alv) Kumpareiden kurittaja kansi-final.indd 1 kansi-final.indd 1 12.2.2024 14.55 12.2.2024 14.55. Sk i Sp ort Fin lan din vir alli ne n jäs en leh ti Alppihiihto | Vapaalasku | Freeski | Freestyle | Ski Touring | Urban | Park | Outdoor | DH 4/2023 EDGESKI.FI @EDGESKIFINLAND Jani Hujanen Hannu Oikkonen Fillarilla hiihtokeskuksessa Aloittelevan vapaalaskijan Tromssa Levin takamaastoilla Teemu Lauronen Levi 60 vuotta @ ed ge sk ifin la nd w w w .ed ge sk i.fi K um pa re id en ku rit ta ja 2/ 20 24 12,90€ (sis
WWW.LEVI.FI Kuvat Janne Lipsanen levi.?/60. 4 ERILAISTA SNOW PARKKIA SOUTH PARK JUNIOR SOUTH PARK MINI PARK FUN PARK 60 VUODEN RAKKAUSTARINA Meitä kaikkia yhdistää rakkaus Leviin
WWW.LEVI.FI Kuvat Janne Lipsanen levi.?/60. 4 ERILAISTA SNOW PARKKIA SOUTH PARK JUNIOR SOUTH PARK MINI PARK FUN PARK 60 VUODEN RAKKAUSTARINA Meitä kaikkia yhdistää rakkaus Leviin
Päätoimittaja Jan-Erik Blomberg janerikblomberg@krookmedia.fi Art Director Mikko Kempas Toimittajat Jan-Erik Blomberg Teemu Moisio Mikko Kempas Jussi Ovaskainen Saana Saltevo Lauri Hilander Markku Mellanen Charlotta Avellan Ville Sormunen Valokuvaajat Jan-Erik Blomberg Teemu Moisio Jussi Ovaskainen Saana Saltevo Lauri Hilander Ville Vappula Sami Tuunanen Ville Sormunen Markku Mellanen Mikko Kempas Arttu Heikkinen Ilmoitusmyynti Jerker Krook +358 40 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Antero Hiito +358 400 779 665 antero.hiito@krookmedia.fi Painopaikka Printall Tilaajapalvelu Atex Software Oy Puh. 03 – 4246 5340 tilaajapalvelu@atex.com Kustantaja Krook Media Oy Itälahdenkatu 22B 00210 Helsinki edge@krookmedia.fi www.krookmedia.fi Kannen kuva Markus Föhr, Sveitsin hiihtokeskus Kuva: Ville Vappula Internet www.edgeski.fi Instagram: @edgeskifinland Facebook: Edgeski 8 Uutiset 28 Himoksen alue jatkaa kehittymistä ja investointeja 32 Levi Ski Resort 60 vuotta 38 Fillarilla hiihtokeskuksessa 42 Jani Hujanen 50 Aloittelevan vapaalaskijan Tromssa 56 Todellinen vapaalaskuretki Levillä 62 Teemu Lauronen 66 Iso on Isoa 72 Brändin tarina: Dovold of Norway 74 Edge Ihmiset – Hannu Oikkonen 78 Kannen Tarina: Ville Vappula 84 Treenaus – After Skistä voimaa hiihtopäivään 86 Edge keskukset: Ukkohalla 88 Edge Näyteikkuna 4
Elias Syrjä – Ruka, joulukuu 2023 Photo: Arttu Heikkinen 5
Pantin sai takaisin jos vain muisti viedä lukukortin takaisin lippuluukulle tai automaattiin. Jos nykyhintainen pantti ei motivoi palauttamaan korttia, niin olkoon pantin hinta sitten vaikka 20 euroa. Olen toisinaan myös kysellyt asiasta tahoilta, joiden luulisi voivan vaikuttaa asioiden vallitsevaan tilaan. Tämä mahdollisti hyvin mielikuvitukselliset temput, joita ei normaalista hyppyristä pysty tekemään. Juuri Sveitsissä ollessani ostin jälleen kerran hissilipun, jonka kylkeen tuli maksaa pantti lukukortista. Miehissä mukana oli Juho Saastamoinen ja naisissa Anni Kärävä. Terve jälleen 6. Knuckle Huck on ollut erittäin hyvin esillä esimerkiksi X Gameseissa jo muutaman vuoden ajan. Kuitenkin kilpailua seuratessa ihmettelimme kovin, että nimestään huolimatta Knuckle Huck oli kuin big airkilpailu pienoiskoossa. Olenkin usein kyseenalaistanut tavan mikä Suomessa vallitsee. Tänä vuonna X Gamesien Knuckle Huck -kilpailussa oli mukana myös suomalaisia sankareita. Sitten aiheeseen. Mukaan matkoilta on jäänyt kilokaupalla erilaisia hissilippuja. Olen vuosien aikana kierrellyt melko monenmoisessa maassa ja keskuksessa laskemassa. Miten voi olla, että muualla toimivaa panttisysteemiä ei ole vielä saatu valjastettua suomalaiseen hissilippukäytäntöön. Eipä tällä kertaa enempää. Osan olen jättänyt muistoksi reissusta ja uudesta paikasta ja osan unohtanut palauttaa. Kilpailuformaatti varmaan elää vielä nuoruudenaikaista murrosta ja toivon mukaan tulevaisuudessa formaatti muuttuisi niin, että näkisimme enemmän mielenkiintoisia Knuckle-temppuja big air -tykityksen sijaan. Myös meillä hissilipun kylkeen joutuu ostamaan etälukukortin, mutta palautusmahdollisuutta ei ole ainakaan tähän mennessä ollut. E nsi alkuun onnittelut Elian Lehdolle, Anni Kärävälle, Juho Saastamoiselle ja Rene Rinnekankaalle. Yleisesti muualla kuin Suomessa tapana on saada pantti takaisin hissilipun etälukukortista, eli tuttavallisemmin Keycardista. Sitten toinen asia, mitä mietimme matkakumppanin kanssa ajellessamme pitkin Keski-Euroopan maanteitä, oli uusi Knuckle Huck -kilpailumuoto. Ei se voi olla niin vaikeaa, etteikö sen toteuttaminen onnistuisi, jos vain tahtoa riittäisi. Loistavia sijoituksia maailman kovimmissa kilpailuissa. Olisihan se ollut mielenkiintoista nähdä mitä kummusta voi saada aikaiseksi, sen sijaan että nyt nähtiin toinen big air -kilpailu hieman huonommilla tempuilla. Tällä kertaa kumpua hyväksi käyttäviä temppuja ei juuri kilpailussa nähty. Murheet ne on pienetkin murheet. Alun perin ideana oli käyttää hyppyrin kumpua hyväksi temppuja tehdessä. Pikemminkin kyseessä oli huonosta hyppyristä käyty big air -kilpailu, jossa pärjäsi big airista tutuilla tempuilla
7 GET CLOSER TO GO FURTHER H A W X U L T R A X T D B O A atomic.com Boots_that_fit_210x280.indd 1 Boots_that_fit_210x280.indd 1 26.01.24 10:49 26.01.24 10:49
Mukana projektissa on myös tunnettu entinen ammattilaskija, Roope Tonteri, joka on puuhannut muun muassa Mielakan parkin ja lumetuksen parissa. Olemme saaneet hyvin pitkälti vapaat kädet parkin kehittämiseen ja vieneet kokonaisuutta leikkisempään ja monipuolisempaan suuntaan”, kertoo Petteri Kalliomäki Havumäki Ranchilta. www.swinghill.fi www.parkworks.fi Nuuksion Swinghill avasi uudistetun parkkinsa 8 Jyväskylän Laajavuori on tunnettu aktiivisesta parkkiskenestään. Uusi parkkilinja avattiin perherinteen oikeaan laitaan ja hieman kaartava rinnemalli mahdollisti mielenkiintoisen parkin, jossa on aluksi kolme reilikumpua, hyppyri ja vielä kolme reilikumpua eli yhteensä yksi lasku mahdollistaa noin seitsemän temppua. Roope Tonterin method ja ensi kosketus uuteen hyppyriin. Kuva: Mikko Kempas. Swinghill panostaa myös kasvuun muiden rinteiden osalta, kun perherinteen taakse avataan uusi rinne, mistä tulee lapsia erityisesti kiinnostava metsäreittimäinen kokonaisuus. Suurimpana yksittäisenä mainittakoon jokavuotiset jo legendaarisiksi muodostuneet Season Enderit kauden lopussa. Laajis X Havumäki Ranch J yväskylän urbaani hiihtokeskus Laajis on panostanut viime kausina entistä enemmän parkkitoimintaansa. Keskus onkin tuottanut useita maamme huippulaskijoita parkkipuolelle. www.havumakiranch.fi www.laajis.fi www.playgroundsolutions.fi N uuksion sydämessä sijaitseva idyllinen laskettelukeskus, Swinghill, uudisti parkkinsa kotimaisen parkkirakentamisen kärkinimen, ParkWorksin, johdolla. Paikalla on myös hieman tavallisuudesta poikkeavampaa muotoa, kuten quarter muoviputkella. Hän hehkuttaa lisäksi tämän kauden apuvoimia pohjoisen suunnasta, kun Pyhän ja Ylläksen parkkivelho Tuomas Kuoksa Playground Solutionilta saapuu Laajikseen rakentamaan Aurinkorinteen eli Auriksen junior / senior parkin. Laajis on panostanut myös kulttuuripuoleen ja erilaisia sessareita ja tapahtumia järjestetään kauden mittaan useampia. Tämä on parkin ensimmäinen versio ja kehitystä jatketaan, mutta jo tässä vaiheessa on havaittu, että rinteen profiili sopii hyvin parkille ja tästä saadaan varmasti erinomainen kokonaisuus pitkälle tulevaisuuteen. ”Yhteistyö Laajiksen kanssa on ollut mahtava lisä Havumäki Ranchin toimintaan ja on ollut hienoa huomata kuinka paljon Laajis on halunnut panostaa parkkitoimintaan. ”Laajiksen asiakkaista valtaosa on parkkilaskijoita, joten panostus parkkeihin on erittäin tärkeää”, Kalliomäki korostaa. Roope valvoo parkin tuotantoa. Laajiksen parkkia toteuttaa nyt kolmatta kautta paikallisen skeittipiireistä tunnetun Havumäki Ranchin parkkitiimi yhteistyössä keskuksen oman rinnepäällikön Pasi Kuhmosen kanssa
Sopivaa ohjelmaa löytyy sekä ensikertalaisille että kokeneille vapaalaskijoille. Anni Kärävä. Onnittelut silti ehdokkuudesta. The Original Free'kend 21.3. Viikonloppu sisältää livemusiikkiakin: lauantaina junioreiden palkintojenjaossa klo 16.30 esiintyy Ty Roxy ja lauantai-illan aikuisten palkintojenjaon jälkeen esiintyy Modem. Kisakokonaisuuden avointen sarjojen voittajat palkitaan Kukkulan Kuninkaallisina. Test centeristä löytyvät myös mm. Black Crows, PUSU ja Faction. Harmi kylläkin, mutta tällä kertaa arpa oli tyhjä. Backflip mute oli kerrassaan ikoninen, ja partin päättänyt enderi oli mieletön. Torstain ja perjantain sessariryhmiin on rajoitetusti paikkoja. Suuret onnittelut ja jatka samalla linjalla. Tämä on nähtävissä Kärävän Forren elokuvissa nähtävillä olevissa tempuissa, ja tänä vuonna hän otti jälleen askeleen eteenpäin. Ensi keväänä kisasarjoissa ovat ensimmäistä kertaa myös vähän vanhempien laskijoiden masters-sarja ja unisex-sarja. Ohjelmaa ja workshoppreja: Droppailusessarit, seniorisessarit, Splitboard Workshop by Burton, Touring Workshop by Salomon, Pehmeitä käännöksiä ja tekniikkavinkkejä, Pyhän hauskimmat spotit, Rennon laskusessarit kuvaajan kanssa, Pyhän hiihtokoulun opastama retki Ukonhatulle, Juniorisessarit, Huttu-Ukko Challenge, Poker Rando, Aittakuru Freeride, Test Center ja paljon muuta! 9 Anni Kärävä Newschoolersin vuoden naislaskija A rvovaltainen Newschoolers.com-sivusto on valinnut vuoden laskijoita ja niinpä siinä pääsi käymään, että pohjolasta ponnistava Anni Kärävä nappasi valtikan kaikkien muiden ehdolla olleiden silmien edestä. 7–15-vuotiaat juniorit kisaavat samoissa kisoissa aikuisten kanssa, mutta heille on omat vapaalaskusessarinsa. Huomioitavaa on myös, että Aapo Myllärinen oli myös ehdolla Vuoden tulokas -osiossa. Tapahtuman ydin muodostuu kolmesta kilpailusta: Huttu-Ukko Challengesta, Poker Randosta ja Aittakurun vapaalaskukisasta. T he Original Free´kend kuuluu kaikille, joita merkittyjen rinteiden ulkopuoliset maastot kutsuvat. Kuva: Arttu Heikkinen. – 24.3. Onhan se melkein Oscariin verrattava suoritus. Tämän kaiken Kärävä tekee tahrattomalla tyylillä, ja kaikesta tästä huolimatta hieman tutkan alapuolella matkaten. Pitkän viikonlopun aikana myös sessaillaan hyvässä seurassa hiihtokeskuksen hisseiltä saavutettavilla vapaalaskualueilla ja opitaan uutta Suomen taitavimmilta vapaalaskijoilta, Free´kend-lähettiläiltä. Kauden kuumimmat välineuutuudet löytyvät tapahtuman ajan Free´kendin test centeristä, mukana menossa ovat tapahtuman pääsponsorit Salomon ja Burton. Laskuvälineenä voi olla lumilauta, alppisukset tai telemark-sukset. Valinnan perusteet: ”Viimeisten parin kauden aikana Kärävä on nostanut rimaa katulaskemisessa. Hän on todella ansainnut voittonsa
Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille! Kyseessä on varsinainen Lumilautailun Superviikonloppu, sillä samana viikonloppuna Tahkolla järjestetään myös Banked Slalomin SM-kisat. ”En oikein osaa sanoa mitään laskustani, kun en ole kauheasti syöksyä laskenut. Rosa Pohjolainen kolmas junioreiden maailmanmestaruuskilpailujen syöksylaskussa R osa Pohjolainen laski Suomelle ensimmäisen naisten syöksymitalin nuorten MM-alppihiihdossa. Sveitsin Malorie Blanc otti MM-hopean, vain sadasosasekunnin Olivierille hävinneenä. Pohjolainen kellotti Ranskan Portes du Soleilissa ajan 1.08,79, jolla jäi MM-kultaan syöksyneestä Itävallan Victoria Olivierista 0,40 sekuntia. Seuraa instagramissa: @hpdudeson @eeroettala @tahkomountain 10. E ero & HP Tour 2024 rantautuu Tahkolle 12.-13.4.2024 ja luvassa on matalan kynnyksen kisailua, hyvää fiilistä, yhdessä tekemistä ja hauskanpitoa. Pohjolainen otti pronssia alppihiihdon nuorten MM-kisojen naisten syöksylaskussa. Suomen Charlotte Henriksson oli syöksykisan 17:s. Todella hyvät fiilikset, sillä en odottanut, että olisin syöksyssä mitaleilla”, riemuitsee Pohjolainen. Kaksipäiväinen tapahtuma sopii kaiken tasoisille aloittelijoista harrastajiin ja kisafiiliksellä laskeville. Tulostaulun mukaan hyvin meni. Mulle sanottiin vaan, että laita pakettiin laske suoraan. Rosa Pohjolainen laski Suomelle ensimmäisen naisten syöksymitalin nuorten MM-alppihiihdossa! Hienoa työtä! Eero & HP Tour Tahkolla 12.-13.4
11
Moritzissa. Elian Lehto vahvaa tekemistä Vuosi sitten julkaistu henkilökuva Elian Lehdosta alkoi seuraavasti: ”Sitä tunnetta ei voita mikään, kun seison syöksyn startissa viiksellä jokainen lihas jännittyneenä ja kroppa adrenaliinista hereillä. Lyhyesti sanottuna kisarinteen juoni on laskea reilun 3,3 kilometrin mittainen rata, jonka maali on 860 metriä starttia alempana, niin nopeasti kuin mahdollista. Haluan voittaa, en mitään muuta kuin voittaa. Varmasti joillekin yleisön paljous ja tunnelma tuo oman lisäjännityksensä peliin, mutta minulla se vain lisää hyvää fiilistä”, kommentoi Elian Kitzbühelin syöksykisaa. Hän sijoittui sijalle 11. ”Tavoitteena on laskea vielä muutamat loppukauden kisat niin, että starttipaikka maaliskuussa järjestettäviin Saalbachiin maailmancupin finaaleihin varmistuu. Olen tiennyt koko ajan missä kunnossa olen ja mihin suuntaan olemme menossa”, kertoo Elian. ”Moro! Ihan hyvin menee, poljen just kuntopyörää Maria Almissa Jamon luona.” Norjan naisten päävalmentaja Janne ”Jamo” Haarala pyörittää perheensä kanssa Itävallan Maria Almissa monelle alppihiihtäjälle tuttua majataloa, josta löytyy vaativallekin huippu-urheilijalle erinomaiset majoitustilat, keittiöt ja kuntosalit. sija sekä syöksystä 6. Silloin kun homma osuu kohdalle, niin mitä sitä kiertelemään. Teksti Teemu Moisio Kuva Ski Sport Finland ”Tämän kauden tulokset ovat olleet toki lupaavia, mutta ne ovat olleet myös täysin suunnitellun ja tavoitteiden mukaisia. sija ja Wengenin 27. Viime aikoina jokainen kotimainen uutistoimitus on hehkuttanut Lehdon suorituksia kuluneelta kaudelta. Menee hetki ja puhelimessani palaa teksti: Elian Lehto soittaa. Merkille pantavaa kommentissa on se, että Elian ei suinkaan puhu itsestään monikossa, vaan jutussa kulkee automaattisesti valmentajan panos matkassa. sija. Lisäksi kilpailun aikana rinteen juurella on tuhansia ihmisiä seuraamassa näiden alppihiihdon todellisten gladiaattoreiden suorituksia. Täytyy myös arvostaa meille suomalaisille harvinaista itsevarmuutta mikä puheessa kuuluu. Sen jälkeen on toki vielä SM-kisat Ylläksellä ja koko kevät totta kai treeniä”, Elian päättää. Laitan Elianille viestin ja kysyn, miten menee ja milloin sopisi soitella. Aikaerot voittajaan olivat +1.15 ja +2.03. ”Tiesin mitä Kitzissä on odotettavissa. molemmissa syöksykilpailuissa 19. Tavoite alppihiihdon suhteen on ollut jo vuosia selvä ja siihen on panostettu pitkäjänteisesti todella laajalla rintamalla. Kitzbühelin syöksyä pidetään täysin syystä juuri sellaisena kuin se on. Huippunopeudet suorituksen aikana pyörivät 140 km/h yläpuolella ja keskinopeuskin on noin 100 km/h tunnissa. Hyvät tulokset viime kaudella Lehto tuli lajia seuraavalle kansalle viimeistään tutuksi hyvin menneen viime kauden aikana. Eurooppa Cupin puolella tuli Wengenin supersuurpujottelusta 3. tammikuuta. Ei siis ihme, että kotimainen vauhtikaksikko on päätynyt vain kivenheiton päässä olevasta Kitzbühelista suomalaisella ammattitaidolla rakennettuun saunaan palautumaan. sija St. Suljen silmäni, viimeinen keskittyminen ja turhat ajatukset pois. Mäki on aidosti sellainen, että taitavammallekin suksenkuljettajalle tulee kerrostalon katolta hyppäämiseen verrattava tunne. Päättäväistä tekemistä ”Tämän kauden tulokset ovat olleet toki lupaavia, mutta ne ovat olleet myös täysin suunnitellun ja tavoitteiden mukaisia. Se mitä on päätetty, tehdään ja siinä myös pyritään onnistumaan. Nuo aikaerot eivät ole juuri mitään, kun katsoo Streif-kisarinteen profiilia ja statistiikkaa. Olen tiennyt koko ajan missä kunnossa olen ja mihin suuntaan olemme menossa” 12. Annan kaikkeni.” E lian Lehto kiertää toista kautta Sveitsin vauhtijoukkueen matkassa luottovalmentajansa Erkka Blomqvistin kanssa. Maailmancupin syöksystä parhaina sijoituksina olivat Val Gardenan 20. ja 20. Kymppi piippaa kellossa merkiksi, että kohta on mentävä
13
Upeita paikkoja löytyy, kunhan vain ennakkoluulottomasti etsii ja eksyy. Tapahtuman tuotannosta vastasi Soul Productions. Pyhällä laskettiin kaksi erillistä kisaa: ensin tiistaina ja seuraavaksi keskiviikkona. Hän laskee yläraajavammaisten sarjassa. Tällä reissulla on ollut sopivassa suhteessa muutaman opastettava ryhmä Suomesta sekä lisäksi omia seikkailuja, aikaa jäänyt myös uusien paikkojen etsimiseen ja laskemiseen. ”Olen ollut Arto Majavan kanssa laskemassa Japanin Hokkaidolla reilun kuukauden verran. P yhä lunasti jälleen paikkansa paralumilautailijoiden suosikkikisana, kun laskijoita ympäri maailman kerääntyi Pyhälle avaamaan paracrossikauden leirillä sekä maailmancupissa ja Eurooppa Cupissa. Hienoa on olla Pyhällä rakentamassa rataa, ja maailman veljetkin ovat olleet tyytyväisiä. Ylvään tulivuoren Mt. Onnistuneet paracrossin arvokisat järjestettiin jälleen Pyhällä Vuodesta 2017 jatkuneet kilpailut keräsivät pohjoiseen runsaasti paralautailijoita. Jouduin senkin takia sivusta katsomaan, mutta hyvältä meno näyttää. Kiva on aina crossirataa laskea, mutta oli myös hienoa todeta, ettei ole ikävä kisaliivin sisään. Viimeiselle viikolle seuraan liittyvät vielä Saanan 70-vuotiaat vanhemmat, kokeneet laskijat, jotka pääsevät nyt ensimmäistä kertaa pöllyttämään Japanin puuteria. Olihan se makeeta saada toista vuotta peräkkäin olla osana suunnitellutiimiä. Turisteja alkaa olla melkoisen paljon myös Nisekon ulkopuolella, joten pelkän puuterihuuman sijaan Japani kannattaakin ottaa kokonaisuutena, johon kuuluu hienojen laskujen lisäksi myös onsenit, hyvä ruoka ja japanilainen kulttuuri. Kova meininki on laajalla rintamalla. He ovat aina innoissaan tulossa Pyhälle, ja täällä on semmoinen status meidän laskijoiden keskuudessa, että täällä hommat aina onnistuu. Hieno nähdä, että laji menee eteenpäin ja vielä voi olla mahdollistamassa juttuja, Suur-Haamri kommentoi. Suomalainen hiihtomatkailija on odottanut Japanin ovien aukeamista ja viimein sinne on ollut selkeä vihreä valo tarjolla. Oli ihan hyvä katsoa vanhoja kollegoita ja uusia tulokkaita sivusta. Sen jälkeen lumisateita onkin riittänyt (vaikka tosin hieman raskaampaa kuin normaalin rutikuivan samppanjapuuterin sijaan) ja aurinkoa näkynyt vain harvoin. EDGEn liikkuva reportteri Saana Saltevo raportoi paikan päältä. Toivottavasti saadaan jatkoa tälle tapahtumalle ensi vuonnakin. Guttormin (Juha) kanssa onnistuttiin hienosti radan rakentamisessa, ja pääsin toki sitä itsekin testaamaan. Kaikki joukkueet olivat kilpailuun erittäin tyytyväisiä, ja uusia laskijoitakin oli saatu paikalle. Maailmancupissa ei suomalaisväriä nähty, mutta Eurooppa cupissa sen sijaan Matti Sairanen otti ensimmäisenä päivänä hopeaa ja toisena pronssia. Hän itse ei kuitenkaan ryhmälaskuja ottanut vaan tyytyi radan alkuvaiheessa yksin sen läpi laskemiseen: Jalka kipeytyi sen verran, etten päässyt kilpakumppaneiden kanssa yhdessä vetämään. Seuraavat kaksi vuotta seuraan innolla toimintaa ennen seuraavia paralympialaisia. El Niño-kauden lämmöt näkyvät puuteriparatiisissa. Paralympiakultamitalisti Matti Suur-Hamarin suunnittelemalla radalla nähtiinkin tiukkaa kisaamista kylmähköstä säästä huolimatta. Yotein toppiin (1898 m) onneksi kuitenkin riitti aurinkoa ja lasku alas oli jälleen upea.” Ape ja Saana tykkäävät Japanin reissuilla vältellä ruuhkia ja suosivat hiljaisempia, pieniä keskuksia sekä skinnailuja tyhjillä vuorilla. Ensimmäiset vedot radalle sai radan suunnittelija tehdä itse, ja hyvinhän se toimi. Viime kauden epävarmuus on vaihtunut vahvaan optimismiin ja lentoja kohti nousevan auringon maata on varattu ennätysvauhdilla. Joulukuussa lämpöaallot sulattivat melkein kaikki lumet kolmeen kertaan ja kausi alkoi kunnolla vasta tammikuun alussa, jolloin kahden ensimmäisen viikon aikana lunta tuli yli kaksi metriä. Kuva: Simo Vilhunen Japanin pyydamatkailu käy kuumana J apaniin on matkannut tänä talvena pekkaa pekan perään. 14. Pyhällä järjestetty Paracrossin Maailmancup oli jälleen järjestelyiltään huippuluokkaa. Kisa tiivistyy ja kovatasoisia laskijoita nousee
Aika: Vapaasti ostettavissa ajalle 9.2.-31.3.2024. Myös lemmikit ovat tervetulleita. Suomalaista Snower-lumisovellusta on ripoteltu pitkin Lappia potentiaalisille laskupaikoille. Iso-Syötteeltä, Sallasta ja Kilpisjärveltä. 580€) 2 4 //2 5 ALLE 3 PÄIVÄN HINNALLA VARAA NYT MAKSA TOUKOKUUSSA Sappee Snow Challengen tavoitteena on myydä 10.4.2024 mennessä 8.888 kausikorttia talvikaudelle 2024/2025 hintaan 139,99€/kpl (norm. Swinghillin kolme lumetettua ja valaistua rinnettä ovat erinomaisessa kunnossa, ja rinteisiin on vain noin 300 metrin kävelymatka hotellilta, joten siirtyminen on todella helppoa ja vaivatonta. 580€). Esimerkiksi Pyhätunturin maastoista löytyy yhteensä 11 mittauspistettä. Snower-lumisovelluksen avulla katsot tarkat tiedot lumen syvyydestä J os on jäänyt mietityttämään, että kuinka paljon lunta on satanut Lapin maastoon, niin Snower tuo tähän helpotusta. 15 Snow Snow CHALLENGE 2024 Kausikortti ensi talveksi 139 ,99€ (NORM. Haltia Lake Lodgen majoitusvaihtoehtoja ovat mukavat ja harmoniset Lodge Queenja Lodge Twin-huoneet sekä eksoottiset, talvilämpimät Lodge Glamping -luksusteltat. Uusi järjestelmä lisää lumiturvallisuustietoisuutta ja luo turvallisuuskulttuuria, sekä auttaa löytämään tunturin parhaat puuteripaikat. sappee.fi/snowchallenge. Hiihtoloma-staycation Swinghillin rinteillä L umilomaile ekologisesti lähellä Espoon Chamonixinakin tunnetun Solvalla Swinghillin rinteet kutsuvat ja perille pääset vaikka julkisilla! Haltia Lake Lodgen hiihtolomapaketista löytyy kaikki tarvittava onnistunutta lähilomaa varten! Paketin lisäksi tarjolla ovat Nuuksion loistavat ulkoilumahdollisuudet, luontokeskus Haltian monipuolinen tarjonta ja alueen monien yrittäjien palvelut. Muita mittauspisteitä löytyy mm. Sovellus mittaa ja tilastoi sataneen lumen määrän sensoreiden avulla. Hotellin aukioloajoissa saattaa olla rajoituksia. Snower antaa reaaliaikaista tietoa lumen määrästä, lumen määrän vaihtelusta edellisen vuorokauden aikana ja sen hetkisen lämpötilan
Kilpailun voitti Yhdysvaltain Colby Stevenson, Ruotsin kaksikko Henrik Harlaut ja Jesper Tjäder nousivat palkintopallin seuraaville tasoille. Rinnekangas voitti avauskierroksen saatuaan 9/10 pistettä. Viime vuoden X Gamesin kolmas sija jäi tänä vuonna vain haaveeksi, sillä Sallinen kaatui toisella laskullaan pahan näköisesti ja päätti viheltää pelin poikki tässä vaiheessa. Rene Rinnekangas otti osaa sekä Big Airiin, että Slopestyleen. Kyseisestä tempusta Rinnekangas olikin erittäin liekeissä. Tapahtuma pidetään 23.3.2024, jolloin paikalla nähdään suunnatonta skitouring -hurmosta. Knuckle Huckissa kilpailijat käyttävät hyväkseen hyppykumpua, mistä tempaistaan itsensä ilmojen teille. Lisätietoja osoitteessa: adventurepartners.fi/product/7-keroa-kavereiden-kesken-pallaksella-7-kkk/ B aconjuhis aka Juho Saastamoinen, Anni Kärävä, Jon Sallinen ja Rene Rinnekangas tähdittävät tämän vuoden X Gameseja suomalaisten osalta. Reitillä pääset nauttimaan kansallisaarteemme Pallastunturin upeista maisemista ja kokemaan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston korkeimman kohdan Taivaskeron (809 metriä merenpinnasta). Adventure Partners järjestää seitsemän keron kilpailun Pallaksen maisemissa S eitsemän keroa kavereiden kesken ski touring & splitboarding -kilpailu järjestetään Pallaksen tuntureilla. Slopestylessä Rinnekangas taituroi viidennelle sijalle. Kirjoittajan mielestä kilpailun hienoin temppu oikeutti tällä kertaa vasta kuudennelle sijalle. Anni Kärävä ja Baconjuhis saivat molemmat näyttää osaamistaan Knuckle Huck -kilpailussa. Kilpailuajankohtana voi myös osallistua ”Johdanto randoiluun”lajikokeilun niin suksijoille kuin lautailijoille. Avauskierroksella kilpailijoiden täytyi tehdä "tyylitemppu", joka määritti kymmenen prosenttia kokonaispisteistä. Kuva: Flat, Henri Laakkonen 16. Nyt vain mies ei enää saanut itseään kasattua parhaimpaansa kolmatta runia ajatellen. Heillä on tarvetta radiopuhelimille sekä ensiaputarvikkeille. Sarjoina ovat kilpasarja 7:n keron kierto ja elämyssarjat 5:n sekä 3:n keron kierrot. Tällä kertaa Annin oli tyytyminen neljänteen sijaan. Viime vuoden tapahtuman keräyspotti 1000 euroa lahjoitetaan Ounasjokilaakson pelastuskoirat (Opeko) Ry:lle, joka toimii Kittilän ja Tunturi-Lapin alueella. Jon Sallinen sai jälleen kerran näyttää osaamistaan Aspenin pipessä. Solidilla ensimmäisen kierroksen suorituksella Rinnekangas nappasi parhaat pisteensä 86,66. Ja jos tonnista jää, niin loppurahoilla hankitaan koiranruokaa. Kisan voittoon taituroi Kanadan Olivia Asselin ennen Yhdysvaltojen Rell Harwoodia ja Sveitsin Sarah Höffliniä. Big Airin kolmannella kierroksella Rinnekangas leiskautti kisoissa ennennäkemättömän caballerial tupla movuflipin. Tapahtumaan mahtuu 60 osallistujaa ja tapahtuman voitot menevät Pallaksen alueen lumiturvallisuuden kehittämiseksi. Sarjoja on niin verissä suin hiihtäjille, kuin maisemista nautiskelijoille. Juho Saastamoinen osoitti, miksi on saanut kutsun kilpailuihin. Kilpailun lähtö ja maali sijaitsevat Lapland Hotel Pallaksen läheisyydessä, jonka ansiosta myös katsojat pääsevät nauttimaan tapahtumasta. Sallinen ei kuitenkaan loukannut itseään niin, että kauden tulevat kilpailut olisivat olleet vaarassa. Kilpailun voiton vei Yhdysvaltojen Red Gerard pisteillä 96,33 Jälleen suomalaisia X Gameseissa Rene Rinnekangas määräsi X Gamesin tyyliosastolla ja muutenkin oli yleisön suosikki näyttävällä ja mielenkiintoisella laskemisellaan. Coloradon Aspenissa käytävä kilpailu on yksi alan merkittävimmistä ja paikalle pääsee ainoastaan kutsusta
TunturiTonni-tapahtuma jälleen kaudella 2024-2025. 17 KOLME MERKITTYÄ SKIMO-/RANDOREITTIÄ! Randovälineitä VUOKRATTAVANA. uusi FOREST TRAIL TUNTURITUNNELMAA 15 RINNETTÄ | 10 HISSIÄ | 3 RINNERAVINTOLAA! Helsingin seudu?a!
Kisa löytyy nykyään isommista ympyröistä, eli X Gamesin Youtube-kanavalta @mananaskateshop @salomonsuomi @bluetomatoshoptre @bluetomato Eteläisen kauden kovimmat lopettajaiset Sappeella 12.-13.4.2024 K ahden päivän Crazy Days kauden lopetusbileet ja jamisessarit Sappeen parkilla 12.-13.2024. Saariselältä löydät Suomen pisimmän, jopa 2 kilometriä pitkän pulkkamäen! Suojaisat, harvat mäntymetsät luovat upeat puitteet vapaalaskun harrastajille. Tapahtumaa tukemassa: 18 O N N E L L I S T E N H I I H T O K E S K U S PULKKAMÄKI Urho Kekkosen kansallispuistossa on jopa 200 kilometriä huollettuja latuja ja merkittyjä ulkoilureittejä kaikille liikkujille. VAPAALASKU PYÖRÄILY FUN PARK. Suomalaiset taiteilivat sangen pitkään ja kilpailu oli varsin tasaväkistä. Bileet molempina iltoina, livemusaa sekä sessaamista tapahtumaa varten modatussa parkissa. Ensimmäisen kierroksen arvonnassa suomalaiset joutuivat samaan erään ja näin ollen päätyivät mittelemään keskenään paremmuudesta. Elias Syrjä ja Kuura Koivisto vastakkain Slvsh Cupin ensimmäisellä kierroksella H iihtomaailman hauskin kilpailu Slvsh Cup pidettiin tällä erää Amerikan mantereella. Kilpailua jatketaan niin pitkään, kunnes toisella on viisi epäonnista kierrosta takana. Toisena lähtevän laskijan on tarkoitus toistaa ensimmäisen laskijan temput tai temppu. Mukana suomalaisista olivat Elias Syrjä ja Kuura Koivisto. Koivisto eteni vielä kaksi pykälää Slvsh Cupissa tiputtaen toisella kierroksella Cody LaPlanten ja jääden itse tappiolle kolmannella kierrokselle Ferdinand Dahlia vastaan. Lopulta Koivisto vei miesten välisen mittelön nimiinsä ja jatkoi seuraavalle kierrokselle. Kilpailussahan aloittaja määrittää mitä temppuja omalla kierroksella tehdään ja pyrkii itse onnistuneeseen suoritukseen. Suorituspaikkoja on kehitetty erityisesti perheille sopiviksi, ja hauskaa tekemistä riittää koko laskettelupäivän ajaksi. Snowmassissa käydyn Slvsh Cupin vei nimiinsä Matêj Švancer. Epäonnistuneesta suorituksesta seuraa kirjain. Tää tulee olemaan THE BOMB! Pistä @crazyxdays seurantaan
19
Järjestelyt ovat todella hienot” 20 Amelie Björsten Altti Pyrrö. Koskinen varmisti paikkansa finaaliin karsinnan kuudentena freeskin slopestylessä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Amélie Björkstén oli sijalla 12 ja Kia Suni 21. Tunnelma täällä on todella hieno, ryhmässämme on upea fiilis. Rinteen pinta oli todella hyvä ja paljon parempi kuin alkuviikosta. Toisen kierroksen hyvä lasku nosti Björksténin lopputuloksissa seitsemänneksi. Sunin kisa päättyi toisella kierroksella keskeytykseen. Yleensä olen vahvempi jyrkillä osuuksilla, ja se onnistui myös tänään, loivat osuudet ovat haastavampia. Ensimmäisellä kierroksella Aimo Mandelin onnistui hypyssään 76,25 pisteen arvoisesti. Mitali ratkesi pikkufinaalissa, jossa Suomen pari laski Yhdysvaltoja vastaan. ”Fiilikset on tosi hyvät ja sanattomat! Runi meni niin kuin suunnittelin, vähän sketsasin kakkosreilissä, mutta muuten oli tosi hyvä runi”, Koskinen iloitsi. Kokonaispisteiksi 107 ja finaalin kahdeksas sija. Koskinen ländäsi ensimmäisellä laskulla runinsa ja sai siitä pisteet 82,75. Aimo Mandelin. Ku vat : Ro ni Lu kka rin en Tunnelma täällä on todella hieno, ryhmässämme on upea fiilis. Amelie Björksten ja Altti Pyrrö saavuttivat pronssia myös parisuurpujottelussa. Toisen kierroksen hyppy toi pisteet 61,75, ja kolmannen kierroksen hyppy pisteet 45,25. Jaakko Koskinen podiumilla. Koskinen kaatui ensimmäisen hyppynsä ja sai siitä pisteitä 18,50. Eka lasku onnistui kohtalaisen hyvin. Parisuurpujottelun kultaa voitti Itävalta, ja Ruotsi oli toinen Altti Pyrrö Nuorten olympialaiset käyty Etelä-Korean Gangwonissa J aakko Koskinen otti freeskin slopestylessä nuorten olympiapronssia. Suurpujottelukultaan laski Italian Giorgia Collomb. Kolmannella kierroksella Mandelin ei pystynyt parantamaan pisteitään, ja näin ollen neljäs sija pysyi kokonaispistein 166,50. Toisen kierroksen onnistuminen pistein 90,25 nosti hänet neljänneksi. Jaakko Koskinen. Aada Marttilan kisa päättyi keskeytykseen ensimmäisellä kierroksella. Björkstén seitsemäs suurpujottelussa Alppihiihdossa tyttöjen suurpujottelussa Suomen edustajina olivat Amélie Björkstén, Kia Suni ja Aada Mattila. Koskinen paransi vielä kolmannella laskulla pisteensä lukemiin 83,75. Pikkufinaalissa laskujen voitot jakautuivat 2–2, mutta Suomi saavutti mitalin yhteenlaskettujen aikojen perusteella. Koskinen oli kahden laskun jälkeen toisella sijalla, mutta kolmannella laskulla Japanin Olly Nicholls paransi ja nousi Koskisen ohi. Järjestelyt ovat todella hienot”, iloitsi Björkstén. ”Päivä oli upea. Minulla oli lähtönumero 30 ja tiesin, että joudun laskemaan vahvasti ja lujaa. Toinen lasku osui kyllä nappiin. Big Airissa suomalaisista freeski-laskijoista sekä Jaakko Koskinen että Aimo Mandelin selvittivät tiensä karsinnasta finaaliin
21
80-luvun huuman jälkeen 90-luku, huonot talvet ja lama iski hiihtokeskuksiin lujaa. Nopeat hissit ja lyhyt parkki takasi temppujen harjoitteluun todella erinomaiset olosuhteet verrattuna isomTeksti ja kuvat: Mikko Kempas Talman tulevan tuolihissin tunnelmaan voi virittäytyä jo Talman huipulla. V ähän myöhemmin syntyi myös toinen yritys nimeltään Talman laskettelurinne Oy, jota lähti pyörittämään Jaakon jälkikasvu. Tarkemmin ottaen Talma on alue, joka sijaitsee Sipoossa, Sipoon ja Keravan rajalla. Talma Ski Oy otti sen hetkeksi hallintaansa ja alkoi pyörittämään toimintaa. Keinukallion laskettelupuoli suljettiin kuitenkin moottoritien läheisyydestä huolimatta lopullisesti seitsemän vuoden jälkeen. Kun rinteet menivät kiinni klo 21 niin istuin kissan kyydissä kahteen, tai jopa neljään saakka yöllä. Moni pääkaupunkiseudulla tuntee Talman nimenomaan laskettelukeskuksesta, mutta mikä itseasiassa on Talma. Lumitykit saapuivat Talmaan 80-luvun lopulla, sitä ennen keskus toimi vain luonnonlumen voimin. Parkkilaskemisesta ja lumilautailusta muodostui 90-luvulla iso osa Talman pelastusta ja DNA:ta. 22. Ekat hyndät tehtiin kissalla varmaan kaudella 93-94. Vietin varmasti enemmän aikaa kissan kyydissä Tuukan, Veskun ja Artsin kanssa kuin oman vaimon kanssa. Pipe sheipattiin kaivinkoneella ja lapioilla.” Parkin rakentaminen oli alkuaikoina pitkälti talkootyötä, jossa laskijat olivat kehittämässä ja rakentamassa parkkia yömyöhään. Tallmo). Nyt edesmennyt maansiirtoyrittäjä Jaakko Pihlajaniemi hankki vaimonsa Tuulan kanssa Sipoon Talmasta maa-alan, jolle hän perusti hiihtokeskuksen vuonna 1984. Alussa oli vaan ‘pipe’ kaudelta 91-92 nykyisen etuparkin reililinjan paikalla. Talma on siis todella historiallinen paikka, muutenkin kun laskettelutoiminnan osalta. Entinen ammattilumilautaijia Ode Sihvonen muistelee parkin alkutaivalta: ”Me (Järvenpään posse) saatiin suostuteltua Talma rakentaamaan parit hyndät. ”Muisteltiin Talman 40 v juhlissa Tuukan (ex-kissakuski ja taitava kissalla sheippaaja) kanssa aikaa kun halusin hypätä useasti kissan kyytiin sheippaamaan vanhoja ja uusia featureita, hyndii, hippejä, transfereitä jne. Kansainvälistä huomiota Talma sai paljon huomiota myös kansainvälisissä alan julkaisuissa, sitä tultiin paikan päälle ihmettelemään pitkienkin matkojen takaa ja se on varmasti tuottanut enemmän suomalaisia ammattilaskijoita kuin mikään muu keskus. Mistä nimi Talma tulee. Talman hyväksi puoleksi parkkilaskijoiden keskuudessa mainittiin usein kiertonopeus. Tätä tehtiin täysin rakkaudesta lumilautailuun”, kertoo edelleen Talmassa viihtyvä ammattivalokuvaaja Keke Leppälä. Hiihtokeskus sai nimensä tästä Talman alueesta (ruots. Talman kehittyminen Talman rinteet olivat aluksi täynnä puuta ja kantoja ajan hengen mukaisesti. Esimerkiksi alunperin Talman kilpailijana ollut, Talman kanssa samaan aikaan avattu, Keinukallio meni konkurssiin vuuonna 1994. Hissinä toimi aluksi kaksi kapulahissiä. Talmassa sijaitsi muun muassa Porvoon radan myötä tullut rautatieasema ja nimen alkuperäinen lähde, Talman tila, alueineen on edelleen toiminnassa eläen maataloudesta. En muista mikä oli eka nokka, mut ainakin yks ekoja oli sellanen kunnon gäppi siinä missä on nyt hyppyrilinjan ensimmäinen nokka. Alunperin yritys oli nimeltään Talman talviurheilukeskus Oy. Lopuksi yleensä testasin hyndät yksin, pari hyppyä pehmeään alastuloon, sitten Tuukka peitti vielä lopuksi jäljet ja heti aamulla 10 rinteeseen. Talma täytti 40 vuotta – 5500cm ihme kasvaa ja kehittyy Juhlat on nyt pidetty ja Talman laskettelukeskus on päässyt kiitettävään 40 vuoden ikään. Talman legendaariset Pomat saapuivat keskukseen vuonna 1989, näitä ennen laskettelijat vedettiin huipulle kapulahissin voimin. Tällä yrityksellä aloitettiin pyörittämään vuokraamoja kahvilatoimintaa eteenpäin ja pohja Talma Ski Oy:n syntymälle oli luotu
Tuosta aivoituksesta Salo sitten keksi ottaa 5500 cm tekstin käyttöön Talman logoon ja ilmeeseen. Talma on ollut myös hiilineutraali (Scope 1 & 2) kaudesta 2223. Uudet tuulet Talman toimitusjohtajana on toiminut nyt toista kautta hiihtokoulun pyörittämisen kautta pestiin ponnahtanut Aleksi Vesimäki, itsekin innokas suksilaskija. Näkemystä tulevaisuuteen tarvitaankin, sillä 40 vuoden jälkeen Talma ottaa nyt valtavan askeleen kasvattamalla rinnepinta-alaa merkittävästi, noin 50 % ja tuoden keskukseen Suomen eteläisimmän tuolihissin. ”Meidän ranskalainen kaveri Fred Demard oli aikoinaan 90-luvulla ranskalaisen Freestyler-lumilautalehden päätoimittaja ja teki Freestyleriin usean sivun jutun Talmasta. Keskus ottaa myös maantäytön ekologiset vaikutukset vakavasti, sillä täyttömaata testataan laboratorioissa Talman toimesta jatkuvasti. Sloganin takana on tunnettu lumilautamedian vaikuttaja ja graafikko, Jari Salo. Jutun avausaukeaman kuvatekstissä tai ingressissä luki suurin piirtein että Talma on 5500 cm korkea vuori”, Jari Salo kertoo sloganin alkuperästä. “Eli en ollut idean alkuperäinen keksijä, mutta toki keksin napata sen mukaan Talman logoon jonka aikoinaan tein. piin keskuksiin, joissa yhteen laskuun saattaa mennä esimerkiksi 15 minuuttia. Aleksi on Talman ensimmäinen omistajaperheen ulkopuolelta yritykseen tullut toimitusjohtaja. 5500 cm Sipoon Alppeja Talma on markkinoinnissa tituleerannut itseään Sipoon Alppeina ja legendaariseksi onkin muodostunut Talman korkeuden, 5500 cm, käyttö markkinoinnissa. Projektin aikataulu ei ole kiveen hakattu. “Lennokkain idea mitä ei koskaan toteutettu, oli anoa EU:lta tukirahaa, jolla olisi perustettu Talma Glacierin lumimiesten suojelualue, koska niiden luonnollinen elintila on kutistunut niin paljon ilmaston lämmetessä.”, Jari Salo valottaa legendaarisen sloganin ja nokkelan markkinoinnin taustoja. AMMATTITAIDOLLA VUODESTA 1988 AMMATTITAIDOLLA VUODESTA 1988 SKI-SERVICE OY HELSINKI HÖYLÄÄMÖTIE 11 00380 HELSINKI WWW.SKISERVICE.FI SKI@SKISERVICEHELSINKI.FI. MUTTA KELLARIN OSOITE PYSYY. Talma tekee kovasti töitä tämän eteen, mutta tämän hetkinen rakentamisen suhdanne ei mitenkään helpota täyttömaan saamista. Vuosien saatossa Talman pienuudella on herkuteltu monella tavoin, on ollut Talma Heliski Clubia, gondolipaitaa ja Aprés Ski paitaa (Talmassahan ravintola sulkeutuu samalla sekunnilla kuin rinteet menevät kiinni). Uudistuksen myötä Talma joutuu myös muokkaamaan markkinointiaan, sillä kokonaisuuden korkeus on tarkoitus nostaa 6000 senttiin. Myöhemmin keksin vielä, että Talmahan on kuin jäätikkö kun usein mäkeä lukuunottamatta ympäristössä ei ole yhtään lunta, eli siitä syntyi Talma Glacier”, Salo veistelee. Rinneuudistuksessa maantäytöllä muokataan vihdoin Talman omistukseen päätyneestä maa-alueesta rinnekelpoinen, johon pystytetään myös Suomen eteläisin tuolihissi. Mitään ongelmia järkikäteen ei haluta, ei yritykselle, eikä lähialueiden asukkaille. 23 ASIAT JA VÄLINEET MUUTTUU, ASIAT JA VÄLINEET MUUTTUU, MUTTA KELLARIN OSOITE PYSYY
Kilpailumenestyksellä mitattuna seuran menestys on valtaisa. Nykyään hiihtokeskustoimintaa Kauniaisissa pyörittää alppihiihtoseura GrIFK Alpine, jonka järjestämät juhlat kokosivat paikalle satapäisen osallistujajoukon 90-vuotisjuhlakilpailuun. Tästä hyvänä esimerkkinä on pitkään seurassa ja hiihtokeskuksessa vaikuttaneen Charlotta Lemströmin pujotteluja suurpujottelukulta tammikuussa Winter World Master Games:ssä Lombardiassa. Vuosien saatossa Granibackenin rinteillä on laskettu lukuisia kilpailuita aina pujottelun SM-kilpailuista alkaen. Ikäluokista puhuttaessa toiminta ei kata pelkästään juniorisarjoja, vaan toiminta on myös aktiivista masters-laskijoiden keskuudessa. Granibacken mahdollistaa laskettelun harrastuksen monelle GrIFK Alpinen hiihtokoulutoimintaan osallistuu noin 750 lasta ja nuorta talven aikana sekä seuran kilpavalmennusryhmissä harjoittelee ja kilpailee noin 150 urheilijaa. Teksti ja kuvat Teemu Moisio Granibacken 90 vuotta Oldstar-kilpailussa moni panosti myös näyttävään pukeutumiseen. Juhlakilpailun runsas palkintopöytä sai jokaisen yrittämään parastaan.. Hissi oli tuolloin toinen hiihtohissi Suomessa. Rinteen korkeus on 48 metriä ja ensimmäinen hiihtohissi otettiin käyttöön vuonna 1951. Muita viime vuosina menestyneitä granilaisia ovat muun muassa maajoukkuelaskijat Charlotte Henriksson, Nanna Kiviranta, Jaakko Tapanainen, paraurheilija Nette Kiviranta sekä sittemmin jo aktiiviuransa lopettaneet Marlon Sjöberg, Marcus Sandell, Victor Malmström sekä Joonas Räsänen. Päivän kruunasi Oldstars-kisa, jossa toisistaan mittaa ottivat niin seuran kuin maajoukkueenkin takavuosien tähdet. Varsinainen laskettelutoiminta Kauniaisissa sai alkunsa jo loppuvuodesta 1933, mutta tuolloin niin kutsuttuun slalomkäyttöön rinne vihittiin 14. Oldstar-kilpailun osallistujakaarti oli täynnä takavuosien kotimaisia alppihiihtomenestyjiä. tammikuuta. tammikuuta 1934. 24 S uomen vanhin hiihtokeskus Granibacken Kauniaisissa juhli 90-vuotista taivaltaan lauantaina 20. Viime kauden aikana seuran urheilijat saavuttivat yhteensä 3 MMja 65 SM-mitalia eri ikäluokissa ja sarjoissa
Nähdään siellä! MAX on seurallinen katti ja senpä vuoksi hänet tapaakin usein rinnealueen tapahtumista tai muuten vaan hengailemasta kaiken keskipisteenä. F I T A H K O M O U N T A I N . F I. Bongaa MAX ja Hupi rinteiltä! MAX vie sinut hauskaan laskemisen maailmaan MA X im iz ey ou rw in te r Max Hupi V U O K A T I N R I N T E E T . MAX kannustaa sinua laskemisen opettelussa ja heittääkin mielellään ylävitoset onnistuneen laskun jälkeen. 25 MOI, OLEN PUDE Tahkovuoren mahtavin mammutti Minusta parhaat talvilajit ovat laskettelu ja lautailu. Hiihtokoulussa käyn pitämässä hauskaa ja vahvistamassa taitojani. Testaan kuitenkin aina rohkeasti myös uusia lajeja, vähän jännittäviäkin
Erityisesti Etelä-Suomessa skimokisat ovat aikalailla loistaneet poissaolollaan sitten edesmenneen Suomi Skimo Cupin, joten tapahtuma oli enemmän kuin tervetullut lajin harrastajien iloksi. Jo muinaisen Skimo Cupin konkareihin lukeutuneen Dave, ”Old dog”, Smithin pyyhältäessä kärkipaikalle. Naisissa voiton vei Meri Viljanen (9 kierrosta), kakkoseksi Kaisa Selänne (8 kierrosta) ja kolmanneksi Sarah Smith (8 kierrosta). Skimoilua on tiedossa seuraavaksi ainakin Pallaksen 7 Keroa Kavereiden Kesken tapahtumassa 23.3. Homma pysyy turvallisena, kun ei tarvitse huolehtia kilpailijoiden ja muiden rinteen käyttäjien sovittelusta samoille apajille. Toivottavasti onnistunut tapahtuma innostaa myös muita järkkäilemään vastaavia, onhan Ski Mountaineering sentään vuonna 2026 olympialaji ja muutenkin ihan nastaa liikuntaa. Tunturitonni -skinnailutapahtuman. Maalialueen jälkisymposiumissa tapahtuma sai osallistujilta varauksetonta kiitosta, kilvan kehuttiin hienosti hoidettuja järjestelyjä, formaattia, makkaroita sekä aivan erityisesti hyvää boogieta. Laji kun on sekä taktinen että herkkä, joten niin vain kävi, että tällä kertaa Kallen vauhdinjakotaktiikka osoittautui hieman liian aggressiiviseksi ja mies siirtyi kaikkensa antaneena ansaitusti makkarapisteen antimia testaamaan. Jyviä erotteli akanoista myös lyhyen radan tuoma verrattain suuri moodinvaihtojen määrä, viimeiseen piirtoon hiotut vaihtoproseduurit toivat kilpailijoille merkittävää etua. Teksti Markku Mellanen 26. Vihdin massiivi tarjoaa varsin toimivan estradin kisaradalle, nousu vie sen +-5 min, joka puhalletaan aika lailla laikka punaisena rajoitinta vastaan, ylhäällä vaihto laskumoodiin, lasku muutamalla portilla merkattua rataa pitkin takaisin alas vaihtoalueelle palautuneena jälleen uuteen nousuun. Kovaa tahtia Kisan kärjessä pidettiin hurjaa vauhtia jo heti lähtölaukauksesta. Dave, perässään Wallinin Marko, katosivat aika pian Vihdin huippuharjanteen taakse, eikä allekirjoittanut kisareportterinne sitten enää heitä nähnytkään kuin ohikiitävien kierroksella ohitushetkien lomassa. Vihti paikkaamaan Etelä-Suomen kilparandonnéetyhjiötä Eniten nousumetrejä kerryttänyt voittaa Tunturitonnin formaattina on kerätä mahdollisimman paljon nousumetrejä 1,5 tunnin kilpailuajassa. S uomen Ski Mountaineering -skene sai kauan kaipaamaansa piristysruiskeen kun Vihti Ski järjesti 27.1. Yhtä kaikki touhutonni todella lähellä. Imuun liimautui niin ikään ennakkosuosikkeihin lukeutunut ja erittäin kokenut kilpasivakoitsija, Kalle Palander. Osallistujia olikin saapunut paikalle reilut 30, ja tapahtuman leppoisan luonteen mukaisesti lähtöviivalle asettautui monenkirjava kalustoa split-monoskistä kisakireisiin randotikkuihin. Formaatti on tämänkaltaiseen leppoisaan tapahtumaan oikein toimiva, näin tasoeroista huolimatta kaikki aloittavat ja lopettavat samaan aikaan ja tapahtuman vire säilyikin hienosti alusta loppuun. Koska kisa käytiin rinteiden sulkemisajan jälkeen, pystyttiin radan niin laskukuin nousuosuuksilla hyödyntämään rinteen profiili mahdollisimman hyvin. Tunturitonni jatkaa kesällä toimintaa tunkkauksen merkeissä, ja sitten taas ensi talvena Vihdissä skinnaillaan. Tuloksia Podiumin korkeimmalle kapusi miesten sarjassa Dave Smith (12 kierrosta), hopealle sijoittui Marko Wallin (myös 12 kierrosta) ja prossia nappasi Tommi Maunuksela (10 kierrosta). Huolimatta Kallen uhrautuvasta suorituksesta jäniksenä Tunturitonnin saavuttaminen meni vähän spekuloinniksi, kartalla 12 kierroksella nousumetrejä tulisi 1008, voittajan digiaparaatin antaessa lukemaksi 970 m tai jotain sinne päin. Rata oli merkattu sen verran jyrkkiä linjoja viistäen, että myös skinien käsittely nousi arvoonsa, jäisellä rinteellä nähtiinkin kisan edetessä lukuisia karvojen irtoamisia liimojen jäätymisen seurauksena. Uskon kaikkien kokeneen, että mukaan oli helppo hypätä hyvinkin matalalla kynnyksellä. Vaikka kyseessä oli kilpailu, oli Tunturitonni onnistunut mainiosti luomaan luontevat puitteet niin kissa-asuun pukeutuneille kisaajille kuin uteliasuuttaan mukaan lähteneille harrasterandoilijoille
27
Runsas hissikapasiteetti lyhentää sesonkipäivien jonoja ja tuo laskettelijoille käyttömukavuutta.. 28 Himoksen rinteillä on yhteensä 17 hissiä
Jämsän Himoksella investoinnit luovat uusia mahdollisuuksia ja lisäävät palveluntarjontaa. O suuskauppa Keskimaa ilmoitti aloittavansa mittavan 32 miljoonan euron majoitusinvestoinnin Himoksen länsirinteiden edustalle. Monitoimihallin rakennutti HimosLomat ja investointi on arvoltaan seitsemän miljoonaa euroa. Länsirinteiden uuden neljän hengen tuolihissin projekti valmistui loppukesästä 2023 ja on kauden alusta alkaen palvellut Himoksen rinteiden käyttäjiä. Himoksen laskettelukeskuksen toiminnot kehittyvät ja ympärille nousee uutta monipuolista tekemistä lumilajien lisäksi. Chalet-tyyppisessä majoituskompleksissa tullaan ottamaan käyttöön digitaalinen palvelukonsepti ilman perinteistä hotellivastaanottoa. Willi Länsi Majoituspalveluntarjonnan kehittymisen lisäksi myös muut Himoksen alueen palvelut menevät eteenpäin. Kokonaisuus tulee sisältämään muitakin mielenkiintoisia palveluita kuten 180-paikkaisen ravintolan terasseineen sekä S-Market Jämsän pyörittämän verkkokaupan noutopisteen. Kolmen rakennuksen kompleksi tulee sisältämään 121 majoitushuoneistoa ja noin 500 vuodepaikkaa. Rakennustyöt on tarkoitus aloittaa toukokuussa 2024 ja kokonaisuuden on tavoitteena olla valmis kautta 2024–2025 varten marraskuussa. Jokaiselle huoneistolle on oma pysäköintimahdollisuus ja pysäköintialueella on ABC:n sähkölatausmahdollisuus. Uusi Doppelmayrin hissi kuljettaa länsirinteiden huipulle tunnissa 2400 henkilöä ja parantaa siten kapasiteettia eritoten kiireisiä kevätviikkoja silmällä pitäen. Alppihiihtoseura HimoSki tarjoaa kaiken ikäisille laskettelun harrastajille aktiivista kolmen ryhmän riveissä: Startterit, Kisatiimi ja Masterit. Länsirinteille pääsee siten kurvailemaan nyt niin sompa, ankkuri kuin tuolihissilläkin! Saavutettava, monipuolinen ja lumivarma Jämsän Himoksen investoinnit kuvastavat alueen noususuhdannetta, kun alueen palvelut ja toiminnot monipuolistuvat ja laajenevat vuosi vuodelta. Länsirinteillä uusi 4-hengen tuolihissi Myös vanhoja investointeja on saatu maaliin Himoksella. EDGE oli yhteydessä Jämsään ja päivitti viimeisimmät tiedot ja kuulumiset Keski-Suomesta. Willi Länsi -niminen viihdekeskus on avattu joulukuussa 2023 palvelemaan alueen matkailijoita. Himos asettuu sopivasti eteläisen Suomen isompien kaupunkikeskuksien läheisyyteen, matkaa kertyy HelHimoksen alue jatkaa kehittymistä ja investointeja Teksti: Lauri Hilander Kuvat: Himos Himos tunnetaan lumivarmuudesta, rinteiden ja suorituspaikkojen hyvästä kunnosta sekä keskeisestä sijainnista lähellä Eteläja Keski-Suomen suuria kaupunkeja. 29. Willi Länsi -monitoimihallista löytyy muun muassa kaksi padel-kenttää, kahdeksanratainen keilarata, golfja ammuntasimulaattorit, kuntosali ja 150-paikkainen saluunaravintola terasseineen
30. Alkukaudesta parkkitoiminta keskittyy WestParkiin ja talven lumistuessa toiminta jakautuu myös North Parkin puolelle. Himoksen North Park palvelee pidemmälle ehtineitä parkkilaskijoita kun taas West Park on varattu leppoisaan parkkikikkailuun. Kaksi eri parkkia palvelee hyppyjen ja reilien ystäviä, WestParkista löytyy myös leppoisempia linjoja ja NorthParkissa pääsee hyvinkin haastavan parkkilaskun makuun halutessaan. Viime vuosina rinteet on saatu auki joulukuun alkupuolella ja kausi on paketoitu vasta vappuna, joten mäkeen ehtii kyllä! Himokselta rinteitä löytyy 26 kappaletta ja niille noustaan 17 hissillä. Keskuksen vuokraamojen sekä välinekauppojen lisäksi suksilaskijoille on mahdollista testata useiden eri brändien suksia Himoksen TestCenterissä. Himoksella lapsiperheet – ja etenkin perheen pienimmät – on nostettu jalustalle. Testisuksia löytyy erilaisia mittoja ja malleja, testaamiseen tarvitaan luonnollisesti omat monot ja voimassa oleva hissilippu. singistä 220, Tampereelta 95, Turusta 250 ja Jyväskylästä 55 kilometriä. Hiihtokoulua ja välinetestausta Himokselta löytyy myös hiihtokoulu, joka tarjoaa niin yksityiskuin ryhmäopetusta laskijoille. Ryhmäopetuksessa on tarjolla Werneri-konseptin mukaisia erilaisia Werneri-kursseja niin suksilla kuin laudalla laskeville. Huolella tehty ja rakennettu kahden hehtaarin laajuinen lastenmaa kuvastaa kuinka paljon lapsia Himoksella arvostetaan. Rinnevalikoima on laaja ja korkeuseroa löytyy parhaimmillaan 148 metriä
31
32. Lopulta sellainen löytyikin Lammaskurusta, jossa nykyään sijaitsee hissi nro 12. Tavoitteena oli löytää Leviltä hyvä «teknikbacken”, missä pujottelua voisi harjoitella. Vuonna 1935 Svenska Finlands Skidförbundin aktiivijäsenet Rabbe Schauman ja Gunnar Stenfors matkustivat ensimmäisen kerran Sirkkaan
Niinpä ohi kulkeneet matkailijat nopeasti totesivatkin, että hissi ei pyöri ja jatkoivat matkaansa. Ensimmäinen hiihtohissi Leville 1960-luvulle tultaessa kiinnostus Lapin tuntureilla liikkumiseen kasvoi yleisen vaurastumisen, kotimajoituksen ja parantuneiden liikenneyhteyksien vuoksi, vaikka varsinainen sesonki kestikin vain kolmisen viikkoa. Sinne voisi vähävarainenkin lomanviettäjä matkustaa. Ensimmäistä paljaaksi raivattua rinnettä alettiin kuntalaisten keskuudessa kutsua Nikan kaljuksi. Ryhmän tavoitteena oli löytää Leviltä hyvä «teknikbacken”, missä pujottelua voisi harjoitella. Lopulta sellainen löytyikin Lammaskurusta, nykyisen hissi numero 12. Niinpä vuonna 1968 päätettiin rakentaa uusi 800 metrin mittainen suurhissi ja pienempi harjoitushissi, niin sanottu ”Kisurahissi”. 33. Samalla Leville hankittiin ensimmäinen rinteentamppaustraktori. Hiihto oli tuolloin Suomessa kovassa nosteessa, vaikka varsinainen hiihtomatkailu Lapin tuntureilla tekikin vielä tuloaan. 1960-luvulle saakka hiihtomatkailu Lapissa oli vielä varsin vaimeaa ja vain varakkaiden harrastus. Näistä tuntureista pitäisi tulla koko kansan tunturit. Purin tuli tunnetuksi siitä, että hissi pyöri vain, jos oli asiakkaita. Lapin Kansa uutisoi hissin avaamisen yhteydessä 20. Tulipa vielä myöhemmin kansainväliseenkin tasoon riittävä. Matkailijat saapuivat pääasiassa postiautolla Kittilään ja siitä hevoskyydillä Leville. helmikuuta 1964 seuraavasti: “Eikä vielä sillä hyvä, vaan tälle Levin pohjoisrinteelle on samalla tasoiteltu myös slalomrata, mikä täyttää ainakin kansallisten kilpailujen vaatimukset. Vuoden 1962 vanhan markan arvon mukaan tuo summa vastaa noin 62 200 euroa tänä päivänä. Puuha oli hidasta ja siihen toivottiin apua. Sirkan kylä ei mukavuuksia tarjoa, mutta se ei myöskään rasita liikaa rahapussia ja toimeen siellä voi kuitenkin tulla vaativakin tunturimatkailija.” 1930-luvulla Levitunturi ei juuri poikennut muista Lapin tuntureista, mutta Levin eduksi voidaan laskea sijainti aivan Sirkan kylän juurella. Eikä tämäkään riitä, vaan suunnitelmiin kuuluu myös ehkä 60–70 metrin hyppyrimäen rakentaminen ja alueen sähköistyskin.” Hyppyrimäki Leville on jäänyt rakentamatta, vaikka sitä on suunniteltu vielä myöhemminkin, mutta sen sijaan kansallisen tason kilpailuihin riittävä slalomrata tuli. Tuolloin tunturin päälle kapuaminen tapahtui tamppaamalla sähkölinjaa pitkin Levin nykyisessä Eturinteessä. Majoitus tapahtui kotimajoituksena Sirkan kylän asukkaiden kodeissa. S anomalehti Etelä-Suomessa kirjoitettiin vuonna 1936 Sirkan kylästä: ”Lapissa, Kittilän perukoilla on unohdettu Sirkan kylä, jonne pääsee postija matkailija-autolla kesällä joka päivä. Hissihanke osoittautui kuitenkin sen verran mittavaksi, että Kittilän kunnan pääomin ei voitu suin päin urakkaan ruveta, vaan maaalue päätettiin vuokrata sveitsiläiselle SABB Ag:lle, joka puolestaan sitoutui sekä rakentamaan hissin että vastaamaan sen ylläpidosta. Yhtenä hankkeen voimahenkilönä voidaan pitää tuolloin vielä tuoretta, mutta sittemmin yli kolmekymmenvuotisen työuran Kittilän kunnanjohtajana tehnyttä Aarne Nikkaa. Uuden hissin pyörittämisestä otti johdon yhtiön puheenjohtaja Ernst Purin. Suurhissi ja sen satunnaiset aukioloajat eivät vielä taanneet tasaista matkailuvirtaa Leville, vaan kyläläiset kaipasivat lisää palTeksti Teemu Moisio Kuvat Teemu Moisio & Levin arkisto Levi Ski Resort 60 vuotta Laskettelijoita nykyisen Eturinteen päällä vuonna 1937. ”Hiihtäjän vintturin” kustannusarvio oli 2,5 miljoonaa vanhaa markkaa. Laskettelun historian aikajana Levillä voidaan piirtää alkamaan 1930-luvulta. Sirkan kylän tuntureilla saa kovat huilut. Vuonna 1935 Svenska Finlands Skidförbundin (SFS) aktiivijäsenet Rabbe Schauman ja Gunnar Stenfors matkustivat kahdeksan muun hiihtoaktiivin kanssa ensimmäisen kerran Sirkkaan. Sveitsiläiset Levillä Ei kulunut kauaa, kun selvisi, että ”Hiihtäjän vintturin” kapasiteetti ei riitä, vaan laskettelumatkailu vaati tehokkaampaa tapaa nousta tunturiin. Niinpä Kittilän kunta hankki 10 hehtaarin maa-alueen ja päätti rakentaa alueen alarinteeseen kapulahissin. Kylässä on hyvin varusteltu osuuskauppa ja täysihoitoa saa Sirkan kylän majatalossa. varrelta
Kohti maamme johtavaa talvimatkailukeskusta Suomi sukelsi syvään lamaan 1990-luvun taitteessa, mutta Kittilässä ei jääty tuleen makaamaan, vaan käännettiin katse tulevaisuuteen. Levi investoi lähes 8,5 miljoonaa euroa hissin, maailmancup-rinteen sekä kaikkien oheispalveluiden ja infran rakentamiseen. Hotelli Levitunturi avasi ovensa vuonna 1981 ja vuotta myöhemmin valmistui Kittilän lentokenttä. Majoitustoiminta oli vielä pitkälti kotimajoitusta vain muutamaa retkeilymajaa lukuun ottamatta. Toiminta tapahtui niin, että kauppojen jälkeen lähdettiin Leviltä omin voimin hakemaan hissiä ja kun keskus oli purettu, palattiin Leville nostamaan hankittua hissiä pystyyn. VuoLevin näkymiä 60-luvulta. Kunnanjohtaja Nikka teki 1970-luvulla pitkää päivää hotellihankkeen eteen ja lopulta kumppaniksi löytyi ammattiliitto STTK, ja sopimus kurssija virkistyskeskuksen rakentamisesta Leville syntyi. Ensisijainen tarve oli kunnolliselle hotellille ja tanssiravintolalle. Panostukset johtivat lopulta siihen, että Levi sai pysyvän paikan Kansainvälisen hiihtoliiton kilpailukalenterissa. Huippuhissit on sittemmin korvattu modernilla Levi West -tuolihissillä. Myös Ernst Purin oli samalla kannalla ja kommentoi tilannetta Lapin Kansassa vuonna 1968 seuraavasti: ”Sesonkia olisi jollakin keinoin pystyttävä jatkamaan, jolloin myös kannattavuus lisääntyisi. Samalla rinne sai oman lumetusjärjestelmänsä. Tuolloin laskettelukausi kesti jo helmikuusta vappuun. 1990-luvun lamavuosina ja koko vuosikymmenen jatkuneet uudistukset ja investoinnit toivat Vuoden Hiihtokeskus -valinnan kolmesti, 1993, 1994 ja 1998. Keväällä 1980 Levin Hissit Oy työllisti kuusi henkilöä ja ensimmäiset konkreettiset askeleet kohti ympärivuotista matkailukeskusta otettiin, kun Eturinteelle avautui kesäkelkkarata vuonna 1983. Kansainvälistymisen myötä myös yhtiön nimi muutettiin Oy Levi Ski Resort Ltd:ksi vuonna 2003 World Cup Levi Hyvät näytöt kilpailujärjestämisestä Eurooppa Cupin parissa poiki vuonna 2004 Leville ja koko Suomelle ensimmäisen maailmancupin pujottelukilpailun. Noihin samoihin aikoihin myös panostus laskettelutoimintojen kehittämiseen siirrettiin takaisin sveitsiläisiltä kunnalle ja Levin Hissit Oy perustettiin vuonna 1976. Laskettelijoiden liikkumista helpottamaan hankittiin myös ensimmäinen Ski Bussi, jolla hoidettiin paikallisliikennettä. Loppuvuodesta 2000 Levillä käytiinkin ensimmäiset Eurooppa Cupin pujotteluja suurpujottelukilpailut. Levi palkittiin alppihiihdon maailmancupin osakilpailun vuoksi Vuoden hiihtokeskus -valinnalla kauden päätteeksi keväällä 2004. 34. Kilpailussa laskivat vain naiset ja se käytiin kaksipäiväisenä. Levistä kansainvälinen talvimatkailukeskus Jos ensimmäiset suuret tavoitteet olivat olleet kylpylähotellin ja lentokentän saaminen Leville, niin kolmas oli vuoden vaihteessa 2000 avattu gondolihissi. Yksi tapa kasvattaa liiketoimintaa oli ostaa konkurssiin menneiden hiihtokeskusten hissikapasiteettia. Levillä laskettiin helmikuuhun 2006 vielä pelkästään naisten kisoja kunnes samaisen vuoden marraskuussa Levi sai toimia koko maailmancupin pujottelusirkuksen avaajana miesten liittyessä kilpailuun mukaan. Ihmiset pitää kasvattaa tämänkaltaiseen harrastukseen ja sitä kautta sitten voi toivoa myös hiihtokeskusten sesongin jatkumista”. Tuolloin Levin Hissit Oy:ssä työskenteli noin 20 henkilöä. Kilpailu ei jäänyt historiankirjoihin vain sen vuoksi, että se oli ensimmäinen laatuaan. Myös Levin alueen latuja kelkkareittiverkosto siirtyivät Levin Hissit Oy:n haltuun. 1980-luvulla Suomi eli muutoinkin nousukautta ja laskettelu yleistyi roimasti, niin myös Levillä koko vuosikymmen oli uusien yritysten syntyaikaa. veluita tarjottavaksi. Panostukset kasvuun alkoivat näkyä toden teolla vuonna 1992, kun uudet Eteläja Huippuhissit otettiin käyttöön. Rahoituksen saaminen oli Kittilässäkin haastavaa, mutta kunta kaavoitti ja rakensi infraa valmiiksi sen mitä pystyi tulevaisuuden kasvua varten. Varsinaisen kansanjuhlan ja koko suomalaisen alppihiihdon maailmankartalle viemisen varmisti 23-vuotias Tanja Poutiainen, joka otti tuolloin ensimmäisen maailmancupin voittonsa. Näiden kehitysaskeleiden tuloksena Levi nousi vuonna 2001 maamme suurimmaksi hiihtokeskukseksi. Kisajärjestelyihin päätettiin panostaa selkeästi enemmän mitä muualla maailmassa kaikkine televisiointeineen ja oheispalveluineen
Syksyllä 2014 Etelärinteille avautui kokonaan uusi South Pointin hiihtoalue kuuden hengen kuomullisella tuolihissillä, Leevilandia-lastenmaalla sekä tilavalla South Pointin palvelurakennuksella. Eturinne tammikuussa 2023. Panostukset eivät jääneet tuolloin huomaamatta, vaan keväällä 2016 Levi valittiin jälleen Vuoden Hiihtokeskukseksi. Kehitystyössä on huomioitu etenkin lapsiperheet.” Vuoden 2019 suurinvestointi oli vanhojen Huippuhissien 10. Loputkin jäljelle jääneistä ankkurihisseistä saivat väistyä uuden 6-paikkaisen Glacier Express-tuolihissin tieltä. Valinnan teki Visit Finlandin asiantuntijaraati, joka perusteli valintaansa seuraavasti: ”Hiihtokeskus on tehnyt merkittäviä investointeja rinnetoiminnan kehittämiseen ja kauden pidentämiseen. Alue laajenee vielä omalla hevosenkengän muotoisella palvelurakennuksella majoitusja ravintolatiloineen. poistaminen käytöstä ja niiden korvaaminen huippumodernilla Levi West-tuolihissillä. Myös hissikapasiteetti oli jäämässä ajastaan jälkeen. Kohti ikuista jäätä Lumen säilöntä on tullut osaksi hiihtokeskusten liiketoimintaa ja säilöntätekniikat leviävät tällä hetkellä ympäri maailman. ja 11. Näiden turvin Westin alueesta on kasvanut yksi suosituimmista Levin laskettelualueista. Tuolloin alettiin tosissaan panostamaan lumen säilömiseen kaiken muun jo vuosia jatkuneen kehitystyön lisäksi. Kehitystyössä on huomioitu etenkin lapsiperheet.” 35. Seuraavalle kaudelle Levi West sai lisää rinnepinta-alaa, tehostetun lumetuksen sekä valaistuksen. Syksyllä 2007 vietettiinkin uuden palvelurakennus Zero Pointin, Express-gondolihissin ja North-tuolihissin avajaisia. den 2020 koronatilanne palautti Levin kuitenkin takaisin vain naisten kilpailun järjestäjäksi ainakin toistaiseksi. Säilölumi ja Länsirinteet Marraskuussa 2015 Levi joutui perumaan kolmannen ja samalla viimeisen kerran maailmancupin avausosakilpailun lumipulan vuoksi. Eturinteeltä nousi tunturiin kolme ankkurihissiä sekä lammen rannasta lyhyt sompahissi. Levi Ski Resort on ollut maailmanlaajuisesti edelläkävijä säilölumitekniikan kehittämisessä ja osoituksena tästä on laskettelukauden avauksen vakiintuminen lokakuun alkuun. ”Hiihtokeskus on tehnyt merkittäviä investointeja rinnetoiminnan kehittämiseen ja kauden pidentämiseen. Tilat loppuvat asiakasmäärien kasvaessa Vuoteen 2006 mennessä myös kansainväliset matkanjärjestäjät olivat löytäneet sankoin joukoin Levin. Kesällä 2022 Eturinteellä pyöri kaikkia mahdollisia maansiirtokoneita, kun rinneprofiilia muokattiin rinteen laidasta tasaiseksi. Levin kansainvälistyminen sekä kasvava perhematkailu johtivat lopulta siihen, että Eturinteen palvelukokonaisuuksien lisäksi panostusta vaadittiin myös loivempien rinteiden äärelle. Oli tultu vihdoin siihen pisteeseen, että tarvitaan riittävät vuokraamo-, shop-, ja ravintolatilat sekä myös henkilökunnalle nykyaikaiset toimistotilat
Levi Ski Resort 60 vuotta 36. Piirustuspöydällä tulevalle kesälle on myös Koillisrinteillä jo pitkään kaivatut uudistukset. Interski kokosi 1500 hiihdonopettajaa 30 eri maasta Levin rinteille maaliskuussa 2023. Vuoden 2019 suurinvestointi Levi West on yksi pidetyimmistä rinteistä sen vaihtelevuuden sekä pituutensa vuoksi. Vierivä kivi ei sammaloidu Vuosina 2007–2023 Levi Ski Resort on investoinut rinneja palveluinfran kehittämiseen yli 70 miljoonaa euroa, mutta vielä ei ole valmista. Kesän 2023 aikana Gondolialueen palvelurakennus sai laajennuksensa ja laajan peruskorjauksen, jonka myötä alueella siirryttiin maalämpöön. Raati perusteli valintaa sillä, että Levin kehitys on ollut huimaa ja keskuksessa on tehty erittäin suuria investointeja. Tekemistä riittää vielä tuleville vuosillekin. Siksi Levillä jokaisen laskettelijan on hyvä olla. Kuvassa olevien linja-autojen paikalla on tätä nykyä afterski-ravintola Vinkkari. Kauden päätteeksi keväällä 2023 Levi palkittiin kuudennen kerran Vuoden hiihtokeskus -palkinnolla. Levi Westin alueen palvelujen kehittäminen etenee myös suotuisissa tuulissa ja rakentamaan päästään kesällä 2024. Gondolialueen Activity Park ja Bike Park ovat olleet merkittäviä panostuksia kesämatkailun kehittämiseen, jotka takaavat tätä nykyä lähes katkeamattoman ympärivuotisen matkailusesongin. Kokonaisuudessaan yrityksen investointisuunnitelma lähivuosille on arvoltaan 35 miljoonaa euroa. Mittavimpana näistä on uusi kuuden hengen huippumoderni tuolihissi, jonka on määrä valmistua syksyllä 2024. Pitkäaikainen Levin Hiihtokoulun opettaja sekä maailmancup-osakilpailun rataryhmän päällikkö Martti Karusaari Suurhissin valmistuttua 1970-luvulla. Yksi kesän 2023 merkittävä investointi oli uusi pyöräileviä asiakkaita palveleva mattohissi Gondolille. Leevilandian rinnealue aukesi kuluvalle kaudelle laajennettuna ja yhdellä sompahissillä lisättynä. Rinnealuetta 7.3 valmisteltiin tulevaa tuolihissiä varten rinnettä leventämällä, liittämällä se automaattilumetuksen piiriin ja muuttamalla valaistus energiatehokkaaksi led-valaistukseksi. Keskuksessa suhtaudutaan avoimin mielin laskettelijoiden toiveisiin ja tarpeisiin. Levillä maaliskuussa 2023 järjestetty kansainvälinen hiihdonopettajien Interski-kongressi palkittiin samassa tilaisuudessa vuoden tekona. Alueen kehittäminen jatkuu edelleen ja seuraavat rakennushankkeet on määrä aloittaa kesällä 2024. Levin suorituspaikat eri laskulajien harrastajille, aktiiveille ja myös ammattilaisille on huomioitu myös kansainvälisesti. Lasten ja perheiden palvelujen kehittämisen painopiste on Etelärinteillä. Tämä projekti jatkuu keväällä 2024, jolloin alueelle rakennetaan uusi pyöräilyn harjoittelualue
Li sä tie to ja : w w w .c ra zy ch ic ke n. co m / Li sä tie to ja : w w w .c ra zy ch ic ke n. co m / Li sä tie to ja : w w w .c ra zy ch ic ke n. Joka viikkoyllätyspalkintoja osallistujille! Kauden lopussa arvotaan kaikkien osallistujien kesken MEGAPALKINTO! KUVAA HAUSKA LASKUVIDEO, YKSIN TAI KAVEREIDEN KANSSA! C M Y CM MY CY CMY K CChickenAD_210x280_PRESS.pdf 1 3.11.2023 14.03. co m / K is a vo im as sa 3 1 .3 .2 2 4 sa ak ka . co m / Li sä tie to ja : w w w .c ra zy ch ic ke n. 37 K is a vo im as sa 3 1 .3 .2 2 4 sa ak ka . co m / Hullun herkullista uutuuskanaa pakastealtaasta! Tägää postaukseen @crazychicken n TikTokissa tai @crazychicken Instagramissa ja lisää myös #crazychickenkisa . co m / Li sä tie to ja : w w w .c ra zy ch ic ke n. K is a vo im as sa 3 1 .3 .2 2 4 sa ak ka . K is a vo im as sa 3 1 .3 .2 2 4 sa ak ka . Li sä tie to ja : w w w .c ra zy ch ic ke n
38 Talvisessa metsässä kovapohjaisella pyöräreitillä sähköpyörä kulkee mukavasti isommallakin kuormalla.
YouTubesta ei ehkä löydy mitään aiheesta. Jonneille, jotka eivät tiedä, niin dynamo on pienikokoinen sähkögeneraattori. Kuinka mennä kauppaan, siirtyä ladulle tai rinteeseen, kun ei ole autoa matkassa?. Ketään ei varsinaisesti houkutellut laskukengän pukeminen pyöräilyn jälkeen erikseen tunturin juurella pakkasessa, joten randomono sai toimittaa pyöräilykengän virkaa. Pakkasmittari näytti tammikuisena aamupäivänä reilut 25 astetta miinusta, kun pakkasimme Levin Eturinteen juurella Zero Pointissa suksia ja sauvoja kiinni laskureppuihin. Tässä on vielä hyvä huomioida se, että niin kutsuttuja tämän päivän läskipyöriä ei ollut ja ainut sähkö mitä pyöräillessä oli käytettävissä, syntyi dynamon avulla. Se asennettiin pyörän etuhaarukkaan ja dynamon päässä oleva rulla laitettiin eturengasta vasten. Fatbiken poljin on onneksi niin iso ja nykypäivän randokengän pohjamateriaali pitävä, että mono jalassa polkeminen ei oikeastaan ole mikään ongelma, kun muistaa kääntää kengästä kävelyasennon päälle. Joku vastaantulija sen sijaan saattaa hieman ihmetellä mielestään innovatiivista tapaa harrastaa talviliikuntaa. Tämä on vähän niitä samoja juttuja kuin Cja VHS-kasetit sekä lankapuhelin. Pyörät ovat vakaita ajaa huonossakin maastossa, ja niihin saa todella tehokkaita ajovaloja kaamoksen pimeyteen. Monet pohjoisen keskukset ylläpitävät erikseen talvipyöräilyreittejä, joten fillaroinnista saa myös mukavan loma-aktiviteetin kaiken muun oheen. 39 FILLARILLA hiihtokeskuksessa V ielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa oli täysin normaalia, että maastofillari oli hyväksi havaittu kulkupeli ympäri vuoden, mutta maailma on toki muuttunut siitä. Näin syntyi sähköenergiaa, joka sai pyörän valon palamaan. Mitä kovempaa polki, sen kirkkaampana valo loisti. Kun pyörää polki, eturengas pyöritti dynamon rullaa ja se taas kestomagneettia käämin sisällä dynamossa. Joululoma 30 asteen pakkasessa koko perheen voimin fillarin varassa ei varmasti houkuttele, mutta aikuisemmalla porukalla ja pienellä urheiluhengellä homma on täysin toteutettavissa. Katsokaa Wikipediasta tai kysykää vanhemmiltanne loput. Useimpien hiihtokeskusten vuokraamot ovat ottaneet läskipyörät valikoimiinsa ja vuokraavat niitä ympäri vuoden. Teksti ja kuvat Teemu Moisio Pysäköintitilaa pyörälle löytyy tunturin juurelta varmasti ja hissijonotkaan eivät ole vaivana, vaikka muutoin hiihtokeskuksessa elettäisiin talven vilkkainta aikaa. Sähköpyörällä skinnaamaan Jotta pyöräilyn eduista ja helppoudesta talvisessa hiihtokeskuksessa kehtaa vakavalla naamalla puhua, on sitä varmasti ihan järkevää kokeilla hieman haasteellisemminkin. Moni kotimaan tunturimatkailija suunnittelee talven lomansa niin, että matkaan lähdetään joko junalla, bussilla tai lentokoneella. Tähän päivään Tämän päivän sähköavusteinen fatbike on oiva apu monenlaisessa liikkumisessa. Tällöin lomakohteen valinnassa merkitsevät alueen saavutettavuus ja etäisyydet siellä
Toinen asia kokonaan on toki se, että kertooko, miten laskun jälkeen ilman pyörää pääsee metsästä pois. Myönnettäköön kuitenkin, että perhelomailun ainoana kulkuneuvona polkupyörä saattaa kiristää lomatunnelmaa, mutta päivän tai parin pyörävuokra hiihtokeskuksessa tuo lomaan varmasti mukavaa vaihtelua ja lisätekemistä. Vaikka pyöräilyn yhdistäminen skinnailuun ja offarihiihtoon kaamoksen väriloistossa onkin ihan mukavaa puuhaa ja päiväliikunta-annos tulee varmasti tunturissa täyteen, olisi hullua väittää, etteikö touhu olisi keväthangilla huomattavasti mukavampaa. 40 Suksiparin tai laudan voi kiinnittää myös fillarin runkoon pitkittäin satulan alle, mutta koimme tämän vievän tilaa polkemiselta, joten sukset päätyivät viistosti pystyyn reppujen sivuille. Pyörä painaa itsessään jo jonkun verran, joten matkaan kannattaa ottaa vara-akku tai suunnitella retki niin, että sähköä riittää, muuten jossain kohtaa pyöräily saattaa muuttua oletettua raskaammaksi. Kokonaisuudessaan sähköavusteisen fatbiken käyttäminen lomareissulla kohteessa ainoana kulkupelinä on täysin toteutettavissa eikä vaadi käyttäjältään juuri peruskuntoa enempää. Tuolloin valoa riittää tuntitolkulla kauemmin eikä pyörän akun hyytymisestä tarvitse kantaa niin suurta murhetta. Leppoisa skinnailu tuulelta puiden suojassa on varsin miellyttävä tapa edetä. Myös välimatkat voi suunnitella pidemmiksi, pyörään voi kiinnittää ahkion ja pienellä suunnittelulla retkestä saa halutessaan vaikka useamman päivän tunturivaelluksen. Teini-ikäisen laskukaverinkin saa mukaan hiihtokeskuksessa niin, että opastaa hänet hisseillä laskupaikalle. Monet talvipyöräilyreiteistä on niin sanottuja yhteiskäyttöreittejä, joten pyöräilijän kannattaa varautua ja sopeuttaa vauhtinsa siihen, että vastaantulijoiden kirjo vaihtelee kansainvälisistä lumikenkäilijäryhmistä koiranulkoiluttajiin. Erittäin miellyttävää kovalla pakkasella liikkumisessa on se, että kylmä ei tahdo tulla millään. Fillarit ulos ja tunturiin Kovalla pakkasella on hyvä huomioida, että sähköavusteen riittävyys laskee reilusti, kun pakkanen laskee alle 20 asteeseen. Maltillisella sähköavusteella kroppa pysyy koko ajan sen verran liikkeessä, että pyöräily on itse asiassa todella mukavaa ja matka taittuu. Ekologisuuden näkökulmasta myös luonto kiittää pyörällä kulkijaa. Pulssi on melko vaivatonta pitää tasaisen maltillisena ja tarvittaessa korvanapitkin pysyvät mukavasti paikallaan kypärän alla etäpalaveria varten.
41 Kaamosajan lyhyt valoisa aika on oikeastaan ainoa rajoittava tekijä koko touhussa, mutta kun retkeen osaa suhtautua niin, että perillä on jo retken alkaessa, niin ei sekään juuri haittaa.
42
Sama innokkuus on nähtävissä jokaisessa laskupäivässä minkä Jani Hujasen kanssa saa mäessä viettää. ”Itävaltalainen vaihto-opiskelija Marina kutsui minut käymään Innsbruckissa ja tiedossa oli reilu viikon reissu randopainotteista laskua. Intoa oli reilusti enemmän kuin taitoa, mutta suuremmilta haavereilta vältyttiin. Oli heti ilmeistä, että tapamme liikkua ja nauttia vuorista oli hyvin samankaltainen. Sellainen on Jani Hujanen. Eeva Mäkelän ja Kai Lehtosen lumiturvakurssien ja seikkailukasvatuksen opintojen kautta seikkailumme sankari alkoi saamaan kiinni turvallisuusasioista. Siellä se taas menee. ”Mikä on se riskiraja minkä itselleen sallii?”, tällä tavalla Hujanen pohtii vapaalaskemisen turva-asioita omalla kohdallaan. Asia muuttui vuonna 2008 opiskelijavaihdossa Kanadassa. Aivan käsittämätön latukone. Siitä lähtien Hujanen on ollut vapaalaskussa erinomainen luottopelaaja tai toisin päin. Lapin yliopistossaa opiskellessaan Hujanen tapasi naisen, jonka laskuinnostus tarttui mieheen välittömästi. Lumi vain pöllyää, kun mies etenee ylämäkeen. Täysin turvallista vapaalaskemisesta ei saa ja mukana on paljon päätöksen tekemistä. Turvallisuuteen tutustumassa Vapaalaskutaipaleensa alkuaikoina Jani Hujanen oli, kuten niin moni muukin, laskuryhmissä enimmäkseen muiden päätösten varassa. Laskupaikkoja olivat Haines, Alaskassa ja Yukonin lähivuoret, joissa 88 millimetrin suksilla pääsin puuterin ja vuoristossa liikkumisen makuun.”, Hujanen kertoo. I tse tutustuin Hujaseen joitain vuosia sitten Lyngenin kaamokseen suuntautuneella retkellä. Laskimme kokeneiden paikallisten kanssa jäätiköillä ja Alppien ylävuoristossa. Tarinat Kuusamosta ja seikkailuista lumella saivat miehen tekemään yhden selkeän päätöksen: ”Tästä eteenpäin alan käyttämään jokaisen mahdollisuuden kehittyäkseni vapaalaskijaksi.” Vuoden 2012 keväällä takana oli muutama randoreissu Pyhätunturilla ja paljon rinnelaskua Rukalla ja Ounasvaaralla. Muistan Vuokatissa lyöneeni hampaat polveen kalliohypyn jälkeen. Mäessä saattoi mennä helposti koko päivä, ja kun isäni oli opettanut laskemisen perusteet, pääsin myös yksin mäkeen. Jos jossain lajeissa tarvitaan hyvää kestävyyttä, voimaa ja nopeutta, ja ennen kaikkea hyvää kommunikaatiota partnerin kanssa, niin ne ovat vapaalasku ja eukonkanto. ”Tärkeintä on tietää, että minkälaista riskiä on ottamassa” sanoo Hujanen. Lähes tulkoon aina kun hän on matkassa, on odotettavissa huikeita päiviä mäessä. Kuinka tämä voi olla inhimillisesti edes mahdollista. Tiedon määrän kasvaessa myös rajojen hakeminen siirtyi aina haasteellisempiin olosuhteisiin. ”Laskin lapsena paljon Sonkajärven lähellä olevissa paikoissa, eli Tahkolla ja Vuokatissa. Siihen Hujasen mukaan perustuu myös osa lajin viehätyksestä. On hän toki paljon muutakin ja siitä seuraavassa. Tästä syystä päätösten tulee olla perusteltuja ja toisaalta jos haluaa laskea jonkin isomman linjan niin joutuu ottamaan riskejä ja hyväksymään seuraukset. Koululta sai lumiturvasetin, koulutusta ja tellusukset lainaan. Mitä useampia harrastusvuosia on takana, sitä enemmän tulee vietettyä aikaa vyörymaastossa. Aivan hirmuisella tahdilla eteenpäin. ”Täysi-ikäisyyden jälkeen laskuhommat eivät kuitenkaan kiinnostaneet ja sukset olivat enimmäkseen varastossa. ”Joskus on valmis ottamaan enemmän Vapaalasku-unelmia ja toimistohommia JANI HUJANEN 43 Teksti: Jan-Erik Blomberg Kuvat: Sara Kangas-Korhonen ja Jan-Erik Blomberg. Miehellä on käsittämätön taito osua oikeaan paikkaan oikeana ajankohtana ja juuri tällaista taitoa vapaalaskemisessa tarvitaan. Tietoa lisäsi myös käytännön tekeminen. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että jostain täytyy löytää sopiva lumilippa tai kivi, jonka päältä pääsee kesken laskun heittämään volttia puuterilumiseen alastuloon. Isoja mäkiä ja paljon vauhtia. Mutta kuka oikein on Jani Hujanen. Sylkäistessäni lohjenneen hampaan palasen suusta, ajattelin, että tästä en kertoisi asuntovaunulla!”, tekijämies muistelee. Tiettyä hyväluonteista rämäpäisyyttä ei miehen tekemisestä puutu ja jokatalviset voltit kuuluvat repertuaariin. Sonkajärven kasvatti Hujanen kasvoi eukonkannon syntysijoilla Sonkajärvellä. Tuo reissu oli fyysisesti rankimpia koskaan, eikä takapainoinen laskuasento helpottanut alaspäin menemistä”, Hujanen nauraa. Itse olen aivan hiestä märkänä ja tuo eläin tuolla kaukana edessä ei edes hengästy. Ei siis olekaan ihme, että Hujasesta kehkeytyi täysiverinen vapaalaskija
44
”Ainakaan vielä omatunto ei ole kolkuttanut, vaikka ymmärrän kyllä, että harrastusten perässä matkustaminen on osa ongelmaa, eikä ratkaisua, jos puhutaan CO 2 päästöjen vähentämisestä”, hän myöntää. Tällä tapaa tehty matkaaminen on ekologisempaa, kuin yksin ympäriinsä suhaaminen. Hujanen mainitsee asunnon koon, jolla säästetään sähkön ja veden kulutuksessa sekä kierrättämisen. Oman työnantajan kanssa onnistui järjestely, jossa kesällä tehtiin töitä eri paikkakunnilla ja talvella oli mahdollista olla pidempi pätkä Alpeilla. ”Kaukana ollaan kuitenkin siitä, että laskeminen olisi millään muotoa kestävällä tasolla”, Hujanen sanoo. Sittemmin ympyrä on pienentynyt ja omantyylistä laskemista on löytynyt aina lähempää. ”Esimerkiksi muutto pohjoisempaan Suomeen voisi olla vaihtoehto. Jos lajia kuitenkin miettii ympäristönäkökulmasta, niin on mahdollista toimia ekologisemmin. Tällä hetkellä Jani Hujaselle tärkeintä on kokonaisuus, jossa laskeminen on pieni osa kokonaisuutta, mutta ihmiset ja luonto näyttelevät kokonaisuudessa suurempaa roolia. Alppireissuja suunnitellessa autoa joutuu väkisinkin käyttämään, mutta aina kun ajetaan, on kyydissä 4–5 henkeä. ”Jos saman tunteen saisi jostain toisesta lajista, jota voisi harrastaa Suomessa ja siinä ei olisi riskejä lumivyöryistä tai loukkaantumisista, haluaisinko lopettaa laskemisen?”, hän pohtii. Moralisoimista Hujanen pyrkii välttämään, eikä katso alta kulmien niitä, jotka haaveilevat Japanista, tai muista eksoottisista laskukohteista ympäri maailman. Matkustamisen ja ekologisuuden kannalta toki paras vaihtoehto olisi toteuttaa itseään lähellä kotimaisemia. Ja sitten kun on lähdettävä matkaan, niin sitten lähdetään. ”Ensimmäinen kahden kuukauden mittainen laskureissu vuonna 2015 oli parasta, mitä siihen mennessä suksien päällä oli tapahtunut. Asunnolla kierrätetään materiaalit ja ne viedään jätepisteelle. Jos kyse olisi pakkomielteisestä tekemisestä, ehkä olisi terveempää lopettaa laskeminen. Mutta niin kauan kuin Alpit kiinnostavat, ei lentoja tai laivareissuja voi välttää ja se on vain myönnettävä”, Hujanen toteaa rehellisesti. Sieltä käsin voisi tehdä pistoja Norjaan. Ekoajattelua Vastuullisuus kuuluu Hujasen ajattelutapaan. Ei sekään oikein täysipainoiselta elämältä kuulosta, että tekisi pel”Kaukana ollaan kuitenkin siitä, että laskeminen olisi millään muotoa kestävällä tasolla” 45. Moni näistä, jotka matkaavat jonnekin kauemmas, pyrkivät arjessaan tekemään ekologisempia ratkaisuja ja näiltä osin karsimaan omaa jalanjälkeään. Mutta jotain sitä on kuitenkin omalla vapaa-ajalla tehtävä. Jos haluaisi todella tehdä harrastuksesta ekologista, tulisi asuinpaikan sijaita laskumahdollisuuksien läheisyydessä. Näin jaetaan päästökuormaa useamman henkilön kesken. Laskeminen alkoi kehittyä, kiitos hyvien porukoiden, joissa sai olla mukana.”, Hujanen kiittelee. Yksi tapa toteuttaa ajatusta on tehdä laskumatkat esimerkiksi isomman porukan kesken. Useissa tapauksissa auton käyttö vapaalaskemisessa on miltei pakon sanelemaa. Mistä tietää, että suhde harrastukseen on terveellä pohjalla. Pisimmät reissut Hujanen sanoo tehneensä harrastuksen alkuvaiheessa. riskejä ja sitten toisinaan vähemmän, mutta yleinen taso ei saa olla jatkuvasti punaisella tai muuten käy huonosti”, Hujanen toteaa. Päivällispöytäänkin päätyy pääasiassa kasvisruokaa. Asuimme suomalaisen perheen alivuokralaisena Innsbruckissa ja sieltä käsin suuntasimme aamuisin mäkeen. Ainakin siitä, että siitä saa mielihyvää ja se antaa enemmän kuin ottaa. Kahden kuukauden Alppireissun aikana ei laskemisen takia siis tarvitse lentää kertaakaan ja meno-paluu hoidetaan Saksan Travemünden lauttaa käyttäen. Tämän Innsbrukissa vietetyn ajan jälkeen hänelle muodostui selkeä käsitys siitä, että laskijana kehitys tapahtuu parhaiten pidemmällä reissulla. Alpeille lähteminenkään ei tunnu karkaamiselta arjesta, vaan itsensä toteuttamiselta tavalla, joka tuntuu oikealle ja ei sulje pois muita tärkeitä asioita
46
Toisaalta jos lasku tapahtuu jyrkässä kurussa ja on jollain tapaa haastava, niin silloin kallioseinät alkavat vilisemään hahmottomina silmissä, niin silloin sitä pystyy elämään hetkessä. Tuloksena molemmissa kilpailuissa oli palkintokorokkeen korkein koroke. Kunto ei antanut myöden laskea niin pitkään kuin mieli olisi halunnut ja jalat vetivät veteläksi kesken laskupäivän. Tapahtui se sitten rinteessä tai rinteiden ulkopuolella, niin tunne on oletettavasti sama. Reissujen päätteeksi on voinut yleensä todeta, että hommat tehtiin turvallisesti ja onnistuneesti. ”Tämä ei tarkoita, että jokaisen täytyisi hulluna harjoitella uskaltaakseen mennä vuorille. Rukan ja Ylläksen avajaisissa Hujanen osallistui nopeuskilpailuihin, joissa noustiin kertaalleen mäen huipulle ja sieltä alas. Siitä tulee hieno fiilis, kun onnistuu siinä”, sanoo Hujanen. Sama tilanne tulee eteen, jos jollekin toiselle tapahtuu jotain. Tänä päivänä tätä ongelmaa ei enää esiinny ja mies jaksaa painaa niin pitkään kuin mieli haluaa. Vielä kun mieli on jossain tuolla vuorilla. Kestävyysurheilusta Jani Hujasen kanssa matkaan eksyvä saattaisi hetken ihmetellä, että mistä miehen kestävyyskunto on kotoisin. Kun hän päätti panostaa vapaalaskemiseen, hänelle tuli myös idea siitä, että oheen tulisi ottaa jotain sellaista mikä tukee vapaalaskua. Samoihin aikoihin, kun kuvioihin tuli vapaalaskeminen, oli Hujanen myös aloittanut maantiepyöräilyn harrastamisen. ”Siitä tuli tunne, että tämä on hyvin yhteen sopiva pari”, hän kertoo. Vauhtia alamäessä – Lona ja muut uroteot Internetistä voi jokainen käydä ihmettelemässä Hujasen upeaa laskua sveitsiläisen Grimentzin keskuksessa sijaitsevassa Pointe de Lona -nimisessä mäessä. Jokainen varmasti ymmärtää, että jos vie itsensä tajunnan rajamaille, on kovassa happivelassa vaikea tehdä laadukasta havainnointia. Lopputulos voi olla hyvin kohtalokas. Kesäisin Hujanen juoksi, pyöräili ja kävi kuntosalilla ja tämä näkyi suorituskyvyn nousuna. Mutta aivan varmasti siitä on apua, että on oman kunnon parhaassa kolmanneksessa”, Hujanen toteaa. Tapahtumien innoittamana ei ole vallan mahdotonta, että tulevaisuudessa Hujanen nähdään jossain merkittävässä randonnée-kilpailuissa numerolappu rinnassa. ”Silloin kun saa sellaisen hyvä tunteen päälle ja pääsee laskemaan kovaa, niin tunne on varmaan aika universaali. Ja jos laskijana haluaa kehittyä, on mentävä niihin paikkoihin, missä lajia pystyy tekemään. Mäen kupeessa kallioon on avautunut kuru, jonka nopeusennätystä Hujanen pitää leikillisesti nimissään. Väsyneenä on hankala tehdä pelastustoimia täysipainoisesti. Eräänkin kerran Alpeille lähtiessä pakettiauto lastattiin täyteen hiihtotarvikkeita, niin ettei sekaan meinannut mahtua. Tässä kohtaa laskuvaatteet toimivat jo jarruna ja Hujanen sanookin huomanneensa, ettei vauhtia enää millään saanut lisää. Olen päässyt sivusta seuraamaan hänen jopa maaniselta tuntuvaa harjoitteluansa ja tiedän, että kovaan kuntoon päästäkseen avainasemassa on kova työ ja suunnitelmallisuus. Hyvin nopeasti Hujanen huomasi, että kunto alkoi nousta harjoitusten avulla. ”Vaikka meininki on hieman eri kuin pitkän linjan vapaalaskijoiden kultaisissa muistoissa aikojen takaa, yksi hienoimpia asioita on ollut se, että laskemisesta kiinnostuneita kavereita on paljon ja yhdessä pystytään toteuttamaan hienoja mäkipäiviä uusissa paikoissa”, hän summaa. Kunnosta tuleekin mieleeni kerta, kun olin Hujasen kanssa Chamonixin maisemissa hakemassa nousukuntoa, koska olimme ottaneet 47. ”Siinä oli melkoisesti taiteilemista, jotta kaikki tarvittava saatiin mahtumaan mukaan, Blumille vieläkin palveluksen velkaa tästä”, Hujanen kiittelee. Oli tavoite mikä hyvänsä, on oltava hyvässä kunnossa vuorilla liikuttaessa. Suomi ikävä kyllä on eräänlainen tasankopanttereiden paratiisi, ei niinkään vuorikauriiden luvattu maa. Tämän kaiken lisäksi matkaan lähti myös kaksi pyörää ja sisäharjoitteluvastus. Skitouringista randonnée-kilpailuihin Jos vuosien harjoittelu näkyy miehen poskissa, näkyy se myös kuluneen talven aikana käydyissä muutamassa leikkimielisessä randonnée-kilpailussa. Laskemisen merkitys Laskeminen on Hujaselle tärkein harrastus, sillä siinä on tietty seikkailun tuntu ja pohjavireenä se tuntuu oikealta. Sitä oli saavuttanut eräänlaisen vapaapudotuksen. Parhaassa tapauksessa kotiin palataan kielitaitoisempana ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Erilaiset olosuhteet ja vuoristot tulevat tutummiksi, ja oppimia asioita pystyy myös soveltamaan sitten lähempänä kotia. Hujanen on miettinyt niin, että jos 30 % omasta energiasta menee nousemiseen, niin loput 70 % on käytettävissä ympäristön tarkkailuun, päätöksen tekemiseen ja itse laskemiseen. Mikä on siis Jani Hujasen kunnon salaisuus. Tällöin huonot päätökset usein seuraavat toisiaan. Hän muistelee, kuinka ensimmäisinä vuosina fyysinen kunto jarrutti laskemisen harjoittelua. Olkoon tämä tavoitteena tällekin talvelle. Olosuhteiden tulee toki olla tällaisessa kunnossa, tai se ei ole ylipäänsä mahdollista tai kivaa. Keväälle on suunnitelmissa Pallaksen Seitsemän keroa -kilpailu, minne mies on lähdössä hymyssä suin hakemaan sijoitusta. Samalla maailmankatsomus ja maantieteellinen tuntemus avartuu, kun matkustaa. kästään töitä ja olisi vain kotona. Lona on noin 45-asteinen korkeuseroltaan 430 metriä pitkä lasku, jonka laskun huippunopeudeksi anturit antoivat hieman yli 100 km/h
”Yhteisesti jaettu kokemus jää ehkä parhaiten mieleen”, sanoo Hujanen. ”Otitpa nautittavaksi kolaa, kahvia tai vaikka olutta, niin jonkinlainen after-rituaali on hyvä pitää elossa” 48. Myös kavereiden kanssa jaetut yhteiset kokemukset jäävät mieleen. Siitä rauhallisin mielin hissille tai randolle suunnistaen voi todeta, että tästä on todennäköisesti tulossa hyvä päivä. Alppireissu ajoittuu helmikuun loppupuolelle, mikä on myöhemmin kuin yleensä ja keväällä suuntana on pohjoinen ulottuvuus. Jos vielä hyvin onnistuneen päivän jälkeen löytyy intoa ja energiaa bonuslaskuun, niin sillä on hyvä kruunata päivä. Nousukunto saatiin lopulta kohdalleen, mutta haaveissa olleet mäet jäivät tällä reissulla vain haaveiksi olosuhteiden takia. Hänen mukaansa onnistunut mäkipäivä lähtee liikkeelle niin, että herää rauhallisesta paikasta ja saa kaikessa rauhassa keitellä kahvia. Toisaalta hän pyrkii myös olemaan työnantajan suuntaan joustava, jotta syntyy win–win-tilanne. Pitkän ajan tavoitteena on pysyä terveenä ja jatkaa harrastamista hyvällä porukalla aina kun se on mahdollista. Arvoista on myös joutunut maksamaan. tähtäimeksi laskea muutaman upean mäen. Hyvään mäkipäivään eivät Hujasen mielestä kuulu pitkät odottelut tai kuvaussessiot, vaan silloin keskitytään puhtaasti tekemiseen ja käydään sitten rinneravintolassa joku toinen päivä. Tällä hetkellä Hujanen kokee elävänsä onnellista elämää. Hujanen toteaakin, että on joutunut omia arvojaan pohtimaan, sitä kuinka paljon on valmis panostamaan ja muun elämän suhteen valmis ottamaan riskejä. ”Otitpa nautittavaksi kolaa, kahvia tai vaikka olutta, niin jonkinlainen after-rituaali on hyvä pitää elossa”, Hujanen muistuttaa. Ja afterihan kuuluu myös asiaan, päivän päätteeksi voi kurkusta kulauttaa alas jotain mukavaa. Chamonixissa kuntoa haettiin Mont Blanc du Taculin seinältä, jota ylös tarpoessa itse huomasin asuvani tasankojen mailla. Eteenpäin on menty sillä ajatuksella, että mies on tiennyt kuinka paljon pitää päästä laskemaan ja touhuamaan vuorilla ja on aina mennyt vain sen mukaan. Tämä ei tuntunut Hujasta haittaavan, vaan pikemmin haittana oli narun toisessa päässä roikkunut perässä vedettävä lihakimpale, jonka jalka ei noussut läheskään samaa tahtia kuin vetäjällä. Hymyissä suin kohti korkeuksia ja sen toiselle puolelle. Ikkunoita raottaessa voi nähdä vuorille sataneen 20–30 cm tuoretta lunta. Hujanen harmitteleekin niiden puolesta, joiden työpaikoilla samanlainen joustavuus loistaa poissaolollaan. Mistä Jani Hujasen hyvä mäkipäivä koostuu. Myös etätyömahdollisuudet on auttaneet harrastukseen panostamista. Kiitos kuuluu tukijoukoille Työnantajaa Hujanen haluaa kiittää siitä, että on voitu joustavasti katsoa menoja talvisin
49
50 Tromssassa luonto on lähellä. Kaupunki istuu mukavasti meren ja vuorten välissä useammalla saarella.
Kanssamatkustajina on työmatkalaisia, turisteja ja tietysti muita laskijoita. Sillan jälkeen oikealle puolelle jää ensin Finnlandsfjellet, Suomitunturi. Jatkan kuitenkin matkaa seuraavalle nyppylälle, Rödtindenille. Ensimmäiset tromssalaiset laskevat jo edellisyön puuteria alas, ja ylös on matkalla jokunen lisää. Aamulla skinit suksiin, aamukahvi termariin, sukset olalle ja bussipysäkille. Teksti Ville Sormunen Kuvat Ville Sormunen, Jan-Erik Blomberg Ulkona riehuu talven ties kuinka mones lumimyrsky ja lunta dumppaa. Aina mukava, turvallinen ja helppo Rödtinden on sijaintinsa, ison parkkipaikan ja bussyhteyksien vuoksi alueen kenties suosituin huippu. Ruuhkaa ei silti ole ja laskettavaa riittää. Tunteroinen ylös ja puolisen tuntia alas. Bussi 42 ylittää sillan Kvaløyan puolelle. Taas mennään! ALOITTELEVAN VAPAALASKIJAN TROMSSA 51. 470 metrin korkeuteen nouseva Rödtinden on myös laskumielessä rento, tasainen, eikä vaaranpaikkoja liiemmin ole. Pakkaan reppuni valmiiksi ja ilmoitan töihin, ettei minua näy Slackissä ennen puoltapäivää. Kuvittelen Tromssan myrskypäivien jälkeisen työkulttuurin vastaavan lätkäkullan jälkeistä meininkiä Suomessa. E n liene ainoa, joka edellisiltana viestitti työnantajalleen aloittavansa seuraavan työpäivän hiukan myöhemmin. Piippari päälle, vuori-intoilu päälle ja matkaan. Matka Kvaløyalle taittuu bussilla noin puolessa tunnissa. Profiililtaan leveä tunturi tarjoaa laskettavia linjoja koko leveydeltään, ja onkin suosittu tromssalaisten takapiha
Aloitteleva vapaalaskija löytää Tromssasta mukavia, helppoja vuoria, niille vievät bussiyhteydet sekä varustevuokraamon, joiden avulla puuterinpöllyttämisen salat avautuvat helposti. Toinen tapa päätyä Tromssaan on omalla autolla, tai vielä uusklassisemmin, omalla retkipakulla. Alueella viihtyy helposti myös kokeneempi laskija. Yöjuna Kolariin lyhentää tarvittaessa ajomatkaa. Rundfjellet Talvi on kääntynyt kevääksi ja suuntaamme mantereen puolelle Rundfjelletille. Sekin sujuu näppärästi ja bussipysäkillä hymyilylle ei meinaa löytyä rajoja! Liikkuminen ja vuokravälineet Julkinen liikenne toimii Tromssassa varsin hyvin. Nopein tapa päätyä Tromssaan Ruuhka-Suomesta on lentää sinne joko suoraan Helsingistä tai yhdellä vaihdolla esimerkiksi Oslon kautta. Huipulta on upea näköala joka suuntaan. Tromssassa riittää laskettavaa jokaisessa ilmansuunnassa ja jokaisella saarella, pääsaarta lukuunottamatta, joka taas tarjoaa reissun muut hyvät puolet. Näiden lisäksi Tromssassa yhdistyvät upean luonnon lisäksi makea kaupunkikulttuuri saunoineen, museoineen, ravintoloineen ja oluthuoneineen, jotka saavat paatuneimmankin punavuorelaisen ihmettelemään. Puuteri pöllyää ja homman voi heittää jopa vähän hassuttelun puolelle. Jos ei omista vapaalaskuvarusteita tai jotain tiettyä puuttuu, ne voi vuokrata helposti Tromssan keskustasta. Monille vuorille pääsee bussilla, ja vuokra-autolla vaihtoehdot ovat loputtomat. Täydellä teholla paahtava kevätaurinko saa hien virtaamaan metsäosuutta skinnaillessamme. Yleensä sieltä saa viimeisimmät tiedot siitä, missä on tarjolla puuteria ja missä aaltopeltiä, minkä lisäksi siellä voi kysellä laskuseuraa ja kyytejä. Edellinen talvi näytti ankarat kyntensä lumivyöryvaaran suhteen useampaankin otteeseen, enkä voi painottaa tätä asiaa tarpeeksi. Norja on kallis maa, mutta jos on ensimmäisiä kertoja menossa laskemaan takamaastoihin tai jos suunnittelee laskevansa vain parina päivänä, voi tämä olla hyvä tapa lähteä liikkeelle. Käytännössä paikallisbusseilla pääsee keskustasta helposti Kvaløyan Rödtindenille ja Finnlandsfjelletille tai karvan verran pidemmälle Lille Blåmanille, joka on myös todella mukava vuori laskea, sekä pääsaaren puolelle Krokeniin ja Rundfjelletille. Ja välineet ovat hyviä! Tromssan kirjaston yhteydessä toimii myös varustelainaamo, josta voi lainata ulkoiluvälineitä liukurista lumilautaan ilmaiseksi. Tien toisella puolella näkyy jo kanssalaskijoiden jälkiä, joita on helppo seurata. Tromssalla on kuitenkin valtavasti annettavaa vapaalaskun saralla ja soveltuu erityisen hyvin aloitteleville vapaalaskijoille tai sellaisille pyydahirmuille, jotka haluavat sekoittaa puuterin sekaan myös sommallisen kulttuuria tai illanviettoa kaupungin sykkeessä. Parhaat lumivyörytiedot Meren läheisyys tuo mukanaan vaihtelevan sään. Tromssalaisten vapaalaskijoiden Facebook-ryhmä Topptur Tromsø on aktiivinen ja sitä kannattaa seurata jo pelkästään reittitiedustelun kannalta. Sieltä voi siis saada pikkuvälineitä lainaan, jos jotain unohtuu tai häviää tai voit etsiä sieltä välipäivän ratoksi muita ulkoiluvälineitä käyttöön. Ympäröivät lumihuippuiset vuoret, kimalteleva meri, kevätaurinko sekä keskustan tunnelma, jossa yhdistyy ulkoilukaupungin viba ja pohjoismaisen kaupunkilomakohteen tarjonta kaappaavat ajatukseni usein johonkin ihailun ja kateuden välitilaan. Vaikka julkinen liikenne pelittää Tromssassa mainiosti, saa omalla tai vuokra-autolla alueesta vielä enemmän irti. Toisaalla katse pomppaa vielä suurempiin vuoriin ja toisaalla se jatkuu meren yli silmänkantamattomiin. Tromssan pääsaarella sijaitseva lentoasema on näppärän kokoinen ja sieltä pääsee bussilla noin vartissa keskustaan. 52. Aina kuitenkin on jotain tekemistä ja jokaiselle kelille löytyy omat paikkansa. Bussit 20 ja 22 vievät parinkymmenen minuutin matkan ohi Tromssan pienen laskettelukeskuksen ja Kvartsvegenin pysäkille. Lentäen tai retkipakulla “Kelatkaa, nää ihmiset asuu täällä joka päivä!” Nojoo, läppä on vanha, eikä edes itseni keksimä, mutta kuvastaa silti hyvin fiiliksiä, jotka koen aina kun palaan Tromssaan. Tromsø Outdoor -niminen kauppa varustaa laskijan tarpeen tullen lähes päästä varpaisiin. Lumivyöryennustetta ja paikallisuutisia on tärkeää seurata, ja jos lunta tulee paljon, kannattaa siitä nauttia pienemmillä ja turvallisemmilla vuorilla. Vuokra-autoja kannattaa vilkaista myös Getaround-sovelluksen (entinen Nabobil) kautta. Rundfjellet on profiililtaan ylhäältä melko mieto ja alempaa metsäosuudelta taas jyrkempi. Puurajan jyrkemmällä osuudella taas uudet laskutaidot laitetaan kovempaan testiin. Tromssa vapaalaskukohteena Muutin Tromssaan yhdeksi talveksi juuri ennen kuin Iso-K laittoi maailman säppiin, joten töiden mennessä tauolle ja kahviloiden ovet säppiin, ei pohjoisessa ollut paljoakaan muuta tehtävää, kuin temmeltää lumessa. Tromssa on tuttu kaupunkija luontokohde, mutta kun puhutaan vapaalaskusta, jää se usein muun muassa Lyngenin varjoon. Suomalainen ylpeyteni ei anna minun joka paikassa seurata norjalaisten latua, joten suuntaamme kohti huippua hieman vasemman kautta kiertäen. Yläosan tasaisemmalla osuudella ei vauhti päätä hurmaa, mutta meininki sopii aloittelijalle, joka vielä etsii itseään ja rajojaan
53 Kaupungin takapihan vuorilla pääsee irti päivärytmistä ja ne toimivat leppoisana ulkoilumaastona. Ei siis ihme, että Tromssalaisia näkee ulkoilemassa ennen ja jälkeen työpäivän.
54. Lumivyöryvarusteet kannattaa aina pitää mukana, vaikka laskisi vuorella, jolla niitä ei todennäköisesti tarvitse
Revontulia varten kannattaa muuten suunnata Telegrafbuktan rannalle saaren eteläpäätyyn tai Ersfjord-vuonon pohjukkaan Kvaløyalle. löytyvät Varsom.no-sovelluksesta. Kokeile esimerkiksi Mikrobryggerin oluita, Antmandensin viinejä, Bardusin hampurilaisia tai vaikka tapaksia Tapas-ravintolassa. Kaamos väistyy käytännössä helmikuussa ja valoa riittää päivittäiseen puuhasteluun 55. Sanattomana jään sukset jalassa tuijottamaan Kvaløyan vuoria, enkä jälleen ihmettele yhtään, miksi tätä tehdään. Lisää, lisää! Saunoen ja palautuen Se, kuinka norjalaisista ei suomalaisten tapaan koskaan tullut saunakansaa ei osu tajuntaani yhtään. Nousu sinne kestää pari-kolme tuntia ja reitti mutkittelee ja kiertää parkkipaikalta katsottuna lähes vuoren taakse, ennenkuin toppiin pääsee. Tromssa vetää puoleensa myös suuret määrät perinteistä turismia, joille on kehitetty tekemistä revontuliajeluista viiden tähden ruokaelämyksiin. Elämää parhaimmillaan! Skittentinden tarjoaa laskijalle ensin avoimen, pohjoisen suuntaan avautuvan noin 30-asteisen rinteen, sitten pienen traverse-osuuden ja lopulta metsää. Hiki virtaa, aurinkovoide maistuu suussa ja elämä on ihanaa. Palautumista parhaimmillaan. Kevätaurinko luo kesäfiilikset, joita on vaikea välittää sosiaalisessa mediassa, vaikka kuinka “Feels like summer” soisi taustalla. Löylyt ovat hyvät, juttukavereita riittää, isot ikkunat tarjoavat upeat näköalat ja koko homman kruunaa uinti hyisen ihanassa meressä. Huipun lähes hypnoottisessa maisemassa tasaan hengitystäni kiitollisena upeasta kokemuksesta, näköalasta ja harrastuksesta. Pohjoisen suunnalla oleva Ullstinden on varsin hieno vuori laskea, mutta me suuntaamme kuitenkin syvemmälle Kvaløyalle Skittentindenin klassiselle toppturille. Metsä on minulle juuri sopivan jyrkkää ja väljää, jotta vauhtia ja liikettä riittää, mutta alas ei tarvitse laskea mantelitumake punaisena. Tromssa onkin täynnä hyviä kahviloita, kivoja kuppiloita, fiinejä viinibaareja ja maukkaita ravintoloita. Monien reittien alkupisteeltä löytyy myös piipparin testaamiseen tarkoitettu tolppa. Lumivyöryvarusteet kannattaa aina pitää mukana, vaikka laskisi vuorella, jolla niitä ei todennäköisesti tarvitse. Vauhdin hurmaa ja adrenaliinia. Skittentinden Jos aikaa on käytössä enemmän ja pyydajalka vipattaa, suosittelen auton vuokraamista pariksi päiväksi. Kevätaurinko luo kesäfiilikset, joita on vaikea välittää sosiaalisessa mediassa, vaikka kuinka “Feels like summer” soisi taustalla. Keskustassa – erään satamalaiturin päässä – sijaitsee Pust– yhteisösauna, johon voi varata tunnin vuoron netistä. Jos liikkeellä on isompi porukka ja kaipaa persoonallisempaa saunakokemusta, kannattaa suunnata Vulkanalle. Viimeisillä käännöksillä vauhdit talteen, tasaisen yli ja kohtii parkkipaikkaa lumipesulle. Ainoa merkittävä asia lienee mainita, että sunnuntaisin paikat ovat kiinni, joten silloin ei kannata haaveilla shoppailevansa. Tromsöbadet pääsaaren huipulla tarjoaa taas perinteisemmän kylpyläelämyksen. Onneksi tilanne näyttää elpymisen merkkejä ja Tromssassa pääsee nykyään melko helpostikin saunomaan ja uimaan. Kilometrin korkeuteen ylettyvä ja puolen tunnin päässä Tromssasta sijaitseva Skittentinden on suosittu vuori tromssalaisten keskuudessa. Vulkana on kelluvaksi saunaelämykseksi muutettu laiva, josta löytyy perinteinen suomalainen sauna, palju, hammam ja baari-ravintola
Pitkähkö lähestyminen Leviltä Hanhipirtille sujui mukavasti Moonbikesilla 56
Karttoja vertaamalla alkoi muodostua hyvä kuva takamaastoista. Mutta Teksti Saana Saltevo Kuvat Sami Tuunanen TODELLINEN TAKAMAASTORETKI LEVILLÄ Pyhätunturi, Katajavaara, Aakenusvaara, Homevaara 57. Samalla on tullut katsottua ympäröiviä tuntureita ja mietittyä mahdollisia laskuja. Eräänä helmikuun päivänä paukkupakkasten siivittämänä päätimme suunnata vielä kauemmaksi Levin alueen todellisiin takamaastoihin. Levi on tunnettu pehmeistä hissipuutereista, joissa vapaalaskija saa loopata päivän aikana useita kertoja rinteen vierustoja. Helposti lähestyttävät metsälaskut koukuttavat ja jalat saa hapoille nimenomaan laskemalla, hississä voi sitten lepuuttaa lihaksia ja kerätä voimia seuraavaan. Moonbike ratkaisi pitkän lähestymisen ongelmat Olimme Ape Majavan kanssa usein miettineet, että tuonne pitäisi päästä etsimään uusia laskulinjoja. Levin ympäri menee viisi selkeästi merkattua skinnausreittiä, jotka löytyvät myös rinnekartoista. Ja kylän valot loistavat skinnailijalle sinnekin. Hanhipirttiä pitää todella suloinen eläkeläispariskunta Savosta. Matkaa sinne tosin olisi 12 km hiihtolatuja pitkin. Hiihtolenkillä oli tullut useasti syötyä letut ja juotua kahvit Suomen suloisimmassa latukahvilassa Hanhipirtissä, joka olisi lähellä vaaroja. Kätkän takamaastot Kätkän ja Pyhätunturin ympäri kulkee hieno noin 30 km hiihtolatu, jota pitkin olen useaan kertaan hiihdellyt. Pitkä lähestyminen tuotti ainoastaan hieman päänvaivaa. Majava kun harvoin tykkää laskea siellä, minne olisi helpoin pääsy. Ensilaskut ja uudet paikat kiinnostavat edelleen. Vapaalaskija kun ei ole koskaan lomalla, vaan silmä etsii aina uusia laskupaikkoja. Kätkä on helposti lähestyttävä, kaunis ja monimuotoinen, mutta toisaalta myös melko tiheä ja vaatii sekä navigointiettä laskutaitoja. Ruoka on maukasta, hillot itsetehtyjä ja miljöö rauhoittaa. Jos haluaa lähteä kokonaan Levin tunturialueen ulkopuolelle, on seuraava askel Immeljärven toisella puolella siintävä Kätkätunturi. Levin hissioffarit ja skinnailureitit Toisinaan on myös mukava laittaa nousukarvat suksen tai splitboardin pohjaan ja nousta lihasvoimin ylös. Kätkällä on itsekin tullut usein käytyä laskemassa ja eksymässä, lumi säilyy usein pitkään pehmeänä tiheän kasvuston turvin. Aika ihanaa. Napsin hiihtolenkin lomassa kuvia mahdollisista laskupaikoista Pyhätunturista, Katajavaarasta, Aakenusvaarasta ja Homevaarasta. Toisaalta puita saa väistellä ihan tosissaan. Iltahiihdon sijaan voi siis käydä hikilenkillä tunturissa skinnailemalla ja nauttia samalla puuterilaskuista
Maasto oli harvaa metsää, muotoja löytyi mukavasti.” 58. Nousulatua hyödyntämällä Levin Pyhätunturi sijaitsee Kätkän vieressä ja sinne on helppo ja kaunis skinnata, kunhan pääsee tunturin juurelle. Vihdoin saimme Ismo Hulmin kautta testiin Moonbikesit, sähkömoottorisen lumipyörän (tai moottoripyöräkelkan tai lumiskootterin ja moottoripyörän sekoitus, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä). Toinen hidastava tekijä oli liian kauniit maisemat. Lisäksi kuvaajilla oli yksi ahkio mukana. Päällä oli aivan liikaa vaatetta ja hiki tuli. Lumen laatu oli A-luokkaista. Laskuvarusteet pakkasimme ahkioon, jonka sai hyvin vetoon Moonbiken perään. Tasapainottelu oli hauskaa, mutta sopivan haastavaa. Suurin ongelma taisi meillä olla pureva pakkanen, yhtään ihoa ei saanut olla näkyvillä, jos halusi välttää paleltumisvammoja. kaukana se on vapaalaskijalle. Tämä oli ratkaisu meidän ”lähikseen”. Ajelimme Moonbikesilla Pyhäjärven yli Pyhätunturin länsipäätyyn ja lähdimme skinnailemaan ylöspäin ilta-auringossa. Kaikki vaatteet sai laittaa päälle ja käsiin lämmittimet. Lähdimme moottorikelkkareittejä pitkin ja jo muutaman kilometrin päässä pääsi hyvin rauhaan Levin sykkeestä eikä muita kelkkailijoita juurikaan ollut. Päiväretki Hanhipirtille ja takamaastoon Matkaan lähti allekirjoittaneen lisäksi Ape Majava, Iloqin lahja maailmalle eli Joni Lampinen, Moonibikes-mies Ismo Hulmi sekä kuvaajiksi innokkaat laskumiehet Sami Tuunanen sekä Mikko Nilivaara. Päivä oli hieman liiankin kaunis. Lämmin tupa ja keinutuoli rauhoitti. Laitoimme laskuvarusteet valmiiksi ja vähensimme vaatetta. Ja on ajossa moottorikelkkaa huomattavasti leikkisämpi ja keveämpi yhden henkilön menopeli. Levin lähettyvillä oleva kelkkareitit kiertävät uskomattoman kauniita ja rauhallisia jänkiä pitkin. Moottorikelkalla pihaan kyllä pääsisi, mutta halusimme kokeilla jotain muuta. Alku oli melko loivaa, mutta tunturin kylki jyrkkeni mukavasti ylös mennessä. Saana Saltevo nautiskelee Levin Pyhätunturin pehmeistä lumista. Ajaminen vaati hetkellistä harjoittelua, mutta nopeasti laitteen kanssa pääsi sinuiksi. Ja ketterä kyyti oli todella mukava tapa matkustaa. Lumi oli pehmeintä pakkashöttöä eikä missään näkynyt jälkiä. ”Lumi oli pehmeintä pakkashöttöä eikä missään näkynyt jälkiä. Sähköpyörälläkin olimme jo muutamia vuosia sitten konseptoineet bike and ski -retket Ylläksen Kotamajalle, joten sekin oli jo testattu. Nousumetrejä ei kertynyt kuin 150, mutta matka oli mukava ja huipulta avautuivat upeat näkymät. Huipulla olikin makea hetki lämmitellä inversiossa ja lähteä sen jälkeen laskemaan alas. Pidimme Hanhipirtillä kunnon tauon ja lämmittelimme sisällä. Sähkömoottori on mukavan hiljainen ja vauhdin voi säätää itselle sopivasti. Lähdimme matkaan helmikuisena aamuna, kun mittari näytti -32°C, ilma seisoi ja aurinko paistoi. Ja kylmä. Lounaaksi oli hirvikeittoa ja jälkiruuaksi lättyjä. Useampaan kertaan oli pakko pysähtyä ihmettelemään rauhaa. Maasto oli harvaa metsää, muotoja löytyi mukavasti. Laite on rekisteröity moottorikelkaksi ja kulkee kelkkaurilla maksimissaan 42 km/h
Saana Saltevo Levin takamaastossa 59
Levin Pyhätunturi Hanhipirtiltä päin, kaunista muotoa ja hyviä laskulinjoja. Toki kuuntelimme myös omistajapariskunnan savolaisia juttuja. Karttasovellukset kunniaan Uusien laskupaikkojen metsästäminen pelkkien karttasovellusten avulla on palkitsevaa. After skit Skinnailujen jälkeen menimme vielä Hanhipirttiin kahveille ja lisäsimme vaatetta ennen kotimatkaa. Pimeä oli jo ehtinyt laskeutua ennen kuin pääsimme kotimatkalle, mutta Moonbikesien hyvien valojen avulla matka taittui mukavasti eikä pimeä haitannut. Nykyteknologian avulla pystyy hahmottamaan helposti maastonmuotoja ja jyrkkyyksiä. Hyvänä bonuksena saattaa sitten saada mukavan laskun alas. Päivän jälkeen mieli oli rauhoittunut ja tuntui, kuin olisi käynyt kauempanakin Levin sykkeestä. Ylhäällä näytti vielä olevan sopivaa laskuaukkoa, jota olisi ollut kiva päästä kruisailemaan. Katajavaaran kyljessä olevat Aakenusvaara ja Homevaara sopivat ehkä kuitenkin paremmin umpihankihiihtoon kuin vapaalaskuun. Hiihtokeskusten läheltä löytyy usein pienempää vaaraa, jossa saa olla aivan rauhassa. Tähtitaivas huolehti lopuista valoista. Laskumetrejä siitä saisi suunnilleen saman verran kuin Pyhätunturilta ja lumi olisi taatusti hyvää. Vapaalaskun skaala on laaja ja usein Suomessa liikutaan jossain hiihtovaelluksen ja laskemisen rajamailla. Tarkoituksena oli käydä myös laskemassa Katajavaaran koillisreuna, mutta nautiskelimme sen verran päivän mittaan hienoista maisemista, että päätimme jättää sen toiseen kertaan. Mutta toisaalta loivan laskeminen on tulossa muotiin. Ehkä sielläkin voi vielä käydä seikkailemassa. saa muutaman mukavan mäen helposti. Länsi-Lapin alueeltakin löytyy laskettavaa ja koluttavaa vaikka kuinka paljon kartanlukutaitoisille seikkailijoille. Arto ”Ape” Majava -30C pakkasessa Levin takamaastossa Pyhätunturilla ”lumi oli keveintä, mitä ikinä on tullut Suomessa laskettua”. Suomesta löytyy loputtomasti mukavaa laskettavaa, laskumetrejä kannattaa metsästää 70 m paremmalta puolelta niin ei koko ajan tarvitse olla vaihtamassa laskukamoja nousukuntoon. Laskupäivä voi olla myös retkeilyä ja uusilla kevyillä kamoilla hiihtely metsässä on mukavaa kuntoilua. 60
** Perustuu sisäisiin testeihin, joissa TEMPUR ® Original -materiaalia verrattiin TEMPUR ® Advanced -materiaaliin (Dan-Foam ApS 02-07.2021) Selkäliitto ja Uniliitto suosittelevat aitoa Tempuria! Suomalainen vuoderunko! sis. vuoderungon perusmustalla verhoilulla ja TEMPUR Pro Plus SmartCool 8 cm -sijauspatjan. Sijauspatjalla 15 vuoden Pro Rata -takuu. TEMPUR Comfort-tyyny 195 € ESPOO Iso Omena • Sello • Ainoa HELSINKI Helsinki Outlet • Itis • Kamppi • Tripla HYVINKÄÄ Willa JOENSUU Kauppakatu 23a JÄRVENPÄÄ Sibeliuksenkatu 18-20 KUOPIO Matkus LEMPÄÄLÄ Ideapark PORI Puuvilla RAISIO Mylly TAMPERE Koskikeskus TURKU Eerikinkatu 9 • Skanssi VANTAA Jumbo VANTAA Tikkuri • tempur.fi Katso ajankohtaiset tarjoukset tai varaa aika nukkumisergonomian kartoitukseen, ajanvaraaja saa lahjan www.tempurbrandstore.fi Tempur Brand Store. Lähin kilpailija tarkoittaa lähintä kilpailijaa vain haastattelupisteiden perusteella. Paras selälle ja unelle UUTUUS! TEMPUR Pro SmartCool -sijauspatja *Perustuu vuosilta 2021 ja 2022 tehtyyn kuluttajatutkimukseen yli 1300 patjanomistajan kanssa Suomessa, laskettu vertaamalla TEMPUR ® -patjan omistajien yleisiä unenlaadun huippupisteitä lähimmän kilpailijan huippupisteisiin. 61 TUTKIMUSVOITTAJAN SÄNKYTARJOUS TEMPUR Flexible -parisänky 160x200 cm alk. 2699 € (norm. 3418 €) 20 % parempi paineen vähennys ja viileämmät unet!* Nauti mukavuudesta ja tuesta, joka kestää. Muut koot -15 % TEMPUR Comfort -tyynyn ostajalle Fit-tyynyliina kaupan päälle (tyynyliinan arvo 30 €)
Rukalla. Kuva: Antti Koskinen 62
sija ja takataskussa myös voitto Rukan Eurooppa Cupista viime kaudelta Kuva: Kuura Koskinen 63 Teksti Saana Saltevo Kuvat Teemu Laurosen arkisto Teemu Lauronen. Teemu laskikin ensimmäiset pari vuotta kahdella kantilla, vaikka muilla kylän pojilla kantteja oli tuplasti. Hyvien ulkovalojen avulla kotimäessä pystyi laskemaan tuntitolkulla iltaisin. Kiinnostuksen kohteet olivat nuorempana enemmän moottoroiduissa koneissa kuin laskettelussa, sillä isä ja veli ajoivat rallia ja houkuttelivat myös Teemua mukaan. Ace of Airiin oli kerääntynyt kovia laskijoita ja päivän päätteeksi kultamitali ojennettiin Teemulle. Omassa parkissa Teemu sai temppujen lisäksi harjoitella myös reilien kasaamista ja suunnittelua. Lasku-uran alku Kahdeksanvuotiaana joulupukki toi sitten lumilaudan ja uusi laskuharrastus alkoi. Korkeuseroa tuli ehkä 10 mutta pituutta mukavat 80 metriä. Ja siitä ei sitten ollut enää paluuta. Treenipaikalle hankittiin vielä oma naruhissi ja viisi reiliä, joten alkoi harrastuspaikka olla pojalle kohdillaan. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi isosisko ja isoveli. Aikaisemmin oli ehkä ollut hankala hahmottaa omaa tasoaan suhteessa muihin Suomen laskijoihin, mutta voitto varmisti, että oltiin hymatkalla menestykseen Teemu Lauronen on 21-vuotias freestyle-laskija ja ”deep-east” Ilomantsin lahja Suomen A-maajoukkueelle, joka “laskee niin paljon kuin kerkee”. Kultamitali kaulaan ensimmäisistä kisoista Seitsemännellä luokalla Teemu lähti ensimmäisiin kisoihin Kasurilaan. Ralli ei vienyt mukanaan, mutta motocrossia ja mönkkäriä tulevan freeski-laskijan oli kiva ajella ennen kuin sukset veivät mukanaan. Kun kaikki muut kaverit laskivat suksilla, niin kahden kauden lumilautauran jälkeen Teemukin vaihtoi suksille. Neljän hengen kaveriporukasta aina jonkun vanhemmat toimivat kuskina. Kaivurilla oma mäki Laskeminen vei Teemu Laurosen mukanaan ja kerran viikossa Mustavuoreen pääsy alkoi pikkuhiljaa tuntua liian vähältä. Kerran viikossa sinne pääsi koko päiväksi laskemaan. Viikolla sitten hinkattiin pihaan kasattua yhtä reiliä. Oma kehuttu tyyli alkoikin muovautua jo takapihalla. Maaseudulla kaikki on kaukana ja lähin laskettelukeskus oli 70 kilometrin päässä Mustavaaralla. Ralliautoiluun isä ei saanut Teemua suostuteltua, joten ammattimies teki pojalleen kaivinkoneilla oman mäen takapihalle, jossa pääsisi treenaamaan omaa suosikkilajiaan. Vapaus alkoi kiehtoa heti ensi metreiltä. Laskeminen on tuottanut tulosta ja miehellä onkin parhaana sijoituksena slopestylen maailmancupissa 12. Maaseudulla vaihtoehtoja ei niin paljon ollut tarjolla ja välimatkat pitkiä, mutta onneksi Teemun isällä oli maansiirtoyritys. Laji tuntui heti omalta ja helpolta. L apsuus ja nuoruus taittui maaseudulla Itä-Suomen perukoilla, josta vielä Ilomantsiinkin oli 15 kilometrin matka
Kahdeksannella luokalla mukaan tulivat Rukan yläkoululeirit ja yhteisöllisyys, valmentaja vinkkasi, että kannattaisi hakea Rukan Alppikouluun peruskoulun jälkeen. Opettajat olivat onneksi kannustavia ja harjoittelut voitiin tehdä kesäisin, kun Rukan rinteet olivat vähemmän laskettavia. Ammattikoulun kanssa piti pystyä ennakoimaan ja olemaan järjestelmällinen, jotta laskemisen sai yhdistettyä koulunkäyntiin. Ruokailu oli ehkä aluksi haastavinta, kun siirtyi äidin patojen äärestä yksin asumaan. Georgian MM-kisat. Onneksi siinäkin sai apua Alppikoulun ravintoluennoilta ja aika pian mies ymmärsi, että täytyy syödä kunnolla, jotta jaksaa. Kuva: Antti Koskinen 64. Nykyään ruuanlaiton suhteen ei ole ongelmaa, viiden eri ruuan kierrättäminen säästää aikaa ja helpottaa arkea sekä pitää kylläisenä. Lukio ei ollut suosikkivaihtoehtona, mutta onneksi Alppikouluun voi yhdistää myös ammattikoulun ja niinpä peruskoulun jälkeen Teemu löysi itsensä asumasta Kuusamossa ja opiskelemassa talonrakentajaksi Alppikoulussa. vällä tasolla. Alppikoulun arkea 16-vuotiaana omilleen muutto on iso asia, mutta pikkuhiljaa arki lutviintui Kuusamossa paikoilleen. Ja siitähän miehellä oma halu ja motivaatio vain kasvoivat. Alppikoulun toisella luokalla Teemun selkänikamaan tuli rasitusmurtuma ja pitkän kuntoutuksen aikana viimeistään ymmärsi ravinnon sekä kehonhuollon merkityksen
Voiko niin sanoa. Tulevaisuus Tulevaisuudessa Teemu toivoisi, että saisi laskea mahdollisimman pitkään ja monipuolisesti. Oma asunto on noin 10 metrin päässä Rukan rinteistä, joten määrällisesti tulee laskettua paljon ja välipäiviä on jopa hankala pitää. “Voi laskea missä vain ja kehitellä temppuja ja tyylejä. Rinteessä menee helposti useampia tunteja ja Teemu arvioikin, että viiden tunnin laskupäivästä kaksi tuntia on tiukkaa laskemista ja kolme tuntia sitten rennompaa hengailua kuten analysointia ja muuta laskemista. ”Hengataan vain kavereiden kanssa mäessä ja kuvataan.” Lapsena Teemu harrasti myös jalkapalloa, mutta se tuntui jotenkin liian kurinalaiselta ja järjestelmälliseltä. Edelleen sama vapaus kannattelee ammattimaista uraa. Teemun laskutyyli onkin kehittynyt tunnistettavaksi ja tyyli on priimaa. Mutta ei mulla vielä ole yhteisymmärrystä tulevaisuudesta”, hän sanailee. Laskeminen vie myös miehen kaiken ajan tällä hetkellä, mutta sekään ei haittaa, sillä hän sanoo, että laskeminen ei tunnu työltä. Mies arvostaa selvästi hyvää suksen hallintaa ja nykyään hän tykkää laskea myös rinteitä ja metsäreittejä, erityisesti puuterikeleillä. Kisahermot kantavat Kisasuorituksissa Teemulle tärkeintä on säilyttää varmuus ja saada koko slopestyle-rata ehjänä läpi. Sisäinen motivaatio ei ajanut siinä lajissa niin voimakkaasti eteenpäin. Toiveena olisi myös välttyä loukkaantumisilta. Monipuolinen reilaaminen ja tarkkuus saa myös kehuja. Aina välillä tulee ajatuksia, mutta tällä hetkellä laskeminen vie niin täysin kaiken ajan, että en tiedä. Ei mitään turhan lempeää”, Teemu kuittaa kisamusiikkinsa valinnan. Myös lähestulkoon kaikki kaverit ovat laskupuolelta ja tiivis yhteisö saa moneen otteeseen kiitosta. Laskemisen vapaus Teemu Lauroselle laskemisessa parasta on vapaus. Itse kisasuoritusta laskija jännittää aina hieman, mutta yrittää keskittyä muuhun, jotta rentous säilyisi. Laskukaveri Topi Kuivalainenkin kehuu erityisesti Teemun omintakeista tyyliä, jonka tunnistaa jo kaukaa. Hän tekee tasaisia suorituksia eikä juurikaan ole epäonnistunut kisoissa. Strategiana on tehdä varma suoritus ilman valtavia riskejä ja nostaa tasoa koko ajan. Ennen omaa suoritusta on parempi jutella kavereiden kanssa ja kuunnella musiikkia kuin stressata ja katsoa kelloa koko ajan. Hänen mielestään kisamatkat ovat slopestylessa hauskempia, sillä yhden hyppyrin sijaan saa aina jännittää ja treenata koko rataa. Kilpailu-uran jälkeen videoja kuvausprojektit kiinnostavat, mutta mitä muuta kuin laskemista hän odottaa tulevaisuudelta. Kisasuorituksessakin kuulokkeissa soi räppi, joka puskee eteenpäin, antaa voimaa ja räjähtävyyttä. Voi laskea parkissa ja kaduilla”, hän sanoo. Varma suorittaminen on toiminut ja Teemu on tällä hetkellä sijalla 30 maailman rankingissa ja se takaa henkilökohtaisen paikan MC-kisoihin. Seuraavat kaudet on omistettu puhtaasti kisaamiselle ja toiveissa siintää olympiapaikka vuoden 2026 kisoihin. Kuva: Toetav productions 65. Myös Big Airissa on tullut kisattua hyvällä menestyksellä, mutta luova ja monipuolinen laskija nauttii enemmän slopestylen radoista. ”Voi tehdä mitä vain, ei laiteta mihinkään muottiin. “Voi tehdä mitä vain, ei laiteta mihinkään muottiin. Ei rajoitteita” Itävallan Absolut Parkissa treenileirillä. “Se mun pitää vielä selvittää itselleni. Ei rajoitteita”, kuten hän itse asian määrittelee. Raksa ei ole vaihtoehtona, että ehkä johonkin kouluun vielä. Ja se, että Teemu jaksaa vielä kaiken lisäksi aina tukea ja kannustaa muita. “Se tuo sellaista aggressiivisuutta. Eikä tarvitsekaan olla, sillä tällä hetkellä laskeminen kantaa ja elämä näyttää omalta
66. Juha sooloamassa Tour Ronden harjanteelle
Matkustin samassa poppoossa entuudestaan tutun Lipposen Juhan kanssa ja olikin helppo alkaa veistelemään pelisuunnitelmaa reissun ensimmäisille päiville mukavalla porukalla. Lomalaskun nopea syvä pääty Vyöryvaaran ollessa tasolla yksi, lumitilanteen ollessa luokkaa kuiva ja keliolosuhteen ollessa aurinkoinen pohdimme erilaisia suhteellisen korkealla sijaitsevia eteläseiniä ajatuksissamme auringon pehmittämä lumi. Erilaisissa vyörymaastoissa oleskelua on reitillä melkoisen paljon, jäätiköillä on railoja sekä erilaisia irtokivien tippumismahdollisuuksia on useammassa paikassa. Pienen ammentamisen jälkeen saatiin tietoa Italian puolen olosuhteista ja päädytON ISOA Teksti & kuvat Lauri Hilander Artikkelisarjan ensimmäisessä jutussa todettiin, on tämä juttusarja jatkoa viime talvena EDGEn sivuilla julkaistulle neliosaiselle Lajin vaikeus viehättää – vapaalaskun ABC -kokonaisuudelle. Alueen hiihtokeskukset mahdollistavat laskemisen eri korkeuksilla, erilaisilla ilmansuunnilla ja erilaisissa ympäristöissä tavalla, jollaista löytyy harvasta paikasta maailmassa. Kyseinen operaatio pitäisi sisällään nousun hissillä Helbronnerin yläasemalle, runsaan kilometrin skinnausta jäätiköllä ja pientä alppikiipeilyä ennen itse laskulinjalle pääsemistä. Chamonix on monimutkainen ja moninainen paikka vapaalaskuhommille. Toki visiitit olivat aiemmin lähtökohtaisesti kiipeilypainotteisia ja alamäkiorientoituneita reissuja on vain muutamia. Seurailinkin kelejä ja olosuhderaportteja hyvän aikaa ennen reissua ja rimputtelin kavereille missä mennään. Pidemmät yhtäjaksoiset pätkät ovat noin 40–45 asteen luokkaa ja hieman kiipeilyllisempien osuuksien alppigreidi on noin PD+. 3/4 Ramborenna, kuva Jani Hujanen. Pelipaikoille Kirjoittaja on vieraillut Chamonixissa siinä määrin monta kertaa, ettei enää ilman pientä kertaamista pysty laskemaan kuinka monta kertaa näillä kylillä on tullut käytyä. Tiedossa olisi noin 800 korkeusmetriä nousua ja 2900 korkeusmetriä laskua. Alue on vuorimaastossa tapahtuvan vapaalaskun ykköspaikkoja maailmassa ja kaikenlaista sekä kaiken tasoista laskua seutukunnalta löytyy. Lisäksi laakson pohjalla puksuttaa paikallisjuna. Lasku itsessään sisältää pitkiä jyrkempiä osuuksia, Brenvan jäätikön ylityksen, reitinvalintaa jäätiköllä ja lopulta leppoisaa etenemistä maalikylille. ISO 67. Ottaen huomioon alueen erilaisten laskuturvallisuuteen ja laatuun liittyvät muuttujat, on järkevää pohjustaa omat tiedot tutuilta siinä määrin kuin se on mahdollista. Karva hipsuttelemassa. Myös paikallisten viranomaisten raportit tulee selattua läpi tarkasti. Hissijärjestelmä on hulppea ja mahdollistaa nousun noin kilometristä vähän yli 3800 metriin muutamassa kymmenessä minuutissa. Ennen lähtöpäivää erilaiset kulmilla vaikuttavat ja vierailevat tutut sekä kaverit tuli käytyä läpi niin tilannetietoisuuden kuin potentiaalisten puuhakavereiden suhteen. Kun kaupanpäällisenä saa hieman huonoa tuuria hissien toimimisen ja muutaman tulipalon kanssa niin kapasiteetti onkin koetuksella. Ei lasku aina pelkkää tykityksen riemujuhlaa ole Chamonixin jäätiköt ovat kokeneet kovia kuumien kesien takia ja nykyään pitkät lumettomat jaksot ovat tavallisia, ja muutkin kuin me ovat kuulleet, että kyseessä on nasta mesta. Fatmap-karttapalvelun mukaan maksimijyrkkyys olisi 52 astetta ja vaikeustaso 3/5 eli vaikea. Luvassa olisi siis pitkähkö päivä, joka sisältäisi paljon erilaisia vaiheita, riskitekijöitä ja tarvittavia tekniikoita. Saavutettavuuden riemujuhlaa Helmikuussa 2023 kirjottaja vieraili muutaman viikon ajan Chamonixissa Mont Blancin alueella. tiin suunnittelemaan päivän seikkailuksi Tour Ronden eteläseinämän laskua Brenvan jäätikölle ja lopulta Courmayeurin kylään. Tavoitteena on tuoda konkretiaa läpikäytyjen tekniikoiden ja taktiikoiden tueksi oikeiden mäkipäiväkertomuksien kautta. Iloiseksi yllätykseksi Oulun oma IFMGA vuoristo-opaskokelas (aspirant) Sami ”Karva” Haapasalmi sattui samoihin aikoihin nurkille ja vielä iloisemmaksi yllätykseksi selvisi, että Karvalla olisi poltetta päästä kurvailemaan vuorille
Linjalla Laskun teknisesti vaikeimmat pätkät ovat käytännössä heti laskulinjan alussa. Tyylipisteitä ei siis ollut tarjolla, joten erilaisella hyppykäännöksellä ja liu´uttelulla etenimme kohti laskun helpompia osuuksia. Nilkka kuitenkin tuntui taittuvan, ainoastaan etuKarva suuntaamassa reunarailolle. Tour Ronden juurella laitoimme laskuvälineet reppuun ja sovimme, että reunarailon ylittämisen jälkeen irrotetaan köysi ja kiivetään ilman varmistuksia ylös harjanteelle. Skinnailu itsessään on varsin leppoisaa, mutta ottaen huomioon vähäisen lumimäärän ja jäätiköitä runnelleet kuumat kesät, päätimme kulkea köysistössä. Tätä ensimmäistä osioita on pureskeltavana noin 500 korkeusmetriä ennen kuin reitti kääntyy selkeästi Brenvan jäätikölle. Ensimmäinen hissi lähtee kello 8.30 ja yläasemalla siirryttiin suksille jo ennen yhdeksää. Helbronnerin hissiasemat on uusittu joitain vuosia sitten ja kyseinen laitos on kyllä vaikuttavuudessaan melkoinen. Kirjoittaja pyrki paukuttelemaan täyttä vauhtia niin pitkälle ja leveälle kuin mahdollista ja siinä poikki kulkiessa kulkusuuntaan eteen ilmestyi lumessa pieni kohouma, jonka yli helposti arviolta sujauttaisi. Helbronnerilta kuljetaan alkuun hieman alaspäin jäätiköllä ja Aiguille d´Entrevesin harjanteen ohittamisen jälkeen suihkitaan kohti Tour Ronden itäseinää, josta itse 3792-metriselle Tour Rondelle noustaan useimmiten näin talvisaikaan. Pannujen jälkeen etujalan nilkasta tai pohkeesta tuntui jotain menneen rikki ja tilannetta tarkasteltiin porukalla. Ennakkotietona saman linjan muutamaa päivää aiemmin laskeneelta porukalta oli, että lumi tulisi pinnaltaan olemaan auringon pehmittämää. ”Pannujen jälkeen etujalan nilkasta tai pohkeesta tuntui jotain menneen rikki ja tilannetta tarkasteltiin porukalla.” 68 Tornimäentie 10, ESPOO I Puh. Jäätikkö tekee ikään kuin hyllyn ennen kuin se purkautuu jyrkästi kohti loppuaan alempana laaksossa. 020 5010 300 LATAA HISSILIPPU SUORAAN ÄLYKORTTIISI NETTIKAUPASTA SERENA.FI JA SÄÄSTÄ! Serenassa ILMAINEN PYSÄKÖIN TI lasketteluk auden ajan! K A U SI KO RTI LLA MYÖS V ES IPUISTOON PO LS K IM A A N !. Helpossa maastossa helppoja virheitä Itse Brenvalla lasku olisi lähtökohtaisesti suhteellisen leppoisaa, aluksi jäätikön laskijan vasenta reunaa alaspäin jäätikön keskellä kohoavan kivisen törmän ympäri ja vaakakulkua kohti jäätikön laskijan oikeaa reunaa. Pienen säädön ja sähellyksen jälkeen pääsimme laskemaan blokeissa Tour Ronden eteläseinä alas Brenvan jäätikölle. Pelipäivä Aamu aloitettiin autosiirtymällä tunnelin läpi Ranskasta Italiaan, toki aluksi tarkistettiin kelit ja mukaan lähtevät työkalut, jäätiköille kun tarvitaan muutakin kuin itse laskuvarusteet. Lähemmäksi tultaessa kohouma olikin luultua isompi tai ainakin kirjoittajan oletettu pomppu laiskempi. Jos joku tippuisi, ei mukana menisi muita. Aikainen lintu madon nappaa ja ehdimme hörppimään kahvit hissin ala-asemalla ennen nopeaa matkaa Helbronnerin yläasemalle väliaseman kautta ensimmäisellä kabiinilla. Nopean kömpimisen jälkeen oltiinkin jo harjanteella ja pois harmin tieltä. Niinkin käsittämätöntä insinööritaitoa kuin keinot nousta vuorille Chamonixissa ovatkaan, niin siltikin ehkä käsittämättömintä on Mont Blancin alta menevä 17-kilometrinen tunneli, joka tuo Italian Courmayerin alueen laskut nopean autosiirtymän ulottuville. Reitti lähtee eteläseinälle hieman huipun alapuolelta, kulkee poikittain laskijan oikealle ja johtaa lopulta jatkuvasti levenevään ja loivenevaan laskulinjaan. Näin liikkuminen olisi nopeaa mahdollisesti tippuvia irtokiviä sisältävässä ympäristössä, jossa kiipeilyllisempää osiota olisi hankala varmistaa. Lopputulemana puolittain onnistunut pomppu yli kiinteästä jäämyhkyrästä ja kunnon turvat. Karu totuus oli kuitenkin, että pitkittynyt pitkä lämmin jakso oli tehnyt temput lumen pinnalle: lumi oli erittäin ilmaantunutta ja pinnasta pitkälti mätää. Helpossa ja loivassa maastossa on hyvä pyrkiä muuttamaan korkeus vaakamatkaksi, varsinkin jos olet liikkeellä lumilaudalla
69 Tornimäentie 10, ESPOO I Puh. 020 5010 300 LATAA HISSILIPPU SUORAAN ÄLYKORTTIISI NETTIKAUPASTA SERENA.FI JA SÄÄSTÄ! Serenassa ILMAINEN PYSÄKÖIN TI lasketteluk auden ajan! K A U SI KO RTI LLA MYÖS V ES IPUISTOON PO LS K IM A A N !
Sangen mukava seikkailu kaikkiaan. Ei jibbaile eikä flippaile. Hilpeä loppuluisuttelu Loppuretki onkin pitkälti poistumista pelipaikoilta. Päätimme laittaa skinit alle ja köyden kiinni koko porukkaan. Navigointia helpottivat hieman oletetut edellisen porukan jäljet, lisäksi Karva oli joskus käynyt kyseisellä kulmalla ja osasi hieman odottaa mitä tuleman piti. Lauri Hilander Kirjoittaja on vuorikiipeilyn ja vapaalaskun aktiiviharrastaja, joka on opiskellut muun muassa turvallisuuden ja riskien hallintaa City University of Londonissa. Hän on kiivennyt maailman kahdeksanneksi korkeimmalle vuorelle ilman lisähappea ja hiihtänyt 700 kilometriä Grönlannin jäätikön yli ilman ulkopuolista apua tai tukea. Jäälabyrintti Brenvan jäätikkö on laskijan oikealta reunalta hyvinkin rikkonainen, jäätikkö on murtunut pitkittäin ja poikittain siten, että erilaisia monttuja ja harjanteita on syntynyt paljon. Suurelta osin näiden välit on täyttyneet lumella ja ovat kuljettavissa mutta välillä syviä avoimia railoja tulee vastaan. Tätä tietä seurailemalla pääsee laskemaan koko matkan Helbronnerin hissin parkkipaikalle ja siten myös autolle, jolla saavuttiin aamulla Italian puolelle. KIRJ OITT AJA kantille nojaaminen laittoi irvistämään, joten kyseessä liene vain venähdys tai jotain pientä. Särkylääkettä naamaan ja eteenpäin. Lasku jyrkkenee alaspäin tultaessa ja kaista Peutereyn kallioiden ja Brenvan rikkonaisen purkaumaosan välillä kapenee. Retken lämmintä muistoa haalisti kuitenkin jälkeenpäin se, että pieni venähdys olikin repeämä pohjelihaksessa, joka käytännössä pilasi seuraavat parin viikon laskut muutamaa kivunsekaista pakotettua seikkailua lukuun ottamatta! Seuraavassa numerossa seikkaillaan taas Pohjois-Norjassa Lyngenin niemellä tämän sarjan viimeisessä osassa. Jäätikön lopussa laskijan vasemmalla kulma jyrkkenee entisestään ja ennen kuin jäätiköltä pääsee sujahtamaan reunamoreenin oikealta puolelta metsän suojiin, on meiningissä rehellistä jännitystä. Tiheähkön metsikön jälkeen laskija jatkaa Peutereyn leirintäalueen (joka talvella on kiinni) ohi sillalle, jolta pääsee siirtymään turisteja kuljettavien moottorikelkkojen ajouralle, joka lienee kesällä ihan autolla ajettavissa. Noin puolen tunnin jääja lumilabyrinttiseikkailun jälkeen pääsimme jatkamaan laskua Brenvan ollessa laskijan oikeassa reunassa noin Peutereyn harjanteen Les Dames Anglaisen huipun kohdalla. Juha Lipponen navigoimassa Brenvan jäätiköllä. 70. Pyrimme pysymään koko ajan liikkeessä, koska korkeuden laskiessa ja päivän lämmetessä erilaiset kivija jääpaakut voivat lähteä helposti irti jostain ylempää. Laskua on paljon ja se jyrkkenee ajoittain noin 45-asteiseksi ja pysyy käytännössä 35-asteisena tai sitä jyrkempänä pitkälti toista vertikaalikilometriä. Ajoittain kaista on hyvinkin kapea ja lasku tuntuu hieman kuluaarissa kurvailulta
71
Villa on sataprosenttinen luonnonkuitu, jota on noin 8000 erilaista laatua. Aluksi yritys keskittyi paikallisten asiakkaiden tarpeisiin valmistaen perinteisiä neulottuja vaatteita, erityisesti villasukkia ja neuletakkeja. 72. Devold oli työnantajana myös edelläkävijä – se rakensi muun muassa Norjan ensimmäisen voimalaitoksen tuottamaan sähköä tehtaillensa ja oli ensimmäisten joukossa Norjassa ottamassa käyttöön puhelinta monen muun teknisen edistysaskeleen ohella. Tuotteet saivat nopeasti mainetta kestävyydestään ja laadustaan, mikä vahvisti brändin asemaa paikallisilla markkinoilla. Paljon onnea 170-vuotias Devold Devoldin suurta merkkipäivää vietettiin Langevågenissa Ålesundissa. Vaatetehtaan perustaminen vakuutti myös monia Amerikkaan muuttoa suunnittelevia jäämään Langevågiin, joten sen yhä jatkuva merkitys perustamispaikalleen on valtava. Me olemme brändi, joka on ylpeä juuristaan, ja tähän päivään asti meillä on edelleen vahva yhteys Langevågeniin ja Ålesundiin”, kertoo omistaja Knut Flakk. Vuonna 1853 perustettu Devold of Norway AS on villavaatteiden asiantuntija, jonka Devold-brändin alla kehitetään ja valmistetaan muun muassa alusvaatteita, välikerroksia, päällysvaatteita, klassisia villapaitoja, sukkia ja sekä muita villatuotteita. Ne ovat tottuneet kylmiin talviin ja kuumiin kesiin. Devold on ollut innovatiivisilla tuotteillaan mukana myös arktisen löytöretkeilyn historiassa. ”Emme kuitenkaan vain juhli menneisyyttämme, vaan odotamme myös innolla tulevaisuutta. Mallien joukossa oli paikallisia harrastajia ja malleja pukeutuneena omiin Devold-vaatteisiinsa, Devold of Norway Jo 170 vuotta villavaatteiden kehitystyötä Brändin tarina joista osa oli useita vuosikymmeniä vanhoja. Illan kohokohta oli suuri gaalaillallinen tehtaan tiloissa, josta kaikki alkoi vuonna 1853. Illallisen lisäksi juhlissa päästiin todistamaan historiallista muotinäytöstä. Miksi merinovillaa. Näin on kehittynyt erinomainen villalaatu, joka hengittää kesällä ja eristää talvella. Merinovillavaate eristää erittäin hyvin ja tuottaa parhaan suojan kylmyyttä ja kuumuutta vastaan. Devoldin tuotteet ovat hienointa pitkäkuituista merinovillaa, joista saadaan erittäin miellyttäviä ja pehmeitä vaatteita. Historiamme on täynnä innovaatioita ja sitoutumista, ja olemme innoissamme siitä, mitä seuraavat luvut tuovat tullessaan”, Flakk lopetti juhlapuheensa. Kuidun luonnollinen keratiini tekee siitä palosuojatun, eikä se pala tai sula. N orjan rannikon säälimättömät olosuhteet ovat oleellinen osa Devoldin syntytarinaa sen alkaessa tuottamaan vaatteita muun muassa paikallisten kalastajien tarpeisiin. Devold tuottaa villaa paljon muun muassa Uudessa Seelannissa, jossa eristynyt maa ja sen karu ilmasto on muovannut paikallisista lampaista ja niiden villasta erityisen lämmintä ja sääoloja kestävää materiaalia. ”Meille oli selvää, että vuosipäivää oli juhlittava siellä, mistä kaikki alkoi. Juuret syvällä Norjassa Devold sai alkunsa vuonna 1853, kun norjalainen liikemies Ole Andreas Devold perusti oman neulomonsa. Devoldin missiona on valmistaa kestävän kehityksen ideologian mukaisesti ekologisesti kestäviä villatuotteita
Ryhmä ottaa kestävän kehityksen vakavasti ja suunnittelee kannattavien yritysten rakentamista, jotka edistävät maailman myönteistä kehitystä. Devold on tunnettu myös klassisista villapaidoistaan. Merinovilla imee suuren määrän kosteutta verrattuna keinokuituihin eikä villa kastuessaan tunnu kostealta. Nämä pesuaineet eivät sisällä entsyymejä ja niillä on PH-neutraali koostumus, joka on kehitetty villatuotteita silmällä pitäen. Tavanomaiset pesuaineet sisältävät entsyymejä, jotka voivat vahingoittaa villakuituja. Total Easy Care -merkityt tuotteet voidaan lisäksi rumpukuivata matalassa lämpötilassa. Käännä tuotteet nurinpäin ennen pesua. Sen kanssa selviää huomattavasti pidempään vaativissakin olosuhteissa vain tuulettamalla. Ostaessasi Devoldin tuotteita voit olla varma, ettei ei ole tuotettu epäekologisesti huonoissa työoloissa. Tämän ansiosta käyttäjä pysyy kuivana kosteissakin oloissa, ja keinokuiduista poiketen merinovilla ei kehitä pahaa hajua edes useiden päivien käytön jälkeen. Devoldin sivuilta devold.com löytyvät hyvät ohjeet korjaamiseen. Merinovillan hyvät puolet -Siirtää kosteutta -Eristää -Säätelee lämpötilaa -Ei kehitä pahaa hajua -Heikosti syttyvä -Hengittää -Pehmeä ja miellyttävä -Paras lämmittävyys painoon nähden -Luonnonkuitu -Biohajova -Uudistuva materiaali Devoldilla on takanaan kunniakas 170 vuoden historia. Mulesing on lampaille tehtävä kivulias toimenpide, jossa lampaan peräaukon molemmilta puolilta leikataan ihoa pois noin 6 sentin verran. Devold of Norway Devold of Norway AS on osa Flakk-konsernia. Villaiset aluskerrastot ja välikerrokset sopivat erityisen hyvin kerrospukeutumiseen hengittävyytensä, ilmavuutensa ja kuivuutensa takia. Tämä johtaa arpikudokseen, joka estää loiskärpästen munimisen ja siten vähentää niiden aiheuttamia sairauksia. Devoldin käyttämä villa on luonnollisesti myös mulesing-vapaata. 73. www.devold.com Merinovillatuotteen peseminen Kaikki Devold-tuotteet voidaan konepestä villaohjelmalla. Käyttäen vain eettisesti tuotettua villaa ja panostaen tuotantoprosessien ympäristöystävällisyyteen, yritys pyrkii vähentämään hiilijalanjälkeään ja edistämään kestävää kulutusta. Devoldin tuotantoketju on muutenkin 100 % läpinäkyvä ja sitä voidaan seurata lampaasta tehtaaseen täysin. Kestävä kehitys ja vastuullisuus Devold on vahvasti sitoutunut kestävään kehitykseen ja ympäristöystävällisyyteen. Merinovillalla onkin luontaisia lämmönsäätelyominaisuuksia, jotka imevät ja poistavat kosteutta. Tästä luonnollisesta ja pehmeästä ihmekuidusta voidaan valmistaa kehoa suojaavia asuja, jotka pitävät kehon lämpötilan miellyttävänä lähes missä tahansa säässä ja ilmastossa. Pikamuodista poiketen Devoldilla on oma tehdas Norjassa sekä pitkät yhteistyösopimukset kaikkien tuottajiensa kanssa. Villavaate on keinokuitua ekologisempi myös siinä mielessä, että sitä on kohtuullisen helppo korjata. Devoldin pääkonttori on Langevågissa Ålesundin ulkopuolella. Flakk Groupin liikevaihto oli 2023 1,1 miljardia Norjan kruunua ja se työllistää yli 900 henkilöä. Villa tuottaa myös lämpöä kastuessaan ja villakuidut imevät kosteutta jopa 35 % ominaispainostaan. Flakk Group on perheyritys, jolla on maailmanlaajuisia sijoituksia ja omistuksia eri liiketoiminta-alueilla, mukaan lukien matkailu, tekstiilit, lentoliikenne, rakennusmateriaalit, komposiitit ja uusiutuva energia. Villatuotteet voivat kestää joitakin pesukertoja tavanomaisilla pesuaineilla, mutta pesuaineiden entsyymit vahingoittavat villakuituja toistuvassa pesussa. Lisäksi villan antibakteeriset ominaisuudet auttavat tuottamaan käyttäjän iholle terveellisen mikroilmaston, joka voi auttaa helpottamaan muun muassa ihottumia. Siksi suositellaan käytettäväksi nestemäisiä villalle ja silkille tarkoitettua pesuaineita. Leikkaus tehdään yleensä ilman kivunlievitystä ja on varmasti lampaille kivulias
”Kai sen eduksi voi laskea, että tuntee paljon ihmisiä, jotka luottavat asiantuntemukseeni”, Oikkonen nauraa. Parhaimmillaan testeissä oli 30 paria suksia.” Vuosien aikana sosiaaliselle Oikkoselle on kertynyt laaja tuttavapiiri, josta on hyötyä myös Pyhä Stroren myyjänä. Kun on rauhallisempaa, olen itse hiihtämässä. Hätäinen luulisi, että eläkepäiviä viettämään, mutta ei Oikkonen. Hän ei halua paukutella henkseleitään, vaikka kevyemmilläkin meriiteilläkin on rintapuolen iho laitettu paukutuksella punoittamaan. ”90-luvulla Pyhällä käytiin nuorten freestylen MM-kisat ja täällä järjestettiin myös kumpareiden maailmancupin osakilpailu. Hän toimii Pyhä Storessa myyjänä. Joku Pyhässä on aina vetänyt minua puoleensa”, Oikkonen myhäilee. Samaan aikaan hänen vastuullaan olivat Pyhän suorituspaikat ja tapahtumat. kumparelaskijat Janne Lahtela ja Minna Karhu. Oikkosta luennehditaankin ystävällliseksi, auttavaiseksi ja energiseksi mieheksi. Huttu-ukossa oli luonnon lumesta tehty kumparerinne ja rinnettä muokattiin siten, että sen keskijyrkkyys oli 28 astetta. Tapahtumat olivat niin iso ponnistus, ettei kenelläkään ollut enää energiaa jatkaa tapahtumien järjestämistä. Arvelen olevani ollut Huttu-ukosta seuraavaksi pisimpään tunturissa. Pitkä historia Pyhällä Rovaniemeläinen lukkoseppäyrittäjä on aina ollut suksilla ja useimmiten juuri Pyhällä. ”Silloin ei tiennyt pyörivätkö hissit seuraavana päivänä, seuraavasta kaudesta puhumattakaan. Valmennettavina olivat mm. Autan, kun tarvitaan. ”Olof Rytövaaran kanssa olemme tehneet suksitestejä Tekniikan Maailmalle. Pyhän herra aurinkoinen Hannu Oikkonen IHMISET 74. Tarvittaessa teen iltahommia, että asiakas saa vapaalaskupaketin seuraavaksi aamuksi käyttöön”, hän kertoo. Testien ansiosta olen saanut laskea monilla eri suksimerkeillä ja -malleilla. Ei, vaikka saatiin kisakiertueen parhaat arvosanat kumparemäen osalta. Silloin kun Matkailuliitto 1980-luvun puolivälissä konkurssin rajamailla. Välineistä, eritoten suksista Oikkosella on pitkä kokemus. Myyn eritoten hiihtovarusteita, ihmisillä on aika vähän tietoa vapaalaskuvälineistä, joten paljon pitää kartoittaa asiakkaan tarpeita. O ikkonen tervehtii silmiin ystävällisesti katsoen. Vaikka haastattelu koskee häntä itseään, silti liki jokaisessa tarinassa vilahtelee kavereiden nimiä, jotka ovat olleet touhuissa mukana. Missään vaiheessa keskusteluja kahvilassa, hiihtäessä tai muuten jutellessa hänen kädessä ei näy älytai alytöntä matkaviestintä. Suhde Pyhään on oikeastaan vain kerran ollut katkolla. ”Olen töissä noin kolme päivää viikossa, tapahtumien aikaan enemmän. Monessa roolissa Oikkonen oli freestylemaajoukkueen valmennuksessa mukana vuodet 1985–1994. Kohdatessa tulee tervetullut olo. Myönteinen elämänasenne heijastuu pitkälle ja jää ihmisille mieleen. Pyhän maailmancupista sen verran, että Rukakeskuksen ja myös Pyhän toimitusjohtaja Antti Kärävä oli kyseisissä kisoissa sijalla 18”, Oikkonen muistelee. Pyhän kävijöille Hannu Oikkonen (65) on tuttu persoona. Oikkonen keskittyy ihmisen kohtaamiseen. Silloin Suomulla tapahtui paljon ja moni kaveri oli siellä. En lähtenyt kuitenkaan tunturia vaihtamaan. Pääsin laskemaan ensimmäiset tiimalasisukset, joissa oli silloin todella leveä 85 mm vyötärö. Nyt suhde on syventynyt entisestään, kun Oikkonen on myynyt lukkoalan yrityksensä ja käytännössä muuttanut Pyhälle
75 Kuvat ja teksti: Jussi Ovaskainen
Lillehammerissa Lahtela ja Karhu laskivat finaaleihin. ”Olympialaisiin loppui energia ja niiden jälkeen syntyi myös Anttu. Puuteria ei haettu, vaan kantavaa korppua. Kai se sitä on, että laji on niin lähellä sydäntä ja minulla on rakkautta Pyhätunturia kohtaan”, Oikkonen mainitsee. ”Parhaimmillaan matkaan lähti 30 hiihtäjää. Ei, vaikka saatiin kisakiertueen parhaat arvosanat kumparemäen osalta.“ 76 Pyhän legendoja, Euroopan ensimmäisen kahden hengen tuolihissin istuin sekä Hannu Oikkonen.. Myös Milk Masters -kisat pitivät Oikkosen kiireisenä. Kaupallista ryhmien ohjausta Pyhätunturin takamaastoihin Oikkonen teki jo 1980-luvulla. ”Milk Masterseja järjestettiin vuosina 1991– 1994. Jaksamiseen vaikutti myös se, että kaikki työ tehtiin talkoilla. Kisoissa olivat mukana muun muassa Alberto Tomba ja Lasse Kjus. ”Ensimmäinen vapaalaskukokemukseni on juhannukselta vuodelta 1982 Riksgränseniltä. Meillä on vuokraamossa noin 50 vapaalaskusettiä. Siitä voi laskea suomalaisen kumparelaskun uuden nousun alkaneen. Suomessa on jo vuosisatoja kuljettu suksilla koskemattomassa luonnossa. Silloin sinne ei vielä ollut tietä, joten au“Tapahtumat olivat niin iso ponnistus, ettei kenelläkään ollut enää energiaa jatkaa tapahtumien järjestämistä. Takavuosina takamaastoihin lähteneet ryhmät olivat hyvin suuria. Anttu laskee nykyisin kuvauksiin keskittyen. Rovaniemellä meillä naapurina ja parhaana kaverina hänellä oli Ollilan Antti. Välineet ovat nykylaskijoilla kunnossa, mutten ole aivan varmaa osataanko niitä käyttää”, hän aprikoi. Jo alkuvuosina vietiin ryhmiä Noitatunturille ja Ukonhatulle. Lajeina olivat kumparelasku, nopeuslasku, telemark ja paripujottelu. Nykyistä rooliaan Pyhä Storen myyjänä hän pitää itselleen mielekkäänä. Kisaa käytiin joukkueena ja yksilökisana. Sillon tosin puhuttiin vaellushiihdosta ja sukset olivat 63 mm leveät, pitkät ja jäykät sukset. Voitosta käytiin kova kamppailu, mutta muuten tapahtumassa oli rento tunnelma. Erillisenä kilpailuna oli maastohiihdon joukkuekisa. Petri Tuomikoski voitti kahdesti, Antti Kärävä ja Martti Kellokumpu kerran”, Oikkonen kertoo. Akkujen tyhjentymiseen vaikuttivat myös Pyhällä vuonna 1993 järjestetyt sotilashiihdon MM-kisat. ”Olin Pyhän hiihtokoulussa opettajana vuosina 1980–1992. Nykyvehkeillä toiminta on aivan toisenlaista. ”Talo tulee hyvin vastaan, tämä työ ei ole pelkkää talkoota. Silloin Pyhän ykkösjuttu oli käydä Isokurussa ja Ukohatulla.” Oman ensimmäisen vuorille suuntautuneen vapaalaskukokemuksen Oikkonen muistaa elävästi. Valion sponsoroimassa kisassa palkintopottina oli 10 000 markkaa (nykyrahassa noin 2 800 euroa Tilastokeskuksen arvomuuntimen mukaan), josta voittaja sai puolet. ”Lillehammerin olympialaisiin 1994 sain kulukorvauksia, muu valmennus meni ihan talkoilla. Jo ihan pienenä pojat päättivät, että laskeminen on heidän hommansa”, Oikkonen tarinoi. Lillehammerin jälkeen aika talkoille oli muutoinkin kortilla, kun perheeseen syntyi Anttu-poika. En osaa oikein sanoa, että mikä sen sai tekemään. Minulla on mukava työpaikka ja joku maksaa vielä palkkaa siellä olemisesta.” Takamaastot vetäneet aina puoleensa Vapaalaskemista pidetään jotenkin modernina urheiluna. Hän aloitti laskemisen lumilaudalla, mutta kun ilmaan piti päästä, lauta vaihtui suksiin
Samalla hissin ympärille rakennettiin FIS-luokiteltu Piste Palander -rinne ja Skiway-yhdysreitti. Hän on sitä jatkossakin, paikalla ja läsnä jossainpäin tunturia. Salilla käyntien määrä riippuu hiihtopäivistä, Varsinkin keväällä parhaimpana skinnailuaikana salipäiviä on vähemmän, tässä iässä pitää jättää aikaa myös palautumiselle”, Oikkonen listaa. Vaikka Pyhälle on tehty suuria investointeja, ei tästä Leviä tai Rukaa tule. Pyhän nykyinen kehitystahti miellyttää Oikkosta. Oikkosen lepopäivä tarkoittaa useimmiten työpäivää Pyhä Storessa. Hyväntuulinen ilme kasvoilla ja kiinnostus keskustelutoverin sanomisiin kuultaa olemuksesta. Pyhätunturin vapaalaskualueiden määrä on vähän pienentynyt. ”Laskin Isokuruun 30 vuotta. ”Haluan olla hyvässä kunnossa. Kuva: Sakke Hyytinen 77. Siellä olimme kolme päivää laskemassa. Tämä käynnisti myös alueen muiden toimijoiden investointeja. Toissa talvena kertyi 100 hissihiihtopäivää ja 1400 hissinousua. Oikkonen ymmärtää kiellon, muttei sen laajuutta. Näiden lisäksi kymmeniä skinnailupäiviä. Aina liikkeessä Oikkonen huokuu hyvää oloa. Uusi toimtusjohtamme, Antti Kärävä, saa keskittyä Rukan ja Pyhän kehittämiseen. Nyt valmistuneet Kultakero-huoneistot ovat iso asia alueelle. Kieltoalue on mielestäni vähän liian laaja”, konkari sanoo. Nuotiota polteltiin ja teimme ruuat trangialla. Nykyisin Isokuruun laskeminen on kielletty. Meillä oli valtavat reput mukana. Pyhällä hyvä noste Pyhätunturin kehitys sai mahtiloikan, kun kuuden hengen tuolihissi avattiin 2011. Sen verran isoksi pitäisi kuitenkin kasvaa, että toimijoilla on kannattavaa täällä olla”, Oikkonen rauhoittelee epäluuloisia. Isokurun pohjalla kulkee reitti, jossa kulkee ihmisiä, vaikka siellä on talvikulku kielletty. Pyhä Expressin myötä sesonkienkin hissijonot ovat lähinnä muisto vain.” Oikkonen näkee, että alueella on vieläkin kasvumahdollisuuksia ilman, että Pyhästä tulee massaturismimekka. ”Kesäisin käyn paljon myös patikoimassa ja pyöräilemässä. Vapaalaskun harrastajamäärät ovat kasvaneet niin paljon, että kielto on ymmärrettävä. Oikkonen ei panttaa kokemuksensa kautta kertynyttä tietojaan, vaan jakaa mielellään näkemyksiään Pyhän kävijöille. Hannu Oikkonen on ollut Pyhällä jo yli 40 vuotta. Mielelläni jaan tietojani vapaalaskijoille, tarvittaessa neuvon ihan kädestä pitäen.” Paljonko sitten on paljon, eli onko hiihtoilon sanansaattajalla itsellään rutkasti hiihtopäiviä. Saan hiihtää ihan riittävästi. Se oli ensimmäinen vuorille suuntautunut reissuni, mahtava kokemus”, Oikkonen tunnelmoi. Talvisin skinnailen. Viime vuonna hissiä käytin vähän vähemmän, mutta skinnailin enemmän. Riksun juhannushiihdot 1986 Kuva: Mara Kellokumpu Viimeinen kevät, kun Isokuru oli sallittua laskua, 2016. Teltat ja muut tavarat kantoon ja nousu kohti Nordensfjällennin huippua. Sivakka-aktiivin suosikkipaikkoja Pyhän takamaastoissa ovat talvisin Pikkukuru ja Peurakuru. ”Eritoten sesonkien ulkopuolella tänne mahtuisi paljon enemmän laskukansaa. Lisäksi käyn salilla mahdollisuuksien mukaan 3-4 kertaa viikossa. Sieltä hypättiin malmijunaan, jonka viimeisenä vaununa oli matkustajavaunu. Pyhä on nyt hyvässä tilanteessa. Merkittävä osa elämänilosta tulee Pyhän luonnosta ja siellä käyvistä ihmisistä. Rakentaminen on kuitenkin melko hillittyä ja pohjoispuoltakin kehitetään. to piti jättää Abiskoon. ”Pyhän kehitys menee oikeaan suuntaan. Riksussa juna pysähtyi ja siellä heitettiin varusteet hankeen ja hypättiin pois kyydistä
Teos luonnon tilaa komentoivasta Hemophilia-sarjasta. 78
Pelkästään Suomessa ilmestyi kauden aikana muistaakseni 12 numeroa pelkkiä lumilautalehtiä ja Euroopassa itse lehtiäkin oli kymmeniä. Niillä rahoilla ostin sitten Anttilan poistomyymälästä ensimmäisen digijärkkärini ja sen jälkeen keräsin 1000 Pepsin etikettiä palkintoläppäriä varten. Sain myös siinä alussa kuvata Union Fiven ja Suomen DC:n mainoskuvat, mikä tarkoitti, että joka numerossa mulla oli valmis slotti ja piti myös toimittaa omastakin mielestäni sinne jotain sen arvoista matskua. Tämänkertaisen kannen takana on vahvan lumilautailuja lumilautakuvaustaustan omaava Ville Vappula, joka nykyään toimii ammattikuvaajana. Leipä tulee tänä päivänä lähinnä mainoskuvauksista yrityksille, mutta yksi asiakas on tarjonnut Villelle edelleen mahdollisuuden yhdistää rakas harrastus, valokuvaus ja ammatti, kun Hyvinkään Sveitsin kautta tarjoutui mahdollisuus kuvata mainoskuvia keskukselle. Minulla oli myös vanhempien kanssa diili, että jos olen raittiina 18-vuotiaaksi saakka, saan 10 000 markkaa. Vedettiin pienen mäen pientä hyndää, joka päivä koulun jälkeen ja kuvattiin kaikki. Laskumediaskene oli silloin aika erilainen kuin nyt. Samoissa tiloissa toimi myös muotikuvaaja Nina Merikallio, joka vinkkasi musta Jaffan Sauma-ohjelmaan. Näin sain rahat riittämään molempiin hankintoihin ja pääsin digikuvauksen makuun. Vielä aikana ennen nettijulkaisuja saman kuvan saattoi myös myydä eri kielialueilla, vaikka Ausseihin, Japaniin, Ruotsiin, Itävaltaan ja Ranskaan. Meidän tiimin ”Heppiksen” ja toisen Espoo-porukan ”Rontticlanin” aktiivit yhdistyivät ja jatkettiin leffojen tekemistä sekä kuvien kuvaamista. Osa juomista haettiin tukusta ja diilasin etiketittömät pullot koulussa eteenpäin. Niihin aikoihin (2010) laitoin toiminimen pystyyn ja sain ensimmäisiä laskukuvia myytyä lehtiin. ” Urani valokuvaajana alkoi vähän vahingossa lumilautailua kuvaamalla. Kaikki alkoi Heppatallinmäestä Espoonlahdesta Perustimme siellä kouluporukalla lumilautatiimin. Meistä tulikin Pasin kanssa vuosien mittaan ystävät ja tehdään edelleen tosi paljon duunia yhdessä. Nykyään kuvauskalustoon ei enää kuulu itse rakennettua vinssiä, joilla voi vetää laskijalle vauhdit tasaisella, rälläkkää, benji-köysiä, lähtölavaa, lapiota tai kokoontaitettavaa lumikolaa. Aikaakin on munat loskassa vietetyistä aktiivipäivistä kulunut sen verran, että voi hyvällä omalla tunnolla kertoa takkatulen ääressä tai studiokuvausten tauolla tarinoita niistä ajoista. Vähän kuin lumilautakuvien IRC-galleria – kommentointia myöten. Kuvista piti myös lähettää raakatiedostot (tai negat), jotta voitiin olla varmoja, ettei kuvia ole käsitelty. Olin kuitenkin ollut koko kevään mäessä kipsi kädessä ja kamera toisessa kädessä ja paukuttanut rullatolkulla filmiä menemään. Ville Vappulan tarina siis hänen itsensä kertomana, olkaa hyvä. Olin pari viikkoa ilman kipsiä ja katkaisin vielä jalkani lonkkarilla. Pääsinkin mukaan ja ohjelman kuvauksissa kuvasin omia laskuidoleita JP Walkeria, Seth Huotia, Lauri Heiskaria ja Simon Chamberlainia, vieläpä Pasi Salmisen mentoroidessa mua. Sen meidän porukan vika leffa ja Miksun omaehtoinen projekti Kissba, on edelleen kova pätkä ja löytyy Vimeosta. Kuvasimme edelleen opiskelujen ohella omia proggiksia Miksun (Mikael Ahtikari) kanssa ja osa laskijoista alkoi jo olla sponssattuja, osa eurotiimeissä ja osa muuten vaan maailman luokan vetäjiä. Pasi oli jo silloin superavulias ja jeesasi paljon – oli sitten kyse tapahtumakuvauskeikkojen saamisesta tai vinssin rakentamisesta. Lumitykki.net oli silloin kova nettifoorumi, jossa kehitettiin tiimihenkeä ja saatiin palautetta kuvista. Pelkän kansikuvan ja sen poikkeuksellisen tekniikan sijaan paneudumme nyt myös siihen, minkälaista talvilajien kuvaajan elämä oli silloin kun laskukuvilla oli enemmän painoarvoa, ennen sosiaalisen median vallankumousta. Molemmilla kuvausurat ottivat pieniä askelia vähän huomaamatta – “isompia” laskijoita, KBR:n kanssa kuvaaminen, eka kansi, ekat kv-mainoskuvat, vinssin rakentaminen, Nikonin Ambassador-diili, Pirate-filmsin kanssa kuvaaminen, Eero Ettalan, Heikki Sorsan ja Lauri HeiskaTeksti: Mikko Kempas Kuvat: Ville Vappula Ville Vappula Infapunakuvauksesta, luovuuden säännöistä ja lumilautakuvaajan ammatista 79. Lisää kuvausta Kuvislukion ja intin jälkeen pääsin Taikkiin opiskelemaan kuvataidekasvatusta, mutta tokana vuonna pidin puolikkaan välivuoden, kun menin FLC Helsinki -mainosvalokuvaamoon assariksi oppimaan alaa. Sitten ysiluokalla kuvaaminen muuttui aktiivisemmaksi, kun mursin laskiessa käteni Talmassa ja pian toivuttuani toisen käden, kun onefoot lähti lapasesta ja pamahdin vastapalloon Larussa Pyrkän gäpillä. Se pisti yrittämään ja panostamaan. Lopulta tässä tarinassa päästään siihen, miten ja miksi kannen kuva on kuvattu
Konna Tervonen Blunt indy stall 80
Olin koko ajan tehnyt lumilautailun ulkopuolisille firmoille kuvauksia ja aloin nyt keskittyä enemmän niihin. Opin sellaista ongelmanratkaisukykyä ja ihmisten (talkkarit, poliisit, kerrostalokytät) kanssa toimeen tulemista, että siitä olisi kyllä pitänyt jokunen opintopiste saada. Helsingissä pyöri laskijoita ympäri maailmaa ja lehtien päätoimittajat, videojengit ja muut laskijat ja kuvaajat hoitivat aina välillä kuvattavaa. Rakensin pimeään aina omat maailmat savukoneilla ja värisalamoilla. Noiden kokeilujen pohjalta innostuin korona-aikana tekemään Hypernatural-näyttelyn, jossa yliluonnolliset neonkasvi/luontokuvat veivät todellisuuden tuolle puolen. Kehitimme sen yliluonnollisten värien ympärille ja kokeilin infrapunakuvaustakin ensimmäistä kertaa. Ja jos sulla oli vinssi, sulle soitettiin aika ensimmäisten joukossa. Tuolloin oli todella haastavaa tehdä elantoa freelance-kuvaajana, kun omalla riskillä ilman toimeksiantoa kuvia ei enää kannattanut kuvata. Siinä kesti muutaman vuoden, ennen kuin brändit alkoivat panostamaan ja ostamaan sisältöä Instagramiin ja ennen kuin laskijoista tuli omia medioitaan. Nikon Z7 ja filtteri 590nm aallonpituuksille. Muita kuvaushommia Aluksi keskityin opettelemaan luonnollisen näköistä “peruskaupallista” kuvatyyliä ja ohjaamaan ihmisiä, jotka eivät keskittyneet kaiteen liukumiseen tai katolta katolle hyppämiseen kameran edessä ollessaan. Yksi kiinnostava asiakas on ollut Virta, jolle pääsin rakentamaan uuden brändikuvamaailman. Kun Matias Petäistö Sveitsin hiihtokeskuksesta sitten tarvitsi mainoskuvia ja antoi vielä vapaat kädet, Jani Sorasalmi, Bs1, Levi Villen työkalu infrapunakuvaukseen. Jenkeissä talous sakkasi ja tuli ensin nettijulkaisut ja sitten Instagram. Yhtäkkiä brändeillä oli ilmainen kanava, minkä kautta niillä oli isompi reachi kuin minkään lehden kautta, joten lehtien mainostulot sakkasivat. rin Cooking with Gas, Roope Tonterin kanssa shoottaaminen, Sami Luhtasen projektit, Rossarin tripit Hans Kestilän kanssa ja niin edelleen. Yhdellä reissulla Japanissa huomasin et Shibya crossingin jättiscreenillä pyöri Oakleyn mainoksessa Miksun matskut, eikä se silloin tuntunut niin ihmeelliseltä edes. Samalla pari firmaa pisti pelin niin likaiseksi pöllimällä vesileimallisia kuvia tai jättämällä sovittuja juttuja maksamatta, että sain koko hommasta tarpeekseni. Se on varmaan paras koulu mitä olen tähän ammattiin käynyt. Laskukuvia tehdessä opittu tyyli sommitella ja rakentaa kuvia auttoi tekemään myös oman näköistä jälkeä, sen peruskäyttökuvan lisäksi. Kuvasin talvella melkein joka yö ja aina metsästin vaan yhtä hyvää ruutua per laskija ja spotti. Pikkuhiljaa ymmärsin, että katulumilautailun kuvaaminen on hyvin lähellä arkkitehtuurin kuvaamista ja tyylini valaista sopi joillekin asiakkaille tosi hyvin. 81. Lehdistä suurin osa meni nettiin tai kuoli pois. Instagram oli aluksi vain puhelinkuvia varten ja jopa isot merkit ottivat sen ihan tosissaan. Sitten Helsinkiin tuli pari huonoa talvea. Vaivannäköä Käytin paljon aikaa, kun kehittelin nopeampaa salamasynkkaa, valaisutekniikoita ja etsin jotain uusia visuaalisia ideoita stillipuolelle, ihan niin kuin Elekrep-leffa toi näyttävät kamera-ajot ja superlaajakulman videopuolelle lumilautaleffoissa
On ollut muutenkin hauska nähdä, miten keskukset erottuvat ja suuntautuvat brändäämällä aiempaa enemmän. Peilittömät kamerat ovat tähän konvertointiin vähän parempia, sillä niissä usein automaattitarkennus toimii vielä konversion jälkeenkin. Kuvat merkitty arkistonippuun. Tässä voi sitten valita vähän eri aallonpituuksia erilaiseen lookiin, minulla on käytössä filtteri 590nm aallonpituuksille. Olla hyvä faija. ”Nyt kuitenkin oli tosi vapauttavaa tehdä just sellaisia kuvia kuin halusi, vaikka ne olisikin rikkoneet aktiiviaikojeni käytäntöjä. Kuvattiin myös Sami Luhtasen, Markus Föhrin ja Antton Stennabbin kanssa uuden parkin mainosvideo Sveitsille. Sovittiin siis Markus Föhrin kanssa kuvaukset Hyvinkään Sveitsiin ja pistettiin ranttaliksi. Harmillisesti IR-kuvan näkee vasta jälkikäsittelyssä kameran näytöllä kaikki on punaista joten molempien piti luottaa siihen ajatukseen mikä minulla oli päässä. 82. Olen tavallaan aina tykännyt lumilautakuvien lainalaisuuksista ja “säännöistä”. Kuvan tekniikasta onkin kyselty paljon ja se on noussut esiin omassa kategoriassaan kivasti. Kokeilin eri tekniikoita infrapuna-actionkuvien kuvaamiseen ja käsittelyyn, mutta IR-kuville ominaisesti koko väriskaala taivasta lukuun ottamatta veti pinkin puolelle. IR-kuvat sopivat Sveitsin brändin värimaailmaan myös tosi hyvin. Muuten on myöskään vaikeaa luoda mitään uutta.” Villen tuotantoa alan lehtiin ehti kiertyä varsin hyvä määrä. Jatkossa olisi siistiä päästä tekemään omia taideprojekteja ja joitain laskuprojekteja, esimerkiksi salamoilla putskun kuvaaminen kiinnostaisi. IR-kuvauksessa kennolta on poistettu IR-aallonpituudet leikkaava filtteri ja sen tilalle asetetaan filtteri, joka leikkaakin kaikki muut aallonpituudet pois, jättäen vain infrapunan aallonpituudet. Piti olla myös aurinkoinen päivä, että havupuiden tummat vihreän värit antaisivat infrapunalle jotain järkeviä sävyjä. Markus veti todella nätillä tyylillä ja oli myös kiinnostunut kuvan tekniikasta. Teknisesti homma menee niin, että tavallisesti digikennolle suodatetaan vain näkyvän valon spektri ja muut aallonpituudet leikataan filttereillä pois, jotta ne eivät aiheuttaisi värivirheitä ja kohinaa. Nyt kuitenkin oli tosi vapauttavaa tehdä just sellaisia kuvia kuin halusi, vaikka ne olisikin rikkoneet aktiiviaikojeni käytäntöjä. Olin tutustunut Matiakseen, kun asuin pari vuotta Hyvinkäällä ja tarjouduin ottamaan muutamat ilmakuvat keskuksen uudelle yrittäjälle. Muuten on myöskään vaikeaa luoda mitään uutta. Siitä, että luovuudelle on jotkut raamit, minkä sisällä voi keksiä mitä vaan. LEMPITEMPPU: Melkein signature oli onefoot backflip, nykyään ehkä no-comply boardslide. www.villevappula.com @villevappulastudio Antti Jussila käynnistelee ”Spedelinkoa” eli vinssiä jolla venetään vauhdit kadulla spotteihin mihin ei muuten vauhtia saa. Näin tämä on edelleen realistinen kuva Markuksen tempusta, vaikka värit ovatkin vedetty IR-kuvasta. Jotta saisin laskijan kunnolla poppaamaan irti taustasta, päätin kokeilla kuvata jalustalta ensin laskukuvan normaalisti ja sitten taustan infrapunakuvana ja yhdistää nämä jälkikäsittelyssä. Onhan se ikäluokalleni uskottavampaa tarjoilla sitä kuvastoa, mitä olemme lehdistä kuluttaneet pelkän aurinkoisen perherinteen sijaan. Kamerana on Nikonin Z7, josta on modattu kaikki aallonpituudet läpipäästävä “full spectrum”-versio Pham Anh Fotolla Helsingissä. Tehdä myös taideproggiksia. Tässä olikin vähän samaa fiilistä kuin filmille kuvatessa, jossa vasta myöhemmin sai tietää, onnistuiko kuva vai ei. PARAS PAIKKA LUMILAUTAILLA: Sveitsi laudalla tai sit mikä vaan lähinyppylä Nadasurfilla. Propsit Sveitsille ja mainostoimisto Halolle, että sai tehdä vähän kokeellisempaa kuvaa. Ville Vappula IKÄ: 37 KOTIPAIKKA: Espoo PÄÄASIALLINEN KAMERAKALUSTO: Nikon Z-sarja, Hasselblad X-sarja, Profotosalamat ASIAKKAITA: K2, Dakine, DC shoes, Red Bull, Virta, Polestar, Maxus, Axopar, Avarrus Architects, Verkkokauppa.com, Taaleri LEMPIACTIONKUVAAJA: Vaikea valita yhtä mutta nostetaan Gian Paul Lozza, se on kyl kova! TULEVAISUUDEN TAVOITE: Kehittyä ja uusiutua edelleen. halusin tietysti kokeilla, toimisivatko vastaavat tekniikat myös laskukuviin
Janne Lipsanen, Hand Drag, Joensuu 83
Lihashuolto rinnepäivän jälkeen Suurin syy siihen miksi aina neljäntenä lomapäivänä koskee ja kolottaa löytyy laskettelun ja muun liikunnan jälkeisen lihashuollon laiminlyömisestä. Selkä ja vatsalihakset tulisi olla kunnossa, jotta myös ylävartalo jaksaa tehdä työtä käännöksissä. A lkutalven kaamos on tiessään ja kevään ensimmäiset auringonsäteet odottavat hiihtokeskukseen matkaavaa lomalaista. Jälkikasvulle on ladattu kuusi tuotantokautta ”ryhmähauta”, jotta 13 tunnin ajomatkasta selvitään. 84. Alaselkä on jumissa ja pohkeetkin tuntuvat melko hyvin liikunnalla marinoiduilta. Talviaikaan reidet ja pohkeet kiittää kesän porrastreenejä. Aikuisen hiihtäjän on hyvä keskittyä erityisesti selkälihaksiin, jotka menevät helposti rinteen röykyissä jumiin. Valmistautuminen lomaan Laskettelu kuormittaa vartaloa ja lihaksistoa hyvin eri tavalla kuin moni muu urheilulaji. Myös kaikenlaiset tasapainoharjoitukset ja pyörällä polkemiset satavat lomailijan laariin parempien laskupäivien muodossa. Todellisuudessa laskettelun harrastajan on hyvä tehdä sekä alkulämmittelyt että loppuveryttelyt rinnepäivän jälkeen ihan siinä missä alppihiihtoa urheilumuotona harrastavankin. Jos ajatuksena on esimerkiksi skinnailla Lapin tuntureita, kannattaa ne skinit käyttää useammankin After skistä voimaa hiihtopäivään Teksti ja kuvat Teemu Moisio After skitä on monenlaista ja tässä seuraavassa ei varsinaisesti paneuduta janojuoma kädessä pöydällä tanssimiseen, vaikka siitäkin kyllä hyvän hiihtoaiheisen jutun helposti saisi. Pikemminkin tarkoitus on saada lihakset hereille ja lämpimiksi. Perusteellinen venyttely tekee myös hyvää ja pitää lihakset kunnossa seuraavan päivän seikkailuita varten. Matkaan on pakattu kaikki mahdolliset liikuntavälineet, joilla edes voi harkita kulkevansa lumella tai muuten tarvita reissussa, sillä onhan nyt käsillä se hetki vuodesta, kun vapaalaskusuksille, raclettegrillille ja murtsikoille on käyttöä. Kuinka lämmitellä rinteeseen Lämmittelyn tarkoitus ei suinkaan ole hankkia itseään olotilaan, jossa hiki valuu selkärankaa pitkin ja höyry nousee kypärästä. Lomalla lihashuollon voi yhdistää helposti vaikka kauppareissuun, kun auton sijaan valitsee kävelemisen. Tämä on melko tuttu tunne monelle lomalaiselle, jolla sukset sujahtavat alle harvakseltaan ja kaikki lihasten lämmittely tai jälkihoito on vähintäänkin vieras käsite. Sitten koittaa hiihtoloman neljäs laskupäivä ja jo ajatuskin portaiden alas kävelemisestä saa etureidet hapoille. Tänä päivänä suurimmista hiihtokeskuksista lähes jokaisesta löytyy jonkinlainen kuntosali, joiden palveluita kannattaa lomalaisen hyödyntää. Tähän sopii oikeastaan kaikenlainen venyttely ja kevyt lihaskuormitus. Niinpä lomareissuun valmistautuminen onkin hyvä aloittaa jo viikkoja ennen lähtöä. Suksilla tarvitaan tasapainoa, nopeita refleksejä ja herkkyyttä sekä tietysti voimaa, jotta suksea voi kuormittaa. Treeniksi kannattaa miettiä harjoitteita, joiden tekemisestä hyötyy lomalla. Punnertaminen, kyykkyhypyt tai kevyt hölkkä ovat esimerkiksi oikein hyviä vaihtoehtoja. Näin lomasta tulee varmasti antoisampi ja kaiken liikunnan kuormituksen jaksaa paremmin. Barolo ja Weissbier maistuu jo huulilla, kun suksiboksia painetaan kaksin käsin kiinni ja toivotaan, että kaikki sinne ahdettu mahtuu mukaan. Maastohiihto on myös hyvä tapa hoitaa päivän loppuveryttelyt, kunhan vain muistaa pitää vauhdin tasaisen verkkaisena. Lapsille taas toimii mikä tahansa peli tai leikki lämmöntuojana ja lihasten avaajana
Skinnailumäeksi sopii lähes mitä tahansa töppyrä ja myös monesta etelän hiihtokeskuksesta löytyy tänä päivänä omat reittinsä skinnailijoille. Teksti ja kuvat Teemu Moisio Pistoolikyykky venyttää sekä koko vartaloa että kehittää tasapainoa Erilaiset loikat ja hypyt kehittävät sekä koordinaatiokykyä että lihaksiston herkkyyttä ja räjähtävyyttä. Hyvässä kunnossa käännökset ovat helpompia, rinnepäivät pidempiä sekä raclette ja Barolo huomattavasti parempaa. Lenkkeilijän kannattaa valita reittinsä siten, että matkalle osuu portaita tai matalalla sykkeellä juostavaa teknistä polkua. Myöskään lapsille hankittua trampoliinia ei kannata aikuistenkaan vierastaa. TAHKON KESKUSVARAAMO booking@tahko.com 0300 870 787 (0,65€ / min) LINKKI TARJOUKSEEN Sk i Sp ort Fin lan din vir alli ne n jäs en leh ti Alppihiihto | Vapaalasku | Freeski | Freestyle | Ski Touring | Urban | Park | Outdoor | DH 4/2023 EDGESKI.FI @EDGESKIFINLAND Jani Hujanen Hannu Oikkonen Fillarilla hiihtokeskuksessa Aloittelevan vapaalaskijan Tromssa Levin takamaastoilla Teemu Lauronen Levi 60 vuotta @ ed ge sk ifin la nd w w w .ed ge sk i.fi K um pa re id en ku rit ta ja 2/ 20 24 12,90€ (sis. ”Trampalla” tulee kuin itsestään tehtyä monia sellaisia liikkeitä, jotka tukevat talven laskuharrastusta. TARJOUS! Talven majoituksista jopa -10% koodilla EDGE24 Ei voimassa viikoilla 8 ja 9, Business Slalom ja pääsiäinen. alv) Kumpareiden kurittaja kansi-final.indd 1 kansi-final.indd 1 12.2.2024 14.55 12.2.2024 14.55 TILAA EGDE! Vuositilauksen hinta 46 euroa/4 numeroa Email: tilaajapalvelu@atex.com / Puh: 03 4246 5340. kerran suksen pohjassa ennen reissua. Saliharjoitteluun on hyvä lisätä tasapainolauta ja vastuskuminauha sekä jos suinkin vain mahdollista, niin slackline pihapuiden välissä on aina hyvä idea
Vaikeudet eivät ole kuitenkaan kasvua haitanneet, vaan suunta on ollut viime vuosien aikana ylöspäin. Lisäksi kesällä täältä löytyy 150 kilometrin verran maastopyöräreittejä, sekä vesiurheilukeskus”, Muhonen listaa. Etenkin lapsiperheille kompakti keskus ilman ruuhkia on ideaali paikka viettää lomia, ja sijainniltaan olemme lähempänä etelää kuin Lappi. Lumiparkkeja löy ty y Ukkohallasta useampi, joista Jib Park palvelee parkkilaskemisen aloittelijoita ja Junior Park jo vähän kokeneempia laskijoita. Viime kaudella rinnepuolella tehtiin hiihtolomilla ennätysmyynnit ja tälle kaudelle rinteitä on uudistettu ja vuokraamoa laajennettu. ”Yli 10 vuoden urani aikana hiihtokeskuksessa olen nähnyt Ukkohallassa valtavan potentiaalin. Ukkohallasta löytyy myös samat aktiviteetit kuin Lapin kohteista, kuten esimerkiksi talvipyöräilyä, huskysafareita ja poroajelua. 86. Kesäisin hän on pyörittänyt kaapelivetoista wakeboarding-rataa, josta myöhemmin on kehittynyt vesiurheiluvälineiden vuokraamo. Kokemus parkkien rakentamisesta onkin ollut palkitsevaa, sillä Halla Snow Park on rankattu yhdeksi Suomen parhaimmista lumiparkeista. V iime vuosien markkinakriisit ovat tarjonneet hiihtokeskuksen pyörittämiseen lisämaustetta, kun pandemian jälkeen tulivat vielä inflaatio ja energiakriisi. Muhosen intohimo lasketteluun syntyi jo lapsena Koska laskettelukeskusta ei ollut niihin aikoihin lähellä kotiseutua Kempeleessä, hän rakensi itse hyppyreitä ja reilejä kavereidensa kanssa. Ukkohalla – Tarina intohimosta KESKUKSET Vuonna 2020 entinen Ukkohallan rinnetyöntekijä Teemu Muhonen oli uuden edessä. Sieltä saa vuokrattua vesilautailun ja vesihiihdon lisäksi välineitä suplautailuun, polkuveneilyyn ja melontaan. Parkit on suunniteltu niin, että kynnys siirtyä seuraavalle tasolle olisi mahdollisimman helppo. Halla Snow Park on sen sijaan suunnattu parkkilaskijoiden konkareille ja siellä on useamman vuoden ajan järjestetty lumilautapiireissä suosittu Lipi Open -tapahtuma. Hän otti vastaan toimitusjohtajan pestin ja ryhtyi hiihtokeskuksen osakkaaksi ilman sen kummempaa kokemusta yrityksen johtamisesta. Parkit lähellä sydäntä Muhosen intohimo on aina ollut parkkien rakentamisessa, ja Ukkohallassa sijaitseva legendaarinen Halla Snow Park on ollut Muhosen kädenjälkeä jo 10 vuoden ajan. Aikuisiällä Muhonen löysi tiensä Ukkohallan hiihtokeskukseen, jossa hän aloitti uransa rinnetyöntekijänä ja eteni parkkimanageriksi ja myöhemmin vielä osakkaaksi ja toimitusjohtajaksi
Myös parkit ovat lähellä Teemun sydäntä. Muhosen perhe muutti Ukkohallaan nuorimman pojan ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen, pandemian samalla jyllätessä. 87. Myöhemmin tullaan myös uusimaan lastenrinne ja loiventamaan sompahissin linjaa, jotta lasketteluharrastuksen aloittaminen tulisi entistä helpommaksi. Teksti Charlotta Avellan Kuvat Ukkohallan arkisto Teemu Muhosen astuttua operatiiviseen johtoon on Ukkohallan rinteitä kehitetty entistä lapsiystävällisemmiksi. Toivon, että omat lapset saavat kasvaa ja toteuttaa itseänsä täällä, kuten itsekin olen saanut”, Muhonen päättää. Ukkohallan hiihtokeskuksen slogan onkin: Tarina intohimosta, joka juurtuu Muhosen ja hänen perheensä intohimosta lasketteluun. ”Tulevaisuuden suunnitelmissa on saada Ukkohallaan myös mattohissi perheen pienimmille”, Muhonen valaisee. Tuleva kausi toi mukanaan lisää uudistuksia, kun investointihankkeen myötä hiihtokeskus sai uuden perherinteen. Sitkeää yrittämistä Vaikeuksiltakaan ei olla kuitenkaan aina vältytty, sillä hiihtokeskuksen pyörittäminen pienten lasten kanssa on ollut ajoittain raskasta. Nyt 6ja 3-vuotiaat lapset ovat olleet vahvasti mukana hiihtokeskuksen toiminnassa ja ovat myös tuttu näky rinteillä. Lapset tärkeä kohderyhmä Muhosen astuttua operatiiviseen johtoon on Ukkohallan rinteitä kehitetty entistä lapsiystävällisemmiksi. ”Tämä slogan edellä tulemme kehittämään hiihtokeskusta jatkossakin. Asiakastyytyväisyyttä on parannettu muun muassa uuden verkkokaupan ansiosta sekä viestintää ja opasteita kohentamalla
Redster X on myös vakaa ja nopea suksi, joka hyödyntää Atomicin Revoshock-teknologiaa. Se yhdistää molempien parhaan osaamisen: Sparkilta Tesla T1-rungon sekä Nitron highbackin ja strapit. Redster X7 on huippumalli, joka on varustettu M 12 GW -siteillä ja joka on erittäin jäykkä ja kapea. Redster X on monipuolinen suksi, joka sopii kaikkiin rinneolosuhteisiin. Se on suksi, joka on tehty sinulle, joka arvostat suorituskykyä ja hauskuutta. Mallin shapea on kehitetty talvelle 2024, mutta suosion taustalla olevat perusasiat ovat edelleen paikallaan. Redster X on suksi, joka on saanut inspiraationsa maailmancupin legendoilta, kuten Benni ja Marlies Raichilta. Squashissa on perinteinen camber laudan koko laudan mitalta, mikä tekee siitä yhä syvempiin käännöksiin kutsuvan rinnelaudan yhdessä tailia kohti kiristyvän sivuleikkauksen kanssa. Atomic Redster X Suorahaku Rekrytoinnin palvelut Koulutus & Konsultointi Nitro – Squash + Vertical splittisetti Nitro Squash on vertaansa vailla oleva malli, joka toimii sekä puuterilumella että hoidetuissa rinteissä. Redster X:n salaisuus on sen Multi Radius Sidecut, joka yhdistää slalomin ja suurpujottelun parhaat puolet. A tomic Redster X on suksi, joka yhdistää suorituskyvyn ja hauskuuden rinteessä. He ovat molemmat voittaneet olympiakultaa ja maailmancupin kokonaiskilpailun, ja he rakastavat Redster X:n monipuolisuutta ja hauskuutta. Redster X on suksi, joka tarjoaa sinulle unohtumattomia elämyksiä rinteessä. Valmiiiksi muotoon leikatut skinit Nitro x Kohla. Sen pitkä nose kelluttaa pehmeällä lumella ja laudan swallowtail antaa pehmeän lumen käännöksiin keveyttä ja nopeutta. Redster X -sarjaan kuuluu myös Atomicin Redster X -sauvat, jotka ovat kestäviä ja ergonomisia, sekä Redster CTD -kypärät, jotka ovat turvallisia ja tyylikkäitä. Redster X on saatavilla eri malleina, jotka eroavat toisistaan jäykkyyden, leveyden ja siteiden suhteen. Redster X on suksi, joka sopii kaikille, jotka haluavat nauttia laskettelusta ja haastaa itseään jokaisella käännöksellä. Vertical on Nitron ja Spark R&D:n yhdessä suunnittelema splittiside. Se on suunniteltu laskijoille, jotka haluavat nauttia jokaisesta käännöksestä, olipa se sitten pitkä tai lyhyt, nopea tai leikkisä. Revoshock on teknologia, joka vaimentaa tärinää ja iskuja, lisää vakautta ja kiihtyvyyttä jokaisella laskulla. Katso tämä ja muut Nitro splittisetit ja muut lumilaudat, kengät ja tarvikkeet osoitteesta Nitrosnowboards.fi 88. Redster X5 on hieman pehmeämpi ja leveämpi malli, joka on varustettu M 10 GW -siteillä ja joka sopii paremmin aloittelijoille ja keskitason laskijoille. Tämä tarkoittaa, että voit tehdä pitkiä, sulavia käännöksiä tai vaihyoehtoisesti lyhyitä ja teräviä käännöksiä, kaikki samalla suksella
Olemme kehittäneet Business Design -ajatukseen pohjautuvan työkalun ja viitekehyksen, jonka avulla pystymme tunnistamaan systemaattisesti erilaisissa liiketoiminnan tilanteissa siihen hetkeen tarvittavan kyvykkyyden. Menetelmä on käytössä kumppaniemme kautta jo 40 maassa. Metodin nimi on Capability Design®. Kerron mielelläni lisää Mikael ”Hästis” Hästbacka Senior Headhunter +358 40 555 3 222 mikael.hastbacka@bridgeimpact.fi Suomen ensimmäinen kyvykkyystoimisto Suorahaku Rekrytoinnin palvelut Koulutus & Konsultointi Bridge Impact Oy Kornetintie 3 00380 HELSINKI bridgeimpact.fi info@bridgeimpact.fi. Kokemuksemme tuoma näkemys on, että henkilöstön kyvykkyys on ratkaisevin tekijä niin tulostavoitteiden saavuttamisessa kuin strategisten muutosprosessienkin läpiviennissä. Johda kyvykkyydellä Bridge Impact on Suomen ensimmäinen kyvykkyystoimisto
OVH 205 € 90. Toimii erityisen hyvin Giron kypärien kanssa. Resorit hihoissa ja paidan alaosassa lisäävät istuvuutta. 100 % puhdasta uutta villaa norjalaisilta lampailta. Expansion View -teknologia takaa laajan näkökentän. Hybridirakenne yhdistää kestävän tuuletetun Hard Shell -päällisen ja In-Mold-rakenteisen alemman kuoren sekä sivuseinät. Huurtumisenestopinnoitte pitää näkökentän kirkkaana. Laudan avulla on hyvä harjoitella lihasmuistiin parhaat jibbitemput. www.rsparks.fi DEVOLD SVALBARD WOOL HIGH NECK S uperpaksun Svalbard-neulepuseron kansivärinen kuviointi antaa neuleelle käsintehdyn vaikutelman. OVH: 461,00 € Katso RSParksin nettikauppa myös muiden harjoitteluvälinen suhteen, kaupassa on mm. Maahantuonti: Huntteri Oy Ovh 49,95 € GIRO TENET MIPS Giron Tenet on suunniteltu erityisesti All Mountain kypäräksi rinteiden ulkopuolisiin retkiin, mutta se on toki myös erinomainen rinnelaskukypäräkin. Näissä malleissa on leukasuoja, joka estää vetoketjun aiheuttaman hankautumisen. Ompeleiden pienet ”lankajäännökset” jäävät neuleen sisäpuolelle antaen lisäeristystä. Lauta soveltuu erinomaisesti Balance Barilla reilitemppujen harjoitteluun. tramppasuksia ja sisähallien volttimonttuihin suunniteltuja rullasuksia, joilla turvallinen harjoittelu onnistuu autenttisen tuntuman säilyttäen. OTG eli Over the glass friendly – nämä lasit toimivat myös silmälasien kanssa. GIRO GG CRUZ LASKULASIT Giron Cruz™ on helppo päätös, kun tarvitset laskettelulasit, jotka hoitavat homman ilman, että ne tyhjentävät kukkaron. Paketissa tulee Snowboard Addictionin jibbilauta, siteet ja balance bar. Useita eri linssivaihtoehtoja kaikkiin laskukeleihin. Saatavana myös pääntien vetoketjulla. MIPS suojaa kierteisiltä iskuilta Kestävä tuuletettu Hard Shell -päällinen Kevyt In-Mold-alaosa ja sivuseinät. Mukava Ionic+® Fleece-vuori In Form™ 2 Fit -järjestelmä takaa loistavan istuvuuden. Hybridirakenteen avulla kypärää on vahvistettu kestävyyden lisäämiseksi, mutta se on silti kevyt. Maahantuonti: Huntteri Oy Ovh 199,90 € SNOWBOARD ADDICTION JIB TRAINING -SETTI Snowboard Addictionin Jibbailulauta on oiva väline lautatemppujen harjoitteluun kotipihalla. Thermostat Control tuo loistavan tuuletuksen, joten nousujen aikana kypärästä saa hengittävän ja taukojen ja laskun ajaksi voi sitten taas tuuletusta vähentää kätevästi
Ready for adventure . 91 Longines_HQ • Visual: PB1_SP25 • Annonce: 42091 12Feb24 PB1_SP25 (FI) • Issue: 12/02/2024 Doc size: 210 x 280 mm • Calitho #: 01-24-168887 • AOS #: LON_42091 • AD 22/01/2024 The LONGINES SPIRIT FLYBACK is a bold illustration of the pioneering spirit that has always driven the brand. Its flyback mechanism, invented by Longines in the 1920s, resets the chronograph’s seconds hand to zero and immediately restarts the timing with a single push. This stunningly timeless chronograph is an invitation to the explorer inside you. LO N G I N E S S P I R I T F LY B AC K
Valmistettu viimeisimmän sukupolven erittäin säänkestävästä ja hengittävästä GORE-TEX PRO -materiaalista. 92 108 108 Antti Autti SPLITBOARD SAMURAI VASSI GTX PRO Someone to trust Tehty kovaan vauhtiin, kovaan tuuleen ja kylmiin olosuhteisiin. Kehitetty tiiviissä yhteistyössä ammattilaislaskettelijoiden kanssa. haglofs.com VASSI GTX PRO JACKET Someone to trust sketsi3.indd 108 sketsi3.indd 108 14.11.2023 15.43 14.11.2023 15.43