6/2013 Hinta 8,90€ - Tulinen Hayabusa - 750 GSX-R Fighteri - Honda CB 500 Café - Kossun R1 Sotakoneet - Södärin GSX 1100 EZ - Cadillac Bike - Nitro Nationals - Smash - Tierp Internationals - Joensuun kenttäajot - Speed Festival - Hallin nopeusajot - Hyvinkään Street Slide - Yamaha MT -09
Kuukausierä sisältää koron 0%, perustamismaksun 149 € ja käsittelymaksun 9 €/kk. www.kiska.com KTM 125 DUKE 0,00 % KORKO ...EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI: ENSIMMÄISET 3000 KM ILMAN POLTTOAINEKULUJA! H ERITTÄIN PIENI POLTTOAINEEN KULUTUS BOSCH ABS JARRUT (POIS KYTKETTÄVISSÄ) HINTA: 4 868,61 € TAI 97,63 € / KK ** **Osamaksu rahoituskampanjan esimerkki (kertaluotto): KTM 125 Duke autoveroton suositushinta 4 440,00 €, autovero 428,61 €, kokonaishinta 4 868,61 €, toimituskulut 300 €, kokonaishinta toimituskuluineen 5 168,61 €, Käsiraha 0 €, luoton määrä 5 168,61 €, sopimusaika 60 kk ja kuukausierä 97,63 €/kk. Rahoitus edellyttää hyväksytyn luottopäätöksen ja kaskovakuutuksen. KTM Group Partner. Luottokustannukset yhteensä 689,00 €, KSL:n mukainen todellinen luottohinta 5 857,61 € ja KSL:n mukainen todellinen vuosikorko 5,16%. Kysy lisää KTM myyjältäsi! Palvelun tuottaa Santander Consumer Finance Oy, Hermannin Rantatie 10, 00580 Helsinki. Kampanja voimassa 31.10.2013 asti
Yamaha MT -09 Pyöräesittelyt 14. Bomber Magazine vaatteet 60. Bee-One Power Gear vaatteet 44. Pääkirjoitus 6. Hallin Nopeusajot 64. Mini MX League 22. Drag Racing Uutiset 12. 750 GSX-R Fighteri 32. Uutiset 8. Yleiset 4. Taxilla kohti Bonnevilleä 74. J-Beams Firebus 24. Smash 2013 13. Caddy Bike B-Magazine support tuotteet 41. MC Seventeen 79. Hyvinkään Street Slide 62. 1982 Suzuki GSX 1100 EZ 75. Joensuun Kenttäajot 2013 28. Speed Festival 38. Bomber Magazine irtonumerot 81. Kossun Sotakoneet 50. Pommiryhmä sarjis Koeajossa 55. Nitro Nationals Palstat 68. Artkore Tapahtumat 10. Bomber Magazine kestotilaus Mainostajat KTM Nordic Storm Oy Kaasalainen X-treme.fi Espoon Race Service Suomen Messut Konekesko Oy / Yamaha motor Harley Davidson of Helsinki Probikes Jyväskylä. Tierp Internationals 34. MMAF 78. Power King 80. Honda CB 500 Four 45. Kypärät 72. Hermusen Blogi 82. Fastest Man 20
Pääkirjoitus Vaikka pidän mopoilua ja mopon hankintaa jonkin sortin perusrituaalina ennen tulevaamoottoripyörän hankintaa, en silti ole juurikaan noteerannut noita 50cc mopokisoja. Kaikista hienointa oli kuitenkin todeta, että itse ratakisafiilikseen voikin päästä jo muutaman tonnin (tai halvemmallakin) mopolla, jossa on oikeat ratasliksit alla. Suosittelen ehdottomasti tutustumista lajiin ja osallistumista seuraaviin joukkuekisoihin, kavereiden tai talliporukan kesken! Ai niin, ei saa unohtaa mainita, että kun ajokausi taas lähestyy loppuaan, on aika juhlistaa hienoa pyöräilykesää kunnon ajokauden päätösbileillä. Jälkeenpäin mietittyä tämä onnistui varmasti vain siksi, että adrenaliinia pukkasi suoneen sillä tahdilla, ettei väsymys päässyt yllättämään vasta kuin kisan jälkeen. Olin enemmän kuin yllättynyt, että oman ajovuoron tultua jaksoinkin vetää ”täysillä” 70 minuuttia eli lähes kokonaisen Derpin tankillisen ja tämän jälkeen vielä parin vuoron vaihdon perään noin 40 minuutin setin. Varikolle ei edes mahtuisi mitkään yber isot motorhomet ja varikkorekat. Paikan päällä on back to roots -teemaisesti jälleen ulko-ohjelmaa, jossa kumi palaa ja rajoittimet paukkuu sekä tietenkin uuden Miss Bomber -baben valinnan finaali. Voisi kuvitella, ettei muutamalla hepalla ja olemattomalla väännöllä kovin kummoista hikeä saisi pintaan, mutta kuinka väärässä olinkaan! Ajettuani omasta mielestäni noin puolen tunnin siivun mikro-autoradalla, olin aivan puhki ja soijaa pukkasi siihen malliin, ettei hotellin suihkussakaan saa samaa määrää vettä päällensä. Tänä vuonna Bomber Magazine järjestää ne jälleen samassa paikassa kuin viime vuonnakin, nimittäin Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevassa ravintola Golden Classic Cafe`ssa lauantaina 5.10.2013. Tämä tapahtui jo siis viime keväänä ja vankka aikomus oli käydä kesällä treenailemassa SuperMoto Derpiä radalla. Muutenkin koko MopoGp oli yllättävän makeasti järjestetty ja kisaajat olivat lähteneet juuri oikealla asenteella mukaan, vähän kieli poskella, mutta silti kypärän hihnan kiinnittyessä aivojen ”kisamoodi” heitti päälle ja tuumaakaan ei annettu kisassa periksi. Yllätys ei ollut kenellekään kovin suuri, ettei harjoitusajoja päästy kuitenkaan ajamaan kuin vasta viikkoa ennen kisoja. Ratamopoilu olikin fyysisesti varsin kovaa puhaa ja viilatun kaksitahtisen kapea tehorekisteri pakotti kuskin keskittymään tarkkaan ajoon, sekä pyöreisiin ajolinjoihin. Liput kannattaa varata jo ennakkoon Bomber Magazinen webshopista. Nähdään B-bileissä! Toivoo: Janne Uskali 4. Tänä kesänä ei kuitenkaan löytynyt enää riittäviä verukkeita jättää Helsingin Tattarisuolla järjestettäviä 6h MopoGpkisoja väliin, sillä Team Allrightin nimellä kulkevan tiimin ”chief” Tumppi sai puhuttua meikäläisen mukaan heidän bändiinsä. Kun varikolla vielä ilmoitettiin, että olin ajanut vasta vajaan vartin verran, olin täysin varma siitä, etten mitenkään selviä kuuden tunnin kisasta hengissä. Seuraavat kolme päivää menikin tönkkösuolatun oloisena köpötellessä kaikki paikat jumissa… Jutun pointti ei kuitenkaan ollut se, että minulla olisi helvetin hyvä ajokunto, vaan se, että arvostukseni tätä mopolla ajettavaa ratakisaa kohtaan nousi kympillä. Itse kisapäivänä terveellinen jännitys alkoi hiipiä esiin ja tiimipäälikön laskelmat siitä, että jokaisin tiimin kuskin pitäisi ajaa vähintään 45minuutin siivu ennen vaihtoa, sai palan nousemaan kurkkuun. En, vaikka tiimissä olikin yhteensä neljä kuskia
krs. Ilmoitusmyynti: mainos@bombermagazine.com KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: Ma-Pe 10.30-17.30 La-Su SULJETTU B-Shop Putkitie 3, 2. TOIMITUS Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren ja John Tackman Palstanpitäjät: MMAF, MiniMx League, Mauno Hermunen ja TFM Avustajat: Pasi Uponen, Gert Sumberg, Juta Sõueauk, Jari Määttä, Kimmo Hassinen, Sami Nurmi, Janne Anttila, Juha Raitamaa, Mirka Tahvanainen, Jani Rönberg, Jarkko Lipponen, Speed Metal Racing, Riitta Laivola, X-treme.fi, Sami Åman, Veijo Toimela, Tuomo Turunen, Martti Hakala, Jari Toikka, Harri Kauriste, Sami Vittaniemi, Steve Spoons, Koskinen, Sami Sallmen Lay-out: Niklas Jäntti Oikoluku: Anu Soini Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa. 09-2235215 fax 09-22430211 TILAAJAPALVELU Lehtitilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset postitse: Puuvillakatu 4 C 4 30100 Forssa puhelimitse: 03-42465338 tai sähköpostitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaushinta: Kestona 54 €, määräaikaisena vuodeksi 60€. 00880 Helsinki Finland Meidät löytää myös verkosta: bomber.fi, shop.bomber.fi, bee-one.com, sekä facebook.com/BomberMagazine 5
Perusasiat on jo sovittu ja seuraavaksi kehitetään tapahtuman sisältöä. Uuden radan harjoittelu sadekelissä toi mukavasti haastetta kokeneimmillekin kuljettajille, mutta päivä sujui hienosti ilman haavereita. Yleisön iloksi Rust Racingin Jukka Köykkä tykitti Pro Harley Drags- kiihdytyspyörällään savut ja jytinät ilmoille aplodien saattelemana ja yleisönsä otti täydellisesti kahdella näytöksellään stunt – ajaja David Hjulfors, joka näytti ettei akrobaattiset temput moottoripyörällä ole sadekelissäkään mahdottomia, kunhan osaa asiansa. Kaikille avoin motoristihenkinen iltatilaisuus vietettiin lämpimässä ja poutaisessa elokuun illassa. Jokaisesta luokasta palkitaan kolme parasta pyörää ja näyttelyn pääpalkinnon voittaa Näyttelyn paras -pyörä. Tuomariston sijaan voittajapyörät valitsee tällä kertaa yleisö. - 2.2. "Rakennettujen pyörien alueelle mahtuu noin 100 moottoripyörää ja mopoa. Kaikki voittajapyörät valitsee tällä kertaa yleisö." Petrol Circus sijoitetaan MP-messuilla uuteen paikkaan, näyttelyalue matotetaan ja pyörien ympärille rakennetaan aidat. Tällä kertaa panostetaan erityisesti suomalaisen moottoripyörä- ja moporakentamisen esilletuomiseen. "Näyttelyyn voi ilmoittautua jo nyt", kertoo Åström. Yhdeksän kuivan vuoden jälkeen koitti juhlavuonna hieman sateisempi keli, mutta ratapäivä veti motoristeja paikalle kuitenkin kiitettävästi hakemaan tuntumaa Suomen pisimpään moottorirataan. Lisätietoja: Jarno "Japi" Åstrom, puh. Aktiivisimpana radankiertäjänä sekä motoristihenkeä huokuvana henkilönä palkittiin Teemu Mäkelä. Uusi tehtävä on mukava ja haasteellinen duuni, josta hän on kovin innoissaan. Monivuotinen talkootyö, niin helteessä kuin sateessakin tehty radan turvallisuusvalvojan tehtävä, oikeutti Tuomas Välimaan saamaan huomionosoituksen. 040 507 7097 Ilmoittautuminen: petrol.circus@pp.inet.fi www.mpmessut.fi 6 Sateen sattuessa ajetaan sateessa Koskenkorwa MC juhlisti kymmenvuotista taivaltaan uudistuneella Botniaringin moottoriradalla. MP 14 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa upeita, pääasiassa Suomessa rakennettuja pyöriä. Perinteisesti iltajuhlassa muistettiin jokavuotisen tapahtuman tiimoilla ansioituneita tahoja pokaaleilla. PETROL CIRCUS ESITTELEE SUOMALAISTA RAKENTAMISTA Rakennettujen moottoripyörien Petrol Circus Custom Bike Show esittelee ensi tammi-helmikuun vaihteessa 31.1. Koskenkorwa MC kiittää kaikkia tukijoukkojaan sekä yhteistyökumppaneitaan ja toivottaa kaikki tervetulleiksi radalle taas 16.8.2014.. Muiden palveluiden ohella bändit Shakewell sekä pääesiintyjä Barbe-Q-Barbies saivat yleisön täydellisesti mukaansa ja Koskenkorvan kylällä nähtiin pitkästä aikaa kunnon festivaali- meininkiä. Näyttelyssä on neljä luokkaa; Custom, Streetfighter, Classic ja OpenClass. Seinäjoen Rengaskeskuksen motoristi- tiimi palkittiin ansioistaan Saturday on the RaceWay - tapahtuman tukijana sekä kehittäjänä. Petrol Circuksen pyörät kokoaa nyt ensimmäistä kertaa promoottori Jarno "Japi" Åström, joka on puuhaillut moottoripyörien parissa koko ikänsä
Brutaalin kaksisylinterisen voimanpesän ympärille kehittäjät sovittivat tiukkaan olemukseen kurotun kevyen teräsputkirungon, jonka jatkeena on yksipuolinen takahaarukka sekä viimeisintä huipputekniikkaa hyödyntävä WP:en prototyyppiosista kasattu alusta. – 14. Mistään turhista hepuista ei ole kysymys, sillä näiden italialais-suomalaisten taustat johtavat juurensa 1980-luvulle, jolloin Oy Cavallino Ab alkoi tuomaan Ferraria maahan. Jokaisen hyvän konseptin lailla, sen luojat eivät noudattaneet mitään heille annettuja määräyksiä. Ferrari vaihtui Porscheen vuonna 1998 ja sen myötä firman nimi Oy AutoCarrera Ab:ksi. Uusien tilojen viralliset avajaiset pidetään tämän vuoden loppupuolella. Sävelet ovat selvät ja suunta on etupyörä ylöspäin suunnattuna. Marraskuussa 2012 Milanon moottoripyörämessuilla (EICMA), KTM:än teknikot sekä suunnittelijat havainnollistivat heidän taitonsa ja ideansa kahdella megafonilla julkistaessaan 1290 Super Duke R –prototyypin, jonka olemus ei todellakaan vaadi selityksiä. Elvingtonissa ajetussa Top speed and Wheelie weekendissä kahdella hayabusalla kuskina molemmissa Mika Syren. heinäkuuta. Runko on viimeistelty kevyillä vanteilla, kilpajarruilla sekä -kumeilla. Ducati Showroom, -huolto, -varaosat ja -maahantuonti tulevat toimimaan Lahden moottoritien varressa, osoitteessa: Hernepellontie 27, 00710 Helsinki. Englannin reissusta lisää seuraavassa Bomberissa Magazinessa. 7. Vaparilla tulos 363kmh jolla irtosi luokan Euroopan ennätys ja turbobusalla 391kmh joka on tällä hetkellä kauden Euroopan pohjatulos sekä maailmantilaston toiseksi kovin noteeraus, edesmenneen Bill Warnerin jälkeen. KTM 1290 SUPER DUKE R – PETO PÄÄSTETÄÄN IRTI GOODWOODISSA! KTM 1290 Super Duke R -prototyyppi pääsi ensimmäistä kertaa julkisesti tositoimiin tämän vuoden Goodwood Festival –tapahtumassa Englannissa, 12. AutoCarrera -konserniin kuuluu nykyään Porschen maahantuonti Suomessa sekä Porsche service center Ruotsissa ja Italiassa. Mitään kiertelemättä, 1290 Super Duke R kajauttaa KTM:än syvimmän olemuksen maailmalle: Ready to Race! Euroopan nopein land speed prätkäkuski on suomalainenMika Syren! Suomalainen Speed Metal Racing oli edustettuna 17.-18.8. Kehittäjät aloittivat projektin mojovalla ylikokoon poratulla RC8 R:än moottorilla antaakseen Pedolle sen vaatiman maksimaalisen potkun. Nyt samaiset miehet ovat ottaneet siipiensä alle moottoripyörien "Ferrarin" eli Ducatin Suomen toiminnot ja Ruotsissa Tukholman jälleenmyynnin. Kuvassa Ducatin vieressä poseeraa Cavallino Oy:n Joe Chiodo. ”Peto” on lopputulos siitä, kun parhaat teknikot, suunnittelijat ja ajajat on päästetty irti KTM:än tehtaalla Mattighofenissa. TEKNISET TIEDOT: KTM 1290 Super Duke R Prototyyppi • Moottori: nestejäähdytteinen V-twin, perustuu Ride-by-Wire –ohjauksella varustettuun RC8 R Superbikeen • Sylinteritilavuus: enemmän kuin koskaan aiemmin • Teho ja vääntö: todella, todella paljon • Sähköiset avustimet: ABS-jarrut ja luistonesto, endon ja keulimisen esto poiskytkettävissä - tietenkin • Huippunopeus: riippuu kuljettajan rohkeudesta sekä päättäväisyydestä • Runko: kromi-molybdeeniteräksestä valmistettu Trellis-runko • Takahaarukka: yksipuoleinen alumiininen takahaarukka • Alustan komponentit: WP:en prototyypit – kaasusäiliöllinen upside-down -etuhaarukka, suoraan linkitetty takaiskunvaimennin • Vanteet ja renkaat: alumiinivanteet slikseillä • Jarrut: edessä ja takana Brembon racing-satulat • Paino: uskomattoman vähän Time to change, Ducati! Virkistäytyminen luo lisää tehoa ja siihen uskovat miehet uuden Ducatin maahantuonnin taustalla. Oy Cavallino Ab aloittaa Ducatin maahantuonnin virallisesti 1.9.2013
Pistekärjessä on Lempinen, mutta Köykkä hengittää niskaan muutaman pisteen päässä, joten mestaruus ratkeaa Finaaleissa. Tällä kaudella kelit ja olosuhteet ovat suosineet SM-sarjaa ja kilpailut on ajettu läpi kunnialla. Voittajia on löytynyt kolme: Timi Savolainen ja Minttu Gratschew ovat molemmat vieneet nimiinsä yhden osakilpailun ja Emmi Nordman voittanut kaksi viimeisintä. INDEKSILUOKAT Junior Bike on ollut tällä kaudella tiukimpia SM-luokkia. Viisi kapinaa on takana ja monissa luokissa kärkisijat alkavat olla selvillä jo ennen viimeistä Alastaron Finaalikilpailua. Yhdessäkään kilpailussa ei lajittelussa ykköspaikalle ajanut kuski ole päässyt kaaviossa finaaliin asti. Kakkossijasta Finaaleissa taistelevat Juha Koskela, Roope Vihreäsaari sekä Jani Kumpulainen. Myös tässä luokassa on koko kolmikolla vielä mahdollisuudet mestaruuteen. Fosbergin jälkeen luokan nopeimmat kuskit tällä kaudella ovat Juha Ollikainen 7,119s / 319,24km/h ja toinen ruotsalainen Hans Eriksson 7,134s / 283,72km/h. Teksti & kuvat: Pasi Uponen / dragracenews@gmail.com SSB:ssä on ketjut kovilla – Roope Vihreäsaari. Nyt miehen ennätyslukemat kirjoitetaan 7,603s / 304,47km/h. Jani Lempinen ja Jukka Köykkä ovat jakaneet osakilpailuvoitot tasan ja ovat myös kaksi luokan nopeinta kuljettajaa. Muut luokan voittajat ovat Mika Valonen yhdellä ja Jyrki Sinisalo kahdella voitolla. Molemmat ajoivat kaikilla pudotusrundeilla 7s ajan ja finaalissa nähtiin tiukka side-by-side seiskan veto, jossa pidemmän korren veti tällä kertaa Ruhanen. FUNNY BIKE Funny Bikessä ei tällä kaudella ole valitettavasti nähty kuin yksi 6s aika. Nordman pitääkin pistejohtoa NSR Hondallaan ennen Alastaron Finaalia. SM-kärjessä on Sinisalo 9,5 sekunnin Yamahan R1:llä. Tällä vedolla hän myös käytännössä varmisti mestaruutensa. Kotimainen kutosen mies Pasi Alakunnas on joutunut taistelemaan tekniikkamurheiden kanssa eikä huippuaikoja ole nähty. Ainoastaan Alastaron EM-kisassa finaalikierrokset jäivät ajamatta autojen SPS-luokassa tapahtuneen onnettomuuden vuoksi. Niemelle riittää Finaalikisassa hyväksytty lajittelusuoritus. DRAG RACING SM-SARJA Kotimaan sarjassa on kesällä osakilpailuja lähes joka toinen viikonloppu. Nopein luokassa on ollut klassisella 80-luvun alun vapari-Suzukilla kilpaileva Juha Leino, joka on paukutellut jo parhaillaan 9,4s aikoja. EDRS-sarjassakin hienosti ajanut Jarkko Niemi on jo karannut muilta. 8 PRO HARLEY DRAGS Tällä kaudella on Harrikoissa kaksi ollut ylitse muiden. Köykkä on yltänyt kauden aikana todella hurjaan menoon ja pamautellut 9,1s aikoja hienolla vapari-Harrikallaan. Tällä kaudella Funnyissä osakilpailuvoitot ovat jakaantuneet seuraavasti; kaksi voittoa on napannut Riku Silver - Juha Ollikainen ja Sami Kallio molemmat yhden. Kakkosena Leino ja kolmantena Valonen. Lempinen palasi pyörässään tällä kaudella takaisin entiseen 12v sähköjärjestelmään ja vauhti alkaa löytymään - parhaillaan on menty jo 9,448s / 224,42km/h. Street Bike on taas tällä kaudella ollut osallistujamäärältään runsaslukuisin pyöräluokka. Leino myös voitti Motoparkin August Nat'sin. Motoparkin August Nat'seissa meno yltyikin näiden kahden kesken hurjaksi. Mestaruus ratkaistaan Finaaleissa Ollikaisen ja Silverin kesken.. Sen ajoi ruotsalainen Charly Forsberg Nitronatikoissa - 6,963s / 306,86km/h. Savolainen on kakkosena ja Tuukka Varis kolmantena. SUPER STREET BIKE Kotimaisen SSB:n taso alkaa lähestyä Euroopan kärkeä. Kaiken kaikkiaan 19 kuskia on kerännyt SM-pisteitä kauden aikana. Kaikilla kolmella on vielä laskennalliset mahdollisuudet mestaruuteen. Alastaron Natikoissa hän tykitti ennätyksekseen komean 7,745s / 277,11km/h ajan. Super Gas Bikessä mestari on jo käytännössä selvillä. Kakkospaikasta on vielä tiukka taistelu Kim Oksasen, Timo Pöllän ja Toni Suokkaan kesken. Myös Jani Kumpulainen on saanut eksoottisen remmiahdetun Hayabusansa laukkaamaan. Streetissä painellaan nykyään kovia aikoja. Vesa Ruhanen ajoi turbo-Kawallaan jo viime kaudella Suomen ensimmäisen 7s ajan ja vauhti on tällä kaudella entisestään lisääntynyt
Jukka Köykkä lähestyy kasin aikaa Harrikallaan. Nopeimman titteliä pitää yhä ruotsalainen Peter Svensson 5,709s ajallaan. Ian King kellotti toukokuussa Tierpissä 5,987s. Korry Hogan USA 4. Funny Biken ainoa kutosen pyörä Charly Forsbergin Suzuki. Lajittelun taso oli muutoinkin kova, sillä myös McBride ajoi hienon 5,90s vedon. Peter Svensson SWE 2. Geoff Pollard CAN 7. Larry McBride USA 3. Chris Hand VITOSEN KERHO: 1. Ian King GB 5.709s 5.746s 5.789s 5.800s 5,891s 5.932s 5.980s 5,987s Kuva: Tim Hailey 9. Hand on jo toinen kuljettaja, joka on tänä vuonna ajanut vitosen kerhoon. Kokenut Hand onnistui lajittelussa erinomaisesti ja ajoi upean 5,891s / 371km/h ajan. Jimmy Brantley USA 5. Chris Hand USA 6. Näin hänestä tuli kahdeksas maagisen viiden sekunnin ajan kiskaissut kuljettaja. Tom Perry USA 8. Jesse Leino Aleksi Lindholm Minttu Gratschew CHRIS HAND VITOSEN KERHOON Chris Hand pamautti Manufactures Cupin Indianapolisin osakilpailussa Redneck Express -pyörällään komeasti viiden sekunnin kerhoon
Joka ei tykkänyt asfaltista, sai sen aikana kokeilla prätkänsä ominaisuudet off-road -radalla kilpaa ajaessa tai koettaa kykyjänsä esterada lla. Illaksi kokoontui melkein koko yleisö stuntti-alueen viereen ja oli syytäkin, koska alkamassa oli SMASH:n tähänastisen historian parhain stuntkisa . Jo perjantai-illaksi oli paikalle tulijoita yli kuusisataa, joka on melkein kaksi kertaa enemmän, kuin ensimäisellä kerralla oli ollut. Viktor Zujev ET 10.880, 219.622 km/h 3. Illan pimetessä bändejäkin enemmän katselijoita keräsi Hooliganien vanteiden (ja myös prätkien) tuhoamisnäytös. Joona Vatanen 80 pts. Osallistujia oli 19 ja niistä kymmenen Suomesta. Voittajaksi tuli molempina kertoina Juha Sihvonen. Teksti: Gert Sumberg Kuvat: Juta Sõueauk Kuumana ja ilman sadetta... Jürgen Riit 2. Drag Race <1000cc: Stunt Riding: 1. Veiko Kivisilla ET 11.325, 201.218 km/h Drag Race Outlaw (>1000cc) 1. Reigo Kleband ET 11.441, 198.994 km/h ET 11.958, 193.645 km/h ET 12.599, 184.235 km/h 1. Tänä vuonna tapahtu ma järjestettiin 12-14 heinäkuuta ja saldoksi saatiin noin 1400 vierailijaa. 10. Stunt Riding ja Drag Racen kisojen TOP 3. Perjantaiksi oli ohjelmassa last man standing -niminen kilpailu, joka pidettiin katselijoiden pyynnöstä kaksi kertaa ja tuntui että osallistujatkin nauttivat kisasta. Myöhemmin astuivat lavalle kaksi paikallista rock-bändiä ja meteli jatkui aamun saakka. 3. on SMASH koettu jo seitsemättä kertaa peräkkäin. En tiedä, mutta selvä on se, että se sopii niin vieraille, kuin myös tapahtumaa järjestävälle miehistöl le. Niko Forsström ET 10.552, 220.969 km/h 3. Justus Vatanen 66 pts. Toomas Tomson ET 10.799, 231.627 km/h 2. Lauantain ensimmäinen osa alkoi kiihdytyskisalla, joka sujui viime vuotisesta eroten ongelmitta. Indrek Lääts 3. 2. Stuntkisan jälkeen valittiin myös SMASH:n parhaat streetfighterit ja kuten tavallista, kaksoisvoiton veivät taas suomalaiset (ei voi mitään :), tällä kertaa molemmat kaverit Hooligan Fightersin riveistä. Janiksen hyppy rampilta ja laskeutuminen takapyörälle suoraan wheelieksi oli se voiton taannut temppu. Janis Rozitis 83 pts. Drag Race < 600cc: 1. Vitali Sõsotev ET 10.731, 216.976 km/h Drag Racen paras aika oli Toomas Tomson 9.849, 233.126 km/h Väsyny mutta onnellinen Smash turisti nauttii ansaitusta välikuolemasta. Katselessani hohtavaa ilmaa lentokentän päässä mietin, että ehkä Rutjan lentokent tä Eestissä on se kuivempi ja kuumempi paikka. Petri Karhumäki ET 10.215, 218.291 km/h 2. Voittajaksi tuli Nightmare-niminen vehje. Tähän lopuksi olisikin hyvä paikka seuraavaan SMASH:iin tulijoille suositella suojalaseja. Noin 100 kävijää tuli Suomesta. Voiton kuidenkin vei toiselle sijalle tulleen Joona Vatasen edestä kokenut latvialainen Janis Rozitis
Laikka laulaa pimeässa komeasti. Hooligan Fighters piti huolta että tapahtumassa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. 11. Latvialainen Janis Rozitis kuittasi tällä trikillä ykkös sijan stuntti kisassa
Bomber Magazine Fastest Man 2013 Race säännöt: Suoritusmatkana hyväksytään kaikki väliltä 0-1609m seisovalla lähdöllä Suomessa ajetut tulokset ja suorituskriteereinä suljettu alue/rata ja hyväksyttävä mittalaite (PerformanceBox ja sen sisartuotteet) tai “virallisten” tapahtumien tapauksessa järjestäjän mittaamat tulokset käy myös. 5. Tero Toivonen, 5. Jari Määttä, 4. Race bike = Moottoripyörän pitää olla suomalaisessa omistuksessa, viritys vapaa, ei rekisterissä, hyväksytään kaikki kaksipyöräiset ajoneuvot motocross-pyörästä vaikka kaksipyöräiseen rakettiin. Kilpailua seurataan aktiivisesti bomber.fi –foorumilla, johon päivitetään kaikki tulokset ja luokkien TOP10-sijoitukset julkaistaan aina tuoreeltaan Bomber Magazinessa. Marjut Kiiskilä, 10. Listalle hyväksytään yksi kuski/pyörä/luokka ainoastaan kerran eli yhdellä pyörällä ei voi ajaa useampi kuljettaja eikä toisaalta yksi kuljettaja voi ajaa useampaa pyörää samassa luokassa. 3. Kilpailu päättyy 10.10.2013, jonka jälkeen julkaisemme kisan voittajat, jotka saavat hienojen palkintojen lisäksi kunnian kutsua itseään Suomen nopeimmaksi prätkäkuskiksi ja heille luovutetaan uniikit takit, joissa lukee Fastest Man 2013. Koska säännöt ovat nyt hyvin selkeät ja etenkin race-luokassa varsin avoimet, on hyvä mahdollisuus päästä jo talvella listan haluttuun kärkeen vaikka jääratapyörällä. 7. Kilpailuun voi osallistua ilmoittamalla ajosuorituksestaan hyväksytyllä mittalaitteella Bomber Magazineen osoitteeseen fastestman@bombermagazine.com. Petri Kyllönen, 8. 6. Suzuki Hayabusa ST Turbo, V60 Hammer 2 STTF, Suzuki Funnybike 1427cc Turbo, Pro Stock Suzuki, Kawasaki ZZR1400 SSB, Suzuki Hayabusa k6 Funnybike, Suzuki GSX-R Funnybike, Pro Stock Suzuki, Suzuki Hayabusa Supercharger SSB, Kawasaki Funnybike, Halli 1609m, Alastaro 402m, Motopark 402m, Alastaro 402m, Motopark 402m, Motopark 402m, Motopark 402m, Alastaro 402m, Motopark 402m, Motopark 402m, kennot, kennot, kennot, kennot, kennot, kennot, kennot, kennot, kennot, kennot, 325km/h 318.12km/h 313.84km/h 304.03km/h 301.94km/h 301.43km/h 292.78km/h 291.19km/h 289.27km/h 287.49 km/h 12 Mika Syren, Samu Kemppainen, Pasi Alakunnas, Fredlund Fredrik, Vesa Ruhanen, Juha Ollikainen, Antti Tervonen, Savolainen Timo, Kumpulainen Jani, Olli Koskinen,. Samalla pyörällä ei voi osallistua molempiin luokkiin. Teemu Junttila, 6. Omista mittalaitteista vaaditaan aina mittalaitteen logitiedostot. 8. Janne Uskali, Pyörä, Suzuki Hayabusa Turbo “half naked”, Suzuki Hayabusa 1600SS, Suzuki Hayabusa 1441cc+NOS, Kawasaki ZX-12R Turbo, Suzuki Hayabusa 1441cc, Kawasaki zx12r (1427cc), Suzuki GSX-R1000 k7, Suzuki Hayabusa 1507cc, Suzuki Hayabusa 1340cc, Suzuki Hayabusa Turbo, Paikka, Halli 1609m, Halli 1609m, Joensuu “1585m”, Halli 1609m, Halli 1609m, Halli 1609m, Halli 1609m, Halli 1609m, Halli 1609m, Kiikala 402m, Mittalaite, kennot, kennot, PerformanceBox, Qstarz LT-6000, kennot, kennot, kennot, PerformanceBox, kennot, kennot, Nopeus 355.9km/h 353km/h 349.77km/h 341.87km/h 329km/h 328km/h 324km/h 323.1km/h 323km/h 278.21km/h RACE BIKE: Sijoitus, Kuski, Pyörä, Paikka, Mittalaite, Nopeus 1. Tilanne 20.8.2013: STREET BIKE: Sijoitus, Kuski, 1. Mika Syren, 3. Martti Hakala, 2. 10. Ei vaadita mahdollisten viritysten muutosleimaa otteessa. Luokkajako: Street bike = Moottoripyörän pitää olla liikennekäytössä, suomalaisella kilvellä varustettu ja rekisterissä (runkonumeron pitää täsmätä rekisterikilven kanssa). Petri Häkkinen, 9. 2. 4. 9. Viimekädessä tuomaristo päättää hyväksytäänkö tulosta listalle vai ei. Kuskin osalta osallistuminen kahteen eri luokkaan kahdella eri pyörällä sallitaan. Bomber Magazine järjestää mielenkiintoisen huippunopeuskilpailun kaudelle 2013. Kilpailussa on tarkoitus etsiä Suomen nopeimmat moottoripyöräkuljettajat katu- ja kilpapyöräluokista. Pasi Similä, 7
Itse mietin jättäisinkö ekan vedon väliin, mutta kun Martti lähti vierestä ajonumerolla 16 ja täräytti taululle lukeman 363 (tällä kertaa kaikki katteet kiinni!), päätin että eiköhän tuo kenttä sen verta ajokunnossa ole. Kaikki eivät olleet päässeet ajamaan tässä vaiheessa vielä edes sitä ensimmäistä vetoa. Oho! PerformanceBoxista tarkistettu tulos oli kuitenkin vain 349.77 joten tutka tuntui näyttävän aika optimistisia lukuja. Muun muassa Kylkisalon Mika kävi testaamassa vaikuttavan näköistä SMR:n Turboa, tehoa kuulemma yli 500rwhp ja pitoa märällä kentällä sen mukaisesti... Omalla toisella ajovuorolla shifteri ei edelleenkään kolmoselta neloselle toiminut ja nopeudesta ei sen enempää. Tiedossa oli jo ennakkoon ettei Suomen nopeimmat pyörät, Kawasaakeli (Any10) ja Taxi (TFM) ole paikalle tulossa. Turboja kaikki kolme. No eipä tosiaan häävisti mennyt ja yllätys oli suuri kun tutkapaikalle palatessani tulokseks i Sami Nurmi ilmoitettiin 355. Tutkaan kuitenkin päivän toiseksi kovin lukema, 359. Onneksi matkaa oli riittävästi... Vauhti vaatii välillä veronsa; Similän Pasin isolohkoinen ZX12R tutkinnassa Märkä kenttä on vähemmän iloinen asia... Myöhemmin selvisikin, että uuteen tutkamalliin oli pitänyt asettaa lähestyvän ajoneuvon kulma, jolla korjataan tutkan näyttämä nopeus. Tuo kulma vaan oli asetettu liian suureksi. Vettä ripsutteli koko ajan vähän ja kenttä olikin pääosin märkänä. Niin, se akseliväli... Päivän lopussa kenttä oli lähtöpäästä kuivimmillaan jarrupään ollessa edelleen märkä. Jarrupää kentästä oli lisäksi kokonaan märkä, joten todella varovaisesti sai ottaa vauhdin pois. Kenttää kuivateltiin välissä jopa lentokentän kalustolla (!) ja sateen tauottua ajoja jatkettiin. Ehkäpä juuri siksi kentälle saapuessani pistin jo merkille, että kalustoa oli tuotu edellisiä vuosia enemmän paikalle peräkärryissä tai pakettiautoissa. Pian oman ensimmäisen ajovuoroni jälkeen alkoikin sataa enemmän ja ajot keskeytettiin toviksi. Kaiken kaikkiaan täytyy järjestäjille (erityisesti Hassisen Kimmolle) taas hattua nostaa. Omassa pyörässä ei shifteri pelannut kolmoselta neloselle vaihdossa ja hätäpäissäni poljin vaihteen suoraan kolmoselta vitoselle. Myöskään mustia hevosia ei paikalla näkynyt , joten mielenkiinto kovimmista tuloksista suuntautuikin ehkä Team SMR:n rakentaman laitteen, kovan penkkituloksen heittäneen Huhtalan Jannen sekä tietenkin Fastestman street -puolen ykköspaikkaa pitävän, 100m/s kerhoon pääsyä kärkkyvän Hakalan Martin Hayabusien suuntaan. Kentällehän kuitenkin mentäisiin kun ei kerta ainakaan kaatamalla satanut. Kentälle pääsyä odotellessa kuurottaiset sateet olivat kastelleet asfaltin, jos nyt ei märäksi, niin ainakin kosteaksi. Hienosti veditte tapahtuman läpi kelistä huolimatta. Huhtalan Janne pääsi vielä lopussa tuuttaamaan parikin kertaa omalla Turbollaan, mutta valitteli ettei keli oikein kovia tehoja suosinut. Kello 12:30 portit auki ja kentän päähän kalustoa kärrystä purkamaan. Osallistujia tapahtumaan oli ennakkoon ilmoittautunut 73, joista ajajalistan mukaan paikalle oli päässyt 63. Itse ajoin numerolla 28. Teksti: Jari Määttä Kuvat: Kimmo Hassinen Jari Määttä Jo perinteiseksi muodostuneet, vain moottoripyörille tarkoitetut KONE KO KONE:n järjestämät Joensuun kenttäajot ajettiin tänä vuonna lauantaina 10.8.2013. Kentälle pääsy käsillä. Kyllä Joensuussa on joka vuosi ilo käydä! Mika Kylkisalo ja Team SMR Hayabusa Turbo. Useampi kuski valitteli märällä kentällä pidon puutetta ja niinpä kovimmat tulokset jäivätkin odottelemaan seuraavaa kertaa. Sääennuste pitkin viikkoa oli näyttänyt vaihtelevalta. Päivän nopein savupilven saattelemana lähdössä matkaan. 13. Mutta tästä laitteesta kuullaan vielä varmasti! Myös Suomen kovimman vaparituloksen haltija Syrenin Mika valitteli, kun laite sutii vielä kutosellakin
Niitä onkin sitten ollut enemmän ja vähemmän samaan aikaan sekä peräkkäin. PV:n korjaamisen lisäksi päätettiin vielä hieman rajallinen pääoma sijoittaa toiseen, luotettavampaan mopoon. Mikä pahinta, mustan ja pyöreän, kumista valmistetun pelivälineen perässä jäällä luistelu oli sekin salakavalasti ajanut nuoren miehen prioriteeteissä muun harrastamisen edelle. Niinpä löysinkin itseni Hausjärven Lavinnosta, mikroautoradalta. PV:stä se kaikki sai taas alkunsa Kaksipyöräiset tulivat nekin kuvioihin ensimmäisen kerran alle kymmenvuotiaana, kun isäukko purki peräkärrystä pihaan uudenkarhean Suzuki PV:n. Motorsport, eli kotoisammin moottoriurheilu lajina oli löytynyt. Pitäähän pojalla mopo olla, ukko tuumi. Treffiseuraakin tuntui löytyvän, vaikkei kiekkoilija-korttia pelannutkaan enää joka keskustelussa, joten hokkarit ripustettiin naulaan ja oikeiden asioiden harrastaminen palasi perusarvoihin. Eräänä päivänä kouluun Apostolin kyydillä tarpoessa, PV:n moottorin taas kohdattua yhden apokalyptisen räjähdyksensä, oli mitta täyttynyt. Uusi mopo ostettiin kuitenkin tilalle, sekin Suzuki PV. Talliin ilmestyikin 2002 vuosimallinen Honda CBR F4is, jolla kurvailtiinkin pätevästi ja pahennusta herättäen useam-. Tuolla PV:llä ei ehditty montaakaan kertaa pihapiirissä ympäri keulimaan, kun se tarttui pitkäkyntisten matkaan isäntäväen ollessa kartingkisoissa Suomen toisella puolen. siis ajaa, niin pitihän sitäkin vähän virittää. Piparia metsästämässä Kivesten sitten etsiessä oikeaa tasoaan, äänen hakiessa oktaavejaan ja karvojen hiljalleen ilmestyessä kumpaankin päähän oli mielenkiinto polttomoottoreista hetkeksi hairahtunut tyttölapsien perässä juoksemiseen. Lyhyehkön autoon ja rataan tutustumisen jälkeen kypärä päähän, ukko autoon ja radalle. Elettiin kahdeksankymmentä luvun loppua, kun viisivuotiaan Janne-pojan isä päätti, että nuorena se on vitsa väännettävä ja pojan perusarvot täten asetettava oikeaan suuntaan. Läpi historian tallista onkin löytynyt vain kahta merkkiä: Honda ja/tai Suzuki. Muutamaa kauhun, ilon ja onnellisuuden täyttämää kierrosta myöhemmin varikolle kurvasi viisivuotias poika, naama täynnä hampaita. Tähtäimessä ilmeisesti stereotyypinen liitto missin kanssa. Kartingin parissa tekniikka, korjaaminen ja virittäminenkin tuli vuosien varrella tutuksi. Lailliseen mopoiän saavuttamiseen oli tuolloin vielä muutama vuosi ja alaikäisenä ei yleisellä tiellä saanut jäädä kiin... Pian kuitenkin ymmärsin, että missit on tyhmiä, kiekkoilijoista nyt puhumattakaan. Kylän nopeimpia laitteita kaikki, tietysti. Paljon sai aitaa maalata, nurmikkoa leikata ja roskia kantaa, mutta lopulta tallissa, Suzukin vieressä komeili Honda Monkey. Osittain ehkä siksi kotipihastakaan ei tuolloin juuri sellaista laitetta löytynyt, jota ei jotenkin oltu "paranneltu". Kuulun pahamaineiseen mp-ryhmittymään nimeltä Infinity Riders, joka sekin vaikuttaa ja pitää majaansa paheiden pesässä, Riihimäellä. Nuoren, innokkaan mekaanikon 14 jakoavaimelta ei säästynyt Lokariauto, puutarhatraktori tai edes päältäajettava ruohonleikkuri. Kuvat: Niklas Jäntti Teksti: Janne Anttila Tarinan sankari, nöyrin kertojanne, Janne Anttila, A.K.A J-Beam on kolmekymppinen ratamies Riihimäeltä. Mopoajoista lähtien on kaksipyöräisten merkkivalinta ollut selvä. Kokemus on osoittanut, että sopiva määrä on maksimissaan sekä myös minimissään ollut kaksi
Tästä ikuisuusprojektin huimasta etenemisestä osittain pelästyneenä katse kääntyi tallin perällä lojuneeseen mustaan vakio-Busaan. Reissu meni ongelmitta ja tulipahan todettua, että moisella lehmällä pystyy ajamaan varsin kohtuullisia siivuja takapyörälläkin, yrittäessäni rikkoa Busan takavaloa Baltian maiden kestopäällysteisiin. Tästä sainkin hyvän tekosyyn rakentaa siitä oman näköiseni taistelija. Tästähän tulisi helppo ja nopea projekti. Jälleen yhtä, juuri ostettua Hondaa talliin työntäessä, visioni ottivat uuden suunnan. Jossain vaiheessa oli samanhenkistä porukkaa hakeutunut toistensa seuraan siinä määrin, että päätettiin perustaa oikein moottoripyöräkerho, keksiä sille nimi ja hankkia yhteiset tilat. Loppukesäksi pyörä työnnettiin talliin ja aikaa vietettiinkin sitten taas töissä. Keväällä taas tuntui olevan kiire pitää sohvaa paikallaan, pyöritellä kiviä sormenpäissä ja toimittaa tyhjää. Addiktion syventyessä pitää annostusta normaalisti lisätä, joten tässä tapauksessa lisää pyöriä oli saatava. Suoritin pikaisen koeajolenkin, jonka jälkeen raha vaihtoi omistajaa ja tähän asti täysin vakiona säilynyt Busa työnnettiin pakuuni. Talvi tuli ja IR-tallilla juotiin kaamoksen aiheuttamaan masennukseen. Vähän maalia sinne tänne ja osat kiinni. Tämän jutun Hayabusa tulikin sitten hankittua hieman hätäostoksena. Pää painuksissa kirjoitin B-foorumille ilmaantuneesta ongelmastani. Tallitilojen myötä harrastus muuttui elämäntavaksi ja pyöriä muunneltiin hiljalleen omien kieroutuneiden mielihalujen mukaisiksi. Seuraavana päivänä painelin pääkaupunkiseudulla sijaitsevalle kimppatallille. Busa numero 2. Eikä vakio-Busalla kylillä huristelu muutenkaan erityisesti kiehtonut. Tässä vaiheessa tallitoverikin oli jo leppynyt ja palasi katsomaan kuningasideointiani. Hetken sitä katseltuani kävelin ikuisuusprojektini osakasalle ja aloin nostella ikuisuusprojektista ylimääräisiksi jääneitä osia huoltopöydälle. Laitetta työn alle. "Jotain tollekkin on tehtävä" -totesin ääneen ja sain em. Hondan hävitessä horisonttiin havahduin siihen tosiasiaan, että kaveriporukan jokavuotisen No Fucking Touring -roadtripin oli määrä startata alle kahden viikon kuluttua, eikä minulla ollut toimintakuntoista moottoripyörää. Koska kaikki osat oli alunperin suunniteltu ikuisuusprojektiin tuleviksi, oli osat tehty Busaan sopiviksi. Lisää voimaa taloon 1300cc moottoripyörän avustuksella Koska vaihtoehtoni pyörän merkin suhteen olivat vähissä, ei kenellekään ollut isokaan yllätys, kun työnsin tallin kynnyksen yli Suzuki Hayabusan. Viestissä tarjotiin 2003 vuoden Black Edition Suzuki Hayabusan omistajasuhteen vaihdosta rahallista korvausta vastaan. tallikaverilta vastaukseksi silmien pyörittelyä, epämääräistä mutinaa ja loittonevan selän. Olin hätäpäissäni myynyt toisenkin Hondani jo aikaisemmin ja pikainen katsaus tallin nurkassa lojuneeseen, täysin käsistä karanneeseen Busa-projektiini herätti sekin epätoivoa. Bolt-on ja sillee... R6R-peräkate runkoineen, leveähköksi alumiinisestä metritavarasta tehty swingi, offset-ratas tukilaakereineen ja 12" leveä vanne. pi vuosi lähes vakiokuntoisena. Muutamia minuutteja myöhemmin sain foorumilla yksityisviestin kaverilta, joka oli myös lähdössä edellä mainitulle reissulle. Tästä välittämättä työnsin varmoin askelin mustan Busan huoltopöydälle. Voimaa oli nyt saatava. En tosin vielä silloin tiennyt, että siitä käynnistyikin sitten sellainen projekti, jonka loppua ei vielä kolmen vuoden muutostöidenkään jälkeen ole näkyvissä... Tuolla jatketulla Busalla tulikin sitten liirailtua iloisena hyvän tovin, kunnes eräässä B-illassa käytin kaatumatappia asfalttia vasten sen verran, että peräkatteen maalipintaan ilmaantui naarmu. Jotain kuitenkin saatiin aikaiseksi, kun sen toisen busaprojektin moottori saatiin lopulta tallikaveri Piiraisen kanssa kasattua. Pöydälle nousi mm. Kauan palvelleesta, rakentamastani CBR:stä tuli vastustamaton ostotarjous ja Honda lähti uuden omistajan hellään huomaan. 15. Infinity Riders oli syntynyt
kaavasti. Vanteen käytin maalissa ja hetkellisessä mielenhäiriössä Ferrari Scuderia Rosso Red osoittautui nappivalinnaksi, jota Audin värikartaspäätin kiillottaa vanteista reunat. Vähintään kahta Oli pakko todeta, että Busan alkuperäisestä kurakuupasta ei oikein saanut rakentajaa siinä tarvittiinkin, koska aina kun toinen iloisesti hyppien sinkosi sellaista, että se olisi omaa silmää miellyttänyt. Se homma jos joku on perseestä. 16. Yksikään tukilaakerin, tukilaatoa. Näin runkoa ei tarvinnut maalata Busassa käynyt kiinnikkin jo. Katteitakin alkoi valmistumaan maalavylle saatiin oma kolonsa. Eihän se sinne ihan jatkamaan siitä, mihin edellinen luovutti. Koska peräkate vaihtui astetta kevyemmän näköiseen, piti raskaalle Se on Bolt-on kamaa! etulokarillekin tehdä jotain. Useamman tunnin hieromisen jälkeen swingi vietiin tutulle maalarille, jolta kerin levyn tai offset-rattaan kiinnityspiste ei nimittäin ollut sitten kohdillaan, löytyikin sopivaa puolikiiltävää mustaa maalia, joka muistuttaa erehdyttävästi vaikka kaikki osat oli käsityönä Busaan tehty ja kyseinen setti on toisessa Black Editionin rungosta löytyvää väriä. Nyt kun leikkaamisen makuun oli korvattiin toisesta projektistani ylimääräiseksi jääneellä Yoshimuran sarjalla, päästy, vedettiin sivukatteesta vielä siivu muovia, jotta tukilaakerin kiinnityslejossa ulostulo on vain yhdellä sivulla. Hieman rajausteippiä ja uusia uria hahmotteleMotivaatiota pullon pohjalta ja kotosohvalta etsittyäni oli viimein aika tarttua maan Dremelin terällä. Pari tuntia, pari teippirullaa ja pari Dremelin laikkaa härkää sarvista, koska takarajaksi asetettu Helsinki Bike Show lähestyi uhmyöhemmin tallin lattialla istui masentunut mies muovisilppua kädessään. Rälläkällä uutta faceliftiä löytänyt paikkansa ja vetopäätä päästiin kasailemaan. Kun Busa saatekirjeenä annettiin värit ja hieno, Microsoft Paint-laatuinen suunnitelma viimein työnnettiin ulos tallista, varmistui ainakin se, että valittu punainen väri, toivotusta teemasta. Bolt-on! vähän kurakaarta sieltä täältä ja rakensi uudet kiinnikkeet kaikkiin kiinnitysTämän jälkeen alkuperäinen, pyörän molemmilta sivuilta ulostuleva pakosarja pisteisiin, niin ihan bolt on-kamaa oli sekin. Uusien offset-rattaiden valmistumiseksihän se meni. misen ottaessa oman aikansa, oli hyvää aikaa tarkastella Busan massiivista olemusta. Epäusko oli valtava ja lamaannuttava. Tämän pienen leikkaa, hitsaa, liimaa heittämällä mennyt, eikä oikeastaan edes lähelle. Sivuseisontajalka on myös mallia custom Tiukan paikan tullen voi aina avaa potun ja painaa nappia... Firebus ja Janne aiheutti paheksuntaa pursiseuran terassin edessä. Iso virhe. ta lainattu valkoinen täydentää mallikkaasti. Mutta kunhan pumppujen ja väännä jumpan jälkeen osat rupesivat viimein osumaan ja vetopää saatiin alapäästä rälläköi ne Forssan kokoiset kiinnikkeet kokonaan pois, leikkeli lopulta kasaan. Kokopunainen vyötärölinja tosin Uusien offset-rattaiden viimein valmistuttua, oli maalattu takahaarukka jo teki pyörästä raskaan näköisen ja sitä rikkomaan teetin paikallisessa teippifir- Leveästä takarenkaasta ja kapeasta pyrstöstä tulee hyvä kontrasti. Soitto tutulle tallikaverille ja ongelmaa ratkomaan. Tämän jälkeen muoviosat kiikutettiin maalarille, jolle rilta tasaista tahtia, ja pyörä alkoi saamaan lopullista muotoaan. Tässä kohtaan syntyi Katkaistu Yamahan perärunko istui juuri niin kuin pitikin. Käsiini kuitenkin kulkeutui k-3 lenkkiavaimen betoniseinään pystyyn tai oli hirttämässä itseään hitsauskilogixxerin kurakaari, joka näytti juuri sopivan kevyeltä, olematta kuitenkaan lankaan, oli toinen valmiina huutamaan "Ameriikantoleranssi" tai Bolt-on, ja liian kevyt Busan muuten etupainoitteeseen stookkiin. Swingi koesovitettiin tallilla sitten käsite "Ameriikantoleranssi" ja sanaa bolt-on käytettiin jokaisen ja todettiin toimivaksi, joskin melko rosoinen ulkonäkö vaati hieman huolenpikirosanan perässä, ikäänkuin alleviivaimena. Ryyppääerikseen ja taas säästyi aikaa, sekä vaivaa
Muhkeat muodot ovat tällä hetkellä in, niin prätkissä kuin naisten pakaroissakin. HBS oli ja meni. Helsingin Bike Show 2013 Kiire meinasi tulla, mutta HBS:n vastaisena yönä tallikavereiden avustuksella kasattiin enää pulverista tulleita jalkatappirunkoja, vaihdettiin etuvilkkut kirkkaisiin, yms pientä hifistelyä ja asennettiin se ainut osa, joka ei ollut siitä, jo monesti mainitusta "ylijäämäkasasta". Umpeen malatun pleksin takaa ei tarvitse tässä pyörässä juurikan kurkkia. Kevään koittaessa on taas kiire. Nimittäin Roaring Toysin valmistama cotrast cut -seisontajalka. Varaosakasassa olisi vielä orpona ainakin Busan kokonainen isolohkomoottori, josta on jo aiemmin rutistettu vaparina 215rwhp dynolappu, joten ainekset entistä maukkaampaan soppaan löytyy tarvittaessa läheltä. Lopuksi kaikki silmille "hyppineet" pisteosat osat pinnoitettiin mustiksi ja mustatuille alumiini osille tehtiin "Contrast Cut" -viimeistely tallin omilla, rajallisilla työkaluilla. Kiitokset: Avovaimo Sabina. Se oli ainut osa joka anastettiin siitä toisesta projektistani. Tästä voi jopa se tyhjänkin penaalin tylsin kynä näppärästi päätellä, että vuosien harrastamisen tuloksena Busa-osien valikoima on omiin tarpeisiin varsin riittävä. CXX-asennuksen Otto. Vaimentimeksi valikoitui siitä kuuluisasta ylijäämäkasasta lyhennetty Yoshin Tri-Oval, joka suoraan sarjan päähän lyötynä näytti tylyn asialliselta. Siellä omaksi sekä muidenkin yllätykseksi sain hetken totuttelun jälkeen Busan kiipeämään kiltisti takarenkaan varaan kiikkumaan, muutoksien myötä hieman kasvaneesta akselivälistä huolimatta. Päähän tehtiin vielä Noise Killer hyödyntämällä "kasasta" löytynyttä Leo Vincen ylimääräistä killeriä. Pihalla kokonaisuutta pällistellessä kävi myös selväksi, että madaltaa sitä pitää ja rajusti. "Se piirtää, kel on liituu" -vai miten se, jo hieman kulunut fraasi kuuluikaan. Tulevaisuus tämän pyörän osalta on vielä hieman avoin. Mitäs sitten. Eteen teetetyn billettilevyn myötä Busan keulaa sai joitakin senttejä lähemmäs maa-äitiä ja perään teetettiin kaverilla säädettävät koiranluut, jolla korkeudensäätö onnistuu vaivatta. Laittaako myyntiin vai pitääkkö itsellä jatkojalostusta varten. tämän vuotinen No Fucking Touring roadtrip. Toisaalta kaikki vähäinenkin aika pitäisi käyttää sen ikuisuusprojektin valmiiksi saattamiseen... Ainoa negatiivinen puoli tällaisessa hieman leveämmässä takarenkaassa on se, että sen myötä ajo-ominaisuuksista joutuu mutkapätkillä hieman tinkimään. Koko IR-poppoo ja erityisesti Piiraisen Jussi. Parhaiten tämä set-uppi kuitenkin soveltuu katujen mustaksi värittämiseen. Yoshimuran lyhkäsestä pöntöstä lähtee asialliset soundit. Se joka muuta väittää, valehtelee. Kaikki, jotka tuntee jotenkin auttaneensa. Tulihan sieltä jotain pientä kiiltävää tallin hyllyä koristamaan ja rakentajan mieltä nostamaan. 17. Vaimentimen kulmaa säädettiin vielä niin, että se olisi samassa linjassa maalauksen kuvioinnin kanssa. massa valkoiset Busan Ganji-logot, jotka sitten lätkäistiin paikalleen. Norjan Paavi. Noh, teit niin tai näin, niin yksi asia on ainakin varma. Liikaa ei kuitenkaan haluttu madaltaa, jottei pyörää tarvitsisi taluttaa jokaisen hidastetöyssyn ylitse. Pieneksi katseen vangitsijaksi takarunkoon kiinnitettiin vielä valkoiseksi maalattu kaasupullo jonka letkulähtö jätettiin tarkoituksenmukaisen röyhkeästi näkyville. Kiitos siitä kaikille äänestäneille! No Fucking Touring roadtrip HBS:n jälkeen pyörällä on ajettu mm
Swingi: Köykämiinistä valmistettu raskas käsityönäyte. Takarunko: R6R-takarunko reilusti lyhennetty, pulttiliitoksella. Teetetty ketjusuoja, Säädettävät koiranluut, Vortex-kahvat, moottorinposket Ganji-logolla, pirusti maalattuja pisteosia, läjä sorvattuja billettipalikoita, kuten takajarrun nestesäiliö, jalkatappien levityspalat, ketjunkiristimet jne jne... Eturengas: 120/70-17 Pirelli Diablo Rosso 2 Etuvanne: Vakio leveys, puolat maalattu, reunat kiilloitettu. Takarengas: 330/30-17 Avon Venom Takavanne: 12" leveä, Kahdesta pultattavasta vanteen kehästä, busan vanteesta ja alumiinilevystä tehty. Vetopakka mallia offset ja kiinteä. Umpikamaa. Maalaus: Jukka Leppäniemi. Pyörä: Suzuki Hayabusa, Black Edition -03 Speksit Keula: CNC-jyrsitty, keulan madalluksen mahdollistava alumiininen korotuslevy ylä t-kappaleiden väliin. Puolat maalattu, reunat kiilloitettu. Jarrut: Teräspunosletkua ja piparilevyä joka kulmassa. Muuta: Kaasupullo, Offset tukilaakeri rattaineen, koppineen ja akseleineen. 18 Moottori: Yoshimuran lyhennetty pakosarja, Lyhennetty Yoshimuran TriOval -vaimennin, Vapaavirtaussuodatin. Täyttä Ameriikkaa vaikka koto Suomessa ajetaankin. Katteet: R6R-peräkate lyhennettynä, K3 kilogixxerin etulokasuoja, sivukatteita leikelty sopiviksi
Ota yhteyttä: Markus 0400929327 Espoon RaceService Valtuutettu monimerkkihuolto. n Messukeskus tamperee WWw.x-treme.fi arshow ec facebook.com/xtrem Avoinna: la 10-18, su 10-16 Liput: Aikuiset la 20 €, su 15 €. Perhelippu (sis. alle 12-v) 45€. Ryhmäliput, vähintään 10 hlöä ryhmässä 15 € / henk. 040 527 5097 LU bikes E T S U R A V G IN L Y T S G TUNIN abe b r a c t o t u a r e p u s t Motorspor a j t a s o Vara ikkeet tarV osti netistä! help umaa samanaikaista tapaht syksyn suurmessut Y x-treme car show, EL TT ÄY on ut sa oi ik er essu kaha expo, um el st ru va SÄ LI ja autovaraosauden sm-finaalit ka ss ro rc pe , su po ex d offroa 3 1 0 2 . Muista äänestää omaa Miss Bomber 2014 suosikkiasi! facebook.com/bombermagazine tai forum.bomber.fi AUTOVARAOSA- JA LISÄVARUSTELUMESSUT Nähtävillä kauden varustelu-uutuudet asennettuna ajoneuvoihin. 7 2 26. mopo, mopoauto, mp, atv, huolto, viritys, varaosat, kypärämaalaukset. Lapset (7-12-v) 10€. 0 1 . Sijainti Vantaa, lämmintä tilaa, autot 70€/kk, prätkät 25€/kk. Supercross -SM liput alkaen 33€ Tiedustelut: KK Production tampere@x-treme.fi GSM: 046 8782 479 www.x-treme.fi Verkkokaupassa tuhansia tuotteita: www.janikaasalainen.fi. max 2 aikuista ja perh. Lisäksi lukuisia työnäytöksiä ja tuote-esittelyitä. Muutamia talvisäilytys paikkoja vielä vapaana sekä autoille että pyörille. Katso huoltotarjoukset sivuilta www.raceservice.fi puh
#48 Jani Kurumaalta irtosi toinen jalkatappi kesken lähdön ja menoa seurattiin pelonsekaisin tuntein. Aluksi oli varattu reilusti aikaa lämmittelyyn ja aika-ajoon. Jukka Larkala #169 7. Jani ajoi silti kokonaispisteissä toiseksi. Aika-ajossa tunnelma oli leppoisa ja kuskit ajoivat silkasta ajamisen ilosta, vaikka nopeat kierrokset oli jo kellotettu. Kangasalta jäi päällimmäisenä mieleen #169 Jukka Larkala, joka otti kummassakin lähdössä holeshotit. Finaalit ajettiin kahteen kertaan ja kummastakin lähdöstä jaettiin pisteet. Vuorossa olivat Kangasala, Kouvolan Minienduro sekä Porin uusi Mini-MX -rata. Rata oli tietenkin aluksi paikoin märkä, mutta päivän edetessä märät kohdat kuivuivat ja latu hipoi täydellisyyttä. Kärkikuskeista #949 Sami Åman joutui ajamaan lainapyörällä, eikä siitä syystä päässyt tällä kertaa kärkikahinoihin. Mika Inkinen #202 4. Juha Raitmaa #112 2. Tällä kaavalla päivään 20 mahtui reilusti rentoa ajelua kavereiden kanssa sekä pari lähtöä, joissa pääsee mittaamaan vauhtiaan muiden samantasoisten kuskien kanssa. Aika-ajon perusteella joukko jaettiin kahteen finaaliin, jolloin kukin kuski pääsee heti oman tasoiseensa lähtöön. Teksti: Juha Raitmaa #112 Kuvat: Juha Raitmaa, Mirka Tahvanainen, Jani Rönberg Kiihdytys pattisuoralle. Tomi Hartikainen #53 6. Viimeisen lehden ilmestymisen jälkeen Mini-MX Liigaa on ajettu jo kolme osakilpailua. Kangasala 15.6 Kangasalan kisaa edeltävä viikko oli kelien puolesta todella sateinen. Itse sain myös todella hyvät lähdöt mutta niin vain Larkala oli ensimmäisen kurvin jälkeen paalulla. Sade kuitenkin loppui perjantaina ja lauantain kisapäivänä aurinko paistoi. Ismo Matikainen #32 5. Pikkupyörien taisto. Radalla oli tilaa ja kuskit ehtivät nopeiden kierrosten lisäksi ajelemaan rennosti ja tutustumaan rataan. Edelliset kaksi vuorokautta oli satanut lähes taukoamatta. Pattisuora ja Kangasalan pitkä pöytähyppyri näyttivät aika hurjalta, kun ne ajettiin toinen jalka ilmassa heiluen. Tuttu kaava Kangasalla ajettiin jälleen hyväksi havaitulla kaavalla. Mikkelin kisa jäi välistä, koska soran ajon vuoksi Mini-MX rata oli niin sanotusti tasoiteltu sileäksi. Tulokset 1. Sami Åman #949 5. A-finaali irtoamassa puomilta. Riku Nikkilä #171. Jani Kurumaa #48 3
Pori 20.7 Porin viime syksynä valmistuneella radalla ajettiin nyt ensimmäistä kertaa MiniMX Liigan toimesta. Porin tulokset ovat tätä kirjoitettaessa pölystä hajonneen ajanotto-PC:n sisuksissa. Suunnitteilla on ajaa vielä perinteinen pariajo, joka tällä kertaa on Nakkilassa, Vantaan kisa, Nurmijärven minisänkicross sekä Nokian uuden Super Mini-MX -radan ensimmäinen kisa. Kausi jatkuu Kesä alkaa olla jo pitkällä, mutta kilpailuja on vielä edessä. Rata Rata oli aika vauhdikas ja siinä oli paljon ohituspaikkoja varsinkin kurveissa. Mauno Hermunen #131 2. Tulkaa rohkeasti mukaan kokeilemaan lähtöjä ja tapaamaan Mini-MX -porukkaa ympäri Suomen. Toisessa lähdössä Larkala poistui taas viivalta vauhdilla ja jäin itse kuudenneksi. Ensimmäisellä kierroksella kolaroin #949 Sami Åmanin kanssa, mikä johti siihen,,että itseltäni hajosi takajarru ja Samin kisa meni pilalle Hermunen voitti minienduron. Mika Inkinen #202 7. Holeshotin ja voiton otti kummassakin erässä #38 Mika Mäkelä. Uusia ratoja on tehty ja maahantuojien mukaan pyöräkauppa käy vilkkaana. Meno kisoissa on todella rentoa ja porukkaa sekä kalustoa on laidasta laitaan. Hyppyrit eivät olleet kovin korkeita eikä radalla ollut turhan haastavia paikkoja edes aloittelijoille. Eiköhän ne sieltä saada, kunhan kovalevy kaivetaan koneen uumenista esiin. Toiseksi ajoi tasaisen vauhdikkaalla menolla #53 Tomi Hartikainen ja kolmanneksi #48 Jani Kurumaa. Vastoinkäymisten päivä Supermotomies Hermunen oli vierailemassa Kouvolassa ja ottikin voiton odotetusti. #127 Mikael Jantunen ja #179 Martti Kivinen väänsivät kokoajan toisiaan vastaan ja ohituksia tuli vuoron perään kummaltakin. Vastoinkäymiset alkoivat jo menomatkalla, kun kameratolppa räpsäisi passikuvan pienoisen ylinopeuden johdosta. Sain itse hyvän ajovireen päälle ja loppujen lopuksi nousin paalulle asti. Larkala joutui lopulta keskeyttämään vaihteiston hajottua. Finaalit B-finaaleissa oli todella kovaa vääntöä alusta loppuun. Sami Åman #949 Kouvolan safarilla näkyi kaikenlaista. #48 Jani Kurumaa ohitti Larkalan ja nousi paalulle. Juha Raitmaa #112 6. Ajanotto kärsi myös pölystä. Rata on tehty nimenomaan Mini-MX -pyörille ja se olikin kuskien mielestä todella hauska ajaa. Manu meni kierroksella ohi kaikista. varikolla mopoa korjatessa. Matka jatkui työntämällä ja lopulta maaliin päästyäni viimeiseen kierrokseen meni kaatuiluineen ja työntämisineen 19 minuuttia. Jostain syystä uusia naamoja näkyy kuitenkin todella vähän kisoissa. Radalla oli todella pitkä tuplahyppyri, joka oli muotoiltu hyvin. Kun kisaa oli jäljellä 10 minuuttia vedin aika hurjat lipat. Jos loikka jää lyhyeksi, sekään ei haittaa, koska vastapatti on hyvin loiva. 21. Startissa en saanut mopoa käyntiin ja pääsin viivalta liikkeelle toiseksiviimeisenä. Ensimmäisessä A-finaalissa pääsin itse paalulle, kun #169 Larkala vihdoin epäonnistui lähdössä. Tulokset 1. #75 Niki Salonen sammutti pyöränsä radan alussa ja jäi viimeiseksi. Tämän jälkeen ajo sujui kuitenkin hyvin ja nousin toiseksi. Kun matkaa oli maaliin enää ¼ kierrosta, huomasin että tankillisella ei pääsekään puoltatoista tuntia, vaikka olin treeneissä niin tehnyt. Tykkimäen alueella oli Minienduron lisäksi FMX-näytöksiä ja rallycrossrata oli varattu Bomber-väen stunttisuoraksi. Riku Ketosara 5. Kouvola 6.7 Kouvolan Dirtti.fi:n Minienduro ajettiin jälleen loistavassa kelissä. Omalta osaltani päivä ei mennyt kovinkaan hyvin. Asfaltti olikin koko päivän kovassa käytössä ja rengaskone lauloi jatkuvalla syötöllä. Jukka Larkala #169 8. Tomi Hartikainen #53 3. Toisessa lähdössä Jantunen hätisteli aluksi paalulla ajavaa Mäkelää, mutta jäi lopulta tämän vauhdista. Jani Kurumaa #48 4. Ajoaika oli 1,5 tuntia ja tunnelma oli koko päivän ajan katossa. Kuivasta kelistä johtuen pölyä oli ilmassa todella paljon. Porin tiukin taistelupari. Kaikki näkyi hetken kahtena ja kytkinvipu katkesi, mutta pääsin kuitenkin jatkamaan matkaa kakkospaikalla. Lento ei ollut kovin korkea, mutta pituutta hypylle tulee noin 10 metriä. Pystyin ajamaan paalulta maaliin asti. Banaani oli hukannut satulan ja saanut vaihdossa ylivuotisen joulukuusen
pyrät ovat ynokäp yttöpyörän d Huhtalan kä . a luettava vaikuttavaa Nimimerkki Tulos takapyörältä mitattuna Alle 1100cc vaparit Kyllönen 185,2hv/12676 ja116,9Nm/10412rpm Alarto 169,5hv/12179rpm ja 111.7Nm/9845rpm Antti 157,5hv/11639rpm ja 106.9Nm/7982rpm Westerlund 100.4hv/11317rpm ja 69Nm/8950rpm Tumppi 52.6hv/7991rpm ja 52.9rpm/6305rpm Yli 1101cc vaparit Syren 248,5hv/10081rpm ja 197.3Nm/7214rpm Pietilä 223hv/10548rpm ja 172.4Nm/7219rpm Pro Sami 218,7hv/10153rpm ja 165,7Nm/ 8848rpm Junttila 213,2hv/10226rpm ja 172.5Nm/7159rpm Kylkisalo 211.4hv/10394rpm ja 167.5Nm7308rpm Similä 210,1hv/10886rpm ja 159,9Nm/7775rpm Valkeapää 203.3hv/9643rpm ja 164.9Nm/7032rpm Häkä 202.6hv/9793rpm ja 167.2Nm/6910rpm Toimela 201.7hv/9975rpm ja 164,8Nm/7131rpm Lasse 194hv/9842rpm ja 161,2Nm/7408rpm Turbo/Remmi ahdetut moottorit Syren 485hv/9716rpm ja 372Nm/8290rpm TM 475.8hv/9627rpm ja 360.3Nm/8702rpm(2Bar) Huhtala 419,7hv/8903rpm ja 377,5Nm/7412rpm(1,96bar) Tamyam 324,6hv/10258rpm ja 243,7Nm/9171rpm(1,851bar) Auvinen 322.2hv/11169rpm ja 219Nm/8690rpm(1,5bar) Toivonen 317,6hv/9868rpm ja 246,6Nm/8032rpm Hakala 304.1hv/9457rpm ja 266.2Nm/6950rpm(0,95bar) Holopainen 277,2hv/8729rpm ja 271,3Nm/6420rpm(1bar) Parta 275.9hv/8639rpm ja 270.8Nm/6571rpm Karzza 267,3hv/7439rpm ja 259,6Nm/7247rpm(1bar) V2 vapari moottorit Henkka 107.4hv/7943rpm ja 105.1Nm/6427rpm Pennanen/kansiset 104hv/5845rpm ja 139.3Nm/4882rpm H-D of Helsinki 94.4hv/5398rpm ja 139.2Nm/3966 Hara 92.2hv/5382rpm ja 132,4Nm/4435rpm Make 88.6hv/6039rpm ja 121.6Nm/3898rpm Bomber B-13 74.1hv/ 4767rpm ja 132.4Nm/3003rpm Ilokaasu moottorit Kylkisalo 301.0hv/10068rpm ja 231.8Nm/8713 Kaitsu 252,5hv/9607rpm ja 206,8Nm/8420rpm Immonen 244,3hv/ 9318rpm ja 206,3Nm/8376rpm Bomber B-13 118.8hv/ 4220rpm ja 202.1Nm/4097rpm 22 Pyörä Suzuki GSX-R 1000cc re85 k7 Suzuki GSX-R 1000 K6 Suzuki GSX-R 1000 K9 Triumph 675 Daytona, Honda SS CB750, vm.1976 Suzuki Hayabusa 1622cc vm.2000 Suzuki Hayabusa K1 Kawasaki ZZR 1400, vm.2012 Suzuki Hayabusa 1441cc, K3 Suzuki Hayabusa K4 Kawasaki zx12r 1420cc Suzuki Hayabusa K8, 1441cc Suzuki Hayabusa K8 Suzuki Hayabusa 1430cc, vm.2001 Kawasaki ZZR1400 Suzuki Hayabusa K2 1340cc, 35 Garrett Suzuki Hayabusa K1,HX40 SuperRe85 Suzuki Hayabusa K6, HX35 Re85 Yamaha FZ750 turbo,vm.1984 Suzuki GSX-R 1000 turbo(Hx35) Kawasaki any 10 zx12r Suzuki Hayabusa K8 Samikit Suzuki Hayabusa K5 turbo Suzuki Hayabusa gen1 turbo Harley Davidson T-Rod H-D V-Rod K4 H-D Night train, 2007 H-D FATBOY FXDT 96cid, 2009 H-D Softail 1550cc H-D 1450cc H-D B-13 projektipyörä 103cid Suzuki Hayabusa K4 NOS Suzuki Hayabusa 99/08 NOS H-D B-13 projektipyörä 103cid NOS Kartzzan ahdettu V Rodi näyttää närhen munat monille ahdetuille japsipyörille.
• Sallitut polttoaineet kaikissa luokissa bensiini tai etanoli (E85). • Takakatteen tai vastaavan suojan on ylitettävä taka-akselin kohdalta maasta pystysuoraan vedetty linja. • Kilpailuajoneuvon tulee olla varustettu kiinteästi asennetulla ja ketjulinjan yläpuolen kokonaan suojaavalla ketjusuojalla, joka on mielellään paksua terästä tai paksua alumiinia. Kilpailijoiden henkisten vaurioiden välttämiseksi kannattaa myös huomioida, kokemusten osoittamana, ettei kannata uhota ennen kuin on osallistunut… 439,- (69,-) Sinisalo Brother Kevlar-huppari -38% 39,- RPM Whip hanskat 49,- (79,-) RPM Fighter camo-ajohousut Tutustu koko ALE -valikoimaan STORM -myymälöissä ja verkkokaupassa! Tarjoukset voimassa 30.9.2013 asti tai niin kauan kuin tavaraa on. Kilpailu on voimassa 16.11.2013 asti. • Pyörien tekniikka ja yleiskunto käydään läpi ennen penkitystä ja kaikki vaaralliseksi todetut kohdat on joko korjattava tai muutettava ennen suoritusta. • Kaikki pyörän rakenteelliset muutokset pitää olla huolellisesti tehtyjä, eivätkä saa vaarantaa mittaushenkilökuntaa. Mittauksia suoritetaan virka-aikana 10.00 - 19.00, tai erikseen sovittuna aikana. • Mikäli käytössä on imuilman vesiruiskujärjestelmä, on jäähdytykseen sallittua käyttää vain vettä ja/tai etanolia. Tehonmittaus maksetaan joko paikan päällä tai etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä. Keskeytyneestä mittauksesta ei maksua palauteta. Kilpailuun osallistuminen ja ennakkoilmoittautuminen tapahtuu ainoastaan sähköpostilla: sami.vittaniemi@kolumbus.fi. Osallistumismaksu 40€/mittaus. Voittajapyörät esitellään Bomber Magazinessa kisan päätyttyä ja Top Ten -tuloksia seurataan kauden aikana Bomber.fi -foorumilla ja seuraavassa Bomber Magazinen numerossa. Kilpailun järjestäjä, penkityksen suorittava henkilökunta, tai muut osalliset tahot eivät ole vastuussa mistään pyörälle mahdollisesti koituvista vahingoista, kone-rikoista tms. • Vain katulailliset / dot -hyväksytyt takarenkaat sallittu. Tehonmittaukset suorittaa Dynostar -asiantuntija Sami Vittaniemi ja mittaus tapahtuu moottoripyörän takarenkaalta, tulokset ilmoitetaan takarengastehoina. Kilpailijat sitoutuvat siihen, että epäselvissä tapauksissa esim. -32% 149,- Nolan (159-219,-) N63 X-lite (499-589,-) X-802 R -33% 99,- 79,- (99,-) XPD XJ ajokengät (149,-) -43% Kilpailukategoriat: - Vapaasti hengittävät V2 moottorit - Vapaasti hengittävät alle 1100cc moottorit - Vapaasti hengittävät yli 1101cc moottorit - Turbo-/Remmiahdetut moottorit - Ilokaasumoottorit Turvallisuus ja pyörältä vaadittavat ominaisuudet: • Moottoripyörän tulee olla rekisteröity katuliikenteeseen, mutta ei välttämättä muutoskatsastettu. www.stormmotor.fi -K Kaikki ikki kkaksipyöräisiin ksiOuluö Lahti äisiin Turku Helsinki Tampere www.stormmotor.fi E-Mail: info@stormmotor.fi Asiakaspalvelu: *075-326 5000 *075- alkuiset numerot 0,1353 €/minuutti +pvm/mpm. • Moottoripyörä ei saa vuotaa mitään nesteitä. Kisahinta ja osallistuminen Bomber Po-werking Challenge -kilpailuun sitoo kilpailijat siihen, että kaikki tulokset, tehokäyrät ja pyörän tekniset tiedot julkaistaan (halutessa nimimerkillä) mahdollisesti Bomber.fi -foorumilla ja Bomber Magazine -lehdessä. Kilpailu suoritetaan aiempaan tapaan Dynostar -dynamometrissä Samin Autopajalla Espoossa, osoitteessa Alaniementie 2. ALE Suomen suurin MP-varusteiden jopa Bomber Magazine järjestää jälleen Powerking Challenge – tehonmittauskilpailun! Vuoden 2013 kilpailussa keskitytään katupyörien tehokuninkaiden metsästykseen. tehonmittausolosuhteiden erotessa merkittävästi, järjestelytoimikunta tekee perustellut päätöksensä. Testaajalla on oikeus keskeyttää tehonmittaus mikäli turvallisuus-, tai muut tekijät sitä vaativat
24
Kuvat ja teksti: Jarkko Lipponen Useampaan otteeseen lehdessäkin toimivaksi havaittu rakentelukonsepti sekä siihen soveltuva pikkuvikainen, joskin edullinen aihio - nämä seikat kun vielä yhdistetään säännöllisesti Bomber Magazinea tavaavan nuoren mieheen, niin lopputuloksesta ei jääne arvailun varaa: yleistä pahennusta ruokkiva sekä erittäin näyttävä perinteistä rakentelusuuntaa edustava streetfighter! 25
Kaikki kateosat mittareineen sekä takahäkkitarpeineen tilattiin MGM:ltä ja takahäkki syntyi laikan sekä hitsiliiman avulla. Kilpiteline takahaarukan sivulle syntyi rosterista. Piirtää piirtää! Puunattu ja puleerattu. Gixerin kimppuun Useamman vuoden kurapyörällä maapallon pintaa raaputeltuaan Veikko päätti syksyllä 2010 laittaa crossipyörän kiertoon ja se menikin vaihdossa vakiokuntoiseen, mutta konevikaiseen vuosimallin 1995 nestejäähdytteiseen Suzuki GSX-R 750:een. Kun kaikki mahdolliset mitattavissa olevat sähkölaitteet oli suljettu pois yhtälöstä, jäi jäljelle enää CDI-boksi, jonka mittaamiseen. Palikkaa paikalleen Koneremontin jälkeen oli aika miettiä fighterin tulevaa lookkia. Takahäkin sisään sijoitettu akku sai telineekseen valvontakameran kotelon ja paisuntasäiliöksi asennettiin kiillotettu testikaasupullo. Starttiongelman aiheuttajaksi selvisi kadonnut kipinä, jota selvitellessä Suzukin sähkökaavio tuli erittäin tutuksi. Pyörää jalostettaessa mielessä kävi myös mittarin upottaminen tankkiin, joka jäi kuitenkin toteuttamatta turhan tiukan aikataulun vuoksi -kesä ja kärpäset, tiedetään... Kyseinen Suzuki on lappeenrantalaisen 23-vuotiaan sähkö/automaatioasentajan ensimmäinen iso moottoripyörä, jota on edeltänyt useat rakennetut mopot sekä crossipyörä. Katteiden riisumisen jälkeen oli vuoro käydä pelonsekaisin tuntein Gixerin koneen kimppuun, koska tätä aiemmin näpit olivat olleet ainoastaan 2-tahtiöljyssä. Tätä mainittua visiota mukaillen tämän artikkelin pyörän rakentaja, Veikko Korvala askarteli pimeinä talvi-iltoina kuvien häijyä fighteria työstäessään. Kaavioita tutkiessa sähkösarja myös todettiin hyväkuntoiseksi, joten siihen ei sen puoleen ollut mitään tarvetta kajota. Sitkeä sähkövika Pyörä lyötiin läjään, mutta kasaamisen jälkeen se ei enää suostunutkaan starttaamaan. Laakeri uusittiin ja kone remontoitiin appiukon ystävällisellä avustuksella. sylinterin porsinut kiertokangen laakeri. Toset tykkää pystymästä. Mies ja visio Eihän se nyt kovin paha kohtalo konevikaiselle Gixerille voi olla, jos siltä vähän muoveja riisuu ja pelastaa sen myös samalla mahdolliselta lihalaatikoitumiselta... Moottori aukaistiin ja pian ylimääräisen äänen syyksi selvisikin 2. Bomber Magazinen myrkyttämin mielin oli alusta saakka selvää, että fighteri sen olla pitää, joten pakkausmuovit saivat luvan poistua heti pyörän saavuttua talliin. Projektin tyylisuunnaksi valikoitui klassinen pystyperä kiillotetulla rungolla, joten seuraava vaihe olikin näyttää moottorille ja rungolle lumppulaikkaa. Alusta ja rengastus jätettiin vakioksi lukuun ottamatta takakumia, jollaiseksi pyöräytettiin levein nakki mitä vakioswingiin mahtuu
Pyörällä on nyt räppäilty menemään koko viime kausi, sekä kuluvan vuoden alkukesä. suuttimet, avarrettu ilmanputsari ja lyhennetty vaimennin. Speksit: Osien paikoilleen sovittelua. - Suzuki GSX-R 750 W vm. ei omasta tallista löytynyt tarvittavaa laitteistoa. Motivaation puutteen sekä ajohimojen vuoksi aiemmin asentamatta jäänyt bugspoiler löysi sekin paikkansa juuri tämän jutun kuvauksia varten ja samalla myös pakosarjat saivat pintaansa kuvissa näkyvän hopean kuumakestomaalin. Pyörä myyntiin Rajallisen vapaa-ajan vuoksi (muut projektit puskevat pahasti päälle) Gixeristä on jo sovittu kaupat, mutta turbopyörät kyllä kiinnostaisi -ehkäpä seuraavaksi projektiksi sitten joku tekohengitetty laite... Jos johonkin olisi vielä voinut panostaa, niin muutaman hieman pidemmän suoritetun siirtymän perusteella pyörä kaipaisi ainakin jonkinlaisen satulan... Alun perin mielessä pyörineestä kuviomaalauksesta luovuttiin Suomen Armeijan turhan niukan päivärahan vuoksi, oluttakin kun on kiva lomilla aina toisinaan maistella. Pyörä löysi nykyisen ulkomuotonsa kesällä 2011, jolloin Veikko myös siirtyi palvelemaan armeijan harmaisiin. Olisiko sitten uusi, upea univormu ollut osasyynä, kun pyörän väriksi etusormi osoitti värikartasta hienosti kiillotettujen osien kanssa yhteensopivan kiiltävän metallinhohtoharmaan, jonka tuttu kaveri suihki osien pintaan Veikon tetsaillessa menemään. 27. Puskaradion kautta saatiin paikallisen koneistajan yhteystiedot, jolla oli tarvittava välineistö CDI-boksien kunnon selvittämiseksi ja koneistajafakiirin tuomio olikin, että molemmat CDI-boksit olivat ehjiä. Testimielessä pulssianturin johdot kytkettiin liittimessä ristiin ja pyörä pärähtikin heti ensimmäisellä startilla käyntiin! Varmaa tietoa tuosta oikusta ei vielä tänäkään päivänä ole että mitä tuossa oikein oli sitten käynyt... Korvaava CDI-boksi löytyi eBay:sta, mutta silläkään ei saatu Suzukiin yhtään sen enempää eloa. Sopivien säätöjen löydyttyä penkittäjä totesi alkuperäisten hevosten olevan suurin piirtein kotilaitumilla, joten koneremontti ja muut edellä mainitut muutokset voitiin todeta onnistuneiksi. Viimeinkin ajoon Viimeinkin käyntikuntoon saadun Suzukin alkuperäistä äänenvaimenninta lyhennettiin, ilmanputsaria avarrettiin ja pyörä vietiin penkkiin säädettäväksi. Taitaakin jo olla aika laittaa vehkeet nippuun kun pyörän tuleva omistaja jo siihen malliin pyörän perään kesken kuvaussession soittelee, joten Veikko piirtää vielä viimeiset mustat viivat asfaltin pintaan ja poistuu paksun savupilven saattelemana raapustelemaan asianmukaiset koukerot tämän fighterin kauppakirjaan... Kiitokset: Kiitokset appiukolle teknisestä avusta ja tallitiloista, sekä tyttöystävälle ymmärryksestä projektille hukatun vapaa-ajan suhteen! Pyörä on erittäin yhtenäinen kokonaisuus aina väritystään myöten. Suzukin suhteen itse rakentaja on tyytyväinen värivalintaan sekä siihen, miten hyvin kaikki osat sopivat yhteen luoden varsin napakan ja omaan silmään tyylikkään kokonaisuuden. 1995 - Katteet: MGM:ltä - Crossitanko - Runko: vakio - Alusta: vakio - Jarrut: vakiot - Rengastus :120/190 - Kone: vakio, pl. Toinen ehjäksi todetuista CDI-bokseista takaisin pyörään kiinni ja vielä kertaalleen pulssianturin kimppuun, joka sekin oli todettu jo moneen kertaan mittaamalla toimivaksi (antoi startatessa oikean jännitteen)
Paikalliset tosin yllyttivät Mannströmiä siirtymään tähän luokkaan, jotta hänen ei tarvitsisi jarrutella koko ajan... Samu Kemppainen Moottoripyörien EM-sarja polkaistiin käyntiin kesäkuussa Tierpin radalla Ruotsissa. Tämä näkyi monilla tiimeillä tiedonkeruussa. Pito radalla oli kuitenkin yllättävän epätasainen. Järjestäjien kovasta panostuksesta huolimatta myöskään radan pito ei ollut aivan huippuluokkaa. Finaaliveto oli aluksi tiukan näköinen, mutta lopussa Fodor ohitti suorastaan heittämällä Niemen alittaen samalla reilusti indeksin. 100m kohdalla selkeä paikka missä useilla Top Fuel –autoilla ja nitropyörillä pito irtosi. Valitettavasti hienoista puitteista huolimatta yleisömäärä oli tässä kilpailussa pettymys. Radassa oli mm. Näistä EDRS-luokista suomalaisten suurin mielenkiinto kohdistui Super Gas Bike –luokkaan. Myös Mannström nousi useiden indeksialitusten jälkeen lopulta viimeisellä lajittelurundilla viidennelle sijalle 9,729s ajalla. Niemi jatkoi tasaisia vetoja ja voitti komeasti kilpailun ajalla 9,553s. Luokan voiton vei Bert Nilsen ajalla 8,575s / 252,57km/h. Eikä lajittelun jälkeen suomalaisleirissä näyttänyt ollenkaan huonolta. Paikalliset järjestäjät kertoivat perimätiedosta, jonka mukaan sadepilvet tunnetusti kiertävät rata-alueen. Jarkko Niemi ajoi ykköseksi komealla 9,502s ajalla luokan indeksin ollessa 9,500s! Lajittelussa toiseksi selviytyi Niemen vanha tuttu kilpakumppani Tomas Jonsson ajalla 9,551s. 28 JARKKO NIEMI VOITTOON SUPER GAS BIKESSA Perinteisten EM-luokkien lisäksi Tierpissä ajettiin myös Speedgroupin organisoima EDRS-sarjan osakilpailu. SUPER STREET BIKESSÄ KOVIA AIKOJA SSB:ssä paukuteltiin useita seiskan aikoja mm. Teksti & kuvat: Pasi Uponen Greger Johansson semifinaalissa. Kilpailu saatiin kuitenkin lopulta ajettua yllättävänkin kuivissa merkeissä, vaikka synkät pilvet ja salamat kiersivät aluetta koko viikonlopun ajan. Pudotuskierroksilla Mannström ei taaskaan löytänyt jarruja ajoissa ja alitti toisella rundilla indeksin. Ensimmäisenä kilpailupäivänä oli tarkoitus ajaa sportsman-luokkien lajitteluja, mutta aamulla vain muutama autoluokka ehti radalle ennen vesisadetta, joka jatkuikin koko päivän. Nämä olosuhteet toivat entisestään haastetta säätöjen löytämiseen. Tierpin moderni rata sijaitsee runsaat 100km Tukholmasta pohjoiseen ja on olosuhteiltaan ehdottomasti Euroopan huippua. Koko viikonlopun ajan suurin osa sadealueista kiersi radan ja kilpailu jatkui, vaikka vain muutama sata metriä jarrualueesta eteenpäin vettä tuli kaatamalla. Tapahtumarikkaassa kilpailussa nähtiin sadetta, ennätysaikoja, uutta kalustoa, tekniikkamurheita ja yllätysvoittajia. Toisena indeksiluokkana ajettiin Super Comp Bike –luokka, jossa indeksi on 8,50s. Niclas Johansson 7,792s, Jesper Johansson 7,744s ja Mogens Lund 7,734s. Tarina tuntuikin pitävän paikkansa. Torstai aukesi Tierpissä sateisissa merkeissä. Asiaa oli kuulemma jopa tutkittukin ennen kuin paikalle aikanaan rakennettiin lentokenttä. Myös yksi suomalaisvoittaja nähtiin palkintopallilla. Tässä luokassa ei ollut suomalaisia mukana. Mukana luokassa olivat kotimaan kauden avauksen voittanut Jarkko Niemi sekä hänen tiimikaverinsa Mikael Mannström. Aika 9,347s tarkoitti laulukuoroon siirtymistä. Tähän lienee vaikuttanut eniten sääennusteet, joiden mukaan Tierpissä piti sataa koko viikonlopun ajan. Niemi taas eteni varmalla ja tasaisella sarjalla finaaliin asti, jossa vastaan asettui Ruotsin Carl Fodor. Ei se toki aivan surkeakaan ollut, sillä huonolla radalla ei ajeta Euroopan ensimmäistä Top Fuel –autojen kolmen sekunnin aikaa kuten Tierpissä tehtiin (Stig Neegard 3,981s / 490,02km/h). Omassa luokassaan oli kuitenkin Björn Friström Jenkeistä tuodulla 2008 mallin Busallaan vetäen
Kahdeksas sija ajalla 7,732s. Fredlund hävisi reaktioilla (0,240s) Gert-Jan Laseurille (0,130s). Suomalaisilla nousi myös tie vastaan ekalla rundilla. Friström kertoi ostaneensa pyörän puolitoista vuotta sitten Anthony Navarrolta. Näin siis Ulf Ögge jatkoon soololla. Tämä lupaa Timolle hyvää jatkoa. Näin Weikum oli jo yli pyörän mitan edellä 60-jalan (18,29m) kohdalla. Lajittelussa hän päätyi viidennelle sijalle 7,173s ajalla. Öggen loppuaika (7,195s) oli nopeampi kuin Weikumin (7,211s), mutta alun etumatka riitti varmistamaan avauskisan voiton saksalaiselle. Timo Savolainen taas hävisi selkeästi Lyrenille vaikka johtikin vedon alussa. 29. Jaska koetti vielä työntää pyörän yli stage-valojenkin, mutta Se on muuten se mmonen juttu, et jo ltain lähtee nyt nirri... Sillä on MIRock Seriesissä Joey Gladstone ajanut parhaimmillaan 7,23s / 332km/h. parhaimmillaan 7,486s / 318,2km/h. Friström vajaatehoisena kakkoseksi 8,289s / 206,58km/h. Ykköspaikan valtasi Kalle Lyren 7,098s / 304,40km/h ajalla ja kakkossijalle viime vuoden mestari Suomen Fredrik Fredlund (7,130s / 304,74km/h). Savolaisen leirissä oli kuitenkin syytä juhlaan. Salakarin Jaskalla oli kuvioita heti ensimmäisessä lajittelulähdössä. Tämä kostautui ja SSB:n voiton vei Jesper Johansson 7,816s / 293,64km/h ajalla. Pyörää jo useamman kauden vaivannut käyntivika oli löytynyt sytytyspuolien kytkennöistä ja vedon huono aika johtui Timon mukaan siitä, että kuskilla meni pakka sekaisin, kun pyörä vihdoin tuuppasi oikein kunnolla. Lähtökuuseen tuli häiriö ja pre stage-valot eivät syttyneet, vaikka Jaska tuli aivan oikein valoihin. Jaskalla ja lähettäjällä pikapalaverin paikka... Tekniikkamurheita, seinäkosketuksia, näyttäviä räjähdyksiä ja lähtökuusen temppuilua. Kolmanneksi lajitteli Funny Bikestä paluun PSB:hen tehnyt Saksan Karl-Heinz Weikum 7,154s ajallaan. Pyörä on 1290 kuutioinen ja varustettu todella isolla puhaltimella ilman välijäähdytintä. Komea lähtö jossa Weikum nappasi upean 0,013s reaktion Öggen 0,106s reaktiota vastaan. Kovan näytön iskukyvystään antoi lajittelussa myös nuori 18-vuotias Elvira Karlsson. Parit lajittelurundit venyi todella pitkiksi, kun rataa siivottiin moottoririkkojen vuoksi jokaisen lähdön välissä. LIPPONEN SEINÄN KAUTTA FINAALIIN TWINEISSÄ Nitro-twineissä oli tapahtumia jo melkein liikaa yhden kilpailun osalle. Finaali olikin Drag Racingin juhlaa. Friström käyttää pyörässään parhaimmillaan jopa yli kolmen kilon ahtopaineita. PRO STOCK BIKESSÄ YLLÄTYSVOITTAJA PSB:n lajittelussa kärkisijat menivät tutuille nimille. Twinit eivät muutenkaan tunnetusti ole niitä luotettavimpia kisalaitteita, mutta Tierpissä ongelmia kertyi urakalla. Lopulta PSB:n finaaliin raivasivat tiensä Ulf Ögge Buellillaan ja Karl-Heinz Weikum Suzukilla. Tämä Pro Stock pyöriin jo 16-vuotiaana siirtynyt neito tempaisi koko porukan kovimman 60-jalan ajan 1,067s sekä parhaan 100m väliajan 2,921s. Semeissä Friströmin pyörä kuitenkin puhalsi kansipahvin välistä ja finaaliin hän nilkutti ahtopaineet ruuvattuna lähes nolliin. Vesa Lipponen ajoi vaikeuksien kautta komeasti finaaliin. Pyörää ei pystytty burnismontussa käynnistämään, sillä kampiakselin päässä oleva mutteri, johon startteri lykätään, oli jäänyt löysälle. 60-jalan väliaikakin Weikumille 1,103s ja Ögge 1,105s. Lyrenkin myönsi pelästyneensä nähdessään miten Timo lähti viivalta. Tästä alkoi Öggen takaa-ajo, mutta matka loppui hänen kannaltaan kesken. Pudotuskierrokset eivät sitten Elviralla enää menneet aivan putkeen. Toinen suomalainen Timo Savolainen taisteli pyöränsä käyntiongelmien kanssa, mutta onnistui kuitenkin lajittelemaan itsensä kaavioon. Suorituskyvystä kertoo paljon myös Friströmin ajama 1/8 mailin (200m) loppunopeus, joka on kova 257,27 km/h
ei lähtenyt kunnolla viivalta ja Asplund päästi kaasun. Näin pyörä 30 Pelle Lakmaker ja 8,5s Kawasaki. Lipposen tiimi oli tehnyt ihmeitä ja pyörä oli nipussa jälleen. Top Gas Harrikkaan tottunut Asplund pumppasi refleksinä kaasua lähtöviivalla, joka sai aikaiseksi koneeseen todella rajun ylitäytön. Tapahtumarikkaan lajittelun ykköspaikan otti lopulta hienon paluun tehnyt Ronny Aasen Zodiac-tiimin Twinillä ja komealla 6,601s ajalla. Jaska levitteli käsiään, jolloin lähettäjä määräsi Jaskan sammuttamaan pyöränsä ja näytti lähdön hylätyksi. Koko Twini-porukan viikonlopun kovin 60-jalkainen 1,080s ja puolen matkan väliaikakin koko viikonlopun nopein Twineissä; 4,184s, vaikka Jaskalla rulla oli ollut jo siinä kohtaa kiinni. Hetken kuluttua kuuluttaja kertoi kaiken olevan ok. Suomalaisittain kauden ensimmäinen lajittelu ei muutenkaan sujunut kovin hyvissä merkeissä. Lähdöstä tuli yllättäen Lipposelle soolo, sillä Aasenin pyörän öljynpaineet romahtivat burn outissa ja hän sammutti koneen pahempien vaurioiden välttämiseksi. Tämän kertoo nopeus samassa mittauspisteessä, joka oli vaatimaton 241,50km/h. Jaska sai kunnon pidon vain yhteen lähtöön, mutta se ajautui ratarikoksi puolen välin kohdilla. Kaavion ulkopuolelle jäivät myös Jaska ja Harri Piensalmi. Pyörä kääntyi kohti seinää ja osuikin oikein kunnolla. Finaalissa Lipposen onni kääntyi. Lähtö olisi ollut todella kova, jos Jaska olisi pysynyt ladulla. Jättimäinen pölypilvi pöllähti seinästä eikä lähtöalueelle näkynyt pysyikö Vesa pystyssä. Pyörä meni joka lähdössä paksulle ja tukehtui heti viivalta lähdettäessä. Kovia kokenut pyörä ei valitettavasti enää lähtenyt line-upissa käyntiin ja Ulf Ledström sai soolon. Näin Samu jäi yllättäen kaavion ulkopuolelle lajitellen vasta yhdeksänneksi. Asplundin ensimmäinen EM-sarjan kisa nitrolla jäi siis 60-jalan mittaiseksi. Piensalmi kärsi koko viikonlopun käyntiongelmista. Tästä Jaska aiheellisesti hiukan lämpeni ja pomppasi pyöränsä päältä neuvottelemaan lähettäjän kanssa. Ainoana suomalaisena kaavioon ylti lajittelussa myös useista ongelmista kärsinyt Vesa Lipponen. Semifinaalissa vastakkain olivat Lipponen ja viime vuoden EM-kakkonen Christian Jäger, sekä toisena parina Ledström ja Greger Johansson. Valitettavasti Jaskan huono onni jatkui ja tiimi oli ennättänyt jo vetämään pyörän varikolle. Myös Vesan käsi vaati tukiteippaukset, mutta jatkoon kaikesta huolimatta. Elaka Tantens (Ilkeät Tädit) Drag Racing Teamin Anna-Lena Asplund toi viivalle Samun vanhan Twinin. Lähettäjä ei tajunnut vian olevan valoissa, vaan luuli Jaskan viivyttelevän ja huitoi häntä valoihin. Toiseksi lajitteli Ulf Ledström Olstadin entisellä pyörällä tehden oman ennätyksensä 6,836s. Toisessa parissa Johansson räjäytti näyttävästi koneensa heti lähdössä ja finaaliin Ledström 7,722s ajalla. Toki aivan kaikki ei tuollaisen jysäyksen jäljiltä ole ok ja tiimille tulikin töitä. Vesa ajoi kipeällä kädellä hienosti 7,897s vedon ja kun Jägerin veto meni savuiksi pidon irrottua niin finaaliin ajoi Lipponen. Pudotusrundeilla heti ensimmäisellä kierroksella Lipponen sai vastaansa Aasenin. Eli pyörä kyllä työntää jos pitoa saadaan. Ledström körötteli voittoon 10,533s ajalla ja Lipponen kuittasi heti kauden alkajaisiksi komean kakkossijan.. Ensin näytti että Jaskalle ei uusintalähtöä anneta, mutta pikapalaveri kilpailun johdon kanssa auttoi ja uusintalähtö sallittiin. Viikonlopun nopein SSB Björn Friström 7,48s nämäkään eivät syttyneet. Nopean huuhtelun ja kiireisen lähtöalueelle palaamisen vuoksi yksi nitroletkun liitin jäi löysälle ja irtosi burn outissa, joten lähtö jäi lopulta Jaskalta ajamatta. Lajittelussa nähtiin myös pitkästä aikaa nitropyörän sarvissa naiskuljettaja. Hän oli lajittelun kahdeksas ajalla 8,182s. Viikonlopun isoin paukku ja koneen totaalinen täystuho. Aika vaatimaton 8,368s, mutta tuloksena kuitenkin lajittelukierroksien toiseksi kovin loppunopeus 330,07km/h. Tanskan Mogens Lund ja 7,73s SSB-Busa. Hänen avatessa kaasun uudestaan nitroa suihkusi jo injektoristakin ja seuraavassa hetkessä pamahti. Jokainen lähtö meni savuiksi kun lock-up löi kiinni heti viivalla ja irrotti pidon. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Vesa veti kuitenkin täyskaasulähdön ja pito irtosi puolessa matkassa. Tällaiset lukemat lupailevat matalaa kutosta tai jopa vitosen aikaa vedon onnistuessa. Kemppaisen Samun pyörää aiemmin vaivannut mystinen kytkinvika palasi pahaan aikaan
Gustafsson satsasi reaktioihin selvästi hitaammalla pyörällä ja ottikin valon komeasti 0,066s reaktiolla Svenssonin 0,164s vastaan, mutta sitten Gustafssonin pyörä ajautui tuulessa taas vasemmalle kohti kaidetta ja hän joutui lyömään rullan kiinni. Hän ei saanut koko matkalla pyörää rauhoittumaan, mutta rajusti kiemurrellen hän selvisi lopulta kuitenkin jatkoon ajalla 6,747s. Lisäksi toisessa lähdössä avustaja laittoi väärän vaihteen päälle ja turbopyörällä on tunnetusti hiukan vaikeaa lähteä viivalta kakkosella. ProBikes Jyväskylä -mp-pajasta löydät seuraavat palvelut kaksipyöräiseesi: -Huollamme kaikki merkit ja mallit syrjimättä ikää tai kokoa! -Tehopenkitykset & säädöt, heinäkuusta eteenpäin myös jarrulla -Ajovarusteet -Renkaat -Viritys, vara, tuning ynnä muut osat -Suurimpina maahantuojina: Duell, storm-motor.fi, Allright, Dragrace.fi Lisäksi hinnasta siivu pois laittamalla viestiä Bomber Foorumin kautta "Ilerille" tai todistamalla Bomber Magazinen takakannella itsensä kyseisen lehden tilaajaksi! Meidät löydät osoitteesta: Seenintie 11, 40320 Jyväskylä Seuratkaa mustia kuminjälkiä asflatissa! 020-734-3990 ProBikes Jyväskylä 020-734-3991 Myynti / Osat ( ILERI ) 020-734-3992 Huolto ( EDI ) www.probikes.fi ( Under construction ) FB: ProBikes Jyväskylä ilari.halonen@gmail.com. Etukäteen ajatellen Rikardilla ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia Iania vastaan, mutta toisin kävi. Kingin veto meni savuiksi sadan metrin kohdalla ja Rikard jatkoon siistillä 6,623s vedolla. Kolmanneksi nitropyörien väliin kiilasi Rikard Gustafsson Funny Bikellään komealla omalla ennätyksellään 6,420s / 348,8km/h. Elvira Karlsson Pro Stock Bike Jarkko Niemen tuuletukset – SGB:n ykkönen kovassa seurassa. Tuuli vaikeutti kevyellä funnyllä ajavan Rikardin vetoja ja kaide kävi pari kertaa todella lähellä. Finaalissa siis vastakkain Svensson ja Gustafsson. Peter Svensson pamautti jälleen vitosen ajan (5,989s) ja Ian King vastasi ajamalla oman ennätyksensä 6,043s. Svenssonilla taas oli semissä kaavion mukainen soolo ja hän otti sen varman päälle ajaen 6,364s ajan. Kingin tiimi oli tehnyt virhearvion kytkimen kanssa edellisen vedon jälkeen. Neljänneksi lajitteli ruotsalaisveteraani Peter Andersson-Ström 6,633s ajalla. Lopulta viimeinen lajitteluveto oli sitten tuttua komeaa Gustafssonia. Valitettavasti tilanne vain paheni. IAN KINGILLE VIIDEN SEKUNNIN AIKA TOP FUEL BIKESSÄ Top Fuel Biken lajittelun kärkisijat jaettiin tuttujen nimien kesken. Svenssonin onneksi toisella radalla Sverre Dahl otti punavalon ja homma oli siinä. Rikardilla oli kuitenkin lajittelussa runsaasti ongelmia. Siisti puhdas veto ja kellot pysähtyivät aikaan 5,987s / 353,17km/h ja näin saatiin Eurooppaan toinen viiden sekunnin mies! Semissä Iania vastaan asettui finaalipäivänä hyvään vauhtiin päässyt Rikard Gustafsson. Tiedonkeruu oli näyttänyt ennätysvedossa pidon hieman irronneen hankalassa sadan metrin kohdassa ja he olivat päättäneet vähän löysätä kytkintä jos sillä olisi saanut vielä hiukan ajasta pois. Toisessa parissa nähtiin sitten Ian Kingiltä todella upea suoritus. Pudotusrundien ensimmäisellä kierroksella Svenssonilla oli todella kuvioita. Nyt pito irtosi kokonaan ja Ianin kisa oli ohi. Svensson painoi loppuun asti ja voitti komeasti viikonlopun kovimmalla ajalla 5,953s
Erityisesti aihion edullinen hinta miellytti rakentajan mieltä, se kun vaihtoi omistajaa parin hieman kosteamman baari-illan hinnalla -voisi kai nekin rahat paljon huonomminkin käyttää! Osat nostettiin peräkärryn kyytiin ja niitä kotona purettaes sa käärepapereista löytyi ainoastaan vuoden 1991 sanomalehtiä, joten siitä päätellen palikat olivat tainneet olla jo hyvän tovin vailla huomiota... Kun Hondan osat oli purettu tallin lattialle, kohdistui huomio ensimmäisenä Hondan moottoriin. Laverdan kilpuri-replika. Myös pyörän muu yleinen muotoki eli pinnavanteita, takana olevaa rumpujarrua sekä yksipuolista etulevyjarrua unohtamatta, sopivat jo valmiiksi mainiosti kahvilakilpurin lookkiin. Honda CB puolustaa paikkaa nsa suosittuna raaseriaihiona sen sopivan runkomallin sekä hyvän moottor in vuoksi. Tämä uusi, vähemmän risa, kansi vietiin koneistukseen ja se kunnostettiin täysin. Vaihdepolkimen kääntöhä n 32 Varsin vauhdikkaan oloinen vanhus. Kenties suosituimpia kahvilakilpuriaihioita ovat erikokoiset 1970-luvun Honda CB:t, jollainen on tämänkin tarinan raaseri. Kyllä kiiltää.. Ari on askarrellut reilut 40 vuotta kaksipyöräisten parissa, joten yhtään kuvien Hondaa huonommin viimeisteltyä lopputulosta ei ollut syytäkään odottaa. American Car Show:ssa. Moottori sai vielä erityishuomiota kiillotettujen moottoriposkien muodossa, eipähän ainakaan tarvitse taskupeiliä mukanaan kantaa. Kansiremontin yhteydessä myös kaikki koneen laakerit sekä tiivisteet vaihdettiin samoilla löylyillä. Raaseriin sopiva etunoja viimeisteltiin Tomasellin laadukkaasti viimeistellyillä clipareilla. Näillä muutoksilla entisistä takajalkatappien rungoista tuli nykyisten etujalkatappien rungot kilpurimaisemman ajoasennon aikaan saamiseksi. Mallin yleisyyden vuoksi siihen on vielä tänäkin päivänä kohtalai sen helppo löytää tarvittaessa varaosia. Moottoria kunnostettaessa kansi todettiin entiseksi ja ehjempi kansi hankittiin eBay:sta -purkumo ottorin myynti-ilmoituksen videon mukaan kone kävi nätisti, mutta siitä purettu kansi todettiin myös rikkinäiseksi kun se viimeinkin saapui kotiovelle. Muna-asentoon Honda CB:n runko soveltuu erinomaisesti caferaaserin aihioksi ilman sen kummem pia muutoksia, joten tästäkään pyörästä ei sheivattu pois kuin ylimääräiseksi jääneet sivukoppien kiinnikkeet ja siirrettiin takajalkatappien runkoja hieman alemmas sekä lyhennettiin niitä. Mies pyörän takana Lappeenrantalainen Ari Heikkinen on pitkän linjan moottoripyöräharrastaja, jonka rakenteluhistoriasta löytyy esimerkiksi Suomen mahdollisesti ensimmäinen moottoripyörä-lowrider, joka on palkittu aikanaan mm. Huomattavasti taaksepäin siirtyneiden jalkatappien vuoksi täytyi jalkajarrun vivustot tehdä uusiksi sekä kääntää vaihdekiksi osoittamaan taaksepäin. Kuvat ja teksti: Jarkko Lipponen Nykyään niin kovin muodikkaita kahvilakilpureita näkyy katukuvassa jo ihan mukavasti ja mikäpä niitä on lehdessäkin esitellä, sillä raaserithan ovat alkuperäiseltä ideologialtaan ikään kuin fightereiden esikuvia -kahvila kilpurikulttuurin mukaisesti pyöristähän pyritään saamaan suorituskykyisem piä sekä räyhäkkäämpiä mahdollisimman helposti ja pienin kustannuksin. Sopivan osaläjän hankinta Syksyllä 2011 muiden projektien valmistuttua syntyi pakottava tarve hankkia pimeiden talvi-iltojen ratoksi jälleen jotain rassattavaa ja aihioksi valikoitui kansivikainen, rekisteristä poistettu, paperiton ja täysin atomeiksi purettu vuoden 1972 Honda CB 500 Four. Yksinkertainen on kaunista. Raaserit ovat olleet rakentajan mieleen jo hyvän tovin ja onpa moisia jo aiemminkin tehty, mm. Itsetehty ja 1-paikkainen
Pyörän uudelleenrekisteröinti onnistui Trafilta runkonumeron perusteella saadulla kantakortilla sekä omistusoikeuden todistuksella. Tarkoituksena on vaihtaa jo tallissa valmiiksi lojuva kahdella jarrusatulalla varustettu keula, alumiininen takavannekehä nykyisen teräksisen tilalle (teräksisessä kehässä erilainen profiili kuin edessä olevassa alumiinisessa) ja kierroslukumittari oikean tyyppiseen vastaavaan, koska nykyinen mittari ei näytä täysin oikeita arvoja sen väärien sisäisten välitysten vuoksi. Maalauksen jälkeen pyörä kasattiin ja tankin kupeisiin kiinnitettiin sattumalta löytyneet, raaserin tyyliin erinomaisesti sopivat Hondan old school -siipilogot. Hondan tankiksi löytyi tallin perukoilta vanhan kilpurin kuitutankki, joka sopi nätisti kahvilakilpuriksi valmistuvaan Hondaan. Pyörän korkeasta viimeistelytasosta huolimatta rakentajalla on mielessään vielä muutama ajatus projektin viimeistelemiseksi. Akun koteloksi muotoiltiin sopiva pala valvontakameran koteloa ja lampun kannakkeet, jalkatapit, valot sekä vilkut löytyivät eBay:sta. aiheuttaa samalla myös käänteisen vaihdekaavion, joka sekin sopii mainiosti raaserin ideologiaan. Loppusanat Pyörä oli poistettu rekisteristä jo vuonna 1986, eikä osien mukana seurannut mitään pyörään kuuluvia dokumentteja. Alun perin projektin kantavana ajatuksena oli hankkia edullinen projekti, johon voisi hyödyntää mahdollisimman paljon jo ennestään muista projekteista talliin jääneitä ylijäämäosia, mutta kuten arvata saattaa, osaläjän hupenemisen sijaan kasa ainoastaan kasvoi projektin aikana… Speksit: - Honda CB 500 Four -72 - Kilpapyörän kuitutankki - Takakate ja etulokari itse tehty - Moottori ja alusta vakio - Runkoa hieman siistitty - Tomasellin cliparit Kiitokset: Kiitokset pojalle ja vävypojalle apukäsistä sekä kaverille pyörän osien maalaamisesta! Väritys sopii pyörään teemaan kuin isä äidin selkään. Ketjusuojan Ari askarteli kaapelihyllyn kannakkeesta ja äänenvaimennin syntyi jokaisen autoilijan tavaratalosta noudetusta pakoputken pätkästä, johon tehtiin sisähuilu sekä tarvittavat vaimennukset. Tankin maalausta mukaileva koristenauha syntyi rosterista, samoin kuin takavalojen taustalevy-kilpiteline. Kuidutuksen makuun päästyä syntyi samoilla lämmöillä myös takakuuppa sekä etulokari. 33. Tankin pohjan muodot eivät olleet lähelläkään pyörän rungon muotoja, joten tankista leikattiin pohja pois ja tilalle kuidutettiin rungon muotoja paremmin mukaileva pohja sopivilla kiinnikkeillä varustettuna. Tekniset muutokset sekä maalaus Koko sähkösarja tehtiin alusta loppuun uusiksi ja samalla myös akku löysi paikkansa keskeltä rungon takakehikkoa, penkin alta. Kaikkien osien sekä muutosten valmistuttua vietiin penkki verhoilutettavaksi ja kaikki muut tarvittavat osat lähtivät tutulle kaverille maalattavaksi. Pyörän Gulf-värityksen keksi Arin poika ja maalari levitteli värit annettujen ohjeiden mukaisesti Hondan pintaan varsin ammattimaisin ottein
Tässä eräänkin tiimin tuntumalta Ja millanen tapahtuma olisikaan ihan pers reissukertomus! ding Mile PM -kisasta 15.7. Top Door Slammer -luokka, jossa oli 198 km/h. Jet Force One -pyörällä. Tierp Bomber foorumille putkahti ilmoitus Stan g -tiimiä kiinnostamaan. lla myös surmanajotynnyri, Vanhan ajan tyylin oli varikolla tarjo mot teki old school -temppuja jonka sisällä Sala Motorcirkuksen hem myös prätkäkuskeille suunoli viritetyillä Indian-pyörillä. Kaiken kaikkiaa aikaa rekisteröityä siinä 1000 aikojaan, jolloin saatiin yhteensä yli ina ajettiin sitten drag unta Sunn . Alkuun Areenalla ja sehän alkoi meidän land racin mutta eihän ne mitään mahlutti, arve tti budje tiukka aikataulu ja auki oleva mittaisen, houkuttelun jälkeen dottomia asioita ole järjestää. k # 1 - Tierp Aren Speed Metal Racing goes Speed Wee na oli toteuttaa moottoriratataSpeed Week -tapahtuman tavoittee astaa mahdollisimman monta pahtuma, jossa olisi mahdollisuus harr n sisältyi kiihdytysajoa, seisovaa eri moottorilajia viikon aikana. berg Fors Choppers -tallin edustaja Peter isiä: Apache 1959 "Hinurin" saatTapahtumassa näki myös nelipyörä n "Martin" huoltotehtäviin tyvä toi bongata. ussa nlop mainitussa yhdessä viiko 17 eri luokkaa, joista nopein oli race -finaalit. 34 14 kilpailevaa tiimiä. Niissä ajettiin yhteensä Peter Forsbergin JET FORCE ONE moottoripyörä on varustettu kahdella jet moottorilla. Tähä mailia, driftingiä ja rata-ajoa. Ensimmäiseen Vauhtiviikkoihin osal joista suurinta osaa kiinnosti jää, kävi Ajot keräsivät yhteensä 8300 nimenomaan kiihdytysajot. Cars-elokuvassa esiin tuttua autoa, nimittäin ta uvas elok kuului avittaa toista samasta ingasta", jolla ajettiin kaikki Plymouth Superbird 1970 (nro 43) "Kun ng ja Time Attack). Pienen, vartin lupasi jopa sponssata työmaalta ja joukon juniorijäsen, Petri, suostui mukaan pakun kuljetuksia varten.. a 12-18.7. Raci vauhtiviikon lajit (Drag Race, Drifting, . Nopein mootsek/ Nopein aika oli kasimaililla: 4,02 rs Blanck Suzuki Hayabusalla, toripyöräkuski varttimaililla oli Ande Radalla kävi myöskin Brooklyn ajallallaan 7,6 sek./ 304 km/h (402m). Varikolla nkin päivittäin...! nattu stunttialue, jota käytettiin tiete listui yhteensä 236 kuljettajaa. oli asetettu ensimmäiseen Pääpaino näin ensimmäisenä vuotena auki aamusta iltaan kaikille viikonloppuun, jolloin varttimaili oli n 156 ajoneuvoa testaili halukkaille kuskeille
Eikun pitkän ja katoksen tolpat rupesi kalisemaan katoksen alle. Siitä voltin naapuripilttuun puolelle, pysähtyen keräämään rojut talteen, paku siirja le sitte hätäseen vaan kalsareissa pihal lla vanteisiin. Matka oli perushuttua: laivalle, unta pallo ulaiva kato halvempi, sitte highway Tukholmassa oltiin jo lauantai-iltana, aam ohi ja jo Tierpin opasteet näkyvissä. Ei muuta ku änkkärit ahde lla turbo niskö tiimin projektibusa kyytiin, e pyörää Viiattiin, rasvaa ei tarvittu. varikkoalueelle mihin katos ja teltta pysty Ducaton takapaksissa. Yöllä alkoi tuuli yltymään i varikkopukeissa, missä Busat kiinn lla pahaenteisesti. Sovittiin, että aamulla käydään Heti portin jälkeen otettiin kyytiin arvoiset, sekä osallistumismaksu 500skr. rättejä varten. sekä Riitta pitämään pojat ruodussa ei kyllä tilaakaan 10m3 Ducatossa. 35. a ja pressuja oli lähteny tuulen Aamulla näkyi muuallakin tuhoja, kun teltta kun joku paukutti rajottimeen en miele nd mukaan. Oli 8 sekunnin päivän lopuksi maate telttaan sunnuntain kiihdytyspäivää. Mutta ttuna tietty. tään. irti ja täkkejä väliin ni menihän sinne kolm on sekä merimaisemaa, siinä se. että osaako täällä joku puhua Pete tomerana kysymään Imatran murteella onen. Pia piti huolta pyöräkusHaik Pia ilö, suomea, ja heti löytyi osaava henk en maiden kuskeille, isot kiitokset kien informoinnista ja tulkkaamisesta muid lunastamassa lisenssit, 200skr hänelle. Toiseksi tuumattiin, Ensiksikin Peten K8 Busa tietty, pientä virett koillisen pallonpuoliskon nopein jopa ei että ehdottomasti Suomen nopein, jos a palikkaa motissa sisällä. kutsuu Uppsalan suuntaan, mistä hieman teet johdattivat portille missä opas t Radalle oli lyhyt matka päätieltä, hyvä infopiste sekä check-in. Siitä lyhyt matka astiat jätikkää ja öljynputsareita ynnä muita Pete hieman sofistikoituneempayn. Sitten vapari, myös Busa, mutta hieman tiukempa -kiitos sponsorille, sekä ajokamppeet olikin jo täyttä kun työkalut, varikkoteltta mutta, jos vähän tiivistetään niin meja muut tarpeet saatiin pakattuna. Teksti: Speed Metal Racing Kuvat: Riitta Laivola, X-treme.fi o setti: pari kuskia, Pete ja Mika Sinnehän sopii kolme kyytiin, joten helpp pohdittiin millä kalustolla sitä lähdeSitte . Vaihtoehtoja ei ollu montaakaan, mut ä koneessa. na halusi nukkua neljän seinän sisällä eli olleista drag racing -kuskeista, Ilta oli tyyni ja juttukaveria löytyi varikolla ja muuta härpötintä odottamassa aroo Cam suomeksi tietty. Tää on tätä amatöörien rettiin toiselle kantille ja katos kiinni liinoi opettelua, tuumattiin. No, olihan ne liinoi ä kantilta ja tietty katos otti ja heitti pönötti joten painoa riitti, mutta vain yhelt juuri ennen Sprintterin keulaa. Yöllä tuli Bomber-weeke a oli toivomisen varaa mut eipä jollai pärrällä ja poppi soi, musiikin valinnass oltu enää Härmässä
Radan päässä oli a asiaa. ytyskuskit joutuivat odottamaan iltaSunnuntai-aamu alkoi sateisena ja kiihd mäisenä tutustuttiin areenaan mikä ensim Ihan päivään päästäkseen stripille. Patrick Steen pokkasi standing mile kakkos pytyn 445hv busalla. la huiman 8,3 varttimaili ajan ja kuittasi Puolalainen Pawel Ratajczak nykäisi vartil mile ykkös pytyn. n, kovemmat rassit ajoivat 300 metKentän kuivuttua alkoi homma rullaamaa ollessa lentoliikenteen käytössä. Marjutilla pohjalla myös busakuskeja ja kovaa kokemusta ella 2012 Hallin kinkereiden nopein Suomen nopeimman naisen titteli ja Jann vielä kiukkuisemmaksi. piti aloittaa iisisti, mutta joskus kypärä ahist ystä suoraan nurmikolle, ilman sen Volvon jarrut ei piisanneet ja peli siitä pääd isompaa draamaa tosin.. suomalaisten nenän edestä myös standin Lähes 1000 heppainen biimeri karkasi kuskin lapasesta kaiteeseen pidon irrottua liimaradan loputtua. Pienen palaverin jälkeen Ocklund kumppaneineen pohtimassa sama 36 ä päätös oli koittaa pärjätä näiss todettiin vaihtoehtojen olevan vähissä ja puitteissa ja ottaa alku varovasti. näyttämään lyhyehköltä katsomon Mailia ajatellen koko baanan pituus alkoi ttiin Pialta tarkistusreisu radalle, yläparvelta tähystellessä. riä, kun jarrualue oli lyhennetty loppuosan impana pukkas 8.4s/296kmh nope Pyöräkuskeista Puolan Pawel Ratajczak neensä vielä kovempaa edellisenä ja kun päästiin puheille, mies tuumasi men päivänä, 8.34s. Illemmalla tinka ltti loppui, lukema näytti 2100m Volvon trippi nolliin lähtöviivalla ja kun asva n 500m... Nyt näytti elty titteli, jonka jälkeen turbobusaa oli kehit aa ja millään ei olis malttanut kotimaan panostus olevan tosi kovaa luokk odottaa maanantaita. Mika Syren ja hänen sorsaksi haukuttu tehokas vapari busa. Kuljettajapalave a. Hieman liian vähän jäävä si atkak tarkoittaen mailin jälkeen jarrutusm myös järjestäjien edustajat, Glenn jos vauhtia yli 350kmh. Marjut kytkemässä tiedonkeruuta päälle juuri ennen lähtöä. on totuttu näkemään: julman suuret olikin aivan toista kuin mitä kotopuolessa a pressitiloineen teki vaikutuksen istumakatsomot ja stadionmainen rakennelm ujoihin ulkomaan poikiin. Aika tiukan kuuloinen 940 Volvo le, ekana autokuskeja, Porschea ja Volvo ä kyytiä jo alkuvaiheessa vaikka hyvä mh, lähti suoralle ja taulut näytti 278k aa ja aivot joutuu jättään varikolle. Pete odottamassa lähtölupaa lähettäjältä. alaisvahvistuksena Marjut ja Janne, Samaan varikkopilttuuseen saapui suom taustalla lajista. sempi kun arki oli koittanut ja drag Seuraavana aamuna varikko oli paljon hiljai rin jälkeen kuskit line-uppiin ja baanalrace -kuskit poistuneet
pohjat pokkasi Pete vauhdilla 314kmh, jarru mh ja mailin 251kmh kertoJannella turbon kanssa 1000m nopeus 317k vaparilla samansuuntainen tulos vat jotain ajotapahtuman kulusta. Hanskalla paikattiin tilanne kä hitsannut irti eikä enää tästä lähde käym ja kun viat ajettu vehkeistä pihalle niin ja sitte uusi yritys. Tästä kotia kohti kokemusta ossa Pawelin ja autokuskien ykkösen kans sa. a ja Petelle tiimikilpuria alle kun Sijoitusten varmistuttua oli testiajojen paikk perään koittaan vieläkö pysytään mies kerran oli hyvässä ajovireessä, Mika liikkeelle ja jo kakkosella alkoi pelit ladulla yhen vedon verran. n ettei sen kummempaa pääsis Välillä käytiin tutustumassa opastetusti rataa kohti. Kovempihermoiset odottaa saattaa, oli tiukka jos halusi maili Pawel 327kmh kantaten rajusti kuten ia, sai 200mph rajapyykin ylittäviä lukem myös turbolla. Myydään vähän käytetty varikkoteltta halva Kotimaiset land speed miehet ristiretkellä ruotsin Tierpin radalla. kolos paan ham rikkaampana ja kaikenlaista ajolle ja muille kinkereille, mutta in imail vartt a paikk hieno Tierp Arena on tosi mailin ajoa jossain lajille avan odotamme jatkossa Ruotsin serkkujen tarjo tulleeksi Orsaan jäälle ajaterve ttivat toivo sopivammassa paikassa. Alun varttimaili oli liimattu sattumaan. ukse tapa yskimään, löpö loppu, tahi viina tässä Ruotsalainen autopuolen kalusto on aina ollut helvetin näyttävää. maan land racingia, vai oliko se ice racin 37. Suomi pommittajien kalusto sateen suoja lla... Jarrutus, kuten sivutuulella siinä oli oudommalle kuskille lle hyvät lukemat. lle pysäkille kysymään mitä kävi. Noh, pyörää viivalle ja päätyä ttui meninki paikoin driftaamisen ja pito tosi hyvä, pinnan vaihtuessa muu mistä lähettiin hieman ilmaan ja ppu, puolelle. Pete hyppääkin heti kyyd ään. Vaparien 6A luokan paluutielle, toisena Fredrik Steen 322kmh, ttaen pari kertaa nurmikolle. Brooklyn Choppers tallin Peter testailee pyörän toimintaa. JET ssa. Tierpin areenalla on Ameriikan meininki. Pete siitä sitten ssa ja rullaten mailin merkille. 1000 metrin jälkeen oli pom liikaa ohjelmaa. Lähtiessä gia, kylmää kyytiä joka tapauksessa. evästä etsimään ja kamoja pakkaam Pete oli yhtä hymyä palkinnonjaJep, yhdestä luokasta lähti pytty mukaan: sa. Pelit saatiin varikolle aan. Mikan 291/256kmh ja kilpurilla 306/290kmh. Ei Mika perässä suditellen Sorsalla ja sama ja kaveri tarakalle hakemaan ainetta mikään paha tilanne, Busasta kuuppa irti eri palaa tässä, kakkos-akun kenberb istä, varikolta
Nimi on sen verran harhaanjohtava, mutta paikan päällä sai tosiaan käydä kokeilemassa myös moottoripyörän kiihtyvyyttä ja kulkua. Hyvällä ajattamistahdilla rata kuitenkin kumittui ja pito parani. Uskali, jonka päivän molemmat vedot löivät tauluun yli 300km/h loppunopeuksia. Niinpä Uskalille kirjattiin myös päivän nopein aika ja uusi Hyvinkään rataennätys ajalla 8.891s. Moottoripyörille ei ollut edelleenkään omaa luokkaa (kiitos kuulemma moottoriliiton?), joten prätkät ajoivat autojen seassa Streetman luokassa. Pelkästään Streetman-luokassa oli yhteensä yli 100 ajoneuvoa viivalla, joten kiinnostusta lajia kohtaan kyllä riittää. “Luisu” Hannisella oli pahasti pidon kans sa ongelmia ja parhaaksi ajaksi jäi 10.200s. Sääennusteet olivat ennakkoon kovin vaihtelevat, mutta siitä huolimatta lauantaiaamuna lentokentän alue oli täyttynyt Etelä-Suomen nopeimmista ajoneuvoista, jotka jonottivat kiltisti katsastusjonossa. Tästä huolimatta varttimailin ET-ajat näyttivät pitävän kaikilla paikkansa, loppunopeussekoiluista huolimatta. Niinpä aamupäivän aikana ei kovinkaan ihmeellisiä tuloksia saatu aikaiseksi prätkillä, eikä varsinkaan autoilla. Hyvinkään lentokentällä järjestettiin kuudennen kerran perättäin katu-autojen kiihdytyskilpailut. Kisat lähtivät nätisti käyntiin lähes ennakkoon ilmoitetun aikataulun mukaan ja kuten arvata saattaa, vuoden tauon jälkeen rata oli erittäin liukas. Yksi näistä kuskeista oli Bomber Magazinen päätoimittaja Mr. Niinpä iltapäivällä nähtiin jo useampi yhdeksän sekunnin aika kaksipyöräisten toimesta. 38 Karjalaisen Petri tunnetaan myös tehokkaan vapari busan lisäksi myös ECU Editorin kehittäjänä.. Tämä saattoi olla väärä päätös, sillä vajaassa tunnissa rata oli jo lähes kuiva ja muutaman syvemmän lätäkön kuivaaminen olisi ehkä mahdollistanut ajojen jatkamisen. Jostain syystä muutamilla ajoneuvoilla loppunopeudet näyttivät epätodellisia lukemia ja tästä saatiinkin jo hyvät varikkospekulaatiot aikaiseksi. Samalla kelin kirkastuessa paikallinen väestö oli saanut perseet irti kotisohvalta ja katsomot olivat hienosti täynnä maksaneita katsojia. Niin tai näin, kisat jäivät tästä syystä vähän tyngäksi, mutta ainakin yleisömäärän perusteella voidaan tulkita, että lentokenttä kiihdytyskisoille riittää paljon faneja ja katsojia myös jatkossakin. Suomalainen sää palautti kuitenkin kaikki kiihdyttelijät takaisin maanpinnalle Esterin töräyttäessä taivaalta muutaman minuutin aikana niin paljon vettä, että kisajärjestäjät päättivät keskeyttää kilpailut
Teksti: B-Toimitus Kuvat: B-Toimitus, Harri Kauriste Uskali sai pitoja takarenkaaseen ja sitä myöten ajettua uuden Hyvinkään rataennätykse n ajalla: 8,891s. Petri Kyllösen gixseri on menny parhaimillaan 8s. puolelle mutta nyt paras aika oli 9,486s. Tuomari oli tullut paikalle aina pohjanma alta saakka, kuten varikkomatosta saattaa lukea . Tuloslista TOP 20 Nro Nimi Kalusto Paikkakunta ET Nopeus 1 664 Uskali Janne Suzuki Bee-One Helsinki 8,891 309,01 2 680 Tuomari Juha Suzuki GSX-R Ilmajoki 9,448 240,80 3 625 Kyllönen Petri Suzuki GSX-R Helsinki 9,486 251,22 4 660 Mantila Jani Suzuki Hayabusa Vantaa 9,499 252,28 5 645 Niemi Kai Suzuki Hayabusa Vantaa 9,700 246,41 6 672 Similä Pasi Kawasaki ZX-RR 9,872 248,79 7 614 Helminen Vesa Suzuki 1000 GSX-R Lahti 9,926 238,41 8 674 Niemelä Jari Kawasaki Vantaa 10,128 232,86 9 609 Wahlroos Jan Suzuki 1000 Vantaa 10,190 232,41 10 605 Hanninen Antti Luisu Suzuki Hayabusa 1200 TBO Hyvinkää 10,200 256,23 11 692 Hokkanen Kimmo Suzuki GSX-R Veikkola 10,218 232,56 12 613 Korkeamäki Niko Suzuki GSX-R 1000 Lahti 10,234 227,85 13 676 Liljeblad Taneli KTM RC 812 Lohja 10,255 235,91 14 663 Karjalainen Petri Suzuki Hayabusa Vantaa 10,428 245,23 15 699 Palen Jarkko Mb 300 D Somero 10,585 190,68 16 615 Holopainen Jarkko Suzuki Hayabusa Lahti 10,714 237,94 17 695 Lappalainen Jari Suzuki GSX-R Kirkkonummi 10,716 219,38 18 617 Sauranen Rane Mopo Lahti 10,865 217,00 19 682 Maaranen Petri Honda 1000RR Vantaa 10,949 213,27 20 652 Ronkainen Mika KTM Super Duke Röykkä 11,104 203,39 39
f i. a ö luokkaa: C paras -pyörä ja jok ariston sijaan yleis n m o ly tu te t e y tse Nä e s e en it tajat vali ot osoit te d e ti i s ker taa vo rä mällä pyö an lähet tä a k u m u d Ilmoit tau us@pp.inet.. w ww ut . c petrol.cir TEKNINEN KAUPPA me s s p m . K rien Petr lkinnon sukeskuk OpenClass. Tällä tujen pyö s t e e n M n e in k g a R ja lsin lme ydessä He lkitaan ko ter, Classic telyn yhte ustom, Street ?gh isesta luokasta pa . ILMOITA PRÄTKÄSI KILPAILUUN! KE SHOW I B M O T CUS CUS.–2.2.2014 R I C L näy tO R 1 . Pääpa parasta. t toripyörä 1 PET o 3 o M A 4 1 L MP ljä U IL rjestetään anäy t telyssä on ne it taa MP-MESS ol Circus jä ilp vo s es s a
Teksti: Koskinen Kuvat: Niklas Jäntti 45
Sellaisena se palvelikin rakennettiin alunperin muoviluotina pitkän aikaa, ilmeisesti niihin aikoihin ainoa na toimivana ram-air-kaasarilaitteena pikka paranneltu erilaisilla hipo-osilla ja maalaus isen piristettynä. Niin kävi myös meinaavat uudet projektiaihiot löytyä näiden pianojen kanssa. Nykyisin Taistelijanimeä kantava fighteriksi rakennettu R1 jo ACS:ään -08. Sitä myöt joka olisi tyylisuunnaltaan en ajatus Taistelijasta oli valmis. Ulkokuorta oli oli tullut Judge Brushin kautta, jonka osas tolla pyörä ACS:ssä oli esillä. Tuplarykköset Uusinta hairahdusta lukuunottamatta autonomisesta Kimonkylästä oleva Jani Kossu Koskinen on ollut aina Yam imerkki siitä, miten täysin samasta aha-mies. Heräsi idea toisesta pianosta, täysin Sotaratsun vastakohta. Tässä hyvä esaihiosta saa rakennettua lähes toist ensa vastakohtia olevat laitteet. alkamaan samaan kuntoon korjaamaanka moposta, kun eivät olleet halukkaita an, joten edessä oli välttämätön eli toise n mopottimen osto. Historiaa Kun mies on tarpeeksi nähnyt maailmaa ja pyöriä on ollut tallissa enemmän kuin suurella osalla tulee koskaan olemaan, aina jonkun tutun tallista. Osakasasta syntyi siis tämä n jutun katteellinen malli, jota on tuttavapii Talliin jäi siis vakuutusyhtiön korvaama raato rissä Sotaratsuksi kutsuttu. Vajaa pari vuotta tuon jälkeen sitten harm ittoman tilanteen aiheuttamana vakuutusy htiö halusi suorittaa kertakorvauksen ko. Kasastahan syntyi sitten toinen samanlainen R1, vaihtoehdothan miehen rinnassa kun sykkii Yamahan muo oli aika vähissä kun aihiota etsittiin, toinen sydän. 46. Uusi aihio löytyi ihan na ja Kossu lähti kasasta toverien avustukse kaveripiiristä valmiiksi osiin purettulla läjäämään. , toisinsanoen käytännössä pelkkä runko ja tekniikka
Speksit: Sotamaalauksista on vastannut Judge Brush Malli: Yamaha R1 Moottori: 998 ccm Polttoaineen syöttö: kaasari modifioitu na ramairtoimiseksi vakio bensapumpulla tosi reiluilla suuttimilla Teho: n 170hv Vääntö: jossain 120nm tienoilla Runko ja alusta: Vakiorunko Ulkoiset muutokset: Sotaratsu lähes vakio lisälaitepäivityksellä tuoreempaan ja virtav , muutamalla kate ja iivaisempaan... Kahvat peilit ovat mallia pigspotter. Moottori sai värin Koss ivat Lahden kautta brodeerauksesta un omasta ruiskusta ja kopat sävytettiin samalla hieman vaaleammalla sinisellä. Pieniä oli hyvä tehdä tässä vaiheessa, kun pyör parannuksia edelliseen versioon ä lihalaatikoissa kerran hankittiin. Kossu oli jo valmiiksi tyytyväine lle meni myös rungon ja swingin n edellisen version tekniikkapuoleen, joten tähänkään ei lähdetty tekemään muuta ram-airboxi, joka antaa hyvän lisäsysäyksen kuin asentamaan Q-Carbonin vanhaan kaasaripeliin. Kytkimeen lyötiin tuplajouset, jotta luisto saatiin loppumaan ja pyörä antoikin Bike japanrace kokoputkistolla 165hp. Minipeilit sulautuvat hyvin katteen linjoihin tosin, taakse näkyvyyden kustannuksella. Akran rosterinen koko putkisto päättyy Yoshimuran vaimentajaan. Keulapam osen puheille, josta myös edellisen put maalattiin itse siniseksi ja penkit sai nahan päälle Riihimäellä, josta ne palas takaisin Kossulle. Pohjatyöt Kossu teki itse, jonka jälke en ei muuta kun idean kanssa Pasi Kaun muoviluodin maalaus oli kotoisin. Kaasarit olivat muu tenkin vähän mutkikkaampi juttu, kaupasta joten ne Kossu poraili itse sopivaan koko ei löytynyt sopivia suuttimia, on. Alustaa worldin penkistä Acran rosteri päiviteltiin etupamppujen Race-jousilla, takaiskari tuli Busasta paineistettavalla säiliö simmäinen ajokesä menikin kyykyllä ihan llä ja Öhlinsin ohjausiskarilla. Maalausista ilmavoimista, aiheeseen tarvittiin vielä pieni ripaus lisämaustetta, joten läheltä lisuudesta saatiin hyvä yhteys teemojen liippaavasta asiasta eli isänmaalvälillä. Enmustana, mutta seuraavalle piti keksiä jotain enemmän massasta poikkeavaa kun toimi teema tuli Kossun vanhoista armeija-muisto vuus oli varmistettu. Rengastus: orkkis renkaat ja vanteet Muut "mukavuudet": Satulat Sotaratsussa värinahkoitettu ja brodettu NFT-tunnuksin Maalaus ja värit: väritys ja maalaus Judg e Brush Kouvola Sotaratsu Tarkoituksena oli hankkia raadon tilalle uusi vastaava: miksi keksiä pyörää uudelleen kun on kerran hyvään törmännyt. Mittaristo: tankkiin pellillä integroidulla koson mittaristolla Jarrut: jarrut molemmissa vakiot mutta kiinankopio piparkakkulevyillä... tiin silikoniletkuihin, tietenkin sinisiin, jarru Hifistelyn vuoksi kaikki letkut vaihdetlevyt tuli Kiinasta mallia piparkakku ja letku t jarruille Porvoon mittaletkusta. löytyivät myöskin kiinanmaalta ja 47. Katemod aukset Kossu värkkäsi itse ja samalla vaiva kiillotustyöt
Taistelija Kun kyykkyversio oli saatu lähes valmiiksi kasattua alettiin tuijottelemaan, että mitä siitä toisesta rungosta ja tekniikasta saisi tään jäljellä. sopivuuden suhteen, kun tiesi jo etukäteen Eipähän tule pettymyksiä osien että muokkaushommia enemmän tai vähe mmän on edessäpäin. Muoto sattui tulemaan, kun tylsällä puukolla palaa pienemmäksi. Runko ja alusta: Taistelija apurunko omavalmiste ja svingi modattu vfr800;sta busan takajousella ja iskarilla sekä crossistongaa pitelee ABM:n yläkolmio omavalmiste raisereilla Ulkoiset muutokset: Taistelija riisuttu kuljetusmuoveista (katteet) ja sopivasti maustettu Voikkaan poikien kuidutuksilla Mittaristo: tankkiin pellillä integroidulla koson mittaristolla Jarrut: vakiot mutta kiinankopio piparkakkulevyillä... Tank kiin muotoiltiin vielä pellistä upotus Koso kesälle Taistelija maalattiin simppelisti meta n rx1 mittaristolle. Eihän swingipaketti vakio anne 15mm kavennettuna ja rungossa hyvälle näyttänyt, rungolla näytt i olevan liikaa pituutta ja ylimääräinen istuin kierolle apurungolle kyytiä. Alakate kuidu loista, näistä töistä kiitokset menevät Suur teltiin kasaan perän ylijäämäpakuusaalle, pysyivät uniikkikappaleina. Alkoi siis osien mets osista oli mennyt joko vakuutusyhtiön muka ästys, sillä suurin osa edellisistä na tai löytänyt paikkansa Sotaratsusta. Ensimmäiselle llihohtosinisellä ja vasta sen jälkeen sama lla teemalla kuin Sotaratsu moottoria ja Kossun kaljapöhnäidea, kun aamulla piti letkuja myöten. Maalaus ja värit: väritys ja maalaus JudgeBrush Kouvola 48 Muut "mukavuudet": "satula" mitä kumirouhemattoa lie löytyi tallin nurkasta muotoiltuna käsien malliseksi haitaria puristelemaan.... Taist elijan tekniikalle ei tehty mitään, hyvinhän Alustallekaan ei lähdetty sen suurempia se pianon orkkispadallakin liikkuu. Kuten kossun nimestä voi päätellä näitä paisareita valmistuu tallissa itsestään lähes viikottain. Erinäisten tunte kin, joten rälläkkä käteen ja ja kestäneiden leikkaa, liimaa, taita ja suor ista -toimenpiteiden jälkeen Yamahan oma valmis peittymään yksipaikkaisella fighte sta rungosta tehty apurunko oli rikatteella, joka sai vaikutteensa lähtökohta isesti jostain mgm:n katteesta. Suoraan sopivia Kossun silmää miellyttäv iä osia ei kaupasta löytynyt, mutta eipä sella isia oikeastaan ollut tarkoitus etsiäkään. muutoksia tekemään, ohjausiskari tekee tehtävänsä keulan tullessa alas ja sehän riittää. Räpyläpenkki oli lähteä NFT-reissulle ja pehmein materiaali mitä tallin nurkasta löytyi oli kumirouhema mies piti vanerilevyä paikoillaan ja veisteli tto. Runko roikkui katossa ja tekni aikaiseksi ja mitä osia on ylipääikka tallin nurkassa, eihän sitä hyvää aihio ta kannattanut jättää nurkkaan lojumaan, Näkisi perusmotoristikin minkälaisia ja näkö kun idea oli jo lähes valmiina. Vanhan kieroksi men modattuna, toisinsanoen 25mm kavennet neen swingin tilalle eksyi tuna, 800vfr:n singleswingarm ja haljennee n takavanteen tilalle tavan 7x17” auton takav 20mm spacerilla. Kädet perseen alla saa aina hymyn huuli lle. Rengastus: orkkis renkaat ja vanteet paitsi Taistelijan takavanne oman pajan kaventamana auton vanteesta... isiä kahdesta täysin identtisestä aihiosta voi saada aikaiseksi. Speksit: Malli: Yamaha R1 Moottori: 998 ccm Polttoaineen syöttö: kaasari modifioituna ramairtoimiseksi vakio bensapumpulla tosi reiluilla suuttimilla Teho: n 150hv Vääntö: jossain 120nm tienoilla Yksipuolinen svingi kavennetulla auton vanteella antaa sopivan aggressiivisen ulkoasun pyörälle
Tämä jota niin ikävän moni "matkamotoristi" harra staa aiheesta: mikä on se ainoa oikea merk todistettukin No Fucking Touring -hengess ki ja malli. mikä tahansa muu voi olla juuri 49. Keksin siis ostyksessään toisen uuden mopon elämässä ni, kun edellisestä uuden ostosta kertyi jo rakenteluun johtuu siitä "pienestä" viasta se 30 vuotta aikaa. Meillä kun on jo ä, että sellaista ei vaan oikeasti ole olem assakaan, vaan jokaiselle on juuri se oma niiden omien mieltymysten perusteella ja nsa, joka määräytyy ensisijaisesti vasta toissijaisesti sen käyttötarkoituksen mukaisesti. Harmikseni joudun tässä kuitenkin kerto maan, että kyykky eli sotaratsu on jo vaiht unut uudelle onnelliselle omistajalle. Sitten kertookin vielä muutamalla sana Pianoista Pastalinkoon lla Kossu itse tallin sisällön tilantees ta. Siis vannoutunut Yamaham on siis lähtöisin siitä paskanjauhannasta, ies on ostanut Ducatin!. Taist ajasta käyttämättömänä tallin nurkassa elijakin seisoo suurimman osan eli joutaa siis myytäväksi sekin, kun on tuo uusi projekti "työn alla" (eli sivistyneesti taa itelleni synttärilahjaksi ihan jopa järjes jo modattuna ajossa). Eikä siinä todellakaan ole mitää tarkoitusta pätee tässäkin ja kuten olette n väärää, vaan tyyli ennen reissukertomuksistakin varmaan huomanne et ja kuvista nähneet, niin se homosohvago jolla voi lähteä vaikkapa Eurooppaan matk ldwing ei ole se ainoa mopo, aa taittamaan, vaan monesti ja etenkin hyvä ssä seurassa se fighteri tai moto tai ihan se vieläkin hauskempi vaihtoehto. Kaikki ajatus korvien välissä, joka huutaa, ettei toista samanlaista saa tulla vastaan. Kohti uusia projekteja Uusi Panigalekin on saanut siis katteisiin hieman uutta muotoa ja uuden värin pääll e, hetkinen..
Teksti: Sami Sallmen Kuvat: Niklas Jäntti Malli: Jenni Vainio 50
Sipoon korvessa p ärähtää käyntiin m oottoripyörä. 51. Se on m allivuoden 1982 S uzuki GSX 1100 EZ. Siltä tämäkin Södä rin pihassa tyhjäkäynnillä tas aisesti kehräävä yksilö näyttää, ainakin lähes... Kysein en mallihan on se llainen viattoman näk öinen, aikanaan ku itenkin verrattain te hokas ”nakupyörä ”, jollaisella on varm asti tänäkin päivä nä kiva kruisailla rantabulevardia pitkin ja kerätä ka tseita muilta nostalgiaintoisilta motoristeilta
Södäri kieltäytyi myymästä konettaan, mutta pojatpa sanoivat että ”ei tässä nyt mitään myydä tarvitse, vaihdetaan vaan.” Tarjolla oli Suzuki Banditin kone toisen Pro Boost Racingin kuljettajan, Markku ”Hirwari” Hirviniityn , Pro Street Bike -luokan pyörästä. Runkoon sovitettiin jostain 90-luvun alun GSXR:stä keulaputket ja T-kappaleet. Metallimiehen sekä luokitellun hitsarin ammattitaidolla loihti Södäri siististi runkoon sopivat kiinnityspisteet uudelle koneelle. Rungon teko ja koneen sovitus Suzuki GSX 1100 EZ oli tullut Södärille aikoinaan sitä kautta, että hän oli etsinyt pyörää jossa olisi suunnilleen kaikki tehtävä uusiksi. Pakopuolesta turbon jälkeen vastaava putki on tietysti myös Södärin omaa käsialaa, vaimenninta lukuun ottamatta. Ja koska kone oli kiihdytyspyörässä jo totuteltu toimimaan ahtimen kanssa, sellainen piti tietenkin myös tähän pyörään asetella. Södäri pääsi aihionsa kanssa toden teolla hommiin kun uusi, hieman tehokkaampi Banditin kone piti istuttaa runkoon. Hieman siinä oli taiteilemista, että kone saatiin sopivalle paikalle ja sopivaan asentoon niin, että kaikki apulaitteet mahtuivat kyytiin. Pistäpä kaffet tulille niin me tullaan hakemaan se tuon räjähtäneen tilalle.” Niin saapuivat kaverit pihaan ja ruvettiin hieromaan kauppoja. Moottorin historia Kyseisen Suzukin ”ykköskone” oli hienossa kunnossa 2000-luvun alkupuolella, jolloin se löysi tiensä kiihdytyspyörään Pasi ”Södäri” Söderlundin hoivista. Tämä aiheutti kylläkin pieniä kosmeettisia ongelmia myöhemmässä vaiheessa. Kuin kaksi marjaa..., vaikka toinen onki Jenni ja toinen Old School Suzuki. Hirvasojan aikansa sillä kilpailtua tuli se päivä, kun kone sanoi sopimuksensa irti ja tarvittiin uutta tilalle. Kone meni pienen terästyksen jälkeen Pro Boost Racing -tiimissä ajavan Pasi Hirvasojan Funny Bike -luokan Katanaan, se kun oli konetta vailla. Kuvista voittekin katsoa, kuinka nätisti sarja kietoutuu rungon ympärille ja asettaa turbon siististi konepaketin lähelle, pyörän keskilinjalle. Hitsipillin laulettua aikansa Södärin käsissä tuli turbon täydellisesti koneeseen yhdistävä sarja valmiiksi. Myös se vaihdoss a tullut entinen kiihdytyskone löysi sittemmin paikkansa Södärin Suikkasesta. Lopulta vielä kiillotus päälle ja niin oli tukeva takaswingi valmiina. Valehtelematta jokaiseen mahdolliseen rungon mutkaan ja kulmaan heftattiin jonkinlainen vahvikekolmio, kuitenkin niin siististi, että niillä ei ollut oleellista vaikutusta pyörän ulkonäköön. Pyörän teko oli siis tarpeen aloittaa rungosta. Pakopuolta varten Södärin piti taas itse ottaa pilli kauniiseen käteen ja ryhtyä muokkaamaan rautaputkesta sopivaa häkkyrää. Siinä sitä oli palapeliä kerrakseen, kun putken pätkistä synnytettiin pakosarjaa, jonka kautta Mitsun turbo tulisi saamaan käyttövoimansa riittävän paineen muodostamiseksi imupuolelle. Niinpä hän sai mitä oli tilannut. Tanko sopivan mittaisiksi pätkiksi, pientä vauhtiviivaa koristukseksi koneistamalla ja ”kuumaliimaa” peliin. Södärin omin sanoin kun ”ei vaan malta” olla viilaamatta pyörää sieltä sun täältä, joten parempi olisi sitten olla sellainen, jossa siihen on myös tarvetta. Myöhemmin pyörää katsastettaessa oli. Etupään ratkaisu oli suhteellisen helppo. Polttoainepuoli hoitui Lequn toimittamilla seoksen sotkijoilla, joihin Hirwari teki myöhemmin penkissä salaiset taikasäädöt, joiden avulla muun muassa kaasuun vastaavuus on omaa luokkaansa. Perää varten Södäri otti taas esiin hitsivehkeet sekä tangon teräksistä neliöprofiilia ja ryhtyi hommiin. Näin saatiin runko kestämään tulevat väännöt. Rungon sisään pitikin sitten istuttaa se kone. Niinpä Södäri taipui, ja antoi pojille koneensa mukaan, että ajot pääsivät taas pian jatkumaan. Jotta kaasarit ja Hirwarin tekemät painekotelot mahtuivat tankin alle, oli tankkia hieman korotettava. Tehoja koneesta kiihdytysahdoilla oli otettu noin 400hv ja vääntöäkin oli kunnioitettavat 260Nm. Siltä seisomalta pojat lähtivät kohti Sipoota ja soittivat matkalta Södärille: ”Sullahan oli vielä se toinen GSX:n kone. Downpipen ja putkiston mallailua ennen viimeistä niittiä. Katuhaukka kulki aikaisempina vuosina drag race motista muokatulla 1200cc vapa ri motilla. Alkuperäisistä kiinnityskohdista ei tietenkään ollut juurikaan apua, vaan oli kehiteltävä uudet kiinnityspisteet jonkin verran alkuperäistä konetta lyhyemmälle paketille. Rungon lisäksi muut, oleellisesti ajo-ominaisuuksiin ja kokonaisuuden kestävyyteen vaikuttavat osat ovat tietysti etu- ja takahaarukat -siis keulaputket ja takaswingi. Tiedossa siis oli jo, että vanhaan nostalgiseen sporttipyörän aihioon oli tulossa voimanlähde, jossa on tehoja moninkertaisesti alkuperäiseen verrattuna. Soossit sisään ahtamalla, palotuotteet ulos pyörteellä Rungon, koneen, keulan ja swingin löydettyä toisensa piti vielä saada sovitettua koneen takapuolelle polttoainepuolesta huolehtivat kaasuttimet sekä etupuolelle luonnollisesti pakosarja
Toinen hieman tarkkuutta vaativa asia on kaasukahvan käyttö. Herra antaa koneen laulaa ja hetken päästä se jo syökseekin tulta perästään kuin mikäkin lohikäärme. Koska tarkoitus oli tosiaan tehdä pyörästä siisti, yksinkertaisen näköinen ilman mitään näkyviä johtohässäköitä, piti johdoille ja sytkälinjalle löytää hyvä paikka. Yhdellä takarenkaalla ei Södärin ajossa montaa sataa mennä. Koska kone ja lähes kaikki siihen liittyvät osat ovat mustia, on lopputulos hyvin hillitty vanhan tyylin mukainen, vaikka tekniikka onkin jotain muuta kuin 80-luvun alkua. Sähköt piiloon Jollain tapaa oli vielä saatava pyörään sähköt ja ohjaus sytytykselle. Gixxerin kahvassa on melko lyhyt liikevara ja nykyisillä säädöillä pienikin liike kahvassa saa hevoset valloilleen. Näillä spekseillä vauhtia penkissä mitattiin reilusti yli 300km/h. Pyörä vastaa nätisti kaasuun Södärin sitä hieman kutitellessa ja Suomen kesäillassa soi turbomoottorin laulu. Kun nyt päästiin pyörän värimaailmaan niin mainitaan samalla, että Södärin pyörien rungon väri on aina harmaa. Ahtoputkiston siniset kumimutkat poikkeavat linjasta ja jossain vaiheessa nekin todennäköisesti vaihtuvat mustiin, kunhan sellaiset jostain löytyvät. Vaikka pyörä on ajossa muuten hyvin käyttäytyvä jäykän rungon ja hyvän jousituksen vuoksi, aiheuttaa kone väännön ja tehojen runsaudellaan hieman harmaita hiuksia muun muassa takarenkaan kulumisen muodossa. Sellainen löytyikin penkin alta, läheltä tankkia. Syyksi tähän hän mainitsee sen, että mustana hieno runko ei pääsisi oikeuksiinsa, mutta toisaalta harmaana se ei kuitenkaan vie kokonaan huomiota. Vain harmaan sävy saattaa vaihdella. Katulailliseksi Ennen kadulle pääsyä piti kaikki tietysti vielä säätää kohdilleen ja pyörä katsastaa. Ei siis mitään nykypäivän elektronisia nopeusmittareita tai fighter-maskeja, vaan rehellistä nostalgiakamaa tälläkin saralla. Pienenä yksityiskohtana putken teon vaiheissa Södäri painottaa turbon ohitusventtiililtä, eli hukkaportilta pakoputkeen johtavan putken käikäleen, teon hankaluutta. Hieromalla tarpeeksi kauan siitä tulikin rakentajansa silmään sopiva ja myös teknisestikin ilmeisen hyvin toimiva, vaikka sen kautta ohi virtaavat kaasut tulevatkin putkeen jo hyvin lähelle turboa. Muut väriosat pyörässä maalailtiin FAW:in toimesta pronssivärillä nykyiseen kiiltoonsa . Voitte vain kuvitella mitä tapahtuu, kun paineita hieman nostetaan. Paketti on siisti kuin sika pienenä. Voi olla, että kohtuullisen pystyllä ajoasennolla varustettuna saattaa ajajan käsiä jo vähän repiä noissa vauhdeissa. Muutenkin kaikki sähköt on piilotettu kylkikatteiden ja runkoputkien taakse niin, että vain muutama ohut johto pilkottaa joistain paikoista. Kaikki tämä siis jo noilla pienillä paineilla. Alkuperäisen penkin Södäri päällysti itse oikealla mustalla nahalla: kestääpähän ainakin sekä tuntuu ja näyttää hyvältä perseen alla. Sinne mahtuivat nätisti piiloon iso DYNA 2000 -sytkäboksi, puolat ja muut syöttöpuolen tarpeet. Ei, tämä ei ole ihan tavallinen EZ, vaikka siltä näyttääkin. Nyt alkaa jo tuntua siltä, että ei olla ihan tavallisen 80-luvun nostalgiapyörän äärellä. Ahtoputkessa oleva dumppi oli alunperin siniseksi eloksoitu, mutta sekin sai päälleen musta värin. Jotta lopputulos olisi linjan mukainen eli ylimääräisiä silmään pistäviä yksityiskohtia välttävä, piti ohituksesta saada huomaamaton. Tärisevin käsin tätä peliä ei kannata lähteä kuskaamaan, sillä toleranssia kaasussa ei juuri ole. Paineiksi turboon laitettiin maltilliset 0.4 baria, jolla penkissä jarrutettiin noin 215hp@10500rpm, vääntöä noilla säädöillä tulee maksimissaan 175Nm@7160rpm. Käyrä on sen verran leveä, että vaihdetta tulee kuulemma helposti vaihdeltua jo parissa tonnissa, kun vääntöä riittää jo lähes tyhjäkäyntikierroksilta alkaen riittävästi. katsastumies haltioituneena katsonut hapon kestävää kiiltävää putkea ja udellut ihmeissään että ”mitä materiaalia tämä oikein on?” Oli todettu sitten, että se on ”kiiltävää metallia”. Dumppi on muuten asennettu siten, että kuljettaja tuntee kivasti paineen poistumisen lahkeessaan päästäessään kaasusta irti. Tämä on lopputulos ”kun ei vaan malta”.. Pakoputken päähän tuli hyvin hengittävä vaimennin jostain Kawasta. GSX:än omistajat huomaavat kuvista myös Södärin tekemät runkovahvistukset. Takapuolen puutumista ja pyörän käyttäytymistä pomppuisissa olosuhteissa hillitsevät takana WP:n iskarit ja edessä siis GSX-R:n USD-keula, jonka päälle on asennettu Kawan vaijerimittaristo ja eteen iso lamppu
DYNA 2000 moottorinohjau syksikkö. Speksit Malli: Suzuki GSX 1100 EZ 1982 Moottori: Suzuki Bandit 1157ccm (ex-ProSB) Mitsu bishin ahtimella ja itse tehdyllä pakoputkella. Vaim ennin jostain Kawasta. Runko: Lähes vakio, vahvistettu joka kulmasta Swingi: Teräsprofiili by Södäri Jousitus: Keulassa Suzuki GSX-R 1100 USD, perä ssä WP-iskarit 54 Södäri päätti panna mallia paremmaksi ja riisui paidanki pois kuvaajan kauhuksi.. Asiallista tekniikka pornoa by ProBoost ja Södäri Jenni otti mielellään kylmät tyypit kuumasta prätkästä
Uskali Teksti: Janne ali a , Janne Usk ah m Kuvat: Ya 55
Yamaha MT-09 on tehtaan mukaan suunniteltu juuri tällä ideologialla. Persoonallista säröä ulkoasussa Omaan silmään pisti pyörän ulkoasua tutkiessa pahasti etuvalomaski, jonka päältä ikään kuin olisi unohtunut jokin kateosa, sekä takalamppu, joka vaikutti siltä, että se olisi vain lätkäisty tehtaan portilla pyörän perään kiinni. 56 Roadster Motard Yamahan Product Manager, Shun Miyazawa kertoi avoimesti, että MT-09 on oikeasti kunnon risteytys supermotosta ja sporttisista nakupyöristä. Muutamien hiljaiselovuosien jälkeen Yamaha on astunut, ehkä ensimmäisenä isoista japanilaisista merkeistä mukaan tämän päivän prätkäbisnekseen, jossa uusilta malleilta odotetaan selkeästi muista kilpailijoista erottuvia, intohimoa huokuvia prätkiä. Myös jousitus on suunniteltu riittävän pitkäiskuiseksi ja pyörää takaapäin katsoessa huomaa satulan, sekä koko rungon vyötärölinjan olevan lähes yhtä kapea kuin kilpakäyttöön rakennetuissa supermotoissa. Yamahan järjestämä ammattikuvaaja pyysi sudittamaan siten ettei takarengas kuluisi..., ei onnistunut. Puheille antaa katetta jo pelkkä vilkaisu pyörän sivuprofiiliin, josta löytää supermotomaisen satulan, jonka edestä nousee korkea tankki ja vastaavasti ohjaustanko on tuotu hyvin lähelle kuskia. Shunilta ja toivoin samalla, ettei kaveri viipaloi meikäläistä kolmeen osaan Katana-miekallaan… Vastaus tähän oli hyvin yksinkertainen. MT-01 MT-malli-merkintä on monelle lukijoista jo tuttu vuonna 2005 ilmestyneestä MT-01 nakupyörämallista, joka ulkonäöllisesti olikin ihan räyhäkäs, mutta suorituskyky ei ihan vastannut ulkoasun muskelimaista olemusta. Kaasukahvan viereisestä kytkimistä saa täräytettyä prätkän käyntiin ja alemmasta pyöreästä napista pääsee säätämään DModea. Tätä koeputkilasta he kutsuvat nimellä Roadster Motard. Näissä peleissä käytettiin jo silloin samanlaista kolmesylinteristä nelitahtimoottoria. Kyseiseen pyörään on suunniteltu kokonaan uusi moottorikonstruktio, joka sisältää 850 kuutioisen ja kolmesylinterisen rivimoottorin: samaan tapaan, kuin paljon jo vuosia kehuja saanut Triumph Speed- ja Street Triplen moottorit. Silti MT-09:ssä on pyritty kaikin keinoin pitää paino mahdollisen alhaisena ja siinä on ilmeisen hyvin onnistuttu, koska prätkän kuivapainoksi ilmoitetaan vaivaiset 171 kiloa. Pelin pitää olla kokonaisuudessaan sellainen, että siitä irtoaa myös silmänilon lisäksi välitöntä iloa kuskille, kun kaasukahvasta vähän kiristää. Kysyin syytä tähän varovasti Mr. Ledikäyttöinen takavalo näyttää sivusta hieman irralliselta mutta, tämä on ollut suunittelioiden mukaan tarkoutituskin. He halusivat, että pyörässä on jotain persoonallista säröä ulkoasussa niin, että pyörän tunnistaa jo kaukaa perässä ajaessa MT-mallisarjan pyöräksi. Tosin on Yamahallakin tältä saralta pitkät perinteet ja jo dementiasta kärsivät pommittajat ehkä saattaa muistaa flash backeinä `70-luvun lopulla esitellyt Yamahan mallit XS 750 ja XS 850. Shunin mielestä integroitu takavalo olisi ollut liian tavanomainen design-ratkaisu tähän pyörään.. Roadsternimi saa vastaavasti katetta taas kunnon rivimoottorista, katupyörän jarruista sekä tietenkin katupyörämäisestä rungosta ja swingistä. MT-09 satula on risteytetty supermoton kapeasta kisasatulasta katupyörän leveään satulaan. P3-moottoriin onsuuniteltu komea käärmeenpesän tyylinen pakosarja. Vastaavasti edestäpäin katsottuna kenellekään ei jää epäselväksi mikä pyörä on tulossa vastaan. Kolme sylinteriä riittää Nyt Yamahan tehdas on ilmeisesti oppinut kantapään kautta, että pommittajille ei pelkkä raju ulkoasu yksinään riitä. Yamaha uskoo uuden MT-mallisarjansa olevan juuri tätä. Suurin syy tähän oli varmaankin customista pöllitty moottori, jossa kuutioita kyllä riitti, mutta teho/paino-suhde laitteessa ei ollut kovin kummoinen. Eipä voi myöskään unohtaa Jammun moottorikelkkoja, joissa on jo useita vuosia käytetty kolmemukista rivikonetta
MT:n tärähtäessä käyntiin saundit ovat tosiaan tutun oloiset ja hyvin lähellä Trumpan ääniä. Yllätys oli kuitenkin aikamoinen, kun jo lämpimillä renkailla avasi ekan kerran kaasun kunnolla kurvista lähtiessä. Ensimmäisillä kahdella vaihteella pyörä keventää keulaa ilmaan ihan pelkällä kaasulla ja kolmosellakin hytti nousee ilmaan pienellä kytkimen avustuksella ilman isompia repimisiä. A-mode on näistä rajuin ja sen käyttöä jopa varoiteltiin ennen kuin pyörän kanssa on varmasti sujut. Ennen koeajamaan lähtemistä tehtaan väki kertoi pyörästä löytyvän D-mode katkaisimen, josta nykytyylin mukaisesti voi valita kolme eri vaihtoehtoa: A-mode, B-mode ja STD. Kaasukahvaa kääntäessä pyörä ottaa ihan mukavasti jengaa ja jopa vakioputkistolla pyörässä on ihan asiallinen ääni. Perkele, peli oli poikittain ennen kuin kerkesi kissaa sanomaan ja tämä toistui vielä pariin otteeseen oikein tarkoituksella testatessa. Hit the road Ensimetreillä joutui pariinkin otteeseen ihmettelemään jarrupuolen jalan paikkaa, sillä P3-moottorin kytkinkoppa tulee sen verran reilusti ulos tässä yber-kapeassa rungossa, että ajosaappaan varsi kampesi sitä vasten koko ajan. Pienellä ajoasennon muutoksella tämä ei sen jälkeen enää vaivannut koko ajopäivän aikana. Yamaha on onnistunut saamaan uudesta pyörästä niin kapean että sillä on 51 asteen kallistusvara ennen kuin jalkatappi koskettaa asvalttia. Käynnistäessä punaista kytkintä liutetaan peukalolla itseään kohti ja sammutus tapahtuu poispäin työntämällä. P3-moottorin käytös on jotain todella poikkeavaa, kone vääntää puhtaasti ja voimakkaasti ihan alhaalta saakka. Moottori käynnistettiin erikoisesti samalla kytkimellä, millä se myös sammutetaan. Okei, Kroatian vuoristotiet, joilla koeajo tehtiin, oli paikoittain varmasti kotiratoja, anteeksi, siis kotiteitä liukkaampia, mutta silti moottorin väännön alapotku muistutti ihan isomman V2-moottorin käytöstä. Noin 6000-8500 rpm:n kulmilla veto on kuitenkin kaikista voimakkainta ja pyörä tuntuu reippaasti tehokkaamalta mitä paperilukemat näyttävät. Tästä huolimatta moottori kiertää vaivattomasti yli 11000 rpm:ään, vaikka siihen ei tunnu juurikaan olevan tarvetta. Kylmät Kun MT-09:siä oli tutkittu ihan riittävän tarkkaan, oli vihdoinkin aika ottaa pelistä kylmät tyypit ja täräyttää P3 (pistons 3)-moottori tulille. Tosin Yamahan motista ei kylmäkäynnistyksessä kuulunut samanlaista mekaanista rohinaa, mikä Speed Tripleissä on hyvin yleistä ja ominaista ääntä. Eikä tietenkään haittaa että pyörä on todella kevyt. No, ainakin allekirjoittaneella tämä kommentti sai hymyn suupieliin, sillä eihän tässä mitää kuurakettia oltu ainakaan paperitehojen mukaan lähdössä kokeilemaan. 57. Näillä voi säätää itselle tai tilanteeseen sopivan kaasuun reagoinin ja huipputehon määrän. Tämä johtuu myös imupuolen äänistä, jota on kuulemma ihan varta vasten modattu sellaiseksi, että kuski pääsee hyviin fiilareihin moottoria kurmoottaessa. Ensivaikutelma on vähän hassu, kun kuski lähes valuu automaattisesti ihan satulan eteen ja kiinni tankkiin sekä ohjaustanko tulee hyvin lähelle kuskia, kuten myös digitaalinen mittaristo, joka muistuttaa hyvin paljon perus B-iltojen fightereiden jälkiasennusmittaristoja -eli sekin on lähes kiinni ohjaustangossa. Tähän on pakko löytyä selitys uuden moottorin upeasta vääntö- ja tehokäyrästä sekä suhteellisen lyhyestä akselivälistä, joka on ainoastaan 1440 mm. Tällä geometrialla on tietoisesti haettu mahdollisimman hyvää ajonäkyvyyttä kuskin näkökenttään eli oikeastaan kuski näkee ajaessa jopa eturenkaan
Se, että etupää saattaa myös jonkun mielestä tuntua rauhattomalta, johtuu taas siitä, että reippaissa kiihdytyksissa etupyörä ei vain tahdo pysyä maassa. Koeajoreitti oli paikoittain todella huonokuntoista baanaa ja osa töyssyistä oli niin teräviä, että jollain kyykkypyörällä olisi ollut jo aikapäiviä sitten vanteet solmussa ja kuskilla edessä kiropraktikkokeikka. Supermoton jousitus. MT-09:llä töyssyt kyllä tuntuivat ja pyörä nousi välillä jopa ilmaan kun parhaillaan mittari näytti samalla yli 160km/h -vauhteja. Tämä ”rauhattomuus” tuli esiin vasta silloin, muuten MT-09 menee varsin vakaasti ainakin 223km/h -mittarinopeuteen, jonka se kerkesi eräällä suljetulla suoralla kelaamaan mittariin. Voi siis surutta todeta, että siinä vaiheessa, kun epätasaisella mutkapätkällä joutuu kyykkypyörällä alkaa himmailemaan, alkaa kyseinen Yamaha päästä vasta fun factory -alueelle. D-mode Pitkissä kirraavissa kurveissa huomasi kuitenkin, että hauska A-mode teki tasakaasulla kurvin läpiajamisen vähän nykiväksi. Koska MT-09 on tehty kilpailemaan muiden ”budjettipyörien” kanssa, ei siinäkään voi olettaa olevan mitään Öhlinssin iskareita vakiona ja oikeastaan vasta todella kovaa luukutellessa alkoi kaipaamaan ehkä aavistuksen parempaa MT-09:llä oli helppoa heittää vaikka 180 asteen endo käännöksiä, kiitos pyörän keveyden ja stongan reilun kääntökulman takia. Donitseja Kuvauksissa oli mahdollisuus pyörittää vähän paskarinkejä ja tällä alhaalta asti vääntävällä moottorilla se ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Jarrutuntuma nelimäntäisissä radiaalijarruissa oli ihan jees ja jarrutuntuma pysyi samana koko päivän mikä on tietenkin aina plussaa.. Prätkä tuntui nimittäin aavistuksen rauhattomalta täydessä laukassa. Mode-vaihtoehdoista on siis näköjään hyötyä muutenkin kuin vain sadekelillä ajaessa. Erikoinen tilanne, täytyy myöntää. 58 takaiskaria ja mahdollisesti pidempää akselinväliä. Erikoinen mutta toimiva yhditelmä . Pikaisen keulan säätelyn jälkeen MT-09 nousikin jo näppärästi etupyörän varaan ja kevyttä peliä oli helppo heitellä mihin tahtoi. Tähän vaivaan auttoi oikealla peukalolla muutettava B-mode, jolloin kaasuun vastaaminen ei ollut ihan niin terävää ja samalla myös mutkista lujempaa läpi ajaessa ei tarvinnut pelätä yllättäviä takapyörän pidon irtoiluja. Kapeauumainen satula helpotti syheröisillä pätkillä nopeita ajoasennon vaihtamisia ja vastaavasti ”siirtymillä” rauhassa ajelessa ahterin sai lepäämään satulan keskiosaan, joka oli vastaavasti normaalin katuprätkän satulan levyinen. Lisää preloadia ja reboundia Endoilu tuotti aluksi pientä päänvaivaa, koska etupää oli säädetty sen verran herkäksi, että se pääsi lähes pohjaamaan endoja yrittäessä ja siksi ekat vedot menikin ihan etupyörän lukkojarrutuksia tehden. Takapyörä haukkasi yllättäen pitoja ja pyörä pomppasi pystyyn kesken burnailun. Ok, nyt pitää tietenkin muistaa, että kuinka moni ja kuinka usein kukaan meistä ajelee huonokuntoista mutkabaanaa lähes kahtasataa nakupyörällä. Ainoastaan lyhyt akselinväli meinasi yllättää kuskin, kun hän ei nojannut suditusta alottaessa riittävästi eteenpäin
Silti pitää vielä erikseen mainita, että MT-09:llä pystyi sneppaamaan helposti keulan pystyyn ihan paikaltaan lähtien. Suomessa MT-09:in hinnaksi jää verojen kanssa 10476,74 euroa ja jos pelin haluaa ABS-jarru illa, niin lompakkoa pitää kaivaa sen verran syvemmältä, että tiskiin löytyy laittaa 10998,74 euroa. Ensimmäiset abs:ittomat versiot saapuu Suomeen lokakuun ensimmäisellä viikolla: nopeimm at kaverit kerkeävät käydä vielä tämän vuoden puolella MT-09:in koeajolla. Speksit Wake Up Call Kaiken kaikkiaan tuntuu hienolta, että vihdoinkin myös isot, konservatiiviset ja jäykät japanialaiset mptehtaat ovat uskaltautumassa hyppäämään mukaan tämän päivän trendeihin, joissa moottoripyörien virittäminen ja rakentaminen on iso osa koko harrastusta. Tämä vaatii yleensä vähän tiheämpää välitystä ja muita kikkailuita, mutta ei tässä pyörässä. Tästä syystä kuva saatiin vasta sekunttia myöhemmin. Muut värit johdattelevat samaa hienoa nimifiilistelyä: Blazing Orange, Race Blue ja Matt Grey. Tästä syystä MT-mallisarjaan on saatavilla ennätysm äärä Yamahan ”alkuperäisiä” lisävarusteita, joista osa on kuitenkin laadukkaiden yhteistyökumppan eiden valmistamia, kuten Akrapovicin äänenvaimentaja, Gilles toolin billetti jalkatappisarjat ja -kahvat. Värivaihtoehdot ja hinta Yamaha MT-09:siä on saatavilla neljää eri väriä, joista nyt alla oli tumman puhuva Deep Armor. Se kannattaa jo pelkästää n siksi, että voi itse todeta Yamahan valmistaneen varsin upean moottorin, joka ansaitsee isot ylä-vitose t. Malli & vuosi Yamaha MT-09 & 2014 Moottori 847cc, 3-sylinterinen, nestejäähdytetty, 4-tahtinen, DOHC, 4-venttiilinen, 78,0 mm x 59,1 mm, 11.5 : 1 puristussuhde, polttoaineen suihkutus Voitelujärjestelmä Märkäsumppu Maksimiteho 115hv @ 10 000 rpm Maksimivääntö 87.5 Nm @ 8 500 rpm Kytkimen tyyppi Märkä, monilevy Vaihteisto 6-vaihteinen Runko CF-diecast-alumiinirunko Etujousitus 41mm USD-keula, preload & rebound -säädöillä Etujoustovara 137 mm Takajousitusjärjestelmä Monoiskari preload & rebound säädöillä (Linkkutyyppinen jousitus) Takajoustovara 130 mm Etujarru Nelimäntäiset radiaalijarrusatulat, kahdella Ø 298 mm jarrulevyllä Takajarru Yksimäntäinen jarrusatula,yhdellä Ø 245 mm jarrulevyllä Eturengas 120/70ZR17 Etuvanne 3,5x17” Takarengas 180/55ZR17 Takavanne 5,5x17” Kokonaiskorkeus 1 135 mm Istuinkorkeus 815 mm Akseliväli 1 440 mm Märkäpaino (täysi öljy- ja polttoainesäiliö) 188 kg / ABS 191 kg Polttoainesäiliön tilavuus 14 L Värivaihtoehdot Blazing Orange, Race Blue, Matt Grey ja Deep Armor Hinta veroineen 10476,74€ ja ABS-malli 10998,74€ Maahantuoja Konekesko Oy/Yamaha Motor 59. Hyvin välitetty vaihteisto Kuten aikaisemmin oli jo puhetta, etupyörä kevenee tällä paketilla todella helposti. Kattava määrä lisävarusteita Yamahan tehdas on tajunnut myös sen, että pyörien omistajat haluvat modata pyöriänsä enemmän tai vähemmän itsensä näköiseksi. Yamahan järjestämä toinen ammattikuvaaja sai slaagin kun pyörän kilpi napsahti “vahingossa” asvalttiin
Bandit ”XXR” Matta Koot: S-XXL Tilaajahinta 269,00€ Ei tilaajahinta 299,00€ Bandit ”XXR” Gloss Koot: S-XXL Tilaajahinta 269,00€ Ei tilaajahinta 299,00€ Bandit ”XXR” Race Koot: S-XXL Bandit Skull Facemask 2mm paksua neopreeniä Tilaajahinta 289,00€ Ei tilaajahinta 319,00€ Tilaajahinta 25€ Ei tilaajahinta 30€ Bandit ”Star Jet” Koot: S-XXL Tilaajahinta 79,00€ Ei tilaajahinta 99,00€ Bandit ”Crystal” Matta/Gloss Koot: S-XXL Tilaajahinta 349,00€ Ei tilaajahinta 379,00€ Bandit ”Classic Jet” Koot: S-XXL Bandit ”Super Street II” Mattamusta Koot: S-XXL Tilaajahinta 249,00€ Ei tilaajahinta 279,00€ 60 Bandit ”777 Jet” Koot: S-XXL Tilaajahinta 79,00€ Ei tilaajahinta 99,00€ Tilaajahinta 79,00€ Ei tilaajahinta 99,00€ Bandit ”Race Jet” Koot: S-XXL Tilaajahinta 79,00€ Ei tilaajahinta 99,00€ Bandit ”Jet” Koot: S-XXL Tilaajahinta 69,00€ Ei tilaajahinta 89,00€
Hinta kestotilaukselle on 54€/seitsemän numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 60€/1 vuosi/seitsemän numeroa. Bomber Magazine tarra * pieni * Tilaajahinta 1,00€ Ei tilaajahinta 2,00€ Bomber Magazine tarra * ISO * Tilaajahinta 3,00€ Ei tilaajahinta 4,00€ Kyllä, olen Bomber Magazinen tilaaja Kirjoita taulukkoon tuotteen nimi, vaatteen koko, kappale määrä. Määräaikais-tilaus päättyy automaattisesti seitsemän numeron jälkeen. Toimitusaika 2-3 viikkoa. LASI U U K A MITTA TILAUSTA! ENNEN : KOOT Ä S S TÄ SSA! ALLEI 2) M T E ÄÄN J L (61/6 LKÄST ), L(59/60, X E P ) 4 XS(5 57/58 6), M( 63) S(55/5 XXL ( Puhelimitse arkisin 10.00-18.00: p. Tilaajan nimi Jakeluosoite Postinumero- ja paikka Puhelin ja e-mail Bomber Magazine Circle tarra, 10cm halkasija Hinta 1,50€ Kestotilaus hintaan 54€ Vuoden määräaikaistilaus hintaan 60€ Tuotteet / Bombermagazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Bomber Magazine kangasmerkki, 8,5 halkasija Hinta 12€ Pommitan mielummin Street Figterilla, ikkunatarra Tilaajahinta 5 € Ei tilaajahinta 7€ Kyykytän sinut muoviluodillani, ikkunatarra Tilaajahinta 5 € Ei tilaajahinta 7€ Keulin mielummin moottoripyörällä, ikkunatarra Tilaajahinta 5 € Ei tilaajahinta 7€ Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuonna 2013. Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen tilaajapalveluun, puhelimitse arkisin 0342465338, e-mail: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. 09-223 5215 Bomber Oy maksaa postimaksun TILAA TUOTTEITA SEURAAVASTI: Tuote Koko kpl Tuotteet / Bombermagazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Tuotteet toimitetaan postiennakolla ja niihin lisätään postimaksu. Tilauksen maksajan nimi Jakeluosoite Postinumero ja -paikka puh./e-mail Lehden vastaanottajan nimi (mikäli eri kuin maksaja) Jakeluosoite Postinumero ja -paikka Bomber Oy maksaa postimaksun. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus
Nopeusajokärpänen kun puraisee, niin tätähän on tietysti saatava lisää. Kaikki tämä mailin matkalla mitattuna. Nopeusajojen yhtenä aktiivijärjestäjänä toiminut Jouni Leppämäki kertoi, että tahtotila tapahtuman järjestämiseksi jatkossa on edelleenkin kova. Hallin lentokenttäajojen tulevaisuus ei ole talkoolaisten tahdosta kiinni. Hakalan Martin ensimmäisen vedon loppupuolella Busa riisuutui yli- 62 määräisestä painosta, kun sivukatteet levisivät pitkin kentän reunamia. Jäänee seuraavalle kenttäkeikalle sen toteaminen. Muutamilla sitten ei välttämättä ollut kaikki palikat ihan kohillaan vaan jäivät tavoitteistaan, syystä tai toisesta. Teksti: Veijo Toimela Kuvat: Tuomo Turunen, Martti Hakala, Jari Toikka Syren 248 heppainen busa lähtöviivalla. Varikolla laskettiin, että katteitten kanssa olisi nopeus ollut luultavasti yli 400 km/h. Alkuiltapäivästä keli muuttui kosteaksi ja parin tunnin ajan moottoripyörät olivat varikolla odottelemassa kentän kuivumista. Jatko varmistuu viimeistään keväällä 2014: ”Jos www.nopeusajot.com -sivustolle tulee ilmoittautumissivu, niin sitten on varmaa, että järjestetään”, kertoo Lepomäki. Tällaista kuultiin varikolla kommentoitavan hätäisen tutkiskelun tuloksena: perkeleen mäntäpistiäinen iski! Mutta motorsportissahan on otettava tämäkin huomioon. Varuskunta lakkautetaan ja seura myös. Kaikki ajoneuvot, joille nopeuden on merkitty, eivät pidä välttämättä paikkaansa, koska ne ovat merkitty ilmoittautumisten mukaan. Lukemat ovat lähellä tuon konstruktion normivetoja, eli kone on varmassa kunnossa. Yleisenä toiveena oli, että Hallin varuskunnan lakkauttamisesta huolimatta kenttäajot jatkuisivat myös tulevina kesinä Suomen parhaaksi landspeed–radaksi kehutulla kentällä. Sää tämän vuoden lentokenttäajoissa oli aamupäivällä hyvä, liki tuuletonta ja kuivaa. Suomessa näistä tapahtumia mailin matkalla on järjestetty Hallin lisäksi Joensuun ja Lappeenrannan kentillä. Varuskunnan Urheilijoiden toimintaa jatketaan perinneyhdistyksen puitteissa ja mikäli lupa- ja muut asiat saadaan sovittua jatkossakin samalle mallille kuin edellisvuosina, niin jatkossakin päästään hienolla kentällä kokeilemaan itse kunkin sitä ominta kovaa ajamista. Sinä aikana autot vetivät omia lukemiaan tauluun, kovimpana haapavetisen omistajan Corvette, jolle mitattiin huikea 351 km/h märällä radalla! Onneksi moottoripyörät kuitenkin vielä tällä kertaa olivat nopeampia kuin autot. Lentokenttäajojen perimmäinen tarkoitus on tietysti sen oman pyörän kulun testaaminen ja todentaminen: voipahan sitten Esson baarissa kertoa ihan faktaa siitä, kuinka lujaa se kulkee. Tutkaan tulivat tasasesti rapian 200 km/h lukemat, parhaana 205km/h. Se ei kuitenkaan estänyt toisella vedolla saavutettua 355 km/h nopeutta. Miika Seger Karjalohjalta oli ensimmäistä kertaa karkeloissa mukana 750cc naku-Kawallaan. Myös 1000m matkoja on mahdollista ajaa lisäksi muutamalla kentällä. Hallia pidetään yleisesti erinomaisena kenttänä mailin nopeusajoihin, koska jarrumatkaa on riittävästi (n. Vauhdin hurmaa turbo-Busalla 355 kmh ilman katteita, vaparilla ilman kaasuja 353 kmh. Omia ”vetovuoropaikkojaan” kun myytiin muille, jos pyörä ei valmistunut ajoissa kenttäkuntoon, kun ei ollut pakettiautoa millä kuljettaa pyörä kentälle tai olipa joiltakin poliisit ottaneet kortin parempaan talteen alkukesästä, niin joidenkin osalta jäivät ajot tällä kertaa väliin.. Kärpänen puraisi koeajolenkin jälkeen myös nopeusajoneitsyyden menettänyttä Miikaa, joka selaa tälläkin hetkellä luultavasti nettimotosta tarjolla olevia Hayabusia… Sivustolta www.nopeusajot.com löytyy mitattuja nopeuksia. Tai ainaki Mara itte näin laski. C4 Corvette rykäisi märällä kentällä 351 kmh. kilometri) mittauspisteen jälkeen. Vapari-Busa ei jäänyt kauas tuosta: Mika Syrenin ”mörkömoottorilla” varustettu vapaastihengittävä tykitti tuloksen 353km/h. Heinäkuun lopulla nopeusajokansaa kokoontui Jämsään Hallin lentokentälle. Tänä vuonna nopeimman lukeman mailin matkalle kellotti turbotettu Hayabusa. Kenttäajot ovat Hallin Varuskunnan Urheilijoiden järjestämä tapahtuma. Ilmottautuneita oli kolmisensataa ja paikat menivät perinteisesti www.nopeusajo.com -sivuston avattua ilmoittautumisen muutamassa päivässä. Kenttäajojen yksi pahimmista tuholaisista, mäntäpistiäinen, viihtyy ilmeisen hyvin NOS-tehostetuissa moottoreissa. Puoli neljän aikoihin rata oli taas kuiva ja siten turvallinen myös moottoripyörille
Tuloksena lajittelun yhdeksäs sija ja kaavion ulkopuolelle jääminen. Pro Stockeissa oli pitkästä aikaa mukana kolme suomalaista kuskia. Fredlund ei kuitenkaan finaalissa säästellyt vaan pamautti soolona taululle uudet Euro opan ennätyslukemat 7,005s! 64 Harri Piensalmi KEMPPAISELLE TÄRKEÄ VOITTO SUPER TWINEISSÄ. Parista Vik jatkoon, mutt a leikki jäi kuitenkin kesken varaosalohkon puuttuessa. Semissä oli sitten Ulf Öggen vuoro räjäyttää kone. Runsaan katsojajoukon riemuksi moottori pyörien kolmesta EM-luokasta kahdessa nähtiin suomalaisvoittaja! FREDLUNDILLE VOITTO JA UUSI EUROOPAN ENNÄTYS PRO STOCK BIKESSA. Piensalmi tosin selätti vihdoin pyörää vaiva nneen viivalle tukehtumisongelman ja ajoi oman ennätyksensä. Kone on osoittautunut erittäin nopeaksi ja nyt hän oli lajittelun ykkönen ajalla 6,599s / 329,93km/h. Samu satsasi reaktioihin ja otti lähes 0,1s Ronnya paremman reaktion. Heti ensimmäisellä rundilla Holmbergia vastaan kiertokanki katkesi ja lohkon kylkeen tuli nyrkin mentävä ikkuna. Tämä ei vain valitettavasti riittänyt Rolfstadin 7,113s aikaa vastaan. Kokeneen Buell-kuljettaja n viikonloppu oli tuskainen. Twineissä oli taas kotikisassa paljon suom alaiskuskeja, mutta lajittelu mentiin norjalaisten tahtiin. Freddy lajitteli tiukassa kaaviossa kakkoseksi 7,122s ajalla , mutta suomalaisittain harmittavasti Timppa oli sijalla seitsemän 7,38 9s ajalla. Samu oli ajanut viikonlopu n aikana parhaimmillaan 6,733s ja Ronny 6,707s. Lajittelu ei tosin mennyt kotimaan osastolta aivan nappiin. Teksti: Pasi Uponen Kuvat: Pasi Uponen, Harri Kaurista Jan Sturla Hegre ja uusi Top Fuel Bike. Fredrik Fredlund kirjoitti tauluun Pro Stock Biken uudet Euroopan ennätyslukemat! Sverre Dahl TFB. Hans Olav Olstad on tuonut täksi kaudeksi viivalle eriko isen Gerard Willemsen suunnitteleman erillisillä sylinteriputkilla varustetu n ahdetun rivikakkosen. Freddylle soolo finaalissa. Pudotuskierrokset loppuivat kuitenkin Vikilt ä lyhyeen. Aasen tuli kovaa takaa, mutta sitten ahtimen ja imusarjan välinen tiiviste puhalsi itsensä ulos ja toinen sylin teri putosi pelistä. Olstad ehti tosin jo viikkoa aikaisemmin Alastarolla pamauttaa pyörällä vielä kovemman 6,582s / 344,04km /h ajan, joten potentiaalia on. Kenneth Vik. Miia-Marialla taas oli pyörän kanssa ongelmia koko viikonlopun ajan. Lajittelun kärki oli Olsta d, Rolfstad ja Aasen. Samu veti kovaa loppuun asti ja voitto viikonlopun parhaalla ajallaan 6,656s / 318,12km/h.. Perjantaina räjähti ensimmäinen kone, lauantaina laatikko ja finaalipäivän soolossa varakoneesta mäntä kattoon ja venttiilit solmuun. Hieno 7,513s veto ja vihdoinkin saatiin paljon tärkeää dataa pyörän säätämiseen. Samu jatkoi koko ajan parantaen finaaliin asti ja siellä vastaan asettui kova luu, kokenut Ronny Aasen Zodiacin pyörällä. Näin ollen ensimmäisellä pudotusrundilla joutuivat suomalaiset vasta kkain. Häntä ei siis pudotusrundeilla nähty. Alastaron kahden peräkkäisen viiko nlopun saldo on karua kerrottavaa. Ykköspaik an lajittelussa otti loistavalla 7,039s / 305,37km/h ajalla Norjan Kenneth Vik, joka ajaa tänä vuonna NHRA:stakin tutun Sovereign-Star Racing Teamin väre issä 16-venttiilisellä Suzukilla. Kotimainen EM-osakilpailu ajettiin tänä vuonna upeassa kelissä. Asetelma oli kutkuttava. Paras suomalainen oli Samu Kemppainen viide nellä sijalla ajalla 6,863s. Sarjan tuttujen nimien Freddy Fredlundin ja Timo Savolaisen rinnalle oli viivalle saatu lähes kolmen vuoden tauon jälkeen myös Miia-Maria Vepsäläinen Buellillaan. Suomalaisista ensim mäiseltä rundilta selviytyi Fredlund jatkoon Savolaisen ottaessa punavalon. Kyseinen konetyyppi kiellettiin täksi kaudeksi NHRA:ssa, mutta Europaassa sillä saa ajaa, joten kone tuotiin täkäläisille rado ille norjalaisen käyttöön. Sam u ainoana suomalaisena jatkoon. Ensin paloivat ohjurit, sitten kone hajosi itsekseen (Olstad oli jo sammuttanut pyörän vedon jälkeen kun yhtäkkisesti lohko n pinnapultit lentelivät koneesta irti ilman että kukaan oli edes pyörän lähel lä...) ja nyt Nitronatikoiden lajittelussa tuli niin kova paukku, että jopa män tä oli hajonneessa sylinteriputkessa väärin päin, joten kyseessä oli koneen täyst uho. Loppukauden ajaminen onkin nyt Olstadin kohdalla epävarmaa. Valitettavasti lastentauteja koneesta löyty y ja luotettavuudessa on toivomisen varaa. Kun Fredlund pudotti omassa parissaan Elvira Karlssonin hienolla 7,01 9s / 303,39km/h ajalla oli voitto jo selvä. Ensimmäinen pudotuskierros oli suomalais ittain kylmää kyytiä; Lipponen, Piensalmi ja Salakari laulukuoroon. Timo Savolainen vs
Toki kovaa tulostasoa voitiin odottaa, sillä olihan muka na Ian King, joka edellisessä kilpailussa Ruotsissa veti viiden sekunnin ajan ja Sverre Dahl, jolta voidaan myös odottaa vitosta minä päivänä taha nsa. Dahl paransi semissä aikaansa ja ajoi hienon 6,385s ajan Gustafssonia vastaan. Kari Rajala STTF. Lajittelun ykköspaikan nappasi Ian King 6,244s ajalla ja kovalla 365,66km/h loppunopeudella. Selkämaa ja Poikajärvi viettävät tämän kauden talleissaa n ja rakentavat pyöriään ensi kautta varten. Mukana oli myös Rikard Gustafsson nopealla Funnyllään ja mustana hevosena ensimmäistä kertaa tässä luokassa Jan Sturla Hegre uudella Uggerudin veljesten pyörällä. Näin siis soolo Kingille. Christian Jäger STTF. Sen vuoksi tiimi jätti lajittelukierroksia väliin säästääkseen kone tta. Amerikan värejä Euroopassa – Sovereign-Star Racing. 65. Ian ei mon taa lajittelulähtöä ajanut ja tämä on erittäin harvinaista mieheltä, joka haluaa aina tarjota katsojille hyvän shown. Semin jälkeen koneessa havaittiin erittäin suuri ohivuoto kolmossylinterissä ja kun Sverre tiesi King in koneen olevan kunnossa, hän ei halunnut lähteä rikkomaan mottia viiva lle. Siisti ja puhdas täyskaasulähtö ja hieno aika 6,36 0s sekä voitto. Kakkospaikalle lajitteli Sverre Dahl 6,400s ajalla. Kun myös Rene van der Berg kehittää uutta pyöräänsä ja Peter Svensson kerää rahaa Jenkkikiertuet ta varten, on luokassa valitettava kato tällä kaudella. KINGILLE VOITTO TOP FUEL BIKEN TYNK ÄKISASSA Top Fuel Bike ajettiin jälleen ilman suom alaisedustusta. Finaalissa ei miestä kuitenkaan viivalla näkynyt. Alastarossa viivalle asett ui vain neljä pyörää. Hänen mekaanikkonsa Mari us van der Zijden kertoi syyn. Heillä on ollut koko kauden materiaali ongelma männänrenkaiden kanssa ja ongelma paheni Alastaron kuum assa kelissä. Finaaliin tien raivasivat Dahl ja King
Moottorissa on YCC-Tjärjestelmä sekä D-mode-moottorinhallintajärjestelmä. Pommittajan unelma suoraan tehtaalta Kauden 2014 uutuudessa, Yamaha MT-09:ssä, on täysin uusi 3-sylinterinen 850 cc: n moottori, joka tarjoaa voimakkaan ja suoraviivaisen väännön vauhdikkaaseen ajoon. • MT-09 painaa ajokunnossa vain 188 kg • Ruutia löytyy rajut 115 hv www.yamaha-motor.fi www.facebook.com/yamahasuomi Saapuu Suomeen jo lokakuussa! MT-09 Myyntihinta Autovero Kokonaishinta 8 090 € 2 386,74 € 10 476,74 € MT-09A 8 490 € 2 508,74 € 10 998,74 €
klo 19.00 alkaen Bomber Magazine järjestää tämän vuoden parhaimmat bileet äijätyyliin, Helsingin Jätkäsaaressa, Golden Classic Caféravintolassa! Paikan päällä mm: - Livebändi - Miss Bomber 2014 -kisaa - Burnout parties autoilla & prätkillä - Kisoja - Hyvää meininkiä! Bomber “Back to the Roots” ajokauden päätösbileet ovat siis osoitteessa: Golden Classic Café, Tyynenmerenkatu 6, Jätkäsaari, 00200 Helsinki LIPUT Ovelta 12€ Ennakkoon B-shopista 10€ e 8€! BM-lehden tilaajill. Muistatko viellä aikaa, jolloin Bomber bileet olivat viellä oikeita tapahtumia, missä rajoittajat paukkui, kumi paloi, bensan ja nitron tuoksu oli käsinkosketeltavissa. Niinpä, kyllä mekin muistamme ne bileet ja nyt on aika palata takaisin juurille! Lauantain 5.10
Aikataulullisesti oltiin jo alunperinkin myöhässä ja kasaa-pura-jumppa viivästytti hommaa entisestään niin, että hyvin nopeasti kävi selväksi, ettei Taxilla ajeta metriäkään Suomessa ennen Bonnevillen reissua... Todella harmi, sillä viime vuotiset nopeudet olisi tällöin päivitetty ihan eri leveleille, mutta kun ei ehditty niin ei ehditty. järjestelmän yhden sytytystulpan hinta on lähes 4000€. Jotakin moottorijumpan määrästä kuvannee se, että pelkästään moottoriöljyä kului 1. Uskallankin väittää, ettei maailmassa ole toista moottoripyörän moottoria kuin TFM Taxin 1.moottori, jota olisi testattu Kistlerin palopainemittauksin näin laajasti. moottoriversiossa pois jopa niin hyvin, että kun nakutusta pyrittiin hakemaan esille 98 oktaanin pumppubensalla, sitä ei itse asiassa juurikaan saatu esiintymään vaikka kuinka yritimme. Vaikuttaisi myös siltä, että aiemmin vaivanneista laakeriongelmista ollaan nyt päästy ja reseptinä tähän on ollut öljynkierron modit sekä moottorinlohkojen kuin muidenkin kilujen syynit ja kun mittatarkkuuksien toleranssit on viety tasolle 100-200 sadasosaa, tämä tietty taasen vaatii mittaajalta niin ammattitaitoa kuin välineitäkin, onneksemme molempia olemme saaneet käyttöömme. Mutta käydään vielä läpi niitä viimeisimpiä tapahtumia ennen Bonnevilleen rahtaamista. Syykin on selvä, sillä kyseinen laitteisto on todella kallis, kun jo pelkästään ko. Aiemmin pitkässä vedossa jarrua vasten pakolämmöt tahtoi yleensä karkaamaan ylös. tti melko neitseellisiltä. Varaosalaatikko. Ilmeisemmin moottorin teorialaskenta oli onnistunut hyvin, sillä 2. Nyt kun veto alkoi, nousi pakolämmöt ensin hetkeksi tasolle 800-840 astetta ja hetken päästä vedon edetessä tippuivat noin 100 astetta. moottoria ajettiin useammalla eri modeilla ja mm. moottorin dynosessioissa kaikkiaan noin 44 litraa 6 viikon aikana. Tavoitteena oli siis saada kone toimimaan pitkissä 20-40 sek. Tällä erääkään ei Mr Murphy malttanut pysyä poissa labrasta, vaan vaati oman osuutensa testaamisesta, söi kitaansa repullisen vapaakytkimiä, muutaman kannentiivisteen ja yhden ilokaasusolenoidin ja sitä rataa, kukaan edes muistakkaan mitä kaikkia heikkoja lenkkejä löysimmekään. Lisäksi osaavia henkilöitä palopainemittauksiin Kistlerin laitteistolla on hyvin rajoitetusti. kolmella erikokoisella sylinteritilavuudella. Jarno painoikin koululla pitkää päivää 1. Viime lehdessä taidettiin jäädä siihen, että oltiin veivattu jo muutamaan otteeseen konetta kiinni/irti dynosta ja sitä rataa, no jos ei ollutkaan, niin kohtapa niin tuli ainakin olemaan. moottorin kimpussa testaillen mm. Syitä tuohon jumppaan oli useita, osasyynä se, että nyt kaikkeen pienimpäänkin risaukseen ja poikkeavuuteen puututtiin tosissaan ja vikaa/syytä tutkittiin siihen asti, jotta ainakin luultiin olevamme perillä kulloisestakin tapahtumasta syineen päivineen, oli se sitten vakavaa tai jopa asiaan kuuluvaa. 68 Monen asian summana oltiin tilanteessa, jotta labratestit olivat hyvin katkonaisia itse testaamisen/säätämisen osalta, sillä konetta otettiin väliin irti ja pilkottiin pöydälle milloin mistäkin syystä ja välillä taasen purettiin vain osa koneesta sen ollessa konepedissä kiinni OAMKn labrassa. kestävässä, jarrua vasten tehdyssä vedossa tehoalueella 400-600hp luotettavasti ilman oireilua eli niin, että palotapahtuma on hallittua ilman rikkibox-tapahtumia. Penkityksen jälkeen öljyt näy Aina kaikilla ei voi olla hyv ä päivä! Testien tavoitteeksi ei oltu asetettu sitä, että moottorista saataisiin piikkitehona mahdollisimman kova tulos, koska sillähän ei Bonnevillen olosuhteissa tulisi kuitenkaan olemaan mitään käyttöä vedon pitkäkestoisuuden, alustan liukkaudesta ja tapahtumapaikan korkeasta lämpötilasta johtuen. moottoria vaivannut nakutus oli nyt tässä viimeisimmässä 1. Moottori siis seilasi OAMK:n labran ja TFM-tallin väliä useampaan otteeseen syystä jos toisestakin.. Jumpan määrää kasvatti myös se, että 1. Ilmiö, joka ainakin meidän tarkoitukseen oli vähintäänkin tervetullutta ja toivottua. Oamk-testit Oamk:lla testaamisesta ja säätämisestä vastasi Juntusen Jarno, salaisena apurinaan Ray, Arto Lehtosen toimiessa valvojana/konsultoijana. erikokoisilla sylinteritilavuuksilla, -imusuppiloilla, -pakoputkistolla, -polttoaineilla jne. Kirjoottelen tätä Bomber Magazinen 6/2013 tekstiä 14.8.2013 Bonnevilleen lähdön aaton aattona Kempeleessä ja itse pääpiru eli TFM Taxi on ollut jo muutaman päivän Salt Lake Cityssä DHL:n terminaalissa odottamassa tositoimiin pääsemistä vahvempana, nopeampana ja kauniimpana kuin koskaan ennen
Ei aikaa ameriikan custom made -tilauksiin eikä muuhunkaan jonotushommiin. solenoidi 250hp + itse koneessakin joku nen ähky kaakki. Perskuta, mitäs nyt. Ata Carnet Kaiken tuon tekemisen päälle oli pari pikku hommaa vaiheessa muullakin saralla, kun esimerkiksi tullin maksaminen mennessä ja toisen kerran tullessa ei oikein tuntunut hyvältä, oli sitten vaihtoehtoina Ata Carnet (väliaikainen maahan tullausasiakirja) -asiakirjan hankkiminen. Tai siis niiden puuttumiseen! Eli saadakseen Ata Carnetin pitää olla nuo molemmat ja nehän antaa Asiakastieto kaupparekisteristä poimimiensa tilinpäätöstietojen perusteella. 1.solenoidi virtaa 450hp kaa sua ja 2. Simppeliä, mutta pirun aikaa vievää hommaa tuntui riittävän enemmän kuin tarpeeksi. Tämähän tarkoitti sitä, että niihin molempiin sopii Muzzys-mallin kannentiivisteet ja kun muita kannentiivisteitä meillä ei ollutkaan, niin oli niitä käytettävä myös tuohon 1.6-version moottoriin. Tsau! Nähdään Bonnevillessä. Laatikko saatiin ajallaan terminaaliin ja täytyy myöntää, jotta se oli pirun hyvin ja tarkasti tehty juuri meidän tarpeillemme. Kun siinä todettiin kaiken olevan ok, suoritettiin kuitenkin laakerointi ja ei muuta kuin lopullisen niputuksen kimppuun. Pakko mikä pakko sanon ma. Tunti tunnin jälkeen alkoi Taxi pikkuhiljaa näyttää kilpurilta, mutta oma jännityksensä oli toki siinä, että Taxin eka startti rungossa tehtiin vasta edellisenä iltana, kun seuraavalle päivälle oli sovittu sen lähtö matkaan Oulun DHL:län terminaalista. Tilannetta tuskin ainakaan helpotti se, että esim. Tästä tulikin mielenkiintoinen yhtälö, kannentiivisteryhmä ei natsannut täysin toisiinsa ja kun putken ja putken väli on muutenkin mitätön, löytyi se heikoin lenkki tuosta osoitteesta jo reippaasti alle kilon tehoissa, alkaen vuotaa paineet sylinteristä sylinteriin. Koneen niputus eteni mallikkaasti ja se saatiin runkoon ongelmitta, mutta sitten alkoi taasen omat kuvionsa uuden sähkösarjan kanssa. Custom made kannentiivisteet by Criadix Oy nnen Aiemmin meillä ei ole ollut ongelmia kannentiivisteiden osalta, mutta tällä kertaa niitäkin made ka alkoi poikimaan sitä mukaa kun painetta kattilassa nostettiin. Tätä boxia ei maailmassa mu issa prätkissä sitten olekkaan. 69. Meidän pelastukseksi kuljetuslaatikon osalta koitui Raahen Monisiivous, sillä TJ itse päätti tehdä meille rahtilaatikon sponssina. moottorin kuudennessa versiossa käyttämämme sylinteriryhmä on offset-ryhmä, mutta eri jaolla putkituksen osalta kuin Muzzyn tai SuperBikeMiken ryhmät, jotka ovat tasajaolla keskenään. Pienen selvitystyön jälkeen saatiin Tampereen suunnalta Nesmitiltä lainaan vakio kannentiiviste saman tien ja Criadix Oy:n Järvinen pääsi mallintamaan siitä mittoja. Jari hoitikin hienosti erilaisten lippujen ja lappujen täyttämisen, kunnes homma tuntuikin jakautuvan kahteen asiaan: yhdistyksen luottoluokitukseen sekä riskiluokitukseen... Kun kaikkien boxien paikat muuttui, niin piti sähkösarja käyttää paikallaan ja varmistaa lopulliset boxien paikat, sekä rakentaa niille kiinnikkeet. Mutta, ihmeiden aika ei ollutkaan ohi, kerrottuani huoleni Porkolan Matille olikin hänellä ratkaisu ongelmaamme: Criadix Oy / Jari Järvinen. No, siinä sitten Tiimipäällikkö puhumaan kuin ruuneperin hampaaton hevonen ja toimittamaan sitä, tätä ja tota tietoa ja niin vaan poijjaat kävi jotta TeamForceMajor Ry:llä on tällä hetkellä luottoluokituksessa riittävästi A-kirjaimia sekä riskiluokka on RL2, RL1 ollessa paras. Ja tässä vaiheessa oli tietty muutakin ohjelmaa, mm. paa tavara ka studim ätkin hiuk Kaasuläp Kontrollipurku ja vähän kaikenlaista... Pkele miten hienoa toimintaa, kiitokset kaikille operaatiossa mukana olleille! Lisäksi Criadix Oy lupasi vielä tehdä meille muutaman extra-kannentiivisteen useamasta eri materiaalista matkalle mukaan. kuljetuslaatikko puuttui, samoin Ata Carnet -asiakirjat, ADR-todistukset ja sitä rataa. a. Noh onneksi aikaa saatiin lisää, kun alettiin päivien sijaan laskea aika tunneissa. Lisäksi tarvittiin tarkat mitat meidän ryhmästä ja tähän hätiin hälytettiin OAMK:n Jari Mahlakaarto kesälomaltaan koulun tarkkuusmittalaitetta käyttämään ja jo parin tunnin sisään siitä kun operaatio alkoi, oli Criadixillä tarvittavat speksit kasassa ja meille suunnitellun kannentiivisteen teko alkoi sen tarvitseman tietokonemallin tekemisellä. Varamoottori elmukelm Siitä se läh ti, Taxi koh ti Bonnevill eä! Nyt Jouni, Cris, JaSa ja JarnoJ pakkaa passit sekä hammasharjat ja hyppää koneeseen kohti Bonnevilleä. Noita tietoja TeamForceMajor Ry ei taasen koskaan ole tarvinnut sinne toimittaa, koska liikevaihto on kuitenkin ollut karvan alle 300.000€ /vuosi, joka on ilmoittamisvelvollisuuden raja. ussa. 1. Matti hoiti ensin esipuheet ja niin laitettiin operaatio ”kannentiiviste” käyntiin. Me taasen luvataan koeponnistaa ne Bonnevillessä! Contin valmii entalit läht ö na. Sitten käytiin sähkösarja vielä kertaalleen läpi suojaamalla kaikki liittimet niin ettei vesi, kosteus taikka suolapöly niihin pääse. Myös kakkosakku etsi itselleen paikkaansa tovin, ennen kuin päätyi allekirjoittaneen päätöksellä vähemmän näyttävälle paikalle eli takalokasuojan päälle aivan perään. Testit ja säädöt saatiin vihdoin tehtyä ja nyt olikin vuorossa kontrollipurku. Custom teki Taxiin Criadix Oy tiivisteen. Vain pari päivää ja meillä oli käsissä juuri tuohon kyseiseen ryhmään tehty Custom made -kannentiiviste. Olimme kuitenkin valmiit toimittamaan samat tiedot kuin verottajallekin, mutta eihän ne tietty tuntuneet riittävän. Sen otti hommakseen Jari M. Noilla eväillä ja 1100€ suoritusta vastaan pätkähti Ata Carnet -asiakirja Oulun Kauppakamarista ja Taxin matka kohti Bonnevilleä pääsi alkamaan 31.7.2013
No mitäs nyt... Varikko läpi ja ei kellään mitä tarvittiin. Ei ihan alkanut homma niinkuin piti. Aamulla takas Bonnevilleen ja katsastukseen, joka olikin mällin jäljiltä tosi tarkka. Säkällä törmättii radiokuuluttaja Dave Scottiin, jolle kerroin ongelmamme. Hän soitti ystävälleen Scott Hornerille ja onneksemme vastaus oli, jotta kaikki rojut löytyy hänen pajaltaan. Jouni, Cris, JarnoJ ja JaSa saapui siis Lake Cityyn jo 16.8 ja tehtävänämme oli hankkia ja järjestellä ennakkoon kaikki ne asiat, mitä etukäteen emme olleet voineet tehdä tai tuoda Suomesta. Taxi päätti toisin ja hyppäsi pystyyn 70 ja meni muutaman sata metriä eteenpäin ilman kuljettajaa. Jari niinkuin Tiimipäällikkökin syyllistyi yliodotuksiin sillä plääni oli ajaa heti ekavedolla 175mph rikki ja lunastaa tiketti pitkälle radalle. Paluu lähtöpäähän ei tuottanut enää starttilupaa, sillä vuorilta nousi nopea myrsky sateineen ja kisa keskeytettiin. alkoi BUB Salt Trials katsastuksella ja Taxi katsastettiin luokkaan 1650-APS-AF. Voi pkele sanoin mä, hyvin alkoi tämäkin sirkusesitys. Koska myös seuraavana yönä satoi, oli Bonnevillen ajot osaltamme siinä. Motul V300 öljyä, sitä näytti olevan eräässä Moto Station liikkeessä, sinne siis. Ei auttanut muu kuin vetäytyä hotelliin nyyhkimään kohtaloamme ja uutta praktiikkaa peliin, jaoimme siis kaikki puutelistan asiat meidän neljän kesken ja kukin alkoi koneeltaan netistä etsiä, mistä mitäkin löytyisi. Jari ajoi Taxin ensimmäiselle pisteelle, jossa odotimme hurjassa kuumuudessa 2 tuntia ennen kuin pääsimme varsinaiselle lähtöalueelle ja kuinka ollakkaan, sielläkin odotimme paahteessa toiset 2 tuntia. 24.8. Seuraavaan vetoon paukkua lisättin, mutta homma lähti lapasesta noin 250kmh nopeudessa. Tästä yllättyneenä Jari himmasi vähän kaasua ja sen jälkeen homma olikin kuperkeikkaa Jarin osalta. Taxi oli ottanut myös kipeetä. -Jouni-. Myös kuskien ajovarusteet tsekattiin ja näin tiimi sai ajoluvat kuntoon. 25.8 alkoi itse ajaminen lyhyellä radalla ja puikkoihin nousi TFM tiimin pitkäaikainen 1. Heti ensimmäinen probleema oli Motor Homen hankinta, sillä kaikki Motor Homet oli koko SLC:n vuokraamoista vuokrattu elokuun loppuun asti. Harmi, sillä tällä erää tekniikka ja pyörä pelasi täydellisesti. takakuuppa jaskana kuten keulakatekkin, sivukatteet saaneet osumaa mutta ok-kunnossa, yläkolmio solmussa, kaasukahva ja vaijerit entisiä, jarrukahva, pääsylinteri ja säiliö moro-kunnossa ja etupleksi myös jaskana. Onneksi kuljettaja pysyi pystyssä, tosin keskeyttäen vedon. Korystä tulikin meille pelastus, sillä hän hankki meille lähes kaiken mitä meiltä puuttui tuolloin, mm. Jari lähti Taxilla liikkelle reilusti kaasua avaten: ykkönen ok, kakkonen ok kevyesti sutien, kolmonen ok reilummin sutien ja nelonen tupaan ja tuppi nurin... ”Noh sama se, voimaa meille riittää vaikka muille jakaa” -ajattelin. Crisin tehtävä oli löytää mm. Kolmas päivä aloitettiin varovasti pitkällä radalla 178mph, toisella 188mph ja kolmannella 203mph. Tällä kertaa kuljettajalle annettiin nopeusrajoitukset, joiden tarkoitus oli minimoida riskit ja opettaa suolalla ajamiseen. liikettä pitää ratakuljettaja Kory Cowan. STOP THE PRESS! Hyvä sirkusväki, tässä lyhyt raportti Bonnevillen reissusta, tositarinaa enemmän sitten Bomber Magazinen 7/2013 numerossa. Tuossa vedossa olisi ollut jo ennätysainesta, mutta jostakin syystä kuski tulkitsi kaasunasentoa isommaksi kuin se lopulta tiedonkeruun mukaan oli. Mm. Releet kärryyn ja kohti Wendoveria, jonne myös toinen ryhmä saapui 21.8.2013. Jari ambulanssilla sairaalaan ja diagnoosiksi olkapää pois paikaltaan. Keskiyöllä saavuttiin Scottin pajalle ja MikaBee, Jasa, Scott ja Ryan leipoi tekniikan kuntoon yöllä ja Pertti ja Aki taasen askarteli katteet kuosiinsa. Nyt suola näytti arvaamattomuutensa, sillä sutimiseen liittyi holtiton perän heiluriliike voimistuvana. Motor Homen + kärryn ja kaiken muunkin öljystä huulipunaan. Ko. Toisen päivän saldona 177mph nopeus lyhyellä radalla ja tiketin pitkälle radalle. Läpi meni mutta luokka nyt 1650-MPS-AF. Ei siis muuta kuin nokka kohti SLC:ä. kuljettaja Jari Määttä. Nyt Taxin puikkoihin tiimin nuorempi kuljettaja Antti
Suolaa kertyy joka paikkaan ja paljon. Neljäs kisa päivä lopetettiin näihin tunnelmiin. Vittaniemi, Autokorjaamo Jakari, Part Boys Bomber Magazine, Serious Force / WoN, Bikefox, Icopal, DTC, Oulun Akkutalo, LVI-Wäiski &Pojat Oy, Hifi-studio Oulu, Randax Motorman, All Right, TFM kannatusjäsenet, Mamma, Perheenjäsenet ja muut sijaiskärsijät 71. Pääsponsorit: OAMK, Woikoski, Habita, MURATA, Raahen SHT Sponsorit / yhteistyökumppanit: West Coast Rental, Raahen Monisiivous, Ideailluusia.com, Veidec, Iso-Syöte, Criadix Oy, Conlog Oy, Käyttöauto, Kansiviritys J. Taxi sai maistaa suolaa kirjaimellisesti. Antti lähdössä. Taxi odottaa lähtöä kera sateenvarjon ja jääpalapussin. Melkein koko tiimi vettenpäällä. Kosunen Aki Ojala / Artgraphix, GT-Motor, Oulun Moottorikoneistamo, Moto24.fi, Samin Autopaja / S. FIM katsastus, AMA katsastus ja pitkän radan tiketti ok
09-223 5215 tai netistä shop.bomber.fi Lehdet toimitetaan postiennakolla ja hintaa postikuluille tulee 10 € Tilaajan nimi: 5/2011 SWE 3/2008 Jakeluosoite: 6/2011 SWE 4/2008 Postinumero ja -paikka: Puh./e-mail:. kpl 7/2011 SWE 1/2006 3/2010 1/2012 SWE 2/2006 4/2010 2/2012 SWE 3/2006 5/2010 3/2012 SWE 5/2006 6/2010 4/2012 SWE 2/2007 1/2011 6/2012 SWE 4/2007 2/2011 1/2013 SWE 5/2007 3/2011 2/2013 SWE 6/2007 4/2011 3/2013 SWE 2/2008 Bomber Oy maksaa postimaksun Tuotteet / Bomber Magazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Tilauksen voi hoitaa tällä kortilla tai e-mailina tilaus@bomber.fi Puhelimitse arkisin 10-17.30 p. Voit itse valita, mitä numeroita toivot paketissa saavasi ja jos joku numero on loppu, niin suoritamme valinnan sinun puolestasi. 3/2010 4/2010 5/2010 4/2011 5/2011 6/2011 6/2012 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 7/2011 1/2012 2/2012 3/2012 bomber.fi bomber.fi 1/2013 B.M.2_2013.indd 1 4/2012 6/2012 2/2013 25.2.2013 19:09:22 3_2013.indd 1 3/2013 10.4.2013 18:37:58 Nyt kevennetään toimituksen varaston hyllyjä! T YKSITTÄISE OT R E M U IRTON Lehti 1/2013 Tilaa nyt erikoishintaan lehtipaketti, joka sisältää 10kpl vanhoja Bomber Magazineja yhteishintaan 15€+pk
6/2007 2/2008 3/2008 4/2008 Näiden irtonumeroiden tilaaminen onnistuu samalla tavoin kuin suomenkielisten numeroiden tilaaminen. 1/2006 2/2006 3/2006 5/2006 2/2007 4/2007 5/2007 Varastontyhjennyksen yhteydessä löysimme viellä muutaman kappaleen vanhoja ruotsinkielisiä Bomber Magazine lehtiä. Eli vieressä olevalla lomakkeella, puhelimitse tai web shopista hintaan 5€/kpl + pk.
Kokouksista tiedoitetaan esimerkiksi MMAF:n keskustelufoorumilla. Monet yhdistyksemme aktiivijäsenet ovat toimineet myös SMOTO:n puolella ja sama juttu toisinpäin. No mitä niiden lehdissä näkyvien tekstien ja messuosastojen takaa sitten löytyy. Parhaiden pyörien valinta tapahtuu itse rakentelijoiden kesken, joten täällä pyörät todella arvioidaan muutenkin kuin vain räikeimmän erikoismaalauksen perusteella. Edunvalvontaan sitten taas kuuluu monenlaista yhteistyötä eri viranomaisten, alan toimijoiden ja itse harrastajien kanssa, harrastuksen esiintuomista, pykälien kanssa painimista ja hurja määrä kaikkea pientä ja usein näkymätöntä toimintaa. Voit lähettää hallitukselle sähköpostia –> hallitus@mmaf.fi, voit tulla juttelemaan tapahtumissa, laittaa viestiä MMAF:n nettisivuilta löytyvälle keskustelufoorumille tai Bomber-foorumilta löytyvään ”MMAF” viestiketjuun. Muuten hallituksen kanssa pääsee jutulle kasvotusten lähinnä tapahtumissa. Moni nimittäin sekoittaa MMAF:n ja Aliens MC:n keskenään. Nykyään streetfighterit, sporttipyörät ja erilaiset johdannaiset näistä nappaavat ison siivun kaikkien rakennettujen prätkien massasta. Joillekin kirjainyhdistelmä tulee mieleen prätkien kylkiin liimatuista tarroista. Tämän lisäksi tallilta kyllä löytyy pitkän linjan MMAF-aktiiveja ja kovan luokan pyörän rakentajia. Miten homma pyörii. Tämä johtuu siitä että MMAF on SMOTO:n jäsenyhdistys. Osastolla on prätkä tai pari ja kirjava joukko miehiä joilla on paidoissa sama kirjainyhdistelmä.,Toiset tunnistaa yhdistyksen prätkälehtien palstoilta, joissa asia on yleensä aika vakavaa ja vähemmän viihteellistä. Jos tätä ei ole viime vuosien aikana tuotu tarpeeksi esille, kerrataan vielä: MMAF on KAIKKIEN rakennettujen moottoripyörien edunvalvontajärjestö, tyylisuunnasta välittämättä. Hallitus on siis pieni nippu aktiivisia harrastajia, jotka haluavat antaa oman panoksensa rakkaan harrastuksen puolesta. Mikäli mielen päällä on jotain pyörien rakentamiseen liittyen, yhdistyksen toimintaa koskevaa tai yleensä mitä tahansa mitä hallitukselta haluaisit kysyä, niin kysy. Tämä ”panos” on käytännössä esimerkiksi omaa erikoisosaamista, tekstien kirjoittamista, erinäköisten asioiden selvittämistä, tapahtumien järjestämistä, keskusteluita ja tapaamisia tai vaikkapa pienimuotoisten projektien vetämistä. Mitään ennakkoilmottautumista tai pääsylippuja ei ole. Kokouksia pidetään paikkoja vaihdellen, yleensä jonkun pyöräporukan tallilla. Sieltä esiriipun takaa löytyy niitä ihan samoja tavallisia ihmisiä, kuin mitä tapaat B-illoissa ja pyöränäyttelyissäkin. Tässä onkin suurin hankaluus kotimaisessa edunvalvonnassa. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksi ja sama kerho tai yhdistys, vaan kyseessä on yhteistyö tapahtuman merkeissä. He edustavat tämän maan KAIKKIA motoristeja. Modified Motorcycle Association of Finland, lyhennettynä MMAF ja kotimaisesti Muunneltujen Moottoripyörien Yhdistys, on perustettu vuonna 1998 eli ihan uudesta tapauksesta ei enää ole kyse. Mitä enemmän väkeä yhdistyksen takana on, sitä paremmin voimme asioihin vaikuttaa. Kyseessä on niin prätkänsä näyttelyyn tuoville kuin kävijöillekin täysin ilmainen tapahtuma. Omaa toimistoa yhdistyksellä ei ole. Isoimmillaan se voi olla suurten projektien läpivientiä, joilla tehdään muutoksia lakiin. Monelle MMAF on se kirjainyhdistelmä, joka näkyy prätkämessuilla jossain kelta-musta-valkoisessa seinälipussa. Yhteistä näille kaikille on se, että yleisesti niitä tehdään päivätöiden ohella, niin sanotusti rakkaudesta lajiin. Hallitus siis koostuu varsin kirjavasta porukasta, vaikka ulospäin asia saattaa joskus näyttää joltain muultakin. SMOTO muuten tarkoittaa Suomen Motoristeja ja sekin on niin ikään edunvalvontajärjestö. Homma pyörii vapaaehtoisvoimin kerran vuodessa valittavan hallituksen toimesta. Asiat käsitellään esityslistan mukaisesti ja aika pyritään käyttämään tehokkaasti, mutta ei siel- 74 läkään puvut päällä istuta kravatteja kiristellen. Syy tähän uskomukseen tosin on aika selkeä. Jos muuten omassa porukassanne on näistä asioista kiinnostuneita jäseniä, niin kokous voidaan järjestää myös teidän tiloissaan mahdollisuuksien mukaan. Edunvalvontajärjestöt toimivat vapaaehtoisvoimin päivätöiden ohella, kun taas uusia säädöksiä harrastajien pään menoksi kehittelevät virkakoneistot koostuvat useista ihmisistä jotka tekevät näitä asioita palkkatyökseen. Yhdistys kun kuitenkin on harrastajia varten, eikä ilman harrastajia ole yhdistystäkään. Kun yhdistys on perustettu, esimerkiksi Bomber Magazinea ei ole ollut olemassa kuin ajatuksen tasolla. Ensi vuonna on tapahtuman 10-vuotiskekkerit, joten silloin viimeistään kannattaa tulla katsomaan minkälainen tapahtuma on kyseessä, jos et ole vielä käynyt. Ilmeisesti tästä monelle on tullut hieman sekaannusta. Kokoukset ovat muuten MMAF:n jäsenille avoimia ja asiasta kiinnostuneet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi paikalle. Se on siis edunvalvontajärjestö. Kokemuksesta itsekin tiedän, että yhdistys saattaa vaikuttaa hankalasti lähestyttävältä, vaikka kiinnostusta toimintaan olisikin -tai vaikka mielessä olisi vain jokin pieni mieltä askarruttava kysymys. Mitä se tekee ja miksi. Se on yhdistyksen oma pyöränäyttely, jonka tarkoituksena on tuoda pyörien rakentamista ihmisten tietoisuuteen ja koota harrastajat yhteen. Nämä ovat jo todella mittavia projekteja ja vaativat runsaasti taustatyötä ja ottavat suuren määrän työtunteja. Tämä taas helpottaa huomattavasti eri ryhmien tavoittamista. Onkin luonnollista, että myös tämän yhdistyksen hallitukseen on vuosien saatossa eksynyt ihmisiä kaikkien tyylisuuntien ääreltä. Tapahtumista ehdottomasti vuoden merkittävin MMAF:lle on Helsinki Bike Show. Noin kymmenen kertaa vuodessa hallitus pitää parin tunnin mittaisen kokouksen, jossa käsitellään yhdistyksen toimintaa, puidaan meneillään olevia asioita ja suunnitellaan tulevaa. Kuten nimikin kertoo, yhdistys on rakennettujen prätkien sekä prätkien rakentajien asialla. Mitä ja mikä on MMAF. Tapahtuma itsessään tuli käsiteltyä viime lehdessä melko hyvin, joten sen tarkemmin tässä ei siihen mennä. Kepeä pesti, heh. Viidessätoista vuodessa moni asia on kuitenkin muuttunut. Lyhenne on monille tuttu, mutta harvempi tietää mitä yhdistyksen nimen taakse kätkeytyy. Toimimme siis SMOTO:n alaisuudessa. Joitakuita on varmaan myös mietityttänyt MMAF:n ja SMOTO:n esiintyminen usein samoissa yhteyksissä. Yritetään vähän pintaraapaisulla avata asiaa. Tämäkin on yksi kanava tavata jäseniä. Streetfightereitä ei tässä maassa oltu nähty vielä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kuin ulkomaisten lehtien sivuilla. HBS on nyt vuosi vuodelta saanut lisää B-skenen osallistujia, mutta lisää ehdottomasti kaivataan. Tästä syystä myös MMAF:ssä vaikuttaneista ihmisistä isoin osa on ajanut ja rakentanut Harley Davidsoneja, ne kun muutenkin sattuvat olemaan kaikkien aikojen eniten rakennettuja prätkiä. Toivon että tämä hieman raottaisi sitä harmaata julkisivua ja rohkaisi tulemaan jutulle. Tapahtuman lihasvoimina ja käytännön työn hoitajina toimii kerho nimeltä Aliens MC. Uskomus siitä, että kyseessä olisi vain custom- ja chopperprätkiin erikoistunut pulju, alkaa pikkuhiljaa hiipua, vaikka vieläkin näitä silloin tällöin kuulee. Nähdään tapahtumissa!. Ja mikäli et vielä ole yhdistyksen jäsen, mieti ainakin liittymistä
Teksti: Sami Åman Kuvat: Steve Spoons 75
Mah dollisimman pitkälti vastaavat kuin Caddyssä, eli lähtökohta olisi oltava vann emalli nimeltä Foose Spank 6. Brian on 26-vuotias maalausalan yrittäjä, joka on puuhastellut kaksipyöräisten kanssa jo viidentoista vuoden ajan. One Off Customs valmisti Foose Spank 6 tyyliset prätkän vanteen ammattitaidolla. Ensimmäinen katupyörä löysi tiens ä Brianin autotalliin hänen ollessaan 17-vuotias. Jos se ei kiillä, kromataan se. Etujarrun osalta päädyttiin yhdellä levyllä toteutettuun systeemiin, sillä tämä n tyyppinen laite pysähtyy riittämiin yhdenkin satulan voimin. Vanteiden kanssa meni lopulta aikaa lähes 3 vuotta. Ensimmäinen valmistunut vann esetti ei miellyttänyt Briania ensinkään. Aihio Lähtökohtana on ollut Suzuki GSX-R 750 vuosikertaa 2005. Ystävyys saatiin korjattua, pyörää ei. Eiku ei sittenkään. Jos se ei muuten vaan miellytä, niin kromataan se. Sen koommin Brian ei ole laina nnut pyöriään edes mummolleen. Brianin mukaan tätä kummastel evat ja ihastelevat kaikki vauvasta vaariin, missä hän sitten ikinä pyörän kans sa liikkuukaan pimeän tultua. Pyörä oli Brianilla kolmatta päivää, kun eräs hänen ystävänsä kippasi sen huolella. Takavanteelle oli saatava sopivasti normaalia leveämpi rengas, joten se oli helpointa miettiä kokoon 18”. Kyseinen vanne on yleisesti saatavilla autoihin, mutta harvempi niitä on Suzukiin koittanut sovittaa tavalla tai toisella. Takahaarukaksi haluttiin yksipuolinen ja normaalia pitempi, kromattuna tottakai. Etenkin Floridan Orla ndossa asustelevan Brian Grofin Suzuki GSX-R 750 :n kohdalla. Seuraavaksi kuvaan astuivat Custom Sports Bike Concepts ja Ray Ray's Customs. Suoraselkäisimpiä puritaaneja uuden pelin pilkkominen voisi hiukan ahdistaa, Briania ei ensinkään. Laitteen muokkaaminen alkoi käytännössä saman tien. Vakiovalo vaihdettiin kaasupurkaus malliseen ja normaali mittaristo sai väistyä upeasti toteutetun Cadillac-mittaris ton tieltä. Tällainen löyty i Gregg's Customsilta kuuden tuuman jatkoilla. Oli uskomattoman vaikea löytää tekijää hieman normaalia erikoisemmille vanteille. Kompromissejä ei ollut tarkoitus tämä n projektin kanssa tehdä, joten ei muuta kun takaisin piirustuspöydän ääre en. Ratkaisu on joka tapauksessa osoittautunut nappivalinnaks i sekä toiminnan että showhenkisyyden osalta. Ajatuksena oli, että näistä kahdesta saata isiin mahdollisimman samanhenkiset ulkoasultaan. Cadillacin logoja on viljelty ympäri pyörää teeman ylläpitämiseksi. Mikä mies. Pyörän takakate haluttiin pitää käytä nnössä alkuperäisen kaltaisena, joten hieman scifi-henkinen undertail lediv aloineen on ainoa muutos. Ei edes kuten huonoissa sella isissa. Tämä Suzukiin valittu malli on normaalia hyllykamaa. Kuskin mielestä Suzukin alkuperäisten katteiden muotoilu oli lähtökohtaisesti niin onnistunut, ettei niitä tarvinnut lähteä miett imään tai muuttelemaan sen kummemmin. Muoto muuttuu Suzukin täydellinen muodonmuutos alkoi Gator Customsin toteuttamalla maalauksella. Brian hommasi pyörän iskemättömänä, muttei tuntenut juurikaan sääliä kiiltävää ja virheetöntä japanilaista osaamista kohtaan. Hätäisem män mielestä ehkä hieman mielikuvitukseton ja jen kkihenkinen tapa ajatella, mutta joissain tapauk sissa erittäin toimiva sellainen. Luonnolisesti Cadillac auton omistajan pyörän pitää stemmata auton kanssa. Väri otettiin tietenkin Caddystä, jota höystettiin asiaan kuuluvilla logoilla ja teksteillä. Kyseinen paja on eriko istunut yksipuoleisten takahaarukoiden valmistamiseen, sillä jo hyllystä löytyy jos jonkinlaista mallia. Brian halusi lopputuloksesta täydellisen, maks oi mitä maksoi. Kirsikkana jo muutenkin loista van maalauksen päälle heitettiin hieno yksityiskohta: maalatut logot ja tekstit nimittäin loistavat pimeässä sopivan maltillisesti. One Off Customs otti haasteen vastaan ja lupas i hoitaa homman. Etuvanne tuumailtiin normaaliksi 17-tuuma iseksi, sillä siihen ei ollut ajatuksena vääntää sen läskimpää rengasta. Saattoi siinä olla mukana hieman show-henkistä ajatteluakin, mikä ei tieten kään ole väärin. Kyseiset tahot olivat Brianin luotto pakkeja pyörän muiden muutosten osalta. Niinpä hän ideoi kaiken itse ja antoi todellisten ammattilaisten toteu ttaa. Kyseisen laitteen kanssa yhtei selo ei varsinaisesti alkanut kuten elokuvissa. 76. Vanteet työstettiin täysin nollasta ainoana apuna kuvat Foos e Spank 6 -vanteista. Samalla keulaa madallettiin reilusti ja takapää muutettiin matalammaksi. Viimein monen mutkan ja muutaman umpikujan kautta löytyi asiallisen tuntuinen paja, jota ei kyse inen työ tuntunut jännittävän. Ei välttämättä homma helpo immasta päästä, sillä jo kyseinen Escalade on melko leukavan näköinen peli kaikkine blingblingeineen. Taak se asennettiin Tricky Air & Billetin ilmaiskari helpon säädettävyyden takia. Hänellä oli alusta asti selkeä visio hommasta, joka kulminoitui hänen omistamaansa piene en ja näppärään Cadillac Escalade EXT:hen. Alkajaisiksi lähes kaikki keulan osat, runko ja iso läjä moottorin osia kromattiin. Melko perverssiä. Kahv an kääntäminen alkoi aikanaan motocrossista, josta sitten hiljalleen siirryttiin myös vähemmän epätasaiselle alustalle. Vanteet, kas siinä pulma Vanteista Brianilla oli selkeä mielikuva. Helppo suunnitella ja toteuttaa..
Muita muutoksia Muita pyörään asennettuja hiposteluja ovat muun muassa pitkässä ja peilittömässä pyörässä hyödyllinen undertailii n asennettu peruutuskamera 7” näytöllä, mittatilauksena auton sisustaan mätsäävä penkki Caddy-logolla, sinne tänne ripotellut, kaivertamalla tehd yt logot, erittäin asialliset ja tyyliin sopivat upotetut vilkut, katteiden kiinnikkee t, kilpiteline ja niin edelleen. Mitään yksittäisiä juttuja ei ole tehty överiksi, vaan jokainen niistä palvelee kokonaisuutta erittäin toimi valla tavalla. Tiedusteltaessa syitä turbon puuttumiseen Brian tuumasi tuon ikäisessä Suzukissa vakio na olevan löylyn riittävän hänelle mennen tullen. Flori dassa se lienee kohdallaan noin 360 päivää vuodessa, joten maileja laitte eseen kertyy koko ajan. Katteet: Alkuperäiset, undertail muutettu , vilkut upotettu Maalaus: Väri Cadillacin värikartasta, kaikk i maalatut logot ja tekstit hohtavat pimeässä Toteutus/kiitokset: Custom Sports Bike Conceps, Ray Ray's Customs, Gator Customs, One Off Customs Ride on! 77. Kelvatkoon tällä kertaa selity kseksi. Sällin asenteelle on pakko ottaa lakkia päästä, sillä todella moni pitäisi tämän tason kulkineen visusti tallissa tai olohuoneessa vahaten sen kerran viikkoon. Kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat Brianin mietteitä ja luottopakkien toteuttamia. On melko vaikea olla hänen kans saan eri mieltä aiheesta. Mitä enemmän pyörää tsekk ailee, sitä enemmän pikkujuttuja sieltä huomaa. Kuten vanha härmäläinen sanonta kuuluu, ”ei se järvi soutamalla kulu”. Thumbs up for Brian Näyttelytasoisesta ulkokuoresta ja erittä in pikkutarkasta toteutuksesta huolimatta pyörä on ahkerassa käytössä. Brianin mukaan pyörää kurmotetaan aina kun keli on kohdallaan. Noinkin leveä rengas toimii Brianin mukaan oikein mainiosti, sillä jalkatappien lyhentäminen mutkateillä tai radoilla ei kuulunut suunnitelm aan missään vaiheessa. Takarenkaaksi valittiin 240-leveä kiekko, sillä pyörä haluttiin pitää mahdollisimman ajettavana normaalia käyttöä silmä llä pitäen. Moottori Moottori on käytännössä vakio, lukuun ottam atta Power Commanderia ja käsintehtyä putkistoa. Takapää: One Off Customs 18” billet-van ne, Gregg's Customs yksipuoleinen takahaarukka 6” jatkolla, Tricky Air & Billet -ilmaiskari, ledivalot, kilpiteline Ray Ray's Customs. Toinen yritys vanteiden osalta osui napa kymppiin, sillä ne ovat käsittämättömän hienot ja sopivat teemaan erittäin hyvin. 2005 Omistaja: Brian Grof, Orlando, FL Moottori: Vakio 750, putkisto muutettu + power commander Runko: Vakio, kromattu Etupää: One Off Customs 17” billet-van ne yhdellä levyllä, käytännössä kaikki keulan osat kromattu, keulaa mad allettu, jousitus ja iskunvaimennus muuten vakio, kaasupurkausvalot, mitta risto uniikki ja Cadilllac-henkinen, peilit korvattu peruutuskameralla. Speksit Pyörä: Suzuki GSX-R 750, vm. Brianin mielestä vanteet ovat pyörän onnistunein osa, vaikka niihin kului viisinumeroinen summa dollareita
jälkeen emme jääneet pahemmin selkääntaputtelijoita odottelemaan, vaan jätimme kärryt sinne, jotta muutkin voivat alkaa niiden avulla treenaamaan Mutta elämä jatkuu, ilman DT:tä. Sen jälkeen kun Mito oli niin näyttää aika hyvältä, kuka nyt läheltä niitä tuijottaisikaan. Todella omituista käytöstä. sorvia. Onneksi ne eivät onnistuneet meidän herkkää aan oli, että käytimme ostoskärryjä emmekä kevareitamme. ”treenimopoiksi”. veljensä Husaberg ei voi tajuta tekniikasta mitään. Reksa siis lähestyy huolestuttavasti 18 vuoden se käytti vielä ikää. pyörät onkin yhtäkkiä kevareita Reksan niin lukea, Tosiaan, kuten varmaan intternetistä on joku saattanut tai savukoneita. Huvittavinta tässä tapauksessa oli silti se, että Arton veljellä Mikolla, Katsotaan nyt mihin näyttää Se . riita lähti lähti siitä, kun Mikko kutsui Reksan tyttöystävää megapissikseksi kuultuaan Reksan ja Tessan puhelinkeskustelun ja Arto lähti ritarillisesti ja Päätimme myös hieman treenailla stunttailua ja samalla ideoimme varsin oikeudenmukaisesti puolustamaan ystäviään. Kummaa Reksan DT on kuollut ja kuopattu, rauha hänen sielulleen, ja itse miehelläkin muuten, että alkaa ikä jo painamaan. Epäilen, että sivutuuli hiukan otti siihen ostoskärryyn kun niin lähipiirin läsnä ollessa ja hautapaikkana toimi Nuuksion kauniit maisemat. Tämä konflikti johti siihen, että nerokkaan tavan treenata ilman, että asetamme ajokkejamme vaaraan. DT menehtyi Nurmijärven spektaakkelimaisissa lähes alppien mutkateitä Noh, se on kuitenkin ”. Laatua on saatava ja halvalla, kaikki eivät vain sitä sen Arto kun Tuo ”bulkkikamaa” termi meni muuten aivan ohi Mikolta, osaa , vaan ostavat hyvää ja hänelle kuittasi. Tämä lainausoperaatio olikin melkoinen oli meille merkki siitä että, jotain peruuttamatonta oli tapahtunut: Yamaha odysseia kun hinasimme niitä kärryjä Näsärin perässä pitkin Kehä kolmosta ”The Reksa Editon” DT oli poissa. kovasti NSR vikuroi hinausmatkan aikana. Siellä se luultavasti vieläkin palaa, sen verran sitä löytyi. Tämä koko veljesten välinen halpaakin löytyy. Reksa sanoi tehneensä laskemia hän oli ajanut sen Ahve nistolle ja kuulemma rusakkoa väistäessään ajanut ja että niiden perusteella minun pitäisi laittaa pieni takasiipi Näsäriin, näin se sen kaiteeseen. muistuttavissa maisemissa. Vanha kunnon huumorinpakina MC Seventeen is back! aikoo ostaa jonkun kuristetun oikean moottoripyöettä n, pisteesee siihen Erilaisten tapahtumien kautta ollaan ajauduttu rän. Se oli ainoa oikea tapa ”The Reksa Editionille meidän henkinen eikä n, taidotkaa on Eikä siihen sitten auttanut Arton veljen Mikon mekaanik johtaja ja edelläkämeillä ollut vaadittavia työkaluja, kuten tarkkuusbarometriä tai kiertokankivijä näissä jutuissa. Kun sitä rahaa alkaa tulemaan synttäreiden jälkeen, se Ritari 78. No, tämä oli viides kerta tänä kesänä, ominaisuus tällaisessa maanteiden torpedossa kuin esimerkiksi NSR on. Hän epäili, että muita osasyitä tämänkertaiseen lipaan oli tieteellisten faktojen mukaan saavuttaisi nopeammin paljon puhutun terminal myös huono rengasseos, öljyä ja hiekkaa mutkassa, kaasun hirttäminen velocityn eli vapaan kiihtymisen pisteen, joka on kuulemma todella tärkeä taas kerran sekä auringon häikäisy. Jos kaukaa katsoo, tusteknisiä ongelmia, joten nyt ei ollut kulkinetta. Sittenhän se on jo täysin aikuinen ja rahaakin tulee ovista ja ikkunoista kolme viikkoa kuten kaikille aikuisille. Mikko ei pystynyt muuta vastaamaan, kuin että ”sä olet kallista tajuamatta että hyvää ja kyllä aivan kahvilla, ehkä jopa juhlamokalla”. kakspäällä. oli se säälittävä, vähän Derbin oloinen supermoto, Husaberg pyörään se tekniikkanejotenkin niin ihmeen littanalta ja lysmyltä, etten voi uskoa sen olevan kovinro oikein päätyy, seula kaan kummoinen laite. Kun oikeen tätä suoritusta analysoin, niin tajusin, että se oli kovinta vetoa mitä olen meidän porukalta Omituinen episodi kävi vielä paluumatkalla, kun vastaan tuli palo- ja poliisilivenä päässyt todistamaan, tosin autoja. Olo oli todella haikea kun poistuimme hautapaikalta: siellä kuten tankilla seisonnan kädet levällään eli nk. ”moottoripyörä” Se jopa väläytti sellaista mahdollisuutta, että nyt kun se tulee pappaikään, nimeä ja nyt niin se voisi alkaa ajamaan kilpaa supermotoa tai enduroa jollain katupyöminun ja Reksan rällä. Myös Arto hieman häpesi Ainakin yhtä tarkka kuin motoa, Arton oma pyörä TZR kuitenkin kertoo omistajastaan sen, että hän minun NSR-kaupoissa. ja päätti shownsa pitkään stoppieen hiekalla. elämän tarkoitukseen, eli kulkupeleihin ja omaksumaamme stunt –elämäntyyliin. maltti on valttia. Mitään laitonta tässä hinaamisessa tuskin oli, koska saahan präkällä peräkärryä vetää ja ainakin porukkamme elävä AKE:n pykälistö Arto ”The Reksa Editionille” tehtiin koulun käsityötunnilla opettajan vastusteluista oli sitä mieltä, että ostoskärryt on aivan suoraan verrattavissa normaaliin ja päänpudistuksista huolimatta arkun ja upean ristin. kun Makkelle tuollainen vastoinkäyminen ratakeikalla sattuu ja vaikka hän maksaa kalliita vakuutuksia juuri tämän takia, niin jostain syystä nyt oli Kohta pitää alkaa metsästämään Reksalle uutta pyörää ja tässä kohtaa alkanut vakuutusyhtiö jarruttelemaan. Hah, sen haluankin nähdä, kun Reksa vetää motoslaideja Wingillä. Seuraavana päivänä luimme lehdestä, että Nuuksiossa oli riehunut sillä erotuksella puheista kuultujen temppujen ja tämän session välillä tosijotain ekoterroristeja... Samalla tuli todella mykistyneitä keksinnöstämme. arvostaa suorituskykyä ja laatua, eikä vain taivu hankkimaan bulkkikamaa. Keräsimme itsemme ja päätimme, ettei täs- ja painuimme itse Etelä-Haagan Shellille kahvittelemaan ja suunnittelemaan tä tule traumaattista ja pysäyttävää ongelmaa, vaan jatkamme keskittymistä tulevia kujeita. DT jäi kuvainnollisesti leikkauspyödälle ja sen surullisen näköinen siniseksi ”Lainasimme” ostoskärryt ja veimme ne lavangon legendaariselle stuntmuuttunut ja katkennut kiertokanki, sekä uuden pakoaukon saanut sylinteri areenalle ns. Suorituksemme tilaisuuttamme pilaamaan. Sanoin jo aikaisemmin ja sanon nyt, ihminen jolla on tulee olemaan tarkka. Tehtiin samalla tullut kuudennen kerran takuuhuollosta (huollon mukaan mukamas erilaisten Arton Tezarin katteisiin uskomattoman rouhea miekka ja kilpi –maalaus sakäyttäjävirheiden seurauksena tapahtuneiden totaalileviämisten jälkeen), moilla tusseilla, siitä tuli todella kuvaava. Vielä keksittiin, että voimme tehdä muistotulen käyttäen apuna vanhoja moottoriLavangossa oli paikalla jonkun verran kovan luokan stunttaajia ja he olivat öljyjä. Se varmaan ostaa purjeveneen ja gold wingin välittö- sitten DT:stä mästi. Hautajaiset vietettiin peräkärryyn. Rio de Janeiron Kristuksen lepää nyt suuri persoona ja stunt-pyörien kantaisä. Mikä onkaan parempi paikka haudata kevari kuin Kansallispuisto. NSR on ollut tunattavana ja viimeimpänä silauksena tein sen perään Makken piti myös tulla paikalle, mutta sillä oli tullut jotain omituisia vakuuhienot tribaalimaalaukset, mustalla ja hopealla tussilla. Kun työnsimme kärryjä Arton kanssa vähän kierrätettyä, kun palautimme maasta poratut öljyt takasin sinne minne pitkin stunt-suoraa ja Reksa esitti kärryjä prätkänä käyttäen bravuureitaan, ne kuuluvatkin
Jo senkin takia olisi hienoa voittaa jotain uutta, eli maailmanmestaruus. Toivottavasti kaikki on pysyny ajokauden ehjänä, laitteet sekä kuljettajat! Jos näin ei ole käynyt niin voi teitä! Nyt taitaa olla taas päätoimittajaa miellytetty koska oon aika laiska näissä kirjotushommissa ja se on aika kova niitä multa tivaamaan! Kiitos ja kuulemiin, #131 79. Vain kaksi osakilpailua ajanut Suomen Asseri Kingelin oli 14. Pari crossikisaaki kävin ajamassa, Karkkilassa Mx2 SM ja Miehikkälässä Mx125 -luokan kisan. Ekan erän voitin ja tokassa olin 5. Jos vaikka tällä kertaa lähetään tästä päivästä taaksepäin käymään asioita läpi. Käytännössä ainoa haastaja on hallitseva maailmanmestari Chareyre. Supermotohommista sen verran, kun en muista yhtään että mitä oon viimeks teille valehdellu niiiiiin nyt ainaki johdetaan Italian mestikkaa, en kyllä muista että monella pisteellä. Karkkilassa meni oikeestaan ihan hyvin, olin aika-ajossa kakkonen heti Remeksen Eeron jälkeen ja ekassa erässä tosi huonon lähdön jälkeen 7. Ensimmäisessä voitto tuli ajamalla ja toisessa sain apua pahimman vastustajani, ranskalaisen Thomas Chareyren hajotettua pyöränsä takajarrun. Salstola otti pronssia. Sarjassa hän oli kymmenes. Italialainen Ivan Lazzarini oli sarjassa toinen ja Chareyre kolmas. - Voitin kummatkin erät helpolla. Kova jätkähän siitä ois voittanu kauden loput erät ja lähteny kotiin kulta kaulassa mut ei musta siihen ollu vaikka kuinka yritin. Mestariksi ajoi italialainen Diego Monticelli. - MM-kausi jatkuu kahden viikon kuluttua Sisiliassa ja päättyy viikkoa myöhemmin Ranskassa. Tokassa erässä olin samoilla paikkeilla ja takarengas puhkes, ni sitte pääsikin lähtee kotiin! Miehikkälässä ajoin aika-ajossa pohjat ja sitte olikin sen verran luokkaa sinä päivänä, että rata oli jo ekassa erässä aika kauheessa kunnossa. Nonni! Tuntuu joka kerta olevan pienoinen ongelma muistaa, että mitä oon teille turissu, mutta ehkä tässä taas jotain tarinan tynkää saadaan aikaseks. Katumonttukonekausi alkaa olee pikkuhiljaa lopuillaan, kiitos Suomen lämpimien kelien aika pahalta kerkes tossa jo näyttää toi keli, mut onneks sentään vähän parani taas. STOP THE PRESS! Hermuselle toinen Italian mestaruus Mauno Hermunen varmisti sunnuntaina uransa toisen supermoton Italian mestaruuden, kun kauden viimeinen osakilpailu ajettiin Ottobianossa. Sitte oikee kiinnostanu ja keskeytin ekan erän, enkä toiseen ees lähteny. Mitähän muuta mainittavan arvosta sitä ois lomalla tullu tehtyä... Loppukauden suunnitelmista sen verran, et yritetään nyt ajaa loputki kisat mitä on jäljellä täysillä maaliin! Jos sitte vaikka pääsis linnanjuhliin pyörähtää! Nyt ois hyvä mahollisuus hoitaa se kulta kotiin, tosin oli viime vuonnakin, mut se kaatu jo oikeestaan siellä ekassa kisassa. Seuraavaksi Hermusella on edessään haaste varmistaa uransa ensimmäinen maailmanmestaruus. Eli kesälomalla on nyt oltu Suomessa noin 4 viikkoo, kivaa on ollu ja jonkin verran jotain tullu tehtyäki, lähinnä lomailu on kyllä ollu ajamista, kun ei kauheesti muutakaan tekemistä päivisin oo. joten totaalin 3. Viimenen kisa on elo-syyskuun vaihteessa ja jos ei mitään odottamatonta tapahdu ni pitäis kultamitali killua kaulassa siitä sarjasta taas! MM-sarja on jatkanu edelleen hyvin menemistä, tosin viime kisassa hajos sellasessa isossa hyppyris takavanne tokassa erässä ja sen jälkeen ei oikeestaan ajamisesta mitään tullu, ei tarvi paljoo tärrätä niin ei oo jarrussa pitoa, eikä kyllä vedossakaan. Nyt voitin Italian mestaruuden ja kukistin Chareyren, muttei tämä toinen titteli tunnu yhtä erikoiselta kuin ensimmäinen. Hermunen puolusti näin kunniakkaasti Italian mestaruussarjan titteliään. Eipä varmaan juuri mitään, ihan perus kavereiden kanssa oleilua ja pitkiä talli-öitä viettäessä tais loma mennä. Sitte meniki jo päivämäärät sekasin, koska Jurassic Rock oli Karkkilan keissin jälkeen, mutta siellä tuli siis kans oltua: Mikkelissä on ihmisen hyvä olla ja varsinkin loman merkeissä! Rockeissa oli aika kova pääesiintyjä tänäkin vuonna, nimittäin System of a Down! Ja olihan siellä muitaki hyviä bändejä, mut varmaan jokainen tietää että missä on pääpaino 3 päivän festareilla, varmuudeks kyllä mentiin jo torstaina ja lähettiin vasta maanantaina pois. Kymmenen tärkeetä pistettä meni hukkaan ja se vituttaa. tai 8., en oikeestaan kyllä ees muista kumpi. Hermunen johtaa sarjaa ennen kahta viimeistä osakilpailua. Olin toiseksi nopein, mikä riitti minulle, Hermunen kertoi. S2-luokan osakilpailussa Sami Salstola sijoittui toiseksi. Ero kakkoseen on kummiski vielä 22 pistettä ettei viel kannata ranteita vetää auki. Hermunen säästeli renkaitaan S1-luokan aika-ajossa, mutta kahdessa kilpaerässä suomalaiselle ei löytynyt vastusta. Toinen suomalaisedustaja, Toni Klem oli yhteistuloksissa yhdeksäs. - Italian sarjassa on tyhmä rengassääntö, minkä takia halusin säästää renkaita kisaeriin ja ajoin aika-ajossa vain yhden nopean kierroksen
Hinta kestotilaukselle on 54€/seitsemän numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 60€/1 vuosi/seitsemän numeroa. Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen tilaajapalveluun, puhelimitse arkisin 03-42465338, e-mail: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Bomber Oy maksaa postikulut Tuotteet/Bomber Magazine TUNNUS 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS. Määräaikaistilaus päättyy automaattisesti seitsemän numeron jälkeen. Täytä, leikkaa irti ja nakkaa postiin! Bomber Oy maksaa postikulut! Kestotilaus hintaan 54€ Vuoden määräaikaistilaus hintaan 60€ Vastaanottajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Maksajan tiedot täytetään jos vastaanottaja on eri kuin maksaja Maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuonna 2013