin Telecasteria. Se oli kuluttavaa hommaa, eikä oikein tuntunut perheelliselle miehelle sopivalta. Kurvisen Akun kanssa päätettiinkin ryhtyä esiintymään duona. Äänimaailmaltaan se sijoittuu isoveljensä ja Les Paulin välimaastoon. Kaulamikiksi olen punaiseen paholaiseen vaihtanut hieman alkuperäistä erottelevamman Lindy Fralin P-92-humbuckerin. . Homma on kaiken kaikkiaan ollut mielekästä. Kapa Montosen innokkuutta sävellystyöhön voinee pitää osoituksena luovasta ajattelusta. The Bluesment Brothersin kanssa ollaan levyn ilmestymisen jälkeen jonkin verran keikkailtu, tietoisesti hakeudumme esiintymään muuallekin kuin vain Mikkelin alueelle. Tuohon bändiin pohjautuen perustettiin Daddios, jossa KKM:läisten lisäksi mukana olivat Jaakko Pitkänen ja nykyisin Ylen luovien sisältöjen johtajana toimiva, innokas rootsmusan puolestapuhuja Ville Vilén. Kapan voimavarat riittivät pääsemään tuon yli ja pikkuhiljaa pitkään itänyt ajatus omasta, bluespohjaisesta levystä alkoi konkretisoitua. . Kotistudio mulla on ollut käytössäni jo 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Kokeilin kyllä studiokäytössäni olevaa Fractal Audio AXE FX:ää joissain esiintymistilanteissa, mutta kokemus ei ollut kovin tyydyttävä. Oman levyn tekeminen kyti mielessäni vahvana jo tuolloin. . Puuhastelin kopissani kaikenlaisen musiikin parissa. Viimeisin hankintani on paksukoppainen puoliakustinen Reverend Pete Anderson Model. Kurvisen (rummut) kanssa perustettiin KKM Blues Band, joka toimi muutaman vuoden ajan 1990-luvun alussa. Kari Kärkkäisen (basso) ja Arto ?Aku. Body on omin käsin kotipaikan pellon laidasta kaadettua leppää, joka on lämpökäsitelty Mäntän Ekopuussa. Opettavaista aikaa tuo oli myös sävellystyön kannalta. Kapa hakeutui ?oikeisiin töihin?Mikkelin Kansalaisopistoon kitaransoiton opettajaksi ja Aku palasi kiinteistövälittäjäksi. . J.J. Valittiin vain jokin teema . 5 - 2012 - 12 -. Paikallisradioiden kulta-ajan jälkeenkin olen tehnyt musiikkia mainoksiin ja videoiden taustalle. . BB:n lisäksi on olemassa Retro Kings -niminen sivuprojekti, jossa Tulpon ja minun lisäksi irroittelevat svengaavan bluesin nimissä kosketinsoittaja Mika Mattila ja rumpali Ilkka Tiusanen. Kitaristin työkalut . Säännöllinen palkkatulo opetustyöstä mahdollisti soittamiseen paneutumisen eri pohjalta. Mikityksenä on Lindy Fralin Blues Specialit sekä tallamikkinä Lindy Fralin Unbucker, joista löytyy sekä yksikelaisen että humbuckerin soundit. Kitara- ja lauluosuudet äänitin kotonani. Ennen The Bluesment Brothersia meillä oli kokoonpano nimeltään Taco Deluxe. Siinä olivat mukana lisäkseni kitaristi-laulaja Harri Räisä, basisti Jyrki Tulppo ja rumpali Arto ?Aku? Kurvinen. Levytyksessä ja keikoilla olen lisäksi käyttänyt puoliakustista Gibson 339:ä, joka on legendaarisen Gibson 335:sen pikkuveli
Kohtalokkaan tummiin pukeutunut Kapa hohti johnnycashmaista tyylikkyyttä, joka herätti naisväen keskuudessa syviä huokauksia. Miespuolisille katsojille silmänruokaa tarjoilivat loistavat taustalaulajat Katja Bengtsson ja Tiina Bolz. Ohjelmistonsa bändi oli valinnut pitkälti vuoden vaihteessa ilmestyneen levynsä kappaleista. Laulunumeroiden väliin oli ripoteltu instrumentaaliesityksiä. Tämä southern rock -osasto ja ZZ Top ja muut tuli sitten myöhemmin siinä parikymppisenä. Entä kotimaiset Hurriganes tai Ronski Gang? . Koko kakun kruunasi Heikki Tuhkasen johtama torvisektio, antaen välillä selkeästi tilaa peruskvartetillekin. Kapan ja kumppaneiden setistä huokui osaaminen ja tekemisen meininki. ?Lämmittelijöinä. Kosketinsoittaja Ari Korpisalo osoitti muutamalla urkusoolollaan juurensa olevan vankasti maanläheisessä bluesrockissa. kaikki kitarosuudet on soitettu vain sitä käyttäen. Tulppo. (pitkä tauko), olisko ollut jotain 12-vuotiaana, kun aloin ekan kerran kitaraa räpeltämään. Kyllähän se on kaiken runko, ihmetyttää miksi monet nykyään sanoo, ettei Hurriganes ollut niin kova bändi, ettei siellä ollut oikeita muusikoita. Wampler Ecstasya kokeilin erään tuttavani luona ja ihastuin siihen heti. Yammu on linkitetty luupperin kautta yhteen T.C. Se joka puhuu muuta, niin varmasti muuntelee totuutta. takia haastatteluajankohta siirtyi. Kesän kiireiden hellitettyä tapaan Greedy Pigin ainoan alkuperäisjäsenen Jari Pänttäjän (kuvassa yllä) paikallisella poliisien suosimalla huoltoasemalla, jonne hän päräyttää harrikalla ja tyylilleen uskollisena mustiin pukeutuneena. Bändi aktivoitui muutamia vuosia sitten, ja nykykokoonpanossa soittavat kitaristi laulaja Jari Pänttäjän lisäksi rumpali Seppo Liimatta, basisti Seppo Peltonen sekä kitaristi Tapani Ollonen. Solistin taustalle tanakan kompin loivat rumpali August M. Yhdessä pitkään käytössäni olleen Barber Small Fryn kanssa Wampler sopii erinomaisesti yhteen custom-Stratocasterini soundin vahvistukseksi. Etenkään levyltä eroa ei juurikaan huomaa. . Bändiltä julkaistiin kaksi levyä, ?Rye Rye Man? vuonna 1989 ja ?Junkfood. ja löytyi innokkaampia sekä samaa musaa diggaavia kavereita. Oikein hyvin, kestää jo painoa. Ei mennyt onneksi hermoratoja poikki. ?Routes To Roots. Onhan se totta, ettei Remu ole enää yhtä kovassa iskussa kuin Hurriganes-aikoihin, 5 - 2012 ?. Sitten mopoiässä kasattiin eka kellaribändi. Siirrymme lopulta sisätiloihin ja pääsemme jopa aiheeseen. Kuinka kaikki alkoi? . -levyn saaman hyvän vastaanoton innoittamana on seuraava levykin jo suunnitteilla. Tällöin myös Greedy Pig sai äänensä kuuluviin. Siis jokainen juurevaa rockia soittava on varmasti digannut Hurriganesia jossain määrin ja saanut sieltä vaikutteita. Tavoite olisi saada kiekko julkaistua vuoden 2013 aikana. Käytän siitä oikeastaan vain kolmea erilaista viivettä. Viime keväänä ilmestyi yhtyeen kolmas albumi ?Boogiedriller?. Olimme alun perin suunnitelleet haastattelun tehtäväksi jo keväällä, levyn julkistamisen aikoihin. Mutkia matkaan tuli useita, ensin murtui allekirjoittaneen nilkka ja sitten Pänttäjä leikkasi kivilaikalla omaan jalkaansa. Studiossa tuo Fractal on ehdoton peli. Joidenkin mielestä bändi oli puhdas southern rock -kokoonpano, kun taas toisille sen musiikki oli silkkaa hard rockia. Pitkään kestää niin pienen murtuman paraneminen. - 13 - Ajaudumme sivuraiteille joksikin aikaa, ensin keskustelemme jalkavammoista, sitten paikalle saapunut Triumph siirtää keskustelun kaksipyöräisiin. Retro Kingsiltäkin on äänite suunnitteilla. Lisäksi on vielä pitkän sustainin luomiseksi Tonebone Trimode -putkisärö. Kaikki overdrivet on kytketty niitä käskyttävään luupperiin. GREEDY PIG ? Työn raskaan raatajat © Riku Metelinen . Materiaalia on valmiina puolenkymmenen kappaleen verran. Tarkan varmaa työskentelyä vailla sirkustemppuja ja turhaa kikkailua. Jenkeissähän Fractal Audion tuotteet ovat hyvin yleisesti käytettyjä sekä äänitysluolissa että lava-akteissa. Rory Gallagher, Johnny Winter oli alussa ja nää vanhat bluesukot John Lee Hookerit ja muut. Entäs teikäläisellä? Onhan se parempi kuin viimeksi. Jälkimaku oli todella miellyttävä. M usiikillisesti Hurriganes-Ronski Gang-Havana Black -kolmion sisäpuolelle sijoittuvan Greedy Pigin tarina alkoi jo runsaat 30 vuotta sitten. Se sijoittuu aikaan, jolloin kasarin bluesboomi oli parhaat päivänsä jo nähnyt ja raskaamman rockin soittajat alkoivat saavuttaa suosiota. Kapan esikuvana toimineen Freddie Kingin Hideaway on jossain vaiheessa kolahtanut miehelle kovaa. Montosen kitara soi pehmeän sävykkäästi ja bluesiin sopivan sustainpitoisesti. Kyseisten ?pikkuasioiden. -cd:tä on luonnehdittu kansainväliset mittapuut täyttäväksi. Samaa voi sanoa ryhmän soundista ja ilmeestä livenäkin. Näihin olen ollut tyytyväinen, tosin Retro Kingsin keikoilla käytän hieman miedonnettua settiä. . Montonen ja vahvalla bassotyöskentelyllään sekä laulunlahjoillaan yleisön vakuuttanut Jyrki ?Jay. Sitten kun sana kulki eteenpäin kylillä, että siellä on sellainen kaveri . Delay-efektit luon Yamaha Magic Stomp -multilaitteella. Myös videoita on saatu ripoteltua internetin ihmeelliseen maailmaan. Keikat ovat kuitenkin tämän soittohomman suola, niitä soisi olevan enemmän. Iloinen Otava Elokuun ensimmäistä lauantai-iltapäivää juhlittiin Otavassa paikallisen vanhan oppilaitoksen viehättävässä miljöössä bluesin ja jazzin tahtiin ilakoiden. Puistokonsertin pääesiintyjänä oli Kapa Montonen & The Bluesment Brothers. Dynamiikaltaan erittäin mukava laite, jonka särö sopii nimenomaan bluesin soittoon. pari vuotta myöhemmin. Electronics SCF -choruksen kanssa. . Se lähti silloin vuosia sitten... Kapan blueskitarointia esitelleen Fly Awayn jippo ei heti avautunut kaikille kuulijoille. Viimeistään kappaleen keskivaiheille sijoitettu boogiekuvio avasi salaisuuden . Oli asia päin tai toisin, niin heidän Bourbon-viskillä terästetyn rock?n?rollinsa pohjalla on tietenkin blues. RIKU METELINEN Muutamien miehistön vaihdosten, musiikkibisneksen muuttumisen ja keikkojen loppumisen jälkeen Greedy Pigin toiminta alkoi hiljaa hiipua. toimivat rempseästä dixieland-meiningistä vastannut New Orleans Rhythm Gang ja yllättävän bluespitoiseen ohjelmistoon nojannut Pentti Lasanen Big Swing Band solistinaan viehkeä-ääninen Annimaria Rinne. Kapa Montonen bändeineen istui kansainvälisesti ansioituneeseen esiintyjäkaartiin mainiosti. Levyarvioissa ?Routes To Roots. ?Routes To Rootsin. Efektiboardistani löytyy useampia erilaisia overdrive-pedaaleja. Sanomme käsipäivää ja vaihdamme kuulumisia. Terve, kuinka jalka voi?
Pyydettiin sitten hänet laulamaan taustoja pariin kappaleeseen. Onkohan syynä nämä Oasikset ja muut brittiryhmät, jotka on tuoneet sen, että vaan rämpytetään. Mutta kun sana kiertää, niin kyllä se aina auttaa. Mitenkäs tämä nykymusiikki, kolahtaako se? . Mä olen pannut merkille, näiden nuorten soittajien keskuudessa on hukattu se punainen lanka. Hänen persoonansa ja ammattitaitonsa näkyy tietenkin. Me oltiin sen debyyttialbumin tiimoilta about kuukausi putkeen tien päällä. Levy huokuu herrojen vilpittömästä rakkaudesta rock?n. Siinä pitää olla vähän jotain muutakin kuin viihdettä sunnuntaipäivän ratoksi. Kotimaisista Melrose on yks jota mä arvostan kovasti, nostan heidät kyllä ihan ykkösryhmään. Se musa ei kolahda, eikä sen sounditkaan ole oikein kohdallaan. Meikäläinen on ainoa alkuperäisjäsen nykyisessä ryhmässä. Taustalla jyllää energinen kitaravalli ja juurevaa kitarasooloa pukkaa. Ikävää, ettei asia sitten toteutunut. Mies parhaassa iässä ja joutui lähtemään. Omaa materiaalia on tulossa. Ajatuksena oli, että hän tulee Suomeen levyttämään omat juttunsa. Kyllä tällaiset bändit ovat kuin hyvä viski, joka paranee vanhetessaan. Ongelmana on se, kun me ei soiteta valtavirtamusaa. Ei osata soittaa komppia, ei ole rytmiikkaa, ei pidetä breikkejä, paahdetaan vaan tukka putkella. Onhan tuottaja/äänittäjä tavallaan niinku bändin viides jäsen. Akustisvoittoinen High Wide And Handsome menee Lynyrd Skynyrdin tontille. Tällä nykyisellä ryhmällä ollaan keikkailtu vissiin 5?6 vuotta. Saatiin aika pitkälti vapaat kädet tehdä. Muutamat tekivät useampiakin levyjä. Päätösraidat, hiukan perinteisemmällä soundipolitiikalla toteutetut Perusräkä Boogiedriller sekä Neighbourhood, täydentävät kokonaisuutta mukavasti. Pieniä pätkiä ja satunnaisia keikkoja on ollut Muistan kyllä, kun noihin aikoihin oli Tavastialla viikolla paljon "narikalla sisään" -iltoja, joissa vähän tuntemattomammatkin bändit saivat tilaisuuden tuoda itseään esille. . .. . Olimme Piratesin kanssa keikalla Kemissä pari vuotta sitten ja asiasta keskusteltiin. Se puhdisti hyvin ilmaa, kun saatiin levy valmiiksi. . Joo, se meni niin, että nuo mainitsemasi aurasivat ladun ja niittivät mainetta. Kaikki heput on ikähaarukassa 4050 vee, että ei ole mitään turhia rimpuiluja. He ovat jaksaneet jatkaa vuodesta toiseen. GREEDY PIG Boogiedriller (Major Leidén Prod. Jeff Healey oli todella kova kaveri, sääli vaan että joutui lähtemään jo niin . Siis voihan sen niinkin tehdä, mutta?(huokaus) olisi ollut parempi tehdä projekti kerralla kuntoon. Kyllä tämän parissa viihtyy vielä pitkään.. Vaikka noita pitkän linjan bändejä on, niin ei se ole sen helpompaa niilläkään. Toivottavasti kun ikää karttuu, niin palataan perusasioiden pariin. Entäpä Greedy Pig tänään? . On sellanen freshimpi fiilis, kun kaverit saa soittaa sitä musaa mitä ovat olleet duunaamassa. ja ?Boogiedrillerin. Se on semmosta saamarin tiluttelua koko ajan. Keikalla homma lähtee luonnostaan, mutta studiossa pitää koettaa puhaltaa henkeä siihen tekemiseen. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin enempikin saisi olla. Asiaa vaikeuttaa se, ettei meillä ole keikkamyyjää vaan joudutaan itse hoitamaan myös se puoli. Rootsosasto kyllä. Covereita ei olla suunniteltu, mutta ei se myöskään ole pois suljettu asia. Dr Feelgood- ja Inmates -tyylinen harpulla ryyditetty Bad Voodoo tuskin jättää ketään kylmäksi. Eikä jatkossakaan armoa anneta tai kuvia kumarreta. ZZ Topin La Grangen, eikun siis tietenkin John Lee Hookerin Boogie Chillunin teemaa lainaava Secondhand Blues on Billy Gibbons -kitaroineen tietenkin kunnianosoitus edesmenneelle mestarille. ...Joo, siitä seuraavasta levystä vielä sen verran, että ajatuksena olisi tehdä sinne yks semmonen hitaampi blueskappale. Hannun kanssa oli mukava työskennellä, hän oli rento kaveri ja se kielii vain siitä hänen ammattitaidostaan. Tässä vaiheessa eksymme taas sivukujalle. Soundit ovat asiaan kuuluvasti sopivan raa?at ja meno on messevää. Nyt kun on uusi miehitys ja keikkasettiin saatiin uusia biisejä, niin meininki on ihan ok. Maanantait oli ainoastaan vapaata. Idea oli valmiina ennen studioon menoa. Mikäli se ei kolahda, saattaa koko albumi jäädä vähäiselle kuuntelulle tai kenties kokonaan kuuntelematta. Se alkoi hiukan tympimään. Uusi levy jo vähän polttelee alla, että ei mene niin kauaa kuin ?Junkfoodin. Se levy oli hetkittäin aika työläs ja ne tauot oli kaikista pahimpia. Sitkeimmät ovat jaksaneet jatkaa. Me tulimme vähän jälkijunassa. Uppoudumme studiotyöskentelyn saloihin, vertailemme eri tuottajia, levyn tekemisen eri vaiheita ja päädymme Keith Richardsin kautta Chuck Berryyn ja lopulta takaisin aiheeseen. . Katsotaan nyt, kuinka kauan tuolla ratsastetaan. Tämä on sitä rehellistä perusduunarin juurihoitoa, jollaista on hetken jo odotettukin. Jotain ehdotuksia tuli, että kokeiltaisko tätä tai toimisiko toi toisella tavoin. Se kyllä syö miestä. Hannu Leidén on onnistunut tuotannossaan vähintäänkin kiitettävästi. Toisena vaihtoehtona oli, että mä laitan nauhat kassiin ja lähden Englantiin ja Mick saa soittaa siellä oman osuutensa. rollin esittämiseen. Se syö miestä, kun homma toimii ja kansa diggaa, niin olisi kiva tehdä enemmänkin. Toivotaan, että jos vaikka sen seuraavan levyn jälkeen tilanne hiukan paranisi. . Debyyttialbumin jälkeen oli eka vaihdos ja toisen levyn jälkeen tuli toinen. Väliin on toki sijoiteltu myös vähän seesteisempiä hetkiä. Tuskin tää kaatuu enää musiikillisiin erimielisyyksiin, se on luonnollinen poistuma, joka ainoastaan voi ryhmää vähentää. Just siihen aikaan, kun tehtiin se eka levy, niin homma alkoi monella hiipua. Jos joku sopiva kappale löytyy ja se kokonaisuuteen sopii, niin sitten se tehdään. Väkisin ei ruveta mitään yrittämään. Mikä on keikkatilanne nykyään? . Näyttämisen tarvetta tai kuninkaana kukkoilua ei ole. Musiikista puuttuu nykyään rytmi, mikä tämmöisessä juurimusiikissa on kaiken a ja o. John Fogerty on nykyään aika hyvässä vedossa. Sohlataan vaan täyteen sitä biittiä ja homma ei svengaa lainkaan.? nuorena. Claptonista en nykyään tykkää. Molemmat vetivät aika upeasti ja Clapton joutui ihan skarppaamaan Bonamassan seurassa. Kyllä. Meillä oli ajatuksena julkaista ?Boogiedriller?myös vinyylinä, mutta se jäi puheasteelle. Pallo oli tavallaan Hannulla, mutta sovituksiin ja muihin hän ei juurikaan puuttunut. Ei se tänä päivänä sellaista ole. niin kyllä bändi oli sellainen suunnannäyttäjä monessakin suhteessa. Siihen aikoihin kun te aloititte, oli menossa oikein rockbuumi, kun oli Peer Günt, Backsliders, Johnny Yen ja muut. . MLCD 002) (1) Bad Voodoo (2) Waste No Time (3) Ain?t No Place (4) Secondhand Blues (5) Holler (6) High Wide And Handsome (7) Perfect Day (8) Tough Customer (9) Rock?n?Roll Car (10) Boogiedriller (11) Neighbourhood Me kaikki tiedämme kuinka suuri merkitys aloituskappaleella on levyllä. Entä tuottaja Hannu Leidénin osuus? . Työläin vaihe oli se, että jouduttiin tekemään pätkissä. Nimikappale edustaa levyn parasta antia ja Neighbourhood on kuin Tuomari Nurmion ja Dave Lindholmin linnanjuhlien jälkeinen autotallijami. Tällä levyllä Greedy Pig soittaa itsensä näköistä musiikkia ja vahvistaa sitä kuvaa, että he ovat rouhean meiningin sanansaattajia. välissä meni. Sohlataan vaan täyteen sitä biittiä ja homma ei svengaa lainkaan. Joe Bonamassa on kanssa okei, vaikka tilutteleekin joskus vähän liikaa. Sillä Bonamassan Royal Albert Hall DVD:llä hän ja Eric Clapton soittivat yhdessä Further On Up The Road. (naurua). Teiltä ilmestyi keväällä uusi levy, kerrotko hiukan siitä? . 5 - 2012 - 14 - Korkean paikan leirillä Norjan tunturimaisemissa... © Pekka Isomäki ?Musiikista puuttuu nykyään rytmi, mikä tämmöisessä juurimusiikissa on kaiken a ja o. Projektin käyntiin saaminen oli hiukan hankalaa. kanssa. Voi olla, että nyt asiaan vaikutti myös se, että edellisestä oli vierähtänyt muutama vuosi aikaa. Myös tämä Robert Cray -tyylinen juttu, eli BMW-blues ei meikäläiseen uppoa. Siinä nyt oli erinäisiä syitä, siis ihan näitä perinteisiä? ihmisten duunit, perheet ja muut vastaavat jutut. Jos pystyisi elättämään itsensä musiikilla, niin tilanne olisi aivan toinen, mutta se ei vain oikeasti ole Suomen kokoisessa maassa oikein mahdollista. Kuulin muuten huhun, että teillä oli suunnitelmissa pyytää Mick Green soittamaan levyllenne. Onko tuo totta? . Metallibändit nyt on eri asia, mut rokkipuolella tää homma on jotenkin muuttunut. Greedy Pig ei ole riskejä ottanut, vaan on laittanut levyn alkuun kunnon rykäisyn. Muuten ollaan menossa samoilla linjoilla ?Boogiedrillerin. Sen verran ollaan keskusteltu seuraavan levyn tiimoilta, että tehdään kaikki kerralla pakettiin. Studiossa se fiilis on vain jostain revittävä, jotta saa jotain järkevää aikaiseksi
(2002) ja ?Red House Roll. Myöhemmin hän mieltyi erityisesti länsirannikon harpisteihin kuten William Clarke ja Rod Piazza. Lukiokavereiden kanssa hän perusti Bluesology-nimisen kokoonpanon, johon kuului perinteisten bluesinstrumenttien lisäksi torvisektio. Kotikaupungissaan Kokkolassa hän tiesi Wentus Blues Bandin ja sen johtohahmon, basisti Robban Hagnäsin. Suomessa on muutenkin paljon sinänsä hyviä bändejä, jotka perustavat ohjelmistonsa perinteiseen bluesiin. Ontronen hoitelee päävokaalien lisäksi osan taustoista. ?Olimme soittaneet yli kymmenen vuotta samaa West Coastia ja kavereita alkoi kyllästyttää samojen biisien jauhaminen. (2005). Halusin tehdä kokeiluluontoisempaa ja radikaalimpaa vetoa?. Niin syntyi Olli Ontronen & Mighty Shitty, joka aluksi kulki siistimmin nimellä MS. Kaikki kappaleet ovat Olli Ontrosen säveltämiä ja sanoitukset ovat hyvin pitkälle omaelämänkerrallisia. Mistä noin provokatiivinen nimi tuli mieleen. Alkoi tuntua siltä, että emme enää pystyneet tarjoamaan yleisölle mitään uutta. Tämä antoi listan artisteja, joiden levyjä kannattaa kuunnella ja ottaa niistä mallia. © Jermu Korhola Ontronen kuunteli korva tarkkana vanhoja mestareita, mm. 16 vuoden iässä Ontronen kiinnostui tosissaan bluesista ja huuliharpun soitosta. Jos mitään uudistuksia ei hyväksy ja haluaa olla puritaani, täytyy soitella 1920- ja 30-lukujen akustista bluesia. Vuosien mittaan merkittäviä uudistuksia ovat olleet sähköistäminen ja isompaan kokoonpanoformaattiin siirtyminen, pehmeämmän soulbluesin ilmaantuminen, hevimpien rock- ja funkelementtien sekä psykedelian mukaantulo. Lisämakua antavat afrorytmit ja 70-luvun proge. Kun Ollin aikaisemmissa levytyksissä oli selkeästi tunnistettavia esikuvia, ei tässä sellaisia ole. Viini- tai ruoka-arvosteluun verraten voisi sanoa, että tässä on perusmakuina bluesia ja funkia. Jälkimmäisessä roolissa hän on kiertänyt mm. Päätin sitten käyttää tuota letkautusta uuden bändin nimessä?. Bändi ei ole siinä mielessä aivan uusi, että siinä on mukana alkuperäisiä Bluesology-muusikoita. Tämä levy on varsin kokeileva sekä kiinnostava ja poikkeaa monessa suhteessa totutuista blueskaavoista. 5 - 2012 ?. Jo kahdeksanvuotiaana hän oli taitava rumpali. Kitaristi on Tuomas Laajoki, basisti Rauli Suuronen ja rumpuja soittaa live-keikoilla tällä hetkellä Olli Estola. OLLI ONTRONEN ?Mighty Shitty (OB 240812) (1) Save The Drama For Your Mama (2) Small Town Player (3) All Night Long (4) Corrupted Mind (5) Don?t Turn Your Back On Me (6) Name On A Paper (7) Lucky Duck Moni on sitä mieltä, että bluesin pitää uudistua ja näin varmasti onkin. Parikymppiset muusikot herättivät ihmetystä syvällisellä bluesgenren ymmärryksellä, taitavalla soitolla ja tunnistettavalla tyylillään. Bluesologyn ohella Olli kiersi maailmaa mm. Wentus Blues Bandin, Phil Guyn, Otis Grandin ja Mick Taylorin kanssa. Jokaisella on oma makunsa ja sen mukaan mennään. Olli Ontronen on vienyt oman uudistumisensa kertaheitolla aika pitkälle. Bluesology julkaisi kaksi hienoa bluesalbumia, ?Too Much. Lentoyhtiö oli hukannut hänen Hohner Marine Band -harppunsa ja hän pyysi minua hankkimaan tilalle uudet. Juho Kinaret soittaa melkoista valikoimaa lyömäsoittimia. Tuomas Laajoki on lahjakas kitaristi, joka tässä esittelee hevimpää puoltaan. Rauli Suuronen on bassottelun lisäksi taustalaulajana Miika Halmetojan kanssa. OLLI ONTRONEN Suomibluesin uudistaja O lli Ontronen on nuoren polven bluesin moniosaaja, joka on syntynyt vuonna 1982. Soul- ja Motown-vivahteita on aistittavissa erityisesti bassokuvioissa. Olli hoitaa kaikki harppu- ja rumpuosuudet varmalla ammattitaidolla. Zakiya Hookerin, Candye Kanen ja Gene Taylorin kokoonpanoissa. Bluesologyn lopetettua toimintansa pari vuotta sitten Olli Ontronen halusi ottaa uutta näkökulmaa bluesiin. ?Idea tuli Lazy Lesteriltä, joka oli kiertueella Suomessa. Sonny Boyta mutta myös floridalaista edesmennyttä Rock Bottomia. Tällaisia - 15 - © Jermu Korhola HARRI HAKA muusikoita tai levynkeräilijöitä toki on, eikä siinä ole mitään ihmeteltävää. En oikeastaan kutsuisi tätä bluesiksi, vaan sekoitukseksi monenlaisista musiikkilajeista. 2000-luvun loppua kohti Bluesologyn keikkatahti harveni, kun kaverit asuivat eri puolilla Pohjois-Suomea ja perhe- sekä työkuviot alkoivat tulla etusijalle. Musiikki ei kuitenkaan unohtunut ja Ontrosen vierailut huippujen taustalla jatkuivat sekä harpistina että rumpalina. Ostin sitten satsin Hohner MS -huuliharppuja, joihin Lester ei ihastunut, ja sanoi pilke silmäkulmassaan, että MS:n täytyy olla lyhenne sanoista mighty shitty. Rumpuja hän on soittanut siitä asti omissa kokoonpanoissaan sekä lukuisten kansainvälisten tähtien taustalla. Niinpä hän päätti kysyä Robbanilta, miten bluesharpun soitossa pääsisi alkuun
Pääkaupunkiseudulta kotoisin olevassa triossa soittavat kitaristi Hara Saanio, basisti Mikki Niinivaara sekä rumpali Biitti Nieminen. Linnoittaudumme nurkkapöytään ja yläpuolellamme oleva kaiutin paahtaa jukeboxista Who?s Nextiä kiitettävällä volyymillä; pelkään, ettei nauhalle tartu muuta kuin musiikkia. Sanomme käsipäivää ja saan kuulla, että Biitti Nieminen on työkiireiden takia estynyt tulemasta. Hänellä olisi varmasti riittänyt juttua asiasta ja etenkin asian vierestä, että siltä osin hänen poisjäämisensä on ikävää. Laulupuolesta vastaavat Hara ja Mikki. Texas Oil poikkeaa muista alan bändeistä siten, että se on erikoistunut Hurriganes-musiikin soittamiseen ja pääasiassa Ile Kallion aikaisen (1975?1978) kokoonpanon kappaleisiin. sen nimi on Texas Oil. 5 - 2012 - 16 - © Pasi Rytkönen TEXAS OIL. Laitan puhelimen pöydälle, napsautan äänityksen päälle ja toivon parasta... RIKU METELINEN . Lyijybensan katkuista Rock?n?Rollia O len nähnyt kotimaisen Rock?n?Rollin tulevaisuuden . Myös suunnittelemani Rock?n?Roll All Night Long -tyylinen kuvakin jää nyt ottamatta. Tapaan herrat Bar Mendocinossa Helsingissä
Hara ja Mikki sanovat levyn olevan kiireessä kasattu. ?I got to see somebody at home. Mä muistan, et Pasi oli tätä bändiä hehkuttanu. Miten nämä muut bändit toimivat? Hara: Kaikki toimivat enemmän tai vähemmän aktiivisesti, et sen suhteen ei oo ongelmia. Mikki: Se olis positiivinen ongelma, jos näiden bändien kanssa pitäis ruveta säätämään. mun kohdalla se lähti niin, et Rytkösen Pasi soitti mulle, et kiinnostaisko yks bändi. 2011) ja tykkäsin kovasti. Faktaa tai fiktiota, mutta hyvältä kuulostaa. Itse asiassa se on kiinni siitä, että koska saadaan äänittäjä paikalle. Paradox v. Ne kaks levyä on ollu niinku tän jutun ydin. Mikki: Alusta asti oli selvää, et voitais katsoo myös sellasta musaa mistä Hurriganes ammensi niit' juttuja. et mikä juttu tää nyt on...! Siis ei kukaan oo koskaan kysyny mua bändiin, jossa ei ite soita. Mikki: Pasi tiesi ton Hoodoo Menin ja se oli joskus soittanu mun ja Biitin kanssa, niin sen ideana oli, et jos sais yhdistettyä nää hommat. And not huggin´ all night long?. Pyynnöstämme soimaan on laitettu Texas Oilin studiosessioiden rough mix. Tämähän voisi olla vaikka jotain ?Hot Wheelsin. Kaikilla on selkeesti selkärangassa noi jutut. Hän voisi ottaa kuvia, videoita. Muistelemme, kun kenelläkään meistä ei ollut levysoitinta kotona ja hommaa pyöritettiin C-kaseteilta. Mikki: Roadrunner tuli äänitettyä, mut toi ?Crazy Daysin. Biitti on koko ajan, kun se on soittanu rumpuja, ni jotenkin siihen on liittynyt aina Hurriganes. Snout and his Hogs of Rhythm. Mun eka reaktio oli, et toi mies on ihan sekaisin... toimia niinku takapiruna. keikka Leppävaaran Maxi Marketissa oli kova juttu. Hara: Meillä ei ollut levysoitinta, joten mulla oli ne kaikki kasettina. Entä teidän musiikilliset taustat? Hara: Se on tätä rhythm?n?bluesia mistä kaikki lähti. Mä soitan pianoa noissa muissa bändeissä, Boogie Machine, Mighty Four ja Dr. Toi nimi tulee, siis kyllähän sä tiedät... Toistaiseksi näin ei ole ollut. Mikki Niinivaara © Pasi Rytkönen Miten kaikki alkoi? Hara: Yks vanhempi kundi opetti. Mikki: Katsoo nyt, koska ehditään äänittämään ne loput biisit. Se joka puhuu muuta, niin varmasti muuntelee totuutta. Minkälaisella aikataululla levy tulee? Mikki: Rytkösen Pasilla oli toi nimi valmiina, siis se oli jo ennen kun bändi oli edes kasassa. Voi se siitä jatkossa laajentuakin. Barnshakersissä soitin jokunen vuosi sitten. Mikki: Mulla on Rockin?Paradox, joka keikkailee yhä, et tää tuli niinku siihen rinnalle. Muistan teidät RootsEspa-tapahtumista (Boogie Machine v. Mut oli niin helppoo lähtee kattoon ?Hot Wheelsiä. Biitti jutteli sit Pasin kanssa asiasta ja siitä se vissiin alkoi kehitteleen tätä juttua. Pasi on siis teidän Mr X! Hara: Mä siis tunsin noi jätkät niinku naamalta, mut mitään yhteistyötä ei ollut. Mä ajattelin, et oli sen verran kreisi idea, et jos joku tollasta tosissaan ehdottaa, niin pakko se on mennä testaamaan. Ongelmana on, kun tää kundi kiertää muiden bändien kanssa, niin aikataulujen sovittamisesta se on kiinni. © Pasi Rytkönen Hara: Pasi oli miettiny kaiken valmiiksi jo etukäteen. Mikki: Kuin myös. Hara: Loppuvuonna yritetään saada se pihalle, joulumarkkinoille tietenkin (naurua molemmilta). Biitti Nieminen - 17 - 5 - 2012 ?. Nehän teki aika paljon noita Beatlesin biisejä ja jos sieltä löytyisi joku vastaava kun vaikka toi Eight Days A Week, mut ei oo vielä löytynyt. Miten olisi tämä I Wanna Be Your Man? Mikki: Ehkä, mut hakemalla ei kannata lähteä hakemaan. myös. Biitti oli saanu jostain ton Hoodoo Menin levyn ja me kuunneltiin sitä autossa matkalla jonnekin, vitsit täs on hyvänkuuloinen laulaja. siitä vanhasta Iltatähden haastattelusta, jossa... Mut ihan alusta asti tää on lähtenyt toimiin tosi hyvin. Tässä vaiheessa jukeboxi hiljenee ja kaiuttimesta alkaa tulla tutunkuuloista musaa... Toisaalta on mullakin tää basson Mikki: Kyllä siinä oli ne ekat soinnut, jotka oppi kiertämään, et näin se menee. Hara Saanio Se on vissiin omakustanne. Hara: Todennäköisesti on. Mikki: Tietenkin, jos joku sen haluaa julkaista, niin se helpottaa kyllä asiaa. Bluelight Records? Mikki: Toi voi olla mahdollinen. Tässä vaiheessa ajaudumme pois aiheesta ja keskustelu siirtyy siihen, kuinka kukin löysi Hurriganesin. Yhteinen nimittäjä on ?Crazy Days?. Faija omistaa ton Texas Oilin. Se oli heti valmiina, et nimen täytyy olla Texas Oil. Hara: Totta, toi on sitä meidän ikäpolven musiikkia. My Only One oli muuten mun eka kappale, jonka opin soittamaan. Hara: Tota... Jos tollasii löytyy, niin ne ois ihan positiivinen lisä. © Pasi Rytkönen Mikki: Joo, siis ihan alusta asti. Mä en ollu kuitenkaan viissin... Kun saadaan noi päivät sovittua, niin se ois siinä. Se on yleensä, et tämmösissä coverbändeissä laulaja on se heikko lenkki tai sitten rumpali. muistaakseni Cisse sanoo, et Hurriganes-sanassa on (kirjoitettuna siis g:llä) enemmän Texasii. no puoleen vuoteen ainakaan soittanu skittaa, se vaan keräsi pölyä nurkassa. Hän ei siinä soita, mutta siinä ois hemmetin hyvät jätkät, et kiinnostaisko lähteä mukaan laulajaks ja niin poispäin. Nimi ei kuitenkaan ole peräisin Freddie Kingin samannimisestä lp:stä vaan... Greedy Pigin Päne sanoi sen aika hyvin, että jokainen juurevaa rockia soittava on varmasti digannut Hurriganesia jossain määrin ja saanut sieltä vaikutteita. Hara: Mä otan ainakin yhden oluen. Mikki: Hyvä idea, me otetaan myös! soitto lähtenyt Hurriganesista, et kyl se on ollu sillai kova juttu. Hara: Selkeesti vaikutteita Hurriganesilla oli myös Ten Year Afterit ja Pretty Thingsit. Bändin nimi voisi olla asiaan kuuluvasti vaikka Hot Wheels tai Jailbait Stalemate, mutta kaikesta huolimatta se on Texas Oil. ylijäämämatskua. Hara: Me tehtiin tossa semmonen seitsemän biisin sessio ja tarkoitus olisi tehdä vielä toinen sessio. Suunnitelmissa on semmonen 12 biisin levy. Mitä sinne levylle on tulossa? Hara: Omia biisejä ja jotakin hiukan tavanomaisemmasta poikkeavia Hurriganes-lainoja. ja niitä biisejä. Hara: Niin ja ?Tsugu Way. Mietittiin, et ketähän täs nyt soittaa. Me ollaan aika pitkälti keskitytty, ainakin tällä hetkellä, niihin vuosiin kun Ile Kallio vaikutti bändissä. Mikki: Se ei oo kuitenkaan kiveen hakattu. 2009 ja Rockin. Eihän me tarvita ku yks ilta soittamiseen ja about pari iltaa siihen miksaukseen
Lupaamme palata asiaan uudestaan levyn ilmestymisen sekä julkkarikeikan aikoihin.. Bändit vetää omalla tyylillään. . halus laittaa sen ulos. Jälkimmäisessä on yksi kovimpia kotimaisia kitarasooloja, siis se toinen soolo on ihan mielettömän rankka... Mikki: Noi on hyviä ja sit tää sinkku Good Morning Little Schoolgirl / Keep On Movin. Samassa hetkessä paikka alkaa vetää väkeä kuin hunaja muurahaisia. Luulisin, et kun tän sukupolven jengi alkaa olla jo viiskymppisiä, niin olis paljonkin sellaisia juhlia, joihin tarvittaisiin tälläisiä bändejä. Kun se Texas Oilin levy tulee ulos, niin silloin on varmasti isot bileet, eikö? Hara: Totta kai on. Lehdistö tulee paikalle ja... Mikki: No sä tuut ainakin, muita ei edes kutsuta! Lopetan äänityksen ja siirrymme terassin puolelle, jossa istumme tovin ja toisenkin. Mutta diggaan enempi, kun nää kundit vetää niitä (tarkoittaa taustalla soivaa Texas Oil -levyä). Eksymme taas hiukan aiheesta ja alamme muistella erilaisia cover-versioita, joita vuosien saatossa on Hurriganesin materiaalista tehty: Mikki: Muuten, Goofin. Kyllähän se hyvin klaaras ne biisit, mut sanotaan, et jos ne ois saanu puoli vuotta jauhaa niitä, niin se lopputulos olis ollu varmaan toisenlainen, sillai varmempaa. Hara: Eihän siinä soitossa ole mitään, soundi on hieno... Mikki: Niin, niin, siinä on se soundi, mikä tekee sen pääkuvan, mut mä luulen, et Ile ois tuonu enemmän itseään esille. © Riku Metelinen Muistelen, että Ile olisi halunnut hiukan rosoisempaa menoa, ehkä enempi ?Roadrunnerin. Helmikuussa -13 on Kaapelitehtaalla Kustom Kulture Show, semmonen vähän isompi tapahtuma jossa on autoja, prätkiä ja sellasta, niin siellä ollaan mukana. 5 - 2012 - 18 - Mitenkäs tuo keikkatilanne? Hara: Onhan noita jotain ollu, mut enemmänkin saisi olla. Mikki: Vielä on ollut hiukan hiljaista, mutta tää on hieno juttu, kun saadaan bändiä esille oikein alan lehdessä. se halus tuoda ne rummut siihen eteen, ettei ne olis siellä lasikopin perällä. tyylistä, mutta Remu kaiketihalusi jotain kevyempää. Tietty joku rumpulava on ihan jees. Tuli muuten semmonen mieleen, et kun on nähny jotain vanhoja kuvia Hurriganesista ulkoilmakeikoilla, niin niissä Remu on ollu ihan samalla tasolla muiden kanssa. Tässä kohtaa ajaudumme taas hiukan pois aiheesta, kun alamme keskustella siitä, miten eri bändien rumpalit ovat lavalla. Se ehkä oli myös soundillisesti parempi ratkaisu. Asiaa riittää musiikista sekä musiikkibisneksestä, ja riittäisi varmaan koko illan, mutta aika rientää ja jokaisen on jatkettava matkaa. © Pasi Rytkönen Texas Oil soitti RootsEspa -tapahtumassa rivissä, miksi näin? Mikki: se oli lähinnä Biitin idea... Kiitän herroja haastattelusta. Siellä on Jussi Syren... Hara: Eikä mua pyydetty mukaan! Mikki: Joo, joo, mä sanoin Kurrelle, et Texas Oil pitää olla mukana, mut sit mä kelasin, et eihän sinne voi kukaan mennä vetää Hurriganesia Hurriganestyylillä! Hara: Aivan, mut mä olisin voinu soittaa pianoo! Mikki: Siellä on Mr Breathless, Tortilla Flat ja FlatBroke Trio vetää My Only Onen. Mä luulen, että vähän kerrallaan, kyllä se siitä lähtee sana kiertämään. Mikki antaa cd:n mukaani, maistiaisiksi tulevasta. Helvetin hieno versio. Kun Kurre kasas sen, niin ne on lähinnä sen tuttuja kaikki. Mä luulen, et Crazy Daysin kohdalla oli myös se, kun Ile oli tullut just ennen, kun ne meni studioon. Ne versiot on semmoisia rootsbändien versioita, rock?n?roll? rockabilly?bluegrass -akselilla. Siellä varmaan on sellasta jengiä, joka vois digata tätä musaa. Kun mä näin niitä kuvia, se näytti hemmetin hyvältä. jotain erilaista siinä kuiteskin on. Hara: Hot Wheelsissä Ile Kallio on parhaimmillaan, siellä on aika tiukkoja kitarariffejä. Mikki: Siinä tulee aika hyvin ne jutut kyllä esiin, kun siinä on niin kuivat soundit. Hara: Hyvin karu ja tanakka se soundimaailma. Johtuu varmaan aika pitkälti siitä studiosta. Hara: Siis onhan ?Crazy Daysillä?upeita biisejä, mutta ne soundit tai se miksaus on vähän sanotaanko... Mikki: Se on jotenkin hepponen mun mielestä. Hara: Entäs sun suosikit sitten? Sanotaan että 11th Street Boogie ja Oh Baby Doll. Saamme kuulla, että on jokaviikkoisen tietokilpailun aika. Onko teillä jotain suosikkeja Hurriganesin tuotannossa? Hara: Mulle toi Hot Wheels on kova sana. Mikki: Mä taas diggaan Tsugu Waytä aika paljon. Siinä on jotakin... ne oli hiukan menneet eteenpäin tai... on aika kova. Sen piti olla alun perin omakustanne, mutta Goofin. Tiedustellessani herrojen mielipidettä Johnny Spencen ja Doctor?s Orderin versioista Hot Wheels ja Oh Baby Doll mielipiteet jakautuvat: Hara: Ihan asiallisia versioita, niitä kuuntelee mielellään. Mikki: No joo, siis onhan se niiden näkemys aiheesta. En ihan täysiä pisteitä anna omalta kohdaltani. Mutta onhan siinä toi legendakin liikkeellä, mikä on oma juttunsa, ja kun Johnny Spence vetää Ganesia, on sekin oma juttunsa. Recordsilta on tulossa Hurriganes-tribuuttikokoelma tässä lähiaikoina. Paradoxin rumpali, Kurre, oli kasaamassa niitä bändejä siihen
Aikaansa nähden harvinaisen valveutuneen nurmijärveläisen harrastajaporukan seurassa Ritvanen löysi pian kiinnostuksensa kohteiksi myös doowopin sekä gospelin. -musiikkiohjelman vuorottelevana juontajana vuosina 1978?90. Lisäksi Juhani oli jo vanhan paperitaiton aikaan BN-lehden pääasiallinen taittaja ja toimitussihteeri, meidän vähälahjaisempien kirjoittajien aikaansaannosten lannistumaton oikolukija sekä huikean musiikkitietämyksensä valossa yksiselitteisesti korvaamaton asiavirheiden tarkistaja, jos kohta myös arvaamattomien, toisinaan hitusen jääräpäistenkin luonteenpiirteidensä sekä omintakeisten työskentely- ja elintapojensa johdosta tämän tästä harmaiden hiusten määrää toimituskavereiden sekä ennen kaikkea lehden kulloisten päätoimittajien kuontaloissa kasvattanut oman elämänsä antisankari. Taittajan toimenkuvastaan Juhani joka tapauksessa huolehti uskollisesti ja ansiokkaasti aina kesään 2011 asti, jolloin vakava silmäsairaus astui kuvioihin vaikeuttamaan lisää jo entuudestaan tavattoman suurta huolellisuutta ja kärsivällisyyttä tekijältään vaatinutta taittoprosessia. Muistamme Juhani Ritvasen joviaalina, lämpimänä ja huumorintajuisena velikultana, jolle blues-juoma ei ollut kauhistus ja joka todella arvosti muita ihmisiä . Niin ikään ilman sana- ja mielipidevalmista suunnannäyttäjäänsä varsin moni nykypäivän juurimusiikkiharrastajista olisi jäänyt vaille nimenomaan Juhanin kirjoitusten välityksellä ammennettua alkukimmoketta mustan musiikin saloihin. BN ei olisi sitä mitä on ilman sinua! BN-TOIMITUS muutaman muun BN-henkilön tavoin YLE:n ?Bluesin maailmasta. (BN 4/05-), ?Merkillistä meininkiä? (BN 5/08-) ja ?Raavasta röhinää. kuten myös sitä aina niin vaikeasti määriteltävää hyvää musiikkia, jonka salaiseen reseptiin kuului ehdottomasti sekä Rytmiä että Bluesia. Mainittakoon vielä lopuksi, että Juhani on mitä luultavimmin ainoa BN:n kirjoittaja, josta on tehty ihan oikea laulukin. Hän oli kuollessaan 64-vuotias. Nurmijärvellä 12.3.1948 syntynyt Ritvanen kirjoitti ylioppilaaksi Nurmijärveltä ja opiskeli sittemmin Helsingin yliopistossa matematiikka pääaineenaan, suorittaen sangen pikaisella aikataululla luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon. Kysymyksessä on kappale Pal- lojuoma, joka löytyy Freud, Marx, Engels & Jung -yhtyeen ensimmäiseltä LP:ltä vuodelta 1986. FBS ry ja Blues Newsin toimituskunta jäävät kaipaamaan rakasta ystäväänsä ja kollegaansa. BN:n numero 6/2012 tullaan omistamaan Juhanin muistolle. (BN 1/98-), ?Murtomiesten Doowopia?(BN 3/98-), ?Yhä jytisee?(BN 4/02-), ?Teinipopin rupusakki. Ajauduttuaan vuonna 1970 BN-lehden ?palvelukseen?Juhanin musiikillinen tietoisuus kasvoi entisestään myös perinteisemmän bluesin, varsinkin kantribluesin suuntaan . -teemasta) hän kirjoitti lehden numeroon #12 (1/1971). Kaikkiaan Juhani laati Blues Newsiin yli 4000 kirjoitusta (etupäässä levyarvioita ja artistiesittelyjä), toisin sanoen moninkertaisesti enemmän kuin kukaan muu koko aviisin nykyisestä tai entisestä avustajakaartista! Eritoten hänet muistetaan usein ironisesti nimetyistä laajaosaisista artikkeli- ja levykatsaussarjoistaan kuten ?Helmiä Houstonista? (BN 4/72-), ?Bring Back Those Doowops. kiitos ennen kaikkea FBS-aktiivi Matti Laipion jo tuolloin huomionarvoisten levykokoelmien. Ensimmäiset BN-artikkelinsa (soul-laulaja Clarence Carterista sekä ?country-gospel. IN MEMORIAM F innish Blues Societyn ja Blues Newsin kantaviin voimiin vuosikymmenien ajan lukeutunut Juhani Ritvanen poistui maallisesti keskuudestamme 1. lokakuuta klo 19.20. Kuultiinpa miestä silloin tällöin jopa radiotoimittajanakin, tämän häärätessä © Jarmo Santavuori, 2008 JUHANI RITVANEN 1948?2012 - 19 - 5 - 2012 ?. Myös Juhanin työteho säilyi läpi vuosikymmenten mykistävällä tasolla: keväällä -71 käynnistyneen toimittajanuran varrelle lukeutui ainoastaan viisi BN-numeroa, joissa ei julkaistu hänen tekstejään; 3/72, 2/73, 6/74 sekä 3/94 sekä 4/12. Yleisesti ottaen Juhanista voidaan vakain perustein sanoa, että ilman hänen uskomatonta henkilökohtaista satsaustaan BN-lehti tuskin olisi jatkanut taivaltaan 2010-luvulle asti, ei ainakaan nykyisessä muodossaan. otteita kirjoittajalegendan hengentuotteista vuosien varrelta sekä laajan muistelma-artikkelin hänen elämästään sekä poikkeuksellisen ansiokkaasta kulttuurityöstään mustan musiikin hyväksi Suomessa 1970-luvun alusta aina valitettavan ennenaikaiseen poismenoonsa saakka. © Seppo Niinikuru, 1992 Blues News -lehden sivuilta tuttu kirjoittaja ja pitkäaikainen toimitussihteeri sekä FBS:n kuudes kunniajäsen (v. (BN 6/02-), ?Kiddie Sound ? ipanat inisevät. Terveyshuolien johdosta Juhani ei kuitenkaan jatkanut enää tämän jälkeen opintojaan tai siirtynyt täyspäiväiseen työelämään, vaan keskitti tästedes enimmät voimavaransa harrastetoiminnalle. Jo oppikouluaikoina ennen 60-luvun puoliväliä innokkaaksi musiikin suurkuluttajaksi ja tutkijaluonteeksi paljastunut Juhani tuli vaivihkaa tutustuneeksi soulin ja rhythm?n?bluesin viettelevään maailmaan (mm. (BN 3/76-), ?Gospelia kokoelmilla?(BN 2/87-), ?Vinyyli kunniaan? (BN 2/96-), ?Tyttöjä tyrkyllä. Lehti sisältää mm. Radio Luxemburgia kuunnellen sekä tilaamaansa amerikkalaista Billboard-lehteä lueskellen). (BN 1/10-). Ritvasen hämmentävän mittavassa tuotannossa korostui kautta linjan sekä asiantuntemus, huumori että hänen kiistaton kirjoitustaitonsa. 1977) Juhani Ritvanen menehtyi vaikeaan sairauteen 1.10.2012 Nurmijärven terveyskeskuksen vuodeosastolla. Hiljainen hetki Juhani, muistosi elää
Selityksenä tutkijat viittaavat kuuluisuuden mukanaan tuomaan korkeaan stressitasoon ja ympäristöön, jossa alkoholia ja huumeita on helposti saatavilla. menettävät ikävälillä 25-65 vuotta keskimäärin 3 elinkuukautta alkoholikuolemien takia, kun keskimäärin suomalaisnaiset menettävät vain yhden kuukauden. matkustaminen) liittyvät riskinsä. Keskustelu Club 27:stä on tuottanut yhden huolellisemmankin tutkimuksen. Kaikkiaan 193 muusikosta 14 eli yli 90-vuotiaaksi, huippuina rumba-kuningas Edmundo Ros (100v) ja Bob Hopen laulaja-puoliso Dolores Hope (102v). © Alligator Records BLUES JA TERVEYS ?Oh Wee?These Blues Is Killing Me? N äin riimitteli chicagolainen bluessaksofonisti A.C. Vai onko asia peräti päinvastoin. Myös toinen deltablues-muusikko, David ?Honeyboy?Edwards eli lähes yhtä pitkään (96v) kuin ?Pinetop. Olkoon ensimmäinen tarkastelukohteemme kuolinikä, joka on helppo laskea kuolin- ja syntymäaikojen perusteella. Kuolevatko blues-muusikot nuorina? © Pertti Ñurmi Tätä artikkelia kirjoitettaessa BN:n nettisivut listasivat 38 vuonna 2012 kuollutta muusikkoa. Pitkäikäisin oli 97-vuotiaana kuollut houstonilainen blues-swamp-pop-pianisti Big Walter Price a.k.a. Muusikoita ym. Onko blues terveysriski soittajalleen . Nämä tiedot antavat kuitenkin viitteitä siitä, että rock-elämäntavalla on ollut ja on ehkä vieläkin omat elintapoihin (mm. tappaa. Smithin (kuoli 73-vuotiaana vuonna 2011) kanssa ilmestyi vasta kuoleman jälkeen. huumeet, alkoholi) ja ammatin vaatimuksiin (mm. 2012). tai kuuntelijalleen. vakioitu kuolleisuusluku oli miehillä 90 ja naisilla 70, kun se Suomen mies- ja naisväestöllä (vertailuväestö) on 100. Tein pienen sormiharjoituksen laskemalla BN-listan 2012 kuolleista (vain 38 tapausta) keskiarvon ja sain tulokseksi 74v. ainakin Suomessa ja nykyaikana. Sen mukaan tavallisimmat rocktähtien kuolinsyyt olivat liikenneonnettomuudet (18%), sydänkohtaukset (13%), huumeiden tai lääkkeiden yliannostus (12%) ja itsemurhat (11%). Liikenneonnettomuuksissa menehtyneitä muusikoita ovat mm. Bellis, Hennell ym. Muusikoiden ym. Muusikoitakin on monenlaisia, esimerkiksi tanssimuusikoita, rockmuusikoita, sinfonia-orkesterimuusikoita jne. Muusikoita ei Suomessa kuitenkaan ole niin paljoa, että he muodostaisivat oman ammattiluokkansa tässä tutkimuksessa, vaan mukana samassa luokassa ovat laulajat, tanssijat, näyttelijät, ohjaajat ja juontajat. Se antaa nimittäin ymmärtää, että jumalanpelko pidentää ikää, ja että pahat ihmiset kuolevat nuorina. Amy Winehouse liittyi samalla kuuluisaan 27-vuotiaana kuolleiden muusikoiden kerhoon, jonka jäseniä ovat jo mm. Kovin vaihtelevia näyttävät kuoliniät olevan. Stevie Ray Vaughan (helikopterionnettomuus), Eddie Cochran (auto-onnettomuus) sekä Otis Redding, Buddy Holly ja Richie Valens (lento-onnettomuus). ovatkin melko lailla taviksia tässä suhteessa . Alle 50-vuotiaina menehtyivät ruotsalaisen Go Getters -rockabilly-yhtyeen kitaristi Robin Johnson (44v, moottoripyöräonnettomuus), austinilainen rockabilly-kitaristi Chadd Thomas (38v, löytyi kuolleena kadulta, mahdollisesti murhattu), blueskitaristi John Alex Mason (36v, leikkauksen jälkeinen komplikaatio) ja englantilainen soul-laulaja Amy Winehouse (27v, alkoholimyrkytys). Tältä mississippiläiseltä deltablues-pianistilta jäi kalenteriin vielä 20 keikkaa soittamatta ja tuorein levykin harpisti Willie ?Big Eyes. blues- ja roots-muusikot, joista valtaenemmistö ei kieriskele rahoissa eikä vietä rokki-staran extreme-elämää. Mutta voiko blues tai ?blues-elämä. Jos laajennetaan otosta v. Miesmuusikot ym. Muusikoiden kuolinikien vertailu väestöön - 20 - on kuitenkin varsin kimurantti asia. Kulttuurin ja elintapojen muutosta näyttäisi tässä asiassa kyllä tapahtuneen, sillä riski oli suurempi ennen vuotta 1980 kuin sen jälkeen kuuluisaksi tulleilla. Entä sitten ?tavalliset. Naismuusikot ym. Esimerkiksi BNlistaus ei edusta pelkästään blues-muusikoita, vaan mukana on muidenkin musiikkityylien edustajia, jotka ovat lisäksi kotoisin eri maista ja mukana on sekä miehiä että naisia. Eli aika hyvältä näyttää. Muusikoiden kuolleisuus on pikemminkin alempi kuin väestöllä keskimäärin, joskaan ero ei ole tilastollisesti merkitsevä pienehkön muusikkoaineiston takia. Tieteellisessä mielessä tällaiset nuorina kuolleiden valikoidut listaukset ja vertailut väestöön ovat harhaanjohtavia ja suorastaan vääriä. Vähän sama asia kuin vertaisi päiväkotilasten tai vanhusten palvelutalojen asukkien kuolinikiä väestön keskiarvoon. 5 - 2012 Nuorena kuolleita vuoden 2011 BN-listauksesta löytyy yllättävän vähän. Tarkempia raportteja, joista olisi selvinnyt muusikoiden kuol-. King keikkailee edelleen ahkerasti 87-vuotiaana. . Mitä tiedetään musiikin terveysvaikutuksista? TIMO KAUPPINEN Tiesikö A.C. Muusikko on myös ammatti ja onhan meillä Suomessakin ammattikuolleisuutta koskevaa tieteellistä tutkimusta, joka ottaa huomioon yllä kuvatut sudenkuopat, jotka johtavat maallikkoa helposti harhaan. Muusikoiden kuolleisuus ja kuolinsyyt Eri ammateissa toimivien, yrittäjien ja työttömien kuolleisuutta ikävälillä 25-64 vuotta on tutkittu vuosien 2001?2007 kuolinsyyaineistoja käyttäen (Pensola ym. The Thunderbird, joka esiintyi vielä 95-vuotisjuhlissaan New Orleansissa. Nuorin tässä otoksessa oli pop-laulaja Whitney Houston, joka hukkui 48-vuotiaana hotellin kylpyammeeseen mahdollisesti huumeiden ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena. (2007) Liverpoolin yliopistosta selvittivät 1063 pohjoisamerikkalaisen ja brittiläisen rock- ja popartistin elossaoloa menestysalbumin (= All-time Top 1000 albumit) jälkeen. ei löytynyt suuren tai pienen riskin ammattien joukosta minkään kuolinsyyn kohdalta miesten eikä naisten tuloksista. Näiden tähtien kuolleisuus 3-25 vuotta menestyksen jälkeen oli 1,7-kertainen verrattuna ikä- ja sukupuolikaltaistettuun väestöön Yhdysvalloissa ja Englannissa. Mitä tietoja tutkimusraportin taulukoista ja kuvista sitten löytyy tästä vähän sekavasta seurakunnasta. Reed. menettävät vastaavasti 4 kuukautta, mutta muut miehet vielä vähän enemmän eli 6 kuukautta. Yritin googlata jotain vastaavaa kuolleisuustutkimusta Yhdysvalloista, mutta vedin vesiperän. Kuolinsyytutkimuksia on toki tehty sielläkin, mutta ne ovat osavaltiokohtaisia ja niitä vaivannee sama aineiston pienuus kuin Suomessakin. Näyttää siltä, että luotettavaa vastausta muusikoiden kuolinikä-kysymykseen ei saada tätä kautta. Mutta eipä luovuteta. 2011 kuolleisiin, pitkäikäisiä muusikoita löytyy jo huomattava määrä. Se mahtunee virherajoihin, jos sitä verrataan rockdead-sivuston mainitsemaan keskiarvoon 76v. Alkoholikuolemissa pientä eroa muuhun väestöön sentään löytyy. Reed sittenkään mistä lauloi....? Aloitetaanpa blues-musiikin terveysvaikutusten selvittely silmäilemällä Blues News -lehden omia In Memoriam -palstoja ja lehden nettisivuja, joille on koottu jo vuosien ajan tietoja edesmenneistä blues- ja juurimusiikin merkkihenkilöistä. Blues tai surut eivät kuitenkaan A.C.:ta tappaneet, vaan hän eli 77-vuotiaaksi ja kuoli syöpään vuonna 2004. Eli muusikot ym. Keskimääräinen kuolinikä sivuston rock-tähdillä oli 39v, kun se Yhdysvalloissa oli keskimäärin 76v. Julkaisemattomien tarkempien tietojen mukaan klassisen musiikin esittäjillä kuolleisuusluvut ovat alhaisemmat kuin viihdemuusikoilla, mutta viihdemuusikoillakaan kuolleisuus ei ole keskimääräistä väestöä merkittävästi suurempaa. Asiaa tutkittiin myös tärkeimpien kuolinsyiden osalta kuten syövät, verenkiertoelinten sairaudet, muut taudit, itsemurhat, muut tapaturmat ja alkoholiin liittyvät kuolinsyyt. Bluesmuusikoiden Metusalem oli Joseph ?Pinetop?Perkins (97v). B.B. Jimi Hendrix, Jim Morrison, Brian Jones, Janis Joplin ja Kurt Cobain. Lisää nuorena kuolleita rock-tähtiä löytyy Internetin rockdead-sivustolta, jonka tarkoitusperät tosin ovat kyseenalaiset. ja esiintyi vielä 93-vuotiaana. Monet blues-muusikot elävät pitkään eivätkä noudata virallisia eläkeikiä
Muusikon ja musiikin kuuntelijankin kannattaa ottaa aika iisisti, kun lähtee rehkimään talvella lumitöihin, varsinkin jos on kertynyt ikää ja muutama ylimääräinen kilo. Jos jossain muusikkoryhmässä on kohonnutta kuolemanvaaraa tai sairastumisvaaraa, se melkoisella varmuudella johtuu pikemminkin elintavoista ja työolosuhteista kuin itse soittamisesta tai musiikista. Vaikka tämä riski on todettu lähinnä tupakoitsijoiden puolisoilla, ei ole mitään syytä olettaa, ettei riski koskisi myös savulle altistuneita muusikoita, joskin passiivitupakoitsijoilla riski on tietenkin huomattavasti pienempi kuin aktiivitupakoitsijoilla. Tupakointi lisää muidenkin sairauksien vaaraa, mukaan lukien sydäntaudit, joka on miesten yleisin kuolinsyy monissa länsimaissa. ja ?sekoittavien tekijöiden? takia. Alue sijaitsee Mississippi- ja Yazoo-jokien välissä ja on noin Viron kokoinen. Wolfin elämänkerta (Segrest ja Hoffman 2010). Deltan alueelta Chicagoon vuonna 1943 siirtynyt blueskitaristi-laulaja oli Rolling Stonesien ja monen muunkin 1960-luvun brittiyhtyeen esikuva. Lempinimen ?Muddy. Sen sijaan mielenterveyden häiriöitä, varsinkin masennusta, on sekä miehillä että naisilla noin 20% keskiarvoa enemmän. Katsotaan sen takia seuraavaksi tarkemmin muusikoiden elinolosuhteita. Muddy Waters (oikealta nimeltään McKinley Morganfield) syntyi 4.4.1913 Rolling Forkissa, Mississippissä ja kuoli 30.4.1983 Westmontissa Illinoisissa 70-vuotiaana. Suosittelen. Toinen mainio teos on bluesministeri Esa Kuloniemen hienosti suomentama Howlin. Näistä muusikkoja, laulajia tai säveltäjiä oli noin 5600. Entä syöpä, onko muusikoilla kohonnut syöpäriski. Työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riski on tässä ammattiryhmässä sekä miehillä että naisilla 20-25% pienempi kuin keskimäärin suomalaisilla. Palatessaan show'sta Muddy yski verta. Ehkä tunnetuin ja arvostetuin Delta-bluesmuusikko, jonka vaikutus nykybluesiin on ollut huomattava. Työterveyslaitoksen nettisivuilta löytyy myös tätä havaintoa tukevaa ammattikohtaista tilastoa Kansaneläkelaitoksen korvaamista pitkistä Muusikoiden elämäntavat ja elinolot Monet bluesmusiikin suurmiehistä olivat kotoisin Mississippin osavaltiosta ja etenkin sen Deltaksi - 21 - kutsutulta alueelta Memphisin eteläpuolella. Viimeisen kerran Muddy tuli lavalle Eric Claptonin Miamin-konsertissa 30.6.1982 ja lauloi kappaleen "Blow Wind Blow". lasten vähäisyys ja korkea ensisynnytysikä. Kuvatun kaltaisissa epidemiologisissa väestötutkimuksissa ei pieniä, todellisiakaan riskejä voida havaita ?tilastokohinan. Toinen tekijä, joka voi jonkin verran lisätä muusikoiden sydäntautivaaraa, on kova melu. Tämä johtuu erityisesti alhaisesta tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrästä. Suomessa miestaiteilijoiden sairastuvuus syöpään oli jopa 35% alhaisempi. Paikallisissa juke jointeissa soi blues-musiikki, ja maissiviina sekä moonshine-pontikka virtasivat vuolaasti helposti ennakoitavin väkivaltaisin seuraamuksin. Wolfin temput ja angiinoiden karhentama ääni tekivät vaikutuksen etenkin soittoruokaloiden naisiin, mistä ei hyvää seurannut. Kohonnutta sairastuvuutta löytyi vain suuontelon, nielun ja kivesten syöville. Wolf otti asiasta kyllä opikseen, pysytteli sen jälkeen kaidalla tiellä © Jarmo Santavuori Robert Johnson syntyi 8.5.1911 Hazlehurstissa Mississippissä ja kuoli 16.8.1938 27-vuotiaana. Andres Rootsin nettiartikkelin mukaan vuoden 1981 loppupuolella Muddylla diagnosoitiin keuhkosyöpä. Äänitasot voivat konserteissa ja soittoruokaloissa olla samaa tasoa tai jopa korkeampia kuin meluisassa teollisuustyössä. -osastosta voi löytyä lisää hupia ja hyödyllistäkin tietoa. Muusikoiden työkyvyttömyys ja sairastuvuus Raskaan sarjan terveyshaitoista, kuten kuolema, siirrytään nyt tarkastelemaan keskiraskasta sarjaa; työkyvyttömyyttä ja vakavia sairauksia. Syöpä oli uusinut, eikä hänen elimistönsä kestänyt uutta leikkausta. Muddy kuoli kotonaan sydämen petettyä. Hautapaikka: Restvalen hautausmaa, Worth, Cook County, Illinois. 5 - 2012 ?. Niiden mukaan taide- ja viihdealan työntekijöillä pitkiä sairaslomia on mielenterveyssyistä keskimääräistä enemmän. Rintasyöpää sen sijaan löytyi 30% useammin kuin keskimäärin suomalaisnaisilla. Rintasyövän vaaraa lisäävät mm. Pienten riskien havaitsemiseen tarvittaisiin hyvin suuri tutkittava joukko (esimerkiksi muusikoita) ja vertailuryhmä, joka olisi muiden kuin tutkittavan tekijän osalta samanlainen kuin tutkittava ryhmä. Siksi on hyvä tarkastella asioita myös vaaratekijöistä käsin. Havainnollisen kuvan kiertelevän blues-muusikon elinoloista ja työn vaaroista saa lukemalla 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa vaikuttaneen bluesmies Charlie Pattonin elämänkerran, josta sarjakuvapiirtäjä Robert Crumb on tehnyt oman versionsa (ks. Niistä on olemassa vastaavanlainen ammattikohtainen tutkimus kuin kuolleisuudesta (Pensola ym. Muusikoita ei tästäkään joukosta voida erottaa. Tavallisimmat työkyvyttömyyteen johtavat sairaudet ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (esimerkiksi pahat selkäkivut ja nivelrikko) ja mielenterveyden häiriöt (esimerkiksi masennus). Hautapaikka: Little Zion Cemetery, Leflore County, Mississippi. sairauslomista, jotka usein edeltävät työkyvyttömyyseläkettä. Jottei tämä tarina mene kovin tylsäksi, keräsin kuitenkin lukijoiden iloksi muutamia kuvauksia bluesmaailman suurmiesten elämänkaarista ?info-bokseihin?tämän artikkelin oheen. Wolfin kerrotaan viettäneen 1930-luvun alussa muutaman vuoden myös Parchman Farmin rangaistussiirtolassa tapettuaan miehen, joka hakkasi vaimoaan, jolla lienee ollut suhde Wolfin kanssa. Netistä löytyy taulukoita lukuisille eri syöville. Tällä ravinteikkaalla alueella mustat maatyöläiset raatoivat vuokraviljelijöinä valkoisten omistamilla puuvilla- ja maissipelloilla. Raskas työ vaati raskaat huvit. Melu voi nostaa verenpainetta, joka on yksi sydäntautien riskitekijä. Riski vielä lisääntyy, jos henkilöllä on muista syistä jo kohonnut verenpaine, ylipainoa ja ruumiillisesti raskas työ. hän sai isoäidiltään jo lapsena, koska hänellä oli tapana leikkiä kodin läheisellä mutaisella purolla. Todellisuudessa hän ilmeisesti toipui myrkytyksestä, mutta kuoli siitä heikentyneenä kolme päivää myöhemmin keuhkokuumeeseen. Miestaiteilijat sairastuivat keuhkosyöpään Pohjoismaissa 7% harvemmin kuin muut ammatissa toimivat miehet. Hänen sairautensa pidettiin salaisuutena, ja kesää 1982 lähestyttäessä hänelle buukattiin uusi kiertue. Pohjoismaissa on menossa ehkä maailman suurin ammattisyöpätutkimus (Nordic Occupational Cancer study, NOCCA) , jossa on seurattu jo pitkään viiden maan koko ammatissa toimivan väestön (noin 15 miljoonaa) syöpäsairastuvuutta. Syöpätapauksiakin on havaittu tässä aineistossa jo yli 2 miljoonaa, niin että luulisi ainakin tapausmäärän riittävän. Muusikot kuuluvat siinä ammattiryhmään ?toimittajat ja taiteilijat?. Suomalaisilla naistaiteilijoilla keuhkosyövän vaarasuhde oli samalla tasolla kuin väestöllä. Pitkäaikainen altistuminen ympäristön tupakansavulle (passiivitupakointi) lisää vaaraa sairastua keuhkosyöpään arvovaltaisen kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen (IARC, Lyon, Ranska) mukaan. Johnsonin kuolemaan liittyy vakuuttavampi tarina. Tilastokeskukselta saatujen tietojen mukaan taiteilijoita oli vuonna 2011 noin 14600. 2010). Legendan mukaan Johnson sai soittotaitonsa keskiyöllä tienristeyksessä itse Paholaiselta, jolle hän myi sielunsa. Osa hänen keuhkoistaan poistettiin ja hän oli sädehoidossa. Monet blues-muusikot ovat joutuneet työskentelemään vuosikausia savuisissa klubeissa ja juomapaikoissa. Ongelma on taas muusikoiden kuuluminen suurempaan taiteilijoiden ammattiryhmään. Tarkastellaan kuitenkin paremman puutteessa tätä ryhmää. Sen mukaan hän kuoli juotuaan viskiä, jonka hänen silloisen rakastajattarensa mustasukkainen aviomies oli myrkyttänyt strykniinillä. Tosin Kari Hotakaisen Syntisäkki -romaani vihjailee, että Johnson kävi vain heittämässä vedet liiterin takana ja lorvi siellä sen aikaa, että tarina sai riittävästi uskottavuutta. Ilmeinen syy on taiteilijoiden keskimääräistä vähäisempi tupakointi. Lisää tietoa). Suuontelon ja nielun syövät viittaavat melko runsaaseen alkoholinkäyttöön. leisuus Mississippissä tai jossain muussa ?bluesosavaltiossa?, en onnistunut löytämään. Nuori Wolf sai soitto-oppinsa ja omaksui villin esiintymistyylinsä Charlie Pattonilta, jonka tapoihin kuuluivat mm. kitaran rummutus, heitto ilmaan ja soitto niskan takana. Myös ?Lisää tietoa
Little Walter oli legendaarinen blues-harpisti, mutta myös alkoholin suurkuluttaja, joka oli humalapäissään pahansisuinen ja riidanhaluinen. hitleröinti, jossa nukahtaneen muusikon kasvot koristellaan mustalla tussilla hakaristein, kirkkovenein ja muin kuvioin. Joosepin suurin menestyskappale oli Kitisen keskiyöllä (vrt. Paholainen muuten asustaa maakuopassa Iisalmen ja Kajaanin välisen maantien varressa, jollette sitä tienneet... Muusikoihin kohdistuva väkivalta on huomattavasti vähentynyt sitten Howlin. Työterveyslaitos on tutkinut klassisen musiikin orkesterimuusikoiden altistumista melulle ja siihen liittyviä oireita. Wolf alkoi kärsiä 1970-luvun vaihteessa sydänvaivoista ja hänellä oli useita sydänkohtauksia. 2012). Ammattiluokassa klassisen musiikin säveltäjät, muusikot ja laulajat ilmeni vuonna 2010 yhteensä 10 ammattitautia tai ammattitautiepäilyä. © Jarmo Santavuori ja piti kuria myös yhtyeensä hulivilimuusikoille vaihtelevalla menestyksellä. Monttubileiden jälkeisenä päivänä Wolfin läheiset laskivat hänet jäisen maan poveen. ei itketä vaan iloitaan viskintarjoilun kera. Useimmat blues- ja rockmuusikot eivät käytä minkäänlaisia huumeita ja eräät ovat jopa ikäisekseen kovassa fyysisessä kunnossa, esimerkiksi ?kumihuuli. Hubert Sumlin). neekeröinti. Entä ne huumeet. Charley Pattonilta oppia saaneen Wolfin tie vei Deltalta Chicagoon ja keikkailemaan ympäri maata Eurooppaa myöten. 5 - 2012 ja yhtyeen kitaristina toimi Hujoppi Summanen (vrt. Elintavat ovat varsin yksilöllinen asia ja saman yhtyeen sisältäkin saattaa löytyä toisenlaisia esimerkkejä. Suomalaisten muusikoiden elintavoista löytyy tietoa julkaisusta Ammatilliset elintavat (Virtanen ym. On hyvä jälleen muistaa, että nämä tulokset ovat keskiarvoja ja yksilöiden väliset erot elintavoissa samassa ammatissakin voivat olla suuria. Virallisten arvioiden mukaan altistuminen 8 tuntia päivässä 20 vuoden ajan äänitasolle 85 desibeliä (dB) aiheuttaa kuulovamman 4-8%:lle altistuneista. Muusikoiden keskimääräinen viikottainen altistumistaso vaihteli 82 dB:sta (kontrabasistit) 94-95dB:iin (alttosaksofonistit ja lyömäsoittajat). Soittajien kuulon alenemat audiometrisissa kuulomittauksissa olivat altistumattoman väestön tasolla, joskin korkeammille äänitasoille altistuneilla oli myös enemmän kuulon alenemaa. Klassisen musiikin melutasot ja riskit ovat kuitenkin pieniä verrattuna nuorison suosimiin tanssipaikkoihin, joissa melutaso on varsin yleisesti 105 dB. Mick Jagger ja Michael Monroe. Näistä kuusi oli kuulovammoja ja neljä muita tauteja. Ammattitauti on muusikoilla selvästi harvinaisempi kuin esimerkiksi maanviljelijöillä tai teollisuustyöntekijöillä, ja vain hieman yleisempi kuin keskimäärin suomalaisilla työntekijöillä. Mallin avulla voi myös testata eri elintapojen muuttamisen mahdollista vaikutusta kuolinikään. Hän teki uraa Muddy Watersin bändissä, mutta riitautui ja yritti omien kokoonpanojensa kanssa saada suosiota huonolla menestyksellä. Eläkeläisetkään eivät tosin salli ylilyöntejä, vaan sammumisesta voi seurata rangaistuksena ns. Sen mukaan ammattiryhmässä ?taiteellinen, viihteellinen ja kirjallinen työ. Illinois. . Heroiini, muut huumeet ja lääkkeet veivät syvyyksiin monta rock-tähteä varsinkin 1960-luvulla. kuoliniästään vastaamalla joukkoon kysymyksiä. Harvinainen poikkeus on etnopunk-yhtye Eläkeläiset, joka häpäisee pop- ja rock- klassikoita tekemällä niistä humppaversiota. Taiteilijamiehillä tämä on ollut kuitenkin keskimääräistä vähäisempää. Englannista alkanut blues-boomi antoi hänelle mahdollisuuden tehdä kaksi kiertuetta Euroopassa vuosina 1964 ja 1967. Jos sama väsähtäminen toistuu, voi seurata astetta kovempi toimenpide, ns. Tarkasteluajanjaksona suomalaisten alkoholinkulutus ja ylipainoisuus ovat lisääntyneet. Wolfin nuoruusvuosien, mutta väkijuomat voivat edelleen olla terveysriski kierteleville muusikoille niin Suomessa kuin muuallakin. Vieläkin muusikko voi kuolla huumeisiin tai lääkkeisiin (esimerkiksi Michael Jackson, Whitney Houston), mutta tämä on nykyisin selvästi harvinaisempaa kuin ennen. miesten ja naisten runsas alkoholinkulutus on keskimääräistä yleisempää. Kerrankin hän lainasi DeSotoaan bändinsä kitaristeille Hubert Sumlinille ja Willie Johnsonille. Hubert ja Willie palauttivat auton seuravana aamuna. Humalassa soittaminen sujuu huonosti, joten juominen rajoittuu yleensä vapaaaikaan. Arto Melleri kirjoitti Johnny B Goethe teoksessaan: ?Sain pestin aavelaivaan / nimeltä L?Heroine / ja alla mustan taivaan / näin sen painuvan aaltoihin.. Ja niitä on onneksi todella paljon. - 22 - Little Walter (oikealta nimeltään Marion Walter Jacobs) syntyi 1.5.1930 Marksvillessä, Louisianassa ja kuoli 15.2.1968 Chicagossa 37-vuotiaana. Yhtyeen suomalaiset ja saksalaiset fanit eivät ole tyytyväisiä, jos yhtyeen jäsenet eivät ole riittävästi humalassa ja soita tarpeeksi väärin. 2006), joka perustuu väestönlaskennan ammattiin ja Aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselyiden tuloksiin vuosilta 1978?99. Wolfin Moanin. Wolfin vaimo Katie Mae ei autolainasta tiennyt ja huomattuaan autossa naisten pikkuhousut haki haulikon . Aloitetaan silti nekin haitallisista vaikutuksista ja säästetään loppuun musiikin myönteiset vaikutukset. Viihdemuusikoilla, joihin rock-muusikotkin kuuluvat, rekisteröitiin yllättäen vain yksi tapaus (meluvamma) vuonna 2010. Yhtenä syynä tähän voi olla se, että viihdemuusikot ovat usein yrittäjiä. Aika moni muusikko onkin vuosien mittaan ?liukastunut nuottiöljyyn?. Vapaa-ajan liikunta, ruokatottumukset ja tupakointi ovat muun väestön tasolla ja ylipainoisia on keskimääräistä vähemmän. Pari kuukautta vuoden 1967 kiertueen jälkeen hän joutui yöllä katutappeluun ja kuoli hämärissä olosuhteissa pahoinpitelyn uhrina. Chester sai lempinimen ?Wolf? jo lapsena isoisältään joka pelotteli poikaa lähimetsien vaeltavilla susilla koska Chesterillä oli tapana ottaa karanneita kananpoikia kiinni niin kovakouraisesti että niitä silloin tällöin kuoli. Hautapaikka: Saint Mary Catholic Cemetery and Mausoleum, Evergreen Park, Cook County, Illinois Muusikoiden ammattitaudit Työterveyslaitos julkaisee vuosittain vakuutuslaitosten tietoihin perustuvaa tilastoa ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä (Oksa ym. ja pahaaaavistamattomalle Wolfille tuli asiaa lääkärille, joka joutui nyppimään tuntikausia hauleja artistin takalistosta. Kari Hotakainen on kirjoittanut oman Suomeen sijoittuvan versionsa Howlin?Wolfin elämästä. Illalla Chicagon ylle nousi täysikuu ja viiden kilometrin päässä sijaitsevan eläintarhan sudet ulvoivat pitkälle yöhön (Segrest ja Hoffman 2010). At Midnight) Howlin' Wolf (oikealta nimeltään Chester Burnett) syntyi 10.6.1910 West Pointissa, Mississippissä ja kuoli 10.1.1976 Chicagossa 65-vuotiaana. Riskit riippuvat ennen kaikkea jokaisen omista elintavoista. Elintapojen vaikutuksista on nykyisin jo niin paljon tietoa, että on voitu rakentaa ennustemalleja. Pari vuotta sitten televisiossa pyöri Elämä pelissä -niminen sarja, jossa tavallinen TV-katsojakin sai elintapoihinsa ja eräisiin muihin tekijöihin perustuvan ennusteen . Hautapaikka: Oakridge-Glen Oak Cemetery, Hillside, Cook County. Kirjan nimi on Syntisäkki ja se kertoo Kolkko-Joosepin ja hänen Kirveellä Veistetyt -yhtyeensä taiteilusta Jumalan ja Paholaisen muodostamassa voimakentässä. tai pikemminkin väestötutkimuksiin perustuvan keskiarvo-arvauksen . Hänen oma toivomuksensa oli että muistotilaisuudessa eli ?monttubileissä. Vielä tätäkin korkeampia tasoja on mitattu. Loppuvuonna 1975 Wolf joutui sairaalaan tutkimuksiin ja tammikuussa 1976 hänellä todettiin aivokasvain, joka vaati pikaisen leikkauksen. Wolf ei toipunut leikkauksesta. Jos yrittäjä ei ole ottanut itselleen tapaturmavakuutusta, hän ei ole oikeutettu saamaan korvausta ammattitaudistakaan. Meluvammariskin suuruuteen vaikuttavat mm. melun äänitaso ja melussaolon aika. Tähän sopinee sitaatti, tuo älyn kätevä korvike. Malli oli tätä kirjoitettaessa edelleen verkossa käytettävissä (ks. Lisää tietoa). Tähän saakka pinnistellyt lukija saattaa olla jo niin täynnä elintapoja ja terveysriskejä, että savu nousee päästä, joten onkin aika siirtyä käsittelemään itse musiikin esittämiseen ja kuuntelemiseen liittyvää terveyttä ja hyvinvointia
Seuraavassa esitetyt tiedot on poimittu valtaosin kyseisestä katsauksesta. Olkaa kiitollisia, jos vanhempanne kuuntelivat paljon musiikkia ja innostivat teitäkin soittamaan tai laulamaan lapsena. Musiikkilääkärin vastaanotolle tullaan usein käden rasitusvamman takia. Aivokuoressa alkavat valot vilkkua monessa paikassa kuin ilotulituksen SM-kisoissa! Musiikin vaikutukset eivät rajoitu pelkästään aivojen kuorikerrokseen, vaan viime vuosina on saatu lisää tietoa sen vaikutuksista aivojen huonosti tunnettuihin mutta tärkeisiin sisäosiin. Samoin jatkuvat myös musiikin myönteiset vaikutukset. Ilmiön uskotaan liittyvän mm. liialliseen harjoitteluun, jonka seurauksena aivot saattavat lähettää liikesignaaleja vääriin lihaksiin. Äänen ylirasitus ja dystonia voivat olla myös laulajien ongelmia. Pitkät ja vauhdikkaat keikat ovat myös fyysisesti rasittavia. eritystä ja uusien hermosolujen syntymistä aivoissa. Kuulovaurioriskiä vähätellään joskus viittaamalla siihen, että altistumisaika on lyhyt verrattuna työaltistumiseen. Äänitasot ovat kuitenkin niin korkeita että lyhytkin altistuminen aiheuttaa saman meluannoksen kuin jatkuva työaltistuminen tasolle 85 dB. Työterve- yslaitoksen rekisteristä ei kuitenkaan löydy vuosilta 2005?2010 yhtään muusikon ammattitautia tai epäilyä jossa diagnoosina olisi tinnitus. merkitsee ?ei yhtään mitään. Sen kuolematon riimi ?A labbabaluma a labbambam. Led Zeppelin (130 dB, 1969), Deep Purple (117 dB, 1972), The Who (126 dB, 1976), AC/DC (130 dB, 1980) ja Motörhead (130 dB, 1986). on suomeksi ?On jäätelö hyvää kun yksin syö. Eräs uutisotsikko oli ?Musiikki vaikuttaa aivoihin kuin seksi?. Jo pelkkä musiikin kuuleminen näyttää eläinkokeiden perusteella vaikuttavan aivojen kehitykseen myönteisesti. Bo sairasti verenpainetautia ja sokeritautia ja sai 2000-luvulla useita sydänkohtauksia, joista viimeisen jälkiseurauksena hän kuoli kotonaan Floridassa ystävien ympäröimänä. Kun soittaminen tai harjoittelu jatkuu liian kauan, voi seurauksena olla ylirasitus. Rasitustiloja esiintyy kieliä puristavassa kädessä (kitaristit, viulistit), puhaltajilla liian ison soittimen kanssa sekä pianisteilla erityisesti silloin, jos musiikki sisältää paljon sormien äärirajoille harotusta vaativia sointu-otteita. Varsinkin tunteisiin vaikuttava musiikki aktivoi syviä aivoalueita (spesialisteille tiedoksi: keskiaivoja, accumbenstumaketta, amygdalaa, hippokampusta, otsalohkon alaosaa ja pihtipoimua). Musiikki ja tanssi aktivoivat usein myös liike- ja tuntoaivokuorta, tyvitumakkeita ja pikkuaivoja. Niiden käyttö on monessa tapauksessa aiheellista, joskaan ei ongelmatonta varsinkaan klassisen musiikin soittajille. Monet rock-muusikot ovat sen sijaan jo tottuneet käyttämään kuulonsuojaimia harjoituksissa. Toinen kovaääniseen musiikkiin liittyvä vaara on tinnitus (korvien soiminen). Bo Diddley salakuljetti rock-musiikkiin uusia villejä rytmejä Afrikasta ja Kuubasta. Taiteilijanimi Bo Diddley on todennäköisesti peräisin Bon adoptioäidin tuntemalta laulajalta. Tinnituksesta kärsii noin joka kymmenes henkilö ja muusikoista joka toinen. Jatkuvasta tinnituksesta kärsii 3-6% väestöstä ja 15-20% musiikin parissa työskentelevistä. Harjoitusten jaksottaminen siten, että elimistö ennättää palautua rasituksesta sekä suorituksen teknisten virheiden korjaamista pätevän soitonopettajan opastuksella. harjoittamiseen. Myös muita fysiologisia ja hermos- Aivot rakastavat musiikkia Ja sitten ne positiiviset vaikutukset! Lääkärilehti julkaisi alkuvuonna erinomaisen katsausartikkelin musiikin vaikutuksista aivoihin (Särkämö ja Huotilainen 2012). Se kasvattaa harrastajalleen hyvin toimivat aivomuskelit. Aivojen kehitys jatkuu nuoruusiässä ja vähän hidastuneena myös aikuisena. Erityisesti dopamiini on yhteydessä musiikin herättämiin tuntemuksiin ja mielihyvään. Hyvää oloa ja terveyttä musiikista Paljon mediahuomiota on herättänyt tuore kanadalaistutkimus musiikista ja dopamiinista (Salimpoor ym 2011). Muusikoille ja muillekin korkeille äänitasoille altistuneille on olemassa myös kuulonsuojaimia (esim. Amerikan slangissa ?bo diddly. Richardin ura eteni kadunkulmamuusikosta kirkkokuoron ja lääkeshown kautta levyttämään hittejä joista ensimmäinen oli Tutti Frutti. Muusikoilla voi esiintyä lisäksi hankaliin soittoasentoihin liittyviä rasitusoireita. Kovassa melussa olon jälkeen tinnitus on vielä tätäkin yleisempää. Lasten kehittyvissä aivoissa muutokset tapahtuvat varsin nopeasti. Jo 15 kuukauden soittoharjoittelun on todettu laajentavan aivojen kuoriosan kuulo- ja liikealueita sekä aivokurkiaista. Noin puolella tinnituksesta kärsivistä esiintyy myös meluyliherkkyyttä. Tällä tavoin musiikin kuuntelu aktivoi monipuolisesti aivojen lyhyt- ja pitkäkestoista muistia. Turvallinen kuunteluaika on tällöin laskennallisesti noin tunti ja vartti viikossa. Alemmillakin tasoilla voi saada kuulovaurion jos kuuntelee pitkiä aikoja. Tulpat vaimentavat konserttimelua, mutta niiden vaimennus on vain noin 10-15 dB. Saksalaisen tutkimuksen mukaan puupuhaltimia tai näppäilysoittimia soittavilla miehillä riski oli muita soitinryhmiä jonkin verran suurempi (Lim ja Altenmuller 2003). Suomessakin lääkärit ovat ilmoittaneet ammattitauteina muutamia puhallinsoittajien lihasdystonioita vuosina 2005?2010. Jäähyväissanoinaan hän kertoi lähtevänsä taivaaseen. Hautapaikka: Rosemary Hill Cemetery, Bronson, Levy County, Florida. 5 - 2012 ?. Tällaisia ovat nettitietojen mukaan olleet mm. Little Richard kasvoi 14-lapsisessa perheessä ja sai lempinimensä sisaruksiltaan. Guinnessin ennätysten kirja ei nykyisin enää listaa tämänkaltaisia ennätyksiä, koska se ei halua rohkaista toimintaa, joka aiheuttaa selkeän kuulovauriovaaran soittajien lisäksi myös konserttiyleisölle. Jo vauvat reagoivat musiikkiin. venähti yli 180-senttiseksi (plus tukkaa 5-10 senttiä sen päälle). Jotkut bändit ovat todistettavasti soittaneet vastuuttoman kovalla volyymilla ja jopa kisanneet maailman kovaäänisimmän yhtyeen maineesta. Seurauksena voi olla kyvyttömyys soittaa instrumenttia halutulla tavalla, mikä on muusikolle vakava asia. Jos äänitaso on 105 dB, altistumisajaksi 85dB annoksen saavuttamiseksi riittää puoli tuntia viikossa. Tuutulaulut rauhoittavat ja laskevat vauvojen kortisoli-stresssihormonin tasoja. Pelkkä musiikin kuunteleminen vaatii ääni-informaation seuraamista ajassa, musiikin rakenteen ja sisällön tarkkailua, kappaleiden tunnistamista ja siihen liittyvien muistojen mieleen palauttamista. tai ?täysin mitätön?. Leikki-ikäiset lapset ilmaisevat musiikkia ilmein, elein ja liikkein. MP3soittimissa ja iPodeissa äänitaso lähellä maksimia on myös noin 100 dB. Jos soitin on liian iso käden kokoon verrattuna, joutuvat liiaksi harallaan olevat sormet koville. Varttuessaan ?Pikku-Riku. Musiikkia voi verrata lihasten - 23 - Bo Diddley (syntymänimeltään Ellas Otha Bates, käytti myös sukunimeä McDaniel joka on peräisin hänet kasvattaneelta äidin serkulta) syntyi 30.12.1928 McCombissa, Mississippissä ja kuoli 2.6.2008 Archerissa, Floridassa 79-vuotiaana. Lapsen musiikkiharrastus edistää myös päättelyn, kielen, tarkkaavaisuuden, muistin ja liikuntataitojen kehitystä. Tämä ja useita muita uutisia aiheesta löytyy googlaamalla hakusanoilla ?musiikki aivot?. Tinnitukseen voi sopeutua niin, ettei sitä juuri huomaa, mutta varsinkin jos siihen liittyy kielteisiä ja pelottavia tunteita, tinnituksen häiritsevyys korostuu ja seurauksena voi olla stressireaktioita, unihäiriöitä ja joskus jopa masennusta. Eric Clapton, Bob Dylan, Cher, Bono (U2), Pete Townshend (The Who), Brian Wilson (The Beach Boys), Jeff Beck ja Neil Young. Muusikon kramppi (dystonia) on hermoston sairaus, jossa sormet tai kasvojen lihakset lakkaavat toimimasta kontrolloidusti. mesolimbisessä järjestelmässä, joka vastaa tunteiden, mielihyvän ja palkitsevuuden kokemuksista ja säätelee osin hermoston sekä immuuni- ja hormonijärjestelmän toimintaa. Kanadalaistutkimuksessa koehenkilöt kuuntelivat mielimusiikkiaan (klassista, jazzia, rockia tms.) ja heidän aivojensa dopamiinitasoja seurattiin reaaliajassa erikoistekniikalla (positroniemissiotomografia, PET). Rasitusvammojen ehkäisy on samankaltaista kuin urheilijoilla. Eli valot vilkkuvat myös aivojen sisäosissa ns. mutta olen kuullut siitä esitettävän livenä myös muodossa ?Lankkaanko munat, no lankkaa vaan?! rock-konserteissa. Joidenkin soittimien otteet edellyttävät käden ja ranteen hankalia asentoja. Little Richard (oikealta nimeltään Richard Penniman) syntyi 25.12.1935 Maconissa, Georgiassa, ja elää edelleen, ikää 76 vuotta. Jalka alkaa helposti lyödä tahtia ja monia musiikki innostaa jopa tanssimaan. Samana aikana rekisteriin ilmoitettiin vajaat 30 tinnitustapausta, joista osa on myös vahvistettu ammattitaudiksi. Syynä monessa näistä on ollut ampumiseen tai teollisuustyöhön liittyvä iskumelu. Lievät niska-hartiavaivat ja selkävaivat ovat todennäköisesti melko yleisiä, vaikka tarkkoja lukuja näiden yleisyydestä en löytänytkään. Tinnituksen hoidossa pyritäänkin ensisijaisesti sen häiritsevyyden vähentämiseen. Kuuluisia tinnituksesta kärsiviä muusikoita ovat mm. muotoon valettuja korvatulppia ja kuppisuojaimia), joiden vaimennusteho on parempi. Se voi parantaa muistia ja oppimiskykyä sekä lisätä elimistön oman hyvänolonaineen ? dopamiinin . Jos näin todella on, muusikoiden tinnitusriski on selvästi suurempi kuin melulle altistumattomalla väestöllä
Henkilöiden älylliset (6 erilaista) ja liikunnalliset (11 erilaista) harrastukset ja harrastamisen useus olivat tutkijoiden tiedossa. Bronx Aging Study?ssa seurattiin 488:aa ikääntynyttä henkilöä 21 vuoden ajan. Musiikki ja varsinkin oma mielimusiikki voi lisätä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Vaikka BN-lukijat ja muut musiikin harrastajat tietävät omasta kokemuksestaan, että musiikki tuottaa mielihyvää, on hyvä että musiikin vaikutusten mekanismeja aletaan ymmärtää myös tieteellisesti. 2003). Keikkamatkoilla on liikenneonnettomuuden vaara, jos kuski joutuu ajamaan väsyneenä tai ei muusta syystä ole ajokunnossa. Varsinkin talvella pimeässä ajettaessa sääolot on syytä ottaa huomioon. Näin voi perustellusti ajatella. Musiikki on erinomainen lääke muillekin kuin sairaille. Heille suurkiitokset, sillä heidän ansiotaan on, että tämä juttu sisältää myös asiaa. A.C. Tarkkaavaisuushäiriöstä (ADHD) kärsivillä lapsia mieluinen musiikki vähentää levottomuutta. Musiikkia, josta tietyt taajuusalueet on poistettu, käytetään tinnituksen hoidossa. Musiikilla on myös sosiaalisesti myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi nuorilla (yhdessä soittaminen tai musiikin kuuntelu) ja ikääntyneillä (tanssi, yksinäisyyden ehkäisy). Vierivä kivi ei dementoidu? Jos musiikin harrastajalle on lapsuusiässä tai sen jälkeen kehittyneet hyvin toimivat ?aivomuskelit?, niin dementoituuko hän hitaammin kuin musiikkia harrastamaton. Hyödyt voivat ovat lyhyt- tai pitkäaikaisia, ja niistä hyötyvät sekä terveet että monet sairauksista kärsivät. Riskit realisoituvat vain melko harvalla huono-onnisella tai riskiyksilöllä. Musiikin terveyshyödyt sen sijaan koskevat lähes kaikkia muusikoita ja osittain myös musiikin kuuntelijoita. Kun iän myötä aivosolut alkavat surkastua, on hyvä että niitä on runsaasti reservissä. Tässä ns. Monien muiden tekijöiden mahdollinen vaikutus kontrolloitiin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan dementian riskiä vähensivät musiikki-instrumenttien soittaminen, tanssiminen, lukeminen ja pelaaminen (shakki, korttipelit tms.). Tutkijoiden näkemys oli että aivosolujen reservit ja hermopäätteiden monipuolinen toiminta olivat keskeiset dementiaa ehkäisevät tekijät. Tilastokeskuksen mukaan noin 6000 suomalaista kuoli Alzheimerin tautiin tai muunlaiseen dementiaan vuonna 2010. Eikä niitä nuppeja tarvitse vääntää kaakkoon, on turvallisempaa kuulijoillekin. Musiikkia käytetään paljon erilaisten kiputilojen ja epämiellyttävien hoitotoimenpiteiden aiheuttaman ahdistuksen lievittämiseen. Reedin puolustukseksi täytyy tosin mainita, ettei hän sitä kyllä tarkoittanutkaan. Oli vaan niin hyvä aasinsilta aiheeseen, etten malttanut jättää käyttämättä. Muusikkoihin vaikuttavat lähes samat riskitekijät kuin tavallisiin kansalaisiin. Musiikkiterapia voi olla mm. Yllättävää oli, että dopamiinit kohosivat jo ennakkoon, ennen musiikin huippukohtia. Kuulonsuojauksesta kannattaa huolehtia, jos soitetaan suurella volyymilla. Mielimusiikin kuunteleminen nosti dopamiinitasoa enemmän kuin neutraaliksi koettu musiikki. tollisia tekijöitä seurattiin ja koehenkilöt ajoittivat kuuntelemansa musiikin huippuhetket. musiikkiterapian hyödyistä erilaisten sairauksien hoidossa on jo paljon kokemusperäistä tietoa. Mielimusiikin kuuntelu nopeuttaa myös aivoinfarktista toipumista ja muistin palautumista. Musiikkiterapian avulla voidaan lieventää masennusoireita ja parantaa mielialaa. Muistisairauksissa kuten Alzheimerin taudissa musiikki voi vähentää levottomuutta ja käytöshäiriöitä. Musiikin kuuntelu voi vähentää ahdistuneisuutta myös vakavissa somaattisissa sairauksissa, kuten syövässä tai sepelvaltimotaudissa. Lääkäri antoi oivan neuvon Carl Perkinsille kappaleessa Boppin. Näissä musiikin ?väristyskohdissa?koehenkilöiden dopamiinitasot kohosivat merkittävästi. Hätää ei ole, jos elintavat ovat kohtuullisessa kunnossa. Ei ainakaan blues, eikä mikään muukaan musiikki tapa tai aiheuta merkittävää terveyshaittaa. Aivan uskon varassa asia ei ole, sillä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa on saatu tämän suuntaisia viitteitä (Verghese ym. Mahdolliset asiatietojen virhetulkinnat sekä enemmän tai vähemmän onnistuneet välikevennykset ja tarinat sen sijaan ovat kirjoittajan omalla vastuulla.. Tästä asiasta ei luotettavaa tietoa ole kuitenkaan saatavissa muusikoiden pienehkön määrän takia. . The Blues: ?Yes, the doctor told me, boy, you don't need no pills / Just a handful of nickels, the jukebox will cure your ills?. Siteeraan yleväksi lopuksi vielä Särkämön ja Huotilaisen tieteellisen katsauksen loppupäätelmää: ?Nämä tutkimustulokset puoltavat musiikin käyttömahdollisuuksia toisaalta vaikuttavana lääkkeettömänä hoito-, terapia- ja kuntoutusmenetelmänä ja toisaalta eri-ikäisten ihmisten elämää rikastuttavana, aivotutkimuksen näkökulmasta erittäin myönteisenä harrastuksena?. Hyvinvointia blues-musiikista! Kiitokset Tämän artikkelin valmisteluvaiheessa olen keskustellut työpaikkani ruokalassa tai muissa yhteyksissä seuraavien asiantuntijoiden kanssa: Minna Huotilainen (aivot ja musiikki), Tiina Pensola (kuolleisuus ja työkyvyttömyys), Esko Toppila (melu), Simo Virtanen (ammatilliset elintavat), Lea Palo (ammattitaudit), Esa-Pekka Takala (työhön liittyvät sairaudet) ja Eero Pukkala (syöpätutkimus). Monet muusikot rakastavat musiikkia ja esiintymistä siinä määrin, etteivät malta millään lopettaa, vaan jatkavat niin pitkään kuin mahdollista. - 24 - Musiikista on hyötyä niin lapsille, nuorille, aikuisille kuin ikä-ihmisillekin. Olisi kiinnostavaa tietää onko muusikoiden dementiakuolleisuus alentunut. Näiden riskien suhteen on hyvä havaita, että suurimmalle osalle muusikoista ei kuitenkaan satu pahoja tapaturmia, kuulo mene tai tinnitus iske. Kaikkiaan 124 henkilölle kehittyi dementia (Altzheimerin tauti, verisuoniperäinen dementia tai muunlainen dementia). Musiikkiahan hyödynnetään nykyisin jo laajasti markkinoinnissa ja myynnin edistämisessä, vaikka emme sitä välttämättä edes tiedostakaan. Musiikin vaikutusmekanismien ymmärtäminen voi johtaa myöhemmin siihen, että musiikkia voidaan käyttää tehokkaammin hyväksi esimerkiksi sairauksien hoidossa tai vaikkapa lisäämään työhyvinvointia. Musiikin vaikutusmekanismit tunnetaan vielä puutteellisesti, mutta musiikin ja ns. musiikin kuuntelua, laulamista, soittamista tai improvisointia. Ja nehän me kaikki tiedämme: alkoholia kohtuudella, tupakkaa ei lainkaan, terveellistä ravintoa sopiva määrä, ettei paino nouse liiaksi, ja riittävästi liikuntaa ja lepoa. Entisaikojen kiertelevien bluesmiesten elämässä oli omat vaaransa, ja samoin rock-elämäntyylissä mikäli siihen liittyi huumeiden tai lääkkeiden käyttöä. Nämä vaarat ovat nykyisin selvästi aiempaa vähäisempiä ja muusikoiden elämän erityisiä riskitekijöitä ei ole montaakaan. Tiedättehän: ne hetket kun esimerkiksi räväkkä kitara- tai fonisoolo alkaa, melodia on kauneimmillaan tai kun kappaleessa on yllättävä miellyttävä kohta. 5 - 2012 Vaikka muusikonkin elämässä on omat riskinsä, on blues perimmältään iloinen asia! Levynkansi Robert Crumbin taattua käsialaa. Yhteenvetoa Voimme melkoisella varmuudella todeta että A.C. Reed erehtyi raskaasti. Tämä on 12% kaikista kuolleista
Kuolleisuus Suomessa 2001-2007. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 84/2012. 18 e - 25 - 5 - 2012 ?. 10 e 6. 1994, Helsingin kirkonkylän hautausmaa) tai Albert Järvistä (k. Englanninkielinen sarjakuvaversio Charley Pattonin elämästä löytyy myös Celtic Guitar Music -sivustolta: http:// www.celticguitarmusic.com/patton1.htm Slim Butler?s Inner Blues ?Lappilaisen bluesin merkkipaalu!? (Marko Niemelä, Lapin Kansa) Dead Rock Star Club. Lisää tietoa: Crumb (1997) Blues (R. Monipuolista tietoa ammatteihin liittyvistä syöpäriskeistä Pohjoismaissa. 5 e 2. Luettavissa kokonaisuudessaan Työterveyslaitoksen verkkosivuilla. Oliver (1983) Bluesin tarina (The Story Of The Blues) Soundi-kirja 17. BN 183) . WSOY. Suomeen sijoittuva blues-romaani KolkkoJoosepista. Mattila (2008) Eläkeläiset: Suuri suomalainen juopottelukirja. Maisteri T. BN 226) . 15 e 8. TV-ohjelmaan liittyvä kysely jonka avulla voi arvioida vaikkapa omien elintapojensa terveellisyyttä. More Living Finnish Blues (ks. Blues News Is Coming (ks. Työterveyslaitos, Helsinki. Eddie Boyd . Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:16. Gary, Indiana (ks. Tästä teoksesta en suosittele ottamaan oppia. Nordic Occupational Cancer Study (NOCCA) -nettisivusto. Suomen lääkärilehti 17/2012, sivut 1334-9. Segrest ja Hoffman (2010) Moanin. 15 e Tarkemmat toimintaohjeet osoitteesta www.bluesnews.fi tai sähköpostitse (aarno.alen@saunalahti.fi). Voit myös tilata tuotteita suoraan verkkokaupastamme: bluesnews.mycashflow.fi 7. (2012) Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt 2010. Howlin. BN 135) . Crumb Draws The Blues 1992) Like. 10 e 3. BN 252) . BN 211) . Hojas Blues Band . 15 e 4. at midnight . Suomen Syöpärekisterin (Eero Pukkalan) vetämän suurhankkeen sivusto. Oksa, Saalo, Palo ym. Live At Myllyblues (ks. Turpa Kii Ja Tanssi! (ks. 15 e Lisäksi kauttamme on tilattavissa Bloodshot Eyesin cd:tä Night Walk Boogie (ks. Like. Gyan Dookie & Telecaster Combo ? 20 Years After (ks. Luettavissa kokonaisuudessaan Internetissä. Tästä julkaisusta voi etsiä tietoa esimerkiksi omasta ammatista ja tunnistaa suuren riskin ammatit. Särkämö ja Huotilainen (2012) Musiikkia aivoille läpi elämän. Lisää tietoa kuolinsyistä, hautapaikosta ym. Bluesin historiaa runsaasti kuvitettuna. Pensola, Gould ja Polvinen (2010) Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet. Kattavin nettilähde blues ja roots-artistien kuolinsyiden ja -päivämäärien tutkiskeluun: http:// thedeadrockstarsclub.com Elämä pelissä -nettitesti. Blues Power (ks. Johnny Kniga, WSOY Virtanen, Helakorpi ym (2006) Elintavat ja työssä altistuminen Suomessa. Myös Elämä pelissä -onnellisuustesti löytyy netistä. Find A Grave -nettisivusto. Ammattikohtaisia elintapa- ja altistumisprofiileita sekä trenditietoa. ...it has all the hallmarks of a classic blues record, from the strong and catchy songs... (Duncan Beattie, Blues Matters, UK) ...ehdottomasti paras blueslevy, mitä Lapissa on koskaan julkaistu... (Arto Junttila, Väylän Pyörre) ...pieni sensaatio... (Esa Kuloniemi/Bluesministeri, Radio Suomi) ...levy on varsin nautittava kokoelma soulahtavaa bluesia ja bluesrockia... (Pertti Avola, Helsingin Sanomat) Osta omasi Let?s bluuuues! Fennica Records (Helsinki) Stupido-Shop (Helsinki) Musiikki-Mestarit (Rovaniemi) Musiikkikirjasto (Rovaniemi) Koskikapakki (Rovaniemi) Musiikki-Kullas (Oulu) http://homebraend.com Download mp3´s or buy cd: www.cdbaby.com OMAA BN-TUOTANTOA! 1. & Lihan Tie . hautabongareille ja muille kiinnostuneille: www.findagrave.com Kuuluisat muusikot löytyvät, mutta ei esimerkiksi blues-pianisti Eddie Boydia (k. 15 e 9. Blues Line Finland (ks. Löytyy netistä kokonaisuudessaan. Pensola, Shemeikka, Kesseli, Laihiala, Rinne ja Notkola (2012) Palkansaaja, yrittäjä, työtön . Wolfin elämä. Mello Hello (ks. BN 221) . BN 250) . BN 242) . BN 252) . 1991, Honkanummen hautausmaa, Vantaa). Hotakainen (1995) Syntisäkki. 10 e 5. BN 228) . Gary Primich & Friends
Pojat kävivät Gordyn esittelyssä jo vuonna ?59 ja saivat tylyn palautteen: Tulkaa takaisin mustana tai valkoisena, sekavärisenä ette kelpaa. Tietääkseni Valadiersillä ei ollut varsinaista historiaa, se oli ?vain. Greetingsin hyvyys perustui itse ideaan, sekä Stuart Avigin korkealta ja koheltaen vetäisemä soolo-osuus että Jerry Lightin kersanttimöyryntä olivat hetkittäin epäuskottavia ja aika kaukana siitä tunnelmasta jonka Monitors aiheeseen myöhemmin latasi. Vertailukohdat ovat selkeästi esillä yhtyeen ainoalla singlellä: Tamla 5501 Ich-I-Bon #1 Cool And Crazy Säveltäjäksi on molemmille puolille merkitty Johnny Ferro, joka ei kuulunut itse yhtyeeseen, mutta vaikutti lähipiirissä niin kuin sukunimestä voi arvailla. A-puoli on pikkunättiä irroittelua, joka perustuu kitaristi Marvin Weyerin sinänsä ansiokkaaseen pikkailuun. 5 - 2012 - 26 -. MOTOWN-kummajaiset, osa 4 POIKAYHTYEET J ostakin syystä minulla oli sellainen mielikuva, että Motownilla kävi esittäytymässä 60-luvun alkupuolella aloittelevia miesyhtyeitä pilvin pimein. Väärässä olin, ainakaan levylle ei Gordy ei ehdokkaitaan päästänyt. Kuten edellä totesin, kokoonpano eli ja Gordy-sinkuilla vain Stu- The Valadiers Valadiers on kuulunut Motown-harrastukseni pakkomielteisiin siitä asti, kun 60-luvun lopussa ostin tukholmalaisesta divarista Motown Memories -kokoelman. Uskoisikohan? ajattelua, mutta realismia, olivathan sekaväriyhtyeet auttamatta ulkona muodista jos ne koskaan olivat muodissa olleetkaan, ainoa kunnon esikuva The Del-Vikings oli sekin ehtinyt jo hajota. Vuoden ?61 alussa Valadiers tuli takaisin puhtaan valkoisena. Tämä koulupoikayhtye oli kotoisin Detroitin läheltä Pontiacista ja sen yhteys Gordyyn perustuu ymmärtääkseni siihen, että Nickin (rumpali Nick Farro) isä oli pomon kaveri tai liiketuttu. Totuuden nimissä on todettava, että Valadiers ei ollut erityisen vaikuttava, taitava tai edes persoonallinen yhtye. Aika lailla tusinatasolle jäävät muutkin Valadiersin raidat, eniten innostuin Martin Colemanin kirjoittamasta You?ll Be Sorry Some Daysta, jossa on jätkämäistä ronskiutta, mutta ei erityistä taituruutta. Single 7013 julkaistiin vasta vuonna ?63, jolloin yhtye oli todellisuudessa jo hajonnut. Greetings (levyetiketissä Greeting) syntyi poikien omana sävelmänä tuolta pohjalta. Kennedy, jonka taustalla Valadiers lauloi), mutta oli sekavampi ja vaisumpi. koulukaverien enemmän tai vähemmän totinen harrastus. Totisen paikan eteen pojat jotuivat, kun he lukivat koulunsa ilmoitustaululta ilmoituksen setä Samulin värväyskamppanjasta ja pelästyivät. Nick & The Jaguarsin osalta se kohdistuu levymerkkiin Ridge, jolla porukka levytti toisen singlensä (käyttäen tosin nimeä The Biscaynes). Toisen singlen While I?m Away jatkoi samaa linjaa (samoin kuin Mickey Woodsin Please Mr. Pojilla oli kitarayhtye, jonka esikuvat olivat länsirannikolla, ripaus Venturesia, toinen Dick Dalea ja tietenkin pitää muistaa, että Champsien vähemmän surf-henkinen Tequila oli ollut kova hitti. Kastijako yhtyepuolella oli vielä selkeämpi kuin sooloartistien osalla: suuret hallitsivat suvereenisti, mielenkiintoiset kakkoskastin porukat onnistuivat nipin napin tekemään pikkuhitin ja pysymään kuvioissa ja pohjalla pinnistivät yhden tai parin singlen yrittävät. Vanha sanonta, jonka mukaan Motownilla oli kolmena ensimmäisenä vuotenaan vain kaksi miesyhtyettä (Satintones ja Miracles) on siis suurin piirtein oikea. Ridgestä on olemassa olettamus, jonka mukaan sen perusti Berry Gordy itse. Aluksi se oli lähinnä vitsi, mutta se kypsyi ja kun se päätyi Motownin taustamiesten käsittelyyn, siitä kehittyi vaikuttava surullinen sotapoikalaulu. Itse tykkään enemmän rankemmasta b-puolesta, jossa surf-vaikutteet ovat taka-alalla. Monien varhaisten Motown-artistien nimihistoriaan liittyy mielenkiintoisia detaljeja. Raakaa The Valadiers . Tuon loistavan paketin ehdoton helmi oli Monitors-yhtyeen Greetings This Is Uncle Sam. Diskografioita tonkimalla sain nopeasti selville, että alkuperäisversion oli tehnyt jo vuonna ?61Valadiers, josta ei juurikaan ollut tietoja saatavilla, heidän Greetingsinsäkin sain kuullakseni vasta reilut parikymmentä vuotta myöhemmin, kun se alkoi esiintyä useammallakin alan koosteella. Valadiersin erikoisuus oli ihonvärisekoitelma, alkuperäisjäsenistä kaksi oli valkoihoista ja kaksi mustaa. Yhtyeen kokoonpano oli laskujeni mukaan aika horjuva, mutta ensisinkun aikaan ryhmässä olivat solisti Stuart Avig, Marty Coleman, Jerry Light ja Gary Frankel. Viimeksi mainittuun kategoriaan mahtuu kuitenkin monta huomion arvoista yhtyettä, joiden kiinnostavuutta lisää se, että ne esittivät ja levyttivät enimmäkseen omaa musiikkiaan. PEKKA TALVENMÄKI Nick & The Jaguars Instrumentaalit piti tässä juttusarjassa sivuuttaa, mutta pakko jo vuonna ?59 levyttämään päässeistä jaguaareista on muutama rivi kerrata. Varsinainen protesti se ei vielä ollut, sellaiseksi se kehittyi vasta Vietnamin sodan aikaan Monitorsien käsittelyssä. Miracle 06 Greetings (This Is Uncle Sam) (89.) Take A Chance Gordy 7003 Because I Love Her While I?m Away 7013 I Found A Girl You?ll Be Sorry Some Day Kolme singleä oli aika paljon ja selittyy tietenkin Greetingsin listasijoituksella
Tullessaan Motownille vuoden ?61 lopussa hänellä oli takanaan vankka katudoowop-kokemus. Muutama kaima yhtyeellä oli jo 50-luvulla, mutta ainakaan Gonzalesin yhtyediskofiili ei yhdistä tätä Motownin Equadorsia niihin. Varsinkin hidas You?re My Inspiration on täyttä varhaissoulia syvältä ja raastavasti tulkittuna. Avig otti sittemmin käyttöön taiteilijanimen Stewart Ames ja siirtyi paikalliskilpailija Golden Worldin leipiin, sinne ajautui myös Gordy-sinkuilla Valadiersissa laulanut Phil Castrodale. Toinen säveltäjä oli Mickey Stevenson, joten jos arvata pitää niin sanoisin, että Equadors tuli Motownille nimenomaan hänen kauttaan ja kun Mickey riitaantui muutamaa vuotta myöhemmin Gordyn kanssa ja lähti niin hän vei samalla Equadorsien salaisuudet mennessään. Mainittu single oli: Lisää outoja yhtyeitä ja loistavia levyjä. Ihan hyvä, joskin tavanomainen raita lajissaan, kuten myös b-puolen pikkunätti balladi. Hänen esitystään piristää taustalla paukkuva piilo-skarytmi, joka on helpompi ymmärtää, jos Shawn Elliott on sama mies kuin Shame And Acandal In The Family -esityksellään tutuksi tullut, nimi siis ainakin on sama. Erinomainen single ei saanut jatkoa, syy lienee se, että Motownilla oli meneillään paljon tiukempia yhtyeprojekteja. Mainittakoon vielä, että Johnny 5 - 2012 ?. Modifiers hajosi, mutta Valvano jäi taloon jokapaikanhöyläksi, autokuskiksi, juoksupojaksi ja foot stomperiksi silloin kun studiossa tarvittiin taustajyskyttäjiä. art Avig ja Marty Coleman olivat alkuperäisjäseninä mukana. Vuoden ?64 alussa hän näyttää ainakin säveltäjätietojen perusteella perustaneen uuden yhtyeen, jonka nimi oli The Hornets. Kaverina hänellä oli Johnny Powers. I Found... Niille joiden mielestä nimi kuulostaa tutulta, todettakoon, että kyseessä on ainakin Motown-singleboxin tekstien mukaan sama Johnny Powers, joka levytti 50-luvulla rockabilliä Sunille. Solisti, kuka lienee, tuo mieleen lähinnä temppareiden Paul Williamsin ja sehän on suositus jos mikä. Tuo ensi kuulema liittyy takavuosien Marginal-koosteisiin, joissa kappaleen nimi oli kirjoitettu väärin ja sotkettu muistaakseni Marv Johnsonin säveltämään lähes saman nimiseen kappaleeseen. Ainoa sympaattinen piirre levyssä on taustalla avustava tyttökuoro ja selvää on, että juuri se pilasi Beatles-harrastajien mielestä koko parodian. on ensi kuulemasta kuulunut suosikkeihini. Pojat jopa kasvattivat pitkät tukat, mutta pomo-Gordy käski siistiä ne ja kun näin ei tapahtunut, Hornets joutui lähtemään talosta. Single julkaistiin helmikuun alussa eli juuri kun Beatlesien rynnistys listojen kärkeen oli alkanut. Give Me A Kiss muistuttaa sävelmältään ärsyttävästi tuoretta Beatles-laulua I Want To Hold Your Hand ja Valvano yritti laulaa esikuviensa tapaan puolihuolimattoman amatöörimäisesti. Siitä kai oli sentään kyse tai mistäs sitä tietää, oltiinhan tilanteessa, jossa Beatles-invaasion koko karmeus ei vielä ollut täysin selvinnyt sen enempää Motownilla kuin muissakaan jenkkien firmoissa. A-puoli on nopeahko pöllöttely, joka alkaa asiaan kuuluvalla möm möm möm -bassottelulla ja jatkossa kuullaan hyvän yhtyeen variaatiot pikkufalsettia myöten. En tiedä miten vakio tuo koostumus oli, koska kitaristeina on mainittu myös Mike Onderchin ja Jim Kellachaw, joiden varsinainen oma yhtye oli nimeltään The Stereons. Doo wopin harrastajien keskuudessa on muhinut sellainenkin termi kuin soulful doo wop ja Creations edusti juuri sitä. Viimeksi mainitun nimike kuulosti tutulta ja kyllä vain, kyseessä on sama sävelmä, jonka Mary Wells levytti albumitäytteeksi vähän myöhemmin. The Charters Syksyllä ?62 ilmestyi single, jonka esittäjä The Charters on vielä Equadorsiakin suurempi mysteeri: Melody 104 Trouble Lover Show Me Some Sign Motownin singleboxin tekstien mukaan mainittu single oli yhtyeen ties missä nauhoittama demo, jos- Melody 101 This Is Our Night You?re My Inspiration 50-luvun juuret ovat selkeästi esillä, laulussa on voimaa ja syvyyttä. Laulullisesti se ei ollut tyypillinen Motown-ryhmä eikä sitä ollut tuo single muutenkaan, a-puolen mediumia hallitsivat kevyet urut ja b-puolella kuultiin pureva vanhanaikainen kitarabridge. Aivan 60-luvun alussa solistina toimi nimimerkki Johnny Angel, joka ymmärtääkseni oli korkea ja kuulakas tenori. Tiedä häntä, Creationsilla oli kaimoja vielä 60-luvun lopullakin. Mike & The Modifers / The Hornets Mike oli sukunimeltään Valvano, mikä viittaa valkoiseen ihonväriin ja italialaisiin geeneihin. Vain Coleman jäi Motownille, mutta hänen osuutensa näyttää jääneen muutamaan mainintaan säveltäjäluetteloissa. Totta kai Valadierskin päätyi vuosia myöhemmin Ian Levinen Motorcitylle ja sai julkaistuksi jopa yhden singlen (What?s Wrong With My Baby, MOTC 64). Neljä muutakin yrirystä löytyy luettelosta (Behind A Painted Smile, Love Don?t Love Nobody, No Competition, Thruth Hurts, ei siis uutta Greetingsiä, onneksi). ta prässättiin muutama promosinkku Motownilla. Itse yhtyeellä ei ollut mitään tekemistä Motownin kanssa, kotoisin se oli Toledosta Ohiosta. Singlen molemmat puolet ovat varsin rujoja, mutta laulullisesti vahvoja. Varsinkin I Found... Modifiers oli yhtye, jonka solistina hän pääsi esiintymään autokaupungin happeningeissä, ryhmän kokoonpanoksi ilmoitetaan Ronnie Greb, Joe Sladish, Roy Gastrettio. En tiedä kuka mainitusta kolmikosta lauloi soolon. Sen verran vuonna ?62 Motownilla käväisseestä Creationsista kuitenkin tiedetään, että se oli perustettu jo 50-luvulla ja tehnyt ensilevynsä vuonna ?56 Tip Top -merkille. Hieno single. The Equadors The Creations Syksyllä ?61 levyttämään päässyt Equadors on niitä porukoita, joista ei ole jäänyt jäljelle tiedonmurustakaan, vain arvaus, että koska yhtyeen ainoan singlen molemmilla puolilla on toiseksi säveltäjäksi merkitty Rex Robertson niin hän on melko varmasti ollut yhtyeen jäsen, ehkä peräti solisti. Hornetsin nimissä julkaistiin yksi single: VIP 25004 Give Me A Kiss She?s My Baby Tässä onkin meikäläiselle nielemistä, sillä Hornets oli Motownin Beatles. Kuorosta löytyy yllättävän paljon sävyjä ja hauskoja harmonioita, joten ei Charters tuossa vaiheessa ainakaan arka ja aloitteleva porukka ollut. Molemmat puolet ovat aika epämotownilaiset, a-puoli iloisesti pompahteleva poppikappale ja b-puoli hieman hitaampi ja jäykempi, tiivistunnelmainen etten sanoisi sielukas doowop, molemmin puolin esittäjien valkoihoisuus kuulostaa täysin selvältä. oli tosiaan lähes puhdasta poppia, mikä korostuu, kun muistetaan, että Shawn Elliott teki siitä vielä poppimaisemman version. Niin tai näin, kesällä ?62 julkaistiin nimellä Mike & The Modifiers seuraava single: - 27 - Gordy 7006 I Found Myself A Brand New Baby It?s Too Bad Molemmat puolet olivat Miken omia sävelmiä ja vaikka singlelle ei ole merkitty tuottajaa, on helppo arvata, että kyseessä oli Clarence Paul, joka on merkitty toiseksi säveltäjäksi. Kokoonpanoksi mainitaan Robert Williams, Charles Holman ja Juan Wingard, ja kun edellä Valadiersin yhteydessä todettiin, että mustavalkoisten yhtyeiden aika oli ohi niin nyt tarvitaan paikkaus, Creations oli mustavalkoinen. Yhtye tuli Motownille Andre Williamsin suosituksesta ja sai tuottajakseen Mickey Stevensonin. Singlejä ilmestyi vain yksi: Miracle 07 Someone To Call My Own You`re My Desire Sikäli Equadorsilla voisi olla 50-luvun juuret, että se ei kuulosta ihan teiniyhtyeeltä vaan soundi on aika vanhahtava, doo wopia siis
Ainoa ihmetyksen aihe on 60-lu- . Se julkaistiin myöhemmin uudelleen Laurie-merkillä yhtä kehnoin tuloksin. Yllättäen asialla olivat tytöt, sekä Supremes että Hollowayn sisarukset toivat tarinaan naisnäkökulmaa, mutta eivät onnistuneet kuulostamaan järin uskottavilta. Lee ja hänen Leopardinsa onnistuivat häipymään täyteen tuntemattomuuteen Motownilta lähtönsä jälkeen. Kyseessä on erikoinen doo wop -novelty, taustapörpötyksen osalta hauska levy, jolle ei oikein selvää esikuvaa löydy. Ihan tuoreita tietoja ei löydy eikä voisikaan, koska Mike kuoli kymmenisen vuotta sitten. Lee & The Leopards Leopardien keväällä ?62 julkaistu single on kulttilevyjä lajissaan. Siksi tuntuukin oudolta, että tiedot yhtyeestä ovat lähes olemattomat. Gordy 7002 Come Into My Palace Trying To Make It Solisti Lee oli sukunimeltään Moore. 5 - 2012 vun puolivälissä Fortune-merkillä esiintynyt Leo & The Leopards, jonka Gonzales listaa eri yhtyeeksi. Motown-historiikeistä ei varmaa totuutta ilmene, mutta miten lienee, Fortune oli sentään vahvasti Detroitissa vaikuttanut merkki. haislevyistä julkaistiin nimellä Dick Thomas & The Stylers, mutta Motownin yhteydessä Thomasista ei puhuttu enää mitään. Hänen lisäkseen ainoa varma nimi on Prentiss Anderson, jonka juuret olivat Memphisissä, William Bellin own groupina tunnetussa Del-Riosissa. Palace on merkitty Leen ja Mickey Stevensonin yhteiseksi sävelmäksi, viimeksi mainittu oli myös tuottaja. kaksi raitaa (Senseless ja Waiting Around The Corner) Motorcityn jäsenkirjassa, kumpaakaan ei julkaistu ainakaan virallisesti. Muistettakoon myös 80- luvun alussa julkaistu Contours-yhtyeen single I?m A Winner / Makes Me Wanna Come Back (Solid Gold 554), jonka tuottajaksi ja säveltäjäksi Valvano on merkitty. En muistanut koko levyä, kun taannoin kirjoitin Contours-esittelyn päivitystä, vaikka single on jo parikymmentä vuotta ollut hyllyssäni. Leen laulu on mitä tyypillisintä 60-luvun alun Detroitia, aggressiivista ja jämptiä, mutta ei erityisen syvällistä kauniista puhumattakaan. Motownin peruskamaa se joka tapauksissa on, mitä osoittaa ainakin se, että talossa tehtiin versioita. Powersin mukaan kyseessä ei suinkaan ollut Beatleskopio vaan levystä tuli sattumalta sellainen kuin tuli, uskokoon ken tahtoo. She?s My Baby on singlen parempi puoli, puoliväkisin puristettu medium, jolta Miken ääni on Gordy-singlen pohjalta helppo tunnistaa. Valitettavasti Mike Valvanosta ei noiden aikojen jälkeen ole kuultu mitään paitsi . Anniversary on ihan puhdasta 50- ja 60-lu-. Tästä on helpompi hakea jäljittelyn kohteita kuin Pacelta, ainakin minulle tulee heti mielen The Olympics. Palace oli hyvä levy, mutta jotenkin se onnistui jäämään listojen ulkopuolelle. Tuossa vaiheessa kantavat voimat olivat Harry Boorosa ja Lewis Colombo, jotka mainitaan myös säveltäjinä ainoan singlen puolilla. The Stylers... Gordy 7018 Going Steady Anniversary Pushing Up Daisies Stylers oli Motownille tullessaan jo konkariporukka. Ensimmäisen singlensä yhtye teki Kicks-merkille vuonna ?54, sen jälkeen ilmestyi muutama sinkku Jubileella ja kaksi Golden Crestsillä. B-puoli jatkoi samaa linjaa, taustakohellus ankkaefekteineen on vielä hassumpi. Osa noista var- - 28 - Oltiin keväässä ?63, mitä ei levyä kuunnellessa uskoisi. totta kai . On kai noita muitakin, jopa vanhoilta Motown-vuosilta, esimerkiksi Stevie Wonderin levyttämä nätti rakkauslaulu Pretty Little Angel
Nätti ääni hänellä joka tapauksessa oli ja sen varassa You Only... Edward Earlyn ääni pistävän terävä ja kun Vandellas mekastaa taustalla niin laulupuoli on lievästi sanottuna vahva eikä tunnelmaa ainakaan latista torvivetoinen tausta. Ne tuottajat ja artistit, joilla oli kaveri johtokunnassa (jos ei vallan Gordy itse niin Smokey Robinson tai Barney Ales) saivat kiistatta enemmän mahdollisuuksia kuin muut. on moneen kertaan eri nimillä levytetty folk-sävelmä, omilta 60-luvun nauhoiltani muistan Joan Baezin version, muita esittäjiä olivat singleboxin tekstin mukaan mm. Lisäksi oli ulkopuolisena täydennyksen Ohio Playersin basistina tunnetuksi tullut Marshall Jones sekä talon omaa väkeä Marvin Gaye rumpalina ja Vandellas taustalla. Muzik Makers tuli Motownille sen jälkeen, kun he olivat säestäneet Stevie Wonderia erään keikkaesiintymisen yhteydessä. Byrds ja Judy Collins. Hillsidersin kokoonpanoa ei missään lähteessäni mainita enkä siksi tiedä, kuka on yhtyeen kantavana voimana laulanut tyttösolisti. B-puoli on selkeämpää isojen poikien musiikkia, Texasin öljymiesten ylistyslaulu vai ymmärsinkö väärin. Motownille yhtye levytti myös positiivisen lauletun raidan, joka liittyi valtakunnallisestikin aktiiviseen syrjäytymisenvastustamiskampanjaan. Motown 1047 Back To School Again Big Knuckles Muzik Makers oli lähtöisin Daytonista Ohiosta. Yhtyeen johtohahmot olivat solisti Edward Early ja kakkoslaulaja Ronald Green, jonka kotona harjoiteltiin ja jonka äiti hoiti alkuvaiheessa managerin - 29 - tehtävät. The Hillsiders Motownilla pyöri niin kuin tärkeissä firmoissa ympäri maailmaa silloin ja nyt hyvä veli -verkosto. Daisies-juttua kuunnellessa on pakko muistaa, että singlen tuotti Al Klein, joka oli ihan omilla linjoillaan, merkillistä sekoitusta kantrista ja karibialaisesta yhtyehoilotuksesta. Mutta enpä valita nytkään, mehevien monologien ja hupaisten taustaefektien ansiosta Daisies on erittäin hauska raita. ... Tämä selittää sen, että Al Klein sai tuottaa paljon enemmän levyjä kuin niiden suosion tai oivallusten perusteella olisi voinut päätellä. on lajissaan mitä miellyttävin esitys. En tiedä mihin yhteiseen klubiin Klein ja Ales kuuluivat, olivatko peräti golfmiehiä niin kuin Gordy ja Smokey. Smokey löi pitkällä par-kolmosella avauksen lähemmäs lippua kuin kaverinaan ollut jenkkihuippu ja tahditti kierrostaan laulamalla kesken väylän pitkän pätkän My Girliä. Sekä svingistä että laulusta päätellen Smokey on nykyään ihan vetreässä kunnosssa. Palataanpa asiaan. Tässä yhteydessä listataan vain yksi single: Melody 106 Sugar Cane Curtain Dingbat Diller Sugar Cane Curtain on laulu, joka yhdistetään alun perin Haitin ja Dominikaanisen Tasavallan välienselvittelyihin. Gonzalesin diskofiilikirjassa listataan viisi yhtyettä tuolla nimikkeellä. B-puolen instru roiskaistiin kokoon vasta, kun single vuotta myöhemmin päätettiin julkaista. Big Knucklesissa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, sen soundi on tuore ja rehevä, samalla tavalla iloinen kuin varhaisessa jamaikalaisessa r&b:ssä. Tomera on myös laulettu kouluraita. Taustaltaankin yhtye oli juurevampi, perustettu Texasissa 40-luvun lopussa. Korean sota katkaisi esiintymiset, mutta ainakin Gonzalesin mukaan ryhmä ehti levyttää useallekin merkille ennen Motownille tuloaan. Hillsiders levytti ainoan Motown-levynsä niinkin myöhään kuin syksyllä ?64. Sidney Barnes & The Serenaders Taas kerran Al Klein yllätti, kyseessä oli nimittäin puhdas folk-levy. Melody 120 You Only Pass This Way One Time Rain Is A Lonesome Thing You Only... Siinäkin tunnelmat ovat 50-lukuhenkiset, kaukana siitä mielikuvasta jonka yhdistelmä Motown ja vuosi ?63 herättää. ... Siitäpä tuli mieleen: Kuka näki Smokeyn viime keväänä suuren hyväntekeväisyyskisan yhteydessä golfkanavilla. vun taitteen viihteellistä yhtyehempeilyä, ei edes doo wopia vaan aikuisviihdettä. Mukava raita ja hyvä täydennys otsikkonsa käsittelemään arkaan aiheeseen. Muzik Makers jatkoi Motown-singlen jälkeen itsenäistä keikkailuaan. Etiketin mukaan Keith ja Noel muokkasivat aiheen Kuuban kriisin innoittamina. Jonkinlaista uhoa löytyy varsinkin julistavasta laulupuolesta, mutta ei tämä silti mikään taistelulaulu ole eikä parodiakaan, parasta etten yritäkään sijoittaa esitystä mihinkään lokeroon. Osa jäsenistä on kuollut, mutta tiettävästi porukka on nykyäänkin kasassa. The Serenaders Serenaders on niitä yhtyenimiä, joiden kanssa on oltava tarkka. The Chuck-A-Lucks... Al Kleinin ensimmäinen Motown-yhtye oli Adrian Keithin ja Reuben Noelin perustama Chuck-ALucks, jonka ainoa single ilmestyi pari kuukautta ennen Stylersin vastaavaa. Motownille vuonna ?64 päätynyt Serenaders on helpoimmasta päästä, kyseessä on varmasti se tunnetuin Serenaders, joka aloitti levyttämisen jo vuonna ?57 Chock-merkillä. Yhtyeessä lauloi peräti kolme myöhemmin muissa 5 - 2012 ?. Miksei myös b-puolen alakuloinen sadelaulu, jossa tyttö on kakkossolistina aranoloisen pojan tukena. The Morocco Muzik Makers Muzik Makersia pidetään aika yleisesti instrumentaaliyhtyeenä ja niin luulin pitkään itsekin, koska ainoa kuulemani raita oli instrumentaali. Soittajaporukka vaihteli, Motown-singlellä soittivat fonistit Earl McDaniel ja Tyrone Harris, trumpetistit Curtis Alexander ja Bill Buckins, urkuri Booker Dotson ja kitaristi Harold Williams. Sävelmä on nätti, joten en viitsi valittaa. Varsinaista sopimusta yhtye ei halunnut tehdä, mutta mainittu single levytettiin syksyllä ?62, tarkemmin sanoen laulettu a-puoli
nykysoulin puolella. Siellä se esiintyi The Tornadoes- ja The Flying Tornados -nimisinä, kokoonpano vaihteli niin kuin musiikkikin. Merkittävimmät suositukset olivat jo vuoden 1960 tietämillä tehdyt singlet Chattanooga Drummer Man / Make Believe Love (Glendale 1012) ja Snowflakes / I Should Have Left (Home Of The Blues 114), joista viimeksi mainittu äänitettiin Scotty Mooren johdolla Memphisissä ja julkaistiin yhtyenimellä Danny Cristale?s Tornadoes. Syksyllä ?63 Tornadoes oli esiintymässä Las Vegasissa. Intro on kuin suoraan jostakin Supremes-levyltä, sävelmä on niitä joita ilkeämielisten mukaan mahtuu kolmetoista tusinaan, Funk Brothers hoitaa soiton puhtaalla rutiinilla ja Andantes tuo taustalle viimeisen pisaran. Taas jos pitäisi mainita esikuva niin mieleen tulee lähinnä Contours, laulupuoli vain on vähemmän aggressiivinen. Let?s Dance ei tietenkään ole versio Chris Montezin rämäkästä hitistä, vaan ehtaa soultanssimekastusta. Sekä sävelmänä että sovituksena esitys on ihan ehtaa vuoden ?63 Motownia, persoonallisin poikkeus on taustan taukokohtiin sijoitettu ovelasti kaiutettu rumpu, jota on väitetty Four Seasonsien levyiltä matkituksi. I?ll Cry Tomorrow on kuitenkin singlen parempi puolisko, tunteikas vanhanaikainen balladi, jossa Wilsonin laulu on perinteisempää ja kiipeää vain hetkittäin falsettitasolle. En tiedä miksi Tim Wilsonin myöhemmät soololevytykset eivät ole minua erityisemmin innostaneet. George Kerriä on tullut seuratuksi enemmän. Hän lauloi jo ennen Motown-singleä vierailevana solistina Imperialsien singlellä, teki kunnioitettavan määrän sävellyksiä New Yorkin porukoiden käyttöön ja on sittemmin levyttänyt soolojuttujakin ns. Tim Wilson oli vasta liittynyt yhtyeeseen ja Gordy innostui hänen vahvasta äänestään. Motown 1046 If Your Heart Says Yes I?ll Cry Tomorrow VIP 25002 If Your Heart Says Yes I?ll Cry Tomorrow A-puolella Tim Wilson laulaa korkealta ja kovaa. Vuosikymmenen jälkipuolella pojat esiintyivät sekä artisteina että säveltäjinä länsirannikon poppipiireissä, tärkeimpänä aikaansaannoksena joku sävellys Turtlesyhtyeelle ja The Colours -niminen pienten piirien hellimä rock-yhtye, josta vei pieni aasinsilta Eric Claptoniin saakka. The Headliners Headliners-nimisiä yhtyeitä oli 60-luvulla useita, soulpuolella ainakin pikkumerkeillä kiertänyt ryhmä, jonka solistina lauloi George Goodman. Motownille vuonna ?64 päätynyt Headliners oli valkoinen ja sen juuret olivat Floridassa. Taustalla jyskyttää Funk Brothers ehtaan 60-luvun puolivälin tyyliinsä, mikä tekee tunnelmasta ristiriitaisen. Mikään yllätys ei ole, että Daltonien ura Motownilla jäi yhteen singleen. Totuus paljastui pari vuotta sitten ilmestyneen antologian teksteissä, joissa Marv muistelee, että hän lauloi oikean Serenadersin holhokkiryhmässä, josta käytettiin ainakin sisäpiirissä nimikettä Junior Serenaders. George Kerr tapasi Berry Gordyn vaimon tämän ollessa New Yorkissa tutkailemassa oman toimiston perustamista laajeneville Motown-bisneksille. Toisella kerralla myös Gordy itse oli mukana ja silloin syntyi ajatus levyn teosta. Ei tuota oikein falsetiksi voi väittää, paremminkin se kuulostaa vahvan tyttömäiseltä. Brothers muuttui Boys-muotoon siksi, että Los Angelesissa vaikutti kaimaporukka, yksi Walker Brorhersien edeltäjistä. En tiedä kenen oivalluksesta Daltonit tulivat Motownille, en sitäkään miksi yhtyeen folk-pohja hylättiin ja tilalle valittiin hyvinkin puhdasta Motownin liukuhihnaa: VIP 25025 I?ve Been Cheated Take My Hand Singlen tuottivat Mickey Stevenson ja Hank Cosby, mikä sekin kertoo aika totisesta suhtautumisesta. Varsinkin b-puolesta totisuus oli kuitenkin kaukana. Uncle Willie oli uusi muotitanssi Chicagossa ja Hit Packin tanssikuvaus rakennettiin sen ympärille. Niin hämmästyttävää kuin se onkin, sävelmän oli ehtinyt levyttää aikaisemmin aivan toisenlaisesta musiikista tunnettu Sammy Turner, mutta hänen originaaliaan ei koskaan julkaistu. The Freeman Brothers Kyseessä ei ollut puhdas veljespari, vaikka se esiintyikin myös muodossa Johnny & Jerry Freeman. Parin tunnetumpi jäsen Johnny oli oikeasti Johnny Mitchell, jonka Motown-harrastajat muistavat Monitors-yhtyeen Majestics-nimisestä esivaiheesta. Jerry puolestaan oli oikealta nimeltään Gerald Williams. Johnny ja Jerry olivat tehneet yhden singlen Malalle ennen liittymistään Motownille vuoden ?65 alussa. Soul 35011 My Baby Beautiful Brown Eyes Molemmilla puolilla mainitaan itse Gordy tuottajana, aika harvinaista tuossa vaiheessa. Sidney Barnes oli pitkään Kerrin kirjoituskaveri, oman soolouran tähtihetki taisi olla Red Birdille levytetty itkuinen ja nuhruinen I Hurt On The Other Side. The Hit Pack Ollaan jo vuodessa ?65, jolloin Motownin liukuhihna pyöri voimakkaimmillaan. Myös Marv Johnsonin nimi yhdistetään yleensä Serenadersyhtyeeseen. My Baby ei ole versio mistään kaimastaan vaan ?veljesten? itsensä säveltämä nuhruinen medium, varsinaista massa-Motownia. Jos asiaa tietämätön joutuisi arvaamaan niin todennäköinen arvaus olisi Martha Reeves. 5 - 2012 Soul 35010 Never Say Goodbye To Your Baby Let?s Dance A-puoli on niin liukuhihnaa kuin olla voi. Motownin väkeä oli paikalla ja etenkin pomo-. Kun Wally joutui seuraavana vuonna armeijaan, hänen tilalleen jouduttiin värväämään ulkopuolinen - 30 - Gary Montgomery. on kyllä napattu jonkun poppiporukan levyltä, mutta enpä saa päähäni mistä. Taustalla soittaa Motownin tuttu porukka, mutta itse sävelmä on puhdasta poppia ja laulu merseyhenkistä määkimistä. Pojat esiintyivät aluksi nimellä Dalton Brothers ja esittivät Kingston Trion esikuvan mukaista folkia. Kamala raita, ei siis ihme, että singlen toisella painoksella sen tilalle laitettiin b-puoleksi pikkunätti instrumentaali Something?s Bothering You, jonka kantava täky on jonkun veljeksen soittama kitara. Ei huipputaitavaa mutta sympaattista. I?ve Been Cheated ei sekään lauluosuudeltaan häikäise, mutta ei tuosta sentään onneksi Beatles tule mieleen, ärsyttävä ?oh yeah. yhteyksissä tutuksi tullutta kaverusta, nimittäin George Kerr, Sidney Barnes ja Tim Wilson , tosin vain Kerr oli ymmärtääkseni alkuperäisjäsen. Tarina ruskeista silmistä on kuin onkin versio siitä ikivihreästä balladista, jonka lauloi hitiksi Rosemary Clooney 50-luvun alussa ja josta unohtumattomimman soulversion teki Solomon Burke. Freeman Bothers runttasi nätin laulun sekavaksi sotkuksi, josta tarinan tunnistaa vain sanoituksen perusteella. He saivat päähänsä tehdä levyn, asiaa vauhditti se, että Chicagosta saatiin solistiksi Artistics-yhtyeessä uraa tehnyt Robert Dobyne. Pojat tuottivat itse ainoaksi jääneen singlensä: . Vitsintynkänä tuon ymmärtää, mutta muuten Brown Eyes on a-puolen tavoin aika innoton ja innostamaton esitys. The Dalton Boys Freemanit eivät olleet veljeksiä, sen sijaan länsirannikolla aloittaneet Daltonit olivat, ensimmäinen vuoden ?63 paikkeilla aloittanut koostumus käsitti vain Jackin, Danin ja Wallyn, kaikki Daltoneja. Firman taustajoukkoihin kuului kolmikko Robert Staunton, Charles Jones, Robert Walker
Takavuosien Soul Harmony -koostelta löytyvä Vows-raita When A Boy Loves A Girl on tyypillistä vähän laahaavaa yhtyesoulia, vuosiluvuksi on merkitty ?70. Vain yksi toisaalta siksi, että minulla VIP 25016 Buttered Popcorn Tell Me Why ei ole luotettavia taustatietoja ja toisaalta siksi, että niiden musiikki ei kuulemissani tapauksissa ole ollut ollenkaan innostavaa. 050 . Muu koostumus vaihteli, mutta todetaan ne nimet, jotka Motown-yhteyksissä on mainittu: Ray Clayton, Lonnie Londlin, Ralph Gallant, etelän poikia kaikki. Brenda Hollowayn levyillä ja levytti myös yhden singlen: Bobby Lewis oli Headlinersin johtaja ja solisti. toive, jonka Gordy hautasi maksamalla kääntöpuolen ja Diana Rossin tiskijukkien soittolistoille. B-puoli alkaa jumputuksella, joka tuo mieleen Marvinin I?ll Be Doggone -hitin, mutta nopeasti levy latistuu jenkkipopiksi. Mielenkiintoisena (?) faktana voidaan vielä mainita, että sävelmä oli alun perin tarkoitettu The Versatiles -nimiselle yhtyeelle, mutta demo hylättiin. Musiikista ei paljon voi päätellä. Buddy & the Uplifters - To 29.11. Kolme Lyhtyä, LAPPEENRANTA - La 17.11. Hakkaava komppi ja falsettivetoinen laulu. Gordy innostui kuulemastaan niin, että ryntäsi oitis tarjoamaan sopimusta. Dannyn omista sävelmistäkään ei Onesin salaisuus selviä, pieni positiivinen pilkahdus on As Long As I?ve Got You -raidalla, jota sentään uskaltaa ajatella nihkeänä runkkusoulina vai tuleeko sillekin myötätuntopiste vain siksi, että sävellysapuna on toiminut itse Daddy G eli Gene Barge. RAM-BAM RECORDS . Esityksestä puuttuu särmä ja se iloisuus, jota edellisen singlen puoliskoilla voi havaita. Se johti kahteen singleen: VIP 25011 Tonight?s The Night You?re Bad News 25026 We Call It Fun Voodoo Plan ryhmästä. Ja ajoitus oli ihan pielessä, vuonna ?65 popcorn ei kerta kaikkiaan ollut muodissa. Tell Me on hyvin tyypillinen Motown-raita, sävelmä on tusinatasoa, tausta perusjumppua ja solisti-Moore samoin kuin korkealta päästelevä kuoro tuo mieleen tempparit. Levyn taustavoimina häärivät aikaisemmin käsitellyt Robert Staunton ja Robert Walker, joiden Hit Pack teki alkuperäisen, julkaisematta jääneen version. Storyville, HELSINKI www.ram-bam.com rambam.mail@gmail.com puh. Palaveri, JOENSUU - Su 18.11. Nätti raita, mutta ei erotu satojen kaltaistensa joukosta. The Vows The Ones Gonzales-opus listaa kaksi eri Vows-yhtyettä, mutta todellisuudessa kyse oli kaiken aikaa samasta Hyväksi (?) lopuksi vielä yksi esimerkki 60-luvun jälkipuoliskolta. Versatiles häipyi ja palasi pari vuotta myöhemmin listoille saakka nimellä The Fifth Dimension. Vowsien Motown-ura jäi yhteen singleen, mutta kokonaan ei yhtye kuollut. Rav. Kivi, Down Home Kivi, TAMPERE (with Wang Dang Dudes + Jamie Mäkinen & Wiley Cousins) - Ke 24.10. Workshop, Music College, Murmansk, VENÄJÄ (workshop & concert) Jo. Yritin miettiä miten noilla eväillä yleensä päästiin levyttämään ja tulin siihen tulokseen, että vuoden ?67 paikkeilla tai siitä alkaen taito ja tunne luiskahtivat muutenkin soulista, kehnoja ja tunkkaisia suorituksia löytyy varsinkin Chicagosta ja Philadelphiasta. Jos soulin puolelta on pakko esikuva löytää niin mieleen tuli Bobby McClure, joka hänkin oli raikas taituri Hernandezin rinnalla. Myöhemmistä suosikeista tuli jostakin syystä mielen Demis Roussos, mutta sekin vertailu imartelee Hernandezia. Buddy & Down Home King III - Ke 31.10. 345 27 68 The Ones - 31 - 5 - 2012 ?. Storyville, HELSINKI Groovy Eyes - Ma 31.12. Hän pääsi levyttämään Motownille sekavana vuotena ?67, kun HDH-kolmikko oli lähtenyt eikä kukaan tuntunut tietävän asioiden hoidosta mitään. Sitä ennen yhtye oli tehnyt ensisinglensä Have You Heard / I Wanna Chance Markey-merkille. Davisin ja Gordonin holhouksessa Vows esiintyi taustalla mm. keikkoja: Jo. Oluthuone Parkkinen, OULU - Pe 26.10. Plussana voisi todeta, että esitys oli ikään kuin aikaansa edellä, tämän tyyppistä rockia nousi listoille vasta myöhemmin Raidersin ja Strangelovesien mukana. Kesällä ?65 tehty We Call It Fun on ihan puhdasta garagea (vai trashia?), epäselvä sekoitus jenkkien omaa yritystä ja brittivaikutteita. Sen perusti vuonna ?60 James Moore, yhtyeen kotipaikka oli Los Angeles. Four Seasonsiakin on väläytetty vertailukohtana, mutta ihan sille tasolle ei ylletty, niin paljon vaisummaksi laulupuoli jäi. Puhdasta jenkkipoppia, juuri sitä millä Atlantin valkoisissa yhtyepiireissä yritettiin vastata Beatlesin heittämään haasteeseen. Näin ei todellakaan ollut. Nimikin jo kertoo, että ihan tyypillisestä autokaupungin katukasvatista ei ollut kysymys. Voodoo Plan puolestaan on ns. kolmen minuutin kohellus eli b-puoleksi levytettiin hätäisesti jotakin koska pakko oli. Vaikka Headliners levytti Motownille vain kaksi singleä, sen jäsenistä osa jäi vaikuttamaan firman taustahommiin. Huurupiilo, TAMPERE Jo. Ihan hyvä versio, mutta ei muuta. On The Rocks, HELSINKI - Pe 16.11. Toiset taas suuntasivat kotiin, Ralph Gallant eteni parhaimmillaan peräti Elviksen kiertuerumpaliksi. Single ilmestyi vasta vuoden ?65 alussa, mutta kuulostaa siltä, että se olisi levytetty aikaisemmin. Buttered Popcorn on se Supremesien levyttämä hauskanrujo runttauslaulu, jolla Florence Ballard toivoi nousevansa ykkössolistiksi . Omaa tuottajaa ei talosta löytynyt, vaan taustamieheksi on merkitty Bob Baldorf. Olenkin siinä käsityksessä, että Onesin levyjä ei tehty Motownin studiolla, ne vain julkaistiin Gordyn organisaation kautta. Motown 1117 Happy Day You Haven?t Seen My Love Rare Earth 5018 One Little Teardrop As Long As I?ve Got You Rare Earthillä esittäjä merkittiin muotoon Danny Hernandez & The Ones ikään kuin Danny olisi ollut kovakin tähti. Kokoonpano vaihteli rajustikin, mutta Motownin kannalta tärkeä oli se koostumus, jolla pojat marssivat Hal Davisin ja Marc Gordonin toimistoon vuonna ?63: James Moore, Bobby Solomon, Joe Lawson. Ledocol Club, Murmansk, VENÄJÄ - La 27.10. Vowsien versio ei tuonut esitykseen mitään uutta paitsi miehisen näkökulman, mikä ei tässä tapauksessa ollut kovin ratkaiseva. A-puoli tuo mieleen Newbeatsin ison hitin Bread And Butter, ajoituskin täsmää. Buddy (One Man Band) - To 18.10. Garagerockiksi tuota joskus kutsuttiin, muttei ehkä vielä vuonna ?64. Hänen laulunsa oli käsittämätöntä tunkkaista pihinää, jossa ei tunnetta ja sielukkuutta ollut pätkääkään. Kahteen Motownsingleen yltänyt The Ones ei sekään suureen riemuun aihetta antanut, mutta saa luvan kelvata lopetuskummajaiseksi. Onesin perustaja, solisti ja kaikkea muuta mahdollista oli Danny Hernandez. Poppari, JYVÄSKYLÄ DJ Frankly Jo? - Pe 9.11. Tamara- ja Staset-merkeillä on myöhemmin ilmestynyt singlet, jotka on merkitty James Mooren yhtyeen nimiin. Ensimmäinen single tehtiin tosissaan ainakin siitä päätellen, että levyn tuotti Mickey Stevenson, taustalla soitti Funk Brothers ja Gordy itse oli säveltämässä a-puolta
New Orleansissa syntyi aivan oma r&b-musiikin tyylinsä, ja Lee Allenista tuli sen tunnetuin fonisti. Augustin ja Larry Darnellin taustoilla (Larryn bravuuri For You My Love, Billiboardin R&B-listan #1). Elokuussa 1949 tai helmikuussa 1950 Mercury teki kuuluisan äänitysmatkansa New Orleansiin; kahden päivän sessiossa Cosimolla äänitettiin mm. Vähitellen Cosimon studio laajeni ja hallitsi 20 vuotta täysin kaupungin äänitysbisnestä. Lee Allen oli ensimmäisen kerran mukana studiolla Paul Gaytenin bändissä säestämässä Chubby Newsomea loppuvuodesta 1948. And Tootin? ja Please Listen To Me, joka nousi Billboardin R&Blistalla sijalle 9. Kappaleessa Good Jax Boogie meno luisti. Allen oli osa ns. Ain?t Gonna Do It). Vielä tammikuussa 1957 Lee Allen osallistui Smileyn äänityksiin. Muista laulajista Lee Allenin tenorifonismia nauttivat Joe August (1950), Professor Longhair (1953; mm. Google Eyes. Siksi nuori . Isän kuoltua äiti muutti pojan kanssa Denveriin, missä Lee kävi koulunsa ja oppi soittamaan saksofonia. Leen rooli porukassa vakiintui vuodesta 1953 lähtien. Smiley Lewis ja kumppanit 1950?1958 Smiley Lewis oli aloittanut levyttämisen Cosimolla jo 1947. Selvästi kuuluu, että hän oli helmikuun 1953 sessiossa mm. Opiskelu keskeytyi ensin äidin kuoleman johdosta ja lopulta soittokeikkojen lisääntymisen vuoksi. DeLuxen sessiossa purkitettiin neljä hyvin bluespitoista kappaletta. Clarence Hall oli bändin vakiotenoristi, joten hän osallistui alussa äänityksiin. Vuonna 1943 hän sai opiskelupaikan New Orleansin Francis Xavier -yliopistossa ja muutti etelään. Dave Bartholomew?n ja Paul Gaytenin bändit olivat r&b:n kuumat nimet. Lee Allenin elämässä musiikki alkoi saada niskalenkin. Lokakuussa 1947 hän liittyi Paul Gaytenin bändiin ja siirtyi ammattimuusikoksi. Sisään Cosimon studiobändiin 1948?1950 Vaikka New Orleansissa oli valtava oma muusikkopotentiaali, kaupungista puuttui vielä 1940-luvun alkupuolella paikallinen äänitysstudio. Hänelläkään ei ollut bigband-taustaa, vaan musiikillinen kokemus tuli pienemmistä kokoonpanoista ja klubikeikoista. Dave Bartholomew tuli seuraavalla kerralla hänen tuottajakseen ja keräsi soittajat omasta bändistään. Kaupunkiin myös muutti sodan jälkeen taitavia muusikoita, jotka keräsivät ympärilleen oman bändin. 1947. Leen tenori sai soolotilaa niistä kolmessa, onnistuneimmin kappaleessa Chubby?s Confession. Fonin äänessä ei ollut vielä sitä raakaa säröä, josta se aikanaan tuli tunnetuksi. Seuraavana vuonna Paul Gaytenin bändi levytti itsekin DeLuxelle kaikkiaan kahdeksan kappaletta, bebopiin vivahtavia jumpblueseja ja hitaita noveltyjä. New Orleansin vahvasta jazzperinteestä nousi uudenlaista musiikkia soittavia pianisteja. Sessio vahvisti sen, että Lee oli katsottu kypsäksi Cosimon studion vakiosoittajistoon, studiobändiin, josta usein käytettiin nimitystä Cosimon klikki. Try Rock And Roll, 1956 R&B-listan #14), Tommy. 1926 Kansasin Pittsburgissa. LEE ALLEN ? New Orleansin sessiohai R&B-fonistit osa 7 L os Angelesin tähtien jälkeen sarja siirtyy syvään etelään. Dirty People) tenoristina saattoi olla myös Lee Allen, samoin lokakuussa 1952 (mm. Professor Longhairia, Alma Mondya, Theard Johnsonia ja George Milleriä. Cosimon klikkiä, joka teki musiikkitaustat suureen osaan kaupungissa levytetyistä kappaleista 1950-luvulla. Lee soitti kampuksen bändeissä ja alkoi vähitellen keikkailla myös New Orleansin klubeilla, joista tärkein oli Dew Drop Inn. Longhairin kappaleet olivat menestyksiä maanlaajuisestikin, Bald Head #5 R&B-listalla. Leen lisäksi tenoria soitti Batman Rankins, joka todennäköisesti teki pääosan sooloista. - 32 - Vuonna 1950 Lee Allen kutsuttiin myös Dave Bartholomew?n sessioon vahvistamaan jo ennestään kovaa tenoriosastoa Clarence Hallin ja Red Tylerin lisäksi. Keikkojen myötä hän tutustui kaupungin kuuluisimpiin muusikoihin ja alkoi saada mainetta. Musiikissa oli yleisesti tapahtumassa suuri muutos; bigbändit joutuivat antamaan tilaa jumpbluesia ja ajan myötä rhythm and bluesia soittaville pienemmille comboille. Lee Allen pääsi hyvin esille valtaosassa niistä. Ajan mallin mukaisesti tenori honkkasi ja nousi falsettiin; myöhemmin kypsänä kautena niiden käyttö jäi hyvin poikkeukselliseksi. Vuonna 1949 Lee Allenin tenoria kuultiin myös Joe ?Mr. Huhtikuun 1950 sessiossa (mm. Isän kaupan takahuoneeseen syntyi näin J&M-studio, jonka toiminta alkoi v. Siinä olivat N.O.:n parhaat r&b-miehet, Lee Allen (ten.saksofoni), Red Tyler (bar.saksofoni), Frank Fields (basso), Earl Palmer (rummut) ja vaihtelevasti muita. Hän hallitsi erittäin hyvin musiikkilajit bluesista rock and rolliin, mutta ei elämänsä aikana soittanut juurikaan muuta musiikkia. Saksofonistien kaikkien aikojen parhaiden nettilistalla hän on sijalla 64, mikä kertoo oman genrensä suvereenista mestarista. JUHA JAAKOLA Kansasista Louisianaan 1926?1947 Lee Francis Allen syntyi v. kappaleissa Caldonia?s Party ja Big Mamou; tenorisooloissa ei turhia koristeltu. Seuraavan kerran Leen tenorin ääni kuului maaliskuun 1956 session kappaleissa Rootin. 5 - 2012 Cosimo Matassa osti vaatimattoman laitteen, joka leikkasi äänityksen suoraan lakkalevylle. Tipitina), Bobby Mitchell (1953?1957; mm
Syyskuussa 1955 äänitettiin kahdessa päivässä 9 kappaletta, viimeisenä viime tingassa Tutti Frutti. Hitaammissa kappaleissa fonit olivat taustalla, mutta keskivauhtisissa Lee Allen sai keskellä soolovuoron. Wand-merkin singlelle (Wand 11206) tuli kappaleet Don?t Wait Till The Morning Comes ja All Too Soon. Lee. Kiekko oli hyvä, Leen soolot kelvollisia ja Leen ja Red Tylerin yhteissoitto nautinnollista, mutta sen tunnelmasta puuttui spontaani - 33 - Omalla bändillä 1958?1961 Fats Dominon bändissä 1961?1965 Dominon bändi levytti paljon Imperialille huhtikuuhun 1962 asti, ja Lee Allen osallistui levytyksiin yhtä sessiota lukuun ottamatta. And Slidin?, johon Lee puhalsi kaksi pitkää kovaa sooloa. Se menestyi turhan huonosti. Kolmas levy Tic Toc / Chuggin. Lee Allen liittyi Fats Dominon kokoonpanoon. Lee Allenin maine oli kasvanut niin paljon, että levy-yhtiöt halusivat äänittää myös hänen sooloesityksiään instrumentaalikappaleissa. Lee (Ember 1027) osui heti. With Mr. Noista parhaiten menestyi I?m In Love, joka oli My Blue Heavenin kanssa R&Blistan ykkönen v. Samalla hän sopi omista äänitteistä, joita tehtiin kahden vuoden aikana toistakymmentä. Parhaat Billboardin listoilla olivat Jenny Jenny ja Send Me (yhdessä Lucillen kanssa) sijalla 2. Ridgley (1953?1962; mm. (Ember 200). Bändi palasi takaisin New Orleansiin ja hajosi. Vuonna 1959 julkaistiin kaksi kappaletta lisää, Creole Alley jälleen ja Catwalk (Ember 1057). Let The Good Times Roll, 1956 R&B-listan #2). Laulaja Gerri Hall oli yhtyeen mukana ensimmäisillä kiertueilla. Kun uusia levyjä ei vuoden 1959 jälkeen tullut, yleisön kiinnostus hiipui. Let The Four Winds Blow saavutti tämän ajan äänityksistä parhaana sijan 2 R&B -listalla. Roy Montrellin klassikkoon Everytime I Hear That Mellow Saxophone Lee puhalsi nautinnollisen, ei-niin-raa?an soolon. Fats Dominon kanssa 1953?1960 Fats Domino oli New Orleansin menestynein levytystähti, seitsemän R&B-listan ykköshittiä ja paljon muuta. Sekin nousi edellisen vanavedessä sijalle 92. Muut kaksi singleä eivät menestyneet enää yhtä hyvin. Around oli malliesimerkki Leen ja Red Tylerin vuosien hiomasta yhteissoitosta. Viimeiseksi jääneet sessiot lokakuussa 1956 olivat pelkkää klassikkotavaraa: Jenny Jenny, Good Golly Miss Molly, Baby Face, Send Me Some Lovin? ja The Girl Can?t Help It. Little Richard hoiteli nyt myös piano-osuudet, mutta Lee Allen, Red Tyler ja Earl Palmer tekivät kappaleisiin tunnelman. Ensimmäisenä mentiin esiintymään ?American Bandstand. Molemmat esitykset nousivat R&B-listan kärkeen. Specialtylle tuli nyt selväksi, että Cosimon studiolla Little Richardin kappaleisiin saatiin oikeat värinät. Säestävänä bändinä käytettiin Huey Smithillä vahvistettua studiobändiä. Walkin?:issa oli juuri sitä letkeyttä, jota Aladdinin singleltä oli puuttunut. Send Me oli minusta Leen hienoin soolosuoritus näissä sessioissa. Lee Allen osallistui vielä 1970-luvulla Little Richardin levytyksiin ja kiersi hänen mukanaan mm. Lee Allenin raaka tenorin ääni ja koristelemattomat soolot sopivat Little Richardin laulutapaan. Säestävässä studiobändissä ei ollut enää Los Angelesiin muuttanutta Earl Palmeria eikä myöskään Red Tyleria. With Mr. With Mr. 1955 demolevyn Specialtyn Art Rupelle, joka pitkän harkinnan jälkeen päätti viedä Little Richardin levyttämään Cosimon studiolle New Orleansiin. Ain?t Got No Home, R&B-listan #3). Lauluyhtyeistä Lee Allen taustoitti esim. Kun levy-yhtiöksi vaihtui United Artists, levytysten suosio alkoi vähentyä. Baby Face näytti jälleen, kuinka täydellinen tenori- ja baritonifoniharmonia kykeni nostamaan kappaleen imua. Shirley & Leetä vuosina 1953?1959 (mm. Baby Do Little), T-Bone Walker (1953) ja Frogman Henry (1956; mm. Huonosti tunnettu alku oli Savoyn sessio kesäkuulta 1954, missä purkitettiin Leen omat kynäelmät Creole Alley ja The Eel. (Ember 1039) oli nopeampaa menoa, ja Tic Tocissa tenori puhalsi falsettiin. Lontoossa. letkeys. Bändi lähti kiertämään pitkin Yhdysvaltoja ja kävi Kanadassa asti. Alley tehtiin myöhemmin vielä moneen kertaan, mutta tämäkään ei ollut huono Leen tiukan soolon ansiosta, ja tunnelma oli perinteistä r&b:tä. Myös Eel oli tyypillinen jumpblues, jonka soolossa Lee kipusi falsettiin. Kumpaakaan ei aikanaan julkaistu ennen kuin LP:llä ?Honkers & Screamers? (Savoy SJL 2234). Ensimmäinen julkaistu single tehtiin elokuun 1956 sessiossa Aladdinille Cosimon klikin voimin. Leen sepittämistä kappaleista lyhyempi (ja parempi) oli Shimmy, nätti jumpblues, ja pitempi Rockin? At Cosimo?s, joka levyetiketissä oli nolosti väärin Cosmo?s (Al 3334). Levy myi huonosti ja on harvinainen. Oma levytysura 1954?1969 Walkin. Äänityksistä koottiin vielä EP:itä ja LP ?Walkin. Hungry Williams istui rumpujen takana, Edward Frank pianossa ja nuori Allen Toussaint uruissa. Ensimmäinen sessio tuotti kaksi singleä, joista Promenade / Walkin. Hän oli tietysti Paul Gaytenin sessioissa, mutta myös Dave Bartholomew?n ja Huey Smithin mukana. Joukkue pani parastaan kappaleissa Long Tall Sally ja Slippin. Red Sails In The Sunset nousi korkeimmillaan sijalle 24. 5 - 2012 ?. Lee -sinkun menestys pakotti Lee Allenin kokoamaan bändin, jotta levyn tuoma julkisuus voitiin hyödyntää. Little Richardin raa?asti laulamaan Tutti Fruttiin tuli samalla karheudella fonisoolo, joka sopi täydellisesti laulutapaan. Se jäi varastoon, mutta muut olivat klassikkoja: Ready Teddy ja Rip It Up prässättiin samalle sinkulle, joka nousi taas R&B-listan ykköseksi. Heinä-elokuussa 1956 pidettiin kolme sessiota, joiden huippua olivat Lucille ja All Around The World. Hitaat melodiat olivat saaneet jäädä, ja vauhtia tuli lisää. Leen ja Red Tylerin harmoniset ja unisonot riffit saivat Earl Palmerilta tiukan rytmipohjan, johon Little Richardin laulu istui kuin hansikas. Toukokuussa 1956 kokoonnuttiin jälleen Cosimolle. Tutti Frutti prässättiin ensimmäiselle singlelle ja vei levyn kirkkaasti listoille, parhaimmillaan sijalle 2 Billboardin R&B-listalla. Specialty kokeili seuraavia sessioita Los Angelesissa, mutta tulokset eivät olleet kehuttavia ilman Cosimon klikin taustatukea. Promenade oli perinteisempää NO-tavaraa, ja Leen tenorikin soi ilman tavallista säröä. 1956; kappaleen soolo on juuri sitä imevää Allenia, joka on hyvin tunnistettavissa. Little Richardin huippukausi 1955?1956 Georgian Maconissa varttunut Little Richard Penniman levytti jo teini-ikäisenä RCA:lle, mutta ensimmäiset levyt eivät paljon kohahduttaneet. Hän lähetti v. Hawks, Kings ja Spiders. Single harppasi Billboardin Hot 100 -listan sijalle 54. -ohjelmaan, missä kappale oli ykkösenä kuutisen viikkoa. Se sai hieman huomiota, mutta listoille ei ollut enää asiaa. Vuonna 1969 Lee Allen sai viimeisen mahdollisuuden. Muita olivat mm. Lucille nousi listoilla sijalle 2. Hän aloitti 1949, ja jo ensimmäisessä sessiossa oli soittamassa Herb Hardesty, josta tuli hänen vakiotenoristinsa sekä levytyksissä että kiertueilla. Lee Allen oli mukana toisena tenoristina kesäkuun 1953 sessiosta lähtien hyvin usein. Vaikka levytysten soolot olivat yleensä Herb Hardestylta, Dik De Heer on päätellyt, että Lee Allen teki soolot ainakin seuraaviin: I Can?t Go On, I?m In Love Again, The Big Beat, Telling Lies ja Ain?t That Just Like A Woman. Saman session Creole Alley -versio jäi julkaisematta. Vuonna 1957 Lee Allen ryhtyi Al Silverin Herald/ Emberin A&R-mieheksi huolehtimaan merkin levytyksistä New Orleansissa. Aloituskappale oli I Got It, minkä pitkässä soolossa Lee Allen puhalsi hänelle harvinaisen honkin. Niinpä helmikuussa 1956 palattiin takaisin New Orleansiin
Los Angelesissa 1965?1994 Los Angeles ei ollut tulokkaalle helppo paikka, varsinkin kun tulokas oli vanhan kaartin r&b-mies. Soittokeikkoja ei tarjottu, joten Lee Allen meni töihin lentokonealan tehtaaseen. Lopulta Lee ja vaimonsa päättivät vuonna 1965 erota. tekemiseen. 1970-luvun puolivälissä Lee Allen liittyi uudelleen Fats Dominon kiertuebändiin ja oli mukana levytyksissä sekä kiertueilla Australiassa saakka; Suomessa tämä kokoonpano esiintyi toukokuussa 1991 (Helsingin Hesperiassa sekä Lahden Jäähallissa). 1985 markkinoille Allenin vanhoista Ember-raidoista kootun uusintajulkaisualbumin ?Down On Bourbon Street. Johnin ja osallistui hänen projekteihinsa, mm. 1992. Lowell Fulsonin mukana Japaniin 1980. John (kitara), Red Tyler (bar.saksofoni) ja jo keuhkovaivojen merkitsemä Lee Allen (ten. saksofoni). Lee totesi, että aika oli kypsä lähteä Earl Palmerin tavoin länsirannikolle, minne häntä oli aikaisemmin jo kutsuttu. The Blastersin kelkassa 80-luvulla, oikeanpuoleisessa kuvassa keskellä myös Big Joe Turner . Vibraaton käyttö oli © Dave Alvin säästeliästä ja vaihteli kappaleen hengen mukaan. Perinteisiä r&b-jippoja honkkausta ja falsettia hän käytti erittäin vähän. Tilaisuuden live-tallenteet julkaistiin tasan kymmenen vuoden viiveellä Nola-merkin LP:llä ?If You Don?t, I Know Your Sister Will?(LPS 23). (Nola LP 16). Crescent City Gold 1992 Vanhat N.O. Scott auttoi hänet taas alkuun. Leen urkutrion viikonloppukeikat lisääntyivät, kun sana alkoi kiertää. Leen tenorin sointi oli heikentynyt ja ohentunut, mutta kappaleen Kaleema soolossa oli vanhaa loistoa. Lee Allenin vointi huononi sen jälkeen nopeasti, ja keuhkosyöpä otti omansa lokakuussa 1994. Lee Allenin tyyli ja merkitys Lee Allenin tenorin sointi oli karkea ja kova, mutta hän soitti herkemmissä kappaleissa pehmeämmin (mm. Lee teki pitkiä kiertueita myös esim. Lisäksi hän levytti mm. Yhteistyö loppui vasta v. levyn ?Gumbo. Samainen neworleansilaisyhtiö oli tuottanut jo v. 5 - 2012 - 34 -. Lee kävi Blastersin mukana Suomessa heinäkuussa 1987. Huhtikuussa 1981 Allen vieraili yhdessä toisen N.O.-tenorifonistin Walter Kimblen, kalifornialaiskitaristin Carlton Williamsin sekä Diz Watsonin ja Pete Thomasin tapaisten brittimusikanttien kanssa yhteiskeikalla Lontoon 100 Clubilla. 1970. Lee auttoi heitä musiikillisen uran luomisessa niin paljon, että hänestä tuli veljesten roots-yhtyeen The Blasters mentori ja lopulta jäsen. Lee Allenin vieläkin tiukkaa soittoa voi kuulla Blastersin kaikilla levyillä (ei Hard Line, mutta mukana poistetuissa), jotka tehtiin vuosien 1980 ja 1985 välillä. Hän otti yhteyttä Bill Doggettin tenoristiin Clifford Scottiin, jolla oli kädet täynnä töitä. oma Teen Dream). Leen. Soolot olivat usein yksinkertaisia ja lähellä perusmelodiaa, mikä saattoi kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta niistä löytyi säännöllisesti eteenpäin vievää jännitettä. Plas Johnsonin mielestä Lee oli paras tenoristi, ja samanlainen arvio tuli Dave Bartholomew?lta © Dave Alvin Bändi matkusti paljon, ja se huononsi Lee Allenin ja perheen välejä. Studiossa soittivat Earl Palmerin (rummut) lisäksi Edward Frank (piano), Allen Toussaint (piano), Dr. Lontoon keikalla bändi soitti myös Walkin. Parhaat soolovedot ovat minusta So Long Baby Goodbye, One More Dance, Keep A Knockin? ja Roll ?em Pete. -kaverukset tekivät joulukuussa 1992 levyn ?The Ultimate Session. Big Joe Turnerin kanssa vuosina 1974, 1984 ja 1985. The Blasters 1980?1987 Alvinin veljekset Phil ja Dave tutustuivat Lee Alleniin klubikeikalla v. (High Street 72902 10324-2). With Mr. Lee tapasi entisen neworleanslaisen Dr
4-6, 1999-2008 Fancourt Les+: The Blues Discography 1943-1970, Eyeball Productions 2007 Hannusch Jeff: I Hear You Knockin?, Swallow Publications 2005 de Heer Dik: Lee Allen, http://www.rockabilly.nl/references/messages/lee_allen,htm Lord Tom: The Jazz Discography, version 11.0, 2010 Pentelow Nick: Lee Allen . (Acrobat ACMCD 4267). Lee. Fats Dominon ja Little Richardin ensimmäiset LP:t on koottu Real Gonen boxeihin, Fats (Real Gone RGMCD008) ja Richard (Real Gone RGRNRCD001). Alkuaikoja kuvaavat Properin boxit ?Gettin. Musiikintutkija Jan Evensmo kehuu alkuajoilta seuraavia: Chubby Newsome 1948: Back Bitin?Woman, Paul Gayten 1949: Gayten?s Nightmare, My Rough And Ready Man ja Cuttin?, Prof. With Mr. Funky? (Proberbox 28) ja ?The Cosimo Matassa Story? (Properbox 129). Sideman, http://tamingthesaxophone.com/saxophone-lee-allen,html White Charles: Tutti Frutti, Little Richardin ihmeellinen elämä, Johnny Kniga 2003 Lisäksi mainittujen cd:iden kansitekstit ja levyvihot. - 35 - 5 - 2012 ?. The Blastersin tuotanto vuoteen 1985 on boxissa ?Testament: The Complete Slash Recordings?(Rhino 8122-78345-2). Muita:?Mercury Records, The New Orleans Sessions 1950 & 1953? (Bear Family BCD 16804), ?The Best Of Smiley Lewis. Lee?. Levytyksiä Allenin lähes koko oma tuotanto eli 24 kappaletta on cd:llä ?Walkin. Muita Walkin?-nimisiä koosteita ovat tehneet Collectables ja USA:n Acrobat, ja nimihän on peräisin alkuperäisestä LP:stä. Viimeinen cd on ?The Ultimate Session?(High Street 72902 10324-2). Sessiomiehenä tehtyjä on pilvin pimein. (EMI E2-98824), ?Tommy Ridgely(!), The Herald Recordings. (Collectables COL-5182), ?Paul Gayten & Annie Laurie, Regal Records In New Orleans? (Specialty SPCD-2169-2). Tärkeimpiä lähteitä Broven John: Rhythm & Blues In New Orleans, Pelican Publishing 1995 Evensmo Jan: History of Jazz Tenor Saxophone, Black Artists, vols. Yleiskehut tulee koko LP:lle ?Walkin? With Mr. Siitä puuttuu enää viimeinen single (Wand 11206), jota on vaikea löytää. Longhair 1953: Ball The Wall ja Who?s Being Fooling You, T-Bone Walker 1953: I?ll Always Be In Love With You, Smiley Lewis 1954: Can?t Stop Loving You, Lee Allen oma 1954: Creole Alley
Toisaalta House on maininnut eräässä haastattelussaan ensimmäiseksi näkemäkseen slidekitaristiksi Wilsonin ja Lacyn tavoin Clarksdalen seuduilla esiintymässä kiertäneen James McCoyn. Viimeksi mainitun vaikutuksesta House sai aihiot kappaleisiin My Black Mama ja Preachin. Ilmeisimmin Eddie oli eronnut Mabellesta. Perhe oli musikaalinen. House syntyi 21.3.1902 Lyonissa Mississippissä Deltan alueella hieman Clarksdalesta pohjoiseen. Lisäksi House vaikutti lukemattomiin soittajiin ennen toista maailmansotaa sekä 1964 uudelleenlöytämisensä jälkeen. Son Housen haastattelujen tiedot ovat melko epäluotettavia eikä ihme: kun laajempi mielenkiinto suuntautui häneen, hän oli nuoruuden elämänpiirinsä viimeinen edustaja. Naituaan v. The Blues. Molempien rakenne viittaa vanhoihin työlauluihin, joissa solisti laulaa teeman ja kitara vastaa siihen. Tämä on ns. Raitistuttuaan Eddie ryhtyi kirkon diakoniksi. Lapsena ja nuorena Sonin mieleen oli uskonnollinen musiikki. Ilmeisesti Housella oli myös suhteita seurakunnan naisiin. Bluesmies Eräänä vuoden 1927 päivänä Son House osallistui lauantai-illan juhlintaan. House oli deltabluesin yksi tärkeimmistä ja keskeisimmistä vaikuttajista. Danel Beaumontin uutuuskirja oikoo ja selventää useita epäselvyyksiä ja virheitä Son Housen urasta ja kertoo mukaansatempaavasti blueslegendan elinkaaren. JUSSI RONKAINEN Lapsuus, nuoruus ja uskonto Eddie ?Son. House on kertonut, että tuomio käsiteltiin uudelleen ja hänet vapautettiin v. Wilsonin lääkepullolla soittaman kitaran sointi viehätti aiemmin maallista musiikkia väheksynyttä Housea. kuoli 23-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Haastatteluissaan Son House korosti pyhäkoulun ja uskonnollisuuden merkitystä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksena. Nopea kehitys oli kitaran soiton sijaan enemmän velkaa hänen voimakkaalle laululleen, jota hän oli harjaannuttanut uskonnollisen musiikin piirissä. Lisäksi työ vaimon kotitilalla oli kovaa. Sonin isällä veljineen oli yhtye, jossa Eddie soitti tuubaa ja kitaraa. Son House sai sellaisen 20-vuotiaana työskennellessään sinimailaspellolla. 1930 alkupuolella. Työstä maksettiin hyvin ja se oli fyysisesti kevyttä muihin tarjolla olleisiin verrattuna. Pian House alkoi myös juoda, mikä haittasi pastorin pestiä. Pirun musiikista tuli Son Housen leipäpuu. Vuonna 1929 House ilmeisesti joutui vankilaan viiden vuoden tappotuomion johdosta. Vankilasta pääsyn yhteydessä tuomari käski Housen poistumaan Clarksdalesta. Tiedot Son Housen nuoruudesta ja aktiiviurasta Mississippissä ovat siis hataria. Son soitteli veljensä L.J:n kanssa Louisianassa. Kolmantena muusikkona oli nuori kitaristi Son Emmett. Hän nai itseään vanhemman naisen Carrie Martinin, jonka Louisianan Centerveillen kotiin pariskunta muutti. Niinpä hän hankki 1,5 dollarilla romukitaran ja hakeutui Wilsonin oppiin, omaksuen avoimen G-vireen ja muutakin. Willie Wilson ja Rauben Lacy soittivat bluesia. Son lähtikin omille teilleen noin vuoden kuluttua. Tästä alkoi Sonin kiertelevä elämänvaihe. Oman tarinansa mukaan hän ampui kapakkatappelun seurauksena Leroy Lee -nimisen miehen. Isä Eddiellä oli v. 5 - 2012 Saarnaamisen Son House aloitti 15-vuotiaana. Hän asui tuolloin äitinsä kanssa Algiersissa Louisianassa. L. Vanhemmat erosivat Sonin varhaislapsuudessa ja isä meni uusiin naimisiin. Sen myötä Son House aloitti pastorin ja saarnamiehen tehtävät seurakunnassa. Hän elätti itsensä satunnaisilla töillä. Samalla hän näki etelän yhteiskunnan hierarkisuuden, jossa kunnianhimoisella nuorella mustalla miehellä oli vain vähän mahdollisuuksia. Varsinaiseen kirkon saarnaajan tai papin tehtävään tarvittiin henkilökohtainen uskonnollinen kokemus. call?respond -tekniikka. Pian Son House alkoi esiintyä. J. Soittotaito parani ja Son ryhtyi tekemään lauluja. SON HOUSEN ELÄMÄ UUTUUSKIRJAN AIHEENA Daniel Beaumont: Preachin. 1930 väestölaskennassa kolmas vaimo Rowena, joka oli 28-vuotias eli Sonin ikäinen. Tarina ja todisteet ovat ilmassa. - 36 -. Toisaalta Son on kertonut pitäneensä isänsä kitaransoitosta. Paikallisista soittajista Son kertoi kuulleensa mm. Mississippi John Hurtia. Vanhempien eron jälkeen Son muutti äitinsä mukana Louisianan Tallulahiin noin 7-8-vuotiaana. Varhaisteini-iässä hän muutti New Orleansiin. the Blues ? The life & times of Son House E ddie ?Son. Äitipuoli Mabellen mukana perheeseen tuli 4-vuotias velipuoli. Leipänsä hän tienasi kengänkiilloittajana. Son House muutti takaisin Deltalle Clarksdaleen 19-vuotiaana. Wolfille. Tuomiosta House istui noin puolitoista vuotta. Ilmeisesti vanhempien eron jälkeen hän esitti myös maallista musiikkia. . Hän jopa vihasi aluksi isänsä veljesyhtyeen maallista musiikkia. 1934 Evie Geoffin, uskonnollinen vaimo oli ainoa, jolta Son saattoi tarkistaa muistojaan. Sitä vanhempia tapahtumia hän ei voinut jakaa 1952 jälkeen, koska viimeinen soittokaveri ja paras ystävä Willie Brown kuoli tuolloin. Ilmeisesti Louisianassa asumisjaksoja oli useampia eri lähteiden perusteella. Äidin puolelta sukulaissuhteet ovat tuntemattomia. Vanhempien Eddien ja Maggie Housen perheessä Son oli keskimmäinen lapsi. Rathel-sisko oli vanhempi ja veli Lee Jackson (L.J.). sisaruksista nuorin. Avioliitto kuitenkin rakoili. Syynä oli ilmeisesti vaimon pyrkimys manipuloida nuorta miestään. Varsinainen leipä tuli perheeseen isän sepäntöistä. Sonin mukaan Eddie joi paljon ja elämäntapansa vuoksi uskonnollinen mies jätti kirkon jäsenyyden. Yhdysvalloissahan ei ole valtion kirkkoa, joten henkilöt liittyvät kirkko- ja seurakuntiin tahtonsa ja seurakuntien halun mukaan. Charlie Pattonin ja Willie Brownin oppilas oli esikuvana ja opettajana niin Robert Johnsonille kuin Muddy Watersille ja Howlin. Monivaiheisen elämän eläneestä Housesta on lukuisia osin ristiriitaisia ja paikkansa pitämättömiäkin tarinoita. Osasta hän vastaa itse, osasta tarinoiden edelleen kertojat tulkintoineen
Ennen lähtöä Graftoniin Patton haki Willie Brownin Lulaan, jolloin Son House tutustui tulevaan parhaaseen ystäväänsä. He soittivat Lulan liepeillä yhdessä jonkin aikaa ja jatkoivat sitten kukin omille teilleen. Son Housen sopimus Paramountille oli nelivuotinen. Sana hänen menneisyydestään kuitenkin kiiri perässä eikä elämäntapa muuttunut muuton myötä. Saarnamiehen ura päättyi kirkkoväen kyllästyttyä Housen tekopyhyyteen ja kaksinaismoraaliin. Clarksdale Moan pohjaa jälleen Pattonin Pony Bluesiin, Mississippi County Farm Blues taas Blind Lemon Jeffersonin See That My Grave Is Kept Cleaniin. Vaiherikkaan ja alkoholinhuuruisen matkan varrelta poimittiin levytyksiä varten mukaan myös Pattonin entinen naisystävä, pianisti-laulaja Louise Johnson. Graftonin levytyssessiosta 28.3.1930 huolehtivat Paramountin puolesta Laibley ja H.C. Kappale kuitenkin päätyi sekä Robert Johnsonin että Muddy Watersin ohjelmistoon ja siitä standardiksi. Session viimeinen tallenne oli Pattonin ja Brownin Bird Nest Bound. And Tumblin?-kappaleen lukuisissa esityksissä. Kappale mukailee samaa teemaa Charlie Pattonin Dry Well Bluesin kanssa. Valkoisten tilaisuuksista maksettiin hyvin, eivätkä ne olleet yhtä vaarallisia fyysisesti kuin mustien vastaavat. Charlie Patton muutti Son Housen ja Willie Brownin lähelle Robinsonvilleen ja näin soittokolmikko tapaili jälleen. Paramount karsi tuotantonsa puoleen v. Tämä osui samoihin aikoihin kolmikon 5 - 2012 ?. Brown opetti Housea soittamaan kitaraa normaalissa vireessä, Tämä laajensi ohjelmistoa ja parivaljakko esiintyi myös valkoiselle yleisölle, mikä oli merkki - 37 - paikallisesta arvostuksesta. 1 / pt 2. Kappaleet olivat All Night Long Blues ja On The Wall, joka sisältää myöhemmin Mess Aroundissa käytetyn pianointron ja välikkeen. tunnettu myös Tommy Johnsonin v. 1931. Lopulta yhtiö teki konkurssin v. Seuraava julkaistu äänite oli Preachin. 1989. Se ratkaistiin usein tekemällä pitkästä kappaleesta jatko levyn toiselle puolelle. Housen My Black Mama oli vanhaa perua ja kitara käy vuoropuhelua laulun kanssa. Laibley otti Houseen yhteyttä v. 1930 lopussa tai v. Kappale on muunnelma Cow Cow Davenportin Cow Cow Bluesista (1925). Son Housen ensilevy oli My Black Mama pt 1 ja 2. Esitys luo epätoivoisen tunnelman maailmanloppuineen, kun Pattonin samassa sessiossa tallennettu versio on enemmän arjessa kiinni. Lisäksi Son House tallensi kolme laulua: Clarksdale Moan, Mississippi County Farm Blues ja Walking Blues. House oli seudun paras laulaja ja Brown taas paras kitaristi. Kaupallisten äänitteiden enimmäiskesto oli noin kolme minuuttia. Patton kertoi Laibleylle Son Housesta ja levytyskutsu laajeni Houseen. 1931 alussa ja pyysi Housea sekä Brownia levytykseen. Naisseikkailut ajoivat Pattonin, Housen ja Brownin jatkuvasti vaarallisiin tilanteisiin, yleensä mustasukkaisuuden vuoksi. Beaumont kuvaa haastattelujen pohjalta hienosti muusikkojen elämäntapaa ja elinympäristöä. Muutettuaan Robinsonvilleen House aloitti kolmannenkin työn. Kaksi edellistä on julkaistu, tosin singleä on löydetty vain yksi kappale. House perusteli kieltäytymistä liian vähäisellä palkalla ja kertoi ryhtyvänsä maanviljelijäksi. 1928 levyttämänä kappaleena Maggie Campbell. Son Housen vuoro tuli jälleen. Alkanut suuri lama söi levymarkkinat. Soittokunta palasi Mississippiin menomatkaa © Dick Waterman, 1965 Levyttämään rauhallisimmissa merkeissä. Hän ryhtyi jälleen saarnaamaan, sillä seudun asukkaat eivät tunteneet Housea. Heistä tuli parhaat ystävykset ja molempien soitto- sekä esiintymistaidot kehittyivät. 1934. Deltan kuningas Son House ja Willie Brown jatkoivat esiintymisiä, mutta elämä 1930-luvun Mississippissä oli kovaa. Molemmat tekivät päivätöitä plantaaseilla ja keikkailivat viikonloppuisin sekä iltaisin. Miehet esiintyivät kuitenkin erikseen. Keväällä tai kesällä 1930 Paramountin kykyjen etsijä Arthur Laibley tapasi Pattonin uuden levytyssession tiimoilta. Edessä oli muutto junalla Clarksdalesta Lulaan, joka oli tuolloin 500-600 asukkaan pikkukaupunki. Siellä Son House kohtasi 12 vuotta vanhemman Charlie Pattonin, jonka levytysura oli juuri alkanut. Oppipojan tutustuminen deltabluesin suurimpaan esittäjään tapahtui nopeasti: jakoivathan he saman kiinnostuksen bluesiin, viinaan, naisiin ja raskaan työn välttelyyn. House tutustui Pattonin tyttäreen Willie Maeen, jota kutsuttiin China Maeksi. Pattonin saaman 100 dollarin ennakkomaksun turvin kolmikko vuokrasi Buickin kuljettajineen viemään joukon Graftoniin. Hän purkitti singlen Dry Spell pt. The Blues, jonka sanoitus on edellistäkin henkilökohtaisempi. sekä tuloja Housen kukkaroon. Speir. Louise Johnson tallensi kaksi esitystä, joiden taustalta kuuluu Pattonin ja Housen kannustustaputukset ja huudot. Walking Bluesissa Willie Brown säestää Housea kitarallaan. Edellinen muistuttaa Pattonin Pony Bluesia ja jälkimmäinen Maggieta . Ensimmäinen versio tarvitsi neljä ottoa, jälkimmäinen kaksi. Sitä ei julkaistu, mutta testilevy löytyi v. Tilanne tuotti jännitteitä yhteisön ja Housen välille, mutta myös Housen psyykeeseen . Molemmat esitykset muodostuivat Son Housen tavaramerkeiksi. Sitten levytysvuorossa oli Willie Brown, joka tallensi myös kaksi laulua: M&O Blues ja Future Blues, sekä kaksi muuta, joista ei ole löytynyt säilyneitä levyjä. Tämän jälkeen soittajat saivat palkkionsa, 50 taalaa levytettyä kappaletta kohden. House siis tienasi arviolta 300 dollaria, mikä vastasi vuokraviljelijän kolmen vuoden tuloja. Vaikka Son Housen kappaleet olivat jälkikäteen tarkasteltuna merkittäviä, ne eivät myyneet. Versio on tekijänsä oloinen: dramaattinen. Vaikka China Mae hyljeksi isänsä elämäntapaa, hänen ja Son Housen välille syntyi suhde. Tunnetuimmin samaa teemaa on taidettu käyttää Rollin. Studiossa otettiin kaksi ottoa jokaisesta raidasta, mikä oli suoran oton varmistustapa
Äänitteet on julkaistu sittemmin useassa formaatissa. Edwardsia sekä muutamia muitakin paikallisia muusikoita ennen paluuta Washingtoniin. Välivuodet Mississippin Son House jätti vuonna 1943. He soittivat myös yhdessä, Wolf huuliharppua. Kongressin kirjaston levytykset Elo-syyskuussa 1941 Alan Lomax kiersi Deltaa ja tallensi kansanmusiikkia. Hän tallensi Son Housea Robinsonvillessa 17.6. ilman säestäjiä.Nyt vuorossa olivat Special Rider Blues, Low Down Dirty Dog Blues, Depot Blues, American Defense, Am I Right Or Wrong, Walking Blues, County Farm Blues, The Pony Blues sekä kaksi versiota The Jinx Bluesista. Beaumont on toki selvittänyt muutakin. Roachester sijaitsee New Yorkin lähellä ja sen musta väestö oli varsin pieni Son Housen muuton aikoihin. Jälleen Pattonin vaikutus kuuluu vahvana . Tämän autenttisempaa tuon ajan country bluesia ei taida löytyä. Muddy myös . Lomaxin esimiestä valistettiin FBI:n toimesta kenttä-äänitysten luonteesta. Lomax tallensi Muddy Watersin lisäksi myös David ?Honeyboy. 1934. Perintöprinssistä kuningas 27. Vuonna 1934 House myös vaihtoi Stella-kitaransa kovaäänisempään Nationalin peltikoppaiseen resonaattorikitaraan. Muddy Watersin mukaan Son House kiersi paljon lähialueilla. American Folk Blues Festival 1967 -saattue valmiina matkaan, vasemmalta oikealle: Horst Lippman, Hound Dog Taylor, Brownie McGhee, Odie Payne, Dillard Crume, Koko Taylor, Sonny Terry, Little Walter Jacobs, Son House, Skip James, Bukka White viimeisiin levytyksiin. Kyse on siis yhtyesoitosta: muusikot ovat vapautuneita ja junakin puksuttaa hetken taustalla. Deltan kapakkatunnelmaan oli vain aste-ero. Ne tehtiin Pattonin saatua kutsun Paramountilta. Housen mukaan vuoden 1933 loppupuolella Patton pyysi Housea ja Brownia mukaan . Beaumont haastatteli tyttäristä vanhinta kirjaa varten. Muddy kertoi käyneensä katsomassa Housen esiintymisiä aina kuin mahdollista. J., Joe Martin mandoliineineen, Henry ?Son. Housen bluesmiehen elo viinoineen, naisineen ja juomaseuroineen pysyi kodin ulkopuolella. Siellä työtehtävät. Wolf tutustui Houseen ja Browniin vuonna 1938. Lomax etsi Son Housen käsiinsä. Beaumont käy kirjassa läpi Lomaxin muistiinpanoja ja muita lähteitä ansiokkaasti ja luo hienosti kuvan kenttä-äänitystilanteesta sekä Lomaxin ja esiintyjien motiiveista. Son Housen sessiot tehtiin Lake Cormorantissa Mississippissä. House on sanonut, että hän ja Willie Brown auttoivat Johnsonia opettamalla ja antamalla hänen esiintyä kaksikon keikoilla taukojen aikana. Sitten Johnson katosi palatakseen vuosien 1931 ja 1932 vaihteessa osaavana kitaristina. Muddy Watersia hän ikuisti nauhalle Stovallin plantaasilla 31.8.1941. Repertuaari oli laajentunut ja musiikillinen muuntautumiskyky parantunut. Beaumont kuvaa Lomaxin koke- - 38 - muksia etelästä varsin tarkkaan. Pullo kiersi soittajien kesken. Shetland Pony Bluesin House esitti yksin ehkä monimutkaisesta rytmiikasta johtuen. 1955 oikeudenkäynnistä. Evie oli hyvin uskonnollinen eikä Son soittanut bluesia kotonaan, mutta Evie kävi joskus Housen ja Brownin kanssa kapakoissa. Hän lähti Rochesteriin New Yorkiin, jossa asui uudelleen löytämiseensä v. Niillä Housen vaikutus kuuluu vahvasti. 5 - 2012 kertoi Lomaxille oppineensa Walking Bluesin Son Houselta, jota hän kehui parhaaksi kitaristiksi ja opettajakseen. Willie Brownin rinnalle tuli soittokumppaneiksi yhä useammin pieni yhtye. 1964 asti. Päivä oli niin kuuma, että soittajat riisuivat paitansa ja nestetankkauksesta he huolehtivat maissiviinalla. Tallennetut kappaleet olivat Levee Camp Blues ja Government Flee Blues, jotka ovat enemmänkin saman laulun eri ottoja. Molempien konkarien vaikutus kuuluu hänen tuotannossaan. Chester Burnett eli Howlin. teemahan on Pony Bluesista. Lisäksi tallennettiin Walking Blues ja Camp Hollers. marraskuuta 1934 Son House nai Evie Goiffin. Evie oli neljä vuotta Sonia nuorempi ja hänellä oli kolme lasta aiemmasta liitosta. House kertoi Lomaxille laulujen taustoista ja vaikutteista. Bluesista poikkeavia esityksiä olivat Am I Right Or Wrong, jossa on ragtime-vaikutteita sekä American Defence, jonka sävel on mukaelma iskelmärallatuksesta Polly Wolly Doodle 1800-luvun lopulta (tunnettu meillä nimellä Hepokatti) ja sanoitus isänmaallinen sekä sodan innoittama. Simms viuluineen, Leroi Williams huuliharppuineen sekä Charlie Ross rumpuineen. Usein mukana oli myös Little Buddy Sankfield pasuunoineen. Niillä tallenteen enimmäispituus oli huomattavasti kaupallisia levytyksiä pidempi, n. 5-8 minuuttia. Osoitteenvaihdon syyksi House antoi etelän huonot palkat sekä mustien kohtelun. Faktaa näistä vuosista on vähän: kaksi virallista osoitetta sekä kaksi muuta kirjeenvaihdosta poimittua osoitetta, kolme vahvistettua työnantajaa, kahden naisystävän nimet, poliisiraportti sekä oikeudenkäyntipöytäkirjojen merkinnät v. ja tarina kertoo, että he tallensivat Locus Ridge Saints -nimellä Jacksonissa ainakin kappaleen I Had A Dream Last Night Troubled Me. © Horst Lippmann & Fritz Rau Tunnistatko koko poppoon. Vuoden 1934 myötä saarnamiehen hommat jäivät Houselta lopullisesti. Lopun 1930-luvusta sekä 1940-luvun alun Son House elätti itsensä ja perheensä traktorikuskina maatiloilla sekä soittamalla kapakoissa ja muissa tilaisuuksissa. Lisäksi hän mainitsi Rochesteriin muuttaneen ystävänsä, joka sai hyvää palkkaa sotateollisuustöistä. Lomax äänitti muitakin soittajia ilman Housea. Loppuvuodesta Alan Lomax kutsui Son Housen New Yorkiin kaupallisiin levytyksiin, mutta House hylkäsi tarjouksen. Kesäkuussa 1942 Alan Lomax palasi Mississippiin. Mustien kanssa veljeillyttä Lomaxia kiellettiin session jälkeen menemästä yhdellekään plantaasille ilman omistajan lupaa. Delta Blues on miesten yhteispulinaa. House kokosi yhtyeensä saatavilla olleet jäsenet, joten sessiossa oli soittamassa Willie Brown kitarassa, Joe Martin mandoliinissa ja Leroy Williams huuliharpussa. Hänestä House oli kuningas erityisesti slidesoittonsa vuoksi. Vuonna 1930 yhdeksäntoistavuotias Robert Johnson -niminen muusikonalku halusi siirtyä kohtalaisen hyvin hallitsemastaan huuliharpusta kitaraan. Deltabluesin kuningas Charlie Patton kuoli v. Soittajina olivat viulistiveli L. Nämä ovat osoituksia Willie Brownin vaikutuksesta Son Housen taitoihin. Tarkempaa tietoa ei äänityksestä ole. Vähäisin syy ei ilmeisesti ollut Housen John Faheylle haastattelussa kertoma kiinni jääminen rysän päältä. House jätti vaimonsa Evien ja kolme lastaan Daisy Mae Ketcumin vuoksi. Lyhyen sotateollisuustyösuhteen jälkeen Son House siirtyi rautateille töihin
He kysyivät portailla istuvalta vanhalta mieheltä, tiesikö hän missä Son Housen asunto sijaitsee. Se julkaistiin vuonna 1981. Esiintymiset jatkuivat ja Son House sai huomiota mm. Son House kutsutti poliisit paikalle. Iloisten veikkojen vanhaan elämäntapaan palaaminen koitui Brownin kohtaloksi. Sessiosta jäi julkaisemattomia raitoja, jotka ovat sittemmin nähneet päivänvalon. Murphyn veljekset (Matt on heistä kuuluisin), jotka soittivat mm. Junior Parkerin, Howlin. Hän joi ja heilasteli muiden naisten kanssa usein. Halu parhaan ystävän tapaamiseen oli pontimena. Pitkämielinen vaimo vastasi kutsuun muuttamalla. Joe Beard ja Son House tutustuivat, kun Beard soitti keväällä 1964 bluesia kitarallaan talon ulkorappusilla ja House sattui olemaan paikalla. Miehet tulivat juttuun ja Son kertoi itsekin soittaneensa Mississippissä. Brownkin palasi Mississippiin. Son House teki ainakin yhden Mississippin matkan. 1955. Vuonna 1957 Son House lopetti työt rautateillä, mutta syytä tähän ei tiedetä. Albumi (joka sisälsi kappaleet Death Letter, Pearline, Louise McGee, John The Revelator, Emipire State Express, Preachin?The Blues, Grinnin. Ottolapset jäivät isoäitinsä huomaan, kunnes muuttivat Detroitiin 1940-luvun lopulla. Willie Brownin Son House kutsui luokseen v. 1950 tai 1951. Nuoret miehet olivat tulleet kutsumatta vanhemman miehen mökkiin pyytämään rahaa. Paikka oli työllistänyt tuhansia siirtotyöläisiä 1930-luvulta alkaen ja se suljettiin v. Housen mukaan kyse oli seksisuhteesta ja -käytöksestä. Mies vastasi: ?Tässä minä olen?. Pari viikkoa Housen löytymisen jälkeen nuori reportteri Betsy Blues teki Son Housesta lehtijutun Times?Unioniin, paikalliseen iltapäivälehteen. Newsweek julkaisi artikkelin Son Housen löytymisestä 14.7.1964. Perlsin, Watermanin ja Spiron mukaan House oli lähes kyvytön esiintymään ja Al Wilson opetti hänelle omat kitarajutut uudelleen nuotti nuotilta. Housekin soitti kitaraa, vaikkei hänellä ollut omaa vuosiin. Ystävyys merkitsi Houselle ilmeisesti paljon, sillä juuri kukaan Rochesterissa ei tuntenut hänen menneisyyttään. Mississippi John Hurtin löytyminen johti valkoisten nuorten bluesin harrastajien toimesta laajaan vanhojen bluesmiesten etsintään. Wolfin ja Ike Turnerin yhtyeissä. 1970. Tappo Cuthogue Labour Camp oli suurin Suffolkin kunnan maatila Long Islandin itäpäässä. House vapautettiin tapposyytteestä itsepuolustuksen perusteella. Lauluääni oli entisensä, vaikka House oli polttanut lähes koko elämänsä ja viinaa kului paljon ja usein. Vuonna 1964 he siirtyivät edellisestä rapistuneesta talostaan parin korttelin päähän taloon, joka purettiin v. He esiintyivät tuolloin useasti, kertoi House. Kuukausi Perlsin, Watermanin ja Spiron vierailun jälkeen Rochesterissa alkoivat rotumellakat, joita oli tuona kesänä huomattavassa osassa Yhdysvaltoja. Howlin. Kun sitä ei herunut, he tutkivat mökin. Yleisö sai mitä halusi. Son House soitti vuoden 1964 Chicagon ja Illinoisin yliopistoissa sekä joukon tuolloin suosittuja kahvilakonsertteja. Son ja Evie auttoivat Willien asuntoja työasioiden järjestämisessä. Joe Beardin mukaan House pystyi soittamaan, muttei omistanut kitaraa. Pääosin valkoinen yleisö ja tunnelma olivat aivan toista kuin Mississippin juottoloissa. Pullmania pidettiin mustien keskuudessa hyvänä työnantajana. Ironista kyllä Son House ei osallistunut kirkolliseen toimintaan, vaikka asui kirkon vieressä. Pari vuotta muuton jälkeen House kutsui Evien Roachesteriin. Jälleen Housen tarinat ja viralliset merkinnät eroavat huomattavasti toisistaan. Son House työskenteli tilalla v. Muut country- tai folkblues-aallon esiintyjät levyttivät pienehköille merkeille. Joka tapauksessa Wilsonin avustuksella Housen esiintymisvarmuus ja vanha ohjelmisto pantiin kuntoon. House olisi halunnut säestää itseään sähkökitaralla, mutta valkoinen folkbluesyleisö halusi kuulla ja nähdä hänet vanhan peltisen National resonaattorikitaran kera. Tiedossa ei ole, miksi House päätyi näihin surkeisiin oloihin. Lokakuun 10. Willien naisystävä Rosetta seurasi perässä, mutta Brown lähetti hänet takaisin. Tämä oli Son Housen viimeinen studiotyö. Alueen työolot olivat kovat ja osa työvoimasta oli paikalla huijattuna. In Your Face, Sundown ja Levee Camp Moan) tehtiin studiossa. Miehet ystävystyivät ja he Helsingin Kulttuuritalolla 12.10.1967 - 39 - 5 - 2012 ?. Pattersonin taposta puhuminen oli Houselle vaikeaa. Folkblues-tähti Musta Rochesterissa asunut bluesmuusikko Joe Beard muutti samaan taloon Son Housen kanssa. Beard tunsi Mississippistä mm. Beaumont arvioi ansiokkaasti levytettyjen kappaleiden ja aiempien versioiden välisiä eroja, yhtäläisyyksiä sekä alkuperiä. Son ja Evie muuttivat noin mailin päähän kaupungin keskustan tuntumaan v. soittelivat kitaraa vuorotellen toisilleen. Myös seuraavan päivän konsertti Oberlinin Collegessa tallennettiin. 23.7.1964 Perls, Waterman ja Spiro veivät Housen esiintymään Newportin folk-festivaaleille, mutta kova vatsakipu vei Housen sairaalaan esiintymisen sijaan. Son Housen keikkakunnosta löytämisen aikoihin on erilaisia näkökulmia. 2005. Tässä tilanteessa Son House pisti Pettersonin hengiltä seitsemän tuuman keittiöveitsellä. Leroy Leen murha tai tappo oli epäselvä ja Son House kerskui tuomiollaan Mississippi County Farm Bluesissa. lauantaita vasten yöllä Willie Junior Patterson kuoli sydämeen osuneesta puukotuksesta. 1955. Vaikka Beard tunsi paljon Mississippin vanhojakin soittajia, hän ei tiennyt Charlie Pattonia tai Son Housea. Housen tarinoista kävi kuitenkin selville, että hänellä oli ollut asema Mississippin bluesmuusikoiden joukossa ennen toista maailmansotaa. Työ ja harrastukset, uhkapeli ja juominen, tukivat toisiaan. Ennen vuoden 1964 uudelleenlöytymistä Son ja Evie muuttivat ainakin kerran. Työt saattoivat tosin olla kausiluontoisia ja väliaikaisia tai New York Central -yhtiön alihankkija Pullman Companylle tehtyjä. Wolfilta, Rolling Stonesilta ja © Jarmo Santavuori vaihtelivat. Talvella 1964?65 Waterman järjesti Son Houselle levytyssopimuksen suuren Columbiayhtiön kanssa. Tuolloin Son House oli kolme päivää sairaalassa Newportissa. Al Wilson soitti toista kitaraa Empire State Expressillä ja huuliharppua Levee Camp Moanilla. Se oli yksi keskeinen New Yorkin valtavan ruokatarpeen täyttäjistä. Pitkän salapoliisityön jälkeen 23.6.1964 Nick Perls, Dick Waterman ja Phil Spiro saapuivat Rochesterissa osoitteeseen 61 Greig Street. Hän oli useissa palvelualan töissä, yleensä ravintoloissa. Hän kuoli v.uoden 1952 viimeisenä päivänä, jolloin House lopetti soittamisen kokonaan. Kaikkia vanhoja tapojaan Son House ei silti jättänyt
Näin kävi Son Housenkin kohdalla. Valkokankaalta näkee vapautuneen tunnelman: House esittää Forever On My Mindin. Sopimukset olivat hyviä: rahaa tuli kaikille. 5 - 2012 levittivät Housen mainetta vähintään v. Hän oli myös hyvä showmies jo Mississippin vuosien aikana. Hän eläytyi lauluun, jota kitaransoitto tuki. Esiintymiset . Sessiotietoja ja levytysjärjestyksiä kaipaava saa ne myös kirjoista ?Blues Discography 1943?70. Nuoret valkoiset bluesintoilijat löytävät kadonneen Son Housen, jonka ura lähtee yllätyksien kautta uuteen lentoon. ja ?Blues Discography 1971?2000?. Keskeisin Son Housen levytetty materiaali taitaa olla helpoimmin hankittavissä Snapper Musicin cd:ltä ?Son House: Delta Blues . Siinä on Graftonin vuoden 1930 sessio sekä Kongressin kirjastolle vuosina 1941 ja 1942 levytetyt kappaleet. Filmi löytyy yhdistyksen YouTubesivulta (www.youtube.com/user/FolkSeattle/ videos), jonne on ladattu melkoisesti muitakin tutustumisen arvoisia laatutallenteita. Huomattava nuori soittajajoukko hankkiutui iäkkäiden bluesmiesten oppiin. Osoite Rochesterissa säilyi. Hänen kisälleinään olivat mm. Filmi on saatavilla ?Devil Got My Woman . Sotien välisestä Mississippin Deltasta muodostuu elävä kuva, mutta niin aukeaa Son Housen muukin elämänpiiri eletyn oloiseksi, ongelmineen ja onnistumisineen. Kirjassa on perusteellinen lähdeluettelo ja hyvä aakkosellinen hakemisto. He auttoivat Evietä huolehtimaan isäpuolestaan tämän viimeiset 12 elinvuotta. Vielä vuonna 1981 nuori bluesshow-isäntä Rich Gardner haastatteli Evieä, mutta Sonista hän sai irti enää pari sanaa sekä laulunpätkän: ?Don?cha mind people grinnin. Beaumontilla on lähdeaineisto hienosti hallussa ja hän käyttää sitä taitavasti. Son House poikkesi kuitenkin muista alkoholisminsa vuoksi: hän ei suostunut esiintymään ilman viinaa ja juominen karkasi helposti käsistä johtaen soittokyvyttömyyteen tai vajaakuntoisuuteen. Jälkimmäissä alkoholi näytteli usein suurta roolia. Vuoden 1966 Newport Folk Festivalin yhteydessä Alan Lomax esitti idean, että Rhode Islandille lavastettaisiin Mississippin juke joint -tyyppinen kapakka ja siellä tapahtuvat esitykset filmattaisiin. Tuumasta ryhdyttiin toimeen. Lisäksi House käytti saarnaamista osana live-aktiaan. Hänen oli yhä vaikeampaa huolehtia itsensä kapakasta esiintymään. Housen suhtautuminen mustiin ihailijoihin oli tasavertaisempi kuin valkoisiin. King Of The Delta Blues?. Beaumont toimii Rochesterin yliopiston arabian kielen ja kirjallisuuden professorina, mutta on julkaissut rakkaan bluesharrastuksensa ympäriltä artikkeleita, tutkimuksia ja dokumenttifilmejä. Uusi materiaali tuottaa runsaasti merkittävää tietoa, minkä seurauksena tulkinta Son Housen elämästä muuttuu. Useat bluesfanit ja soittajat kävivät jututtamassa Housea. Al Wilson, Buddy Guy, Taj Mahal, Woody Man, Rory Block, Bonnie Raitt sekä Stefan Grossman, joka muistelee Sonia myös omalla YouTube-sivustollaan (www.youtube.com/watch?v=mLkss2xEgyA&fea ture=plcp). Jäähyväiset muusikon taipaleelle Son ja Evie jatkoivat avioelämäänsä, vaikkei Son muuttanutkaan elämäntapaansa. House kuoli kurkunpäänsyöpään 19.10.1988. Kirjasta Muddy Watersilta. Suomessakin Helsingin Kulttuuritalolla lokakuussa 1967. Aiheena oli Raamattu, Jumala ja paholainen. Diskografia siitä sen sijaan puuttuu, joten Beaumont viittaakin Stefan Wirzin netissä olevaan laadukkaaseen musiikkisivustoon (www.wirz.de). Esiintyjiksi tulivat Skip James, Bukka White, Howlin?Wolf ja Eddie ?Son? House. Samalla käy kuitenkin selville, että mies on juovuksissa ja Howlin. House oli kaitsettava ja hänen alkoholin annosteluaan oli säädeltävä. © Giuseppe Pino, 1970 vuonna 1974 ja hänellä ilmeni myös dementian varhaisvaiheita. Kustantaja on Oxfordin yliopiston paino, mikä on huomionosoitus. Yksittäisiä keikkoja hänellä sen sijaan oli vielä tämän jälkeekin. in your face?. Evie kuvasi aviomiestään näin: ?Kasvatin lapsia, kolme oli omiani ja yksi annettiin minulle. Vielä vuonna 1975 vanhentunut House esiintyi Toronton bluesfestivaaleilla ja hänestä tehtiin samanaikaisesti dokumenttifilmiä. Sitten Beaumont keskittyy Son Housen elämänkaareen perhetaustoineen ja käy läpi hänen laajan vaikutuksensa ja merkityksensä. ja näin oli Son Housenkin kohdalla. Pullot ja blues pysyivät kodin ulkopuolella. Alkoholismi eteni ja Son Housen keikkakunto vaihteli. Useimmiten esiintyminen tapahtui innokkaiden ihailijoiden ja oppilaiden pyynnöstä kotitalon rappusilla tai Joe Beardin luona. Hän aiheutti enemmän vaikeuksia kuin muut yhteensä.. Samalla hän avaa perinteistä yhdysvaltalaista bluesin historiointitapaa. Beaumont antaa lähteiden keskustella ja puhua puolestaan. Beaumont esittelee niin Son Housen menestymistä ja onnistumisia kuin epäonnistumisiakin. House esiintyi myös suurissa folk-tapahtumissa, vuoden 1965 Newport Folk Festival mukaan lukien. Ehkä paras kokonaisuus on Seattle Folk Societyn 15.11.1969 tekemä nauhoite, vaikkei tunnelma olekaan aivan yhtä rento kuin Newportin ?juke jointissa?. Toki hän vetää tosiasioihin perustuen johtopäätöksiä, mutta lukijalle muodostuu elävä kuva ja sitä kautta käsitys erilaisten tulkintojen mahdollisuudesta. Verraton jutunkertoja on pakottanut tutkijan pohtimaan totuudellisuuden ongelmaa laajemminkin . Rochesterin paikallis-tv ehti esittää siitä kerran raakaversion, kunnes nauha katosi 20 vuodeksi. Dementoituneen ihmisen psyyke muuttuu. Tämä ilmeni myös Son Housen kohdalla. hyvä niin. -nimisenä DVD:nä. Monet keinot Housen esiintyminen oli kokonaisvaltaista. -teemalla. Houset muuttivat vuonna 1976 Detroitiin lähelle Evien lapsia. Yhä useammin hän selitti toimintansa motiiveja seksin kautta, ?piru asuu jalkojen välissä. Se jäikin tilaisuuksien järjestäjien huoleksi. -konsertin jälkeen . Alkoholistilla on kuitenkin kyky etsiä viinaa, kun tarve on . Tästä saa tietysti kiittää elämänkerran kohdetta Son Housea itseään. Blues At Newport 1966. Son House oli monesti esiintyessään transsinomaisessa tilassa. Sitä ennen hänet nähtiin Carnegie Hallissa, 27 vuotta ?From Spirituals To Swing. Tähän teokseen hän on käynyt läpi valtavan lähdemäärän ja tehnyt runsaan kenttätyön omilla haastatteluillaan. Arkistolähteiden ohella taustamateriaalina ovat toimineet sanoma- ja aikakausilehdet, filmit sekä levytykset. Rotuerottelun jättämä epäluulo valkoisiin eli syvällä Housessa. Son Housen fyysinen kunto alkoi heikentyä - 40 - Professori Daniel Beaumontin pitkän tutkimustyön tuloksena Son Housen elämänkerta julkaistiin kovakantisena 1.7.2011. Tallennettuja esiintymsiä julkaistiin joko kokoelmien osina tai omina albumeina, myös laittomina bootlegeina. Housen esiintymisiä on ikuistettu filmille kohtuullisen paljon ja niitä on saatavilla DVD-koosteilta sekä YouTubessa. Miltei koko elämänsä tupakoinut Eddie ?Son. Soitto vastasi usein lauluun melodiaa tukien ja toistaen. Viimeisen kerran House oli Euroopassa vuonna 1970, Montreauxin Jazz-festivaaleilla sekä neljän viikon kiertueella Englannissa, joka jäi hänen viimeiseksekseen. Elokuva jäi valitettavasti kesken. Vuonna 1970 House sammui kotimatkallaan ulos ja sai paleltumia, jotka haittasivat osittain soittoa, mutteivät estäneet sitä. American Folk Blues Festivalin mukana Son House vieraili myös Euroopassa . Toivottavasti liikkeellä olevia tarinoita tarkistetaan vaikkapa Wikipediasta alkaen. Kirja käynnistyy aika perinteisellä bluesmiehen historiikin rakenteella. tilaisuudesta, josta Son Housen oppilas Robert Johnson jäi pois ennenaikaisen kuolemansa vuoksi. Waterman organisoi Son Housen lisäksi uudelleen löydettyjen bluesmiesten Mississippi John Hurtin, Bukka Whiten, Sleepy John Estesin ja Skip Jamesin esiintymisiä. Wolf ripittää oppi-isäänsä Meet Me At The Bottomin aluksi. Kirjassa on runsaasti uutta tietoa jo aiemmin julkistetun lisäksi. Suosittelen Beaumontin kirjaa kaikille bluesista kiinnostuneille.. Laulaessa silmät saattoivat kääntyä sisään ja vain valkuaiset näkyivät. Evie ei päästänyt soittajia sisälle. Oikean eli näppäilykäden tekniikka oli erikoinen ja näyttävä. Slideputki oli usein vinossa ja soitti ylimpiä kieliä. Myös vasen käsi liikkui näyttävästi. 1964 levytyksen verran
Keep A Dollar In Your Pocket (8) Big Bill Broonzy . Who?s Been Here. Bad Luck Blues (4) Howlin. Money, Marbles And Chalk (7) Memphis Slim . työmiehen indeksi. One Time Blues (18) Bo Carter . Statesboro Blues (12) Sleepy John Estes . Kaltaiselleni rutinoituneelle musiikin harrastajalle tuttuja tallenteita on tietysti mukana runsaanlaisesti, mutta yllättävän paljon vähemmän tunnettujakin äänitteitä tuli tätä tuplaa kuunnellessa vastaan. Näistä artisteista kaikki muut olivat kitaristeja paitsi Ray Charles ja Blind John Davis, joiden pääinstrumentti oli piano. Mutta niiden ohella tarjolla on todellakin runsain määrin myös monia muita merkittäviä ja miellyttäviä tallenteita. Heti alkuun on syytä huomauttaa, että tämän vuosien 1926?56 tuotoksia sisältävän kokoelman nimi ei aivan tarkkaan ottaen pidä paikkaansa. My Brownskin Sugar Plum (12) Bo Carter . Woman (14) Joe Hill Louis . Matchbox Blues (10) Blind Blake . Money Ain?t Everything (6) Blind Lemon Jefferson . Unemployment Stomp (9) John Lee Hooker . I Don?t Want Your Money (12) Kansas Joe & Memphis Minnie . Dangerous Woman (7) Bo Carter . Daddy sekä Charlesin Blackjack ja Lonely Avenue. Barbecue Bust (14) Blind John Davis . When You Are Gone (4) Sleepy John Estes . Pawnshop Blues (5) Sonny Parker . Tänä vuonna tilanne on sellainen, että täysihintainen cd-levy on vain noin 50 % puolen litran viinapulloa kalliimpi. Bad Luck Blues (22) Sleepy John Estes . Soul Of A Man (11) Blind Willie McTell . Floating Bridge (13) Blind Lemon Jefferson . Stack Of Dollars (3) John Lee Hooker . Dollar Diggin. 1931?41 vain heikkonäköisiä. It?s A Good Little Thing (25) Ray Charles . Outside Woman Blues (10) Blind Willie Johnson . Doing A Stretch (21) Blind Roosevelt Graves . Siinä jatkoin edullisten levyjen esittelyjä. Tällaisilla uusilla aloituksilla on bluesin maailmassa tunnetusti erinomaisen kunniakkaat perinteet. Sweeter As The Years Roll By (17) Blind Joe Reynolds . Nobody?s Fault But Me (8) Blind Joe Reynolds ? Third Street Woman Blues (9) Blind Lemon Jefferson . House Rent Boogie (20) Terry & McGhee . Money, That?s What I Want (2) Slim Harpo . Three Cent Stamp Blues (17) Memphis Minnie . One Dime Blues (7) Roy Milton . When The War Was On (21) Blind Lemon Jefferson . Catman Blues (24) Blind Willie McTell . Detroit Bound Blues (11) Blind Boy Fuller . Late In The Evening Blues Bad Luck Soul, Blaken He?s In The Jailhouse Now, Johnsonin Dark Was The Night..., Reynoldsin Outside Woman Blues, McTellin Statesboro Blues, Estesin Special Agent Blues ja Floating Bridge, Fullerin Rattlesnakin. Misery In My Heart (2) Blind John Davis . All My Money (15) Lonnie Johnson . Banana In Your Fruit Basket (20) Blind Willie Johnson . Maybe I?ll Loan You A Dime (8) Big Bill Broonzy . Vuoden -70 alkupuolella lehden toimittaminen oli jo siirtynyt Pirkanmaalta Helsingin seudulle, missä julkaistiin Blues Newsin ainoa kaksoisnumero 8-9. Magic Carpet (3) Sleepy John Estes ? Time Is Drawing Near (4) Blind Boy Fuller . Blues Withour A Dime (11) Terry 5 - 2012 ?. Lost Lover Blues (5) Blind Gary Davis . He?s In The Jailhouse Now (19) Bo Carter . My Big Money (9) Roosevelt Sykes . HALPAA BLUESIA, osa 3 N yt jatketaan sarjaa, joka on pitkään viettänyt hiljaiseloa ja jolla on melkoisen kauas menneisyyteen saakka ulottuvat juuret. I?m Gonna Meet You At The Sation (3) Blind Boy Fuller . Money Spending Woman CD 2: (1) Howlin. Working Man Blues (5) Blind Willie Johnson . Lonely Avenue (2) Blind Gary Davis . Special Agent Blues (20) Blind Blake . Kingin muunnoksena WALL STREET BLUES (Not Now Music NOT2CD407) - 41 - CD 1: (1) John Lee Hooker . Got The Blues (9) Blind Joe Reynolds . Rattlesnakin. Work For Your Money (5) Blind Willie McTell . Poor John Blues (23) Blind Boy Fuller . Kun vuoden -70 paikkeilla kävin ensimmäisiä kertoja Alkossa, normaalin lp-levyn hinnalla sai kutakuinkin kaksi pulloa kotimaista viinaa. Long Lonesome Blues (14) Blind Gary Davis . You Can Go Home (17) Blind Blake . Maallisella puolella tulkinnallinen skaala ulottuu Lemon Jefferson ja Joe Reynoldsin vanhanmallisista pelto- ja kadunkulmahoilotuksista John Davisin yökerhotyylittelyjen kautta aina Ray Charlesin esisouliin saakka. My Pencil Won?t Write No More (8) Blind Lemon Jefferson . Wolf . Hittin. Ninety Nine Blues (18) Blind Blake . Death Cell Blues (7) Blind Willie Johnson . Levyjä ei välttämättä tarvitse tilailla kaukaa ulkomailta, ja niiden hintataso on yleensä aivan kohtuullista luokkaa. Last Dime Blues (6) Jimmy Rogers . Digitaalisten äänitteiden edullisuutta korostavat myös sellaiset seikat, kuin että cd:n toistoaika on monesti kaksinkertainen lp:n kestoon verrattuna ja että 60- ja 70-luvun taitteen tilanteesta poiketen niitä kaupitellaan usein myös erinomaisen halvoilla tarjoushinnoilla. VESA WALAMIES BLIND MAN BLUES (Not Now Music NOT2CD405) CD 1: (1) Ray Charles . Working Man?s Blues (16) Sylvester Cotton . Pussy Cat Blues (19) Sleepy John Estes . Don?t Want No Woman (13) Big Charley Bradix . If You Lose Your Money (11) John Lee Hooker . Skippy Whippy (25) Ray Charles . Homesick And Lonesome Blues (24) Blind Roosevelt Graves . She?s Takin. Monimielisten ihmissuhdekertomusten edustajaksi on jälleen kerran valittu Bo Carter neljine lauluineen. Klassikoiksi luettavia teoksia löytyy tästä joukosta lukuisia. Gary Davis, Willie Johnson ja Roosevelt Graves esittivät enimmäkseen hengellistä gospelia, tosin heistä viimeksi mainitun hyväntuulisessa remuamisessa sanojen merkitys oli usein aika vähäinen. Hold On To Your Money (2) Big Joe Williams . Your Love Belongs To Me (15) Blind Willie McTell . Wolf . Ensimmäisenä tähän aiheeseen puuttui nimittäin Waldemar Wallenius jo BN:n vuoden -68 kesällä ilmestyneessä (ja joitakin kuukausia sitten uudelleen toimitetussa) ykkösnumerossa. (13) Blind Roosevelt Graves . Sleepy John Estes (1899?1977) ja Bo Carter (1893?1964) menettivät nimittäin kokonaan näkökykynsä vasta 50 ikävuoden jälkeen, joten he olivat näiden näytteittensä tekoaikoina v. Scarey Day Blues (16) Blind Gary Davis . Sellaisiahan ovat mm. I Can Not Bear My Burden By Myself (15) Blind Boy Fuller . Jeffersonin Matchbox Blues ja Bad Luck Blues, joista jälkimmäisen jotkut muistanevat B.B. If I Had My Way I?d Tear The Building Down (23) Blind Boy Fuller . The Bottle Stomp (22) Blind Willie Johnson . Love Money Can?t Buy (10) Clifford Gibson . Man You Won?t Give Me No Money (18) Jesse Knight . Muutoin kooste ei erityisiä moitteita kaipaa eli on perinteisestä bluesista ja gospelista pitäville hyvinkin hankittavaksi soveltuva. All My Money?s Gone (10) Sonny Terry & Brownie McGhee . I Need Money (3) Albert King . Tuon jälkimmäisen asiantilan osoittaa jo ns. Tuotiinhan 1960-luvun alkupuolella takaisin julkisuuteen muiden muassa maailmansotien välisten aikojen sankarit Son House, Mississippi John Hurt, Skip James ja Booker White, ja viime vuonna uudelleen aktivoituneen kotimaisen Fire Blues Bandin esiintymistauko kesti sekin noin 40 vuotta. Aikaisemmin olen todennut useampaan otteeseen, että nykyisin perinteiseen mustaan musiikkiin tutustuminen on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin entisinä aikoina. Dark Was The Night, Cold Was The Ground (6) Blind Willie McTell . I Need Some Money (4) Brownie McGhee . Daddy (16) Blind Willie Johnson . Blackjack Blues CD 2: (1) Ray Charles . Nothing But Money (19) John Lee Hooker . Cross And Evil Woman Blues (6) Blind Roosevelt Graves
Devil Got My Woman (12) Casey Bill Weldon . Railroad Bill (25) Woody Guthrie . Selittäviä nimikkeitä ovat mm. Woman And Money (17) Big Bill Broonzy . Pari siihen aihepiiriin liittyvää blues-tarinaakin on tullut vuosien mittaan vastaan. Kun Chester Arthur Burnett eli Howlin?Wolf esiintyi v. Ylipäätään koko tämä produktio tuntuu jokseenkin pikaisesti ja ilman erityistä asiaan paneutumista valmistetulta. I?ve Been Tricked (13) Josh White . Must Have Been The Devil (10) Elmore James . Inflation Blues Raha ja varsinkin sen puute ovat tietysti miltei kaikille tuttuja asioita. Street Walking Woman (19) Sonny Boy II . Darlin. Let Me Make A Little Money (12) Leroy Carr & Scrapper Blackwell . Stackalee (10) Leadbelly . Eräät toiset AFBF-kiertueiden osanottajat edustivat taasen aivan erilaista suhtautumista. (11) Dick Justice . The Murder Of The Lawson Family (10) The Blue Sky Boys . Barbara Allen (15) Earl Johnson . John Henry (6) Edward L. Charles Giteau (17) Paul Clayton . Hoodoo Lady (19) T-Bone Walker . Wolfin, Sonny Boy kakkosen ja Jimmy Reedin maukkaita 50-luvun Chicago-tyylittelyjä sekä vaikkapa Otis Spannin puhuttelevia pianotaustaisia tarinointeja. Samaa voidaan sanoa myös esitysten teknisestä laadusta, jos ei kiinnitetä huomiota Ma Raineyn rahisevaan Louisianan lauluun. Laadukkaita ja moneen makuun soveltuvia luomuksia on nytkin mukana runsaasti. -64 ensimmäisiä kertoja Euroopassa, hänelle tarjottiin palkkioksi sekkiä. Jack Elliot . Henry Lee (12) Miss. Frankie Silvers (18) Josh White . Hidas toipuminen alkoi vasta v. Eräs vanhemmanpuoleinen naisihminen jopa joskus 80-luvun alkupuolella erikseen tiedusteli, olenko tietoinen siitä, että minulla radioon blues-ohjelmia tekevä täyskaima. Short . I Know It?s A Sin (7) Robert Johnson . 20-luvun maalais- ja kaupunkilaismallisia luomuksia, seuraavan vuosikymmenen letkeitä bluebird-soundeja, muutamia shoutertulkintoja, 40- ja 50-lukujen puoliurbaaneja sähköistyksiä ynnä jokunen folkahtavakin blues-piisi. Henkilökohtaiset suosikkini näistä lauluista ovat Lonnie Johnsonin puhutteleva Working Man Blues ja Bessie Smithin iki-ihana Nobody Knows You When You?re Down And Out. Burnin. Wolf . -33 USA:n silloisen presidentin Franklin D. Kenney Wagner?s Surrender (13) Kelly Harrell . Suosittelen tietysti myös tätä pakkausta. AMERICAN MURDER BALLADS (Not Now Music NOT2CD 305) CD 1: (1) Ramblin. Trial Of Richard Bruno Hauptmann, Parts 1&2 (22) Sippie Wallace . Two Faced Woman (14) Bessie Smith . Willie Moore (15) Brownie McGhee . Jay Hawkins . root ja snake doctor, black cat bone, bad blood ja demon sekä ihmiselämän päättymiseen liittyvät hell ja graveyard. Tallenteet ovat peräisin vuosilta 1925?58, ja niiden taiteellinen taso on enimmäkseen aivan hyvänpuoleinen. & McGhee . Evil (Is Going On) (3) Sonny Boy Williamson I . I Put A Spell On You (2) Howlin. The Three Butchers (5) Burl Ives . The Killer (2) Leadbelly ? John Hardy (3) Ramblin. Pretty Boy Floyd (2) The Kingston Trio . Where Did You Sleep Last Night. Kertynyttä aineistoa on sitten täydennetty joillakin tuottajien muistamilla talousaiheita käsittelevillä lauluilla. Ain?t Got No Money Now (13) Charley Jordan . The Little Grave In Georgia (16) Burl Ives . Slipknot CD 2: (1) Cisco Houston . Black Cat Bone (8) Louis Jordan . Billy The Kid (5) Josh White . Frankie And Johnny (13) Blind Willie McTell . Fingerprints (Upon The Window Pane) (20) The Blue Sky Boys . Jesse James (8) Burl Ives . Nasty Boogie (12) Josh White . Somobody Done Hoodoed The Hoodoo Man (9) Howlin. Evil Hearted Man (13) Curley Weaver . Drinking Woman (15) Johnny ?Guitar? Watson . John Hurt . Joukosta kun löytyy mm. Sittemmin tilanne on tosin tässä suhteessa kovasti rauhoittunut. Valitun aineiston ydinsanoja ovat hoodoo, voodoo, evil, devil, drinking ja drunk sekä sin ja sinful. 1913 Massacre (4) Pete Seeger . varustettuun ensialbumiin. Hyvänlainen on tämäkin kokoelma, vaikkakaan se ei mielestäni ole aivan tuon sokean miehen bluesin veroinen. Sisällöstä saamani vaikutelman mukaan enin osa näistä esityksistä on löydetty jostakin tietokonepohjaisesta kirnusta hakusanoilla cent, dime, dollar ja money. Jälkimmäisen sisällön kertoo tyhjentävästi jo sen nimi. VOODOO BLUES, THE DEVIL WITHIN (Not Now Music NOT2CD 369) CD 1: (1) Screamin. You Got To Have Your Dollar (15) Elmore Nixon . Tosin eräiden esitysten kuten Bobby Leecanin ja Robert Cookseyn iloisenoloisen Black Cat Bone Bluesin (II, 10) ja sen perään asetetun Champion Jack Dupreen kepeän boogien yhteys pääteemaan on aika etäinen. Dollar Bill Blues (14) Blind Boy Fuller . Tallenteita on nyt mukana 10 vähemmän, vaikka tuotteen vuodet 1927?60 kattava aikaväli onkin venynyt hieman kumppanin vastaavaa pidemmäksi. Nobody Knows You When You?re Down And Out (20) Jack McVea . Bad Lee Brown (Cocaine Blues) (19) Bob Miller . Lord Randall, My Son (19) G.B. Cory (6) Johnny Cash . Sinful Blues (18) Memphis Minnie . Grayson ? Omie Wise (20?21) Bill Cox . The Ballad Of Roger Young (17) Ashley & Foster . Your Funeral And My Trial (20) John Lee Hooker . Me And The Devil Blues (8) Washboard Sam . Blue Spirit Blues (15) Johnnie Temple . Louisiana Hoo Doo Blues (17) Arthur ?Big Boy. Million Dollar Blues (16) John Lee Hooker . Wolf . 5 - 2012 kuin pakkauksen etukanteen sijoitetulla laitapuolen miehen makoilukuvalla on selvä yhteys Sonny Boy kakkosen kuuluisaan, vuoden -60 paikkeilla ilmestyneeseen ja myös otsikolla ?Down And Out Blues. The Devil Has Thrown Him Down CD 2: (1) Otis Spann . Pretty Polly (24) Cisco Houston . Bad Blood (5) John Lee Hooker . Crain . Black And Evil Blues (14) John Brim . Spotty And Dudie (18) Woody Guthrie . Story Of The Knoxville Girl (21) Roy Harvey . Little Demon (5) Sonny Boy I . Snake Doctor Blues (7) Lightnin?Hopkins . I?d Rather Been The Devil (2) Champion Jack Dupree . Tom Joad, Parts 1&2 (9) The Carolina Buddies . Tom Dooley (3) Johnny Cash ? Folsom Prison Blues (4) Woody Guthrie . Graveyard Blues - 42 - Tällaisen koosteen johtoajatuksena on taasen korostaa bluesin läheistä suhdetta erilaisiin mystisiin taikakeinoihin sekä toisaalta tuoda esille tämän ns. I Asked For Water (She Gave Me Gasoline) (10) Bobby Leecan & Robert Cooksey . The Streets Of Laredo (9) Frank Hutchison . Murder In The First Degree (23) Pete Seeger . I Been Dealing With The Devil (4) Champion Jack Dupree . Black Cat Bone Blues (11) Champion Jack Dupree . Jotkut heistä eivät olleet ollenkaan tottuneet luvattuihin suurehkoihin esiintymispalkkioihin, minkä vuoksi he pelkäsivät tuhlaavansa tai muutoin hävittävänsä tulossa olevat hyvänlaiset rahamäärät. Murder?s. Rooseveltin käynnistämän elpymisohjelman, ns. New Dealin avulla. (18) Muddy Waters ? Train Fare Home Blues (19) Bessie Smith . Poor Ellen Smith (12) Ernest Stoneman . Drunk (16) Doctor Clayton . Hoodoo Hoodoo (6) J.D. Jay Hawkinsin omintakeista riehuntaa, Robert Johnsonin ja John Lee Hookerin tuskaisia maalaisvalituksia, Ma Raineyn ja Bessie Smithin vaudeville-tunnelmia, Howlin. The Bluefield Murder (22) Victoria Spivey . Jack Elliot . Sillä tarkoitan Eddie Boydin vuoden -52 valitusta Five Long Years, jonka John Lee Hooker hieman myöhemmin väänsi kakkoskiekolta löytyvään ja seitsemän vuoden piinasta kertovaan muotoon Love Money Can?t Buy. Tyylillinen skaala on nytkin laveanlainen, kun mukana on esim. Evil Hearted Woman (20) Sister Rosetta Tharpe . paholaisen musiikin synnillisiä erityispiirteitä. Jälkimmäinen ominaisuus on tullut myös minulle silloin tällöin vastaan. Root Doctor (17) Bessie Smith . Why Should I Spend My Money. Dying Crapshooter?s Blues (14) Richard Burnett & Leonard Rut . Evil Woman (3) Robert Johnson . Sinful Woman (11) Skip James . Crudup . Gettin. Jo vuosikymmeniä sitten sain kuulla useammankin henkilön ihmettelevän sitä, kuinka kaltaiseni ainakin ulkonaisesti perin kunnollinen nuori mies saattoi olla mieltynyt tuollaisiin alamaailman soundeihin. Preaching Blues (Up Jumped The Devil) (4) Screamin. Betty And Dupree (16) Kelly Harrell . Sen nähdessään lähes kaksimetrinen ja reilusti toistasataa kiloa painanut Wolf astui itseään huomattavasti pienikokoisemman valkolaisen eteen ja murahti tuikeasti: ?You better cash it.. Don?t Take Your Guns To Town (7?8) Woody Guthrie . Hoodoo Lady Blues (18) T-Bone Walker . Hoodoo Women (16) Ma Rainey . From The Gutter, millä samoin . Tuotteen alanimike on Down And Out Blues ... Sekki mitätöitiin välittömästi ja rahat lyötiin pyytäjän kouraan. Hell (6) Jimmy Reed . Bandit Cole The Younger (7) Pete Seeger . Eräs kaikkein tunnetuimmista ja menestyneimmistä rahalauluista on kuitenkin joukosta poissa tai itse asiassa esiintyy erikoisella tavalla muunnetussa asussa. Niinpä he pyysivät käyttöönsä vain välttämättömiin kuluihin tarpeelliset käteisvarat. Muu osa palkkioista tuli maksaa vasta kiertueen päättymisen jälkeen ja mieluiten siirtää talteen heidän amerikkalaisille pankkitileilleen. Nimensä tämä kooste on ottanut New Yorkin Wall Streetin kaameasta vuoden 1929 pörssiromahduksesta, mikä lamaannutti maailmantalouden jättäen kymmenet miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ja Suomea myöten työttömiksi. Niistä edellinen kertoo ahkeran miehen lähtemisestä suorittamaan 12 tunnin mittaista työrupeamaansa samoihin aikoihin, kun maksulliset naiset ja heidän parittajansa palailevat asuinkulmilleen. She Belongs To The Devil (9) Otis Spann . The Banks Of Ohio (11) Molly O?Day . Henry Clay Beattie (14) Pete Seeger . Jay Hawkins
The Gallis Pole Neljännen halpatuotteen bluesillinen sisältö ei ole mitenkään mittava. Jutun tekijäksi oli merkitty silloin julkisuuteen noussut M.A. kappaleen nimessä. Tätä äänitettä ei nimittäin ole edes listattu Godrich & Dixonin 1902?1943 bluesdiskografiaklassikossa, jota myös ?vanhaksi testamentiksi. Tosin Johnny Cashin Folsom Prison Blues on mukaelma taustoiltaan afrikkalaisamerikkalaisen Gordon Jenkinsin vuoden -53 levytyksestä Crescent City Blues ja Frank Hutchisonin muistelema Stackalee eli Stagolee eli Stack O?Lee, joka ampui reilut 100 vuotta sitten Billy Lyonsin viiden dollarin Stetsonhatun takia, oli musta mies. Sinällään minua on jo pitkähkön aikaa ihmetyttänyt monien lauluntekijöiden mieltymys rosvoaiheisiin. Aikaa myöten sain häneltä mm. Hän ilmoitti kuitenkin, että jutun oli itse asiassa laatinut Pekka Gronow, ja että hän esiintyi kirjoittajana vain tekstin läpimenoon liittyvistä syistä. Diskografiatiedot on koostanut ja työstänyt Bear Family -organisaation tärkein taustavoima, tietolähde ja innovaattori Richard Weize, ja luonnollisesti myös BF:n toisella taustahahmolla, hyvällä ystävälläni Detlev Hoegenilla on ollut nokkelat sormensa mukana tuotantopeleissä. Jokaisen kolmen CD-boxin reilun 150 sivun mittaisessa sisältövihkossa on ensin lyhykäiset, parin sivun mittaiset johdatukset, mitä kussakin paketissa tuleman pitää. Toteuttaa niistä tyylikäs, johdonmukainen, historian perimää kunnioittava kokonaisuus ja jatkumo, joka julistaa ansaittua arvostusta, gloriaa ja informaatiota bluesmusiikin ja ennen kaikkea USA:n mustan kansanosan kulttuuriperimästä, on sen sijaan suorastaan haastava projekti. Saksalainen Bear Family on ottanut haasteen vastaan ja julkaisi hiljattain neljästä kolmen CD:n boxista muodostuvan 12 kiekon paketin, joiden 291:llä raidalla on yhteissoittoaikaa peräti 15 ja puoli tuntia. Tällaisessa tapauksessa ei pelkästään palstatilan säästämiseksi ole tarkoituksenmukaista listata täydellistä esiintyjä-kappaleluetteloa, mutta sellaiset löytyvät helposti esimerkiksi Bear Familyn omilta webbisivuilta (www.bear-family.de). Kaikessa tekemisessä lopputulos on aina tekijänsä näköinen, ja erityisesti tällaisen laaja-alaisen filatelistisen palapelityön kohdalla löytyisi varmasti mieltä niinkuin miestä. Sen sijaan esim. Numminen, ja mahdollisia yhteydenottoja varten kirjoituksen lopussa oli maininta hänen osoitteestaan. Lähetin pikaisesti kirjeen Mauri Anterolle, joka vastasi nopeasti ja ystävällisesti. Tarkka äänityspäivämäärä oli 16.3.1939. Smith oli kyllä pikemminkin jazz- kuin blueskitaristi, ja kunniamaininnan osittainen syy voi hyvinkin olla tuo sana ?blues. Sillä tiellä yhä ollaan. Vesa Walamies Jos projektina on sähköisen bluesin ja sen historiikin valottaminen rajallisen (mutta runsaan) levytysmäärän avulla, on tehtävä joko yksinkertainen tai äärimmäisen vaikea riippuen siitä, millainen lopputulema on tavoitteena. Bury Me Under The Weeping Willow (25) Leadbelly . Gonna Be My Crime (23) Joan O?Bryant . kolmen tunnin kelanauhallisen tuhtia autettista bluesia sekä runsaasti erilaista opastusta. Nyt olemme kuitenkin tekemisissä chicagolaisen bluesgurun ja -kirjoittajan Bill Dahlin näkemysten kanssa ja - 43 - hyvä niin. Nobelin rauhanpalkinnon saajia en tiedä v. Luonnollisesti hän suositteli minua ottamaan yhteyttä myös Gronowiin. Tein uuden kirjeen ja toimitin sen Pekalle. Hänkin reagoi nopeasti. Itse olisin 100-varmasti päätynyt monilta osin täysin samoihin esiintyjä- ja kappalevalintoihin, mutta yhtä varmasti olisi syntynyt myös rutkasti poikkeavuuksia. Sellaisia viisujahan löytyy kasapäin sieltä sun täältä aina täkäläisistä Hallin Jannesta ja Isontalon Antista lähtien. kutsutaan. Floyd Smithin viuhuva havaijitunnelmainen ikioma kitarablues on joka tapauksessa armoitettu Part 1:n ja koko perässä tulevan pötkön avausesitykseksi. Niin tai näin, tai jos alkujuurta haluttiin hakea, niin sattuvampi valinta olisi ollut joku Big Bill Broonzyn 5 - 2012 ?. Näistä artisteista USA:n värillisiä edustavat nimittäin vain John Hurt, Leadbelly, Brownie McGhee, Willie McTell, Victoria Spivey, Sippie Wallace ja Josh White, ja heistäkin ainoastaan rouvat Spivey ja Wallace esittäytyvät tässä yhteydessä selkeinä sinisten sävelten tulkitsijoina. Kaikki muut kuultavat artistit ja heidän laulunsa voidaan lukea lähinnä folkin ja kantrin piiriin. Johdannon jälkeen saadaan sitten huomattavan seikkaperäiset selvitykset KAIKISTA yksittäisistä kappaleista ja niiden esittäjistä höystettyinä tyylikkäällä (joskin CD-omaisesti pienikokoisella) kuvituksella. Jos hienosta tuotteesta (tai tuotteista) haluaa etsiä puutteita tai vikoja, niin olisin suonut johdantotekstien olevan jossain määrin perusteellisemmat ja syväluotaavammat. Tällaisenaan ne antavat vain pienen ripauksellisen mielikuvan sähköbluesin eri vuosikymmenten tapahtumista ja kohokohdista. Kaikkien aikojen ensimmäiseksi sähköblueslevytykseksi on historiankirjoissa sovittu Floyd Smithin Floyd?s Guitar Blues, joka tosin julkaistiin Andy Kirk & his 12 Clouds Of Joy -nimisen yhtyeen savikakulla Decca 2483. Omalla tavallaan osuvasti ensimmäinen levy päätöspiisi kertoo hirttosolmusta ja toisen hirsipuusta. Tästä episodista ei vierähtänyt kahtakaan vuotta, kun ryhdyin Blues Newsin avustajaksi. Jasser Arafat on kylläkin voinut saada jonkin joiun jälkeensä, ja jos niin on käynyt, Palestiinan oloista perillä olevat voivat varmaankin antaa aiheesta lisätietoja. Koosteella kertoillaan välillä hyvinkin kaihoisin sävelin ja tarttuvin poljennoin monenmoisista väkivallanteoista ja rikollisista kuten junia ryöstäneestä Railroad Billistä sekä Richard Bruno Hauptmannista, joka tuomittiin lentäjäsankari Charles Lindbergin lapsen sieppauksesta ja murhasta. Niiden kanssahan murhamiehet ja -naiset joutuivat etenkin menneinä aikoina loppujen lopuksi tekemisiin. * In Memoriam: Suosikki 1961?2012 * SÄHKÖISTÄ BLUESIA B ear Familyn uudella 4 x 3 CD:n boxilla dokumentoidaan sähköisen bluesin ensivuosikymmenet hienosti, mutta moderni blues selvästi vaatimattomammin... PERTTI NURMI ELECTRIC BLUES The Definitive Collection 1939?2005 Part 1: 1939?1954 (BCD 16921) Part 2: 1954?1967 (BCD 16922) Part 3: 1960?1969 (BCD 16923) Part 4: 1970?2005 (BCD 16924) Yhteensä 291 kappaletta SUOSIKKI-MUISTOJA Vuonna 1966 sain käsiini erään Suosikin numeron, mistä löysin yllättäen laajan ja asiantuntevan selvityksen blues-musiikista. Dahl on uudelleenjulkaisun sekä musiikillinen tuottaja että paketin neljä erillistä vihkoa käsittävän, yhteensä 650-sivuisen tekstipumaskan sisällöntuottaja. -68 ammuttua Martin Luther Kingiä lukuun ottamatta juurikaan laulamalla kunnioitetun, tuskin edes Kofi Annania tai Jimmy Carteria. The Texas Rangers (24) The Carter Family . Loistavia bluesin klassikkolevytyksiä saisi tottakai pistettyä pötköön mielin määrin, jolloin tehtävä olisi hyvin helppo
Otis Rush, Buddy Guy, sekä Freddie, Albert ja B.B. Boxeja myydään sekä englannin- että saksankielisinä versioina, joissa tekstivihkot ovat luonnollisesti julkaisukielen mukaisia. Englanninkieliseen versioon on toteutuksessa jäänyt pieni lipsahdus, kun kakkosvihkon lopussa on saksankieliset kiitokset: ?mit besonderem Dank an Colin Escott?. Rav. Siitä hyvänä esimerkkinä paketin viimeisen eli Part 4:n ykkösalbumi, joka liikkuu 1970-luvun soulbluesmaisemissa ja jolla ovat framilla loistavat vokalistit kuten Bobby Bland, Z.Z. Hill, Denise LaSalle, Bettye Lavette, Artie White sekä räätälit, Ted, Johnnie ja Little Johnny Taylor. Part 4:n (1970?2005) jälkimmäiset kaksi CD:tä etenevät vaihteeksi jälleen kronologisesti 70-luvun alusta aina vuoteen 2005. Johnny Winter, John Mayall ja Fleetwood Mac. Pitää muistaa tehdä vielä selväksi, ettei tämä sähköbluespakkaus ole missään nimessä sähkökitarablueskokoelma vaan mukana on runsaasti mm. Top Hat, Korso, VANTAA . Aluksi ihmettelin moista epäjohdonmukaisen tuntuista ja epäjatkumollista tuotantoratkaisua, kun kyseinen yksittäinen CD näytti seikkailevan siellä täällä vuosissa 1948?1967. Down Home Kivi -klubi: Jukka Mäkinen & Wang Dang Dudes Revue feat. Neil Berrymen - 28.11. Se on mielestäni historiaperspektiivistä katsoen aika passeli suhde, tosin omassa noin 9000 albumin kokoelmassani suhdeluku on kyllä parempi mustien eduksi (ja tähän sitten lukijoiden iloksi pikku hymiö...). Kronologia palaa takaisin käytännöksi paketin Part 3:n (1960?1969) kahden ensimmäisen CD:n ajaksi, kunnes osan kolmosalbumi on omistettu kokonaisuudessaan 1960-luvun valkoiselle bluesbuumille, mikä on tietenkin tärkeän keskeinen teemaelementti tämänkaltaisella kokonaisuudella. Siirtymä 45-kierroksen sinkkuformaatista LPjulkaisuihin oli tosiasia 60-luvulla, ja bluesiin alkoi myös tunkeutua yhä enenevässä määrin lukuisia tai pikemminkin lukemattomia sähkökitarasankareita. Torvi, LAHTI . Rav. Sitten välähti ja Dahlin sekä kumppaneidensa ratkaisu paljastui, koskapa tälle Part2:n kolmannelle levylle oli haluttu koota teemallisesti puhdas kitarainstrumentaalipläjäys. 5 - 2012 ?No decade brought more changes to blues than the 60s?, sanotaan levyvihkossa, tosin väittämästä voi olla muutakin mieltä. ja hintaa . Omista suursuosikeistani, joita levyillä on PALJON, nostan esiin esimerkinomaisesti vain seuraavat kolme: Earl Hookerin Huckle Buck (1953), Freddy Kingin Have You Ever Loved A Woman (1960), sekä 60-luvun upeimman, kaikilta osiltaan ja nyansseiltaan täydellisen autiosaaribluesin, kappaleen joka kestää kerta kerran jälkeen toistuvia kuuntelmisia, Calvin Leavyn Cummins Prison Farm (1968). Torvi, LAHTI . Jo yksinomaan paketin monisatasivuinen vihkokokonaisuus takaa sen hankintaa . Kohdeyleisö on eittämättä aivan muu kuin se kansanosa, joka ostaa Anttiloista tai muista romukaupoista ?kympillä kymmenen blues-CD:n boxeja?. King, valkoisia virkaveljiä puolestaan esim. parikymmentä vuotta (eikä 35 vuotta) ja ollut sopusuhtaisempi muiden osien kanssa. Roy Hohenthal, Flatbroke Trio Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry www.puistoblues.fi - 27.10. ja edustaa 12 albumin kokonaisuuden vaatimattominta toteutusta. Nykymuodossaan albumipaketin korostama aikajänne 1939?2005 tuntuu itse asiassa aika huvittavalta. Keitä merkittäviä artisteja kattauksesta sitten puuttuu. pikkujoulut 25-v. Länsi-Uudenmaan Bluesmusiikin Ystävät ry: www.myspace.com/lubmyry - 1.12. McArthur Irish Bar, JÄRVENPÄÄ ? Diggariklubi: Markojuhani Rautavaara & Ants in the Pants Lahden Rytmin Ystävät ry www.lahden-ryry.com - 1.11. Ei tässä kannata ruveta spekuloimaan, millä muulla tavoin sähköbluesin tuoreimpia neljää vuosikymmentä olisi voinut havainnollistaa, mutta taatusti tapoja olisi ollut monia muitakin. Mojo Club: - 31.10. Kivi, TAMPERE . Kivi, TAMPERE . Jos se ei olisi päätynyt pakettiin, niin Helsingin Puistolasta olisi lähetetty kirjepommi Saksan Hambergeniin, missä Bear Family pitää majaansa. Kutakin kolmen albumin osaa myydään omana erillisenä tuotteenaan, mutta jos levykaupalle tosissaan lähtee niin ainoa mielekäs ratkaisu on hankkia koko neljän boxin pumaska. Samaten valkoihoisen kuulijakunnan osuus bluesyleisöstä lisääntyi 60-luvulla eikä tietenkään vähiten mustan musiikin valkaistumisen ja Amerikan mantereen ulkopuolelle leviämisen myötä. . akustinen klubi - 13.12. FRRS 30 v. Part II: Rockin´ 8-Balls, Shoebox Revue, Somethin´ Else feat. soulbluesia. Jemmagaala & Blues Loversin pikkujoulut feat. Kahdella lätyllä siis katetaan (tai yritetään kattaa) peräti 35 vuotta sähköbluesin historiaa. Koko paketin kolmanneksi viimeinen raita, Luther Allisonin Bad Love on vuodelta 1994, toiseksi viimeinen Arthur Adamsin Backup Man sitä viisi vuotta tuoreempi (1999), ja vihonviimeinen, Nick Mossin Check My Pulse on vuodelta 2005. Little Willie & Night Train BluesLovers ry & Jukka Mäkinen www.elisanet.fi/blueslovers - 18.10. akustinen klubi - 15.12. Rav. Jamie Mäkinen, Wiley Cousins & Jo´ Buddy - 1.11. Mielestäni tämä ?loppuhuipennus? vaikuttaa pikemminkin maitohapoissa tehdyltä ?loppukiihdytykseltä. raidalla. Torvi, LAHTI . Arthur Crudup, Lightnin? Hopkins, Sonny Boy Williamson, Pee Wee Crayton, Lowell Fulson, Jimmy Rogers, Elmore James, John Lee Hooker ja Muddy Waters, vain muutaman staran mainitakseni. Ehdotonta kronologiaa noudattava musiikin järjestely olisi voinut olla yksi ohjenuora tällaiselle historiaspektaakkelille, mutta sitä noudatetaan kuitenkin vain Part 2:n (1954?1967) kakkosCD:n loppuun, jolloin ollaan päädytty vuoteen 1959 (Elmore James: Sky Is Crying). Tähän väliin todettakoon pienenä tilastokatsauksena 12 albumin sisältämistä 291 kappaleesta 255 olevan mustien ja 36 valkoisten artistien vetoja. puoltavan lisäarvon. - 44 - Calvin Leavy ROOTS-YHDISTYKSET JÄRJESTÄVÄT: Blues Angels ry www.bluesangels.fi Treffipub, Herttoniemi, HELSINKI . Mitch Kashmar & Tomi Leino Band Finnish Rock?n?Roll Society ry - 24.11. Tässä kohdin kronologia nimittäin särkyy, kun kolmos-CD:llä siirrytään ajassa 10 vuotta taaksepäin Pee Wee Craytonin Texas Hopin (1948) myötä. toukokuun 1938 äänityssessiosta poimittu kappale, jossa hänen taustallaan soitti uudenuutukaista Gibson-sähkökitaraa George Barnes -niminen nuori kitaristi. Ei varmaan monia, koska pienellä pähkäilyllä tuli mieleeni vain Smokey Hogg, ja kyllä myös Jimi Hendrixin mukanaolo olisi puoltanut paikkaansa. Ei niissä ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta yhtä hyvin tai jopa vielä paremmin koko lystin olisi voinut lopettaa 1980/90-lukujen taitteeseen ja nimetä koko paketin sen mukaisesti. Part 3:n mustia blues(kitara) virtuooseja ovat, tietenkin, mm. Kunkin osan hinta lienee asettunut noin 40 euron kieppeille, eli tässä eivät ole esittelyssä mitkään halpistuotteet, mutta ne tuottavat omistajalleen taatusti pitkäaikaista kuuntelu- ja lukuiloa. Opus-K, LOHJA ? Blues-klubi: Heikki Silvennoinen Plugi ry www.myspace.com/plugiry - 1.?2.2.2013 Sokos Hotelli Vesileppis, LEPPÄVIRTA ? 4th Ladybug Rock´n´Roll Weekender. Ice Cream 12 Bar Band - 12.12. Kunkin niistä parin sentin paksuiset kansipahvit on toteutettu siten, että vierekkäin sijoitettuna niiden selät muodostavat toisiaan täydentävän yhtenäisen näyttävän kuvapinnan. Siitäkin huolimatta olisin henkilökohtaisesti leiponut nämä instrumentaalit(kin) kronologiaa seuraten muun kokonaispaketin sisälmyksiin. Edellä mainitusta aikajärjestyksestä luopumisen johdannaisena koosteen ensimmäisenä valkonaama-artistina tulee vastaan kitaravelho Lonnie Mack Part 2:n kolmos-CD:n 26. Silloin tämä Part 4 olisi kattanut ?vain. Itseoikeutettu sähkökitaran isä T-Bone Walker astuu peliin heti Smithin perään upean Mean Old World (1942) -kappaleensa siivittämänä ja sen jälkeen edetään ensimmäisen kolmen CD:n satsin verran kronologian merkeissä aina vuoteen 1954. Vuoronsa saavat mm
- 45 - 5 - 2012 ?
5 - 2012 Henry Ojutkangas Ville Leppänen vaihtelevaa kappaletta loputtomalta tuntuvasta repertuaarista: I Love My Baby Too Much, Turn Your Lamp Down Low, Let?s Talk It Over, She Said Yes, I Said No, Catfish, I Wonder What?s The Matter, Playing Jack And Jill, Monkey Motion Man, Skinny Woman, Drink On, You Gotta Take Sick And Die, Crawling King Snake, Jumper Hanging On The Line, encorena Mean Old Frisco ja Wine Head Woman eli shufflea, Deltaa, Teksasia, hill country -rallia, Etelää, Chicagoa, gospelia, rockabillyn juurta jne. Osin lauluvarasto vaikuttaa muiden sävellyksiltä, mutta esitykset on enemmän tai vähemmän sovitettu niin, että tietty teema saattaa magnetisoida Big Joen omia sanoituksia. Väsymyksen painamana kirjoitin muistiin viimeiseksi ?Cheap Thrills -laulaja", ts. Helsinkiläiselle Blues Angels ry:lle kiitokset risteilyn järjestämisestä ja vieraanvaraisuudesta! © Erkki Sironen BLUES CRUISE Tallinnaan 24.?25.8. ...BN käy keikoilla ERKKI SIRONEN . Baltic Princessin toinen areena oli monta kertaa kookkaampi, hulppea Starlight Palace, johon illan bändit luonnollisemmin istuivat: Olli Ontronen & Mighty Shitty (n. Kitaravetoisen lämmittelykappaleen alussa oli sävellajien runsaudenpulaa, mutta 300 Pounds Of Joy sujui paremmin käheä-äänisen, eläytyvän harpisti Ice Cream Anttilan käsissä. Kappaleet ovat lähes poikkeuksetta omaa tuotantoa, joka liippaa läheltä etelän rokkia ja rockbluesia. Esimerkiksi Love For Sale oli sinänsä veikeän New Orleans -kompin päälle laskettua kitara-akrobatiaa; vaikka Ville Leppäsellä on kova lauluääni, valittavan nasaaleista sanoista ei tahtonut saada selvää (sama vaiva Dave Lindholmilla). Yksin esiintyessään Big Joe voi vaihdella rytmiä kappaleen sisällä mielensä mukaan (yleisön läpsytys oikeastaan haittaa), mutta The Blues Kings -yhtyeensä kanssa hänen on pysyttävä ruodussa; silloin annos on niin tukevaa, että sillä pysyy tyytyväisenä pitkiäkin aikoja. Tuttujen standardien (mm. Shake Your Hips, I Smell Trouble, Born Under A Bad Sign, Same Old Blues) valinta palveli myös kitaratyylien kirjoa ja napakoita sooloja. Myös reggaen ja pitkän Congo Square -kappaleen haasteista (peräkkäisine sooloineen) selvittiin kunnialla. Ääni oli vahva ja kova (tosin oopperamaisen vaappuva), kitarasoolo oli jäntevä Buddy Guy -tyylinen, ja bändi keitti maukasta soppaa. Seuraavassakin kappaleessa bändi pysyi lämmössä, huuliharppu sopi hyvin Time To Make A Change -shuffleen. Ojutkankaan kitaransoitto oli enimmäkseen melodista ja laulu kypsän varmaa, rumpalin työskentely rentoa, mutta äänekästä; juureva basisti sitoi kaiken maukkaaksi. 20.30-21.30), Henry O?Band (21.50-22.55), Jimmie Lawson & Midnight Creepers (samoihin aikoihin kuin Big Joe Louis eli n.23.00-0.30), Keystone Cops (1.05-1.55) sekä lopuksi ennen näkemätön Nina Van Horn & Ice Cream 12 Bar Band (n. Tässäkin yhtyeessä komppiryhmä oli tiukka ja nuori kuin Mighty Shittyssä. Moderneista modulaatioista huolimatta jalustana on selvästi blues ja boogie. Reilun tunnin soittanut Henry Ojutkankaan Henry O'Band koostuu oikeastaan kolmen sukupolven muusikoista; Karibialta pitkälle kansainväliselle levytysuralle 1960-luvulta päässyt rumpali Conrad Isidore rummuissa, Oulun bluesmestari Henry Ojutkangas kitarassa ja laulussa sekä nuoren polven basisti Iiro Kautto. Tämän jälkeen kuultiin kelpo hidas blues, tribuutti Muddy Watersille, Please Give Me Some Shelter. Alku lykkääntyi sähköpöydän ongelmien takia, mutta reilun tunnin setissä kuultiin 15 Big Joe Louis 12 Bar Band. Ei ihme, sillä vuoden 2003 Johnny Cash -tribuuttilevy oli piristysruiske juurimusiikille. 2.15-). Ehkä odotukseni oli enemmän muinaisten alkuvuosien hauskanpito-musiikissa. Vartin yli kolmatta tuntia lauantain puolella alkoi viimeisen shown vuoro: Nina Van Horn & Ice Cream - 46 - © Erkki Sironen Perjantain alkuillan bluestrubaduuri David McLurcanin populääriä ohjelmistoa tuli kuunneltua laivan lähdettyä Helsingin Länsisatamasta siinä ahtaahkossa Baltic Pubin artistisyvennyksessä, johon myös pääesiintyjänä pitämäni, sähköisempi laulaja-kitaristi Big Joe Louis pantiin esiintymään loppuillasta. E © Erkki Sironen lämäni ensimmäiselle risteilylle minut innosti lupaavan runsas esiintyjälista; vanhoja tuttuja suosikkeja, taannoisia ja muinaisia tuttavuuksia sekä sokerina pohjalla yksi minulle uusi artisti. Myöhemmin kitaristin Jimi Hendrix -vaikutteet tulivat voimakkaammin esiin. Poikkeuksena oli downhome-otto Johnny Cashin Folsom Prison Bluesista, jossa huuliharppu, banjo ja rummut palauttivat homman maan pinnalle. Eläväinen Nina Van Horn tuli lavalle Teksasin merkeissä; Further Up On The Road muokkaantui shouternmaisessa, mutta melko hyökyvässä äänivarannossa omanlaisekseen. Janis Joplin -tyylinen tulkitsija. Nyt keikka-arviota kirjoittaessani katsoin huvikseni Moolokin kitaan eli inte-R-netiin. Siellä Ninaa verrataan Joplinin lisäksi Bette Midleriin ja Tina Turneriin, mutta mukana on myös tieto siitä, että Nina on oopperalaulaja ja koulutettu tanssija. Ohjelmisto oli toisaalta 1950?1970-lukujen mustia kuvioita, mutta väriläiskinä myös reggaeta ja modernimpaa säveltuotantoa. Siinä olikin sellainen rautaisannos juurimusiikkia, että lauantai meni pääasiassa toipumiseen, varsinkin Tallinnan kävelykierroksen jälkeen. Nuoren kokkolalaisen laulaja-harpisti-lauluntekijä Olli Ontrosen bluesote on muuttunut taannoisesta West Coast -tyyppisestä tuoreen Mighty Shitty -trion myötä reippaasti modernimmaksi. Sain riittävän näytteen keikan lopulta johtohahmon energisestä harpismista ja pistävästä lauluäänestä sekä nuoren rytmiryhmän (kitaristi Tuomas Laajoki, basisti Rauli Suuronen, rumpali Timo Tikkamäki, nämä ainakin uutuuslevyllä) hätkähdyttävästä tiukkuudesta. Mikä taho ehtii ensimmäisenä buukata bändin keskipitkälle kiertueelle Suomeen. Vähän harvemmin kuultu soul-klassikko Ain't No Sunshine When She?s Gone sisälsi sooloissa jo progeaineksia; tosin alkuhetkistä lähtien oli ilmiselvää, että sovituksiin oli kyllä paneuduttu. ? Ilmankos en saanut hänestä skarppia kuvaa.. Tanssilattia oli toistuvasti täynnä, alkupuolen Slim Harpo -valinta oli vetävin. Tällä kertaa Jimmie Lawson jäi kuulematta, sillä yläkerrassa oli aloittamassa 20 vuoden takainen suosikkini Big Joe Louis, jonka vahvaa lauluääntä, maanläheistä downhome-kitarointia ja osin omiin kokemuksiin nojaavaa sanoittelua edelleenkin ihastelen. Anottakoon tukea populäärikulttuuria ymmärtävältä ministeri Arhinmäeltä... Keystone Cops on ollut jo kolmattakymmentä vuotta pääasiassa kitaravelho Ville Leppäsen projekti, mikä taisi siirtyä akustisen duon esittämästä 1920?30-lukujen goodtime-musiikista sähköiseen ja varsin raskaaseen bändityyliin jo toistakymmentä vuotta sitten. Kuitenkin valtaosa risteilyillan setistä meni kouhkaamisen puolelle. Sinänsä kunnioitettavassa omassa tuotannossa oli kyllä koukkuja, mutta välillä rumpukomppi kävi liian puuduttavaksi minun vanhaan makuuni. Nina Van Horn on eittämättä valtava energiapakkaus, mutta rock?n?rollissa Say It To My Face laulu hajosi palasiksi ja kaaos oli kohtalaisen lähellä
Nothin. 1 . Thoughtful (Anti) Magic Slim & the Teardrops .................................... Heidän musiikkinsa toi mukanaan todella raikkaan tuulahduksen menneiltä vuosilta nykyaikaan päivitettynä. Bändin tiukasti yhteen hitsautunut rytmiryhmä teki kellosepän tarkkaa työtä. 4 . On The Edge (Big Guitar) Mississippi Heat ................................................................. Hannah Wilson Quartetin jazzrytmit saivat useat turistit pysähtymään ja siirtämään kauppatorin ostoshetkeään, ainakin muutaman kappaleen ajaksi. järjestetty RootsEspa -tapahtuma tarjosi tänä vuonna todella monipuolisen ja loistavan kattauksen. Vastaanotto oli positiivista muillakin kuin allekirjoittaneella. 1954?1967 * (Bear Family) various artists ......................... Sanoisin jopa, että esiintyjälista oli parempi kuin aikaisempina vuosina. Kesän kolmas aurinkoinen päivä sattui juuri sopivasti lauantaille, eikä yleisöstäkään ollut puutetta. hänen mikrofoninsa oli puoli tuumaa liian hiljaisella. Kolmas bändi Million Dollar Tones joutui todella pahaan paikkaan saapuessaan lauteille Texas Oilin jälkeen. Delta Bound (Delmark) The Muddy Waters Blues Band ..................................... The Domino Effect * (Ace) Rick Holmstrom ..................................................... Aloitusbändin osa ei ole aina helppo, mutta hienosti herrat hommansa hoitivat. Toisena varsinaisena esiintyjänä lavalle saapui loistava tunteikkaiden laulujen ja bluesin tulkitsija Hannah Wilson. Bändiä asia ei haitannut, yleisö oli lämmitetty ja isolla vaihteella eteenpäin. Let The Best Man Win * (Kent) Teresa James & the Rhythm Tramps .............. Between The Ditches (SideOneDummy) Royal Southern Brotherhood ............................ 3 . Almost Always Never (Ruf) Lauri Valjakka ....................................................... Come On Home (Jesi-Lu) Smokin. Jos yleisö oli Kartano-Kulluvaara -duon musiikista jäänyt kylmäksi, niin Hannah Wilson sulatti jään varmasti. Burks ........................ 1960?1969 * (Bear Family) various artists ......................... Pääosan kappaleista lauloi kitaristi Hara Saanio ja hyvin hän oli Remunsa kuunnellut. Start Movin. 33 1/3 (Telarc) Robert Cray ................................................... Close To The Bone (Delta Groove) Betty LaVette ........................................... But Love (Mascot) Herb Hardesty ............................................... Heidän keikkansa oli juuri niin hyvä kuin osasin ennakkoon odottaakin, tai olisiko oikein sanoa aavistuksen yllätyksetön? Tiedä sitten, pitäisikö heidän tekemiseensä olla tyytyväinen vaiko pettynyt. Show Of Strength (Alligator) Jim Byrnes ................ Vaikka kyseessä on yksi maamme taitavimmista bluesduoista, ja setissä oli niinkin loistavia kappaleita kuten Walkin?Blues ja Mellow Down Easy, ei tässä vaiheessa vielä vähälukuinen yleisö kaksikon musiikkia kaikilta osin osannut arvostaa. Electric Blues, Vol. Beacon Theatre: Live From N.Y. Hän tarjoili jazzia ja balladeja bluesmausteella. Joe Kubek & Bnois King ... 1970?2009 * (Bear Family) Mukana yhteistyössä: Fennica Records . Herrojen kitara ja harppu -yhdistelmä toimi loistavasti. Solistillakin oli homma hallussaan, mutta Million Dollar Tonesin ehdoton suola oli tyylitaitoinen fonisti, joka myötäili muuta ryhmää ja tarpeen vaatiessa tuuttasi oikein kunnolla. Truly Yours * (Kent) Joanne Shaw Taylor ..................................................... Cruel Sunrise (M.C.) Mark Hummel ..................................... (J&R Advent.) 2-CD Michael ?Iron Man. Peyton?s Big Damn Band ......... Määrätietoisesti ja täsmällisesti he hoitivat homman kotiin. www.fennicakeskus.fi (* = levy sisältää uusintajulkaisumateriaalia) - 47 -. Thankful N. Electric Blues, Vol. © Riku Metelinen ROOTSESPA 2012 J o neljännen kerran 25.8. 2 . Blue And Lonesome (Rockinitus) George Jackson ...................................... Bändin tyyliä voisi kutsua vaikka härmäkantriksi tai kenties vaikka kareliakantriksi. 1939?1954 * (Bear Family) various artists ......................... Luke?s Dream (Rip Cat) Edna McGriff .................. Electric Blues, Vol. Mud In Your Ear * (Muse) Kelly Joe Phelps ......................... Johnny Thundersin pikkuveljeä muistuttanut kitaristi sen sijaan jäi jostain syystä hiukan vaisuksi. Päivän viimeisenä esiintynyt Huojuva Lato tarjoili kantria ensimmäisellä kotimaisella. Kolmikon runsaasti Ile Kallion aikaisen Hurriganesin tuotantoa sisältänyt setti oli rock?n?rollia todella tiukalla asenteella. Ladon esittämä musiikki on silkkaa crossoveria, joka uppoaa moniin jopa huomattavasti englanniksi laulettua punaniskakantria paremmin. Muutamista musiikillisista päällekkäisyyksistä huolimatta väkeä riitti mukavasti ja tunnelma sekä Espalla että tapahtuman iltaklubilla ravintola Storyvillessä oli korkealla. Toivottavasti ensi vuonna pistetään paremmaksi, mikäli se vain mahdollista on. The Blues Broads ................................... Valokuvia otettiin runsaasti, en muista onko minään vuonna RootsEspalla otettu niin paljoa kuvia kenestäkään kuin nyt Hannah Wilsonista. Päivän kohokohta oli ehdottomasti Texas Oil. Bändin sanoma oli lyhyesti ja ytimekkäästi Hurriganes. Strokes On Blue (omakustanne) various artists ......................... Brother Sinner & The Whale (Black Hen Music) The Rev. Saimme kuulla paljon materiaalia Hot Wheels -albumilta ja maistiaisia kuultiin myös ?Crazy Days?- sekä ?Tsugu Way? -kiekoilta. Basisti Mikki Niinivaaran laulama ?Hanger?-albumilta tuttu Love Potion No 9 toimi myös hyvin, vaikka Hannah Wilson Quartet © Riku Metelinen ...BN käy keikoilla RIKU METELINEN Million Dollar Tones Larry Miller .................................................................... Royal Southern Brotherhood (Ruf) The Spinners............................................................................ Live (Delta Groove) CD+DVD Joe Bonamassa ... In My Direction * (Bear Family) Juha Kartano & Jonne Kulluvaara Duo © Riku Metelinen Juha Kartano ja Jonne Kulluvaara -duo sai kunnian olla päivän ensimmäinen esiintyjä. Electric Blues, Vol. He esittävät pienimuotoisia tarinoita perinteitä kunnioitten. I Hear The Wind In The Wires (Black Hen Music) Shemekia Copeland .......................................................... Bad Boy (Blind Pig) Johnny Mastro & the Mama?s Boys .................
Kitaristi Riipan, basisti Pekka Gröhnin ja rumpali Timo Tikkamäen muodostama kovatasoinen trio luotti täysin instrumentaaliohjelmistoon, joka upposi myös paikalle saapuneelle väelle. kuvaa erinomaisesta pariskunnan duoa ja soittoa, varmasti mieleenpainuvaa ja kiinnostavaa. Ravintola Torvi/Tirrassa lauantaina 22.9. Tosiaan, soolona on irrotettava kaikki mahdollinen irti yhdestä miehestä. Lindholm tuntui olevan kotonaan juuri Satu Kakko © Stéphane Pellennec Ismo Haavisto on tuonut vahvasti vuosien varrella osuutensa Lahti Blues & Rootsiin erilaisilla kokoonpanoillaan, mutta tällä kertaa kannettavaksi annettiin illan avaajan tehtävä . Hiljaisimmat kappaleet olivat pehmeitä ja melkein hukkuivat herkkyydellään tilaan. Tuntui siltä, kuin olisi matkalla musiikin oleellisimpaan . muusikkoon, soittimeen, tarinaan ja heitä hiljaisena kuuntelevaan yleisöön. Haavisto täytti karismallaan ja monipuolisella tarjonnalla lavan ja monesta suomalaisesta artistista poiketen, myös tarinoiden biisien välillä. LAHTI BLUES & ROOTS 2012 L ahdessa 13. Torvi/Tirra -kompleksi istui kuitenkin bluesin nenään kuin nakutettu ja todelliset musiikin ystävät saapuivat kokoontumispaikasta huolimatta myös tänä syksyisenä iltana hämärään saliin kuuntelemaan sydämiä ja sieluja voitelevaa roots- ja bluessoitantaa. Miesvoittoinen yleisö oli alkuillasta koolla kuuntelemassa Haaviston akustisia tulkintoja bluesstanuista sekä omista kappaleista. Tunnelma tuntui Dave Lindholm - 48 -. Puolivälissä tuntui kuitenkin siltä, että combo sähköistyi ja heräsi henkiin, akustisuudesta huolimatta soittoon tuli voimaa ja vahvempaa kerrontaa. Encore päättyi fiilistelyihin Annan Kitaran Laulaa ja Pieni Ja Hento Ote. järjestettyä päätapahtumaa edelsivät tuttuun tapaan klubi-illat: Teerenpelissä esiintyi torstaina akustisen kitaransa kera tapahtuman suojelija, Pepe Ahlqvist ja perjantaina Torven lavan valtasi Niko Riippa Flying Circus. Alusta alkaen oli selvää, että tämän vuoden Blues & Roots olisi akustisempi ja intiimimpi kuin aiemmin suurissa saleissa. Yleisöä oli tiiviisti vieri vieressä ja osa seisoi penkeillä, jotta näkisi edes vilauksen artistista lavalla. Lindholmin setin ensimmäinen puolisko oli koottu omasta tuotannosta ja kokonaisuuden aloitti Lahti-levyn kappaleet. ?Kova veto?, kuului yleisöstä Haaviston lopetettua. Yläkerrassa Tirran soitannan korkkaa lahtelaisen pariskunnan Satu ja Timo Kakon Elke Q Stomp. Elke Q Blue Moonin kvartetti on aiemmin vieraillut Blues & Rootsissa, mutta tällä kertaa oli tarjolla pariskunnan duokokoonpano, jossa Satu soittaa lyömäsoittimia ja laulaa, Timon soittaessa kitaraa. Vahvimpana mielikuvana duosta nousee Satun sielukas laulu ja kokonaisuuden puhdas alkukantaisuus ja afroamerikkalaiset piirteet. I Believe My Time Ain?t Long käynnisti Lindholmin perinteisen bluesin osuuden. 5 - 2012 tällä lavalla. ainakin yleisömäärä Lindholmin keikan aikana Torvessa vahvistaa tämän väitteen. Suomalainen yleisö on tuttuun tyyliin hitaasti lämpiävää, mutta Haaviston setin loppupuolella viimeistään Dirty Dozen saa yleisön repeämään mukaan musiikkiin. ?Eli otetaan bändin uusi jäsen, toi vasen jalka?, sai yleisön hymyilemään ja naureskelemaan toisilleen. Tupakka, Viina Ja Villit Naiset kannusti yleisön yhteislauluun ja tunnelmointiin Torvessa . kerran toteutettu Blues & Roots -tapahtuma tarjosi kuulijoilleen sekä paikallista osaamista että tuoreita alan yllättäjiä. Eikä ihme, että © Stéphane Pellennec muuttuvan reippaasti aiemmista blues- ja rootskappaleista ja tulkinnoista suomalaisemmaksi tarinankerronnaksi. Päätapahtuman jälkeisenä päivänä pidettiin vielä päätöskaronkka Pitkä Pubissa, jonka akustishenkisessä tilaisuudessa esiintyivät näyttelijä-muusikko Tapio Aarre-Ahkio, Pekka Airos, Kalle Sulalampi, Kaisa Nuuttila, Toni Koskipuro sekä Ismo Haavisto & Atte Härkönen. omalla tavallaan tilaremonttihaasteiden kautta ja joutui mahduttamaan melko ison tapahtuman Lahden bändien kehtoon Torveen. Vahvat nyanssit ja tunteet värittivät settiä alusta loppuun ja Elke Q Stompia kuulisi mielellään klubimaisessa ympäristössä koko illan. Dave Lindholm oli varmasti yksi illan odotetuimmista soittajista . Yleisöstä kuulunut sana ?persoonallinen. Blues Newsin raportissa keskitytään kuitenkin yksinomaan Blues & Rootsin lauantai-illan paraatibileisiin: ...BN käy keikoilla ELINA RANTALAINEN . Yleisö otti ilolla vastaan niin bluesklassikot kuin Lindholmin omat kappaleet. soolona! Voisi sanoa, että Blues & Roots koki ?laman kouran
Ja tuli käytyä joulupukin maassa ja matkalla pohjoiseen jolkotti vastaan oikeita poroja. Onnea isäntäjoukkueelle FC Rio Grandelle vaikka hävisittekin FC Tavastialle liigan loppuottelussa rankkareilla. Tanakka blues- ja rock-poljento piti tanssijat liikkeellä yön pikkutunneilla ja viihtyminen oli taattua. Aiempien vuosien kävijämäärät jäivät luultavimmin Lahti Blues & Roots 2012 -tapahtumassa tilapakotteiden vuoksi ensi vuoden tavoitteiksi. Lahden Rytmin Ystävät ry:n päätös keskittyä tänä vuonna vahvasti lahtelaisuuteen ja pienempiin kokoonpanoihin kantoivat hedelmää ja ilta oli antoisa kattaus Lahden monipuolista musiikkitarjontaa . Puolustuspää yritti pärjätä - 49 - Timo Grönlundin johdolla ja useissa otteluissa työteliäänä maalivahtina oli Valtteri. liekö sitä rock-musiikkia, joka perustuu kapinaan Jumalaa ja kaikkia auktoriteetteja vastaan. aina olen ollut mukana, tosin enemmän huvin vuoksi ja harrastuksesta . FC Bluesin toinen manageri Kai Engren (RaumaBlues) ei tainnut paljoa kentällä viipyillä, mutta toinen manageri Miikka Porkka (PuistoBlues) esiintyi viheriöllä paljonkin, teki jopa kaksi maalia, dopingista huolimatta! Onneksi näissä kisoissa ei ole doping-säännöksiä pelin aikana eikä sen jälkeen. Turnausareenana toimivat Mäntyvaaran raviradan kentät, joissa saimme kaikki niin liigan, divarin kuin mimmienkin ottelut samalle alueelle. Jussi kuljetti, kikkaili ja syötteli ja Jesse latoi maaleja. taitaa olla jo 13. kerta . Tätä samaa ei aina voi sanoa äijistä, jotka tahtovat ottaa höntsäpelitkin tosissaan. Vaikka järjestelyt toimivat sutjakkaasti, pientä vanhuksen nurinaa löytäisin. Se on käärmeennahkainen nappulakenkä kunnialausein. Ensi vuonna kisat järjestetään PuistoBluesin isännöimänä Hyvinkäällä. Otteluista ja tuloksista tarkempaa tietoa täältä: www.rockfutis.fi 5 - 2012 ? ...BN käy potkimassa palloa... Teerisaari rumpuineen. Iltaohjelma on usein ollut aika vaatimatonta; joukossa on sentään monia esiintymään kykeneviä ja sitten ollaan kapakassa (Sirkus) ja kuunnellaan normaalin lauantain saatanallista DJ-mökää . Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensi vuotta, kenties uutta paikkaa ja ennen kaikkea uusia kokoonpanoja! Kyllä Rovaniemi on kaukana. Ei se kylläkään haittaa, varsinkin kun Ukko Ylijumala piti kelejä. Tuloksesta huolimatta tänä vuonnakin pelasimme hyvin . bluesotteella tietenkin. ja sinne minä menin! AIMO OLLIKAINEN © Marko Junttila Reilu peli! Miikka Porkka riehuu Fairplaykengän kanssa muiden futishuligaanien tukemana, vasemmalla itse jutun kirjoittaja... yleisön kommentteja keikan jälkeen olivat ?Daven suomenkielisissä vedoissa oli uskomatonta syvyyttä?. Iltaan mahtuu aina yllättäjä ja tällä kertaa allekirjoittaneeseen vaikutuksen tekivät Koskipuro ja Teerisaari musiikin animalistisuudella ja rytmimusiikin voimalla. Yläkerran teemana tuntui olleen vahvat nyanssit, joita jo aiemmin Elke Q Stomp oli toteuttanut Tirran puolella. FC Blues osallistui nytkin turnaukseen . ei minun kuntoni eikä taitoni riitä näin korkeatasoiseen pelaamiseen kuin mitä nytkin vaadittiin. Sitkeys sen sijaan näköjään palkittiin: Rovaniemellä aloitettiin Rockfutis Legendat -perinne, ja FC Bluesin legendat ovat Janne Rantanen (Rauma) ja Aimo Ollikainen. Keskikenttä ja me muutkin teimme kaikkemme ja tähän se riitti. © Stéphane Pellennic ROCKFUTIS 2012 - turnaus Rovaniemellä! N iin siinä taas kävi; heikko liha voitti hengen . Kvartetissa vaikuttivat laulussa ja kitarassa Harri Perkiö, soolokitarassa Pekka Heinänen, bassossa Ari Hakamo ja Riku Murtoaroa rummuissa tuurannut Samuli Halonen. Helsingissä järjestettiin RootsEspa, laivalla oli BluesCruise II ja Rovaniemellä Rockfutis 2012 (25.?26.8.2012) . On tämä raivoraitttiin urheilijan elämä vaikeaa. Kokonaisuudessaan viikonloppu Rovaniemellä oli antoisa ja väsyttävä. Ajattelin, että kävisin otteluissa pikemminkin tunnelmaa haistelemassa, mutta niin vain kaikki pelit piti laahustaa kentällä. Joukkueet jakautuivat kolmeen sarjaan: Liigassa pelasi 16 joukkuetta (voittaja FC Tavastia), Divarissa 9 joukkuetta (voittaja On The Rocks) ja Mimmiliigassa 10 joukkuetta (voittaja Kampin Piiri). Vaikka kokoonpanojen suuruus tai sähköisyys ei päätä huimannut, niin ilta oli sitäkin monipuolisempi ja ammattimuusikkoja täynnä. Yleisö kuunteli tarkasti soitantaa ja eli mukana rytmeissä. tasollamme, varsinkin kun kaksikko Jesse Lehikoinen ja Jussi Ollikainen oli kunnossa ja riittävällä pelipäällä. Illan muuhun musiikkitarjontaan verrattuna Koskipuron ja Teerisaaren rumpu, kitara ja lauluduo oli energisyydellään ja musiikin voimalla hyvin lähellä sähköistä kokoonpanoa. Koskipuron ja Teerisaaren setin kokonaisuus oli mielenkiintoinen rakennelma afrikkalaisuutta, perinteistä bluesia ja osittain jopa hardrockia. Tarpeellinen herätys ja vaihtelevuus osui sopivasti keskiyön aikoihin. Ja ruokapuoli pelialueella on ollut vaatimatonta, tosin tuntuu, että tärkeintä on tuo juomapuoli . Sunnuntaina tuli voitto ja tappio. FC Bluesin liigassa pelaava joukkue koostui tänäkin vuonna pääosin PuistoBluesin (Järvenpää; Miikka Porkka, Samuli Auvinen, Petteri Hettis Pitkänen, Aki Kontio, Jaakko Tiitinen, Kari Kake Takala, Hannu Hantte Mikkola, Tero Peltonen, Valtteri Sarkkinen) ja RaumaBluesin (Rauma; Kaj Engren, Janne Rantanen/ Uusi Rauma/valmentaja, Jesse Lehikoinen, Riku Tuominen, Tommi Jurttila, Timo Grönlund) blues/ rock -henkisistä järjestäjistä ja heidän lähiporukoistaan. Viime vuonna Kotkassa FC Blues pärjäsi mukavasti, mutta nyt matka oli sen verran pitkä, että vaihtomiehiä oli niukalti, joten sijoitus oli vaatimattomampi (11.). Tänä vuonna isäntänä toimi 20 vuotta täyttävä FC Rio Grande. Niinpä sijoitus oli 11. Mukana oli tänäkin vuonna myös muutama äijä FBS:n ja Blues News -lehden edustajina: Kari Kempas, Aimo Ollikainen ja Jussi Ollikainen. Lauantaina lohkossaan (C) FC Blues tuli kolmanneksi; yksi voitto ja kaksi tappiota. ja se ei ole päässyt kuivumaan. Helsinkiläinen Hot Harry?s Slyboots piti huolen kuulijakunnan sähköisannoksesta rullaavalla blues- ja rock?n?rollsoitannallaan. Ennen setin päättymistä Teerisaari vaihtoi takaisin djemberumpuihin ja otti ne mukaansa, jonka jälkeen duo jatkoi soittamista yleisön joukossa. Yhteenvetona: vuorovaikutteista, alkukantaisen juurevaa ja monta kulttuuria yhdistävää. Blues & Roots 2012 -ilta olisi mennyt ehkä turhan hissutteluksi, ellei mukana olisi ollut yhtä sähköisen soitannan kokoonpanoa. Ai niin, FC Blues sai tuon kaikkien himoitseman Fairplay-palkinnon haltuunsa vuodeksi. Nyt eivät jääneet värikkäät Mimmiliigan ottelut näkemättä ? heille tärkeämpää oli näyttää hyvältä pelikentällä ja nauttia pelistä
(Retroworld FLOATM6149), an excellent double CD reissue of Joe Louis Walker's early 90s sets (www.floatingworldrecords.co.uk). The main event of September took place in Northern Ireland. (BROLLY CD5), a classic set of blues borrowings and originals. The line-up for The Harvest Time Blues Festival in Monaghan included Terry ?Harmonica?Bean, Mem Shannon & The Membership, Lazy Lester (who also appeared across Britain), The Tommy Castro Band and Larry McCray - for hardcore blues lovers, the best line-up for a British festival for many years! Others on tour during September were Alvin The fiery Swiss Cajun meets rock outift Mama Rosin marked the launch of their very exciting and raucous new album ?Bye Bye Bayou?on Moi J?Connais Records with an early evening show at London?s 12 Bar Club on Monday 10th September. and do check his new album, ?The Night Watchman?. Down in the far south-west of England, the trio Blue On Black play loud blues-rock firmly in the UK blues boom tradition. issue by the Retroworld label of ?Live 1969 . & The Vandellas. (Phoenix City PHOE2CD) if your tastes run to the sound of vintage ska . sadly, a growing trend). The duo are of course best-known for their 1971 hit, ?Double Barrel?, the first reggae number to reach the Billboard Hot 100. Dave (Barker) is also a very fine, if under-rated, soul singer. BLUES NEWS from England NORMAN DARWEN . Music was provided by the Jazz Jamaica All Stars and others. though not Hi-Fi . see www.theessink.com) Hans always attracts a lot of good press and this time was no exception. Singer Earl Thomas teamed up once again with his regular UK partner Paddy Milner, Joe Louis Walker was a special guest on shows by Todd Sharpville, and there were gigs by UK residents Guy Tortora, originally from Phoenix, Arizona, singer/guitarist Brooks Williams from Statesboro, Georgia, South Carolina born harp master Johnny Mars working with UK guitarist Julian Piper in the south-west of England, and the group Little Axe, led by guitarist Skip MacDonald. There was plenty of blues from mainland Europe in Britain during September: Erja Lyytinen returned for a much anticipated tour, and Polish singer Magda Piskorczyk appeared at London?s Jazz Cafe. Hans Theessink began a long solo tour (16 shows) in support of his wonderful, stripped-down new album with Terry Evans, ?Delta Time. Hart, with a show for ?Shakedown Blues. The tour did continue. Dune Music, under the leadership of bass player Gary Crosby, came up with the ?Lively Up. see www.alexanderdgreat.net . so there were sets devoted to Bob Marley, jazz legend Joe Harriott, and ?Mango Spice. The presence of Ry Cooder as guest on the album has also ensured that the CD is justifiably attracting attention far outside the traditional blues audience. The Anglo-French collaboration of veteran UK vocalist Paul Cox and Charlie Fabert appeared in the south of England. in the east of England on 31st August. Raw Blues. His very fine Cargo records album "Try My Love" (92110000002) was released in the UK earlier this year and has received much critical acclaim (www.philippfankhauser.com). August 2012 marked the 50th Anniversary of Jamaica's independence from Britain, and there were many events and releases to mark the occasion. examining the folksongs of Jamaica, for children. (Island/Universal 5339065). Whilst they were stopped for a meal in Nottingham, their tour bus was robbed and much valuable equipment was stolen. According to reports, there were consequently "thousands dancing in the street". There are several groups touring Britain under the name of The Drifters. Sharon Jones & The Dap Kings also had several shows, as did Kool & The Gang. Swiss bluesman Philipp Fankhauser made his UK debut with a one-off show in London at the ?House Of Switzerland. (Blue Groove BG2220 . Special guest on the album is leader/guitarist of Blues Explosion and sometime Fat Possum, Jon Spencer. The veteran reggae duo of Dave (Barker) and Ansell Collins played a few dates in early September - their first in Britain in over 40 years . also on the set is the excellent Cassie Taylor on bass and the majority of vocals, and guests include singer Hazel Miller, Pinetop Perkins and Hubert Sumlin. A little bit of musical history came to an end on 28th September, which saw the last all-nighter event at The Twisted Wheel club in Manchester. The same label also released ?Live At Slim's Volumes 1 & 2. Hart with six shows, Canada's Matt Andersen, and Los Angeles guitarist (and sometime sideman for Jackson, Mississippi?s Grady Champion), Gregg Wright. concert in August 2012 © Pertti Ñurmi A ugust 2012 was a surprisingly quiet month! Booker T. Bean at the Geneve Arts Festival?s ?We Juke with Taj Mahal. Up In Here!. (Note Music NCD 1024 2) which is well worth checking out. a phenomenon closely linked with northern soul. - 50 -. Jones has several headlining performances at festivals around the country, but otherwise the only US blues and soul acts to appear in Britain were Lazy Lester, continuing his tour, Lightnin. The tour runs from the end of September until early November (www.dune-music.com). Malian ngoni master Bassekou Kouyate was among those featured on the mammoth ?Africa Express. festival, 50 or so musicians touring the country in celebration of Jamaican independence, and paying tribute to the island's musical icons . (Naim Jazz naimcd179). Do check out The Phonenix City All Stars album ?2-Tone Goes Ska. (www.note-music.co.uk) Band On The Wall in Manchester presented ?Boxstock 2012?, a celebration of the cigar box guitar. Among the many performers were American Mike Snowden from Marietta, Georgia, a builder of the instruments with three CDs of his own to his credit, Finland?s Black River Bluesman & Bad Mood Hudson, and Scotland?s Dave Arcari. Martha Reeves of ?... Paul and guitarist Charlie have an excellent album, on which both men justify their considerable reputations, ?That?s What We Were Born For. Check out their latest, self-released album "Robert Johnson's Door" for fine original music with influences from Led Zeppelin, Cream, Free, Kenny Wayne Shepherd, Walter Trout and others; and UK blues-rock guitarist Larry Miller guests on one track (www.blueonblack.co.uk). Some very big news is the wonderful . (DMD 005-2) . Her version of Sam Cooke?s ?Change Is Gonna Come. backed by The Phoenix City All-Stars. There is a strong buzz about Bassekou?s new album ?Jamako?, which is due to be released on Outhere Records early in 2013 and features one track in collaboration Terry ?Harmonica. not for the music though, unfortunately. Fans of The Blues Band will be aware that Paul Jones and Tom McGuinness were singer and guitarist respectively for this group! Lovers ot the sound of 60s UK blues should certainly pick it up (www.manfredmann.co.uk). Fans of the music of the British blues boom might also be interested to note the presence of drummer Aynsley Dunbar on the album by The Bluesmasters, ?Volume 2. R&B and soul acts, but with the change of location, its name became synonymous with Northern Soul, as on numerous CD and vinyl reissues (The first volume of Music On Vinyl?s Northern Soul reissues drew on music popular at The Twisted Wheel); Dances will continue until the buildling is torn down, but no more all-nighters . 60s soulman Geno Washington was around, and Linda Gail Lewis appeared on the bill at the Great British Rhythm?n?Blues Festival (she and Booker T comprised the total US contingent this time around . by Magic Sam, recorded in Berkeley, California in July 1969. Alexander is the current UK Calypso monarch . One of them made the news during September . in London, a series of events which ran throughout August and drew in respected calypso figures such as The Mighty Chalkdust and the excellent, British based Alexander D Great, the latter running workshops, including a talk on vintage calypsonian Attila The Hun. is exquisite . Willie & The Poor Boys who began their visit right at the end of August, and Alvin ?Youngblood. and Dave Barker also guests on two excellent numbers (www.londoninternationalskafestival.co.uk). The very classy singer Barb Jungr sings jazz, blues, soul, pop and rock on her latest album ?Stockport To Memphis. fame appeared at a free festival in Rochdale, just outside Manchester, early in September. though that word can be applied to most of the tracks here (www.naimjazz.com). The Umbrella Music label has reissued Manfred Mann?s ground-breaking 1964 album ?The Five Faces Of Manfred Mann. Trojan Records released ?Freedom Sounds? (5338308), a stupendous 5 CD overview of Jamaican music from the earliest days of the island's R'n'B sounds onwards, and containing many reggae covers of American sounds (www.trojanrecords.com). The ace reggae rhythm section Sly & Robbie have always had a funk edge to their sound, and this is certainly apparent on several tracks on ?The Best Of Sly & Robbie : Hot You Hot. It also contains the duo's rendition of Ernie Freeman?s 1959 recording for Imperial Records, ?Live It Up?, better known in Jamaica as ?Beardsman Ska?. Trinidad and Tobago also became independent from Britain in 1962, and this was marked by ?The Trinidad And Tobago Cultural Village. package that toured Britain in early September, with six formal dates and several informal. The club is due for demolition at the end of the year. In the 60s the club (in a different venue until the end of the decade) presented many blues. 5 - 2012 ?Youngblood. as part of the Olympic Games celebrations
Silloin se meni bluesväeltä ?yli hilseen. Eddie soittaa ensimmäisen kerran levyllä huuliharppua kappaleissa Call My Mama ja My Friend. Lisäksi häneltä on ilmestynyt ainakin kaksi pyörylää Earwig-merkillä. -86 seurasi uuden löytönsä Lil? Ed Williamsin ensivierailua levytysstudiossa, hänen on kerrottu innostuneen tavattomasti. tuo esiin West Siden tyylin viimeisen mohikaanin voimansa tunnossa 72-vuotiaana. Edellisen ?Tear This World Up?-levyn menestys Blues Music Awards -ehdokkaana on saanut Eddien tekemään kaksitoista omaa, uutta kappaletta. (7) It?s Expensive To Be Broke (8) Don?t Mess With Me Baby (9) My Baby?s A Good ?Un (10) Brand New Boots (11) My Sweet Baby (12) Somebody Loan Me A Dime (13) Shoe Leather And Tire Rubber (14) Everybody Needs Somebody (15) Party This Christmas Nykyään nelkyt plus kitaristi Johnny Burgin muutti 90-luvun alussa opiskelun perässä Chicagoon ja paikalliseen yliopistoon. Hän on omalta osaltaan vaikuttanut levyn laadukkaaseen lopputulokseen. Akustisessa päätöskappaleessa Eddie ja kummipoika Lurrie kertovat historiansa Lurrien soittaessa huuliharppua. My Friend on omistettu Jim O? Nealille, Living Blues -lehden perustajalle ja Rooster/ Stackhouse -levy-yhtiön vetäjälle, joka kamppailee syövän kanssa. Melkoisen ihastunut olin minäkin, kun tutustuin Pikku-Edin esikoisalbumiin ?Roughrousin??, ja kun näin ja kuulin häntä yhtyeineen luonnossa vuoden -87 Puistobluesissa. Vuonna -55 syntyneeltä Lil. Enemmistöön niistä olen perehtynyt, mutta hänen aivan viime aikojen tuotantonsa on jäänyt minulta kuulematta. Torvet taas tulevat hyvin esille Ohio Playersin Skin Tightilla, jonka Little Mack Simmons levytti 70-luvulla. Sävellys- ja sanoitustyössä Ediä ovat avustaneet vaimonsa Pamela ja Harrison Sumner -niminen henkilö. Ihan hyvänlainenhan on myös tämä Lil. hänen muutamassa kappaleessa käyttämänsä falsetin ansiosta. Muutamalla kappaleella ovat mukana myös torvet Guy Kingin yhtyeestä. Eddien kitara dominoi hitaita blueseja Call My Mama, Downtown sekä erilaista versiota Jimmy Lee Robinsonin All My Life -kappaleesta, ja ne onnistuvat hyvin. Syy taitaa piillä siinä, että energisyydestään ja taidokkuudestaan huolimatta Williamsin slide-vetoinen musiikki ei ole erityisen vaihtelevaa tai laaja-alaista. Saman kyllääntymisen ovat arvattavasti kokeneet eräät muutkin BN-kirjoittelijat, koska tämän uutuuden esittelykappaleen saaminen kävi varsin sujuvasti. Yhtä esitystä lukuun ottamatta kaikki nämä laulut ovat joko kokonaan tai osaksi Ed Williamsin omaa tekoa. Hänen kitarassaan soi tunnistettava, vahvasti kaiutettu tremolosoundi, jota Eddie on ollut kehittelemässä ystävänsä Magic Samin ohella. Ediltä on vuosien mittaan julkaistu Alligatorilla kaikkiaan kahdeksan lp- tai cd-levyä. Hutton jäämistöstä. Vaimon basson ohella kuulemme levyllä Eddien pojan Davidin viulua kahdella kappaleella. . Campbellin uusin Delmark-cd ?Spider Eating Preacher. Brownout-kappaleen funkyssä groovessa torvet pääsevät myös hienosti framille. Eddien ollessa kyseessä tulevat myös Jimmy Reed- ja Howlin. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut, persoonallinen julkaisu Eddieltä, joka pitää kunniakkaasti yllä West Siden traditiota. Kari Kempas ROCKIN. Eddien ja Lurrien yhteistyö onnistuu hienosti kitaroiden vastaillessa ja täydentäessä toisiaan myös kappaleessa Starlight, jossa on jazz-sävyjäkin mukana. Soup Bone on alkujaan Eddien singleraita 60-luvulta. Johnny?, kun hän toimi DJ:nä paikallisella WHKP-radioasemalla. Levyn aloittava nimikappale Grim Reaper on yksi miehen neljästä levylle tekemästä kappaleesta ja antaa alkusävelistä lähtien selvän näytön mistä tässä levyssä on kysymys eli perinteistä 60-luvun Chicago bluesia, kuten sitä soitettiin aikanaan West Siden ja South Siden kuppiloissa. 5 - 2012 ?. Eddien rankan lakoniseen lauluun on tullut lisää nyansseja ja väriä, mm. Lisäksi muutamalla kappaleella kitarassa, huuliharpussa ja laulussa vierailee Lurrie Bell. Bändi on vaihtunut kokonaan edelliseen levyyn verrattuna. Nimikappaleeseen on lyriikat tehnyt Eddien vaimo Barbara ja siinä käsitellään hämähäkkejä, verkkoja ja paholaisia. Se kertoo samalla tarinan Barbaran sokeudesta. Boomerang-kappaleessa Eddie ja Coutts pääsevät irrottelemaan soulahtavassa groovessa. Edin ja kumppaneidensa Marty Sammon (kbds), Michael Garrett (gtr), James Young (bs) ja Kelly Littleton (dms) tuotos, mutta ei sitä voi lievän tasapaksuutensa takia miksikään huippujulkaisuksi kehua. JOHNNY BAND Grim Reaper (Delmark DE 820) (1) Grim Reaper (2) One And One Ain?t Two (3) Window To Your Soul (4) I Was Fooled (5) Lousy Dimes (6) Rollin. Dick Shurman tuottajana on tuonut kokemuksensa ja tietämyksensä peliin. LEVY TUTKAILUT LIL. Eddie ja Lurrie Bell soittavat hienosti yhteen Call My Mamassa vuosien kokemuksella. Kitaroiden vuoropuhelu kertoo Eddien ja Lurrien West Side -tyylin hallinnasta ja heidän kunnioituksestaan toisiaan kohtaan. Nyt mukana ovat koskettimissa loistava Darryl Coutts, rummuissa veteraani Robert Pasenko, bassossa Vuyani Wakaba sekä Eddien vaimo Barbara Mayson. Iglauer taisi nopeasti ymmärtää, että kysymyksessä oli hyvinkin Alligatorin tärkein artisti koko levymerkin alulle panneen Hound Dog Taylorin jälkeen. CAMPBELL Spider Eating Preacher (Delmark DE 819) (1) If You Were Mine (2) Musical Mechanical Electrical Man (3) Kick Me To The Curb (4) You Burnt Me (5) House Of Cards (6) Born Loser (7) Jump Right In (8) Life Is A Journey (9) World Of Love (10) Weatherman (11) If You Change Your Mind (12) No Fast Food (13) My Chains Are Gone (14) Moratorium On Hate (1) I Do (2) Spider Eating Preacher (3) Call My Mama (4) Cut You A-Loose (5) Soup Bone (Reheated) (6) I Don?t Understand This Woman (7) Boomerang (8) Starlight (9) Skin Tight (10) All My Life (11) My Firend (For Jim O?Neal) (12) Downtown (13) Brownout (14) Been Gone A Long Time (15) Playing Around These Blues Kun Bruce Iglauer v. Jos olisin Iglauerin asemassa, suosittelisin näitä herroja jatkossa sisällyttämään koosteisiinsa vähintään 3-4 uusversiota tutuista klassikoista. Vesa Walamies Eddie C. Se muista poikkeava otos on koko satsin onnistunein musiikkinumero (11) eli If You Change Your Mind, mikä on peräisin hänen enonsa J.B. ED & THE BLUES IMPERIALS Jump Start (Alligator ALCD 4949) EDDIE C. olisikohan aika otollisempi tänään. & Tumblin. Se kertoo hersyvästi soul foodin saloista. Siltä ajalta on myös peräisin miehen lempinimi ?Rockin. Myös Ricky Allenin Cut You ALoose on saanut Eddieltä omanlaisensa käsittelyn. Edelliseen levyyn verrattuna mukana on enemmän omia kappaleita sekä pari instrumentaalia, Starlight ja Brownout, joissa Eddie pääsee esittämän monipuolisuuttaan kitaristina. Wolf -kuviot paikoitellen pintaan - 51 - sopivissa yhteyksissä
aikaisemmin samalle merkille levyttäneiden Willie Kentin ja Johnny B. Mooren albumeista. Tumman ja hieman rosoisen äänen omaavan Alexanderin tunteikkaista tulkinnoista ja omakohtaisista sanoituksista paistaa positiivisella tavalla läpi hänen pitkä elämänkokemuksensa. Tämä kiekko tulee takuuvarmasti nostamaan miehen profiilia Chicagon bluesympyröissä. Tuottajaksi on tällä kertaa päätynyt Mike McCarthy, joka on työskennellyt mm. Johnny ja harpisti ?Big D. Kitara ja laulu ovat ehtaa Fentonia . Alexander on ollut jo vuosia vakionimi niin Kingston Minesissa kuin kadun toisella puolella sijaitsevassa B.L.U.E.S-klubissa. Samaa rauhallisuutta edustaa myös miehen laulu. Elmore Jamesin rumpalina 60-luvun vaihteesta miehen kuolemaan asti takoneen Robert Plunkett?n sävellys My Sweet Baby on kuin suoraan Elmon konsertista, ja aitoutta lisää upeasti J.T. Molemmissa Big D saa hienoa tukea Johnnylta, jonka ryöpsähtelevät soolot tuovat mieleen John . ja osoitus siitä, miten hyvin kotonaan Johnny on tällaisen bluesin parissa. Chicago-bluesiin kuuluu kiinteästi kitara, harppu ja piano eli Muddy Waters, Little Walter sekä Otis Spann. Tyylillisesti se sisältää paljon tanakkaa ja maanläheistä bluesia lievin soul- ja funk-vaikuttein. Yhtäläisyyksiä voi löytää esim. ja kaikki on täysin huippua. Brownia muistoihin tuova fonia töräyttelevä Jerry DiMuzio. Chicagon isoja tuntemattomia on aivan omassa sarjassaan ?painiva. Kahta ensimmäistä heistä Rockin. Sen verran kyllä tykästyin kuulemaani, että ?Grim Reaper. Jari Kolari LINSEY ALEXANDER Been There Done That (Delmark DE 822) (1) Raffle Ticket (2) Bad Man (3) Been There Done That (4) I Had A Dream (5) Looks Like It?s Going To Rain (6) My Mama Gave Me The Blues (7) Going Back To My Old Time Used To Be (8) The Same Thing I Could Tell Myself (9) Big Woman (10) Going Up On The Roof (11) I?m Moving (12) Saving Robert Johnson Delmark-yhtiön tuore julkaisu tuo parrasvaloihin pitkän linjan chicagobluesartistin Linsey Alexanderin. todella panee parastaan, mutta pysyy silti mukavasti hillityn puhaltelun puolella, tuoden jotenkin mieleen Willie ?Big Eyes. tuovat hyvin esiin juuri Walterin Everybody Needs Somebody?ssa. Veikkaisin, että jatkoakin vielä seuraa. Esitykset ovat kuitenkin sielukkaita ja erinomaisesti sovitettuja. Myös Joannen luottokitara Telecaster on vaihtunut Gibson Les Pauliin. Itseäni siinä miellytti kovasti se rauhallisuus ja konstailemattomuus, jolla muusikot asiansa esittävät: E i yliyrittämistä tai näyttämisen halua, vaan yksinkertaista ja suoraviivaista bluesia. Delmarkin laatutuotannon ja varman soittajakaartin ympäröimänä Alexander esittäytyykin suuremmalle bluesyleisölle todella myönteisessä mielessä. Kitaristina Alexander ei mitenkään häikäise. Biisimateriaali on pääosin laadukasta, vaikka mukaan mahtuu muutama tuttuakin tutummalta kuulostava sävelmä (esim. Bad Man on aika suora kopio Albert Collinsin Cold Cuts -funkista, Nimikappale taas lainailee Eddie Floydin biisiä I?ve Never Found A Girl ja Going Up On The Roof kierrättää mollibluesia As The Years Go Passing By). 60-luvun vaihteen Chicago-bluesia. Aloitetaan Howling Wolfin ensimmäisen Chicago-kitaristin Jody Williamsin kappaleella I Was Fooled, jossa pehmeänkaunis laulu tuo mieleen hyvin vahvasti alkuperäisessäkin mukana olleen Billy Boy Arnoldin. Kitarassa enempi Hubert Sumlinin kuin Jodyn kaikuja, tukeva harppu, taustalla basso, rummut, komppi . Lousy Dimes on Johnnyn kaverin harpisti Ken Kawashiman kappale ja siinä ?Big D. You Should Stay, I Should Go nousee tarttuvan melodiansa ansiosta levyn parhaimmistoon. Kappaleen soolo on jälleen kerran todiste siitä, että less is more toimii. Johnnyn neljästä tekemästään kappaleesta kukin täydentää levyn teemaa sopivasti. Harpistin kannalta kiekolta kannattaa kuunnella lisäksi tarkemmin Shoe Leather And Tire Rubber sekä levyn ainoa instrumentaali, Big Deen itsensä säveltämä Brand New Boots. Kuten alussa jo totesin, levy on ?aitoa. Ja mikäs siinä, sillä 70-vuotias chicagobluesveteraani on kaikin puolin vielä erinomaisessa vedossa ja luultavasti paraikaa uransa huipulla. J-P Berg JOANNE SHAW TAYLOR Almost Always Never (Ruf 1181) (1) Soul Station (2) Beautifully Broken (3) You Should Stay, I Should Go (4) Piece Of The Sky (5) Army Of One (6) Jealousy (7) Almost Always Never (8) Tied & Bound (9) A Hand In Love (10) Standing To Fall (11) Maybe Tomorrow (12) Lose Myself To Loving You Amerikkalaistunut Joanne Shaw Taylor on vihdoin saanut valmiiksi kolmannen pitkäsoittonsa. No, yhtä kaikki... Laulajana hän sen sijaan on kotonaan juuri tällaisen materiaalin kanssa. Hän on onnistunut tuomaan esille Joannesta hänen melodisemman puolensa. Tunnelmaa keventämään on mukaan otettu kosketinsoittimet, joka ovat esillä kiitettävän paljon. Samalla edellisten levyjen synkkä särökitaraäänivalli on jäänyt hiukan vähemmälle ja musiikki on muuttunut utuisemmaksi. Toisin kuin cd:n saatevihossa annetaan ymmärtää, hän ei ole mitenkään erityisen persoonallinen soittaja. Ehkä juuri sen takia levyllä musisoi myös kaksi muuta kitaristia (Mike Wheeler ja Breezy Radio). . Tällä levyllä niitä taustataitoja osoittavat Muddyn yhtyeessäkin nelisen vuotta soittanut komppikitaristi Rick Kreher, basisti John Sefner sekä rumpali Steve Bass (molemmat entisiä Studebaker John Bandin jäseniä). Harpisti Davin ?Big D. tulee pyörimään jonkunkin kerran soittimessani. Keep on Bluesin. Vaikka muutoksia on tullut, niin perusasioista ei kuitenkaan ole tingitty. Oman bändin myötä keikat lisääntyivät ja mies pääsi soittamaan myös muutamien nimekkäidenkin bluesartistien kanssa. Vuosikymmenten saatossa soittopaikat ovat vaihtuneet kaupungin karuista eteläosista pohjoispuolen kuppiloihin. pehmeän jazzmaisen kitaroinnin ja laulun bluesiin tuonut Fenton Robinson. Levylle Johnny on valinnut miehen tuotannosta erään hänen tunnetuimmista ja hienoimmista blueseista, Somebody Loan Me A Dime. Smithin. Mississippissä vuonna 1942 syntyneen kitaristilaulajan tie muusikoksi sinetöityi lopullisesti hänen muuttaessaan Memphisistä 1950- ja 1960-luvun taitteessa Etelä-Chicagon musiikillisesti rikkaaseen ja vilkkaaseen ympäristöön. Army Of One lainaa edellisen. levy tutkailut Hyvin merkillepantavaa on se rauhallisuus ja tasapaino, joka levyltä huokuu ja jota vielä sopiva kappalevalikoima hienosti korostaa. Kitaristi on kuitenkin pysynyt aina näihin päiviin asti lähinnä paikallisena nimenä. Tämä kappale näyttää myös erityisen vahvasti asiaankuuluvien taustasoittajien tärkeyden. Johnny kepittää Rushia, mutta levyn teemaan sopien hillityn tyynesti. Hänen aikaisemmat levyjulkaisut ovat olleet omakustanteita. Linsey Alexanderin ja Steve Wagnerin tuottama Delmark-cd koostuu lähes kokonaan uudesta ma- - 52 - teriaalista. Eräs blueskitaran suurimmista on Otis Rush ja häneltä on otettu mukaan mukava My Baby?s A Good ?Un. Mikäli kaksi edellistä levyä miellyttivät, niin turha pelästyä, aika pitkälti niiden hengessä tässäkin kaikesta huolimatta mennään. Alun modernin kompin siivittämä Soul Station lupaa hyvää. 5 - 2012 Primerin ja Lurrie Bellin. Patti Griffinin ja Christina Courtinin kanssa. Mallia ja kuulokuvia on otettu sellaisista ajan suuruuksista kuten Billy Boy Arnold, Jimmy Dawkins, Magic Slim, Elmore James, Hubert Sumlin, John Primer ja Lurrie Bell. Levyllä kuullaan kivan mittava kattaus varsin nimekkäitä covereita (4, 6, 9, 11, 12, 14). Traditionaalinen Rollin? & Tumblin?on versioitu Magic Slimin tyyliseksi ja hiukan funkahtavaksi. Pure Chicago! Rockin. Tosin idea jää hiukan vaisuksi, sillä aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti. Kappaleen loppusoolossa on kyllä mielettömästi vääntöä. Erickson osoittautuu hienovaraiseksi ja tunteikkaaksi harpistiksi ja siitä pääsee nauttimaan jo levyn avausraidan Grim Reaper myötä, kuten myös raidalla Window To Your Soul
Aloituskappaleesta lähtien kuulee heti täysivaltaisten ammattilaisten olevan asialla. Yhtyeen sanotaan olevan idän vastine länsirannikon Little Charlie & The Nightcatsille ja vertaus onkin varsin osuva. Covereita on valittu Lenny Kravitzin lisäksi Rollareilta, Screamin? Jay Hawkinsilta, James Gangiltä ja Steve Milleriltä. Omien kappaleiden kanssa homma toimii moitteettomasti ja monet kappaleista toimivat studioversioita paremmin. on Victoria Smith, jonka bassottelu jää suoraan sanoen vaisuksi. mitä muuta voisi toivoakaan. Can?t Please Your Wife -kappaletta viedään varsin levottomin jaloin Little Walterin Crazy Legsin teemoin. Lil?l Ronnien harppua kuullaan levyllä kiitettävästi, ja jos valita täytyy niin parhaat palat ovat William Clarkea tavoitteleva Sweet Sue, Jimmy Reedin pohjalta lähtevä She?s Bad Bad News, jossa esitellään mukavan möyryävää harppua sekä instrumentaali Late Nite Blues, joka on albumin tasapainoisimpia West Coast -kappaleita ja lähinnä sitä mainittua yhtäläisyyttä Nightcatsiin. En tiedä, mikä tilanne olisi ollut paikan päällä, mutta levyltä kuultuna kappaleet eivät yksinkertaisesti pelitä. Levyn loppupuolella kuullaan mielestäni parhaat esitykset eli Mississippi Kisses, Other Side Of The Bottle, Runaway sekä Jet Airliner. Kolmikosta Dani Wilde on aivan odotusten mukainen. (1998), ?Too Fast For Conditions? (1999), ?Young & Evil. Hienot taustat, loistava kitaristi ja harpisti, joka omaa hienon, vahvan saundin . Kovasti tykkään, mutta kaikesta huolimatta se ei muuta sitä tosiasiaa kolmikon Suomen keikoista... kappaleissa Fat City, jungle-musaa Muddyn Evan?s Shufflen hengessä. Samantha Fish yllättää positiivisesti ja näkemäni perusteella hänen debyyttijulkaisunsa ?Runaway. Grand Dukesiin sopii hyvin myös eräs viimeaikojen mainoslause ?mistä ihmeestä näitä tulee!?, tarkoittaen osaavia orkestereita ja lähinnä taitavia harpisteja, joita viime vuosina on putkahdellut kuuluville mukavissa määrin. Lainaa löytyy mm. Bändin taitava, tyylikäs ja väliin mukavan hillitty kitaristi Ivan Appelrouth saa myös paljon peliaikaa levyllä. Edellisen lisäksi parhaita otoksia ovat Buzz Me Baby . CD toimii autossa, mutta kotioloissa DVD on se useammin soittimeen päätynyt. Selviä yhtäläisyyksiä Joanne Shaw Tayloriin löytyy aivan riittävästi ja uskon heidän vielä taistelevan tulevaisuudessa samoista kuulijoista. Kolmikon ?heikoin lenkki. -kiertue rantautui Suomeen viime keväänä. Ikävän työ(matka)tapaturman johdosta keikat jäivät allekirjoittaneelta näkemättä. Siksi pistää hiukan ihmettelemään miehen lauluäänen valjuus. Soittopuolessa ei sitä vastoin ole mitään ihmettelemistä ja siitä hienona osoituksena ?isot pojat?, joille hän on päässyt avaamaan keikkoja: John Lee Hooker, James Cotton, Taj Mahal, Gatemouth Brown, Carey Bell, Anson Funderburgh jne. Lil?l Ronnie & The Grand Dukesilta on julkaistu aiemmin neljä levyä, joista kolme Planetary-merkille: ?Frontierman. Albumin ehdoton helmi on Frankie Millerin iki-ihana Jealousy, jonka Joanne tulkitsee aivan kuin hänellä olisi omakohtaisia kokemuksia asiasta. Levyllä on kaksi coveria, Louis Jordanin Buzz Me, jossa jo Ivanin upea intro näyttää tietä tulevaan sekä Chuck Berryn hauska C?est La Vie eli You Never Can Tell! Vaikka tusinan verran kappaleita ovat parivaljakon Ronnie ja kitaristi Appelrouth yhdessä tekemiä niin silti aika paljon teemoja, rytmiä ja sointuja on lainattu eritoten 50-luvun Chicagon suunnalta. I Put A Spell On You ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, enkä lämpiä asialle tälläkään kertaa. Toivonkin häneltä myös jatkossa vastaavanlaisia tulkintoja. Kun jokin asia on todettu toimivaksi, niin miksi poiketa perusasioista liikaa. - Jari Kolari BOB MARGOLIN & MIKE SPONZA BAND Blues Around The World (VizzTone BMMS11) (1) Lost Again (2) Blues Lover (3) Down In The Alley (4) Rather Than Being Free (5) While You?re Down There (6) Ice Or Fire (7) Crazy ?Bout You Baby (8) Rollin?And 5 - 2012 ?. Tähän Sven Zetterberg niin joukkue olisi ihan ykköstasoa. Grand Dukesin esittämästä tyylikirjosta löytyy - 53 - tutkailut shuffle, slow blues, jump blues, Louisiana blues, Texas blues, blues, blues ja blues... levy levyn Dead And Gone -raidan melodiaa, tosin tällä kerralla mennään akustisilla linjoilla. Levyn loppupuolella vuorottelevat hitaammat ja rankemmat kappaleet. Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Wayn kanssa tytöt ovat aivan kipsissä eikä soundipolitiikkakaan tunnu olevan kohdallaan. Alun takertelun jälkeen kolmikko pääsee vauhtiin ja meno on monin paikoin varsin hurjaa. Trust Me Baby -merkille (2005), tuottajanaan yhtyeen hyvä kaveri Anson Funderburgh. Keep on Bluesin. Löytyykö levystä mitään negatiivista sanottavaa, no..., ehkä jokunen kappale voisi olla lyhempi, sillä kuuden minuutin rymistelyt saattavat pitkässä juoksussa alkaa puuduttaa. eli sininen väri on poikaa, jos ei ihan valttiakin tässä pelissä. No, se aika monen bändin kompastuskivi eli laulu ei ole ihan samaa tasoa muuhun yhtyeeseen nähden. on ehdottomasti otettava uudestaan kuunteluun. Kansikuvakin saisi olla myyvempi. Riku Metelinen DANI WILDE, VICTORIA SMITH, SAMANTHA FISH Girls With Guitars live (Ruf 1182) CD: (1) Bitch (2) Don?t Go Making Me Cry (3) Red Blooded Woman (4) I Put A Spell On You (5) Leaving Kind (6) Money To Burn (7) Juice Me Up (8) Who?s Loving You (9) Down In The Swamp (10) Mississippi Kisses (11) Runaway (12) Jet Airliner DVD: (1) Are You Gonna Go My Way (2) Don?t Go Making Me Cry (3) Funk #49 (4) Red Blooded Woman (5) I Put A Spell On You (6) Leaving Kind (7) Money To Burn (8) Falling (9) Juice Me Up (10) Who?s loving You (11) Down In The Swamp (12) Mississippi Kisses (13) Other Side Of The Bottle (14) Runaway (15) Jet Airliner Kolmen kovan naismuusikon; Dani Wilden, Victoria Smithin ja Samantha Fishin ?Girls With Guitars 2012. Kolmikon kompastuskiviksi muodostuvat lainakappaleet. Mitenköhän vaikka George Harrisonin While My Guitar Gently Weeps tai Led Zeppelinin All My Love toimisivat Joannen versioina? Ihan toimiva paketti, ei ehkä mitään uutta auringon alla, mutta sitä kukaan tuskin osasi odottaa saati kaivata. Materiaali on pääosin Dani Wilden ?Juice Me Up?- (BN 4/12) ja Samantha Fishin ?Runaway?-levyiltä. ja siihen on kai syynsä. Helmikuussa Saksassa Music Hall Worpswedessä taltioitu keikka tarjoilee kolmikon varsin energisenä ja hyväntuulisena. koko kappale hienosta introsta lähtien sekä West Coast -painotteinen Bring Your Love Home. Rumpu- ja bassosooloilla varustettu Funk #49 ei toimi pätkääkään. (2001) sekä ?Do What?cha Do. Turhan vähälle maininnalle jäänyt pianisti John Fralin on kuuluvilla selvemmin kuutosessa, seiskassa, jatsahtavassa nimikappaleessa Gotta Strange Feeling yhdessä Ivanin kanssa sekä edellä mainitulla Bring Your Love Home?lla. Lil?l Ronnie Owens on keikkaillut jo vuodesta 1963 lähtien eli pitkä ura on takana. Voi jospa oisin saanut olla mukana! Riku Metelinen LI'L RONNIE & THE GRAND DUKES Gotta Strange Feeling (Eller Sound 51201) (1) Can?t Buy My Love (2) Cold Hard Cash (3) Love Never Dies (4) Sweet Sue (5) Screaming & Crying (6) She?s Bad Bad News (7) Buzz Me Baby (8) Fat City (9) Can?t Please Your Wife (10) Gotta Strange Feeling (11) I Won?t Take It Anymore (12) Late Nite Blues (13) Bring Your Love Home (14) You Never Can Tell (C?est La Vie) Virginiasta kotoisin oleva Li?l Ronnie & The Grand Dukes kuuluu ryhmään ?classic harmonica blues band?. Hiukan tulee Cassie Tayloria ikävä... DVD:n ohjaus/leikkaus on lähes moitteetonta. Melkein kaikki pienet soolonpoikaset onnistutaan näyttämään ja monet livetaltioinnit pilanneet käsittämättömät leikkaukset sekä kameran kieputukset ovat poissa. Asia on hiukan harmittanut, mutta kiertueelta taltioitu CD- ja DVD-paketti paikkaa tilannetta ihan mukavasti. CD ja DVD poikkeavat jonkin verran toisistaan
Kingin ja Bobby Blandin taustalla soittaneen Bobby Forten opissa. (1967). Derrick on levyillään ja sanoituksillaan varsin kantaaottava muusikko, bluesmies. ruotsalainen pianisti Per ?Stockholm Slim. sekä tietysti teksteistä ja yleisestä sanomastaan, jota mies tahtoo kuulijalleen välittää. (2007) ja ?It?s Rollin??. Jari Kolari AWEK Rich And Famous (Awek 842591) (1) She Turns Me On (2) I Appreciate (3) I Wanna Be Your Man (4) A Place Where I Can Hide (5) Gone Too Long (6) It Hurts Me (7) My Boss (8) Sound Check (9) Tell Me Now Tell Me How (10) I Don?t Mind (11) Give Me Time To Explain (12) Drive An Automatic (13) I?m Not In Love With You (14) Three Seconds (15) Papa Loonies Blues (16) Quit That Job Bluesyhtye AWEK Toulousesta Ranskasta on musisoinut jo 18 vuoden ajan ja nyt julkaistu albumi on järjestyksessään kahdeksas. Arvattavasti arvoisat kollegat olivat listaa lukiessaan sen luonteesta minua paremmin perillä. Vesa Walamies BIG WALKER Root Walking (Big Walker BWCD002) (1) It?s Hard (2) Raise A Ruckus (3) Wild Black Bill (4) Run Nigri Run (5) The Hypocrite Blues (6) Can?t Take No Train (7) Midnight Special (8) You Got A Home In That Rock (9) Papa Guede (10) Devil?s Cloth (11) Thirteenth Full Moon (12) Slave Oklahomassa v. Muusikontoimensa ohella hän on myös kirjoitellut etenkin amerikkalaiseen Blues Revue -lehteen. Erilaisia äänitteitä Margolin on vuosien mittaan saanut aikaiseksi runsaanlaisesti, ja monella tavalla aktiivinen hän vaikuttaa yhä olevan. . Sitä vastoin eräs asia tai lähinnä nimi sai minut ?sävähtämään. Siellä Derrick soitteli aluksi kaduilla, pienissä kuppiloissa ja satunnaisilla festivaaleilla vanhan tuttunsa harpisti Red Archibaldin kanssa. Pikkuhiljaa keikkaa pukkasi linjalla Espanja?Norja, joten täytyy ottaa hiukan sanoja takaisin, ettei mies mukamas olisi tunnettu Pohjolassa. Samoin miehen fonistin taidot jalostuivat mm. Juokse poika, juokse eli hiukan Robert Johnsonin Helhound On My Trail -teemaa mukaillen, Run Nigri Run kertoo, kuinka musta mies juoksee pakoon henkensä edestä sheriffin miehet kannoillaan, ja bändi seuraa menoa kuistilla istuen. koetaan myös levyn päättävässä Slave?ssa. Derrickin fonistin taidoista parhaat puhinat kuullaan raidalla 13th Full Moon, joka sisältää myös kauniin hienoa kitarointia a?la Maxie Dread. Shuffle You Got A Home In That Rock?lla kitaristin näppäilyt sekä Walkerin kolkytluvun tyyliä lähentelevät puhaltelut ovat mielenkiintoni kohteena läpi kappaleen. Devil?s Cloth?illa luodaan mystistä, melkein haitilaista voodoo-tunnelmaa, ja vähintään samanlaista ?hämyilyä. on monisyinen levy, johtuen eri tyyleistä, joita Walker kappaleillaan tulkitsee . Se on myös kappale, jossa Slim Notinin piano on parhaiten esillä. ?Root Walking. viitisentoista vuotta sitten Suomessakin käyneen Muddy Waters Reunion Bandin jäsenenä. country-, hillybilly-, mountain- tai Tennessee-rytmejä. Nimensä mukaisesti Walker on kulkevainen mies, ja niinpä hän jätti Californian taakseen, nappasi v. Lajissaan kyseessä on ihan kelpo kokonaisuus, mutta ainakin itse tarvitsin muutaman kuuntelukerran ennenkuin pääsin paremmin sen sisään. Muutettuaan 60-luvun alussa Friscoon pääsi nuori muusikonalku jo vuosikymmenen vaihteessa sisään alueen rikkaan taiteellisiin ja musiikillisiin piireihin, osin teatteriäitinsä ansiosta. Derrick otti tai kaiketi paremminkin sai oppitunteja harpunsoiton saloihin itseltään Paul Butterfieldilta, joka opetti nuorelle pojalle saundin ja melodian tärkeyttä, eikä vain ?not just licks?. Sittemmin hän on esittäytynyt paitsi itsenäisenä artistina niin mm. Rumpuja takoo Olivier Trebel ja bassoa jumputtaa Joël Ferron. Ensilevy ?Back To The Same Place. B.B. Derrick ?Big?Walker on varsin osaava, Chicago-tyylin harpisti, taitavan tyylikäs fonisti sekä laulajana mukavan rouhean persoonallinen. Alun alkujaan mikään ei kiinnittänyt levyssä huomiotani ,sillä Walker oli itselleni tuiki tuntematon suuruus, samoin kuin tietysti miehen itsensä käsialaa olevat levyn kappaleetkin. ja loput siltä väliltä, sisältäen mm. Walker on uusi ilmestys näissä ympyröissä ainakin täällä . (9) It?s Hard To Be On The Road (10) Hard Feelings (11) The Door Was Open (12) Love In Vain Lisänimikettä Steady Rollin. Edelliset albumit ?Burning Wire On South Lamarr. Notini, joka soitti eräällä kaikkien aikojen 10 parhaan listaan noteeratulla - 54 - blueslevyllä eli Magic Sam Blues Bandin ?West Side Soul?illa. Perinteistä sektoria edustavaa myös kaksikko Crazy ?Bout You Baby ja Rollin. 70-luvun lopulla Derrick liittyi pariksi vuodeksi The Eddie Ray Rhythm And Blues Bandiin, Luther Tucker Bandin kanssa hän pääsi myös taustoimaan sellaisia bluesin suuruuksia kuin Lowell Fulson, Percy Mayfield, Big Mama Thornton, Sonny Rhodes, Jimmy McCracklin ja Sugar Pie DeSanto. Big Walker on kova sanaseppo ja kirjoittanut yhtä vaille (Leadbellyn Midnight Special) kaikki levyn kappaleet, muutamissa niissä tosin on tuttuja kuulokuvia eräisiin tunnetuimpiin tekeleisiin. Osa kappaleista oli hyvinkin 50-luvun Chicagoa, Muddyn ja kumppaneitten listoilta, mutta toinen puoli vanhempaa, jopa 1800-luvun runomuotoon tehtyä . käyttävä Bob Margolin (s. Omasta mielestään hän saattaa olla jopa liiankin toimelias, koskapa valittelee laulussaan It?s Hard To Be On The Road kulkutyöläisen elämän epäkohtia. Vuonna 2011 hän esiintyi Italiassa Mike Sponzan kolmijäsenisen (gtr, bs, dms) pikkuyhtyeen keralla. Joukkio intoutui levyttämään, ja heidän studiotyöskentelystään on koottu tällainen pakkaus. Kolmonen on napattu Nappy Brownin ohjelmistosta, ja muut piisit ovat Margolinin ja Sponzan omaa tuotantoa. Tulkinnat ovat teknisesti moitteettomia, mutta eivät todellakaan enemmälti innosta ainakaan kaltaistani kriittistä konkaria. Myös tämä kiekko keikkui BN:n arviolevyjen luettelossa hyvän aikaa, ennen kuin vihdoin pyysin sen haltuuni. Bändin voimahahmot ovat kitaristi-laulaja Bernard Sellam ja harpisti Stéphane Bertolino. : Slim Notini. Wild Black Billillä Muddy kaikuu Derrickin laulussa ja yhtä matkaa iloisen Chicago-harpun kanssa slidekitaroi Steve Klasson. Kuuntelua suosittelen myös teille, arvon Blues News -lukijat. Nykyään Tukholmassa asuva Derrick Walker toimii keikkailujensa ohella lehtorina Stockholm Music Conservatorissa sekä Kulturama High Schoolissa, joissa hän opettaa musiikkia sekä draaman eri osa-alueita. Keep on Bluesin. Hyvin samanlainen kuin Otis Taylor, mutta sillä erolla, että siinä missä Taylor on vihaisen mustan miehen tuntuinen niin Walker on rauhallisen, väsyneen ja lähinnä surullisen toteavan oloinen. Yleinen bluesin tietotaito jalostui asuessaan yhdessä hyvän ystävänsä Michael Bloomfieldin kanssa parisen vuotta, jonka kanssa myös keikkaili ja soittipa jopa miehen ?Cruising For A Bruising? -levylläkin. Huddie Ledbetterin, Leadbellyn tai Lead Bellyn (kuten miehen hautakiveen on kaiverrettu) ?Keskiyön Erikoinen?on ihan esikuvansa mukainen, paitsi tässä tietysti yhtyevoimin esitettynä. 1983 fonin mukaansa ja otti suunnaksi Euroopan. Taisi vain Suomi jäädä tuntemattomaksi. And Tumblin?, vaikka niistä edellinen on kirjattu Margolinin ja jälkimmäinen Muddyn nimiin. levy tutkailut Tumblin. (1997) sisälsi lainakappaleita, mutta sen jälkeen on turvauduttu lähinnä omaan materiaaliin. 1949) tunnetaan parhaiten Muddy Watersin 1970-luvun yhtyeen luottokitaristina, joka osasi käsitellä soitintaan mestarinsa nuoruusaikojen tyyliin. 5 - 2012 Pohjolassa. Epäilevänä selasin kansitekstejä, todellako, ei voi olla totta, kyllä vain ?se. Tuotos pitää sisällänsä aivan kelvollista ja ammattitaitoista musisointia, mutta ei laadultaan keskinkertaisena houkuttele erityisiin kehusanoihin. Mukaan valituista lauluista viimeinen on tuttu ja Bobin kadonneelle koiralle omistettu Robert Johnson -klassikko. Levyllä tämä rauhallisuus ja määrätty rentous tulee hyvin esille ensimmäisestä It?s Hard -kappaleesta lähtien, jossa Walker toteaa lähes joka asian olevan kovaa aamusta iltaan, bändin pyöriessä samassa surkeudessa. 1953 syntynyt Derrick ?Big
Siellä tämänkin kiekon sisältö vaikuttaa tallennetun, koskapa sen pääasialliset taustamiehet ovat nimiltään Tano Ro ja Tiziana Galli. Tuotteen kuvituksesta sain sellaisen vaikutelman, että se kaipaamani syntymäaika sijoittuu jonnekin vuoden -55 paikkeille. On jokseenkin merkillistä, että BN-indeksin kertoman mukaan hänen tuotantoaan on tätä ennen kommentoitu lehdessämme vain yhden tupla-albumin verran, tämä Andy kun on vuosien mittaan ollut mukana jos jonkinlaisten äänitteiden teossa. . Kaikkiaan neljällä piisillä on mukana myös The Red Wine Serenaders -niminen joukkio, minkä jäsenet ovat laulaja, pesulaudan rapsuttelija ja kazoon puhaltelija Veronica Sbergia, kielisoitintaiteilija Max De Bernardi ja basisti Alessandra Ceccala. On Chicago-, Texas-, West Coast- ja jump-bluesia, perinteistä rhythm?n?bluesia ja bluesrockia. Wolfin ohjelmistoon kuulunut How Much More, Willie Dixonin ja Sonny Boy kakkosen mestariteos Bring It On Home sekä rämebluesin sankareiden Lightnin. Levyn parasta antia ovat mielestäni reipas Fabulous Thunderbirds -tyylinen bluesrock A Place Where I Can Hide, r&b-jytkytys Drive An Automatic sekä rytmillään viettelevästi mukaansa imevä Three Seconds. Summa summarum: Levy ei sisällä mitään mullistavaa uutta, mutta on aina mukava kuunnella bluesia, joka ei juutu puuduttavasti yhteen kapeaan tyylisuuntaan. Retro-bluesiahan tämä on, mutta onneksi ei liian tutunoloista. Suurimmalla osalla esityksistä häntä säestävät kitaristi Tiziano Galli ja rumpali Giancarlo Cova, ja yhdessä tämä kolmikko on saanut aikaiseksi erinomaisen täyteläisen musiikillisen kokonaisuuden. Hämmästelyäni lisäsi etenkin se tosiseikka, että hän kuuluu eittämättä nykyhetken kaikkein osaavimpien harpistien kunniakkaaseen joukkoon. Jari Kolarin numerossa #245 julkaistusta levyarvioista on luettavissa, että hän seikkailee ajoittain myös minulle vieraan rock-bluesin parissa. Heistä viehkeä-ääninen neiti tai rouva Sbergia toimii suorastaan päävokalistina parilla otoksella. Tätä parempaa cd:tä ei ole aikoihin tullut vastaan. Vesa Walamies HANS THEESSINK & TERRY EVANS Delta Time (Blue Groove 2220) - 55 - Kun pitkän linjan eurooppalainen slide- ja fingerpicking-muusikko Hans Theessink ja jenkkiläinen kitaristi, gospel- ja soul-laulaja Terry Evans pistetään studioon, saadaan aika mukava tuulahdus 60-luvun folkbluesia, countrybluesia, vähän peltolaulua, ripaus gospelia ja vieläpä jokunen nuotti country & westerniäkin. Levyllä edetään rauhallisissa merkeissä, mikä duolle on yleensäkin tunnusomaista. Ja mikä hienointa, kaikki kappaleet on tehty tinkimättömällä ammattitaidolla sekä perinteitä kunnioittaen. Sick Bed Blues (14) Bamboogie Vaikka kuinka haeskentelin, en löytänyt mistään laulaja-harpisti Andy Justin tarkkaa ikää. Molemmat kitaristit esiintyvät varsin hillitysti ja hiljaisella volyymilla, tukien lähinnä toistensa soittamista, ja laulussa jatkuu sama harmonia miesten kesken. Pientä vaihtelua soitantaan tuo kolmella kappaleella (2, 4, 8) vierailevana kitaristina touhuava Ry Cooder. Folkbluesia a?la Big Bill Broonzy edustaa Build Myself A Home. Levyllä on mukana kolme nimekästäkin blueskappaletta: Tampa Redin It Hurts Me Too, joka on versioitu lähes paatoksellisen synkin rytmein, toisena J.B. Lenoirin Down In Mississippi, josta yhtye tai siis duo on tehnyt hienon ja koskettavan luennan sekä kolmantena Jimmy Reedin Honest I Do, josta miehet ovat saaneet aikaan tosi laiskan version. Kyllä levyltä muutaman kappaleen edestä hiukan rempseämpääkin menoa löytyy: Ensimmäinen niistä onkantrinumero How Come People Act Like That, johon sitä vauhtia tuo Cooder kitarallaan. Samaa voi myös sanoa kappaleesta I Need Money. Rytminsä ja taustalla laulavan poikakuoron puolesta gospelia levyllä parhaiten edustaa Heaven?s Airplane. Slimin & Jimmy Andersonin valitukset Nothing But The Devil ja Naggin?Me. Sen verran sain kuitenkin selville, että hän aloitti muusikonuransa USA:n länsirannikolla jo 70-luvulla, on toiminut sittemmin niin rivimiehenä kuin pääartistinakin, ja viettää nykyisin huomattavan osan ajastaan Italiassa. Tämäntyyliset esitykset tulevat ehkä parhaiten edukseen pienissä konserttisaleissa, joissa keskitytään itse musiikin kuuntelemiseen sekä mahdollisesti jonkinlaiseen vuorovaikutukseen muusikoiden kanssa. Keep on Bluesin. BN 3/2011) tehtiin Austinissa, Texasissa. Ranskalais-amerikkalainen yhteistyö jatkuu myös tällä uudella levyllä, joka on äänitetty San Josessa, Kaliforniassa. Jenkkivahvistuksia on nytkin mukana: harpisti Mark Hummel (levyn tuottaja), kitaristi Charlie Baty (eli se Little Charlie, joka johti Nightcatsyhtyettä ennen Rick Estriniä), kitaristi Kid Andersen (myös Nightcat) ja kosketinsoittaja Bob Welsh. Kappaleista valtaosa on Bernard Sellamin kynäilemiä. Vaikka vierailija-kitaristeja on mukana useita, maraton-tilutteluihin ei sorruta vaan lyhyehköt soolot istuvat napakasti kappaleisiin. Stéphane Bertolino on merkitty tekijäksi kolmeen kappaleeseen ja Olivier Trebel yhteen. Yhden numeron kerrotaan olevan Percy Mayfieldin, mutta tämän nimeä ei kappaleluettelossa mainita. Yritin löytää sen Mayfieldin diskografiasta, mutta tuli vesiperä, eli Remu-sanakirjan mukaan ?tsusa?, joka tarkoittaa myös väärää arpea ja ohiammuttua sorsaa. AWEKin musiikki on maantieteellisesti ja ajallisesti varsin laaja-alaista bluesia. Stéphane Bertolino on huippuluokan harpisti ja Bernard Sellamilta sujuu mallikkaasti sekä kitaransoitto että laulu. Mutta sellaisesta ei todellakaan ole kyse näissä näytteissä, mitkä ovat sortiltaan mitä tyylikkäintä perusbluesia. Syystä taikka toisesta Just ja hänen tukijoukkonsa eivät ole kirjanneet kansien tekstiosuuteen yhdenkään esityksen säveltäjiä ja sanoittajia, vaikka myös joitakin lainakappaleita on kaapattu mukaan. Sellaisia ovat ainakin jo maailmansotien välisenä aikana moneen kertaan tallennettu klassikko Dirty Mother Fuyer, Howlin. Jari Kolari ARETHA FRANKLIN A Woman Falling Out Of Love (Aretha?s, ei numeroa) -11 (1) How Long I?ve Been Waiting (2) Sweet Sixteen (3) This You Should Know (4) U Can?t See Me (5) A Summer Place (6) The Way We Were (7) New Day (8) Put It Back Together Again (9) Faithful (10) His Eyes On The Sparrow (11) When 2 Become One (12) My Country ?Tis Of Thee Kukapa olisi uskonut, että Aretha Franklin joutuu jossain vaiheessa tekemään omakustanteen le- 5 - 2012 ?. Très bien! Timo Kauppinen ANDY JUST Electric Roots (Feeling Good 019) (1) Let Yourself Go (2) Dirty Mother Fuyer (3) Well, That?s Alright (4) How Much More (5) Chicken (6) Down The Line (7) It?s Hard Being A Man (8) Bring It On Home (9) You Drink Too Much (10) Basement Stomp (11) Nothing But The Devil (12) Naggin. Muu kuultava aineisto lienee etupäässä Andy Justin omaa tuotantoa. Harpistina Just on siis todellinen suurmestari, eikä moittia sovi hänen laulutaitojaankaan. 60-luvun poppishitti. -levyn tyyliä voisi kutsua jonkinlaiseksi soul-gospelin ja folkbluesin symbioosiksi, ja varmaan sillekin löytyy kuuntelijansa. Ainoa kappale, joka teki mieli ohittaa, on I?m Not In Love With You, joka muistuttaa vähän liiaksi Muddy Watersin/Willie Dixonin I Just Want To Make Love To You?tä. levy tutkailut (1) Delta Time (2) Blues Stay Away From Me (3) It Hurts Me Too (4) How Come People Act Like That (5) The Birds And The Bees (6) Build Myself A Home (7) Down In Mississippi (8) Shelter From The Storm (9) Heavens?s Airplane (10) I Need Money (11) Pouring Water On A Drowning Man (12) Honest I Do (13) Mississippi (2010) (ks. Syynä outoon valintaan oli kuulemma se, että Terry itse on esittänyt kyseisen kappaleen nippa 50 vuotta sitten. ?Delta Time. Me (13) Layin. Vivahteikasta ranskalaista vuosikertabluesia, josta jää hyvä jälkimaku. Pouring Water On A Drowning Man on taasen se kappale, jossa Terryn pehmeää soul-laulantaa kuullaan parhaiten. Kai jokaiselle levylle joku kummajainen mahdutetaan mukaan ja tässä sen arvon saa The Birds And The Bees, juurikin ?se
Karen Clark-Sheard on äänessä (9):lla, joka on tyylillisesti kaiketi nykygospelia. Onneksi kappaletta ei ole sovitettu Philly-rytmiin, eikä Salgado ole laulajana Eddie Levertin tasoa, mutta silti tulkinnalla on kantavuutta. (9) on tunnelmaltaan aika lähellä Detroit Emeraldsien alkuperäistä. Se on kuitenkin totta. Kyseisellä julkaisulla ei ole numeroa ja viivakoodikin on lisätty jälkeenpäin tarralla. Soul-tulkkina Salgado ei ole kuitenkaan Tad Robinsonin tai Sven Zetterbergin tasoa. Aarno Alén. Ongelmana on tyylillinen sillisalaatti: muutaman balladin lisäksi on tarjolla bluesia, gospelia, elokuvaviihdesävelmiä ja modernia soulia. Useimmissa kappaleissa on käytössä iso yhtye. Sovitukset ovat monipuolisia ja rikkaita, ja Arethan laulussa ei ole havaittavissa iän tuomaa vaisuutta; pikemminkin ne häiritsevät vokaalimaneerit ovat vähentyneet. Levy oli aluksi vain erään yhdysvaltalaisen tavarataloketjun jakelussa. Tällä hetkellä se on ostettavissa muutamista nettikaupoista. Täytyy myöntää, että olin ennakkoluuloinen albumia kohtaan. Albumin avaus on vauhdikas menopala, jonka Salgado on löytänyt Bobby Womackin 60-luvun lopun Minit-singlen kääntöpuolelta. Melkein samaa tasoa on toinen Aretha-sävellys (3). Charles Bradley sai siellä erittäin hyvän vastaanoton tänä vuonna ja paikkasi hieman pettymystä Womackin peruuntumisesta. Huippuhetkiä uralla riittää kitaristina, säveltäjänä ja laulajana. Levyn päättää bonuskappale, jonka Aretha esitti Barack Obaman virkaanastujaisjuhlassa. Aarno Alén BOBBY WOMACK Bravest Man In The Universe (XL Recordings 40561) (1) The Bravest Man In The Universe (2) Please Forgive My Heart (3) Deep River (4) Dayglo Reflection (5) Sweet Baby Mine (6) Stupid (7) If There Wasn?t Something There (8) Love Is Gonna Lift You Up (9) Nothin. hipsteritkin arvostavat vanhan liiton soul-järkäleiden panosta uudessa kontekstissa. alkusysäyksenä leffan ?Across 110th Street. 5 - 2012 soundtrack-vinyyli. Vain Otis Reddingin Love Man -renkutus on laajemmin tunnettu; se onkin levyn turhimpia uria. Levyllä on seitsemän lainaa ja neljä Salgadon ja kumppanien kirjoittamaa kappaletta. Cover-kappaleet on valittu sikäli fiksusti, että ne ovat aika tuntemattomia. To Know You (4) She Didn?t Cut Me Loose (5) Nobody But You (6) Let Me Make Love To You (7) Love Man (8) He Played His Harmonica (9) Baby, Let Me Take You In My Arms (10) Strung Out (11) A Woman Or The Blues Soulin saralla on ilmeisesti tilaa tai markkinarakoa, koska yhä useampi blueslaulaja on ottanut askeleen tähän suuntaan. Aretha on itse kirjoittanut upean balladin levyn avauskappaleeksi. Nuorempi sukupolvi, joka on kasvanut tekemään kaikenlaista ?horhöilyä?, kuten Damon Albarn, ovat näissä toimissaan hatunnoston arvoisia. Kingin bravuuri (2). Wrightiltä. Sieltä löytyy myös videonpätkää, mm. Russell taas oli jo tuottanut Gil-Scott Heronin paluualbumin, joten kun voimat yhdistettiin, syntyi tämä tuotanto. Harmi että Womackin omat voimat eivät riittäneet viime kesänä Eurooppaan ja Helsinkiin Flow-festareille asti. Ne löytyvät muuten kattavasti Spotifystä . vinyylipainoksiakin on aina saanut mukavasti käytettyinä turuilta ja toreilta myös Suomessa. Uusi levy on herättänyt taiteilijan henkiin vuosien hiljaisuuden jälkeen (ks. Salgadolla on taustalla mainio Phantom Blues Band ja esitettävät numerot on valittu pääosin asiallisesti. cutoutina hankittu . Womackin äänessä on edelleen karheutta ja syvää itseluottamusta, joka kantaa vahvaa kokonaisuutta. Norm Westin kynästä on ceedeen kolmas tyylikäs balladi (8). Uutuuskiekosta on otettu myös vinyylipainos, jota näkyy myynnissä myös Suomessa. Omasta puolestani pidän tälläisia modernisointeja ja ?one off. Can Save Ya (10) Jubilee (Don?t Let Nobody Turn You Around) Tuntui vaikealta lähteä kirjoittamaan tästä albumista arviota, sillä Womackin elämänkaari musiikkibisneksessä on niin pitkä ja mutkainen, alkaen lähes 60 vuoden takaa niistä perinteisistä gospelkuvioista. Omaankin musiikin kuunteluuni Bobby Womack on liittynyt jo 35 vuoden ajan . Arethan poika Eddie Franklin esittää harrastunnelmaisen (8):n. Eihän tämä viimevuotinen uutuuskaan mikään klassikko ole, mutta hyvä levy joka tapauksessa. En ollut hankkinut ainuttakaan Arethan uuden tuotannon levyä 40 vuoteen ja kuulemiani 80-luvun Arista-kauden tuotteita olen karsastanut. Koko paletin elämäntyöstä voi käydä lyhyesti vilkaisemassa miehen kotisivuilla bobbywomack.com. Onhan Curtis Salgado aikaisemminkin esittänyt albumeillaan soulvaikutteisia kappaleita, mutta miehen Alligator-debyytti on tyyliltään silkkaa soulia bluesvaikutteilla. Levyn tuotantopuoli on kunnossa. Myös Womackin kitaraa olisi voinut sekoittaa miksaukseen enemmänkin. (3) on taas George Clintonin Parliamentin 70-luvun tuotannosta; Salgadon käsittelyssä se toimii! (5) taitaa olla levyn sielukkain tulkinta. Alkuperäinen lienee O.V. Yllättävä valinta on myös O?Jays-cover (9). Ne pari muuta (8, 11) eivät kestä tarkempaa kuuntelua; sopivat varmaankin hyvin keikkaohjelmistoon. Sattuneesta syystä (levy on ollut pari kuukautta autosoittimessani) olen tutustunut tuotteeseen perusteellisesti. Womackin ideat, joiden päälle taustat on rakennettu, toistavat jossain kohdin samaa raitaa liiallisesti. Johnny Guitar Watsonin 70-luvun tuotanto ei ole kovin hyvässä maineessa. Sieltä Saldago ja tuotantotiimi on kuitenkin löytäneet kappaleen Strung Out, josta kuullaan maukas versio, ehkäpä albumin helmi. Salgadon omista lauluista onnistuneita ovat Otis Clay -vaikutteinen balladi (2) ja hypnoottisen sykkivä (4). BN:n sivuiltakin löytyy vuosien kuluessa kaksiosainen tarina sekä kaikkien tärkeimpien levyjen arviot. Mainittakoon nyt vaikka ?Poet?-kokonaisuudet kasarilta ja 1970-luvun UA-albumit, joissa on mukana kaikkea rokista kantriin ja siltä väliltä. Levyllä on useita vierailijoita. Prosessin käynnistäjänä taisi olla Damon Albarn, joka kutsui Womackin mukaan Gorillaz-ryhmänsä levyille yhdeksi vierailijaksi. Toissakesänä tämä virtuaalihahmoryhmä jopa esiintyi Glastonburyn festarien päälavalla ja Womack pääsi myös lavalle. Ehkä tämä albumi kannattaa ottaa vastaan yhtenä kompaktin jylhänä kokemuksena, jossa on muutama huippuhetki: Lana Del Rey -duetto Dayglo Reflection, akustinen gospelhetki Deep River sekä pulppuileva Please - 56 - Forgive My Heart, jossa womackin ääni nousee hetkeksi ylärekisteriin asti. Jorma Riihikoski CURTIS SALGADO Soul Shot (Alligator ALCD 4947) (1) What You Gonna Do (2) Love Comfort Zone (3) Gettin. levy tutkailut vytysuransa jatkamiseksi. Tässä tapauksessa lopputulos ei ehkä miellytä kaikkia ?vanhan liiton. Oikeastaan nuo pari elokuvasävelmää (5, 6) käänsivät omat tuntemukseni vahvasti plussan puolelle. kannattajia, mutta toisaalta noihin aikaisempiin Womackin saavutuksiin palaa tämän kuultuaan uudella ajatuksella ja näkökulmalla. Levyllä korostuvat koneelliset rytmit ja kulmikkuus. Ron Woodin spiikkaus, kun Womack sai jäsenyyden Rock?n?Roll Hall of Famessa. -maineen palautusprojekteja aina virkistävinä tempauksina. XL-firman tj. Niinpä voin hyvin mielin suositella levyä. Levyllä on ollut hyvä noste maailmalla ja ns. Edellisen kruunaa tuntematon miesääni. Jälkimmäisellä on taatusti mukana Ronald Isley, vaikka hänen nimeään ei löydy oheistiedoista. Koska en ymmärrä ollenkaan modernia r&b:tä, jäivät kappaleet (4, 7) kovin etäisiksi. videohaastatttelu kotisivuilta). Yllättävä valinta on B.B
Samasta kaupungista ovat lähtöisin mm. Muita levyä kuunnellessa mieleen tulevia nimiä ovat: Thin Lizzy, Geordie ja Bad Company. Kuvia ei kumarreta, esikuvia kylläkin. Suurimman kunnianosoituksen saa Free . Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että Sintoni saavutti tällä levyllään jonkinlaisen virstanpylvään urallaan. Tämän lisäksi miehen samettisen tunteikas lauluääni pääsee esille, eikä jää kitaran varjoon. -levyllä kitaroiden muodostamat murhaavan täyteläiset äänivallit ovat pääosassa. Nimmo Brothers on mainio lisä Skotlannin suurimman kaupungin monimuotoiseen musiikkihistoriaan. Hän on kiertänyt maailmaa mm. Alex Harvey, AC/DC:n kitaristiveljekset Angus ja Malcolm Young sekä kuusikielisen kurittaja Brian Robertson (Thin Lizzy, Motörhead). Todella korvia hivelevä kuuntelukokemus! Minun on äärimmäisen vaikea nimetä suosikkeja, mutta yksi niistä on nimikkokappale. Vain kahdella esityksellä on funkvaikutteita, mutta muuten soitanta kulkee Kingien, Stevie Ray Vaughanin ja Jimi Hendrixin hengessä. Levyllä ei varsinaisesti ole heikkouksia, mutta kummeksun yhtä asiaa. Harvemmin olen ollut näin myyty ensi hetkestä lähtien. Covereita löytyy kaksi, Son Housen Death Letter sekä samoin Housen usein etsittämä mutta Willie Johnsonille merkitty John The Revelator. - 57 - tutkailut Bradin ensimmäinen soitin oli kitara, jota hän alkoi näppäillä jo kymmenvuotiaana. Paikallisia vaikutteita levyllä edustaa Marc Bennolta napattu päätösraita, joka on silkkaa Texas-ränttätänttää. Jari Kolari PHILIP SAYCE Steamroller (Provogue PRD 361) (1) Steamroller (2) Stung By A Woman (3) Marigold (4) Black Train (5) Rhythm And Truth (6) The Bull (7) Holding On (8) Beautiful (9) A Mystic (10) Aberstwyth Kanadalaisen Philip Saycen Steamroller kulkee raskaissa merkeissä, nimensä veroisesti kuin höyryjyrä. Bluespohjaisen hardrockin kruunamaton prinssi liikkuu samassa musiikkimaastossa kuin Lenny Kravitz, Pearl Jam, Rival Sons ja Prince. Out The Lie (8) Death Letter (9) Headstrong Baby (10) Too Good To Give Away (11) John The Revelator Brad Hatfield (laulu, huuliharppu), Jon Justice (kitara), Bernie Hatfield (piano), Scot Hornick (basso), Michael Bram (rummut); Special Guests: Dave Gross (kitara 2, 3), Dennis Gruenling (huuliharppu 10) Levyllä on yhtyeen tai paremminkin Hatfieldin omia sävellyksiä yhdeksän. Kitarointiinsa Stevie ja Alan ovat toki imeneet vaikutteita muualtakin kuin vain kotikaupungistaan. ?Brother To Brother. Sanomaltaan runo sopii kyllä levyn teemaan, mutta siitä huolimatta en ole samoilla linjoilla. Toteaisin vielä lopuksi, että jos on pitkän linjan kitaran tosiystävä, niin tämä levy on ehdoton hankinta. Miranda Lindqvist NIMMO BROTHERS Brother To Brother (Armadillo ARMD 00033) (1) Still Here Strumming (2) Lady Luck (3) Coming Around Again (4) For You (5) Sneaking Up On You BRAD HATFIELD Uphill From Anywhere (Fat Rabbid Records #) (1) Witness To My Misery (2) Fit To Be The Fool (3) One More Night (4) She Got Time (5) Somebody?s Got To Loose (6) End Of Time (7) Livin. Kaiken kruunaa Nimmon poikien karhean miehekkäät lauluosuudet. Tapahtuman seurauksena sekä hyvän kuntoutuksen ansiosta Hatfield alkoi harjoitella huuliharpun soittamista, ja aikaa myöten hän saavuttikin laajempaa suosiota. Brad Hatfield Bandista tuli alueensa eli Cincinnatin johtava bluesyhtye. Levyllä Hatfieldin harppua kuullaan noin puolessa kappaleista (1, 2, 5, 8, 9), eli jokaisella on hyvä mahdollisuus kuulostella, miten taitavaksi harpistiksi mies on kehittynyt. Death Letteristä yhtye on tehnyt alkuperäistä kunnioittavan rauhallisen version ja John Revelator saa yhtyeen käsissä vielä muutamaa astetta seesteisemmän kohtelun. Keep on Bluesin. Sintoni JSCD 002) (6) Never Gonna Walk On Me (7) Living Again (8) Waiting For My Heart To Fall (9) All I Need Inside (10) Wishing Well (11) King And Country (12) Shape I?m In (1) A Better Man (2) Don?t Wanna Be Nice (3) Consequence (4) The Lady Is A Carpenter (Hot Glue) (5) Love Should Never Lose (6) Good Vibe (7) The Wish (8) Get Down (9) Two Feet (10) Song For Stevie And Jimi Veljekset Stevie ja Alan Nimmo ovat kasvaneet teollisuus- ja telakkakaupunki Glasgown musiikkiilmapiirissä. Song For Stevie And Jimi päättyy nimittäin Fransesca Biondin kirjoittamaan ja lausumaan runoon. Juuri äskettäin 36 vuotta täyttänyt Philip Sayce ehtii vielä elämänsä aikana olla monenmoisessa mukana. TT Tarkiainen COLIN LINDEN Still Live (CrossCut 12012) (1) Big Mouth (2) Who´s Been Talking (3) Between The Darkness And Light Of Day (4) Smoke ´Em All (5) Sugar Mine (6) Remedy (7) John Lennon In New Orleans (8) From The Water (9) Dark Night Of The Soul (10) Too Late To Holler (11) Sinking Down Slow (12) I Give Up Bluesia, kantria, folkkia, gospelia ja rock-musiikkia varsin sujuvasti yhdistelevä kanadalaislähtöinen Colin Linden on kyllä suurelle yleisölle sekä jopa roots-musiikkia harrastavalle varsin tuntematon. 5 - 2012 ?. Wishing Wellin muodossa. Teini-iässä olivat tavanomaiset bandikuviot jo vuorossa. Julkaisuväli on suhteellisen pitkä (viisi vuotta), mutta se tosiaan kannatti. SINTONI A Better Man (J. Sintonin esikoislevystä. Tällä levyllä Sintoni jätti pois kaikki kokeilut ym. Suomessakin mies on ehtinyt käydä jo useampaan otteeseen esiintymässä. Siinä missä aiemmin havaitsi kyvykkään kitaristin, jossa oli lupaus enemmästä, niin tämän levyn myötä tuo lupaus lunastettiin. . todistelut ja keskittyi olennaiseen, eli bluesiin. Edeltäjäänsä verrattuna A Better Man on kokonaisvaltaisesti kypsempi kaikin puolin. Saycen kitarointi on tarkkaa, virtuoosimaista ilotulitusta. Nyt on vuorossa hänen toinen julkaisunsa. levy J. Testosteronitaso on satakymmenprosenttinen ja meininki sen mukaista. Melissa Etheridgen ja Jeff Healeyn bändien kitaristina sekä toiminut ZZ Topin ja Deep Purplen lämppärinä. Taustabändiksi on saatu joukko alan todellisia tekijämiehiä: Hammond B-3:n takana Michael Ramos (Robert Plant Band), bassossa Jimmy Pettit (Joe Ely Band) ja rummuissa vanha kettu Jamie Oldaker (Eric Clapton). Myös sanoituksen puolella on tapahtunut ilmiselvää kehitystä. Levyn kaikki kappaleet ovat Sintonin käsialaa, lukuun ottamatta The Lady Is A Carpenter, joka on yhteistyötulos Joe Cottonwoodin kanssa. Tunnelmaltaan levy on rakastuneen miehen julistus, muuttumatta kuitenkaan siirappimaiseksi kliseeksi. Kitarataito on edelleen tallella, mutta se on hioutunut vielä paremmaksi. Valitettavaa vain, että paha tapaturma katkaisi lupaavan muusikon uran, sillä Brad halvaantui niin pahasti, ettei kitaransoitosta tullut enää mitään. Sen verran kovaa meno levyllä on, etten henkilökohtaisesti harmittele aktien näkemättä jäämistä. Satun vain kuulumaan niihin konservatiiveihin, jotka haluavat pitää musiikin musiikkina ja runot runoina. Ensimmäisiä kertoja albumia kuunnellessani harppu ei yllättäen ollut se soitin, joka kiinnitti eniten huomiotani, vaan jotenkin surullisen tuskan sävyttämä ja miellyttävän kuuloinen Bradin laulu. Levyn pääteema on harpun puolelta lievästi Chicagoon kääntyvää, muuten rockpohjaista rytmikästä kitara/harppu -bluesia. Lähimmäksi South Siden sielunmaisemaa päästään kappaleessa Too Good To Give Away, ja siihen on merkittävä osuus vierailevalla harpistiässä Dennis Gruenlingilla. Taustalla väijyy vahvana Jimi Hendrixin haamu. Philip on innokas keikkailija. Ylitsepursuavasta rockmaisuudestaan huolimatta ?Brother To Brother? on miellyttävä ja suositeltava kuuntelu kokemus. TT Tarkiainen Edellisessä numerossa kirjoitin arvion italialaissyntyisen Emanuele J. Nimmo Brothersin musiikillinen pohja on siis tiukasti 1970-lukulaisessa brittirockissa. Soundeiltaan levy on vahvasti jenkkityylinen. Äänitykset onkin tehty austinilaisessa The Zone -studiossa
on hänen 12. Colin on tuottanut noin 100 albumia sellaisille artisteille kuten The Band, Colin James, Bruce Cockburn, Sue Foley, Janiva Magness ja Eden Brent. Tempo käy yhä vaan hurjemmaksi stomppailevalla (6):lla ja erään sortin twist-mutaationa esittäytyvä (7) kiihdyttelee itsensä käsittämättömän ripeään lentoon. Miksiköhän se on lisätty tällekin? Colin Linden on tosi lahjakas artisti, joka ansaitsisi enemmän huomiota myös itsenäisenä artistina, vaikka kyllä nuo tuottajanhommat varmaankin lyövät hyvin leiville. Esim. levyn alkupuolelta (2-4) löytyy tiukka sarja, joista (2) sätkii tiukasti, (3) on nojautunut rotevan riffin varaan ja (4) etenee veikeästi säksättäen. Cooder tietysti hyödyntää paljon muiden sävel-aarteistoa, kun taas Linden on erittäin pätevä rustaamaan omia kappaleita. Colin Linden oli 11-vuotias tavatessaan Howlin´ Wolfin, joka kertoi nuorukaiselle, että kuuntele Charlie Pattonin ja Son Housen musiikkia jos aiot ruveta soittamaan bluesia. Tämä uutuuslevy ?Still Live. Mutta ennen kaikkea Colin on kovatasoinen biisien tekijä ja ihan kelpo laulaja. Miehen urasta kiinnostuneille voisin suositella tämän levyn lisäksi myös 4 cd:n edullista boxia ?Colin Linden . Hänen soittoaan voi kuulla yli 300 sadalla albumilla. Ehkäpä kiekon rankin esitys on kuitenkin viidakkokompin varaan pykätty (8) . Mukana on hyviä biisejä miehen uralta sekä Howlin´ Wolfin Who´s Been Talking. tempo ja voima, jolla tämä liikkuu on murhaava. Paitsi uuden huippualbumin, niin myös nousivat kotimaansa Ruotsin myyntilistojen kärkikahinoihin. Toki vauhtia on jäänyt vielä (10):llekin, joka on erittäin tiiviiseen neo-pakettiin kääritty esitys. Slidekitarointia kuullaan popahtavalla balladilla If Only It Could Be, jonka aihepiiri pohjautuu kotona yksin vietettyihin mietiskelyhetkiin. Esim. (9) liikkuu sujuvasti ja lujaa perinteikkäämmässä ääniasussaan. Suurimman yllätyksen kiekolla muodostaa sen ylituttu avausbiisi (1), tarttiko tämä vielä levylle painaa. Näistä kolmesta viimeksi mainitusta Suomen-kävijästä ei tullut puheeksi tämä herra Linden kuin Eden Brentin kanssa. albuminsa. ja Everybody?s Girl sekä As Sleep At The Wheelin mieleen tuova svengipala Look Both Ways. Southern rock -pitoiset raidat (2, 3, 8, 12) tuovat mieleen vuosikymmenien takaa nimet Montrose ja Blackfoot. Mollipitoista etelän meininkiä sisältävä Now You?re Lonely taas haiskahtaa vahvasti Lynyrd Skynyrdiltä. Rämäkkää bluesshuffle-osastoa Texasin malliin edustavat Brian Carrollin huuliharpun ja Roast Beef Joen urkujen siivittämä Change My Phone, rennosti kulkevat Leavin. Suomessa tai edes USA:ssa, jonne hän muutti pysyvästi vuonna 2009. Hieman vanhakantaisempi on myös vankka medium stomper (11). Myöhemmistä miehen albumeista voisi mainita levyt ?Southern Jumbo? (2005) sekä ennen kaikkea ?From The Water?(2008), joista päästään sitten tähän uuteen livekiekkoon. Lindenin vankka kokemus muusikkona takaa jo laadun tällä taltioinnilla Nashvillen Douglas Corner -kahvilasta. 5 - 2012 rummuissa sekä legendaarinen Famen ja Muscle Shoalsin studioiden urkuri Spooner Oldham. Sen tarkemmin yksityiskohtiin ripustautumatta levyn vankka runko muodostetaan vinhasti liikkuvista ja melodisuutta kunnioittavista uusista rockabillyralleista. Eden kehui häntä kovasti muusikkona ja tuottajana. Siitähän minulle syntyi innoitus tutustua miehen aikaansaannoksiin vähän tarkemmin. Kundit lasettavat vielä maalilinjan yli tummasävyisellä ?tien päällä. Miesten kunniaksi on kuitenkin sanottava, että biisi mätkii ja vatkaa siihen malliin, että plussille noustaan komeasti. Debyyttilevy ilmestyi jo vuonna 1981. nähden Stevie Cochran on muuttanut tyyliään huomattavasti maanläheisempään suuntaan . (11) Everybody?s Girl (12) Sometimes You Never Know (live) New Yorkissa vaikuttava Stevie Cochran on julkaissut levyjään jo vuodesta 1981 lähtien. joka ei tosin oikein innosta, mutta kolme seuraavaa, ?South At Eight North At Nine? (1992), ?Through The Storm Through The Night? (1995) sekä ?Raised By Wolves. Toisaalta, kun tiukka konsepti on saatu toimimaan, niin mitäpä sitä turhaan rukkaamaan ja säätämään. Yhtiön toimenkuvaan jo aiemmin tutustuneet tietävät, mikä on homman nimi: Nopea, melodinen neo-billy, josta voi kaivaa siteeksi lieviä poppimaisia aineosasia. levy tutkailut Kanadassa hän on kyllä tunnettu, muttei esim. Siinä missä Cooderin uusi levy tuntuu tylsähköltä, tämä kiekko toimii varsin hyvin. Nyt 52-vuotiaana tämä Nashvillessa asuva kanadalainen on yksi nykyhetken arvostetuimmista roots- ja bluestuottajista T-Bone Burnetten ja Joe Henryn tapaan. Kuvitteellinen kertomus John Lennonin viikonlopusta New Orleansissa on studiolevytys, ja löytyy myös miehen edelliseltä ?From The Water. Stevien kitarointia tyylikkäimmillään edustaa bluesballadi Tough Love. Ihminen on vaikutuksille altteimmillaan murrosikäisenä. Tuo virallinen kataloginsa sisältää kaksitoista cd:tä ja kaksi dvd:tä. Edelliseen levyynsä, ?The Next Stage. Ja aina hyvää biisintekijääkin tarvitaan. Balladeja on tasan yksi (5), mutta se onkin sitten sitäkin onnistuneempi. Kivan rytmikäs hitailu soi säröisää melodiaa ja seasta irtoaa aino annos countryä. Niinpä vain tämäkin kiekko kannattaa laittaa sinne hankintalistalle. Mikke Nöjd. Tuon ajan musiikki ja soundimaailma tulevat vahvasti esiin ?Changes?-levyllä. (1998) ovatkin onnistuneita kokonaisuuksia. (1987) . -laululla (12). Vanhemman koulukunnan rockabillailu on vähemmistönä, mutta kyllä sitäkin löytyy. Tämä live-levy aiheutti sellaisia tuntemuksia, että taidan laittaa Colin Lindenin nimen siihen koriin, jossa lukee ?kaivataan kipeästi Suomeen keikalle?. Markku Pyykkönen STEVIE COCHRAN Changes (Blues Boulevard 250303) (1) Changes (2) Running Back (3) Bags (4) Change My Phone (5) If Only It Could Be (6) Look Both Ways (7) Now You?re Lonely (8) Later Than You Think (9) Tough Love (10) Leavin. -albumilta. ja hyvä niin. Levyn avaava nimikappale kertoo vuonna 1958 syntyneen Stevien elämäntarinaa raskaan riffin ja tiukan kitaroinnin myötäilemänä. Tämä uusi levykin ilmestyi sangen sopivasti. Colin Linden on taitava slidekitaristi niin akustisen kun sähköisen parissa. Saattaa olla sittenkin hieman huono ratkaisu verrata vähän samoilla alueilla operoivaa Lindeniä johonkin Ry Cooderiin, koska miehet ovat sangen erityylisiä, vaikka molemmat ovat varsin kovatasoisia slidekitaran soittajia. Häntä säestää vanhat Toronton aikaiset kaverit John Dymond bassossa ja Gary Craig . Se yhdistettynä Stevien sielukkaan raastavaan lauluääneen kolahtaa toiseen saman aikakauden kasvattiin tuoden mieleen vahvoja muistoja. TT Tarkiainen JOHN LINDBERG TRIO Hell Of A Ride (Enviken 334 42967) (1) Honey Hush (2) A Kiss Like This (3) Don?t Bug Me Baby (4) Deep In The Dirt (5) Hearts On Fire (6) California (7) Muddy Water (8) Got Some Loving (9) Ready Now (10) Light Up My Fire (11) Until The Dawn (12) Hell Of A Ride Limppusen trio teki sen taas. Stevie Cochranin teinivuodet ajoittuvat - 58 - 1970-luvulle. The Columbia Years?, joka sisältää miehen neljä albumia uudelleenmasteroituna alkaen hänen kolmannesta pitkäsoitostaan ?When The Spirit Comes. Aluksi riippumattomina omakustanteina, vuodesta 1995 lähtien eri levy-yhtiöiden kautta
Räkörd. Raidalla (7) western swing taasen kohtaa billyttelyn. Levyn kovin menopala on (8), joka on todella timmi rocker, mutta mikä ihme on ?Jumpin. Vauhdikas rocker (5) soi yllättäen myös kaunista melankoliaa. Kiekolta nimittäin löytyy hämmentävä blueskytkös, tai ainakin ?blues?kytkös: raita (14) kun on plokattu Puistobluesin pääesiintyjä Fogertyltä, ja eihän sinne nyt popparia päästettäisi, eihän, hee-hee. Hauskan riffin varaan pykätty (8) edustaa silkkaa raivoa, ja raidan (6) menoa kuvailisin vaikkapa säälimättömäksi piiskaukseksi. Listauksen jälkimmäinen levy on uutta studiomateriaalia sisältävä kiekko sijoittuen ns. The King (3) Fatboy . Varsinaiseen asiaan päästään paneutumaan liveraidalla (3), joka suorastaan vyöryy eteenpäin ja väliosan rumpubreikki soi Remu-komppia. (16) It?s Time To Say Goodbye (17) Stay Cool!! Totta kai ja tietysti silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa, mutta, mutta... Kuulijapään vastuulle jää sitten se,, pystyykö nielemään lobomaisia annoksia kakistelematta, vai jääkö ruoto kurkkuun kutittamaan. Luova hulluus on hyvä alusta, minkä varaan lähteä rakentamaan rock?n?roll-yhtyettä, eikä hienosteluihin tahi vintagesoundien etsiskelyyn olla törsätty (kalliita) studiotunteja. To The Rockabilly Beat (2) Playtones . Touhu muuttuu entistäkin vaarallisemmaksi Gene Vincent -kierrätyksellä (4). ja jos vain parhaimmat siivut niputettaisiin, olisikin käsillä huiman tehokas minialbumi. Rollareiden (7) kokee myös melkoisen evoluution, mutta aihetta pöllyytellään kunnolla ja versiointi on äärimmäisen rujo. Surf-instru-klassikon kierrätys (5) pörhältää aavoille suorastaan pölkkymäisellä tempolla varustettuna. Eivätkä ne herkut vielä loppuneet! Raita (10) kipittää kirikomppisena ja seasta löytyy jopa skarytmejä. josta tässä lauletaan. 17 -raitainen setti todistaa ikävällä tavalla, että bändi ei ollut vielä likikään valmis tarttumaan uuteen haasteeseen, vaikka perusasiat mallillaan ovatkin. Tämä taas aiheuttaa levylle tyylilajista toiseen poukkoilevan kattauksen, eikä paketti tahdo pysyä kunnolla kasassa. Linjattomuudesta puhuttaessa, tulee ensimmäisenä hollille raita (5), joka kyllä on mallikelpoinen fiftari-henkinen rytmihirmu, mutta solistilta loppuu puhti ja hööki kesken kaiken. Red Hot (5) Jerry Williams ? 5 - 2012 ?. What Would Elvis Do (4) Brian Setzer . levy tutkailut Levyn päätös vähän rauhoittelee kuumana kiehuvia tunteita, akustinen radio-live on nimittäin oikein nätti vauhtipala. Auuu-auuuu! Tekisipä mieleni ryhtyä ulvomaan, niin mehukasta on bändin meininki, auuu! Se nyt on kumminkin varmaa, että ?Vuoden parhaat. -listalta ni on yksi paikka jo varattu. Mikke Nöjd THE WISE GUYZ Stay Cool !! (El Toro ETCD 3026) LOBOS NEGROS Lobeznos Volumen 1 (RX Records RX2012) (1) Intro (2) Sintonia (3) Carretera Asesina (4) Be Bop A Lula . (9) taas nelistää viidakkokomppisena ja sideaineena kuulemme mitä raa?inta laulua. Tämä puolesta ja vastaan -tunnelmia herättelevä poppoo ottaa vaikutteita mistä tykkää, mutta homman nimi on ehdottomasti rock and roll. Fiftari-imelletty slovari (11) soi bluesia r&b-mäisin ottein, kunnes nopea humoristinen rocker (12) hakee jälleen villin lännen vaikutteita. Raitaa (13) kutsuisin perushituriksi, biisi on viehättävä, mutta miksi se soi niin hiljaa. Loppusuoralta putoaa vielä kiva perusteemaisesti pikkaileva hitailu (16) sekä hanat auki -tyyppinen rock & roll -revittely (17). Kakkoskiekko ei pystynyt lunastamaan ykkösen antamia lupauksia, toivottavasti jatko(t) tehdään taas huolellisemmin. Mikke Nöjd ROCKABILLY ROADS II Rockabilly & Other Exciting Sounds! (Playground PGMCD 70) (1) John Lindberg Trio . Esitys nyt ei vaan ole ihan tästä maailmasta ja touhu on sitä luokkaa, että siivu voisi olla tallennettu jossakin kannibaalien bakkanaaleissa. Aloitetaan kesymmästä päästä. Homma pidetään riittävän yksinkertaisena, raakana ja suoraviivaisen primitiivisenä. Biisi vedetään aikasmoisen nopeana rockerina, jossa on hakkaava rytmitys. Näin saattaa toki joidenkin kuuloluiden kipukynnys ylittyä reippaastikin, mutta varmaa on, että Lobos Negros ei jätä ketään kylmäksi. Miesten äidinkieltä en haldaa yhtään, mutta ?Lobeznos?-kiekko tuntuu olevan karu dokumentti siitä, kuinka nämä rock?n?roll-zombiet ryömivät öisin ulos katakombeistaan, kaivavat esiin sähkömalliset kitaransa ja antavat palaa. Kultti-bändi Crampsiltä liisattu (15) puskee päätäpahkaisena surffina ja nyt Lobot ovat jo kotoisimmilla vesillä. Laitetaan tähän vielä raita (6), joka on joltisenkin yllätysmomentin sisältämä esitys. Jatkossa mennään western swing -tyyliseen instru-ilotteluun (6). Hieno biisi soi keskitempoisena balladina, ja touhussa on jälleen sitä poppiakin! Urasta (16) muodostuu erään sortin pienoiskuunnelma, jolla menoa ja meininkiä piisaa. Oma biisi (10) on tullut aiemminkin Lobo-levyillä vastaan, mutta maanisesti piiskaava rytmihirmu toimii edelleen komeasti. Sellaisista esityksistä kuin määrätietoisena rockerina temmeltävä (1), suorasuuntaisesti nilkoille potkiva (3) tai pinkeän kireäksi rytmitetty (8) muodostuu kiekolle vankka runko. Puhelinjoilla jatkaa myös (2) ja biisistä irtoaa jopa sinfoonisia elementtejä. Hypähtelevärytminen (4) vain lisää pökköä pesään. (2), jolla kuullaan sokerina pohjalla susienkin ulvontaa. Tyylillisesti aivan toiseen kategoriaan sijoittuu puolestaan (4), säröisä down home -rocker, jossa hyödynnetään J.L. Kiekko on varsinaista lofi:n juhlaa ja äkkiarvaamatta tällainen touhu saattaa pelottaa ns. ja veikeä, hieman Elviksen mieleen tuova medium (14) pitänee sekin mainita. sekä ääntelyä, jonka mukana voi vetää kaikki musiikilliset normit vessasta alas. Lobos Negros -yhtyeellä, jonka tuotantoon olen isosti tykästynyt, on omavaltainen tapa lähestyä esittämäänsä musiikkia. Synkkäilmeinen instru (10) yhdistelee rautalankaa ja westerniä, mutta on esityksenä aika vaisu. Edelleen (9) edustaa erittäin hyvää peruskauraa . (1) on puhetta, joka kuuluu raivoisan kompituksen avustamana. löysät pöksyyn. Alun kaksikko antaa jo viitteitä tulevasta. Raita (15) on pikauusinta edelliseltä albumilta ja minusta varhaisempi versio oli parempi. Mutta kyllä täältä myös irtoaa . Outoa, mutta kihelmöivän toimivaa. Lisää bluesfiiliksiä voi poimia sellaisilta vimmaisilta esityksiltä kuin pelottava medium (7) sekä huuliharpun vauhdittama stompperi (11). Hookermaisia elementtejä. Nakuttavan riffin ja aavemaisen vislailun varaan koottu (9) taas kerää instru-irrotteluna kapan täydeltä pisteitä. - 59 - (1) Baby Let Me Rock (2) Rude Bad Boy (3) Do The Crab Bop (4) One & Only (5) Do The Stroll (6) Take A Rest (7) Why Don?t You Dance With Me (8) Jumpin? Record (9) I?m Not Crazy (10) Blood Love & Rock?n?Roll (11) Be Mine (12) Rock It, Baby Rock It (13) You My Girl (14) Oh Love Me Baby (15) Jukebox Jumpin. Muutenkin koko levy soundaa kuin se tulisi jonkin filtterin läpi. on asetettava Lobojen ollessa kyseessä lujasti lainausmerkkeihin. Eikä tälläkään kertaa vältytä yllätyksiltä. Uusia timantteja kruunuun puristetaan veisuista kuten esim. Lainaosastolta löytyy muutakin hämmästeltävää: Tom Waits -kynäelmä (12) on outo sävykäs medium, ja samat adjektiivit voisi kirjata myös Mark Bolan -biisistä (13), joka stomppaavalla rytmillään sisältää jopa kauhuelementtejä. Avaussetti on pahaa billytystä parhaimmillaan: (1):llä syke on hengästyttävä, (2):lla biitti ei himmaile yhtään, samoin (3) puskee ja räpyttää korkeilla kierroksilla. Comanche (5) Wipe Out (6) El Autobus De Los Monsters (7) 19 Crisis Nerviosa (8) Rock And Roll En La Ciudad (9) Algo De Mi Te Quedara (10) El Jugador LOBOS NEGROS Con Su Dolor Errante (omakustanne) (1) Entiendes De Tudo Y Sabes De Nada (2) Bailando Con Lobos (3) Mentes Palanas (4) Mujer Caotica (5) Con Su Dolor Errante (6) Tv Corazon En Mi Cafe (7) A Colpex De Corazon (8) Bescenecto En Mi Ciudad (9) Marte El Planeta Que Abre Los Niercules (10) Bloody Mary Comanche (11) Eres Una Falsa Ruleta (12) El Hombre Aturmentado (13) Baby Boomerang (14) Commotion (15) Go Go Cramps (16) Johnny Speed (17) Hello Poison Ivy Espanjan suunnasta kuuluu jälleen kummallista, voimallista soittoa . Ukrainalaiskvartetin vuoden takainen debyytti ?Don?t Touch My Greasy Hair? oli yksi vuoden kovimmista levyistä, mutta tämä nyt käsillä oleva kakkosalbumi tuli aivan liian pian. normilevyksi, tosin ?normi-levy
Kotilan soiton läpi kuuluu myös vahvasti Stevie Ray Vaughanin henki. Mitä, ärsyttääkö turhan täsmällisen ammattimainen soitto, liian viimeistellyt sovitukset tai levyt, jotka on tehty hyvässä studiossa ja hyvillä soundeilla. Levyllä ja isommilla (tarkoittanee paremmin maksavilla) keikoilla mukana ovat myös puhaltajat Tero Lindberg ja Heikki Pohto. Highwayn musiikki on sekoitus bluesia, soulia ja rock?n?rollia, mutta mahtuupa sekaan ihan reheviä countryvaikutteitakin. Etenkin kun musiikissakaan ei ole valittamista. Titty Bar Tim Blues Band tuli esitellyksi lehdessämme jokunen vuosi sitten, jolloin bändi käytti vielä korrektimpaa (?) nimeä Timmy The Dog Blues Band. Sua Tarvitsen taas on uskottavan miehekkäästi vedetty balladi fyysisen rakkauden tarpeesta. Hienoa, että nuoret miehet pysyttelevät tervehenkisen musiikkiharrastuksen parissa ja poissa pahanteosta. Highwayn levyllä tekijänä on kunnostautunut Turpeinen, ja hienosti onkin. Siitä ovat nämäkin levyt osoituksena. Baby Doll Spittarit ojoon Beethoven! Eipä tarvitse rock and rollin ystävien potea minkään sortin puutosta, hulppea kooste kun sai ansaitun jatko-osan. Ylivoimaisesti suurin osa kokoelman raidoista on lehdessämme esitelty, siksi pika-arvio tästä levystä. Ja täältähän pesee. Mutta koska Highway soittaa hyvin maanläheistä ja svengaavaa bluesia, kannattaa siihen tutustua. Kurkistaapa seasta ripaus kotimaista Hurriganesiakin. Tarzan (11) Hillbilly Casino . auton olevan köyhän mies Jaguar. Sehän sopii meikäläiselle kuin nenä päähän! Sindelin vellokset, Derek (kitara, laulu), Jimmy (basso, laulu) ja Johnny (rummut) ponnistavat hardrockin sävyttämästä musiikillisesta maastosta. Psycho (12) Go Getters . Laulusolistina toimii aikoinaan Bluesshakersin myötä tunnetuksi tullut kultakurkku Timo Turpeinen, joka tosin on välillä ollut esillä muunkinlaisen musiikin esittäjänä. Raskaspoljentoisesti kulkeva Käärme tuo mieleen Bar-Kaysin. Ehkäpä kuvaavaa onkin, että levyn ainoan lainakappaleen on tehnyt viime kesän Puistobluestähti John Fogerty. Muutamista tutuista kappaleennimistä huolimatta sekä Jolly Roger että Highway ovat tehneet (sitä Fogetya lukuun ottamatta) levyttämänsä kappaleet. Tainted Love (9) Hot Rod Rhythm Boys . Esim. Cow Blues (6) Loveless (7) Come Back (8) Love ?Em All (9) Fine Line (10) C?mon C?mon (11) Fourty-Four (12) Six String Voodoo (13) Evil In My Head (14) Jolly Roger Rock?n?Roll HIGHWAY Wanted (Backbeat BBCD 017) (1) When Your Mama Says (2) Boy Meets A Girl (3) Heart Of Stone (4) I?m Waitin?For Someone (5) I?ll Take Away Your Blues (6) I Just Can?t Make It (7) I Don?t Know What To Do (8) I Can?t Take It Anymore (9) No One?s Waitin. Feelgoodin, Piratesin ja Wilko Johnsonin hengessä. Jos taas innostut rankalla kädellä soitetusta rock?n?rollista, jalkasi alkaa vipattaa kiihkeistä rytmeistä etkä piittaa turhista hienosteluista, vaan kaipaat kunnon menoa, kannattaa Jolly Rogeriin ehdottomasti tutustua! (Se hienhaju tulee vastaan tosin vasta bändin energisillä keikoilla . For You (10) I?m Flying (11) Sometimes It?s Better To Be Kind (12) Walk On By (13) You Know Nothing About At All No mutta mitä helkuttia?! Mitäs järkeä on niputtaa näitä kahta levyä samaan pinoon. Kun rytmiryhmään lisätään vielä Puppe Strandberg, ?suomalaisten funkbasistien avioton isä?, ei homman toimivuutta voi epäillä. Shirley Lee (8) Francine . Rumpaliveteraani Kai Jauhiainen on kasannut bändin vanhojen kavereidensa kanssa, eikä tarkoituksena suinkaan ole kaikesta professionaalisuudesta huolimatta mikään muniin puhaltelu, vaan reipas musiikillinen ilottelu. Herkullinen on lausahdus, joka toteaa ko. Jolly Rogerilla sävellyksistä ja sanoituksista vastaavat pääosin Kotila ja basisti T. Komppi kulkee vakaasti kuin täyteen lastattu tavarajuna säröisen kitaran ulvoessa päälle bluespohjaisia riffejään. kasariklassikot (8) ja (14) kokevat uutta tulemistaan. ja voihan sitä välillä pärrätä Mitsubishillä kaupungin humuun naisia naurattamaan. TT Tarkiainen VINYYLISINGLE SOIKOON! TITTY BAR TIM BLUES BAND (Kymen Juurimusiikki ry) (A1) Evil Weed (B1) Mike?s Boogie No jopas on Timppa ronskiksi rohjennut! Julkaissut ihan oikean seiskatuumaisen vinyylisinglen. Fire Below (7) Rockin. Diddlingiä kuullaan raidalla (9) ja mättöbändin (12) on takuumurea. Levonmaa yhdessä tai erikseen, vaikka on rumpali Ande Niemikin saanut osansa krediiteistä. Kyllähän sitä huumoriakin löytyy, sillä itseäni ainakin huvitti bluesnäkökulmainen sanaleikki Jolly Rogerin levyllä, kun vanha Milk Cow Blues -teeman kierrätys on päätynyt muotoon M.I.L.F. Ehkäpä saatat vierastaa silloin viiden (tai tilanteesta riippuen seitsemän) huippuammattimaisesti toimivan muusikon muodostamaa Highway-bändiä. Naisvokalisaatiota irtoaa kahden raidan verran, (13) ja (14). Hairdo?s & Heartaches (16) Top Cats . 5 - 2012 rytmibluesiaan tunnistettavasti Dr. Se ei ole halpaa lystiä, joten toivottavasti mahdollisimman moni bluesin ystävä tulee levyn ostaneeksi. Enola Gay (15) Jack Rabbit Slim . Cow Blues. Kaikesta lamasta huolimatta bluesin suuntainen musiikki vaikuttaa voivan hyvin Suomessa. Kannattanee pistäytyä silloin tällöin myös levykaupoissa. Tuskin näitä Anttilan Kallen tavaratalosta löytyy. Honey Aaltonen - 60 - DEREK SINDEL ROCK BAND III (DSP DSEP-05) (1) Mitsubishi Rock (2) Koski Virtaa (3) Baby, Love, Good (4) Käärme (5) Sua Tarvitsen Derek Sindel Rock Band avaa levynsä kappaleella, joka kertoo tanakan bluesrockkompin siivittämänä Mitsubishi-merkkisestä autosta, malliltaan Lancer GLXi 1,6. Eihän niillä ole mitään yhteistä. Tuolloin keikkatallenteena syntynyt demo todettiin päteväksi bluesin renkutukseksi, ja livenä mennään tämän singlenkin kanssa. Jani Huusari on onnistunut taltioimaan Titty Bar Timiä sen verran onnistuneesti, että melkein omassa olohuoneessakin voi kuvitella olevansa bändin keikalla Kouvolan House of Rock -musiikkibaarissa. (Tämä ei tietenkään tarkoita, että kenenkään pitäisi jäädä kotiinsa nyhjäämään, vaan kyllä tuossa kou-. Vauhtia hommasta ei näet puutu. Psycho (14) Hillbilly Moon Explosion . levy tutkailut Blue Jean Bop (6) Lucky Bullets . siitä erilaisuudestaankin huolimatta. siellä nimittäin saattaa deodorantti pettää niin soittajilta kuin yleisöltäkin.) Jolly Roger paahtaa raakaa . Vähäsen oudoimmista nimistä (16) liikahtaa tiukkatahtisena neona, (15) taas soi melankolian partaalla ja raidalla (6) rytmihirmuttellaan vintage-tunnelmissa. Alkuun palatakseni: Spittarit ojoon Beethoven! Mikke Nöjd KOTIMAAN KATSAUS JOLLY ROGER Rock And Roll Machine (Jolly 2012) (1) Sugar Daddy (2) Pearly Gates (3) Teleport Man (4) Lover Man (5) M.I.L.F. Pitipäs sattua, meikäläinen kun osti moisen kulkineen kesäautoksi. Jotta homma ei kuitenkaan juuttuisi turhan yksioikoiseksi, maustetaan kokonaisuutta (nykyisin kai entistäkin enemmän) perinteisillä rockabillyvaikutteilla, mutta kitaristi K.T. Jos vastaat myöntävästi, Jolly Roger ei ole ehkä paras levyvalinta sinulle. Nehän todistavat kuinka monipuolisesti samoja aiheita voi lähestyä, vaikka välillä kuuleekin asiantuntemattomilta tahoilta bluesin olevan kapea-alaista. Riipiikö kovaääninen musiikki korviasi, käyvätkö hillittömät tempot hermoillesi ja onko hien haju äärimmäisen vastemielistä. Kosketinsoittimia soittaa Timo Vesajoki ja kitaraa Jarmo ?Hylje. Soittokämpällä vietetty aika ei koskaan ole hukkaan heitettyä . Kierrätystä kokevat myös kappaleet (4), (5), ja (7). Hynninen, joka ei lakkaa ihmetyttämästä tyylikkäällä ja monipuolisella soitollaan. Jungle Drum (10) Stringbeans . 8-Balls . She?s A Motormouth (13) Imelda May . Paitsi että kumpainenkin kuuluu lehtemme toimialaan rokkaavana rytmibluesina. Ja ovatpa vielä molemmat mainioita levyjä . Kenen biisi liikkuu nopeimmin, sitä voi kellotella siivuilta (1), (2) ja (3), samoin psykoilevalta (10):ltä
En aio paljastaa käyttämääni jaottelua, ettei siitä tule sen enempää sanomisia (hymiö). Tätä kelpaa kuunnella Titty Bar Tim Blues Bandin pitkäsoittoa odotellessa. Honey Aaltonen UUSINTAJULKAISUT BIG JOE TURNER with MICHAEL BLOOMFIELD Shake, Rattle & Blues (Blues Boulevard 250289) (1) TV Mama (2) Stormy Monday Blues (3) Chains Of Love (4) How Long Blues (5) Give Me An Hour In Your Garden (6) When The Sun Goes Down (7) Morning, Noon And Night (8) I Hear You Knockin? (9) The Chicken And The Hawk (10) Hide And Go Seek (11) Shake, Rattle And Roll (12) Roll ?Em Pete (13) Ain?t Gonna Be Your Lowdown Dog (14) Flip, Flop And Fly Kun Big Joe Turner ja Michael eli Mike Bloomfield kohtasivat v. Mutta Bloomfield oli niin taitava ja muuntautumiskykyinen muusikko, että häneltä onnistui oivallisesti Turnerinkin kaltaisen säkeistöjä toisensa perään suoltaneen laulukoneen avustaminen. Korkealla sen sijaan ovat piirroskannen taiteelliset arvot, vaikka se ensisilmäyksellä saattaa näyttää hieman epäinformatiiviselta. Hän on Ikettes-kuoronsa siivittämänä solistina ainoastaan soulahtavalla Walking Down The Aisle -kappaleella. Cd:n takakannessa todetaankin asiaa vakuutellen: ?other singers step up to the microphone?. Ya (4) Too Late (5) Like I Do (6) In Love (7) I?m Tore Up (8) Through With You (9) That?s All Right (10) You?re So Fine (11) I Smell Trouble (12) Feel So Good (13) All In My Mind (14) What Kind Of Love (15) I?m Comin. -85. Suosikeikseni nimeän todella kauniin tulkinnan Leroy Carrin klassisesta How Long Blues?ista sekä sitä seuraavan yli 11-minuuttisen puutarhatunnelmoinnin. Päähinettäni nostan myös äänittäjä Norman Dayronille, joka ymmärsi tallentaa jälkipolville näin merkittävän tapaamisen musiikillisen annin. Vesa Walamies IKE TURNER Studio Productions: New Orleans & Los Angeles, 1963?1965 (Ace CDCHD 1329) (1) The Darkest Hour (2) Remove My Doubts (3) They Ain?t Lovin. Tämä albumi kartoittaa viitisenkymmenen vuoden takaisia produktioita New Orleansisa ja Los Angelesissa, joilla Ike pysytteli itse suurelta osin taka-alalla. Oman myönteisen lisäpanoksensa näihin tulkintoihin liittivät myös kosketinsoittaja Mark Naftalin sekä pari tuntemattomaksi jäänyttä saksofonistia. Likipitäen kaikki kuultavat musiikkikappaleet ovat Turnerin tuttua vakio-ohjelmistoa. Ainut jollakin tavalla uudenmuotoinen esitys on kahdeksanneksi sijoitettu I Hear You Knockin?, mikä sekin on aika vähäisesti verhottu muunnos vanhasta Keep A Knockin. Joen laulu on luonnollisesti hyvin esillä, mutta omat merkittävät sijansa saavat myös Bloomfieldin ja Naftalinin tyylikkäät soittelut sekä puhaltajien ajoittain voimallisiksi yltyvät tuuttaukset. Mukana on niin hienostuneen hitaita kuin korostetun rytmikkäitäkin palasia, joita itse kukin voi arvottaa mieltymyksiensä mukaisesti. Kun seiskatuumainen on vielä pakattu nelivärikansiin, ei hankintakynnyksen pitäisi olla korkealla. Elmore Jamesin luutaklassikko 5 - 2012 ?. Esimerkiksi vuoden -66 AFBF-tallenteet osoittavat, että Otis Rush oli melkoisen väärä valinta hänen kumppanikseen. Seitsemällä raidallaan cd:n ahkerimman solistin, Vernon Guyn ohjelmistoon mahtuu myös yksi pätevä bluesveto eli Jimmy Rogersin legendaarinen That?s All Right. Bloomfield taasen oli 60-luvulla maineeseen kohonnut kitarataituri ja blues-intoilija. Paremminkin siis soul-laulajana mainetta nittänyt Jimmy Thomas intoutuu naismaisine äänineen vallan riehakkaaksi bluesklassikoiden I Smell Trouble, Feel So Good, Tin Pan Alley ja Mother-InLaw Blues parissa. -81, ja Turnerin sydän petti lopullisesti v. Muut palkintosijat albumin ahkerimpina solisteina kuittaavat soul-vokalistit Jimmy Thomas ja Vernon Guy viidellä raidallaan kumpainenkin. Iken tunnusmerkkiä, lukemattomien kitaristien suunnannäyttäjänä toiminutta viuhuvaa sähkökitaraa kuullaan siellä täällä kautta levyn ja nimenomaisesti blueseimmilla raidoilla (7, 9, 11, 19, 20, 24). Kakkospuolella taas bändin toinen keulahahmo Maxwell Street Mike esittelee ripeän boogien parissa, mitä kaikkea kitaralla voi tehdä jos osaa ja haluaa. Tämän yli kuusiminuuttisen instrumentaalin vuoksi single on nähtävästi jouduttu kaivertamaan 33 1/3 -kierroksilla pyöriväksi, mikä kannattaa ottaa huomioon ennen sen kuuntelua. Cd painottuu hieman enemmän soul- kuin blues-osastoon, ja henkilökohtaisen subjektiivisen määrittelyni mukaan tämä soul-blues -suhde on 16-11. levy volalaiskuppilassakin kannattaa pistäytyä.) Singlen ykköspuolella Tim lataa täyslaidallisen 50-luvun Chicago-bluesin hengessä, eikä voi väittää esityksen häpeävän alkuperäisten mestarienkaan rinnalla. Ainoastaan Timin taitamaa huuliharppusooloa jäi kaipaamaan. Mitään merkkejä minkäänlaisesta heikkokuntoisuudesta ei kuitenkaan ole havaittavissa tältä levyltä, mikä on itse asiassa oikein mainio kokonaisuus. Missourin Kansas Cityssä syntynyt Turner tunnetaan parhaiten erinomaisen vahvaäänisenä r&b-shouterina, joka oli huomattavan suosittu myös 50-luvun r&r-piireissä. -rallatuksesta. Home (16) Dust My Broom (17) For Your Precious Love (18) Just To Hold My Hand (19) Tin Pan Alley (20) Mother-In-Law Blues (21) Walking Down The Aisle (22) Think (23) Five Long - 61 - tutkailut Years (24) Consider Yourself (25) Don?t Believe Him (26) You Can?t Have Your Cake And Eat It Too (27) You?ve Got Me Solistit: Jimmy Thomas [1, 11, 12, 19, 20], Stacy Johnson [2, 24, 25], Vernon Guy [3, 9, 10, 17, 18, 26, 27], Bobby John [4, 5, 15, 16, 22] / Jackie Brenston [6, 7], Venetta Fields [8], Tina Turner [13, 23], Ernest Lane & The Ikettes [14], Ike Turner & The Ikettes [21] Ike Turnerin persoonasta ja privaattielämästä voidaan olla mitä mieltä hyvänsä, mutta hänen musiikillisesta merkityksestään niin sooloartistina kuin bändin johtajana ei voida olla kuin tasan yhtä mieltä: Ylivertainen legenda. Bluesin Hall of Fame?en hänet on valittu -84 ja rock & rollin kunniahuoneeseen kolme vuotta myöhemmin. Heti perään tarjoilee lisää bluesia Venetta Fields -niminen laulajatar, jonka taustalla (käsittääkseni) Ike soittaa raskaskätistä pianoa kuin Otis Spann ikään. Jo parikymppisenä hän oli säestänyt Sleepy John Estesin ja Yank Rachellin tapaisia legen- daarisia veteraaneja, ja enimmät suosionsa hän saavutti soittelemalla Paul Butterfieldin ja Bob Dylanin bändeissä sekä omassa Electric Flag -yhtyeessään. Erään lausuman mukaan Mike Bloomfieldille muistoa tulisi kunnioittaa pystyttämällä hänelle patsas Chicagoon, ja aivan samanlaisen vaikkakin kenties hieman suurikokoisemman huomionosoituksen ansaitsisi myös Joe Turner. Vuosien mittaan Turner oli tottunut työskentelemään etupäässä puhaltajien sekä osaksi Pete Johnsonin ja eräiden muiden pianistien keralla. Kitaristien kanssa hänellä oli joskus jopa suoranaisia vaikeuksia. 1977 Kaliforniassa, kummallakaan heistä ei ollut enää monia elinvuosia edessään. Bloomfield menehtyi vain 37-vuotiaana huumeiden yliannostukseen v. Muuta tilastotietoa: Albumin kappaleista näkee vuonna 2012 ensimmäisen kerran päivänvalon 15 raitaa, aiemmilla Ace-cd:illä on esiintynyt levyn sisällöstä seitsemän kappaletta, ja 60-luvun sinkkupuoliskoja on näin laskuopin mukaisesti viisi kappaletta. Makumieltymysteni kannalta cd:n hieman tylsähkön puolentusinan ensimmäisen raidan jälkeen kiinnostukseni herää, kun vastaan astuu legendaarinen Jackie Brenston aiemmin julkaisemattomalla ja Iken kitaroinnin ryydittämällä I?m Tore Up -versiollaan
Tyler (4) I Wanna Know Why . Joe Tex (9) Scald Dog . Niitä eivät kuitenkaan suostuneet näyttämään sen enempää pari dvd-laitettani kuin viitisen vuotta vanha tietokoneenikaan. Hieman tutkailtuani havaitsin, että esim. Warren Lee (3) It?s My Thing . Smith kierrättää tällä kertaa vain kerran ?Don?t You Just Know It. levy tutkailut irtoaa puolestaan vallan hienosti soul-laulaja Bobby Johnilta. Bon Ton Roula! Marko Suutarla DYNAMIC GROOVES (BGP CDBGPD 242) (1) Soul Party Pt. Sammy Myers (22) Aw! Who. Frankie Lee Sims (17) I Got The Blues For You . Al Collins (18) You Can?t Stop Her . . Joe And Ann (6) Free, Single And Disengaged . Johnny Angel (2) Tee-NaNa . Siihen tutustumista suosittelen, tämän tuotoksen hankkimista en. Vesa Walamies ACE STORY, Vol. Huey ?Piano. Jokainen panos ei tietenkään voi osua maaliinsa, valkonaamaosastolla Bat Carrollin (22) ylittää vielä riman rotevan taustansa avulla, mutta Dickey Leen ponnetonta Stagger Lee -mukaelmaa (2) rytmiryhmäkään ei voi pelastaa. Koska makuasioista voi kiistellä (toisin kun tosiasioista), niin todettakoon omana mielipiteenäni, että käsillä on jälleen aikansa iskevintä rhythm & bluesia. Roland Cook (5) Wherever You May Be . toimii yhtenä suht kelvollisena muistelulevynä niiden lukuisten muiden tuotosten joukossa, joita on tupsahdellut markkinoille legendaarisen Ike Turnerin liki viiden vuoden takaisen kuoleman jälkeen. Pertti Nurmi LITTLE RICHARD Here?s Little Richard (Specialty 33840) (1) Tutti Frutti (2) True Fine Mama (3) Can?t Believe You Wanna Leave (4) Ready Teddy (5) Baby (6) Slippin? And Slidin. (10) Rip It Up (11) Jenny Jenny (12) She?s Got It (13) Baby (14) All Night Long Vuonna 1932 syntynyt Richard Penniman alias Little Richard on tietysti eräs kaikkein tunnetuimmista rock and roll -sankareista, joidenkin mielestä jopa sarjassaan ylivoimainen ykkönen. Mutta koska sekametelisoppaa on tapana nauttia jälkiruoaksi, niin kyllä ?Studio Productions. Mysteerimies Jesse Allenin kipakasti kitaroitu rhythm & blues (7) poikkeaa selkeästi levyn yleissoundista; raita onkin ilmeisestikin äänitetty Houstonissa. Vaikka Ace tunnetaankin siis erityisesti New Orleans -soundin julkaisijana, Vincent äänitti maalaismaisempia bluesartisteja merkin kotikonnuilla Mississipissä. Jesse Allen (8) Charlie Brown Got Expelled . Albert Scottin mambo-rock?n?roll (12) on ponteva esitys sekin. Billy Clark & Maskman (2) Funky Belly . Hänen vuonna 1955 alkanut loistokautensa oli tosin vain noin kolmen vuoden mittainen, pääasiassa aikojen ja mieltymysten vaihtumisen vuoksi, mutta osaksi myös hänen omien uskonnollistaustaisten sekoilujensa takia. Joe Tex (14) Mother?s Advice (15) I?ll Keep On Trying ? Eddie Bo (16) Walking With Frankie . Bluesia albumilla esittävät siis lähes yksinomaan hemmot, joiden profiiliin se ei suoranaisesti kuulu(nut). Earl King (21) My Love Is Here To Stay . Jopa (silloinen) rouva Tina on päästetty rääkäisemään muutamat, vieläpä melkomoisen blues-pitoiset vedot (13, 23). Tyler (11) Can I Have A Word . Niin on laita myös Stacy Johnsonin tiivistunnelmaisella Consider Yourself -tilityksellä, joka on yksi albumin ehdottomia kohokohtia. Kiekolla ilmoitetaan olevan myös kaksi kaiketi levytystilaisuuksissa tallennettua videonpätkää. Esimerkiksi avauksessa country/rockabilly -osastolla paremmin tunnetun Jimmie Lee Fauthereen sinänsä hölmö teininovelty jytkyttää tunnistettavalla Crescent Cityn sykkeellä paljon lähtökohtiaan korkeammalle. 12 ensimmäistä esitystä muodostivat aikoinaan hänen debyytti-lp:nsä, mikä liitetekstien mukaan kohosi 50-luvulla Billboardin tilastoinnissa sijaluvulle 13 ja minkä amerikkalainen Rolling Stone -lehti on asettanut 500:n kaikkien aikojen parhaimman albumin luettelossaan numeron 50 kohdalle. . Sen tekninen taso ei liene aivan huippuluokkaa, mutta koko pakkauksen hinta on näköjään vain noin 10 euroa. itävaltalaiselta Document-merkiltä löytyy viiden cd:n mittainen kooste ?Little Richard?s Original Hits & Rarities?. Bat Carroll (23) Well-O,-Well-O, Well-O-Baby . Hieman yllättäen tutuista nimistä puhdikkaimmalta tuntuu show-maailman moniottelija Bobby Marchan simppelillä nytkytyksellään (18). Vakiintuneiden Ace-nimien raitojen joukossa on muutama satunnaisempi yrittäjä. Alvin ?Red. Cosimon studiojengin vakibasistin Roland Cookin irtonaisesti laulettu (4) hypähtelee aidossa karnevaalihengessä ja on ehdottomia suosikkiraitoja levyllä. Tämä Richard, jonka on kerrottu saaneen lempinimensä jo lapsena, on yhä elossa vaikkakin heikossa kunnossa. Pyysin tällaisen pakkauksen BN:n jakelukeskuksesta esiteltäväkseni etupäässä siksi, että olin kiinnostunut saamaan selville, mitä uutta ja erikoista Specialty-merkin arkistoista on hänen osaltaan löytynyt. Tästä pitää huolen ennen kaikkea konehuone, sillä Earl Palmerin, - 62 - Hungry Williamsin ja kumppaneiden tiukanlaiska sytkytys nostaa liitoon vähän tavanomaisemmankin solistin. Floyd Brownin rento ja edellisiä modernimpi vuoden 1962 kieputtelu (11) muistuttaa puolestaan siitä, että pelkästään laulun perusteella näiden Louisianan kasvattien ihonvärin arvaaminen on joskus aikamoista arpapeliä. Tavalliset epäillyt hoitavat urakkansa kunnialla. Earl Kingin, Bobby Marchanin, Joe Texin, Eddie Bo?n ja fonisti Red Tylerin raidat ovat tuttua ja takuuvarmaa tavaraa. Earl King (24) Don?t You Know Yockomo . 4 (Ace CDCHD 1337) (1) Teenage Wedding . Albert Scott (13) Yum, Yum, Yum . -teemaansa (18). Me . Vincentin eniten levyttämä artisti Huey ?Piano. Huey ?Piano. Huey & Jerry (20) Those Lonely, Lonely Nights . Huey Smith (10) Happy Sax aka Stinky . Smith (7) Goodbye Blues . (7) Long Tall Sally (8) Miss Ann (9) Oh Why. Frankie Lee Simsin suvereeni boogie (16) ja Sammy Myersin roteva blues (21) täydentävät mukavasti levyn monipuolista ilmettä. Kokoelmalevy on kuuntelijaystävällinen formaatti ja huomaan kuuntelevani tätä mielellään, vaikka useimmat kappaleista ovat vanhastaan tuttuja. Al Collinsin rhumbablues (17) on moitteeton, ajalleen (1954) tyypillinen esitys, jonka merkittävyys on lähinnä siinä, että se oli Acen aivan ensimmäinen julkaisu. Kuten jo sanottua, yhden sortin grooven huipentumahan tässä on tarjolla. Smith Englannin Ace jatkaa vanhojen uudelleenjulkaisujensa uudelleenjulkaisua, Amerikan kaimafirman kokoelmissa ollaan edetty neljänteen osaan. 1980-luvulla näitä LP-levyjä koottiin viisi kappaletta, lihotetussa cd-formaatissa Ace lupaa hännän huipuksi jatkossa vielä kuudennenkin osan. Sarjan aikaisempia osia on arvioitu BN:ssä Juhani Ritvasen toimesta, eikä kaikilta osin pelkästään ylistävin sanankääntein. Bobby Marchan (19) I Think You?re Jivin. Floyd Brown(12) Can?t Let You Go I Love You So . Betty Moorer. Saalis osoittautui laihanpuoleiseksi. 1 . Alvin ?Red. Dicky Williams (3) Walk On . Väittäisinpä, että Iken ja Tinan välisen parisuhteen kuprut tuntevat tahot myöntänevät Eddie Boydin ?Viiden pitkän vuoden katkeruus?tilityksen kontekstiltaan melkoisen ristiriitaiseksi valinnaksi. Kokonaisuutena tämä reilu tunnin mittainen keitos on ymmärrettävästi aikamoinen ja ehkä epäjohdonmukainenkin sekametelisoppa. 5 - 2012 Bonuspiisit (13) ja (14) kertovat lähinnä sen, että ennen rokkariksi ryhtymistään Richard oli gospeltyylinen blues-artisti. Mukaan on myös tungettu Specialty Recordsin perustajan Art Rupen miltei kymmenminuuttinen haastattelu, minkä informatiivinen sisältö ei ole erityisen antoisa
William Bell (13) Two Fools . Sekä ajallisesti että tyylillisesti voisi soulin näkökulmasta väittää, että groove sijoittui vanhan tanssisoulin (eli ?räkäsoulin?) ja funkin välimaastoon. ?Dynamic Grooves. Deep soul -henkeä tavoitteleva esitys menee kuitenkin jäykäksi eikä ajoittain horjuva Sylvian laulutulkinta liiemmin tee vaikutusta. Lisäksi kiekon ?harvinaisuudet?-osastoa edustaa vain yhden singlen Staxille tehnyt Willie Singleton. Varsin persoonaton, tyypillinen 1970-lukulainen balladi Two Fools ei kuitenkaan ihmeemmin säväytä. Albumin tunnetuimpia nimiä ovat Johnnie Taylor, Little Milton, Mable John ja Eddie Floyd. Oma mieltymykseni soulissa perustuu ratkaisevasti siihen, miltä laulaja kuulostaa . -koosteen varhaisimmat kappaleet ovat 1960-luvun lopulta. Tuolloin elettiin yhteiskunnallisen murroksen aikaa. Kansalaisoikeusliike nosti päätään ja ristiriidat mustien ja valkoisten välillä olivat kärjistyneet Martin Luther Kingin Memphisissä vuonna 1968 tapahtuneen salamurhan johdosta. Untouchable Machine Shop (8) Ain?t That Peculiar . Funky Football . Soul Brothers (20) Funky Humpback . Jimmy Hughes (16) I?m Qualified . General Crook (13) Tic Tac Toe . Siitä en saanut selvää, onko levy suunnattu soulin vai northernin ystäville. Veikkaan edellistä, sillä aidolle northern-väelle meno on liian helppoa ja rehellistä. Pekka Talvenmäki NOBODY WINS . . J. Kaikilta heiltä on haettu vähemmän kuultuja, mutta tasokkaita raitoja . Enimmäkseen biisintekijänä kunnostautunut Betty Crutcher (mm. Earl King (14) Candy . Willie Singleton (14) You?re Leaving Me . Jerry O (6) Soul Smokin Pt. Blackfootin raspikurkkua Soul Childrenin Move Over -puristuksessa on kuunnella. on sikäli yksipuolinen, että se sisältää pelkästään New Yorkissa toimineiden Wandin, Scepterin, Musicorin ja Dynamon tuotteita. Betty Moorer (11) Count The Days . Clarence Carter (14) You Really Know How To Hurt A Guy . Balladiosastolla Otis Reddingin valkoihoinen suojatti Johnny Daye yrittää avausraidalla kovasti, mutta valjuksihan homma jää asiallisesta taustatuesta (Sweet Inspirations, Steve Cropper) huolimatta. Johdossa oli Al Bell ja toiminta oli aikaisempaan verrattuna ammattimaisempaa. Uudet sisäiset ristiriidat nostivat päätään, mutta hautautuivat ainakin aluksi yhtiön huikean menestyksen ja jatkuvan hittitehtailun taakse. ?Nobody Wins. Viimeinen ennenjulkaisematon raita on gospelsävyjä tavoittelevan Sylvia & The Blue Jaysin The Fault Is Mine. Chuck Brooks # (6) Where Was He . ja Rascalsien samanniminen pophitti. Joe Simon (8) It Ain?t No Harm . Popahtava sävelmä sopii mainiosti Crutcherin pehmeän samettiselle äänelle. Jackie (7) When It Comes To Dancing . James Barnett (2) I Workship The Ground You Walk On . . Maistiaisia myöhemmin tänä vuonna Kentin Stax-sarjassa ilmestyvältä albumilta tarjoaa Make A Joyful Noise. Kingin Groovin. Eddie Floyd (10) Crossing Over The Bridge . The Entertainers (11) Hand Shakin. Jimmy Hughes (3) I Do . Jackson (15) Steal Away ?67 (Pt 1) . Myös Stax oli muutosten kourissa. Sylvia & Blue Jays # (16) Shouldn?t Love Him . Freddie Waters (9) Stealing Love . Mable John (17) Will You Love Me Forever . Jimmy Lewis (7) Nobody Wins ?Til The Game Is Over . Johnnie Taylor (18) I?ve Never Found A Girl To Love Me Like You Do ? Calvin Scott (19) Let Em Down Baby . Little Milton # = ennenjulkaisematon Staxin eteläisen soulin kokoelma on alku Kentin uudelle julkaisusarjalle, joka keskittyy memphisiläisfirman tuotoksiin. Johnny Moore (17) Workin. Ollie & The Nightingalesilta on tarjolla heidän kakkossinglensä You?re Leaving Me vuodelta 1969. Bluesahtavasta annista erottuvat Little Miltonin Woman Across The River ja Jimmy Hughesin Let ?Em Down Baby -tulkinnat. Ben & Spence (12) Meet Me Tonight . Otis Clay (17) In The Heat Of Love . Big Ben Atkins (6) Almost Persuaded . Richard Earl & The Corvettes (5) Tell It Like It Is . On My Baby?s Love . Ralph ?Soul. Little Grady Lewis & The Soul Smokers (7) Machine Shop Pt. Unknown Male (19) Too Weak To Fight ? 5 - 2012 ?. Chuck Jackson (15) Soul Trippin. Harmon Bethea (19) Horsing Around . Raw Meat (21) Expo ´83 . George Tindley (9) I Know You Want Me ? Endeavors (10) Speed Up . Pahin huti on tietenkin balladisoulin mestareihin lukeutuneen Chuck Jaksonin mukaan otto yhdellä hänen uransa huonoimmista singleraidoista. Paremmin sen sijaan onnistuu William Shack karhealla tulkinnaan kappaleesta A Love Affair That Bears No Pain. Kiekon tarkoitus on ilmeisesti toimia jonkinlaisena johdattimena tuleville Stax-julkaisuille. Laadun puolesta tämä on kelpo julkaisu ja hyvä lisä niille kuulijoille, jotka ovat vasta tutustuneet Stax-yhtiön hittimateriaaliin. Joe Arnold (16) A Dollar Ninety Eight . Strut . George Byrd & The Dominoes (9) Keep On Talking . -boksit tämä on aika turha hankinta. Osa raidoista on minulle tuttuja siksi, että takavuosina, kun harrastin sinkkujen tilaamista ulkomailta, tämä oli juuri sitä yhden punnan tai dollarin tavaraa, jota kokeeksi otettiin pakettiin pelkästään levymerkin perusteella, vaikka artistin nimi saattoi herättää epäilyksiä. 1 . The Soul Children (5) Hold On This Time . Sir Mack Rice (8) Groovin. Betty Crutcher # (12) Lovin?On Borrowed Time . 2 . Tyypillisestä Staxin loppuaikojen tuotannosta käyvät hyvin esimerkkeinä Eddie Floydin vuoden 1973 ?Soul Street?-albumilta löytyvä Stealing Love sekä Sir Mack Ricen esittämä cd:n nimibiisi. ilmapiiri oli jo pysyvästi muuttunut. ?Nobody Wins. jo kauan markkinoilla olleet täydelliset Staxin ?Complete Singles. -kiekolta tuttuun kappaleeseen. Niistä löytyy paljon mielenkiintoista ja purevaa, omat suosikkini ovat hillitön Chitlin?Strut ja General Crookin?vahvasti polkeva Fever In The Funk House. James Gilreath (13) Tell Daddy . Ollie & Nightingales (15) The Fault Is No Mine . Allen Toussaint (18) She?s My Meat . Taylorin Who?s Making Love) sai oman tilaisuutensa levyttää vasta vuonna 1974. June Conquest (4) Blind Can?t See It . Samoin Ollie Hoskinsin vokalisointiin harvoin pettyy. Stax Southern Soul 1968?1975 (Kent CDKEND 370) (1) Stay Baby Stay . tosin nämäkin luultavasti ovat turhan tuttuja jo pidemmälle ehtineille soul-harrastajille. Mutta hienohan esim. Cincinnatistä kotoisin oleva kitaristi-laulaja pusertaa kunnon fiiliksellä tuulta - 63 - tutkailut Johnnie Taylorin ?Who?s Making Love. The Charmels (3) Love Changes . Shack (21) Woman Across The River . Groove oli hauskaa ja huoletonta ja sen juju pohjautui soiton kuvioihin. -cd:n 21 raitaa ovat yhdistelmä harvinaisuuksia ja vähän tuntemattomampia levytyksiä firman katalogista vuosilta 1968?75. Mukana on myös muutama ennenjulkaisematon sävelmä. Rare And Unissued Gems From The FAME Vaults (Kent CDKEND 372) (1) You?re So Fine . Jimmy Hughes (20) A Love Affair That Bears No Pain . Näistä Chuck Brooksin Hold On This Time on miellyttävä yllätys. Suuria hittejä ei ole mukana ellei sellaiseksi lasketa Foxxin sisarusten mainiota pompottelua Count The Days, joka on helppotajuisin ja popahtavin näyte koko levyllä. En lähde ruotimaan levyä raita raidalta. Inez & Charlie Foxx (12) Fever In The Funk House . Laadun takaajina esiintyvät edellä mainittujen lisäksi mm. Jimmy Hughes, Inez Foxx, The Soul Children, Ollie & The Nightingales sekä William Bell. Inez Foxx (11) Make A Joyful Noice . Charlene & The Soul Serenades (4) Move Over . Soundimaailma on totuttua Kent-laatua ja vihko on informatiivinen. J-P Berg HALL OF FAME . Backyard Heavies (5) . levy (4) Chitlin. Marjorie Ingman (18) Love Changes A Man . Niille ketkä omistavat esim. In The Coal Mine . ja tällä kertaa siltä puolelta ei kehumisen aiheita löydy, mutta ei ole tarkoituskaan. Kuten listauksen nimistö kertoo, groove oli mustassa musiikissa ainakin osittain korvike ja kilpailija termille funk, ero lienee siinä, että groove oli hitusen kevyempää ja sisälsi enemmän jazzille ominaista jammailua. ?Lähistudion. Prince Phillip (10) I Need Someone . Backyard Heavies Äänitteet vuosilta 1968?73 Slangisana groove samoin kuin vastaava adjektiivi groovy viittaavat rentoon ja kivaan joutilaisuuteen. Musiikkiterminä sitä on ymmärtääkseni käytetty enemmän jazzin puolella, mutta myös soulissa ja popissa se ilmeni sanoituksissa ja kappaleiden nimissä, tunnetuimpana viimeksi mainituista Johnny Nashin upea Let?s Move And Groove sekä Ben E. Johnny Daye (2) I?ve Done It Again . Parin tarkemman kuuntelun jälkeen sanoisin, että ?Dynamic Grooves? on ihan mukava kooste, mutta volume kakkosta en todellakaan jää kaipaamaan
I Smell A Rat kertoo, mitä Carter ajattelee aviopetoksista. Näitä Ace-kokoelmia ei Spotifystä löydy ja kokonaisuus on sen verran vahva, etten jättäisi tätä pois levyhyllystä, vaikka jotain Carteria sieltä jo löytyisikin. Soittivat Supremesia?. Tekstivihko kertaa Apollasin tarinan erittäin perusteellisesti, tässä vain pikakatsaus. Suurin osa kappaleista on keskitempoisia vetoja, joissa Fame-studoiden kantaväki on elämänsä kunnossa. Sekaan mahtuu muutamia perinteisiä deepimpiä balladeja, kuten Makin Love (At The Dark End Of The Street), jossa Carterin hekotteleva laulutyyli on runsaimmillaan. levy tutkailut Clarence Carter (20) Your Helping Hand . Debyyttisingle oli Tell Daddy, josta Etta James teki myöhemmin oman versionsa. Tarkoituksena on esitellä vähemmän tunnettuja laulajia, jotka vierailivat studiolla vain kerran tai kaksi. Se vain joutui elämään Motownin varjossa eli niin kuin tytöt itse tekstissä muistelevat: ?Me tehtiin hyviä levyjä, mutta mitä tekivät radioasemat. Esittäjäksi merkittiin alkupainoksilla Leola & The Lovejoys, mutta vaikka tulos eli vahvasti solisti-Leolan panoksen varassa niin tyttöjen yhteispäätöksellä hänen nimensä jätettiin jatkossa pois ja tyydyttiin muotoon The Lovejoys. Samaten en ollut riemuissani kehnosta George Jacksonin kotona äänitetystä demosta (24), koska Candi Statonin ja Clarence Carterin tulkinnat ovat aivan toista luokkaa. Tämä kooste on erikoisuus, joka on suunnattu vain alan kiihkeimmille harrastajille. Lyhyehkön kansitekstin mukaan (ja sama tieto netissä) Scott jäi pois, koska joutui auto-onnettomuuteen. Niinpä nyt käsiteltävällä koosteella on 21 ennen julkaisematonta esitystä. Jimmy Hughesilta on julkaistu jo kolme ceedeellistä studion materiaalia. Kolmannen singlen b-puolella Road Of Love kuullaan Duane Allmannin ensimmäisiä studiokeikkoja. Kokoonpano eli, joten ei saivarrella sillä, todetaan vain faktana, että yhtye sai nimen The Apollos ja että se sai jopa levyttää pari singleä Galaxylle. James Barnettin tuhti versio Falconsyhtyeen klassikosta menettelee. Travis Wammack (24) For You . Tavalliselle soulin kuuntelijalle suosittelen viime vuonna julkaistua ?Fame Studios Storya?. Aarno Alén CLARENCE CARTER The Fame Singles Vol. Sinkkuja ja albumiraitoja kyllä osui kohdalle, mutta niistä ei selvinnyt, miten osaavasta ryhmästä loppujen lopuksi oli kysymys. Our Thing (19) Take It Off Him (And Put It On Me) (20) Few Troubles I?ve Had (21) Devil Woman (22) I Can?t Leave Your Love Ace recordsin odysseia Famen kellariholveissa jatkuu muikeasti, tosin mukaan ei mahdu nyt mitään uusia ennen kuulemattomia ottoja tai sessioita. Tuo hekotus muodostuikin hänen tavaramerkikseen. Barmumin Billie-sisar.. 5 - 2012 mänkin kuunnelleille, mukana kun on muutamia isompia osumia aina USA:n listoilta asti. Sokea Clarence Carter on Alabaman poikia, joka suoritti oikein musiikkitutkinnon ennen kuin lyöttäytyi duoksi urkuri Calvin Scottin kanssa. Barnett tunnetaan lähinnä Keep On Talking -kappaleesta, josta Prince Phillip esittää koosteella vähemmän onnistuneen tulkinnan. Pari aivan outoa nimeä ansaitsevat maininnan. Levytyksiäkin tehtiin Duke-levymerkille, ja loppujen lopuksi päädyttiin Rick Hallin studioihin, jolloin Carter aloitti oman uransa. Acen kansilehdykät muuten ovat aina yhtä detaljirikkaita. Kumpaakohan uskoa. A-puolta hiottiin studiossa päiväkausia, kun taas b-puoli paiskattiin ilmoille varttitunnissa. Slip Away oli Funky Fever -singlen b-puolena menestys radioasemasoitossa ja nousi sitä kautta listoille. Kun kuuntelin levyä ensimmäisen kerran, luulin, että Otis Clayltä on mukana kolme kappaletta. Näistä (18) on kuitenkin merkitty tuntemattoman laulajan nimiin eikä se tarkemmin kuunneltuna Otisilta vaikutakaan. 1: 1966?1970 (Kent CDKEND 376) (1) I Stayed Too Long (2) Tell Daddy (3) Thread The Needle (4) Don't Make My Baby Cry (5) She Ain?t Gonna Do Right (6) Road Of Love (7) Slip Away (8) Funky Fever (9) Too Weak To Fight (10) Let Me Comfort You (11) Back Door Santa (12) That Old Time Feeling (13) Making Love (At The Dark End Of The Street) (14) Snatching It Back (15) The Feeling Is Right (16) You Can?t Miss What You Can?t Measure (17) I Smell A Rat (18) Doin. Aika usein näille äänitteille ei löytynyt julkaisijaa tai ne olivat vaihtoehtoisia ottoja. Säröinen slide riipii hienosti, jopa yllättäen parissa kohtaa. Ja näinhän kävikin. Luvassa on vielä useita jatko-osia sarjaan, joka on nimetty ?Hall Of Fameksi?. Vielä löytyi erinomainen balladi (3). The Entertainersien esitys (10) on demomainen acappella, josta Wallace Brothers kehitti oman versionsa Jewelille. Kokoonpanossa tapahtui sellainen muutos, että Joann Forksin paikalle tuli Dorothy Ramsey, jonka puolestaan korvasi vuotta myöhemmin tuottaja H.B. Teksteissä mainitaan, että Rick Hall oli jo muutenkin ajatellut itse omat laulunsa kirjoittaneen Carterin sopivan Famelle omillaan. Omistan Carterin aiemman ekan LP uusintajulkaisun Sequel-merkillä. June Conquestin I Do on aika kepeä tanssipala Motown-tyyliin. Jackien tulkinta (6) on aika aneeminen. Tämän levyn lehdykkä kertoo, että Scottin vaimo ampui miestään ja luoti jäi aivoihin estäen uran jatkumisen Carterin kanssa. Apollas oli hyvä ja energinen yhtye. Yhtyeen äiti oli San Fransiscossa kasvanut Ella Jamerson, joka erinäisissä gospel- ja r&b-yhtyeissä laulettuaan perusti 60-luvun alussa sekayhtyeen (muut jäsenet Ronnie Brown, Joann Forks ja Hiram Walker). (10) Jive Cat (11) Sorry Mama (12) Keep It Coming (13) Seven Days (14) See The Silver Moon (15) All Sold Out (16) Wait Round The Corner (17) Pretty Red Balloons (18) Nobody?s Baby (19) I?m Under The Influence Of Love (20) Lock Me In Your Heart (21) Insult To Injury (22) Baby I?ll Come (23) It?s Mighty Nice (24) My Soul Concerto (25) Why Was I Born Äänitteet vuosilta 1963?68 Apollas oli niitä 60-luvun puolivälin tyttöyhtyeitä, joihin ei innokaskaan harrastaja oikein saanut tuntumaa. Tällä kertaa ladataan samaan tiukkaan pakettiin Clarence Carterin singlet b-puolineen vuosilta 1966?1970. Osittain varmasti tuttua southern soulia vähem- . Marjorie Ingram, jota George Jackson käytti usein Candi Staton -demoissa, esittää sen sijaan verevästi kappaleensa (17). En ole kovin innostunut kuulemaan Clarence Carterin harjoitusottoja (13, 19), koska ne julkaistut ovat niin ylivoimaisia. (16) julkaistiin Cotillion-singlen b-puolella ja (20) on ihan mukava balladi, jolle ei löytynyt julkaisukanavaa. Naistarjonta on aika vähissä. Se tavallinen tarina siis, joka ei ole ensimmäinen laatuaan. Raidat on masteroitu alkuperäisltä nauhoilta, joten kuuntelukokemus on huippuluokkaa. George Jackson Kentin tiimi jatkaa Famen nauha-arkistojen penkomista. Bobby Moore & The Rhythm Aces (23) Let?s Do It Over . Esim. Myös jatko-osa on luvassa. Jorma Riihikoski THE APOLLAS Absolutely Right! (Kent CDKEND 365) (1) You?re Absolutely Right (2) Who Would Want Me Now (3) Just Can?t Get Enough Of You (4) I?ve Got So Used To Loving You (5) He Ain?t No Angel (6) - 64 - Mr Creator (7) You?ll Always Have Me (8) Open The Door Fool (9) Payin. Yhtye esiintyi triona, jonka kolmas lenkki Ellan ja Leolan ohella oli Joann Forks. Ensimmäiset kaksi singleä tehtiin vastaperustetun Red Birdin kovempaan ja soulikkaampaan linjaan erikoistuneelle Tiger-alamerkille, cd:n raidat 5, 9, 16 ja 23 (ainakin toisesta on olemassa myös Red Bird -painos). Richard Earl & The Corvettes tarjoaa kunnon deepsoulpuristuksen ja George Byrd yhtyeineen puolestaan luo kunnon harmoniahönkäykset. Pahasti nämä raidat jäivät Red Birdin popahtavamman Spector-vaikutteisen tyylin varjoon ja olivat sikäli aikaansa edellä, että tyttöyhtyesoulista ei tuolloin vielä tiedetty mitään. Lovejoys muuttui muotoon Apollas vuonna ?65, jolloin tytöt siirtyivät kovan ja rankan soulmerkin maineessa olleelle Lomalle, viimeiset singlet tehtiin Loman emolle Warnerille. Funkimpia helmiä ovat jouluklassikko Backdoor Santa, Too Weak To Fight ja Snatching It Back. Otis Clay (21) Two Big Legs And A Short Red Dress (22) Baby Come Back . Niin kutsuttua cheating soulia löytyy myös sitä keräileville. Tämä kooste oikoo käsityksiä. Ryhmä hajosi lähes saman tien, mutta oli jo vuonna ?63 koossa puhtaana tyttöyhtyeenä, jonka kantavaksi solistiksi oli löydetty vahvan gospelkoulun läpi käynyt Leola Jiles
Älppärit piti heti ostamisen jälkeen äänittää kasetille, jotta autossakin pääsee huudattamaan rokkia . Milleriä eli Sonny Boy Williamson kakkosta kohtaan. Arvattavasti niin Williamson kakkosella kuin tällä King Biscuit Boyllakin oli lähes jatkuvasti hallussaan tuollainen arsenaali. Vuoden -70 paikkeilla Richard Newell erosi Hawkinsin yhtyeestä ja esiintyi enimmäkseen itsenäisenä artistina miltei elämänsä loppuun asti. Kovin vanhaksi ei hänkään ehtinyt, sillä kuolema kohtasi alkoholismista kärsineen King Biscuit Boyn vain 58-vuotiaana 5.1.2003. Äskettäin viisikymmenvuotisjuhlia viettäneiden Rolling Stonesien kitaristi Keith Richards on kehunut Newelliä maailman parhaaksi valkoiseksi harpistiksi, mikä lausuma tuskin aivan pitää paikkaansa. Tarinan mukaan Hawkinsin silloinen yhtye vuoden -65 keväällä eli vain joitakin viikkoja ennen Williamsonin kuolemaa hakemalla haki vanhan mestarin käsiinsä ja säesti verta yskinyttä harppuvirtuoosia parin setin verran. Kun Hawkins sitten v. Clarence Garlowin heikohkosti myynyt Route 90 on vuodelta -54, ja Berryn menestyksekäs jäljitelmä on sitä nelisen vuotta tuoreempi. Se kun on melodiansa suhteen miltei identtinen Chuck Berryn r&b-listan ykkösen Sweet Little Sixteen kanssa. Se ei kuitenkaan kyennyt murtautumaan listoille tai muutenkaan yleiseen tietouteen, kohtalo oli siis sama kuin monilla kilpailevilla tyttöporukoilla. For My Baby (19) Get Back Into Rockin? Oikea soul oli noussut esiin Motownin varjosta ja Loma oli kova soul-merkki, ei siis ihme, että Apollas teki kovaa soulia. Thorogoodin tekeleet tulivat poikamaisen ilakoinnin taustalla läpikotaisin tutuiksi. rytkypaloissa armoton runttaaja, mutta mukaan on mahtunut myös muutama enemmän tai vähemmän herkkä balladi, joissa hän osoitti myös ilmeikkyytensä. 60-luvun puolivälin tyttöyhtyesoul oli hyvin pienen piirin musiikkia ja on edelleen, turha tätä levyä on muille kuin todellisille puritaaneille suositella. levy tutkailut GEORGE THOROGOOD & THE DESTROYERS The EMI Years (EMI Finland 5099932776324) CD 1: (1) Back To Wentzville (2) Bad To The Bone (3) Nobody But Me (4) Gear Jammer (5) I Drink Alone (6) Born To Be Bad (7) I Really Like Girls (8) Shake Your Money Maker (9) Treat Her Right (10) You Can?t Catch Me (11) You Talk Too Much (12) Boogie People (13) Hello Little Girl (14) If You Don?t Start Drinkin. etenkin kun meidän vanhojen diggareiden riemuksi on tuttujen rallien kylkeen mahdutettu pari harvinaisempaakin sesonkiraitaa. Georgen isoin hitti on ilman muuta Bad To The Bone, jota edelleenkin soitetaan lätkäpeleissä jatkuvasti. Ilokseni ja yllätyksekseni on myös kotimaan radiosta korviini kantautunut toisinaan If You Don?t Start Drinkin. & Rockin. tai Born To Be Bad, joten näissä lauluissa on varmasti tuttuutta asiaan myös perehtymättömälle. Uskallankin suositella tätä levyä juuri AC/DC:stä innostuneen sukulaiskoltiaisen joulupakettiin. Sitä kautta hoituisi vaivihkainen ohjaus kohti rootsimpaa ilmaisua, ja kuten tämän lehden lukijoista useimmat tietävät, niin siltä polulta harvemmin tulee käännyttyä takaisin. Itse myönnän suhtautuneeni aavistuksen epäileväisesti kokoelman tenhovoimaan. Kooste antaa ehjän kuvan yhtyeen tekemisistä ja taidoista ja varsinkin solisti Leola Jilesin tarmokkaasta osuudesta. Ainakin hän on useaan otteeseen ilmaissut ihailunsa tuon ohjelman päätähteä Aleck ?Rice. Louis Blues (17) Rock And Roll Christmas (18) New Year?s Eve Party George Thorogoodin tähänastisen uran suurin suosio osui nyt paketoituun EMI-kauteen. Levyt olivat hyviä, mutta länsirannikon soultyylille ominaisesti liian ?kovia?, kulmikkaita ja urbaaneja seksikkään Supremes/ Vandellas -liukuhihnan rinnalla. Viiteentoista vuoteen (1982?1997) mahtui nippu remakoita ja perinteisten roots-ympyröiden ulkopuolellakin noteerattuja levyjä. Niin käy myös Apollasille. Hän luottaa sooloissaan hyvin pitkälti yksiin ja samoihin toimiviin riffeihin, eikä ole ylimääräisiä sointujakaan lähtenyt blueskierron täytteeksi keksimään. (I?m Gonna Leave) (15) Long Distance Lover (16) Down In The Bottom (17) Get a Haircut (18) Howlin. Totta kai riehakkaasti rokkaava bluesjyystö toimii! Tiedän että toisten mielestä ?Jytä-Yrjön. Sen sijaan koko touhun pohjana on hyvä fiilis. Tyylillisesti King Biscuit Boy voidaan luokitella rock-bluesin esittäjiin nimenomaan siinä mielessä, että hän esitti rock and roll -vaikutteista bluesia tai sinisävelillä terästetty rokkaamista. Näköjään Chuck Berry, joka vuosien mittaan on tuomittu ainakin aseellisesta ryöstöstä, alaikäisen kuljettamisesta prostituutiotarkoituksessa osavaltiosta toiseen ja veronkierrosta, ei ollut erityisen rehellinen tekijänoikeuksienkaan suhteen. Ihan kiintoisa ja tasokas pakkaus on tämäkin, joka muun ohella innosti arvioitsijan pitkänpuoleiseen kommentointiin. Vesa Walamies - 65 - CD 2: (1) Rock And Roll Man (2) Rocking My Life Away (3) I?m A Steady Rollin. -68 palkkasi huuliharpistikseen hieman yli kaksikymppisen kanadalaisen Richard Newellin, hän päätti ruveta kutsumaan nuorta miestä taiteilijanimellä King Biscuit Boy. Kyllähän nämä piisit siinä määrin pontevasti rokkaavatkin, että niitä kelpaa myös uusissa kuorissa (toivottavasti myös uudelle yleisölle) myydä . -teemasta ja että Look Out Mabel on olemukseltaan samanmallinen Junior Parkerin Mystery Trainin kanssa. Noista muiden tekemistä lauluista huomioni kiintyi varsinkin maantierallatukseen Route 90. rokkaus saattaa olla hieman ykstotista, vaikka totista se ei missään nimessä olekaan. Man (4) Louie To Frisco (5) Bottom Of the Sea (6) Night Time (7) One Bourbon, One Scotch, One Beer (8) Reelin. Hän oli erittäin energinen laulaja ja paikoitellen varsinkin ns. Goode (14) Let?s Work Together (15) No Particular Place To Go (16) St. (9) Bad Boy (10) Move It On Over (11) I?ll Change My Style (12) I?m Ready (13) Johnny B. ja kyllä sitä sitten huudatettiinkin. Sittemmin kasetit ovat hukkuneet nuoruuden mukana ja vinyylitkin viihtyneet lähinnä hyllyssä, joten en ollut aivan varma miten kovaa näistä tuttuakin tutummista vedoista jaksaa nykyisellään innostua. Kun laitoin ykköslevyn soimaan ja Back To Wentzville rykäisi homman käyntiin, niin huomasin epäilyni olleen tyystin turhaa. Muitakin yhtäläisyyksiä heillä kyllä oli, sillä sekä Miller että Newell käyttivät erittäin runsaasti alkoholia. Se tulee korostuneesti esiin kokoelman kakkoslevyllä, jonka materiaalista suurin osa (5-16) on livetaltiointeja. 5 - 2012 ?. Mitään nykypäiville tunnusomaista bluesrockin vellontaa ei hänen levyiltään toden totta löydy. Joitakin äänitteitä hän sai siis aikaiseksi, ja tällainen viimeiseksi asetetulla bonuspiisillä vahvistettu kooste on uusi painos miehen vuoden -82 albumista ?Mouth Of Steel?. 1935 ja mitä luultavimmin kuunteli kasvuvuosinaan sikäläistä King Biscuit Time -radiolähetystä. Pari kuuntelukertaa minultakin vaati sen ymmärtämiseen, että Apollas oli hyvä porukka lajissaan ja Leola Jiles tyttösolistien eliittiä. Pekka Talvenmäki KING BISCUIT BOY Hoodoo In My Soul (Blues Boulevard 250314) (1) Georgia Slop (Jimmy McCracklin) (2) Done Everything I Can (3) Mama Luchie (4) Neighbor, Neighbor (Jimmy Hughes) (5) Down The Line (Roy Orbison) (6) Hoodoo Party (7) Route 90 (Clarence Garlow) (8) Terraplane Blues (Robert Johnson) (9) It?s My Soul (Clifton Chenier) (10) Necromonica (11) Get It Right (12) Look Out Mabel (13) Step Back Baby (Sunny Blair) Aikaisempia esittäjiä sulkeissa. Tunnettu amerikkalainen rock and roll -artisti Ronnie Hawkins syntyi Arkansasissa v. Mama Luchie on sävelkulkunsa osalta mukaelma tutusta She Caught The Katy... Syynä oli tietysti se, että Newellin soitto muistutti jossakin vaikkakaan ei kovin suurissa määrin Rice Millerin taiturointeja. Erään luonnehdinnan mukaan vanhan hyvän ajan blues-harpisteilla ei välttämättä tarvinnut olla mukanaan kuin kolmenlaisia tavaroita eli huuliharppuja, niiden vahvistinlaitteita ja viinapulloja. Ihan tasokas taivuttelija hän(kin) toki oli, ja hyvänlaisesti hän onnistui myös laulajana. Thorogoodin vanhemmat levyt kuuluivat olennaisena osana huolettoman nuoruuteni ääniraidalle, mutta ovat myöhempinä vuosina jääneet vähemmälle huomiolle. Lisäksi panin merkille, että esim. Vasta jälkikäteen ovat tiukan soulin tutkijat päässeet todistelemaan noiden tyttöporukoiden osaamista. Kuten sulkeisista on havaittavissa, yli puolet aineistosta on lainakappaleita
Bear Family Records on tehnyt hienon kulttuuriteon kunnioittamalla tämän juurevan muusikon muistoa näillä kahdella kokoelmalla. 5 - 2012 Brothersilta, Janis Martinilta ja Johnny Tillotsonilta. Billy Rileyn osalta homman nimi on rock-a-billy. Tapahtumapaikkana ovat olleet mamphisläiset WMPS- ja legendaarisen Sam Phillipsin Sun-studiot. Ajallisesti taltioinnit on tehty alkuvuoden 1956 ja kesän 1959 välisenä aikana. Kirkkainpana tähtenä musiikkitaivaalla Billy Riley ei päässyt loistamaan, mutta on antanut panoksensa musiikkihistorian sivuille sessiomuusikkona monissa merkittävissä levytyksissä. TT Tarkiainen JOHNNY CASH Unseen Cash (Bear Family BCD 17308 AH) - 66 - (1) Stay All Night, Stay A Little Longer (2) There You Go (3) Give My Love To Rose (4) White Silver Sands (5) Home Of The Blues (6) Stay All Night... alt) (26) Medley: Twist And Shout / Annie Had A Baby (27) Chuck Berry Medley (complete version) (28) Fast Livin. Parhaimmillaan mies on tulkitessaan tummaihoisilta laulajilta vaikutteita saanutta rouhean juurevaa rockosastoa. (11) Love Love Love (12) Jug Band Jump (13) Why Baby Why (14) It?s A Great Life (15) There Must Be The Way (16) Hearts Of Stone (17) I Can?t Get You Off My Mind (18) How About A Handout (19) Glad Rags (20) You Gonna Change (21) That?s A Sin (22) Broken Heart (23) Hey Joe (24) You Better Keep It On Your Mind (25) I?m A Long Gone Daddy 26) It?s Been So Long Darling (27) Bimbo (28) Long Gone Lonesome Blues (29) Lost Highway (30) Jambalaya (31) Move It On Over (32) I Don?t Care (33) Mind Your Own Business (34) Nobody?s Lonesome For Me. Robin Hood (2) No Help Wanted (3) Blue Suede Shoes (4) No I Don?t Believe I Will (5) Goose Bumps (6) Heartbreak Hotel (7) So Doggone Lonesome (8) Wild Heart (9) Blackberry Boogie (10) I Just Don?t Like This Kind Of Livin. (7) Intro (8) I Got Stripes (9) Pickin. (29) Hill Country Music Oletko kuvitellut, millaista olisi ollut olla mukana levytyssessiossa 1950-luvulla. (21) I Washed My Hands In Muddy Water (22) Southern Soul (23) Barefootin. Sitä paitsi kahdella muulla tallenteella Cashin osuus on vähäinen tai aivan olematon, koska niiden pääartistit ovat itse asiassa Carolee Cooper ja Johnny Western. Saksalaisen Bear Familyn keskimääräistä hintavammat tuotteet ovat tunnettuja hyvästä laadustaan. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että joku kiihkeä Cash-fani on jollakin merkillisellä konstilla saanut suostuteltua taloudellisiksi tiedetyt saksalaiset vaikeasti käsitettävään rahantärväykseen. Toivoa sopii, ettei kovin moni musiikin kuluttaja mene samaan ansaan. Vesa Walamies DELBERT BARKER Kentucky Hillbilly Rockabilly Man (Stomper Time STCD 28) (1) No Good . Goode / Thirty Days / Roll Over Beethoven (17) Long Time Man (18) Susie Q (19) Nowhere Man (20) Barefootin. Kokoelma pitää sisällään myös viisi ennenjulkaisematonta keikkaäänitystä (23-27). Billy Riley poistui keskuudestamme 2.8.2009 pitkäaikaisen sairauden murtamana. Tuohon aikaan äänitykset tehtiin livenä kaikkien soittajien ollessa samaan aikaan samassa studiotilassa. Tonight (2) Grat Balls Of Fire (3) Be Bop A Lula (4) Go Go Go (5) Rock And Roll Music (6) Shake, Rattle And Roll (7) Mean Woman Blues (8) I?m In Love Again (9) You?re My Baby (10) Sweet Little Sixteen (11) Twist And Shout (12) Poor Side Of Town (13) In The Midnight Hour (14) Michael (15) Speed Lovers (16) Chuck Berry Medley: Johnny B. Hipahtavat popvaikutteet alkoivat näkyä ja kuulua miehen musiikissa sekä lavaolemuksessa. Sellaisia löytyykin kansien sisältä peräti 14 otoksen verran, mutta ainakaan minua niiden näkeminen ei enemmälti sykähdyttänyt. Mutta äänilevyhän hankitaan yleensä ensisijaisesti sen sisältämän musiikin takia, ja sitä tällaisesta koosteesta löytyy vain siteeksi. Van Eaton sekä lukuisa joukko muita soittoniekkoja. Riley julkaisi omia levytyksiään Memphisissä Stan Keslerin kanssa perustamallaan Mojo-levymerkillä. Noista sessioista on nyt julkaistu Bear Familyn dokumentaarinen ?The Outtakes?-levysarja, josta Billy Rileyn lisäksi löytyvät tähän mennessä julkaistut magneettinauhataltioinnit Johnny Cashilta, Gene Vincentiltä, Everly . The Whisky-A-Go-Go -klubi tuli Billylle tutuksi työympäristönä. Nauhalle taltioitui kaikki studiossa tapahtunut; keskustelut, soittovirheet ja jopa riidat. Time (10) Ten Years (11) Swing Low Sweet Chariot (12) Outro Valitettavasti tämä tuotos osoittautui juuri pahimpien arvelujeni mukaiseksi. Kokemuksesta voin myös kertoa, että mikäli ette halua lisätä ilmansaasteiden määrää autoilemalla niin yhden bourbonin, yhden skottilaisen ja yhden oluen nauttimistakin tämä musa siivittää mitä mainioimmin! Marko Aho BILLY RILEY The Outtakes (Bear Family BCD 17122 BR) CD 1: (1-7) Rock With Me Baby (8-11) Trouble Bound (12-22) Flying Saucer Rock & Roll (23-38) I Want You Baby (39-42) Pearly Lee CD 2: (1-2) She?s My Baby (Red Hot) (3-9) Red Hot (10) Wouldn?t You Know (11) Baby Please Don?t Go (12-17) No Name Girl (18-24) Down By The Riverside (25-27) One More Time (28-36) Got The Water Boiling BILLY RILEY The Mojo Albums, Plus (Bear Family BCD 16529 AH) (1) Good Rockin. Nauhoituksen annettiin vapaasti pyöriä soittajien kokeillessa erilaisia versioita levytettävistä kappaleista. Tunnetuimmat nimet sessiomuusikoiden joukossa ovat pianistit Jerry Lee Lewis ja Charlie Rich. Riley osoittautuu asiansa osaavaksi laulajaksi äänialan vaihdellessa raa?asta rock-tulkinnasta hennon gospeliaaniseen countrypoljentoon. Billyn lisäksi mukana ovat häärineet miehen luottokitaristi Roland Janes ja rumpali J.M. Mitäpä muutakaan voi todeta, kun noin 25 minuutin ja 12 esityksen mittaisessa kiekossa on mukana kaksi saman laulun eri versiota sekä lyhyenlännät sisääntulot ja ulosmenot. -kokoelman kymmenen ensimmäistä raitaa ovat studionauhoituksia, joita on aiemmin julkaistu singleinä sekä erinäisillä kokoelmalevyillä. Robert Gordoninkin 1970-luvulla versioimat Red Hot ja Flying Saucer Rock & Roll soivat varsin uskottavasti. Sunin studiolla rivimuusikkonakin kunnostautunut Billy Riley muutti Los Angelesiin vuonna 1962. Ura jatkui Kaliforniassa niin taustamuusikkona kuin bändin keulakuvanakin. Olin kyllä lukenut etukäteen, että julkaisun pääasiallisena tarkoituksena on esitellä Johnny Cashista vuosina 1955?58 otettuja ja hienoiksi kehuttuja valokuvia. levy tutkailut Tämä levy saa ainakin allekirjoittaneen hyvälle tuulelle ja sen tahtiin autoilee mieluusti vaikka sitten töihin. Yhtiön ensimmäisiä tuotteita oli vuonna 1961 salanimellä Skip WIley julkaistu single Fast Livin' / Hill Country Music. ?The Mojo Albums, plus. (fs) (24) Barefootin? (undubbed alt.) (25) Long Time Man (und. Liveäänitykset (11-22) ilmestyivät aikoinaan vinyyli-lp:nä nimellä ?Southern Soul? (!968)
Roll With Me Henry, Tough Lover jne., siis ns. Sovitukset ja soittajien suoritukset ovat huippuluokkaa. Näistä verrattain perinteistä honky tonk -kantria edustaneista raidoista on tällä levyllä mukana viisi kahdeksasta . Kiekko soimaan ja heti tuli ahaa-elämys: olenhan minä tämän kuullut ennenkin . Omissa top-listauksissani Jamesin esittämä Rather Go Blind nousee niin ikään yhdeksi kaikkien aikojen suosikeistani tämän musiikinlajin saralla. ?Dreamer. Mukana on erikoisuutena Gunnareiden Welcome To The Jungle, joka sopii hyvin myös hitaammaksi soul-vedoksi. Sitäpaitsi James toi hiteillään rahaa kassaan. Aretha oli Soulin Kuningatar, mutta kyllä Etta James ansaitsee olla Soulin Matriarkka jo uran pituuden kannalta (Irma Thomasin, Barbara Lynnin ja Candi Statonin rinnalla) . Alkujaan vuodelta 1964 oleva levy on Acen James-uusintajulkaisuista varhaisin. jäi vuoden alussa menehtyneen Etta Jamesin viimeiseksi pitkäsoitoksi. ?Dreamer?taas toimii aivan toisella matriarkallisella suunnalla. ja niistä riittikin ammennettavaa: laatutavaraa syntyi liukuhihnalta, eikä uusintaversiot häpeä yhtään alkuperäisten rinnalla. 1956 King-merkille. Matalampi ääniala ei enää juurikaan taivu kiemuroihin, mutta nyt tulkinnassa on senioriosaamista. ja onnistuneesti, samalla tosin Chesskin muuntui ajanmukaiseen Motown-soundiin ja karisti hieman rock?n?roll- ja bluesfirman viittaa harteiltaan. Ei sinne päinkään, Delbert Barker levytti jo vuosien 1951?54 välisenä aikana yli sata biisiä. 16-vuotiaana uransa aloittanut laulajatar teki jo alkumetreillään todella räväkkää jälkeä, mm. klassista kamaa. Acen julkaisuihin perehtyminen antaa ylipäätään selkeämmän ja perustellumman kuvan Etta Jamesin upeasta ja vaiherikkaasta elämäntyöstä. Jorma Riihikoski 5 - 2012 ?. Cd:n vihkosessa on poikkeuksellisen omakohtaista pohdintaa Jamesin merkityksestä roots-musiikin tekijänä, koska teksti on kirjoitettu juuri hänen kuolemansa jälkeen, ja käy siis samalla syvällisestä muistokirjoituksesta. Nämä uusintajulkaisut puolustavat paikkaansa, sillä verkkopalveluista kuten Spotifystä löytyy enimmäkseen sekavia hittikokoelmia. Hyvin laulettua ja soitettua kaikki tyynni. Tempo pidetään läpi levyn yleisesti ottaen rauhallisena, kaartuen lopetuksena eeppiseen Let Me Down Easyyn. Liekö peräti jotain 1970-luvulla äänitettyjä jäljitelmälevytyksiä. Kappaleista parhaten minulle upposivat rockabillaavien raitojen ohella cd:n western swing -osasto. Kannattaa ainakin koekuunnella netissä tai levykauppiaan luona, toisin kuin allekirjoittanut teki. Jarkko Ravi BN:ää ei tarvitse kehua ? sehän ON paras! Tarkemmat tilausohjeet tämän lehden sivulta 3 tai internet-osoitteesta: www.bluesnews.fi/tilaaminen.htm (1) Bobby Is His Name (2) I Wish Someone Would Care (3) That Man Belongs Back Here With Me (4) Somewhere Out There (5) Breaking Point (6) Flight 101 (7) Loving You More Every Day (8) Do Right (9) I Worry About You (10) Mellow Fellow (11) You Got Me Where You Want Me (12) Only Time Will Tell (13) Pushover (14) You Can?t Talk To A Fool (15) Would It Make Any Difference To You (16) Stop The Wedding (17) How Do You Speak To An Angel (18) Be Honest With Me (19) Pay Back (20) Lover Man (Oh, Where Can You Be) (21) Two Sides (To Every Story) (22) Tomorrow Night (23) I Can?t Hold It In Anymore (24) I Won?t Cry Anymore Näissä levyissä aikaikkuna sulkeutuu molemmista päistä. on kasattu kokoon covereista, mutta kohtuullisen hyvällä toleranssilla. Aloitusbiisi löytyi jopa entuudestaan omasta hyllystä, Acen ?King Rockabilly. Delbertin hienon tenori/ baritoniäänen lisäksi täytyy nostaa esiin hänen serkkunsa Ralph Jr Barker, joka soitti soolokitaraa kaikilla sukulaispoikansa levytyksillä . Johnny - 67 - ?Guitar?Watsonin Too Tired puolestaan kuvastaa dementian ja leukemian synkistämiä lopunajan hetkiä, toisaalta Bobby Blandin Dreamer luo seesteisyyttä viimeisten kuukausien tunnelmiin. -kokoelmalta (CDCHD 777). Toinen oletus oli että kun levy sisältää peräti 34 raitaa, niin senhän on oltava (ainakin lähes) täydellinen kokoelma miehen levytyksistä. -LP:n aikoihin, jolloin vielä nuori tähti laittoi melkoisen arsenaalin peliin niin teknisesti kuin tunnetasollakin. levy tutkailut ETTA JAMES (1938?2012) muistoissa ja levylautasella The Dreamer (Verve Forecast 001612802) -11 (1) Groove Me (2) Champagne And Wine (3) Dreamer (4) Welcome To The Jungle (5) Misty Blue (6) Boondocks (7) Cigarettes And Coffee (8) In The Evening (9) Too Tired (10) That?s The Chance You?ve Got To Take (11) Let Me Down Easy Queen Of Soul (Kent CDKEND 377) Ajattelin levyä tilatessani, että nyt kyllä hankin sian säkissä... Nämä olivat coveräänitteitä Paul Burkhardtin halppislevymerkkien tarpeisiin toisten laulajien hittikappaleista. ?Dreamer. varsinainen ässäkitaristi! Omia biisejään Barker sai levyttää vasta päästyään v. taas kuuluu sarjaan, jossa Ace Records on julkaissut kokonaisia Chessille tehtyjä soulalbumeja, ja joita on arvioitu aiemminkin BN:ssä. Jokaiselle noista kolmesta Ace-levystä on myös lisätty bonuksia samoilta vuosilta. Chessille James siirtyi Modernilla julkaistujen r&b-levytysten jälkeen. kuulostaa aivan vuosien 1956?57 Kingrockabillyltä! Ja sitähän se sitten olikin. Chessillä Ettaa muokattiin soulin suuntaan . Levyn tuotanto on torvineen ja hammondeineen selkeää ja perinteitä kunnioittavaa, mutta eipä se sitten esittele mitään kohokohtiakaan, vaan noudattelee melko turvallisia rutiineja. ?Queen Of Soul?sisältää muutamia hyviä osumia ja täyteraitoja ajan tavan mukaan. Sehän varmaan sopii kuvaamaan Jamesin siviilielämääkin, jossa oli laskuja ja nousuja riittävästi, mutta silti eliksiiriä riitti viimeiseen asti. tosin niitä täydentävät vielä kolme ennenjulkaisematonta esitystä, joista yksi näyttää puuttuvan miehen diskografiastakin. Itselleni levy oli positiivinen yllätys, joskin kokonaisuutena hieman turhan Hank Williams -painotteinen, vaikka Delbert yhtyeineen miehen tuotannon moitteettomasti klaaraakin. ?Minulla oli viisi eri ääntä: Carl Smith, Hank Williams, Hank Thompson, Faron Young ja Lefty Frizzell?, tuumaili Barker . ?Queen Of Soul. ?Matriarch Of Blues? oli hänen kymmenen vuoden takaisen albuminsa nimikin. Etta Jameshan teki tämän levyn jo uransa päättäminen mielessään. Jamesin jäähyväislevyn laulusuoritusta ei voi olla vertaamatta ?Queen Of Soul
HHR1201 www.fACEbOOK.COm/ LUmbERjACKSTHEbAND www.LUmbERjACKS.fi www.fAcebooK.com/ lumberjAcKsthebAnd (Niemi/Keisala) i?m Your shAdow 4:30 (Kivimäki) lAstinG Kind 4:23 (Niemi/Niemi-Käpylä) the town (n 62*52.396 e 24*12.388) 3:25 lumberjAcKs (Kivimäki) somedAY 2:50 thAt?s AlriGht 4:02 (Niemi/Keisala) (Niemi) cherrY pie 2:37 AVAILABLE (Kivimäki) i Get suspicious 4:14 ALSO electric bass, upright bass & vocals guitars & vocals chef urmAs ?biG hAnd. All rights of the producer and of the owner of the work reproduced reserved. Made in EU. Unauthorized copying, hiring, lending, public performance and broadcasting of this recording prohibited. Distribution by: miikka@lumberjacks.fi M: +358 (0) 40 524 1275 ALbUm & bOOKiNG iNqUiRiES: bRAND NEw ALbUm OUT NOw! Micke & Lefty Featuring Chef: Up The Wall www.lumberjAcKs.fi HHR1201 & 2012 Hokahey! Records. (2) by Micke Björklöf & Lefty Leppänen (Kivimäki) FI83M1200005 Micke, Lefty & Chef (Niemi) FI83M1200004 i Get suspicious cherrY pie (Niemi) FI83M1200006 the town (n 62*52.396 e 24*12.388) (Niemi/Keisala) FI83M1200007 thAt?s AlriGht (Niemi/Niemi-Käpylä) FI83M1200008 somedAY (Kivimäki) FI83M1200009 produced bY Chef & Big Hand recorded bY Sami Silén at Vehun Vanha Kansakoulu, Soini and Sami Jormanainen, Jarkko Salo, Karri Kallio at Old theatre, Seinäjoki mixed bY Kimmo Ahola at AMS-studio, Kauhava cover Art bY Eero Rasku photo bY Studio Ahti (Niemi/Keisala) FI83M1200011 mAstered bY Jaakko Viitalähde at Virtalähde Mastering lAstinG Kind i?m Your shAdow KinG Alcohol 3:30 (Kivimäki) FI83M1200010 i, me & mYself 3:07 You don?t love me 3:30 (Niemi/Keisala) GoinG home 4:27 HokaHey! RecoRds (Niemi) (Kivimäki) (Kivimäki) jArKKo sAlo Hammond organ, Wurlitzer,clavinet, piano & vocals thAnKs to Sami Silén, Sami Jormanainen, Eero Rasku, Kimmo Ahola, Micke Björklöf, Lefty Leppänen, Teemu Vuorela, Arto Riihinen, Pertti Niemi, Seinäjoki, Perttu Noponen, Tuukka Tanninen, Marko Keisala, Heikki Jousmäki, Karri Kallio, Divisioona Oy, Mika Paananen, Ahti Aho, Jouni Käpylä, Tero Sulkakoski, Blue Baby, Pirjo & Reijo Kotanen. speciAl thAnKs to All our fAmilies for pAtience And support! contAct: Miikka Kivimäki +358 (0)405241275 miikka.kivimaki@gmail.com www.fAcebooK.com/ lumberjAcKsthebAnd www.lumberjAcKs.fi HOKAHEY! RECORDS PROUDLY PRESENTS. FI83M1200001-11. niemi GoinG home jAnne KäpYlä drums, percussion & vocals AdditionAl rhYthm GuitAr (5): Sami Silén (Kivimäki) FI83M1200001 KinG Alcohol (Niemi/Keisala) FI83M1200002 You don?t love me nAtionAl resonAtor GuitAr (7): Lefty Leppänen hArmonicA (7): (Kivimäki) FI83M1200003 Micke Björklöf i, me & mYself bAcKinG vocAls (2): All ArrAnGements bY Lumberjacks except backing voc