Ekoelo 04/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Ekoelo 4/2018 7,30 SÄILÖ syksyn satoa SIIRTOLAPUUTARHA kaupunkilaisen paratiisi Vegaanihaaste muuttaa ruokavaliota Kotitalouden roskista syntyy taidetta Vie ylimääräinen ruoka kierrätykseen Hapata terveellisiä säilykkeitä • lämpöä • herkullista ruokaa TAKKALEIVINUUNISTA Ekotieto • Ekoilo • Ekovastuu Kiinnostaako sinkkumelonta?
#Ekoelokesä valokuvakilpailun voittajakuva Kuvaaja Sonja Saloriutta
24 Ruokavaliot ilmastopuntarissa ..............................................26 Sian lannasta kaasua ............................................................ 16 Takkaleivinuuni luo lämpöä ja hyvää ruokaa .........................20 Itämeren kalat ovat säästyneet mikromuovilta ..................... ..............................................52 Tähteistä uusia herkkuja .......................................................58 Kotkassa on hävikkijääkaappi ...............................................58 Taiteilija Alissa Koski tekee luonnonaineista maaleja ...........60 Syksyn sato talteen suolaten ja hapattaen ...........................64 Karja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ...........................66 Pirkko ja Antero Takkavuoren ihana puutarha ...................... 12 Siirtolapuutahra on paratiisi keskellä kaupunkia................... ........................40 Kutunjuustoa Sastamalasta ..................................................42 Kesäkuvakisan satoa ............................................................46 Roskista syntyy myös taidetta ..............................................48 Kiinnostaisiko sinkkumelonta. 3 SISÄLTÖ 4/2018 Kesäkuvakisan voittaja ............................................................2 Pääkirjoitus ..............................................................................5 Toimittaja Kimmo Ohtonen innostui vegaanihaasteesta ........6 Ilmastonmuutoksen miettiminen saattaa aiheuttaa myös ahdistusta .............................................................................. 28 Globe Hope on kierrätystalouden pioneeri ...........................32 Tontille lisää villivihanneksia ..................................................34 Vanha mylly tuottaa luomujauhoja ........................................36 Mistä kaupunkilaiset saavat villiruokaluvat. Myös PLÄSTIIK-kampanja haastaa miettimään roskien tarinoita. Kotkassa on käytössä kaikille avoin hävikkijääkaappi. Suvi Silvala (kyykyssä) kertoo, että kuka tahansa voi viedä tai hakea ruokaa. Omenien kypsyessä puu loistaa monenvärisenä eri lajikkeineen. Sinne voi kuka tahansa käydä viemässä ruokaa, joka jäisi käyttämättä, ja ottaa vastaavasti tarvitsemaansa. 10 Virve ja Ville Virtanen viljelevät luomuhamppua .................... 70 58 26 16. 76 Tuoteposti ..............................................................................80 Siirtolapuutarha on kaupunkilaisille pieni paratiisi täynnä yllätyksiä. Kuva: Maija Raikamo 48 Anteron suurperheomenapuussa on kymmeniä ymppäyksiä, ymppäykset on merkitty sinisellä rinkulalla. Maija Raikamo pohtii, miksi mikäkin roska on päätynyt sinne, missä se on ja miksi roskia löytyy esimerkiksi keskeltä metsää. 70 Puuropalsta ........................................................................... Pirkko ja Hannu Aallon paratiisi on Lahdessa. Kaukaisin ymppärys on kotoisin Kanadassa. Jos kaikki suomalaiset ryhtyisivät vegaaneiksi, mikä olisi sen ilmastovaikutus. 75 Nummen meijeri sai uuden elämän ......................................
Ekoelo 5/2018 KAUNEUSJA HYVINVOINTINUMERO ILMESTYY LOKAKUUSSA, VIIKOLLA 42 Seuraavassa numerossa mukana mm: • Luonnonmukainen kauneudenhoito • Ekokampaajat ja -kosmetologit • Joululahjavinkit • Ekonettikaupat MESSUNUMERO Olemme mukana I LOVE me ja Terve Olo -messuilla Ilmoitusvaraukset 20.9. mennessä Kristiina Hattberg 09 413 97 354 kristiina.hattberg@karprint.fi Kuva: Ottilia Orenius @ottiatavola www.ekoelo.fi @ekoelolehti
09-413 97 300 Päätoimittaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Jaana Isosaari antiikki.eko@gmail.com Mediamyynti: Kristiina Hattberg, Puh. Myös kuinka se toteutetaan, on ongelma. Se merkitsee, että hiilipitoisten aineiden polttoa tulee vähentää. Muutos jää suurimmalle osalle kansalaisista hieman hämäräksi. Saadaanko sitä nykyisestä vähennetyksi, on tiedemiesten pohdinnan kohteena. Vasta tämä vuosi meillä pohjoisella pallonpuoliskolla on osoittanut, että säätila on noussut merkittävästi ja syyksi on arveltu ilmastonmuutosta. Lisäksi tähän saakka ei ole ollut kansainvälistä yksimielisyyttä siitä, mikä ilmastonmuutoksen osuus maapallolla on. Me maallikot emme ole perusteellisesti selvillä kehityksen tilasta. 09-413 97 300 Tilaushinnat: Määräaikainen tilaus: 6 numeroa 49 € Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 43 € Kustantaja ja paino: Karprint Oy, Huhmari ISSN 2323-5160 (painettu) ISSN 2489-866X (verkkojulkaisu) www.ekoelo.fi Seuraava numero ilmestyy lokakuun puolivälissä. Tänään vielä puuttuvat käytännön muodot, miten se saavutetaan. Toistaiseksi niitä ei ole toteutettu. Ilmastonmuutos ongelmana tulee voittaa ja saada hallintaan. Siihen tarvitaan yksityiskohtaiset ohjeet. Ilmastonmuutos tarkoittanee, että ilmassa hiilidioksidimäärä lisääntyy. Keskustelun pääkohdaksi onkin noussut hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Ilmastonmuutos hallintaan. Mitkä ovat toimenpiteet meidän arjessamme. Erityisesti meillä Suomessa tämä vuosi on ollut siinä suhteessa konkreettinen – lämpötila on ollut korkea ja sademäärä on ollut vähäinen. Tiedemiehet otaksuvat, että ihmiskunnan elämään tarvitaan muutoksia. Suunnitelmien teko on merkittävästi helpompaa, kuin niiden täytäntöönpano. Tekeekö ilmastonmuutos ihmiskunnan elämisen ongelmalliseksi ja tuleeko se lisääntyessään vaikeuttamaan elämää Maa-nimisellä planeetalla aurinkokunnassamme. Sitä on tapahtunut jo vuosia, mutta nyt sen vaikutus asiantuntijoiden mukaan heijastuu ihmisten arkiseen elämään. 5 4/2018 PÄÄKIRJOITUS Ekoelo Toimituksen osoite: Ekoelo Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. I lmastonmuutos askarruttaa syvästi paitsi meitä suomalaisia myös läntistä maailmaa kaikkialla. 09-413 97 354 kristiina.hattberg@karprint.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi ma-pe 9-15 Puh
Ainoa asia, joka mietitytti, oli kahvin juominen, kun oli tottunut juomaan sen maidon kanssa. Vireämpi olo Vaikka Kimmo Ohtonen tarttui vegaanihaasteeseen alun perin eläinoikeusja ilmastosyistä, on terveyden osuus vegaanisen ruokavalion myötä korostunut. – Haasteita vegaaniksi ryhtymisessä ei juuri ollut, sillä olin syönyt niin paljon kasvisruokaa aiemminkin. Matkustaessa haasteita Arjessa vegaaniksi alkaminen ei Ohtosen mukaan ole tuonut haasteita ja ihmisetkin ovat olleet myötämielisiä. – Harrastan pitkän matkan avouintia ja vegaaniuden myötä kunto on noussut, painoa on pudonnut ja jaksan paremmin sekä tehdä töitä että urheilla, Ohtonen kertoo. Myös Ohtosen häissä viime vuonna tarjottiin kasvisruokaa. Toimittaja Kimmo Ohtonen huolestui ilmastonmuutoksesta VEGAANIUS virkistää T oimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen oli ollut jo pidemmän aikaa lihaton syöjä, kun päätti vuoden 2018 alussa tarttua vegaanihaasteeseen yhdessä vaimonsa kanssa. Lisäksi mietityttää ilmastonmuutos ja ruokavalion vaikutus siihen. Tilalle tuli kauramaito ja vaikka monet ovat sanoneet, etteivät makunystyrät siihen totu, itse totuin, Ohtonen nauraa. Ku va : Jo on as Fr itz e Eläinten oikeudet ja huoli ilmastonmuutoksesta saivat toimittaja Kimmo Ohtosen ryhtymään vegaaniksi. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan ja niin haaste toteutui vuoden alussa. Hän laittaa mielellään ruokaa ja pariskunnalle maistuvat esimerkiksi erilaiset keitot, risotot, pastat sekä intialainen ja thaimaalainen ruoka. Haasteen myötä ruokavalio muuttui pysyvästi. – Olimme kokeilleet vegaaniutta jo aiemmin useamman kuukauden ajan ja tuona aikana olimme ehkä 95-prosenttisesti vegaaneja. Joskus käytän kuitenkin nyhtökauraa, jos on kiire, sillä siitä se nopeasti esimerkiksi pastakastikkeen, Ohtonen toteaa. – Toki nämä ovat omakohtaisia kokemuksia, mutta kyllä pari kaveriakin on kiinnostunut, kun ovat huomanneet ruokavalion vaikutuksen, Ohtonen hymyilee. Eläinten oikeudet ovat olleet Ohtoselle tärkeitä jo pitkään. Ohtonen haastaa kaikkia miettimään sitä, miksi toimimme, niin kuin toimimme ja mitkä ovat seuraukset. – Muovirasiassa olevia valmisruokia ei tule ostettua. Sen sijaan mat. Sillä tiellä ollaan edelleen ja pariskunnan ruokavalio on säilynyt haasteen jälkeenkin vegaanisena. Oikeutta Eläimille -järjestön vegaanihaasteesta Ohtonen oli kuullut jo vuoden 2017 puolella, mutta ei pystynyt silloin vielä töiden vuoksi matkustamisen takia tarttumaan haasteeseen. 6 Toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen oli kokeillut jo vegaaniutta ja ollut sitäkin ennen lihaton syöjä, ennen kuin tarttui vegaanihaasteeseen. Hän on kokenut, että vegaanius on saanut pään toimimaan paremmin ja hän myös nukkuu paremmin. Proteiinia saadaan lukuisista kasvisperäisistä lähteistä, kuten pavuista ja linsseistä. Vegaanius on ollut Ohtoselle tuttu juttu pidempään myös siksi, että hänen isoveljensä oli vegaani jo Ohtosen ollessa vielä teini-ikäinen. Sitä ennen ruokavaliooni kuului maito, kananmuna sekä jonkun verran järvikalaa ja joskus lohta, Ohtonen kuvaa
7 . VEGAANIUS
Hän tottui kuitenkin helposti kauramaitoon. – Esimerkiksi Kuusamossa turistihotellissa oli lounaana vain kanaja nautavaihtoehdot, eikä edes kasvisruokaa. kustaessa haasteita on ollut niin kotimaassa kuin ulkomailla. Jotkut kysyvät, miten pärjään, mutta en sentään nälkään kuole. Ruoka on kuitenkin keskiössä, kun mietitään maailman tulevaisuutta, Ohtonen painottaa. Kimmo Ohtonen laittaa mielellään ruokaa ja pariskunnalle maistuvat esimerkiksi erilaiset keitot, risotot, pastat sekä intialainen ja thaimaalainen ruoka. – Siellä lihaa laitettiin kaikkeen ja yritettiin tarjota tilalle kalaa ja kanaa. Ainoa asia, joka Kimmo Ohtosta mietitytti vegaaniksi ryhtymisessä, oli kahvin juominen, kun oli tottunut juomaan sen maidon kanssa. Ruoka arvokas asia Kimmo Ohtonen pohtii, että valitettavasti kaikki eivät mieti, mitä suuhunsa laittavat eivätkä arvosta ruokaa tarpeeksi. – Liha on aivan liian halpaa. 8 Vegaaninen ruokavalio on tuonut Ohtoselle vireämmän olon, josta on ollut hyötyä niin urheilussa kuin työnteossa. Helsingissä ja Lontoossa tarjolla on vegaanisia vaihtoehtoja, mutta suurimmat haasteet ovat toistaiseksi olleet työmatkalla Indonesiassa. On iso ristiriita siinä, kun sanotaan, että ollaan eläinrakkaita, mutta sitten laitetaankin kinkkua leivän päälle.. Proteiinia saadaan lukuisista kasvisperäisistä lähteistä, kuten pavuista ja linsseistä. Syön sitten salaatteja tai eväitä, Ohtonen nauraa. Matkoilla pitääkin hieman varautua ja pakata eväitä mukaan. Se koetteli kyllä mieltä, kun teki pitkiä, raskaita työpäiviä ja yritti löytää ruokaa, Ohtonen harmittelee
Mikä ihmeen vegaanihaaste. Karsastan silti tuputtamista, vaikka nykyisin teenkin näkemykseni tiedettäväksi ja perustelen sen, Ohtonen kertoo. – On iso ristiriita siinä, kun sanotaan, että ollaan eläinrakkaita, mutta sitten laitetaankin kinkkua leivän päälle. Esimerkiksi koiraa ei saa laittaa vegaaniksi, vaan koira tarvitsee lihaa. Tuutoreita on sata ja he ovat kaikki vapaaehtoisia vegaaneja ympäri Suomen. . Toki mikään ei saa mennä överiksi. Toisin sanoen Vegaanihaaste vaikuttaa osallistujien ruokailutottumuksiin merkittävästi myös haastekuukauden jälkeen, Saunio kiittelee. Pyydämme osallistujilta aina palautetta kuukauden päätyttyä. Kahtena vuonna mukaan on haastettu myös ravintoloita ja vuonna 2018 mukana on ollut 250 ravintolaa eri puolilta Suomea. 9 Eläinten oikeudet ja ilmastonmuutos olivat Kimmo Ohtoselle tärkeimmät syyt vegaaniksi ryhtymiselle. Tammikuut ovat olleet haasteen aktiivisimpia kuukausia, mutta haasteen voi ottaa vastaan milloin vain. Uutiskirjeet ovat tosi tykättyjä kokonaisuuksia, sillä niissä annetaan vinkkejä ja vastauksia kaikenlaisiin sellaisiin juttuihin, joita ruokavaliomuutosta kokeilevat ihmiset yleensä pohtivat. Vegaanihaasteen nettisivuilla on kattava reseptipankki sekä blogi, jonne kirjoitetaan tekstejä hyvin monenlaisista aiheista, kertoo Satu Saunio. – Muutoksen tuulet ovat ilmassa ja tätä työtä tulee jatkaa rakentavassa hengessä eri ryhmien ja kulttuurien välillä. Haasteen järjestäjänä toimii Oikeutta eläimille –yhdistys. Hän kuvaa, että on tervehdyttävää katsoa maailmaa hieman eri kantilta ja pohtia omia valintojaan sekä sitä, miksi toimii, niin kuin toimii. Osallistuja saa myös niin halutessaan itselleen avukseen henkilökohtaisen tuutorin, jolta voi kysellä vinkkejä haastekuukauden ajan. Kun ilmoittautuu mukaan osoitteessa vegaanihaaste.fi, saa kuukauden ajan sähköpostiin päivittäisen uutiskirjeen, joka sisältää helppoja reseptejä sekä paljon käytännön tietoa esimerkiksi ravitsemuksesta. Vain alle kaksi prosenttia vastaajista kertoo palaavansa kuukauden jälkeen vanhaan ruokavalioon. Lisäksi vuosien varrella vegaanihaasteeseen on osallistunut laaja joukko tunnettuja ihmisiä. Hän jatkaa, että maailmantilalle pitäisi tehdä jotain ja kokonaiskuvaa ajatellen hän pitää erityisen tärkeänä sitä, että yhä useampi vähentää lihansyöntiä ja lisää kasvisperäisiä tuotteita lautasellaan juuri eläinoikeuksien vuoksi ja ilmastosyistä. VEGAANIHAASTE JÄRJESTETTIIN ensimmäisen kerran tammikuussa 2014. Palautteen antaneista 70–80 prosenssia kertoo jatkavansa vegaanina myös kuukauden jälkeen ja lähes kaikki loput sanovat jatkavansa muuntyyppisinä kasvissyöjinä. Se on matalan kynnyksen helppo tapa kokeilla kasvissyöntiä kuukauden ajan, eikä osallistuminen sido mihinkään. Meillä koira saa hirvenlihaa, Ohtonen päättää. Kimmo Ohtonen, Kasmir, Paola Suhonen, Kai Sadinmaa, Katja Gauriloff, Laura Friman, Anna-Leena Sipilä, Jari Sarasvuo, Maija Vilkkumaa, Anna Perho, Suvi Ahola, Rosa Meriläinen, Anna Puu, Jarkko Martikainen, Irina, Terhi Kokkonen, Ville Niinistö, Mirja Pyykkö, Silvia Modig, Milla Paloniemi, Samuli Putro, Olavi Uusivirta, Katariina Souri, Maria Veitola, Aleksi Pahkala, Li Andersson ja Dan Koivulaakso. Jos osallistujalla on esimerkiksi ruoka-ainerajoitteita tai hänen perheessään on lapsia, osaa tuutori antaa hänelle täsmävinkkejä. Mukana ovat olleet mm. Terveyskin on kuitenkin kohentunut samalla. On hienoa, että ihmiset muuttavat tottumuksiaan ja ruoka-asioissa oikeasti monet ovat valmiita kuuntelemaan eri näkemyksiä. Teksti: Terhi Niinimäki. Vuosien aikana haasteen on vastaanottanut yli 33 000 ihmistä ja osallistujamäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Vegaanihaasteen tavoitteena on kannustaa ihmisiä kokeilemaan kasvisruokaa kuukauden ajan ja antaa siihen kaikki tarvittavat vinkit sekä tuki.
Aloin ajatella, että itselläni on psykologina välineitä käsitellä tunteita ja silti koin paljon ahdistusta asiaan liittyen, mutta entä muut ihmiset, kuten opiskelijamme. – Monet osallistujat olivat nuoresta asti miettineet ympäristöasioita ja osa puolestaan oli vasta havahtunut niihin. Lisäksi oli myös itsevihaa ja syyllisyyden tunnetta sekä pelkoa siitä, millainen tulevaisuus on ja miten ympäristön tila vaikuttaa esimerkiksi omaan perheen perustamiseen ja uran luomiseen, Saarimäki kertoo. – Ilmastoahdistus ei ole mikään diagnoosi, mutta se aiheuttaa tavallisia ahdistusoireita ja sitä käytetään kattokäsitteenä näille oireille, Saarimäki toteaa. Monet kuvasivat olevansa asian kanssa yksin. – Ilmastonmuutos oli erityisesti viime vuonna paljon esillä mediassa ja se aiheutti paljon ahdistusta. Ryhmään ilmoittautui seitsemän opiskelijaa, pääosin taideja kulttuurialoilta, mutta kyselyitä tuli laajasti myös muilta opintoaloilta. Heillä oli esimerkiksi paljon käsittelemätöntä surua maailmantilasta ja asioiden suunnasta sekä vihaa siitä, että tilanne on näin paha. Opiskelijoille järjestetyssä ilmastoahdistusryhmässä painotettiin myös toivon näkökulmaa ja opeteltiin läsnäolemisen taitoja.. 10 Kun ilmastonmuutos ahdistaa Puhuminen auttaa Ilmastonmuutoksesta ja ympäristön tilasta huolestuminen voi johtaa erilaisiin ahdistusoireisiin, kuten suruun, vihaan, syyllisyyteen ja pelkoon. Monella ihmisellä ahdistusoireet voivat johtaa myös fyysisiin oireisiin, kuten fyysiseen levottomuuteen, päänsärkyyn, lihasjännityksiin ja paniikkikohtauksiin. Aalto-yliopiston opintopsykologi Sanni Saarimäki huomasi opiskelijatyössä, että ilmastoahdistus ei usein ollut syynä opintopsykologille tuloon, mutta asioista keskustellessa ja niitä purkaessa monen opiskelijan kohdalta paljastui huoli ja ahdistus ympäristön tilasta. Ryhmän toiminnan alettua kyselyitä tuli paljon lisää, mutta uusia ei otettu mukaan kesken ryhmän toiminnan. Tammikuussa 2018 Aalto-yliopistossa aloittikin ilmastoahdistusryhmä, jonka vetäjäpariksi Saarimäki sai itselleen oppilaitospastorin. Siitä lähti ajatus perustaa opiskelijoille ryhmä, Saarimäki kuvaa. Y mpäristön tilasta huolestuminen voi aiheuttaa monenlaisia ahdistusoireita, jotka voivat vaikuttaa merkittävästikin elämänlaatuun
– Kun tunteet jäävät pään sisälle, mieli reagoi niihin. Teksti: Terhi Niinimäki. Hän kertoo, että Helsingin yliopiston ekoteologi ja tutkija Panu Pihkalakin on pohtinut paljon näitä asioita ja korostanut, että erityisesti ympäristöalojen opinnoissa tällaiset ryhmät olisivat tärkeitä, kun käsitellään vaikeita asioita. Vastaavia psykologien vetämiä ilmastoahdistusryhmiä ei ole Suomessa Saarimäen tiedon mukaan järjestetty aiemmin. Saarimäki korostaa myös, että ilmastoahdistus ei ole merkki yksilön huonoudesta tai heikkoudesta, vaan luonnollinen ilmiö, joka voi muuttua eteenpäin vieväksi energiaksi, käyttövoimaksi, kun sitä ei yritetä torjua tai piilottaa. Tunteista puhuminen, vertaistuki ja tunteiden jakaminen saivat hyvää palautetta. – Koettiin myös, että on tärkeää, että ilmastoahdistus on tullut hyväksytyksi ja tällaiset tunnereaktiot on myönnetty ja huomattu myös Aallossa. Itselläni on tarkoitus lähteä viemään tällaista toimintaa eteenpäin myös kollegani kanssa yhdistyspohjalta. ilmasto-ortoreksiasta. Ryhmäläiset ovat olleet iloisia myös ryhmän mediassa saamasta huomiosta, sillä kun asioista puhutaan, tulee niistä hyväksytympiä. Aallossakin ilmastoahdistuksen käsittely jatkuu. Tarkoituksena on, että ryhmien ohjaajilla on kokemusta ihmissuhdetyöstä, Saarimäki kuvaa. Sitä kautta sellaisetkin voivat saada apua, jotka eivät ole virallisen avun piirissä, Saarimäki hymyilee. Tunteiden käsittelyä Ryhmän toiminnassa annettiin paljon tilaa keskustelulle. – Kävimme paljon läpi myös sitä, miten opiskelijat voivat jatkossa työstää tunteitaan ja pitää oman hyvinvointinsa tasapainossa. Hän jatkaa, että jos jää yksin tunteidensa kanssa, alkaa helposti kontrolloida niin omia kuin lähipiirin tekemisiä. Harjoittelimme omien tunteiden tunnistamista, tässä hetkessä oloa ja keinoja jakaa tunteita muiden kanssa, kuten puhumalla tai taiteella, Saarimäki kuvaa. Huoli maailman tilasta voi aiheuttaa ahdistusta ja siihen liittyviä henkisiä ja fyysisiä oireita, kuten surua, syyllisyyttä, levottomuutta, päänsärkyä ja paniikkikohtauksia. Omassa toiminnassa olisi löydettävä tasapaino ja ilman liiallista kontrollointia toimittava arvojensa mukaisesti, Saarimäki kertoo. . – Korostimme myös toivon näkökulmaa ja moni antoikin palautetta, että on alkanut vasta huomata, mitä kaikkea hyvää jo tehdään ja miten moni ihminen tekee ympäristön hyväksi asioita, Saarimäki toteaa. Lisäksi opiskelijoita muistutettiin siitä, että voi olla paikallaan säännöstellä lukemansa faktan määrää, sillä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kerrotaan paljon ympäristön tilasta. Tekee hyvää päästää ne ulos ja antaa niille tilaa. – Ryhmä on herättänyt paljon kiinnostusta ja olen saanut paljon yhteydenottoja psykologeilta. 11 Aalto-yliopiston opintopsykologi Sanni Saarimäki huomasi opiskelijatyössä, että monella opiskelijalla on huolta ja ahdistusta ympäristön tilasta. Sen sijaan vapaaehtoispuolella on ollut vertaistukiryhmiä. Sitä voisi kutsua vaikkapa ns. Myös tammikuussa 2019 alkaa uusi ryhmä ja ilmastoahdistusryhmien toiminnasta on tarkoitus luoda pysyvä osa järjestelmää. Opiskelijajoukko käytti tunteiden käsittelyssä apuna esimerkiksi pienryhmäkeskusteluja, kirjoittamista sekä mindfulness-harjoituksia, joilla pyritään elämään tässä hetkessä ja löytämään iloa. Hyväksyntää omille tunteille Ryhmään osallistuneet opiskelijat kokivat tärkeäksi, että saivat puhua tunteistaan. Muutoin faktat voivat olla niin kuormittavia, että voivat johtaa jopa opintojen keskeyttämiseen. Lisäksi tapaamisissa kävi vierailijoita, esimerkiksi ympäristöjärjestöistä, kertomassa omista tunnekokemuksistaan. Aalto-yliopistossa kokeiltiin keväällä 2018 ensimmäistä kertaa psykologin vetämää ryhmää, jossa opiskelijat pääsivät käsittelemään ilmastoahdistustaan. – Yksittäinen ihminen ei kuitenkaan voi ikinä tehdä tarpeeksi, ja kontrollointi altistaa konflikteille lähipiirissä. Silloin pystyy myös paremmin toimimaan arvojensa mukaisesti, Saarimäki rohkaisee. Syksyllä aloittaa uusi ryhmä, johon otetaan mukaan myös edellisen ryhmän osallistujat, mikäli ei tule valtavaa yleisöryntäystä
Kun mäkiä ei juuri ole, monet peltoja halkovat tiet näkyvät kartalla viivasuorina. Perusrunko on kaksi vuotta maahan ravinteita lataavaa apilaa, sen jälkeen hamppua, sitten hernettä, sitten kauraa, viljaa tai erikoiskasveja. Alueen maisemaa hallitsevat laajat ja tasaiset peltoaukeat. Villen puoliso Virve Virtanen asui lapsuutensa Hangossa, josta hän aikuistuttuaan muutti Saloon. Ville on aina asunut kotitilalla. Työpaikka löytyi Nokian Salon tehtailta. Hunajan jatkojalostusta varten rakennettiin omat tuotantotilat. Kännyköistä mehiläisiin Odottaessaan perheen esikoista Eliasta vuonna 2011 Virve Virtanen päätti tarttua tilaisuuteen, kun Nokia alkoi tarjota työntekijöille eropaketteja. Öljyhampun ammattimainen viljely oli Suomessa alkanut pari vuotta aikaisemmin ja kokemukset osoittivat, että täällä kehitetty Finola-lajike soveltuu hyvin eteläisen Suomen olosuhteisiin. Vaikka sellaisen tuottamista ei kukaan vielä ollut kokeillut, he uskoivat ideaan ja siihen, että hamppuhunajalle olisi kysyntää. Samalla Virve ja Ville saivat idean ryhtyä tuottamaan hamppuhunajaa. – Vaan eihän ne meidän hamppupeltoon tulleetkaan, vaan lensivät meidän rypsipel. 12 Ville ja Virve Virtasen tilalla viljellään luomuhamppua Kiertoviljely tuottaa tulosta Murtolan tilan yrittäjäperhe: Virve, Elias, Santeri ja Ville Virtanen. V ille Virtanen viljelee Varsinais-Suomessa Marttilan kunnassa Murtolan tilaa kolmannessa sukupolvessa. Kun öljyhamppua Murtolan pelloille ensimmäisen kerran vuonna 2013 kylvettiin silloin käynnissä olleen Turun AMK:n Hyötyhamppu-projektin avustamana, odotettiin jännityksellä mehiläisten kiinnostusta hampun alkaessa kukkia. Murtolan tilalla aloitettiin mehiläistarhaus, jotta hunajantuotannosta tulisi Virvelle uusi ansiotyö. Murtolan tilalla on viiden vuoden viljelykierto. Viimeinen kännykkä Nokian Salon tehtaalla valmistui vuonna 2012. Myös opiskelut Salossa hän teki kotoa käsin ennen ryhtymistään päätoimiseksi viljelijäksi
Idea hamppuhunajasta johti siihen, että öljyhampusta tuli tärkeä osa tilan viljelyä. toon. Paistamiseen se ei sovellu. Sen viljelyyn ja ravintokäyttöön on saatu EU:n hyäksyntä. Oma jatkojalostus ja tuotteiden markkinointi alkoi nopeasti työllistää Virveä. Ensimmäinen ruoantuotantoon jalostettu hamppulajike lähti liikkeelle Suomesta tutkija James Callawayn jalostustyön tuloksena 1990-luvun puolivälissä Hankasalmella. Syntyi HamppuFarmi Tilan omaa Auranmaan hunajaa ehdittiin tuottaa ja myydä jonkin aikaa, vaikka erillistä hamppuhunajaa ei saatukaan. Tätä ravinnoksi viljeltävää Suomessa kehitettyä Finola-hamppua kutsutaan öljyhampuksi. Osana ruokaa se sopii esimerkiksi salaatinkastikkeeksi. Hamppuöljyssä on omega-6ja omega-3-rasvahappojen suhde optimaalinen, joten hamppuöljyllä on paras mahdollinen tasapaino ihmiselle tärkeiden rasvahappojen välillä. Siemeniä, rouhetta tai jauhetta voi lisätä puuroon, mysliin taikinoihin tai esimerkiksi smoothieen. Jos rasvahappoja saadaan epäsuhtaisesti ruokavaliosta, keho voi altistua rasitukselle toisen rasvahapon ollessa hallitsevassa asemassa toiseen nähden. Finolasta valmistetut kotimaiset tuotteet ovat kuluttajalle turvallinen valinta. Samalla haihtuivat haaveet hamppuhunajasta, Virve ja Ville kertovat. Finola-lajikkeen kehittäneen James Callawayn tutkimusten mukaan öljyhampun siemenestä löytyvät kaikki kehollemme välttämättömät aminohapot ravitsemuksellisesti merkittävissä määrissä. Mutta kaikella on tarkoituksensa. Hampunsiemenöljystä on käyttäjien kokemusten ja Kuopion yliopiston tutkimusten perusteella apua esimerkiksi atoopikkojen iho-oireisiin. Uusia tuotantotiloja ei tarvinnut rakenIdea hamppuhunajasta johti siihen, että öljyhampusta tuli tärkeä osa tilan viljelyä.. Moni käyttää hamppuöljyä sellaisenaan syöden yhden tai kaksi ruokalusikallista päivässä. Kokonaisia hampunsiemeniä voi myös rouskutella terveellisenä välipalana tai retkieväänä sellaisenaan. 13 . Hamppuöljyssä on myös gammalinoleenihappoa sekä stearidonihappoa ja myös E-vitamiinia. Ville ja Virve Virtasen tilalla viljellään luomuhamppua Kiertoviljely tuottaa tulosta Öljyhampusta hyviä rasvoja HAMPPUA ON aikanaan viljelty lähinnä kuidun takia. Nämä proteiinit ovat myös hyvin imeytyviä. Lisätietoja: finola.fi, hyotyhamppu.fi Elokuun lopussa öljyhampun hedekasvit ovat kuihtuneet ja emikasveissa alkavat öljyhampun siemenet tuleentua
Kuva on otettu heinäkuun alussa ja kuivuuden vuoksi kasvusto on normaalia lyhyempää. Omilla pelloilla öljyhamppua on kerrallaan noin viidesosa. Mutta sitten tuli pitkä kuiva kausi. Luomun myyntikanavissa keskitytään erikoiskauppoihin eli niin sanottuihin ekokauppoihin ja puoteihin. Heinäkuun lopussa kasvusto oli jo kohtuullisen rehevää ja satonäkymät lupaavat. Hamppu on kaksikotinen. Kasvi voittaa kilpailussa rikkaruohot omin avuin muutenkin. Kaksi vuotta maahan ravinteita lataavaa apilaa, sen jälkeen hamppu, sitten herne, sitten kaura tai jokin muu vilja tai erikoiskasvi. – Vapusta juhannukseen satoi 18 milliä, melkein kaikki siitä satoi juhannusviikolla. Nykyään öljyhampun tuotanto ja jalostus on eriytetty omaksi HamppuFarmin liiketoiminnaksi. Luomuhamppu saa tarvitsemansa ravinteet viljelykierron ja orgaanisten lannoitteiden avulla, ei-luomussa käytetään keinolannoitteita, erityisesti typpilannoitteita. – Omat pellot mukaan lukien öljyhamppua on nyt hieman yli 250 hehtaaria. Säiden haasteet Öljyhampun kuudes viljelyvuosi alkoi Murtolassa keväällä lupaavasti, kun kylvämään päästiin sopivan aikaisin. Metsä on tilalle tärkeä talouden tasapainottaja. Tänä vuonna sitä on kasvanut 28 hehtaarilla. Murtolan luomutilalla on peltoa noin 150 hehtaaria ja metsää noin 120 hehtaaria. – Meillä on viiden vuoden viljelykierto. Kukkimisen jälkeen hedekasvit alkavat kuihtua ja emikasvit kasvavat niitä korkeammiksi. Ero luomussa ja ei-luomussa on lannoitteissa. Ennen sitä tuli 0,6 milliä, Ville kertoo. Aikaisemmin metsänhoitotyöt ehdittiin tehdä itse, mutta nykyään ei siihen aika enää riitä. – Näin myös peltojen mikrobiologia on luomussa toimivampi, kun pellot ovat puhtaampia kemian tuotteista. 14 Jos kokeilee öljyhamppua kotipuutarhassa, on hyvä tietää, että öljyhampun siemenistä katoaa itävyys muutamassa vuodessa. Luomuherneen ja luomukauran viljelyssä tila keskittyy tänä vuonna luomusiementen tuottamiseen. Villen mukaan sään suuri heittely kuuden ensimmäisen vuoden aikana on haasteineen antanut myös hyvää oppia. Tämä on perusrunko, Ville Virtanen kertoo. Elias ja Ville tarkastelevat hedekasvien kukkimista. taa, vain käyttötarkoitus muuttui. Öljyhamppu on kasvi, jonka viljelyssä ei Suomessa käytetä kemiallisia torjunta-aineita tavanomaisessa tuotannossa. Kaksi linjaa Toistaiseksi luomuna viljeleviä sopimusviljelijöitä ei ole löytynyt riittävästi, jotta HamppuFarmin kaikki tuotanto voisi olla luomua ja tuotteita riittäisi kauppojen hyllylle koko vuodeksi. – On saatu kokemusta siitä, millaisessa maaperässä hamppu parhaiten erilaisina keLuomuherneen ja luomukauran viljelyssä tila keskittyy tänä vuonna luomusiementen tuottamiseen.. Kimalaisten iloksi KOTIPUUTARHASSA PIENI ala öljyhamppua sopii hyvin maanparannukseen ja viherlannoitteeksi sekä houkuttelemaan kimalaisia kukkimisen ajan. HamppuFarmin erilliset luomutuotteet ovat tulleet myyntiin tämän vuoden aikana, ensimmäiset helmikuussa. Heinäkuussa puolen neliön ala kasvimaan nurkassa houkutteli runsaasti kimalaisia. Nyt on sitten koettu sekä poikkeuksellisen märkä kasvukausi 2017 ja ennätysmäisen kuiva kasvukausi 2018. HamppuFarmin sopimusviljelijöiden pelloilla öljyhamppua on tänä vuonna yli 200 hehtaarilla. Multaisilla pelloilla hamppu iti tänä vuonna hyvin. – Meidän työtä se helpottaisi olennaisesti, kun ei tarvitsisi pitää tuotannossa kahta eri linjaa, Ville ja Virve kertovat tavoitteestaan pelkästään luomutuotteisiin siirtymisestä. Tämä Murtolan HamppuFarmin siemenistä kotipuutarhaan keväällä 2018 tehty kylvö iti hyvin. Siitä noin puolet on luomua
Nykyinen tuotantohalli on käymässä ahtaaksi. sinä menestyy. Osassa tuotteita jatkojalostus on myös esimerkiksi marjajauheiden sekoittamista. Tämä seos kaadetaan suodatinkankaan läpi, jolloin sakka jää suodattimeen. Näin saatua hamppumaitoa voi juoda sellaisenaan tai sitä voi käyttää esimerkiksi leivontaan. Öljyhampulla näyttää olevan sään haasteista huolimatta valoisa tulevaisuus. Onneksi alussa oli sään puolesta helppoja vuosia, niin into ei lopahtanut heti alkuunsa. Kotimaiset marjajauheet hankitaan suomalaiselta marjayrittäjältä. Ensimmäiset vuodet olivat monella tavalla hyviä harjoitteluvuosia. Murtolan tilalla hampuntuotanto työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi kaksi ulkopuolista työntekijää. . Hamppuöljyä ja useita muita HamppuFarmin tuotteita saa nyt luomuna kuten Virve Virtasen osoittama luomumerkki kertoo. Murtolassa öljyhampun viljelyyn alusta asti liittynyt oma jatkojalostus tarkoittaa käytännössä siemenien vaativaa ja tarkkaa kauppakuntoon puhdistusta, kuorimista, rouhimista ja jauhamista sekä öljyn puristamista. 02 486 1475 Kotimaiset lisäaineettomat Luomuviljatuotteet Hedekasvi heinäkuun alussa Murtolan öljyhamppupellolla. Öljyhampun kuorituista siemenistä voi tehdä myös omatekoista kasvimaitoa helposti. – Kolme osaa vettä ja yksi osa siemeniä tehosekoittimeen. – Öljyhampun viljelystä saa karkeasti laskien tuplakatteen verrattuna ohraan, vehnään ja rukiiseen, Ville arvioi. Maidossa on öljyhampun omaa luonnollista makeutta. Nuorempia näyttää kiinnostavan eniten se, että öljyhamppu on hyvä kasviproteiinin lähde, kun taas varttuneemman asiakaskunnan kysyntä painottuu hamppuöljyyn, Virve Virtanen kertoo. – Alussa ajattelimme, että kysyntä tulee painottumaan tietynlaisiin ihmisiin, mutta yllättäen asiakaskunta on nopeasti laajentunut. 15 Jälleenmyyjämme, messukalenterin ja verkkopuodin löydät osoitteesta www.riihipuoti.. p. Sen voi halutessaan käyttää muuhun ruokaan kuten levitteeseen. Lisätietoja: hamppufarmi.fi Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä.. Muuttuvaan ilmastoon varautumisen ohella öljyhampun viljely on Murtolan tilalla ollut vastaus myös muihin maatalouden nykyisiin haasteisiin
– Erityisesti tänä kesänä sille on ollut käyttöä. – Täällä oli avoimet päivät ja tulimme puutarhanhoidosta kiinnostuneen tuttavani innoittamana katsomaan puutarhoja. – Pihaan oli tehty kunnon puutarhasuunnitelma. Omaksikin yllätyksekseen Aallot huomasivat olevansa maanantaiaamuna nostamassa pankista mökkirahoja. Portin takana on Pirkko ja Hannu Aallon paratiisi. Osa normaalista kukkaloistostakin puuttuu veden puutteesta. Ilmalämpöpumppu hankittiin reilut kaksi vuotta sitten. Härkäpavut on kasteltu puoleen päivään mennessä jo kahdesti, mutta nuokkuvat jälleen janoisina iltapäivän puolella. Polku oli päällystetty erikoisen kauniilla puulaatoilla. Hannu sanoi sitten, että mennään takaisin katsomaan sitä mökkiä. Kotiniemen siirtolapuutarhalla on asukkaiden yhteiskäytössä oleva Puutarhapirtti, jonka yhteydessä on saunat, suihkut ja wc:t. K otiniemen siirtolapuutarha Lahdessa paistattelee keskikesän auringossa. Myös piha kukoisti entisen omistajan jäljiltä. Muitakin mökistä kiinnostuneita oli mökin ympärillä. Onneksemme tuli sadekuuro ja pääsimme omistajan mukana mökin sisälle, muistelee Pirkko Aalto. Vaikka parkkipaikan automäärästä voi päätellä, että monella mökillä on asukkaita, on alueen pikkukujilla hiljaista. Kotiniemen siirtolapuutarha on perustettu vuonna 1985 ja siellä on siisteissä riveissä 85 pientä mökkiä. Siirtolapuutarhan asukkaat ovat vetäytyneet varjoon keskipäivän kuumimman hetken ajaksi. Mökkien poh. Porkkanakujalta löytyy Pirkko ja Hannu Aallon ikioma paratiisi. Alue on todella siisti ja kaikesta huomaa, että jokaista mökkiä ja niiden pihamaita on hoidettu rakkaudella. 16 Siirtolapuutarhan tontilta pääsevät luonnonkukatkin teesekoitukseen Pieni paratiisi täynnä yllätyksiä Pienen tontin etupiha on varattu kasveille, kasvimaa jää puutarhan takaosaan. Heti alussa huomasimme myynnissä olevan mökin, mutta kiertelimme ensin rauhassa alueella. Siisti mökki ihastutti Ostopäätöstä helpotti se, että mökki oli siisti ja hyvin pidetty. Hannulla oma piilopirtti Kotiniemen siirtolapuutarhojen kaikki tontit ovat 300-neliöisiä. Lahtelaisten Pirkko ja Hannu Aallon siirtolapuutarhan kasvit kaipaavat vettä. – Mökkien omistajilla on velvollisuus pitää mökit kunnossa. Sen lisäksi he ovat vaihtaneet terassiin uudet ikkunat. Omistaja kertoi myyvänsä mökin sille, joka ensimmäisenä tuo rahat. Oli puhdas sattuma ja hyvä tuuri, että Aalloista tuli 15 vuotta sitten siirtolapuutarhamökin omistajat. Ihastuimme paikkaan heti. Viime vuosien aikana useampaan mökkiin on uusittu katot, sillä ikä alkoi jo näkyä niissä. Aallot ovat myös uusineet mökin kattonsa
Kaikki mökit ja tontit ovat yhtä suuria ja sydämellä hoidettuja.. 17 . Monivuotiset pelargoniat talvehtivat Aaltojen kellarissa
Suurimmalla osalla on vesi-wc tai vaihtoehtoisesti kuivakäymälä. Lisäksi täällä saa nauttia silmänja suuniloista sekä mukavista naapureista, Pirkko Kilpeläinen toteaa. – Jos meillä on noin 4 000 liittoon kuuluvaa viljelijää, Saksassa heitä on satojatuhansia. Etualan samettikukkapenkki on kasvatettu siemenistä. – Arvelisin karkeasti, että Suomessa on suunnilleen saman verran siirtolapuutarhoja, jotka eivät kuuluu liittoon. Osassa mökkejä on jopa sauna. Kilpeläinen on mökkeillyt ja viljellyt palstaansa Kotiniemessä jo vuodesta 2004. Pirkko Kilpeläinen (vas.) tuli ihailemaan Pirkko Aallon pihamaalla kasvavia sinipallo-ohdakkeita.. Viime vuonna liittoon kuului jäsenenä 30 siirtolaja ryhmäpuutarhayhdistystä. Kilpeläinen kertoo, että siirtolapuutarhatoiminta on Suomessa vielä tuntemattomampaa verrattuna esimerkiksi Saksaan, jota pidetään siirtolapuutarhojen emämaana. Eläkkeellä oleva pariskunta Kattojärjestö kouluttaa ja kehittää AALTOJEN NAAPURISTA löytyy Pirkko Kilpeläinen, joka on Suomen Siirtolapuutarhaliiton hallituksen jäsen sekä liiton julkaiseman Siirtolapuutarha-lehden toimitusneuvoston jäsen. – Alueella on kaupungin vesijohtoverkosta vedetty kesävesi, joka kytketään päälle yleensä vapun jälkeen ja on ilmoista riippuen käytössä lokakuun ensimmäiselle viikolle. Pihalla on lisäksi pieni maja, josta Hannu on tehnyt itselleen piilopirtin. – Liitto on sitoutumaton toiminta-, edunvalvontaja koulutusjärjestö, joka haluaa edistää ja kehittää siirtolapuutarhatoimintaa Suomessa. – Siellä on toinen teevee, joten pääsen katsomaan omia ohjelmiani, jos Pirkko katsoo sisällä jotain muuta, Hannu kertoo. – Sisältä mökit voivat olla erilaisia. Wc:n lisäksi mökissä on pieni huone, joka toimii Aaltojen mukaan ”lähinnä varastona”. Vesi-wc:n vuoksi tontilla on oma likakaivo, jonka tyhjennyksestä he vastaavat. Entä mikä itseäsi kiehtoo siirtolapuutarhoissa. japinta-alat ovat kaikissa 30 neliötä. – Tämä on mukavaa ja helppoa mökkeilyä lähellä kotia. 18 Taustalla kasvavat salkopavut ovat saaneet suojakseen peitekankaan. Aaltojen mökissä on keittosyvennys ja oleskeluhuone. Lasiterassilta vie rappuset yläkerran makuuhuoneeseen. Meillä ei ole omaa saunaa
Talvellakin käymme katsastamassa, että mökillä on kaikki hyvin. Aallot maksavat yhdistykselle vastiketta vuodessa kuluista riippuen noin 500 – 600 euroa, joka sisältää yhteiset tilat ja palvelut. 19 Pirkko valmistaa rohtoraunioyrtistä kasveille lannoitetta. asuu mökillään käytännössä vapusta lokakuun alkuun. – Toukokuussa meillä on puutarhapäivä, juhannuksena on yhteinen lipunnosto ja yleensä jotain pienimuotoista ohjelmaa. Puutarhassa ei käytetä lainkaan ostolannoitteita. – Riippuen keväästä, alamme käydä täällä päiväseltään heti, kun lumet alkavat sulaa. – Ei tarvitse lähteä kauas mökille. Mökin seinustalla kasvavat tomaatit odottavat vielä kypsymistä. – Itse olen kuulunut puutarhatoimikuntaan melkein alusta lähtien. Kotiniemen siirtolapuutarha toimii yhdistysperiaatteella. . – Lisäksi jokaisella mökillä on taksvärkkivelvoite, joka on 15 tuntia joka kesä. Kun tutustuu Aaltojen puutarhaan ja kasvimaahan ei voi kuin todeta, että Pirkon ja Hannun kynsien alla on oltava jatkuvasti multaa. Lisäksi meillä on isäntä ja emäntä, talkoomestari sekä huvitoimikunta, joka järjestää pieniä tapahtumia. Kotona, vain 10 minuutin ajomatkan päässä, käydään ainoastaan maksamassa laskuja ja katsomassa, että kaikki kerrostaloasunnossa on hyvin. Teksti ja kuvat: Soili Kaivosoja. Puutarha on kuin runsauden sarvi, josta löytyy jos jotakin syötäväksi kelpaavaa tai vain silmän iloa. Sen voi suorittaa esimerkiksi leikkaamalla yhteisiä nurmikkoalueita tai siivoamalla yleisiä tiloja. Pirkko on asetellut luonnonkukkia vanhoihin apteekkipulloihin. Yhdistyksen hallitukseen kuuluu puheenjohtajan lisäksi kuusi hallituksen jäsentä, Pirkko Aalto kertoo. – Puutarhajätteen sekä biojätteen kompostoimme omalla tontilla. Heinäkuussa on aina avoimet ovet ja syksyllä, sadonkorjuun aikaan, syysjuhla. Yhdistyksellä on lisäksi Puutarhapirtti, yhteinen oleskelumökki, jonka yhteydessä on saunat, suihkut sekä wc:t. Kausi alkaa keväällä ja päättyy syksyllä aina yhteisillä talkoilla, jolloin yhteiset tilat laitetaan kuntoon. Kävimme täältä aikanaan myös töissä, koska matka ei ollut tämän pidempi. Taksvärkin voi suorittaa myös maksamalla, sillä täällä on paljon mökkiläisiä, jotka eivät ikänsä puolesta enää jaksa osallistua yhteisiin töihin, kertoo Hannu Aalto. Pirkko Aalto iloitsee siitä, että mökkeily on ekologista ja hiilijalanjälki jää pieneksi, koska Alasenjärven rannalla sijaitseva siirtolapuutarha-alue on vain viiden kilometrin päässä Lahden keskustasta. – Puutarhapirtillä on kolme kertaa viikossa saunavuorot sekä naisille että miehille. Kotiniemen siirtolapuutarhayhdistys ry vastaa alueen jätehuollosta, Lahden kaupungille maksettavasta maavuokrasta sekä alueen yleisvalaistuksesta. Elämä siirtolapuutarhassa on yhteisöllistä, vaikka omaa rauhaa kaipaavat saavat halutessaan nauttia huoletta omasta olosta mökissään ja tontillaan. Lasiterassia varjostaa sopivasti ikkunan takana kasvavat salkopavut
– Uunia hankittaessa kannattaisi aina ensin tarkistaa tulipesän rakennusmateriaali, arinaratkaisu sekä polttaako tulisija puuta puhtaasti, jolloin päästötkin ovat vähäisiä. – Alkuaikoina leivinuunit olivatkin yrityksemme päätuotteita. – He aloittivat työn aina ensin valitsemalla tulipesään soveltuvan vuolukivilajin. Meillähän oli myös pitkäaikaista kokemusta niiden valmistamisesta. 20 Takkaleivinuunista saa nauttia kaikilla aisteilla Liekin lämpöä ja hyvää ruokaa Takkaleivinuuni on toimiva ratkaisu, mikäli tulisijaan halutaan ruoanlaittomahdollisuus. He rakensivat sahatuista vuolukivistä uuneja, joiden rakenteissa hyödynnettiin lämmön kulkusuuntaa ja jotka pian tulivat kuuluisiksi hyvistä paistoja lämpöominaisuuksistaan. Ne myös olivat eniten kysyttyjä täällä päin. Oli ilo kaikille yhdistää metalliteollisuuden kokemus ja osaamiset yritykseksi, Juhani Lehikoinen kertoo.. Silloinen yhtiökumppanini Paavo Lehikoinen oli jo aikaisemmin lähes 30 vuoden ajan työstänyt käsisahaa käyttäen vuolukivestä leivinuuneja. Tänään NunnaUuni tunnetaan varaavista tulisijoistaan, joita valmistetaan tehtaan oman esiintymän Mammutti-nimisistä magnesiitti-vuolukivilajeista. Vanhat uunintekijät tunsivat eri vuolukivilajit ja osasivat kokemusperäisesti asetella oikeat kivet oikein päin kuumiin paikkoihin. – Nykyään valitetaan puunpolton tuottavan pienhiukkasia ja muita epäpuhtauksia, muttei tehdä mitään sen aiheuttajan korjaamiseksi, vaan peitellään ongelmaa ’päältä sytytys -ylistyksin’, Juhani Lehikoinen sanoo. A ohjois-Karjalan Nunnanlahdessa toimi jo 1800-luvulla vuolukiviuuneja valmistava uunimestarien ammattikunta, jonka uunit olivat maankuuluja. Myös Nunnanlahdessa sijaitsevan Nunnanlahden Uuni Oy:n perustajan Juhani Lehikoisen isä ja isoisä olivat uunimestareita. Siinä valmistuvat myös laatikkoruoat, Juhani Lehikoinen sanoo. Puiden kaasutuspolttaminen muodostaa puhtaan palamisen perustan, joka vaikuttaa lämmön varautumistehokkuuteen. – Myös hänen poikansa Jouko Lehikoinen – perustajaosakas ja tunnettu uunimestari muurasi aikoinaan tiiliuunejakin, mutta oli sittemmin isänsä Paavon mukana tekemässä yhtiölle tasoarinallisia vuolukiviuuneja. Tulipesän vuosikymmenien kestävyys, leivinuunin hyvät paisto-ominaisuudet sekä tulisijan pitkä ja tasainen lämmönluovutus muodostivat myös takuun tulevaisuuden leivästä, hän kertoo. Leivät, pullat ja paistit uuniin – Meillä kotona on takkaleivinuuni lähinnä säteilylämmön antajana hirvipaistia varten. Toisena tärkeänä näkökohtana on lämmön varastointi ja kolmantena sen tasainen ja pitkään kestävä luovutusaika huonetilaan, hän opastaa uuninostajia
Pata laitetaan kypsymään 200 °C:n lämpötilaan. Jatka lihojen paistamista erissä. Paistetut lihat laitetaan pataan ja maustetaan suolalla. Kaada viimeiseksi vuoan pohjalle vahvaa lihalientä. Lisää punaviini ja vettä lihojen pintaan saakka sekä mausteet. Ruskista jauheliha sekä sipuli leivinuunissa tai paistinpannulla ja mausta. Liha saa kypsyä kauemminkin leivinuunin miedossa lämmössä. Laita täytettä 1–2 rkl kaalinlehden tyvipäähän. Paista jäiset lihalastut voissa paistinpannulla pienissä erissä. Kuullota lopuksi sipulit paistinpannulla ja lisää ne pataan. Voit valmistaa kääryleet myös kasvisruoaksi korvaamalla jauhelihan soijarouheella. Ohenna lehtiruoteita veitsellä käärimisen helpottamiseksi. Sekoita kypsästä riisistä, lihasta ja kaalista täyte. Paista 200 °C:n lämpötilassa 40–50 minuuttia. 21 Kaalikääryleet neljälle 1 Savoijinkaali Täyte: 300 g jauhelihaa 1 sipulia 2 tl suolaa 1/2 tl mustapippuria 2 dl riisiä 5 dl lihalientä 3 dl vahvaa lihalientä 3 rkl siirappia 1. Lado vuoka täyteen kääryleitä ja valuta päälle siirappia. 7. Anna jäisen hirvenlihan sulaa hieman. 5. 8. Nostele paiston aikana muutaman kerran lientä vuoan pohjalta kääryleiden päälle kuivumisen estämiseksi. Irrota 15–20 ulointa kaalinlehteä ja höyrytä niitä minuutti pari, jotta lehtiruodit pehmenevät. ?. 2. Taita reunat keskelle ja rullaa kaalinlehti kääryleeksi. 3. 6. Keitä loput kaalista suolavedessä pehmeäksi ja hienonna. Hauduta pataa vähintään 2–3 h leivinuunissa. Keitä riisit lihaliemessä kypsiksi. 9. Tarjoile hirvikäristys perunamuusin ja puolukkasurvoksen kera. Vuole vielä melko jäisestä lihasta terävällä veitsellä ohuita lastuja. Laita kääryleet voideltuun uunivuokaan saumakohta alaspäin, jotta ne eivät aukea. 4. Tarkista välillä ettei neste pääse kuivumaan. Hirvikäristys 1 kg jäistä hirven paistilihaa voita paistamiseen suolaa 1 keltasipuli valkosipulia maun mukaan 1 dl punaviiniä 3 laakerinlehteä 3 maustepippuria . Kääryleiden lisukkeeksi sopii mainiosti keitetyt perunat ruskean peruskastikkeen ja puolukkasurvoksen tai herukkahyytelön kera.
– Vanhan perinteen mukaan leivinuunissa paistettiin ensin karjalanpiiraset, sitten leivät, pullat, kakut ja vielä maukkaat laatikkoruoat, karjalanpaistit tai kukot. Käytössä yhdistyvät liekin lämpö ja kauneus sekä ruoanvalmistamisen ilo. – Kultaisen tulen kaasutuspalomenetelmä, jollaista myös käytetään takkaleivinuuneissamme, polttaa puut lähes päästöittä ja vastaa näin julkisuudessa voimakkaasti esillä olevaan savukaasujen päästöongelmaan. Teksti: Timo Elo. 22 4.2.2006 myönnetty Kansainvälistymispalkinto ja Juhani Lehikoinen Mammutti-takan ääressä. Näin myös meillä kotona tehtiin. Myös lämmitysaika oli lyhyt, koska magnesiitti-vuolukivilaji johtaa nopeasti lämmön syvälle tulipesään, mikä myös säästää aikaa ruoanvalmistuksessa. . Paistoajan lyhentyessä niistä tulee tavanomaista mehukkaampia. – Solossa puuta poltetaan takkapesässä, joka lämmittää yläpuolella olevan paistouunin. Sen lempeä lämpö soveltuu ruokien haudutukseen ja kypsennykseen. Näillä oli puulämmitteisissä sähköttömissä asunnoissa erittäin suuri merkitys. Samalla saatiin lämpöä. – Duo-tyyppisessä takkaleivinuunissa puuta poltetaan molemmissa tulipesissä sekä takassa että leivinuunissa. Ideana on, että kuumat kaasut kiertävät paistouunin ulkopuolella. Takkaleivinuuneissa takka ja uuni voivat sijaita joko samalla tai vastakkaisilla puolilla. Paistouuni myös pysyy aina puhtaana uunin lämmitessä alapuolisen takan avulla. Olohuoneessa takka luo tunnelmaa uunin sijaitessa keittiön puolella. Kaksipuolinen takkaleivinuuni toimii loistavana tilanjakajana. – Tuoteistossamme on kahdenlaisia takkaleivinuuneja, soloja duo-tyyppisiä. Iso vuolukivileivinuuni lämmitettiin 300-asteiseksi ainakin kerran viikossa, Juhani Lehikoinen muistelee. Puhdata palamista Nunnanlahden Uuni Oy:n toimitusjohtaja Johannes Uusitalo toivoo tietoisuuden NunnaUunien puhtaan palamisen tekniikasta sekä kiinnostuksen sitä kohtaan leviävän mahdollisimman laajalti. Sen kuumuus riittää vaativien ruokalajien, kuten rieskojen ja piirakoiden, paistamiseen. Etenkin Suomen markkinoilla suositaan tämäntyyppistä takkaleivinuunia, Johannes Uusitalo sanoo. – Vuolukiviuuniin saadaan korkea paistolämpötila ja pitkä paistoaika sekä tasainen lämmön luovutus
Kylmänä se on parhaimmillaan salaateissa ja herkkuleipien rakennusaineena. Kääri liha folioon ja anna vetäytyä ennen leikkaamista ainakin 15 minuuttia. Ruskista liha pannulla ja hiero pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista lihat padassa leivinuunissa tai paistinpannulla ja laita ne pataan. 2. 2. 23. . Laita lihat marinoitumaan noin 30 minuutiksi. Laita lihan paksuimpaan kohtaan paistimittari. 4. Hauduta leivinuunissa 160 °C:n lämpötilassa 45 –60 minuuttia. Valmista marinadi raastamalla yhden hyvin pestyn appelsiinin kuori, puristamalla sen mehu ja lisäämällä siihen suola. Kuori perunat ja leikkaa niihin tiheästi syviä viiltoja, kuitenkin niin, että ne pysyvät koossa. Appelsiinipossu neljälle 700 g porsaan ulkofileetä 1 tl suolaa 2 appelsiinia 2 rkl vehnäjauhoja 1 rkl chiliketsuppia 1 tl paprikajauhetta 1/2 tl mustapippuria 2 dl lihalientä 1 dl kermaa 1. Sekoita joukkoon vehnäjauhot, chiliketsuppi, paprikajauhe ja mustapippuri. Näin lihasnesteet eivät karkaa ja paisti pysyy mehevänä. Leikkaa filee suikaleiksi. Paisti on myös helpompi leikata hieman jäähtyneenä. Lämpimänä sen seuraksi sopivat mainiosti erilaiset perunalisukkeet vaikkapa punaviinikastikkeen kera. Appelsiinipossu on parhaimmillaan maukkaan basmatitai jasmiiniriisin kanssa tarjoiltuna. Paahtopaisti sopii tarjoiltavaksi niin kuumana kuin kylmänäkin. Paista leivinuunissa 200 °C:n lämpötilassa perunan koosta riippuen 45–60 minuuttia. Mausta suolalla ja ripottele päälle korppujauhoja. Kaada päälle marinadi ja lihaliemi sekä kerma. 5. Laita perunat vuokaan ja sivele voisulalla. 3. Lisää pataan kypsennyksen loppuvaiheessa toisen appelsiinin ”nahattomat” fileet. Silloin paisti vielä punertaa sisältä. Paahtopaisti ja Hasselbackan perunat kahdeksalle 2 kg naudan sisätai paahtopaistia voita tai margariinia suolaa mustapippuria 0,5 kg perunoita (4:lle) 1/2 dl voisulaa tai öljyä 1 tl suolaa 1/2 dl korppujauhoja 1. 6. . Kypsennä liha miedossa 120–150 °C:n lämmössä, kunnes sen sisälämpötila on 60–65 °C. 3
Rannikkokalatutkimuksen tekijä oli gradutyöntekijämme Erika Zidbeck. – Ympäristökeskuksen tutkimuksen tavoite oli selvittää, kuinka paljon Suomen aluevesien kaloissa on mikromuovia. Kolmipiikeissä ei ollut lainkaan mikromuovia, Lehtiniemi kertoo. Tutkimuksia johdimme minä ja Outi Setälä. – Avomerikaloista mikromuovia löytyi vähemmän ja harvemmin kuin rannikkokaloista. Avomeritutkimuksen tekijä oli Erasmusharjoittelijamme Stjepan Budimir, johtava tutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta kertoo. 1,8 prosenttia silakoista ja 0,9 prosenttia kilohaileista sisälsi mikromuovia. Eniten mikromuoveja löytyi ihmistoiminnan läheisyydestä, mutta pitoisuudet olivat niin pieniä, ettei niistä ole ihmisterveydelle haittaa. Avomerikaloja tutkittiin yhteensä 673 kalaa, jotka olivat silakkaa, kilohailia ja kolmipiikkiä, ja rannikkokaloja, yhteensä 503 kalaa, mm. Rannikolla mikromuovia esiintyi sen sijaan enemmän. – Rannikkokaloja keräsimme nuottaamalla seitsemästä eri paikasta Suomen rannikolla. Me johdamme myös SYKEn merikeskuksen mikromuovitutkimusryhmää. Saimme avomerikaloja Arandalla Luonnonvarakeskuksen troolausmatkalla. I tämerellä kerätyissä rannikkoja avomerikaloissa oli vähän muovia. ahventa, särkiä, salakkaa, kolmipiikkiä, mutua, haukea, mustatäplätokkoa. Muovien tutkimisen lisäksi kalat punnittiin ja mitattiin. Sitä oli 12,5 prosentissa. 24 Avomerikalat ovat rannikkokaloja puhtaampia Itämeren kaloissa vähän mikromuovia Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksissa selvitettiin mikromuovin kerääntymistä Itämeren kaloihin. Kalat avattiin ja kalojen mahat sulatettiin laboratoriossa ja näytteistä analysoitiin muovit mikroskoopin avulla, Lehtiniemi kuvaa. Tutkimus oli ensimmäinen laatuaan, joten Lehtiniemen mukaan ei myöskään ollut odotuksia sille, kuinka paljon mikromuoveja löytyisi
25 Tutkimuksessa kalat avattiin, niiden mahat sulatettiin laboratoriossa ja näytteistä analysoitiin muovit mikroskoopin avulla Kuva: Stjepan Budimir Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija kertoo, että mikromuovia löytyi kaloista enemmän ihmistoiminnan läheisyydestä kuin avomereltä. . Silti mikromuovien määrää on seurattava myös jatkossa. Kuva: Maiju Lehtiniemi kolmipiikeistä, 8,8 prosentissa salakoista, 8,4 prosentissa ahvenista, 5 prosentissa muduista ja 2,2 prosentissa särjistä. Akatemian hankkeessa tehdään myös vaikutuskokeita mikromuoveilla ja kerätään näytteitä Kallavedeltä Kuopiossa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden kanssa. Kaloja ei tällä hetkellä tutkita meren tilan arviointia varten. Mikromuovia ihmistoiminnan lähellä Tutkimuksen tuloksista voi päätellä, että lähempänä ihmistoimintaa, kuten satamia, teollisuutta, suuria autoteitä, kaupunkeja ja laivaväyliä, kaloista löytyy enemmän mikromuovia. Löydökset ovat suhteessa siihen, mitä on löydetty vesinäytteistä. Osa Meriroska-hanketta Merien roskaantumista tutkitaan jatkuvasti myös muutoin kuin kalojen osalta. Mikromuovin mahdollisista haitoista puhutaan paljon, mutta tutkimuksissa todetut muovimäärät olivat Lehtiniemen mukaan niin pieniä, ettei niillä ole haitallisia vaikutuksia ihmisen terveydelle. Selvitimme lähinnä, löytyykö muovia ja jos löytyy, niin kuinka paljon. – EU:n meristrategiadirektiivin velvoitteena Suomen tulee seurata mikromuovin määrää merellä vedenpinnassa ja pohjan sedimentissä. Rannikolla eniten mikromuovia syöneitä kaloja löytyi Helsingin Kivinokasta ja toiseksi eniten Porvoon Sköldvikin lähistön kaloista. Hankkeissa on selvitetty myös vedessä ja selkärangattomissa eläimissä löytyvän mikromuovin määrää sekä kehitetty menetelmiä mikromuovien näytteenottoa varten sekä laboratorioanalyysejä varten. Kaikki löydetyt syödyt mikromuovihippuset olivat kaloissa, jotka oli pyydetty Suomenlahdelta ja pohjoiselta Itämereltä, Lehtiniemi toteaa. Teksti: Terhi Niinimäki. – Avomerellä Selkämeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikeistä ei löytynyt mikromuoveja. Nämä kalatutkimukset liittyivät Ympäristöministeriön rahoittamaan Meriroska-tutkimushankkeeseen ja Suomen Akatemian rahoittamaan hankkeeseen Mikromuovit Suomen vesistöissä -mahdollisten uhkien selvitys, Lehtiniemi taustoittaa. Eläimistä simpukat toimisivat parhaina bioindikaattoreina, koska ne suodattavat suuret määrät vettä. – Meillä on Merikeskuksessa meneillään monia mikromuovihankkeita. Mustatäplätokoista, hauista ja pasureista ei löytynyt mikromuovihiukkasia. Eli rannikon lähellä, lähempänä ihmispaineita kaloissakin on enemmän muovia, Lehtiniemi pohtii. Kuva: Maiju Lehtiniemi Erika Zidbeck ja Anna-Riina Mustonen pyydystämässä rantakaloja rantanuotalla Nikuvikenissä, lähellä Sköldvikin teollisuusja satama-aluetta Porvoossa
Ruokavaliot ilmastopuntarissa. Muuttaako kasvissyönti peltojen hiilivarastoa. Kuvassa syysvehnää. Tähän vastaamiseksi pitäisi tietää, lisääntyisikö ruokatuonti ja vähenisikö peltojemme hiilivarasto lannan loppuessa. Ruoan maakohtaisia ilmastovaikutuksia on tähän asti laskettu lähinnä vain tuotannosta käsin, jolloin esimerkiksi ruokatuonnin vaikutus ei ole mukana. 26 Jos kaikki suomalaiset ryhtyisivät vegaaneiksi, mikä olisi sen ilmastovaikutus
Luomuviljelyn vaikutusta pellon hiilivarastoon ei Suomessa ole vielä tutkittu riittävän kattavasti ja siksi sitä ei hankkeessa selvitetä. Ruokapäiväkirjojen raportoinnissa ihmisillä on ilmeinen taipumus ilmoittaa todellisia määriä alhaisemmaksi esimerkiksi lihan ja sokerin tai oluen kulutus. Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä Globaalissa ruoan elinkaarisia ympäristövaikutuksia vertaavassa metaanalyysissa on todettu luomun lisäävän pellon hiilivarastoa ei-luomuun verrattuna jopa 7 prosenttia. Jos eläinproteiini vaihtuu kasviproteiiniin, mikä vaikutus sillä on ilmastoon. Vaihtoehtoisia ruokavalioita ovat vegaani ruokavalio, “kalaa mutta ei lihaa” -ruokavaliot sekä erilaiset sekaruokavaliot sen mukaan, miten paljon lihaa ja lihavalmisteita on vähennetty. – Myös nurmet häviäisivät, ellei nurmea kasvatettaisi energiatuotannon raaka-aineeksi, Saarinen toteaa. Hiilivaraston määrä ja hiilen käyttäytyminen maassa riippuu kuitenkin vahvasti hiilisyötteestä maahan, ilmasto-olosuhteista, maalajista ja viljelyhistoriasta, Saarinen selventää. Niiden tuotanto varaa silloin osan lihantuotannosta mahdollisesti vapautuvasta peltomaasta. Kuvassa härkäpapua.. Päästöjen vähentämisessä tulee olla mukana myös maatalouden fossiilisten polttoaineiden, metaanin ja dityppioksipäästöjen vähentäminen. Vertailussa ovat nykyruokavalio sekä vaihtoehtoiset, ravitsevat ruokavaliot. Kuvassa Ali-Alhan luomutilan perunapeltoa Karjalohjalla. Tärkeimpänä tietolähteenä on THL:n tuottama FinRavinto2017-aineisto. Tämä VALSE-tutkimusten aineisto perustuu pelloista seitsemän vuoden välein otettaviin näytteisiin. 27 U udessa Luonnonvarakeskuksen Luken ja Suomen ympäristökeskuksen SYKEn RuokaMinimi-hankkeessa etsitään vastauksia ruokavalion ja maatalouden yhteisiin ilmastovaikutuksiin. Ruokavaliomuutoksen ääriesimerkki olisi, että kaikkien siirryttyä vegaaneiksi eläintuotanto loppuisi Suomesta kokonaan. Hiilivaraston muutokset Peltojen hiilivaraston kehityksestä on olemassa tilastot 90-luvun alusta lähtien. Mutta muutoksia tarvitaan myös suomalaisten ruokavaliossa. Yhtenä tarkasteltavana ovat ruokavaliomuutosten vaikutukset. Tähän asti päähuomio on keskittynyt tuotannon päästöihin. – Näitä kahta tilastoa vertaamalla saadaan luotettavampi kuva suomalaisten ruokakäyttäytymisestä, sanoo RuokaMinimi-hankkeesta Lukessa vastaava tutkija Merja Saarinen. “Kalaa mutta ei lihaa” -ruokavalioista toisessa käytetään maitovalmisteita ja toisessa ne on korvattu kasvismaitovalmisteilla. Kasvisten kulutusta pitäisi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan reippaasti nostaa. Tuloksia on odotettavissa ensi vuoden alussa. Tuotanto ja kulutus Ruoan ilmastovaikutuksia voidaan laskea sekä tuotannosta että kulutuksesta käsin. Vastaavasti ruokatuonnin kasvu voi vähentää suomalaisen maatalouden päästöjä, jos viljely täällä vähenee. Ruokavientiä on mahdollista kasvattaa myös jalostusarvoa nostamalla, jolloin maatalouden päästöt eivät lisäänny. Sen jälkeen lantaa ei enää olisi levitettäväksi pelloille. – Globaalissa ruoan elinkaarisia ympäristövaikutuksia vertaavassa meta-analyysissa on todettu luomun lisäävän hiilivarastoa ei-luomuun verrattuna jopa 7 prosenttia. Samoin on vähennettävä ruokahävikkiä. Lisätietoja luke.fi ja syke.fi. Tilastojen vertailua Nykyruokavalio koostetaan hankkeessa kahdesta eri lähteestä. Ruokahävikki RuokaMinimi-hanke tarkastelee myös hävikin osuutta ruokavalion kuormituksesta. Suomessa kaikkien ilmastopäästöjen vähennyspoluksi on määritelty, että päästöjen on vähennyttävä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. – Lisääntyvä kasvisten tuotanto saattaa pahimmillaan vähentää peltomaiden hiilivarastoa ellei asiaan kiinnitetä erityistä huomiota, Saarinen ennakoi. – Näistä tiedoista analysoimme, miten eri peltokasvien viljely linkittyy hiilivaraston muutoksiin, Saarinen kertoo. Kun päästöjä mitataan tuotannon perusteella, ruokaviennin kasvu voi lisätä päästöjä, jos siihen sisältyy lisääntynyttä raaka-ainetuotantoa. Se perustuu tutkimuksessa mukana olleiden ihmisten ruokapäiväkirjoihin. Luken vuosittain julkaisema Ravintotase perustuu lähinnä kauppojen ilmoittamiin elintarvikkeiden myyntimääriin. – Lanta ja nurmi lisäävät maan orgaanista ainesta tai ainakin hidastavat sen häviämistä, hän jatkaa. RuokaMinimi-hanke perustuu pääasiassa olemassa olevan tiedon seulomiseen ja analysointiin ja kokoamiseen yhteen uudenlaiseksi kokonaisuudeksi. Samoin tarkastellaan esimerkiksi sitä, miten julkisten ruokapalveluiden ruokahävikin puolittaminen ja elintarvikehankintojen muuttuminen ravitsemussuositusten mukaisiksi ja kestäviksi vaikuttaa ilmastopäästöihin
Vesistöjen rehevöitymisen estämiseksi on nykyään tarkkaan säädelty, kuinka paljon yhdelle hehtaarille saa lantaa levittää. Suurimmat sikatilalliset kuskaavat lantaa aina kymmenien kilometrien päähän. Joskus voit myös tuntea pikantin tuoksun, kun sianlantaa on juuri levitetty pellolle. riittää. Syynä on lannassa oleva fosfori. Pitkän tähtäimen tavoitteena on valmistaa jälkimädätteestä rakeistettua kierrätyslannoitetta. Jos matkustat kakkostietä Helsingistä Poriin, voit nähdä Kanteenmaan seudulla laajojen ja tasaisten peltoaukeiden keskellä monta sikalaa. Monella sikatilallisella omat pellot eivät riitä levitysalueiksi, vaan käytössä ovat myös sellaisten naapurien pellot, joilla itsellään ei ole sikoja tai karjaa. Jatkossa työ helpottuu huomattavasti, kun lannan voi kuljettaa biokaasulaitokseen, joka on noussut kakkostien varteen lähelle pi. 28 S ianlihaa tuotetaan Suomessa eniten alueella, jonka suurimmat kunnat ovat Huittinen ja Loimaa. Tämän sikakeskittymän ytimessä on Kanteenmaan kylä Punkalaitumen kunnan eteläosassa valtatie 2:n molemmin puolin. Polttoainetta kuluu ja työtunnit ovat pitkiä. Tätä levitystyötä alueen sikatilallisilla Viljelijät ja Punkalaitumen kunta osakkaina Sian lannasta kaasua Kanteenmaan biokaasulaitoksen tärkein raaka-aine on lanta lähiseudun sikaloista
Paljon selvitettävää Biokaasuyhtiön toimitusjohtajaksi tuli kanteenmaalainen luomuviljelijä Jukka Uusi-Kouvo. Lantaa kertyy tuhansia kuutiometrejä vuodessa ja sekin on jatkossa biokaasun raaka-ainetta.. Pelkästään sian ja naudan lantoja laskettiin kertyvän 100 000 tonnia vuodessa. Avainhenkilö oli silloinen kunnanjohtaja Lauri Inna, jonka aloitteesta alettiin selvittää alueen biomassoja tavoitteena saada maaseutukuntaan työtä ja toimeentuloa bioenergiaa tuottamalla. Alaosaan päätyy nestemäinen osa jälkimädätteestä. Ensimmäisessä vaiheessa on rakennettu kaksi reaktoria. Selvityksen tulos oli, että biomassaa olisi energiantuotantoon kunnassa ja sen naapurustossa paljon. kavuoropysäkkiä. Biokaasun tuottaminen alkaa näillä näkymin ensi vuoden alussa. Laitoksen toisesta päädystä lanta ja muut biomassat kipataan reaktoriin. Tilalla on parin sadan naudan lihakarja. Sittemmin osakkaaksi tuli myös laitetoimittaja BioGTS Oy Jyväskylästä. Sen lisäksi olisi esimerkiksi nurmea ja metsissä hakkuutähteitä. Viljelijät kuljettavat ja kippaavat lannan itse. Laitos on lähellä Kanteenmaan pikavuoropysäkkiä. Mukaan on tullut myös sijoittajia kuten kaksi sähköyhtiötä Leppäkosken Sähkö ja Vatajankosken Sähkö. 29 . Biokaasulaitos näkyy valtatie 2:lle. Perustettiin Punkalaitumen Bioenergiayhtiö, jonka osakkaiksi tuli parikymmentä Kanteenmaan seudun viljelijää sekä Punkalaitumen kunta. Valmis biokaasu tulee päätymään tämän altaan yläosaan. Bioenergialla toimeentuloa Biokaasulaitoksen syntysanat lausuttiin Punkalaitumella vuonna 2013. Biomassa kulkee reaktorin läpi neljässä viikossa. Suunnitelma tehdä hakkuutähteistä biohiiltä kariutui kivihiilen halpaan hintaan, mikä olisi rapauttanut biohiilen tuotannon kannattavuuden. Niin alettiin uskoa biokaasulaitokseen. Työja elinkeinoministeriö myönsi rakentamiseen yli miljoonan euron tuen kattamaan yli neljänneksen kokonaiskustannuksista
Suomessa kierrätyslannoitteen valmistusta biokaasutuotannon jälkimädätteestä on teknisesti kehittänyt Kotkan-Haminan seudun yritysten yhteishanke. Hanke on saanut pääosan rahoituksesta Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmasta, joka on yksi Suomen hallituksen kärkihankkeista. 30 Hankevetäjä Aki Heinonen ja toimitusjohtaja Jukka Uusi-Kouvo Punkalaitumen Bioenergia Oy:stä ovat tyytyväisinä hikoilleet helteilläkin, kun biokaasulaitoksen käynnistäminen alkaa häämöttää. Paljon on ollut selvitettävää ja moni suunnitelma on muuttunut matkan varrella. Tänä vuonna ranskalaisen osuuskunnan tavoitteena on valmistaa kierrätyslannoitetta 62 000 tonnia, kun määrä oli viime vuonna 48 000 tonnia. Tulevaisuudessa on tarkoitus siirtyä käyttämään biokaasutuksen mädätettä. Vastuu tilasta on nyt pääosin siirtynyt pojalle, sillä biokaasulaitos on alkanut teettää vetäjällään pitkiä päiviä. Suuri osa on läheltä tulevaa sianlantaa, sen lisäksi nurmea, viljan lajittelujätteitä, teurasjätteitä, kalanperkuujätteitä ja muita elintarviketuotannon sivuvirtoja kuten juuresten kuoria, kertoo Uusi-Kouvo tämän hetken näkymistä.. Tuotannon saaminen taloudellisesti kannattavaksi näyttää edellyttävän yhteistyötä useamman saman kokoluokan biokaasulaitoksen kanssa. Jälkimädätettä voidaan levittää sellaisenaankin pelloille, mutta siinä on vielä runsaasti nestettä mukana, mikä lisää kuljetuskustannuksia. Cursor Oy:n BioA-jalostamokonseptille haetaan parhaillaan kasvurahoitusta biolannoitetta teollisesti tuottavan testilaitoksen rakentamiseen. Ranskassa rakeistettua luomulannoitetta valmistetaan sikatilallisten oman osuuskunnan toimesta. Volyymi on riittävän iso, jotta valmistus on taloudellisesti mahdollista, kertoo Aki Heinonen. Ranskassa tehdään Hanke alkoi vuoden 2017 alussa. Jos mädäte kuivattaisiin ja rakeistettaisiin, sitä voitaisiin kuljettaa ja myydä säkeissä kuten keinolannoitteitakin. Samoin on selvitetty EU:n vireillä olevan lannoitedirektiivin vaikutuksia kierrätysravinteiden kaupallistamiseen, kertoo hankkeen vetäjä Aki Heinonen. Tällä hetkellä yhdessä EU-maassa hyväksytty kierrätyslannoite ei automaattisesti ole hyväksytty toisessa jäsenvaltiossa vaan joka maasta hyväksyntä on saatava erikseen. Haaste kuivaamisessa Jo nyt on selvää, että rakeistetun kierrätyslannoitteen valmistus ei käynnisty Punkalaitumella samaan aikaan biokaasulaitoksen käynnistymisen kanssa. PUNKALAITUMEN Bioenergiayhtiön hankkeessa on selvitetty mahdollisuuksia rakeisen kierrätyslannoitteen kehittämiseksi biokaasutuksen jälkimädätteestä. – Laitos tulee käyttämään alussa 10 000 tonnia biomassaa vuodessa. Rakeinen lannoite tavoitteena Sekoittimet huolehtivat siitä, että mätänevä biomassa on jatkuvassa liikkeessä ja kulkee neljässä viikossa reaktorin alkupäästä sen loppuun. Samoin se voitaisiin keinolannoitteiden tavoin levittää peltoon kylvökoneella osana kylvötöitä. – Suurin haaste on jälkimädätteen kustannustehokkaassa kuivaamisessa. Lannoite tehdään tällä hetkellä käyttäen perusraaka-aineena kuivattua sianlantaa. Lannoitetuotannon tiellä on vielä monta mutkaa. Tämän byrokratian lisäksi jarruttajana voi olla jäsenvaltion oma lannoiteteollisuus. – Olemme selvittäneet perin pohjin tulevan biokaasulaitoksen jälkimädätteen koostumuksen. – Olemme vierailleet Ranskassa ja Iso-Britanniassa. Vuodessa jälkimädätettä tulee laitoksessa kertymään noin 8 500 tonnia. Sitä pitäisi vielä kuivata niin paljon, että saataisiin 1 000–2 000 tonnia kuivalannoitetta, Aki Heinonen kertoo
Tämän hetken näkymä on, että kuljetusmatkat ovat maksimissaan 50 kilometriä. Koska biokaasulaitos toimii kuivamädätyksen periaatteella, separointi parantaa lannan toimivuutta prosessissa. Konteissa asiakkaille BioGTS Oy:n kehittämä ja patentoima teknologia perustuu niin sanottuun kuivaprosessiin ja soveltuu suoraan kuivienkin biomassajakeiden käsittelyyn. Biokaasua tullaan kuljettamaan esimerkiksi liikenteen biokaasuasemille. Separoinnissa osa virtsasta erotetaan ja lannan kuiva-ainepitoisuus nostetaan 5 prosentista 30 prosenttiin. – Kuivamädätys tuottaa ensin raaka-kaasua, jossa metaanipitoisuus on 50–55 prosenttia. Oljen käyttämisestä raaka-aineena on luovuttu kustannussyistä, sillä olki pitäisi keräämisen lisäksi myös murskata. . Tontilla on lisäksi varaus kolmelle reaktorille. Lisätietoja biokaasusta: biogts.com Luomua jo vuodesta 1996 lassenluomu.fi Kulmalan puutarha, Salo Biokaasu paineistetaan laitoksessa kontteihin, jotka kuljetetaan rekoilla asiakkaille.. WWW.HAMPPUFARMI.FI / email: info@hamppufarmi.fi / Puh. Toimitusjohtajan lisäksi biokaasulaitoksen pyörittämisessä ei tarvita muuta henkilökuntaa. Separointiin on toinenkin syy. Biokaasulaitoksessa käynnistyy ensimmäisessä vaiheessa kaksi reaktoria. 31 SUOMALAISET ÖLJYHAMPPUTUOTTEET Kysy lähimmästä lähikaupastasi tai tutustu tuotteisiin verkkosivuillamme. – Jos lehmät kokonaan häviävät, näin voi hyvinkin käydä. Lopusta suuri osa on hiilidioksidia. Laitoksen etävalvonnasta huolehtii laitetoimittaja BioGTS. Kun se poistetaan, nousee metaanipitoisuus 95–98 prosenttiin, Jukka Uusi-Kouvo selittää. Biokaasutuksen jälkeen prosessista jää jäljelle lannoitetta. Kiinteä osa tullaan myymään ulkopuoliselle toimijalle ja osa menee sellaisenaan peltolevitykseen samoin kuin nestemäinen osa. Hiilidioksidin talteenottoa ja kaupallista tuotteistamista on mietitty. Tulevaisuudessa laitoksella saattaa olla kakkostien varressa myös oma biokaasuasema. Separointi tehdään biokaasulaitoksen siirrettävällä koneella. 0405665219 tai 0405307489 EKOLOGISTA, PUHDASTA, RAVINTORIKASTA ARKIRUOKAA HELPOSTI SINUNKIN ARKEESI ! Biokaasulaitoksen etävalvonnasta huolehtii laitetoimittaja BioGTS. Biokaasu paineistetaan laitoksessa kontteihin, jotka kuljetetaan rekoilla asiakkaille. Uusi-Kouvon mukaan Suomessakin on mahdollista, että viljelykelpoista maata aletaan tulevaisuudessa käyttää suoraan energiantuotantoon. Lanta separoidaan Sianlanta separoidaan tiloilla ennen laitokseen kuljettamista. Fosforia on runsaasti ulosteessa, ja virtsassa sitä on vähän. Käyttökohteita voisivat olla esimerkiksi kasvihuoneet ja jotkut teollisuuden toimijat. Saksassa biokaasun raaka-aineeksi viljellään rehumaissia. Typpeä puolestaan on runsaasti virtsassa. Tästä seuraa, että nestemäistä osaa voi separoinnin jälkeen levittää pelloille moninkertaisia määriä verrattuna separoimattomaan lantaan
2000-luvun alussa luonnonvarojen riittämättömyys oli vielä harvan design-yrityksen tai kuluttajan huoli, mutta jo 2010-luvulla vastuullisesta kuluttamisesta tuli kuuma puheenaihe ja kiertotalous alkoi koskettaa yhä useampaa toimialaa. Samassa yhteydessä tutuksi tullut vihreä tähti-logo jäi historiaan ja tilalle ilmestyi terra-logo symboloimaan alkemistien maapalloa, jossa hylätystä ja unohdetusta tehdään ekologisia ja rakastettavia design-tuotteita. Nyt yrityksen historian kirjoissa käännetään luku kaksi, josta alkaa tulevaisuuden tarina. Vihtiläinen yrittäjä Seija Lukkala perusti Globe Hopen, koska halusi tehdä jotain konkreettista kertakäyttökulttuuria vastaan. 32 Globe Hope on jatkossa designja lifestyle-brändi, jonka valikoimiin kuuluu luonnonkosmetiikkaa, design-laukkuja ja asusteita. Kierrätystekstiileistä valmistetuista vaatteista tunnetuksi tullut yritys onnistui muuttamaan mielikuvia design-tuotteista ja loi kiertotalouteen perustuvan konseptinsa, jossa ylijäämätai jätemateriaalille annetaan uusi elämä. Seija Lukkala perusti Globe Hopen vuonna 2003 Vihdin Nummelaan. Tulevaisuuden alkemistit Globe Hopen uusi brändi-ilme lanseerattiin yleisölle uuden verkkokaupan ja malliston myötä 1. Teksti: Laura Syrjälä • Kuvat: Globe Hope K esällä 2018 tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun Globe Hope perustettiin Vihdin Nummelaan. Yritys toimii vahvojen arvojensa johdolla, joita ovat esteettisyys, ekologisuus ja eettisyys.. Tuotevalikoima saa myös täydennystä kokonaan uusista tuotteista, kun Mia Höytön suunnittelemat luonnonkosmetiikkatuotteet löytyvät jatkossa Globe Hope -tuotemerkin alta. Globe Hope siirtyy pääsuunnittelija Anssi Ruokokosken johdolla kohti eksklusiivisempaa designia, Kiertotalouden pioneerista tuli Vastuullinen design-talo jossa kierrätysmateriaali on suunnittelun lähtökohta, mutta muotokieli on aiempaa pelkistetympää ja skandinaavista. – Olen suunnittelijana aina ollut kyseenalaistaja ja halunnut tehdä asioita eri tavalla, kertoo Seija omasta taustastaan. syyskuuta 2018
Uuden laukkuja asustevalikoiman suunnittelusta ovat vastanneet yrityksen pitkäaikaiset suunnittelijat Anssi Ruokokoski ja Miisa Asikainen. Autojen turvavyöt onkin suunniteltu kestämään jatkuvaa kulutusta ja vetoa. Emma Napari on lisäksi suunnitellut Riite-printtikuosin mallistoon. Pipot on puolestaan valmistettu turvelangasta, joka on ainutlaatuinen sekoite turvetta, villaa ja akryylia. Nyt niitä poltetaan energiajätteenä ja ilmiö on maailmanlaajuinen. Uuden malliston myötä Globe Hope ottaa harppauksen eteenpäin kotikutoisesta ja maanläheisestä army-teemasta ja menee kohti funktionaalista, selkeää ja skandinaavista designia. Armeijatekstiilit ovat erinomaista raaka-ainetta tuotteille, sillä ne ovat laadukkaita ja tehty kestämään rankkaa kulutusta ja pesua. Ecosert-sertifioidut tuotteet ovat olleet markkinoilla jo vuodesta 2012 asti ja nyt kosmetiikkatuotteet siirtyvät Globe Hope -tuotemerkin alle. – Syysmallisto on raikas tuulahdus selkeitä linjoja ja trendikästä ekodesignia, joka on suunniteltu laatutietoisille kuluttajille, jotka välittävät aidosti vastuullisesta kuluttamisesta, kuvailee pääsuunnittelija Anssi uutta mallistoa. Globen Hopen uuden designfilosofian mukaisesti materiaalit antavat uusille laukuille ja asusteille pääominaisuutensa. Turvelangasta Globe Hope valmistaa muun muassa syysmalliston Hanki-pipot. – Saimme pelastettua lankaerän täpärästi ennen sen päätymistä kaatopaikalle. Luonnonkosmetiikka valikoimaan Globe Hopen tuotevalikoima laajeni syksyllä 2018 myös kokonaan uuteen tuoteryhmään, luonnonkosmetiikkaan. Globe Hope aikoo uuden brändin myötä myös vahvistaa B2B-liiketoimintaansa. Syysmalliston inspiraatio sääilmiöistä Globe Hopen syysmallisto ‘Riite’ on myynnissä syyskuun alusta lähtien ja se on brändilleen uskollinen eli materiaalilähtöinen konsepti, jossa yhdistyvät ajaton muotoilu ja kestävät materiaalit. – Turvavyöstä saamme puolestaan valmistettua siistejä ja tyylikkäitä tuotteita materiaalin kiiltävän ja taipuisan pinnan ansiosta, kuvailee Seija. Riite-mallistossa nähdään jo tavaramerkiksi muodostuneita materiaaleja, kuten armeijan tekstiilejä ja turvavyötä. Seija kertoo, että tekstiilien kiertotaloudessa on otettu harppauksia eteenpäin, kun vuoden 2016 alussa tekstiilejä ei ole enää saanut viedä kaatopaikoille. Tuotteilla on tarina, josta halutaan kertoa. Höytö jatkaa kosmetiikkatuotteiden tuotekehitystä yhdessä Globe Hopen kanssa. Mallistossa on keskitytty muutamaan päämateriaalin, jolloin saatu aikaan yhtenäinen kokonaisuus. Turvetuotteissamme turvelangan sekaan on neulottu villaja akryylilankaa: villa tuo tuotteille lämpöä ja akryyli puolestaan kestävyyttä, taustoittaa Seija. Uudessa mallistossa keskitytään muutamiin hyväksi havaittuihin materiaaleihin sekä valikoimaan laukkuja, reppuja, pussukoita, pipoja ja koruja. Viima-repun entinen elämä oli armeijan varustesäkkinä.. Valikoima sisältää kasvovoiteita, puhdistusgeelejä, seerumeja sekä hoitovesiä. Brändiuudistuksen myötä Globe Hopen kuluttajavalikoimasta poistuvat samalla vaatteet, mutta eivät ehkä lopullisesti. Armeijatekstiilit muodostavat Globe Hopelle yhden suurimmista ja monipuolisimmista materiaaliperheistä. Se on pöyristyttävää, kuittaa Seija ja kertoo, että Globe Hope on jatkossakin vastuullinen designja lifestylebrändi, joka ei tingi eettisyyden periaatteistaan. Vuoden 2024 jälkeen sekin tosin kielletään kokonaan ja tekstiilialan yritykset joutuvat toden teolla miettimään tuotteidensa elinkaarta. – Emme ole ainoita, jotka ottavat vastuullisen yritystoiminnan tosissaan, mutta Globe Hopen tuotteilla on jatkossakin tarina ja alkuperä, josta halutaan kertoa, kiteyttää Seija yrityksen tarinan lukua kaksi. Riite kuvaa jään pinnalle muodostuvaa kuviota. Globe Hope on syntynyt halusta tehdä jotain konkreettista kertakäyttökulttuuria vastaan. Uskomme, että kierrätys on lisäarvo tuotteelle, mutta tuote on myös hyvää designia ilman, että kierrätysmateriaali huutaa sieltä läpi, kertoo Seija. – Haluamme nyt alleviivata designia kierrätyksen sijaan. 33 – Logomuutoksella haluamme viestiä arvomaailman muutosta, jossa vastuullinen design on uusi suunnittelu-standardi, kuvailee Seija brändityön tavoitteita. Yritys konseptoi vastuullisia liikeja imagolahjoja joko omista tai asiakasyrityksen ylijäämämateriaaleista. Tuotteet ovat luonnollinen jatkumo vastuulliselle design-talolle, joka haluaa jatkossa profiloitua lifestyle-brändiksi. – Tällä hetkellä vaatteita kerskakulutetaan häpeilemättä jopa siten, että luksusbrändit polttavat vanhentuneita mallistojaan, jotteivat ne joudu alennusmyyntiin. Henkilöauton keskimääräinen käyttöikä Suomessa on 20 vuotta, jolloin turvavyöt ovat usein edelleen täysin siistejä ja ehjiä, muun auton ollessa valmis romuttamolle. Luonnonkosmetiikkatuotteet ovat Mia Höytön kehittämiä ja soveltuvat luonnonmukaiseen kauneudenhoitoon. . Ne on nimetty suomalaisittain ja niiden raaka-aineena käytetään Pohjoismaisen luonnon antimia. Kosmetiikkatuotesarjan takana on Mia Höytö, nuori nainen, jonka innostus luomuruokaan kasvoi kiinnostukseksi luonnonmukaista kauneudenhoitoa kohtaan. Yritys hyödyntää sekä armeijan varmuusvarastojen poistoja että lukuisia erilaisia käytettyjä armeijatekstiilejä, kuten univormuja, varustesäkkejä, laukkuja ja asusteita. Turvelanka on peräisin eräältä vanhalta suomalaiselta vaatetehtaalta, jolta lanka oli jäänyt tarpeettomaksi. Koko syysmalliston inspiraationa ovat toimineet suomalaiset sääilmiöt, josta esimerkkinä Riite-kuosi, joka on antanut mallistolle myös nimen. Yhteisbrändätyistä yritystuotteista on tullut jo monelle yritykselle konkreettinen vastuullisuusteko
Kuvassa on vain pieni osa kiven isomaksaruohoista. 34 Nämä isolla pihakivellä vuodesta toiseen viihtyvät isomaksaruohot ovat saaneet alkunsa muutamasta juurineen tuodusta yksilöstä. 1 2 Uusia lajeja saa tontille helposti Siirrä hortaa juurineen Jos tontilta tai lähialueelta löytyy niukasti villivihanneksia, niitä on helppo siirtää juurineen uuteen kasvupaikkaan.
Esimerkiksi vuohenputki ja poimulehti ovat kiitollisia paakkuina siirrettäviä. Paakun ottamisen jälkeen tyhjäksi jäänyt paikka kasvaa yleensä nopeasti umpeen uutta vuohenputkea. Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä Muutaman ruohovartisen kasvin siirtäminen paljasjuurisena on jokamiehenoikeudella sallittua.. Paakkuna siirtäminen käy milloin vain, kunhan maa ei ole roudassa. Vaahteran kasvua joutuu kuitenkin odottamaan ennen kuin siihen ilmestyy kukkia syötäväksi. Puuvartiset vaativat luvan. Poimulehteä ja vuohenputkea lähdössä paakkuina kohti uutta kasvupaikkaa. Käenkaali viihtyy varjossa. Mutta vain ruohovartisia kasveja saa toisen maalta ottaa ilman lupaa. Kasvien talvehtiminen parvekkeella vaatii omat niksinsä, ettei pakkanen pääse tuhoamaan juuristoa. Mukaan on hyvä ottaa esimerkiksi vesiastia, johon juuret voi kuljetuksen ajaksi upottaa. Paakkuna milloin vain Jos saat maanomistajalta luvan, helpointa on siirtää hortaa paakkuina. Nokkosen sitkeyden tuntee jokainen, joka on kiskonut sitä juurineen kasvimaalta. Melkein kaikki villivihannekset ovat monivuotisia eli ne leviävät sekä juurien että siementen avulla. Vuohenputkea löytyy tuoreena syötäväksi Etelä-Suomessa usein jouluun asti, joten paakun vuohenputkea voi parvekkeelle hyvin tuoda vasta syyskuussakin. Istuttamisen jälkeen on hyvä kastelemalla huolehtia riittävästä kosteudesta siihen asti, että kasvi on uuteen paikkaan hyvin juurtunut. Jos hyväksyy muovin käytön, voi ostaa muovisäkillisen luomumultaa ja mennä sen kanssa luontoon. 3. Esimerkiksi niittysuolaheinä on kuivien paikkojen kasvi ja käenkaali kasvaa varjossa. Tällaisen paljasjuurisen kasvin siirtäminen onnistuu varmimmin keväällä tai syksyllä. Myös siankärsämö on sitkeä. Viileys on eduksi, joten mieluummin illalla kuin keskellä hellepäivää. Jos kotipihasta löytyy isokokoinen kivi, se on oiva paikka isomaksaruoholle. Puuntaimiin lupa Villiruokavalikoiman täydentämiseksi voi myös hankkia puuntaimia, joista niiden kasvaessa riittää syötävää. Isomaksaruoho on luonnossa sen verran harvinainen, että yhdeltä paikalta luonnosta on syytä ottaa vain vähän suhteessa kokonaismäärään. Koska kasvi on hyvä varastoimaan kosteutta, sen lehdet pysyvät mehevinä pitkin kesää ja kuivinakin kausina. Paljasjuuriset viileällä Muutaman ruohovartisen kasvin siirtäminen juurineen on jokamiehenoikeudella sallittua, kunhan ei ota toisen pihapiiristä. Villivihanneksia voi sitten istuttaa säkkiin tehtyihin viiltoihin. 1. Melkein kaikilla kasvimailla kasvaa rikkaruohona siankärsämöä, joka usein kitketään juurineen kasvimaata perattaessa. Istutuspaikka kannattaa kuitenkin valita kasvin mukaan. Koivusta saa jo nuorena lehtiä, pihlajasta silmuja ja kuusesta kerkkiä. Puuntaimen ottaminen toisen maalta vaatii aina maanomistajan luvan. Tilanteen mukaan voit lapiolla tai käsikuokalla siirtää paakun esimerkiksi ruukkuun. 35 2. Matala paakku ja pieni määrä maata riittää. Jotkut kasvit ovat niin sitkeitä, että niitä voi paljasjuurisinakin siirrellä milloin vain. Siankärsämön siirtäminen onnistuu paljasjuurisenakin helposti. 5. Muutamasta juurineen siirretystä kasvista se voi levitä kiven päällä olevassa sammalikossa muutamassa vuodessa ja olla sen jälkeen kiveä hallitseva ruohovartinen kasvi vuodesta toiseen. Maata ei saa ilman lupaa ottaa, joten kasvin juurineen irrotettuaan siitä on karistettava multa. Kuusesta saa jo nuorena pienen määrän kerkkiä. Usein on kätevintä ottaa paakku lapion avulla työntämällä lapio lähes vaakasuorassa siltä syvyydeltä, mihin juuristo ulottuu. 3 4 5 N opein tapa saada tontille uusia lajeja on tuoda niitä juurineen muualta. . Kasvi pärjää kilpailussa parhaiten kuivilla paikoilla. 4. Jotkut villivihannekset ovat niin tavallisia, että niitä tuskin tarvitsee mistään lähteä siirtämään. Isomaksaruohon voi sekoittaa koristekasvina viljeltäviin maksaruohoihin, joita on levinnyt asutusten lähelle. Vuohenputki leviää yleensä mattona kasvupaikallaan. Usein 10–15 sentin syvyys riittää, toisilla kasveilla lyhyempikin. Toki sen kuten nokkosen uusi kasvupaikka kannattaa kerran kastella, jos se on kuiva. Niittysuolaheinän siirtäminen juurineen onnistuu helposti. Ainakin voikukka ilmestyy kaikille tonteille, vaikka sen hyväksi ei tekisi mitään. Luonnonvaraisena se on meillä ainoa lajissaan. Isomaksaruohoa kivelle Kuivassa viihtyy myös isomaksaruoho. Sen siirtäminen on paakuissa selvästi helpompaa kuin paljasjuurisena. Kun keväällä vie villivihannesten paakkuja ruukussa parvekkeelle, voi myös sieltä kerätä villivihanneksia pitkin kesää ja alkusyksyä. Osa luonnonkasveista viihtyy vain tietynlaisilla kasvupaikoilla, joilla ne eivät häviä kilpailussa esimerkiksi heinälle. Isomaksaruohoa voi kerätä syötäväksi keväästä loppukesään. Säkin voi sen jälkeen pitää parvekkeellakin ensimmäisen kesän ja syksyn
36 Suomessa ei ole mitään varsinaista myllärikoulua, vaan ammatti opitaan työn kautta. Luomujauhoja yli 100 vuotta vanhoista tiloista Vanhan myllyn tarina Osa myllyn tiloista on jäänyt tyhjäksi.
Mahdollisimman tuoreet jauhot toimivat parhaiten juurileivonnassa ”elävyytensä” ansiosta. Koska itse noudatan luomutuotannon tiukkoja periaatteita, haluan tietysti viljoistani valmistetun jauhon täyttävän luomutuotannon vaatimukset, Alm sanoo. L uomutuotannossa kaunis ajatus lisäaineettomuudesta jää torsoksi, jos vaikkapa viljaa ei kyetä jauhamaan myllyssä jauhoksi luomun ehdoilla. Kun entinen mylläri päätti jäädä eläkkeelle pyöritettyään myllyä kolmisenkymmentä vuotta, ryhdyin mylläriksi. 37 . Anna Alm ja Mika Merisaari haluavat täyttää yhden paikan luomutuotannon ketjussa. Merisaarella on kokemusta leipomoalalta, mutta myllärin työ tuli eteen hieman sattuman kautta. Jokaisella leipurilla halu käyttää elävää jauhoa, jota nimenomaan luomujauhot ovat. Suurimmaksi osaksi käyttämissämme viljoissa ovat arvot, valkuainen ja sakoluOsa myllyn tiloista on jäänyt tyhjäksi. Viljat jauhetaan Mustion myllyssä noin 40 kilometrin päässä tilalta. Työturvallisuuden olennainen ydin on kiteytetty yhteen lappuun. Lähituotetussa jauhossa ja leivässä korostetaan nimenomaan sitä läheisyyttä, mikä myös pystytään osoittamaan. Mustion myllyllä on pitkä historia aina viime vuosisadan alusta saakka. Osa mylly laitteista on 1930-luvulta.. Pelkäsin että joku ostaisi myllyn ja lopettaisi ennen pitkää sen toiminnan. Mika Merisaari osti myllyn ja ryhtyi mylläriksi runsas neljä vuotta sitten. – Jo vanhempani ovat harjoittaneet tilalla luomuviljelyä ja minä olen sitä jatkanut. Raaseporissa sijaitsevalla Mustion myllyllä on vuosisataiset perinteet ja luomuviljaa on myllyssä jauhettu vuosikymmeniä. Muutaman kymmenen kilometrin päässä Mörbyn tilaa viljelevä Anna Alm halusi luomumyllyn pysyvän toiminnassa. – Aloitin leipurina. Jäljitettävyys on helpompaa lyhyempien ja suorempien toimitusketjujen kautta. Omasta kokemuksesta tiedän, että etenkin pienet leipomot haluavat käyttää luomujauhoja. Mörbyn tila myy tekee luomujauhoja ja -ryynejä vehnästä, ohrasta, rukiista, kaurasta ja speltistä. – Hapanjuurileivonta on viime vuosina kasvattanut suosiotaan etenkin vehnäleivän osalta. Nyt Merisaari jatkaa myllärinä mutta myllyn omistus vaihtui Anna Almille. Hapanjuurileivonta pohjautuu vedestä ja jauhosta tehtyyn juureen, jonka saa itse tehtyä viikossa
38 Anna Alm halusi turvata myllyn toiminnan jatkuvuuden. Yksi säkki painaa 25 kiloa. Tämän asian leipuri huomaa taikinasta jo käsituntumalla, mikä tosin ei liity luomuun millään tavalla, Merisaari sanoo. Olennaista koko luomuviljelyssä on, ettei torjuntaa-aineita käytetä lainkaan. Kauppoihin luomujauhoa myydään 1-2 kilon pusseissa. Kun paketissa on luomutuotannon merkki, voi kuluttaja uskoa tuotteen olevan sitä alusta loppuun. Jauhaminen on sinänsä konetyötä. Laadusta pidetään tarkkaa huolta, esimerkiksi tarkastajat käyvät myllyllä vuosittain, Alm sanoo. Asiakkaina on suurelta osin paikallisia ja lähiseudun kauppoja ja leipomoita mutta jauhoja menee esimerkiksi pääkaupunkiseudulle ja Turun ympäristöön muun muassa ravintoloiden keittiöihin. Varastointia on muutamaksi päiväksi osin tuoreuden takia mutta osin myös tilanpuutteen takia, sanoo Merisaari.. Hän seurasi ja ohjasi tekemisiäni muutaman kuukauden ajan. – Yksityisille asiakkaille voimme jauhaa, jos joku sellaista pyytää, mutta emme aktiivisesti asiaa markkinoi. Hän ei täysin tyrmää mahdollisuutta jauhaa tavanomaisestikin viljellyn viljan jyviä, mutta ei suoranaisesti asialle lämpenekään. Voin tehdä asiakkaalle hänen toiveidensa mukaista jauhoa, mutta tietysti viljan pitää olla tuolloin laadukasta, Merisaari sanoo. – Vuosien varrella olen oppinut oikeat nostotekniikat. Ne toimivat edelleen oikein hyvin, eikä konekanta kaipaa ainakaan pikaisia investointeja, Merisaari jatkaa. – Myllyä on sen jälkeen laajennettu ja 1980-luvulla täällä oli kolme työntekijääkin. Torjunta-ainejäämiä ei saa löytyä luomuviljasta mutta tavanomaisesti viljelyn viljan jauhoissa jäämiä saattaa olla. Suomessa ei ole mitään varsinaista myllärikoulua. Toki myllyssä siivotaan ja puhdistetaan koneita muutenkin. Leipureille iso asia on jauhojen tuoreus, minkä takia jauhamme lähinnä tilauksesta. Sitä kautta jauhojemme leipoutuvuus on eri luokkaa kuin teollisten myllyjen jauhot. – Teknisesti se on täysin mahdollista, mutta jauhamisen jälkeen pitäisi tietyt koneistojen osat puhdistaa ja paikkoja siivota, jottei varmasti mitään torjunta-aineiden rippeitä tai muuta luomutuotantoon kuulumatonta ainesosaa jäisi myllyyn. Käsityötä ovat säkitys ja lastaus. – Isot myllyt varmaan oletettavasti kouluttavat omaa väkeään, mutta minut koulutti tähän työhön vanha mylläri. Mika Merisaari ei voi jättää prosessia yksin pitkäksi aikaa, vaan koneita on valvottava Alm uskoo, että luomumyllyjä on Suomessa vielä jonkin verran, vaikka Suomessakin pienten paikallismyllyjen määrä on vähentynyt. Teollisessa tuotannossa jauhoon lisätään jauhonparannetta, joka edistää säilyvyyttä. Osa leipureista haluaa perehtyä myös viljelyyn ja siihen liittyviin jalostusprosesseihin, – Joitakin leipureita on käynyt paikan päällä tutustumassa myllyyn. Siivous ja puhdistus tietää myllärille ylimääräistä työtä. – Sen sijaan esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskasta on pieniä myllyjä hävinnyt. Tilalta tuotettu spelttipasta valittiin vuoden 2015 länsiuusmaalaiseksi tuotteeksi. Mustion mylly myy jauhoja muun leipomoille ja pienille kaupoille. Suurempi puhdistus voidaan ajoittaa sellaiseen ajankohtaan kun on jauhettu tavanomaista viljaa. Mylly oli ensimmäinen sähköistetty tällä seudulla, sanoo Alm. Toisaalta vanhat koneet eivät välttämättä pysy kovin hyvin niihin asetuissa säädöissä, joten mylläri ei voi jättää koneita kovin pitkäksi aikaa valvomatta. Suomessa ei ole varsinaista myllärikoulua, ammatti opitaan työn kautta.. – Emme suoranaisesti ohjaa ostajia myllylle, koska meikäläisen työ hankaloituisi, jos asiakkaita kävisi kovasti, Merisaari sanoo. Torjunta-aineilla on kuitenkin luomussa täyskielto. – Luultavasti vuosiluku liittyy koko läheisen ruukin alueen historiaan. Panostetaan laatuun Vehnän tai speltin valkuaisainepitoisuuden pitää olla vähintään 12 prosenttia ja sako-luvunkin tietyissä rajoissa. Suomessa kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia paikallisesti tuotetusta puhtaasta lähiruuasta, Alm sanoo. Lähiruoka kiinnostaa Mustion myllyn seinän logossa on vuosiluku 1536. Kun näitä päivät liikuttelee edestakaisin satoja kertoa, ei kuntosalilla tarvitse käydä. Mylläriksi oppii tekemällä Elintarvikealan perustietous on myllärille hyväksi, ja ymmärrystä viljelyn perusteista ja viljan laadusta on suotavaa omata. Myllyltä ei jauhoja myydä, mutta Almin tilalta niitä saa myös pienissä pakkauksissa. ku korkeampia kuin ”perusmyllyjauhoissa”. Se on ainakin oma tuntumani. Osa koneista on peräisin 1930-luvulta. – Luomua voi viljellä monella tavalla ja tavanomaisessakin tuotannossa voidaan käyttää jonkin verran luomumenetelmiä. Minimissään jauhettavan viljan määrä pitää olla yli sata kiloa, jotta jauhamisessa on järkeä. Joka tapauksessa nykyinen mylly on siirretty järven toiselta puolelta nykyiselle paikalleen vuonna 1908
”Hienojauhatuksessa” säiliöön kerätty karkeampi jauho ajetaan taas valssien läpi, näissä valsseissa on tiheämmät ja matalammat urat kuin karkealla puolella. Vaatii oman ajattelutavan Luomu kestää säiden vaihteluita kenties hieman paremmin kuin tavallinen vilja. Eri karkeudet saadaan eroteltua myllyssä olevan sihtilaatikon kanssa. Tässä vaiheessa alkaa jo tulla erittäin hienoa jauhoa, joka otetaan suoraan säkkiin. ”Karkeassa” jauhatuksessa ” jyvä putoaa valssien väliin ja murskaantuu. Itse viljelen 2-3 vuotta samaa viljaa, jonka jälkeen annan vuoden lannoitekasville, minkä jälkeen voin taas laittaa pellon viljalle. Viljelijä toimittaa meille viljan. – Valmistuserän mukainen viljamäärä puhalletaan siilosta kuorimakoneen säiliöön. Karkealla puolella ajetaan tavara läpi muutaman kerran, joka kerran jälkeen hieman pienemmällä valssivälillä. Itse harjoitan sekä luomuviljelyä että kasvatan luomukarjaa. En tuijota kuitenkaan niinkään määrää, vaan laatua, jotta luomutuotannolle asetetut kriteerit tulivat täytetyiksi. – Luomuviljaa pitää lannoittaa luonnonmukaisin keinoin, ei kemiallisesti , mikä tarkoittaa palkokasvien kuten herneen ja härkäpavun käyttöä. Luomuviljelyssä torjunta-aineettomuuden lisäksi toinen tärkeä kriteeri on lannoitus ja vuoroviljely. Laatikossa on 12 kerrosta, joista jokainen sihtaa eri karkeuden talteen. Almin mukaan entistä useampi viljelijä näyttää tänä päivänä olevan kiinnostunut luomutuotannosta Osa on siihen jo siirtynyt tai vähitellen siirtymässä. Jauhatuksen loppupäässä jää jäljelle tummempi hiivaleipäjauho sekä hieno lese. Monivaiheinen prosessi Myllärille vehnän ja speltin jauhatusprosessin valssimyllyllä on varsin monivaiheinen. – Luomujauhojen tai -viljan terveellisyydestä verrattuna tavanomaiseen viljaan ei suoranaista faktaa oikein ole, mutta ainakin monelle kuluttajalle terveysnäkökulma tuntuu olevan tärkeä, minkä vuoksi kuluttaja on valmis maksamaan tuotteesta hieman enemmän. Sen voin luomuviljelijänä luvata, ettei luomuviljassa ole riskiä torjunta-ainejäämistä, mikä tavanomaisesti viljellyn viljan tuotannossa on aina jossakin määrin olemassa, Alm sanoo. Kuivuudesta huolimatta ainakin omille pelloilleni näyttää tulevan yllättävän hyvä sato. Eri tapoja on varmasti useita. Viljojen ravinne on myös lähituotettua, sillä se saadaan pelloilla aiemmin viljellystä apilasta. 39 Myllärin työ on paljolti käsityötä. Seuraava vaihe on kuorinta ja puhdistus. Hienojen valssien läpi ajetaan kaksi kertaa jolloin saadaan sitä peruspuolikarkeaa jauhoa. Vilja puhalletaan vastaanottosuppilosta esipuhdistajan sekä automaattivaa’an läpi siiloon. Joka myllyllä ei tehdä asioita samalla tavalla. Luomuviljely vaatii viljelijältä aivan erilaisen ajattelutavan. Jos vilja on lajiteltu ja paino tiedetään, voidaan se puhaltaa eri reittiä suoraan varastosiiloon. Ne tukevat toisiaan hyvin, Alm sanoo. Jotkin myllyt myös sekoittavat kaikki karkeudet keskenään, poistavat vain leseen ja kaikkein tummimman hiivaleipäjauhon. Kun tämä vaihe on saatu tehtyä loppuun, voidaan karkealta puolelta ottaa jäljelle jäänyt karkea lese ulos. Juhani Karvonen. Anna Alm lastaa jauhosäkkejä omalle tilalleen vietäväksi. – Minulle määrää tärkeämpää on laatu. – Sihtilaatikko pyörii akselissaan olevan epäkeskovastapainon avulla, jolloin joka sihdin päällä oleva sihtiharja pyörii ympäri sihdissä olevaa kiskoa pitkin, puhdistaen samalla sihtiä, jolloin jauhot eivät tuki niiden pieniä reikiä ja jauho kulkee esteettä seuraaviin vaiheisiin. Olennaista on lannoittaa yleisesti koko peltoala, kun tavanomaisessa viljelyssä lannoite kylvetään aivan jyvän viereen. – Isommissa myllyissä on enemmän valsseja, jolloin tavara saadaan ajettua enemmän nonstoppina läpi, kun täällä yhdellä valssiparilla joutuu tekemään erä kerrallaan ajamalla tavaraa samojen valssien läpi useamman kerran. Vehnää ei enää kuorita, vaan se vain puhdistetaan tässä vaiheessa mahdollisista rikkasiemenistä tai oljenpätkistä. Puna-apilakin on hyvä lannoite. Kuorimakoneessa on kivi, joka hioo speltin akanan irti jyvästä ja koneessa oleva puhallus erottaa akanat ja jyvät eri reittiä pois koneesta. – Tässä vaiheessa voidaan ottaa karkeaa vehnäjauhoa talteen tai sitten annetaan sen sekoittua puolikarkean joukkoon. Moni kuluttaja suosii luomuviljaa oletettujen terveysvaikutusten takia. – Tähän saakka luomuviljan tuotanto on ollut kannattavampaa kuin tavanomaisen viljan, koska luomusta on viljelijäkin saanut paremman hinnan. Säkitys on rutiinihommaa Mika Merisaarelle. . – Muu, karkeampi jauho-osa, jota myös tulee heti, ohjataan ”hienolle” puolelle odottamaan. Luomuviljelyssä keskitytään myös maaperän hyvinvointiin, minkä takia maaperä pitää ehkä hieman paremmin kosteutta kuin tavanomaisessa viljelyssä, Alm sanoo. Jyvä kulkee elevaattorilla myllyn säiliöön ja akanat puhalletaan pihalla olevaan konttiin, josta ne kuljetetaan lämpöenergiakäyttöön
Kaupungit pitävät kerkkien keräämistä riskinä. Vaahterankukkien poimiminen puuta vahingoittamatta ei millään tavalla haittaa vaahteran kasvua. 40 Mistä lupa puiden villiruoalle. Niiden poimiminen edellyttää ympäristöministeriön tulkinnan mukaan maanomistajan luvan. Villivihannesten kerääminen puista ja pensaista edellyttää maanomistajan lupaa. Luvan saaminen ei ole yksinkertaista, jos lähimetsä on kunnan omistuksessa
Ympäristöjohtaja Esa Nikusen mukaan asia on heille uusi. Valtion monikäyttömetsät painottuvat Pohjois-Suomeen ja Kainuuseen. Lähikunnissa Helsinki omistaa 5 300 hehtaaria ulkoilualueiden metsiä. Metsähallitus edelläkävijä Metsähallitus on syksystä 2017 asti myynyt lupia sellaisten luonnontuotteiden keräämiseen, joihin tarvitaan maanomistajan lupa. Suosimalla kuusiaitoja taloyhtiöt voisivat tarjota asukkailleen mahdollisuuden kerätä helposti kuusenkerkkiä. Entä taloyhtiöt. Jossain vaiheessa kesää nämä versot yleensä rungoista poistetaan kaupungin toimesta. Helsinki nihkeä Ekoelo-lehti kysyi Helsingin kaupungilta, voisiko se tulla vastaan ja sallia tietyn keruun omaan käyttöön omistamillaan alueilla. Hän vei kysymyksen Kaisa Pajasen johtaman luonnonsuojeluyksikön käsiteltäväksi ja lähetti sen jälkeen ympäristötarkastaja Tuomas Lahden kyseisessä palaverissa kirjaaman vastauksen. Maistamiseen tarvittaisiin Helsingin kaupungin lupa. Sen alavalikosta pitää rajata haun ulkopuolelle “Tutkimus ja opetusmetsät”. Haluaisitko ohi kulkiessasi maistaa rungosta versovia nuoria lehtiä vai epäilyttääkö niiden puhtaus. Siitä klikkaamalla avautuu alasivu, josta voi valita kohdan “Metsätalouden monikäyttömetsät”. Vastauksen mukaan Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikkö katsoo, että elävien puuvartisten kasvien osien keruu Helsingin kaupungin virkistystai luonnonsuojelukäytössä olevilta metsäalueilta ei ole tarkoituksenmukaista eikä toivottavaa. Metsähallituksen mobiililuvalla voi tehdä vaikka saunavihtoja, kun kerää alaoksilta tai lehtipuuvesakosta. Helsingissä kasvaa puistoissa ja katujen varsilla paljon lehmuksia. Palvelusta löytyy vasemmasta palkista ensimmäisenä kohta “Karttatasot”. Metsähallitus on esimerkiksi laatinut lupaehtoihin ohjeen, joilla turvataan se, ettei puustoa vahingoiteta. Kaupungin omalla alueella Helsinki omistaa metsää 4 800 hehtaaria. Helsinki omistaa esimerkiksi Keskuspuiston ja sen lisäksi paljon muita metsiä. Lupa oikeuttaa keräämään luvanvaraisia luonnontuotteita valtion metsätalouskäytössä olevista monikäyttömetsistä. Ne erottaa muusta ympäristöstä helpoiten, kun klikkaa ne valikosta näkyviin ja pois. Suojelumetsistä lupa ei oikeuta keräämään, ei myöskään tutkimuskäytössä olevista talousmetsistä. Kuustenkerkkien keräämiseksi voitaisiin alkaa taas suosia kuusiaitoja piharakentamisessa. Poikkeuksena ovat pihlajanmarjat ja katajanmarjat, joita saa kerätä vapaasti muualta kuin toisen pihapiiristä. Kolmen kuukauden lupa maksaa 24,95 euroa ja se oikeuttaa keräämään tuotteita maksimissaan 50 kiloa tai 200 litraa. Muutamalle toimijalle annettu lupa tuskin aiheuttaisi merkittävää haittaa mutta jo tieto mahdollisuudesta esimerkiksi kuusenkerkkien keräämiseen saattaisi synnyttää hallitsemattoman mielikuvan, että kuusenkerkkiä saa Helsingin metsissä kerätä vapaasti. Puissa kasvavan villiruoan keräämisen salliminen nähdään vastauksessa riskinä siinäkin tapauksessa, että keruu olisi luvanvaraista. Myös esimerkiksi lehmuksen nuoret lehdet sopivat hyvin vaikkapa salaattiin. . Kielteistä suhtautumista perustellaan vastauksessa sillä, että kaupungin viheralueiden käyttöpaine on jo nykyisellä asukasmäärällä varsin korkea suhteutettuna viheralueiden pinta-alaan. Vuoden lupa maksaa 49,90 euroa ja määrät ovat isompia. Metsähallituksen monikäyttömetsien sijainnin löytää Retkikartta.fi-sivustolta. Helsingin kaupungin ympäristönsuojelusta vastaavat eivät siis näytä innostuvan ajatuksesta, että kaupunki seuraisi Metsähallituksen esimerkkiä tekemällä mahdolliseksi puissa kasvavan villiruoan keräämisen. Monikäyttömetsät on merkitty hailakalla vaaleanvihreällä värillä. Taloyhtiöt voisivat tällöin suosia nykyistä enemmän esimerkiksi kuusia ja pihlajia istutuksissaan. Toisaalta esimerkiksi Pohjois-Satakunnassa niitä on runsaasti. Metsähallituksen aloitettua luvanvaraisten luonnontuotteiden keruulupien myynnin se loi samalla mallin, jota myös kunnat, seurakunnat ja muut isot maanomistajat voisivat soveltaa omissa metsissään ja puistoissaan. Uudeltamaalla tällaisia monikäyttömetsiä on vain muutamassa kohteessa. Puissa ja pensaissa kasvavat kasvinosat vaativat kuitenkin maanomistajan luvan. 41 K oivunlehdet, kuusenkerkät, vaahterankukat ja pihlajansilmut ovat mainiota villiruokaa. Kaupungit pitävät kerkkien keräämistä riskinä. Yksi ratkaisu niin Helsingissä kuin muualla voisi olla se, että taloyhtiöt ja vuokratalojen omistajat sallisivat asukkaiden kerätä villiruokaa talon omalla tontilla kasvavista puista. Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä Jokamiehenoikeuksia koskevaa rikoslain kohtaa tulkitaan tällä hetkellä yleisesti niin, että yhdenkään koivunlehden ottaminen kasvavasta tai kaatuneesta koivusta ei ole sallittua ilman maanomistajan lupaa
Erkki Väisänen muutti Peevon tilalle vuonna 2004. Taustalla näkyy Kokemäenjoki ja satoja vuosia vanha vilja-aitta.. 42 Peevon tilan pihakivessä oleva laatta kertoo tilan isännän olleen Ruotsin valtiopäivillä 1640 ja 1649
Nykyisin on kolmisen sataa lypsävää. 1970-luvulla vuohia oli Suomessa enää pari tuhatta. Nykyisin noin kolmannes maidosta käytetään tilan omassa juustolassa ja kaksi kolmannesta menee Juustoportille. V ielä 1960-luvulla monessa maalaistalossa Länsi-Suomessa oli ainakin yksi kuttu, jonka maidosta emäntä teki kutunjuustoa. Peevon tilan kutut lypsävät vuodessa maitoa 150 000–160 000 litraa. Peevon tilan vuohet hankittiin aikanaan ostamalla kolme karjaa tiloilta, jotka silloin luopuivat vuohista. Peevoon tila Sastamalassa jatkaa tätä arvokasta perinnettä. Pihalta näkyy Kokemäenjoki. ?. Suomessa on vuohia yli viisi tuhatta. Peevon tila jatkaa perinnettä omassa juustolassa Kutunjuustoa Sastamalasta Peevon tilalla Sastamalassa tehdään kutunjuustoa omassa juustolassa. Kokonaismäärä on noin 350, kun nuori karja ja pukit lasketaan mukaan. Ravintona on oman tilan esikuivatettua säilörehua sekä kauraa. – Pellot olivat olleet jo toistakymmentä vuotta vuokralla. Peevon vuohitilan maitoa toimitettiin aluksi Kolatulle ja myöhemmässä vaiheessa Juustoportille. 43 . Peevon tilan nykyinen isäntä Erkki Väisänen muutti taloon vuonna 2004, kun hän silloisen puolisonsa Helena Väisäsen kanssa lunasti tilan perikunnalta. Seitsemästä pukista neljä on astuvaa ja kolme nuorta. Peevon tilalla niitä on noin 350. Saman ajan Erkki Väisänen on . Kaksi juustolaa ostettu Oma juustola Peevon tilalla on ollut vuodesta 2015. Suomenvuohilla ei ole keinosiemennystä, joten pukit on oltava omasta takaa. Eniten kuttuja oli Satakunnassa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla. Uudessakaupungissa juurikkaiden ja possujen kanssa vierähti reilut kuusi vuotta. Samalla tila muuttui vuohitilaksi. Peevon tila sijaitsee Keikyässä, joka nykyisin kuuluu Sastamalaan. Yksi luopujista oli Kolatun tila Somerolla. Sen vuohet tulivat Peevon tilalle marraskuussa 2005. Pihan keskellä on tummanharmaa kivi. Tilalla on lypsäviä vuohia on noin kolme sataa. Nyt niiden määrä on tasaisessa kasvussa. Peevon tilalta on muuten lähtöisin Saloniemen luomutilan Aseveli-pukki, joka komeili Ekoelo-lehden kannessa numerossa 6/2014. Alussa 240 vuohta Peevolla oli vuohia alussa 240. Läheltä päärakennusta löytyy vilja-aitta, joka sekin on satoja vuosia vanha. Ennen vuohitilalliseksi ryhtymistä Kangasniemellä kasvanut ja maamieskoulun käynyt Erkki Väisänen oli tilanhoitajana useilla eri tiloilla kuten Pätiälän Kartanossa Asikkalassa, jossa hän oli tilanhoitajana 14 vuotta. Kolatussa oli tuolloin päätetty keskittyä pelkästään juustonvalmistukseen ja omista vuohista luovuttiin. Vuohikermasta valmistetaan kosmetiikkaa. Ne poikivat keskimäärin kolmen vuoden välein. Myös päärakennuksella on ikää satakunta vuotta. Suomalaiset vuohet ovat edelleen pääosin alkuperäistä rotua, josta käytetään nimitystä suomenvuohi. Päätimme ryhtyä tuottamaan vuohenmaitoa. . Rakensimme navetan ja ostimme kolme karjaa tiloilta, jotka silloin luopuivat vuohista, Väisänen kertoo. Sen kyljessä oleva laatta kertoo, että tilan isäntä Matti Klemetinpoika Peevo Keikyästä oli Ala-Satakunnan talonpoikien valtiopäiväedustaja Ruotsin valtiopäivillä 1640 ja 1649
Muita säilöntäaineita ei ole kuin bentsoehappo eli natriumbentsoaatti. Myös Tampereen kauppahallista sitä saa. Myös pastöroitua vuohenmaitoa myydään pullotettuna. Juustoja voi hakea myös tilalta. – Maanantaina juustot tehdään, joten sitä ennen on tehtävä tilaus puhelimella tai sähköpostilla. Kosmetiikka kattaa tällä hetkellä shampoot ja voiteet. Erkki Väisänen on Suomen vuohiyhdistyksen hallituksessa. . Vuohenmaidolla on tällä hetkellä enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Juustoja myydään Satakunnassa ja Pirkanmaalla alueella, jossa on perinteisesti syöty kutunjuustoa. Erkki Väisänen valmistaa kosmetiikan Iloniemien opeilla. Erikoiskaupoista sitä myyvät Lähiruokapuoti Lempi ja Ahlmanin tilapuoti. – Juustoportin mukaan vuohenjuustolla olisi moninkertainen kysyntä verrattuna siihen, mihin tällä hetkellä vuohenmaitoa riittää. Kosmetiikan tärkein myyntikanava on oma verkkokauppa. pyörittänyt tilaa yksin. Maarit Tuominen on vuodesta 2015 lähtien toiminut Peevon tilan juustomestarina. Peevon tila keskittyy juustoissa kahteen tuorejuustoon sekä salaattijuustoon, jota saa purkitettuna suolaliemessä sekä paloina. Esimerkiksi Tampereella Peevon tilan juustoja saa useista isoimmista Sja K-kaupoista. Kermankeitto on tällä hetkellä kerran vuodessa. Isäntä myy niitä mielellään vaikka yksittäinkin. Kosmetiikkaa valmistetaan ympäri vuoden menekin mukaan, jotta tuotteet saadaan markkinoille tuoreina. Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä Noin kolmannes maidosta käytetään tilan omassa juustolassa ja kaksi kolmannesta menee Juustoportille.. Kosmetiikka vuohikermasta Vuohenmaitokosmetiikkaa Peevon tilalla on valmistettu kuuden vuoden ajan. Niissä on vuohenmaidon lisäksi joko tervaa, pihkaa tai turvetta. Nuoret löytäneet Peevon tilan juustoja valmistuu nykyisin yli sata kiloa viikossa. – Jakelun kauppoihin teemme tällä hetkellä niin, että Maarit hoitaa Tampereen ja Nokian suunnan ja itse kierrän Sastamalan ja Punkalaitumen kautta Satakuntaan. – Nyt myös erityisesti nuoret ovat löytäneet sen. Vuodenvaihteessa 2014–2015 ostettu Maarit Tuomisen juustola Ruovedeltä ja vuodenvaihteessa 2016–2017 ostettu Sisko ja Pekka Lahdensuun juustola Lavialta ovat muodostaneet perustan Peevon tilan juustolalle. Kaupan mukana saatiin kummastakin juustolasta reseptiikka sekä asiakasrekisteri, jossa olivat mukana jakelussa olevat kaupat sekä yksityisiä kuluttajia. 44 Keikyän riippusilta on valmistunut vuonna 1948. Hän käy Ruovedeltä kahtena päivänä viikossa Peevon tilalla juustoja valmistamassa. Pihkan Erkki Väisänen valuttaa omasta pihakuusesta. Vuohenmaitovoiteen lisäksi valmistetaan kolmea muuta voidetta. – Kosmetikka tehdään vuohenkermasta, johon lisätään esimerkiksi mehiläisvahaa. Rautjärvellä sijaitsevan Kaivolan tilan Leena ja Veikko Iloniemi jäivät kuusi vuotta sitten eläkkeelle ja tuotanto siirtyi Peevon tilalle. Teollinen kosmetiikka kestää säilöntäaineineen 4–5 vuotta, tämä meidän 1,5 vuotta, Väisänen kertoo
Kosmetiikassa käytettävän pihkan Erkki Väisänen valuttaa omasta kuusesta. 45 Peevon tilan kutunjuustot kuljetetaan tiistaisin kauppoihin. Lämmin juomavesi on vuohille parempi kuin lämmittämätön. Juustomestari Maarit Tuominen kuljettaa juustot Tampereen ja Nokian suuntaan ja isäntä Erkki Väisänen hoitaa kuljetuksen Sastamalaan, Punkalaitumelle ja itäiseen Satakuntaan. Keikyän riippusilta on valmistunut vuonna 1948. – Hei kakarat, kutsuu Erkki Väisänen nuorta karjaa.. Vuohien juomavesi lämpiää kuttulan katolla olevilla aurinkokeräimillä. Juustomuotti Peevon tilan juustolassa
Tässä muutamia kuvia kisan upeista kuvista. Voiko kesäisempää jalkakylpyä olla. Ekoelon lukijat olivat innokkaasti tallentaneet kesäistä ekoelämää. Sadoista instagramiin ladatuista kuvista välittyi ihanan, lämpöisän kesän riemu, luonto, hiljentyminen, nautiskelu ja säilöminen. Mansikat. Kuva: Kristiina Selin 46 Kesän valokuvauskisan upeaa satoa #ekoelokesä Helena Tuominen on vanginnut kuvaan kauniin sudenkorennon. Kuva: Minna Kataja Seuraa @ ekoelolehti @ ekoelolehti www.ekoelo.?
Villiä hortaa. Kuva: Maarit Räsänen Kesän ensimmäistä satoa. Kuva: Ottila Orenius. Kuva: Salla Vuorenma 47 Kesän riemua. Kuva: Mari Mills Kuusenkerkät. Kuva: Hanna Virtanen Ekoelo Leipä. Noora Hämäläisen kameran linssi löysi luonnosta maagisen hiljentymishetken
Taiteilija Maija Raikamo mietti, miksi mikäkin roska on päätynyt sinne, missä se on ja miksi roskia löytyy keskeltä metsää. – Siitä ei sittenkään tullut kehittämishanketta, mutta aihe innosti niin, että siitä syntyi PLÄSTIIK – Koko Suomi roskaa –kampanja. Kerroin esimerkkejä osallistumismuodoista ja oli myös mahdollista pyytää minut vierailulle kertomaan lisää ja avuksi työskentelyyn, Raikamo kuvaa. Roskista syntyi mitä mielikuvituksellisimpia koneita, henkilöitä, rakennuksia ja kaupunkeja. R oskien taustalla olevat tarinat kiinnostavat kouvolalaista taiteilijaa, Maija Raikamoa. 48 Jätteestä syntyy: • keppihevosia • kaupunkeja Roskan tarina. Tähän mennessä Raikamon tiedossa on 13 kampanjaan osallistunutta koulua tai päiväkotia. Keväällä 2017 hän alkoi suunnitella Turun ammattikorkeakoulun soveltavan taiteen maisteriopintoihinsa kehittämishanketta, jossa pureudutaan roskaamisen takana oleviin tarinoihin taiteen keinoin. Suurin osa teki roskista taidetta omatoimisesti, Raikamon ohjeiden perusteella. Raikamon tavoitteena oli saada aikaan mahdollisimman matalan kynnyksen kampanja, johon olisi helppo lähteä mukaan. Mukaan lähtivät esimerkiksi Kymenlaakson Jäte Oy ja Kouvolan Siisti Siti -tempaus, Raikamo kertoo. Kampanja käynnistyi keväällä 2018 Kymenlaaksossa ja siihen lähti mukaan useita kouluja ja päiväkoteja. Kuvassa Vahteron koulun teos. Tarkoituksena oli jakaa lapsille ja nuorille positiivisella tavalla tietoa roskaamisesta, eikä saarnata ja heristää sormea. – Laitoin järjestelmällisesti viestit kaikille Kouvolan seudun rehtoreille, päiväkodin johtajille ja sivistystoimen johtajille
Roskista syntyi mitä mielikuvituksellisimpia teoksia. Kouluissa ja päiväkodeissa suurin osa taiteesta on tehty ympäristöstä kerätystä roskasta. – Lapset voivat kotona miettiä perheessä syntyviä roskia ja sitä, mihin roskat laitetaan. Myös kouluissa on pohdittu roskien lähdettä ja kenelle roskat ovat kuuluneet. Raikamo nauraa, että lasten mielikuvitus todella keulii, kun he pääsevät sitä käyttämään. Tarinoista huomaa, että lapset ovat todella pohtineet asioita syvällisesti, Raikamo kertoo. – Materiaalit, joita taiteessa käytettiin, eivät ole yllätyksellisiä. Lapset ovat myös voineet ottaa kotona kuvia siitä, paljonko roskaa heidän perheessään syntyy. – Syntyi vaikka mitä, äärettömän hienoja taideteoksia. Esimerkiksi koneita, henkilöitä, rakennuksia ja kaupunkeja, ihan omia mielikuvituksellisia maailmoita. Erityisesti jäi mieleen keppihevosrobotti, Raikamo hymyilee. Jätteestä syntyy: • keppihevosia • kaupunkeja Joukossa oli niin isompien projekteja kuin pienempää välituntipuuhastelua. Jonkin verran on hyödynnetty myös kotoa tuotua ja koulussa ja päiväkodissa syntynyttä roskaa. Eräältä lapselta Raikamo kysyi, mitä taidePLÄSTIIK – Koko Suomi roskaa –kampanjaan pääsee mukaan tekemällä roskista taidetta, ottamalla kadun varresta löytyvästä roskasta kuvan, keksimällä roskalle tarinan sekä jakamalla taideteoksestaan kuvan PLÄSTIIK –kampanjan Facebook-sivuille. 49 . Taiteen teon ohella on tarkoitus pohtia roskaamista positiivisessa hengessä.. Pohditaan taustoja Koko Suomi Roskaa –kampanjan tarkoitus ei ole ainoastaan tehdä roskista taidetta, vaan samalla myös havainnoida roskaamista tarkemmin ja pohtia tarinoita roskien taustalla. Sekä absurdeja että konkreettisia. Hän kuvaa myös, että lapsille oli alusta asti selvää, mitä roskasta oli syntymässä. Kuten kampanjan PLÄSTIIK-nimikin kertoo, muovi on yleisin, Raikamo toteaa
Tulossa teatteriesitys Kampanjan aikana on kertynyt runsaasti tarinoita, jotka kertovat roskista ja niistä syntyneistä taideteoksista. – No en varmana ota pantitonta pulloa! huusi Pullo Pasi raivoissaan. Tämä kampanja on ollut rikkaus ja olen onnellinen siitä, miten ihmiset ovat tehneet siitä onnistuneen, Raikamo kiittelee. Olin joskus erään nuoren naisen kengänpohjallinen. ROSKAHIRVIÖ Olipa kerran roskahirviö. Pullo hautautui roskien alle ja kuoli. – Minä olen legendaarinen Pullo Pasi, vastasi Pullo Pasi. . Teksti: Terhi Niinimäki teos esitti. Ilmeisesti heillä oli jokin Pläästik-roska tapahtuma. Ulla ei selkeästi ymmärrä että ei kengänpohjallisia tai muitakaan roskia saisi heittää luontoon. En kuitenkaan usko, että roskaaminen on mietittyä ja tarkoituksellista toimintaa, vaan yleensä tahatonta, Raikamo pohtii. Olin vasemman jalan tennarissa. Kouvola-päivässä monet kävivät kertomassa Raikamolle kokemuksiaan omasta roskien keräämisestä, jota usein jopa häpeillään, vaikka se tehdäänkin yhteiseksi hyväksi. No, sitten minä ja Pete muutimme ojassa olevaan putkeen asumaan. Raikamon ajatus on työstää osasta näistä tarinoista teatteriesitys, jonka hän toivoo olevan valmis loppuvuodesta. Kannustavaa palautetta Raikamo on kaiken kaikkiaan tyytyväinen kampanjan tähänastiseen toteutumiseen. PLÄSTIIK –kampanja jatkuu myös muutoin. PLÄSTIIK – Koko Suomi roskaa Roskatarinoita . Roskahirviö syntyi siitä, kun kaikki roskasivat. Pullo Pasi lähti raivoissaan. KENGÄNPOHJALLINEN Hei! Olen kengänpohjallinen nimeltä Pepe. Nuorin osallistuja on tainnut olla 4-vuotias, joka äitinsä kanssa oli siivonnut lähimetsän. Vastaus oli, että sehän on tietysti laiva, jossa on voilasti menossa Ruotsiin. Kun pääpaino tänä vuonna oli Kymenlaaksossa, toivoo hän vuonna 2019 kampanjan leviävän koko Suomeen. Elimme putkessa yhdeksän vuotta kunnes joku näädän näköinen eläin vei Peten enkä ole sen jälkeen nähnyt Peteä. Muoviroskan määrästä uutisoidaan nykyisin lähes päivittäin, joten Raikamo toivoo, että ihmiset innostuvat mukaan muutoksentekijöiksi ja pohtivat järkevää kulutusta ja sitä, mihin voivat itse vaikuttaa. Pullo asui pääosin roskiksessa. Sitten eräänä syysiltana Ulla heitti minut ja oikeassa jalassa olevan pohjallisen Peten ojaan, sillä hän sai uudet ja olimme jo kulahtaneet ajan saatossa. Juuri kun ehdin innostua uudesta kodistani, he veivät minut roskikseen ja nyt minä sitten asun täällä roskiksessa muiden roskien kanssa kunnes roska-auto vie meidät kaatopaikalle. Lisäksi on osallistunut yhdistyksiä, kuten Inksan klubitalo, Raikamo kertoo.. kysyi pullo. – Erityisesti nämä lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä. Se roskasi kaikki paikat. 50 Koulut ja päiväkodit keräsivät roskia lähiympäristöstään ja tekivät niistä erilaisia taideteoksia. Projektia on pidetty helposti lähestyttävänä ja roskaamista uudella tavalla tarkastelevana. Loppu! – Osallistuja Kouvola-päivässä, Kouvola Ku va : M aija Ra ika m o Mukaan pääsee tekemällä roskista taidetta, ottamalla kadun varresta löytyvästä roskasta kuvan ja keksimällä roskalle tarinan sekä jakamalla taideteoksestaan kuvan PLÄSTIIK –kampanjan Facebook-sivuille. Lopulta se kuoli koska ihmiset muuttivat tapojaan. Päivän päätteeksi roska-auto haki roskat. Koululaisia ja päiväkotilaisia on osallistunut parisensataa ja lisäksi yksittäisiä ihmisiä. Pullolle pidettiin isot hautajaiset. Maija Raikamo aikoo tehdä PLÄSTIIK-kampanjan roskien tarinoista teatteriesityksen. Naisen nimi oli Ulla. Sitten he veivät minut säkissä jollekin punaiselle alustalle ja rakensivat minulle upean kodin. PULLO Olipa kerran pullo. – Kannusjärven koulu, Hamina . Niinpä tällaisen kampanjan leikillinen toteuttaminen on osittain haastavaa, erityisesti aikuisille. – Koulut keräävät usein muutenkin roskia, joten he ovat olleet kiitollisia siihen oheen saadusta ohjelmasta, jonka voi toteuttaa oman ajan mukaan, rennolla otteella eikä ole liian kuormittavaa, Raikamo kertoo. – Pyrin tekemään siitä kiertävän, jotta voin viedä sen osallistuneille tahoille ja muihin julkisiin tiloihin, Raikamo ideoi. Mukana kaikenikäisiä Vaikka PLÄSTIIK– Koko Suomi roskaa –kampanjan pääpaino on toistaiseksi ollut koulujen ja päiväkotien kanssa tehtävässä yhteistyössä, voi kampanjaan osallistua kuka tahansa. Mutta juuri kun poistuin putkesta, minut nappasi ihminen. – Roskaaminen herättää paljon tunteita ja jopa vihaa. – Mukana on ollut kaikenikäisiä. Muutoinkin palaute on ollut kannustavaa ja ihmiset innostuneita. Eräänä päivänä pullo näki, että joku avasi roskiksen kannen. Niinpä keräsin kamani ja lähdin etsimään turvallisempaa kotia. Menenkin tästä leikkimään muiden roskien kanssa joten heippa!” – Kannusjärven koulu, Hamina . Sosiaalisessa mediassa voi osallistua milloin vain, mutta Raikamo uskoo, että ensi keväänä kampanja jatkuu taas laajempana. – Tarkoituksena on samalla havainnoida luontoa ja roskia. – Ota minut mukaasi! huusi pullo. – Huhtikuu on hyvä toimintakuukausi, kun roskat paljastuvat lumien sulaessa, Raikamo miettii. Myös ohjeet osallistumiseen löytyvät ryhmästä. Osallistumiseen voi käyttää vain pienen hetken tai sitten enemmän aikaa, Raikamo rohkaisee. Olin hyvin surullinen kun menetin Peten, mutta päätin jatkaa elämääni. – Kuka sinä olet
Lisää mintunlehdet. 51 Kesäkurpitsa-omenahillo 1 1/2 kg kesäkurpitsaa 500 g omenia 3/4 dl sitruunamehua 1–2 sitruunan hieno kuoriraaste 1 kg hillosokeria 2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna 1 ruukku minttua tai 1/2 ru ukkua vahvaa minttua Paloittele pesty kesäkurpitsa kuorineen. Kuori omenat, halkaise, poista siemenkodat ja paloittele. Soseuta porkkanat sauvasekoittimella. Soseuta kevyesti survimella tai sauvasekoittimella. Poista siemenkodat ja leikkaa omenanpuolikkaat kuutioiksi. Mittaa joukkoon sitruunankuori ja -mehu, sekä hillosokeri. Purkita hillo puhtaisiin, kuumiin purkkeihin piripintaan, sulje kannet ja jäähdytä. Poista kanelitanko ja anna hillokkeen jäähtyä. Mittaa vesi pieneen kattilaan ja keitä porkkanoita kannen alla kunnes ne ovat pehmenneet. Anna jäähtyä. Hilloon saa jäädä paloja. Keitä 15–20 minuuttia, kunnes kesäkurpitsa ja omena ovat pehmeitä. Säilytä kylmässä. Syksyn herkullisia aineksia: • omenat • kesäkurpitsat • porkkanat. Sekoita hyvin. Kuumenna viitisen minuuttia ja lisää raastettu sitruunankuori, hillosokeri ja inkivääri. Kiehauta vesi, sokeri ja kanelitanko. Säilö puutarhan anti talven varalle Herkkuja syksyn sadosta Ihana omenahilloke 1 kg hapokkaita omenoita 1 dl vettä 1-2 dl sokeria omenien happoisuuden mukaan 1 kanelitanko Kuori ja halkaise omenat. Lisää omenakuutiot ja hauduta miedolla lämmöllä 5–10 minuuttia, kunnes omenat alkavat hajota. Kuumenna vielä kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen. Raikas porkkanahilloke 500 g porkkanoita 2dlvettä 1tl raastettua sitruunankuorta 2rkl sitruunanmehua 2dl hillosokeria Kuori ja viipaloi porkkanat noin 1-2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Laita kesäkurpitsa ja omenapalat isoon kattilaan sitruunamehun kanssa
Myös vapaaajallaan hän viihtyy luonnossa yhdessä perheensä kanssa.. Voi jäädä ihmettelemään vaikka kovakuoriaista. Myös kalastus ja melonta liittyvät usein luontoretkeilyyn, eräopas Julia Loukia pohtii. 52 – Pääasia on, että luonnossa liikkuessa ei ole hoppua. Jokamiesja sinkkumelonnat lumoavat Elämykset luovat taikaa Julia Loukia nauttii voidessaan työskennellä luonnossa ja ohjatessaan ryhmiä
Jokamiesmelonnat ovat kaikille avoimia, Mustijokea pitkin kulkevia melontoja. Erikoisuutena ovat sinkkuja kuutamomelonnat.. 53
Siirryin eräoppaaksi ja se tuntui heti omalta jutulta ja hurahdin täysin, Loukia nauraa. – Olen yksin yrittäjä, jolla on iso opasverkosto. Eräoppaan toimenkuvaan kuuluukin paljon yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa, ja Loukia käy vetämässä ohjelmaa virkistyspäivistä nauttiville porukoille. Tehdään sitä, mitä on tarjolla, Loukia kuvaa ja kertoo, että koulutuksissakin on ollut paljon ryhmäyttämisharjoituksia ja kisailuja, sillä niille on kysyntää. Paikalliset tuntevat tilan nimellä Korsu ja aiemmin siellä on toiminut Perttilän luomutila. Kota muuttuu tarvittaessa myös kokoustilaksi valkokankaineen ja videotykkeineen. Silloin Loukia asui vielä perheensä kanssa Keravalla ja kertoo pyörittäneensä yritystä olohuoneen nurkasta. Vuonna 2007 Loukia perusti oman yrityksen nimeltä Elämyksen Taika. Eräja luonto-oppaan tutkinnon lisäksi hän suorittanut lukuisia täydennyskoulutuksia, kuten melonnanja köysitoiminnanohjaajan sekä jäätikkövaeltajan ja kauppayrttineuvojan koulutukset. Kota on suuri, ei mikään joka pihan kota, vaan sinne mahtuu jopa 80 henkeä. Hän liikkui paljon luonnossa lapsuudenperheensä kanssa ja kertoo tunteneensa paljon esimerkiksi sieniä. Sellaisia, joiden ääreen monet eivät ole ymmärtäneet pysähtyä. Viime aikoina toimipisteenä on usein ollut esimerkiksi Tuusulanjärven ranta Hotelli Krapin luona. Jokamiesmelontoja Vaikka eräja luonto-oppaan päätoimenkuvaa ovatkin ryhmille suunnatut retket ja ohjelmat, on Loukia pyrkinyt vastaamaan kysyntään ja tarjoaa myös yksityisille ihmisille retkiä ja tapahtumia. – Minulta kysyttiin paljon, onko yksityisille ihmisille mitään ja 4-5 vuotta sitten päätin ensimmäisen kerran järjestää jokamiesmelonnan. Julia Loukialle luonto on ollut läheinen lapsesta asti. Sittemmin jokamiesmelonnat ovat saavuttaneet suosion ja paljon ihmisiä löytää paikalle puskaradion kautta. Sellaisia, joiden ääreen monet eivät ole ymmärtäneet pysähtyä.. On hienoa, kun pääsee näyttämään ihmisille luonnon ihmeitä. Kävijöitä on ollut aivan laidasta laitaan, kaiken ikäisiä. Mäntsälän tunnus on hirvi, paikka on Hirvihaarassa ja hirvellä sarvet, kuten myös porolla, joten oli loogista, että kodasta tuli Sarvikota. – Mietimme, mikä yhdistää Mäntsälää, lappihenkeä ja poroja. Hänestä on hienoa, kun pääsee näyttämään ihmisille luonnon ihmeitä. Kun sesonki on päällä, keskityn vain keikkoihin ja muu jää vähemmälle, Loukia kertoo. Mielenkiintoinen yksityiskohta kodassa ovat pöydät, joissa on aiemman omistajan polttomerkintöinä tekemiä shamanismimerkkejä. Olemme Julia Loukian ja hänen yrityksensä Elämyksen Tai’an toimipisteessä Mäntsälän Hirvihaarassa. Sarvikota siirrettiin Hirvihaaraan Iittalan porofarmilta, mutta alkujaan se on valmistettu Pohjois-Lapissa. Ensimmäisellä kerralla ei tullut ketään, seuraavalla tuli muutama, Loukia muistelee. Vieressä virtaa Mustijoki, jonka rannalla on laavu ja pino kanootteja. Nimi Sarvikota on kuitenkin Loukian perheen yhdessä pohtima. – Meillä on täällä 18,8 hehtaarin entinen luomutila, jonka pellot ovat vuokralla. Teini-iässä kiinnostus kuitenkin lopahti. Loukian toimipisteet ja tehtävät vaihtelevat kuitenkin kansallispuistoretkistä kokoushotellien takapihoilla ryhmille vedettäviin kisailuihin. Kellokosken ruukkialueen kautta perheen koti ja Elämyksen Taika kulkeutuivat Mäntsälään, Mustijoen varteen, vuonna 2010. Se oli kuitenkin enemmän reittirakentamista, ja itse kaipasin ryhmän ohjaamista. Pari vuotta sitten paikalle kohosi myös ainutlaatuinen Sarvikota, jossa suurempikin porukka mahtuu nauttimaan nokipannukahvit ja muurinpohjaletut. – Lisääkin järjestetään tarvittaessa. Myös aikaisemmin sarvet liittyivät kotaan, sillä eräs poro oli tiputtanut sarvensa kodan oven eteen ja entiset omistajat päättivät, että sarvien kuuluu olla kodassa. Siellä ne ovat vieläkin, samassa paikassa ja komeat sarvet ovatkin, Loukia nauraa. Mainostin sitä facebookissa enkä ottanut ennakkoilmoittautumista. – Viherryin uudestaan noin 25-vuotiaana ja lähdin opiskelemaan luontomatkailua. Myös paljon perheitä, ja monet ovat antaneet melontalahjakortin esimerkiksi jouNiin melontaretkillä kuin muussakin luontoja eräoppaan työssään Julia Loukia pyrkii näyttämään ihmisille luonnon ihmeitä. Monipuolinen eräoppaan työ Alkujaan Loukia on Turusta. Toimenkuva on laaja ja olen niin opas, logistiikkapäällikkö, sihteeri, suunnittelija kuin markkinointipäällikkö. Toisena kesänä Loukia järjesti seitsemän melontaa, viime vuonna 23 ja tänä vuonna 25. 54 K ynttilät, avotuli, savun haju ja hämyinen tunnelma lumoavat Sarvikotaan astuessa. Rantaviivaa Mustijokeen on useita satoja metrejä, joten vesistö painoikin paljon vaakakupissa paikkaa valitessamme, Loukia kuvaa. – Täytyy olla realisti
Pääasia on, että on aikaa, eikä ole hoppua. Matkaan lähdetään hämärällä ja takaisin tullaan kuun valossa. – Miehen kanssa teemme aina itsenäisyyspäivävaelluksen. Myös lettujen paisto tunnelmallisessa Sarvikodassa kuuluu hintaan, Loukia mainostaa. Suomen 100-vuotissyntymäpäiviä vietettiin laskemalla päreille kirjoitetut toivotukset kynttilöiden kera Mustijokeen. Loukia selvästi itse arvostaa työympäristöään ja ympäröivää luontoa. Vuonna 2017 olimme Salpapolulla, Loukia kertoo. . Jos Suomella on joku teemavuosi, pyrimme valitsemaan kohteen sen mukaisesti. Loukia pohtii, että melonnat varmasti houkuttelevat tietyntyyppisiä ihmisiä, sellaisia, jotka eivät ehkä baarista löydä samanhenkistä seuraa. Rentouttava kodan ilmapiiri saa luovuuden kukkimaan. Talvisin ryhmät voivatkin suunnata melonnan sijaan vaikka lumikenkäretkelle. Toki sää tuo aina oman jännitysmomenttinsa ja toiveissa on, ettei paksu pilvikerros peitä kuun valoa. Teksti: Terhi Niinimäki Kuvat: Julia Loukia ja Terhi Niinimäki. – Tänä keväänä sinkkumelonnat eivät valitettavasti toteutuneet, sillä naisia olisi kyllä ollut, mutta miehiä ei riittävästi, Loukia harmittelee. Kuutamomelonnat ovatkin muita melontoja enemmän tunnelmallista fiilistelyä ja nautiskelua. Nuorimmat ovat olleet alle 30-vuotiaita ja vanhimmat yli 60-vuotiaita. luna tai isänpäivänä lahjaksi, Loukia kertoo. Herukoille ei käytetä mitään kemiallisia aineita, Loukia kertoo. – Lappi on lähempänä kuin uskotaankaan, hän vinkkaa. – Kanootin vuokra maksaa usein saman 30 euroa, mutta täällä saa samalla hinnalla opastuksenkin. Sinkkuja kuutamomelontoja Parina viime vuonna muutama jokamiesmelonnoista on suunnattu erityisesti sinkuille. Luonnon suhteen Loukia nauraa olevansa melko kaikkiruokainen. Meillä on siis herukoiden itsepoimintaa. – Siinä on vähän lohikäärmelaivameininkiä, Loukia nauraa. Kosken suvantopaikalla pidetään tauko, tehdään kanooteista lautta ja kerron hieman alueen luonnosta ja historiasta, Loukia kuvaa. Parina edellisenä keväänä sinkkumelonnat ovat toteutuneet ja tulostakin on syntynyt. Sinkkumelonnat järjestetäänkin erikseen alle ja yli 40-vuotiaille. Suurkanootin ohjaaminen Mustijoen kapeassa ja matalassa joessa vaatii toki taitoa, mutta on mielenkiintoista. – Sarvikodassa rentoutuu todella hyvin ja yksikin asiakas kertoi avoimien ovien jälkeen, että haluaa tuoda työpaikkansa johtoryhmän tänne pitämään kokousta. Samanhenkisten ihmisten joukosta on muotoutunut ainakin yksi avopari. Jotta voi jäädä ihmettelemään vaikka kovakuoriaista. Vapaa-ajallakin luontoon Vaikka Julia Loukia tekee työtään paljolti ulkona ja luonnossa, viihtyy hän myös vapaa-ajallaan luonnossa. Myös kalastus ja melonta liittyvät usein luontoretkeilyyn, Loukia pohtii. Mielenkiintoinen yksityiskohta Sarvikodassa ovat pöydät, joissa on aiemman omistajan polttomerkintöinä tekemiä shamanismimerkkejä. – Joka luontotyypistä löytyy ihmeteltävää. 55 Sarvikodassa paistuvat muurinpohjaletut isollekin joukolle ja lettujen paisto kuuluu myös jokamiesmelontojen ohjelmaan. Jokamiesmelonnat ovat suosittuja myös edullisuuden ja ympäristön vuoksi. Luonnonmukaisuudesta muussakin elämässään nauttivan Loukian tilalla voi eräopaspalveluiden lisäksi nautti herukoista. Tällaisessa ympäristössä luovuus kukkii paljon enemmän kuin toimistossa, Loukia hymyilee. – Jokamiesmelontojen reitti on 3,5 kilometriä. Lisäksi erikoisuutena on suurkanootti, joka sopii erityisesti perheille ja siihen mahtuu 10 henkeä. Yksittäiset ihmiset Loukia toivottaa tervetulleeksi myös Sarvikodan tapahtumiin ja avoimiin oviin. Sitä Loukia kuvaa supervakaaksi, eikä kanoottia heilauta, vaikka lapsi kurkottelisikin laidan yli kohti ulpukkaa. Kahden lapsen kanssa vietetään aikaa luonnossa, keväisin kerätään villivihanneksia ja syksyisin sieniä. Kota muuttuu tarvittaessa myös kokoustilaksi valkokankaineen ja videotykkeineen. – Tilan aiemmasta 400 herukkapensaasta on jäljellä 150 pensasta. Puitteista ovat jo käyneet nauttimassa lukuisat ryhmät, mutta Loukia toivoo, että erityisesti ulkomaalaiset ryhmät löytäisivät paikan päälle enemmänkin. Sinkkumelontojen ohella erikoisuutena ovat loppukesän kuutamomelonnat. Loukia kertoo, että keski-ikä on ollut noin 40–45 vuotta
. Kauppaan ei ehkä tarvitse lähteäkään. . Suomessa kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta haaskataan koko elintarvikeketjussa peräti 10–15 prosenttia. . . Henkeä kohti tuotamme kotitalouksissa noin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa, mutta määrät vaihtelevat paljon eri kotitalouksien välillä. Avaa uusi paketti vasta, kun edellinen on syöty loppuun. KAUPASSA . Kuivaneet leivät voi paahtaa pannulla ja nauttia hillon kanssa tai kuutioida ja paahtaa leivästä krutonkeja keiton tai salaatin lisäkkeeksi. Valmispakkauksissa yksi homeinen hedelmä pilaa nopeasti vierustoverinsa. Ilahduta naapuria herkuilla. SämpylöiMartat antavat lukuisia vinkkejä hyötykäyttää ruoantähteitä. Tietoa ruokahävikistä ja sen vähentämisestä löydät osoitteista www.saasyoda.fi ja www. Eniten ruokaa menee hukkaan kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoissa. Puuron voi sekoittaa sämpylätaikinaan tai vanhanaikaisesti kuumentaa rasvassa pannulla ruskeaksi ja nauttia maidon ja marjojen kera. Ruoan tuottaminen, kuljettaminen ja valmistaminen aiheuttavat huomattavasti päästöjä. Vältä kauppaan menoa nälkäisenä. 56 Ruokahävikkiään voi vähentää suunnittelulla Tähteistä uusia Suomessa ruokahävikkiä syntyy eniten kotitalouksissa. Vähentämällä ruokahävikkiään vähentää siis myös ruokakulujaan. . . . Maitotuotteita, joilla myös on suuri hiilijalanjälki, menee kotitalouksissa hukkaan jopa 20 miljoonaa kiloa. Vinkit ja muuta tietoa: www.saasyoda.fi . . Luonnonvarakeskuksen tutkimusten perusteella pelkästään kotona syntyvä hävikki verottaa jokaisen suomalaisen lompakkoa noin 125 eurolla vuodessa. Tuoretta lihaa ja kalaa sekä noutoruokia päätyy roskapusseihin kumpaakin 11 miljoonaa kiloa vuodessa. herkkuja. Se vastaa noin 7800 rekka-autollista ruokaa. Pois heitetään erityisesti vihanneksia, maitotuotteita ja valmistettua ruokaa. Valmistitko ruokaa liikaa. Kotona valmistetun ruoan poisheittäminen on erityisen harmillista, koska sen suunnitteluun ja tekemiseen on kulunut rutkasti aikaa ja rahaa. Tarkista tuotteiden päiväysmerkinnät, ja mieti ehditkö käyttää tuotteet ajoissa. Saasyoda.fi-sivuston annoslaskuri auttaa mitoittamaan ruoan määrän oikein. Jos ruoka päätyy roskiin, ovat päästöt syntyneet turhaan. Suosi pieniä pakkauskokoja. . . Jotta et osta kaupasta turhaa ruokaa, kurkista jääkaappiin ennen kauppaan lähtöä ja tee ostoslista. Sijoita nopeimmin pilaantuvat ruoat jääkaapin etuosaan, niin muistat käyttää ne ajoissa. martat.fi. Esimerkiksi keitetyt perunat ja kasvikset sopivat sosekeittojen pohjaksi, sämpylätaikinan jatkeeksi tai pyöryköiden ja pihvien raaka-aineeksi. Suomessa vastaava luku on 10–15 prosenttia, ja eniten hävikkiä tapahtuu kotitalouksissa. RUOAN SÄILYTYS . . Inventoi silloin tällöin myös pakastin ja käytä tuotteet ennen kuin ne ehtivät vanhentua. Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on alun perin ollut syömäkelpoista, mutta joka syystä tai toisesta päätyy roskiin tai biojätteeksi. Teksti: Terhi Niinimäki V in kk ej ä ru o ka jä tt ee n vä he nt äm is ek si ENNEN KAUPPAAN LÄHTÖÄ . Maailmassa jopa 30 prosenttia kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta päätyy hävikkiin. Osta hedelmät mieluummin irtotuotteina. Jäikö ruokaa juhlista yli. Säilyttämällä ruoat oikeissa paikoissa saat ne säilymään pidempään. JÄIKÖ RUOKAA YLI. S uomessa kotitaloudet heittävät ruokaa vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa. Suomalaiset heittävät eniten pois vihanneksia, maitotuotteita ja kotona valmistettua ruokaa. Koko maailmassa noin 30 prosenttia kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy hävikkiin. Loihdi tähteistä uusia herkkuja. Muista, että kauppatilat on usein suunniteltu heräteostoksia silmällä pitäen. Älä sorru paljoustarjouksiin, jos tuote on helposti pilaantuva
Mittaa neste kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää juustoraaste, mausteet ja muna vähän jäähtyneeseen kastikkeeseen. Lado kuoritut viipaloidut tai paloitellut kasvikset ja peratut kalan tähteet voideltuun uunivuokaan. Lisää suurus koko ajan sekoittaen nesteeseen. marjahilloa tai sokeroitua sosetta kermavaahtoa maustettuna hiukan sokerilla ja vaniljalla . Pappilan hätävara kuivahtaneita kakunpaloja, pikkuleipiä tms. Leivo leivinpaperille ohuita rieskoja. Pistele rieskat haarukalla ja paista heti 250 asteessa noin 15 minuuttia Perjantain yllätyspaistos 500 g kypsiä kasviksia (perunaa, porkkanaa, parsakaalia) 200–400 g tähteeksi jäänyttä keitettyä tai paistettua kalaa, lihaa, makkaraa tai broileria (juustoraastetta) Kuorrutuskastike: 4 dl nestettä (maitoa, kasvisten tai kalan keitinlientä) 4 rkl vehnäjauhoja 1 dl kylmää nestettä mausteita 1-2 dl juustoraastetta 1 muna . Kaada kuorrutuskastike vuokaan, ripottele pinnalle juustoraastetta ja kuorruta paistos uunissa 250 asteessa. Perunarieskat 2 1/2 dl perunasosetta suolaa, ellei soseessa ole jo valmiiksi 1 muna 2 1/2 dl ohrajauhoja . Sekoita kylmä neste ja vehnäjauhot tasaiseksi suurukseksi esimerkiksi tiiviskantisessa lasitölkissä. Liota kakunpaloja ja pikkuleipiä hetki maidossa tai mehussa, jos ne ovat kovia. Voit lisätä myös juustoraastetta joukkoon. 57 Esimerkiksi kuivat leivänpalaset voi hyötykäyttää liottamalla niitä hetken ja syömällä ne vaikka marjojen ja kerman kera. Sekoita kaikki aineet kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Nämä sekä runsaasti muita vinkkejä ruoantähteiden hyödyntämiseen löydät osoitteesta www.martat.fi.. Kypsennä muutaman minuutin ajan. Lado jälkiruokamaljaan kerroksittain kakunpaloja, hilloa tai sosetta ja kermavaahtoa
Kaupunkilaisten yhteinen jääkaappi vähentää ruoan hävikkiä Uusi koti ruoalle Kotkan hävikkijääkaappi toimii nuorisotoimen tiloissa, yhteisötalo Messissä. Innokkaita löytyi heti, ja yksi heistä oli Suvi Silvala, joka toimii hävikkijääkaapin vapaaehtoisena. Toistaiseksi mitään ei ole tarvinnut heittää pois.. – Saimme jääkaapin ja pakastimen lahjoituksena ja kaverin kuskaamaan niitä peräkärryllä. Nyt hävikkijääkaappi on kaikkien halukkaiden käytössä, seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaan ja kesäisinkin viitenä päivänä viikossa. Sinne voi kuka tahansa käydä viemässä ruokaa, joka jäisi käyttämättä, ja ottaa vastaavasti tarvitsemaansa. 58 E spanjassa naapuruston yhteiset solidaarisuusjääkaapit ovat yleisiä. Idean syntymisen ja vapaaehtoisporukan löytymisen jälkeen kaikki sujui varsin nopeasti ja ongelmitta, ja hävikkijääkaappi on ollut toiminnassa alkukeväästä 2018. Kun kotkalainen Joona Mielonen kuuli niistä, alkoi hän kysellä innokkaita mukaan perustamaan samalla periaatteella toimivaa hävikkijääkaappia. Tilat niille löytyivät nuorisotoimen tiloista, yhteisötalo Messistä ja Kotkan kaupunki oli koko ajan myötämielinen projektille, Silvala kuvaa. Kotkassa on käytössä kaikille avoin hävikkijääkaappi. Jääkaappi on usein tyhjillään, sillä ruoka siirtyy nopeasti eteenpäin
Teksti: Terhi Niinimäki Kuvat: Saku Yrjölä Hävikkijääkaappi on kaikkien halukkaiden käytössä, seitsemänä päivänä viikossa aamusta iltaan. Omavalvontaa tarvitaan Hävikkijääkaappia pyörittävät yksityishenkilöt, jotka ovat tehneet sen toiminnasta tarvittavat ilmoitukset sekä omavalvontasuunnitelman. Kouvolaan on perusteilla hävikkijääkaappi ja Helsingistä on tullut kolme eri yhteydenottoa. . Esimerkiksi kun on lähdössä kauppaan, tarkistaisi kaapin sisällöt ja toisi tarpeettomat jääkaappiin ja ottaisi sieltä mahdollisesti tarvitsemansa ennen kuin jatkaisi kauppaan, Silvala rohkaisee. Hävikin minimointia Toistaiseksi hävikkijääkaapin käyttö ei ole vähentänyt Silvalan omaa kaupassa käynnin tarvetta, sillä sen verran vähän jääkaapissa yleensä on sisältöä hänen tullessa paikalle. Jääkaappiin on toistaiseksi tuotu kaikkea mahdollista ja kaikki myös menee. Muista kaupungeista on tullut yhteydenottoja ja kiinnostusta ryhtyä samanlaiseen toimintaan. 59 – Oli tärkeää saada hävikkijääkaappi paikkaan, jossa on muutakin toimintaa. Yksi niistä alkaa olla jo mallillaan ja käynnistymässä, Silvala kertoo. Aiemmin tällainen olisi ollut huomattavasti hankalampaa, Silvala toteaa. Kaikkea muuta voi tuoda. Niina Viljava, Joona Mielonen, Juha-Matti Eerola, Suvi Silvala, Anu Kuusela ovat Kotkan hävikkijääkaapin vapaaehtoisia.. Hän toivoo, että vastaava toiminta laajentuisi enemmänkin ja uskoo, että esimerkiksi taloyhtiöt voisivat löytää kevyempiäkin keinoja toteuttaa ylijäävän ruoan jakamista. Listassa on kyllä toistuvasti samoja nimimerkkejä, mutta emme ole laskeneet niiden kokonaismäärää, Silvala kertoo. Kotitekoisista ruoista tulee täyttää myös allergeenilista. Varsinaista rekisteriä tai tilastoa hävikkijääkaapin käyttäjistä ei kuitenkaan ole, sillä kuka tahansa voi viedä ja hakea ruokaa. Kesän aikana on myös näkynyt selvästi, että ihmiset ovat tyhjänneet jääkaappejaan ennen lomia, Silvala hymyilee. Jos ruoka on avaamattomassa kaupan paketissa, ei sitä tarvitse merkitä listaan. • Jääkaapin ensisijainen tarkoitus ei ole toimia ruoka-apuna, vaan minimoida ruoan hävikkiä. – Meillä on positiivinen ongelma ja jääkaappi on usein tyhjillään. Viimeksi Silvala sai itse mukaansa sinappia ja päätyi ostamaan sen jälkeen tofunakkeja iltapalaksi. Silloin ruokaa voi käydä jättämässä ja hakemassa huomaamattomasti. Esimerkiksi valmiit tarrapohjat saa. Olemme sopineet viikoittaisista siivouksista, mutta mitään ei ole toistaiseksi tarvinnut heittää pois, kun kaikki menee. Nopea menekki Silvala on yksi noin puolesta tusinasta hävikkijääkaapin vastuuhenkilöstä. – Tarjoamme kaiken tiedon ja materiaalit tueksi. – Toiminta on nimimerkkiperusteista eli käytössä on vihko, johon merkitään, mitä ja milloin on tuonut ja milloin tuote on avattu. Kukaan ei kuitenkaan kysele, miksi kukakin kaapilla käy, ja enemmän täydennystä kaipaisimme kaappiin, Silvala kannustaa. Lisäksi vähintään toista kymmentä henkeä on aktiivisia toimijoita. – Päätimme, että kalaja äyriäistuotteita ei voi tuoda, sillä siinä tapauksessa säilyttäminen ja valvonta menisivät monimutkaisemmaksi. Laki hävikkiruoan lahjoittamisesta muuttui muutama vuosi sitten ja mahdollisti tällaisen toiminnan. Sitä varten on saatavissa valmiita tarralappuja, jotka voi helposti kiinnittää tuotteeseen. Jotkut saattavat kokea sen leimaavaksi, Silvala pohtii. – Voisi kuvitella, että tämä on tulevaisuuden tapa toimia, Silvala pohtii. – Olisi hienoa, että jääkaapilla käymisestä tulisi ihmisille rutiinia
– Maaleihin käytän kotimaista pellavaöljyä, auringonkukkaja karnaubavahoja, kalkkia ja pigmenttejä. Nyt hän valmistaa myytäväksikin myrkyttömiä maaleja. Tavoitteenani on kuitenkin kasvattaa määrää ja teen jatkuvasti maalikokeita erilaisilla värikasveilla, Koski kertoo. Valmistamani ohennegeeli sisältää pellavaöljyä, vettä sekä emulgoivaa kasvivahaa, joka saa sen liukenemaan sekä öljyyn että veteen, Koski sanoo. Kun teoksille alkoi olla kysyntää, rohkaistui hän valitsemaan taiteilijan ja yrittäjän ammatin. – Aluksi sekoittelin kokeeksi paletin reunalla pigmentistä ja öljystä pieniä määriä värejä itselleni sekä kokeilin valmistaa värikasveista erilaisia väriuutteita. Kasvimaalit testissä Ensimmäiset maalit Alissa Koski sekoitti itse vuonna 2011. päättelin, ettei ajatus aivan mahdoton olisi, Koski kertoo. Pelkästään niiden Kiinnostus taiteeseen ja luonnonmukaisempaan elämään sai Alissa Kosken testaamaan maalien tekemistä itse. Vuonna 2016 Koski perusti oman yrityksen Luonta, ja taiteen teon lisäksi hän myy luonnonmukaisia maaleja. Yrittäjän ja taiteilijan työn ohella hän nauttii rauhallisesta elämästä maalla. Ajan kanssa perehdyin paremmin taidemaalien ominaisuuksiin ja valmistukseen, Alissa muistelee. Käyttämäni pigmentit ovat myrkyttömiä kasvi-, savija mineraalipigmenttejä. Lapsesta asti taiteesta pitänyttä Alissaa mietityttivät käyttämiensä erilaisten seinä-, huonekaluja taidemaalien myrkylliset ainesosat. Hän kertoo, että savipigmenttien UV-kestävyys ja pysyvyys ovat käytännössä ikuiset, mineraalivärien kiitettävät ja kasvivärienkin hyvät, joskin ne saattavat vuosien kuluessa hieman haalistua. Taiteilija Alissa Koski tekee maalit luonnonmukaisista aineksista Luovuus on Alissa Koski on pitänyt pienestä asti taiteen tekemisestä, mutta ei ollut ajatellut siitä ammattia. – Ryhdyin etsimään vähemmän haitallisia vaihtoehtoja ja mietin, että onko todella aivan mahdotonta valmistaa myrkytöntä maalia. Toistaiseksi hän on kokeillut tehdä maalia hengittäminen sisätiloissa maalatessa teki usein pahaa. 60 T eini-ikäisenä Alissa Koski, 25, alkoi kiinnostua luonnonmukaisesta elämästä ja muuttaa elämäntapoja vähitellen ekologisempaan suuntaan. – Tämän vuoksi kasvivärejä on valikoimassani toistaiseksi vain kaksi. Opiskeltuani maalien valmistuksesta ja raaka-aineista, eri maalityypeistä, erilaisista pigmenteistä ja luonnon väriaineista. Ne olivat pellavaöljypohjaisia seinäja huonekalumaaleja, mutta niiden myötä alkoi myös ajatus omista taidemaaleista kypsyä
Raaka-aineet hän tilaa verkkokaupoista ja suoraan valmistajilta. ?. 61 Koski valmistaa luonnonmukaisia maaleja kasvi-, savija mineraalipigmenteistä
Muina aamuina juon kiireettömästi kahvikupillisen, yleensä toisenkin, teen pari tuntia töitä ja lounasaikaan ennen ateriaa lähden ulos tai lenkille. Esimerkiksi ajatus valmistaa omat maalauspohjat ja sekoitella maalit syntyi puusepänopintojen myötä, Koski hymyilee. – Toki jotkut, yleensä vanhemmat äijänjäärät, suhtautuvat skeptisesti ajatukseen, että maaleja tai ylipäätään mitään voisi tai olisi hyvä tehdä eri tavalla kuin aina ennenkin. – Otan vastaan erilaisia maalaus-, kuvitusja graafisen suunnittelun projekteja. Taidetta lapsesta asti Alissa Koski kertoo, että hänen suvussaan on sekä isän että äidin puolelta kuvataiteilijoita. – Kun olin pieni, perheessä huomattiin, että pidin todella paljon piirtämisestä. Osa luonnonväreistä, kuten mustikan ja punajuuren antosyaanit ja betaniini, menettävät kirkkautensa hyvin nopeasti, eivätkä siksi sovellu sellaisenaan maalauskäyttöön. Kyllä voi! Samoin sarjan ohenteella voi ohentaa muiden valmistajien maaleja, Koski mainitsee. koristemaalauksiin soveltuva valkoinen kalkkimaali. Testissä on parhaillaan niiden pysyvyys. Lisäksi hän on painattanut alkuperäisteoksista kortteja, joita on myynnissä mm. Tällä hetkellä hän opiskelee töiden ohella yrittäjän oppisopimusopintoina Ikaalisten Käsija Taideteollisuusoppilaitoksessa kuva-artesaanin tutkintoa, joka viimein tuntuu omalta alalta. Lenkin ja lounaan jälkeen jatkan vielä tehtäviäni päivälliseen saakka. Hyvää palautetta Maaleista ja sävyvalikoimasta Koski on saanut hyvää palautetta. – Kaikista aiemmista opinnoistani on kuitenkin jäänyt paljon hyvää käteen. Mukavaa maalaiselämää Taiteilijan ja yrittäjän elämän ohella Alissa Koski nauttii maalaiselämästä Pirkanmaalla, Virtain Kurjenkylässä. Sarjaan kuuluvat tällä hetkellä pellavaja kierrätyspuuvillakankaiset maalauspohjat, pyöreät maalauspohjat, 20 sävyä öljyvärejä, öljyvärien ohennegeeli, paksunne (3D-efektien luomiseen) sekä mm. Maalien raaka-aineet hän saa internetistä perinnerakentamiseen erikoistuneista verkkokaupoista ja pellavaöljyn suoraan valmistajalta. – Poimulehdestä ja koivusta saatavat värit ja maali ovat upeita. Aiemmin hän on suorittanut talonrakentajan ja puusepänopintoja, lukiokursseja ja yrittäjyyskoulun sekä ihmetellyt, että mikähän hänestä tulisi isona. paikallisessa kesäkahvilassa sekä tapahtumissa ja myyjäisissä. 62 Poimulehdestä ja koivusta saatavat värit ja maali ovat upeita. Minulta kysytään usein myös, voiko Luonta-öljyvärejä sekoittaa muiden valmistajien öljyväreihin. Kuvataidetta ja tarvikkeita Oman yrityksen toimenkuvaan sisältyy niin kuvataidetta kuin taidetarvikkeiden valmistusta. Luonta-sarjan tuotteet Koski valmistaa käsityönä. Pellavakankaat hän tilaa pellavatuotteisiin erikoistuneesta Finkonia -verkkokaupasta ja kierrätyspuuvillakankaat hakee puolestaan kierrätyskeskuksista. mm. Maalauspohjat hän valmistaa paikalliselta sahalta hakemastaan puusta sekä pellavatai kierrätyspuuvillakankaasta. Suurin asiakastyönä valmistamani on ollut 1,5 m x 2,5 m kokoinen. Kun töilleni alkoi ilmaantua enenevissä määrin kysyntää, ja kyseessä on kuitenkin unelmatyöni, päätin rohkaistua ja katsoa, miten hommat lähtevät rullaamaan, Koski kertoo. Huomaan myös, että tuotteet kiinnostavat ihmisiä todella paljon. – Niitä on kehuttu ja asiakkaat ovat lähettäneet upeita kuvia teoksistaan, joita ovat väreilläni maalanneet. Illat kuluvat päivästä ja vuodenajasta riippuen joko tallilla, maalaillen, laiskotellen ja sarjoja katsellen, villiyrttejä tai marjoja keräillen, Koski on painattanut alkuperäisteoksista kortteja, joita on myynnissä paikallisessa kesäkahvilassa sekä tapahtumissa.. Lisäksi Koski pyydettiin valtakunnallisille kuvataideopettajien päiville luennoimaan luonnonväreistä ja esittelemään tuotteita ja vetämään maalaustyöpajaa. mustikasta, nokkosesta, poimulehdestä, koivusta, punajuuresta ja porkkanasta. Sillä tiellä hän on edelleen. Rakas harrastus on kulkenut matkassa läpi elämän, mutta ammatti siitä tuli vähän vahingossa. Toistaiseksi näyttää hyvältä. – Maalaiskylän taajamasta tänne oikeasti syrjään muutettuani minusta kuoriutui lopullisesti aamuihminen, ja nousen koulurytmissä eläessäni hyvin varhain. Siihen myös kannustettiin, ja kävin lapsena kuvataidekoulua Vaasassa. – Valmistan maalauspohjia myös mittatilaustyönä. Pari jälleenmyyntikuviota onkin aluillaan. Tapahtumissa ja myyjäisissä saan aina kertoa ja keskustella maaleista, luonnonväreistä ja ylipäätään ekologisemmasta elämästä ja mielelläni keskustelenkin! Mielestäni on iloista huomata, kuinka moni on ryhtynyt pohtimaan kulutusvalintojaan ja elämäntyyliään, Koski kuvaa kiitollisena. En ikinä ajatellut tekeväni mitään niin tyhmää kuin ryhtyväni luovan alan yrittäjäksi. Lisäksi maalaan omia, usein luontoja fantasiamaailma-aiheisia töitä ja pidän näyttelyn yleensä kerran tai pari vuodessa, Koski luettelee. Pigmentit tulevat suoraan luonnonpigmenttitehtaalta Ranskasta. Lähiopetuspäiviä Ikaalisissa minulla on viikossa 1-2. Luontan maaleista ovat olleet kiinnostuneita myös taidetarvikeliikkeet. Toistaiseksi näyttää hyvältä, Koski iloitsee. Kaikelta oikeasti ikävältä ja vihapostilta olen ainakin toistaiseksi säästynyt, Koski nauraa. Tilaustyöni ovat olleet esimerkiksi levynkansitaiteita, maalauksia valokuvasta tai asiakkaan toivomalla aiheella, tekstiiliprinttien ja logojen suunnittelua sekä mainosten ja esitteiden taittoa. Testissä on parhaillaan niiden pysyvyys
– Vuoden päästä keväällä valmistun kuva-artesaaniksi, ja sen jälkeen minulta vapautuu paljon aikaa käytettäväksi pelkästään yritystoimintaani. uusin värein ja luonnollisella gessolla, Koski pohtii. 63 kasvimaata hoitaen tai ystäviä nähden, Koski kuvaa. Luovuus on aaltoliikettä, joka tulee kausittain. . Tavoitteenani on saada toiminta kasvatettua siihen pisteeseen, että sillä pärjää mukavasti. Tunnen myös voivani täällä paremmin kuin kaupungissa tai hälyisessä taajamassa, sillä täältä puuttuu keinovalo, meteli ja saasteet, Koski pohtii. Siitä, että takapihalta voi kävellä suoraan metsään. Suuren suuria tulevaisuuden suunnitelmia Koskella ei ole. Rakas harrastus on kulkenut matkassa läpi elämän, mutta ammatti siitä tuli vähän vahingossa. Alissa Koski nauttii maalla hiljaisuudesta, omasta pihasta ja puutarhasta, puhtaasta ruoasta ja hengitysilmasta, kauniista maisemista ja rauhasta. – Maalta en myöskään tahdo pois ja ihanaa olisi, jos vuosi vuodelta pystyisi enemmän ja enemmän elämään oman kasvimaan ja lähimetsien antimilla. Omasta heppakaverista, koirasta ja kanoista haaveilen myös sitten joskus tulevaisuudessa, Koski tunnelmoi. Teksti ja kuvat: Terhi Niinimäki. Hän maalaa käsin myös korvakoruja. Alissa Koski pitää myös näyttelyitä ja myy omia teoksiaan. – Vaikka pidänkin ihmisten näkemisestä ja tapahtumissa käymisestä, tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa työlleni ja tunnen saavani Luontan myrkyttömistä maaleista Koski on saanut hyvää palautetta. Taide vie vaihtelevan osan arjesta. – Joskus se täyttää arjen aamusta iltaan ja suistaa asunnonkin ympäriltään epäjärjestykseen, kunnes kaikki on kuvina paperilla, kankaalla, puulevyllä. Seuraavan oman taideprojektin ja näyttelyn teema on myös mielessä ja sen toteutus alkaa. Maalla hän nauttii hiljaisuudesta, omasta pihasta ja puutarhasta, puhtaasta ruoasta ja hengitysilmasta, kauniista maisemista ja rauhasta. itsestäni parhaiten irti yksin stressittömässä ympäristössä. Sen jälkeen järjestelmällisempi arki saa taas sijaa tullakseen, Koski hymyilee. Silloin olisi tarkoitus lähteä hiljalleen kasvattamaan Luonta -sarjan tuotevalikoimaa mm. Tarkoitus on kuitenkin enenevissä määrin kierrellä tapahtumia ja myyjäisiä ja ylipäätään olla esillä, jotta tuotteet tulevat ihmisten tietoisuuteen
Esimerkiksi hapattamalla säilöminen on elpynyt uudelleen ja hapansäilykkeet ovatkin erityisen terveellisiä niiden sisältämien maitohappobakteerien ansiosta. Kun tölkit on täytetty piripintaan, ne suljetaan ja säilytetään viileässä, pimeässä ja kuivassa paikassa. Hapatusta varten myydään myös sitä varten suunniteltuja hapatusruukkuja, jotka tekevät hapatuksesta hieman helpompaa. Hapatus on helpointa opetella kaalin kanssa. Hapankaalin valmistuksella voi hyvin aloittaa, sillä kaalin hapattaminen onnistuu varmimmin. Kannet ja korkit voi kiehauttaa. Ohjeisiin kannattaa tutustua huolella ja varmistaa riittävä hygienia, sillä säilöttävät tuotteet pilaantuvat herkästi. Terveellinen hapatus Hapankaali on terveellinen ja hyvin tunnettu hapattamalla säilötty kasvis. Hapattamalla voi kuitenkin säilöä paljon muutakin, kuten villivihanneksia ja pensaspapuja. 64 Säilö hapattaen ja suolaten Oma sato talteen Hapankaali valmistuu maitohappokäymisen avulla. Tarvitaan riittävästi käymiskykyisiä sokereita, käymiselle otollinen lämpötila, hapettomat olot ja hyvä hygienia. Maitohappobakteereita on luonnostaan kaikkialla, mutta ne vaativat tietyt olosuhteet, jotta ne pystyvät nopeasti muodostamaan maitohappoa. Pensaspapu sopii hyvin hapatettavaksi. Hygieniasta on kuitenkin huolehdittava. Teksti: Terhi Niinimäki. Kenties tärkein tekijä on hygienia, sillä erityisesti hapansäilykkeet pilaantuvat herkästi. Käytettävien kasvisten on oltava laadultaan hyviä ja puhtaita. Seuraavana päivänä ne on hyvä kuumentaa 15 minuutin ajan uunissa. Kun aloitat säilömistä, kannattaa siihen tutustua ensin huolella. Hapansäilykkeet edellyttävät tekijältään huolellisuutta ja asiaan paneutumista. Panosta puhtauteen Kun suunnittelet säilöväsi satoa, on purkit, tölkit tai pullot hyvä tiskata huolellisesti ja laittaa veteen likoamaan jo edellisenä päivänä. Hapatus ja suolaaminen on mainiot keinot säilöä itse kasvatettua ja kerättyä satoa. O man sadon säilöntä on mukavaa ja palkitsevaa. Hapansäilöntä perustuu maitohappobakteerien aikaansaamaan käymiseen, minkä seurauksena tuotteen pH laskee ja haitallisten mikrobien toiminta estyy. Säilömisen iloa ja raikkaita syksyn makuja! . Monet säilöntätavat ovat vanhoja, perinteisiä tapoja. Säilömällä itse voi myös välttää turhia lisäaineita. Säilöntätapoihin kannattaa perehtyä huolella etukäteen, sillä säilömisessä nopeus kannattaa, jotteivät pieneliöt pääse saastuttamaan säilöttäviä tuotteita. Tölkkien, työvälineiden ja käsien puhtauden lisäksi on tärkeää säilöä vain hyväkuntoisia raaka-aineita, kypsentää ne riittävästi ja täyttää tölkit piripintaan
• Aseta paino niin, että pavut ovat veden peitossa ja sulje kansi. Suolasienten valmistus • Puhdista ja pilko rouskut ja ryöppää niitä noin 5 minuuttia väljässä vedessä (sienten ja veden suhde 1:5). Tarkista välillä, että kaikki pavut ovat nesteen peitossa. Kun maku on mielestäsi sopiva, siirrä viileään kellariin tai jääkaappiin. Leikkaa kaalit tasaisiksi suikaleiksi terävällä veitsellä tai käytä monitoimikoneen vihannesleikkuria. Hapankaali (10 l astiaan sopiva annos) 8 kg juuri korjattua, kiinteää keräkaalia 120 g merisuolaa (1-2 dl heraa) noin 1/2 kg porkkanaa tai omenaa (1/2 dl kuminaa tai katajanmarjoja) . 65 Rouskut sopivat suolasienten valmistukseen hyvin, mutta ne on ensin ryöpättävä. Ihanteellinen varastointilämpötila on +4°C. • Säilytä viileässä kellarissa tai jääkaapissa ja tarkista välillä, että kaikki sienet ovat nesteen peitossa.. päättäen suolakerrokseen. Suolaa tulee noin 150 grammaa yhtä sienikiloa kohti. Lämmitä vesi niin, että suola liukenee ja anna jäähtyä. Muodostuva vaahto kuoritaan pois. Pane kaalia, omenanlohkoja tai karkeaa porkkanaraastetta, suolaa ja muita mausteita vuorotellen käymisastiaan. Säilöntäsangon säädettävä välikansi on tässä mitä kätevin. Hapatusruukussa vesilukko estää ilman pääsyn astiaan. Peitä kaalisuikaleiden pinta kaalinlehdillä tai voipaperiarkilla ja pane päälle niin raskas paino, että liemi peittää kaalin. Arvon on oltava alle 4.1 ennen kuin tuote voidaan siirtää kylmävarastoon. Paina ainekset mahdollisimman tiiviisti astiaan. • Valmista suolavesi, johon lisäät vesilitraa kohti 23 grammaa suolaa. Kaali saa käydä aluksi 2 – 3 vrk 20 – 24°C lämmössä, minkä jälkeen astia siirretään 15 – 18°C:seen pariksi viikoksi. Mikäli pinnalle muodostuu hiivaa, kuori se pois. Nuiji kaalia puhtaalla survimella sangossa tai pienissä erissä muussa sopivassa astiassa, kunnes se mehustuu. • Lado säilöntäastiaan ensin karkeaa merisuolaa, sitten tiivis kerros sieniä, taas suolaa jne. Pensaspapujen hapatus • Pese pavut. Peitä astia kannella tai muovikelmulla. • Laita säilöntäsangon tai -astian pohjalle muutama pala ruisleipää, lisää pavut ja kaada suolavettä päälle niin, että pavut peittyvät. Viinitarvikemyymälöissä myytävät muoviset vesilukolla varustetut viininkäymisastiat sopivat myös oikein hyvin hapankaalin valmistamiseen. Huuhtele kaalit, poista vahingoittuneet lehdet sekä puumaiset kannat kovertamalla. • Aseta paino sienten päälle niin, että kaikki sienet peittyvät suolaveteen. Apteekista saatavalla pH-paperilla voi seurata happamuuden nousua. • Huuhtele, jäähdytä ja purista vesi pois. Säilöntätapoihin kannattaa perehtyä huolella etukäteen, sillä säilömisessä nopeus kannattaa, jotteivät pieneliöt pääse saastuttamaan säilöttäviä tuotteita. Voit painella kerroksia tiiviimmiksi käsin, kunhan muistat huolehtia hyvästä hygieniasta. Käymistä on hyvä seurata päivittäin. Astiaksi sopii sopivankokoinen lasipurkki tai vaikkapa muovisanko. Keitä tai höyrytä ne melko kypsiksi ja jäähdytä nopeasti kylmällä vedellä, jotteivät ne veltostu. Jos viileää säilytyspaikkaa ei ole, kaalin voi pakastaa. • Säilytä ensin huoneenlämmössä muutaman päivän ajan ja tarkkaile makua. Hera ei ole välttämätöntä, mutta se nopeuttaa käymistä. Mikäli suolavettä ei sieniä puristettaessa synny riittävästi kaikkien sienien peittymiseksi, lisää suolavettä, jonka suhde on 1dl suolaa: 1 litra vettä (lämmitä ensin suolan liukenemiseksi ja anna jäähtyä). Heran saat suodattamalla suodatinpussissa huoneenlämpöistä piimää tai viiliä
Eläinten määrän kanssa on oltava varovainen ja laidunpaineen on oltava oikea eikä eläimiä saa olla liikaa. Ruovikoiden avaaminen hyödyttää erityisesti linnustoa. – Niittyjä oli vielä sata vuotta sitten miljoonia hehtaareja, mutta sotien jälkeen määrä laski rajusti, Mussaari harmittelee. Laiduntamisen vähentyminen on sulkenut niittyjä ja saanut monet eläinja kasvilajit häviämään tai harvinaistumaan. Jokaisella eläinlajilla on oma tapansa purra maisemaa kuntoon ja kullakin vielä oma lempiruokansa. Niissä on sekä metsälajistoa että niittylajistoa.. Pusikoituneille alueille vuohet ja lampaat voivat olla hyviä raivaajia. Hevonen ja lehmä sen sijaan sopivat kosteillekin alueille. Maatalouden ympäristösopimusten yleisohjeissa on suuntaa-antavia ohjemääriä siitä, paljonko eläimiä voi päästää laidunalueelle. – Monimuotoisimpia tällaisista peltojen ulkopuolisista alueista ovat perinneympäristöt, jotka ovat satojen ja tuhansien vuosien kuluessa kehittyneet sellaisiksi, joina ne nyt näemme, kertoo Metsähallituksen suojelubiologi Maija Mussaari. Niittyjen lajisto hyötyy Yli 20 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista on niittylajistoa. – Järvienja merenrantojen niittyistä suuri osa on ruovikoitunut tai muuten kasvanut umpeen, mutta laidunnus on oiva tapa niiden avaamiseen, Mussaari kuvaa. Niinpä perinnebiotooppien ylläpidosta Lahopuuta sisältävät hakamaat ovat perinnemaisemista monimuotoisimpia. K arjan laiduntaminen peltojen ulkopuolella lisää merkittävästi luonnon monimuotoisuutta. Vaikka ohjeissa on huomioitu alueen tuottavuus, on silti aina tapauskohtaisesti harkittava, paljonko laidunnusta alue kestää. Peltojen ulkopuolisilla alueilla tarkoitetaan paitsi erilaisia niittyjä, myös esimerkiksi metsiä ja joutomaita. Esimerkiksi saaristossa on kohteita, joissa lehmät, hevoset ja lampaat laiduntavat samoja alueita ja jälki on siistiä. Ne kuitenkin karttavat kosteita alueita, joten ne eivät sovi ruovikkojen avaamiseen. Suunnitelmallisella laidunnuksella luodaan lajistollisesti monimuotoisia elinympäristöjä, jotka ovat kauniita ja myös hyödyllisiä. Mussaari pohtii, että monen lajin yhteislaidunnus olisi erityisen hyvä vaihtoehto. Laiduntamisen vaikutuksia monimuotoisuudelle on tutkittu paljon ympäri Eurooppaa, sillä niityt ja laitumet ovat käyneet vähiin kaikkialla Euroopassa. – Kaikki laiduntavat eläimet käyvät tähän luonnonhoidon ammattiin. Lisäksi paljon erilaisia hyönteisiä ja kasveja on jo hävinnyt perinneympäristöjen määrän romahdettua. Yleensä monimuotoisuutta kuitenkin vähentää liian heikko laidunpaine, jolloin laidun ei tule kunnolla syötyä ja korkeakasvuiset kasvilajit yleistyvät, Mussaari toteaa. Esimerkiksi lammas ja vuohi syövät jopa kasvien juuret, mikäli laidunaika on liian pitkä. 66 Karja ylläpitää monimuotoista luontoa Niittyjen määrä vähe ntynyt Järvienja merenrantojen niittyistä suuri osa on ruovikoitunut tai muuten kasvanut umpeen, mutta laidunnus on oiva tapa niiden avaamiseen
Yksi laiduntamisen monimuotoisuutta lisäävä tekijä on myös lanta. Karja ylläpitää monimuotoista luontoa Niittyjen määrä vähe ntynyt Silmiä hivelevä kukkaloisto ei synny hetkessä, vaan vaatii pitkän ajan kehittyäkseen. 67 . hyötyvät monet harvinaiset kasvit ja hyönteiset. Ravinnokseen vain yhden kasvilajin kelpuuttavat hyönteiset ovat niitä, jotka ensimmäisenä taantuvat, kun kasvilajiston monimuotoisuus laskee. Niissä on sekä metsälajistoa että niittylajistoa. Lahopuuta sisältävät hakamaat ovat perinnemaisemista monimuotoisimpia. – Avoimella, lämpimällä niityllä voi olla jopa 40 kasvilajia neliömetrillä. Tällaisia ovat esimerkiksi perhoset. Pohjoismaissa on muuta Eurooppaa enemmän hakamaita ja metsälaitumia, joille on ominaista lahopuulajisto. – Lannassa on ihan oma faunansa. Lämmön, valon ja runsaan kasvilajiston ohella monimuotoisuutta lisää esimerkiksi laidunalueen lahopuu. Monet ovat varmasti lukeneet hyönteisten määrän romahtamisesta Euroopassa. – Harvapuustoisia laidunalueita kutsutaan hakamaiksi. Laitumien läheisyydessä onkin runsaan Esimerkiksi hevosen päästäminen kulutusherkälle ketoalueelle pitää suunnitella tarkasti, jotteivät hevoset myllää aluetta täysin.. Runsas kasvilajisto puolestaan lisää hyönteisiä. Harvinaisia lajeja sen sijaan on yleensä enemmän kedoilla, Mussaari toteaa. Luonnonlaidunten perustaminen on omiaan hyönteisten määrien lisäämiseen maatalousalueilla, Mussaari kertoo
. Esimerkiksi hevosen päästäminen kulutusherkälle ketoalueelle pitää suunnitella tarkasti, jotteivät hevoset myllää aluetta täysin, Mussaari painottaa. – Silmiä hivelevä kukkaloisto ei kuitenkaan synny hetkessä, vaan vaatii pitkän ajan kehittyäkseen. – Vaikka niittyjen lajiston monimuotoisuus kasvaa, sulkeutuneen metsän lajisto tietysti kärsii kohteen raivauksista. Mussaari kuitenkin rohkaisee kaikenlaisten luonnonlaidunalueiden lisäämiseen. Teksti: Terhi Niinimäki Kuvat: Maija Mussaari. 68 Suojelubiologi Maija Mussaari kertoo, että yli 20 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista on niittylajistoa. Hän kuitenkin jatkaa, että kaikenlaisten laidunalueiden lisääminen olisi tärkeää. Pellon laidalla sijaitsevan metsätalousalueen monimuotoisuus todennäköisesti vain lisääntyy, kun sinne päästetään karjaa. Erityisesti lounas-kaakko –suuntaiset hiekkaiset rinteet muuttuvat monimuotoisiksi kedoiksi laiduntamalla ja raivaamalla. Paitsi että ne ovat monimuotoisia ja kauniita, elää niillä esimerkiksi viljelylle hyödyllisiä, tuhohyönteisiä syövää lajistoa sekä tietysti runsaasti ruuantuotannon takaavia pölyttäjiä. hyönteismäärän vuoksi myös runsaasti hyönteissyöjälintuja, Mussaari kertoo. Paljon riippuu siitä, mistä lähdetään liikkeelle. Kuva: Juha Kauppinen Jokaisella eläinlajilla on oma tapansa purra maisemaa kuntoon ja kullakin vielä oma lempiruokansa. Valmiiksi kukkivan kedon laajentaminen raivaamalla on usein nopein palautumaan, kun taas kasviton maaperä tai vanha pelto ottaa aikansa, Mussaari kertoo. Niittyjen kasvilajisto pitää emäksisestä maaperästä, joten havupuista tulisi hankkiutua eroon, unohtamatta jättää lahopuita hyönteisille. Monimuotoisuus voi kuitenkin hyötyä merkittävästi jo lyhyessäkin ajassa tehtävissä. Suunnittelemattomasta laidunnuksesta voi aiheutua myös haittaa lajistolle, ympäristölle tai alueen viihtyisyydelle. Laidunnus oltava suunnitelmallista Mussaari korostaa, että laidunnus on aina suunniteltava hyvin. Lisäksi paljon erilaisia hyönteisiä ja kasveja on jo hävinnyt perinneympäristöjen määrän romahdettua. Luonnonsuojelualueella laidunnus on tehtävä tarkoin harkiten. Jos metsää laidunnetaan avoimemmaksi, pitää se tehdä suunnitelmallisesti ja on pohdittava, kumpi lajisto on juuri kyseisellä kohteella arvokkaampaa
tilaukset@karprint.. TILAUSKORTTI Ka rp rin t Oy Eko elo Info EE So pim us 50 03 50 5 Va nh a tur un tie 37 1 03 15 HU HM AR I Tilaaja tai lahjalehden saaja Lahjatilauksen maksaja Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sukunimi Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin % Ka rp rin t m ak sa a p os tim ak su n Käytä palvelukorttia, kun r Tilaan Ekoelo -lehden ___/___ 20___ alkaen r itselleni r lahjaksi r Kestotilaus r Määräaikaistilaus 12 kk r Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Ekoelo esittelee vaihtoehtoja, miten ihminen voi tuoda jokapäiväiseen arkeensa arvovalintoja, jotka tukevat ekologista elämäntapaa. kohdan mukaan (peruuttamisoikeuden puuttuminen). Määräaikaistilaus 12 kk (6nroa) 49€ Voit tilata lehden digitaalisena osoitteesta www.lehtiluukku.. Kyselyt rekisteriselosteesta henkilörekisterilain 11§ mukaiset tarkistuspyynnöt kirjallisina ja allekirjoitettuna Karprint Oy/tilaajapalvelu, 03150 Huhmari. Tilauksen voi irtisanoa milloin tahansa, mieluiten kuukautta ennen uuden laskutusjakson alkua. Tilaus voidaan irtisanoa koska tahansa. (09) 413 97 300 Tilaa netissä tai sähköpostilla Tilaushinnat www.ekoelo.. • Luonnonmukaisesti • Ekologisesti • Puhtaasti • Aidosti Tykkää meistä. Karprint Oy:n tilaajarekstereihin tallennettuja tilaajatietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Tilaajapalvelu Puh. Kestotilaus laskutusjakso 12 kk 43€ • ulkomaisiin tilauksiin postituslisä • postituskulut ulkomaille tilattaessa 18 € / vuosi Kestotilaus jatkuu automaattisesti valitun laskutusjakson mukaisesti voimassaolevaan kestotilaushintaan. Kustantajalla on kuitenkin oikeus veloittaa tilaajalta jo saadut lehdet KSL:n 6 luvun 16§:n 6. • Tilaat lehden itsellesi tai lahjaksi • Muutat tilauksesi kestotilaukseksi Tilaukset, peruutukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan 1-2 viikon kuluessa ilmoituksen saapumisesta
Osa tomaateista kasvaa kasvihuoneessa, osa talon ja saunan seinustalla. Ne eivät kiristä tomaattia, eivätkä kasva sen varren sisään kuten tukena käytetty naru tekee tomaatin rungon kasvaessa. Puutarhan kasvit kantavat mukanaan monia rakkaita muistoja. Ulkona kasvavissa tomaateissa tuholaistorjujina toimivat nokkosveden lisäksi samettikukat.. 70 Omavarainen runsauden sarvi Pirkko ja Antero Takkavuoren upea puutarha Mieli hiljentyy, kun kulkee Pirkko ja Antero Takkavuoren puutarhassa. Pirkko käyttää tomaattien tukemisessa vanhoja sukkahousuja
Kaikki ikkunat on uusittu, ja ikkunanpielet maalattu valkoisiksi. Pirkko rakastaa kukkakimppujen ja asetelmien tekemistä. 71 . ”Työtä riittää ja ruokaa pellosta, ei tarvitse ajankulua vahtia kellosta” Pirkko kirjoittaa Rukoussillalla-runokirjassaan. Ne seisovat rakenteiltaan ryhdikkäinä hyvässä punamultamaalissa peltikatot kiiltäen. Hänen Rukoussillalla-runokirjansa on kuvitettu itse maalaamillaan akvarelleilla. – Paikka oli ollut tyhjillään ja asumattomana useita vuosia. Kaikki katot olivat rikki, puutarhat hoitamattomina, kaikki rempallaan, Pirkko kertoo. Työuransa fysioterapeutiksi valmistunut Pirkko on tehnyt terveyskylpylässä hoitoja markkinointitehtävissä. Pirkon takana oleva viiniköynnös tekee myös mukavasti satoa. Kaikki ainekset löytyvät omasta puutarhasta. Asuintalon lisäksi tontilla on saunarakennus ja saunakamari, iso navettarakennus, autokatos ja puuliiteri sekä maakellari. Pirkolla ja Anterolla on kaksi aikuista lasta, tyttö ja poika, lastenlapsia on kolme. Ryvässipuli luovutetusta Karjalasta Puutarhanhoidon lisäksi Pirkko harrastaa runojen kirjoittamista, akvarellimaalausta sekä sukututkimusta ja entisajan elämän tallentamista kirjallisiksi lähteiksi. Runokirjansa Pirkko omistaa rakkaalle Antero-aviopuolisolleen kiitokseksi pitkästä, yhteisestä, vuonna 1969 alkaneesta elämäntaipaleesta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Peltotilkkua viljelee naapuri, metsän Pirkko ja Antero hoitavat itse. Rakennukset on remontoitu. I ntohimosta puutarhanhoitoon Pirkko ja Antero ostivat 1990-luvun puolivälissä läntiseltä Uudeltamaalta vapaa-ajankodikseen 5,5 hehtaarin tilan. Ryvässipuli on kotoisin Pirkon isän kotoa, luovutetun Karjalan Suistamolta.. Pirkon akvarelleista on tehty myös postikortteja
Pirkko ja Antero ovat hankkineet Kafedralnaja-päärynäpuita Hirvensalmen taimistosta. Tästä kiitollisina ja äidin hyvän loppuelämän huolenpidon muistoksi Pirkon kaksi sisarta lahjoittivat Anterolle päärynäpuun. 72 69-vuotias Pirkko Takkavuori omaa sukua Votkin, on syntynyt 1949 Iisalmen maalaiskunnassa pienviljelijäperheeseen. Pirkko kirjoittaa: ”Äitini ollessa vieraanamme, hän tulla tepsutteli iltaisin makuuhuoneeseemme. Omenia, päärynöitä, luumuja, viinirypäleitä Viivasuorassa rivissä kasvava, kauniisti leikattu omenatarha on Anteron rakas harrastus. Samalla hän kohteliaimmin kiitti päivästä, toivotti hyvää yötä ja siirtyi sisäisen harmonian löytäneenä onnellisesti nukkumaan omaan sänkyynsä. Hedelmistä päärynöiden ja omenoiden lisäksi Pirkolla ja Anterolla kasvaa tummia ja keltaisia luumuja sekä kriikunoita. Omenalajikkeita on lähemmäs 20. Isänsä suvusta Pirkko on kirjoittanut 2013 kirjan Votkinin sukua Suistamolta 1740–2013. – Jos tukena käyttää narua, tomaatin kasvaessa se kiristyy rungon sisään. Pirkolla oli tänä kesänä ”vain” 40 tomaattia, viime kesänä oli puolet enemmän, yleensä on ollut yli sata. Suistamon pitäjä sijaitsi Laatokan-Karjalassa, Salmin kihlakunnassa. Pirkon äiti on kotoisin Iisalmen maalaiskunnasta, isän suku on luovutetusta Karjalasta Suistamolta Pekkolan kylästä. Satoa saadaan myös viiniköynnöksestä. Yksi puutarhan omenapuista on varsinainen suurperheomenapuu, siinä on useita kymmeniä vartoksia. Pirkko on koonnut osan äitinsä suosimista sananlaskuista kirjaksi: Aarteita Annan sanaisesta arkusta. Pirkon Anna-äiti puhui usein sananlaskuin, savon murteella lausutuissa sananlaskuissa oli lämmintä huumoria, kannustusta, opetuksia ja elämän totuuksia. Omenatarhan Antero on suojannut aidalla jäniksien, peurojen ja hirvien tuhotöiden varalta. Antero harrastaa omenien ymppäystä eli varttamista. Babypinaatin Pirkko kylvi huhtikuussa, ja satoa alkoi tulla kesäkuun alussa. Kasvihuoneen ohella tomaatteja kasvaa saunarakennuksen ja päätalon seinustoilla. Samoista aineksista on päällys, siinä on lisäksi metsävadelmia. Suistamon pitäjäläisten pääasialliset evakuointialueet olivat Etelä-Pohjanmaa ja Savo. Sängyn vieressä hän lausui mielirunonsa suoraan sydämestään. – Omenien kypsyessä puu on upean värinen, kun samassa puussa on niin monenvärisiä omenoita syvänpunaisista vaalean keltaisiin, Pirkko sanoo. – Isän perhe otti Suistamosta mukaansa ryvässipuleita, se on meillä täällä ja tuottaa taas tänä kesänä runsaan sadon lähes 80 ikävuodestaan huolimatta! Pirkko kertoo, että hänen äitinsä Anna Votkin (1925–2009) oli hyvin lämminhenkinen ja huumorintajuinen: vaikeina aikoina äiti pisti lauluksi. Pirkolla on kaksi veljeä ja kolme sisarta, yksi veljistä on Helsingissä toimiva liha-alan yrittäjä Veijo Votkin. Kyseisen Bebi-lajikkeisen päärynäpuun lisäksi Pirkon ja Anteron puutarhassa kasvaa Ladaja Kafedralnaja-päärynöitä. Äidiltään Pirkko on oppinut suurta kiitollisuutta elämää kohtaan. Valkoinen kerros on sekoitettu tehosekoittimessa cashew-pähkinöistä ja kookosöljystä sekä sitruunanmehusta. E-vitamiini ja omega-3-rasvahappopitoinen vihannesportulakka viihtyy lämpimässä paikassa, ravinteikkaassa, runsasmultaisessa ja kuohkeassa maassa.. Parsan syömiskausi on ohi. Alkukesän parsasesongin jälkeen nautitaan parsan kukinnoista eli unelmista Pirkon tekemissä kukkakimpuissa ja -asetelmissa. Omenatarhan ja myös marjapensastarhan nurmikkoa sulostuttaa keltainen suikeroalppi. Pirkko tukee tomaatit käytöstä poistuneilla sukkahousuilla. Sukkahousu ei kiristä, vaan joustaa tomaatin rungon kasvaessa, ja näin kasvien nestekierto Raakakakun Pirkko on koristanut oman puutarhan syötävillä kukilla, mansikoilla ja mintunlehdillä. ” Pirkon äidin sairastuttua Pirkon mies Antero kohti hyvin kauniilla tavalla anoppiaan, kun Pirkon äiti oli heillä usein pitkiäkin aikoja. Punaposkisten tavallisten tomaattien ohella Pirkko kasvattaa keltaisia tomaatteja, pihvitomaatteja sekä makoisia pikkutomaatteja, maskotkaa. Votkinnin suku tuli ensin Etelä-Pohjanmaalle, Lapualle ja sieltä Iisalmeen Savoon. Kafedralnaja on Moskovassa Timirjazovin akatemiassa kehitetty hieno kesäpäärynä. Kakun pohjana on jauhettua mantelia ja taatelijauhetta sekä vähäsen merisuolaa. Babypinaatin voi käyttää ryöppäämättä
Lehtikaalta Pirkko kuivaa. 73 ei vaurioidu. Tuhkaa saadaan saunanpesästä ja päärakennuksen leivinuunin pesästä. Lisäksi hän laittoi kalkkia ja tuhkaa, kosteudeksi vahvaa nokkosvettä. Hän käyttää suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa esimerkiksi riisija maissijauhoja sekä tekee herkuksi usein raakakakkuja, joiden pohjaksi sekoittaa blenderissä esimerkiksi mantelia ja jauhettua taatelia. Runsaasti tomaatteja päätyy Pirkon keittämiin säilykkeisiin, joita hän käyttää keittojen ja kasvispatojen pohjana sekä pizzoisssa ja piirakoissa. Kasvimaat ja marjapensaiden juuret he ovat kattaneet omasta puutarhasta saadulla ruohokatteella tai kuorikatteella, näin pysyvät rikkaruohot aisoissa. Pirkko ja Antero Takkavuori välttävät puutarhassaan keinolannoitteita. Kun tämä seos on muhinut kolme päivää, se on hyvää torjunta-ainetta tuholaisille. Kuivattua lehtikaalta voi ripotella smoothieiden lisäksi kaikkiin ruokiin ja suolaisiin leivonnaisiin. Pirkko tekee sille kasvupedin oman kompostin mullasta ja hyvin kompostoituneesta hevosenlannasta. – Kymmeneen litraan kasteluvettä lisään litran nokkosvettä, Pirkko kertoo. Juotavasta salaatista tulee E-vitamiini ja omega-3-rasvahappopitoinen, kun sinne napsaisee yrttitarhasta muutaman lehden vihannesportulakkaa. Yrteistä heillä kasvavat muun muassa tilli, persilja, oregano, ranskanrakuuna, kynteli, meirami, basilika, korianteri, lipstikka, iisoppi, saksankirveli, ananassalvia, anisiisoppi, lehtiselleri, minttu ja stevia. Blenderissä Pirkko pyöräyttää juotavan salaatin. Kasteluvesi tulee 1000 litran säiliöön puutarhan yläpuolelta olevasta oman metsikön lähdekaivosta. Lehtikaalin lisäksi Pirkon ja Anteron kaalimaassa kasvaa kesäkaalia ja talvikaalia sekä jättikyssäkaalia. Lisäksi Pirkko ja Antero käyttävät lannoitteina hevosen tai karjan lantaa sekä oman kompostin multaa. Lannoitteeksi nokkosvesi muuttuu kahdessa, kolmessa viikossa. Talvivalkosipuli vaatii rehevän kasvualustan. Stevian lisäksi Pirkon suosima makeuttaja on jauhettu taateli, jota hän ostaa etnisistä kaupoista. Jo keskiajalta saakka viljellyssä vihannesportulakan lehdissä on runsaasti kasviperäistä, luonnon E-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoa. Rehevän kasvun salaisuus on nokkosvesi, jota heillä muhii jatkuvasti kaksi 200 litran tynnyrillistä. – Jauhettu taateli soveltuu hillojen, kiisseleiden, vegejäätelön, jäädykkeiden, kaikkien muidenkin jälkiruokien, leivonnaisten ja vaikkapa suosimieni keitettyjen päärynälohkosäilykkeiden makeuttamiseen. Kesällä yrttejä käytetään tuoreena, talven varalle Pirkko kuivaa yrtit. Nokkosvesi pitää kasvun rehevänä . . Pirkon tekemä neiti vartioi punaherukoita!. Portti laitetaan yöksi kiinni. Makua antamaan voi juotavaan salaattiin pilkkoa banaania tai ananasta. Tynnyrit ladataan lähes täyteen nokkosia, ja kaadetaan vesi päälle. Talvivalkosipuli istutetaan lokakuussa. Pirkko on tykästynyt muhkean kokoiseen talvivalkosipuliin. Piippoja alkaa näkyä penkistä heti, kun lumet ovat sulaneet. Mansikkamaa on muovitettu ja harsotettu. Kaikki tomaatit, mitä aurinko ei syksyllä ehdi kypsyttää, Pirkko kypsyttää sisällä sanomalehtipedissä laatikoissa. Juotavaa salaattia Pirkon ja Anteron yrttimaa on hurmaavien tuoksujen keidas. Peitteenä on ruohokate. Samalla saa sukkahousut uusiokäyttöön, eivätkä ne päädy roskikseen. Ainoastaan kalkki ostetaan kaupasta. – Steviaa käytämme makeutuksena teessä, leivonnaisissa ja jälkiruoissa. – Saamme nauttia oman puutarhan tuoreista tomaateista yleensä marraskuulle saakka. Siihen hän kerää omasta puutarhasta tomaattia, kurkkua, salaatteja: kesä-, jäävuori-, jäätai romane-salaattia, babypinaattia, lehtikaalta ja yrttejä. Pyrimme kaikin tavoin elämään sokeritonta elämää. Sokerin lisäksi Pirkon leivonnaisista ovat poissa suomalaiset viljat, koska hänellä on keliakia. Antero on aidannut omenatarhan jänisten, peurojen ja hirvien tuhotöiden varalta. Kotioloissa käytämme hyvin vähän valkoista sokeria, hunajaa käytämme jonkin verran raakakakuissa ja vegejäätelöissä. Pirkko ja Antero syövät pääasiallisesti kasvisruokaa, silloin tällöin kalaa, kanaa ja kalkkunaa, joskus harvoin riistaa. Kaltattujen tomaattien lisäksi Pirkko laittaa säilykkeeseen esimerkiksi sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja yrttejä
Kesäpäivänhattu loistaa upeasti. Sisältäni nousi runo Pyhä kaupunki: ”Saanko kerran Pyhään kaupunkiisi, päästä portista oi armoisin. Lämpimän kevään ansiosta nauriit ovat ehtineet pullistua isoksi ja makoisiksi jo heinäkuun alkuun. Hän kerää kukkien ja vihannesten sekä yrttien siemenet talteen, kuivattaa, idättää ja kylvää. Juurekset maitotölkkeihin Avomaankurkkujen lisäksi Pirkon ja Anteron kurkkuvalikoimiin kuuluvat salaattija kasvihuonekurkut. Sekä mehumaijalla tehdyt että tuoremehut säilyvät maakellarissa homehtumatta, kun pullot säilyttää kyljellään. Parsankin Pirkko on kasvattanut itse siemenestä, kuten kasvattaa kaikki muutkin puutarhansa antimet kukista alkaen. Teksti ja kuvat: Reetta Ahola – Sekä mehumaijalla tehdyt että tuoremehut säilyvät maakellarissa homehtumatta, kun pullot säilyttää kyljellään. 74 – Keväällä sain jättikyssäkaalin siemeniä, tuskin maltamme odottaa jättikyssäkaalin valmistumista, se on aivan ylettömän hyvää! Talvikaalista Pirkko valmistaa monta viininkäymissaavillista hapankaalta. Anteron kodin pionin vieressä kukoistaa Pirkon lapsuudenkodista tuotu pinkimpi pioni. Marjoja he syövät runsaasti tuoreeltaan. Hapankurkkuja hapatetaan huoneenlämmössä kolme päivää ennen maakellariin vientiä. Avomaankurkuista Pirkko tekee hapatettuja kurkkuja venäläisittäin. Rukoussillalle tulla haluan, sen tunnelmaa kovin kaipailen. Lähimetsien ohella marjastamista riittää Pirkon ja Anteron puutarhassa, jonka marjakimaraan kuuluvat mansikat, vadelmat, musta-, puna, valkoja viherherukat, karviaiset monine eri lajikkeineen, pensasmustikat, sinimarjakuusamat, iso tyrnitarha sekä makoisana erikoisuutena mesimarjat. . Kukat kantavat rakkaita muistoja Pirkon ja Anteron kukkatarha on tulvillaan kauniita tarinoita ja rakkaita muistoja. Pirkko rakastaa kukkia, niiden kasvattamista, kukkakimppujen ja -asetelmien tekemistä sekä kukkien ikuistamista akvarelleiksi ja runoiksi. Kasvimaalta pilkistävät myös pinaatti ja piparjuuri sekä muhkeat pavut, herneet ja chilit. Saanko kerran nähdä enkeleitä, aikamme kun vaihtuu autuuteen. – Louskutan kaalta pieniksi suikaleiksi, lisään joukkoon porkkanaa, sipulia ja merisuolaa. Maitotonkissa lämpötila pysyy optimaalisena, maitotonkan kannet pidän vähän raollaan, jotta juurekset saavat vienosti happea, eivätkä ala kasvattaa kevättalvella ituja. Sukulaiset ja ystävät saavat siemeniä usein lahjaksi ja tuliaisiksi. Vaaleanpunainen pioni on kotoisin Anteron kotoa Vaalimaalta, pinkki pioni Pirkon kotoa Iisalmen maalaiskunnasta.. Näin mehupulloon mahdollisesti jäävä ilmakupla ei nouse korkin alapuolelle, johon home yleensä alkaa kasvaa, kun korkki hapettuu. Ne talvehtivat maakellarissa kuten myös hortensiat, Pirkko kertoo. Kurkkujen lisäksi hapatettuihin kurkkuihin tulee tammen, mustaherukan ja vadelman lehtiä, valkosipulia, chiliä, korianteria, merisuolaa ja vettä sekä hieman käytteeksi nestettä edellisen vuoden hapankurkkupurkista. – Siperianunikko alkaa kukkia jo aikaisin keväällä. Saanko mukaan kaikki rakkaimpani, taivaan rauhaan, iloon iäiseen. Pikkutytöstä saakka Pirkko on ollut intohimoinen marjastaja. Vieraanvaraisessa kodissa Pirkon ja Anteron sukulaiset ja ystävät saavat käydä marjastamassa. Esimerkiksi herukkapensaita heillä on yli 40. Kaikki vihannessäilykkeet, hillot ja hedelmälohkosäilykkeet Pirkko säilyttää maakellarissa purkit alassuin, samasta syystä kuin mehupullot kyljellään, eli purkit eivät hapetu kannen alta ja ala homehtua. Puutarhassa kukoistavat esimerkiksi maariankellot, malvat, karpaattienkellot ja ukonhatut. Marjapensaiden alustat on peitetty kuorikatteella, vihannesmaita peittää ruohokate. Runsaasti marjoja riittää pakastukseen ja mehustukseen mehumaijassa tai tuoremehuksi. Kauniisti kukkivassa puutarhassaan Pirkko kulkee luonnon ja Korkeimman voiman läsnäolon turvallisessa syleilyssä kuin runossaan Rukoussillalla: ”Rukoussillalle taasen astelen, luonnon kauneutta samalla ihailen. Saanko kerran nähdä Lasimeren, päästä suureen kuoroon veisaamaan?” Jorma Salmela on säveltänyt Pirkon kirjoittaman nelisäkeistöisen Pyhä kaupunki -runon hengelliseksi lauluksi. Unikoita on useita lajeja. Käytän hapankaalta 8-10 päivää huoneenlämmössä. Perunamaan multaus on tehty huolella. Täällä ympäröi rauha suloinen, valtaansa saa ihmislapsosen.” Runoihin ja akvarelleihin Pirkko kirjoo puutarhansa ja muun elämänsä iloja ja suruja, tärkeitä esineitä, kauniita maisemia; syvästi koskettavia tunteita. – Mehuihin en myöskään käytä yhtään sokeria. Käymisen loputtua purkitan hapankaalin puhtaisiin lasitölkkeihin ja vien ne maakellariin. Juuresmaalta löytynyt myös porkkanat, punajuuret, lantut, sellerit ja palsternakat. Liljaloisto on vaikuttava: rusko-, tiikeri-, päivänlilja, pikkulilja, varjolilja ja prinsessalilja. – Joitain erikoisuuksia ostamme, tänä keväänä tyttäremme löysi babypinaatin ja jättikyssäkaalin siemeniä Helsingistä. – Säilön juurekset maitotonkkiin ja vien maitotonkat maakellariin. – Prinsessaliljoja on ollut meillä 1990-luvun alusta. Vaalimaalla vuonna 1949 syntyneen Anteron lapsuudenkodista tuotu vaaleanpunainen pioni tuoksuu hurmaavasti. Ruotsissa asuvalta Anteron sisarelta olemme saaneet ananassalvian ja anisiisopinsiemeniä, näistä yrteistä saa mahtavia makuja salaatteihin, Pirkko kertoo. – Tämän vaaleanpunaisen pelargonian sain vuonna 1999 rakkaalta ystävättäreltäni, joka sittemmin sairastui syöpään ja on jo nukkunut pois, Pirkko kertoo. – Tammenlehdet edesauttavat, että kurkkujen kuoret pysyvät kiinteinä ja napakoina, Pirkko kertoo. Prinsessaliljat ja hortensiat talvehtivat maakellarissa Pirkon ja Anteron parsakausi on heinäkuun alussa venähtänyt unelmaksi, eli parsan hennoiksi kukinnoiksi, joita Pirkko käyttää kukkakimpuissa ja kukka-asetelmissa. Erityisen rakkaita hänelle ovat kaikki kellokukat. – Pari vuotta sitten olimme lomalla Teneriffalla ja saimme sinne tiedon, että läheinen sukulaisemme oli sairastunut erittäin aggressiiviseen syöpään, elinaikaa oli hyvin vähän. Väriloisto puineen, pensaineen, saa mielen nöyrään kiitokseen
Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi. M au ka st a om en as ta Herkullinen omenapiirakka AINEET: 150 g voita tai margariinia sulatettuna 3 dl muscovadosokeria 1 dl kevytkermaa 1 dl maitoa tai mantelimaitoa 2 munaa 6 dl spelttijauhoja 2 tl leivinjauhetta VALMISTUSOHJE: . Riihipuodin kotisivuilla on runsaasti reseptejä, joissa voi hyödyntää myllyn viljoja. Tuotteita on viljajalosteista spelttileseisiin. Levitä omenaviipaleet uunipellille pohjan päälle. Kaada taikina pellille ja levitä tasaiseksi. Aseta leivinpaperi uunipellille. Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi . Levitä seos omenaviipaleille. . Tuotteita on myynnissä myllyn myymälässä ja sen lisäksi hyvin varustelluissa kaupoissa muuallakin Suomessa. . Riihipuodin mylly Pöytyällä on lisäaineettomien luomuviljatuotteiden valmistaja. . KUORRUTUS TÄYTTEEN PÄÄLLE: 1 purkki kermaviiliä 1 dl kevytkerma 1 muna kevyesti sekoitettu 1/2 dl sokeria 2 tl vaniljasokeria . Paista uunissa 200-asteessa noin 35 minuuttia. Ripottele päälle kanelisokeriseos. . TÄYTE: 4 omenaa 2 rkl sokeria 1 tl kanelia . 75 Riihipuoti . Lisätietoa: www.riihipuoti.fi. Kuori omena, poista siitä siemenkota ja viipaloi. . Riihipuodissa tarjotaan ryhmille maistiaisia
Samana vuonna 1988 vihittiin toisaalla myös Anna-Liisa Lundell ja Mikko Griinari. Anna-Liisan isä oli eläinrakas ja tyttären kohdalla voidaan puhua eläinhulluudesta. Juuret maalla Anna-Liisa Lundell varttui opettajan ja virkamiehen lapsena Saarijärvellä Keski-Suomessa. Kohtalo kuljettaa, minne haluaa. Kun moottoritie myöhemmin valmistui etelämmäksi, liikenne hiljeni. Ihmisen osana on tarttua tilaisuuteen. Anna-Liisa ja Mikko muuttivat kivilinnaan Meijerin uusi elämä Anna-Liisa Lundell ja Mikko Griinari muuttivat vanhaan kivimeijeriin, jossa on tilaa yli tuhat neliötä.. Sekin oli maaseutua, mutta kaikkein paras maaseutu oli mummolassa Jalasjärvellä Jokipiin kylässä. Sijainti ykköstien varressa 70 kilometriä Helsingistä oli hyvä. Mikko oli kasvanut maitotilalla ja 90-luvulla hän työskenteli Valiolla rasvahappotutkijana. – Vielä senkin jälkeen, kun isovanhemmat luopuivat karjasta, lehmiä oli naapurissa. Valio osti rakennuksen vuonna 1986 ja perusti tiloihin Suomen meijerimuseon. Meijerimuseon vihkiäisiä vietettiin remontin jälkeen vuonna 1988. 76 E ntinen Nummen Osuusmeijeri rakennettiin Saukkolan kylään vuonna 1904. Siinä olivat enteet tulevasta. Sanotaan, että elämäänsä ei voi suunnitella. Saukkola kuului silloin Nummi-Pusulan kuntaan ja nykyisin Lohjaan. Sieltä löytyivät lehmät ja muut eläimet
Meijerimuseon vihkiäisiä vietettiin remontin jälkeen vuonna 1988. Yläkerrassa asuivat aikoinaan meijerin työntekijät. ?. Vuonna 1904 valmistuneen Nummen Osuusmeijerin tiloissa toimi meijeri vuoteen 1985 asti. Entisen meijerin 1,8 hehtaarin tontti rajautuu Nummenjokeen. . Anna-Liisan ja Mikon koira Penni on ollut tärkeässä osassa siinä tapahtumien ketjussa, joka johti Saukkolaan muuttamiseen. 77 . Voita valmistettiin 20–30 hengen voimin vuoteen 1976 asti
Kesän 2018 kuivuuteen se on sopeutunut antamalla joidenkin kerkkien kuihtua. – Rasvahappoja on monenlaisia. Sen jälkeen on yläkerran osuuteen tehty uudet seinät siporeksista. Kiinteistövälittäjän ilmoituksessa tarjolla oli 11 huoneen ja keittiön omakotitalo. Mikko Griinarin lapsuuskoti oli pieni maatila Karhulassa tehtaiden, asutuksen ja liikenteen saartamana. Anna-Liisalle ja Mikolle maallemuutto oli paluuta juurille.. Millään valmisteella ei tuntunut olevan juuri mitään vaikutusta. Syntyi kahden perheen yritys Olini Oy. Mikon tie rasvahappotutkijaksi alkoi aikanaan siitä, kun hän lähti ylioppilaskirjoitusten jälkeen töihin Helsinkiin ajatuksena pitää välivuosi ennen opiskelemaan pyrkimistä. Melontaa ja villiruokaa Lokakuussa 2017 Anna-Liisa ja Mikko muuttivat uuteen kotiin. Yksi öljy ei riitä Mikko Griinarin lähtökohtana toimivamman öljyn kehittämisessä oli, että yksi öljy ei riitä vaan tarvitaan usean öljyn yhdistelmä. Tuoteryhmän nimi on Nutrolin. Seinän sisäpuolella on lisäksi betoni. Erilaisia yritysideoita he olivat pyöritelleet ennenkin. Anna-Liisa oli tutustunut Jenniin koiraharrastuksen kautta. Yhden kasvin tai yhden eläimen öljyssä ei ole kaikkea. Nyt se on valtavan kokoinen. Ilma sisällä tuntui heti ensivierailulla raikkaalta. – Kuljin työmatkaa Viikin ohi ja näin opiskelijoita keräämässä pellolla näytteitä. Vähän vanhempana seurasin sammakoita ja peltohiiriä, hoidin siilinpoikasia ja siipirikkoa lintua. Sen kerrottiin olevan hyväkuntoinen ja rakennettu vuonna 1904. Ihminen voi saada nämä rasvahapot suoraan kasveista tai kiertoteitse eläinperäisestä ravinnosta. Yläkerrassa on ollut tulipalo 1987. Koirille ravintoöljyjä Anna-Liisan ja Mikon tiet kohtasivat 1986. Talon yläkertaan Anna-Liisa ja Mikko remontoivat uuden kotinsa. Lasten aikuistumiseen asti päätettiin kuitenkin pysyä omakotitalossa Espoossa. Kasvinviljelyn rinnalle tulivat myöhemmin lehmät ja maidon rasvahapot, joista Kiinteistövälittäjän ilmoituksessa tarjolla oli 11 huoneen ja keittiön omakotitalo. Jenni ja Petrus mukaan Mikon kehittämän koirille tarkoitetun öljyseoksen prototyyppiä testattiin ensin Tekes-hankkeessa. Samalla tämä yksi tuote on kasvanut kokonaiseksi tuoteperheeksi koirille, kissoille ja hevosille. “Hyväkuntoinen omakotitalo” Anna-Liisan ja Mikon haave maallemuutosta konkretisoitui, kun alettiin etsiä kiinteistöä, jonne myös Olini Oy:n laajeneva toiminta mahtuisi. Nyt idea tuli omasta elämästä. Vuonna 1988 solmitun avioliiton jälkeen perheeseen syntyi 90-luvulla kolme lasta, joista nuorin 1996. Rakentamisen haasteena on aikanaan ollut 14 metrin savikerros. Jo kesällä oli läSuomen 50-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Nummen Osuusmeijerin etupihalle istutettiin kuusi vuonna 1967. Se oli maalaiselämää tehtaan varjossa. Mikko väitteli tohtoriksi, minkä jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa Valiolla. Mikko pyrki Helsingin yliopiston maaja metsätieteelliseen. Haaste on voitettu hyvillä paalutuksilla. Se sykähdytti maatilan kasvattia. Anna-Liisan koiraharrastus johti vuonna 2007 tapahtumien ketjuun, jonka päässä odotti vanha meijeri. Mikko oli tuolloin Helsingin yliopiston kotieläinravitsemuksen dosentti. Kasveista löytyy sellaisia rasvahappoja, joita eläinten ja ihmisten oma elimistö ei pysty tuottamaan. Sen rasvahapoilla edistettäisiin koiran ihon ja turkin lisäksi myös muuta terveyttä. Sen paksuus 35 senttiä. Valion omistama entinen meijerimuseo oli ollut hiljaisessa myynnissä jo pitkään. Tuotteistamisen tultua ajankohtaiseksi mukaan tuli toinen pariskunta Jenni ja Petrus Liukkonen. Mikon viimeinen vakinainen pesti oli maataloustieteen professuuri Uppsalan yliopistossa. Yläkerran saliin tulivat toimistotilat, alakerrassa on verkkokauppa ja varasto. Opintojen aattellisena pohjana nuorukaisella oli maailman nälkäisten auttaminen. Kiinteistö oli saanut maalämmön vuonna 2011 ja viime talven kovimmillakin pakkasilla tarvittiin vain hiukan lisää lämpöä. Alun perin Pennille ja Tessalle kehitetty tuote on sittemmin patentoitu USA:ssa ja EU-maissa. Sen hän jätti vuonna 2015. Mikko ja Anna-Liisa näkivät suojellun arvorakennuksen ensimmäisen kerran syksyllä 2016. Yritys työllisti Anna-Liisan heti perustamisesta lähtien. Hän tuli rasvahappotutkijana siihen tulokseen, että hänellä olisi eväät toimivamman öljyn kehittämiseen. Näin yhdistyivät Anna-Liisan eläinharrastus ja Mikon osaaminen tutkijana. Perheen koirat Penni ja Tessa saivat lisäravinteiksi lohija muita öljyjä. Alakerran seinissä ei ole lainkaan eristettä. Keväällä 2017 tehtiin kaupat. Myös maallemuutto oli ollut jo pitkään mielessä. Lämpöä menee jonkin verran hukkaan mutta rakenne hengittää hyvin. Pääaineena oli aluksi kasvinviljely. 78 – Vanhemmat ovat kertoneet, että jo pienenä taapersin aina kohti lähintä eläintä kuten koiraa tai oravaa. Kiviseinä on itsekantava
– Kotimaista hamppuöljyä ei ole toistaiseksi ollut saatavilla meidän tarvitsemiamme määriä, yrittäjät kertovat. Anna-Liisa on samoilla linjoilla: – Kestävä kehitys on mahdollista ja siihen pyrimme myös omassa yrityksessämme. Nummen kyläyhdistyksen villiruokakurssillakin on käyty. Suomessa Nutrolin-tuotteilla on noin 1 200 jälleenmyyjää. Mikko istutti isänsä jalostamaa lajiketta Synkeä Sakari. Syvänmeren villikalat on pyydetty alueilta, jossa kalastusta säädellään liika. Teksti ja kuvat: Martti Heikkilä Perunoiden istutus venyi ensimmäisenä kesänä yli juhannuksen. AnnaLiisan sylissä Puustinen. Kaksi uusinta työntekijää ovat omalta kylältä. Siihen istutettiin Synkeää Sakaria. Yläkerran salin toimistotilat ovat avarat ja valoisat. Postituksen pakkausmateriaalissa käytetään kierrätysaaltopahvia eikä pakkauksessa ole lainkaan muovia. – Nuorempana ajattelin, että luonnon pelastamiseksi tarvitaan kulutuksen vähentämistä ja nollakasvua. heltä löytynyt mahtava mustikkapaikka ja kantarelleja. Öljyjen lisäksi osaan tuotteista lisätään terveyttä edistämään esimerkiksi ubikinonia. Postitus tehdään Saukkolassa. Kestävää kasvua Maaseudun paluumuuttajat ovat huomanneet, miten ilmastonmuutos ja säiden ääri-ilmiöt ovat viime vuosina alkaneet koetella myös suomalaista maataloutta. Yritys on laajentunut niin, että nyt aletaan olla jo kymmenessä työntekijässä yrittäjät mukaan lukien. Yritys hankkii ne Islannista, josta saadaan lääkevalmistuksen vaatimukset täyttäviä öljyjä. 79 kalastuksen välttämiseksi. Hamppuöljy tuodaan tällä hetkellä Kanadasta, jossa nykyisin viljellään Suomessa kehitettyä Finola-öljyhamppua. Kalaöljyjä ei Suomessa tuoteta lainkaan. Mutta nykyisin uskon enemmän vastuulliseen kulutukseen ja kestävään kasvuun kuin nollakasvuun, sanoo Mikko. Ruotsiin valtaosa myynnistä tapahtuu oman verkkokaupan kautta. Perunamaakin on saatu alulle. Sekoitettavia öljyjä ovat esimerkiksi kalaöljy, rypsiöljy, pellavaöljy ja hamppuöljy. Tukkupakkaukset käytetään uudelleen. Se on Mikon isän kehittämä lajike. Uudessa ihmisille tarkoitetussa MAI SKIN -tuotesarjassa käytetään yhtenä öljynä ratamoneidonkielen öljyä, joka saadaan tällä hetkellä Hollannista. Saukkolassa ja Somerolla Nutrolin-tuotteiden valmistus tapahtuu Lohjan naapurikunnassa Somerolla tuotantopäällikkö Satu Grönholmin johdolla. Kesällä 2018 on käyty melontakurssilla ja tehty pihatöitä jokeen rajoittuvalla 1,8 hehtaarin tontilla. . Rypsiöljy ja pellavaöljy tulevat somerolaiselta Elixi Oy:ltä, jonka sopimusviljelijöinä ovat kotimaiset viljelijät. Luonnonniityn perustamiseen on etsitty vinkkejä. Nyt löytyi suppilovahveroita
Naamioita on saatavilla eri ihotyyppien mukaan.Kosteutta ja kiinteytystä sekä syväpuhdistusta ihon tarpeen mukaan. Kaksi sävyä: Ibiza Night ja California Nights Kierrätettävä rätti on myös ilo silmälle. Silkkinen koostumus ruskeaan ja roosan sävyillä tuovat antavat luonnollisen hehkun kasvoillesi. Kiertin puuvillapellavaiset keittiöpyyhkeet painetaan Suomessa osin aurinkoenergiaa käyttäen. Kätevät kasvonaamiot LAVERAN KASVONAAMIOT on pakattu kaksiosaiseen pussukkaan. Tuotteet ovat konepestäviä 60 asteessa. Kuvat: Ilona Savola. 80 Tuoteuutiset Iloinen tiskirätti KIERTIN KOTIMAISET TISKIRÄTIT ilahduttavat keittiössä kauneudella ja kestävyydellä. Kaunista hehkua aurinkopuuterilla BENECOS NATURAL FRESH BRONZING DUO AURINKOPUUTERILLA saat kauniin kesäisen sävyn kasvoillesi
Tuotteet ovat vegaanisia ja ekologisia, eivätkä sisällä ylimääräisiä kemikaaleja. Sekoitus käytettyjä arabica-kahvinporoja ja piparmintun eteeristä öljyä. Sekoitus käytettyjä arabica-kahvinporoja ja sitruunaruohon eteeristä öljyä. 81 REIKIHOITOLA LUMIKALLIO Helpotusta stressiin, tukea kivun tai addiktion kanssa elämiseen ja pehmeää itsetuntemuksen laajentamista. Kahvin sisältämä kofeiini kiihdyttää ihon verenkiertoa ja auttaa sellaisissa iho-ongelmissa kuin akne, ekseema, selluliitti ja raskausarvet. Vanilla: Kuori ihosi silkkisen pehmeäksi ennen rauhallisia yöunia. Potent Peppermint virkistää ihoasi ja piristää mieltäsi kaupungilla vietetyn illan jälkeen. Kahvin lisäksi kuorinnoissa käytetään vain korkealaatuisimpia kasvipohjaisia ainesosia. Optiat kuorinta-aineet ovat erityisen ekologisia juuri siksi, että niihin kerätään kertaalleen käytettyjä, korkealaatuisia kahvinporoja lontoolaisista kahviloista. Sekoitus käytettyjä arabica-kahvinporoja ja appelsiinin eteeristä öljyä. Mandarin: Kuori olosi herkulliseksi ennen tärkeitä treffejä. Pelkästään Iso-Britanniassa viedään yli 500 000 tonnia kahvinporoja kaatopaikalle. Ihoystävälliset levät kirkastavat ihoa, edesauttavat solujen uudistumista ja taistelevat ikääntymisen merkkejä vastaan. Kahvi toimii luonnollisena kuorinta-aineena, joten tuotteisiin ei ole lisätty vesistöjä saastuttavia mikromuovihelmiä. Sopii kaikille ihon sävyille. Mouthwatering Mandarin pitää olosi hedelmäisen raikkaana koko illan. Hamppuakanat kuorivat kevyesti kuollutta ihosolukkoa, bentoniittisavi ja aktiivihiili poistavat kuona-aineita. Ekologista kosmetiikkaa muutoin jätteistä OPTIAT KASVONAAMIOT on valmistettu hampun akanoista, jotka jäävät yli hampunsiementuotannosta. Niistä löytyy neljä erilaista tuoksua: Neljä erilaista tuoksua: Lemongrass: Kuori olosi raikkaaksi treenin ja hikoilun jälkeen. Käyttö: Hiero kuorintaa pyörittelevin liikkein iholle ja anna vaikuttaa viisi minuuttia.. Vanilla Velvet on täydellinen kuorinta rauhalliseen omaan aikaan ja auttaa rentoutumaan pitkän päivän jälkeen. Lemongrass Lifter virkistää rankan treenin ja hikoilun jälkeen. Sekoitus käytettyjä arabica-kahvinporoja ja vaniljauutetta. Kahvi sisältää paljon antioksidantteja, jotka taistelevat vapaita radikaaleja vastaan ja ehkäisevät näin ihon ennenaikaista ikääntymistä. www.lumikallio.fi 045-3207733 reikihoitola@lumikallio.fi Kuori ihosi kahvilla Mineraalipuuteri viimeistelyyn BENECOS MINERAALI IRTOPUUTERI, sävy: translucent (väritön) Kauniin mattapinnan iholle jättävä mineraali irtopuuteri saatavilla nyt sävyssä translucent. OPTIAT KAHVIKUORINNAT valmistetaan käsin hyödyntäen käytettyjä arabica-kahvinporoja. Viimeistelee meikin. Ei sisällä talkkia. Peppermint: Kuori olosi raikkaaksi rankan illan jäljiltä. Reiki kohottaa hoidettavan omaa energiatasoa ja purkaa ihmisessä olevia lukkoja
Patruuna venttiileineen asennetaan punkkipyydykseen mukana tulevalla kiinnikkeellä pyydyksen vetopäähän. Kun säiliö tyhjenee, tilalle vaihdetaan uusi säiliö. Näin kangas muistuttaa mahdollisimman paljon ohi kulkevaa eläintä tai ihmistä ja aktiivinen punkki on halukas tarttumaan etujaloillaan ohi vedettävään kankaaseen. Sokeat, veriannosta janoavat punkit haistavat lämmön, hiilidioksidin sekä liikkeen ja tarttuvat etujaloillaan ohikulkevaan eläimeen tai ihmiseen. Kun tyyny otetaan taas pois muovipussista, toiminta jatkuu ja taas 15 minuutin kuluttua pussi on lämmin. Pyydyksen houkuttelevuutta on lisätty lisäämällä pyydykseen lämpöä ja hiilidioksidia. Hiilidioksidia tuotetaan pyydykseen Co2 patruunalla eli hiilidioksidipatruunalla. 82 Puutiainen levittää borrelioosia ja aivokuumetta.. Maksimilämpötilan noin 40-50 astetta saavutetaan noin 15 minuutin kuluttua ja lämpötila kestää yhteensä noin 5 tuntia. Hiilidioksidipatruunaan (16 g tai 25 g) kierretään säätöventtiili. Kaasun tulo suljetaan venttiilistä, kun pyydystä ei enää käytetä. Kaksi 25 gramman tai kolme 16 gramman säiliötä kestää yhteensä noin viisi (5) tuntia, kun kaasua vapautetaan hyvin pienellä säädöllä. Lämpöä tuotetaan pyydykseen lämpötyynyillä. Pyydystä voi käyttää myös ilman lämpötyynyjä tai Co2-patruunoita tai kuivajäätä, mutta pyydyksen teho heikkenee. Punkkipyydys on turvallinen ympäristölle, ihmisille ja lemmikeille, koska torjunta-aineita ei tarvita. Ihmisen ulos hengitettävässä ilmassa on noin 4 % hiilidioksidia, jonka punkit siis havaitsevat. Hiilidioksidi on ihmiselle mauton ja hajuton kaasu, joka on ilmaa raskaampaa kaasua ja se vapautuessaan painuu maan pinnalle. Lämpötyynyille on pyydykseen ommeltu 3 taskua, joihin tyynyt 1-3 kpl on muovista otettuna asetettava eli ne eivät lämpene kunnolla avonaisessa tilassa. Lämpötyyny on ”kertakäyttöinen”, mutta kun haluaa keskeyttää lämpötyynyn toiminnan, se laitetaan suljettuun muovipussiin, esimerkiksi toimituksen mukana tulevaan suljettavaan muovipussiin, jossa lämpötyyny ei saa ilmaa ja sen toiminta lakkaa. Venttiiliä avataan vain muutaman millin ja hiilidioksidia alkaa vapautua patruunasta ja venttiili suunnataan kankaan ja maaston väliin. Kun lämpötyyny otetaan pois myyntipakkauksesta (muovista), lämpötyyny joutuu kosketuksiin ilman kanssa, minkä seurauksena pussin sisältö alkaa lämmetä. Tuoteuutiset Siivoa piha punkeista PUNKBUSTER-PYYDYKSEN avulla vähennät kotipiiristäsi aktiivisten punkkien määrää. Lämpötyyny sisältää: rautajauhetta, aktiivihiiltä, vermikuliittia, suolaa ja vettä
Luonnonkosmetiikkaa unohdetuista Pohjolan raaka-aineista.. LUKU KAKSI TULEVAISUUDEN TARINA Globe Hope brändi on uudistunut! Laukut Asusteet Luonnonkosmetiikka Tervetuloa tutustumaan uusiin verkkosivuihin sekä Brand Storeen Nummelaan! www.globehope.com Ajatonta designia hylätyistä kierrätysja ylijäämämateriaaleista
Täysvuolukivisen NunnaUuni-tulisijan saat aidon luonnonkivipinnan lisäksi myös verhoiltuna tyylikkäillä keraamisilla laatoilla. Se täyttää jo nyt tulevat tiukat EcoDesign-päästörajat. Palamisen tuottama kuumuus otetaan talteen heti tulipesässä NunnaUunin ainutlaatuiseen tulenkestävään magnesiitti-vuolukivilajiin. NunnaUunin puhtaan palamisen tuottaa Kultaisen Tulen kaasutuspalomenetelmä Presidentin virka-asunnon takka. Kokonaan Mammutti-vuolukivestä valmistetuilla takkaleivinuuneilla on jo tuhansia tyytyväisiä käyttäjiä. NunnaUunin tunnelma tekee kodistasi ainutlaatuisen – tiedät kun koet! Suomen yleisin arina rakoarina Kultaisen Tulen arina. Vuolukivilaji ja työstöosaaminen ratkaisivat Mäntyniemen tulisijojen vuolukiviosien valmistajan. Näin NunnaUuni varaa kokoonsa nähden eniten lämpöä ja tulen hiivuttua lämpönautinto jatkuu vielä pitkään. nunnauuni.com Lähimmän jälleenmyyjäsi yhteystiedot ja lisätietoja: Varaavalla NunnaUuni-tulisijalla voit nauttia tulen tunnelmasta puhtaasti, sillä Kultaisen Tulen kaasutuspalomenetelmä polttaa puun kaasut korkeassa lämpötilassa. Posti Green Posti Oy LHT Posti Lehti PAL.VKO 2018-41 300194-1804 Sen sydän lämmittää