Esittelyt Tapahtumat Projektit Lequn Turbo Kawa Eicma 2014 Tsubame DR-800 Cafe Essen 2014 Janin ZX-12R Fighter Extreme Bike Weekend Kannon 502 Superprestige Turbo Busa BOMBER.FI 1/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuvat Miss Bomber 2015 Samu Kemppainen
A1Suitable for A1 driving licence! » WP-iskunvaimentimet » Laadukkaat komponentit » Racing-ulkonäkö » Peileihin integroidut etuvilkut » NYT SAATAVILLA KTM-JÄLLEENMYYJÄLTÄSI! KTM Group Partner w w w .k isk a.c om KTM RC125 ESILLÄ MP15-MOOTTORIPYÖRÄMESSUILLA! KTM OSASTOLLA 6e101 30.1.–1.2.2015. Mitterbauer VICTORYASSURED MOTO3-luokan maailman mestaruuden voittamalla todistettavasti tiedämme millainen kyykkypyörän tulee olla, kun on tosi kyseessä! Kehittynyt 4-tahti moottori, täydellinen geometria sekä optimaalinen alusta niistä on RC 125 tehty! Virtaviivainen ja puhtaasti racing-henkinen ulkonäkö sekä turvallisuuden maksimoinniksi ABS-jarrut vakiovarusteena. The illustrated vehicles may vary in selected details from the production models and some illustrations feature optional equipm ent available at additional cost. Schedl, H. Photos: R
Hyvää uutta vuotta ja nähdään MP 15 -näyttelyssä Bomber Magazinen osastolla! Toivottaa, Janne Uskali 4. Tässä vaiheessa perusmyyjä raapii jo päätänsä, että mitä helvettiä tällaisella ylilyönnillä kukaan edes tekee… No, tässä onkin juuri se pointti, että esim. Ärrä-mallista luvataan 300 hevosvoiman tehoja jo tehdasasetuksilla ja hinta hipoo pienen yksiön hintaa Kouvolassa. Omasta mielestäni on perkeleen hyvä, että kaikki eivät kuitenkaan ole prätkäjätkiä, koska muuten ainakin allekirjoittaneelta häviäisi maku koko hommasta. Kaikille prätkäalaa seuraaville on jo varmaankin selvinnyt, että viime vuosina uusien pyörien myynti on sakannut ja isolla kädellä. Stongan takaa Uusi vuosi ja uudet kujeet Näinhän se menee ja tätä lehteä selaillessa ei ole montaa viikkoa MP 15 -näyttelyyn, josta uusi prätkäilykausi jälleen starttaa. Sitä nimittäin riittää! Isojen prätkäliikkeiden lattiapinta-ala on täysin tukossa käytetyistä moottoripyöristä ja katsokaapa samalla pyörien hintoja. Tätä asiaa on toitotettu kaikissa alan medioissa, ehkä jo liikaakin. Kawasaki toimii tällä hetkellä tällaisen esimerkin parhaana suunnan näyttäjänä tuodessaan markkinoille ahdetun Kawasaki H2 ja H2R:n. Harva meistä harrastajista on viime aikoina käynyt paikallisessa moottoripyöräliikkeessä katselemassa käytettyä kalustoa. Ne ovat nyt niin alhaalla, että on jo melkein jonkin sortin tyhmyyttä jättää ostotilaisuus käyttämättä, kun mm. ”Se, kellä on eniten prätkiä tallissa eläkeikään päästyä, voittaa”, on vanha itähelsinkiläinen sanonta. Näin prätkäily voitaisiin mielestäni saada jälleen kukoistamaan. Teroitan tässä nyt vain sitä, että huonon myynnin piikkiin on helppo aina laittaa sanat lama ja taantuma. allekirjoittaneen tapaiset vauhtinälkäiset tehonarkkarit innostuvat jo pelkästä ajatuksesta, että tuollaisia moottoripyöriä voisi saada tänä päivänä suoraan tehtaalta. Entä onko kukaan pysähtynyt miettimään sitä, että ehkä uusien pyörien tarjontakin on ollut niin bulkki/taviskamaa, ettei peruspommittaja ole saanut näistä laitteista edes pientä seisokkia aikaiseksi. Jospa vähän kuitenkin mietittäisiin isommilla kuvioilla, että ehkä pitäisikin tehdä taas niin radikaaleja prätkiä, joista me prätkäfriikit oikeasti innostuisimme ja olisimme valmiita miettimään jopa ihan uuden pyörän hankkimista. KTM:n radikaali 1290 Super Duke, joka prototyypillään sai kaikki ulvomaan innosta – ja ymmärtääkseni kyseinen malli on myynytkin ihan hyvin, vaikka hintalappu onkin sieltä korkeimmasta päästä. Eli kyllä osalla jengistä on rahaa tai niin turvalliset duunikuviot, että kalliimpi pyörä uskalletaan ostaa, vaikka pidemmällä pätkällä. Vastaavanlaiset ja ennakkoluulottomat uudet pyörämallit saisivat varmasti viriilit motoristit hehkuttamaan kyseistä merkkiä, sekä yleisestikin moottoripyöriä toisille alan kavereille, jotka taas vastaavanlaisesti innostuessaan veisivät dominoefektiä eteenpäin. Joka tapauksessa kuulutan tässä valmistajien suuntaan, että valmistakaa rohkeasti mitä härskimpiä, tehokkaampia ja samalla mahdollisimman utopistisia moottoripyöriä markkinoille. Myytyjen pyörien määrä on viime aikoina jäänyt alle 4000 kappaleen per vuosi. Mutta pelkästään uusien pyörien kauppa ei riitä pelastamaan tätä harrastusta ahdingolta. upeita ja urheilullisia muutaman vuoden vanhoja sporttipyöriä myydään liikkeestä ulos alle 5000 euron – ja tarvittaessa niihin saa vielä rahoituksen pienellä korolla! Nyt on siis oivallinen tilaisuus hoitaa se toinen tai jopa kolmas tai neljäs moottoripyörä talouteen, vaikka ihan vain rakentelukohteeksi tai stuntti/ rataharjoittelupeliksi. Jollakin aikavälillä tämä taas voisi johtaa vastaavanlaiseen prätkähypetykseen, minkä koimme muutamia vuosia sitten, kun lähes jokainen, jolla parta kasvoi, halusi omistaa moottoripyörän. Poikkeuksena tietenkin esim
TOIMITUS Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren ja John Tackman Avustajat: Sami Åman, Pasi Uponen, Dave Manning, Anne Vahlqvist, Steve Johnson Racing, Mikael Forsman, Timo Muilu, DBTeam Selkämaan arkistot, Rok, Jani Nendl, Japi, Jarkko Lipponen Lay-out: Niklas Jäntti Oikoluku: Kaija Kohtala Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. krs. Määräaikaisena vuodeksi 62€. 09-2235215 TILAAJAPALVELU Lehtitilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset postitse: Puuvillakatu 4 C 4 30100 Forssa puhelimitse: 03-42465338 tai sähköpostitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaushinta: Kestona 56 € tai kahdessa erässä 29,50€/lasku. 00880 Helsinki Finland Meidät löytää myös verkosta: bomber.fi, shop.bomber.fi, bee-one.com, sekä facebook.com/BomberMagazine Muista myös käydä lukemassa uusin Worldwide Bomber Magazine tablett lehti: www.worldwidebombermagazine.com 5. Ilmoitusmyynti: toimitus@bombermagazine.com KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: Ma-Pe 10.30-17.30 La-Su SULJETTU B-Shop Putkitie 3, 2. Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa
Sarja on avoin kenelle tahansa, ainoa kriteeri on 13-vuoden ikä. Sarjaan osallistuville tarjotaan tekninen apu kilpailupaikoilla, varaosatuki sekä kisalounas kuljettajalle ja mekaanikolle. Pyörät ovat kaikki täysin samanlaisia, joten kilpailu on kaluston osalta tasavertaista. selkeästi vakiota pidempi swingi, mikä oli sinänsä ikävää, sillä kaikki lukijat olisivat kyllä mieluusti kuulleet, mitä ”Riku” olisi täysin tehdaskuoseissa olevalla Kawalla täräyttänyt tauluihin. Nitro Circus DVD:stä tuttu Travis Pastrana ja kumppanit tuovat shown 29.5.2015 Helsingin Olympiastadionille! Pääesiintyjä Travis Pastranan lisäksi Nitro Circus Moto Mayhem -tapahtumassa esiintyy kolmekymmentä maailman suurinta FMXja BMX-tähteä, sekä lisäksi naurettavia erilaisia motorisoituja vehkeitä, joita laukaistaan ramppien kautta järjettömiin korkeuksiin! Nitro Circus faneille on luvassa tämän planeetan loistokkainta Freestyle Motocrossia uskomattomilla stunteilla höystettynä. Pyörä on rakennettu RC 390 katupyörästä. Lisäksi kaikissa kilpailuissa on paikalla KTM:n henkilökunta näyttävine varikkokokoonpanoineen. Kilpailuiden osallistumismaksut ovat ainoa kulu, joita itse kilpailemiseen liittyy. 38 hevosvoimaiset RC 390 CUP-pyörät on varusteltu WP:n kilpaiskunvaimentimilla sekä Akrapovic-pakoputkistolla. Kaikki sarjaan osallistuvat kuljettajat voivat lunastaa villin kortin Saksan ADAC RC CUP-osakilpailuihin. MITEN. Kouluttajina tullaan näkemän Road Racingin huippukuljettajia aina MM-huipuista lähtien. Pyörän mukana tulee eri välityksiä, joilla pyörää voi kustomoida oman ajotyylin mukaiseksi. Kuljettaja voi olla täysin uusi lajin harrastaja tai vaikka maailmalle tähyävä juniori, jolle sarja toimii ponnahduslautana ja välietappina ennen Moto3-luokkaa. Pyörässä oli mm. KALUSTO KTM Nordic tuo sarjaan 24 kpl Ready To Race RC 390-kilpuria. KENELLE. Bonuksena menestyjille: Kolme osakilpailua voittaneelle kuljettajalle KTM Nordic kustantaa osallistumisen kyseiseen kovatasoiseen ADAC RC CUPsarjan osakilpailuun. 6. Show sisältää myös trophyautoja, moottorikelkkoja ja muita moottoroituja monstereita. Ready To Race pyörä hinta: 8990€ (sis.alv.) Sarjaan ilmoittautumiset ja lisätiedot: Kimmo Hurri / KTM Nordic Oy kimmo.hurri@ktm.com Nitro Circus Live ensimmäistä kertaa Suomessa! Nitro Circus Live palaa Euroopan stadioneille 2015 upouudella Nitro Circus Moto Mayhem –showlla. Upouusi, vallankumouksellinen ramppitekniikka takaa, että BMX-fanien ei tarvitse lähteä showsta pettyneinä, samalla kun se mahdollistaa sellaisten kodinesineiden kuten kylpyammeiden, löhötuolien ja keinutuolien ampaisun ilmojen halki. KTM RC 390 CUP FINLAND KTM Nordic tuo Suomen Road Racingiin kansainväliset taustat omaavan kilpasarjan. HELPPOA, EDULLISTA JA YKSINKERTAISTA Sarjaan osallistuvan kuljettajan tarvitsee vain ostaa pyörä, sillä sarjaan osallistumisesta ei peritä erillistä maksua. Katumalliin verrattuna CUP-pyörät on varusteltuja lasikuitukatteilla. RC 390 CUP tullaan ajamaan Road Racingin SM-osakilpailuiden yhteydessä. ajan varttimaililla. Jos siinä on moottori, se lentää! Liput Lippupalvelusta Kawasaki H2R, vartilla 8.21s! Rickey Gadson täräytti uudella, mutta vähän modatulla Kawasaki H2R:llä mukavan 8.21s. Ajo Motorsport puolestaan järjestää ennen kauden alkua harjoitusja testipäivän sarjan kuljettajille. Sarjassa tulee olemaan rengassääntönä 1 rengassarja per kilpailu, joka takaa rengaskulujen maltillisuuden
Unohtamatta tietenkään normipommittajaa, jolla on taipumus kesken baaritai saunaillan vetästä housut kinttuihin kaikkien kauhuksi ja omaksi iloksi. Pyörän tilaajille toimitusaika tehtaalta on n. bomber.fi) tai MP 15-näyttelystä Bomber-osastolta! Talveksi teimme pommittajille tyylikkään karvavuorisen hupparin, jolla tarkenee viileämmälläkin kelillä. keskitytään ainoastaan myyntiin. Uusi BMW S1000RR on hinnoiteltu. Nyt Bomber-kulmaus suunnitellaan uusiksi ja sen pitäisi olla MP-15 näyttelyn aikoihin valmis vierailijoille, joten talvellakin voi tulla joka kuun viimeinen perjantai viettämään B-iltaa muiden samanhenkisten pommittajien kanssa Kessalle. – 1.2.2015 järjestettävää Kamapörssiä, jonne messukävijät voivat tuoda hyväkuntoisia varusteita myyntiin. Koska ehjistä sukista on aina pulaa, niin nyt tarjolla on myös mustia miesten sukkia, joissa on asiallinen kulunut Bomberin logo nilkassa. Koska powerslide-piirtämisestä on tullut Suomessa lähes kansanurheilulaji, halusimme tehdä teille taiteileville artisteille osuvalla sloganilla olevan T-paidan: ”if you ain`t slidin`Bomber you ain`t ridin” Joten kipin kapin ostoksille… 7. 6 viikkoa MP-Messuilta saa halvalla Kamaa! Nyt ei huumeheikkien kannata vielä innostua, sillä otsikolla tarkoitettiin MPmessuilla 30.1. Bemarin uusin katutykki on S1000RR-nimellä kulkeva kyykkypyörä. Kamaset ry:n järjestämän Kamapörssin myynti kasvoi viime kerralla yli puolella ja lähes 1000 tuotetta sai uuden omistajan. Varusteiden tuominen MP-messujen Kamapörssiin edellyttää pääsylipun ostamista. Varusteita otetaan Kamapörssiin vastaan messujen aukioloaikoina perjantaina ja lauantaina 30. Stadin B-illat jatkuvat Kehä Kessalla talvellakin! Ajokauden aikana Stadin B-illat ovat startanneet jo useamman vuoden Kehä Kessalta ja kahvilan puolelta on löytynyt yhtä pitkään oma Bomber-kulmaus. Uudet Bomber Magazinen tuotteet vihdoin saatavilla B-shopista(shop. 23 900€ ja pyörän lisävarustelista on kuin Hanoi Rocksin raideri: S1000RR:ään on nimittäin saatavilla Shifteri, DDC, Dynamic damping control Ajotila moodi pro, DTC (Dynamic traction control) Takovanteet Designoption vanteet (Punaisella raidalla varustettu vanne) Lämpökahvat Vakionopeudensäädin Takaistuimensuoja ja Varashälytin Mallin virallinen lanseerauspäivämäärä on 02.01.2015. Kehä Kessa löytyy osoitteesta Niittytie 2, 01510 Vantaa. Sunnuntaina 1.2. Niinpä nyt on oikea aika kerätä epäsopivat varusteet syrjään odottamaan MP-messuja. – 31.1. Heille Bomber Magazine tarjoaa miesten boxereita, joissa on osuva slogani etureidessä ja perseen päällä tyylikäs lehden logo. Pyörän hinta tulee olemaan autoveroinen n. Kamapörssistä saa varusteiden myyntiin jättämisen yhteydessä kutsukortin messuille, joten rahojen tai myymättä jääneiden varusteiden nouto onnistuu kätevästi. vaikka esittelypyörät ovatkin jo maassa
Nimittäin Joey Gladstone asetti tavoitteekseen käydä siellä Saudi-Arabian sarjassa kilpailevan Mishar Alturkin maailmanennätyksen kimppuun. GLADSTONE MAAILMANENNÄTYKSEEN VALDOSTASSA Manufacturers Cupin finaalissa Valdostassa DME Racing yllätti koko Drag Racing -kansan. DME Racing otti kuitenkin käsittelyynsä pyörän, jolla Ehren Litten oli kilpaillut Pro Street -luokassa kaudella 2014. Sen jälkeen pyörän satulaan istutettiin MIRockin Pro Street -mestari Joey Gladstone. Gladstonen uudet ME-lukemat kirjattiin luvuin 6,50s / 362km/h. He muuttivat sen Saudien sarjan sääntöjen mukaiseksi: Busan akseliväli pidennettiin 75 tuumaan (190,5cm), takarengas korvattiin pienellä slicksillä ja ahdin vaihdettiin isompaan. Toimittanut: Pasi Uponen | dragracenews@gmail.com Joey Gladstone / kuva: Tim Hailey, eatmyink.com Luke Crowley / kuva: Outlaws Images Mark Paquette / kuva: Tim Hailey, eatmyink.com Mark Drew / kuva: Fred Dwyer 8. Tulosta alkoi tulla ja kilpailun lopuksi maailman nopein ilman wheelie barseja ajettu aika oli jälleen jenkkien hallussa. Alturki piti hallussaan bensiinikäyttöisten pyörien ilman wheelie barseja ajettua ennätystä lukemin 6,62s. Kilpailussa Gladstone teki todella vakuuttavan sarjan: 6,62s, 6,55s, 6,55s, 6,51 ja lisäksi vielä historiallinen 6,50s. Tähän asti se oli näyttänyt pysyvän turvallisesti hänen hallussaan, mikä johtuu lähinnä Saudien sarjan sääntöeroista verrattuna kaikkiin muihin sarjoihin. Lopulta Gladstone kuittasi vielä kilpailussakin Pro Open -luokan voiton. Hän osallistui pyörällä kilpailussa melko vapaiden sääntöjen Pro Open -luokkaan
Kauden nopeimmasta ajasta puolestaan vastasi Scott White Suzukillaan pamauttaen Adelaiden kilpailussa lokakuussa 7,203s / 293,54km/h ajan. Finaalissa Scott White ajoi kovemman ajan (7,264s), mutta Allen otti paremmat reaktiot ja vei Australian Nationalsien voiton ajalla 7,297s.. Kauden viimeisen osakilpailun Sydneyssä hän jätti väliin. Mestaruuden varmistuttua hän päätti säästää matkakuluissa ja aloittaa saman tien valmistautumisen seuraavaan kauteen. PAQUETTE RACING ENNÄTYKSIIN WHEELIE BARSEILLA JA ILMAN Mark Paquette Racing ajoi koviin tuloksiin kaudella 2014. Sarjan kuudessa osakilpailussa saatiin kaikkiaan viisi eri voittajaa. Itse kilpailun vei kuitenkin nimiinsä Chris Matheson. Drewin piti osallistua jo toukokuussa Sydneyssä ajettuun osakilpailuun uudella pyörällä, mutta sen maahantulo viivästyi ja hän joutui ajamaan kisan lainapyörällä. Spann on kilpaillut jo vuodesta 1976 ja voittanut Australian mestaruudenkin vuonna 1996. Pari viikkoa Perthin kisan jälkeen Drew hankki itselleen yhden maailman nopeimmista Nitro Twineistä. Seuraava osakilpailu, niin ikään Perthissä, päättyi konerikkoon pakoputkien revetessä irti kansista. Aika on myös kaikkien aikojen kovin katurenkailla ja ilman wheelie barseja ajettu aika. Kolmannen sijan otti Gordon Crawford Nitro Twinillään. Lopulta koko sarjan voittoon nousi kauden alussa 25-vuotista kilpailuuraansa juhlinut Mark Drew. Drag Racingin lisäksi Drew kilpailee aktiivisesti myös Australian Speedway -sarjan sivuvaunuluokassa. Tiimin omistaja Mark Paquette kilpaili itse Pro Comp luokassa turbo-metanoli koneisella Funny Bike Kawasakilla ja kirjoitutti luokan 1/8 mailin ennätyksen uusiin lukemiin Indianapolisin osakilpailussa ajalla 4,016s / 319,41km/h. 2013 NHRA:n mestaruuden sekä kaksi AHDRA:n mestaruutta. Päätöskilpailun voittoon marraskuussa Sydneyssä ajoi Gavin Spann. Hidden Walleyn kilpailussa Mark Drew otti kauden toisen voittonsa ja varmisti samalla myös Top Fuel Biken Australian mestaruuden. Toinen Paquette Racingin kuski Bud Yoder kilpaili Pro Street luokassa ja pamautti 2014 mallin Turbo-Busallaan MIRock Seriesin Marylandin osakilpailussa luokan uudeksi ennätyslukemaksi 6,838s. Kuitenkin edellisestä voitosta Sydneyn Australian Nationalseissa oli jo vierähtänyt jokunen vuosi, sillä edellisen kerran Spann pokkasi tässä kisassa ykköspytyn vuonna 1985. Kauden 2013 mestari Luke Crowley otti sarjan viidestä osakilpailusta neljässä korkeimmat pisteet ja vei myös lajittelun neljässä ensimmäisessä kilpailussa nimiinsä. Matheson sijoittui myös kauden loppupisteissä toiseksi. Sydneyn finaalikilpailussa Crowleyn tie kuitenkin päättyi jo lajittelussa massiiviseen konetuhoon, mutta kauden aikana kertyneet pisteet riittivät mestaruuteen. Finaalikilpailun voittoon Sydneyssä ajoi lopulta erittäin tiukassa finaalissa myöskin Suzukilla kilpaileva Maurice Allen, varmistaen samalla sarjan kokonaispisteissä toisen sijan. Täällä hän taisteli itsensä pudotusrundeilla semifinaaliin asti, jossa hänet lopulta pudotti kilpailun voittaja Leonard Azzopardi Roel Koedamin entisellä nelipyttyisellä Top Fuel Bikellä. Azzopardin voittoaika oli 6,818s. Hän osti Jenkeistä pyörän, jolla Doug Horne on ajanut siellä parhaimmillaan 6,248s / 382,76km/h ja voittanut sillä mm. Speedwayssä hän on voittanut mestaruudenkin vuosina 1994 ja 1999. Drew kiihdytti lajittelun ykköseksi uudella V-Twinien Australian ennätysajalla 6,372s / 368,38km/h. Kauden nopeimman ajan Top Fuel Bike -luokassa ajoi Chris Matheson nelipyttyisellä Top Fuel Bikellään toukokuussa Sydneyn kisassa lukemin 6,281s. Drew asuu Perthissä ja matkaa Sydneyn radalle kertyy hurjat yli 3 200 km. Pyörä on nopea, mutta yllättäen todella perinteistä tekniikkaa: Ahtamaton 3200cc 45-asteinen V-Twini, B&J:n 2-vaihteinen laatikko ja Weekend Framen 2010 mallin runko. Yoderin hienon kauden sinetöi vielä lopuksi Manufacturers Cupin finaalin voitto Valdostassa. Mark Drewn uusi pyörä sai siis tulikasteensa kesäkuussa Willowbankin osakilpailussa ja se näytti nopeutensa heti lajittelussa. Hän ajoi lajittelussa myös komeasti uuden loppunopeusennätyksensä lukemin 378,76km/h. Pro Stock Motorcycle -luokassa kautta hallitsi yksi nimi. Aika ja ennen kaikkea loppunopeus ovat todella kovia, kun kilpailumatkana tässä luokassa on vain hieman yli 200m eli 1/8 maili. Hän aloitti kiihdytyskauden vahvasti voitolla Perthin avauskisassa. Tämä oli myös hänen viimeinen kilpailunsa vanhalla pyörällä. MARK DREW JA LUKE CROWLEY AUSTRALIAN MESTAREIKSI Australian sarjan Top Fuel Motorcycle -luokassa nähtiin kaudella 2014 tiukka taistelu mestaruudesta. Parhaimmillaan kaudella 2014 Crowley tuuppasi 1750cc Vance & Hines Suzukillaan ajan 7,217s / 296,86km/h
10
Teksti: B-Toimitus | Kuvat: Janne Uskali 11. Vuonna 1978 Kawasaki oli joutunut kilpailutilanteeseen, jossa GS1000 Suzuki oli ottamassa sen ykkösasemaa haltuunsa, joten Kawasakikin oli kasvattanut kuutiotilavuuden tuhanteen jo edellisvuonna ja lanseerannut jotain ennenkuulumatonta, turbokitin. Voi siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että juuri Z900 vuosimallia 1973 on se ensimmäinen rajun virityspotentiaalin omaava moottoripyörä. Pyörä oli seissyt viimeiset kymmenen vuotta, mutta oli kuulemma ajettu paikalleen. Tähän pyörään on 70-80 -luvun vaihteessa asennettu suurin piirtein kaikki, mitä silloin on ollut saatavilla. Pyörä tunnettiin myös nimellä Z1R turbo. Tässä artikkelissa esitellyn pyörän historia on vielä jossain määrin epäselvä, mutta tiedossa on, että sekä runko että moottori kuuluvat tähän Suomessa uutena vuonna 1973 rekisteröityyn pyörään. Tarinan mukaan sen hinta oli noin puolet uuden pyörän hinnasta ja takuu päättyi samalla hetkellä, kun kitti oli pultattu kiinni. Kun muistaa, että kyseessä oli aikakausi, joka oli paljon ennen internetiä tai mitään muutakaan tietolähdettä, niin voi vain kuvitella, kuinka vaikeaa oli löytää tietoa ja osia näihin laitteisiin. Pyörässä oli paikallaan Z900:sen vakiotankki, satula ja muut hilppeet. Kaiken kukkuraksi siinä oli myös sivuja takalaukut täynnä tarroja eri puolilta Eurooppaa. Suomeen on perimätiedon mukaan myyty noita turbokittejä kaksi kappaletta, joista toinen on nyt siis tässä pyörässä. Se oli varustettu varttikatteella ja sen väritys oli musta-puna-keltainen. 70-luvun lopulla Suzukikin lähti mukaan leikkiin ja lanseerasi GS:n, jonka tekniikka oli varsin läheistä sukua Kawasakin vastaavalle. Sen jälkeen pyörämarkkinat eivät enää koskaan olleet entisensä. Nuo Kawasakin ja Suzukin tekniikat olivat varsin pitkään perustana kummankin merkin laitteissa ja vielä tänä päivänäkin niiden vahva rakenne, kuulalaakeroidut alakerrat ja järeät akselit ovat käytössä rajuimmissa moottoreissa kiihdytyskäytössä. Kuitenkin tuon aikakauden runko, takahaarukka ja muut ajo-ominaisuuksiin vaikuttavat asiat olivat niin jälkeenjääneet jo vakiopyörienkin runkojen kanssa, että ajamista kuvailtiin lähinnä pelottavaksi. 60-luvun kääntyessä 70-luvulle olivat CB-Hondat nelimukisina 4-tahtimoottoreina lyöneet läpi ja niiden tehokkuus, mukavuus ja vähähuoltoisuus osoittanut, että tulevaisuus on niiden tyyppisten isojen pyörien. Vuonna 1973 Kawasaki toi markkinoille vielä suuremman ja tehokkaamman, 900-kuutioisen 4-sylinterisen ja kaksinokkaisen vauhtihirmun Z900:sen. Hän nouti sen pyörän edelliseltä omistajalta Helsingistä, kerrostalohuoneistosta (eikä muuten ollut edes ensimmäinen kerros) heti kuultuaan, että tällainen harvinaisuus oli kaupan. Pyörällä oli kuulemma ajettu 90-luvulla toistasataatuhatta kilometriä tourinkia, joka oli kyllä helppo uskoa. Samaa kittiä myytiin myös lisävarusteena ympäri maailman. Myös monokokkikatteita on tuotu Suomeen kaksi, joista toinen on tässä ja toinen oli asennettuna 80-luvun alussa johonkin Hondaan, jolla ajoi myös legendaarinen Slemmy Talikka. Se kulkeutui hänelle jo vuonna 2009, mutta sen kunnostamisessa ja käyttöönotossa ei ole pidetty kiirettä. Ahtoa tuotettiin vain 0,3 baaria ja tehokin jäi siis arvioiden mukaan luokkaan 130 hevosvoimaa. Jopa 700-800 hevosvoimaiset 6 sekunnin Funny Biket perustuvat käytännössä kaikki näihin moottoreihin, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pyörän nykyinen omistaja on Leo ”LEQ” Laurell, joka pyörittää pommittajien hyvin tuntemaa PrätkäPaja-nimistä pajaa Helsingissä. Turbokitin oli valmistanut American Turbo Pak-niminen paja ja Jenkeissä myytiin Z1000 turbo-versiota muutama sata kappale
Koska pyörälle haettiin racinki-stuukia 70-luvulta, heivattiin alkuperäiset korinosat sivuun ja paikalle asennettiin pyörän kanssa seuranneet kisakatteet. Jostain syystä pyörässä ollut Dynan sytkä ei suostunut toimimaan, joten sekin vaihdettiin uuteen Dyna S:ään, joka on itse asiassa saman aikakauden suunnittelua kuin aiempikin. Myös hitsattu kampiakseli ja sen laakerointi tarkistettiin, kuten myös kytkin. Hyvät asiat ne vain pysyy eikä muutu. Tässä yksilössä kun on alkuperäisen 0,3 baarin sijasta 1,2 baaria ahtoa ja moottori on muutenkin pari astetta vakiota jyrkempi, niin kaasua avattaessa alkaa maisema vaihtumaan ja neljäkymmentävuotias runko näyttämään omia luonteenlaatujaan. Renkaat löytyivät Continentalin retro-mallistosta. Vaikka kyseessä on vanha moottori (jo yli 40 vuotta) oli sisällä samankaltaista palikkaa kuin tänä päivänäkin niihin on tapana laittaa: 1170cc takomäntää, rajumpaa nokkaa, venttiilinjousta, titaaniretairia, isoa rosteriventtiiliä ja pronssiohjureita yms. -70 luvun race stuukki tuo mieleen kiihdytyspyörän ja gynther-fighterin risteytyksen 12. Ei myöskään kisoissa, jollei 70-luvun pyörille joku perusta omaa luokkaa. Nyt sitä kunnostettaessa aiheutti joidenkin osien saanti vähän ylimääräistä vaivaa, mutta onneksi kaikkea oli vielä saatavilla. Oman pikantin racinki-fiilikseen pyörään tuovat lukuisat poratut reiät. Idea oli tietysti, että Kawasakin Racing Green historiasävytettynä limenä olisi pääväri. Se ei tietenkään johdu pelkästään tehosta... On helppo ymmärtää, että ajo-ominaisuuksia sanotaan pelottaviksi. yms. Vanhoista valokuvista etsittiin ideoita ja lopuksi ideointi jätettiin Paanasen Pasille Kele Designiin. Pyöräänhän on vaihdettu vanteet, keula ja jarrut 80-luvun alun (tai jotain sinnepäin) Kawasakista, jotta ajo-ominaisuudet paranisivat edes vähän. Samaa väriä käytettiin myös vanteisiin ja jarrulevyihin. Ei tällä pyörällä ole tarkoituskaan ajaa arkiajoja. Sen on tarkoitus toimia muutamana pyhäpäivänä elämyksellisenä stressinkarkottajana ja nyt pyörä on taas siinä kunnossa kuin historiallisen Suomi-pyörän tulisi olla. Vielä kun satula tehtiin sävy sävyyn verhoomo Ticabolla, alkoi kaikki näyttämään hyvältä. Ja kun kysytään, miten kulkee, niin tässä nyt voisi olla sellainen laite, jolla ei uskalla täysillä vetää kukaan. Nyt vuonna 2014 saatiin pyörä vihdoin siihen kuntoon, että sillä pystyi käymään ajamassa lenkin. Tuolloin vielä kromaamoja oli miltei joka pitäjässä, nykyään ympäristömääräyksistä johtuen ei ole enää helppoa löytää harrastajaystävällisiä pienkromaamoja Suomen maasta. Grammat ratkaisevat kilvanajossa. Ne olivat halkeilleet ja punavalkoinen maalipinta oli varsin kulunut, joten ne piti joka tapauksessa maalata. Ja onhan siinä aina mahdollisuus, että joku tulee Hayabusalla koittamaan vanhan rouvan kulkua ja joutuu ihmettelemään, että miten siinä nyt noin kävi. Mielenkiintoisin vaihe oli moottori, sillä kuten ostaessa oli kerrottu, oli moottori rakennettu varsin perusteellisesti. Niin jarrut, iskarit kuin keulakin olivat kaikki aivan loppu ja vaativat täyden huollon, mutta sen jälkeen ne toimivat juuri niin hyvin kuin tuon ikäiset voivatkin toimia. 70-80 -luvun tyyliin on pyörän runko ja takahaarukka kromattu. Kuten sanottua, kunnostamisen kanssa ei pidetty kiirettä, mutta sitä oli säännöllisesti edistetty. Katteet maalautettiin Helsingissä ja Pasi kruunasi maalaukset punaisilla pin stripeilla. Runkoa on myös vahvistettu muutamalla ylimääräisellä palalla. Niitä on paitsi pitkin runkoa, myös moottorin jäähdytysrivoissa, jarrun reaktiotangossa ja ympäriinsä. Kilometrejä pyörällä oli niin paljon, että kaikki kulunut kunnostettiin tai vaihdettiin uuteen
Merkki: Kawasaki Vuosi ja Malli: 1973, Z900 Z1 Moottori: 1170cc Viritysosat: Dyna S –sytkä, suurtehopuolat, Mikuni HSR42-Kaasutin, Arias turbomännät (7:1), Norris Racenokat, Hitsattu kampura, isommat rosteriventtiilit, titaaniretairit, pronssiohjurit Ahdin: ATP:n valmistama koko paketti Teho: enemmän kuin Hayabusassa Pakoputkisto/vaimentaja: ATP Runkomuutokset: Takajalkatapit poistettu Itse valmistetut osat: Kaasuttimen ja ilmanputsarin sovitteet Ajovalomaski: Tuntematon Takakate: Yksiosainen kisakate Vilkut: Orkkis Hallintalaitteet/kahvat: Orkkis Stonga: Orkkis Satula: Verhoilu Mika Halonen Desing Etuiskarit: Orkkis Takaiskari: Marzocchi Bensatankki: Kisakatteessa Mittaristo: Orkkis Etujarrut: Orkkis Takajarru: Orkkis Etuvanne: 2,75x19 Eturengas: 3.25-19 Takavanne: 3,25x18 Takarengas: 4.00-18 Swingi: Orkkis Kiilloitetut osat: Runko, Swingi Väri/teema: Kawan Racing green limevihreä Maalaus: Riku Straippaus: Pasi Paananen KELE Desing Nettisivut: www.prätkäpaja.fi, www.mhd.fi, www.keledesing.fi, SPEKSIT Orkkis-tyylistä mittaristoa ei tällä pyörällä kaasuvaijerikireällä juuri pysty seuraamaan. Sen verran on kuskilla ajaessa muuta ohjelmaa Eräs legendaarinen Brittikuski totesi tästä pyörästä pelottavan nasevasti: Wow! is there really one of these ATP still running.A warning to the rider/owner the wastegate will stick closed (30psi when you don;t want it) unless you vigorously maintain it.
Teksti & kuvat: Japi 14. Kunniamaininta menee myös kaikille muillekin valmistajille, jotka esittelivät 200 hp (ja ylikin) katupyörämallejaan. Tapahtuma oli hieman aiempia vuosia pienimuotoisempi, koska monet Kiinan ja muiden Itä-Aasian maiden valmistajat loistivat poissaolollaan. Vaikuttaa myös siltä, että cafe racerja klassikkoskenet jatkavat vain kasvamistaan, jopa siinä määrin, että voimme varmasti muutaman vuoden kuluessa odottaa eri valmistajilta jopa tuotantomalleja tähän segmenttiin (Yamaha SR400:sta ei lasketa). Normaaliin tapaan lähes kaikki valmistajat toivat näytille viimeisimmät mallinsa sekä päivityksensä, mutta sporttipyöristä täytyy vielä erikseen antaa kunniamaininta Kawasakille ja heidän innovatiiviselle remmiahdetulle H2-mallilleen. Kyseessä oli todellinen juhlavuosi, sillä tapahtuma on ollut olemassa jo sata vuotta. marraskuuta. Bomber Magazinen onneksi tapahtumassa riitti silti erikoisuuksiakin, kuten rakennusmittelö, johon osallistui pyöriä kaikista eri kategorioista aina Harleystä yksimukisiin flat trackereihin. Ducati lienee ensimmäisenä mukana näillä markkinoilla uuden Scrambler-mallistonsa kanssa ja uskokaa pois, myös muutkin valmistajat reagoivat tähän pian…Pahoittelut vielä kuvien laadusta, koska toimittaja oli joko ympäri päissään tai sitten krapulassa – kuten kunnon toimittajan kuuluukin olla. Perinteikäs EICMA-näyttely järjestettiin jälleen kerran Milanossa 6.– 9
15. -Rossi poseerasi innostuneen näköisenä uuden Rykkösen vierellä… Husse esitteli pari uutta konseptipyöräänsä, joista kyllä huokui asiallisesti asennetta
16
17
18
Teksti: Janne Uskali | Kuvat: Niklas Jäntti 19
2 x Mikunin 36 mm suoravetokaasareilla (molemmille imuventtiileille on alunperinkin omat kaasarit) ja supermotovanteilla. Mottona: ”Parempi pysyä japsipyörissä, kun korjaaminen ei niinkään kiinnosta, muu rakentelu kyllä.” Viidenkympin villitys Äijän mittariin pamahtaessa 50 vuotta tuli Tuokille suunnaton tarve tehdä jotain vähän isompaa ja mittavampaa projektia. Tallissa pyörähteli jytäjammua, möhkö-Kawaa ja muita sen ajan kuningasnakupyöriä Made in Japan. 20. Homman etenemistä helpotti paljon myös se, että herran omasta vajasta löytyi kasapäin aiemmista entisöintiprojekteista jäänyttä ehjää tai korjauskelpoista tarvikeroinaa, jota pystyi tässä oman mielikuvituksen tuotteessa hyödyntämään. Eli viritys voidaan tulkita ihan onnistuneeksi. Syntyperäinen stadilainen Tuomo Horn, jota kaverit kutsuvat nimellä Tuokki on jo miehen ikään päässyt vanhemman polven rakentelija, joka vaikuttaa perheensä kanssa nykyään Kirkkonummen suunnalla. Tällä saastutettiin menemään ristiin rastiin pitkin Stadia, kunnes tuli vuoro lähteä armeijaan. Täytyy rakentaa Cafe Racer! Niinpä raaserin lähtökohdaksi hankittiin tämä jutun Tohtori syksyllä 2013. Tästä vauhdin nälän kasvaessa oli tietenkin hankittava sen ajan nopein peli Suzuki GSX1100 -81. Kahvilakilpurin mittaristo on minimalistinen. Tuokin pärinähistoria taipuu -70 luvun alkuun, jolloin maisema vaihtui tiuhaan mopojen sarvissa, kunnes vuonna 1975 hän hankki itsellensä ihan oikean moottoripyörän 2-tahtisen 380 GT Suzukin. Kyseessä oli luonnollisesti jälleen Suzuki, mallia GS 750 -79. Laite keuli ja suti kevyesti… Kaikkea aikansa ja niin myös Tuokin mielenkiinto siirtyi jenkkiautoihin, joiden parissa menikin sitten kevyet 20 vuotta. Sitä oli jo hieman alettu muutella edellisen omistajan toimesta mm. Moottori Mosa oli aiemman omistajan toimesta jo läpikäyty, uudet kaasarit asennettu ja säädetty penkissä pyörän tuottaessa takapyörätehoa noin 54 heppaa, joka siis on sama tehomäärä kuin tehtaan ilmoittama alkuperäinen moottoriteho. Samalla, kun Cafe Racerit olivat alkaneet lämmittää herrasmiehen silmää entistä enemmän, oli yhtälö valmis. Kaksi 36 mm suoraveto-Mikunia tuottaa asialliset imuäänet BMC filsuilla. Tohtori valikoitui kuulemma aihioksi noiden jo melko hintavien osien olemassa olon vuoksi ja tietenkin Tuokkia viehätti tuo yksi suurimmista yksimukisista sarjatuotantomoottoreista. Milleniumin jälkeen alkoi taas prätkähammasta kolottaa, joten olikin hyvä hetki jatkaa prätkäharrastusta vanhojen 70-80-luvun klassikoiden parissa. Tätä pyörää mainostettiin uutena kaikista suorituskykyisempänä sarjatuotantopyöränä, eikä suotta. Intin jälkeen olivat Tuokin kiveksetkin jo laskeutuneet niin alas, että oli aika hankkia kunnon prätkä isolla 750cc moottorilla. Suzuki DR800 tuo monien mieleen jättikokoisen wannabe-Paris-Dakar -pyörän, jossa oli lokin nokkaa muistuttava keula. Tuomo "Tuokki" Horn ei kärsi turhista ennakkoluuloista ja niinpä hän rakensi omin pikku kätösin juuri tällaisesta rumasta lokinpoikasesta, ehkä viime kauden hienoimman kotimaisen kahvilakilpurin
Samoin kumit voisivat olla korkeammalla profiililla varustetut. Kyseisellä hetkellä pyörä oli vielä nykyistä kuosia reilusti painavampi, eli aika hyvin vanhaan yksisylinteriseen enduroon pohjautuvalla pyörällä. Runkoa ei ole muuten muutettu kuin edellä mainitulla sheivauksella ja takahäkin muutoksilla, jotka maestro teki itse. Tämähän on juuri sitä mitä kilpureille tehdään lisävauhdin toivossa. Hahaa… Tulevaisuuden muutokset Jatkojalostuksena Tuokki mietti, että vannekehät saisivat olla hieman kapeammat ja mieluummin 18 tuumaiset nykyisten 17” sijaan. Rompetorilta löydettiin britti-takavalo 20 € ja cliparit 20 €. Pennin budjetilla mennään Ohjenuorana tekemisessä oli hyödyntää jo olemassa olevia osia, joten uutena on hankittu vain vilkut 27 €, äänenvaimennin 45 €, ja etulamppu 80 € sekä fillarin nopeusmittari 29 €. Uusia projekteja Ettei aika vain pääse käymään Tuokilla pitkäksi, hommasi hän talliin odottamaan pirun ruman, mutta pinnavanteilla varustetun GR 650 Suzukin. Näiden muutosten jälkeen irto-osat ja runko hiekkapuhallettiin ja pulverimaalattiin. T:n omasta päästä. Raaserin raidat on kopioitu tallissa olevasta -78mallisesta GS 1000 klassikkoSuzukista, valkoista väriä hieman ehkä beigeen muuttaen. -Voi siitä tulla jotain muutakin, mutta tollasena sillä ei viitti ajaa ku säkki päässä, Tuokki naurahtelee. Maalauksen ja lakkauksen suoritti kaveri, joka on jeesannut aiemmissakin Hornin projekteissa. Pyörän äänet on tuolla kuutiotilavuudella, sylinterimäärällä ja tarvikevaimentimella melko omaperäiset. Tutkaan 180 km/h mittarissa Lopputulos on suunnilleen omistajan vision mukainen ja pientä viimeistelyä sekä parantelua on nyt talvella hyvä tehdä tälle kahvilakipurille, jolle kerkesi kesän aikana tulla mittariin reilut 5000 kilometriä. Ruskea metalliväri on suunnilleen sama kuin Tuokin joskus omistamassa Honda CB 500 Twinissä vuodelta -74. Kulutusosat, jarrupalat ja -levyt, ketjut, rattaat yms. Kyseisellä prätkällä on muuten täräytetty yli 180 km/h nopeus tutkaan, Räyskälän takasuoralla. Itse maalaus on täysin Mr. Ajatuksena on leipoa tästä Scrambleri, jahka näkemys siitä omistajalla vielä vahvistuu. Samoin swingi ja satulasysteemi voisivat ehkä olla karvan verran lyhyemmät. Tämän jälkeen Tuokki suoritti myös elämänsä ensimmäisen lasikuituhomman tekemällä satulan rungon ja takakatteen, jonka sisälle akku ja muu sähkölaitteisto on jemmattu. Sheivausta ja maalausta Orkkiskatteiden sekä muun turhan ryönän poistamisen sekä rungosta erilaisten kiinnikekorvakkeiden ja muiden turhien vipstaakien pois rälläköinnin tuloksena paino putosi useita kymmeniä kiloja. Tapahtumissa ja missä nyt yleensä Tuokki Cafe Racerillaan pysähtyykin on porukkaa heti huuli pyöreenä kyselemässä, että mistäs tää on oikein tehty ja ihmetys on yleensä suuri kun selviää, että yhdestä maailman rumimmasta enduropyörästä. Töitähän ei lasketa, mutta satoja tunteja siihen lienee kulunut, summaa Tuokki. Mutta aika näyttää, tuleeko raaseri vielä kuvien kuosista muuttumaan, sillä onhan se persoonallinen ihan noinkin. Pyörän yli kulkevat straippiraidat viimeistelevä kokonaisuuden 21. on tietenkin uusittu tarpeen mukaan, mutta muuten kaikki osat tulivat aihion mukana tai löytyivät omasta varastosta, tehtiin tai muokattiin
10 cm Takaiskari: Alkuperäinen, perää pudotettu noin 10 cm iskarin kiinnityskohtia muokkaamalla. Merkki: Suzuki Vuosi ja Malli: 1992 DR 800 S ”Iso Tohtori” Moottori: Suzuki 800 cm³, 1 -sylinterinen 4 -venttiilikone Viritysosat: Kaasarit 2 x36 mm suoraveto-Mikunit, Teho: 54 hv takapyörältä. Etuiskarit: Alkuperäinen keula, sheivattu, kiillotettu ja pudotettu n. Runkomuutokset: Sheivaus ja takahäkin muutos. Pakoputkisto/vaimentaja: Itse tehty pakoputki, tarvikevaimennin. Edellisenä talvena, kun ei ollut projektia niin sanoivat, että anna olla viimeinen talvi kun et hanki projektia – tollasta kiukuttelua ei toista talvea kestetä! Nettisivut: www.facebook.com/groups/Caferacersfinland/ SPEKSIT 22. Väri/teema: Ruskea metalliväri Maalaus: Kaveri Straippaus: Kaveri Kiitokset: Vaimolle ja tyttärelle kiitos. Stonga: L&S Satula: Itse tehty, kaverin verhoilema. Mittaristo: Kierrosmittari orkkis. Irrotettu alkuperäisestä paneelista ja kiillotettu. Swingi: Orkkis, hiekkapuhallettu, pulverimaalattu Kiillotetut osat: Moottorin posket, keula, vanteet ja kierrosmittari. Etujarrut: Alkuperäinen, punosletkuilla, jotka feikattu kumiletkuiksi kutistesukalla. Bensatankki: Suzuki GS 650 jostain 70-80 -lukujen taitteesta. Itse valmistetut osat: Pakokäyrä alkuperäisestä muokattu, siirretty rungon sisäpuolelta ulos ja kulmat muutettu niin, ettei ole enää taivasta kohti, vaan klassisesti suoraan taakse. 78, tonnisesta Susnasta, entisöinnissä jääneet. Takajarru: Alkuperäinen Etuvanne: 17” Morad kehä, orkkisnapa Takavanne: 17” Morad kehä, orkkisnapa. Hallintalaitteet/kahvat: Jalkatappi/poljinsarjat italialaiset kisasarjat vm
Kuvat: Niklas Jäntti
Tämän vuoden vauhdikkaan Miss Bomber Magazine -kisan voitti tumma ja tulinen kaunotar nimeltä Jannina Morkos. Nahkavai PVC-ajohousut. -Molemmat pyörät toimii. -Rakastan olla prätkän kyydissä! Tykkäätkö enemmän kyykkypyöristä vai Street Fighter -pyöristä. -Vapaa aika kuluu salilla ja välillä tekee hyvää heittää aivot narikkaa ja nauttii kahjoista kavereista. Oon huono häviäjä. Modattu vai luomu. Omistatko prätkäkorttia. -Parturi-kampaaja-ripsiteknikko. Millainen mielikuva sinulla pommittajista tuolloin oli. Miten vietät vapaa-aikasi. -Tällä hetkellä mulle kuuluu hyvää ja loppurutistusta koulun kanssa eli kiirettä pukkaa. Tuttuun tapaan annetaan uuden missikuningattaren kertoa vähän itsestään ja fiiliksistään Miss Bomberina. -En omista prätkäkorttia, mutta haluaisin kyllä ajaa sellaisen! Diggaatko itse olla prätkän kyydissä. Moikka Jannina, mitä sulle tällä hetkellä kuuluu. -Modattu luomu. Vauhti ja vaaralliset tilanteet on kiva lisä tässä elämässä. -Oon 30. Mitä teet työksesi. Milloin kuulit ensimmäisen kerran bombereista ja Bomber Magazine -lehdestä. Jannina tulee loistamaan tämän ajokauden aikana mm. -En mä omista mittanauhaa, mut peilikuva miellyttää eli mitat on kunnossa. -Ekan kerran Bomber tuli tutuksi viime kesänä timanttisen Jäntin kutsuessa mut kuvauksiin lehteen. Kuinka vanha olet. Niinpä B-toimituksen väki heitti neidolle muutaman tiukan kysymyksen selvittääkseen millaisesta surinasussusta tässä tapauksessa on oikein kysymys. Miltä tuntui voittaa Miss Bomber 2015 -titteli. -Mielikuva pommittajista on aina ollut mielenkiintoinen. -PVC-pökät. -Tein voiton eteen paljon töitä ja halusin oikeesti voittaa, joten voitto tuntu erittäin hyvältä. Bomber Babe 2015 -kalenterissa, Bomber Magazinen sivuilla, messuilla, mainoksissamme ja B-tapahtumissa. Menossa mukana: Puh: 040 125 2722 Kirkkokatu 4 06100 Wanha Porvoo Parturi Kampaamo / Ekokampaamo 24. Missäpäin Suomea asustelet: -Asun Vantaalla. Bomber Magazinen ajokauden päätösbileissä kruunattiin jälleen lehden lukijoiden ja Bomber.fi:n foorumin kävijöiden suosikki, Miss Bomber vuodelle 2015. Kerrotko strategiset mittasi (rinta, vyötärö, lantio). Salilla toteutetaan uutta treenii et saadaan tarakka kesäkondikseen
Sana on vapaa lehden lukijoille: Se mikä tuntuu hyvältä on oikein. Jatketaan pommittamista! 25. -Kuuma kostea ja hikinen. Tullaanko sinua näkemään Bomber Magazinen osastoilla alan tapahtumissa. Uskaltaako sinua siellä pyytää yhteiskuviin. -Tulen tietenkin olemaan mukana kaikissa Bomber Magazinen tapahtumissa ja osastoilla. -Olen sinkku. -Yhteiskuvia otetaan ja reippaasti. Mikä on seksikkäin prätkämerkki ja -malli. Oletko sinkku. -Yamaha R6 ja Busasta rakennetut fighterit. Millainen on Janninan unelmapommittajamies
HoodJacketAdWWB.indd All Pages 12/16/14 1:52 PM
HoodJacketAdWWB.indd All Pages 12/16/14 1:52 PM
Pyörän hankittuani tuumailin, että voisin tehdä siitä pitopelin. Löysin myös 2006-mallisen ZX-12R:n keulan, johon radiaalikiinnitteiset ZX-14 satulat menivät paikalleen sopivilla sovitteilla. Mittariston kehyksen, undertailin ja niin edespäin. Purin moottorin täysin, kaikki kuluva uusittiin tai tarkastettiin ja kampiakseli uusittiin. Samaan aikaan lähettyvillä oli myös eräs Busa joutavana. Osat piti tietenkin saada paikalleen niin pian kuin mahdollista, joten modasin ZX-14 vanteet sopimaan ZX-12 keulaan ja takahaarukkaan. Ostin pyörän, vaikka tiesin siinä olevasta kampuraongelmasta. Yksi ratkaisevista tekijöistä valinnassa oli myös se, että isoja Ninjoja ei juurikaan täällä päin ole liikenteessä. Samaan syssyyn jarrut päivitettiin ZX-14 osilla. Päätin mennä vilkaisemaan Kawaa, sillä se on ketterämpi, kevyempi ja mielestäni parempi lähtökohta fighterille. Pyörä purettiin muttereiksi ja osat vietiin pulverimaalaukseen, anodisointiin tai sinkittäväksi... Huomasin, että oman kylän nurkilla oli kaupan 2000 mallinen ZX-12R. Sielläkin fighterskene on nostamassa päätään mukavasti, mistä osaltaan kertoo mm. Pientä kosmeettista parannusta harjoitettiin myös, eli tarkemmin ottaen Rizoman jarrunestesäiliöt, CNC-koneistettu paisuntasäiliö, titaaniset tai rosteriset pultit ympäriinsä, jotta pyörä näyttäisi asialliselta. Fighteriksi muuttaminen alkoi seuraavana talvena. Puuhastellessani huomasin, että Kawan jarrut olivat hieman alimitoitetut suhteellisen reippaaseen moottoriin. En missään nimessä halunnut törmätä tien päällä samanlaiseen fighteriin. Muutama vuosi sitten etsiskelin taas pyörää, josta voisi rakentaa seuraavan fighterin... Odotellessani osia takaisin maalasin tankin sun muut hieman erikoisemman koostumuksen omaavalla maalilla, jotta peli saatiin näyttämään vieläkin erikoisemmalta. Kattila kasaan ja hanaa. Tämä ei ole ensimmäinen fighter-projektini, joten tiedän suurin piirtein, mitä voi tehdä ja mitä ei. tämä ilkeä Kawasaki. Tämä oli melko pitkä prosessi, sillä siihen kuului paljon sorvaamista, leikkaamista, alumiinin hitsaamista ja uusien osien koneistamista. Ajelin sen kauden ja kiroilin edelleen huonoja jarruja. Paketti kasailtiin joko hankituilla tai itse tehdyillä osilla tai tarvikkeilla, alkuperäisiä ei juuri käytetty. Molemmat pelit olivat jollain lailla tuttuja, sillä Kawoja minulla on ollut kaksi kappaletta, Busseja yksi. Fightereita kurmotetaan Indonesiassa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja yhtä lailla myös itäisessä Euroopassa. Pyörä valmistui keväällä, edelleen vakiovanteilla, jarruilla ja keulalla. Olen Rok Sloveniasta ja olen aina modannut pyöräni näyttämään ja toimimaan alkuperäistä paremmin. Pitkien matkojen ajaminen kirrasi myös hieman, koska tavaroille ei ollut tilaa ollenkaan. Lopputulos ei ole klassisen kiiltävä ja tasainen, ennemminkin semimatta rajummalla ja epätasaisemmalla pinnalla. Siksi hommasin Bagsterin tankkisuojan laukkuoptiolla, ZX-14 -vanteet, levyt, jarrusatulat ja pääsylinterin Atlantin toiselta puolelta. Jo ensimmäisellä koeajolla (pyörä maalaamatta ja viimeistelemättä) huomasin, että runtua tähän on saatava hieman lisää. Laite painaa muutosten jälkeen vain 202 kiloa.. Kaikilla lienee tänä päivänä takaraivossa hyvin selkeänä se, että streetfighterit ovat maailmanlaajuinen ilmiö – eivätkä ainoastaan tiettyjen pienten piirien juttuja Englannissa tai Saksassa. Dynojetin Power Commander 3 ja K&Nsuodattimet toimivat tässä kohtaa apuna. Aluksi pyörää muutettiin enemmän tai vähemmän ulkoisesti, eli tein uuden takarungon, modasin siihen päälle Ducati 1098:n takakatteen ja tein lasikuidusta sitä sun tätä. Niinpä aloin etsiä pykälää parempia jarruja
Teksti: Rok | Kuvat: Jani Nendl 29
Tässä tilassa peli on tänä päivänäkin kaikkiaan parin vuoden muutosten jälkeen. Runko: 2000 Kawasaki ZX-12R, mittatilauksena tehty takarunko, CNC-koneistetut jalkatapit. Katteet ym: Modattu Ducati 1098 takakate, itse tehty undertray, penkki fiksattu osumaan takakatteen kanssa, modattu Z750 etukate Z1000:n pleksillä, itse tehty etulokari, Gemo Streetfighter -alakate, GSG Motorsport ram air -systeemin peitelevyt, itse tehty kilpiteline. Takapää: ZX-14R vanne, CNC-koneistettu ketjusuoja. Jarruistakin tuli lopulta sellaiset, että pysähtyminen ja endot onnistuvat lähes yhdellä sormella. Keula: 2006 ZX-12R radiaalikeula, Nissinin radiaalisatulat, ZX-14R vanne, vahvistettu yläkolmio 28mm Renthal Fatbarille, radiaalimallinen Nissinin pääsylinteri, Rizoman jarrunestesäiliö, CNC-koneistetut alumiiniset tupit, peilit & vivut, Venhill-jarruletkut, Koso DB-02 nopeusja kieppimittarit, mittaristo muuten itse tehty. Sloveniassa tämä on kuitenkin ainoa laatuaan. 30. Pakko myöntää, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Aggressiivinen ajoasento tuo tiukkoihin mutkiin huomattavasti lisää kyytiä ja voimakas moottori huolehtii siitä, että mutkista päästään myös pois. Pyörä tuntuisi saavan huomiota, menee sillä minne tahansa. Moottorissa piisaa vääntöä, mikä taas tekee ajettavuudesta kokonaisuutena vallan mainion, oli matka sitten pitkä tai lyhyt. Kuvat otettiin hylätyssä varastossa, mikä mielestäni korostaa loistavasti pyörän raakaa luonnetta. Moottori: 2000 Kawasaki ZX-12R, titaaninen Akrapovic Evolution putkisto, K&N ilmasudit, Power Commander 3 USB, 17-piikkinen eturatas, mittatilauksena tehty paisuntasäiliö. Maalaus: Kaikki pulverimaalattu, anodisoitu tai sinkitty (runko, rattaat, keula, takahaarukka...) Sähköt: Itse tehty johtosarja, ledivilkuille oma rele, Z1000 etuvalo, Kellermanin tangonpäävilkut, Kellerman Rhombus -vilkut takana. SPEKSIT ZX-14 vanteet keventävät kummasti ZX12R:ää ja antavat pyörälle huomattavasti tuoreemman yleisilmeen. Haluan kiittää jokaista pyörän rakentamisessa mukana ollutta sekä Jani Nendliä ilkeän ZX-12R:n ammattimaisesta valokuvauksesta. Huikea parannus alkuperäisiin ZX-12R:n 6-mäntäisiin Tokicoihin
Mittaristo tulee Kosolta ja on mallimerkiltään DB-02. 31
Kannonin rungot tehtiin kaikki muista aikalaisistaan poiketen kevyestä ja kestävästä kromimoly-putkesta TIG-hitsaamalla. Ahneinkaan asianajaja ei ottaisi toimeksiantoa hoitaakseen kuljettajan varomattomuuden vuoksi ja koska ajoneuvo täytti kaikki siltä tieliikenteessä vaadittavat määräykset. Sen matkustajana ollut nainen loukkaantui vaikeasti. V8-moottoripyörähommiin hän osallistuu enää satunnaisesti free lancerina. Vanhoina hyvinä aikoina Willissä Lännessä hevosen (hoss) ryöstämisestä hirtettiin, niin mitäköhän olisi tuolloin tehty koko rodun käytännöllisesti varastaneelle, toisin sanoen roistolle, joka jatkoi varastamansa ”hevoskarjan” kasvatusta myymällä niitä eteenpäin. Nimittäin pieni vakuutuksia myyvä Stan Hughes koeajoi juuri saamaansa Kannon Chopperia kohtalokkain seurauksin. Kun vielä Scot keksi ensimmäisenä V8-pyörävalmistajana laittaa takapyöräksi moottoripyörän renkaan, ei ole ihme että pyöräpiireissä Kannonin ajo-ominaisuuksia kehuttiin ylivertaisiksi. Lehdistö kehui pyörää osuvasti nimellä ”The Ultimate Muscle Bike” Myös nykyisissä Boss Hosseissa oleva hyvin toimiva upside down -keula oli ensin Kannonissa. Tai että huono ampuja ei tietäisi, mihin suuntaan piipun pitää osoittaa ammuttaessa, vaan vaatisi koko Smith & Wessonin haltuunsa ammuttuaan korvansa irti. Tästä projektista löytyy tarkempaa infoa netistä: www.vanquishv8.com 32. Tilauskirjat täyttyivät kovaa vauhtia ja Ketchumissa tehtiin pyöriä niin paljon kun ehdittiin. Hän ryhtyi itse tekemään ”kiristämillään” Kannonin patenteilla ja valmistusoikeuksilla Scotin suunnittelemia moottoripyöriä nimellä V8 Chopper! Eli itse aiheuttamallaan onnettomuudella hän täysin viattoman ihmisen rampauttamisen lisäksi riisti Scotilta hänen elämäntyönsä ja jatkaa nyt itse lopetettavaksi vaatimaansa moottoripyörän valmistusta! Ameriikassa kaikki on mahdollista! Kyseinen V8 Chopper on suora jatke Kannon Chopperille. olisi ollut jossain toisessa osavaltiossa kuin Oklahomassa, olisi tapahtuman lopputulos ollut toisenlainen. Koeajajan mielestä syyllinen onnettomuuteen oli yllätys-yllätys, ei suinkaan kuljettaja vaan pyörän valmistaja, vaikka poliisi oli asiasta selvästi toista mieltä. Hän myös samalla vaati itselleen oikeudet kaikkiin Kannonin patentteihin ja valmistusoikeuksiin. Painajainen alkaa Sitten sattui toinen Kannonin historiaan läheisesti liittyvä koeajo 4. Firman nimi oli Kannon Motorcycles, Inc. Kun Boss Hossissa on toisioveto hihnalla, luotti Scot ketjuun. Poliisin mielestä kuljettajan rikkomus oli vain, että tämä oli syyllistynyt varomattomaan ajoon. Juonittelua ja välistä vetoa Mutta mitä teki tämän ”vaarallisen” moottoripyörän valmistuksen lopettamisen vaatinut Stan Hughes. Lisäksi tarjolla oli myös letukan 4,3 litrainen V6, jota myös Boss Hoss valmisti muutaman kappaleen. Ensin oli unelma Taitavana rakentajana tunnettu Scot innostui V8 -moottoripyöristä ja halusi tehdä kaiken Boss Hossia paremmin ja laajemmalle käyttäjäkunnalle. Scot joutui lopettamaan hyvin toimivan ja edistyksellisen Kannon moottoripyörän valmistuksen, juuri kun kysyntä oli ylittänyt villeimmätkin toiveet. Vaihdelaatikko oli Kannonin omaa tekoa ja myös patentoitu 1-vaihteinen automaatti, joka sai hyvän maineen kestävyydestään ja mukavuudestaan. Scotin mukaan ylivoimaisesti paras ajettava oli juuri kyseinen 4,3:nen, jonka myyntilukemat kuitenkin olivat selvästi pienimmät, koska asiakkaat halusivat V8:seja. Myöhemmin muutamiin viimeisiin 2004 Kannoneihin kuitenkin ilmestyi remmi ketjun tilalle asiakkaiden toiveesta, ei kestävyyden takia. Hän ”hyppäsi” pyörän kyydistä, vaikka pyörässä oli toimiva tappokatkaisin ja virtalukko ja vaihdepoljin, jolla olisi voinut vaihtaa vapaalle ja tietysti myös jarrut molemmissa päissä. Vaikka juttu haisee kuin rotan raato, siinä sitten kuitenkin kävi niin, että. Siksi hän päätti pelkän Chevroletin pikkulohkon sijaan valmistaa pyöriä myös Ford-friikeille Ford Motorsportin 302 ja 351 moottoreilla. Tämä jos mikä oli täysin odottamaton ja arvaamaton onnettomuus. Ei näkynyt silloin eikä ole näkynyt vieläkään. Kannon Chopperia tehtiin Chevyn pikkulohkolla ja muutama myös 454 isolohkolla. Nykyään Scot nauttii elämästään toisen intohimonsa, eli hevosten kanssa ranchillaan Oklahomassa. maaliskuuta 2004 Daytonan Bike Weekillä. Innokkaimmat Kannon-fanit löytyivät Japanista, josta sikäläinen diileri kävi koeajamassa isolohko Kannonin ja tilasi koeajolta palattuaan koko vuoden tuotannon! Kaikki näytti siis mahdottoman hyvältä ja tuotekehittelyyn satsattiin ja päätettiin myös tehdä kokonaan uusi malli, Kannon Chopper, joka saikin hienon ulkonäkönsä ja toimivan tekniikkansa ansiosta paljon huomiota. Euroopassa vastaavaa tapahtumaa ei olisi edes käsitelty. Pyörä kirjaimellisesti karkasi käsistä, kuljettaja hyppäsi kyydistä, pyörä jatkoi matkaansa ilman kuljettajaa ja osui matkalla tavarankuljetusautoon, josta se sitten monen sadan metrin päässä osui moottoripyörään. Ajossa Kannonin vaihteisto oli valovuosia edellä kilpailijoitaan kytkimellä varustettuja suoravetoisia Boss Hossia ja American King V:tä. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi lentäjä, joka ei osaisi laskeutua ja hädissään ”hyppäisi” koneesta heittoistuimella, voisi vaatia lentämänsä koneen valmistuksen lopettamista saatikka, että hän lähtisi vaatimaan sen valmistusoikeuksia itselleen. Jokaisen V8 Chopperin omistajan ja mahdollisen ostajan tulisi tietää, kenen suunnittelema ja alun perin valmistama pyörä oikeasti on ja miten V8 Chopper on saanut alkunsa. Kannon V Cycles-tavaramerkkiä käytettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 1995. Kannon on kuopattu, mutta ilman Scotin ”ryöstöä” ei koko V8 Chopperia olisi olemassakaan. Scot Hough Oklahoman Ketchumissa päätti tehdä maailman parhaan V8-moottoripyörän. Vaikka tämä koeajaja oli ennen onnettomuutta arvioinut Kannonin niin hienoksi tuotteeksi, että oli sellaisen hankkinut, vaati hän nyt vielä lisäksi lakimiesarmeijan avulla, että tuon vaarallisen ajoneuvon valmistaminen tulee lopettaa valtavien korvausvaatimusten uhalla. Viimeksi hänen kädenjälkensä on näkynyt vahvasti maailman nopeimmassa V8-pyörässä nimeltä Vanquish. Kysyttäessä syytä siihen, hän sanoi harkitsevansa hihnavetoa, kun ensimmäinen Pro Stock tai Top Fuel -pyörä ilmestyy hihnavetoisena. Koeajaja kertoi kaasun hirttäneen kiinni. Pyörän nimeksi tuli Kannon hänen tyttäriensä etunimistä. Lisäksi mallistosta löytyi Chevyn pikkulohkon lisäksi jo ennen Boss Hossia myös Chevyn isolohkolla, joka vielä tuolloin ennen 502:sen valmistumisen alkamista oli 454:nen. Jos Kannon Motorcycles, Inc
"I don't know what happened to it. Daytona Beach Kannon dealer Joe Carey said Hughes had brought the bike to his shop earlier to show it off. It's really a freak accident." Holly Hill is just north of Daytona Beach, which is in the midst of its annual Bike Week, which attracts tens of thousands of bikers each year from around the nation.. The bright red, brand new motorcycle continued to roar north on the street. Riderless motorcycle injures two near Daytona Beach The Associated Press HOLLY HILL, Fla. Moyer and Sattizahn were taken to Halifax Medical Center for treatment. A new-model motorcycle with no rider barreled down a street for almost four blocks, hitting a delivery truck and knocking down two bikers on another motorcycle. "It's so brand-new that it's not even at any of the dealerships," Carey said. Hughes was charged with careless driving, a misdemeanor. Stan Hughes, 41, of Oklahoma, jumped off his 2004 Kannon V8-Chopper after the throttle jammed, police said. Donnelly refused medical treatment for a cut ear. The motorcycle first hit a Pepsi delivery truck driven by Steven Donnelly, who was heading in the opposite direction. He said he believes Hughes was taking the new chopper for a demonstration ride. Moyer was in fair condition on Thursday, and Sattizahn was in stable condition in intensive care, said hospital spokeswoman Kate Holcomb. The bike then struck 45-year-old Kevin Moyer of Shillington, Pa., and his passenger, Beth Sattizahn, 38, also of Pennsylvania, who were riding a motorcycle behind the truck
Lopuksi Jimmy päätteli viisaasti, että pystyäkseen nauttimaan näistä kaikista edellä mainituista asioista oli hankittava moottoripyörä isolla V8-moottorilla. Millainen ajoneuvo pitäisi olla pommittajalla, joka rakastaa isoja tehokkaita moottoreita, amerikkalaista Hot Rod-ajatusmaailmaa sekä muskeliautoja ja moottoripyöriä. Kuski Jimmy on pitkän polven moottoripyöräilijä, joka aloitteli uraansa kaikille pommittajille tuttuun tapaan jo 14-vuotiaana mopoja rassaamalla ja niillä räppäilemällä. Tämän tarinan hahmo on Jimmy, joka on päässyt iän karttuessa niin onnelliseen, tai pitäisikö sanoa niin haasteelliseen asemaan, jossa pitää tehdä päätöksiä, millaisella kalustolla haluaa harvat Suomen hellepäivät ajella. Niinpä ensimmäisen Sportti Tunan ja tarinan Kannonin väliin mahtuu tietysti useita kortin menetyksiä ja loputtomasti hauskoja sattumia prät34
Niinpä omistaja halusi siitä ihan erinäköisen ja pyörään piti saada myös isommat sekä leveämmät renkaat. Niinpä yhteiset Teksti: Janne Uskali | Kuvat: Janne Uskali, Niklas Jäntti | Malli: Jannina Morkos 35. Koska nopeat liikennevaloista poistumiset ja Drag Race olivat jo tuolloin lähellä Jimmyn sydäntä, rakensi legendaarinen Ruuskasen Keke Jimmylle tuon ajan ehkä korttelin nopeimman kiihdytyspelin, joka oli mikäs muukaan kuin turbolla varustettu Suzuki GSXE. Stevellä oli itsellään myös Kannon, tosin 302:sella Fordin pikkulohkomotilla. Jimmy keksi, että yhdistetään rakkaat lajit ja harrastukset. Satula muotoiltiin samalla enemmän race-henkiseksi ja muokkauksen sekä verhoilun hoiti Verhoomo Lehto erittäin onnistuneesti. Tästä samasta Efestä oli myös oikein Tekniikan Maailmassa esittely ja siihen liittyvä hassu juttu oli se, että se oli ensimmäinen prätkä, jota TM-testaaja Allan Bridger ei uskaltanut koeajaa… Tämän jälkeen oli aika siirtyä taas uudelle alueelle moottoripyörien saralla, josta alkoikin sitten Jimmyn hurly durly-aikakausi. Kanuuna Suomeen Kanuunan tullessa Suomen satamaan vuonna 2006 oli Jimmyn matkassa myös Mr. Bomber, joka on useille Bomber Magazinen lukijoille tuttu Cannonball Bike Runin voittajana ja legendaarisen Overdrive-kaahauspätkän yhtenä tekijänä… Mutta takaisin asiaan. Ensimmäisenä pyörään teki Porvoon velho, Waltonen Motorsport tarvittavat ja vaadittavat rekisteröintimuutokset sekä alumiinista Bomber-tyylisen läpihengittävän tankin, josta ilmanputsari tuli läpi. Taylormade Samoihin aikoihin kuvaan astui maailmankuulu vannerakentaja ja V8moottoripyöräilijä Englannista, nimeltään Steve Taylor. Tämän jälkeen tallissa pyörähti myös pari erilaista Honda CBX:ää ihan vain, koska niissä oli äijämäisen levee motti. Kannon -pyörä oli ostohetkellä ” Patriot Color”-värityksessä, josta Jimmy ei hirveästi tykännyt. kän satulassa. V-Twinillä paukuteltiin sitten vähän kaduilla ja stripeilläkin, välillä jopa ihan menestyksekkäästikin… Näihin aikoihin tulivat myös Amerikan autot vahvasti mukaan kuvioihin ja siitä syntyi sitten jo jutun ingressissä mainittu dilemma, että millä laitteella ajaisi ne harvat kotimaan hellepäivät. Siitä alkoikin pieni duunaaminen, joka lähti luonnollisesti vähän hanskasta. Niinpä vuonna 2006 kerättiin kolehti kasaan ja Jimmy ostaa pajautti Amerikasta itselleen ensimmäisen V8-moottoripyöränsä, joka oli varustettu isoimmailla mahdollisella moottorilla eli Chevyn 502 cid isolohkolla. Tämä oli varustettu Gorilla-lohkolla, magneetolla ja lukuisilla muilla kisaherkuilla, joista tuohon aikaan moni kaveri vain uneksi. Tässä stuukissa Jimmy työnsi pyörällä pari vuotta kunnes ulkoasu alkoi ahdistamaan. Pyörä oli merkiltään harvinaisempi Kannon V Cycles kun suuri yleisö tiesi V8-pyöristä lähinnä ainoastaan Boss Hossin. Ensimmäinen kevari oli piikkinen Jammu ja sitä kautta enska Zyndapin lisäksi alle piti hankkia ”sen” aikakauden hirviö, eli Kawasaki 500 Mach 1
Valmistuneet osat vietiin Jimmyn hovimaalarille, joka on Jimmyn muutkin pyörät aina maalannut. Moottori Koska koneeseen oli jo edellinen omistaja Ameriikassa päivittänyt Holleyn 850:sen tuplapumppukaasarin ja kevyen virinokan, jolla pitäisi oikeasti päästä tekijämiesten mukaan ilmoitettuihin 502 hv arvoihin, ei moottori tarvinnut sen kummempaa lisävoimaa tai virittelyä. Uuden swingin ja vanteet Jimmy kävi henkilökohtaisesti hakemassa aina Walesista saakka, koska luotto Itellaan (Postiin tai millä nimellä se naurettava kuljetusliike nyt itseään milloinkin kutsuu) ei ollut niin korkea, että uskaltaisi tällaisia herkkuosia sitä kautta liikutella. Takakatteen, etulokarin ja sivupaneelit teki Jimmyn ohjeiden mukaan lasikuituexpertti Venepalvelu Kekäläinen. 36. In Finland we call it: REILU MEININKI! Uutta takakatetta ja väriä Vanteiden ja swingin vaihtuessa pyörään kaivettiin orkkis tankki hyllyltä ja siihen lisättiin mm. Itse pyörän runkoon ei ole tarvinnut tehdä mitään muutoksia ja se onkin kokonaan tehtaan jäljiltä. Mittaristosta saa ulos tarvittaessa kaiken mahdollisen ja tarvittava tiedon. Sen aikana kaverukset olivat eksyneet kuokkimaan ventovieraiden häihin ja Jimmy oli pitänyt suomalaista meininkiä hienosti yllä ahdistelemalla morsianta juoden samalla tarjoilupöydän tyhjäksi ja kirjoittelemalla hävyttömyyksiä avioparin vieraskirjaan. Uusi tuplaputkisto onnistui paremmin kuin hyvin ja hyvän hengityksen lisäksi pyörässä on nyt varsin maltilliset käyntiäänet. Stack Race Display – mittaristo on monipuolisempi miltä näyttää. pyöräintressit saivat kaverit tutustumaan toisiinsa ja kun Steve kertoi firmansa Taylormade Wheelsin tekevän vanteiden lisäksi Steven omaankin pyörään leveämmän swingin, pyysi Jimmy heti häntä tekemään samanlaisen swingin suomalaiseenkin Kannoniin. Tosin alkuperäiset pakoputkistot sai lähteä isompien tieltä paremman virtauksen toivossa. Putkiston teosta vastasi herra nimeltä Bruno. Tämän lisäksi myös sivupaneelit muotoiltiin uusiksi ja satula sai myös päivitetyn muodon ja verhouksen. Kuten nopeus, rundit, varttimaili ja 0-100km/h -ajat. Pommittajat maailmalla Steve Taylor muisti hymyssä suin mainita allekirjoittaneelle, että muistaisin näin lehden välityksellä kiittää Jimmyä Englannin vierailusta. skuuppi sekä tehtiin uusi virtaviivaisempi takakate/lokkari. Firman nimi on Color-Jet ja siellä on välillä hyvinkin vaativat osat saatu maalattua aina laakista valmiiksi ja monesti jopa tavoiteltua paremmiksi. Tämän jälkeen Jimmy pääsi itse vaikuttamaan ja suunnittelemaan haluamansalaiset 18” vanteet, aivan kuin Amerikan sarjoissa konsanaan. Kanuunaa ei ole Dynoon viety, koska siihen ei ole tuntunut olevan tarvetta, pallon kun saa tuleen lähes mistä vauhdista tahansa… Takavaloina, sekä vilkkuina toimii Kuryakin hienot ledilyhdyt
Niinpä pyörää kokeiltiin startata pelkän keräilytankin avustuksella ja kuinka ollakaan 8.4-litrainen moottori tärähti välittömästi tulille. Koska Kannonissa on erikoisesti satulan alla 5 litran keräilybensatankki, pystyy sen käynnistämään tilapäisesti vaikka ilman oikeaa tankkia. Eikä ihme, että se on valittu Boss Hoss -kerhon tapahtumassa Suomen hienoimmaksi Boss Hossiksi (vaikka se ei ole edes Boss Hoss). Niinpä uusi omistaja kaatoi pyörän kyljelleen, eikä irtonainen satulakaan ainakaan auttanut asiassa. Dataa Mittaristoa Jimmy päivitti Stack Race Display-mittaristolla, josta näkyy kaikki mahdollinen ja tarvittava tieto. Sen kummemmin ei Kanuunalla ole stunttailtu eikä virallista varttimailia ajettu, mutta takapalloa sulatellaan asfalttiin aina säännöllisin väliajoin. Taylormade valmisti juuri tähän pyörään sopivan swingin ja tyylikkäät puolavanteet. Onni onnettomuudessa, kuski ei jäänyt yli 600 kiloisen pyörän alle eikä pyörästä mennyt mitään rikki. Taylormaden tuotteita löytää webistä: www.taylormade-wheels.co.uk Ei customi, ei fighteri, ei matkapyörä… Kannon on todellinen muskelipyörä. Mitä seuraavaksi – Pyörä on nyt suunnilleen sellainen kuin sen haluan olevan kunnes keksin jotain muuta, kommentoi Jimmy kysymykseen, että meinaako hän vielä muuttaa pyörän ulkoasua. Sen lisäksi American Car Showssa V8-Bike osastolla se valittiin nettiäänestyksessä Pohjoismaiden parhaimman näköiseksi peliksi. Uutta ostosta tutkiessa todettiin, että kaasariin piti vaihtaa uusi tiiviste vuotavan tilalle ja tästä syystä tankki piti irrottaa väliaikaisesti. Tämä kaikki tapahtui noin minuutin sisään ja saihan omistajakin samalla testattua, että ison pyörän saa tarvittaessa yksinkin nostettua ylös… On kuulemma epävirallinen maailman ennätys uudella pyörällä: ensikäynnistyksestä ensiburn outtiin ja ensikaatamiseen ja ensikyljeltä pystyyn nostoon – kaikki alle 1 minuutissa. Eikä kenellekään tullut varmaan yllätyksenä, että heti ensimmäisenä juttuna piti testata että riittääkö 502 hv homo-burnouttiin. Tästä innostuneena Jimmy heitti pikaisesti vain satulan paikalleen (eikä tietenkään kiinnittänyt sitä millään tavoin) ja työnsi Kannonin tallista pihalle. Niinpä välittömästi kaasarirempan jälkeen polte laittaa peli tulille oli niin kova, ettei tankkia viitsitty edes laittaa paikoilleen. Kuten nopeus, rundit, varttimaliaika ja 0-100km/h -ajat. Kaatamisen MM Pelimiehille sattuu ja tapahtuu aina taviksia enemmän, niinpä yksi hauska ja ehkä jonkin sortin ennätys tuli Jimmyn haltuun heti pyörän ensikäynnistyksen yhteydessä. Yllätys, pallohan paloi varsin komeasti, kunnes kuski laski nopeasti kaasun tyhjäkäynnille eikä märän pihan sekä urheilullisen sandaalin välinen kitka riittänyt pitämään kuskia ja pyörää pystyssä
38
Merkki: Kannon Vuosi ja malli: 2001, 502 Moottori: 502 cid Viritysosat: Holley 850 dp ja GM Performance nokka Teho: 502 hv Vääntö: 800 nm Pakoputkisto/vaimentaja: Bruno Itsevalmistetut osat: Kuituosat Venepalvelu Kekäläinen Takakate: Venepalvelu Kekäläinen Vilkut: Kuryakin Hallintalaitteet/kahvat: Kannon Stonga: Kannon Satula: Verhoomo Lehto Etuiskarit: Kannon Takaiskari: Aldan Bensatankki: Kannon + skuuppi à la Mika Halonen Mittaristo: Stack Etujarrut: PPM Takajarru: PPM Etuvanne: Taylormade Wheels 18” Eturengas: Avon 130/70 B 18 Takavanne: Taylormade Wheels 18” Takarengas: Avon 300/35 R 18 Swingi: Taylormade Wheels Kiillotetut osat: Kannon + Hot Bike Väri/teema: Midnight Black Maalaus: Color-Jet Nettisivut/Facebook: V8Bikers SPEKSIT Sudittamiseen ei tarvita etujarrua, ei edes motari nopeuksissa. 39
www.shop.bomber.fi Bad Boy -t-paita 33€ Blow Me -t-paita 30€ Self-Made Fighter -t-paita 25€ Bee-One -t-paita 25€ Bee-One -huppari 59€ Blow Me -huppari 65€ Self-Made Fighter -huppari 65€ Self-Made kustom -t-paita 25€ Blacklist huppari 55€ Blacklist t-paita 20€ Bad Boy -huppari 70€
Ensimmäiseen vastaan tulleeseen pajaan päädyttyään George oppi kantapään kautta, että esiselvitystyöt tulee aina tehdä eikä kaikki ihmisten lupaukset pidä aina kutiaan… Kyseessä ollut virityspaja lupasi siirtää vuoret ja repiä moottorista tehoja irti vähintäänkin keskisuuren kaupungin verran, mutta siellä ne käytännössä tyrivät hommat täydellisesti. Sopivan laitteen löydyttyä tehtiin kaupat, johon kuului muutamien paikalleen pultattujen osien vaihtamisen takaisin alkuperäisiin osiin, minkä myötä pyörän hinta asettui itse asiassa jopa alle alkuperäisen budjetin. George piti myös temppua aluksi helppona, koska hän saisi keulia hitaasti putkeen useita kilometrejä, mutta kovaa mentäessä tilanne muuttuu todella vaativaksi! Kyse ei todellakaan ole mistään normaalista ajelusta katuja pitkin. Toki niin, että hommat menivät reisille vasta sen jälkeen, kun George oli jo osallistunut operaatioon paksun rahanipun verran. Ei mitään ongelmaa! Tapahtumassa kilpailijat lainaavat osia, jopa pyöriä muille kilpailijoilleen kokeiltavaksi! George korostaa, että on todella arvostettavaa pystyä kilpailemaan täysi kilometri millä hyvänsä nopeudella, koska kilometri on todella pitkä matka ajaa takarenkaalla. George ymmärsi, että huippunopeuskeulimisessa lentokentällä on huomattavasti enemmän järkeä kuin liikenteen seassa moottoriteillä. Sean on todella rehellisen habituksen omaava kaveri, vaikkakin hänellä on myös oiva taito keventää taskujasi samalla hymyillen ja vakuuttaen sinut silti siitä, että saat kaiken pilkkahintaan! Aika riensi, mutta Sean pysyi aikatauluissa ja luovutti Busan Georgelle ajallaan – tosin vain viikkoa ennen seuraavaa Elvingtonin keulimistapahtumaa! Uunituoreeseen laitteeseen ja sen kunnioitusta herättävään ahtoon tutustuminen World Wheelie -tapahtumaa varten jouduttiin ajan puutteen vuoksi suorittamaan muutamalla reissulla A1-moottoritielle aamuyön tunteina. Georgen unelma tulla Koillis-Englannin vastineeksi Ghost Riderille (tuo edellä vihjattu ruotsalainen) muuttui hieman matkalla, kun hän vieraili World Wheelie -tapahtumassa Elvingtonissa. Teksti ja kuvat: Dave M Oli hieman yllättävää, että George Chambers – kaveri, joka kikkaili lapsena ympäri kenttää pyöränsä kanssa harjoitellen temppuja, jotka saattaisivat hänet vielä vanhempana suuriin ongelmiin – sai kovasti vaikutteita videoista, jotka eräs yleisillä teillä turbo Hayabusallaan kaahaava skandinaavi aikanaan julkaisi. Pyörästä jäivät pois siinä aiemmin kiinni olleet BST:n vanteet ja Galferin jarrulevyt. Hän ei ollut yllättynyt ainoastaan väen paljoudesta, vaan myös siitä, miten ammattimaiselta muiden tiimien työskentely ja puitteet vaikuttivat häneen ja hänen vuokrapakettiautoonsa verrattuna! Yhteishenki oli kuitenkin alusta saakka uskomatonta. Tällä kertaa Busaa on muuteltu rajusti lisää: Dynamag-vanteet, ISR:n jarrulevyt ja 6-mäntäiset jarrusatulat, suurempi ahdin, välijäähdytin, billet-bensalinja ja suurempi polttoainepumppu. Tasan vuotta myöhemmin George osallistui kilpailuun uudestaan. Oikeusjuttu on tätä artikkelia kirjoitettaessa yhä kesken… Tämän ikävän episodin jälkeen George kääntyi Sean Millsin ja Big CC Racingin puoleen. Näin turbolla varustettu Hayabusa löysi uuden kodin Georgen autotallista. Tässä kilpailussa joutuu keulimaan yli kilometrin, koska eturenkaan tulee olla ilmassa, kun ylittää ensimmäiset valot (lähtöviiva) ja sen jälkeen tulee pyrkiä kelaamaan vauhti mahdollisimman kovaksi kilometrin päässä oleville toisille valoille (maaliviiva)… Tapahtuman ennätys vaihtoi omistajaa viime vuonna Paddy O’Sullivanin toimesta, joka keuli käsittämätöntä 302 km/h, vaikkakin myös George pärjäsi fantastisen hyvin ensikertalaiseksi keulittuaan 274 km/h ja sijoituttuaan näin kolmanneksi! Kun huomioidaan juuri valmistunut pyörä ja kireästä aikataulusta johtunut harjoittelun puute, oli Georgen suoritus vähintäänkin ilmiömäinen! Tämä kaikki tapahtui viime vuonna. No problem! Neuvoja. Hän siis päätti hankkia sopivan työkalun sitä varten päästäkseen osallistumaan Wheelie Records -tapahtumiin. Näillä muutoksilla pyörästä irtoaa noin 600 hp renkaalta ja siinä pitäisi olla tarpeeksi potentiaalia 320 km/h keuliin! Asiat eivät menneet Georgen. Kaikki tämä tietenkin laillisia liikennenopeuksia kunnioittaen, herra konstaapeli… World Wheelie -tapahtuma koitti, joten George vuokrasi kaverinsa kanssa pakettiauton ja suuntasi keulan kohti Elvingtonia, pyörä sekä muutamat työkalut mukanaan. Työkaluja lainaan. Budjetin yhä salliessa George alkoi nopeasti etsimään sopivaa virityspajaa moottorin päivitykselle tekemättä sen kummempia esiselvityksiä asian suhteen. Asiat eivät valmistuneet ajallaan, maksettuja osia ei oltu asennettu, mikä tosin paljastui vasta siinä vaiheessa, kun moottori pamahti ja se purettiin osiin, ja ylipäätään kaikki toteutettu työ oli tehty päin honkia… Tästä esimerkkinä vaikkapa apurunko, joka katkesi kun George ajoi pyörällä! Vaikka Georgen kaverit ehdottelivatkin visiittiä virityspajaan tonkien ja puhalluslamppujen kera Pulp Fictionin Marcellus Wallacen tyyliin, hän päätti hoitaa asian normaalimpaa reittiä oikeusteitse
47
48. Letkunpätkästä tehty jarrunestesäilö. Kehitystä tapahtuu varmasti niin pyörän kuin kuskinkin osalta ja ehkäpä näemme tuon 320 km/h ennätyksen jo ensi vuonna Georgen nimissä! Upotetut mittarit. GIA:n swingi. Pyörään tutustuminen jäi tälläkin kertaa erittäin vähiin, sillä Georgen ensimmäinen veto uudestaan kutitellulla Hayabusalla tapahtui vasta paikan päällä Elvingtonin tapahtumassa! Kehitysja säätötyö voitiin siis unohtaa suorilta käsin! Kuten tietänette edellisessä numerossa olleen raportin perusteella, niin tapahtumassa syntyi jälleen uusi ennätys, vaikkakin maaginen 320km/h (200mph) ennätys jäi yhä saavuttamatta ja George ei valitettavasti tämän vuoden ennätystä ajanut. suunnitelmien mukaisesti ja taas oli uskomaton kiire saada pyörä valmiiksi ja ajokuntoon ennen tapahtumaa
Borg Warner määrää tahdin. 49
Kiitokset: Sean Mills ja Big CC Racingin tiimi, Ross Huntington, Micky B, Father G (kaikesta juoksemisesta), JBB, John Warrington (kytkimen korjaaminen, joka laukesi kolme päivää ennen tapahtumaa), World Wheelie Compin tyypeille, kaikille ystäville sekä perheelle tuesta ja avusta. SPEKSIT Kassit tonttiin ja keulaa ilmaan. 2000 jota modattu GSX-R 1000K1 tankkia varten, Big CC apurunko, jota modattu K8 GSX-R 1000 perää varten, billet rearsetit. Runko: Hayabusa vm. 50. Teho: Noin 450hp takarenkaalta. Ulkoasu: Lyhennetty GSX-R 1000 K8 underi, GSX-R 1000K1 bensatankki, johon upotettu mittaristo ja ahtopainemittari, GSX-R 1000K8:n perä, GSG:n bellypan, Viperin etumaski. Sähköt: Modattu sähkösarja, josta poistettu lukkopesä ja starttinappulaa muutettu. Moottori: Suzuki Hayabusa, Borg Warner turbo, VE Turbo mäntä, HPS kannentiiviste, APE:n säädettävä nokka, portattu kansi, alumiininen sylinteriryhmän korokepala, 12mm big bolt -konversio, Big CC lock-up -kytkin, Orient Express billet -kytkinkoppa, Big CC billet startin koppa, Big CC 750 -ruiskut, kaksivaiheinen ahtopaineen säätö, Hollyflow bensasuodattimet, K&N ilmansuodatin, Big CC 3mm kannetiiviste, Tialin hukkaportti, 3” pakoputkisto, Samcon letkut. Etupää: Suzuki GSX-R 1000K4 iskunvaimentimet K-Tec jousilla, billet T-palat ja raiserit, Hayabusan vanne, R1 2006 jarrusatulat, GSX-R 1000K1 mittarit, Goodridge-jarruletkut, Renthalin tanko. Takapää: GIA ‘banana’ swingi, GSX-R 1000K8 iskunvaimennin, Hayabusan vanne, Galferin jarrulevy, Goodridgen jarruletku. Maalaus: Audin valkoinen. Koneistus: Big CC
Lapset (7–15 v.), eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat, ryhmät 16€/hlö. MESSUKESK US HELSINKI jatkot la 31.1. TEKNINEN KAUPPA. OIKEITA KOHTAAMISIA. aterian) 16€. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Jatkot lauantaina klo 20 saakka, esiintyjänä Los Bastardos Finlandeses. AITOJA ELÄMYKSIÄ. Mopokorttilippu (sis. MP 15 MOOTTORIP YÖRÄMESSU T 30.1.-1.2. Pohjoismaide n suurin ja väkevin prätkänäytt ely esittelee kauden kuumimma t uutuudet ja tyylikkäimm ät rakennetut pyörät. Pääsyliput: Aikuiset 19€. Perhelippu 49€. Samalla lipulla Superendur on MM – näe kansainväli set huiput ja huikea show! Avoinna: pe klo 10–20, la klo 9–18, su klo 10–17
Sillä kasikymppisellä aloin sitten treenaamaan motocrossia enemmän tosissaan tuolla vanhalla Ruskeasannalla. Tehtiin sekin tietysti ekalla kertaa väärin. Olin muistaakseni kasilla tai ysillä, kun eräänä päivänä lähdin Raisulla koulusta himaan ja taas tyypilliseen tyyliini kuolemaa halveksuen nokka kohti taivasta. Pyysin kuitenkin Samua nimeämään joitakin hänelle parhaiten mieleen jääneitä pyöriä ja kaksi klassikkoa nousi heti esiin. Samu tutustui Alastarolla myös Kaitsuun ja siitä lähti kiihdytyskuume pikkuhiljaa pahenemaan. Siinä perjantain aikana pyörää Toni "Junnu" Haapakosken tallilla kasatessa pohdittiin tiimin nimeä ja se vanha hissanmaikan nimitys tuli mieleeni, joten tiimistä tuli Skullracing. Se on ymmärtääkseni vieläkin ajossa jossakin päin Suomea, fiilistelee Samu. Menin enolleni kesätöihin taloja maalaan ja niillä rahoilla ostin sitten Kawan KX 80:sen. Oli pikkuinen takapakki, naureskelee Samu. Niinpä me tehtiin nekin itse. Kaverin laikka-avon kyydissä Samu kävi katsomassa klassiset Motoparkin juhannuskisat ja joitakin Räyskälän kadunmiehen kiihdytystapahtumia. ENSITUTUSTUMINEN DRAG RACINGIIN Ensimmäiset kiihdytyskisat Samu kiersi jo 90-luvun alussa, mutta silloin mielessä oli aivan muut asiat kuin ajat, luokat ja oma osallistuminen. Hän aloitti ajoharjoittelun jo neljä vuotiaana "lainaamalla" aina tilaisuuden tullen isänsä pappamopoa. Nimi ei ole aivan uusi, sillä se on yllättäen saanut alkunsa jo Raisu-ajoilta. Ostin sen entiseltä prätkäkytältä, joka vannotti mua: "Tätä et sitten tuhoa!". Selkämaan Kaitsu oli näihin aikoihin, vuonna 2002, ostanut Salakarin vanhan Nitro Twinin ja oli sinä vuonna ainoa EM-sarjassa nitropaukuttimella kilpaillut suomalaiskuski pyöräluokissa. Se kun veti siihen aikaan Funny Bikellä mokkapuku päällä ja buutsit jalassa, niin olihan se ihan kingi! Oikeasti laji alkoi kiinnostamaan 2000-luvun alussa Alastarossa, kun olimme siellä kisoissa Plan Been kanssa esiintymässä. Tästähän nuorempi Kemppainen vasta innostui ja alkoi harjoittelemaan maastoajoa, minkä seurauksena mopo sai kunnon lohkovaurion ja loppukesä meni pelkällä kakkosvaihteella nilkuttaessa. KATUPYÖRÄT Erilaisia katuja stuntpyöriä Samulla on ollut niin paljon, että niiden luettelemiseen ei yksi lehti riittäisi. Samu on myös Suomen Bomber-skenen pioneereja. Mulla oli jo siihen aikaan maalattu kypärään pääkallo. Ainahan mulla on kallojen kuvia ollut kaikkialla. Tämän jälkeen tiukkaan ajoharjoitteluun tuli pakollinen kypsyttelytauko, kun Samun isä ei heti suostunut ostamaan pojalleen uutta mopoa rikottavaksi. Pohja Samun virtuoosimaiselle ajotaidolle rakentui jo todella nuorena. Tosin kutsuttiinhan mua jo Plan Been aikana Skull-Kemppaiseksi, joten ei tuo nimi kenellekään yllätyksenä varmaan tullut, muistelee Samu. Parhaiten mieleen on jäänyt 1997 mallin KTM 620:stä tehty supermoto 90-luvun lopulta. Suomalaisosallistujia on luokassa ollut useita, mutta vasta kaudella 2014 tänne saatiin ensimmäinen mestaruus. Samoihin aikoihin alkoi talvisin moottorikelkoilla ajaminen. Se oli mulla tosi pitkään. Ekan oman pyöräostokseni tein 12-vuotiaana. Samun nyt jo edesmennyt isä, vuonna 1986 kuollut Saku Kemppainen, kyllästyikin aina haeskelemaan mopoaan ja antoi sen lopulta Samun käyttöön. Mummoni ja yksi enoni asuu Lapissa, joten siellä syttyi kiinnostus kelkkoihin. Tilattiin kehät Behriltä Saksasta ja ostettiin pinnat Arwidsonilta, jotka sitten pinnattiin Kotarin napoihin. Sen jälkeen vasta tajuttiin, että nehän pitää pinnata viisi milliä sivuun. Pinnattiin ne suoraan ja huomattiin vasta sitten, että eihän ne näin voi olla, kun ketju ottaa renkaaseen kiinni. Fighterihan siitä tuli. Podin finaalikisassa Samu löysi kuitenkin itsensä pian varikolta ruuvaamasta Kaitsun Nitro Twiniä ja lopulta hän liittyi mukaan Selkämaan tiimiin. Mutta tuli siitä hieno! Oli muistaakseni Suomen ensimmäisiä, ellei peräti ihan ensimmäinen aito supermoto kilvissä ja kadulla. Olin hakemassa sitä terminaalista torstaina ruokatunnilla ja viikonloppuna piti olla jo Alastarossa ajamassa lisenssiä kaudelle 2009. Viimeinenkin myytiin, kun tarvi rahoittaa taas kerran tätä kiihdytyshomma. Patsasteltiin siellä koko päivä ja seurattiin tarkasti kisoja, sillä aina rasvaustai muulla tauolla tuli meidän vuoro esiintyä. Se muuten on talviharrastuksena edelleen, kertoilee Samu. Nykyisin mulla ei ole mitään katupyörää. Samu lähtikin samana syksynä DB-Team Selkämaan mukaan Santa Podin EM-finaaliin, tarkoituksenaan tehdä kisasta juttu Bomber Magazineen. Lisäksi mieleen on jäänyt myös mun 1990 mallin 1100 GSX-R lasikeula. Mähän raiskasin sen heti, kun sain paperit tehtyä. Luokista ja kuskeista en siihen aikaan juuri mitään tiennyt, mutta Södäri sieltä on jäänyt mieleen. Suurin EM-luokka Drag Racingissa on vuosia ollut Super Twin Top Fuel. En nyt ihan suoraan päälle ajanut, mutta taisi siinä hänellä vähän takki heilahtaa, sen verran läheltä kuitenkin mentiin. Siihen faija vastas tylysti: "Sä oot kuitenkin kohta vinkumassa isompaa, joten anna mennä vaan". Hän oli mukana järkkäämässä ensimmäistä B-iltaa vuonna 1999 ja perustamassa myös legendaarista Plan Bee -stunttiryhmää. Teksti: Pasi Uponen | Kuvat: Pasi Uponen, Timo Muilu, DB-Team Selkämaan arkistot 52. Mutsikin sitä on ihmetellyt. Ykköspytyn nappasi kotiinsa Samu Kemppainen edellisvuosien hopeaja pronssipyttyjensä rinnalle. Ruutupaidat päällä sinne paineltiin amerikanautojen perässä lähinnä ryyppäämään ja bilettämään. Seuraavan "mopon" Samu sai lopulta seitsemän vuotiaana. Samu oli Plan Beessä mukana ryhmän hajoamiseen asti, eli vuoteen 2010. Menestys ei ole tullut Samulle helpolla, vaan oppirahoja on makseltu matkan varrella moneen kertaan. Vannoin, että en tietenkään missään nimessä ja se oli viikossa palasina. Ihan tavallisesta pappamoposta ei enää tässä kohtaa ollut kysymys, vaan nyt Samu, 7-vee, siirtyikin jo täysiverisen ison luokan crossikoneen, Suzuki RM 400:sen puikkoihin! Kun faija osti mulle sen nelisatasen, olin itsekin sitä mieltä, että enhän mä tollasella hirmulla voi lähtee vetään. Eka nitropyöräni tuli aikanaan Suomeen Alastaron 2008 finaalikisaan. Onneksi oon töissä Otto Brandtilla korjaamopäällikkönä, niin saa aina lainata pyöriä kun tekee mieli ajella, toteaa Samu. Hissanmaikka sattui tulemaan juuri samaan aikaan kulman takaa ja meinasin osua siihen oikein kunnolla. Myös tiimi on luonnollisesti nimetty tämän teeman mukaisesti Skullracingiksi. SKULLRACING Kilpailusaavutuksiensa ohella Samu tunnetaan miehenä, jolla on aina pääkallojen kuvia pyörässä, ajovarusteissa tai useimmiten molemmissa. En muuten ollut kauhean iloinen, kun myöhemmin 15-vuotiaana lailliseen mopoikään tultuani sain Helkama Raisun. Sen oli maalannut silloinen luokkakaverini ja nykyinen näyttelijä Ville Tiihonen. Siis harjoiteltiin sekin homma varmuuden vuoksi pariin kertaan. Skullracing nimen on kuitenkin keksinyt mun yläasteen historianopettaja. Isommillekin areenoille Plan Bee aikanaan ehti ja parhaimmillaan ryhmä esiintyi muun muuassa Hockenheimin NitrOlympix Drag Racing -kisoissa lähes 100 000 -päiselle yleisölle. Silloin niitä ei juurikaan ollut ja motovanteetkin oli jotain, mitä näki vaan kuvissa. Silloin alkoi homma kiinnostaan oikein tosissaan ja tutustuin myös kuskeihin paremmin, kertoilee Samu. Ope ehti näkemään siinä hässäkässä mun kypärän komean kallomaalauksen ja seuraavana päivänä hissan luokassa kuuluikin huuto: "Mikäs helvetin Skullracing sä oikein luulet olevasi!!!" Kisahommissa Skullracing nimi on ollut mulla alusta asti mukana. Sillä nelisatasella kakstahtarilla mä sitten ajelin mökillä vuosikaudet ja opettelin ajohommia. Myöhemmin Samu käväisi myös voittamassa saman kilpailun Nitro Twinillään. Samu oli Plan Beessä mukana heti ekasta keikasta asti, joka oli niinkin nimekkäällä areenalla kuin Orimattilan mikroautoradalla
True Flames oli muotia 2009 sekä katteissa että moottorissa. 53
Christian Jäger nousi lopulta pisteissä kakkoseksi. Esimerkiksi säätöjen kannalta oleelliset tekijät, kuten kytkin ja soppajärjestelmä olivat aivan erilaiset kuin vanhassa pyörässä. Kyllä mekaanikkoajoiltani parhaiten on jäänyt mieleen ne siihen aikaan uskomattoman kovat Superilla ajetut 7,6s ajat. Meinattiin eka korjata pata, mutta kun kampuran limputkin oli murtuneet, niin meinas koko homma loppua siihen. Vedettiin Podin finaalissa neljä kertaa 6,6s peräkkäin, mutta sitten ekalla pudotusrundilla lähtöviivalla katkesi kaikki takarattaan pultit ja homma loppui siihen. Kannet, pytyt, männät, kiertokanget yms. Välivuoden jälkeen Kaitsu päätti palata takaisi Super Pro Street Bike -luokkaan (lähellä nykyistä Super Street Bike -luokkaa, mutta slicksi oli sallittu) ja silloin Samu oli jo niin syvällä lajissa, että hän oli heti hommassa mukana ja lähti mekaanikoksi. Lopulta päästiin jopa semiin asti. Se on kai jossakin välissä käynyt jopa Australiassa. Kakkossijakin oli lähellä. Se oli katastrofi ja taas oli harrastuksen loppu lähellä, huokailee Samu. EMsarjan avasi Unkarin osakilpailu ja sinne tiimi sai kovan luokan taustatuen, kun pyörän rakentaja ja kehittäjä, todella kokenut nitromies, Ron Houniet tuli mukaan opettamaan uuden pyörän saloja. ITSE PUIKKOIHIN JA SUORAAN NITROIHIN Kaudella 2008 Samun kuume omaan pyörään ja polte siirtyä itse kuskin jakkaralle oli kova. Kauden parhaaksi noteraaukseksi kirjattiin hieno 6,774s aika ja EM-sarjan kuudes sija. Ensimmäinen voitto tuli komeasti kotiyleisön edessä Alastarossa ja kauden toinen voitto Santa Podin finaalikisassa varmisti Samulle EM-hopean. Samun hyvä ystävä ja pyörän entinen omistaja Nate Cagnon päätti tulla Kanadasta Euroopan puolelle ajamaan. Pudotusrundeilla tuli kuitenkin takkiin kokenutta Roel Koedamia vastaan. Ihan kaikki nokkia myöten! Kyllä rankas malttamattomuudesta kovalla kädellä. Lajittelussa oli suuria vaikeuksia ja olimme vasta viidentenä 6,86s ajalla. Sitten pudotusrundeille löytyi lopulta oikeat säädöt. Opetusta tarvittiinkin, sillä kaikki oli uutta. Käytännössä kauden 2012 Samu kiersikin Naten kanssa EM-sarjaa tiimikavereina. Tiimi pakkasi kamat ja lähti seuraavaan osakilpailuun Tierpin radalle Ruotsiin. Lisäksi sain vähän tietoa, mitä se oli parhaimmillaan Atlantin takana mennyt, mutta siinä kaikki. Keli oli todella kylmä eikä pitoa löytynyt. Opin Natelta ja Robilta, että pyörän säädöissä pitää edetä pienin askelin. Vastassa oli siis aina ekalla rundilla joku 6,5-6,7s kaveri. SM-hopean, SM-kullan ja SPSB:n Suomen ennätyksen. Tulostakin syntyi. Löin sitten ekan kerran kaasun auki ja kaikki räjähti. Yksi kausi meni Twiniä ruuvatessa, jonka jälkeen Kaitsu piti välivuoden. Ainoa ongelma oli ketjujen venyminen. Vuonna 2010 EM-taso oli todella kova. Samassa kisassa oli itse Korry Hogan mukana jelppimässä Rikard Gustafssonia. Kaitsu pamautti sitten lajittelussa 7,50s ja me oltiin seitsemäntenä ja mukana kaaviossa. Kisa meni muutenkin hienosti. Kun laitettiin kepit perään niin ketjut alkoi venymään aivan pirusti. NOUSU HUIPULLE Kaudelle 2011 Skullracing lähti siis uudella pyörällä ja suurin odotuksin. Kunmadarasin rata oli todella liukas ja Hounietin säätöapu tuli tarpeeseen. Lopulta Samu siirtyi Kaitsun mekaanikkona vielä Top Fuel Bikeen vuonna 2008 ja siltä kaudelta mekaanikon meriittilistaan lisättiin vielä EM-sarjan nelossija. Tierpissä oli todella kova pito ja me laitettiin koneeseen löylyä samalla lailla kuin vanhaan PRP:n koneeseen. Oli todella hienoa ottaa ensimmäinen EM-voitto kotiyleisön edessä, hehkuttelee Samu.. Olin ekalla rundilla Trond Hoibergetiä vastassa ja ajoin muutaman satkun kovemman ajan, mutta hävisin lampulla. Miten sitten kävikään. Yritin ottaa huippulamppuja, mutta jos vastustajalle ei tullut isompia ongelmia niin hävisin, vaikka kaveri ois vedellyt röökiä lähtöviivalla. Lopulta 2010 Santa Podin finaalikisassa Samulla tuli kuppi täyteen seiskan ajoista. Koko kausibudjetti suli yhteen lähtöön. Paukutteli oudoilla radoilla 6,5s aikoja, kun itse olen päässyt parhaimmillani 6,6s aikoihin, ihastelee Samu. Tiesin, että Nate on myymässä huippunopeaa V60:stään, joten päätös sen hankkimisesta syntyi samalta istumalta. Tiesihän sen, miten siinä kävi. Kyllä 2013 Alastaro oli hieno kisa. Hän tulikin sitten hinnassa vastaan ja antoi vielä sellaiset maksuehdot, että pystyin hankkimaan koneen. Viimeinen niitti tuli tosiaan Podin finaalissa. Kaksivaihteinen B&J laatikko ja 13" slicksi. Siinä oli Bill Furryn eli OCR:n tekemä runko ja 2700cc Hammer -kone. Loppukaudesta näkivät ne kauan odotetut kutosetkin päivänvalon ja Santa Podin EM-finaalissa Samu paukutteli jo 6,7s aikoja. Tällä pyörällä Samu ajoi kaksi kautta. Mutta oli se hieno kausi. Kyllä vaimoni Ina siitä sitten ajan kanssa leppyi ja hän on tosiasiassa ollut hienosti aina tukena ja mukana tiimin hommissa, kiittelee Samu vaimoaan. Lajittelussa uudella pyörällä tuli heti hieno kolmas sija ajalla 7,12s. Ihmeteltiin, että miksi ei kulje. Hockenheimin NitrOlympixin varikolla Samu tekikin kaupat omasta pyörästä puhelimitse kanadalaisen Nate Cagnonin kanssa. Saatiin kone uudestaan nippuun ja otettiin pirusti pois kytkimestä, mutta ulkona oltiin vieläkin. Kokeneemmat kilpakumppanit varoittelivat: "Älä mene kevätkisaan, siellä on liian liukasta hajotat vehkeet". Monta 7,0s vetoa, mutta niillä ajoilla olimme aina joko viimeinen kaavioon päässyt tai ensimmäinen putoaja. Se oli hyvä pyörä opetella pieni ja kevyt. Kaudella 2013 Samu paransi taas EM-sijoitustaan. Junnu oli pongannut sen AHDR:n sivuilta ja itse olin nähnyt pyörästä vaan muutaman kuvan ja saanut sen tekniset tiedot. Naten mekaanikko Rob Reid asui koko kesän Suomessa ja kierteli meidän kanssa. Lisäksi Mantorpin Veidec Festival 2006 oli todella kova juttu. Samun ja Kaitsun yhteistyö poiki mm. Kerroin reilusti Natelle, että ei mulla nyt kauden alussa sellaisia rahoja ole sijoittaa mottiin, siis mitä pyynti oli. Nate nappasi mestaruuden ja Samu otti EM-pronssia. Se tuli sitten meidän varikkopilttuuseen ihmetteleen: "Millä ihmeellä te tuuppaatte tuolla häkkyrällä ja 8,5 -tuuman slicksillä tuollaisia aikoja?" Enhän mä sitä siinä tuntenut. Kutosen pyörä se oli, mutta silloin emme osanneet vielä ottaa siitä kaikkea irti. Kaupat tehtiinkin nopeasti, mutta himassa en uskaltanut puhua asiasta mitään. Jälkeen päin mulle vasta selvis, että se oli itse Korry Hogan. Samu veteli sutimisesta huolimatta varmoja 8,1s vetoja ja näytöt riittivät lisenssiin. Ostettiin pyörä vähän kuin sika säkissä. Jouduttiin joka lähtöön vaihtaan uudet ketjut, koska ei löydetty siihen hätään kestävämpiä, naureskelee Samu. Siinä sitten seisottiin varikolla romukasan vieressä, jossa oli kiinni kaikki talon laajennusrahat ja paljon muutakin. Kaksi kertaa 6,7s ja lopulta finaalissa 6,656s ja voitto itse Ronny Aasenista. Motti toimi hyvin koko kisan, vaikka siihen mennessä oltiin varmaan räjäytetty parikymmentä Suzukin konetta. Kanadan pojilla oli aina isot puheet, mutta tosi asiassa he tekivät lähtöjen välillä vain todella pieniä muutoksia ja vain yhden muutoksen kerrallaan. Lisenssin Super Twin Top Fuel -luokkaan Samu ajoi siis ensimmäisellä yrittämällä Alastaron SM-finaaleissa 2008. Oli himassa muutaman viikon ajan aika jäätävän hiljaista, kun ilmoitin, että mä lähden ylihuomenna hakeen meidän talonlaajennusrahoilla uutta nitropyörää Kanadasta. Keväällä 2009 Samulla oli sitten kova polte viivalle ja hän päätti lähteä Motoparkin SM-avaukseen testaamaan. kaikki romuna. Kaitsu ilmoittautui Superilla Top Fuel Bike -luokkaan ja siellä sitten oltiin ajamassa isojen poikien ahdettujen nitronelareiden seassa! Lyötiin vaan kylmiltään Kaitsun Superiin wheelie barsit perään ja viivalle. Seuraava veto ja sitten mossahti. Ja on se Nate kova jätkä vetään. Myös ensimmäiset osakilpailuvoitot kirjattiin nyt meriittilistaan. Kaitsun tiimissä EM-sarjaa kiertäessä oli myös syntynyt selkeä ajatus siitä, että nitrokäyttöinen sen omankin pyörän pitää olla. Talven aikana tiimi purki koneen ja laittoi sisään kaikki uudet osat, jotka kaupassa Natelta tuli mukana. Oli kauhea himo ajamaan ja ei muuta kun varoitteluista huolimatta heti lauantaiaamuna viivalle. Oluttakin siinä kului melkoisia määriä... Me ajettiin koko kauden todella matalia seiskoja. Ihmettelin vaan, että kuka bodari tohon tuli pyöriin ja kyseleen. Seuraava kausi toi mukanaan heti mielenkiintoisen yllätyksen. Mulle oli pitkään epäselvää pyörän historiakin. Kaksi vetoa meni savuiksi ja sitten katkesi kiertokanki. Homma siis jatkui, kertaa Samu uransa alkua. Tänä päivänä mentäis tuollakin pyörällä varmasti kutoselle, vaikka se silloin jäi vielä haaveeksi, kertoo Samu. Salakarin Jaska vielä vannotti: "Älä ainakaan mene lauantaina ekana viivalle...". Skullracing nousi kuitenkin tästäkin katastrofista ja Samu oli viivalla taas kotimaan osakilpailussa Alastarossa. Olimme nimittäin juuri hakeneet lainan talon laajennusta varten ja käytin ne rahat uuteen pyörään. Molemmat kiertokanget poikki ja pytyistä ulos! Koko tiimi oli lähtenyt kisaan suurin odotuksin ajatuksella, että nyt niitä kutosia alkaa sataa. Kenellekään ei vaan tullut mieleen, että uudessa V60-padassa oli varmaan 500 heppaa enemmän kuin vanhassa PRP:ssä, joten mettään mentiin ja rajusti. Kerrankin kun ois ollut semifinaalipaikka tarjolla, niin mokasin itse! Paluumatkalla Englannista Finnlinesin lautan saunassa me sitten Sjöstedtin Mikan ja Lindholmin Kimmon kanssa pohdittiin, että nyt on saatava uusi fillari alle. Parhaimmillaan hän kuittasi EM:ssä kuudennen sijan vuonna 2009 ja kovimmaksi ajaksi jäi 7,01s. Onneksi apuun tuli taas Nate Cagnon, joka oli vaihtamassa V60-koneeseen ja hänellä oli vanha PRP:n motti myynnissä
ja Kai Selkämaa vuonna 2002 Kaitsun Nitro Twinin kimpussa. Samun 1100 Gixeri Santa Podin varikolla 2002. Samu vas. Samu ja DB-Team Selkämaan SPSB-Busa. Alastaro 2008. 55. Ensimmäinen lähtö omalla Nitropyörällä
Mitäs sitten, jos sattuu sadekeli. Ronny veti aina hytti pystyssä maaliin asti ja vielä lujaa. Samulle ja Inalle syntyi reipas poika ja kovat satsaukset Drag Racingiin toivat lopulta himoitun Super Twin Top Fuel -luokan Euroopan mestaruuden. Yli 10 000 euroa palaisi reissuun ja ajaan ei pääsisi. EM-sarjaa ei kierretä, mutta luultavasti EDRS-sarja ja mahdollinen kotimainen sarja. Se oli jo lähellä tällä kaudella, mutta rahapulaan se vielä toistaiseksi kaatui. SAMU KEMPPAINEN FAKTAT: Alastaro 2014. Unelma ois päästä Jenkkilään vetään jokunen kunnon Twini-kisa, 3-6 viikkoa ja 2-3 kisaa. Voi ohjata kropalla paremmin. Entä jatkossa. Top Fuel Bikeä haluaisin vielä joskus ajaa, eli ahdettu nelipyttyinen nitropaukutin kyllä kiinnostaa. Ensimmäisen kerran Skullracingillä oli varaosiakin niin paljon, että motti pystyttiin purkamaan joka kisan jälkeen ja kasaamaan uusilla osilla. Ainoastaan kovalla tuulella keulimisesta on pientä haittaa, analysoi Samu lopuksi. Jokainen pienen lapsen isä tietää, millaista se on vauvan kanssa ja kyllä yöunet jäi välillä vähiin. Samun korkea keuliminen ja yleensä vielä koko varttimailin matkan on jo legenda eurooppalaisissa Drag Racing-piireissä. 2009 & 2011 EM 8. Tulisi hiukan liian kallis ryyppyreissu Amerikkaan. Samalla pyörällä jatketaan ainakin ensi kausi. Mistä moinen ajotyyli. Ilman tätä apua emme olisi ikinä pystyneet kiertämään täyttä sarjaa. MESTARUUS JA TULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT Kauteen 2014 Samu panosti vahvasti. Todella suuri kiitos kuuluu tiimin naisväelle isosta venymisestä pojan hoidon kanssa. Kyllä jossakin vaiheessa kautta tuntui, että tuleekohan tästä mitään. Pojan täyttäessä 5 kuukautta hänellä oli takanaan jo viisi kiihdytyskisaa, joten varikkoelämä on tullut tutuksi heti nuorena. Syntymävuosi: 1974 Kotipaikka: Vantaa Perhesuhteet: Naimisissa, yksi lapsi. -Tykkään vain ajaa isolla keulalla ja olen tottunut siihen. Jotenkin tuntuu, että niin on helpompi ajaa. Iso kiitos kuuluu myös muille tiimiläisille, sponsoreille, Salakarin Jaskalle, Branderin Tamille, sekä kaikille muille jotka ovat vuosien mittaan meitä auttaneet, kiittelee Samu. On siihen varmaan yksi syy siinäkin, että Ronny Aasen oli mulle eräänlainen esikuva 2000-luvun alussa. Varaosien saantia on parantanut myös se, että pyörän kotimaisuusaste on nykyään todella korkea. Ainakin oma pyöräni menee yleensä korkealla keulalla vakaammin ja muuttuu heti levottomammaksi, kun eturengas tulee maahan. Siihen vois tähdätä, Samu suunnittelee. 2010 Pohjoimaiden mestari 2012 Mosten Race Dayn voitto 2012 & 2014 Paras 1/8 mailin aika: 4,27s Paras 1/4 mailin aika: 6,61s Paras loppunopeus: 356,7 km/h SKULLRACING www.skullracing.fi: Samu Kemppainen, Mika Sjöstedt, Mikko Haapalainen, Erkki Heinämäki, Esko Salin, Jani Pitkänen, Ville Lähdemaa, Sibe Hokkanen, Ina Baker, Mia Sjöstedt, Sanna Sinisalo, Tane Tammela, Minna Lähdemaa, Katja Kemppainen, Åsa Bergquist. Samu on myös ensimmäinen suomalainen, joka on voittanut mestaruuden kivenkovassa STTF-luokassa. 2012 EM 6. Manufacturers Cup ei oikein kauheasti innosta, koska se on vain yksittäinen kisa. Kiinnostaako ahdetut härvelit vai millä mennään. Toinen haave on ajaa Jenkeissä Nitro Twinillä omalla tai vuokrapyörällä. STKoneistus, myös Ylöjärveltä. Kilpailuluokka: Super Twin Top Fuel Saavutuksest: Euroopan mestari 2014 EM 2. Vuodesta 2014 muodostuikin Samulle lopulta ikimuistoinen. 2013 EM 3. Twinit eivät ahdettuna kiinnosta, mutta kyllä pari juttua olen luvannut tehdä ennen kuin lopetan. Näillä eväillä Samun mukaan kauteen satsattiin niin paljon kuin vain kahden työssäkäyvän ihmisen perhe ikinä voi. Lopuksi Samulta on pakko kysyä hänen ajotyylistään. Esimerkiksi pytyt tekee Carpino Oy Ylöjärven Kurusta, vanteen navat, kytkimen välilevyt yms. Konelevyt ja ulommat tukilevyt tekee Salakarin Jaska ja kannet Hintukaisen Jussi. 56
57. Kaudella 2011 uusi pyörä ja uudet värit
Siellä nähtiinkin arviolta yli sata rakennettua moottoripyörää. Rakennetut, uudet autot ja autovarustelu sekä moottoriurheilu ylipäätään ovat pääosassa Essenin messukeskuksessa saksalaiseen tyyliin. ammattialan messut, on Essen Motor Show avoinna myös tavalliselle yleisölle. Rybymaxin standilla ollut Vmax Rybymax Triplespeedin osastolla 58. Essen Motor Show tarjoaa vuosittain yhden suurimmista foorumeista kansainvälisen autoteollisuuden kohtaamiseen Euroopassa. Tässä tapahtumassa riittää silmänruokaa vaativallekin rakentelijalle. Vaikka kyseessä on ns. Kannattaa siis pistää tapahtuma harkintaan ja ajankohta kalenteriin. Essen sijaitsee kartalta katsottuna keskellä Saksaa, ihan Düsseldorfin vieressä. Essen Motor Showta kutsutaan moottoriajoneuvojen ammattipiireissä "Euroopan Semaksi”,sillä tämä useampipäiväinen tapahtuma kerää yhteen koko Euroopan autoalan varustelupuolen ja autoteollisuuden. Teksti & kuvat: Mikael Forsman GRC-Mini Moto Yksi näyttelyn erikoisuuksista oli rakennettu Quadzilla. Lisäksi moottoripyörien mukanaolo on kasvanut vuosi vuodelta ja tänä vuonna kaksipyöräiset olivat esillä jo omassa hallissaan. Se järjestetään aina marrasja joulukuun vaihteessa
Triplespeedin osastolla Triplespeedin osastolla oli esillä näyttäviä kyykkypyöriä. Triplespeedin osastolla Nokialaisen Tuukka Korhosen Kawasaki ER-6n oli päässyt esille Esseniin. BMW Rybymax 250 hv Lazareth Ferrarin tekniikalla Rybymax Aprilia RSV Mille Tuono “Laserbike”
sekunnin tyttö East Side Gixer valmistus Mortagua Fighter Yamaha Race-Max Sawon Woima Busa Lotus C-01 BOMBER.FI 3/2014 Hinta 9,10€ BM_3_2014.indd 1 7.4.2014 14:01:08 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Yamaha MT-01 Race ACS 2014 Tsubamen facelift Moto Guzzi Café Stadin B-ilta Yamaha Race-Max Twin Turbo Suzuki GS Red Bull X Fighters, Mexico Drag Race Finland Ace Corner B-Day Sunrise Cruisers BOMBER.FI 4/2014 Hinta 9,10€ BM 4-2014.indd 1 14.5.2014 17:33:34 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Henkilö kuva M.A.D. Tilauksen voi hoitaa tällä kortilla tai e-mailina tilaus@bomber.fi Puhelimitse arkisin 10-17.30 p. GSX-R 1000 MM Speedway , Tampere Tsubame Speedway legenda Yamaha XS 600 Flat Tracker Isle Of Man TT jarru/sähkö päivitys Jarno Kosonen Suzuki Weissraider Stadin B-ilta Yamaha Spondon GSX-R Helsinki Bike Show Race-Max Busa Fighter VW Open Hallin nopeusajot BOMBER.FI 5/2014 Hinta 9,10€ 5-2014.indd 1 18.6.2014 13:04:41 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Honda CBX Smash 2014 Tsubame Yamaha FZR 1000 EM Nitro Nationals Kaasariremppa Cafe Racer Honda Standing Mile, Joensuu Yamaha M.A.D Kuusaa Blade Burnout Party, Kiikala Race-Max dynossa Riksun B-ilta Wheelie Weekend, ENG 6h MopoGP BOMBER.FI 6/2014 Hinta 9,10€ 6-2014.indd 1 2.9.2014 16:18:31 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Mutapyörä TL 1000 M.A.D B-Day Yamaha Race-Max Suzuki GSX-R Cafe Ace Cafe SF & Stunt Day Vihdoinkin stripille KTM DV8 Mettet Supermoto Buell Turbo XB12R B-ajokauden päätösbileet Soul Red Busa EDRS Pro-sarjan finaali BOMBER.FI 7/2014 Hinta 9,10€ Henkilökuva Erkki Ryttyläinen BM 7-2014.indd 1 23.10.2014 13:52:23. 09-223 5215 tai netistä shop.bomber.fi Lehdet toimitetaan postiennakolla ja hintaa postikuluille tulee 10 € Tilaajan nimi: Jakeluosoite: Postinumero ja -paikka: Puh./e-mail: Lehti 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 kpl 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 Bomber Oy maksaa postimaksun Tuotteet / Bomber Magazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 bomber .fi 1/2013 YKSITTÄISET IRTONUMEROT POMMIPAKETTI 10 LEHTEÄ 10€! B.M.2_2013.indd 1 25.2.2013 19:09:22 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 4/2014 5/2014 6/2014 7/2014 4/2014 5/2014 6/2014 7/2014 SWE 3/2006 SWE 5/2006 SWE 2/2007 SWE 4/2008 Tulinen Hayabusa 750 GSX-R Fighteri Honda CB 500 Café Kossun R1 Sotakoneet Södärin GSX 1100 EZ Cadillac Bike Yamaha MT -09 Smash Joensuun kenttäajot Hallin nopeusajot Nitro Nationals Tierp Internationals Speed Festival Hyvinkään Street Slide 6/2013 Hinta 8,90€ Bomber Magazine 6-2013.indd 1 4.9.2013 13:37:07 Esittelyjä Drag Race Tapahtumat Yamaha ”Vampire” FZR 600 Santa Pod 2013 Riksun B-ilta Low Boy Kawa Burnout Party Bomber ajokauden päätösbileet Yamaha “hyper modified” Vmax DR Suomen mestarit Turun B-ilta Super Moto testikisa osa 1 Elvington Stadin B-illat Speedway Mopo Gp 7/2013 Hinta 8,90€ BOMBER.FI BM_7-2013.indd 1 30.10.2013 8:44:14 Esittelyjä Tapahtumat Henkilökuva Ahdettu Honda Fireblade Eicma 2013, Milano Miss Bomber 2014 Purple Haze Yamaha Vmax Stadin viimeinen B-ilta Peter Svensson Eddie Lawson Z-1300 X-treme Show, Tampere TRR Halo Suzuki GSX-R Turbo Omavalmiste Suzuki 1200 Snow Fighter Aprillia 1/2014 Hinta 9,10€ BOMBER.FI BM 1_2014.indd 1 7.4.2014 10:39:31 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Maailman nopein DR-pyörä International Motorcycle Show Ikuisuusprojekti Tsubame Drama Blade MP-14 Pohjanmaan Häjyin peli Petrol Circus Aprilia Inferno Essen 2013 Ahdettu B-King Maailman nopein Kawa 2/2014 Hinta 9,10€ BOMBER.FI BM_2_2014.indd 1 25.2.2014 9:20:38 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Henkilökuva Z-1000 Street Hawk Pecquencourt Bike Show Tsubamen Elvira Karlsson, Gun Metal Blade Stadin eka B-ilta alumiinitankin 6
3/2006 5/2006 2/2007 4/2008 Varastontyhjennyksen yhteydessä löysimme vielä muutaman kappaleen vanhoja ruotsinkielisiä Bomber Magazine -lehtiä. Näiden irtonumeroiden tilaaminen onnistuu samalla tavoin kuin suomenkielisten numeroiden tilaaminen: vieressä olevalla lomakkeella, puhelimitse tai web shopista hintaan 5€/ kpl + pk.
Petri Plosila Destroyer Customilla on myös mielenkiintoista projektia työn alla… Edellistalvena mopo oli täysin muttereina ja maalasin rungon ja katteet hopeeksi. Munkit tuli uunista, mutta jonkin verran on vielä matkaa.. NYT: Keula 929 bladesta, takajarrut on päivitetty bigrotor setiksi, takaiskari _vahvalla_ linkulla 1100 blakbirdista, GPR ohjausiskari, nissinin radiaalikahvat käppärillä ja etujarrulla, RSC kytkin+lisäkevennin, forstuntin neliapilatakaratas punasilla ketjuilla, homemade kaatumaraudat,takatapit, syylarihäkki ja roundbar. | Niko Säkkinen 62. Projekti paisui myös rungon kiilloittamiseen, swingin, etupumppujen ja muiden osien maalaukseen. Talven aikana oli suunnitelmissa vain vanteiden kiilloitus. Tosin suurin osa meistä harrastajista vain istuu kahvilla tai kaljalla ja kertoo suurista suunnitelmistaan kovaan ääneen kaikille kavereilleen tai mikä vielä pahempaa tekee sen yksin virtuaallisesti Bomber foorumilla. Sinäkin voit auttaa meitä tämän palstan ylläpitämiseen, lähettämällä meilillä kuvia ja lyhyt kertomus projektistasi B-toimituksen osoitteen: toimitus@bombermagazine.com Tässä muutaman aktiivisen rakentelijan projekteja KUUSANKOSKI KURIKKA TAMPERE RAUMA SALO Valmistumassa 2kpl turvonneita busseja. Tämän palstan avulla saadaan tekijämiehet esille ja ehkä muutama joo joo-mieskin saa tämän palstan avulla pientä painetta rakentelukattilaan. Terveisin Santtu ja Oskari, Rauma Suzuki gsx-r 750 w -92. Bomber Magazine lähti selvittämään mitä kotimaiselle Bomber talliskenelle kuuluu talvella… Rälläkät laulaa, hitsipillit lyö liekkiä ja työkalut lentelevät kirosanojen säestämänä ympäri talleja, tuttua eikö totta. | Sami Koskelainen Tässä muutama kuva kevääksi valmistuvasta pappatunasta. Tarkoituksena vielä olisi hankkia koson mittari ja muuta jotain pientä hifistelyä, esim vilkut ym. | Terveisin
Yritetään tehdä niin nättiä jälkeä, että tiedä vaikka lehteen pääsis! ;) | Keijo ”Kaasari” Kaattari / Northern Fighters Kyseessähän on Honda CBR600F2 eli pc23 vuosimallia 1990. Tarkoitus olisi saada pärrä näyttelykuntoiseksi kevään loppuun mennessä ja päästä mahdollisesti käymään B-illoissa. R6:sesta, Gixseristä ja Firebladesta ja istutettu niitä Hondaan. Pyörä ls 650 savage, muutoksen renkaat, vanteet, keula, swingi (monoperäksi), tankki, perä ym. Urkki ja Spede 63. KELLO KIRKKONUMMI KYMEENL AAKSO TOIJAL A KUUSA A Gsxr 1100 kaikki osat maalattu läpikotasin ja tankki ja perä valmistumassa hiilikuidusta. | Tomi Sippula Täällä Kellossa (15km Oulusta pohjoiseen) värkätään uusiksi kaverin jo kerran rakentamaa Yamaha FZR 600:sta. Ostin Hondan 2014 kesällä, jolloin siihen oli vaihdettu jo täydellinen Kawan keula. -Teemu L. Saas nähdä ylittääkö julkaisukynnyksen jonain päivänä. Sen jälkeen on kerätty osia mm. | T. TL 1000 mutapyörää kuvatessa oli juttua tuosta seuraavasta projektista, pyörä ostettu, purettu ja suunnitelmat käynnissä. Alusta ja jarrut tuotu tälle vuosituhannelle ja isomman yoshimuran pakosarjan ja keihinin isojen suoravetojen saattelemana pirtsakoita hevosia odotellessa. Tähän ois tarkoitus väsätä erikoisen tarkalla kädellä vähän erillaisemmat sähköt...sillä sifteri esim on täysin ite rakennettu ja tulossa on Motogadgetin M-unit yms. | Riku-Matti Välimäki Tälläinen lievästi erilainen projekti menossa Kuusaalla
459€ Crystal Hiilikuitu XXR Hiilikuitu Jet 777 Jet Metal Flake Jet Sky Jet Hiilikuitu Jet (ECE) Design Jet (ECE) Hiilikuitu/Mattamusta Jet Jet Classic Jet Race Star Jet Hopea Star Jet Musta Star Jet Punainen XXR Race XXR Classic XXR Valkoinen XXR Musta XXR Mattamusta Crystal Valkoinen Crystal Mattamusta Superstreet II Hiilikuitu Superstreet II Mattamusta 399€ 99€ 109€ 109€ 309€/109€ 89€ 79€ 199€ 99€ 99€ 99€ 99€ 99€ 319€ 319€ 299€ 299€ 299€ 359€ 359€ 309€ 249€
Jet XXR Mattamusta Superstreet II Mattamusta TÄSSÄ KOOT: XS: 54cm S:55/56cm M:57/58cm L:59/60cm XL:61/62cm XXL:63cm XXXL: 64/65cm MITTAA KUULASI ENNEN TILAUSTA! MALLISTON KOOT: CRYSTAL : S-XL SUPERSTREET II : S-XL XXR : S-XXXL JET : XS-XXL
66
Kukapa ei tästä pitäisi. Tänä vuonna Nick Milburne käskytti Rene van den Bergin vanhaa pyörää samalla kun Pete le Gros jyrisytti ukkosen lailla muutaman vedon nitro-Harleytaan. Tämän lisäksi tulokaskuskit ovat saaneet pyöränsä set upit kohdalleen, joten tulostakin on alkanut syntyä. Super Street Biken tultua suositummaksi ovat Pro Stock Biket puolestaan kuihtuneet lähes täysin pois. Tänä vuonna paikalle saapui ainoastaan yksi laite, mikä on todella sääli näin puhdasverisen kisaluokituksen puolesta. Tähän ei vaikuta ainoastaan se, että kausi on lopuillaan ja Santa Podin rata on teoreettisesti parhaimmillaan koko kauden kestäneiden kiihdytysten jäljiltä, vaan se, että tapahtumassa on luokat käytännössä kaikille ikinä rakennetuille pyörätyypeille, esim. Euroopan johtava kilparata Santa Pod ja siellä vuoden suurin ainoastaan moottoripyöräilijöille suunnattu tapaaminen. Jos luulet, että nämä V-Twinit ovat laiskoja, luonteettomia vanhoja traktoreita, niin sinun tulee ehdottomasti nähdä nämä Top Fuel Twinit livenä! Erittäin tapahtumatäyteinen viikonloppu sisältäen myös UK Stunt Championshipin viimeisen osakilpailun, joka pidettiin Santa Podin katsastusvarikon kupeessa sijaitsevalla laakealla asfalttikentällä. ACU-, Super Twin-, Straightlinerja Run What Ya Brung (Aja-millä-saavuit-paikalle) –sarjojen luokat! Tapahtuman mielenkiintoisuutta ei myöskään vähennä se fakta, että kyseessä on kauden viimeinen tapaaminen, joka kokoaa yhteen viikonloppuun kaikkien eri luokkien mestaruustaistojen draaman! Ehkäpä kaikkein mielenkiintoisin luokka viime vuosina on ollut Super Street Bike, jossa parhaat kuskit kellottavat yli 320 km/h loppunopeuksia aikakorttien näyttäessä peräti 7.1s alkavia aikoja! Ihan aivan ei vauhti vielä riitä nopeimpien jenkkikuskien kyytiin, joiden ajat ovat säännöllisesti 6.9s luokkaa, mutta erot pienenevät koko ajan. Koko kauden kestänyt säätäminen ja tuunaaminen, jotta pyörät olisivat nopeimmillaan. Teksti ja kuvat: Dave M 67. Extreme Performance Bike Weekend on aivan syystäkin kerännyt suuren seuraajaryhmän ympäri Eurooppaa. Vaikkei EPBW:ssä ole koskaan ollut Top Fuel -luokkaa, on tapahtumassa silti nähty poikkeuksetta ainakin yksi Top Fuel -pyörä vetämässä muutamia näytöslähtöjä. Vuosi vuodelta Funny Bikekalusto on uusiutunut uusien rakennettujen kisavehkeiden valmistuttua ja vanhojen laitteiden siirtyessä eläkkeelle. Toisaalta Funny Biket ovat myöskin olleet todella suosittuja viime vuosina ja luokka laajenee yhä samalla kun kilpailu sen sisällä tiivistyy. Pelkästään katsojillekin oli suoranainen adrenaliinipurkaus nähdä Funny Bikeja Super Street Bikepyörien syöksyvän varttimaililta suoraan pimeyteen – miltä se lie itse kuskeista sitten tuntunutkaan! Tapahtuman tuloslistaukset löytyvät osoitteesta www.eurodragster.com tai Straightliners News Channelin Facebook-sivuilta. Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti lauantai-illan pimeydessä järjestetty kiihdytyskisa. Se oli erittäin näyttävä jo senkin puolesta, että ainoastaan kiihdytykseen käytettävä varttimaili oli valaistu jarrutusalueen jäädessä täysin pimeäksi
68
69
• Pyörien tekniikka ja yleiskunto käydään läpi ennen penkitystä ja kaikki vaaralliseksi todetut kohdat on joko korjattava tai muutettava ennen suoritusta. • Testaajalla on oikeus keskeyttää tehonmittaus mikäli turvallisuus-, tai muut tekijät sitä vaativat. • Takakatteen tai vastaavan suojan on ylitettävä taka-akselin kohdalta maasta pystysuoraan vedetty linja. 70. • Tehonmittaus maksetaan joko paikan päällä tai etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä. Keskeytyneestä mittauksesta ei maksua palauteta. tehonmittausolosuhteiden erotessa merkittävästi, järjestelytoimikunta tekee perustellut päätöksensä. Isoin muutos viime vuoteen tulee ainoastaan kisasääntöihin, joissa sallitaan osallistuminen myös kilpapyörillä. • Kilpailijoiden henkisten vaurioiden välttämiseksi kannattaa myös huomioida, kokemusten osoittamana, ettei kannata uhota ennen kuin on osallistunut… Vuodet vierivät ja Bomber Magazinen Powerking Challenge tuntuu edelleen kiinnostavan lukijoita ja alan harrastajia niin paljon, että samalla kaavalla jatketaan tänä vuonnakin. Mittauksia suoritetaan virka-aikana 10.00 19.00, tai erikseen sovittuna aikana. • Vain katulailliset / dot -hyväksytyt takarenkaat sallittu penkityksessä.(penkittäjällä oikeus takarenkaan sääntömuutoksiin) • Kilpailuajoneuvon tulee olla varustettu kiinteästi asennetulla ja ketjulinjan yläpuolen kokonaan suojaavalla ketjusuojalla, joka on mielellään paksua terästä tai paksua alumiinia. Kilpailuun osallistuminen ja ennakkoilmoittautuminen tapahtuu ainoastaan sähköpostilla: sami.vittaniemi@kolumbus.fi. • Kaikki pyörän rakenteelliset muutokset pitää olla huolellisesti tehtyjä, eivätkä saa vaarantaa mittaushenkilökuntaa. • Moottoripyörä ei saa vuotaa mitään nesteitä. Bomber Magazine järjestää jälleen Powerking Challenge – tehonmittauskilpailun! Vuoden 2014 kilpailu suoritetaan aiempaan tapaan Dynostar -dynamometrissä Samin Autopajalla Espoossa, osoitteessa Alaniementie 2. Kisahinta ja osallistuminen Bomber Powerking Challenge -kilpailuun sitoo kilpailijat siihen, että kaikki tulokset, tehokäyrät ja pyörän tekniset tiedot julkaistaan (halutessa nimimerkillä) mahdollisesti Bomber.fi -foorumilla ja Bomber Magazine -lehdessä. • Sallitut polttoaineet kaikissa luokissa vapaa, mutta se pitää ilmoittaa ennen penkitystä. Tehonmittaukset suorittaa Dynostar -asiantuntija Sami Vittaniemi ja mittaus tapahtuu moottoripyörän takarenkaalta, tulokset ilmoitetaan takarengastehoina. • Mikäli käytössä on imuilman vesiruiskujärjestelmä, on jäähdytykseen sallittua käyttää vain vettä ja/tai etanolia. • Kilpailun järjestäjä, penkityksen suorittava henkilökunta, tai muut osalliset tahot eivät ole vastuussa mistään pyörälle mahdollisesti koituvista vahingoista, kone-rikoista tms. Osallistumismaksu 40€/mittaus. Kilpailu on voimassa 31.12.2014 asti. Voittajapyörät esitellään Bomber Magazinessa kisan päätyttyä ja Top Ten -tuloksia seurataan kauden aikana Bomber.fi -foorumilla ja seuraavassa Bomber Magazinen numerossa. Kilpailukategoriat: Vapaasti hengittävät V2 moottorit Vapaasti hengittävät alle 1100cc moottorit Vapaasti hengittävät yli 1101cc moottorit Turbo-/Remmiahdetut moottorit Ilokaasumoottorit Turvallisuus ja pyörältä vaadittavat ominaisuudet: SÄÄNNÖT: • Moottoripyörän ei tarvitse olla rekisteröity katuliikenteeseen. • Kilpailijat sitoutuvat siihen, että epäselvissä tapauksissa esim
Kuka ajaa ekaks. Tästä voi taas jälleen kiittää ihan B-tiimiä, joka halusi ulkonäkösyistä poistaa toisen jarrulevyn ja jarrusatulan pois käytöstä. Loppareita Tsubame keräsi 236,84 km/h. Itse olin niin ajokiimoissa, että en sillä hetkellä pitänyt juurikaan pahana ajatuksena rikkoa tuota takakatetta kunnon varttimailiajan saavuttaakseni. Koska pyörähän suunniteltiin jo ihan alkujaan enemmän design-henkiseksi kuin hyväksi tai nopeaksi ajaa, oli jo pelkkä perusburniksen tekeminen haasteellista. Ei hyvä! Vaihtoehtoja oli jälleen kaksi: Lähteä tavoittelemaan selkeää ysin aikakorttia ja tuhota samalla uniikki takakate tai jättää ysin aika jonkun muun tavoiteltaviksi Tsubamella ja pitää uniikki takakate ehjänä. Nimittäin, jos pyörä on yli 10 vuotta keskeneräisenä, niin aika harvassa on kaverit, jotka löisivät vetoa enää sen valmistumisen puolesta. Nyt etujarrukin puri jo burniksissa kunnolla ja vika taisi ollakin vain sisäänajamattomissa jarrupaloissa sekä jarrulevyssä. Niinpä jarrukahvan päätyösylinterin mitat ei ihan natsaa pelkälle yhdelle jarrusatulalle ja pyörää oli melkein tuskallista pitää burniksessa paikallaan. Alkuun olimmekin varsin innoissamme, kun Tsubame muistutti lähes Drag Bikeä mataluudellaan ja keulakulmakin loiveni selvästi, mikä varmasti auttaisi tankslappereihin. Toka veto ja tankslapperit Tämän jälkeen pudotimme Shinkon katusliksistä paineita lähelle kiloa ja säädimme iskarin sisäänmenovaimennusta entistä herkemmälle ja uutta yritystä heti perään. Vuonna 2003 aloitettu Bomber Magazinen projektipyörä nimeltä Tsubame on aiheellisesti saanut liikanimen Ikuisuusprojekti. Ohjausiskaria ei luonnollisesti löydä lentokenttävarikolta kuin hirveällä tuurilla, mutta säädettävät koiranluut meiltä kyllä löytyi, jotka olivat Made by PrätkäPaja. Suoraan stripille Luonnollisesti tällainen ”viritys”, josta puhumme positiivisessa merkityksessä, vaatisi normaalisti rauhallisen testiajon ja kaikkien osien uudelleen läpikäynnin, pulttien kiristykset jne. Niinpä valojen vaihtuessa vihreälle irrotin kytkimen rajusti ja pyörä tuntui hyökkäävään viivalta ihan eri tavalla. 72. Pyörä nimittäin heitti kolme kertaa tankslapperit tapista tappiin. Nyt lähtö onnistuikin jo paremmin, eikä pitokaan päässyt liukkaalla lentokenttäradalla irtoamaan. Niinpä Bomber Magazinen päätoimittaja eli allekirjoittanut ”sai” tai joutui olemaan ensimmäinen testinukke, joka vetäisi projektipyörällämme vaijeri kireällä koko varttimailin. Tosin, juuri kun kerkesimme iloita asiasta huomasimme, että kuskin hypätessä satulaan Tsubamen takakatteen undertail otti jo kiinni takarenkaaseen. Testipäivä antoi siis odottaa ihan hyviä tuloksia lähdön onnistuessa. Näin saatiin silti projektipyörä sisään ajettua ilman, että keneltäkään lähti henki tai että pyörää olisi pitänyt alkaa rakentamaan tai kunnostamaan heti uusiksi. Aikakortti oli toista mieltä ja 10,08 sekunnin aika tuntui lähes vittuilulta, edellisen vedon ja yhdeksän sekunnin tavoittelun johdosta… Persettä alas Niinpä ilmoitin, että ilman muutoksia tämä aika saisi jäädä Tsubamen parhaaksi tai jos sitä vielä riivataan, niin pyörään pitää jostain hoitaa pikaisesti ohjausiskari ja pudottaa takapäätä ”koiran luilla”. Tästä selviydyttyä painoin täysillä päätyyn ja yllätykseksi huomasin, että pyörähän pysähtyi näillä jarruilla ihan mukisematta ennen kuin rata päättyi. Mutta välittömästi tämän jälkeen takapyörä sutaisi tyhjää ja kakkosvaihteelle vaihtamiseen meni tavallista enemmän aikaa, silti vaijeri kireellä mentiin kohti maalikennoja, kunnes juuri kolmoselta nelosvaihteelle vaihtaessa Tsubame meinasi viskata kuskin kyydistä. Nämä henkilöt saivat kuitenkin perusteltua riittävin voimasanoin, että nyt kannattaa jättää ennätyshaaveet toiseen kertaan ja säilyttää hieno takakate ehjänä. Mutta näin jälkikäteen oli onni, että varikolla oli ihmisiä, jotka omistivat edes jonkin sortin aivot ja kunnioituksen pyörän rakentajia kohtaan. Tämä pyörä todellakin tarvitsee ohjausiskarin ja toivoin sydämeni pohjasta, että veto olisi mennyt yhdeksän sekunnin puolelle, jonka jälkeen olisin voinut hyvällä omallatunnolla lopettaa tähän nämä rodeoratsastukset. Kiitos korkean perän ja leveän takakatteen ei 180 senttisen kuskin jalat meinanneet yltää burniksessa samaan aikaan maahan…Niinpä tatsi pyörään oli erittäin hutera jo ensimetreiltä, eikä tunnoton ja kova jarrukahva antanut hirveää luottoa etujarruunkaan. Kuskilla ei kerennyt edes sulkijalihas reagoida tähän ennen kuin tilanne oli ohitse. Hampaat irvessä ja itku kurkussa pyörä osui maalikennojen väliin rauhoittuen täysin vasta jarrutuksen alkaessa. Tähtäimessä 9 sekunnin aikakortti Kolmas kerta toden sanoo, joten tällä samalla set upilla päätettiin yrittää uudestaan. Joka tapauksessa aika parani jälleen, vaikka oltiin kaukana onnistuneesta suorituksesta. Päinvastoin, pyörä tahtoi keulia hillitysti kaikilla kolmella ensimmäisellä vaihteella ja nyt alkoikin jo olemaan tekemisen meininkiä, kunnes jälleen kolmosja nelosvaihteen välissä pyörä yritti toden teolla ravistaa kuskin kyydistä. Aikakorttia näkemättä mietin, että kyseisellä suorituksella ei ihmeellisiä tuloksia varmasti saatu tauluun, mutta kuinka ollakaan aneemisella 2 sekunnin 60 jalkaisella ikuisuusprojektimme kirmasi varttimailin 10,484s. Nyt kuitenkin voimme iloisena todeta, että poikkeus vahvistaa säännön, kun Tsubame on vihdoin ja viimein saatettu siihen kuntoon, että sillä voitiin suorittaa mahdollinen koeajo niin kadulla kuin stripilläkin. Niinpä Tsubame kärrättiin varmuuden vuoksi vielä pakulla paikan päälle, sillä jos sillä olisi ajettu suoraan paikan päälle, niin puolet osista olisi saattanut varista motarille ennen kuin olisimme päässeet edes testaamaan varttimailia. Eli ei muuta kuin tunkilla keventämään perää ja iskarin alapäässä olevia linkkuja(koiranluita) irrottamaan ja tilalle PrätkäPajan mallit, joissa on useampi reikävaihtoehto. ennen kuin juuri valmistuneella rakennetulla pyörällä kannattaisi avata kaasukahvaa reilummin… Noh, kun kyseessä on Bomber Magazine, ei kenellekään tule varmaankaan yllätyksenä, että näin meillä ei tietenkään toimittu! Ei siksi, etteikö arvostettaisi omaa ja muitten turvallisuutta, mutta meidän tapauksessa ainoa vaihtoehto keretä mittaamaan Tsubamen suoritusarvoja ja kulkua stripillä oli syksyllä järjestetty Kiikalan Burnout Party. aikaan ja loppunopeudeksi saatiin yli 233 km/h. Varikolla joku tiesi jo kertoa, että iö-gixerin perä putoaa melkein 10 senttiä yhdellä noin sentin mittaisella pultin reiän muutoksella, mikä kuulosti vähän epäilyttävältä… Siirsimme tästä vinkistä viisastuneena vain läpipultin paikkaa yhdellä reiällä ja silti pyörän takapää putosi todella reilusti. Valoihin siirtyessä ja hyvää ajoasentoa hakiessa olo tuntui kaikkea muuta kuin kotoiselta, mutta pienellä peruskaasulla valoista lähtiessä Tsubame meinasi ensin hyytyä heti lähdössä, jonka jälkeen etupää pomppasikin yllättäen silmille. Nyt nostin lähtökierroksia reippaammiksi ihan mututuntumalla, sillä tankin dummyn päälle tehdystä digitaalisesta rundikellosta ei nähnyt paskaakaan. Aikakortissa luki 10,363s ja 60 jalkainen juuri karvan alle 2s eli 1,946s. Onneksi pidin vedon päällä niin tilanne rauhoittui ennen maalikennojen ylitystä. Tämä oli todella epämiellyttävä yllätys ja varikolla ihmeteltiinkin, että olisiko etupyörä osunut johonkin irto-osaan tai kiven murikkaan
Teksti: Janne Uskali | Kuvat: Niklas Jäntti VETO 1 Riverside SMS ET : 10,484 s SP : 233,01 km/h RT : 1,054 s 60ft: 2,072 s 330ft: 4,861 s 660ft: 7,083 s 990ft: 8,881 s VETO 2 Riverside SMS ET : 10,363 s SP : 236,84 kmh RT : 0,986 s 60ft: 1,946 s 330ft: 4,720 s 660ft: 6,958 s 990ft: 8,768 s VETO 3 Riverside SMS ET : 10,081 s SP : 234,22 kmh RT : 1,101 s 60ft: 1,889 s 330ft: 4,544 s 660ft: 6,694 s 990ft: 8,486 s 73
Raitaa pukkaa Vaikka Tsubamen turbo onkin varsin pieni ja herää todella hyvin, ei takapyörää saa sutimaan vauhdista kytkintä livauttamalla ei edes silloin, kun antaa kunnolla välikaasua. Eipä silti, nämä olivatkin Tsubamen varmaan ainoat miinukset, pyörän ulkoasu ja rähinäsoundit saavat päät kääntymään, niin viereisissä autoissa kuin liikennevaloissa seisovien ituhippienkin. Näin ollen ainoaksi mahdolliseksi stunttailuksi voidaan luokitella jarrua vasten burnailu, josta Tsubame suoriutuukin vallan mainiosti. Peilien virka clipareiden puolessa välissä on yhtä toimiva kuin Suomen huumepoliisin toiminta. Kuten kuvistakin jo näkee, on Tsubamen ajoasento todellakin pää edellä -tyylinen, mikä kyllä sopii pyörän stuukkiin varsin mainiosti. Käytännöllisyys onkin sitten ihan eri juttu, tunnin kurvailun jälkeen kädet ja ranteet on ihan hellänä, koska kuskin kaikki paino on käsien varassa. Katu-ajoa Muutama viikko tämän kiihdyttelypäivän jälkeen oli projektipyörä taas puunattu ja hoonattu täyteen iskuun. Yhdellä etujarrulla varustettu iö-gixeri ei nouse endoihin eli etupyörän varaan millään ilveellä ja hallittu keuliminenkin on vähän hankalaa, kun pyörä vaatii ahtimen mukaan tuloa kehittääkseen riittävästi voimaa etupyörän ylös kytkeytymiseen. 74. Lyhyen pakoputken räkiessä lieskaa voi vain todeta, että tämän parempaan ikuisuusprojektin päätökseen emme olisi pystyneet. Ja kuten jo aikaisemmin mainitsin, lähes kuljettajan rinnan kohdalle sijoittuva mittaristo ei todellisuudessa pelitä millään tavoin. Tosin kadulla kiihdyttäessä takapyörä menettää välittömästi pidon, kun päästään täysille ahdoille, mutta vastaavasti se karkaa myös hyvin helposti suoraan rajoittajalle. Sopivan etukenoinen ajoasento parantaa vielä etupyörän pitoa, jolloin projektipyörää on helpompi pyöritellä mihin suuntaan tahansa. Nyt oli vuorossa vielä B-testiajo kadulla sekä pakolliset stunttaus-ominaisuustestit. Stunttipeli
75. Paskaringin pyöritykset onnistuu helposti, kiitos alhaalta asti ahtavan pikkuahtimen. Kuten kuvasta hyvin huomaa on ajoasento erittäin supermies.., sanotaanko aggressiivinen
Kiitos teille kaikille vielä kerran! Merkki: Tsubame (Suzuki) Vuosi ja Malli: Valmistumisvuosi 2014(1990) ja (1100 GSX-R) Moottori: 1216cc IÖ GSX-R Viritysosat: Proboost turbokit, jossa rosterinen pakosarja Ahdin: Professional Motorin preppaama Mitsun TD04-15 Teho: Samin Autopajan dynossa takapyörältä 199.4hv/9531rpm Vääntö: Samin Autopajan dynossa takapyörältä 185.1Nm/6429rpm Pakoputkisto/vaimentaja: Rosterinen downpipe Runkomuutokset: Takahäkki on muokattu Ajovalomaski: LSL Urban Alaspoileri: Kele Design Takakate: Kele Design Takavalo: Lexus autosta linssi, pohja billettiä Hallintalaitteet: ISR Stonga: Clip-ons Etuiskarit: Öhlins sisuskalut ja mustat liukuputket Takaiskari: Öhlins Bensatankki: Alsa made by MotoHörhö Mittaristo: Acewell Etujarrusatulat: ISR 6-mäntäset Takajarrusatula: Orkkis Etuvanne: RC Components Daytona 3.5” x 17” Takavanne: RC Components Daytona 6.25”x 17” Swingi: Alkuperäisestä muokattu by Södäri Väri: Helmiäis valkoinen/grafiitin harmaa Maalaus: Kele Design SPEKSIT 76. Tämä vaatii myös sivuseisontajalan lyhentämistä. Cliparit voisi mahdollisesti nostaa t-kappaleiden alta niiden yläpuolelle, millä ajoasennosta saataisiin vähän pystympi ja pidemmän päälle miellyttävämpi. Takaiskari ja säädettävillä koiranluilla pitäisi shimmata takapää sopivasti matalammaksi, jolloin sillä olisi parempi kiihdytellä ja lyhyempikin kuski saisi pyörän päältä jalat maahan. Bomber Magazine haluaa vielä näin julkisesti kiittää kaikkia henkilöitä, yrityksiä ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta tuestanne projektin lopulliseen maaliin viemisessä. Etujarrun tuntuman saisi tuplalevyillä ja tuplajarrusatuloilla sata kertaa paremmaksi kuin se on nyt, tai vaihtoehtoisesti pyörään pitäisi vaihtaa pienemmällä männän halkaisijalla oleva etujarrukahva. Viimeiset muutokset Se mitä Tsubamelle voisi vielä tehdä, jos sitä siis haluaa käyttää show roomin sijasta jokapäiväiseen pommitukseen, olisi asentaa siihen kunnollinen ohjausiskari. Näillä muutoksilla Tsubamella pystyisi tykittelemään vallan mainiosti Billasta toiseen. Se poistaisi ikävät tankslapperit kovemmassa kiihdytyksessä
77
Huikean tasokasta sakkia siis kaiken kaikkiaan. 78. Ajoasento muistuttaa ulkoisesti paljon jääratapyörällä ajoa, mutta totuus on kuitenkin toinen. Helppo laji tämä ei ole missään nimessä, etenkään aloittelijalle. Kyseinen herra on kovan luokan flat trackammattilainen Atlantin tuolta puolen. He väänsivät ja käänsivät ykkössijasta viimeiseen saakka Marquezin onnistuttua kuittamaan ykkössijan itselleen. Myös pito on huomattavasti jääratapyörää heikompi ja se tuo tähän omat haasteensa. Ensimmäinen fiilis ensimmäisenä treenipäivänä oli se, että ajaminen on yllättävän vaikeaa. Kyllä, Bmagazine on samaa mieltä, otimme asiasta hieman tarkemmin selvää. Superfinaalin tulokset ja kunkin kuskin leipälaji: Sija No. Renkaina käytetään Michelin valmistamia sadekelin supermotorenkaita, eturengas 16,5” tai 17”, takarengas 17”. The Superprestigio Dirt Track on vuosittainen kutsukilpailu, joka tuo samaan nippuun yli 70 huippuluokan kuskia eri lajien saroilta. Superprestigioja open luokan finaaleihin pääsi 8 parasta kuljettajaa. Lähtö suoritetaan motocrossin tavoin kaatuvan puomin takaa. Järjettömiin nopeuksiin ei päästä, mutta meno on siitä huolimatta erittäin näyttävää. Mukana on rr-heeboja, supermotoukkoja, dirt track / flat trackammattilaisia, maaratakuskeja, motocrossareita ja enskapenoja. Kuljettaja Laji 1 93 Marc Marquez MotoGP 2 1 Jared Mees AMA Flat Track 3 9 Kenny Noyes CEV Superbike 4 17 Gerard Bailo Supermoto 5 15 Dani Ribalta Supermoto 6 28 Oliver Brindley AMA Flat Track 7 38 Bradley Smith MotoGP 8 4 Thomas Chareyre Supermoto Teksti: Sami Åman Kuvat: David Hors Än yy tee NYT. PYÖRÄT Pyörät ovat motocross-, enduro-, supermotopohjaisia pelejä tai valmiita dirt trackpyöriä tietyillä spekseillä. Esimerkkinä tänä vuonna assuluokkaan kutsutuista otettakoon kaikkien rrluokkien maailmanmestarit, eli Marc Márques, Esteve Rabat ja Álex Márques. JOHDANTO Miltä vaikuttaisi suuren maailman malliin toteutettu dirt trackhenkinen skaba, jossa kilpailijat ovat eri kaksipyöräislajien ehdotonta huippua. Pyörä ja laji tulevat kuitenkin kohtalaisen tutuiksi näiden kolmenkin päivän aikana. Härmän kovin rrkettu suhtautui kaikesta huolimatta erittäin viileästi debyyttinsä uudella alustalla. Viivalle saatiin siis kovimmista kovimmat, ei jossittelua, homma kerrasta poikki. Superfinaali oli erittäin värikäs, sijoitukset vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja 9000päinen katsomo sai vastinetta rahoilleen viimeistä senttiä myöten. Varsinainen kirsikka kakussa oli kuitenkin molempien luokkien neljän parhaimman kesken ajettu superfinaali. Etujarrua ei saa olla. Vuosi 2014 oli järjestyksessään vasta toinen kilpailun historiassa, mutta suosion perusteella skabasta tullee vuosittainen perinne. Helppoa se ei tule olemaan, sillä treenikertoja tulee olemaan alla ennen kisaa ainoastaan kolme kappaletta. Suomalaisia mukana. Tavoitteena on haastaa muiden maiden MotoGPkuljettajat sekä ammatikseen dirt trackia ajavat kuljettajat. Offroadpuolen osallistujista esimerkkeinä Iván Cervantes (enduron nelinkertainen maailmanmestari), Thomas Chareyre (supermoton kolminkertainen maailmanmestari), Jared Mees (flat trackin kolminkertainen AMAmestari) ja maaradan moninkertainen maailmanmestari, the one and only, Joonas Kylmäkorpi. Kilpailussa ajetaan kolmessa eri luokassa, jotka ovat superprestigio, open ja junior. Erityisesti etujarrun puuttuminen vaatii paljon totuttelua ja jalat joutuvat todella koville. Näinkin kovassa seurassa suoritusta voidaan pitää varsin mainiona. Lopulta kaksi kuskia erottui pakasta selvästi, eli Marquez ja Mees. Kullanarvoista kokemusta lajista jäi näppiin sitäkin enemmän ja tulevina vuosina tilanne saattaa olla tulosten osalta vallan toisenlainen. Ensimmäinen on varattu FIMjärjestön alaisille assuspesialisteille, toinen offroadkuskeille + muille ei FIM:n alaisille assuammattilaisille ja kolmas alle 18vuotiaille. Kallion lento ei tällä kertaa kuitenkaan kantanut alkueriä pitemmälle. Mukana on tietenkin myös edellisvuoden, eli ensimmäisen ikinä järjestetyn kisan, voittaja Brad Baker. MISTÄ ON KYSE. RATA Skabassa käytettävä rata on 200 metriä pitkä ovaali, jossa suorat ovat luokkaa 80 metriä. Mika Kalliolle laji oli aivan uusi tuttavuus, mutta erittäin kiinnostava sellainen. Lähdön merkitystä ei voi korostaa liikaa. Radan materiaali on kovaksi tampattua savea / hiekkaa ja reunoilla on reippaat pehmusteet, jos ja kun kuskeilla sattuu vehkeet lipsahtamaan kumoon. ITSE KILVANAJO Kyseisenlainen dirt trackmeininki on kuulunut jo vuosia erityisesti espanjalaiskuljettajien harjoitusohjelmaan, joten ihan harvat kutsutuista ovat aivan turisteja lajin kanssa. Tasaväkiset laitteet, samanlaiset renkaat, pelit viivalle ja hanat auki. Moottorit ovat 4tahtisia, 250kuutioisia tai suurempia. Joonas Kylmäkorpi selviytyi openluokan finaaleihin ollen lopulta luokassaan sijalla 8. Mika Kallio oli kutsuttu mukaan, joten Härmän värit olivat edustettuna kovin odotuksin. He ajoivat kolmen lähdön setin, joiden perusteella jyvät eroteltiin akanoista. Tosin pari treenipäivää antanee varmasti lisää tuntumaa ajamiseen, Kallio summaa. Odotan kisaa hyvillä mielin, Kallio tuumasi
Thomakselle ei hyvä heilunu, liiottelusta seuraa usein lipat. Vielä on varaa, kytkinkahva ei ole lähelläkään maata. Hondamies kyykyttää muita. 79. Monissa peleissä putket oli muutettu kulkemaan alakautta painopisteen pudottamiseksi. Ei kai tää sen vaikeampaa ole. Kyynerpäät ylös, jalka eteen, silmät kiinni ja hanaa. Superfinaalin ekassa mutkassa oli hiukan hässäkkää. Hondamiestä hymyilyttää kunnon väännön jälkeen
Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Vastaanottajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Maksajan tiedot täytetään jos vastaanottaja on eri kuin maksaja Maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuonna 2015. Määräaikaistilaus päättyy automaattisesti seitsemän numeron jälkeen. Tuotteet/Bomber Magazine TUNNUS 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Bomber Oy maksaa postikulut Kestotilaus hintaan 56€ Kestotilaus, hintaan 2 x 29,50€/lasku HUOM! Tilaamalla lehden kotiisi saat sen noin viikkoa aikaisemmin kuin irtonumeron ostajat! Vuoden määräaikaistilaus hintaan 62€ Täytä, leikkaa irti ja nakkaa postiin! Bomber Oy maksaa postikulut! TILAA BOMBER MAGAZINE KOTIISI KESTONA 7 NUMEROA / 12KK 56€ tai kahdessa erässä 29,50€/lasku. Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen tilaajapalveluun, puhelimitse arkisin 03-42465338, e-mail: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Vuoden määräaikaistilaus 62€ Tilaus onnistuu myös puhelimitse numerosta: 03-42465338 tai mailitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Hinta kestotilaukselle on 56€/seitsemän numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 62€/ vuosi/ seitsemän numeroa
09-7515 4126 Monipuolinen ála carteja lounaslista. www.bestrent.fi Neste Oil K-Market & Motorest Kehä III Niittytie 2, 01510 Vantaa Puh. Täyden palvelun taukopaikka. Prätkähenkisten taukopaikka Kehä III:n ja Koivuhaan liittymässä Älä missaa näkymiä! Nyt uudistettu Bombernurkkaus Älä missaa näkymiä! Nyt uudistettu Bombernurkkaus
BOMBERIN UUSI PROJEKTIPYÖRÄ ZIGGY’S TWINTURBO BANDIT ILMAÖLJY 1216 TURBOLLA TIRKKOSEN GSX-R TURBO STREETFIGHTER SUNDAY TALLEISSA TAPAHTUU PETROL CIRCUS MP15