Esittelyt Tapahtumat Projektit Plaaf Kilo GSX-R SF Sunday Bomb Boss Ziggyn TT Bandit MP-15 Jussilan i/ö GSX-R Petrol Circus Turbo Monkey ICON BOMBER.FI 2/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuvat Joona Vatanen Jari Mäkinen
1290 SUPER DUKE R. 1290 SUPER DUKE R on moottoripyörä, joka ei tunne rajoja – rakennettu niille, jotka hakevat äärirajoja! NYT SAATAVILLA KTM-JÄLLEENMYYJÄL TÄSI! Jälleenmyyjät löydät osoitteesta www.ktm.com drop the hamm er lopu ton vään tö usko mato n huipp uteh o! The illustrated vehicles may vary in selected details from the production models and some illustrations feature optional equipm ent available at additional cost. w w w .k isk a.c om Ph oto: R. Schedl KTM 1290 SUPER DUKE R on puhtaan väännön ja suorituskyvyn ruumiillistuma. 180 hv (132kW) voimalaitos tuottaa aistiharhoja aiheuttavan 144 Nm:n vääntömomentin
Pyöräsi ACS 51. Bommiryhmä sarjis 83. Juliste 56. BM-irtonumerot 64. VM Karting Center. Powerking Challenge 73. Nitro Circus 10. Uutiset 8. Seuraava numero Pyöräesittelyt 14. Turbo Monkey Tapahtumat 30. MM-Speedway 38. ICON 25. BM-vaatteet 44. Ziggyn Twinturbo Bandit 52. Yleiset 4. Petrol Circus 2015 78. MP-15 48. Tapahtumakalenteri 42. Bomb Boss Mainostajat 2. Talleissa tapahtuu 12. BM-kestotilaus Henkilökuva 22. Bandit-kypärät 81. SF Sunday 46. Pääkirjoitus 6. ICON Story 62. WWB 20. KTM 10. DR Uutiset 36. Jussilan Turbo i/ö GSX-R 74. MMAF 82. Käsipalsta 39. Kehä Kessa 11. Bee-One-vaatteet 60. FHRA 80. Hot Rod Rock Show 61. NHRA B-Magazine Support-tuotteet 40. Jari Mäkinen 66. Punamusta 61. Peten Maalaamo 72. Joona Vatanen Projektit 26. Plaaf Kilo GSX-R 32
Vaikka mieli on kuin 19-vuotiaalla, niin pakko se on vain myöntää, että kaiken maailman mopo-miitit ja instagramit meinaa ihan väkisin jäädä oman henkilökohtaisen mielenkiinnon ulkopuolelle. Meillä on siellä vielä muutama rakennetun pyörän paikka vapaana, joten jos uskot, että pyöräsi on showssa näyttämisen arvoinen laite, laitapa kuvia ja meiliä toimituksemme osoitteeseen. Puhumattakaan sitten kavereista ja lehden lukijoista, jotka ovat meikäläistä vielä paljon vanhempia. Niinpä mielestäni nyt on oikea hetki lehtemme osalta kääntyä vauhdissa takaisin etuperin ja katsoa, millaisia mielenkiintoisia, ehkä totutusta poikkeaviakin juttuja nuoremmalla sukupolvella on tarjota lehtemme lukijoille. Tästä syystä olemme hankkineet lehdelle tuoretta ja nuorta verta vanhan toimituksen vahvistukseksi. Välillä on kuitenkin hyvä katsoa myös tulevaisuuteen ja miettiä vähän kuvioita ennakkoon. Lehtemme ilmestyessä American Car Show 2015 ja Bomber Magazine Hell -näyttely ovat jo melkein ovella. Stongan takaa Tuoretta verta, sitä tarvitaan kotimaisissa hiihtokisoissa yhtä lailla kuin kaikissa eri harrastusskeneissä. legendaarisen Mankin esittely (joka on nyt sentään ahdettu malli) ja nuoren suomalaisen stunttilupauksen Joona Vatasen haastattelu. Ihan hauskaahan näitä muisteloita on kuunnella ja kirjoitella näistä vanhoista legendoista myös nuoremmille alan harrastajille henkilökuvina etc. Näillä parikymppisillä kavereilla on varmasti selkeitä, uusia ja raikkaita visioita tulevien juttujen suhteen, unohtamatta tietenkään jo hyväksi todettua Bomber Magazinen ydinajatusta, joka lähtee siitä, että lehdessä esitellään tehokkaita rakennettuja moottoripyöriä nöyristelemättä mihinkään suuntaan.Tässä numerossa esimakua uudesta suuntauksesta antavat mm. Äijät jurnuttaa samoja juttuja, muistelee kymmenen vuoden takaisia takaa-ajojaan ja vertailee, kenellä on eniten vanhoja ”sotavammoja” pommitusajoiltaan. Ensimmäisistä Bomber-illoista on jo yli 15 vuotta aikaa, joten ei ole ihme, että tässä itsekin tuntee välillä olevansa vähän kaavoihin kangistunut pommittaja. Nähdään siis viimeistään pääsiäisenä ACS:ssä! Kevään häppeninkejä odotellessa, Janne Uskali
00880 Helsinki Finland Meidät löytää myös verkosta: bomber.fi, shop.bomber.fi, bee-one.com, sekä facebook.com/BomberMagazine Muista myös käydä lukemassa uusin Worldwide Bomber Magazine tablett lehti: www.worldwidebombermagazine.com. krs. Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa. Määräaikaisena vuodeksi 62€. Ilmoitusmyynti: toimitus@bombermagazine.com Erkki Ryttyläinen: 050 505 0957 KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: Ma-Pe 10.30-17.30 La-Su SULJETTU B-Shop Putkitie 3, 2. TOIMITUS Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren ja John Tackman Avustajat: Sami Åman, Pasi Uponen, Dave Manning, Anne Vahlqvist, Japi, Jarkko Lipponen, Leevi Tuomivaara, Matt, Marie Tuomi, Teija Armanto, Suomen Messut, Sami Helin, Ville Penttinen, Pasi Paananen, Matias Hirsimäki, Steve Dixon, Sami Tirkkonen ja Jussi Kyrö Lay-out: Niklas Jäntti Oikoluku: Kaija Kohtala Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. 09-2235215 TILAAJAPALVELU Lehtitilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset postitse: Puuvillakatu 4 C 4 30100 Forssa puhelimitse: 03-42465338 tai sähköpostitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaushinta: Kestona 56 € tai kahdessa erässä 29,50€/lasku
Battery julkisti Levillä yhteistyön uusien ratamoottoripyöräilijöiden kanssa Suomalainen Battery Energy Drink panostaa voimakkaasti tulevaan MotoGPkauteen. Erilaiseen ajopintaan otettiin tuntumaa kartingja ralliauton sekä jääratamoottoripyörän ohjaksissa. ”Moto-perheeseemme kuuluu nyt kuljettajia kaikista World Championshipluokista. 20-vuotias Niklas Ajo starttaa tänä vuonna jo viidennen kautensa. Battery Energy Drinkin tuotepäällikön Laura Niskasen mukaan MotoGP-yhteistyö mahdollistaa samalla kertaa luontevan näkyvyyden sekä Suomessa että Euroopassa, jossa laji nauttii valtavaa suosiota. Kilpailuja järjestetään neljällä mantereella ja ne televisioidaan 200 maahan. Superbikers onkin tällä hetkellä Suomen suurin ajofarkkumyyjä. Nousujohteessa oleva suomalaiskuljettaja on parantanut sijoituksiaan jatkuvasti ja tulevalla kaudella odotukset ovat palkintokorokkeella. Yhteistyö alkoi vauhdikkaasti Levin lumilla järjestetyssä Battery moto-family -tapahtumassa. Energiajuoma kasvatti moto-perhettään kolmella Moto3-sarjan kuljettajalla: Niklas Ajolla, Gabriel Rodrigolla ja Ana Carrascolla. Tähän mennessä paras sijoitus on viime kesänä Mugellon osakilpailussa saavutettu viides sija. 6. Ajo, Carrasco ja 18-vuotias Gabriel Rodrigo muodostavat tulevalla kaudella Moto3-sarjassa kilpailevan RBA Racing Team kuljettajakolmikon. Alkanut yhteistyö Batteryn kanssa merkitsee kuljettajille mahdollisuutta keskittyä täyspainoisesti kilpailuissa menestymiseen. Yhteistyö aloitettiin virallisesti Levillä, jossa nuoret espanjalaiskuljettajat pääsivät testaamaan ensimmäistä kertaa jäällä ajamista yhdessä Ajon ja kahden muun Battery-perheen kuljettajan, Moto2:ssa ajavan Mika Kallion ja RBA Racing Teamissakin vaikuttavan MotoGP-kuljettaja Aleix Espargarón kanssa. Superbikersin tavaramerkkinä on valikoidut tuotevalikoimat tunnetuilta valmistajilta, kuten Dainese, Arain, Held, Mottowear, Lindstrands ja Shoei. 17-vuotias Ana Carrasco oli debyyttikaudellaan ensimmäinen Moto3-luokassa koskaan kilpaillut naiskuljettaja. Sarjaan kuuluu kolme kilpailuluokkaa MotoGP, Moto2 ja Moto3. Näiden tuotteiden lisäksi myymälässä on myös erikseen tarjoustuotteita sisältävä Outlet-osasto, jonka valikoima vaihtuu jatkuvasti. Superbikers on muuttanut uusiin tiloihin Superbikers-liike on nyt Espoon Suomenojalla, osoitteessa Luoteisrinne 5. Tyylikästä ja oikeanlaista asennetta huokuvaa liikettä pyörittävä Memmu Vaittinen(kuvassa oikealla) kertoo, että tilat kasvoivat muuton myötä yli kaksinkertaisiksi. Yhteistyön myötä pystymme tarjoamaan Batteryn ja MotoGP:n ystäville ainutlaatuista sisältöä ja mielenkiintoisia aktivointeja lajin ympäriltä.” Maailman seuratuimmaksi moottoriurheilulajiksi noussut MotoGP on Suomessa jäänyt huomiossa usein Formula 1:n ja Rallin MM-sarjan varjoon. Superbikersin sisäänkäynnin edessä on asiallisesti prätkäparkki, johon pommittajienkin on helppo tulla vaikka 180 asteen Endolla sisään
Ahtaminen on nykypäivän juttu, se on varma. RCV213-S Hondan Motogp replika kadulle Honda julkisti uuden MotoGP-katupyöränkonseptinsa viime syksynä EICMA messuilla. Suzuki esitteli viime vuonna Tokiossa 600-kuutioisen turboahdetun Recursionmallin, jonka tuleminen markkinoille on kuuleman mukaan tapahtumassa nopeammin kuin alun perin oli suunniteltu. Konseptin kuvan perusteella voisi sanoa että pyörästä on tulossa cafe racerin ja perinteisen muoviluodin hybridi. Tarkempi päivämäärä ilmoitetaan parin viikon varoitusajalla Bomber.fi etusivulla ja foorumille, sekä Bomber Magazinen some-kanavissa. VMAX Matt Grey on kauden 2015 tyylikäs värimalli Suomen ensiesittelynsä Helsingin MP15-messuilla saanut VMAX Matt Grey on kauden 2015 uutuusväri. Nimensä mukaisesti malli lisävarustellaan hiilikuituosilla. Juhlavuoden aikana esitellään myös uusia rakenneltuja VMAX:eja, joista ensimmäistä työstää saksalainen Jens von Brauck. Tankin katteen lisäksi sivukopat, sekä etuja takalokasuojat ovat kevyttä hiilikuitua. Tosin suomalaisille motoristeille mahdollinen takatalvikaan ei tule yllätyksenä. Ainakin Suomessa sille riittäisi ostajakuntaa. Vielä ei ole tarkempaa tietoa siitä, tuleeko uudesta Suzukista mekaanisella vai pakokaasuahtimella varustettu laite. Niinpä Bomber Magazine ja KehäKessa on yhdessä sopineet järjestävän ajokauden avajaispäiväksi sunnuntaipäivän. Näin ”nopean” tuotantopäätöksen syntymiseen lienee vaikuttanut se, että Kawazaki H2 on herättänyt suurta mielenkiintoa harrastajien keskuudessa. Tyylikkään harmaan värinen versio sopii erinomaisesti pyörärakentajille, jotka haluavat rakentaa oman Yard Built -version. Hintaa näillä näkymin pyörälle tulee kuitenkin reilusti yli 100 000€, joten ei ainakaan tarvitse pelätä, että liian monta samanlaista tulee rantakahvilan edessä vastaan. Erikoismallissa on myös Akrapovic Slip-on -äänenvaimennin, joka tuottaa VMAX:lle sopivan jylhän käyntiäänimaailman. Vuonna 1985 ensiesittelynsä saanut klassikko saa kaudella 2015 standardimallin lisäksi erikoisvarustellun Carbon-version. Sen avulla on helpompi vastata alati tiukentuviin päästövaatimuksiin, kulutuksiin ja samalla voidaan saada pienempikuutioisista moottoreista helposti aiempaa suurempia tehoja ulos. Yamaha VMAX Carbon on juhlavuoden erikoismalli VMAX:n 30-vuotisjuhlan kunniaksi Yamaha Sport Heritage -mallisarja vahvistuu erikoismalli VMAX Carbonilla. Tapahtuma alkaa klo.13.00 ja paikan päällä on tietenkin hyvää musiikkia, kuumaa kahvia, sekä hienoja pyöriä. Kyseessä on Hondan RC213V MotoGP-pyörästä tehty katureplika joka nykyisten tietojen mukaan tarjoaa samankaltaisen V4 moottorin, hyvin paljon motogp pyörää vastaavaa alustaa ja ennen kaikkea todella lähellä legendaarista motogp pyörää olevan lookin. Ajokausi 2015 avataan KehäKessalla! Nyt kun lumet sulaa lupaavaa tahtia on mahdollista, että ajokausikin päästään aloittamaan tavallista aiemmin. Yamahan VMAX-malli täyttää 30-vuotta Yamahan ikoninen muskelipyörä, VMAX, viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlaansa. B-toimitus kannustaa Suzukia samalla tuomaan alkuperäinen, ahdettun B-King konseptipyöränkin tuotantoon. Mutta hevostietotoimiston mukaan Suzukin tavoitteena on repiä 588-kuutioisesta kaksimukisesta moottorista toistasataa hevosvoimaa ja reilusti yli 100Nm:n väännöt ulos. Yamaha VMAX Carbon -mallin hinta koostuu 25 888,65 € (sis. Suzukilta tulossa 600cc Turbopyörä markkinoille. Pysy aktiivisena seuraajana meidän medioissa ja muista saapua kavereiden kanssa avaamaan ajokausi hyttipystyssä. myyntihinnan 19 900 € ja autovero-osuuden 5988,65 €) suositushinnasta, sekä Carbon-kitin hinnasta 3 200 €. 7
Sitä kyllä sen verran rakkaudella rakennetaan, että hyvä jos seuraavan kymmenen vuoden sisään ois ees ajossa... Terveisin: Teemu Haapa Tapahtuu tai ei, mutta Suzukeja on tallissa purettuna enemmän ja vähemmän. Vielä on tehtävääkin: TKC80 nappulakumit, etulokari, jotain pakoputkelle JA lopullinen maalaus. Tosin suurin osa meistä harrastajista vain istuu kahvilla tai kaljalla ja kertoo suurista suunnitelmistaan kovaan ääneen kaikille kavereilleen tai mikä vielä pahempaa, tekee sen yksin virtuaalisesti Bomber-foorumilla. Kone tarttis kans avata ja läjätä takasin kasaan peruskunnostettuna, mielellään vähän nykystä vähemmän öljyä hikoavana. Kunhan nyt tuon sais kesäksi ajoon, niin seuraavana oottas mm. sheivaus ja muutaman uuden lisäys. Kaikki lähti siitä ku halusin vähä tehokkaamman pyörän ja rakentaa sen kokonaan itte alusta loppuun. LOHJA VANTAA LIMINKA KOTKA Pelastin museoinnilta vm-83 Suzuki GS650GT:n. Ajokausi lähestyy uhkaavaa vauhtia mutta onhan sitä jo odotettukin. Lopuksi toki runko pulveriin, ulkokuoren jäädessä aikalailla orkkiskuntoon. Sinäkin voit auttaa meitä tämän palstan ylläpitämiseen, lähettämällä meilillä kuvia ja lyhyt kertomus projektistasi B-toimituksen osoitteen: toimitus@bombermagazine.com Tässä muutaman aktiivisen rakentelijan projekteja 8. -Mikko Junttila Moro! Tossa nyt ois muutama kuva tallista ja sen edestä tosin laitos on jo kasassa mutta mun ensimmäinen pyörä mikä on käyny ihan kokonaan osissa ja kaikki osat on maalattu uudelleen. Ohjelmassa ripulirungon vahvistus, turhien kiinnikkeiden ym. Talven aikana rakenneltu tuohon pisteeseen asti. Hondat on ollu hyviä ajettavia ja muutenki niistä tykänny ni siitä sitte valikoitu -05 CBR1000RR aihioks. Panigalen perää ihastellu jo pidemmän aikaa ja sellasia ei muissa pyörissä oo näkyny ni siitä se sitte lähti. Tämän palstan avulla saadaan tekijämiehet esille ja ehkä muutama joo joo-mieskin saa tämän palstan avulla pientä painetta rakentelukattilaan. Hondaa tulee näkemään ens kesänä B-tapahtumissa ja Kotkan kaduilla aiheuttamassa pahennusta. Putsarikoppa jää kans pois tässä "huollossa" kun eka kopan gikserin suoravedot siirtyy toimittamaan vanhojen alipainemaijojen virkaa. toisessa kuvassa näkyvä "katanan" raato, DR:n päivitys maastokelpoisemmaksi ja muutama muu reilun parinkymmenen vuoden ikään ehtiny Suzuki. Tässä Oulun alapuolella Limingassa räikkää pyöritellään. T.Mika Rinne Bomber Magazine lähti selvittämään, mitä kotimaiselle Bomber talliskenelle kuuluu talvella… Rälläkät laulaa, hitsipillit lyö liekkiä ja työkalut lentelevät kirosanojen säestämänä ympäri talleja, tuttua eikö totta. Päällimmäisenä nyt wanha rouva ES:n "lopullinen" kunnostus kun tuo on nyt reilu pari vuotta melkeen läjässä tallissa seissy
Lisää kuvia ja tietoa tekemisestä löytyy B-foorumilta projekti topicista. Juki & Jertsa/The Ruthless Crew P.S. RAASEPORI LOHJA VANTAA LIMINKA KOTKA POHJOIS-KARJALA KITEE KERAVA Tuossa olis foto ja vähä lisäinffoo omasta projektista. Aihioks tuli tollanen Husqvarnan valkokilpienska mistä lähetty rakentamaan street/flat trackeriä. Talvi tuli ja piti vaimennin vaihtaa ja sähköt siistiä.... Molemmissa pyörissä ideana rakentaa streetfighter stunttipyörän ominaisuuksilla. com/watch?v=STVUXel_ml4 9. Smotovanteet löyty jo valmiina, alustat vaihdettiin ristiin kaverin kans, tankki löyty 70-luvun CB Hondasta ja viime tallireissulla alotettiin takakatteen teko alumiinista. Terveisin, Johannes Ahonen Morjes! Pyöränä Kawasaki ZX-6R 636 vm 2004 ja tarkoitus rakentaa varmatoiminen pyörä sekä liikenteeseen että stunttailuun. Kesä ajeltiin suljetuilla alueilla, kunnes syksyllä tein rungonvaihdoksen kilvelliseen yksilöön, jolla tuli B-illassakin piipahdettua.. Takahäkki on miltei valmis, katteen ja häkin väliin tulevat väliholkit uupuvat kaatumaraudat tulevat tällä viikolla, kaasarit kävi uimassa ultraäänipesurissa, moottori odottaa mustaa väriä, lähipäivinä pääsee mopo jaloilleen.. Runko on teipattu Camo-teipillä, varjostettu reunat mustalla maalilla, päällä mattalakka. php?f=24&t=78095 Mikko Marttinen Keravalta Morjesta! Kaksi pystyperse/stunttiprojektia työn alla. http://forum.bomber.fi/viewtopic. Honda CBR 929 johon tulossa uusi perä (1000rr), uutta maalipintaa, kaatumaraudat, grafiikkateippaus ym. Vähän lisää koneen piristystä ja huoltoa, kytkinpuolellekki 'ikkunaa' koppaan, mustaa ja kultaflakea pintapuolelle ja loppuun vähän 24k lehtikultaa vielä niin eiköhän se oo siinä! Ossi S Tämmöstä meidän tallilla Vantaa/Helsinki rajoilla, kyseessä Honda CBR 600 F2, joka tuli viime kesänä kilvettömänä heräteostoksena leikkipyöräksi, kun silloinen faitteri ei tykännyt tehdä yhteistyötä ja seisoikin koko kesän tallissa. Kawasaki ZX6-6R myös uusi perä (R6R) ja samoja muutoksia. Tuossa läskin kuussatku Hondan ja tupla-ahdetun Suizan jälkeen päätettiin että josko tänä talvena vähän 'kevyempi'projekti. Oma maku varsinkin fightereissa suuntautuu sinne rujolle puolelle, omasta mielestä sen pitää olla ilkeän kuuloinen ja näköinen . Maskina tulee olemaan tuo eBayn ihmeellisestä maailmasta tilattu varsin omalaatuinen airsoft maski, jonka silmien taakse tulevat halogeenit tekevät siitä vielä persoonalisemman näkösen lärvin.. Kunnes alkoi ideat tulvimaan. Käykää katsomassa tiimimme leffa netissä: https://www.youtube
Yhtenä rajuimmista on ollut Fast Freddyn legendaarinen, maailman toiseksi nopein pickup, yli 3000 hevosvoimainen Pro Mod –ryhmän kiihdytyskilpuri. Nopeushaarukka on kuitenkin suuri ja tiedot ovat hyvin ristiriitaisia, mutta fakta on se, että lujaa siellä on menty ja tullaan menemään. Eri medioista löytyneet tiedot kovimmasta prätkällä ajetulla huippunopeudesta tässä tapahtumassa vaihtelee 240-340km/h välillä, mutta virallisesti nopeimman noteerauksen on vetänyt Peter Westman 450 heppaisella Turbo Busallaan. Täyden palvelun taukopaikka. Glenn lupaili että heiltä löytyy myös sopiva luokka ihan kaikenlaisille kulkuneuvoille. Todellisuudessa Westmanin nopeus lienee ollut kovempi, sillä mittauksessa käytetyn GPS–laitteiston näyttöalue loppui 300 kilometrin tuntinopeuteen. 09-7515 4126 Monipuolinen ála carteja lounaslista. Prätkähenkisten taukopaikka Kehä III:n ja Koivuhaan liittymässä Älä missaa näkymiä! Nyt uudistettu Bombernurkkaus Älä missaa näkymiä! Nyt uudistettu Bombernurkkaus Speedweekend on Ice 2015 Speedweekend on Ice järjestetään taas tänä vuonna Ruotsin Årsundassa, kahden tunnin ajomatkan päässä Arlandan lentokentältä. www.bestrent.fi Neste Oil K-Market & Motorest Kehä III Niittytie 2, 01510 Vantaa Puh. Tänä vuonna se alkaa perjantaina 27. Hänen saavuttamansa 300km/h nopeus jäällä on päässyt jopa Guinnessin ennätysten kirjaan. Tapahtuma-alueella on kaksi erimittaista suoraa jäälle aurattua rataa, joilla nopeus mitataan lentävän kilometrin matkalta. (Eli juuri samaan aikaan, kun tämä numero on menossa painoon). Lisätietoja löytyy osoitteesta: http://landracing.se/ -Leevi Tuomivaara. Jopa sellaisille, joille ei ole olemassa mitään valmista luokkaa. helmikuuta ja päättyy sunnuntaina 1. Vuosien varrella tapahtumassa on esiintynyt kaikenlaisia vempaimia. maaliskuuta. Tapahtuma järjestetään jo seitsemännen kerran. Glenn landracing.se sivustolta kertoo: ”Ensimmäisellä kilometrillä on tarkoitus hakea hyvä vauhti, toisella otetaan aikaa ja viimeiset kilometrit on tarkoitettu jarruttamiseen.” Alueella on myös parit rallityyliset radat ja ovaali rata jääspeedway-pyöriä varten. Lisäksi paikalla on ollut aina kaksimoottorisesta Suzukista ja perinteisemmistä turbopyöristä alkaen mitä ihmeellisimpiä itse rakennettuja motorisoituja potkukelkkoja ja muita vastaavia kapistuksia
Ensimmäiset vedot ajettiin jo vuonna 2006 ja Drag Racingin SM-osakilpailukin oli ohjelmassa vuosina 2009 ja 2010. Lisätietoa tapahtumasta www.taivalkoskenmoot-kerho.fi tai puhelimella 045 138 6960 / Teppo Niskasaari. Edulliset majoitukset löytyvät kentän vierestä Jyrkkäkoski Campingistä (www.jyrkkakoski.fi). Tapahtumia järjestetään vuonna 2015 seuraavasti: 23.5. Pituutta radalla on jarrutusmatkoineen noin 2km. Mahdollista on siis kellottaa aikoja ja nopeuksia niin katurenkailla varustetulla peruspyörällä kuin puhdasverisellä kilpurilla slicksi alla. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 18.7. Parhaan varttimailin (402,33m) ajan kiihdytyspäivillä on taas kiskaissut Petri Määttä 8,1s / 282km/h vedollaan. Kentän kovin nopeus on Jari Määtän nimissä ja se on mitattu 1300m kohdalla lukemin 362km/h. No Speed Limit –vedoissa huippunopeus mitataan kahdesta eri pisteestä, 1300m ja täyden mailin (1609m) kohdalta. Tämän kauden tapahtumiin Taivalkoskella on panostettu, sillä käyttöön otetaan omat uudet ja tarkasti kalibroidut mittalaitteet. Myös kerhoille tapahtumat ovat hyvä mahdollisuus keskinäisen paremmuuden selvittelyyn kiihdytyssuoralla. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 8.8. Osallistumismaksu on kuljettajilta 35 e ja mukana olijoilta 5 e. Lähtövuorossa Kari Mäki / kuva: Teppo Niskasaari 12. Rata luonnollisesti myös liimataan/kumitetaan sääolosuhteiden mukaan. Esimerkiksi 4.7. Asianmukaiset varusteet vaaditaan niin kuljettajalta kuin pyörältäkin. Paikan päällä on myös mahdollisuus suljetulla alueella erilaisten stunt-temppujen harjoitteluun ja taitojen esittelyyn. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 13.6. Näin ollen kovimmillakin pyörillä on mahdollisuus mittauttaa kunnollisia loppunopeuksia huolimatta Pudasjärven kentän suhteellisen lyhyestä jarrutusmatkasta. Tapahtumissa ajetaan koko päivä ja vetoja saa ajaa niin monta kuin ehtii. Vmax Club Finland tulee ottamaan Pudasjärven kentälle selvää siitä, kenellä on Suomen nopein Vmax. la No Speed Limit –huippunopeuden mittauspäivä (1300m ja 1609m) Tapahtumapaikalle on opasteet Oulu-Kuusamo -tieltä. Ahkerimmat ajajat ovat aikaisempina vuosina ajaneet jopa neljäkymmentä vetoa päivän aikana ja radalla on nähty kymmeniä komeita 300km/h nopeuden ylityksiä. la Kiihdytys-/testipäivä ¼ maili (402,33m) 5.9. Paikkana on Pudasjärven lentokenttä ja tapahtumat ovat avoimia kaikille halukkaille kiihdyttäjille. Siellä Taivalkosken moottorikerholla on pitkä kokemus kiihdytyspäivien järjestämisestä. Taivalkosken moottorikerhon kiihdytyspäivät 6.9.2014. No Speed Limit –tapahtumat alkoivat vuonna 2010. Toimittanut: Pasi Uponen / dragracenews@gmail.com KIIHDYTYSTÄ JA HUIPPUNOPEUSMITTAUSTA PUDASJÄRVEN LENTOKENTÄLLÄ Taivalkosken moottorikerho ry järjestää jälleen kesän 2015 aikana useita varttimailin kiihdytystapahtumia sekä No Speed Limit -huippunopeuden mittauspäiviä. la No Speed Limit –huippunopeuden mittauspäivä (1300m ja 1609m) 4.7
Finaaliin siis ennakkosuosikkina Drew. Matheson ei ollut pudotusrundeilla saanut aivan parasta virettä päälle ja ajat painuivat seitsemän sekunnin puolelle. Valitettavasti Durackin ja hänen persoonallisen pyöränsä tie pudotuskierroksilla pysähtyi heti ensimmäisellä rundilla tekniikkamurheisiin. Saimme sen melko hyvään iskuun kaudella 2014, mutta Darwinin kilpailussa kone kuitenkin räjähti. Finaaliin Perthissä raivasivat tiensä lopulta lajittelun kärkinimet Matheson ja Drew. Semifinaalissa Drew tykitti koko kilpailun kovimman noteerauksen lukemin 6,393s / 355km/h. Chris Matheson / kuva: High Octane Photos Greg Durack / kuva: High Octane Photos 13. Sen jälkeen alkoi tapahtumaan. Drew ei saanut lopussa pidettyä pyöräänsä omalla ladulla, vaan osui maalikennoihin ja vei ne mukanaan. Finaali näyttikin menevän hänen nimiinsä. Kilpakumppanit ottivat lähes identtiset reaktiot (Drew 0,083s ja Matheson 0,089s), mutta puolessa matkassa Drewin johto oli jo 0,23s. Esimerkiksi kun nelipyttyinen pumppukone kiertää yli 10 000rpm, nykyinen Twini ottaa kierroksia suunnilleen 4 500rpm. Sen sijaan Drew oli liekeissä. Kolmanneksi lajitteli Chris Porter ja neljänneltä sijalta löytyi yllättäen nitropyörien välistä Greg Durackin Turbo-Kawasaki ajalla 6,994s / 321km/h. Edessä siis hylkäys ja Matheson avauskilpailun voittoon sekä sarjan ykköspaikalle. Tyylilleen uskollisena Matheson ei hankkinut mitään tavallista Twiniä, vaan suoraan pyörän, jolla Doug Vancil on Jenkeissä tuupannut useita 6,2s aikoja ja loppunopeutta yli 370km/h. Tuloksena komea kakkossija ajalla 6,925s. Tietysti Twiniin siirtyminen tuo mukanaan uusia haasteita. Sillä välin tulemme kilpailemaan tällä Jack Hammeriksi nimetyllä Twinillä, kertoi Matheson kaluston vaihdon syistä. Päätimme päivittää nelisylinterisen ennätyspyörämme rauhassa ja testata sitä riittävän hyvin ennen kuin tuomme sen takaisin viivalle. Ykköseksi Perthissä lajitteli viime kauden mestari Mark Drew, joka tuuppasi omalla Nitro Twinillään tauluun komeat 6,586s / 333km/h lukemat. Heti lajittelussa Matheson osoitti, että aivan metsässä tiimi ei kuitenkaan ole Twinin säätöjen kanssa. Kaikki alkoi Sydneyn onnettomuudesta 2013, kun kaaduin yli 370km/h nopeudesta ja pyörä sai luonnollisesti suuria vaurioita. Durackin Funny Bike Kawa on erikoinen laitos. Kuutiotilavuutta motissa on 1498cc. Meidän oli pysähdyttävä miettimään, mitä teemme pyörän kanssa, koska sekä säädöt että luotettavuus olivat hakusessa. Tähän kun Durack on vielä tuupannut kylkeen Garretin ahtimen ja perään B&J:n 3-pykäläisen planeettapyörästövaihteiston on kuuden sekunnin Funny Bike valmis. Se on vähän kuin custom-pyörän kone, mutta se tuottaa kuitenkin yli 1 000 hevosvoimaa, naureskelee Matheson. MATHESON VOITTOON AUSTRALIAN SARJAN AVAUKSESSA Australian sarja polkaistiin käyntiin tammikuussa Perthin radalla Nitro Slam –kilpailulla. Koneen yläkerta pohjautuu Kawan ZX12R:ään, mutta alakerta on otettu Kawasaki STX-15F vesiskootterista. Pro Stock Motorcycle –ryhmä ei Nitro Slam –kilpailussa ajanut, vaan he aloittavat oman kautensa maaliskuun puolivälissä Adelaiden osakilpailussa. Suurimpia uutisia ennen kauden alkua oli Top Fuel Motorcycle –ryhmän moninkertaisen Australian mestarin ja ennätyksen haltijan, Chris Mathesonin, kaluston vaihto ahdetusta nelisylinterisestä nitropyörästä perinteiseen vapaasti hengittävään kaksisylinteriseen Nitro Twiniin
14
Eikä häntä enää sieltä Suomen keskipisteestä pois saisikaan. Hain jatkopalikat Hyvinkäältä ja takaisin Mäntsälään päästyäni marssin suoraan koneistajan tykö. Pyörä kasattiin taas vitunmoisella kiireellä, mutta se alkaa jo olemaan ihan normaalia keväistä harrastetoimintaa. Pyörää alettiin tosissaan rakentamaan talvella 2009. Ei siinä tainnut montaa sekuntia mennä, kun uskalsin ottaa puhelun isolle miehelle nimeltä J-beam. Mäntsäläläinen Sami Tirkkonen alias Plaaf on lähtenyt ahtohommiin vähän eri kulmasta ja harvinaisemmalla ahtamiskohteella eli kilosella gixerillä. Serious Sam toimitti kuumeisesti odotetun T-kappaleen, missä oli suoraan jyrsityt raiserit ja lsl-säädettävät jalkatappisarjatkin saatiin myös vihdoin kotiutettua. Mutta takaraivossa oli koko ajan semmoinen kutina, että kyllähän tästä pitää saada tehtyä fighteri, koska eihän näillä pakkausmuoveilla vain voi ajaa kadulla mitenkään järkevästi ja +160 km/h powerkeulat alkoi tuntumaan jotenkin tylsiltä. Olin tietenkin kasannut vaihdevivun väärinpäin vaihdeakseliin ja olin siis lähtenyt innoissani suoraan kakkosvaihteella liikenteeseen. Pienen hintaneuvottelun, kertakorvauksen ja tilisiirron jälkeen pyörä vaihtoikin omistajaa. Onneksi Suzukin vaihdelaatikko oli kestävä ja tästä selvittiin pelkästään takarenkaan lukkiutumisella ja moottorin ylikierroksilla. Talvella, kun oli niin hyvin aikaa ja kevät vielä kaukana, Bomber-foorumi olikin taas tiukassa luennassa ja alkoi näyttää siltä, että kaikissa pyörissä pitää olla se jatkettu takasvingi, koska ilman sitä ei voi piirtää kunnolla. Asfaltille päästyäni piti runtata kaasu pohjaan ja hyvinhän se lähti piirtämään kittipölyisellä renkaalla, mutta sitten piti lyödä isompaa silmään, jolloin normaali kepistä ylös nykäisy laittoikin oikeasti ykkösen silmään. Sieltä tulikin viikon päästä samanlaiset jatkot, mutta 2 cm pidempänä takaisin. Sillä sitten opeteltiin ajamaan ja siitä se kipinä pyörällä ajamiseen varmaan syttyikin. Miten sitten kävikään… Loppusyksy 2008 ajettiin hymy huulilla ja naarmuisilla katteilla Bomber-tarra kyljessä. Haastattelun yhteydessä kävi selväksi, että juttua tästä moposta riittää omistajalla niin paljon, että totesimme parhaaksi antaa herran itse kertoa, miten tämä mörköteemainen fighteri muokkautui nykyiseen tilaansa… Tarinan kertoja syntyi Helsingissä kätilöopistolla 1980 luvun puolenvälin jälkeen, josta sitten 7-vuotiaana vanhempien pakottamana ajautui asumaan Mäntsälään, missä vieläkin asustelee. Perän ja tankin saapuminen Jouni k:lta Mäntsälän talliin johtikin sitten semmoiseen paklaushelvettiin, että nykyään en enää semmoista pystyisi edes tekemään. Kesä muuttui syksyksi ja siitä se sitten alkoi talvikin, jolloin piti pyörästä raapaista kaikki ylimääräinen katehärpäke helvettiin ja alkaa sijoittaa mgm-maskia ja alakatetta, kun kerran semmoiset sattui ylimääräisenä tallissa lojumaan edellisestä fighterointiprojektista. Pienen googletuksen jälkeen tuli selväksi, että Gen1 busan svingin jatkot kävisi tähänkin ja semmoiset PITKÄT jatkot piti nyt saada jostain malliksi. Suurin osa suomalaisista ahdetuista moottoripyöristä taitaa olla ilma/ öljyjäähdytteisiä vanhoja Suzukeja tai Hayabusia. Ja kyllähän se vain pidennettynä on paremman näköinen vai mitä Kuusaan ukot. Heti päästyäni täysi ikäiseksi pyörät vaihtuivat hetkeksi autoon, mutta onneksi vain hetkeksi. Sitten alkoi tuntua Teksti: Sami Tirkkonen | Kuvat: Janne Uskali ja Samin arkisto 15. Mutta minkäs teet, jos lusikalla on annettu, niin kauhalla ei voi ottaa… Kuukauden kittaa-hio-kittaa-hio -osion jälkeen sain tankin ja peräpaketin maalarille (Ramos art), joka sitten nätisti kertoi, että nämä pohjat kyllä joutuu tekemään uusiksi melkeinpä kokonaan, mikä kyllä romutti kaikki mahdolliset unelmani pro-kittaajan päivätyöstä. Kaverit jäivät pienellä pojalla Helsinkiin, mutta Mäntsälästä löytyi toinen kaveri, joka oli Suzuki DS 80 pienillä pyörillä. Ennen armeijaa käsissä oli jo käynyt kaksi kappaletta 600cc Kawasakeja… Tässä esiteltävän pyörän tarina alkoi syksyllä 2008, kun työpaikalla johtajalta oli tullut tarpeeksi kuittailua 600cc sudittamisesta. Eikä siinä muu auttanut kuin ottaa yhteyttä Jouni k:hon, joka ystävällisesti muokkasi perän runkoon sopivaksi. Siinä sitten samalla tekaisi tankin suoraksi ja upotti vakiomittariston tankkiin, kun sitä perkeleen mittaria ei vain voi laittaa nippusiteillä kiinni mihinkään T-kappaleeseen ja ne saatanan kosot vai mitkä lie polkupyörän tarvikkeet eivät kuulu moottoripyöriin. Maalarikin oli saanut kaikki osat väritettyä, joten eipä siinä taas puuttunut vapaa-aikana tekemistä, kun yritti kuumeisesti saada metsästettyä kaikkia puuttuvia osia pyörään. Näin ollen päätinkin yrittää keskittyä vain näihin pyörien huoltoihin ja korjauksiin, mitä nykyäänkin vielä teen päivätyökseni Vantaalla JL Bikessä. Eihän se peräpaketti vain istunut mitenkään tuohon K2:n runkoon, mutta aikani mietittyä muistin, että tuolla Suomen Chicagossa (Lahti) majailee eräs herra, joka voisi minua tässä vähän avitella. Ja niinhän siinä kävi, että tuttu kaveri oli ajanut samaisen pyörän kyljelleen ja toi sen kolarikorjaukseen työpaikalleni, missä sitten arviota tehdessä kuulin hänen olevan myymässä sitä. Siinä vaiheessa, kun tankin kylkiin tungetaan viidettä isoa pönttöä kittiä ja aletaan hiomaan sitä pois, pitäisi ihmisraukan tajuta luovuttaa koko homma ammattilaisille. Tämä Hyvinkään iso mies ilmoitti saman tien, että jatkot saisi tietenkin lainaksi ja sekös mieltä lämmitti, kun taas tuli helvetin iso apu toiselta rakentelijalta. Lievästi noloissa tunnelmissa jatkettiin koeajoa ja opeteltiin nopeasti väärinpäin olevan kaavion käyttämistä. Mopoiässä oli Aprilian RX 50 ja sen jälkeen tulikin Husqvarnan 125 enskapeliä ja nappularenkaiden alkaessa kyllästyttää vaihdettiin se Aprilian RS 125:een, jolla piti käydä Kalajoella asti pyörimässä. Vanha pyörä piti tietenkin äkkiä saada myytyä. Sen jälkeen oli aika keskittyä tähän tehohirmuun, jossa oli Acrapovicin kokoputkisto ja voimaa 600cc jälkeen ihan riittävästi ja jota ei ikinä enää tarvitsisi virittää lisää... Oli se nuorelle miehelle kivaa, kun kakkosvaihteella keula nousi kaasusta ja vauhti jaksoi kiihtyä keula ilmassakin, eli mitä tähän nyt voisi enää tehdä paremmin?! Kesällä 2009 ajettiin pelkästään katteellisena ja pyörälle ei oikeastaan tehty yhtään mitään. Takarunko ja perä olivat jääneet Hannulan Jonin gsx-r 600cc kilpapyörästä pyörimään työpaikalle ja nehän piti heti ottaa parempaan käyttöön sieltä lojumasta. Kevät sitten yllätti taas rakentavan motoristin – yllätys yllätys. Ensimmäinen koeajo meni ihan putkeen, kun heti ensimmäisenä pitikin kokeilla, miten se jatkoilla nyt sitten piirtää
Kone käytettiin myös pöydällä ja sinne tuli Dragrace.fi -Jounin avustuksella mm. Noh, Anttihan saapui muutaman päivän päästä laatikon kanssa ja nosti sieltä ahtimen pöydälle tokaisten: "Onhan toi ihan ahtimen näköinen, mutta vaan paljon pienempi." Ahtimeksi paljastuikin tutuksi tullut Volvon td04-16t, joka on varsin riittävä tuohon 113 hv:n ylittämiseen. ARP-kannenpultit ja -mutterit, Robinson Industries Öljypumpunratas High Volume ja vahvemmat kierokanget ARP-pulteilla. Pyörä saatiin penkkiin ja penkityksen jälkeen printteri tulosti lapun, jossa luki 113 hv (taisin repiä tämän lapun jo kotimatkalla). Yksi päivä hiottiin ja hitsattiin, mutta saatiin kumminkin se viimein taivuteltua sen verran pakettiin, että saatoin viedä pakosarjan kaverille tigillä hitsattavaksi ja sen verran hyvin pakosarjassa onnistuttiin, että vieläkin tämä samainen sarja on pyörässä kiinni eikä ole ahdistanut. Olihan siinä oma hommansa, kun ei ollut mitään ylimääräisiä mutkia käytettävänä ja pelkästään täytelanka-migillä ja rälläkällä se piti saada parsittua kasaan. Pitihän sinne mennä näyttämään pyörän voimia, kun oli ruuvattu vielä tiukempi kansipahvikin paikoilleen, joka lisää ainakin 10 hv suoraan sinne koneeseen. Tästä sisuuntuneena päätettiin asentaa vaikka väkisin suora ja iso välijäähdytin sinne keulille ja unohtaa se perkeleen kaikkien mainostama vesiruisku. 16. Nyt oli ahdin, pakosarja ja painekotelo -ongelmat ratkaistu, mutta vielä se ilma pitäisi saada ahtimesta sinne koteloon niin, että se vielä vähän jäähtyisi matkalla. Sehän ei, saatana, ollut saanut bensaa ollenkaan ja penkityksen tuloksethan näkyi suoraan siellä pumpun suodattimissa. Viikon päästä oli matkahuollossa paketti, jossa oli oikeaan mittaan katkaistu syyläri ja kunnonkokoinen välijäähdytin. Näillä eväillä kone sitten kasattiin ja hymykin irtosi, kun kaivettiin pöydälle vakio pa-pumppu, josta löytyikin ne pari talvea sitten hiotut pakkelit sieltä tankista. Hermothan siinä meni ja ajattelin, että hajotkoot perkele ja runttasin kaasun pohjaan ja vaihdetta vain isommalle. Kyllähän muuten samaan tapahtumaan tullut Yamaha Vmax-mies jaksoi vittuilla tästä lapusta ihan riittävästi. Pystyperää ilman etukatteita. Kaikki ajatukset kylän tehokkaimmasta pyörästä murenivat saman tien ja leuka rinnassa ison vitutuksen saattelemana kotiin ajaessa päätin, että nyt pitää tehdä taas pyörälle jotain talvella. Ehkä se vesiruutta olisi ollut helpompi laittaa, kun nyt piti löytää jostain suora syyläri tuon kaarevan tilalle. Suzukin kanssa elämä oli yhtä hymyä ja kaikki oli kivaa, kunnes Mäntsälän 2-pyörässä oli syksyllä penkityspäivä. Pyörä nopeasti seis ja äkkiä ihan perushiekkakylpy palavalle takajarrulle sai sen sammumaan, mutta sylinterihän olikin jo kärventynyt totaalisen paskaksi. Nämä taisikin olla ainoat ongelmat pyörän kanssa ja sitten ajettiinkin ilman sitä takajarrua menemään kesä ja kierreltiin kaikissa mahdollisissa Billoissa ja muissakin tapahtumissa. Tästä alkoikin kauhea googletus ja ihmettely, että miten tuommoisen voikaan ahtaa ja kyllähän siinä tuli taas käytettyä B-foorumia hyväksi ja kaikilta neuvoa kysyttyä. Kyllähän ne jatkot jotain taisi vaikuttaa, kun parhaillaan kolmea rengasta tuhottiin illassa ja aina vain jaksoi selkä savussa päästellä menemään. Ahtimen sovitusta työpaikalla. Raatikaiselle muokattavaksi. 2008 vuoden stuuki. Onneksi työpaikalta löytyikin kevyesti lipattu Kawasakin 12r syyläri, joka lähetettiinkin Jäähdytinhuolto I. Nehän oli täynnä sitä saatanan pakkelia. Ajot oli siis ajettu tältä vuodelta ja koko paska sai levätä tallissa, kunnes työmaalla johtaja kysyi: "Mitäs jos ahdettaisiin tuo, kun ei sitä voimaakaan tule?" Jotenkin se tuntui hyvältä ajatukselta siinä tilanteessa, koska kaikki toivo oli jo menetetty. Suzukilta tuli myös kaikki uudet laakerit ja tiivisteet. Kaikkihan tässä vaiheessa muistivat mainita, että välijäähdytintä ei vain saa mahtumaan tuohon, jos sitä ei ole taivutettu eli unohda koko juttu. Ei ollut ihan osunut säädöt takajarrusylinteriin ja sehän oli jäänyt laahaamaan heti alkumatkasta. Ahdinta etsiessä olimme yhteydessä Antti "Pitkätukka" Tervoseen, joka tiesi suoraan hyvän ahtimen, joka sopisi tähän pyörään ja näihin tehotavoitteisiin. Uskokaa tai älkää, niin nykyään sitä osaa suojata aika hyvin tuon tankin sisäosan, kun pitää kitata jotain. Seuraavaksi oltiinkin yhteydessä ProBuustiin, mistä tuli tilattua lisärikastus, suuttimet, pa-pumppu, painekotelo, sylinterin nostolevy ja pakosarja. lievää hidastumista, vaikka kahvaa kuinka kääntäisi. Hetken päästä tajusin, että joku ahdistaa niin perusteellisesti ja erehdyin katsomaan takajarrua, joka olikin jo silloin tulessa. Näistä osista pakosarja menikin suoraan hylkyyn ja teimme oman pakosarjan kahdesta erillisestä vakiopakosarjasta
Olihan tällä tarkoitus polttaa vielä ihan tosissan kumia. Ja hyvinhän se suti, mutta yllättävän nätisti se sutiminen loppuu, kun parikymmentä metriä menee asvalttia pitkin kyljellään ja kuski muuttuu kuskattavaksi. muita mukavia ongelmia, mitä voi seurata, kun ahtopainetta nostetaan. Kesällä ajoista ei meinannut tulla yhtään mitään, kun välillä läppärungosta hyppäsi kuminen suuttimen tiiviste pois ja välillä ahtopainekotelo ei pysynyt kiinni, välillä tuli bensaa liittimistä, joskus taas hukkaportti vuoti ja läppärungosta meni vielä syksyllä läpät mutkalle, jolloin tyhjäkäynti asettuu sinne 9600 rpm:n tietämille yms. Noh, maalarit ovat vähän omalaatuisia ja pitäähän taiteilijoilla olla aina tulkinnanvaraa. Ei kuulema oranssi mahtunut mukaan, vaikka väritkin oli jo hommannut. Pitihän siihen tilata KELE Designiltä uutta maskia, uudet jarrulevyt keulille ja stongan päähän kunnon vilkut Kellermanilta, että saadaan lisää leveyttä pyörään. 17. Piti siis ylittää tämä surullinen 113 hv ja pyörä toimikin todella nätisti ajossa ilman kummempia lapiolla selkään ja pesäpallomailalla naamaan efektiä. Aikaa kului muutama viikko ja Antti soitteli ja kertoi kaiken olevan valmista, mutta oranssia vain ei saanut väritykseen. Ja kun sanon, että se on mattamusta, niin tosiaankin tarkoitan sitä! Pyörä imee todellakin kaiken ylimääräisen valon itseensä ja hyvä niin. Meinasin ensin, että vetäisen spraymaalilla vain naarmujen päälle vähän pintaa, jonka jälkeen kovaa ajoa. Tästä selvittiin taas vitullisella morkkiksella, itsensä syyttelyillä ja miettimällä, että miksi piti mennä nyt oikein yleisön eteen asti kaatumaan. Näin ollen 2013 ajot olivatkin semmoista perkeleen tappelemista, että meni into koko hommaan vaihteeksi, kun pyörä vain ei tahtonut millään toimia. Siitä säikähdyksestä selvittyäni ei meinannut posket mahtua kypärän sisään enää mitenkään. Kyllähän fighterissa kuuluu kalloja olla. Tuli kumminkin talvella muutettua omakotitaloon, missä on 90 neliötä lämmitettyä tallia ja pyörähän siellä oli tallissa valmiina, kun tuli vanhemmilta talo vaimon kanssa ostettua. ProBuustin lisärikastus oli heivattu menemään tarkempien pa-karttojen saamiseksi pc 5:lla. Luisu Paintin Anttihan lupasi värittää pyörän ja teemana olisi tuttua mörkömustaa, pääkalloja ja oranssia, koska ne sopisivat hyvin tähän pyörään. Pakoputkisto on yksinkertainen ja toimiva. Pyörä makasi tallissa häpeämässä oikeastaan koko talven ja ajohalut oli täysin nollissa syksyisen mokan takia. Juuri semmoisia lukemia, mitä oli haettukin. Väriäkin teki mieli vaihtaa nyt samalla ja eihän siinä auttanut kuin ottaa puhelinta käteen ja soittaa toiselle turbohörhölle Hyvinkään suuntaan ja kysäistä, jos hän osaisi auttaa pyörän värittämisessä. Pyörä saatiin nippuun ilman mitään kummallisempaa draamaa, jonka jälkeen se koekäytettiin ja vietiin Samin autopajaan penkitykseen, missä tulikin 220 hv takapyörältä 0.5 baarin ahdoilla. Eikä asiaa helpottanut syylärin sisään kaadettava paikka-aine, varsinkaan kun ne myrkyt unohtaa kunnolla huuhdella järjestelmästä pois. Pyörällä tuli ajettua pari kesää ahdettuna jokeriteemalla ja syksyllä 2012 piti vielä lähteä katsomaan viimeisiä cruisinkeja Vantaalle, missä sitten piti näyttää miten se ahtopyörä oikeen sutii. Vein sitten rungon, takasvingin ja kaikki katteet suoraan maalarille. Siinä keväällä 2013 pyörää kasatessa onnistuin vielä katkomaan syyläristä yhden letkulähdön poikki ja sen paikkaaminen tigillä oli jo ihan pikkuinen virhe. Nykyään ei mahdu posket myöskään kypärän sisään, mutta taitaa olla eri syyt ehkä vähän enemmän kuskista johtuvat. Puhelun jälkeen rynnistin suoraan hakemaan osia ja kyllähän se totta olikin, mitä maalari oli puhunut. Keväällä se sitten alkoi aurinko taas tehdä jotain ihmeitä, kun jaksoin alkaa pyöriä vähän tallissa pyöränkin ympärillä. Eihän siinä auttanut, kun leukaa vetää rintaan ja alkaa pikkuhiljaa miettimään, miten tästä eteenpäin… eipä ainakaan poltella kovia sladeja autotapahtumissa enää. Kaikkien aikaisemmin tehtyjen hätäratkaisujen takia pyörään oli myös rakennettu tässä välissä Power Commander 5 ja Opelin MAP-anturi, yhdet isot suuttimet oli myös vaihdettu orkkisten tilalle, mikä teki lisäsuuttimien käyttämisen turhaksi, joten ne oli kytketty myös pois käytöstä. No, ensimmäisessä kokeilussa olikin sitten ahdettuna vähän liian pieni katu ja ehkä pikkuisen liikaa pitoja, kun meinasin kipata tämän madalletun ja jatketun fighterin ihan normaalissa täyskaasukiihdytyksessä kunnolla selälleen. Mutta siinä pyörää purkaessa huomasin, että sehän on kohta ihan osina pitkin tallia ja kauhea rakennuskuume on päällä. Pyörä taas hirveällä kiireellä kasaan ja baanalle, mutta nyt alkoikin tulla vähän ongelmia. Nyt pyörä on tylyn mattamusta ilman mitään ylimääräisiä värejä. Olihan siinä taas masennuksesta selvitty ja nyt kaikki toimi
Nyt tänä keväänä 2015 olisi tarkoitus nostaa se paine sinne 1.3 baarin tienoille ja rikkoa vihdoinkin se 300 hv tyyliin tulos tai ulos. Tulevaisuudessa ei ole tarkoitusta pyörää muokata oikeastaan mitenkään, vaan se on nyt vuosien aikana hioutunut juurikin semmoiseksi, mitä olen sen halunnut olevan. Lukijoille hyvää ajokauden odotusta ja eiköhän me jossain B-illassa nähdä! PS. Pyörä käytettiin penkissä vielä kerran ja tulokseksi 240 hv 0.6 baarin paineella. Wösnerin kiertokanget tilattiin myös, mutta osien saapuminen kesti sen verran, että pyörä saatiin juurikin 2014 syksyllä takasin ajokuntoon. Kone vaihteeksi pöydälle ja purettuamme sen totesimme tosiaankin kiertokangen laakerin leiponeen ja kampiakseli oli myös naarmuuntunut, joten sekin meni pilalle. Taisin päästä pyörällä noin 150 km, kun koneesta alkoi kuulumaan rahinaa ja jotenkin outoa ääntä. Onneksi vastapainoa pyörille tuo nykyään moottorikelkat ja ne vievätkin talvella ylimääräisen vapaa-ajan, niin ei ole mikään pakko sentäs ihan jokaista päivää käyttää näiden pyörien miettimiseen. Vein pyörän Viaberin Harrille dynoon ja eipä kestänyt kauaa, kun Harri ilmoitti pyörän työntävän vettä pihalle jokaisesta reiästä. Se on oikeastaan se, mitä pitääkin tuommoisesta moottorista tulla ennen talviteloille laittamista. Noh, pyörä kotiin ja pahoilla aavistuksilla purkamaan vain. Väritys ja teema vaihtuvat aina kaatumisen johdosta, mutta alan olla liian laiska, jotta enää huvikseni alkaisin rakentamaan sitä uuteen kuosiin. Tällä hetkellä allekirjoittaneella on vain vähän erilainen kevään odotus, kun perhe kasvaa yhdellä tulevalla pommittajalla, joten ajokausi voi taas olla vähän lyhyempi, mutta toivottavasti ei ainakaan tarvitse taistella lastentautien kanssa mopossa. Ehdittiin sillä kyllä muutaman kerran ajellakin. Tulihan myös nostettua lohkonpäällä makaava pa-pumppu suoraan tankin sisälle ja yksinkertaistettua pa-järjestelmän purkamista reilulla kädellä. Se ei ole mikään näyttelypyörä, vaan sikaa saava ajopyörä. Meille saavuttuaan se purettiin, tarkistettiin ja kasattiin taas uusilla laakereilla ja tiivisteillä. Liekö kuskissa vai pyörässä vikaa, kun se kulkee aina poikittain?. Sääli on sairaus. No niin, elettiin sitten kevättä 2014 ja pyörän piti olla kaikkien vikojen korjauksen jälkeen vihdoinkin ajokuntoinen, mutta ei sitten ihan mennyt putkeen tämäkään kesä… Vein pyörän penkitettäväksi ja se +300hp raja piti nyt rikkoa takapyörästä, kun niitä 200-290 hv:n lappuja oli vuosin varrella ehtinyt tulla jo tarpeeksi monia. Eihän siinä mikään muu auttanut kuin ottaa kansi pois ja viedä se koneistamoon, missä sitten ilmoitettiinkin sen olevan reilusti kierona. Pyörä oli kyllä saanut vuosien aikana semmoista sikaa, että olihan tätä odotettu, mutta eihän se ikinä rikkoontunut oikealla hetkellä. Pidin kierrokset juuri siinä "naputuksen" kohdalla niin kauan kunnes jysähti ja sen jälkeen alkoikin kuulumaan se tuttu KOLINA koneesta. Saksasta löytyikin 24 tkm ajettu moottori. Silti uusien osienkin jälkeen ääni vain kuului vieläkin, joten testiajoja jatkettiin. Hetken miettimisen jälkeen aloinkin etsimään kokonaan uutta moottoria pyörään. Töissä nimittäin saa näitä päivittäin muutenkin ruuvata yli oman tarpeen. Läppärunkoon koneistaja sorvasi kunnolliset adapterit alumiinista Boschin EV14 -suuttimille ja ei muuten vuoda enää. Talven 2013/2014 pyörä oli vaihteeksi osina tallissa ja päätin silloin karsia ylimääräisiä sähköjä pois sieltä, koska ne olivat jo vuosien ajan pyörineet pitkin konetiloja. Noh, metrin kyrpä otsassa kone taas kasaan. Onneksi kumminkin koneistuksella selviäisi. Vikahan oli siinä samalla sekunnilla paikannettu kampiakselin laakereihin. Ensiksi vaihdoin nokkaketjun ja kiristäjän, jolloin muuten pitää pudottaa kone taas pöydälle, että ne saa vaihdettua. Se perkeleen syylärinpaikka-aine oli tukkinut kaikki paikat koneesta talviseisokin aikana, kun ei taas ihmismieli ollut muistanut huuhdella niitä aineita kunnolla pois. Olin sitten kerran tulossa töistä kotiin, kun ääni korostui tietyllä kierroksella, jolloin totesin, että nyt pitää se saatanan vika ajaa sieltä ulos. Yliniemen Rami sanoi turbojen polttoainelinjoista aikoinaan viisaasti: "Tee siitä semmoinen, ettei tarvitse olla apina, että sen saa purettua." Tämä ajatus näin jälkeenpäin oli helvetin viisaasti sanottu ja uskon, että jokainen turbopyörän omistaja allekirjoittaa tämän. Sähköt saatiinkin tehtyä purkuosien Immoselta ostetusta K1-johtosarjasta ja vakio jäi koristamaan tallin kaappeja. Tällä hetkellä vain yksi Suzukin vakio sähköliitin irti ja polttoaine letkusta vakio liitin irti ja paluukanavasta letku pois, niin saa tankin suoraan pois ja aikaa menee se 5 min verrattuna entiseen letkuklemmarihässäkkään, jonka irrottaminen otti noin 30 min. Sen jälkeen ajattelin, että voisin ajaa pyörällä vähän katutestiä, niin ei tule sitten penkissä ongelmia ¬ja eikun tuumasta toimeen
Merkki: Suzuki Vuosi ja malli: 2002 ja 1000cc GSX-R Ahdin: TD04-19T Teho: 150-300Hp Vääntö: 200Nm Ajovalomaski: KELEdesign Alaspoileri: MGM Takakate: GSX-R600 K8 Vilkut: Kellerman Hallintalaitteet/kahvat: LSL Stonga: Dice Blackbar Iskarit: Vakio Bensatankki: Jouni k:n muokkaama vakio Mittaristo: Vakio Jarrut: Piparilevyt Etuvanne/rengas: Vakio Takavanne/rengas: Vakio Swingi: Jatkettu Väri/teema: Luisu mörkö Maalaus: Luisu Paint/Ramos art Kiitokset: Siis tässähän ei sivut riitä, jos alkaa kaikkia kiittämään, mutta näin tiivistettynä: ISOT KIITOKSET vaimolle, JL Bike Oy:lle ja kaikille kavereille, tutuille ja tuntemattomille, jotka ovat urhoollisesti auttaneet tässä kivisessä projektissa! SPEKSIT 19
22
Ruotsin liigassa hän jatkoi menestyksekkäässä Rospiggarnan joukkueessa, jonka riveissä oli voittanut 2011 koko Allsvenskanin. Minulla oli myös oma mekaanikko. Kauden 2014 SM-finaaliin osallistuneiden 17 kuljettajan koneista Rauli oli rakentanut kaikkiaan 13 ukon motit, eli Jarilla oli alusta lähtien myös kaluston huolto kunnossa. Joskus harvoin minun piti pestä pyörä itse kisan jälkeen. Muistona mällistä minulla on vieläkin teräslevyt molemmin puolin nilkkaa, Jari kertoo. Kilpailukykyinen pyörä hankittiin Hautamäen Juhalta. Olen siitä erikoinen moottoripyöräurheilija, että minulla ei ole lainkaan moottoripyöräkorttia. 4-VUOTIAANA RADALLE JA 12-VUOTIAANA MM-KISOIHIN Jarin ensimmäinen julkinen esiintyminen radalla tapahtui niinkin nuorena kuin nelivuotiaana. Lopulta vuonna 2002 täytettyään 12 hän hommasi sääntöjen mukaisen 80cc kaksitahtarikoneen ja siirtyi täysillä mukaan minispeedway-radoille sekä Suomessa että Ruotsissa. Se ralli loppui sitten siihen. Näin Jari pääsi jo 4-vuotiaana vetämään kisoissa näytöslähtöjä. Itse sain lisäksi erikoisluvan kilpailla nelitahtikoneella. Aktiiviuransa jälkeen Rauli siirtyi mekaanikkopuolelle ja on yhä tänä päivänä arvostettu speedway-koneiden rakentaja. Kaudella 2012 sijoitus muuttui lopulta hopeaksi. Siinä oli 100cc Hondan nelarikone ja sillä hän aloitti tosissaan speedwayn treenamisen. Nuorten U21 Suomen mestaruuden hän kuitenkin ehti loukkaantumisten välissä nappaamaan vuonna 2007. Sääntöjen mukaan pyörän olisi pitänyt olla 80cc kaksitahtari, muistelee Jari kilpailu-uransa alkua. Se sijoittui sillä kaudella liigan kuudenneksi, mikä oli Lionsien paras sijoitus joukkueen Premier-liigaan paluun jälkeen. Sain sponssina pyörät, auton käyttöön ja sama sponsori maksoi vielä vakuutuksetkin yms. Ei tullut pahempia loukkaantumisia. Kausina 2006 ja 2007 liigakilpailuja Jarille ei vielä kuitenkaan suuria määriä kertynyt. Sain vapaasti keskittyä ajamiseen. Toukokuun jälkeen plakkarissa oli jo 35 kisaa ja tahti näytti jatkuvan samanlaisena. Alkoi näyttää siltä, että ammattilaisura lähtisi toden teolla käyntiin. Minulla oli myös loistava sponssi Englannissa. Ikimuistoisia ovat ensimmäiset Premier-liigan tuplapistekisat (kuljettaja ajaa joukkueelle yli 10 pistettä yhdessä kilpailussa) Lionsin väreissä. Saadakseen mukaan lisää kilpailijoita Moottoriliitto myönsi minulle ja Mustosen Apelle erikoisluvan ajaa Suomen Cupissa jo 10-vuotiaina, vaikka virallinen ikäraja oli silloin 12 vuotta. Ensimmäiset kilpailut Jari ajoi jo 10-vuotiaana. Alkukausi olikin vauhdikas. Heti ensimmäisellä virallisella kaudellaan Jari yllätti kaikki ajamalla FIM:n minispeedwayn MM-kisoissa (Youth Golden Trophy) ensimmäisistä karsinnoista jatkoon. Se oli todellista ammattilaiselämää, muistelee Jari. Sitten kesäkuussa Englannissa Readingin radalla pamahti. Valitsin speedwayn enkä ole katunut sitä, naureskelee Jari. Vain yksi sairaalakeikka Englannissa. Kausi 2012 oli hieno. Kaudelle 2008 asiat näyttivät kuitenkin muuttuvan entistä parempaan suuntaan. Nilkka lähti pois paikaltaan ja murtui, lisäksi pohjeluu katkesi. Menin paikalle, ajoin ja lähdin kotiin. Ensimmäisen varsinaisen minispeedwaypyörän hän sai 8-vuotiaana. Kun täytin 16, oli kaksi vaihtoehtoa: joko hommaisin kortin ja kevarin tai sitten laittaisin rahat kunnolliseen kilpailukykyiseen speedway -pyörään. Ensimmäisen ammattilaissopimuksen Jari allekirjoitti jo 16-vuotiaana Allsvenskan -sarjassa kilpailevan mariestadilaisen Örnarna joukkueen kanssa. Vuonna 2000 Suomessa oli todella vähän minispeedwaykuskeja. Hänen isänsä Rauli Mäkinen oli 70-80 -lukujen vaihteessa menestyksekäs speedwayja maaratakuljettaja. Osaksi syynä olivat sopimustekniset asiat ja osaksi loukkaantumiset. Kilpailu-uransa hän aloitti todella nuorena ja ensimmäiset ammattimaiset liigakilpailutkin hän ajoi jo 16-vuotiaana Ruotsin sarjassa. Tähän mennessä Jarin paras ammattilaiskausi osuu vuoteen 2012. Siihen aikaan hänen isänsä ja veljensä Jarmo kiersivät aktiivisesti maaratakisoja. Teksti: Pasi Uponen | Kuvat: Pasi Uponen, Matias Hirsimäki, Steve Dixon 23. Englannin Premier-liigassa Jarin joukkue oli Leicester Lions. Eikä itse finaalikisakaan Kumlassa huonosti mennyt, sillä ensikertalaisena hän raivasi tiensä maailman huippulupauksien joukossa aina semifinaaliin asti. Lajin luonteeseen kuuluvat valitettavat loukkaantumiset ovat tehneet Jarin urasta melkoista vuoristorataa, mutta lopulta viime kaudella hän nappasi myös himoitun speedwayn Suomen mestaruuden. 2008 minulla oli sopimukset Englannin, Puolan, Ruotsin ja Tanska liigoihin. AMMATTILAISEKSI Vuonna 2006 oli Jarin aika siirtyä isoihin pyöriin. Ajoin aitaan ja jalkani jäi ilma-aidan ja pyörän väliin. Pääsi voittamaan joukkueiden ykkösnyrkkejäkin ja he ovat Premierissä jo todella maailmanluokan ajajia. Kaksi kautta Jari kiersi Suomen Cupia. Jari Mäkinen on hyvä esimerkki nykyajan huippuurheilijasta. Jari Mäkiselle lajivalinta oli alusta asti selvä, sillä jo lapsena hän kiersi speedway-ratoja isänsä ja veljensä matkassa
Sen sijaan Kake joutui tekemään väistöliikkeen ja Juha pääsi tuikkaamaan Kaken ohitse. 24. Tästä kolarista kuntoutuminen kesti kaikkiaan 9 kuukautta. Nytkin suurin osa elannosta tulee speedwaysta. Jalan päälle päätynyt pyörä murskasi Jarin pohjeja sääriluut kokonaan ja taas tuli lisää rautalevyjä jalkoihin. Voitin kaksi seuraavaa erääni ja nousin lopulta mukaan semifinaaliin, Jari kertoo. Muut finaalierään selviytyneet olivat Kake Nieminen, Juha Hautamäki ja Tero Aarnio. Jari Mäkinen Leicester Lionsien väreissä kaudella 2012. Jari Mäkinen piikkipaikalla SM-liigassa 2014 Hyvinkään Sand Blowersien väreissä. Jari ajoi vastustajan kanssa yhteen kaarteen sisäänmenossa, missä vauhti on kovimmillaan. Varmaan isän psyykkaus taisi olla suurempi juttu, koska tämän jälkeen alkoi kulkemaan. Hieno urakehitys otti kuitenkin Jarilla jälleen takapakkia 2013, kun SMliigakisassa Seinäjoella rysähti. Ensimmäiset sopimuksetkin kaudelle 2015 on jo julkistettu. Isäni ruuvaa pyörää enää nykyään harvoin itse kilpailupaikalla, mutta Seinäjoella hän yllättäen päätti tehdä myös sen. KOMEA SM-FINAALI Kuntoutumisen jälkeen kauden 2014 Speedwayn SM-finaali Seinäjoen radalla ei lähtenyt Jarilla käyntiin aivan odotusten mukaisesti. Mies vaan oli jäässä. Sain siitä hiukan etua ja sitten annoin mennä kaiken mitä pyörästä ja ukosta irtosi. Hän otti kuitenkin ensimmäiseen mutkaan komeasti tiukan linjan sisäkaarteesta ja pääsi kuittaamaan heti ekan pään ulostulossa molempien, sekä Niemisen että Hautamäen ohi syöksyen takasuoralla Aarnion perään. Välillä tosin ajan myös taksia, mutta kyllä tavoite olisi saada sellaiset sopimukset, että voisin keskittyä pelkästään speedwayhin, toteaa Jari lopuksi. Jari jäi lähdössä nelikon hännille. Mestaruus osoitti, että Jari on hyvin kuntoutunut kauden 2013 pahan onnettomuuden jäljiltä ja on kuljettajana taas iskussa. Huonojen kahden ensimmäisen erän jälkeen hän tuli varikolle käymään ja alkoi vähän säätelemään pyörää. Ruotsissa Jari ajaa Allsvenskanissa Vargarnan väreissä ja kotimaassa Hyvinkään Sand Blowersien joukkueessa. Semifinaalissa Jari sijoittui toiseksi napaten näin finaalipaikan. Finaalilähdössä Aarnio nappasi sisäradalta unelmastartin saaden peräänsä Niemisen ja Hautamäen. Ei siellä kyllä toden puhuen pyörän kulussa mitään vikaa ollut. Ajamisen lisäksi rakennan muille kuskeille pyöriä. Kahden ensimmäisen erän jälkeen hänellä oli kasassa vaivaiset kaksi pistettä. Juha ja Kake joutuivat osittain keskittymään keskinäiseen taisteluunsa ja sain lopulta pidettyä ykköspaikan maaliin asti, kertaa Jari Suomen mestaruuden ratkaisuhetkiä. Hain Teron perässä toiseen kaarteeseen sisälinjan, kun yllättäen hänen moottorinsa sanoi työsopimuksen irti. Kyllä nyt yritetään neuvotella kunnon sopimukset. Tavoite olisi päästä ajamaan kesällä niin, että talven voisi pyhittää harjoitteluun. Olin onneksi sisäpuolella eikä mitään tilannetta päässyt syntymään. Törmäyksen johdosta hän lensi varikon portista läpi ja pyörä seurasi perässä
Saavutukset: 80 cc Suomen Cup pronssi 2001, 2002, 2003 80 cc MM-semifinaali 2002, 2005 80 cc EM-finaali 2004, 2005 80cc PM 4. 2005 U21 SM-kulta 2007 Joukkue SM-kulta 2009, 2011 Joukkue SM-hopea 2013 Joukkue SM-pronssi 2012 Pariajon SM-pronssi 2009, 2010 Henkilökohtainen SM-kulta 2014. JARI MÄKINEN (www.jarimakinen.fi) Syntymäaika: 13.06.1990 Syntymäpaikka: Hämeenkyrö Kotipaikka: Tampere Ammatti: Yrittäjä Kalusto: JRM rungot, GM moottorit Mekaanikot: Rauli Mäkinen, Tomi Reima Nykyiset joukkueet: Vargarna (Ruotsi), Sand Blowers (Suomi) Entisiä joukkueita: Mildenhall Fen Tigers (Englanti), Somerset Rebels (Englanti), Ipswitch Witches (Englanti), Outrup (Tanska), Brovst (Tanska), Stal Gorzow (Puola), ZKS Ostrovia (Puola), Team Kumla Promotion (Ruotsi), Team Canvac (Ruotsi), Rospiggarna (Ruotsi) yms
Reippain mielin otimme pikku kompuran mukaan ja pakuun rampin, jota pitkin Boss Hoss piti työntää pakun kyytiin. Sillä välin kun projektipyörä keikkui Atlannin aallokossa, yritimme hahmottaa, että miten hemmetissä saamme kohtalaisen kauhean näköisen redneck-moottoripyörän muutettua upeaksi ja ronskin oloiseksi fighteriksi. Rautalohko, alumiinikannet ja yksi nelikurkkuinen kaasari. Koska Bomber Magazine on nimenomaan erikoislehti, joka keskittyy pitkälti rakennettuihin moottoripyöriin, sitä varten oli pakko laittaa uusi projektipyörä hankintaan. Letkuapina alias Sami Helin, jolla on myös ollut näppinsä jo useamman kotimaisen pyörän katteiden suunnittelussa ja leipomisessa. Samalla ajatuksella lähdimme toissavuonna tekemään projektipyörää Harrikasta, joka tosin kaatui yhteiskumppanin epäuskoon homman kannattavuudesta. Laivarahdin arveltiin kestävän noin 5-6 viikkoa ja hinnaksi tulisi noin 800 euroa. Tullaukset hoituivat yllättävän helposti Aikaansaavat-huolintaliikkeen toimesta ja kun vaadittavat maksut oli nettipankissa hoidettu ja kuitti lähetetty takaisin huolintaliikkeelle, oli pyörän nouto lähes läpihuutojuttu. Toimituksessa väännettiin ja käännettiin pitkään kättä sekä niskalenkkiä, minkälaisen projektin ottaisimme seuraavaksi työn alle. Niinpä saimme vastauksen ja päätöksen pohdintaamme yllättävän nopeasti eikä aikaakaan, kun vuosimallia 1998 oleva Boss Hoss-moottoripyörä oli maarahtina siirtynyt Floridan rannikolle odottamaan laivarahtia Vuosaaren satamaan. Näin olimme saaneet tulevalle projektille jo jonkin sortin raamit. Tämä alkuun läppänä vastaanotettu heitto muuttuikin pikku hiljaa varsin potentiaaliseksi vaihtoehdoksi, vaikka kukaan ei ole koskaan kuullut, että missään päin maailmaa Boss Hossista olisi rakennettu streetfighteri. Tähän yksilöön oli jo joku edeltävistä omistajista asentanut märkäilokaasusetin kiinni ja pyörällä oli mittarin mukaan ajettu 12 000 mailia eli ei paskaakaan, jos se pitää paikkansa. Corveteista tuttu. Niinpä päätimme tällä kertaa olla nojaamatta ulkopuolisiin pyörän omistajiin, jottei projekti pääsisi kesken kaiken kaatumaan toisten epäilyihin tulevasta. Arvatkaa kahdesti, oliko paksuprofiilinen kumi mennyt laivamatkan aikana lähes hevosenkengän muotoiseksi. Silti tuntui, että jokaisessa vaihtoehdossa oli liikaa mutkia matkassa tai moottorissa liian vähän potentiaalia. Projektipyörän lähtökohdaksi halusimme hankkia jonkun epänormaalin rakentelukohteen, jossa kuitenkin olisi esimerkiksi jo lähtöjään isokuutioinen moottori. Vaihtoehtoja pyöriteltiin, isoista customeista Honda Goldwingiin ja kaikkea siltä väliltä. Uskalilla oli mielessään hahmotelma, jolla lähestyttiin kahta eri tahoa. Kyseinen pyörä oli varustettu jo alkujaan ZZ4-mallimerkinnän Chevyn 350cid (5700cc eli 5,7 litraa) V8-moottorilla, joka on siis esim. NOT. Näitä asioita märehtiessä päätoimittaja Uskali heitti ilmaan lauseen: ”Mä oon aina halunnut rakentaa V8-moottorisesta Boss Hossista fighterin!” Ja sillekös kaikki muut osapuolet repesivät. Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että jotain tavallisuudesta poikkeavaa sen pitäisi olla, sillä näemme lähes velvollisuudeksemme rikkoa rakenteluskenen rajoja ja tabuja. Niinpä näille herroille annettiin tehtävä leipoa määrätyillä kriteereillä luonnospiirustuksia tästä tulevasta projektipyörästä. Kyllä oli eikä pieni kompuran ressukka saanut millään riittävää painetta Teksti: B-toimitus | Kuvat: B-toimitus, Sami Helin, Ville Penttinen ja Pasi Paananen 26. Ensimmäisten luonnosten tippuessa toimituksen meiliin, tuli ilmoitus, että yli 500 kiloa painava moottoripyörä on saapunut Vuosaaren satamaan ja siinä on takakumi tyhjänä. Hänellä taas ei ole mitään tekemistä KELE Designin kanssa. Toinen oli jo lähes kulttimaineeseen noussut KELE Designin Pasi Paananen sekä Ville Penttinen ja kolmas kaveri oli taas Loviisan suunnalla vaikuttava Mr. Lukijoiden pyynnöstä päätimme, että Streetfighter-henkinen projekti olisi jälleen paikallaan
Ameriikan herkkua. 27
Normiprätkän takarenkaan saa kevenettyä ilmaan yhden miehen voimin. Talliin saavuttuamme Boss Hoss lähti yllätykseksemme jopa käyntiin ja onhan se aika perverssin kuuloista, kun moottoripyörässä on suorilla putkilla varustetun V8-moottorin soundit! Muuten pyörä vaikutti yleiskunnoltaan jopa oletettua paremmaksi ja noin 15 minuutissa siitä oli jo riisuttu hienoja pisteosia irti, kuten nahkanyöreillä varustetut nahkaiset työkalukotelot, korkea tuulilasia muistuttava screeni ja sissybar. Ha-haa. Ja jos pääsemme edes vähänkään lähelle luonnoksia pyörän valmistuessa, voimme kaikki olla varmasti pirun ylpeitä tuloksestamme…mutta mutta, eipä mennä vielä asioiden edelle! Nyt valmiit luonnosvaihtoehdot julkaistaan tässä numerossa sekä bomber.fi foorumilla, jossa te, lehden lukijat, pääsette itse äänestämään parasta vaihtoehtoa, jonka pohjalta lähdemme sen jälkeen projektia viemään eteenpäin. Eikä auttanut edes kiristysliinan kiristäminen kumin ympärille. Mihin helvettiin olimmekaan näppimme tällä kertaa polttaneet, mietimme yhdessä kylmän meri-ilman puhaltaessa samalla niskaan… Reilun tunnin jumpan jälkeen päätimme luovuttaa renkaan ilmaamisen ja pyörä ”työnnettiin” pakun kyytiin. aikaiseksi, vaikka paikalle saapui sataman väkeä trukilla liinojen kera nostamaan meidän pikkumoottoripyörän perää ilmaan. Harmi, ettei tästä episodista riittänyt käsiä kuvaamaan tilannetta. Näitähän voisi vaikka jakaa Bomber Magazinen lukijakilpailun palkintoina. Ja kyllä, äänestäneiden kesken arvotaan mahdollisuus päästä tyyppäämään Bomb Bossia sen valmistuttua (jos vain taidot ja kortti siihen riittää). Boso mahtuu nippanappa täyspitkään transporteriin. Projektille piti myös pikaisesti keksiä joku työnimi ja yhteistuumin päätimme, että Bomb Boss olisi tälle laitteelle juuri oikea titteli. Useamman luonnoksen saavuttua Sami Heliniltä, Ville Penttiseltä ja Pasi Paanaselta olimme enemmän kuin tyytyväisiä herrojen piirustustuloksiin. Huh huh! Ennen tallille menoa ajoimme kuitenkin lähimmän Euromasterin kautta ja siellä saatiin kunnon paineilla ja kiristysliinalla rengas nousemaan takaisin oikeaan muotoonsa vanteelle. Bosoon, siihen tarvitaan s**tana trukki! Kaikkien miesten painajainen: oliko kumi puhki. Tosin tyyli oli hyvin erikoinen, sillä raskasta takapäätä pidettiin trukin sarvilla ja liinoilla ilmassa, samalla kun työnsimme pyörän eturengasta ramppiin tähdäten sisälle autoon. Nyt pelin liikuttelu helpottui jo asteen. 28. Seuraavassa numerossa viemme Boss Hossin Samin Autopajan penkkiin ja katsotaan, onko moottori ehjä, tuleeko sieltä kammolukemat ja toimiiko pyörässä kiinni oleva NOS-setti
29. Käy äänestämässä bomber.fi foorumilla, mielestäsi parasta vaihtoehtoa
Maan parhaiden mutkataipaleiden äärellä järjestettävä tapahtuma on todellakin jotain erittäin nautinnollista. Teksti ja kuvat: Dave M Café Racer. Tämä yhdistelmä tarkoittaa myös sitä, että todennäköisesti ihmiset vierailevat tapahtumassa paikan sijainnin vuoksi, mutta toisaalta he eivät jää roikkumaan sinne kovin pitkään, koska haluavat päästä pommittelemaan mutkabaanoille... 30. Streetfighter Sunday -tapahtumassa on kaiken aikaa hyvä kuhina päällä, kun erilaisia pyöriä tulee ja menee. Täällä näillä kaikilla laitteilla nimittäin ajetaan – aivan kuten asian pitääkin olla. Streetfighters Sunday on Englannissa nimensä mukaisesti streetfightereihin keskittyvä tapahtuma eli siellä nähdään moottoripyöriä, joita on muuteltu ensisijaisesti suorituskykyä silmällä pitäen. Silloin ei voi pysähtyä edes kuumalle kupposelle, maittavalle aamiaiselle, katsomaan tilapäisellä lavalla soittavaa bändiä tai vilkuilla paikalle pystytettyjä lukemattomia tarvikeosakojuja. Jos haluaa nähdä kaikki streetfighterit, katulailliset dragsterit, supermotot, cafe racerit ja muut kategorisoimattomat pyörät, täytyy olla maltti mukana. Tämän kaltaisen tapahtuman suurin anti lieneekin se, että se korjaa suoraan monen valtavirtamotoristin esittämään väitteen, ettei modattuja pyöriä muka ajettaisi lainkaan, vaan että ne ovat ainoastaan ”näyttelyponeja” tai ”trailerikuningattaria”
Teksti ja kuvat: Dave M 31
Taakse oli fiksattu VFR750:n yksipuoleinen takahaarukka, GSX-R 1000 K7 iskari ja auton vanteesta duunattu 7”vanne 210-levyisellä renkaalla. Samasta paikasta hommattiin myös valomaski ja erittäin lyhyt etulokari täydentämään aus Deutschland -lookkia. Sen jälkeen oli aika keskittyä voimaan. Zbigniew Pilichiewicz – luojan kiitos, paremmin tunnettu nimellä Ziggy–on puolalainen kaveri, joka asustelee Englannissa, tarkemmin ottaen Leedsissä. Ulkoasua muutettiin lisäksi vesijäähdytteisen GSXR 1100:n tankilla, joka piristää ikonisen, mutta tavallisen Banditin ryhtiä. Ziggyllä oli Suzuki Bandit, jota hän halusi modata ja reilulla kädellä. Ja nyt puhutaan ihan oikeasta virittämisestä. Päivätyökseen hän kurvailee rekka-autolla. Lyhyenläntä takakate hankittiin Bad Bikesiltä. Briteissä taas moottorin tuunaamisen juuret ovat todella syvällä harrastajakunnan uumenissa. Ei ainoastaan Dynojetin suutinkittejä, murinaputkea, K&N -suodattimia – kyse oli isojen poikien hommista, joiden lopputuloksena kalsareissa on jarrutusjälkiä ja takarenkaita kuluu kuin kolapulloja kuumana kesäpäivänä. Synnyinsijansa takia hän oli tottunut saksalaistyylisesti rakennettuihin fightereihin, mutta eipä puututa sen enempää siihen, miten aggressiivisen pystyperäiset pyörät löysivät tiensä Puolaan. Kuinka ollakaan, tuohon aikaan erikoinen skotlantilainen fightereiden rakentaja ja WWB:n tekniikkaspesialisti Yantosh oli myymässä moottoria gixeristään rahoittaakseen Mannerten välinen muuttoliike yleistyy nykypäivänä koko ajan, etenkin Euroopassa, mutta motoristien veljeskunta viis veisaa eri kulttuurien, uskontojen ja kielten aiheuttamasta sekamelskasta.. Britanniaan päädyttyään hänen silmänsä avautuivat moottorin tuunaamisen suhteen. Kaikesta huolimatta nykyään, enemmän kuin koskaan, on havaittavissa tyylien ja ajatusten risteytymistä fighterien rakentelussa. Esimerkiksi saksalaistyyliset aggressiiviset valomaskit, etulokarit ja pystyperät harvemmin yhdistetään historialliseen brittiläiseen tapaan varustaa pyörä lähes naurettavalla määrällä voimaa. Ziggy oli modannut Banditiaan GSX-R 1100N:n keulalla, kolmioilla, vanteella, viileillä Galferin jarrulevyillä ja 6-mäntäisillä Busan puristimilla. Osaltaan tämä on Saksan pään osalta selitettävissä kaikenlaisten maskien sun muitten erittäin hyvällä saatavuudella, mutta sitäkin kireämmillä säännöksillä. Työssäkäyvien motoristien muuttoliike maasta toiseen tai mantereelta toiseen saa aikaan sen, että erityyliset pyörät ja tyylit esittäytyvät toisilleen
Etenkin se, että britit diggaa kunnollisista teholukemista!. Tämä tapahtui niin sanotusti kreivin aikaan, sillä heti perään Ziggy ilmoitti laittavansa pelin kappaleiksi ja myyvänsä kaiken paitsi moottorin ja ahdinsysteemit. Mukana tuli järjettömän viileä tuplaturbosetti, jonka Fast By Me -pajan Dave Dunlop oli rakentanut varta vasten Yantoshille. Näyttää myös siltä, että Ziggy on muuttamassa eteläisempään Englantiin. Vaikuttaa siltä, että brittien liberaali suhtautuminen pyörien modaamiseen on saanut Ziggyn vilpittömän kannatuksen. Dave on näissä todellinen erikoismies, joka suosii kaasareita ruiskupelien sijaan. Teksti ja kuvat: Dave M perheensä lomareissua Uuteen Seelantiin. Ovela temppu, jota tulee vastaisuudessa varmasti näkymään useammassakin pyörässä. WWB sattui törmäämään Ziggyyn, kun hän oli ulkoiluttamassa pyöräänsä itäisen Leedsin urbaanilla taistelutantereella. Molemmin puolin symmetrisesti sijoitettuna on yksi kappale IHI VF27-ahtimia, joilla molemmilla on oma välijäähdytin, joilla ilma saadaan sopivan viileäksi ennen kaasareihin pultattua painekoteloa. Tikattu istuinpäällinen kertoo pyörän olleen alunperin Bandit ja makeat ikkunalliset säiliöt komppaavat kivasti molempia Brembon pääsylintereitä. Takaiskarin linkusto muutettiin säädettäväksi, jotta sopiva istuinkorkeus ja painojakauma löytyvät tilanteeseen kuin tilanteeseen. Läpinäkyvä kytkinkoppa mahdollistaa lock-up -kykällä elvistelemisen ja LED -vilkut lisäävät käytännöllisyyttä Ziggyn nykyisen kotipaikan vilkkaassa liikenteessä. Öljynjäähdytin on tilan ahtauden takia siirretty alemmaksi sumpun eteen, jolloin paketista on saatu siisti kokonaisuus. Kuski tarvitsi ilmiselvästi jotain, mistä pitää kiinni ahtojen noustessa. Pyörästä oli juuri loppunut bensa, mutta mitä sopivammassa paikassa – aivan huoltoaseman kohdalla! Tartuimme välittömästi tilasuuteen ja ikuistimme pyörän pikseleiksi. Kuuleman mukaan aikoo hankkia toisen rungon, mielellään alumiinisen putkirungon. Kaasareina toimivat BST34:t teräksisillä kansilla. Pyörä ei ainoastaan näytä hyvältä ja tuota messevästi voimaa, vaan myös kuulostaa törkeän hienolta! Väriksi valikoitui satiinimusta ja tämän jälkeen Ziggy alkoi keskittyä yksityiskohtiin. Sen sijaan hän käytti clipareitten kiinnikkeitä, pilkkoi superbike-tyylisen stongan kahtia ja yhdisti nämä. Tämä setti oli kuitenkin Davellekin tavallisuudesta poikkeava, sillä Yantosh halusi kahden välijäähyn lisäksi myös kaksi ahdinta. Yläkolmioon hän ei halunnut pultata raisereita, koska kolmio oli varattu erilaisten varoitusvalojen asennukselle. Mahdollisesti GIA:n tai Spondonin, jos vaan sattuu jostain löytämään. Tai no, ei se ollut pelkästään moottori. Jaa mitä sälli suunnittelee
RUNKO: Bandit 1200, takaiskarin kiinnitys muutettu, custom made takahäkki, GSX-R jalkatapit itse tehdyillä kiinnikkeillä, standardi seisontatuki. SPEKSIT MOOTTORI: 1998 Suzuki Bandit 1200, BST34 carbs, turbosysteemit by Fast By Me, tuplaten IHI VF27 ahtimia, MTC lock-up kytkin, BFT kytkinkoppa, 'fish' eturattaan koppa, putkisto by Tony Banks. IHI VF27 ahtimia x 2. TAKAPÄÄ: 1993 Honda VFR750 takahaarukka, vanne, levy ja puristaja, GSX-R 1000K7 siskari, 7”auton vanne, 210-levyinen rengas, DID Gold X-ringketju, Banditin jarrupääsylinteri, custom made takavalo + ketjusuoja. MUUTA: GSX-R W tankki, custom made penkki, muokatut Banditin sähköt, virtalukon paikka muutettu, GSX-R W:n takatapit, custom made vilkut takana. 34. MAALAUS ja VIIMEISTELY: Kavereitten aikaansaama satiinimusta väri. KEULA: GSX-R 1100N keula, kolmiot ja vanne, Bad-bikes.de etulokari, Galfer levyt, Hayabusan puristajat, Ducati 748:n pääsylinterit, Streetfighterbling-säiliöt, Superbike-stonga pilkottuna & sovitettuna clipareitten kiinnikkeisiin, Banditin katkasijat, Bad-bikes.de etuvalo, LED-vilkut mallia stonganpäät, Wemoton punosletkut
35. IHI VF27 ahtimia x 2. Takahaarukka on varustettu Honda VFR750 yksipuoleisella swingillä ja auton vanteella
Hiekkapuhalsimme ja hioimme osista vanhat pinnoitteet irti ja poistimme rasvanpoistoaineella ylimääräiset rasvat. Kiitokset huudettuamme lähdimme ajelemaan karkuun. Näin ainakin ajattelimme… Alkukuvassa näette, miten pahaan happeen normikitillä ja spraymaalilla päällystetyt osat olivat päässeet. Ja kuka muutenkaan lukee käyttöohjeita liian tarkkaan. Aloimme etsimään tietoa kuumankestävistä kiteistä tietenkin internetistä, mutta sieltä tuntui vain löytyvän ennemminkin tietoa Ritari Ässän Kitistä kuin haluamastamme n. Hi Temp Putty -hakusanalla löytyi muutamia tuotteita, mutta niiden saaminen Suomeen tuntui olevan vaikeaa eikä tuotteiden laadusta ollut juurikaan suomenkielistä tietoa. Joku voisi jopa luulla viereisen teltan homosohvakuskin oksentaneen kokoontumisajoissa penkin alle.. Hakiessamme osia maalarimme Kimmo kertoi kitin toimineen muuten erittäin hyvin, mutta meidän tekemissämme pohjissa oli muutamaan kohtaan noussut pieniä nyppyjä maalauksen kuivatuksen yhteydessä. Yhteistä tälle netin tarjonnalle oli se, että tietoa oli, ja että jotain kittiä myydään Suomessakin, mutta kukaan ei tuntunut tietävän että mitä ja missä. vanteiden tai rungon kiillotus. Tämänkertainen käsijuttu lähti liikkeelle käden omasta tarpeesta ja vaikka juttu vaikuttaakin liian ruusuiselta ollakseen ei-kaupallinen mainos, niin totta tämä on. Joka tapauksessa, jos hinta vain on sopiva, niin käsi suosittelee!!! Käden yhteistyökumppanit: Juky www.khcoating.fi www.joints.fi Nopea ja halpa kitti-Maston kyhäelmä näyttää usein tältä yhden ajokauden jälkeen. Kuinka monta kertaa olemmekaan kehnoilla käsitaidoilla varustettuina kiroilleet huonoa työn jälkeämme, etenkin hitsauksiin liittyvissä viimeistelyissä. Aamulla otimme taas yhteyttä pulverimaalariin ja sormet ristissä tiedustelimme, että voisiko hän tehdä pohjat. Eikä ollut löytänyt aineesta pahaa sanottavaa! Hiomisessa hän oli käyttänyt karkeutta 80 hyvin tuloksin, vaikka totesikin tekemämme perän olleen muodoiltaan melko haastava, jollei mahdoton koneelliseen hiontaan. Tämä kun on se osa, johon myös muut harrastajat haluaisivat siistin ja kestävän pinnan. Päätimme selvittää, miten näistä ongelmista pääsisi eroon. Samalla hänkin saisi kokemuksia pakkelista ja me taas saisimme häneltä ammattilaisen mielipiteen aineesta. Peruskitti & spraymaaliyhdistelmä on vain kulutuskestävyydeltään AJOpeleihin aivan liian heikkoa. Samaa ei voinut sanoa taaskaan työn jäljestä ja hiominen alkoi vituttaa melkein yhtä paljon, kuin esim. Hän suostui hommiin ja kuulosti itsekin kiinnostuneelta. Huojentuneena kiikutimme röpelöiset osat maalarille ja häpeillen jätimme kameran sekä osat maalausliikkeen lattialle saatesanoilla, että tarvitsemme muutaman kuvan työvaiheista ja ammattilaisen arvion tuotteesta. Niinpä hän oli maalannut osat toiseen kertaan. Lisäksi hän kehui todellakin kitin toimivuutta, sekä kylmänä että kuumana. Tästä epäkohdasta syntyikin sitten ajatus lähteä tekemään käsijuttu ensimmäisestä käsiin saamastamme pönikästä. Heti ensimmäisen ajokauden jäljiltä saa olla hiomassa ja suihkimassa osia uudelleen. Hinkkasimme osia pari iltaa välillä kittiä lisäten, jolloin syntyi kuva helposti levitettävästä ja hiottavasta kitistä ja olimme tyytyväisiä hopeanvärisen mälliin. Maalaamo oli kiinnostunut asiasta ja näin ollen tarvittavat ainekset oli saatu kasaan. Eli taas käsitaidoillamme olimme kaiketi onnistuneet jättämään ilmakuplia tai hiontapölyä kitin sisään. Otimme samalla myös yhteyttä paikalliseen pulverimaalaamoon ja kysyimme, olisiko mielenkiintoa lähteä kokeilemaan sillekin uutta tuotetta maalauksen pohjille. Hehee! Olimme sen huomanneet ja siksi kappaleet oli vietykin hänelle, virnistimme. Ja koska hitsauksen tai hitsisaumojen siistimisen opettelu ei kuulu laiskan rakentelijan keinovalikoimiin, niin parhaaksi vaihtoehdoksi ajattelimme kuuman kestävää kittiä ja pulverimaalausta. Sitten opiskelimme kittipurkin kyljestä oikeat sekoitussuhteet, levityslämpötilat jne. Tarkoituksena oli tehdä juttu erilaisten pulverimaalaukseen soveltuvien kittien testistä. Muutaman päivän päästä maalari jo soittikin, että osat oli valmiina haettavaksi. Mielessä kävi erilaisia testipalikoita, joilla jälkeä voisi verrata tinattuihin pohjiin. Vielä piti päättää millaisiin osiin alkaisimme kittiä lääppiä. Saimme lopulta ongittua suoraan maahantuojan sivuilta Spec High Temp -kitin kuvan ja maahantuojan ystävällisellä avustuksella saimme kittiä purkillisen testiin. Samaa ongelmaa ei nimittäin ollut hänen tekemissä pohjissa. Lisäksi maalauttaminen tulee yleensä myös märkämaalausta edullisemmaksi. Tuolla purkillisella käsittelee vähintäänkin yhden moottoripyörän kokonaisen rungon omatekoisine perineen, mikäli hitsisaumat eivät muistuta hitsilankapiikkisikaa. Kannattaa vain huomioida, että katsastuskonttorit saattavat vaatia hitsaussaumojen näyttämisen ennakkoon konttorilla ennen niiden peittämistä. Syynä tähän vitutukseen saattoi myös toki olla liian hienot hiomapaperit eli 180 ja 240 paperi. Nämä eivät mielestäni poikenneet normaalikiteistä mitenkään, joten ei niistä sen enempää. Lupautuessaan hän ei onneksi nähnyt kappaleita. Olemme yleensä aina aloittaneet hitsaussaumojen hionnan ja tavoitteena on ollut kerrankin hinkata saumoista siistit ja valmiit pohjat maalaukselle, mutta joka kerta on jouduttu toteamaan, että se on mahdotonta. 200 astetta tai sen yli kestävästä täytteestä. Sitten olemme mällänneet osiin paksun kerroksen kittiä ja päälle Mastonin satiinimustaa, jolla pystyy peittämään huonot pohjat kuten eurokossulla kotibileissä – tekemättä kuitenkaan liian huolimattoman näköistä jälkeä. Pulverimaalausta siksi, että siitä on erittäin hyviä kokemuksia koskien sekä kestävyyttä että nykyään myös värejä. Tiedätte varmaan mitä tarkoitamme. Pahimmillaan saattaa kittikin jo lohkeilla, kun ohut maali tuntuu päästävän kosteuttakin läpi. Nyt on siis vihdoin löytynyt harrastelijoille sekä ammattilaisille sopiva aine pulverimaalausten pohjien tekoon. Mutta kunnon motoristeina tajusimme, että tinaamme itse samalla, kun teemme jutun siitä, miten valitut tuotteet soveltuvat moottoripyörän sub-framen viimeistelyyn. Kävimme ostamassa uuden kittilastan ja kaivoimme sopivan rosterilevyn, jotta ainakin kuvissa näyttäisimme lähes amatööreiltä
Käsin hiontakaan ei oikein luonnistunut.. Kappaleiden muodot olivat vain todella haastavia, jolloin huonoilla työkaluillamme emme saaneet hyvää jälkeä aikaan. Onneksi saimme pulverimaalarin höynäytettyä ottamaan maalattavat osat myös pohjustettavaksi. Onneksi saimme käsiimme tätä pulverimaalauksenn soveltuvaa kittiä, jonka löytäminen tuntui olevan yhtä vaikeaa kuin löytää järkevä eduskuntavaaliehdokas! Erikoiskitin käsittely oli yhtä helppoa kuin minkä tahansa muunkin laadukkaan autopeltitöihin soveltuvan pakkelin. Kunnon välineillä ja ammattilaisen toimesta alkoi osiin ilmestyä siloteltua pintaa maalattavaksi Valmis työnjälki on siistimpi kuin tehtaan jäljiltä, sillä harvemmin saumoja on piilotettu tällä tavalla pulverimaalauksen alle! Teksti ja kuvat: Jussi Kyrö 37. Olisi mahdoton maalata siististi näitä vähemmän taidokkaita hitsaussaumoja ilman perusteellista kittausta
www.shop.bomber.fi Bad Boy T-paita 33€ Blow Me T-paita 30€ Self-Made Fighter T-paita 25€ Bee-One T-paita 25€ Bee-One -huppari 59€ Blow Me -huppari 65€ Self-Made Fighter -huppari 65€ Self-Made kustom T-paita 25€ Blacklist huppari 55€ Blacklist T-paita 20€ Bad Boy -huppari 70€
Uusia moottoripyöriä messuilla esittelivät kaikki suurimmat maahantuojat. Nämä pyörät ovat muuten tulossa esittelyyn tämän kauden aikana myös tässä lehdessä… Yleisesti ilmapiiri näyttelyssä oli sellainen, että kävijät olivat tyytyväisiä tapahtumaan ja tarjontaa olikin paljon, sillä samalla lipulla pääsi katsomaan nyt ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa järjestettyjä Superenduron MM –osakilpailuja. Ensi vuonna MP-messut järjestetään 29. Vaikkei lajia harrastaisikaan, vauhdikkaat vedot veivät mukanaan ja ranskalainen kisajärjestäjä oli tyytyväinen näkemäänsä. Teksti: Teija Armanto | Kuvat: Niklas Jäntti, Suomen messut Huh, nyt on nopea. Saatanan junnut! 46. MP-messut on vetovoimainen ja perinteikäs tapahtuma, joka koetaan myös hyödylliseksi. Tänä vuonna selvä voittaja kisoissa oli Veikko Sikiön WSA V-Twin, joka voitti oman sarjansa (Custom), mutta lisäksi oli myös tuomariston valinta ja näyttelyn paras pyörä. – 31.1.2016 Messukeskuksessa. Määrä yli triplaantui viime vuodesta. MP-messut keräsi Messukeskukseen Helsinkiin moottoripyöräilijöitä, kanssaeläjiä ja haaveilijoita tänä vuonna yli 55 000. Rata oli vaativa, kärki kuskitkin kaatuilivat, tunteet kuohuivat, mutta voittajat selvittivät tiensä upeasti maaliin. Vaikka tämä luku ei toteutuisi niin lisääntynyt kiinnostus ja innostus moottoripyöräilyyn on aina hyvä asia. Paikan päällä tehtyjen kyselyiden mukaan tänä vuonna uuden pyörän hankintaa suunnitteli lähes viidennes kävijöistä ja sehän tarkoittaa, että vuodessa myytäisiin messukävijöille 10 450 pyörää. Street-sarjan voitti Henri Ikolan Wiener Cafe, toiseksi sijoittui Jape Huttusen Hubusa ja kolmanneksi Tommi Mäkelän Hayabusa. MP-messujen Petrol Circus Custom Bike Show, jossa Bomber Magazinen osastokin sijaitsi, tarjosi tänä vuonna entistä laajemman ja laadukkaamman kattauksen rakennettuja pyöriä – niitä oli yhteensä 110. Suvi Heino voitti Miss Superendurokisan. Kävijöihin voidaan olla kauppiaiden puolelta tyytyväisiä, sillä kävijät olivat entistä enemmän ostomielellä messuilla. Näistä kavereista moottoripyöräkauppa tykkää, sillä he ovat todennäköisesti uusia moottoripyöräilijöitä ja tulevia harrastajia. Ei me tuollaista enää kiinni saada! Hyvät perät. Kiinnostus oli herännyt myös junioreiden joukossa, sillä KTM:n koeajoradalla, jossa sai ajoa kevytmoottoripyörällä kokeilla myös ilman korttia, ajoi ennätysmäärä nuoria
Kelpaisiko vähän nopeampi ratakyyti. < Batman oli tullut Haapasalon kanssa messuille. Bomber osaston työntekijät näyttivät kuinka haluaisivat pyörän kyydissä istua. 47. Moottoripornoa à la Salakazi
Rakennetuilla pyörillä oli hyvin tilaa ympärillään ja kattaus oli monipuolinen. Haluan kehittää näyttelyä edelleen ja tehdä tapahtumasta enemmän semmoisen kokoontumisajo-henkisen jutun nimenomaan rakentajille. Ja sieltä sitten saapuikin hieman ajetun oloinen kaveri paikalle juttelemaan. Näyttelyn loppumetreillä painostimme Petrol Circuksen puuhamiehen, B-Magazinenkin lukijoille tutun, Japi Åströmin nopeaan tivaushetkeen kanssamme. 48. Paljon oli nähtävää myös niille, jotka eivät tulleet ensisijaisesti katsomaan, miten prätkän mäkilähtöavustin toimii. Mr. Japi kertoili, että palkintojenjaon jälkeen vuorossa oli ollut messujen jatkoaika ja Los Bastardos Finlandesesin levynjulkkarikeikka, joka sulki lauantaipäivän. Mutta onhan se jotain sellaista, mitä ei ole tullut vielä vastaan. Toki nämä viimeksi mainitut kokonaisuudet ja detaljit huomasi joku muukin. alueella. Ja kerrankin oikeasti soiva peli, heh heh." Niin, juttujen taso oli krapulasunnuntain tasolla ja ilmeisesti ihan syystä. Syy tähän on kuuleman mukaan se, ettei H-D osallistu muihinkaan näyttelyihin Skandinaviassa. Läskin rakentama jytäjammu keräsi paljon katseita. Ja nuoria rakentajia haluaisin nähdä vielä enemmän, siis muutakin kuin supermotoja; faittereita, koptereita, trackereitä, ihan mitä vaan. Vain Kaitsu puuttui! Moottoripäitä kiinnosti kuitenkin eniten Petrol Circus –hallit, joissa esillä oli rakennetut pyörät, alan lehdet, custompajoja, klubeja ja tietysti MMAF jakamassa rakentavaa sanomaansa. subbarilla varustetun Busan: "Olin hieman ihmeissäni, kun sitä tarjottiin. Mutta kaikki tyylillään, love is all around. "Viikonloppu on mennyt hyvin ja jopa näin sunnuntaina hymyilyttää, kalusto on monipuolista ja laatu on pääsääntöisesti ns. Pääasia, että rakentelu ja kädentaidot kiinnostaa ja sitä kautta koko moottoripyöräily voisi paremmin täällä direktiiviSuomessa." Teksti: B-toimitus | Kuvat: Dave M. Itse näyttely oli pinta-alaltaan hieman pienempi kuin edellisvuonna, mutta paikalla oli kuitenkin kaikki merkittävät prätkämerkit, ainoastaan Harley-Davidson oli joukosta poissa. Utelimme vielä mitä muutoksia ensi vuoden tapahtumaan tulee: "Katsotaan mitä keksitään. Esimerkiksi Veikko Sikiön pyörä putsasi kaiken mitä yksi pyörä voi vaan täältä saada." Kysyttäessä muista mieleen painuneista pyöristä Japi otti puheeksi mm. Bomber Magazinen omalla ständillä pyöri isolla screenillä videot, joissa prätkät, pannuttelu ja pyrstöt olivat hyvin esillä. Teemun budjettipeli pokkasi pokaalin äänestyksessä. Bomber Magazine oli jälleen mukana prätkäalan vuoden päätapahtumassa Messukeskuksessa. Ohjelmapuolella muutosta oli myös se, että näyttelyn yhteydessä aiempina vuosina ajetut Super Cross -kapinat vaihtuivat Super Enduroon. Uskoisin, että eräässä Tuupakassa toimivassa amerikkalaisia moottoripyöriä maahantuovassa yrityksessä ei oltu erityisen pahoillaan tästä. Rokki vei mukanaan ja velvollisuuksien jälkeen maistui pari olutta. Kari Rautasen kromattu ja ahdettu Harley. Unohtaa ei sovi myöskään Biker´s Date osastoa, jossa napakymppityyliin haettiin mailaa ja pesää motoristeille Kari Salmelaisen johdolla. Pyörän käytännöllisyydestä voidaan olla ihan mitä vaan mieltä, mutta kokonaisuutena peli on hieno. Muutamien pyörien kohdalla ratkaisut ovat suorastaan henkeäsalpaavan hienoja
Immosen kahvilakilpuri on jo melkein ajokuntoinen. Killer Bee kalustoa. 49
Jaakko & Sami Mäkelä Honda CB125 3. Andy Koivuluoma Monkey Turbo 2. Forssalaisen Tommi Mäkelän Busa. Teemu Eräpolku Honda CB750 Open 1. Mikko Levänen Omavalmiste turbiinipyörä 3. Custom 1. Petri Pennala Nitro HD Tuomariston valinta Veikko Sikiö WSA V-Twin Näyttelyn paras pyörä Veikko Sikiö WSA V-Twin Nuori rakentaja-kunniamaininta Jaakko & Sami Mäkelä Viivi Pumpanenkin ymmärtää hyvän päälle. Olli Torppala Northern Light 3. Jani Tukeva Yamaha XS650 2. Onnelliset voittajat. Alpo Varis Honda Chopper Street 1. Tommi Mäkelä Hayabusa Classic 1. 50. Henri Ikola Wiener Cafe 2. Veikko Sikiö WSA V-Twin 2. Jape Huttunen Hubusa 3. Tästä Busasta löytyy myös kunnon stereot
Andy Koivuluoma Monkey Turbo 2. Jani Tukeva Yamaha XS650 2. Petri Pennala Nitro HD Tuomariston valinta Veikko Sikiö WSA V-Twin Näyttelyn paras pyörä Veikko Sikiö WSA V-Twin Nuori rakentaja-kunniamaininta Jaakko & Sami Mäkelä Omistatko näyttelykuntoisen Klassikon, Rodin, Customin, Muskelin, Harrikan tai Tuningin. Jaakko & Sami Mäkelä Honda CB125 3. Custom 1. Joni Bakerin sotakone teemainen gixeri valmistui juuri ennen Petrolia.. Teemu Eräpolku Honda CB750 Open 1. Jape Huttunen Hubusa 3. Mikko Levänen Omavalmiste turbiinipyörä 3. Alpo Varis Honda Chopper Street 1. Veikko Sikiö WSA V-Twin 2. Olli Torppala Northern Light 3. Tommi Mäkelä Hayabusa Classic 1. Henri Ikola Wiener Cafe 2. Ota yhteyttä ja tuo helmesi näytteille! Ilmoittautumiset 2.4.2015 mennessä
Prätkien lisäksi Esa on ollut paljon tekemisissä erilaisten ahdettujen autojen kimpussa ja sitä kautta ahdettu mopokin rupesi kuulostamaan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Möhkö orggisetulokari heivattiin hyvin nopeasti pois ja tilalle tuli K5 tonnisen gixerin sirompi lokari, joka käy oikeastaan vain ruuvaamalla paikoilleen. Tähän mopoon on tehty muutoksia aina pikkuhiljaa talvisin sillä silmällä, että pyörä on takuuvarmasti aina kesät kuitenkin ajossa. Esa ei kyllä tarkentanut, että liittyykö duuni aikuisviihdealalle vaiko ihan vain lehtipainoalalle. Jossain vaiheessa 40 mm kaasarit sai alumiinikannet, jonka jälkeen loppui vittumainen muovisten kansien halkeilu, mutta nekin piti Esan kaverin koneistaa itse, kun niitä ei ollut mistään saatavilla näihin isompiin kaasareihin. Esa kertoo, että periaatteessa eBay on tuunannut tätäkin mopoa melko paljon, kun sieltä tilailemalla saa kaikkea pikkunippeliä kovin helposti. Teksti: Janne Uskali | Kuvat: Niklas Jäntti | Malli: Marie Tuomi 52. Mittaristo löytyi Bforumin myyntiosiosta ja siinä sentään oli mukana sähkökaavio. Hallintalaitteet on hommattu aikoinaan joltain rompetorilta, joten mallista ei ollut muuta tietoa kuin että joku Yamaha. Siitä se prätkäviirus sai sitten alkunsa. Tosin useimmiten tällainen matalaprofiilinen rengas on jo ahdetuissa pyörissä valmiiksi, jotta saadaan vähän lisää pelivaraa ahtimen ja renkaan väliin… Esa on muuten päässyt aika pienillä ongelmilla pyörällä pommittelemaan vuosi toisensa jälkeen, tosin vain yksi koneswappi on jouduttu historian aikana tähän tekemään, kun kiertokanki tuli vanhasta motista morjestamaan alakerran läpi. Ja mikä tärkeintä, kyllä prätkällä pitäisi pystyä pysymään nykyautojen vauhdissa motarillakin, tosin Esan vanhalla 600cc ärrällä ei niiden mukana tahtonut enää pysyä. pidempi swingi ylätukineen ja nykyaikaisella ketjunkiristyksellä jne. No, menihän se kuulemma ihan kohtuullisen hyvin, mutta Esalle nousee vieläkin hikikarpalot otsalle miettiessään, että millaista teippaa-testaa-tee kiinnike-tee uusi kiinnike -meinkiä sen sovittaminen oli. Pyörähistoria Jussilalla koostu neljästä eri Yamahasta ja parista Suzukista, jotka kaikki ovat olleet katettuja. Pyörä oli jo valmiiksi muutoskatsastettu ahtimelle, tosin vähän erilaisella kokoonpanolla kuin nykyään. Kytkemiseen meni hetki aikaa, mutta lopputulos oli hyvä päivitys ja nyt pyörässä on jopa hätävillkut, mitkä ovat vanhassa turbopyörässä erittäin tarpeelliset, nauraa Esa. Niinpä tästä sisuuntuneena jäbä kävi hakemassa vuonna 2006 pohjoisesta tämän jutun gixerin hyvin alkuperäiskuntoisena. Kuten arvata saattaa, eihän siinä hyvin käynyt. Näistä ajoista rallit on tietenkin jo vähän rauhoittuneet, mutta silloin tällöin Esa on käynyt vielä Stadin B-illoissa, vaikka myöntääkin, että onhan toi jo aika homotouringia lähteä ajamaan Kehä 3:n ulkopuolelta sen sisäpuolelle. Kontaktia B-toimintaan hän sai jo heti 2000-luvun alussa, jolloin tuli tsekattua useat Bomber-iltamat Stadissa. Evo 2 Tämä isompi ns. Ensiajatuksena oli, että joo, hyvinhän se tohon menee, kun toi iiöö ärrä on kapeampi kuin 929 Blade, johon noi on alun perin suunniteltu. Onneksi ukko selvisi säikähdyksellä, mutta mopo meni mällissä ihan tuhannen paskaksi. Tosin perus 50cc -mopot jäivät kaverilta väliin, mutta sai hän silti hankittua kevarin sekä kevarikortin himosäästämisellä. –Se nyt vaan on niin hienoa ajaa tuolla jossain täysillä ja huutaa siellä kypärän sisällä kaikkea omaksi iloksi, kuvailee Esa prätkäfriikkiyttänsä. Näkyvimpiä hankintoja ovat olleet mm. No, onneksi Jussila sai vakuutusyhtiöstä sponssirahaa ja tallitoverilta löytyi irtonainen Hondan katesatsi sovitukseen. Väkeä oli enemmän mitä paikalle mahtui ja meno oli todella hurjaa. Näiden lisäksi PLXlaajakaistaa kertoo vähän, mitä siellä moottorissakin tapahtuu jos ja kun sitä Esa kerkeää raitoja piirrellessä latuun yhtään ihmettelemään. Tosin aivan olemattomalla öljynpainemerkkivalolla, joka korvattiin välittömästi tulitikkuaskin kokoisella punaisella ledivalolla. Tämä vaati vain 60-sarjalaisen eturenkaan, jolla saadaan aika siisti pieni väli renkaan ja lokarin väliin. Honda/Suzuki-projekti lähti käyntiin muutama vuosi sitten, kun sokeaksi tullut autoilija vaihtoi kaistaa Esan päälle ja toisella puolella oli kaide blokkaamassa. Lopputuloksena osat sopivat nyt melko asiallisesti omistajan mielestä. Taas joku vitun turbo i/ö Suzukin esittely Bomber Magazinessa, miettii Håkan Tammisaaresta… No, näin se vain menee, että yksi maailman suosituimmista rakentelukohteista Harrikoiden jälkeen on perus i/ö gixeri, jonka myös tämän esittelypyörän Päijät-Hämeessä asusteleva Esa Jussila omistaa. Itse asiassa ainoa välivuosi prätkäilyssä tuli armeijan takia. Esa on reilu kolmekymppinen hulttio, jonka arkipäivät kuluvat painajan hommissa. Anyway, perus lähtökohdat hänelläkin on pommittajille tuttu kuvio
53
"Jämäpätkät esille, josta sitten down pipestä lähdettiin liikkeelle. Lock-up-kytkin koppineen tuli pienestä englantilaisesta pajasta. Myös välijäähdytin on asennettu eteen ja iso suora öljynjäähdytin sovitettu kenkälusikalla takakatteen sisälle, jonka päällä mahdollisimman iso flekti. Loppukaneettina Esa kommentoi, että kun tätäkin pyörää on rakennettu vuositolkulla, niin eihän ne ole koskaan valmiita. Jäämme innolla odottamaan mitä siitä kehkeytyy... ”Teippihän on nyt just se juttu”, virnuilee Esa. 2 ja 5 -vaihteen rattaat on vaihdettu talvella 2012–13 ja samalla vaihdelaatikosta otettu molemmilta akseleilta noin pari mm välyksiä pois koneistamalla rattaita sekä lisäämällä shimmilevyjä, joilla saatiin rattaiden kosketuspintaa paremmiksi toisiinsa nähden. Samassa firmassa myös ajeltu dynossa useampi hetki ja parhaimmat lukemat taitaa olla takikselta 316 hv sekä vääntöä ~ 240 Nm:n tuntumassa. Pyörään löytyy alakatteetkin, kunhan omistaja vain kerkeää ne ruuvaamaan paikoilleen. Muutoksia ja uusia ideoita tulee ja menee edes takas. Jossain välissä omistajalle tuli villi idea että tehdään Agusta-tyylinen putkisto, kun takakatteen alla on reilusti tilaa. No kyllä sauma näyttää tuolla putkiston loppupäässä edes jokseenkin siedettävältä, mutta on ainekin itse tehty. Kuinka yllättävää (not) seuraavaksi projektiksi Esa on suunnitellut jotain vanhaa kahvilakilpuria. Tässä hommassa korvaamaton apu oli Bike & Tuningin Teemu. Tästä innostuneena Esa otti tigin ensimmäistä kertaa käteensä ja rupesi harjoittelemaan. Ahtimen virkaa toimittaa Garrettin GT28RS 86-pakopesällä. Honda CBR1000RR:n katesarja istuu yllättävän hienosti vanhan gixerin ympärille. Mutta mikä tärkeintä, tämä laite sutii, keulii ja paukkuu niin, mitä muutakaan pommittaja voi enää pyörältään vaatia. 54. Ahtoputket ja ajovalot oli tylsät vakiona, joten Esalla tuli puhetta CCL Design -firman kanssa, että mitä jos laitetaan ajovaloihin semiblack kalvot sekä ahtoputkiin digicamo-teippiä. Ensimmäinen reilumpi koeajo motarilla tuotti tuloksesi sulaneen takavalon ja sen jälkeen on putken kulmaa muutettu ja takavalo säilynyt ehjänä.” Itse moottori on 1216cc eli se on kasattu busan männillä, H-teräsveiveillä ja oikeastaan kaikilla mahdollisilla Amerikan APE:n palikoilla kannesta alakertaan asti
Speksit: Malli: Suzuki GSXR 1100 1992 Moottori/ahdin: 1216cc/ Garrett GT28RS Tehoa ja vääntöä: riittävästi ja kohtuullisesti Putkisto: Itse tehty/Danmoto Katesarja, valot ja penkit : CBR1000RR -04 Cliparit: billettiä Englannista Mittaristo: Koso RX1 Iskarit: vakiot, mutta uusilla sisuskaluilla. 55. Vanteet: Vakiot Kytkinkahva: bussista Jarrusatulat: ZX12R Jarrukahva: Mustat kiinakahvat molemmin puolin Jarrulevyt: piparia ja etuletkut luonnollisesti teräspunos Kiitokset: Bike & Tuning, CCL Design, TK-mpauto Stefu, L_B, Jk1.1, Eemeli20, Jartsu, J. Pippuri MV Agustan tyylinen pakoputkisto on omistajan omaa visiointia
Tallissa on täysi hulina päällä. 56
ICONin tuotteet nousivat välittömästi tämän aggressiivinen uuden sukupolven suosioon. Ei haittaa, jos pyörät ovat pakkomielle, sillä olemme osa prätkäkeskeistä kulttuuria, ja autotalli vie suurimman osan toimistostamme – tai ehkä toimistomme vie pienen osan autotallista. Icon Motorsports rynnisti markkinoille vuonna 2002 ja se mullisti moottoripyöräilyn vaatetusteollisuuden heti kättelyssä. Teksti: Dave M & Icon | Kuvat: Matt at Gear Patrol 57. Ennen ICONia motoristeilla oli tarjolla tasan kaksi vaihtoehtoa, koska valinnan varaa löytyi ainoastaan HDtai MotoGP-varusteissa. Kiinalainen Konfutse on tunnetusti sanonut: "Valitse ammatti, jota rakastat ja sinun ei tarvitse tehdä päivääkään töitä elämässäsi". Etiikka – täytyykö potentiaalisten työntekijöiden olla synnynnäisiä moottoripäitä vai aivopestäänkö heidät siihen vasta sen jälkeen, kun heidät on palkattu. Kurt Walterilla, ICON Motosportsin perustajalla, on takanaan pitkä historia vaatteiden suunnittelusta erilaisille lifestyleja moottoripyörätuotemerkeille. Kurt tiedosti tarpeen sekä oman henkilökohtaisen ajotyylinsä että markkinoinnin näkökulmasta. Työntekijämme suhtautuvat uskomattoman intohimoisesti tuotteisiin ja pyöriin, joita rakennamme luoden samalla myönteisen vaikutuksen moottoripyöräkulttuuriin. Niinpä hän päätti alkaa tarjoamaan varusteita niille, jotka eivät niitä muutoin käyttäisi. Silti, jopa meidän mielestämme löytyy paikkoja, jotka olisivat vieläkin nykyistä mielenkiintoisempia ja yksi näistä on ehdottomasti ICONin päämaja Portlandin Slabtownissa, Oregonissa. Ja näin ICON oli syntynyt... Jotkut ihmiset saavat kutinan täällä ollessaan ja useimmat tuovat sen mukanaan ja jos eivät tuo, ne eivät yleensä kestä kauan! Olemme pieni, intohimoinen ryhmä, emmekä valtava kokonaisuus jollaiseksi useimmat meidät ajattelevat. Tulos vastasi täydellisesti ICONin missiota: saada markkinoille huipputason suojavarusteita suurimpaan riskiryhmään kuuluville moottoripyöräilijöille. "Ride Among Us" ei ole vain ICONin iskulause, vaan se on myös kutsu samanhenkisiä kuskeja ja moottoripyörien harrastajia varten, jotka jakavat ICONin moto-keskeisen elämäntavan. Meitä on täällä Bomber Magazinen toimituksessa, pieni joukko, joka tuntee olonsa siunatuksi työskennellessään moottoripyöräteollisuuden parissa. Tämän käytännönläheisen markkinointija lähestymistavan vuoksi koimme tarpeelliseksi kysyä ICONin tyypeiltä muutamia luotaavia sekä paljastavia kysymyksiä... ICONin suunnittelijat tunnistivat puutteet racepainotteisesta tarjonnassa – puutetta nimittäin oli suojaavista vaatteista ja kypäristä, joissa lähtökohtana olisi uusi katupainotteinen tyyli
58. Erilaisia kypärämalleja löytyy jokaisen tarpeeseen
Enemmän kaikkea! ICON-mallisto uudistuu massiivisesti sporttipyöräjuuriltaan, kun varusteisiin liitetään viimeisintä D3O-panssarointija valmistustekniikkaa. Pyöriemme syntyideat ovat lähteneet tuotteistamme, mutta toisaalta ne myöskin generoivat ideoita uusista tuotteista – se on jatkuvana kiertävä prosessi. Miten ja missä tuotteenne on suunniteltu ja mistä ideat ovat peräisin. Portland on suorastaan unelmapätkien aarrearkku. ICON RAIDEN puolestaan koettelee rajoja ja puskee uutta tekniikkaa ADV-markkinoille. Olemme ehdottomasti monipuolistamisen kannalla, sillä kuskit tulevat huomaamaan että täysin uusi, ADV:hen keskittyvä RAIDENalabrändimme tulee täysin keskittymään varmasti rumimpaan markkinasegmenttiin ajovaateteollisuudessa. Me kilpailimme tänä vuonna Bajassa sekä Alcan Triumphissa, ja siellä on vielä paljon enemmän seikkailuja luvassa. Keskitymme tietenkin ydinasiakkaisiimme, mutta potentiaalisten asiakkaiden määrä on noussut viime aikoina täysin uusiin sfääreihin. Pyörät sijaitsevat toimistomme keskipisteessä ja se toimii samalla kokoontumispaikkanamme, jossa pallottelemme uusilla ideoilla ja vietämme muutenkin aikaa. Se on monimutkainen tarina, jossa on mukana erilaisia viestejä, mutta siitä on kasvanut elinehto eri kuljettajatyypille, jotka etsivät jotain uutta. Rento työilmapiiri huokuu kaikkialta.. Kaikki tuotteemme on suunniteltu ja kehitetty talon sisällä. Tuotatte omaa Limiter-julkaisuanne, miksi. ICON 1000 muuntautuu jatkossa café-estetiikasta enemmän muotipainotteiseksi toimien samalla meille osa-alueensa pioneerina. Kaiken kaikkiaan tähtäämme laajempaan skaalaan, korkeampaan laatuun vastaamaan yhä laajemmin erilaisten kuskien tarpeisiin. Jos ajat kadulla ja offroadia, haluat varmasti tsekata tämän! Sijaintinne Koillis-Yhdysvalloissa takaa varmasti upeita maisemia ja mahtavia teitä missä on sinun suosikkipaikkasi kurvailuun ja millä laitteella. Muina aikoina seuraamme eri trendejä sekä tyylejä ja vastaamme niihin tarpeisiin usein varsin odottamattomalla tavalla, kuten Cloverleaf Knee (osittain polvipala, mutta osittain myös iskusuoja, joka voidaan kiinnittää millaisiin housuihin tahansa – mielestämme erittäin osuva ratkaisu Bomber-kuskeille). Toisin kuin monilla brändeillä, meidän toimistomme ei ole sisustustekninen ihme, vaan se on suunniteltu mahdollisimman tehokkaaksi ja tuottavaksi. ICON ei siis ole ainoastaan brändi, joka työllistää motoristeja ja rohkaisee positiivisesti pyörien rakentamiseen sekä modifiointiin, vaan he puskevat itseään eteenpäin luodakseen maailmasta paremman paikan meille kaksipyöräisille huligaaneille. Niin, olikohan teillä yhtään työpaikkaa tällä hetkellä haussa... Jokaisella on mielipiteensä uusista tuotteista ja jotkut niistä ovat tehty nimenomaan omien ajomieltymystemme mukaisesti. Rakennamme itse omat projektipyörämme ja meillä on talossa oma rakentajaspesialistimme Jonah Meade sekä mekaanikko Joel Gary. Toimistomalli – onko teillä käytössänne avokonttori vai tavanomaisia tiloja yksittäisille työntekijöille. Muokkaamme tiloja tarpeen mukaan, sillä suurin osa siitä on avokonttoritilaa. Yleensä molempia, paitsi viime aikoina työntekijät ovat pääosin itse rahoittaneet pyöränsä, kuten Anemic, The Operator ja TiFighter. Helpoiten hankit Limiterin ostamalla jonkin takeista tai kypäristämme tai liittymällä postituslistallemme osoitteessa: www.rideicon.com/catalogrequest Vaikka olettekin jo sponsorina extremelajeille, kuten stuntriding, driftaaminen ja vaihtoehtoisten energialähteiden bike racingille – näettekö, että voisitte vielä lisätä siihen jotain tai monipuolistaa jotenkin. Olemme alallamme sekä vaikutteita vastaanottavia että myöskin markkinajohtajia, mikä tekee meistä erinomaisia eri tyylisuuntauksien toteuttajia. Toimistomme sijaitsee parhaat päivänsä nähneessä lähiössä keskellä Oregonin Portlandia, mutta jos tallimme osaisisi itse kertoa tarinansa… ICONin projektipyörät kuten Lowdown & Shifty, Magnificent Bastard ja Dromedarii – ovatko ne täysin teidän tekemiänne. Omistaako henkilöstö pyörät yksityisesti vai ovatko ne yrityksen nimissä. Olemme juuri saaneet mahtavat OEM-kumppanuudet Triumphilta, Uralilta ja Kawasakilta, mutta projektimme ovat edelleen hyvin ruohonjuuritasolle suuntautuneita. Tilamook Forest täyttää offroadtarpeemme, Skyline Drive sopii mainiosti asfalttikurvailuun ja PIR (Portland International Raceway) on valintamme silloin, kun kaipaamme kilparadalle. Ajamme millä vain ja missä vain, mitä nopeammin sen parempi! Mikä on ICONin tulevaisuus. Limiter Magazine oli toimistomme oma idea ja meidän tapamme saada kuuluviin oma kantamme moottoripyöräkulttuurista. Laajensimme juuri tilojamme uusia työntekijöitä varten. Kukapa tietää, vaikka meillä olisikin jo valmiina aivan uusia tuotteita, joita kukaan ei olisi osannut meiltä odottaa. Toimistomme on toiminnallinen, käytännöllinen ja tyyliltään monenkirjava. Se tuo myös tuoreemman lähestymistavan ajokamoihin
Tilauksen voi hoitaa tällä kortilla tai e-mailina tilaus@bomber.fi Puhelimitse arkisin 10-17.30 p. 09-223 5215 tai netistä shop.bomber.fi Lehdet toimitetaan postiennakolla ja hintaa postikuluille tulee 10 € Tilaajan nimi: Jakeluosoite: Postinumero ja -paikka: Puh./e-mail: Lehti 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 kpl 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 Bomber Oy maksaa postimaksun Tuotteet / Bomber Magazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 YKSITTÄISET IRTONUMEROT POMMIPAKETTI 10 LEHTEÄ 10€! 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 4/2014 5/2014 6/2014 7/2014 1/2015 4/2014 5/2014 6/2014 7/2014 1/2015 SWE 3/2006 SWE 5/2006 SWE 2/2007 SWE 4/2008 Esittelyt Tapahtumat Projektit Lequn Turbo Kawa Eicma 2014 Tsubame DR-800 Cafe Essen 2014 Janin ZX-12R Fighter Extreme Bike Weekend Kannon 502 Superprestige Turbo Busa BOMBER.FI 1/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuvat Miss Bomber 2015 Samu Kemppainen BM 1-2015.indd 1 5.1.2015 18:28:22
3/2006 5/2006 2/2007 4/2008 Varastontyhjennyksen yhteydessä löysimme vielä muutaman kappaleen vanhoja ruotsinkielisiä Bomber Magazine -lehtiä. Näiden irtonumeroiden tilaaminen onnistuu samalla tavoin kuin suomenkielisten numeroiden tilaaminen: vieressä olevalla lomakkeella, puhelimitse tai web shopista hintaan 5€/ kpl + pk.
Todella kovia lukuja, sillä ahdetuissa huippupeleissä alkaa tulemaan jo ongelmaksi saada noin mielettömiä tehoja sekä vääntöjä takakumilta dynamometrin rullaan ilman pito-ongelmia. Viime vuoden Powerking Challenge 2015-kisa on saatu vietyä kunnialla maaliin, ja kuten näistä eri luokkien voittajien tuloksista voi lukea, on kehitys kulkenut hurjasti eteenpäin. Sen jälkeen teemme päätöksiä, kisataanko vielä vuonna 2016 Powerking Challengen herruudesta… Vielä kerran onnittelut Bomber Magazinen puolesta kaikille luokkavoittajille! V2 vaparimoottorit 62. Kukapa meistä olisi uskonut muutama vuosi takaperin, että Samin tunnetusti tiukassa dynossa olisi penkitetty vaparista yli 250 hepan takapyörätehoja ja ahdetusta yli 600hevosta. Jos voittopyörien omistajilta saadaan vain myönteiset vastaukset niin tulemme varmasti lähinumeroissa esittelemään näiden pyörien sielua ja mekaniikkaa vähän tarkemmin. Kisan jatkamisesta tai päättämisestä haluamme mieluusti kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä
Alle 1100CC vaparit Turbo/Remmiahdetut moottorit Ilokaasumoottorit Yli 1100CC vaparit 63
459€ Crystal Hiilikuitu XXR Hiilikuitu Jet 777 Jet Metal Flake Jet Sky Jet Hiilikuitu Jet (ECE) Design Jet (ECE) Hiilikuitu/Mattamusta Jet Jet Classic Jet Race Star Jet Hopea Star Jet Musta Star Jet Punainen XXR Race XXR Classic XXR Valkoinen XXR Musta XXR Mattamusta Crystal Valkoinen Crystal Mattamusta Superstreet II Hiilikuitu Superstreet II Mattamusta 399€ 99€ 109€ 109€ 309€/109€ 89€ 79€ 199€ 99€ 99€ 99€ 99€ 99€ 319€ 319€ 299€ 299€ 299€ 359€ 359€ 309€ 249€
Jet XXR Mattamusta Superstreet II Mattamusta TÄSSÄ KOOT: XS: 54cm S:55/56cm M:57/58cm L:59/60cm XL:61/62cm XXL:63cm XXXL: 64/65cm MITTAA KUULASI ENNEN TILAUSTA! MALLISTON KOOT: CRYSTAL : S-XL SUPERSTREET II : S-XL XXR : S-XXXL JET : XS-XXL
66
Teksti: B-toimitus | Kuvat: Vatasen arkistot 67
kun katto sitä touhua. JV:Mopoja, crosseja ja prätkiä on löytynyt tallista vuosien mittaan jos jonkinlaista ja totta kai aito Honda Monkey, jolla aloitin stunttaamisen ja sama mopo on edelleen tallissa. Ikävä fakta on vain se, että kun isoja kisoja ei Suomessa ole järjestetty, ei normaalipulliainen saa mistään infoa siitä, miten suomalaiset lajissa maailmalla pärjäävät. BM:-Kerro kuka olet, minkä ikäinen, mistäpäin Suomea, ammatti ja onko perhettä. Vaikkei Bomber Weekendiä ja isoja EM-stunttikisoja olekaan useampaan vuoteen Suomessa järjestetty, ei stunttaamista ole Citymarkettien takapihoilla unohdettu. Siitä saa hyvän fiiliksen ja sen tajuaa kyllä kaikki, jotka harrastaa prätkiä. Pikkuskidinä sitä oli ihmeissään. JV:Morjesta kaikille. Joonan ensimmäinen stunttipeli oli luonnollisesti monkey. Bomber Magazine haluaa parantaa vallitsevaa tilannetta ja nostaa lajin arvostusta jälleen sille kuuluvaan asemaan. JV:Ensimmäisen mopon sain muistaakseni joskus viisivuotiaana ja siitä asti olen ollut kaksipyöräisten parissa. Monta kertaa oli laastarit polvessa, kun kantapään kautta opeteltiin lajia, mutta jostain sitä on aloitettava ja nyt ollaan tässä. JV:Treenaamisen aloitin yksin, mutta myöhemmin joukkoon liittyi kavereita, jotka enimmäkseen huvikseen treenaili, mutta minulle oli alusta asti selvää, että haluan menestyä lajissa. Minulle moottoripyörät ovat kuin terapiaa tässä hullussa maailmassa. Löytyy perhe, johon kuulu olennaisesti mutsi ja faija, pikkusisko sekä veljeni, Justus Vatanen. Itseäni ei ikinä kiinnostanut muut kuin kaksipyöräiset. Siinä kun rajotin kaiku ja kumi paloi. Silloin se oli helpompaa, kun ei ollut muita velvollisuuksia kuin koulu. BM:-Mistä sait innostuksen Stunt Ridingiin. Saman tein sitä piti alkaa Honda Monkeylla kokeileen, vaikka lajista ei ollu minkäänlaista ymmärrystä. Bomber Magazine laittoi Joonan tiukkaan piinapenkkiin selvittääkseen, millaisesta stunttiukosta tässä on oikein kyse. Nimi on Joona Vatanen ja ikää on tällä hetkellä mittarissa 23 vuotta. Tavoitteena on tuoda tälle kuljettajalle niin paljon lisänäkyvyyttä, että se mahdollisesti auttaa häntä aloittamaan lajin parissa ammattilaisuran. Yksinhän se on tylsää ja erityisen vaarallista, jos kukaan ei ole yhtäaikaa spotilla. Asustelen Savon sydämmessä eli Kuopiossa! Jostainhan ne rahat on ajamiseen hankittava ja ne käydään hakemassa rakennustyömaalta, eli raksaduunari olen ammatiltani. Kyseessä on siis äärettömän kova savolainen vetomies nimeltään Joona Vatanen. BM:-Kenen kanssa aloitit harjoittelun ja kuinka usein harjoittelit stunttailua silloin. JV:Innostuksen sain siihen vuonna 2007, jolloin Plan Bee oli vetämässä showta Kuopiossa. Pari vuotta myöhemmin pikkuveljeni Justus Vatanen aloitti saman lajin ja sitten treenailtiin veljen kanssa. BM:-Miten ja minä vuonna kuulit Bombertoiminnasta ja miten innostuit ensimmäistä kertaa itse harjoittelemaan stunttailua. Päinvastoin, laji voi harrastajamääränsä perusteella arvioituna paremmin kuin hyvin. JV:Bomber-skenestä sain tiedon samalla kertaa, kun olin kattomassa Plan Been keikkaa ja samalta keikalta sain innostuksen alkaa treenaan stunttia. Niinpä teimme Suomen tämän hetken kovimman stunttaajan kanssa yhteistyösopimuksen, jolla tuomme yhdessä lajia takaisin parrasvaloihin. BM:-Millaisia pyöriä sinulla on ollut aikaisemmin. Suomi on ollut lähes Stunt Ridingin syntymäajoista alkaen yksi johtavista stunttimaista, josta on sikiänyt aina joka vuosikymmenelle uusi nouseva tähti tai tiimi. Treenasin silloin joka päivä, satoi tai paistoi. On ollut lukemattomia Suzuki PV:tä, Suzuki S1, Suzuki RM 125, Aprilia Mx 50, Hondan CBR 600, Suzuki Gsxr 600, Suzuki Gsxr 750 ja nyt nykyinen 750 Gsxr. Ei sitä silloin olisi uskonut. 68. Alkaen Artsi Nyqvististä tietenkin. BM:-Mistä asti olet ropannut mopojen/moottoripyörien kanssa ja miksi. Huonolla tuurilla hajotat ittes etkä saa edes apua soitettua itselles. Lähdin joka päivä aina koulun jälkeen treenaamaan spotille
BM:-Mikä on lempitrikkisi, mistä saat aina parhaimmat kiksit ja miksi tämä kyseinen trikki antaa ne parhaat vibat. Vaikea sano, että mikä on vaikein trikki, koska niitä on niin monia. Löytyy kaatumaraudat, käsitakajarru, vahvemmat takajalkatapit, denttitankki, side by side cliparit, rautainen etukatteen tukikehikko, välitykset omalle ajotyylille sopivat jne... JV:Hauskoja ja ikäviä hetkiä pyörän päällä on sattunut niin paljon, että ei niitä kaikkia muista enää haha. Vauhtidriftit, pitkät endot kovasta vauhdista, isot vauhtiympyrät. BM:-Mikä on mielestäsi vaikein trikki minkä osaat ja kauanko sen onnistumiseen jouduit harjoittelemaan. Jarkko aka Jorki ajaa myös ja hänen kanssaan on aina mukava treenata! BM:-Millaisella pyörällä tänä vuonna ajat ja mitä muutoksia pyörään on tehty vakioon verrattuna. Vaikka moni pitää minua rauhallisena ja nöyränä, haluan silti aina vain voittaa. Joka treenikerralla 2 h -setti ja se riittää hyvin. Vuonna 2013 Puolan MMkisoissa olin neljäs, mikä ei ollut riittävä sijoitus minulle – vaikka MM-kisoissa tosi hyvä homma. No, anyway. 69. Hienoa se hyvä fiilis, kun on tiimi kasassa kunnon porukalla, jonka kanssa yhdessä ajetaan keikkaa ja kierretään kisoja ulkomailla. Lajissa on paljon ajotyylejä ja jokainen kuski rakentaa sota ratsunsa omaan ajotyyliin sopivaksi. Olen ollut ajamassa Saksassa, Puolassa, Liettuassa, Latviassa, Virossa, Italiassa ja tietysti Suomessa. Voisitko vähän valottaa, missä kaikkialla olet ollut kisaamassa ja millaisilla tuloksilla kisat ovat menneet. BM:-Onko pyörällä stunttaillessa sattunut joitain hauskoja tai ikäviä sattumia. JV:Kisoja olen kiertänyt jo jonkun verran. Minun pyöräni on rakennettu pelkästään aggressiiviseen ajoon. Jos kyllä, niin kerro mitä. JV:Tälle kaudelle vaihdon pyörän uudempaan Suzukiin. BM:-Missä on seuraavat kisat joihin aiot osallistua. Sanotaan nyt tähän vaikka, että smoto sladista suorilta 180 hyppy endo. Ainoastaan voitto kelpaa. Kaikki trikit missä on vauhtia ja vaara lähellä, että tässä jos pannutat niin sitten sattuu. Eli 2 tunnin treenikerta toimii hyvin. Silti kyllä teen soolona keikkaa, mutta mukava on myös vetää keikkaa tiiminä. JV:Olen ollut eri tiimeissä ja tällä hetkellä ajan soolona, mutta suunnitelmissa on lyödä uusi tiimi kasaan hyvien jätkien kanssa. Pyörä on Suzuki GSXR 750 vuosimallia 2007. Sen on varmaan hankalin, koska trikissä on niin monta asiaa, jotka pitää ottaa huomioon. Silloin se yleensä vahinko sattuu, jos yrittää väkisin vääntää kahvaa väsyneenä! Viime kausi oli siitä huono, että spotti lähti alta ja lähin oli Jyväskylässä. Kaudella 2014 voitto Liettuasta, Latviasta, Italiasta ja Virosta. BM:-Onko sinulla ollut jotain tiimiä, jossa ajoit aikaisemmin ja ajatko nykyään ns. Näistä meikäläinen saa parhaimmat kiksit. JV:Hirveesti ei ole vielä kisojen päivämääriä julkaistu, mutta pyrin kiertämään mahdollisemman paljon kisoja tänäkin vuona. Ikävin hetki on varmaan, kun on vetänyt endot yli ja melkein 200 kg tulee niskaan. Sinne sitten oli mentävä aina joka viikonloppu treenaamaan, perjantaista sunnuntaihin. JV:Nykyään koitan ajaa vähintään 3-4 kertaa viikossa. Pyörä on koneen tekniikaltaan vakio, mutta muuten täysin modattu freestyleä varten. Viime kausi meni kisojen osalta loistavasti ja sitä edellinen. Melkeinpä kaikista kisoista tuli voitto, missä kävin viime vuona, paitsi Liettuan toisesta osakilpailusta tuli viides sija. Tuodaan asia julki lähitulevaisuudessa. soolokuskina vai jossain uudessa tiimissä. JV:-Minulla ei ole yhtä suosikkitrikkiä vaan niitä on monia. JV:-Hmm. Hauskin hetki, hmm… Hauskoja hetkiä on paljon, mutta aina on joka kerta hauskaa, kun pääsee ajamaan. Sen jälkeen on jo jätkä niin puutunu, että turha yrittää väkisin väsyneenä ajaa. BM:-Kuinka usein harjoittelet nykyään. Tässä ei ollakaan mikään tavallinen vässykkä suomalainen urheilija, joka lässyttää, että katotaan nyt, miten menee. Loput päivät menee pyörää korjatessa ja tehdessä muita hommia, mitkä liittyy ajamiseen. BM: -Olet pärjännyt suhteellisen hyvin ulkomailla eri stunttiskaboissa. Syynä varmaan se, että pannutin ekoissa treeneissä ensimmäisillä minuuteilla pyörän hajalle ja itseni mustelmille, mutta sain kuitenkin kisoihin pyörän kuntoon. On eri asia, että meneekö spotille jauhaan paskaa ja höntsäilemään vai treenaako tosissaan non stoppina ja välissä pitää vain pari vesipaussia. Voittoja on tullut ja tietysti tappioitakin alussa, kun lähdettiin ekoja kertoja kisoihin. Myös RM:llä pystyy pyörittelemän circlejä. Tästä ISO KIITOS Jarkko Jylhälle, että on aina majoittanut minut ja veljeni ja ollaan saatu äijän tallissa laittaa prätkiä
Sitten takas kylmään Suomeen. JV:Sponsoreita on tullut ja mennyt, mutta tällä hetkellä sponsorina on ProBikes Jyväskylä ja Suzuki Finland. Ja tietysti lehden lukijoille! Joona työstää 50-50 circleä. Toivottavasti tulee lukijoille kelpaamaan jutut. Isot kiitokset heille tuesta! Tietysti oma lompakko on ollut aika iso sponsori alusta lähtien haha. Kaikille, jotka on olleet mukana pyörimässä ja jeesimässä. Eiku äijä koneeseen ja viikonlopun kävin heittämässä keikkaa. BM:-Mikä on ollut eksoottisin tai mieleenpainuvin esiintymisreissu ja paikka, jossa olet käynyt heittämässä stunt show -keikkaa. 70. JV:Eksoottisin ja mieleenpainuvin keikka reissu oli varmaan viime syksynä Intiaan. Tietysti veljeni, kaverini ja sponsorini ovat paljon jeesimässä pyörän rakentelussa. JV:Itsehän näitä rakennetaan. Ja sen aion vielä toteuttaa! Mikään ei ole mahdotonta, jos jaksaa tehdä intohimoisesti duunia unelmansa eteen. JV:Terveiset haluan lähettää perheelle, sponsoreille ja kavereille. Saamme ilmeisesti jatkossa nauttia avustuksellasi hienoista stuntti-artikkeleista, tuoreista alan uutisista ja infoa tulee myös siitä, miten sinulla kulkee. JV:Joo tosiaan, alan kirjoittaa stooria lehteen reissuista, omista tekemisistä ja yleensäkin, mitä lajin ympärillä tapahtuu. BM:-Onko sinulla mitään faninettisivuja tai some-linkkejä, josta sinua pääsee seuraamaan päivittäin. Odotan tätä innolla! BM:-Sana on vapaa, jos haluat lähettää äidillesi tai faneillesi terveisiä. BM:-Mitkä ovat pitkän tähtäimen tavoitteesi stunt-urallasi. JV:Tavoitteeni/unelmani urani suhteen ovat samat kuin aloitellessani lajia, eli haluan joku päivä pystyä ajamaan pyörääni työkseni. Kaupungin nimi oli Bangalore, jonne lähdin päivän varoitusajalla. JV:Nimelläni löytyy tietysti fanisivut Facebookista, Instagrammista ja totta kai, nettisivut www.joonavatanen.com Sieltä meikäläisen tekemisiä pystyy seuraamaan. 50-50 settiä Euroopassa. BM:-Olet tehnyt yhteistyösopimuksen myös Bomber Magazinen ja WorldWide Bomber Magazinen kanssa. BM:-Millaisia yhteistyökumppaneita olet saanut tähän mennessä sponsoroimaan stunt-uraasi. BM:-Kuka tekee tai auttaa sinua pyörän muutoksissa stunttikuosiin. Oon sen verran jääräpää, että en anna helpolla periksi
Wheelie vai endot: Endot. Blondi vai brunette: Blondi. Onko mahdollisia lapsia maailmalla: Ei olla vielä iskä. Kuljetuskalusto: Mercedes-Benz Sprinter. Käteinen vai kortti: Käteinen. Sinkku vai varattu: Varattu. Lempijuoma: Maito. Luomu vai modattu: Luomu. McDonald’s vai hieno ravintola: Hieno ravintola. Settiä Puolan Stunt GP:stä.. Liettuan kisoista ei tarvinnut lähteä kotiin kuivinsuin. Nimi: Joona Vatanen Ikä: 23v Pituus: Nyt en muista, mutta jalat yltää maahan asti niin, että pystyy prätkällä ajamaan :). Paras treenimesta: Joutsan ajopaikka. Monster vai teho: Ei sponssia, niin ei mainosta. Stuntidolisi: Ernie Vigil, Nick Apex, Chris McNeil, Pfeiffer, Bill Dixon. Nykyinen asuinkunta: Kuopio Omistatko kilpipyörää: En omista. Lempipyörä: Oma pyörä. Pysyy luut kuosissa. Ajovarusteet treeneissä: Ajofarkut, joissa polvisuojat, ajohanskat, panssari, ajotakki, niskasuoja ja tietysti kypärä
Hyvä lukija, Apu 2.1 projektimme on alkanut jo hyvän aikaa sitten, kuten saatat jo tietääkin. Olemme käyneet tapaamassa useita kansanedustajia eduskunnassa, soitelleet lukemattomia puheluita ja lähettäneet meilejä. ajoneuvon rakennetta, hallintalaitteita, varusteita ja järjestelmiä koskevista turvallisuuteen liittyvistä säännöksistä ja määräyksistä. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei tällaisista seikoista aseteta olennaisia vaatimuksia kansallisesti Liikenteen turvallisuusvirastolla määräyksellä, jollei esimerkiksi EU-tasolta tule tähän erikseen velvoitteita. ajoneuvon rakenteen muuttamisesta ja näitä koskevista vähäisistä poikkeuksista. Asiantuntijakuulemisen mukaan yksittäisenä valmistetun ajoneuvon rakentajan on vaikeaa pystyä täyttämään kaikilta osin esim. Siihen on kerätty myös hiukan ylimääräistä budjettia yhdistykselle sen aiheuttamien kulujen takia. Lisäksi virasto voisi antaa tarvittaessa yksittäiselle ajoneuvoille poikkeuslupia mm. Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että teknisiä vaatimuksia koskevien määräysten valmistelussa ja antamisessa pidetään keskeisenä lähtökohtana, että sitovia määräyksiä annetaan vain siltä osin kuin se on esimerkiksi liikenneturvallisuuden varmistamiseksi tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi välttämätöntä, ja tavoitteena tulisi jatkossa muutoinkin olla vaatimusten ja hallinnollisen taakan vähentämisen siltä osin kuin se on kansallisesti mahdollista." Lähde: http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/livm_19_2014_p.shtml 73. ACS15_A4_Bomber_5mmbleed_path.indd 1 12.2.2015 09:15:46 Apu 2.1 -sokkeloon valoa. Tavanomaista vauhdikkaampaa säpinää ministeriön käytävillä, joten taktiikkaa oli pakko vaihtaa pikaisesti. Matkan varrella ilmaantui kuitenkin yllättävä mutka projektiimme, kun norminantovalta päätettiin hallituksen toimesta ehdottaa siirrettäväksi Liikenneja Viestintäministeriöltä Liikenteen Turvallisuusvirasto Trafiin. Olemme laskeneet verkot vesille. Kerromme lisää aiheesta sitä tahtia, kun asioita tulee esille. Aikataulu tälle muutokselle oli nopea. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen asiantuntijakuulemisessa esille tuotuun keskeiseen lähtökohtaan, että määräyksillä ja asetuksilla ei tulisi voida rajoittaa ajoneuvon käyttöä tarkoitukseensa asettamalla sellaisia vaatimuksia, joita ajoneuvolta ei ole edellytetty sitä käyttöön ottaessa. Rakentelukulttuuri itsessään on jo mainitsemisen arvoinen! "Ajoneuvojen rakentamiseen liittyvä toiminta voi tuoda Suomelle positiivista näkyvyyttä" kerrotaan Liikenneja Viestintävaliokunnan mietinnössä."Kuulemisessa on myös toivottu sääntelyn nostamista ehdotettua enemmän lain tasolle, mm. Ajoneuvojen rakentamiseen liittyvä toiminta voi tuoda Suomelle positiivista näkyvyyttä ja sillä on myös oma kaupallinen merkityksensä. (Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ajoneuvolain, tieliikennelain ja autoverolain 3 §:n muuttamisesta). Edellytyksenä poikkeusluvalle on muun muassa, että poikkeus ei lisää turvallisuudelle, ympäristölle tai terveydelle aiheutuvaa riskiä vähäistä enempää eikä vääristä kilpailua. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että esitetyt säännökset antavat Liikenteen turvallisuusvirastolle osin olennaisesti liikkumavaraa määräysten antamisessa esimerkiksi joissakin sellaisissa päästövaatimuksia koskevissa asioissa, joista ei ole asetettu selkeitä raja-arvoja. EU-tyyppihyväksynnän tasoista vaatimustasoa. Päätimme kannattaa asiaa tietyin varauksin ja Suomen Motoristit (SMOTO) tekivät siitä myös lausunnon ministeriölle keväällä 2014. Säätämällä ko. Esityksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto antaisi määräykset mm. Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että ajoneuvoja koskevalla sääntelyllä ja määräyksillä tuetaan myös yksittäisten ajoneuvojen rakentamista koskevaa toimintaa ja mahdollistetaan turvallisuusnäkökohdat huomioiden yksittäiskappaleiden valmistaminen mahdollisimman joustavasti. muihin kuin EU-tyyppihyväksyttyihin ajoneuvoihin kohdennettavan vaatimustason osalta. Tällaisissa esimerkiksi kolmansista maista tuotuja tai yksittäin valmistettuja ajoneuvoja koskevissa ajoneuvoteknisissä säännöksissä on saadun selvityksen mukaan olemassa kaikkein eniten kansallista liikkumavaraa sääntelyn sisällön osalta. Peukut pystyyn! Lukaiskaa toki myös valiokunnan lausunnon osa, joka koskee aihetta. Mietintö puoltaa meidän ajatustamme asiassa ja nyt uudistus on valmistumassa näillä näkymin ensi vuodelle. Pääsimme vaikuttamaan MMAF:n nimissä myös hiukan keskusteluun Liikenneja Viestintävaliokunnassa nyt syksyllä, missä asiaa käsiteltiin ja valmisteltiin. asioista ehdotettua kattavammin lain tasolla määräysten sijasta voitaisiin kyseisen lausunnon mukaan tukea suomalaisen ajoneuvokulttuurin monimuotoisuutta ja siihen liittyvää kotimaista teollisuutta. Apu 2.1 -projektimme suhteen olemme olleet aikaisessa vaiheessa keväällä yhteydessä Trafiin ja tällä hetkellä pallo on heillä. Valiokunta katsoo, että sääntelyllä ei tule asettaa tarpeettomia rajoituksia tämän kaltaiselle toiminnalle
Ala sopii tälle kaverille varmasti hyvin koska hän aloitti pyörien roppaamisen ja rakentelun jo 11-12 kesäisenä. Vuonna 1975 aloitettiin Monkeyn myynti mopona ja aikaisemmin myydyt piikkiset tyypitettiin uudelleen. Siitä kehitettiin myyntiin Japanin ulkopuolelle malli CZ100. Historiansa aikana pienikokoista ja näppärää Honda Mankia on käytetty lyhyen matkan siirtymissä monissa satamissa, varikkoalueilla, leirintäalueilla, tehtaissa ja huvipuistoissa. Rakentaja Andy Koivuluoma on 16-vuotias vantaalainen heppu, joka on aloittamassa opinnot mp-asentajana. Myös koulutettujen sirkusapinoiden on väitetty ajaneen Honda Mankia… Suomeen ensimmäiset Mankit tuotiin vuonna 1973, lähinnä vain muutamia kappaleita koekäyttöön ja aluksi kevareiksi tyypitettyinä. Vaikka sitä ei ole tuotu Suomeen pitkään aikaan, niitä näkyy vieläkin todella paljon katukuvassa. Malliston Suomeen tuonti lopetettiin 1999, mutta mallia valmistetaan edelleen. Honda Z50A Monkey oli Hondan minimopojen toinen sukupolvi, jota myytiin Japanissa ja Euroopassa. Tämä tapahtui todennäköisesti hyvinkin nuorena, koska hänen isänsä on myös alan miehiä. Perheessä on ollut katupyörien lisäksi useita crossipyöriä, mönkijöitä ja mopoina supermotoja ja skoottereita. Ensimmäinen, vuonna 1961, huvipuistoissa käyttöön otettu malli oli Honda Z100 Monkey. Yksi maailman historian legendaarisimmista mopoista on varmasti Hondan Monkey. Monkeyn historia Pienikokoiset ja kohtalaisen tehokkaat nykyistä Honda Mankia edeltävät mallit suunniteltiin alkujaan huvipuistokäyttöön japanilaisiin Tama Tech ja Suzuka Circuit -huvipuistoihin. Muista tavanomaisista mopoista poiketen se oli nelitahtinen. Suomessa mopo saavutti nuorison keskuudessa lyhyessä ajassa kulttimaineen yhdessä toisen suositun pienipyöräisen mopon, Suzuki PV:n kanssa, jota Solifer alkoi tuoda Suomeen 1981 Monkeyn kilpailijaksi. Jenkkimarkkinoilla se pysyi vuoteen 1978, kunnes siellä alettiin myydä crossimallia Z50R. 74. Myös nopeus piti kuristaa pienemmäksi alkuperäisestä 60 km/h. Tällä hetkellä tallista löytyy Mankin lisäksi jokunen crossipyörä, muutama kevari ja polkupyörä, jossa moottori. Yhdysvaltoihin se tuli myyntiin 1969. Painorajoitusten takia siihen jouduttiin vaihtamaan kevyempi etujousitus. Itse asiassa Andy ei edes muista, milloin kuuli ensimmäisen kerran Bombertoiminnasta. CZ100:sta parannellun Honda Z50M Monkey -malliston ensimmäinen malli näki päivänvalon vuonna 1967 ja sitä myytiin Japanissa ja Euroopassa. Japanissa ja Euroopassa mallia Z50A myytiin vuoteen 1973 asti, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Z50J. Harrastus alkoi omien crossipyörien ja mönkijän lisäksi kavereiden mopojen ropaamisesta. Myös monet muut valmistajat ovat alkaneet tekemään omia kopioita kyseisestä moposta, jotka ovat about täysin samanlaisia
Takahäkki taiteltiin itse metallista ja on mallia shorty. Turbomotti Kone on YX-merkkinen 140cc yksi mukinen 4-tahti, joka ostettiin eräältä tutulta aikalailla ahdinta vailla valmiina pakettina mopoon. Kaasari vaihdettiin samalla paineistettuun 30 milliseen Keihiniin. Alkuperäistä bensatankkia on Kuvat ja teksti: Leevi Tuomivaara 75. Andyn tutulla oli turbo-Monkey, joka ei oikein kestänyt ja oli koko ajan ruuvattavana. Pakoputkisto on itse tehty ja se tulee muutaman mutkan kautta ahtimelle ja siitä vielä muutamalla mutkalla oikealle puolelle alas. Tällä hetkellä pyörää on pidetty ajossa 0,4 baarin paineissa. 10” vanteiden alkuperää omistaja ei suostunut jostain syystä paljastamaan, mutta kertoi kuitenkin, ettei ne ainakaan vakiot ole. Koneeseen ei muuten tehty mitään muutoksia ja se on kestänyt parhaimmillaan 0,6 baarin painetta moitteetta. Penkki on alumiinista muotoiltu ja keinonahkaverhoilu on myös omaa käsialaa. Holkkia tarvittiin jonkun verran, jotta ketjulinja saatiin kohdalleen. Painekotelo on myös mallia itse tehty. Perän iskunvaimennuksen vaihtaminen monoksi hoidettiin myös itse ja se sujui niinkin hyvin, että sopivan jäykkyyden saanti onnistui laakista ilman ylimääräisiä harjoitusreikiä. Iskareiden päälle on laitettu Öhshit-tarrat ja ne lukee samassa paikassa ja samalla fontilla kuin Öhlinsin oikeissa iskareissa. Hän ajatteli samalla, että ehkä sen voisi näytille viedä joskus vaikka johonkin näyttelyyn. Tässä vaiheessa Andyllä ei ollut hirveän selvää kuvaa siitä, mitä oli lähdössä rakentamaan. Jarrut ja iskarit napattiin tallin nurkassa lojuneesta minikrossista. Putkiston pituus mitoitettiin ”noin suunnilleen” -meiningillä ja se meni sen verran nappiin heti kättelyssä, ettei sitä ole tarvinnut muokata jälkikäteen. Viikkoja kestäneen hyvin kaukaa haetun paintilla suunnittelun jälkeen pyörän nykyinen ulkoasu alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan. Tämä kyseinen Apina-projekti kuitenkin alkoi nykyisellä omistajallaan vasta pari vuotta sitten, jolloin hän osti purkutavarana rungon. Itse ahdin on napattu Kubontatraktorista eikä sen merkistä ole tarkempaa tietoa. Rakentelu Swingi on Mankia paljon pidemmästä Derbin moposta peräisin, joka sitten muokattiin, levitettiin ja sovitettiin runkoon itse omistajan toimesta. Siitä hän sai idean lähteä rakentamaan omaa turboMankia, joka kestäisi paremmin kuin tutun mopo
Maalaus Pitkän arvonnan jälkeen päädyttiin käyttämään Subarun väriä mm. Esimerkiksi tankki maalattiin vasta juuri MP 14 näyttelyä edeltävänä yönä, mistä voimmekin päätellä, että tässä vaiheessa tuli jo vähän hoppu. Vilkuilla tai peileillä pyörää ei olla lähdetty turhaan pilaamaan. Jalkatapit napattiin ZX6R Ninjasta tekemään vähän isomman pyörän ajotuntumaa. Niinpä yhtäkkiä huomattiinkin, että sehän sopii siihen kuin nyrkki silmään. Kenellekään ei varmasti jää epäselväksi, että Andyn peli on satavarmasti yksi Suomen pirteimmistä Mankeista. Sen kanssa ei ole sattunut omistajan sanojen mukaan mitään ikäviä sattumia… ainoastaan positiivisia. myös muokattu, siitä on mm. Sen sijaan pyörän keulassa komeilee kiillotettu pesari kukkahattujen varalle. Vanteissa onkin sitten käytetty kaikkia näitä edeltä mainittuja värejä. Silloin tehtiin päätös laittaa se Manaan kiinni. Tankona toimii 22mm perus crossistonga. Nykyisillä välityksillä mopo kulkee noin 100km/h. Pyörällä ei enää oikein millään saa hyttiä pystyyn, mutta sudittelu etujarrun avustuksella onnistuu loistavasti. Minicrossin iskunvaimentimet nimettiin Öhshit-tarroilla. Tankkiin vedettiin Mersun valkoista pohjille ja sitten perusmustaa tankin kynäruisku kuvioinnissa. Monkeyn valtava turbo. Takalokari oli alun perin tarkoitus laittaa Andyn isoveljen kevariin. swingissä ja rungossa. Niinpä lukuisien ja iloisten takanakin puhkipolttamissessioiden lisäksi pyörällä on voitettu myös palkintoja useissa näyttelyissä: 2014: MP 14 rakentaja, ACS yleisöäänestys 1 2014: Nuori rakentaja 2 ACS 2014: Hämeenlinnan Bike Showssa mopoluokan yleisöäänestys 1 2015: MP 15 Open Class luokan paras pyörä Lahti ”Ace Corner” Bomber Day-tapahtuman Hienoin mopo -palkinto Kaiken tämän loiston lisäksi kyseinen Manki komeili Vantaanportin Storm Motorsissa pari kuukautta kaikkien mopopoikien herutuksen kohteena. Ajossa Pidennyksen jälkeen pyörällä on omistajansa mukaan haastava vetää ympäri edes kahdella kaistalla. Mittaristona on pelkästään ahtopainemittari, koska Andy ei koe tarvitsevansa muuta.. Jostain kumman syystä johtuen sitä oli kuitenkin vain säilytetty Mankin takaosan päällä. Voimme siis varmaankin todeta, että kyseessä on varsin onnistunut rakennelma, vaikka kyseessä ei olekaan iö gixeri! Takalokari on ainakin 110% laiton. Esimerkiksi märällä asfaltilla ylämäessä turbomopo sutii joka vaihteella. Ajoasento ja tuntuma on kuitenkin jopa vakiota parempi, ainakin itse kuskille. 76. suurennettu polttoainelähtöä, tehty bensanpaluulinja tankin korkin eteen ja muokattu bensapumppu
Kiillotetut osat: Alumiinimaila, ahtopainemittarin kiinnike, T-palat, painekotelo, eturattaan suoja. Väri/teema: Sininen, musta ja valkoinen Maalaus: Custom Paint ja Luisu Paint Kiitokset: Custom Paintille, Luisu Paintille ja Revision Tech OY Se piirtää, jolla on liitua. 77. Bensatankki: Muokattu alkuperäinen Hondan tankki Mittaristo: Ei muuta kuin ahtopainemittari Etujarrut: Minicrossista Takajarru: Minicrossista Etuvanne: Tuning Eturengas: 120/70/10” Takavanne: Tuning Takarengas: 130/70/10” Swingi: Mopo Derbistä lainattu ja muun muassa levitetty että saadaan istumaan, takalokarin kiinnikkeet tehty itse. Stonga: 22,2mm crossistonga Satula: Itse tehty keinonahkasatula Iskarit: Minicrossi-iskarit, joissa tarrat missä lukee Öhlins-fontilla Öhshit. Itse valmistetut osat: Takahäkki, painekotelo, swingin kiinnitys, iskarin kiinnitys, penkki, pakoputkisto, T-palat ja paljon muuta pientä, mitä ei tähän hätään mieleen tule Ajovalomaski: Tummennetulla valolla oleva tarvikevalo Hallintalaitteet/kahvat: Tarvikekama jarruja kytkinkahvat. Merkki ja Malli: Honda Monkey Moottori: 140cc Viritysosat: Turbo, 30mm Keihin-kaasari Ahdin: Kubonta-traktorista peräisin, merkistä ei ole tietoa Pakoputkisto/vaimentaja: Home made pakoputki tulee muutaman mutkan kautta ahtimelle ja siitä muutamalla mutkalla oikealle puolelle alas
niin, että sarjan kymmenes saa 2 000 pistettä. Kolmanneksi sarjassa sijoittui Hector Arana Jr Lucas Oil Buellillaan. New England jää taas tällä kaudella historiaan finaalista, jossa vastakkain asettui aviopari. Lisäksi bonuksena Krawiec ajoi koko kauden kovimman ajan 6,747s ja Hines kovimman loppunopeuden 320,63km/h. 78. Krawiec voitti kaikkiaan kuusi osakilpailua Hinesin viittä vastaan ja lisäksi Krawiec hallitsi suvereenisti myös lajitteluja. Michael Ray otti Buellillaan tiukassa lajittelussa ykköspaikan uudella ennätysajallaan 6,793s, mutta kilpailun voiton nappasi yli kahden vuoden tauon jälkeen Suzuki. Tilanne muistuttaa jossain määrin joukkuepelien playoffs-sääntöä, jossa runkosarjan pisteet nollataan, kun aletaan pelaamaan mestaruudesta. Angie Smith oli Buellillaan myös kauden menestyksekkäin nainen sijoittuen loppupisteissä lopulta yhdeksänneksi. V-Rodien ylivoima oli murskaavaa. NHRA:n erikoisesta pistelaskujärjestelmästä johtuen sarjan voittoon nousi kuitenkin lopulta Andrew Hines 2 689 pisteellä Krawiecin 2 620 pistettä vastaan. Yleensä Countdown-vaiheessa sarjassa 11. Finalissa Suzuki nähtiin viivalla lisäksi Sonomassa ja Indianapolisissa (Savoie) sekä Charlottessa ja Dallasissa (Johnson). Tämä jäi myös kaudella 2014 ainoaksi naiskuljettajan saavuttamaksi osakilpailuvoitoksi. Yhteensä tiimin kuskit Andrew Hines ja Eddie Krawiec napsivat yhteensä 10 lajittelun ykkössijaa ja 11 osakilpailuvoittoa sekä ottivat sarjan loppupisteissä kaksoisvoiton. Denverin kilpailu ajetaan Coloradon vuoristossa lähes mailin (1600 m) verran merenpinnan yläpuolella ja koska Pro Stockit ovat huippuunsa viritettyjä vapaasti hengittäviä moottoripyöriä, niin ilman pieni happipitoisuus vaikuttaa pyörien tehoihin todella radikaalisti. Voiton japanilaismerkille toi kokenut Steve Johnson. Siinä ei auttanut edes komea voitto St. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ainoastaan kymmenellä kuskilla on tämän jälkeen mahdollisuudet mestaruuteen. Siellä pitää olla todella tarkkana, kertoi kilpailun voittaja Andrew Hines. Jerry Savoie taas jäi rimaa hipoen kymmenen parhaan ulkopuolelle ja peli oli menetetty jo ennen viimeisiä kuutta osakilpailua. Louisin osakilpailussa syyskuussa. Tilastojen valossa Eddie Krawiec oli sarjan kuningas. Teksti: Pasi Uponen | Kuvat: NHRA Media Center, Steve Johnson Racing Andrew Hines Andrew Hines vastaanottamassa NHRA:n mestaruuspokaalia. Loppukaudesta sekä Krawiec että Hines voittivat kumpikin kaksi osakilpailua, mutta Hines oli aavistuksen tasaisempi ja nappasi mestaruuden itselleen. Säännöt purivatkin yhden kauden, mutta Harley-Davidsonin rahoituksen avulla V&H nousi jälleen omaan luokkaansa kaudella 2014. Hän otti kaiken kaikkiaan yhdeksän lajittelun ykkössijaa. Harley-Davidsonin tehdastiimin Vance & Hinesin V-Rodit hallitsivat kautta suvereenisti. Siellä ylhäällä jokainen pienikin virhe voi olla kohtalokas, koska koneen voima ei riitä siihen, että pystyisi paikkaamaan vaihtomokaansa tai virheellistä ajoasentoaan. moniventtiilikansien kielto sekä kannen yläpuolisten nokkien kielto twineissä) oli suunnattu nimen omaan Vance & Hinesin ylivoiman hillitsemiseen. Tämän jälkeen mestaruustaisto kääntyi kuitenkin nopeasti yhden tallin jäsenten väliseksi. Kauden 2014 ensimmäinen NHRA:n Pro Stock Motorcycles -luokan osakilpailu lupaili mielenkiintoista kautta. Tällä kertaa tiskivuorojen jaossa pidemmän korren veti Angie Smith voittaen miehensä Matt Smithin komeasti ajalla 6,905s / 308,82km/h. Ajat olivat siis lähes 0,4s hitaampia kuin muilla radoilla ja Drag Racingissa tämä tarkoittaa valovuotta. Tässä Countdown To The Championship -nimellä kulkevassa laskennassa 10 osakilpailun jälkeen 10 parhaan kuljettajan pisteet nollataan ja heille annetaan uudet pisteet seuraavasti: Ykkössijalla oleva saa 2 110 pistettä, kakkonen 2 080 pistettä, kolmas 2 070 pistettä, neljäs 2 060 pistettä jne. Kauden 2012 lopulla tehdyt sääntömuutokset (mm. Lousin osakilpailun. Steve Johnson voitti heti avauskilpailun Gainesvillessä ja Jerry Savoie St. Kauden 16 osakilpailun saldo on V&H Racingin osalta komeaa luettavaa. Hector Arana Jr Tiimin pojat ruuvaa ja Steve Johnsson pitää hauskaa. sijalla olevalla kilpailijalla on koossa 400500 pistettä, joten haaveet loppupisteissä kympin nippuun pääsemisestä voi unohtaa. SUZUKIT TAKAISIN VOITTOKANTAAN Kauden positiivisiin yllätyksiin kuuluu ilman muuta Suzukien vahva paluu voittotaisteluun. COUNTDOWN TO THE CHAMPIONSHIP NHRA:n erikoisuus on 10 osakilpailun jälkeen tapahtuva pisteiden uusjako. Myös yksi lajittelun ykkössija kuitatiin Suzukin nimiin ja sen ajoi Jerry Savoie Sonoman kilpailussa ajalla 6,810s / 318,42km/h, joka on myös kaikkien aikojen kovin Suzukilla ajettu Pro Stock Motorcycle -aika. DENVERIN JA NEW ENGLANNIN OSAKILPAILUT Denverin osakilpailu poikkeaa selvästi muista NHRA:n osakilpailuista. Kun yleensä tällä kaudella ei 7s ajalla ollut mitään asiaa kaavioon, niin Denverissä koko kilpailun parhaaksi ajaksi jäi 7,187s. Tällä kaudella tämän järjestelmän suurimmat häviäjät olivat Krawiec ja Jerry Savoie. Siihen on yksinkertainen selitys. Denverissä pyörien huipputehosta puuttuu todella paljon ja niistä tulee myös paljon vaikeampia ajaa. Krawiec oli ennen pisteiden uusjakoa ylivoimaisessa sarjajohdossa, mutta Countdownista johtuen tallikaveri Hines nousi uudestaan aivan kantaan kiinni
Johtavilla tiimeillä voi olla jopa viisi täysipäiväistä työntekijää per pyörä ja useita varakoneita. Herra ja Rouva Smith 79. Parhaimmillaan hän lajitteli 11. Vielä kun olemme käytännössä saman painoisia eli painamme molemmat n. Haluan sitä jopa niin paljon, että siviilielämäni on kärsinyt siitä pahoin. sijalle päätöskilpailussa Pomonassa ja oli myös lähellä ensimmäistä rundivoittoa sortuen kuitenkin -0,002s punavaloon kokenutta Hector Aranaa vastaan. Chaz Kennedyn tulokset PSM-luokassa olivat kuitenkin kaudella 2014 hienot. Kadun sitä ajoittain, mutta tällainen minä olen. Olen laiminlyönyt roolini isänä ja avoimiehenä. Rakastan Drag Racingiä ja nautin joka hetkestä lajin parissa. Tähän mennessä kuulijoita on kertynyt jo yli 100 000! KAUDEN TULOKAS JA EUROOPPALAISET Kauden 2014 Pro Stock Motorcyclesin tulokas on ilman muuta Star Racingin Buellilla kilpaileva Chaz Kennedy. Yhteispisteissä hän sijoittui lopulta sijalle 12 ja semifinaaliin asti hän kiihdytti Pomonan ja Charlotten kilpailuissa. Tämä vuonna 1994 syntynyt kuljettaja on aiemmin valittu 2010 AHDRA-sarjan vuoden tulokkaaksi sekä 2011 AMRA-sarjan vuoden tulokkaaksi. Kolmas eurooppalainen NHRA:ssa esiintynyt pyöräkuski oli Hollannin Gert-Jan Laseur, joka todisti jenkkiratojen vaikeuden ajamalla finaalikisassa nimekkään Star Racingin Buellilla vain vaatimattoman 7,114s / 294,75km/h ajan jääden lajittelussa sijalle 19. Elvira ajoi kaiken kaikkiaan yhdeksän osakilpailua selviytyen kaksi kertaa mukaan kaavioon. Itse käytän perinteisiä Lectronin kaasareita kun Jerry taas ajaa ruiskukoneella. Olemme pieniä yksityistiimejä ja meidän budjetilla se on haasteellista. Eurooppalaiskuskeista ehdoton ykkönen oli Ruotsin Elvira Karlsson. Tänä vuonna NHRA:n pytty meni kuitenkin autokuljettajalle, Top Fuel kuski Richie Cramptonille. Olen mukana suuressa kouluohjelmassa, jossa kierrän pyöräni kanssa puhumassa opiskelijoille, miten he voivat markkinoida itseään valmistumisensa jälkeen, kertoi Steve innoissaan uusimmasta projektistaan. Uudet säännöt antoivat selvästi vauhtia Suzukeihin. Ehkä juuri siksi haluan nykyisin tehdä jotain myös nuorison eteen. Kauden parhaaksi noteerauksesksi hän tempaisi 6,840s ajan ja 315,5km/h loppunopeuden. SUZUKIN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Kokenut 54-vuotias Steve Johnson on NHRA:n tämän hetken nimekkäin Suzuki-kuljettaja. Hän oli myös tällä kaudella PSM-luokan ehdokkaana NHRA:n vuoden tulokkaaksi yhdessä Elvira Karlssonin kanssa. 70 kg shortsit jalassa, niin ainoaksi eroksi jää pyöriemme polttoainejärjestelmä. Siihen olen koko urani ja käytännössä koko elämäni ajan tähdännyt. Suzukilla voi voittaa mestaruuden vielä tänäkin päivänä, mutta me Suzuki-tiimit tarvitsemme lisää resursseja. Me ajamme Jerry Savoien kanssa molemmat uusilla "isolohkokoneilla" eli 1850cc lohkolla. Andrew Hines Chaz Kennedy Jerry Savoie Steve Johnson tallillaan valtakunnallisen TV-kanavan haastateltavana. Kysyin Steveltä näkemyksiä Suzukin tämän hetken tilanteesta V-Twinien puristuksessa sekä hänen omista tavoitteistaan. Myös Suomen Fredrik Fredlund ajoi hienosti kaavioon ainoassa tämän vuoden NHRA-kisassaan Gainesvillessä komealla 6,979s ajalla. Elvira oli myös nopein eurooppalainen ajalla 6,937s / 309,95km/h. Itse yritän tehdä tiimistäni jatkossa entistä ammattimaisemman, hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi Vance & Hines homman tekee, kertoi Steve. Henkilökohtainen tavoitteeni on ilman muuta voittaa NHRA:n mestaruus
ja Hector Arana Jr. Adam palvelee Yhdysvaltojen rannikkovartiostossa ja pitää näin ollen taukoa kilpailemisessa. Hector Arana Sr. Kausi alkaa moottoripyörien osalta tutusti maaliskuun puolivälissä Gainesvillen radalla Floridassa. Tiimipäällikkönä toimii Chazin isä Charles Kennedy. jatkavat kilpailemista vanhaan malliin Buelleillaan. Eurooppalaisten suunnitelmat NHRA:n suhteen ovat vielä suurelta osin auki. Samalla kiitin häntä edellisistä vuosista ja saamastani tuesta sekä ajopaikasta viime kaudella. Kauden alku voi tosin siirtyä selkäleikkauksen vuoksi. Yllättävin muutos tiimien kokoonpanossa tapahtuu Star Racingin kohdalla, sillä viime kauden paras tulokaskuljettaja Chaz Kennedy päätti yllättäen perustaa oman tiimin kaudelle 2015. Kauden 2014 jälkeen istuin alas sponsorini UPI Performancen Scott Smalleyn kanssa pohtimaan tulevaisuuttani. Muutoksiakin osakilpailulistassa tapahtuu. Kalustoksi Chazin tiimille tulee tuttu paketti: pyöränä on perinteinen Buell ja moottoriksi valikoitui S&S:n rakentama V-Twini. Kaudella 2015 ajetaan jälleen 16 osakilpailua. Sen jälkeen hänet määrättiin 8 viikon täydelliseen lepoon ennen fysioterapian ja kuntoutuksen aloittamista ja näin ollen kilpailukauden aloitusajankohta on vielä hänen kohdallaan avoinna.. Hän suhtautui asiaan hienosti eikä mitään pahoja fiiliksiä jäänyt. Sen sijaan kalusto muuttuu. New Englannin Eppingissä ajettu osakilpailu jää pois sarjasta ja tilalle tulee muutaman vuoden tauon jälkeen Brainerdin kilpailu Minnesotassa. Sen sijaan Adam Arana pitää välivuoden siirtyessään Yhdysvaltojen armeijan leipiin. Siinä tuli puheeksi mahdollisuus oman tiimin perustamisesta ja sehän on kaikkien kuskien unelma. Kuskeina tiimissä jatkaa kokenut ja nopea aviopari Matt Smith (4. Ainoastaan Elvira Karlsson on ilmoittanut kilpailevansa tulevalla kaudella Jenkkisarjassa. Lucas Oilin väreissä kilpaileva Aranan perhe iskee kauteen 2015 vain kahden kuljettajan voimin. Victory muuttuu tehdastiimiksi ja rakentaa täysin oman Victory -nimeä kantavan Pro Stock -pyörän. sija 2014). Paras Brainerdissa ajettu aika kirjoitetaan lukemin 6,865s ja loppunopeus lukemin 316,75km/h. Pyörä saa oman muista erottuvan ulkonäön ja sen voimanlähteenä on perinteinen V-Twin. Soitinkin Star Racingin omistajalle George Brycelle ja kerroin suunnitelmistani. Elvira nimittäin loukkasi pahasti selkänsä kaksi vuotta sitten ja joulukuussa hänen selkänsä operoitiin uudestaan. Näin päätimme siis perustaa omaa nimeäni kantavan tiimin, kertoo Chaz. Samalla myös tiimin nimi muuttuu virallisesti Victory Factory Racingiksi. Tällä radalla on viimeksi kilpailtu 2012 ja sen molemmat rataennätykset ovat Andrew Hinesin nimissä. sija 2014) ja hänen vaimonsa Angie Smith (9. Muutoksia tapahtuu myös Victory -tiimissä
Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen tilaajapalveluun, puhelimitse arkisin 03-42465338, e-mail: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Vastaanottajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Maksajan tiedot täytetään jos vastaanottaja on eri kuin maksaja Maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuonna 2015. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Vuoden määräaikaistilaus 62€ Tilaus onnistuu myös puhelimitse numerosta: 03-42465338 tai mailitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Hinta kestotilaukselle on 56€/seitsemän numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 62€/ vuosi/ seitsemän numeroa. Määräaikaistilaus päättyy automaattisesti seitsemän numeron jälkeen. Tuotteet/Bomber Magazine TUNNUS 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Bomber Oy maksaa postikulut Kestotilaus hintaan 56€ Kestotilaus, hintaan 2 x 29,50€/lasku HUOM! Tilaamalla lehden kotiisi saat sen noin viikkoa aikaisemmin kuin irtonumeron ostajat! Vuoden määräaikaistilaus hintaan 62€ Täytä, leikkaa irti ja nakkaa postiin! Bomber Oy maksaa postikulut! TILAA BOMBER MAGAZINE KOTIISI KESTONA 7 NUMEROA / 12KK 56€ tai kahdessa erässä 29,50€/lasku