Esittelyt Tapahtumat Projektit Honda CB 919 Four Irish Motorcycle Show Bomb Boss KTM Cafe Racer Stadin Bomber-ilta Käsipalsta Busa Turbo Fighter Kickback Bike Show Rieju 50cc Fighter Suzuki Rukus Fighter BOMBER.FI 4/2015 Hinta 9,10€ Haastattelussa Mika Kallio Street Racers kerho
180 hv (132kW) voimalaitos tuottaa aistiharhoja aiheuttavan 144 Nm:n vääntömomentin. Schedl The illustrated vehicles may vary in selected details from the production models and some illustrations feature optional equipm ent available at additional cost. 1290 SUPER DUKE R on moottoripyörä, joka ei tunne rajoja – rakennettu niille, jotka hakevat äärirajoja! NYT SAATAVILLA KTM-JÄLLEENMYYJÄL TÄSI! Jälleenmyyjät löydät osoitteesta www.ktm.com drop the hamm er lopu ton vään tö usko mato n huipp uteh o!. 1290 SUPER DUKE R KTM 1290 SUPER DUKE R on puhtaan väännön ja suorituskyvyn ruumiillistuma. w w w .k isk a.c om Ph oto: R
DR-Uutiset 42. Irish Motorcycle & Scooter Show 66. Street Racers Tapahtumat 14. Rukus Fighter Suzuki. Seuraava numero Haastattelussa 46. Uutiset 8. BM-kestotilaus Projektit 32. Kickback Custom Bike Show B-Magazine Support-tuotteet 40. Mustarastas Busa 50. Honda CB 919 Four 20. Sarjis 83. Yleiset 4. BM-irtonumerot 81. Rieju Mopo Fighteri 72. Bomb Boss Mainostajat 2. Biker Boys 62. KTM Cafe Racer 24. Storm Motor 49. ICON 71. Juliste 56. BM-vaatteet 44. Stadin Bomber-ilta 68. Vatasen Stunt Corner 38. Peten Maalaamo 80. Virtuaalipommittajat 61. Eurobiker Pyöräesittelyt 10. Kaasutinexpertti 79. Pääkirjoitus 6. Bandit-kypärät 78. Käsipalsta Kaikki irti rautakaupasta 30. Talleissa tapahtuu 18. Drag Race Indeksiryhmät 71. KTM 23. Bee-One-vaatteet 64. Tapahtumakalenteri 82. Mika Kallio 58
Ulkomaan kalustoa jo useamman vuoden alan lehdistä seuranneena on ollut helppo huomata, ettei lehtiesittelytason prätkiä ole rakentaneet mitkään juniorit, vaan karvaiset ja vähähiuksiset, lähes viiskymppiset äijät. Ja mikä parasta, meillä on ponnahtanut pinnalle useita todella upeita, hyvällä maulla sekä myös teknisesti hienosti työstettyjä Bomber-pyöriä nuorilta rakentajilta. Tämän tapaamisen jälkeen oli vuorossa heti kotimainen ACS/Bomber Magazine Hell Show, jossa puheeni saivat vielä yllättävän varmistuksen. Ja mikä hienointa, etusivulta voit nopeasti vilkaista 10 tuoreinta B-foorumin keskustelutopiikkia. Siihen päälle kun lisätään vielä se, että meillä on hyvä Bomber-lehti sekä aktiivinen Bomber-foorumi, joista on helppo ammentaa uusia visioita tai kysellä vastauksia pulmallisiin rakenteluongelmiin. Mutta esimerkiksi Briteissä järjestetyssä Kickback Custom Bike Showssa jouduin oikein lavalle palkitsemaan Streetfighterja Cafe-luokan voittajat, eikä kukaan näistä tainnut olla alle 40-vuotias. Nyt WorldWide Bomber Magazinen yhteydessä olen joutunut tai sanotaanko mieluummin, että olen saanut etuoikeuden tutustua näihin ulkomaisiin rakentajiin entistä lähemmin ja on pakko sanoa, että helvetin asiallista jengiä koko posse. Tästä virisikin sitten illan bileissä spekulointia siitä, että samalla kun maailmalla moottoripyöräilijöiden keski-ikä kasvaa huolestuttavaa vauhtia koko ajan korkeammaksi, onko sama ilmiö käymässä myös prätkien rakentelun puolella – siis kansainvälisesti. Nimittäin edellä mainitussa showssa oli Nuori rakentaja –osasto, jossa oli useampi toinen toistaan hienompaa mopoa ja isoa prätkää. Tähän kansainväliseen keskusteluun oli tässä kohtaa mukava osallistua: pajautin stoben keskelle pöytää ja ilmoitin, että meillä Suomessa ei tätä ongelmaa ole! Sanotaanko ihan karkeasti, että viimeisen vuoden aikana olen törmännyt useampaan tosi upeaan kotimaiseen rakennelmaan, joiden tekijöiksi on paljastunut finninaamaiset pojanklopit. Joten kipin kapin virtuaalipommittamaan osoitteeseen: bomber.fi Kevättunnelmissa, päätoimittaja Janne Uskali. Stongan takaa Kevään kotimaisten ja ulkomaisten näyttelyreissujen jälkeen on helppo tehdä yhteenveto siitä, että suomalainen moottoripyörien rakentelun taso on edelleen pysynyt korkeana. Näistä innovatiivisista ”Young Blood”-pyöristä pääset nauttimaan jo tässä numerossa ja tulevissa Bomber Magazineissa, eikä todellakaan tarvitse pelätä, että kyseessä olisi jotain noloa mopopaskaa… Bomber.fi Suosittu ja myös mopoikään päässyt aktiivinen Bomber.fi on vihdoin saanut uudistetun etusivun, johon päivitämme tuoreimmat alan uutiset ja tapahtumat. Kaverit ovat hioneet taitojaan jo useamman vuoden mopopaskojaan tuunaillessaan ja siinä ohessa jätkien kaikki muukin alan osaaminen on kehittynyt huimaa vauhtia. On helvetin upeaa, että voi maailmalla todeta olevansa näistä junnuista ylpeä suomalainen! Brittija germaanikollegani eivät voineet muuta kuin kateellisena kehua maamme rakentelukalustoa
Ilmoitusmyynti: toimitus@bombermagazine.com KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: Ma-Pe 10.30-17.30 La-Su SULJETTU B-Shop Putkitie 3, 2. krs. 00880 Helsinki Finland Meidät löytää myös verkosta: bomber.fi, shop.bomber.fi, bee-one.com, sekä facebook.com/BomberMagazine Muista myös käydä lukemassa uusin Worldwide Bomber Magazine tablett lehti: www.worldwidebombermagazine.com. TOIMITUS Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren, John Tackman & Seppo Laukkanen Avustajat: Sami Åman, Pasi Uponen, Dave Manning, Ville Porri, Anne Vahlqvist, Jussi Kyrö, Joona Vatanen, Kim Forsman, Sami Vittaniemi, Jarkko Lipponen, Leevi Tuomivaara, Isto Ikonen, Sami Sallmén, MDM, Street Racers, Jimi Ylihärsilä, Jan Öhman, Tomi Sippula, Antti Nurmikumpu, Mikko Järvinen Malli: Janette Hanhineva Lay-out: Niklas Jäntti Oikoluku: Kaija Kohtala Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. Määräaikaisena vuodeksi 62€. 09-2235215 TILAAJAPALVELU Lehtitilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset postitse: Puuvillakatu 4 C 4 30100 Forssa puhelimitse: 03-42465338 tai sähköpostitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaushinta: Kestona 56 € tai kahdessa erässä 29,50€/lasku. Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa
Tästä sarjasta löytyy oikea työkalu lähes kaikkiin tarpeisiin. 6. hallitseva maailmanmestari Greg Hancock. Mitat: 480x480x110 mm. K 25018 sisältää 1/4" sarja: 12 osaa, kuusikulmaiset hylsyt; 4, 4.5, 5, 5.5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13 mm 10 osaa, pitkät kuusikulmaiset hylsyt; 4-13 mm 1 kpl räikkäavain; 140 mm 4 osaa, kuusikulmaiset teräpalat; 3, 4, 5, 6 mm 7 osaa, teräpalahylsyt Torx*-päille nro: T8, T10, T15, T20, T25, T27, T30 3 osaa, hylsyt ulkopuolisille Torx*-päille nro: E6, E7, E8 3 osaa, jatkokappale; 75, 150, 300 mm 1 kpl T-väännin 1 kpl yleisnivel 1 kpl tiheä teräpalaräikkäavain; 90 mm Teräpalat 1/4", pituus 25 mm: 3 osaa, uraruuvitaltan teräpalati; 4, 5.5, 7 mm 3 osaa, Phillipsin teräpalat nro; PH1, PH2, PH3 3 osaa, Pozidrive-teräpalat nro; PZD1, PZD2, PZD3 6 osaa, kuusiokoloteräpalat; 3, 4, 5, 6, 8, 10 mm 7 osaa, teräpalat Torx*-päälle nro; T8, T10, T15, T20, T25, T27, T30 3 osaa, 3/16" teräpalat Torx*-päälle nro; T40, T45, T50 1 kpl teräpalasovitin; 1/4" x 1/4" 3/8" sarja: 15 osaa, kuusikulmaiset hylsyt; 8-22 mm 3 osaa, sytytystulppahylsyt; 16, 18, 21 mm 10 osaa, 12-kulmainen kiintoavain; 10-19 mm 1 kpl räikkäavain; 205 mm 2 osaa jatkokappale; 75, 150 mm 1 kpl yleisnivel 1 kpl nivelkahva, jossa kuminen tartuntakahva; 215 mm 1 kpl teräpalasovitin; 3/8" x 5/16" 1/2" sarja: 19 osaa, kuusikulmaiset hylsyt; 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 27, 30, 32, 34 mm 9 osaa, kuusiokantateräpalat hylsyt; 5, 6, 7, 8, 10, 12, 14, 17, 19 mm 4 osaa, pitkät kuusiokantateräpalat hylsyt; 7, 8, 10, 12 mm 5 osaa, teräpalahylsyt Torx*-päille nro: T40, T45, T50, T55, T60 4 osaa, hylsyt ulkopuolisille Torx*-päille nro: E10, E12, E14, E16 1 kpl räikkäavain; 250 mm 2 osaa, jatkokappale 125, 250 mm 1 kpl T-adapteri 3/8" x 1/2" 1 kpl yleisnivel Muuta: 17 osaa, kiintosilmukka-avaimet: 6-22 mm Onko tarvetta juuri sille epämääräisen kokoiselle nippelille tai nappulalle. Asentajansarja sisältää peräti 3 hylsyavainsarjaa (1/4", 3/8" ja 1/2"), runsaan valikoiman hylsyjä, avosilmukka-avaimia, sekä lyhyitä että pitkiä hylsyjä, laajan valikoiman kiintosilmukka-avaimia kokoa 6-22 mm, jatkokappaleet, nivelet ja teräpaloja. Sisältää myös kolme erittäin tiheähampaista räikkäväännintä, joissa 2-komponenttikahvat. ja silloinhan meillä on mahdollisuus tsekata livenä paraneeko Bomberin vauhti vielä entisestään! Kamasa Toolsin 166-osainen asentajansarja! Kunnon prätkän ruuvaja ei pysty tekemään mitään ilman kunnon työkaluja, niinpä Kamasa Tools tarjoaa heille todellisen raskaansarjan työkalusarjan. Sarja sisältää myös työkalut Torxja kuusiokolokannoille. Kannattaa siis zekata eka nippelit.fi sivuston tarjonta tai jopa soittaa suoraan arkisin klo 11-15.00 puh. 040-5010 497 Tepolle ja kysyä löytyykö sieltä tarvitunlaista nippeliä kuten kuvan kaltainen värinä kumi. Sarjan seuraava osakilpailu ajetaan Tampereella Ratinan stadionilla 16.5. Chris ”Bomber” Harris aloitti kauden komeasti. Bomber Magazinen Speedwayn MM-sarjan "nimikkokuljettaja" Englannin Chris "Bomber" Harris aloitti kauden komeasti sijoittuen toiseksi sarjan avauskisassa Varsovassa. Ei hätää nimittäin apu löytyy läheltä tai ainakin kotimaisesta webshopista osoitteesta nippelit.fi Nippelit.fi yritys myy juuri niitä kaiken kokoisia ja mallisia nippeleitä mitä ei uskoisi projektipyörään löytyvän mistään. Taakse jäi mm. Nippeli Tepon voi myös tavata lähes kaikista kotimaisista moottorialan tapahtumista, jossa yrityksellä on kymmenen metriä pitkä ”miljoonalaatikko” pöytä
Nopeudet tulevat olemaan Teivossa hurjia. Mikä parasta 399€ arvoisessa purkissa on sisäinen akku, eikä prätkään tarvitse vetää mitään virtapiuhoja akulta kuten kilpailevissa merkeissä usein täytyy. Kyseessä ei ole tällä kertaa nelijalkaiset vaan motorisoidut kaksipyöräiset kilpavälineet. Valmiin mallin viralliset tiedot tulevat pääsemään päivänvaloon nyt alkavan kesän aikana. Uusi e-superbike on esitelty ensi kertaa Quail Lodgessa Californiassa. kesäkuuta maaradan kansainvälinen kutsukilpailu. Siellä on viimeksi ajettu maaratapyörillä kilpaa vuonna 2001 ja jo silloin rata oli todella nopea. pyörän kiihtyvyydet 0-450km/h:n, huippunopeudet ja G-voimat tai ottaa vaikka eri radoilla aikaa ratakohtaisesti. Qstarzin (LT-Q6000) Bomber Magazine sai koeajoihin käyttöön uuden Stormin maahantuoman Qstarzin (LT-Q6000) GPS-pohjaisen performance boxin, jolla pystymme mittaamaan mm. Eikä Kylmäkorven kirittäjätkään heikkoa joukkoa tule olemaan, sillä radalla nähdään myös saksalaiset Jörg Tebbe, Matias Gröger ja Stepan Katt sekä tsekit Rickhard Wolf ja Josef Franc. Teivossa ajetaan perjantaina 12. Nimekkäitä kuskeja ja näyttäviä lähtöjä on siis luvassa. Qstarzilta löytyy myös edullisempia purkkeja ja niitä voi käydä katsomassa vaikka Storm Motor Oy:n nettikaupassa: www.storm-motor.fi TEIVON RAVIRADALLA AJETAAN TÄNÄ KESÄNÄ LÄHES KAHTASATAA! Teivon raviradalla Tampereella tullaan tänä kesänä näkemään todella rajuja vauhteja. SÄHKLMOOTTORINEN LIGHTNING LS-218 Lightning LS-218 on loppukiriä vaille tuotantovalmis. Pyörä tulee valmistajan mukaan suoraan tehtaalta Brembon jarruin ja Öhlinsin jousituksella. Nyt käytössä on vielä hiukan leveämpi ja siten myös nopeampi rata, joten vauhtien uskotaan nousevan yli 190 km/h nopeuksiin. Pyörä on ulkonäöllisesti kuin scifi leffasta mutta silti hyvin sporttinen. Jokainen voi yrittää kuvitella millaista se on, kun kuskit taittavat hiekkaradalla lähes kahdensadan vauhdista jarruttomilla pyörillä mutkaan rinta rinnan, hehkuttaa kilpailun promoottori Jarno Kosonen. Joonas Kylmäkorpi katseli videoklipin vuoden 2001 kisasta ja arvioi radan yhdeksi nopeimmista. mutta virallisia takarengastehoja tai huippunopeuksia ei ole vielä julkistettu. 4-kertainen maaradan maailmanmestari Joonas Kylmäkorpi. Se myös lupaa että LS-218:n sähkömoottori tuottaa tehoa yli 200 hevosvoimaa, 227 Newtonmetrin väännön ja 350km/h:n huippunopeuden. Kotimaisista huipuista Kylmäkorven lisäksi tulevat viivalle ainakin Appe Mustonen ja Aarni Heikkilä. Ennakkoilmoittautumisten perusteella paikalla tulee olemaan todella nimekäs osallistujakaarti. Mukaan kisaan on lähdössä mm. Petteri Pohjola/Speedwaysanomat 7
Rakenneltu opiskelujen ohella viime syksystä lähtien ja deadlinenä käristää takanakki koulun eteen, kun lakin saa päähän. Runko tehty uusiksi ja tottakai samalla paljon muuta! Joni Väkevä, Kuusaa JOENSUU KUUSA A 8. Joku kylän mummoja säväyttävä mörkömaski hankinnan alla keulille ja hiilikuituosia lisää / vanhojen päällystystä käden taitojen kehittyessä. Tulossa: FZR 1000 leveämpi takavanne, swingi ja iskari. Katuräppäilyä varten rakennettu Kotari 500cc 2t moottorilla. Talven aikana vaiheltua: 750 -97 Kawan koko USD etupää, 1000GSXR radiaali puristin, R6 putkisto muokattu, Yoshimura RS4 vaimennin, muokattu pultattava takahäkki r6r lasikuituperällä joka laminoitu hiilikuidulla, fighteri lyhty keulilla ja fatbar tanko. Jarkko Lappalainen Pohjois-Karjala, Joensuu Yamaha FZR600 -91 Terve, en tiedä onko B-magazine matskua mutta tälläne projekti kuitenkin
Runkomuutoksesta ja perän sovittamisesta vastaa Teemu Eräpolku Katteiksi tulee R6R :n orkkiskatteet perineen ja maskeineen. Tämän palstan avulla saadaan tekijämiehet esille ja ehkä muutama joo joo-mieskin saa palstan avulla pientä painetta rakentelukattilaan. Ainakin testikäynnistysten perusteella välitöntä voimaa tulee piisaamaan riittävästi. Anu Nurminen, Riihimäki Helsingin Tattarisuolla sijaitsevassa PrätkäPajassa on valmistumassa katukilpuri IÖ gixeri Sidewinder putkistolla ja vähän harvinaisemmalla remmiahtimella. RIIHIMÄKI HELSINKI 9. Väriksi tulee jotain Bomber-tyyliin sopivaa. Pyörässä on myös pidempi swingi ja pidennetty takakate. Perän osalta muutettu tilalle, gikserin takavanne, jotta saa leveemmän nakin, orkkisswingin tilalle Hayabusan swingi ja iskari, samalla mopo piteni hitusen... Tosin suurin osa meistä harrastajista vain istuu kahvilla tai kaljalla ja kertoo suurista suunnitelmistaan kovaan ääneen kaikille kavereilleen tai mikä vielä pahempaa, tekee sen yksin virtuaalisesti Bomber-foorumilla. Tarkoitus oli maalata katteet, lähti lapasesta... Bomber Magazine lähti selvittämään, mitä kotimaiselle Bomber talliskenelle kuuluu talvella… Rälläkät laulaa, hitsipillit lyö liekkiä ja työkalut lentelevät kirosanojen säestämänä ympäri talleja, tuttua eikö totta. Lähetäpä meilillä kuvia ja lyhyt kertomus projektistasi B-toimituksen osoitteeseen: toimitus@bombermagazine.com Tässä muutaman aktiivisen rakentelijan projekteja Elikkäs päivityksen kohteena Yamaha FZR 1000 vm 1991. Vielä lähtee rungosta nuo typerät kolmiot. Sinäkin voit auttaa meitä tämän palstan ylläpitämisessä
Teksti: Antti Nurmikumpu | Kuvat: Mikko Järvinen 10
Parin kesän jälkeen ulkonäkö jo kyllä tarvitsi kuulemma päivityksen. Evoluutio 2 kävi näytillä Bomber Hellissä, josta Henri ajoi räntäsateessa kotiin. Ensimmäisen ja ainoan kerran Honda jopa jätti tielle kyseisenä kesänä tutun jännitesäädin-ongelman vuoksi. Missään kohtaa ei Henrillä ollut mielessä, että mukaan tulisi kyytiläinen, joten takamatkustajan mukavuutta ei ajateltu vielä tuohon versioon. Uutta ratsua siis silmäilemään ja tuttavalla sattui olemaan ratakäytössä ollut CBR. Isomuuli siis vaihtui sopivasti Hondaan. Tien päällä ympäri Eurooppaa Talviselta Fighterama -reissulta jäi R6 perä näppeihin ja visioksi tuli pieni ja siro, joten pyörä taas työn alle. Tuplaputkistoa vääntämään ja omavalmisteiset äänenvaimentimet penkin alle, takakate uusiksi ja väri pintaan. Kesäreissu Saksaan 2012 Via Baltican kautta oli pyörälle rankka kokemus, yhtä ja toista hajosi Puolan teillä. 11. Uutta väriä pintaan ja menoksi Henri ei muotokieleen puuttunut seuraavilla ajokausilla 2005-2006, mutta väritys oli saatava uusiksi. Ajelut Henri aloitti Suzukin valmisteilla ja niitä kerkesi olla kolme i/ö-koneista, ennen kuin erimielisyydet eräästä paperista paikallisen maahantuojan edustajan kanssa aiheuttivat porttikiellon kyseiseen kauppaan. etujarrut, toinen peili ja navigaattori jäivät Puolaan. Näillä kelpasi Henrin taas ajella muutama vuosi. Yhteinen matka alkaa Suomen lainsäädännön tietäen vuonna 2004 ensin ”läpihuutojuttuna” Honda kilpiin, mutta rumahan se oli, joten Henri löi pyörän osiksi. Honda oli oikein onnistunut temppuiluun, pitkät keulat ja endot onnistui loistavasti. Siinä hallin keskellä Henri hitsasi pyörää mekaanikkojen ihmetellessä kiinnostuneena. Seuraavana maanantaiaamuna pariskunta oli Berliinissä etsimässä huoltokorjaamoa, jossa Henri saisi hitsattua pakoputken taas kasaan. Ensimmäisen korjaamon pihassa haalaripukuinen mies tuli pihalle vastaan käsi pystyssä: ”No motorcycles!” Onneksi paikallisen Seat-merkkihuollon kaverit olivat auttavaisempia vai pitäisikö sanoa kiinnostuneempia. Tässä suurena apuna oli Petri Toivola kynäruiskuineen. Henri löysi siihen toisen tankin, joka kaventui ja madaltui kuin taikaiskusta sopiakseen uusiin muotoihin. Henrin ja Hondan yhteinen matka on alkanut yli 10 vuotta ja lähes 100 tkm sitten. Pyörä kunnossa taas, ja sitten etsimään lisää varaosia, sillä mm. Uuden takahäkin Henri teki 15 cm suunniteltua lyhyemmäksi, pakosarja ja putki löysivät paikkansa kokonaan koneen alta, uusi etupää löytyi Ducatista ja takaswingiä muokattiin. Henri kiersi pyörällä Suomen lisäksi Viron, Saksan ja Itävallan. Lopuksi Peten Maalaamo laittoi pintaan henkilöauton verran hopeaa hilettä. Nopeaan tahtiin pyörä sai ensimmäisen evoluutioversion ja kesä toi kilometrejä ilman ongelmia. Hyvin se silti kuulemma meni, kun vuonna 2008 kierrettiin Ruotsi, Tanska ja Saksa kaksi päällä. Lauantaiaamuna reissuun lähtö aamulla kello 5 fighterillä kaksi päällä. Varmaan suuttui, kun oli veljellä lainassa. Tytärkin pääsi 2,5-vuotiaasta asti sen kyytiin valjaissa kiinnitettynä Henriin
Tämä reissu kesti vain 11 päivää ja kilometrejä kertyi 7500. Ajokelejä odotellessa… Seuraava pyörähankinta pyörii jo mielessä, koska tämä on nyt valmis ja vaimo kuulemma tarvii oman… Evo 1 Pinnavanteissa on pieni hinkkaaminen pitkien reissujen jälkee. Katteet muotoutuivat alumiinista, kuten lokaritkin eteen ja taakse. Laukkujahan saa, mutta ne eivät Henrin mielestä sovi tällaiseen, joten nekin on tehtävä itse. Enää ei temppuilua tarvinnut harrastaa, vaikka sekin jo kaksi päällä sujui edellisellä versiolla. Uusi takaswingi sai muotonsa, etuvalo muokkautui Ducatin omasta, tankki sai taas uudet muodot ja vaimolle miellyttävämpi paikka istua reissuilla löytyi KTM Super Dukesta äänenvaimentimineen. Jousitusta Henri pähkäili tunnin jos toisenkin, jotta sai linkistön sopivaksi. Useita pikkuisia yksityiskohtia hinkattuaan Henri lähti viemään osat maalaamoon tarkoituksenaan, että Henri maalaa itse. Jousituskin alkoi näyttä tylsältä. Moottori tosin tarvi vielä maalata ja muutamat painesäiliöt tehdä, sopiva syyläri piti keksiä ja miljoona muuta pikkujuttua oli vielä listalla. Syksykin meni hermoillessa, koska mies ei muilta kiireiltään päässyt talliin tekemään ilmajousitusta kuntoon. Henri oli nimittäin luvannut heikkona hetkenään, että pyörä on esillä ja valmiina American Car Showssa 2015. Muodot kuin mallilla. Tanko hahmottui polttoleikkaamalla sopivasta levystä. Ajatuksissa oli saada pyörästä moderni Tuutti Honda. Ja taas matka jatkui. Monta ”pikkujuttua” tuli aina eteen ja muutoksien aloitus tuntui siirtyvän. Henrille tyypilliseen tapaan vielä pari muutakin pientä muutosta piti tehdä. Tallissa odottaa jo kaksi aihiota alumiinisista, noin 20-litraisista sivulaukuista, jotka sopivat pyörän ilmeeseen. Osien saanti takkuili, häiriötekijöitä ja milloin mitäkin syitä, jotka lykkäsivät tekemistä. Aikaahan jäi vielä ylikin! Kesällä pyörän keula kääntyy taas kohti Via Balticaa. Sinnehän mahtuu kolmen viikon tavarat hyvinkin kahdelle hengelle, kun 10 maata käsittävä reissu alkaa toukokuussa. Viimeinen painos Kesäkuussa 2014 Henriltä leikattiin olkapää, joten koko ajokausi meni ihan hukkaan. Täytyy sanoa, että varaosien saaminen Saksassa oli helpompaa ja halvempaa kuin Suomessa. Osia sisään kantaessa oli Peten Maalaamon aina ystävällinen omistaja jo kaivanut ruiskut esiin tyyliin että mitä laitetaan. Lopulta vaimo takavarikoi puhelimen ja lukitsi miehen talliin. Vihdoinkin pyörään saatiin kauan kaivatut pinnavanteet. Kuusi viikkoa näyttelyyn ja pyörä oli lähes kasausta vaille valmis. Sopivan reippaasti osat kulkeutuivat takaisin omaan talliin ja kiire alkoi helpottamaan. Takahaarukan levitys ei sitten ihan ilman voimasanoja onnistunut, taisi pari kertaa levitettäessä katketakin. Kesällä 2013 kilometrejä ei tullut kuin ”vain” parin Viron reissun verran, joiden aikana Henri testaili ilmajousituksen toimivuutta ja heikkoja lenkkejä. Evo 3 12. Lauttalippurahat oli käytetty navigaattoriin, joten kotimatka oli tehtävä Via Balticaa pitkin. Tilaus sisään ja sen jälkeen useampi kuukausi odottelua ja vihaisia sähköposteja. Tästä syystä tuli taas kiire, kun rakentelun aloitus venähti tammikuulle. Mielessä pyöri kyllä koko ajan uudet suunnitelmat moottoripyörän viimeisestä versiosta. No, siitä se sitten lähti. Pitihän uudelle vanteelle tehdä sopiva takahaarukka ja jarrut. Jo ennen lähtöä ongelmaksi muodostui tavaroiden kuljetus. Runko siistiytyi ihan hupsista keikkaa useamman tunnin kittaamisella. Tuo ensimmäinen versio kun ei toiminut niin hyvin kuin oli tarkoitus. Mahtavia muistoja ja hienoja kokemuksia, vauhdin hurmaa, hyviä ja huonoja teitä sekä paljon tarinoita. Hyvin kuulemma onnistui, kun vaimolle huikattiin 70 km:n välein: ”Nouseppas hetkeks, et saa pussit täytee!”. Lopulta viikko ennen pääsiäistä viimeinenkin osa oli paikallaan, kun uusi kytkinja etujarrusylinteri löysivät paikalleen. Vain pari reissua Viroon Talvella 2013 eBayn kirottua tarjontaa selatessa sattui Henrin silmiin kivan näköiset pinnavanteet. Eniten päänvaivaa ja kokeilua vaati ilmapussijousitus, kun siihen ei tietoa löydy, vaan oli taas itse kehiteltävä. Pikainen koeajo, pesu, putsaus ja vahaus. Kuka tunnistaa Super Dukesta lainatut osat
Merkki: Honda Vuosimalli ja malli: CBR 900rr 1999 Moottori: 919 Teho: 120.6 takapyörältä Jäähdytin: Suzuki GSXR1100w, omavalmiste putket ja paisuntasäiliö Putkisto/vaimentajat: Muokattu alkuperäinen pakosarja, muokattu KTM Super Duke vaimennin Runkomuutokset: Saumat siistitty pois rungosta, KTM Super Duke takahäkki (muokattu) Hallintalaitteet/kahvat: Radiaali etujarruja kytkin kahvat (neste kytkin) Stonga: Omavalmiste Satula: Muokattu KTM Super Duke, verhoilu Tmi Anna Maja Etuiskarit: Ducati upside Takaiskari: Scania ilmapussi-iskunvaimennin, Airlift kompressori, 2l omavalmiste ilmasäiliö Valo: Ducati muokattuna, omavalmiste kiinnikkeet Mittaristo: LCD digitaali Etujarrut: Suzuki 6 mäntäinen jarrusatula, zx10r piparilevy (HiSide) Takajarru: Joku piikki 2 mäntäinen jarrusatula ja ALKUPERÄINEN jarrulevy Vanteet: 80 pinnaiset pinnavanteet: edessä 3.5/16, takana 8.5/18 Swingi: Omavalmiste Lokasuojat: Omavalmiste Tankki: Alkuperäinen pohja ja korkki muuten omavalmiste Takakatteet: Omavalmiste Maalaus: Omavalmiste pohjatyöt, suunnittelu ja esivalmistelu. Tmi Anna Maja penkin verhoilusta tiukassa aikataulussa. Touhumaa.COM pariskunta merkkien tekemisestä. Evo 4 13. Rakentaja ja Miss Bomber poseeraamassa ACS:ssä. Marttisen Pete, Peten Maalaamo värjäyksistä, maaleista, pohjatyöaineista. Maalaamo: Isäntä Marttinen Kiitokset: ISO kiitos vaimolle, joka lukitsi apinan talliin, kantoi kahvia ja pesi ja puhdisti osia. Ruiskun varressa itseni lisäksi Peten Maalaamo. SPEKSIT Evo 2 Ilma-alustalla saa nätisti vaihdettua stuukia. Ja kaikkia muita hengessä mukava olleita
Vaikka fightereiden määrä olikin odotettua pienempi, näyttelyn perusteella on selvää, että customoitujen moottoripyörien maailma koostuu nykyään kuitenkin huomattavasti monipuolisemmasta kalustosta kuin pelkistä jäykkäperäisistä choppereista. Pikainen vilkaisu heidän Dukeensa ei kerro koko tarinaa siitä, kuinka hienoja yksityiskohtia pyörän rakenteessa on, sillä monet niistä piiloutuvat hyvin tehdastekoisen näköisen olemuksen taakse, ja tämä on siis kehu! Kansainvälisen kategorian voittajassa oli niin ikään race-henkeä, vaikkakin melko paljon kauempaa kuin 70-luvulle sijoittuvassa Medazan tehdassportin tyylisessä Ducatissa. Kahdesta ulkona sijaitsevasta areenasta toisella – pehmeällä hiekkakentällä – oli säännöllisesti sivuluisussa vetävien short trackereiden ja rapaa lennättävien ovaali-sivuvaunujen esityksiä, kun taas asfalttialue toimi alustana korkeaa kansainvälistä tasoa edustaville stunttiesityksille. Moni näyttely-yksilö edusti huomattavasti enemmän raasereiden sukua, tai oli ainakin saanut niistä inspiraatiota. Monesta muusta tapahtumasta poiketen vain joka toinen vuosi järjestettävä Irish Motorcycle Show kerää kerta toisensa jälkeen suuren määrän alan harrastajia Dublinin Ballsbridgessä sijaitsevan Royal Dublin Societyn tiloihin, josta johtuen tapahtuma tunnetaankin yleisesti myös nimellä RDS Show. Nekin jotka siellä olivat, olivat enemmän saksalaisvaikutteisia valomaskeilla ja pystyperillä varustettuja, kuten sekin Fireblade joka voitti ”Paras Streetfighter”-luokan. Tämän sanottuani, ja vaikka Irlanti on ollutkin streetfighterien koti, ehkä johtuen heidän intohimostaan todelliseen road racingiin, oli kuitenkin yllätys että showssa esillä olleiden pyörien joukossa ei ollut enempää streetfightertyylisiä laitteita. Kaverin sairaalaan viemisen aiheuttamat traumat eivät saaneet Guy Guyta kuitenkaan tolaltaan, vaan hänen vakuuttava finaaliruninsa toivat hänelle riittävästi pisteitä, jotta hän voitti kilpailun ja vei ’Ace of Aces’-tittelin! 2000€ palkinnon lisäksi Guy Guy voitti itselleen myös matkan ja osallistumisen Ace Cafe Streetfighter ja Stunt Festeille Lontoon Wembleylla 25.–26. Kansainvälisille vieraillekin tapahtuman yhteydessä järjestettävä AMD World Championship osakilpailu antaa erityisen syyn vierailla Irlannissa, Guinnesin lisäksi... Mikä tämä mainitsemani maailmanmestaruussarja sitten on. kesäkuuta. Hänet kiidätettiin sairaalaan, kiitos kanssakilpailija Guillaume 'Guy Guy' Gleyolle, kun epäiltiin sisäisiä vammoja. Koko nimi on hieman pitkähkö American Motorcycle Dealer World Championship of Custom Motorcycles, joten huomattavasti helpompaa on kutsua sitä vain AMD:ksi. Kun taas pyörä, joka voitti ”Paras suorituskyky”-palkinnon, oli bling-blingillä ja runsaalla maalilla varustettu, venytetty Hayabusa, jollaisen moni voisi paremminkin olettaa löytävänsä American Super Streetbike-lehden sivuilta kuin Irlannin teiltä! Vaikka pyörä olikin erittäin hyvin tehty, ja sen maalaus sykähdyttävä, toimisiko se oikeasti tittelinsä mukaisena performance-pyöränä nimenomaan Irlannin teillä. Vuosittainen finaali järjestetään vuorovuosina Saksassa ja Sturgisissa, jonne jokaisen sarjan yksittäisen osakilpailun voittajalle maksetaan matkakustannukset. Nyt kun kilpailussa osallisena on enemmän eurooppalaisia, on myös paino siirtynyt pois normaalien ihmisten käsittämistä customeista, eli Harrikan koneella varustetuista choppereista, huomattavasti laajempaan valikoimaan erilaisia pyörätyyppejä. Otetaan esimerkiksi mahtava Medaza Cyclesin Mick O’Sheanin ja Don Cronin rakentama, yksisylinterinen Moto Guzzi ’Rondine’, joka voitti AMDmestaruuden 2013, sekä heidän uusi ’Road Fever’ Ducati-rakennelmansa, joka toi jatkumoa Medazan menestykselle voittamalla AMD Irlanti-tittelin tänä vuonna. Muutamien muiden perusnäyttelyyn ripoteltujen erikoisuuksien, kuten joidenkin viileän klassisten race-koneiden, pilkun tarkan Tritonin ja Just Customs -standillä olleen räjäyttävän Banditin katsastamisen jälkeen piti uhmata alati muuttvaa Irkku-säätä nähdäkseen jotain toimintaa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kaikki kilpailun osallistujat olisivat olleet paikallisia, päinvastoin! Kilpailijat tulivat Irlannin lisäksi laajalta alueelta, kuten Ranskasta ja Puolasta sekä luonnollisesti Briteistä. Stunttikisa ei ollut ainoastaan kansainvälisesti kuuluisan Ace Cafen sponsoroima ’Ace Global Stunt Starz’ -kapina, vaan toimi samalla myös Irish Freestyle Stunt -sarjan, eli IFSS:n osakilpailuna. Vaikka laji on sinänsä vaarallinen, vain harvoin kuulemme pahoista onnettomuuksista koskien stunttailua. Myös Larry Houghton oli asettanut esille Triumph-mootorilla varustetun, board-track kisapeleistä inspiraatiota saaneen ’Circus of Speed’ pyöränsä. Kuten kilpailijakunta, myös tuomaristo oli kansainvälinen: Irlannin Bill Byrne, Brittien Nick Straughan, Puolan Andrzej Simpsonowicz ja Ranskan Régis Rouillé. Mukana oli muun muassa puolalainen, tätä nykyä mukavasti Irlannissa asuva Jakob Fishbone. Ja kyllä, myös WWB tulee olemaan siellä! 14. Tuloksena olikin pernan vaurioituminen! Guy Guy oli onnistunut lähtemään sairaalasta juuri parahiksi ehtiäkseen vetämään viimeisen RDS-vetonsa kirjaimellisesti viime sekunneilla. Tällä kertaa kuitenkin ranskalainen ajaja Niko Brière kaatui pahasti sunnuntaiaamuna kahvan iskeytyessä hänen vatsaansa. AMD:n ollessa vain osa Dublinin showta, ei se ole ainoa asia, joka kiinnostaa meitä, jotka haluamme pyöriemme olevan modattuja ja omaavan sielun. Sarja on täysin kansainvälinen, sisältäen useita osakilpailuja sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Yleensä vammat ovat lähinnä murtuneita ranteita, solisluita tai vääntyneitä nilkkoja. Monet vierailijat tekevät isoja uhrauksia sen eteen, että pääsevät osallistumaan vihreän saaren suurimpaan moottoripyöränäyttelyyn
Teksti & kuvat: Dave M | Käännös: Sami Sallmén 15
sija: Guillaume 'Guy Guy' Gleyo – Ace of Aces, 2 000 €, matka Ace Cafe Streetfighter Stunt Festeille 2. palkinto – Trevor Balbrinie, Royal Enfield 'Clipper' – 750 € arvosta Zodiac-tuotteita 3. Best Performance Lucas Koniuszek, Suzuki Hayabusa Best Scooter Brendan Moriarty Best Streetfighter Eddie Busa, Honda FireBlade. sija: Marcin Glowacki – Ace of Clubs, 1 000 € 3. palkinto – Don Cronin & Mick O’Shea, Medaza Cycles, Ducati 'Road Fever' –3 000 € käteistä & 1 500 € arvosta Zodiac-tuotteita 2. sija: Julien Welsh – Ace of Spades, 750 € 4. palkinto – Ian Cushing, Second City Customs, S&S 'The Rousler' – 750 € arvosta Zodiac-tuotteita 3. palkinto – Larry Houghton, Lamb Engineering, Triumph 'Circus of Speed' – 1 500 € käteistä & 1 500 € arvosta Zodiac-tuotteita 2. Best Trike Mick Mc Carthy & Dai Beeza, supercharged Honda Goldwing Best Vintage Style Noel Connolly, 'Strom 48' Best British Marie Dixon, 1294 James 1924 Best Café Racer Tom Collier, 1955 Triton Best Classic Harry Lindsay,1903 Celtic Cycle Best Mods Paul Bevan – Lambretta 1965 Best Rockers Emma Lappin, Royal Enfield 1964 Ace Global Stunt Starz Stunt -kilpailu 1. sija: Jakub Fishbone – Ace of Diamonds, 500 € Paras nainen: Monica Kosh – Ace of Hearts, 750 € 16. palkinto – Rene Van Tuil, Revatu Customs, 'Black Pearl' – 500 € arvosta Zodiactuotteita AMD National –palkitut Sponsored by Deltran Battery Tender People’s Choice Rene Van Tuill, Revatu Customs, 'Black Pearl' Best Chopper Ian Cushing, Second City Customs, S&S 'The Rousler' Best Custom Noel Connolly, Flame-Art Design, 'Strom 48' Best Engineering Rene Van Tuil, Revatu Customs, 'Black Pearl' Best Harley Ger Conlon 'Chain Reaction' Best Japanese Tony McCarthy Best Lowrider Alan Betson (Clan Na Gael) Best Modified Philip Hennigan (Tom Hanrahan) Motorcycle Paintshop Best Old School Jimmy Talbot Best Paint Larry Houghton 'Circus of Speed'. Ireland’s AMD Custom Bike Building Champion 2015 Sponsored by Zodiac International 1. palkinto – Jonesey – Dinny Shanahan, H-D 'Tramp' – 500 € arvosta Zodiac-tuotteita AMD International AMD -voittajat Sponsored by Zodiac International 1
17
Tässä näkyy osa mustan raudan valikoimasta. Varsinkin näitä lattoja oli niin älyttömän paljon, että oli vain otettava arvalla yksi tuote käteen. Enempää emme katsoneet tarpeelliseksi verrata hintoja muihin liikkeisiin, vaan jokainen voi tehdä vertailunsa itse, mikäli niin haluaa. Ensin syöksyimme levyjen kimppuun, koska luulimme sen olevan helpoin selvitettävä asia. Kysyimme asiantuntevasti 1 mm peltilevyn neliöhintaa. Lataksi valikoitui 40x5 teräksisenä ja 40x4 alumiinisena ja hinnatkin olivat samassa järjestyksessä 2,43 €/m ja 3,16 €/m. Millisen alumiinilevyn hinnaksi saimme kuulla noin 19 €/neliö eli ei kuulostanut tähän mennessä pahalta vai mitä. Ensimmäiseksi piti ottaa vähän selvää, mitä eroa on akselilla ja pyörötangolla sekä putkella ja ainesputkella. Tähän asiakaspalvelija katsoi vähän vinoon ja naurahti, että tarkoitammekohan sähkösinkittyä, kylmävalssattua vai jotain muita varmaan kuudesta eri vaihtoehdoista, jotka eivät jääneet pelonsekaisiin mieliimme. Kuulosti nimittäin maalaisesta naurettavalta, kun kuulimme putkia ostettavan autotarviketai sekatavaraliikkeistä. 18. Alkoi tienvarsijetsoneille tunnusomainen tiedon nyhtäminen olemattomilla perustiedoilla. Jos kerran isompaan tarpeeseen ollaan valmiita menemään vaikka Hiacella Tallinnaan, niin miksei sillä Hiacella kannattaisi käydä ostamassa myös rautaa?!!! Kävelimme siis paikalliseen tukkuja vähittäismyyntiä harjoittavaan rautojen erikoisliikkeeseen sisään ja otimme ensimmäisen asiakaspalvelijan ajohanskoihimme. Autotarvikeliikkeen hinta oli 5,45 €/m kahden metrin salkona ja paksuuskin oli vain 4 mm. Kylmävalssattu oli siis aivan peruslevy ilman mitään hienouksia ja tämän levyn hinta leikattuna muotoonsa olisi alle 13 €/neliö. Päätimmekin keskittyä esittelemään muutamia yleisiä kokoja ja niiden hintaesimerkkejä. Seuraavaksi kysyimme lattaraudan ja -alumiinin hintaa. Metallilevyissä on useita erilaisia perusaineita ja pintakäsittelyjä. Tällaisella osittain automatisoidulla sahalla pommittaja saa haluamansa mittaiset pätkät samaan rahaan. Sehän olisi sama kuin ostaisi kotiin lähdevettä ravintolasta tai kolmosolutta Alkosta. Toki kunnon rakentaja ostaa janoonsa tuotteet mihin hintaan tahansa, jos iskee todellinen tarve. Coolisti ajotakeilla nojailimme suojarasvattuihin rautoihin ja ilmoitimme haluavamme tietää juurikin sähkösinkityn ja kylmävalssatun levyn hinnan sekä niiden teknisen eron ihan vain lukijoita varten. Sähkösinkitty levy olisi kuulemma helppoa silti hitsata, vaikkakin vaikeammin ruostuvaa ja sen hinnaksi jäisi alle 17 €/neliö. Tämä mitta oli siitä hyvä, että verrokkihinta löytyi sekatavarakaupasta rautalattaraudalle 4,45 €/m kahden metrin salkona. Käsi päätti ottaa selvää moottoripyörien rakentelun perusasioihin kuuluvien terästen ja alumiinien hankintaan liittyviä seikkoja. Tämä sopiikin motoristille hyvin, sillä harvalla on tiloja säilyttää kokonaisia monen metrin salkoja tai levyjä tallissaan, vaikka ne saisikin vielä edullisemmin. Alumiinivalikoimasta löytyy varmasti motukan rakentamiseen soveltuvat kappaleet. Kaikki nyt ilmoitetut hinnat sisältävät määrämittaiseksi leikkauksen. Eli aivan perusasiatkin olivat vielä vähän hakusessa, joten metallikoulutuksen saaneet älkää tikahtuko siellä alumiinin leikkausnesteeseen! Aikamme isoa hallia kierrettyämme tulimme siihen tulokseen, että erilaisia profiileja ja metallilaatuja oli niin tuhottoman paljon, että niiden kaikkien kertominen tällaisessa jutussa ei ole järkevää
Jutun yhteistyökumppanina toimiva liike ainakin on toimittanut tuotteita myös kauemmaksikin. Tämän lisäksi keskustelimme hieman yleisiä juttuja liittyen metallien ostamiseen. Tästä Kädelläkin on omakohtaisia kokemuksia, kun mustan raudan ostaminen on aina halpaa kuin saippuaa ostaisi, mutta rosterista tekeminen harjoittelukappaleineen alkaa jo käymään rahapussin päälle. Onko teillä huonekaluputkea kestävämpää paksulla seinämällä olevaa tai/ja saumatonta putkea, jolloin asiakaspalvelija osaa viedä hydrauliikkaputkien luo. Ja näin se nyrkkisääntönä onkin. Otimme vielä esimerkiksi o-putken vaikka motukan perää varten. Kiertelimme vielä lisää rautaja alumiinihyllyjä ja samalla asiakaspalvelija näytti päältä mittatarkan akselin ja vähemmän tarkan pyörötangon eron sekä ainesputken vahvuuden, jossa on siis koneistusvaraa reilusti. Asiakaspalvelijat nimittäin mielellään auttavat löytämään oikeat ratkaisut, kun peruspommittaja tulee hallille kysymään jotain tuotetta. Lisäksi hukkapätkät ja liikkeeseen ostettu ”romumetalli” myydään ulos kilohinnalla. Vaan kysymys pitää olla ehkä näin: Haluan 30 halkaisijalla olevaa putkea. Muovilevyt soveltuvat vaikka penkinpohjaksi tai kilvenaluslevyksi. Tai jos hydrauliikkaputki on tarkoitukseen liian painavaa, niin tarvittaessa voi tilata kromimolyputkea, jota käytetään esim. Yhteistyössä: Kainuun Käyttörauta Oy Näistä sorvaisi muutaman kaatumatatin. Eli kysymys ei voi olla, että mikä olisi sopivan kestävää putkea takahaarukan valmistukseen. Esim. Huomionarvoista on, että erilaisia muotoja ja paksuuksia on metalleilla niin paljon, että hintaa on mahdoton sanoa ulkomuistista, mutta hinta käydään kyllä aina nopeasti toimistosta varmistamassa. Kyseisessä liikkeessä on hauska asioida, kun myyjät ovat tulleet jo niin tutuksi, että osaavat kysellä mitä eri projekteille kuuluu. Kädelläkin on usein tapana ottaa taskulamppu mukaan ja viettää aikaansa romukasaa tutkien etsien löytöjä. Teksti & kuvat: Jussi Kyrö 19. Myös pronssisia ja muita erikoismetalleja kannattaa kysellä, kun niitäkin näytti olevan jonkinlainen valikoima. Samanlaisia harrastajaystävällisiä metalliliikkeitä on varmasti ympäri Suomea ja hintojen puolesta niitä kannattaa kysellä ehkä vähän kauempaakin. Kaupan tehtävä ei ole mitoittaa lujuuslaskelmia, vaan asiakkaalla pitää olla itsellä siitä näkemys. Tästä saimmekin kimmokkeen kysyä, että voimmeko nyt siis vetää johtopäätöksen siitä, että ruostumattomana pätkä samanlaista putkea tai profiilia on aina hinnaltaan kolminkertaista. Hintoja kysyimme vielä lukuisiin tuotteisiin, mutta niiden luetteleminen tähän juttuun, saati jutun lukeminen alkaisi olla kiinnostavuudessaan puhelinluettelon luokkaa. valkoiset nylontangot on noin 20 €/kilo ja mustat POM-tangot noin 25 €/kilo eli ei paha. Kyseisessä metalliliikkeessä on vielä pommittajaystävällisesti erilaisia muovilevyjä ja muovitankoja määrämittaan leikattuna. turvakaarissa ja moottoripyörien rungoissa. Tämä koko huonekaluputkena 22 mm halkaisijalla kahden millin seinämävahvuudella on 2,58 €/m pätkittynä asiakkaan haluamiin mittoihin ja ruostumattomasta teräksestä tehtynä halkaisija 21,3 millisenä 8,93 €/metri. Tangothan voi ”sorvata” muotoonsa kaatumatateiksi pylväsporakoneessa ihan Käsivarusteinkin. Tämä hinta on sitten aikaisemmin lueteltuja hintoja reilusti pienempi. He tosin saattavat naureskella Käden vähemmän metallimiehen tyhmille kysymyksille, mutta sehän ei haittaa! Seuraavaksi tekisikin mieli hakea motukan tavaratelineeseen (WTF?) tarvittavat rst-putket sekä aloittaa suunnittelu, millaiset sylinteriputket leikkauttaisi isolohkoprojektin aloittamiseksi
Siellä edesmennyt Supermoto oli penkitetty alle 35kW:n papereihin, vaikka pyörän mitattu täysiteho oli kyseisessä penkissä 47hv takapyörältä. Takaswingi Aprilian vakiotakaswingi näytti kuitenkin pyörässä sen verran tylsältä, että Tomi päätti tehdä senkin itse, eli ei muuta kuin hakemaan rautakaupasta vähän profiiliputkea ja jigiä tekemään. Tomin ensimmäinen projektimopokin hankittiin veljien kanssa jo pojan ollessa vasta 10-vuotias. Kahden kuukauden parkkipaikalla sahaaminen alkoi jo vähän maistua puulta ja kuskin ajohalut alkoivat kohdistua myös kaduille. Kun jigi oli valmis, niin alkoi varsinainen pään raavinta, että mitenkäs se epäkesko takanapa oikein sorvattiinkaan. Tomi kertoi, että hän yritti joskus mopoaikoina väsätä jotain kuituperää skootteriin ja eihän siitä oikein mitään tullut. Tämä rakennettiin välittömästi stunttikäyttöön ja mallia otettiin, mistäpä muustakaan kuin Supermoto-stunttistaran Ryan Mooren sheriffipyörästä. Tämän illan jälkeen Tomilla ei ollut enää epäselvää, että mitä hän vanhempana rupeaisi tekemään. Sissinä tämä entinen Speedway-lahjakkuus pääsi kuitenkin nilkuttamaan kotiin ja sieltä sairaalaan, jossa käteen laitettiin kipsi ja toivotettiin rauhallista 6 viikon sairaslomaa… Vahvoja särkylääkkeitä ja Bomber Magazinea lukiessa sairasloma-aika kului kuin siivillä, tuottaen samalla loistavia happopäisiä suunnitelmia, joissa ei niin ulkonäöllisesti viehättävästä KTM-pyörästä muokattaisiin jotain ennen näkemätöntä ensi kautta varten. Tällä tahkottiinkin sitten ahkerasti samaisen kesäja heinäkuun päivät parkkipaikkaa päästä päähän. Tästä laitteesta löytyi haluttu yksipuoleinen swingi. SuperCafen rakentelu aloitettiin runkohommilla, jossa ensitöiksi rungosta leikattiin kaikki ylimääräiset kiinnikkeet pois ja takahäkki rakennettiin kokonaan uudestaan Tomin omin pikku kätösin. Pyörän rakentaminen sai alkunsa siitä, kun Tomi oli työkaverin kanssa suunnitellut ja miettinyt jo pitkään, että olisi hienoa rakentaa Cafe Racer-tyyppinen pyörä pelkästään jonkun ison ilmajäähdytteisen koneen ympärille. Muut muoviosat levittäytyivät räjähdyksen lailla ympäri metsää... Hommaan meni lopulta muutama viikko, kun Tomi sitä aina töitten ohella kyhäili. Tai ne muutamat potentiaaliset konevaihtoehdot olivat taas turhan tyyriitä Tompan lompakolle. Kuusankosken suunnalla on jo useamman vuoden pähkäilty syytä siihen, miksi kaikki miespuoleiset henkilöt ovat hulluina prätkiin ja nopeisiin autoihin. Lopputuloksena kuski ja Kottarainen kimpoilivat bilispallon lailla puusta toiseen. Tarinan Tomi veljineen on tästä elävä todiste. Kun maailmalla pelätään moottoripyörärakentelijoiden ukkoutumista, meillä ei täällä pienessä ja pippurisessa Suomen maassa ole mitään merkkejä tällaisesta, päinvastoin. Pyörän ulkoisesti sirokokoinen motti kun oli ihan terveessä kunnossa ja se oli keretty jo aikaisemmin penkittämään dynossa T:mi Bike & Tuningilla Hollolassa. Tästä meillä on erinomaisena esimerkkinä 19-vuotiaan koneistajan Tomi Sippulan juuri valmistunut kahvilakilpuri Kotari. Jätkät ovat nuoresta iästä huolimatta omistaneet jo yli 50 erilaista moottoriajoneuvoa, crossi-pyöristä katuautoihin. Kuinka ollakaan, siellä olikin menossa joku Bomberilta. Tästä syystä koneistaja leipoi pyörän tankin ja takakatteen alumiinista. Tästä ei kulunut kuin muutama vuosi siihen, kun Tomi oli veljensä synttäreiden jälkeen lähtenyt fillareilla treenaamaan stunttailua paikallisen Robin Hoodin parkkikselle. Speedway-kuskin haaveet saivat kuitenkin kovan kolauksen kirjaimellisesti, kun yllättäen eräässä mutkassa Kotarin perä irrotti hallittavan pidon totaalisesti ja kuskista tuli matkustaja sillä sekunnilla. Kuitenkin lopputulos oli sen verran omistajaa palkitseva, että se oli kuulemma sen arvoista ja onhan se porno.. Niinpä siitä asti hän on ollut sitä mieltä, että lasikuitu kuuluu veneisiin. Tämä loistava ja laadukas peli oli tietenkin Samurai 39cc Trimmerin koneella, johon massit hommattiin kunnianhimoisesti pelkkiä pulloja keräilemällä ja niitähän Kuusaalla riitti. Samoihin aikoihin mietittiin että, mistä pyörään löytyisi edullisesti yksipuoleinen takaswingi ja parin päivän virtuaalisurffauksen päätteeksi Tomi päätti ostaa kokonaisen Aprilia AF1:n elinten luovuttajaksi. Vuonna 2014 loppukeväästä Tomin rahatilanne näytti vihdoin siltä, että hänellä olisi rahaa ostaa kunnon pyörä ja pyöräksi valikoitui Honda CRF-450 vuosimallia 2004. Tomi oli lähinnä huolissaan siitä, kuinka paskaksi Supermoto meni, vaikka oma käsikin tuntui murtuneen samassa rytäkässä. Niinpä Tomille tuli kova kuume ostaa tilalle kilvellinen iso, yksimukinen Supermoto. Tästä ei kerennyt aikaa palaa kuin pari viikkoa, jonka jälkeen kaverilla oli jo A2 kortti taskussa ja tarinan KTM LC-4 peräkärryssä, matkalla Tampereelta takaisin SUUR-Kuusaalle. Haasteellisesta tehtävästä kuitenkin suoriuduttiin muutaman päivän ja muutaman susikappaleen jälkeen, kun napa törrötti kiinni jigissä ja putkien taivuttelu voitiin alkaa. Loppujen lopuksi tämän pelin hankinta taisi pelastaa koko projektin hengen niillä lukuisilla osilla, joita siitä saatiin sovitettua joko suoraan tai muutosten jälkeen Kotarin koneen ja rungon ympärille. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin eräänä, ei niin kauniina syyspäivänä, kun Tomi oli Kotarilla laskettelemassa paikallista mettätietä perärinnalla luistaen. Kiitos kotimaisten pikku mopopoika-pommittajien, joista on viime vuosina alkanut sikiämään ennakkoluulottomia ja loistavat kädentaidot omaavia pikkupenteleitä. Siinäpä sitten hiekkalaatikolla paskaa tampanneilla pikkupojilla oli ollut huuli pyöreänä, kun isot pojat pyörittelivät isoilla prätkillä donitsia ja nostattelivat keulaa. Innostus tähän projektiin kerkesi jo melkein hiipua, koska oikeanlaista konetta kun ei meinannut löytyä mistään. Siinähän olisi juuri sopiva moottori ja lähtökohta sen kahvilakilpurin rakentamiseen. Erään venäläisen tutkimuksen mukaan on syytä epäillä, että paikallisen kraanaveden joukkoon on jo muutaman vuosikymmenen sekoittunut tehtaista korkeaoktaanista polttoainetta, joka taas on tehnyt kuusaalaisista jonkin sortin moottorinarkkareita. Käden hajoaminen ei ketuttanut ollenkaan niin paljon kuin se tosiasia, että pyörän keula oli kietoutunut puun ympärille
Teksti: Janne Uskali Kuvat: Jan Öhman & Tomi Sippula 21
Maalaus hoidettiin Kuusaan helmiäisen eli mattamustan osalta Tomin toimesta itse ja kaikki kultaiset osat kävivät paikallisella pulverimaalaajalla värjäyksessä. Kontrasti toimii asiallisesti, vaikka Tomi itse on jo alkanut haaveilemaan rungon uudesta värjäyksestä. Teho-painosuhde pitäisi olla siis enemmän kuin kohdallaan. Onneksi kuningas alkoholi sai ideat lentelemään ja jousituksen suunnitelmat meni uusiksi, minkä johdosta Karhun vaahtoa suupielet täynnä ollut kaveri alkoi jauhamaan ilmajousituksesta, jollainen hänellä jo oli omassa autossaan. Uusi putkisto muokattiin pikkupätkistä. Väritys Pyörän väritys oli oikeastaan jo päätetty ennen kuin sitä alettiin edes rakentamaan. Ilmajousitus Takaiskarit ja jousituksen linkut ovat aina haasteellisia saada oikeasti toimimaan hyvin ja yleensä ensimmäisistä versioista tulee joko kivireki tai vellipersemalli. Tämän jälkeen oli enää vuorossa stuukkiin sopivan penkin teko. How low can you go. Sitä ei edes tarvinnut sen kummallisemmin verhoilla. Tällä setupilla pyörä laskettiin tonttiin ja nostettiin ylös noin 15 kertaa, mikä saa ainakin toistaiseksi riittää. 22. Kaiken lisäksi häneltä oli sattumalta jäänyt ylimääräiseksi VW-Kuplan ilmajouset ja kun hinnasta päästiin vielä sopuun, niin pussit tallille välittömään sovitukseen. Samalla cliparit vaihdettiin pidempiin, jotta kaikki kilkkeet saatiin mahdutettua tuppien lisäksi tankoihin paikoilleen. Swingin jigi käytössä. Tätä ongelmaa muutama päivä mietittiin ja sitten lähti nettiselailujen pohjalta tilaukseen värikuula-aseen painesäiliö, jonka sisällä on 0.8l/200 baaria paineilmaa ja sen jatkeeksi hommattiin paineenalennin happipullosta, jotta pussien paine saatiin maltilliseen 6 baariin. Volkkari-projektista ylijääneet pussit istutettiin nätisti kotariin. Etupää Keula ja T-kappaleet fuusioitiin samasta Apriliasta, tosin keulan liukuputkia lyhennetiin 125 mm ja ylä-T-kappaleen palaan upotettiin virtalukon paikalle teollisuuspainemittari näyttämään ilmajousien painetta. Ja kun kilpurista oli kyse, niin homma onnistui niinkin simppelisti kuin että penkki leikattiin vain suoraan mustasta retkipatjasta ja voilà, se oli siinä. Niinpä Tomin ilmajousitus sai alkunsa siitä, kun hän kaverinsa kanssa Karhu-tölkit kädessä ihmetteli pyörän vieressä peruskierrejousitusta. Tuskin tulee toista vastaavaa swingiä vastaan. Alkuun kyllä meni kaikilta paikalla olleilta sormi suuhun muutamaankin otteeseen, kun pusseissa ei tuntunut riittävän nostokyky, mutta lopulta siihen löytyi sopiva ratkaisu ja siitä päästiinkin suoraan seuraavaan ongelmaan… Kas, kun pyörässä ei ollut akkua, niin pussien täyttö kompressorilla ei tullut kuuloonkaan. Rakentajan mielestä lasikuitu kuuluu veneisiin, niinpä takakate ja tankki veisteltiin alsasta. Epäkesko takanapa sorvattuna. Mikä hienointa, vaikka valmista pyörää ei ole punnittu, sen tuntee jo päällä istuessa olevan alkuperäistä 117 kilon kuivapainoa kevyempi. Pyörän saatua kaikki osat uuteen väriin oli aika koota kahvilakilpuri kasaan ja mikäs sen mukavampaa kuin asennella uudessa tuoreessa maalissa olevia osia kiinni toisiinsa. Tätä juttua kirjoittaessa pyörää ei ole vielä raaskittu viedä loskakeleillä ulos ajoon, mutta Tomin ajohistorian tuntien tulevat paikalliset kahvilan kiertäjät saamaan tästä potentiaalisen kilpailijan. Keulan koristeeksi hankittiin suoraan Motonetista Cafe racer -tyylinen lamppu
com/photos/129187309@N07/ with/16891848502/ Speksit. kiinnikkeet Ajovalomaski: Motonetin ‘’cafe racer’’ lyhty Takakate: Handmade Vilkut: Ei ole Hallintalaitteet/kahvat: eBay Stonga: Handmade Satula: Handmade Etuiskarit: Aprilia AF1 lyhennettynä Takaiskari: VW-Kuplan ilmajouset Bensatankki: Handmade Mittaristo: Pelkkä pussienpaine mittari Etujarrut: Aprilia/eBay Takajarru: KTM/Aprilia Etuvanne: Aprilia AF1 Eturengas: Sliksi Takavanne: Aprilia AF1 Takarengas: Sliksi Swingi: Handmade Kiillotetut osat: Putkisto Väri/teema: Kulta/Mattamusta Maalaus: Mattamustat ruiskittu itse ja kultaiset osat kävi pulverimaalauksessa Kiitokset: Kuvista Jan Öhman Photographeria ja Tomi Saksa Photography Nettisivut:https://www.flickr. Merkki: KTM Vuosi ja malli: 1998 lc-4 Supercomp Moottori: 620cc Viritysosat: Paremmin virtaava putkisto Teho: @47hp takapyörältä Vääntö: 58.44Nm Pakoputkisto/vaimentaja: Putkisto handmade, vaimennin mallia Kiina Runkomuutokset: Takahäkki muutettu kiinteäksi Itse valmistetut osat: Takaswingi, tankki, takakate, takahäkki, ilmajousitus, ohjaustanko, pakoputkisto ja valon kannakkeet yms
Sen pitää olla pitkä ja matala ja tämän pääteeman ympärille alettiin sitten keräillä kaikkea tilpehööriä. Tämän päivän rakentelijan lähikauppa ei ole enää All Right vaan e-Bay, josta Tommi alkoi urakalla etsimään sopivia erikoisia osia projektiin. Näin kertoo Wikipedia, mutta yhtä lailla tuo äänimaailma voisi olla kotoisin Forssan kulmilta, kun Tommi päästelee ahdetulla Busallaan pitkin paikallista raittia sheriffit epätoivoisina kintereillä. Näkyvimmät eBay-hankinnat olivat Amerikasta tilattu 10” vakiota pidempi swingi, RC Componentin 10 x 18 takavanteella ja tietenkin saman sarjan etuvanteella. 26. Juniori-ikäisenä silloisessa kaveriporukassa mopoilla ajelun lisäksi ajanviettoon kuului luonnollisesti niiden korjaaminen, virittäminen ja sen sellainen säätäminen. Kutsuääniä muuttolennossa ovat rullaava "braappp" ja huolestuneena mustarastas päästää hyvin ohutta "tsiiih tsiih"-ääntä ja kovaa pauketta "phuu-phuu...". Välillä lisähaastetta pelien valmistumiseen ovat tuomassa 4ja 6-vuotiaat naperot. Nykyisin maalarimestari rakentelee pyöriä oman kotiautotallin lisäksi myös työmaallansa eli automaalaamossa. Väriteema mustaa mustalla. Arvaa pullon tarkoitus. Tikkaus toimii näyttävästi satulan verhoilussa. Pelko virtsaputken tulehduksista ja peräpukamista sai päätöksen kuitenkin kääntymään rakentelun puolelle. Hetken aikaa Tommin piti pohtia, että ostaako kusenkeltaiset turvaliivit ja lähtee pyörällä ajelemaan Iron Butt-ajoja mahdollisimman vittumaisilla keleillä vai laittaako pyörän nippeleiksi ja rakentaa siitä ultra hienon streetfighterin. Mustarastas on äänekäs musta lintu ja sillä on laaja äänivalikoima. Varoitusääni on vastaavasti pitkään jatkuva, takova ja kirkas "pii-paa-pii-paa". Stuukki oli kuitenkin jo selkeästi päätetty hyvissä ajoin. Tämän tarinan projekti sai alkunsa vähän niin kuin vahingossa, kun Suzuki Hayabusa tuli vaihtokaupassa joltain matkamotoristilta sikarumilla matkalaukuilla varustettuna. Samaan aikaan muokattiin eri visiota siitä, millainen pyörästä voisi valmiina tulla. Pommituskoneista Mäkelä innostui jo vuonna 2001, kun Bomber Magazine -lehti osu näppeihin ensimmäisen kerran ja siitä nuoren miehen erektion myötä heräsi mielenkiinto myös streetfightereihin. Muutama vuosi myöhemmin, tarkalleen vuonna 2004 perustettiin paikallinen FCF-kerho, joka nosti fightereitten rakentamisen pääosaksi harrastusta. Niinpä jo noin 20-vuotiaana Tommi alkoi saada valmiiksi pyöriä, joita kehtasi pommittamisen lisäksi viedä jo näytille kotimaisiin näyttelyihin. Iän myötä pyörien moottorin koko on kasvanut ja into rakentamiseen on edennyt samaa tahtia. Ennen tätä projektia Tommi on tehnyt pyöriä laidasta laitaan – ennakkoluulottomasti välittämättä siitä, oliko kyseessä kyykky, motocrossi tai fighteri. Ja siitä sitten samaisena syksynä herra sai idean että, josko sitä vähän piristettäisiin uudella värillä ja pikku muutoksilla… Sen jälkeen homma lähtikin sitten täysin lapasesta. Jokioislainen automaalarimestari Tommi Mäkelä on teini-iästä saakka touhunnut moottorivehkeitten kanssa tavalla tai toisella
Loud pipes save lives. 27. Paisaria on sävytetty väriteemaan sopivaksi
Tekemistä pitää aina olla ja nyt kun tämä projekti alkaa olla valmis, onkin hyvä hetki ruveta visioimaan uutta peliä. Prätkän yläja alakolmio tehtiin kokonaan uusiksi ja sen koneisti alumiinista Tommin tuttu, Raikon Pete. 28. Takakatteelle leivottiin itse uusi takahäkki sopivaan kulmaan neliöprofiilista ja siihen sitten upotettiin omavalmisteisen ledtakavalo. Jokusen aivoriihen jälkeen Tommin hyvä kaveri oli löytänyt netistä myynnissä olevan Hardspeedin turbosarjan, joten ei muuta kuin puhelin käteen ja kaupathan sovittiin siitä samoin tein. Uusi projekti on kuulemma vielä salaisuus, mutta sen verran verhoa Tommi raotti, että se onkin sitten vähän erikoisempi kaksipyöräinen… Jäämme innolla odottamaan, mitä maalarimestari saa seuraavaksi tehtyä. Kun perän stuukki oli ok, oli aika suunnitella Busan etuosaa. Jottei moottorikaan olisi jäänyt vakioksi, päätettiin sitä piristää turbolla ja naurukaasuilla. Paketti sisälsi mm. Takakatteeseen sopiva penkki tehtiin kaventamalla Busan omaa penkkiä ja tämän verhoilu jätettiin ammattilaisen hoiviin, eli Mellilän Autoverhoilulle. Öljypohjasta maahan on noin 5 cm. Vanteisiin ja muutamaan pikkunippeliin kuitenkin saatiin vähän kontrastia aidolla Candyn punaisella. Ajatuksena on kuitenkin, että pyörällä voi myös ajaa Suomen routaisilla teillä, joten tämän jäykän perän tilalle rakennetaan vielä lähiaikoina ilmajousellinen vaimennus käyttömukavuutta ajatellen. Nyt kun Mustarastas saatiin käytännössä lähes valmiiksi, oli sitä ilo käyttää näytillä talven prätkänäyttelyissä, kuten Petrol Circuksessa ja ACS:n Bomber Hellissä. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen automaalarimestarin pyörä ei saanutkaan oikeata väriä yllensä, vaan kaikki osat maalattiin kiiltävän mustalla, johon nimi Mustarastaskin sopivasti sointuu. Eikä yllätys ole kovinkaan suuri, kun Tommi ilmoitti jo uusista prätkänrakentelusuunnitelmistaan. Samainen Pete teki myös fatbar-stongan raisereille paikat. Nyt ajokauden alkaessa pyörä olisi tarkoitus ajaa penkitettäväksi ja säädettäväksi mahdollisimman pian, että 300 mm leveelle takapallollekin saadaan vähän ohjelmaa. Ahdinsetin asentamisessa jeesiä Tommi sai J.O-Bike Oy:ltä. Tämä korjattiin tilaamalla Jenkeistä iskarin tilalle täysin korkeussäädettävä alumiinipalikka, jolla pyörästä tuli nyt ns. Perseestä koko tilanne, kirjaimellisesti. Mitsubishi td05-16big -ahtimen. Valmistuneelle pyörälle on helppo nostaa pullon pohjaa. Etumaskin tilalle haluttiin jotain muuta kuin perus LSL-settiä, joten erikoiseksi valinnaksi tuli H-D:n billet –lamppu, johon samainen koneistaja Pete taas koneisti tyyliin sopivan kiinnikkeen. Samalla yläkolmioon tehtiin + 4 cm offsetti ylöspäin, jotta pelistä saataisiin riittävän matala. Motin perustarkastuksen yhteydessä sisuskalut jätettiin vakioksi, tosin tietenkin sinne päivitettiin isoja tehoja silmällä pitäen APEN:n järeämmät kannenpultit ja mutterit, Cometicin paksumpi kansipahvi ja 2 mm sylinteriryhmän korokelevy, jolla saatiin puristukset laskettua sopivalle tasolle. Takakatteen osalta vaihtoehtoja oli loputtomasti eli liikaa, kunnes vihdoin löytyi sopivasti erilainen Honda 1000RR-takakate. Näiden lisäksi etupumput sai 2,5” madaltavat jouset, ihan vain sen takia, ettei pyörä jäisi missään tapauksessa liian korkeaksi… Noh, lopputulos oli sitten se, että prätkän etupää kaivautuu maahan ja takapää nousee ulkonäöllisesti lähes kattoon. jäykkäperäinen, mutta nyt saatiin halutunlainen ja sopiva korkeus
29. Merkki ja malli: Suzuki Hayabusa -00 Moottori: 1300cc Viritysosat: Hardspeed turbokitti ja nx-kaasusetti Ahdin: Mitsubishi td05-16big Pakoputki: Omavalmiste putki Runkomuutokset: Turhat kiinnikkeet karsittu Ajovalomaski: Joku 6” H-D billet Alaspoileri: Fight-Machines Takakate: cbr 1000rr sc59 Vilkut: Tangonpää+ympättynä omavalmistetakavalossa Hallintalaitteet/kahvat: Jotkut minisäiliölliset+ säädettävät kahvat Stonga: Renthal Fatbar Satula: Muokattu Busan omasta Etuiskarit: Busan omat varustettuna 2,5” drop in kitillä Takaiskari: Amerikkalainen säädettävä ”strut” (tulossa ilmajousi) Jarrulevyt: Piparit Etuvanne: 3,5x17 RC Component Eturengas: 140/60-17 Takavanne: 10x18 RC Component Takarengas: 300/30-18 Swingi: AAA Swingarms Maalaus: kiiltävä musta+punainen candy Kiitokset: Pete Raikko, J.O-Bike, Mellilän Autoverhoilu, Autofix M Heikkilä ja kaikki enemmän ja vähemmän mukana olleet. Sivuseisontatuki on mallia fastmade. Speksit Mitsubishi td05-16big ahdin vastaa ylipaineen tuotosta
Mutta tästä lähdetään uutta kautta kohti ja toivottavasti pysytään ehjinä. Meitä oli vääntämässä kahvaa Jylhän Jarkko, Sihvosen Juha, Joel Kirjavainen Stunt53 -porukasta, Justus Vatanen, Juha Ruokolainen ja meikäläinen. Muut välttyi pannutuksilta, mutta itse piti ottaa vähän lähikontaktia asvaltin kanssa jo ekana päivänä. Muistakaahan kaikki vääntää sitä kahvaa ja myös pitää se järki päässä! Hyvää kevättä kaikille! Teksti: Joona Vatanen | Kuvat: Vatasen posse Joel on yks teknisimpiä kuskeja. Jätkät oli rakentanu siistit pelit jälleen kerran uutta kautta varten. Hauska oli katella itse jätkien ekoja ajoja, sillä itsehän olin jo kauden aloittanut aiemmin. Samoin oli Jarkon Triumphi uuden värinen ja siitä vastasi Fawin Jeppe. Onhan ne ensimmäiset treenikerrat aina semmoista hakemista, että mitenkä sitä nyt ajettiinkaan ja mitenkä se trikki lähti. Sitten ne treenien jälkeiset paskan jauhamiset, että mitenkä treeni meni, on parhaimpia kans, ha-hah. Mikä vois olla sen parempaa ajanvietettä, kun olla spotilla treenimässä hyvien kavereitten kanssa ja kun vielä kelitkin on kohdillaan. Väännä sitä kahvaa! Jupen Ninja tietää mikä on rajoitin 30. Äijä oli myös tilannut suoraan Nick Apexilta Apex freestyle stunttihilpeet. Päätettiin aloittaa meidän kausi Jyväskylässä pienellä porukkatreenillä. Sihvosella oli tuttu 636 Ninja ja velipoika oli talven aikana viimeistely oman 09 Ninjansa valmiiksi. Se olisi sitten vihdoinkin ajokausi alkanut Suomessa ja on sitä odotettukin! Talvet kun on pyöriä rakennettu ja vihdoinkin niitä on päästy testimään ja toteamaan, että mitä niihin vielä joutuu tekemään, ha-ha. On se vaan taas kyllä kieltämäti mukavaa pitkän talven jälkeen päästä porukalla treenimään. Varsinkin ensimmäiset endot, että niihin saa taas tuntuman, että tietää sen kulman ettei mene yli. Jupe 180 endo ja pyörä blingaa. Murtumilta selvittiin, mutta ei ollut kaukana sairaalareissu. Joelin varmatoiminen Honda F4i oli saanu uutta väriä pintaan. Sellasta se tämä homma välillä on
Go Wide or Go Home! 31. Porukalla fiilistely on parasta. Valmiina treeneihin. Jorki vetää kauden ekoja endoja . Paljon on teipattuja, mutta kyllä maalaus on aina maalaus! Huippu keli, huippu jätkät. Taittuuko vai eikö taitu
Eivätkä lukijat olleet väärässä tälläkään kerralla, sillä nämä samat luonnokset miellyttivät myös toimituksemme väkeä kaikista eniten. Annoimme vaihtoehdoiksi seitsemän erilaista luonnosta, joista eniten ääniä sai luonnos #2, toiseksi eniten luonnos #7 ja kolmanneksi eniten #5. Bomber.fi foorumilla oli lukijoille suunnattu kysely ja äänestys siitä, että mihin suuntaan Bomb Boss -projektia tulisi viedä. Lisäksi takarunkoa muuttaen siro ja korkea takakate. Pari numeroa takaperin alkanut uusi projektipyöräsarjamme nimeltään Bomb Boss jatkuu tällä kertaa pyörän purkamisella ja lukijoiden päätöksellä, mihin suuntaan projektia aletaan viemään. Kokonaisuudessaan ulkoasun pitäisi olla Streetfightertyylisesti, minimalistista ja siroa massiivisen ison moottorin ympärillä. Bomber-foorumin yleisöäänestyksen kakkonen.. Linjaus oli siis selkeä, isoa rengasta eteen ja taakse, ajovalon tilalle jonkin sortin virtaviivainen maski, korkean tankin tilalle matala sekä leveä tankki tai dummy (tyhjä) kuori. Kuitenkin siten, että pyörä näyttää ulospäin erittäin aggressiiviselta. Bomber-foorumin yleisöäänestyksen voittaja
33. Bomber-foorumin yleisöäänestyksen kolmonen
Taylormade Engineeringin kanssa yhteystuumin tultiin siihen päätökseen, että koska kyseessä on valtavan leveä ja iso moottoripyörä, pitää renkaiden koko olla samassa suhteessa pyörään. Se kuuluisa viimeinen pultti. ihmettelivät kaikki paikan päällä olleet. Ei auttaneet CRC:t, ei liukkarit eikä edes lämmitys. Eli tämän mammutin vakiovanteet renkaineen painoivat yhteensä käsittämättömät 60 kiloa! Tämän jälkeen oli aika paketoida takapään romut lavalle ja lähettää osat kohti sumuisia saaria Taylormade Performance Engineeringille. Meidän oli pakko käyttää pyörät lähimmällä puntarilla ja itkunaurun saattelemana saimme todistaa että Boss Hossin etuvanne jarrulevyineen ja eturenkaalla painoi 21,4 kg ja takarengas, takavanne, jarrulevy ja hihnapyörä painoivat 38,5 kg. Etupää eli T-kappaleet ja keulaputket kiikutettiin Anssi ”Ape” Juvoselle, joka pyörittää nykyään koneistamoa Helsingin Tattarisuolla. Se tekee Bomb Bossiin mm. Tästä prosessista tarkemmin seuraavassa Bomber Magazinessa, joten pysy mukana lehden sivuilla jatkossakin. Putsarin kansi oli sentin päässä kaasarin kaasuläpistä. Koska projekti tullaan julkaisemaan myös englanninkielisessä WorldWide Bomber Magazinessa, halusi brittiläinen Taylormade Wheels osallistua mukaan. Hänestä se oli mainio ehdotus ja todella iloinen yllätys, joka auttaa meitä molempia pitkässä juoksussa. Takana isoin mitä kaupasta löytyy.. Onneksi pultit löystyivät edes sen verran, että etuakseli saatiin pyörästä irti. Vannemalliksi suunniteltiin kolmea viistosti kulkevaa puolaa, jotka ovat enemmän sporttipyörän henkisiä kuin liian customimaiset puolakoukerot, joita jenkkipyörissä yleisesti näkee. Apella on tarkoitus tehdä projektipyöräämme kokonaan uudet rajut T-kappaleet ja raiserit sekä tietenkin kaivaa katkenneet pultit keulaputkista irti. Tämä paketti painaa 60 kiloa. Niinpä ehdotimme Taylorille, että mitäpä jos me puramme oman pyörämme osiksi ja lähetämme ne hänelle malliksi. Ei ihme jos penkissä pyörä kävi paksulla. Niinpä laitoimme hihat heilumaan uusilla Kamasa Toolsin työkaluilla ja meidän onneksi lähes 20 vuotta lämpimässä auringon paisteessa majailleen pyörän pultit eivät juurikaan olleet ruostuneet kiinni. Miten prätkän vanteet voi painaa muka näin paljon. uniikit vanteet ja mahdollisesti jopa uuden swingin. 360 mm leveä ja 18” halkaisijalla oleva supermunkki. Nyt kun takarunko, swingi, iskarit, hihnapyörät ja vanteet oli saatu irti, piti ennen paketin lähettämistä käydä pyöräyttämässä kumit pois vanteilta. Vannevalmistajan omistaja Steve Taylor totesikin, että heille on kyllä tullut jo aiemminkin kyselyitä siistimmän näköisistä swingeistä ja vanteista Boss Hosseihin, mutta koska heillä ei ymmärrettävästi ole ollut mahdollista pilkkoa yhtään Bosoa, ei tarvittavanlaista jigiä ole voitu vielä rakentaa. Takaja eturungon liitoskohta. Niinpä momenttia käyttäen toisesta pultista meni jengat ja toinen poikkesi puoliksi sisään. Näillä ajatuksilla kasasimme projektille jonkin sortin käsikirjoituksen, missä ja kuka pyörälle muutoksia tekee. Nämä osat jäivät Suomeen. Niinpä ajatuksena on tällä hetkellä, että edessä tulee pyörimään 240 mm ja 18” eturengas. Kuten yleensä kuitenkin käy, purimme keulan viimeisenä ja olipa yllätys että etuakselin lukituspultit olivat sitten täysin jumissa. 34. Tämä helpotti huomattavasti purkua ja noin kuudessa tunnissa Boso oli purettu lähes tunnistamattomaan kuntoon. Hämmästys oli isompi kuin suuri! Nimittäin vanteita, joissa oli jarrulevyt ja vetopuolen hihnapyörä olivat kiinni, ei meinanneet kynäniskat jaksaa heittää auton kyytiin! Siis mitä sviddua
Putkisto mallia open. Tämä paketti painaa 60 kiloa. 35. Swingin muotoilussa ei ole tarvittu taivutuskoneita. Tämä setti paketoitiin lavalle ja lähetettiin Englantiin. Naked. Takarunko irrallaan
Bomb Boss-projektipyörän torso jää tässä kuosissa odottelemaan projektin seuraavia vaiheita. 36
PROJEKTISSA MUKANA Osoite: Jäähdytintie 26 A 00770 Helsinki Puh: 040 760 7070 Email: anssi.o.juvonen@gmail.com www.kamasatools.fi www.svh.fi Facebook: Pro Street KY www.taylormade-wheels.co.uk www.letkuapina.com www.juusomakinen.com
Knebl ajoi kyseisellä pyörällä myös viime kesänä Alastarossa lajittelun kakkoseksi omalla ennätysajallaan 6,515s / 332,35km/h. huhtikuuta 2015, kun Brian ”BJ” Johnson menehtyi yllättäen. Filippos on tällä hetkellä Euroopan kolmanneksi nopein Funny Bike -kuljettaja ajallaan 6,549s / 331,54km/h. Seuraava Johnsonin Imperial Wizard pyörä oli jo nitrokäyttöinen ja Yamahan koneeseen pohjautuva Top Fuel Bike. Rene van der Berg, Ian King ja Otto Knebl. Johnsonin rakentamat pyörät ovat edelleen kilpailukykyisiä. FILIPPOS PAPAFILIPPOULLE UUSI ASE TOP FUEL BIKEJÄ VASTAAN Top Fuel Biken EM-sarjassa neljänneksi sijoittunut Funny Bikellä kilpaileva Kreikan Filippos ”Fast Fil” Papafilippou on myynyt nopean, Alastarollakin nähdyn General Lee Funny Bikensä. Hän aloitti uransa jo vuonna 1976 Englannissa katupyöräluokissa 750cc Hondalla. Pyörästä tulee ultrakevyt, sillä sen katteet ja käytännössä kaikki muutkin osat, jotka vain on mahdollista valmistaa hiilikuidusta, on tehty siitä modernilla vakuumitekniikalla. Tämän ajan hän on ajanut toisella pyörällään, ilokaasutetulla vaparipyörällä nimeltä Spartan Warrior. Toimittanut: Pasi Uponen / dragracenews@gmail.com Filippos Papafilippoun uusi "Euro-1" Funny Bike / kuvat: Chris Gahis Brian "BJ" Johnson / kuvat: eurodragster.com 38. Tällä hän vetäisi parhaimmillaan Gainesvillen radalla Floridassa 6,101s / 376,76km/h noteerauksen, jolla hän on vieläkin maailman nopeimpien listalla 20 parhaan nipussa. Eurooppalaisista kuljettajista hän on yhä neljänneksi nopein. BRIAN JOHNSON ON POISSA Drag Racing -maailma menetti yhden suuristaan 13. Hän voitti myös jenkkien AMA/Prostar -sarjan finaalikilpailun Gainesvillessä vuonna 1999 toisen legendan Tony Langin nenän edestä 6,292s / 365km/h finaalivedolla. Johnson sijoittui heti ensimmäisessä kilpailussaan kolmanneksi Street Bike -ryhmässä ja jäi välittömästi lajiin koukkuun. Imperial Wizardeilla on Johnsonin jälkeen menestystä niittänyt mm. Johnson jätti jälkeensä paljon komeita voittoja ja ennätysaikoja sekä pyöriä, joilla kilpaillaan yhä tänä päivänä lajin huipulla. Johnsonin ura kaksipyöräisten kiihdytysmaailmassa on legendaarinen. ”Fast Fil” ei kuitenkaan ole siirtymässä nitroihin, vaan hän on rakentamassa uutta turbotettua Funny Bikeä kiusaamaan Euroopan Top Fuel -pyöriä. 70-luvun lopulla hän siirtyi Pro Stock Bike -ryhmään, jossa hän kilpaili ensimmäisellä Imperial Wizardiksi nimetyllä pyörällään. Johnson päätti uransa komeasti voittoon vuonna 2001 Santa Podin Euroopan finaalissa ajalla 6,11s / 351,64km/h. Tästä esimerkin näimme kaudella 2014, jolloin Otto Knebl käskytti Imperial Wizardin Santa Podin European Finalsissa aina finaaliin asti. Pyörä oli Kawasaki -pohjainen ja tällä laitteella Johnson ajoi Euroopan ensimmäisen 8 sekunnin Pro Stock Bike lähdön pääsiäisenä 1981 (8,98s / 241,88km/h). Kolmas Johnsonin Imperial Wizard pyörä jäi myös hänen viimeisimmäkseen. Tällä hän oli parhaimmillaan jopa maailmanlistan ykkönen vuonna 1991 komealla 6,61s ajallaan. Filippos kuitenkin uskoo, että uusi turbo-pyörä tulee olemaan nopeampi ja tavoitteena onkin ajaa uusi Funny Biken maailmanennätysaika
Pyörään tulee vielä HPS 2.1 mekaaninen ahdin ja näillä eväillä pitäisi 1550cc moottorista irrota yli 1500 heppaa. Kaikilla, jotka ovat olleet mukana tässä Top Fuel Bike -projektissani, on vuosien kokemus nitrolla kilpailemisesta. Rikard hankki jo viisi vuotta sitten Top Fuel Biken rungon PumaKawasaki moottorilla norjalaiselta Jon Leretiltä, mutta tajusi pyörän vaativan todella suuria muutoksia, jotta se olisi kilpailukykyinen. Kampiakseli on jenkkiläisen Winberg Cranksin tekemä ja kiertokanget GRP:n tavaraa. Olen todella onnekas, koska minulla on tällaisia ystäviä, jotka ovat tehneet tämän kaiken mahdolliseksi. Bentecin Per Bengtsson on tehnyt pyörään myös konelevyt, pullerit ja muita koneistustöitä. Männät ja kytkin tulivat tutulta toimittajalta MTC:ltä. Rikard on tehnyt pyörään huippuosista ja huippuosaajien kanssa yhteistyössä kokonaan uuden moottorin. Vaihdelaatikoksi tulee Bentecin uusi 2-vaihteinen tuplasprägillä varustettu laatikko. Sylinteriputket ovat maailman nopeimman Top Fuel Bike -kuljettajan Peter Svenssonin käsialaa ja Janne Larsson Primotosta on tehnyt lämpökäsittelyt, poraukset ja hoonaukset. 12-ventiilisen kannen taas on suunnitellut ja valmistanut Puma Engineeringin Gerard Willemse. Lopulta Leretiltä hankitusta pyörästä nykyiseen siirtyi vain runko, jota sitäkin on reilusti muunneltu. Rikard Gustafssonin uusi Top Fuel Bike / kuvat: Rikard Gustafsson 39. Sitä vastoin sylinteriryhmä on sitten ruotsalaista käsityötä. RIKARD GUSTAFSSON NITROIHIN TÄLLÄ KAUDELLA Funny Bike -ryhmän maailmanennätyksen (6,367s / 342,68km/h) haltija Ruotsin Rikard Gustafsson on vihdoinkin saamassa Top Fuel Bike -projektinsa valmiiksi. Uskoisin, että pääsen testaamaan pyörää vielä tänä kesänä, kertoo Rikard. Tällä hetkellä pyörä on Mats Bragin ja hänen poikansa Martinin pajalla, jossa he tekevät siihen vielä katteet, polttoainetankin ja wheelie barsit. Hän on toimittanut Rikardin koneeseen paljon osia, kuten esimerkiksi kaksi MSD:n magneettoa kipinästä huolehtimaan, sytkän ja polttoainejärjestelmän ohjainboksit sekä BDK:n polttoainelaitteet. Myös 8-kertainen Euroopan mestari Ian King Pumalta on ollut mukana projektissa
www.shop.bomber.fi Bad Boy T-paita 33€ Blow Me T-paita 30€ Self-Made Fighter T-paita 25€ Bee-One T-paita 25€ Bee-One -huppari 59€ Blow Me -huppari 65€ Self-Made Fighter -huppari 65€ Self-Made kustom T-paita 25€ Blacklist huppari 55€ Blacklist T-paita 20€ Bad Boy -huppari 70€
Ratamoottoripyörät puolestaan tulivat kuvioihin 14-vuotiaana. Mika Kallion nimen osaa lähes jokainen härmäläinen yhdistää kaksipyöräisiin, onhan kyse kuitenkin tämän hetken valovoimaisimmasta suomalaisesta kaverista polvenlaahaushommien osalta. Seuraavana vuonna, 2002, oli jo vuorossa ensimmäinen täysipainoinen MM-kausi, jonka Mika ajoi Ajo Motorsportin väreissä. Menestys sai jatkoa vuonna 2008, jolloin hän oli kuusi kertaa palkintopallilla ja saavutti 250-kuutioisten MM-pronssia. Mikan kiinnostus moottoripyöriin on peräisin lapsuudesta, jolloin hänen isänsä ajoi kilpaa. Sälli nimittäin otti suoraan voiton ensimmäisestä ikinä ajamastaan kisasta. Siirtyminen KTM:n tehdastallin kuljettajaksi tapahtui vuonna 2003. Sponsoriosastolta mainittava seikka on ehdottomasti se, että kaudelle 2015 Kallio on tehnyt sopimuksen energiajuomabrändi Batteryn kanssa. KTM-tallissa ajanut Mika oli kauden aikana palkintokorokkeella yhteensä kymmenen kertaa ja pokkasi 125-kuutioisten MM-hopean. Isän mukana varikoilla kulkenut pikkujätkä innostui itsekin moottoripyöristä ja hieman vartuttuaan pääsi lopulta myös ajamaan niillä. Piikkiluokassa hän sijoittui tulokaskaudellaan 11:nneksi ja sitä myöten vuoden tulokkaan titteli oli taattu. Uransa alkumetreillä Mika kilpaili lähinnä Suomessa. Ensimmäisen kilpailunsa hän ajoi vuonna 1997 tulosten ollessa varsin kelvollista luettavaa. Sama homma jatkui vielä kaudella 2006, jolloin Mika oli palkintopallilla kaikkiaan 11 kertaa ja saavutti jälleen luokkansa MM-hopeaa, MM-kullan jäädessä kiusallisesti vain viiden pisteen päähän. Pelin avaus jääratapyörällä suoritettiin 12-vuotiaana. Tallivaihdoksen ohella kauden toinen käännekohta oli suomalaiskuljettajan MM-uran ensimmäinen palkintopallisijoitus, joka tärähti Malesian Sepangin GP:stä. Vuonna 2007 Kallio siirtyi KTM:n kanssa 250-kuutioisten luokkaan. Siitä syystä halusimme tehdä hiukan erilaisen lähestymisen tähän Valkeakoskelta lähtöisin olevaan 32-vuotiaaseen kovan luokan kahvankääntäjään. Debyytti MM-sarjassa ajoittuu vuoteen 2001, jolloin Mika ajoi ensimmäisen villin kortin kisansa Saksassa. Teksti: Sami Åman Kuvat: Mika Kallio. Yksi Mikan ajouran suurimmista haaveista tuli todeksi vuonna 2009, jolloin 26-vuotias suomalaiskuljettaja siirtyi MotoGP-luokkaan Ducatin satelliittitallin Pramac Racingin kuljettajana. Batteryn nuorekas ja action-henkinen brändi on ennenkin ollut tukemassa moottoriurheilua, mutta isosti kansainvälisessä RR-meiningissä mukana oleminen on heillekin uusi ja äärettömän mielenkiintoinen asia. Tulokaskautensa aikana hän ajoi neljä kertaa palkintopallille ja tuuletti kahdesti ykköspallilla. Kallio ajoi tulokaskaudellaan parhaimmillaan seitsemänneksi ja sijoittui MotoGP-luokan loppupisteissä 15:nneksi. MM-sarjan kärkikuljettajien joukkoon hän nousi viimeistään vuonna 2005. Samana vuonna häntä muistettiin MotoGPluokan parhaan tulokkaan tittelillä. Vuoden 2011 jälkeen Kallion sopimus belgialaisen Marc VDS:n kanssa uusittiin vuosittain aina kauteen 2014 saakka. Bomber Magazinen lukijakunnalla on varmasti kohtalaisen hyvin tiedossa Mikan uran vaiheet noin pääpiirteittäin. Hän voitti Road Racingin Suomen mestaruuden heti debyyttivuotenaan ja keräsi sen jälkeen useita mestaruuksia niin Suomesta kuin Pohjoismaistakin. Kaudella 2015 Mika taistelee palkintosijoista italialaisen Italtrans Racing Teamin puitteissa. Vuonna 2011 Kallio siirtyi MotoGP-luokasta Moto2-luokkaan ja liittyi belgialaisen tallin Marc VDS:n riveihin. Samana vuonna Mika palasi palkintopallille kolmen vuoden tauon jälkeen
Pysyvätkö työkalut millä tavoin käsissä. Jos, niin mitä pelejä ne ovat olleet. Lehteä en ole missään vaiheessa tilannut, lueskeltua on tullut silloin tällöin kylläkin. Jossain vaiheessa isä ilmoitti, että jos aletaan ajamaan ihan tosissaan, niin meidän pitää panostaa siihen kunnolla, toisin sanoen harjoitella, huoltaa ja ylläpitää pyöriä ynnä muuta. Millaisella autolla ajat. Tästä lienee kiittäminen isäämme Hannua, joka ajoi kilpaa, kun me vasta oltiin pikkujätkiä. Stunttihommat yleensäkin ja kaikenlainen kikkailu pyörien kanssa. Aloimme veljeni kanssa jo pienestä pitäen puuhastella pyörien ja kaikenlaisten teknisten vempaimien kanssa, joten kyllä räikkä pysyy kädessä. Te vastasitte ja me esitimme kysymykset Mikalle. Ensimmäisiä mielikuvia ovat tietenkin stunttaajat. Se on ollut minulla useamman vuoden ja pidän siitä todella paljon. Kadulla ajaminen ei oikeastaan koskaan ole ollut kovin oleellinen juttu minulle. Siinä olen kuitenkin parhaimmillani. Jätän sen mieluummin niille, jotka sen osaavat ja keskityn itse kiertämään radan muita nopeammin. Siinä vaiheessa aloimme keskittyä tekniikkaan huomattavasti aiempaa enemmän. Onko Bomber Magazine lehtenä tuttu juttu. Kiinnostaako stunttailu noin yleisesti ottaen. Aikaa niillä ajamiseen oli tuolloin käytettävissä todella rajallisesti, joten kilometrejä ei juuri kertynyt. Oletko koskaan kokeillut asiallisesti rakennettua stunttipyörää. Oletko omistanut kilvellisiä moottoripyöriä. BMW on yksi MotoGP:n tärkeimmistä tukijoista ja sitä kautta kuljettajat saavat autoista jonkinlaisen alennuksen hankkiessaan niitä itselleen. Tarkemmin sanoen RC8 ja katukäyttöön puuhasteltu Supermoto. -On niitä pari ollut siihen aikaan, kun ajoin KTMtiimissä. Kädet rasvaantuvat edelleen silloin tällöin, sillä jääratapyörät rakennamme vieläkin kokonaan itse. Kyselimme teiltä, rakkaat pommittajat, että mitä te haluaisitte Mikalta kysyä. 47. Uraan, ajamiseen ja pyöriin liittyen häneltä on kysytty lukuisia ja taas lukuisia kertoja samoja kyssäreitä siitä, että mikä meni pieleen kisassa, mikä onnistui hyvin kisassa, miten tästä eteenpäin ja niin päin pois. Harvemmin kysyttyä Kuten arvata saattaa, lehdistö on ollut jo vuosia koko lailla kiinnostunut Mikan tekemisistä radalla ja radan ulkopuolella. -Toki lehti on tuttu ja meininki tiedossa. B-Magazine ei halunnut kysellä asioita, joita on jo kysytty sataan kertaan. Pyörien kanssa puuhasteltiin alusta lähtien jossain määrin, kuinkas muutenkaan. -Tällä hetkellä tallista löytyy BMW M6. Aikaisemmin minulla on ollut monenlaisia autoja, osin erilaisten sponssijuttujen takia. Hyvä tekninen ymmärrys on ollut uran aikana erittäin tärkeä asia, etenkin viime vuosina. Stunttailu on lajina erittäin hieno, mutta itselläni ei varsinaista tahtotilaa ja intoa sitä kohtaan ole. -Varta vasten stunttailua varten rakennettua pyörää en ole koskaan päässyt testaamaan. Kilpaillessa on saanut ajaa niin paljon, ettei kadulla ajamista ole tullut kovin paljon mietittyä. Tiimille tekniikan päälle ymmärtävä kuljettaja on suuri etu ja nopeuttaa pyörän säätämistä ja kehittämistä uskomattoman paljon
Tällöin hän keskittyi ainoastaan meidän tukemiseen ja auttamiseen, eikä omille ajohommille enää ollut juurikaan aikaa. Asia on nimittäin niin, että MotoGP-luokassa pyörien erot ovat paljon suuremmat kuin monessa muussa, vaikkapa Moto2luokassa. Mikä on tahtotilasi MotoGP-luokan osalta nykyään. -Kovin ikinä ajamani huippunopeus lienee saavutettu MotoGPDucatilla vuonna 2009 Mugellon GP:n yhteydessä. Tiimi on viime vuosina pyrkinyt nostamaan profiiliaan ja kasvamaan mahdollisimman paljon. Jotkut tiimit ovat pakotettuja ottamaan kuskin, jolla on paljon rahaa takanaan, mutta nopeutta ei ehkä tarpeeksi. Jos haluaa mahdollisuuden MotoGPluokassa viiden parhaan joukkoon, on käytännössä alla oltava tehdaspyörä. Onko sinne pääseminen tai meneminen ainoastaan rahasta kiinni, vai onko siinä jotain muuta. Tavoitteena on nostaa tiimi niin korkealle kuin mahdollista, MMsarjoihin tai jopa MotoGPsarjaan. Aikanaan Hannu laittoi ajohanskat naulaan, kun minä ja Vesa aloimme ajaa tosissamme. Etenkin kaudella 2014 tähän asiaan käytettiin paljon aikaa ja neuvoteltiin todella paljon eri tiimien kanssa. Eri tiimeiltä on tullut kyselyitä esimerkiksi erilaisten rider coachingjuttujen tiimoilta, joten hommaa piisaisi kyllä. Vesan kanssa keskinäiset kamppailumme jääradalla ovat nykyään melko tasaista vääntöä. -Kallio Racing on pääasiassa veljeni Vesan vastuulla. Mikä on suhteesi ja toimenkuvasi Kallio Racingiin tätä nykyä. Ei varsinainen unelmahomma, mutta sen jälkeen aika on mennyt oikeastaan kilvanajamiseen kokonaisuudessaan. -Tahtoa ja intoa löytyy kyllä, siitä asia ei ole koskaan ollut kiinni. Tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä. Jos kävisi niin huonosti, että en jostain syystä voisi enää kilpailla loukkaantumisen tai vastaavan takia, niin varmaankin työskentelisin jollain lailla lajin parissa. Kausi 2015 on nyt toinen vuosi, kun Kallio Racing on mukana. Tästä seuraa se, että taitavia kuskeja jää ilman tallipaikkaa, koska heillä ei ole lätkäkassillista rahaa mukanaan neuvotteluissa. Milloin faijasi Hannu ei enää pärjännyt keskinäisissä kamppailuissa kaksipyöräisillä. -Omien juttujensa mukaan hän pärjää edelleen varsin hyvin. Pikkupoikana minulla ei ollut mitään haaveammattia kilpaa ajamisen lisäksi, joten voin sanoa olevani onnekas unelmani toteuduttua jo vuosia sitten. Lisäksi tilanne on heikon maailmantalouden takia se, että rahalla on valitettavan paljon merkitystä. Mikä on kovin ikinä ajamasi huippunopeus. Muutama vuosi siitä, 2000luvun alkupuolella ehkäpä, Hannu ei oikein enää pysynyt minun ja Vesan kyydissä jäällä. Joka tapauksessa, jos en ajaisi kilpaa, niin päivätyöni löytyisi melko kovalla todennäköisyydellä RR-varikolta. Lukema oli muistaakseni 349,1 km/h. -Nuorena olin elementtitehtaassa trukkikuskina. Nuorempana minä olin jostain syystä aina aavistuksen verran nopeampi alustasta riippumatta. Päivätöillä katettiin kilpailemisesta aiheutuneita kuluja, kuinkas muutenkaan. Tästä hyvänä esimerkkinä EM-sarja. Viime vuosina olemme yrittäneet joka kaudelle etsiä MotoGP-luokasta järkevää tiimiä ja pyörää, mutta kertaakaan eivät palaset vaan ole loksahtaneet kohdalleen. Millä pelillä. 48. Itse olen mukana niin paljon, kun vaan suinkin ehdin. Jos et jostain syystä ajaisi kilpaa, niin mitä tekisit päivätyöksesi. Tehdastiimeihin on todella vaikea päästä, koska kuskeja on tarjolla paljon. Vertailun vuoksi Moto2-pyörillä huiput pyörivät välillä 285295 km/h. Mahdollisesti Kallio Racingissa tai jossain muussa tiimissä
Vaikka Mika ilmoittaakin ettei ole varsinainen stunt-kuski, niin kisapeleillä keuliminen ja sladittelu on tuttua puuhaa.
50
moposporttia tämä pommittajan alku on harrastanut noin kaksi vuotta. Idea madaltamiseen tuli isoveljen pari vuotta sitten rakentamasta moposta. Ennen tätä Riejuprojektia Jimillä ei ole ennestään ollut kuin valkoinen Jopo, joten tämä on ensimmäinen oma moottorilla varustettu kaksipyöräinen projekti. Hyvin harvoin näkee niin hienosti rakennettuja mopoja, että varttuneempikin pommittaja alkaa tutkimaan laitetta tavallista tarkemmin. Ns. Itse Rakentaja Jimi Ylihärsilä on 16-vuotias lapualainen koneistajaksi opiskeleva nuori. Homma alkoi alun perin konerempoilla kavereiden mopoihin ja piikkeihin. Siinä sivussa tietenkin tuli tehtyä pakollisia pikku operaatioita mm. Suoraan tehtaalta tulleet on vähän tylsiä, mutta ihan hyvinä aihioina ne kuitenkin toimii. Tämä pyörä tuli nykyiselle omistajalleen samana iltana kuin mopokortti. Bomber-toiminnasta Jimi innostui etsiessään netistä kohtalotovereita. sylintereiden viilailua, pakoputkien vääntelyä ja ulkonäköäkin saatettiin vähän kohennella. Tämä jutun Rieju on yksi niistä ja mikä erikoisinta, se ei edes ole maailman eniten rakennetuin mopo eli Manki. Ja sitten jo viuhuikin rälläkkä ja mikki… Teksti: Leevi Tuomivaara | Kuvat: Jimi Ylihärsilä 51. Bomberin projektipuolelta löytyi todella hienoja alusta loppuun rakennettuja pyöriä, joista Jimi kävi ammentamassa ideoita, jos omat oli loppu. Heti seuraavana päivänä iski tarve saada tehdä jotain erilaista ja härskiä. Räyhäkkään näköiset pyörät ja kuminpoltto on muutenkin myös kyseisen henkilön mielestä aina hienoa katseltavaa
Kaasuttimena liian iso 21 mm PWK. Muutokset on pyritty tekemään alusta loppuun itse. Viimein läheisestä mp-liikkeestä tärppäsi Derbi GPR 125 vanteet – projektin ehdottomasti typerin ostos. Varsinaiset katteet oli helppo tehdä, kun muotit oli suoria ja hyviä, ei tarvinnut turhaan kitata. Seuraava projekti on nelipyöräinen, mutta ehkä tulevaisuudessa uudelleen 2-pyöräisten kimppuun. Hetkessä syntyi salmiakin muotoinen putkihässäkkä, joka oli tönkön näköinen palkkirunkoon hitsattuna. Keulaksi valikoitui TZR Belgardan USD, joka madaltui 40 mm. Pyörän kanssa ei muutamia bensan loppumisia lukuun ottamatta ole sattunut hirveästi ikäviä juttuja, vaan pelkästään niitä hyviä… Mopoiässä kesäyöt ja yleisen pahennuksen herättäminen on tietty parasta. Ainoastaan muotista irrottaminen tuotti ongelmia. Rungosta poistettiin myös kaikki ylimääräiset kiinnikkeet ja runkopalkki tasoitettiin. Puolikiloa kun pakkelia oli pöllytetty, oli aika läträtä kuidun kanssa. Runko ja takahaarukka happopohjamaalissa. Penkkiä on lyhennetty 20–30 cm. Pakoputkena toimii DIY rst. Siispä samasta putkesta syntyi takahaarukka ja maski tuomaan tasapainoa palkin rinnalle. Netti kahlattiin läpi eBayta myöten, mutta sopivia valsseja ei löytynyt. Rungossa on happopohjamaali ja pintavärinä matta musta. Kantta on aavistus madallettu ja mäntänä joku viri-viri. Taakse iskariksi löysi tiensä moottorikelkan Öhlins. Penkin ja tangonpehmusteen verhoilu on äidin käsialaa. Takahaarukan sommittelua ja tukien hitsailua. Kaikki runkomuutokset on tehty itse. Katteissa on metallihohto kultaisella pohjavärillä, candy punainen kirkaslakassa. Kaikki on maalattu itse velipojan avustuksella ja neuvoilla. Rosteripellistä suuri kiitos Plate Powerin Patelle! Moottorille on tehty muun muassa ns. Emäputki sai reilusti millistä laikkaa ja mikkiliimaa, jotta TZR T-palat suostuivat sopimaan. Jimi sorvasi koulussa akselit eteen ja taakse sekä takasatulaan uuden männän. ”autotalli-virit” eli viilattu sylinteri, 185-asteinen pakoaukko ja huuhtelut siistitty. Ensimmäisiä putkia hitsattu uuteen takahäkkiin. Alakatteen muottina toimi Kawasaki AR:n katteesta muokattu versio. Takakatteen muotti taiteiltiin millisestä pellistä ja pakkelista. Maski on itse tehty umpiota myöden, 20 mm putkesta ja millin pellistä. Pyörä ja rakentaminen Vakio-osia mopossa on tankki, etukatteet, pala runkoa, moottori osittain ja ehkä jotain muutakin. Taannoin projektin alkuvaiheessa Jimi ihastui KTM Superduken putkirunkoon. Niinpä hän päätti jo silloin, että omaan pyörään tulee jotain samaa. 52. Jyrsittyjä osia on takahaarukan ketjunkiristimet ja tangonkiinnikkeen raiserit. Myös American Car Showsta napattu Nuori rakentajavoitto on varmasti ikimuistoinen. Seuraavaksi pyörä laitetaan ajokuntoon, pestään ja vahataan, käydään näyttelyissä, ehkä ajetaan hiukan ja unohdetaan sitten tallin perälle. Alun perin oli idea matalasta moposta leveillä vanteilla. Kytkin rei’itetty Youtuben viilajavelhon ohjeiden mukaan ja kone laakeroitu uudelleen. Idea maalauksiin on apinoitu isojen poikien pyöristä. Pakoputki on Blair Exhaustilla laskettu, kiillotetusta millisestä rosterista käsin taivutettu ja Tigillä hitsattu kasaan. Valona on LEDtyövalo. Loput metalliosat on tehty täysin rälläkkä-vinkumikki -kombinaatiolla. Jimin veli hoiti maalaukset ja toimi kiireapulaisena. Suunnitelmat muuttuivat tietenkin koko ajan projektin edetessä ja lopputulos on aika kaukana siitä, mitä aluksi oli suunnitteilla. Tuuman leveyseroa kun ei silmällä huomaa ja ylihintaakin tuli maksettua. Vanteiden vaatimuksena oli leveys, halpa hinta ja enemmän kuin kolme puolaa. Mopo osiin, hyllystä putkea ja rälläkkä käteen. Etukatteet on vakiot, etulokasuoja ja takalokasuoja ovat peräisin Derbin kevarista. Seuraavaksi oli vuorossa jousituksen rakentaminen. Kultaiset osat on väritetty candyn base-värillä. Pientä plussaa toi sentään aavistuksen isommat jarrulevyt. Satulat on Pro-mallista ja adapterit itse tehty. Emäputken laakerikoolit on vaihdettu, takahäkki ja takahaarukka on täysin itse tehty, ylimääräiset kiinnikkeet poistettu sekä runkopalkki tasoitettu
53. Pakoputken valmistusta paperiversiosta lopulliseen. Kuituosien muotti ja takakatteen ja yllä peltimuotti. Valomaskin aihio. Kaunis lähtökohta ei ihan heti uskoisi samaksi mopoksi. Ensimmäinen uretaanikokeilu takakatteen muotiksi
54. Swingi, takarunko ja pakoputkisto huutaa omaleimaisuutta. Lapualainen sivuseisontatuki. Harvoin näkee mopossa näin onnistunutta kokonaisuutta
Ajovalomaski: Itse tehty metallista Alaspoileri: Itse tehty lasikuidusta, Kawasaki AR alakate muottina Takakate: Itse tehty lasikuidusta, itse tehty metallinen muotti Vilkut: Ei ole Hallintalaitteet/kahvat: Muokatut/karsitut vakiot Stonga: Fatbar Satula: Reilusti lyhennetty ja nahkaverhoiltu Etuiskarit: TZR Belgarda USD Takaiskari: Moottorikelkan Öhlins Bensatankki: Vakio Mittaristo: Koson lämpömittari Etujarrut: Derbi GPR levy, MRT Pro satula ja itse tehty adapteri, teräspunosletkut Takajarru Derbi GPR levy, MRT Pro satula ja itse tehty adapteri, teräspunosletkut Etuvanne: Derbi GPR Eturengas: 100/80/17 Takavanne: Derbi GPR Takarengas: 130/70/17 kiinalainen DELI! Swingi: Täysin itse tehty Kiillotetut osat: Pakoputki Väri/teema: Pikku Ferrari Maalaus: Candy punainen ja mattamusta. Itse maalattu. Straippaus: Tarrat Kiitokset: Endro24.fi, Yata mainos, Plate Power, Motot.net, Minikaivuu.com Nettisivut: Enduro24.fi, http://www.motot.net/ forum/viewtopic.php?f=72&t=85730 Speksit 55. Täysin itse valmistetut osat: Maski, swingi/takahaarukka, takahäkki, takakate, alakate, jarruadapterit, pakoputki ja äänenvaimennin. Merkki ja malli: Rieju MRT PRO 2013 Moottori: 50cc Viritysosat: Viilattu, DIY pakoputki Pakoputkisto/vaimentaja: Omatekoinen rst pakoputki Runkomuutokset: Emäputken laakerikoolit vaihdettu, takahäkki ja takahaarukka täysin itse tehty, ylimääräiset kiinnikkeet poistettu ja runkopalkki tasoitettu
Omaan silmään katteen ja tankin linja istuu aika hyvin, vaikka väriero haittaakin vielä kokonaisuuden hahmottamista. @Yamahanisti Bomber Magazine seuraa aktiivisesti omia some-kanaviaan, kuten Bomber.fi foorumia, Bomber Magazine facebook seinää sekä Worldwide Bomber Magazine Instagrammia. Laitan penkityksen tulokset kunhan tänään käydään penkissä uudestaan ja Sipian hioo kartan kohdalleen mutta eilisellä testillä saatiin jo 0,6 paineella 177hp ja 151Nm takapyörältä mutta tosiaan jäi vielä vähän säätö kesken ja palaan käyrän kanssa myöhemmin. Cagivan katteesta ei tarvinnut leikata kuin pikku suikaleet, että mahtui lähemmäs tankkia. Projektit / FatBusa(t) Rupee muuten olemaan kunnossa mutta vetopuoli vaatii vielä vähän aikaa ja tupakkia! @MrPresident Projektit / SpeedTrible Turbo projekti Nopealla koeajolla tuli heti selväksi, että kulkua tuli ”ripaus” lisää ja Barnetin kytkin pelasi oikein mainiosti. @RasmusL Projektit / GPZ 1100R-9R TURBO Viikonlopun aikana turasin Jawaan takakatteen paikoilleen. 56. Penkin ja tankin väliin jäi vielä turhan iso rako, mutta sen täyttäminen hoituu penkin pohjaa ja pehmustetta muokkaamalla. @Mozze Projektit / Kawasaki Z1000 360 Perällä... Kiitos kaikille jotka äänestivät ! Hyvä jatkaa pyöran viimistelyä, näyttelyssä oli viel vähän keskeneräinen. Sopivan helppo ja yksinkertainen oli asentaa, kun melkein kaikki sattui kerralla kohdilleen. Niinpä poimimme tästä virtuaalipommittajan maailmasta muutamia hauskoja postauksia lehden sivuillemme
Ja rouva kahto huolestuneena pöydän päässä... @Jari Kananen Voit myös lähettää meille suoraan kuvia ja funmailia pyörästäsi, kauniista vaimosta tai miehestäsi, joka lukee aviisiamme pöntöllä: toimitus@bombwermagazine.com 57. @Jani Lehkonen @Kristian Wessman @Hein Heinersens Ajokausi korkattu ja virtsaputketulehdus check! Onko kukaa tehny kahvanlämppäreistä. @Joonas Alhainen Tällä rahalla nyt sai tämmösen... Heh heh :D @Jaakko Alhainen Ylhäältä katsottuna
Samana vuonna myös Street Racers ry perustettiin virallisesti. Jos ei muuta, niin ainakin se hajonnut mosa kilpailun jälkeen. Homma johti siis siihen, että sovittelin silloiseen katupyörääni (Honda VFR750) yön pimeinä tunteina tappokatkaisijat ja kaikkea muuta pientä. Kyllä Street Racersien yksi toiminta-ajatus on antaa kavereille mahdollisuus tulla kokeilemaan lajia ja saada näin uutta verta mukaan myös kilpailutoimintaan, Janne muistuttaa. Jäseniä yhdistyksellä on tällä hetkellä 25 ja puheenjohtajana toimii Jarkko Rönn. Siellä menikin kaikki todella putkeen. Kaveriporukastahan kaikki lähti. Mukana kuvassa on vahvasti myös katupyörien rakentaminen ja tuning-autot. Kuitenkin päätarkoitus oli ja on vieläkin tehdä tätä hommaa mukavalla porukalla yhdessä. Homma kiinnosti, mutta aloin ynnäilemään, että miksi en sitten saman tien ajaisi omalla pyörälläni. Oltiin käyty yhdessä V8-päivillä ajamassa ja hölmöilty kylillä, muistelee Hexa. He ovat samalla myös yhdistyksen perustajajäseniä. Parhaimmillaan näitä Street Racers -nimen alla kilpailevia pyöriä on ollut viivalla samassa kilpailussa jopa viisi kappaletta. Juu, sitten alettiin jossakin kohtaa porukalla käymään näyttelyissä ja sieltä se kiihdytysinnostuskin alkoi. Tästä hetkestä alkoi Street Racersien vakituinen kilpailutoiminta. Kalustona tiimillä oli kaksi tuttua VFR Hondaa sekä Suzukin TL1000 ja Honda CBR900. Street Racers on todellisuudessa rekisteröity yhdistys kaikkine tylsine sääntöineen ja vuosikokouksineen. Kuitenkin Racersit ovat myös ammattimainen ja menestystä janoava kiihdytystiimi. Kaudella 2010 siellä oli viivalla jo kaksi Repsolin väreihin maalattua Hondaa. Omasta jää aina jotain. No, siitä polte stripille vaan kasvoi eikä ole vieläkään sammunut, naureskelee Hexa. Mukana kisassa oli myös nuorempi veljeksistä eli Janne. Tiimin SM-avaus oli näyttävä. Mistä porukasta tässä siis on kyse. Teksti: Pasi Uponen | Kuvat: Pasi Uponen & Street Racers Kari Pitkänen / Street Bike Tampere Hot Rod & Rock Show 2015 Iiro Reinola keulii Street Bikella… ja Koskisen Hexa SGB:llä. 58. Kiikalassa Koskiset ottivat myös seuraavan askeleen tiellä kohti oikeaa Drag Racing -tiimiä. Silloin 2008 Only Fastin tiimi oli suurimmillaan ja kun näyttelyissä katseltiin sitä sinisten pyörien rivistöä, niin tuli mieleen, että olisihan se hienoa päästä itsekin vetämään, Janne kertaa alkuinnostusta. Matkassa oli neljä Street Bike -ryhmän pyörää, eli Hexan ja Jannen lisäksi viivalle asettuivat Racersien lipun alla myös Jarkko Rönn ja Jari Tunturivuori. Seuraava iso siirto tehtiin vuonna 2011 ja se oli siirtyminen SM-sarjaan. Viimeisimmät huhut kertovat, että Street Racersien väreissä stripillä voidaan tulevaisuudessa nähdä jopa nelipyöräinen kiihdytysputki. Only Fastin Vihreäsaari tarjosi sitten minulle mahdollisuutta ajaa heidän vuokrapyörällään. Oli muutamia samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa oltiin tuunattu autoja ja pyöriä. Kai meillä oli alusta asti joku haju miten homma tehdään. Lopuksi liimailin yhteistyökumppanien tarrat kylkeen. Vuokrapyörästä ei kuitenkaan jää lopulta käteen kuin se ajamisen riemu. Heti lähdöstä oltiin oikea tiimi, mukana oli kunnon yhteistyökumppanit ja hommaa tehtiin tosissaan. Muutakin toimintaa porukalla on ja kilpailumenestystä on tullut Drag Racingin lisäksi myös nelipyöräisillä Driftingin puolelta. KAIKKI ALKOI KIIKALASTA Street Racersien porukassa pisimpään kilpailleet äijät ovat veljekset HeikkiJuhani ”Hexa” Koskinen ja Janne Koskinen. Siitä sitten lähdettiin viivalle 2009 Kiikalan Burn Out Partyihin. Nutti Järvensivun Junior Bike. Tiimin yhtenäinen ulkoasu ja tyylikäs yhteistyökumppanien esille tuonti antavat kuvan erittäin ammattimaisesta toiminnasta. Viime vuosina kiihdytysvarikolla on herättänyt huomiota näyttävä puhtaanvalkoisten pyörien rivistö. Olin lopulta Bracket ET:ssä finaalissa ja tulin toiseksi. Kamasa Toolsin varikolle Alastaroon saapui uusi, kilpakumppaneille tuntematon tiimi rekalla ja 5x8m teltan kanssa yhteistyökumppanit näyttävästi esillä
Osa kuskeista on ajanut vain muutamia kisoja ja jotkut ovat taas kiertäneet SM-sarjaa aivan tosissaan. Street Racersien varikko Alastarolla 2013. Pelkästään viime kaudellakin niitä tuli yli 60, analysoi Janne. Siinä oli kuitenkin lopulta jotain hässäkkää ja kun Motoparkissa ei jostain kumman syystä saa Hondan VFR:ään varaosia enää ysin aikaan illalla, niin kuviot meni hiukan uusiksi. Pyörät porukka rakentaa tänä päivänä hyvin pitkälti itse. Nyt Tellulla on kuitenkin jo viides kausi Streetissä alkamassa ja monta eri kuskia on sitä stripillä käskenyt. Pia ei kuitenkaan oikein vuokra-ajatuksesta innostunut. Pitkäsen Karin kilpailu-uran alku on hyvä esimerkki siitä, ettei kaikki mene aina ihan laskelmien mukaisesti. On sekin nähty, että SM-loppupisteissä Street Bikessa on kymmenen parhaan kuskin joukossa neljä Street Racersia. Koko ajan pyörä on tullut paremmaksi ajaa ja nyt se juokseekin jo todella hyvin. Ensin hän pamautti taululle 0,02s reaktiot ja seuraavassa lähdössä 0,00s unelmareaktiot. Pyörää ei alun perin ollut aikomuskaan tehdä kisakoneeksi tai edes kunnolla kadulle. Hexa Janne Hexa vauhdissa Korpelan Kriston SGB:llä. Se oli aluksi aivan kamala laite. Ei huonoja lukuja 1000cc vapari-twiniltä, normikyykällä ja lyhyellä Street Biken sääntöjen mukaisella akselivälillä, kertoo Hexa esimerkin Racersien kehitystyöstä. Kyllä homma on vuosien mittaan kehittynyt. Ammattimaisuudesta huolimatta tiimin kasvu ei ole aina ollut niin suunniteltua. Kari tuli meidän mukana Motoparkkiin ajamaan ja sen piti vetää VFR:llä. Aloitekykyisenä kaverina Kari sitten yritti yön tunteina vuokrata Sivenin Pialta hänen Kawasaki 9R Ninjansa. Selostajakin sekosi sukissaan ja ihmetteli, mistä näitä uskomattomia uusia äijiä viivalle löytyy, naureskelee Hexa. Onhan tuo meidän Suzukin Tellu hyvä esimerkki pitkäjänteisestä kehitystyöstä. Nyt kokemuksen myötä me tehdään jo melko kattavasti kaikki omalla porukalla. Itsellänikin alkaa olemaan jo kohtuullisesti kokemusta ja aikamoinen määrä lähtöjä alla. Moottoritekniikkaan, aerodynamiikkaan ja jousitusgeometriaan tiimi on paneutunut aivan tosissaan. Sitten huomattiin, että ei se pidemmän päälle vie hommaa eteenpäin. 59. KASVUA JA KOKEMUSTA Vuosien mittaan Street Racersien väreissä on ajanut kaikkiaan kahdeksan eri kuljettajaa. Aluksi homma oli sitä muilta kyselyä ja kokeneempien kuskien kikkojen kopiointia. Jarkko Rönn, Pyry Reinola, Janne Koskinen, Iiro Reinola, Hexa Koskinen ja Kari Pitkänen. Alettiin kehittämään pyöriä itse ja myös suunnitelmallisesti testaamaan muutoksia. No, voi kuvitella mitä syntyy, kun haetaan AVK:lta romu, joka on suoraan pottupellosta nostettu ja kottareilla kotiin kuljetettu. Pyöriä myös pyritään kehittämään aina vain paremmiksi. Tellulla on ajettu parhaimmillaan 10,3s aika ja 60-jalkainenkin on mennyt 1,4 sekuntiin. Street Racers vas. Alkujaan sitä käytettiin vain saunalle ajamiseen ja sieltä mahdollisesti takaisin. Kello 01.00 yöllä Motoparkin varikolla! Uransa toisessa kilpailussa Kari sitten jo dominoikin Streetin lajittelua. Itse käväisin sitten vessareissulla Pian ja Karin neuvottelujen jatkuessa ja kun tulin takaisin, niin Kari oli lopulta ostanut pyörän itselleen
Mutta kun pyörä on hyvä ajaa, kevyt ja aerodynamiikka kohdallaan, niin se on myös nopea, muistuttaa Janne. Hexa ja Janne jatkavat SGB-ryhmässä tonnisilla Gixereillään, Marko Järvensivu ajaa Street Bikeä vanhalla kunnon Tellulla ja uutena naamana viivalle tulee Junior Bike –ryhmään Nuutti Järvensivu Cagivallaan. Pyörä valmistui juuri ja juuri Tampereen näyttelyyn. Suzukin 750 K9 Gixeri ja tonninen Kawa mallia 2011, joten kyllä tälläkin sektorilla hommaa riittää, Hexa summaa lopuksi. Lopulta olin sitten SM-pisteissä neljäs ja se sopi minulle hyvin. Ekalla pudotusrundilla passitin lajittelun ykkösen Oksasen Kimin laulukuoroon ja finaalissa otin Pöllän päänahan. Ajopyörä siitä kuitenkin tehtiin. Ihmisillä kuitenkin on joskus hiukan eri käsitys pikku sipistelystä, joten pyörä tuli rakennettua koko lailla uusiksi. 60. Vedot olivat olleet tasaisia eikä siis todellakaan mitään onnenkantamoisia. Haastateltavista Jannen tähtäin on Pro Stock Bikessä ja Hexalla Funny Bikessä. Mutta Jannen 9,5s Gixerin nopeus ei kuitenkaan perustu vain moottoritehoon. Oli hienoa saada sille revanssi, hehkuttaa Hexa. Pyörällä ei varmaan edellisenä kesänä ajettu yhtä paljon kilometrejä kuin mitä sen osat talven aikana reissasi ympäri Suomea. Oli tämä porukalle aika voimankoetus. Burniksen jälkeen bensaletku irtosi tankin sisällä ja homma oli siinä. Hänellä oli toivomus, että me tehtäisiin siihen talven aikana pikku sipistelyä ja perushuolto. Myös Reinolan Iiro voidaan nähdä kauden aikana tiimipäällikön tehtävien ohessa myös viivalla Gixerillä. Janne siirtyi viime kaudella Super Gas Bike –ryhmään ja avauskausi yllätti kaikki. Kausi 2014 oli todella erikoinen. Kyllä sen kilpailun kakkossija tuppasi hymyilyttämään ja todella pitkään. KATUPYÖRIEN RAKENTAMISTA Uutta tiimille on myös katuprätkien rakentaminen tilaustyönä. Tuli sellainen fiilis, että jotain oli tiimin kanssa tehty oikein pyörän kanssa ja kyllä sitä itsekin pyörän sarvissa taisi tehdä hommat ihan niin kuin pitikin. Sitten tulikin Nitronatikoista voitto ja tajusin, että nythän ajetaan mestaruudesta. Eihän siitä ole jarrutettu kuin 144hv ja 101Nm takarenkaalta. Jani Mäyrä poseeraa yhdessä Jarkko Rönnin CBR:n kanssa. Jäi hyvä nälkä tulevalle kaudelle, virnistelee Janne. Molemmat veljekset korostavat, että valmistautuminen näissä ryhmissä kilpailemiseen on jo aloitettu ja tavoitteena heillä olisi ajaa niissä ehkä kaudella 2017 tai 2018. Silloin joutui vaan kiroilemaan ja katselemaan kun kaverit vetää. Hiukan siinä budjetti ylittyi, mutta saatiin toki lupakin ylittää budjetti eräiden huolto-osien kuten renkaiden yms. Lehtiön Jarkon, Leinon Juhan ja Koivuniemen Petrin. Ajoin Street Bikessä ja pudotusrundeilla kaaviossa tuli vastaan toinen toistaan kovempia nimiä. Eikä vähiten miestä itseään. Kyllä Kalajoen SM-kisa kaudella 2012 oli hieno. Silloin huomasin, että minähän olen ihan varteenotettava kilpailija enkä mikään heittopussi tässä ryhmässä. Riihimäen Sari oli aikanaan tykästynyt Hondan CBR600:seen ja lopulta hankkinut sellaisen. Ensimmäinen tämän alan voimannäyte paljastettiin huhtikuussa Tampereella Hot Rod & Rock Shown yhteydessä. Pudotin mm. Nopein mies porukassa on tähän mennessä ollut Janne. Tulevina vuosina Street Racersien tähtäin on yhä kovemmissa luokissa. Street Racersien Sarille rakentama Honda CBR600 näyttelyssä Tampereella. Häviää varmaan SGB:ssä monille kilpailijoille yli 40hv. Myös isoveli Hexa on päässyt jo urallaan finaalivetojen makuun. Porin lentokentällä hän on kellottanut lukemat 9,577s / 232km/h. MENESTYSTÄ JA TAVOITTEITA Suomen mestaruuksia ei Street Racerseille ole vielä kertynyt, mutta kärjen tuntumaan vauhdit jo riittävät. Jonossa meille on tulossa tällä hetkellä ainakin kaksi katupyöräprojektia lisää. Kaudelle 2015 Street Racers lähtee vähintään neljän pyörän voimin. Street Racersit olivat rakentaneet erään yhteistyökumppaninsa vaimon pyörän talven aikana uuteen kuosiin. Siirryin SGB:hen ja ajattelin, että nyt testaillaan ja opetellaan. Sari Riihimäki ensimmäistä kertaa uuden ulkoasun saaneen pyöränsä päällä. Kalajoki on paikkana ollut hänelle sekä suurien pettymysten rata että hienoimman voiton areena. osalta. Sarilla on ensi kesänä aikomus lähteä ajamaan sillä Norjaan ja pyörä on tehty käyttöä varten eikä miksikään näyttelyvessaksi. Lisäarvoa hommaan toi muisto siitä, että edellisenä vuonna Kalajoella oli pyörä hajonnut viivalle kesken pudotusrundien
Kiinteä indeksi tarkoittaa, että kaikilla kuljettajilla on sama indeksiaika, johon he pyrkivät. Loppuajalla ei ole tässä kohtaa merkitystä. Aika on myös ajanut ohi SGB:n indeksin. Siis yksinkertaisesti parhaan reaktion ottanut on lajittelun ykkönen. Kun ajatellaan SGB:n indeksiä 9,50s, niin seuraavaksi nopeammat ryhmät, joissa Suomessa voi kilpailla on SSB, Funny Bike tai Pro Stock Bike. Molemmat ovat muuttuvan indeksin ryhmiä. Pyörien tekniikassa ja kilpailemiseen käytettävissä rahamäärissä hyppäys SGB:stä ylöspäin esimerkiksi Funny Bikeen on monille kuljettajille tänä päivänä liian suuri. Suomessa indeksiryhmiä on kaksipyöräisten puolella kolme. Aika-ajo eli lajittelu ajetaan lähtöviivalla mitattavaan kuljettajan reaktionopeuteen perustuen. Nähdäkseni Super Comp -ryhmä veisi Suomen moottoripyöräkiihdytystä lajina eteenpäin, analysoi tilannetta Street Racersien Heikki-Juhani Koskinen. Super Compissa sallitaan myös wheelie barsit. Teksti: Pasi Uponen | Kuvat: Pasi Uponen Kaksi ruotsalaista Super Comp Bikea. Compin 8,50s olisi siitäkin kiva, että siihen pääsemiseksi joutuu jo oikeasti rakentamaankin pyörää. Esimerkiksi viime kauden mestari Leino paukuttelee Streetissä 9,4s aikoja. Mutta indeksiaikaa ei saa alittaa! Jos siis pyörä B ajaa 9,7s ajan ja pyörä A nilkuttaa suoran surkeaan 11,9s aikaan, niin voittaja on kuitenkin pyörä A, sillä B alitti itse määräämänsä indeksin. Junnuissa pyörien kirjo on laajempi. Indeksin alittaneista paras on se kuljettaja, joka on vähiten alittanut indeksin. Voittaja on luonnollisesti se, joka ylittää maaliviivan ensin. Tällaisella järjestelyllä pyritään luomaan tilanne, jossa hyvinkin erilaiset pyörät voivat ajaa tasaväkisesti kilpaa keskenään. Street Biket ajavat nykyisin SGB:tä lujempaa. Ei siihen tuosta vaan pamauteta. Näiden ryhmien osallistujamäärät ovat myös kilpailusta toiseen suurimpia ja niiden tärkein tarkoitus onkin antaa motoristeille mahdollisuus ajaa järkevillä kustannuksilla ihan oikeasti kilpaa. Mitä ovat siis kiihdytyskilpailun ryhmät, joissa ei saa ajaa liian lujaa. Myös lajittelu ajetaan tähdäten indeksiin. Lisäksi moottorin viritys on vapaampaa. Näistä Suomessa ajetaan tällä hetkellä vain SGB:tä, mutta muissa pohjoismaissa on myös SCB mukana suosittuna ryhmänä. Näissä kilpailukykyiset ajat Euroopassa pyörivät 2,5s nopeammissa ajoissa kuin SGB:ssä. Sille on tavallaan ihan järkevä tilauskin, sillä SGB-ryhmästä hyppäys nopeampiin ryhmiin on Suomessa tällä hetkellä todella suuri. Samalla kuskit pääsisivät halutessaan myös kokeilemaan wheelie barsien kanssa ajamista. Otetaan esimerkiksi, että lähdössä on rinnakkain kaksi pyörää, joista pyörän A indeksi on 10,6s ja pyörän B 9,8s. Pyörien rakentamisen suhteen Streetissä on hyvinkin tiukkoja rajoituksia ja pyörät ovat lähellä vakio katupyöriä. Tämä perustuu siihen, että nopeutta rajoittamalla saadaan helpoimmalla tavalla myös kilpailukustannukset pysymään aisoissa. JUNIOR BIKE JA STREET BIKE Junnuissa ja Streetissä ajetaan samankaltaisilla säännöillä. Siihen pystyy tänä päivänä käytännössä vetämään hiukan säädellyllä vakiopyörällä. Tilanteessa, jossa molemmat alittavat indeksin on voittaja se, joka alittaa sitä vähemmän. Super Gasissa indeksi on 9,50s ja Super Compissa se on 8,50s. Lähimmäksi indeksiaikaa ajanut on lajittelun ykkönen. 61. Hyppäys on todella iso! Kyllä Super Compille on tarvetta. Se on tavoiteaika, jota ei saa alittaa. SUPER GAS BIKE JA SUPER COMP BIKE SGB ja SCB ovat kiinteän indeksin ryhmiä. Monet aktiivikuljettajat ovat kovasti kaivanneet Suomeenkin Super Comp -ryhmää. Tasaisuus sekä kuljettajan taito nousevat ratkaisevaan asemaan. Selkein ulospäin näkyvä ero on pyörien huomattavasti Street Bikejä pidempi akseliväli. Pudotusajoon taas kuljettaja määrää itse oman indeksiaikansa. Pyörien nopeudet ja kuutiotilavuudet vaihtelevat Junior Bikessä myös kuljettajan iän mukaan. Jos esimerkiksi Street Biken kuljettaja määrää indeksiajakseen 10,6s, niin hän ei saa sitä lähdössä alittaa. Nämä samaan aikaan vihatut ja rakastetut ryhmät jakavat kaudesta toiseen mielipiteitä ja aiheuttavat keskustelua. Samoin kuin Streetissä ja Junnuissa pudotuslähdön häviää indeksin alittamalla. Street Racersienkin tarinan yhteydessä tuli jälleen esiin Drag Racingin indeksiryhmät. Pyörien rakentelu on myös paljon vapaampaa kuin Street Bikessä. Monet katsojat ovat kuitenkin ihmetelleet kilpailuja, joita nopeampi ei aina voita. Tässä asetelmassa lähtövalot vaihtuvat vihreiksi 0,8s aikaisemmin pyörälle A ja se saa näin 0,8s etumatkan pyörään B nähden
TO FIND A DEALER IN YOUR COUNTR Y, GO TO: WWW .RIDEICON.COM/DEALER-LOCA TOR VitriolStreetFightersAd.indd 1 2/9/15 5:45 PM
TO FIND A DEALER IN YOUR COUNTR Y, GO TO: WWW .RIDEICON.COM/DEALER-LOCA TOR VitriolStreetFightersAd.indd 1 2/9/15 5:45 PM
459€ Crystal Hiilikuitu XXR Hiilikuitu Jet 777 Jet Metal Flake Jet Sky Jet Hiilikuitu Jet (ECE) Design Jet (ECE) Hiilikuitu/Mattamusta Jet Jet Classic Jet Race Star Jet Hopea Star Jet Musta Star Jet Punainen XXR Race XXR Classic XXR Valkoinen XXR Musta XXR Mattamusta Crystal Valkoinen Crystal Mattamusta Superstreet II Hiilikuitu Superstreet II Mattamusta 399€ 99€ 109€ 109€ 309€/109€ 89€ 79€ 199€ 99€ 99€ 99€ 99€ 99€ 319€ 319€ 299€ 299€ 299€ 359€ 359€ 309€ 249€
Jet XXR Mattamusta Superstreet II Mattamusta TÄSSÄ KOOT: XS: 54cm S:55/56cm M:57/58cm L:59/60cm XL:61/62cm XXL:63cm XXXL: 64/65cm MITTAA KUULASI ENNEN TILAUSTA! MALLISTON KOOT: CRYSTAL : S-XL SUPERSTREET II : S-XL XXR : S-XXXL JET : XS-XXL
Kylmässä kelissä oli hyvä käydä lämmittelelmässä auton takapenkillä... KTM Nordic oli tuonut uudet Kotarit pommittajien koeajettaviksi. Toistasataa ihmistä oli saapunut vuoden esimmäiseen B-iltaan. 66. Matti toimi letkan vetäjänä
Siitä ajettiin muutaman mutkan kautta Hakintielle pommittamaan. Vuoden ensimmäinen Stadin B-ilta vietettiin perjantaina 24.4. Auringon laskiessa ja sään kylmentyessä porukka jatkoi Ruskeasannan Shellille, jossa höpistiin viimeiset höpinät ja siihen olikin hyvä lopettaa ilta… Tässä B-illassa poliisi piti aika aktiivisesti huolta, ettei edes syrjäisillä teollisuusalueen suorilla kumi palanut tai keulittu ilman, että tuli lappua taskuun. Kehäkessalle oli saapunut hätäisen laskennan mukaan noin 100 pyörää ja porukka oli hyvällä mielellä vaihtelemassa kuulumisia. On vain kolme tapaa ajaa letkassa. 67. Teksti: Leevi Tuomivaara | Kuvat: Isto Ikonen & Niklas Jäntti Legendaarinen Kehäkessa toimii mainiosti Bomber-iltojen kokoontuumispisteenä. Ainoastaan Hakintiellä letka sai olla noin vartin rauhassa. Myös virkavalta osallistui aktiivisesti tähänkin B-iltaan. Huhujen mukaan muutama pommittaja sai sellaisia sakkoja, jotka tuntuivat jo hiukan lompakossakin… Kehäkessalta letka suuntasi kohti Juslaa, jossa oli ensimmäinen pysähdys. Toivottavasti seuraavassa B-illassa lämpömittari on jo 15 asteen paremmalla puolella ja poliisit vahtimassa oikeita roistoja... Aluksi sää näytti hieman uhkaavalta ja taivaalta ripotteli räntääkin kuskien niskaan. Myös KTM:n maahantuoja oli tuonut kaikki uudet katumallit pommittajien koeajettavaksi. Kuitenkin ennen letkan liikkeelle lähtöä sää kirkastui ja keli oli sen jälkeen pistävää tuulta lukuun ottamatta oikein hyvä
Manning oli loistavasti saanut kourallisen brittiläisiä pommitushelmiä, kuten turbo ahdetun Martekin rungolla olevan prätkän ja muutaman Spondon-runkoisen rakennelman. Streetfighter kerhoja oli edustamassa paikalliset pommittajat Streetfighters Cheshire -kerhosta ja jätkillä oli selkeästi hyvä meininki. Kaveri oli tilannut Plan Bee -leffan vuonna 2005 ja siitä lähtien innostunut harjoittelemaan stunttausta tosissaan. Bomber Magazine oli ensimmäistä kertaa mukana englantilaisessa prätkäshowssa omalla osastolla. Olimme varanneet osastopaikan Stoneleighissä järjestetystä Kickback Custom Bike Showsta, jolla ei vielä sinänsä ole tapahtumana kovin pitkiä perinteitä. Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut tapahtuma, jossa kannattaa vierailla jos tapahtuman kulmille eksyy Englannissa. Muut näytteilleasettajat olivat odotetusti Harrikka-osien valmistajia tai myyjiä, mutta tässä näyttelyssä tuntui kaikkien merkkien harrastajat tulevan hyvin toimeen keskenään. Lisäksi on todettava, että brittiläinen rakentelutyylisuunta on todella omin takeista, ihan niin kuin saksalaisillakin on omansa. entisen Streetfighter Magazinen päätoimittaja Dave Manning. Hauskinta oli tietenkin se, että tiimin nuorin kuski tuli osastollemme heittämään läppää ja kehumaan idoleitaan, eli Plan Bee stunttiryhmän kuskeja... Online-lehden oikeana kätenämme toimii lehden pääjehu ja mm. Näitä Spondoneita ei Suomessa taida olla viellä yhtäkään. Samalla buustattiin uutta englanninkielistä onlinelehteämme World Wide Bomber Magazinea. Ehkä tämä juontaa juurensa siitä, että briteillä on niin pitkät prätkien rakenteluperinteet ja kaikki typerät merkkikohtaiset äijäilyt ovat jääneet lajin aloittelijoille. Brittiläistä customi tyylisuuntaa. Dave oli auttamassa myös tapahtuman järjestäjää hoitaen paikalle hienoja Streetfightereita, Cafe Racereita ja StreetTracker tyylisiä nappularengasrakennelmia. Bomberin osastolle Mr. Teksti: B-Toimitus Kuvat: Niklas Jäntti Bomberit ensimmäistä kertaa omalla ostalla Englannissa. Ajatuksenamme oli esitellä Bomber-kulttuuria brittiläisille pyörien rakentajille ja pommittajille. 68. Myös Suomessa nosteessa olevat vanhoista Bemareista rakennetut Cafe Raaserit olivat hyvin suosittuja rakennuskohteita ja näitä laitteita oli jopa kymmenisen kappaletta hienosti rivissä vieri vieressä. Lauantaina illaksi sisääntuloaulaan oli rakennettu esiintymislava, jonka vieressä sijaitsi luonnollisesti baari, jonka tarjonnasta nauttivat reilusti niin paikalliset kuin kotimaisetkin pommittajat. Choppereita ei tässä näyttelyssä juuri nähty, mikä ei meitä tietenkään haitannut, mutta vastaavasti Kawasakin ja Suzukin mottien ympärille oli rakenneltu useampi customiprätkä. Kaiken kaikkiaan näyttelypyöriä oli yhdistetyssä hallissa noin 100 kappaletta. Nämä laitteet keräsivätkin katsojia paikalle kuin tehopurkki ampiaisia ja palaute pyöristä oli erinomaista. Englannissa on pitkät perinteet moottoripyörien rakentelussa ja eteenkin japanilaismoottoreiden ympärille rakennetuissa prätkissä. Tämä tyylisuunta on tuttua kaikille vanhemman koulukunnan harrastajille, jotka ovat joskus lukeneet Awolia tai Backstreet Heroes -prätkälehtiä. Ja kuten aikaisemmin mainittiin, oli Harrikan moottoreiden ympärille rakenneltu useampi Flat Track Street Track -pyörä, joissa kyllä oli asiallista race-henkeä mukana. Viereisessä hallissa oli Fighteraman tapaan järjestetty kolme kertaa päivässä Two Brothers Racing Stunt Teamin stunt-show ja jäbät osasivat viihdyttää yleisöä varsin mallikkaasti
Two Brothers Racing Stunt Team vastasi tapahtuman ajonäytöksistä. Briteissä bemarit oli suosittuja rakentulukohteita.
Young Builder 1st – Will Morris, Triumph 2nd – Rahul Sinroja, BMW R80 3rd – Tom Shaw, Yamaha XS650 Streetfighter 1st – Andy Knowles, Bandit 1200 2nd – Alex Lonsdale, turbo V-Max 3rd – Dave Solomon, Spondon Hayabusa Freestyle 1st – Gary & Glen Dance, BSA 2nd – Chris Stirrup, Buell 1125 3rd – Kev Johnson, Suzuki GSX-R750 Cafe Bike 1st – Jim Hodges, triton 2nd – James Rogers, Honda CB750 3rd – Made In Metal, Triton Street Cub 1st – Richard Cooper 2nd – Chris Howe 3rd – Ian Copson Retro Custom Classic 1st – Ian Haynes, Triumph 2nd – Jez Bray, Triumph 3rd – Nick Hough, Triumph Best In Show Steve Hackett & Rob Wood, Francis Barnett Young Builder 1st – Will Morris, Triumph Freestyle 1st Gary & Glen Dance, BSA Streetfighter 1st – Andy Knowles, Bandit 1200 Cafe Bike 1st – Jim Hodges, triton Best In Show Steve Hackett & Rob Wood, Francis Barnett Retro Custom Classic 1st – Ian Haynes, Triumph Street Cub 1st – Richard Cooper 70
Rukuksen aikakona vie meidät suoraan pommitusaikakauden alkuun. 72. Teksti & kuvat: MDM Tervetuloa 90-luvun lopulle
Harrisin 6mäntäiset billetsatulat (jotka siis ovat, kuten nimestä voi päätellä, kuudella männällä varustettuja) ovat peräisin alkuperäisestä rakennelmasta. Noista lähes kahdenkymmenen vuoden takaisista puitteista on paljolti kiittäminen sitä, miltä pyörä näyttää nykyään. Tästä voi jokainen funtsia, jotta kuinka kestävästä pinnoitteesta on kyse. He fiksailevat pelejä budjetin ja innokkuuden tason mukaan. Nämä pelit tupataan usein myymään heti valmistumisen jälkeen. Kohtuullisen kirkas maalaus on myös taistellut aikaa vastaan erittäin mallikkaasti ja on samalla tribuutti ei ainoastaan Craigin mallikkaalle ylläpidolle, vaan myös alkuperäisen kokoonpanon laadulle. Craig Ledsome on omistanut jutun Suzuki GSX-R:n yli 20 vuotta. Oranssisinisen väriteeman käyttö Sujarin alkuperäisessä kokoonpanossa todistaa sen, että kyseessä on rehellinen streetfighter 90luvun alusta. Samat sällit muuttelevat niitä jatkuvasti pitäen laitteet mieluisina aina sen hetkisten tarpeiden ja fiilisten mukaan. Hän on melkoisen perso kaikenlaisille muutoksille – ei ainoastaan prätkien suhteen. Alkuperäistä satoa on myös Spondon Engineeringin jatkama ja vahvistama takahaarukka ajalta, jolloin firma kukoisti ja sarvissa oli maailmankuulu ”Sweary Bob” Stevenson. Toiset taas tekevät öbaut samalla lailla, mutta pitävät pelit itsellään vuosia siinä kunnossa mihin ne rakennettiin. Jotkut rakentavat ne aivan tyhjästä tietyn suunnitelman mukaan, joka muuttuu matkan varrella moneen kertaan. Anodisointi olisi varmasti haalistunut reilusti parinkymmenen vuoden aikana. Perintöä on vaalittu säilyttämällä tuplamalliset bug eye -etuvalot. Se on vähän sama homma kuin anodisointi, mutta paljon kirkkaampi ja kiiltävämpi lopputulos. Sitten löytyy kolmas koulukunta, joihin lukeutunee suurin osa pyörien rakentelijoista. Sekopäisen katutappelijan rakentamiseen löytyy muutamaa erilaista reseptiä. Samaan aikaan, kun Sujaria alettiin aikanaan rakentaa, Craig pyöritti veljensä kanssa värillisiin akryyliosiin ja Albrufinpinnoituksiin keskittynyttä firmaa. Laite on myös erittäin raikas tuulahdus ajattomuutta nykyisten nopeasti vaihtuvien trendien joukkoon. Tämä valaistusratkaisu itse asiassa toimii miltä tahansa kantilta katsottuna, jos verrataan tiettyihin paljolti rakenteluissa käytettäviin tarvikemallisiin valomaskeihin.. Siitä on todisteena autot ja myös oma iho! Kyseisen Suzukin ei siis koskaan ollutkaan tarkoitus pysyä sellaisena kuin Hamamatsun insinöörit alun perin olivat suunnitelleet. Värikäs venttiilikopan viimeistely, Harrisin HDkopat moottorissa, eturattaan koppa, keulaputket sekä monet muut osat ja kiinnikkeet omaavat Albrufin-pinnoitteen noilta ajoilta
Joissain tapauksissa tällainen ratkaisu on välttämätön, sillä muuten etupyörä saattaa osua ahtimeen kovemmissa jarrutuksissa. Dunlopin oraakkelimaisen viisauden saattelemana patteri 36 mm Bandit 1200:n kaasuttimia. Lisäksi hän on vastuussa lukuisista turbo-konversioista, ei ainoastaan Briteissä, vaan käytännössä ympäri maailmaa. Motiiviksi tähän hän kertoo kyllästyvänsä nopeasti. Halkaisijan muutos pari milliä pienempään ei juuri vaikuta, sillä riittävä ahtopaine korjaa tilanteen. Sinällään hiukan erikoinen homma sanoa kyllästyvänsä ahdettuun Gixeriin. Öljysumpun alapuolella näkyvä sähköinen kiertopumppu hoitaa ahtimen riittävän öljynkierron joka tilanteessa. Ahtopaine pysyy kurissa ja ohjautuu oikeaan paikkaan alumiinisen painekotelon kautta, joka on Daven käsialaa. Hänen nelipyöräinen kulkineensa on myöskin ylipaineistettu hirviö! Se ei liene kovin kummoinen uutinen, että Craigin suunnitelmissa on täräyttää pyörään suurempi ahdin jossain vaiheessa. Useat irto-osat ovat maalattu candy sinisellä. Vaikka pyörä oli tarjonnut huiman määrän lystiä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tunsi Craig velvollisuudekseen päivittää sen tähän päivään. Ulkoisesti pyörä on pysynyt pitkään samanlaisessa kuosissa. Tosissaan kunnioitettavalla öljynkeittimellä päästään helposti 300 hepan lukemiin, joten motiivi ahtimen vaihdolle on selvä. Pyörästä on tullut osa häntä ja hänen elämäänsä isolla kädellä. Tällä hetkellä käytössä oleva TD04mallinen etana on kyvykäs toimittamaan 1216cc moottorista yli 200 heppaa. Mutta kuten kaikki rehelliset turbofriikit, ennen kaikkea hän rakastaa ahtopainetta. Tästä saa pääasiassa kiittää ahtamista – se muutti pyörän totaalisesti! Peli kiskoo kuin tavarajuna, vaikka kyydissä olisi Craigin kaltainen isompikin kaveri. Se ei ole kovin kohtelias laite, ajolenkin jälkeen tietää tehneensä jotain. Craig on nyt omistanut Suzukin yli 20 vuotta, eikä voisi kuvitellakaan olevansa ilman sitä. Etenkin, jos suunnitelmissa on suuremman ahtimen asentaminen! TD-04 ahdin määrää tämän pyörän tahdin. Ainoa tapa tehdä tämä oli seurata polkua, jota monen monet muut ovat viime vuosina tallustaneet – ahtaminen! Craig suuntasi itään West Midlandsin teolliseen ytimeen ja tapasi Dave Dunlopin. Tämä stuuki on viellä tänäkin päivänä hyvin yleinen Englannissa. 74. Siitä huolimatta pientä muutosta on tapahtunut koko ajan, sillä Craig on jatkuvasti puuhastelemassa pyörään sitä sun tätä. Kyseinen kaveri on Fast By Me -pajan johtaja. Alkuperäiset 38mm CVkaasarit ja huutomallinen Cobran race -putkisto otettiin sivuun ja tilalle laitettiin Mr. Pakosarjana toimii FBM:n rosterinen versio. Itse puhkumisen hoitaa Mitsubishin TD04ahdin. Turha siis mennä tarjoilemaan kovin pieniä summia… Pyörä on ajoltaan loistava vanhan liiton fighter. Hänen ahdinkittejään on lähetetty kaikkialle Eurooppaan ja jopa Australiaan saakka. Todennäköisyys pyörän myymiselle on samaa luokkaa kuin omien kivestensä kauppaaminen. Hän rakastaa moottorin tuottamaa vääntöä. Nämä olivat hieman alkuperäisiä pienemmät, mutta huomattavasti helpommat puuhastella turbottamisen kannalta
Swingi made by Spondon. 75. Jarrutehoista vastaa Billetin 6 mäntäiset jarrusatulat
Rukus, eli Deb ansaitsee myös suuret kiitokset. Kiitokset: Dave Dunlop / Fast By Me, todellinen turbolegenda! Mrs. Kiuas: GSX-R 1100, portattu kansi, 1216cc, G2 GSX nokat, Bandit 1200 kaasarit, FBM painekotelo, ahtoputket & pakosarja, APE lock-up kytkin, APE nokkaketjun kiristin, APE heavy duty kansipultit, vaihteisto vakio, Dyna 2000 sytkä + puolat, Taylor sytkäjohdot, TD04 turbo. Speksit Eikä muuten tällä tuennalla väänny swingi solmuun... Alkuperäinen pyörä: Suzuki GSX-R 1100 Slingshot. Keula: GSX-R keulaputket, Rukus Customs kolmiot, GSX-R 1100 vanne, Spondon levyt, Billet 6mäntäiset satulat, metallipunosletkut, Renthal stonga, ZXR 750H1 pääsylinterit, Kosomittaristo. 76. Suorituskyky: 200hp + Runko: GSX-R 1100 Slingshot, Rukus Customs jalkatapit+ kiinnikkeet. Muuta ulkoista: GSX-R 1100 tankki, 1100M penkki & takaosa. Maalaus & viimeistely: Candy sininen, fluorisoiva pinkki, keltainen & oranssi by Rukus Customs. Toteutus/engineering: Turbohommat by Fast By Me, takahaarukka & levyt by Spondon Engineering, kaikki muu by Rukus Customs. Takapää: Spondon takahaarukka & takahaarukan tuki, Öhlins jousi, GSX-R1100 vanne, jarrulevy & satula, Renthal ketju & rattaat. Sähköt: Modattu johtosarja, tuplamalliset custommade etuvalot, GSX-R 1100M takavalo, LED vilkut. Kiillotus by Rukus Customs
77. Man and his machine
Tilauksen voi hoitaa tällä kortilla tai e-mailina tilaus@bomber.fi Puhelimitse arkisin 10-17.30 p. 09-223 5215 tai netistä shop.bomber.fi Lehdet toimitetaan postiennakolla ja hintaa postikuluille tulee 10 € Tilaajan nimi: Jakeluosoite: Postinumero ja -paikka: Puh./e-mail: Lehti 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 kpl 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 Bomber Oy maksaa postimaksun Tuotteet / Bomber Magazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 YKSITTÄISET IRTONUMEROT POMMIPAKETTI 10 LEHTEÄ 10€! 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 4/2014 5/2014 6/2014 7/2014 1/2015 2/2015 3/2015 4/2014 5/2014 6/2014 7/2014 1/2015 2/2015 3/2015 SWE 3/2006 SWE 5/2006 SWE 2/2007 SWE 4/2008 Esittelyt Tapahtumat Projektit Lequn Turbo Kawa Eicma 2014 Tsubame DR-800 Cafe Essen 2014 Janin ZX-12R Fighter Extreme Bike Weekend Kannon 502 Superprestige Turbo Busa BOMBER.FI 1/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuvat Miss Bomber 2015 Samu Kemppainen BM 1-2015.indd 1 5.1.2015 18:28:22 Esittelyt Tapahtumat Projektit Plaaf Kilo GSX-R SF Sunday Bomb Boss Ziggyn TT Bandit MP-15 Jussilan i/ö GSX-R Petrol Circus Turbo Monkey ICON BOMBER.FI 2/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuvat Joona Vatanen Jari Mäkinen BM 2-2015.indd 1 24.2.2015 10:36:13 Esittelyt Tapahtumat Projektit Fighter Busa ACS 2015 Bomb Boss Mortagua Fighter Speed Weekend on Ice Käsipalsta Wiener Café Kawa Bomber Pikkujoulut Turbo Katana Kamikaze GSX-R BOMBER.FI 3/2015 Hinta 9,10€ Henkilökuva Greg Durack 3-2015.indd 1 14.4.2015 11:47:36
Näiden irtonumeroiden tilaaminen onnistuu samalla tavoin kuin suomenkielisten numeroiden tilaaminen: vieressä olevalla lomakkeella, puhelimitse tai web shopista hintaan 5€/ kpl + pk.. 3/2006 5/2006 2/2007 4/2008 Varastontyhjennyksen yhteydessä löysimme vielä muutaman kappaleen vanhoja ruotsinkielisiä Bomber Magazine -lehtiä
www.eurobiker.fi Shop 24H online SHARK RAW MATTAMUSTA 22900 SHARK RAW SOYOUZ 25900 SHARK RAW KURZ 26900 Helsinki Eurobiker •Hämeenkyrö Motokama • Hämeenlinna Motari • Imatra Mimoto • Joensuu Konejönnit • Loimaa V-Twin City • Kankaanpää Satamotors • Kokkola MP & Autoshop • Kouvola Menokone • Kuopio Kone ja Tarvike Leppänen • Mikkeli SR-Kone • Pori Motoxi • Porvoo Snellman Motorsport • Lahti Bikemarine • Oulu Motorman • Raisio Motoracing Company • Rauma Moto Rauma • Savonlinna Kone Saimaa • Seinäjoki Yarde • Tampere Yamaha Center • Turku H-D Turku Shark kauppiaat Suomessa Falco & Sweep ajotennarit YEARS WARRANTY Sweep SNEAKY 11900 Falco trek 17900 eUROBIKER MAINOS BOMBER MAGAZINE 5-2015.indd 1 4.5.2015 11:36:33
Vastaanottajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Maksajan tiedot täytetään jos vastaanottaja on eri kuin maksaja Maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuonna 2015. Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen tilaajapalveluun, puhelimitse arkisin 03-42465338, e-mail: tilaajapalvelu@ kustantajapalvelut.fi. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Hinta kestotilaukselle on 56€/seitsemän numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 62€/ vuosi/ seitsemän numeroa. Määräaikaistilaus päättyy automaattisesti seitsemän numeron jälkeen. Vuoden määräaikaistilaus 62€ Tilaus onnistuu myös puhelimitse numerosta: 03-42465338 tai mailitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Tuotteet/Bomber Magazine TUNNUS 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Bomber Oy maksaa postikulut Kestotilaus hintaan 56€ Kestotilaus, hintaan 2 x 29,50€/lasku HUOM! Tilaamalla lehden kotiisi saat sen noin viikkoa aikaisemmin kuin irtonumeron ostajat! Vuoden määräaikaistilaus hintaan 62€ Täytä, leikkaa irti ja nakkaa postiin! Bomber Oy maksaa postikulut! TILAA BOMBER MAGAZINE KOTIISI KESTONA 7 NUMEROA / 12KK 56€ tai kahdessa erässä 29,50€/lasku