Liput: 15/10 ¤. MP 12 Moottoripyöränäyttely Helsingin Messukeskus 2.–5.2.2012 www.mpmessut.fi RAKENNET TUJEN PYÖRIEN ALUE Avoinna to klo 14–20, pe klo 10–20, la klo 9–18, su klo 10–17. Perhelippu 35 ¤. Lisätiedot: www.mpmessut.fi
MP 12 Moottoripyöränäyttely Helsingin Messukeskus 2.–5.2.2012 www.mpmessut.fi RAKENNET TUJEN PYÖRIEN ALUE Avoinna to klo 14–20, pe klo 10–20, la klo 9–18, su klo 10–17. Lisätiedot: www.mpmessut.fi. Perhelippu 35 ¤. Liput: 15/10 ¤
Vetomies Aki hakee silmät kiinni yli kulmaa, valokuvaajan yllyttämänä Kouvolan Tykkimäen kupeessa
Kuten kaikki uutisia seuraavat lukijat jo tietävätkin, koveni lehtitilausten verotus vuodenvaihteessa ja siitä pitää tehdä pieni tarkennus kaikille lukijoille. Lehti vain ottaa itse siinä sen verran turpaan, koska haluamme tilaajiemme pysyvän etuoikeutettuna edullisempaan hintaan. Lehden pudotessa postiluukusta on MP-12 näyttely taas ihan oven takana ja Bomber Magazinella on näyttelyssä iso osasto hallissa 7. Sitä vastoin irtonumeron hinta nousi muutaman sentin ja niin hullulta kun se kuulostaakin, ei irtonumeron ostosta jää itse lehdille juuri mitään käteen. Tilaushinta: Kestona 49 €, määräaikaisena vuodeksi 54€. Tästä se kausi taas pyörähtää käyntiin, nähdään messuilla! Janne Uskali ja B-toimituksen posse. Eräs harrastaja ilmoitti minulle, että hän lopettaa nyt Bomber Magazinen tilaamisen koska lehdenhinta nousee verotuksen kovenemisen myötä, mutta tukee kuitenkin hyvää lehteä ostamalla sen aina sitten irtonumerona kaupoista tai kiskoilta… Ihan jees, mutta faktat faktoina. Osastollamme on myös näytillä tuoreet Powerking 2011 kilpailun voittajapyörät ja niiden dynokäppyrät, sekä unohtamatta tietenkään uusia Bomber Magazinen fani vaatteita. Kiitos, Rautakirjan monopolin. Ilmoitusmyynti: mainos@bombermagazine.com KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: HUOM! UUDET AUKIOLOAJAT! Ti-To 11.00-17.00 Pe-Ma SULJETTU B-Shop Sahaajankatu 43 00880 Helsinki Finland Uusi vuosi ja uudet kujeet! Tällä kaudella tulee tapahtumaan lehden ympärillä paljon muutoksia, osa niistä on hyviä ja osa huonoja, mutta niistä lisää vasta seuraavassa numerossa. Tämä on varmasti aikamoinen yllätys monille, mutta niin se vain on. Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa. Paikan päällä on myös rakennettujen prätkien näyttelykilpailu, jossa palkitaan paras Bomberja Kopteriprätkä. 09-2235215 fax 09-22430211 Postiosoite: Bomber Magazine, Sahaajankatu 43, 00880 Helsinki Osoitteenmuutokset ja peruutukset puhelimitse 09-223 52 15 tai sähköpostitse: info@bombermagazine.com Puhelinpalvelutilaus numeroon: 0300 471010 puhelun hinta 0,98€/min + pvm tai mpm. Muutenkin olisi kiva taas herätellä lukijoita niistä funmeili-palautteista, rohkeasti vain hauskoja kuvia ja tekstiä tulemaan toimituksen postilaatikkoon tai meiliin. Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren ja John Palstanpitäjät: MMAF, MiniMx League, Mauno Hermunen Avustajat: Eveliina, Annukka, Japi, Anne Vahlqvist, Ville Porri, Tom Schmidt, Mika Anttonen, Clink, Simo, Timo Muilu, Jussi Rautio, Eero Kokko, Teemu Suorsa ja TFM Kansikuva: Teemu Suorsa Lay-out: Kaisa Lökfors Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. Jos palaute niistä on positiivista jatkossakin niin jatkamme niiden julkaisemista koko loppuvuoden. Bomber Magazinen kestotilaushinta ei tule nousemaan 2012, vaikka verotus nousikin. Tässä numerossa päätimme kuunnella jälleen kerran lukijapalautetta ja toimme vanhat kunnon keski-aukema julisteet takaisin, ainakin pariin ensimmäiseen numeroon
Olen heittämässä rundia ainakin sellaisissa maissa, kuten: Japani, Ranska, Tanska ja tietenkin BMW:n hommissa ympäri Saksaa. Jos Mission Imposiblenjengi tarvitsee jatkossakin apua esiintymisessä, tai jopa leffan ajo-stuntteja suorittettaessa, lupasin olla käytössä. Vanhana moottoriurheilun-ystävänä Tomppa menikin pummaamaan ajonäytöstä Chrissiltä, jota ei tarvinnut kahta kertaa pyytää. Mopo saa koneensa BMW:n G650GS:stä ja on tarkoitus laittaa massatuontatoon ensisyyskuun paikkeilla. Virallisia vääntö, tai tehotietoja ei ole vielä julkaistu, mutta Husselta kerrotaan sen lyövän Bemarin lukemat 48 hp / 60 Nm. Oy Hailac Ab:n toimitusjohtaja Jouko Kantola: Pääkaupunkiseutu on ollut Ducatille haasteellinen alue, joten olemme etsineet Ducatille sopivaa kumppania aktiivisesti ja olemme nyt erittäin tyytyväisiä uudesta sopimuksesta. Ghost Protocol nimeä kantavan elokuvan pääosassa on jälleen tutussa roolissa kukapas muukaan, kuin Kruisen Tomppa. Nyt solmitun Ducatisopimuksen myötä meillä on ilo toivottaa innostunut ja tälle Italian helmelle palavasti omistautunut laaja Ducatiasiakasjoukko asioimaan ajanmukaisessa myymälässämme, sekä palvelevassa huollossamme, joka parhaillaan kurssittaa itseään Ducatin modernin tekniikan maailmaan. Pyörästä tulee ”katupyörä”, mutta Husqvarnan edustuksen mukaan, ei sillä jää jalkoihin maastossakaan. Pfeifferin oli tarkoitus lopettaa shownsa välittömästi, kun tämä suuri Hollywood-starbu saapui paikalle ja hänhän tekikin työtä käskettyä. Minun vuoden 2012 kalenteri rupeaa tosin olemaan jo täyteen buukattu isoja tapahtumia. Yrityksen henkilökunta koostuu kokeneista moottoripyöräalan ammattilaisista, joten uskomme että Ducatin myynti lähtee kiitettävästi käyntiin heti MP12 näyttelystä alkaen. Delta Fun Center on uusi ja mielenkiintoinen konsepti moottoripyöräalalle ja haluamme olla ehdottomasti mukana viemässä sitä eteenpäin. Delta Fun Centerin Pertti Niinivaara: Laadukas ja eksklusiivinen Ducati sopii mainiosti täydentämään Delta Fun Centerin jo ennestään kattavaa 2-pyöräisten tuotevalikoimaa. 6 B-MAGAZINE Ducatimoottoripyörien maahantuoja Oy Hailac Ab on solminut jälleenmyyntisopimuksen Delta Fun Centerin kanssa. Paikkana oli Munchen, Saksassa ja tapahtuma oli uuden Vaarallinen Tehtävä 4elokuvan julkistamis-tilaisuus. päässyt kokeilemaan Red Bullin Formula 1:stä” Sanoo Pfeiffer Tämän kaltaisessa tilaisuudessa esiintyminen oli vanhan koulukunnan stunttaaja CP:lle ensimmäinen. Kertoilee Suomessakin ajoreissulla ollut Chris Pfeiffer.. Siinä missä märkäBemari painaa 192 kg, niin uuden Husqvarnan pitäisi huhujen mukaan painaa 22 kg vähemmän. Tomppa saapuikin paikalle suuren kiljunnan saattelemana, mutta bongasi kuitenkin punamatolta ajokamat niskassa, puutuneen näköisen stunnan. Näistä yhtälöistä voi jokaisen kuvitella Hussen olevan reippaasti rivakampi, kuin samalla padalla varustettu Saksalainen. Jäädään kuulolle. Delta Fun Centerin muita tuotteita ovat Aprilia-, Suzukija Kawasaki moottoripyörät, Vespaskootterit, Apriliaja Derbi-mopot, ArcticCatja Suzuki-ATV:t, Ligier mopoautot, sekä täyden palvelun All Right varustevalikoima. Delta Fun Center on ensimmäisen toimintakautensa aikana hionut toimintansa huippukuntoon ja vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa vapaa-ajankonekaupassa koko perheen liikkumisen tarpeet kattavana täyden palvelun moottoritalona. Pfeifferiä kutsuttiin stunttaamaan tapahtumaan ”pienen” yhtiön Paramount Picturesin toimesta, johon oli myös kutsuttu edellämainittu Tomppa. ”Hän rakastaa stuntteja ja prätkiä Cruise myös mainitsi, että hän on mm. Sopimus astuu voimaan heti ja kattaa kaikki Ducatituotteet sekä huollon. Helsingin Herttoniemessä sijaitsevaan myymälään rakennetaan tammikuun aikana näyttävä Ducatiosasto, mutta tuotteiden myynti alkaa välittömästi. Ducati on vahvasti mukana myös MP12 näyttelyssä ja esillä on 2012 mallisto koko laajuudessaan Uusi 650cc yksisynliterinen Husqvarna julkistettiin Pariisin prätkämessuilla. BMW:llä ajavaa Chris Pfeifferiä pyydettiin vetämään spektaakkelimaista stunttishowtaan joulukuun puolessavälissä
S20:n pintakuviossa on urat, jotka suoristuvat kulutuspinnan keskiosassa, parantaen kaarreajoa kallistuksen ollessa loiva, varsinkin ajettaessa kaarteeseen. Loivemmilla kallistuskulmilla suuri kosketuspinta parantaa tuntumaa ja lisää ajomukavuutta, keskisuurilla ja suurilla kallistuskulmilla kuljettaja pääsee nauttimaan vakaammasta kaarreajosta. Rengas on myös kestävä ja pitkäikäinen. Rengas on optimoitu tuottamaan laajempi kosketuspinta kaikilla kallistuskulmilla, jolloin se tarjoaa paremman pidon kaikissa olosuhteissa. Laajempi kosketuspinta kaikilla kallistuskulmilla Verrattuna BT-016 Pro -renkaaseen S20:lla on ylivoimainen käsiteltävyys märällä ja kuivalla. Bridgestonen hyväksi todetussa rakenteessa on hyödynnetty sellaisia tekniikoita kuin MSB (Mono-Spiral Belt) ja HTSPC (High Tensile Super Penetrated Cord). Bridgestonen insinöörit löysivät vastaukset MotoGP:stä saaduista kokemuksista. Eturenkaassa kylkiurat ylettyvät olka-alueelle, mikä parantaa kosketustuntumaa syvissä kallistuksissa ja pitoa märällä sekä kuivalla. B-MAGAZINE 7 Urheilullinen premium-rengas sisältää Bridgestonen MotoGP-tekniikkaa Bridgestone on vahvistanut moottoripyörän renkaiden valikoimaansa esittelemällä uuden urheilullisen premiumrenkaan Battlax Hyper Sport S20:n, joka on suunniteltu tehokkaisiin 600-1300 -kuutioisiin moottoripyöriin. Ps: Uutta Battlax Hyper Sport S20-rengasta on saatavana tammikuusta 2012 lähtien neljässä eturengaskoossa ja seitsemässä takarengaskoossa.. Toistaiseksi S20 on kaikista tuotantorenkaista lähimpänä MotoGP-renkaita, joten se hyötyy eniten Bridgestonen MotoGP-menestyksestä”, kertoo Vincent Van Houtte, Manager Motorcycle Tyre Products, Bridgestone Europe. “S20:n suuri kosketuspinta ja pito ovat MotoGP:n ansiota. Urheilullisesta ajosta pitävät kuljettajat voivat taklata kallistukset täydellä itsevarmuudella “ sanoo Dominique Plom, Assistant Manager, Field Engineer, Bridgestone Europe. “Uuden S20:n testitulokset osoittavat, että Bridgestone pystyy hyödyntämään MotoGP-tekniikoita maantieajoon suunnitelluissa renkaissaan. Suunnittelun tavoitteena oli vastata urheilullisen ajon vaatimuksiin käsiteltävyydestä märällä ja kuivalla kelillä kaiken tyyppisillä teillä ja kaikissa ajo-olosuhteissa: matka-ajo, mutkittelevat maantiet, kaupunkien kadut ja moottoriradat. Takarenkaan leveät urat tarjoavat luotettavan pidon märällä. Premiumrengas S20 täydentää Bridgestonen Hypersport-renkaiden valikoimaa, johon kuuluvat myös Battlax BT-016 Pro ja BT-016 sekä muita katuja rata-ajoon tarkoitettuja urheilullisia erikoisrenkaita
Projektin manageri Albert Castaigne sanoi: Kaikki palikat meillä on jo valmiina voidaksemme aloittaa SuperBobin sarjatuotannon, mutta siihen kuitenkin kuluu käytännön syistä johtuen vähintään kaksi vuotta. 17 000 punnan paikkeille. Uusin Kyöstileffa jatkaa samalla vanhalla hyväksi havaitulla linjalla. Ghost Rider: Goes Wild, 2003 . Sikäli mikäli vastaanotto on positiivinen... Pyörä julkistettiin Pariisin moottoripyörä-showssa ja sieltä kerrottiin niiden tuottamisen alkavan kahden vuoden päästä. Elokuvien tekijät ovat pyrkineet salaamaan Ghost Riderin henkilöllisyyden. Firma joka on mm. Ghost Rider: 6.66 What The F**k, 2011 Uutta Ghost Rider elokuvaa voit (yrittää) tilata osoitteesta: ghostridermovie.net. Myöhemmin nimimerkin haltijaksi on varmistunut ruotsalainen Patrik Furstenhoff, joka on jäsenenä SWT:ssä (Swedish Wheelie Team) ja joka pitää hallussaan nopeusennätystä moottoripyörällä keulimisessa 344.8 KM/H (lähde GR 5 leffa ja wikipedia). 8 B-MAGAZINE Miltäs kuulostaisi hiilikuiturunkoinen, turbo ahdettu, V-twini superbike. Ghost Rider: Back To Basics, 2008 . Aiheesta raportoi MCN Ghost Rider (Patrik Furstenhoff) on tukholmalainen badass-moottoripyöräilijä, joka on tullut tunnetuksi kaahailuelokuvistaan. 6.66 onkin sitä taattua Ghost Rider kamaa, joka varmasti toimii talvi-iltoina monen jurrisen Pampperin telkkarissa. Välillä ajellaan viritetyillä autoilla kahva edellä pitkin Stokiksen yössä, kun taas välillä painellaan Turbo-Busalla yli kolmensadan vauhteja keula pystyssä pitkin vilkkaasti liikkennöityjä motareita. DVD-elokuvissa Ghost Rider provosoi poliisia takaa-ajoihin ja ajaa huomattavaa ylinopeutta vilkasliikenteisillä teillä. Tällä virityksellä on oikein nimikin, SuperBob! SuperBobissa on 1000cc twini, jonka on kehittänyt firman nimeltään Akira Technologies. Ghostrider 6.66 What The F**k, 2011. kehittänyt Inmotecin V4 MotoGpkoneen. Ghost Rider: Goes Undercover, 2005 . No sellainen on kuitenkin julkistettu Ranskalaisen Boxer Desingnin puolesta. Tämän johdosta oli syntynyt useita spekulaatioita todellisesta henkilöstä samoin kuin epäilyjä Ghost Riderin kuolemasta vuonna 2005. Pyörän hinnaksi Albert arvio tulevan n. Ghost Rider: Goes Crazy in Europe, 2004 . Bouneriäijältä katoaa elokuvan myötä veri päästä noin kahden kolmasosa bounerin verran. Vajaa seisokki johtuu Ruotsalaisesta törkeän huonosta musiikki mausta. Kovaa mennään niin kaupungissa, kuin landebaanoillakin. SuperBobin kerrotaan tuottavan 158hp ja painoa olevan vain 175kg. Hyi saatana. . Parit haaveritkin mahtuu matkaan, joista Haamu kuitenkin taitanee selvitä hengissä, vai joko se kuoli. Ghost Rider: The Final Ride, 2002
Extrapainoa kertyy moisista värkeistä +2,5kg. Brisk-sytytystulppien maahantuonti on siirtynyt Martelius-Exhaust Oy: lle. Lisätietoja: i Magazine päivittää tuotevalikoimaansa parilla hellankoukun kuumalla uutuustuotteella! Teimme erittäin tyylikkäät uudet Bomber Magazinen valkoiset t-paidat, joilla ei todellakaan pitäisi olla ongelmia naarata naisia kotopuoleen. 164kg kuivapaino, märkäpainoa löytyy vain 188kg. Siinä onkin sellainen yhdistelmä, jolla sitä lettua pitäisi taatusti irrota! Sen jälkeen, kun sitä hivakkaa on ruvennut tippumaan uudella paidalla, voit tilata meiltä myös seksikkäät hotpantsit neidollesi, tai jopa omalle perverssille itsellesi!. Tsekkiläinen Brisk on pitkän historian omaava tulppavalmistaja, jonka juuret ovat Brita, CIL ja PAL-tuotemerkeissä jo vuodesta 1935 alkaen. Vain S-versiossa. Rinnassa iso Magazinen-logo ja selässä on 10v-hupparistakin tuttu vetokuva. Brisk Premiumja Silver Racing -tuotelinjoista löytyy myös prätkiin sopivat erikoistulpat niin vakioilla kuin superkylmilläkin lämpöarvoilla. Led etuja takavalot, ainakin S-versiossa. Briskin valmistamia sytytystulppia käyttävät mm: Audi, BMW, VW, Seat, Renault, Volvo, Skoda, GM Opel ja Lamborghini. Nykyään tulpat valmistetaan moderneissa automaattilinjoissa korkeimpien ISO-laatustandardien mukaisesti vuosituotannon ollessa yli 50 miljoonaa sytytystulppaa. Brembon P50 monoblocit huippujarrut 330mm levyillä. Des-alusta ÖhlinsiltäVaimennukset säätyvät sähköisesti. Abs:t asiakkaan halujen mukaan. B-MAGAZINE 9 Monokokkirunko. 195hp/135nm Märkäkytkin
JiiPee laittaa. Paikalla oli myös porilainen stuntryhmä ;) Kuraa & kivaa riitti Kuva-arvoitus....montako kasassa . B-MAGAZINE 11 ...ihan lapasessa..
14 B-MAGAZINE Teksti: Ville Porri Kuvat: Ville Porri, Simo Seppälä ja Fighterama
Mestoilla oli viimevuoden tapaan porukkaa ympäri maapalloa, kauimmaiset samoin kuin 2010 olivat Streetfighter Dubain porukat. Päivän ohjelmisto oli pitkälti samaa mitä vuosi sitten, stunttisuora oli vieläkin samassa kapeassa paikassa kuin viimeksi ja burnis häkki hieman piilossa hallin takakulmalla, toki ääni, kumintuoksu ja savu ohjastivat tehokkaasti mestoille. Suomiporukan lisäksi paikalla pyöri myös unkarilaisia, brittejä ja muita joiden kanssa yhteisen kielen löytäminen alkoholin lisäksi oli joskus hieman haastavaa. Kuten alussa tuli jo todettua, kannattaa lähteä paikanpäälle katsomaan mikä meininki oikeasti Kalkarin pikkukylässä on. Paikkanahan toimi viime vuonnakin hyväksi havaittu Wunderland, joten puitteet olivat kohdillaan. Turbopyöriä ja muutenkin tekniikaltaan erikoisia pelejä fighterama kaipaisi vieläkin lisää, muutamien i-ö turbojen lisäksi ei ollut oikeastaan mitään mitä ei suomessa olisi jo nähty. Suomesta ei ollut tänä vuonna paikalla kuin yksi pyörä, Thompsonin XXLPatrol läski B-King, joka näytti herättävän kiinnostusta myös paikallisessa yleisössä. Suomalaisia kerhoja edusti tänä vuonna ainoastaan Riihimäen Hooligan Fightersin porukat ja kuten HF:llä yleensä meininki oli jätkillä kohdillaan. Joten ei muuta kun ensi vuonna paikanpäälle ja B-osastolle hengailemaan, jos ei paikallisista saa juttuseuraa.. Lisäksi yleisölle tarjoiltiin supermoto näytösajoa ja wheelie-simulaattorilla pääsi lunastamaan essonbaari puheet keulimistaidoista. Meininki on messuilla varmasti hyvä, pakettihinta on halpa, safka kuuluu hintaan ja bisse on iltabileissä ilmaista. Yksipuoliset swingit tuntuivat olevan vieläkin suosiossa, leveillä läskeillä ja ilman ja kaikilla mahdollisilla erikoisvanteilla. Allekirjoittaneen mielestä uusi porukka ei ihan täyttänyt niitä odotuksia mitä 10v tapahtumalla oli, jotain jäi puuttumaan. Yleinen fiilis messuilla oli kuitenkin vanhaan tapaan hyvä, tosin messuilla ei näköjään vieläkään saa soittaa roketirollia suomalaiseen makuun tarpeeksi kovalla ilman (muutamaa) huomautusta. Lauantaina tuntui messuilla ja bileissä olevan jopa ruuhkaa, mutta sunnuntaiksi ruuhka rauhoittui, osittain varmaan krapulan vuoksi. Lisäksi oli perinteiseen tapaan viimeisen päälle laitettuja V-maxeja, muutamia eri vehkeitä pinnavanteilla, överiksi vedettyjä günther mad-max yhdistelmiä ym. Oli siis mielenkiintoista nähdä saavatko uudet järjestäjät pidettyä messut edes samalla tasolla. Osatarjontaa pitkän ja pimeän talven prokkiksia varten löytyi varmasti joka makuun aina hipokahvoista, katteiden kautta spesiaalivanteisiin. B-MAGAZINE 15 Fighterama oli saanut uudet järjestäjät, kun Marcus ja Mareike myivät konseptin eteenpäin. Samat hallit olivat käytössä kuin vuosi takaperin, mutta näyttelypelejä tuntui olevan hieman vähemmän, ei sillä että taso olisi pyörien osalta laskenut, laatu korvaa määrän. Lauantai ja sunnuntaipäivien kävijät olivat kuin kahdesta eri tapahtumasta. Muuten suomalaista porukkaa oli noin saman verran kuin edellisenä vuonna, toki lisää kotimaista porukkaa saisi aina olla mukana, jotta B-osastolle saataisiin entistä parempi meininki ja entistä enemmän pahennusta aiheutettua. Lauantaina paikalla oli paikallisten prätkäkerhojen jäseniä ja muuten selvästi prätkäkansaa, kun taas sunnuntaina paikalla oli enemmän lapsiperheitä ja ”tavallisia” ihmisiä. Erikoisin peli oli Goldwingistä väännetty fighteri, josta ei olisi heti nopealla vilkaisulla uskonut mistä oli kyse
16 B-MAGAZINE
109,X-J Ajokenkä Todella tyylikäs MP-käyttöön suunniteltu ajokenkä vedenpitävällä kalvolla. RIVAL Kangastakki Sinisalon vedenpitävä uutuustakki todella asiallisilla graikoilla ja mikä hinta! 185,Kauden 2012 uutuuksia nähtävillä ja tilattavissa MP12 -messuilta 2.-5.2.2012. Asiakaspalvelu: *075-326 5000 *075alkuiset numerot 0,134 €/minuutti +pvm/mpm www.stormmotor. 139,. E-Mail: info@stormmotor. Nähdään siis messuilla! 6m81 Storm Motor MP12 osasto Uutuu s! Ace Jack Huppari Vedenpitävä ajohuppari, jossa hankausta kestävät Kevlarpaikat olkaja kyynärpäissä. Uutuu s! Uutuu s! Kaikki kaksipyöräisiin Turku Lukkosepänkatu 4 Helsinki Ruosilankuja 3 Tampere Palmrothintie 2 Oulu Limingantie 2 Lahti Tupalankatu 3 www.stormmotor
18 B-MAGAZINE Teksti: Aki Kuvat: Tepardi & B#1
Muutaman vuoden päästä koitti oikea mopoikä, ja manki myytiin pois. Näillä eväillä päästeltiin loppukesä, ja mopokin pyöri nätisti keula pystyssä ympyrää ja poltti kumia. B-foorumin kautta löytyikin sopivasti valmis stunttipeli, ehkä monelle lehden lukijallekin tuttu keltainen Honda cbr600 “hatebreeder”. Uusi moottori oli kaikista järkevin ostos koska varaosat maksoivat tuohon aikaan hirveitä. M.A.D. Ja kuten moni varmaan tietää, tähän päivään mennessä tuo ajatus/ haave on toteutunut. Mopoon hommattiin uusi keula, ja kunnolliset kaasuvaijerit, ja jatkettiin loppukesä stunttailua. No, tästäkin vehkeestä saatiin kone jossain vaiheessa solmuun. Mopo oli Honda monkey vuosimallia 1985. Syksyn tullen laitoin pyörän myyntiin koska piti seuraavaksi kesäksi saada joku kilvellinen, kun ikääkin alkoi olla tarpeeksi että pääsisi kadulla jo ajelemaan isolla pyörällä…. Moinen koje löytyikin ihan naapuripitäjästä, ja varmaan viikon päästä pyörä oli osina pitkin isän tallia. Mutta yhtäkään reissua minkään 2-pyöräisen kanssa en kadu jälkeenpäin, ja kaikki ovat varmasti olleet sen arvoisia. Uskon kyllä että he tiesivät miten sillä mopolla ajetaan, kun muutamaan kertaan piti hattu kädessä kysellä rahaa uuteen takalokasuojaan ja takarenkaisiin. Samaan aikaan tuosta katuvedosta ja sladeista on kehittynyt melkoisen raakaa touhua, ja jälkeenpäin on kyllä tullut aika montaakin eri tilannetta mietittyä, tyyliin “entäs jos…?” Kuten aiemmin mainitsin, taito ei ole tullut itsestään, mutta minulla on ainakin ollut ehkä paras opettaja ja esimerkki tähän hommaan, MAD Mike, kenen ajoista katsoa mallia! Nojoo, tulipa pitkä aloitus, mennäänpä pikkuhiljaa itse asiaan! Elettiin 2000 -luvun alkupuolta. Taito ei ole tullut itsestään, eikä nuorempana ollut aina niin helppoa, kuin olisi luullut. Pienen miehen pään sisällä alkoi muhia ajatus, että onpas hienon näköistä, minäkin haluan osata noin vielä jonain päivänä. Ei mennyt kauaa kun olin ison mopon kanssa sinut, ja kumi paloi. Sami ”sudittaja” Dinlerillä. B-MAGAZINE 19 Omalla kohdallani tämä harrastus sai alkunsa siitä päivästä, kun ensimmäisen moponi sain. Osia maalattiin ja pyörä alkoi kasaantua… Keväällä ei montaa viikkoa ollut ajettu, kun piikkinenkin pyöri ympyrää takapyörällä. Hyviä muistoja on riittävästi, ja niitä tulee kaiken aikaa lisää. kautta tutustuttua! Yhtäkään paikkaa ei ole ikinä murtunut, mutta luulisin että se on vain ajan kysymys kun niin tulee käymään. Paikallisessa b-illassakin tuli käytyä vähän keulittelemassa… Samoihin aikoihin tuli eksyttyä vähän kovempaan seuraan, kun isot pojat pyyteli mukaan MAD-KUUSAA porukkaan heittämään stunt-keikkaa ja pitämään hauskaa… Kesän verran päästeltiin siis taas piikkisellä, ja seuraavan talven aikana piikistä tehtiin supermoton-tyylinen, ja myytiin keväällä hyvällä voitolla pois. Sitä ennen tuli katsottua youtubesta stunttivideoita jenkeistä, sekä ihan livenä ihmeteltyä vauhtiburniksia vetelevää, silloin reilu parikymppistä MAD Mike Ahoa pyörineen. Pyörä tuli haettua, ja olihan siinä joo vähän eroa piikkiseen enduroon. Avk:lta löytyi jo sopiva 900cc sc33 blade, mutta se ehti mennä ihan nenän edestä. Syksyn edetessä mopo meni myyntiin, ja alkoi isomman pyörän metsästys. No, tarpeeksi kun uhkaili ja ruinasi niin kotipuolestakin tuli loppujen lopuksi vihreää valoa. Siitä pitää kiittää kanssaharrastajia, joihin on tullut kokoontumisten yms. Tilalle tuli kiinalainen kopiomanki, jossa oli isommat pyörät, ja kunnolliset jarrut etc. Vanhemmat tuskin ovat tähänkään päivään mennessä vielä hyväksyneet harrastustani täysin, ja nuorempanakin mopolla keulittelu piti opetella oikeastaan heiltä salassa. Nykytilanteessa, kun on vielä tuo teknisempi stunttaaminen alkanut kiinnostamaan hieman enemmän, niin tilanteita on varmasti odotettavissa. Mopoa tuli sitten isukin kanssa laitettua välillä kyllästymiseen asti. Ja kuski oli juuri ja juuri sen pituinen ettei ihan tarvittu tikapuita pyörän satulaan nousemiseen, mutta melkein… Videota ja kuvaa tuli ladattua muiden ihmeteltäväksi Internetin ihmeelliseen maailmaan. Pyörä oli sillä hetkellä Keravalla, mutta sitä ennen muistelin nähneeni pyörän mm. Ihan tarkalleen en muista milloin isi osti minulle ensimmäisen moponi, muistelisin että 2002 kesällä. Piikkinen piti saada, ja sen piti olla enduro-mallinen että sillä pystyi kikkailemaan. Ikää oli juuri ja juuri se 17 vuotta, mutta vanhemmat eivät olisi millään antaneet lupaa ostaa isoa pyörää. Ja kerran paloi nahkakin, kun pyörästä hirtti kaasu kesken vauhtikeulojen. Sitten alkoi se ruinaaminen. Ja samallahan totta kai piti saada vähän kulkua lisää joten uusi moottori oli tarkalleen 107cc kokoinen. Mopo heitti 4 volttia, ja meni keulaa paskaksi ja takahäkkiä vinoon… Itselle ei ihottumaa suurempaa vahinkoa tullut, ihme kyllä. Viritettynä ei tahtonut kovin hyvin kestää, ja useaan kertaan tuli vaihdettua venttiilejä, kun menivät aina poikki tai solmuun. Muutama päivä myöhemmin tyydyin sitten hakemaan erään pc31 600 cbr:n, joka tuli sitten seuraavan talven aikana rakennettua mieleiseksi taistelijaksi…. Kuusaa oli noihin aikoihin juuri perustettu kahden miehen stuntja showporukka, joilla oli myös silloin paikallisissa pyörätapahtumissa omia esityksiä, joissa tuli joko isän, tai kavereiden kanssa aina oltua paikalla
No, reilu 2000km myöhemmin tuli taas kerran huomattua että totuus on taruakin ihmeellisempi, ja potkittiin kuvista tutun Yamahan renkaita jossain päin eteläistä Saksaa. ?Takarattaan ja swingin välinen olematon tila. Muutamaan kertaan soiteltiin pyörää myyvään liikkeeseen, ja varmisteltiin että mopo on vielä tallella. Kun pyörä oli valmis ja ehjä, yhtään tölkkiä ei näkynyt enää missään. No, ei muuta kuin takaloosterin ovi auki, ja jo oven välistä vieri muutama tölkki kadulle pyörimään… Saatiin kuitenkin jatkaa matkaa sillä ehdolla että painuttaisi suorinta tietä sinne mistä ollaan alun perin tultukin. Eikä ihan niin vähääkään. Siis mitään muuta vikaahan pyörässä ei ollut, myyjä vain oli unohtanut puhelimessa kertoa että pyörästä on purettu moottori pois... B-weekendistä selvittyä tuli sitten vähän hölmöiltyä. Kevään tultua kävi kuitenkin selväksi että eihän sillä pääse tuolla kadulla mihinkään… Muut veteli vauhtiburniksia 200km/h, mutta oma kusiainen hädin tuskin edes kulki noin kovaa. Sivullisen silmään saattoi näyttää siltä että juomatölkkipinot pyörän vieressä muuttuivat pyörän osiksi. 20 B-MAGAZINE Tuolloin omistamani pc31 600cc cbr oli eka kilvellinen iso mopo joka minulla oli ollut. Loppujen lopuksi lähdettiin erään kaadutun Yamaha r1:sen perässä ajelemaan asuntoautolla kohti eteläisempää Saksaa. Pihaan valui kaiken aikaa enemmän tai vähemmän mällättyjä laitteita, joista lopulta myyjä ehdotti erästä punaista -03 954RR bladea. pirkkafighter luokkaa mutta se riitti, ihan sama kunhan pääsi vain ajamaan! Ekan koeajon jälkeen ei enää yhtään harmittanut juomien ja tölkkien katoaminen, sen sijaan hymyilytti vähäsen. Papereissakin oli aika reilulla kädellä kilowatteja ajokortin a-kirjaimen kokoon nähden, mutta sehän ei ollut sen ajan murhe… No, aika halvallahan se sitten loppupeleissä irtosikin, vielä kun sai suht pienellä äänen korotuksella hinnastakin melkein tonnin pois. Ruotsin tullissa sitten virkailijat Håkan ja hänen aviomiehensä Kalle päättivät ratsata pahaa-aavistamattomien suomalaisten matkaajien asuntoauton. Ja kehtaako tätä edes kirjoittaakaan, kortti lähti hyllylle AUTOLLA. Eikö kuulosta juuri sellaiselta vehkeeltä mitä EI välttämättä ihan ensimmäiseksi tulisi ostettua, varsinkaan ulkomailta ja kyseisestä liikkeestä, jossa pyörää ei käytännössä saanut edes koekäyttää. Jep, kyllä, luit aivan oikein. Ulospäin muka oli nähtävissä että autossa voisi mahdollisesti olla pientä ylikuormaa. Pyörällä oli kuulemma joku bratwurstimaan bomberi painanut rekan perään autobahnilla, ja kuski makasi kuulemma vielä kaupantekohetkelläkin sairaalassa kädet ja jalat paketissa… Paluumatkalla napattiin auton täytteeksi hieman vappujuomaa, ja suunnattiin kohti kotimaata. Ei muuta kuin illalla mobile.de auki ja hakuun min. Ulkonäkö oli ns. Tässä pelissä riitti vanhan kaasari-kusiaisen jälkeen potkua! Tuli vierailtua 2009 bomberweekendissä näyttämässä muulle maailmalle, kuinka tehdä takarenkaan kuluttamisesta taidetta. Honda oli keulakolaroitu ja öljylammikko kasvoi kasvamistaan pyörän alla. Huumoria ei tähän hetkeen riittänyt juuri kenelläkään, ja minäkin olisin ottanut isomahaista saksalaista mopojen myyjää vähän paidan kauluksesta kiinni jos olisin ylettänyt. Mopo myyntiin, ja yllättävän nopeasti se menikin kaupaksi. Sehän meille sopi vallan mainiosti, ja jokunen (okei, vähän useampi) tunti myöhemmin oltiinkin purkamassa kotona ostoksia… Parisen viikkoa tuli kontattua pitkin tallia ja vähän muuallakin, ennen kuin blade oli saatettu koeajokuntoon. 900cc sporttipyörä. No, enhän mä nyt OIKEASTI olisi mitään pianoa halunnutkaan. 1,5 kuukautta tuli ajettua “suljetulla alueella”, ja kavereilta tuli kuultua, että joku olisi muka samanlaisella mopolla ajellut koppiautoakin karkuun pitkin keskustaa… Väärin olivat nähneet, minähän olin siihen aikaan mökillä kalassa… Pian koitti se päivä kun sai kävellä bandiitti päässä ja ajohanskat kädessä hakemaan kortin takaisin sinne, minne se ei ehkä kovin monen mielestä kuulu
Ajoasento oli selvästi vakiota pystympi, kumi paloi aiempaa paremmin ja sääli juuri rakennettua pyörää kohtaan unohtui melko nopeasti. Vilkaisin taaksepäin ja huomasin että no sielläpä on sininen sokota ja maskin alla vilkkuu kaikkia erivärisiä valoja... minun oma sanani siitä, että olenko noudattanut tielle asetettua nopeusrajoitusta olivat ainoita seikkoja, joista virkamies pystyi järkeilemään kuinka jatkossa tulisi menetellä… Arvatkaa kumpi vei voiton. kaatumarautojen ja ohjaussikarin verran. Ei muuta kuin aamusta Imatran suuntaan ulkoverhousta tekemään, ja illalla takaisin. Sakko tuli, perusteena sakkolapussa luki “kiihdytti kovaa vauhtia kumia polttaen.” Tutkan kanssa eivät ehtineet minuun päin sohia, oli ilmeisesti juhla-mokan nauttiminen tutkaamista mielekkäämpää touhua. Väriksi valittiin HD: n värikartasta candy punainen, joka valuteltiin muutaman yrityksen jälkeen suht onnistuneesti osien päälle. Mopo oli jossain välissä keväällä 2010 Amerikan Car Show’ssakin näytillä, jonka jälkeen rakentelua jatkettiin vielä mm. Tuli taas pureskeltua kotona muutama kuukausi kynsiä ja punomassa uusia juonia pyörää varten. Tulomatka tuntui kestävän ikuisuuden kun itänaapurin pojat olivat päättäneet lähteä kaikki samaan aikaan juuri sille samalle tielle rekkoineen rahtaamaan piraattivaatteita ja muuta tarpeellista tavaraa… Yksi reilumpi ohitus, ja rekkajono oli muisto vain. Noin 10km ohituspaikasta ihmettelin että mistä kuuluu poliisiauton ääni noin selvästi. Kuulemma oli joku juuri samankokoinen joukkio liikkeellä ja ajeli ihan miten sattuu… Eipä ollut itse moiseen porukkaan törmätty, ja matka sai jatkua pienen puhuttelun jälkeen… Seuraava yö oli kohtalokkaampi, ja oma mopo lähti lievästi sanottuna vähän lapasesta, ja liu’uttiin bladen kanssa kilpaa pitkin asfalttia. Itsehän olin pientä ihottumaa lukuun ottamatta valmis vielä vaikka 100m aitoihin tai kolmiloikkaan, muista lajeista puhumattakaan… No, ei mennyt kuin silmänräpäys niin oli vilkkuvaloa ja virkamiestä siinä 100m säteellä niin paljon etten ollut ennen nähnyt… Liukumisjälki, ja pyörän kunto VS. Tai mistäpä noita aina tietää. Seuraavana päivänä paistoi aurinko, ja päätin että nyt ajetaan showstopperilla töihin. Umpio ja kuori ovat joku yleismallin viritelmä, jota on muokattu reilusti. No, pian se kiikastuksen syykin selvisi kun munkkipossumies esitteli Vauhtiburnikset rullaa nätisti isommallakin vaihteella, kovemmistakin vauhdeista.. Seuraavana aamuna ihmeteltiin susukin tankin sopivuutta Hondaan, ja näky oli ehkä parempikin kuin tehtaalta lähtiessä, sillä suizan tankista puuttui ram-air aukot kokonaan. 954 tankkia oli todella vaikea löytää mistään, ja pienessä lonkerossa tuli heitettyä tallilta kaverin moposta k3 gixerin tankki Hondan rungon päälle. Näistä koomisin ehkä tiesulku SUUR-KUUSAAN sillalla vain ja ainoastaan neljän pahaäänisen pyörän joukkion vuoksi. Ei kun tien sivuun ja kyselemään että mistä kiikastaa. Takakatteeksi valittiin r6r:n kuitukopio, etulokari tuli 1000rr Hondasta, ja etuvaloidea on täysin omaa alaa. Syksy oli jo melko pitkällä, ja mopo oli jo purettu pieniksi paloiksi pitkin tallia. Suizan tankki revittiin pohjasta auki ja paikalle tehtiin uusi pohja Hondan bensapumppua varten. Taas kyseltiin ajolupia ja syynättiin mopoja. Melko nopeasti kumitustyökin alkoi tuottaa tulosta, kun eräänä iltana päräytettiin abc: lle kahville, mutta kotiin pääsy tuotti ongelmia. B-MAGAZINE 21 Tästä eteenpäin seuraavan viiden päivän aikana tuli tilannetta jos jonkinlaista vastaan. Tarkalleen ottaen tasan 3kk tieltä suistumisen jälkeen oltiin huomattavasti nöyrempänä noutamassa taas tikettiä pois ikävästä paikasta. Omaan silmään on aina pistänyt se että kikkailuista tulee vielä siistimmän näköistä katsottavaa, jos touhu tehdään jollain vimosen päälle pyörällä, jolloin on kokoajan pelko perseessä, että kohta lipeää ja koko talven työ menee hukkaan. Flyscreeni on täysin oma tuotos. Tuo ajatus takaraivossa alettiin vääntää. Kun kilpa loppui, huomasin bladelle käyneen hieman huonosti. Kolarissa rikkoutuneiden osien lista oli suht pitkä, joten päätin että nyt tehdään tästä jotain uutta ja hienoa sen sijasta että korjattaisiin vanha samaan kuntoon kuin ennen lippoja
Loppukesä ajeltiin rottalookilla ilman perää, ja takarenkaan kulutusta hillittiin sen verran että samalla saattoi jo alkaa keräämään uusia osia talven rakenteluita varten… Vitut mistään veitsistä, mutta haarukoita oli syksyyn mennessä ehtinyt kertyä talliin useampi. Paluumatkalla tuli mm. Yksi taakse, yksi eteen. Pumppujen etäisyys toisistaan kun oli sama molemmissa merkeissä. Sen siitä saa kun kaikki maailman temput pitäisi osata oppia ja tehdä yhdellä ja samalla pyörällä, ja siinä sivussa yrittää vielä pitää siistinä ja seisottaa näyttelyissä… M.A.D KUUSAA:n suunnallakin on tapahtumassa pientä uudelleen järjestäytymistä, ja huhua on liikkeellä että kesän 2012 aikana tärähtää korkealta ja kovaa! Kiitokset kaikille projektissa ja milloin missäkin auttaneille ihmisille! ?Helsinki-Kuusankoski connection ?Ylikulmaa yllytyksestä. Onneksi oli kaatumaraudat, ja avovaimolla onnea matkassa niin selvittiin aika vähillä vaurioilla. Myönsin teon, ja työpaikalta kirjoitettiin itkuvirsi kuinka tarvitsen ajokorttia joka päivä päästäkseni töihin ja ansaitakseni elantoni. Vaikka en asukaan vielä vanhainkodissa, niin kyllä tuonne pääkoppaan joku järjenhiven on tullut, jos meininkiä vertaa vaikka ensimmäiseen kesään, kun blade oli minulla kadulla ajossa. Kotiin oli noin 90km ja sen pätkän sentään sain vielä ajaa. Alkoi vielä toista partiota odottaessaan leveillä että “ei tältä rs skodalta niin vaan livahdetakaan”, johon minä vastasin, että : “jos olisin perkele sinut huomannut siinä rekkoja ohitellessa, niin olisin ollut kotona ennen kuin olisit ehtinyt edes kääntyä perään”. Selvisi että eräät skootteritytöt olivat tulleet kolmion takaa bladen kylkeen…. Haarukka oli bladen keulaa tukevampi, ja siinä oli radiaalijarrut. Lasikuitu pöllysi ja ihmisiä oli helvetisti pitkin risteystä. Tehoa voisi aina olla enemmän, mutta toisaalta sitä on jo nyt liikaa noihin hitaisiin keulitteluihin. Vanteisiin roiskittiin vielä mattamustan sijasta kultainen väri päälle, ja kyllä näytti ainakin omaan silmään aika namulta! Takakate löytyi paikallisesta lasikuituhilpetööritehtaasta, ja sille tehtiin sopiva takahäkki ihan rehellisestä kakkaraudasta. Ja tämä ei siis tarkoita mitään metrin homosohvajatkoja. Napaan piti teetättää vain pieni 25mm paksu pultattava adapteri, jolla sai passattua vanteen suht keskelle ja linjaan etupyörän kanssa. Taakse kehiteltiin samanvuotisesta Honda VFR 800:sta 1-puolinen haarukka, joka kävi suht kivuttomasti bladeen, mitä nyt muutamat holkit piti sorvauttaa akselin väliin… Takavanteeksi valittiin Barzettan autoon tarkoitettu vanne. Mitä nyt takakatteessa oli skootterin mentävä reikä, ja pieniä naarmuja siellä sun täällä. Samalla oli tarkoituksena paneutua siihen, millä tavalla ajettavuutta ja toimivuutta voisi kehittää entisestään tuota driftaushommaa ajatellen. Taisi olla 2011 ja heinäkuun ekoja päiviä, kun pyörä otettiin vasta ekaa kertaa tänä kesänä ajoon! Mopo pelasi hienosti koko kesän, ja veti entistä enemmän katseita ja kellonkyselijöitä puoleensa! Tulipa kiikutettua näytillekin 2011 Petrol Circukseen… Pystyssäkin pysyttiin (lähes) koko kesä, ja korttikin säilyi. Eteen tarkoitettu malli oli vuoden 2004 Yamaha r1:stä. Jossain välissä kaivoin mopon tallista pois että silloinen tyttöystävä, nykyinen avovaimo, voisi hieman opetella ajamaan kun häneltäkin kuitenkin se a-kirjain ajokortista löytyi. 22 B-MAGAZINE ylpeänä 182km/h tutkalukemaa siihen malliin kuin olisi saamassa siitä jotain suurempaakin palkintoa. Taidan vittuillessani vetää vielä swinginvälistä 10cm pois, mitenkäs sitten suut pannaan. No, ei muuta kuin vakuutusyhtiöltä rahat pois eikä tainnu mennä viikkoakaan kun blade oli taas ajokunnossa… Niin alkoi olla myös kuskikin, sillä samoihin aikoihin tipahti käräjäoikeuden päätös luukusta sisään josta selvisi että kortin saa hakea asemalta seuraavana arkipäivänä. Montaa sataa metriä ei päässyt, kun nurkan takaa kuului pirunmoinen pamaus. Siitä voi jokainen olla varma, että pyörällä tullaan AJAMAAN tulevaisuudessakin ilman sen suurempaa sääliä. Keulapaketti sopi suorastaan rikollisen helposti bladeen, sen kuin pulttasi koko komeuden vanteineen Hondan kolmioihin kiinni. testattua (useampaan kertaan) bladen huiput, ja otettua muutama hapokas ohitus takapyörän varassa ajellessa… Tapahtuneesta muutama päivä myöhemmin kuulusteluissa naurettiin nuoremman komisarion kanssa molemmat kun tuijotettiin päivämääriä, ja todettiin että oli muuten kolmas kortinmenetys vuoden sisään… Ei masentanut yhtään ei, tällä kertaa oli sentään edes yksi ässä hihassa. Tästä seurasi mykkäkoulu siihen asti, kunnes paikalle tuli tämän virkamiesjoukon kirjoitustaitoinen ja saneli tuomion. Tulevan talven aikana olen suunnitellut ulkoasun yleistä siistimistä, joka tarkoittaa käytännössä kaikkien patenttien ja nippusideviritysten korvaamista toimivimpiin ja parempiin ratkaisuihin. Vaikkei projekti suurelta kuulostakaan, niin sainpahan mokomaan menemään koko talven + pari kuukautta kesästäkin
?Vetomies ja No Hander! Ei ongelmaa!
24 B-MAGAZINE Teksti: Rami Kuvat: Tepardi Kuva talvelta 1988, Rami osti pyörän Itäkeskuksen hurjapäältä Lasse Vaajaselta. Silloinen väritys oli flakemusta.. Eli pyörällä on ajettu takaperin ja liuttu puukengillä itäväylää
Tuore ostos stunt legendalta Lasse Vaajaselta B-MAGAZINE 25
Näillä tonteilla tutustuin moottoripyörähenkiseen sekalaiseen seurakuntaan. Joskus myös näin päin.. Piikki vaihtui iän kartuttua luonnollisesti isompiin pyöriin, joita olikin sitten matkan varrella jos jonkin näköisiä viritelmiä. ja laatikossa Solifer SM. Se projekti jäi kuitenkin ikävästi kesken, kun armeijan harmaat kutsuivat. Tunnollisena kaverina autoa ohittaessa Hämeenlinnan väylällä, hän muisti aina käyttää vilkkua kaistaa vaihtaessa.., varsin kuuliaista toimintaa vai mitä. Piikillä tuli sitten kulutettua asfalttia ahkerasti ja silloin tuli tutuksi myös legendaariset paikat pääkaupunkiseudulla, kuten Hietsun suora, Soffarin Union ja Rusan TB. Hetken aikaa tästä, kun oli sudittelut lopeteltu ja pyörä parkissa, ajoi poliisi Saabi Markon pyörän perään parkkiin. Legendaarinen retki, josta alkoi Ripan DR-ura. No, kuinka ollakaan, nälkä kasvoi ja GSX tuli sitten vaihdettua Paakkunaisen Timon vanhaan Pro-Stock Suzuki projektiin. Kuten esimerksi yksi monille nykypommittajillekin tuttu kaveri (taisi olla Surmanajaja Onni Puurunen, punanen pipo ja sisärata…) joka otti ja keuli jollain väsyneellä Yamaha XT:n rieskalla Ruskeasuolta lentokentälle. Myin projektin (myin ja myin) sitten Porrin Timolle, joka on muuten edelleen mulle tästä velkaa, joten Timo soittele jos luet tämän jutun! Vuoden 1998 Alastaron finaaleista, lisenssilähtö Vuoden 1998 Alastaron finaaleista, Rami säätää. Konstaapeli nousi ulos autosta ja hihkaisi: -Kenen pyörä tää on. Silloin ei ollut muuta kulkupeliä kuin moottoripyörä, joten ajokautta tuli jatkettua aina ensilumiin asti. Niihin aikoihin tutustuin myös silloiseen aloittelevaan (nykyisen ”legendaan”) kiihdyttelijään nimeltä Outavaaran Ripa. 26 B-MAGAZINE MP-harrastukseni lähti liikkeelle pienestä projektista niin kuin varmaan monella muullakin. Ikää oli varmaan 13v. Erään kerran Hietsun suoralla, olisiko ollut lokakuun loppua, kun oli jo satanut räntää ja maa siitä valkoisena, edesmennyt Äijälän Marko pyöritteli vanhalla 750 GSX:llä rinkiä pitkin Hietsun suoraa. Ripan mukana tuli sitten lähdettyä ekoihin kiihdytyskisoihin Virtasalmelle, joskus 80-luvun lopulla. Siitä riittikin juttua pyörän historiasta ja ajokokemuksia vaihdeltiin puolin ja toisin. Siitä saatiin kasattua sitten loppujen lopuksi ihan ajettava mopo ja siitä se sitten lähti… KTkortti tuli ajettua (joo, olen niin vanha) Nuorisoasiain keskuksessa, jossa ajo-opettaja istui pyörän kyydissä?! Homohtava kokemus sinänsä. Eli kaksi pahvilaatikkoa ja runko kotipihaan, huikkaus kotiväelle: -Hei, arvatkaas mitä ostin. Hetken emmittyään Marko tunnusti varovaisesti pyörän kuuluvan hänelle ja vastoin kaikkia olettamuksia konstaapeli totesikin yllättäen: -Tää on mun vanha prätkä, mites se on toiminut. Tämän myötä tuli sitä sitten itsellekin hommattua 1100 GSX, jolla kokeilin Drag Racingiä hetken aikaa SSB-luokassa
Toi sun täytyy haarottaa tuolta ja Paljon sulla on painetta. Etenkin Ruotsin kisoissa tuli aina taivasteltua sitä MP-kaluston määrää ja hienon näköisiä rakennettuja pelejä. Tästä rohkaistuneena ilmoitin itseni heti FHRA:n finaalikisaan, jossa pääsin testaamaan tehoja kunnon stripillä. Mikunin kaasaria ja oli siinä paikallaan jopa Star-racingin sivuputkikin, jonkun aikaa (meteli oli järkyttävä). Ahtimeksi löytyi Garretin TO3, joka oli ollut Fiat Cromassa kiinni. Pakopesä laitettiin runkoon reikäraudalla oikealle kohdalle kiinni ja pakosarja alkoi hahmottua pala palalta. Seurattuani kiihdytyspuolella ahdettujen pyörien esiinmarssia, hiipi takaraivooni ajatus. Vuonna 2001 tuli sitten käytyä V8/GTIpäivillä ja Burn Out Partyssä vähän kiskomassa, tuloksena matalia kymppejä loppunopeuden ollessa +230km/h.. Joo, putouskaasareiksi niitä jo silloin haukuttiin. Keväällä vuonna 1998 pyörä vihdoinkin kävi ja kukkui. Niinhän siinä siten kävi, että kyseinen Efe (tai Fifi, kuten Funnybike kuski Markku Poikajärvi sitä leikkisästi aina kutsuu) siirtyi minun omistukseeni huhtikuussa vuonna 1994. Silloin mietin, että tommonen kilpipeli täytyy vielä joskus saada. Laita Kilo lisää…” Poimittuani käyttökelpoisimmat vinkit, pyörä alkoikin pikkuhiljaa toimia ja sillä tuli ajeltuakin aina silloin tällöin. Tarkkaa ajankohtaa en enää muista, mutta olisiko ollut joskus vuonna -96, kun ahtamishommaan ryhdyttiin asenteella; Enpä oo tämmöistä vielä tehny, kokeillaan mitä saadaan aikaiseksi. Aluksi ajelin sillä ihan vakiona, mutta pikku hiljaa siihen tuli hankittua mm. -Mitä jos Efeen tulisi myös ahdin. Ekaa kertaa, kun kytkettiin pyörään virrat ja bensapumppu päälle, todettiin että olimme keksineet hienon kastelulaitteen, joka ruiskii bensaa jopa kahden metrin päähän pyörästä! Projekti eteni vaihtelevalla menestyksellä, eikä asiaa auttanut myöskään kaksi tallimuuttoa projektin aikana. Kaasareiden paineistamisen yhteydessä koettiin myös hämmentäviä hetkiä, kun ei oltu ihan varmoja mikä letku pitäis laittaa mihinkin kohtaan?! Kaasareiksi valikoitui (ne kun sattuivat ainoastaan olemaan) Keihinin 40 mm kaasarit, ZZR:n peruja. Se jopa toimikin melkein koko kierrosalueen. Katanoita ja Efejä oli matalina, isolla moottorilla, sivuputkella ja suurin osa oli vielä kilvissä. B-MAGAZINE 27 Ripan tiimissä tuli sitten kierrettyä eri varikoita niin Suomessa, kuin Ruotsissakin. Aika taisi tosin olla jotain 11,0, mutta sitäkin kullanarvoisempaa “knoppitietoa” sateli varikon muilta kuskeilta, tyyliin:” -Juu, ei tota letkua tohon
Teknisesti pyörä on pysynyt suurin piirtein samana, mitä nyt kaasuttimet ovat vaihtuneet matkan varrella Mikunin 36:siin. Tämän nykyisen värin pyörä sai päällensä n. Leima muutoksille tuli 23.7.2001. Kyseiset muutokset myös muutoskatsastettiin 06/2002. Hirwarille ja muillekin kyselijöille muistutukseksi: EI, EN MYY Efeä! Auton mittariston kokoinen mittaristo toimii kovemmassa vauhdissa hyvin tuulen ohjaimena Vanne ja takajarrupaketti on elinluovutettu 91`gixeristä. Samoin keulaksi vaihdettiin gixxerin upsidedown malli. Väri oli silloin edelleen alkuperäinen puna-musta. Ulkonäkö on muuttunut matkan varrella vain pariin kertaan. Vanteet vaihtoon ja alle -91 gixxerin vanteet ja jarrut. Muutaman järkyttävän valomaskikokeilun jälkeen keulalle saatiin orkkis-lamppu, joka loppujen lopuksi sopii vanhukseen parhaiten. P.S. Vanteiden väri vaihteli valkoisesta mustaan. Viimeiset pari ajokautta on nyt mennyt Poikajärven Markun Funny-Bike teamissa mekatsuna, joten aikakin on välillä kortilla. Pyörä kuitenkin on ja pysyy allekirjoittaneen omistuksessa, sillä klassikothan vain paranee vanhetessaan. 6-7 vuotta sitten. Nyt kun pyörä muuten toimi hienosti, oli aika keskittyä ajettavuuteen ja myös ulkonäköön. Saas nähdä, milloin niitä muutoksia sitten oikeasti kerkeää tekemään. Tulevaisuuden suunnitelmissa on rungon täydellinen läpikäynti (pikkasen on notkean olonen) ja ehkä jotain pikku pikku päivityksiä tekniikkaan. Heh heh. 28 B-MAGAZINE Ajeltuani muutaman kesän koko ajan niska kipeänä vilkuillen ympärilleni poliisien/ratsian pelossa, päätin rohkaistua ja kääntyä katsastuskonttorin puoleen muutoskatsastuksen merkeissä. Keihinit olivat muuten hyvät, mutta kumikurkuista alkoi muodostua kulutustavaraa, kun istuvuus ei ollut ihan kohdallaan. Asia sujuikin loppujen lopuksi yllättävän kivuttomasti, kun kaikki tarvittava lupamateriaali oli hankittuna. Katteen kanssa tai ilman
Polttoaineen suodatin on varastettu turbo Unosta . Boost controller ahtopaineen säätöruuvi (0.5-1.0bar) ?. Ahtimena toimii Garretin TO 3, joka tuottaa parhaimmillaan reilut 200 hummaa Kuten kuvasta näkyy on kyseessä harvinaisen tiukka paketti
varustettuna Kotarin Powerpartseilla. Kawasakin uusi tykki ZZR1400 on tuore uutuus Euroopassa, Amerikassa se on jo koeajettu ja rakennettu uusiksi. Hussen uutuus on katumoto Nuda KTM690 Duke vol4. 30 B-MAGAZINE BMW on ryhdistäytynyt iänikuisesta ”mummo&pappa” leimastaan huolimatta . . Pfeifferin stunttityökalu oli myös Bemarin osastolla hyvin esillä . Lue juttu seuraavalta aukeamalta
Tämä on tapahtunut mm. Pyörän voi kuulemma jo ennakkoon tilata Sumekolta, vaikka tarkkaa hintaa ei ole vielä edes tiedossa. Leveät pinnavanteet ovatkin olleet tekemässä jo tuloaan muutaman vuoden ja nyt pinnavanteita tarjotaan jopa yksipuolisiin swingeihin. Moottorin suurin muutos tulee uudesta kannesta, missä käytetään kuulemma twinspark tyylistä sytytys-järjestelmää. Panigale S Tricolore, Panigale S ja ”karvalakkimalli” Panigale. näyttelyhalleja oli tänä vuonna käytössä seitsemän. Hussen Nudan kanssa 690 Duke kilpailee samoista kohderyhmistä ja KTM tekikin tarkkaan harkitun peliliikkeen signeeraamalla Dusters stunttiimin ajamaan ensi kaudella tällä uudella Kotarilla. Perusmalli Husqvarna Nudan lisäksi on saatavilla ÄRRÄ malli, joka on sitten vähän Racempi. Suzu kissalla on hyvät pystyperät CR&S tarjoaa ei ujoille kuskeille 1,916cc S&S X-Wedge V-twin moottorilla varustettua muskelipyörää. Kiinalaisia minivilkun myyjiä ja skootterin viritysosian valmistajia löytyi sitten jo liikaakin. Tästä samasta syystä KTM powerparts katalogiin kuuluukin mm. Pyörän disaini muistuttaa paljon edellistä mallia, mutta etenkin moottori on kokonaan uusittu ja kuutioitakin on kasvatettu vanhasta 1352cc:stä 1441cc kokoon. Painoa tälle KTM 690 Dukelle, kertyy ainoastaan 149.5kg. Tämän lisäksi moottori on saatu entistä tehokkaammaksi, silti polttoaineenkulutus on saatu myös n.10% pienemmäksi Duke 3:n verrattuna. Huippuvääntölukema on mukavat 162.5Nm. Sekä tietysti jokaisella isolla moottoripyörämerkillä oli oma koeajorata. Nudan moottori perustuu BMW F800R:n koneeseen, jota on tietenkin hiukan muuteltu Hussen runkoon sopivaksi. Moottori on kokonaan uusittu ja oikeastaan vain desmo-venttiilikoneisto, sekä 90-asteen sylinterikulmat muistuttavat vanhasta 1198-moottorista. Näyttelyn suurimpina staroina loistivat tietenkin kourallinen prätkäuutuuksia ja niistä kohutuimpia oli varmasti Ducatin 1199 Panigale, Husqvarna Nuda, KTM 690 Duke ja Kawasaki ZZR1400. Se mikä pommittajia lämmittää tässä mallissa erityisesti on tietenkin se, että tämä kyseinen malli perustuu pitkälti suomalaisen Pasi Paanasen KTM 690 stunt prototyyppiin, joka esiteltiinkin vuonna 2008 Bomber Magazinessa. Tämän lisäksi hallin taakse oli rakennettu pirun iso Motolive-action areena. KTM 690 Duke on tehty 125 Duken isoveljeksi ja se on myös päivitetty kokonaan uudella moottorilla. tehtaan omat crashbar-kaatumaraudat ja paljon muuta stunttiukkoja hymyilyttäviä lisävarusteita. Areenaan kuului stunttisuora, supermotorata ja MX-rata, freestyle hyppyreineen. Uusi motti pitäisi olla entistä ajettavampi ja tärinävapaampi. Rakenteluharrastukseen Eicman näyttelyllä oli hyvin vähän tarjottavana ja tyylikkäästi rakennettuja laitteita ei oikeastaan ollut kuin pari hassua, nekin pitkälti V2-moottorin ympärille tehtynä. Kawasaki ZZR1400 on vaatimattomasti ilmoittanut olevansa maailman nopeiten kiihtyvä tuotantopyörä. Erikoisvannevalmistajat loistivat myös poissaolollaan, jos ei nyt oteta huomioon useata eri pinnavanteiden valmistajaa. Husqvarna Nuda 900 perustuu Bemarin tekniikkaan ja kuten ulkoasu antaa jo ymmärtää on Nudan kohderyhmänä supermotoilijat, jotka haluavat ajaa motoillaan vähän pidempääkin siivua välillä. R-versio on mototyyliin vähän korkeammalla maavaralla, paremmilla Brembon jarruilla, hiilikuituhiluilla ja punavalkoisella kisavärityksellä. Ducatin 1199 Panigalelle luvataan pornahtavan ulkoasun lisäksi vaikuttavat speksit. Paino 164kg ja 195hv koneesta. Tämän lisäksi Ram Airilla on tehtaalta laskettu tehon nousevan huippunopeusvauhdeissa jopa 210hevosvoimaan. iskua 4mm pidentämällä, poraus pysyy samana. B-MAGAZINE 31 Milanon näyttely on suuri ja esim. Nice. Näiden lisäksi myös uuden BMW S1000R:n ja Triumph Speed Triplen ympärillä riitti kuhinaa. Kawasaki lupaa tehoa 200.2hv koneesta ja vääntöä on saatu lisää koko kierrosalueelle. Tätä Panigale mallia tulee saamaan kolmena eri versiona
Fleikkikultaa ja platinaa! Siitä silmä-karkkia kaikille köyhille! ?. 32 B-MAGAZINE Kivipestyt on aina muodissa! Brock´s Alien Headputkisto, sekä seksikäs ikkuna Zetorin sielunmaailmaan.
Vartilla ukot on vedellyt vakiolla Ze-Ze-Ärrällä kasin puolelle! Teksti ja kuvat Clink Käännös: Tepardi ABSsensorin tunnistimen uupumisen voi helposti bongata, myös tunnettu lepakko nimeltään Stevie Wonder. Sama muutos toivottavasti tapahtuu ZZR1400:n kohdalla, koska ainakaan vakiona tämä ei vielä heppiäni väräytä. Uusilla pöntöillä saa moposta sentään hivenen inhimillisemmän näköisen, kuten myös sitä tärkeää painon pudotusta on varmastikkin luvassa. Sama urpo on saanut jatkaa muuten niin hienojen pyörien sabotointia, suunnittelemalla aivan helvetin rumat huilut tähän Kawan uusimpaan tykkiin. Johtuen tuntemattomista syistä, näyttää myös vahvasti siltä, että Kawasaki on jälleen palkannut hommiin saman putkien-suunnittelijan, joka pilasi uusimman Z1000:sen noilla savupiipuillaan. 200hp lukemia. Tuntuu, että Kawalla on vain haluttu pitää vanhan-mallin omistajat onnellisena, pyrkimättä tekemään malliin mitään sen suurempia, riskejä ottavia muutoksia, ainakaan mopon ulkonäköön. Ei mielestäni kuitenkaan mitään niin radikaaleja, kuin olisin ehkä omissa märissä unissani toivonut. Sylinterin kantta on tuunailtu, nokat on saanut lisää nostoa, kampiakseli on entistä stydimpi. Itse en ole ollut koskaan mikään suuri Hayabusan, tai lähinnä sen muotoilunfani, mutta täytyy tunnustaa, että vuosien varrella olen jo tottunut tuohon valaanmunaan ja se on jopa alkanut näyttää silmissäni hyvältä. Luistonesto myös tästä herkusta löytyy, kolmella asetuksella tyyliin ZX10R, eli ”nörtti”, ”sankari” ja ”kuolema”. Ensimmäisen kerran, kun tapasin tämän kohua aiheuttaneen ZZR1400:sen, niin jos nyt aivan totta puhutaan, kävelin suoraan sen ohi. Näillä muutoksilla uudesta Kawasta on saatu paremmin mutkiin taipuva, kuin myös stabiilimpi kovissa nopeuksissa. Jossain vaiheessahan netissä pyöri villit huhut jopa siitä, että pyörä ilmestyy tehtaalta (valmiiksi) ahdettuna. Noihin koviin nopeuksiin pääsyyn tietysti tarvitaan sitä ruutia. Katsomalla herrojen Johnny Turbon ja Rickey Gadsonin varttimaili aikoja vakioilla ZZR:illä, voidaan uutta Kawaa pitää todella kilpailukykyisenä pakettina. Sen verran paljon tämä ”täysin uusi-malli” muistutti edeltäjäänsä. Se mitä Kawasakin mopolle oikeasti teki, jotta se rupeisi napsimaan Hayabusia aamupalaksi, niin siihen mm. Kuten tosin kaikki tiedämme, onneksi noita putkia saa kaupasta rahalla. Ehkä jopa paukkua. ?. Huhut, jotka myöhemmin osoittautui kuitenkin täysiksi trolleiksi. Nämä muutokset ovat tuleet nostamalla iskua 61mm:stä 65mm:iin ja nostamalla kuutiot 1352cc -> nykyiseen 1441cc. Kiusaaminen alkoi jo vuosi sitten, kun Kawasaki ilmoitti heidän päästävän ilmoille 2012 uuden ZX-14R:n, tai kuten tätä mallia meilläpäin ZZR1400:ksi, vallan leikkisästi kutsutaan. Tarkemman tarkastelun jälkeen huomasin pyörässä olevan ainakin hivenen uudistuneet katteet, kapeampi ahteri, uudet vanteet ja joitain muita pieniä ulospäin näkyviä muutoksia. laitettiin uusi, kevyempi ontto alumiinirunko, uudet 10-puolaiset kevyemmät vanteet, jäykempi jousitus eteen, kuin myös taakse ja vielä kostoksi tuumaa pidempi swingi auttamaan liikkeelle lähtöjä. B-MAGAZINE 33 Taas jyrisee Japanista, lähestulkoon Fukushiman kaltaisia maailmaa kohauttavia uutisia. Muutamilla ei niin dramaattisilla muutoksilla koneeseen, on saatu uusi Kawa tuottamaan varsin messeviä n. Uudessa Kawassa on myös vakiona luistokytkin ja vaikka ruuti on padassa lisääntynyt, niin silti tämän uutukaisen väitetään olevan noin 8% pieniruokaisempi vanhaan verrattaessa. Kawasaki on lähiaikoina syyllistynyt pahemman kerran faniensa kiusaamiseen
. Pyörään on ehditty rakentaa useita Billet-osia, kuten yksipuoleinen Roaring Toyzin valmistama swingi, 240mm rinkulalla. Näyttää siltä, että 240mm leveä takagummi ja siihen yhdistettynä maltilliset 4-tuuman pituiset jatkot, ovat se kaikista optimaalisin yhdistelmä tähän meidän projektiin. RT:n ukot viritti vauhtisensorit eturenkaaseen, jonka nopeuden mukaan se säätelee luistonestoa. Näppärää, kun sen osaa! Performace Machinen Element-takavanne ja siihen billet sinkku-takaswingi 240:llä gummilla. Arvostan. Ulkopuoleisia influensseja saatiin, kun pyörään tuli M43 Powesportsista saapui erittäin hienot kromatut kahvat, kytkinkoppa, sekä jäähdyttäjän suoja. Iso-Paha-Kawa ja Johnny Turbo ei tarvitse testeissä edes penkkiä! ?. Ukkelit päätti vielä anodisoida moposta rungon, jotta se saatiin sopimaan Performance Machinen Elementin platiniumilla viimeisteltyihin vanteisiin. Luonnollisesti RT käytti tämän upean maalauksen luomisessa heidän omaa huippumaalaajaansa nimeltään Ryan Hathaway, joka loihtikin pyörään hillityt, mutta tyyliin todella upeasti sopivat maalaukset. Yksipuoleinen CNC billetti-alumiini swingi on kevyt ja samalla erittäin kestävä, ”hunajakenno”sisustansa ansiosta. Kaikki muutkin pienemmät osat on CADkoneistuksella valmistettuja. Roaring Toyz ja Bob Fisher ovat jälleen kerran onnistunut nappaamaan kanin hatusta, rakentaessaan tästä ennakkoon saadusta moposta uuniikin kappaleen. Helppoa se on siellä isossa maailmassa, kun mopotkin tulee tulevaisuudesta, prkl. Putkistoksi valittiin Brock´s Performancen Alien Head kokoputkisto, johon säädettiin ZX10R:n Power Commander. Roland Sandsilta saatiin omavalmiste cliparit, joilla saadaan ajoasento säädettyä kuskin mieleiseksi. Toisin kuten monissa projekteissa joihin vaihdetaan swingi ja läskit takapallot, joissa useissa niissä jouduttiin luopumaan ABS:stä ja luistonestoista, niin ei tässä. -Yli kymmenen vuoden kokemuksella pyöriä rakentanut Roaring Boyz kertoo. 34 B-MAGAZINE Kuitenkaan emme tulleet tänne (pelkästään) nuolemaan Kawasakin hivakkaa, vaan kertomaan tästä Roaring Toyzin rakentamasta ZZR1400:stä, eli siitä mallista jota me pohjolan raukat emme ole vielä saaneet edes Suomeen näytille
1/8 5,862s ja 202.73 kmh! . .. Hauki kaisikossa, tai toisin sanoen Rickey Gadson! ?. .. B-MAGAZINE 35 .... ¼ 8,991s, 251.06 kmh, 60ft 1,509s
. Teksti: Rotikka, Niina ja Tepardi Kuvat: Siru Kalto ja Taina Väänänen Rotikka kiireessä kultakauppaan . 36 B-MAGAZINE. Komeat teemaan sopivat maalaukset hoiti Pari Kaunonen. Myös endot sujuu Kawalla!
Niitä jälkimmäisiä oli useampiakin. Niissä monttuja metsätieharjoituksissa sattuikin kaikenlaista, myös muutamia luiden murtumia. Nykyinen pyörä on vuonna 2008 hankittu ZX10R vm. Tämän Kawan ostoon päädyin vuonna 2006, kun Munnen Jussi yllytti ostamaan Motopörssin. 2004, eli vaihdoin ”astetta” rajumpaan. Kavereiden mielestä ”reikäpää” ja vanha paatsi, jonka olisi aika jäädä eläkkeelle pommitustouhuista. Pahimmat lipat varmaan oli, kun täydestä vauhdista kippasin ympäri muutamien näyttävien volttien kera. Pikkuhiljaa aloin oppia kuminpolttoa, josta johtuen renkaita paloi tasaiseen. Varusteet olivat lähinnä sitä normikauraa, eli verkkarit ja purkkarit sarjaa. Kaikki ”pulttaa kiinni” osat piti saada kiinni ja HETI! 2009 talvella siitä tehtiinkin täysiverinen ”stunt lookkeri”, tuli sillä jopa joku pokaalikin voitettua! Keulintarauta, kuten myös koneen-suojat tilasin suoraan Jenkeistä Hi-Bike-Shopista, jotka menivät paikoilleen, kuin nyrkki aunukseen. Maalauksesta ei ole paljoa muuta kerrottavaa, kuin että annoin maalari Kaunoselle vapaat kädet, jotta senkun vetelet. (reps) Siitä se sitten alkoi. Herra Rotikka on 34 vee huoleton heppu, jolle maistuu monenlaiset juomat, sekä tiko tiko hauskanpito. Kaikki ne kyllä kummasti sulaa slicksistä tourinki palloon. Sitä tosin ei tule varmasti riivaajien mieliksi tapahtumaan, ainakaan kokonaan. Etupäässä ajeltiin omaksi iloksi, kuin myös muitten kiusaksija kivaa oli! Vasta vuonna 2006 siirryin katupyöriin, sitten alettiinkin pommittamaan urakalla. Z-tonniin oli helppo samaistua, koska ajoasento ja tyyli muistuttivat kohtalaisen paljon crossipyörää. Aina on vaan karmea tarve päästä menemään jollain vehkeellä kovaa! Päästetäänkin seuraavaksi eläin vapaaksi ja antaa itsensä Herra Rotikan murahtaa! Eka pyöräni oli 1990-luvun alussa hankittu crossipyörä Kawasaki KX-125, sekä hieman myöhemmin KX-250. Itse en viitsinyt rakennella/jaksanut sen kummempia. ...Kunhan siitä tulee vihreä, siinä on pääkalloja ja liekkejä. Sitä tulikin mentyä monesti mistä aita on matalin. Tällainen siitä nyt sitten tuli! B-MAGAZINE 37. Bolt-on osia laiteltiin, sen mitä kaupasta sai. ”Oli muuten aika opetteleminen, siirtyessäni hiekalta asfaltille.” Välillä asfaltin kautta, välillä pystystä ympäri,hah! Se onkin meikäläisen mielestä vauhdin merkki, kun kaatuileekin välillä! Eka katupyöräni oli niin ikään Kawasaki, mallia Z1000 vm 03. Ympäri kyliä piti välillä nyysiä renkaita jotta päästiin poikain kanssa pommittamaan. Sitä sitten lauantaina innolla lueskeltiin, sunnuntaina mentiin tutustumaan ajokkiin ja maanantaina se olikin jo itse perkele pihassa! Oli helppoa, kun silloin oli sitä kuuluisaa rahan paskkoo, sen kun vain kävi ja haki! Nyt on ajat vähän toiset parisuhteen kariuduttua, kun ei pääse nyysimään muijan masseja. Kaikkihan ei tietysti ollut uusia, mutta kuitenkin. Ne tehköön ketkä ne hommat osaa! Tulopuolikin, kun siihen aikaan soi mahikset hankkia kaupasta... Parhaimmillaan alkuaikoina saattoi mennä 5 ympyrää viikonloppuna
Varsinkin, kun saatiin ajoasento hiottua vielä kohdalleen, joka onnistui Gillesin täysin säädettävillä clip oneilla. Useat kuskit mieltävät mopon em. Aluksi oli hurja katsella sadanviidenkympin vauhdissa ajavia kavereita, jotka veti power slidea ohi oikealta ja vasemmalta, mutta se oli vitun hienoo! Itse olin paniikissa, kun osasin just ja just polttaa kumia suoralla. Pääasia on, että vetää sen mihin rahkeet riittää! Kausi 2011päättyikin B-dayn jälkeen hyvissä ajoin vaihdelaatikon leviämiseen. (suljetulla MAD KUUSAAN alueella) Vanha ”koira” ei oikein enää opi uutta millään, niin se vaan menee. Hurjia vehkeitä, huhhu! Mut kiva se on sellaisellakin vetää, kun vaan pääsi sinuiksi. Kuolemaa ja otsoonikerrosta halveksuen Kouvolassa. Ilmeisesti ei ollut shifterissä ajoitukset ihan kohillaan, tai jotain. Paskaksi se meni. touhuun liian räväkäksi. Ja vittu, että sutii helposti, ei kyllä ihme niillä väännöillä ja tehoilla., tuumailee Rotikka. Muuten 10R on toiminut kuin kello ja vaikka aluksi olikin aikasta hirveä kikotin ajaa, niin nopeasti siihenkin loppupeleissä tottui. (tämäkin vain ja ainoastaan suljetulla M.A.D alueella) Harvemmin näkee 10R:n stunttipyöriä. Olin kuullut kuusaalaisena jo vuoden 2004 paikkeilla edellislehdessä olleesta Mad Kuusaan porukasta. Mad Mikeen tutustuin paremmin noin vuonna 2007, Kouvolassa järjestetyn B-illan jälkeen, josta alkoi lämmin ja antoisa yhteistyö. (kaikki tietää ketkä ovat 04-05 ZX10R:llä ajaneet) No ei siinä mitään, olihan meillä noita Destroyereitä rivissä, niin niitä joutuikin välillä lainailemaan. Ennen kaikkea hyvä ystävyys! Kuvioissa ovat mukana myös Mad Hokkanen, Frst , Wänkkeri ja D_hasselhoff. Nyt menee myös vauhtiburnikset, vauhdin ollessa parhaimmillaan noin 160-180kmh ILMAN jatkoja. Mutta siitä se silti lähti, nykyään mutkatkin taittuu ettei mitään. Kuitenkin mulle on aikasta sama se. 38 B-MAGAZINE Rengas alkoikin taas sulaaa siihen malliin, ettei ollut mitään järkeä. Raitaa jälleen sen kun vaan syntyi! Power Wheelietkin sujuu reilun kilometrin matkalla suht vaivattomasti, kuin myös endotkin kulkee jotenkin. Toisin kuin Rotikka
B-MAGAZINE 39
Teksti: Vittorio di Grappa Kuvat: Tepardi Malli: Miss Bomber 2012 Tanja Myllynen 40 B-MAGAZINE
Tai tarvitset vaikka valettuna jotain niin suuntaa Mäntän seudulle jossa JL Meccanica pitää päämajaa. Uskottavahan se on, ainakin minun. Emäputki sorvattiin 60 mm akselijöötistä, takarunko 25 mm putkesta ja jalkatappien rungot on tehty 10 mm levystä, kaikki samaa materiaalia. Samoin jos tarvitset vaikka alumiinitankin ja markkinoilla ei ole astiaa joka sopisi projektiisi niin Janne tekee sellaisen, aloittaen ottamalla pakasta suoran alsalevyn. Yhteistä Jannen pyörille on korkea omavalmisteisuusaste ja loppuun asti mietityt ratkaisut joissa muotoilu ja käytännöllisyys lyövät kättä keskenään ja vielä halivat päälle. No, käyttäähän Bimotakin 6082:sta, ja vanhemmat japsirungot on vielä pehmeämpää 6060-sarjaa.” Jaaha, joo. Jannen ydinosaamisaluetta ovat prätkien rungot joita löytyy esimerkiksi Classic-kilpureista. Tietysti suunnitelmia tehtiin tarkkaan geometrian osalta koska Janne ei halunnut laittaa Ducatin konetta ainakaan huonompaan runkoon kuin mistä se oli ollut. Rakenne poikkeaa Ducatin vastaavasta hieman joskin molemmissa materiaalina putki, tosin Ducatin runko on teräsputkeä ja Jannen alsaa. Yleensä kun pyörää rakennetaan, mietitään hyvä aihio josta sitten hierotaan valmis kampe muuttamalla sitä enemmän tai vähemmän. Tässä tapauksessa oli vain Ducatin 996-kuutioinen moottori ja tarve saada se kiinni johonkin runkoon. Jannen rungon pääraaka-aine on 50 mm halkaisijalla oleva 6082T6 pyöreä putki josta runko on itse väännelty ja hitsattu. Ja JL-etuliite tulee pajan puuhamiehen Janne Leimanin nimikirjaimista. Alumiinin kanssa pelatessa täytyy tietää mistä ja miten tehdään. No soon italiaa ja tarkoittaa kaikkea mekaniikkaa, koneita ja laitteita. Esimerkiksi keulakulmaltaan runko vastaa Ducatin kulmaltaan säädettävän mallin tiukempaa asetusta ollen jossain 24 asteen tienoilla. B-MAGAZINE 41. Muut 7000 laadut eivät hitsattavia olekaan. Takahaarukka on myös itse tehty ja se vastaa mitoiltaan Ducatin SS-mallia, erikoisuutena on epäkeskosäädöt ketjunkireydelle ja sivuun asennettu Öhlinsin iskari joka on alunperin sulostuttanut Ducati Pason alustaa. Ja vieläpä omavalmisteiseen alumiinirunkoon. Niitä valmistetaan tilauksesta kaikille halukkaille, asiakkaan tarpeiden ja speksien mukaan. Linear. Si! Ketjunsäätö epäkesHyvärunkoinen ja soiva peli. Jousi vaihdettiin tiukemmaksi koska tässä vaimennin on kiinni suoraan rungossa ilman mitään linkkuja. Keulan laakeriputken Janne vaihtoi pidempään itse sorvattuun putkeen jotta saataisiin lisää mittaa kolmioiden välille. Lujemmista 7000-sarjan alumiineista 7020 on vaikea ja japanilaistehtaiden kilpureissaan käyttämät 7003, 7004 ja 7005 lähes mahdottomia ostaa pienissä määrissä. Huono ei ole myöskään lumoavan kaunis Miss Bomber 2012 jonka saappaissa on lumiketjut vakiovarusteena. Näistä asioista Jannella on olemassa tietoa aavistuksen verran: “ Materiaali ei ole paras mahdollinen koska sen T6 lämpökäsittelyluokka pehmenee melkoisesti hitsatessa, palautuu kyllä ajan myötä, muutamassa kuukaudessa ehkä T4 luokkaan. Rungon ollessa siinä kuosissa että siihen voi kiinnittää muita komponentteja, siihen sovitettiin Showan keula joka on kotoisin Ducatin SS-mallista, samoin kuin jarruvarustus joka on Brembon kamaa joskin levyt vaihtuivat Brakingin tuotteiksi. Jannen luomuksia on ollut aiemminkin Bomber Magazinen sivuilla ainakin mekaanisesti ahdetun Jawan esittelyn muodossa
Jannen käyttämä kone on Ducatin neliventtiilimoottori jonka ensi versio tuotantopyörässä esiteltiin vuonna 1988 851mallissa. Janne on paneutunut sekä italialaisiin moottoreihin kuin myös ahtamiseen. Homman hienous piilee tässä: Ducatin sylintereiden väliin jää perkeleesti tilaa johon saa mahtumaan vaikka mitä. Takavanteeseen on sovitettu vanteessa kiinni ollut Ducatin levy ja Brembon satula joka on nyysitty vuorostaan jostain Moto Guzzista. Ei niinkään siksi etteikö asiat hoituisi elektroniikallakin vaan siksi että mekaniikka, meccanica ja mechanic ovat niitä Jannen juttuja. Heh heh.. Ja mikäs siinä, kyllä hyvä kaasari toimii niin kuin hyvä kaasari toimii eli hyvin. 42 B-MAGAZINE kolla on hieman kaksipiippuinen juttu koska pyörän geometria muuttuu aina kun ketjua säädetään. Vanteet ovat myös SS-mallista ja niissä ainoa muutos on uusi musta pulveriväri. Svingi myös kiinnittyy suoraan moottoriin eikä runkoon ja moottoriin kuten tänä päivänä Ducatissa. Mutta ei se haittaa koska se on hienon näköinen ja muutos käyttäytymisessä on marginaalinen. Välityssuhde on niin ollen sama kuin jakohihnoille eli 1:1. Jannen käyttämä kone on siis viimeisin versio tästä Quattrovalvole-moottorista. Mutta tehdään ensin nopea katsahdus moottoriaihioon ja sen historiiaan. Oikeanlaista ei löytynyt valmiina joten Janne jyrsi sellaisen ratasaihiosta. Tämä maalaus on muuten toinen kahdesta ulkopuolisella teetetystä työstä, se toinen tulee ilmi myöhemmin. Moottori oli tuotannossa erikokoisina (748,851, 888, 916, 996) versioina aina vuoteen 2004 jolloin sen korvasi lopullisesti Testastretta moottori. Niin on asian laita tässäkin tapauksessa. Eikä sitä tilaa nyt NIIN paljoa ole että sinne koko viikonlopun keitot saisi. Ahdin on on kiinnitetty moottoriin alumiinilevystä jyrsityllä käikäleellä ja siinä ovat kiinni niin ahtimen käyttöhihnan ohjausja kiristysrullat kuin alahihnapyörän tukilaakerikin. Vielä tarkemmin mekaanisiin ahtomenetelmiin. Se oli siihen aikaan edistyksellinen ratkaisuitaan muun muassa Marellin moottorinohjauksen vuoksi ja tietysti tässäkin moottorissa oli pakko-ohjatut (eli desmodroniset) venttiilit kuten muissakin Ducateissa ennen ja nyt. Kone on sisäkaluiltaan muuten vakio, ainoastaan vauhtipyörä on vaihdettu kevyempään alumiiniseen yksikköön. Jos luulit että runko oheiskomponentteineen on pyörän ainoa erikoisuus niin erehdyit raskaasti. Minä ainakin komppaan tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Vaikka Ducatin kone on varustettu Marellin ruiskulla alun perin niin Janne on perinteisten ratkaisujen kannalla projekteissaan. Joku laittaa sinne takin/kenkien/penkin/kahvojenlämmittimien ohjausyksiköt ja viikonlopun viinat ja Jannen mielestä siihen sopii mekaaninen ahdin tarpeellisine osineen sekä kaasutin. ?Homma on lähtenyt mukavasti pyörimään. Polttoaineen siis tarjoilee DellOrton DHLA45 joka on kiinni kolmesta valukappaleesta hitsatussa imusarjassa. Tästä eteenpäin tulee vastaan jo mainittu kaasutin. Moottori oli ajettu vain noin 20 000 kilometriä joten huolloksi riitti venttiilien säätö, hihnojen ja kytkimen vaihto ja muu perushuolto. Ahtimeksi valikoitui Oguran TX12 kaksoisruuviahdin jolle voimansiirto tapahtuu samalta akselilta kuin jakohihnoillekin. Kaikki polkimet ja vivut ovat myös omaa tuotantoa kuten on myös takaratas. Kone on nimeltään Quattrovalvole ja se oli ensimmäinen vesijäähdytteinen Ducatin kone
Kama on 2 mm 1050 luokan alumiinia ja haluttu muoto ei syntynyt hetkessä, varsinkin kun tankki on muotoiltu alapuoleltakin että jäähdytin penkin alla saisi osansa ajoviimasta. Miltei kaikki mikä näkyy (tai on piilossa) on Jannen omaa tuotantoa. Jos svingillä olisi korvat niin se olisi saatanan varmasti ainakin nyt kuuro. Kuvia katsomalla silmään pistää myös vedenjäähdyttimen puuttuminen ensimmäisellä tai toisellakin silmäyksellä. Samassa valimossa tehtiin myös takasylinterin tarkastusluukusta uusi innovaatio ja nyt se on tarkastusluukku jossa on tuki ahtimelle. Tankin korkista löytyy aimo annos vintagea koska se on ehta Newton Aerofiller. Lisäksi bensapumppu on sähköinen ja tankin sisällä, paineensäädin on sentään mekaaninen ettei sähköpelleily lähde ihan lapasesta. Pyörän rakentaja saa aivan varmasti bullakaffet ja blojot paikallisessa laakerikaupassa. Tehoa saisi helposti lisää mutta se ei ollut tämän projektin tarkoitus eikä missio eikä fokus. Vaimentimien sisällä on muodon vuoksi reikähuilut ja villaa ympärillä. Tankin edessä oleva musta osa on lasija hiilikuidusta tehty ilmakotelo jossa sijaitsee myös suurin osa kaikista sähkölaitteista, joita niitäkin pitää olla. Tehosta ei ole esittää kuin varovaisia arvioita sen liikkuessa jossain 150 kantturoilla. Nyt varmasti luulet että tässä on kaikki kertomisen arvoinen tästä pyörästä niin erehdyit jälleen. Mutta tässä tapauksessa niihin ei ole törmätty koska ahtopaine pidetään säällisissä rajoissa kuitenkin niin, että tehoa on huomattavasti alkuperäistä noin 120 kaakkia enemmän. B-MAGAZINE 43 Valukappaleet syntyivät Jannen omalla valimolla eli pajan takapihalla kertakäyttömuotteihin kaadetusta sulasta alumiinista joka oli kotoisin sekalaisesta alsaromukasasta. Pitäähän sellainen vesijäähdytteisessä moottorissa olla. Syy tähän on se ettei Marellin ohjaustakaan käytetty vaan sytytyksestä huolehtii tsekkiläisen Ignitechin TCIP4 systeemi joka ohjaa Firebladesta lainattuja puolia jotka ovat nykyaikaista tulpanhattumallia. . Kätevää. Jannen yksi projektin eniten työtä teettänyt yksityiskohta on alumiinilevystä itse muotoiltu tankki. Tankin kiillotus on muuten se toinen ulkopuolisella teetetty työvaihe. Se löytyy takarungon sisältä ja se on tehty leikkaamalla kenno sopivan kokoiseksi ja hitsaamalla siihen päädyt letkuyhteineen. Muuta huomion arvoista on kaikenlaisten ahtojäähdyttimien poissaolo, koneen vakiona suurehko puristussuhde (11,5:1) yhdistettynä ahtopaineeseen on yhtälö joka saattaa saada aikaan ei-toivottuja lämpöja muita ongelmia. Tämmöisiä korkkejä oli vielä 80-luvun joissain Ducateissa vakiona. Janne yksinkertaisti Ducatin kieltämättä monimutkaista jäähdytysveden kiertoa jossa on haaraa ja mutkaa ja anturinippaa kuin lämpövoimalassa. Hyvinpalanut seos poistuu koneesta kahta itsenäistä omavalmisteista ränniä pitkin vaimentimiin joiden kuoret Janne on valmistanut 0,75 mm pellistä vedenpainemenetelmällä eli loordien kielellä hydro forming jossa vähän Kärcherin pesuria kovemmalla paineella luodaan haluttu muoto. Se on sellainen hienosti pompsahtava korkkimalli jos et tiedä mikä “airovilleri” on. Jos joku pistää silmään toden teolla on se tankin ja penkin yhdistelmä wanhan liiton racing-ulkonäöllä. Kaikenlaiset turhat suojakopat on urpoja varten, pääasia on että puntti väräjää. ?. Ja onhan moottorissa elektroniikkaa vaikka muille jakaa, sytytyksen pickupit ovat molemmat peräisin Ducatin SS750 mallista, alun perin 996 koneessa ei ole kuin yksi kappale niitä. Termostaatti lähti myös tästä bändistä ulkomusiikillisista syistä ja sylinterit ovat yhteydessä yksinkertaisesti yhdellä letkulla
Se on muodoltaan myös tunnelin mallinen samasta syystä kuin tankkikin. Laske kuvasta kaikki pyöreät asiat Tankin pinnasta voi katsoa onko fledassa tarpeeksi Brylkreemiä, muita peilejä ei ole. Miten saada jäähdytin näyttämään taiteelta by JL Meccanica. Lisäksi Jannen sydäntä lähellä ovat italialaiset koneet eikä häntä voi siitä moittia. Mitähän tuohon sanoisi. Tämän huomaa tässä pyörässä siitä että jos jonkun osan pyöriminen voidaan saattaa kaikkien nähtäville se on myös totetutettu niin. Sähköä valoille tuottaa alkuperäinen 350 wattinen laturi ja varastona eli akkuna toimii Varleyn Red Top. Riippuu keneltä kysyy, joidenkin mielestä Jannen pyörä on järjetön eikä sen tarkoitus aukea tavan pulliaiselle. Sellainen löytyi pienen etsinnän jälkeen kiinanpojan enduropyörästä. Jannen filosofian mukaan joka projektissa pitää ainakin yksi HD:n osa mutta ei paljoa enempää. Sillä täällä oltiin vielä savupirttiosastolla kun italiaanot rakensivat jo monimutkaisia ja hienoja koneita joissa oli paljon liikkuvia osia. Takavalo on Ducatin Monstereista ja Derbistä tuttu peruskama. Katkaisimet ovat kaikki vasemmassa stongassa, myös käynnistysnappi. 44 B-MAGAZINE Ajoviimaa silmällä pitäen on tehty myös istuimen pohja jossa Janne päätynyt ihmeen kotoisesti lasikuituun. Ei pidäkään, sillä sellaisille tätä ei ole tehty. Tietysti sitä on levitetty Jannen toimesta ja kiinnikkeet on tehty sopimaan Showan keulaan. Ihanaa. Yksi kohta joka ei ole täysin omavalmiste on etulokari joka on joku brittipyörän tarvikeosa. Se on tehty meidän kaltaisillemme joille tekniikka, itse tehdyt osat, oma muotoilu ja tietynlaiset prätkät on tärkeää. Jakkaran verhoilu on sekin itse tehty limilevystä liimaamalla ja verhoiluksi on pingotettu keinonahkaa. Ja siitä saa jotain tuntumaa siitä mitä Janne osaa ja pystyy tekemään. Valoja pyörässä on riittävästi eli yhdet edessä ja takana. Mittaristosta ei paljon kerrottavaa ole koska sellaista ei tässä pyörässä ole, samoin kuin ei ole myöskään yhtään merkkivaloa jotka voisivat huolestuttaa syttyessään. Tässä tapauksessa se on etuvalo joka on kuulunut joskus Sportsteriin. Verhoiluhommat eivät ole erityisen lähellä Jannen sydäntä koska se on kuulema vaikeaa kun ei osaa
KYPÄRISSÄ ON EROJA. KÄYTÄ ARAITA ÄLÄ ÄMPÄREITÄ. Osallistu kilpailuun ja voita vapaalippu MP12-näyttelyyn osoitteessa www.arai.fi Kilikilikili!!!! Jotkut asiat vaan ovat parempia kuivana.
46 B-MAGAZINE Teksti ja kuvat: B#1
48 B-MAGAZINE
B-MAGAZINE 49
Bomber Magazine fani-toppi, Koot XS-XL Tilaajahinta 20,00€ Ei tilaajahinta 25,00€ Bomber Magazine fani-paita, Koot S-XXL Tilaajahinta 20,00€ Ei tilaajahinta 25,00€ Bomber Magazine fani-huppari, Koot S-XXL Tilaajahinta 74,00€ Ei tilaajahinta 79,00€
Bomber Magazine”White” fani-paita, Koot S-XXL Tilaajahinta18,00€ Ei tilaajahinta 23,00€ Bomber Magazine”Warning” Hotpants, Koot S, M, L Tilaajahinta 15,00€ Ei tilaajahinta 20,00€
Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen toimitukseen, puhelimitse arkisin 09223 52 15, e-mail: tilaus@bomber.fi tai postitse: Bomber Magazine, Sahaajankatu 43, 00880 Helsinki. Bomber Oy maksaa postimaksun Tuotteet / Bombermagazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Tuotteet toimitetaan postiennakolla ja niihin lisätään postimaksu. Tuotteet / Bombermagazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Puhelimitse arkisin 10.00-14.00: p. Hinta kestotilaukselle on 49€/7 numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 54€/7 numeroa. 09-223 5215 TILAA BOMBER-TUOTTEITA SEURAAVASTI: Tilaajan nimi Jakeluosoite Postinumeroja paikka Puhelin ja e-mail Tuote Koko kpl Kyllä, olen Bomber Magazinen tilaaja Kirjoita taulukkoon tuotteen nimi, vaatteen koko, kappale määrä. Toimitusaika 2-3 viikkoa. Rasti ruuruun B-Tuotteet tilauskortti Kestotilaus hintaan 49€ Vuoden määräaikaistilaus hintaan 54€ Bomber Magazine tarra Iso Tilaajahinta 3,00€ Ei tilaajahinta 4,00€ Bomber Magazine tarra Pieni Tilaajahinta 1,00€ Ei tilaajahinta 2,00€ VERKKOKAUPASTA LÖYTYY MYÖS MMAF:n ja SMOTON SUPPORTTUOTTEET TUE SUOMALAISIA DRAG RACETIIMEJÄ! TUKITUOTTEET MYÖS VERKOSTA!. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Bomber Oy maksaa postimaksun Tilauksen maksajan nimi Jakeluosoite Postinumero ja -paikka puh./e-mail Lehden vastaanottajan nimi (mikäli eri kuin maksaja) Jakeluosoite Postinumero ja -paikka Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa. Määräaikaistilaus päättyy automaattisesti seitsemän numeron jälkeen
09-223 5215 tai netistä www.bomber.fi/shop Lehdet toimitetaan postiennakolla ja hintaa postikuluille tulee 7 e Tilaajan nimi: Jakeluosoite: Postinumero ja -paikka: Puh./e-mail: Lehti 3/2007 4/2007 1/2008 5/2008 6/2008 3/2009 6/2009 2/2010 3/2010 4/2010 kpl 5/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 kpl Bomber Oy maksaa postimaksun Tuotteet / Bomber Magazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Numerot 1/2001, 2/2001, 3/2001, 4/2001, 1/2002, 2/2002, 3/2002, 4/2002, 1/2003, 2/2003, 3/2003, 4/2003, 1/2004, 2/2004, 3/2004, 4/2004, 5/2004, 1/2005, 2/2005, 3/2005, 4/2005, 5/2005, 1/2006, 2/2006, 3/2006, 4/2006, 5/2006, 6/2006, 1/2007, 2/2007, 5/2007, 6/2007, 2/2008, 3/2008, 4/2008, 1/2009, 2/2009, 4/2009, 5/2009,1/2010 loppuunmyyty! 3/2007 4/2007 1/2008 5/2008 6/2008 3/2009 6/2009 2/2010 3/2010 4/2010 5/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011. B-MAGAZINE 31 B-MAGAZINE 65 Tilauksen voi hoitaa tällä kortilla tai e-mailina tilaus@bomber.fi Puhelimitse arkisin 10-14 p
Vastaanottajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Maksajan tiedot täytetään jos vastaanottaja on eri kuin maksaja Tilauksen voi hoitaa tällä kortilla tai e-mailina tilaus@bomber.fi Puhelimitse arkisin 10-14 p. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen toimitukseen, puhelimitse arkisin 09-223 52 15, e-mail: tilaus@ bomber.fi tai postitse: Bomber Magazine, Sahaajankatu 43, 00880 Helsinki. Määräaikaistilaus päättyy automaattisesti kuuden numeron jälkeen. Tuotteet/Bomber Magazine TUNNUS 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Bomber Oy maksaa postimaksun Kestotilaus hintaan 49€ Vuoden määräaikaistilaus hintaan 54€ Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuodessa. 09-223 5215 tai netistä www.bomber.fi/shop Lehdet toimitetaan postiennakolla ja hintaa postikuluille tulee 7 e. Hinta kestotilaukselle on 49€/seitsemän numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 54€/seitsemän numeroa
Tähän asti koko ammattilaisurani oon ajanu Hussella, mutta nyt homma muuttuu. Viime vuonna tiimi ajo MM ja EM sarjaa sekä Italian mestikkaa, joten mun osalta Saksan mestikka saa jäädä ja meen kans vetämään Italiaan. Siellä saa ainaki ajaa ihan täysillä että pärjää ni ei pääse ihan niin helpolla ku viime vuonna! Saksassahan on menty aika lailla muna armoilla pari viime vuotta. Kaikin puolin pyörä tuntu paremmalta, enemmän tehoa, ketterämpi, vakaampi, kaikki oli paremmin. Ihan kaikki ei kuitenkaan muutu, ajokamat pysyy pääosin samoina ja Tshekeissä tullaan vielä asumaan, siellä on hyvä olla ku on halpaa ja hyvät harjottelu mahdollisuudet! Kausi alotetaan jo tammikuun lopussa, jolloin lähetää jenkkeihin vähän heilumaan tiimin kanssa, vähän ajamaan ja kattomaan supercrossia ja muutenki ison maailman menoa. Vuodenvaihteesta kuitenkin selvittiin ehjin nahoin ja nyt ei auta ku odottaa testireissulle lähtöä! Itellä on tässä talven ollu sellanen Honda CR125R rojekti päällä, ja ennen talvea aina niin hyvin mielin voi olla tekemättä niin kauheesti ku “talvi on niin pitkä” mut nyt alkaaki sitte taas kevät ja kiireet kolkuttelee ovella ja tallin lattialla makaa pelkkä tyhjä runko, jokainen kuka ite jotain rakentelee tietää varmasti mistä puhun! Koittakaahan te saada projektinne kasaan ennen vetokelejä, itellä varmaan tulee vähän tekee tiukkaa mutta onhan tässä vielä vuotta jäljellä! Tähän on tällä kertaa hyvä lopettaa ja ei muuta ku hyvät uudet vuodet vielä kaikille ja koittakaahan olla ihmisiks! Tihu 131. Siitä sitte Italiaan testaamaan että on pelit tikissä ku kisat alkaa, tänä vuonna on intoa itelläki vähän enemmän ku on uudet laitteet ja uus tiimi ni motivatsuuni vähän korkeemmalla ku viime vuonna! Vuosi vaihtu Himoksella EVMJ crewin kanssa aika kosteissa merkeissä taas vaihteeks, oltiin tiluksilla jo torstaina ja siitä voi sitte jokainen päätellä mitä mökillä voi kolme päivää tehdä. Tiimi on SHR eliiii Silicone Honda Racing, englantilainen yksityistiimi jossa on mun lisäks 3 englantilaista kuskia ja yks suomalainen joka on siis Sami Salstola. On muutosten aika. Kesällä kävin kokeilemassa uutta merkkiä ja käteen ei jääny mitään muuta kun positiivista. No kuiteskii tällä nyt pitäis kolme vuotta mennä ja sitte kattoo uudestaan
Pysäyttävän esimerkin tietojen keräämisen ja niiden käytön helppoudesta kuinka Plussa-kortin asiakasrekisterit avattiin viranomaisille ja kappas, oliiveja ostaneet löytyivät (Yle 30.10.2011). Viranomaispuolella tälle suunnitelmalle ei kuitenkaan tunnu olevan kiinnostusta. Pitäisikö MMAF-shoppiin lisätä kypärän alle mahtuva foliohuppu?. aika ja paikka. Kyse on kuitenkin miljardiluokan bisneksistä jota softanvääntöja vipstaakkeliteollisuuden tuotekehitys sekä Big Fyrkka painavat lähes vastustamattomalla voimalla eteenpäin. Toisekseen nämä edellämainitut systeemit ovat hajautettuja eri toimijoiden järjestelmiä joiden käyttö perustuu vapaaehtoisuuteen. Sinänsä tässä tapauksessa lopputulos oli positiivinen, mutta homma toimii esimerkkinä siitä, kuinka helppoa ”anonyymiä” järjestelmää on käyttää – ja myös väärinkäyttää yksittäisten ihmisten seuraamiseksi. Tekniikkavetoisessa hankkeessa ajoneuvoon asennetaan GPS-paikannin joka raportoi liikkumisiaan viranomaisten keskuspalvelimelle. Miksi siis itkeä yksityisyyden perään nyt tässä ITS-asiassa. Tämä siitä huolimatta, että järjestelmän luontivaiheessa vannotaan yksityisyydenja tietosuojaa (LiVM kansilapäällikkö 21.10.2011) sekä vain yhtä ja ihan viatonta käyttökohdetta. Muistellaanpa vaikka passien biotunnisteiden ja sormenjälkirekisterien luontikriteereitä parin vuoden takaa sekä sisäministerin viimeaikaisia lausuntoja tietojen avaamisesta kaikkeen poliisitutkintaan (HS 2.10.2011). Tekniikkahömpän markkinoinnin tukena on paitsi viranomaisia ja edustuksellisesti valittuja poliitikkoja, niin myös tekniikan kehittelijöitä ja kaupallisia tahoja. Samalla paikkadataa voisi käyttää vaikka sakotuksen, logistiikan seurannan, automaattisen nopeusrajoituksen tai muiden, vielä julkilausumattomien tarpeiden toteuttamiseen. Ensinnäkin jo menetetty yksityisyys ei kelpaa argumentiksi sen lisänakertamiselle. Verotuksen tarpeisiin ITS olisi kuitenkin toteutettavissa niin, että jatkuvan paikkatiedon sijaan ajoneuvossa oleva älyboksi raportoisi vain kertyneitä veromaksuja. Ne saa vaikka ‘pois päältä’ niin halutessaan. Viranomaisten puolelta on haettu kuluttajilta suoraa palautetta otakantaa.fi -verkkopalvelun kautta. Sensijaan lakisääteinen, verotuksen pohjana olevan ITS:n kytkeminen pois päältä, tai edes häritseminen tullaan takuulla kriminaloisoimaan. Kuten aiemminkin hanketta ajetaan sisään markinoimalla sitä ympäristön ja liikenneturvallisuuden parantamisella. Asia ei varsinaisesti tai ainakaan virallisesti ole edennyt mihinkään, mutta keskustelu eri medioissa on vihdoinkin nousemassa otsikoihin asti. Suomi on etunenässä kehittämässä ja ajamassa tätä tekniikkaa sisään. MMAF MODIFIED MOTORCYCLE ASSOCIATION OF FINLAND MMAF ON HYVÄLLÄ ASIALLA! TUE JA LIITY JÄSENEKSI! 60 B-MAGAZINE Päivitys isoveljen valvontasuunnitelmista Kirjoittelimme muutama lehti sitten verenpainetta nostavista ITS-suunnitelmista (Intelligent Transport Systems, liikenteen älyjärjestelmä). Yllättävän moni, ellei jopa pelottavan moni tuntuu kannattavan tällaista lakisääteistä, aina päällä olevaa seurantasysteemiä. Kovinkaan kummoista historiantuntemusta ei tarvita sen älyämiseen, miten nopeasti hyväntahtoinen ja rauhanomainen hallintomuoto voi muuttua kansalaisilleen vihamieliseksi ja suljetuksi yhteiskunnaksi. Hanketta argumentoidaan myös sillä, että yksityisyys on jo kutenkin menetetty operaattorien teleseurannan, jäsenja bonuskorttien, valvontakameroiden ja muiden vastaavien järjestelmien takia. Tämä ratkaisisi suurimman ongelman yksityisyyden suojan ja tietoturvan osalta. Tosin tarkempi analyysi näiden argumenttien tueksi onkin sitten kokonaan kadoksissa. Suunnitelmassa halutaan muuttaa ajoneuvojen verotus suoritusperusteiseksi siten, että verotuksen pohjana olisi mm. Ja vaikka yhteiskuntajärjestys ei muuttuisi niin tiedon keruun tarpeita laajennetaan jatkuvasti ja yksityisyyden kustannuksella täysin surutta ja vailla omaatuntoa. Tämä vihjaisi siihen, että vaikka nyt hanketta ajetaan nimenomaan veromallin uudistamisena, niin pinnan alla on monta muuta agendaa
Tunzmanien tyylikästä stunttailua . Hyvä! Bomber magazine juliste seinällä! . 62 B-MAGAZINE Teksti: Jussi Rautio Kuvat: Northern Fighters Hane ruuvaa ja Cypress poseraa . Tunzmanit vetää lakua asfalttiin! ?
Jatkettu kuminkäristäjä by Caferacer . . B-MAGAZINE 63 . Jsavilaan uusin projekti Kawa Kuusamolaisten kalustoa . Munanmurskaaja versio 2
64 B-MAGAZINE Kuvat: Pasi Paananen, KTM Teksti: B-toimitus
Pasi Paananen teki sketsipiirustuksen B-toimituksen ohjeiden pohjalta.. Drifterissä ei myöskään voi olla koskaan liikaa tehoa ja vääntöä. RC8R:ä kun on suunniteltu nimenomaan sellaiseksi ratapyöräksi, jossa painopiste kiihdyttäessä siirtyy mahdollisimman hyvin takarenkaan päälle. Sekä lyhyellä akselivälillä pyörästä on tehty kevyt ja ketterä kääntymään rata-olosuhteissa. Nämä kaikki oleelliset asiat tulemme tekemään täysin päinvastoin. Muutamia tälläisiä pyöriä kesällä katukuvassa jo näkyikin, mutta nyt viime syksynä oli kaikkien pommittajien huulilla swingin jatkojen hankinta ja niiden asennus. Projektipyöräksi saimme vähän erikoisemman kyykkypyörän, eli KTM RC8R:än. Painopiste ja ajoasento on harvinaisen korkea, jolla saadaa RRradoille reilusti kanttausvaraa jalkatapeille yms. Ajatuksena siis löytää tuore kyykkypyörä lähtökohdaksi. Idea sai lähtönsä jo viime talvena Kehä Kesoilin B-illoissa, jolloin yksi jos toinen pommittaja haaveili pyörästä, jossa olisi vähän pidempi akselinväli ja jolla olisi hyvä suditella tappisladeja. Tästä lehtemme toimitus sai kipinän lähteä rakentamaan lukijoille esimerkkipyörää. Kiitos siitä yhdelle projektin yhteistyökumppanille KTM Nordicille. B-MAGAZINE 65 Tältä Bee-DrifteRin pitäisi suurin piirtein näyttää valmiina. Tämän lisäksi vastaavasti pidentämällä akseliväliä pyritään siihen, että pyörä ei kiihdyttäessä siirtäisi kaikkea painoa takarenkaalle jolloin etupyörältä häviää pito ja ohjattavuus. Myös tappisladeja ajatellen clip-onien olisi hyvä liikkua mahdollisimman laajaa liikerataa. Tämän projektin punaisen langan löytää jo pyörän nimestä, DrifteR. Tämä moottoripyörä tuo omia haasteita projektin toteutuksessa, koska niin koomiselta kuin se kuulostaakin, tulemme tekemään monia asioita juuri toisinpäin kuin Kotarin tehtaan suunnittelijat ovat useita vuosia suunnitelleet. Driftailua silmällä pitäen pyörän painopiste pitäisi saada mahdollisimman alas, etupyörälle mahdollisimman paljon pitoa ja painoa. Ulkoasua tietenkään unohtamatta
Akselivälin pidennys suoritetaan tällä kertaa PrätkäPajan omilla swingin jatkopaloilla, mitkä ikävä kyllä joudutaan suunnittelemaan täysin erikseen tähän pyörään. Tämän lisäksi tutkitaan voiko ohjauksen ääritoppareita muokata, siten että cliparit kääntyisivät entistä enämmän. RC8R:n tapauksessa jatkot on kuitenkin enemmän kuin tarpeen, sillä saamme tapettua yli-innokkaat keulimishalut ja painopiste ei tosiaan ole heti takarenkaalla kun kraanaa vähän avataan. Seuraavassa numerossa päästään jo itse asiaan, joten pysy kartalla ja lue lisää Bomber Magazinen KTM RC8 DrifteR:istä numerosta 2/2012 Koska swingi on valettu, eikä jyrsitty, on tarkkojen mittojen ottaminen mahdotonta. Tätä projektipyörää ei tulla normaaliin tapaan erikoismaalaamaan vaan se tullaan erikoisteippaamaan tai wrappaamaan Customania yrityksen toimesta. Tosin eipä se kenellekään ole mikään oikea yllätys, vai kuinka monta pitkä swingistä RC8R:ää on tullut kaduilla vastaan. Muita pikku special-osia hankitaan viimeiseltä yhteistyökumppanilta Dragrace Onlinestorelta Nämä kaikki muutokset ja useat muutkin pienet ruuvaukset tehdään PrätkäPajan tiloissa. Jos pyörä on muutenkin etupainoinen(ei herkkä keulimaan) ja suhteellisen matalapainopisteinen, riittää yleensä pelkästään se, että takana ei pyöri uuni tuore pehmeä ratakumi ja että ilmanpainetta on kumissa enemmän kuin tehtaan arvot ehdottaa. Lähetä meille mielipiteesi tulevan projektipyörän ulkonäöstä toimitukseen tai käy kommentoimassa sitä Bomber Magazinen facebook-sivuilla.. Katsotaan mitä tällä yhteistyöllä saamme aikaiseksi ja käykö meille vanhan aikaisesti, että soundit paranee tehojen kustannuksella. Voi olla että nämä muutokset vaatii kokonaan uudet clip-onit ja sen että etukatteeseen pitää leikata lisää tilaa kahvoille ääriasennoissa. Teho ja eteenkin twinin äänipuolelle on myös tehtävä jotain. Taka-iskaria ei välttämättä sorkita millään tavoin, sillä RC8R:ssä on jo vakiona epäkeskosäätö, jolla perän korkeutta voidaan helposti säätää. Siksi valmistettiin ensin sovituskappaleet, joita viilaamalla saatiin tarkat mitat selville. Ohjauspuolta on tarkoitus muokkaa hyödyntämällä alkuperäisiä cliponeita ja muuttaa niiden asentoa, sekä kiinnityspisteitä siten että ne olisivat vähän suoremmassa, crossistonga-tyylisesti. Faktahan on muuten sellainen, että oikeasti moneen isompaan pyörään ei driftailua ja powerburniksia varten tarvitse edes hoitaa jatkopaloja. Ulkoasuun tulemme tietenkin panostamaan ja VOI olla, että Kotarin maahantuojalla pudotaan tuoleilta kun projekti aikanaan valmistuu, sillä Kele Desingin Pasi Paanasen sketchi piirustukset projektin suunnasta viittaavat siihen, että Bomber Magazinen DrifteR:istä ei heti tunnista RC8R:n piirteitä. Tähän saimme mukaan yhteistyökumppaniksi PrätkäPajan lisäksi myös Marteliuksen, jonka perhe yrityksessä on jo vuosikymmenien tietotaito pakoputkistojen osalta. Sitten itse panemiseen… Koska painopiste yritetään saada mahdollisimman alas, tuodaan keulaputkia läpi t-kappaleista tai jos se ei riitä niin iskarit puretaan ja modataan lyhkäsemmiksi
Kalju kun veti taas henkeä niin alkoi tulla sadekelillä ajoneuvoja, siihen minä sanoin että nuo kun nostattaa rekat semmoisen kurapilven perään niin ei siinä tee mieli alinopeutta körötellä. Mulla oli edessä enää vaan 2 korurasiaa ja rekka, ohi vaan! Ennen rekan ohitusta näin kurasen visiirin läpi mutkan takaa n. Hänellä oli tosi kaunis tyttösmurffi prunetti joten arvasin että nyt halutaan näyttää miten mp-poikia käsitellään, uhkasi jopa kortin lähdöllä johon minä toppuuttelin hiukan. Ajokortti ja rekisteriote mukaan ja takapenkille, menipä skeidan takapenkki märäksi mun märistä ajovehkeistä. Muistelukin alkaa vaatimaan kaljaa. Terv. 300m päästä tulevan auton vedin rekan taakse ja sieltähän tuli skeida ja sen takalasin ylänurkkiin syttyi nätit siniset ledvalot (ilotaloissa käyttävät punaisia) joten arvelin olevan muuta posliinia, ohitin rekan siitä oitis ja hetken mietin avata suuttimia enemmän mutta luulin ettei tässä mitään, ei mennyt ylinopeuden puolelle eikä ollut keltaista viivaa joten ajelin rajoitusten mukaan eteenpäin. Lähdin kauniina lokakuun aamuna ajelemaan Kuopiosta pikkuteitä etelään päin. Kaljupää joka tuli autosta sanoi joutuneen jarruttamaan minun takia, minä siihen vastasin miettimättä seurauksia että niin sitä monesti liikenteessä joutuu. Moi pommikonttori. Laitanpa minäkin juttua sinne kun vieläkin vituttaa niin että vetää silmiä kieroon. Olin jo taas lähdössä menemään niin huomasin takaa että juoksee vielä mun viereen kun 1:nen on jo painettu, näyttää pilliä johon haluaa näytteen joten annoin, per....le kun ei tullut keltasta, mutta oli varmaan sitkeetä mittasivatkohan mitään enään sinä päivänä. No ohittelin mutta maltillisesti, koska ajelivat 70:ä satasen alueella. Eikä mennyt ku 10km niin sama skeida vetää rinnalle ja osoittaa että seuraa, mentiin levikkeelle, luulin selviäväni puhuttelulla ja olisin ehkä selvinnytkin jos en olisi aukaissut suutani. Jussi. Varkauden kohdalla alkoi tulemaan vettä, joten ajattelin painaa 5-tietä pikimmiten takas mualiman navalle, jonoahan 5:lla on aina. No koukin menemään kunnes hanxin myymälän jälkeen taas loppui 80 alue autot vaan veteli 70:ä
68 B-MAGAZINE Teksti& kuvat: Johan Söderström, www.mustseebikes.com Malli: Ellen Dackheim, www.papayamodels.se Käännös: Tom Schmidt
HD:t ja niiden kustomointi tuo pääasiassa leivän pöytään ja omat projektit ovat tärkeyslistalla hieman alempana, vaikka sielu onkin niissä enemmän mukana. B-MAGAZINE 69 Tapaamme Torgil Duncansbyn hänen pajallaan, joka on vuokrattu Tukholman keskustan liepeiltä. Paja on kohtuu pieni, mutta keskustassa joten sijainti on kohdallaan. Torgil on yksi niitä harvoja ruotsalaisia pyöränrakentajia, jotka ansaitsee elantonsa pyörien rakentamisella ja kustomoimisella. Näin saadaan tankin puolikkaista täysin identtisiä. – Se ei ole faitteri, eikä cruiseri, eikä customi, vaan Urban Assault Vehicle. Pajalta löytyy myös tankin savesta muotoiltu malli. Uudessa pyörässä sykkisi sama sydän, Yamahan V-max, mutta suurin osa muusta pyörästä tehtäisiin erilailla, mutta tietenkin hänen omalla tunnistettavalla tyylillään. – Tässä yhtenä päivänä marssi juttusille kaveri, jolla ei tuntunut olevan pikkurahasta pulaa, ja joka halusi astetta erikoisemman ruohonleikkurin golfgreenille. Torgil kertoo silti, ettei hän ole mikään virtuoosi tietokoneiden kanssa. Asiakkaalla sattui olemaan oma pieni golfrata tontillaan, ja sen sijaan että hän olisi itse liannut käsiään, teetti hän homman Torgililla. Kun pyörä rullaa esiin, kiinnittyy huomio ensimmäisenä siihen että se on iso, ja seuraavaksi siihen että kyseessä on eittämättä jonkinlaiset herkullisten komposiittiosien orgiat! Suurin osa ei muistuta mitään mihin olen törmännyt aiemmin ja viimeistely on tietenkin huippuluokkaa. Nopealla vilkaisulla pienen pajan oven raosta, näkyy pöydällä lojuvan jos jonkinlaista CAD luonnosta, erilaisista muodoista ja ideoista. – Tankista nyt ei tullut nanomillilleen samanlainen molemmilta puolilta, mutta ero on niin pieni että sitä ei toivon mukaan kukaan huomaa.. – Hahmottelen yleensä jonkinlaisia piirustukset käsin, kirjoitan niihin suuntaa antavia mittoja ja kulmia, ja luovutan sitten piirustukset suosiolla yhdelle kaverilleni, joka muuttaa ne koneella ”oikeiksi” piirustuksiksi. Silti hänkin joutuu välillä tarttumaan erinäisiin sivuprojekteihin. Torgil iski näppinsä ensimmäistä kertaa saveen, joten käytössä ei sattumoisin ollut kyseistä konetta, oli vaan luotettava näppituntumaan ja silmään. Kun edellinen projekti, Miss Mayhem, oli saatu kasaan, muhi mielessä jo useita uusia ideoita. Minun tyylinen pyörä, minun antamalla nimellä, sanoo Torgil virne suupielessä. Savea käytettäessä on yleensä tapana muotoilla vain toinen puoli tankista, jonka jälkeen annetaan siihen tarkoitukseen tehdyn koneen skannata malli, ja muotoilla siitä peilikuva
– Moni pitää rungon tekemistä vaikeimpana osana pyörän rakentamista, mutta se on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Haarukan kruunu on yllämainitusta syystä tehty samasta materiaalista ja samalla tavalla kun runko, svingi ja ohjaustanko, 32mm putkesta, laatua 2391, yhtenäisesti! Hitsaus on tuttua puuhaa, ja jälki kaunista, joten kaikki saumat on jätetty hiomatta näkyviin! Ohjaustanko on hitsattu millilleen sellaiseksi että se istui haarukkaan ja että siihen saatiin juuri halutunlaiset jarrut ja kahvat. 23” edessä ja 20” takana, 280 kumilla ei edes näytä liioitellulta, se vain kertoo siitä että pyörä on tosiaan iso. Kun tulee puhe siitä että oliko joku kohta erityisesti sellainen missä joutui pohtimaan erityisen pitkään, tulee vastaus nopeasti: satula. Taustapeili on samanlainen HM:n meikkipeili kuin aiemmin. Kahvat ovat alun perin moposta, etulyhty on HD:n V-Rodista ja takalamppu on alun perin Suzukin GSX-R:stä. Ruotsalaisvalmisteisista ISR:n CNC-jyrsityistä jarrulevyistä tuntuu tulleen jonkinlainen standardi ruotsalaisissa pyöräprojekteissa, ja sellaiset istuu tässäkin luomuksessa, joka kantaa nimeä V-most. Torgil ei omien puheidensa mukaan ole fanaattinen super-läskien ystävä, mutta kardaanivetoisesta ketjuun muutettaessa, tulee koneesta sen verran leveä, että 280:n näyttää täysin luonnolliselta. Salaisuus piilee yksityiskohdissa, ja se näkyy. Tulppia koristaa pullonavaaja ja pieni pirun pää, aivan kuten edeltäjäänsäkin. Projekti on jatkunut vuosien ajan, joten tunteja on vaikea ynnäillä.. Paisuntasäiliön ulkonäköä suunniteltaessa, alkoivat piirustukset näyttää termospullolta, joten tuumasta toimeen ja termari pyörään kiinni, sen sijaan että olisi säästytty tuntien ylimääräiseltä hommalta. Kalliiksihan tällainen pyörä tulee, se on selvä, mutta silti halvemmaksi kuin HD-moottorin kanssa pelaillessa, puhumattakaan suuremmasta tehosta ja toimintavarmuudesta. – Satulaa mietin pitkään, pyörää oli kuitenkin tarkoitus pystyä ajamaan eikä vain ihailemaan. Tietyt yksityiskohdat ovat tunnistettavissa Torgilin aiemmista projekteista. Jarrulevyt eivät tietenkään ole ainoa asia mikä tässä pyörässä on CNC-jyrsittyä, mutta Torgil on tietoisesti halunnut poistaa pyörästä sellaiset osat mitkä löytyvän muista samankaltaisista rakennelmista. Esimerkiksi etuvisiirin kiinnikkeiden sijainti on monelle melko yhdentekevää, mutta Torgilille se on tärkeääkin tärkeämpi yksityiskohta! Vanteet ovat erikoisvalmisteiset, ja isot. Rungossa on muutama oleellinen kiintokohta joka pitää aina olla lähes saman lailla, joten ei sitä nyt voi kovin monella eri tavalla tehdä. Kone on luonnollisesti täysin läpikäyty ja siistitty ulkonäöllisesti, ja istutettu käsin tehtyyn runkoon. V-Most:ssa on yhtenäinen tyyli, mutta osat tulevat vähän joka suunnalta MP-maailmaa. Rakennusaika ja kustannukset ovat asioita mitä Torgil ei edes uskalla laskeskella. 70 B-MAGAZINE Suurin osa pyörästä on tietenkin puhdasta käsityötä
Satula on valmistettu hiilikuidusta . Takavanne on mallia pinnoitettu ja halkaisija on julmat 20” . Ilmanputsari on myös mallia homemade hiilarista ?
Pyörä on nyt, pientä säätöä, puhdistusta ja katsastusta vailla valmis ensi vuoden näyttelyihin, joista toivon mukaan irtoaa pysti tai pari. V-nelonen laulaa oikeastaan varsin kauniisti, ainakin jos minulta kysytään. Kun lopuksi on aika ottaa muutama ajokuva, käy ilmi että pyörä ei ihan noin vaan lähde käyntiin. Yhteen tapahtumaan pyörä on silti jo kerinnyt näytille, kotoSuomemme Petrol Circusiin, mistä tarttui pokaali matkaan. Unelmana olisi joskus tulevaisuudessa päästä muuttamaan pois keskustasta, johonkin maaseudulle, missä voisi rakentaa kunnon kokoisen pajan heti talon viereen, nauraa Torgil lopuksi ja poistuu asuntoonsa Östermalmilla. Vaikka varsinaiset äänenvaimentimet puuttuvat, eivät äänet silti ole järkyttävän kovat. Ketjunsuojus on kaksiosainen ja erittäin huomaamaton, tietenkin hiilikuidusta 72 B-MAGAZINE. Kokemus on opettanut että Englannissa ollaan yleensä aika suvaitsevaisia pyörien suhteen ja siellä on kova kysyntä Vmaxeista. – Ensin pitää tosin esitellä pyörää ahkerasti, että siitä irtoaa toivottu hinta. Kaikki oli suomeksi joten en ymmärtänyt sanaakaan. – Sen jälkeen on aika pistää paketti myyntiin, uudet projektit odottavat, kertoo Torgil. – Se taisi olla kolmas sija, jostain. Uudet Kehinin kaasarit ja KN filtterit on juuri asennettu, eivätkä säädöt ole aivan kohdallaan. 70 B-MAGAZINE – Tarkoitus oli saada pyörä näytille Guldbågen 2011 karkeloihin, mutta en ollut täysin valmis, enkä halunnut esitellä puolivalmista työtä, joten viimeistelen pyörän loppuun ja odottelen Elmia 2012 messuja. Koska kyse on erikoispyörästä, voi katsastus ulkomailla joskus olla hankalaa. Olin kuulevinaan nimeni ja kävin pokkaamassa pokaalin lavalla, nauraa Torgil
B-MAGAZINE 71 B-MAGAZINE 73
Bomber Magazinen tilaajat saavat täten seurata projektin etenemistä kuluvan vuoden lehdissä aina Bonnevillen tapahtumaan saakka ja sen jälkeenkin. Ja olihan se melko poikkeavaa jotta vielä joulukuussakin Taxi kävi ja kukkui vaikka takana oli melkoisesti penkitystunteja sekä testivetoja kentällä. Lisäksi myös 1. Vuosi 2011 tuottikin neljän ME nopeuden lisäksi todella paljon kaivattua tietoa ja oppia molemmille tiimeille. Edessä on siis vähintään haasteellinen vuosi tai oikeammin 9 kuukautta siihen kun tarkoitus on olla tositoimissa Salt Laken suolajänkhällä. Vaikuttaa siltä, jotta kompromisseja uuden koneen toteutuksessa ei tehdä, vaan ne osat mitä maailmalta ei löydy tullaan teettämään. Pientä iltapuhdetta on moottori ja tekniikka-asioiden lisäksi luvassa myös alustan, katteiden, rengastuksen sekä Bonnevillen reissujärjestelyiden kuntoon saattamisessa kun jossakin välissä pitäs sitä PR:kin tehdä. Moottorisuunnittelusta vastaa insinööriopiskelija Jarno Juntunen. OAMK tiimiä on vahvistettu parin inssityön verran ja nyt moottorit suunnitellaan ja toteutetaankin 1. 72 B-MAGAZINE Uusi vuosi ja uudet kujeet, Taxin osalta se tarkoittaa enemmän ja kovempaa kuin kukaan muu. Pysykäätte täten kanavalla niin olette askeleen edellä naapuria. 2.moottorin speksauksesta toteutukseen ja säätöön. moottori on menossa pöydälle suurennuslasin alle ja taasen nippuun hitusen eri setupissa. Eipä täten päässyt Taxi vielä 2011 puhkaisemaan 400kmh mailille, joten tehdään se sitten vuonna 2012 useampaan kertaan. moottorin tiedonkeruusta saatuja tietoja hyväksikäyttäen. TFM Taxilla, niin kuin monella muullakin huippuartistilla, on keikka tietty myös Juhannuksena, jolloin on tarkoituksena yli 20.000 todistajan läsnä ollessa vetää tämän maan kaikkien aikojen pohjat, sekä parannella omaa ahtamattomien luokan ME -tulosta ennen konttiin pakkaamista. Ennen lumia ehdittiin vielä testaamaan ja ottamaan käyttöön luistonestokin joten ei sudi enää ei. Sitä ennen pikku puuhaa on tiedossa mm. Taxin on luvattu osallistuvan ainakin MP-messuille 2012 ja sponssikeikkaa pukkaa, joten ihan mielenkiintoinen vuosi on taasen tulollaan. Kenttätestejä on tarkoitus alkaa ajamaan heti, kun vaan kelit sallivat ja saadaan samalla hoidettua se rästiin jäänyt 400kmh puhkaisukin alta pois. TFM TFM Taxin puikoissa JariM, luistonesto testit käynnissä marraskuussa 2011 74 B-MAGAZINE. Mikäli homma Jenkkilässä menee puikkoihin, niin suolalla ajettavan juoksevan mailin lisäksi tarkoitus on ajaa seisovaa mailia asfalttikentällä. Ainoana miinuksena oli vain, jotta marraskuun uutso reissu Etelä-Eurooppaan peruuntui ja joulukuun Eurooppa tourin kentän pituus olikin kiusallisesti 500m liian lyhyt joten väliin jäi sekin
B-MAGAZINE 75. B-MAGAZINE 73 . Etupyörän nopeusanturi . Tekniikka puolella alkaa olemaan ahrasta . Hemohessiä tankkaamassa . Ilmeisen hyvin homma etenee . Harvinainen näky, Taxi nipussa TFM tallilla vielä kauden jälkeenkin OAMKn labrassa sydänfilmi käynnissä
76 B-MAGAZINE Paloenergia ja -paine kampiakselin asteiden suhteen Palopaine kampiakselin asteiden suhteen Palopaine tilavuuden suhteen
74 B-MAGAZINE
Tuloksena alle 100hv takapyörältä Lahden suunnalta paikalle tullut kilogixeri tuotti melkein 186hv takarattaalta, alkaa olemaan vaparissa litratehot kohdallaan. B-MAGAZINE 75 Malkan mörkö Kawa tuuppasi, Motecin säätöongelmien ratkaisujen jälkeen tylyt 484hv takikselta Kisaan osallistui myös ei-niin-vakavan-henkisiä osallistujia, kuten Mr. Mustasurma Posliini Zetorillaan
Kuvat: KTM Teksti: B#1 80 B-MAGAZINE Uusi Duke on kuin kotonaan mutkaisilla pikkuteillä
B-MAGAZINE 81
82 B-MAGAZINE Tämä takasatulan alla oleva pökäle on Duken ruisku/sytkä-karttojen säätönuppi. Moottorin suurin uudistus kohdistuu kanteen, jossa on nyt kaksi erillistä tulppaa hoitamassa kipinää yhdelle isolle mukille. Vaihtoehtoja on kolme
B-MAGAZINE 83
84 B-MAGAZINE
B-MAGAZINE 85
86 B-MAGAZINE ?Letkuja, putkia, klamppejä PALJON! ?Jos pyörää katsoo vain toiselta puolelta, selviää tekstistä homman nimi. ?Amerikan puolivalmistetta jouduttiin jatkojalostamaan big time ?Yksinkertainen on kaunista, kaksinkertainen pornoa
Ajo-ominaisuudet ja rungon jäykkyys eivät vastanneet tehoreserviä, mutta se loi markkinat tuotteille, joista osa on hyvin yksinkertaisia ja edullisia, toiset taas kalliimpia ja monimutkaisia. Tuolloin pyörän tekniikka oli aikalailla vakiota: siihen oli Raatsilla asennettu Keihinin überhieno suoravetokaasaripatteri ja vapaasti hengittävä pakoputkisto ja se toimikin hyvin, mutta teho ei juuri originaalista poikennut, etenkin kun varustelu oli kasvattanut pyörän massaa, joten suorituskyky oli vakion tasolla, vaikka ajettavuus oli parantunut huomattavasti. Juuri ulkonäön takia päädyttiin tupla-turboon ja säädettävyyden takia kaasarit päätettiin korvata ruiskulla. Tunnetuin näistä on Raats, joka toimii Hollannissa ja tekee vain ja ainoastaan V-Maxeja. Tämä V-Max saapui Suomeen vähän ajettuna ja se edusti viimeisiä ”vanhan mallin” V-Maxeja, sillä sen valmistusvuosi oli 2002. Vuonna 1993 V-Max uusiutui ja jarruihin ja keulaan tuli atpäivitykset, jotka paransivat sen ajettavuutta, mutta vieläkin nykymittakaavassa se oli heikkoa. Vuonna 2009 tämä pyörä uudistettiin täysin ulkoisesti, se tehtiin Raatsin pajalla Hollannissa käyttäen siihen hienoimpia ja parhaita markkinoilla olevia aftermarket-osia: se varusteltiin ja rakennettiin oikeastaan niin loppuun, että siihen ei ollut enää mitään saatavilla. Siitä onkin sanottu, että ”ajo-ominaisuudet kuin kyykäärmeellä ja jarrut kuin Ingmanin sulatejuusto”, jonka jokainen vakio-Maxilla kovaa ajaa yrittänyt allekirjoittaa. Eksoottinen rengastus, veltto runko, rimpula keula ja onnettomat jarrut aiheuttivat pelkotiloja niille, joilla oli tarpeeksi isot säkit koittaa, miten se toimii kaasu auki ajettaessa kovaa. Pyörän ajettavuus ja ulkonäkö oli jo tuolloin kohdillaan, mutta jotain siitä uupui: -tekniikka, joka vastaa pyörän ulkonäköä. Keskustelua pyörän virittämisestä käytiin joka kerran, kun pyörä kävi PrätkäPajalla ja sitten myöhään syksyllä 2010 tuli soitto, jossa ilmoitettiin, että viritys alkakoon. Pitkälti sen kulttimaineesta ja puutteista johtuen siihen saa tingeltangelia muutamalta Keski-Euroopassa sijaitsevalta pajalta enemmän kuin mihinkään nykypyörään. Tämä erikoinen V-Max on kovassa päivittäisessä käytössä ja niinpä siihen muutamana kesänä PrätkäPajalla tehtiin kaikenlaista perusjuttua, kuten asennettiin hälytinjärjestelmä, seosmittaria ja tehtiin perushuoltoja. V-Max on siitä poikkeuksellinen pyörä, että siitä on rakennettu usean eri tyylisuunnan edustajia, cruisereita, streetfightereita, customeita ja ties mitä. Kuvat: Tepardi Studiokuvat: Eero Kokko Tekstit: Leo Laurell. Kun pyörä oli jo pajalla, harkittiin eri vaihtoehtoja. B-MAGAZINE 87 Nuoremmille lukijoille, jotka eivät ole tutustuneet V-Maxin historiaan, tässä pikkaisen valotusta syihin, miksi se nauttii kulttipyörän mainetta rähinäpyörien joukossa. PrätkäPaja mietti, millä komponenteilla saavutettaisiin paras mahdollinen lopputulos ja laati budjetin, hyväksytti sen ja ryhtyi hommiin. Päällimmäinen ajatus oli, että ulkonäön ei tulisi ainakaan huonontua virityksen johdosta, joka on täysin ymmärrettävää, sillä pyörän ulkoiseen olemukseen oli jo tuolloin panostettu paljon. Vuonna 1985, kun V-Max tuli markkinoille, sen 135-145 hevosta (tietolähteestä riippuen arvo heittelee) riitti lyömään kaikki muut pyörät varttimaililla, jos vain sai pyörän pidettyä radalla
Samalla syvennettiin öljypohja suuremman tilavuuden aikaansaamiseksi ja vaihdettiin jännitteensäädin Heavy-Duty-malliin. Öljypumppu vaihdettiin suurtehomalliin, männät matalampipuristeisiin takomäntiin by JE ja kiertokanget Carillon H-profiiliveiveihin. Moottori oli erittäin hyväkuntoinen, joten se vain vahvistettiin niiltä osin, jotka uskottiin olevan tarpeen. Idea oli nostaa ahtimet ylös sivuille, jolloin saavutetaan mahdollisimman tasapainoinen ulkonäkö ja koska kumpaakin ahdinta kohden on vain kaksi sylinteriä, saadaan näin pakosarjoista edes suhteellisen tasapitkät per sylinteri. Kun oli sovittu, että komponentteina käytetään vain parhaita, oli selvää, että hukkaporteiksi ja Blow-Offeiksi tulee Tialin valmisteet. Luonnollisestikin se vaatii lisää vaivaa ja istuttamisesta tulee tarkempaa, mutta ulkonäöllisesti lopputulema on kliinimpi ja teknisempi. Kuten aina tällaista projektia aloittaessa tulee tehdä, moottori tulee avata ja tarkistaa. Turboiksi valittiin pienikokoiset Mitsut, jotka venyisivät riittävästi, mutta heräisivät hanakasti kahden sylinterin pakokaasuilla. Putkien viimeistelyssä oli suurena apuna Sis-Met Oy Keravalta, jolta löytyivät sopivat laitteet toivotunlaisen pinnan aikaansaamiseksi.. 88 B-MAGAZINE Tavoite oli tehdä Suomen tehokkain V-Max ja tehokkaampi kuin yksikään sarjatuotantomoottoripyörä. Tuplaturbotekniikka ei moottoripyörissä ole yleistä ja V4-moottoreita ei kovin monessa pyörämallissa ole, joten oltiin hyvin harvinaisen projektin edessä. Samaa ahdintyyppiä on käytetty yleisesti 750:n ainoana ahtimena. Kytkimelle asennettiin päälle lock-up ja vesileikkurilla leikattiin sen vaatima korokepala kytkinkopan ja lohkojen väliin. Putket siis hitsailtiin kasaan erikoisteräksestä ja painepuoli tietysti alumiinista. Suhteellisen alhainen tehotavoite asetettiin siksi, että V-Maxin V4-moottori on alun perin suunniteltu Yamaha Ventureriin, matkapyörään, jossa on 90 hevosvoimaa, joten jo sellaisenaan V-Maxissa se on aika korkeavireinen, onhan tehoa lisätty 60 % alkuperäiseen verrattuna. Koska pakosarjoihin V4-koneesta johtuen joudutaan joka tapauksessa laittamaan ylimääräinen liitos, niin päätettiin tehdä samalla siten, että pyörässä ei tulla käyttämään mitään normaalisti nähtyjä laippatai silikoniletkuliitoksia, vaan kaikki liitokset tehdään clampeillä. Tärkeää putkien suunnittelussa oli se, että taaempien pakoputkien kulku piti saada niin lähelle moottoria kuin mahdollista, että ne eivät polttaisi reisien sisäpintoja. Pyörällä ei kuitenkaan ollut jatkossakaan tarkoitus ajaa kilpaa, mutta ohituksissa ja suorilla avattaessa tulisi tapahtua paljon ja äkkiä. Ulkonäöllisesti oli tärkeää myös se, että mikään osa ei saisi kiiltää, joten pinnan pitäisi näyttää hiotulta tai harjatulta. Samalla moottori tietysti laakeroitiin uusiksi, porattiin millin ylikokoon ja kannet peruskunnostettiin. Näin tehtiin tässäkin tapauksessa. Hukkaporttien lähdöt hitsattiin kiinni pakosarjaan ja niiden downpipet taasen kiinni varsinaisiin pakoputkiin. Samaan syssyyn, kun valmistettiin pakosarjaa ja pakoputkia, valmistettiin painekoteloa ja – putkia. Ensin tiedusteltiin, olisiko jollain mahdollisuus taivuttaa putket, mutta kun todettiin, että se on mahdotonta, lähdettiin niitä tekemään pätkistä. Näiden pakoputkienkin valmistuksessa jouduttiin olemaan tarkkana, sillä vasemmalla puolella pyöräähän on aina sivujalka, jonka toiminnan takia jouduttiin tekemään ylimääräinen mutka putkeen. Toinen asia putkien valmistuksessa, joka aiheutti ylimääräistä päänvaivaa, oli se, että niiden tulisi ulkoisesti muistuttaa yhdestä putkesta valmistetuilta ja siis saumattomilta. Ahtimet nostettiin paikalleen ja ripustettiin runkoon ja näin saatiin jigi, johon lähdettiin tekemään putkia
B-MAGAZINE 89 Pyörä näytti jo hyvältä ahtimien ja putkiensa kanssa, mutta vielä oli paljon hommia jäljellä. Kun sarja tuli, todettiin, että osat eivät välttämättä olleet ihan niin viimeisteltyjä ja mittatarkkoja, kuin oli kuviteltu, mutta ne laitettiin kuitenkin paikalleen ja näin päästiin rakentamaan letkutuksia ja johdotuksia. Kummallekin ahtimelle otettiin öljynpaine kanavasta ja paluut vedettiin suoraan kytkinkoppaan. Polttoaineja öljyletkut päätettiin toteuttaa varmatoimisilla ja hienoilla alumiinisilla AN-liittimillä. Polttoaineen syöttö tehtiin Boschin pumpulla ja Malpassin regulaattorilla, jotka on käytännössä todettu hyviksi. Se on sitä billettiä, maailman nopeinta materiaalia . Kitin valmistaja kuitenkin vakuutti, että ne toimivat moitteetta ja näin päädyttiin niiden käyttöön. Ruiskupuolen tarvikkeet hankittiin finjector.com:ista, josta on aina saatu erinomaista palvelua. Ruiskuksi muuttaminen oli ongelma, sillä mistään normipyörästä ei saisi kovinkaan helposti ruiskunrunkoja, jotka sopivat V4-moottoriin. Ongelma vaikutti jo ratkaistulta, kun jenkkisivuilta roadstercycle.com löytyi valmis kitti, jossa orkkis-kaasareiden luistien tilalle tulee istukat, joihin laitetaan suuttimet. Idea vaikutti yksinkertaiselta, mutta pikkaisen hämäsi se, että luistit tulevat näin ollen kaasuläppien ”väärälle” puolelle. Moottorinohjauksessa päädyttiin MicroSquirtiin sen pienen koon takia ja pitkälti siksi, että kyseisen kitin valmistaja oli saanut sillä omat laitteensa toimimaan. ?Takaiskarit on kuin Moto-GP-pelissä, niitä vain on kaksi Barnettin kytkin ja MTC:n lock-up loimottaa lasin takana ?. Polttoainelinjaan tehtiin jakotukki, jolla jaetaan yksi isompi linja neljään erilliseen. Samanaikaisesti todettiin, että nyt kun koneessa on antureita vaikka muille jakaa, olisi tietysti otollinen paikka asentaa mittaristo, josta voisi ajaessa lukea mitä siellä tapahtuu. Tavoite oli kuitenkin pitää homma mahdollisimman yksinkertaisena ja siis ajaa yksillä suuttimilla ja yhdellä moottorinohjauksella. Nopeusja matkamittari jätettiin kuitenkin paikalleen, lähinnä ulkonäön takia. Kullekin suuttimelle tulee siis oma letku, eikä varsinaista tukkia ole lainkaan. Mittariksi valittiin AIM:n MXL ilman tiedonkeruuta, sillä sille ei juuri ole tarvetta, koska tiedonkeruun voi kytkeä suoraan MicroSquirtiin. Antureiksi valittiin billett-valmisteiset mks-anturit, joilla mitataan öljynja polttoaineenpainetta. Johtoja vedettiin ristiin rastiin ja kaikki saatiin toimimaan, jonka jälkeen päästiin vaiheeseen, jota oli odotettu: pyörä piti käynnistää. Boschin antureilla mitataan imuilman, öljyn ja jäähdytysnesteen lämpöä. WildBros-niminen firma valmistaa läppärunko-kittiä, joka on ”bolt-on”, mutta se ei sellaisenaan suoraan toimi ahdetussa moottorissa, joten se olisi vaatinut lisäkomponentteja. Mittari sopikin aika hienosti pienien modauksien jälkeen tankin päälle, alkuperäisen mittariston tilalle. Suuttimiksi laitettiin reilusti Boschin 700+cc-suuttimet, joiden tulisi riittää aina neljäänsataan hevoseen asti, jos konetta joskus haluttaisiin kunnolla riivata
Arttu tulikin paikanpäälle PrätkäPajalle heti seuraavana lauantaiaamuna ja minuutin harkinnan jälkeen päädyttiin siihen, että jyrätään vanhat softat ja kartat pois ja aloitetaan säätäminen lähtöruudusta. Suuttimet puhdistettiin Finjector.com:issa ja päästiin taas säätämään. Niiden istukoita siistittiin, o-renkaat vaihdettiin vahvempiin ja jokaisen suuttimen päälle rakennettiin lisätuki, joka pitää suuttimen paikallaan vaikka painekotelo räjähtäisi. MicroSquirtin toinen heikkous oli, että se ei taivu ymmärtämään V-Maxin poikkeuksellista sytytysjärjestystä, joten sytkää varten piti säilyttää orkkis-sytkäboksi. 90 B-MAGAZINE Ennen sitä kuitenkin päätettiin, että pyörän ulkonäköä piristetään, pelkkä musta kun ei oikein tuo pyörän linjoja esille ja kun laitteeseen oli lisätty paljon teknisiä hilppeitä, ne sekoittivat kokonaiskuvan. Jo saman päivän illalla pyörä kävikin hienosti, kunnes MicroSquirt irtisanoi sopimuksensa. Koottava takavanne, billett-keskiöt ja –takahaarukka NAM! ?. Niillä arvoilla, joilla pyörän tulisi toimia, ei se suostunut toimimaan lainkaan keskikierroksilla. Vastaavasti ”väärillä” säädöillä moottori toimi edes vähän sinnepäin. Äijä meininki! AIM MXLmittaristo sopii tankin päälle kuin isä äitiin . Päädyttiin siihen ratkaisuun, että on tehty virhepäätelmä MicroSquirtin kanssa: sitä ei tällaisenaan saisi toimimaan ahdetussa prätkänmoottorissa, koska paineja kaasunasentotietoa ei saa yhdistettyä. Suoritettiin vielä koeajot ja todettiin, että tehoa on! On huima tunne, kun iso-takapalloinen, painava pyörä punkee tosissaan eteenpäin. Hopeanharmaa-mustan perusmaalauksen teki Paintmore Helsingistä, jonka päälle Pasi veti pinstripe-raidat ja suunnittelemansa ”V4 Twin-Turbo”-logon taikapensseleillään MP-Messuilla 2011. PrätkäPaja pinnoitti ahtimien pakopesät ja keskiöt keraamisella pinnoitteella, Satin Blackillä. Se kävi jopa hämmästyttävän hyvin tyhjää, kaikkien arvojen ollessa odotetun tyyppisiä. Onneksi lähistöltä löytyi toinen purkki, joka kytkettiin kiinni ja samat ohjelmat sisään, kunnon suojaukset virtapiikkien varalta johdon väliin ja taas peli rokkasi hienosti. Samalla tehtiin pikkujuttuja ja vaihdettiin pultteja ja muttereita kullanvärisiin ja näin saatiin pirteämpi ja yhdenmukaisempi ilme. Arttu kertoikin heti, että ”vanhassa” versiossa, joka oli vielä uusin joulukuussa 2010, tämä on todellinen ongelma, mutta uudessa, vuoden 2011 alkupuolella tulleessa versiossa on mahdollista yhdistää paine-, kaasunasentoja kierroskartat helposti. Koomista kyllä, messuilla monikin V-Max ”asiantuntija” kuvitteli, että lähtökohtana on ollut uusi V-Max ja vasta kun kerrottiin, että tämä on ”vanhaa” mallia, huomasivat he sen, muodonmuutos oli siis melko radikaali ja onnistunut. Pitkän pähkäilyn jälkeen todettiin, että suuttimet pullahtavat ulos paineen tullessa peliin ja näin ollen paineen alla laite ei toiminutkaan odotetusti. Tästäkin oli Artulla ensikäden tietoa, kun kierrostieto otetaan puolalta, on jännitepiikit niin suuria, että eräs tietty komponentti saattaa kärähtää. Tämän jälkeen pyörä pantiin tietysti penkkiin ja yritettiin ajella sitä muutaman kerran ja todettiin, että joku mättää nyt big time. Samalla todettiin, että pelko läppiä ennen olevien suuttimien osalta oli turha: tyhjäkäynti on erittäin tasainen. Microsquirtiin syötettiin arvot, joilla pyörän tulisi käynnistyä ja pyörä lähtikin heti käymään. PrätkäPaja otti vielä viimeisen kortin käyttöön ennen kuin lähti uusimaan moottorinohjausta, soitettiin B-foorumillakin vaikuttavalle Artulle, joka on tunnettu MicroSquirt-guru. Pyörä saatiinkin toimimaan aika hyvin ja tuottamaan toivottuja tehoja, mutta todettiin, että tasakaasulla ajettaessa moottori menee väkisin paksulle, eikä MicroSquirtissa ole olemassa parametreja, joiden korjauksella saisi tämän ilmiön poistumaan. Mietittiin maalausideoita ja kun niitä ei oikein ollut, käännyttiin asiantuntija-apuun. Lisäksi oli suuttimille päässyt jostain epäpuhtauksia. Pasi Paananen Kele-Designista loihti maalausidean, jossa pyrittiin yksinkertaiseen ja klassiseen, mutta kuitenkin sellaiseen, että pyörän linjat tulisivat hyvin esille
Vaikka usein sanotaankin, että rakennetut pyörät eivät ole ikinä valmiita, niin eiköhän tämä jo ollut tässä… mitä tuohon nyt enää tekisi. Sivujalan takia pakoputkea jouduttiin kierrättämään. Pyörän omistaja sai heti tämän jälkeen tiedon, että nyt ovat paperit ja pyörä kunnossa, eli sen kun haet pois. Ei mennyt kauaakaan, kun hymyilevä motoristi saapui ovelle kypärä kainalossa. Tärkeintä PrätkäPajalle on, että sovitut tavoitteet täytettiin niin tehon kuin ulkonäönkin suhteen. Pyörä on nyt ajossa ja sillä ajetaan paljon, moni pk-seudulla asuva lienee nähnytkin sen livenä. Sitten oli enää katsastus. Vaikka V-Max onkin paljon rakennettu pyörä, niin tämä on jopa maailman mittakaavassa poikkeuksellinen pyörä. PrätkäPaja selvitti ennakkoon tulevat mahdolliset karikot, hankki tarvittavat dokumentit ja vei pyörän leimalle, joka onnistui ensimmäisellä yrityksellä. ?
Teksti: B#1 Kuvat: Juuso Huhtanen 92 B-MAGAZINE
Samaan aikaan tuli tietenkin ajettua oikea prätkäkortti ja ensimmäiseksi isoksi katuprätkäksi ei tietenkään kelvannut mikään muu kuin se legendaarinen Katana. Tästä lähti vielä parempi ajatus liikkeelle, että mitäs jos laittaisi siihen vielä ruiskun. Esimerkiksi Selkämaan aloitellessa Drag race touhua teki Toni Kaitsulle mm. Lisää konsultointia ja suunnitelmat karkasivat vielä entistä kauemmaksi alkuperäisestä?! Metanolia kestävää bensapumppua etsiessä todettiin, että yksi normipumppu ei riitä ja kahta ei mopoon mahdu. Eipä tuo aine niin vierasta ollut muillekaan manselaisille ja sen lisäksi Toni oli tosiaan pari kesää ruuvaamassa Nitropelien kanssa. Sen jälkeen alla oli kolme vuotta vapariviritteinen 1100cc kikseri ja samaan aikaan supermotoa vedettiin ihan tunteella. B-MAGAZINE 93. Höh, yhtä tylsää kuin Kotarilla, mutta erona vielä nyt se ettei ukko mahdu kunnolla puikkoihin.. Kuten edellä tuli jo hyvin selväksi, aikaa oli vietetty aktiivisesti niin omassa tallissa, kuin myös eri kisatiimien varikkopilttuissa. Rahoja odotellessa mopottomana, tuli “aikansa kuluksi” pyörittyä Ebayssa ja siellä silmiin osui uusi Rotrex remmiahdin. Samalla kun Tonilla alkoi ilmetä autossa uudella bensalla käyntiongelmia, tuli vielä mieleen että perkl laitetaan näitten muutosten lisäksi vielä viinaa koneeseen. Ekana projektina vuonna 1997 mies alkoi rakentaa ahdettua Katanaa, joka lähti pitkäkyntisten matkaan syksyllä 2000. Sama tarina jatkui muutaman eri merkin ja mallin kanssa, kunnes Kivisen silmiin osui remmiahdettu Trumppa. Eli dragracing varikolla mua ei enää näy…” Syksyllä 2010 Tonin tehtyä mopokauppaa Albert J Nussin kanssa vakuutusyhtiön rahoittamana, tuli hänellä mitta rakennettuja rimpuloita täyteen. Tosin tämän jälkeen tuli motivaatio täyteen ja Kalajoen kisan jälkeen päätin jäädä eläkkeelle noista kilpuritouhuista. ekaan pleikkariin alumiinihommia ja auttoi muutenkin mekatsun hommissa. Tästä eteenpäin prätkäkoukku oli tarttunut syvälle herran kitusiin ja harrastus painottui vahvasti vanhojen Suzukien kanssa painimiseen. Tätä käytiinkin sitten heti katsomassa Olihan se melkein vakio, mutta valmis ajoon. Mr.Crave oli asiaan jo pikkuisen enemmän perehtynyt ja kerinnyt sorvailemaan kampuraan jatkopalikan, joka nyt ei sitten käynytkään tähän Banditin koneeseen. Tietenkin vain äänenvaimennuksen merkeissä. Katteet takarunkoineen saivat lähteä ensimmäisenä, sillä olihan ne jo suunniteltu edelliseen mopoon talvea varten uusiksi. Yllätys yllätys, siitä tehtiinkin sitten kaupat ja sitten piti keksiä jotain peliä mihin sen laittaa kiinni. Vuosituhannen vaihteessa Toni pyöri I/ö gixerillä myös jonkin verran Bomber touhuissa, kunnes vuonna 2003 hän myi edellä jo mainitun gikserin Läski Saloselle ja Läskin innostuttua ajamaan sillä kisaa, lähti Kivinen taas notkumaan varikoille. Ajatuksena se, että kun sen laitteen nyt tuntee kuin omat taskunsa, niin siitä saa nopeasti kasattua ajopelin. Tähän löytyi kiihdytyspiireistä helppo ratkaisu. No taas oli yksi ongelma ratkaistu, tai no mitä nyt vähän laakeria, stefaa ja sulatettua TIG lankaa niin pumppu oli löytänyt paikkansa. Talliin päästyä alkoi välittömästi iso rälläkkä laulaa. Lyhyen konsultoinnin jälkeen paikalliselta ruiskugurulta Artulta kantoi postikuski kotiin pian läppärunkoja ja muita tarvikkeita. Etsintää, ongelmia, sisällöttömiä paketteja, kirjeenvaihtoa FBI nettipetosyksikön kanssa ja lopulta monien vaiheiden kautta saatiin tämä mysteerinen pumppu käsiin saakka. Pyörä haettiin saatanan kylmästä Savosta ja jo paluumatkalla jaeltiin siitä ylimääräisiä osia niitä tarvitseville pommittajaystäville. Silti remmiahdin viritelmä jäi pahasti vaivaamaan kaveria. Vuonna 2006 olikin sit paikat jo siinä kunnossa, että crossi ja moto oli pakko jättää, tuli kuramopot vaihdettua taas jälleen -91 vuoden kikseriin. Kun kaikki muukin oli aloitettu tekemään mahdollisimman vaikeasti, niin pitihän se pumppu laittaa toiselle puolelle konetta, missä jo valmiiksi tuli pyörimään rakennettu ahtimen remmivetohässäkkä. No ei muuta kuin Kotari kauppaan, RC8R alle ja baanalle. Kuten Toni osuvasti itse sanoi: ”-Siinä tuli jokunen vuosi Läskin seurassa roikuttua ja kun Kaitsu vuonna 2009 pyysi mukaan Nitrohommiin, tuli jostain ihmeen mielijohteesta hypättyä siihen pariksi kaudeksi mukaan ruuvaamaan. Oli pakko saada joku vakiolaite alle, jolla voi vain ajellakin kesällä. Uusi yritys ja Ducati alle. Itse Megasquirtin boksi tuli Artulta tilattuna. Siis mekaaninen pumppuhan sen olla pitää, kun kerran ahtimellekin menee remmiveto. Kukaan ei kaveripiiristä yllättynyt kun Toni vanhasta tottumuksesta haki jälleen I/Ö kiksun talliin. Syyskuussa 2010 sekin perkele sitten varastettiin ja siitä ei ole jälkeäkään sen koommin näkynyt. Nyt siis mennään joko E85:lla tai metanolilla. Tästä lähtien kivinen tie enduropoluilta motocrossi hiekkakuopille jatkui aina siihen saakka kun Toni täytti 30 vuotta. Lopputulos.., tylsää... Toni aloitti tuttuun tyyliin mopoilun jo pikkupoikana, kun viisivuotias nappula sai allensa Ancilotti 50cc Trial-mopon. Kaiken kaikkiaan järkevä käyttöpeli siis, mutta vakuutusyhtiön kanssa taistelu pöllityn mopon korvauksista veikin yllättävän kauan ja niin sekin peli meni vähän ohi. Viime kaudella tuli sitten ihmeteltyä Any10 porukan ja Vamu racingin touhuja. Tämä peli jalostui vuosien varrella GT28: lla ahtimella ahdetuksi alumiinikuoriseksi fighteriksi, joka muun muassa palkittiin Customfighter nettisivuston vuoden 2010 parhaaksi rakennelmaksi. Ahdinta sovitellessa tuli huomattua, että tämähän menee liian helposti ja tilaa jäisi vielä vaikka perinteiselle turbollekin. Tähän samaan aikaan kotimaamme oli juuri siirtynyt näihin hienoihin etanolisekoitteisiin bensoihin
94 B-MAGAZINE Remmiahtimen hihnan näkeminen prätkässä saa herkemmät moottoripornon ystävät laukeamaan sekunnissa . Kuten kuvasta selkeästi näkee on kyseessä Suzuki Banditin tankki.., vähän muokattuna ?
Näin tehtiinkin, että edes joku osa suunnitelmaa pitäisi kutinsa. Tarkoituksena se, että nyt talven aikana kasataan sitten kaksi tai kolme identtistä konetta. Hah haa. Tonin emäntä kun ei omaa itsesuojeluvaistoa, laitettiin hänelle oikein takatapit ja jonkinlainen jakkarakin. Pitäisi kuulemma ainakin riittää ja menee heittämällä paikalleen. Laiskuutta vai mitä mutta sinne se ahdin jäi paikalleen vaikkakin sen tilalle on jo hommattu katu-uskottavampi HX35 ahdin. Sen pohjalta aloitettiinkin hahmottelut. Yllättävän nopeasti ne palikat saivatkin taas siivet allensa. Takarunkoa päivitettiin vähän lisää jo edellisessä pelissä hyväksi todetusta ratkaisusta ja se alkoikin näyttää kohtuulliselta tallin perukoilta löytyneillä kilkkeillä. Kanget ovat Carrillot, perus APE:n pultit koneessa. Laitos piti saada alun perin toimimaan pelkällä remmiahtimella ja lisätä turbo vasta ensi talvena, mutta kun yksi TD05 ahdin oli jäänyt hyllylle, niin sitähän piti vaan vähän mallailla, kun se oli kuulemma niin naurettavan pieni. alakatteen pala syntyi muutama ilta ennen näyttelyä. Lastentarhajuttuja tuollaiset harrastukset… Tonin onni on hyvät suhteet, kuten kaverin Jarnon paja, jossa pääsi käyttelemään NC plasmaleikkuria. Toni itse olisi vetänyt pelin näyttelyyn paukulla mattamustaksi, mutta onneksi Katajiston Vesku ilmoittautui halukkaaksi kokeilemaan jotain fiksumpaa, kun siellä oli jo muitakin samanvärisiä Suzukeja.. Toni sovitti pikaisesti Speed Triplen penkkiä, edellisessäkin pyörässä jo ollutta Banditin modattua tankkia, crossistongaa, parempaa keulaa ja katsotaan sit tulevaisuudessa paremmin viimeistelyt. Maskin yläosassa oleva teksti kertoo ajoneuvon polttoaineen. Itse motti on kasattu Siukolan Ekin aikoinaan kairaamalla kannella, JE-männillä jotka tuottavat vähän päälle ysin puristussuhteen. Joka tapauksessa olemattomalla aikataululla mies veti värin niskaan ja straippaili vähän jotain tekstejäkin. Periaatteessa motin kuoret ovat vakiot ja kaikki muu kisaosaa. AN10koon letkut tulivat myös pyörään, joiden luulisi ainakin piisaavan, puhumattakaan siitä miten vittumaisia ne on saada mahtumaan paikalleen moottoripyörään. Toni kertoo, että tämän ”matkan” varrella on sitten tullut ostettua kaikki eteen osuvat moottorit varastoon, kuten myös kasa mäntiä, kankia ja muita tarpeellisia osia. Laatikon akselit ovat mallia Amerikan heavy-duty. Kytkimen virkaa ajaa MTC:n lock up. Pyörä tuli luvattua näytille syksyn 2011 Petrol Circukseen, niin näihin palikoihin tyydyttiin ja esim. Tämä siksi, että kokeneella kisamekaanikolla on jotenkin sellainen tunne, että tästä moposta saattaa joku paikka moottorista vielä pettää. ?. Jep, niinhän ne menikin kunhan ensiksi vähän koneistettiin läppärunkoja! Tähän pikkuoperaatioon ei mennytkään kuin 6 viikkoa koneistajalla, kun tuli sanottua se klassinen virhe, ettei niillä nyt niin kiire ole. Samaa tyyliä jatkettiin sitten myös kylkien osalta. Tankkihan olikin jo saanut maistaa rälläkkää, jotta jo kertaalleen paikkaa vaihtanut remmiahdin mahtui sen sisään. Anyway, nämä kuvien vermeet nyt ovat kuitenkin vain väliaikaiset vaatteet mopolle. Siinä meni pari neliötä aineitta roskiin oikeaa muotoa haettaessa, mutta kai siitä maskista jotenkin kohtuullinen tuli, ainakin omistajan mielestä. Samalla, kun persaukinen luottokortin omistaja yritti saada tilille taas kerääntymään vähän pääomaa, olikin hyvää aikaa vähän päivittää ulkokuortakin. Sillä oli helppoa ja nopeaa kokeilla ja muutella osia. Keulalle teipattiin kaikenlaista viritystä mitä käteen löytyi ja mikään ei näyttänyt Tonin omaan silmään hyvältä, kunnes joku konseptikuva osui netistä silmiin. Tonin katsellessa nopeasti kasattua lopputulosta, tuli suusta lyhyt lause: -Ei tällaista paskaa katsele kukaan ja kun joku hullu haluaa vielä palikat ostaa, niin tehdäänkin jotain omaa.. Yritys ja erehdys periaatteella mentiin jälleen, kun rakentaja ei osaa piirtää eikä ole siitä muutenkaan oikein kiinnostunut. Isompaa ahdinta kun tuskin saa enää mahtumaan.. B-MAGAZINE 95 Suuttimiksi Toni tilasi EV14 suuttimet kokoa 1000cc
Siihen Toni vastaa, että ei sen ole tarkoituskaan kestää?! Pari ekaa konetta on tarkoitus uhrata dynossa, kun siitä otetaan selvää mitä gikserin koneen kuoret OIKEASTI kestää. ilman isoja ahtopaineita ja tehotuloksia. Yleisin kysymys omistajalle on ollut tietenkin, että miten se toimii. Samaisesta K10 Susnasta evakuoitiin jarrut ja iskari. Nyt maltilliset ahdot ovat olleet n. Kotarin tuotantoa on sitten kaasukahva ja sirot sähkökatkaisijat. Niin ja ulkoasu menee tietenkin vielä kokonaan uusiksi, jos se jäi epäselväksi jollekin lukijalle. huom. Tuoreeta kuvaa pyörän päivityksistä, voi tulla myös livenä ihmettelemään MP-12 Bomber Helliin. SuperDuken, MV Agustan, VFR:n ja pariakin eri Gsx-r mallia. onko koskaan valmiita?) ja Toni sanookin, että ei se onneksi tarvitse enää paljoa muutoksia… Vain runkoa ja keulaa lukuun ottamatta kaikki muut osat tulevat kokemaan muutoksia. Löytyy vastaus videoklipin muodossa Bomber Magazinen facebook sivuilta… . Keula tosiaan vaihtui K7 gikserin vastaavaan, vanteiden ollessa Brakingin tuotantoa. Nyt swingin virkaa toimittaa K10 tonnisen haarukka, palikkajatkoilla. Joka tapauksessa pyörällä on oikeasti jo käyty vähän penkissä säätämässä ruiskua yms. 1.7Bar ja tähtäimessä reilut 2.5Barin käyttöahdot. Karua, mutta niin kaunista ja johtosarjakin on EXC Kotkasta peräisin. Perään Toni kokeili monenlaista eri swingiä. Turbo isommaksi, uusi pakosarja, ahtoputket, Rotrexin kiinnitys ja välitykset, painekotelo, ahtopaineen ohjaukseen pitää kehitellä kaikenlaista. Mikään näistä ei Tonin silmään toimi, joten tänä talvena vaihtuu swingikin. No, ihan kuten muutkin mopot. Potentiaalia pitäisi olla kohtuullisiin lukemiin, mut niistä sitten joskus lisää, kun on edes yksi kone räjäytetty ahtopaineilla taivaan tuuliin. Öhlins ohjausiskari saa luvan pitää voblaukset kurissa. Napista käymään ja jotain pörinää (yleensä) alkaa kuulua. Sekä kaikkia kiinnostavaan kysymykseen, sutiiko se. Toinen ikuisuuskysymys on se, että miten se kestää. Hallintalaitteiksi eksyivät ISR kahvat, kun halvalla sai. Kuten jutussa käy jo aiemmin ilmi, tämä pyörä ei missään nimessä ole valmis (toim
09-7515 4126 ”Kysy Bomber-tarjouksia!” Kehäkessa menossa mukana Prätkähenkisten taukopaikka Kehä III:n ja Koivuhaan liittymässä Muista, meillä voit käydä ympäri vuoden. Ajokauden avaus Kehäkessalla 15.4.-11. 2.2. freda 42 avoinna: to 20-01, pe-la 20-04 domhelsinki.fi Ennakot: Amaranthe (SWE) 12€ Amoral, Kiuas, Tracedawn 10€ Esoteric (UK), Cataleptic, Totalselfhatred 15€ The Quireboys (UK), Baton Rogue Morgue 25/30€ 27.1. Ajokautta odotellessa… Kaikki yhden pysähdyksen taktiikalla. www.bestrent.fi Neste Oil K-Market & Motorest Kehä III Niittytie 2, 01510 Vantaa Puh. 3.2. 28.1. Poikkea aitoon motoristihenkiseen ravintolaan kahville tai syömään
... M itt er bauer w w w .k isk a.c om MINÄ TARVITSEN DUKEN, KOSKA ... S chedl , H. Pyörä Suomen ensiesittelyssä MP-messuilla 2.-5.2.2012, KTM:n osastolla 6d81 www.ktm.com 690 DUKE W ear pr ot ec tiv e clothing and obser ve the tr affic regula tions! KTM Group Partner 690 DUKE 2012 690 DUKE 2012 FACEBOOK.KTM.COM MP12, OSASTO 6D81. Phot os: R. SE ON VASTUSTAMATON Olitpa katu-pommittaja, kilpakuski tai stunt-guru, tämä pyörä tarjoaa sinulle uskomattoman käsiteltävyyden ja unohtumattoman ajonautinnon! Uudistettu tehokas yksisylinterinen antaa varmasti jokaiselle jotain
Streetfighter. Kyllä, ehdottomasti.. Taistelijan ulkonäkö on ennallaan, aseistuksena uusi 848-moottori, burniksenkin päälle ymmärtävä luistonesto ja pystympi ajoasento. Heino Oy TAMPERE MAAHANTUOJA: Oy Hailac Ab, Metsäkyläntie 4, KLAUKKALA I Puhelin (09) 2766 570 I E-mail: myynti@ducati.fi I www.ducati.. JÄLLEENMYYJÄT: Delta Fun Center HELSINKI, Jyväs-Marine Oy JYVÄSKYLÄ, Menokone Oy KOUVOLA, Oy Hailac Ab KLAUKKALA, Moto24.. Osasto 6e81 Streetfighter 848: Born Burn again. Ducati-jälleenmyyjällä. OULU, Moto-Rauma Oy RAUMA, R.M. Streetfighter 848, kauden 2012 terävin uutuus pommiryhmälle. Hyvännäköinen. Tehokas