Esittelyjä Tapahtumat Projektit Mutapyörä TL 1000 M.A.D B-Day Yamaha Race-Max Suzuki GSX-R Cafe Ace Cafe SF & Stunt Day Vihdoinkin stripille KTM DV8 Mettet Supermoto Buell Turbo XB12R B-ajokauden päätösbileet Soul Red Busa EDRS Pro-sarjan finaali BOMBER.FI 7/2014 Hinta 9,10€ Henkilökuva Erkki Ryttyläinen
Lisäksi erikoissuunniteltu matkustajan istuin ja säädettävä valomaski tekevät tästä sopivan ainutlaatuisen juuri sinulle. Lisätietoja laitteiden vakiovarustelusta saat valtuutetulta Yamaha-jälleenmyyjältäsi.. MT-07 ABS -mallin myyntihinnan 6740 e ja autovero-osuuden 1725,87 e, sekä Moto Cage -lisävarustepaketin arvon 750 e. Alkuperäisillä Yamaha-varusteilla viimeistelty MT-07 Moto Cage on kevyt pyörä, jonka ulkonäköä täydentävät mm. Uusi MT-07 Moto Cage: 9.215,87 € Kokonaishinta sis. Onko Extreme lajisi. Uusi Yamaha MT -07 Moto Cage rikkoo rajoja uskallatko sinä nauttia erilaisesta tavasta ajaa. HUOM: Yamaha MT-07 Moto Cage on MT-07:n erikoisversio, joka lisävarustellaan virallisilla Yamaha-osilla ja jonka varustelun suorittaa valtuutettu Yamaha-jälleenmyyjä. Tummanpuhuvaa kokonaisuutta alleviivaavat punainen etuvanne ja jäähdyttäjän suojat. Thrill your Dark Side www.facebook.com/yamahasuomi www.yamaha-motor.fi Yamaha MT-07 Moto Cage ei vakiomallina sisällä erikoisosia, kuten Akrapovicin pakoputkea, rekisterikilpitelinettä, eikä LED-vilkkuja. Kuvissa esiintyvä laite on erikoisvarusteinen. käsisuojat ja erikoisteippaus
MGM Bikes 70. BM Joulutarjous 84. Ben’s Cafe Gixer 50. DR Uutiset 28. Uudet Bomber-vaatteet 72. Pääkirjoitus 6. Kiverä Oy 8. 62. Buell Turbo XB12R 77. Blacklist 31. Powerking Challenge 2015 71. D-Tech 9. Bandit-kypärät 82. Erkki Ryttyläinen Projektit 74. EDRS Pro-sarjan Finaalit B-Magazine Support-tuotteet 30. B Ajokauden päätösbileet 2015 46. M.A.D Kuusaa B-Day 22. KTM. BM-kestotilaus Mainostajat 2. Mettet Superbiker 36. Ace Cafe Streetfighter & Stunt Day 29. Juliste 49. MP-15 16. Yamaha 8. Bommiryhmä sarjis 83. Soul Red Busa Tapahtumat 18. Kele Design 61. KTM DV8 56. Fastest Man 2015 42. Kuumimmat pyöräuutuudet 2015 10. Yleiset 4. Mikä on EDRS-sarja. Bee-One-vaatteet 69. BM-irtonumerot 40. ICON 27. Seuraava numero Henkilökuva 64. Uutiset 8. Peten Maalaamo 60. Yamaha Race-Max Pyöräesittelyt 12. Mutapyörä TL 1000 32. BM-vaatteet 44
Palaute oli kovin selkeää, nimittäin kaikki kotimaiset tilaajat olivat sitä mieltä, että printtilehden ilmestymiskertoja ei kannattaisi ainakaan vielä ihan heti lähteä pudottamaan, jos siihen ei ole ainakaan taloudellisia syitä. Päätimme kuitenkin, että uusi WWB online magazine on se, joka joutuu vähän väistymään printtilehden tieltä. Jossain määrin mielikuvituksissani on pyörinyt erilaisia customeita ja cruisereita, jotka olisi kiva raiskata fighteri-alttarilla täysin uuteen uskoon. Silloin teille putoaa seuraavan lehden mukana uusi, entistäkin tykimpi B-kalenteri! Syysterveisin, Janne Uskali. Se, että pääsisi tänä päivänä oikeasti erottumaan massasta jollain tietyllä pyörällä, vaatii kyllä happopäistä mielikuvitusta, hyviä suhteita ja lompakostakin pitäisi löytyä varmaan muutakin kuin pelkkä Kela-kortti. World Wide Bomber Magazine tullaan julkaisemaan kausiluontoisesti vuonna 2015, eli teemme talvi-, kevät-, kesäja syysnumeron. Ikävä fakta on vain se, että vaikka näistä cruisereiden moteista löytyisikin paljon kuutioita, ei niistä ihan helpolla saa ulos sellaisia tehoja, että driftaaminen onnistuisi pelkällä kaasun avaamisella. WWB:n vuositilaushinta on jatkossakin nimellinen 10 euroa, joten hinnasta ei tuo julkaisu voi jäädä kiinni. Ajatus on hautunut mielessä jo useamman vuoden ja perseelleen kääntynyt B-13 -yhteisprojekti Harley-Davidsonin edesmenneen maahantuojan kanssa vain pahensi tilannetta. Koska kotimainen Bomber Magazine sai rinnalleen englanninkielisen online tablet-lehden, oli pakko miettiä näitä asioita vähän uusiksi koskien molempia lehtiä. videoita, liikkuvia kuvasarjoja ja aktiivisia linkkejä. Niinpä mietimme pitkään ja hartaasti, että olisiko mahdollista tai teidän lukijoiden kannalta edes järkevää tuottaa yksi kotimainen Bomber-lehti vähemmän vuodessa vai tehdä World Wide Bomber Magazinea vähän harvemmin. Eli vanhoilla hinnoilla ja ilmestymismäärillä mennään 2015, unohtamatta tietenkään vuoden alussa ilmestyvää Bomber Babe/Bikes -kalenteria joka tippuu vuoden alussa kaikille, joilla on lehtitilaus voimassa. WWB-sivut löytyvät netistä osoitteesta: www.worldwidebombermagazine.com Talven lähestyessä meikäläiselle on kehittynyt helvetin kova pakkomielle päästä suunnittelemaan ja rakentamaan joku todellakin massasta poikkeava ja isomoottorinen katutaistelija. Mielipiteitä kyseltiin avustajilta ja lähitutuilta, jotka tilaavat lehteämme. Stongan takaa Taas on se aika vuodesta, jolloin täytyy tehdä päätöksiä lehden ensi vuoden ilmestymiskerroista, hinnoista ja linjauksista. Näin ollen kotimainen Bomber Magazine tulee ilmestymään edelleen seitsemän kertaa vuodessa ja vaikka kaikki kustannukset painostaisivat meitä nostamaan lehden hintaa, aiomme silti pitää vanhoista hinnoista kiinni. Tablet-lehden etuihin kuuluu sen monipuolisuus, koska siihen saadaan mukaan mm. No, tähän asiaan auttaa ainoastaan se, että mahdollisimman moni teistä lehden irtonumeron ostajista ryhtyisi lehden tilaajaksi ja se, että lehden lukijat muistaisivat aina asioidessaan lehtemme ilmoittajien liikkeissä mainita tulleensa kaupoille Bomber Magazinessa nähdyn mainoksen innoittamana. Viime kevät ja alkukesä olivat B-toimituksessa niin kiireistä aikaa, että siihen on pakko tehdä jotain muutoksia. Joulukuuhun mennessä päivitetään myös WWB:n uudet nettisivut, josta Bomber Magazinen tilaajat pääsevät latailemaan ja lukemaan vanhoja WWB-numeroita ihan ilmaiseksi. Katsotaan, mitä talvi tuo tullessaan, ja eihän sitä tiedä, jos vaikka saataisiin tästä ideasta uusi lehtiprojektipyöräkin alulle! Ideoita, kuvia, piirustuksia ja pyörämalliehdotuksia otetaan innolla vastaan toimituksen meilisoitteeseen: toimitus@bombermagazine.com Näillä eväillä keulitaan joulua kohti ja muistakaa siis pitää huoli siitä, että olette vuoden vaihteessa vielä Bomber Magazinen aktiivisia tilaajia
Bomber Magazine ilmestyy 7 kertaa vuodessa. 09-2235215 TILAAJAPALVELU Lehtitilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset postitse: Puuvillakatu 4 C 4 30100 Forssa puhelimitse: 03-42465338 tai sähköpostitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi Tilaushinta: Kestona 56 € tai kahdessa erässä 29,50€/lasku. Määräaikaisena vuodeksi 62€. krs. TOIMITUS Päätoimittaja: Janne Uskali Tietotekniikkaspesialisti: Janne Löfgren ja John Tackman Avustajat: Kari Rautanen, Sami Åman, Jarkko Lipponen, Pasi Uponen, Dave Manning, Anne Vahlqvist, Isto Ikonen ,Jari Määttä, Aki Suokas, Jan Öhman, Kari Rautanen, Jukka Rautio, Erkki Ryttyläinen, Petri Vänksä, Anssi Vänskä, Yanik, Ryo Keneta, Mark Boxer Lay-out: Niklas Jäntti Oikoluku: Kaija Kohtala Sähköpostiosoite: toimitus@bombermagazine.com p. 00880 Helsinki Finland Meidät löytää myös verkosta: bomber.fi, shop.bomber.fi, bee-one.com, sekä facebook.com/BomberMagazine Muista myös käydä lukemassa uusin Worldwide Bomber Magazine tablett lehti: www.worldwidebombermagazine.com. Ilmoitusmyynti: toimitus@bombermagazine.com KUSTANTAJA: Bomber Oy PAINOPAIKKA: B-Shopin aukioloajat: Ma-Pe 10.30-17.30 La-Su SULJETTU B-Shop Putkitie 3, 2
Uuden äänenvaimentimen kuusikulmainen profiili parantaa pakokaasujen virtausta ja se erottuu massasta rohkeiden, aggressiivisten linjojensa puolesta antaen uudelle konseptille dynaamisen urheilullisen ilmeen, joka on viimeistelty puolisuunnikkaan muotoisella päätyosalla. YZF-R3 2015 -mallin hintatiedot ilmoitetaan myöhemmin. Olen vakuuttunut, että uusi design myös takaa kasvun moottorin tehoissa”, lisää Igor Akrapovi?. ilmoitti ylpeänä äänenvaimennin teknologian virstanpylväästä, kun yhtiö paljasti uuden vallankumouksellisen äänenvaimenninmallin ensimmäistä kertaa yleisölle International Motorcycle, Scooter and E-Bike Fair eli INTERMOT-tapahtumassa joka järjestettiin Saksan Colognessa. YZF-R3 supersport Yamaha jatkaa uusien malliensa julkaisemista esittelemällä täysin uuden jäsenen, kun legendaarinen R-mallisarja kasvaa uudella YZF-R3:lla. Ihmiset jotka ovat jo päässeet näkemään ja pitelemään vaimenninta kuvailevat sitä yleisesti ottaen ’Alieniksi’, tai joksikin muuksi sci-fi -elokuvasta syntyneeksi. MM-kauttaan ajava konkari päätyi lopulta valitsemaan itselleen tutun Moto2-luokan. Tämä pyörä on tehty A2-ajokorttiluokkaan sopivaksi ja sijoittuu kevyenä supersporttina Yamahan R-sarjassa suosittujen YZF-R125:n ja YZF-R6:n väliin. Suomalaiskuljettajan luokkana säilyy kuitenkin Moto2-luokka, jossa Kallio on ajanut vuodesta 2011 lähtien. Halukkuutta MotoGP-luokkaankin olisi löytynyt, niin Kallion kuin siellä ajavien tiimienkin taholta, mutta 13. Akrapovi. Täytyy korostaa sitä, että äänenvaimentimen tyylin tulee käydä yksiin äänenpaineen, maavaran, suorituskyvyn ja soundin, eli kaikkien äärimmäisten tärkeiden ominaisuuksien kanssa. Yamahan YZFR1, YZF-R6 ja YZF-R125 -malleista tutut kaksoisajovalot ja katteen muotoilun linjat toistuvat myös uudessa R-malliston keskisarjalaisessa. Lopullinen design kehitettiin täydellisesti salassa kahden insinöörin avustamana; molemmat mukailivat alkuperäistä ideaa, mutta eri yksityiskohdilla. Uusi YZF-R3 on teknisten ominaisuuksiensa lisäksi myös ulkonäkönsä puolesta aito R-sarjalainen. Ensimmäinen erä YZF-R3malleja saapuu Suomeen huhtikuussa 2015. Lopulta konseptiksi valittu idea syntyi itse Igor Akrapovi?lta. ja Uroš Rosa, Akrapovi?-yhtiön toimitusjohtaja julkaisivat suunnittelukilpailun uudesta äänenvaimentimesta. Mika Kallio, 31, allekirjoitti sopimuksen italialaisen Italtrans-tiimin kanssa. Tärkeimpinä tekijöinä olivat tiimin kunnossa olevat taustat, kilpailukykyinen kalusto, Kalexin pyörät ja se, että olin tiimille koko ajan heidän ykkösvaihtoehtonsa. ”Ajatuksena oli luoda kaikin puolin parempi – eikä pelkästään vain paremman näköinen – äänenvaimennin, jossa kuitenkin on säilytetty kaikki vanhan vaimenninmallin positiiviset piirteet. Uusi muotoilu on evoluutio kuusikulmaisesta äännevaimentimesta, joka aiheutti vallankumouksen moottoripyöräpiireissä 2005. Vuonna 2013 Igor Akrapovi. ”Uusi muotoilu parantaa huomattavasti pakokaasujen virtausta. Halusin luoda jotain täysin ainutlaatuista, joka ei mukaile minkään moottoripyörävalmistajan ominaista tyylisuuntausta joiden kanssa olemme yhteistyössä. Ajoimme läpi lukemattomia simulaatioita tietokoneella ja testasimme erilaisia malleja moottoripyörissä testipenkissä ja voin sanoa, että uusi malli virtaa paremmin samanlaisella putken keskiosalla mitä vanhemmat mallit. esitteli uuden vallankumouksellisen äänenvaimenninkonseptin INTERMOT-tapahtumassa Akrapovi. Mallin värivaihtoehdot ovat Race Blu ja Midnight Black. Mutta tässä onkin kyse tulevaisuuden visiosta, johon on yhdistetty korkeaa teknologiaa”, kuvailee Igor. Vaimentimen ideaalinen muoto optimoitiin virtauspenkissä ja ensimmäiset prototyypit kehiteltiin elokuussa 2014. 6. Suunnittelukilpailu tuotti useita erinomaisiakin ideoita, mutta mikään niistä ei ollut täydellinen tai optimaalinen, joten yhtiö päätti luopua kaikista näistä suunnitelmista. MotoGP-tiimeille puolestaan tuntui olevan tärkeintä, että kuljettaja olisi valmis ajamaan ilman palkkaa tai pelkästään sponsoritulojen turvin. Se luo hyvän mahdollisuuden nousta 125-kuutioisista (A1-ajokorttiluokka) askelta suuremman supersportin kuljettajaksi. Uusi sopimus tietää, että Kallion nelivuotinen yhteistyö belgialaisen Marc VDS -tallin kanssa tulee päättymään kuluvaan kauteen. Loppusuoralla kävin neuvotteluja myös kahden MotoGP-tiimin kanssa, mutta päädyin lopulta Italtransiin. Itselleni se ei ollut vaihtoehto, Kallio kommentoi. Kuvassa Mika Kallio ja Italtransin tiimipäällikkö Luigi Pansera
MP 15 Moottoripyöränäyttely järjestetään 30.1. Tällä mm. Selkeästi tietää, mitä asioita kannattaa kehittää. Tapahtuman yhteydessä on rakennettujen moottoripyörien Petrol Circus Custom Bike Show. Krzysztof Kasprzak Puola 132 3. Ilmoittautuminen näyttelyyn on alkanut ja se jatkuu vuoden loppuun asti. Luokkia näyttelyssä on neljä: custom, street, classic ja open class. Hancock on ajanut urallaan kaiken kaikkiaan 19 osakilpailuvoittoa ja hänellä on yli 3000 kerättyä GP-pistettä. Toisen sijan MM-sarjassa nappasi kauden viimeisen osakilpailun kotiyleisön edessä voittanut Puolan Krzysztof Kasprzak ja kolmanneksi sijoittui vuosien 2003, 2007 ja 2008 mestaruudet voittanut Tanskan Nicki Pedersen. Matej Zagar Slovenia 114. Näyttelyssä pyöriä äänestää tuomaristo, rakentajat ja yleisö. •Saadaan tietoa Suomessa toimivista kerhoista •Käydään läpi Street fighter skenen asioita yms. Täysin E-hyväksytyssä Bullet 1000 vilkussa yhdistyy klassinen muotoilu ja viimeisin LED –teknologia. 1.2.2015 Messukeskuksessa Helsingissä. ”Nyt on helpompi aloittaa näyttelyn rakentaminen, kun on yksi tapahtuma takanapäin. Uusia kerhoja on perustettu melko paljon eri puolille Suomea. Hommia hän tekee nyt yhtä vuotta viisaampana. Tuomaristo valitsee Tuomariston valinta –voittajan (500 e) ja rakentajat äänestävät Näyttelyn parhaan pyörän (1000 e). Lisätietoa ja säännöt/edellytykset, jotta pääsee viralliseksi Street fighter -kerhoksi Suomessa sekä voi alkaa käyttää SFC tunnusta, löytyvät sivuilta: www.streetfighterclubs.fi VETERAANIKULJETTAJA GREG HANCOCK SPEEDWAYN MAAILMANMESTARIKSI. Kulunut kausi oli Hancockille poikkeuksellinen. – 1.2.2015 Helsingin Messukeskuksessa. Yhdysvaltalainen Grag Hancock nappasi uransa kolmannen maailmanmestaruuden kauden 2014 viimeisessä Speedway GP osakilpailussa, joka ajettiin Puolan Torunissa. MP-messut on avoinna pe 30.1. Petrol Circus Custom Bike Show 30.1. Nicki Pedersen Tanska 121 4. Näyttelyssä palkitaan rahapalkinnoilla (500 e, 300 e ja 200 e) ja pokaaleilla kolme luokkansa parasta pyörää. Petrol Circuksessa ylistetään taas suomalaista moottoripyörärakentamista ja näyttelyssä on vain suomalaisten rakentamia moottoripyöriä. klo 10-17. Esillä on Amerikan herkkujen lisäksi moottoripyöriä laidasta laitaan, mopoista viimeistä piirtoa myöten hiottuihin näyttelyfightereihin”, kertoo näyttelyn nyt toista kertaa kokoava Jarno ”Japi” Åström. www.mpmessut.fi Ilmoittautuminen näyttelyyn: petrol.circus@pp.inet.fi STREETFIGHTERCLUBSFC Fighter-skene ja fighter-kerhotoiminta ovat kasvaneet Suomessa viime vuosina räjähdysmäisesti. ”Petrol Circuksen vahvuus on monipuolisuus. klo 9-18 ja su 1.2. Tällä kaudella hän voitti Englannin GP:n Cardiffissa. Ensi kaudella Speedwayn MM-sarjaa nähdään jälleen livenä myös Suomessa, sillä Tampereen Ratinan Stadionilla ajetaan 16.5.2015 Suomen osakilpailu. Ennen tätä kautta hän ei ollut jättänyt yhtään Speedway GP kilpailua väliin, mutta putki katkesi tänä vuonna Gorzowin osakilpailussa Puolassa. Greg Hancock USA 140 pts 2. •Estetään se, että uusi kerho ei tahtomattaan kopioi toisen kerhon nimeä, logoa tms. Yleisöäänestyksen voittaja saa pokaalin sunnuntaina 1.2. Tai Woffinden Iso-Britannia 121 5. SPEEDWAY MM 2014 1. ”, kuvailee Japi fiiliksiään. Sitä ennen hän oli osallistunut katkeamattomasti kaikkiin järjestettyihin 177 Speedway GP kilpailuun vuodesta 1995 lähtien. Jo vuonna 2011 hän oli 41-vuotiaana kaikkien aikojen vanhin Speedwayn maailmanmestari osoittaen vielä 44-vuotiaanakin ettei vauhti ole vuosien mittaan heikentynyt. Ideana on saada kaikki Suomessa toimivat kerhot käymään kokouksissa hyväksyttämässä oman kerhonsa, jolloin siitä tulee virallinen SFC-kerho. Kellermann Bullet 1000 vilkut saapuvat Storm Motorin valikoimaan kevään 2015 aikana. Hancock loukkaantui Latvian kisassa ja joutui näin jättämään Gorzowin kilpailun väliin. Terveisiä Stormilta ja Kellermanilta, Kellermann tuo kaudelle 2015 uuden ja uniikin vilkkumallin. Nämä voittajat ja sijoittuneet julkaistaan jo lauantaina 31.1. klo 10-20, la 31.1. Hancock on voittanut mestaruuden myös vuosina 1997 ja 2011. Viisi suomessa toimivaa kerhoa ovat perustaneet SFC:n (Street Fighter Club) rungon ja jatkossa Hooligan Fightersin johdolla M.A.D Kuusaa, Streetfighters JKL, Trouble Stars sekä Street Trash järjestävät kokouksia (fighter meeting) kaksi kertaa vuodessa
Kannattaa kuitenkin istahtaa tukevasti alas, ennen tilaussoittoa Sumekolle, sillä ennakkotilaajat USA:ssa ovat saaneet jo n. Katso sivuiltamme tarkemmat tiedot yrityksestämme, www.kiveraoy.. katuversio josta luvataan karkeasti noin 220hevosvoiman tehoja ja H2R on tietenkin mallisarjan Racing versio. Tämän lisäksi kilpurin katteet ovat täyttä hiilikuitua ja pyörä sisältää kaikki mahdolliset elektroniset hienoudet mitä prätkään on vain saatavilla. 60 000$ laskun käteensä. AKK-kuntotarkastus 880,AKK-ja energiatodistus 1200,KPH-kosteusmittaus 260,OK-talon energiatodistus 380,2015 kuumimmat uutuudet! Ahtamalla paranee, Kawasaki! Kawasaki on halunnut tulla rytinällä mukaan sporttipyörien uuteen nousukauteen valmistamalla uuden ja innovatiivisen superpyörän. H2 on ns. Hintaa tällä kalenterilla on 25euroa + pk. MV Agustalta on tulossa uusi mielenkiintoinen uutuus nimeltä Dragster 800 RR. 8. R-mallista luvataankin jo sitten billetti kompurasiipisellä keskipakoahtimella noin 300hevosvoiman tehoja. Tehdas on yrittänyt pitää tämän uuden ja hyvin pommittajahenkisen tuotteen piilossa julkisuudesta, mutta Bomber Magazine sai käsiinsä nämä pari ennakkokuvaa tulevasta mallista. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä Suomen maahantuoja ilmoittaa uusille H2:sille myyntihinnaksi. Tarjoushinnat voimassa 31.12.2014 saakka, Päijät-Hämeen ja Uudenmaan alueilla, tilattaessa mainittava koodi BMBR. Kalenterin voi tilata helpoiten osoitteesta: shop.bomber.fi HUOMIO! Jos olet Bomber Magazinen aktiivitilaaja tammikuun alussa, niin sinulle tipahtaa postiluukusta tämä upea kalenteri ilmaiseksi 1/2015 lehden mukana. Tarjoamme nyt Bomberin lukijoille! Kosteusmittausten ja asuntokaupan kuntotarkastusten erikoisosaaja. Malli kulkee nimellä H2 ja H2R. Bomber Babe kalenteri 2015 Nyt Bomber Magazinen shopista tilattavissa jo ennakkoon uusi ja entistäkin kuumempi Bomber Babe kalenteri! Joka kuukaudelle löytyy toinen toistaan kuumempi kissatai prätkäkuva
TEKNINEN KAUPPA ILMOITA PRÄTKÄSI KILPAILUUN! PETROL CIRCUS CUSTOM BIKE SHOW MP-MES SUILLA 30.1.–1. Palkintoja jaetaan yhteensä 5500 €:lla. Ilmoittaud u mukaan lähettämä llä pyöräsi tiedot osoitteese en petrol.circu s@pp.inet .. www.mpmessut.fi. 2.2015 Rakennett ujen pyörien Petrol Circus järjestetää n MPmessujen yhteydessä Helsingissä . Suosikkinsa valitsevat tuomaristo ja messuylei sö, ja Näyttelyn parhaan pyörän äänestävä t rakentajat . Kilpanäytt elyssä on neljä luokkaa: custom, street, classic ja open class
Ismo Mäenpää 6,870s / 323,34km/h STTF Tierp 2014 10. Toimittanut: Pasi Uponen, dragracenews@gmail.com SUOMEN NOPEIMMAT TOP10 Suomen nopeimmat kauden 2014 jälkeen: 1. Sampey on voittanut urallaan kaiken kaikkiaan 41 osakilpailua. Sampey on voittanut urallaan myös kolme NHRA:n mestaruutta ja hänellä on kaikkien aikojen ennätys lajittelun ykkössijojen määrässä, 45 kpl. Samu Kemppainen 6,611s / 349,24km/h STTF Santa Pod 2014 4. Paras Suzukikuljettaja Steve Johnson on sijalla neljä ja hänellä on vielä hyvät mahdollisuudet kolmen kärkijoukkoon. Kakkosena vain muutaman pisteen päässä Andrewin niskaan hengittää tallikaveri Eddie Krawiec. Petri Kalttonen 6,835s / 328,77km/h STTF Gardemoen 2007 9. Heti Dallasin osakilpailussa Angelle lajitteli itsensä sisään kaavioon huolimatta kuuden vuoden kilpailutauosta. Readingin osakilpailussa lokakuun alussa hän osoitti jo päässeensä sinuiksi Buellinsa kanssa vetäisten lajittelussa uuden oman ennätyksensä 6,868s/308,43km/h sijoittuen lajittelun kahdeksanneksi. Tiukoilla pudotusrundeilla Angellella on ollut rytmi hakusessa ja yhtään rundivoittoa hän ei vielä ole saavuttanut. Pasi Alakunnas 6,991s / 315,97km/h FB Alastaro 2012 ANGELLE SAMPEY PALASI RADOILLE Yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä Pro Stock Motorcycle -luokan kuljettajista, 44-vuotias Angelle Sampey palasi radoille lähes kuuden vuoden tauon jälkeen syyskuussa NHRA:n Dallasin osakilpailussa. NHRA:n pistejohdossa ennen kahta viimeistä osakilpailua jatkaa Vance&Hines V-Rodillaan Andrew Hines. Toisen sijan sarjassa nappasi britti Garry Bowe ja kolmannen sijan Maltan Shawn Buttigieg. Ainoastaan vuonna 2001 menehtyneellä Dave Schultzilla on Sampeyta enemmän osakilpailuvoittoja (45 voittoa), joten Angellella on hyvät mahdollisuudet nousta kaikkien aikojen ykköseksi. Kari Rajala 6,796s / 263,06km/h STTF Alastaro 2009 7. Kai Selkämaa 6,801s / 323,30km/h TFB Alastaro 2012 8. Venables tekaisi myös kauden päätteeksi Britannian kansallisissa mestaruuskilpailussa uuden SSB:n Euroopan ennätyksen lukemin 7,045s/330,09km/h. Venables voitti Santa Podin finaalikilpailun ja vei lopulta mestaruuden sarjassa, jossa pisteitä keräsi kaiken kaikkiaan 37 kuljettajaa kahdestatoista eri Euroopan maasta. Petri Paljakka 6,423s / 350,77km/h TFB Santa Pod 2011 3. STEVE VENABLES TIUKAN SSB-CUPIN VOITTOON Iso-Britannian Steve Venables vei lopulta Turbo-Busallaan todella tiukan Euroopan Super Street Bike Cupin voiton. Sampey on tehnyt sopimuksen loppukaudesta sekä kaudesta 2015 legendaarisen Star Racingin kanssa ja kilpailee heidän valmistamalla Buellilla. Harri Piensalmi 6,633s / 296,05km/h STTF Tierp 2014 5. Angelle Sampey / kuvat: NHRA Mediacenter Jaska Salakari Steve Venables Kuva: Julian Hunt Eurodragster.com 10. Petri Mattson 6,782s / 300,67km/h STTF Tierp 2014 6. NHRA-uransa hän aloitti vuonna 1996. Jaska Salakari 6,273s / 358,33km/h STTF Tierp 2012 2
Hän oli siis törmäyksessä lentänyt Wollatin wheelie barsien päälle ja jalka oli jäänyt jumiin rautojen väliin. Samalla de Haas varmisti myös EM-pronssin itselleen. Itse kilpailu oli Santa Podissa yllätyksiä täynnä. Wollatin ja Papafilippousin törmays Santa Podissa / kuva: Julian Hunt Eurodragster.com Steve Wollat: / kuva: Julian Hunt Eurodragster.com Martijn de Haas / kuva: Julian Hunt Eurodragster.com 11. Kummallekaan ei aikaa ja Samulle hylkäys ratarikon johdosta. Suomen Fredlund oli tänä vuonna luokan suvereeni hallitsija voittaen kaikki ajetut osakilpailut. Kumpikaan kuskeista ei loukkaantunut pieniä ruhjeita lukuun ottamatta ja Steve Wollat ajoi lopulta koko kisan voittoon kovalla ajalla 6,268s/346,04km/h. Papafilippou irtosi oikealla radalla viivalta hiukan paremmin, mutta alkoi ajautumaan jostakin syystä kohti vasenta rataa. Pyörä kuitenkin ajautui lähelle keskiviivaa eikä Samu voinut höllätä Jägerin seuratessa perässä. Heti ensimmäisellä pudotusrundilla olivat vastakkain mestaruudesta taistelevat Samu ja Saksan Christian Jäger. Turhaan ei Samu siirtynyt Heezenin mekaanikoksi, sillä Heezen kiitti vaivannäöstä semissä vetäisten kauden parhaansa 6,865s ja passitti Jägerin laulukuoroon. Jägeriä vastaan asettuisi Hollanin Job Heezen, joka ei oikein ollut saanut pyöräänsä kulkemaan koko kauden aikana. Hän siis matkusti loppumatkan Wollatin wheelareilla kunnes Wollat sai pyörän pysähtymään. Samalla ratkesi Euroopan mestaruus Samu mestari ja Jäger kakkonen! Santa Podin finaali olikin sitten todella kovatasoinen ja tiukka. Myös Santa Podissa Fredde vetäisi ensin lajittelun ykköseksi 7,051s ajalla ja voitti lopulta finaalissa tutun kilpakumppaninsa Gert-Jan Laseurin ajalla 7,042s Laseurin 7,180s aikaa vastaan. Samukin teki kaikkensa, jotta Heezen saisi homman toimimaan ja kävi hitsailemassa varikolla Heezenin pyörän putket kuntoon ennen semifinaalia. Fredrik Fredlund otti jo kolmannen Pro Stock Biken mestaruuden ja Samu Kemppainen täydensi Super Twin Top Fuelissa komean sarjansa (2012 kolmas ja 2013 toinen) vuoden 2014 mestaruudella. Fil yritti korjata tilannetta, mutta ei onnistunut ja ajautui hiukan ennen radan puoliväliä Wollatin radalle osuen pahan näköisesti Wollatin pyörän wheelie barseihin. Mestaruus siis Freddelle ja Laseur hopealle myös EM-taistossa. Ei ainoastaan sen vuoksi, että Tsekin Otto Knebl otti uransa kovimman päänahan passittaen Ian Kingin laulukuoroon Kingin kotikisassa, vaan Filippos Papafilippoun ja Steve Wollatin uskomattoman kolarin vuoksi. Ainoastaan Pro Stock Bikessä mentiin koko kauden jatkuneella mallilla. Filin pyörä lenteli ilmassa ja hetken kaikki yrittivät katsoa missä kuski on. Top Fuel Biken ensimmäinen pudotusrundi tullaan muistamaan pitkään. Heezen paransi taas kauden parastaan, nyt lukemiin 6,702s, mutta se ei riittänyt kun naapuriradalla maanmies Martijn de Haas pamautti oman ennätyksensä 6,623s/345,88km/h ja nappasi kisan voiton itselleen. Alkoi näyttää, että mestaruus karkaisi Saksaan. Super Twineissä olikin sitten suomalaisittain jännitystä tarjolla jo melkein liiankin kanssa. Lopulta Samu ei saanut pidettyä pyörää omalla ladullaan, vaan ajautui Jägerin puolelle vieden maalikennot mennessään. Top Fuel Biken mestaruuden nappasi jo seitsemännen kerran Ison-Britannian Ian King. Samu lähti viivalta hyvin ja painoi keula korkealla lievässä johdossa kohti maalia. Toimittanut: Pasi Uponen, dragracenews@gmail.com FREDLUND JA KEMPPAINEN EUROOPAN MESTAREIKSI Santa Podin finaalikisa syyskuussa oli suomalaisten juhlaa. Toisessa pudotusparissa olivat siis vastakkain Ison-Britannian veteraanikuljettaja Steve Wollat The Dealer -nitrotykillään ja Kreikan Filippos Papafilippou, joka oli juuri lajittelussa pamauttanut Funny Bikellään tauluun omat ennätyslukemansa 6,549s/331,54km/h. Jatkossa en ota kyllä kyytiläisiä mukaan, mikäli he eivät maksa lipuistaan, naureskeli Wollat kisan jälkeen. Fil istuu lopulta Wollatin wheelareilla aivan sen näköisenä kuin kyseessä olisi ollut tahallinen stunt-temppu
Ensimmäinen kosketus Bomberkuvioihin tapahtui jo vuonna 2002, kun Marko oli jo Vauhtitiellä ihmettelemässä ekojen B-iltojen menoa… Markon kiinnostus kaksipyöräisiin starttasi jo yläasteelta mopoiässä, kun ensimmäisen Tunturin väri vaihtui lähes viikoittain ja mäntäremontin jälkeen tuli asentajalla itku, kun männäntapin sokka oli livennyt kampikammioon. Tämä Cafe-henkinen Tellu on täysi vastakohta kyseisille prätkäesittelyille. Rakentaja itse kertoi, että varsinainen moottoripyöräharrastus alkoi Honda CRB 500:lla, jonka jälkeen tuli alle pakasta vedetty GS 500 E. Kaikki kalliit osat on vain ostettu suoraan kovalla rahalla eri pajoista. Silloin suosituin työkalu oli tongit, joilla aukaistiin (lue nylpättiin) mutterit pyöreiksi. Olet varmaan joskus törmännyt pyöräesittelyjuttuun, joka on saanut niskakarvasi nousemaan pystyyn syystä, että kyseiseen pyörään omistaja ei juurikaan ole tehnyt itse mitään. 1982 1100 Katanaan. Siinä meni Mopo-Sportin tehomäntä hukkaan ja sylinteri oli entistä paskempi. Niinpä hän hankki välittömästi itselleen Teksti: Janne Uskali Kuvat: Niklas Jäntti 12. No, Katana-kokemuksien jälkeen Marko näki VHS-videoilta Easy Rider -nimisen elokuvan, jonka jälkeen hänen sielunsa oli myyty customeille ja choppereille. Rajut tehtaan lupaamat 111 hv tuntui viisisatasen jälkeen todella hurjalta! Yllättäen samainen Katana näytti olevan yhdessä vaiheessa B-foorumilla myynnissä, luonnollisesti turbolla varustettuna. Espoon suunnalla vaikuttava Marko Lahtinen on reilu nelikymppinen ohjaaja, jolla on vaimo, lapsi, koira, farmari-Volvo ja valkoinen lauta-aita pihan ympärillä. No, ei ehkä kuitenkaan Volvoa ja koiraa, mutta ymmärsitte pointin, että Marko on kaikin puolin perussuomalainen äijä. Tämän GS:n Marko vaihtoi sitten ensimmäiseen kunnon moottoripyörään eli vm
Mittari on siroa mallia nimeltä Koso ja se on kiinnitetty tankin etukiinnistyskohdan päälle. Muun muassa kytkin ei enää luista, vesipumppu ei vuoda ja sähköt toimii eikä jätä tien päälle. Tämän perään tuli taas customivaihe, kun Discoveryltä alkoi pyörimään perhesarja nimeltä OCC. Niinpä Marko customoi hihattomassa paidassa vielä yhden Suzuki LS 650. Yllättäen se imee vettä kuin sieni! Sporttisuutta päätettiin korostaa spoilerilla penkin takaosassa. Etulokari on myös modattu alkuperäisestä kappaleesta rautasahalla. Tätä piti myös vain vähän puuhata, mutta kun vanteiden reunojen kiillotuksessa nitromorsea läikähti myös vanteen keskiosaan, joutui Make sitten kiillottamaan vanteet kokonaan. Viimeksi mainitun virkaa hoiti aluksi vanhan Honda CBR 1000 F:n takakate, mutta se oli omistajan silmään liian muhkea ja saikin sittemmin vaihtua nykyiseen messinkiseen versioon. Markon omin sanoin: ”Pyörähän on epäluotettavin pyörä, joka Suzukin tehtaalta on ulos tullut. Tämä Supermoto-villitys hoidettiin tuttuun tapaan hyvin alhaisella budjetilla kuten aina. Sivukappaleet, jotka peittävät sivuja on taitettu kahden vanhan keittiönkaapin välissä, kuten myös takakate. Äänenvaimentimet lyhenivät ihan vain käsitoimisesti rautasahalla ja vaimentimien kiinnikkeet tehtiin mm. Liiallisen bensan haistelun loputtua, Marko tuli vihdoin taas tälle planeetalle innostuen Supermotoista. Samoin kilventelineen tukirauta ja muutama kiiltävä siipimutteri ovat samasta telineestä kotoisin. Itsetehty penkki on mukavuusasteeltaan hard! 13. Etuiskareiden päälle on tehty alumiiniputkesta päälliset, jotta keula näyttäisi entistä muhkeammalta. pientä. Tämän Marko maalasi itse Bilteman sprayllä turkoosiksi?! Syynä oli sekin, että TV:ssä pyöri siihen aikaan rikossarja nimeltään Miami Vice. Tämän tiukan rakentelutykityksen jälkeen Mr. 2006. Silti samassa merkissä pysyttiin seuraavan pyöränkin kanssa, kun taloon hommattiin vanhan GSX:n tilalle Suzuki Bandit 1200, vm. Itse ajovalo on kiinni jalkatappien kiinnikkeillä, jotka taasen jäivät ylimääräisiksi, kun todettiin että thaimaalainen laatu ei ollutkaan niin hyvää kuin Marko luuli. vanhasta rumpujen ”lautas” telineestä, jonka naapurin muusikko oli heittänyt roskiin. Kuskin penkki on tehty vanerista, telttapatjasta ja päällystetty keinonahkalla. Lahtinen ajatteli pitää hieman taukoa mopoilusta, mutta sepä ei onnistunutkaan, sillä vain muutama viikko edellisen pyörän luovuttamisesta oli ohjaaja jo matkalla kohti Poria ja noutamaan tätä tarinan TL 1000 S:ää. Tätä modattiin sen verran, että sitä pystyi jo jonkin sortin fighteriksi kutsumaan. Elettiin vuotta 2009. Kaikki TL:n omistajat tietää, että kyllä sillä ajaminenkin onnistuu kunhan jakoavain pysyy kädessä! Vuosien varrella tämän yksilön kaikki tyyppiviat on nyt korjattu. Oli sen verran kova homma, että kädet oli hellänä siitä useamman viikon. Tähän ei keksitty mitään palokuntatai rakettiteemaa, niinpä tyydyttiin siis vain vaihtamaan leveämpää vannetta ja hihna vaihtui samalla ketjuvedoksi yms. tällaisen pelin eli Kawa LTD 454 USA (ofkoos)-mallin. Peliksi hankittiin Suzuki DR 600, jota vähän väliä korjattiin pihalla ja se sai naapuritkin lopettamaan moikkaamisen, jos yhteen törmättiin. Tämä ”spoileri” on kotoisin keittiönoven kahvasta by Biltema. Ohjausiskari lisättiin TL-malliin viimeistään sen jälkeen, kun muutama motoristi oli menettänyt sillä henkensä.” Vakavista asioista takaisin jutun pyörän rakenteluun… Tämän projektin rakennusolosuhteet eivät olleet kovin kaksiset. Sillä pyörää rakenneltiin pitkälti kylmässä neljän neliön ulkovarastossa, jossa oli vain pakillinen työkaluja, joista tärkeimpänä Bilteman kuvioleikkuri, jolla Make käsipelillä leikkasi alumiinia ja messinkilevyä. Toki turvallisemmasta päästä pyörä ei ole, koska ohjausiskari on poistettu, voblausefekti on läsnä kovimmissa kiihdytyksissä. DR:ä kuulemma muuten potki niin paljon takaisin, että sitä korjatessa ja säätäessä piti pitää laskettelumonoa jalassa! Tämän jälkeen uudeksi peliksi vaihtui taas Suzuki GSX 750 Naked
Yllättäen maalaus meni suhteellisen hyvin, siihen nähden että pohjatyöt tehtiin edelleenkin kylmässä ulkovarastossa. Kuten aina kaikilla rakentajilla tuppaa jossain välissä tapahtumaan, on Markolla uudet visiot jo päässä uudesta projektista, ja niinpä Tellu on nyt jo myynnissä. Sivuhaukkarit Marko muotoili suorasta levystä keittiökaapin ovia hyväksi käyttäen. Tellun moottorille ei ole tarvinnut juurikaan tehdä mitään, paitsi että venttiilit säädettiin B-foorumilta tutun Koomakeen avulla ja päivitettiin R-mallin kytkin, suodatin ja putkisto. 14. Personaallinen ulkoasu jakaa mielipiteitä, juuri niin kuin oli tarkoituskin. Tälläkin kertaa rakennetaan low budgetilla yhteisprojekti kaverin kanssa. Muutamien eri variaatioiden jälkeen väriksi tuli omaa silmää paremmin miellyttävää matta ruskea. Marko haluaakin lähettää jutun lopuksi vielä ilmoituksen kotiin: Rakas vaimo, olen hommannut taasen projektipyörän. Kuvat puhukoon tämän puolesta. Näin Tellusta saatiin juuri omistajansa näköinen ja värinen kahvila/peltokilpuri, jolla on todistetusti käyty ajamassa myös isoa kovaa sänkikrossiradalla. Marko haluaakin tässä jutussa erikseen kiittää Oksennus-Kimmoa hyvän maalaustilan vuokrasta. Marko kertoo innoissaan, että vihdoinkin tulevan vuoden vaihteen jälkeen hänellä on ensimmäinen oma lämmin talli, jossa pääsee toteuttamaan uusia projekteja. Tämä on onneksi yhteishuoltajuuspyörä OksennusKimmon kanssa, joten tästä ei tarvitse ottaa kuin 50 %:n pultit! Love and peace! Takakate, lyhennetyt äänenvaimentajat ja maalaus by omistaja. Tätä tulevaa projektia voi seurata Youtubessa nimellä ’Urkki ja Spede rakentaa’. Koeta kestää se on sentään punainen, vielä vähän aikaa. Yllättäen suunnitelmat tähänkin ovat jo valmiina. Tämän lisäksi rakentelublogia voi seurata myös Bomberfoorumin projektiosiossa ja nähtäväksi jää ylittääkö se jonain päivänä jopa Bomber Magazinen julkaisukynnyksen. Joka tapauksessa uutena Cafe-aihiona toimii Suzukin isomukinen LS 650 Savage, jonka Marko kumppaneineen hankki Tallinnan pojilta loppusyksystä. Omistaja halusi kokeilla ensimmäistä kertaa oikean maaliruiskun käyttöä tämän projektin kanssa
Maalaus: itse Kiitokset: Vaimo ja Juniori, Mankichallenge, Team Etelän Vetelät, Team ei muuta kuin tervetuloa, Team Bold and Ugly, Team Tissiposket, Oksennus Kimmo, Veera-Kaihdin Oy, Protoshop oy. Merkki: Suzuki Vuosi ja malli: TL 1000 S vm. 1997 Moottori: V2 1000 Viritysosat: suodatin, pakosarja Teho: Penkitetty 117hv. Bensatankki: paklattu Mittaristo: Koso Jarrut: vakiot Vanteet: vakiot Väri/teema: matta ruskea, numerot. SPEKSIT Marko Lahtinen ottaa moottoripyöräilyn vakavissaan!. Itse valmistetut osat: Takakate, sivulevyt, äänenvaimentimet, etu”pleksi”, kilventeline, etuiskareiden päälliset, penkki. Bitify Oy. Pakoputkisto/vaimentaja: Itse modattu. Ajovalomaski: valo jostain old school Suzukista Alaspoileri: eBay Takakate: messinkilevystä Hallintalaitteet/kahvat: eBay Stonga: Biltema Satula: itse tehty, telttapatja, vaneria ja nahkaa Etuiskarit: Iskunvaimentimien päälliset by Oksennus Kimmo Takaiskari: vakio, valitettavasti
Osallistujamäärä ei tuolloin päätä huimannut, ja asfalttiradalla ajaneiden määräkin oli melkeinpä yhden käden sormilla laskettavissa. Tämä vuosi osoitti taas jälleen kerran, mitä muutaman ihmisen hyvähenkisellä porukalla voi saada niin halutessaan järjestettyä. Kerta kaikkiaan noin 1000 ihmistä kerännyt tapahtuma onnistui jälleen ilman sen suurempia loukkaantumisia, ja palaute tuntui olevan erityisen hyvää tapahtuman jälkipyykissä. Mike 955i Triumphillaan, ja M.A.D. Joku asiaan enemmän perehtynyt osasi ajaa takapyörän varassa ainakin puolet pääsuorasta toisten hurratessa ja miettiessä, että miten hitossa noin taitavasti voi joku osata ajaa täälläpäin. Jonoa oli parhaimmillaan 30 pyörän verran varikkoalueella odottamassa kiltisti omaa vuoroaan. Palataan taas ensi vuonna asiaan…;) STUNT max. Rata oli ihan täysin ”oikeaa” crossirataa vastaava hyppyreineen ja mutapönneineen, joten yritystä piti olla jos pystyssä meinasi selvitä. Make Hokkanen 2. Endurot ja supermoto-tyyliset pyörät suljettiin pois. Väkimäärä on lisääntynyt vuosi vuodelta, ja tapahtuma tuntuu saavuttavan joka kerta suuremman yleisömäärän seuraamaan sitä kaikkea hulluutta mitä radalla tapahtuu. Arttu Nykänen MAD OFFROAD TOP3 1. Mad Mike Aho 3. Lopuksi päivä huipentui mihinkäs muuhunkaan kuin M.A.D. Kuusaan riveistä, joista maaliin selvisi ensin M.A.D. Jo karsintojen ensimmäisestä kuskista lähtien kävi selväksi, kuinka järkyttävän korkealla lajin taso on Suomessa. Tapahtuma ehti olla virallisesti avoinna noin 20 minuuttia, kun lippuluukulta ilmoitettiin, että se 400 kpl:n lippupino loppui just mistähän saatais lisää. Finaaliin karsiutui 5 parasta kuljettajaa, joista kolmoisvoiton nappasi lopulta riihimäkeläisen stuntryhmän NoNameBombersin kuskit Arttu Stenberg, Aaro Kärpälä ja Arttu Nykänen. Vuonna 2008 ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli alun perin tarkoitettu oman kylän poikien väliseksi kuminpolttopäiväksi Tykkimäen moottoriradalla. Hauskaa oli ja päivän päätteeksi tulikin mietittyä, että olipas siistiä, eiköhän järkätä seuraavana vuonna sama homma uusiksi. Huhut kertovat kärkikolmikon harrastaneen toisinaan vapaa-ajallakin samaa lajia, kilpakumppaneina on vain kuulemma tuolloin ollut joitain sinisillä sumuvaloilla varustettuja BMW-merkkisiä moottoripyöriä ja muita Suomen lipun väreihin maalattuja laukkuhelvettejä… Ensimmäistä kertaa M.A.D. Make ja 1100w gixeri, toisena M.A.D. Heti tapahtumapäivän aamuna oli selvää, että tänä vuonna väkeä tulisi jälleen olemaan ehkä hieman edellisvuotta enemmän. Tunnelma oli veret seisauttava, kun yhteensä 15 uskalikon (ei sentään Uskalin) joukko löi lähtöpuomeilla täysin 100 % katuajoon tarkoitetut superbiket/streetfighterit käyntiin ja ruutulipun heilahtaessa rajoittimien säestämänä syöksyivät ensimmäiseen mutkaan, kukin omalla tyylillään. Aki Suokas Teksti: Aki Suokas | Kuvat: Jan Öhman 18. 15-17 -vuotiaat nuoret sällit pyörittivät kukin omalla tyylillään circlejä, suoracomboja, endoja ja muita temppuja kuin vanhat tekijät. B-DAY:n historiassa (ja samalla koko Suomen historiassa?) järjestettiin muun radalla sekoilun lisäksi myös junnuille suunnattu stuntkisa. Aiempina vuosina päällekkäin järjestetty Dirtti.Fi minienduro loisti tänä vuonna poissaolollaan, joten päätettiin järjestää leikkimielinen offroadkilpailu isoille mopoille! Osallistua sai kuka uskalsi, kriteereinä oli ainoastaan pyörälle asetettu sääntö 600cc kuutiotilavuusraja, ja pyörän piti siis todellakin olla katupyörä. Joskin vähän isommin, jos vaikka jostain muualtakin saataisiin kuskeja radalle. Gladiaattoreista kolme hulluinta olivat nimensä veroisesti M.A.D. Auttamatta liian pieneksi jäävästä radasta riitti kuitenkin myös tänä vuonna kaikille ja kaikki pääsivät jossain vaiheessa ajamaan. Jo pari tuntia ennen tapahtuman virallista alkamista rata-alueelle alkoi tulvia väkeä kyselemään, mistä niitä lippuja saa ostaa. KUUSAA JA KOUVOLA CIRCUIT FINLAND KIITTÄVÄT. M.A.D. KUUSAA:n omaan stuntnäytökseen, jossa se viimeinenkin sääli herrojen omia pyöriä kohtaan unohtui. Sääliä ei tunneta tulevinakaan vuosina. 125cc TOP3: 1.Arttu Stenberg 2.Aaro Kärpälä 4. Aki räpätti kärkikolmikon viimeisenä 1000cc CBR:llä sorat ruutulippumiehen naamalle. Radasta vastaava organisaatio Kouvola Circuit Oy oli tänä vuonna suurin yhteistyökumppanimme ja mahdollisti tapahtuman järjestämisen jälleen kerran entistä suurempana. Radalla nähtiin myös täydessä toiminnassa Kouvola Circuitin omia Crosskart-autoja driftaamassa. Vetosuora alkoi täyttyä stunttikuskeista, ja paikanpäällä olikin valehtelematta Suomen parhaimmistoa viihdyttämässä yleisöä ja vetämässä KUMII TONTTIIN. Kuutiotilavuus oli rajoitettu 125-kuutioon, juuri muita mainittavia sääntöjä ei ollut. Kuluvaan vuoteen 2014 mennessä levy onkin jäänyt päälle ja pahasti, kun tapahtuma on alkanut saavuttamaan jo perinteen piirteitä
Mad Mike Aho 3. Aki Suokas 19. MAD OFFROAD TOP3 1. Leikkimielinen offroad-kilpailu isoille mopoille sai suuren suosion. Make Hokkanen 2
20
Tapahtumassa kisattiin myös junnujen alle 125cc stunttikisa. 21
22
Teksti ja kuvat: Dave Manning 23
Araksen äärimmäisen tiukat circlet pyörivät käytännössä täysin paikallaan yhdessä pisteessä miehen pitäessä vasemmalla kädellään tangon keskeltä kiinni kurottaen samalla oikealla kädellään oikean etuhaarukan alapäähän – tämä jos jokin sai yleisön hulluksi! Kilpailu päättyi ranskalaisen Rolf Circusin vetoon, jossa farkut ja lenkkarit saivat kyytiä miehen roikkuessa massa pyörän kiertäessä ympyrää. Benjamin Baldini voitti pisimmän endo -kilpailun venyttämällä stoppinsa aina Metzeler-areenan takamuurille saakka tienaten siitä lompakkonsa täytteeksi 750 £. Ace Cafe Streetfighters and Stunt Fest (tapahtuman oikeaoppinen nimi) on ehkäpä Yhdistyneen kuningaskunnan paras päivä päästä kokemaan äänekkäitä moottoripyöriä ja näyttäviä burniksia. Niin oli myös tänä vuonna: DJ Schaeffer (Streetfighters St. Viime vuoden kattaus aiheutti pienen pettymyksen, mutta tänä vuonna taso oli erinomainen, varmasti suurelta osin palkintosponsorin Back Street Heroes -lehden ansiosta. Ranskalainen Kevin Parussini puolestaan esitti muutaman pelottavan ilman käsiä vedetyn keulan perän raapiessa samalla maata, kunnes freestylen kakkospaikan napannut Aras Gibeza ajoi areenalle. Artikkelin ohessa on lista näyttelyn menestyjistä, mutta erityismaininta täytyy silti antaa Malcolm Wheelerin erittäin siistille ja viimeistellylle FireBladelle, fiksusti toteutetulle jatketulla istuinosalla varustetulle Honda café racerille ja shown voittajapyörälle, Paul Stolworthyn tajunnan räjäyttävälle turbo/nitro Martekille. Kuten arvata saattaa, kilpailun voitto meni ansaitusti Arakselle! Temppujen välillä lavan valtasivat live-esitykset, mm. Louis), Wade (Section 518 New York) sekä viime vuoden voittajakuljettaja, ranskalainen Julien Welsch. Vaikka tuo voi kuulostaa tuppi nurin -porukan korviin jopa halventavalta kommentilta, se ei todellakaan ole sitä. On sanottava, että esiintyjävalinta ei ehkä osunut aivan nappiin. paikallinen räppäri H-Boss ja Michelle Bourne Academyn Street Dance Troupe Chaos. Huolimatta räyhäkkäästä maineestaan sekä viranomaisilta saamastaan huomiosta, Ace Cafen streetfightertapahtuma on nykyään jo varsin perheystävällinen tilaisuus. Temppu ei myöskään jättänyt järjestävää tahoa kylmäksi, sillä burnis poiki tapahtuman järjestäjille laskun vaurioituneesta asfaltista! Kimppaburniksen jälkeen päästiin yksilösuorituksiin ja temppuja nähtiin laidasta laitaan, kuten circlewheelieitä, jonglööraamista vauhdissa pyörän tankilla seisoen ja tankin päällä seisoviltaan takaperin ajoa. Combo jatkui Trinan tekemillä akrobaattisilla liikkeillä, ennen kuin hän laskeutui takaisin asfaltille pyörän kyydistä – tämä kaikki siis Markin pitäessä eturenkaan ilmassa! Tuo todellakin oli temppu, joka kaikkien pitäisi itse nähdä – sitä ei pääse valokuvien kautta kokemaan. Niin ikään ranskalainen Kevin Parussini paiskoi itsensä yksilö freestylessa kolmannelle sijalle ansaiten siitä 750 puntaa, liettualainen Aras Gibeza oli toinen ansaiten 1000 £ ja UK:n oma Lee Bowers taituroi podiumin korkeimmalle korokkeelle erittäin vauhdikkaalla ja akrobaattisella setillään tienaten siitä 2000 £. Vaikka Lontoossa nämä esiintyjät voivatkin olla suosittuja, niin kauempaa saapuneet mäntäpäät vaikuttivat jättävän nämä artistit täysin vaille huomiota… Sen sijaan custom -pyöränäyttely sai osakseen sitäkin enemmän huomiota. Mark Van Driel pyöritteli circlejä pienellä twistillä – hän keuli ihastuttavan tyttöystävänsä Trinan ympärillä, mutta tyttö kiipesikin kuskin penkille Markin jatkaessa keulimista pelkääjän penkiltä käsin. Perinteinen päivän kohokohta oli kipein temppu -kilpailu, jossa kilpailijat pääsevät näyttämään yleisölle kaikkein haastavimmat temppunsa. Kipein temppu -kilpailuun osallistuvia kuskeja motivoitiin ylittämään itsensä 500 punnan käteispalkinnolla höystettynä Icon-tuotepalkinnolla arvoltaan samat 500 £. Paikalle saapui silti suuri määrä katsojia myös moottoripyörillä aina Itävallasta ja Puolasta saakka, ainakin rekisterikilpien perusteella. päivänä, mistä tarkempia tietoja lähempänä! 24. Tanskalainen stunttikuski Arian AVZ teki muutamia soppeja tytön istuen samaan aikaan hänen harteillaan, kun taas Wheelie Joe suoritti pökerryttäviä kaatumarautojen päältä pyritettyjä burniksia. Kipein temppu -kilpailu avattiin massiivisella kimppaburniksella, joka ei ehkä ollut niin haastava, mutta ainakin varmasti näyttävä. Ensi vuoden SFSF järjestetään sunnuntaina heinäkuun 26. Paikalla on siis paljon perheitä ja moni tyyppi saapuu paikalle julkisilla kyydeillä, mutta se vain kuuluu Lontoon tyyliin. Kilpailun tasoa ei ole missään nimessä syytä epäillä ja tuomaristossakin nähdään vuosittain kansainvälinen rivistö maineikkaita tuomareita. Kahden viime vuoden malliin näyttelyn pyörät oli hoidettu paikalle Streetfighters-lehden toimesta, ja niitä olikin varsin mittava kattaus, reilut 80 pyörää. Vaikka tapahtuman puitteissa järjestetäänkin streetfightereihin keskittyvä pyöränäyttely, toiminta keskittyy silti maailman laajuisestikin kovatasoiseen stunttikilpailuun, joka houkuttelee vuosittain paikalle laajalti Euroopan kirkkaimpia tähtiä
25
Paras rottafighteri John Silwoodin Kawasaki ZX10 Paras retro – CB500 Cafe Racer Paras kummajainen – CRC Harris Magnum Paras maalaus – Keithin Monster R1 Paras koneistus – Malcolm Wheelerin single-side FireBlade Paras kiillotus – todella kiiltävä GSX-R Paras ahdettu Alan Francen turbo Hayabusa Näyttelyn paras – Paul Stolworthyn turbo Martek GSX T-PAITA 20€ Näyttelyn paras – Paul Stolworthyn turbo Martek GSX Paras maalaus – Keithin Monster R1 Paras kummajainen – CRC Harris Magnum Paras rottafighteri John Silwoodin Kawasaki ZX10 Paras koneistus – Malcolm Wheelerin single-side FireBlade 26
T-PAITA 20€ HUPPARI 55€ Paras maalaus – Keithin Monster R1
Sami Vittaniemi, Kawasaki ZZR1400, Lappeenranta 1mile 6.9.2014, tutka, 345km/h 6, Petri Häkkinen, Suzuki Hayabusa Gen2 1543cc, Lappeenranta 1mile 6.9.2014, PmanceBox, 341.9kmh 7. Viime kädessä tuomaristo päättää hyväksytäänkö tulosta listalle vai ei. Omista mittalaitteista vaaditaan aina mittalaitteen logitiedostot. Juha Ollikainen, Suzuki Hayabusa Turbo, Motopark 1/4mile 18.5.2014, kennot, 309.09km/h 5. Mika Syren, Suzuki Hayabusa Turbo SMR, Elvington 1mile 17.8.2014, kennot, 415.05km/h 2. Janne Huhtala, Suzuki Hayabusa Gen2 Turbo, Lappeenranta 1mile 7.6.2014, QStarz, 388.52km/h 3. Heillä on kunnian kutsua itseään Suomen nopeimmaksi prätkäkuskiksi ja heille luovutetaan uniikit takit joissa lukee Fastest Man 2014. Teemu Junttila, Suzuki Hayabusa 1441cc, Joensuu 1mile 2.8.2014, QStartz LT-Q6000, 332.17km/h 10. Kilpailua seurattiin aktiivisesti bomber.fi foorumilla jonne päivitetiin kaikki tulokset ja luokkien TOP10 sijoitukset julkaistiin aina tuoreeltaan edellisissä Bomber Magazine lehdissä. Kari Holopainen, Suzuki Hayabusa Gen2+nos, Joensuu 1mile 2.8.2014, tutka, 337km/h 8. Panu Joensuu, BMW S1000RR, Halli 1mile 14.6.2014, kennot, 307km/h 6. Jorma Karjalainen, Any10 Kawasaakeli ZZR1400, Joensuu 1mile, 2.8.2014, PerformanceBox, 406.4km/h 2. Vesa Ruhanen, Kawasaki ZZR 1400 Turbo, Motopark 1/4mile 18.5.2014, kennot, 304.22km/h 8. Jouni Rissanen, Suzuki Hayabusa TFM, Pudasjärvi private 16.8.2014, PerformanceBox, 297.27km/h Tuloksien ylläpito: Jari Määttä Bomber Magazinen Fastest Man 2014 kilpailu on päättynyt! Onneksi olkoon STREET BIKE luokan voittajalle Mika Syrenille sekä RACE BIKE luokan voittajalle Jorma Karjalaiselle! 28. Sami Kallio, Suzuki 1300 Turbo, Motopark 1/4mile 18.5.2014, kennot, 298.82km/h 9. Jari Määttä, Suzuki Hayabusa Gen1 1441cc, Pudasjärvi 1mile 23.8.2014, QStartz BT-Q818XT, 331.09km/h RACE BIKE: Sijoitus, Kuski, Pyörä, Paikka ja päiväys, Mittalaite, Nopeus 1. Jani Mantila, Suzuki Hayabusa 1441cc, Joensuu 1mile 2.8.2014, tutka, 333.1km/h 9. Kilpailussa oli tarkoitus etsiä Suomen nopeimmat moottoripyöräkuljettajat katuja kilpapyöräluokista. Samu Kemppainen, V60 SuperTwinTopFuel, Santa Pod Englanti 1/4mile 23.5.2014, kennot, 349.24km/h 3. Niinpä tämän vuoden nopeimmat kuskit olivat Mika Syren ja Jorma Karjalainen. Listalle hyväksytään yksi kuski/pyörä/luokka ainoastaan kerran eli yhdellä pyörällä ei voi ajaa useampi kuljettaja eikä toisaalta yksi kuljettaja voi ajaa useampaa pyörää samassa luokassa. STREET BIKE: Sijoitus, Kuski, Pyörä, Paikka ja päiväys, Mittalaite, Nopeus 1. Jani Kumpulainen, Suzuki Hayabusa, Tierp 1/4mile 24.8.2014, kennot, 297.85km/h 10. Race bike = Moottoripyörän pitää olla Suomalaisessa omistuksessa, viritys vapaa, ei rekisterissä, hyväksytään kaikki kaksipyöräiset ajoneuvot motocross pyörästä vaikka kaksipyöräiseen rakettiin. Bomber Magazine Fastest Man 2014 Race luokkajako: Street bike = Moottoripyörän pitää olla liikennekäytössä, suomalaisella kilvellä varustettu ja rekisterissä (runkonumeron pitää täsmätä rekisterikilven kanssa). Henri Kolehmainen, ANY10 Hayabusa, Tierp 1/4mile 24.8.2014, kennot, 304.91km/h 7. Kilpailu päättyi 12.10.2014. Ei vaadita mahdollisten viritysten muutosleimaa otteessa. Samalla pyörällä ei voi osallistua molempiin luokkiin. Bomber Magazine järjesti jälleen viime vuotiseen tapaan mielenkiintoisen huippunopeuskilpailun kaudelle 2014. Suoritusmatkana hyväksytään kaikki väliltä 0-1609m seisovalla lähdöllä Suomessa ja ulkomailla ajetut tulokset ja suorituskriteereinä suljettu alue/rata ja hyväksyttävä mittalaite (PerformanceBox ja sen sisartuotteet) tai "virallisten" tapahtumien tapauksessa järjestäjän mittaamat tulokset käy myös. Martti Hakala, Suzuki Hayabusa Gen2 Turbo, Halli 1mile 14.6.2014, QStartz, 360.3km/h 4. Olli Koskinen, SYS X Kawasaki FunnyBike, Alastaro Nitro Nationals 2014 1/4mile, kennot, 317.28kmh 4. Bomber Magazine Fastest Man 2014 Race Fastest Man Racessa etsitään Suomen nopeinta kuskia ja pyörää kahdesta eri luokasta aikavälillä 1.1.2014-12.10.2014. Antti Hanninen, Suzuki Hayabusa, Lappeenranta 1mile 6.9.2014, tutka, 350km/h 5. Kuskin osalta osallistuminen kahteen eri luokkaan kahdella eri pyörällä sallitaan
Ravaglia Christian 4. Lauantaina Romain näytti nopeutensa, joka riitti podium-sijoitukseen saakka. Romain sai heikon lähdön, mutta taisteli nopeasti tiensä kuudennelta sijalta suoraan kolmannelle sijalle. Febvre Romain 2. Kyseisessä supermoto-kilpailussa Romain ajoi maailman parhaita supermotokuskeja vastaan. Hermunen meni vielä kertaalleen kisan kärkeen, mutta Romain kuittasi Hermusen vielä toistamiseen ennen ruutulippua. Chareyre Thomas 3. Romain ajoi lopun kilpailun erittäin keskittyneesti ilman virheitä ja 29 kierroksen jälkeen hän ohitti ruutulipun ensimmäisenä voittaen näin Mettet superbiker –kilpailun toistamiseen. Occhini Andrea 8. Melotte Cedric 10. Vaikka miehellä oli jo kokemusta supermotoista, hän ei osannut arvata mitä oli luvassa. Bougard Waren 9. Van Horebeek Jeremy 7. Baffeleuf David Teksti: Jarkko Lipponen | Kuvat: Bavo Hermunen potkii hitaimmat kuskit pois edestä. Kilpailu oli erittäin tiukka, mutta Romain vei lopulta voiton ja oli siten superfinaalin paalupaikalla. Kisan puolivälin jälkeen Romain otti kärkipaikan, mutta Hermunen ei antautunut suosiolla, vaan laittoi kovaa painetta kärjessä ajavalle Romainille. Vermeulen Devon 6. Mettet superbiker –kilpailun tulokset: 1. Hermunen Mauno 5. 29. Superfinaalissa Romain sai hyvän lähdön ja johti letkaa ensimmäisen kierroksen lopuksi. Kilpailun edetessä Romainin kierrosajat paranivat ja hän onnistui venyttämään sopivan välimatkan yhä toisena ajaneeseen Chareyreen. Vankan itseluottamuksen saattelemana katse suunnattiin sunnuntain semifinaaliin, jossa Romain joutui ajamaan viime vuoden MMja Mettet superbiker –mestaria Mauno Hermusta vastaan. Wilvo Nestaan Husqvarna Factory Racingin Romain Febvre on voittanut Mettet superbiker -kilpailun. Romainin pienen ajovirheen myötä Chareyre pääsi hetkeksi kärkeen, mutta tämä kuitattiin nopeasti Romainin ajaessa jälleen kisan kärkipaikalla. Hieman ennen kilpailun puoliväliä Romain alkoi saavuttamaan kärkipään kuskeja Pavel Kejmaria ja Mauno Hermusta. Romain oli voittanut Mettet superbiker –kilpailun jo vuonna 2012, mutta ei jaksanut uskoa, että se olisi mahdollista myös tänä vuonna. Thomas Chareyre tuli heti perässä toisena ja hän painostikin Romainia miltei läpi koko kisan. Romain oli ajanut paljon supermotoa ennen kuin hän aloitti motocrossin MMsarjassa. Romain antoi muille kuskeille kyytiä koko rahan edestä voittaen superfinaalin sarjan ykkösmies Thomas Chareyren nenän edestä
Tilauksen voi hoitaa tällä kortilla tai e-mailina tilaus@bomber.fi Puhelimitse arkisin 10-17.30 p. sekunnin tyttö East Side Gixer valmistus Mortagua Fighter Yamaha Race-Max Sawon Woima Busa Lotus C-01 BOMBER.FI 3/2014 Hinta 9,10€ BM_3_2014.indd 1 7.4.2014 14:01:08 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Yamaha MT-01 Race ACS 2014 Tsubamen facelift Moto Guzzi Café Stadin B-ilta Yamaha Race-Max Twin Turbo Suzuki GS Red Bull X Fighters, Mexico Drag Race Finland Ace Corner B-Day Sunrise Cruisers BOMBER.FI 4/2014 Hinta 9,10€ BM 4-2014.indd 1 14.5.2014 17:33:34 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Henkilö kuva M.A.D. GSX-R 1000 MM Speedway , Tampere Tsubame Speedway legenda Yamaha XS 600 Flat Tracker Isle Of Man TT jarru/sähkö päivitys Jarno Kosonen Suzuki Weissraider Stadin B-ilta Yamaha Spondon GSX-R Helsinki Bike Show Race-Max Busa Fighter VW Open Hallin nopeusajot BOMBER.FI 5/2014 Hinta 9,10€ 5-2014.indd 1 18.6.2014 13:04:41 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Honda CBX Smash 2014 Tsubame Yamaha FZR 1000 EM Nitro Nationals Kaasariremppa Cafe Racer Honda Standing Mile, Joensuu Yamaha M.A.D Kuusaa Blade Burnout Party, Kiikala Race-Max dynossa Riksun B-ilta Wheelie Weekend, ENG 6h MopoGP BOMBER.FI 6/2014 Hinta 9,10€ 6-2014.indd 1 2.9.2014 16:18:31. 09-223 5215 tai netistä shop.bomber.fi Lehdet toimitetaan postiennakolla ja hintaa postikuluille tulee 10 € Tilaajan nimi: Jakeluosoite: Postinumero ja -paikka: Puh./e-mail: Lehti 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 kpl 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 Bomber Oy maksaa postimaksun Tuotteet / Bomber Magazine Tunnus 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS 3/2010 4/2010 6/2010 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 7/2011 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 1/2013 bomber .fi 1/2013 YKSITTÄISET IRTONUMEROT POMMIPAKETTI 10 LEHTEÄ 10€! B.M.2_2013.indd 1 25.2.2013 19:09:22 2/2013 6/2013 7/2013 1/2014 2/2014 3/2014 4/2014 5/2014 6/2014 4/2014 5/2014 6/2015 SWE 3/2006 SWE 5/2006 SWE 2/2007 SWE 4/2008 Tulinen Hayabusa 750 GSX-R Fighteri Honda CB 500 Café Kossun R1 Sotakoneet Södärin GSX 1100 EZ Cadillac Bike Yamaha MT -09 Smash Joensuun kenttäajot Hallin nopeusajot Nitro Nationals Tierp Internationals Speed Festival Hyvinkään Street Slide 6/2013 Hinta 8,90€ Bomber Magazine 6-2013.indd 1 4.9.2013 13:37:07 Esittelyjä Drag Race Tapahtumat Yamaha ”Vampire” FZR 600 Santa Pod 2013 Riksun B-ilta Low Boy Kawa Burnout Party Bomber ajokauden päätösbileet Yamaha “hyper modified” Vmax DR Suomen mestarit Turun B-ilta Super Moto testikisa osa 1 Elvington Stadin B-illat Speedway Mopo Gp 7/2013 Hinta 8,90€ BOMBER.FI BM_7-2013.indd 1 30.10.2013 8:44:14 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Maailman nopein DR-pyörä International Motorcycle Show Ikuisuusprojekti Tsubame Drama Blade MP-14 Pohjanmaan Häjyin peli Petrol Circus Aprilia Inferno Essen 2013 Ahdettu B-King Maailman nopein Kawa 2/2014 Hinta 9,10€ BOMBER.FI BM_2_2014.indd 1 25.2.2014 9:20:38 Esittelyjä Tapahtumat Projektit Henkilökuva Z-1000 Street Hawk Pecquencourt Bike Show Tsubamen Elvira Karlsson, Gun Metal Blade Stadin eka B-ilta alumiinitankin 6
3/2006 5/2006 2/2007 4/2008 Varastontyhjennyksen yhteydessä löysimme vielä muutaman kappaleen vanhoja ruotsinkielisiä Bomber Magazine -lehtiä. Näiden irtonumeroiden tilaaminen onnistuu samalla tavoin kuin suomenkielisten numeroiden tilaaminen: vieressä olevalla lomakkeella, puhelimitse tai web shopista hintaan 5€/ kpl + pk.
Teksti: Dave Manning | Kuvat: Mark Boxer 32
33
Mittatilauksena teetetty taka-akseli osoittautui aavistuksen liian paksuksi. Ajatus oli tehdä itse osia alumiinista, kuten esimerkiksi Norton-tyyppinen istuin/takakate-yhdistelmä. Vasta sitten vanteet asettuivat nätisti K2mallin keulaan ja JMC-takahaarukkaan. Lukuisten Youtube-videoiden avulla hän kehittyi varsin taitavaksi mankelin käyttäjäksi, kuten voimme pyörän takakatteesta nähdä. Ben löi summan x pöytään ja lastasi pelin Ford Escort pakuunsa. First things first, kuten sanonta kuuluu. Pyörä purettiin totaalisesti ja tarvittavat osat pulveroitiin ja tarvittavat anodisoitiin. Eteen Ben halusi tuplalevyt ja taakse vaimennetun vetolaitteen, joten yhtälö oli vaikeahko. Tosin ensiapuun lähdettiin vasta, kun akseli oli saatu irti ja modattu sopivaksi. Wayneä pidettiin yleisesti ottaen perfektionistina pyörien rakentamisen ja koneistamisen suhteen. Prosessissa Ben oppi tärkeitä juttuja toleransseista ja ”koputtelusta”. Kun sitä asennettiin ensimmäisen kerran paikalleen, akseli jysähti jumiin puoleen väliin napaa. Penkki/takakateyhdistelmän alle hän teki rosterisen undertrayn ja kiillotti käytännössä lähes kaiken. Kiinnostuneiden kannattaa ottaa reippaasti yhteyttä itse maestroon, eli benjones_motorcycles@ hotmail.co.uk tai +44 7769 155003. Valitettavasti tästä osasta tuli ikään kuin Waynen muistokirjoitus, sillä hän menehtyi vuonna 2012 eikä ehtinyt koskaan nähdä Benin cafe raceria valmiina. Tämä on satuloitten ja pinnavanteitten kanssa melko yleinen ongelma. Ben ei missään tapauksessa halunnut käyttää Gikserin orkkisvanteita eikä tarvikemallisia monipuolavanteita. Pyörä laitettiin nippuun joululomalla ja lopputulema oli jopa parempi kuin Ben osasi odottaa! Laitetta on yritetty ostaa moneen kertaan, mutta Ben ei siitä luovu. Kunnolliset pinnavanteet ja sillä selvä, vaihtoehtoja ei ollut. Kuinka ollakaan, leka tavoitti Benin peukalon täysin väärällä hetkellä aiheuttaen reipasta verenvuotoa, tunnottoman käden ja reissun ensiapuun. Loppu olikin sitten melko simppeliä. Etuvalo on varastettu Harley Davidsonista. Kylkiäiseksi sai vielä toisen rungon, joten diili ei ollut hassumpi. Tässä kohtaa Ben kääntyi Wayne Ollertonin puoleen ja pyysi häntä rakentamaan takarungon. Etujarrusatuloihin tarvittiin myös sovitteita, jotta ne saatiin linjattua ja takasatulaa piti hieman ohentaa, jotta se ei osunut pinnoihin. Vanteet piti saada linjaan, muuttaa laakerointi sopivaksi sekä teettää mittatilauksena akselit ja sovitteet. Streetfighter Blingin Syd oli aikanaan esitellyt Benin Waynelle erään osatilauksen yhteydessä. T-kappaleet mallia billet by Streetfighter Bling. Toimii loistavasti. Pienellä koputtelulla akseli ei tuntunut liikkuvan mihinkään, joten lisävoimaa haettiin käyttämällä lekaa, mitäpä muutakaan. Takarungon lisäksi hän rakensi myös GSX-R 400:n tankin alle sopivan akkukotelon. Lopputulos on uskomattoman siisti ja sopiva, joten tuo Waynen lausahdus pitää kutinsa justiinsa eikä melkein. Ben rakensi telineen Harleyn etuvalolle, Motogadgetin nopeusmittarille ja puuhasteli etulokarin. Rosteriset megafonit by Danmoto. Tovin tuumailun jälkeen parhaaksi vaihtoehdoksi nousivat Ducati GT1000:n vanteet. Ben ei ollut koskaan aiemmin työstänyt alumiinilevyä mankelilla, joten kovin helppoon tilanteeseen hän ei itseään laittanut. Kyseisen tankin ja rungon väliin ei mahdu helpolla oikeastaan mitään, mutta kuten Wayne aikanaan sanoi: ”Jos meinaat tehdä jotain, niin tee se kunnolla”. Mankelin eli English wheelin käytön opiskelulla siis. Tästä gikseristä oli tulossa jotain vallan muuta kuin hänen aiemmin rakentamansa fighteri, joten asiaa piti lähteä lähestymään opiskelulla. Muutamia vuosia sitten hän rakensi erittäin viileän GSX-R streetfighterin, josta tehtiin juttuja lehteen jos toiseenkin. Kuinka ollakaan, Benillä oli ollut takaraivossaan jemmassa selkeä suunnitelma cafe racerista. Öhlinsin takaiskari – kunnon racerissa ei voi muuta olettaakaan olevan. Tovi sitten hän meni tsekkaamaan erästä Suzukia aikeinaan ostaa siitä ainoastaan muutamia spesiaaliosia, ei suinkaan koko pyörää. Nähtyään tämän Gixerin, josta piti vain ostaa osia, homma oli täysin selvä. Maalaus itsessään oli huoliteltua ja täydellistä yksinkertaisuutta – metallihohtohopeaa, Suzuki-logo tankissa Nortonin tyyliin ja straippaukset jäljittelemässä Suzukin alkuperäistä maalausteemaa. Sitä vastoin hän rakentaa mielellään vastaavan, toimittaa takakate/ penkkiyhdistelmiä, takarunkoja tai modaa tankkeja. 34. Ben Jones ei ole varsinainen turisti modattujen pelien parissa. Seuraava ponnisteluja vaatinut homma oli tilanteeseen sopivien vanteiden löytäminen. Tämä oli kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin osat hommattu. Takakate/penkki-yhdistelmä piti saada sovitettua runkoon jollain tavalla. Lopun viimein vanteet löytyivät Atlantin toiselta puolelta, mutta siitä jumppaaminen itse asiassa vasta alkoi. Penkki lähetettiin verhoiltavaksi ja tankki ja istuinosa hoidettiin maalaukseen
Merkki ja malli: 1989 Suzuki GSX-R 750 Slingshot Moottori: GSX-R 1127, täysin uudelleen rakennettu ja huollettu vaihteistoa myöten. SPEKSIT 35. Maalaus ja viimeistely: Metallihohtohopea, Ducati-punamustat straippaukset by Shane Anthony/ Killercustoms, kiillotukset by Ben, anodisointi by Mansfield Anodisers. Etupää: GSX-R K2 keulaputket mustaksi anodisoituna, K-Tech jouset, K5 sisuskalut, K5 esijännityksen säätö, ohjauskolmiot mallia billet by Streetfighter Bling, Ducati Sports Classic/ Ducati GT1000 vanteet, sovitettu GSX-R laakereille, mittatilaussovitteet & rosteriakselit, Blackshadow-piparilevyt, Pretech jarrusatulat, HEL-jarruletkut, Factory Pro cliparit, Ducati 748 pääsylinteri, Suzuki Bandit 1200 -katkaisijat, Motogadget-mittaristo itsetehdyllä taustalla. Takapää: JMC-takahaarukka jatkettuna + alapuolisella lisätuella, ?hlins takaiskari, lisäsäiliön letku lyhennetty ja iskari modattu by KAIS, GSX-R 1100 jarrusatula huollettuna & jyrsittynä (ei ota pinnoihin kiinni), alkuperäinen reaktiotanko kevennettynä, Renthal rattaat 14/38, DID HD-ketjut. Ramair Performance Pod -ilmasudit, GSX-R 1100 Mikuni 38mm kaasarit, Dyna puolat Taylor johdoilla, Danmoton vaimentimet Yamahan Rykkösestä, orkkis pakosarjat, rosteriset linkkiputket by JP Racing, Evotech Performance pakoputkien kiinnikkeet. Muuta: Etulokari itse tehty alunperin Ducati Monsteriin, GSX-R 400 GK73A-tankki, tankin kiinnikkeet modattu, letkulähdöt ja hana muutettu, itsetehty penkki, penkin verhoilu by Dave/Meani Upholstery, itse tehty mahdollisimman minimaalinen johtosarja, virtalukko jemmattu tankin alle, Harley Davidson-etuvalo, tarvikemallinen LEDtakavalo eBaystä, suurin osa koneistuksista omistajan tekemiä mukaan lukien etuvalon kiinnikkeet, akselit ja sovitteet tehty mittatilauksena, kaikki mutterit, pultit ja prikat vaihdettu uusiin rosterisiin. Kiitokset: Ikimuistoiselle Wayne Ollertonille kiitokset takarungosta & hitsausopeista & yleisistä vinkeistä pyörien rakentamiseen liittyen; Sydille & Cleggylle kiitokset ohjauskolmioista, öljynjäähdyttimen kiinnikkeistä & takajarrun nestesäiliön kiinnikkeistä; Mansfield Anodisers -pajalle keulaputkien anodisoinnista; Mike Rosserille kiitokset pyörän myymisestä lähtökohtaisesti; North Wales Metal Finishing -firmalle pulverimaalauksista; Aerocoatille kiitokset kromihenkisestä pulveroinnista; Shane Anthonylle kiitokset itse maalauksesta. Runko: 1989 Suzuki GSX-R 750, kaikki alkuperäiset hitsisaumat siistitty, ohjausiskari ja kiinnikkeet Kawasaki ZX-10R, mittatilauksena tehdyt kiinnikkeet yläkolmiossa, mittatilauksena tehty takarunko by Wayne ‘The Welder’ Ollerton, jalkatappikolmiot alkuperäiset, tapit mallia tarvike, vaihdeja jarrupolkimet kevennetty
Pyörään asetetut tulisuihkut kruunasivat entisen pitkätukan stunttishown täydellisesti. Tästä alkoikin sitten virallinen ohjelma ja tykitys. Varma merkki kotimaisen ajokauden hiipumisesta ennen talvikelejä on luonnollisesti Bomber-ajokauden päätösbileet. Tämän jälkeen vuorossa olivat kotimaan nopeimpiin katuautoihin kuuluvaa kalustoa, kuten Niken hieno 1970 vuoden Cuda tai 7.8 sekunnin varttimailiennätyksen omistava Plymouth VIP, jonka koneesta on penkitetty yli 1600 hv. Kemppaiselle tuli pienenä yllärinä pimeässä vastaan moottoripyöräpoliisi, joka oli uteliaisuuttaan tullut ilman lupaa suljetun lippusiiman läpi katsomaan esitystä. Tämä oli ilmeisesti niin upeaa ja kaunista kuultavaa, että todistetusti useampi raavas äijäkin väänsi yläkatsomossa kättä yhteen tippa linssissä. Ja juuri kun yleisö luuli nähneensä kaiken, täräytti tuore Euroopan mestari Samu Kemppainen nitrosian käyntiin. 36. Tänäkin vuonna ne järjestettiin Helsingin Jätkäsaaressa sijaitsevassa Golden Classic Cafessa. Takarenkaan tuhouduttua, paikalla hiipi lähes alaston Miss Bomber 2014 Tanja Haapanen pikkupikku bikineissä isoa ruutulippua heiluttaen. Ulkona pidetyn shown aloitti Bomber Magazinen päätoimittaja Uskali, sudittelemalla ristiin rastiin lehtemme projektipyörällä Bee-Drifterillä. Autojen soundit ja burnissavut olivat suorastaan käsin kosketeltavissa, sillä savupilvet olivat niin sankat. Ensimmäisenä artistina oli Dusters tiimin Tomi Kitola, joka pyöritteli 690 Dukella circleympyröitä oikealle ja vasemmalle, flamingona tai no handereinä. Onneksi kolarilta vältyttiin, mutta ainekset kunnon äksidenttiin olivat kyllä ilmassa… Nitropyöränäytöksen jälkeen oli jälleen vuorossa tehokkaita nelipyöräisiä, joista pisimmältä paikalle saapunut renkaiden tuhoaja oli Kuusaalta asti saapunut `69 GTS Dartti. Teksti: B-toimitus | Kuvat: Niklas Jäntti M.A.D Kuusaa työntouhussa. Arvioilta noin 350 pommittajaa saapui paikan päälle ihmettelemään illan tarjontaa, joka alkoikin ulko-ohjelmalla lähes heti ovien avauduttua. Sinänsä hauskaa oli se, että illan ulkoshown päätti myös samalta kylältä saapunut pommitusryhmä nimeltä MAD KUUSAA, joka totuttuun tyyliin veti aggressiivisen 10 minuutin setin, jossa prätkät ja takakumit saivat todellakin kyytiä. Uskali avasi shown B-Drifterillä. Samainen paikka on todettu erinomaiseksi biletysmestaksi. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä sisälle baaritiskeille kostuttamaan kurkkua ja odottamaan Miss Bomber -finalistien esiintuloa. syyskuuta järjestettiin ehdottomasti yhdet kauden parhaista pippaloista, jotka sisälsivät kauniita naisia, kumin käryä, olutta, tähtirumpaleita ja kyyneleet silmiin nostattavaa nitron käryä. Kaukana ei myöskään ollut yhden kuskin pyörän palaminenkaan isossa tulimeressä. Eikä sitä huononna sekään, että ravintolan takapihalla on 200 metrin asfalttisuora, jossa voidaan bileiden aikana järjestää kunnon ajonäytöksiä ja vielä luvan kera! Lauantaina 27
Dusters Kitola työstää seatstander circleä 690 kotarilla Jyrki Aukiolle kävi köpelösti kenraali harjoituksissa... Vaalimainontaa parhaimmillaan. 37. Nikke Wasström näytti uudella Ameriikan tuliaisella kuinka palloa poltetaan. Samu sai isotkin miehet itkemään nitropyörällään
Daniela Kuronen osasi ottaa yleisön haltuun. Live musasta piti huolta Drum Inc kannuttajat. Marie Tuomi Jonna Jousinen catwalkilla. Yön pikkutunneilla homma lähti hallitusti hanskasta. 38. Yleisöäänestyksen voitti Marie Tuomi
Vastavalittu uusi kaunis Miss Bomber 2015 nähdään edustamassa lehteämme ja skeneä tulevissa alan tapahtumissa. 39. Miss Bomber -finalistit laittoivat viimeistään yleisön huutamaan suosikkiaan siihen malliin, että se varmasti kuultiin myös satama-alueen toisella puolella Hietalahden torin tuntumassa. Malliemo Tanja missi finalistien välissä. Jannina alusvaate kierroksella. Tällä kertaa musasta vastasi kahden huippurumpalin yhteinen kokoonpano nimeltä Kunt & Hyttinen Drum Inc. Näiden jätkien läpät olivat tuttuun tapaan yhtä levottomia ja huonoja kuin aina aikaisemminkin niinpä ne tuntuivat uppoavan yleisöön kuin nyrkki sinne… Itse missikisassa palkittiin eniten yleisöääniä saanut neito, ja hän oli tällä kertaa Marie Tuomi, jolla näin ollen oli varmasti kovimmat paineet napata Miss Bomber 2015 -titteli. Näin siis saatiin tämän vuoden ajokausi hienosti päätettyä ja pakettiin. Vittu tääl on kivaa... Missikisan ja illan juonnosta vastasivat B-tapahtumista tutut veljekset Japi ja Henkka. Nämä kaverit vetivät illan aikana kolme erittäin viihdyttävää ja teemaan sopivan aggressiivista settiä rumpukapuloiden lentäessä välillä hallitusti ilmaan ja jätkien paukuttaessa rumpuja välillä jopa rumpupattereiden päällä seisten! Meno sai osan yleisöstä repimään paidat pois päältään ja osallistumaan mukaan Drum Inc:in lavashowhun. Tässä uusi Miss Bomber 2015 Jannina Morkos. Tiukalla asenteella mukana ollut tumma ja tulinen Jannina Morkos veti kuitenkin lavalla viimeisetkin pojot yleisöltä voittaen ykköspystin ja monien mallien havitteleman Miss Bomber -tiaran. Juontaja veljekset Japi ja Henna. Ennen missien alusvaatekierrosta, lavalle saapui kokonaan uusi ohjelmasetti normi-livebändien sijasta
Teksti & kuvat: Pasi Uponen 47. Elviralla on täällä Euroopassa uusi pyörä, joka on nykymuodin mukaisesti Suzuki TL1000:n katteisiin perustuva. Uskon, että pystymme tällä tekniikalla kiskaisemaan vielä 7,0s ajan, kertoi Buttigieg. Näin viikonlopun ensimmäinen suomalaisfinaali muuttui Friströmin 7,515s soolovedoksi. Paras suomalainen lajittelussa oli Henri Kolehmainen neljäntenä 7,608s ajalla. SUPER STREET BIKESSÄ KOLEHMAINEN FINAALIIN Kotimaisessa mestaruussarjassamme SSB yhdistettiin osanottajien vähyyden vuoksi Funny Bike -ryhmään, mutta EDRS -sarjassa tilanne oli täysin toinen. Maltalainen kertoi kilpailun jälkeen huippunopean Turbo-Busansa olevan täysin tiimin omaa käsialaa. Tulevaisuuden suunnitelmissa on vaihtaa turbo Sproutin tekemään, mutta toistaiseksi ajamme omalla. Finaali olikikin taas todella tiukka. Ajoasento on sellainen, ettei hänelle jää varaa liikua pyörän päällä ja ohjaaminen on näin lähes mahdotonta. Tierpin kakkossijalla Henkka nappasi komeasti myös EDRS-sarjan hopeapytyn itselleen. Pudotusrundeilla radan pito alkoi näkyä myös suomalaisten otteissa, ja oman ennätyksensä pamauttivat tauluun Kolehmainen (7,514s / 304,91km/h), Jani Kumpulainen (7,757s) sekä Petri Määttä (7,967s). Kalle vei todella tiukan lähdön vetäisten oman ennätyksensä lukemin 7,042s. Ensimmäisessä parissa kohtasivat entiset tallikaverit Kalle Lyren ja Elvira Karlsson. Pudotusrundeilla semifinaali oli todellinen huippujen taistelu. Vesa pyöritteli ennen pudotusrundeja päätään Tierpin pidolle. Olemme ylpeitä siitä, että Busamme on kokonaan tiimimme oma luomus. Tierpin rata palasi konkurssisotkujen jälkeen komeasti takaisin Drag Racingin EM-näyttämöksi. Pyörämme konetta ei ole edes stroukattu, vaan se on vakiomitoissa. Kun vielä uuden pyörän säädöt ovat hakusessa, vedot lähtevät mihin sattuu. Omaan luokkaansa nousi tosin taas Buttigieg, joka kiskaisi uudet Euroopan ennätyslukemat 7,109s / 324,71km/h. Toisessa parissa Fredde lähetti Kenneth Vikin laulukuoroon vetäisemällä 7,029s ajan Vikin 7,317s aikaa vastaan. Twineissä tuli kaksoisvoitto ja kaikissa muissakin luokissa nähtiin suomalaiskuski palkintopallilla. Euroopan ainoa kutosen kuski, Ruotsin Elvira Karlsson, oli tullut Amerikasta haastamaan paikallisen kärjen ja haasteeseen olivat Tierpissä vastaamassa mm. Veto maksoi valitettavasti Henkan Busan padan eikä aika riittänyt enää moottorin vaihtoon ennen finaalia. Tiukan lajittelun ykköspaikan valtasi lopulta Kalle Lyren 7,120s / 300,55km/h ajalla. Kumpikaan kuskeista ei ennätyksiään hätyytellyt, mutta tiukan rinta rinnan vedon vei lopulta Henkka 7,643s ajalla Buttigiegin 7,692s aikaa vastaan. Buttigieg kohtasi kuitenkin voittajansa semifinaalissa ja Maltan pojan laulukuoroon passitti Henri Kolehmainen! Henkka otti lähdön kotiin komeasti ajamalla. Kaukaisin vieras oli maltalainen Shaun Paul Buttigieg, joka lajittelussa näyttikin pohjoismaalaisille kaapin paikan lajittelemalla ykköseksi komealla 7,294s / 321,24km/h ajalla. Samassa kilpailussa ajettiin myös moottoripyörien pohjoismaisen EDRS -sarjan finaali. Björn Friströmille siis kisan voitto ja samalla myös SSB:n EDRS-sarjan mestaruus. Elvira ei pienenä ja sirona tahdo ylettyä kunnolla ajamaan tätä isompaa pyörää. Walter Sprout Jenkeistä on auttanut meitä ja kertonut joitakin speksejä, mutta turbotus ja kaikki muukin tekniikka on todella "home made". Hän oli juuri ajanut Jenkeissä 6,947s ajan, mutta Tierpissä Elvira ei tahtonut pysyä edes omalla radallaan ja parhaaksi ajaksi jäi vaatimaton 7,338s ja lajittelun neljäs sija. Myös Elvira löysi säädöt kiskaisten komean 7,089s ajan, mutta se ei tällä kertaa Kallen vauhtiin riittänyt. Fredde antoi kunnon vastuksen kiskaisten myös matalan seiskan todella kovalla loppunopeudella (7,043s / 306,30km/h). Suomen Fredrik Fredlund, Ruotsin Kalle Lyren ja Norjan Kenneth Vik. Tierpissä nähtiin lajittelussa viivalla yhteensä 16 pyörää ja suomalaisiakin oli mukana viisi ukkoa. Jo lajitteluvedot näyttivät, että Elviralla oli isoja ongelmia. Se on paljon leveämpi kuin vanhempi GSX-tyylisillä katteilla varustettu pyörämme, jolla kilpailemme Amerikassa ja millaisella Elviran pikkusisko Elsa ajaa täällä. PRO STOCK BIKESSÄ EUROOPAN NOPEIMMAT KOHTASIVAT Tierp oli vuoden ainoa kilpailu, jossa oli mahdollista nähdä kaikki Euroopan neljä nopeinta PSB-kuljettajaa taistelemassa voitosta. Kilpailu oli suomalaisjuhlaa. Joka lähdössä menee yksi takarengas ja siksi ajat ovat jääneet hiukan heikoiksi, mutta on se silti hienoa vihdoinkin ajaa radalla, jossa on todella pitoa, hehkutti Vesa. Kakkosena Vik ja kolmosena Fredlund. Toiseksi lajitteli ruotsalainen Björn Friström jo selvästi Buttigiegille jääneenä ajalla 7,466s. Tämä kisa menee valitettavasti testien merkeissä, harmitteli Elviran isä Robert Karlsson varikolla. Radalla on aivan järjetön pito! Nyt vaan on ongelmana se, että pito repii renkaita. SSB:n ainoa Kawasaki-kuljettaja Vesa Ruhanen kiilasi toiseksi parhaana suomalaisena lajittelun seitsemänneksi ajalla 7,672s. Elokuun lopulla ajetussa autojen EM-osakilpailussa Tierp osoitti olevansa tämän hetken paras rata Euroopassa. Myös NDRS:n kokonaispisteissä sarjan ykköspaikan nappasi Kalle Lyren. Kalle Lyren veti pidemmän korren ajaen taas uuden ennätyksensä nyt lukemin 7,031s / 304,57km/h. Finaalista tuli siis Suomi-Ruotsi maaottelu Fredden ja Kallen välillä
EDRS -sarjan mestaruuden nappasi Hans Olav Olstad. Emme löytäneet syytä tönärivaurioon ja siksi emme lähde rikkomaan konetta. Koska syytä tähän ei ehditty selvittää, niin viivalle ei lähdetty. Oli ainoastaan kysymys siitä, onko voittaja Ipa vai Harri. Toisessa parissa Harrille tuli soolo, sillä Anna-Lenan mekaanikot huomasivat semin jälkeen toisen sylinterin pakopuolen tönärin hajonneen. Teimme talven aikana kokonaan uuden rungon Anna-Lenan mittojen mukaan ja nyt homma toimii. Ison räjähdyksen riski on aivan liian suuri. Anna-Lena on loistava kuljettaja ja pystyy nyt todella ohjaamaan pyörää. Voitto oli siis tulossa Suomeen. Ipalla hajosi eturatas ja kone pyöri tyhjää. Seuraavana suomalaispari, jossa Piensalmi jatkaa komeiden kutosen aikojen putkea ja pudottaa Lipposen. SUOMALAISJUHLAA SUPER TWINEISSÄ Nitro-Twineissäkin lajiteltiin komeasti 13 pyörän voimin. Ipa nousi finaaalipaikallaan lopulta sarjan kokonaispisteissä pronssille Harrin jäädessä neljänneksi vain pisteen Ipalle hävinneenä. Ensimmäinen pudotusrundi olikin sitten uskomatonta katseltavaa. Valon vaihtuessa homma ratkesi heti. Näin ollen homma oli siinä. Hieno finaali oli odotettavissa. Shawn Buttigieg Twinien finaallistit vas. Harri taas jatkoi komeaa kutossarjaansa tällä kertaa ajalla 6,869s ja kuittasi hienosti Tierpin finaalikisan voiton kotiin. Emme halua kokea sitä toista kertaa. Komea 6,870s / 323,34km/h aika riitti juuri ja juuri voittoon, kun Ipa otti myös viivalla reaktiot kotiin. Peppi veti kovemman ajan (6,797s) , mutta Ipan komeat reaktiot takasivat hänelle finaalipaikan. Harri Piensalmi puolusti V-Twinien värejä ja pamautti tauluun komeasti omat ennätyslukemansa 6,6339s / 294,28km/h. Ykköspaikan otti kotikisassaan Per Bengtsson hienolla 6,584s / 341,34km/h ajalla ja kakkosena seurasi Norjan Hans Olav Olfstad 6,6337s / 314,69km/h ajalla. Anna-Lena ajaa Kemppaisen Samun vanhalla pyörällä ja se oli aluksi aivan liian iso pienikokoiselle Anna-Lenalle. Sitten seuraa viimeisessä parissa todellinen pommi. Lajittelun ykköspaikat menivät koko ison HD-porukan nenän edestä rivikakkosille. Kotiyleisön suosikki Per Bengtsson putoaa jatkosta ja VIP-katsomo alkaa tyhjentyä. Peppi siis pysäytti kellot lukemiin 6,782s ja Pärre yritti vastata, mutta aika painui 6,8s päälle. Muista suomalaisista kaavioon tiensä raivasivat Ismo Mäenpää, Vesa Lipponen ja Petri Mattson. Olfstadin rivikakkonen. Loppunopeudesta Harrilla puuttui jälleen ainakin 20-30km/h, joten aivan koko varttimailia työntö ei vieläkään riittänyt. 48. Muistamme kaikki miten vuosi sitten Anna-Lenan pyörän kone räjähti täällä Tierpissä lähtöviivalle. Seuraavassa parissa Ruotsin Anna-Lena Asplund vetäisee oikeaan paikkaan oman ennätyksensä (7,313s / 271,08km/h) ja pudottaa tiukassa lähdössä lajittelun kakkosen ja sarjan ykkösmiehen Olstadin. Ipa Mäenpää ja Harri Piensalmi. Kolmantena nähtiinkin suomalaisväriä. Ensi vuonna tulemme mukaan lujaa, lupaa AnnaLenan mekaanikko Åstedt. Olemme jo nyt viikonloppuun tyytyväisiä. Nyt oli Ipan vuoro pamauttaa tauluun oma ennätyksensä. Petri "Peppi" Mattson (jonka ei pitänyt kilpailla koko vuonna) räväyttää tauluun myös oman ennätyksensä hiljentäen ruotsalaiskatsomon. Ekan pudotusrundin jälkeen siis todella kovatasoisessa Nitro-Twin -luokassa jatkossa kolme suomalaista ja ruotsalainen nainen! Semifinaalissa ensimmäinen pari oli suomalaispari: Ipa vastaan Peppi. Ipa Mäenpää aloittaa rundin lähettämällä yhden ennakkosuosikeista, sarjan kakkosen Svein Olav Rolfstadin laulukuoroon. Oli siis kyseessä suomalaiskuskien ja suomalaisen moottoriosaamisen finaali. Molemmat kuskit ovat tehneet pyöränsä parissa pitkän päivätyön ja kehittäneet itse pyöränsä tekniikan nykyiskuun
Roger Lyrenillä on pitkä kokemus Drag Racingistä, sillä hän on toiminut lajin parissa jo 31 vuotta. Tällaisen toimivan sarjan rakentaminen kestää arviolta kolmisen vuotta ja lähdemme siitä oletuksesta, että yhä useampi kuski liittyy mukaan matkan varrella. Roger, miksi EDRS-sarja. Sarjasponsoreita tarvitaan, sillä nykyisin tiimeillä on vain vähän sponsorituloja ja useimmat maksavat kulut omasta pussistaan. Tältä ajalta on tuloksena yhteensä 10 EM-titteliä. 49. Rogerin pojan Kallen kasvettua kilpailuikään Roger aloitti taas alusta, nyt oman tiimin kanssa. Täällä on myös lyhimmät etäisyydet eri kilpailujen välillä ja näin EDRS-sarjassa saadaan pidettyä kilpailijoiden kustannukset kurissa. EDRS -sarjassa ajetaan Pohjoismaiden mestaruudesta. Tavoitteena on ajaa kovatasoisia kilpailuja ja saada kustannukset paremmin katettua sarjasponsorien avulla. Kalle ja Roger Lyren. Sarja on avoin, joten toivomme, että tulevaisuudessa saamme tiimejä mukaan myös Pohjoismaiden ulkopuolelta. Pro Stock Bike-luokassa työskentelemisen hän aloitti vuonna 1989 Thomas Klarknerin tiimissä. Mihin tarvitaan tällaista erillistä avointa PM-sarjaa. Ajokortin saatuaan hän siirtyi pyörien pariin ja kilpaili Street Bikessä ensin Suzukin GSX 750ES:llä ja myöhemmin viritetyllä GSX1100:lla. Mahdoton ei myöskään ole ajatus, että joskus EDRS-sarjaa ajettaisi myös Pohjoismaiden ulkopuolella. Hän teki töitä myös Metin Basberberin, Roger Pettersonin, Öivin von Essenin ja Anders Abrahamssonin kanssa. Onko se tulossa jatkossa myös mukaan. Haluamme luoda sarjan, jolla olisi nykyistä paremmat edellytykset nostaa lajia esille. Kauden aikana on varikolla pohdittu, mistä EDRS-sarjassa lopulta on kysymys. Selvitämme parhaillaan mahdollisuuksia saada myös tämä luokka mukaan ensi kaudella. Pohjoismaissa on paljon hyviä ratoja ja kilpailuja, joten työ tällaisen sarjan luomiseksi on hyvä aloittaa juuri täällä. Miksi PM-sarja ja Pohjoismaat. Jokaisella maalla on kuitenkin oma sarjansa ja on olemassa myös aktiivinen EM-sarja. Montako osakilpailua sarjassa tulee ensi vuonna olemaan. Tänä vuonna Pro-luokista nopein eli Top Fuel Bike puuttui sarjasta. Myöskin pyöräpuolella suuri osa eurooppalaisista kilpailijoista on Pohjoismaista. kilpamoottoreiden virityksiä. Takana on viisi kautta ja tuloksena 3 EM-pronssia ja yksi PM-kulta. Roger siis todella tietää mistä puhuu, kun pohdimme Drag Racingin tilannetta Pohjoismaissa ja EDRS -sarjan tulevaisuutta. Uskomme, että meillä on paljon tarjottavaa myös heille. Haluamme ehdottomasti mukaan myös TFB:t, mutta 2014 ei luokkaan ollut tarpeeksi osallistujia, jotta sarjasta olisi tullut kunnollinen. Västeråsiin muutettuaan Roger meni töihin MotoSpeediin, jossa teki mm. Tähtäämme 4-5 kilpailuun, mikä lienee sopiva määrä tiimien kannalta, niin aikaresurssien puolesta kuin myös taloudellisesti. Parhaiten tähän osaa vastata Roger Lyren, joka istuu sarjan organisaattorin Speedgroupin hallituksessa ja on NDRS Pro Nordic -sarjan kontaktihenkilö. Samaan aikaan tiimien matkaja kuljetuskustannukset ovat moninkertaistuneet, mutta palkintosummat ja matkakorvaukset polkevat paikallaan. Tierpin syyskilpailu oli pyörien EDRS-sarjan finaaliosakilpailu. Kilpailemisen Roger aloitti jo 16-vuotiaana autopuolella Oldsmobilen 442:lla. On outoa, että Euroopassa ei ole Drag Racingissa yhtään kunnollista sarjasponsoria, joten se mitä nyt tehdään on jonkinlaista pioneerityötä. Tavoitteena on siis rakentaa sarja, jonka kaupallinen arvo olisi korkea ja pystyisimme tarjoamaan yrityksille hyvät mahdollisuudet markkinoida itseään lajin kautta. Teksti & kuvat: Pasi Uponen Kalle Lyren vauhdissa
Jason Fullington on monessa liemessä keitetty kaveri, jonka kokemus vetää varmasti vertoja lähes kenelle tahansa itseään kovaksikin rataketuksi mieltävän tyypin kanssa. Mielestämme hän on onnistunut siinä, vai mitä. 50. Jason on syntynyt USA:ssa, hänellä on ollut oma prätkäkauppa, hän on ollut kilpakuljettajana Japanissa, toiminut markkinointivastaavana Icon Motorsportille Oregonin Portlandissa, omistanut toisen prätkäkaupan Japanissa (Bike Shop, Iconin jälleenmyyjä), ollut custom-pyörien rakentaja, selvinnyt pahasta pyöräkolarista, ollut KTM virallinen kuljettaja, voittanut vuoden 2013 Japanin Bike Drag -mestaruuden, toiminut D;Rex Racing Team Triumphin johtajana (Japan Race Series Championship MFJ) ja ollut myös prätkäjournalistina… Tämä tyyppi on kokenut elämässään jo nyt varmasti enemmän kuin kukaan lehtemme lukijoista tulee koskaan kokemaankaan! Kun Jason lähetti meille nämä kuvat, hän sanoi että tarkoituksena oli luoda jotain yhtä kliiniä kuin stokkipyörä, mutta jossa on myös aidon streetfighterin raivokkuus
Teksti: Yanik Kuvat: Ryo Keneta 51
Mestaruuden voittaminen viime vuonna oli aivan mieletöntä! Mitähän japanilaiset miettivät amerikkalaisesta kuskista, joka dominoi sarjaa itävaltalaisella pyörällä ja voitti vieläpä koko sarjan! Miksi valitsit KTM:n Japaniin. Viime vuonna voitin avoimen luokan mestaruuden! Koska olen viime vuoden mestari, en kilpaile sarjassa tänä vuonna ja keskitynkin sen sijaan Road Racingiin! Kilpailen paikallisissa mestaruussarjoissa ja Japanin kestävyyskisoissa kuten Motegi's Motetai 7 Hours. Pyöriä on ollut aina kisakireistä 250cc 2-tahtipeleistä Harrikoihin saakka! Mitä pyöriä omistat tällä hetkellä. Vau, uskoakseni olen seonnut laskuissa jo aika päivää sitten! Tällä hetkellä minulla on yhdeksän eri prätkää. Värisävy on Lexus black. Minulla oli yksi suuri ongelma tämän KTM:n kanssa – mikä samalla oli yksi DV8R:ään johtaneista syistä! Palataan tähän vielä myöhemmin, mutta kaiken kaikkiaan KTM:ät ovat mahtavia, vaikkakin myös hieman vaativia! Niistä vain täytyy pitää hyvää huolta, kuten huolto-ohjelmakin suosittelee. 52. Montako prätkää olet omistanut elämäsi aikana. Oletettavasti tarkoitat jotain, joka on todella lähellä sydäntä. DV8R on oikeastaan sanaleikki oikeasta sanasta: deviate (poikkeava) ja poikkeavia persoonia kutsutaan poikkeaviksi, aivan kuten on myös DV8R. Tällä hetkellä minulla on DV8R, RC8:n kisaversio, tehdasviritteinen kisa-Duke 690R Euro Cup, 1996 RGV250R, 1979 täysin kustomoitu KZ1000 nimeltään Kawazuki, poikani PW50, NSR50 Repsol Replica, YSR80 ja jotakin, jota en voi vielä valitettavasti paljastaa! Ajoit RC8:a Japanin drag-mestaruussarjassa, tuliko siellä menestystä. Tiesin, että voisin käyttää samanlaisia jatkoja drag racingissa parempien lähtöjen saavuttamiseksi, ja Antoine sitten esitteli minut Jannelle – loppu on historiaa! Lyhyesti voisi todeta, että Antoine mahdollisti Drag Race -mestaruuteni! Rakastan ja kaipaan sinua Antoine! Puhutaanpa sitten DV8R:stäsi – mistä tämä valtavirrasta poikkeava projektinimi on oikein peräisin. Tiedän, että päätoimittajamme Janne auttoi sinua jatkamaan dragpyörän swingiä samalla tavalla kuin B-Drifterissäkin on jatkettu – miten tämä tapahtui. Uskoakseni omistamieni pyörien lukumäärä pyörii jossain kuudenkymmenen paikkeilla. Ensimmäinen kysymys, mikä on vanhin prätkämuistosi. Lisäksi tykkään olla erilainen! Oliko mitään erityisempiä ongelmia. Sen lisäksi intohimoni on auttaa yrityksiä kasvamaan Japanin markkinoilla näkyvyyteni ja promotionaalisen tukeni kautta. Minulla se taitaa olla valokuva itsestäni ensimmäisen Hondani selässä, jonka isäni osti minulle ollessani nelivuotias! Pyörä oli Honda CT70. Siihen oli kaksi syytä – ensinnäkin, minulla on ollut mahdollisuus ystävystyä KTM Japanin toimitusjohtajan kanssa. Kisasin RC8:lla Japan Drag Racing Championship (JDster)–sarjassa kolme vuotta. Tavoitteenani on kilpailla Suzuka 8 Hours ja MFJ -sarjoissa. Itse asiassa löysin Jannen Antoine Collignonin (aka Artkore) kautta ranskalaisesta StreetMonsters-lehdestä! Lehdessä oli kuva Jannen hullusta drifteristä ja mietin että, mistä nuo swingin jatkot ovat oikein peräisin
Mr. Armond on lentokoneen osien valmistaja ja hän on toiminut alalla miltei 20 vuotta. En missään nimessä! Armond teki kaikki muutokset ideoideni perusteella ja autoin häntä niissä parhaani mukaan. Sellaisesta, jolla erottuisi laumasta ja jollaista ei kenelläkään muulla tulisi ikinä olemaan. Minä ja AFG Motosportsin osa-aikainen työntekijä, hyvä ystäväni Armond (aka Ya-Kun) halusimme tehdä jotain mikä näyttäisi aivan OEM:ltä, mutta olisi kuitenkin täysin ainutlaatuinen, jota kukaan ei voisi kopioida. Kevääseen oli noin kolme kuukautta ja päätimme toteuttaa pyörän. Pyörässä on levennetyt vakiocliparit ja CRG:n lyhyet kahvat.. Takayama puolestaan rakensi koneen täysin uusiksi portaten ja kiillottaen kaikki kanavat. Sain kuitenkin viestin, että jokin oli aiheuttanut ykkössylinterin venttiilinohjaimen hajoamisen, joka oli mennyt männän läpi irrottaen siitä metallin palasia, jotka olivat päätyneet kaikkiin LC8moottorin öljypumppuihin. Tämä sai alkunsa aivan vahingossa… Olin syyskuussa 2013 ratapäivillä Ebisu Circuitilla Nihonmatsussa Japanissa. Takayman edustamaan TT Motoon. Hän työskenteli tiiviissä yhteistyössä tokiolaisen KTM Nakanon kanssa selvittääkseen ongelman. Koska olen aina halunnut olla erityinen, ryhdyin heittelemään ideoita Armondille ja henkilökunnalleni KTM custom fighterin tekemisestä. Siinä menikin sitten hieman pidempi tovi, koska Takayama san on todella kiireinen Japanin parhaimpien kilpatallien parissa. Kyllä, maailmalla on useita RC8 fightereita, mutta yhdessäkään muussa ei ole keskitytty niin paljon yksityiskohtiin ja viimeistelyyn kuin DV8R:ssä. Vein pyörän Mr. Kaikissa pyörätapahtumissa ja -näyttelyissä ihmiset luulevat poikkeuksetta sitä tehdasvalmisteiseksi tai tuoreeksi prototyypiksi suoraan Itävallasta. Mikä oli ideasi tämän pyörän kanssa. Samoihin aikoihin kaksi ystävääni hankkivat myös RC8:t, joten meitä oli ystäväpiirissä neljä RC8-kuskia, joiden kanssa terrorisoimme Tokion katuja. Pyörä sai aivan uskomattomasti huomiota ja fanit olivat kyselleet KTM Japanin henkilöstöltä ja kauppiailta, että milloin tämä pyörä on markkinoilla – se jos mikä oli kohteliaisuus! Rakensitko pyörän itse. Koko päivän allani ollut RC8R oli toiminut mainiosti, kunnes Nishi Coursen 7. Talven vuoksi moottorin korjauksella ei ollut kiire ja minulla oli muitakin laitteita, joilla ajella. Jotkut ovat myös olleet valmiita ostamaan sen siltä istumalta! Sain osallistua pyörällä muutama viikko sitten julkiseen KTM:n julkistustilaisuuteen ja kaikki pyörän nähneet olivat ihmeissään. Luonnollisesti koko moottori vaati täydellisen koneremontin ja Takayama tarjoutui tekemään kannelle porttausja kiillotustyöt, jotta loputkin moottorin kapasiteetista saataisi valjastettua käyttöön. Se mitä näet, on kaksien aivojen toteuttama lopputulos mahdollisimman uniikista RC8R fighterista, joka silti näyttää siltä, että se olisi voinut tulla suoraan tehtaalta. mutkan ulostulon power wheelie tuli alas mielettömän pamahduksen säestämänä ja moottori sammui heti siihen paikkaan. Jalkatappisarja on Sato Racingin valmistamat. Kun näet hänen tekemiä pyöriään, ymmärrät, että tällä kaverilla on kykyjä, joista harva voi vain uneksia. Takayma on hyvin tunnettu osaamisestaan ja maailman parhaimmistoa edustavista kilpamoottoreistaan
Olen Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa nimimerkein "tokyojrock", "Jason Fullington" ja tokyojrock.com. Sähköt: Alkuperäinen nopeusmittari sovitettuna Duke 390:n etumaskiin, alkuperäinen takavalo ja Rizoman vilkut. Maalaus: Värisävy Lexus Black, jonka päällä useita lakkakerroksia. Maalauksen teki Auto Stallion. Takapää: Alkuperäinen Marchesinin vanne, vakio swingi, alkuperäinen Brembon jarrusatula ja levy, D;Rexin virittämä vakioiskari, 190/55-17” Pirelli Diablo Rosso Corsa -kumi. Kyllä, meillä oli ajatuksena luoda OEM-tyylinen pyörä, jossa näkyy meidän näkemyksemme rajusta street fighterista. Haluan ihmisten todellakin uskovan tämän pyörän olevan suoraan Itävallassa luotu prototyyppi! Onko pyörä myynnissä, miten monta olutta se maksaa. Katteet: Kaikki katemuutokset teki Armond Cornin, AFGM:än valmistusinsinööri/ mekaanikko muotittaen alkuperäisiä RC8:n osia. Kaikella on kyllä hintansa…mutten käytä alkoholia! Hah hah, en yritä aktiivisesti myydä omistamiani pyöriä, mutta kaikella tosiaan on hintansa! Mikä oli projektin haastavin osuus. Mitä seuraavaksi, kenties chopper RC8. Kaikki heidän kommenttinsa ovat olleet positiivisia ja he ovat osoittaneet vilpittömän arvostuksensa pyörääni kohtaan. Entä skoopit, toimivatko ne. Moottori: 1190 KTM LC8, täysin läpikäyty, kansi portattu ja kiilotettu Yoshuhiro Takayama/TT Moto:n toimesta, vakio syylari ja öljynlauhdutin, K&N ilmanputsari, Akrapovicin Race Spec -kokoränni. Jos jokin mielenkiintoinen mahdollisuus löytää tiensä ovelleni, olen aina valmis päästämään sen peremmälle! Miten vaimosi suhtautuu tällaiseen elämään. En osaa todellakaan sanoa. Perheeni on onnellinen että olen täällä! He tiedostavat, että olen moottoripää, kilpakuljettaja ja tyyppi, joka janoaa haasteita sekä jännitystä! Läheiseni tukevat minua kaikessa mitä teen! Meille ei tuoda mitään tarjottimella, vaan meidän täytyy mennä ja ottaa se mitä haluamme! Perheeni myös tietää, että elän ennemmin nyt kuin murehdin vanhana ukkona keinutuolissa, mitä kaikkea minun olisi pitänytkään tehdä… Mistä sinut tavoittaa, tai mitä kautta voimme tukea toimintaasi. 54. En pysty suuntaamaan katsettani ja mieltäni vuosien päähän, en voi sille mitään! Tällä hetkellä laitan itseni likoon yritykseni ja kilvan ajamisen puolesta. Onnettomuuteni jälkeen elän päivän kerrallaan ja toivon, että huominen aina saapuu. Mitkä ovat suurimmat muutokset. Pyörä on myös saanut huomiota mediassa maailman laajuisesti. Kyllä, moni KTM:ltä on nähnyt pyörän! KTM Japan, KTM USA ja KTM:n pääkonttori. Vain kaksi katetta ovat ABS-muovia ja alemmat sivukatteet modattiin niin, että ne jättävät brutaalin Akrapovicin pakosarjan näkyville näyttäen samalla normaalilta belly pan –katteelta. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä, mitä veikkaat. Ajatusleikkimme itse asiassa lähtikin siihen suuntaan! Mutta oikeasti aidot custom-prätkien jalostusideat syntyvät ja kehittyvät aivan omia aikojaan. Kaikkein vaikeinta oli sovittaa minun ja Ya-Kunin työtavat yhteen – me molemmat kun olemme varsin kovapäisiä persoonallisuuksia! Perä näyttää selvästi kapeammalta. Yritykseni AFGMotosports on Facebookissa osoitteella afgmoto.com (Huom! Se ei ole motorsports… Se on MOTOSPORTS – koska olen aito mäntäpää!) SPEKSIT Katemuutokset pyörään teki Armond Cornin muotittaen alkuperäisiä RC:n osia. Onko KTM nähnyt pyörää, mitä he ajattelivat siitä. Kyllä, poistimme 40 % alkuperäisestä takahäkistä ja loimme sen ylle lyhyen, jaetun perän hieman alkuperäistä jyrkempään kulmaan. Kaikki katemuutokset, kuten Duke 390:n etuvalo, jonka teimme talilla itse. Ja kyllä, skoopit ovat 100 % toiminnallisia ja ne itse asiassa imevät ilmaa enemmän mitä vakiossa! Jos olisin nähnyt tämän pyörän KTM-diilerillä, olisin voinut kuvitella sen olevan suoraan valmistajan omasta katalogista – oliko se teillä myös lähtökohtana. Etupää: Vakioiskarit ja jarrut, Marchesinin vanne, Brembo Monoblock jarrusatulat ja T-palat, levennetyt vakiocliparit, CRG:en lyhyet kahvat, CRG:en tangonpääpeilit, 120/70-17” Pirelli Diablo Rosso Corsa -kumi. Kiitokset: Armond Cornin, TT Moto, Rei Fukuchi, Hiroshi Toyoda ja Ryo Keneta – valokuvaaja. Pyörässä kiinni olevat katteet ovat 95 %:sti alkuperäisistä katteista muotittaen sekä muovihitsaten luotuja. Runko: Vakio 2010 KTM RC8R runko, muokattu takahäkki, Sato Racing (aka 'Baby Face') jalkatappisarja
Duke 390 maski istuu yllättävän hyvin RC8:iin. 55
Haku Saksasta ja helppo ostopäätös Elettiin vuotta 2006, kun tarinan Buell noudettiin Gyntheriltä saksasta. LVI-Dahlilta haalittiin repullinen happosia käyriä ja pakosarja muotoutui yllättävän kivuttomasti Paronin hiekkapihalla. Buellin historia Vuonna 1983 entinen Harley-Davidsonin mekaanikko Erik F. Mallisarjan moottoreihin oli ajatuksena istuttaa turboahdin, joka piti hankkia Aerochargerin valikoimasta, mutta Harley-Davidson päättikin suunnitella konstruktion itse – lopputuloksena oli miljoonat kulutetut dollarit ja moottoripyörä ilman turboa. Koeajolla tapahtunut konttaus tapahtui onneksi hyvin hiljaisesta vauhdista. Sytkävahvareita paloikin repullinen, kun yritettiin saada Ameerikan ihmeestä käyntisavuja. Alitehoisuus moottoripyörässä on lähes yhtä huolestuttavaa kuin paha pyöräkuume, eikä siitä tunnetusti pääse eroon kuin yhdellä tavalla. Vuonna 2007 ahtimilla varustetut moottoripyörät eivät olleet läsnä joka B-illassa, eikä Buellejakaan kurvaillut Vantaan nurkilla päivittäin. Tämän jälkeen Buellit myytiin yksinomaan Harley-Davidsonin dealereiden kautta Eric Buellin jäädessä päävastuuseen moottoripyörien suunnittelusta ja muotoilusta. Vuonna 2003 lipui linjalta ulos XB-sarja, jonka moottorin juuret olivat edelleen Sportsterissa. Tämä ensimmäinen RW 750 -malli (Road Warrior, 750cc3) sai vuolaat kehut American Machinist’s Unionin testeistä ja oli aikanaan noin puolet Yamahan TZ –mallia halvempi. Sytkäpuolelle hankittiin uusi puola ja sytytyksen vahvistin lainattiin Janne’s Garagesta löytyneestä volkkarista. Ahtopaineenohjauksesta haluttiin tehdä elektroninen, jotta ahdin saadaan käyttäytymään mahdollisimman sulavasti. Hiilikuitukatteet tekivät pyörän ulkonäköön kaivattua race lookkia ja pleksin päivittäminen kotarin oranssista mustaan sinetöi hillityn ulkoasun. Projektin edetessä alkoi valjeta, että Buell on virityskohteena japanilaisia merkkejä huomattavasti haastavampi, sillä niiden virittäjiä ei joka pitäjästä löydy. Ahtopaineenohjaus toteutettiin VAG-konsernin autoista tutulla Teksti: Petri Vänskä | Kuvat: Anssi Vänskä. Mutta katteiden naarmuuntumisen vuoksi löytyi toki oiva tekosyy laittaa eBay kuumaksi ja tilata hiilikuitukatteet pyörään. Väistämättäkin oli siis selvää, että Buellin käyntiin räjäyttäminen uudella ohjaimella tulisi olemaan haastavaa. Buell oli omistajalleen pahasti alitehoinen, vaikka hytti hyppäsikin kohti taivasta twinin herättyä henkiin jo alle kahden tuhannen kierroksen. Lopulta uusi triggeripyörä ja Kortteenpohjan Tero herätti pedon käymään. Itä-Vantaalla oli kuitenkin tuohon aikaan työn alla mustan puhuva tulipultti, josta oli aikomus tehdä erilainen sleepperi, jonka kantavana teemana oli All Go No Show! Tarinan amerikkalainen ”puolivalmiste” koettelikin niin omistajan, rakentajan, naapureiden kuin lähiomaistenkin hermoja ennen kuin autuus koitti ja pyörä voitiin esitellä suurelle yleisölle. Säille altistuviin vehkeisiin sopisi paremmin Microsquirt, mutta onpahan kaikki ominaisuudet launch controllista laajakaista lambdaan, tuumasi omistaja asiaa pohtiessaan. Moottorinohjaimeksi valikoitui autopuolelta tuttu Megasquirt 2, joka nykytiedoilla ei ehkä ollut paras valinta. Buell perusti Buell Motorcycle Companyn ja sen ensimmäisenä esitelty malli oli kilpailukäyttöön tarkoitettu RW750, joka perustui paljolti englantilaisen Bartonin kehittämään moottoriin, mutta Buellin itse suunnittelemaan runkoon. Jos joku olisi osannut silloin kertoa, kuinka paljon askaretta olisi edessä, olisi pyörä lähes varmuudella maalattu levän vihreäksi ja laskettu verkonpainoksi Pellingin edustalle. Pakosarjasta haluttiin tehdä lyhyt ahtimen optimaalisen heräämisen kannalta ja moottorista haluttiin helposti ajettava, joten pakosarjan putkikoko mitoitettiin siten, että virtausnopeus saatiin mahdollisimman suureksi. Yleinen käsitys tuntui olevan, että kaikki sähköt startin kaapelia lukuun ottamatta olivat turhia. Ahdin noudettiin Liivikseltä Turbotekniikasta ja mitoitusparametriksi kerrottiin yksinkertaisesti ”Ahdin alhaalta hereille, ei turbo-viivettä ja voimaa 200 hp.”. Vuonna 1994 Harley-Davidson Motor Company osti 49 % osuuden Buellin osakekannasta ja vuonna 2003 koko osakekanta siirtyi Harley-Davidson Motor Companyn omistukseen. Taustaselvitystä tehdessä selvisi myös, että Buellin virittäjät olivat yhtä hyvin kartalla ruiskutekniikan saloista kuin jenkkiautoharrastajat. Ensihuuman ja lukuisten ilopissojen loputtua oli kohdattava karu todellisuus. Pakettiauto lastattiin toki täyteen Weissbieriä, jotta ahdistuksesta päästäisiin kohti innovaatioita. Hakureissu sujui ongelmitta ja ensimmäisestä pyörävaihtoehdosta tehtiin heti kaupat. Liivis kaivoi hyllystä ahtimen, jonka jälkeen alkoi asennus apinan raivolla. Ahdistusta Huhu kertoi, että Itä-Vantaan nurkilla ahdettiin moposta mönkijään kaikki moottorilla liikkuvat kapistukset, joten pyörä kiikutettiin ”Hiekkapihan Paronin” hoiviin Päiväkumpuun. Ahdin haluttiin sijoittaa mahdollisimman lähelle pyörän painopistettä ja tiiviisti lähelle runkoa. Innokas ostaja nimittäin kippasi pyörän koeajolla kevyesti kyljelleen, joten edes tiukkoja hintaneuvotteluja ei tarvittu, kun Buell matkasikin jo kohti Suomea
57
Uutta lohkokokoonpanoa niputtaessa omistajalla oli kova into saada vehkeet nippuun, joten maisteri kokeili itse vaihteiston kasaamista. Tähän ahdistukseen pyörää oli kuitenkin käytävä testaamassa sillä seurauksella, että poliisi oli vastassa hiustenkuivaajaa muistuttavan vekottimen kanssa. Lopulta, kun Sami Vittaniemi sai pyörän säädettyä halutunlaiseksi, voidaan todeta, että viritys on onnistunut. Tämän ounasteltiin laskevan hieman nakutusherkkyyttä, joka korkealla puristussuhteella olevassa vakiomoottorissa olisi ollut seuraava rajoite. Dyno ja haasteet Ensimmäiseen dynoon mentäessä olivat toiveet korkealla ja odotukset suuret. Tästä seurasi muutaman viikon rakennusrauha, joten uutta kytkintä olikin aikaa odotella. Harleyn peruja oleva 1200-kuutioinen moottori on edeltäjiensä tavoin enemmänkin roiskevoideltu kuin öljynpainevoideltu. Pyörässä vakiona olevista ratkaisuista johtuen ulkokuori haluttiin pitää yksinkertaisena. Buell palkitsi rakentajat pitämällä kanget suorana, mutta sylkäisemällä kannentiivisteen ulos kolmannessa vedossa. Ehkä alkoholista saamme vielä muutaman kaivatun lisähevosenkin. Lisäksi saavutetuilla tehoilla lyhytakselivälinen peto hyppää aggressiivisesti syliin. 58. Merkittävimmät erikoisuudet löytyvät runkoon sijoitetusta polttoainetankista ja takasvingistä löytyvistä moottoriöljyistä. Buellin vakiohihna kestää internet-tietojen mukaan 120-150 Nm ennen kuin se räpsähtää kuskin selkään ja isot pojat huutelivatkin jo, että ”kuminauhat kuuluu verkkareihin”. Elektronisella ohjauksella voidaan tarvittaessa voimaansiirtoa säästäen ajaa pienillä paineilla alakierroksilla ja lisätä pyyntiä yläkierroksille mentäessä. Kasaaminen ei tietenkään sujunut ongelmitta, vaan konetta niputtaessa halkesi lohko. SPEKSIT Merkki: Buell Vuosi ja malli: 2004 XB12R Firebolt Moottori: 1250cc V2 twin Viritysosat: Carillon kiertokanget, NRHS-Kit (Wisecon männät, 1250cc sylinterikitti), Bosch EV14 630cc suuttimet, Barnet Scorpion kytkin, RB-racing öljypumppu ahtimelle Ahdin: ”Turbotekniikka special” Teho: 147 hp takarenkaalta Vääntö: 170 Nm takarenkaalta Pakoputkisto/vaimentaja: Custom made pakosarja, Jardine RT1 Carbon vaimennin Itse valmistetut osat: pakosarja, ahtoja pakoputkisto, ahtimen öljysäiliö + letkut, johtosarja, triggeri ja ketjunkiristin Hallintalaitteet/kahvat: Billet säädettävä vaihdekiksi, LSL-kahvat Mittaristo: Autometer ahtomittari, Vems pakolämpöja seosmittari laajakaistalambdalla Väri/teema: Carbon/ All Go No Show Kiitokset: Petri Vänskä, Janne’s Garage, Samin Autopaja, Tero Kortteenpohja N75venttiilillä. Tämä haluttiin välttää tekemällä pyörään ketjukonversio. Moottori kiertää nykykuosissa 7000 kierrosta, kun japsipelit kiekuvat pitkälle yli 12 000 kierrosta. Pyörä on erittäin johdonmukainen ajaa ja pito irtoaa erittäin helposti jättäen jälkeen sankkaa savua ja mustaa raitaa. Toki korjaushitsaamistakin harkittiin, mutta lopulta edullisin ratkaisu oli hankkia käytetyt lohkot vanhojen tilalle. Harmiksemme emme käyneet ajamassa pyörää vakiona PrätkäPajan penkissä ennen kuin ahdoimme pyörää, joten verrokkia saavutettuun hyötyyn ei ole saatavilla. Tämä tarkoitti ahdinprojektin kannalta, että mikäli ahdin haluttiin saada pyörimään useamman ajokerran, oli ahtimelle rakennettava oma öljynkierto. Yhteenveto Buell pitää sisällään jo vakiona merkittäviä insinööriratkaisuja. Mittaristopuolelle asennettiin tiedonkeruulla varustettu Vemsin pakolämpö/ laajakaistamittari ja kokonaisuuteen sopiva ahtopainemittari. Kannentiivisteen ulostulo oli kuitenkin loistava tekosyy rakentaa moottori uusiksi, joten moottoriin tilattiin taas uutta palikkaa Ameriikasta. Buell on muuten japsikyykkyihin verrattuna lyhyt, mutta driftaaminen on erittäin vakaata ja pyörää on helppo viskoa kurvissa. Moottoria virittäessä heräsi monesti kysymys, että olisiko kuitenkin helpompi askarrella jotain muuta. Etujarrussa käytetään Zero Tensional Load -jarrujärjestelmää, jossa jarrulevy on sijoitettu etuvanteen ulkokehälle ja puristin on ylösalaisin levyn sisäkehällä. Lopputulos haluttiin saada näyttämään siltä, miltä pyörä olisi voinut näyttää, mikäli HD:n ahdin unelmat olisivat toteutuneet. Ensitalven suunnitelmissa on päivittää pyörä ympäristöystävälliseksi ja alkaa juottaa sille alkoholia. Pyörän rajoitettu kierrosalue asettaa haasteita korkeiden huipputehojen hakemiselle. Näillä muutoksilla luulisi uskaltavan jo mutterille kahville. Kytkin vaihdettiin Barnetin tiukimpaan versioon, jolloin kytkimen luistaminen loppui. Mittarit toimivat nykyisin enemmänkin vianhakua helpottavina instrumentteina, sillä paineistettu twini pitää huolen, että kuljettajan huomio keskittyy ajamiseen. Alhaisen kierroskyvyn johdosta vääntöä tulisi hakea moottorista pitkälle yli 200 Nm, mikäli tavoiteltaisiin 200 hevosvoiman lukemia. Onneksi virhe huomattiin ajoissa ennen ensimmäistä käynnistystä… Uudella konstruktiolla pyörä pääsi vihdoin dynoon, jolloin kytkimestä nousi rahasavut. Kannentiiviste tuli Comenticiltä ja tämän jälkeen puristukset laskivat 9:3:n tietämille. Kangiksi valittiin Carillon kiertokanget, männät valittiin Wisecon vaikoimasta ja uuden sylinterikitin ansioista iskutilavuus kasvoi 1250 kuutioon. Sylinterien välissä on yksi pultti, jonka ympärillä on hyvin rajallisesti materiaalia. Venttiili ohjaa ahtopaineen hukkaportinkellolle pyydetyn painetason saavuttamiseksi. Tavoite on, että bulu hörppää kesällä 2015 enemmän etanolia kuin Nykänen. Alkuperäiset tehot eivät merkittävästi laskeneet ja tallissa saatiin viettää satoja tunteja. Tehoa saatiin paperille takapyörältä 150 hp ja 170 Nm. Rakentajan sanat Lequlle kuuluivat suurin piirtein seuraavasti: ”Soita kun kiertokanki on tullut ulos”. HD:n työntötankomoottori kun ei varsinaisesti ole kaikkein kiitollisin virityskohde ja rahaakin paloi kivitalon verran. Tätä pulttia kiristäessä alumiini antautui ja oli aika tilata uudet lohkot Amerikasta. Tohinassa vaihtimen rumpu asettui 180 astetta väärään asentoon sillä seurauksella, että vaihteistosta löytyi ainoastaan kolme vaihdetta. Koneeseen tilattiin toki performance öljypumpun ratas, mutta ahtimen öljynkierto rakennettiin RB Racingin tuotteista
Koska aikaisemmin olet nähnyt Buellilla vauhtiburniksia. `Musta, hiilikuitu ja kulta on toimiva yhdistelmä. 59. Need a boost. Home made ahtimen öljynkeräyssäiliö. Vortexin laadukas ja tyylikäs takaratas ajaa asiansa Buellissa
• Mikäli käytössä on imuilman vesiruiskujärjestelmä, on jäähdytykseen sallittua käyttää vain vettä ja/tai etanolia. Kilpailukategoriat: Vapaasti hengittävät V2 moottorit Vapaasti hengittävät alle 1100cc moottorit Vapaasti hengittävät yli 1101cc moottorit Turbo-/Remmiahdetut moottorit Ilokaasumoottorit Turvallisuus ja pyörältä vaadittavat ominaisuudet: SÄÄNNÖT: • Moottoripyörän ei tarvitse olla rekisteröity katuliikenteeseen. • Kaikki pyörän rakenteelliset muutokset pitää olla huolellisesti tehtyjä, eivätkä saa vaarantaa mittaushenkilökuntaa. • Kilpailun järjestäjä, penkityksen suorittava henkilökunta, tai muut osalliset tahot eivät ole vastuussa mistään pyörälle mahdollisesti koituvista vahingoista, kone-rikoista tms. Bomber Magazine järjestää jälleen Powerking Challenge – tehonmittauskilpailun! Vuoden 2014 kilpailu suoritetaan aiempaan tapaan Dynostar -dynamometrissä Samin Autopajalla Espoossa, osoitteessa Alaniementie 2. Kisahinta ja osallistuminen Bomber Powerking Challenge -kilpailuun sitoo kilpailijat siihen, että kaikki tulokset, tehokäyrät ja pyörän tekniset tiedot julkaistaan (halutessa nimimerkillä) mahdollisesti Bomber.fi -foorumilla ja Bomber Magazine -lehdessä. Kilpailu on voimassa 16.11.2014 asti. • Vain katulailliset / dot -hyväksytyt takarenkaat sallittu penkityksessä.(penkittäjällä oikeus takarengas sääntömuutoksiin) • Kilpailuajoneuvon tulee olla varustettu kiinteästi asennetulla ja ketjulinjan yläpuolen kokonaan suojaavalla ketjusuojalla, joka on mielellään paksua terästä tai paksua alumiinia. • Kilpailijoiden henkisten vaurioiden välttämiseksi kannattaa myös huomioida, kokemusten osoittamana, ettei kannata uhota ennen kuin on osallistunut… Vuodet vierivät ja Bomber Magazinen Powerking Challenge tuntuu edelleen kiinnostavan lukijoita ja alan harrastajia niin paljon, että samalla kaavalla jatketaan tänä vuonnakin. Mittauksia suoritetaan virka-aikana 10.00 19.00, tai erikseen sovittuna aikana. tehonmittausolosuhteiden erotessa merkittävästi, järjestelytoimikunta tekee perustellut päätöksensä. • Moottoripyörä ei saa vuotaa mitään nesteitä. Osallistumismaksu 40€/mittaus. Voittajapyörät esitellään Bomber Magazinessa kisan päätyttyä ja Top Ten -tuloksia seurataan kauden aikana Bomber.fi -foorumilla ja seuraavassa Bomber Magazinen numerossa. • Sallitut polttoaineet kaikissa luokissa vapaa, mutta se pitää ilmoittaa ennen penkitystä. Isoin muutos viime vuoteen tulee ainoastaan kisasääntöihin, joissa sallitaan osallistuminen myös kilpapyörillä 62. • Kilpailijat sitoutuvat siihen, että epäselvissä tapauksissa esim. Keskeytyneestä mittauksesta ei maksua palauteta. • Pyörien tekniikka ja yleiskunto käydään läpi ennen penkitystä ja kaikki vaaralliseksi todetut kohdat on joko korjattava tai muutettava ennen suoritusta. Tehonmittaukset suorittaa Dynostar -asiantuntija Sami Vittaniemi ja mittaus tapahtuu moottoripyörän takarenkaalta, tulokset ilmoitetaan takarengastehoina. • Takakatteen tai vastaavan suojan on ylitettävä taka-akselin kohdalta maasta pystysuoraan vedetty linja. Kilpailuun osallistuminen ja ennakkoilmoittautuminen tapahtuu ainoastaan sähköpostilla: sami.vittaniemi@kolumbus.fi. • Tehonmittaus maksetaan joko paikan päällä tai etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä. • Testaajalla on oikeus keskeyttää tehonmittaus mikäli turvallisuus-, tai muut tekijät sitä vaativat
Homma ratkesi vasta finaalikisan finaalilähdössä. Vuonna 1983 Ryttis ajoi vielä syyskisan lainapyörällä, tällä kertaa alla oli 1100 kuutioinen Bol D'or Honda. Olin voittaa mestaruuden heti ensimmäisellä täydellä kaudella. Ryttis olikin heti ensimmäisellä kaudella SM-pisteissä kakkonen ja mestaruuskin oli todella lähellä. Eihän siinä mikään auttanut, vaan sanojensa mittaisena miehenä Ryttis vaihtoi katu-Kawaansa RR-slicksin taakse sekä jäykät tapit takaiskareiden tilalle ja oli mukana viivalla. Ryttis oli myyty. Jenkeissä paineltiin samaan aikaan matalia kaseja, joten lisää vauhtia piti hakea. Collins kuuluu Drag Racingin suuriin legendoihin ja muistetaan mm. Siellä me pistimme Pro Stock Bikellä menemään autojen seassa, naureskelee Ryttis. Kadulle sillä ei ollut asiaa... Minulla oli semissä hajonnut motti ja pyörääni vaihdettiin semin ja finaalin välissä toinen kone Ruuskasen Keken Kawasta. Myös pyörän koko kasvoi jälleen ja kalustoksi tuli Kawan Z1000 Mk2, jolla hän aloitti myöhemmin myös kiihdytysuransa. OMA PRO STOCK BIKE Talven aikana Suomen Pro Stock Bike -kanta kolminkertaistui. Ensin tuli 500cc Honda ja sen jälkeen pakollinen 750cc Tuutti. Kawa oli kulkenut parhaimmillaan 9,5s pintaan ja kerännyt loppareita 220-230km/h. Minulla makasi siis takajarru päällä koko vedon ajan, ja mitä enemmän se kuumeni, sitä enemmän se tietenkin tarrasi kiinni. Oli se aika villiä touhua, kun oli aikainen kevät ja lunta vielä tien penkoilla. Vedimme Hakulisen Erikin kanssa testiä Nokia-Ylöjärvi yhdystiellä Tampereen lähellä. Silloin myös suomalainen Pro Stock Biken kärki haki kilvan lahden takaa maailman sen hetken huippukalustoa. Ryttyläisellä on ollut käytännössä aina kaksipyöräisiä leikkikaluja. Myös kausi 1985 meni samalla Kawalla. Mantorpin reissulla Ryttis tuli uhonneeksi, että Drag Racing on lasten leikkiä ja joutui näiden sanojensa vuoksi lupaamaan, että osallistuu kotimaassa Räyskälän Internationalseihin. Sitten vaihtui merkki ja Erkistä tuli Kawa-mies. Runko oli ruotsalaisten käsialaa, mutta kone oli Kawa-pohjainen, Russ Collinsin tekemä ja tilavuudeltaan 1200 kuutioinen. Lopputuloksena viides sija SM-pisteissä. Silloin suuret sanomalehdet ja iltapäivälehdet uutisoivat näkyvästi myös kaksipyöräisten Drag Racingistä ja kiihdytyskalustoa näkyi lehtija tv-mainosten vetonaulana. Ilu oli kaudeksi 1983 hankkinut Suomen ensimmäisen, aidon Pro Stock Biken, ja Ryttis lähti Ruotsiin Mantorpin kisaan Ilun mekaanikoksi. Sekä Ryttis että Risto "Paha-Paavali" Poutiainen hakivat oman pyörän Ruotsin puolelta. Ryttis kuului myös legendaariseen tamperelaiseen Corona MC Clubiin ja kerhokaveri Ilkka "Ilu" Salovaara oli jo 80-luvun alussa tunnettu nimi kiihdytyspiireissä. Ensimmäinen katupyörä oli luonnollisesti piikkinen eli Yamahan AS3. Aluksi tarkoituksena oli suurentaa Kawa 1428-kuutioiseksi, mutta sitten suunnitelmiin tulikin muutos, jonka ansiosta Ryttis kirjoitti historiaa. Pakkohan uutta pyörää oli testata ennen kauden alkua. vai oliko. Emme olleet tohinassa huomanneet, että Ruuskasen koneessa oli erilainen kytkinkoppa ja jarrupojlin jäi jumiin kytkinkopan alle. Mestaruuden 1984 vei kuitenkin Aki Järvinen viritetyllä katu-Katanallaan. Suomessakin oli aika, jolloin SM-sarjan Drag Racing -kilpailuja oli paikan päällä seuraamassa parhaimmillaan yli 10 000 katsojaa. Varikolla oli kauhea nippu ihmisiä touhuamassa koneen vaihtoa ja ehdimmekin lopulta finaaliin mukaan. Heti kevään tärkein kisa, Mantorpin PM-osakilpailu, päättyi jo lajittelussa konerikkoon ja kausi jatkui koko lailla samoissa merkeissä. Teksti: Pasi Uponen | Kuvat: Jukka Rautio, Pasi Uponen, Erkki Ryttyläisen arkistot 65. Tiimillä oli tekniikan kanssa paljon töitä, mutta samalla tuli myös paljon oppia. Siinä sitten vedin jarrulevy punaisena ja johdinkin 300 metriä, mutta lopussa Aki tuli kuitenkin ohi ja mestaruuteen, muistelee Ryttis. Drag Racing oli hänen lajinsa. miehenä, joka ajoi maailman ensimmäisen seitsemän sekunnin ajan (7,86s vuonna 1975) itse rakentamallaan 3-moottorisella Nitro-Hondalla. Ryttis osti omansa Erik Hakuliselta, joka oli käynyt jo edellisenä vuonna kilpailemassa kyseisellä laitteella myös Suomessa. Kaikki tuntui toimivan hienosti, kunnes burniksen jälkeen jarrutin takajarrulla. Talven aikana pyörää vain hiukan vahvistettiin ja ajoasento muutettiin Ryttikselle paremmaksi. Sitä seurasivat sen ajan tyypilliset pyörät. Kausi 1985 ei kuitenkaan sujunut aivan yhtä hyvin kuin ensimmäinen kausi. Se aika oli 80-luvun loppupuolella ja yksi tuon ajan sankareista on "kuninkaan kaataja", ylöjärveläinen Erkki "Ryttis" Ryttyläinen. Ryttiksen Kawa ei ollut mikään lasten lelu. Pyörä oli puhdasverinen Pro Stock ja täysin kilpailukäyttöön tehty
Kyllä se meidän runko vaan oli niin hyvä! Se oli jäykempi kuin Davon eikä näin ollen hukannut moottoritehoja vääntyilyyn ja pyörä meni suoraan. Silloin oli paljon äijiä, jotka ajoivat lujaa ja satsasivat lajiin oikein tosissaan. Pojat lähtivät kasaamaan pyörää Ylöjärvelle ja minä yötä myöten kohti Helsinkiä. Pudotin mm. Pyörän voisi saada nippuun. Klarkner oli tuohon aikaan PSB-luokassa täysin suvereeni. Pyörä oli nopea, mutta epävarma. Menestystä tuli jälleen ja kauden lopuksi Ryttyläinen pääsi pokkaamaan myös himoitun SM-kullan. Esimerkiksi Expressenin (vrt. Kaaduin kaudella 1988 parikin kertaa. Ryttis oli valinnut luonnollisesti paremman eli vasemman radan. Mukaan tarttui 1327-kuutioinen Suzuki, jonka koneen oli tehnyt Mike Keyte, siis itse legendaarinen SuperbikeMike. Kaikki rahat meni, niin omat kuin sponsseilta saadutkin. Kansiongelmien lisäksi hajoilivat vaihdelaatikot. Suomen Ilta-Sanomat) urheilusivuilla oli kisan jälkeen suuret otsikot "Kungen är död!!!" (Kuningas on kuollut!!!). Pohjoismaiden Pro Stock Biken taso oli todella kova 80-90 -lukujen taitteessa. Katana oli jämähtänyt ajoissa siihen 8,5s tuntumaan ja parhaimmillaan Ryttis oli vetäissyt juuri ja juuri 8,4s puolelle. Tehoja koneeseen SuperbikeMike oli taikonut 244hv ja pyörälle lupailtiin seiskan aikoja, eli aivan samaa vauhtia mitä NHRA:n kärki tuuppasi. Häviö oli kova pala Klarknerille. Myös naapurimaan mestaruustaistossa Ryttis nappasi lopulta kakkospytyn. Kausi 1987 painettiin samalla paketilla. Paketti osoitti heti toimivuutensa, sillä Ryttis lajitteli kauden 1986 ensimmäisessä ulkomaan kisassa, Mantorpin PM-osakilpailussa, mukaan kaavioon. Sääntöjen mukaan nopeamman ajan ajanut kuljettaja saa valita parissa lähtöradan ja Mantorpin radalla vasen rata oli selvästi parempi. Mitä ihmettä Ryttyläisen tiimi oli tehnyt. Kautta 1989 silmälläpitäen myös Ryttyläinen suunnisti pyöräkaupoille Atlantin taakse. Tätä seurasi suu auki myös Euroopan Pro Stock Biken ylivoimainen ykkösnimi Thomas Klarkner, jonka ennätyksen Ryttis juuri rikkoi. Hän ei ollut hävinnyt yhtään lähtöä sitten vuoden 1983. Pyörässä oli Orient Expressin automaattiloota ja silloin ne oli tehty aivan liian tiukoilla välyksillä. Entisen 18-tuumaisen vanteen tilalle sallittiin 15-tuumainen ja renkaaksi muuttui korkeaprofiilinen ja 10-tuumaa leveä auton slicksi. Jenkkien Pro Mod Bike -luokassa, mutta nykyään se tehdään suuremmilla välyksillä. Tämän kisan jälkeen Klarkner ei ollutkaan enää voittamaton, vaan myös hän alkoi välillä hävitä kuten muutkin kuskit. Varmistin puhelimella, että perjantain aikani oli riittänyt kaaviopaikkaan ja sitten lähdimme aikaisin sunnuntaiaamuna kohti Virtasalmea. Se oli todella suuri juttu Ruotsissa ja Euroopassa yleensäkin. Vasen jalkapöytä murtui ja vasemmassa kämmenselässä oli kahden euron kolikon kokoinen reikä sekä jänne poikki. Kansi on minulla vieläkin jossakin varaston hyllyllä muistona kaudesta. 1989 oli elämäni kallein kausi. Pidemmissä nitropyörissä ei ongelma ollut aivan yhtä paha kuin lyhytakselivälisissä, kevyissä Pro Stockeissa, kertoo Ryttis ongelmista. Minä sanoin, että ei muuta kun hommiin! Kerroin myös, että keula on hajalla, mutta voin hakea ehjän Helsingistä Sundströmin Tonilta, kun pääsen ulos sairaalasta. Esimerkiksi Jappe Malin osti hallitsevan NHRA:n mestarin ja maailman ensimmäisen PSB:n seiskan ajan ajaneen Dave Schulzin Kawasakin kahden ekan NHRA osakilpailun jälkeen suoraan radalta ja toi sen Suomeen. Hänellä oli suorat kontaktit jenkkeihin ja Vance&Hinesin pajaan. Sen sijaan Ryttiksen punainen Levi's Katana painoi luotisuoraan ja paineilmasifteri paukutti tasaisesti isompia pykäliä sisään. Klarknerin firma oli myös Vance&Hinesin Euroopan ykkösdiileri. Jälkimmäisessä PMosakilpailussa Virtasalmella tuli myös Pohjoismaiden mestaruus ja SM-pisteissäkin tuli hopeaa. HULLUT VUODET Kauden 1988 jälkeen Ryttyläisen oli todettava, että legendaarinen Levi's Katana oli jäänyt vanhanaikaiseksi. Ratojen tasossa oli kuitenkin vielä siihen aikaan todella suuri ero Euroopan ja Amerikan välillä. Parhaimmillaan tämä Suzuki kulki 8,0s loppareiden ollessa jotain 260-270km/h. Toki runko oli pitkälti kopio Dyckmanin rungosta, mutta paljon siinä oli myös tiimin omaa suunnittelua. Kausi oli kuitenkin käynyt todella kalliiksi, joten päätin kauden 1989 lopuksi nostaa Suzukin pukkien päälle ja lopettaa koko homman. Etupää otettiin vanhasta Kawasta ja katteet tehtiin Katanan kuosiin. Rungon Ryttyläinen valmisti itse mekaanikkojensa Juha Surakan ja Kari Moision kanssa. Ryttiksen EE-aika 8,59s oli todella kova, sillä Davo Dyckman oli juuri tällä samalla koneella ja samantyyppisellä Katanalla ajanut parhaillaan vain 8,72s ajan. Lopulta taululle rävähti ajat: Ryttyläinen 8,767s/243km/h ja Klarkner 9,11s/244km/h. Finaalissa Klarknerille tuli jo ennen lähtöä ylimääräisiä kuvioita. Tämä siis tarkoittaa samaa kuin, että tänä päivänä suomalaiskuski kävisi ostamassa vaikkapa Krawiecin V&H V-Rodin kesken kauden ja toisi sen Suomen radoille! Parhaat äijät vetikin Pohjoismaissa ainoastaan 0,1-0,2s hitaampia aikoja kuin mestarit Jenkeissä. Lauantaiaamuna aikaisin olin uuden keulan kanssa tallilla. Myös Mantorpissa hän eteni jälleen finaaliin, jossa vastassa oli Suomen Erkki Ryttyläinen. Koneelle emme tehneet muuta kuin purimme sen ja kasasimme todella tarkasti. Klarknerin mekaanikot siis työnsivät pyörää vanhasta tottumuksesta vasemmalle radalle. Samanlaisen, jolla myös NHRA:n kärki kiihdytteli. Davoa varmaan harmitti koneen myynti, sillä en tämän jälkeen hävinnyt Davolle urani aikana yhtään lähtöä, vaikka kohtasimme kyllä monesti, muistelee Ryttis. Myöhemmät Mickey Thompsonit olivat paljon parempia. Loppukausikin meni Ryttyläiseltä koko lailla putkeen. Kaaduin perjantaina ensimmäisenä lajittelupäivänä ja jouduin sairaalaan. Siellä sitten makasin ja odotin röntgeniä Pieksämäen aluesairaalassa, kun tiimin pojat (Surakka ja Moisio) tulivat kysymään, että mitä tehdään. LEVI'S KATANA JA KUNINKAAN KAATO Vuoden 1985 lopulla Ruotsin kova PSB-kuski Davo Dyckman oli sitä mieltä, että hän ei silloisella Suzukillaan enää ehdi Euroopan kärjen vauhtiin ja laittoi PSB-Katanansa koneen myyntiin. Mike oli itse pyörällä vetänyt laittomalla isolohkokoneella (1570cc) 7,6s ajan ja sääntöjen mukaisella pienemmällä motillakin oli menty seiskalle. Eikä siellä ihan köykäsiä äijiä vastassa ollutkaan. Virtasalmen PM-osakilpailun kaatuminen on jäänyt hyvin mieleen. Myös Ruotsin mestaruus olisi Ryttikselle tullut, ellei Katanan kone olisi Orsan kisassa oksentanut jo lajittelussa. Tällä pyörällä Ruuskanen paukutteli Suomessa parhaimmillaan 8,20s aikoja. Lähes kaikki kärkimiehet hakivat huippupyöriä Jenkeistä ja maailmanmestareilta ostettiin pyöriä suoraan alta ja tuotiin tänne Pohjolaan. Good Yearin sen ajan slicksit olivat liian löysiä ja rehellisesti sanottuna surkeita. Hän oli hakenut Jenkeistä aivan viimeistä huutoa olevan Vance&Hines-pajan tekemän 1260-kuutioisen pyörän. Voittaja Ryttyläinen ja Klarknerille ensimmäinen tappio yli neljään vuoteen! Kyllä Mantorpin kevätkisan voitto 1986 ja EE-aika ovat urani hienoimmat hetket. KAUDELLA 1988 KAATUMISIA Kaudeksi 1988 Pro Stockin säännöt muuttuivat niin Jenkeissä kuin Euroopassakin. Voisi sanoa, että homma jopa lähti paikoitellen vähän käsistä, mutta sellaista Drag Racing on aina ollut ja on vielä nykyisinkin. Se oli loppuun asti portattu, mutta sitä ei oltu yhtään vahvistettu. Klarknerilla menivät kuviot sekaisin ja valon vaihtuessa vihreäksi hänen Suzukinsa alkoi kiemurtelemaan. Kaikki näytti siis hyvältä, mutta mites kävikään. Sääntömuutosta seurasi Pro Stock-pyörien kaatumatauti Atlantin molemmin puolin. Blueprintattiin kaikki viimeisen päälle. Loota on samanlainen kuin mitä nykyäänkin käytetään, esim. Lisäksi naimisiin menon myötä perheasiatkin nousivat vahvemmin esiin, kertoi Ryttis. Kasattiin pyörä ja Saarion Jussi veti sen vielä väriinkin. Sunnuntaina Mantorpissa alkoivat pudotuslähdöt ja Ryttis hiljensi heti ruotsalaisyleisön pamauttaen taululle uudet Euroopan ennätyslukemat 8,59s/248km/h. Kansi hajoili koko ajan. Toimitsijat tulivat hätiin ja käskivät siirtää Klarknerin pyörän oikean puoleiselle radalle, sillä muuan Ryttyläinen Suomesta oli juuri pamauttanut uuden Euroopan ennätyksen ja oli siis kisan nopein kuski. Runko oli Kosmanin tekemä huipputuote ja katteet modernit Suzuki GSX1100F:n muotoihin perustuvat. Kaudella 1988 Suomessa Pro Stockereita hallitsi Keijo Ruuskanen. Itse asiassa Vance&Hines keksi ensimmäisenä, mikä lootan ongelma oli ja alkoi menestyksekkäästi myymään siitä omaa modifikaatiotaan. Kukaan ei tiennyt, että uudella löysäreunaisella slicksillä ei voinut jarruttaa takajarrulla oikeastaan yhtään. Erik Hakulinen vinkkasi asiasta Ryttikselle ja kaupat tehtiin. Myös Ryttis päivitti pyöräänsä uuden läskin taakse. Jarrutimme vanhaan tapaan ja kun Good Yearin slicksistä tulikin kumipallo jarrutuksessa, niin se heitti pyörän välittömästi katolleen. Kutsuimme sitä pitsikanneksi, sillä se käytännössä mureni käsiin ja siitä irtoili paloja. No, voitin sitten kaikki lähdöt ja koko kisan. Siitä se kilpavarustelu sitten lähti. Se vaan vie mukanaan, analysoi Ryttis Pro Stock Biken hulluja vuosia.. Kisan jälkeen hain palkinnon Miss Ruotsilta, Ruotsin televisio haastatteli minua ja voittobileet olivat todella ikimuistoiset, naureskelee Ryttis. Ruuskasen Keken ja Davo Dyckmanin, virnuilee Ryttis. Kone oli Ruotsissa rakennettu 1325-kuutioinen ja kansivelho Grottiksen ansiosta pata tuotti selvästi yli 200 heppaa. Miehiä kaatui jatkuvasti. Kone lähti kohti Ylöjärveä
Virtasalmi 1987. SuperbikeMike Pro Stock Suzuki, Virtasalmi 1989. 67. Sundströmin Tonin PSB, puikoissa Ryttyläinen. Pro Stock Kawasaki, Mantorp 1984. Alastaro 1990. Räyskälä 1986. Pro Stock Kawasaki, Hot Rod & Rock Show 1985
Pudotusrundeillakin pääsin semiin asti, jossa sitten hävisin Ruuskasen Kekelle. Tulostakin syntyi. Kansi tosin oli Vance&Hinesin tavaraa. Pyörän runko ja keula olivat kauden 1988 fillarista, mutta päivitetty Gixerin katteilla. Lopuksi Ryttis vielä esittelee tabletistaan kuvia PSB:n rullaavasta rungosta, joka olisi ollut sopivasti kaupan Jenkkilässä. Drag Racing EM 1987 Mantorp. Pyörän vois laittaa katukilpiin ja ajella sillä ensi kesänä. VIELÄ VIRTAA Drag Racing on laji, joka vie miehen aina kokonaan. Slideri-kytkin ja kaikkea muuta kivaa. Lopettamispäätös ei Ryttiksellä kauaa kestänyt. 2000-luvulla hän on toiminut mm. Erkki Ryttyläinen 2014 ja osa uran aikana saavutetuista palkinnoista. tärkeänä taustavaikuttajana ja neuvonantajana Selkämaan Kaitsun Top Fuel Bike tiimissä. Siinä oli Suomessa tehty rautarunko ja myös kotimaassa kutitettu pata. Tuommoinen tuli hommattua. Ei Ryttiskään ole lajia unohtanut, vaikka kohta pariin vuosikymmeneen häntä ei ole viivalla nähty. Ajattelin tosin vaihtaa tuon slideri-kyykän tavalliseen. Sieltä löytyy puhdasverinen Super Gas Bike -luokan Hayabusa. Mekaanikkoina 1995 pyörivät tutut naamat, tuleva Top Fuel Bike -kuski Kai Selkämaa sekä vuoden 1984 PSB:n Suomen Mestari Järvisen Aki. Viimeisen kerran tositoimissa (toistaiseksi) Ryttis nähtiin 1995, kun hän kävi muutamassa kisassa ulkoiluttamassa vanhaa Stockeriaan. On varmaan kahdeksan sekunnin peli, jos antaa mennä eikä aja 9,5s indeksiä. Parhaaksi ajakseni tällä pyörällä jäi 8,28s, muistelee Ryttis. Kari Moisio, Juha Surakka, Erkki Ryttyläinen. Levi’s Katana Vehon näyttelyssä 1986 vas. Näyttää siltä, että kiihdytysmiesten kanssa ei koskaan voi olla varma, miten kauan kerran tehty lopettamispäätös pitää... yksi ajamaton Star Racingin ukkojen tekemä 7,3s Pro Stock -pata. Hän seuraa lajia edelleen säännöllisesti ja on yhteydessä myös jenkkien Pro Stock -miehiin. Ensimmäisessä kisassa semiin, yökisassa voitto ja sateen vuoksi keskeytetyssä finaalikisassa lajittelun ykkössija. Ryttis mietti pitkään, eli kaikki viisi sekuntia ja lupasi ajaa. Kun ajatellaan, että Levi's Katana oli aikanaan Euroopan nopein ja sen koneessa oli ehkä 210hv, niin on tää kova laite, naureskelee Ryttis uuden lelunsa vieressä. Siitä se sitten taas lähti ja ajoin pyörällä kauden 1990 loppuun ja koko seuraavan kauden. Siinä on 1441cc vaparikone ja takarenkaalta on jarrutettu 208,4hv. Moottori ja magnesiumvanteet olivat Sundströmin Tonin pyörästä. Lupasin Sundströmille ajaa juhannuskisan ja painuin Virtasalmelle ajovarusteet kainalossa. Vuonna 1990 ennen juhannuskisaa soi puhelin ja Sundströmin Tomi kertoili, että hänellä olisi hyvä ja nopea PSB-pyörä, mutta nykyinen kuski ei ole saanut siitä parasta irti, joten kiinnostaisiko Ryttistä ajaa sillä juhannuskisa. Samasta kellarista löytyy myös Katana-projektin aihio ja osia lähestulkoon yhteen kokonaiseen Pro Stockeriin. Parhaimmillaan tämä paketti tuuppasi 8,0s aikoja. 68. Haastattelun lopuksi Ryttis yllättää esittelemällä kellarissa uusimman lelunsa. Sain sitten lopulta Aallon Juken jeesaamaan ja ajoin heti lajittelun kolmoseksi sekunnin kovemmalla ajalla kuin pyörällä oli kukaan ennen ajanut. Räyskälä 1986 vas. Siellä piti olla jonkun jeesaamassa, mutta paikalla olikin pelkkä pyörä. Juha Surakka, Erkki Ryttyläinen ja Kari Moisio. Pyörä oli kohtuullisen hyvä. Nurkissa pyörii mm
Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen tilaajapalveluun, puhelimitse arkisin 03-42465338, e-mail: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. & e-mail: Maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh. Lahjatilaus hintaan 49€ (7 numeroa) X. & e-mail: Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuonna 2015. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Vastaanottajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh. Hinta kestotilaukselle on 49€/seitsemän numeroa
459€ Crystal Hiilikuitu XXR Hiilikuitu Jet 777 Jet Metal Flake Jet Sky Jet Hiilikuitu Jet (ECE) Design Jet (ECE) Hiilikuitu/Mattamusta Jet Jet Classic Jet Race Star Jet Hopea Star Jet Musta Star Jet Punainen XXR Race XXR Classic XXR Valkoinen XXR Musta XXR Mattamusta Crystal Valkoinen Crystal Mattamusta Superstreet II Hiilikuitu Superstreet II Mattamusta 399€ 99€ 109€ 109€ 309€/109€ 89€ 79€ 199€ 99€ 99€ 99€ 99€ 99€ 319€ 319€ 299€ 299€ 299€ 359€ 359€ 309€ 249€
Jet XXR Mattamusta Superstreet II Mattamusta TÄSSÄ KOOT: XS: 54cm S:55/56cm M:57/58cm L:59/60cm XL:61/62cm XXL:63cm XXXL: 64/65cm MITTAA KUULASI ENNEN TILAUSTA! MALLISTON KOOT: CRYSTAL : S-XL SUPERSTREET II : S-XL XXR : S-XXXL JET : XS-XXL
Tosin positiivista oli se, että pyörän hallittavuudessa isoilla nopeuksilla ei ollut mitään negatiivista sanottavaa. Hahaa… Silti vähän keskeneräiseksi jäänyt testi kerkesi osoittamaan, että pyörä oli vähän epävakaan tuntuinen yli 200 km/h vauhdeissa. Ekassa Karin lähdössä kuskia jännitti, ei tekniikan vaan ajo-ominaisuuksien puolesta… Pysyisikö epävakaalta tuntunut laite käsissä vielä yli 200 km/h loppunopeuksien jälkeenkin. Toisella lähdöllä vahingosta viisastuneena käyttämättä jääneet kierrokset otettiin kehiin. 60ft aika oli edelleen 1.9s:n tuntumassa, eli sieltä kirimään tulosta. Onneksi Race-Maximme on sentään 64 kg vakiota kevyempi työntää. Tämä selviäisi pikaisesti, ehkä jo yhdeksän sekunnin sisällä. Se mikä sitten oli isompi yllätys, oli suuri polttoaineen kulutus. Niinpä lähes 8000rpm taulussa kytkin ylös ja mitäs helvettiä. Pienestä mittaristosta oli myös hankala nähdä auringonpaisteessa oikeata vaihtokierroksen lukemaa ja vaihtovaloa. Niinpä polttoaine tietysti loppui kesken koeajon ja testaajalle tuli parin kilometrin työntökeikka. Vihdoinkin oli se hetki käsillä, että Race-Maxia päästään kokeilemaan stripille. Joten 4000rpm mittariin, kytkin ylös ja hanaa. Burnout Party Kiikala. Tuloksena oikeaan suuntaan kulkeva 10.188s aika ja 224km/h lopparit. Race-Maxiin laitettiin suoraan alle uusi Mickey Thompsonin 18”x25”x7”sliksi maksimoimaan pito ja tavoitteena olevat ET-lukemat. Sama pito yllätti hänet vielä viivalta, johon pyörä puutuikin ja kulki tämän jälkeen silti 10.354sekunnin ajan, loppareiden ollessa 219km/h. Ajan ollessa 9.990s ja 60ft:n 1.705s. Race-Maxin etupyörä ampaisi kohti taivasta. Tähän mennessä Race-Maxia on jo kevennetty huimat 64 kg, kaikki sähköiset rajoitukset on poistettu, pyörään on tehty useita pikkumuutoksia ja Samin autopajan penkissä siitä punnerrettiin ulos komeat 187 heppaa takapyörältä. Tämä ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä olihan sitä hinkattu jo hartaasti Samin dynossa, tosin enimmäkseen maksimija tasakaasuvedoilla. Tämän kauden aiemmissa numeroissa kerroimme, kuinka Yamahan maahantuoja lähestyi Bomber Magazinea ajatuksella tehdä yhdessä uudesta, vakiosta Yamaha V-Maxista kiihdytyskilpuri, joka suorittaisi vapaasti hengittävänä varttimailin yhdeksässä sekunnissa ja mielellään vielä matalan sellaisen. Kaasu kiinni, etupyörä rajusti takaisin asfalttiin ja tietenkin jousittamattoman pyörän vaihde pääsi pomppaamaan vapaalle. Kiitos jäykkäperäinen takajousitus, jäykkä etupää, kapea drag bar -stonga ja monet muut muutokset, jotka oli tehty vain kiihdytystä ja nopeita paikalta lähtöjä ajatellen. Ensimmäisessä vedossa oikean sliksin ja pyörän pituus yllätti Uskalin, jolta meinasi mopo karata jo burniksessa yli lähtöalueen uskomattoman pidon johdosta. Koeajo suljetulla maantiellä Race-Maxin ensimmäiset metrit ajettiin tietenkin suljetulla maantiellä, jossa todettiin, että pyörä veti ja kulki jouhevasti kaikilla vaihteilla sekä kuormituksilla, heti pikku kierroksilta lähtien. Nyt loppunopeuttakin kertyi jo 225km/h. 74. Suorituskyky ei ET-ajan puolesta paljoa poikennut vakiona ajetusta. Aika 10.507s ja loppunopeus 222km/h. Tarkoituksena oli varustaa Race-Max vielä ohjaustehostimella ennen stripille lähtöä, mutta sopivaa ohjausvaimenninta ei kuitenkaan ollut niin pikaisesti saatavilla, joten sen asennus jäi tulevaisuuteen. Rakenteluaika juoksi kuin siivillä ja yhtäkkiä olikin edessä jo Race-Maxin ensimmäinen virallinen testi Kiikalan Burnout Partyissa. Tästä sisuuntuneena Karin kolmannella vedolla kierrokset tähdättiin noin 6000rpm:ään, jälleen kytkin ylös ja matkaan. Toisella vedolla Uskali oli saanutkin jo vähän painetta kypärään ja Race-Maxi kulki juuri niukasti alle 10sekunnin. Aika onneton 11.138s/223 km/s, kyllä kuskia hävetti varikolla. Teksti: B-toimitus Kuvat: Kari Rautanen Herra päätoimittaja lähdössä ensimäiselle testivedolle. Ensimmäisestä lähdöstä tuli näin täysi suutari yli 2 sekunnin 60ft ajalla. Tässä välissä lehden päätoimittaja Janne Uskalikin kävi pikaisesti testaamassa kaksi vetoa Race-Maxia kylmiltään. Niinpä voitiin todeta, että onneksi ei tullut asennettua ohjausvaimenninta pyörään turhaksi lisäpainoksi. Buu, kierroksia oli aivan liian vähän ja pyörä lähes puutui viivalle
Teksti: B-toimitus Kuvat: Kari Rautanen Kari Rautanan keulii 9,6 sekunnin aikaan. 75
Tavoitteeseen pääsemiseksi 60ft ajasta pitäisi saada noin 0.2s pois ja loppumatkallekin voisi toivoa vielä lisää tehoa. Nyt myös 60ft meni jo alle 1.6s. Vmax Club Finland oli kannustamassa Kiikalan varikolla 34 Vmaxin voimin. Tämän jälkeen kiireisellä päätoimittajalla oli taas muuta menoa, joten pallo jäi Kari Rautaselle. Vaikka 60ft oli 1.709s. Ikävä kyllä syksyn harvat ajomahdollisuudet karisivat ristiin menneiden aikataulujen takia ja Race-Maxin testiajot jäivät tältä kaudelta tähän. Erikoista tässä muuten on se, että keväällä Kiikalassa järjestetyissä VW-Open kiihdytyskisoissa paluureittinä toimii toisella puolella kulkeva asfalttisuora, joka pitää renkaat ja radan puhtaana eikä vastaavia rasitusvammoja pääse kalustoihin tulemaan. Toistakymmentä maksistia kävi myös kokeilemassa pyöräänsä radalla erikseen järjestetyssä Vmax-luokassa.. Uskalin yhdeksän sekunnin aika Race-Maxilla antoi Karille lisää pontta ja uskoa pyörän suorituskyvystä, joten seuraavalla vedolla Kari ajoikin hienosti pyörälle oman uuden ennätyksen ajalla 9.745s ja 226km/h loppareilla. Race-Maxi -projekti ei vielä siis päättynyt tähän. Etupyörä lähti rajusti kohti taivasta ja kuskin oli höllättävä kaasua. Karin mielessä painoi se, että jälleen voi hyvä pito yllättää kuskin. Tästä sai kiittää Kiikalan päällystämätöntä ja kuoppaista paluustrippiä. Race-Maxilla ajettiin kaudella ainoastaan ja yhteensä 12 lähtöä. Itse pyörälle ei tehty päivän aikana muuta kuin tankattiin ja vähennettiin pikkuhiljaa takarenkaan painetta 0.9 baariin asti. Miten tästä eteenpäin. Silti 60ft ajat eivät odotuksista huolimatta olleet juurikaan lentokenttärataa parempia, nyt mentiin 1.7s tasolla… Seuraavana päivänä saatiin kuitenkin tähän mennessä parhain veto RaceMaxille. nappivaihteet sekä kunnon ilokaasut. Niinpä onkin mahdollista, että tämä koeajotesti saa vielä jatko-osan ensi keväänä. Lisäksi keventäminen jatkuu, isoimpana yksittäisenä kevennyskohteena 13.9 kg painoinen perävälitys sekä kardaani. Ajan ollessa 9.626s ja 229 km/h. Tämän jälkeen sade katkaisi lajittelut neljännellä kierroksella ja parhaaksi ajaksi saatiin 9.835s ja 224km/h. No, niinhän siinä sitten ensimmäisellä lähdöllä kävikin. Blåkläder Finals Motopark Kauden viimeinen testi ajettiin ensimmäistä kertaa oikealla liimaradalla Motoparkissa. Tämä näkyi luonnollisesti ajassa, niinpä 10.353s ja 228km/h loppari oli päivän eka saldo. Pyörää kehitetään talven aikana asentamalla siihen mm. Taaskaan pyörälle ei tehty viikonlopun aikana muuta kuin tankattiin. Näistä lisää tarinaa ensi vuoden Bomber Magazine -numerossa. Tarkoitus oli syksyllä käydä vielä ajamassa muissakin kiihdytystapahtumissa ja päätoimittajakin ilmoitti olevansa innokas kokeilemaan Race-Maxia ihan rauhassa ajan kanssa. Karilla on ajatuksena ajaa Race-Maxilla ensi kaudella täysi Super Gas Biken SM-sarja sekä harjoitusmielessä joitain yksittäisiä muita tapahtumia. Tavoitteena ollut 9.500s aika ei vielä toteutunut. Kiihdytyspäivän päätteeksi tosin todettiin perän vajonneen ja takajousen virkaa tekevän alumiiniputken taipuneen
Niinpä hän otti sen sitten pois myynnistä ja alkoi suunnittelemaan Kansisetin Jampan kanssa siihen Kawan 9R nokka modauksia yms. 78. Hän nappasi peltiä sekä migin käteen ja alkoi levittää tankkia, jotta rako saataisiin umpeen. Ensimmäiset ajot suoritettiin jo 5-vuotiaana, kun Karrin faija osti pojalle uuden Suzuki Noppelin. Karri harmitteli, kun koitti itse kuiduttaa sopivia palasia kasaan, mutta ei mielestään onnistunut siinä riittävän hyvin. Niinpä samainen edellä mainittu ystävä, Tomppa ei ilmeisesti jaksanut enää kuunnella omistajan kitinää. Herralla itsellään ei puheiden mukaan riitä hermo tutkia kaavioita ja johtojen värejä. Busa työnnettiin talliin ja B-foorumilta löytyikin sopivasti täydellinen Yamahan R6:n takakatesetti, takahäkkeineen ja kaikkineen pikkuosineen. Ylimääräiset pakkausmuovit eli katteet purettiin kaverin, Hyytiäisen Tomin ja Mattilan Kimmon kanssa vauhdikkaasti… Itse asiassa niin nopeasti, ettei uusi omistaja edes itse kerennyt miettiä asiaa sen tarkemmin, kun Tomppa oli jo pilkkonut takahäkin ja alkoi muokkaamaan kiinnikkeitä sopiviksi.Tankin ja rungon väliin jäi tyhmännäköinen rako, kun katteet oli poistettu ja moni käyttääkin vakiokatteista pikkupalaset hyväksi ja leikkelee ne sopiviksi. Pyörä oli Kawasaki Z750 vuosimallia 2006. boostia. Kokemus oli yllättäen taas sen verran mukava, että omaksi pyöräksi piti käydä lunastamassa Kawan Z1000, vuosimallia 2003. Ensimmäinen isompi kaksipyöräinen tuli alle heti, kun ajokortti sen salli. Karri koitti myydä pyörää, ehkä jopa hieman kovaankin hintaan netissä, mutta ei sitä kukaan huolinut. Kylilläkin on pari turbobusaa ja hyvin näyttävät kulkevan... Ongelmana oli vain se, että Karrin lompakko oli tuolla hetkellä hyvin ohkainen, joten hän joutui toteamaan itselleen, ettei ollut rahaa ostaa kyseistä busaa... Sillä tosin ajot tosin jäivät aika vähiin, koska autot alkoivat kiinnostamaan enemmän kuin pyörät. Oikeastaan Karri halusi busan aihioksi ison ja kestävän moottorin takia. Heti seuraavana päivänä käytiin sitten vähän pidemmällä testilenkillä ja todettiin välittömästi, ettei tällainen ajoasento ollut oikein Karria varten tehty, vaikka peli kulkikin kohtuuhyvin. Jomppa ilmoitti pitkin hampain ottavansa vaihtopelin, mutta hinnasta pitäisi tinkiä paljon, koska Zetan takakate ja -valo olivat hajalla. Sitä seuraavalla viikolla Karrin hyvä kaveri, Hyytiäisen Tomi laittoi kuvaviestin, että Kauvon Jonilla olisi orkkisbusa halvalla myynnissä. Se sai välittömästi rälläkkää: vakioputket poikkastiin ja kaikki vaimentava materiaali tyhjennettiin putkista. Alkutalvesta oli kovat suunnitelmat, että pyörää pitää muokata isolla kädellä ja saada koneeseen lisää tehoja. Tällä hän sitten päristeli naapureiden kiusaksi muutaman vuoden, kunnes pihamopoksi vapautui isosiskojen vanha Honda Monkey. Seuraavana perjantaina pakattiin Kasawika töiden jälkeen kyytiin ja täyttä laukkaa Lappeenrantaan katsomaan busaa. Heinäkuussa 2010 auto kuitenkin vaihtui 2004 vuoden 750 gixeriin, ja sillä Karri pommitteli vakiokuntoisena koko loppukesän todeten kuitenkin, että täyskatettu pyörä ei oikeastaan ollut se juttu…aina oli vauhtia vähän "liikaa". Se taas johtui siitä, että rengas oli "vahingossa" räjähtänyt eräällä ajoreissulla. Noh, puoli tuntia kului ja Karri oli jo laittanut viestiä Jonille kysyen kelpaisiko Z-Kawa vaihdossa. Ei kuulemma olisi uskonut heteropojastaan, että tollasen matkasohvan ostaa. Näin isommat muutostyöt saatiin vauhdilla tehtyä ja kun vielä ulkoistettiin Koson mittariston sähkömuutokset johtosarjassa frendi Kimmolle, niin homma alkoi olemaan voiton puolella. Kesä meni tällä stuukilla hyvin, mutta tehoa tuntui puuttuvan vaikka 135 hv penkitettiin Akran koko putkella ja commanderilla. Yllättäen takaisin kotiin tultiin sitten helvetin ruman pyörän kanssa! Karrin faijakin pyöritteli päätään, kun poika työnsi uutta ostostaan talliin. Kirkkonummen kulmilla kukkahattutädit näkevät kirjaimellisesti punaista, kun tyylikkäästi pakkausmuoveista riisuttu punainen Busa työstää raitaa asfalttiin tien laidasta laitaan. Tomppa nimittäin tiesi, että Karri on jo pitkään kuolannut Jonin turbobusaa ja ylipäätään busaa rakenteluaihioksi. Kimmo kun oli tehnyt jo aiemminkin Karrin autoprojekteihin johtosarjamuutokset yms. Karri Kivikoski on 24-vuotias automaalarirenttu, joka on varttunut aktiivisesti mopojen parissa. Normaalikuvio useille meistä. Onneksi Karrin kavereiden avustuksella pyörä laitettiin pikaisesti palasiksi, väriä pintaan ja vähän uusia osia tilaukseen. Sen jälkeen erilaisia mopoja on ollut kuulemma useita kymmeniä. Parin välivuoden jälkeen Karri päätti kokeilla faijansa homosohvaa eli 1100cc -96 Honda Shadowta. Yllättäen keväällä havahduttiin siihen, että pyörälle ei oltukaan tehty mitään koko talvena
Asiallista China pisteosaa. Koson yleismallin mittaristo istuu nätisti pyörän linjojen sisään. 79. Vaimentajat by TH Racing
Uutta pyörää käytiin myös stripillä riivaamassa. Sisävalaistuksessa väri näytti aika perusmaalilta, mutta kun osa vietiin pihalle aurinkoon, niin johan rupesi toimimaan ja pyörän väri oli päätetty samantein. Entinen koneteho saatiin takapyörälle eli 171,14 mhv ja 134,58 Nm. Tosin tankin joutui maalaaman pariin kertaan, kun Karri teki sisälle pinnoitteen uusiksi, niin maalaus pääsi vähän kolhiintumaan/ naarmuuntumaan siinä samalla. Pyörä toimi moitteetta ja rengas kului B-illan aikana yllättäen kankaille. Jos joku ihmettelee, että miksi vain 240 mm leveetä takakumia, niin 330-levee vie kuulemma niin paljon ajettavuutta ja 240mm renkaita saa vielä "kohtuuhintaan”. Karri kertoo, että Busa on hieman levottoman oloinen ja luisuttaa verrattuna Zetaan, mutta Busassa ei ole jatkoja, mikä saattaa vähän vaikuttaa asiaan. Joka tapauksessa voimaa tuntuu riittävän ja muutaman takarenkaan tuhoamisen jälkeen se tuntuu melkein jopa helpolta viedä luisussa. Näin mopo saatiin kasaan ja Dynomight -pajalta varattiin toukokuun vikalle perjantaille säätöaika. Säätäjä pyysi vielä erikseen, että Karri ilmoittelisi B-illan jälkeen mielipiteensä pyörän säädöistä. Kimmo oli nähnyt liikenteessä uuden Mazda 6:n, jossa oli ollut jokin hieno väritys ja pikaisella Sherlock Holmes -selvittelyllä selvisi, että kyseessä oli Mazdan uusi kolmikerros Soul Red -väri, joka muistuttaa kovasti candyväriä. Dynomight sääti pyörän ja kehui, ettei ollut pitkään aikaa nähnyt niin tasaista ja nätisti toimivaa fillaria. Alun perin tulevan talven suunnitelmissa oli ahtaa Busa, mutta se nyt taitaa jäädä, kun peli toimii niin pirun hienosti vaparinakin. Parin illan kasailun jälkeen oli kaikki hilut paikallaan ja moottorin istuttamiseen meni vielä toinen ilta. Malli: Suzuki Hayabusa 2000 Moottori: Kansisetin työstämä kansi Hiotut nokat "Yoshimura stage 1" vastaavat Säädettävät nokkapyörät Kytkinkoppa + magneton koppa mallia China Teho: 171,14 hv ja 134,58 Nm takapyörältä Putkisto: Alkupää orkkis, "äänen"vaimentimet TH racing -suunnittelu ja toteutus "Sivukatteet" lasikuidusta tehdyt omavalmisteet Valomaski LSL yleismalli, kiinnikkeitä muokattu, jotta saatu mahdollisimman lähelle runkoa Takakate R6r muovinen + takahäkki Etulokari lasikuituinen yleismalli Vilkut yleismalliset edessä ja takana lamppuun integroidut Kahvat LSL:n China kopiot Stonga Renthal FatBar Satula R6r Luimoton päällisellä Bensatankki vakio, jota levitetty pellillä Mittaristo Koson yleismalli Väri: Mustat osat perusmusta, Soul Red 3-kerrosväri Maalaus: Itse Kiitokset: Tomi "Tomppa" Hyytiäinen, Kimmo Mattila, Joni " Jomppa" Kauvo, Tepa , Kansiset / Jamppa, Faijalle tallipaikasta! Uudenmaan Kolarikorjaamolle maalaustiloista ja maaleista! Kun siten vihdoin tuli se hetki, että kaikki uudet osat oli jo kertaalleen kokeiltu paikalleen, niin Karri purki Kimmon kanssa pyörän atomeiksi. Ja eihän siinä mitään, peli toimii paremmin kuin hyvin. Samaan aikaan Kansisetin Jamppa teki kanteen kevyet muutokset, nokat hiottiin Yoshimura stage 1 vastaaviksi ja säädettävät nokkapyörät laitettiin kiinni. 80. Tässä tapauksessa väri ei kuitenkaan päässyt oikeuksiinsa ja niinpä siihen kokeiltiin kiiltävää lakkaa päälle. Hyvinkään Street Slidessa, jossa Karri "kiihdytti" aina vitoselle saakka sutien ajan ollessa kuitenkin vaatimaton 13.4s. Muutenkin Karri ajatteli, että väritys toimii hyvin, kun kaikki muu on mustaa Soul Red –osien loistaessa auringossa. Niitä kun kuitenkin menee se 5-10 kpl kesässä. Sinänsä hauskaa, että Karrin aika on sama kuin hänen omistamallaan turbo e30 Bemarilla ajettu ja sillä myös viitosvaihteelle sutien. Tämä kuulostaa varmaan hyvin tutulta jokaiselle, joka on joskus maalauttanut omia pelejään.. Niinpä Karri teki siitä heti koemaalauksen erään Mankin tankkiin ja vielä mattalakkasi sen. Tosin 240-levee takarengasmodi kaivelee Karrin suunnitelmissa. Karrin plärätessä töissä hullun kiilto silmissä eri värikarttoja pyörän väri muuttui mielessä lähes joka päivä. Koneen ollessa levällään Karri maalaili rungot plus muut osat mustaksi ja tuplalakkasi ne, jotta niihin tulisi "syvempi" kiilto. Tästä olikin sitten tarkoitus lähteä suoraan neitsytajolle Stadin B-iltaan. Kun Jampan kanssa saatiin kone nippuun, oli kaikki valmiina kasausta varten
81
Määräaikaistilaus päättyy automaattisesti seitsemän numeron jälkeen. Tilaus on sitova! Tilauksen katkaisu laskutusjakson päättyessä Bomber Magazinen tilaajapalveluun, puhelimitse arkisin 03-42465338, e-mail: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Hinta kestotilaukselle on 56€/seitsemän numeroa ja vuoden määräaikainen tilaus 62€/ vuosi/ seitsemän numeroa. Vastaanottajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Maksajan tiedot täytetään jos vastaanottaja on eri kuin maksaja Maksajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Puh/e-mail: Bomber Magazine ilmestyy seitsemän kertaa vuonna 2014. Vuoden määräaikaistilaus 62€ Tilaus onnistuu myös puhelimitse numerosta: 03-42465338 tai mailitse: tilaajapalvelu@kustantajapalvelut.fi. Saatuamme tilauksesi lähetämme laskun, joka on samalla tilausvahvistus. Tuotteet/Bomber Magazine TUNNUS 5014367 00003 VASTAUSLÄHETYS Bomber Oy maksaa postikulut Kestotilaus hintaan 56€ Kestotilaus, hintaan 2 x 29,50€/lasku HUOM! Tilaamalla lehden kotiisi saat sen noin viikkoa aikaisemmin kuin irtonumerot ostajat! Vuoden määräaikaistilaus hintaan 62€ Täytä, leikkaa irti ja nakkaa postiin! Bomber Oy maksaa postikulut! TILAA BOMBER MAGAZINE KOTIISI KESTONA 7 NUMEROA / 12KK 56€ tai kahdessa erässä 29,50€/lasku