alv) Elämyksiä kotivesillä SUOMISURF Unelmana paralympialaiset ANTTI VIERELÄ Raportit LENZERHEIDE ACE OF AIR RUKA SPRING BREAK Ski Sport Finlandin virallinen jäsenlehti Menestystä freestylessä JOUNI PELLINEN & ANTTI PENTTALA Katsaus kausi 2012-2013 riksgränsen Kesä & helihiihtoa. ALPPIHIIHTO | Freestyle | ski cross | Vapaalasku | half-pipe | new school Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 2/2013 9 € (sis
Kuvan auto erikoisvarustein.. Ford Kuga -malliston CO2-pääastöt 139–179 g/km ja EU-yhdistetty kulutus 5.3–7.7 l/100 km. Ford KugaAWD-mallisto alk. 33.135,16 € (autoveroton hinta 24.750 € + arvioitu autovero CO2-päästöillä 154g/km 8.385,16 €). SMART UTILITY VEHICLE Ford Kuga -mallisto alk. Uusi Kuga vie muotoilun ja tekniikan täysin uudelle tasolle. 39.753,57 € (autoveroton hinta 29.680 € + arvioitu autovero CO2-päästöillä 154g/km 10.073,57 €). Saatavana älykkäällä AWD-nelivetojärjestelmällä tai nyt myös etuvetoisena. ford.. Hintaan lisätään toimituskulut 600 €. Koe täysin uusi Kuga Ford-liikkeissä. TÄYSIN UUSI FORD KUGA Koe uuden Kugan edistyksellinen teknologia ja erinomaiset ajo-ominaisuudet
1,6-litrainen EcoBoostbensaturbo tuo hinnat houkuttelevalle tasolle.” Iltalehti.. Kugassa on helppo viihtyä tien päällä.” Teknari.. 2-2013 ”Katumaasturi muuttui älyautoksi.” ”Tilava ja runsaasti varusteltu peli myös perhekäyttöön. 11.2.2013 ”Maltilliset ulkomitat, erinomainen jousitus, tarkka ohjaus sekä iloisesti vääntävä dieselmoottori. ” ”Auton hiljaisuudesta nauttii heti ajon alkumetreillä.” Kauppalehti 8.2.2013. Vaivaton ja vakaa ajettava. ”Kuga tähtää kärkikahinoihin
Noranza 2 EVO -renkaan innovatiivinen nastamalli puolestaan nostaa suorituskyvyn äärimmäisissä talviolosuhteissa uusiin ulottuvuuksiin. VARMAA HALLINTAA Vaativimmilla talvikeleillä on hyvä tietää, että voit luottaa Bridgestonen uraauurtavan rengasteknologian turvallisuuteen, luotettavuuteen ja suorituskykyyn. Bridgestone Finland Oy 4 Katso lähin jälleenmyyjäsi nettisivuiltamme www.bridgestone.fi. Pohjoismaiden äärimmäisiin olosuhteisiin suunnitellun ja testatun Blizzak WS70 -renkaan edistyksellinen kumiseos ja pintakuvio takaavat erinomaisen pidon ja tarkan hallinnan kaikissa olosuhteissa
Laskija Kevin Salonius. puh. Hiihtokeskukset voivat myös hyvien talvien jälkeen ajatella pieniä tai isompiakin investointeja meidän laskijoiden riemuksi. +358 40 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Markkinointi Jacob Roos Puh. 03 – 4246 5300 KUSTANTAJA Krook Media Oy Nahkahousuntie 5, 00210 Helsinki. Freestylessä Jussi Penttala nappasi hopeaa nuorten MM-kisoissa ja ski crossissa Jouni Pellisen täysosuma oli lähellä. Pääkirjoitus 2/2013 EDGE MAGAZINE PÄÄTOIMITTAJA Antti Zetterberg Takapihan luovuutta keskellä kesää. +358 40 553 2898 jacob.roos@krookmedia.fi PAINOPAIKKA Reusner PAPERI Kansi: Art Gloss 200g Sisus: Gallery Fine Gloss 90g TILAUS IO-Kustantajapalvelut Oy, Puh. ART DIRECTOR Mikko Kempas TOIMITTAJAT Jyrki Lehto Jukka Muukkonen Tuomas Rio Sanni Kivipelto Jussi Väätäinen Soili Hirvonen Jimmy Petterson Matti Henttinen Ökö Heikkala Juho Lukkari Jussi Heinilä Arto Majava Timo Martikainen Jukka Mäennenä Tarja Sandell Mikko Nikkinen VALOKUVAAJAT Tero Repo Junnu Laine Jimmy Petterson Ross Woodhall Teppo Ahomäki Patrick Forsblom Steve Ogle Janne Koskenniemi Petri Kovalainen Petri Juntunen Sami Pitkänen Ville-Petteri Määttä Pitkän Talven loppu Tätä kirjoitettaessa toukokuun toisena päivänä on pohjoisessa vielä hyvät laskukelit. Suosittelen itse kaikille kalastusta ja veneilyä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt on aika keskittyä kesän iloihin. Vahvaa duunia – jatkakaa samaan malliin. Oli todella hienoa, että pääsimme hiihtämään ja laskettelemaan luonnonlumella näinkin pitkään. Talvi oli todella pitkä ja jälleen hyväluminen, mikä auttoi huomattavasti etenkin etelän hiihtokeskusten menestystä. Hyvää kesää ja kireitä siimoja, Antti Zetterberg päätoimittaja antti.zetterberg@krookmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Jerker Krook Puh. Itse aion ainakin kokeilla. (09) 726 80180 edge@krookmedia.fi www.krookmedia.fi JULKAISUJOHTAJA Jerker Krook Edge ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta Kannessa Riku Laakso Kuva Ville-Petteri Määttä Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 5. Alpin- ja freestylen kisapuolella saimme nauttia hienoista hetkistä kun Andreas Romar tykitteli MM-kisoissa lähelle palkintopallia. Tässä lehdessä kerromme myös Stand Up Paddle –surffauksesta eli SUP-surffauksesta. Sielu lepää kiireettömässä kesäillassa kuhaa uistellen. Suomeksi tätä voidaan kai nimittää suppailuksi tai melontasurffailuksi. Ja mikä parasta, avoinna olevat hiihtokeskukset toivat niin työpaikkoja kuin paljon iloakin monelle. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, sillä tässä lajissa ruumis saa mitä parhainta harjoitusta ja laji ei ole liian kuumottava, koska vauhdit ovat mietoja. Täällä etelässä jäät lähtivät vasta äskettäin merestä, mutta sisävedet ovat vielä jäässä
Sisällys 2/2013 8 9 22 24 28 30 32 34 38 44 48 52 56 60 62 68 70 72 74 78 80 JANNE LESKINEN UUTISET KATSAUS KAUTEEN 2012-2013 FREESTYLEN MM-KISAT & SM-KISAT RUKA SPRING BREAK ACE OF AIR RAPORTTI LENZERHEIDESTA HELIHIIHTOA RIKSGRÄNSENISSÄ USKOMATTOMAT UUSI-SEELANTI & ETELÄ-AUSTRALIA SUOMI SURFIN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS WHERE THE TRAIL ENDS MEGEVEN MASTERS MM-KISAT ANTTI VIERELÄ TAIVALKOSKEN KUOHU KOHDE-ESITTELYSSÄ HEILIGENBLUT TREENAUS VAIKUTTAJAT – ANDERS BERGWALL EVÄSTYKSIÄ NÄYTEIKKUNA TEKNIIKKA KOLUMNI Kesällä monet alppikeskukset tarjoavat kesähiihtäjille erilaisia mahdollisuuksia. 6. Kuva Tignes
Elegance is an attitude Aksel Lund Svindal Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 7
Suomen huippu-urheilujärjestelmä on laahannut kansainvälisessä kilpailussa jo pitkän aikaa pahasti perässä. JANNE LESKINEN Urheilija keskiössä. Kun kilpaillaan, niin ratkaisevaa on, että kuinka hyvä joku tai jokin on menestykseen vaikuttavissa tekijöissä verrattuna kilpailijoihin. Emme ole tällä hetkellä parhaita juuri missään ja suuressa osassa tärkeitä asioita olemme jäljessä muita. Raha ratkaisee paljon ainakin tässä vaiheessa kun kurotaan kiinni etumatkaa muihin, tietyn rajan jälkeen lisäraha ei enää tuo tehoja. Kaikki sen ulkopuolinen palvelu on jäänyt käytännössä hoitamatta. L umikausi alkaa olla käsitelty ja suomalainen urheilu suuntaa katseensa kesälajeihin, ainakin vähäksi aikaa. Uusi Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikkö on aloittanut toimintansa ja sillä on kova työsarka saada asioita oikeaan suuntaan, kuilu parhaisiin maihin on aika suuri monessa kohtaa. Urheilijoiden määrä ja seuratoiminnan laatu ovat varmaan kunnossa mutta se mitä niin kutsuttu ”järjestelmä” tarjoaa urheilijoille, on polkenut paikallaan jo pitkään. Urheilujärjestelmämme 8 tulisikin määrittää kilpailijamaiden kautta ja ydinkysymyksenä on että minkälaisen palvelun urheilija saa maassa X ja missä kohdissa suomalainen järjestelmä on parempi tai huonompi tuota järjestelmää. Jos haluaa voittaa, on oltava paras jossain asiassa ja muissa tärkeissä asioissa olisi oltava yhtä hyvä kuin muutkin. Varmaa on kuitenkin se, että ilman lisärahaa emme saa koko järjestelmää sellaiseen kuntoon, että se palvelisi kaikkien lajien tarpeita kattavasti. Tahtotila ja tarpeet ovat varmasti selvillä, nyt tarvitaan tekoja kaikilta urheilujärjestelmän osapuolilta! Helsingissä 15.4 2013 Janne Leskinen Ski Sport Finland ” Suomen huippuurheilujärjestelmä on laahannut kansainvälisessä kilpailussa jo pitkän aikaa pahasti perässä.”. Toistaiseksi kokemukset yhteistyöstä on ollut hyvää ja uusi suunta on selvästi otettu; lajien kanssa pyritään tiiviimpään yhteistyöhön ja olemassa olevia resursseja pyritään hyödyntämään paremmin. Näiden laiminlyönti aiheuttaa monen lahjakkaankin urheilijan jäämisen potentiaalinsa alapuolelle. Tarvitsemme lisää osaamista urheilumarkkinointiin, jotta urheilurahat kääntyvät merkit- tävään kasvuun, yleisten tukien määrä on saatava nousuun ja uusia tulonlähteitä urheilulle olisi kartoitettava aktiivisesti. Liittojen resurssit ovat rajalliset johtuen pienistä markkinointituloista ja verrattain kapeasta yleisestä tuesta, joten on mahdollista keskittyä vain ja ainoastaan lajivalmennukseen ja siihenkin liittyvä suunnittelu on osin liian lyhytjänteistä. Sotsi 2014 häämöttää jo kuitenkin aivan läheisessä horisontissamme ja sen suhteen on hyvä tunnistaa muutamia asioita jotka vaikuttavat menestykseen ensi talven Olympialaisissa. On siis kyse tietynlaisesta menestystekijöiden summasta. Tästä näkövinkkelistä on helppo ymmärtää miksi Suomen mitalisaaliit ovat kääntyneet laskuun. Täytyy muistaa, että urheilussa kilpaillaan, aina tietysti oman itsensä kanssa, mutta ennen kaikkea muita maita vastaan. Henkinen valmennus, ravinto ja terveenä pysyminen ovat kaikki asioita, joilla on suuri vaikutus menestykseen
Tarvitsen erikseen välinehenkilön, jonka kanssa varusteita säädetään optimaalisiin asetuksiin ympäri vuoden. “Vauhtilajeissa suksiteknikolla on merkittävä rooli. UUTISET Andreas Romar siirtyi HEAD-suksitalliin S uomen kaikkien aikojen menestynein syöksylaskija Andreas Romar vaihtaa suksitallia. Seitsemän vuoden työrupeama maailmancup-tasolla Atomicin kanssa on nostanut Romarin maailman vauhtilaskijoiden eliittiin. Toistaiseksi Romarilla ei ole ollut käytettävissä ympärivuotista välineteknikkoa, vaan roolissa on nähty oman toimen ohessa valmentaja Mitja Zupan. Vaasalaislaskijan tiimiin haetaan välinetoimittajan vaihdolla tarvittavaa lisäosaamista, jotta hän voi jo piankin nousta MC-kilpailun palkintokorokkeelle vauhtilajeissa. Headin talli tarjoaa minulle maailmanluokan suksiteknikon ja välineet, joilla voidaan laskea maailman nopeimpien miesten vauhdissa“, totesi Romar. Kuluneella kaudella miesten vauhtikuninkaaksi kruunattiin MCsyöksyn ja MC-supersuurpujottelun pikkukristallin voittanut Norjan Aksel Lund Svindal, joka on Romarin uusi tallitoveri. Ja erikseen valmentajan, jonka kanssa keskitytään tekniikkaan ja taktiikkaan. 10 “Kilpailu on niin kovaa, ettei tässä asiassa voi enää tehdä kompromissejä. Mitä lähempänä maailman huippua ollaan, sitä tärkeämpää ovat riittävät resurssit ja saumaton yhteistyö välinetoimittajan kanssa“, kertoi Andreas Romar. Teksti Toimitus Kuva HEAD
KESKIVIIKKO 22.5. Paikkoja rajoitetusti. Comedy Club Jacke Björklund, Arimo Mustonen, Heikki Vilja KESKIVIIKKO 19.6. Emma Salokoski Club Emma Salokoski, Yona Varaa risteilysi www.tallink.fi Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Oikeudet muutoksiin pidätetään. 11. Valmistaudu päästämään ILO IRTI EUROPALLA 22 h Lähdöt joka ilta 18.30 KE–LALÄHDÖILLÄ MM
Uusien olympialajien myötä myös maajoukkuetoimintaa ollaan saatu nostettua ski slopestylessä sekä halfpipessä ja se näkyy myös urheilijamäärissä”, Leskinen jatkaa. Valintaraadissa istuivat tänä vuonna puheenjohtaja Jaakko Lehtosen lisäksi Pekka von Hertzen Aluevalvontavirastosta, Jaana Karhila Skisport Finlandista, Anne Larilahti Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry:stä, Mats Lindfors Suomen Lumilautaliitto ry:stä, hiihdonopettaja Kari Wahlman ja Antti Laiho Relaa.comista.. Ski Sport Finlandin hallitus on valinnut ensi kauden maajoukkueisiin ensimmäisessä valintavaiheessa 34 urheilijaa. Jussi Penttala (Freestyleseura Moebius). Anttu Oikkonen (Mountain Club Ounasvaara) Ski Slopestyle C-maajoukkue Eemeli Jussila (Mountain Club Ounasvaara). Andreas Romar (Vasa Skidklubb). ”Pidän tätä vuosittaista kilpailua tärkeänä koko toimialalle. “Alppihiihdossa urheilijat pysyivät A- ja B-maajoukkueissa hyvin pitkälle samoina, mutta muutoksia tuli joukkueiden sisällä. Otso Räisänen (Freestyleseura Moebius). Vuoden lähirinne Mielakka innostaa monin mielikuvituksellisin tavoin paikkakuntalaisia lumille ja käyttää luovuutta toimintansa kehittämisessä. Vuosien systemaattinen työ lasten ja nuorten parissa on tuottanut tulosta Vuokatin hiihtokoulussa, ja se on jatkuvasti kehittänyt toimintaansa palvelemaan asiakkaitaan yhä paremmin. Miska Mustonen (Jyväskylän Freestyleseura). Oskar Svels (Vörå IF) Ski Slopestyle A-maajoukkue Sami Säkkinen (Ruka Slalom Freestyle). Joona Kangas (Levi Ski Club) Ski Halfpipe C-maajoukkue Kalle Hildén (Freestyleseura Moebius) Ski Halfpipe A-maajoukkue Antti-Jussi Kemppainen (Ruka Slalom Freestyle) Ski Sport Finland – Alppihiihdon maajoukkueet 2013-2014 12 A-maajoukkueet Naiset Tanja Poutiainen (Santa Claus Ski Team) Victor Malmström (Grankulla IFK Alpine) Santeri Paloniemi (Ruka Slalom) Miehet Marcus Sandell (Grankulla IFK Alpine). Kumparemaajoukkue harjoittelee parhaillaan Rukalla ja kevään viimeisille lumille suuntaavat vielä ski slopestyle ja halfpipe -laskijat. Ukko-Kolin kansallismaiseman haastavat rinteet ja Loma-Kolin monipuolinen meininki täydentävät hienosti toisiaan, ja tarjoavat tekemistä erilaisille laskijoille. Jens Henttinen (Espoo Slalom) VUODEN 2013 PARHAAT HIIHTOKESKUKSET VALITTU Vuoden 2013 hiihtokeskus on Kolin rinteet, vuoden lähikeskus Mielakka ja vuoden hiihtokoulu Vuokatin hiihtokoulu. Erot kilpailijoiden kesken olivat kuitenkin pieniä, koska hyvin monet Suomen hiihtokeskukset ovat kansainvälistä kärkitasoa” sanoo valintaraadin puheenjohtaja, Matkailun Edistämiskeskuksen ylijohtaja Jaakko Lehtonen. Kolilla palveluita kehitetään monipuolisesti, esimerkkinä tämän vuoden palvelu-uutuus, Koli Relax Spa -maisemakylpylä. “Freestylehiihdossa valittiin kaikki maajoukkueurheilijat ja olympiakauden kynnykselle on ilo todeta, että meillä on kasassa suurin freestylehiihdon maajoukkue koskaan. Alppihiihdon A-maajoukkueeseen nousivat Eurooppa-cupin suurpujottelucupissa toiseksi laskenut Victor Malmström ja useasti pujottelun maailmancupissa pisteitä kerännyt ja nuorten MM-pronssia laskenut Santeri Paloniemi. Andreas Romar harjoittelee parhaillaan Saksan vauhtijoukkueen kanssa Itävallan Kaunertalissa ja muut alppihiihtäjät valmistautuvat kesän lumileireille kuivaharjoituksissa. Ville Miettunen (Ruka Slalom Freestyle) Kumparelasku B-maajoukkue Veli-Valtteri Vanhala (Jyväskylän Freestyleseura) Kumparelasku C-maajoukkue Topi Kanninen (Jyväskylän Freestyleseura). Vuoden lähirinne palkitaan erikseen, sillä lähikeskusten rooli ympäröivän väestön liikuttajana on merkittävä, vaikka asiakasmäärät ovatkin pienempiä kuin suurissa matkailukeskuksissa. Antti Ollila (Mountain Club Ounasvaara) Ski Slopestyle B-maajoukkue Eetu Rintamaa (Freestyleseura Moebius). Lauri Kivari (Freestyleseura Moebius) Aleksi Patja (Mountain Club Ounasvaara). Kolin hiihtokeskus on pitänyt pintansa hiihtokeskusten klassikkona vuodesta toiseen. Jimi Salonen (Jyväskylän Freestyleseura). Ski Sport Finland – Freestylehiihdon maajoukkueet 2013-2014 Kumparelasku A-maajoukkue Arttu Kiramo (Jyväskylän Freestyleseura). UUTISET Ski Sport Finland olympiakauteen kaikkien aikojen suurimmalla maajoukkueella A lppi- ja freestylehiihtäjien valmistautuminen olympiatalveen 2013-2014 on alkanut kotimaan lumileirien merkeissä. Hiihtokoulukonseptien määrätietoinen kehittäminen ja pilotointi on hyödyttänyt kaikkia Suomen hiihtokeskuksia. Samu Torsti (Vasa Skidklubb). Miika Virkki (Mountain Club Ounasvaara). Alppihiihdon C-maajoukkueet valitaan parin viikon kuluessa, kun fysiikkatestit ja kevään viimeiset valintaleirit on saatu pidettyä. Nina Halme (Kouvolan Hiihtoseura) Miehet Eemeli Pirinen (PHS-Alppi). Freestylehiihdossa valittiin kaikki A-, B- ja C-maajoukkueiden urheilijat ja alppihiihdossa valittiin A- ja B-maajoukkueet. Anniina Lahti (Avalanche Ski Club) Ski Cross A-maajoukkue Jouni Pellinen (Imatran Urheilijat) Ski Cross C-maajoukkue Niki Lehikoinen (Grankulla IFK). Mielakan sijainti keskellä kaupunkia antaa vauhdikkaan ja tervehenkisen vaihtoehdon nuorison vapaa-ajan viettoon. Palkitut saavat todisteen tekemänsä työn laadukkuudesta ja muut motivaatiota entistäkin tiiviimpään kehitystyöhön, tavoitteena voitto seuraavalla kerralla. Markus Föhr (Freestyleseura Moebius). B-maajoukkueet Naiset Merle Soppela (Santa Claus Ski Team). Nuorista urheilijoista Jens Henttinen onnistui nousi mukaan B-maajoukkueeseen kevään näyttöjen perusteella C-maajoukkueesta, joten uusia haastajia saadaan mukaan vuosittain”, Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Janne Leskinen kertoo
Ennätystalvi on pitänyt hissit täysinä. Esimerkiksi Himoksen lipunmyynti kasvoi viime talveen verrattuna 35 prosenttia. UUTISET Myös lumeton kausi on Himoksella aktiivista aikaa. Anne Larilahti Suomen Hiihtokeskusyhdistyksestä kertoo, että myynti kasvoi kaikissa keskuksissa keskimäärin noin kuusi prosenttia. Jysäri järjestetään 4.-6.7. Suomen 10 suurinta hiihtokeskusta keräsivät viime vuonna yhteensä noin 34 miljoonan euron hissilipputulot, mutta tänä vuonna myynnin ennustetaan nousevan vappuun mennessä lähelle 40:tä miljoonaa euroa. 13. Kuva: Kuva Patrick Forsblom. kertaa järjestettävä The Voice Juhannus Himosfestival sekä uutena tapahtumana Jysäri, joka tuo ysärin hitit 2010-luvulle. “Näin nappiin mennyttä talvea ei kelien puolesta ole Himoksen lähes 30 vuoden historiassa aiemmin koettu”, kertoo Himoksen laskettelukeskuksen markkinointijohtaja Päivi Kuokkanen. Pohjoisempana sijaitsevan Iso-Syötteen Tarja Terentjeff on samoilla linjoilla: «Huippukelit osuivat sesonkeihin eli hiihtolomille ja pääsiäiseen. “Etenkin pääkaupunkiseudun lähirinteet houkuttelivat paljon kävijöitä”, hän sanoo. HIMOS JATKAA KASVUAAN Hyvän talvikauden siivittämänä Himos jatkaa kasvuaan myös kesäkaudella. Kesäkuussa avattava täysimittainen golfkenttä on viimeistelyä vaille valmis ja Himoksen kesä on täynnä huikeita tapahtumia kuten jo 15. HIIHTOKESKUKSILLA TAKANA ENNÄTYSTALVI M ennyt talvi oli pitkä ja luminen eikä aurinkokaan loppukaudesta enää ollut harmaan pilviverhon takana. Suurimpina yksittäisinä toimijoina ovat Levi ja Ruka yli kahdeksan miljoonan euron lipputuloilla. Tämä kaikki takasi Suomen hiihtokeskuksille ennätyksellisen talven
Folgefonnassa leiriläiset ovat pääasiassa pohjoismaalaisia laskijoita, mutta viime vuonna mukana oli myös brittejä. päivä. Tänäkin kesänä Norjan Folgefonna ja Ranskan Alpit tarjoavat hyvät olosuhteet kesätreenaamiseen. Laskemisen lisäksi leirien sisältöä monipuolistavat erilaiset tramppatreenit, vesihyppy- ja skeittimahdollisuudet. Pääasiassa lasketaan suksilla, mutta muutamia lautailijoitakin on mukana. Tulevana kesänä leirejä järjestetään kaksi ja ensimmäinen starttaa kesäkuun 22. ”Kesäleireillä tärkeää on päästä harjoittelemaan lumiolosuhteissa. Kesän 14 kolmannelle leirille lähtee mukaan valmentamaan suomalainen Eemeli Kallas.” Ruotsalaisten Windstedtin ja Kantermon lisäksi paikan päällä leireillä on 4-5 huippuvalmentajaa. On mahdollisuus parkkilaskuun ja kumparelaskuun. Tänä vuonna järjestäjät ovat rakentaneet uuden sisähallin ja sen yhteyteen skeittirampin. Paikan päältä löytyy mahdollisuudet parkkilaskuun, vesihyppyihin ja tramppatreeniin. Freestylehiihdon lajipäällikkö Timo Sallinen näkee kesäiset treenileirit hyvänä mahdollisuutena ja kertoo suomalaisten olevan jo tuttu näky Norjan leireillä. Les 2 Alpes, Ranska Freestyle Camp 2013 Ranskan Alpeilla, Euroopan suurimmassa kesäparkissa Les 2 Alpes’ssa, järjestettävät Freestyle Camp -leirit ovat myös suomalaisten suosiossa. Alpeilla laskijoita nähdään ikähaitarilla 10-vuotiaista 45-vuotiaisiin; pääpaino on kuitenkin 15-20 – vuotiaissa.. KESÄLEIRIT TUOVAT LISÄÄ TEHOA HARJOITTELUUN What! Summer Camp 2013 ja Les 2 Alpes 2013 Nuorten freestyle-laskijoiden kesäleirit odottavat lähtölaukaustaan. Tämän lisäksi leirien oheistoiminta on vailla vertaa. Aamusta iltaan on monipuolisesti toimintaa.” What! Summer Campin kesäleiriä kehitetään jatkuvasti ja kansainvälisyyttä viedään eteenpäin muuallekin kuin pohjoismaihin. ”Folgefonnan kesäleiri on erittäin toimiva. Viime vuonna oli 10 poikaa reissussa ja tänä vuonna ehkä jopa vähän enemmän. Leirejä kesän aikana on kolme ja tänä kesänä suomalaiset laskijat osallistuvat kolmannelle leirille heinäkuussa. Teksti Sanni Kivipelto Kuvat Timo Sallinen & Inka Haapala What! Summer Camp Ruotsalaiset freeride-laskijat Henrik Windstedt ja David Kantermo, joka myös tunnetaan vapaalaskijana sekä Norjan freestyle-maajoukkueen valmentajana, järjestävät jälleen freecamp-leirejä Norjan Folgefonnassa. ”Suomalaiset ovat mukana jo kolmannen kerran. UUTISET What! Summer Campilla leikkimieliset kilpailut kuuluvat ohjelmaan. Tärkeää on, että tuntuma lumeen ei katkea liian pitkäksi aikaa”, kiteyttää Sallinen. Folgefonnan jäätikkö sijaitsee 150 kilometriä Bergenistä länteen
Ja tänäkin kesänä lunta tulee riittämään. Paromcampilla leiripäivät alkavat 3600 metrin korkeudessa. Britit, hollantilaiset ja tänä kesänä ensimmäistä kertaa myös venäläiset ovat innostuneet saapumaan Alpeille.” Paromcampsin leirillä olosuhteet tarjoavat mahdollisuudet treenata niin suksilla kuin laudallakin. Treeniparkki on auki aamu kahdeksasta iltapäivä kahteen. ”Parkin jälkeen vuorossa on muun muassa skeittausta, uintia, korista, leffoja tai luentoja. Kesällä parkista löytyy pehmeää lunta, missä on hyvä harjoitella tulevia temppuja ensi kautta varten.” Timo Sallinen näkee kesäleirit hyvänä mahdollisuutena nuorten freestylelaskijoiden treenivuodessa. ”Ennen pääpaino oli lautailijoissa, mutta muutos on tapahtumassa ja suksia näkee koko ajan enemmän. Muutos on tapahtunut lyhyessä ajassa. 15. ”Tällä hetkellä lunta on kolme metriä odottamassa laskijoita. Parkki on ollut kiinni keskimäärin vain kerran kuukaudessa tuulen takia. Ne ovat kaikille avoimia leirejä ja sieltä saa huipputason valmennusapua kaikille kilpalaskijoille. ”Nämä ovat kesän pääleirit freestylen puolella ja suosittelen niitä lämpimästi. ”Leireillä osallistujien pääpaino on suomalaisissa, mutta myös ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita. Treenipaikat ovat suosittuja myös maailmanhuippujen keskuudessa, joten paikanpäältä voi bongata myös nimmarien arvoisia laskijoita.” Lisätietoja www.whatcamps.com www.paromcamps.com Kesäleireillä yhteishenki ja hyvä tunnelma on kaiken A ja O. Suksilla laskijat tuntuvat treenaavan yhä enemmän ja vanhemmatkin ovat tässä mukana.” Kesään kuuluu myös skeittaus. Luentoja olemme järjestäneet esimerkiksi sponsoroinnista; aiheista, mistä junnut ovat kiinnostuneita.” Sääolosuhteita Ranskan Alpeilla voidaan pitää varmoina. UUTISET Kesäleirilläkin pääsee hyvin lumen ja temppujen makuun. Paromcampilla on nyt alkamassa neljäs kesä leirien merkeissä ja leirien järjestämisestä vastaava Inka Haapala on tyytyväinen suomalaisten laskijoiden osallistumiseen. Leireillä laskijat pääsevät tutustumaan temppuihin ja toisiinsa rennolla menolla ja saavat henkilökohtaista opastusta pienissä ryhmissä
Paralympiakomitealla ja OK:n Huippu-urheiluyksiköllä on sopimus, joka konkretisoituu Mustosen työnkuvan laajentumisella vammaishuippuurheilusta lajiryhmävastaavan tehtäviin. Taustansa puolesta Mustonen näkee vahvoja siteitä lumilajien välillä ja pyrkiikin nostamaan yhteistyötä keskeiseksi teemaksi. UUTISET Olympiakomitean muutoksia käytännössä Kimmo Mustonen vastaa alppilajeista K immo Mustonen, Paralympiakomitean valmennuspäällikkö, on yksi tekijöistä, joka on ollut mukana muutostyössä. ”Avainasemassa tämän hetken toimissa on Sotsi ja siellä menestyminen. ”Jo se, että lajiryhmävastaavat ovat olemassa, on iso muutos. Lisäksi vastuullani ovat myös ratsastus, pöytätennis ja vammaisjoukkuelajit”, Mustonen listaa. OK:n huippu-urheiluyksikkö tekee myös esitykset Opetus- ja kulttuuriministeriöön urheilijoiden harjoitteluapurahoista, joka lopullisesti päättää apurahoista”, avaa Mustonen uutta päätöksenteon mallia. Tämä on tuonut lisää huippu-urheilun iholla työtä tekeviä henkilöitä aikaisempaan Olympiakomitean organisaatioon verrattuna.” Kimmo Mustosella on vahva tausta lajeista, joista hän Olympiakomitean huippu-urheiluyksikössä vastaa. Nyt päätöksenteko on siirtynyt operatiiviselle puolelle, jolloin tuntemus lajien ja urheilijoiden tarpeista on parempaa. Sen taustalla on laajempi ideologinen ajattelutavan muutos: madaltaa päätöksenteon järjestelmää ja tuoda keskiössä oleva urheilija lähemmäs järjestelmän tukirakenteita. Jo nyt lajiliittojen yhteistyöllä on saatu hyviä asioita aikaiseksi”,. Mustonen on itse alkujaan freestylehiihtäjä, freestylevalmentaja ja toiminut myöhemmin myös lumilautailun päävalmentajana. Vuonna 2010 Suomen Olympiakomitea käynnisti yhdessä Paralympiakomitean kanssa OKM:n rahoituksella muutosprojektin suomalaisen huippu-urheilun kehittämiseksi. OK:n ja sen sisällä toimivan Huippu-urheiluyksikön työtä on tuotu esille muutostyöryhmän raportissa. ”Päävastuullani on vammaishuippu-urheilu, mutta organisaatiouudistuksessa minut nimettiin alppilajien sekä lumilautailun lajiryhmävastaavaksi. ”Ennen Olympiakomitean luottamusjohto teki esimerkiksi lajiliittoja sekä urheilijoita koskevia tukipäätöksiä. Tämä tarkoittaa sinne tähtäävien lajien ja urheilijoiden valmentautumisen turvaamista. Työn tuloksia on saatu sekä kirjallisena loppuraporttina, mutta merkittäviä ovat tällä hetkellä myös ne tulokset, jotka on pystytty jalkauttamaan käytäntöön. Teksti Soili Hirvonen 16 Kuva Paralympiakomitea ”Kaikki toiminta tähtää tällä hetkellä Sotsiin” Päätöksenteon järkeistämisen lisäksi tiedon jakaminen ja avoin kommunikaatio helpottavat urheilijan tietä lupauksesta tähdeksi
Vaikka jalassa on laudan sijaan sukset, on myös fysiikka- ja taitoharjoittelu hyvin samantyyppistä. Lajiryhmävastaavien toiminta pitäisi alkuperäisen aikataulun mukaan olla täydellä teholla käynnissä vuonna 2016. Aina ei tarvita lisää rahaa toimintaan, vaan tehostamiseen riittää avoin ajattelu. Mustonen sanoo. Tätä asiaa olemme OK:n ja Rukan kanssa hoitaneet nyt keväällä.” Myös harjoitusleirivaihtoa ja yhteisiä suksi-/lautahuoltoa on kehitetty eri lajien kanssa. Jo nyt kuitenkin konkreettisten asioiden hoitaminen edistyy hyvää vauhtia, kun lajikohtaisia silmälaseja raotetaan naapurin puolelle. UUTISET Kimmo Mustonen oli ennen valmennusuraansa freestylehiihtäjä. TOIMENKUVA »» OK:n huippu-urheiluyksikössä toimiva lajiryhmävastaava »» Vastaa lajiryhmänsä huippu-urheilutuloksesta yhdessä lajiliiton kanssa ja edistää tehokkaan valmennuksen toteutumista lajiryhmänsä lajeissa »» Vastaa HUY:n kontakteista lajiliittoihin, valmentajiin ja urheilijoihin »» Edistävää lajien välistä yhteistyötä »» Toimii kiinteässä yhteistyössä muiden lajiryhmävastaavien ja huippu-urheiluyksikön muun henkilökunnan kanssa (huomioiden kaikki HUY:n ohjelmat) »» Kehittää lajiensa valmennuksen tukijärjestelmää, jossa lajin työtä vahvistetaan talous-, osaamis- ja olosuhderesurssien keinoin 17. Sauvavoltti pyöri taidokkaasti. ”Ensi vuonna suuret maat pitävät omat harjoittelupaikkansa kiinni ulkomaalaisilta. Meillä pitää olla omat suorituspaikat kunnossa, jotta harjoittelu lumella voidaan aloittaa ajoissa. Lumilautailussa ja freestylessa käytetään samoja suorituspaikkoja samoissa yhteistyökeskuksissa
Arkityönä Kalevan markkinointipäällikkö ja nyt valiokunnan puheenjohtaja, riittääkö aika enää rinteeseen. Urheilijavaliokunta edustaa kaikkia lajeja ja huippu-urheilijoita jäsenten omasta taustasta riippumatta. Kumpareitakin on tullut laskettua silloin kun siihen on mahdollisuus, se on edelleen mukavaa hommaa. Talvi- ja kesälajit ovat molemmat valiokunnissa edustettuina ja yhdessä tehdään päätöksiä. Puheenjohtajuus kestää vuoteen 2014 asti ja ensi talven Sotšissa äänestetään taas uudesta jäsenistöstä. Olet ollut mukana valiokunnan toiminnassa jo useamman vuoden ajan, oletko halukas jatkamaan vielä tämän kauden jälkeen. Olen kyllä kiinnostunut jatkamaan. Urheilijavaliokunnan rooli on kehittää urheilijoiden asemaa valmentautumista yleensä, yksittäisten lajien kehittäminen ei kuulu urheilijavaliokunnalle, toki urheilijavaliokunnan jäsenet voivat olla osaltaan avuksi myös siinä. On mukava olla urheilijan asialla, varsinkin kun itselläkin on urheilijatausta ja samaistuminen urheilijan tilanteeseen on helppoa. Yhteyttä olisi hyvä pitää tiiviimmin ja välittömämmin. Miltä nyt tuntuu. Paikallisesti olen tehnyt valmennushommia, mutta en säännöllisesti. Jäsenestä puheenjohtajaksi, mitä muutos on käytännössä tarkoittanut. Tämä on kunniatehtävä ja mielellään otin pestin vastaan. Vancouverista lähtien olen ollut jäsenenä, joten tämä on luonnollinen jatkumo. Haluan aktiivisesti kehittää vuoropuhelua eteenpäin. En tiedä, eiköhän yleistieto riitä. Urheilijavaliokunta toimii huippu-urheilijoiden ja Olympiakomitean välisenä yhdyssiteenä, urheilijoiden edunvalvojana sekä komitean neuvoa antavana asiantuntijaryhmänä. 18 Tällä hetkellä omalta kohdaltani viestintä eri tahojen kanssa on lisääntynyt eli lähetän nyt enemmän sähköposteja ja teen puhelinsoittoja sekä kokousten valmistelua, mutta ei mitään suurta muutosta. Oletko asettanut jotain tavoitteita omalle puheenjohtajakaudellesi. Olen sitä mieltä että vuoropuhelu olympiaurheilijoiden ja Olympiakomitean välillä pitäisi saada paremmaksi. Päätöksenteossa ja asioiden eteenpäin viemisessä ei ole tapahtunut suurta muutosta. Tähän saakka se on liikaa painottunut lähinnä tapahtuvaksi neljän vuoden välein, eli olympialaisten aikaan. Teksti Sanni Kivipelto Kuva Harri Kyllönen. Omaat itse talvilajitaustan, onko puheenjohtajuuden myötä pitänyt perehtyä ja ottaa haltuun paremmin myös kesälajit. Sitten katsotaan taas eteenpäin. Kyllä suksillakin tulee käytyä. Olympiakomitean urheilijavaliokunnan uusi puheenjohtaja Mikko Ronkainen Kumparelaskun olympiahopeamitalisti ja kaksinkertainen maailmanmestari valittiin maalikuussa Suomen Olympiakomitean urheilijavaliokunnan uudeksi puheenjohtajaksi. Olympiakomitean urheilijavaliokunnan puheenjohtajana Ronkaisen toimenkuvana on toteuttaa valiokunnalle asetettuja tehtäviä. UUTISET Urheilijasta olympiakomitean luottamustehtäviin. Mikko Ronkainen. Pääasiassa omien lasten kanssa ja painotus on enemmän loma-aikoina. Suksilla on käyty niin, että tatsi säilyy. Onko sinulla suunnitelmia entistä lajiasi ajatellen, mitä haluaisit parantaa
LISÄKSI NE OVAT HENGITTÄVIÄ, KEVYITÄ JA ERINOMAISESTI KOSTEUTTA SIIRTÄVIÄ. UUTISET KESÄÄN, AURINKOON JA REISSUUN TRAVEL-TUOTTEEMME VIERAITA MAITA, JÄNNITTÄVIÄ KULTTUUREITA… TRAVEL-TUOTTEEMME ON TEHTY MATKUSTAMISEEN. NE OVAT HELPPOHOITOISIA, MAHTUVAT PIENEEN TILAAN JA TARJOAVAT MONINKERTAISEN AURINKOSUOJAN JA/TAI HYÖNTEISSUOJAN. www.jack-wolfskin.com 19
Snowboard Crossissa lajin legenda ja moninkertainen X-Games-voittaja Nate Holland otti omansa selvällä voitolla. ”Cross Games Invitational oli ainoa kutsukilpailu tänä vuonna ja se houkutteli mukaan laajan joukon huippuja. Cross Games Invitational on kutsukilpailu suksi- ja lumilautacrossin huipuille ja heistäkin vain parhaat oli kutsuttu Suomeen päättämään kauttaan. Ski Crossin neljä parasta olivat Jouni Pellinen, Armin Niederer, Filip Flisar ja Alex Fiva.. Tapahtuma myös osoitti, että lautailijoilla ja suksilaskijoilla on paljon yhteistä ja toisiltaan opittavaa. 20 Radan viimeisen mutkan vauhdikas corner-hyppyri. Mukana myös Suomen Jouni Pellinen. UUTISET Skicrossarit lähtöportista rinta rinna radalle. Kuvia, tunnelmia ja lopputulokset kilpailusta löytyvät Facebookista www.facebook.com/CrossGamesInvitational Kuvat Hanna Haukkala S ki Crossissa voittajaksi laski Suomen maajoukkuelaskija ja olympiamitalitoivo Jouni Pellinen. Snowboard Crossissa suomalaiset laskijat olivat kohteliaampia, mutta tarjosivat hyvän vastuksen maailman kovimmille laskijoille. Paras suomalainen oli kahdeksanneksi sijoittunut Elias Koivumaa. Ski Crossissa Jouni Pellinen oli tyly isäntä ja hallitsi kilpailua alkueristä lähtien eikä antanut finaalissakaan muille mahdollisuuksia, vaikka mukana oli maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja Alex Fiva ja kakkonen Armin Niederer, molemmat Sveitsistä. Olosuhteet Pyhällä olivat koko viikon haastavat lämpimästä säästä johtuen, mutta ahkera talkooporukka sai radan hyvään kuntoon kilpailua varten ja niin kilpailijat kuin yleisökin tykkäsivät tapahtumasta. Lajin legenda Nate Holland osoitti kovan kilpailijaluonteensa voittamalla sekä kutsukilpailun että leikkimielisen yleisölle järjestetyn yhdistelmäkilpailun Carlsberg High Fiven. Mukana oli molempien lajien maailmancupin kärkilaskijoita ja MM-mitalisteja, mikä antoi yleisölle parasta nähtävää ja aidon käsityksen vauhdikkaista lajeista. Cross Games Invitationalin voitot Suomeen ja USA:han Ensimmäistä kertaa järjestetty SEAT Cross Games PYHÄ Invitational presented by THULE -kutsukilpailu Pyhällä onnistui hienosti ja esitteli kaksi talviolympialaisten suomalaislajia maailman huippujen johdolla kotimaiselle yleisölle. Upea tapahtuma”, jatkoi järjestelyissä mukana olleen Suomen lumilautaliiton toiminnanjohtaja Mats Lindfors. Teksti RIDE Finland ”Tapahtuma onnistui aivan mahtavasti ja kaikilta osapuoliltamme saama palaute on ollut pelkästään positiivista.”, kommentoi kilpailunjohtaja Jukka Alkunen
Tämä houkutteli uusia innokkaita freestylehiihtäjiä osallistumaan SM-kilpailuunkin, mutta todella harmittava päällekkäisyys tänäkin vuonna alpin SM-kilpailujen kanssa piti suurimman osan alppilaskijoista poissa. Daniela Koskinen, Moebius 3. Werneri Tienari, HimoSki 3. S ki Crossissa tapahtui päättyneellä kaudella enemmän kuin moneen vuoteen ja laji jatkoi kasvuaan. Jouni Pellinen on jo useamman vuoden ajan tehnyt yhteistyötä ruotsalaisten kanssa, missä laji on edennyt huimasti Suomea nopeammin viime vuosina. Jenny Vuorio, TusSla 3. Salla Talonpoika, VaSki Naiset Pro 1. Tällä kaudella cupin finaalit järjestettiin poikkeuksellisesti vasta SM-kilpailujen jälkeen mutta poikkeuksellista oli myös mahdollisuus Miesten pro-sarjan lähdössä Jouni Pellinen, Olli Penttala, Herman Himmelroos ja Oskar Svels. Vilma Hämäläinen, RukaS 2. Mukana oli aikaisempien kausien tapaan useita laskijoita muista freestylelajeista. Mukaan mahtuu toki vielä lisääkin ja erityisesti alppipuolelta toivotaan lisää osallistujia sillä yhteistyössä on voimaa, kun tavoitellaan huippua. Tuomas Mustamäki, Moebius 3. Turo Torvinen, SCST Miehet Rookie 1. Hyvää kesää kaikille alppija freestylehiihtäjille! 21. Helmer Helén, SiiPo 2. Pyhällä järjestettiin uusi kansainvälinen kutsukilpailu Cross Games Invitational lajin maailman huipuille ja Suomen cupin finaalit laskettiin samassa yhteydessä. Elian Lehto, SCST 3. Yhteistyötä voidaan toivottavasti jatkaa myös ensi kaudella. Cupin kolmantena osakilpailuna käytiin SMkilpailut Rukalla huhtikuun alussa ja mukana olivat taas kaikki Suomen parhaimmat skicrossarit maajoukkuelaskijoiden Jouni Pellisen ja Oskar Svelsin sekä SX Rookie Teamin johdolla. Elisa Hartio, HimoSki Miehet Kids 1. Ski Cross Rookie Team Finlandin kolmas kausi sisälsi leirejä ja kilpailu Lapista Alpeille ja päättyi jo perinteisesti Ruotsissa heidän oman cupin finaaleissa. Ski Cross Rookie Team Finlandin johdonmukainen toiminta kolmen kauden aikana on tuonut hyviä tuloksia ja houkutellut runsaasti uusia harrastajia lajin pariin. Suomen cup alkoi tammikuussa Levillä, missä cup oli ensimmäistä kertaa mukana alpin Audi Tourilla ja torstain Haukkala SX Campiin osallistuikin useita ensikertalaisia alppilaskijoita. Monipuolinen harjoittelu tukee kehittymistä omassakin lajissa ja tämä on näkynyt hyvinä tuloksia esimerkiksi nuorilla kumparelaskijoilla kansainvälisissä kilpailuissa. Ski Cross Suomen cup kasvoi kolmatta kautta peräjälkeen ja uusia osallistujia saatiin tälläkin kaudella mukaan kilpailuihin. Rookie team on myös kasvanut joka vuosi ja tuonut yhteistyön ruotsalaisten kanssa maailmancup-tasolta junioritasolle. Kilpailupäivää ennen järjestettiin kaksi harjoituspäivää, missä Jouni Pellinen opasti yhdessä Rookie teamin valmentajan Juha Haukkalan kanssa nuoria lajin saloihin. Herman Himmelroos, Moebius 2. Tiia Lampinen, SiiPo 2. Oskar Svels, Vörå IF Teksti ja kuvat RIDE Finland Ski Cross Rookie Team Finland on nyt toiminut kolme kautta Tänä aikana laji on kehittynyt nopeasti Suomessa uuden kilpailukiertueen ja lisääntyneiden harjoitusmahdollisuuksien myötä. Tämä innostaa varmasti mukana olleita ahkeraan harjoitteluun ensi kautta ajatellen. Leevi Lauhamo, HimoSki Miehet Pro 1. Viikonloppu Pyhällä oli onnistunut hankalasta säästä huolimatta ja kilpailijat maailman huipulta Suomen junioreihin näyttivät nauttivan laskemisesta ja olostaan. Toinen osakilpailu käytiin Rukalla tammikuun lopulla ja nyt freestylen Audi Tourin yhteydessä. Hilda Lauhamo, HimoSki 2. Rookie team teki tällä kaudella yhteistyötä sekä valmentautumisen että kilpailemisen osalta ruotsalaisten kanssa. Cupin lopputulokset Naiset Kids 1. Nyt on aika yhteenvedolle, uusille kehityssuunnitelmille ja kesälomalle. Lajit toimivat hyvin yhdessä sekä harjoittelussa että kilpailuviikonloppuina. Osa heistä tuli mukaan myös cupin osakilpailuun perjantaina ja tykkäsivät kovasti lajista. Netta Lappalainen, SiiPo Naiset Rookie 1. UUTISET Ski Crossissa aktiivinen kausi Elian Lehto hopealla Ruotsin cupin finaaleissa. laskea samaa rataa maailman parhaiden skicrossarien ja lumilautacrossarien kanssa. Ville Hokkanen, MH-Alppi 2
“Loppujen lopuksi kausi meni hyvin. Teksti Sanni Kivipelto Kuvat Ski Sport Finland/Agence Zoom Tanja Poutiainen keräsi eniten pisteitä Pisteitä alppihiihdon maailmancupissa eniten kauden aikana keräsi Tanja Poutiainen. sijalla ja 290 pisteellä sekä Eemeli Pirinen 23. Pojat tekivät tulosta ja ylittivät odotukset. Poutiaisen loppukautta varjosti valitettava loukkaantuminen Saksan Ofterschwangissa ja häneltä jäi sen vuoksi väliin kaksi viimeistä kilpailua. Kemppainen keräsi halfpipen puolella pisteitä 130 ja sijoittui lajicupissa 6. sijalle. Victor Malmström teki hienon paluun ja lunasti paikkansa ensi kauden maailmancupissa.” Olympiakauteen lähdetään tekemään töitä. Poutiaisen 460 pistettä suurpujottelussa ja pujottelussa jäivät 17 pistettä edellisen kauden kokonaistulosta huonommaksi. Loukkaantumisen jälkeisen paluun tehnyt Malmström keräsi Eurooppacupissa 423 pistettä, joista 415 suurpujottelussa. Alppihiihdon Schladmingin MM-kisojen pujottelussa Poutiainen sijoittui lopputuloksissa neljänneksi tiukan taistelun jälkeen. Sandell paransi pistesaldoa ja Romar pärjäsi MM-kisoissa Miesten puolella maailmancupissa eniten pisteitä saavutti Marcus Sandell, jonka 197 pistettä suurpujottelusta toivat kahdeksannen sijan lajicupissa. Romarin päätös sijoitus syöksylaskun cupissa oli 32. sijalla ja 103 pisteellä. Kokonaiscupissa kuusamolaisen tulos riitti 35. Kanadassa alppihiihdon nuorten MM-kisojen pujottelussa Paloniemi nappasi pronssia. Siitä huolimatta sijoitus pujottelun lajicupissa oli viides ja suurpujottelussa 22. KAUSI 2012 -2013 super-alppiyhdistetyssä tulos oli 4. Naisten B-maajoukkueen laskijat Nina Halme ja Merle Soppela eivät yltäneet pisteille kuluneen kauden maailmancupissa. Kaikkiaan suomalaiset mieslaskijat keräsivät Eurooppa-cupissa 1065 pistettä, kun viime kaudella kokonaispistemäärä oli 172. Nyt fysiikkatreeniä heinäkuun vikoille päiville, elokuun alussa takaisin lumille ja siitä kohti Sotsia.” Freestylejoukkueen nousujohteinen kausi antoi lupauksia tulevasta Ski half pipen puolella Antti-Jussi Kemppainen antoi nousujohteisia näyttöjä kuluneen kauden aikana. Edellisen kauden tuloksiin verrattuna Sandell nosti kokonaissaldoaan 54 pisteellä. Sijaan. MM-kisojen suurpujottelussa Sandell laski 12:nneksi. Santeri Paloniemi keräsi kauden aikana 30 pistettä ja lopputulos pujottelucupissa oli 39. supersuurpujottelussa 19. Pisteille kauden aikana ylsi yhteensä kymmenen urheilijaa, viidessä eri lajissa. Oslon freestylehiihdon MM-kilpailuissa Loukkaantumisesta huolimatta Tanja Poutiainen on vakuuttanut uransa jatkuvan ja katseen olevan jo ensi talven Sotsissa.. Santeri Paloniemi keräsi Eurooppa-cupin pujottelussa 234 pistettä, joka riitti lajicupissa 11. Vauhtilajien erikoismies Andreas Romar laski kauden kokonaissaldoksi 170 pistettä. Eurooppa- 22 cupissa naiset puolestaan keräsivät yhteensä 247 pistettä, joka on yli 200 pistettä enemmän kuin viime kaudella. sijaan. Samu Torsti täydensi suurpujottelucupia 11. ja supercombissa seitsemäs. Voi olla tyytyväinen joukkueen panokseen. Schladmingin MM-kisoissa Romar paransi edellisten MM-kisojen tuloksiaan reippaasti ja laski syöksylaskussa viidenneksi sekä Alppipuolella suurin nousu tapahtui Eurooppa-cupissa Erityisesti Victor Malmströmin hyvät otteet suurpujottelussa kantoivat lopputuloksissa cupin toiselle sijalle. Miesten B-maajoukkueen päävalmentaja Janne Haarala oli tyytyväinen kauden tuloksiin. Alppihiihdossa miesten puolella maailmancupissa eniten pisteitä saavutti Marcus Sandell. sijalla kauden lopputuloksissa. Kokonaiscupissa rovaniemeläinen oli 13. Sama meno jatkuu ensi kaudella ja nyt panostetaan erityisesti alkukauteen. Alppi- ja Freestylejoukkueiden kausi 2012-2013 kohti Sotsia Maaliskuussa päättyneen kauden voidaan sanoa olleen alppihiihdon maailman- ja Eurooppa-cupin perusteella Ski Sport Finlandin historian menestyksekkäimmät. ”Jatketaan sitä mitä pojat on tehneet
sijalle. sijalle ja Salosen 46:nneksi. Tuloksena hopeaa. Andreas Romarin kauden parhaat hetket osuivat MM-kisoihin Schladmingiin. Penttalan kauden hieno onnistuminen nähtiin freestylehiihdon nuorten MM-kisoissa, joissa hän laski itselleen hopeamitalin kumparelaskussa. Ski crossia laskevan Jouni Pellisen ranking kokonaiscupissa oli 45. MM-kisoissa Imatran urheilijoita edustava Pellinen laski finaalissa neljänneksi. Slopestylessä Otso Räisäsen 45 pistettä riittivät lajicupin jaetulle 18. ”Tätä kautta lähdettiin tekemään projektina alusta uuden näkökulman kautta ja satsauksena olympialaiset. KAUSI 2012 -2013 Jussi Penttala onnistui nuorten MM-kisoissa. sija. Ski crossin lajicupissa Pellisen sijoitus oli kahdeksas 230 pisteellä. Sami Säkkisen sijoitus lajicupissa oli 35. sijaan. Elokuussa palataan lumille ja siitä mennäänkin aika lailla sukset jalassa kohti Sotsia”, kiteytti Cajan. Kauden ohjelma saatiin vietyä nousujohteisesti läpi, mihin voi olla tyytyväinen. Saatiin hyvä ja opettavainen kuva kaudesta ja loppukauden positiivisuus jätti hyvän tunnelman.” ”Nyt lähdetään rakentamaan tulevaa kautta. Kemppainen laski ski half pipen finaalissa viidenneksi, joka oli miehen paras sijoitus MMkilpailuissa. 23. Joukkueen urheilijavalintojen jälkeen meillä on starttileiri toukokuun lopussa, jossa viedään läpi fysiikka- ja taitotestit. Arttu Kiramo sijoittui kumparelaskun lajicupissa 117 pisteellään 22. Ville Miettusen ja Jimi Salosen näytöt sijoittivat Miettusen cupissa 40. Urheilijat ovat hyödyntäneet vielä Suomen lumia. sijalle. sijalle. Ski half pipe ja ski slopestyle -maajoukkueen päävalmentaja Olli Cajan näki menneen kauden opettavaisena sekä lupaavana. AJ Kemppainen sijoittui Oslon MM-kisoissa viidenneksi. Victor Malmström sijoittui Eurooppa Cupissa toiselle sijalle. Lauri Kivari puolestaan jakoi sijan 36 ja Antti Ollila laski 59. Jussi Penttalan 63 pistettä riittivät cupin 32
Parikumparekilpailu sopi sen sijaan suomalaisille paremmin. Lopputuloksissa Jimi Salonen oli kahdeksas.. Teksti Soili Hirvonen Kuvat Agence Zoom, Jussi Väätäinen/Ski Sport Finland 24 N Pellisen täysosuma lähellä orjan isännöimät freestylen MM-kilpailut oli jaettu Oslo-Tryvannin ja Voss-Myrkdalenin kesken. Pitkän kauden päättivät SM-kisat Rukatunturilla huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Ennakkoluulottomasti kovia vastuksia vastaan laskeneet suomalaiset eivät selviytyneet jatkoon lukuun ottamatta Salosta. Sijoitus on Kemppaisen paras noteeraus arvokilpailuissa. Arttu Kiramo, Jimi Salonen ja Ville Miettunen laskivat finaaliin. Fitzgerald hehkuttaa fisfreestyle.com –sivustolla järjestelyjä. Hyväkuntoisessa paipissa taso nousee.” Ski half pipen jälkeen MM-näyttämö siirtyi Vossiin, perinteisempään freestylemekkaan. ”Paikalliset kilpailunjärjestäjät ja Norjan hiihtoliitto käytännössä keksivät freestylen uudestaan. Ensimmäisessä lajissa half pipessa, joka laskettiin Oslossa, Antti-Jussi Kemppainen taituroi sijalle viisi. Torin (Yater-Wallace, USA) on myös kova laskija ja kärkikolmikko ansaitsi mitalinsa kovatasoisessa kilpailussa. Finaalin kaatuminen jätti miehen sijalle 18. Vaikka välimatka oli suorituspaikkojen välillä pitkä, onnistuivat järjestäjät erinomaisesti. Jouni Pellinen oli vahva voittajasuosikki MM-kisoissa aikalaskujen ja ensimmäisten finaalikierrosten jälkeen. -kilpailuista FREESTYLEN mmPenttalalle hopeaa kumpareissa, pos itiivin en maku Freestylehiihdon kevät täyttyi arvokilpailuista, kun maaliskuun alussa Norjassa laskettujen MMkilpailujen jatkoksi käytiin nuorten MM-taistot Italian Valmalencossa. Kemppainen antoi asiaankuuluvat kehut kärkikolmikolle: ”David (Wise, USA) on ollut jo pari vuotta kovassa iskussa ja oikealle jätkälle minun mielestä meni voitto tänään. Kiitos Norja rakkaudestasi kaikkea hiihtoa kohtaan!” Suomalaiset onnistuivat kaksijakoisesti 35 maasta tulleen 375 urheilijan joukossa. Freestylen FIS Race Director Joe T. Kumpareikossa laskettiin ensin sinkkukilpailu, jossa parhaiten onnistui Jussi Penttala
Pellinen pääsi aikalaskuihin numerolla kaksi ja päätti vetää riskillä. Jouni Pellinen syttyy MM-kisoissa Upean sään hellimät MM-kilpailut päättyivät ski crossin kovaan mitalitaisteluun. Kahdeksas sija tyydyttää tuloksena, todella hyvin meni kisat”, totesi Salonen. Parhaiten onnistuivat Aleksi Patja ja Sami Säkkinen ollen omien karsintaryhmiensä seitsemäs ja kahdeksas. ”Ei mitenkään poikkeuksellinen rata, vajaan minuutin mittainen, johon pääsin hyvin sisälle treeneissä. Pellinen oli aikalaskujen nopein. ”Ei jäänyt jossiteltavaa. Mutta uusia kisoja tulee, ensi vuonna jo Sotsi”, Pellinen kuittasi. FREESTYLEN MM-kisat Jussi Penttala pokkasi jo toisen nuorten MM-hopean kumparelaskussa. ”Päätin ottaa lähtönumerostani kaiken irti ja vedin riskillä puhtaalla baanalla.” Parhaan aikalaskun turvin Jouni Pellisellä oli etulyöntiasema lähtöportin valinnassa ja hän etenikin vahvoilla laskuilla finaaliin, ennakkosuosikkina. Salaisuus piilee joukkueessa. Jouni Pellisestä on kasvanut arvokisojen mies. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 25. Alahyppy ei ollut kovin hyvä, mutta oli kiva laskea näin pitkälle MM-finaalissa. Startissa ja lähtösuoralla käytännös- sä ratkaistiin paljon”, Pellinen kertoi. ”Vastus oli aika paljon kovempi, mutta sain ihan hyvän laskun tehtyä. Ski slope stylessa oli suomalaisittain laaja edustus, mutta valitettavasti neljän miehen porukasta kukaan ei päässyt esittämään taitojaan finaalissa. Finaalissa johtopaikka ja voitto karkasi ratarikkoon. Mies viihtyy toki maailmancupissa, mutta isot kisat saavat hänet syttymään. Jouni Pellinen pääsi nopeasti sinuiksi radan kanssa, joka oli ”hyvin tavanomainen crossibaana”. Jimi Salonen ylsi MM-finaaliin sekä kumpareissa että parikumpareissa. Tiesin, että se oli radan pahin mutka, ja olihan siinä aika lailla painetta niskassa
”Tasoero MM:ien ja nuorten MM:ien välillä on melko iso. Suomesta edustusta oli kumparelaskussa, ski half pipessa ja ski slope stylessa. AJ Kemppainen ylsi viidenneksi. Mitalit jaettiin 16 maan kesken. ”Kultaa lähdin hakemaan, kun yksi MM-hopea jo on. AJ Kemppainen oli Ski half pipen ainoa suomalaisedustaja MM-kilpailuissa. 26 Hienoa suomalaispanosta täydensi Jimi Salosen viides sija Penttala osallistui molempiin kevään MMkisoihin. Järjestelyt kärsivät hieman lykkäysten vuoksi, mutta muuten Penttala kehui kokonaisuutta. Pienen pettymyksen jälkeen Penttala oli tyytyväinen jo toiseen nuorten MMhopeaansa. Kaiken kaikkiaan 264 urheilijaa 30 maasta osallistui kilpailuihin. Avauslajissa hypyissä ei suomalaisia ollut mukana, mutta sitäkin suuremmat odotukset kasautuivat seuraavaan kilpailupäivään ja kumparelaskuun. Jos sää suosi Norjan kisoja, oli Valmalencossa sateista ja sumuista. Nuorten MM-hopea jo toinen Jussi Penttalalle Italian Valmalenco isännöi jo toisen kerran peräkkäin nuorten MM-kilpailuja kuvan kauniissa ympäristössään. Naisten sarjassa Anniina Lahti epäonnistui, eikä päässyt maaliin. Miesten sarjassa sen sijaan kotiin tuomisena oli Jussi Penttalan hopeamitali. MMissä on enemmän suomalaisia paikalla, kun maailmancupissa olen aika itsekseen. Arttu Kiramo osaa hypätä. ”Ehkä se on se joukkue. Siinä mielessä tavoite ei täyttynyt, mutta totta kai, hopea on erittäin hieno saavutus, joten olen kuitenkin erittäin tyytyväinen. Tasoerot yleisen sarjan ja nuorten kisojen välillä ovat kuitenkin suuret. Junnukisoissa normaalilla perus-. Tyylinäyte Vossin MM-parikumparekilpailusta. Kisalaskut onnistuivat hyvin, eikä paljon jossiteltavaa jäänyt”, Penttala arvioi. Half Pipen mitalistit: 1) David Wise (USA), 2) Torin Yater-Wallace (USA), 3) Thomas Krief (FRA). Etukäteen oli taas hyvä fiilis ja erityisesti sitten paikan päällä sytyttää ihan eri tavalla”, arvioi Pellinen
”Parasta harrastuksessa on monipuolisuus ja haastavuus. Yhtä aikaa järjestetyt kisat antoivat yleisölle hyvän mahdollisuuden seurata Sotšin mitaliehdokkaita kotimaan lumilla. Lahti kehuu joukkuehenkeä ja Jussi Penttalan onnistumista sekä hopealaskua. Freestylen SM-kilpailujen tulokset kokonaisuudessaan osoitteessa www.skisport.fi/rukasm2013 Kilpailukohtaiset tiedotteet löytyvät www.skisport.fi/freestyle Lähteet: www.fisfreestyle.com, www.fis-ski.com, www.skisport.fi/freestyle SM-kisojen palkinnot näyttävät tältä. Anniina Lahti löysi freestylen paikallislehden ilmoituksen kautta Suomalaisia naisfreestylelaskijoita voidaan kutsua yksinäisiksi susittariksi. Freestylen SM-kilpailuista tuli kovatasoiset. Mieleenpainuvinta on varmaankin ensimmäinen taaksepäin voltti”, kertoo Kemijärven lukiossa opiskeleva 16-vuotias neito. Suomenmestaruustaistot viidessä lajissa Rukalla Freestylehiihto ja lumilautailu ottivat ensimmäisiä yhteisiä askelia kohti tiiviimmän yhteistyön täyttämää tulevaisuutta, kun lajien SM-kisat järjestettiin Rukalla. FREESTYLEN MM-kisat laskulla pääsi jo pitkälle, kun taas Vossin MM-kilpailuissa varmisteluun ei ollut varaa, ja riskillä piti koko ajan laskea.” Penttala piti myös enemmän maailmanmestaruuskilpailujen formaatista, jossa laskijalla on kaksi mahdollisuutta yltää finaaliin. Yleisö pääsee näkemään Sotšin olympialaisten potentiaalisimpia mitaliehdokkaita kotimaassa molemmissa lajeissa ja viime aikojen tulokset molemmissa lajeissa kertovat, että Rukalle saapuu huippukunnossa olevia laskijoita”, kertoi freestylen lajipäällikkö Timo Sallinen Ski Sport Finlandista. Koska kisoja käydään freestylessä samoissa paikoissa tyttöjen ja poikien kesken, ei Lahti kaipaa liikaa erityishuomiota tyttöjen projektille. Paras tulos kirjattiin Sloveniassa, jossa Lahti laski kuudenneksi. Ensimmäistä kauttaan kansainvälisiä kisoja laskenut kemijärveläinen Anniina Lahti näyttää saavan joukkueeseen kirittäjiä myös muista tytöistä. Myös onnistumisen tunteet, joita tulee, kun uskaltaa tehdä jonkun uuden hypyn. Ski slope stylessa kymmenen parhaan joukkoon laskivat Eetu Rintamaa (9.) ja Anttu Oikkonen (10.). ”Parkki loistokunnossa ja täydellisyyttä hipova sää, joten ei voi valittaa”, vielä ulkomailla loppukaudesta kilpaillut Ollila kiteytti. Erityisesti ski slope stylessa kilpailun taso nousi korkeaksi. Ski half pipessa Suomen ainoa edustaja Kalle Hildén oli yhdestoista. ”Kansainväliset kisat ovat olleet hienoja kokemuksia! Ne motivoivat harjoittelemaan paremmin ja kovempaa. ”Lisämausteen viikonlopulle tuo hyvin menneet viimeiset maailmancupin kilpailut ja MM-kisat. Laskeminen on kuitenkin samanlaista tytöillä sekä pojilla”, miettii Lahti. Lahti kilpaili menneellä kaudella Eurooppa Cupin kilpailuissa Italiassa ja Sloveniassa sekä edusti Suomea nuorten MM-kilpailuissa Italian Valmalencossa. Uusia taitoja Lahti onkin oppinut nopeasti. Lahti oli laskenut jo pitkään suksilla ja laudalla ja päätti kokeilla jotain uutta. Junnu-MMissä laskeminen oli hienoa, kun miettii, että siellä oli vastassa myös maailmancupia laskevia tyttöjä.” Nuorten MM-kilpailuja Lahti muistelee innoissaan. Anniina Lahti on tyytyväinen ”freestyleperheestä”, joka on valmentanut, auttanut ja tukenut häntä innostavassa harrastuksessa. Voittaja Antti Ollila hehkutti sekä kilpailusäätä että suorituspaikkaa. Parikumpareissa parhaiten onnistui Jimi Salonen, ollen kymmenes. Teksti Soili Hirvonen Anniina Lahti aloitti freestylen kolmisen vuotta sitten, kun Sami Mustosen kumparekoulusta ilmoitettiin Kemijärven paikallislehdessä. Kumparelaskussa nykyisiä maajoukkuelaskijoita kirittämään oli lähtenyt muutama jo aktiiviuransa lopettanut laskija. ”Oma projekti on varmasti hyödyllinen ja se varmasti tuo lisää tyttöharrastajia. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 27. Erityisesti Kemijärvellä paikallistyötä tekevät Hannu Kangas, Pasi Vierelä ja Päivi Alatalo sekä Skillteamin valmentaja Eemeli Kallas tekevät arvokasta työtä uusien junioreiden freestyletaipaleella
Iltapäivällä tapahtuman livemusiikkipuoli starttasi käyntiin kun musiikkikokoonpano Sici & The Boogie Brothers valtasi rinneravintola Pisteen ulkolavan. ”. Teksti ja kuvat Julia Hämäläinen 28 Torstaina tunturi alkaa täyttyä innokkaimmista Ensimmäisenä päivänä tunturi alkoi täyttyä päivän mittaan innokkaimmista kevätkelien viettäjistä. Yleisöä oli myös viihdyttämässä FSX show, jossa Jussi Seljas, Rikumatti Jurmu ja Jyri Keskiaho vetivät moottorikelkkashowssaan mitä hurjimpia hyppyjä. Lauantai huipentui kun illalla rinneravintola Pisteessä lavalle sai vuoron erittäin energisen keikan vetänyt Don Johnson Big Band. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja tunturi alkoi hiljentyä paluumatkalaisista. Rinteessä sai nauttia kirkkaasta kelistä ja hyväkuntoisista rinteistä kaikessa rauhassa koko päivän. Huhtikuun 18.-21. Perjantaina leikkimielistä kilpailua ja moottorikelkkahyppyjä Puolenpäivän aikaan päivä aloitettiin Batteryparkin sessarikilpailuilla, johon osallistuttiin 3-4 hengen ryhmissä. ” Kuten niin usein hiihtoreissuilla käy, tapahtuman parhaat kelit sattuivat lähtöpäivälle. Ruka Spring Break 2013 Räikeitä elämyksiä kevään merkeissä Gorillaksi pukeutuneet huvittivat yleisöä tanssiesityksillään. Tampereelta saapunut kuuden hengen tyttöporukkakin totesi: ”Vihdoinkin täällä, tätä ollaan venattu jo viime vuodesta lähtien!”. Ulkolavan alue ja terassit olivat koko päivän ajan täynnä ja iloisten ihmisten asenne ei voinut olla tarttumatta muihinkin. Tänäkin vuonna tarjonta oli takuuvarmaa. Myöskin arviointikriteerit olivat poikkeukselliset, sillä temppujen lisäksi pisteitä sai yleisön viihdyttämisestä, omaperäisyydestä sekä pukeutumisesta. järjestettiin jo yhdeksättä kertaa kevään kestosuosikki Ruka Spring Break. Ulkoohjelman ja rinteiden sulkeuduttua alkoivat ravintolat ja kaupat täyttyä nälkäisistä ihmisistä. Rinteen alaosassa oli meininkiä koko tapahtuman ajan. Illemmalla ääneen pääsi puolestaan reggaeartisti Raappana sekä Dj Leimasin. Säännöt tässä kilpailussa olivat erikoiset: joukkueet laskivat parkin «seuraa johtajaa» -tyylillä toistensa perässä. Ihmiset tulevat Rukalle hyvän meiningin perässä ympäri Suomea ja jopa ulkomailta asti nauttimaan kevään räikeistä rinnekarkeloista. Illalla tapahtumatarjonta alkoi kun vuorossa oli Jussi Simolan ja Fredi Liliuksen stand up show. Monen katsojan pohdinnat kiteytyivät hyvin 6-vuotiaan tytön sanoihin: ”Äiti miten noi voi uskaltaa tehä tolleen?”
Myös livemusiikkipuoli starttasi käyntiin jo aamupäivällä kun koko kansan suosikki Matti Nykänen aloitti päivän keikallansa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja tunturi alkoi hiljentyä paluumatkalaisista. Ohjelmaa mäessä oli myös kokemattomille laskijoille sillä Rukan hiihtokoulu järjesti ilmaistunteja halukkaille laskijoille pitkin päivää. Pisteen ulkolavalla oli monipuolisesti artisteja. Fiilikset olivat hyvät ja ihmisten innostuneesta puheesta kuuluikin, että ensi vuonna on tultava taas uudestaan. Lauantaina räntää ja karnevaalipukeutumista Lauantaina alkoi jo heti aamusta asti nähdä mitä räikeimpiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä, sillä illalla vuorossa oli jokavuotiset legendaariset ”Wanna look like an idiot” -teemabileet Pisteessä. Tässä Matti Nykänen. Innokkaimmat laskijat olivat vielä suuntaamassa rinteeseen laskemaan kauden viimeisiä laskuja ja terassit täyttyivät kevätauringon nauttijoista. Musiikkipuolella meno jatkui myös iltaan asti, sillä ulkolavalla esiintyi hiphop-coverbändi Roope Salminen & koirat, monipuolisesta musiikistaan tunnettu Stig, sekä ravintola Zonessa Anssi Kela. Rinteessäkin oli rento tunnelma koko päivän ja pieni räntäsade ei haitannut innokkaimpia laskijoita ja ulkoilijoita. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 29. Lauantain räikeää pukeutumista illan legendaarisia päätösbileitä varten. Ensi vuonna uudestaan Kuten niin usein hiihtoreissuilla käy, tapahtuman parhaat kelit sattuivat lähtöpäivälle. Ihmisillä riitti hymyä räntäsateesta huolimatta
Valinnanvaraa kilpailuradalla oli siis oman tason mukaan niin aloittelijoille kuin prosarjalaisillekin. Teksti ja kuvat Julia Hämäläinen 30 Loppukauden kohokohta Ace of Air -tapahtumakausi huipentui kun Kasurilan hiihtokeskuksessa järjestettiin loppukilpailut maaliskuun 23. Taidonnäytteitä nähtiin laskijoilta monipuolisesti ja karsinnan jälkeen tuomariston päättämät kuusi parasta laskijaa pääsivät finaaliin. Kahden tunnin harjoitteluajan jälkeen alkoivat kilpailut, jossa oli neljä sarjaa: kids, rookie, tytöt ja pro-sarja. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin jo neljässä eri hiihtokeskuksessa: Tahkolla, Swinghillissä, Vuokatissa ja Kasurilassa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008, jonka jälkeen sen tunnettuus on levinnyt lajin harrastajien keskuudessa ympäri Suomen. Kilpailuaamuna hiihtokeskus alkoi täyttyä jo kymmenen aikaan eri-ikäisistä laskijoista. Urheilijoita kannustetaan yrittämään ja tekemään parhaansa, jolloin nuorimmillekin laskijoille kertyy kilpailukokemusta ja hyvää kilpailumieltä jo harrastuksen alkuvaiheessa. Kasu ri l a Ace of Air Hauskanpitoa kilpailumielessä Ace of Air on freestyle-kilpailu, joka on avoin kaikille lajista kiinnostuneille laskijoille. Ei siis ole ihme, että tapahtuma on saanut niin suuren suosion etenkin nuorten harrastajien keskuudessa. Kasurilan loppukilpailuissa jaettiin palkintoja muun muassa parhaasta asenteesta, hurjimmasta kaatumisesta ja isoimmasta hypystä. Mikään ei kuitenkaan estä myös aikuisia osallistumasta tapahtumaan, jolloin heillekin avautuu mahdollisuus päästä Parhaasta asenteesta sai palkinnon retrotakissa laskenut helsinkila?inen Petter Ruuskanen.. Kilpailu eteni joutuisasti ja kaikki laskijat saivat laskea kaksi kisalaskua. Kilpailua varten koko rinteen yläosa oli laitettu täyteen erilaisia reilejä paikallisten laskijoiden ja hiihtokeskuksen yhteisvoimin. Kilpailukokemusta ja erikoispalkintoja Ainutlaatuista Ace of Airissa on se, että tärkeintä ei ole palkintokorokkeelle pääseminen. Osallistujamäärä tapahtumaan oli tuttuun tapaan suuri ja mahdollisuus ennakkoilmoittautumiseen täytyi sulkea monta päivää ennen kilpailuja, jotta paikan päälläkin mahtuisi vielä kisailemaan. Kovasta tuulesta huolimatta kisoissa nähtiin upeita suorituksia. Rinteen alaosassa oli kilpailijoilla puolestaan valittavanaan kolmesta eri kokoisesta linjasta itselleen sopiva. päivänä. Treenattavaa rinteessä oli paljon. Tapahtuman suosio on kasvanut jatkuvasti ja yleensä kilpailuihin osallistuukin keskimäärin 50 ”ässää”. Tämän takia kilpailuissa on jaossa monia erikoispalkintoja mitä erikoisimmista suorituksista
Aurinkoista mieltä riitti Koko kilpailupäivän ajan saatiin Kasurilassa nauttia auringonpaisteesta, mikä näkyi niin kilpailijoiden, järjestäjien kuin katsojienkin iloisista hymyistä. Kaikille osallistujille oli myös jaossa pientä makeaa naposteltavaa. Hauskaa fiilistä riitti niin kilpailijoilla kuin katsojillakin. Tänä vuonna Pro-sarjan voitto meni kuopiolaiselle Kilian Hänniselle. Palkintopöydässä riitti valinnanvaraa. Tuotepalkintoja jaettiin esimerkiksi Armadalta, Bulalta, Audilta ja Bollé:lta. Espoon Swinghillissä järjestetyissä Ace of Aireissa on ollut tapana olla jopa erillinen ”Setämiehet”-sarja, jossa iäkkäämmätkin hurjapäät pääsevät näyttämään omaa osaamistaan. Voittajilla riitti tuuleteltavaa. tutustumaan lajin saloihin. Kilpailurata koostui yläosan reiliosuuksista ja alaosan hyppyreistä. Pro-sarjassa jaettiin tuotepalkintojen lisäksi myös rahapalkinnot kolmelle parhaalle ja tänä vuonna isoin potti meni kuopiolaiselle Kilian Hänniselle. Kokemuksen kerryttämisen ja hauskanpidon lisäksi oli Kasurilassa kuitenkin myös suuret määrät palkintoja jaossa. ” Rinteen alaosassa otettiin aurinkoa samalla kun seurattiin kisaa. ” Koko kilpailupäivän ajan saatiin Kasurilassa nauttia auringonpaisteesta, mikä näkyi niin kilpailijoiden, järjestäjien kuin katsojienkin iloisista hymyistä. Kilpailurinteen alaosa oli täyttynyt katsojista ja istumapaikoistakin meinasi olla pulaa. Kuvassa vasemmalla tyttöjen sarjan voittanut Venla Argillander ja oikealla toiseksi sijoittunut Wilma Löfgren. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 31. Vaikka itse kilpailuun eivät kaikki osallistuneetkaan, sai hyvän kelin lisäksi nauttia musiikista, upeista suorituksista, sekä humoristisesta ja pirteästä fiiliksestä
”On aina sääli perua kilpailuja. ”Laskin rinteen monoskillä kaksi viikkoa ennen kisojen alkua, kun verkkoja alettiin virittää paikoilleen. Kisaisäntiä on ollut yhteensä 11, Ruotsin Åre ja Sveitsin Lenzerheide ovat järjestäneet finaalit neljästi. Teksti skionline.fi/Kaisa Jännes Kuvat Agence Zoom & Kaisa Jännes 32 T änä keväänä oli jälleen Lenzerheiden vuoro. Finaalit on laskettu vuodesta 1993 lähtien. KRISTALLIN METSÄSTYS HUIPENTUI LENZERHEIDEN FINAALEIHIN 13.-17.3.2013 Alppihiihdon maailmancup huipentuu joka kevät finaaleihin. Tina Maze rikkoi kokonaiskilpailussa 2000 pisteen haamurajan. Jyvät on jo eroteltu akanoista pitkän kauden aikana ja vain kunkin lajin 25 parasta laskijaa saa kutsun loppukarnevaaleihin. Kuva Agence Zoom.. Mies on testannut rinteen kunnon ennen kisoja. Tässä vuorossa Tessa Worley. Sitten viime metreillä ne täytyykin Silvano Beltrametti kävi itse palkitsemassa kisaajia. Tuolloin rinne oli kunnostettu koneellisesti ja oli loistavassa kunnossa”, sanoo pyörätuolilla liikkuva konkari. Se on sääli sekä katsojille, järjestäjille että urheilijoille. Kisarinne on nimetty entisen huippulaskijan, Silvano Beltramettin mukaan. Beltramettin nimikkorinne on yksi Maailman Cup -sirkuksen jyrkimmistä ja jäisimmistä rinteistä. Sumu aiheutti vauhtikilpailuiden peruuntumisen. Vakavan loukkaantumisen seurauksena alaraajojen liikuntakyvyn menettänyt paikallinen sankari on järjestelyistä vastaavan komitean puheenjohtaja. Sään armoilla Huono sää kiusasi järjestäjiä ensimmäiset kolme päivää. Olemme tehneet töitä viikkotolkulla satojen ihmisten voimin, jotta kisat voidaan järjestää. Kuva Agence Zoom
Pujottelussa nähtiin kiivas taistelu, jonka käänsi edukseen vasta juuri 18 vuotta täyttänyt tuore maailmanmestari Yhdysvaltain Mikaela Schiffrin. Svindalilta lipesi mahdollisuus lisäpisteisiin ja Hirscher vei kotiin suuren kristallipallon. Vaasalainen vauhtilupaus ei kuitenkaan päässyt rinteeseen. Myös Sandell osallistui finaaleihin ja oli cupin lopputuloksissa sijalla kahdeksan. Kisa on kauden viimeinen, joten yleinen fiilis on hieman rennompi”. ”Aina kisan peruuntuminen harmittaa, välillä enemmän, jos on treeneissä laskenut siellä hyvin. Kun vielä otetaan huomioon, että sääolosuhteet vaikuttavat herkemmin syöksy- ja supersuurpujottelukilpailuiden peruuntumiseen, jää vauhtilajien edustajilta tärkeitä pisteitä saamatta. ”Hirscher ehdottomasti ansaitsee voittonsa”, sanoi Svindal. Laskijat nauttivat finaaliviikosta. Slovenian Tina Maze rikkoi maagisen 2000 pisteen rajan kokonaiskilpailussa ja vielä ennen viimeisiä osakilpailuja hänellä oli mahdollisuus kaapata myös kaikki lajicupin kristallit itselleen. Norjalainen kuitenkin kririsoi systeemiä, jossa kauden aikana tekniikkalajien osakilpailuja (17) on määrällisesti enemmän kuin vauhtilajien (15). Syöksycupin voittoa juhli Yhdysvaltain Lindsey Vonn sairastuvalla. Miesten kokonaiscupin vei Itävallan Marcel Hirscher. ”Hänellä oli aivan uskomaton kausi”. Iloista norjalaista Aksel Lund Svindalia ei harmittanut vaikka cupin kokonaisvoitto jäi saamatta. Saldona kuusi osakilpailuvoittoa ja maailmanmestaruus. Suomen ainoan vauhtilaskijan mielestä finaalikilpailu on yksi muiden joukossa. Suomen Marcus Sandellin paras sijoitus oli neljäs Garmisch-Partenkirchenin suurpujottelussa. Kokonaista 24 palkintopallisijoitusta kauden aikana saalistanut slovenialainen matkusti kotiin laukussaan suurpujottelun ja supersuurpujottelun pikkukristallit. Taistelu Norjan Aksel Lund Svindalin kanssa typistyi Lenzerheidessa syöksyn ja supersuurpujottelun peruutumiseen. Kuva Kaisa Jännes. Jo kauden ensimmäisessä osakilpailussa Söldenissä kilpatovereilleen luun kurkkuun lyönyt Ligety ei antanut muille mitään mahdollisuuksia kauden edetessä. perua. Itävallassa alppihiihto on tärkeässä asemassa ja se näkyy ja tuntuu. Aksel Lund Svindal vastaanotti Longinesin Charles Villozilta ”Spirit of Longines” –palkinnon. Kuva Agence Zoom. ”Lenzerheidessa oli vähän vaisu tunnelma verrattuna viime vuoteen. Se on ainoa kerta kauden aikana kun urheilijoiden tiet kohtaavat. Eihän sitä ikinä halua. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 33. Tekniikkakuningas voitti kuusi osakilpailua ja lipsahti vain kerran palkintopallin ulkopuolelle. Suurpujottelu Ted Ligetyn juhlaa Suurpujottelua hallitsi ylivoimaisesti Yhdysvaltain Ted Ligety. Viisi päivää kisojen läpivientiin joukkuekilpailu mukaan lukien on todellinen haaste”. Maze johti cupia ennen viimeistä kilpailua vain pisteellä. Kuva Agence Zoom. Tämä aiheuttaa sen, ettei vauhtilaskijalla ole tasavertaisia mahdollisuuksia kerätä pisteitä ja taistella kokonaiscupin voitosta. Schiffrin hallitsi hermonsa ja voitti finaalilaskun ja myös kristallin. Kuningatar Tina Maze ja kuningas Marcel Hirscher Tällä kaudella naisten puolella oli yksi ylitse muiden. Tina Maze ja Marcel Hirscher. Vaikka pari ensimmäistä päivää olivatkin floppeja ei Beltrametti koe, että se uhkaisi Lenzerheiden asemaa finaalien järjestäjänä. Kuva Kaisa Jännes. Schladming on pyhättö ja fiilis katossa”, Romar sanoo. Suomen Andreas Romar oli lunastanut osallistumisoikeuden supersuurpujotteluun viime vuoden tapaan. Vuosi sitten finaalit laskettiin tulevissa MM-rinteissä Itävallan Schladmingissa. MCfinaalien aikataulu on rakennettu todella tiukaksi. Vasta 18-vuotias Mikaela Schiffrin on uskomaton lahjakkuus. Tiukka aikataulu antaa hyvin vähän varaa muutoksille. Kukin juhlii tavallaan, mutta kun pitkä ja raskas kausi on ohi, päästetään vapaalle ja nautitaan saavutuksista. ”Laskijan näkökulmasta finaalit ovat samankaltaiset kilpailut kuin muutkin MCosakilpailut. Yleensä kuitenkin päätökset ovat kiinni meidän turvallisuudestamme, joten ne pitää ottaa oikealla tavalla”, Romar toteaa. Se on pettymys kaikille osapuolille”, sanoo Beltrametti. ”Säälle ei kukaan voi mitään, eikä sillä ole mitään tekemistä kilpailupaikkakunnan kanssa
Helihiihtoa Rik Pikkuisen lähempänä taivasta 34
Teksti ja kuvat Mikko Nikkinen K yytiläiset pitävät laskeutumispaikalla itsensä korostetun kyyryssä. Pilotti nousee heti laskun jälkeen taivaalle ja maisema hiljenee. sgränsenissä Unenomainen maisema alkaa miltei heti Kiiruna-Narvik tien jäädessä taakse kun kopteri liukuu laaksoa ylöspäin. Kevät on jäänyt sinne, sillä lyhyellä matkalla vuoristoon talvi ottaa vallan maisemasta. Ajomatka Riksuun Suomesta on monelle eteläsuomalaiselle sama kuin esimerkiksi Riksgränsenissä riittää lunta dropattavaksi vielä kesäkuussakin. Kiiruna on Ruotsin Lapin Rovaniemi, aktiivinen ja vilkas pääkaupunki. Paikalle suunniteltiin jopa kaupunkia, mutta lähin sellainen on tätä nykyä Kiirunassa. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 35. Ruotsin ensimmäinen hiihtokoulu perustettiin Kiirunasta Narvikiin johtavan malmiradan varteen rakennetulle hiihtokeskukselle vuonna 1934. Mielessä on opas Anders Bengtssonin neuvot hetkeä aikaisemmin kopteriin astuttaessa, kuinka kopterista siirrytään ulos odottamaan paikallaan, kun hän ja vain hän ottaa laskuvälineet ulos kuljetuskorista. Koskemattomat, hissittömät rinteet ovat nyt auki hiihtäjälle. Huippu on Riksgränsenin liepeillä oleva Vassitjokka. Riksgränsen tunnetaan pohjolan lumivarmimpana paikkana
Kulttuuriero Suomeen onkin silmiinpistävä. Hotellin viihtyisässä aulassa on porukkaa Kreikasta, Italiasta ja Hollannista. Siihen sisältyy 8 runia ja jos haluaa päästä. Sertifioimatonta opasta käytettäessä ei asiakas voi olla varma hänen osaamistasostaan. ”Taustalla lienee pidempi aikajänne ulkoilukulttuurissa, Ruotsin turistiyhdistyksen vuosikymmenten aikana tekemä työ, sekä meidän UIAGM-opaskantamme”, arvioi Andreas Bengtsson. 36 taival Leville tai Saariselälle. ”Meidän mukaan voi tulla lähes kuka tahansa peruslaskutaitoinen”, sanoo opas Bengtsson ja lisää että se on oppaan tehtävä etsiä asiakkaiden laskutasoa vastaavat reitit ja mäet. ”Kyllä kopterista maisemat näkyvät ihan eri tavalla. Riemukasta hiihtoa on mukava katsella, kun Saara nauttii polveen asti ulottuvasta puuterikerroksesta. Hän ei kuitenkaan epäile antaa suksen elää allaan ja kerää hyviä vauhteja Bengtssonin opastuksessa. Helihiihtoa kaikille Saara Argillander, 23 on entinen kilpalaskija. Reppuja pakataan ja puretaan, lumivyörypiippareita testaillaan ja kokemuksia vertaillaan. Maisema ja maastot ovat täysin toiset. Oli jotenkin tosi helppoa ja turvallisen tuntuista laskea oppaan mukana”, Saara summaa kokemuksiaan. Sen takaa samantasoinen porukka ja osaava opas. Yhä suurempi joukko myös kansainvälisiä asiakkaita valitsee hiihtoloman suunnaksi Riksun. Saara täsmentää, että jos hiihtämisestä maksaa täyden hinnan, niin on kiva hiihtää oikeantasoisissa maastoissa. Argillander on ensikertalainen helihiihtoretkellä. Kun helihiihto on Norjassa likimain kiellettyä, Ruotsin suurtuntureiden alueella on tuhansia neliökilometrejä hiihtokelpoista maastoa. Hän opastaa käytännössä kevätsesongin kopterihiihtoasiakkaita Riksgränsenissä ja viettää muun ajan vuodesta siellä missä kausi on parhaimmillaan. Sen näkee jo kauas hallitusta ja pakettimaisesta laskuasennosta. Tänne on tultu selvästi hiihtämisen vuoksi. ”Voisin suositella helihiihtoa sellaisille joilla on siihen varaa ja samantasoinen porukka”, hän sanoo. Tuntureita voi kutsua suurtuntureiksi ja paikka on luonteeltaan monella tapaa perin vuoristoinen. ”Seuraavaksi taidan mennä Etelä-Amerikkaan”, Andreas kertoo suunnitelmistaan. Tämän helpommaksi ei helihiihto enää muutu. RIKSGRÄNSEN Tuoretta linjaa ja kopteri odottaa alhaalla. ”Riksgränsenissä koptereita on useita, mutta kaikilla oppailla ei ole UIAGM-pätevyyttä”, muistuttaa Bengtsson. Puolenpäivän paketti kolmella laskulla maksaa 2600 kruunua (noin 300 euroa) ja päivän paketti 4900 kruunua (noin 570 euroa). Loppukevään puuteri pölisee leveiden suksien alla
Kiirunasta tultaessa on ensin Tauoilla eväät ovat kunnossa ja mukavissa puitteissa viihtyy pidempäänkin. Pitkälle kesään Pohjolan lumivarmin paikka päättää kautensa vasta perinteisillä juhannusfestareilla. Kuulostaa unelmaduunilta komeissa maisemissa ja kaupan päälle saa vielä hiihtää työaikana. ”Kaudessamme on keväällä useita sesonkeja. Kebnekaisen alueelle, pitää pulittaa vielä 1000 kruunua (noin 115 euroa) lisää. Ensin pääsiäinen, sitten toukokuun alku ja viimein juhannus”, kertoo Lapland Resortsin markkinointipäällikkö Ann-Marie Mäki viihtyisän hotellin aulassa hyvän hiihtopäivän päätteeksi. perinteisen retkeilyn ja tunturihiihdon Abisko, seuraavaksi perheille, rinnehiihtäjille ja kelkkailijoille suunnattu Björkliden. Ruotsalaisilla on tyyli hallussa. Hoigancorrulla kerätään hivenen enemmän haastetta ja Korsatjokkalla taiteillaan jo muutama haastavampi kuru. Vassitjokka on lempeä tutustuminen puuteriluontoon. Pisteenä i:n päälle on Riksgränsen, joka on äärihiihtokokemuksista kiinnostuneiden päätepiste juuri ennen Norjaa. Hänkin hiihtää, kelkkailee ja metsästää. Useimmat mäistä ovat yli tuhannen korkeuserometrin mittaisia. Saara Argillander hiihtää ryhmänsä kanssa kolmen runin setin. “En ole tätä koskaan tehnyt, mutta kokemus on valloittava”, suosittelee Saara, joka saa lisänimen ”Pocketrocket” laskutyylistään. Lisätietoa Riksgränsenistä www.riksgransen.nu Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 37. RIKSGRÄNSEN Saara Argillander sai oppailta lempinimen "Taskuraketti" kompaktista laskutyylistään. Riksgränsen on jotain satumaista ja kokemisen arvoista sellaiselle hiihtäjälle, joka haluaa laajentaa laskukavalkadiaan turvallisesti, lähellä ja opastetusti. Alue on hienovaraisesti jaettu eri kohderyhmille. 5000 neliökilometrin alueelta löytyy laskettavaa kaikentasoisille taitajille ja kehittynyt helihiihtokulttuuri kaikkine yksityiskohtineen on tutustumisen arvoinen. Vaikka Riksgränsen on naapurimaassa Ruotsissa, fiilis on kuin olisi vielä enemmän ulkomailla ja kansainvälisessä hiihtoympäristössä. Maisemissa on noin 1400 korkeuserometrin huippuja
38. Uskomaton Cardronassa on panostettu paljon freestylelaskijoiden toiveisiin. Eikä pelkästään kokeneiden laskijoiden vaan parkki löytyy myös vasta temppuiluun tutustuville. Kuva Chris O´Connell
Yli kymmenen tunnin ajomatka Helsingistä Lappiin tai lento Keski-Eurooppaan ajomatkoineen tuntuu lastenleikiltä tämän jälkeen. Tämä tosin tuo matkaajan vasta pohjoissaaren pohjoisosaan maan suurimpaan kaupunkiin Aucklandiin. Kausi Uudessa-Seelannissa starttaa täydellä teholla Suomen juhannuksen aikoihin ja jatkuu paikoin jopa marraskuun alkuun asti. Vulkaaniselta Mount Ruapehun alueelta matka jatkuu edelleen etelään pääkaupunki Wellingtoniin, missä lautta yhdistää pohjoissaaren eteläsaareen ja tarkalleen ottaen Pictonin pikkukaupunkiin. Kuva nzski.com Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 39. Lännessä vastaan tulevat myös Fox ja Franz Joseph –jäätiköt, joiden takana kohoaa Uuden-Seelannin korkein vuori Mt Cook (3754m). Pohjoisessa alue rajautuu vedenalaiseen tulivuoreen ja etelässä Mount Ngauruhoeen, joka näytteli Mount Doomin osaa Peter Jacksonin Taru Sormusten Herrasta-trilogiassa. Road trip läpi maan Jos aikaa ja matkabudjettia kuitenkin on ja haluaa nähdä ja tehdä muutakin kuin laskea, on erittäin suositeltavaa lentää Aucklandiin ja ajaa koko maan läpi pohjoisesta kohti eteläsaaren Alppeja. Remarkablesissa löytyy droppeja jokaiseen makuun heti keskuksen läheisyydestä. Uusi-Seelanti Paljon enemmän kuin laskukohde Talvi on ollut Suomessa himohiihtäjän näkökulmasta mahtavan pitkä. Aucklandista lähtiessä kannattaa suunnata pohjoissaaren Mount Ruapehulle, jonka rinteillä pääsee testaamaan eteläisen pallonpuoliskon laajimman hiihtoalueen tarjonnan. Jos mielii suoraan lumivarmimmille laskupaikoille eteläsaaren eteläosaan, se vaatii vähintään kaksi välilaskua ja aikaa noin puolitoista vuorokautta. Länsirannikolla taas on mahdollista vierailla useissa jo melko autioituneissakin pikkukylissä, jotka saivat alkunsa 1800-luvun loppupuolen kultaryntäyksen aikaan. Mount Ruapehun hiihtokeskuksista on hyvät näkymät filmitähtivuorelle, joka sekin on aktiivinen tulivuori. Christchurch Jos ajoreitikseen valitsee eteläsaaren itärannikon, vastaan tulee muutama vuosi sitten maanjäristysten pahoin runtelema UudenSeelannin kolmanneksi suurin kaupunki Christchurch. Uuden-Seelannin erityspiirteitä Keskukset Uudessa-Seelannissa ovat hyvin erilaisia verrattuna Skandinavian ja Alppien vastaaviin. Keskuksiin on yhteinen lippu ja Turoa on sopivampi kokeneemmille laskijoille, kun taas olosuhteet Whakapapalla ovat loistavat lapsille tai kokemattomammille laskijoille. Mount Ruapehu on aktiivinen tulivuori ja sen rinteillä ovat myös pohjoissaaren ainoat jäätiköt. Koneen laskeutuessa vuorten syliin Queenstowniin voi kuitenkin jo todeta jokaisen istutun tunnin olleen päämäärän arvoisia. Tämä johtunee siitä, että kylät eivät ole muotoutuneet hiihtokeskusten ympärille vaan hiihtokeskukset ovat hakeneet paikkansa Uudessa-Seelannissa sopivien kylien ympäristöön. Näillä hiihtoalueilla olosuhteet ovat vaatimattomammat ja keskukset toimivat pääasiassa luonnonlumen varassa, toisin kuin Queenstownin ympäristössä sijaitsevat kaupalliset keskukset. Jos talvesta ei vieläkään ole saanut tarpeekseen, lumen perässä voi suunnata eteläiselle pallonpuoliskolle, missä keskukset virittelevät juuri rinteitään laskukuntoon. Teksti Eriika Huttunen Kuvat Eriika Huttunen, Cardrona Alpine Resort, Treble Cone Wanaka NZ ja Destination Queenstown S uomesta tarunhohtoiseen Uuteen-Seelantiin pääsee noin vuorokaudessa yhdellä välilaskulla Hong Kongin kautta. Joidenkin keskusten kohdalla kyse on myös luonnonsuojelusta. Lauttamatka kestää muutaman tunnin ja maksaa noin 40 euroa per henki. Ruapehu on osa Taupon vulkaanista aluetta, joka on 350 kilometriä pitkä ja 50 kilometriä leveä alue pohjoissaaren keskiosasta koilliseen. Kun Christchurchistä jatkaa Queenstowniin päin voi poiketa paikallisten suosimilla, ei kaupallisilla Ski Clubien ylläpitämillä ja omistamilla skifieldeillä. Keskusten ala-asemilla ei ole kylää vaan kylä on paljon alempana. Läntinen rantaviiva kaikkinensa on upeaa katseltavaa ja ajettavaa. Tämä alue koostuu Whakapapan ja Turoan keskuksista, jotka ovat saman yhtiön omistuksessa. Autonkin saa mukaan lautalle mutta halvemmaksi tulee jättää vuokra-auto Wellingtoniin ja vuokrata uusi eteläsaarelta
Benjihyppy on uusi-seelantilaisen A. Vuoren huippu ulottuu vain 1649 metriin ja keskus on ollut haavoittuvainen luonnonlumen suhteen. Cardronan ala-aseman fasiliteetit näyttävät legotaloilta. Pieni kaupunki useine kahviloineen ja leipomoineen heräilee aamuun kun ihmiset pakkailevat autojaan ajaakseen läheisiin keskuksiin nauttimaan huikeista maisemista ja lumesta. Hyvin harvoin edes keskitalvella Queenstownissa on lunta, mutta pakkasella ollaan useinkin etenkin aamuisin. Sen sijaan esimerkiksi Treble Cone Wanakan lähellä eteläsaarella on laskijan paratiisi, kun lumitilanne on hyvä. Hackettin kehittämä laji ja hän on rakennutti 1988 ensimmäisen julkisen ja kaupallisen benjihyppypaikan maailmassa Queenstowniin. Pohjoissaaren Whakapapaa ja Turoaa lukuun ottamatta keskukset eivät ole myöskään erityisen suuria. Niinpä lumetusjärjestelmä uusittiin täysin vuonna 2008. J. Rinteet ovat helppoja ja melko leveitä ja lisäksi keskuksesta löytyy monipuolinen parkki niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin freestylelaskijoille. Coronet Peak on oiva kohde keskitasoisesta harrastajalaskijasta eksperttiin mutta aloittelijalle sopii paremmin The Remarkables, sekin Queenstownin välittömässä läheisyydessä. Uudessa-Seelannissa on laskijalle paljon työmaata. Keskuksen kaksi tuolihissiä mahdollistavat monia koskemattomia laskulinjoja puhumattakaan niistä linjoista, joille pääsee, jos näkee vähän vaivaa. Perinteiseen tapaan keskusten lähettyvillä ei ole mitään majoitusta vaan ala-asemalla on tilat vain ravintolaa, kahvilaa, vuokraamoa ja hiihtokoulua varten. Queenstownissa laskeminen on vain yksi aktiviteetti monien joukossa. Benji hypätään sillalta jonka alla virtaa joki. 40 Monipuolinen Queenstown Vuorien ja Wakatipu-järven sylissä lepäävä Queenstown on todella söpö pieni kylä. Lähistöllä on keskus nimeltä Coronet Peak, joka on maan vanhin kaupallinen keskus, jonne ensimmäinen naruhissi avattiin vuonna 1947. Uskomaton uusi-seelanti Wakatipu-järven tarunomaisia maisemia. Siispä jos joku päivä laskeminen ei kiinnosta ja haluaa tehdä jotain muuta voi mennä testaamaan vaikka melontaa tai lähteä. Hoidettua lumialuetta Treble Conessa on suhteellisen vähän. Hypyn voi valita veden ollessa tarpeeksi korkealla myös dippausvaihtoehdolla; tällöin köysi on hieman pidempi
Uudessa-Seelannissa on yhteensä 8 viinialuetta; 4 pohjois- ja 4 eteläsaarella. Välipäivä viinitilalla Hyvä vaihtoehto väsyneelle hiihtäjälle. Golf Jos golfin haluaa yhdistää laskemiseen, on saapunut oikeaan paikkaan, sillä Uudessa-Seelannin kentät ovat auki vuoden ympäri. Hiljattain keskukseen asennettiin kiinteä moderni lumetusjärjestelmä. Adrenaliinipurkauksista nauttivat voivat mennä pikaveneajelulle joelle, hypätä laskuvarjo- tai vaikka benjihypyn. www.brokenriver.co.nz Lähimpänä Queenstownia sijaitseva Coronet Peak on Uuden-Seelannin vanhin kaupallinen hiihtokeskus. Parhaimmat breikit Uudessa-Seelannissa löytyvät pohjoissaaren rannoilta ja ainakin teoriassa länsirannikon Mount Taranaki -vuoren ympäri kiertyvällä Surf Highway 45:n rannoilla voisi käydä aamusurffilla ja iltapäiväksi ehtiä Mount Taranakin Manganui skifieldille laskemaan. Alppimaajoukkueiden bongaus Alppimaajoukkueet suosivat Coronet Peakia ja Cardronaa harjoituspaikkoina ympäri maailman. Cardronan aivan vieressä sijaitsee myös Snow Park NZ, joka on taivas maanpäällä freestylelaskijalle. Ensimmäinen naruhissi avattiin vuonna 1947. Lumille pääsee jäätiköillä Euroopassakin, mutta karkea jäätikkölumi on aivan eri asia kuin oikea talvilumi. Kuten aikaisemminkin mainittu Treble Cone on rinteen ulkopuolelle halajavan hiihtäjän paikka. NSW:n pääkaupungista Sydneystä on vuorille ajaa 5-8 tunnissa riippuen paikasta ja Melbournesta matka taittuu hieman nopeammin. Esimerkiksi aivan Queenstownin kupeessa upeissa Wakatipu-järven maisemissa on Uuden-Seelannin viidenneksi hienoimmaksi rankattu kenttä Jack’s Point. Uskomaton uusi-seelanti TEKEMISTÄ UUDESSA-SEELANNISSA Helihiihto Jos rinteet eivät enää riitä, saa Mount Pottsilla eteläsaaren keskiosassa kyydin koskemattomalle lumelle saa joko kopterilla tai lumikissalla. Australian vierailu Talvesta ja lumesta nautitaan Australiassakin Australian Capital Territoryn, Victorian ja New South Walesin osavaltioiden alueella sijaitsevilla vuorilla. Snow Parkin vierestä löytyy Snow Farm NZ, joka on murtomaahiihtokeskus, jonka aktiviteetteihin kuulu myös lumikenkäily, koiravaljakkoajelut ja tubing. Tanja Poutiainenkin harjoitteli UudenSeelannin eteläsaaren maisemissa elokuussa 2012. Leijahiihtäjät ovat myös tuttu näky Snow Farmilla. patikoimaan. Tämä tarkoittaa, että maassa on yli 30 miljoonaa lammasta! Hyödyllisiä linkkejä »» www.nzski.com »» www.mtruapehu.com »» www.snow.co.nz Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 41. Kuitenkin näistä kahdesta keskuksesta Cardrona on monipuolinen ja keskuksessa on laskettavaa niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin laskijoille. Vaikka pelaaminen talviaikaan on suhteellisen vilpoisaa puuhaa, ei se ole oikealla varustuksella mitenkään mahdotonta. Maisemat ovat henkeäsalpaavat; toisella puolella näkyy laakso kristallinkirkkaine järvineen ja toisella puolella vuorien jono jatkuu silmänkantamattomiin. Wanakan läheisyydessä sijaitsevat Cardrona ja etenkin Treble Cone ovat parempia kohteita kokeneemmille hiihtäjille. Shotover Jet on kyydittänyt 1970-luvulta lähtien yli kolme miljoonaa turistia ja julkimoa Queenstownin Shotover-joella. Autenttinen Wanaka Siinä missä Queenstown on turistien täyttämä, on meno Tekapo-järven rannalla sijaitsevassa Wanakassa rauhallista eivätkä ketjuravintolat ole vallanneet tienvarsia. Lepopäivän laskupäivien välissä voi täyttää esimerkiksi vierailulla Queenstownin ympäristön viinitiloille, jotka ovat tunnettuja Pinot Noiristaan. www.mtpotts.co.nz Lisäksi Broken Riverin ja Craigieburnin alueella on Uuden-Seelannin suurin offarihiihtoalue, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Surffaus Lainelautailu ei ole tällä suunnalla maailmaa pelkästään aussien juttu. Kausi kestää kesäkuusta lokakuuhun niin kuin UudessaSeelannissakin. Lampaat Tuttu näky tienvarsilla Uudessa-Seelannissa. Täällä myös paatuneempikin hiihtäjä, joka on nähnyt maailman kolkan jos toisenkin alkaa haukkomaan henkeään. Lisäksi keskus on todella panostanut parkkeihin – sopiva reili ja boksi löytyy parkin laskua harjoittelevalle sekä ammatikseen laskevalle. Erikoisrakenteinen vene tarvitsee vain 10 senttiä vettä alleen ja pilotit ohjaavat venettä uskomattoman kapeaa kallioiden reunustamaan jokea pitkin jopa 90 kilometrin tuntivauhtia. Jokaista 4,5 miljoonaa uusiseelantilaista kohden on noin seitsemän lammasta. Ehdoton kokemus adrenaliiniryöpyistä nauttiville
Myöhemmin tällä samalla vierailijakeskuksen paikalla asuivat William Jacobin ja hänen veljensä perheet. Jacobs Teksti ja kuvat Eriika Huttunen P enfolds, Henschke, Peter Lehmann, Wolf Blass, Yalumba ja Jacobs Creek ovat kaikki etelä-australialaisia viinejä; tarkemmin ottaen Adelaiden lähistöllä sijaitsevan Barossa Valleyn tuotteita. Historian siipien havinassa Jacobs Creekin turismipalkinnoin useaan otteeseen palkitussa vierailukeskuksessa eteläisessä Barossassa vierailee vuosittain 160 000 viinituristia. ”Halusimme tuoda vierailijat niin lähelle kuin mahdollista sitä paikkaa mistä Australian menestynein viinibrändi on saanut alkunsa”, kertoi sommelier Sacha Bown. Vuonna 2002 avattu keskus on rakennettu aivan Jacobs Creekin syntysijoille 42 Pienoismalli nykyaikaisesta rypäleiden kerääjästä. Down Underissakin lasketaan, tunnetusti surffataan sekä tehdään hyvää viiniä. Näin rypäleiden ja esimerkiksi viinikasvin erilaiset muodot voi havaita helpommin. Etelä-Australia on viinien valtakunta Jacobs Creekin vierailukeskuksessa pääsee keskelle viinitarhaa hypistelemään, maistelemaan ja haistelemaan viiniviljelmää, johon on istutettu 18 eri rypälelajiketta vieri viereen. Australia, Barossa ja Jacobs Creek ovat tunnettuja shiraz-lajikkeestaan ja sen sekoittamisesta muihin punaisiin lajikkeisiin. Tämä kertoo siitä, että paikka on varma kohde viinivierailulle. Gramp & Sonsin. Tällä koneella, jota hallitsemaan tarvitaan kolme ihmistä, kerätään kahdessa tunnissa yhtä paljon rypäleitä kuin 150 kerääjää keräisivät käsin samassa ajassa.. Uusi-Seelanti on näkemisen arvoinen ihan yksistäänkin, mutta jos sinne asti matkustaa lienee aiheellista harkita piipahdusta valtavassa naapurissa Australiassa, jossa itse asun tällä hetkellä. Jokaisessa kahdeksassa osavaltiossa on omat viininsä, mutta Etelä-Australia tuottaa yli 40 prosenttia koko maan rypäleistä. Jacobs Creekin juuret ovat syvällä australialaisen viininvalmistuksen historiassa, vaikka itse brändi on saanut varsinaisesti alkunsa vasta 1976. pienen joen rannalle, minne Johann Gramp istutti Saksasta tuomansa viiniköynnökset vuonna 1847 ja aloitti Etelä-Australian ensimmäisen kaupallisen viinitilan, G. Gramp muutti hyvin saksalaiselta kuulostavan yrityksen nimen myöhemmin Orlando Winesiksi turhien assosiaatioiden poistamiseksi. Barossa onkin valveutuneen viinimatkailijan paratiisi, tosin kokemus on hyvin avartava, vaikka et erottaisi kuin punaviinin valkoisesta
Creekin ensimmäinen tuote olikin vuosikerran 1973 Shiraz, Cabernet ja Malbec-sekoitus. Väriä arvioidaan aina vaaleaa yksiväristä pintaa vasten. Silloin on paljon helpompi ymmärtää miksi paksukuorinen ja runsassiemeninen Shirazrypäle tuottaa voimakasta ja täyteläistä viiniä, kun taas esimerkiksi lähes siemenettömästä vaaleampikuorisesta Grenache-rypäleestä tehtävä viini on kevyempää. Sommelier Sacha Bown ei niin perinteisellä kellarin ovella. Entäpä vaikka kermaisen risoton kanssa. Hyvän viinin tunnistaa tanniineista, jotka antavat viinille rakennetta ja tietenkin makua. Shiraz on huomattavasti isompi rypäle kuin Cabernet Sauvignon. Valkoviinin kuuluu kimallella vihreän ja kullan sävyjä. ”Tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jokaisella on omat mieltymyksensä mutta pääasiassa viinistä ja ruuasta pitäisi löytyä samoja makuja tai viinin makujen pitäisi täydentää ruoasta jo löytyviä makuja”, kertoo sommelier Sacha Bown. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 43. Mitä juodaan tulisen ruoan kanssa. Tähän lienee perustuu se, että usein muun muassa mintun vivahteita sisältävää Cabernet Sauvignonia suositellaan lampaan kaveriksi. ”Jos rehellisiä ollaan, tulisempien ruokien kanssa kylmä olut on usein parempi vaihtoehto”, toteaa Bown hymy kasvoillaan. Vain vuodessa Jacobs Creekin punaviinistä tuli yksi Australian suosituimmista ja vuonna 1984 onnistunut maailmanvalloitus aloitettiin Englannista. Sommelier Sacha Bown opastaa viinin maistelussa. Molemmissa on paljon siemeniä ja kuori on tumma. Siksi ensimmäisellä käyttökerralla tynnyriin laitetaankin se viini, johon tanniineja halutaan paljon. Monelle varmaan on myös mysteeri, miten valita sopiva viini ruoan kanssa. Tämä vaikuttaa tammitynnyrissä säilytyksen lisäksi viinin tanniineihin. Tulisempi ruoka vaatii taas jotain tasapainottavaa ja kepeää, koska täyteläisten viinien tanniinit vaan tuovat ruoan tulisuutta lisää esille. Yksi tynnyri maksaa 1000 euroa ja Jacobs Creekillä sitä käytetään kolme kertaa. Viinitietoutta ja ruokien matchailya Jacobs Creekillä vierailija tuodaan lähelle viinejä. Vierailukeskuksen päärakennuksen vieressä kasvaa opetuskäyttöön tarkoitettu viiniviljelmä, missä kasvaa 18 eri viinilajiketta. Miksi taas juuri Cabernet Sauvignonin sanotaan sopivan hyvin juuri lampaan kanssa. Kermaisen risoton kanssa taas toimii vähän tuhdimpi viini kuten tammitynnyrissä valmistettu Chardonnay. Jos väri näyttää samealta tai ruskehtavalta, viini on todennäköisesti pilalla. Joka käyttökerralla tynnyri luovuttaa vähemmän ja vähemmän tanniineja viiniin. Tammitynnyrit ovat olennainen osa viininvalmistusta. Vierailijat pääsevät koskettamaan, maistamaan ja haistamaan rypäleitä
Kirjoittaja tarkistamassa tilannetta Helsingin edustalla. Se aika, kun Kalle on Suomessa surffannut, on kuin enkeli olisi liidellyt laineillamme. 44. Kalle Carranza, aito surffaaja ja aito ihminen, on tällä hetkellä ainoa world class -surffaaja jolla siteet Suomeen
Sen sijaan Suomessa voi surffata monin eri tavoin, mutta valloillaan olevan vinoutuneen käsityksen mukaan surffaajalle Härmä on lähes toivoton paikka. SUP on parasta mitä suomalainen surffaaja voi tehdä Kun onni on myötä, niin Suomenlahden sekä Perämeren eri lokaatiot voivat tarjota hienoja hetkiä hyväonnisille lainelautailijoille. Ja se mongertaa Suomea. Silloin kun Suomessa on kunnon aaltoja, on yleensä myrsky. SUPilla saa aallot helpommin Itämeren sylissä sijaitseva Suomi ei voi aaltojen koolla kehua ja se laine joka liplattaa, silloin kun se liplattaa, on varsin voimaton ja vaikea surffattavaksi perinteisellä laudalla. Lentelemme ympäri palloa etsien myyttistä aaltoa sekä baaria, jossa voi patsastella shortseissa ja sandaaleissa, koska huljuttelu trooppisissa vesissä on yksinkertaisesti hauskempaa kuin kotimaan loskan nuoleminen räntäsateessa. Tuuli piiskaa, sataa ja on kylmä! Saadakseen hyvää surffausta pitää harrastajan olla valmis päivän varoitusajalla lähtemään. Suomalainen surffaus Härmäläinen lainelautailu mielletään karaistuneiden ihmisten toiminnaksi, jossa on jotain sankarillista, modernia talvisodan taisteluhenkeä ja sitä harrastavat pyrkivät osoittamaan että Itämeressä voi surffata. Surffiteollisuus on keskittynyt Australiaan, Brasiliaan, Indonesiaan, Ranskaan ja etenkin Kaliforniaan ja kuvaamisen kannalta oleellisin skene on Hawaijilla. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 45. Maalaisjärjellä ajatellen vain hullu voisi mennä juuri silloin veteen pulikoimaan. Dokumentti on niittänyt läjäpäin pystejä kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, mutta valitettavasti tästä masokismista ei ole mitään hyötyä taloudelliselta kannalta. Kyseisten herrojen menopeli oli todennäköisesti puusta veistetty kanootti. Laji sopii kaikille yli 4-vuotiaille ja sen alkeet oppii keskimääräinen aikuinen noin tunnissa. Hän on näyttänyt sen, että surffaaminen Itämeressä on mahdollista. Ei sääntö. Oikeasti surffattavaa aaltoa muodostuu, jopa hyvää, mutta se on poikkeus. Mielestäni aalto ei ole todellakaan välttämätöntä SUP-nautintoon, se on tavallaan kirsikka kakussa. Ja usein ajetaan pelipaikoille vain pettyäkseen koska ei tullut tarkistettua aaltotietoja aivan kunnolla. Raskaat puiset menopelit olivat suurikokoisia lautoja, joiden veistäminen oli harvojen hallussa. Homma on ollut nautinnollistakin ajoittain. SUP polveutuu myytin mukaan hawaijilaisten kuninkaiden tavasta surffata seisoaltaan melaa apuna käyttäen. Olen eri mieltä. Onneksi tätä “powerless wave” -tilaa voi lääkitä turvautumalla lentotukialuksen kokoiseen lautaan eli SUP-lautaan. Seisoessaan laudalla ihminen ei myrkytä luontoa ja fiilis on puhdas. Jos kaikki surffaisivat, niin maailmassa ei olisi sotia ja ihmisillä olisi enemmän hauskaa. Sillä voi surffata aaltoja ja sillä melominen on hauskaa ja hyvää kuntoilua itsessään. Kun keli ei ole kohdallaan ja veteen tekee mieli, kannattaa kaivaa SUP esiin. Maailman parhaat surffaajat ovat pääasiassa hawaijilaisia, floridalaisia, kalifornialaisia, etelä-afrikkalaisia, brasseja ja ausseja. Kuten sanottu, Suomessa surffaaminen on yhtä sotaa, taistelua kaikkea vastaan, virtausta, tuulta, todellisuutta. Itämeressäkin on surffiaaltoja Olen muutaman vuoden ajan napsinut kuvia Itämerellä tapahtuvasta hienosta surffaamisesta ja olen itsekin tehnyt sitä satunnaisesti. Kyllä hullu hullun tunnistaa ja sillä on yleensä 6 tai 7 mm märkäpuku ja sillä on surffilauta. Aaltoa sarjatulella Sopivalla kelillä aaltojen välinen tiheys muistuttaa sarjatulta. SUP tulee sanoista Standup Paddle eli laudalla tapahtuvaa seisoviltaan melomista. & vedessä olemisen sietämätön vaikeus Surffaaminen on laudalla vedessä seisomista. finnsurf.fi) kertoi karuista suomalaisista surffaajista, jotka jääpuikot naamallaan uhmasivat joulukuista talvimyrskyä Suomenlahdella. Joukkoon mahtuu yksi edes vähän suomalainen, Puerto Escondidon local Kalle Carranza, jonka kanssa on ollut suuri kunnia tutustua surffaamiseen Suomessa. Suomalainen reilun vuoden vanha Finnsurf-dokumentti (www. Silakkakin voisi todennäköisesti paremmin… Teksti ja kuvat Saku Knopp Melkoista ihanneajattelua, mutta siinä piilee totuuden siemen. Surffaus oli kuninkaiden laji, tavallisella pulliaisella aalloille ei ollut asiaa. Mutta kaikki ne, joilla on normaali päivätyö, tietävät, että myyttistä aaltoa ei välttämättä löydy parin viikon loman aikana tropiikistakaan
SUP käytännössä Tyynellä säällä SUPilla pystyy taittamaan matkaa jouhevasti, kun taas yli 5 m/s vastatuuli alkaa jo raskauttaa toimintaa huomattavasti. 46 Laudan ja melan valinta Nyrkkisääntönä mitä isompi SUP sen vähemmän sinun täytyy laihduttaa. Normaali lauta on 9-12 jalkaa (2,7-3,6 m) ja painaa noin 10-12 kiloa. Ilmatäytteisiä SUPeja kannattaa välttää, ne ovat lähinnä leluja. Muut varusteet Settiini kuuluvat hattu, aurinkolasit, camelbak sekä jotain purtavaa, jos kyseessä pidempi reissu. Itselläni on kokemuksia aina yli 20 m/s, jolloin kontrolli katoaa lähes täysin, ainoa tapa edetä on asettaa mela rinnan alle varsi eteenpäin ja meloa käsin kuten normaalilla lainelaudalla. Nikke Grünewald on SUP-lautailun Suomen pioneereja. Euroopan mestari 2011 Pablo Gutierrez tuubittaa right-handerin paikassa jossa normaalisti on left-hander. SUP varsin tuore tulokas aalloilla… Laird Hamilton valmisti noin 10 vuotta sitten ensimmäisen lajiin tarkoitetun laudan. Pidemmällä melalla voi tukea tasapainoa sekä hallita laudan kulkua monin eri tavoin. Vesitiiviissä pussissa on rahaa satunnaisiin ostoksiin ja puhelin. Jotkut leikkaavat noin 220 cm pitkän melan lyhyemmäksi. Ilmiö on tuttu polkupyöräilystä. Alkaa pänniä ja pääsee kirosana. Laudan varastoiminen sekä kuljettaminen ja etenkin kantaminen on suuren koon vuoksi hankalaa. Lyhyt soveltuu paremmin high performance SUP wave ridingiin, jossa surffataan aaltoja kuten normaalilla laudalla. …mutta suomalaisilla on tavallaan pitkät SUPperinteet Koskenlaskija-juuston kannessa oleva kuva on esihistoriallinen, SUP-harrastajan sukuinen ja vain hivenen surffaajasta poikkeava Kuningasjätkä. Parhaat melat valmistetaan hiilikuidusta, puisia saa halvemmalla. Vastatuuli on hanurista. Esimerkiksi 200-litrainen kelluttaa hyvin 100-kiloista. Nykyään SUP-lautailijoiden määrä USA:ssa ylittää esimerkiksi purjelautailijoiden määrän. Kevyin tapa kantaa lautaa on asettaa se pään päälle ja tukea sitä yhdellä kädellä, mutta tämä onnistuu vain tyynellä. Myötätuuleen, pienessä myötäaallokossa mentäessä kannattaa aina seisoa, sillä kehosi toimii purjeena ja saat enemmän nopeutta. Ukkeli käyttää lautaansa myös kalastukseen. Se auttaa aalloissa, mutta silloin menetetään ohjattavuutta sekä tasapainoa. Kolmemetrinen lauta ottaa tuulta pintaansa huolella, tehden sen kantamisesta tuskaa jo 8 m/s tuulessa. Paikka sijaitsee Norjan Lofoottien saariryhmän Unstadissa ja joka on lähin maailmanluokan aalto myös härmäläisille. Seisoaltaan melominen vastatuuleen kannattaa unohtaa tuulen ollessa yli 5 m/s ja mennä melomaan istualtaan. Lautoja voi ostaa helposti netistä, käytännössä riittää kun googlaa sup surfboard, niin tulee kymmeniä tuloksia. Rimpulat kukkakepit voivat vetää pienemmillä laudoilla, joka on etu, mutta kaltaisteni nelikymppisten kaljamahojen ei kannata menettää toivoaan, sillä meillekin on omat laudat. Hän oli aikansa alfauros, joka ei turvautunut hiilikuitumelaan vaan sestaan, uittokeppiin, seisoessaan tukilla ja joita hän työkseen uitteli pitkin koskia. Kauniina kesä-
Jos mielii surffata Itämerellä, parhaat paikat helposti läheltä löytyvät Hiidenmaalta Kalanasta tai Tallinnan edustalta. Märkäpuku ja/tai pelastusliivit (ei paukkuliivit) ovat myös suositeltavia. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 47. Emäsalo syö lautoja. Myös kalastus onnistuu SUP-lautailu ei välttämättä ole täysin turhaa puuhastelua, vaan seisottavalla laudalla melominen tarjoaa mahtavat puitteet kalastamiseen. Mikäli omistaa veneen ja merikelpoisen sellaisen, avautuu täysin uusi pelikenttä ja oman secret spotin voi löytää vaikka ihan lähivesiltä. Helsinkiläisille kätevin paikka oikeaan lainelautailuun on Porvoon Emäsalossa, mutta se ei ole mikään «We are the world” -konsertti jossa fiilistellään, vaan kyseessä on rankka pässien mittelö siitä kuka saa aalloista sen kireimmän ja tämä tehdään sarjoina niin kauan kuin surffattavaa keliä esiintyy. Etenkin kesäisin sunnuntaikipparit voivat olla todellinen vaara. Voit heitellä kaislikossa haukea kaikessa rauhassa ilman moottorin tuomaa häiriötä. Kuten mainittua, SUP-melontaa ja surffausta voi harrastaa miedossakin kelissä ja myös sisävesillä. Ja täällähän on aina aaltojen myötä myös kova tuuli. Heikki Sorsa, lumilautailun suomalainen suurmies, sipaisee aallon huulta ja tekee sen minkä surffaaja tekisi muuallakin, nyt vain Ahvenanmaalla, Suomessa. Isossa maailmassa SUP-kalastus otetaan tosissaan ja touhuun on omat välineet. Laudalla kulkevat virvelit ja muut kalastusvälineet. Kannattaa myös muistaa, että esimerkiksi Hangossa, Emäsalossa tai missä tahansa Suomi Surf -spotissa ulospääsy ja melominen aaltojen murtumakohtaan on todella työlästä isolla laudalla. Lisäksi Utössä ja muilla ulkosaarilla sekä Ahvenanmaalla on mahdollista saada hyviäkin settejä, mutta kelin osuminen kohdalle onkin sitten hankalampaa. Wahoo, eri hait ja jopa miekkakala tarjoavat haasteita niitä verenhimoisesti vaaniville ison kalan metsästäjille. Surffausta keltanokka pääsee yrittämään Poriin eli Yyterin suunnille, tarkkoja lokaatioita ei voi antaa ne vaan pitää kokea itse, kartta käteen. Tyypillisiä keskitason SUP-lautoja melojen kanssa. päivänä vaikka 20 km matka taittuu jouheasti ja kilometrejä tulee plakkariin huomaamattaan. MISSÄ HARRASTAMAAN. Ennen vesille lähtöä kannattaa kuitenkin harjoitella suojaisella alueella ja muistaa, ettei mene liian lähelle veneväyliä eikä varsinkaan hämärällä. Taukoja voi pitää saarten ohella myös veneterasseilla nautiskellen. Mereen asettuminen ja sieltä poistuminen ovat oma seikkailunsa, joka ei sovi aloittelijoille
WHERE THE 48
Kanadan maaperä pöllyää näyttävässä sladissa. Gobin autiomaa, Argentiinan Andit, Nepalin Mustaghin alue ja Fraser River tarjoavat puitteet tällä kertaa eeppiselle pyöräilylle. Kaatuminen johtaa pahaan onnettomuuteen tai jopa kuolemaan. Freeride-maastopyöräily on viime vuosina mennyt huimin harppauksin eteenpäin Darren Berreclothin, Kurt Sorgen ja Cameron Zinkin kaltaisten kuskien ansiosta. Mielestäni onnistuimme tässä”, Berrecloth hehkuttaa ja kehuu vielä kuvausryhmää: “Kuvausryhmä teki hienoa työtä käyttämällä niin veneitä, helikoptereita kuin lennokkejakin kuvatessaan edesottamuksiamme. Yli kolmen vuoden projekti Darren Berrecloth kertoo, että Where The Trail Ends oli yli kolmen vuoden projekti ja tavoitteena oli tehdä parasta jälkeä mitä koskaan on tehty. Meillä oli myös Contourin hands free HD-videokamerat aina kiinnitettynä joko pyörään tai kypärään”. Lisäksi halusimme tehdä niin hienoa jälkeä, että lajia tuntematonkin innostuisi. “Halusimme kertoa tarinan, jossa puitteet olisivat niin hienot kuin ne tässä lajissa voivat olla. Ennakkoluuloton, utelias ja hieman hullukin asenne ovat vieneet miehiä paikkoihin, jonne ei vielä viitisen vuotta sitten olisi kukaan pyörällä lähtenyt. “Tutkimme kartasta mielenkiintoisia alueita ja päädyimme ennalta tuntemattomiin paikkoihin. Emme aina olleet varmoja onnistummeko, mutta pitihän se mennä kokeilemaan kun kerran oli reissuun lähdetty”. Teräviä kiviä, hiekkaa, pudotuksia, rotkoja ja kuolleita kulmia. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 49. Teksti Antti Zetterberg & Sami Haapavaara Kuvat Blake Jorgenson & John Wellburn J os suksilla jyrkän seinämän laskeminen on jo hurjaa hommaa, niin kuvittele sama seinämä ilman lunta. Miten tälle tasolle päästään. Darren Berrecloth vastaa kysymyksiimme. EDGE pääsi haastattelemaan elokuvan päätähteä Darren Berreclothia maastopyöräilykauden alkajaisiksi. Elokuvan kuvauspaikat ovat kuin suoraan legendaarisista tutkimusretkikuntien tarinoista ja pelkät paikkojen nimetkin aiheuttavat väristyksiä. TRAIL ENDS Vie freeride-maastopyöräilyn uudelle tasolle Lumipuolella The Art of Flight asetti standardit hiihto- ja lumilautakuvaukselle ja Where The Trail Ends teki saman maastopyöräilyssä
Kivet ovat armottomia. Kuvatessamme kaukana sivistyksestä oli pieni pelko, että sairaalaan ei pääsisi kovinkaan nopeasti, mutta onneksi mitään ei sattunut”. Näytätte välillä ajavan varsin kevyellä suojavarustuksella. Darren Berrecloth näyttää miten homma hoidetaan fillarilla. Sitä on myös oppinut kaatumaan oikein. Hänkin on kova maastopyöräilijä ja mainitsi, että suksihommista on paljon apua pyöräilyssä ja toisinpäin. Joskus onnistumme, joskus emme”. “Kyllä. Haastattelimme edelliseen numeroon Seth Morrisonia, joka on suksipuolella niittänyt mainetta hurjilla tempuillaan. “Paikkojen löytäminen on tämän lajin todellinen haaste. Darren Berrecloth . “Itse asiassa loukkasin selkäni harjoitellessani pihallani ennen filmausten alkua ja se oli koko projektin pahin loukkaantuminen ;) Filmatessa on jotenkin niin paljon adrenaliinia veressä ettemme ole loukkaantuneet mitenkään erityisen pahasti. Totta kai venähdyksiä, ruhjeita ja tällejä tulee, mutta ne kuuluvat lajiin. Miten oma taustasi, oletko laskenut suksilla tai laudalla. Käytän paljon nettiä ja Google Earthia suunnittelussa, mutta loppupeleissä arvaamme 50 melkoisen paljon ja menemme paikan päälle katsomaan. Ainakin meistä lumella tuntuisi olevan helpompaa kuin ilman. Miten olette pysyneet kunnossa. Lasken kummallakin välineellä. Asun vuorilla, joten talvikaudella tulee käytyä paljonkin mäessä. Etenkin paikoilla, joissa ei ole aiemmin ajettu. Darrenin ja kumppaneiden edesottamuksia voi katsella osoitteessa www.wherethetrailends.com Tämä kanadalainen kuru olisi suksijallekin mannaa. Gobin autiomaassa Kiinassa olisi suksillekin hienoja reittejä, jos vaan lunta olisi. Seth on aivan oikeassa siinä, että linjojen ja paikkojen valinta helpottuu kun on myös talvisin mäessä”. Tällä kertaa kuskina Darren Berrecloth.. Miten teette paikkojen scouttaamisen
Kiinalainen auringonlasku ryyditettynä maastopyöräilijällä. WHERE THE TRAIL ENDS Argentiinan vuoristolle ominainen punainen kallioperä tarjosi upeat puitteet. Ei ihan jokapäiväinen näky. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 51
Megevessä on lukuisia suojaisia metsäbaanoja ja huiput eivät nouse kovin korkealle, joten kohde on melkoisen säävarma. Kylän ympärillä on 100 km rinteitä, mutta tarjolla on myös hissiliput kattamaan laajemman alueen 445 rinnekilometriä. Kohde tarjoaa kuitenkin mainiot hiihtoalueet Mont Blancin maisemissa. Oikukkaan sään vuoksi kisoja jouduttiin tiivistämään ja pitkä rinne jaettiin jopa suurpujottelussa kahteen osaan – jyrkällä huippuosalla laskivat nuoremmat, samalla kun polveilevalla alaosalla mittelivät naiset ja vanhemmat herrat.. Mukana oli noin 500 laskijaa 25 maasta. Pujottelurinne oli erittäin haastava ja laittoi kaikkien taidot koetukselle. Laakson perällä olevat rinteet ovat hienosti erotettu kisakäyttöön. Lähin lentokenttä on tunnin päässä oleva Geneve. Megeven MM-kisat mittasivat 500 Masters-laskijan taidot Kun Suomen Masters Cup -kauden tiedettiin loppuvan jo maaliskuun alkupuolella, moni mietti kauden jatkamista kansainvälisillä areenoilla. Mastereilla on oma ”Maailman Cup” -kiertue, jolle osallistui muutamia suomalaisia tälläkin kaudella – ne antavat tervetullutta karaistumista MMkisoihin. Kisatunnelmia Kisat käytiin Cote 2000 -kisa-alueella. ”Master Criterium” eli MM-kisat järjestettiin tänä vuonna Ranskan Megeven haastavilla rinteillä maaliskuun lopulla. Hiihtäjät tuntuivat olevan vähemmistöosassa terveellisen alppiloman viettäjistä. Itse kylään laskee vain yksi vähän käytetty reitti, suurin osa laskijoista palaa kylään tehokkailla hisseillä tai ilmaisilla hiihtobusseilla. Vanha Maailman Cupin rinne riittää sekä vauhtilajeihin, että pujotteluun enemmän kuin hyvin. Teksti ja kuvat Jussi Heinilä 52 M egeve on kaunis vanha alppikylä, joka on erityisesti pariisilaisten suosiossa. Suomesta mukaan uskaltautui kymmenkunta laskijaa. Erittäin ranskalaisessa miljöössä ei törmää seuramatkalaismassoihin vaan meno on hienostunutta ja leppoisaa
Menestys vaatii kovuutta Masters-tasollakin Super-G laskettiin hienossa kelissä. Kaikki suomalaiset selvisivät nyt ehjinä, tänä vuonna vain kaksi laskijaa jouduttiin toimittamaan sairaalaan. Mont Blanc näkyy Megevestä käsin upeasti. Kuva Daniel Durand/Megeve Tourisme. Alavuorella suomalaiset seniorit taas tekivät hienoa jälkeä ja useimmat laskivat kahden kympin sakkiin. Suurpujottelu tarjosi paljon jännitystä. Nuoremmat Asarjalaiset saivat taistella jyrkällä, erittäin vaihtelevalla ja mutkittelevalla ylävuorella. Lumi oli todella inhottavan aggressiivista, montut mittavia ja epäsäännöllisiä, rinne jyrkkä ja kuluttava – laskeminen oli vaikeaa ja suorastaan epämiellyttävää taistelua. ” Pujottelusta ei jälkipolville juuri jäänyt kerrottavaa. A-luokassa. Megeven MM-kisat Tämä herra vastasi kisaajien viihtyvyydestä lounastauoilla. Super-G rata pistäisi monen nuoremmankin laskijan polvet loukkuun. Suurpujottelussa säästeltiin voimia loppujyrkänteen tiukkoihin käännöksiin. sijan ja mainiot FIS-pisteet. Pujottelussa laihat tulokset Pujottelusta ei jälkipolville juuri jäänyt kerrottavaa. Megeven pujottelussa oli kyse siitä, pysyikö jyrkällä ja jäisellä radalla vaiko ei. Kuva Daniel Durand/Megeve Tourisme. ” Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 53. Noin 80 sekunnin haastava rata tarjosi vaihtelevia pinnanmuotoja ja vauhtia. Super-G:ssä nopein oli hän, joka jarrutti vähiten - vaati siis jonkin verran pokkaa antaa suksien vaan viedä ja pysytellä kyydissä mukana. Alppimaat jyräsivät itselleen tutuimmassa lajissa ja suomalaisista lähimmäksi maailman huippuja laski A-luokassa Timo Saresvuo, joka kuittasi 12. Megeven tunnelmallinen kylä tarjosi mukavat puitteet kisoille. Lumi oli todella inhottavan aggressiivista, montut mittavia ja epäsäännöllisiä, rinne jyrkkä ja kuluttava. Kisojen ensikertalainen Atte Martikainen sinnitteli kuitenkin radat järkevästi läpi ja kuittasi kelpo sijoituksen, 12. Sokerina pohjalla Unto Hämäläisen kuudes sija 70-vuotiaiden sarjassa sai joukkueen järjestämään hauskat samppanjajuhlat kyläaukiolla. Menestys rajoittui siellä lähinnä allekirjoittaneen ensimmäiseen laskuun, vuori korjasi sadon toisella yrittämällä
Järjestelyt pelasivat upeasti; vaikka laskijoita oli runsaasti, kisat saatiin päivittäin kasaan noin yhteen mennessä. Kisat alkoivat tammikuussa Calpiksessa FIS-pujotteluilla Perinteikäs kisarinne oli hyvässä kunnossa ja lukuiset laskijat saivat tervetulleita FIS-pisteitä siivittämään parempiin lähtönumeroihin kansainvälisissä kisoissa. sijan ja FIS-pisteitä. Iltaisin oli järjestetty komeat palkintojenjaot ja gaalaillat Megeven hienossa urheilupalatsissa. Granin vankka ja innostunut joukko vei seurakisan melko selvästi, perässä kisa oli tasaista usean seuran kesken. Pelkkä osallistuminen tämän luokan tapahtumaan oli varmasti useimmille ikimuistettavaa. Atte Martikainen nappasi A-luokassa 12. Satojen samanhenkisten ihmisten kanssa on kiva fiilistellä, seurustella ja viettää aktiivilomaa. Seurojen treeniryhmien ja leirien kautta saatiin Masters-kiertueelle uusia kasvoja. Megeven MM-kisat Ferdinand Blomqvist Tahkolla. Kausi huipentui Tahkon vauhtiviikonloppuun maaliskuun alulla. Rovaniemi oli uutena tulokkaana kalenterissa, kansainvälisiin koitoksiin läpijäädytetty Tottorakka oli melko rankka kokemus useimmille koukkupolville. Megeve on paroni Rothschildin suvun tukikohtia, joten nautimme luonnollisesti kisan jälkeen palauttavat juomat paikallisen hahmon toimittamista antimista. Radalla oli jopa kolme laskijaa yhtä aikaa. Treenaaminen on jo aloitettu ensi kautta varten… 54 Ainutlaatuisen tunnelman saavutti vain olemalla mukana niin kisoissa kuin oheistapahtumissakin Kisaviikko oli erittäin hieno tapahtuma. Noin viisikymppiset eivät enää dominoineet laskuajoissa. Valmistautuminen alkaa nyt ensi vuoden kansainvälisiin koitoksiin. Kova ja vaativa Bonus-rinne oli oiva paikka ja testi noin sadalle laskijalle. Masters Cup keräsi hyvän joukon venäläisiä leidejä ja huippuherroja mukaa ja monessa sarjassa tuli hyvää kisaa, kun laskijoita oli jopa toistakymmentä per sarja. Masterit nauttivat pitkästä kaudesta Suomessa Kisakaudella 2012-2013 oli virallisia Cup-kilpailuja neljänä viikonloppuna, joihin osallistui noin 150 kilpailijaa. Ensi kaudesta Kaudelle 2013-14 Cupia tullaan kehittämään edelleen; suunnitelmissa on muun muassa tehokas kahden pujottelun kisapäivä ja parin kisan lisääminen isommissa mäissä mukaan perinteisten keskusten lisäksi. Megevessä Suomen joukkue lupasi, että parin vuoden sisällä joku jatkaa Eino Kalpalan viitoittamalla tiellä eli tuo mitalin MM-kisoista. Superkelissä ja hienoilla rinteillä laskettu suurpujottelun mestaruuskisat ja vauhdikas supersuurpujottelu kruunasivat hienon kauden. Lisätietoa suomalaisten masterien meiningistä: www.alpinemasters.fi Paketti hyvin kasassa ;) Suomen suurpujottelun vakuuttava joukkue.. Grankulla IFK Alpinen mestarijoukkue. Se vaatii vain reippaasti voimaa lisää, rutkasti rohkeutta, paljon treeniä pitkillä rinteillä, nopeat jalat, notkeat lanteet ja voittajan asennetta. Kauden aikana innokkaat olivat mukana lisäksi leireillä, joita toteutettiin aina syyskuusta huhtikuulle ammattimaisten valmentajien toimesta. Sponsorit olivat lisäksi mahdollistaneet joka päivä ranskalaisen telttalounaan – juustoja, pateita, makkaroita, makeapaloja ja luonnollisesti kyytipoikana viinejä. Emme ole kaukana. Iltapäivällä kisahaasteet oli yleensä naurettu läpi leppoisessa tunnelmassa. Oli kiva saada uusia kovia laskijoita mukaan kisoihin, etenkin nuorempaan päähän. Cup jatkui Himosvuoren SM-pujotteluilla
Sen sisältämät ainutlaatuiset Smart Coaching –toiminnot vievät harjoittelusi aivan uudelle tasolle, nyt entistäkin älykkäämmin GPS:n avulla. Uusi Polar RC3 GPS on tehokas paketti: se kuuntelee kehoasi ja seuraa nopeutta, matkaa ja kulkemaasi reittiä. Löydä RC3 GPS ja Smar t Coaching osoitteessa polar.fi/fi Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 55. Harjoituspäiväkirja verkossa Jaa reittisi ja kulkemasi matka polarpersonaltrainer.com -palvelussa. INTEGROITU GPS POLAR RC3 GPS RC3 GPS Integroitu GPS Kevyt ja pienikokoinen sisäänrakennettu GPS seuraa nopeutta, matkaa ja kulkemaasi reittiä. Harjoituksen vaikutus Motivoivaa palautetta heti harjoituksen jälkeen
Sympaattinen Antti Vierelä on laskenut kelkalla kaksi vuotta. 56. Unelmana ovat paralympialaiset
Kiinnostuttiin freestylesta ja mukana ollaan oltu nyt nelisen vuotta koko perhe”, kertoo Antin isä Pasi Vierelä. Pian löytyi ratkaisu lasku-uran jatkamiselle, monoski-kelkka. ANTTI VIERELÄ Idolina Josh Dueck, unelmana paralympialaiset Antti Vierelä on 12-vuotias ja laskenut Monoski-kelkalla nyt kaksi vuotta. ”Syynä on synnynnäinen geenivirhe, joka on sekä minulla että Antilla. Tilauksen esteenä oli enää vain hinta, nelisen tuhatta euroa. ”Asumme Kemijärvellä, ja meillä on tuntureita ympärillä. Tai oikeastaan monojen käyttö, koska se surkastuttaa jalkojen lihaksia, jotka sairauden vuoksi ovat heikot. Haettiin tukea kelkan hankintaan vammaispalveluista, Lions-clubilta ja naisleijonilta myös. ”Tietoa on Suomessa hyvin vähän. Mutta eihän Antti semmoista tarvinnut, hän halusi laskea itse”, Pasi valaisee apuvälinevuokraamojen tilannetta. Pasi surffasi netissä ja etsi kelkkavalmistajia, joita löytyikin kaksi: yksi ranskalainen ja toinen saksalainen Praschberger, jolla olikin edustaja Suomessa. Teksti Soili Hirvonen Kuvat Petri Voutilainen, Soili Hirvonen A ntti Vierelä aloitti laskettelun viitisen vuotta sitten Suomun hiihtokoulussa. Ja tulevaisuudessa vie varmasti vieläkin kauemmas. Antin jumppari teki hakemuksen myös Rotary-yhdistykseen”, luettelee Pasi. ”Kyllä se summa oli aika suuri. Aktiivisuus tuotti tulosta ja Vierelät saivat puolet kelkan hinnasta Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 57. Kelkan metsästys Lapin keskussairaalan lääkärin lausunto oli Antille paha paikka. Oli luonnollista tulla lasketteluharrastukseen mukaan. Sairaus ei todennäköisesti etene, mutta joiltakin osin vaikeuttaa liikkumista”, sanoo äiti Pia Vierelä. Vierelät vuokrasivat kelkan, josta ensi toimituksella puuttui osia, mutta perhe ei luovuttanut. Useimmat hiihtokeskuksissa olevat kelkat ovat bi-ski-kelkkoja, joissa avustaja laskettaa kelkassa istuvaa. Kolmen vuoden suksimisen jälkeen Antilta käytännössä kiellettiin laskettelu. Haasteet olivat suuria, kun Antti hyppäsi kelkan kyytiin, mutta nyt kelkkailu on vienyt nuorta miestä. Jalassa olivat sukset ja jo ensimmäisen lasketteluvuoden jälkeen freestylehiihto alkoi kiinnostaa. Poika oli löytänyt rakastamansa harrastuksen, jota koko perhe jo harrasti: pikkuveli Severi laski kumpareita, isä ammensi valmennusoppia ja oli mukana kisajärjestäjänä, ja äiti mukana kisareissuilla toimistohommissa
Myöhemmin mentiin sitten loivemmille rinteille”, kertoo Antti, joka kolmannella mäkikerralla laski jo itsekseen. ”. Laskeminen on hauskaa tavasta ja tyylistä huolimatta! 58 ” Laskettiin kaksi mäkeä ja yksi lasku kesti Pohjoisrinteillä kaksi tuntia. ”Juhlallisesti Lauri Louhivirta toi uuden kelkkamme Pyhätunturille aikeenaan opastaa sen käyttöön. Kelkka kulkee aaltoladuilla sujuvasti. Loppuosaan osallistuivat myös sukulaiset. Isä Pasi oli tyytyväinen, kun viimein kelkka saatiin mäkeen. ”Laskettiin kaksi mäkeä ja yksi lasku kesti Pohjoisrinteillä kaksi tuntia. kasaan. Kuva Petri Voutilainen. Yhden päivän ajan Lauri opasti laskemaan, ja sen jälkeen jatkettiin itse.” Vaikeuksien kautta bokseihin Ensimmäinen päivä Pyhällä ei sujunut ongelmitta, mutta sisukas Antti päättäväisen isän otteessa pääsi lopulta kiinni kelkan saloihin. Joka viikonloppu isä ja pojat ovat ajaneet treeneihin Pyhätunturille. Pian tasaiset pinnat laskettiin jo helposti ja mieli veti freestylerinteisiin, jotka olivat suksiajalta Antille tuttuja. ”Jos isä ei olisi pakottanut laskemaan, niin ei sitä tässä oltais.” Antti Vierelä pääsi pian sinuiksi kelkan kanssa, toki aktiivisen harjoittelun avulla. Freepark on tuttu paikka Antille. Se varmasti helpotti sitä kelkan hallintaa, koska osasi laskettelun perusteet”, miettii Antin äiti Pia. Nyt Antti on jo tuttu näky kelkkoineen rinteessä ja keskuksen hissityöntekijätkin osaavat avustaa tarvittaessa. Isä ja poika myöntävät, että tahtojen taistelua oli ilmassa harjoitteluvaiheessa. ”Antilla oli hyvä tieto suksilla laskemisesta, koska oli kuitenkin pystynyt muutaman vuoden harjoittelemaan myös freestylea ennen kelkkalaskua. Haasteita aiheuttavat muun muassa hissilipun lukevat portit sekä tuolihissit. Antti myöntää isän vahvan roolin
Kaverit, hypyt ja vapaus”, listaa Antti kelkkalaskun parhautta silmin nähden innoissaan. ”Mun tavoitteena on paralympialaiset ja siis päästä valmennukseen 14-vuotiaana. Sama teksti löytyy Josh Dueckin kelkasta. Dueck on aika hurja tyyppi”, Antti kertoo. Oma ”freedom chair” idolin esimerkin mukaan Antti Vierelä nimeää idolikseen entisen freestylehiihtäjän ja valmennustyössä tapaturmaisesti vammautuneen kanadalaisen Josh Dueckin. ”Antilla on kova näyttämisenhalu. Sitä ei rinneyhtiöiden puolelta ehkä automaattisesti opeteta henkilöstölle”, selventää Antti. Hypyn pituus taisi olla pari metriä”, innostuu Antti. Taidonnäyte Rukan Parkista. ”Tosi hyvin on otettu vastaan kelkan kanssa. Niin ja Taivalvaaralla K20-mäkihyppyristä. Sen sijaan alaspäin mies tulee jo kumpareista, ski cross -rataa pitkin tai jopa bokseista hyppien. Dueck on huikea esimerkki sisukkuudesta ja halusta kehittyä myös vammautumisen jälkeen. ”Pyhän väliboksista siitä pienemmästä olen hypännyt. Myös boksit ovat tulleet tutuiksi Antille. Antti kertookin opettaneensa hissien henkilöstöä avustamaan oikein. Myös ski cross -baanat ovat kutsuneet Anttia ja hän on laskenut esilaskuja Fabulous Ruka tapahtumassa ja freestylen SM-kisoissa. ”Haukkalan Juha vinkkasi crossiradalla, että nojaa hieman taakse ennen hyppyä, niin kelkka lähtee paremmin lentoon”, naurahtaa Antti. ”Freedom chair” lukee Antin monoskin tuolissa. Antin fyysiseen harjoitteluun antaa vinkkejä tällä hetkellä Mika Fält, mutta myös yllättäviltä tahoilta on tullut hyviä ohjeita. Aluksi minun piti kuitenkin pyytää avaamaan aitoja ja opettaa avustamaan. En tiedä, mikä siihen on syynä. Antille tuolihissit aiheuttavat vielä päänvaivaa, koska Antin käsien pituus ei riitä nostamaan pikkumiestä tuolin päälle. Osaamattomuus kielii tiedon ja harrastajienkin vähyydestä. Dueckin nettisivuihin tutustumisen jälkeen, ei ole epäilystäkään, etteikö nuoresta Antista tulisi samanlaista taituria. »» 14 hiihtokeskuksessa mahdollisuus kelkan vuokraan (Lähde: www.ski.fi) »» Kelkkaan voi vaihtaa tarvittaessa suksea, esim. Siinä pääsee ihminen, joka ei muuten kykene harrastamaan liikuntaa, tekemisiin vauhdin kanssa. Tutustu myös www.joshdueck.com FAKTAA »» Kelkkoja vuokraa Suomessa Malike ja Solia »» Kelkkalaskijan kanssa avustaja pääsee ilmaiseksi rinteeseen. ratalaskuun tai parkkiin sopivaa twiniä »» Bi ski -kelkassa on kaksi suksea ja sillä laskevaa avustetaan turvakaaresta tai jarruliinoista »» Monoski-kelkassa on yksi suksi, johon runko kiinnitetään monon tavoin Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 59. Me olemme olleet alusta asti sitä mieltä, että laskemaan mennään. Ehdottomasti kannattaa kokeilla”, sanoo Pasi. ”Vauhdin hurma ja se, että pääsee laskemaan. ”Todella vähän on näkynyt laskijoita kelkoilla. Se, että pystyy laskemaan ja pääsee mukaan samaan meininkiin kuin muutkin pojat”, kertoo valmentaja-isä Pasi. Enkä halua laskea pelkästään rataa
Aluksi harjoitellaan rinnelaskua ja suksitaituruutta. Sitten siirrytään vapaamuotoisempaan harjoitteluun kumpareikossa tai new school –parkissa. Taivalkosken Kuohun Freestyle –jaosto (TKF) on hyvää vauhtia kasvattamassa seuran mainetta talvilajeissa. ”Lapset halusivat hyppiä ja reilata”, kertaa toiminnan lähtökohtia jaoston puheenjohtaja ja valmentaja Petri Voutilainen. Seuran kaikkien aikojen tunnetuimpiin urheilijoihin kuuluu Tapio Räisänen, joka saavutti mäkihypyn maailmanmestaruuden vuonna 1978. Taivalkoskelta suoraan huipulle Vasta nelivuotias Taivalkosken Kuohun freestyle-jaosto on SMkisojen kultamitalirohmu. Valmentaja kertoo hakevansa uusia vaikutteita työhönsä jatkuvasti, muun muassa kisareissuilla. TKF:ssa freestylea harrastaa tällä hetkellä noin 20 lasta ja nuorta. Ohjattuja treenejä on kahdesti viikossa. 60 Voutilaisella itsellään ei ole varsinaista freestyle-taustaa, mutta liikunnan ohjaajan ja hiihdonopettajan pätevyys kyllä. Lajissa pitkälle tähtäävillä on mahdollisuus pyrkiä myös Skill Team –valmennusryhmään, jota puheenjohtaja Voutilainen luonnehtii väliportaaksi seurojen ja maajoukkueen välillä. Riikka Voutilainen hallitsee kumpareikot. Riku Voutilaisen kuluneen kauden kohokohtiin kuuluvat rookiesarjan SM-mestaruudet kumpareissa ja parikumpareissa sekä Ski Tourin kokonaiskilpailun voitto.. Jaosto on ehtinyt toimia vasta neljä vuotta. Freestyle-toiminta aloitettiin Taivalkoskella lasten pyynnöstä. Voutilaisen mukaan toiminta on pyritty pitämään rentona ja reippaana. TKF:n urheilijat nappasivat SM-kisoissa 5 kumpare- ja parikumparekisojen voittoa. Kumpare- ja new school –ryhmät vaihtavat harjoitusohjelmia päikseen säännöllisesti. Aloite freestyle-lajien harrastamiseen seurassa tuli lapsilta. Teksti Ulriika Niemelä Y Kuvat Taivalkosken Kuohu leisseuraksi itseään tituleeraava Taivalkosken Kuohu ry on järjestänyt alueensa nuorille liikuntaharrastuksia vuodesta 1945 lähtien
Rinteen kaltevuus on sopiva harjoitteluun, eikä energiaa kulu lyhyen hissikierron ansiosta muuhun liikkumiseen. Riku on rookie-sarjan mestari Peruskoulun ylä-asteella opiskeleva TKF:n jäsen Riku Voutilainen, 14, aloitti kumpareharrastuksensa 9-vuotiaana. Taivalvaaran kumpareikkoa kotipaikkanaan pitävä tiimi on valtakunnallinen. Urheilijat treenaavat välillä itsenäisesti myös Rukalla ja Syötteellä. Rahoituksesta vastaavat suurimmaksi osaksi lasten vanhemmat, mutta myös talkootyöt ovat seuralaisille tuttuja. Lasten on helppo poiketa rinteeseen koulun jälkeen. Seuran omien treenien lisäksi harjoitusohjelmaan kuuluvat Skill Teamin leirit kerran kuukaudessa. Kotimäkenä Taivalvaara Taivalkosken Kuohun kotimäki on Taivalvaara. Suorituspaikat sopivat hyvin uransa alkutaipaleella oleville new school –laskijoille. ”Meillä on hyvä valmentaja”, Riku toteaa ykskantaan. Freestyle-seuraan liittymistä Riku suosittelee kaikille lajista kiinnostuneille. ”Seurassa pääsee harrastamaan monipuolisesti. ”Hyvin on mennyt”, toteaa Riku urheilijan urastaan tähän asti. Lisää suorituspaikkoja löytyy lähikeskuksista Rukalta ja Syötteeltä. Riku viihtyy TKF:ssa, josta löytyy urheiluvalmennuksen lisäksi hyviä tyyppejä ja yhteishenkeä. Kunnan omistamaa hiihtokeskusta pyörittää Hotelli Herkko, ja TKF on saanut toimia keskuksessa vapaasti. Freestyle –jaosto pyörii puheenjohtajansa mukaan pienellä rahalla. Lisäksi Taivalkosken kunta tukee jonkin verran kerhotoimintaa ja kilpailujen järjestämistä. Nousujohteisen seuran tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu hyvän menestyksen jatkaminen. Kumpareikko on juniorilaskijoille ihanteellinen. Siltä pohjalta on hyvä päättää, mihin lajiin haluaa keskittyä.” Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 61. Lajin pariin Rikua houkuttelivat vauhti ja trikit. Tällä hetkellä ryhmän 15 laskijasta 3 tulee Taivalkoskelta. Skill Teamin valmennuksesta vastaa entinen freestylen maajoukkuelaskija Eemeli Kallas. Riku arvelee jäävänsä Taivalkoskelle treenaamaan myös lukion ajaksi. Pitkällä tähtäimellä taivalkoskelaisen tavoitteissa siintävät olympialaiset. ”Parempia harjoitteluolosuhteita ei voisi olla”, toteaa Voutilainen, jonka vastuulla on myös erityissuorituspaikkojen kunnossapito. Hiihtokeskuksen parkissa on pari boksia ja reili. Kuluneen kauden kohokohtiin kuuluivat rookie-sarja SM-mestaruudet kumpareissa ja parikumpareissa sekä Ski Tourin kokonaiskilpailun voitto. Skill Teamissa treenaava nuori mies laskee Audi Freestyle Ski Touria ja Skandinavian cupia. Nuoria laskijoita kannustetaan kisatoimintaan hienojen saavutusten siivittämänä. 14-vuotiaalla Riku Voutilaisella on homma jo hyvin hanskassa. Kolmen hissin ja 80 korkeuserometrin laskettelumäki sijaitsee kuntataajaman keskuksessa, mistä on seuratoiminnalle hyötyä. Kumparelaskun ja koulunkäynnin lisäksi aikaa vain koskimelontaan, eikä muuta tarvitakaan. Tiimiin kuulumisesta on ollut paljon hyötyä. Seuralla ei ole juurikaan omia leirejä
Briccius sai nopeasti tietää tästä ja kertoi asiasta hallitsijoille, jotka tulivat paikalle todetakseen asian omin silmin. HEILIGENBLUT Itävallan pyhintä laskettelua Itävallan korkeimman vuoren, Grossglocknerin, juurella sijaitseva pieni Heiligenblut on idyllinen ja kompakti pikkukeskus vailla isojen keskusten huonoja puolia. Hän oli varma, ettei mikään voisi estää pullon matkaa Tanskaan. Alppialueelle saavuttuaan veljekset päättivät valita eri tiet ja Briccius lähti ylittämään Alppeja Heiligenblutin kohdalla. Karkumatka onnistuikin innokkaista takaa-ajajista huolimatta ja Briccius piilotti pullon kehoonsa viiltämällä pohkeeseensa haavan ja sujautti pullon sisään. Briccius vietti tämän jälkeen hyviä aikoja Konstantinopolissa, kunnes koti-ikävä Tanskaan alkoi painaa. Tanskalainen ritari Briccius oli 900-luvulla palvelemassa Konstantinopolia ja hän nousi taistelutaitojensa ansiosta nopeasti hallitsijoiden suosioon. He kääntyivät hartaiksi uskovaisiksi ja vuotava veri säilöttiin erityiseen pulloon. Teksti Antti Zetterberg Kuvat Martin Glantschnig, Antti Zetterberg H eiligenblut tarkoittaa suomeksi pyhää verta ja on paikan nimeksi varsin erikoinen. Hän halusi ottaa pyhän pullon mukaansa, mikä ei taas hallitsijoille käynyt missään tapauksessa. Pala historiaa hiihtolehdessä ei ole pahitteeksi, joten sallinette tavallista pidemmän intron. Lumivyöry Heiligenblutissa Matka Konstantinopolista eli nykyisestä Istanbulista Tanskaan oli tuon ajan tiestön ja olosuhteiden johdosta erittäin rankka. 62. Nimellä on mielenkiintoinen legenda, jonka kävin itse kylän kirkossa kuulemassa. Briccius ja hänen kolme veljeään päättivät yhteistuumin paeta Konstantinopolista ja ottaa pullon mukaansa salaa. Eräänä päivänä Konstantinopolin kirkossa tapahtui välikohtaus, joka muutti kaiken: mies puukotti Jeesuksen kuvaa sillä seurauksella, että kuvasta alkoi vuotaa verta. Briccius oli kuitenkin harras uskon mies, mutta epäili hallitsijoiden uskoa ja ei halunnut palvella uskottomia
Lumisateen jälkeen Heiligenblutissa ei ole kiire. Kuva Martin Glantschnig. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 63
He olivat varmoja, että pullossa on jotain todella pyhää ja taianomaista ja toimittivat sen Salzburgin arkkipiispalle. Grossglockner hallitsee näkymiä lähes kaikkialla Heiligenblutissa. Näin ollen etukäteen varattava majoitus on suositeltavaa ainakin jos ollaan isommalla porukalla liikkeellä. He ihmettelivät näkyä lumilakeuksilla ja kaivoivat heinien alta. Pullo löytyy Muutama päivä hautauksen jälkeen viljelijät huomasivat, että haudasta pistää esiin ruumiin jalka. Kaikille alueille siirrytään suoraan kabiinilla kylästä, joka nostaa laskijat Rossbachin väliasemalle 1752 metriin. Hochtorin alueelle siirrytään Schareckin huipun kautta. Heiligenblut vuonna 2013 Kylä sijaitsee 1301 metrin korkeudessa ja talvisin sinne pääsee vain yhtä tietä. Kylän pienuudesta johtuen majoituskapasiteettia ei ole kovin paljoa. Fleissalmin metro, ”Tunnelbahn”, on erikoisuus alppimaisemissa. Heiligenblutin kylässä on kirkon vieressä pikkuväelle sopiva noin 50 korkeusmetrin harjoittelurinne, jossa alkeita voi opetella turvallisessa ja. Sieltä paljastui miehen ruumis, jonka he ottivat mukaansa haudattavaksi kristillisin menoin ja päättivät, että härät vetävät ruumista niin pitkälle kuin pystyvät ja siihen paikkaan mies haudattaisiin. He menivät tutkimaan tarkemmin ja huomasivat, että jalasta työntyi esiin pullo. Kuva Antti Zetterberg. 64 Monipuolinen ja kompakti hiihtoalue Grossglocknerin 3798 metrin korkeudessa siintävä huippu hallitsee Heiligenblutin hiihtoa aivan kuten Mont Blanc Chamonixissa. Meni aikaa kunnes paikalle saapui paikallisia viljelijöitä, jotka huomasivat lumesta kasvavat kolme heinän kortta. Härät jaksoivat vetää samaan paikkaan, jossa tänä päivänä seisoo Heiligenblutin kirkko. Huipun juurella on myös Itävallan suurin jäätikkö, noin yhdeksän kilometrin pituinen Pasterze. Tämä päätti, että pullo on pyhäinjäännös, jonka paikka on Heiligenblutissa, jossa se on vielä tänäkin päivänä, kirkossa, jonka alle Briccius on haudattu. Tästä matka jatkuu joko kabiinilla Schareckin huipulle tai erityisellä ”tunnelbahn”-hissillä, joka kuljettaa laskijat välissä olevan harjanteen läpi 1809 metrin korkeuteen, Fleissalmin asemalle. HEILIGENBLUT 900-luvulla Alpit olivat villiä erämaata eikä lumivyöryaitoja tai tunneleita ollut. Kelin ollessa sopiva Rossbachiin pääsee myös autolla ja parkkipaikka on ilmainen. Lumivyöry yllättikin Bricciuksen hänen ponnistellessaan ylöspäin ja hän sekä pullo hautautuivat lumeen. Heiligenblutiin on Alppien mittakaavassa pitkä matka isommilta lentokentiltä, auto tai tilattu kuljetus on suositeltavaa, sillä yleisillä paikalle on erittäin hankala päästä. Viljelijät ottivat pullon ja hautasivat ruumiin uudestaan. Hiihtoalue on jaettu kolmeen osaan: Hochtoriin (2506 m), Schareckiin (2604 m) ja Hochfleissiin (2902 m). Kuva Martin Glantschnig
Rinnekarttaan on merkitty Hochfleissin suuntaan menevä katkoviiva, joka tarkoittaa kunnostamatonta hiihtoreittiä. Rinteitä ei kylän tavan mukaan ole kovinkaan montaa, vain neljä, mutta niissä on erittäin hyvä profiili sekä mutkia vauhdikkaisiin käännöksiin. Alueella on muutama tunnelmallinen hiihtomaja ja ravintola, joissa taukoja on mukava viettää. Kaikkein helpoin Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 65. Mikäli offareilla ei ole aiemmin ollut, on tämä ”ski Kirkko ja kylä luovat tunnelmallisen ilmapiirin. Korkeuseroa on 800 metriä. Alue on puuton, joten lumisateella näkyvyys on erittäin huono. Ylhäältä 2902 metristä lähtee vain kaksi hoidettua rinnettä ja kaikki muu on vapaata laskettavaa. Alueella on vain pari rinnettä ja toinen hisseistä on inhottava kapulahissi, joten Hochtor on selkeästi ski touringin harrastajan alue. Loppuosa on metsää, jossa lumi säilyy pitkään hyvänä. ” He olivat varmoja, että pullossa on jotain todella pyhää ja taianomaista ja toimittivat sen Salzburgin arkkipiispalle. Tuulisen päivän sattuessa lumi saattaa olla pyyhkiytynyt pois laajalta alueelta jättäen vain jäisen rinteen. Eräs suositeltava offarireitti on yläasemalta pohjoiseen päin Grossfleisstalin laakson lähtevä noin 900 korkeusmetrin pätkä, jossa laskijaa vastapäätä tervehtii upea lähes 700 metriä korkea pystysuora seinämä. Hochfleissin alueen miinuksena on alueen tuulialttius, sillä Heiligenblutin laaksosta puhaltavat tuulet pääsevät vaikuttamaan suoraan rinteisiin. Laskun ehtii toistaa noin neljä, viisi kertaa päivässä. Hochtor Hochtorin alueelle on helpointa siirtyä Schareckin huippuhissin kautta. Mutta kyllä 1100 korkeusmetrin ero hyvällä tuolihissillä kelpaa useimmille. ruuhkattomassa ilmapiirissä. Rinteen vieressä on ilmainen parkkihalli ja vesipedoille uimahalli mikäli laskeminen kyllästyttää. Schareckin länsireunalla on lumivyöryaitoja, joiden jälkeinen alue on lumisateen jälkeen monen suosiossa helpon saavutettavuuden ansiosta. Kannattaa varoa, ettei laske gemssien suojelualueelle, joka on merkitty kyltein ja eristetty piikkilangalla. Kovimmat offaritetsaajat pääsevät kyllä laskemaan harjanteen ohi, mutta se vaatii hyvät lumiolosuhteet ja tietämyksen reitistä. Kannattaakin olla hereillä dumpin jälkeisenä bluebird-päivänä, jotta saa helpot puuterit korkattua. Hochfleiss Ylin hissi nostaa 2902 metriin, joten laskettavaa korkeuseroa kylään kertyy periaatteessa mukavat 1601 metriä. ” route” hyvä paikka aloittaa sillä opasteita on ja reitillä pääsee hyvän lumen sattuessa todella hyviin fiiliksiin, sillä näkyvyys on esteetön, pinnanmuodot vaihtelevia ja profiili mukavan viettävä. Schareck Schareckiin on kaikkein helpoin mennä. Käytännössä tämä ei helposti toteudu, sillä välissä on ”tunnelbahn”. Heiligenblut mainostaakin itseään freeride-myönteiseksi keskukseksi. Hochfleissin alue on länteen päin ja näin ollen saa aurinkoa mukavasti. Tämä lasku päättyy mukavasti laakson pohjalle, josta on polku takaisin keskukseen. Alempana on lisäksi lapsille nappihissi. Pinnanmuodoiltaan alue on mukavan vaihteleva ja kumpuileva. Ravintolassa voi tutkia rinnekarttaa ja topokarttaa. Korkeuseroa väliasemalle on 900 metriä, joten tiukkoja käännöksiä ei kauaa jaksa ilman taukoa, jota suosittelen pidettäväksi Schareckin huipulla olevassa ravintolassa. Kuva Martin Glantschnig. Vaihdat vain kabiinia väliasemalla ja olet pelimestoilla. Kannattaa tietenkin aina konsultoida joko henkilökuntaa tai vuorioppaita lumiturvallisuudesta ja pitää järki mukana ennen lähtöä
Tästä voi joko laskea suoraan alas lähes mistä vain tai skinnata vuoren huipulle lähes 2800 metriin, josta voi valita oman linjan 200 asteen haarukassa. Lisäksi keskusaukiolta löytyy paikallisia herkkuja kuten makkaroita, kinkkuja ja leivoksia myyvä puoti. Schareckille vievästä kabiinista on hyvä tarkistaa sopivat linjat vyöryaitojen alle. Jääkiipeily on hyvää ajanvietettä välipäiville. HEILIGENBLUT Grossglockner 3798 m on Itävallan korkein vuori. Kuten jo mainittua, kylässä on uimahalli saunoineen ja läheisestä Winklin kylästä löytyy mainio jääkiipeilypaikka. Kuva Antti Zetterberg. Kylässä on kaksi ADEG-nimistä kauppaa, joista ylempänä sijaitseva on pieni ja kallis. Hochtorin alueen läpi kulkee kesäisin tie ja se toimii samalla hyvänä maamerkkinä, sillä tien profiili paljastuu paksunkin lumipeitteen alta. Myös perinteisen hiihdon latuja löytyy vaihtelevassa. Kuva Martin Glantschnig. 66 Kylän palvelut ja viihde-elämä Heiligenblutissa asuu vain noin 1100 asukasta, joten palveluita ei ole lähellekään samaa määrää kuin lähialueilla sijaitsevissa Kaprunissa ja Bad Gasteinissa. reitti kulkee Kapulahissin yläasemalta Viehbühelistä kohti Hochtorin 2506 metrissä olevaa virallista päätepistettä. Alempana sijaitseva on hieman paremmin varusteltu
”Oli onni, että päätin jäädä kotikylään asumaan ja luoda oman ammatin. Lisätietoja Martinista: www.alpinschule-grossglockner.at Kylän keskustassa oleva lasten rinne on oiva paikka opettaa vaikka ylhäällä olisi täysin whiteout. Grossglocknerin terävä huippu muistuttaa kiipeilyperinteistä ja toimii hyvänä maamerkkinä kaikkialla laaksossa. Tuopin hinta after skissä vaihtelee kolmesta viiteen euroon paikasta riippuen. Kuvassa Janne Niini vetämässä opetusta seurueemme pikkuväelle. Kylän oma poika vuoriopas Martin Glantschnig Vuonna 1980 syntynyt Martin kuuluu Heiligenblutin 18 virallisen UIAGM-oppaan joukkoon ja on heistä nuorin. Lisätietoja www.heiligenblut.at www.gross-glockner.at Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 67. Rinneravintolassa keitto ja salaatti maksaa noin viidestä seitsemään euroon. ”Mietin koulun jälkeen pitkään muutanko pois isompiin ympyröihin ja menen ns. Hän on syntyperäinen heiligenblutilainen ja sukunsa ensimmäinen vuoriopas. maastossa. Heiligenblut on rauhallista alppilomaa kaipaaville oikea valinta. Heiligenblutin ystävyyskaupunki on Sodankylä ja paikkakunnat jakavatkin tässä suhteessa saman ilmapiirin. Tietenkin täällä on välillä tylsää, mutta kokonaisuutena luonto ja pienemmät ympyrät ovat kyllä enemmän makuuni”, sanoo Martin. Päähissin läheisyydessä olevat baarit täyttyvät hyvällä säällä after ski:n viettäjistä, mutta muuten iltaelämä on lähes kuollut. normaaliin työhön. Tällä kaudella Heiligenblutissa ei ole ollut kovin hyvin lunta, mutta vuodethan eivät ole veljiä. ”Sain virallisen vuorioppaan paperit vuonna 2003 ja olen siitä asti opastanut asiakkaita vuorilla ja pääosin vienyt heitä Grossglocknerin huipulle, jossa olen käynyt varmaan yli 200 kertaa”, hän sanoo. Martin Glantschnig on oman kylän poikia. Varsinainen viihde-elämä on Heiligenblutissa rauhallista. Mikäli matka suuntautuu Heiligenblutin suunnalle, kannattaa Martinilta käydä kysymässä vinkkejä tai jopa palkata hänet päiväksi. Me saimme kyllä ihan mukavia pätkiä vaikkakin suhteellisen kovan etsintätyön jälkeen. Martinin mukaan Grossglocknerin huipultakin voi laskea ja hän käykin siellä useimmiten kevättalvella kun jäätiköiden railot ovat peittyneet tarpeeksi. En tiedä olisinko kovin onnellinen isossa kaupungissa toimistohommissa. Kylä on kaunis ja historialtaan kiehtova. Sodankylässä baareja taitaa olla jopa enemmän. Niin alppi- kuin murtomaasuksia voi vuokrata tarvittaessa Intersportista keskusaukiolta. Kuva Antti Zetterberg. Martin antoi meille neuvoja mistä löytää pehmeää lunta kun keli teki tepposet. Majoitusta on hotelleissa, joista hienoin on Glocknerhof, sekä majataloissa että yksityisissä lomahuoneistoissa. Jos huonoja puolia haluaa mainita, niin hankala saavutettavuus sekä tuulialttius tulevat ensimmäisenä mieleen. Martin elää kuten opettaa ja virneestä päätellen valintaa ei ole tarvinnut katua. Olen kuitenkin aina liikkunut vuorilla ja viihtynyt kotikylässäni mainiosti, joten päätin hakea UIAGMkoulutukseen”, Martin kertoo kun kysyn miksi hän on jäänyt asumaan kylään jossa ei maanviljelyn ja turismin ohella juuri muuta työtä ole. Kuva Antti Zetterberg. Vanhin on 82-vuotias. ”Tyypillisin asiakkaani on kaupunkilainen, joka haluaa irtioton arjesta ja suuntaa joko kiipeilemään tai offariretkelle, joita opastan enenevissä määrin”, kertoo Martin. Isompien hotellien ravintolat ovat myöhemmin illalla paikkoja, joissa ihmisiä näkee. Hintataso on hieman halvempi kuin Suomessa, muttei mitenkään erityisen edullinen
Englanninkielinen sanonta maasto- ja maantiepyöräilyn eroista summaa asian mielestäni harvinaisen osuvasti: ”Mountain bikers are not roadies on dirt!” Useimmat ajavat polkuja Kun ajatellaan tavanomaista maastopyöräilyn harrastajaa, niin mieleen tulee todennäköisesti jossakin määrin perinteinen kestävyysurheilija. L Levytangon alta pyörän päälle ehden ilmestymisen aikaan lumet alkavat sulamaan jo pohjoisessakin ja hiihtokausi olemaan ehtoopuolella. Yksi oheisharjoittelun tavoitteista on tavallaan kääntää elämän ja muun toiminnan vaikutukset. Vaikka elimistön eri energiantuotto systeemien hyvällä kehityksellä ja toiminnalla on maastopyöräilyssä kiistämättä merkittävä osa, niin hyvä lihaskunto on jätetty yleensä paitsioon. Jokainen, joka on eksynyt lehtihyllyllä tai internetin syövereissä kehonrakennuksen suuntaan nojaavaan materiaaliin on varmasti kuullut selkä-, jalka-, käsi- tai rintatreeneistä. Maastoyöräilijän ominaisuudet Käsittelen väliotsikkoa niin hyvässä kuin pahassa. Jotkut saattavat lähteä vielä hakemaan jatkoaikaa paikkoihin, jossa laskuolot suosivat tai vaihtavat eteläiselle pallonpuoliskolle. Jalkojen lisäksi keski- ja ylävartalolla on paljon luultua suurempi rooli ajon aikana. Harvassa lajissa pystyy yhdistämään lajitekniikkaa ja fyysistä haastetta samalla tavalla. Alamäkiajo ja freeride tarjoavat vastinetta vauhtihakuisempien mieleen ja puolestaan pitkät cross country –lenkit soveltuvat rauhallisempaa menoa hakevalle. 68 Maastopyöräily on pitkälti seisoen polkemista Tämän voi huomata selvästi teknisimmillä polun pätkillä, joissa täytyy olla pidempään ylhäällä satulasta. Entä mitä maastopyöräilijän tulisi huomioida oheisharjoittelussa, että ajamisesta saisi mahdollisimman paljon irti. Oheistreenin sisältö Kuten aiemmin tuli ilmi, niin alavartalon lisäksi keski- ja ylävartalon harjoitteluun tulee kiinnittää huomiota maastopyöräilyn (ja myös muun elämän) oheistreeniä suunniteltaessa ja tehtäessä. Tämä puolestaan edellyttää hyvää keski- ja ylävartalon kuntoa – tietenkin jalkoja unohtamatta. Jokainen, joka on laittanut joskus jalkansa maastopyörän vaakaputken yli todennäköisesti allekirjoittaa, että hauskimmat hetket ajaessa tapahtuvat silloin, kun ollaan ylhäällä satulasta. Tätä voi ajatella kiivetessään jyrkkää ylämäkeä ylös niin, että jokainen poljinkammen pyöräytys on selvän työn takana. Polulla itse asiassa väsytään yllättävän usein, koska maasto antaa juurakkoineen ja kivineen kuskille yksinkertaisesti liian kovaa ”kyytiä”. Lisäksi maastopyöräilyn eri alalajeista löytyy varmasti tekemistä jokaisen mieleen. Seisoen eli niin sanotusti putkelta polkeminen on siis merkittävässä osassa maastopyörällä ajaessa. Kuva Teemu Heijo Teksti ja kuvat Jukka Mäennenä TREENAUS Keski- ja ylävartalo tärkeässä roolissa Matalammilla kierroksilla poljettaessa ilmenee huomattavasti enemmän vääntöä, joka edellyttää vastavuoroisesti suurempaa voimantuottoa. Maastopyöräily on erinomaista ajanvietettä kesäaikaan. Ei rinteeseen tai metsäpolullekaan mennä harrastamaan ajatellen, että en käytä tänään etureisiä tai olkapäiden takaosaa.. Maastopyöräily edellyttää hyvää lihaskuntoa koko vartalolta. off-seasonille. Muu vartalo on pystyttävä pitämään paikallaan, jotta voimantuotto saadaan tapahtumaan ilman turhia ”vuotoja”. Toiset siirtyvät puolestaan muiden harrastusten pariin tai ns. Jos pelkästään esteettiset seikat ovat treenin tavoitteena, niin nämä ovat kenties tietyn tason jälkeen käypiä jaotteluperiaatteita. Kuka tahansa hyötyy ryhdin parannuksesta, lihasryhmien tasapainottamisesta toisiinsa nähden ja vahvemmasta keskivartalosta. Maastopyörällä polkimia pyöritetään selvästi harvempaan tahtiin verrattuna esimerkiksi maantiepyöräilyyn. Kuitenkin kun ihmiskehoa ajatellaan toiminnallisena kokonaisuutena, niin harjoittelu on parasta jakaa liikkeisiin. Jos oheistreenin seurauksena jokainen polkaisu ja maastonmuotoon reagoiminen on kauempana kuskin maksimitasosta, niin ajo verottaa luonnollisesti vähemmän ja sitä pystyy jatkamaan pidempään. Tämä tarkoittaa käytännössä ala- ja ylämäkiä ja vauhdikkaampia polun pätkiä. Silti näiden kahden lajin välille vedetään yhtäläisyyksiä turhan usein. Aikaisemmissa numeroissa on käytä läpi oheisharjoittelua alppihiihtoa varten. Pitkäaikainen satulassa kumarassa asennossa istuminen jättää jälkensä kenen tahansa kehoon ellei sen vastapainoksi tietoisesti tehdä jotakin
Kuvassa olevasta räkkiasennosta voi edetä yhtä hyvin etukyykkyyn tai kahden käden pystypunnerrukseen. Myös perinteisimmille liikkeille, kuten kyykyille on paikkansa, mutta ne ovat vain yksi osa-alue hyvää harjoitusohjelmaa. Esimerkkejä toispuolisista liikkeistä ovat erilaiset yhden jalan kyykyt (askelkyykyt ja niiden variaatiot), yhden jalan maastaveto sekä erilaiset soudut ja punnerrusvariaatiot yhdellä kädellä. Sen vuoksi myös harjoittelu tulisi toteuttaa niitä tehden. Polunpätkiä voi ajaa lujempaa ja entistä pidempään. Tee yksi sarja A1:sta, lepää noin 3 minuuttia, tee yksi sarja A2:sta jne. Esimerkki voimatreenistä voisi olla seuraavanlainen: »» Hyvä alkulämmittely »» Liikkuvuusharjoituksia »» Dynaamisia venytyksiä Etukyykky on yksi voimaharjoittelun perusliikkeistä ja ehdottomasti opettelun arvoinen. Tällöin matka ei välttämättä tyssää ensimmäiseen Karjalan mäntyyn, joka vaanii ulkokurvissa. Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 69. Tällä tarkoitetaan, että liikkeet tehdään yksi käsi tai jalka kerrallaan. Tuoreen ohjeistuksen videon kanssa juurikin yhden jalan maastavedosta voi katsoa blogistani osoitteesta super-sets.com. Maastopyöräilijän in- ja off-seasonin välineitä. Kuitenkin joku tarttumakohta käytäntöön tekee yleensä sen eron, että idean ymmärtää. 3 x 8-10 merkkaa sarja- ja toistoyhdistelmää, joka on tässä tapauksessa kolme sarjaa 8-10 toistoa. hyppääminen tasajalkaa) »» Veto- ja työntö vaakasuunnassa »» Veto- ja työntö pystysuunnassa Totta kai näiden variansseja on olemassa, mutta lähes kaikki ovat jaoteltavissa näihin kategorioihin tai niiden yhdistelmiin. ” Ihmisen perusliikemallit ovat seuraavat: Kyykky »» Lannesarana/lantion ojennus (esim. Simple as that. Tällä tapaa tehty harjoittelu siirtyy myös niin sanotusti kentälle! Maastopyöräilyssä keskivartalon riittävä stabiliteetti on tärkeä ominaisuus Se mahdollistaa tehokkaan polkemisen ilman, että tehoa hukkuu ylimääräiseen liikkeeseen pyörän päällä. »» A1:Punnerrus 3 x 8-10 »» A2: Askelkyykky 3x 8-10 /jalka »» B1: Leuanveto 3 x 8-10 »» B2: Jalkojen nosto tangosta roikkuen 2 x 8-10 »» B3: Yhden jalan silta penkillä 2 x 8-10 Jäähdyttely ja venyttely Hieman selvennöstä merkinnöistä: A1 ja A2 tarkoittavat, että liikkeet ovat pareja. Esimerkkitreeni Hyvän harjoitusohjelman tekeminen on aikaa ja huolellisuutta vaativaa puuhaa, joka tulee tehdä räätälöidysti yksilön mukaan. Mutkiin voi nojata aggressiivisemmin ja kun paikat ovat kunnossa, niin loukkaantumisriski laskee myös oleellisesti. TREENAUS ” Mutkiin voi nojata aggressiivisemmin ja kun paikat ovat kunnossa, niin loukkaantumisriski laskee myös oleellisesti. On kyseessä laji kuin laji, niin virhearvioita ja vahinkoja sattuu. Logiikka tämän takana on, että suurin osa urheilusta ja liikkumisesta yleensä tapahtuu myös yksi jalka kerrallaan! Juostessa ja usein myös hypätessä ponnistus tapahtuu yhdeltä jalalta. Kahvakuulat ovat monipuolinen väline oheisharjoitteluun. Artikkelin oli tarkoitus toimia jonkinlaisena ensikosketuksena, että millaista oheistreenin olisi hyvä olla maastopyöräilyä tai muuta urheilua ajatellen. Kun olet tehnyt kaikki kolme sarjaa molempia liikkeitä, niin on aika siirtyä seuraaviin liikkeisiin. Pyöräily ei ole tässä tapauksessa poikkeus Poljinta alaspäin painava jalka on aina pääroolissa voimantuotossa. Sama pätee myös ylävartaloon, sillä tiukimmissa tilanteissa käsillä väännetään ohjaustangosta vastaan seisaaltaan polkiessa. Lisäksi yhden jalan liikkeillä on mahdollista käyttää pienempiä painoja hyvän harjoitusvaikutuksen saamiseksi, mutta samalla pienempien painojen käyttö tekee harjoittelusta tuvallisempaa. Kun fysiikka on kunnossa, niin harrastamisesta saa lajista riippumatta enemmän irti. Sen vuoksi olen yleensä vastahakoinen kirjoittamaan mitään yleisluontoista treeniä. Tärkeä huomio, joka on alkanut saamaan jalansijaa vasta muutama vuosi sitten koskee niin sanotun toispuoleisen harjoittelun merkitystä
”Etupäässä teen tie- Illallispöydässä laskuasuun ja monoihin pukeutunut Anders maistaa viinin, hoitaa pelastuspuhelun ja sopii vaipanvaihtovuorosta tahdikkaan sujuvasti.. ”Kun minut tunnetaan talviaktiviteettien puolelta, se on aika täyteen buukattua Alpeilla. ”Heidän koulutussysteemissä on paljon yksityiskohtia ja hienouksia, joita on itse asiassa käytetty kansainvälisen koulutussysteemin viimeaikaisessa uudistuksessa mallina”, Siivonen kertoo. ”Kun Ruotsin koulu oli perustettu ja sitä mekin olemme käyneet, niin se on kyllä todella suoraan vaikuttanut meidän opaskulttuuriin”, kertoo Ode Siivonen, UIAGM-opas itsekin. Bergwall on ollut vaikuttamassa näin myös osaltaan suomalaisen opastuskulttuuriin syntymiseen. Ensimmäinen ruotsalainen, joka suoritti arvostetun UIAGM-opastutkinnon. Mutta onneksi vastuukysymykset ja tämmöiset ovat tulossa esiin Suomessakin niin hommia on tulevaisuudessa toivottavasti täälläkin”, kertoo Siivonen suomalaisen oppaan arjesta. Teksti ja kuvat Mikko Nikkinen 70 Aspirantit eli koulutusvaiheessa olevat ovat tiiviissä yhteistyössä jo koulutusaikanaan kansainvälisen opasverkoston sekä ruotsalaisten, jo valmistuneiden oppaiden kanssa. Ruotsin koulutusjärjestelmän vahvuuksina Siivonen pitää kognitiivista puolta ja erityisesti sitä, että harjoitteita tehdään sellaisissa maastoissa, joihin asiakkaitakin viedään. Opaskoulutuksellaan Bergwall raivasi tietä myös muille alalle tähyäville. Vaikuttajat Saara Argillander odottaa kopterin nousua ja Bergwall purkaa hiihtovarusteita aamun ensimmäisellä runilla. Askeleen edellä UIAGM/IFMGA -opas ANDERS BERGWALL Viisikymppinen Anders Bergwall on Skandinaviassa “Se Opas”. Ruotsissa on tällä hetkellä noin viitisenkymmentä sertifioitua opasta, Suomessa heitä on muutamia
Hän muutti Alpeilta takaisin arktiselle alueelle, tarkemmin sanottuna Ruotsin suurtuntureille. Haastattelutuokion keskeyttää puhelinsoitto. Täällä Pohjolan perukoilla me voimme taata asiakkaillemme koskematonta luontoa, missä ei ole ihmisiä koptereiden kanssa tungokseksi asti”, Bergwall perustelee muuttoa ylös pohjoiseen. Ulkoilun tai hiihdon ei tarvitse olla pelkkää kärsimystä, vaan se voi olla täynnä nautintoa. Suomalaiselle, joka haluaa kehittää laskutaitojaan, alue on mitä mainioin ja lähellä ”Suunnittelemme kopteriyhteyden avaamista Kittilästä Riksgränseniin”, jolloin Levillä vieraileville tarjoutuu mahdollisuus tähän samaan herkkuun, Anders kertoo tulevaisuuden suunnitelmista. Parinkymmenen asiakkaan joukko lastataan charteralukseen, jossa eletään kymmenen päivää. Pohjoiselle tyypilliset luonnonolot, ankara pakkastalvi, revontulet ja hiljaisuus toivat miehen takaisin Ruotsiin. Bergwall on aktiivisesti myös mukana Ruotsin poliisin pelastustoiminnassa sekä maan oppaiden omassa SBO-yhdistystoiminnassa. ”Vaimo Merja soittaa, siihenkin on pakko vastata”, hän sanoo hymyssä suin. Vuosien opashistorian aikana hän on kokenut kaiken sen, mitä ammattiopas globaalin asiakaskunnan kanssa mahdollisesti kohtaa. Anders Bergwall, UIAGM/IFMGA -opas »» »» »» »» »» »» 15 000 laskua Ruotsin suurtuntureilla Ikä 50 Kaksi leikki-ikäistä lasta ja suomalaissyntyinen vaimo Merja Bergwall Oli luomassa hiihtopummikäsitettä Eurooppaan. Perheen pieni poika, tulevaisuuden toimitusjohtaja haluaa isänsä vaihtamaan vaippoja. Vaikuttajat ”Aiheutan teille ennemmin pettymyksen kuin saatan teidät vaaraan” tysti työni ulkomailla”, hän lisää Kiipeily- ja laskemisinnostuksen sekä päämäärätietoisen oppaaksi hakeutumisen sivutuotteena nuori Bergwall loi hiihtopummikulttuuria. “Kun menimme Euroopan rinnekeskuksiin 1980-luvulla, ei pummeja ollut, vaan olimme itseasiassa heistä ensimmäisiä. Lisäksi hänen yrityksensä Arctic Guides vie asiakkaita erikoisella konseptilla Huippuvuorille. Bergwall apuoppaineen on selvästi ymmärtänyt mitä hyvään matkailutuotteeseen tulee kuulua. ”Se on meidän vastuullamme tarkistaa”, Bergwall viestii maastossa kopteripilotti Matsin kanssa ja sopii hyvää laskeutumispaikkaa ryhmän seuraavaa nousua varten. Norjassa helihiihto on osittain kiellettyä, joten norjalaisillekin se on mahdollisuus päästä kokemaan hissittömien ja kiireettömien rinteiden kutsu. Käytännössä pois sieltä missä business oli. Anders toi helihiihdon mukanaan Ruotsiin 1980-luvun puolivälissä. Siitä asti alueella on ollut yhä kasvavaa helihiihto-operointia. Aamulla noustaan skinnaten vuorille ja illalla lasketaan alas kuumaan kylpyyn ja ruokapöydän ääreen. Silti haastattelutuokiossa jää yksi lause ylitse muiden mieleen. 15 000 helihiihtolaskun mies Bergwall on ollut valmistelemassa valtion tutkimushankkeita, valtionpäämiesten reissuja Antarktikselle, vienyt kuninkaita ja tähtiä vuoristoluontoon. ”Aiheutan teille ennemmin pettymyksen kuin saatan teidät vaaraan.” Se kertonee kaiken tarvittavan kokemuksesta ja oppaan asenteesta jokaista opastettavaa kohtaan. ”Löydän itsekin yhä uusia laskulinjoja, joten jaksan olla innostunut tästä maisemasta ja tunnelmasta”, hän perustelee. Arctic Guides AB:n toimitusjohtaja ja vuoriopas www.arcticguides.com Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 71. Bergwallin kotikylä Björkliden on Ruotsin suurtunturialueen laidalla ja tuhansien neliökilometrien alueella on laskettavaa useamman ihmiselämän ajaksi. ”Kyllä isän rooli on opashommaakin haastavampaa”, hän sanoo ja poistuu parin tunnin illallistuokion jälkeen pöydästä, monot jalassa. ”Joka kausi teemme lukuisia etsintöjä aivan tässä lähituntureilla sekä syvemmällä Kebnekaisen ja Abiskon alueella”, hän kertoo. Joku on nähnyt Torniojärven laidalla kirkkaita valomerkkejä. Reissuja ja viranomaistyötä ”Nykyään toimimme aktiivisesti myös Grönlannissa, jossa järjestämme eripituisia hiihtovaelluksia ja laskettelua”, Anders kertoo. Bergwallin puhelin soi toisen kerran haastattelun aikana. Anders sanoo ja lähettää viestin pelastustiimille. ”Euroopassa ihmisiä on paljon ja oppaitakin valtava määrä. Hän on tehnyt muutaman vuosikymmenen aikana käsittämättömät 15 000 helihiihtonousua, mutta on edelleen kiinnostunut ja innostunut alueen tarjonnasta. Suurtuntureiden alueella pelastustoimintaa tarvitaan. Onnistuimme viettämään talven jotenkuten toimeentullen ja tietysti hiihtäen, mikä oli perimmäinen tarkoitus”, Anders valottaa historiaa Alpeilla. UIAGM-opas toimii myös Ruotsin ja Norjan armeijoiden asiantuntijatehtävissä, joten työkenttä on yllätyksellisen laaja
Totta onkin, että juomishalu on yleensä parempi, jos juomana on jotain, jossa on makua. Pelkkä vesi on monelle nuoremmalle kauhistus. Mikäli juodaan vain silloin kun on jano, voi lopputuloksena olla neste-. Nestetasapainon ylläpitämiseksi tarvitaan tietoista juomista. Aikuisille juominen on luonnollisempaa, lapsia ja nuoria saa sen sijaan jatkuvasti muistuttaa asiasta. Milloin Jeppe juo . Mehuja voi käyttää kun niitä laimentaa puoleen. Urheilijan tulisi juoda vähän enemmän, vähintään kaksi litraa päivässä ja sen lisäksi yksi litra jokaista harjoitustuntia kohden. Virvoitus- ja energiajuomissa on paljon sokeria ja niiden sisältämä hiilihappo voi aiheuttaa urheiltaessa tukalan olon. Alkoholia toki ei urheilun aikana kuulukaan nauttia, joten ennen ”palkintokaljoja” kannattaa huolehtia muusta nesteytyksestä. Urheilujuomissa on myös suoloja, joita menetetään liikunnan aiheuttaman hikoilun myötä. Teksti Tarja Sandellv 72 Kuva Rukan Alppikoulu A ikuinen ihminen tarvitsee noin 1,5-2 litraa nestettä päivässä. Juomisen tulisi olla myös aktiivista eli nestettä pitäisi hörppiä pitkin päivää. Tällöin vaihtoehtoja ovat esimerkiksi urheilujuomat, laimea mehu tai kiinteämpi ruoka, kuten banaani tai rusinat. Mitä Jeppe juo . Liikunnan aikana on hyvä nauttia vettä tai urheilujuomaa. Juoman kannattaa olla sekä maukasta että viileää, jotta sitä juodaan tarpeeksi. Kuumalla ilmalla suolaa sisältävät juomat ovat ehdottomasti tarpeen. Evästyksiä Kuva: Rukan Alppikoulu MIKSI JEPPE JUO. Kilpa-alppihiihtäjän kausi vaihtuu lumilta kesän fysiikkatreeneihin – harrastaja siirtyy hetkeksi muihin lajeihin. Juoman suuri sokeripitoisuus heikentää veden imeytymistä urheilun aikana. Alkoholi, kahvi ja tee ovat nestettä poistavia juomia. Vesi on paras juoma lajeihin, joissa energian kulutus vähäistä tai jos suorituksen kesto niin lyhyt, ettei pelkoa energiavajeesta tai verensokerin laskusta ole. Harjoitusajan pidentyessä on veden lisäksi hyvä nauttia jotain hii- lihydraattipitoista. Oli kausi tai laji mikä tahansa, Jepen juomisen perussäännöt pysyvät samana läpi vuoden. Hiihtokausi on kääntynyt tältä kaudelta ehtoopuolelle ja kesävermeitä kaivetaan esille
Lievä nestehukka ei aiheuta janon tunnetta, sillä janon tunne syntyy vasta, kun nestehukka on noin kaksi prosenttia kehon painosta. Liiallinen juominen voi johtaa imeytymisongelmiin. »» Juomista ei pidä liioitella. Nestehukka vaikuttaa myös keskittymis- ja suorituskykyyn, jolloin tapaturmiakin sattuu helpommin. Hyvällä nestetasapainolla ehkäistään myös lihaskramppien syntymistä. Nestehukka vaikuttaa myös keskittymis- ja suorituskykyyn, jolloin tapaturmiakin sattuu helpommin. banaani, kuivatut hedelmät, patukat, geelit Juomisen TOP5 »» Jokaisen aterian yhteydessä juodaan vettä ja muita juomia 1–3 lasillista. ” 25-vuoden kokemuksella tarjoamme osaamisemme ja viimeisimmän tietotaidon tuki- ja liikuntaelinten vaivoista kärsivien ihmisten fyysisen ja henkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Liikunnan aikaista juomista ei kuitenkaan pidä liioitella, sillä kaikkea menetettyä nestettä ei voi korvata harjoituksen aikana. Miksi Jeppe juo . Liikunnan kesto ja juomisen tarve »» »» »» »» < 1 tunti: Vesi 1-2 tuntia: Vesi 2-4 tuntia: Vesi, urheilujuoma tai mehu > 4 tuntia: Juomien lisäksi puolikiinteää tai kiinteää ravintoa, esim. Siksi Jeppe juo. »» Kuumissa olosuhteissa juomapullon on kuljettava mukana jatkuvasti. hukka. Kuumassa ilmassa janottaa toki helpommin, mutta silloinkin on vaarana että juodaan liian vähän. Hyvällä nesteytyksellä pyritään siis sekä takaamaan ihanteellinen suorituskyky liikunnan aikana että ehkäisemään vammoja ja tapaturmia. Nestehukka on yksi urheiluvammojen aiheuttajista, sillä revähdyksiä ja venähdyksiä sattuu nestevajeessa helposti. Tutustu tarjontaamme: • omt-Fysioterapia • Fysioterapia • Naprapatia • Akupunktio • Psykoterapia • Hieronta Varaa aika (09) 69 40 611 Viikonloppuisin akuuttipäivystys SelkäCenter Helsinki • Espoo • Vantaa www.selkacenter.fi Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 73. Juominen yli tarpeen voi osaltaan heikentää vireystasoa ja saattaa varsinkin pitkäkestoisen liikunnan aikana laimentaa elimistön suoloja liian paljon. »» Sopiva nesteen määrä riippuu pääasiassa liikunnan tehosta ja ilman lämpötilasta »» Hyvä juomarytmi harjoituksen aikana on ”muutama kulaus” (1–2 dl) 15–20 minuutin välein. ” Nestehukka on yksi urheiluvammojen aiheuttajista, sillä revähdyksiä ja venähdyksiä sattuu nestevajeessa helposti
RC3 GPS Tour De France bike -setti 300 euroa RC3 GPS 280 euroa Lisätietoa www.polar.fi. • Reitin seuranta: auttaa analysoimaan ja jakamaan reittitiedot Polarin verkkopalvelussa: www.polarpersonaltrainer.com. Tämä cava on erinomainen aperitiivi, mutta sopii hyvin myös kevyille alkupaloille ja tapaksille. Hinta 2880 euroa. • Harjoitusohjelmat: www.polarpersonaltrainer.com tarjoaa kestävyysharjoitusohjelmia, joita voi ladata rannelaitteelle. Nopeus- ja matkatietojen lisäksi integroitu GPS tarjoaa nyt reaaliaikaiset korkeustiedot, joiden avulla pyöräilijät näkevät senhetkisen korkeuden lisäksi kuinka pitkän matkan he ovat nousseet tai laskeutuneet. Sisältää kosteuttavaa aloe veraa, hoitavaa E-vitamiinia sekä rauhoittavaa kamomillaa. Merkittäviä toimintoja ovat mm: • Integroitu GPS: integroitu GPS tarjoaa reaaliaikaiset korkeustiedot. Lisätietoa www.longines.com 74 Satavuotisjuhliaan viettävävä Tour De France maailman kovin pyöräilykisa. Campo Viejo Cava Brut Reserva valmistettu perinteisellä cavan valmistustavalla, jossa viinin toinen käyminen tapahtuu pullossa. Sopii päivittäiseen käyttöön kaikille. Suojakerroin 10. Rypäleet: XAREL.LO (40 %), MACABEO (40 %), PARELLADA (20 %). Jäännössokeria 12 g/l. Viiniä on kypsytetty sakan päällä 18 kuukautta. Sen näyttävä keltainen ranneke sopii yhteen kokonaiskilpailua johtavan ajajan himoitun keltaisen paidan kanssa. Longines Conquest –automaattikrono Tyylikkyyttä kesäterasseille. Saatavilla kaikista hyvin varustetuista päivittäistavarakaupoista. Hinta Alkossa 9,99 euroa. Hinta 1,99 euroa. Kellossa on yhdistetty teräs ja keraaminen kuorimateriaali ja koko komeuden kruunaa takapohjan lasi, josta näkyy kellon koneisto. Olemme kehittäneet tätä varten erityisen RC3 GPS Tour de France –rannetietokoneen. Näyteikkuna Campo Viejo Cava Brut Reserva Kunnon cava on paikallaan kun on aika juhlia kauden päätöstä, valmistujaisia tai muuten vaan nauttia kesästä. • Takaisin alkuun -toiminto: ohjaa GPS:n avulla takaisin harjoituksen aloituspaikkaan. Polar RC3 GPS Tour de France Blistex Classic Lip Protector Perinteinen ja mutkaton huulivoide vailla kikkailuja. FDJ:n, Argos-Shimanon ja Euskaltel-Euskadin kaltaisten tiimien huippuajajat, kuten Nacer Bouhanni, Marcel Kittel sekä Samuel Sánchez, pitävät teknologiaamme olennaisena osana harjoittelu- ja kilpailuohjelmiaan RC3 GPS Tour De France on suunniteltu pyöräilijöiden lisäksi myös muille aktiivisille kestävyysurheilun ystäville, kuten juoksijoille ja maastohiihtäjille
Ne korjaavat jalan asentoa ja parantavat koko ruumiin linjausta. Näin laskeminen, käveleminen ja juokseminen helpottuu. Kärjestä leikataan ylimääräinen pois kun jalka on sovitettu paikoilleen. Suurimmalla osasta meistä pohjallisen koko on vähintään yhden numeron isompi kuin kokotaulukossa. Superfeetin idea on kantapäätä kontrolloimalla parantaa ruumiin ja jalan asentoa. Kiroan uusien hankkimista ja pelottaa lähteä mäkeen. Takamaastokonkari Jarkko Henttonen suosittelee after skissä uusia pohjallisia ja tietää, että Chamonixissa on laskijoita auttava “monotohtori”. Monoa oli toki muokattu, mutta pääasiassa istuvuus syntyi Superfeet-nimisen pohjallisen myötä. Liian kapea pohjallinen hiertää tai tuntuu muuten epämukavalle. Mistä on kyse. Tässä kirjoittajan vuodelta 2006 oleva pohjallinen. Tai se voi olla muuttamatta sitä mihinkään suuntaan. Tämä taas vähentää rasitusta monessa paikassa kuten polvissa, alaselässä ja lantiossa. Lisätietoa www.superfeet.com Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 75. Ne sopivat kaikkiin kenkiin juhlakengistä laskettelumonoihin tuomaan lisätukea oikeaan asentoon. Kokotaulukko on suuntaa antava, mutta ei kerro koko totuutta. Koko tasapainomme ja oikea seisomisasento lähtee jalasta. Liian leveä ei toimi vaan päästää kantapään heilumaan. Superfeetissä kyse ei ole tukipohjallisesta eikä muokattavasta pohjallisesta. Eli jalan holvikaaren tukea siinä ei korosteta. Kun kantapää on suorassa eikä heilu miten sattuu, pysyy muu ruumiskin suorassa ja siinä asennossa missä pitäisi. Olen siitä lähtien käyttänyt näitä pohjallisia niin laskumonoissa kuin vaelluskengissäkin. Kantapään istuvuus on avainasemassa sovitettaessa Superfeet-pohjallisia. Mitoitus Superfeet-pohjallisen mitoitus määritellään kantapään leveyden mukaan. Eri malleja eri jalkineisiin. Menin hänen pakeilleen paikalliseen urheiluliikkeeseen ja tämän käynnin jälkeen monot istuivat hyvin ja jalkaan ei sattunut. Jalan lihakset tukevat luita ja pitävät rasituksen kurissa. Se pitää jalan paremmassa asennossa ja korjaa sitä myöten koko ruumiin linjauksia . Erilaisia pohjallisia löytyy jokaisesta urheilu- ja kenkäkaupasta. Kantapään leveys merkitsee oikean asennon suhteen eniten ja ylijäävä osuus kärjestä leikataan pois. Kannattaa siis ostaa suoraan asiantuntevalta jälleenmyyjältä, joka osaa mitoittaa pohjallisen oikein. Superfeetejä saa mm. Asia on varsin yksinkertainen ja Superfeetiä kokeilemalla tuntuu, että ensin nojaisi eteenpäin, mutta tunne johtuu siitä, että kantapäällä on oikeasti tukea. Partioaitasta ja Ski-Servicestä. Alusta jonka päällä seisomme muuttaa asentoa joko hyvään tai huonoon suuntaan. Nyt näiden pohjallisten saatavuus on Suomessakin parantunut, joten ei tarvitse enää lähteä “monotohtoreiden” pakeille Alpeille. Näyteikkuna OIKEALLA POHJALLISELLA UUTTA POTKUA LASKUUN Teksti Antti Zetterberg Kuvat Birdos Skis, Antti Zetterberg Chamonix 2006 Uudet monot sattuvat jalkaan ja lasku on tuskaa. Pientä painumaa ja ihan rehellistä sukkamehun hajua lukuun ottamatta pohjallinen on täysin käyttökunnossa
Onneksi johdon voi näppärästi vaihtaa ja ei tarvitse kantaa kahta ONKO TABISTA TAI IPADISTA TAKAMAASTOON. Pakkasin heti ensimmäisenä aamuna kaikki takamaastovälineet mukaan ja tällä kertaa repun Auringonpaisteessa näyttöä sai väijyä todella tarkasti ja oli parempi mennä varjoon tekemään tarkempia selvityksiä.. Näyteikkuna Samsungin kolmen megapikselin kamera on suhteellisen vaatimaton, mutta kuvat eivät olekaan se varsinainen pääasia vaan erilaisten sovellusten, karttojen ja etenkin Google Earthin käyttö laskulinjojen varmistamiseksi. virtalähdettä. Sujautti vain laitteen laskureppuun, jossa oli lentomatkan aikana tarvittavat käsimatkatavarat sekä lasten leluja. Laturi piti tietenkin ottaa, tabissa on erilainen liitin kuin esimerkiksi Samsungin puhelimissa. Hiukan iso käteen, mutta pieni täysiveriseksi työkoneeksi. Aikuisilla Tab 2 7.0:n kaiuttimien sijoittelu tekee käytöstä medialaitteena vähän kömpelön ilman kuulokkeita, sillä vaakatasossa oikea käsi hakeutuu jatkuvasti kaiuttimen eteen. Ihan kaikkein suurimpia 12 ja 10 –tuumaisia laitteita ei vuorille kannata raahata, mutta tästä pienemmät 76 noin 7-8-tuumaiset ovat juuri sopivia laitettavaksi repun taskuun. Taulutietokoneet eli tabletit ovat yleistyneet huimaa vauhtia. Ei mitään ihmeellistä Androidin käyttäjälle, mutta koko tuntui oudolta. Kokeilimme käytännössä noin 200 euron hintaista 7-tuumaista Samsungin 3G Galaxy Tab 2:sta, jossa oli 8 gigatavun muisti ja Androidkäyttöjärjestelmä. Reissuun Tuntui oudolta pakata läppärin sijaan kevyt noin A5-paperin kokoinen tabletti. Suurimpien valmistajien Applen ja Samsungin liikevaihdostakin iso osa tulee näiden laitteiden kautta. Mutta miten on laita, kun laite otetaan mukaan laskureppuun ja sitä olisi tarkoitus käyttää hyödyksi rinteessä ja sen ulkopuolella. Lentomatkalla Samsung osoittautui lasten suosikiksi, sillä pienenä, mutta silti riittävän isona se oli pieniin käsiin loistava Angry Birds –pelikone. Alpeilla Pistäydyimme Engelbergissä pääsiäisenä ja paikkaan oli tullut noin 20 senttiä uutta lunta. Ne ovat erinomaisia laitteita esimerkiksi pikkuväen viihdykkeeksi tai työntekoon. Lentomatkalla Zürichiin hipelöin laitetta ja tutustuin siihen tarkemmin. Teksti Petri Mäkelä Kuvat Antti Zetterberg, Petri Mäkelä Parempia käyttää kuin puhelimet Tabletit ovat siitä hyviä, että niiden näytöt ovat suurempia kuin puhelimien ja sitä myöten käyttökin on ulkona helpompaa. Laitteessa on 1,0 GHz -tuplaydinprosessori, jonka suorituskyky ja käytettävyys ovat erittäin nykyaikaista tasoa. Applen iPad minin koko on 7,9 tuumaa, joten Samsung on tätä vielä hieman pienempi
Google Earthia voi myös käyttää GPS-pohjaisesti, joten se soveltuu mielestäni varsin hyvin tähän käyttöön. Laitteesta ja softasta oli oikeasti hyötyä kun sitä pystyi pyörittelemään reaalikulmaan saadakseen oikean käsityksen. Muutamana päivänä satoi tiheästi lunta ja laskimme Brunnin alueen metsäpätkiä täydessä whiteoutissa. Hississä olevan rinnekartan pälyily ei paljoa huonossa näkyvyydessä auta. Paperikarttaa oli tietenkin ilo lukea auringossa. Suosittelen ehdottomasti ostamaan suojakotelon, esim. Hissit menivät lopullisesti kiinni tältä kaudelta juuri kuvanottopäivänä ja Tabin avulla pystyi hahmottamaan itselleen tuntematonta aluetta. Laite ei lähtenyt päälle suoraan hangesta, kuten tuskin voisi ilman suojakoteloa odottaakaan. Kirkas auringonvalo on myrkkyä kaikille näytöille, niin myös Tabille. Lisätietoa www.samsung.com Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 77. Laite joutui kosketuksiin myös lumen sekä veden kanssa ja pienet roiskeet selvitettiin kunnialla. En ollut hankkinut mitään suojakoteloa, joten käärin laitteen pipoon. Täällä Google Earthista ja Mapsista oli merkittävää hyötyä kun lähes eksyimme vain puolen kilometrin päässä hisseistä. Näyteikkuna Brunnin whiteout. Itselleni Tab oli ensituttavuus ja meni hieman aikaa tottua käyttämään Android-pohjaista laitetta, mutta kun makuun pääsi, viihtyi laitteen kanssa pidempäänkin. Toki tietenkin paperiset topo-kartat on hyvä olla aina mukana. Google Earth kertoo enemmän Tabin näytöllä. Latasin sen täyteen ennen lähtöä ja päivän päätteeksi siitä oli jäljellä vielä noin 60 prosenttia vaikka GPS:ää sekä nettiä käytettiin välillä. Aquapac tai vastaava sekä opettelemaan laitteen käytön sekä appsien hyödyntämisen hyvin ennen vaativampiin paikkoihin lähtöä. Samsungin akku kesti pakkasessa yllättävän hyvin. Kävimme aina kallion varjossa tarkistamassa lopullisen näkymän. Käytin nettiä sim-kortin välityksellä, joten datasiirto tulisi kalliiksi, mikäli pitäisin sen koko ajan päälle. Lisäksi ostin muutaman topon mapstor.comin kautta, mutta ne olivat käytännössä vain karttoja vailla interaktiivisia ominaisuuksia. ylätaskuun sujahti myös tab. Laskimme muutaman ennalta tuntemattoman paikan siten, että vertasimme Google Earthin kuvaa topo-kartan pohjaan ja teimme sitä kautta reittisuunnitelman. Ilman niitäkin toki pärjää, mutta jos laite kotoa löytyy, voi sen aivan hyvin ottaa harrastuksiin. Laite pimeni tiputtuaan aukinaisesta taskusta hankeen. Käytännössä Tämän kokoinen Tab on erittäin toimiva takamaastoissa. Onneksi lähti tulille kun päivän kuivatteli. Kerran Samsung tosin tippui hankeen ja lähes hukkui sinne, jonka jälkeen jouduin kuivattelemaan sitä yhden päivän. Loppuarvostelu Tabit ja iPadit ovat varsin kelvollisia laitteita ulkoilmaharrastuksiin tietyin varauksin. Mitään höpöhöpö-appseja on turha ruveta kikkailemaan takamaastossa, sillä ne syövät vaan turhaa akkua ja tarvitsevat usein netin toimiakseen kunnolla. Edullinen hinta on myös plussaa. Latasinkin etukäteen kämpillä karttoja valmiiksi Google Earthilla tekemäni esiselvityksen mukaan offlinetilassa käytettäväksi
Takapaino on ikuinen riesa alppihiihKäännöksen alussa ulkojalka on suorana ja lantio korkealla lumesta - kaukana siteistä.. Kysehän ei ole siitä, etteikö näitä ikinä tulisi, vaan miten ne korjataan. Näin ollen virheitä tulee vähemmän ja niistä palautuminen takaisin hyvään asentoon on nopeampaa, eikä näin johda kompromisseihin suksen kulkemisen kannalta. Olen vouhottanut hyvän perusasennon merkityksestä paljon näillä palstoilla. Nyt pureudun tarkemmin yhteen perusasennon piirteistä, johon en toistaiseksi ole liikaa palstatilaa käyttänyt. Reagointi Alppihiihdossa sattuu ja tapahtuu. 78 Mitä siitä seuraa. Käsitteellä ”korkea lantio” tarkoitetaan, että laskija pitää lantionsa riittävän ylhäällä ja edessä koko käännöksen ajan. Korkea lantio luo edellytykset sille, että laskija on parhaassa mahdollisessa asennossa reagoimaan yllätyksiin. Etenkin istuvat ja takapainoiset asennot eivät missään tapauksessa tuo lantiota riittävän korkealle ja eteen. Teksti Ökö Heikkala Kuvat Agence Zoom ”Korkea” lantio. Tekniikka PERUSASENNON HIENOSÄÄTÖÄ Hyvä (huono) esimerkki istuvasta asennosta. Voimantuotto Kovan paineen tuottaminen sukselle on jouhevan suksen kulkemisen kannalta tärkeää. Tämä liike tapahtuu lantiosta sivuttaissuunnassa, ei niinkään ylös–alas suunnassa. Korkean lantion hyödyt ovat kiistattomat. Toisin sanoen ulkojalka on koko käännöksen ajan aika suora, eikä sen polvikulma juurikaan muutu. Lantion oikea paikka mahdollistaa tehokkaan käännöksen aloituksen, mutta helpottaa myös laskijaa vastustamaan käännöksestä syntyviä voimia. Polvikulma on pieni ja säärikin aika pystyssä. Lantio pysyy edessä Korkea lantio luo edellytykset sille, että käännöksen alussa lantio ei ainoastaan ole, mutta myös pysyy eteen–taakse–linjassa riittävän edessä. Oikolinjaa lähestyessä ja kanttaamisen johdosta laskijan lantio lähestyy lunta. Käännöksen alussa seurauksena on, että lantio näyttää olevan korkealla lumesta. Tässä niistä tärkeimmät. Tämä asia on: korkea lantio. Seuraus on tehokkaampaa ja nautinnollisempaa alppihiihtoa, pienemmillä maitohapoilla. Lopputuloksena korkea ja edessä oleva lantio
Kiitos! -Ökö Oikolinjassa pakara on toki lähestynyt lunta, mutta huomaa ulkojalka - yhä aika suora Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 79. Vinkkejä lantion nostamiseen Asennon leveys Liian leveä laskuasento hankaloittaa laskua muistakin syistä kuin lantion korkeudesta. Minulle ne toivat tähän lajiin tänä talvena taas jotain uutta ja suksi kulki jälleen hieman paremmin. Oikein hyvää loppukautta ja kesää kaikille lukijoille – ensi syksynä palataan asiaan. Korkealla ja edessä oleva lantio tuo oikolinjaan laskijan painopisteen juuri oikeaan kohtaan, eikä se näin jää liian taakse tai kauas lumesta. Tekniikka ” Kokeile tuoda jalat noin lantion leveydelle, eikä yhtään leveämmälle. Tämä antaa lähtökohdat hyvälle asennolle. Lopputsemppi Tätä kirjoittaessa korkeasta lantiosta ei ole vielä havaittu laskun kannalta negatiivisia asioita – tutkijat jatkavat etsintöjä. Koko jalkapohjalla tai jopa kantapäillä seisoskelu automaattisesti tipauttaa takapuolta taakse ja yleensä myös alaspäin. Asento paranee varmasti. Kausi päättyy, joten jälleen on ilo kiittää Rukan Alppikoulun ja Alppimaajoukkueen laskijoita sekä valmentajia avustanne tämänkin talven tekniikkajuttujen syntyyn. Kuvassa näkyy hyvin, miten ulkojalan sääri on ”eteenpäin”, eikä pystyssä. Kanttauskulmat Jotta laskija saisi suksen kulkemaan parhaalla mahdollisella tavalla, on hänen myös saatava tuotua lantiota käännöksen sisäpuolelle (lähelle lunta) – mitä enemmän, sitä parempi. Korkea lantio mahdollistaa myös sen, että suksen kiihtyessä laskijan painopiste pysyy mukana ilman, että se jää liian taakse. Kokeile tuoda jalat noin lantion leveydelle, eikä yhtään leveämmälle. Yhdistettynä isoon polvikulmaan, lantio pysyy edessä ja paine saadaan päkiälle. ps. Tuomalla lantion riittävän eteen (ja korkealle) käännöksen alussa, laskijalla on mahdollisuus saada vahva ja nopea paine ulkojalan päkiälle. ” täjille ja hankaloittaa elämää suhteettomasti. Olkoot nämä sanat jälleen apuna, etsiessäsi täydellistä alppihiihtokäännöstä. Älä istu Tämä voi kuulostaa ehkä liian yksinkertaiselta, mutta se toimii – nosta takamustasi ylöspäin! Lähtökohtaisesti monet laskijat istuvat liian kyykkyyn tai taakse laskiessa. Hae tunne jalkoihisi niin, että tunnet paineen päkiöillä ja säärissä. Tämä antaa lähtökohdat hyvälle asennolle
Hedelmäpelaamiseen eksynyt ei saa arvostusta itseltään eikä muilta. Se alkaa jo lapsena ja nuorena. Oireiden perusteella voi sitten tarkemmin selvittää niiden alkuperää. Kuljemme kohti itsesuojeluyhteiskuntaa, jossa jokaisen nurkan takana voi piillä vaara. Että arvostusta, turvallisuutta ja rakkautta voi ostaa. Jos työpaikalla ihmisten tapa olla yhdessä ja puhua toisilleen ei ole arvostava, niin työyhteisökin voi tarjota jäsenilleen vain pätkäturvallisuutta. Urheiluvalmentaja kehuu ja kannustaa valmennettavaansa, jos tämä osoittaa valmentajan mielestä jotain merkittäviä ansioita. Monet suomalaiset ovat lääkinneet turvallisuuden ja arvostuksen puutettaan hankkimalla aseen tai useampia. Kolumni Puutostaudeista ja vähän muustakin P uutostaudiksi kutsutaan tilaa, jossa ihminen ei saa riittävästi jotain elimistölle välttämätöntä ravintoainetta ja tästä puutoksesta keho koettaa viestittää oireilemalla eri tavoin. Pisaratartunta tavoittaa niin herrat kuin narsistitkin. Hyvää hyvyyttämme tarjoamme omalla kohdallamme toimiviksi kokemiamme hoitokeinoja toisillekin, koska kuvittelemme muiden olevan itsemme kaltaisia. Golfin koukuttama kiertää vertaistukiryhmänsä kanssa kierroksen ja saa nauttia arvostusta. Jos sellaiseen ei kykene, voi yrittää tyydyttää puuttuvan energian varastamalla sen kiusatuiltaan. Entä arvostus, turvallisuus ja rakkaus. Joku on saattanut jopa alkaa hoitamaan omaa turvallisuuden tai arvostuksen puutostaan kiusaamalla muita. Sellainen ajattelu saattaa ohjata ihmisen toimimaan mammona mielessä. Jos ihminen on se mitä hän omistaa, niin jos häneltä otetaan pois se mitä hän omistaa, niin kuka hän silloin on. Onko parempi kehua ja kannustaa niitä, jotka ovat toimineet sankarillisesti siinä 10-vuotiaiden maailman tärkeimmässä jalkapalloturnauksessa tai hiihtokisoissa vai niitä jotka tarvitsevat kannustusta. Vakituinen työkään ei kuitenkaan välttämättä paranna puutostautia. Työn puuttuminen ja pätkätyöt syövät varmasti ihmisen kokemaa turvallisuutta ja arvostusta. Elämää ei kannata aliarvioida – onneksi onnellisuus on kiinni yksinkertaisten asioiden lisäksi paljon monimutkaisemmista asioista. Kun ihminen on vajaa energioiltaan, niin sitä voi tankata energisoivilla kohtaamisilla ja keskusteluilla toisten ihmisten kanssa. Näidenkin puutosten kohdalla oireiden tunnistaminen on usein helpompaa kuin itse vaivan, sillä oireet ovat monimuotoiset ja monet meistä ovat lisäksi opetelleet peittelemään oireitamme hyvin. Itse puutosta ei välttämättä voi havaita ja sen seuraukset tunnistaakin helpommin. Liiketunnistimilla syttyvät megakirkkaat halogeenit suojelevat tehokkaasti meitä ainakin oravilta, pikkulinnuilta ja jäniksiltä. Palomuuri- vartiointi- ja turvapalveluita ostetaan suojelemaan niin viruksilta kuin niiden kantajiltakin. Oman lapsen onnistumiset palvelevat samalla tavalla. Taudin tahallinen tartuttaminen ulottuu perheistä ja kouluista kaiken kokoisiin yrityksiin kaikilla tasoilla. Aika on rahaa – hah HAH haa Moni ihminen ajattelee, että onnellisuus olisi kiinni niin yksinkertaisista asioista kuin raha ja menestys. Ahkerasti urheileva tekee sosiaalisesti hyväksytympiä asioita kuin ahkerasti ryyppäävä. Ei voi arvostaa, jollei toinen ole tehnyt jotain ansaitakseen sen. Toisenlaisia puutostauteja esiintyy yhä enemmän myös siellä, missä ravintoa ja ulkoista hyvinvointia näyttäisi riittävän yllin kyllin. Viime aikoina on julkisuudessa käsitelty kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin. Tavanomainen uskomus meidän ihmisten keskuudessa on, että kaikki hyvä pitää jotenkin ansaita. Hyvät harrastukset ovat yleisesti hyväksyttyjä ja arvostus, itsearvostus sekä turvallisuuden tunne voi 80 kasvaa ja antaa elämälle merkitystä. Ravintoon liittyvät puutostaudit ovat nykyaikana käyneet harvinaisemmiksi ja mielessämme sijoitamme ne helposti alikehittyneisiin maihin ja niiden väestöihin. Kyllähän minäkin rakastaisin lähimmäisiäni enemmän, kunhan he vaan olisivat sellaisia, että heitä olisi helpompi rakastaa… Itsehoidosta Itsehoidon keinojen voi ajatella kuuluvan kahteen suurempaan ryhmään; sellaisiin, jotka ovat sosiaalisesti hyväksytympiä ja sellaisiin, jotka ovat taas sosiaalisesti halveksitumpia. Teksti Matti Henttinen. Urheilu ei ole kaikkein tärkein asia, mutta se on maailman tärkein sivuasia, kuten tuttu maailmanluokan urheilija sen hienosti muotoili. Siitäs saivat. Virusten tavoin silmiltä näkymättömissä ne vaanivat uhrejaan kärsivällisesti odotellen. Mutta milloin ihminen tarvitsee eniten tukea ja kannustusta: edistyessään ja onnistuessaan vai ollessaan oppimistasanteella tai muita perässä. Tartuttamisen jälkeen voi antaa vielä vahvistusrokotuksen epäilemällä uhrin älyä, huumorintajua, tai toteamalla tämän yliherkäksi. Nykyajan puutostaudit Kolme tavallista elämää hankaloittavaa puutostautia ovat rakkauden puutostauti, arvostuksen puutostauti ja turvallisuuden puutostauti. Jotkut käyttävät itsehoidon keinoina harrastuksiaan - omiaan tai lastensa
Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 81
+358 40 554 9339, e-mail: auli.miettinen@skisport.fi Ski Sport Finland – Markkinointi ja viestintä Markkinointipäällikkö Marko Mustonen, puh. +358 45 120 9920, e-mail: jussi.vaatainen@skisport.fi Ski Sport Finland – Alppihiihto Koulutus- ja kehityspäällikkö Petri Lindén, puh. Ski Sport Finland 2012-2013 Henkilökunta Freestylehiihto – Toimikunnat Ski Sport Finland – Hallinto ja talous Kumparelasku Mikael Skytt Jari Savolainen Petri Voutilainen Hannu Kangas Jani Honkanen Sami Mustonen Toimitusjohtaja Janne Leskinen, puh. +358 400 300 930, e-mail: janne.leskinen@skisport.fi Talouspäällikkö Auli Miettinen, puh. +358 40 518 4559, e-mail: marko.mustonen@skisport.fi Viestintäkoordinaattori Jussi Väätäinen, puh. +358 50 64354, e-mail: timo.sallinen@skisport.fi Hallitus Harri Koponen, puheenjohtaja Timo Kanninen Jaana Karhila-Räsänen Mikko Kortelainen Roope Ropponen Mika Toivonen Heikki Toivakka Suomen Hiihtoliiton liittovaltuusto Alppihiihto: Jari Lehtinen Ari Hämäläinen Heikki Hannola Kaj Svels Miikka Himmi Mia Aatamila Freestyle: Jyrki Säämänen Tuula Kivari Hannaliisa Sutinen Minna Karhu 82 Kenttä- ja kilpailutoimikunta Seppo Heikkala, puheenjohtaja Jaana Karhila-Räsänen Petri Sallinen Ossi Pirinen Heikki Hannola Petri Lindén, esittelijä Valmentajat Ski Slopestyle ja Ski Half Pipe Henri Koskelainen Pasi Korhonen Tuukka Terva-aho Tomi Uuniemi Kaarle Ruokolainen Jussi Saarinen Jere Asikainen Ski Cross Tero Ukkonen Harri Helén Jukka Alkunen Juha Haukkala Alppihiihto TD- ja tuomaritoimikunta Jyrki Säämänen Hannu Salmela Pasi Vierelä Timo Kanninen Pipsa Pohjavirta Miehet A-maajoukkue Janez Slivnik, päävalmentaja Sergej Poljsak, valmentaja Pasi Laitakari, valmentaja Mitja Zupan, valmentaja Petri Halonen, fysioterapeutti – naprapaatti Kenttä- ja kilpailutoimikunta Jyrki Säämänen Minna Karhu Pasi Vierelä Petri Voutilainen Tuukka Terva-aho Eemeli Kallas Naiset A-maajoukkue Christian Brüesch, päävalmentaja Mario Häni, valmentaja Laura Nevala, fysioterapeutti – naprapaatti C-maajoukkue Joni Sandvall, valmentaja Para-alppi Minna Happonen, valmentaja B-maajoukkue Janne Haarala, päävalmentaja Jukka Leino, valmentaja Robert Horvat, huolto C-maajoukkue Petri Härkönen, valmentaja Alppihiihto – Toimikunnat Freestylehiihto Valmennustoimikunta Mika Toivonen, puheenjohtaja Petri Härkönen Pasi Laitakari Janne Haarala Joni Sandvall Janne Leskinen, esittelijä Petri Lindén, esittelijä TD-toimikunta Arno Heikkala, puheenjohtaja Seppo Heikkala Risto Happonen Jaana Karhila-Räsänen Kumparelasku Sami Mustonen, päävalmentaja Mikko Patrikainen, fysioterapeutti Juha-Matti Rytilahti, fysioterapeutti Lauri Kolomainen, olympiavalmentaja Ski Cross Tero Ukkonen, valmentaja-huoltaja Ski Slopestyle, Ski Half Pipe Olli Cajan, valmentaja Tomi Uuniemi, olympiavalmentaja. +358 50 362 2109, e-mail: petri.linden@skisport.fi Ski Sport Finland – Freestylehiihto Lajipäällikkö Timo Sallinen, puh
> Thule EasyFold Erittäin kätevä, kokoontaitettava kahden pyörän teline kaikentyyppisille polkupyörille (myös sähkökäyttöisille/-avusteisille pyörille). Tuotenumero: TH 932 Lisätietoja: www.thule.. Helppo käsitellä. Teline kiinnitetään vetokoukkuun. Helppo kuljettaa. /jm ja ulkoilun erikoislehti 83. Helppo käyttää. Näppärä kaksivaiheinen taitto takaa vaivattoman kiinnityksen, käsittelyn ja varastoinnin. Alppihiihdon, freestylen Myynti: Thule-jälleenmyyjät www.kaha.
Hienostuneessa ohjaamossa ympärilläsi on viimeisintä teknologiaa, mutta sen käytöstä on tehty mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Kuvan auto erikoisvarustein. Täysin uusi viisiovinen Audi A3 Sportback ei ole kuten muut autot. Audi Teknistä etumatkaa Uusi Audi A3 Sportback Tulevaisuus alkaa nyt. Se on tyylikkäästi muotoiltu, mutta tarjoaa runsaasti monikäyttöistä tilaa. 27.072 € Audi A3 Sportback 1.6 TDI 77 kW (105 hv): autoveroton hinta: 22.280 €, arvioitu autovero 4.192,39 €*, kokonaishinta: 27.072,39 €. Alk. Hintaan lisätään jälleenmyyjäkohtaiset toimituskulut. Tehokkaat TFSI- ja TDI-moottorit liikuttavat sitä kevyesti, mutta pitävät kulutuksen ja päästöt kurissa. Tutustu osoitteessa audi.. Vapaa autoetu 615 €/kk, käyttöetu 420 €/kk. Täysin uusi viisiovinen Audi A3 Sportback. 84. Täysin uusi Audi A3 Sportback on täydellinen valinta sinulle, joka haluat autoltasi tavallista enemmän. Keskikulutus 3,8 l/100 km. *CO?-päästöt 99 g/km