Tyttö suuttui ja vaati 500 dollaria, koska hän mielestään löysi minut. En polta siltoja takanani. Se on lahja, joka on jaettava. En koskaan tavannut Little Miltonia, annoin vain kappaleen käyttöön. Hän oli todella huono. Tulee mieleen Sam Cooken ja Otis Reddingin kuolemat nuorella iällä 60-luvulla. Kykyni on lahja ylhäältä. Hän antoi meille tunnustusta. Olen ajatellut, että olisi mukava muodostaa jonkinlainen lauluntekijöiden yhteistyötiimi. Se on ihana asia, mutta toisaalta on vaikeaa ammatikseen tehdä sitä, mitä rakastaa. Toivon, että omalta osaltani voin viedä vanhojen, jo edesmenneiden mestareiden perintöä eteenpäin. Mutta juuri nyt toivon, että saan jatkaa soittamista ja esiintymistä niin pitkään kuin mahdollista. Olet soittanut monien artistien kanssa samoilla keikoilla. On luonnollisempaa kuolla seitsemänkymppisenä. Olen laillistettu kiinteistövälittäjä, joten pystyn aina ansaitsemaan leipäni silläkin tavoin. Kerroin, että soitan ja laulan ja esitin hänelle kappaleeni Eight Months Ago. Minulla on jopa varasuunnitelma. Mutta on vain yritettävä, vaikkei miljoonia ansaitsisikaan kuten B.B. Uusiakin esiintyjiä on toki tulossa, mikä on hyvä asia. Soitetaanko levyjäsi radiossa. Laulussa voi kertoa sen hetkisistä tunteista, elämäntilanteesta ja siinä voi käyttää luovuutta. Hän kysyi, saisiko soittaa ja lainasin hänelle kitaraani. Omat kokemukset tekevät laulusta mielenkiintoisen. Niin voi tietysti tehdä, mutta se ei ole sama asia: esiintymisestä puuttuu tunne. Jotkut sanovat minun kuulostavan Otis Reddingiltä, Sam Cookelta tai Paul Rodgersilta. Se on hyvä asia ja annan tunteen tulla esille laulaessani. Mutta hän joutuikin esiintymään tuottajalle, joka keskeytti soiton pian. Se sijaitsi tosi huonolla alueella, huumeita oli joka puolella. Yksi kappaleistani päätyi Little Miltonin viimeiselle, Telarc-merkillä julkaistulle levylle. Jon Tiven on hyvä kitaristi ja soittaa kuutta instrumenttia. Se on outo tarina. Little Miltonille, Syl Johnsonille, Wilson Pickettille ja B.B. Ei tosin vanhojen bluesmiesten mielestä. Näin kävi esimerkiksi sen räppärin kanssa, joka teki kappaleen vanhasta bluesbiisistä ja se toimi. Töitä saattaa olla vuoden tai parin ajan ja sitten yhtäkkiä ei mitään keikkoja muutamaan kuukauteen. King. Hän on tuottanut useita levyjä, mm. Kerro uudesta Black Market -levystäsi. Tuottaja antoi minulle puhelinnumeronsa. Muzz Skillings (tämän sivun kuvat Pirjo Salminen)
Mutta vuorovaikutus ja vaikutteiden vaihtaminen on luonnollista. Mitä tahansa voi oppia soittamaan, mutta nuoret eivät tiedä, mitä blues tarkoittaa. Levyllä on muutamia todella hyviä lauluja, kuten Not Even The Rain, joka on rakkauslaulu. Teetkö yhteistyötä Jon Tivenin kanssa vielä jatkossakin. Sen jälkeen menen Albuquerqueen erinomaisen kitaristini kanssa.Teen töitä kolmen neljän eri kaverin kanssa muutaman lähikuukauden aikana. En ole levy-yhtiölle mitään velkaa. Hän oli hieno laulaja. Mistä sitten löytyvät eväät onnistumiseen. Ei, eikä välttämättä myöhemminkään. Saimme sopimuksen E Musicin kanssa, mutta se meni konkurssiin. Soitin pitkään ilmaiseksi, ja nyt on mukava kun siitä maksetaan ja minua arvostetaan. Masentuneena kirjoitin tämän kappaleen, jonka tarina on tosi. En yritä kuulostaa keneltäkään muulta kuin itseltäni, mutta varmaan heidän vaikutuksensa ja kuorotaustani kuuluu äänessäni. Kyllä, monellakin radioasemalla niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa mm. Satoi kuukauden yhtä soittoa enkä pystynyt elättämään itseäni katusoitolla.Vuokranantaja halusi vuokrarahansa ja minun piti myydä kitarani saadakseni katon pääni päälle. Hyvä ohjelmatoimisto mahdollistaa kiertueet ja niiden myötä levyn markkinoinnin. Pitää olla valmiina. Nuoret osaavat kyllä soittotekniikan. Sinulla oli onnea. Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle. Pidän siitä, mitä teen. Kuinka tutustuit Jon Tiveniin. Hän kertoi, että seuraavana päivänä hän on menossa jonkun tuottajan luo. Minulla oli tapana soittaa pienessä paikassa Saint Marksissa. On, mutta en ajatellutkaan jaella levyä levykauppojen kautta, vaan ottaa sen mukaan kiertueille ja myydä sitä keikoilla. Solomon Burke ei sitä tehnyt. Totta, ilman tyttöä en olisi tässä. kappaleeni Forty Days. Millaisena näet musiikkibisneksen tulevaisuuden. En ole koskaan opiskellut musiikkia. Buddy Guyn, Bonnie Raittin, Solomon Burken, Carla Thomasin, Commitmentsin ja heidän vieraansa Wilson Pickettin. Monilla Etelän laulajilla on kirkkokuoro- ja gospeltausta ja sen vaikutus kuuluu, mitä sitten tekeekin tai mihin meneekin. Minulla on vahva ääni ja tein parhaani. Onko levyn jakelu vaikeampaa. Tiedätkö ovatko muut artistit levyttäneet laulujasi. Reagoiko yleisö eri tavalla New Yorkissa kuin Etelässä. Hän tuli takahuoneeseen ja antoi minulle suukon. Se on muuttumassa ja tarvitsee ehkä vähän ravistelua, mutta en haluaisi sen muuttuvan kokonaan. Down For The Count -kappaleen tein akustisella kitaralla. Se oli kohtalo. Mitä he tekivät ansaitakseen sen. Hämmästyn joka kerta, kun saan royaltyshekin siitä missä kaikkialla musiikkiani soitetaan. Se on outoa. Uudesta levystäni, jonka tein omalle merkilleni, saan kaikki tuotot itselleni, mikä on kaikkien artistien unelma. Japanissa ja Kiinassa. Viime aikoina on menehtynyt niin monta vanhempaa artistia, että se on suorastaan pelottavaa. Menimme yhdessä tuottajan luo ja luulin, että jätämme vain hänen nauhansa ja lähdemme. Yksi parhaista oli esiintymisemme Montreauxin jazzfestivaalilla, jossa oli myös Bonnie Raitt. Eräs nuori kaveri New Yorkissa sanoi soittavansa kitaraa, koska siten saa naisia. Uudella tulokkaalla ei musiikkibisneksessä ole helppoa. He tietävät arvonsa, eivätkä koe toista artistia uhaksi. Sinulla on hyvä ääni. Kaikki artistit ovat ainutlaatuisia, eikä kenelläkään ole tarve matkia toisten juttuja.
Kaikki kuvat Puistobluesista, oik. Kaikenlaista voi tapahtua, valitettavasti. Useimmat ovat ottaneet minut vastaan hyvin. Intohimo musiikkiin on tärkeää. Nuoret kirjoittavat asioista, joita he eivät ole kokeneet, ja tienaavat sillä hyvin. Seuraavan sopimuksen teimme Zane Recordsin kanssa. Salt Water on tuhma laulu seksistä. Musiikki kantaa eteenpäin ja tukee. Tarina kertoo siitä, kun asuin New Yorkissa 21-vuotiaana todella pienessä asunnossa. Hän ei oikein luottanut kaveriin ja pyysi minua mukaansa. Ehkä minun pitää kirjoittaa jotakin bluesahtavampaa materiaalia. Kyllä muutamia niistä on levytetty, mm. Se on outoa. Välillä pitää ehkä tehdä muita töitä. Tulee uusia esiintyjiä ja tyylejä, jotka nousevat pinnalle, mutta aina ne perustuvat siihen mitä aiemmin on tehty. Etelässä blues on edelleen suosittua, mutta New Yorkissa ja Los Angelesissa sitä ei arvosteta samalla tavalla. Kenen. Tuottaja kysyi, mitä minä teen. Mitkä ovat suosikkikappaleitasi levyllä. Trail Of Tears ei kerro intiaanien vaelluksesta vaan sydänsuruista ja siitä, kun yrittää ymmärtää mikä suhteessa meni vikaan. En nyt muista kuka sen on tehnyt. Hän on hyväsydäminen. Ja viisikymppinen Michael Jacksonkin kuoli hiljattain. Miten alan suuret nimet ovat muuten ottaneet sinut vastaan. Olen varma, että Jon odottaa minua syyskuussa ja teemme yhdessä äänityksiä. Pitää vain löytää oikeat kaverit, kunhan palaan Jenkkeihin.
-5-
6 - 2009 ·. Blues ei kuole, mutta se muuttuu ajan myötä ja sen suosio vaihtelee. Bluesartisteilla pitää olla elämänkokemusta. Kingille. Esiinnyin sooloartistina pienessä klubissa, jonka omistajat mieluummin maksoivat keikkapalkkion oluena kuin rahassa, ja eräänä iltana kaunis meksikolai-
nen tyttö tuli sisään
Taustat olivat kieltämättä pätevät, mutta biisit ontuivat. Nyt kynnys oli liian korkea. Wynoniella ei ollut omaa orkesteria, minkä vuoksi suhde säestäjiin ei ollut niin yhteen hitsautunut kuin esim. Joukkueeseen kuuluivat kitaristi Mickey Baker sekä tenoristit David van Dyke ja Red Prysock, joiden tukevassa kyydissä syntyi huippujälkeä. Dexter Gordon ja josta kolme biisiä hylättiin.
Wynonie Harrisin merkitys R&Bmaailmalle
Shouterilla on suhteellisen rajoittunut ääni, koska huutamalla äänestä jäävät pois äärinyanssit. Esiintyessään Wynonie oli yleisöä ja bändin jäseniäkin kohtaan aika paskiainen. Elokuussa 1964 äänitettiin kolme kappaletta, joista kaksi oli uustuotantoa. Rock and rollin tullessa yhä merkittävämmäksi tekijäksi levymarkkinoilla Wynoniea yritettiin puristaa rokkimuottiin, mutta se epäonnistui. huomata, että nuoremmat veivät sekä levymyynnistä että kiertuesuosiosta parhaat palat. Diskografiassa on yhdeksän kappaletta, joita ei ole julkaistu levyillä. Syksyllä 1968 Wynonien täytyi myöntää, ettei itsesuggestio kyennyt poistamaan kurkussa kasvavaa syöpäkasvainta. Eniten kiinnostaisi päästä kuulemaan Kingin alkuaikojen sessiota 16.12.1947, jossa soitti mm. Blues, Big Nickel Publications 1995 CD-vihot ja Route 66 -sarjan (Mr R&B Records) vinyylien kansitekstit
-9-
6 - 2009 ·. Ja niin laulut alkoi olla laulettu. Parasta jälkeä syntyi yhdessä Lucky Millinderin orkesterin kanssa, mutta komeat "Night Train" ja "Do It Again, Please" jäivät hittilistan ulkopuolelle. 1954, ja vuoden aikana pidettiin neljä istuntoa, kaikki Sonny Thompsonin bändin kanssa. Kotioloissa hän oli sen sijaan sosiaalinen ja joviaali, vaikka ei varmasti ollut kulloisellekaan tyttöystävälleen turhan uskollinen. Wynonien ääni oli vielä käheä tupakan ja viinan ansiosta. Ytyä on, mutta sävyt puuttuvat. Keväällä ja kesällä 1957 taltioitiin New Yorkissa kahdessa sessiossa neljä kappaletta.
Mukana oli kovan luokan taustaporukkaa: tenorissa Count Hastings ja Maxwell Lucas, Kenny Burrell, g, Carl Pruitt, b ja Shadow Wilson, dr; toisella kerralla vanha tenorihai Hal Singer, Pruitt bassossa ja Calvin Shields rummuissa. Wynonien levyttämistä 139 kappaleesta viitisenkymmentä oli kokonaan tai osittain hänen itse kynäilemiä. Hitaitakin blueseja levytettiin, koska Wynonie hallitsi sen tyylilajin täysin ja kirjoitti niitä itse. Musiikki perustui varsinkin uran alkupuolella täysin bluesiin, mistä Mr. Oikeat hoidotkaan eivät siihen enää tehonneet, vaan noutaja saapui 14.6.1969. Ensimmäisellä kerralla oli mukana Hal Singer, mutta edes stereoääni ei auttanut. Saattaa olla, että niistä jotkut vielä putkahtavat arkistopenkojaisissa esille ja pääsevät julkisuuteen. Noveltykappaleet istuivat hyvin Wynonien tyyliin, mutta levy jäi keräilyharvinaisuudeksi. Jatsahtava, urkujen ryydittämä studiokokoonpano teki steriilit taustat: musiikin kohdeyleisöksi olikin todennäköisesti suunniteltu jatsiväki. Wynonie muutti Nykistä takaisin Los Angelesiin loppuvuodesta 1963. Sanoissa muistettiin mainita naiset, viinakset ja aamuyöt. Yritystä ei silti Kingin puoleltakaan puuttunut: 1952 Wynoniella oli kolme levytyssessiota, joiden materiaalista pääosa oli samaa jumpbluesia kuin aikaisempina suosion aikoina. Kingin sopimus päättyi v. Niissä oli selvää pyrkimystä samanlaisiin sovituksiin kuin Atlanticin Big Joe Turner raidoissa, mutta mukana oli myös kaksi säälittävää mamboväännöstä Wynonien vanhoista hiteistä. 16 listahitistä (Top-10) syntyi studiokokoonpanon Cat Anderson - Hal Singer kanssa kerralla kolme, Lucky Millinderin, Hot Lips Pagen ja Joe Morrisin orkestereiden sekä studiokokoonpanon Bill Martin - Orrington Hall - Calvin Shields kanssa kaksi. Wynonie ei päässyt enää mukaan tähtiä viliseville kiertueille, joten käteinenkin alkoi olla vähissä.
Räpiköintiä ja alamäkeä 1955-1969
Työtilaisuudet vähenivät vuonna 1955 paikallisiksi, kavereiden järjestelemiksi klubikeikoiksi. 1957 laulaminen vaihtui baarimikon hommiksi. Hitaammissa oli ilkeää yliyrittämisen makua. Wynonie sattui myös studioon samaan aikaan kun The Royals oli purkittamassa boogiepalaa "All Night Long" ja pelasti koko jutun laulamalla sen keskellä olevan väliosan malliksi yhtyeen pojille. En voi mitään sille, että Wynonien ääni kuulostaa mielestäni jotenkin munattomalta, jopa repäisevissä jumpeissa. Hän sai taas klubikeikkoja, joiden rohkaisemana chicagolainen Chess päätti yrittää levysessiota. Niillä ei ollut kuitenkaan samanlaista menekkiä kansan parissa kuin nopeilla paloilla. Suoraviivaisemmat ja räkäisemmät, sanoituksia tukevat foni- ja trumpettisoolot sekä kunnon rumpalin takapotku tulivat vasta Hal Singerin ja Tom Archian mukana joulukuussa 1947. Niitähän Omahan pojilla oli, ja jos
Levyt
Wynonien levytetty musiikki (lähes kaikki) löytyy näistä:
1944-1950: Proper Records Properbox 20 1951-1954, 1957: Ace Records CDCHD 457 ja CDCHD 843 1960-1961: Sequel Records NEM CD 670 1964: Chess/MCA Records GCH 8106 (LP) 1956: Atcon raidat löytyvät YouTubesta
Lähteet
Tony Collins: Rock Mr. Alamäkeä loivensi osaltaan Henry Glover, joka oli vaihtanut Kingiltä tuottajaksi Roulettemerkille. Kingin ajoista lähtien jumpbluesit yleistyivät levytysmateriaalissa, sillä kaikki listahitit olivat tuhteja jumpkappaleita. Hän sai useimmiten potkut pitempiaikaisista kiinnityksistään räävittömän kielenkäyttönsä ansiosta, ja levytykset olivat muille muusikoille aikamoisia koettelemuksia. Usko alkoi loppua, ja vanhat seksiä tihkuvat vitsilaulut muuttuivat viinanhuuruisiksi. Tiny Bradshawlla. Atcon levytyskeikka oli kuitenkin herättänyt Kingin kokeilemaan vielä kerran parempaa tärppäämistä. Chessin äänitykset 1960-luvun puolella hakivat jo vanhempaa kohdeyleisöä, mutta usko loppui firmalta kesken. Se, minkä Atlantic sai toimimaan Big Joe Turnerin kanssa, oli Wynonien Atco-äänityksissä päälle liimatun kuuloista. Kun kukaan ei kyennyt samaan, Wynonien heittämällä tehty näyte liitettiin lopulliseen ottoon Seuraavana vuonna purkitettiin uutta materiaalia kahdessa sessiossa, jälkimmäinen Sir Charles Thompsonin bändi taustana. Sillä arsenaalilla ei ollut asiaa notkeiden balladien seuraan, vaan kohteeksi täytyi kaivaa rupiset bluesit. Vain yksi single julkaistiin, turhaan. Ei onnea. Wynonien loistokausi kesti vain kymmenen vuotta, kesästä 1944 (valtakunnallisesti vasta keväästä 1945) kesään 1954. Hänen taustanaan soitti levytyksissä yleensä jazzporukkaa, joten varsinkin alkuaikojen kappaleiden sooloissa oli selvä jazzviritys. Kolmesta purkitetusta kaksi julkaistiin levynä. Sonny Thompsonin kahdeksan yrityskertaa eivät tuottaneet hittilistatavaraa. Kesällä 1956 Queensin talon ylläpito kävi ylivoimaiseksi, ja Wynonie muutti halvempaan kämppään.Tarkoitus oli päästä uuteen nousuun, ja sitä palveli erinomaisesti Atcon (kuva yllä Atcosessiosta) tarjous levyntekoon lokakuussa 1956. Valtaosa 16 kappaleesta oli jumpblueseja. Parikymmentä vuotta aikaisemmin ansaitut ruhtinaalliset palkkiot olivat menneet, ja riittävän halpa hautapaikka löytyi yhteishaudasta kolmen muun kohtalotoverin kanssa.
ei ollut sopivaa, tehtiin omat sanat. Kun hitit loppuivat, levytysmateriaaliin otettiin tosi kummajaisia: gospelvaikutteista ulinaa (Song Of The Bayou), shouterille pahaa tikittävää rytmiä (Greyhound), puhumattakaan niistä mamboista ja noveltytuhinasta. Yli nelikymppinen, elostelijan näköinen äijä oli nuorisomusiikin kuluttajien vanhempien ikäinen, joten katu-uskottavuutta oli teini-ikäisten joukossa erittäin vähän. Mikäli "Quiet Whiskey" ja "Down Boy Down" olisivat tulleet markkinoille kolmisen vuotta aikaisemmin, Top-10 olisi ollut varma sijoitus. Parhaiten onnistui ralli "Big Old Country Fool", jonka vauhdissa Wynonie kuulosti vapautuneelta. Wynonien laulu kulki vielä, mutta kappaleet julkaistiin vasta Wynonien kuoleman jälkeen kokoomavinyylillä. Blues -nimityskin syntyi. Loppuvuodesta 1960 ja tammikuussa 1961 tehtiin kolme sessiota, joiden materiaali oli liikaa vanhan kertausta; jopa "Bloodshot Eyes" tehtiin uudelleen