alv) Laskettelukausi jatkuu pitkälle kevääseen Carving Junalla Alpeille Harri Tarvainen Bike Parkit Frisbeegolf Santeri Kiiveri Edg esk i.fi edg esk ifin lan d edg esk i Alppihiihto | Vapaalasku | Freeski | Freestyle | outdoor | edgeski.fi Alp pih iih to | Vap aal ask u | Fre esk i | Fre est yle | Ou tdo or 3/2 022 Kansi3_22_b.indd 1 Kansi3_22_b.indd 1 14.3.2022 15.29 14.3.2022 15.29. 3/ 20 22 Sk i Sp ort Fin lan din vir alli ne n jäs en leh ti 12,90€ (sis
Camp531 6.-8.5. KATSO KAIKKI KEVÄÄN TAPAHTUMAT levi.fi. LEVILLÄ LASKETAAN AINA ÄITIENPÄIVÄÄN SAAKKA KEVÄÄN TAPAHTUMIA: Visma Ski Classic Ylläs-Levi 9.4. Levi MayDay 28.4.-1.5. Midnight Sun Rail Jam 24.6. Fearless Finns Ski Tour Levi 22.-24.4. FIS Levi kisat 21.-25.4
Fearless Finns Ski Tour Levi 22.-24.4. Midnight Sun Rail Jam 24.6. Levi MayDay 28.4.-1.5. LEVILLÄ LASKETAAN AINA ÄITIENPÄIVÄÄN SAAKKA KEVÄÄN TAPAHTUMIA: Visma Ski Classic Ylläs-Levi 9.4. FIS Levi kisat 21.-25.4. KATSO KAIKKI KEVÄÄN TAPAHTUMAT levi.fi. Camp531 6.-8.5
Developed and tested together with our professional free skiers and built around feedback from their adventures in the mountains.. BUILT FOR FREERIDE ADVENTURES
Developed and tested together with our professional free skiers and built around feedback from their adventures in the mountains.. BUILT FOR FREERIDE ADVENTURES
Itse ainakin ajattelin laskea vielä pitkälle kesäkuuhun. Lasketteleminen pitää sisällään lukemattoman määrän tarinoita. Kiitos tästä kuuluu Suomen pohjoiselle sijainnille, pitkille etäisyyksille ja ahkerasti meidän kaikkien viihtyvyyden vuoksi työskenteleville rinnetyöntekijöille.. Jokainen haaveiltu ja toteutunut mäkipäivä on oma tarinansa, ja se pitää pystyä tuomaan lukijalle elävänä silmien eteen. Polkupyörän selästä katsottuna mäkinen maasto hahmottuu hyvin pitkälti samalla tavallakuin talviseen aikaan suksilla seisottuna. Itse en ole mikään polkupyöräilyn Mozart, mutta ymmärrän kyllä miksi pyörän päällä bermejä ja hyppyreitä ajellessa voi saada samanlaiset kiksit kuin suksilla lumella liukuessa. Mukavaa lopputalvea! Jan-Erik Blomberg päätoimittaja janerikblomberg@krookmedia.fi IG @blumstermeister Suomi on pitkä maa 6 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Ruka Playground valtaa tunturin jälleen 1.4.–1.5.2022. Jo useamman vuoden ajan kotimaiset laskettelukeskukset ovat muokanneet toimintaansa ympärivuotiseksi toimintaympäristöksi. Lopuksi vielä toivotan teille oikein leppoisaa ja laskuntäyteistä kevättä ja kesänalkua. Toivon mukaan olette viihtyneet ja löytäneet inspiraatiota omaan tekemiseenne. Tämä numero suuntaa osittain katsettaan jo lumetonta aikaa ja tulevaa kesää kohti. Olen päässyt tutustumaan itselleni uusiin lajin parissa työtään tekeviin ihmisiin ja uusiin tapoihin nähdä laskemista. Henkilökohtaisesti on ollut mukava luotsata Edgeä, ja olen innolla tutustunut laskemiseen laajemmin kuin mitä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana olen laskettelua katsonut. Olen myös pyrkinyt tarjoamaan teille tarinoita. Jospa luonto tarjoaisi vielä pitkään pehmeitä lumia ja upeita luontokokemuksia. Kun jo kukkapenkki kukkii etelässä, niin pohjoisessa hanki kiiltää vielä kutsuvana. Pääkirjoitus E lämme etelästä katsottuna pitkässä maassa. Laskijoiden onneksi asia on kuitenkin näin. Sen huomaa etenkin kauden alkupuolella ja kevään edetessä. Niinpä tässä numerossa otetaan mukaan myös alamäki rullaamalla. Tervetuloa parkkilaskijoiden leikkikentälle! ruka.fi/playground. Tarinat ovat kautta kirjoitetun tekstin historian kutittaneet lukijoita. Kausi on lehden osalta lähestymässä finaaliaan. Pituutensa ansiosta laskettelukausi Suomessa kestää kolme neljäsosaa vuodesta. Sen tuntee puutuneina pakaroina ja tyhjyyteen tuijottavina silminä lukuisten ratin takana valvottujen tuntien ja asfalttia ja katupölyä syöneiden kilometrien muodossa. Kauden ensimmäiset käännökset päästään Suomessa tekemään jo lokakuussa, ja hissit pysähtyvät myöhään touko-kesäkuussa. Edge ei ainakaan omissa silmissäni ole vain yhden laskugenren lehti, vaan sen tarkoitus on kertoa tarinoita ja inspiroida laskettelun harrastajia sen jokaisella osa-alueella
Näyteikkuna 2021/22 7 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Ruka Playground valtaa tunturin jälleen 1.4.–1.5.2022. Tervetuloa parkkilaskijoiden leikkikentälle! ruka.fi/playground
12 Uutiset 28 Seuratoiminta Suomessa 30 Pyhän Mimmi Free’kend 32 Riikka Honkanen 34 Pitkä kevät 38. Björkliden 50 Suuri junamatka Alpeille 54 Harri Tarvainen 60 Sähköavusteinen tunturiretki Ylläksen maastoissa 66 Kausilaisuus ei ole ohi 70 Solvalla-Swinghill 74 Bikeparkit 76 Sappee Bikepark 78 Levi Bikepark 82 Frisbeegolf 88 Hyvinkään Sveitsi 92 Outdoorja lasketteluvaatteiden uusi suosio katumuodissa 94 Testissä Tunturi E275 Full EP8 maastopyörä 96 Voiteluvinkit ala Moisio Sisällys 3/2022 8 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Pyhän talvi on täynnä tapahtumia. Free'kendeillä pääset helposti tutustumaan vapaalaskuun Kuva: Teemu Moisio. Vapaalaskua keskiyön auringon alla 42 Carving tulee 46 Riksgränsen &
Itse nousua tietenkään unohtamatta. Se tarjoaa mukavuutta ja kepeyttä nousuun ja suojaa ja kestävyyttä itse laskuun – täydellisen yhdistelmän seikkaluihisi kaukana väkijoukoista. Nauti jyrkistä, koskemattomista vuorenrinteistä ja haastavista solista. 9 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Blown Away by Nature VASSI GTX TOURING on tinkimätön mallisto, mikä on optimoitu etenkin vapaalaskijoille. VASSI GTX TOURING JACKET haglofs.com
03 – 4246 5300 asiakaspalvelu@jaicom.com Kustantaja Krook Media Oy Itälahdenkatu 22B 00210 Hki edge@krookmedia.fi www.krookmedia.fi Kannen kuva Harri Tarvainen Internet www.edgeski.fi Instagram: @edgeskifinland Facebook: Edgeski Edge ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta 10 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Tekijät Lyngenissä onnistuu laskut vielä kesäkuussa.. Päätoimittaja Jan-Erik Blomberg janerikblomberg@krookmedia.fi Taitto Mikko Kempas Toimittajat Jan-Erik Blomberg Mikko Kempas Jussi Ovaskainen Teemu Moisio Saana Saltevo Simo Vilhunen Jani Hujanen Kalle Kutvonen Jaakko Järvensivu Anu Uhotoinen Valokuvaajat Jan-Erik Blomberg Mikko Kempas Jussi Ovaskainen Teemu Moisio Saana Saltevo Harri Tarvainen Hilla Lähdeoja Teemu Kuisma Antti Kuitto Emma-Roosa Koponen Sara Kangas-Korhonen Jaakko Järvensivu Nicola Fürer ski.fi Ilmoitusmyynti Jerker Krook Puh. +358 40 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Painopaikka Reusner Tilaajapalvelu Jaicom Oy / Puh
Pronssille laski lajin ykkösnimi, Ranskan Arthur Bauchet E nnen kultamitaliaan Kiiveri oli jo tuonut Suomelle hopeamitalin superalppiyhdistetystä miesten pystylaskun luokasta. Vuonna 2018 hän edusti Suomea Pyeongchangissa, jossa hänen paras sijoituksensa oli pujottelusta neljäs. Tutkimuksissa tehtiin kaikenlaisia sivulöydöksiä, mutta todellista syytä pyörtymiselle ei ikinä löytynyt. Kiiveri naureskeli, kun pääsee kotiin viimeistään ehkä ymmärtää, mitä oikein tapahtui. Tuleva paralympiamitalisti ei välittänyt tuon taivaallista vammastaan vaan halusi kilpailla kaikkia ikäisiä vastaan. Ensimmäisen kierroksen nopein, hopealle laskenut yhdysvaltalainen Thomas Walsh, joutui lopulta taipumaan Kiiverille niukalla 0,04 sekunnin erolla. Alppihiihdon pariin Kiiveri päätyi lapsena isänsä Olli Kiiverin lasketteluharrastuksen kautta. Pekingin kilpailut olivat Kiiverille jo toinen kerta paralympialaisissa. Kilpailun jälkeen Kiiveri ei vielä oikein tuntunut tajuavan, mitä olikaan tullut tehtyä. uutiset Lappeenrantalaislähtöinen, vuonna 2000 syntynyt Santeri Kiiveri laski paralympialaisten suurpujottelussa kultaa. Vielä muutama vuosi sitten Santeri Kiiverin ura oli vaakalaudalla terveysongelmien takia. Matti Suur-Hamari ja Santeri Kiiveri. Niinpä kierroksen tulos hieman yllätti. Kiiveri pyörtyi kesken laskun täysin yllättäKultaa Pekingistä Santeri Kiiveri teki suomalaishistoriaa en. Toisen kierroksen laskuun rata oli hyvin suolattu, ja se olikin Kiiverin mielestä paremmassa kunnossa kuin ensimmäisellä kierroksella. Ensikosketus laskettelurinteeseen tapahtui 4-vuotiaana Lappeenrannan Myllymäessä. Laskeminen tuntui uskomattoman hyvältä, ja niinpä Kiiveri paransi laskuaan ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. Superalppiyhdistetyssä lasketaan ensin super g -osio ja toisena pujotteluosio. Sydämeen asennettiin pitkäksi aikaa rytmivalvuri, mutta nyt sekin on jo poistettu. 3/2022 12 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti. Kiiveri kilpaili viidessä lajissa sijoittuen kolmesti kärkikymmenikköön. Kiiveri on ollut jo pienestä pitäen todella kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Ensimmäisen kierroksen laskustaan Kiiveri mainitsee, ettei oikein ollut päästä rytmiin ja lasku ei oikein tuntunut missään kohtaa hyvältä. Lopulta kilpailu-uran kannalta piinasta päästävä päätös tuli: Kiiveri saattoi jatkaa urheilemista turvallisesti
Mitalistit palkitaan ja heitä pääsee onnittelemaan Lappeenrannan Kansalaistorilla lauantai-iltapäivänä 26. "Alppihiihdon pariin Kiiveri päätyi lapsena isänsä Olli Kiiverin lasketteluharrastuksen kautta." Teksti Jan-Erik Blomberg Kuvat Jussi Ovaskainen & Paralympialiitto Santeri Kiiveri. Kansanjuhla Kiiverin ja Suur-Hamarin menestyksen kunniaksi Etelä-Karjalassa järjestetään kansanjuhla Santeri Kiiverin ja Matti Suur-Hamarin menestyksen kunniaksi. Hänellä on erbin pareesi eli olkahermopunoksen syntyvaurio oikeassa kädessä. Tapahtuman toteuttamiseen osallistuvat myös Imatran kaupunki ja Etelä-Karjalan liitto. Olkapunosvaurion takia Kiiverin oikea käsi on käytännössä voimaton. maaliskuuta. Sankareita tullaan muistamaan maakunnallisessa kansanjuhlassa jaettavilla palkinnoilla. Uutiset Kiiveri vammautui syntyessään. Etelä-Karjalan liiton mukaan juhlaohjelma on vielä valmistelussa. Juhlien käytännön järjestelyistä vastaa Lappeenrannan kaupunki. Alppihiihtäjä Kiiveri asuu Lappeenrannassa, ja lumilautailija Suur-Hamari on kotoisin Imatralta. Kuvat: Paralympiakomitea. Yhdysvaltalainen Thomas Walsh, Santeri Kiiveri ja Ranskan Arthur Bauchet Onnea Santeri! Lisää uutisia: edgeski.fi 13 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Teksti: ??. Samoin kuin Kiiveri, myös Suur-Hamari nappasi paralympialaisista kaksi mitalia, kultaisen ja hopeisen. Palkintojen suuruus pysyy vielä yllätyksenä
Hyppyri mahdollisti sanalla sanoen törkeät ilmat, joten katsojia hemmoteltiin muun muassa korkkivitosilla, seiskoilla, mistymonisatasilla ja tuplavolteilla. Reileihin mentiin pyörien, ja ulos tultiin monin päin jaloilleen, välillä myös selälleen. Meininki oli puitteiden mukaista! Päivä aloitettiin slopestyle-skaboilla. Pääosalla kisaajia oli enemmänkin parkkiosaamista kuin pukkelitatsia, mutta se ei näyttävyyt3/2022 14 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Henri Vainionmäki lentää Serenan yllä. Reileistä nähtiin ulos kakkosia ja jopa nelosia. Minttu Leskisen tyylinäyte kumpareissa.. Rookie-sarjassa taso nousikin korkeaksi. Suksia lenteli ja sauvoja keräiltiin, mutta tyypit olivat kuin kissoja, joten loukkaantumisilta vältyttiin. Rookie-kisa vedettiin läpi ”isossa” linjassa, jossa monipuolisen reilivalikoiman lisäksi oli lopuksi tarjolla Serenan jättihyndä. Lähes jokainen sai kuitenkin vedettyä ainakin yhden ehjän runin voittajien erottuessa edukseen myös suoritusvarmuudessa. Serenan Riku tiimeineen oli hionut suorituspaikat timanttiseen kuntoon, visuaalisesti syötävän kauniiksi. Laskupää loppui välillä kesken. MiniKidsit ja Kidsit laskivat ”pikkulinjassa”, jonne oli erikseen rakennettu kahden hyppyrin lisäksi yläja alaosan reilitobstaakkelit. Kymppimetrisessä alareilissä oli heittävä kinkkipressi lopussa sopii mennä koittamaan. Sää helli ja kisaajia MiniKids-, Kidsja Rookie-sarjoissa oli komeat 45 henkeä, ikähaarukka oli 6 16 vuotta. Pikkulinja tosin oli harhaan johtava käsite. Kids-sarjassa nähtiin jo kolmosten lisäksi voltteja, vitosia sekä feikkitemppuja. uutiset Moebius Ski Tour tykitti menemään SerenassA P ääkaupunkiseudun suurin freestyleseura, Moebius, järjesti 5.3. Serenassa Moe SkiTour -osakilpailun, jossa juniorit kilpailivat slopestylen ja kumparelaskun kuninkuuksista. Hommaan kuului, että kun rajoilla mennään, niin näyttäviä pannutuksiakin nähdään. Molemmissa linjoissa oli ylähyppyri ja alahyppyri, kuten asiaan kuuluu. Hyppyreistä Minit paiskoivat parhaimmillaan kolmosia. Burgeritauon jälkeen siirryttiin kumparemäkeen, jonne päätuomari Jari oli Serenan avulla duunannut kaksi priimaa pukkelilinjaa
Hyppyrivahdit ja linjavahdit varmistivat tapahtuman turvallisuuden. Kaikkia tarvittiin. Junnut pudottelivat tulemaan ennakkoluulottomasti, osa sauvoitta. Arvioinnin kohteena olivat aika, laskutekniikka ja hypyt. Taitaa lajin seuraava evoluutio olla tuohon suuntaan! Itse laskutekniikkaa katsottaessa edukseen erottui Jyväskylästä paikalle saapunut kumparejengi, jolle pääosa ykköspalkinnoista taisikin päätyä." Kids-sarja ja 360 aurinkoa vasten. Huikeaa tiimityötä hallitun kaaoksen taktiikalla. Kisapäivä päättyi palkintojen jakoon auringon pudotessa Serenan vuoristosilhuetin taakse. Lisäksi jokainen osallistuja palkittiin uroteoistaan karkkipussilla. Taitaa lajin seuraava evoluutio olla tuohon suuntaan! Itse laskutekniikkaa katsottaessa edukseen erottui Jyväskylästä paikalle saapunut kumparejengi, jolle pääosa ykköspalkinnoista taisikin päätyä. Serenan aurinkoakin lujemmin lämmitti junnujen onnelliset naamat tätä on vapaapujottelu parhaimmillaan! Teksti: Saku Joukas Kuvat: Mikko Kempas "Hyppyreistä nähtiin myös kumparekisalle epätyypillisiä alastuloja feikkiin. Järjestäjän näkökulmasta kisan toteuttaminen oli raskas mutta hauska projekti. Hyppyreistä nähtiin myös kumparekisalle epätyypillisiä alastuloja feikkiin. Junnut olivat hämmentävän hyviä. Hienoa, kun tulitte ja näytitte. Uutiset tä vähentänyt päinvastoin. Lisää uutisia: edgeski.fi 15 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland. Lähettäjät kasasivat pulppuavaa junnulaumaa ylhäällä, neljä tuomaria antoi pisteitä, tulospalvelu laski totaalia ja kilpailunjohtaja kuuluttajineen sähisi vähän kaikkialla. Kisan tuomarointi tehtiin suuren maailman tyyliin. Heidän avullaan me viimeistelimme suorituspaikat, rakensimme tulospalvelun ja kuulutukset sekä toteutimme kilpailun. Max Sallinen viihtyy ihan katollaan. Kaikkien sarjojen kolme parasta palkittiin pokaalein ja mitalein. Talkooväkeä oli vanhemmista koottu noin 20 henkeä. Joosa Koskinen siivuttelee pukkelia. Tuomariston naamat punoittivat iltapäivän auringossa, kun kelloa ja tyylipisteitä ynnäiltiin yhteen overall -arvioksi
Järjestämme myös mahdollisuuden siirtää myytyä tavaraa ostajilleen Adventure Partnersin Cavella, Särkiniementie 5A Helsinki, lauantaina 19.3. Apu saadaan näin tehokkaimmin sitä tarvitseville. Ajatuksena on siirtää kaappeihin kertyneitä käyttämättömiä harrastevälineitä aktiiviseen käyttöön uusille käyttäjille. Puurajassa hienolla maisemapaikalla sijaitseva Aakenustupa korvaa pienen, suljetuksi nähtävyydeksi jäävän Porokämpän. – 3. Kuva: Ski.fi. Rakennustyöt viimeistellään ensi kesänä. Aika siis hioa kaikki tarvittavat muuvit kuntoon ja laittaa kilpailuhakemusta eteenpäin. Maksu ja maksaminen tapahtuu SPR:lle perustettuun rahastoon. Toistaiseksi vanhat tuvat ovat käytössä. Järjestäjältä huomio, ettei kumpareissa välttämättä ole pro-sarjaa, jolloin kyseinen sarja kilpailtaisiin muualla. päivä. Teemme näistä jollain aikavälillä postauksen. Molemmat ovat parhaiten saavutettavissa hiihtämällä. Kutsumme suomalaisen vuorilajien harrastajia apuun. Laita tavarasi myyntiin mihin tahansa somekanavaan ja lisää postaukseen mukaan #MountainLoversforUkraine, jotta ilmoitus on löydettävissä. Kasurilan loistavat parkit sopivat freeski tourin päätösareenaksi. Lisätietoja: www.luontoon.fi/aakenustupa Mountain Lovers for Ukraine Vuorikamat kiertoon Ukrainan humanitäärisen katastrofin avuksi U krainassa on menossa 43 miljoonan asukkaan kansakunnan humanitäärinen katastrofi. Etenkin skitouringia harrastaville näillä uudistuksilla on iso merkitys. SPR:n linkki, johon ostaja maksaa tuotteet: https://lahjoita.punainenristi.fi/team/mountain-lovers-for-ukraine Jos haluat myydä tavaraa keräyksen perustetulla Instagram-tilillä MountainLoversforUkraine lähetä yksityisviestinä kuva, hinta ja perustiedot tavaroistasi. Paikalle saapuvat luonnollisesti kaikki Suomen kovimmat parkki-, pipe-, big airja kumparekarpaasit sekä ladyt. klo 13-17. Käsivarren erämaassa Kalottireitin varrella sijaitseva Saarijärven varausja autiotupa sekä pihapiirin rakennukset uusitaan kokonaan. Rahastoon voi myös lahjoittaa rahaa suoraan. Jos myyt samaa tuotetta useammassa paikassa huolehdi että kaikkiin paikkoihin menee tieto kun tuote on myyty. uutiset Metsähallitus uudistaa Lapin kohteita A akenustunturille, Ylläksen ja Levin puoliväliin on rakennettu kokonaan uusi autiotupa. Samassa yhteydessä tarjolla Lehmus Roasteryn tarjoamaa kahvia. Sinun vastuullesi jää hoitaa tavaran siirtämisestä ja siitä että maksu menee SPR:n rahastolle. Kiitos! -Pekka Pakkanen ja JP Vuolijoki "Laita tavarasi myyntiin mihin tahansa somekanavaan ja lisää postaukseen mukaan #MountainLoversforUkraine, jotta ilmoitus on löydettävissä." 3/2022 16 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Fearless Finns Freeski tour -finaalit kasurilassa J älleen luvassa kosolti mainetta ja kunniaa, sillä freestylehiihdon suomenmestaruuksista väännetään kättä Kasurilan rinteillä huhtikuun 1. Ojanlatvan taukopaikalle ja Villenkämpän päivätuvan pihapiiriin rakennettiin uudet laavut
Uutiset Lisää uutisia: edgeski.fi 17 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland HIMOS-YHTIÖT OY | Puh. 020 711 9100 | www.himos.fi Lumi-Suomen keskipiste! 26 valaISTua rInneTTä • 3 SnOw ParkkIa • 16 HISSIä • SuurIn kOrkeuSerO 151 M • PISIn rInne 1 200 M LASKEMISEN RIEMUA LÄHELLÄ HimosLumila • 2 mattohissiä, sompaja naruhissi • 5 rinnettä, pulkkaja tuubimäki • laavuja ja leikkipaikka @himosskiresort LUMI M A A KOK O PERHEEN
Kelikään ei enää ole ongelma, sillä PohjoisExpress houkuttelee hiihtäjiä Pohjoisrinteisiin joka säällä. Uuden hissin myötä tunturiin noustaan pohjoispuolelta puolet lyhyemmässä ajassa kuin aikaisemmalla ankkurihissi. 3/2022 18 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Vuoden Hiihtokeskus Salla on täynnä seikkailua! Salla Ski & Active | Revontulentie 7, 98900 Salla | ski.salla.fi | +358 16 837 711 | FB @sallaskiresort | IG @sallaskiresort Koko perhen ja aktiivilaskijoiden Salla kutsuu Lapin parhaimpiin rinteisiin, kansallispuiston laidalle.. uutiset Pyhän Pohjoisrinteiden kauan odotettu nopea tuolihissi on avattu laskijoiden riemuksi O dotus palkittiin, kun uusi PohjoisExpress-tuolihissi vihittiin käyttöön innokkaiden asiakkaiden saattelemana aurinkoisen keväisessä säässä. Uusi PohjoisExpress kuljettaa Pyhän huipulle 2 400 laskijaa tunnissa ja matka kestää alle 5 minuuttia. Pyhätunturin ehdottomasti suurin uudistus vuosikausiin on ollut vasta avattu Pohjoisrinteiden uusi kuomullinen neljän hengen nopea tuolihissi, PohjoisExpress. Samalla pohjoispuolen nousukapasiteetti tuplaantui. Uuden tuolihissin myötä Pohjoisrinteet tulevat varmasti olemaan entistäkin suurempi hitti laskukansan keskuudessa. Ankkurihississä matkaavalle tuttu pureva tuuli ja napakka pakkanen ovat nyt taaksejäänyttä elämää ja matka kuomun alla ylös tunturiin sujuu tuulen tuiverrukselta suojassa. Pohjoisrinteiden pitkät ja maltillisen kallistetut rinteet ovat hauskoja laskettavia ja soveltuvat mainiosti vaikka rinnekruisailuun tai lasten kanssa laskettaviksi. Uuden hissin ansiosta jokainen löytää itselleen taitotasoonsa sopivan rinteen kelillä kuin kelillä, ja laskettelijat jakautuvat entistä tasaisemmin eri puolille tunturia
Uutiset Lisää uutisia: edgeski.fi 19 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Vuoden Hiihtokeskus Salla on täynnä seikkailua! Salla Ski & Active | Revontulentie 7, 98900 Salla | ski.salla.fi | +358 16 837 711 | FB @sallaskiresort | IG @sallaskiresort Koko perhen ja aktiivilaskijoiden Salla kutsuu Lapin parhaimpiin rinteisiin, kansallispuiston laidalle.
Uuden tuolihissin sijainti on hyvin tuuleton, joten tuolihisseissä ei ole kupua eikä penkeissä lämmitystä. Alkukauden asiakasmäärä on tuplaantunut, joten meillä on heti lokakuussa hyvät olosuhteet sekä nopea ja miellyttävä hissi kuljettamaan asiakkaat tunturiin, sanoo Levi Ski Resortin toimitusjohtaja Jouni Palosaari. Reittien käytössä tulee kuitenkin muistaa, että rinteiden ja hissien aukioloaikojen ulkopuolella rinteessä liikkuu ja työskentelee rinnekoneita ja lumikelkkoja, joten muistathan tunturissa liikkuessasi noudattaa aina skinnailuun merkittyjä reittejä sekä niiden aukioloaikoja. Laskettelukansa pääsee jo ensi lokakuussa matkustamaan Glacier Express -tuolihissillä ylös tunturiin, jolla nousu ylös kestää vain kolme ja puoli minuuttia. Yhdessä vapaalaskukonkari Majavan ja Saltevon kanssa Leville on merkitty yhteensä viisi eri nousureittiä, joita pitkin pystyy kokemaan Levin jokaisesta ilmansuunnasta. Lisäinfoa aiheesta https://levi.fi/laskettelu-ja-hiihto/rinteet-jahissit/skinnailu 3/2022 20 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Leville uusi Glacier Express -tuolihissi H iihtokeskus on jo aloittanut uuden Glacier Express -tuolihissin yläaseman rakentamisen eturinteeseen. Kuva: Levi. Uusi tuolihissi tulee korvaamaan Marjalakiankkurihissin. Samanlainen tuolihissi on käytössä Levi Westillä. Glacier Express -tuolihissi on malliltaan Doppelmayer D-Line. Nousukarvoilla eli skineillä liikkuvien laskettelijoiden määrä on lisääntynyt myös hiihtokeskusten alueella, ja Levi on halunnut ohjata ylöspäin lihasvoimin nousevat skinnaajat omille nousuladuilleen. Myös Hemmo-ankkurihissi puretaan pois. uutiset Levi avasi merkityt skinnailureitit L evin hiihtokeskuksen, Arto Majavan ja Saana Saltevon yhteistyössä merkityt skinnailureitit on avattu yleisön käyttöön. Skinnailureittien avulla liikkuminen tunturissa on tehty turvalliseksi niin skinnailijoille kuin muillekin tunturissa liikkujille. On myös muistettava, että skinnailu ja laskeminen reiteille merkittyjen aukioloaikojen ulkopuolella on kiellettyä turvallisuussyistä. Levin hissikapasiteetti päivittyy uudella Glacier Express -hissillä. Vahvassa kasvussa oleva hiihtovaellus, eli skitouring, on saavuttanut myös hiihtokeskukset
Tarjous voimassa niin kauan kuin kaupanpäällisiä riittää. Sijauspatjalla nukkuessa kehoon kohdistuva paine vähenee ja samalla vähenevät niska-, selkäja nivelkivut sekä levoton liikehdintä yön aikana. • 35 tunnin toistoaika • 4 ensiluokkaisen tarkkaa mikrofonia • memory foam pehmusteet • upea soundi nauti musiikista artistin tarkoittamalla tavalla! Tempur Brand Store ESPOO Iso Omena • ESPOO Sello • HELSINKI Eerikinkatu 6 • HELSINKI Helsinki Outlet • HELSINKI Kaari • HELSINKI Tripla • HYVINKÄÄ Willa JOENSUU Kauppakatu 23a • JÄRVENPÄÄ Sibeliuksenkatu 18-20 • KUOPIO Matkus • LEMPÄÄLÄ Ideapark • PORI Puuvilla • RAISIO Mylly TAMPERE Koskikeskus • TURKU Eerikinkatu 9 • VANTAA Jumbo • VANTAA Tikkuri TYYNYTARJOUS TEMPUR COMFORT -tyynyn ostajalle TEMPUR-unimaski KAUPAN PÄÄLLE! Edun arvo 49€ PATJATARJOUS TEMPUR-SIJAUSPATJA 7 cm –15 % TEMPUR-sijauspatja (7 cm) sijoitetaan hyväkuntoisen joustintai vaahtomuovipatjan päälle. 1000 € / parivuode Äärimmäisen kevyt vastamelukuuloke Bang & Olufsen Signature Sound tekniikalla. Pääty on hinnoiteltu erikseen. Ja parisänkyyn tietysti kahdet! Teille molemmille!. Hinnat alk. Uutiset Lisää uutisia: edgeski.fi 21 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland VUODETARJOUS TEMPUR Flexible Base -vuoteen ostajalle BANG & OLUFSEN -kuulokkeet KAUPAN PÄÄLLE – parisänkyyn kahdet! Kotimainen jenkkisänky, joka on suunniteltu täydentämään TEMPUR-patjojen ainutlaatuisia ominaisuuksia.Alkaen hinta sisältää vuoderungon mustalla verhoilukankaalla, 21 cm paksun patjan sekä jalkasarjan. Edun arvo 180x200 cm petarissa 280€ Tilaa UUSI KUVASTO www.tempur.fi Varaa aika nukkumisergonomian kartoitukseen tempurbrandstore.fi SAAT LAHJAN! Parhaat unet saat Tempurilla, mutta tarvitset myös HUIPPU KUULOKKEET! Nyt BANG & OLUFSEN -kuulokkeet TEMPUR-sängyn ostajalle (arvo 499 €). Kampanjahinta alkaen 7x80x200 cm 728,45 € (857 €). (80x200 cm) 2120 € (160x200 cm) 4240 € Edun arvo n
3/2022 22 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Elämys panostaa kesätuotteisiin patikointia Sloveniassa ja vaellusta Mont Blancilla H iihtomatkailun pioneeri Elämys panostaa monipuoliseen tarjontaan lisäämällä kesämatkoja. Luonnosvaiheen esityksissä Tahkon keskusta-alueelle esitetään yli 30 000 km 2: täydennysrakentamista, joka koostuu matkailua palvelevasta hotelli-, liiketilaja majoitusrakentamisesta sekä aluetta elävöittävästä ympärivuotisesta asuntorakentamisesta. Ensi kesän valikoimassa ovat muun muassa tutut Mont Blancin vaellukset, ”helpot nelitonniset” sekä uusina jokaiselle sopivia patikointimatkoja Slovenian ja Slovakian huikeissa maisemissa. Tervetuloa mukaan ensi kaudella!”. Lisäinfoa Elämys Ski & Activen kesän ja talven matkoista www.elamysski.com Up Ski Service huoltaa sukset käsityönä. Laskettelupäivän kruunaa aina spa, jossa voi rentoutua hyvissä löylyissä ja katsella altaasta kaunista lumimaisemaa. Opastettuja matkoja on tarjolla kaikille aloittelevista patikoijista kokeneisiin vaelluksen ja kiipeilyn ystäviin. Jatkossa Japanin lumilla panostetaan monipuoliseen tarjontaan: Asiakkaiden on mahdollista varata legendareissuja vaativampaan makuun, mutta myös aloittelijoille ja harrastajille paremmin sopivia nautiskelumatkoja. Opaskohde Gudauri talven 2022 suosituin kohde Elämyksen EASY-opaskohde Gudauri Georgiassa oli tämän kauden menestys. Euroopan korkein vuoristo, lumivarmuus, herkullinen ruoka ja edullinen hintataso saivat loistopalautetta Elämyksen asiakkailta. Elämyksen opas Hanna tiivisti kauden tunnelmia viimeisellä opasviikolla. ”Terveiset aurinkoisesta Gudaurista! Täällä upeiden vuoristomaisemien ympäröimänä aika ei käy pitkäksi, kun rinteet ja offarit tarjoavat seikkailtavaa päivästä toiseen. Säät ovat suosineet laskettelijoita ja rinneravintolat viihdyttävät väkeä musiikilla ja paikallisilla herkuilla. Luvassa on parin väliin jääneen talven jälkeen ikisuosikki Japanin laskettelukohteiden paluu valikoimaan. Kaavaluonnoksissa täydennetään ja laajennetaan olemassa olevia palveluita, luodaan mahdollisuuksia kokonaan uusille palveluille, tiivistetään keskusta-aluetta, parannetaan liikkumisen reitistöjä ja tuodaan vesistö osaksi elämyksellistä keskustaa. Elämyksen opas Hanna Jousala Gudaurin maisemissa Georgiassa.. uutiset Uutta Tahkoa luvassa T ahkon keskusta-alueen kaavamuutos on edennyt luonnosvaiheeseen. Lumiparatiisi Japani palaa ensi kauden tarjontaan Kevään aikana avataan odotettu ensi kauden talvikohteiden myynti
Uutiset Lisää uutisia: edgeski.fi 23 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland
Suurin mahdollisuus lumivyöryjen syntymiseen on juuri samanlaisessa maaston jyrkkyyskulmassa, kuin mikä on suurelle osalle vapaalaskijoista parasta mäen laskukulmaa. Toiminnan testaus on helppoa myös piipparin tarkistuspisteellä. Verkasalon ajatus onkin auttaa laskijoita oppimaan maaston lukemista ja tietämään, että minkälaisissa jyrkkyyksissä kukin laskija sillä hetkellä kulkee. Jyrkkyyksien tarkastelu on välttämätöntä, sillä lumivyöryjen mahdollisuus kasvaa sitä mukaan, kun maasto muuttuu jyrkemmäksi. Metsähallituksen luontopalvelut on asentanut piippareiden tarkistuspisteen Ylläksen Kesänkijärven parkkipaikalle ja Pallastunturin luontokeskukselle. Silminnäkijän mukaan kaikki vyöryt ovat todennäköisesti johtuneet kovan lounaistuulen muodostaman windsläbin, eli tuulen pakkaaman lumen ja ilman lämpenemisen johdosta. Jos laitteeseen syttyy vihreä valo matkaan käy! Jos taas punainen lamppu syttyy, on syytä jättää matka siihen, palata takaisin mökille ja miettiä, mistä ongelma johtuu. Lapin tuntureilla liikkuu muukin kuin poro J ohtuen tuntureissa liikkuvan väen lisääntymisestä lumivyöryhavaintojen määrä on jatkuvasti lisääntynyt ja hyvä näin. Tällä erää Ylläksen maastoissa on tullut runsaasti lunta alas ja havaintojen perusteella lunta on tullut alas ainakin kolmessa eri paikassa. Arviolta vyöryt olivat kokoluokkaa 2 ja mennen tullen riittävän suuria hautamaan hiihtäjän alleen. uutiset 3/2022 24 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Tietokirjailija Matti Verkasalo kehittelee helppoa ja nopealukuista kaltevuusmittaria M uun muassa Tieto-Finlandia -ehdokkuudesta tunnetun Vapaalaskukirjan tekijä, tietokirjailija Matti Verkasalo on kehittelemässä helppoa ja nopealukuista kaltevuusmittaria, jonka avulla laskettelija pystyy tarkastamaan rinteen jyrkkyyden. Alä siis lähde liikkeelle ilman ongelman selvittämistä ja toimenpiteitä! Jyrkkyyksien tarkastelu on välttämätöntä, sillä lumivyöryjen mahdollisuus kasvaa sitä mukaan, kun maasto muuttuu jyrkemmäksi.. Suomen tuntureille asennetaan piiparien tarkistuspisteitä J o monessa paikassa maailmaa tutuksi tulleet piippareiden tarkistuspisteet ovat saavuttaneet myös Peräpohjolan tärkeimmät kohteet. Havainnoista kertoi Adventurepartnersin Markku Mellanen. Kaksi vyöryistä oli todennäköisesti lauennut itsestään, ja yksi oli ihmisen laukaisema. Kaltevuusmittari on tarpeellinen etenkin takamaastoihin siirryttäessä. Kytke oma piippari lähetysasentoon ja pidä huoli, että toiset piipparit ovat vähintään 5 metrin etäisyydellä. Paina taulun tarkistusnappulaa ja odota valo kertoo laitteesi toiminnan. Kaksi vyöryistä oli tapahtunut Kellostapulin alueella ja yksi Keskisenlaen ja Kellostapulin välisessä kurussa
Vuorikastin ensimmäinen kausi avattiin viikolla 5, kun studiossa vieraili Suomen tämän hetken kuumin kuvaaja Joonas Mattila. Saariselälle on rakennettu kolme uutta rinnettä, kaksi kilometrin mittaista parkkia sekä uudistetut Ski Cross-radat. JarkkoJuhani Henttosen isännöimästä Husetista on vuosien saatossa tullut monen vuoristokävijän vakiokohde. Itävallassa kulunut talvi on vaatinut yhteensä 11 kuolonuhria. Vuorikasti-niminen podcast laukaistu hyvällä meiningillä matkaan Y läja alamäkijoukoille on tarjolla kuunneltavaa, kun vuoristotietäjät Lauri Hilander ja Rami Valonen päättivät tarjota ulkoilun ystäville kosolti viihdettä ja sisältöä. Poikkeuksellisen kovien lumisateiden johdosta Itävallassa menehtyi 8 henkilöä. VAPAALASKU PYÖRÄILY UUSIA RINTEITÄ. päivä ja ovat auki laskunhimoisille ja muillekin vuoristomaisemissa viihtyville aina toukokuun 18. Tamokin Huset avaa taas ovensa ” Suomen” vuoristoisin hiihtomaja, Norjan Tamokissa toimiva Huset avasi ovensa tälle kaudelle. Kokonaisuudessaan talvi on ollut Euroopassa lumivyörykuolemien osalta surullinen, sillä yhteensä 39 henkeä on menetetty lumivyöryihin liittyvien tapahtumien seurauksena. Vuorikastin ensimmäisellä kaudella on mukana hyvä kattaus lumen ja vuorten ammattilaisia ja intohimoisia harrastajia, jotka ovat viettäneet suuren osan ajastaan niin sanotusti ”raikkaassa”. Saariselältä löydät Suomen pisimmän, jopa 2 kilometriä pitkän pulkkamäen, jossa on kansainvälisesti palkittu revontulivalaistus! Suojaisat, harvat mäntymetsät luovat upeat puitteet vapaalaskun harrastajille. Sveitsissä talvi on vaatinut 12 henkilön hengen. Tälle kaudelle Husetin ovet aukesivat maaliskuun 4. Vuorikasti toivottaakin kaikki ulkoilun ystävät tervetulleiksi mukaan vapaalaskun, vuorikiipeilyn, vuorijuoksun, lumiturvallisuuden ja muiden vuoriaktiviteettien matkaan! O N N E L L I S T E N H I I H T O K E S K U S PULKKAMÄKI Urho Kekkosen kansallispuistossa on jopa 200 kilometriä huollettuja latuja ja merkittyjä ulkoilureittejä kaikille liikkujille. Uutiset Lisää uutisia: edgeski.fi 25 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Lumivyörykuolemien määrä kasvussa H armittavat vanhat lumikerrokset yhdistettyinä runsaaseen uuden lumen tuloon ja koronarajoitusten purkuun johtivat lukuisiin lumivyörykuolemiin Alpeilla helmikuun aikana. päivään asti
uutiset Sveitsin kunnianhimoinen monivuotissuunnitelma pitää sisällään jotakin jokaiselle. sijalta aina kuudenneksi! Hän jäi voittajasta vain 0,95 sekuntia. Kuva: Paraolympiakomitea.. Finaalissa toiseksi tuli Yhdysvaltain Garrett Geros, ja pronssille laski Australian Ben Tudhope. Myös Erika Pykäläinen osoitti hyvää laskuvirettä nostaen sijoitustaan Super-G:n jälkeen 22. Naisten alppiyhdistetyssä voiton korjasi Ranskan Marie Lamure. sijalle saakka. Edellinen tuli neljä vuotta sitten Etelä-Korean Pyeongchangissa. Eroa kärkeen kertyi 2,21 sekuntia. Samanlaista venymistä osoitti myös Jesper Pohjolainen nousten onnistuneen pujottelunsa ansiosta sijalta 42. Matti Suur-Hamari otti paraOlympialaisten crossista kultaa 3 5-vuotias Rovaniemellä syntynyt Suur-Hamari voitti uransa toisen paralympiakultamitalin. Tiesimme aloittaessa, että investointitarpeet ovat suuria ja tässä on ensimmäinen yleisölle julkaistava rajattu kehittämissuunnitelma.”, sanoo Sveitsin yrittäjä ja toimitusjohtaja Matias Petäistö. Vuonna 2009 Suur-Hamari menetti vasemman jalkansa polvesta alaspäin moottoripyöräonnettomuuden takia. 3/2022 26 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Hyvinkään Sveitsi laajentaa toimintaa S veitsin hiihtokeskus on luonut uuden Masterplan-suunnitelman, jossa on piirretty suuntaviivat kuinka hiihtokeskus vastaa kasvavaan laskijamäärään tulevina vuosina kehittäen suorituspaikkoja palvelemaan kaikkia laskijaryhmiä entistä paremmin. ”Olemme 16 ensimmäisen yrittäjäkuukauteni aikana moninkertaistaneet laskijamäärät Sveitsissä. sijalle 18.! Kokonaisajassa Pohjolainen jäi kisan voittaneesta Italian Giovanni Franzonista 3,09 sekuntia. 9.3. Hän laski ensimmäiset paracrossin maailmancupin kisansa kaudella 2013–14. Rosa Pohjolainen. Erika Pykäläinen Paraolympialaisissa oli loistava tunnelma ja kisaajat olivat aidosti fiiliksissä toistensa suorituksista. Poikkeuksellisen suunnitelmasta tekee se, että Etelä-Suomessa laskettelukeskuksia ei juurikaan ole viime vuosina laajennettu. Pohjolaisen sisarukset Rosa ja Jesper sekä Erika Pykäläinen hyvässä laskuvireessä alppiyhdistetyn kilpailuissa N uorten MM-kilpailut käytiin Kanadan Panorama Mountain Resortissa 1. sijalta aina 14. Suur-Hamari on tällä hetkellä kaksinkertainen paralympiakultamitalisti ja kolminkertainen MM-voittaja. Suunnitelma sisältää sekä kiinteistöjä että uusia rinteitä ja lopulta mahdollisesti uusia hissejä. Suunnitelma kestää useita vuosia ja on investointiarvoltaan miljoonaluokkaa. Rosa Pohjolainen nousi hienosti 29. Viimeisin maailmanmestaruus tuli tammikuussa 2022 Norjan Lillehammerissa
Suurimmilla seuroilla toiminta on ympärivuotista, valmentajat ovat ammattivalmentajia ja suuren harrastajamäärän vuoksi toiminta on laajasti organisoitua. Toinen ennakkokäsitys on se, että harrastus ratkaisee kertaheitolla varsinkin talviaikaan kaikki vapaa-ajan ongelmat. GrIFK Alpinen Beta -ryhmän 7 10 -vuotiaat laskijalupaukset luettelevat lajin parhaimpia puolia seuraavasti: kaverit, kaakao kermavaahdolla ja minivaahtokarkeilla, se kun saa mennä lujaa ja kivat valmentajat. Talvikaudella kilpailuita on todella paljon, ja innostuneen kepinkiertäjän vanhemmat pääsevät autoilun makuun jo alkutalvesta ja hommaa riittää huhtikuulle saakka. Kilpailumuotoista alppihiihtoa on pidetty perinteisesti kalliina ja jopa jollain tapaa elitistisenä harrastuksena Suomessa. Kaikki nuo pitävät osittain paikkansa, mutta siinä missä seuratoimintaan uppoaa rahaa ja aikaa, antaa se myös todella paljon. Seurat Suomessa Kaiken kaikkiaan Suomessa toimii viisikymmentäkaksi aktiivista alppihiihtoseuraa, joista kuusi on pelkästään painottunut freestylehiihdon pariin. Lajin harrastamiseen liittyy ennakkokäsityksiä, joista varmasti yksi suurimmista on, että hommaan palaa tuhansia ja tuhansia euroja rahaa, välineitä pitää olla monenmoisia. Seuratoiminta Suomessa. Todellisuudessa alppihiihto on parhaimmillaan yksilölaji, jota harjoitellaan ryhmässä. Varsinaisen seuratoiminnan pariin siirtymisessä ei ole olemassa mitään kiveen hakattua ikärajaa ja ratalaskumuotoista harjoittelua voi myös harrastaa monista eri lähtökohdista. Toiminta on levinnyt tasaisesti koko maan alueelle, vaikka suurimmat harrastajamäärät ovatkin Etelä-Suomen alueella. GriFK Alpine Rf. On kuitenkin mahdotonta sanoa tuloslistojen perusteella, että laajasti organisoitu seuratoimintamalli olisi välttämättä yhtään sen parempi kuin aktiiviset vanhemmat ja toimiva talkootyö. Tähän rohkeimmat pojat toki muistavat tarkentaa myös heidän kiusaamisensa. Lajia voi kuitenkin harrastaa myös vähemmän sauvaa puristaen ja pelkästään laskemisen ilo mielessä treenaten sen mukaan, mihin motivaatio riittää. Toiminta poikkeaa siinä mielessä Lapin tunturikeskuksista, että hiihtokoulut toimivat viikkokurssiperiaatteella läpi kauden. 28 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti V iimeiset kaksi vuotta ovat olleet erityisen suotuisia eri lumilajien harrastamiselle eikä vähiten koronan vuoksi. Lapsi kehittää sosiaalisia taitojaan lajin parissa, oppii nauttimaan omista sekä muiden onnistumisista ja myös käsittelemään pettymyksiä. Monelle pienemmälle seuralle riittää, että lasten vanhemmista löytyy tarpeeksi aktiivisuutta valmennustyöhön ja toimintaa voidaan pyörittää lähes talkoovoimin. Yksityistunteja myydään verrattain vähän suhteessa siihen, miten paljon päiväkotija alakouluikäisiä käy viikoittain hiihtokoulutunneilla. Kauniaisten hiihtoseura GriFK Alpine on Suomen vanhin lajissaan ja tätä nykyä myös harrastajamäärältään suurin noin reilulla tuhannella jäsenellään. Moni Etelä-Suomen hiihtokeskus tarjoaa hiihdonopetusta yhteistyössä alppihiihtoseurojen kanssa. Seuran pyörittämä hiihtokoulu järjestää vuosittain Teksti: Teemu Moisio Kuvat: Hilla Lähdeoja ja Teemu Moisio Parasta seuratoiminnassa on kaverit ja yhdessä tekeminen. Toiminnassa korostuu hyvin pitkälle samat lainalaisuudet kuin joukkueurheilussa. Harrastajamäärät sekä maastohiihdon että alppihiihdon puolella ovat olleet jo toista vuotta kasvussa ja kasvu näyttää jatkuvan. Pienimmille laskijoille kaverit ja yhdessä tekeminen ovat varmasti niitä tärkeimpiä asioita, joiden vuoksi rinteeseen mennään, laskutaito tulee siinä sivussa. Valmentajilta kysyttäessä vastauksissa korostuu valmentaminen kokonaisuutena, lasten vilpittömyys ja ilo sekä lasten aito oivaltamisen riemu. Hiihtokoulun kautta seuraan Tie seuratoimintaan alkaa monta kertaa hiihtokoulusta, mikä onkin luonteva tapa aloittaa harrastus
29 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland hiihtokoulua parhaimmillaan noin yhdeksällesadalle lapselle muun seuratoiminnan ohella. Viikkokilpailuiden hienous piilee hyvin pitkälle niiden yhtenäistävässä vaikutuksessa seuran sisällä. Eteläsuomalainen alppihiihtojuniori leireilee pohjoisen tuntureilla helposti kymmeniä päiviä kauden aikana, mikä toki nostaa lajin kustannuksia. Kysyttäessä kuitenkin heiltä, mitä lapsen harrastaminen seurassa antaa, vastauksissa toistuvat sanat yhteenkuuluvuuden tunne, ystävät, ulkoilu ja matkustaminen toinen toistaan hienompiin paikkoihin mutta myös aikaiset aamuherätykset ja pureva tuuli pakkassäässä. Nämä ovat ehkä kuitenkin niitä kauden tärkeimpiä koitoksia, jos laskijoilta kysytään. Myös kynnys osallistua kilpailutoimintaan on lapsille huomattavasti pienempi, kun kaikki kilpakumppanit ovat entuudestaan tuttuja. Seuran ratalaskuryhmiin tullaankin monta kertaa juuri hiihtokoulun kautta. Nämä maantieteelliset haasteet ehkä ovat juuri ne merkittävimmät tekijät, mitkä nostavat lajin kustannuksia. Pienen urheilijan polku on jaettu ikäkausittain valmennusryhmiin aina alle 8-vuotiaista 16-vuotiaisiin saakka. Hieman nurinkuristahan se kieltämättä on, että valtaosa lajia harrastavista asuu kaukana pohjoisen tuntureista ja harjoittelu tapahtuu etelän paikoitellen jopa todella pienissä hiihtokeskuksissa. Kauniaisissa seuran sisäistä paremmuusjärjestystä hierotaan keskiviikkoisin Motonet Cupin merkeissä läpi kauden. Kansallisten kilpailuiden lisäksi monet seurat järjestävät omia seurojen sisäisiä kilpailuita viikkokilpailuperiaatteella. Yhtä kaikki, alppihiihto on ehdottomasti koko perheen harrastus, joka varmasti ottaa paljon mutta antaa sitäkin enemmän. "Varmasti jokaisen lajia harrastavan lapsen vanhempi on joskus ”suksiboksitetristä” illan hämärässä palatessaan miettinyt, olisiko sittenkin ollut parempi viedä jälkikasvu uinnin tai vaikkapa painin pariin.". Siinä missä lapset tutustuvat toisiinsa treeneissä, sama tapahtuu vanhempien välillä viimeistään, kun he järjestävät kilpailuita yhteisvoimin. Näistä jälkimmäiset ovat kuitenkin vain pieni miinus kaiken sen positiivisen ohella, mitä laji antaa. Alppihiihdossa lapsen kehitys aurakäännöksestä leikkaavaan tapahtuu hyvin nopeasti, ja on aivan tavallista, että reilu kymmenvuotiaat jättävät jo vanhempansa kauaksi taakseen. Kauniaisten Granibacken on esimerkiksi vain 46 metriä korkea, mutta toisaalta tarjoaa todella paljon toistoja pienille laskijoilleen. Alueellisia cupeja lasketaan tammikuulta maaliskuun loppuun ympäri Suomea, ja huhtikuussa kisataan lasten loppukilpailuiden merkeissä, joihin kasaannutaan ympäri maata. Varmasti jokaisen lajia harrastavan lapsen vanhempi on joskus ”suksiboksitetristä” illan hämärässä palatessaan miettinyt, olisiko sittenkin ollut parempi viedä jälkikasvu uinnin tai vaikkapa painin pariin. Kilpailutoiminta Lasten ja nuorten kilpailutoiminta on jaettu karkeasti kahteen eri sarjaan: alueellisiin cupkilpailuihin sekä 14-vuotiaista ylöspäin kansalliseen Kia Ski Touriin
Tapahtuma käynnistyi virallisesti torstai-iltana, jolloin jakauduimme omiin ryhmiimme. Itse olin luonnollisesti suksijengin aloittelijaryhmässä. Kokemattomuuteni paljastui heti hissilippua ostaessani. Vasta hetki ennen reissuun lähtöä kertasin tulevaa leiriohjelmaa. Oli suksilla liikkujat ja lautailijat sekä aloittelijoiden ja kokeneempien ryhmät. Saavuimme Pyhälle kuitenkin jo hyvissä ajoin, ja ehdin rinteeseen toteamaan tilanteen. Eniten kuitenkin ilahdutti se, ettei pelottanut. Yrittäessäni sujauttaa hissilipun jo vähän nostalgisen näköisen jojon päähän selvisi, ettei näitä ole käytetty enää vuosikausiin. Viimeisimmästä ei jaettu tyylipisteitä, eikä sujuvuudestakaan voida puhua samassa lauseessa, mutta alas tultiin. Väriskaalaksi selvisi vihreä, sininen, punainen ja musta, helpoimmasta vaikeimpaan. Uudella harrastuksella tarkoitan todellakin uutta harrastusta. Edellisen kerran olen käynyt rinteessä kolmisen vuotta sitten Himoksella, ja laskutekniikasta minulla ei ole juuri havaintoja. Myöhemmin olisi aikaa pohtia, mille listalle se nimi oikein menikään. K un ystäväni Jenni-Julia kysyi viime vuoden puolella, kiinnostaisiko minua uusi harrastus, en miettinyt kahta sekuntia. Olen laskenut noin 14–18-vuotiaana ”aktiivisemmin” eli muutaman kerran talvessa Etelä-Suomen pikkurinteillä, Ylläksellä ja yksittäisillä Årenja Levin-reissuilla. Videoinnin jälkeen kävi selväksi, että hyvin vähän. Sitten muistin, mitä olen lähdössä tekemään ja totesin kohdallemme osuneen varsinaisen jättipotin meteorologien toimesta. Ei pelottanut katsella rinteitä ylhäältä alas eikä pelottanut ottaa osaa viikonloppuun. Googletin myös määritelmän sujuvalle. Samalla hetkellä, kun Pyhän Mimmi Free’kendin helmikuun vapaalaskuviikonlopun ilmoittautuminen aukesi, olin sormi liipaisimella ja nimi listalla varmasti ensimmäisten joukossa. Oli ilo nähdä toisen taitavan ohjaajamme Merlen menoa ja miettiä, mitä siitä osaisi kopioida itselleen. Harjoittelimme käännöksiä ja laskulinjoja sekä opettelimme tunnistamaan hyviä ja toisaalta kaukaa kierrettäviä laskupaikkoja. Vähän hienommin sanottuna alppimimmien ykkösryhmässä. Se ei haitannut lainkaan, sillä jonkun on oltava ja oppimaanhan tänne on tultu. Piti googlettaa, mitä tarkoittaa punainen rinne. Yritimme pitää samalla silmällä kaveria, mikä osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, sillä melkein sata pinnaa keskittymisestä meni pystyssä pysymiseen. Sinne vaan! Mimmi Free’kedillä keskityttiin laskujen maksimointiin, ja siitä syystä liikuimme ylöspäin hisseillä. Säätiedotetta etukäteen seuraillessani ensin harmittelin hieman, että koko viikonlopun tulee lunta. Pieni jännitys tai epävarmuus paistoi myös muiden kokeneempien kommenteista, joten tunnen olevani samassa veneessä muun porukan kanssa. Nousimme porukalla Pyhätunturin huoltotietä kohti huippua, josta pienen Teksti Anu Uhotoinen Kuvat Teemu Kuisma. Osallistumisen vaatimuksena näkyi lukevan: Lasket sujuvasti vähintään punaisia rinteitä. Muiden laskutapojen ja laskulinjojen vakoilu ryhmän kesken antoi kuitenkin erinomaista oppia ja ajateltavaa itse kullekin. Jokainen sai hieman kertoa omasta taustastaan ja tavoitteistaan ja oli selvää, että olin heittämällä ryhmän kokemattomin. Sujuvan laskutaidon nykytilanne oli kohtalainen arvoitus. Perjantai-illan kruunasi otsalamppurando. Uutta pehmeää lunta satoi päivän aikana lisää, ja olosuhteet olivat aivan uskomattomat! Ohjaajat veivät meitä offarilta toiselle, laskettiin pieniä pätkiä kerrallaan ja pidettiin huoli, että koko porukka pysyi kasassa. Innostus tarttuu ja ilmapiiri on niin mahtava, että täysi untuvikkokin selviää menossa mukana. Vakuuttelin itselleni, ettei sujuva laskutaito ole täysin sama asia kuin täydellinen tekniikka, vaikka tietenkin se helpottaisi. Uutta pehmeää puuterilunta riitti joka päivälle! Ensimmäinen päivä kului hujauksessa. Selvisin sinisestä, selvisin punaisesta ja selvisin mustastakin. 30 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Mimmi Free’kend Pehmeä lasku lajin pariin Pyhän vapaalaskuviikonloppu Mimmi Free’kend tuo yhteen lajista kiinnostuneet suksija lautamimmit
Tultiin yhteisymmärryksessä siihen lopputulokseen, että turvaväleistä on hyvä huolehtia. Meidänkin ryhmään solahti sujuvasti niin suksilla kuin laudalla liikkujia eri taitoryhmistä. Aika moneen kertaan sai hämmästyä sitä, miten hankalan näköisistä paikoista onnistui laskemaan. Tapahtuman merkityksellisyydestä ja tarpeesta kertoo paljon se, että tänä vuonna Mimmi Free’kend järjestettiin peräti kolmena viikonloppuna. Viimeinen reissu myös sekoitti mukavasti porukoita, kun retken pituuden sai valita taidoista tai välineistä riippumatta. Miksi Mimmeille. Viimeisen illan yhteisessä kokoontumisessa nähtiin ohjaajan tirauttama kyynel, ja se kertoo paljon tapahtumalle ja mimmien laskulle omistautumisesta. Todettiin kuitenkin myös, että jos jossain, niin tässä ympäristössä on hyvä tehdä suurimmat hölmöilyt, jos niitä jossain on tehtävä. Ryhmän mukana sai kulkea ihan omana itsenään ja tutustua muihin sen verran kuin tuntui luonnolliselta. Viikonloppuun tuli osallistujia pareittain tai pienissä kaveriporukoissa mutta myös yksin. Se onkin Mimmi Free’kendin hienoimpia puolia. 31 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland KIRJOITTAJA paussin jälkeen lähdettiin laskeutumaan mustaa rinnettä alas otsalamppujen valossa. Kaveria odotettiin ja autettiin, kysyttiin, kuinka menee eikä lähdetty hortoilemaan omin nenin eri suuntiin. Tapahtuman kruunasi viimeisen päivän kuuden tunnin randoilu Pyhän takamaastoissa. Ruokatauoilla päivän tapahtumat tarjosivat luonnollisen keskustelupohjan tuntemattomienkin kanssa. Tuoreen puuterin määrä häkellytti, ja aurinkokin päätti esittäytyä päätöspäivän kunniaksi. En tiedä, kumpi kuumotti enemmän: syöksy rinteeseen vai päälle ryöpsähtävän häpeän määrä. Ihanat ohjaajamme tiesivät piilevät kykymme paremmin. Muilla juttu luistaa, mutta itse joudut käyttämään kaiken energiasi perässä pysymiseen. Ei herännyt ja muiltakin osin jouduin toteamaan, että ryhmäytymisen ei tarvitse tarkoittaa piirileikkejä ja pakonomaista yhdessäoloa. Ohjaajat ja mimmit ympärillä tsemppaavat ja rohkaisevat, ja jyrkimmillä rinteillä vertaistuki on tärkeää: Joku selvisi siitä, minäkin voin selvitä. Kuinka noloa on tunaroida rinteessä näin! Joku palautti minulle toisen sukseni. Ja niille jyrkimmille rinteille ei todellakaan tulisi mentyä aloittelijana ilman opastusta. Siksi viikonlopun ohjelmassa ennakkoon mainittu ryhmädynamiikkaan keskittyminen kuulosti ehkä leirin jännittävimmältä numerolta. Kuului vain tömähdys ja kova suhina, kun huomasin liukuvani rinnettä selin ja pää edellä kohti ala-asemaa. Sai kuulla enemmän kannustusta ja vähemmän mielipiteitä laskutekniikasta. Kuten ryhmämme toinen ohjaaja Katja totesi: Sinne vaan! Tekemällä oppii. Anu Uhotoinen Ikä: 36 vuotta Kotipaikka: Hämeenlinna Lajitausta: Ei juuri taustaa laskettelusta, mutta kestävyyslajit sujuvat Tykkää: Hiihtovaelluksista ja uusista seikkailuista Instagram: @uhotoinen "Mimmi Free’kend oli mahtava osoitus siitä, että kannattaa poistua omalta mukavuusalueelta, liittyi se sitten omiin taitoihin, ryhmässä toimimiseen tai vaikka yksin leirille uskaltamiseen.". Alhaalla kerrattiin tilannetta peräänajon uhrini kanssa. Mimmi Free’kend oli mahtava osoitus siitä, että kannattaa poistua omalta mukavuusalueelta, liittyi se sitten omiin taitoihin, ryhmässä toimimiseen tai vaikka yksin leirille uskaltamiseen. Eikä siinä vielä kaikki. Samalla kolasin mukanani toisen kurssilaisen. Vaikka kyse ei ole tahallisuudesta, ei se voi olla vaikuttamatta harrastuksen mielekkyyteen. Niille puheille voi viitata vaikka laskettelukintaalla. Retkemme vetäjä totesi ennen laskun alkua: Niin kuin sanon kaikille asiakkailleni Don’t fuck up! I fucked up. Sai harrastaa rauhassa omalla tasollaan, mutta apua sai aina tarvittaessa. Unohdin hetkeksi, että päivän aikana olin taidollisesti ja vauhdillisesti löytänyt paikkani ryhmän häntäpäästä ja intouduin mukaan muiden tyylittelyyn mustalla rinteellä. Aikaisempina kertoina tapahtumia on ollut vuodessa yksi, joten tapahtumalle on selkeästi tilausta. Mimmi Free’kend syötti suoraan lapaan yhdessä tekemisen riemua. Yhä edelleen saattaa kuulla pientä kuittailua naisten yhteisistä harrastusviikonlopuista. Enkä ihmettele yhtään miksi. Rävelsin sen takaisin jalkaan ja jatkoin matkaa alas häpeäpilvessä. Yhtään lajia enempää tuntematta koin itse äärimmäisen tärkeänä sen asian, että pääsin harrastamaan ryhmässä. On lupa opetella, eikä kukaan oleta, että olisit valmis. Muissa harrastuksissa, joita on tullut tehtyä samassa porukassa poikien tai muuten fyysisesti kovakuntoisempien kanssa, tulee herkästi hieman ulkopuolinen olo. Jos viikonloppua pitäisi yrittää kiteyttää, mursi se ennakkoluuloja, antoi mahdollisuuden harrastaa omalla tasolla ja silti yhdessä, lisäsi itsevarmuutta ja ennen kaikkea kannusti jatkamaan harrastusta. Kannustusta harrastukselle Olen tottunut harrastamaan yksilölajeja ja pidän itseäni ehdottomasti enemmän yhden naisen joukkueena kuin tiimipelaajana. Epäilin myös ennen tapahtumaa, mahtaako pieni sisäinen kilpailija-Anu herätä, kun tehdään jotain porukassa
Kysytään kuitenkin mitä Riikalle kuuluu ja jutella hetki suksella seisomisesta. Harrastin myös lapsena painonnostoa, balettia ja soitin pianoa, mutta kyllä laskeminen oli koko ajan se ykkösjuttu.” Alppihiihto vaatii urheilijan fyysisiltä ominaisuuksilta toki voimaa sekä nopeutta, mutta yhtä aikaa myös kestävyyttä sekä monipuolisia taito-ominaisuuksia. Honkanen ei tee poikkeusta tähän, vaan tie maailman huipulle on alkanut jo hyvin nuorena. Olen pitänyt ehkä itseäni viime vuodet enemmän suurpujottelijana kuin pujottelijana, mutta jossain vaiheessa ennen kauden alkua huomasin, että puikkahan kulkee itse asiassa aika mallikkaasti. Valmentaja Mikko Heiskanen on Riikalle yksi tärkeimmistä ja pitkä yhteistyö näkyy vahvasti suksen kuljettamisessa.. Jokaisen alppihiihtäjän taustalla toimii joukko urheilijalle hyvin tärkeitä ihmisiä. Muistan hyvin kun tapasin Riikan ensimmäistä kertaa hänen noustuaan naisten joukkueeseen. Tämä johtui pitkälti siitä, että lapset kehittyvät todellai eri aikaan ja minä Riikka Honkanen kovalla ja kärsivällisellä työllä maailman huipulle Teksti ja kuvat: Teemu Moisio Melko kauan kerkesi kulua siitä, kun viimeksi jollain suomalaisella alppihiihtäjällä on ollut maailmancupin pisteet sekä pujottelusta että suurpujottelusta. Levin sunnuntain ensimmäisen kierroksen jälkeen olin kuitenkin ehkä hieman yllättynyt ja positiivisessa shokkitilassa tajutessani, että tässähän pääsee starttikoppiin vielä uudemman kerran tänään. ”No kausi on ollut sanotaanko vaihteleva, Levillä tuli ensimmäiset maailmancupin puikkapisteet ja Kiinassa oli lähinnä kylmä. ”Isä vei minut Serenaan 4-vuotiaana ja ensimmäisiin seuran treeneihin taisin mennä kuuden vanhana Vihtiin. Myös Riikan tie on ollut monivaiheinen: ”Olin ihan pienenä itse asiassa aika hyvä ja pärjäsin, mutta myöhemmin sitten taas sijoitukseni olivat jotain ihan muuta. Tähän kuitenkin tuli muutos kuluvan kauden alussa, kun vuonna 2019 ensimmäiset suurpujottelupisteet laskenut Riikka Honkanen avasi pistetilinsä myös pujottelun puolella maailmancupin avausosakilpailussa Levillä. Lukioikäisessä urheilijassa oli jotain kimiräikkösmäistä mystisyyttä, katse oli jo silloin sisukkaan terävä ja koko olemuksesta huokui valtava palo lajiin. Monipuolinen alppihiihto Alppihiihto on siitä mielenkiintoinen laji, että menestyäkseen urheilijan tulee omata todella monia erilaisia taitoja sekä harjoitella hyvin monipuolisesti. Toiselle kierrokselle lähtiessäni mietin viiksen takana, että nyt toteutuu yksi pitkäaikaisista unelmistani ja psyykkasin itseni nauttimaan täysillä toisen kierroksen laskusta”, kertoo Riikka. Lajivalinta tapahtuu monta kertaa jo hyvin nuorena, ja on lajia harrastavan lapsen elämässä hyvin pitkään vielä alkuvuosien jälkeenkin valtaosin kavereiden kanssa treenaamista ja yhdessä tekemistä. 32 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti N urmijärveläinen, vuonna 1998 syntynyt Honkanen nousi naisten maajoukkueryhmään 17-vuotiaana ja onkin kuulunut maamme menestyneimpiin naisalppinisteihin jo vuosia. Riikka Honkanen kuuluu niihin urheilijoihin jotka eivät välttämättä hirveästi haastatteluista tai lajin pr-tilaisuuksista perusta, vaan keskittyy mieluummin siihen minkä osaa parhaiten – laskemiseen. Lajin monipuolisuudesta johtuen ei voi mitenkään yksiselitteisesti päätellä, että kenestä lasten ja nuorten ikäluokkien tähdestä tulee lopulta menestyjä ja voittava urheilija maailman huipulle
”Lasken niin kauan kuin suksi kulkee ja homma kiinnostaa. Painonnosto ja baletti ei varmastikaan ole tyypillisimmästä päästä lajipareja joita kukaan harrastaa samaan aikaan, mutta näistä on varmasti ollut hyötyä matkalla kohti maailman huippua. Nuori 16-vuotias Tahkon alppilukiolainen Riikka Honkanen Levin maailmancupin esilaskijana vuonna 2014.. Mutta kun kysyit, että mikä tässä lajissa lopulta viehättää niin kyllä se on tämä lajin helppous”, nauraa Riikka niin, että heikommallakin lajitietämyksellä varustettu kuulija ymmärtäisi, että asia ei ole sinne päinkään. Pitkän uran jatkamisessa sekä ennen kaikkea yksinäisen kiertue-elämän jaksamisessa oman ystäväpiirin, perheen sekä toki myös henkilökohtaisen valmentajani Mikko Heiskasen tuki on todella tärkeää. Tulevaisuus Honkanen kuuluu myös niihin urheilijoihin jotka ovat käyneet koulunsa huippu-urheilun ohella kunniakkaasti ja myös miettineet tulevaisuutensa sen varalta, että alamäkihommat kuitenkin joskus myös päättyvät. Alppihiihtäjä voi helposti laskea vielä maailman huipulla päälle kolmekymppisenäkin mikäli vain paikat kestävät ja siinä mielessä Riikka Honkasen urheilu-uralla on vielä monta hyvää vuotta edessä. ”Aloitin Kajaanin ammattikorkeakoulussa tieto ja viestintätekniikan insinöörin opinnot vuonna 2020 ja tarkoitukseni olisi valmistua vuoden 2024 loppuun mennessä. Kilpailut Startit Olympialaiset 2 (Peijing) Alppihiihdon MM-kilpailut 9 (St. sija, suurpujottelu, Sochi 2016 SM-kilpailut 13 palkintosijaa Hetki jolloin pujottelun maailmancupin pistetili aukesi sijalla 28. Toki alppihiihto on ottanut paljon, mutta juuri lajin monipuolisuuden vuoksi se on myös antanut hirveän paljon enemmän”, jatkaa Riikka. ”Oikeasti olen aina tykännyt treenata todella monipuolisesti ja tässä lajissa yhdistyy juurikin voima, nopeus, kestävyys sekä myös kehonhallinta ja rytmitaju. Maailmaa kiertäessä ei loppupeleissä jää juuri aikaa puuteripäiville, joten ne kokemukset pitää hankkia kauden jälkeen. Olen tässä samalla suorittanut myös liikuntateknologian opintoja yliopiston puolella 10 opintopisteen verran ja jatkan niiden parissa maisteriksi insinööriopintojen jälkeen. Moritz, Åre, Cortina d´Ampezzo) Maailmancup 38 Eurooppa Cup 75 Junioreiden MM-kilpailut 2. Nykyteknologia on todella vahvasti valjastettu palvelemaan huippu-urheilua ja se tuottaa valtavat määrät dataa ja tietoa. Nyt se itse asiassa kiinnostaa niinkin paljon, että ajattelin tänä keväänä aloittaa vapaalaskun harrastamisen. Suomalaista alppihiihtoa on viime vuodet osittain kurittanut maamme kärkiurheilijoiden loukkaantumiset ja sitä myötä jo valmiiksi kapea urheilijamäärä on kaventunut entisestään lopettamispäätösten vuoksi. Uskon, että minulla sitten joskus entisenä huippu-urheilijana voisi olla paljonkin annettavaa tämän tiedon käsittelyssä ja valjastamisessa esimerkiksi valmentautumisen tarpeisiin”, kertoo Riikka. Nämä asiat kun ovat kunnossa niin mikäs tässä on hiihtäjän hiihdellä”, päättää Riikka. ”Lukioikäisessä urheilijassa oli jotain kimiräikkösmäistä mystisyyttä, katse oli jo silloin sisukkaan terävä ja koko olemuksesta huokui valtava palo lajiin.” Sama pätee Riikkaan edelleen. 33 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Riikka Honkanen ehkä vähän pienempänä ja kevyempänä annoin etumatkaa muille joskus Audi Cup -ikäisenä. Nykyalppihiihdossa aikajana maailman huipulle on todella pitkä ja se vaatii urheilijalta mielettömän määrän kärsivällisyyttä, uskoa ja treenimotivaatiota
Keinolumi kestää kulutusta, sadetta ja lämpötilojen vaihtelua huomattavasti luonnonlunta paremmin. PITKÄ Hiihtokausi Suomessa on ollut tänä talvena erinomainen. Offarikansa joutuikin odottelemaan hyvien pohjien muodostumista hieman tavanomaista pidempään. Etelässä kausi saatiin avattua marraskuussa ja siitä eteenpäin ovat laskijat päässeet nauttimaan painovoiman saloista. Tänä vuonna vielä pääsiäinen osuu kalenterissa huhtikuun loppupuolelle, eli laskukansalla on kaikki mahdollisuudet lähteä nautiskelemaan hiihtoretkistä ja mäenlaskusta kauden parhaana ajankohtana. Talvi on kuitenkin pohjoisessa pitkä, ja vähitellen lumisateiden ansiosta myös takamaastot täyttyivät lumesta laskukansan iloksi. Upeat talviset kelit jatkuvat silti yleensä pitkälle kevääseen ja miltei kesän kynnykselle. Kevään ja valon saapuessa moni unohtaakin, miten mukavaa mäessä on kun keli hellii ja lämpötilat eivät ole enää arktiset. Teksti Jan-Erik Blomberg Kuvat ski.fi Keinolumi takaa pitkän kauden Kun lumi loppuu kaduilta ja ensimmäiset kevään kukat puskevat nurmen läpi, alkaa monen laskettelua harrastavan mielessä pyörimään keväiset ja kesäiset asiat. Vaikka maa kotipihassa alkaa vihertämään, ovat laskettelurinteet vielä valkeina lumesta. Perinteisen kaupunkivapun sijaan moni onkin ottanut tavaksi juhlia vappua ruuhkattomissa rinteissä ja Lapin takamaastoissa. Tällä hetkellä ei näy syytä, miksi laskukautta ei pystyisi jatkamaan pitkälle vapun jälkeisille ajoille. Lunta tehtiin rinteisiin kerralla niin paljon, ettei se pääse loppumaan edes lämpimien kelien saapuessa. Lumen loppuminen kotipihasta ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö lunta löytyisi edelleen hiihtokeskuksista. Kuohuvien nauttiminen tunturin huipulla jää varmasti kenen tahansa vapun viettäjän mieleen. Niinpä hissit ovat saaneet pyöriä läpi kauden, ja keskukset eivät ole joutuneet sulkemaan hissejään väliaikaisesti. Rakenteensa vuoksi keinolumi ei ole läheskään niin herkkä lämpimille keleille kuin luonnonlumi, ja se kestää sulamatta huomattavasti pidempään. Syksyn vaihduttua talveen vuoden pimeimpinä kuukausina mäkeä hinkataan kovasta pakkasesta huolimatta nääntymiseen asti. Suomessa laskukausi on todella pitkä Kotimaan laskettelukausi alkaa todella aikaisin ja kestää parhaimmillaan kolme neljäsosaa vuodesta. Keinolumen ja luonnonlumen ero tulee lumen rakenteesta. Pohjoisemmassa keskukset ovat päässeet nauttimaan herkullisista laskukeleistä läpi talven, joskin alkutalven aikaan lumisateita sai hieman odotella ja tuulet tahtoivat välillä nostaa pakkasen vaikutuksen reilusti sietokyvyn rajoille. Huolellisesti tehtyjen luLaskettelukausi jatkuu Suomessa pitkälle kevääseen KEVÄT 34 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti. Hyvät laskukelit ovat kutsuneet laskujoukkoja paikalle toisinaan runsaslukuisesti. Kesän ja syksyn jäljiltä laskukansan jano suksille on kova ja mäkeen hingutaan oikein urakalla. Hetkeen ei tule toimittajalle mieleen, milloin etelän mäet olisivat olleet yhtä paksun lumipeitteen kuorruttamia. Syksyn ja alkutalven kylmät viikot varmistivat sen, että keskuksissa pystyttiin tekemään lunta taukoamatta lähes koko talven tarpeisiin. Kylmien ilmojen saapuessa ja syksyisen valon vallitessa pääsevät laskijat nautiskelemaan tulevan talven antimista jo tavaksi muodostuneesti menneen talven lumilla. Säilölumien avulla Suomen suurimmat keskukset Ruka ja Levi saavat rinteensä laskukuntoon jo lokakuun alussa. N ormaali kelien heittelehtiminenkään ei tavanomaiseen tapaansa saanut keskuksia polvilleen edes eteläisessä Suomessa
Yöpakkasen kovettamassa rinteessä on aamupäivisin mahdollista nauttia ja kurvailla parhaassa mahdollisessa vakosametissa ja kovassa rinteen pinnassa. Ydintalven vallitessa rinteet ovat yleisesti läpi vuorokauden tasalaatuisen pakkaslumen peittämiä. Lämpötilojen vaihtelu päivän mittaan mahdollistaa monipuolisen laskemisen yhden päivän aikana. Keväällä tilanne muuttuu, kun vuorokauden lämpötiloissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Suksi tekee juuri niitä asioita, mitä laskija niiltä pyytää. Kaatuminen ei tunnu enää samalla tavalla, ja itseään voi haastaa reilummalla kädellä. Kevätaamuisin mäkeen suuntaava voi ottaa suksistaan ja itsestään kaiken kauden aikana opitun irti. Yöpakkaset tarjoavat upeat laskukelit Yksi kevään upeimmista ilmiöstä on yöpakkaset. PITKÄ mipohjien ansiosta hiihtokeskukset ovat auki pitkälle kevääseen. Loskalumen helppous suksen alla tekee laskijasta kuin laskijasta mestarin. Yöpakkasten ansiosta rinteet ovat ylimaallisen upeassa kunnossa pitkälle kevääseen. 35 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland. Loskat naamalla vain viilentävät päivän hikistä rinnejumppaa. Jopa pääkaupunkiseudun keskuksissa lunta voi löytää jopa toukokuun puolella, ja lihasvoimin on mahdollista käydä nousemassa ja nautiskelemassa laskemisesta leskenlehtien jo kukkiessa. Kun päivä etenee, auringon lämmittävä vaikutus näkyy ja lumi muuttuu mukavasti kurvailtavissa olevaksi, helpoksi loskalumeksi
Lätäkön yli lasku -kauden päättäjäiset 36 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti. 31.3. Kadoksissa vapaalaskupeli 31.3. European youth Olympic Festival Tahko Mountain 28.3 2.4. 1.5. PS Cup -finaalit 28.4. Spring Break 28. Business Free’kend 7.10.4. Lipi Open -lumilautakilpailu Pohjois-Suomi Suomu 11. Pyhän vappu Levi 9.4. Eero Ettala/HP Tour Ukkohalla 14.3. Ylläs-Levi -hiihto Iso-Syöte 9.4. Erityisliikkujien talvipäivä 23. Illan viilentyessä hissit on jälleen pyöräytetty käyntiin iltayhdeksän aikaan, ja tämä on tarjonnut laskettelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden laskea yöttömässä yössä aina puolille öin asti. Aivan kukonlaulun aikaan ei mäkeen ole täytynyt rynnätä, sillä laskemaan on päässyt aamukymmeneltä. 1.5. KEvään tapahtumia Pyydakelejä huhti-toukokuussa On pikemmin sääntö kuin poikkeus, että huhtikuussa ja vielä toukokuussakin lunta sataa Suomen korkeimmilla tuntureilla. Setämies Open 27.3 Ace Of Air 2.4. Mustin ja Lystin pujottelukisa 17.4. Turvallisesti metsäreiteillä 17.4. Bootpack race Mielakka 2.4. 10.4. FIS-kisat 22. Kaamos Yoga & Freeride: Spring Edition 7. 3.4. 7 summits randonnee 02.4. 24.4. 27.3. Myös Suomen suvessa päästään nauttimaan laskettelusta Edeltävinä kesinä Suomessa on ollut mahdollisuus myös kesälaskettelulle. Avoinna ovat olleet pohjoisen puoleiset rinteet, joilla lumipeite kestää pidempään. 3.4. Winter Warrior 09.4. 30.4. 14.4. Fearless Finns Junior Mogul Tour Ruka 26.3. Parkkilaskun ABC 29.4. Alpen Rinnerieha 21. Saariselällä rinteet on avattu kesäkuussa laskemisesta nauttiville ulkoilijoille. Visma Ski Classic 16.4. 24.4. 6.4. Randohiihtopäivä klo 10 13.30 30.3. Fearless Finns Freeski Tour Freestyle SM Himos 20.3. U14-16 SM-kisat 22. Baltic Cup 28. Jotta rinteet on saatu kestämään, on ankkurihissejä pyöritetty maltillisesti viiden tunnin ajan, ja hissipojat päästetty viettämään iltapäiväsiestaa yhden aikaan ennen lämpötilan nousemista liian korkeaksi. 24.4. Etelän lämpötilojen noustessa vahvasti kymmenen asteen yläpuolelle vallitsee pohjoisessa usein vielä pakkanen. Onpa käynyt niinkin, että kesäkuun saapuessa ahkerimmat nousijat ovat päässeet laskemaan pehmyttä ja kevyttä uutta lunta Lapin tuntureiden rinteillä. 24.4. Wappulounas Pyhä 15. Mustin ja Lystin crossikisa 30.4. 3.4. Levi Mayday Ylläs 26.3. Skidiviikot 31.3. The Original Free’kend 4. Kia Ski Tour -finaali Taivalkoski 21. Banked Slalom 22.4. Mimmi Free’kend 15.4. Ministreet jamit 17.4. KOSB nepityshetki Vihti 25.27.3. 26.3. Vihti U10-12 PuuhaPark loppukilpailu Keski-Suomi Kasurila 1. Himos Leitner-Himoski 30v Vuokatti 20. 25.3. 25.4. Etelä-Suomi Swinghill 26.3. Mikäli haaveissa on joskus nauttia saman päivän aikana puuteria ja loskalunta, on kevät siihen oikea ajankohta. Fearless Finns Freeski Tour -finaalit 29. 23.4. 30.4. Nuts Ski Ruka 22
Ylläs-Levi -hiihto Iso-Syöte 9.4. Häikäisy taas haittaa näkyvyyttä ja voi aiheuttaa yllättäviä vaaratilanteita rinteessä. 30.4. Eero Ettala/HP Tour Ukkohalla 14.3. Mustin ja Lystin pujottelukisa 17.4. Häikäisevä auringonvalo voi vahingoittaa myös silmiä. 14.4. Nuts Ski Ruka 22. 24.4. Lipi Open -lumilautakilpailu Pohjois-Suomi Suomu 11. Skidiviikot 31.3. KEvään tapahtumia Sitten muutama vinkki laskukansalle, joka suuntaa suksin tai laudoin keväisille keleille Keväälle ja kesälle erilainen kuvio suksen ja laudanpohjaan Keväinen lumi kerää kosteutta itseensä enemmän kuin pakkaslumi, ja tämän huomaa laskiessaan imuna suksen pohjassa. 26.3. Silmät on onneksi helppo suojata. 30.4. Lunta kyllä riittää. Fearless Finns Freeski Tour Freestyle SM Himos 20.3. Randohiihtopäivä klo 10 13.30 30.3. Vihti U10-12 PuuhaPark loppukilpailu Keski-Suomi Kasurila 1. Fearless Finns Junior Mogul Tour Ruka 26.3. Jos siis aikoo laskea keväisillä keleillä ja keväthangella, niin onkin syytä käydä paikallisessa huoltoliikkeessä ja pyytää heitä ajamaan suksien tai laudan pohjaan kuvio, joka estää imuefektin synnyt. Business Free’kend 7.10.4. Jos ajatuksena on suunnata keväisille Etelä-Suomi Swinghill 26.3. Pelkällä voitelulla ei imua saa pidettyä kurissa, vaan se vaatii omat konstinsa. Turvallisesti metsäreiteillä 17.4. 25.3. 37 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland www.puuhapark.fi • 010 084 845 • Jussinrinne 1, 03250 Ojakkala Koko perheen puuhapaikka! • LASTEN SYNTYMÄPÄIVÄT • Seurojen kauden päättäjäiset • Polttarit • TYKY-päivät • Tapahtumat ja teemapäivät • Kaveriporukat • Luokkaretket • Koulujen liikuntapäivät TULE JA TESTAA Suomen uusin aktiviteettipuisto VIHTI RESORT LIIKUNNAN RIEMUA RAIKKAASSA ULKOILMASSA. Kaamos Yoga & Freeride: Spring Edition 7. Aamulla ennen ulos lähtemistä onkin hyvä levittää kerros rasvaa iholle ja antaa vasta sitten UV-säteilyn hyväillä talven pimeyteen tottunutta hipiää. Siitäkin huolimatta, että kuvittelisi asian olevan näin, on jokaisen syytä varautua keväisille keleille aurinkorasvan kera. Setämies Open 27.3 Ace Of Air 2.4. 3.4. Banked Slalom 22.4. Bootpack race Mielakka 2.4. Mustin ja Lystin crossikisa 30.4. Himos Leitner-Himoski 30v Vuokatti 20. Huomioitavan arvoista on, että intohimoisimmat alamäen ystävät ovat laskeneet Suomessa vuoden jokaisena kuukautena. Spring Break 28. Winter Warrior 09.4. Kadoksissa vapaalaskupeli 31.3. PS Cup -finaalit 28.4. 10.4. 31.3. 24.4. 3.4. European youth Olympic Festival Tahko Mountain 28.3 2.4. FIS-kisat 22. Karkea kuvio toimii kuin auton renkaiden kuvio, joka antaa kosteuden poistua lumen ja pohjan välistä. Mimmi Free’kend 15.4. Pidä siis välineet vielä paraatipaikalla, sillä kelien osuessa kohdilleen (ja nehän osuvat) päästään laskukeleistä nauttimaan etelässä ja Keski-Suomessa aina pääsiäisen tiimoille ja pohjoisessa pitkälle toukokuun puolen välin yli. Wappulounas Pyhä 15. Tummat linssit suojaavat silmiä auringolta Aurinko ei pelkästään ole turmiollista iholle, sillä on myös vahingoittava vaikutus silmille. 27.3. 25.4. 24.4. U14-16 SM-kisat 22. Suojakertoimia valitessa pitää myös pitää mielessä, että lumi heijastaa valtaosan valosta takaisin ja näin ollen lumen läheisyydessä saa päivän mittaan reilun annoksen säteilyä iholle. Kia Ski Tour -finaali Taivalkoski 21. KOSB nepityshetki Vihti 25.27.3. Parkkilaskun ABC 29.4. 3.4. Alpen Rinnerieha 21. 6.4. Visma Ski Classic 16.4. 7 summits randonnee 02.4. Erityisliikkujien talvipäivä 23. Ministreet jamit 17.4. Ota myös huomioon, että pilvinen keli ei keväällä tee poikkeusta, sillä säteilyä on luvassa myös pilvisellä kelillä. Fearless Finns Freeski Tour -finaalit 29. Lätäkön yli lasku -kauden päättäjäiset hangille, niin riittävän tehokkaasti UV-säteilyä suodattavat aurinkolasit ja laskulasit ovat must-välineet hohtavilla hangilla liikkuville ulkoilijoille. Tämä on opittu jo aikoinaan Kanarian matkoilla, ja samaa rataa kannattaa jatkaa myös keväisillä hangilla. The Original Free’kend 4. Vauhti tyssää kosteampaan kohtaan, ja seurauksena voi olla reippaatkin nupit. Pyhän vappu Levi 9.4. Valitse laskettelutai aurinkolaseihin sopivan tumma linssi, ja pidä lasit silmillä koko mäkipäivän ajan. 24.4. Baltic Cup 28. 1.5. Levi Mayday Ylläs 26.3. Iho tarvitsee suojaa Faktahan on, että suomalainen mies ei pala. 1.5. Lisäksi silmien siristely aiheuttaa toisille päänsärkyä. 23.4
Kokeilin ensimmäisen kerran kesälaskua Norjan Strynissa heinäkuussa 2003 Hupelluksen viikon bussimatkalla, jonne lähdin ex tempore päivän varoitusajalla 18-vuotiaana. Pikkuhiljaa kuitenkin Lyngenin kevään reissut alkoivat venyä pidemmälle huhtikuun yli toukokuulle. Se teki välittömän vaikutuksen. Puolivahingossa koronakautena 20 21 laskimme Arto ”Ape” Majavan kanssa 12 kuukautta putkeen Norjassa ja Suomessa. Kesälumi antaa tähän vielä vähintään kymmeniä lisävivahteita lämpötilojen vaihtelun ja auringon valon vaikutuksesta. Kesälumen haasteita Lumella on satoja eri olomuotoja ja tuntemuksia laudan tai suksien alla. Vanha lumi myös ikääntyy viikkojen ja kuukausien aiLaskeminen mielletään usein voimakkaasti talvilajiksi vaikka korkeimmilla huipuilla löytyy laskettavaa ympäri vuoden myös Pohjoismaista. Veimme lautabägit baarin narikkaan, vaihdoimme sortsit jalkaan ja jatkoimme Manic Street Preachersin keikalle. Paluumatkalla laivan lipuessa ilta-auringossa Ruissalon ohi Turkuun päätimme vielä jatkaa Ruisrockiin after skille. Ei tarvinnut palella, lumi oli luistavaa firniä ja after skinä sai pelata nurmikentällä futista ja grillailla. Mietin, voiko laskureissut todella olla tällaisiakin! Reissu oli monin tavoin huikea, mutta silti kesälaskut jäivät vuosiksi. Y lhäällä vuorilla olevan talven yhdistäminen laakson kesään oli kutkuttava yhdistelmä. Keskiyön loputon aurinko ja kesälumi alkoivat kiinnostaa aina vain enemmän ja lopulta tulikin laskettua ympäri vuoden. Teksti ja kuvat Saana Saltevo Arto Majava nautiskelee Lyngenin aamuyön laskuista kesäkuussa 38 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti VAPAALASKUA keskiyön auringon alla
Urheilujuomat ja -geelit toimivat energianlähteinä hyvin. Vielä 40 vuotta sitten Lyngseidetistäkin pääsi tieltä lähtemään heinäkuussa skinnaamaan, ja nykyään lumiraja huitelee parhaimmillaan noin 600 700 m kohdilla, joten lähestyminen kestää useimmiten useamman tunnin verran. Keskikesällä myös kärpäset tai hyttyset saattavat olla isona riesana pohjoisessa, mutta yleensä ötökät jättävät rauhaan lumirajalle päästessä. Mukaan kannattaa tuolloin ottaa varuilta pätkä esimerkiksi 6 mm:n brusick-narua. Toki jyrkillä auringonlämmittämillä seinillä kevätloskavyöryt ovat mahdollisia, ja laskun riskiarviot täytyy tehdä joka kerta erikseen. Laskuvälineet ja monot kulkevat näppärästi repussa niin, että monot ovat kiinni siteissä. Kuorivaatteet kannattaa vaihtaa kevyempiin kankaisiin, vanhan kansan tuulipuku toimii harvinaisen hyvin. Lumiturvallisuuskamat pitää vapaalaskijalla olla yleisesti ottaen aina repussa, mutta jos varmuudella pystyy arvioimaan, että lumikenttä kokonaisuudessaan ei ole lumivyörymaastoa, niin harkinnan mukaan lutu-kamat voi jättää pois kiloja karsittaessa. Laskeutuminen vuorelta. Myös tuuli viilentää lumen pintaa. Sukseksi kannattaa valita hieman tavallista lyhempi (normaalimitasta 10 cm) ja kapeampi suksi (noin 80-90 cm) pinnisiteellä. kana kesän edetessä. Ilmaston lämpenemisen ja lumen vuosittaisen vaihtelun takia laskulinjoihin olisi hyvä saada visuaalinen yhteys ennen lähestymistä, joka voi kesällä olla todella pitkä. Kesälumi on tiivistä ja isorakeista sekä kestää lämpöä ennen kuin alkaa upottamaan. Ainakin pehmeät lautamonot ovat melkoisen kolkot kivikkoisessa maastossa. Arto Majava, Tamok 39 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland. Suksijan kesämonon paino lähentelee mieluiten kiloa. Kylmänä kesänä on myös mahdollista, että ylhäällä tuhannen metrin paremmalla puolella lämpötila on huomattavasti laaksoa kylmempi ja pinta on kova ja jäinen eikä sula koko päivänä. Syvyyssuunnassa läpensä tasaisessa lumimassassa ei myöskään juurikaan ole kerrostumia, joten se on suhteellisen turvallista laskea. Lähestyminen ja laskukamat Lumimäärät tutuillakin laskupaikoilla vaihtelevat vuosittain. Myös tässä vaiheessa voi tehdä arvion, josko lämpimiä vaatteitakin voisi jättää repusta pois tai tarvitseeko esimerkiksi kaikkia nousurautoja matkaan. Myös hyttyset jättävät yleensä viimeistään tässä vaiheessa rauhaan. Kasvot kannattaa suojata aurinkorasvalla, aurinkolaseilla ja lippiksellä. Erityisesti kesäkuussa hauskoja laskulumia löytyy pakkautuneena pohjoisen puolen joenuomista, mutta lumipatja virtaavien sulavesipurojen päällä on jo talvea ohuempi, joten ylityskohdat on katsottava tarkkaan. Mikäli lumirajalle lähestyminen vie reilummin aikaa, on toki aina vaihtoehtona viedä leiri ylemmäksi ja laskea sieltä useampana päivänä samalla vaivalla. Mikäli kesälaskemista aikoo harrastaa enemmänkin, kannattaa talvisetin rinnalle hankkia toinen kevyempi kattaus. Useaan kertaan sulanut ja lämmennyt lumi on jäähilemaista ja luistaa hyvin. Hanskoiksi sopivat hyvin kevyet hiihtohanskat. Kuitenkin usein keskikesän laskupinta voi olla epätasainen ja aaltomainen syvine uurteineen. Alun kävelyyn kannattaa harkita toisia jalkineita, elleivät laskumonot ole kevyimmästä päästä. Lämpimällä vaatteiksi käyvät hihaton paita ja sortsit, tosin ylempänä saattaa hyvinkin tulla viileä ja kevyt untsikka kannattaa aina kantaa varuilta mukana. Kypäräksi soveltuu kevyt kiipeilykypärä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi pyöräilykypärä, hengittävyys helpottaa hikoilua. Huipulta on mahtava ihailla kesäisiä maisemia, paistatella auringossa ja laittaa suksia tai lautaa jalkaan. Vettä saa usein kesällä useammasta purosta napattua mukaan, eli sitä ei kannata liikaa pakata autolta. Talven jäljiltä lunta löytyy paremmin painanteista ja uomista, erityisesti pohjoisseiniltä. Skinnaus tuntuu kevyeltä, kunhan vihdoin pääsee lumille ja saa raskaat laskukamat pois repusta. Lyngenin rinteet ovat vielä melkoisen kivisiä, joten nousumetrejä kerätessä myös nilkat ja polvet ovat kovilla. Kesällä kivet ovat yleensä kohtalaisen hyvin esillä, ja joskus niitä joutuu väistelemään ihan tosissaan. Halutessaan voi ihoa suojata lumelta kaatumisen varalta, mutta toisaalta t-paidalla on aika hauska viilettää rinnettä alas. Toisaalta hikoilun määrä on kesällä aivan huomattava ja nestepitoisia juomia kannattaa nauttia reilusti. Aikaisempien vuosien hyviin kokemuksiin voi ainakin Norjassa olla vaikea enää luottaa. Ensi kesänä aion testata josko kovilla kengillä ja pinnisiteellä olisi helpompi skinnata splitboardilla. Splitboardilla skinnatessa etenkin raesokerimainen lumi luistaa vähänkin jyrkemmissä paikossa helposti alta, eivätkä raudatkaan välttämättä auta siinä vaiheessa, mutta niitä on silti tärkeä kantaa repussa mukana. Ei tarvitse palella, eivätkä korkealla hyttysetkään häiritse. Loppukesästä lunta löytyy varmemmin jäätiköiltä tai muilta vuodesta toiseen hyviksi havaituilta kesärinteiltä. Mikäli vanhan lumen päälle sataa uutta lunta, kestää muovaantuminen soseeksi muutaman päivän ja ensimmäisinä uuden lumen päivinä pinta ei juurikaan luista. Kesällä lunta löytyy vielä pohjoisen kuruista, mutta loppukeskikesän laskut sijoittuvat usein jäätiköille, joten jäätikkövarusteiden ja jäätiköllä liikkumisen taidon tulisi olla tuttuja. Kesälaskeminen on parhaimmillaan luistavaa firnilunta. Täydellisen tasaisen ja luistavan kesälumen lasku onkin ehkä juuri siksi tyydyttävää, että se ei ole itsestäänselvyys vaan yleensä työn takana. Kesälaskemisessa on tärkeää valita kevyet laskukamat, sillä suksia tai lautaa joutuu yleensä kantamaan repussa pitkiä matkoja ja tuntien raahaamisessa jokainen sata grammaa alkaa tuntua. Päivärepulle kertyykin helposti painoa toistakymmentä kiloa. Lyngenissä ja muualla Pohjois-Norjassa lumen saavutettavuus on kohtalaisen helppoa vielä juhannukseen asti, mutta sen jälkeen lumen eteen joutuu jo tekemään töitä huomattavasti enemmän. Vähänkään jyrkemmillä rinteillä bootpackaus jääraudoilla on parempi vaihtoehto. Pohjoiseen osoittavat rinteet säilyttävät Toukokuun lopulla lumipeite on usein vielä vahva ja laskettavaa riittää. Kesän laskusetti toimii toki myös loppukevään firnilumella ja rinteessäkin. Päiväreissullakin nousukengät kannattaa jättää jemmaan lumirajaan, niitä on turha kantaa repussa ylemmäksi
Muutamia päiviä aikaisemmin Antte Lauhamaa Store Kjostindan elokuun helteillä. Maisemat ja valo ovat aivan omaa luokkaansa. Sopivia vaihtoehtoja oli yllättävän vähän, ja päädyimme kiipeämään Storhaugenin luoteisharjannetta. Lähdimme autolta noin kymmenen aikaan illalla auringon lämmittäessä. Huipulta laskuun lähdimme kello kaksi yöllä ja koko matkan saimme laskea aamuyön auringossa luistavaa lumea. Säteiden kulma on keskiyöllä sen verran matalalta, että läheiset vuoret varjostavat helposti mäkiä. Daltindenin pitkä ja kivikkoinen lähestyminen heinäkuussa. yleensä lumen pidempään, ja aivan oman fiiliksen saakin, kun ajoittaa laskun keskiyön auringon paisteessa luoteen suunnasta rinteeseen. Heinäkuun lopulla suuntasimme Daltindenille, jonne oli huomattavasti pidempi lähestyminen. Saana Saltevo ja Arto Majava kiipeämässä huipulle. Kivikkoinen laskeutuminen raskas reppu selässä on myös aikalailla raskasta reisille ja erityisesti polville. Laskun päättyessä on hyvä olla voimia vielä tallella, sillä laskeutuminen alas lumelta vie useimmiten väkisinkin ainakin tunnin, ennen kuin ollaan autolla. Helppo lasku oli puhdasta nautintoa koko matkalta. Kesäkuun ensimmäinen päivä oli kuitenkin täysi blue-bird, ja etsimme kartasta pohjoiseen osoittavaa mäkeä, joka laskisi mereen ja jonka edessä ei olisi toista vuorta estämässä matalta paistavaa keskiyön aurinkoa. Risukon jälkeen lähestymistä oli vain muutama sata nousumetriä, mutta sitäkin enemmän hyttysiä ja lumelle pääsimme hyvin. Store Kjostindanin lasku elokuussa. 40 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti. Retkielämää Lyngenissä. Takaisin autolle päästessä huomaa usein tunteja menneen lähes yhden työpäivän verran, mutta taatusti se kannatti. Lunta oli vielä varsin reilusti jäljellä, ja Tamokdalenissa pääsi tieltä asti skinnailemaan. Lumiraja oli jo lähes korkeimmillaan, ja edellisestä talvesta alkoi olla jo kauan aikaa. Kesän 2021 laskut Keväällä 2021 Norjan rajat aukesivat turisteille vasta 27.5.21 koronasulkujen jälkeen, jolloin hyppäsimme Apen kanssa heti autoon ja ajoimme rajan yli Skibotniin. Jäätikön railot ja kivet esillä. Päivä toisensa jälkeen löytyi vielä hyvää laskettavaa, joskin keli oli hieman pilvinen. Keskiyön aurinko Storhaugenilla kesäkuussa
Lähestyminen vie aikaa ja voimia kesälaskuissa, joten laskukamat kannattaa valita keveimmästä päästä. Aamulla topit olivat pilvessä, mutta laskulinja näytti lumiselta kauempaa. Matka oli pitkä quarthlon-sekoitus pyöräilyä, kävelyä, hiihtoa ja laskemista, enemmänkin seikkailua kuin pelkkää laskua. Seuraava päivä menikin sitten rannalla makoillessa ja syödessä. Arto Majava lähestymässä Storhaugenille kesäkuussa. Kesäolosuhteiden arvaamattomuus tekee kuitenkin hyvistä käännöksistä vieläkin palkitsevampia, ja keskiyön aurinko antaa laskuille oman vivahteen. Kello oli noin yhdeksän illalla, ja pohjoisen rinne saisi kohta valoa. Laudat ja sukset jätimme lumen loppuessa noin 100 m ennen varsinaista toppia (1488 m), jonne kiipesimme jalkaisin. Kesälaskuihin kannattaakin suhtautua koko päivän retkenä, jossa hyvät käännökset ovat pieni osa päivää. Lähestyessä laskulinjaa pettymys oli kohtalaisen suuri, kun huomasimme, että mäki oli useammasta kohdasta täysin poikki heti sen jälkeen, mihin aamun pilvet olivat yltäneet. Taivas aukesi. Kummallekin oli ensimmäinen kerta Store Kjostindanin varsinaisessa topissa, vaikka rinteiltä oli tullut laskettua useamman kerran aiemminkin. Laskukauden 2020 olimme aloittaneet syyskuussa sieltä ja 12 kuukauden laskujen päättäminen samalle vuorelle tuntui hyvältä idealta. Käännöksien jälkeen oli vielä parin tunnin laskeutuminen alas kivikkoa ja noin puolen tunnin pyöräily takaisin autolle, missä olimme noin kahdelta. Kahden tunnin äärimmäisen kivikkoisen nousun jälkeen olimme lumella noin 700 m korkeudessa. Hyppäsimme autolta maastopyörien selkään ja poljimme ensimmäisen tunnin joen vierustaa loivaa nousua pientä polkua pitkin. Hyvä opetus ja muistutus siitä, että kesälaskuissa olisi aina hyvä saada näköyhteys laskulinjaan tai tieto kaverilta, ennen kuin lähtee rankkaan lähestymiseen. Mutta ai että, miten helppoa ja kevyttä talvella onkaan laskea, kun pääsee autolle asti laskemalla eikä voimia tarvitse säästellä mäen päällä yhtään! Lopuksi Kesälaskemissa Pohjois-Norjassa on aivan oma viehätyksensä, mutta rehellisyyden nimissä sitä ehtii pitkän laskupäivän aikana miettiä, onko tässä mitään järkeä. Ja joka kerta vuoren huipulla laskun alkaessa tulee olo, että kannatti lähteä. Laskumetrien eteen joutuu todella tekemään töitä. Jo 600 m korkeudessa pääsimme lumille ja siitä jatkoimme ylös. 41 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland. ja Mikko Lampinen olivat käyneet siellä laskemassa, joten tiesimme siellä olevan lunta melkoisen siivun verran. Niinpä käännyimme takaisin ja kävelimme ja pyöräilimme samat matkat ilman laskua. Myös globaali ilmaston lämpeneminen tekee kesälaskuista entistä haastavampia lumipeitteiden ja jäätiköiden kadotessa. Näkymät olivat varsin vaikuttavat huipulta ja lasku alas pitkä, mutta kiviä piti varoa joka puolelta. Seuraavana päivänä valitsimme vanhan kunnon Kjosenin, jonka tiesimme lumivarmaksi jäätiköksi. Siitä kävellen isoa kivikkoa pitkin muutama tunti. Laskupäivien lisäksi reissuun kannattaakin pakata myös maastopyörät, juoksukengät, kiipeilykamat ja kalavehkeet mukaan. Kesälaskut eivät tule ilmaiseksi, mutta ovat kaiken sen vaivan arvoisia. Ylhäällä tyynessä auringonpaisteessa oli mukava hengähtää hetki ja odotella valon kääntymistä. Useampaa päivään putkeen ei välttämättä jaksa Norjassa nousta, sillä kesäpäiville riittää muutakin tekemistä. Lähestyminen Kjosenille on kesälaskuksi helppo, sillä nousu lähtee suoraan autotieltä. Siitä vielä lähes kahden tunnin skinnaaminen 1531 metrin toppiin. Emme nähneet koko mäkeä, ja lähestyminen piti tehdä valmista polkua pitkin täysin päinvastaiselta puolelta. Varsinaisen nousun alkaessa jätimme pyörät puun taakse ja vaihdoimme kengät jalkaan. Kesälaskut kannattaa tehdä kirkkaalla säällä, sillä ainakin itselle pitkät lähestymiset ovat huomattavasti mielekkäämpiä ilman sumua ja vesisadetta. 7 minuutin lasku alas oli hauskinta ja liukkainta kesälunta, lähes kahden kuukauden tauon jälkeen sitä olikin kaivannut. Elokuulle olimme suunnitelleet Nord Lenanganista mäkeä, jonka Ape oli laskenut vuosikymmen aiemmin heinäkuun alussa, mutta näkyvyys sinne oli tieltä haastava. Ainakin kerran kuussa. Hyödynsimme jälleen pyöriä ja poljimme laskukamat selässä ensimmäisen tunnin. Elokuu oli laskujen suhteen haastavin, sillä Norjan reissun aikana sääolosuhteet ja ennusteet olivat hyvin vaihtelevia. Alkupäivinä keskityimme kalasteluun. Hetken pohdinnan jälkeen kumpaakaan ei kiinnostanut lähteä nousemaan muutaman sadan metrin lumipätkää, missä lasku tuskin olisi erityisen hyvä. Lähestyminen on sen verran pitkä, että turhaa reissua emme halunneet tehdä. Onneksi illalla pääsi saunomaan. Otimme pienen riskin ja palasimme autolla lähtöpaikkaan. Jyrkässä kivikossa autolle laskeutuminen vei puolijuoksua vain 50 minuuttia ja tuntui todella lyhyeltä
Teknisesti väärin mutta tuopahan hymyn huulille. 42 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti
Joillekin tulee mieleen raadolliset ratalaskutreenit ennen kukonlaulua. Korkeuserosta täytyy luonnollisesti ottaa kaikki irti, joten lajin harrastajilla on usein jopa slalomsukset välineinään, jotka antavat pienen kääntösäteen ansiosta useita nautinnollisia käännöksiä. Uuden koulukunnan rinnelaskijat ovat unohtaneet kapeat carvingsukset, ja useimmiten alla on jokseenkin leveä all-mountain -suksi. Leveämpi suksi mahdollistaa ympäristön monipuolisemman käytön, eikä laskeminen rinteessä rajoitu kissanjälkien sisäpuolelle, vaan niiden ulkopuolelta haetaan erilaisia muotoja käännöksille ja hyppyjä, joita myös sidehiteiksi kutsutaan. Rinnelasku ja carving ovat erityisesti hiihtokeskuksissa tapahtuvan alamäkihiihdon alalajeja. Vai pakollinen paha, että pääsee paikasta toiseen. Tällaisen niin kutsutun traditionaalisen rinnelaskun taka-alalta on alkanut nostaa päätään rinnelaskemisen ja carvingin uusi sukupolvi. Onko kyseessä sittenkin tapa ilmaista itseään. Pohjoisemmassa laskut ovat pidempiä ja muodokkaampia, joten suksissa näkyy enemmän mittaa ja suorempaa leikkausta, jotka kestävät paremmin vauhtia. 43 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Mitä rinnelaskusta tulee yleensä mieleen. Varsinkin Etelä-Suomessa rinnelasku on erityisessä suosiossa sen helpon saavutettavuuden vuoksi, onhan keskuksia joka kulmassa ja korkeuserot suhteellisen pieniä. Rinnelaskua vai carvingia. Useimmille todennäköisesti täydellisen symmetriset käännökset vasta-ajetulla kissanjäljellä aamutuimaan, kapeat sukset ja loputtomat huoltosessiot, jotta sukset ovat iskussa seuraavaa laskukertaa varten. Joukkoa yhdistää myös usein kova Teksti Kalle Kutvonen Kuvat Teemu Kuisma, Nicola Fürer, Emma-Roosa Koponen, Ski.fi CARVING TULEE! OLETKO VALMIS?
Nykyrinnelaskija myös osaa käyttää vaivatta rinteen muotoja hyväkseen. Otin häneen yhteyttä ja Daniel oli innoissaan päästessään kertomaan omasta laskemisestaan. Mielestäni nykycarving on erittäin itseilmaisullista toimintaa, joka yhdistää monia elementtäjä esimerkiksi vapaalaskusta, freestylestä sekä jopa tanssista!” DANIEL LOOSLI Daniel Loosli on Laaxissa enimmäkseen laskeva, erittäin tunnettu uuden tyylin carvinglaskija. Mielestäni carvingkäännös onnistuu, vaikkei alla olisikaan niin sanottu carving specific -suksi! Nykyajan carvinghiihto on parhaimmillaan erittäin dynaamista, lennokasta ja kaunista rinnehiihtoa, joka mittaa laskijan ja välineiden suorituskykyä. Tyhjät ja muodokkaat rinteet kelpaavat erinomaisesti suorituspaikoiksi. Suksilla laskiessa tuntuu, että yleisesti CARVING TULEE! Riku Laaksokin sen tietää että vaatteet tekevät laskijan! Nykylaskijat ovat värikästä sakkia.. 44 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti vauhti sekä näyttävä laskeminen, joskus jopa tekniikan kustannuksella. Puristien mielestä tämä on ehdottoman väärin, mutta laskeminen näin on ehdottoman hauskaa. Tätä asiaa täytyi selvittää tarkemmin, ja yhteys otettiin pariin lajin näkyvään hahmoon. Käsiä pidetään lumen pinnalla lumilautamaiseen tyyliin, paino on takana sekä ajoittain sisäsuksella ja takakäsi laahaa. Tarjolla olisi kuitenkin maailmanluokan parkkeja sekä laskulajeista vapainta eli vapaalaskua. RIKU LAAKSO ”Heti alkuun on todettava, että onneksemme carvinghiihdon ensimmäinen aalto, 90-luvun lopun tiimalasisuksihurmos on jo jäänyt taakse. Tuttuun rinteeseen saa uutta näkökulmaa ja kehosta löytyy erilaisia ulottuvuuksia, joita ei ehkä ennen ole tutkinut laskettelun saralla! Mitä carvinglaskijat ovat lajistaan mieltä. Myös välineet ovat toki noista ajoista muuttuneet, ja nykyvälineet mahdollistavat muutakin kuin pelkän yhdenlaisen käännöksen tietyllä pinnalla. ”Ajattelen monesti, mitä haluaisin laskemisellani tehdä, mutta rehellisesti sanottuna usein asiat tapahtuvat vahingossa! Lumilautailu on ollut minulle suuri inspiraation lähde sekä erityisesti laudalla aikaansaatavat leikkaavat käännökset. Mikä sitten saa modernin laskijan syttymään nimenomaan rinnelaskulle
Katselukokemuksena voisi suositella Eric Pollardin carvingpätkää Burning Sidewall sekä tietysti esimerkiksi Koruan lumilautapätkiä. Jo pelkästään takaperin laskemalla saa uutta ideaa omaan tekemiseen, helpot mäet tuntuvat haastavilta. Kalle Kutvonen 25-vuotias, jolle alamäkeen liukuminen on kaikki kaikessa. Aiheuttaa useasti hämmennystä sujuvilla laskutaidoilla suksilla sekä laudalla, jonka vuoksi liputtaa vahvasti molempien välineiden puolesta. Esimerkki lautailuinspiraatiosta: switching -käännös eli menosuunnan vaihto kesken käännöksen.. 45 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland halutaan tehdä mahdollisimman nopeita käännöksiä, mutta itse koen saavani enemmän irti, kun tuon yläkropan mukaan liikkeeseen ja lähelle lumen pintaa. Lautamaailmasta ammennetaan isolla kauhalla inspiraatiota tähän touhuun! Välinevalmistajatkin ovat huomanneet nousevan trendin rinnelaskussa, ja useat brändit ovat ruvenneet tekemään kyseiselle tyylille sopivia suksia. Lisäksi muun muassa mustan korpin, eli Black Crowsin MIrus Cor, Armadan Stranger sekä Pusun Kelo ovat hyviä uuden tyylin suksia, sekä carvingiin, että rinnelaskuun. "Nykyajan carvinghiihto on parhaimmillaan erittäin dynaamista, lennokasta ja kaunista rinnehiihtoa, joka mittaa laskijan ja välineiden suorituskykyä." Jos tässä Danielill ei olisi sauvoja, voisi luulla että kyseessä on lumilautailukuva. Kyse ei ole vauhdista vaan fiiliksestä ja hauskanpidosta. Jos on mieli päästä carvingin maailmaan, niin suosittelen kokeilemaan carvingsuksimaailman pioneeri Linen suksia, jonka suksimallit Sakana ja Blade ovat jo nyt kulttisuosikkeja. Kuten jo todettu, on rinnelasku äärimmäisen helposti lähestyttävää, lähikeskuksen iltamäkeen on kätevä lähteä koittamaan omia ja omien kamojen rajoja! Väärää tai oikeaa tapaa laskea ei ole olemassa, ja jos joku asia tuntuu laskiessa hienolta, sitä se myös todennäköisesti on! Mitä sitten pitää olla taitoarsenaalissa, jos haluaa liittyä vakosamettia tanssilattiana pitävään iloiseen joukkioon. Hyödynnä niitä laskiessasi, esimerkiksi yksinkertainen kumpu voi tarjota hauskuutta useamman laskun ajaksi. No, perusrinnelaskutaidot (KYS, leikkaava) mielellään molempiin suuntiin, eli etuperin laskemisen lisäksi myös feikkinä eli takaperin. Yritän tehdä yksinkertaisia asioita ja jatkojalostaa niitä” Helposti lähestyttävää, kehittävää ja hauskaa ajanvietettä Carvingin uusi tuleminen näkyi myös hienossa Arctic Weekend -tapahtumassa, jossa oli pyhitetty tapahtuma-aikaa carving with style -workshopeille ja olipa mukana myös kisa sessarimuodossa jossa otettiin selvää, kuka on Suomen paras carvinglaskija. Kun laskutaidot ovat hallussa, täytyy katsoa kotirinteitä uusilla silmillä! Löytyykö suosikkimäestäsi erilaisia muotoja kuten rollereita, bänkkejä, tiukkoja mutkia tai muuta erikoista
46 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Sopivia skinnattavia nyppylöitä on niin paljon, että laskupäivän päätteeksi voi itse päättää, minne haluaa auringon laskevan
L äntisen naapurimme pohjoiset vapaalaskumaastot ovat monelle suomalaiselle alamäkiaktiiville tuttuja, mutta niitä on pidetty niin sanotusti vannoutuneemman vapaalaskukansan kohteina. Vassijockalle voi toki hiihdellä suoraan hotelliltakin tai Katterjokkista, mutta moni menee autolla ensimmäiset kilometrit ja parkkeraa Vassijauren junaseisakkeen parkkiin, josta ylösnousu alkaakin jo välittömästi. Rohkeimmat vapaalaskijat tiputtelevat Nordalsin päältä lähes nousureitin vieressä sijaitsevaa Nordalsbrantenia, jossa myös vapaalaskun PM-kilpailuiden laskulinjat menevät. Solliften on loistava pikkumäki perheen pienimmille, joiden touhua voi seurailla ravintolan terassilta aivan rinteen välittömästä läheisyydestä. 47 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Riksgränsen, Björkliden ja koko Abiskon kansallispuisto lähialueineen muodostavat tiiviin paketin laskupaikkoja, joihin moni mielii varsinkin keväisin, kun kotimaassa keskukset jo pikkuhiljaa sulkevat rinteitään ja paljaat läikät tunturissa pistävät lumen alta esiin. Vassijocka on Riksun puolelta paikka paikoin todella jyrkkä, mutta sen salaisuus piileekin vuoren toisella puolella. Rinteet ovat pitkälle kevääseen hyvässä kunnossa ja sopivan loivia myös perheen pienimmille. Katterjokkista pääsee pitkähköllä ankkurihissillä suoraan Nordalsin puolen laskettelualueelle, ja näin välttää päivän viimeisen ja jyrkän laskun hotellin puolen parkkipaikalle kokonaan. Hiihtokeskuksen huippu sijaitsee Ruotsin puolella, mutta osa rinteistä käy Norjan puolella, vaikka ala-asemat ovatkin Ruotsissa. Toinen vaihtoehto on nousta hissillä ylös ja suunnata sukset kohti laskuseinän korkeinta kohtaa, joka sijaitsee lähes hissien yläaseman tasalla. Ravintola on tunnettu maukkaista ulkogrillissä valmistettavista burgereistaan. Huipulle skinnaa noin reilussa tunnissa, ja lasku on vaihtelevaa loivasta jyrkkään. vapaalaskun mekkoja vai monipuolisia perhekohteita Pohjolassa?. Kattilan pohjalla, Nordalsliftenin ja Solliftenin ala-asemalla, on Nordals-niminen rinneravintola, jonne paistaa aurinko koko päivän. Se sijaitsee heti hiihtokeskuksen vieressä. Tuota rinkiä kun kiertää muutaman kerran päivässä, niin aivan varmasti maistuu Pripps Blå -hotellin tai majapaikan terassilla päivän päätteeksi. Päiväretkikohde Låktajåkka Mountain Lodge 1228 metriä merenpinnasta Låktajåkkan tunturiasema sijaitsee jo oiRiksgränsen & Björkliden Teksti ja kuvat: Teemu Moisio Riksgränsenin ja Björklidenin hiihtoalueet tarjoavat parhaimmillaan pehmeää kevätfirniä ja huhti-toukokuussa valoisaa aikaa päivästä riittää todella pitkään. Toinen ja melko paljon vähemmän kuumottava laskureitti kulkee seinämän takapuolelta ja kiertää takaisin Nordals-ravintolan terassille. Riksgränsenin vapaalaskualueet Koko asian voi ajatella niin, että Riksu ja koko Abiskon lähialue on yhtä isoa vapaalaskualuetta, jonne vain on pystytetty muutama hiihtohissi hommaa helpottamaan. Keskus aukeaa hotellin parkkipaikalta melko jylhän näköisenä vuorena ja kyyti vanhalla tuolihissillä väliasemalle saattaa aiheuttaa pientä sydämen tykytystä sekä ajatuksen, miten tämä ikinä voi sopia koko perheen hiihtokeskukseksi. Riksgränsen Riksgränsen, tuttavallisemmin Riksu, sijaitsee nimensä mukaisesti Ruotsin ja Norjan rajalla. Nousu Nordalsfjälletin päälle tapahtuu kahdella tapaa: Nordalsin terassilta voi skinnata Nordalsfjälletin itäpuolen kautta ylös ikään kuin takakautta. Loppu kumpuilee loivana useita satoja metrejä takaisin lähtöpaikalle. Asia ei kuitenkaan ole pelkästään aivan niin, vaan Ruotsin ja Norjan rajamailta löytyy varmasti mielekästä laskettavaa ja tekemistä koko perheelle laskutaidosta riippumatta. Mikäli matkassa on perheen pikkuväkeä tai muuta arkajalkaisempaa suksen syöttäjää, kannattaa majoitus ottaa Katterjokkin puolelta. Nousu kestää noin 20–30 minuuttia riippuen siitä, kuinka paljon haluaa maisemia ihailla. Nousu on verrattain jyrkkä, joten sukset on hyvä kiinnittää reppuun. Matka väliasemalta huipulle jatkuu toisella vähintään yhtä keskiaikaisella tuolihissintekeleellä, ja koko keskuksen idea paljastuukin vasta huipulla, josta aukeaa iso kattilamainen hiihtoalue. Ensimmäinen käymisen arvoinen töppyrä, Vassijocka 1374 metriä merenpinnasta. Koko alueen kruunaa eteläpuolelta 1051 metriä merenpinnasta nouseva Nordalsfjället, joka on tuttu esimerkiksi vapaalaskun PM-kisojen kilpailuareenana
Björklidenin rinteet ovat myös ilmansuunnaltaan enemmän etelään, joten rinnehiihtokausi siellä on hieman lyhyempi kuin Riksgränsenissä. Björkliden Björkliden sijaitsee pitkälti samojen hiihtomaastojen varrella mitä Riksgränsen, mutta jää ehkä rinnehiihdon ja palveluiden kannalta hieman Riksun varjoon. Laskuhommat helikopteriavusteisesti ei luonnollisestikaan ole se halvin tapa nauttia harrastuksesta, mutta jokaisen vannoutuneen suksenkuljettajan sitä olisi hyvä ainakin kerran elämässään kokeilla. Yksi vaihtoehto ja varmasti paras sellainen, jos matkassa on lapsia, on vuokrata moottorikelkka ja reki Vassijaure-järven rannasta, pakata mukaan kaikki olennainen retkigrillistä hiihtovälineisiin ja ajaa kelkkareittiä pitkin Låktajåkkalle. En ole koskaan koittanut ajaa kelkalla suoraan perille, koska matkalle mahtuu todella paljon laskettavaa, ja kelkalla on helppo vetää laskijoita ylös. Keväällä pohjoisessa aurinko paistaa jo niin pitkään, että paluu Låktajåkkalta voi alkaa vasta illalla ja lasku takaisin Björklideniin on varmasti ikimuistoinen. Majoitusvaihtoehtoihin sekä moninaisiin palveluihin voi käydä tutustumassa hiihtokeskusten www-sivuilla www.riksgransen.se ja www.bjorkliden.se Kelkalla päiväretkeillessä on hyvä muistaa, että se mikä aamulla kantoi, ei ehkä kanna iltapäivällä. Kelkka on myös siitä hyvä, että matkaan voi ottaa perheen pienimmät ja kaikille löytyy varmasti mielekästä tekemistä ulkoilupäivän aikana. Muutaman nousun paketti kustantaa noin 500 euron verran, ja leikkiä voi toki jatkaa vaikka kuinka kauan ja monta päivää, jos vain kukkaron nyörit antavat myöten. Niinpä reissukaveriksi innokas vapaalaskija valitseekin myös sellaisia, joita ei laskeminen kiinnosta vaan kelkkailu on se oma juttu. Se kuitenkin antaa skinnaajalle helpommin lähestyttäviä kohteita kuin Riksgränsen. Riksgränsen & Björkliden. Skinnausretki Låcktajåkkalle vie hyväkuntoiselta aikuiselta kahdesta kolmeen tuntiin, joten se on oikein hyvä päiväretkikohde. Matkaa sinne tulee hiihtäen Riksusta helposti toistakymmentä kilometriä ja Björklidenistäkin noin kahdeksan kilometriä. Helikopterilla laskettuja korkeuserometrejä saa helposti tuhansia päivässä. Reitti kulkee ikivanhaa traktoriuraa pitkin, ja matkaa tunturiasemalle kertyy noin seitsemän kilometriä. Lyhin reitti kulkee Låktajåkkan junaseisakkeelta, tien E10 varrelta, Riksun ja Björklidenin noin puolestavälistä. Helihiihdon ehdottomasti paras puoli on siinä, että laskuja kertyy varmasti enemmän ja energiaa ei pala skinnaamiseen. Edullisimmat, muutaman nousun hiihtopaketit tosin suuntautuvat aivan lähimmille laskupaikoille, joten karttaa kannattaa hieman tutkia, ennen kuin Visa-kortin työntää maksupäätteeseen ja hyppää vispilän kyytiin. 48 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti keastaan lähempänä Björklidenin hiihtokeskusta. Låktajåkkalla on muutamia huoneita ja yhteensä 18 sänkyä tunturiaseman yläkerrassa, sauna erinomaisin näkymin sekä ravintola hiihtäjän oloa helpottamaan. Heliski Ehdottomasti paras tapa nauttia koko Abiskon alueen laskumahdollisuuksista on heliski. Nordalsfjälletin kisaseinä on kokeneellekin vapaalaskijalle varmasti kuumottava
49 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Osa Riksgränsenin rinteistä kulkee Norjan puolella. ¨
Puettuamme itsemme ja lapset, astelemme viereiseen vanhan ajan tyylikkyyttä henkivään ravintolavaunuun. Kitzteinhorn Explorer Tour Iida juoksentelee ympäri Kaprunin Maiskogelbahnin ala-semaaa, kun Hohe Tauern -kansallispuiston puistonvartija Werner Schuh saapuu paikalle ja hyppäämme gondolissin kyytiin. Palattuamme ravintolavaunusta hyttimme ovelle ilmestyvä Snälltågetin konduktööri kehottaa meitä siirtymään asemalaiturille tavarat pakattuina – matka kohti Tukholmaa tulisi jatkumaan taksilla. Kitzteinhorn Explorer Tour vie meidät neljää eri hissiä käyttäen 12:km pituiselle matkalle Kitzteinhornin huipulle, esitellen samalla ympäröivää kanSUURI JUNAMATKA ALPEILLE Teksit ja kuvat Janne Järvensivu Hissillä ylös, painovoimalla alas Jussi pöllyttää hissipuuteria Kitzteinhornissa. Keskiyön pikajuna Pimeän ikkunan läpi kantautuu etäinen kiskojen kolina ja hyttimme heiluu mutkissa kuin laiva meren aalloilla. Saan avattua oviketjun sängystä poistumatta, ovenraosta kurkistava aseistettu rajavartija pyytää nähdä seurueemme passit. Herätän Lauran ja ojennan passit eteenpäin. Lapset ovat lopultakin nukahtaneet, kolme ja puolivuotias Iida vasemmalle alasängylle ja 15:n kuukauden ikäinen Aarne vastapäätä avovaimoni Lauran viereen. Matkakohteen valintaa tukivat paikalliset ympäristötoimet – osana itävaltalaista ”Ilmastoja energiamallialue” -järjestelmää Zell am See-Kaprun -alueen tavoitteena on irtautua fossiilienergiasta ja tarjota asiakkailleen hiilivapaita lomia. Rajavartija selaa passeja ja vaatii ensin nähdä kaikkien kasvot tunnistusta varten, mutta heltyy kuultuaan lasten jo nukkuvan -ojentaa passit takaisin ja jatkaa matkaa. Euroopan halki kulkeva junamatkailu on ollut mediassa esillä, mutta se on nähty joko nuorison interreilaamisena tai yksittäisten ilmastoaktivistien päiviä kestävänä ja laajoja etukäteisjärjestelyjä vaativana operaationa. Suunnitellessamme perheemme yhteistä laskumatkaa Alpeille selkeänä tavoitteenamme oli matkan aiheuttamien päästöjen minimointi. Ihmetellessämme aamiaisella Hampurin pysähdyksen pitkää kestoa kahvia kaatava ravintolavaunuemäntä kertoo meille radan edessämme olevan poikki yöllisen myrskyn seurauksena. Makoilen keskisängyllä lukuvalon hämyssä ajatuksissani, nauttien ympärilleni laskeutuneesta rauhasta, jota vain ruuhkavuosien arkea elävä vanhempi voi kenties täysin ymmärtää. Aamulla raotan unisena ikkunaverhoa ja näen asemalaiturin täydeltä ihmisiä. Sinisestä kyltistä päätellen olemme Hampurissa. K iinnostuinkin heti kuullessani ruotsalaisen Snälltåget -junayhtiön aloittavan tammikuussa 2022 suoran yöjunareitin liikennöimisen Tukholman ja Zell am Seen välillä. 50 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti. Äkkiä havahdun, kun takanani olevaan liukuoveen koputetaan
sallispuistoa. Laskumatka perheen kanssa on tasapainoilua kaikkien tarpeiden ja toiveiden välillä ja siinä mielessä lapsiperheille suunnattu, täysihoitoa tarjoava Haidvogl Kinderhotel on nappivalinta: vanhemmat arvostavat hoitopalveluita, sekä lasten omaa ovellista makuuhuonetta – lapset puolestaan viihtyvät hotellin omassa ”hoplopissa”, sekä teatterija taikuriesityksissä. Koronan takia suuressa, jykevien puuja kivielementein sisustetussa modernissa hotellissa on vain kourallinen asiakkaita, joten vitsikäs kreikkalaistaustainen tarjoilijamme on tullut jo tutuksi. Surf´s up Jussi Pipeline-reitillä. Iida on hississä aurinkoisten alppimaisemien äärellä yhtä hymyä, Aarne taas ei vielä taida täysin ymmärtää mistä on kyse. Laskemme vielä reitin Kelit ovat kohdillaan kun asemalaiturille voi hiihtää. Annan käännösten välin kasvaa ja vauhti kiihtyy, mutta huono näkyvyys ja edessä siintävät kivikkojen reunustamat kummut pakottavat hiljentämään vauhtia tuntemattomassa maastossa. Nostamme Lauran kanssa maljat nerokkaalle konseptille – prost! Puuteripäivä Aamiaishuoneen ikkunasta näkyvä piha on peittynyt yön aikana lumikinosten alle. Ohitamme hiljaisen kylän ja jatkamme kohti tien päässä, jyrkkien vuorten reunustamassa kapeassa laaksossa, sijaitsevaa Gletscherjet -asemaa. Maiskogelbahnin yläasemalla 1570 metrissä on upottavaa sohjoa ja joudun kantamaan Aarnen matkarattaineen seuraavalle hissille. Jäätikön vetäytymisen johdosta se ei enää valitettavasti ole mahdollista. ”70-luvulla tässä kohtaa laitettiin sukset jalkaan”, Werner kertoo. Koska näkyvyys on huono ja lunta on tullut nopeasti paljon, päätämme keskittyä keskuksen merkattuihin lumivyörykontrolloituihin vapaalaskualueisiin. Werner kertoo, kuinka hänen kaverinsa oli kerran lähtenyt laskemaan näiltä harjanteilta ja laukaissut samalla alas laaksoon asti ulottuneen vyöryn, joka melkein tappoi hänen serkkunsa. Hotellilla Jäätikkökävelystä väsähtänyt Iida nukahtaa kotimatkalla bussiin. Gletscherjet 1 kabiini nostaa meidät pystysuorien seinämien yli 1000 korkeuserometriä Kitzteinhornin jäätikölle, jossa näkyy vain kourallinen laskijoita. Tutkimme Langwiedin väliasemalla 1970 metrissä lumikerroksia ja eläimiä ruokkivaa aluskasvillisuutta. Kirkkaanvihreään takkiin pukeutuneella miehellä on hymy herkässä ja hänen innostuksensa on tarttuvaa. Junayön jälkeinen miljöö poikkeaa hieman Kemijärvestä 51 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland. Werner yrittää esitellä Iidalle vyöllään roikkuvia isoja sulkia ja eläinten turkkeja, mutta tyttöön iskee ujouskohtaus ja hän luimistelee isän jalkojen takana Valitettavasti emme tällä kertaa näe jyrkillä rinteillä kipuavia vuorikauriita, tai puistoon vuonna 1986 uudelleentuotuja, maailman isoimpiin lintuihin kuuluvia partakorppikotkia, mutta näkymä Kitzteinhornin huipun läpi kulkevan tunnelin toisessa päässä noin 3000 metrissä on silti henkeäsalpaava. Paikka: Wörgl, Itävalta. Gourmet-tasoinen, päivittäin vaihtuva neljän ruokalajin menu poikkeaa edukseen totutusta laskureissumurkinasta. Hissinousun aikana seuraamme gondolin ikkunasta kuinka puna-asuinen laskija korkkaa alapuolellamme olevaa puuterikenttää vanhan koulukunnan pyöreillä käännöksillä. Pian Jussi kurvaa sovitusti vuokra-autollaan pihaan ja suuntaa auton nokan kohti Kaprunia. Auringonpuoleisella seinämällä on kuitenkin useita tuoreita laattavyöryjälkiä. Laitamme innokkaina pakolliset maskit naamalle ja vaihdamme lennosta punaiseen munanmuotoiseen Gletscherjet 2 -gondoliin, jonka yläasema on 2450 metrissä sijaitsevassa Alpincenterissä. Keräämme voimia hotellin kylpylän altaalla ja saunaosastolla, jonka jälkeen suuntaamme yläkertaan vakiopöytäämme illalliselle. Ennen paluuta kotimaisemiinsa ja siirtymistä puistovartijan tehtäviin Werner työskenteli parikymmentä vuotta Kanadassa Mike Wiegelen helihiihto-oppaana, joten häntä kannattaa kuunnella. Nykyisellä lämpenemisvauhdilla jäätikkö sulaa kokonaan 40:ssä vuodessa. Käännämme sukset alamäkeen ja pudotamme rinteen mutkasta suoraan alapuolella olevalle X3 -reitille. Kuljemme aivan vuorenharjannetta pitkin, josta näyttäisi lähtevän hienoja laskulinjoja. Lunta on paljon, paikoitellen jopa reisiin asti ja se on kevyttä. 3K K-onnection -nimeä kantava osuus on paikallinen ylpeydenaihe: vuonna 2019 valmistunut kolmen kaapelin varassa kulkeva, tuolein varustettu 32-paikkainen maisemakabiini ajaa reilun neljän kilometrin matkan yhdeksässä minuutissa, yhdistäen Kaprunin kylän Kitzteinhornin jäätikköön. Nopean tankkauksen jälkeen siirryn suksihuoneen kautta ulos lumisateeseen odottelemaan
Kuva: Jussi SUURI JUNAMATKA ALPEILLE 52 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti. Kirjoittaja nauttimassa lastenhoidon vapaapäivästä Kitzteinhornissa
Trans-eurooppalaisen junamatkailun raiteilla on kuitenkin vielä esteitä: ”vaikka EU kannustaisikin kansainvälisiä yhteyksiä, niin monet sen jäsenmaat, kuten esim. Heidän takanaan, tavaratilaan sullottuna, istuu junayhtiön hiljainen edustaja, joka koordinoi puhelimellaan ajon aikana eri reittivaihtoehtoja sekä mahdollisia jatkojunayhteyksiä. Alun perin tarkoituksena oli myös sisällyttää lomareissuun ennalta sovittu työmatka Münchenin ISPO-messuille, jolloin olisin henkilökohtaisesti välttynyt kahdelta meno-paluulentomatkalta Keski-Eurooppaan. Messut peruuntuivat, mutta vietimme kuitenkin matkan aikana myös viikon Innsbruckissa, jossa tein etätöitä. Olemme uskomattoman onnekkaita, useammassakin mielessä, sillä puolisomme ovat puuterijuhliemme aikaan ottaneet vastuun lastenhoidosta – on aika palata hotellille perheidemme luo. Yllätys on melkoinen, kun mies esittäytyy ja kertoo meidän olleen sähköpostiyhteydessä: ”Marco Andersson, järjestin teidän lippunne matkalle.” Suksipussiani siis halailee auton huonoimmalla paikalla Snälltågetin kaupallinen johtaja. Kurun pohjalla olen tuulensuojassa ja reunojen kivien tarjoama kontrasti parantaa näkyvyyttä. Malmöön johtava kuuluisa Örebron siltakin on kuulemma ollut myrskyn takia kiinni. Hyvästelemme Marcon alkuillasta väsyneinä, mutta onnellisena junayhtiön meille järjestämän hotellin aulassa. Kerään avoimessa yläosassa vauhtia ja sukellan sisään lähes koskemattomaan kuruun. Yhtenä motiivinamme oli myös konkreettisesti todistaa, että ilmastoystävällinen Alppimatka on mahdollista tehdä jopa kahden pienen lapsen kanssa. Lapsiperhetodellisuudessa linnojen ihastelu vaihtui lennosta Aarnen kanssa junan läpi kävelyksi – useampaan kertaan. Yhtenä keinona kansainvälisten junareittien tukemiseksi Marco näkee raidemaksujen alentamisen, sekä arvonlisäverovapauden: ”Nyt junalippusi hinnasta esim. Ihmisten kulutustottumukset muuttuvat haasteista huolimatta: toissapäivänä Zell am Seen junaan nousi Tukholmassa 467 matkustajaa ja junien tulevat täyttöasteet näyttävät hyviltä. Hengitän syvään, käännän katseeni ylärinteeseen ja seuraan kuinka Jussi navigoi tiensä puuterimeren läpi. Täysin poikkeuksellisesta myrskystä ja erityisjärjestelyistä huolimatta kaikki sujui hyvin, vaikka yöpyminen makuuvaunussa sujuisikin varmasti helpommin hieman Aarnea vanhempien lasten kanssa. Täältä tullaan elämä Iida Hampurin juna-asemalla. Seuraavana aamuna matka jatkuisi vielä junalla Tukholmaan ja lopulta autolautalla kotiin Helsinkiin. Zell am Seen maisemissa välipäivätkään eivät harmita kovin paljon 53 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland. Koimme kuitenkin, että ihmiset olivat avoimempia ja valmiimpia vuorovaikutukselle kuin lentomatkoilla, joilla yleensä pysytellään oman kuulokeja videokuplan sisällä. Istun maski päällä kuljettajan vieressä, Laura ja lapset ovat takapenkillä. Lopulta varusteitamme pakataan beigeen tila-autoon ja pääsemme kuskien välisen turkinkielisen huutoneuvonpidon jälkeen liikkeelle. Aseman edessä junaemäntä aloittaa neuvottelut paikallisten taksikuskien kanssa, jonka aikana käyn hakemassa perheelle matkaeväät ja itselleni kahvin, sekä tuoreen Backline -laskulehden. Annan suksieni kulkea lähes oikolinjassa, jotta polvien yli ulottuva lumi ei hidastaisi liikaa vauhtia. uudelleen, mutta riemu repeää vasta kurvatessamme lähempänä hissiä kulkevalle X5 Pipeline -reitille. Junamatka Alpeille voi olla perinteistä hiihtolomamatkaa kalliimpi ja vaatia enemmän aikaa, mutta se tarjoaa myös hitaan matkustamisen mindfulness-mielentilaa ja rennompaa tunnelmaa – sekä vastuullisesta valinnasta syntyvän hyvän mielen. Ehdimme kuitenkin koluta unelmakunnossa olevat vapaalaskureitit riemusta kiljahdellen moneen kertaan läpi, seuranamme vain kourallinen muita laskijoita. Viimeiset tunnit ahtaassa taksissa ovat varsinkin lapsille haastavia ja Arnella on itku herkässä. Puhe kääntyy luonnollisesti junamatkailuun, jonka kysynnän on Snälltågetissa havaittu selvästi kasvaneen viimeisen 15 vuoden aikana yhtiön Åren matkojen yhteydessä. Saksassa menee 1/3 valtiolle, vajaa kolmannes ratamaksuihin ja noin 7% on arvonlisäveroa. Lopulta reisilihaksia poltteleva tanssi lumella kuitenkin päättyy. Pohdintaa Olisimme toki päässeet nopeammin ja helpommin perille lentäen, mutta halusimme pienentää matkamme aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Tarraan yhdellä kädellä Iidaa kädestä, toisella suksilaukusta ja seuraan huomioliiviin pukeutunutta konduktööriä. Keli kirkastuu hieman ja puolen päivän maissa hissille ilmestyy kypäräpäisiä vapaalaskijoita paukkureput selässään ja läskisukset jaloissaan. Lentomatkojen korvaaminen vähemmän saastuttavilla vaihtoehdoilla ja useamman matkan yhdistäminen yhdeksi pidemmäksi ovat konkreettisia tapoja harrastaa ja matkustaa vastuullisemmin. Lopulta ravintolavaunussa tapaamamme junaemäntä ilmoittaa matkan jatkuvan Hampurista taksilla kohti Tukholmaa. Saksa ja Itävalta keskittyvät kuitenkin omien kansallisten junayhtiöidensä monopolien suojelemiseen”, Marco selittää. Päädymme lopulta Puttgardenin lautalle, jonka määränpäästä Rodbyhavnista jatkamme Kööpenhaminan ohittaen Öresundin sillan ylitse Malmöön. Raiteilta kumipyörille Seisomme matkatavaroinemme katetulla junalaiturilla, ympärillämme on puolentusinaa yhtä epätietoista matkustajaa ja junan henkilökunta. Äänetön lasku kurussa on kuin toinen todellisuus, jossa mieli antaa tilaa lihaksille löytää optimaaliset liikkeet suhteessa suksiin ja lumeen. Halusimme myös nauttia junamatkustamisen muista eduista: kiireettömyydestä, maisemien tarkkailusta ja välittömästä tunnelmasta. Kukaan ei vieläkään tiedä tarkalleen, minne autot ovat ajamassa – ehkä suoraan Malmöön tai sitten Puttgardenin autolautalle
54 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Oulu.
H arrin kuvissa on usein läsnä ihmisen ja luonnon suhde, pohjoinen valo sekä hiilenmusta, kiharakarvainen noutaja Kaffe. Kulttuurisurffariksi itsensä mieltävä mies on vahvasti sitä mieltä, että ulkoiluhiki haisee paremmalle kuin palaverihiki. Se oli tosi hauskaa aikaa!”, Harri kertoo taustastaan. Usein parhaat kuvat syntyvät, kun jengi on nukkumassa. Se oli kuitenkin hyvin ohimenevä vaihe, ja äkkiä siirryin stillikuvaukseen. Asiakkaille kuvatessaan Harri näkee itsensä taiteilijan sijasta käsityöläisenä, jolle kamera on työkalu. Harrin mielestä valokuvassa tunne on tärkeämpää kuin tekniikka, ja se mitä aihetta kuvataan, ei voi vaikuttaa, kuinka hyvää taidetta siitä tulee. Opiskeltuaan Rovaniemellä, Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa graafista suunnittelua ja valokuvausta, Harri päätyi vaimonsa Ullan kanssa muuttamaan takaisin synnyinseuduilleen Oulunsaloon. On ihan mahdollista, että koko päivältä ei tule yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Sitä joutuu monesti tekemään miljöön ja liikkeen ehdoilla. Nykyisin Harri kuvaa laskemista harvemmin. ”Laskukuvaamisessa on niin paljon tekijöitä, joihin ei voi vaikuttaa: sää, lumiolosuhteet, laskija. Olin kuvaamataitopainotteisessa lukiossa ja innostuin siellä kovasti pimiötyöskentelystä ja filmien kehittämisestä. Koiraihmisten kanssa löytyy aina yhteistä puhuttavaa. Yrityksille ja mainostoimistoille kuvaaminen tarjoaa varmemman tulonlähteen kuin vuorilla pyöriminen. Hän on myös pitkän linjan skeittaaja ja lumilautailija sekä innokas luonnossa liikkuja. Kaffen kuvaaminen toi valokuvaamiseen takaisin sen harrastusaspektin. ”Kun sulla on konsepti, niin sulla on kohderyhmä ja karkeasti puolet maailman ihmisistä on koiraihmisiä. Koiran kanssa on kiva mennä!” ”Hyvää outdoor-kuvaa varten ei tarvitse lähteä kauas. Ainakin Suomen kesässä aamukahden ja aamuviiden välissä valo on parhaimmillaan. Hyvä ystävä ja mahtava valokuvaaja Olli Oilinki vihki minut filmikuvauksen saloihin. Mediaympäristö on muuttunut. Ja kaikki tapahtuu yleensä akut ja varpaat jäässä.” ”Laskukuvaaminen on teknistä ongelmanratkaisua. Sittemmin Harri on kuvannut paljon esimerkiksi Antti Autin ja Enni Rukajärven kanssa. Läheinen merenranta on usein kuvissa läsnä, varsinkin Kaffegram-tilillä, jolla on tätä kirjoittaessa yli 30 tuhatta seuraajaa. Kävi hyvin äkkiä ilmi, että Kaffen jutut kiinnostaa ihmisiä paljon enemmän kuin minun jutut. Molemmissa kannustetaan visuaaliseen representaatioon eli suomeksi, kuvaamiseen. Sain rippilahjaksi videokameran, jolla kuvailin skeittausta. Onko ”Kamera on minulle lapio” HARRI TARVAINEN. Valokuvaaja oppii näkemään valoa.” Yhtä hyvää kuvaa varten on 99 vähän sinne päin olevaa Ensimmäinen lehdessä julkaistu laskukuva oli Harrille merkittävä kokemus, joka sai flirttailemaan ajatuksen kanssa, että tästä voisi tulla ammatti. Nykyisin koirien sometilit ovat täysin vakiintunut genre, mutta vuonna 2014, niin koirakaveri Kaffen kuin @ kaffegram -tilin syntyaikoihin, kyse oli Harrille vielä uteliaasta kokeilusta. Teksti: Simo Vilhunen Kuvat: Harri Tarvainen 55 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland ”Kamera on minulle lapio”, sanoo Harri Tarvainen, ammattivalokuvaaja ja graafinen suunnittelija Oulunsalosta. Valokuvaaja näkee enemmän kauneutta ”Laskeminen ja skeittaus ovat molemmat olleet minulle hyvin määritteleviä tekijöitä. Mieleenpainuvaksi projektiksi hän nostaa Suomen ensimmäisen – ja toistaiseksi ainoan – vain naislautailijoita sisältäneen elokuvan ”Shotgunin” vuodelta 2008
”Mua ärsytti silloin suunnattomasti, että ensimmäinen asia, johon kiinnitettiin huomiota, oli vino horisontti tai kuvassa on puhki palanut kohta. Mieleen tulee takavuosien tiukkapipoisuus aukea.net -tyyppisillä valokuvausharrastajien foorumeilla. ”Jos sulla on sisällä kuva, jonka haluat näyttää itsellesi ja maailmalle… en usko, että sellainen ihminen itkee sitä, että algoritmi on pyllystä”, Harri tuumaa. Mutta jätänkö sen siksi laittamatta. Harri kuitenkin korostaa, että sääntöjä ei ole pakko noudattaa orjallisesti ja joissain kuvissa voi olla impressionistisempi, tekniikat ja normit hylkäävä ote. ”Jos laitan omalle tilille jonkun lumitekstuurikuvan, niin tiedän, ettei siitä tykätä niin paljon kuin jostain auringonlasku-usva-diibadaaba – siis visuaalisesti pysäyttävämmästä – kuvasta. Se on minun galleriani, ja tällaiselta haluan sen näyttävän. Vaikka Harri myöntää, että Instagram on tietynlaista sisältöä suosivan logiikan vuoksi muuttumassa hetki hetkeltä tylsemmäksi paikaksi, näkee hän valokuvaajana siinä myös paljon hyvää. Omissa kuvissa lopputuloksen eteen tiristetty hiki ja voitetut haasteet lisäävät Harrille kuvan merkitystä. ”Instagram on opettanut minua paremmaksi valokuvaajaksi. 56 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti esimerkiksi kuvan kannalta olennaista, että hypätään tosi korkealta tai tosi pitkälle. ”Jos laitan omalle tilille jonkun lumitekstuurikuvan, niin tiedän, ettei siitä tykätä niin paljon kuin jostain auringonlasku-usva-diibadaaba – siis visuaalisesti pysäyttävämmästä – kuvasta. Olen joutunut ajattelemaan eri tavalla ja riisumaan kuvasta ylimääräisiä elementtejä”, Harri pohtii. Harrin mukaan valokuvauksen teknistä puolta korostetaan joissain piireissä aivan liikaa. Sillä ei ole mitään väliä, jos se tukee sisältöä!” Instagram on kokeilualusta Nykyisessä valtavirran kuvakanavassa, Instagramissa on edeltäjiään paljon sallivampi ilmapiiri. Hän kannustaa lähestymään vaikka paikallista nuorisotaloa tai viemään vedoksia puistoon roikkumaan. Mutta jätänkö sen siksi laittamatta. En tietenkään ole immuuni sosiaaliselle hyväksynnälle, eikä ole kukaan muukaan ja se on roskaa, jos joku muuta väittää”, Harri pohtii. Suhtaudun tosin ylpeästi omaan ja Kaffen feediin. En.” Saku Tiilikainen, switch method Pallas. Muiden töissä Harri katselee mielellään sellaisia kuvia, joita ei itse koe osaavansa ottaa. Olen aiemmin kuvannut paljon enemmän vaakaa ja nyt olen oppinut kuvaamaan pystykuvia. En.” Harri muistuttaa, että on muitakin tapoja julkaista kuvia kuin Instagram. ”Instagramiin täytyy suhtautua ei-niin-vakavasti, kokeilualustana. Instagramissa kuvan täytyy olla todella pysäyttävä, jotta ihminen pysähtyy sen äärelle. Laskukuvauksen perussääntöihin luetaan, että olisi hyvä olla tunnistettavissa, mitä siinä tapahtuu ja että katsoja hahmottaa, mistä tullaan ja minne ollaan menossa?” Valokuvaajan on hyvä tuntea sommittelun perusperiaatteet kuten kultainen leikkaus
58 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Luovan alan duunari lapioi kameralla Valokuvauksessa on erilaisia tyylisuuntia, jotka eroavat esimerkiksi sen suhteen, miten pitkälle kuvan elementit on niin sanotusti rakennettu. Silloin kuva viittaa itsensä ulkopuolelle! Siinä on joku tulkinnan taso. Kuva on vain osa totuutta. Okei, maantien kelikamera on täysin neutraali, mutta aina kun siellä on ihminen, asiaan liittyy raskauttavia tekijöitä”, Harri perustelee. Valokuvaaja, vaikka vain taltioisi hetkiä, muokkaa todellisuutta – eli lavastaa – valitsemalla hetken ja sen, mitä jättää kuvan ulkopuolelle. Ethän sinä voi tietää vaikkapa minun historiaani, ja sitä, mihin se kuva vie minut mennessään?” Ehkä kauneus on katsojan silmän lisäksi myös mielessä ja muistoissa. Olen luovan alan duunari. Tottakai, jos joku ihminen kertoo saaneensa minun kuvastani taide-elämyksen, se on yksi ihanimmista ja kauneimmista kommenteista, jonka voi saada.” Tässä tullaan vanhaan kliseeseen. ”Työssä rakennan kuvia, mutta vapaa-ajalla on paljon hetkessä oivaltamista ja taltiointia. Harrin kuvia löydät instagramista kanavista @harritarvainen & @kaffegram Pidempi versio haastattelusta löytyy Arktiset linjat podcastistä: soundcloud.com/arktiset-linjat HARRI TARVAINEN Ruka. Kamera on lapio. Joku voi sanoa valokuvasta esimerkiksi, että tässä on jotain tosi suomalaista tai että tästä tulee mieleen lapsuuden kesät. Oma roolinsa on kuvien suunnittelemisella ennakkoon. ”Voin kuvata vaikka hiekkaa ja kiviä, ja ihminen voi nähdä siinä jotain yhteiskunnallista, ajan henkeen liittyvää tai jotain, mitä omassa tunne-elämässä käy läpi. Jokainen kuvan näkijä on erilainen. Valaisulla, rekvisiitalla, asettelulla ja puvustuksella voidaan luoda erilaisia tunnelmia. ”Mun on tosi vaikeaa identifioida itseäni taiteilijaksi. Tähän liittyy lavastamisen ja dokumentoinnin vuoropuhelu
60 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Tunturin laella seistessä maisema jatkuu silmänkantamattomiin. Maisemaa katsellessa on helppo unohtaa arkiset murheet.
Tuona päivänä ajoimme Chamonix`n kylästä maastoista polkua pitkin ensin Le Touriin ja sieltä Col de Balmen kautta alas Chatelardiin, missä rankkasade pääsi meidät yllättämään ja lopetti pyöräretken. Tieto siitä, kuinka paljon yhden päivän aikana ehtii näkemään maisemaa sähköavusteisen pyörän satulasta, sai suupieleni nousemaan hymyyn. Seuraava tilaisuus sähköavusteiseen maastopyöräilyyn tuli eteen, kun lähdimme ruskaretkelle Ylläksen maastoihin. Olennaista infoa on erityisesti se, että tietää, kuinka paljon sähköä pyörä kuluttaa eri avustustehoilla. Heitän repun selkään, jonne olen varannut ruokaa, juomaa ja hivenen lämmintä vaatetta. Eikä aikaa moiseen ollut kulunut kuin kaksi tuntia ja vartti. Opastuksen saatuamme hyppäämme satulaan ja matka tunturimaisemaan voi alkaa. Siitä eteenpäin avustus antaa polkijalle huomattavaa apua etenemiseen, etenkin ylämäissä. Edellisen kokemuksen perusteella olin enemmän kuin innoissani ajatuksesta, että pääsisin näkemään tunturireittejä polkupyörän selästä käsin. Sähköavusteiseen maailmaan tutustuminen Ensimmäisen kosketuksen sähköavusteiseen pyörään sain, kun olin kesäkuun alussa kääntymässä Chamonix`n kylässä, jossa teimme Jani Hujasen ja Niko Petterssonin kanssa aamupäivälenkin Ranskasta vuorten yli Sveitsin puolelle. Neliportainen säätö antaa keveimmällä avustuksella vain sen verran apuja, että sillä voi kompensoida akun tuoman lisätaakan. Olin suorastaan vaikuttunut siitä, kuinka pitkiä matkoja ja etenkin kuinka paljon korkeuseroa hieman heikompikin pyöräilijä pystyy sähköavusteisesti ajamaan yhden päivän aikana. Tehokkaimmalla avustuksella ylämäkeen pääsee melkein lentäen, mutta tehokas avustus imee sähköä samassa suhteessa. Suuntana Ylläksen maastoreitit ja alla sähköavusteinen maastopyörä. 61 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Polkupyörän näytöltä näkyy, että akun varaus on täynnä. Matkaa oli tuohon mennessä ehtinyt kertyä kolmekymmentä kilometriä ja korkeuseroa 1500 metriä. Ensipolkaisun jälkeen löydämme Äkäshotellin Sähköavusteinen tunturiretki ylläksen maastoissa Teksti ja kuvat: Jan-Erik Blomberg Sähköavusteinen pyörä on hyvin helppokäyttöinen ja opastuksen pyörän käyttöön saa ennen maastoon lähtemistä.. Otamme suunnaksi Ylläs-Levi -maastopyöräilyreitin, jolta poikkeaisimme muille reiteille päivän edetessä. Kohti tunturimaisemaa Päivä alkaa Äkäslompolon kylästä, ja ensin käydään läpi pyörän käyttö Sport Shopin ystävällisen henkilökunnan avulla. Edessä olisi koko päivä väriloistetta ja raikasta tunturi-ilmaa. Hyvin nukutun yön jäljiltä olo on levollinen, odottava ja täynnä tarmoa
Alaspäin viilettävän pyöräilijän on tässä kohtaa hyvä muistaa, ettei ole ainoa polunkäyttäjä. Tässä kohtaa hiki ei kuitenkaan haittaa, sillä näkymä huipulta on huikea. Mutkan takana saattaa olla muita luonnossa olemisesta nauttivia ja siitä syystä ei aivan mielipuolena voi mäkeä alas laskea. Olo on juhlava ja tunnen itseni suureksi tutkimusmatkailijaksi matkalla tuntemattomaan. Kyllä tämä liikunnasta käy, ajattelen. Meno on kevyttä, ja suunta on kohti reitin ensimmäistä varsinaista nousua, Kukastunturin huippua. Ajaessa voi ihastella syksyn kirkkaan valon välkehdintää puiden lomassa, ja kasvoilla tuntuva kevyt tuulenvire pitää ilman kuulaan raikkaana. Vaikka olenkin Ylläksellä usein käynyt, niin on upeaa ihastella edessä aukeavaa tunturimaisemaa ja tuttuja tuntureita aivan uudesta perspektiivistä. On helppo kuvitella, että sähköavustuksen johdosta pyöräily olisi pelkkää viheltelyä mutta ennen kuin saavutamme tunturin huipun, ensimmäiset hikinorot ovat kostuttaneet paidan selkäpuolen. Jo ensimmäisissä nousuissa tulee selväksi, miten paljon helpommalta mäkien ajaminen sähköavusteisesti tuntuu. Sorapohjainen polku on yhtä juhlaa, ja maastopyörä toimii siinä loistavasti. Siellä täällä seikkailee muutama poro, ja kuukkelit näyttäisivät myös olevan kiinnostuneita metsän siimeksessä ajavista retkeilijöistä. 62 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti takaa lähtevän reitin, josta polku vie Äkäslompolon rannan kautta maastoon. Hiki pintaan Nousu Kukastunturille sähköavusteisestikin tuntuu reisilihaksissa, ja jyrkimmissä kohdissa täytyy lisätä sähkövirran määrää, jottei matkanteko menisi talutteluksi. Kukastunturilta matka jatkuu tunturin pohjoispuolelle kohti Kotamajaa. Kivasti polveileva lasku Pitkospuiden lisäksi reitin varrelle on rakennettu metallisia ralleja, jotka estävät retkeilijöiden tutustumisen suonsilmäkkeisiin. Keli on edellisinä päivinä ollut yhtälailla sateeton, joten maasto on kuiva pyöräilemiselle. Edessä on reipas lasku, jossa saa tuntea vauhdin hurmaa ja vaaran läheisyyttä. Ruskaan saa aivan satumaisen tuntuman polkypyörän päältä.. Kukastunturille johtava reitti on ihanteellista ajettavaa
Aika ajoin sähköä ei tarvitse eikä kannatakaan käyttää. Kolmenkymmenenviiden kilometrin ajon jälkeen jaloissa tuntuu jo mukava polte. Kotamajalta pääsee helposti Kesänkitunturin kautta kohti Äkäslompoloa, ja näin näkee tunturimaisemaa jatkuvasti eri suunnista. Juurakkoista ja teknistä ajamista Saavumme Kotamajalle notkeina ja vetreinä. Sähköavusteisesti keskinopeus tällaisella tiellä on hieman alle 30 km/h. Jos olisimme jo kovin nälkäisiä tai janoisia, pistäytyisimme tuvassa pannukahvilla ja nauttisimme talon omia kampanisuja tai lounaskeittoa. Tämä taas kertoo tarinaa tehdystä lihastyöstä. Pyhäjärven rantaa jonkin matkaa ajettuamme polku vaihtuu maisemassa kumpuilevaksi metsäautotieksi. Voin siis hyvillä mielin hieman leikitellä pyörän turbomoodilla. Nimensä mukaisesti turbo antaa kelpo sysäyksen pyörän vauhtiin. Pyörä kiitää kuin ajatus pitkin suonlaitaa harjateräksestä valmistettuja pitkospuita pitkin. Aakenusjärven kodalta suuntaamme Peurakaltion kahvilalle, josta munkin tuoksu leijailee kilometrien päähän. Niille tuntureilla samoajille, joilla ei ole koko päivää aikaa seikkailulle, on toinenkin reitti takaisin Äkäslompoloon. Järven jälkeen polku muuttuu helposti edettäväksi kumpuilevaksi metsätieksi.. Vain vähän matkaa Kotamajalta eteenpäin, polku kapenee ja jatkuu selvästi haasteellisempana. Kahvilan pihassa pyörä parkkiin ja tilaamaan herkku"Polku on hieno ja tekninen, mutta hetkittäin niin juurakkoinen, että eteneminen on todella hidasta. Aakenustietä pitkin polkeminen on hieman yksitoikkoista puuhaa, mutta Peurakaltion munkit mielessä maisema vaihtuu vauhdilla. Se on oikeastaan hyvä asia, sillä sähköä kannattaa säästää aina tarpeen tullen, jotta sitä riittää heikon hetken varalle ja koko päivän tarpeisiin. Meidän tapauksessa aikaa on varattu koko päivä, joten jatkamme matkaa Lainion ohittavalle polulle ja siitä kohti Pyhäjärven autiotupaa. Näin ei vielä kuitenkaan ole, joten kahvit ja nisut saavat odottaa myöhempää hetkeä. Polkeminen sähköavusteisella pyörällä ei todellakaan ole mitään lepoa. Aika ajoin sähköä ei tarvitse eikä kannatakaan käyttää." Pyhäjärven ympäristössä polut ovat osin hyvin juurakkoisia. Reitti helpottuu tästä eteenpäin Pyhäjärven autiotuvalla törmäämme tuttuihin ja vaihdamme kuulumisia. Sanomme heipat ja jatkamme autiotuvalta eteenpäin. Tästä eteenpäin matka helpottuisi huomattavasti. Jälleen kilometrit vaihtuvat vauhdilla ja kuin varkain, olemme saapuneet Aakenuksentielle asti. Vastaavanlaisella ajolla sitä olisi vielä jäljellä 80 kilometrin matkalle. Olen oikeastaan yllättynyt, miten helposti pyörä kulkee ilman sähköä, vaikka painoa on akullisen verran enemmän kuin normaalissa maastopyörässä. Kotamaja toimii reittimme ensimmäisenä vedenjakajana. On hyvä taas katsella hieman, kuinka paljon sähköä on kulunut. Villiä luontoa silmänkantamattomiin ja nyt se täyttää myös muut aistit. Matkaa ei tähän mennessä ole ehtinyt kertyä vasta kuin 12km. Poikkeamme vielä Aakenusjärven rantaan nauttimaan eväitä. Autiolla tiellä ajaminen on helppoa, ja tilaa on yllin kyllin. Polku on hieno ja tekninen, mutta hetkittäin niin juurakkoinen, että eteneminen on todella hidasta. 63 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland pitää ajajan varpaisillaan, ja parhaimmillaan alamäen viilettäminen muistuttaa laskettelua suksilla. Ilma on sakeanaan suopursun tuoksua, ja maisema kylpee yltäkylläisessä väriloisteessa. Ajaessa on mahdollista ihailla komeita tunturinäkymiä, suoalueita ja metsien peittämiä vaaroja. Seuraa koko päivän helpoin osuus. Pyhätunturin ja Lainiotunturin välinen polku halkoo mäntykankaita
Retki on loppusuoralla, ja akun varaus näyttää uhkaavasti hiipumisen merkkejä. Rengasrikon vaarakin on olemassa, ja on ajettava kieli keskellä suuta ja kuvitella olevansa parempi ajaja kuin onkaan. Pyörää varatessa on hyvä ottaa huomioon, että mikäli aikoo suunnata haastavampaan maastoon, on suositeltavaa valita läskipyörän sijaan täysjousitettu maastopyörä. Kukastunturin huipulta on pitkä lasku alas, ja suurin osa päivän samoilijoista on jo poistunut polulta, joten on mahdollista hieman päästellä alamäkeen. Pienen karttatarkastelun jälkeen näyttää siltä, että suunta takasin Äkäslompoloon kulkisi Äkäsaivon kautta. Vaikeissa ylämäkipaikoissa sähköavustus antaa lisää itseluottamusta. Nousu vie vähemmän virtaa kuin olin kuvitellut ja näyttäisi siltä, että akku riittäisi antamaan kevyen avun aivan loppuun asti. Sähköavustuksella vauhtia on vaikeissa paikoissa helpompi pitää yllä. On aika lyödä viimeinen vaihde päälle ja ajaa loppumatka pysähtelemättä maaliin asti, jottei aurinko ehdi laskemaan ja pimeys yllättämään. Sähköavusteinen pyörä on erinomainen tapa tehdä maisemamatkailua tunturissa.. ja. Lampi tarjoaakin hyvän paikan istuskelulle ja tauon pitämiselle. Suunnittelusta huolimatta akun kestoa on hyvä seurata matkan edetessä. Olo kuudenÄkäsaivon reuna putoaa useamman kymmentä metriä alaspäin. Onneksi sähkö antaa juuri sen lisäbuustin vauhtiin, jonka ansiosta on helppo luovia kivikon keskellä ja toivoa parasta. Nopeasti olemme Äkäsaivon reunalla. Mitä mietteitä retki herätti Pyöränä oli sähköavusteinen Trekin Rail maastopyörä, jolla on painoa hieman yli 21kg. Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että virta loppuisi kesken matkan, niin pyörällä pystyy kyllä ajamaan ilman sähköäkin. Itselläni päivä sujui kuin siivillä, ja hymy nousi väkisinkin suunpieliin. Sähkömaasturilla tehtävä maastolenkki on todellakin yksi parhaista tavoista liikkua pitkiä matkoja yhden päivän aikana mäkisessä maastossa. Matkan varrelle osuu varmasti paikkoja, joissa pyörältä vaaditaan hyviä ajo-ominaisuuksia ja ketteryyttä. Saavumme juuri sopivasti Äkäslompoloon ennen Sport Shopin sulkeutumista. Laturi matkaan, jos retki kestää pitkään ja puhti loppuu polkijasta. 64 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti kymmenen kilometrin lenkin jälkeen on tyytyväinen ja voisi vaikka seuraavana päivänä tehdä vastaavan lenkin Yllästunturin upeissa maisemissa. Lopputulema on, että perinteisin avuin emme olisi yhden päivän aikana ehtineet näkemään kaikkea sitä kauneutta, mitä nyt pääsimme kokemaan. Painostaan huolimatta pyörä oli erittäin mukava ajettava ja sopi erittäin hyvin tällaiselle kokemattomalle maastopyöräilijälle. Ennen Kotamajaa on vielä jyrkkä lasku, jossa jyvät erotellaan akanoista. Tämä olisi helpommin sanottu kuin tehty, sillä reitin varrelle osuu erittäin teräväkivistä ja epätasaista metsämaastoa, jossa on parempi tehdä päätöksiä nopeasti. Tuntuu hyvältä antaa painovoiman vain viedä ja nauttia mutkista täydellä vauhdilla. Kotvan kuluttua munkki katoaa leipäläpeen, ja on taas aika hypätä pyörän satulaan. Jos Kukastunturin nousun vielä saisi sähköavusteisesti noustua, niin lopun voisi ajella pelkällä lihasvoimalla maaliin asti. Alussa reitti mutkittelee mukavasti vanhaa metsäkoneuraa pitkin vehreässä ja tilavassa metsämaisemassa. Reitti kannattaa suunnitella akun keston mukaan. Matkanteko on hitaampaa, mutta perille kyllä pääsee. Metsän halki kulkee mielenkiintoinen reitti takasin Kotamajalle ja siitä jälleen Kukastunturin yli lähtöpaikalle. Jyrkkäreunainen Äkäsaivo tippuu muutama kymmentä metriä alemmas, ja pohjalla hohtaa kaunis lampi. Ei voida siis puhua mistään pyörien höyhensarjalaisesta
66 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Teksti Jani Hujanen Kuvat Sara Kangas-Korhonen, Jan-Erik Blomberg, Antti Kuitto. Vaikka kelit ovat nykyisin oikullisempia kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, niin lunta tulee varmasti reissun aikana ja silloin on fiestan aika. Pidempiaikainen vuorilla oleskelu antaa takuuvarmat lumet
67 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland 1 990-luvun hiihtopummit olivat sentään pummeja ja hiihtivät. Missä ja keitä he ovat. Teemana oli Alppien kausiasukkien alakulttuurin nomadinen elämäntyyli. Päivät laskettiin, jos darralta pystyi ja illat kannettiin kaljatuoppeja paikallisessa turistijuottolassa sen verran, että saatiin kaljaa ja vähän rahaa. Vaikka harva pystyy olemaan laskupaikoilla joulukuusta toukokuuhun, löytyy suomalaisia freeraidereita useasta kohteesta Alpeilla. On mielenkiintoinen kysymys, onko Alpeilla pyörivä vapaalaskija special interest -turisti, vai vaihtoehtoista elämäntapaa viettävä oman tiensä kulkija. Alpeille ajetaan omilla autoilla, jotka ovat speksattu nelivetoisiksi ja niillä pääsee kätevästi parhaille laskupaikoille. Aiemmin kovassa suosiossa ollut Itävallan Zillertal on edelleen hyvä paikka vapaalaskun harrastamiselle, ja alueella asuu ympärivuotisesti useita suomalaisia, joiden kautta useat kymmenet laskijat matkaavat alueelle jopa parin kuukauden reissulle. Paikkana alueen vuoret ovat huikea ympäristö harrastaa vuoristotouhuja ympärivuotisesti. Autot lastataan lähtiessä täyteen sponssikamaa, jota pitää muistaa somessa mainostaa tarkoin sanankääntein. Tällainen vapaus ruokkii myös tavoitteiden saavuttamisen motivaatiota ja on usein todettu, että työ ja opiskelu onnistuvat hyvin hiihtoreissulta. Yhdysvaltojen kongressitalo vallattiin, koronaviruspandemia toi elämään ennennäkemättömiä rajoituksia ja kun asiat olivat menossa parempaan suuntaan, Venäjä aloitti täysin tuomittavan maasodan Euroopassa Ukrainaa vastaan. Lähellä Innsbruckissa on jo useamman talven ollut tiivis porukka suomalaisia freestyle -laskijoita, joista osa on lajissaan ammattilaisia ja on hienoa, että he ovat löytäneet tien isommille vuorille! Keski-ikää lähestyvät vapaalaskuekspertit löysivät mansikkapaikan aikanaan Verbieristä, joka on nykyään hintatasoltaan suurimman osan ulottumattomissa, ellei saa sieltä työpaikkaa Sveitsin palkkatasolla. Nukkumassa pitää olla viimeistään kello 22. Osana nykyaikaista kausilaisuutta poissaolot työpaikoilta eivät ole liian pitkiä, jolloin kautta voi myös pilkkoa myöhemmälle keväälle. Aiemmin hiihtopummin määritteli se, ettei halua sijoittaa rahaa välttämätöntä enempää saadakseen laskea ja myös se, ettei työ saa olla laskemisen esteenä. Kesällä käydään päivätöissä ja moralisoidaan löysään elämään tottuneita sosiaalipummeja eli 1990luvun hiihtopummeja. Kahden kuukauden aikana ei juurikaan kärsitä krapuloista, vaan 7-16 välillä tapahtuvan laskemisen jälkeen alkaa tarkkaan ohjelmoitu hiihtäminen sosiaalisessa mediassa. Paikan päällä on tehty vain pakollinen määrä hanttihommia niin, että laskeminen onnistuu. Voidaanko siis päätellä, että alkuperäisessä merkityksessään aika ajoi ohi hiihtopummiudesta ja tilalle tuli kausilaisuus. Laskettelun harrastelehti Skimbaajan perustaja ja entinen päätoimittaja Ari Heinilä on kritisoinut nykyistä hiihtopummitermin laajaa käyttöä perustellusti. Joulukuussa mentiin hyvissä ajoin Alpeille ilman päämäärää ja tultiin takaisin pari viikkoa sen jälkeen, kun lumet sulivat ja saatiin paluurahat kasaan. Kukaan ei halua jäädä kämpälle puuteripäivänä tekemättömien töiden tai opintojen takia! Monella nuoremmalla on selkeästi suuria hankaluuksia päästä harrastamaan vapaalaskua vuorilla Kausilaisuus ei ole ohi Teksti Jani Hujanen Kuvat Sara Kangas-Korhonen, Jan-Erik Blomberg, Antti Kuitto Mielikuva koko talven Alpeilla viettävästä hiihtopummista elää tiukasti ihmisten romanttisissa mielikuvissa. Chamonix`ssa asuu useita taitavia suomalaisia kiipeilijöitä ja laskijoita. 2020-luvun hiihtopummit eivät ole pummeja eivätkä hiihdä. Termin alkuperä lienee siinä, että kohteeseen on lähdetty kengännauhabudjetilla ja jopa liftaamalla. Tänä talvena alueella majaili noin kymmenen hengen suomalaisporukka, josta osa vietti aikaa reissussa enemmän ja osa vähemmän. Silti pieni, mutta aktiivinen porukka suomalaisia vapaalaskijoita on asuttanut Alppien hiihtokommuuneja hyvän tovin myös tälläkin vuosikymmenellä. Kesät skeitattiin ja unelmoitiin uudesta laskureissusta. Hissilippu käännettiin tai voitettiin pokerissa humalaiselta saksalaisturistilta. Alpeille lähdetään sitten, kun toimitusjohtaja antaa luvan, ja kallispalkkaisilla projektipäälliköillä on sopivasti vapaata, että voivat tehdä excel -hommia reissusta ja hehkuttaa laskemista Instagramissa. Samaan aikaan pitkällä laskureissulla nautiskelu puuterilumesta ja mukavasta alppitunnelmasta ei tuntunut samalle hengityssuojan takaa sodan pelkoa tuntien. Tieteellistä pohjaa aiheeseen löytyy Ilja Koiviston kulttuuriantropologian pro gradu -tutkielmasta vuodelta 2007. Tutkielma antaa hyviä vertailukohtia nykypäivään ja sai minut ymmärtämään, ettei kausilaisuus ole elämäntapana ohi vaan se on muuttanut muotoaan 2020-luvun muottiin. Helmikuun lopulla päättyneen laskureissun jälkeen mielessä siintävät jo kevään reissut Norjaan ja Lapin tuntureille. Halpa monen keskuksen kausikortti on saanut useat kiinnostumaan Sierren ja Sionin lähikeskuksista. On myös melko yleistä hiihtää osana opintovapaata tai muuta pidempää poissaoloa työpaikalta. Ehkäpä tällainen maailma on ollut joskus mahdollista, ja kuitenkin maailman muuttuessa myös vapaalaskukulttuuri kehittyy osana sitä. Onko kausilaisuutta enää olemassa, ja miten ajat ovat muuttuneet hiihtopummien kulta-ajoista?. Ehkäpä tämän takia viime vuosien aikaan Valaisin alue Sveitsissä on saanut nauttia suomalaisten laskijoiden suosiosta. Tyypillisesti tällainen ihminen on yleensä nuori, usein hyvin koulutettu tai opiskelua suorittava henkilö. Kausilaisuus 2020-luvulla Tässä vaiheessa on hyvin selvää, ettei iloinen 2000-luku toteutunut aivan niin kuin ajateltiin
Kausikämppäelämää Yksi yhdistävä tekijä nykyajan kausilaisuudessa on ehdottomasti hiihtokommuuni sosiaalisena ja taloudellisena yksikkönä. Nämä kisat antavat hyvää kokemusta ja näkemystä lajiin kilpailumielessä. Seuraavan päivän laskut on suunniteltava niin, että mukaan lähtevillä kavereilla on kivaa eikä esimerkiksi tyttötai poikaystävää viedä liian haastavaan paikkaan. Heidän ei tarvinnut muuten olla harmissaan, jos GoPron akku loppui kesken laskun! On myös hyvin tyypillistä, että nämä hyvät hetket jaetaan hyvin eri-ikäisten ja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Tämä todettiin myös vapaalaskuaiheisessa Vuorikastissa siten, että laji ei tule Suomessa kehittymään kansainväliselle tasolle ilman suurta ajankäyttöä oikeissa harrastuspaikoissa, vuorilla. Nykyään sähköiset sovellukset mahdollistavat taloudenpidon ja kulujen jakamisen yhdellä swaippauksella. Nuoremmilta laskijoilta kysyttäessä kalenteri on buukattu täyteen koulua, töitä ja muita vapaa-ajan harrastuksia. Ennen ostoskuitit kasattiin purkkiin ja silloin tällöin tilit tasattiin. Tilanne kuitenkin rauhoittuu heti, kun ensimmäiset pehmeät käännökset on piirretty hankeen ja laskuväline toimii pensselinä pehmeään, puuterilumen maalaamattomaan tauluun. Kun aikaa käyttää paljon johonkin, se on pois jostain muualta. Johtuuko ulkopuolelta tulevista vaatimuksista, että pitäisi tehdä liikaa kaikkea. Laskemiseen vuorilla täytyy käyttää aikaa, jos haluaa olla siinä hyvä. Hyvää tekemistä on siis paljon, mutta vapaalaskun harrastajien kasvu ei vielä ole johtanut siihen, että kansainvälisen taitotason laskijoita alkaisi olla Suomessa samalla tavalla kuin naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa. On suuri rikkaus, että lajin aktiiviharrastajiin kuuluu vielä ihmi"Vaikka suomalaisia ei ole nähty vapaalaskun korkeimmalla kilpailutasolla Freeride World Tourilla Mikaela Hollstenin jälkeen, on tekeminen kuitenkin vahvaa monella eri rintamalla." Hyvän mäkipäivän jälkeen olo on tyytyväinen ja on helppo paistatella kilpaa auringon kanssa.. Helmikuussa nuoret suomalaiset Eemil Koski ja Iisko Kuusisto osallistuivat Nendaz Freeride Junior 3* -kisaan. Ensi syksynä saadaan myös varmasti nähdä hyvää videomateriaalia Antti Ollilan, Joona Kankaan, Anttu Oikkosen ja kumppaneiden toimesta. On tärkeää, että ryhmässä on hyvä koheesio ja ryhmädynamiikka toimii. Tuollaisista retkistä kyllä selvitään, mutta se ei ole kivaa kaikille osallistujille! Kun lunta on satanut paljon edellisenä yönä ja aamu valkenee kirkkaana kajona vuorien takaa, ovat kaikki tällaisina puuteriaamuina kiireisiä ja hermostuneita. Tällainen matkustaminen on kustannusmielessä ja ilmastovaikutuksen takia hankalin vaihtoehto. Vaikka suomalaisia ei ole nähty vapaalaskun korkeimmalla kilpailutasolla Freeride World Tourilla Mikaela Hollstenin jälkeen, on tekeminen kuitenkin vahvaa monella eri rintamalla. Jos päivän aikana saadaan vielä kuvia tai videota onnistuneesta laskusta, on 2020-luvun vapaalaskijan suu samassa virneessä kuin kolmekymmentä vuotta sitten pioneerityötä tehneillä suomalaislaskijoilla. On ymmärrettävää, että asioita on helpompi järjestää, jos oma paikka työelämässä on vakiintuneempi ja on myös mahdollista tehdä joustavasti etätöitä. 68 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti useamman viikon ajan. Viikon nopea pyrähdys Alpeille voi olla nollasummapeliä, jos keli ei suosi
Olkoon tämä tavoitteena meillä kaikilla reissujen pituudesta välittämättä! Hujanen tekee sen, mitä Hujaselta voi odottaa. Näiltä ihmisiltä saa hyvin kokemusta ja näkemystä, mikä sparraa lajissa eteenpäin ja tekee harrastamisesta turvallisempaa. Kirjoittaja pihiihdonohjaajakoulutuksen, ja koulutussisältö painottuu vapaalaskuun ja aihetta ympäröiville ilmiöille. Tässä irtoaa takuuvarma takavoltti Itävaltalaisen kivenlohkareen päältä.. Hyvän kauden päätteeksi voi yleensä todeta, että hommat tehtiin turvallisesti ja onnistuneesti. Laskukämpällä kierrätetään materiaalit ja viedään jätepisteelle, vaikka täysi pullokassi joskus hajosikin keskelle Vissoien kylää ja pahaa silmää tuli paikallisilta. Kittilän lukiossa olevassa FreeRide-koulutuksessa opiskelijat niin ikään suorittavat opintojensa ohella alpJani Hujanen, Joensuussa asuva vapaalaskija, jonka intohimona on ollut vapaalasku viimeiset kymmenen vuotta. Ymmärrettävistä syistä tämä ei ole aina mahdollista, koska tarvitaan tiloja ja paikkoja, jotka tekevät mahdolliseksi keskittymisen toimintaan ja ihan rehellisesti autenttisen kokemuksen vuorilla. Kiitos mentorit! Vieläkö on puuteripäiviä. Vaikka laskija jättäisi övereimmät ilmastontuhoamistoimet, kuten helikopterihiihdon ja jatkuvan lentämisen väliin, onko laskija kuitenkin mukana ilmastokriisin ruokkimisessa. Laaksoon asti satavasta lumesta on tullut yhä harvinaisempi ilmiö. Lajin kehitykselle on kaikki mahdollisuudet. Keskitytään siis vaikeinakin aikoina, että annamme nuorille positiivisia esimerkkejä ja eväitä siihen, mikä laskemisessa rinteiden ulkopuolella on parasta. Ainakaan vielä omatunto ei ole kolkuttanut, vaikka ymmärrän kyllä, että harrastusten perässä matkustaminen on osa ongelmaa eikä ratkaisua, jos puhutaan CO2-päästöjen vähentämisestä. On annettava arvoa sille, että uuden sukupolven kausilaiset ovat antaneet inspiraatiota ja iloa monen elämään ja toteuttaneet minkä tahansa urheilulajin perimmäistä tarkoitusta, eli puskeneet rajoja ja kehittäneet tekemistä suurella intohimolla ja rohkeudella. Autoilua joutuu myös harrastamaan, mutta yleensä kun reissulla ajetaan, kyydissä on neljästä viiteen alamäkiatleettia. Entinen seitsenottelija ja nykyinen outdoor -ammattilainen Henna Palosaari antoi tästä hyvän esimerkin: jätti päivätyön Suomessa ja muutti vuorten perässä Innsbruckiin sekä teki kesällä 4800 kilometrin sooloreissun pyörällä ympäri Suomen. 69 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland siä, jotka ovat nähneet lajia ja keränneet kokemusta useammalta eri vuosikymmeneltä. Parhaassa tapauksessa kotiin palataan kielitaitoisempana ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Matkustamisen ja ekologisuuden kannalta paras vaihtoehto olisi toteuttaa itseään kotimaisemissa. Sieltä valmistuneiden taitotaso mahdollistaa jatkossa nopean sisäänpääsyn vapaalaskuun vuorilla sellaisena kuin sen itse haluaa toteuttaa. Tilastojen valossa ilmaston lämpenemisen takia Alppien jäätiköt ovat vetäytyneet hurjaa tahtia, lumipeite on ohentunut ja usein keskitalvella vesisade yltää yli kahden kilometrin korkeudelle. Tämä on tehnyt laskemisesta koko ajan vaikeampaa ja vaikuttaa myös lajin turvallisuuteen, kun ääri-ilmiöt yleistyvät ja tekevät heikkoja kerroksia lumipakkaan
Vuoden 1988 Calgaryn olympialaisten pujotteluun ja suurpujotteluun osallistui Nuuksion rinteillä harjoitellut Nina Ehrnrooth. Edelleen pidän Swinghillin mäkeä kotikeskuksenani ja paikkana, missä pääkaupunkiseudulla ollessani mieluiten hiihdän. Swinghillin isännän Pasi Tenkasen vetämä, jo legendaksikin muodostunut Teksti: Jan-Erik Blomberg Kuvat Ski.fi Solvalla Swinghill ympärivuotista fiilistelyä Nuuksion sydämessä. Seura on hyvin elinvoimainen, ja tiistaisin rinne täyttyy aktiivisista ratalaskun harrastajista. Snowstormin menestys ei ollut pelkkää afterskiitä, sillä seura toi Nuuksioon useamman SM-mitalin ja sen laskijat edustivat maatamme ryhdikkäästi myös maajoukkuetasolla. Oma historiani Solvallan laskettelukeskuksen kanssa juontaa juurensa 80-luvulle. Tämän on huomannut myös monet muut vapaalaskijat ja säätiloja seuraavat vuoristohaukat. Freestylen tuolloinen maailmancup-voittaja Martti Kellokumpu toimi useamman aloittelevan kumparelaskijan idolina, myös nuoren Blomin. Lukuisia kertoja olen todistanut sitä, mitä lähemmäs Nuuksion keskusta olen päässyt, niin rannikon läheisyyden vesisade on muuttunut lumisateeksi. Nuuksiosta maailmalle Solvallan laskettelukeskus on ollut vahvasti yhdistettävissä ratalaskemiseen. 70 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Swinghill, eli tuttavallisesti Espoon Chamonix, on yksi Suomen vanhimmista laskettelukeskuksista. Ajan saatossa Swinghillin rinteiltä on ponnistettu myös olympiakilpailuihin. Nuuksion kansallispuiston rajalla sijaitsevan Swinghillin historia juontaa juurensa 1940-luvulle. Vapaalasku ja Swinghill Nuuksiossa vallitsee oma mikroilmasto, jonka ansiosta lunta sataa ja se säilyy muuta ympäristöään paremmin. Naisvoimistelijoiden alkuun panemasta hankkeesta tuli laajempi ruotsinkielisten liikuntajärjestöjen yhteinen hanke, mutta kesti kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta, että rakennustoiminta saatiin käyntiin. Espoon Chamonix ei ole siis tuulesta temmattu nimi, sillä lukuisat leveillä suksilla rinnettä kaahailevat vapaalaskijat ovat löytäneet tästä järvimaisemasta itselleen korvikkeen näppishiihtämiselle. Hankkeessa olivat mukana myös pääkaupunkiseudun aktiiviset suomenruotsalaiset laskijat. Syntyi Solvallan laskettelukeskus, joka vasta paljon, paljon myöhemmin sain nimekseen Swinghill. Kellokummun innoittamana syntyi Swinghilliin freestyleseura Snowstorm. T ukholman olympialaisten jälkeen 1912 Björkstén kertoi visiostaan naisille suunnatusta liikunnallisesta koulutuskeskuksesta. Heidän perustamansa seuran FK-37 jäsenet alkoivat talvisodan jälkeen raivaamaan paikkaa rakasta harrastustaan varten järven Itärannan jyrkkään metsäja kalliomaastoon. Alueen liikuntatoiminta ei lähtenyt liikkeelle alamäkeä laskevien harrastajien innokkuudesta vaan Solvallan urheilutoiminnan alullepanijana oli Suomen naisvoimistelun voimahahmo Elli Björkstén. Laskettelukeskuksen pääomistaja ja keskusta pyörittävä FK-37 valmentaa vahvalla otteellaan tulevia ja menneitä ratakanuunoita
Vaikka omat hiihtoni suoritin muualla, niin ajoittain Swinghillissä käydessäni saatoin vain hieraista silmiäni siitä taidon määrästä, minkä Northswingersin kokoonpano oli itselleen kotirinteessä hankkinut. Nykysäädösten myötä kahvila on nähnyt monet yläja alamäet. Moni kahvilaa pyörittänyt on lyönyt hanskat tiskiin erinäisten pykälien takia. (Forren elokuvasta ja toiminnasta enemmän viime vuoden viimeisessä numerossa.) Cafe 37 Rifugio tai refuge on vuoristossa sijaitseva majatalo, ja leikkimielisesti Swinghillin kahvilaa kutsutaankin Refuge de FK37:ksi. Jos kaipaa lisätunnelmointia elämään ja hyvä ruokakin kiinnostaa, niin Green Window`n kautta kahvilassa järjestyvät myös tunnelmalliset fondue-illalliset tai muut vastaavat bakkanaalit.. 71 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Keskiviikkovapaa, elää edelleenkin monen vapaalaskua harrastavan muistoissa. Herrojen tekeminen oli sivustakatsottuna verrattain vakuuttavaa ja ei ihmekään, että osa heistä vaikuttaa nykyisin Forren kokoonpanossa. Paikalliset nuoret alkoivat temmeltää lähirinteillä siihen malliin, että vuosien saatossa osasta heistä kasvoi nykypäivän roolimalleja tämän päivän vaahtosammuttimille. Northswingers ja 2010-luku Stormin aktiivisen toiminnan hiivuttua ja herrojen siirryttyä suuremmille temmellyskentille otti Swinghillin herruuden FK-37:n rinnalla uuden sukupolven laskijat. Muistan vielä ajan, jolloin Swinghillin kahvila oli tunnettu jättimäisistä korvapuusteistaan. Keskiviikkovapaa oli erittäin tervetullut ja erittäin vapaamuotoinen tapahtuma, missä kokoontui lähestulkoon valtaosa eteläisen Suomen vapaalaskijoista. Takkatulen räiskeessä istuessa ei aina ole kiire mäkeen, vaan aikaa saa tuhottua imemällä itseensä pelkkää kahvilan tunnelmaa. Tunnelma ei aina ole ollut yhtä ruusuinen. Cafe 37 on nimensä mukaisesti rinnekahvila, sillä rakennus sijaitsee miltei rinteen puolessa välissä. Onneksi kahvilatoimintaa nykyisin pyörittävällä Green Window`lla on muitakin toimipisteitä Swinghillin lähistöllä, joiden ansiosta kahvilan pyörittäminen sujuu tätä nykyä mallikkaasti. Yhdellä sellaisella ruokki pienen pitäjän. Tunnelma on autenttinen, ja seiniä koristavat vanhojen suksien ja lumikenkien lisäksi oravan nahat ja muut metsän eläimet
Kaikki reitit on videoitu, joten niihin voi tutustua ennakkoon youtubessa. Aloittelijavihamielinen reitti jätetään kisojen jälkeen kaikkien ajettavaksi tai kuumoteltavaksi. Tapahtumana kesällä on pyöräilyn superviikonloppu, jota varten rakennettaan myös DH-rata. ”Ensimmäinen kokeilu on halpa, jotta saadaan asiakkaat koukkuun tähän mahtavaan lajiin.” Teksti Jussi Ovaskainen Kuvat Ski.fi. Jonkinlainen jokamieskisojen konsepti lähtee pyörimään ensi kesänä. P atina ja historia ovat Nuuksiossa läsnä. Yksi niistä on Etelä-Suomen pisin yli kilometrin mittainen erittäin helppo reitti. Intohimoa ja sitoutuneisuutta Nuuksiossa on vakiintunut kantakööri, joka kokoontuu keskukseen niin arki-iltaisin kuin viikonloppuisin. Easy Rider -reitti saa uudet isommat bermit, joiden harjanteet leikataan aina talveksi pois. Rakenteet ovat jo elämää nähneitä, mutta eivät rempallaan. Kaikkiaan reittejä on seitsemän: kaksi siniseksi luokiteltua, kolme punaista ja kaksi mustaa. Osa ajajista edustaa jo selkeätä senioriteettia mutta nauttivat hissipyöräilyn iloista teinien tarmokkuudella. Uusia vuokrapyöriä tulee 16, joista 8 on junnupyöriä. Nuuksiossa ollaan ajamassa ja nauttimassa kesästä sekä seurasta. Fillariporukassa on sisäänrakennettuna semmoinen vanhan ajan ote, jossa ihmiset kannustavat ja jeesaavat toisiaan.” Nuuksiossa on huokeasti hinnoiteltuja tutustumispaketteja. Eli kesän lopussa Nuuksiossa on kaikkiaan 11 reittiä ajattavaksi! Paljon uudistuksia reittien lisäksi Patinoituneen keskuksen toiminta on kirkasta. Rappioromantiikkaa kaipaavat joutuvat hakemaan kohteensa toisista keskuksista. Se on keskus, jossa kaikki on kohdallaan, kompaktissa paketissa. Linkki videoihin löytyy www.swinghill.fi/kesa/ -sivuilta. Tenkasen mukaan kyse on huumekaupasta tuttu myyntipolitiikka. Tehdään hommia tosissaan, muttei totisesti. Keskuksen tunnelmaa kuvailee keskuksen toimitusjohtaja Pasi Tenkanen. Nuuksiossa toimii myös aktiivinen alamäkipyöräilyseura Nuuksio MTB ry. Seurassa kehitetään omia ajotaitoja, osallistutaan ja myös järjestetään kisoja. 72 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Nuuksio Bike Parkissa on kulttiainesta Talvella keskus kantaa Swinghill-nimeä, mutta kesälle nimi vaihdetaan Nuuksio Bike Parkiksi. ”Yritetään pitää tietty positiivinen vääräleukaisuus yllä. Rinteen päälle tulee Lounge Bar, joka vastaa hyvin pyöräilijöiden tarpeita. Osa Nuuksion reiteistä on suunniteltu siten, että niissä voi ajaa tavallisella maastopyörällä. Sama kaava toistuu myös vakiokävijöiden keskuudessa. Henkilökuntaa koulutetaan, uusia bike park -ohjaajia tulee riviin kuin myös bike patrolleja. Kööri ei ole kuitenkaan kääntynyt sisäänpäin, vaan kontaktia otetaan myös vieraileviin ajajiin. Luvassa kaivinkoneen tiputanssia Kesän aikana Nuuksioon valmistuu kolme uutta reittiä. Eniten innostusta ajajissa herättävät metsässä kulkevat reitit. Luokituksista voidaan keskustella, mutta jonkinlaisen käsityksen ne reitistä antavat. Patina kääntyy kuitenkin jotenkin positiiviseksi
Niiden iskunvaimentimien joustot ovat 120 mm luokkaa. Ajamassa ollaan usein porukalla, ja yhteiset lounaat ja iloiset jälkipyöräilyt kuuluvat hyvään ajopäivään. Esimerkiksi rullaamaan bermin, eli kallistetun kaarteen ilman jarruttamista tai hyppäämään pienestä hyppyristä. Moni hiihtokeskus on panostanut myös nautinnollisiin sileäpintaisiin maisemareitteihin, joissa ei tarvitse juuri muita ajotaitoja, kuin jarruttaa ja ohjata pyörää. Erikoispyörät rajumpaan ajoon Helpoimmilla reiteillä pärjää hyvin tavallisilla maastopyörillä. Harkitseva kuljettaja pärjää näillä myös bike parkissa. Niiden iskunvaimentimien joustot ovat 150 mm luokkaa. Vuokraamoista saa aina hissipyöräilyyn tarkoitetun konkelin. Pyörien luokituksissa ja suosituksissa on eroja eri pyörämerkkien kesken. Vartaloa saa panssaroitua aina robo cop -henkiseen liki täysvartalopanssariin saakka, mutta kyyBike Parkeista rullaavia elämyksiä kaikille. Suurimmat elämykset saavat usein vähän ajaneet harrastajat, jotka onnistuvat ylittämään jonkin henkisen ja taidollisen rajapyykin. Mikäli hypyt ja kivikot kiinnostavat pyörän olisi hyvä olla jousitettu etuja takapäästä eli täysjoustopyörä. Onneksi Suomeen on muodostunut jo jonkinlaiset käytettyjen pyörien jälkimarkkinat. Ne ovat erittäin raskaita polkea tasamaalla, ylämäestä puhumattakaan. Niin sanottuja markettipyöriä, eli halpoja pyöriä, ei voi suositella bike parkeihin. Bike parkeissa voi tehdä hurjia temppuja tai ajaa päätä huimaavaa haipakkaa. Hissipyöräily tarjoaa paljon samaa mitä laskettelu. Niiden metallit, komponentit tai hitsaukset eivät kestä rajumpaa menoa. DH, Downhill-pyörillä on tarkoitus ajaa vain alamäkeä ja sitäkin penteleen kovaa. Suurin osa keskusten tarjoamista reittivaihtoehdoista mahtuu näiden kahden ääripään väliin. Suuri osa bike parkien vuokrapyöristä on enduroja. Yli 20 suomalaista hiihtokeskusta pyörittää kesäisin hissejään alamäkipyöräilijöiden iloksi. Eritoten juniorikokoisista pyöristä on suorastaan huutava pula. Reittejä voi valita oman taitotason mukaan ja ajaa taitotason mukaista vauhtia. Ostaessa kannattaa turvautua ammattilaisen apuun, jotta saa varmasti omiin tarpeisiinsa parahultaisen pyörän. Se tunnetaan puhekielessä myös täpärinä. Täpäreissäkin on eroja. Pyörien kestävyys, joustot (+170mm) ja jarrut on suunniteltu rajuun rypistykseen. M ainosja mielikuvien maailma on tavallaan totta. Trail ja Cross Country-pyörät ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu maastossa polkemiseen. All mountainja enduropyörät ovat astetta edellisiä painavampia, räväkämpiä ja alamäkipainotteisia pyöriä, joilla kuitenkin voi vielä maastossa polkea. 74 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Ski.fi Iso-Syötteellä on monipuoliset reitit ja avarat maisemat. Ajovarusteista kypärä on pakollinen, mielellään myös leuan suojaava niin kutsuttu full face -malli. Bike Parkit mielletään hurjapäiden tantareiksi, joissa pyörillä ilmaillaan enemmän kuin rullaillaan maanpintaa pitkin. Maailmanlaajuisen pyöräbuumin, koronan tuomien tuotantokatkosten sekä rahtiongelmien johdosta pyörien saatavuus on rajallista. Uuden laadukkaan enduropyörän hintalapun ensimmäinen numero on 3 tai suurempi, jonka jälkeen on kolme numeroa ennen pilkkua. Myös DH-pyöriä löytyy vuokraamoista
Eritoten ketjujen ja rattaiden puhtauteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota kuin myös niiden öljyämiseen heti pesun ja kuivumisen jälkeen. Jokaisen hissipyöräilijän taskusta olisi hyvä löytyä monitoimityökalu, jonka avulla saa kiristettyä tai avattua yleisimpiä pyörässä olevia ruuveja ja muttereita. Oma lukunsa on pyörän säätäminen tai varusteleminen. Sinällään tietoisuus jousituksen säätämisestä eri olosuhteisiin säästää esimerkiksi ranteita pahimmalta rasitukselta. Moni pidempään harrastanut ajaja käyttää lukkopolkimiaja kenkiä. Mikäli ajopäivän jälkeen ei ole tarjolla peseytymismahdollisuutta kannattaa hyödyntää lapsiperheiden käyttämää ”euron kodinhoitohuonetta”, eli suurinta Ikea-kassia. Joissain keskuksissa tarjolla on myös pesuaineita, mutta omat kannattaa pitää mukana. Ylläksen reiteille on tehty myös vaihtoehtoisia reittivaihtoehtoja. Viereen toinen samanlainen kassi, jossa on puhtaampia vaatteita. Oppia saatavilla Suomen Hiihtokeskusyhdistys käynnisti muutama vuosi sitten bike park -ohjaajien koulutuksen. Myös hissien turvallinen käyttäminen opetellaan. Sieltä löytyy ajantasaista tietoa Suomen bike parkien kuulumisista ja tarjonnasta. Edistyneempien harrastajien kanssa käydään läpi ajolinjoja, jarrutuspaikkoja tai vaikka hyppytekniikoita. Jo ensimmäisen oppitunnin tavoitteena on saada oppilaasta omatoiminen, turvallisesti ajava alamäkiaktiivi. Nyt koulutettuja ohjaajia on lähes sata, joten heitä löytyy melkein jokaisesta bike parkista. Pesu ajopäivän päätteeksi Pöly, hiekka ja kura ovat pyörän osien vihollisia. Keskuksissa on pesupaikat, joissa homma hoituu helposti. Uusi laji jatkuvaa kehitystä Bike park -toiminta on Suomessa vielä aika nuorta. Asioiden tilaa kysytään, ja apua tarjotaan lähes jokaisen ohiajan toimesta. Hiekka ja eritoten savi tukkivat tehokkaasti pyykkikoneen suodattimia ja viemärin mutkia. Monelle ajajalle hissin käyttäminen on suurin ennakkojännityksen kohde. Pyöräilijät ovat pääsääntöisesti sosiaalista porukkaa. Kun kokeilee vihreitä reittejä opettajan kanssa vuokrapyörällä, pian huomaa pohtivansa jyrkänteen reunalla ajolinjoja ja oman pyörän iskareiden säätöjä jälkiajoissa.. Ajovarusteissa on paljon hiekkaa tai vaikka savea, joka kannattaa puistella huolella pois ennen niiden pyykkikoneeseen laittamista. Aloittelijoiden kanssa käydään läpi pyörän hallitsemiseen, kuten ohjaamiseen ja jarruttamiseen liittyviä asioita. bikeparkfinland.fi -sivusto avattiin viime kesänä. Mikäli pyörän kanssa on reitillä ongelmia, harvoin jää yksin ongelmien kanssa tuskastelemaan. 75 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Ski.fi Talmassa hyödynnetään myös talvisia obstaakkeleita. Rajussa ajossa myös pyörät välillä lopettavat yhteistyön ajajan kanssa. Siinä ne ylle ja auton sisätilat säästyvät huomattavasti puhtaampina. Esimerkiksi ajolinjoista saadaan aikaan pitkät keskustelut. Näiden korjaaminen ei vaadi diplomi-insinöörin koulutusta, mutta jonkinmoista ajatusta siitä miten ne tehdään, pitäisi olla. Tarinankerronnan jälkeen on vuorossa kuljettajan puhdistautuminen. Jälkiajoissa käydään läpi ajopäivän herkullisimmat ja dramaattisimmat palat samalla, kun ajon uuvuttamaa kroppaa ravitaan ruualla ja juomalla. Lenkkikengillä pärjää, mutta polkimissa parhaiten pysyy tasapohjaiset flattikengät. Siihen keskelle seisomaan ja pudottaa yltä likaiset ajovaatteet kassin pohjalle. Yleisin ajopäivän katkaisija on rengasrikko. Esimerkiksi tulevana kesänä yhä useampi keskus tarjoaa helppokäyttöisen mattohissin aloittelijoiden ja pienten lasten iloksi. Mielakkaan avattiin viime kesän lapsille mattohissillinen bike park. Kun pyörä on puhdas ja kuljettaja kurainen on vuorossa jälkiajot. Osalle ajajista tekninen puuhastelu on vähintään yhtä tärkeää kuin itse ajaminen. Lajissa on tosin vahva porttiteoriaa toteuttava kaava. Palvelua tarjoavat keskukset kehittävät jatkuvasti toimintaansa. Jos vähänkään ajatus alamäkipyöräilystä kiehtoo, niin rohkeasti kokeilemaan. Ne huuhdellaan ja pestään pois heti ajopäivän jälkeen. närpääja polvisuojat ovat hyvin suositeltavat, ajohanskoja unohtamatta. Kaatumisten yhteydessä jarrukahvat saattavat ottaa kohtalokkaasti osumaa osakseen. Sosiaalista toimintaa Olennainen osa hissipyöräilyä on erilainen spekulointi. Onneksi useissa bike parkeissa on myös pyörämekaanikkoja, jotka auttavat hädän hetkellä. Myynnissä on erityisiä pyörän pesuaineita, mutta laimealla käsitiskiaineella saa hyvin suurimmat liat ja rasvat pois pyörästä. Ketjujen katkeaminen, vaihtajan vahingoittuminen tai vaikka pinnan katkeaminen ovat myös yleisiä näkyjä bike parkissa
Viime syksynä valittiin Suomen ensimmäinen vuoden Bike Park. Uudet reitit hyödyntävät ski cross -radan pohjia. Kaikki Sappeen opettajat ovat harrastaneet lajia pitkään ja käyneet bike park -ohjaajakurssin. Sappeella kuluu helposti pari-kolme päivää kerralla. Vuokraamon yhteydestä löytyy myös shop, jonka valikoimista löytyy kattavasti ajovarusteita sekä varaosia. Viime kauden lopussa Sappeelle avattiin jättimäinen wallride-kaarreseinä, josta muodostunee alkavan kesän suosikki myös kuvauskohteena. Alkavalle kaudelle reittien määrä lisääntyy talvella Kallenrinteenä tunnetun rinteen alueelle. Reittien jouhevuuteen on kiinnitetty hyvin huomiota, joten niitä on kiva ajaa. Sappee on alan edelläkävijänä tehnyt pitkäjänteistä työtä bike park -palveluiden eteen. Hissipyöräilyyn tarkoitettuja vuokrapyöriä on noin 60, ja valikoima on Suomen laajin tai ainakin yksi laajimmista. Myös ennakkokausikorttikampanjat pitävät hissipyöräilyn kustannuksia kurissa. Palvelu pelaa Ankkurihisseillä on aina palvelu, joten aremmatkin alamäkiajajat saavat apuja hissin käytössä. Reittien väriluokitus on luotettava: helpot ovat oikeasti helppoja ja haastavat haastavia. Eri reiteille on selkeät opasteet, joten kohtuullisella tarkkaavaisuudella pärjää epävarmempikin ajaja. Uudet reitit avataan elokuun aikana, mutta jatkossa uudet reitit saadaan avattua keväällä ensimmäisten joukossa. Niistä osa on rakennettuja bike park -baanoja ja osa metsässä kulkevia enemmän luonnonmukaisia enduroreittejä. Reittisuunnittelijat ovat piirtäneet Pälkäneen Sappeenvuoren rinteille 23 erilaista reittiä tai reitillä olevaa ajovaihtoehtoa. Reitistöjen lisäksi Pirkanmaalla on kehitetty myös oheispalveluja kuten pyörien huoltoja korjauspalveluita. Reitillä oleva pudotus laiturilta kalliolle on pieni rohkeustai taitokoe, jonka onnistuneesta ajamisesta ensimmäisen kerran saa varmasti hyvän mielen. SAPPEELLA VIIHTYY KAIKKI ALAMÄKIPYÖRÄILIJÄT Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Ski.fi 76 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Mattohissi on vasta-alkajan paras kaveri.. Alan harrastajien keskuudessa valinta ei yllättänyt. Valinta oli Sappee. Pöpelikköön vai pömpeliin. R eitistön keskipisteenä toimii rinteen huipun lähellä toimiva Huippu-ravintola, jonka vieressä on myös pyörävuokraamo. Vuokrakalustossa on vain moderneja ajopelejä. Vasta-alkajille oppia tarjoaa Sappeen hiihtokoulu yksityistunnein tai ryhmäkurssein. Palveluita on kehitetty lajin kaikki kohderyhmät huomioiden, aloittelijoista aina maajoukkuetason ajajiin. Pieneksi klassikoksi on noussut punaiseksi merkitty S-linja. Erilaisten majoituspakettien ansiosta Pälkäneellä pidempikin visiitti on varteenotettava vaihtoehto. Majapaikat ovat reittien välittömässä läheisyydessä. Pihalta lähtee aloittelijoille tarkoitettu Trainee Zone sekä suurin osa vauhdikkaammista reiteistä
540 €). Kokemuksia vaihdetaan myös tuntemattomien kanssa leppoisassa hengessä. Hommat kuitenkin hoituvat leppoisassa tunnelmassa. Vinkkejä ja kokemuksia saa, jos vain kysyy. Vohveli-kahvilan maistuvien eneiden äärellä jälkiajoissa on monen kurakasvoisen ajajan hyppy vähintään tuplaantunut tai läheltäpiti-tilanne saanut merkittävää lisädramatiikkaa. Sappeella on neljä pyörien pesupistettä. (norm. Tarinoilla on tietty totuuspohja, joka heijastuu myös Sappeen toiminnassa. Siellä ei turhia hötkyillä. Kausikortin voit maksaa kahdessa erässä: 60 € toukokuussa ja 69,99 € marraskuussa. Reittejä kunnostetaan aktiivisesti, ja jos reitissä on jotain huomautettavaa, lapiopartio lähtee rivakasti liikkeelle. 77 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Hyvin suunnitelluissa bermeissä kelpaa rullailla. KAUSIKORTTI ENSI TALVEKSI 22/23 129 ,99 € HINNALLA! ALLE 3 PÄIVÄN VARAA HETI maksa toukokuussa! SAPPEE.FI/SNOWCHALLENGE2022 Snow Snow CHALLENGE 2022 Sappee Snow Challengen tavoitteena on myydä 4.4.2022 mennessä 8.888 kausikorttia talvikaudelle 2022/2023 hintaan 129,99 €/kpl (norm. Loppukaudella valmistui mahtavan kokoinen wall ride. Henki välittyy myös ajajien keskuudessa. Kulloisellekin asiakkaalle annetaan heidän tarvitsemansa aika. Paikka henkii pyöräilyä. 540 €). Pyörien pienet tekniset haasteet ratkaistaan saman tien, ja suuremmille pyritään löytämään jokin ratkaisu mahdollisimman nopeasti. Henkilökunta ei ole vain töissä, vaan myös ovat itse lajin harrastajia. Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Ski.fi Hengittää pyöräilyä Hämäläisistä ja heidän hitaudestaan kerrotaan paljon vitsejä
78 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Levi Bike Parkin lähtöalue ei jää huomaamatta. Teksti ja kuvat: Jussi Ovaskainen
Ajajilta ajajille Reittejä on tehty ajajilta ajajille -hengessä. Reitit ovat niin pitkiä, että matkalla tulee pidettyä pieniä ranteiden lepuutustaukojakin. Lohkareet reitin reunassa pitää kuljettajan valppaana, sillä renkaiden rullaavuutta ei halua kivikossa kokeilla. Enemmän ajotaitoa vaatii Levin suosituin reitti Santa´s cabin. 79 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Levi oli Suomen ensimmäisiä hiihtokeskuksia, jotka panostivat mittavasti bike park -toimintaan. Reitti oli poissa käytöstä pitkään Levi West -rinteiden rakentamisen johdosta, mutta se on jälleen ajettavissa ja entistä ehompana. Onneksi hissihenkilökunta auttaa tarvittaessa. Pitkille reiteille rakenteet tuovat mukavaa vaihtelua. Osa silloista on rakennettu sulamisvesien takia, jolloin vesi ei vie hiekkoja baanoilta. Tai pikemminkin rakkakivikkoa on siirrelty pois reittien tieltä. päivittyi entistä monipuolisemmaksi. Mikäli osaa ajaa suomalaista metsätietä, voi ajaa Village Trailia! Ylösnoususta huolehtii Gondoli2000-hissi, jonka kylkeen on valmistettu pyörien kuljetukseen suunnitellut koukut. HarLEVI BIKEPARK Levillä ei ole lautaa säästelty. Nyt 16-vuotias Levin Bike Park tarjoaa ajettavaa kaikille, tuoreimpana reittinä viime kesäksi avattu maisemareitti Village Trail. Samalla voi ihailla ympäröiviä tunturimaisemia. Upeita tunturimaisemia voi ihailla ohjaussarvien takaa rauhallisesti rullaillen tai ihan varta vasten pysähtyä niitä toviksi ihailemaan. Reiteiltä löytyy kivoja yksityiskohtia kuten siltoja tai wallrideja. Mittava pyörätarjonta Levi Ski Resort on panostanut merkittävästi myös pyöräkalustoon, ja vuokraamoista löytyykin jo 200 pyörän valikoima niin maastopyöriä, fatbikeja, kuin enduroja alamäkipyöriäkin. V illage Trail on hiekkapintainen, liki kävelytie tunturin ympäri. Etupyörä ripustetaan koukkuun, joka on vähän jännittävä toimenpide ensikertalaiselle. Aluksi reitit rakennettiin pitkälti aktiiviajajien toiveiden pohjalta, jolloin kävijämäärät jäivät aika vähäisiksi. Sähköavusteisia pyöriä valikoimista löytyy 50. Reittien merkinnät ja opasteet ovat selkeät ja erilaiset haastavammat paikat ovat myös asiallisesti merkittyjä. Huipulta lähtiessä reitit ovat reunustettu rakkakivikoilla
Helposti lähestyttävä ja poistuttava reitti”, Uusi-Illikainen kertoo. Työmaata riittää Kaikkiaan Levin Bike Park Crew on ollut erittäin työllistetty parin viime vuoden aikana. Sappeen voimassa olevalla kausikortilla saat 20%:n alennuksen päivälipusta Levi Bike Parkiin.. Levin bike park -kausi on aika lyhyt. ”Olemassa olevien reittien hyvä ylläpito on tärkeässä osassa työtämme. Lisähaasteita on tuonut ilmastonmuutos, kun talvella tulee paljon lunta ja kevät on lämmin. Turhaan eivät ole miehet, lapiot, sahat, vasarat ja kaivinkoneet rinteillä heiluneet, sillä tunturin reunoille on muodostunut monipuolinen reitistö. Tulevaisuudessa kaikkea enemmän Levin rinteistä on reititetty vasta pieni osa. 5-10 vuoden kuluttua tarkoitus olla Suomen suurin ja suosituin bike park.” Pyörä ripustetaan gongolin reunalla olevaan koukkuun etupyörästä. Sulamisvesiä virtaa tuhansia kuutiota, joka vie pintamaita pyöräreiteiltä”, valottaa Bike Parkin manager Tuomas Uusi-Illikainen. Vasta-alkajille on Levin gondolin juurella alueensa, joka suorastaan huutaa mattohissiä vierelle. Osa silloista on tehty sulamisvesien takia. Reittejä on yli 20 kilometriä, joten on siinä päivittäistä huollettavaa ihan riittävästi. Ollaan kilpaileva keskus Pohjoismaiden suosituimman keskuksen Åren kanssa. Nyt ylös meno tapahtuu ylämäkeen työntämällä. Crew`lla on paljon tekemistä myös olemassa olevan reitistön ylläpidossa. ”Tänä kesänä avattava reitti on helppo ja se tulee kulkemaan huipulta Levi South ja West -rinteiden kautta Gondolille. Uusia tehdään maltilla, asiakasmäärien kasvun mukaan. Hissistä koitunee iloa myös alamäkipyörälijöille, sillä hissityyppi mahdollistaa myös pyörien kuljettamisen. Levin tulevat käänteet eivät ole ujoja Uusi-Illikaisen mukaan. Kaikilta reiteiltä ei pääse suoraan rullaamaan gondolin ala-asemalle. Uusittu reitti on saanut paljon positiivista palautetta. Julki on lausuttu, että joka vuosi avataan vähintään yksi uusi reitti. Levistä tulee Suomen Whistler, jota pidetään maailman parhaana bike parkkina. Varmaa on, että Levin jo julkaistujen ja vielä julkaisemattomien investointien myötä myös mahdollisuudet bike parkin kehittämiseen ovat mahtavat. Reitit ovat olosuhteisiin nähden aina hyvässä kunnossa. Levin eturinteille rakennetaan ensi kesänä Glacier Express -tuolihissi, vanhan ankkurin (numero 3 Marjalaki) paikalle. 80 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti rastajalle sopivan haastava reitti sai kunnostuksen myötä niin entistä isompia bermejä, pöytähyppyreitä kuin puusiltojakin. Samalla saadaan myös Levi Southin muutkin fasiliteetit pyöräilijöidenkin käyttöön. Etelärinteille vievä Blue Groove sekä koillisrinteiden juurelle johtava Draivi Trail tarjoavat varsinkin DH-pyörillä ajaville hikevän paluun hissien äärelle. Uusi reitti ennakoi Levin tulevia käänteitä, sillä Southissa olisi valmiina jo mattoja ankkurihissit vasta-alkajille ja loivemmat rinneprofiiilit niistä tykkääville. ”Pitkälle tulevaisuuteen piirretään isolla pensselillä. Ylipäätään keskustelupalstoja katsellessa moni antaa myönteistä palautetta Levin reittien hyvästä hoivasta. Kittilässä on havaittu pyöräilyn vetovoima, joten joka vuosi kannattaa päivittää Levin tarjonta. Upeita maisemia ei jouda ajaessa ihailemaan. Levillä on kuitenkin tähänkin haasteeseen ajatus ja tulevaisuudelle on kaavailtu omaa aluetta erityisesti aloittelijoita silmällä pitäen
81 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland ADVENTURE Legendareissuilla vapaalaskua, kissahiihtoa, vuoristokiipeilyä ja vuoristovaellusta EASY Valmiit opasmatkat kaikille aloittelijoista expertteihin laskettelun, vaelluksen ja patikoinnin merkeissä FLEX Edulliset omatoimimatkat dynaamisen matkahaun kautta ympäri maailmaa SKI & ACTIVE www.elamysski.com
82 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Leviltä löytyy kaksi eritasoista rataa.
Keskiverto harrastaja heittää ehkä noin 80-110m, aloittaessa 60m pituudetkin voi tuottaa vaikeuksia. Siinä mielessä laji muistuttaa vaikka biljardia – sitä voi mennä kaveriporukalla heittelemään kesäiltaan parin ”virkistysjuoman” kera tai sitten voi mennä testaamaan miltä AA1-luokan kilparata tuntuu aloittelijan käsissä. Liikkuuko frisbeegolfissa rahaa. Niin ikään ehkä lajin tunnetuin nimi Paul McBeth tienaa miljoonan vuodessa peruspalkkaa sponsoriltaan, muiden ansioiden lisäksi. Lajin historia ulottuu 70-luvulle ja 80-luvulle. Moni muistaakin 80-luvun rantafrisbeiden suosion nuoruudestaan. Suomesta tulee useita maailmanluokan huippuja sekä useita frisbeegolfbrändejä, joista yksi on maailman suurimpia. Amerikan ohella Suomi on frisbeegolfissa kovan luokan maa. FRISBEEGOLFIN SUOSIO ON VALTAVASSA KASVUSSA Teksti: Mikko Kempas Kuvat: Ski.fi, Mikko Kempas 83 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Kun monet lajit ovat kärsineet koronarajoituksista, niin toiset harrastukset ovat kokeneet koronavuosina räjähdysmäisen kasvun – yksi näistä hyötyjistä on ollut frisbeegolf. Muun muassa maailman huippuihin kuuluva Ricky Wysocki solmi juuri 4 miljoonan dollarin sopimuksen sponsorinsa kanssa. Kaupat myivät pitkään kiekkoja tyhjiltä hyllyiltä, eikä tuotanto pysynyt kahteen vuoteen kunnolla kysynnän perässä. Discmania on todella suuri tekijä, sillä nämä heittäjät eivät ole mitään rivikisaajia vaan ihan maailman kymmenen parhaan pelaajan joukossa. Lajissa ollaan toki kaukana ”isojen” lajien rahasummista, mutta mitään pikkupoikien puuhastelua se ei ole. Muun muassa pituusheitossa on kilpailtu jo tällöin. Ammattilaisten heitot kisoissa alkavat lähennellä 200m pituuksia, ja tällaisten heittojen heittäminen on motorisesti ja fyysisesti yhtä vaikea suoritus kuin mikä tahansa huippuurheilusuoritus ja harva pääsee huipulle edes valtavilla treenimäärillä. Ratojen määrän kasvu onkin hengästyttävää 10 vuodessa se on noussut 50 radasta yli 600 rataan Suomessa. Radalla ei ole muun muassa opasteita, eikä tiimattoja, joka on toki osa sen viehätystä. Pelkällä voimalla kiekko ei lennä loputtomiin. On luonnollista, että suositun lajin radat ovat löytäneet yhä kasvavassa määrin sijaintinsa laskettelukeskusten yhteydestä. Suomessa jonkinlainen frisbeegolfrata löytyy melkein jokaisen isomman laskettelukeskuksen yhteydestä tai läheisyydestä. Rataa ensimmäisen kertaa kiertävän on käytännössä lähes pakko saada opas mukaansa kierrokselle. Suomalaisista erityisesti Jaani Länsiön opetusvideoissa on hyvää sisältöä, laji on oleellisena osana useiden laskettelukeskusten kesätarjontaa. Ensimmäisen frisbeegolfradan tunnelmaa voi edelleen mennä aistimaan Helsingin Meilahteen: rata rakennettiin alunperin väliaikaiseksi radaksi, mutta varsin autenttisen oloinen rata on edelleen paikallaan. Suomalaisen Juhani Meresmaan perustama Discmania on yksi suurimpia kiekkomerkkejä, jonka sponsoroitujen joukossa on useita maailman kirkkaimpaan huippuun kuuluvia heittäjiä kuten Simon Lizotte ja Eagle McMahon. Frisbeegolfin heittotekniikka Heittotekniikka on frisbeegolfin loputon suo – sitä voi verrata perinteisen pallogolfin swingiiin. Tähän päälle tulevat vielä nimikkokiekkomyynnit ja muut bonukset, kuten $250,000 suuruinen ”signing bonus”, joka maksettiin Bitcoineina. Väylien pituudet ovat kasvaneet viime vuosina valtavasti kiekkojen ja heittäjien kehittyessä. L ajin kasvu on ollut Suomessa kahdessa vuosikymmenessä hurjaa maailman mittakaavassa mitattuna. Heittäminen on enemmän tekniikka kuin voimalaji. Heittäminen kannattaa aloittaa paikaltaan ja vasta myöhemmin lisätä askelia heittoon. Näin ei kumminkaan ole, vaan harrastaja joutuu todennäköisesti opettelemaan heittonsa useita kertoja alusta uudestaan väärin opitun tekniikan takia (jos lajissa haluaa kehittyä). Siitä riittää samalla tavalla loputtomasti spekuloitavaa ja hiottavaa, vaikka äkkiseltään nähtynä liike on hyvin yksinkertaisen oloinen. Moni ei varmasti miellä frisbeen heittoa kovin vakavaksi urheiluksi, mutta tänä päivänä frisbeegolf on huipputasolla yhtä vakavasti otettavaa kilpaurheilua kuin mikä tahansa muukin urheilulaji. 90-luvun loppua kohden ratoja rakennettiin yhä kiihtyvällä tahdilla, ja rakennustahti jatkuu edelleen. Netti on täynnä erilaisia opetusvideoita, mutta näitä ei kannata ihan sokeasti uskoa vaan seurata vähän tuoreempaa tietämystä heittämisestä. Suomalaisista muun muassa Seppo Paju ja Väinö Mäkelä edustavat pelaajia, jotka ovat tehneet jo pitkän uran maailmalla, mutta nyt tulevaisuuden nimistä muun muassa Niklas Anttila, Oskari Vikström, Tuomas Hyytiäinen ovat nimiä, jotka voivat tulevaisuudessa nousta maailman huipulle. Mutta mistä lajissa on kysymys; kuinka vakavasti otettavasta lajista on kysymys. 7 % maailman frisbeegolfradoista sijaitsee Suomessa, mikä on maan koon huomioon ottaen varsin merkittävä määrä. Laji ”kärsi” pitkään kaljakassiporukoiden kesäiltojen ajanvietteen leimasta, joka kuvasi kyllä lajia pitkään varsin osuvasti, mutta lajin luonne on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden sisään merkittävästi. Takaan, että tulokset alkavat kaksinumeroisella luvulla, kun taas ammattilaiset heittävät tällaisiä ratoja reippaasti pakkasen puolelle. Jos on kokemusta jostain mailatai heittolajista, on aloittaminen helpompaa, mutta todelliset tekijät joutuvat kumminkin harjoittelemaan heittonsa monta kertaa kokonaan alusta. Jo hyvässä nousussa olleen lajin suosio räjähti heti koronarajoitusten myötä keväällä 2021, ja suosio on vain kasvanut. Mielikuvat helposti lajista muuttuvat siellä nopeasti. Jo tuolloin lajissa on järjestetty SM-kilpailuja, tosin lajit olivat alkuun muuta kun golfia. Heittoa kannattaa myös testata ennen radalle lähtemistä, sillä ensimmäinen heitto on hyvin todennäköisesti lähimmässä puussa. Onko frisbeegolf urheilua. Heittotekniikka on asia, josta riittäisi kirjoitettavaa kirjan verran, ja siitä on myös olemassa erilaisia näkemyksiä
Frisbeegolfin etiketti ja säännöt Kuten pallogolfiin niin myös frisbeegolfiin kuuluu oleellisena osana etiketti ja säännöt, joita riittää myös kirjaksi saakka. Jokainen heittää vuorollaan. 84 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti ja ne opettavat heittämään nykytietämyksen valossa oikein. Virallisia sääntöjä on paljon, ja niiden tulkitseminen on oma taiteen lajinsa mutta aloittelija pärjää näillä varsin mainiosti: 1. Odotetaan ennen ensimmäistä heittoa, että edellinen pooli on poistunut korilta. Se on heitto, jolla ammattilaiset heittävät pisimmälle ja joka oikein heitettynä on myös tasaisempi. Tässä oikealla näkyy metrimäärät ja eriväriset viivat kuvaavat heittäjän taitotasoa. Kämmenheitoille on myös aina tarvetta ja se saattaa olla, varsinkin mailatai pallopelejä, pelanneelle aluksi luonnollisempi heittotapa, jolla kiekon saa pidemmälle. Muut pysyvät aina heittäjän takana, sillä päähän osunut kiekko Sappeen rata on enemmän metsärata, eikä kierrä itse laskettelukeskuksen maastossa. Lisäksi heittotekniikkaan liittyy erilaiset heittokulmat: hyzer, anhyzer ja flätti. Kiekko ikäänkuin repeytyy kädestä irti liike-energian seurauksena, eikä sitä tietoisesti yritetä päästää irti tietyssä kohtaa liikettä. 2. Heittokulmista löytyy hyvin tietoa youtubesta, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä missä kulmassa kiekko sivuttaissuunnassa on sen irrotessa kädestä kallistatko sen ulointa reunaa kohti maata, taivasta vai irroitatko sen täysin vaakatasossa, eli flättinä. Mikäli joutuu jonottomaan, niin liian iso pooli hidastaa kaikkien peliä. Kun kaikki ovat heittäneet, lähdetään etenemään ja lyhimmälle heittänyt jatkaa ensimmäisenä. Kannattaa kumminkin olla varovainen. powergrip. Heittotekniikoita on kaksi: kämmen ja rysty. Todella näyttävä rata. Tälläinen kiekko siis aloittelijalla kaartaa heiton lopussa (rystyheitto) vasemmalle, mutta 120m heittävällä kiekko on sen verran alivakaa että se ei käännä lopussa takaisin, vaan jatkaa lentoaan oikealle. 2. Lisätietoja löytyy Facebookista: www.facebook.com/tahkovuoridgp/ Kuva: Janne Mönkkönen.. Ote kiekosta, eli grippi, eroaa selkeästi "rantafrisbeen" heittämisestä. hyzerinä, flättinä vai anhyzerina. Näin ollen käytössäsi on jo kaksi heittoa, joilla pääsee esimerkiksi kiertämään kulman taakse, mutta eri puolille. Rystyheitto on frisbeegolfin ”graalin malja”. 4. Jos radalla on tyhjää, niin toki useampikin voi mennä. Nämä esteet ovat oleellinen osa lajia eikä niitä saa siirtää tai poistaa – saati vahingoittaa – kierroksen aikana. Moni on täysiä kämmeneli foreheittoja heittäessään rikkonut olkopäänsä, kun on harjoittelematta kiskonut täysiä pelkällä voimalla. Länsiö kannattaa laittaa Youtubesta seuraantaan jos lajin salat kiinnostavat alkua syvemmältä. Frisbeegolfissa ei saa heittää, vaikka tietäisikin, että kiekko ei lennä edellä menevän selkään saakka. Myös liian fyysisessä rystyheitön repimisessä on toistojen kasvaessa vaaransa, ja huonolla tekniikalla voi saada esimerkiksi kyynärpään tai olkapään huonoon kuntoon kaudessa. Pelaamisen vaikeuttamiseksi radoilla on puita, pensaita ja muita luonnollisia esteitä. Aloittelijalle molemmat heittotavat tulevat tarpeeseen siinä, että rystyheitto kaartaa luonnollisesti heiton lopussa vasemmalle (oikeakätisellä) ja kämmen oikealle johtuen kiekon pyörimissuunnasta. Lentorataan vaikuttaa myös heittokulma: Heitetäänkö kiekko ns. Otteeseen löytyy paljon ohjeita netistä, mutta tärkein ohje aloittelijoille on, että kiekkoa ei "heitetä" kuten palloa, eikä kättä avata heittäessä "tietoisesti". Tahkon rata kiertää laskettelukeskuksen rinteissä ja sisältää loistavat maisemat ja kunnon liidätystä rinteitä alaspäin. Pidetään heittojoukkueen (poolin) koko pienenä, maksimissaan neljä on yleensä suositus. Heittokulmista löytyy hyvin tietoa youtubesta, mutta lyhyesti se tarkoittaa sitä missä kulmassa kiekko sivuttaissuunnassa on sen irrotessa kädestä kallistatko sen ulointa reunaa kohti maata, taivasta vai irroitatko sen täysin vaakatasossa, eli flättinä. Otteesta on useita eri muunnoksia, tässä yleisin ns. Jos pelaaja tulee esimerkiksi yksin ja pelaat neljän hengen porukassa, on kohteliasta päästää yksinpelaaja pelaamaan tiillä ohi. 3. Päästetään nopeammat ohi. Etiketistä tärkeimpiä kohtia ovat: 1. Heittojärjestyksessä ensimmäisenä on oikeasti edelliseltä korilta parhaan tuloksen pelannut. Kiekkojen lentoratoja kuvataan erilaisilla graafeilla. Tästä on toki myös helppo luistaa ja heitellä siinä järjestyksessä kun parhaalta tuntuu
HIMOS-JÄMSÄN seudulla sijaitsee useita ilmaisia frisbeegolfratoja, joista löytyy haastetta myös vaativaan makuun. Helpointa onkin seurata, miten peli etenee suhteessa bar-lukuun eikä laskea kaikkien heittojen määrää yhteen. Maisemat Levin radoilla ovat upeat. Ratoja uudistettiin kesällä 2021, jonka jälkeen käytössä on kaksi rataa. 3. Se on monipuolinen ja kaiken tasoisille suunniteltu rata, josta löytyy väyliä 40-273m väliltä. TALMAN rata sijaitsee Talman uimamontun takana eli toisella puolella tietä kuin Talman seikkailupuisto. Nopeasti suosiotaan kasvattanutta lajia on helppo lähteä kokeilemaan, sillä mukaan tarvitset vain kiekon ja reipasta mieltä. Rata alkaa Sivulantien ja Kaulavaarantien risteyksestä. Varustaudu tunturikierrokseen kunnon jalkineilla ja juomapullolla, sillä luvassa on myös kuntoilua. Äkäslompolo disc golf park (luokka AA1) on 18-väyläinen frisbeegolfrata Äkäslompolossa Kaulavaaran alueella. Lisätietoja löytyy Facebookista: www.facebook.com/tahkovuoridgp/ Tahkovuori DiscGolfPark, 18 väylää (AA1) Tahko DiscGolfPark, 9 väylää (C1) RUKAN rinteillä on kesäisin 21-väyläinen frisbeegolfrata, ja Talvijärven alueella on 9-väyläinen perherata. Hinta 8€/ setti (kolme kiekkoa), kadonneista vuokrakiekoista peritään 10 € maksu. Lisätietoja saa Frisbeegolf Ruka FBryhmästä: www.facebook.com/groups/611259565636197 LEVIN radoilla voit pelata veloituksetta omilla kiekoilla tai vuokrata ne Levin Activity Parkista. Ratakartasta löytyy tärkeimmät ohjeet pelaamiseen, kuten pisteytykset ja radan erityissäännöt mm. Ratakartasta kannattaa ottaa kuva ennen kierrokselle lähtöä, joskus opasteet ovat puutteellisia ja väylältä toiselle joutuu suunnistamaan ratakartan avulla.. Radan kausikortti on: 10 €/hlö (hinta kaikilta, ei ikärajaa, kausikortti on voimassa 1.5.2021 30.4.2022). Radan päivämaksu on 5 €/hlö (kaikilta, ei ikärajaa). Hyvä lähde ratojen löytämiseen ja tutkimiseen on frisbeegolfradat.fi Radat sattuu oikeasti paljon! Heitto maastossa tapahtuu niin, että kiekon laskeutumispaikan taakse jää noin A4:n kokoinen alue, johon tukijalka (myös vauhdin kanssa) tulee heitossa osua, mutta harva tästä pitää tarkasti kiinni höntsäkierroksilla, Kunhan heittää suunnilleen siitä, mihin kiekko laskeutuu. PYHÄN 21-väyläinen frisbeegolfrata sijaitsee Perherinteiden tuntumassa. 85 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Ratoja laskettelukeskusten kesäpalveluissa TAHKOLLA on kaksi rataa: keskuksen rinteisiin sijoittuva kilpaluokan AA1-rata Tahkovuori DiscGolfPark ja aloittelijaystävällinen 9-väyläinen Tahko DiscGolfPark. Kuten golfissa, on jokaiselle väylälle määritelty ihannetulos, eli bar, jonka heittäessä tuloskorttiin merkitään 0. mandoista ja droppareista. Puttaaminen on pelin tärkein ja samalla vaikein osa-alue. Rata alkaa Ylläs Ski Resort Ylläsjärveltä, gondolihissin ala-aseman yläpuolelta. Voit varustautua joko omin kiekoin tai vuokrata kiekot Pyhähippu Oy:stä. Rata polveilee rinnemaastossa. Heittämistä jatketaan niin kauan, kunnes kiekko on korissa (ei esimerkiksi sen päällä vaan korin sisällä). Jämsän alueella voi vuokrata ja myös ostaa kiekkoja Kievari Rantapirtiltä. Golfrata maksuton. Rukan rata sijaitsee aivan laskettelurinteiden ympäristössä. Pistelaskua helpottamaan on myös käteviä puhelinsovelluksia, joista suosituin on Upsi. Hiihtokeskusradoille tyypilliseen tapaan koko kierroksen heittämällä pääsee kiipeämään tunturissa ylös ja alas, joten luvassa on myös kuntoilua. Jos heittää kahdella heitolla on tulos -1. Frisbeegolf sopii loistavasti lomapäivien ohjelmaksi, sillä laji soveltuu isommalle ja pienemmälle porukalle sekä lapsiperheille. YLLÄS SKI RESORT Ylläsjärvi (luokka AA2) on 18-väyläinen frisbeegolfrata Ylläsjärvellä. Se tarjoaa vaihtelevia haasteita kokeneillekin harrastajille. Pelaajien kannattaa käyttää radan omaa parkkipaikkaa etenkin ilta-aikaan, sillä seikkailupuiston parkkipaikka suljetaan puiston sulkeuduttua. Vähän enemmän tosissaan pelaavat käyttävät ”markkereita” merkkaamaan aina heittopaikkaa, mutta harrastaja voi hyvin käyttää vain kiekkoa merkkaamaan heittopaikkaa. VUOKATIN Urheiluopiston alueella sijaitsee 9-väyläinen harrastajatason DiscGolfPark. SAPPEEN kesällä 2007 valmistunut Sappee FrisbeeGolfPark on täysimittainen, metsään rakennettu frisbeegolfrata, joka täyttää myös lajin kilpailuvaatimukset. Radalla on 12 väylää, ja rata on ilmainen kaikille. Ratoja on toki paljon enemmän ja tässä on vain muutamia esimerkkejä. Vierestä löytyy Talman Activity Park ja bike park koko perheen vapaa-aikaan. https://pyha.fi/aktiviteetit/frisbeegolf LUOSTO DiscGolfPark on kesällä 2016 valmistunut 18-väyläinen AA1luokan rata. Alueella pidetään kesän mittaan useita kilpailuja. Jos et halua kiertää koko 2 3 tunnin kierrosta, tarjolla on myös tunnin mittainen Luoston lenkki, joka soveltuu erinomaisesti myös lapsiperheille. Jos esimerkiksi bar 3 väylän heittää neljällä heitolla, on tulos +1 tältä väylältä
Turn pääasiassa kertoo kiekon vakaudesta, siitä miten kiekko käyttäytyy heiton alkuvaiheessa. DROPZONE eli Droppari on väylällä oleva toinen tii, mistä jossain tapauksissa jatketaan peliä heiton mentyä esimerkiksi OB-alueelle. Numerot tarkoittavat, että kyseessä on keskinopea ja hyvin liitävä kiekko, joka on melko suora lennoltaan (pieni loppufeidi), mutta ei kovinkaan alivakaa. Säännöt löytyvät lyhennettynä frisbeegolfliiton sivuilta: frisbeegolfliitto.fi/aloittelijat/saannot-lyhyesti Lopuksi Frisbeegolf sopii kaikille ja on todella koukuttava kesälaji. Vähemmän liitävät kiekot ovat helpompia heittää sinne, minne tarkoitat niitä heitettävän. Näistä aloittelijan kannattaa aloittaa puttereilla ja midareilla, maksimissaan kassiin voi pakata väylädraiverin. Alivakaa kiekko taas ”kippaa yli”, eli se ei kovaa heitettäessä kestä heittoa ja alkaa kääntyä oikealle heittosuunnan yli. Jopa kappaleiden ja valmistuserien välillä on selkeitä eroja. Liito tarkoittaa sitä kuinka hyvin kiekko liitää, eli pysyy ilmassa. Tälläinen kiekko, varsinkin C-Line muovissa, voi olla aloittelijalle melko haastava, mutta vähän pidemmälle heittävällä toimii erinomaisena suorana väylädraiverina. 86 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Kiekot Kiekot ja niiden ominaisuuksien ymmärtäminen Kiekkoja on neljää pääluokkaa: putterit, midarit (eli keskipitkän matkan kiekot), väylädraiverit ja pituusdraiverit. Luulisi helposti, että mitä suurempi luku niin sitä parempi, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vähemmän liitävät kiekot eivät ole niin herkkiä tuulen vaikutuksille ja pitävät heitetyn lentoradan tuulesta huolimatta. Eli on vakaa ja -4 on hyvin alivakaa. Kämmenheitoissa voi kokeilla nopeammin vähän vakaampiakin kiekkoja, jopa draivereita. Aloittelijan kannattaa aloittaa vähän alivakaammista kiekoista, jotka oikein heitettynä lentävät pidempään suoraan ja pakottavat heittämään oikealla tekniikalla. Suomessa toimii myös useita alaan erikoistuneita kauppoja. Vasta kisoihin mentäessä on hyvä hieman tarkastaa sääntökirjaa. Yksinkertaistettuna vähemmän liitoa tuo ennustettavuutta lentorataan, ja enemmän liitoa tuo pituutta muun muassa myötätuulessa tai vähemmällä voimalla. Tuplamando tarkoittaa esimerkiksi kahta puuta, joiden välistä pitää heittää. Kiekot tuppaavat luontaisesti, varsinkin tekniikan ollessa vielä vajaavainen, ”feidaamaan”, eli kääntymään lentoradan lopussa oikeakätisen rystyheiton lopussa vasemmalle ja kämmenheitossa oikealle. On myös olemassa kiekkoja, jotka ovat numeroiltaan esimerkiksi 5,5,0,0 mikä tarkoittaa sitä, että kyseessä on hyvin suoraan lentävä midari, joka kestää kumminkin myös voimaa heitossa, eikä käänny kovaa heitettäessä ”yli” oikealle (oikeakätisen rystyheitossa). -4 turn kiekkoa on taas heitettävä hyvällä tekniikalla ja aika rauhallisesti jotta se saadaan lentämään tasaisesti, eikä kiekko käänny ”yli”. Joten täysin samoilla spekseillä oleva samanniminen kiekko eri muovissa voi lentää hyvin eri tavalla muovista riippuen. Lentonumerot Discmanian Fairway Driverissa. Oikeakätisen rystyheitolla mitä ylivakaampi kiekko on, sitä nopeammin se kääntyy vasemmalle. Näistä siis turn kiekko tarvitsee enemmän voimaa heittoon ja yleensä ”feidaa” aloittelijalla liian nopeasti. Kentällä et voi välttyä kuulemasta termejä ”ylivakaa” ja ”alivakaa”. Ratojen merkinnät Ratoja ei saa pelata aina miten haluaa vaan pelialueita ja heittosuuntia ja -paikkoja on rajoitettu tietyillä merkinnöillä: OB (OUT OF BOUNDS) OB eli Outti on valkoisilla tikuilla, tiellä, joella tai vastaavalla väylätaulussa ilmoitettu alue, johon kiekon laskeutuessa seuraa +1 rangaistus ja peli jatkuu siitä kohtaa, mistä kiekko meni out-linjasta yli. Nopeiden kiekkojen heittäminen vaatii harjoitusta, ja niitä on vaikea saada tottelemaan monia heittoja peräkkäin samalla tavalla. Hiekkaesteitä frisbeegolfissa on myös, mutta ne ovat yleensä OB-alueita eikä pelaamista jatketa hiekalta kuten pallogolfissa. MANDO on puu, portti, tolppa tai vastaava, jonka väylätaulussa määritellyltä puolelta kiekon pitää heitossa mennä. Ilmapiiri on rento ja ryhmä neuvoo, jos jotain ei tiedä. Käytännössä kiekon vakaus tarkoittaa sitä, kuinka hyvin se vastustaa rystyheitolla heittosuuntaan kohdistuvaa voimaa. Suosittelemme tutustumaan lajiin ennen kentälle menemistä ja vähän heittelemään testiheittoja ennen varsinaista kierrosta. Näitä pitää noudattaa, sillä ne ovat myös turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä, joilla estetään, ettei kiekkoja karkaa niin paljon toisten reitille. Aloittelijan kannattaa jättää nopeat kiekot kauppaan ja pysyä alle 10 nopeuksissa kiekoissa. Tulokseen lisätään +1 rangaistus, ja peliä jatketaan suoraan dropzonelta. Feidi keskustelee vähän edellisen numeron kanssa, yleensä vakaammissa kiekoissa on suurempi fade, mikä tarkoittaa kiekon lentoa lentoradan lopussa. Eli mitä suurempi numero, sitä nopeampaa sitä pitää heittää. Pituusdraiverit kannattaa jättää aluksi pois ja hioa heittotekniikkaa jopa pelkällä putterilla. Kiekkojen sielunelämä on oma taiteenlajinsa, jonka ymmärtämiseen tarvitaan vähän kärsivällisyyttä. Merkeillä löytyy erilaisia kaavioita kiekkojen lentoradoista, mutta eniten niihin vaikuttaa heittäjän tekniikka. Ilman kilpailulisenssiä pelattavat viikkokisat ovat säännöiltään suhteellisen vapaita, eikä näissä tarvitse perussääntöjen lisäksi muuta tietää. Tämä on yleensä merkattu esimerkiksi nuolella puussa. Sääntöjä on todella paljon muun muassa siitä, milloin kiekko on outissa ja niin edelleen, mutta tavallisen pelaajan näistä ei juuri kannata välittää. Triplamandossa on vielä korkeutta rajaava este, eli triplamando on käytännössä portti, jonka läpi pitää heittää. Näin voidaan heittää esimerkiksi esteen taakse kaartuvia heittoja, Skirjaimen muotoisia väyliä tai jopa 100m pitkiä, täysin suoria ja puiden reunustamia väyliä, jotka aloittelijalle ovat varsinaisia painajaisia. Yleensä draivereilla heitettäessä tarkkuus kärsii, mutta pituutta ei tule aloittelijalla juurikaan lisää. Liitävän kiekon voi saada liitämään pidemmälle, mutta yleensä tarkkuus kärsii. Kiekkojen ominaisuuksien erottamiseen on kehitetty järjestelmä, jossa ilmoitetaan kiekolle neljä arvoa: Nopeus (speed), liito (Glide), vakaus (turn, tämä on vaikeasti suomennettava, tarkoittaa kiekon käyttäymistä ilmalennon alussa) sekä feidi (fade, kiekon käyttäytyminen ilmalennon loppuosassa) Kiekkojen lentoarvot ovat hyvin ohjeellisia ja muun muassa muovi vaikuttaa lento-ominaisuuksiin paljon. Tässä lajissa nopeus tarkoittaa sitä, millä vauhdilla heitettynä kiekko käyttäytyy sille ominaisella tavalla. Jos kiekko lentää esimerkiksi ojaan, niin peliä jatketaan siitä mistä kohdasta kiekko meni vesialueelle. fade -kiekko on periaatteessa mahdollisimman suora, kun taas 4 fade -kiekko kaartaa lennon lopussa voimakkaasti. Turnin ja Faden erilaisilla yhdistelmillä osaavat heittäjät pystyvät muokkaamaan kiekkoa oikein valitsemalla heiton lentoradoista hyvin erilaisia. Kiekko, mikä huippupelaajalle on suora, on yleensä aloittelijalle selkeästi liian ylivakaa.. Mitä suurempi numero, sitä ylivakaampi kiekko on kyseessä. Jos haluaa mennä kiekko-ostoksille, niin kiekkoja löytyy hyvin isoimmista kauppakeskuksista ja urheiluvälinekaupoista, esimerkiksi Prismoissa on monesti hyvät valikoimat. Alivakaalla kiekolla voidaan helposti heittää myös heittoja, jotka oikeakätisen rystyheitolla pitää saada kääntymään oikealle. Kiekkoja saa yleensä ostettua, lainattua (panttia vastaan) tai vuokrattua isompien laskettelukeskusten yhteydestä
87 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland ruka.fi/springbreak 22.-24.04.2022 Ruka Spring Break Ssk/ /Aftarsk/ / Part
Jo ensimmäisen kauden aikana Sveitsiin on saatu luotua innostunut yhteisö. Uutta alkaneelle kaudelle Vuoden teko -palkinto ja asiakaspalautteet vain innostavat uusia yrittäjiä. M atias Petäistön luotsaaman Sveitsin aktiivisuus eri osa-alueilla on huomattu myös muissa Etelä-Suomen keskuksissa, jotka ovat kohentaneet omaa rinnetoimintaansa ja myös aktivoineet markkinointiansa. Sveitsiä onkin kehitetty paljon alkaneelle kaudelle. Sveitsissä vaihtui yrittäjä reilu vuosi sitten. Alppimaahan on vanhan lyhyen mattohissin rinnalle rakennettu uusi 85 metriä pitkä mattohissi. Mäki on jo nyt kaikin puolin hyvä, mutta laaja käyttämätön rinnepinta-ala mahdollistaa kehittämisen myös jatkossa”. Muutospuhurin keskiössä on asiakas, jota kuunnellaan herkällä korvalla ja tarpeen vaatiessa tartutaan toimen saman tien. Samalla alkoi puhaltaa muutoksen tuulet, suorastaan puhuri. Tämä helpottaa merkittävästi 88 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Sveitsi on tunnettu loistavasta parkistaan. Hyvinkään Sveitsissä hyvä boogie Ensimmäisenä kautena tapahtui paljon, mutta se oli vasta alkusoittoa Sveitsin kehitykselle. Laskettelijat ovat kiitelleet Sveitsin hiihtokeskuksen palveluasennetta, panostusta suorituspaikkoihin sekä etenkin keskuksen kehityshaluaja kykyä”, raati perusteli Sveitsille myöntämäänsä kunniamainintaa. ”Näen Sveitsissä ison potentiaalin koko Etelä-Suomen keskuksena. ”Yleensä himolaskijat antavat palautteen kasvotusten, mutta meille tärkeät harrastajat kommunikoivat useimmiten somen kautta”, kertoo Sveitsin toimitusjohtaja Matias Petäistö. Sveitsin huipulta on avarat näkymät. Kuva: Ski.fi. Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen riippumaton Vuoden hiihtokeskus -valintaraati palkitsi Sveitsin nopeasta kehitystyöstä. Sekä reiliettä hyppyrilinjalta löytyy paljon myös junioireille sopivia temppumahdollisuuksia. ”Sveitsissä tehdyn vanhan hyvän työn pohjalta on uusi yrittäjä henkilökuntansa kanssa kehittänyt toimintaa. Palaute menee perille Uudet yrittäjät kuuntelevat herkästi asiakkaiden toiveita ja tekevät muutostöitä tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Reagointiherkkyyden myötä esimerkiksi parkki muuttui useasti kauden aikana. Kunniamaininta vuoden yrittämisen jälkeen on erittäin harvinaista. Kehittämisen keskiössä ovat nyt aloittelijat ja pienet laskijat
Mattohissit nostavat myös pulkkailijat lumetetulle rinteelle. Ravintolan ruokalistalle on lisätty thaimaalaisia ruokia perinteisten rinneruokien lisäksi. Sveitsi on sekä rinnelaskijoiden että parkkilaskijoiden suosiossa tasaisesti. Tällä hetkellä maailmancupeja kiertävät Hyvinkäältä ponnistaneet Erika Pykäläinen, Rosa Pohjolainen ja Jesper Pohjolainen. Tavoitteena pitkä kausi Hyvinkään Sveitsi herätti pienimuotoista huomiota keväällä 2021 rummuttamalla sosiaalisessa mediassa pitkän kauden puolesta. Rinnepäivän tauot ovat aiempaa sujuvammat, sillä ravintolan asiakaspinta-ala on tuplattu. Vähän edistyneemmille laskijoille on raivattu uusi loiva ja pitkä harjoittelurinne. Sana erittäin hyvästä parkista on kiirinyt Pohjois-Uudenmaan ulkopuolelle. Temppulaskijoista tunnetuimmat ovat Piirosen lautailevat veljekset Peetu ja Petja. Vaikka moni vaihtoi auringon jo lämmittäessä sukset tai lumilaudan polkupyörään, jatkettiin Sveitsissä sitkeästi talvea eteläsuomalaisittain pikälle, aina huhtikuun puolelle. Sveitsiin on hankittu kuusi uutta lumitykkiä, ja lumetusta varten on sähköja vesijärjestelmää uusittu. Nämä mahdollistavat entistä varhaisemman kauden avaamisen. Heidät rinnehurmioon johdattaa kaksi sompahissiä. lasku-uran aloittamista. Lisääntyneiden parkin hyväksi tehtyjen panostusten myötä laskijoiden määrän kasvun lisäksi rinteessä nähdään myös aiempaa tasokkaampaa laskemista. Tunnelmallinen nuotiopaikka aivan rinteiden läheisyydessä keskeisellä paikalla. Aivan kuten viime kaudella tehtiin”, Matias lupaa. ”Tavoitteena on myös lumettaa kauden aikana niin paljon, että kausi jatkuu reilusti huhtikuun puolelle. Hiihtokoulun vetäjäksi on saatu kumparelaskun moninkertainen Suomen mestari Sari Tollet. Sveitsin rinneprofiili soveltuu hyvin alppitreeneihin. 89 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Pitkä mattohissi palvelee pulkkamäkeä ja lastenrinnettä. Kuvat: Mikko Kempas & Ski.fi. Monipuolista laskemista Hyvinkäältä on vuosien saatossa noussut useita menestyviä laskijoita
Tässä Markku Koski Joonas Elorannan kuvauksen alla.. Kaiken mennessä toivotusti, uusi ravintola olisi käytössä kaudella 2023-24. Aluetta suunnittelee yhdessä keskuksen kanssa lumilautailija Sami Luhtanen. Mittavat investoinnit edessä Hiihtolomien alla Sveitsi julkaisi lähivuosien investointisuunnitelmansa. Banaanirinne kiertää keskuksen huipulta keskuksen takaa liittyen alempana perherinteeseen. Nautinnollisen laskettelun rinnealaa lisätään uudella Banaanirinteellä, jonka rakentaminen aloitetaan keväällä 2022. Rinne pyritään avaamaan jo kaudelle 2022-23. Alueesta tulee lumetettu jolloin sen käyttöaika kaudella kasvaa merkittävästi. Sveitsi on tunnettu pitkästä keväästään, viime talvena laskettiin haikkaussessareita vielä vappuna, mutta keskus oli auki huhtikuun puoliväliin ja haikkaamalla sessattiin vielä vappuna. Kiinteistöjen osalta Sveitsin hiihtokeskus neuvottelee Hyvinkään kaupungin kanssa täysin uuden ravintolarakennuksen rakentamisesta. Petäistö on nähnyt lyhyen yrittäjätaipaleensa aikana keskuksessaan monta kohennettavaa kohtaa. Suunnitelma sisältää sekä kiinteistöjä, että uusia rinteitä ja lopulta mahdollisesti uusia hissejä. Muutkin keskukset ovat aktivoituneet panostamaan toimintansa eri osa-alueisiin. Hyvinkään Sveitsissä hyvä boogie 90 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Sveitsin iso hyppyrilinja takaa isot ilmat ja oikeasta suunnasta paistava aurinko pehmeät ländit. Sveitsi on omaa toimintaansa kehittämällä myös heittänyt haasteen muille Etelä-Suomen keskuksille. Ensimmäisenä toteutettavana kohteena seuraavalle kaudelle on Sveitsi Supernatural -alue, jossa nykyisen Snow Plazan viereen luodaan uusi metsärinne, johon tuodaan vapaaja parkkilaskun välimuotoa edustavia elementtejä. Sveitsille kiitos jo nyt alan aktivoimisesta Etelä-Suomessa. Suunnitelma kestää useita vuosia ja on investointina miljoonia euroja. Tähän snow plazan vieressä olevaan metsään pitäisi nousta natural terrain park lähitulevaisuudessa. Kilpailun kiristyminen tarkoittaa laskijoille nautinnollisempia laskupäiviä ja pidempiä laskukausia. Onneksi Sveitsin ympärillä on tilaa ja mahdollisuuksia toiminnan laajamittaiseen kehittämiseen. Ne ovat keskuksen kokoluokan huomioiden mittavat
“Skione-keskukset ovat meille molemmille nuoruudesta tuttuja. 91 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland KAsurila 9.4. Luvassa on matalan kynnyksen kisailua, jossa kannustetaan yhdessä muita ja pidetään hauskaa.” – HP Parviainen @hpdudeson. VUOKATTI 17.3. Tahko 22.4. Kiertueella tuomme esiin keskusten omia vahvuuksia, ja siksi jokainen kisakin tulee olemaan erilainen.” – Eero Ettala @eeroettala “Rinteeseen voi lähteä mukaan koko perhe
Esimerkiksi huippuvärikäs ja logoja täynnä oleva The North Face TAE (Trans-Antarctica Expedition) -mallisto löysi itsensä muun muassa Mikael Gabrielin päältä. Osa tätä on muotiteollisuuden ja vaatetuksen yleinen muutos kohti funktionaalisempaa pukeutumista. S amalla tavalla kun Run DMC popularisoi Adidaksen nykypäivän rap-artistit popularisoivat outdoor-vaatemerkkejä. Se on samaa jatkumoa 90-luvun rapmusiikin kulttuurille ja sille, kuinka rap-artistit nostivat aivan muista genreistä tunnettuja vaatteita suureen suosioon artisteja fanittavan nuorison keskuudessa. Vielä muutamia vuosia sitten gore-tex tunnettiin keski-ikäisten miesten tylsänä ja vedenkestävänä, jopa vähän vanhentuneena urheilutekstiilinä, mutta kun osaava brändityöryhmä alkaa hommiin, niin ihmeitä alkaa tapahtua. Termillä ”Gorpcore” on viitattu maailmalla jo jonkin aikaa ilmiöön, jossa funktionaalisista vaellusvaatteista on tullut keskiluokan symboli. Muun muassa Salomon on tehnyt yhteistyötä ranskalaisen huippumerkki COMME des GARÇONS`n kanssa, ja North Face on yhdistänyt voimansa Guccin kanssa. Vaatteilla ja vaatemerkeillä on ollut aina pitkät perinteet Lontoon nuorisokulttuurissa, muun muassa jalkapallohuligaanien parissa. Suosio on merkeille osittain myös kaksiteräinen miekka. instagram.com/goretexstudio), josta löytyy lukemattomia japanilaisten high fashion -merkkien ja gore-texin kanssa tehtyjä yhteistyömallistoja. Entiset napajäätiköiden tutkimusmatkailuun suunnatut vaatteet ovat retrohengessä yhä suositumpia katuvaatteissa. Kun muodista on kyse, on ilmiöiden ennustaminen vaikeaa, vaikka trendiennusteita tekevät yritykset sitä yrittävätkin. Tässä chav-vaatteet (Englannin työväinluokan muoti, tunnettu Burberryn käyttämisestä) ovat korvautuneet muun muassa koko mustilla kuoritakeilla, puffereilla, The North Facella, Nikellä ja mustilla facemaskeilla. Arc’teryxin ympärillekin on tehty kokonainen kappale, joka löytyy Youtubesta nimellä ”YT Arc’teryx”. Arc’teryxin kuoritakki kertoo hienovaraisesti, että pinkka on kunnossa, mutta asialla on myös toinenkin puoli. Selkäreppu samasta sarjasta vaihtaa omistaa 2700 € hintaan. Polo Sportista tuli 90-luvulla käytännössä synonyymi hip hop -vaatetukselle ja muun muassa Helly Hansen on julkaissut mainoksenkin New Yorkilaisen rap-yhtye Mobb Deepin kanssa. Outdoorja lasketteluvaatteiden uusi suosio katumuodissa Teksti: Mikko Kempas. Periamerikkalainen Tommy Hilfiger ymmärsi myös musiikkikulttuurin arvon kun valkoisen keskiluokan vaatemerkki muuttuikin lähiöiden tummaihoisten suosikiksi 90-luvun rap-starojen myötä. Mitä näyttävämpi mallisto, sitä todennäköisemmin se löytää tiensä trenditietoisten ostoskoriin. Mainitaan vielä sandaalit, joiden hinta on 490 690 euroa mallista riippuen. Myös purjehdusvaatteista tunnettu Nautica koki saman ”kohtalon” puhumattakaan Timberlandin vaelluskengistä. Nämä ovat osa modernia lähiöuniformua, joka on joutunut myös negatiiviseen valoon väkivaltaisten lieveilmiöiden myötä. Kaikelta vaatetukselta ja kengiltä halutaan myös kestävyyttä ja toimivuutta vaihtuvissa olosuhteissa. Patagonian ja vastaavien merkkien untuvaliivit ja kevyt toppatakit ovat olleet keski-ikäisen, hyvätuloisen miehen uniformu jo pitkään, eikä ilmiöltä ole voinut välttyä Helsingissäkään. Trendikkäimmät parkkilaskijat jättävät kuoritakit kauppaan ja laskevat kirppikseltä ostetuissa työvaatteissa tai jättikokokoisissa tuulihousuissa. Ilmiö ei ole mitenkään uusi. Selvää on, että kaikki kallis kiinnostaa tiettyä osaa populaatiosta, joille vaatteet ovat statussymboli ja trendejä seuraavalle nuorisolle ne ehdottomasti ovat. 92 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Lasketteluvaatteet eivät ole vaikuttaneet juurikaan populaarikulttuurissa sitten 80-luvun neonja Club A by Torstai -kultakauden, mutta muutamien viime vuosien aikana asiat ovat muuttuneet. Loppuunmyydyn Gucci x The North Face kupoliteltan pystyi ostamaan Guccin sivuilta hintaan 2900 €. Kauanko ilmiö sitten kestää. Huippuluokan nuorison suosimia artisteja on bongattu lasketteluvaatteissa jopa gaaloissa Frank Ocean muun muassa edusti koko Arc’teryxin pipossa ja taukotakissa Louis Vuittonin muotishowssa. Gore-tex perusti jopa Instagram-tilin yhteistyömallistoille (www. Viime vuosien aikana gore-texistä on tullut äärimmäisen suosittu brandi trendikkäissä katuvaatteissa, ja goretexin logo pyritään ennemmin tekemään mahdollisimman suurella kuin häivyttämään se piiloon vaatteen reunaan. Street Wear -merkkien isoimpiin nimiin kuuluvat Supreme ja Palace ovat esimerkkejä niistä, jotka ovat julkaisseet varsin hinnakkaita gore-tex-takkeja ja mallistot myydään aina loppuun silmänräpäyksessä. Ehkä farkuissa laskemisesta tulee taas pian cool, ellei se ole jo. Kun teini halusi 80-luvulla Adidaksen superstarit, niin tänä päivänä musiikkikenttä inspiroi teinejä esimerkiksi North Facen pariin. Lontoosta on lähtöisin myösmediassa paljon puhuttu road man -ilmiö, jonka Lontoon gangsta/grime -musiikissa. Monet perinteiset outdoorja laskettelumerkit ovat alkaneet tehdä myös yhteistyömallistoja korkeamman pään muotimerkkien kanssa, eikä enää puhuta pelkästään ”street wearista” vaan Pariisin muotiviikoista. Patagonia on profiloitunut vähän vanhemmalle kansan osalle, kun taas The North Facen Nuptse-takki on ollut teinien uniformuna jo muutaman vuoden ajan. Toisaalta sama ilmiö näkyy myös rinnemuodissa, mutta toisinpäin. Kevytuntuvaliivistä on tullut yhtä uskottava bisnesvaate kuin mustasta puvusta
93 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Helly Hansen Odin 1 World Infinity Jacket Norjalaisen jumalolennon mukaan nimetty outdoor-malliston huippumalli, ODIN-sarjan takki tuo suojaavuutta, hengittävyyttä ja toiminnallisuutta luontoliikkumiseen. Takin kehityksessä on ollut mukana vuoripelastusalan ammattilaisia, joka näkyy esimerkiksi saumojen ja taskujen sijoittelussa. Takki on kevyt, miesten L-kokoinen tuote painaa vain 350 g. Kankaan vedenhylkivyys on PFC-vapaa. RECCO® -heijastin ja pilli rintataskussa lisäävät turvallisuutta. Huppu säätyy kypärälliseen kuin kypärättömään päähän. Koot: unisex S-2XL, naiset XS-XL Suositushinta: 500 € Teksti: Jussi Ovaskainen Kuvat: Helly Hansen C M Y CM MY CY CMY K Mainos210x140_EDGE_CTN copy.pdf 1 10.3.2022 12.29 Näyteikkuna. Mallit miehille ja naisille. LIFA INFINITY™ -tekniikka 3-kerroksisella rakenteella, jossa HELLY TECH® Professional pintakangas on valmistettu kierrätetystä materiaalista. Kalvo säilyttää vedenpitävyysominaisuutensa ikuisesti ja on valmistettu täysin ilman kemikaaleja
Kovalla pinnalla voi pitää vähän korkeampia paineita ja hetteiköllä heikompia. Kevyestä kulkimesta ei ole kyse, sillä onhan pyörässä suuri akku, sähkömoottori sekä iskunvaimentimet edessä ja takana. Ominaisuutta saattaa tarvita vaikka tasaista maantietä ajaessa. Niissä moottorin tehosta ja koneiston jouhevasta ohjauksesta oli eniten iloa. Testissä Tunturi E275 FULL EP8 maastopyörä RUNKO: Alumiini ETUHAARUKKA: Rockshox Recon Silver RL, 15x110, Air 140mm TAKAVAIHTAJA: Shimano RDM 8100 XT-12 VAIHDEVIVUT: Shimano Deore 12 JARRUT: Shimano MT-501 hydrauliset levyjarrut SÄHKÖMOOTTORI: Shimano STEPS EP8 85Nm AKKU: Shimano BT-E8036 Lithium-ion 630Wh intube SÄHKÖAVUSTUS: walk assist-optional OHJAINYKSIKKÖ: CEM800 1.4” (4cm) Boost, Trail, Eco AKUN KANTAVUUS / LATAUSAIKA: 3h 80%, 6h 0->100% KAMPISARJA: Shimano FC-EM600 36T TAKARATASPAKKA: Shimano 6100 10-51T VANTEET: Rodi Tryp35 584x35C, kaksoisseinämä RENKAAT: Schwalbe Nobby Nic 27.5x2.8 OHJAINKANNATIN: A-Head, alumiini 55 mm OHJAUSTANKO: Alumiini, musta 720 mm KÄDENSIJAT: Herrmans Luna ISTUIN: Selle Royal Lift ISTUINKANNATIN: TRANZ-X JD-YSP15 DROPPER 30,9 mm POLKIMET: Alumiini MUUTA: Takanapa 12 x 148 mm, 203/180 mm jarrulevyt, akku integroitu runkoon. Vääntö näkyi siinä, että uudehkon testipyörän takarattaista puuttui valmiiksi muutama hammas. Näin painopiste saadaan vähän alemmas ja pyörä vakaammaksi ajaa. Pyörässä on 27,5” renkaat, jotka ovat 2,8” leveät, eli eräänlaiset maastopyörän (2-2,4” ja läskipyörän (4-4,8”) renkaiden välimuodot. Sen hinta on euron alle 5 000 euroa, joten nyt puhutaan premium-pyörästä. Jousitus kun vie eteenpäin vievien voimien tehoja pienelläkin pompotuksella. Sitä selvitettiin viime syksynä Ylläksen maisemissa viikon ajan. Ajaessa moottorin avustustasoa voi säätää helppokäyttöisellä kolmivaiheisella keinukytkimellä. Mitä vauhdikkaampi meno, sen suurempi hymy levisi kuljettajan kasvoille. Pyörästä on saatavana myös suuremmilla 29” renkailla oleva malli. Hauskuutta ja hallittavuutta Omimmillaan pyörä oli Lapin vauhdikkailla poluilla ja vähän teknisemmilläkin pätkillä. Säädettävyyttä arvostavat myös pyörävuokraamot, mikäli valitsevat tämän pyörän vuokraamokäyttöön. Tunturin polkupyörät mielletään pitkälti hyviksi arkipyöriksi sekä tunnetaan Lapin pyörävuokraamoista tutuista läskipyöristä. S ähköavusteisen täysjousitetun maastopyörän moottoriksi on valittu Shimanon tehokkain EP8, jossa on vääntöä 85Nm. Helposti säädettävä on myös hissitolppasatula, jolloin istuinkorkeutta sai helposti vaihdeltua kulloisenkin tarpeen mukaan. Moottorin runsaan väännön ja tehoakun ansiosta reittikarttaa tuli katsottua erilaisin silmin. Mitään syytä sille, etteikö Tunturi tässäkin kategoriassa pärjäisi, ei testin perusteella löytynyt. Alumiinirunkoisen pyörän painoa ei ole ilmoitettu, enkä sitä tajunnut punnita. Moottorin tehon käyttäytymistä voi säätää kännykkäsovelluksella, jonka avulla vahingossa hajoamisia voi ehkäistä. VÄRIT: Mattapunainen/musta-valkoinen RUNKOKOOT: 44 (165–175cm) ja 48 (175–185cm) SUOSITUSHINTA: 4 999 € 94 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Teksti ja kuva Jussi Ovaskainen. Leveähkö rengas rullasi mukavasti juurakkojen ja kivikkojen ylitse. Rengaskoko mahdollistaa myös rengaspaineilla pelaamisen. Siksi Tunturin uusi E275 Full EP8 vähän yllätti yhtiön tuotevalikoimassa. Muutaman asteen plussakelillä tehdyt noin 30 50 kilometrin lenkit veivät akusta pahimmillaan vajaan puolet, joten melkoisen pitkiä lenkkejä pyörän kanssa voi suunnitella. Tunturin korkealle hinnalle saa vastinetta: laatuosat, moderni ajogeometria sekä yhden markkinoiden parhaista moottoreista. Seuraavana päivänä sama uudestaan. 72 cm leveästä ohjaustangosta sai keskimittainen (178cm) mies sopivan otteen, ja hallintalaitteet (vaihteen valitsin, moottorin ohjaus ja jarrut) olivat pienen säädön jälkeen helposti käsiteltävissä. Vauhdikkaita polkuja oli hauska päästellä, kun jousitus pehmensi röykkyjen pahimmat pompotukset. Tunturi saa polkea hiki päässä tietä kuluttajien suosioon. Tällä vain ajoi ja nautti, ajopäivän jälkeen pesi pyörän, voiteli ketjut ja laittoi akun lataantumaan. Voima väärin käytettynä johtaa rattaiden ja ketjujen hajoamiseen. Vastaako pyörä hintansa asettamaan huutoon. Pyörän vauhdin kestävyyttä sekä jousituksen toimivuutta kävin testaamassa Ylläksen bike parkissa, vaikkei enduro-pyörästä olekaan kyse. Testipäivien perusteella tuli vaikutelma huolettomasta ja jouhevasta pyörästä. Ylämäkiä ei todellakaan tarvinnut kierrellä! Vaihteiston tai moottorin ohjauksen suhteen kaikki sujui, kuten uudehkolla pyörällä pitääkin eli moitteetta. Viiden tonnin sähkömaastureissa kilpailu on huomattavan kovaa ja asiakkailla on suuret odotukset ostamansa pyörän suhteen. Moderni mitoitus Pyörän suunnittelu edustaa modernia designia, jossa akseliväliä on pidennetty ja keulakulmaa vähän loivennettu. Iskunvaimentimien säätö tapahtuu ilmanpaineen avulla, ja vaimennuksen reagointia saa hienosäädettyä käsikäyttöisellä ruuvilla. Parkin vauhdikkaassa rytyytyksessä pyörä käyttäytyi mallikkaasti, ja jousitus (140mm) sekä jarrut suoriutuivat tehtävästään käypäisesti. Halutessa iskunvaimennuksen saa pois toiminnasta
95 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland Espoonlahti 13 min Leppävaara 21 min Haukilahti 18 min Matinkylä 15 min Kamppi 22 min Mankkaa 19 min Kauniainen 19 min Meilahti 25 min Kirkkonummi 7 min Tapiola 20 min Lauttasaari 21 min Westend 16 min
Kun voide on sulatettu ja levitetty suksen pohjalle, annetaan sen jäähtyä ja imeytyä rauhassa pohjaan kiinni. Kun voide on valutettu suksen pohjalle, se levitetään voiteluraudalla. Jos kyseessä ei ole kova pakkasvoide, voi suksen huoletta jättää tekeytymään yön yli. Kuumavoitelu Tämä on se perinteisin sekä varmasti aikaa vievin ja sotkuisin tapa hoitaa homma. Tosihiihtäjä tekee suksihuollon vaikka ruokapöydän ääressä, mutta ihan noin yleisen perhesovun vuoksi suosittelen sitä kuitenkin välttämään viimeiseen asti. Voiteen jäähtymisen jälkeen kaikki ylimääräinen voide siklataan pohjasta pois. Yleisesti ottaen tee se itse -suksen voitelijalle sopivia tiloja löytyy monesta kodista todella niukasti muutoinkin ja sieltä Lapin vuokramökiltä todennäköisesti vielä niukemmin. Rautaa kuljetetaan suksen pohjaa pitkin sen koko matkalta niin, että voide sulaa ja leviää tasaisesti suksen pohjalle. Suojakelillä esimerkiksi hissitolpissa olevat vaijerien ohjauspyörät pudottavat vaseliinia hissiladuille ja tämä imeytyy suksen pohjaan mustaksi töhnäksi. Tämä on se vaihe missä herttaisinkin kodinhengetär viimeistään muuttuu pirttihirmuksi, jos tätä erehtyy kokeilemaan samassa pöydässä missä anopille normaalisti tarjoillaan kahvia ja muuta apetta. Siklaamisen jälkeen suksen pohja harjataan vielä sinne jääneistä Teksti ja kuvat: Teemu Moisio Voiteluvinkit ala Moisio EDGE-VÄlinehuolto Voitelun merkitys korostuu keväällä Hyvin oikeilla voiteilla voidelluilla suksilla lasku ei töki kevään sohjossakaan. Lämpötila on hyvä säätää niin, että voide sulaa tasaisesti, mutta se ei käryä. Voiteluraudasta säädetään lämpötila jonnekin noin 110 – 130 asteen välille ja luistovoide sulatetaan suksen pohjaan. Nämä seuraavat vinkit käyvät myös sekä lumilaudan että maastohiihtovälineiden luistovoiteluun. Jotta voitelu onnistuu, on siihen hyvä varata tukevat suksipuristimet, voiteenpoistoainetta, akryylisikli, pari eri kovuutta olevaa voiteluharjaa sekä voitelurauta. Voiteluraudan voi korvata toki ihan perinteisellä silitysraudallakin, mutta sen on syytä olla vailla höyrytoimintoa. Yhtä totta lienee myös se, että voitelun tekemiseen tiedetään yleisesti vain yksi ja se vaivalloisin sekä ehdottomasti sotkuisin tapa – kuumavoitelu. Tämän jälkeen suksen pohja puhdistetaan voiteenpoistoaineella. Sulatus tapahtuu pitämällä kiinni voidepalaa kuumassa raudassa ja rautaa kuljetetaan suksen yllä niin, että voide valuu norona tai pisaroina suksen pohjan päälle. Homma aloitetaan kiinnittämällä puristimet pöytään ja sen jälkeen suksi kiinni puristimiin. 96 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti. Tässä on hyvä muistaa, että mitä kovempi voide, sitä suuremmalle raudasta voi joutua säätämään lämpöä. Raudalla ei siis tässä vaiheessa kosketa suksen pohjaan lainkaan. Käydään siis läpi muutama eri voitelutekniikka jolla pääsee varmasti nauttimaan liukkaista suksista. Voiteenpoistoaine ei niinkään poista pelkästään voidetta vaan myös kaiken epäpuhtauden suksien pohjasta
Tämän jälkeen pidetään pyörimissuunta samana ja valitaan nylonrotoharja, jolla harjataan ylimääräinen voide pois. Tämä voitelutapa on periaatteeltaan täysin sama mitä edellä esitelty kuumavoitelu, mutta tässä jää vain siklaaminen pois, sekä tämän voi tarvittaessa tehdä jopa ilman suksipuristimia. EDGE-VÄlinehuolto Voiteen sulattamisen jälkeen paperi repäistään pohjasta irti. Tämän jälkeen suksi on valmis rinteeseen. Porasta valitaan pyörimissuunta niin, että korkki pyörii vastaan poran työntösuuntaan nähden. Tosihiihtäjä toki pakkaa taitettavan voitelupöydän suksiboksiin ja täyttää puoli peräkonttia erilaisilla huoltovälineillä silläkin uhalla, että puolison maastohiihtovälineet joutuu jättämään kotiterassille. Sienellä levitettävä voide ei tarvitse levityksen jälkeen muuta jälkikäsittelyä kuin liinalla kiillottamisen ja suksi on valmis. Voidetta lämmitettäessä rautaa liikutetaan tasaisesti noin 5-10 cm sekunnissa voidepaperin päällä niin, että voide sulaa pohjaan. Voitelurauta on hyvä kääntää hieman kuumemmalle mitä perinteisesti voidetta pohjaan sulatettaessa. Korkki lämmittää vielä hiukan voidetta sekä työntää sen samalla kunnolla suksen pohjamuoviin kiinni. Lopuksi voitelu on vielä hyvä viimeistellä hevosenjouhirotolla. Järjen käyttö on tässä kuitenkin sallittua ja jopa järkevää, joten mitä siis matkalle vähintään mukaan: • Voiteenpoistoainetta • Suihkutettavaa nestemäistä luistovoidetta pakkasalueille – 20 astetta • Korkki • Harjat, kovempi nylonja pehmeämpi hevosenjouhiharja • Karkeudeltaan 400 – 600 oleva timanttiviila, jolla voi antaa ensiapua kanteille jos sattuu laskemaan kiville. "Optiwaxilla laskee helposti useamman päivän ja siinä vaiheessa kun suksen pohja alkaa näyttää harmaalta, voi sen vielä harjata kiiltäväksi ja liukkaaksi ennen seuraavaa voitelua." 97 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland. Muun muassa Optiwaxin luistonauha onkin tuonut suurta helpotusta suksen voitelijan arkeen. Mitä matkaan mukaan. Silloin kun hiihtomatkan onnistumista ei ratkaista sekuntikellolla suurpujotteluradalla, vaan pääosassa on yhdessäolosta nauttiminen ja ulkoilu luistavilla välineillä, niin nestemäisten voiteiden käyttö säästää todella paljon vaivaa ja aikaa jää kaikelle muulle tärkeämmälle. Optiwaxin levittämisessä rauta saa käydä normaalia kuumavoitelua lämpimämpänä. Optiwaxilla voideltaessa on hyvä muistaa, että varsinaista voiteen jäähtymisvaihetta ei tehdä ollenkaan, vaan suksi tehdään kerralla loppuun. Nestemäiset voiteet vaativat vain korkilla levittämisen jälkeen harjauksen ja suksi on valmis mäkeen. Nämä ovat todella nopeita ja helppokäyttöisiä, mutta ei läheskään niin kulutusta kestäviä kuin yllä olevat. Tämä tapahtuu akkuporaan kiinnitettävällä korkilla. Välittömästi voiteen levittämisen jälkeen se on vielä hyvä ”korkittaa” pohjaan kiinni. voidejäämistä eroon. Hyvä lämpötila on noin 160 – 170 astetta. Luistonauhat Niin kutsuttu pitoteippi tuli maastohiihtovälineisiin jo vuosia sitten, mutta myös luistopuolelle on saatavissa hieman samaan tapaan toimivia voiteita. Voideharjoja on hyvä olla vähintään pari erilaista. Optiwaxilla laskee helposti useamman päivän ja siinä vaiheessa kun suksen pohja alkaa näyttää harmaalta, voi sen vielä harjata kiiltäväksi ja liukkaaksi ennen seuraavaa voitelua. Suihkutettavaa voidetta taas voi työstää hieman enemmän ja näin siitä saa myös kulutusta kestävämmän luistopinnan. Mikäli voide ei ensimmäisellä vedolla kunnolla tartu pohjaan, voi homman toistaa niin kauan kuin saavutetaan hyvä lopputulos. Voiteen lämmittämisen jälkeen sen työstäminen käsipelillä toki onnistuu myös, mutta voide on sen verran kovaa, että kannattaa hankkia akkuporaan kiinnitettäviä rotoharjoja ja rotokorkki. Voidetta suihkutetaan parinkymmenen sentin välein suksen pohjalle, jonka jälkeen voide levitetään kevyesti korkilla pyyhkimällä tasaisesti suksen pohjaan. Tämän jälkeen pohjassa olevaa voidetta voi levittää vielä pelkällä voiteluraudalla, mikäli se sitä vaatii. Harjaaminen on hyvä aloittaa karkeammalla nylonharjalla, joka ottaa voidetta syvemmältä, ja päättää harjaaminen hienommalla hevosenjouhiharjalla. Homma tapahtuu siten, että vanhan voiteen poiston ja suksen pohjan puhdistuksen jälkeen voidepaketista otetaan suksen mittainen pala voidepaperia, joka lämmitetään voiteluraudalla suksen pohjaan kiinni. Mitään vahinkoa ei tietenkään pääse syntymään, vaikka suksi jäähtyisikin välissä, mutta voiteen työstäminen muuttuu hankalammaksi. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että rauta käy melko kuumana ja polttaa helposti pohjamuovin, jos sitä liikuttaa liian hitaasti tai pitää jopa paikallaan. Tämän jälkeen voiteen annetaan kuivua pohjaan ja lopuksi ylimääräinen voide harjataan pois. Nestemäiset voiteet Nestemäiset voiteet levitetään joko voidepullon sienellä tai suihkuttamalla
www.edgeski.fi facebook.com/edgeski Instagram.com/edgeskifinland EDGE myös digitaalisena LEHTILUUKKU.FI palvelusta TILAA ALPPIEN ASIANTUNTIJA!. Tilaukset: 03-4246 5340 tilaus@jaicom.com. 98 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti 3/ 20 22 Sk i Sp ort Fin lan din vir alli ne n jäs en leh ti 12,90€ (sis. Tilaukseen tarvitaan postitusja laskutusosoite. alv) Laskettelukausi jatkuu pitkälle kevääseen Carving Junalla Alpeille Harri Tarvainen Bike Parkit Frisbeegolf Santeri Kiiveri Edg esk i.fi edg esk ifin lan d edg esk i Alppihiihto | Vapaalasku | Freeski | Freestyle | outdoor | edgeski.fi Alp pih iih to | Vap aal ask u | Fre esk i | Fre est yle | Ou tdo or 3/2 022 Kansi3_22_b.indd 1 Kansi3_22_b.indd 1 14.3.2022 15.29 14.3.2022 15.29 Vuositilauksen hinta 30€/4 numeroa
toimituskulut. #bornelectric www.edgeski.fi facebook.com/edgeski Instagram.com/edgeskifinland EDGE myös digitaalisena LEHTILUUKKU.FI palvelusta. Auton kulutukseen ja toimintamatkaan vaikuttavat muun muassa kuljettajan ajotapa, ajonopeus, lämpötila, kelija ajo-olosuhteet sekä auton kuormaus. Täyssähköinen BMW iX tuo yhteen sähköisen voimalinjan, teknologiset innovaatiot ja vastuullisen arvoketjun ja se on osoitus kestävän kehityksen ja sähköisen ajonautinnon täydellisestä yhdistämisestä. EU-yhd. Lue lisää osoitteesta BMW.fi/iX. 88.200 €, sis. 107.290 €, sis. Sähköinen toimintamatka jopa 425 km. Kulutukset ja päästöt määriteltyWLTP-testimenetelmän mukaisesti. EU-yhd. 99 edgeski.fi facebook.com/edgeski @edgeskifinland iX T H E The Ultimate Electric Driving Machine BMW iX xDrive40 alk. Sähköinen toimintamatka jopa 630 km. energiankulutus 19,4-22,5 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. Uudessa BMW iX -mallissa esitellään ensimmäistä kertaa uusi iDrive-käyttöjärjestelmä, joka on suunniteltu käytettäväksi puheohjauksella ja uuden sukupolven BMW Curved Display -kosketusnäytöllä. energiankulutus 19,8-23,0 kWh/100 km, CO2-päästöt g/km. Kuvan auto erikoisvarustein. BMW iX xDrive50 alk. toimituskulut. Älykäs xDrive-neliveto tekee ajamisesta vaivatonta myös vaativissa sääolosuhteissa
Alkaen 300 €/viikko lomarengas.fi Meiltä 3 900 mökkiunelmaa. 100 Alppihiihdon, freestylen ja ulkoilun erikoislehti Mökille saunomaan, hiihtämään, rauhoittumaan – sinne suomalainen aina kaipaa. Onneksi meillä on 3900 laatutarkastettua vuokramökkiä, vaikka viikonlopuksi tai viikoksi kerrallaan. ilmo_Edge_1-2022_210x280mm_ida_Lomarengas_printtimainonta 2021_f2651_s13592_20211021_1.indd 1 ilmo_Edge_1-2022_210x280mm_ida_Lomarengas_printtimainonta 2021_f2651_s13592_20211021_1.indd 1 21.10.2021 14.36 21.10.2021 14.36