alv) 3/2024 kansi-final_3.indd 1 kansi-final_3.indd 1 18.3.2024 15.21 18.3.2024 15.21. Sk i Sp ort Fin lan din vir alli ne n jäs en leh ti Alppihiihto | Vapaalasku | Freeski | Freestyle | Ski Touring | Urban | Park | Outdoor | DH EDGESKI.FI @EDGESKIFINLAND Jon Sallisen kausi Freeski lajina ja kulttuurina Andorra ja alamäkipyöräily Pyhätunturin tunturikierros Half-pipen historia California Skiing Kesän treenit Alppihiihdon kilpailujärjestelmä @ ed ge sk ifin la nd w w w .ed ge sk i.fi A lp pih iih to | Va pa ala sk u | Fre es ki | Fre es ty le | Sk i To ur in g | U rb an | Pa rk | O ut do or | D H 3/ 20 24 12,90€ (sis
4 ERILAISTA SNOW PARKKIA SOUTH PARK JUNIOR SOUTH PARK MINI PARK FUN PARK WWW.LEVI.FI Kuvat Janne Lipsanen 60 VUODEN RAKKAUSTARINA Meitä kaikkia yhdistää rakkaus Leviin.
4 ERILAISTA SNOW PARKKIA SOUTH PARK JUNIOR SOUTH PARK MINI PARK FUN PARK WWW.LEVI.FI Kuvat Janne Lipsanen 60 VUODEN RAKKAUSTARINA Meitä kaikkia yhdistää rakkaus Leviin.
30 Masterit 32 Jon Sallisen kausi 35 Leevin go to setup 38 Freeski lajina ja kulttuurina 42 Andorran alamäkipyöräily 46 Pyhätunturin tunturikierros 52 Lyngenin massiivin katolla 56 California Skiing 60 Kannen tarina: Half-pipe 64 Helly Hansen Swinghillissä 66 Kolumni: Janne Leskinen Antti Ollila Rukalla. 03 – 4246 5340 tilaajapalvelu@atex.com Kustantaja Krook Media Oy Itälahdenkatu 22B 00210 Helsinki edge@krookmedia.fi www.krookmedia.fi Kannen kuva Ailo Riponiemi & Antti Ollila Kuva: Arttu Heikkinen Internet www.edgeski.fi Instagram: @edgeskifinland Facebook: Edgeski 4. Päätoimittaja Jan-Erik Blomberg janerikblomberg@krookmedia.fi Art Director Mikko Kempas Toimittajat Jan-Erik Blomberg Mikko Kempas Teemu Moisio Saana Saltevo Jussi Ovaskainen Lauri Hilander Jussi Heinilä Mika Alanko Jani Hujanen Leevi Keränen Reetta Niemisvirta Janne Leskinen Maija Juha Ville Valokuvaajat Jan-Erik Blomberg Teemu Moisio Jussi Ovaskainen Saana Saltevo Lauri Hilander Ville Vappula Sami Tuunanen Ville Sormunen Markku Mellanen Mikko Kempas Arttu Heikkinen Pasi Salminen 8 Uutiset 22 Moe SkiTour 2024 26 Mitä kuuluu maajoukkuenaisille. Kuva: Arttu Heikkinen Ilmoitusmyynti Jerker Krook +358 40 566 3035 jerker.krook@krookmedia.fi Antero Hiito +358 400 779 665 antero.hiito@krookmedia.fi Painopaikka Printall Tilaajapalvelu Atex Software Oy Puh
5
Rohkeuden ja typeryyden välillä on veteen piirretty viiva 6. Hyvänä esimerkkinä yksittäisen tempun onnistumiseen johtaneesta työstä, on katsoa video missä ruotsalainen Jesper Tjäder ensimmäisenä maailmassa suorittaa reililoopin onnistuneesti läpi. Sosiaalisessa mediassa näytetään harvoin kokonaisuuksia, jotka kertovat kaikesta siitä työmäärästä, mikä on pitänyt käydä läpi saadakseen yksittäinen videoklippi nauhalle. Nämä vaaralliset sosiaalisen median trendit ovat yleistyneet nuorten keskuudessa. Asioita harjoitellaan pitkällä aikavälillä ja taidot kehittyvät ajan kanssa. Kuinka moni tekee jotain epämukavaa ja itselleen liian haastavaa vain Instagramiin laitettavan storyn perään. Kuinka moni kuitenkaan oikeasti nauttii tästä. Näitä on hyvä kunkin pohtia omassa tekemisessään, kaveriporukassa ja perheen kesken. Some antaa hyvin yksioikoisen kuvan siitä työstä mitä ammattilaiset tekevät sisältönsä eteen. Niilo oli joutunut teho-osastolle kiivettyään hylätyn junan katolle, josta hän oli saanut tappavan sähk öiskun voimajohdosta. Sattumalta myös somekanavani alkoivat mainostaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton lanseemaama kampanjaa, missä valistetaan vanhempia nuorten harrastamista somehaasteista. Tuttuni kirjoitti kannanotossaan seuraavaa: ”Sosiaalinen media ja coolit videot ympäri internetin asettavat jokaiselle laskijalle tietyt mielikuvat ja odotukset siitä, mitä vapaalasku on.” (Tässä yhteydessä myös parkkilaskeminen kuuluu samaan kategoriaan) Ajatellaan, että on siistiä laskea mahdollisimman jyrkkää kuluaaria mahdollisimman korkealla ja mitä kapeampi ränni on, sen parempi. Tämä rajojen vieminen aina pidemmälle on vääjäämätön askel mikäli urheilussa ei haluta polkea paikoillaan vuosi toisensa jälkeen. Sosiaalisen median haasteella oli vakavat seuraukset kun Jonna Penttilä sai kuulla poikansa Niilon joutuneen sairaalaan. Hallitusti ja taitojensa tasalla olevat urheilijat pystyvät tähän, mutta kuinka käy niiden, jotka hetkellistä somekuuluisuutta tavoitellakseen tekevät asioita, jotka eivät mahdu heidän ymmärryksensä ja taitojensa piiriin. Kevään jatkoa. MLL:n nuorten mediankäyt ön kyselyn mukaan valtaosa lapsista ja nuorista on kohdannut vaarallisia somehaasteita. Urheilussa ei yleensä ole kyse tällaisista hetkellisistä mielenjohteista. L uin hiljattain tuttuni kirjoituksen, jossa oli hyvin kerrottu mielipide vallitsevasta ilmapiiristä hakea hyväksyntää tai tunnustusta erittäin rohkeilla ja toisinaan todella tyyperryttävilläkin tavoilla syöksyä jyrkkiä kalliohalkeamia täydellä vauhdilla kallion viistäessä korvan juurta ja viikatemiehen kuiskiessa olkapäällä. ”Pushing the limits of the sport” -sanontaa kuulee tuon tuostakin urheilijoiden suusta. Kyse ei ole hetken mielijohteesta vaan huolellisesti suunnitelusta tempusta jonka tekee erittäin lahjakas urheilija, ammattimainen työryhmä taustalla. Mitä lujempaa, sen siistimpää. Haasteet näyttävät usein leikiltä ja hauskanpidolta, jolloin lapsen on vaikea tunnistaa niitä haitallisiksi tai jopa tappaviksi. Useiden päivien, lukuisten epäonnistumisten, aivotärähdysten ja muiden kohtalokkailta näyttävien kaatumisten jälkeen Tjäder onnistuu kuin onnistuukin reilaamaan loopin läpi. Tai vaihtoehtoisesti menee, koska kaveri haluaa
7 GET CLOSER TO GO FURTHER H A W X U L T R A X T D B O A atomic.com Boots_that_fit_210x280.indd 1 Boots_that_fit_210x280.indd 1 26.01.24 10:49 26.01.24 10:49
Hissiyhtiö Leitnerin 6-paikkainen, huippumoderni ja energiatehokas tuolihissi kuljettaa jatkossa sekä laskettelijat, pyöräilijät, että kävelijät Iso-Syötteen huipulle alle kolmessa minuutissa. Iso-Syötteen ydinalue on kehittynyt viime vuosina huomattavaa vauhtia. Tuolihissi rakennetaan kahden tulevan kesän aikana ja se otetaan käyttöön talvikauden 25/26 alussa. ”Kriteereihimme kuului käyttöluotettavuus, vähäpäästöisyys, ympärivuotinen käyttö, sekä jalankulku. ”Syötteen hiljattain valmistuneessa Masterplanissa oli monta toteutuskelpoista aihiota. Vaikka alueen palvelut ovat jo entuudestaan hyvällä tolalla, kaivataan Iso-Syötteelle silti lisää aktiivisia toimijoita. Alamäkipyöräilyreittien ja vuokrapyörävarannon hankkiminen vaativat isot investoinnit, mutta antoivat kulmakiven sulanmaan toiminnoille”, hän kertoo. Mikko Terentjeff muistelee keskuksen vision kirkastumista: ”Yksi isoimmista kehityspilareista oli ympärivuotisuus. ”Palveluille ja vuodepaikoille on kysyntää sekä talvikauden ajan, että ympärivuotisesti”,toteaa Terentjeff-Jaurakkajärvi ja toivottaa uudet toimijat lämpimästi tervetulleeksi alueelle. Kun kiinnostus aluetta kohtaan kasvaa vielä hiukan, näemme varmasti useamman isomman projektin toteutumisen lähivuosina”, Mikko Terentjeff mainitsee. Näillä kriteereillä hissityypin valinta oli lopulta helppo,” sanoo Mikko Terentjeff. Investointia valmisteltiin ahkerasti lähes kolme vuotta. Uuteen strategiaan liittyi olennaisena osana myös tuolihissi. Vuonna 2020 toteutetun sukupolvenvaihdoksen yhteydessä yrittäjäsisarukset ydintiiminsä kanssa hioivat uutta strategiaa. Mahdollisuuden hissihankeen toteuttamiseen toi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen myöntämä kehittämisavustus. ”Kun teimme päätöksen, että kehitetään keskusta täysillä ja annetaan kaikkemme, jotta saataisiin paras kokemus ja mahdollisimman paljon laskuaikaa asiakkaillemme, nähtiin väistämättömänä, että asiakkaiden suurin toive oli päästävä toteuttamaan,” kertoo vuodesta 2022 hiihtokeskuksen toimitusjohtajana toiminut Heidi Terentjeff-Jaurakkajärvi. Hiihtokeskuksen yrittäjät uskovat hissi-investoinnin sysäävän alueella monta muutakin hanketta liikkeelle. 8. Iso-Syötteen eturinteiden tuolihissi valmistuu talvikaudelle 25/26 T uolihissi Iso-Syötteelle on ollut Terentjeffien yrittäjäsisarusten mielessä jo vuosia
FreeRide-valmennuksesta vastaa Sami Suhonen ja FreeStylevalmennuksesta Levi Ski Clubin vastuuvalmentaja Jukka Jarva. Lyngenin kupeessa sijaitseva Tamokdalen on tullut tunnetuksi etenkin Jarkko-Juhani Henttosen isännöimän Husetin ja aikoinaan laaksossa pidettyjen Freeride World Tour Qualifier -kilpailujen ansiosta. L evi Snow Sport Academy tarjoaa yhdessä Lapin Urheiluakatemian kanssa alppihiihdosta, vapaalaskusta sekä parkkilaskemisesta kiinnostuneille nuorille asiantuntevaa lajivalmennusta ja monipuolisia urheilun tukipalveluita yläkoululeirityksen muodossa. Huset on Tamokin laakson entiseen seuraintaloon rakennettu lodgemainen majoitusratkaisu, joka imuroi sisäänsä helposti yli 20 vapaalaskemisesta kiinnostunutta asiakasta. Ride On Jake! Kuva: Pasi Salminen. Husetin ikkunoista voi ihailla mm. FreeRideja FreeStyle-leirejä järjestetään kaudella 20232024 neljä kappaletta, kaksi Rovaniemellä ja kaksi Levillä. Blåbaerfjelletin, Lilla Russetindenin, Hattavarren ja Sjufjelletin vuoria, jotka tarjoilevat mukavaa mäkipuuhastelua kevään korvilla. Sateisesta säästä huolimatta paikalla oli varsin hyvin laskijoita nuoresta vanhaan. Vuonna 2024 freestyle-leiritykseen tulee uutena lajina mukaan myös kumparelasku, jossa valmentajana toimii Lauri Lassila. Uutena toimintamuotona syksyllä 2023 aloitti FreeStyle, jossa on tarjolla valmennusta sekä suksilla laskeville että lumilautailijoille. #RIDEONJAKE 9 Tamok Huset auki taas kevätsesongilla E tenkin suomalaisten suosima Tamokdalenin Huset on saanut ovensa auki jälleen kevätsesongille. Huset on auki aina toukokuun puoleenväliin asti. Lisäksi FreeStylen puolella nähdään myös muita lajivalmentajia, heistä vakinaisimpana Juho Kilkki. Osoite on Skiferveien 80. Kumparelasku mukaan freestyle-leiritykseen, valmentajana Lauri Lassila Burton A Day For Jake Sveitsissä 15.3. Sessarit lopetettiin yhteislaskuun Jaken muistolle. Leiritysten avulla ja valmentajien tuella on mahdollista viedä harrastaminen uudelle tasolle tai rakentaa urheilijapolkua määrätietoisesti sekä tietysti löytää uusia laskukavereita. Vuorossa oli reilisessarit, kornerin vetoa ja rentoa yhdessä oloa. Hänen perintönsä ja osallisuutensa lumilautailun kehittymisessä on valtava. on kiinnitetty Burtonin perustajan, Jake Burtonin, päiväksi ja sitä vietettiin tällä kertaa virallisesti Hyvinkään Sveitsissä Burton Europen järjestämässä tapahtumassa. Jake Burton perusti Burton Snowboardsin Vermontissa navetassa vuonna 1977 ja omisti loppuelämänsä lumilautailulle. 1 5.3
Alppien kelit heittelehtineet kuin lastu laineilla E i ole ollut helppoa olla hiihtokeskusyrittäjä Alppien rinteilläkään. Lunta on satanut kerralla metritolkulla. Korkeammat keskilämpötilat ovat vääjäämättä pienentäneet vuoriston jäätiköitä ja vaikutukset on nähtävissä kauttaaltaan. Italian Aostan laakson ympäristön keskukset ovat olleet hukkua lumeen sateiden aikaan. Arvioiden mukaan yksinään Ranskan vuorilla seisoo 3000 hylättyä hiihtohissiä ja tutkijat laskivat, että Italian puolella lähes 200 keskusta on sulkenut ovensa laskettelun kulta-aikojen jälkeen. Lämpötilojen johdosta Alppien matalammilla korkeuksilla sijaitsevat keskukset ovat olleet hätää kärsimässä. Talven mittaan kelit ovat heittelehtineet laidasta toiseen, ja toisissa paikoissa on turisteille saanut myydä nurmikkohiihtoa tai vaihtoehtoisesti jäisiä rinnemetrejä. Yleisesti Alppien lumisateita on seurannut lähes kesäiset kelit. Jos mäkeen on halunnut lähteä, on sitä joutunut etsiä korkeammalta ja lunta onkin ollut melko kohtuudella 2000 metrin paremmalla puolella. Sankkoja lumisateitakin on nähty. Vuosien 1994 ja 2017 välisenä aikana maailmasta on hävinnyt 28 triljoonaa tonnia jäätä. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan (https:// tc.copernicus.org/articles/15/233/2021/) 90-luvulla maapallo menetti vuosittain karkeasti ottaen 800 biljoonaa tonnia jäätä ja tahti on kiihtynyt vuosittaiseen 1,2 triljoonan tonnin häviöön. 10
11
Mestaruus meni jälleen länteen.” Järjestävän osapuolen kommentit olivat hyvin lyhyet ja suomalaisen jäyhät. Jon Sallinen kolmas maailmancupissa S uomen tämän hetken menestyksekkäin laskettelija Jon Sallinen petrasi kauttaan kohti Calgaryn maailmancupia ja nappasi kauden kahdesta viimeisestä kilpailusta hopeaa ja pronssia. Calgaryn pipe on toiminut erinomaisesti Sallisen suksien alla, sillä edelisvuonna hän nappasi uransa ensimmäisen voiton juuri Calgarysta. Sieltä mies tuli Ruotsista laivalla kisoja varten puolustamaan mestaruutta ja kuinka kävikään. Maailmancupin kolmas sija ei kuitenkaan ollut kirkossa kuulutettu, sillä muutamaa viikkoa aikaisemmin Sallinen loukkasi itseään lievästi arvostetussa X-Gamesin half pipe -kilpailussa. Jon Sallinen, Kuva: Anton van der Merwe 12. Tämän seurauksena kylki ja olkapää saivat kovan iskun ja ilmat lähtivät pihalle. Naapurimaan Joel Magnusson voitti toista vuotta putkeen. Toivotaan lisää Megasessareita Helsinkiin ja muuallekin Suomea. Megasessarit Lintsin kinkillä L innanmäen junaradan vieressä sijaitseva käsiohjain eli tutummin Lintsin kinkki toimi jälleen näyttämönä katutaide/urheilutapahtuma Megasessareille. Sessareissa toista kertaa mukana ollut Aleksi Patja kommentoi kilpailuja seuraavasti: ”Megasessarit meni aika jees oli hyvin jengiä, vaikka niitä jouduttiin viime hetkellä siirtämään vähän aikasemmaksi vesisateen alta. Suksen irrottua alastulossa Sallinen otti omien sanojensa mukaan pikku pannut runin viimeisessä tempussa. Forre-ryhmän alulle panemat Megasessarit pidettiin toista kertaa ja paikalle oli saapunut lukuisa joukko itseään piiskaavia kaiteen kolistelijoita. Tämä ei matkaa hidastanut ja muutaman viikon kuluttua Sallinen oli jälleen tositoimissa Calgaryssa. HahahaHarald eli Harald Hellström tokaisi kokonaisuudesta: ”Hyvin meni!” ja siihen päälle sitten hymiötä. Kauden viimeisten kilpailujen ansiosta Sallinen nousi maailmancupin kokonaispisteissä kolmannelle sijalle
Suomen rajalliset maastot aiheuttavat vääntöä ja suukopua, sillä säiden salliessa helposti lähestyttävät paikat ovat jo jokseenkin kuormitettuja heti alkutalvesta lähtien. 13 Snow Snow CHALLENGE 2024 Kausikortti ensi talveksi 139 ,99€ (NORM. 580€). Keeshlife kuvaa uutta pätkää T ätä on odotettu. Toivokaamme siis enemmän lunta, jotta edelliset jäljet peittyisivät nopeammin ja kaikille riittäisi omaa lunta piirrettäväksi. Ollila toteaa seuraavasti: ”No mitäs täs, lunta tulee ja aurinkoo perään niin kyllä tässä viihtyy. Skinnaussäännöt herättävät keskustelua nettisivuilla V apaalaskeminen on buumannut Suomessa viimeisten vuosien aikana ja yhä useampi lähtee kokeilemaan omien jälkien piirtämistä rinteiden ulkopuolelle ja aina pidemmälle takamaastoon hiihtokeskusten ulottumattomiin. Asiantuntevat tahot ovat toivoneet, että ylösmentäessä käytettäisiin jo valmiiksi tehtyjä latuja, jotta puhdasta lumipintaa säästyisi enemmän alamäkitoimintaan. Luvassa varmasti jotain erittäin menevää ja mukaansatempaavaa toimintaa. skinnailuja laskusääntöjen muodossa. Toimituksen kysellessä kuulumisia oli Antti Ollila suomalaisen vähäsanainen, mutta rivien välistä voi lukea kauden sujuneen mallikkaasti. Onpa myös niitä, jotka toivoisivat palattavan ainakin osaksi kultaiselle 80-luvulle, missä sulassa sovussa neitseellistä lumiseinämää kaunistuttaamaan jälkiä piirrettiin vieri viereen. Joo sitä me ollaan kuvailtu tänä talvena.” Kaikki Keeshlifesta innostuneet voivatkin vetää fanipaidan päälle ja kaivella popcorneja jo esille. 580€) 2 4 //2 5 ALLE 3 PÄIVÄN HINNALLA VARAA NYT MAKSA TOUKOKUUSSA Sappee Snow Challengen tavoitteena on myydä 10.4.2024 mennessä 8.888 kausikorttia talvikaudelle 2024/2025 hintaan 139,99€/kpl (norm. Keeshlife on jälleen tarttunut kameran varteen ja kuvaa tällä hetkellä kaksikautista projektiaan Ranskan Alpeilla. Lisääntynyt harrastajamäärä on nähtävissä myös internetin keskustelupalstoilla, missä kiivaimmat keskustelut on käyty mm. sappee.fi/snowchallenge. Asiaan tuskin löytyy konsensusta, sillä mikä yhdelle on oikea tapa tulla mäkeä alas, ei välttämättä istu seuraavan mielenlaatuun
Lahtela osallistui urallaan viisiin olympiakisoihin. Nuuksion Swinghillissäkin kausi jatkuu vielä pitkälle huhtikuuhun. Olympiavoittajaksi Lahtela kruunattiin Salt Lake Cityn kisoissa 2002. Tätä nykyä Lahtela luotsaa japanilaisia laskijoita kohti Cortinan olympialaisia. 14. Joulukuu oli poikkeuksellisen hyvä, mitä seurasi tammikuun kova pakkasjakso, joka ajoi pakkasta pelkäävät laskijat koloihinsa. Rukalla ja Levillä hissit kulkevat toukokuun viidenteen päivään asti. Vielä ei kannata laittaa suksia naulaan. Naganon olympiakisoissa 1998 Lahtela saavutti hopean, serkkunsa Sami Mustosen ottaessa pronssia. Vetäydyttyään kilparinteiltä vuonna 2006 Lahtela on toiminut sekä Japanin että Suomen kumparelaskijoiden päävalmentajana. Hissi menee kiinni 14.4. Pohjoisessa kausi jatkuu aina toukokuulle. Legendaarista Klunssilaa siteeratakseni ”Ei anna periksi, huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun.” Etelä-Suomen hiihtolomat olleet poikkeuksellisen nihkeät hiihtokeskuksille S ää ei todellakaan ole hellinyt Etelä-Suomen hiihtokeskuksia hiihtolomien aikaan. Kausi on ollut muutenkin vaiherikas etelän keskuksille. Helmikuu taas osoittautui enemmän märäksi kuin lumisateiseksi ja lämmin keli ja sateet on näkyneet etenkin kaupunkikuvassa. Huono keli onkin pitänyt laskukansan kotona tai joissain muissa askareissa ja vain murto-osa normaalista rinnekävijästä on näkynyt kuluttamassa kissan jälkiä etelän rinteillä. Jos taivaalta ei ole ripeksinyt vettä, niin sieltä on tullut sitä samaa tavaraa kaatamalla tai ämpärikaupalla. Janne Lahtela kunnioitettavaan 50 vuoden ikään S uomen kaikkien aikojen menestyksekkäin suksiniekka, kemijärveläinen Janne Lahtela, ylitti maagisen viidenkymmenen vuoden rajapyykin helmikuussa. Maailmancupin kristallipallon Lahtela kantoi kotiin kolmesti ja parikumpareiden maailmancupin hän otti nimiinsä kaksi kertaa. Janne Lahtela johti Suomen kumparelaskun nousua maailman huipulle vuosituhannen vaihteen ympärillä. Hän on edelleen ainoa suomalainen rinnelajien olympiavoittaja. Swinghillissa laskukausi jatkuu aina huhtikuun puoleen väliin. Toimitus onnittelee puolen vuosisataa nähnyttä vanhusta. Esimerkiksi Swinghillissä ei kuitenkaan vaivuta synkkyyteen, sillä kautta on vielä jäljellä. Kausi alkoi todella mahtavissa merkeissä ja rinteet saatiin täyteen kukoistukseen jo hyvissä ajoin. Seuraavan vuoden MM-kisoissa Lahtela johti suomalaislaskijat historialliseen kolmoisvoittoon
15
Päätöksen taustalla nähtiin olevan riita Norjan hiihtoliiton kanssa. Jaan ylpeänä tämän uutisen teille”, Braathen kirjoitti sosiaalisessa mediassa. Kokonaiscupin voitolla Ahvenainen ansaitsi henkilökohtaisen paikan kumpareiden maailmancup-kiertueelle ensi kaudeksi sekä osallistumisoikeuden maailmancupin finaaleihin Italian Chiesa in Valmalencoon 16.3. Severi Vierelä neljäs Almatyn maailmancupin parikumpareissa S everi Vierelä jatkoi hyviä esityksiä freestylehiihdon miesten maailmancupissa. Toivottavasti saan pidettyä laskut kuosissa ihan loppuun asti ja tähtäin on ensi kaudella maailmancup ja unelmana Cortina”, Ahvenainen summaa kauttaan. Aiemmin parhaimmillaan neljänneksi sijoittunut Hallberg kommentoi voittoaan: "Ensimmäinen EC-cupin voitto ja samalla myös ensimmäinen EC-palkintokoroke. Viisi maailmancupin osakilpailua voittanut Braathen on tärkeä nimi etenkin koko kansainväliselle alppihiihdolle. Kolme parasta laskijaa olivat: voittaja Eduard Hallberg, toinen Tanguy Nef (SUI) ja kolmas Fabian Ax Swartz (SWE). Toipuminen on sujunut mallikkaasti ja hän on todella tyytyväinen kuluneeseen kauteen. Tuntuu todella hyvältä. Kansainväliseen alppihiihtoon Braathenin uusi edustusmaa tuo kuitenkin uudenlaista särmää, sillä Brasiliaa ei tunneta varsinaisena talviurheilun kehtona. Parantamisen varaa toki on paljon, mutta nyt on pikku hiljaa kisa kisalta laskut menneet oikeaan suuntaan. Pronssilaskussa hyppäsin vähän liian ison alahypyn, enkä pysynyt kunnolla pystyssä. Paluu Brasilian väreissä ei ole sinänsä iso yllätys, sillä Braathenin äiti on brasilialainen. Norjalainen Lucas Braathen siirtyy Brasilian riveihin N orjan hiihtoliiton kanssa riitaantunut 23-vuotias Lucas Braathen palaa mielenkiintoisella tavalla alppihiihtoon. Hallbergin täytyi kesyttää sekä rata että hermonsa toisessa laskussa. ”Olemme täällä, koska palaan alppihiihdon pariin. Tämä merkitsee myös historiallista virstanpylvästä Hallbergin uralla. Matka pikkufinaaleihin oli tiukkaa vääntöä kanadalaisen Gabriel Dufresnen, Rasmus Karjalaisen ja sen jälkeen vielä japanilaisen Takuya Shimakawan kanssa”, Vierelä summasi. Pirun hyvä päivähän tämä oli kaikesta huolimatta”, suomalainen iloitsi.. Kazakstanin Almatyssa käydyssä parikumparekilpailussa Vierelä sijoittui neljänneksi. Persoonallisen urheilijan maineessa oleva urheilija on herättänyt huomiota muun muassa pukeutumisellaan. ”Sehän meni vallan mainiosti, uran paras sijoitus maailmancupissa. ”Välierissä vastaan tuli Kazakstanin Pavel Kolmakov, jota vastaan laskin ulos radalta. Kantapään rasvapatjan vaurioitumisesta kärsinyt Ahvenainen oli poissa kilpailuareenoilta viimeiset kaksi vuotta. Ennen kautta asetin tavoitteekseni päästä kolmen parhaan joukkoon. Ei voi kuin olla tyytyväinen. Tavoite tuli nyt saavutettua parhaalla mahdollisella tavalla." Mutta kaikki ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Alppihiihdon väriläiskänä tunnetulla norjalaisurheilijalla oli liittonsa kanssa erimielisyyksiä muun muassa markkinointija kuvaoikeuksiin liittyen. Tulos on sikäli historiallinen, että on kulunut jo neljännesvuosisata siitä, kun suomalainen mies seisoi edellisen kerran pujottelussa Eurooppa Cupin korkeimmalla korokkeella. Viime kaudella pujottelun kokonaiskisan maailmancupissa voittanut Braathen ilmoitti vain puoli vuotta sitten urheilu-uransa lopettamisesta. “Kausi on ollut melko hyvä ja olen saanut hyviä onnistumisia kisoissa. Palaan maan riveissä, joka sai minut rakastumaan urheiluun: Brasilian. Akseli Ahvenainen vei nimiinsä kumparelaskun Eurooppacupin U utta vauhtia kumparelasku-uralleen hakeva Akseli Ahvenainen on nähty kuluvana kautena useamman kerran palkintopallilla Eurooppacupin osakilpailuissa ja Sveitsin Airolossa pidetyissä kilpailuissa Ahvenainen varmisti itselleen kokonaiskilpailun ykköspallisijan. Airolon osakilpailussa mies sijoittui yksilökilpailun toiseksi ja parikumparekilpailussa hän korjasi voiton kotiin. Eniten odotan keväthankia ja sitä että pääsen treenaamaan enemmän. 16 Eduard Hallberg pääsi kauden tavoitteeseensa E duard Hallberg kepitti itsensä palkintopallin korkeimmalle korokkeelle pujottelun Eurooppa Cupin osakilpailussa Ruotsin Kläppenissa. “Tuloksien valossa kausi on ollut todella hyvä. Nyt tiedän missä taso menee ja odotan innolla että pääsen haastamaan mestareita”, laskija sanoo itsevarmasti
17
Linjan tavoitteena on ylläpitää suomalaiselle freeski-hiihdolle ominaisia piirteitä sekä kasvattaa lajin pariin monipuolisesti taitavia sekä omannäköisiä laskijoita. Edullisimpana laskettelukohteena vertailussa on Puolan Zakopane, jossa viikon lasketteluloma maksaa 60 prosenttia vähemmän kuin viikko Ruotsin Sälenissä. Venäläinen on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri pääaineenaan liikuntakasvatus. Hotellihinnat on saatu Booking.comista. maaliskuuta 2023. helmikuuta 10. Vertailussa huomioidaan keskimääräiset kustannukset hotellista, ruoasta, hissilipuista ja lasketteluvälineiden vuokrauksesta kahdelle henkilölle ajalla 6. Lentomatka ei sisälly laskettuun hintaan. Toiminnan keskiössä ei ole pelkästään kilpalaskijoiden valmennus, kehitys sekä kilpailumatkat, vaan tarkoituksena on yhdessä tutustua lajikulttuuriin, sen ilmiöihin ja erilaisiin tapoihin toteuttaa uraa lajin parissa. Kopaonik, Serbia (36) Zakopane, Puola (44) Bansko, Bulgaria (50) Brezovica, Kosovo (54) Spindleruv Mlyn, Tsekki (73) Kranjska Gora, Slovenia (83) Champoluc, Italia (86) Garmisch, Saksa (98) Sälen, Ruotsi (100) Hemsedal, Norja (104) Ruka, Suomi (108) Bad Gastein, Itävalta (118) Trysil, Norja (120) Sierra Nevada, Espanja (125) Canazei, Italia (126) Grandvalira, Andorra (133) Chamonix, Ranska (141) Val Gardena, Italia (142) Zell am See, Itävalta (142) Fernie, Kanada (147) St. Lajin vahvan omaehtoisuuden mukaisesti ryhmään kuuluvat laskijat tulevat vaikuttamaan linjan toimintaan omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti aina vapaalaskusta katulaskemiseen sekä mediasisällön tuottamiseen saakka. Sälenille on annettu hiihtoindeksiksi 100. Hiihtoindeksi vertailee 30 hiihtokeskuksen kustannuksia suhteutettuna ne Ruotsin Sälenissä samoista palveluista maksettavaan hintaan. 18 Levi Snow Sport Academy aloittaa freeski-hiihdon koulutustoiminnan syksyllä 2024 F reeski-linjan toiminta perustuu rentoon ja hauskaan, mutta laadukkaaseen toimintaan. Anton, Itävalta (188) Val Thorens (196) Cervinia, Italia (196) Niseko, Japani (204) Ischgl, Itävalta (208) Zermatt, Sveitsi (212) Verbier, Sveitsi (216) Jackson Hole, Yhdysvallat (218) Val d’Isere, Ranska (231) Whistler, Kanada (275). Perustettava Freeski-linja tekee yhteistyötä muiden Levi Snow Sport Academyn linjojen kanssa, jolloin myös Freeski-linjaan kuuluvien henkilöiden mahdollisuutena on osallistua lumiturvallisuuskursseille sekä suorittaa toisen asteen opintojensa ohessa hiihdonopettajan pätevyys. Teksti ja kuva: Teemu Moisio Forexin hiihtoindeksin mukaan Suomi on edelleen edullinen paikka laskea ja lomailla F orexin hiihtoindeksi kertoo, paljonko lasketteluloma maksaa eri kohteissa maailmalla verrattuna Ruotsin Säleniin. Freeski-linjan valmentajaksi on palkattu pitkän linjan freeski-laskija sekä urheilija Otto ”Kepe” Venäläinen
19
Sarjoina Ace of Airissa ovat pro, rookie ja kids (alle 10 v), mini kids (alle 7 v) ja tytöt. 10-50 % meriselitys (vaivat ja entiset sankariteot) 10-50 % välineet (mitä sukkapuikompi suksi sen parempi, monoski on vielä kovempi) 10-50 % suoritus 10-50 % ikä 100 % lumilauta kovilla siteillä 300 % on uusi musta Setämiesopenia seuraa jo perinteinen Ace of Air, mikä pidetään Swinghillin uudistetussa parkissa. Tapahtuman houstaa maajoukkuelaskija Kalle Järvilehto. Setämiesopen 6.4.2024 Bootpack race 13.4.2024 20. Jokaisesta sarjasta siis 5 parasta finaaliin. Tämän vuoden uutena sarja FPR eli Foot Pack Race. Kilpailu on paikallisiin olosuhteisiin sovellettu Ski Touring -kilpailu, jossa noustaan 13 kertaa mäki ja se lasketaan alas 12 kertaa. Seuraavalla kombinaatiolla on mahdollisuus päästä palkintopallille. Hyvä Iso-Syöte! Huhtikuisessa Swinghillissä järjestetään Setämiesopen, Ace Of Air ja Bootpack race H uhtikuu on kiireistä aikaa Suomen Chamonixissa, sillä kauden päättymistä edeltävinä viikonloppuina järjestetään kolme tapahtumaa. Jos itse kilpailu ei ole tuttu, niin arvosteluperusteet ovat moninaiset. Tapahtuma ei taatusti jätä kylmäksi ketään, ota kaverit mukaan ja tule nauttimaan hyvästä meiningistä ja laskemisesta! Lähde testaamaan reisien maitohapon sietokyky ja selän taipuisuus tässä kevään parhaassa tapahtumassa. Tarkkasilmäiset lukijat ymmärsivät jo varmaan tässä vaiheessa, että Iso-Syöte on tosiaan hankkinut pipekoneen ja tämän johdosta keskuksessa tullaan siis jatkossa näkemään myös Suomen oloissa harvinainen pipe! Sehän aina kelpaa, niitä ei nimittäin ole koskaan liikaa. Vielä viimeisenä viikonloppuna mäki täyttyy nousemisesta ja laskemisesta huumansa saavilla harrastajilla, sillä Bootpack Race saa vuosittaisen jatkonsa. Ace of Air 7.4. Toisena uutena juttuna SkinToHill, jossa nahka laulaa suksien alla ja laturaivo on se juttu. Erikoissarjat: setämiehet, lauta ja tätinaiset. Tämä on tunkkaajien oma juttu, jossa merkittyä reittiä noustaan ja lasketaan jalkaisin nastakengillä tai ilman 1000 verttimetriä. Laskeminen on tänä keväisenä viikonloppuna pääosassa, mutta sen lisäksi nautitaan tietenkin pehmeistä rinteistä, hyvästä seurasta ja livemusasta. Sarjoja voidaan muokata tarpeen vaatiessa. Sarjat 1000 verttimetriä. Kasarilookki, vanhat välineet, vanhat jäsenet ja väsyneet jutut ovat pääosassa kun jo elämänsä ehtoopuolella olevat laskijat taistelevat leukailun ja hiihtämisen mestaruuksista. COLOURWEAR MODIFIED BANKED SLALOM PIPE JAM hosted by Kalle Järvilehto T ämä uusi tulokas lumilautailutapahtumien rintamalla Iso-Syötteellä on täynnä keväistä laskumeininkiä pehmeän, vauhdikkaan ja sairaan pitkän modatun Bankedin ja Iso-Syötteen uuden minipipen merkeissä. Nousumetrejä kertyy noin 1000. Bootpack Race 13.4. Legendojen täyttämä Setämiesopen järjestetään jo ties kuinka monetta kertaa, eikä tapahtuma tunnu koskaan tuottavan pettymystä ja miksi tuottaisi. Setämies Open 6.4
21
Edeltävinä päivinä keskuksen rinteissä bongataan kanssakilpailijoita, jännitetään tulevaa säätä ja luistoa. Freestylessä meno on rentoa ja kaverillista kilpailuissakin. Hyvinkään toiset kilpailut ovat myös osa kansallista Fearless Finns –kiertuetta. Kisapäivän aamuna tunnelma on sähköinen ja jännittynyt, mutta päivän lopuksi vapautunut ja riehakas. Minikids-ikäiset vetävät hypyistä vitosia (540), kidseissä nähtiin isoja seiskoja (720) grabeilla ja pro-tasolla onkin jo vaikeampi pysyä Pro-sarjan Jami Viitanen Hyvinkään Sveitsin kisoissa. K ilpailut ovat kaikille avoimet ja kynnys osallistua pidetään matalana. Kolmen keskuksen kisakiertue kokoaa laskijat viihtymään Teksti: Maija, Juha, Ville Kuvat: Ville, Timo Sallinen 22. Järjestelyt tehdään talkoolaisten avulla ja vapaaehtoisten into ja riittävyys onkin yksi kisojen vahvuuksista. Kumpareissa nähtiin myös maailman kisoista tuttuja krossibäkkäreitä loppuhypyissä. Ikimuistoiset kisapäivät lapsille ja nuorille mahdollistavat yhteistyökumppanit Hyvinkään Sveitsi, Talma ja Serena sekä Skigarage. Slopestyle Slopestylessa Sveitsin ja Talman ensimmäisissä kisoissa laskettiin reilit ja hypyt erikseen, vaikka normaalisti nämä laskettaisiin samassa laskussa. Minikids-sarjassa kilpailijoita ei enää rankata järjestykseen, mutta parhaat minit vetivät kumpareet aivan aitoon tyyliin hallitusti ja saivat vielä hienosti kasassa pysyneen hypyn mukaan. Viimeisimmässä kilpailussa Serenassa mukaan saatiin Jyväskylästä useita osallistujia. Kids-sarjassa mennään jo kumpareissa vauhtia, jossa useimpien vanhemmat jäävät kakkoseksi. Myös Swinghillin FK-37 – seurasta useat laskijat ovat aktiivisia ja menestyviä Moe SkiTourilla. Kilpailuja on yhteensä viisi Kahdet Hyvinkään Sveitsissä ja kahdet Talmassa sekä yhdet, mutta osallistujamäärältään usein suurimmat Serenassa. Moe SkiTour 2024 Pääkaupunkiseudun suurin freestyleseura Moebius järjestää vuosittain Moe SkiTour –kilpailukiertueen. Kumpareet Kumpareissa eteläsuomalaisilla onkin haastetta, jos Jyväskylästä tullaan mukaan, sen verran vahvaa on kumpareosaaminen Keski-Suomessa. Kilpailua edeltävällä viikolla on kyllä aistittavissa lisäintoa harjoituksissa. Iloisia osallistujia on ollut kymmeniä, parhaimmillaan yli 55. Kummuilla voi kuulla kisasuunnitelmia ja pohdintaa strategioista. Tänäkin vuonna on jo kilpailtu useissa Etelä-Suomen hiihtokeskuksissa slopestylessa ja kumpareissa. Kisoissa olennaista on yhteinen koettu tunnelma ja, että jokainen laskija voi saada päivästä itselleen mukavan muiston. Osallistujat ovat kokeneet tapahtumat kivoina, rentoina ja “sairaan” hauskoina tapahtumina
Kisakokouksessa käydään läpi tuomariston kanssa pisteytyksen perusteita ja kilpailun kulkuia. Moe SkiTour ponnahduslautana Suurimmalle osalle tapahtumat ovat hauskanpitoa ja yhdessäoloa, mutta monia Moe SkiTour on myös kasvattanut ja valmistanut kilpailuihin maailman kärkeen ja olympialaisiin. ”Kisoissa on tosi hauskaa, siellä on paljon kavereita ja saan vinkkejä hyppyihin ja laskemiseen. perässä pyöritysten ja akselien määrässä, missä katsoja jää miettimään oliko tuo nyt “tuplaflättäri”. Esimerkkejä seuran kasvateista ovat Jon Sallinen, Anni Kärävä, Elias Syrjä ja kumpareissa Olli Penttala. sijat sekä joka MC kilpailuissa finaaliin sekä MC kokonaiskilpailun 3.sija inspiroiden muita. Kids Pojat Serenassa. Ja tietysti kivat kaverit”, sanoo 8-vuotias Valtteri Matilainen. Nuori Jon Sallinen vuonna 2015. Freestyleseura Moebius on tunnettu sen panostuksesta nuoriin laskijoihin ja kyvystään kasvattaa kansainvälisen tason urheilijoita. 23. Yksi loistava esimerkki tästä on Jon Sallinen, joka on noussut Moebiuksen riveistä Olympiatasolle saakka. Kansainvälisyyttä Moe Skitourilla löytyy tänäkin vuonna, sillä osallistujia on tullut Virosta. 2024 MC osakilpailuissa 2. Minikids-sarjan Valtteri Matilainen Sveitsin reilisosuudessa. Menestyksenä freestylen 2023 MC osakilpailun voitto ja MM toinen sija. ja 3. Treeneissä tykkään käydä, koska siellä on hauskaa, valmentajat ovat kivoja ja saan hyviä vinkkejä hyppyihin. Podiumille nousu on aina kunniaaasia
Kesäkaudella on trampoliinitreenejä, patjahyppyjä, vesihyppyjä sekä fysiikkaharjoituksia. Tämä ei ainoastaan kehitä heidän teknisiä taitojaan vaan myös vahvistaa henkistä valmiutta kilpailla korkeammalla tasolla. Myös tuoreet Moe-jäsenet voivat vahvistaa Savolaisen sanat. Moebius tarjoaa lapsille ympärivuotisen harrastuksen. 24. Nyt tietää miten niihin mennään ja kisat ovat olleet mahtava kokemus”, sanoo uusi Moe-jäsen Mikael Mäkinen, 11 vuotta. Helposti ja pienillä kustannuksilla pystyy harrastamaan lajia ja se tulee näkyväksi keskuksissa myös nuorille, jotka eivät ole vielä seuran jäseniä. Tutustu Moe SkiTouriin osoitteessa moebius.fi/skitour sekä sosiaalisessa mediassa etenkin Instagramin @moebiusfreestyle kautta. Kilpailukiertue tarjoaa nuorille laskijoille mahdollisuuden kilpailla, oppia uusia taitoja ja mitata omaa kehitystään turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Moe pyrkii opettamaan nuorille mahdollisimman hyvät perustaidot slopen ja kumparelaskun kautta. Myös mahdollisista Peuramaan treeneistä kaudelle 2024–25 on puhuttu. Minikid Alvi Burton kumpareissa Serenassa. Moebiuksen järjestämä Moe SkiTour on keskeinen osa tätä tukevaa ympäristöä. Lisää toimintaa Moebiukselle on tärkeää luoda lapsille ja nuorille iloinen ilmapiiri innostavan harrastuksen parissa, joka tuo lapsille hyvinvointia arkeen ja kantaa myös tulevaisuuteen. Rookie Maisa Rauhala Sveitsissä. Seura luo nuorille myös mahdollisuuksia lähteä etsimään uusia opinpolkuja Suomessa. Hänen saavutuksensa korostavat sitä, miten tärkeää on tukea nuoria urheilijoita ja tarjota heille laadukkaat puitteet kehittyä. Sallisen menestys freestylen maailmassa, erityisesti olympialaisissa, on inspiroinut lukuisia nuoria urheilijoita seurassa ja laajemminkin Suomessa. Urheileville nuorille tarjotaan mahdollisuuksia Vuokatti-Rukan Urheiluakatemiassa yläkoululeireillä ja akatemiassa ja nyt uutena mahdollisuutena jatko-opintoihin on tullut myös Levin FreeSki-linja. Tervetuloa kisaamaan kauempaakin! Kids-sarjan Karlo Kauppinen ja seiska grabilla ja sarjan voittaja Otso Weckstro?m followcam kuvaamassa laskua Serenassa. “Olen oppinut paljon uutta treeneistä ja uskaltanut kokeilla uusia temppuja. Olen myös saanut rohkeutta lisää mennä kokeilemaan reilejä, mitä aikaisemmin en ehkä ole uskaltanut kokeilla. Tavoitteena on tutustuttaa innokkaat lapset toisiinsa, jotta kavereiden on kiva harrastaa kotirinteessä omatoimisesti”, kertoo valmentaja Jari Savolainen. “Mielestäni alueellinen Moe SkiTour on erittäin hyvä matalan kynnyksen kilpailukiertue. Lapset ja nuoret liikkuvat tänä päivänä liian vähän ja seura on tänä kautena kasvattanut toimintaa avaamalla uudet harjoitukset Hyvinkään Sveitsiin
25
Teksti ja kuvat: Teemu Moisio Tupatarkastus Toblachissa ja mitä kuuluu maajoukkuenaisille. 26. Koska olin muutoinkin samoilla seuduilla, päätin käydä tekemässä tupatarkastuksen ja kysymässä mitä heille kuuluu. Ainut suurempi takaisku on Riia Pallarin helmikuun alussa tapahtunut kaatuminen treeneissä ja sitä seurannut polvivamma, joka pitää Pallarin sivussa loppukauden. Ohjelman pääpaino on ollut toki FIS-kilpailuissa, mutta Eurooppa Cup -starttejakin on mahtunut joukkoon. Marssin sisään huoneistoon ja tupatarkastuksen näkökulmasta asunto läpäisee seulani. Tavarat ovat kurinalaisesti paikoillaan ja kämpässä vallitsee hyvä harmonia. Tupatarkastuksella Kurvaan idyllisen italialaisen majatalon pihaan hieman Toblachin keskustan ulkopuolella. J oukkue toimii C-maajoukkuestatuksella ja sitä kootessa kesällä 2023 tavoitteeksi asetettiin FIS-pisteiden parantaminen ja laadukkaiden FIS-kilpailuiden laskeminen Italiassa ja Keski-Euroopassa. Löydän kulmahuoneesta Silja Koskisen ja istutan hänet keittiön pöydän ääreen kuulumisten vaihtoon. Ammattiurheilija, tuleva ylioppilas ja suksihuoltaja Silja Koskinen. Kilpailukauden tavoitteet ovat täyttyneet ja osittain jopa ylittyneetkin. Valmentajien tiedän olevan paikalla, mutta urheilijat ovat kotona, jos ovat. Suomen maajoukkuenaiset Aada Kanto, Charlotte Henriksson, Nanna Kiviranta, Riia Pallari, Silja Koskinen ja Veera Alaniska ovat pitäneet valmentajiensa Johanna Tikkasen ja Kaisa Puttosen johdolla talvikauden majaa Italian Toblachissa. Joukkueella on vapaapäivä, jolloin jokainen on vapaa yhteisistä treeniaikatauluista, joten en ole itsekään jaksanut juuri ilmoitella urheilijoille tarkkaa tuloaikaani
”Päiväohjelma on aika selkeä. Valmennus Toblachissa Taloudelliset resurssit määrittävät lajista riippumatta urheilua ja tasoa millä sitä voi tehdä. Alkukauden Pohjoismaissa lasketut hyvät FIS-sijoitukset ovat jatkuneet täälläkin ja oikeastaan ajatukset ja tavoitteet, joita kauden alla oli, ovat ainakin tähän asti täyttyneet. ”En sano, etteivätkö terävät kantit ja luistavat pohjat olisi äärettömän tärkeitä seikkoja alppihiihdossa, mutta niin ovat lepo, tulevat ylioppilaskirjoitukset ja syöminenkin. Naisten C-joukkueen ohjelma ja valmennus on toteutettu Levi Snow Sport Academyn ja Ski Sport Finlandin välisellä yhteistyöllä, jonka tavoite on asetettu pitkälle tulevaisuuteen. Matkustetaan, treenataan tai kisataan, levätään, tehdään koulua ja huolletaan suksia. Matkalla lumisade yltyy niin kovaksi, että paluureissu kestää lähes viisi tuntia. Toblachin versio aiheesta on todella tilava ja valoisa. Olen nähnyt monenlaista luukkua ja putkaa missä suksia tehdään aina pienistä hotellien kylpyhuoneista Suomen maastohiihtomaajoukkueen huoltorekkaan. Yhtä lailla tämä on näin ryhmänä myös kustannusten osalta huomattavasti tehokkaampaa, joka taas mahdollistaa laadukkaamman toiminnan koko kaudeksi.” C-maajoukkue viettää alkukauden Levillä, kuten tätä nykyä jo lähes kaikki muutkin maajoukkueet. Ennen C-maajoukkueen perustamista kului vuosia niin, että maamme naisalppihiihtäjät harjoittelivat ja kilpailivat enemmän tai vähemmän jokainen omassa valmennuksessaan ja omalla ohjelmallaan. Kilpailukausi vietetään kuitenkin Italiassa kovatasoisempien kilpailuiden vuoksi. Hyppään autoon ja lähden taittamaan matkaa sakenevassa lumimyräkässä kohti majapaikaani noin 150 kilometrin päähän Tarvisioon. ”Kausi on mennyt omalta osaltani todella hyvin ja nousujohteisesti. Olisi todella raskasta kiertää valmentajan kanssa kahdestaan pitkin maailmaa ja miettiä millähän tasolla muut maan naiset laskevat. Nyt näemme koko ajan missä toinen menee ja voimme motivoitua toisistamme. Huoneesta löytyy varmasti paikka jokaiselle huoltopöydälle, seinällä on monojen kuivaimet ja kaikki noin muutoinkin huoltohenkilöä lukuun ottamatta järjestyksessä. Naisalppihiihdon tulevaisuus Suomessa Tupatarkastuksen lopuksi haluan nähdä vielä joukkueen suksihuoneen ja yllätyn positiivisesti näkemästäni. Se aika on kuitenkin todella lyhyt verrattuna siihen mitä teemme joukkueena. Näin ollen illat kuluvat helposti viila kädessä ja ei haittaisi, vaikka tulevaisuudessa se olisi jonkun toisen osaavissa käsissä”, Silja vihjaa joukkueen huoltohenkilön tarpeesta. Nykyisen C-joukkueen urheilijoista viisi on entisiä Challenger-joukkueen urheilijoita. Nyt tulimme vasta vuoden vaihteessa, mutta joulukuun alku voisi olla jopa parempi. Ensimmäisen kauden aikana joukkue on kiertänyt kahden valmentajan voimin, joten urheilijoille on jäänyt paljon sellaista tehtävää, minkä jossain muualla hoitaisi joku toinen. Kysyttäessä heiltä mikä joukkueessa on parasta, antaa joukkue vastaukseksi: ”Totta kai alppihiihto on yksilölaji ja kaikki se mitä lähtöviiksen ja maalikennon välissä tapahtuu, tehdään yksin. Autossa on hyvä pohtia naisalppihiihdon tilaa maassamme. Lähtöä tehdessäni kuulen iloisen puheensorinan käytävästä, kun muu joukkue palaa kuka mistäkin vapaapäivän riennostaan. Meiltä voi kysyä kyllä hyviä ravintolasuosituksia, mutta iltaelämästä me emme täällä tiedä mitään”, nauraa Silja Koskinen. Täällä kilpailut ovat kovatasoisempia ja rinteet vaativampia mitä Pohjoismaissa, joten kaudesta saisi varmasti enemmän irti, jos täällä olisi pidempään”, Silja kertoo. Paluu Leville koittaa joukkueella maaliskuun lopussa ”Olisi todella raskasta kiertää valmentajan kanssa kahdestaan pitkin maailmaa ja miettiä millähän tasolla muut maan naiset laskevat” 27. Jäljelle jääneet viisi urheilijaa muodostivat varsinaisen maajoukkueen, joiden jokaisen ohjelma ja valmennus olivat enemmän tai vähemmän henkilökohtaista. Täällä olosuhteet vielä vaihtelevat jonkin verran, joten suksi, joka toimi tänään ei välttämättä toimikaan huomenna. Jonkinlaisen maajoukkuestatuksen omaavia urheilijoita oli vuosi sitten maassamme kaksitoista urheilijaa, joista seitsemän muodosti niin kutsutun Challenger-joukkueen. Hänen mukaansa suksihuoltoon kuluu yllättävän paljon aikaa ja se aika on kaikesta muusta pois. Ensi kautta ajatellen tänne olisi varmasti hyvä tulla jo aiemmin mitä tänä vuonna
Tässä kuitenkin joitain ajatuksia, mihin suuntaan laji varmasti tulevaisuudessa tulee kehittymään näiden pienten ja vähän suurempienkin kypäräpäiden osalta. Näissä myös lasten ja nuorten pelit ovat yleensä turnausmuotoisia, joten pelireissut jakaantuvat tasaisemmin vuoden ajalle. Lajin harrastuskustannukset ovat nousseet vuosi vuodelta, talvet varsinkin etelässä ovat lyhentyneet ja koko homma vaatii pienen harrastajan vanhemmilta myös melko suurta ajankäytöllistä sitoutumista. Alppihiihto ei kuitenkaan poikkea harjoittelutai kilpailumääriltään juurikaan muista lasten harrastuksista, joita tehdään tavoitteellisesti. 12ja 14-vuotiaiden sarjoissa muutokset tulevat varmasti olemaan maltillisempia, mutta cup-pisteiden jakamisesta luopuminen ja näin ollen hieman kiireettömämmän talvikauden muodostaminen voisi varmasti olla ainakin ajatuksen arvoinen. Varmasti yleisin syy lapsen lajin pariin tulemiselle on laskutaidon oppiminen sekä laskeminen hyvässä seurassa. Pohdinnanalaisia asioita ovat jättää aikavertailun perusteella tehdyt käännetyt laskujärjestykset kilpailun toiselta kierrokselta sekä myös kaikkien osallistujien palkitseminen nykyisen kuuden nopeimman sijaan. Miksi näin. Kysymys on monesti esitetty ja siihen on etsitty vastausta vertailemalla eri maiden malleja lasten ja nuorten laskemisen välillä. Jos perheessä on kaksi lajin parissa olevaa lasta, jotka sopivasti osuvat ikäeroltaan niin, että kilpailut eivät ole samoja, niin logistinen katastrofi muuttaa olohuoneeseen viimeistään joulukuussa ja jatkuu pitkälle kevääseen. Teksti ja kuvat: Teemu Moisio ALPPIHIIHDON LASTEN JA NUORTEN KILPAILUJÄRJESTELMÄ SUOMESSA 28. Heitä vanhemmat kiertävät valtakunnallista cupia 16-vuotiaaksi saakka. Mitään lopullista ei vielä ole lyöty lukkoon, joten kaikki seuraava voi varmasti vielä muuttua. Suomi on jaettu maantieteellisesti eri aluecupeihin, joissa kilpailevat pääsääntöisesti 8–12-vuotiaat lapset. Myös cup-pisteiden jakamisesta voitaisiin luopua ja näin ollen mahdollisimman korkean cup-sijoituksen toivossa ei tarvitsisi kiertää lähes joka talviviikonloppu pitkin maakuntia eri kilpailuissa, vaan aikaa jäisi muillekin harrastuksille ja tekemiselle. A lppihiihto nauttii Suomessa marginaalilajin asemaa ja siihen on varmasti syynsä. Niin mukavaa kuin ratalasku onkin, niin taitokilpailuiden mukaan tuleminen kilpailukalenteriin lisää varmasti myo?s motivaatiota ja monipuolistaa lajiharjoittelua. Tätäkö tilasin, kun heidät seuravalmennuksen pariin vein. Toki tulevaisuudessa varmasti kaikilta otetaan aika, mutta sen perusteella ei välttämättä pienempien, 8–10-vuotiaiden, sarjoissa enää palkittaisi erikseen ketään, vaan jokainen osallistuja saisi palkinnon. On myös varmasti niin, että lastenlastaan ikävöivä isoäiti tapaa mielellään tulevaisuuden urheilumenestyjää kasvotusten eikä esimerkiksi live-streamin välityksellä jonkin kisasuorituksen parissa. Taustalla kantavana ajatuksena on varsinkin lasten sarjoissa 8–12-vuotiaiden välillä vähentää lasten laittamista paremmuusjärjestykseen, ja tätä kautta kannustaa laskijaa harrastamaan ja nauttimaan lajista, ystävistä ja yhdessä tekemisestä. Miten muualla maailmassa tehdään ja tulisiko meidän tehdä jotain toisin. Alppihiihdon haaste on ehkä enemmän siinä, että suorituspaikkoja kilpailuiden ja leirien merkeissä tulee enemmän kuin vaikka joukkuelajeissa, joissa kaikki treenaaminen tapahtuu niin sanotusti kotihalleissa tai -kentillä. Tämä tarkoittaa yleensä lähes poikkeuksetta hauskaa tekemistä hyvien ja mukavien kavereiden seurassa. En todellakaan. Kun hiihtolomalla tiedustelen jälkikasvuni halukkuutta lähteä italialaisessa hiihtokeskuksessa laskuseuraksi itselleni, saan lähinnä tyrmistyneitä katseita puhelimen ruudun loistaessa valoa heidän kasvoilleen. Yksikään lapsi tai nuori ei ole vastannut koskaan minulle kilpailumenestys, kun olen kyAlakoulun viimeistä luokkaa käyvä, 14-sarjassa laskeva urheilija laskee noin 2300–2500 harjoituslaskua kaudessa, joista valtaosan radalla. Tukahduttaako nykyinen valmennusja kilpailujärjestelmämme laskemisen ilon
Naapurimaassamme Norjassa on jo tovi keskitytty mahdollisimman monipuolisen ja kokonaisvaltaisen harjoittelun takaamiseen, mikä pitää sisällään sekä vapaalaskussa tapahtuvaa tekniikkaharjoittelua että erilaisia taitoratoja. Loppusanat Tämän tekstin tarkoitus ei missään nimessä ole esittää lasten ja nuorten alppihiihtoa negatiivisessa valossa, saati maalata mitään sen suurempaa uhkakuvaa tai tummia pilviä lajin taivaalle. Ei se toki estekään sille ole, mutta laskutaito tuppaa kehittymään lapsilla ja nuorilla eri aikaan ja kehittyminen jatkuu vielä pitkälle juniorisarjojen jälkeenkin. Nämä edesauttavat laskijan suksitaituruuden kehittymistä ja tekevät heistä monipuolisempia laskijoita sekä myös ennen kaikkea tarjoavat vaihtelua ja erilaisia haasteita sukset jalassa. Alppihiihdon kannalta se tarkoittaa sitä, että mitä harvemmiksi rivit seurojen valmennusryhmissä käyvät, sitä vaikeammaksi täältä on nousta maailman huipulle. Monet vanhemmat ajattelevat, että vain ratalasku ja mahdollisimman suuret toistomäärät tekevät lapsesta paremman alppihiihtäjän. Taitoradat koostuvat vaihtelevista porttien väleistä, ski crossin kaltaisista kummuista, hypyistä ja kaarteista sekä erilaisista porteista tehdyistä esteistä. Kilpailumuodot Tunnemme nykyisellään lasten ja nuorten alppihiihdossa vain kilpailumuotoja, jotka poikkeavat toisistaan lähinnä rinteen pituuden, jyrkkyyden ja porttien välin osalta. Meille on kautta aikain ollut ominaista, että täältä nousee tähtiä yksilöurheilun taivaalle, oli sitten kysymys yleisurheilusta, autourheilusta, maastohiihdosta, tenniksestä ja toki myös alppilajeista. On myös täysin päivänselvää, että lapsi, joka voittaa juniorisarjoissa, ei välttämättä voita aikuisena. Nykyinen kilpailujärjestelmämme on vaarassa tukahduttaa osan laskemisen ilosta sekä lapsilta että vanhemmilta. Tässä nimenomaan tuo yllä kuvattu mahdollisimman monipuolinen harjoittelu toimii yhtenä merkittävänä tekijänä. Lajija harjoitteluvariaatioiden lisäksi vuonomaan lajiaktiivit ja vaikuttajat keskittyvät erityisen paljon toiminnassaan laskijan loppuun palamisen ehkäisemiseen ensihetkistä alkaen. Suomi on verrattain pieni urheilumaa lajista riippumatta. Kun katson omien lasteni harrastuskalenteria, niin olen aivan varma, että kolmet lajitreenit viikossa, parhaimmillaan kahdeksan leiriä ja kisamatkaa kotimaassa tai ulkomailla sekä kaiken kaikkiaan pitkästi toistasataa laskupäivää vuodessa takaavat sen, että he oppivat laskemaan, mutta kuinka monipuolisia heistä tällä metodilla lopulta tulee. Mielestäni on hienoa ja tärkeää, että laji kehittyy ja olemme halukkaita kehittämään sitä. Asia ei ole alkuunkaan näin ja varmasti paremman lopputuloksen saavuttaa, kun laskee vaihtelevissa olosuhteissa ja mahdollisimman vaihtelevalla pinnalla. Tämä onnistuu, jos pidämme huolen siitä, että rinteessä on motivoituneita laskijoita ja heillä on hauskaa lajin parissa. Meidän tulisi unohtaa juniorivuosista alkaen unelmissa olevat ajatukset kristallipalloista ja mahdollisesta olympiamenestyksestä ja keskittyä lajin kehittämiseen sekä harrastajamäärien kasvattamiseen. Taitokisoja on laskettu myös Suomessa ja ne varmasti tulevat yleistymään, mikä on erinomaisen tervetullutta lajille. Olkoonkin niin, että Lara Colturin tai Mikaela Shiffrinin kaltaisia säännön vahvistavia poikkeuksia mahtuukin joukkoon, mutta nämä ovat omia ja melko harvinaisia menestystarinoitaan. synyt mikä lajissa on parasta tai mikä motivoi. 29. Yhteistä näille maailmalla menestyneille ja menestyville on kuitenkin se, että he ovat yksittäistapauksia ajassaan ja useasti myös lajissaan. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että vasta noin toinen tai kolmas FIS-vuosi antaa jotain suuntaa siitä mihin rahkeet alppihiihdossa riittävät. Monipuolinen laskutaito kehittyy vain laskemalla mahdollisimman monipuolisesti. Taitoradat koostuvat vaihtelevista porttien väleistä, ski crossin kaltaisista kummuista, hypyistä ja kaarteista sekä erilaisista porteista tehdyistä esteistä
30
Suomalaiset pärjäsivät monessa sarjassa hienosti ja saivat podium-paikkoja sekä hyvät FIS-pisteet, joilla on merkitystä isommissa kansainvälisissä kisoissa jatkossa. Vaikka Lappi oli vielä loppiaisena harmillisesti ennätyspakkasten kourissa, kisat saatiin vietyä hienosti läpi, kiitos ammattitaitoisen organisaation ja toimivien lämmittelytilojen. Noin 75 uskalikkoa oli saapunut tunturiin, liki kolmannes edusti kansainvälistä puolta, kaukaisimmat Japanista ja USA:sta. Suomalaiset naiset olivat todella vahvoja ja putsasivat pöydän. anoi ja sai ensimmäisen kerran Mastereiden maailmancup-kisat Leville tammikuun alkuun. L evillä on meneillään 60-vuotisjuhlakausi, joten tuplajuhlia vietettiin. Suomalainen Master-kausi huipentuu Tahkon 30-vuotis SM-juhlakisoihin, johon odotetaan laajaa kotimaista kaartia, kivaa ohjemaa on tarjolla myös tukijoukoille ja harrastelaskijoille. Leviltä isompiin ympyröihin Kisat tarjosivat hyvän koealustan ennen tammikuun Winter World Master Games -suurtapahtumaa, jonne lähti Suomesta lähes kahdenkymmenen laskijan joukko. Juhlavuoteen liittyen Finnish Alpine Masters r.y. Vain vanhempien herrojen SG-kisat jouduttiin perumaan lopun lumimyräkän vuoksi. Vain kerran neljässä vuodessa järjestettävät ”sennujen talviolympialaiset” keräsivät yli 3000 osallistujaa, alppilajeihin tuli mukaan lähes 500 laskijaa. Heidän sarjoissaan oli 10–20 laskijaa, joten ihan kunnon testiin leidimme joutuivat. Neljä vuotta sitten haettiin enimmäkseen vielä kokemusta, mutta nyt näytettiin muille mallia. Alppikisat oli jaettu Lombardian Apricaan ja Ponte di Legnoon, keli ja rinteiden kunto takasivat melko tasapuoliset olosuhteet. Organisoitu Master-toiminta (eli yli 30-vuotiaiden ratakisaaminen) täyttää Suomessa 30 vuotta tällä kaudella. Suomesta huippuniminä oli viiksellä Sami Uotila ja Jukka Leino. Auli Heinonen, Lotta Lemström ja Hanna Savolainen nappasivat kahdeksan mitalia kolmesta lajista. Uotila kyljetti kolmannessa kisassa harmittoman näköisesti, mutta törmäsi kovalla vauhdilla seuraavaan porttiin, tuloksena murtunut käsivarsi. Lisätietoa: alpinemasters.fi & wmglombardia2024.it Suomen Masterit tyhjensivät pöydän Teksti ja kuvat: Jussi Heinilä 31. Mastereiden MM-kisoissa maaliskuussa Sami päässee mittaamaan nopeuttaan muiden huippujen kanssa Itävallan Reiteralmissa. Itse kisalaskuissa ei muita vakavia loukkaantumisia onneksi sattunut. Suomalaiset vauhdissa Tiukoissa kisoissa Jukka Leino onnistui päihittämään niukasti kivenkovan sveitsiläisen ja 60 vuoden ikäisen huipun Roberto Siorpaesin. Uotilan Sami oli ennakolta vahvimpia Suomen mitalikandidaatteja, mutta Sami joutui murtuneen kätensä vuoksi tyytymään nyt katsojan rooliin. Naisten huippumenestyksen siivittämänä Rovaniemen ikinuori Aarno Juntura runttasi pujottelussa hyvin ja nappasi hopeaa todella kovassa porukassa. Esilaskijana oli myös Kalle Palander ja palkintoja oli jakamassa legenda Tanja Poutiainen. Aarno oli jo Levillä erittäin vakuuttava, joten ihan yllätyksenä menestys ei tullut. Levin kisat saivat runsaasti kiitosta ja maine on jo levinnyt kansainväliseen yhteisöön – MC-kisat järjestettäneen jatkossakin Levillä ja entistä isommalle joukolle
Aluksi tuntui, että ei niin hyvin, mutta kuitenkin itse kirjaamani tavoitteet täyttyivät hyvin.” Kolme tavoitetta Ensimmäisellä treenileirillä kauden aluksi mies oli kirjannut kolme tavoitetta: 1) Jokaisessa MC-osakilpailussa tulisi olla finaalissa 2) MC-osakilpailuissa tulisi saavuttaa kaksi podium-paikkaa ja 3) kokonaiskisassa tulisi olla TOP 5 -joukossa. Viime kausi nosti Sallisen viimeistään tavallisten kansalaisten tietoisuuteen, kun mies laski maaliskuussa 2023 MM-hopeaa halfpipessa Georgiassa ja myös X Gameseista oli pronssimitali kotiin tuomisina. Erityisen tyytyväinen Sallinen kertoi olevansa siihen, että kuluneella kaudella laskuihin on tullut lisää varmuutta, kehitystä on tullut mukavasti ja laskurunit on saanut ländättyä varmemmin. Melko hyvin laskija taitaa itsensä tuntea. Hän kaatui Dew Tourin jameissa ja eturistiside sekä sisempi sivuside repesivät. Vaihtelevat laskut ovat taanneet harvinaisen vahvan laskutekniikan, josta halfpipessa on iso hyöty. Aina menossa Haastattelua seuraavana päivänä Sallinen on lähdössä vielä kauden viimeisiin kisoihin Yhdysvaltoihin Dew Tourin kutsukilpailuun samalla kun Suomessa lopetellaan pohjoisen hiihtolomaviikkoa. On tullut kisattua niin alppilajeissa, kumparelaskussa kuin ski crossissakin. X Gamesien kaatumisestakin selvittiin vain pienillä ruhjeilla ja lepo toisaalta takasi hyvän valmistautumisen Calgaryn MC-osakilpailuun, jossa mies nousi podiumille kaksi kertaa. Ja kauden aikana jokainen tavoitteista täyttyi yksi kerrallaan. Kova ja monipuolinen treenaaminen tuottaa ilmiselvästi tulosta. Tästäkin tilanteesta Sallinen löysi siis jotain hyvää, melkein enemmän harmitti, että varasijalta X Gameseihin nousu tarkoitti sitä, että tieto kisasta tuli vain päivää ennen ja valmistautuminen sekä kisafiiliksen löytäminen jäi hieman vaisuksi. Loukkaantuminen Juuri ennen kuin lehti lähti painoon, Sallisen Instagramiin ilmestyi kuva, jossa mies kinkkaa kyynärsauvoilla polvituen kanssa päivystyksestä pois. Näitä realistisia tuloksia jäämme taiturilta odottamaan ja sillä välillä monipuolinen laskija alkaa treenata jotain mitä ei ole ennen kisatilanteissa nähty. Kisatilanteistä syttyvä Sallinen myös pitää siitä, että laji on katsojaystävällinen, laskija saa olla estradilla ja näyttää taitonsa. Halfpipessä Sallista kiehtovat lajin teknisyys ja monipuolisuus. Edessä on pitkä kuntoutuminen ja koko EDGEn toimitus toivottaa Jon Salliselle pikaista paranemista! Freestylelaskija Jon Sallisen kulunut kausi Teksti: Saana Saltevo Kuvat: Anton van der Merwe ”Omasta tekemisestä ei jäänyt jossiteltava ja hyvä niin. ”Tämän jälkeen onkin tiedossa pelkkää treeniä Sveitsissä ja ehkä kuitenkin myös muutama Eurooppa cupin kilpailu slopestylen puolella, SM-kisat halfpipen lisäksi big airissa ja slopestylessä. Mitä jäi parannettavaa. Omasta tekemisestä ei jäänyt jossiteltava ja hyvä niin. Sallinen saa kerättyä vauhtia hyppyihin ja pidettyä homman kontrollissa. K ulunut kausi on ollut myös menestyksekäs. X Gamesien kaatumisestakin selvittiin vain pienillä ruhjeilla ja lepo toisaalta takasi hyvän valmistautumisen Calgaryn MC-osakilpailuun, jossa mies nousi podiumille kaksi kertaa.” 32. Suomen menestyksekkäimmällä freestylelaskijalla on takanaan varsin laaja laskutausta. Sallinen itse kuvaa maaliskuun alussa, että “Hyvin on mennyt, vähän yläja alamäkeä. Kauden 23–24 alamäistä tai hampaankoloon jääneistä hetkistä kysyttäessä Sallinen nostaa esille Copper Mountainin osakilpailun finaalin, jossa laskija joutui puolikuntoisena tekemään työnsä ja laskemaan flunssassa eikä pystynyt täysillä näyttää osaamistaan. Jon Sallinen, 23 v, on Suomen menestynein freestylelaskija. Toisena harmituksena oli Mammoth Mountainin kisan finaalin peruuntuminen sääolosuhteiden vuoksi, Sallinen uskoo, että sijoitus olisi noussut vielä. Finaalipaikat saavutettiin, viimeisestä Calgaryn osakilpailusta tuli kaksi podium-paikkaa (hopea ja pronssi) ja kokonaissijoitus oli kolmas. Tuloksien taustat Yksittäistä syytä viime vuosien menestykselle Sallinen ei osaa sanoa. Sallinen onkin tullut tunnetuksi todella tyylikkäästä, rauhallisesta ja varmasta, jopa hyvällä tapaa eleettömästä laskusta. Todelliset tavoitteet Sallisella siintävät kuitenkin kaudessa 24/25 (MM-kisoissa parempi sijoitus eli kultamitali) sekä kaudessa 25/26 (olympialaisissa menestystä ja kisarunissa toivottavasti temppu, jota ei ennen ole kenenkään tekemänä nähty). Ja uusia temppujakin olisi mukava suunnitella ja toteuttaa”, luova laskija toteaa hetken mietittyään
33
34
T austani on alppihiihtomaailmasta, ja rakastan urheilullista, energistä laskemista. Tässä esimerkissä, jos lumenkoostumus on pehmeä – valitse leveämpi suksi. Koulutan esimerkillä, joka tarkoittaa sitä, että työnkuva on hyvin vähän rinteen reunassa seisoskelua, ja huomattava määrä urheilullista laskua. Rinneolosuhteissa, oli kyseessä lumilautailu tai suksilla lasku, tykkään puhua freecarving tai technical carving -laskusta. Carvabiliteetista Suustani kuulee usein termin ”rinteen carvabiliteetti”. Esittelen seuraavassa mieltymyksiäni suksista, joilla viihdyn ulkona useamman päivän kaudessa. Freecarving kattaa jo historiaan jäävän new school -laskemisen inspiroimat leikkaavat käännökset osana freeski-kulttuuria. ATOMIC SUkset erilaisiin käännöksiin LEEVIN GO-TO SET UP SUKSILLA 35 Teksti: Leevi Keränen Kuvat: Ski.fi. Se mahdollistaa kovavauhtisten leikkaavien käännösten laskemisen hyvin epätyypillisillä liikeradoilla, vähintään lajiperinteitä rikkoen. Freecarving Aloitan uudesta lempitermistäni eli freecarvingista. Carvabiliteetti on huumorilla kehitetty termi, jolla me Levillä arvioidaan lumenkoostumuksen sopivuutta rinteissä leikkaavan laskemiseen. Jos se on pakkasessa kovaksi pakkaantunut – valitse kapeampi ja jäykkä suksi. Technical carving Kun haluan entisenä alppihiihtäjänä kunnostautua oppilaiden edessä, laitan jalkaani Technical carving -sukset eli Atomic Redster X9 RS (183 cm) tai Atomic Redster S9 FIS (165 cm). Voit lukea tämän jutun tuote-esittelynä tai toivottavasti viihdyttävänä esittelynä yhden henkilön uskomuksista ja näkemyksistä laskettelusuksista. Paitsi upealla rinteenpinnalla laskettu leikkaava käännös, jossa suksi on pingotettu äärimmäiseen taivutukseen. Rinteiden ulkopuolella tapahtuva urheilullinen ja vauhdikas lasku lukeutuu omien tulkintojen ja päätelmien mukaan freeride-laskun puolelle. Carvabiliteetin lisäksi merkityksellistä on päivän tavoite ja sisältö. Malliesimerkki erinomaisesta rinteen carvabiliteetistä on illalla ajettu, tiiviiksi pakkautunut vakosamettipinta eli corduroy. Nämä ovat rajuja race stock -suksia, joita ei tavallisesta kaupasta saa. En viihdy suuremmin parkissa, joten kun haluan hyppiä, laskea switchinä tai taivuttaa suksen kärkiä ja kantoja rinneympäristöissä, valitsen jalkaani Atomic Bent 100 -sukset. Pidän poikkeuksellisesti näistä suksista 180 cm pituisina eli itseäni lyhyempinä. Päivätyöni on kouluttaa Levi Snow Sport Academyllä Monitaitolinjalla nuorista lumiurheilun jokapaikanhöyliä. Olen Leevi Keränen, laskumaailman sveitsinlinkkari Leviltä. Suksen kanta on erittäin jäykkä, suhteutettuna sen keulan jäykkyyteen ja leveyteen. Mikään ei voita pitkäksi venytettyä puuterikäännöstä vuorenrinnettä alas..
Lopuksi Loppukaneettina toivon jokaisen käyttävän aikaa laskupäivän päätteeksi after skissä joko itsekseen pohdiskellen tai kavereiden kanssa keskustellen: missä ympäristöissä vietän valtaosan ajasta laskien. Erot race stockja kuluttajasuksissa ovat ytimen jäykkyys ja paksuus. Freeride Atomic luokittelee minut BCT, eli backcountry-urheilijaksi. Syyt X9ja S9-suksien valinnoille on kääntösäde. Big Mountain -suksilla taas lasken Alpeilla. All Mountain -suksilla lasken pienempiä mäkiä, pääsääntöisesti Pohjoismaissa. Big Mountain -laskussa tuhatta ja sataa vuorenrinnettä alas tulemiseen kaipaan sukselta muutaman asian: yli 190 cm pituutta, vaimentavaa materiaalia sekä tärkeimpänä ominaisuuden saada suksi poikittain kovassa vauhdissa. Mitä oikeasti teen sukset jalassa niissä ympäristöissä. Suomessa harva rinne on riittävän pitkä, leveä tai jyrkkä, että kokisin tarvetta aidolle suurpujottelusukselle. Minulle raskasjalkaisena alamäkifanina askel painaa jo melkoisesti kevyelläkin suksella, joten panostan kokemukseen ja valitsen metallia pehmentämään ja vaimentamaan matkaa. Artikkelissa mainitut sukset On-piste Freecarving Atomic Bent 100 180 cm On-piste Technical carving Atomic Redster X9 RS 183 cm Atomic Redster S9 FIS 165 cm All Mountain freeride Atomic Bent 110 188 cm Big Mountain freeride Atomic Maverick 115 cti 193 cm 36. Viime vuosina tekemiseni on kehittynyt enemmän suuntaan, jossa haen kovaa vauhtia ja alamäkeä ylämäkeen juoksemisen sijaan. Se on ehdottomasti eräs minua kiehtovista ympäristöistä ja tavoista liikkua lumella. Kirjoittaja Leevi Keränen on Atomic North designated gear nerd & tuote-edustaja sekä Suomen hiihdonopettajat ry:n alppihiihdon koulutusvastaava. Vastaavatko laskemani välineet sitä, mitä haluan tavoitella laskiessa. Pienellä masokistin sielulla höystettynä en halua itseäni päästää helpolla. Niiden rennommat jäljitelmät ovat kuitenkin vähintään yhtä hyviä suksia samoilla kääntösäteillä sekä teknologioilla. Atomicilla on jopa liikaa valinnanvaraa tässä kategoriassa. Freeride -kategorian jaan All Mountain -ja Big Mountain -alalajeihin. All Mountain -suksissa jämäkät, mutta joustavat ja jopa väkivaltaisen määrän poppia omaavat Bent 110 -sukset 188 cm mitassa ovat erittäin mielekkäät sukset niin rinteiden ulkopuolelle, kuin myös hämmästyttävän usein rinteessä. No-brainer vastaus olisi Bent 120, mutta valitsenkin aivan tuoreeltaan julkaistun Maverick 115 CTI:n
37
Jo tuolloin tämä pieni leviläinen pellavapää oli pelottavan taitava suksilla. Nyt tuo parikymppinen, Fischerin talliurheilija sekä Freeski lajina ja kulttuurina Teksti: Teemu Moisio Kuvat: Teemu Moisio, SHKY:n kuvapankki ja Sanna Kielinen Telemarklaskijaa harvemmin näkee hyppimässä boxeja, mutta freeskille ominaista on, että jokainen laskee omalla tyylillään välineistä riippumatta. Avoin kulttuuri Freeskissä on jotain tuttua 90-luvulta, kun lumilautailu rantautui Suomeen. Kuvasin Topin Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen Vie kaveri rinteeseen -mainoskampanjaan yhdessä hänen lapsuuden idolinsa Joona Kankaan kanssa joskus kymmenkunta vuotta sitten Levin tampparihalliin hyvin pikaisella aikataululla pystytetyssä ”studiossa”. Ainut kosketus allekirjoittaneella portaiden kaiteeseen on vahva käsiote ja viimeisestä saksihypystäkin on kulunut jo kohta neljättäkymmenettä vuotta, joten soitan siis Topi Kuivalaiselle, jonka tiedän hengittävän täysin eri ilmaa kuin itse hengitän. Tämä on mielestäni erittäin tervettä ja nopeuttaa huomattavasti lajin kehitystä ja kasvua. Jos lajikulttuuria pitäisi jotenkin kuvata, niin kyseessä on kokonainen ajatusja asennemaailma, jossa tehdään sukset jalassa asioita, jotka eivät välttämättä ole sidottuja sen enempää paikkaan kuin ehkä edes vuodenaikaankaan. Y ksinkertaisimmillaan lajin suorituspaikaksi kelpaavat muutama kottikärryllinen lunta ja obstaakkeliksi (suorituspiste) vaikkapa teräksinen ulkoportaiden kaide, jota hyödynnetään temppujen tekemiseen. Freeski on saanut alkunsa kolmen lajin, slopestylen, big airin ja half pipen, yhdistymisestä. Tekemistä jaetaan aktiivisesti eri somealustoilla, joista laskijat varioivat eri temppuja ja kehittävät niitä eteenpäin. Freeski on hiihtokeskus Ruokolahdella Etelä-Karjalassa, mutta freeski on myös kokonaan oma lajinsa ja kulttuurinsa. 38. Lajeja yhdistää vahva asenneja pukeutumisen kulttuuri, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti myös laskijan tapaan ja tyyliin laskea. Laskupiirit tunnustavat yhteenkuuluvuutta ja hengenheimolaisuutta eikä mitään pidetä piilossa. Ensimmäisen kerran laji tuli tunnetuksi Sotšin talviolympialaisissa 2014, kun slopestyle ja superpipe debytoivat olympialajeina
Tämä on sikäli mielenkiintoinen ilmiö, että näin syntyy nopeasti kehittyvä kulttuuri, joka on suvaitsevainen ja taipuvainen kehittymään. Kyse on pitkälti laskemisen ilosta ja taidosta tehdä asioita sekä niiden jakamisesta täysin avoimen lähdekoodin periaatteen mukaisesti kaikille. Näin hyppyristä alas tul”Freeskille ominaista ei ole vain laskeminen, vaan myo?s pukeutuminen sekä kokonaisvaltainen tekeminen ja luovuuden käyttäminen sukset jalassa”, avaa Topi Kuivalainen. Tätä ei niin sanotusti ole byrokratialla ja säännöillä pilattu, ja toivottavasti ei pilatakaan. Säännöt ovat, ettei ole sääntöjä Aiemmin mainitut toimintamalli ja kehityskulttuuri ovat ominaisia silloin, kun lajikulttuuria kehittävät pitkälti vain lajin harrastajat. Tässä työssä on myös hienoa se, että saa luoda laskuolosuhteita muille laskijoille.” Levillä parkkilaskemiseen panostetaan paljon Levin parkkimanageri Lauri Lairikkalan mukaan jo suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon parkkilaskijan näkökulmasta rinteen muodot ja mitä voidaan rakentaa mihinkin rinteen jyrkkyyteen. ”Olin ehkä noin parivuotias, kun laitoin ensimmäisen kerran sukset jalkaan ja sen jälkeen ne ovat jalassa myös pysyneet. Topi kertoo, että heillä on oma porukkansa, jonka kanssa vietetään aikaa. Näin saadaan sopivat vauhdit eri suorituspaikoille ja laskeminen on sujuvaa, mukavaa ja turvallista. Tieto liikkuu ikään kuin suusta suuhun ja heimoajattelu rakentuu täysin samanhenkisten ihmisten toimesta. Hyppyrin kärki ei ole juurikaan alastulokummun yläpuolella, kaari on saattava ja sopivassa kulmassa alastuloon nähden. ”Freeskille ominaista ei ole vain laskeminen, vaan myös pukeutuminen sekä kokonaisvaltainen tekeminen sukset jalassa ilman mitään rajoja. Lasketaan, kuvataan ja tehdään paljon asioita yhdessä. Hän kertoo, että Levillä on monipuolistettu suorituspaikkoja parkkien suosion kasvun myötä ja myös niiden määrää on kasvatettu. Tämä ikään kuin tarjoaa kipinän luovuudelle, jonka tuotoksia useasti jaetaan somessa, jotta joku toinen taas voi saada siitä oman kipinänsä ja viedä juttua eteenpäin”, kertoo Topi. ”Näin saamme eri tasoisille laskijoille paremmin soveltuvat suorituspaikat sekä parannettua turvallisuutta ja vähennettyä ruuhkia”, hän perustelee. Jokaisella laskijalla on oma tyylinsä, jonka puitteissa hyödynnetään parkin eri obstaakkeleita. He ketkä lajia harrastavat ja tekevät myös pioneerityötä, muodostavat lisäksi säännöt tai tässä tapauksessa jättävät ne muodostamatta. Vastaamme tällä porukalla parkin rakentamisesta ja ylläpitämisestä. ammatikseen parkia Levillä rakentava ja ylläpitävä suksija saa luvan kertoa mistä koko hommassa on kyse. Olen oikeastaan laskenut parkia, boxeja ja pipea aina. ”Hyppyrien mallit ovat muuttuneet turvallisemmiksi. Lairikkala sanoo, että lajin suosion kasvu on kehittänyt parkkeja laskijoiden eduksi. 39. ”Toki meitä Levillä laskemisessa helpottaa myös se, että minä ja Teemu Tyykilä, joka ajaa tampparia ja Juuso Korpi, joka sheippaa parkkia kanssani, olemme myös Levi Ski Resortilla töissä. Levi kuuntelee meitä aika herkällä korvalla ja antaa meille vapaat kädet tehdä ja rakentaa suorituspaikkoja, joissa on hyvä laskea ja kehittää temppuja. Ei kai sitä silloin lapsena miettinyt sen enempää mitä se laskeminen oli, laskettiin vain siellä missä se oli kivaa ja missä oppi koko ajan jotain uutta”, Topi sanailee. Hän toteaa, että kaikki on kehittynyt vähän kuin matkan varrella ja samanhenkiset laskijat ympäri maailmaa ovat muodostaneet kokonaisen lajikulttuurin
Kukapa muu olisi motivoituneempi rakentamaan hyvän parkin kuin parkkilaskija itse?”, Lauri Lairikkala kertoo työrutiineista. Tässä hyödynnetään liike-energiaa ja keskipakoisvoimaa, mutta tätä nykyä näiden fysiikan lakien ja koko alppihiihdon mekaniikan ympärille on kasvanut useita eri lajeja ja niille ominaisia lajikulttuureita. 40. Hiihtokeskukset, jotka ymmärtävät näitä laskijoita ja ennen kaikkea kuuntelevat heitä, tarjoavat työkalut ja suorituspaikat, voittavat lopulta heidän luottamuksensa ja myös kasvavat lajin kehittymisen myötä. Skeittari Tony Hawk, jota voidaan pitää rullalautailun yhtenä pioneereista, kun puhutaan lajin leviämisestä maailmanlaajuiseksi ja kuinka laji on kaupallistunut, on tätä nykyä hieman alle 60-vuotiaana rakentanut rakastamansa lajin ympärille melkoisen imperiumin videopeleineen ja lautabrändeineen. He tekevät sen omalla tavallaan ja omilla säännöillään. Nykyään hän on useassa lajiin liittyvässä liiketoimessa mukana ja vie monipuolisesti lumilautailukulttuuria eteenpäin. Laskemisen tulevaisuus Lähtökohtaisesti voi varmasti ajatella, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, saati välinettä millä tulla rinnettä alas. lessa ei tule niin kovaa iskua jaloille. Hiihtokeskukset, jotka ymmärtävät laskijoita ja ennen kaikkea kuuntelevat heitä sekä tarjoavat tyo?kalut ja suorituspaikat, voittavat lopulta heidän luottamuksensa ja myo?s kasvavat lajin kehittymisen myo?tä. Kun laskemme parkkeja aktiivisesti, tiedämme mitä mahdollisia muutoksia huollossa tarvitsee tehdä. Pienikin ero hyppyrin kaaressa tai reilin nokalla voi tuntua kovassa vauhdissa isolta. Olemme myös rakentaneet Leevilandian loivaan rinteeseen aloittelijoille soveltuvan parkin, joten parkkilaskemista voi käytännössä kokeilla heti kun on oppinut kääntymään.” Parkkien tekijät laskevat itsekin paljon, jolloin tilannekuva parkin kunnosta ja kehittämistarpeista pysyy koko ajan kirkkaana. Päivittäisessä huollossa käymme jokaisen suorituspaikan erikseen läpi konevoimin ja käsipelillä. Lopulta laskemisessa on kyse massan keskipisteen siirtämisestä vasemmalta oikealle ja taas takaisin. White laski aikanaan viidet olympialaiset aikajaksolla, jolloin lumilautailu nousi olympialajiksi. ”Freeskin saralla Suomessa meininki ei ole vielä maailman suurinta, mutta me olemme kuvanneet joitain projekteja eri firmoille, hiihtokeskuksille ja toki myös omille yhteistyökumppaneillemme ja sponsoreillemme. Toki hiihdonopettajat ja alppivalmentajat tekevät työtään optimaalisimman ja nopeimmankin laskutavan opettamisessa, mutta ovatko ne ainoat oikeat tavat ja tuleeko niihin normeihin kangistua. Niiden ympärille rakentuu kokonainen bisnes ja lajin parhaimmista kasvaa ammattilaisia ja maailmanlaajuisia esikuvia. Seuraa Instagramissa: @levisouthpark Nuoret herrat ja tulevat esikuvat Topi Kuivalainen ja Joona Kangas. Mitä toimivampi parkki, sitä mukavampi sitä on laskea. Myöhemmin Himmistä tuli Himmi Vassoney ja hän perusti lumilautailija miehensä Sebastien Vassoneyn kanssa lumilautabrändi AAVEN Snowboardsin. Näin on aina ollut lajista riippumatta ja varmasti näin tulee aina olemaan. On näitä syntynyt Suomestakin. Heillä on täysin omat esikuvansa, joista tavallinen lähikeskuksen iltalipun ostaja ei välttämättä tiedä yhtään mitään, mutta sen pinnan alla piilee maailmanlaajuinen yhteisö, joka vie laskemisen kulttuuria eteenpäin. Samaan tapaan on tehnyt jo aktiiviuransa lopettanut lumilautailija Shaun White. Miten jostain pienestä ja marginaalisesta kasvaa maailmanlaajuinen ilmiö Lajikulttuureilla ja ilmiöillä on taipumus kehittyä ja kasvaa. ”Meille on hyvin tärkeää, että huoltoporukassamme on kokeneita parkkilaskijoita. Muistan kuinka 1990-luvun alussa Annukka Himmi kasasi muiden lumilautailijoiden kanssa Joutsenon Myllymäen laskettelukeskuksessa jotain hyppyrin nokkaa rinteen reunalla noin kuusi numeroa liian suurissa flanellipaidoissaan ja tukka pahasti takussa sen ajan lautailumuodin mukaan. Nykyään Himmi Vassoney toimii Suomen lumilautaliiton toiminnanjohtajana ja vie edelleen edustamansa lajin kulttuuria eteenpäin. Lajiaktiivit kehittävät juttujaan, jakavat niitä somessa sekä myös imevät vaikutteita sieltä. Tavoitteeni laskemisessa on nousta täysammattilaiseksi ja kiertää maailmaa laskien, kuvaten ja ennen kaikkea hyvässä seurassa”, Topi Kuivalainen toteaa
41
Omistajat tekevät keskusten välillä pientä profilointia, jotta niihin saataisiin erilaisia asiakkaita. Toki omat ajotaidot ovat kaukana MC-tasosta. Andorraa voi lähestyä joko Ranskan puolelta Toulousen kentältä tai Espanjasta Barcelonasta käsin. Kummastakin matka-aikaa kertyy noin kolme tuntia. Maantiepyöräilijöitä hemmotellaan esimerkiksi sulkemalla tiettyjä tieosuuksia määräajoiksi, jotta spandex-sukkulat saavat treenata turvallisesti. Kukkaistutukset on tehty pyörien runkojen ympärille, pyörätelineitä on kaikkialla ja kävelijöiden suojateille on merkitty varoitukset pyörälijävaarasta. Näistä miljoonista pääsevät nauttimaan myös alamäkija maastopyöräilijät. com). Maa on vaurastunut rajakaupalla ja nyt osa kertyneistä varoista on nyt käytetty turismin kasvattamiseen. Taajamat henkivät pyöräilyä kaikin tavoin. Kesäkuun lopun vierailun suurimman mielenkiinnon kohteena oli Pal Arinsalin bike park (palarinsal. Toisen päivän pyhitin maastopyöräilylle ja toisen patikoinnille. Grandvaliran vuorille ollaan rakennettu ja rakennettaan lisää sähköpyörille soveltuvaa reitistöä latauspisteineen. Omaan reissuuni lähdin YouTravelin pakettimatkalaisena, joskin ryhmän ainoana ketjun pyörittäjänä. A ndorrassa olin käynyt aiemmin vain talvella, joten kesäviikko Pyreneillä oli uusi kokemus. Teksti ja kuvat: Jussi Ovaskainen ANDORRA HEMMOTTELEE ALAMÄKIPYÖRÄILIJÄÄ 42. Laadukas bike park Odotukset Pal Arinsalin bike parkia kohtaan olivat aika mittavat, sillä paikassa järjestetään alamäkiajon ja maastopyöräilyn maailmancupin kisoja. Majoitustaajamana toimi La Massana (1230m) , josta nousee gondoli ylös Mountain Park (1900 m) alueelle, jossa sijaitsee varsinainen bike parkin keskus. Kun reissu kesti kuusi ajopäivää, ajattelin ripuliranteeni kestävän pidempiä reittejä neljän ajopäivän verran. Ennen Val Nordina tunnetun Pal ja Arinsal kylien ympärillä on panostettu enemmän alamäkija maastopyöräilyyn sekä gravelja maantiepyöräilyyn. Siellä on myös paljon perheille suunnattuja aktiviteetteja, kuten pomppulinnoja ja hyppypatja. Muut matkalaiset olivat vaellukselle suunnanneita asiakkaita. Kaikki paitsi pyöräily on turhaa Andorran hiihtokeskukset ovat nykyään saman omistajan, Grandvalira Resortsin omistuksessa. Kääpiövaltio Andorra sijaitsee Pyreneiden vuoristossa Ranskan ja Espanjan rajalla
Vehreys on tunnusomaista Andorran alueella. 43
Rakennetut reitit ovat hyvin suunniteltuja ja opastettuja. Paikallisilla oli myös kiehtova tapa selostaa itselleen omaa ajamista. Alueen yli kulkenut ukkosrintama aiheutti jonkinmoisen vaurion La Serra II -tuolihissille, mutta se korvattiin nopeasti pickupja pikkubussikyydillä. Ohiajavien kypärien sisältä kuului useimmin papupatamainen porina. Vajaan kilometrin reittejä La Serra II -tuolihissille on useita, vihreistä punaisiin. Musta World Cup -reitti oli suljettu ja sivusta katsottuna reitin hyppyreiden koko oli sitä luokkaa, että ajamatta olisi jäänyt muutoinkin. Esimerkiksi kahden päivän hissiliput ja kaksi arkiyötä hotellissa sai pakettihintaan 106 euroa alkukesällä 2023, kahden päivän hissilippu rinneravintolalounaiden kera oli pakettihintaan 84 euroa. Andorran kallio ja kiviaines on hyvin teräväreunaista, joten oli suoranainen ihme, että selvisin reissusta ilman rengasrikkoa. Pal Arinsalissa sai keskittyä tärkeimpään eli ajamiseen. Yläasemalla (2052 m) voi lähteä alaspäin Mountain Parkiin tai El Cubil tuolihissille. Rankkasateiden valumisvedet veivät paikoin pintoja mennessään, mutta niitä paikkailtiin rivakasti. Seuraavana päivänä hissi toimi normaalisti. Sisältäen työt ANDORRA HEMMOTTELEE ALAMÄKIPYÖRÄILIJÄÄ Maastopyo?räreiteillä on myo?s kiehtovia vanhoja rakennuksia La Massana henkii pyo?räilyä kaikissa muodoissa. Chicken linet oli selkeästi merkitty ja reittien väriluokitteluihin pystyi hyvin luottamaan. Jarrupalojeni elinkaari päättyi reissun aikana. Muutaman reitin loppu oli tylsää suoraa ajoa huoltotietä pitkin. Kun bike parkin hissi ei toimi, pyo?rät ja kuskit viedään ylo?s pikkubusseilla. 44. Luovaa ongelmien ratkaisukykyä Vaihtelevat kelit toivat lisähaasteita ajopäiviin. Paras keino vältellä ryhmiä oli ajaa punaisia reittejä. Reitit olivat hyvässä kunnossa, joskin osa pinnoista oli aika karua liuskekiveä. Reittejä ei ole mittaamattomasti, mutta niiden pituuden ansiosta ajettavaa riitti mainiosti neljäksi ajopäiväksi. He ajoivat usein suurissa ryhmissä joiden ajotapaa voi luonnehtia arvaamattomaksi. Ajajaystävällinen hintataso Bike parkissa on hyviä pakettitarjouksia. Suurimman haasteen härmäläiselle toivat kanssa-ajajat. Menin lähimpään pyöräiiikkeeseen, molempien päiden jarrupalat vaihtuivat 15 minuutissa 31 euron hintaan. El Cubilin (2364 m) huipulta avautuvat reitit El Cubilin ala-asemalle tai La Serran yläasemalle. La Massana -gondolin yläasemalta voi lähteä ajamaan takaisin kylälle tai jatkaa matkaa ylemmäs bike parkiin
Myös hotellin parkkihallissa oli maksuton painepesuri, sekä huoltopiste yllättävän monipuolisilla työkaluilla. Opas johdatti puuskuttavan tasamaan kasvatin lähivuoren huipulle, jossa poljimme helpohkoja metsäpolkuja, niittyjä sekä vanhojen kylien läpi. Maasto on kiinnostavan monipuolista. Kaikkia ei tosin löydy pyöräreittikartoista. Muutoin päivän ajot sujuivat ylemmällä sijaitsevia reittejä hyödyntäen. Sijainti oli erittäin keskeinen ja aamupala sekä matkapakettiin kuulunut päivällinen olivat oikein käypäiset. Pyöräilijöiden tarpeet hyvin huomioitu Paikallinen autopesula oli myös huomioinut pyöräilijät. ja palat. Erittäin kiinnostava majapaikka on myös Font Andorra Hostel (fontandorrahostel.com), joka sijaitsee gondolin ala-aseman kanssa samassa rakennuksessa. Pascalin mukaan erilaisia reittivaihtoehtoja pelkästään Pal Arinsalin alueella on lukemattomia. Vaikka keli oli aika kuuma, tunnelma lehtikuusimetsässä pysyi siedettävänä. Kurapyöräilijät luottivat pääsääntöisesti häkkivarastoon ja kiiruspyöräilijät ottivat pyörän huoneeseensa. Huokean hinnan taustalta löytyy 4,5 % arvonlisävero. Auton pesupaikan keskellä on kolo renkaalle, johon saa pyörän parkkiin. Kolikko painepesuriin ja pyörää huuhtelemaan. Ranteet kyllä muistuttavat, että reittien mitta on moninkertainen suomalaisiin verrattuna. Ajopäivä päättyi alas kylälle ajoon maisemia äimistelleen. Mahtavia reittejä Parin bike parkissa vietetyn ajopäivän jälkeen lähdin ajamaan vuorille paikallisen oppaan Pascal Ancionin kanssa. Lehtikuusimetsä antaa maastopyo?räilijälle suojaa auringolta Bike parkin reitit on hyvin suunniteltuja huollettuja. Haastavaksi ajopäivän teki korkea ilmanala sekä pahasti kesken jäänyt huippukunnon rakennus. Sänkyjä oli liikutettu siten, että pyörälle jäi tilaa sängyn viereen. Mikäli ei halunnut nukkua pyörän vieressä, autohallissa pesupaikan vieressä oli erillisellä lukolla varustettu häkkivarasto, jossa pyörä vielä laitettiin vaijerilukolla telineeseen kiinni. Rohkeasti reissuun Mikäli pärjää suomalaisessa bike parkissa sujuvasti, voi lähteä luottavaisena Andorraan ajamaan. Pal Arinsalissa saa ajettua ylhäältä 2364 metristä suoraan kylälle 1230 metriin, jonka ajoin aina ajopäivän päätteeksi. Andorrassa on leppoisa pyöräilyä henkivä tunnelma, maisemat upeita, hienot reitit, maistuva ruoka sekä kohtuullinen hintataso. Hyviä syitä lähteä ensi kesänä uudestaan! Paikalliset ajavat suurissa ryhmissä. Majapaikani La Massanassa oli Hotel Mágic (hotelmagicmassana.com). Hotellissa oli huolehdittu myös pyörien säilytyksestä. Lisäksi talon kyljessä on pyöräbaari, jossa oli mukava ryystää jälkiajosumpit. 45
Pikkukuru kohti Oravanlampea. 46
Aamun valjetessa pilvettömänä tein nopean päätöksen, että Peurakurulle asti oli päästävä. Matkaa Peurakerolle tulee ihan kivasti. Millaisesta paikasta on kyse. Se näkyy Expressin yläasemalta kun katselee tunturijonoa eteenpäin. Ensin on Ukonhattu, eli Kakkonen, sitten Noitatunturi, eli Kolmonen, tämän jälkeen Laakakero ja sitten Peurakero. Olen siellä kaksi kertaa aiemminkin käynyt, mutta molemmilla kerroilla näkyvyys on ollut aika surkea, joten kurun jylhyys on jäänyt enemmän valokuvien kuin omien havaintojen varaan. Olimme viikonlopun ajan koko perheen kesken Pyhällä, ja tämän jälkeen itselleni jäi vielä mahdollisuus jäädä pariksi päiväksi tunturiin, jolloin ajattelin tehdä pidemmän randoreissun. Pyhätunturin tunturikierros 47 Teksti ja kuvat: Mika Alanko. Peurakuru sijaitsee Pyhällä tunturijonon neljännen ja viidennen tunturin, eli Laakakeron ja Peurakeron, välissä. Hiihtolomaviikko alkoi todella hienoissa keleissä auringon paistaessa ja yöpakkasten painuessa parinkymmenen asteen alle. K elistä riippuen suuntana olisi joko Noitatunturi ja sitä kierrellen hiihtely, tai sitten Peurakurulle asti taivaltaminen. Inversion ansiosta huipulla ei ollut kuin vajaa kymmenen astetta pakkasta
Aikaa kannattaa tosiaan varata, koska edestakainen matka tekee kokonaisuudessaan noin 15 kilometriä. Mietiskelin syntyjä syviä ja tarkastelin vielä sääennustetta, joka Näkymä Noitatunturilta kohti mastoa ja hiihtokeskusta: Pikkukuru, Ukonhattu (Kakkonen), Isokuru, Kultakero Peurakuru: vasemmalla Laakakero, oikealla Peurakero 48. Matkaan Kello 9.35 istahdin Expressin tuoliin ja lähdin kohti Kultakeron huippua josta tarkoitus oli ensin laskea Karhunjuomalammelle ja sieltä nousta Noitatunturin huipulle. Huipun lähestyessä myös pilvisyys lisääntyi. Jatkaessani matkaa Karhunjuomalammelta eteenpäin yltyi tuuli melkoisesti Noitatunturin kylkeä kiivetessäni. Huppua kääntämällä sain suurin piirtein posken peittoon, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun kuoritakki piti myös pukea päälle. Takin isomman hupun ansiosta sain suojattua kasvoni paremmin ja säästyin pahimmalta viimalta. Laskut ovat kohtuulyhyitä, mutta Peurakuru on kyllä näkemisen arvoinen paikka. Koko päivän retkenä matka hiihtokeskukselta Peurakerolle aurinkoisella tai pilvisellä kelillä on aivan mahtava. Suunnitelma toteutui hyvin aina Karhunjuomalammen ohitse. Aurinko paistoi vielä pienen pilviharson läpi, mutta maaston muodot rupesivat häviämään. Huipulla tuuli oli todella navakka. Tuuli tuli aika lailla pohjoisesta ja se puri toiseen poskeen ankarasti. Noitatunturin huipulta lasku karkeasti ottaen kohti Luostoa, jolloin pääsisin mahdollisimman pitkälle kohti Peurakurua. Onneksi talven aikana kovasti puhaltaneet tuulet olivat keränneet huipun opastauluun paksun lumikerroksen, jonka takana pääsi hyvin suojaan. Mietin, että näinköhän kannattaa sinkissä montaa tuntia hiihtää
Nyt olin taas valinnan edessä. Laakakeron rinteillä on oikein mukavan näköistä laskupätkää myös, mutta kello oli jo sen verran paljon, etten enää niitä lähtenyt laskemaan, vaan skinnailin alempana valmista latua pitkin kohti Noitatunturia. Peurakurun alku. Harvemmin tuommoisia Pyhän suunnalla näkee, mutta ruttasin tölkin kasaan ja pistin reppuun ja toin pois. Hetken kuluttua olin sen mäen päällä, joka oli alunperin suunnitelmissani. Maisema oli kerrassaan upea. Ihan mukavaa vaihtelua ja samalla tuli katseltua maastoja sieltä päästä kurua. Kohti laskua Kamat laskumoodiin ja mukava kurunpätkä alas. Jospa pilvi olisi vain tunturijonon korkeimman huipun päällä. Varmaan puolisen tuntia istuskelin ja nautiskelin lämmintä teetä, sämpylää ja suklaata, mutta kun keli ei tuntunut kirkastuvan, pistin sukset jalkaan ja lähdin laskemaan alemmas. Kaikkialla oli tasaisen valkoisenharmaata. Myös sillä puolella näkyvyys olisi kohtalainen. Kello tikittää Kiipeillessä ja kelin auetessa oli ajan seuraaminen unohtunut ihan kokonaan ja olinkin yllättynyt kun kello näytti jo kahta ja olin vielä Peurakurussa. Luoston suunnasta lähestyi alempanakin kaiken peittävä pilvimassa. Laakakeron rinteeltä löytyi latu edellisiltä kävijöiltä, jota pitkin oli helppo hiihdellä kohti päämäärää. Pikkuhiljaa Kapusta ja Huttutunturi katosivat kokonaan näkyvistä ja kun tulin Peurakurun päähän tuli toiselta puolelta kurua pilvimassa vastaan. Tämän jälkeen siirryin kurun pohjaa eteenpäin ja Laakakeron puolelle ylös ja pikkuhiljaa paluumatkalle. Näkyvyys oli hyvä kun pääsin pilvien alle. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo niin pitkällä, että ajattelin, että retkeilen ja kuntoilen nyt joka tapauksessa suunnitellun kierroksen sitten vaikka vaan hiihtolenkkinä. Voisiko suorastaan todeta sen olevan suorastaan vuoristomaista. Päätin kiivetä takaisin samaan kohtaan missä olin kelin auetessa. Päätin laskea kurun pohjaa loppuun asti ja kiivetä sieltä ylös kurun toiselle puolelle ja lähteä tavoittelemaan toisen puolen laskupätkää. Sarvikurun paikkeilla latu lähti nousemaan ylös kohti Noitatunturia mikä passasi minulle hyvin. Tällä kertaa suuntasin itselleni tavallista enemmän laskijan vasemmalle ja nousin sitten pois kurusta Karhunjuomalammen puoleisesta päädystä. Kiivetessäni ylös keli rupesi sittenkin aukeamaan ja kun pääsin suunnitellun laskun alkuun oli taivas sininen ja näkymä mahtava. Kurun reunalla Kovin lähelle kurun reunaa en uskaltanut mennä kun en tarkasti nähnyt missä reuna menee. povasi, että puolen päivän jälkeen olisi täyttä aurinkoa. Koko kuru paistatteli auringossa ja lisää laskumaastoja avautui ylemmäs. Tässä oli myös harvinainen näky kun kurun reunalla oli hankeen tökättynä tyhjä oluttölkki. Se, mitä olin miettinyt kun näkyvyyttä ei vielä ollut, vaatisi taas kiipeämistä tai sitten kurun pohjaa luisutellen pois. Eikä se pettänyt nytkään, jälleen hyvä lasku Pikkukuruun. Hiihtelin ylös Laakakeron puolelta ja huipun ylitettyäni jäin tykkypuun taakse tuulensuojaan juomaan teetä ja syömään eväitä. Siitä sai hyvän laskun kurun pohjalle puuterissa ja kurun pohjalta näin vastakkaisella puolella ihan mukavan näköisen pätkän, joka myös oli pilven alla. Pieni luisuttelu skinit pohjassa alas ja sitten vähän matkaa jyrkkää skinnausta, sukset reppuun ja kävellen loppumatka. Näkyvyys oli onneton, vaikka yläpuolella harso oli edelleen ohut ja aurinko selkeästi näkyi pilven läpi. Jotenkin ei usko olevansa Pyhällä. Oli myös aikaa odotella, josko se luvattu kelin kirkastuminen tapahtuisi. Toki päivä tähän vuodenaikaan on jo niin pitkä, että mitään hätää ei tullut, mutta jos tuonne aiemmin talvella menee, niin lamppu on hyvä olla mukana. Lopulta tein päätöksen, että lähden joka tapauksessa laskemaan kohti Peurakurua. Oli päivänselvää, että halusin laskea myös Pikkukurun. Näin tehden sain vielä sen yhden mukavan laskupätkän Peurakurun jyrkillä mutta kohtuullisen lyhyillä rinteillä. Skinnaamassa kohti Laakakeroa 49. Reitti olisi paljon hankalampi kuin se, mitä olisin mennyt, jos olisi koko ajan nähnyt yhtä hyvin. Se on yleensä reissun paras lasku. Nyt ongelmana oli, että alunperin suunnittelemani laskupätkä olikin pikku nyppylän päällä, jolloin piti laskea ensin vähän alas ja lähteä sitten kiipeämään taas ylös. Tunturikeli ei päästä helpolla Aika nopeasti laskemaan lähdettyäni pääsin pilven alapuolelle ja näkyvyys parani, mutta samalla näki, että tunturinjonon muutkin huiput olivat pilvessä. Ja muutenkin Pikkukuru harvoin pettää
“Kovin lähelle kurun reunaa en uskaltanut mennä kun en tarkasti nähnyt missä reuna menee. Pyhä-Luoston kansallispuistotiedotteista selviää, että petolintujen pesintää rauhoitetaan rajoituksella. Kaikkialla oli tasaisen valkoisenharmaata.” Käänno?ksiä Peurakeron rinteillä. Lisätietoja Pyhän pidemmistä vapaalaskukierroksista: www.pyha.fi/fi/hiihtokeskus/pyhatunturin-hiihtokoulu/backcountry Matkareitti kulki suunnilleen tämän kartan mukaisesti. Kokonaismatka oli 15,5km Ukonhattu Noitatunturi Kultakero Pyhä Ski Resort Laakakero Peurakero 50. Eli pitäkää tämä mielessä. Jos Peurakurulle halajaa niin muistakaa, että Peurakerolla on rajoitusalue keväisin. Ukonhatun ja Noitatunturin kierroksia, joita järjestetään 2-6 henkilön ryhmissä. Matkan kesto oli 6 tuntia ja 13 minuttia lasketteluna Expressin yläasemalta Perherinteen ala-asemalle. Näin pääsikin helpolla Isokurun portaiden lähelle ja sieltä vielä viimeiset ponnistukset ja tasatyöntötreenit Isokurun kodalta polkua pitkin takaisin keskukseen. Kannattaa tiedustella mm. Kannatti lähteä Tosi hieno reissu. Tämän jälkeen vielä nousu Kakkoselle ja lasku kohti Tunturiaapaa ja pitkä poikkari laskijan vasemmalle kohti Isokurua kohtuu ylhäältä ennen metsää. Rajoitusalue on Peurakeron puolella kurua. Matkaa kertyi päivän aikana melkein 15,5 km ja laskua 1300 m. Pyhän hiihtokoulu järjestää ohjattuja vapaalaskukierroksia myös kauemmaksi Pyhän lähirinteistä. Toki tuon metsänkin voisi laskea alas asti ja vaikka skinnailla pois sitä Oravalammella vievää polkua pitkin, mutta itsellä oli jo se fiilis, että loivan metsän laskeminen ei tuo sitä iloa minkä ”ylimääräisen” skinnauksen välttäminen tuo. Kokonaiskestoltaan se oli 6 tuntia ja 13 minuuttia Expressin yläasemalta Perherinteen ala-asemalle
51
52
Jiehkkevárrin eri seinämät tarjoavat myös isoja ja jyrkempiä laskulinjoja jyrkemmän laskun ystäville. Jiehkkevárri on iso laakea vuori, jonne voi nousta montaa erilaista reittiä. Myös idän puolelta lähestyminen on mahdollista, mutta vaatii hieman jäykempiä reittejä tai runsaampaa hiihdettävää matkaa Furuflatenin suunnalta. Luvassa olisi siis vakavasti otettavaa vapaalaskua missä mokaaminen voisi aiheuttaa erittäin ikäviä seurauksia. Kun samoilla kulmilla oli sopivasti saatavilla innokasta ja osaavaa seuraa, se johti siihen, että muutaman päivän suunnittelun jälkeen otimme porukalla suunnitelmaksi laskea Jiehkkevárrin länsikuluaari. Pitkään toivelistalla Kirjoittaja vietti keväällä 2023 aikaa Lyngenissä. Pääsääntöisesti Lakselvbuktin puoleiselta rannalta aloittaessa hiihtäen lähestyminen tehdään joko Sydvestbreenin, Blåisenin, Holmbukktindenin tai Fugldalin kautta, joten vaihtoehtoja riittää. Kyseinen linja on ollut allekirjoittaneen lyhyellä listalla jo tovin, joten intoa päästä mäen kimppuun Teksti & kuvat Lauri Hilander Kuten jo syksyn ensimmäisessä lehdessä todettiin, on tämä juttusarja jatkoa viime talvena julkaistulle neliosaiselle ”Lajin vaikeus viehättää – vapaalaskun ABC” -kokonaisuudelle. 4/4 LYNGENIN MASSIIVIN KATOLLA Jiehkkevárrin North West -kuluaari 53. Jiehkkevárrin ensinousu tapahtui 1899 norjalaisen Elias Hogrenningin ja englantilaisen Geoffrey Hastingsin toimesta. L yngenin alueen ja Tromssan alueen korkein huippu Jiehkkevárri sijaitsee Lakselvbuktin kylältä koilliseen. Tavoitteena on tuoda konkretiaa läpikäytyjen tekniikoiden ja taktiikoiden tueksi konkreettisten mäkipäiväkertomuksien kautta. 1833 metriä korkean vuoren nimi Jiehkkevárri tarkoittaa ”jäistä vuorta” vuoren laella sijaitsevan jäätikön mukaan. Hyvä laskuporukka Lähtöviivalle saatiin reipas ryhmä Jani Hujanen, Roope Avela ja Niklas Dahlberg sekä toppiin asti Lipposen Juha, joka palaisi nousureittiä pitkin takaisin autoille. Tämä juttu on sarjan viimeinen. Erilaisia seikkailuja ja traverseja alueella voi suorittaa mielensä mukaan monista eri vaihtoehdoista. Pidemmän alueella oleskelun ja huhtikuun puolivälin paikkeilla suhteellisen vakaat lumija sääolosuhteet mahdollistivat hieman jyrkemmän seikkailun suunnittelun. Rata on melko lailla suoraviivainen eikä sisällä safe spotteja, joten esimerkiksi lumivyöryltä sivuttaissuuntaisesti karkuun laskeminen ei ole käytännössä mahdollista. Rännillä ja sen juurella sijaitsevalla jyrkällä rinneosuudella on korkeutta noin kilometrin, keskijyrkkyys noin 45 astetta ja jyrkimmillään päästään hetkittäin yli 50 asteen maastoon
Suunnitelmana olisi tarkastella linjaa vielä tästä ja laskupäätöksen jälkeen laskea yksitellen koko linja alas asti. Lisäksi kun saatiin vielä muutamaa päivää aiemmin linjan laskeneelta Eivind Aanensenilta olosuhdetietoa oli homma menemistä vaille valmiina. Alempi steppi oli jäinen tällä kertaa ja järkevin keino etenemiseen oli lyhyt bootpack. Edellisenä päivänä oli jonkin matkan päässä tapahtunut lumivyöry hieman samansuuntaisella ja kaltaisella rinteellä, mutta huomattavasti oman linjamme korkeusskaalaa alempana tai ainakin sen alapäässä. Päivän pelisuunnitelma Jiehkkevárrin muoto ja kuluaarin suunta ovat sellaiset, ettei auringonpaistetta ole määräänsä enempää tarjolla vielä huhtikuussakaan. Jäätikkövarusteet mukana Koska luvassa olisi liikkumista jäätiköllä ja mahdollisesti säätämistä itse linjalle pääsemisen kanssa, päätimme varustautua jäätikkövarusteilla köysineen päivineen. Ilmeisesti linjalle pääseminen voi joskus olla hieman hankalaa ja varustauduimme siten, että ainakin osa voisi siirtyä alun jyrkän läpi köydessä laskemalla tai alas kiipeämällä jäähakun ja jäärautojen kanssa. Säätila oli ennusteen mukaan vakaa yläpilvinen ja tuuleton vuodenajalle tyypillisillä lämpötilavaihteluilla höystettynä. Ottaen huomioon myös pitkähkön lähestymisen ja vallinneen yläpilvisen säätilan, päätimme suunnata heti aamusta lähestymiselle siten, että itse laskulla oltaisiin alkuiltapäivästä eikä esimerkiksi valon määrästä tai suunnasta tarvitsisi murehtia. ” 54. oli kovasti. Poistuminen laskun jälkeen on siinä määrin simppeli, vaikkakin hetkittäin vyörymaastossa, ettei erityistä ajoittamista sen suhteen ollut tarpeellista myöskään tehdä. Lumivyöryjen uhka Alueen lumivyöryvaaratilanne oli pitkään varsin stabiili ja tasolla kaksi, mutta usein Lyngenin alueen perusongelmana olevia pysyviä heikkoja kerroksia oli nytkin löydettävissä. Toki tämä antaa vain yhdenlaisen otannan, mutta on kuitenkin tyhjää parempi tapa saada havaintoja samansuuntaisesta ja -paksuisesta lumipakasta. Päätimme pyrkiä tekemään havaintoja mahdollisuuksien mukaan ja kaivoimme muutamat havainnot noin 1000 ja 1500 metrin korkeudessa nousureitin jyrkempien osuuksien kohdilta. Reitti on varsin yksinkertainen, laakson perällä noustaan lyhyehköä noin 45-asteista, usein jäistä jontkaa pitkin jäätikölle, jota pitkin jatketaan, kunnes jäätikkö nousee laakson perällä taas ylemmälle tasolle ja lopulta Jiehkkevárrin ylängölle. Jäätikkö vuoren laella ja laaksoissa on kookas eikä suinkaan riskitön, kuten osa Lyn”Alueen lumivyöryvaaratilanne oli pitkään varsin stabiili ja tasolla kaksi, mutta usein Lyngenin alueen perusongelmana olevia pysyviä heikkoja kerroksia oli nytkin löydettävissä. Kuluaarin alussa, jyrkän noin 20 metrisen ramppimaisen osuuden jälkeen, on ison kiven juuressa paikka, jossa pystyy vaivattomasti laittamaan itsensä laskuvalmiuteen. Jäätikkö ja steppejä Nousureitiksi valittiin suoraviivaisin tapa nousta Jiehkkevárrille eli nouseminen Blåisenin suunnasta jäätikköä pitkin. Vaakamatkaa on noin kolme kilometriä 400 nousumetrille, joten tamppailu on melko puuduttavaa. Laskun suhteellinen korkeus ja ilmansuunta huomioiden ei päivän normaali lämpeneminen pitäisi olla ongelma. Varustauduimme radiopuhelimilla kommunikointia varten laskun mittakaavasta johtuen. 1400 metrin korkeudessa jäätikkö tasaantuu ja Jiehkkevárrin huipulle saa tampata pitkää loivasti nousevaa tasaista kenttää. Lumisempana aikana luiska lienee siinä määrin täynnä, että sitä skinnailee ylös niin halutessaan
Pyrimme liikkumaan erillään, mutta silti ilman köyttä, jotta aikaa säätämiseen ei lähtökohtaisesti kuluisi. Muurahaiset mäessä Lyngenin mittakaavassa edessä avautuva laskulinja on skaalan isommasta päästä ja miljöö on huikea. Linjan laskemisen jälkeen reissu pois Fugldalista on lähinnä lykkimistä järven jäällä ja poikkirinteeseen luisuttamista, korkeus on helppo muuttaa vaakamatkaksi Lakselvbuktiin johtavan tien luokse. Hän on kiivennyt maailman kahdeksanneksi korkeimmalle vuorelle ilman lisähappea ja hiihtänyt 700 kilometriä Grönlannin jäätikön yli ilman ulkopuolista apua tai tukea. Lisäksi lumiolosuhde oli napakka eikä pöllyävä puuteri olisi ongelma, päinvastoin luvassa olisi laadukasta kovaa pintaa. After ski Lyngenissä isoja seinämiä ja linjoja riittää, vaikka Pohjois-Norjan haastavat kelit ja lumiolosuhteet eivät niitä salli aivan jatkuvasti laskea. Linjalle pääsy oli verrattain helppoa eikä mitään köysikikkailuja tarvittu, kun päätimme kiivetä alas mainitun ison kiven juurelle hakkujen ja jäärautojen turvin. Jiehkkevárrin laakealta huipulta matka jatkuu loivaan alamäkeen kohti pohjoista ennen saapumista lännen tai länsi-koillisen suuntaisen kuluaarin sisäänmenolle 1600 metrin korkeudessa. Hyvä ja avoin kommunikaatio ryhmässä on avain isojen päivien onnistumiseen. Haastavinta pitkässä laskussa oli varmasti hallita kokonaisuutta, kun paketti pitää säilyä kasassa laskun osalta, mutta samalla lumiolosuhteen hallitseminen ja ympäristön havainnoiminen vaatii huomiokykyä. Linjan päällä tilannetta tarkasteltiin tovi ja todettiin, että päällimmäiset riskit näyttäisivät olevan laskijan oikealla sijaitsevan kallion päällä lymyilevät, vauhdilla auringossa sulavat, tuulilipat ja lumipatjat, jotka pudotessaan voisivat olla vaara laskijalle. Sovimme, että koko linja leiskautetaan kerrasta per ukko koska pätkissä laskemisesta ei olisi hyötyä vaan lähinnä se lisäisi turhaan riskiä useamman ollessa yhtä aika reitillä. genin seudun muista jäätiköistä, jotka ovat kuihtuneet kasaan tai kokonaan pois. Lasku itsessään oli melkoinen työmaa, kova pinta vaati jaloista tehoja ja loppua kohti epätasaisemmaksi ja vähemmän tasalaatuiseksi muuttuva lumi myös kulutti voimia laskijoista. Kiven juurella pelivälineet asetettiin valmiuteen ja sovittiin ajojärjestykseksi Hujanen, Avela, Hilander ja Dahlberg. Usein olosuhteen ja riskitason kanssa joutuu tekemään kompromisseja, jos isommille seikkailuille halajaa. Vaikka railot ja serakit harvoin muodostavat ongelmia Pohjois-Norjan vuorilla verrattuna vaikkapa Alppien vastaaviin, on asia syytä pitää kuitenkin mielessä. Kilometrin mittaisella linjalla kaatuessaan on mahdollista pyöriä tai liukua miten sattuu, joten kuperkeikka ei olisi suositeltavaa. Ei jibbaile eikä flippaile. Toki on kaksi eri asiaa lähteä soitellen sotaan kuin hyvin valmistautuneena. KIRJOITT AJA 55. Jiehkkevárrin länsikuluaari oli huikea reissu ja vieläpä mukavassa porukassa! Lauri Hilander Kirjoittaja on vuorikiipeilyn ja vapaalaskun aktiiviharrastaja, joka on opiskellut muun muassa turvallisuuden ja riskien hallintaa City University of Londonissa
Pohjoisamerikkalaisen alppihiihdon syntykehto on Kaliforniassa Alppihiihdolla on siellä yllättävän pitkät perinteet ja kilpailuja alettiin järjestää jo Kultakuumeen aikana 1850-luvun alussa ja kullankaivajat olivat ensimmäisiä kilpailijoita Kaliforniassa sijaitsee useampia hiihtokeskuksia, joista Palisades (entinen Squaw Valley) lienee kuuluisin vuonna 1960 pidettyjen talviolympialaisten kotipaikkana. Vaativammat rinteet ovat Nevadan puolella, missä laskimme porteista hoitamattomille rinteille. Rinteet ulottuvat sekä Kalifornian että Nevadan puolelle. K aliforniaa ajatellessa ensimmäisenä mieleen tulevat ainainen auringonpaiste, rento elämäntapa ja pitkätukkaiset surffarit. Heavenlyn hiihtokeskuksessa on mahdollista laskea kahden osavaltion alueella. Huonommalla kelillä laskimme pääsääntöisesti metsän suojassa saadaksemme paremman näkyvyyden ja hyödyntääksemme maahan sataneen lumimäärän. Useimmat päivät ovat aurinkoisia, lunta sataa keskimäärin yli viisi metriä, eikä puuteripäivistä ole pulaa. Amerikkalaista itsevarmuutta suitsitaan komeilla varoituskylteillä. 56 Kalifornia on pohjoisamerikkalaisen alppihiihdon syntykehto ja lähdimme porukalla katsastamaan, mitä alppihiihto siellä käytännössä tarkoittaa. Mutta Kalifornian talvimyrskyt tuovat mukanaan lumisateita ja jos mielit puuteria pöllyttämään, kannattaa varautua perin skandinaaviseen säähän. Kokemuksesta voin kertoa, että edellisen päivän aurinko voi vaihtua nopeasti tummiin pilviin ja sankkaan lumisateeseen, jotka saavat kiiruhtamaan läheiseen kauppaan ostamaan viimeisiä tarjolla olevia lumiketjuja autoosi. Northstarin hiihtokeskuksessa odotimme malttamattomina ylhäällä rinteen laella sen aukeamista monen muun laskijan kanssa ja ehdimme kokea parhaan mahdollisen laskun koskemattomassa rinteessä syvässä puuterilumessa ennen sen suurempaa yleisöryntäystä. Korkeimmat hissillä saavutettavat keskukset yltävät yli 3000 metriin ja rinteet ovat suojaisia puurajan ulottuessa huipulle saakka. Walt Disney oli yksi hiihtokeskuksen alkuperäisistä sijoittajista ja vakioasiakkaisiin 1940-luvulla kuuluikin Hollywoodin kermaa, kuten Marilyn Monroe ja Clint Eastwood. Mieleen ei välttämättä juolahda, että osavaltion vuoret tarjoavat uskomattomat mahdollisuudet alppihiihtoon. California Skiing! SUKSILLA POHJOIS-KALIFORNIAS SA Matkailu Teksti ja kuvat: Reeta Niemisverta. Heavenlyn ja Palisadesin hiihtokeskusten maisemarinteistä avautuu henkeäsalpaava näkymä Lake Tahoelle. Matkamme aikana hiihtelimme Heavenlyn, Kirkwoodin, Northstarin, Palisadesin ja Sugar Bowlin hiihtokeskuksissa. Uskomattomat olosuhteet Lumi on luonnonlunta ja uskomattoman pehmeää, mikä saa sinut tuntemaan itsesi mestarihiihtäjäksi myös haastavissa rinteissä. Sugar Bowlin hiihtokeskuksella on uljas historia, joka ulottuu aina yli 80 vuoden päähän, sillä se perustettiin vuonna 1939. Edellisenä päivänä hikoilimme runsaasti auringossa, seuraavana päivänä hyytävä tuuli kävi vaatteiden läpi luihin ja ytimiin saakka ja poskiin oli liimautunut jääpuikkoja
Palvelutaso romahtaa siirryttäessä ruokailemaan. Reilun viikon matkamme aikana saimme kuitenkin kokea 3,5 metriä uutta lunta. Yleisesti hiihtokeskuksissa rinnetarjonta jakaantui helppoihin maisemarinteisiin ja merkkaamattomiin luonnon rinteisiin ja kuruihin, joihin laskettiin pääkalloilla ja ”You can die”-varoituskylteillä merkittyjen porttien kautta. Täällä rinteissä syödään pikaruokaa linjastoruokaloissa, joissa tilanpuutteen vuoksi ihmiset syövät seisaallaan ja tasapainottelevat toisella kädellä olutlasia ja toisella ranskalaisia perunoita. Heavenlyn hiihtokeskuksesta avautuu uskomattoman upea näkymä Lake Tahoelle.. Pohjoisamerikkalainen itsevarmuus näkyy ja kuuluu selkeästi rinteissä. Pohjois-Amerikan hyvä työllisyystilanne heijastuu hiihtokeskusten tarjoamissa palveluissa: rinteissä rinnekarttoja turisteille tulkitsevat paikalliset oppaat ja hissikortit tarkastetaan oikeiden ihmisten toimesta mukavan hiihtopäivän toivotuksin. Alppien gourmet-ruoka ja laatuviinit takkatulen ääressä on parasta unohtaa. Reeta viettää vapaa-aikaansa niin rinteissä kuin rinteen juurella junnuja kannustamassa. Ikimuistoinen kokemus Jouduimme toteamaan, että kaikki päivät eivät Kaliforniassakaan ole aurinkoisia. Se mahdollisti upeat offarilaskut syvässä lumessa, mutta myös vastoinkäymisiä: puolen tunnin ajomatka muuttui useaksi tunniksi ja suunnitelmia jouduttiin muuttamaan suljettujen teiden ja ketjukolareiden takia, lumiketjujen kanssa oli monenlaista pulmaa ja matkaseurueestamme osa ei ehtinyt paluulennolle. Kaikesta huolimatta matkamme oli ainutlaatuinen ja kokemisen arvoinen. Kirjoittajasta Reeta Niemisvirta on helsinkiläinen asianajaja ja kahden alppihiihtäjän äiti. Amerikkalaiset suuntaavat epäröimättä mustalla salmiakilla merkittyyn pukkelikkoon, vaikka taidot eivät siihen ihan vielä riittäisikään. Hiihtomatka Kaliforniassa ei ole pelkkää auringonpaistetta. Hiihtohisseissä puhutaan kovaan ääneen suurista tienesteistä ja siitä kuka on jo ansainnut ensimmäisen miljoonansa. Kun aurinkoisena päivänä rinteet täyttyivät perheistä ja turisteista, puuteripäivänä kokeneet laskijat valtaavat rinteet ja ensimmäisen tunnin aikana useimmat paikat on laskettu puhki. Reeta on toiminut hallituksen jäsenenä sekä kotiseurassaan GrIFK Alpine rf:ssä että Etelä-Suomen Alppi ry:ssä. Hissijonoissa odotetaan kiltisti omaa vuoroa, eikä lähdetä tungeksimaan muiden edelle. 57 Itsevarmasti offareille Rinteiden merkkauksessa ei tunneta punaisia rinteitä, vaan sinisistä siirrytään suoraan mustiin rinteisiin. Palvelutaso yllättää Rinteissä noudatetaan hyviä käytöstapoja ja huomioidaan kanssahiihtäjät
Tiedämme, että terveyteen liittyvää kuntoa voi mitata ja siihen liittyvät hengityksen ja verenkierron kestävyys, lihaskestävyys ja voima, kehon koostumus ja notkeus. Näiden yhdistelmä sanelee pitkälti sen, miten laskijana voi kehittyä eri osa-alueilla lähinnä toistojen ja tekemisen laadun kautta. Aerobisen kunnon mittarina maksimaalinen hapenottokyky toimii tässä hyvänä rimana sille, miten pitkän laskupäivän aikana voi pysyä itselle taloudellisella alueella ja lykätä uupumista pitkälle iltapäivään silti seuraavaksi päiväksi palautuen. Jos alkukaudesta rinnelasku on jäänyt vähemmälle ja lajiharjoittelua ei ole ollut riittävästi, lihaksisto ei ole tottunut tämän kaltaiseen rasitukseen. Jos lumi on hyvää ja laskemista riittää, olisi kiva kellottaa 6-10 tuhatta vertikaalimetriä hissiavusteista puuterilaskua, mutta miksi jalat väsyvät jo ennen sitä. M ainittakoon, ettei jutun kirjoittajalla ole valmennustai ravitsemuspätevyyttä, mutta terveystieteiden opiskelijana ja oman urheilutaustan myötä käyn läpi toimivia tapoja päästä kohti omia tavoitteita laskijan näkökulmasta. Otetaan tarkasteluun kaksi erilaista vapaalaskun harrastajalle tuttua esimerkkiä laskupäivästä. Miten ja miksi kesän aikana tulisi siis valmistautua ensi talven laskuihin. Pääpaino on laskuissa, joita seuraavat pitkät palautukset hississä. Kuitenkin hissilaskussa tärkeimmässä roolissa on laskijan lihaksiston tottuminen laskemiseen ja voimataso, jonka tulee 58 Teksti: Jani Hujanen Kuvat: Jani Hujanen kotialbumi, Ski.fi. Taitoon liittyvä kunto koostuu ketteryydestä, tasapainosta, koordinaatiosta, nopeudesta ja lajinomaisesta tehokkuudesta. Lisäksi laskiessa reaktionopeus on suuressa roolissa. Toisaalta oman taitotason yläpäässä oleva lasku voi olla 1–2 minuutin pituinen maksimisuoritus, joka nostaa sykkeet lähelle maksimia. Aloitetaan lajin vaatimuksista. Kunto on tässä vaiheessa skinnailun ja laskemisen jälkeen parhaimmillaan, samoin kuten laskutuntuma. Hyvät laskut eivät välttämättä vaadi skinnaamista omin voimin ylös, mutta on hyvä lisä lajiin, ettei laskeminen lopu, kun hissien lähimaastot on jo kaluttu. Laskupäivä vuorilla on pitkäkestoinen urheilusuoritus. Edessä on kuitenkin pitkä tauko suksilta ja seuraavaankin laskukauteen haluaa lähteä hyvässä kunnossa ja motivoituneena. Freeride päivä keskuksessa Laskupäivän fyysinen osuus alkaa aamusta siirtymällä kohti hissejä. Mukana kannettavat varusteet ja päivän aikana niiden kanssa lasketut mäet tuovat kuormitusta ja nostavat energiankulutusta. Kevään viimeiset aurinkoiset mäkipäivät hellivät kauden aikana vuoristossa liikkunutta laskijaa ja kausi alkaa olla lopussa. Kyse on neuromuskulaarisesta väsymiKuinka valmistautua kesän aikana ensi talven laskuihin Treenaus sestä ja taustatekijänä merkittävin on oma fyysinen kunto, jonka voi jakaa terveyteen ja taitoon liittyvään kuntoon
Huonojen tapojen kanssa taas niiden hankkiminen on helpompaa, mutta niiden kanssa on tuskaista elää. Keho voi hyödyntää hiilihydraattia silloin jopa 90 grammaa tunnissa. Fruktoosi imeytyy hitaammin, noin 30 grammaa tunnissa. Onnistuneen randopäivän tekijöihin vaikuttavat myös oikeanlaiset välineet. Itse otan suosiolla kevyet pinnisiteet ja hieman kevyemmän suksen pidemmille nousuille. Palkintona on topissa odottava lasku tai hienot maisemat ja sinne päästään parhaiten itselle optimaalisinta vauhtia, eli peruskuntoalueella. Vatsaystävällisimmäksi mielletty suhde on kaksi osaa glukoosia, yksi osa fruktoosia ja yhdistelmän avulla varmistetaan myös mahdollisimman tehokas imeytyminen. Huomiota ketteryyden ja koordinaation parantamiseen. Samoin kuin kilpaurheilussa, randoillessa ei saavuta tavoitteita ilman oikeanlaista polttoainetta. Lopulta kaikki liikkuminen on plussaa ja edes muutama viikko ennen laskureissua aloitettu treeni on paljon enemmän, kuin ei mitään. Vaikka toistoja on takana paljon, koitan keskittyä jokaiseen käännökseen tarkasti ylöspäin mennessä, jolloin voimaa ei käytetä epäonnistuneen potkukäännöksen korjailuun, vaan ylös meneminen on tasaista ja varmaa. 59. Tämän kautta hengityslihasten toiminta tehostuu, sydämen iskutilavuus nousee ja fyysinen kestävyys paranee luoden pohjaa myös muun harjoittelun onnistumiselle ja vammojen välttämiselle kovatehoisessa harjoittelussa. Onnistuu salillakin tasapainolautaa käyttäen. Muita hyviä tukevia harjoituksia ovat esimerkiksi maastoja alamäkipyöräily, polkujuoksu ja ajankäytön puolesta kotona tehtävä kuntopiiri, jossa on mukana räjähtävyyttä, kuten loikkia ja nopeita kyykkysarjoja Alpeilla rinnelasku on pidempää ja jyrkempää, offareilta on pitkiä siirtymiä takaisin hisseille ja pelkän aamupalan varassa ei pärjää kovin pitkälle. Eli harjoitellaan 6–12 toiston alueella useiden sarjojen verran ja painoja nostetaan progressiivisesti. LA 2-3h Pyöräily SU Alamäkiajo ti ja laillistettu ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu sanoo Helsingin Sanomien artikkelissa ”Hippunen energiaa” 7.4.2022, että kaikista nopeimmin kehoon imeytyy glukoosi: se imeytyy kehoon 60 gramman tuntivauhtia. Parhaassa tapauksessa ylös skinnaamisen jälkeen omista voimista on vielä valtaosa käytettävissä hyvään päätöksentekoon ja alas laskemiseen. Jos kestävyyskuntoa haluaa nostaa, on hyvä ottaa ohjelmaan 1-2 kertaa viikossa pitkäkestoinen 2-4h harjoitus, jossa pystyy pitämään rasituksen kevyenä. Lopulta kuukausien jälkeen näistä asioista tulee hyviä tapoja, joiden kanssa on kiva elää. Suojelen aikaa ja vaalin mahdollisuuksia oman terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi päättämällä tarkasti ja mielellään kirjaamalla asian kalenteriin tai sopimalla kaverin kanssa yhdessä treenistä. J a l ka prä s s i 4 x 8 toi stoa , py r i ha kema a n ma ks i m i a , mutta niin että jaksaa viimeisen setin läpi TO Pyöräily 1-2h, ylämäet reippaasti PE Oheisharjoittelua, esim. olla riittävä oman laskemisen ylläpitämiseen pitkän päivän aikana. Jotta hiihtäjä pysyy liikkeessä on tasaisin välein tankattava energiaa ja hiilihydraattien määrä on tässä ratkaiseva tekijä. Siksi oheisharjoitteluna tehtävä kuntosaliharjoittelu on yksi hyvä esimerkki lihasvoiman ja kestävyyden ylläpidosta ja parantamisesta hypertrofisen harjoittelun kautta. Tärkein asia on päättää aika ja tapa harjoitukselle. Kaiken randotreenin pohjana korostan peruskestävyysalueen harjoittelua, eli matalatehoista ja kestoltaan +45 minuuttia kestävää harjoittelua esimerkiksi kävellen, hiihtäen tai pyöräillen. Voi korvata reippaalla kävelyllä mäkisessä maastossa (jos vammoja, ylipainoa tai muuta juoksemisen estävää) KE Sa l i , kes k i ja y l ä va r ta l o. Tavat ja rutiinit onnistumisen taustalla Tämä pintaraapaisu aiheeseen antaa hieman näkökulmia, mitä harjoittelu voi tarkoittaa, mutta oikeasti oman fysiikan tai henkisen valmistautumisen taustalla ei varmasti ole niinkään tiedon puute, vaan oman arjen rutiinit ja tavat. Ajankäytöstä kilpailee moni asia, mutta olisi tärkeää priorisoida asioita niin, että pystyy liikkumaan säännöllisesti terveenä ollessaan suositusten mukaisesti ja monipuolisesti. Muistetaan siis nesteyttää ja syödä riittävästi. Eli itselle tehty lupaus talvella ”ensi talvena aion olla paremmassa kunnossa” kääntyy muotoon ”käyn tiistaisin klo 17 firman salibandyvuorolla” ja perjantaina kuntosalilla ennen töihin menoa. Gondolissa nautittu eväsleipä tai kevyt lounas rinneravintolassa yhdessä lisäenergian kanssa ovat toimiva yhdistelmä ja auttava myös palautumista seuraavaksi päiväksi. Urheiluravitsemuksen asiantuntija, dosentEsimerkki työssä käyvän freeraiderin harjoitusviikosta kesällä MA Lepo Ti Juoksulenkki 45 – 90 min, kevyttä tekemistä. Itselläni laskemisen kanssa yhtä aikaa aloitettu maantiepyöräilyharrastus on toiminut hyvänä lisänä ja auttanut varsinkin pidemmillä randoilla, jolloin virtaa riittää hyvin vaikka useampaan laskuun päivän aikana. Kirjoitan juttua tällä hetkellä Urin kantonista Sveitsistä ja takana on vasta kaksi laskupäivää hisseiltä ja jaloissa tuntuu aivan eri tason rasitus, kuin alkukauden rinnelaskupäivien jälkeen! Randopäivä vuorella +1000 nousumetriä Randohiihto on mainiota kestävyysurheilua, jossa äärimmäisen harvoin on kyse maksimaalisesta vauhdista ylöspäin. skeittaus, trampoliini, ryhmäliikunta tai muu
60
Maailmalla legendaarinen skeittaaja John Cardiel oli myös todella kovan luokan lumilautailija. Skeittauksen osuus pipe-laskun kehittymisessä onkin merkittävä. Pipe-lasku oli lumilautailun merkittävin freestyle-laji ennen slopestylen yleistymistä, joka tapahtui siinä vaiheessa, kun reilejä alkoi ilmestymään rinneparkkeihin toden teolla. Vaikutteita skeittauksesta Lumilautailijat ottivat aluksi vaikutteita surffimaisista käännöksistä, joissa yritettiin saada lumi lentämään mahdollisimman matalalla ajaen. Halfpipe ja vert-skeittaus olivat siis hyvin lähellä toisiaan. Toiminta on siis vähintään lain harmaalla alueella toimimista. Lumilautailun suhde surffaukseen on selkeä ja puuterilumen ja aaltojen yhteys toisiinsa on helppo ymmärtää, muistuttaahan pipen seinä pitkälti aaltoa. Aluksi skeittiparkkeihin rakennettiin betonisia pooleja, mutta edullisempi vanerista rakennettu vert-ramppi yleistyi 80-luvulla. Muun muassa 90-luvun maamme ensimmäisiin ammattiskeittaajiin lukeutuva Tomi Toiminen oli myös ammattilumilautailija. Halfpipen syntymä Halfpipen ”isäksi” mainitaan usein muun muassa Terry Kidwell ja Tom Sims, jonka mukaan nimetty lautamerkki on edelleen toiminnassa. Muutamia vuosia tämän jälkeen Tom Sims organisoi myös ensimmäiset viralliset halfpipe kilpailut vuonna 1983 nimellä ”East meets west”. Ramppiskeittaus oli parempi harjoitusalusta uusille tempuille. Kun laudalla kääntyminen oli opittu, aloitettiin seuraavana ottaa vaikutteita yhä enemmän skeittaamisesta ja gräbit sekä niiden vääntäminen muodostui freestyle-laskun keskeiseksi osa-alueeksi. Tähän aikaan skeittaus yleistyi myös Suomessa. Lautailun perustermistö, kuten frontside ja backside ovat lähtöisin surffauksesta, jossa näillä termeillä kerrottiin, kummalla puolella lautailijaa aalto on. Kalliilla koneilla keskukset pystyivät ajamaan tasaisia ja oikealla säteellä olevia kaaria. Merkittävä hetki koettiin, kun suksimies Jan-Olof “Acke” Aikio hyppäsi todella korTeksti: Mikko Kempas Kuvat: Mikko Kempas & Arttu Heikkinen HALF-PIPE Kaarien kehitys osaksi laskemista 61. V ertikaalisen seinän laskeminen oli lumella aluksi hyvin lumilautapainotteista. Ensimmäinen pipe tunnetaan nimellä Tahoe City Pipe, jonka kehittymiselle iso tekijä oli se, että laskettelukeskukset eivät päästäneet 80-luvun alkupuolella lumilautailijoita rinteisiin. Ramppiskeittauksen taustalla on Kalifornian uima-altaissa syntynyt pool-skeittaus 70-luvulla. Sama logiikka pätee tänäkin päivänä lumilautailussa. Tällainen oli myös ensimmäinen halfpipe, joka muotoiltiin käsin muutaman kaveruksen toimesta jonkinlaiselle joutoalueelle, jossa oli pohjana luonnonmuotoja. Pyöreäkulmaiset ja -muotoiset uima-altaat jäivät länsirannikkoa koitelleen kuivuusaallon takia ilman vettä, jolloin skeittauksen tyynien aikojen kakkoslajikseen kehittäneet surffaajat ottivat ne omaksi leikkikentäkseen. Pool-skeittaus olikin pitkään hyvin tuntematon ja mahdoton laji harrastaa Skandinaviassa, mutta alkuaikojen vert-skeittaajat olivat usein myös hyviä lumilautailijoita ja oli luonnollista, että samat tekijät skeittasivat kesät ja laskivat talvet. Lajit tukevat toisiaan Kun skeittaus alkoi vähitellen kaupallistumaan, muodostui ongelmaksi se, että uima-altaita oli Amerikassakin lähinnä vain länsirannikolla. Laji esiteltiin vuonna 2002 talvi X-Gameseissa ja olympialaisiin halfpipe tuli suksipuolella vasta 2014 Sotšiin. Pipen ajamiseen kehitetty ”Dragon” kehitettiin Amerikassa ja 90-luvun alussa, mutta ne eivät rantautuneet heti Suomeen. Sukset yleistyivät pipe-laskussa myös tämän kehityksen takia, koska koneella ajettu pipe soveltuu suksiajoon paljon käsin kaivettua minipipeä paremmin. Kun katsomme tämän lehden kansikuvaa, niin sen monikymmenvuotinen historiallinen linkki surffaukseen ei tule aivan ensimmäisenä mieleen. Maamme tunnetuimpiin Burtonin ammattilaisiin kuulunut Sebu Kuhlberg oli myös hyvä vert-skeittaaja. Tämän takia he etsivät laskupaikkoja merkittyjen paikkojen ulkopuolelta. Lumilautailun Suomi Cup oli 90-luvulla iso kiertue, jonka kisoissa saattoi olla satoja osallistujia. Takapihojen minirampit johdattivat skeittauksen suosion uuteen nousuun 80-luvun puoliväliin mennessä, kun vert-skeittauksesta muodostui skeittauksen uusi kuninkuuslaji. Tyhjillään olleiden talojen pihalle kiivettiin aitojen ylitse ja altaiden pohjalle jääneitä vesilammikoita tyhjennettiin parhaimmillaan omilla pumpuilla. Kaaria ja sidehittejä alettiin muotoilemaan kevätlumeen yhä enemmän käsin ja vähitellen muodostui käsite halfpipe. 90-luvulla Suomessakin oli useita pipejä, jotka oli käsin kaivettu keskusten ylläpitämiin lumivalleihin, joita kasattiin monesti heinäpaaleista. Kun nykyaikaista halfpipeä katsoo, mieleen tulevat modernit skeittirampit. 80ja 90-luvun vaihteessa skeittaus ja lumilautailu olivat paljon lähempänä toisiaan verrattuna nykypäivään. Nämä olivat suoraa lainausta skeittauksen kaarija hyppyramppitempuista. Muun muassa lumilautagrabien nimet ovat suoraa perua skeittitemppujen nimistä, kuten stalefish, melon grab, method air, indy air ja niin edelleen. Kehitys olympialajiksi Pipe-lasku alkoi kehittyä kisalajiksi viimeistään pipe-koneiden myötä. Halfpipe on tänä päivänä olympialaji myös suksilla, mutta missä tämän ”lumikourun” juuret oikein ovat
**Perustuu vuosilta 2021 ja 2022 tehtyyn kuluttajatutkimukseen yli 1300 patjanomistajan kanssa Suomessa, laskettu vertaamalla TEMPUR ® -patjan omistajien yleisiä unenlaadun huippupisteitä lähimmän kilpailijan huippupisteisiin. Montaa yritystä ei ainakaan ollut, en muista enää”, Antti Ollila kertoo kuvan synnystä. ”Uusi Zaugg eli 22-jalkainen jyrsin on uutena yli 100 000 euroa varmasti. *Perustuu sisäisiin testeihin, joissa TEMPUR ® Original -materiaalia verrattiin TEMPUR ® Advanced -materiaaliin (Dan-Foam ApS 02-07.2021). Antin temppu on unnatural alley oop Jan Ailon handplant prezel 180” Arttu Heikkinen. 62. Onkin enemmän kun oletettavaa, että koko tämän kalifornialaisen uima-allasboomin innoittajana on Thomas Churchin vierailu ja kirjeenvaihto ystävänsä Alvar Aallon kanssa. Aalloilta asfaltille – skeittikultuurin ja arkkitehtuurin leikkauspisteitä 18.5. Aikio oli taustaltaan kumparelaskija, joka laski monipuolisesti kaikkea ja hänet mainitaan yhtenä modernin parkkilaskun ja freestylen pioneerina, joka rikkoi raja-aitoja vanhan ja uuden tyylin välillä Free Radicals -ryhmän kanssa. Aalloilta asfaltille -näyttely on pikakurssi skeittikulttuuriin. Se esittelee ja etsii skeittauksen ja arkkitehtuurin välistä suhdetta sen syntyhetkistä lähtien. Taisi olla sulkemisviikko ja pipe oli joka päivä ajettu, aivan tikissä, todella harvinaista herkkua. 129 €). Tosi vaikeaa saada temput ja ajoitus onnistumaan hyvin, mutta olisikohan mennyt nyt ensimmäisellä otolla. Uima-altaan munuaismaisesta muodosta on monen mutkan kautta ja vuosikymmenten jälkeen muodostunut pool-skeittauksen symboli. Samoissa kisoissa Ingemar Backman oli hypännyt laudalla maailmanennätysairin (8,5 m), mutta lumilautailijat eivät olleet uskoa silmiään, kun Aikio leiskautti mahdollisesti Backmania korkeammalle ja vähitellen suksikansan ja lumilautailijoiden välillä ollut kulmien alta katselu alkoi väistymään. Halpoja eivät ole myöskään huoltoon tarvittavat koneet. Yksi kalifornialaisen elämän kulmakiviä ja skeittauksen historian vaikuttavimpia asioita on siis lähtöisin Suomesta. Näyttely on sukellus musiikin, lehtien, filmien, lautagrafiikoiden, tyylin, vaatetuksen sekä kaduilla ja skeittiparkeissa tapahtuvan rullalautailun maailmaan. 110 € (norm. Jos joku halajaa, niin kesällä autolla ajelee keskukset läpi ja tarjoaa 1 €/kilo niin voi irrota jyrsin siitä. Paras unen laatu Tytyväisimmät käyttäjät Korkein brändiuskollisuus Valitse tutkitusti paras!** TEMPUR Original -tyyny TASARAHALLA alk. 5 eri kokoa mahdollistaa yksilöllisen valinnan. Lähin kilpailija tarkoittaa lähintä kilpailijaa vain haastattelupisteiden perusteella. Aalto2-museokeskuksessa 18. Jenkeissä on ollut myynnissä 40–50 tuhannella hyväkuntoisia, mutta Suomessa laitteet liikkuvat todella vähän. Painettiin Ailon kanssa yks tuplajuttu videolle ensin (se klippi on vielä kovalevyillä jossain pyörimässä). Kansikuva: ”Kuvailtiin Antin videoprokkikseen Rukan kevätpipeä ja saatiin idea tästä tuplatempusta. kealle legendaarisilla King of the Hill Riksgränsenin quartersessareilla. Lunta pipeen uppoaa noin 25 000 kuutiota. Rukan pipen rakentaminen maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja, eikä tämä sisällä vielä lumetusta eikä kausihuoltoa. Sopii kylkinukkujalle! 3 vuoden laatutakuu. Rapja hiphopkulttuuria esittelevä näyttely avaa suomiräpin historiaa ja Keski-Suomen vaikutuksia koko hiphopkulttuurin kehittymiseen. Kolmea rullalautailusta kertovaa näyttelyä yhdistää Alvar Aallon suunnitteleman Villa Mairean uima-altaan muotoilu ja sen vaikutus kansainväliseen skeittikulttuuriin. Kaariskeittauksen yhteys Suomeen M ielenkiintoinen sivujuoni kaariskeittauksen syntymisessä on pitkään puhuttu historiallinen tapaus – saattaa nimittäin olla niin, että kaariskeittauksen perustukset ovat luotu Suomessa. Donnell Gardenin pihalta löytyy hyvin samanlainen uima-allas kuin se, mikä löytyy Villa Maireasta. toukokuuta avattava neljän näyttelyn The Pool -kokonaisuus yhdistää Alvar Aallon arkkitehtuuriperinnön, kansainvälisen rullalautailukulttuurin sekä räpja hiphopkulttuurin. Aallon luona vieraili Thomas Church -niminen maisema-arkkitehti, jonka tunnetuin työ on 1948 valmistunut Donnell Garden, jota pidetään yleisesti kalifornialaisen puutarhatyylin täydellisempänä esimerkkinä ja se on yksi maailman kuvatuimpia arkkitehtuurillisia kohteita. Ailo Riponiemi on tunnetusti kova handplant-mestari, joten pyydettiin kaveri messiin. Näyttely tarjoaa myös arkkitehtuurista ja kaupunkikuvasta kiinnostuneelle yleisölle mahdollisuuden katsoa rakennettua ympäristöämme toisella tavalla. Rukan kevätpipessä on otettu myös tämän lehden kansikuva. UNILIITTO SUOSITTELEE! ESPOO Iso Omena • Sello • Ainoa HELSINKI Helsinki Outlet • Itis • Kamppi • Tripla HYVINKÄÄ Willa JOENSUU Kauppakatu 23a JÄRVENPÄÄ Sibeliuksenkatu 18-20 KUOPIO Matkus LEMPÄÄLÄ Ideapark PORI Puuvilla RAISIO Mylly TAMPERE Koskikeskus TURKU Eerikinkatu 9 • Skanssi VANTAA Jumbo VANTAA Tikkuri • tempur.fi Katso ajankohtaiset tarjoukset tai varaa aika nukkumisergonomian kartoitukseen, ajanvaraaja saa lahjan www.tempurbrandstore.fi Tempur Brand Store JUHLAVUODEN TARJOUS TEMPUR myymälämalleja* –30 % *Hyväkuntoisia sänkyjä, patjoja, sijauspatjoja ja tyynyjä. Pipejen ylläpito ja rakentaminen ei ole keskuksille halpaa puuhaa, joten on ymmärrettävää, että niiden rakentaminen on vähentynyt huomattavasti. Kyseinen 22-jalkainen on siis laite, mikä tarvitaan, jos halutaan rakentaa olympiastandardien mukainen kisapipe. Sitten tuli mieleen, että tällainen kuva vois olla siisti. The Pool – pool-skeittauksen lähtökohtia esillä Aalto2:ssa kesällä 2024 Asiaan pääsee syventymään tänä kesänä tarkemmin Jyväskylässä. Kuva on otettu keväällä 2022 ja tämän jälkeen Rukan pipen rakennus on lopetettu. Pieniä jyrsimiä löytyykin jonkin verran keskuksien mailta ruostumasta”, valottaa ParkWorksin Mauno laitteiden hintahaitaria. Kaari on aalto. Pipelaskun yhteys surffaukseen on ilmeinen. – 15.9.2024 Aalloilta asfaltille -näyttely kertoo, miten Alvar Aallon suunnitteleman Villa Mairean vapaamuotoinen allasmuotoilu löysi tiensä Yhdysvaltoihin ja kuinka Kaliforniassa syntyi uusi urbaani kaupunkikulttuurin ilmiö. Suomen Ruka on ollut pitkään jopa kahden pipen koti Kevät ja pipe kuuluvat saumattomasti yhteen ja Rukan minipipe (ja freestyle-hyppyreille rakennettu quarterpipe) on ollut tärkeä ohjelmanumero muun muassa Wappulounaalla. Alvar Aalto nimittäin suunnitteli Villa Mairean kotinsa pihalle uima-altaan jo vuosisadan alkupuolella 1930. Vanhoilla ja pienemmillä laitteilla voisi toki saada Talman tai Kasurilan pipen tyylisen minipipen minne vain. ”Kevät ja Rukan pipe
Sopii kylkinukkujalle! 3 vuoden laatutakuu. 129 €). *Perustuu sisäisiin testeihin, joissa TEMPUR ® Original -materiaalia verrattiin TEMPUR ® Advanced -materiaaliin (Dan-Foam ApS 02-07.2021). 110 € (norm. 5 eri kokoa mahdollistaa yksilöllisen valinnan. Paras unen laatu Tytyväisimmät käyttäjät Korkein brändiuskollisuus Valitse tutkitusti paras!** TEMPUR Original -tyyny TASARAHALLA alk. UNILIITTO SUOSITTELEE! ESPOO Iso Omena • Sello • Ainoa HELSINKI Helsinki Outlet • Itis • Kamppi • Tripla HYVINKÄÄ Willa JOENSUU Kauppakatu 23a JÄRVENPÄÄ Sibeliuksenkatu 18-20 KUOPIO Matkus LEMPÄÄLÄ Ideapark PORI Puuvilla RAISIO Mylly TAMPERE Koskikeskus TURKU Eerikinkatu 9 • Skanssi VANTAA Jumbo VANTAA Tikkuri • tempur.fi Katso ajankohtaiset tarjoukset tai varaa aika nukkumisergonomian kartoitukseen, ajanvaraaja saa lahjan www.tempurbrandstore.fi Tempur Brand Store JUHLAVUODEN TARJOUS TEMPUR myymälämalleja* –30 % *Hyväkuntoisia sänkyjä, patjoja, sijauspatjoja ja tyynyjä. **Perustuu vuosilta 2021 ja 2022 tehtyyn kuluttajatutkimukseen yli 1300 patjanomistajan kanssa Suomessa, laskettu vertaamalla TEMPUR ® -patjan omistajien yleisiä unenlaadun huippupisteitä lähimmän kilpailijan huippupisteisiin. Lähin kilpailija tarkoittaa lähintä kilpailijaa vain haastattelupisteiden perusteella. 63
Edellisen vastaavan mallin merkki julkaisi noin viisi vuotta sitten. Takissa ei ole vuoria, mutta siellä on paikkoja, joissa on miellyttävää harjattua fleeceä, niin sanotusti body-mapping-periaatteella sisäpinnalle laitettuna: hihoissa, olkapäissä ja miehustassa hengittävää ja joustavaa softshell-materiaalia. Ryhmä jaettiin kolmeen eri saapumiserään ja heitä johdattivat skinnailun saloihin UIAGM-vuoristo-opas Juho Lukkari, splitboardin taikoihin Kristoffer Mäkinen, piipparin käyttöön Finlav-kouluttaja Mikko Routala. Ammattinsa lisäksi herrat viettävät muutoinkin paljon aikaa vuorilla suksien kanssa. Mallistossa on lisäksi Odin BC Infinity Shell -kuoritakki sekä housut ja Odin BC LT Insulator Hood -takki. Se on suunniteltu suosiotaan jatkuvasti kasvattavan ski touringin ehdoilla. Tammikuun lopulla Espoon Nuuksiossa järjestettiin Helly Hansenin toimesta Open Mountain -tapahtuma. Tapahtumassa johdattiin ski touringista kiinnostuneita lajin pariin ja annettiin mahdollisuus kokeilla skinnailua sekä harjoiteltiin piipparietsintää. Tapahtuman suosion perusteella on helppo arvioida, että vastaaville matalan kynnyksen tapahtumalle on kysyntää kaikkialla Suomessa. Tuotteita suunnitellessaan Helly Hansen -tiimi teki tiivistä yhteistyötä ski patroleina toimivien Stephen Larsonin ja Izzy Holmesin kanssa, jotka työskentelevät Heavenly Mountain Resortissa Lake Tahoella. A lunperin tapahtumaan piti ottaa 30 lajista innostunutta, mutta ATK-haasteiden johdosta ilmoittautuminen jäi avoimeksi suunnitellun määrän täyttymisen jälkeen. Teksti ja kuvat: Jussi Ovaskainen 64. Esillä myös uusi erityisesti ski touringiin suunniteltu asu Tapahtumassa esiteltiin myös Helly Hansenin Odin Backcountry Capsule -mallisto. Routalan ja Lukkarin ydinviesti vasta-alkajille oli, että hankkikaa kunnolla tietoa tai opas ennen takamaastoihin lähtemistä. Testattavaksi sain Odin BC Softshell -takin ja housut. Huppu on riittävän iso kypärälle. Siinä oli paljon hyvää, mutta myös osa-alueita, joita kannatti jatkojalostaa. Eli aina kyse on jonkinlaisesta kompromissista. Aikataulut paukkuivat huolella, kun väellä oli paljon kysymyksiä lajin vaatimuksista ja varusteista. Paikalle saapuneet henkilöt olivat takamaastouran alkutaipaleella, joten neuvottavaa lajin eri osa-alueista riitti. Tämä tarkoitti kaksinkertaista osanottajamäärä. Silloinkin pääsin sitä testaamaan. Tapahtuma päättyi yhteiselle keittoillalliselle, jossa RouHelly Hansen isännöi skitouring iltamia Swinghillssä tala ja Lukkari takkatulen loimussa kertoivat, miten valmistautua ski touring -retkelle ja mitä asioita pitäisi huomioida turvallisuusnäkökulmasta. Testiasun takki toimii sellaisenaan tai sitä voi käyttää kuoritakin ala. Asuja on saatavana molemmille sukupuolioletetuille. Kun jotain asiaa korostaa, usein pyllistään toiselle. Vaaditut ominaisuudet helppo luetella – vaativa toteuttaa Hiihtovaellukseen suunnitelluissa varusteissa olennaisinta on keveys, hengittävyys, toiminnallisuus sekä kestävyys
Malliston takit on suunniteltu tarvittaessa käytettäväksi samaan aikaan eli esimerkiksi ulomman takin taskusta pääsee hakemaan asioita alemman takin taskusta. Takissa ei ole lumilukkoa eikä taskua hissilipulle. Jotain pieniä lähinnä makuasioita jäin miettimään, mutta mielelläni asun puen uudelleen päälleni, kun seuraava skinnailuretki koittaa. Henkselien avulla pöksyt pysyvät paikallaan myös persjalkaisella laskijalla. Toivottavasti Helly Hansenilla ei ole kiire saada testipukua takaisin. Läpikulkutasku aiheutti aluksi vähän hämmästystä, mutta sitä oppi olemaan käyttämättä. Yleisesti asusta jäi paljon parempi tunne, kuin aika raskaahkosta edeltäjästään. Takissa piilotettuja ominaisuuksia Huppu on toteutettu yksinkertaisesti. Hissilippu toimi hyvin housujen käsitaskuissa. Housujen kaksi reisitaskua ja käsitaskut ovat skinnailijalle tuikitarpeellisia. Vyötärön napeista yksi on koukku, joten napit eivät aukea, vaikka pötsi pullottaisi jossain kyykkytilanteissa normaalia voimakkaammin. Vohvelifleeceä on takissa selässä ja hihoissa ja jopa hupussa. Lahkeissa on erillinen lumilukko, jota ei löydy kaikista ski touring -asuista. Toimiva ja yksikertainen toteutus. Reisitaskut eivät ole piippareille sopivia pitopaikkoja, vaikka ne ovatkin pintakankaan sisäpuolella, koska niissä ei ole reiden ympäri kiertyvää vahvikenauhaa. Hihansuissa on joustonauha, jota ei voi säätää, mutta ratkaisu toimi käytännössä. Pieni tuunaus tuli tehtyä sinällään hyvin suunniteltuihin ventilaatiovetoketjujen vetimiin. Takissa ei ole ventilaatiovetoketjua, mutta helmaa ja vetoketjua säätämällä voi kontrolloida ilmankiertoa takin sisällä. Harjattua vohvelikuvioista softshell-kangasta on lantion ja yläreiden alueella. Housut on korotetulla vyötäröllä, mutta ne eivät ole varsinaiset haalarihousut. Kun kummatkin vetimet ovat mustia, teippasin ylemmän punaiseksi, niin jatkoissa osuin kerralla oikeaan vetimeen. Vetoketju on vain yhdellä vetimellä, toinen olisi ihan hyödyllinen lisä. Eli tämän ominaisuuden toimivuutta en päässyt kokeilemaan, mutta koko asusetin käyttäjä vuoristo-opas Juho Lukkari kertoi sen toimivan myös käytännössä. Helly Hansen Odin BC Softshell kovassa käyto?ssä. Lahjevetoketjun avulla voi tehdä lisätilaa, mikäli monon varsi on paksu. 65. Toimii myös käytännössä Itse tapahtumassa asun testaaminen jäi minimaaliseksi valokuvausvelvoitteiden johdosta. Shoftshell-asun hieno ominaisuus on sen joustavuus ja testiasussa joustoa tuntuu olen erinomaisesti. Venyvän kankaan ansiosta lahje ulottuu myös normaalin alppimonon ympärille. Onneksi sain sen mukaan myös Les Arcsin reissulleni, jolloin se pääsi todellisempaan testiin. Ei niin yksinkertainen kuin näyttää Kun asun ominaisuudet ja kokemukset on kirjattu huomaa, että kyse ei ole minimalistisesta asusta, vaikka se siltä näyttääkin. Siinä on tilavuutta kypärälle ja sitä saa pienennettyä vetämällä niskassa olevaa säätönarua. Ventilaatiovetoketjut ovat reiden ulkopinnalla. Les Arcsissa kelit olivat leudot, joten hengittävyyskin tuli testattua ja havaittiin hyväksi. Mikäli rintataskuissa ei ole tavaraa, myös niitä voi käyttää ilmankierron tehostamiseen, verkkokankaisen kankaan ansiosta
Hyvää ja osaamisrikasta kevättä! Janne Leskinen Toimitusjohtaja/Alppihiihdon lajijohtaja Ski Sport Finland ry Osaamisen ja yhteistyön kautta kohti tulevaisuutta Teksti: Janne Leskinen Kuvat: Ski Sport Finland 66 Padeltai golftapahtuma suunnitteilla. Jos asiaa haluaa tiivistää urheilijan kannalta niin tutkimukset osoittavat, että mikäli haluaa luoda kestävää kansainvälistä uraa niin kannattaa ensin tulla monipuoliseksi ja taitavaksi urheilijaksi ja sen jälkeen vasta erikoistua tiettyyn lajiin. Freeskija freestylehiihdon osalta vastaavaa työtä on tehty lajiyhteisön sisällä erillisesti alppihiihdosta johtuen lajien eroavaisuuksista. Hirsala Golf tarjoaa golfin ohella mahdollisuuden myös padelin pelaamiseen ulkokentillä. Työtä varten koottiin niin kutsuttu VAR-työryhmä (valmennuksen asiantuntijaryhmä) joka analysoi näitä neljää menestystekijää: • Urheilijan polku määrittää urheilijoiden osaamistavoitteet ja linjaa lajitekniikan peruskivet. • Rekrytointi ja pito – kuinka harrastajia saadaan lisää. 369 € ) Padelin sarjakorttien Early Bird -tarjoukset: Tarjoukset ovat voimassa 29.2.2024 saakka.. Myöhäinen erikoistuminen on ainakin näissä tapauksissa johtanut kansainvälisen tason tuloksiin. Tiivistä työryhmätyöskentelyä Kesän ja syksyn 2023 sekä kuluneen lajikauden aikana VAR:n päätyöryhmä ja siitä johdetut alatyöryhmät tekivät työtään ja ensimmäisiä tuloksia on nyt keväällä saatavilla. Niissä on mahdollista järjestää omassa rauhassa ruokailut, juomiset, saunomiset ja palkintojenjaot privaatisti. Kentältä on kuulunut ilahduttavia tietoja etenkin freeski-lajien harrastajamäärien kasvusta, siinä alppilajeilla ja koko toimialalla on iso potentiaalinen uusi harrastajakunta jatkossa. Meidän lajeissamme tämä tarkoittaa sitä, että monilajisuus olisi tärkeää pitää ohjelmassa mahdollisimman pitkään alle 16 vuoteen saakka, jotta aikuisikään siirryttäessä osaamispankki olisi mahdollisimman vahva. 199 € ) 10 x 90 min sarjakortti 149 € (norm. Hirsalasta löytyy huikeat puitteet myös padel-pelaajien hyödynnettäväksi: erinomaiset ja tilavat saunaja pukuhuonetilat, loistava ravintolatarjonta ja halutessaan myös yksityiseen käyttöön varattavat VIP-saunatilat. 299 € ) Padel 90min + Green Feet neljälle hengelle 249 € (norm. Alppilajien kilpailutekniikoiden oppiminen on verraten nopea prosessi, jos taustalla on vahva yleinen lajitekniikan pohja. Kysy tarjousta vakiovuorolle, sarjakortille tai tapahtumalle: info@hirsalagolf.fi! Hanki sopiva sarjakortti osoitteesta kauppa.hir salagolf.fi 0100 2010 (0,98 € /min+pvm) info@hirsalagolf.fi 5 x 90 min sarjakortti 99 € (norm. Olemmekin lähteneet tutkimaan tapoja tehdä asiassa yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Yksinkertaisesti kuvattuna meidän tulisi jatkossa lisätä osaamistamme ja varmistaa sen käyttö valmennuksessa sekä saada lisää harrastajia. Jatkossa 2023 alkanutta VAR-ryhmän työtä jatketaan neljässä alatoimikunnassa, joita ovat valmennustoimikunta, kenttäja koulutustoimikunta, TDja tuomaritoimikunta sekä kilpailutoimikunta. Vinkkinä kaikille valmentajille ja vanhemmille, että ykkösalppihiihtäjämme Elian Lehto on nuoruudessaan harrastanut lähemmäs kymmentä eri lajia seuratasolla. Sisältää myös kansallisen kilpailutoiminnan linjauksen. Rinteessä toki on hyvä viettää paljon aikaa, mutta käytetty aika on hyvä pitää mahdollisimman monipuolisena taitojen oppimisen näkökulmasta. Toinen esimerkki on halfpipe-tähti Jon Sallinen, joka hyödyntää monilajista taustaansa freeski halfpipen huipulla suurella menestyksellä. • Olosuhteet • Osaaminen ja johtaminenkehitys ja tutkimustoiminta. Menestyksen avaimet Mikäli onnistumme yhdessä luomaan toimintaa, jotka kehittävät aiemmin mainittuja neljää menestystekijää ja niiden alakohtia, niin voimme menestyä pitkällä tähtäimellä. S SF:n hallitus linjasi keväällä 2023, että lajiemme tilannekuvaa selvitetään ja muodostetaan käsitys menestystekijöistä jatkoa ajatellen. Selvitystä on tehty esimerkiksi Suomen Olympiakomitean, SHKY:n ja lumilajien lajiliittojen suunnassa tavoitteena rakentaa kestävä ja nykyaikainen koulutusjärjestelmä. Lisäksi SSF:n alppihiihdon johtamisjärjestelmää on määritetty tarkemmaksi. Alppihiihtoon erikoistuminen tapahtui vasta hieman myöhemmin ja nyt vahva osaaminen näkyy kansainvälisen menestyksenä. Toisin sanoen enemmän laatua isommilla määrillä. Kausi 2023-24 on ollut hieno olosuhteidensa puolesta ja nyt kun se alkaa kääntymään kohti päätöstään, on hyvä summata muutamia asioita mitä kuluneella kaudella on alppilajien parissa tapahtunut. Yhteistyöllä eteenpäin Kuluneen kauden aikana liiton toimistolla on tutkittu muun muassa mahdollisuuksia tehdä läheisempää yhteistyötä Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen kanssa esimerkiksi yhteisten harrastajaprojektien ja valmentajakoulutuksen osalta. Valmentajakoulutuksemme on jo pidempään ollut heikossa jamassa ja ellei siihen saada parannusta emme koskaan saa osaamisen kehittämistä vauhtiin, se on fakta. Uusi alppihiihdon kansallinen kilpailujärjestelmä tullaan ottamaan käyttöön niin pian kuin mahdollista ja alppihiihdon lajitekniikan linjaus on valmis esiteltäväksi. Tarjolla on sekä vakiovuoroja että kertavuoroja kaudelle 2024. Tarjoamme myös mahdollisuutta padel-tapahtumien järjestämiseen, joiden yhteyteen voi halutessaan hyödyntää myös VIP-saunatilojamme. Uskonkin että tulevaisuudessa yksi suuri onnistuminen olisi madaltaa harrastamisen kynnystä nimenomaan hiihtokeskuksissa niin että paikallinen seuratoiminta, hiihdonopetustoimi ja itse keskus muodostavat saumattoman palvelukokonaisuuden
Tarjoamme myös mahdollisuutta padel-tapahtumien järjestämiseen, joiden yhteyteen voi halutessaan hyödyntää myös VIP-saunatilojamme. Hirsalasta löytyy huikeat puitteet myös padel-pelaajien hyödynnettäväksi: erinomaiset ja tilavat saunaja pukuhuonetilat, loistava ravintolatarjonta ja halutessaan myös yksityiseen käyttöön varattavat VIP-saunatilat. 67 Padeltai golftapahtuma suunnitteilla. Niissä on mahdollista järjestää omassa rauhassa ruokailut, juomiset, saunomiset ja palkintojenjaot privaatisti. 369 € ) Padelin sarjakorttien Early Bird -tarjoukset: Tarjoukset ovat voimassa 29.2.2024 saakka.. Tarjolla on sekä vakiovuoroja että kertavuoroja kaudelle 2024. Kysy tarjousta vakiovuorolle, sarjakortille tai tapahtumalle: info@hirsalagolf.fi! Hanki sopiva sarjakortti osoitteesta kauppa.hir salagolf.fi 0100 2010 (0,98 € /min+pvm) info@hirsalagolf.fi 5 x 90 min sarjakortti 99 € (norm. 199 € ) 10 x 90 min sarjakortti 149 € (norm. 299 € ) Padel 90min + Green Feet neljälle hengelle 249 € (norm. Hirsala Golf tarjoaa golfin ohella mahdollisuuden myös padelin pelaamiseen ulkokentillä
Its flyback mechanism, invented by Longines in the 1920s, resets the chronograph’s seconds hand to zero and immediately restarts the timing with a single push. Ready for adventure . LO N G I N E S S P I R I T F LY B AC K. 68 Longines_HQ • Visual: PB1_SP25 • Annonce: 42091 12Feb24 PB1_SP25 (FI) • Issue: 12/02/2024 Doc size: 210 x 280 mm • Calitho #: 01-24-168887 • AOS #: LON_42091 • AD 22/01/2024 The LONGINES SPIRIT FLYBACK is a bold illustration of the pioneering spirit that has always driven the brand. This stunningly timeless chronograph is an invitation to the explorer inside you