fi / reseptit. jaLotofu . 2-4 annosta 1 iso tai 2 pientä palsternakkaa 2 porkkanaa 2-3 punajuurta 3 rkl avokadoöljyä merisuolaa ja mustapippuria myllystä Joulu juhlista jaloin! I Paahdetut uunijuurekset ja Jalotofua Lisäksi: 70 g cashewpähkinöitä 3 rkl avokadoöljyä 1-2 valkosipulinkynttä 1 tl punaista chilipaprikaa merisuolaa myllystä 300 g Jalotofu Kylmäsavu Koristeluun: kourallinen rucolaa noin ½ dl hunajaa tai maun mukaan VASTUULLISEN HERKULLINEN! - JALOTOFU KYLMÄSAVU - Lisää jouLuisia reseptejä osoitteessa www
Taito-Finlandia jaettiin nyt kolmatta kertaa. Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen valvoo luomuelintarvikkeiden myyntiä. Lisätietoja: portaatluomuun.fi lämpötilanmuutos on 1,8 ja 4 asteen välillä, mahdollisesti jopa 6,4 astetta. Hän oivalsi, että viljelijät voivat saada työstään paremman palkan. Valmiiksi pakattuja luomuelintarvikkeita ei kuitenkaan tarvitse pitää erillään, koska ne on merkitty EU:n luomutunnuksella eli eurolehtimerkillä. Viesti on aiempaa terävämpi. M aaseudun Tulevaisuuden Tekijä 2014 -kilpailun voittajaksi on valittu Herttoniemen Ruokaosuuskunta ja Olli Repo. Voittajahanke on osoittanut, että lyhyt elintarvikeketju sekä älykäs pienuuden logiikka ja läheisyyden ekonomia toimivat.” Herttoniemen ruokaosuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Olli Repo on palkinnosta otettu: – Onhan se upeaa, että kaupunkilaiset valitaan maaseudun tulevaisuuden tekijöiksi. Lisätietoja: unric.org/fi/ Ekoelo | 3. Luomumerkinnät poistetaan elintarvikkeesta, mikäli sen luonnonmukaisuudesta ei ole varmuutta. Hän perusteli valintaansa seuraavasti: – Herttoniemen ruokaosuuskunta ja kaupunkilaisten oma pelto on ihmisten mittaisen aluekehittämisen korkea veisu. Eviran verkkosivuilla on luomutoimijoiden hakupalvelu, jonka tiedot perustuvat Eviran luonnonmukaisen tuotannon rekisteriin. IPCC-raportin mukaan ihminen on enemmän kuin 90 prosentin todennäköisyydellä pääsyyllinen ilmaston globaaliin lämpenemiseen. – Meidän on toimittava yhdessä. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on antanut kaupalle ohjeet siitä, miten ne varmistavat luomutuotteen aitouden tavaraa tilatessaan, vastaanottaessaan ja myydessään. Pakatuissa tuotteissa pitää aina olla EU:n luomutunnus eli vihreä eurolehti, maatalousperäisten raaka-aineiden tuotantopaikka sekä kyseisen elintarvikkeen tuotantoa valvoneen viranomaisen tunnusnumero. Viime vuosien aikana Lapuan Kankurit on laajentunut globaaleille markkinoille, ja jo yli puolet tukkumyynnistä menee vientiin. Jos luomutuotetta myydään irtotavarana, valvontaviranomaisen tunnusnumeron pitää näkyä myyntikyltissä. Tuote voidaan kuitenkin myydä tavanomaisena. Kilpailussa etsittiin Suomen innovatiivisinta maaseutuyrittäjää. Palkinto on suuruudeltaan 2000 euron arvoinen lahjakortti. Herttoniemen ruokaosuuskunnasta oli laajempi juttu Ekoelon numerossa 6/2013. Hakupalveluun syötetään yrityksen nimi sekä pakkausmerkinnässä näkyvä valvovan viranomaisen tunnus, jolloin hakupalvelu antaa yrityksen voimassaolevan asiakirjaselvityksen eli luomutodistuksen. Esimerkiksi Eviran valvoman tuotteen pakkausmerkinnässä näkyy tunnus FI-EKO-201. Hän oivalsi, että aikaisempia kokemuksia ja kansainvälisiä vaikutteita yhdistelemällä syntyy uutta. Aluksi olivat vähittäiskaupan keskitetty rakenne, vimma toimia toisin ja Olli Repo. Yhteistyökumppaniraati valitsi lokakuussa viisi parasta kilpailijaa finaaliin. IPCC arvioi, että todennäköinen ilmaston Lapuan Kankurit sai Taito-Finlandian Suomen Kädentaidot -messuilla jaetun Taito-Finlandia 2014 -palkinnon sai Lapuan Kankurit. Sitkeydestä sikisi kaikille kaupunkiseuduille sopiva toimintatapa. Voittajan päätti Vaasan yliopiston aluetieteen professori Hannu Katajamäki. Luomuelintarvikkeet on pidettävä erillään tavanomaisista tuotteista, jotta ne eivät pääse vahingossakaan sekoittumaan. Yrityksen arvot pohjautuvat kutomon vastuulliseen ja ekologiseen toimintaan, luonnonmateriaaleihin, teknisiin innovaatioihin ja huippudesigniin. LUOMUN VÄHITTÄISKAUPAN VALVONTA TIUKKENEE Vähittäiskaupoissa myytäviä luomuelintarvikkeita valvotaan nykyistä tiukemmin vuonna 2015. Palkinto luovutettiin ELMA-messujen yhteydessä marraskuussa. UUTISET RUOKAOSUUSKUNTA JA OLLI REPO PALKITTIIN Herttoniemessä toimii Suomen suurin ruokapiiri. Olemme näyttäneet toteen, että monipuolinen- ja pienviljely ovat tätä päivää kun mukaan otetaan sijoittajiksi iso ryhmä kuluttajia. Maailma seisoo katastrofin reunalla, YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon sanoi. Palkintoa olivat vastaanottamassa omistajapariskunta toimitusjohtaja Esko Hjelt ja markkinointijohtaja Jaana Hjelt. Tunnustuksella halutaan nostaa esiin merkittäviä käsityö- ja taitokulttuuria edustavia osaajia sekä lisätä alan arvostusta. Raportin mukaan maailman yhteenlaskettujen päästöjen tulisi vähentyä viimeistään vuonna 2015, jotta globaali lämpeneminen pysyisi kahden asteen rajoissa. – Lapuan Kankurit on yritys, joka näyttää hienoa esimerkkiä kotimaisen valmistuksen tulevaisuudesta, toteavat palkinnon valitsijoina toimineet suunnittelijat Aamu Song ja Johan Olin. Tämä palkinto osoittaa, että kumppanuusmaatalous malli on yksi uusi mahdollisuus maaseudunyrittäjille. Lisätietoja myös osuuskunnan sivulta ruokaosuuskunta.fi ”Maailma katastrofin reunalla” YK:n hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC esitteli marraskuun alussa neljännen ilmastomuutosta käsittelevän raporttinsa. Hän oivalsi, että uudenlainen kumppanuus viljelijöiden ja lähikeskuksen asukkaiden välillä on mahdollinen. Se sai alkunsa, kun Olli Repo teki viisi vuotta sitten uudenvuodenlupauksen paremmasta ruoasta. Hän oivalsi, että ruoka voi tulla suoremmin kaupunkilaisten ulottuville
Ne voi ostaa tai tehdä omin käsin. KÄDENTAIDOT 74 Eeva-Maija Lappalainen Tutkijatohtori haluaa palauttaa koulutukseen käsityön arvostuksen. 83 Polje sähköpyörällä Alamäessä akku latautuu, ylämäessä sähkö auttaa. 36 Eveliina Nygren koordinoi Metsähallituksen vapaaehtoistoimintaa. 32 Elävä ravinto 18 Heilasta lähiruokaa EKOYRITYS 38 Kotimaiset heijastinliivit Heinolasta nelostien varresta löytyy maan suurin lähikauppa, jossa ruoka on lähellä kasvanutta ja jalostettua. 4 | Ekoelo. PUUTARHA 70 Kasvata talviyrttejä Lisävalolla viljely onnistuu. EKOIHMISIÄ 64 Reijo Kivijärvi Raakaravintovalmentaja Mea Salo opastaa. Ekoelo Luonnonmukaisesti TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2014 Ekologisesti Puhtaasti Aidosti Kotoillen KOTIMAISET KENGÄT 42 Sievin Jalkine Kumiteräsaappaista se alkoi. Lopputulos saa ihmettelemään, millaisia aarteita heitetään pois roskana. Kreetta Ahonen ryhtyi yrittäjäksi. 58 Luckien talo Jyväskylässä sisustettiin kierrättämällä. Kuva: Lahtisen Vahavalimo. 46 Ekokynttilät tehdään hunajan sivutuotteesta mehiläisvahasta. LÄHI & LUOMU 6 Saloniemen Juustola Laitilan Vairamossa suomenvuohet ja alkuperäislehmät saavat kaiken ravinnon omalta luomutilalta. Omiin töihinsä hän etsii heijastuksia luonnosta. 90 Irman ekoherkut 14 Hyvvvää Loimaalta Kolme seudun tuottajaa perusti osuuskunnan, joka pyörittää lähi- ja luomukauppaa. Juustot, jogurtit ja raakamaito ovat kotimaista luomua aidoimmillaan. Koko maan kattava verkko on tulossa. Lähiruokaa tarjotaan myös ravintolassa. 80 Luomua päivähoidossa Varpuskodossa syödään lähiluomua ja otetaan kana syliin. Vinkee valmistaa lasten heijastinliivejä, jotka ovat kestäviä ja kotimaisia. 86 Tarja Heikkilä ja risut Nyt on hyvä aika tehdä kaunista risuista, jotka kerätään lehtensä pudottaneista koivuista. 24 Pienpanimot 54 Luomuhunajaa Janakkalan korpiylänkö on oivallista aluetta mehiläisille, joiden hunaja on luomuvalvottua. LIIKENNE 68 Tankkaa uusiutuvaa! Suomessa on 24 biokaasuasemaa. Nyt tehdään turvajalkineita ja kenkiä suomalaiseen jalkaan. RAAKAA JA ELÄVÄÄ 26 Hellaton joulu Anita Vesamon jouluherkut ovat raakaravintoa ja elävää ravintoa. Yli puolet organisoidaan yhdessä järjestöjen kanssa. Soinilainen taidemaalari elää arvojensa ja luonnon mukaisesti. KOLUMNI 45 Timo Heinonen LUONTO 50 Kimalaiset kiittävät Pihoihin luonnonniittyjä, pellonreunoihin pajuja, kaupunkeihin kukkakaistaleita
Tämä on sekä inhimillisen vuorovaikutuksen että koko kansainvälisen kilpailukykymme kannalta yksi suurimmista epäkohdista. Sellaisia ei synny, jollei hyväksytä erilaisuutta, jollei uskalleta kyseenalaistaa vallitsevia totuuksia. Uusien mahdollisuuksien löytöretkellä tarvitaan siivet, tarvitaan juuret ja tarvitaan rohkeutta seistä omilla jaloilla, kuunnella ja seurata omaa sydäntään ja sieluaan. REETTA AHOLA Toimituksen osoite: Ekoelo Vanha Turuntie 371, 03150 Huhmari Puh. Lähellä taivasta olevia rohkeita, aineen taakse aineettomaan katsoa uskaltavia ihmisiä on valitettavan harvassa. Ekoelo 1/2015 ilmestyy helmikuun alkupuolella. Kustantaja: Karprint Oy, Huhmari Päätoimittaja: Reetta Ahola reetta.ahola@karprint.fi Toimitussihteeri: Martti Heikkilä martti.heikkila@karprint.fi Toimitusjohtaja: Juha Ahola juha.ahola@karprint.fi Karprint Oy julkaisee 15 erikoisalan aikakauslehteä, 3 tilauspohjaista paikallislehteä ja 3 kaupunkilehteä. Aitouden kieltä puhuvat ymmärtävät toisiaan riippumatta siitä, onko yhteistä puhuttua kieltä vai ei: Niille, jotka uskovat, ei tarvita sanoja. Monikasvoinen luontomme kannustaa kurottamaan korkealle, kuten Aleksis Kivi kirjoittaa kauniissa Suomenmaarunossa: En milloinkaan mä unohtas sun lempeet taivastas, en tulta heljän aurinkos, en kirkast kuuta kuusistos, en kaskiesi sauhua päin pilviin nousevaa. Varmasti meissä jokaisessa suomalaisessa on luovuutta tai ainakin sen siemeniä. Elämän tärkeimmät hetket eivät toistu, mutta niistä voi Ekoelo poimia kasvun siemeniä. 09-413 97 333 Tilaushinnat: Määräaikainen tilaus: 6 numeroa 45 €. Uudenlainen, entisistä normeista poikkeava ajattelutapa on meille ihmisille usein liian suuri. Vapauden kanssa luovuuden kumppanina kulkee aina vastuu. Ekoelo | 5. Ja menestyneet intuitio oppaanaan, luovuus käyttövoimanaan. Se taitaa olla sitä hyvää itsetuntoa. Se jos mikä kristallisoituu ekologisessa elämänmuodossa ja yrittäjyydessä. Haastatteluja näistä luovuuden soihdunkantajista tehneet toimittajat ihailevat ennen kaikkea heidän aitouttaan: aitoa uskoa omaan asiaan, aitoa iloa onnistumisesta sekä aitoa tahtoa ratkaista ongelmat. Kasvaminen vaatii yleensä aina irtipäästämistä, irtipäästämistä tutuista toimintatavoista. Se tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia elää, tuotekehittää ja yrittää; verkostoitua sekä Suomessa että maailmalla. Aitojen asioiden ja aitojen ihmisten kanssa on helppo olla. Rohkaiseva palaute motivoi kaikenikäisiä ihmisiä kasvun ja kehityksen poluille. Aitouteen ja luovuuteen kasvamista voisi luonnehtia koko elämän mittaiseksi oppikouluksi. Rohkaisu elää vuorovaikutuksessa, aivan kuten seuraavissa sanoissa Veikko Polameren runossa Sinä päivänä, joka kuvaa itsenäistyvän lapsen lähtemistä maailmalle: Sinä päivänä muista – lähdön ja rohkaisun hetki, hetki, joka ei toistu.. Olisikohan aitous luovuuden korkein muoto, vaatiihan se melkoisen määrän rohkeutta valita niin kuin oma sydän ja sielu sanovat. Niitä, jotka eivät usko, mitkään sanat eivät vakuuta. 09-413 97 370 Ekoelo ISSN-L 2323-5160 Ekoelo ISSN 2323-5160 Tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaukset@karprint.fi Puh. Näkökulman vaihtaminen totutuista malleista on kovin kasvattavaa. Suomi tarvitsee luovia ihmisiä, rohkeita innovaattoreita. Luovuus tarvitsee ympärilleen avarat seinät ja korkean katon, joskus se ei siedä kattoa lainkaan. Ilmoituspäällikkö: Kristiina Hattberg kristiina.hattberg@karprint.fi, puh. Kasvua ei koskaan tapahdu henkisessä vankeudessa, henkinen vankeus on monesti kasvualusta riippuvuuksille. Se on vapauteen ja älykkyyteen liittyvä kyky nähdä uusia asiayhteyksiä ja etääntyä tavanomaisista ajatusradoista. Onneksi kasvuun liittyy toivo, aina on olemassa uusi mahdollisuus. Kun ei ole keinoja käsitellä sitä, hyökkäys on paras puolustus: pieni minä huutaa, kun ei uskalla pysähtyä pohtimaan. Luovuus on persoonallinen tapa hahmottaa ja elää elämää. Edelleen erilaisuuden sietokynnys on Suomessa matala. Kannen kuvassa: Saloniemen juustolan luomupukki Aseveli Kuva: Martti Heikkilä Lehden tilaajaosoitteistoa voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa. Yritys on perustettu 1962. Kaunis luontomme on luovuutemme paras lähde. Kestotilaus: 6 numeroa vuodessa 40 €. PÄÄKIRJOITUS Hyvä itsetunto on luovia tekoja K ädessäsi olevassa Ekoelo-lehdessä on runsaasti esimerkkejä rohkeista suomalaisista, jotka ovat lähteneet toteuttamaan sydämensä ekologista ääntä. Mikään aito ja alkuperäinen ei myöskään koskaan sodi keskenään, vaan aidoilla ja alkuperäisillä asioilla on kyky olla universaalisessa harmoniassa, oltiin minkälaisten ihmisten ja asioiden kanssa, minkälaisten maailmankuvien parissa tai missä maailman kolkassa tahansa. Aina on oppimista, siksi mielessään on hyvä pitää riittävästi kasvunvaraa ja kiepsauttaa mielensä vaikkapa joskus ylösalaisin päälläseisontaan. 09-413 97 300 Vuonna 2014 ilmestyy 6 numeroa
Mitään lisäaineita ei käytetä. Pienellä on tulevaisuus. Kaikki maito saadaan oman tilan suomenvuohista sekä lehmistä, jotka ovat alkuperäiskarjaa. XXX SALONIEMEN VUOHET, KYYTÖT JA LÄNSKÄRIT ANTAVAT AITO ”Jotain omaa piti keh Saloniemen juustola on Suomen ainoa luomujuustola, jonka kaikilla juustoilla on Leppäkerttumerkki ja EU:n Lehtimerkki. Saloniemet ovat pysyneet juurillaan. Riitta Saloniemi, 39, kasvoi maatilalla Hinnerjoen Vaaljoella. Kunhan vain maailmassa riittäisi enemmän Riitta ja Jouni Saloniemen kaltaisia. Lemmikki ei ollut kissa eikä marsu vaan kili. Voiko luomumpaa juustoa, jogurttia ja raakamaitoa suuhunsa löytää. Samat merkit on jogurteilla ja raakamaidolla. Se on vaatinut rohkeutta ja sitkeyttä – ja samaa kekseliäisyyttä, jota on vuohilla. Kun pääsee pariksi tunniksi vierailemaan Saloniemessä, on taas helpompi uskoa hyvään. 12-vuotiaana hän sai vanhemmilta lahjan. Saloniemen tarina antaa valoa teollisen ruoan tunnelissa. 6 | Ekoelo T oimittajan työssä on kohokohtia. Kaikki rehu tulee omalta luomutilalta. Sen jälkeen omasta vuohesta piti muutamak-
Sekä lehmät että vuohet ovat omaa kantaa, enää vuosiin niitä ei ole ostettu ulkopuolelta. Juuret olivat lähellä, vaikka maakunnan raja oli välissä. Emäntä kappasi viikon vanhan kyyttövasikan navetassa syliinsä ja kantoi pihanurmelle kuvattavaksi. Lasten koulukuljetus on parin kilometrin päässä, ala-asteelle on yhdeksän kilometriä, ylä-asteelle ja lukioon viisitoista. Lue vaikka lähihoitajaksi, isä neuvoi. Pankinjohtaja yllätti Kun kaupat Otajärveen rajoittuvasta tilasta vuonna 1998 oli tehty, oli selvää, että maito- tai viljatilalla ei niillä hehtaareilla ole elättäjäksi. Matkaa on 30 kilometriä ja haastattelupäivänä Jouni oli siellä salaojittamassa. Riitta teki jonkin aikaa maatalouslomittajan töitä muualla ja oli taas muuttanut kotikulmille Laitilaan, kun hänen ja Jounin Saloniemen tiet kohtasivat. Nyttemmin Jouni ja Riitta Saloniemi ovat ostaneet myös Riitan kotipellot Hinnerjoelta. Paikka oli siitä erikoinen, että vaikka peltoa oli vain 5 hehtaaria, niin tila rajoittui matalaan Otajärveen, jonka rantaniityillä oli 20 hehtaaria luonnonlaidunta. Välillä ankkoja ja hanhia. Riitta oli Satakunnan ja Jouni Varsinais-Suomen puolelta. Ja hevonen, jonka isä voitti maatalousnäyttelyssä 1985. – Älä sinä maataloon. Tila on kaukana taajamista. Itsepäinen tuollaisista vain sisuuntuu. Jouni oli myös maatalon poika, kymmenen kilometrin päästä nykyisestä paikasta. Pian nuoripari alkoi tähyillä omaa maatilaa. Vaaljoen kylässä Riitta oli ainoa ikäisensä tyttö. Sen verran vanhanaikaisia oltiin, että Riittaa ei tyttönä suunniteltu tilan jatkajaksi: Vuohet matkalla lypsylle pihan poikki. Seitsemän lehmää ja vasikat, yleensä muutama possu ja joitakin kymmeniä kanoja. Riitta ja Laila. Se löytyi Laitilasta Vairamon kylästä. Ekoelo | 7. Hän kasvoi eläinten parissa ja oppi niiltä paljon. Vuohilla ja vuohenjuustolla aloitettiin OA MAITOA hittää” si vuodeksi luopua, mutta nyt hänellä on ollut niitä jo kaksikymmentä vuotta
Mutta vaikka hehtaarit luonnonlaitumineen olisivat riittäneet, rakennuksiin, koneisiin ja tuotantotiloihin piti investoida. Kolmas, että molemmat töihin muualle, Riitta Saloniemi kertoo. Vuohet ja lehmät ovat pihatossa. Tahdonvoimasta Yhteiseloon Haastattelua tehdään kahvipöydässä talon suuressa tupakeittiössä. – Pöydän takana istui ”fiini” pankinjohtaja ja olin varma, miten käy. Toinen oli, että minä ryhdyn lihantuottajaksi ja Jouni menee muualle töihin. Kahvihetkessä on mukana henkilö8 | Ekoelo. Muut siellä vielä ovat. Ikkunasta aukeaa marraskuun näkymä pellolle ja Otajärven rantaan. ja pian alkoi mielessä häämöttää myös alkuperäiskarja ja luomu. Että siinä on tulevaisuus. Vuohilla ja vuohenjuustolla aloitettiin ja pian alkoi mielessä häämöttää myös alkuperäiskarja ja luomu. Pellot ovat yhä vihreänä laitumena ja neljä suomenhevosta nyhtää ruohoa. Mutta hän sanoikin, että ensimmäinen vaihtoehto on ehdottomasti paras. Rannassa on syksynruskeaa kaislaa eikä vettä juuri näy. Matkaa ala-asteelle on yhdeksän kilometriä. Ensimmäinen oli oman tilan vuohiin ja alkuperäiskarjaan perustuva juustola. Tuvan lattialla kehrää pari kissaa. Niitä on talossa yhteensä neljä, osa on navettakissoja. Perheen neljästä lapsesta nuorin on jo tullut koulusta. Kun juustoja oli uusien investointien jälkeen tehty viisi vuotta, kutsuivat Saloniemet pankinjohtajan kylään. – Kuis sää saatoit meihin noin uskoo, nuoret yrittäjät kiittelivät. Ylä-asteelle ja lukioon matkaa on viisitoista kilometriä. Koulukuljetus on parin kilometrin päästä kotoa. Liikevaihto oli viidessa vuodessa viisinkertaistunut. – Kun mentiin pankinjohtajan juttusille, kerroimme kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa
Riitta ja Aseveli, joka on yksi Saloniemen kolmesta pukista (kuva ylhäällä vasemmalla). Pöydässä on tarjolla kolmea eri juustoa. Puoliskoilla on erilainen värisävy. Ekoelo | 9. Meillä vähän vihertävääkin, mikä tulee herneestä ja härkäpavusta. – Vuohenmaito on valkoista ja lehmänmaito keltaisempaa. Alkuperäisvuohen ja alkuperäislehmän yhdistävä gouda on nimeltään Yhteiselo. Se oli ensimmäinen hyppy chevreen. Hän ja Riitta Saloniemi kertovat juustoista ja niiden kehittämisestä. Mausteena on mukana luomuruohosipulia. Vuohta on myös chevre-juusto Syrjähyppy. Varsinaisen laidunkauden ulkopuolellakin on syksyllä ja keväällä aika, jolloin niin vuohet kuin lehmät pääsevät päivän ajaksi laitumelle. Pöydässä oleva herajuusto on Pula-aika, joka on vuohenjuuston heraa. Kreikkalaisilla on yksinoikeus fetaan, joten täällä se kirjoitetaan yhtä konstailematta kuin lausutaan. Goudaa edustaa juusto, jonka toinen puoli on tehty vuohenmaidosta ja toinen lehmänmaidosta. kuntaan kuuluva Rita Iso-Heiko. – Vuohet on ostettu eri karjoista vuosina 1995–1997, minkä jälkeen on hankittu ainoastaan pukkeja. Käytännössä siis kaikki nyt tilalla olevat vuohet ovat omia kasvattejamme, Riitta Saloniemi kertoo. Aamulla ja illalla kuljetaan lypsylle pihan poikki. Juustotyyppejä on tällä hetkellä neljä: gouda, hera, chevre ja veta. Talvikauden vuohet ovat kylmäpihatossa. Lampaanmaito on vuohen ja lehmän välistä, naiset opastavat. Kuvauspäivänä sen menoja piti hillitä ja pitää se omassa pilttuussa kiima-ajan vuoksi
– Se kertoo siitä, kuinka monta kertaa Riitta sai aloittaa alusta. Riitta hoitaa laitumet. Kun äiti palasi äitiyslomalta lomittajan työhön 1998, oli lapsi vietävä jo ennen viittä päivähoitoon. – Maitojuustojen osaamista Suomessa oli, mutta kutunjuustoon ne opit eivät suoraan soveltuneet. Jouni keskittyy tilan hoitamiseen. Vuohen goudajuusto on nimeltään Tahdonvoima. Juustot ovat kokonaan Riitan aluetta. Riitta ja Vallu. Salakaato on alkuperäislehmän vetaa. Tuorejuuston ja piimäjuuston tekemiseen opit oli saatu jo omalta äidiltä. Vastauksen saa sähköpostilla. Kuttuja 155, lehmiä lypsyssä 20 Saloniemen perheessä Riitan ja Jounin työnjako on selvä. Miksi. Saloniemellä kävi muutaman vuoden aikana kolme opettajaa, jotka kukin vuorollaan olivat päivän antamassa neuvoja. Hän on perheen maanviljelijä, teknikko, sähköasentaja ja koneenkorjaaja. He olivat juustomestarit Markku Kokkonen ja Matti Tapaila sekä tuotekehityspäällikkö Sanna Koivikko. Samaan sisukkuuteen viittaa myös Työvoitto, joka on alkuperäislehmän goudaa. – Jotain omaa piti kehittää lomittajatyön tilalle. Taustalla näkyvä Otajärvi on pesimälinnustoltaan poikkeuksellisen runsas lintujärvi, joka on rantoineen suojelualuetta. 10 | Ekoelo Neljän suomenhevostamman lisäksi tilalla on shetlanninponi Mimmi.. Lypsyvuoroja jaetaan. Hankala aika hoitopaikassakin. Kaikille heille sai myös soitella erikseen ja kysellä. Hänellä on päävastuu eläinten ravinnosta, eläinsuojista ja tuotantotilojen toimivuudesta. Jos haluat tietää, mitä ovat Ensilempi, Äkkilähtö, Johtotähti ja Stubborn, käy katsomassa Saloniemen kotisivulta. Jokaisen tuotteen kohdalla on lomake, johon voi tehdä lisäkysymyksiä. Aina oli jotain, mikä ei onnistunut, mutta periksi hän ei antanut sitten millään, Rita Iso-Heiko kertoo. Kolme päivää kisällinä Omien juustojen kehittäminen alkoi Riitta Saloniemen esikoisen synnyttyä 1997
Se tarkoittaa sitä, että lämpötila on nostettu yli 60 asteen mutta se jää alle 72 asteen, joka on käytössä pästoroinnissa. Omaa tekemistä on kaikessa, mehut, hillot, leivät, vaatteetkin osittain itse tai kierrätettynä. Köyliöläinen Lallin lammas teurastaa vuohet. Sen lisäksi jonkin verran pellavarouhetta pidämme varastossa ja annamme sitä tarvittaessa kuten vasikoiden ruokinnan muutoksissa. Vuohenjogurttia on tehty helmikuusta 2013 lähtien, samoin jogurttia lehmänmaidosta. Ekoelo | 11. Kutut synnyttävät keskimäärin kolmen vuoden välein. Neljässä vuodessa määrä on puolitoistakertaistunut. Sitä ennen eläinten ravinto oli jo ollut luomua. Siihen käytettävä maito on ainoa, joka tulee tilan ulkopuolelta. Alkuperäislehmien maidon eettisyydelle yksi peruste on se, että näiden rotujen utareet eivät ole niin suuret kuin pidemmälle jalostettujen. Maidosta 70 prosenttia myydään raakamaitona. Maitoa lähes 300 000 litraa vuodessa – Olemme päättäneet, että emme käytä rypsiä, rapsia emmekä soijaa eläinten rehuissa. Palkattua henkilökuntaa Saloniemellä on 2. Niistä puolet on rodultaan Itä-Suomen karjaa eli kyyttöjä ja puolet Länsi-Suomen karjaa eli länskäreitä. Lisäksi Leppäkerttumerkillä on tiukemmat vaatimukset. Kuttu antaa keskimäärin 2 litraa päivässä ympäri vuoden ja kolmekin vuotta putkeen ilman poikimista. Omavarainen luomutila Pienimuoisena aloittanut Saloniemen juustola sai laitosluvan vuonna 2000. Eläimet kuljetetaan teurastamoon itse ja lihaa myydään asiakkaille. Kuttuja on tällä hetkellä 155. Lehmänmaitoa tulee 150 000 litraa vuodessa ja lähes sama määrä vuohista. Tila on ollut siirtymäkausineen luomussa viisi vuotta. – Luomusäädösten mukaan vasikoiden on saatava oikeaa maitoa kolme kuukautta ja kilien kahdeksan viikkoa. Sonnivasikat kasvatetaan pääosin itse. EU:n Lehtimerkki riittäisi takaamaan, että juustot ovat luomua, mutta Leppäkerttumerkki kertoo, että kaikki on kotimaasta. Nykyisin kaikki ravinto tulee omalta tilalta. Ahvenanmaanlampaan luomumaidosta tehdyn goudan nimi on Elämäntyö. Eri juustoja on jo 25. Hake tulee rantalaitumilta, josta puskat kootaan itse. Meillä kilit saavat olla emiensä alla vähintään sen kolme kuukautta ja vasikoilla on imettäjälehmät, Riitta Saloniemi kertoo. Tiheämpää rytmiä ei tarvita, sillä kutut jatkavat lypsämistä kolmekin vuotta. Ensimmäiset lehmät hankittiin 2005. Ne teurastetaan Vuorenmaan tilateurastamossa tai Paimiossa. Ainoastaan oman maan tuotteita. Maitoa tulee vähemmän mutta lehmä voi paremmin. Kuttugouda on juustojen suosikki. Pihattoja on kaksi. Tilan koko on nykyisin 52 ha. Jopa pastörointilaite käyttää hakekeskuksen lämmittämää vettä sähkön säästämiseksi. Pellavarouhe on luomua ja tulee Koskimäen tilalta Hiven Oy:ltä. Suomenhevoset laitumella marraskuun kuulaudessa. Niissäkään ei ole lisäaineita, ei sokeria eikä maitojauhetta, jonka lisääminen teollisessa jogurtinvalmistuksessa on arkipäivää myös luomussa. Kaikki Saloniemen lämmitysenergia saadaan oman tilan hakkeesta. Se on täysin käsittelemätöntä eli suoraan utareesta tullutta, jäähdytettyä ja pakattua. – Meillä kilit saavat olla emiensä alla vähintään sen kolme kuukautta ja vasikoilla on imettäjälehmät. Maidon toimittavat Katja ja Alar Sikka luomulammastilaltaan Naantalin läheltä. Lehtikerppuja tehdään terveysrehuksi, ja niitä annetaan rohdoiksi sairastapauksissa. Toinen on lämmittämätön ja toinen on lämmitetty lypsyasemahalli. Lehmiä on lypsyssä 20. Luomuliiton Leppäkerttumerkki Saloniemen juustoilla on ollut keväästä 2014 lähtien. Pääosin se on ruohoa ja säilörehua, jossain määrin myös viljaa. Ruohonjuuren kaupoista sitä löytyy varmimmin. Alkuperäislehmän raakamaidolla on tuotenimenä Kaskikansa ja vuohenmaidolla Eliksiiri. Pukkeja on kolme. Uusin hitti on vuohenjogurtti. Esimerkiksi ruokapiirit tilaavat myös suoraan. Saloniemen tuotteiden jälleenmyyjistä on luettelo juustolan sivulla saloniemenjuustola.net. Päärehu on laitumen ruoho sekä esikuivattu säilöheinä, lypsäville lehmille ja vuohille annetaan kaura/herne/härkäpapu-litistettä ja kivennäistä. Yksilöstä riippuen kyytöt antavat maitoa noin 4000–5000 kiloa vuodessa ja länskärit 6000–8000 kiloa. Vuohenjogurtti on nimeltään Mielihalu ja lehmänjogurtti Apuvirta. – Jouni ei tiedä edes juustojen nimiä, hän nauraa. Vuohia paimentavat bordercollie Pepe ja australiankelpie Fixu. Tuotteet kuljetetaan maanantaisin ja torstaisin Kaukokiidon terminaaliin Raumalle. Juustoissa ja jogurteissa käytetty maito on termisoitu mutta ei pastöroitu. Alkaa niissä jo olla opettelemistakin
Se saa nyt jonkin aikaa olla visusti omassa huoneessaan, josta voi vain kurkkia ohikulkevia. Navetan vintillä lähes 300 kappaletta olkipikkupaaleja. 12 | Ekoelo. Yrittäjän jaksamista ei ole vielä koskaan kukaan kysynyt tarkastettavaksi.” ”Minua on alkanut ärsyttää olla se ’aina vaikea’ asiakas, kun ravintolassa kyselen alkuperää. 155 vuohta kokoontuu kiltisti aitaukseen pihaton ulkopuolelle. Nykyisin on paljon tuotteita, josta kerrotaan, että “kyllä tämä luomua on, vaikka merkkiä ja siihen liittyviä tarkastuksia ei tehdäkään”. Sieltä löytyy myös Riitan rereptejä. En silti halua kyseenalaistaa kaikkea uutta. Vuohien määrä on niin alhainen, että siitokseen kelpaavia pukkeja on enää noin 50 kappaletta. Kuusitoista ja puoli tuntia on päivän saldo töissä, mutta onneksi se ei ole loppu vielä, sillä Elokaunokki-lehmä päätti pyöräyttää iloksemme kaksostyttäret. Onkin tänään jotain koitettu yrittää. Aikaa vievin lienee kokotilan tarkastus, jossa katsotaan siis kaikki. Riitta Saloniemi käy avaamassa portin vuohien kylmäpihatosta. ” Vuohenpito vaatii tahdonvoimaa, sillä vuohi on erittäin haasteellinen pidettävä suuren kekseliäisyytensä vuoksi. Yksi pukki vaatii noin 100 kuttua ollakseen onnellinen. Käymme tervehtimässä pukkia, jonka nimi on Aseveli. Taisi päivään mahtua mustakin pilvi, kun suutuin esikoiselle. Puhumme myös luomumerkeistä. Kuinka monta kymmentä vuotta lehmät olivat parsissaan kiinni tässä välissä ennen kuin ‘keksittiin’ taas pihatot. Keskustelumme kääntyy siihen, että jospa kaikki tietäisivät, mitä kaikkea marketeista löytyvään normiruokaan kätkeytyy. Koirilla ei juuri ole paimentamista, sillä vuohet tietävät minne matka. Käymme ottamassa muutaman valokuvan vuohista, lehmistä ja viikon ikäisestä Laila-vasikasta. Yhtenä jonona ja hyvässä järjestyksessä ne juoksevat kohti lämmintä pihattoa. Ovatkin isoimmat meillä syntyneet kaksoset. Elämä on koittelemusta, mutta mikään ei voita ratsastusta, tais syntyä uusi myöhäisillan sananlasku!! Tästä kaikesta kuitenkin päällimmäisenä nöyrä ilo siitä, että olen terve ja saan elää ja tehdä näin rikasta elämää.” Lisää Riitta Saloniemen kirjoituksia ja valokuvia luomutilan ja luomujuustolan arjesta löytyy sivulta saloniemenjuustola.fi sekä Saloniemen fb-sivulta. Eläimet, pellot, monimuotoisuusalueet... Kaikki pukit alkavat olla sukua toisilleen jostain kautta ja tämä tullee aiheuttamaan jatkossa haastetta meille kasvattajille.” ”Maatalous on muuttunut sadassa vuodessa huikeasti. Se sai nimensä, kun se syntyi tuulisena päivänä luonnonlaitumella puunjuurien päälle. Kuvassa lähinnä kameraa länskäri Ilmajuuri. Iltalypsyn aika Kello käy ja kutuilla on pian iltalypsyn aika. Sitten paikalle tulevat paimenkoirat Pepe ja Fixu. – Se ei ole meidän juttu, Riitta Saloniemi sanoo. Moni asia voisi olla paremmin, ellei toimivia systeemejä olisi pilattu ammattineuvojilla ja myyntimiesten hienoilla puheilla. Helpompaa olisi valita ruoka, jos listalla selkeästi lukisi vaikkapa ’Katja ja Alar Sikan karitsan paistia Naantalista’, ’Mikolan Luomutilan tomaattikeittoa Rymättylästä’, ’Vainio-Kailan sikaa Padolta’ ja niin edelleen.” ”Ihan mahtavaa Yrittäjän päivää. Alemmassa kuvassa kyyttö Iitamari. Luomua tai melkein luomua. Toimittajan juttukeikka jatkuu Yläneen kautta Pyhäjärven eteläpuolelta Loimaalle. Juustoiksi väännetty lähes 1500 litraa maitoa kolmesta eri elukkarodusta. Ne tietävät suunnan ja nousevat rivistönä alustalle, jossa lypsäminen voi alkaa. Vertaa sanontaa: Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Mutta eläin on eläin ja pelto peltoa. TEKSTI JA KUVAT: MARTTI HEIKKILÄ Riitta Saloniemi kertoo hurahtaneensa suomenlehmiin vuonna 2000, jolloin hän osteli kyyttöjä eri tiloilta. Matkalla hän hyräilee mielessään: Vielä on villihevosia. Viimeisin osto ulkopuolelta oli huhtikuussa 2010. Samana päivänä Riitalle soitettiin Ravintola Juuresta. Yksi niistä on ohje piimäjuuston valmistukseen. Ja mitä kaikkea saa tehdä ilman, että siitä tarvitsee pakkauksissa tai muualla ilmoittaa. Kyllä tarkastamista riittää. Kutsuhuutoja vaihdetaan pihatossa olevien kuttujen kanssa. Sieltä emäntä ohjaa ensimmäiset kolmekymmentä sisään. Uutta pitää oppia ja tilaa pitää kehittää, mutta oman sydämen ääniä kuunnellen.” ”Meilläkin käy kerran vuodessa luomupeltovalvoja, luomuelintarvikevalvoja, kolme kertaa lakisääteinen terveystarkastaja sekä näiden päälle satunnaisesti vähintään kaksi tai kolme tarkastajaa riippuen, mitä on kulloinkin osunut arvonnassa juuri meidän kohdalle. Ajettu jurrutettu 60 kilsaa traktorilla, että saatiin paalit kotiin (mukana kulki kärryn kulmassa monen moista mummulan kasvimaan planttua ::)))
Myös pakkaus saa kiitosta raadilta. Sitä on saatavana sekä kuluttaja- että suurkeittiöpakkauksina. Tyrnissä on paljon terveyshyötyjä ja on hienoa, että sitä jalostetaan hyviksi tuotteiksi, toteaa raadin ja Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila. Mysli makeutetaan huna- jalla, kuivatulla porkkanalla sekä raakaruokosokerilla. Nämä ovat valkoista juurikassokeria terveellisempiä vaihtoehtoja. Vavesaari tuottaa viljatuotteiden lisäksi mehuja sekä marmeladeja. Vavesaarella on tuotettu myslejä 12 vuotta. Sokeria lukuunottamatta kaikki ainesosat ovat kotimaista luomua. Myös Luomu Ohrasuurimot perinteiseen puuroon ja laatikoihin. 02 486 1475 Aitoja & rehellisiä makuja Kuninkaankatu 26, Rauma www.ruokapuotilumo.fi Ekoelo | 13. Vavesaaren toimitusjohtaja Taina Laitinen ja Luomuliiton puheenjohtaja Jukka Lassila palkitsemistilaisuudessa. UUTISET VAVESAAREN TYRNIMYSLI VUODEN LUOMUTUOTE hyvä yrittäjyys, arvioi raati. Luomuliitto haluaakin palkita nimenomaan suomalaisia luomutuotteita. Niitä voi nauttia tuttuun tapaan maitotuotteiden kanssa tai hyödyntää myös leivonnassa. Vavesaarella on maatila ja elintarvikejalostuksen tilat Kangasniemellä KeskiSuomessa. Vuoden Luomutuote -raadissa olivat mukana maataloustuottaja Jukka Lassila, keittiömestari Kim Palhus, luomututkija Jaakko Nuutila sekä Pro Luomu ry:n puheenjohtaja ja SOK:n valikoimajohtaja Ilkka Alarotu. L uomuliitto valitsi Vuoden Luomutuotteeksi Vavesaaren tyrnimyslin. Myslissä käytettyä kauraa viljellään omalla tilalla sekä ostetaan tarvittaessa muilta luomutoimijoilta. Koko viljatuotevalikoimamme ja myyntipaikat www.riihipuoti.fi p. – Mysli on maukas, mutta ei liian makea. – Vavesaari on esimerkillinen pk-yritys, jossa kiteytyy Nopeampi ja helpompi vaihtoehto joulupuuroksi Luomu Äidin Unelma Ohrahiutaleista. Tuotetiedot löytyvät kotisivuilta pian myös saksan, venäjän ja englannin kielisenä, koska Vavesaari pyrkii laajentumaan ulkomaan markkinoille. Tyrnimysliä on kehitetty nyt niin, että se sopii myös vehnättömään ja vähäsokeriseen ruokavalioon
Asukkaita kunnan alueella on vajaat 17 000.. 14 | Ekoelo S uomalainen urheiluväki on saanut viime vuosina ihmetellä, miten loimaalainen joukkue on voittanut mestaruuden koripallossa ja saanut hopeaa lentopallossa. Vasemmalla Anni Petäjoki ja oikealla Michaela Poutanen. Yksi uusi tulokas on osuuskuntana toimiva Hyvvvää Puoti Loimaalla. Sellaisia ovat esimerkiksi Topin maatilamyymälä Muuruvedellä, Delitukku Pohjan kirkonkylässä ja Hilman Puoti Kangasniemellä. XXX LÄHI&LUOMU Hyvvvää Puodin mottona on ”Hyvän palvelun ja hymyn kera”. Osuuskunnan tuottajat pitävät kauppaa toistaiseksi ilman palkattua henkilökuntaa. Kävimme tutustumassa siihen lähemmin. TUOTTAJIEN OSUUSKUNNALLA ON LÄHIPUOTI LOIMAALLA HYVVVÄÄ LÄHELTÄ Monesta pienemmästäkin taajamasta löytyy jo lähi- ja luomukauppa
Luomua läheltä ja kauempaakin Hyvvvää Puodin periaatteena on se, että kaikki lähija luomutuottajat voivat Samaa urheiluhenkeä osoittaa kolme lähialueen tuottajaa, jotka ovat vuoden ajan pyörittäneet lähiruokakauppaa Hyvvvää Puoti. Hänen kanssaan haastatteluun ehti mukaan Riihipuodin Anni Petäjoki. Jotkut tuotteet ovat kauempaa kuten Linseed Oy:n VALO24h Pellavarouhe Kauhajoelta ja Juntulan tilan glögi Kajaanista. – Kolmistaan pyöritetään. Ekoelo | 15. Palkattua henkilökuntaa ei toistaiseksi ole, vaan osuuskunnan jäsenet vuorottelevat. Kauppa avattiin vuosi sitten Loimaan keskustaan Kauppalankadulle kaupungintaloa vastapäätä. Kauppaa ei ole rajattu pelkästään osuuskunnan jäsenten tuotteille. Poikkeuksena ovat vain tilat, joista tietysti maksetaan loimaalaiselle yrittäjälle normaalia vuokraa, naiset jatkavat. tarjota tuotteitaan myyntiin. Hyvvvää Puodin mottona on ”Hyvän palvelun ja hymyn kera”. Kuumentamattoman ruoan ystävä löytää esimerkiksi Riihipuodin kuorittua kokonaista raakakauraa ja Isän unelma -luomukaurahiutaleita, jotka ovat kypsentämättömiä ja höyryttämättömiä. Lähiseudun viljatuotteiden valikoima on laaja. Jonain messuviikonloppuna tekee tiukkaa, jos kaikkien pitäisi olla muualla. – Tätä merikarvialaista tyrniglögiä oli jo vuosi sitten ja ihmiset kyselivät taas joulun lähestyessä, että kai sitä nytkin löytyy, kun oli niin hyvää, Anni Petäjoki kertoo. Puoti löytyy Loimaan torin laidasta osoitteesta Kauppalankatu 2. Tässä kolme poimintaa muiden tuotteista: Saloniemen juustot Laitilasta, Maku-Muna Oy:n kotimaisesta luomuspelttijauhosta tehty pasta Mynämäeltä sekä Tyrniglögi Merikarvialta,valmistajina kalastajat Katja ja Seppo Laine. Valikoimaa on jo saatu mukavasti kartutettua. Se on avoinna kolmena päivänä viikossa: torstaina ja perjantaina klo 10–17 sekä lauantaina klo 10–14. – Talkoota, talkoota. Puotakesän Pienmeijeri valmistaa jäätelöitä, Riihipuodin mylly jauhaa luomuviljaa ja Rintalan Tila on erikoistunut luomulampaisiin. Myymälän toiminnasta vastaa Hyvvvää Läheltä Osuuskunta. Sen jäseninä olevat tuottajat ovat Poutakesän Pienmeijeri Loimaalta, Riihipuoti Pöytyältä ja Rintalan Tila Yläneeltä. Juntulan yrittäjät ovat Riihipuodin yrittäjille tuttuja jo vuosikymmenien takaa. Silloin komennetaan sukulaisiakin apuun, kertoo Michaela Poutanen Poutakesän Pienmeijeristä
Koko juttuhan on siinä, että nämä eivät ole yhtä ja samaa. Marmeladimme ovat laktoosittomia ja gluteenittomia. Turku-Tamperetie on lähellä, mutta ei aivan vieressä, joten ohikulkijoiden täytyy ensin oppia tuntemaan tie Hyvvvää Puotiin Loimaan torin laidalla. Pitäisikö niiden ketjuuntua. Valikoimissa on elintarvikkeiden lisäksi myös hygieniatuotteiden sekä kodin siivousaineiden ja pesuaineiden hylly, jonka tuotteet ovat haminalaisen Ole Hyvä Luonnontuote Oy:n. Poutakesän Pienmeijerin jäätelöiden suurin sesonki on kesäaikaan, jolloin loimaalaisen aidon jäätelön suosijat käyvät sitä hakemassa. Hyvvvää Puodin mottona onkin ”Hyvän palvelun ja hymyn kera”. Myös paikallista käsityötä myymälästä löytyy ja esimerkiksi yläneläisen Maija Peltosen kynttilöitä. Joulun tunnelmaa luo neilikalla, kanelilla, kardemummalla ja vaniljalla maustettu Tumma Glögi. Yllätys on ollut se, kuinka paljon gluteenittomia tuotteita – Kai sitä nytkin löytyy, varmistelivat asiakkaat, jotka vuosi sitten tykästyivät merikarvialaiseen tyrniglögiin. Vavesaaren Herkut Jouluun! Marmeladimme ovat maukkaita kotimaisista luomumarjoista ilman lisäaineita valmistettuja. Suurin osa myymälän asiakkaista on lähiseudulta. Poutakesän Pienmeijerissä vaaka on kallistunut siihen, että ulkomaista luomua ei enää käytetä jäätelöiden raakaaineena. – Kesä on aina kesä, mutta tasaisesti sitä menee myös muuna aikana, Mic haela Poutanen kertoo. Joulumyyntiin tilattavissa myös sellaisenaan nautittavat Tumma ja Vaalea glögi hanapakkauksissa. Ekologiseen lähi- ja luomuruokaan keskittyviä kauppoja tulee Suomeen jatkuvasti lisää. Hyvä Tuomas Joulun tuopi - Hyvä Tuomas on glögimausteinen joulun ajan marmeladi. Glögit tiivisteitä, lantraa mielesi mukaan. Jouluiset maut löydät nettikaupastamme www.vavesaarentila.fi tai Hiliman Puodista www.hilimanpuoti.fi Paikallisen yhteistyön voimasta kertoo Perinnepadan Hyvvvää Hamppumysliä. Myös muiden tuottajien lihaa on tarjolla kuten Maanpään tilan luomucharolaista, Kiven säästöpossun luomusikaa ja Viskilän luomukukkoa sekä tietysti loimaalaista biisonia. – Ei missään tapauksessa mitään yhtä brändiä. Yritys on keskittynyt kotimaisiin ja ekologisiin pesuaineisiin, joiden kaikki raaka-aineet ovat luonnosta. – Luomujäätelöissä meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää ruotsalaista. Hiilijalanjälki pyritään minimoimaan niin tuotannossa kuin kuljetuksissa. Hyvvvää Puoti on vastannut kysyntään tuomalla myyntiin esimerkiksi yläneläisen Eilamari-leipomon gluteenittomat leivät ja hapankorput. He ovat niitä, jotka ovat paikan jo löytäneet. Kriteerinä on, että voimme seistä sen takana, Anni Petäjoki ja Michaela Poutanen kertovat. – Haluamme tänne pientuottajia, joiden toiminta ja tuote ovat ekologisia. Valmistaja on T:mi Perinnepata, Päivi Lehtonen. Rintalan Tilalta saadaan luomukaritsan lihaa ja lihajalosteita, lampaantaljoja ja villapohjallisia. Asiakkaiden kanssa syntyy paljon keskustelua ja tietoa siirtyy molempiin suuntiin. Raakakauraa, lähijäätelöä, luomukaritsaa Riihipuodin laajasta valikoimasta löytyy monia eri mylly- ja viljatuotteita. Mutta toki yhteistyötä ja verkostoitumista olisi hyvä lisätä kuten esimerkiksi tuotteiden yhteiskuljetuksia, Petäjoki ja Poutanen vastaavat. Pää-aineksina ovat Riihipuodin kaura- ja spelttihiutale, Murtolan kuorellinen hampunsiemen, Myssyfarmin kylmäpuristettu rypsiöljy ja Pöytyän mehuaseman puolukkarouhe. Lihavalikoimat vaihtelevat sesongin ja tarjonnan mukaan. 16 | Ekoelo kysytään. Se on ehkä tärkein seikka, joka erottaa suuren marketin ja tällaisen pikkupuodin, jossa tarinoidaan henkilökohtaisesti. Minkä takana voidaan seistä Kun kauppaan tarjotaan uutta tuotetta, päätöksen tekevät osuuskunnan jäsenet yhdessä. Hilja & Otto ovat kaksi vahvaa makua käsikädessä tyrniä ja mustaherukkaa. – Moni on kiitellyt, että nyt näitä ei tarvitse enää hakea Turusta asti, Anni Petäjoki kertoo. Kuumentamattoman ruoan ystävä löytää esimerkiksi kuorittua kokonaista raakakauraa ja Isän unelma -luomukaurahiutaleita, jotka ovat kypsentämättömiä ja höyryttämättömiä. Se yhdistää neljän tuottajan raaka-aineet Loimaan seudulta. Pohdinta lähellä tuotetun ei-luomun ja kauempana tuotetun luomun välillä on Loimaallakin tuttua. Lähes kaikki liha on toistaiseksi pakasteena
luomukermaa ja luomumaitojauhetta. Suomessa toimivia lähi- ja luomukauppoja voi etsiä esimerkiksi Luomuliiton sivulta. Päätimme valita kotimaisuuden, Michaela Poutanen kertoo. Sitä varten on kahvilanurkkaus pöytineen. Mutta mitä suositummaksi lähiluomu tulee, sitä – Saloniemen luomujuustoja löytyy ja tänään on myös alkuperäislehmän maidosta tehtyä jogurttia, kertoo Michaela Poutanen. Moni ostaa lähiruokaa ja luomua suoraan tilalta tai verkkokaupasta. Lisää lähipuoteja Juntulan tilan glögiä. Moni hankkii sitä ruokapiirin kautta. Jäätelöstä voi Hyvvvää Puodissa nauttia vaikka siten, että istahtaa samalla kahville tai teelle. Esimerkiksi Ole Hyvä -tuotteiden jälleenmyyjiä löytyy lähes neljältäkymmeneltä paikkakunnalta ja Saloniemen juustojen pariltakymmeneltä. enemmän tarvitaan myös perinteisiä vähittäiskauppoja, joissa voi rauhassa vertailla, tutustua ja vaikkapa istua kupposelle. Loimaalaisten osuuskuntamalli on yksi tapa perustaa sellainen puoti. TEKSTI JA KUVAT: MARTTI HEIKKILÄ Ekoelo | 17. Yksi tapa löytää omaa asuinpaikkaa lähinnä oleva ekokauppa on tutkia netissä alan yritysten jälleenmyyjiä
LÄHI&LUOMU HEILA TYÖLLISTÄÄ PARIKYMMENTÄ HENKILÖÄ, LÄHITUOTTAJIA ON SATOJA Suomen suurin lähiruokakauppa Heinolasta nelostien varresta löytyy Suomen suurin ja monipuolisin lähiruokakauppa Heila Lähiruokatori. Periaatteena on, että ruoan alkuperä pystytään jäljittämään melkein peltolohkon tarkkuudella. Luomumaitoa tietysti on sekä monipuolisesti juustoja ja jogurtteja, kertoo yrittäjä, toriemäntä Eila Eerola, joka yhdessä Titta Pihamaan kanssa vastaa kaupan ja marraskuun alusta lähtien myös ravintolan toiminnasta. ratuotteita), Nastolan Kotijuusto (munajuustoa), Palkuainen (herne- ja lupiinitempeä), Päijät-Hämeen Luomu (hapankaalituotteita), Seppo Koivisto (savolaista kotitalkkunaa), Selänteen Sieni (osterivinokastuotteet), SunSpelt (spelttituotteet), Vavesaaren tila (myslit, mehut, hillot). Lähes 400 neliön myymälässä on jatkuvasti noin kolmentuhannen eri tuotteen valikoima. Tuottajaluettelosta löytyy kattava valikoima aina lähialueen luomuviljelijöistä ja leipomoista moniin marjanjalostajiin ja pienjuustoloihin. Turhan pitkälle jalostetut tuotteet Heilasta puuttuvat. Kausalasta Heinolaan Heila sijaitsee 4-tien varressa Heinolassa Vuohkalliossa, Heinolan pohjoisen liittymän kohdalla alueella, jossa on useita muita liikekiinteistöjä. Suomalaisilla perhetiloilla viljeltyä, tutuissa yhteistyöyrityksissä myllättyä, hillottua, paistettua ja lähellä leivottua. Se on Suomessa paahdettua luomukahvia. Eila Eerolan 18 | Ekoelo. L ähiruoka on meille aitoa, puhdasta ja herkullista suomalaista ruokaa. – Maitotuotteissa on jouduttu rajaamaan, että kaikkia erikoisuuksia ei voida pitää valikoimissa. Luonnonmukaista ravintoa arvostava kuluttaja löytää Heilasta ruokapöytäänsä kaiken. Asiakkaista suuri osa on pääkaupunkiseudun matkaajia ja mökkiläisiä. Yksi niistä on ABC. Kahden perheen yrityksenä kuusi ja puoli vuotta sitten aloittanut myymälä ja sen yhteydessä toimiva Viini-Heila sekä ravintola työllistävät runsaat parikymmentä henkilöä. Yli 95 prosenttia tuotteistamme tulee alle sadan kilometrin säteeltä.” Näin kertoo Heila Lähiruokatori uusituilla kotisivuillaan. Heidän työnjakonsa on, että Eerola keskittyy myymälään ja ravintolaan, kun taas Pihamaalla on niiden lisäksi Heilan yhteydessä toimivan viinitilan tuotanto ja myynti vastuullaan. Tuotteita on yhteensä nelisen tuhatta, joista kerrallaan on myynnissä vajaat kolme tuhatta. Tuottajia on useita satoja. Ulkomailta on ainoastaan sellaista, mitä ei Suomesta saa, kuten kahvia. Tuottajia on satoja. Tässä muutama poiminta: Hoitola Lipstikka (hapatetut villiyrtit), Kievarin juustola (kyytönjuustoa), Maku-Muna (pastoja), Marjatila Koivula (saskatoonhilloja), Mooseksen Vilja (speltti- ja maatiaisoh- Heilan myymälä ja ravintola ovat avoinna joka päivä
Eila Eerola (oikealla) ja Titta Pihamaa ovat olleet yrittäjinä Heilassa sen perustamisesta lähtien. Ekoelo | 19
Heila avattiin toukokuussa 2008. Sitä ennen Eila ja Ismo Eerola olivat olleet lähiruokayrittäjinä Iitin Kausalassa. Lähilihaa tarjoavan lihatiskin ohella Heilassa on kalatiski, jossa on tarjolla paikallisten kalastajien pyydystämää luonnonkalaa. Heilan yhteydessä toimii Benjamin Lihatori. Äskettäin avattiin toinen myymälä Lahteen. Heilassa etusijalla ovat tuotteet, jotka viljellään, kasvatetaan ja tuotetaan lähellä. Myös savustamojen tuotteita löytyy sekä kalajalosteita. Samoin alueen rakentaja Rakennustoimisto Valve otti yhteyttä. Sitten “Suomen Luomupekka” Pekka Rusila otti yhteyttä ja vinkkasi uudesta paikasta. Tilaa on yhteensä lähes 1200 neliötä, josta vajaat 400 neliötä myymälätilaa. – Jos jotain ei läheltä löydy, niin sitä tulee kauempaa Suomesta, Eila Eerola kertoo. Uutta liikepaikkaa oli etsitty jo jonkin aikaa. Syksyn satoa lähiseudulta. Kilpailu on tässä vain hyväksi, esimerkiksi lapsiperhe voi hajaantua eri paikkoihin ja vaikkapa äiti tai isä voi tulla meille. Benjamin Maatilatori toimii edelleen Kausalassa Ismo Eerolan pyörittämänä lähiruokakauppana. Liiketoimintamalli oli suoraan Kausalasta, jossa meillä ex-mieheni kanssa oli Benjamin Maatilatori. – Ilman muuta oltiin kiinnostuneita. Lisäksi on ravintola, tilat Pihamaiden viinintuotantoon sekä varastotilaa.. Titta Pihamaa ja Eila Eerola. Päätettiin lähteä tähän yrittäjiksi ja pyydettiin Titta ja Janne Pihamaa yhtiökumppaneiksi. Heilan kiinteistön omistaa Rakennustoimisto Valve, joka rakensi tilat juuri lähiruokayrittäjien tarpeisiin. mukaan on vain hyvä, että ollaan muiden kanssa samassa “pihapiirissä”, jota sanaa hän käyttää, vaikka alue on iso. Kun 20 | Ekoelo aloitimme, oli 90 prosenttia tuottajista samoja meidän tai Pihamaan yhteistyökumppaneita, Eerola kertoo. Yksi niistä on Hämeenniemen tilan mustaherukkamehu. Myymälän valikoimissa on kerrallaan noin kolme tuhatta eri tuotetta. – Jos oltaisiin yksin, kynnys poiketa olisi korkeampi
Mutta ajat ovat nyt kovat, niin meillä kuin monella tavarantoimittajalla. Nyt isoimmat haasteet Kuuden ja puolen vuoden toiminnan jälkeen voidaan todeta, että yritys on vahvasti ajan hengessä – lähiruoka on jo niin trendikästä, että S-ketju käyttää sitä hyväkseen mielikuvamainonnassa tv:tä myöten. Heilan aulasta löytyy vanhan ajan tunnelmaa kuten tämä kassakone. Eila Eerola on keskisuomalaisen maatilan kasvatti, joka on itsekin kyntäntänyt, kylvänyt ja puinut. Jokaviikkoiseen valikoimaan kuuluu myös suomalaista nuorta lammasta ja naudanlihaa. Mutta trendien lisäksi myös taloustilanne vaikuttaa kuluttajien valintoihin. – Juuri nyt meillä on Heilan historian isoimmat haasteet. Heilan asiakaskunnasta on kesäaikaan 80–90 prosenttia Lihatorin valikoimaan kuuluu viljapossu, joka tulee Ismo Eerolan tilalta Iitistä. Lihatiskin takana on Antti Pusa. Lähi- ja luomu on kasvava trendi, mutta kuinka pitkälle tällä alueella riittää poweria ostamiseen, Eila Eerola miettii. Suomi on melkoisessa tilanteessa. Periaatteena on, että ruoan alkuperä pystytään jäljittämään melkein peltolohkon tarkkuudella. Ekoelo | 21. Yrittäjä on sellainen, että haluaisi aina kasvaa. Olen pitkään ollut yrittäjä, omasta historiasta täälläkin ammentanut
f i .rintalant www.rintalantila.fi luomuvilla.suomalainenverkkokauppa.fi Puh. Sitten arvioimme, onko siinä tuoteryhmässä riittävästi tarvetta. Talviaikaan heidän osuutensa laskee noin puoleen. Ravintolassa tarjottavien pihvien raaka-aine noudetaan oman lihatorin puolelta paistettavaksi asiakkaan toiveiden mukaisesti. Ravintolassakin on kotimaisuus valttia, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että ohranryynit ovat syrjäyttäneet riisin. Jos jotain ei läheltä löydy, niin sitä otetaan kauempaa Suomesta. Mutta jos tarjotaan sellaisia porkkanajalosteita, joita meillä ei vielä ole, niin olemme kiinnostuneita, jos on suomalaisesta porkkanasta. – Moni ravintola-ammattilainen on alkanut kysyä, missä on työn mielekkyys. – Mitään tiettyä kilometrirajaa ei ole. Talvikurpitsoita luomuna.. Esimerkiksi kotimaisesta perunasta tehtyjä lohkoperunoita löysimme juuri. Näin se vain on, Eerola sanoo. Ravintolassa on tietysti jonkin verran pakko käyttää esivalmisteltuja raaka-aineita. Heilan ravintolan tarjonta on jotain aivan muuta kuin useimpien ravintoloiden ja laitoskeittiöiden. Myös ravintolassa taatusti suomalaista Taljat Pohjalliset Langat w w w YLÄNE i l a . Marjajalosteita löytyy jo hyvin, mutta esimerkiksi etikkapunajuuret ovat etsinnässä. Tosin osalle kuluttajista taantuma on lähinnä psykologista. Mitäpä jos esimerkiksi aloittaisit päivän hiukan paremmalla kaurapuurolla, Eila Eerola ehdottaa. Sitten kysymme yrityksestä tarkemmin, missä sijaitsee ja millaisilla periaatteilla toimii. Etusijalla ovat tuotteet, jotka viljellään, kasvatetaan ja tuotetaan lähellä. – Hyvänä aikana on helpompi ajatella muutakin kuin hintaa. Ravintolapäällikkönä on aloittanut Tarja Honkanen. Kun on itse kyntänyt, kylvänyt ja puinut ja saanut ravintola-alan koulutuksen, on hän saanut hyvän perustan asiakkaiden luottamukselle. – Nyt tehdään vahvoja valintoja. Työ on sitä, että purkaa ruokapakkauksen, lämmittää ja laittaa esille. Juustoloita on läheltä mutta myös kauempaa, eihän Suomessa pienjuustoloita vielä satoja ole. – Kun uusi tuottaja ottaa yhteyttä, on suomalaisuus ehdoton kriteeri kaikessa, mikä täällä on mahdollista viljellä ja tuottaa. – Massamediassa vellotaan ponnettomuuden tulvassa, itse yritän nostaa esiin myös positiivisuutta. Sikatilalla viljeltiin paljon luomuna. Asiakas voi olla sataprosenttisen varma, että kaikki liha on kotimaista. Lammastuotteita lämmöllä porkkanaa toimittaa tällä hetkellä useampikin luomutuottaja, joten siihen ei lisätarvetta ole. Esimerkiksi 22 | Ekoelo Heilan ravintolatoiminta siirtyi samoille yrittäjille marraskuun alussa. Suurin haaste juuri nyt on siinä, että vakituisten asiakkaiden määrä lähiseudulta saataisiin kasvamaan. Kaikki jatkojalosteet kiinnostavat, myös valmisruoka. 0500 448 552 ohikulkumatkalla poikkeavia. Suurin osa heistä on pääkaupunkiseudulta. Sellaisten suomalaisten, joilla on säännölliset tulot, pitäisi nyt laittaa eurot kiertämään suomalaisiin tuotteisiin, palveluihin ja rakentamiseen. Tieto tuo luottamuksen Eila Eerola on keskisuomalaisen maatilan kasvatti. Kaikki ruoka tehdään sitten täällä itse. Kaikki suodatinpaperitkin ovat suomalaisia. Jalosteita otettaisiin lisää Nimensä mukaisesti Heilassa ovat etusijalla tuotteet, jotka viljellään, kasvatetaan ja tuotetaan lähellä
Siihen toivoisi parannusta, hän kertoo. Tilan yhteydessä on myymälä, jossa myydään oman tilan tuotteita kuten marjoja ja vihanneksia sekä viinejä. Viini-Heilan asiakkaat ovat pääosin samat kuin Heila Lähiruokatorin. Suomen tiukasta lainsäädännöstä johtuen Heilassa saa myydä vain samoissa tiloissa valmistettuja marjaviinejä. Yrittäjän työviikko menee helposti sekaisin, kun on oltava papereiden kanssa valmiina tarkastajaa varten. Kesäaikaan tilalla käy runsaasti vierailevia ryhmiä. – Myös vahvempia tullaan valmistamaan. Sieltä löytyy tuliaisia, lahjoja ja mökin tarpeistoa moneen makuun. Ja iso osa kuluttajista on hämillään: lähiruoka, luomu, lähiluomu, luomutilan tuote ilman luomumerkkiä. Maltaat ostetaan, suurin osa on kotimaisia maltaita. yt olemme tiettävästi ensimmäinen Suomessa, jolla on joutsenlippu oluessa. – Omalla tilalla vuorottelee marjanviljelyn kanssa vehnää ja ohraa välikasveina. Heilan oma olut on pian tulossa myyntiin. Lisäksi myydään muita paikallisia herkkuja. Viini-Heila tuottaa myös marjoista tehtyjä limonaadeja sekä itä-hämäläistä sahtia. Heilassa on myös oma kädentaitajien osasto, jossa on myynnissä tuotteita kymmeniltä käsityötuottajilta. Kalkkisissa järjestetään myös viinien maistajaisia. Heilassa alusta asti Viini-Heilan omien siidereiden lisäksi Heilassa myydään monien kotimaisten pienpanimoiden tuotteita. Poikkeuksia voi olla juhlapyhinä ja aattoina. Titta ja Janne Pihamaalla on viinitila Kalkkisten kylässä Asikkalassa, jossa Viini-Pihamaa on valmistanut viinejä vuodesta 2000. – Jotkut tulevat vartavasten hakemaan esimerkiksi palkittua viherkuohua, Titta Pihamaa kertoo ja lisää, että kuohuviineissä on tarjolla myös alkoholiton vaihtoehto. Viini-Heila tuottaa lähijuomia Viini-Heilassa on myynnissä tilaviinejä, siidereitä, marjalimonadeja, kuohuviinejä ja mietoja likööreitä – pian myös olutta. Ekoelo | 23. Niitä tarjotaan ravintoloihin, joihin jo nyt valmistamme esimerkiksi likööreitä, Titta Pihamaa kertoo. TEKSTI JA KUVAT: MARTTI HEIKKILÄ Kun Heila Lähiruokatori aloitti toimintansa 2008, tulivat Pihamaat mukaan ja siitä lähtien Titta Pihamaa on toiminut Heilassa ruokakaupan ohella yrittäjänä myös tilaviinien valmistuksessa ja myynnissä. Kun omaa olutta saadaan Heilaan myyntiin, rajana on 4,7 prosentin alkoholipitoisuus. Joitakin erikoisempia makuja, joudutaan ostamaan ulkomailta. Viinimestarina niin Kalkkisissa kuin Viini-Heilassa on pitkänlinjan marja-viiniammattilainen Mikko Hasu. Sen verran yhteistyötä voidaan tehdä, että kun Kalkkisissa puristetaan esimerkiksi viisi tuhatta kiloa mansikoita, saa mehua tuoda raaka-aineena myös Heilaan. Heila on avoinna joka päivä: ma-to 9-18, pe 9-20, la 9-16, su 11-18. Titta Pihamaalla on miehensä Jannen kanssa viinitila myös Kalkkisten kylässä Asikkalassa. Heilan Lähiruokatorin yhteydessä toimivan Viini-Heilan yrittäjä Titta Pihamaa on innoissaan, kun hän työstää koe-erää yrityksen uudessa aluevaltauksessa. N Pihamaan hunajaviini valmistetaan Heilan omissa tiloissa. Lisätietoja heilan.fi. Kun Eila Eerolaa kuuntelee, tulee entistä vakuuttuneemmaksi siitä, kuinka tärkeää on tietää, mistä pöydän antimet tarkalleen ovat peräisin. – Ei siitä byrokratiasta luomuyrittäjiltä kehuja tule. Nyt tätä omaa viljaa saadaan olueeseen mukaan. Heilan toriemäntä joutuu välillä miettimään, onko luomu luomua vain, jos sillä on virallinen sertifikaatti
Alan toimijoille olisi hyvin tärkeää, että suoramyynti sallittaisiin suoraan panimoilta kuluttajalle tilaviinien ja sahdin tapaan, Kääriäinen toteaa. Panimoiden koko vaihtelee yhdestä muutamaan kymmeneen työntekijään. On panimoravintoloita, jotka myyvät oluita omien ravintoloidensa kautta. Viime vuosina etenkin pienpanimoiden tuottamien erikoisoluiden ympärillä on ollut pöhinää. Sitten on panimoravintoloita, joihin yhdistyy myös teollinen yritys, 24 | Ekoelo joka myy tuotteitaan ulos, listaa Kääriäinen, joka on myös Lammin Sahdin perustaja ja toimii tällä hetkellä myös panimoravintola Bryggeri Helsingin toimitusjohtajana. Tällä hetkellä pienpanimot saavat myydä oluttuotteitaan suoraan kuluttajille vain, mikäli olut ei ylitä 4,7 prosentin vahvuutta. Haasteellista pienpanimotuotannossa on siihen kuuluvat työvaiheet, jotka tehdään pitkälti käsityönä. Se lähtee maltaiden kippaamisesta, ja osa jopa rouhii maltaat itse, Kääriäinen kertoo. Nyt tilanne on ihan toinen, ja meillä on jopa oluthifistelijöitä, toteaa pitkän linjan ”grand old” olutyrittäjä ja Suomen Pienpanimoliiton entinen puheenjohtaja Pekka Kääriäinen. Alan suurin haaste olisi saada pienpanimoille lupa oluiden suoramyyntiin. Tuotteet valmistetaan pääosin käsityönä. Tämä näkyy oluen koostumuksessa ja heijastuu myös makuun. Asia olisi merkityksellinen myös matkailun ja turismin kannalta, ja voisimme panostaa niihin ihan eri tavalla, jos suoramyynti olisi sallittua, Kääriäinen perustelee. LÄHI&LUOMU KÄSITYÖN OSUUS LÄHIOLUIDEN TUOTANNOSSA MERKITTÄVÄ Positiivista pöhinää pienpanimoissa Pienpanimot tuottavat erikoisoluita, joita löytyy kattavasti myös lähikauppojen hyllyiltä. – Käytännössä oluesta poistuu suodattamisen yhteydessä hiiva, joka vie mennessään myös oluen makua. Jenkeissä on ollut viime vuosina parikin erikoisolutbuumia, ja Ruotsissa on tällä hetkellä kova noste, Kääriäinen toteaa. – Tämä on maailmanlaajuinenkin trendi. Puhutaan lähituotannosta, koska mallastamon maltaat tulevat aina lähitiloilta, Kääriäinen sanoo. Niiden alkuperä perustuu laadukkaisiin raaka-aineisiin. – Kolmas ja suurin ryhmä ovat teolliset pienpanimot, jotka tuottavat pelkästään tukkuun, vähittäiskauppaan ja ravintoloille. Ihan kuten tilaviiniyrittäjillekin, myös meille panimoyrittäjille suoramyynti olisi keskeisen tärkeä asia. TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI. – Jotkut myös kääntävät mäskiä käsityönä, ja tarvitseehan se mäski johonkin suodatuksen jälkeenkin mätätä eli osa kauhoo sen suoraan lapiolla käsipelin pyttyyn. Kääriäisen mukaan alan suurin haaste tällä hetkellä on saada paikallisissa pienpanimoissa valmistetuille oluille aikaiseksi suoramyynti. Olutmakujen edelläkävijät Pienpanimoiden etuna on tuoda kuluttajalle uusia ja aitoja tuotteita, jotka on tehty kotimaisista raaka-aineista. – Olen ollut mukana ajamassa tätä asiaa jo 20 vuoden ajan. – Meillä käy ryhmiä vierailulla, ja asiakkaat haluaisivat ostaa mukaan meidän tuotteitamme. Lupa suoramyynnille Suomen Panimoliittoon kuuluu tällä hetkellä 30 pienpanimoyritystä. Suomen Pienpanimoliiton mukaan eri puolilla maata toimivat pienpanimot ovat luonteeltaan paikallisia ja innovatiivisia yrityksiä. Pitkälti käsityötä Suurin ero pienpanimoiden ja suurten tehdaspanimoi- den oluiden välillä on se, että pienet panimot tuottavat suodattamattomia oluita, kun taas suuret panimot keskittyvät suodatettuihin oluisiin. Tämä luonnollisesti nostaa myös lopputuotteen hintatasoa. – Pienpanimot käyttävät puhdasta täysmallasta, joka tulee Suomen ainoalta mallastajalta, Viking Maltilta. Pienpanimot eivät myöskään käytä ylimääräisiä sokereja, vaan ne ovat lähestulkoon puhtaita täysmallastuotteita, Kääriäinen kuvaa. – Maassamme on kolme erilaista pienpanimotyyppiä. J os parikymmentä vuotta sitten joku olisi saanut tiskillä suodatettua tummempaa olutta, jossa oli vaahtoa, se olisi todennäköisimmin palautettu. Näistä suurin on Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, joka vastaa kaksi kolmasosaa kokonaisvolyymista. – Käsityön osuus on pienpanimotuotannossa jopa monikymmenkertainen verrattuna suurten panimoiden tuotantoon. Tämäkin on sallittua vain silloin, jos panimolla on oma elintarvikekioski
– Tutustuimme kerrallaan aina yhden panimon oluisiin. Millainen on sitten hyvä olut ja hyvä olutnautinto. aumalla osataan nauttia laadukkaista oluista. Oluen ystävä, yrittäjä Tero Suhonen korostaa, että oluen nauttimisessa myös lasin muodolla on merkityksensä. – Peruspruuvi kestää parisen tuntia, jonka aikana käydään läpi pikkuisen oluen historiaa, valmistusta, raaka-aineita ja eri oluttyyppejä, Suhonen kuvaa. On tärkeää, että ihmiset pääsevät maistamaan mahdollisimman laaja-alaisesti erityylisiä oluita. Ekoelo | 25. Raumalainen Ruokapuoti Lumo ryhtyi kolmisen vuotta sitten järjestämään oluen ystävien iloksi olutpruuveja eli maistiaisia. Kuva: Suomen Kansallispukunevosto. Tuolloin Ruokapuoti Lumo toimi vielä Soppi-ravintolan yhteydessä, joka tarjosi myös paikan maistajaisille. – Sen sijaan sitä, millainen on parasta olutta, ei voi sanoa. Saimmekin haalittua eri pienpanimojen tuotteista aika hyvän kattauksen, jota on myös onnistuttu ylläpitämään. Nykyisin Lumo on muuttanut toiseen osoitteeseen, ja Suhonen järjestää olutpruuveja tilauksesta yrityksille ja yhteisöille. – Lähtökohta on se, että olut tehdään laadukkaista raaka-aineista, eli ei käytetä ohratärkkelystä ja aromeja, vaan tehdään täysmaltaasta ja käytetään mausteina aitoja mausteita, kuten esimerkiksi hunajaa hunajaoluessa, Suhonen vastaa. Kuva: Johanna Kaisjoki-Suhonen OLUTPRUUVEJA RAUMALAISITTAIN R – Alan toimijoille olisi hyvin tärkeää, että suoramyynti sallittaisiin suoraan panimoilta kuluttajalle tilaviinien ja sahdin tapaan, toteaa pitkän linjan olutyrittäjä Pekka Kääriäinen. – Innostus siihen syntyi henkilökohtaisesta rakkaudestani hyvään olueeseen ja erityisesti kotimaiseen käsityöläisolueeseen, joka on ollut viime vuodet tosi hyvässä nosteessa, toteaa Lumon yrittäjä Tero Suhonen. Pruuveista tuli alusta saakka hyvin suosittuja. Olutnautinto on aina hetkestä kiinni ja siihen vaikuttaa myös se, minkä kanssa olutta nautitaan, toteaa Tero Suhonen. – Sitten opiskellaan maistatustekniikkaa eli sitä, miten oluen nauttimisessa voi käyttää kaikkia aisteja. Varsinaiset olutpruuvit järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2011. – Kun avasimme liikettä reilut neljä vuotta sitten, halusin sinne ehdottomasti persoonallisen oluthyllyn
Raakaravintoa jouluun syntyy pienellä luovuudella. RAAKAILIJAN JOULUHERKUT VALMISTUVAT HELPOSTI Raakaravintoa joulupöytään P Jouluateria on tärkeä osa joulua. Millainen on elävän ravinnon jouluruoka. Siitä kertoo Anita Vesamo. Raakaravintoa kannattaa soveltaa myös osana kypsennettyjä jouluherkkuja.. Viimeiset neljä vuotta hän on ollut miehensä kanssa yksinomaan raakaravinnolla. 26 | Ekoelo erinteiseen suomalaiseen joulupöytään kuuluvat erilaiset laatikot, joulukinkku tai kalkkuna, rosolli, karjalanpaisti, riisipuuro ja luumukiisseli sekä lipeäkala. RUOKATALOUS Anita Vesamo on ollut lähes 19 vuotta kasvissyöjä ja 12 vuotta vegaani. Lihaa ja kalaa on vaikea suoraan korvata ihan vastaavilla vaihtoehdoilla, mutta paljon proteiinia sisältäviä ruokia on kasvisravinnossa. Syynä raakailuun on terveys ja hyvinvointi, joita he arvostavat ennen muuta. Myös hedelmät kuuluvat jouluun, erityisesti värikkäät omenat
Mausteet ovat keskeisessä osassa tuomaan joulun makua. Suklaa valmistuu lämmittämällä kookosöljyä astiassa kuumassa vesihauteessa. Ei joulua ilman suklaata Mitäpä olisi joulu ilman suklaata. Vesamon mukaan voi valmistaa oman maun mukaan pehmeitä tai kovia pipareita. Pehmeitä tai rapeita pipareita Jouluun kuuluvat myös piparkakut. Itse käytän kaakaojauheen sijasta carob-jauhetta. Liotuksen jälkeen tattarit tehosekoitetaan nesteen ja esimerkiksi kuivahedelmien kera. Rymättyläläinen yrittäjä Anita Vesamo, 33, elää täysin raaka- ja elävällä ravinnolla – myös jouluna. – Kookosöljyyn vispataan vähitellen Ekoelo | 27. Mausteeksi sopii kaneli. Silloin suurimoita liotetaan vain vartin verran, minkä jälkeen ne laitetaan itämään kuivauskaappiin vuorokaudeksi. – Piparkakkujen valmistusaineita ovat esimerkiksi jauhetut siemenet, pähkinät, kuoritut mantelit, idätetty vehnä tai tattari. Raakailijan rosolli Rosollikin valmistuu raakailijalle suhteellisen helposti. – Jouluista makua saa neilikalla, kanelilla, kardemummalla ja inkiväärillä. Matkustamme mieheni kanssa usein joulun aikaan, mutta silloin kun Suomessa olemme, vietämme jouluaaton yleensä sukulaisten luona. – Jouluista makua saa suklaaseenkin rusinoilla, kanelilla tai appelsiiniöljyllä. Sitten yhdistän kuidun ja mehun uudelleen soseeksi. – Luumut, vesi tai vaikkapa appelsiinimehu sekoitetaan tehosekoittimessa. – Pähkinäjauho jonkin verran turpoaa, mikä antaa laatikolle paksuutta. Perinteisesti rosolliin kuuluu myös kermavaahto. Hän tekee usein jo hyvissä ajoin jouluiset herkut, jotka ovat elävän ravinnon periaatteiden mukaisia. Raakasuklaaohjeita löytyy netistä vaikka kuinka paljon ja niistä pitävät monet raakaravintoon tottumattomatkin. – Jotkut lisäävät rosolliin vielä raakaa perunaa pieninä kuutioina. Jollei käytä kuivahedelmiä, voi laittaa vaikkapa agave-nektaria makeuden saamiseksi. ja jälkeen liotuksen. Kookosöljy sulaa juoksevaksi +25-asteessa. Taatelit, rusinat ja kuivahedelmät sopivat myös pipareihin. Lopuksi laatikon voi laittaa vuokaan ja koristella pähkinäjauholla. – Tykkään fiilistellä jouluisilla ruoilla. Tyypillisiä perusaineksia ovat kookosöljy, raakakaakaojauhe ja kaakaovoi sekä pieni ripaus suolaa. Rapeat valmistuvat uunin lievässä lämmössä (noin 47-astetta) yön yli tai kuivurissa kuivattamalla. – Itse olen ollut pitkään kasvissyöjä, joten en kinkkua ole koskaan joulupöytään kaivannut. Joukkoon sopivat myös jouluiset rusinat, mantelit ja kaneli, selvittää Anita Vesamo. Ne muistuttavat lihaa. Vaihtoehtoisesti tattarin voi antaa hieman itää. En kypsennettyä ruokaa syödessänikään kaivannut kinkun korvikkeita, Vesamo toteaa. Laatikoita lantusta ja porkkanasta Vegaanit korvaavat joulukinkun usein soijapohjaisilla vaihtoehdoilla tai vehnägluteenista tehdyillä ”kinkuilla”. – Sellaisen voi tehdä esimerkiksi tehosekoittamalla cashew-pähkinöitä veden kanssa (1:1). Suurimot kannattaa huuhdella ennen Täysin raakaravinnolla elävä voi myös herkutella. Tulos ei kuitenkaan ole niin kiinteä kuin kypsennetyssä porkkanalaatikossa. Pähkinöiden sijasta käy myös auringonkukan siemenet. Luumusoppa valmistuu liotetuista luumuista. Sen jälkeen jauho lisätään soseeseen. Siellä teemme raakaravintojouluruokia, osan teen jo kotona, hän sanoo. – Jos teen laatikon porkkanasta, mehustan ensin suuren määrän porkkanoita. Laatikkoa varten jauhetaan myös cashew-pähkinää sekä lisätään hunajaa ja muskottipähkinää. Rosolliin voi kuutioida hapankurkkua, porkkanaa ja punajuurta. Soseen voi tehdä monitoimikoneella myös ilman mehustusta, mutta omasta mielestäni mehustamalla saa paremman makuisen. Maku on mielestäni huomattavasti perinteistä porkkanalaatikkoa muistuttava. Joulupuuroa ja soppaa Joulupuuro valmistuu tuorepuuron tapaan esimerkiksi tattarista. Juurekset kannattaa kuutioida mahdollisimman pieniksi tai jopa raastaa. Kiisselimäisyyttä voi pyrkiä saamaan esimerkiksi chian siemenillä, jotka geeliytyvät helposti. Joukkoon voi laittaa hienonnettua sipulia. Myös kuivahedelmiä kannattaa muutama tunti liottaa etukäteen. – Tuorepuuroon voi käyttää yön yli liotettuja, kokonaisia tattarisuurimoita. Jos haluaa värjätä kerman, se onnistuu tilkalla punajuuren nestettä. Sen sijaan laatikoita valmistuu yhtä hyvin raakavaihtoehtoina porkkanasta tai lantusta
– Niihin tulee jauhettua cashew-pähkinää, manteleita ja hunajaa. Anita Vesamo pakastaa itse talven varalle paljon marjoja: mustikoita, mansikoita ja herukoita. Kaksi vuosikymmentä kasvisravinnolla Anita Vesamo on ollut lähes 19 vuotta kasvissyöjä ja 12 vuotta vegaani. Syynä raakailuun on terveys ja hyvinvointi, joita he arvostavat ennen muuta. – Täyte valmistuu cashew-kermasta, johon lisätään makeutusainetta (hunaja, agave-siirappi). Massan voi kaataa suklaamuotteihin tai jääpalamuotteihin ja laittaa jäähtymään jääkaappiin, neuvoo Anita Vesamo. Tuoremehuja voi hieman lämmittää ja kuppiin tipauttaa rusinoita ja man28 | Ekoelo telilastuja. Joulutortuista joulunyyttejä Joulutortut voi korvata esimerkiksi raakaravinnon joulunyyteillä, jotka ovat erittäin maukkaita. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA KUVAT: ANITA VESAMO. Taikina pyöritetään käsissä lituskoiksi, sanoo Vesamo. Vedellä saa pohjaan tiiviyttä ja kuivuudella murokakkumaisuutta. – Jos tekee mieli hyvää, raakavaihtoehdoista löytyy paljon terveellisiä herkkuja ja samalla saa riittävästi ravintoaineita. – Juomien aineksiksi sopivat hyvin pakastemarjat, joita voi tuorepuristaa. Rypälemehusta saa vaikka viinin korviketta. Hedelmät kelpaavat sellaisenaan välipaloiksi ja jälkiruoiksi. – Pohjalla olen käyttänyt mantelijauhetta, kookossokeria, kardemummaa ja hieman suolaa. Anita Vesamo suosii mahdollisuuksien mukaan luomua ja kotimaista. Anita Vesamo tekee esimerkiksi appelsiinicarob-suklaakakkua tai sitten pelkkää appelsiinikakkua. Itselläni on pieni kasvimaa, joten pyrin viljelemään mahdollisimman paljon itse. Pohjassa käytetään myös tocoa eli riisilesejauhoa. Kotimaista ja luomua Täysin raakaravinnolla elävä voi myös herkutella. Joulun jälkiruokiin erilaiset marjasekoitukset sopivat erinomaisesti. Vesamo laittaa päälle luumumarmeladia, se syntyy liotetuista luumuista. – Pyrin ostamaan muun muassa tomaatit ja kurkutkin pääosin kotimaisina jo maunkin vuoksi. – Koen, että jaksan raakaravinnolla, voin hyvin ja olen elinvoimainen. Terveelliset raakakakut Raakakakutkin ovat nykyisin suosittuja ja ne sopivat myös jouluun. Vesamo pitää kursseja ja luentoja raakaravinnosta, lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomen alueella. Lanttu- tai porkkanalaatikko valmistetaan porkkanan ja/tai lantun lisäksi cashew-pähkinöistä. Muita tärkeitä asioita elämässä on meditaatio, saaristo, luonto ja maastoratsastus. Olen joskus onnistunut tekemään myös joulutortun mallisia leivonnaisia, mutta nyytit ovat helpompia. Täytteeseen voi käyttää myös kookosöljyä, joka kylmässä kiinteytyy. Marmeladi pysyy sisällä, kun nostelee nyyttien reunoja ylöspäin. Vieläkin maassa on porkkanoita (3.11.) ja lehtikaali säilyy maassa jopa joulukuulle, sanoo Anita Vesamo. Kypsennettyä ruokaa ei tee enää mieli lainkaan. – Luumuja liotetaan muutamia tunteja, minkä jälkeen ne vedetään tehosekoittimella sileäksi. Juomista jälkkäreihin Jouluisia juomia voi itse tehdä vaikkapa marja- tai hedelmämehuista oman maun mukaan. Viimeiset neljä vuotta hän on ollut miehensä kanssa yksinomaan raakaravinnolla. muut aineet. Lisätietoja hänen sivultaan: raakaravinto.net. Vastustuskykykin on ollut huomattavasti parempi, Vesamo kertoo. En ehkä olisi jatkanut näin pitkään raakailua, ellei se olisi palkinnut hyvän olon tuojana. Maukkautta saa myös raastamalla luomua appelsiininkuorta joukkoon. On myös monia yrttiteevaihtoehtoja, joissa on käytetty glögille tyypillisiä mausteita. Antioksidanttisuojaa mittaava koe näytti hänelle poikkeuksellisen korkeaa tasoa
Kaaada ne kulhoon, sekoita joukkoon loput aineet paitsi vesi. 45 asteessa tai uunissa luukku hieman raollaan. Anna laatikon turvota jääkaapissa 1–2 tuntia. Jos käytät taateleita, (liota ja) hienonna ne ensin. Painele esim. Laita luumut tehosekoittimeen ja tehosekoita kunnes paksua ja kiinteää marmeladia. Tee sitten torttutaikina. Painele käsin taikinasta melko paksua levyä esimerkiksi leikkuulaudalle ja tee muotilla kuvioita. Säästä liotusvesi. lusikalla pintaan kuvioita ja koristele pinta lopulla cashewjauheella. 1. Tai 2. Säilytys jääkaapissa. Lisää ihan pikkuisen vettä, taikinan pitää jäädä tiiviiksi, jotta se pysyy kasassa. Kaavi välillä alaspäin. Laita seos vuokaan. Jauha mantelit kuivana tehosekoittimessa jauheeksi. Yhdistä sekoittaen kulhossa mehustettu/hienonnettu lanttu, hunaja, suola, mausteet ja suurin osa cashewjauheesta. Lisää vielä makeutusta tai mausteita halutessa. Mehusta lantut, jonka jälkeen sekoita mehu ja kuiva-aines keskenään soseeksi kulhossa. Sekoittele käsillä taikinaa, jätä taikina tiiviiksi ja paksuksi niin se pysyy hyvin kasassa. Hienonna lantun palat monitoimikoneen S-terällä tai tehokkaalla tehosekoittimella pieneksi. Lisää liotusvettä vähän tarvittaessa, mutta marmeladin pitäisi jäädä tiiviiksi. 45 asteessa. Ripottele vähän tocoa joulutortun päälle koristeeksi. Säilytä piparit kylmässä esim. Laatikkoa voi myös kuivattaa kuivurissa (tai uunissa luukku raollaan) n. Jauha kuivana tehosekoittimessa mantelit ja pähkinät, kunnes ihan jauhemaista. laakealla lautasella etteivät tartu toisiinsa kiinni. Tee esim. himalajansuola ihan vähän vettä tarvittaessa Laita luumut likoamaan vähintään pariksi tunniksi tai esim. pieniä pyöreitä nyyttejä joiden keskelle laitat luumuhillosilmän. Ruohonjuuresta saa) luumumarmeladiin: 1 pss kuivattuja luomuluumuja JOULUPIPARIT 4 dl kuorellisia manteleita 2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä (muutama taateli) 5 rkl agaavenektaria tai raakakookosnektaria 3 tl kanelia 1 tl inkiväärijauhetta 0,5 tl neilikkajauhetta pieni ripaus hyvää suolaa, esim. Lasta tai kakkulapio on kätevä pipareita siirrettäessä. Halutessa pipareita voi lisäksi kuivattaa kuivurissa tai uunissa ihan vähän luukku raollaan 45 asteessa (näin niistä tulee mehevämpiä mutta ei rapeita) Ekoelo | 29. LANTTULAATIKKO (1 vuoallinen tai 2 pienempää) 2 kg lanttua 3 dl cashewpähkinöitä 3 rkl hunajaa ripaus muskottia ripaus ruususuolaa (ripaus piparimaustetta; inkivääriä, kanelia, neilikkaa) Kuori ja pilko lantut pienemmiksi. (Lanttulaatikon ohje on hieman muunnettu kirjasta Raakaa Meininkiä) LUUMUNYYTIT 2 dl kuorittuja manteleita 2 dl cashewpähkinöitä 0,5 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä 1-2 rkl kotimaista hunajaa tai muuta hyvää makeutusta 4 rkl tocoa (riisilesejauhetta, mm. Torttuja voi myös kuivattaa/lämmittää kuivurissa n. Jauha cashewpähkinät kuivina tehosekoittimessa jauheeksi. Laita kulhoon ja sekoita loput aineet hyvin joukkoon. Lisää ihan vähän vettä jos tarvitsee ja sekoita uudelleen. yön yli (jos laitat 2 pss luumuja, on tehosekoittimen helpompi jauhaa, kun on enemmän massaa)
Ne ovat aina gluteenittomia, maidottomia ja vegaaneille sopivia, mikä tekee raakakakusta varman valinnan myös ruokarajoitteisten vieraiden kestitsemiseen. Raakakakun pyöräytät vieraiden hämmästykseksi täysin ilman uunia. Raaka-aineilla on tarkoitus saada kakulle miellyttävä koostumus. – Esimerkiksi makeuttajana toimiva lucuma taas on korvattavissa vaikkapa kookosjauholla. Lisäksi ne ovat ravinnetiheitä ja usein turvallisempi valinta kuin pähkinät, joiden laatu vaihtelee, sanoo Halmetoja. Chia-siemenillä, psylliumilla tai irlanninsammaleella kakkuun saa kuohkeutta. Osa raakakakkureseptien aineista on korvattavissa, mutta esimerkiksi nestettä imevä psyllium-kuitu on oikeanlaisen 30 | Ekoelo koostumuksen tuojana niin olennainen, ettei sitä kannata lähteä korvaamaan kuivatavarakaapista entuudestaan löytyvillä jauhoilla. Vaikka raakakakun voi leipoa verrattain alkeellisissa – vaikkapa uunittomissa – oloissa, valmistamiseen tarvitaan tehosekoitin tai sauvasekoitin, jotta kakkupohjasta saa tasaisen. – Kylmässä raakakakku säilyy varmasti kuukausiakin, mutta koska se otetaan huoneenlämpöön sulamaan ja tarjoiltavaksi, kannattaa se nauttia muutaman päivän kuluessa, Halmetoja neuvoo. Yksi pala siis usein riittää. Kakun täytteeksi sopivat hyvin sesongin mukaan vaikkapa kotimaiset marjat, kuten mansikka tai vadelma. Tuhti kakku syntyy käyttämällä pohjaan pähkinöitä, jotka korvaavat viljatuotteet. Tosin kakku saattaa vaatia enemmän makeutusta muilla raaka-aineilla. – Mantelit ovat pähkinöitä miedompia ja pähkinälle yliherkätkin kestävät niitä yleensä paremmin. Onneksi raakakakku säilyy hyvin. Täyteläisyyttä kakkuun tuovat pohjaan käytetyt pähkinät. Luonnollisia ainesosia Raakakakuissa makeuttajat korvataan luonnonmukaisilla lähteillä eli valkosokerin sijaan käytetään luomuhunajaa, taateleita ja palmusokeria. Toisaalta raakakakun valmistamisessa vältytään transrasvoilta ja hapettuneilta rasvahapoilta, koska hyvät öljyt eivät altistu paistamisen korkeille lämpötiloille, ravintoasiantuntija Jaakko Halmetoja Cocovilta kertoo. Vaikkei raakaravinnosta aiokaan elämäntapaa, voi raakaruoan periaatteilla koota helpon ja maukkaan raakakakun joko juhlapöytään tai arjen iloksi. Kylmässä jähmettyvä kookosöljy tai kaakaovoi korvaa raakakakussa voin pitäen pohjan kasassa. Muutamalla perusraaka-aineella pärjää Hankkimalla muutaman perusraaka-aineen sukeltaa helposti raakakakkujen maailmaan. RUOKATALOUS Raakakakku joulun iloksi Toisin kuin luullaan, raakakakun valmistaminen on helppoa ja se on terveellinen vaihtoehto perinteiselle kakulle. – Raakakakut, joihin on käytetty paljon pähkinöitä, ovat todella tuhteja. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA RESEPTI JA KUVAT: OUTI RINNE. – Raakakakussa monet tehoaineet jäävät terveellisempään ja paremmin imeytyvään muotoon. Kypsentämättömässä ruoassa säilyvät ne ravintoaineet ja vitamiinit, jotka kuumuus kypsennettäessä tuhoaa. Moni yllättyy kuinka täyttävä raakakakku voi olla. K ypsentämätön raakaruoka kiinnostaa terveystietoisia suomalaisia sekä helppouden että terveellisyyden vuoksi
Koristele ennen tarjoilua esim. 1/2 t liotettuna 1 pss (300 g) pakastettuja mangokuutioita (tai 1 kypsä mango) 5 rkl juoksevaa hunajaa tai agavesiirappia 1/4 tl Kalaharin suolaa 1 tl jauhettua luonnon vaniljaa 1/2-1 sitruunan mehu 2 tl raastettua sitruunankuorta 8 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä 1 rkl lucuma-jauhetta Soseuta tehosekoittimella siivilöidyt ja huuhdellut pähkinät ja sulatetut mangokuutiot kuohkeaksi kermaksi. Esimerkiksi mansikka tai vadelma toimivat tässä reseptissä mangon sijaan erinomaisesti. Jos haluat korkeamman kakun, käytä pienempää vuokaa. Täyte: 3,75 dl cashew-pähkinöitä n. Kaada täyte kakkuvuokaan pohjataikinan päälle ja siirrä pakastimeen n. Taikina on kuivaa ja murumaista. Lisää loput ainekset ja käytä konetta vain sen verran, että ne sekoittuvat kunnolla. Pohja: 2,5 dl (kuorimattomia) manteleita 1 dl cashew-pähkinöitä 2 rkl hunajaa 1 dl rusinoita 1/8 tl Kalaharin suolaa 2 rkl sulatettua kookosöljyä Jauha mantelit ja cashewit monitoimikoneessa huipputeholla karkeaksi jauheeksi. Valmista sillä aikaa kuorrutuksen mangosose. mangoviipaleilla ja sitruunamelissalla. Mango-kuorrutus: 1/2 pussia (150 g) pakastettuja mangokuutioita sulatettuina tai 1/2 kypsä mango 1 tl sitruunanmehua 1 rkl psylliumin siemeniä Tehosekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tai blenderissä. 1/2 tunniksi. Lisää lopuksi sulatettu kookosöljy ja anna tehosekoittimen käydä jonkin aikaa, kunnes saat kuohkean ja sileän seoksen. Siirrä jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat täytteen. Levitä jähmettyneen täytteen päälle ja siirrä kakku vielä pariksi tunniksi jääkaappiin. Rusinat saavat jäädä vähän karkeammaksi rouheeksi. Ekoelo | 31. Yhdistä hunaja tai agavesiirappi, suola, vanilja, sitruunan mehu ja raastettu kuori sekä lucuma ja jatka sekoittamista. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa makeutusta tai sitruunanmehua. Painele taikina irtopohjavuoan (halkaisijaltaan 25 cm) pohjalle tiiviiksi kerrokseksi. IHANA MANGOJUUSTOKAKKU Raikkaan mangon voi korvata millä tahansa tuoreilla tai pakastetuilla marjoilla samassa suhteessa, mutta kannattaa muistaa tarkastaa kakun makeus
normaaliruokaan. Seinäjokelainen Mea Salo on toiminut raakaravintovalmentajana päätyökseen vuodesta 2008. Raa’astakin ravinnosta saadaan helposti elävää: – Esimerkiksi auringonkukan siemeniä voi syödä siltään, kuivattuina. Ja vielä enemmän hyötyy, jos idättää ne. Osa taas ei valmistele ruokaansa eläväksi. Kattilassa keitetään samaan aikaan jotain tärkkelyspitoista. Eräs terveellisimmistä on lehtikaali. Osa niistä pistetään sellaisenaan salaattiin tai niistä surautetaan tehose- Vaihtoehtoja talveen Raaka-aterioiksi on mahdollisuuksia vaikka miten paljon. Kenties valmistetaan kastike ja vielä salaatti. Pieniä aterioita olisivat esim. Ravintoaineiden määrä kuitenkin kasvaa ja imeytyvyys ja sulavuus paranevat, jos niitä liottaa muutaman tunnin. Osa raakailijoista eli niistä, jotka syövät vähintään 75 prosenttia ruoastaan raakana, idättää, maitohapattaa ja syö muuta elävää ravintoa. Puhdistava ja ravitseva lehtivihreä on elävän ravinnon sydän. – Herkullisia vaihtoehtoja ovat ruokaisat salaatit, keitot, padat yhtä hyvin kuin suuritöisemmät ruoat kuten pitsa, lasagne, tacot, pannarit jne. Hänen syynsä siirtyä vegaaniksi 2003 liittyivät eläinten oikeuksiin, mutta raakaravintoon siirtyminen tapahtui terveyssyistä. – Tykkään myös kuin hullu puurosta. – Normiruoanlaitossa kuullotetaan sipuleita ja lisätään sen jälkeen aineksia pannuun niiden kypsymisajan mukaan ja seistään lieden ääressä hämmentelemässä. 32 | Ekoelo Valmistusmenetelmillä sulavampaa Elävän ravinnon ruokaohjelma on alun perin liettualaissyntyisen Ann Wigmoren (1909–1994) kehittämä. Elävässä ravinnossa mitään ruoka-ainetta ei kuumenneta yli 40 asteen. Mea Salo itse valmistaa raakaruokansa yleensä muutamassa minuutissa. Suurin osa aterioista valmistuu muutamassa minuutissa, ja tiskaaminenkin on vaivatonta, tietää Mea Salo. Ei lainkaan työlästä Monet olettavat, että elävä ravinto on hyvin työlästä suhteessa ns. Sen sijaan elävä ravinto sisältää paljon kasvun vaiheessa olevia ruoka-aineita eli liotet- tuja, idätettyjä ja versotettuja siemeniä. – Nyt lehtikaalia on alkanut saada ympäri vuoden, joten enää ei tarvitse jättää esimerkiksi lehtikaalisipseille itkujäähyväisiä myöhäissyksylläkään.. Hän saattaa ilahduttaa itseään valmistamalla lisäaineettoman jäätelön, joka on tehty hedelmistä. R aakaravinto on kasvisravintoa, jota ei ole kuumennettu. Elävä ravinto ei ole ihan sama asia kuin raakaravinto. – Jotkut siemenet sen sijaan huuhdellaan ja niiden annetaan itää. RUOKATALOUS HELPPOA HELLATTOMASTI koittimessa paksu, ruokaisa kastike kasviksille. – Aniharvan ruoka on Wigmoren opetusten mukaista kokonaan elävää tai edes raakaa. Illalla on ehkä laitettu likoon siemeniä tai pähkinöitä. Siinä on huomattavasti suuremmat ravinnemäärät kuin kuumennetussa ruoassa, sillä kuumennus tuhoaa entsyymit ja osan muista vitaaliravintoaineista. Vuosittaiset puolentoista kuukauden mittaiset hankalat flunssat ovat taakse jäänyttä elämää, enkä ole saanut minkäänlaisia flunssaoireita sitten vuoden 2010, hän toteaa. Elävän ravinnon vaihtoehtoja talveen Talven keskellä maistuvat elävän ravinnon puurot, mehut, välipalat, salaatit ja makeatkin herkut. Jotkut pistetään multaan ja kasvaa versoja tai oraita. – Elävässä ravinnossa laitetaan usein ainekset tehosekoittimeen, ja minuutissa valmistuu puuro, jogurtti, pirtelö, keitto, vanukas tai jäätelö. hedelmäateriat, dippikasvikset, kuivurikrakkerit runsain päällyksin tai raakanamit kuten pala toffeeta, torttua tai muffi! Talvi tuo omat haasteensa kasvisten saatavuuteen, mutta kotimaisten juuresten ja vihannesten lisäksi hyvää tuontitavaraakin on saatavilla. Se sisältää myös paljon ravintoaineita, Mea Salo selventää. Lisäksi pidän kuumentamatta tehdyistä raksuista, keitoista, elävän ravinnon kakuista ja karkeistakin. – Raakaravinto on mitä tahansa ruokaa, jonka aineksia ei ole kuumennettu. Salaattia narskuttaisin vaikka pesuvadillisen, mutta nälkä lähtee toki vähemmälläkin, hän kertoo. – Ryhdyin raakailijaksi pysyäkseni terveenä mahdollisimman pitkään. Raakaravintovalmentaja korostaa, että ei ole yhtenäistä raakailijoiden ryhmää, vaan kukin painottaa vähän eri asioita
Siemenjuomiin voi käyttää hampun-, seesamin- ja auringonkukansiemeniä, manteleita, kuorittua kauraa, pähkinöitä tai niiden yhdistelmiä. – Lehtivihreän saanti on ihmisen terveydelle erittäin tärkeää. Raakapuuron voi syödä päivän jonain muuna ateriana. Siinä on myös paljon lehtivihreää, jonka parantavia ominaisuuksia soisi tutkittavan enemmän. – Monella on aamukahvi jäänyt koskemattomana kuppiin, kun sitä ei ole enää mehun jälkeen tehnyt mieli. Jos sen sijaan pähkinöitä syö nälkäänsä kuiviltaan, tulee helposti syöneeksi paljon, eikä silti tule ravittu olo, Mea Salo sanoo. Niistä kannattaa tehdä ruokaan maukkaita kastikkeita tai lisätä sellaisenaan. Osan kuivatan lakanalla tai kuivurissa ja säilytän lasipurkeissa tai paksuissa paperipusseissa. Tämä ruoka lisää myös mentaalista suorituskykyä ja emotionaalista hyvinvointia. Hänen mukaansa elävä ravinto ei itsessään paranna, vaan se antaa keholle riittävästi ravintoaineita ja muita suoja-aineita ja auttaa kehoa parantamaan itse itsensä. Täyttäviä ruoka-aineita Yleisesti saatetaan olettaa, ettei kasviksia syömällä tule täyttävää oloa. Ekoelo | 33. – Pidän villivihanneksina myös pihlajan-, ruusun- ja aroniamarjoja, koska niitä voi kerätä vaikka puistoista, jos marjat eivät ole kovin liikenteen saastuttamia. aurinkokuivattu tomaatti ja idut. Elävän ravinnon ihmiset tunnetaan luultavasti parhaiten itujen syömisestä. Voit tehdä liotetusta kaurasta tuoremyslin lisäämällä siihen rouhittuja pähkinöitä, hampunsiemeniä, kuivattua omenaa tai muita kuivahedelmäpaloja sekä marjoja. Kinoa on kuitenkin erinomainen puuroaines. – Jos syö paljon raakaravintoa, on hyvin tärkeää syödä riittävän isoja annoksia. Esimerkiksi kurkku, selleri, porkkana, fenkoli ja vihersalaatit ovat hyviä mehustettavia, ja mukaan voi lisätä halutessaan esimerkiksi omenaa. Harva tietää, että sitä voi valmistaa itsekin. Makeat ruoat syödään erikseen omana aterianaan ruoansulatuksen takia. Raakaruokahan on hyvin nestepitoista ja vähäkalorista, Salo kertoo. Myös viljellyt, mahdollisimman tummat lehtivihannekset, parsakaali ja lehtikaali ovat hyviä lehtivihreän lähteitä. Parhaana pidetään orasmehua. – Mehu kannattaa puristaa tai lingota pääasiassa vihanneksista ja juureksista. – Monet asiakkaani ovat elävää ja raakaravintoa lisättyään parantuneet esimerkiksi reuma-, astma- ja ihottumaoireista sekä muista tulehduksista ja erilaisista vatsavaivoista, Mea Salo kertoo. Maidon voi tehdä myös itäneestä kinoasta tai tattarista. Halutessa maidon voi siivilöidä suodatinpussin tai tiheän siivilän avulla. Mehuista saa energiaa ja paljon ravintoaineita, jotka imeytyvät vartissa verenkiertoon. Siitä eteenpäin voi valita, mihin suuntaan niitä vie: sitruunaan, valkosipuliin, yrtteihin, juustoon, chiliin päin. Tärkeimpänä pidetään orasmehua. Kun elävä ravinto ja raakaravinto antavat keholle sen, mitä keho tarvitsee, immuniteetti kasvaa. – Siemenet, pähkinä ja avokado sisältävät paljon kuitua ja rasvaa. Näitä voi myös pakastaa ja kuivata talven varalle. Salon mukaan raaka-ateriankin saa täyttäväksi, kun käyttää siemeniä, pähkinöitä ja avokadoa. Maitoa ja puuroa Pähkinöihin ja siemeniin pohjautuvat maidot sopivat ruokapöytään talvellakin. Kauraa voi syödä liotettuna sellaisenaankin! – Kauran rakenne on mukavan napsahtava. – Lehtikaalisipsit voi maustaa miten vain eli yksinkertaisimmillaan öljyllä ja suolalla. Kun aamujuoma on juotu ja poistunut mahalaukusta, noin 20–30 minuutin päästä voi syödä aamiaisen, oli se sitten pirtelö tai puuro. Mea Salo syö paljon myös kotimaisia juureksia sekä jonkin verran myös kuumennettua ruokaa, kuten perunaa. Parhaita lähteitä ovat versot ja suoraan luonnosta kerättynä villivihannekset. Mea Salo kerää myös tuttuja suomalaisia villivihreitä luonnosta. Ainekset hurautetaan tehosekoittimessa veden kera. Hampussa on hyvät omegat eikä hamppua tarvitse edes liottaa. Kun siemen itää ja näin tulee eläväksi ja kasvun vaiheeseen, ravintoaineiden määrä kasvaa monikymmenkertaiseksi, Mea Salo perustelee. Toinen keskeinen ruokaaineryhmä ovat muut lehtivihreää sisältävät ruokaaineet. Orasmehuun on pakattuna enemmän ravintoaineita kuin mihinkään muuhun ruoka-aineeseen. Lehtivihreää ja ituja Elävä ravinto sisältää useita tärkeitä ruoka-aineryhmiä. Hamppuakin viljellään nykyisin Suomessa. – Nokkosta, vuohenputkea, voikukkaa ja apilaa sekä vähemmän muita yrttikasveja. – Orasmehu valmistuu viljojen oraista puristamalla oraat mehupuristimessa mehuksi. – Iduissa on paljon vitamiineja, mineraaleja ja proteiineja. Elävä ravinto ja terveys Elävää ravintoa syödään monista syistä. Jälkiruokia elävässä ravinnossa ei syödä. Herneistä valmistuu keittoa, ja herneet ovat hyviä myös rouheena ja versoina. Aamu alkaa mehulla Aamu lähtee parhaiten käyntiin vesilasillisella ja aamumehun puristamisella. Epäviljat eli gluteenittomat tattari, kinoa, hirssi ja amarantti ovat myös proteiinipitoisia ja täyttäviä. – Marja-hedelmäpirtelö on puhdistava, joten se olisi hyvää aamiaisruokaa. Niistä voi tehdä raakapuuroja, mutta niitä voi liotettuina tai idätettyinä myös lisätä mihin tahansa ruokiin sellaisenaan. Muita täyttäviä aineksia ovat mm. – Tärkeää on tietenkin, että vastaavasti lakkaa syömästä tai vähentää huomattavasti niiden ruokien syömistä, jotka ovat vahingoksi. Kesän läpi ne ovat vihersalaattiani enkä osta sitä kaupasta. Kauramaitoa ostetaan usein kaupasta valmiina. Mea Salo syö mielellään myös villivihanneksia, joina hän pitää vihreän lisäksi pihlajan-, ruusun- ja aroniamarjoja. – Iduissa on myös paljon proteiineja. Salon mukaan orasmehun nauttimiseen pitää totutella varovasti, sillä se on voimakkaasti puhdistavaa. – Tosin kinoasta jää paljon massaa lasin pohjalle, joten maitona se ei ole paras mahdollinen
Itse ajattelen, että jokainen voi vaikuttaa tämän pallomme elämään sataprosenttisesti juuri omilla valinnoillaan, toteaa Mea Salo. KAURAMAITO Idut ja versot ovat elävän ravinnon perusta. – Vakuutuin tuolloin, että elävä ravinto eli kuumentamaton täyskasvisravinto ituineen ja versoineen oli parasta ruokaa terveyden varjelemiseen ja vireyden lisäämiseen. Sekoita kaikki ainekset puuroksi tehosekoittimessa. Lisää hieman vettä, jos tehosekoitin vaatii sitä toimiakseen. Silloin Salo ryhtyi raakailijaksi eli nauttii vähintään 75 prosenttia ruoastaan raakana, eikä loppukaan ole irtokarkkeja. – Haen rättini kirpparilta ja tuunaan itse. Laita tehosekoittimeen yksi osa huuhdeltuja kauranjyviä ja neljä osaa vettä. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA RUOKAKUVAT JA RESEPTIT: MEA SALO PUOLUKKAPUURO KINOASTA Kinoaa ja hamppua viljellään Suomessakin. En ole vuosiin matkustanut ulkomaille. Vesi lisätään pienissä erissä. Nauti esimerkiksi kauramaidon kanssa. (1–2 annosta) 2 dl kinoaa 0,5 dl hampunsiemeniä tai rouhetta 1,5–2 dl puolukkaa 1 dl tuoreita taateleita vaniljaa ripaus hyvää suolaa 1,5 dl vettä Huuhtele kinoa hyvin. Jauha hamppu tehosekoittimessa. Mehän asumme napapiirin tuntumassa. 34 | Ekoelo Kauramaito valmistuu kuorituista, 8 tuntia runsaassa vedessä liotetuista kauranjyvistä. TERVEYS, ELÄINTEN OIKEUDET JA EKOLOGISUUS R aakaravintovalmentaja Mea Salo siirtyi vegaaniksi vuonna 2003. Vuonna 2006 Mea Salo oli kansainvälisillä vegaanifestareilla, jossa oli puhumassa kaksi elävän ravinnon syöjää. Eläinten oikeudet ja ekologisuus Mea Salolle itselleen merkitsevät eläinoikeudet eniten, ekologisuus tulee hyvänä kakkosena. – Ruokani on yleensä yksinkertaista, vaikka työkseni teen reseptiikkaa myös ruoista, joissa voi olla paljon ulkomaisia aineksia. Kinoan voi halutessaan vaihtaa myös tattariin. Tuoreet taatelit löytyvät hedelmien kylmätilasta pahvirasioissa. Jo 1980-luvulla Salo oli lukenut pari suomeksi ilmestynyttä elävän ravinnon kirjaa. Kuivattujakin voi käyttää, mutta liota niitä mielellään silloin muutama tunti. Liota sitä n. Poista kivet taateleista. Harkitsisin tarkkaan lentämistä. 8 h. – Monet sanovat, että hoitakoot Kiina ja USA ensin päästönsä kuntoon, minkä jälkeen hekin alkavat tehdä ekologisia valintoja. Maitoon makeutta saa taatelillla ja stevialla.. Haluan yhä vähentää kuluttamistani
1,5 dl aurinkokuivatun tomaatin puolikasta 1 tl timjamia 1 tl ruusu- eli rosepippuria rouheena tai jauheena Raasta juurekset. Jos molemmat eivät ole kuivia, jauhaminen ei onnistu. Salo on mukana Elävä raakaravinto ry:ssä (entinen Elävän ravinnon yhdistys) ja sen lehden toimituskunnassa. Jos taikina tuntuu muotoiltaessa kovin märältä, lisää siemenjauhetta ja mausta vähän lisää. Ekoelo | 35. Jauha kuivassa tehosekoittimessa kuivat siemenet tai mantelit jauheeksi. Muotoile palleroiksi tai pateeksi. Jos monitoimikonetta ei ole käytössä, saksi aurinkokuivattu tomaatti pikkupalasiksi. Yhdistä kulhossa jauhe ja muut ainekset käsin. Tarjoa salaatin kanssa. (Lähde ja lisätietoja: hellatonkokki.blogspot.com) PULLEROT (riittävät muutamalle) 4 dl karkeaksi raastettua punajuurta 4 dl karkeaksi raastettua porkkanaa puolikas punasipulia pieneksi hakattuna 6 dl auringonkukansiemeniä tai manteleita n. Seuraavana vuonna ilmestyi Hellattoman kokin raaka namikirja. Raakaravintovalmentaja Mea Salo on kirjoittanut 2010 raakaravinnon perusteoksen Hellaton kokki: raakaravintoa kasviksista. Jos sinulla on monitoimikone – se on eri kone kuin tehosekoitin – sekoita siinä 5 dl siemenjauhetta muiden ainesten kanssa taikinaksi. Kolmas kirja, Hellattoman kokin elävä ravinto, on tekeillä
Mikä. – Iso kiitos toiminnasta kuuluu erilaisille järjestöille. – Vastasin vuosina 2012– 2014 Metsähallituksen luontopalveluissa Tikkurilassa hankkeesta, jossa kehitettiin suojelualueiden vapaaehtois- ja järjestöyhteistyötä sekä kehitetään uudenlaisia vapaaehtoistyön muotoja. – Parasta työssä on, kun saa tehdä työtä ihmisten kanssa, jotka ovat aidosti sydämellä tekemässä työtään tai innoissaan tulossa tekemään hommia luonnon puolesta. Missä. – Vuosittain 2 500 henkilöä tekee yhteensä 18 henkilötyövuoden verran vapaaehtoistyötä suojelualueiden hoidon, uhanalaisen lajiston tai kestävien riista- ja kalakantojen hyväksi ympäri Suomen. – Valtaosa kehittämistyöstä tapahtuu kuitenkin kokouksissa ja tekemällä yhteistyötä eri tahojen kanssa, sopimuksia, toimintamalleja ja suunnitelmia hioen sekä henkilökuntaa kouluttaen. – Lisäksi paikallisesti kansallispuistojen ystäväyhdistykset ja erilaiset muut paikalliset yhdistykset ovat tärkeitä yhteistyökumppaneitamme. eita anonyymisti arvioivat haamuretkeilijät. – Parhaimmillaan työ on yhdessä tekemistä järjestöjen kanssa, tai vaikkapa retkeilyreittien rakentamista ja heinäsirpin varressa hikoilemista talkoolaisten kanssa. Myös työyhteisöjen tyhy-päivien viettäminen vapaaehtoistyön parissa on kasvattanut suosiotaan.. – Kansallispuistojen ja suojelualueiden vapaaehtoistoiminnan ja järjestöyhteistyön kehittämisestä vastaava vapaaehtoistoiminnan koordinaattori. – Tyypillisimpiä vapaaehtoistoiminnan muotoja ovat talkoopäivät ja -leirit, tapahtumat sekä erilaiset kartoitus- ja seurantatehtävät kuten saimaannorpan pesien tarkastukset, uhanalaisen valkoselkätikan reviirien ja pesämäärien selvitykset, maakotkien pesätarkastukset ja -rengastukset tai pienpetopyynnit. Jos hyvin käy, työreissun päätteeksi ehtii vielä vapaa-ajalla melomaan tai hiihtelemään Suomen hienoimmissa luontokohteissa. 36 | Ekoelo Mitä. – Sittemmin minut on vakinaistettu, koska Luontopalvelut haluaa edelleen panostaa kolmannen sektorin kanssa tehtävään yhteistyöhön sekä laadukkaisiin vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksiin. LUONTO TYÖNÄ ”TYÖN SUOLA ON KOKEA VAPAAEHTOISTEN TYÖN MERKITYS” Eveliina Nygren junailee talkoita Kuka. – Varsinainen toimipiste on Vantaan Tikkurilassa, mutta työ vie Suomen upeimpaan luontoon: kansallispuistoihin, retkeily- ja suojelualueille. Vapaaehtoistoimintaa tai yhteistyötä jonkin yhdistyksen kanssa organisoi viidesosa luontopalvelujen työntekijöistä. Yli puolet vapaaehtoistoiminnasta organisoidaan yhdessä järjestökumppanien kuten WWF Suomen, Bird Lifen, Luonnonsuojeluliiton piirien, Pidä Lappi Siistinä ry:n tai esimerkiksi Suomen Ladun kanssa. – Eveliina Nygren, 30, Helsinki. Alun perin Selkämeren kansallispuiston rannoilta kotoisin oleva porilainen, liikunnan yhteiskuntatieteitä opiskellut liikuntatieteiden maisteri Jyväskylän yliopistosta, työskennellyt aikaisemmin myös järjestöissä kuten Suomen Ladussa. – Uusimpia vapaaehtoistyön muotoja ovat esimerkiksi paikallisyhdistysten ylläpitämät kumminiityt ja pienet suojelukohteet sekä kansallispuistoja ja retkialu- Eveliina Nygrenin toimipiste on Vantaan Tikkurilassa, mutta työ vie kansallispuistoihin, retkeily- ja suojelualueille, tai kuten kuvauspäivänä Helsingin keskustaan ja eduskuntaan. Ensi kesän tapahtumat julkaistaan Luontoon.fi -palvelussa keväällä 2015. Narinkkatorilta taustaksi löytyi Kampin hiljentymiskappeli, jonka ulko- ja sisäpinnat ovat kotimaista tervaleppää
– Ja bonuksena luonnossa oleskelu ja tekeminen tuottavat osallistujalle hyvinvointia. TEKSTI JA KUVA: MARTTI HEIKKILÄ Ekoelo | 37. Mukaan pääsee järjestöjen kautta tai tulemalla suoraan johonkin lukuisista talkoista ja tapahtumista. – Kansallispuistojen ja suojelualueiden hyväksi tehtävän vapaaehtoistoiminnan kautta ihmiset pääsevät myös tekemään konkreettisia tekoja Suomen upeimman luonnon hyväksi. Toisille tärkeintä ovat yhdessä tekeminen, upeat maisemat ja fyysinen omasta työstä poikkeava tekeminen. Ensi kesän tapahtumat julkaistaan Luontoon.fi -palvelussa keväällä 2015. – Työn suola on päästä paikan päälle näkemään ja kokemaan vapaaehtoisten työn merkitys. Miten. – Vapaaehtoisten omat tekemisen motiivit vaihtelevat. – Lisätietoja löytyy Luontoon.fi-palvelun alasivulla luontoon.fi/harrastukset/ vapaaehtoistoiminta. Miksi. Asiantuntijavapaaehtoisia saattaa kiinnostaa oman osaamisen hyödyntäminen tai jonkin lajin suojelu. Käy myös tilaamassa Luontoillaan! -uutiskirje http://bit. Toisille vapaaehtoistoiminta on luontomatkailun muoto. ly/1mad440 tai ilmoittaudu mukaan talkoorekisteriin: http://bit.ly/1qHSycj. – Luontopalvelujen yhteistyöllä vapaaehtoisten ja kolmannen sektorin kanssa on yli kolmekymmenvuotiset perinteet
Ajatus hauskoista heijastinliiveistä syntyi kun Kreetta Ahosen esikoinen oli leikki-ikäinen. Ne neonkeltaiset, kankeat, rapisevat ja muodottomat pötkylät, joita myydään kolmen euron koreissa halpamarketeissa. – Kun olen esimerkiksi messuilla esittelemässä tuotteita, suurin haaste on saada ihmiset hoksaamaan, että nämä ovat nimenomaan heijastinliivejä – niin räikeästi ne poikkeavat perinteisistä malleista, naurahtaa Vinkeen yrittäjä Kreetta Ahonen. Ahonen ompeli pojalleen hauskan heijastinliivin ritarileikkeihin. T iedättehän heijastinliivit. Niiden miehustaa koristavat pöllöt, puput, autot, leivokset, ritarinkilvet ja avaruusraketit. EKOYRITYS PERSOONALLISET HEIJASTINLIIVIT SYNTYVÄT KOTIMAISENA KÄSITYÖNÄ Vinkeelle turvallisuus on leikin asia ”Äiti! En minä halua leikkiä aina rakennusmiestä! Minä olen rohkea ritari ja lähden ihan yksin seikkailemaan ja jahtaamaan lohikäärmeitä. Liivit kestävät kovaakin pesua, ja niissä on hurjasti heijastavaa pintaa, vaikkei sitä ensisilmäyksellä huomaakaan. Silloin syntyi ajatus haarniskasta, joka paitsi suojelee pientä sankaria lohikäärmeen tulelta, myös näkyy keittiön ikkunasta kurkkimaan jätetylle äidille. Ja äiti – sinä saat jäädä kotiin”, ilmoitti Kreetta Ahosen poika muutama vuosi sitten. Made in Bangladesh, 100 % polyester. Eivät oikein kestä pesua tai kulutusta, mutta tuovat toki turvaa ulkoillessa ainakin parin käyttökerran ajan. Niitä myydään lasten koossakin – eri asia sitten, kuinka ilolla natiaiset moisiin suostuvat pukeutumaan. Pian tuttavat alkoivat kysellä omille lapsilleen samanlaisia. Kuva: Kaisa-Liisa Ikonen 38 | Ekoelo. Vinkeen liivit ovat pehmoisia ja värikkäitä. Jyväskyläläisessä pienyritys Vinkeessä heijastinliivit on ajateltu uusiksi
Myyjän työssä oli ehtinyt vierähtää jo kymmenen vuotta ja nainen kaipasi elämäänsä uutta tekemistä. – Miksi tilata Kiinasta heijastimia, kun niitä osataan tehdä Suomessakin. Liiviä ihasteltiin leikkipuistoissa ja minulta kyseltiin, mistä tuollaisia voi ostaa, Ahonen muistelee. Vuorotyön ja äitiyden yhdistäminen tuntui muutenkin haasteelliselta, joten Ahonen päätti hypätä tuntemattomaan: – Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä yrittämisestä ja käsitöitäkin harrastin vain omaksi ilokseni. Kyllä näkyy! Vinkeen mallisuojatut heijastinliivit täyttävät turvallisuustuotteille asetetut työterveyslaitoksen vaatimukset. Ekoelo | 39. – Vuonna 2009 ompelin omalle pojalleni heijastavan ritariliivin. Ahonen työskenteli tuolloin supermarketissa. Ajattelin kuitenkin, että jos nyt en toimi, niin milloin sitten. Lasten ei tarvitse mieltää heijastinliivejä turvallisuustuotteiksi, vaan ne ovat mukavia asusteita, joiden iloinen muotokieli tuo lisäpontta leikkeihin! Vuorotyöläisestä yrittäjäksi Vinkeen liivikauppa käynnistyi syksyllä 2013. Ajatus veikeästä turvaliivistä ja Vinkeen perustamisesta muhi Ahosen mielessä pitkään ennen varsinaisia avajaisia
Pipoja on saatavilla myös isommille lapsille ja aikuisille. – Miksi tilata Kiinasta heijastimia, 40 | Ekoelo. Vuoden päästä Vinkeen heijastinliivi oli jo valmis tuote ja kauppa avattiin. Liivit on tehty leikkimistä varten, joten niiden pitää kestää rajuakin käyttöä, monenlaisia sääolosuhteita ja toistuvia pesuja. Ahonen lanseeraa pian myös aikuisten heijastinliivimalliston. Paras palaute tulee lapsilta Kotimaisuus on Vinkeelle sekä ekologinen että eettinen valinta. Vinkeen heijastinliivit on tarkoitettu alle kouluikäisille lapsille. Tuotevalikoima kasvaa vähitellen: parhaillaan myyntiin tulee muun muassa aikuisten heijastinliivejä. Liivit on tehty leikkimistä varten, joten niiden pitää kestää rajuakin käyttöä, monenlaisia sääolosuhteita ja toistuvia pesuja. Alkoi ahkera tuotekehittelyjakso, jonka aikana Ahonen ompeli liivien prototyyppejä, tutki materiaaleja, tutustui tuotesuojaukseen, verkostoitui, perusti toiminimen ja kävi yrittäjäkurssin. Ahonen päätti pompata pois oravanpyörästä syyskuussa 2012. Vinkee suosii suomalaista kaikessa, missä se on mahdollista – jopa tuotelappumme tehdään paikallisessa painossa eikä tilata halpamaista. Tuotteet valmistetaan suomalaisena käsityönä. Kotimainen työ luo lisää kotimaista työtä. Viime vuonna Vinkeen liivejä myytiin lähes tuhat, tänä vuonna tulos todennäköisesti tuplaantuu. – Minä suunnittelen uudet mallit, ja liivit ommellaan paikallisilla alihankkijoilla. – Pyrin pitämään liivin hinnan niin edullisena, että mahdollisimman monella olisi varaa hankkia sellainen itselleen, Ahonen toteaa. Lisäksi haluan, että tuotteet ovat säädettäviä ja mahdollisimman pitkäikäisiä, joten en tahdo rykäistä uusia tuotteita markkinoille ilman kunnollista pohjatyötä. Ahonen kertoo, että ideoita valikoiman laajentamiseen piisaisi vaikka kuinka, mutta tuotekehittely vie yllättävän paljon aikaa: – Turvallisuustuotteiden tulee täyttää tietyt standardit. Liivit on valmistettu polarfleecestä ja tutkitusti turvallisesta, työvaatekäyttöön tarkoitetusta heijastinkankaasta. Liivit on mitoitettu ulkovaatteiden päälle puettaviksi, joten sama liivi mahtuu lapsen päälle vuosia. Ahonen haluaa näyttää, että Suomessa osataan tehdä laadukkaita ja hauskoja käyttövaatteita. Kestävyys ja kotimaisuus arvoina Vinkeen tuoteperheeseen kuuluu lasten heijastinliivien lisäksi heijastavia pipoja, heijastimia ja postikortteja. Lisäksi Ahosesta on kiva ajatella niitä ihmisiä, joita Vinkeen liivit välillisesti työllistävät, esimerkiksi kauppiaita ja ompelijoita. Pitkäikäisyys ja kestävyys ovatkin Vinkeelle tärkeitä arvoja
Kaikkein paras palaute tulee tietysti liivien käyttäjiltä itseltään: – Eräs lapsi rakastui pupuliiviinsä niin kovasti, että halusi nukkuakin se päällä, Ahonen hymyilee. Vinkeen heijastinliivit eivät ole vain turvavaruste, vaan niiden on tarkoitus myös inspiroida leikkiin. Tällainen lämmittää ja hämmentää yrittäjän mieltä – hän on rakentanut yrityksen niin vahvasti oman persoonansa ja tarinansa varaan, että välillä melkein unohtaa, että muutkin nauttivat työn hedelmistä. kun niitä osataan tehdä Suomessakin. Ekoelo | 41. Ahonen kertoo, että Vinkeelle ei ole koskaan tullut yhtään asiakaspalautusta. Sitä paitsi lopputuotteen turvallisuus ja laatu on pakko pitää koko ajan mielessä, Ahonen kertoo. vista. Palaute on muutenkin ollut positii- Vinkeen heijastinliivit valmistetaan yleensä lämpimänpehmeästä polarfleecestä, mutta kesäisille Jyväskylän asuntomessuille valmistui erikoiserä ”raksaliivejä”, jotka on kiva pukea päälle vaikka majanrakennushommiin. Seuraa Vinkeen vinkeetä menoa myös Facebookissa facebook.com/vinkee.fi. Niitä voi käyttää vaikka keskellä päivää! Sinnikäs työ korkean laadun ja leikkisän muotoilun ylläpitämiseksi on kannattanut. Pikkuautot ja puput ovat suosittuja, lisäksi liiveissä välkkyy muun muassa pöllöjä, prinsessoja, pandoja, raketteja ja Vinkeen Retu-hahmoja. TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: VINKEE Vinkeen liiveissä seikkailevat monenlaiset hahmot. Kaupungilla ventovieraat tulevat nykimään Ahosta hihasta ja kiittelemään, kuinka hyviä liivejä Vinkeeltä saa. Turvallisuuden ja laadun lisäksi Ahonen painottaa työssään iloa: leikin riemua ja värien pirteyttä: – Turvallisuuteen ei ole syytä suhtautua ryppyotsaisesti. Tutustu Vinkeen verkkokauppaan ja löydä lähin heijastinliivien jälleenmyyjä osoitteessa vinkee.fi
Henkilökunnan koulutus ja turvakenkien tuotekehitys korostuivat voimakkaasti ja vuosikymmenen lopulla katse suunnattiin myös vientimarkkinoille, vuodesta 1993 lähtien Sievin Jalkine Oy:ssä työskennellyt, toimitusjohtaja Jokinen kertoo. Toiminnan peruspilareita ovat kotimainen, korkea laatu ja työntekijöiden turvallisuus ja hyvinvointi. Tämä merkitsi tuotannon nykyaikaistamista ja tuotantotilojen huomattavaa laajentamista. Kumiteräsaappaiden kysyntä väheni 1960-luvulla, jolloin Sievin Jalkineen pää- tuotteeksi tuli nahkasaapas. Kun työntekijä minimoi leikkauksessa syntyvää hukkamateriaalia, hän saa bonuksen. 42 | Ekoelo. Sievi keskittyi tuottamaan uraauurtavia turvakenkiä. Sievin Jalkine Oy otti ensimmäisenä kenkätehtaana Euroopassa käyttöön hyväksytyn ympäristöjärjestelmän. 1980-luku olikin Sieville voimakkaan kansainvälistymisen aikaa. Vuosikymmenen vaihtuessa tuotanto ylitti jo 100 000 kenkäparin vuosivolyymin. Ruotsi, Norja ja Tanska olivat päävientikohteita, mutta näiden lisäksi markkinoita tunnusteltiin myös Kanadan, Englannin ja KeskiEuroopan suunnilla. Tuotannon jätteet ja energiankulutus minimoidaan. Kumiteräsaapas oli 1950luvulla tyypillinen, koko kansan kenkä, jotka jalassa Suomea rakennettiin sotien jälkeiseen, teolliseen kukoistukseensa. Sievin Jalkineen täyttäessä 35 vuotta tulevaisuuteen voitiin luoda varsin toiveikkaat katseet. S ievin Jalkineen nykyisen toimitusjohtajan Juha Jokisen isoisä, sieviläinen Lauri Jokinen perusti kumiteräsaappaita valmistaneen yrityksensä vuonna 1951. 1950-loppuun tultaessa oli Sievin Jalkinekin kasvanut pienestä verstaasta teollisuusyritykseksi. KOTIMAASTA SIEVI-KONSERNI TYÖLLISTÄÄ 490 HENKILÖÄ Kotimaisia kenkiä ja turvajalkineita vientiin Sievin Jalkine Oy on kasvanut pienestä kenkäpajasta kansainväliseksi suuryritykseksi. – 1970-luvulla Sievin Jalkine seurasi aikaansa ja työsuojelun voimakasta murrosta
Ulkomaille viedään nimenomaan turva- ja työjalkineita, Jokinen sanoo. – Sievin Jalkineen kengät valmistuvat edelleenkin kotimaisella työllä. – Joulukuussa 2013 Lapuan Nahka Oy fuusioitui kokonaisuudessaan Sievin Jalkine Oy:hyn, Jokinen kertoo. Belgia, Hollanti ja Luxenburg. Vaikka nahkajalkineiden valmistus Suomessa 1990luvun vaikeina aikoina väheni, pystyi Sievin tehdas lisäämään tuotantoaan ja työvoimaansa. Sievin vapaa-ajan jalkineiden osuus kotimaan markkinoilla on jopa 20 prosenttia. Suurimpia vientimaita ovat Ruotsi, Norja, Saksa ja Englanti sekä Benelux-maat Vaikka Sievi Jalkineen erikoisalana ovat turvajalkineet sekä ammattijalkineet, etenkin kotimaan markkinoilla vapaa-ajan jalkineille riittää kysyntää. Vapaa-ajan kenkiä suomalaiselle jalalle Sievi erikoistui turvajalkineisiin Erikoistuminen turvajalkineisiin sekä tuotteiden ja tuotantomenetelmien jatkuva kehittäminen osoittautuivat onnistuneiksi ratkaisuiksi. Sievin vapaa-ajan jalkineet ovat kenkämaailman “lähiruokaa”. Yhtiö palkittiinkin vuonna 1996 Työministeriön Hyvä Työnantaja -palkinnolla onnistuneen työllistämisen, henkilöstöpolitiikan, sekä tehokkaan työsuojelutoiminnan ansiosta. Kotimaisuusaste on erittäin korkea, mistä osoituksena on Avainlipun käyttöoikeus. Kotimaan myynnistä vapaa-ajan jalkineiden osuus on jopa 20 prosenttia, Jokinen kertoo. Tällä hetkellä viennin osuus tuotannosta on 50 prosenttia. Täysin automatisoitu logistiikkakeskus lyhensi Sievin jalkineiden toimitusaikaa asiakkaille. Sievi-konserni työllistää nykyään 490 henkilöä tehtaillaan ja myyntikonttoreissaan, Jokinen sanoo. 2000-luku on ollut Sieville uudistusten, laajennusten ja tuotannon kasvun aikaa. – Syksyllä 2002 yrityksen Sievissä sijaitsevia toimitiloja ja konekantaa laajennettiin. Vuonna 2009 yrityksen Sievissä sijaitsevat tuotantotilat laajenivat jälleen, tällä kertaa 4000 neliömetrillä, mikä on 40 prosentin lisäys Sievin tehtaan tuotantotiloihin. Lapuan Nahka Oy:n osakekanta siirtyi Sievin Jalkine Oy:n omistukseen, ja samassa yhteydessä CTE Nahka Oy:n liiketoiminta sulautettiin liiketoimintakaupalla Lapuan Nahka Oy:hyn. Sievin Jalkine pyrkii käyttämään raaka-aineita säästeliäästi. – Kaatopaikalle menevää yhdyskuntajätettä kenkätuotannossamme ei synny likipitäen lainkaan. – Sievin Jalkine Oy:llä on vientiä jopa 40 eri maahan. – Koko liikevaihdosta vapaa-ajan jalkineiden osuus on kymmenen prosentin luokkaa. Ekoelo | 43. Työntekijät saavat bonuksen sen mukaan, miten paljon he huolellisella työllä materiaalia säästävät
Vapaa-ajan jalkineissa, kuten talvisaappaissa hyödynnetään turvajalkinepuolen innovaatioita. ISO 14001 on kansainvälinen standardi, joka tarjoaa kaikenkokoisille organisaatioille työkalun hallita ja kehittää ympäristöön liittyviä vaikutuksiaan. Jokisen mukaan vaikeat talouden ajat tuovat aina haasteita työvoimavaltaiselle alalle. Mitä paremmin työntekijä kykenee minimoimaan leikkauksessa syntyvää hukkamateriaalia, sitä suuremman rahallisen bonuksen hän saa palkassaan, Jokinen sanoo. Kartongit, paperi sekä metalli kierrätetään huolellisesti hyödynnettäviksi materiaaleina, Jokinen kertoo Sievin Jalkineen tuotantoprosessissa ei synny päästöjä. Vapaa-ajan puolelta löytyvät myös joka sään Gore-Tex jalkineet sekä nastakenkä liukkaisiin talvikeleihin, Jokinen sanoo. Sievin kenkien lestit on suunniteltu istuvan mukavasti pohjoiseen, tyypillisesti eurooppalaista lestiä leveämpään jalkaan. 44 | Ekoelo Sievin Jalkineen vapaa-ajan kengissä hyödynnetään turvajalkineiden innovatiivisia keksintöjä kuten antistaattisuutta. – Tuotantotilojen, logistiikkakeskuksen sekä raaka-ainevarastojen lämmityksessä hyödynnetään paineilmakompressoreiden tuottamaa lämpöä. – Raaka-ainetta pyritään käyttämään säästeliäästi huolellisella työllä. – Ympäristöjärjestelmä kattaa Sievi-yhtiöiden koko toiminnan, konsernin myyntiyhtiöiden henkilöstön koulutuksesta tiedonkulun varmistamiseen yhtiön ja asiakkaiden sekä alihank- Sievin jalkineet on mitoitettu siten, että ne istuvat mukavasti suomalaiseen, hieman leveämpään lestiin. – Kotimaisuus, laatu ja kestävyys erottavat meidät ulkomaisista tuotteista. – Sievin jalkineita saa hankittua kenkätehtaan valtuuttamien jälleenmyyjien kuten Sievi Shopin nettikaupan sekä liikkeiden kautta. – Pakkasenkestävä, pitävä pohjamateriaali sekä antistaattisuus, jolla staattinen sähkö saadaan johdettua hallitusti kehosta pois, ovat ominaisuuksina myös vapaaajan jalkineissa. Materiaalitehokkuuteen tähdätään nahan leikkuussa käytettävällä säästöpalkkiojärjestelmällä. Sievin Jalkine tekee kuitenkin kovasti töitä sen eteen, että Sievi säilyy nyt ja tulevaisuudessa kotimaisena kenkätehtaana. Ympäristökysymykset keskiössä Vuonna 1991 Sievi sai ensimmäisenä turvajalkinevalmistajana Euroopassa ISO 9000 -laatujärjestelmänsä sertifioitua ja ensimmäisenä Euroopassa myös koko turvajalkinemallistolleen CEmerkintäoikeuden. Sievin Jalkine keskittyy tuotteiden valmistukseen. Tuotantoprosessissa ei synny päästöjä vaan lämpöä. Syntyvä jäte on polttokelpoista, ja se kuljetetaankin Westenergyn jätevoimalaan, jossa jätteestä tuotetaan sähköä ja lämpöä. Vuonna 1997 Sievi Jalkine Oy otti ensimmäisenä kenkätehtaana Euroopassa käyttöön hyväksytyn ympäristöjärjestelmän, joka perustuu ISO 14001 -standardiin. TEKSTI: TUULA KOLEHMAINEN KUVAT: SIEVIN JALKINE OY. Ympäristöjärjestelmän keskeisenä tavoitteena on taata työ- ja elinympäristön säilyttäminen puhtaana ja terveellisenä, optimoida raaka-aineiden ja energian käyttö sekä minimoida päästöt ja jätekuormitus: – Kaatopaikalle menevää yhdyskuntajätettä kenkätuotannossamme ei synny likipitäen lainkaan. – Meillä on töissä erinomaisen osaava porukka, jonka kanssa yhteistyö pelaa. Tuotannossa syntyy sen sijaan lämpöä. On hienoa voida olla osa isoa kokonaisuutta, onhan Sievi turvajalkineineen tärkeässä roolissa suomalaisessa teollisuuskentässä, Jokinen pohtii. kijoiden ja raaka-ainetoimittajien välillä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin
Kalastuslain kokonaisuudistuksen tärkein tehtävä on turvata kansalaisille kalastusmahdollisuus ja kalakantojen tulevaisuus. Tähän ainoa lääke on kalastuksen säätely. Ministeriössä on tehty erinomaista työtä niin tämän lain, kuin lukuisten muidenkin luonnonvaroja koskettavien lakien kanssa. Sen kerääminen siirtyy ministeriöltä Metsähallitukselle. Itse vähentäisin ainakin monessa paikassa vielä harrastajien verkkomäärää kahdeksasta esimerkiksi neljään. KOLUMNI Uudesta kalastuslaista turvaa kalakannoille, harrastajille ja ammattilaisille K alastuslaki uudistuu vuoden 2016 alusta. Tämä tarkoittaa, että uhanalaisten kalakantojen suojeluun on kiinnitettävä tulevaisuudessa vielä enemmän huomiota. Tätä ajatusta tukevat ne linjaukset, jotka lakiin kirjoitettiin; kalavarojen käytön tulee olla ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Mutta tärkeänä johtolankana on ollut myös se, että vain kestävät ja monipuoliset kalakannat mahdollistavat lopulta myös kalastuksenkin. Uuden lain astuessa voimaan rajoittuu saaliin myyntioikeus ainoastaan ammattikalastajille. Näiden välille luodaan alueellisia kalatalouden yhteistyöryhmiä. Tärkeää on nyt eduskuntakäsittelyssä varmentaa vielä se, että uudella mallilla saadaan kerättyä riittävä rahamäärä sovittujen asioiden hoitoon. Laki on kokonaan uudelleen kirjoitettu ja sen tarkoituksena on palvella yhä paremmin niin harrastuskalastajia sekä niitä, joille kalastus on elinkeino. Ministeriössä lakia valmisteltaessa on päädytty useisiin säätelykeinoihin, jolla kalakantojen, ja erityisesti uhanalaisten kalojen, olemassaoloa turvataan. Lisäksi ammattikalastajat jaetaan kahteen ryhmään elinkeinon toiminnan laajuuden mukaan. Myös helpotuksia ja turhia rajoituksia on poistettu; silakkalitkalla kalastaminen tulee osaksi yleiskalastusoikeutta. Hoitosuunnitelmia tehtäessä on muistettava maantieteellisesti eri alueita. Ekoelo | 45. Vesialueen omistajat myyvät pääsääntöisesti edelleen verkon, katiskan ja useamman vieheen käyttäjille luvat. Kalastuslain uudistaminen on viimeisiä maa- ja metsätalousministeriön lakiuudistuksia tällä vaalikaudella. Muuten olisimme nopeasti tilanteessa, jossa pienet kalastusyrittäjät katoaisivat maastamme. Uskon kuitenkin, että suunta on oikea. Uutta on se, että lupien myyntioikeus on myös ELYkeskuksella, joka tilittää maksut vesialueen omistajille. Kalastuksella on tärkeä merkitys suurelle osalle suomalaisista ja näin tulee olla tulevaisuudessakin. Tämän kirjauksen ulkopuolelle jää kalastusharrastajan suoraan kuluttajalle myymä satunnainen kalasaalis. Näistä yhtenä esimerkkinä toimii ylimmän pyyntimitan määrittäminen ja toisena rasvaeväleikkaus. Lakiuudistuksessa tämä on myös huomioitu. Kalakantojen tila eri vesistöissä on erilainen. Lakia tehtäessä on erityisesti kiinnitetty huomiota niihin tosiseikkoihin, että kalastus luo hyvinvointia sekä kestävää kasvua elinkeinon sekä virkistystoiminnan muodossa. Lupa kahdeksaan verkkoon on monissa vesistöissä liikaa ja voi vaarantaa kestävän kalakannan ylläpidon. Se on kaikkien kalastajien etu. Kalakantojen suojelun tueksi on luotu hoitosuunnitelmia, jotka ovat joko alueellisia tai valtakunnallisia. Lailla on tarkoitus selkeyttää eri toimijoiden roolia sekä luoda monipuolista yhteistyötä alueellisten sekä paikallisten toimijoiden välille. Tavoitteenamme on jättää laadukkaat metsät, rehevät vainiot ja puhtaat kalavedet meitä seuraaville sukupolville. Kalastusalueet muuttuvat kalatalousalueiksi ja niiden lukumäärää on tarkoitus vähentää. TIMO HEINONEN Ekoelon kolumnisti Timo Heinonen, KM, on kokoomuksen kansanedustaja ja ympäristövaliokunnan jäsen Lopelta. Tällä tavoin suojelu ja säätely ovat ennakoivaa ja alueille yhteistä, mutta kuitenkin erityisolosuhteet huomioon ottavaa. Koskialueet sekä muut erityiskalastusalueet säilyvät, eikä niiden lupamenettelyyn tule muutosta. Suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi kalojen lisääntymistä on tuettava. Näin säätely ja säädökset eivät ole samat isoille ja pienille yrityksille. Myös lupaprosessi selkiytyy, kun tulevaisuudessa käytössä on yksi kalastonhoitomaksu, jolla saa kalastaa koko maassa. Tässäkin haluttiin erityisesti suojella pieniä kalastusyrityksiä. Kalastusalueilta poistuu kalastuksenrajoituspäätökset ja niistä vastaa tulevaisuudessa ELY-keskus. Näin toivottavasti joskus kalojen istuttamisesta on mahdollista luopua ja resurssit voidaan keskittää luonnonvaraisen lisääntymisen tukemiseen. Meidän on todella muistettava, että kalastus ei ole aina pelkkä harrastus. Nyt tehtävien päätösten vaikutus ei välttämättä näy heti konkreettisina tuloksina, useimpia pääsemme arvioimaan vasta vuosien kuluttua. Tämä on luonnon ja kalakantojen kannalta eteenpäin katsovaa päätöksentekoa. Muutoksilla on haluttu lisätä hallinnon toimivuutta ja vähentää turhaa byrokratiaa. Lakia tehtäessä haluttiin turvata myös ammattikalastajien selusta
KÄDENTAIDOT MEHILÄISVAHAKYNTTILÄT SUOSIVAT LUONTOA JA OVAT ALLERGIAYSTÄVÄLLISIÄ Korpiahon Hunaja Oy:n aidosta mehiläisvahasta valmistetut kynttilät luovat lämmintä hehkuaan syksyn pimeisiin iltoihin ja juhlistavat joulunaikaa. 46 | Ekoelo. Kynttilöiden rauhaisasti palava liekki ja mieto, pehmeä tuoksu luovat rentouttavan ja rauhallisen tunnelman ympärilleen. Lisätietoja: korpiaho.net
M itäpä olisi joulu ilman kynttilöitä! Toiset ostavat kynttilöitä ja toiset tekevät niitä itse. Kuva: Lahtisen Vahavalimo. Syntyy hunajan tuotannossa Mehiläisvahakynttilän lempeä liekki, pehmeä valo ja allergiavapaa materiaali luovat jouluun tunnelmaa. Parafiini on öljynjalostuksen sivutuote ja steariini on eläinrasvaa. – Mehiläisvahaa hyödynnetään puunkäsittelyvahana, nahanhoitotuotteissa ja kosmetiikassa, kuten huulipunissa. Materiaalilla on kuitenkin väliä ainakin ekologisuutta tai terveyttä ajatellen. Mehiläisvahaa Suomessa käytetään muihinkin tarkoituksiin kuin kynttilöiden tekemiseen. Raaka-aineen tuottamiseen ei tarvita lannoitteita eikä sitä valmisteta fossiilisista polttoaineista. Kyseessä on parafiinia ja steariinia kalliimpi raaka-aine. Yritys myy kynttilän- ja saippuantekotarvikkeita sekä mehiläishoitotarvikkeita mehiläishoitajille. Tämä ylimääräinen kuorimavaha puhdistetaan ja käytetään muun muassa kynttilöiden valmistamiseen, kertoo Pekka Paajanen Lahtisen Vahavalimo Ky:stä Oittista. Mehiläisvahaa on myös saatavana valkaistuna. Raaka-aineen tuottamiseen ei tarvita lannoitteita eikä sitä valmisteta fossiilisista polttoaineista. Steariinia saa tosin nykyisin myös kasvipohjaisena. Se ei siis kuluta uusiutumattomia luonnonvaroja. Mehiläisvaha syntyy hunajan tuotannon ohessa. Batiikin teossakin käytetään mehiläisvahaa ja parafiinia. Mehiläiset rakentavat vahasta kennoja ja peittävät sillä valmista hunajaa. Ekologisia kynttilöitä tehdään mehiläisvahasta ja soijavahasta. Ylivoimaisesti ekologisin Mehiläisvahakynttilöitä soisi Paajanen käytettävän enemmänkin. – Mehiläishoitaja kerää hunajakennot sadonkorjuun aikaan pois ja kuorii hunajan päältä vahan pois ja linkoaa hunajan talteen. Työläismehiläisillä on takaruumiissaan vaharauhasia, jotka erittävät vahan pieninä hiutaleina. Mehiläisvaha on mehiläisten valmistamaa keltaista vahaa, joka palaa kauniilla liekillä. Mehiläisvaha on puolestaan mehiläisen tuottamaa eikä siihen tarvita mehiläispesää enempää, sanoo Paajanen. Ekoelo | 47. Kynttilän valmistuksessa käytetty vaha on yleisimmin parafiinia tai steariinia. Geelikynttilät on tehty geelimäisestä parafiiniöljystä. Maailmanlaajuisesti mehiläisvahalla on yli sata käyttökohdetta, selvittää Pekka Paajanen. Jouluvaloa ekologisesti Mehiläisvahakynttilät valmistuvat helposti omin käsin. – Mehiläisvahakynttilä on ylivoimaisesti ekologisin materiaali. Soijavahaa mainostetaan usein ekologisena, mutta soija pitää ensin viljellä, jonka jälkeen siitä kemiallisesti puristetaan vahaa. Hitaasti palava mehiläisvaha luo joulun tunnelmaa ja levittää miellyttävää tuoksua
Ekologisin tapa on käyttää kynttilänpätkät uuden kynttilän materiaalina. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA Lahtisen Vahavalimo myy kynttilän- ja saippuantekotarvikkeita sekä mehiläishoitotarvikkeita mehiläishoitajille. Ulkomuodon mukaan nimensä ovat saaneet esimerkiksi ruusukranssi, viidakkomaja, mehiläispesä, ruusu, kuusi, mökki ja enkeli. Mehiläisvahaa voi myös syödä purkan tavoin. Fysikaalisilta ominaisuuksiltaan molemmat vahat ovat samankaltaisia. Mehiläisvahan maatuminen kestää kauan. Mehiläisvahakynttilä on ylivoimaisesti ekologisin kynttilämateriaali. Allergiaystävällinen kynttilä Keltainen, luonnonvärinen mehiläisvaha on täysin myrkytöntä eikä se palaessaan savuta eikä valuta, mikäli kynttilässä on sopiva sydänlanka ja se poltetaan vedottomassa paikassa. Mehiläisvahaa on kahta eri lajiketta eli Cera flavaa (väriltään keltaista tai ruskeaa) sekä Cera albaa (väriltään valkoista tai vaaleankeltaista). Mehiläisvahalevyt ovat hienojakoisia ja mattapintaisia. (Lähde: Helsingin yliopisto) Osta valmiina Mehiläisvahakynttilöitä voi itse tehdä sekä ostaa valmiina. Vantaalla sijaitseva Suomen Luontolahjat Oy tarjoaa mehiläisenvahasta tehtyjä kynttilöitä. Farmaseuttisissa valmisteissa lääkeaine sekoitetaan mehiläisvahaan, jonka avulla taataan lääkeaineen kontrolloitu liukenemisnopeus, säilyvyys ja turvallisuus. Kynttilöiden rauhaisasti palava liekki ja mieto, pehmeä tuoksu luovat rentouttavan ja rauhallisen tunnelman ympärilleen. Vahat eivät liukene veteen, mutta liukenevat hyvin kuumaan etanoliin ja täysin rasvoihin sekä haihtuviin öljyihin. 48 | Ekoelo. Lisäksi yrityksessä valmistuu muun muassa kasviöljypohjaista huulivoidetta sekä kynttilöitä puhtaasta suomalaisesta mehiläisvahasta. Se tuottaa hunajaa ja siitepölyä sekä jatkojalostaa hunajasta maistuvia herkkuja. Mehiläisvahakynttilä tehdään useimmiten valmiista levystä rullaamalla sydänlanka rullan sisälle. Sastamalassa sijaitseva Pesosen mehiläistarhat on pieni perheyritys. Ne eivät muodosta kiteitä ja lämmitettäessä ovat helposti muokattavissa. Mehiläisvahan muita käyttökohteita ovat esimerkiksi tekstiiliteollisuus ja informaatioteknologia. – Aidon vahan väri vaihtelee kellanruskean ja kirkkaankeltaisen välillä riippuen siitä kuinka kauan vaha on pesässä ollut. Ohuita kynttilöitä voi Paajasen mukaan polttaa vaikka kerralla loppuun. Cera alba valmistetaan valkaisemalla keltaista mehiläisvahaa kaliumpermanganaatilla, aktiivihiilellä tai auringolla. Cera flava valmistetaan sulattamalla mehiläiskennoja kuumalla vedellä ja suodattamalla epäpuhtaudet pois sulasta vahasta. Vanhin tunnettu luonnonvaha Mehiläisvaha on vanhin tunnetuista luonnonvahoista. Yleisin tapa tehdä kynttilöitä on kuitenkin levyistä rullaamalla. Mehiläisvahaa käytetään kynttilöihin, käsitöihin ja moneen muuhunkin hyötytarkoitukseen. HSY:n jätealueella pieni määrä mehiläisvahakynttilöitä kelpaa jopa biojätteen sekaan. Mehiläisvahalla ei ole haitallisia fysiologia vaikutuksia ihmisiin, sen vuoksi vahaa käytetään apuaineena lääkevalmisteissa ja kosmetiikkatuotteissa. Kuva: Lahtisen Vahavalimo. Sitä voi käyttää sekä maalattujen että maalaamattomien huonekalujen puupintojen suojaukseen sekä hedelmien pintakäsittelyyn tai vaikkapa harmonikanvalmistuksessa kielten kiinnittämiseen soittimen kielipenkkeihin. – Värivaihtoehtoja mehiläisvahakynttilässä on lähes 20. Vahan värjäämme itse synteettisillä kynttilänväreillä, kertoo Paajanen. Jos kuitenkin kynttilöiden määrä on suuri, kannattaa ne ohjata joko energiajätteeksi tai laittaa sekajätteisiin. Mehiläisvaha on mehiläisen tuottamaa eikä siihen tarvita mehiläispesää enempää. Jos haluaa valaa kynttilän muottiin, polttoaika lisääntyy. Esimerkiksi nilsiäläisen Korpiahon käsintehdyt, mehiläisvahasta valmistetut kynttilät luovat lämmintä hehkuaan syksyn pimeisiin iltoihin ja juhlistavat joulunaikaa. Meillä on monia asiakkaita, jotka sanovat olevansa allergisia parafiini- ja steariinikynttilöille, mutta voivat polttaa mehiläisvahakynttilää. Mehiläisvahat ovat mauttomia, eivät tartu hampaisiin, ovat pilaantumattomia ja omaavat ominaistuoksun. Kosmetiikkateollisuudessa mehiläisvahan avulla valmistetaan stabiileja ja tasaisia emulsioita. Väri tummuu oltuaan pesässä pidempään. Monet mehiläislajit käyttävät vahaa pesäkennojen rakennusmateriaalina. – Levy on kooltaan 22 cm x 38 cm. Kynttilän palamisaika on 6-7 tuntia
Paina sydänlanka levyyn kiinni ja aloita vahalevyn rullaus sydänlangan ympärille, neuvoo Kirsi Paajanen Lahtisen Vahavalimosta. Palavaa kynttilää ei koskaan saa jättää vartioimatta eikä lasten ulottuville. TEKSTI: MERJA KIVILUOMA Ekoelo | 49. Sopivan paksuinen sydänlanka Sydänlangan pään voi kastaa sulatettuun vahaan, johon voit käyttää leikkaamisesta tulleet hukkapalat tai vanhat kynttilänpätkät. Vahalevyistä valmistettavien kynttilöiden tekemiseen tarvitset apuvälineiksi viivoittimen, terävän veitsen ja leikkausalustan. Kirsi Paajanen ehdottaa sopivaksi kynttiläntekopaikaksi lämmintä huonetta, jossa on työtaso tai tiskipöytä. Näin vahattu sydänlanka syttyy helpommin. Pari perusmallia syntyy hyvin yksinkertaisin ohjein. – Omista tuotteistamme suosittelemme Wedon 3x10 SU sydänlankaa. Kynttilän alapään voit muotoilla sormin kynttilänjalkaan sopivaksi Kirsi Paajanen kehottaa varmistumaan myös siitä, että sydänlanka on sopivan paksuista tekemääsi kynttilään. – Vahalevyjen on oltava vähintään huoneenlämpöisiä, jotta ne taipuvat helpommin. Säilytä vahalevyt valolta suojattuna paperissa ja huoneenlämmössä. – Kun olet valinnut vahalevyn, katkaise sydänlangasta sopivan pituinen pätkä ja aseta sydänlanka levyn reunaan. Käytä kynttilän alla aina palamatonta alustaa ja varaudu kynttilän mahdolliseen valumiseen. TEE KYNTTILÄT ITSE M ehiläisvahalevystä voi valmistaa monenlaisia kynttilöitä ja mielikuvituksen käyttäminen on sallittua. Voit lämmittää vahalevyjä esimerkiksi hiustenkuivaajalla. Mehiläisvahakynttilän valmistaminen onnistuu helposti itse tekemällä. Kuvat: Lahtisen Vahavalimo. Jos haluaa valmistaa suuren sarjan kynttilöitä, kannattaa tehdä ensin testikynttilä
LUONTO Horsmaniityt ovat heinäkuussa kimalaisten suosiossa. 50 | Ekoelo
Peltoviljelyssä määräykset ovat tällä hetkellä sellaiset, että pajut eivät saa olla yli puolitoistametrisiä. Pajut ovat lainsuojattomia Torjunta-aineet voivat heikentää hyönteisiä ja ne ovat alttiimpia taudeille. Mitä yksipuolisempaa kaikki ympärillämme on, sen pahempi. Viljelykasvien ja luonnonmarjojen pölyttämisen lisäksi ne turvaavat luonnon monimuotoisuuden. Ekoelo | 51. Ne tarvitsevat toinen toisiaan, muistuttaa projektisuunnittelija Anne Piirainen Ruralia-Instituutista. Tarhamehiläiset sen sijaan ovat kussakin pesässä yhtenä pallona saaden lämpöä siipien liikkeestä. Meille ihmisille niillä on viesti: Herätkää ihmiskunnan talviunesta! S uomesta on tavattu 37 kimalaislajia, 43 ampiaislajia ja vajaat 200 mehiläislajia. Muuten viljelijä menettää tuet siltä lohkolta, Piirainen kertoo. Kaikkia näitä pörriäisiä tarvitaan. Ne eivät elä suurissa yhdyskunnissa kuten tarhamehiläiset. Kaikki kimalais- ja mehiläislajit tekevät tärkeää pölytystyötä. KIMALAISET JA MEHILÄISET PÖLYTTÄVÄT, AMPIAISET SYÖVÄT TUHOLAISIA Kaikkia pörriäisiä tarvitaan Viime kesän kimalaisista ja ampiaisista valtaosa on nyt kuollut. Vain kuningattaret talvehtivat. Parven emo on pallon keskimmäisenä. Ne ovat vetäytyneet omiin koloihinsa. Ne ovat todella tärkeitä kimalaisten ja mehiläisten ravinnonlähteitä keväällä, kun muuta kukkivaa ei vielä ole. Mehiläislajeistamme suurin osa on luonnossa eläviä erakkomehiläisiä. Mutta ne eivät ole ainoita uhkia. Kun jotkut kasvit luonnosta vähenevät, tai kun torjunta-aineet vähentävät joitakin lajeja, alkaa kierre. – Esimerkiksi pajut ovat meillä lainsuojattomia. – Jotkut lajit ovat erikoistuneet joihinkin kasveihin
Yksi mehiläislaji on kokonaan riippuvainen pajuista. – Ampiaiset ovat petoja, jotka keräävät toukille toisia hyönteisiä ja niiden toukkia. Anna kultapiiskujen kasvaa ja kukkia tontillasi äläkä nujerra niitä ruohonleikkurilla, älä myöskään viikatteella ennen kukkien lakastumista. – Monissa EU-maissa ja erityisesti Saksassa ekologinen infrastruktuuri on meitä selvästi pidemmällä. Entä ampiaiset. Kunhan pelloille ja muualle saataisiin pientareita ja muita alueita takaisin, siemenpankki maassa on jäljellä. Kasvaako jokin hakkuuaukko vain muutaman vuoden horsmaa. Onko maanmuokkauksella hävitetty lajeja hakkuuaukolta. Ampiaisille mesi ei ole niin tärkeää kuin kimalaisille ja mehiläisille. Vielä riittää, kun annetaan kaikille kasveille mahdollisuus kasvaa. Siinä on tavoit52 | Ekoelo Kimalaiset syövät siitepölyä omaksi ravinnokseen. Tai tienvieret ja joutomaat täynnä voikukkaa. Esimerkiksi metsämarjat ovat tietyistä pölyttäjälajeista riippuvaisia. Monet niiden saaliit ovat tuholaisia. Eli ampiaisetkin ovat hyödyllisiä. teena, että kasvintuhoojien torjunnassa käytetään ensisijaisesti muita kuin kemikaaleja sekä yhdistetään erilaisia torjuntamenetelmiä. Köyhtyminen uhkaa luonnon lisäksi myös ravintoamme. Onko pesintäpaikkoja, jos kaikki alueen ojat on putkitettu. Anne Piirainen tekee vastakysymyksen: – Mutta ovatko pajupuskat oikeassa paikassa. Eivätkö hakkuuaukeat ole täynnä horsmaa. Onko leskenlehtiä oikeissa paikoissa. – Pajukkomaamehiläinen ei ilman pärjää. Tähän ei ole vielä tulossa korjausta, mutta myös selvää muutosta parempaan on vuoden 2015 alussa voimaan tulevissa EU:n maataloustukea koskevissa määräyksissä. Onko niityn tai avohakkuun reunassa mehiläispönttöjä. Mutta eikö pajuja sentään ole Suomessa ihan riesaksi asti. – Nyt olisi tärkeää, että viljelijät saavat tietoa, mitä voi tehdä pölyttäjien hyväksi ja mistä voi saada myös taloudellista hyötyä. Saksa edellä Suomea Anne Piiraisen mukaan integroitu kasvinsuojelu on meillä vasta tulossa laajempaan käyttöön. Kimalaiset kiittävät. Yökkösen toukkiakin metsästävät. Aikuiset ampiaiset syövät mettä osana ravintoaan, mutta ne eivät kerää sitä toukille eivätkä tee hunajaa talveksi. – Toki ampiaispesän voi hävittää, jos piston uhka on ilmeinen, mutta jos rinnakkaiselo on mahdollista, niin ei tietenkään pidä hävittää, Anne Piirainen sanoo.
Suomen Mehiläishoitajain Liitto vaatii enemmän panostusta ja konkreettisia toimia pölyttäjien turvaamiseksi myös Suomessa. Hankkeen rahoitus on 1,15 miljardia euroa. Puistokulttuuri ja pihakulttuuri pitäisi saada uudelle tasolle. Myös tutkimusta ja kasvinsuojeluaineiden kehittämistä mehiläisystävällisemmiksi aiotaan kehittää hankkeen aikana. Truss painottaa mehiläisten olevan kriittisen tärkeässä roolissa ympäristön hyvinvoinnin kannalta. Hoitoahan nekin tarvitsevat, etteivät kasva pelkkää pujoa, mutta ei se työläämpää ole kuin nurmikoiden leikkaaminen. Ohjelma sisältää toimia ruohonjuuritasosta aina teollisuuden toimiin. – On kaikkien etu, jos autamme mehiläisiä ja muita pölyttäjiä. Viime elokuussa ampiaisten ystävät olivat monin paikoin vähissä. Hankkeessa tuetaan maanomistajia ja viljelijöitä toimimaan pölyttäjäystävällisemmin eli tarjoamaan muun muassa ravintoa ja pesimisympäristöjä pölyttäjähyönteisille. Ekoelo | 53. Britanniassa on herätty myös siihen, että jatkuva talouskasvu vaatii myös hyvinvoivaa luontoa. Vähemmän ruohonleikkuuta, enemmän luonnonmukaisia kukkakaistaleita myös kaupunkiin. Anne Piiraisella on niiden runsauteen selitys. Ampiaisiin kohdistuva kammo on samalla tavalla luonnotonta kuin se, että kaikkialla on tasaista nurmikenttää. Anne Piirainen asuu luomutilalla Haukivuorella, joka on nykyisin Mikkeliä. Suurin osa maailman ruokakasveista vaatii hyönteispölytyksen. Vähemmän ruohonleikkuuta, enemmän luonnonmukaisia kukkakaistaleita myös kaupunkiin. Pölyttäjien on arvioitu tuottavan Britanniassa 690 miljoonan euron edestä hyödykkeitä vuodessa. Esimerkiksi kasvimaalla ampiaiset hävittävät osaltaan tuholaisia. Tervettä järkeä kannattaa käyttää. Pölyttäjien elinympäristön ja ruoan väheneminen, mehiläisten korkea talvikuolleisuus, taudit sekä esimerkiksi karhujen aiheuttamat mehiläistuhot on liiton mukaan saatava kuriin, jotta mehiläistarhaus ja villipölyttäjäkanta säilyvät Suomessa elinvoimaisena. – Meidän on otettava mallia Iso-Britanniasta. ”Suomen otettava mallia” Sarkapellot säilyttävät luonnon monimuotoisuutta. – Luonto ja talous ovat toisistaan riippuvaisia, Truss sanoo. Sen tuoksu houkuttelee kimalaisia ja mehiläisiä. Se vaatii talkootyötä kaikilta osapuolilta, sanoo SML:n tutkimuskoordinaattori ja tiedottaja Tuula Lehtonen. Suomessa on paljon kehitettävää, jotta pölyttäjien olot olisivat paremmat. Jättimäisessä hankkeessa on osallisena myös eri organisaatioita kuten ympäristö- ja mehiläisjärjestöjä, rautatieyhtiö, moottoritieyhtiöitä sekä kansallisia säätiöitä. Hänen mukaansa nykypäivänä tarvitaan hallitus joka ajattelee asioita ympäristön näkökulmasta. Iso-Britannian hallitus julkisti marraskuun alussa uuden ohjelman mehiläisten ja muiden pölyttäjien suojelemiseksi. – Kun niitä oli niin runsaasti, oma epäilyni on, että niitä tuli meille myös jostain muualta. – Sektori tarvitsee puhdasta, tervettä ja tuottavaa ympäristöä. Siellä hän on päivätyönsä ohella saanut käytännön oppia siitä, mitä kaikkea luonnon monimuotoisuuden hyväksi voidaan tehdä. Mehiläisten ja muiden pölyttäjien määrät ovat vähentyneet ympäri maailmaa. – Puistojen nyrhiminen on väärin. TEKSTI JA KUVAT: MARTTI HEIKKILÄ BRITIT AUTTAVAT PÖLYTTÄJIÄ YLI MILJARDILLA I so-Britannian hallitus on tehnyt maanomistajien ja muiden tahojen kanssa päätöksen suojella mehiläisille sopivia elinympäristöjä koko maassa. Suomen ja muiden maiden tulisi ottaa mallia, Suomen Mehiläishoitajain Liitto toteaa. Aina parempi pörriäisille olisi, jos ojissa kasvaisi myös pajuja. ”Bee and Pollinator Strategy” tukee mehiläisiä 900 miljoonalla punnalla, eli yli miljardilla eurolla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kuva Kokemäenjoen rantamaisemista Huittisista. Mesiangervossa on nimensä mukaisesti paljon mettä. Talouskasvu vaatii hyvinvoivaa luontoa Britannian hallituksen ympäristösihteeri Elisabeth Truss sanoo, että maan ruoka- ja maataloussektorin vuotuinen arvo on 160 miljardia euroa
Vaatimuksena on myös, että talviruokinnassa pitää käyttää luomusokeria tavanomaisen sijasta. 54 | Ekoelo. – Luomussa mehiläistarhan sijainti on olennainen. Vilkkaisiin teihin pitää olla vähintään kuusi kilometriä, kertoo luomuhunajan tuotantoon erikoistunut Pekka Peltotalo. Pölytyspalvelua koskeva tulkinta on tiukentunut: luomun ehtona on, että mehiläiset voidaan kuljettaa pölyttäjiksi esimerkiksi mansikkatilalle vain, jos mansikat ovat luomua. Mehiläinen pörrää puolentoista kilometrin säteellä eikä erota luomukasvia ruiskutetusta. HUNAJA SUOMESSA JOKA KYMMENES PESÄ LUOMUVALVOTTUA Luomuhunajaa korpiylängöltä Mikä tekee hunajasta luomua
– Yhdessä tarhassa on 8–12 pesää. Mehiläisille annetaan syksyllä talviruoaksi sokeria. Luomutuotannossa vaaditaan, että tämä sokeri on luonnonmukaisesti tuotettu. Pesämateriaaleissa ja pesien sisäosien pintakäsittelyssä käytetään pääosin luonnollisia materiaaleja, jotka eivät aiheuta vaaraa ympäristölle tai mehiläishoidon tuotteille. Heillä oli yhteensä 4 116 mehiläispesää. Luomutuotanto on valvottua tuotantoa. Janakkalan Korpiylänkö sopii hyvin luomuhunajan tuotantoon. On laskettu, että valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3–4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km eli kaksi kertaa maapallon ympäri. Janakkalan Korpiylänkö muodostaa Hämeen liiton edistämän arvokkaan maisemakokonaisuuden. Noin joka kymmenes suomalainen mehiläispesä kuuluu valvottuun luomutuotantoon. Tilan hunajasato oli tänä vuonna hiukan keskimääräistä parempi. M ehiläiset lentävät yleensä 2–3 kilometrin päähän pesästään, mutta niiden tehokas keruualue rajoittuu puolentoista kilometrin säteelle. Ekoelo | 55. Luomumehiläisille ei saa syöttää siitepölyn korvikkeeksi muuta kuin pesän itse tuottamaa siitepölyä. Tarkastuskäyntejä tekevät Eviran ja ELY-keskusten tarkastajat. – Mehiläistarhaaja toivoo, ettei kesken talven tule liian lämmintä kautta. Luomutuotannossa tarhat pyritään sijoittamaan niin, että lähellä sijaitsevat mesikasvit ovat mahdollisimman luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnonkasveja. Tässä oman tilan maalla tarhat on sijoitettu ulkorajoille, että päästään lähelle tehokasta keruualuetta, puolentoista kilometrin sädettä. Tarhat hajallaan Pekka ja Salme Peltotalo ovat tarhanneet mehiläisiä jo kolmekymmentä vuotta. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan vuonna 2013 suomalaisia luomuhunajan tuottajia oli 57 kappaletta. Luomutuotannon he aloittivat muutama vuosi sitten. Alue on halkaisijaltaan silloin kolmisen kilometriä. Vaatimus sijoittaa tarhat vähintään kuuden kilometrin päähän vilkasliikenteisestä tiestä on mitoitettu niin, että rajana on keskimäärin 6000 autoa vuorokaudessa. Alue sopii hyvin luomuhunajan tuotantoon. Kauimmainen niistä on vajaan 20 kilometrin päässä. Vuodesta 2013 tuotemerkkinä on ollut ”Janakkalan Korpiylängön luomuhunaja”. Pesät ovat hajallaan tarhoissa, joilla kullakin on oma keruualueensa. – Tuottavia pesiä oli noin 70 ja ne antoivat hunajaa 50–60 kiloa pesää kohden. Pekka Peltotalo kertoo. Peltotalojen hunajalla on luomusta todisteena EU:n Lehtimerkki ja kotimaisuudesta Joutsenlippu. Tavoitteena on, että tuottavia pesiä olisi noin sata, Pekka Peltotalo kertoo. Sitä valvoo Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
Tärkein on villivadelma. Eivät ole enää työn touhussa, vaan yrittävät säästää energiaa pitäen kuitenkin itsensä lämpimänä, Pekka Peltotalo kertoo. Pölytyspalveluun tiukempi tulkinta Aikaisemmin tilan mehiläiset ovat olleet pölytyspalvelussa mansikkatiloilla. Mehiläisten tehokkaat keruualueet ovat siis muualla kuin omilla pelloilla. Pihlaja kukkiessaan myös. Tilalla on metsää 150 hehtaaria ja peltoa 47 hehtaaria. Mehiläiset tekevät hunajaa medestä. Pekka ja Salme Peltotalo ovat tarhanneet mehiläisiä jo kolmekymmentä vuotta. Sen jälkeen maitohorsma ja alkukesästä voikukka. Tavanomaisen marjatilan kanssa emme luomuhunajan – Marraskuun lopussa mehiläiset ovat löysässä “talvipallossa” ja valmistautuvat talvehtimaan. Luomutuotannon he aloittivat muutama vuosi sitten. – Ne ovat luonnonkasveja. Pellot eivät vielä ole luomussa. Paju on aluksi keväällä tärkeää siinä, että mehiläiset saavat siitä ensimmäisen oman ravintonsa vaikka eivät siitä vielä pesiin hunajaa teekään. Niillä viljellään lähinnä vain viljakasveja. Ravinnoksi ne käyttävät myös siitepölyä, josta ne saavat valkuaista. – Nyt on tullut uusi tulkinta, vaikka siitä ei asetusta olekaan. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan vuonna 2013 suomalaisia luomuhunajan tuottajia oli 57 kappaletta. 56 | Ekoelo
tuottajina voi enää tehdä sopimusta pölytyspalvelusta. Toisaalta hunajan vienti ulkomaille saattaa lisääntyä SML ry:n ja Beijing HKT Trade Co Ltd:n tekemän sopimuksen vuoksi, jonka myötä suomalaista hunajaa voidaan pakkauttaa Suomessa Kuningatarpurkkeihin Kiinan markkinoita varten. Kotimaisen hunajan kulutus on viime vuosina laskenut kotimaisen hunajan heikon saatavuuden vuoksi. ALV). Mutta jos kesken talven tulee kymmenen astetta lämmintä, ne luulevat, että kevät on tullut. Suomen Mehiläishoitajain Liiton tekemän satokyselyn mukaan kokonaishunajasato oli 2,6 miljoonaa kiloa. Tuottavien mehiläispesien määrä oli keväällä noin 47 000. – Tärkein on villivadelma. Lisäksi hän on toiminut muun muassa mehiläistarhaajan ammattitutkinnon näytön vastaanottajana Hämeen Ammattikorkeakoulussa. Vaikka nuoria tarhaajia on tullut liiton jäseniksi selvästi lisää, kyselyyn osallistuneiden tarhaajien keski-ikä nousi viime vuodesta kaksi vuotta 57 ikävuoteen. SML:n toiminnanjohtaja Heikki Vartiaisen mielestä tarhauksen suunta on nyt hyvä. Peltotalot purkittavat pääosan hunajastaan itse. Viime aikoina myynti on laajentunut lähi- ja luomuruokaan erikoistuneisiin kauppoihin kuten Heila Heinolassa, Benjamin Maatilatori Lahdessa, Malmgårdin kartanopuoti Loviisassa sekä äsken avattu verkkokauppakeskus Oskarin Aitta. Karhuista oli Peltotalon tarhassa eniten riesaa 90-luvun alussa. Pitkän aikavälin tilastoissa koko maan pesäkohtainen keskisato on noin 39 kiloa. Vaikka Lapissa olikin maan pienin sato, se oli silti kolminkertainen verrattuna edellisvuoteen. Hän toimii Suomen Mehiläishoitajien Liitossa kouluttajana ja aktiivina. Silloin ei perään saa tulla monen viikon kovaa pakkasjaksoa, Pekka Peltotalo kertoo. Esimerkiksi mansikka, pensasmustikka, herukat, rypsi, tattari ja omena hyötyvät, jos läheltä löytyy mehiläispesiä. Maan pesäkohtainen keskisato oli 55 kiloa hunajaa/pesä. Yksi hänen kirjoittamistaan kirjoista, ”Hunajaviskureita ja mehiläispiippuja”, kertoo mehiläishoidon historiasta Hämeenlinnan ympäristössä. Vastausprosentti oli 69,1. Pekka Peltotalo opiskeli Helsingin Viikissä agronomiksi ja sai sieltä 70luvun lopussa kimmokkeen mehiläistarhaamiseen. Paras keskisato saatiin ItäSuomen läänissä (58 kiloa/pesä) ja pienin keskisato Lapin läänissä (31 kiloa/pesä). – Mehiläistarhaus on Suomessa vielä melko nuorta. Vaikka keski-ikä nousi, noin 40 prosenttia vastaajista suunnittelee lisäävänsä mehiläispesien määrää seuraavan viiden vuoden aikana. Pesien hunajasato kuuluu mehiläishoitajalle. Eroa onkin parikymmentä senttiä edellisvuoteen verrattuna, jolloin kuluttajahinta oli 10,34 euroa kilolta. Mehiläisten talvitappiot olivat pienimmät lähes viiteentoista vuoteen: pesistä menehtyi talven aikana hiukan yli 7 prosenttia. Jotain pienimuotoista oli jo 1700-luvun puolella, mutta varsinaisesti se alkoi 1800-luvun lopulla. Mehiläistarhaaja toivoo sopivia säitä niin kesällä kuin talvellakin. Viljelijä tai kotipuutarhuri maksaa sovitun korvauksen. ”Pesämäärä on nyt hyvällä tasolla, jotta pystymme tuottamaan kotimaista hunajaa vastaamaan kysyntää. Hoitovuosia on takana keskimäärin 17. Toisaalta meidän on myös lisättävä markkinointia ja myyntiponnistuksia, jotta kotimaisen hunajan osuus myynnistä lisääntyisi.” SML:n Satokysely lähetettiin yhteensä 233 tarhaajalle (10 prosenttia jäsenistöstä). Hunajaa jäänee tämän vuoden sadosta varastoon, koska kotimaan kulutus on arviolta 1,8–2 miljoonaa kiloa. Hunajaa 2,6 miljoonaa kiloa Viime kesän hunajasato oli mainio. Alalle on tullut paljon uusia tarhaajia. – Leutokin talvi menettelee, jos se on tasaista. Mehiläiset työn touhussa. Yleisnäkymä hunajalinkoomosta. Yhden mehiläispesän vuokraus maksaa Suomen Mehiläishoitajien Liiton mukaan 80–160 euroa kasvukaudessa. Koska sadossa on vuosittain isot vaihtelut, on mehiläistarhaajan hyvä pitää varastoa. Satokyselyn mukaan koko maan keskihinta viime vuonna suoraan kuluttajille oli 10,55 euroa/kilo (sis. Alueellisesti pienimmät talvitappiot koettiin Länsi-Suomessa, noin 6 prosenttia, ja suurimmat Oulun läänissä, jossa 16 prosenttia pesistä kuoli. Kontion viimeinen vierailu hunaja-apajilla on toissakesältä. Pakkaajille hunajakilo myytiin keskimäärin 5,16 eurolla ja jälleenmyyjille 8,61 eurolla (ei ALV). TEKSTI: MARTTI HEIKKILÄ KUVAT: PEKKA PELTOTALO Ekoelo | 57. Sen jälkeen maitohorsma ja alkukesästä voikukka. Pihlaja kukkiessaan myös. – Hunaja säilyy 10–15 asteessa vuosikausia, pakattuna määräaika on kaksi vuotta. Pölytyspalvelussa tarhaaja vastaa pesien kuljetuksesta, hoidosta ja kunnosta. Hunajavuosi oli hyvä joka puolella Suomea. Määrä on miljoona kiloa suurempi kuin vuonna 2013
KIERRÄTYS Heidi Luck esitteli kotiaan Jyväskylän asuntomessuilla viime kesänä. Moni muukin marmatti: ai kamala, en ikinä huolisi tuollaista omaan kotiini! Mutta ihastuneitakin huokailuja kuului: kuinka upeaa, kekseliästä, raikasta, persoonallista! Ja ihanko totta kierrätettyä. Heidi ja Geoff Luckin sekä Heidin 18-vuotiaan Sara-tyttären upea, arkkitehdin suunnittelema atrium-tyylinen koti on sisustettu 95-prosenttisesti kierrätystavaralla.. LUCKIEN TALO ON SISUSTETTU 95-PROSENTTISESTI KIERRÄTYSTAVARALLA Kaunis koti kierrättämällä A suntomessuvieraat sipisivät toisilleen: – Ei varmasti ole kierrätettyä, täällä mikään ei ole kierrätettyä! Heidi Luck säntäsi perään ja pyysi tarkentamaan: – Kerro, mikä täällä ei mielestäsi ole 58 | Ekoelo kierrätettyä, niin minä kerron esineen tarinan. Siksi olen täällä, esittelemässä itse messutaloamme! Vieraat eivät välittäneet. Hämmentyivät ehkä, jatkoivat jupinaansa ja kävelivät pois. Kyllä, ihan totta kierrätettyä
Tiukka messuaikataulu pakotti tekemään isojakin kotia koskevia ratkaisuja nopeasti, mutta periaatteista ei haluttu tinkiä. Ympärillä on pahvilaatikkoläjiä ja tavarapinoja: kierrätykseen, hyväntekeväisyyteen, projekteihin. Tavoite ei ihan täydellisesti toteutunut, mutta lähelle päästiin. Heidi Luck istuu uuden kotinsa sohvalla (kierrätyskeskuksesta) ja hörppii kahvia (syntymäpäivälahjakupista). Tiukka eettinen ja ekologinen seula Asuntomessuista on vierähtänyt pari kuukautta. Perhe oli päättänyt hankkia uuteen kotiinsa vain kierrätystavaraa. Jo isovan- Luckit ovat suunnitelleet kotinsa sisustuksen itse, ulkopuolista apua ei ole käytetty. Hän naurahtaa olevansa kierrättäjä kolmannessa polvessa. Talon sisustus jäi Jyväskylän asuntomessujen jälkeen perheen käyttöön. Luckin perhe on päässyt kunnolla muuttamaan uuteen taloonsa vasta pari viikkoa sitten ja kaikki on vielä vähän sekaisin. Asuntomessut olivat Luckeille valtava pinnistys. Kierrätystä kolmannessa polvessa Kierrätys on Heidi Luckille itsestään selvää. Kuva: Asuntomessut Ekoelo | 59. Myös uutena hankitut esineet on etsitty firmoista, jotka läpäisevät Heidin ja Geoffin eettisen ja ekologisen seulan: tavarat ovat laadukkaita, kestäviä, järkevistä materiaaleista lähellä valmistettuja, muunneltavia ja kauniita; sellaisia, jotka kestävät isältä pojalle: – Tai tässä tapauksessa äidiltä tyttärelle, Heidi virnistää. Meillä käynnistyi vain valtava siivous- ja kunnostusoperaatio, sillä kaikki messuilla nähdyt tavarat pää- tyivät ihan oikeasti osaksi kotimme sisustusta. Luckien taloa ihasteli ja kauhisteli viime kesän asuntomessuilla Jyväskylässä noin 114 000 vierasta, joista jokaisella oli mielipiteensä persoonallisesta ekokodista. Yleensä asuntomessukohteiden sisustus on vain lainassa sisustus- ja huonekaluliikkeistä. – Messujen jälkeen seurailin, kuinka muihin pihoihin ajoi huonekalufirmojen autoja ja näyttelytavarat vietiin näppärästi pois
Heidi Luck muistuttaa, että ennen vanhaan kalusteita oli tapana kunnostaa, maalata ja verhoilla tarpeen mukaan, ei heittää pois heti kun kyllästyttää. Askon Amigo -pöytä on kiertänyt suvussa jo pitkään, ja siihen sopivat tuolit löytyivät oululaisesta vanhan tavaran kaupasta. Persoonallinen sisustus kysyy kekseliäisyyttä. Heidi asettaa olohuoneen pöydälle (kirpputorilta) pienen rasian, johon on kerätty käyttökelvottomista vaatteista irti leikattuja tuotelappuja: ”näitä voi vielä joskus tarvita”. – Eräs tuttavani kauhisteli kerran, kuinka paljon minun täytyy käyttää pukeutumiseen rahaa. Sohva on mummolasta peritty ja kunnostettu nahanhoitoaineella. Eikä ajatus koske vain sisustamista, vaan ihan kaikkea pukeutumisesta lähtien. Tarjotin löytyi jyväskyläläiseltä kirpputorilta. Vanhat kipsiset hammasmuotit ilahduttavat kylpyhuoneen ikkunalaudalla. Onko uuden sohvan aina pakko olla uusi, vai voisiko harkita käytettyä. Eteisen vaatenaulakossa (italialaiselta pienyrittäjältä) 60 | Ekoelo Kello löytyi roskalavalta: freimi maalattiin ja rikkinäinen kupu poistettiin. Saunatuvan näyttävä lamppu on brittiläistä designiä. hemmat opettivat, että raha ei saa olla este kauniille sisustukselle, vaan satsaamalla laatuun ja käyttämällä vähän mielikuvitusta voi tehdä ihmeitä. Enhän minä käytä! Vaikka panostan vaatteissakin laatuun, hankin käytännössä kaiken alusasuja lukuun ottamatta kirpputoreilta, myös esiintymisvaatteet, muusikkona työskentelevä Luck kertoo. Decembren musta kippo ja Iittalan Nappula-kynttilänjalat löytyivät nettihuutokaupasta.
Heidi päällysti sen ruututeipillä ja nyt kaluste on kuin uusi. En kestä ajatusta, että hyvää tavaraa heitetään menemään. Heidi Luck korostaa, että on tärkeää hankkia tavaraa vain tarpeeseen. Yhdistelemällä kekseliäästi uutta ja vanhaa syntyy jännittävä, kerroksellinen sisustus. – Pakko kyllä myöntää, että kiinnyn esineisiin. Keittiön komeroissa on pino suurtalouskeittiöistä poistettuja astioita, seiniä koristavat itse askarrellut taulut ja mainiot pikkutavarat, joista jokaisella on tarina kerrottavanaan. – Jos näen roskalavalla jotain käyttökelpoista, minun on pakko ottaa esine mukaani, vaikken sitä tarvitsisikaan. Saattaa kuulostaa siltä, että Luckien koti pursuaa kaikenlaista krääsää, kun mistään ei pystytä luopumaan. roikkuu rivi laadukkaita takkeja: kirpputorilöytöjä joka ainoa. Aarteita ei voi jättää roskalavalle Heidi sai ystävältään lahjaksi upean kynttiläkipon, joka syntyi, kun kattolampun kupu käännettiin ylösalaisin ja koristeltiin helmillä. Ei pidä paikkaansa. Hauska lottokone löytyi nettikirpparilta ja ilahduttaa nyt Luckien lattialla. Olohuoneen nurkassa nököttää uusin roskalavaprojekti: suloinen vanha tvpöytä, jonka kansi oli vähän rispaantunut. Pöydän takana seisoo toinen roskalavalta pelastettu aarre, jalkalamppu, jonka kuvut olivat menneet rikki. Jokaisella esineellä on tarina. Ekologisinta on jättää uusi tavara ostamatta ja suosia kierrätettyä – ja sitäkin harkiten. Kaiken sisustuksen ei tarvitse olla uutta ja kiiltävää, vaan vanhakin tavara voi houkutella muotokielellään. Vanhat kamerat ja painemittarit miellyttävät Heidi Luckin silmää. Ekoelo | 61. Sisustus on hyvinkin minimalistinen, eikä muovisia härpättimiä tai turhia heräteostoksia näy missään. Taustalla näkyy kierrätyskeskuksesta hankittu, kunnostettu sohva, jota voi muunnella tarpeen mukaan. En kestä ajatusta, että hyvää tavaraa heitetään menemään. Täysin toimiva ja komea kuin mikä pienen korjailun jälkeen. Seinälle on ripustettu kapalevyille maalattuja bändijulisteita, jotka ovat graafinen suunnittelija Mike Joycen käsialaa. Jos näen roskalavalla jotain käyttökelpoista, minun on pakko ottaa esine mukaani, vaikken sitä tarvitsisikaan. Talo Luckin sisustusta määrittää kaksi konseptia: Space Age ja High-low-ajatus
Myös uutena hankitut esineet on etsitty firmoista, jotka läpäisevät Heidin ja Geoffin eettisen ja ekologisen seulan. Myös perheen tyttären huone on sisustettu kierrätystavaralla. 62 | Ekoelo. Tavoite kierrätetystä toteutui lähes täysin
Ekologinen sisustus kestää käyttöä. Näistä syntyy vielä jotain! Heidi Luck pelasti työpaikaltaan tuhotuomion saaneita jalopuisia kirjoitusalustoja. Hänen vahvuutensa sisustajana on nähdä esineissä niiden potentiaali. märtää minua paremmin suuria linjoja kun minä keskityn yksityiskohtiin. Teoillani haluan näyttää esimerkkiä siitä, kuinka ekologisuus voi olla myös hilpeää ja jännittävää! Luck hymyilee. Sen on suunnitellut arkkitehti Jarkko Könönen. Hän ei ole myöskään hampaita kiristelevä puritaani ekologisten ratkaisujen suhteen: jos tarvittava kaluste löytyy lopulta Ikeasta, se haetaan sieltä. – Ekologisiin valintoihin liitetään usein ahdistus maapallon tilanteesta. Sisäpihan seinät ovat valkoiset. Hauskuus on tärkeintä Heidi Luck on kekseliäs esteetikko. Voilá! Kuinka mahtava astioidenkuivauspaikka! – Mieheni välillä kauhistelee projektejani, mutta on aina tyytyväinen lopputulokseen. Kun taulun kehyksestä hajosi lasi, Heidi käänsi kehikon lappeelleen, nosti sen tiskipöydälle ja vuorasi ylimääräisellä kuramaton palasella. Kyllä esineet aina löytävät ottajan, jos itsellä ei ole niille tarvetta, Heidi selittää. Meillä on hyvin samanlainen maku sisustuksen suhteen. Heidi ei suhtaudu sisustamiseen ryppyotsaisesti, vaan pyrkii pitämään sen parissa hauskaa. Didi Systemin värikäs metallinaulakko on peräisin italialaisesta verkkokaupasta. Kunhan kaikki levyt saadaan maalattua, niistä rakentuu vielä jotain – ehkä jättimäinen kalenteri saunatuvan seinälle. TEKSTI JA KUVAT: KAISA-LIISA IKONEN – Korjaan ja kunnostan mielelläni kaikenlaista. Etsiskely, vertailu, löytöjen tekeminen ja niistä riemastuminen on kuitenkin suuri osa Heidi Luckin sisustus- ja elämänfilosofiaa. Tämä kyltti aiheutti Jyväskylän asuntomessuilla niin epäuskoista mutinaa kuin ihastuneita oivalluksiakin. Geoff ym- Ulkoapäin Luckien talo on mustaksi maalattu atrium-tyylinen kivitalo. Kuva: Asuntomessut Ekoelo | 63
Arvossa ovat myös perinteiset, suomalaiset hirsirakennukset, joita hän rakentaa ja kunnostaa omin käsin. Siellä oli esillä kaiken kaikkiaan 91 maalausta viideltä vuosikymmeneltä. Wanhan ajan päivistä jään plussalle, mutta voittoa ei kerry, vaikka lippuja myydään tuhansia, Reijo Kivijärvi sanoo polttoöljykäyttöisen porilaisen maamoottorin asennuspuuhissa.. S iellä, missä Etelä-Pohjanmaan lakeudet vaihtuvat jo Keski-Suomen tyyppiseen maisemaan, asuu mies, jolla on onni elää omannäköistään elämää. EKOIHMINEN REIJO KIVIJÄRVI ELÄÄ ARVOJENSA MUKAISESTI Taiteilija ja luonto Taidemaalari Reijo Kivijärvi ja luonto kuuluvat yhteen: hän liikkuu, metsästää, marjastaa, maalaa, saa ideoita ja lataa akkujaan. Tänä kesänä 1950–60-luvun maalaismaiseman ja nykysuomalaisen kirkonkylän 64 | Ekoelo – Rahassa ei voi mitata kaikkea. Yleisö on elinehto, sillä itseoppinut taiteilija Reijo Kivijärvi, 59, Soinista myös elää maalaamillaan tauluilla. Tarmokkaana pohjalaismiehenä hän myös myy innolla taulujaan itse. Yleisöä on riittänyt, niin että ammattitaiteilijan uraa on jatkunut jo 33 vuotta. Suurin ponnistus oli oma retrospektiivinäyttely Työväenmuseo Werstaassa Tampereella. Koska Kivijärvi on omaperäinen naivistitaiteilija, hänen kesiinsä ovat jo pitkään kuuluneet Iittalan näyttelyt. Näyttelyt puhuttavat Viime kesä piti taiteilijan kiireisenä, sillä samaan aikaan järjestettiin useita näyttelyitä
Kokkolalainen Redi-tuote tekee pussihousuja eli saapashousuja, flanellipaitoja ja plyysipuseroita. Kivijärvi rakensi myös sepän pajan. – Parempi on sanoa, että niitä on noin kaksi hehtaaria! – Kun kerran kylähullu olen, siitäkin tuli tauti ja maamoottoreita täytyi pelastaa kiviraunioilta ja kuusien alta lisää ja kunnostella niitä käyttökuntoon. Tekemällä oppii Savusaunan jälkeen syntyi lampola, kun lapset olivat pieniä ja heille tahdottiin pari lemmikkiä. Kun kehikko oli valmis, halusin lapsuuttani muistellen siihen olkikaton. Ekoelo | 65. – Ne ovat hioutuneet vuosisatojen saatossa juuri tänne havumetsien kansalle sopiviksi. Maaseudun perinteiset rakennukset kiehtoivat häntä. Talveksi lampaille piti rakentaa mökki, jolloin Kivijärvelle avautui uusia käsityötaitoja. Opettelin ja rakensin omaksi ilokseni ja maalaamistyöni vastapainona. Voimakoneeksi hän hankki vanhan maamoottorin. Harjoittelemalla mestariksi Perinnerakennuksiin oli hankala saada kattopäreitä. Kaikkien töiden oppiminen innosti opettelemaan lisää. Nyt miehen päreillä on kysyntää Museovirastoa myöten. Vanhoja hattuja, kuten kiiltäviä lippalakkeja löytää kirppu- ja rompetoreilta. – Piti opetella veistämään hirsiä. Perinteinen rakennus kiehtoo Alunperin omille maalaisjuurilleen Turusta muuttanut ja työmiehen saappaat jalastaan potkaissut Reijo Kivijärvi muutti Soiniin asumaan pieneen mummonmökkiin. Aluksi ammattitaito ei Kivijärven omien sanojen mukaan ollut päreenhöyläykseen kummoinen, mutta palava halu opetella tuotti hedelmää. Pärekattojen huoltoa Kivijärvi on saanut ostaa lisää tonttimaata, sillä monet rakennukset eivät Vanhan ajan hirsirakennukset sopivat parhaiten maisemaan ja tyyliin Pohjolassa. Töysän kenkätehdas tekee vielä jatsareita. näkymän rinnastanut teos poiki mielenkiintoisen yhteydenoton ammattikorkeakoulun opettajalta Turusta: hän pyysi lupaa näyttää kuvia esimerkkeinä yhteiskunnallisesta muutoksesta. Vanhan ajan hirsirakennukset sopivat hänestä parhaiten suomalaiseen maisemaan. Vasemmalla pienempi savusauna ja oikealla kota, jossa on pesuveden lämmittämiseen tarvittava rautapata. Pitkiä rukiinolkia ei saa rautakaupasta, vaan ne täytyi leikata sirpillä, sitoa lyhteiksi, koota kuhilaiksi ja puida riihessä varstalla. – Aluksi kyselin vanhoilta ukoilta ja perehdyin kirjallisuuteenkin, mutta suurin osa opista on tullut kantapään kautta, Kivijärvi kertoo. Siellä syntyi ensimmäinen omatekoinen piilukirves, jota tarvitaan hirrenveistossa. Kivijärvi löysi jostain vanhan pärehöylän, jonka hän kunnosti toimintakuntoiseksi. Piti myös hankkia lisää vekottimia, mitä moottoreilla pyöritetään, kuten kenttäsirkkeli, jauhomylly ja puimakone. Lampaiden myötä piti opetella myös keritseminen ja teurastaminen. Oma rakentamiseni alkoi hirsikehikosta, josta tuli savusauna. Wanhan ajan päivillä ja työnäytöksissä on tapana pukeutua perinnevaatteisiin. Rakentamisesta tuli tauti, nyt hökkelit mukaan lukien jopa 40 rakennusta omistava Kivijärvi pamauttaa ja jatkaa. Sen, mikä ja milloin kaadettu puu on soveltuvaa pärepuuksi, miten päreet pitää käsitellä ja naulata katolle, Kivijärvi on opetellut ajan kanssa
– Olen rakentanut tätä Impivaaraani jo neljännesvuosisadan, ja haluaisin löytää samanhenkisiä ihmisiä, jotka ajattelevat samoin ja kunnioittavat vanhoja perinteitä. Sen, minkä olen matkan varrella opetellut, haluan opettaa myös muille. Tuttuja tapahtumia ovat ainakin Ou- – On pakko tulla muutosta, saada elää luonnonmukaisempaa ja ihmisläheisempää elämää.. Siitä sai alkunsa yksi Suomen kesän suosituimmista kesätapahtumista. kertaa. Työnäytöksiä eri puolilla Tapahtuman myötä Kivijärvi on tutustunut lukuisiin perinnetöiden ja -rakentamisen ”kylähulluihin” eri puolilta Suomea. Jatkossa Kivijärvi aikookin järjestää oman innostuksensa varaan syntyneellä alueellaan perinnetyökursseja. Tontilla on useita aittoja, kaksi savusaunaa, lampola, sepän paja sekä useita puulatoja ja katoksia. Suurin rakennus on kahdeksan kilometrin päästä siirretty riihi, joka on purettu hirsi kerrallaan. Siihen on lisätty varaosia toisesta hirsikehikosta ja se kasattu käsin sammalta tilkkeenä käyttäen. Reijo Kivijärvi: Ei hätää...heinät on jo seipäillä! 2013, öljyväri, 60 x 80 cm, on taiteilijan itsensä hallussa. Kiinnostava tapahtuma Myöhemmin kesällä Kivijärveä pitävät kiireisenä Wanahan ajan päivät. Kivijärvi on tapahtuman isä ja primus motor. olisi enää mahtuneet mummonmökin pihaan. Eri töiden osaajia tulee Soiniin, ja itse käyn usein muissa tapahtumissa auttelemassa. Paikalle saapui muutamia kymmeniä uteliaita. Viime kesänä jopa 4–5 000 vieraan keränneen tapahtuman järjestely on sellainen urakka, että se otti jo voimille. – Toisiamme autamme. Ne jär66 | Ekoelo jestettiin viime kesänä heinäkuun kolmantena viikonloppuna jo 18. – Päivät ovat syntyneet tämän elämäntapani ympärille. Kun aikanani ostin vanhan pärehöylän ja kunnostin maamoottorin sitä pyörittämään, laitoin huvikseni paikallislehteen ilmoituksen höyläysnäytöksestä. Pärekattojen uusimista ja muuta perinnetyötä riittää kesäaikaan niin, että Kivijärvi kertoo maalaavansa silloin vain pienen tovin aamuisin, kun jo ennen puoltapäivää pitää lähteä ulkotöihin
– Tarkkailen luontoa, seuraan valoja ja värejä maalauksiani varten. Luotan ainoastaan kolmimetrisiin puusuksiin. Valovoimaa säädetään vernissan määrällä. Joskus käytössä on myös puulevy, johon saa tarkkoja yksityiskohtia. – Kunto kohoaa, kun viikon hiihtelee metrisiä umpihankia toisinaan jopa neljänkymmenen asteen pakkasessa. Ruotsissa pyynti jatkuu vielä koko tammikuun, joten silloin pitää lähteä latvalinnun pyyntiin sinne. – Kunto kohoaa, kun viikon hiihtelee metrisiä umpihankia toisinaan jopa neljänkymmenen asteen pakkasessa. On pakko tulla muutosta, sanoo Kivijärvi, joka painaa kaasua ketjuhuoltoasemien, -ravintoloiden ja ostosparatiisien kohdalla. – Pohjustan vanhalla menetelmällä eli liotan jäniksen jänteistä keitettyä jänisliimaa yhden vuorokauden, lämmitän varovaisesti ja levitän liimaa sekä joskus luonnon keltaokrasta tehtyä väripigmenttiä viimeiseksi kerrokseksi, kipsijauhoa ja pellavaöljystä eli vernissasta ohuita kerroksia. Yleensäkin Reijo Kivijärvi pitää ihmisten välisestä yhteisöllisyydestä, joka vallitsi vielä 1960-luvulla kaikkialla. TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: REIJO KIVIJÄRVI JA REIJO PIISPANEN Ekoelo | 67. Mieleisiä sauvoja en ole kaupasta löytänyt, joten olen itse tehnyt kuusennäreestä pitkät, että puolestavälistä saa tasamaalla pitää kiinni. laisten veteraanikonepäivät, Nakkilan tappuritapahtuma, Puhoksen konepäivät sekä jo edesmennneet Porvoon höyryjuhlat ja Rämsöön kowan teknolokian päivät. Kankaan taiteilija valitsee aihepiirin ja tyylin mukaan. Kun alkaa metsäkanalintujen pyynti, Kivijärvi viettää suomenpystykorvansa kanssa parikin kuukautta Sodankylän mökillään, Lapissa. Muuallakin kuin syksyn ja talven lintumetsäretkillä Kivijärvi käy luonnossa. Varusteiden täytyy olla sen mukaiset. Naivistiset maalaukset, mutta myös maisemat kertovat puhuttelevaa kieltään Kivijärven elämänarvoista. Kivijärveä pidetään varsinkin talven ja lumen värien ja valojen taitavana ikuistajana. – Kun kevätaurinko alkaa lämmittää, veri vetää ulos puronvarsia hiihtelemään. Ideoita luonnosta Metsästykseen Kivijärvi oppi jo lapsena: – Se on verenperintöä. Se on parasta ja puhtainta luomuruokaa. Suolistan heti linnut, ja osan valmistan ruuaksi jo retkellä. Kuntoa hankihiihdosta Henkisen työn, taidemaalauksen, vastapainona Kivijärvellä on luonto ja liikkuminen sekä eränkäynti. Ne ovat 15 vuoden kuluessa muotoutuneet omikseni. Pilvistä tuttu Jos ei luonnossa tai matkoilla, navettaateljeessa syntyvien taulujen aiheista Kivijärvelle ovat läheisiä lumen lisäksi vesi ja pilvet: – Pilvistäni minut jopa tunnistetaan. Perinteisiä materiaaleja Luonto on mukana Kivijärven työskentelyssä myös siten, että hän käyttää pellavakankaiden pohjustamiseen paljolti perinteisiä luonnonmateriaaleja ja -värejä. – Sitten tuli tv ja loppui kyläileminen; ihmiset passivoituivat, joistain on tullut jopa tv-sarjojen orjia, joita ei saa häiritä tiettyihin aikoihin. Pidän sitä luonnonvarojen hyväksikäyttönä. – Henkinen työ kysyy hyvää kuntoa. Reijo Kivijärvi: Suomalaisessa kirkonkylässä 2012, öljyväri, 24 x 30 cm. Sommat ovat katajaa. Kun luontaistaloudesta siirryttiin markkinatalouteen, se vei ihmiset kaupunkeihin ja Ruotsiin. Mieluisinta on silloinkin hiihdellä Lapissa, aiheita keräämässä ja maalaamassa. Välineet kulkevat ahkiossa, mutta sää vaihtuu tunturissa nopeasti, ja olennainen on vangittava kankaalle nopeasti. Aistien pitää olla valppaina ja takana hyvin nukuttu yö, sillä muuten hyvänkin aiheen saa pilalle. – Ennen maaseudulla oli vielä väkeä ja toinen toistaan autettiin
Sähkön osalta vuoden 1995 sähkömarkkinalaki ja vuoden 1996 sähkömarkkinadirektiivi toteuttivat vaatimuksen. Syntyneistä vihreän sähkön markkinoista on opittu, että uusiutuvan sähkön kuluttajat eivät koskaan hanki sekoituksia fossiilisen tai ydinsähkön kanssa, vaan aina sataprosenttisesti uusiutuvaa. U usi Itä-Suomen yliopiston julkaisu kertoo Suomessa syntyneestä mahdollisuudesta siirtyä täysin uusiutuvan energian käyttöön liikenteessä. Se on erinomainen tavoite kansallisesti, mutta monet haluavat toteuttaa sen nopeammin. Nyt tämä on tullut Suomessa mahdolliseksi myös liikenneenergian kulutuksessa. Vuosina 1996–1998 saavutettiin vaiheittain tilanne, jossa kaikki kansalaiset ja yhteisöt ovat voineet siirtyä kokonaan uusiutuvan energian käyttöön sähkön kulutuksessaan. Nyt se on mahdollista myös liikenteen energiassa. On luonnollista, että kuluttajat edellyttävät samaa liikenne-energian kulutuksessaan kuin sähkön kulutuksessaan eli sekoituksia fossiilisten kanssa ei hyväksytä.. Suomessa ja monissa muissa maissa on tavoitteena vuoteen 2050 mennessä päästä uusiutuvaan energiatalouteen, tai vähintään hiilineutraaliin – mitä se 68 | Ekoelo merkitseekään. Maatiloille se on aina ollut mahdollista sähkön, lämmön, liikenne-energian, työkone-energian ja ruoan osalta, mutta kaikki muut tarvitsevat markkinoiden kehittymistä. AUTOILU KOKO SUOMEN KATTAVA TANKKAUSVERKKO TULOSSA Autoile täysin uusiutuvalla energialla Suomalainen ekologisuuteen pyrkivä kuluttaja ei halua sekoituksia fossiilisen tai ydinsähkön kanssa, vaan pelkästään uusiutuvaa
Korteniemen joulurauha 17.12. Korteniemen perinnetila Tammelassa kutsuu: Tervetuloa löytämään Joulurauha. Lisätietoja: Luontoo.fi/ajankohtaista/tapahtumat/. Uutinen löytyy osoitteesta cbg100.net/news/ suomen-uudet-liikennebiokaasutilastot-julkaistu/. klo 9–16 järjestettävässä seminaarissa pohditaan mahdollisuuksia saada luonnostamme etistäkin vahvempi matkailun vetovoimatekijä. Härkätulet ja joululauluja loppiaisena 6.1. Tule katsomaan Hämeen luontokeskusta tunnelmavalaistuna ja kuulemaan toivejoululaulusi 6.1. klo 11 ja 9.12. Tilaisuus järjestestetään 17.12. Biokaasu on edullisempaa Biokaasun liikennekäyttö on sekä yksityisautoissa, tavarakuljetuksessa että busseissa halvempaa kuin raakaöljyn, mistä syystä siirtyminen uusiutuvan energian käyttäjäksi ei rankaise taloudellisesti vaan päinvastoin tuottaa suoraa taloudellista hyötyä ympäristöhyötyjen lisäksi. klo 18–20 yhteistyössä Tammelan luontokeskuksen kanssa. Suunnitteilla olevat uudet investoinnit laajentavat kattavuuden yli kolmelle miljoonalle suomalaiselle vuoden 2016 loppuun mennessä. Lisätietoja: outdoorsfinland.fi/ajankohtaista/ Lumikenkäretket tunturiin 2.12. TAPAHTUMAT Suomen tankkausasemakartta, jossa nykyiset julkiset 24 biokaasuasemaa CBG-merkeillä sekä suunnitellut 22 asemaa tähdillä. TEKSTI JA KUVAT: ARI LAMPINEN Luontoaktiviteetit kansainvälisille markkinoille -seminaari 4.12. Kahvitarjoilu. ekokauppa Hakaniemen torik. EU:n vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuridirektiivi edellyttää koko Suomen kattavan tankkausverkon toteuttamisen vuoden 2025 loppuun mennessä. Pallastunturilla järjestetään kahtena joulukuisena tiistaina retki lumiseen lähiluontoon, 2.12. Tällä hetkellä biokaasu on ainut käyttövoima, joka sen mahdollistaa. Niiden lisäksi biokaasua tankataan monentyyppisiltä yksityisiltä asemilta. ja 9.12. 2, Helsinki Ekoelo | 69. Helsingissä 4.12. Vuonna 2013 biokaasu ja raideliikenteen vesisähkö hallitsevat puhtaan uusiutuvan energian käyttöä Suomen liikenteessä. Loppiaisena syttyvät härkätulet Hämeen Härkätien varteen. Eko messa on loistava valikoima ekologises tuote uja kodintarvikkeita, sisustustuo eita ja lahjatavaroita. Suomen julkiset biokaasuasemat ovat ainoat täysin uusiutuvaa energiaa tarjoavat julkiset tankkaus/latausasemat Suomessa. klo 16.00–19.00. Länsi-Euroopan yli tuhannen biokaasuaseman verkosto mahdollistaa liikenteen läpi Länsi-Euroopan yksinomaan uusiutuvalla energialla. Lähiruoka & luomu -messut 26.–29.3. EU:n uusiutuvan energian direktiivin (UE-direktiivi 2009/28/EY) määräämän ympäristöpainotteisen tilastoinnin mukaisesti laskettuna raideliikenteen vesisähkön osuus oli 90,4 prosenttia, biokaasun 9,6 prosenttia ja muiden osuus oli marginaalinen. Tähän mennessä täysin uusiutuvaa liikenne-energiaa ei ole ollut laajasti saatavilla, mutta nyt Suomen biokaasuteollisuus on tuonut sen mahdollisuuden yli kahden miljoonan kansalaisen ulottuville. Asiasta kerrotaan Itä-Suomen yliopiston julkaisemassa tutkimuksessa ”Liikennebiokaasu Suomessa 1941-2014”. Lähi- ja luomuruokaan keskittyvä yleisötapahtuma järjestetään Helsingin Messukeskusessa kolmatta kertaa. klo 14. Verkkokauppa: eko n. Suomessa on 24 julkista CBG100-asemaa eli sataprosenttisesti biokaasua myyvää asemaa, joiden tiedot ovat saatavissa tankkausasemakartasta: cbg100.net/suomen-biokaasutankkausverkosto
Jotkut yrtit voivat menestyä valoisalla ikkunalaudallakin, mutta sopivilla lisävarusteilla sato saadaan kukoistamaan, kertoo myymälänhoitaja Ville Kormano turkulaisesta Pavunvarsi-hyötypuutarhaliikkeestä. Lamppujen, pöytäpuutarhojen, taimikupujen, lämmitysmattojen ja kastelulaitteiden lisäksi myymälästä löytyy muun muassa erilaisia luomuvil70 | Ekoelo Hyvän lisävalaisimen alla saa talvellakin kasvamaan vaikka tällaisen basilikaviidakon!. – Yrttien talvikasvatus onnistuu oikein hyvin sisätiloissa, jos vain valoa, lämpöä ja ravinteita riittää. On aika silputa penkin viimeiset ruohosipulit kermaviilikastikkeeseen ja jäädä odottamaan kevättä. M ikään ei ole ihanampaa kuin hipsiä kesällä avojaloin pihalle ja napsia ruukusta tuoreita yrttejä ruokaan. Helppokäyttöiset pöytäpuutarhat kasvattavat suosiotaan, minkä lisäksi kasvivalaisimia on saatavilla enemmän ja edullisemmin kuin koskaan. PUUTARHA PÖYTÄPUUTARHAAN YRTTINIPPUJA Tuoreruokaa talvellakin Kun valoa ja lämpöä riittää, yrttiviljelyä voi jatkaa läpi vuoden. Omavaraisten hyötykasviviljelijöiden tarpeisiin erikoistuneessa Pavunvarressa on tarjolla laaja valikoima ympärivuotiseen viljelyyn sopivia tarvikkeita. Kasvien huumaavat tuoksut ja säihkyvät sävyt valloittavat mahdollisuuksillaan: tuosta vähän salaattiin, tuosta leivän päälle ja tuosta keiton koristeeksi. Yrttien lisäksi talviseen sisäpuutarhaan voi istuttaa vaikka paprikoita, chilejä ja tomaatteja. Vaan syksyn tullen basilika-parka nuupahtaa ja korianteri-kulta intoutuu vain kasvattamaan vartta. Vai onko
Basilika Persilja Ruohosipuli Oregano Mintut Rosmariini Sitruunamelissa Timjami Korianterin lehdet Tillin lehdet Stevia Monivuotiset chilit ja paprikat menestyvät lisävalon avulla talvellakin. Riittävä valo on tärkeintä Jos intoa mittavampaan talviviljelyharrastukseen riittää, Ekoelo | 71. Vesikrassi Herneenversot Oraat Idut Mansikka Pöytäpuutarha on näppärä apu Talvisia yrttejä voi kotona kasvattaa esimerkiksi pöytäpuutarhassa. – Kaupan yrtit kannattaa viedä ensin vesisuihkun alle, sillä niissä on usein mukana tuholaisia. Lisää haastetta: jelyyn sopivia lannoitteita, -ravinteita ja -kasvualustoja sekä vesiviljelytarvikkeita. Pöytäpuutarha on pienimuotoisen keittiöyrttitarhurin paras ystävä, mutta kasvattelu onnistuu myös hyvässä mullassa lisävalon avulla. Pöydälle sijoitettavaan kasvatusalustaan on asennettu valmiiksi tehokkaita loisteputkivalaisimia ja salaojitettuja viljelyastioita, jotka helpottavat puutarhurin työtä. Kormano kertoo, että tavalliset ruokayrtit ovat kiitollisia kasvatettavia. Pöytäpuutarhaan voi istuttaa myös yrttien siemeniä. Samaa yrttiä kannattaa istuttaa keralla pari kappaletta, jotta niitä voi latvoa vuorotellen, ja tuoretta syötävää on aina tarjolla. Kevään koittaessa yrtit ja muut kasvit voi siirtää ulos jatkamaan kasvua. Nämä menestyvät hyvin talvellakin Muun muassa nämä perinteiset ruokayrtit viihtyvät hyvin ja kasvattavat runsaasti satoa, kun riittävästä valosta, lämmöstä ja ravinteista huolehditaan. Kannattaa myös tarkistaa, onko ostoyrtti vesi- Jos tilasta ei ole pula, kokeile myös näitä: Paprikat ja chilit Tomaatit Goji-marjat Basilika on kiitollinen ja monikäyttöinen yrtti myös talvikasvatukseen. vai multaviljelty: mullassa viljelty yrtti ei välttämättä jaksa kasvaa vesiviljelysysteemissä ja vesiviljelty ei välttämättä juurru kotona multaan, Kormano vinkkaa. Pöytäpuutarhassa yrtit pysyvät kompaktisti yhdessä paikassa ja niiden hyödyntäminen ruoanlaitossa on helppoa. Pöytäpuutarhaan voi istuttaa vaikka vihannestiskiltä ostettuja yrttinippuja, tosin silloin kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan: – Kaupan yrtit kannattaa viedä ensin vesisuihkun alle, sillä niissä on usein mukana tuholaisia. Pöytäpuutarhassa on istutuspinta-alaa yleensä noin 5–20 yrttinipulle
Lamppuvalikoima kasvaa ja valaisimien hinnat laskevat koko ajan. Tutustu valikoimaan osoitteessa pavunvarsi.fi tai piipahda ostoksilla Turussa tai Tampereella!. – Valoa ei oikeastaan voi olla liikaa. – Yrttien talviviljely on kannanotto hyvän ruoan ja tietyn elämäntavan puolesta. Valikoimassa on muun muassa yrttien ja chilien kasvatukseen sopivia erikoismultia ja ravinteita, joita yritys itse tuo maahan. Pavunvarsihyötypuutarhaliikkeen myymälänhoitaja Ville Kormano on itsekin innokas talvipuutarhuri. Viljelyllä on myös terapeuttinen aspekti: onhan se mukavaa, kun kotona on talven pimeydenkin keskellä valoa ja vihreyttä! Kormano summaa. Varsinkin pimeinä kuukausina lisävalot ovat tarpeen: luonnonvalo voi riittää pitämään kasvit Pöytäpuutarhaan on valmiiksi integroitu kastelu- ja valaistusjärjestelmä. Saatavilla on niin loisteputkia, energiansäästövaloja kuin led-valaisimiakin. – Pienimmät lisävalaisimet maksavat alle 20 euroa, ja satasella saa omakseen jo todella tehokkaan lampun, jonka valossa viihtyvät yrttien lisäksi chilit, paprikat ja tomaatitkin, Kormano kertoo. TEKSTI: KAISA-LIISA IKONEN KUVAT: PAVUNVARSI Verkkokauppa palvelee koko Suomessa Pavunvarren verkkokaupasta löytyy kaikenlaisia tarvikkeita ympärivuotiseen kotiviljelyyn. 0400-238 712 barbro@joyseeds.fi kannattaa panostaa kunnollisiin kasvilamppuihin. Valon lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että yrttien kasvupaikka on kyllin lämmin, ilmanvaihto toimii hyvin ja yrtit saavat riittävästi ravinteita: kasteluveteen sekoitetaan ravinnelientä pari kertaa viikossa. Kormano kertoo, että yksikin tehokas lisävalo voi riittää yrttien kasvatukseen. Kerralla mahtuu kasvamaan noin 5–20 yrttinippua. Tilaa uusi ilmainen kukkasiemenluettelomme! Joyseeds Ab Oy Knutsvägen 26, 66 980 MONÅ Puh. Apuna käytettiin Starlight -loisteputkivalaisinta. Pavunvarren putiikissa istutettiin siemenistä parin neliömetrin kokoinen basilikaviljelmä, joka muutaman viikon päästä oli varsinainen viidakko. 72 | Ekoelo hengissä, mutta sen avulla yrtit eivät jaksa kasvaa ja tuottaa satoa, Kormano opastaa
– Keittiössä minulla on pöytäpuutarha, josta saan kätevästi napsittua yrttejä ruokiin aina tarpeen tullen. Kormano on myös huomannut, että vihreys ja vehreys vaikuttavat muutenkin mielialaan. Kun hankin kasvilampun, basilika muuttui pian lähes puuvartiseksi ja alkoi kasvaa paljon rehevämpänä. Kirkas kasvivalo myös piristää kun aurinko on talviunilla. R iitta Kormano, 55, hullaantui hyötykasvien viljelystä muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä hän on mieltynyt kasvatuskäyttöön tarkoitettuihin energiansäästölamppuihin. Kormano viljelee talvisin yrttejä, salaatteja ja chilejä, minkä lisäksi hän harrastaa idätystä sekä kukkien ja hyötykasvien esikasvatusta. Kormano kertoo, että lisävalo vaikutti merkittävästi myös yrttien makuun: rehevän vehreät lehdet muuttuivat makeammiksi ja niiden tuoksut voimistuivat. Turun kaupungilla työskentelevä intendentti kertoo että yrttien parissa puuhastelu vie ajatukset nopeasti pois työasioista. – Jokainen voi itse kokeilla lisävalon vaikutusta laittamalla toisen puskan hämärään nurkkaan ja toisen lisävalon alle. Ekoelo | 73. – On ihanaa seurata kasvun ihmettä! Hyötyviljelyyn liittyy monia muitakin hyötyjä kuin lähes ilmainen lähiruoka. Lisävalo auttaa kasvatuksessa Kormano kertoo, että laadukkaista kasvivaloista on kotiviljelijälle suuri hyöty. Yrttiharrastus tuo aivotyölle mainiota vastapainoa. Kotipuutarhurin elämä pursuaa moniaistisia elämyksiä: ihania tuoksuja, makuja ja tuntemuksia. – Aluksi kasvatin yrttejä ikkunalaudalla, mutta eivät ne jaksaneet kasvaa talvisin pelkän luonnonvalon voimalla. Vierashuoneessa kasvilampun alla kasvattelen vaihtelevasti eri kasveja ja tuon sinne kaikenlaista talvehtimaan siirtolapuutarhalta. Eron huomaa nopeasti! Vuosien varrella Kormano on kokeillut useita erilaisia lamppuratkaisuja. Vastapainoa väitöskirjatyölle Yrttikasvatus tuo Kormanon elämään paljon lisäarvoa. Riitta Kormano suosii yrttikasvatuksessaan luomumultaa ja -lannoitteita. Hän kehottaa kaikkia rohkeasti kokeilemaan talvikasvatusta: – Ei tässä oikeastaan voi epäonnistua, ja jos joku menee pieleen, niin aina voi yrittää uudestaan! YRTTEJÄ, SALAATTEJA, CHILEJÄ, IDÄTYSTÄ, ESIKASVATUSTA... Hänellä on siirtolapuutarhapalsta ja -mökki, minkä lisäksi kerrostalokodin keittiö, parveke ja vierashuone on vallattu viljelyskäyttöön. – Olen viime aikoina stressannut väitöskirjani kanssa
Hän on suuntautunut opettamaan oman luomuksensa, Kä-Ki-Ku-opetustyylin ja -metodin käyttöä, mutta opetusmenetelmien muutosten vastustus on kivenkovaa. 74 | Ekoelo – Se on myös turhauttavaa, kun selityksiä, puolusteluja totutussa pitäytymiseen aina löytyy, Lappalainen sanoo. O ulun yliopistonlehtori, tutkijatohtori EevaMaija Lappalainen, 62, on tehnyt kokonaisen elämäntyön, jotta käsityön merkitys oivallettaisiin ja opetus voitaisiin yhdistää eri oppimisympäristöihin, laajempiin opetuskokonaisuuksiin, samoille tunneille kuvan, kielen ja tiedon opetuksen kanssa. – Tekstiiliopetus elää monitahoisen puristuksen paineessa. – Osin tämä varmasti johtuu siitä, että käden ja pään (ajattelun) yhteys puuttuu opetuksesta. Oppiaineena käsityö on viime vuosikymmenet ollut kouluissa hyvin uhanalainen. Oppiaineena käsityö on pitkään ollut paitsiossa. Mitä enemmän on eletty yltäkylläisyydessä, sitä vähemmän kohtaamme pään ja käden keskeistä yhteistä ajattelua. ”Käsityössä ei tarvitse edes paljon ajatella”, hän on kuullut mainittavan. Pään ja käden yhteistyöstä koostui olemisen käsitys: ajatus, kulttuuri, käsitteet, merkitykset. Sen arvostus samoin kuin käden ja pään yhteys on aika palauttaa. Siinä tuhlaantuu tuhottomasti arvoja sekä myös voimavaroja, Lappalainen toteaa. – Onko suomalaisen veronmaksajan tarkoitus maksaa sellaisesta opetuksesta, jossa keskeistä on, ”kunhan tunnilla on kivaa, lapsi saa tehdä mitä haluaa”. Eikö tarkoitus ole ohjata ihmisenalkua johonkin suuntaan, johonkin syvempään. Käsityöstä on nyt vieraannuttu, kasvatuksessa sen hyödyt pois heitetty. Suurta tuhlausta – Sementoituneet juonteet pitävät niin kasvatuksen kuin käsityön, muotoilun ja sisustamisenkin opetusmetodit urautuneilla, jäykästi karsinoituneilla tonteillaan. KÄDENTAIDOT KÄSITYÖN TUTKIJATOHTORI EEVA-MAIJA LAPPALAINEN: Käden ja pään yhteys takaisin! Sanat pää ja käsi ovat suomen kielen ja mielen syvintä alkujuurta. Sitä on syrjitty ja edelleen se saa osakseen torjuntaa. Lappalainen kysyy.
– Pinnallisuuden pärskeet ja kulttuurisen sensitiivisyyden puute jo varhaiskasvatuksesta juontavat heikkoon kieli- ja kulttuuri-identiteettiin – Opettajien kouluttaja näkee työssään ajanvarkaita, jotka estävät paneutumasta uuteen. Pään ja käden yhdistämisellä saataisiin kuitenkin pysyviä kansantaloudellisia tuloksia, ja opetuksessa säästettäisiin paljon aikaa ja voimavaroja. Ei kuulemma ole aikaa. – Puhutaan paljon, mutta näkeminen on vaikeaa. Ekoelo | 75. Käden työ on varhaiskasvatusta – Pienten lasten opettamiseen suhtaudutaan vähättelevästi. – Oma tehtävänsä minulle on huoneeseen kuuluvan vieminen tarkasteltavaksi luonnon heijasteena. – Prosessoin kudottavaa mattoa kuvina. Samaan Maariankämmekät ja kesämetsä. Kuvaksi profiloituneena matonkuteista, kudottavasta räsykudoksesta ja valmiista matosta rakentuu sisältö kulloisellekin tekstiilille, sanoo Eeva-Maija Lappalainen. Tietoinen panostus siihen, minkä pitäisi olla näkyvintä, puuttuu: pään ja käden yhteys ja kulttuurinen siirtovaikutus, Lappalainen sanoo. Itsensä aidosti tunteva omanlaisuus jää kehittymättä. Se on käsityömuotoilun kuva(taide)ilmaisua. On kuin kuulas talvipäivän kirkkaus… Kesän pehmeä viileys on koskettavaa ja se koskettaa … Syksyn pehmeä tummuus henkii lämpöisyyttä. aikaan valitetaan, että koulu ei ole kiinnostavaa, konkretiat jäävät avaamatta, pintaoppi ei mene perille. Ihmisen elämä jää pinnallisen kaupallisuuden armoille. – Jos et varhain kasvata lasta tuntemaan juurensa ja identiteettinsä, et onnistu siinä ehkä koskaan sen jälkeenkään. EevaMaija Lappalaisen mukaan matot ja räsymatot kuuluvat huoneisiin, luonto sisustaa itse itsensä. Silti en missään havaitse yhtään esimerkkiä siitä, miten käsityön, käsityömuotoilun opetusta yritettäisiin kehittää ilmaisuna
– Sitten käsityö teollistui, ja 1970luvulla kudelma kääntyi käsittämättömästi nurin päin: käsitöissäkin alettiin jäljitellä teollisuusvaatteita, Eeva-Maija Lappalainen huomauttaa. Vielä 1900-luvun alussa valtaosan suomalaisten elämässä vuodenkierto noudatti aurinkoa, ja työkalujen, vaatteiden ja kodin tekstiilien valmistus luontui samassa tahdissa. Se määrittyy palttinan rakenteella saaduksi kuderipsiksi, jossa loimi peittyy aivan näkymättömiin. – Kansantaloudellisesti elinkeinoelämässä voitettaisiin, jos tämä yhteys ymmärrettäisiin varhaiskasvatuksesta alkaen. Ja 76 | Ekoelo – Tekniikka on tärkeä matoissanikin. Tekstiilialan opetuksessa näen sen jatkuvasti: halutaan tehdä ”esine”, esimerkiksi nahkatakki tai polven yli menevät huopikkaat tai vuorillinen puku. Maton päiden viimeistelykin on mietittävä ennen kutomista. – Kuitenkin, tarvitaan pähkäilyä. Nopeasti halutaan paljon tekniikkoja varastoon. Tämä kaikki heijastuu lopulta elinkeinoelämässä, työpaikkojen määrässä ja laadussa. Jos se ei onnistu, niin luovutetaan. – Niin kauas eksyttiin pää- ja käsiaskareesta, luovuudesta. Käsityö matkii teollisuutta! Ihmisen sisäiset alkusanat, juonteet ja jäänteet periytyvät geeneissä äärettömän kaukaa. – Nykynuori ottaa kaiken rationaalisesti ja määrällisesti, ja hän vaatii saada valmista heti, tässä. – Ilman luovaa monitieteistä, moniaistista varhaiskasvatusta ei synny eikä rakennu syvällistä identiteettiä eikä kartu myöskään laatutietoista, kulttuuritietoista rahaa, joka pystyy elättämään suomalaista erityisyyttä ilmentävää luovaa ammatillisuutta. Ommellako päärme, solmitaanko loimilangat kuteensuuntaisesti ja ommellaanko kantti, jne... Nyt oppilaan kapasiteetista tärkein osuus hukkuu yleiseen läpinään sillä viikon ainoalla käsityötunnilla sekä köyhyyteen aikuismaailmassa ja työelämässä. Sitten aikuisuudessa työt jäävät käsiin (> työttömyys). – Lapselle ja nuorelle ei kasva kyky itse arvioida luomuksiansa, sitä, mikä on laadukasta
– Varhais- ja alakoulukasvatuksessa lapsille, ja sittemmin myös nuorille, voitaisiin käsityön ohessa kasvattaa perustaa ihmisenä kasvulle, tulevalle oppimiselle ja työelämään. Se mitätöidään, sitä vähätellään, sen toteuttaminen torjutaan ja estetään. jotta voitaisiin pähkäillä eli reflektoida, on tärkeää syventyä ajattelemaan syntyjä syviä tuottavalle, rakentavalle ja luovalle pohdinnalle. – Mutta mihin luokanopettajat niin ohuella ammattiopilla sitten kasvattavat. Pää ja käsi olivat käsin kosketeltavia, mutta ihmisen ja kulttuurin kehittyessä niistä juontui yhä käsitteellisempiä sanoja: Pää: päätellä, päättää, päätös, päätön (älytön)... ovat oleellinen osa suunnitteluani ja esivalmisteluani kertoo Eeva-Maija Lappalainen. Opetuksen kapeus – Muutosvastarintaa perustellaan, että luokanopettajilla on kasvatustyötä, aineen- ja ammatinopettajilla ei, Lappalainen kertoo. – Tutkimustuloksiini suhtaudutaan arvellen, että ”se sopii alkeisopetukseen ja vapaaseen sivistystyöhön”... Niinpä esimerkiksi maahanmuuttajat, kulttuurisesti luonnon vuodenkierron mukaisesti eläneet tulokkaat, jätetään oman onnensa nojaan, selviytymään heille tuntemattoman ympäristön käsitteellisen teknologiasanaston viidakossa. käden ja pään yhteistyönä kudottava sukka oikeasti voidaan yhdistää moniin muihin aineisiin. – Osin tämä johtuu siitä, että nykyopettajilta puuttuu työelämäyhteys. – Mutta sitä ei haluta ajatella, miten Kieli ja mieli Pää ja käsi ovat suomalais-ugrilaisen kantakielen vanhimpia sanoja. Käsi: käsitellä, käsittää, käsite, kätellä, käskeä... Nyt oppilaan kapasiteetista tärkein osuus hukkuu yleiseen läpinään sillä viikon ainoalla käsityötunnilla, Lappalainen suree. – Jostakin syystä käsityöoppimisessa kuvallisen ja sanallisen ilmaisun yhteistyölle ollaan hirveän vihamielisiä. Jos ei antauduta pähkäilemään kulttuurin siirtovaikutuksen eväitä, siirtovaikutus jää toteutumatta. Tutkimustuloksensa hän kuvasi väitöskirjassaan vuonna 2005: Kulttuurisesti sensitiivinen opettajuus. Kehittämässäni Kä-Ki-Ku-menetelmässä yhdistetäänkin käsi, kieli ja kulttuuri. Hän huolestui jo varhain siitä, että käden ja pään taitojen rinnakkaisuutta ei ymmärretä ihmisen kehityksessä. Jokainen sana on aikansa lapsi, joka sukupolvessa voi jäädä tulevien aaltojen pinnan alle. – Lajittelu, järjestely, määrittely, asettelu, punnitus jne. – Monitieteisyys kuitenkin kielletään käsityössä, hän toteaa. Sensitiivisyyttä tarvitaan Matonkuteiden värilajittelua. – Olen monitieteellisellä ja kansainvälisellä tutkimuspanoksella yrittänyt selvittää pään ja käden yhdistämisen merkityksen kaikessa opiskelussa. Se on kulttuurista sensitiivisyyttä, joka on enemmän kuin psykologiaa: opetetaan tärkeitä osatekijöitä ilmiöiden havaitsemisessa, kohtaamisessa sekä kohtauttamisessa. Eeva-Maija Lappalaisen menetelmässä on periaatteessa samaa: – Oppiaineita pitäisi oikeasti integroida, taideaineita (käden) yhdistää (pään) ajattelun oppimiseen. Väitös liittyy kasvatustieteeseen, mutta sillä on monitiedeperustainen pohja, kun se liittyy pedagogian ja pedagogiikan sisältöosaamisen lisäksi kulttuurintutkimuksen, erityispedagogiikan, perinteentutkimuksen, monikielisyyskasvatuksen ja käsityötieteen yhteyksiin. Kaikenlainen urautuminen, ketjuuntuminen on niin syvälle syöpynyt. Edistymiseen niin, että päästäisiin tulkinnallisuuteen. Nykyisin ei päästä työelämään nuorena, saati jouduttaisiin niin kuin ennen, Lappalainen arvelee. Erityisen konkreettisesti pään ja käden yhteys toimii suomen kielen opetuksessa monikulttuuriryhmissä, Lappalainen kertoo. Kivikkoista on! Ekoelo | 77. Tätä ilmiötä hyvin ilmentää Eeva-Maija Lappalaisen kolumni Luovat leikit kunniaan, joka löytyy googlaamalla Savon Sanomien sivuilta. – Niinpä luokanopettajat tavoittelevat kasvatuksellisesti helpompaa aineenopettajan pätevyyttä, kun siitä saa opintoviikkoja, siis määrää. Marttakerhoissa luotiin uutta Mitä tapahtui viime vuosisadan marttojen ja maatalousnaisten kerhoissa. Siellä opiskeltiin ja luotiin käsin jatkuvasti uutta samaan aikaan, kun viikoittain kokoontuvat ryhmät vaihtoivat uutiset ja pohtivat niiden merkityksiä omaan ja Suomen elämään. Suomi on agglutinatiivinen kieli, jossa sanan kantavartalosta on kehkeytynyt uusia sanoja, ja sanat taipuvat sijamuodoissa. Puuttuu sensitiivisyys. Hän itse on tehnyt käsin töitä alle 17-vuotiaasta
Räsymatoilla varsinkin ovat syvät perinteet, juonteet ja jäänteet, mutta tarinansa on verhoillakin tai raanuilla ja poppanoilla. Tätä tarvitsevat sekä tytöt että ja vielä enemmän pojat, koska usein pojista (vielä nykyisten tasa-arvopyrki-. Puuvilla kierrätettyinä kankaina ja trikoina vie flow-kokemuksiin. Hän sanoo, että sinne olisi voitu tuoda edes jotakin ryhdikkäämpää ja tehokkaampaa värisävyä, materiaalilähtöistä sivu- tai siirtojuonnetta. Sisustuslehdet ovat esitelleet sitä ja samaa vuosikaudet. – Ammattiurani siivittämänä voimaudun ekologisista materiaaleista. Niistä puuttuu ympäröivä luonto ja elämisen suhteuttaminen siihen. – Mutta jos et osaa analyyttisesti tulkita tekemisiäsi, kielellistää, eli tehdä niitä kielellä näkyviksi ja sanallistaa eli sanoa, mikä niissä on parempaa kuin kilpailijalla, työsi jäävät käteesi, tutkijatohtori sanoo. He voivat etsiä, mistä saisivat roihakkaampaa, rakentavampaa, aistikkaampaa, tyylikkäämpää, linjakkaampaa, esteettisempää, ekologisempaa kuin se, mitä on kaikkialla, Lappalainen sanoo. – Kun yritän nostaa kissaa pöydälle, vastataan, että määrä on jokaisen halu ja toive, jokaisen oikeus! Pohjalta paistaa erittäin ohut – vähäinen (halpa) – tietämys ja Lappalainen täsmentää, että samalla estyy monien asioiden ja ilmiöiden välisten suhteiden havaitseminen, elävöityminen rakentavina ulottuvuuksina. Kutomisen arvoa ei mitata metreissä Kangaspuita on jäänyt paljon käyttämättömiksi, eikä niistä kukaan maksa mitään nettihuutokaupoissa. – Pitää olla vaan paljon, sitä ja tätä – kulutusta! Hälyttävää, kommentoi Lappalainen. – Tämä on seurausta siitä, että ammattiopetuksessakin oppilaiden mielellään annetaan tehdä työt lempiväristään ja itselleen. Kuka ja miten tämän laatu- ja kulttuuritietoisen rahan kasvattaa. Analyysi osoittaa, mitä osaa Lappalainen näkee herkästi ja tarkasti yleisen pinnallisuuden, esimerkkinä vaikkapa käsitaideteollisen työn arviointi: – Voittajatyötä voidaan arvioida, että siitä tulee hyvälle mielelle, se on hyvin tehty ja on mieliväriä tai trendiväriä. Villakuidun hentoisuus ja se jäntevöityminen langaksi, kankaaksi, huovaksi, neulokseksi kiehtoo aina. – Annetaan ne monikulttuuriryhmien käyttöön! Jos siellä käytettäisiin Kä-KiKu-menetelmääni, voisi syntyä jotakin olennaista uutta, Lappalainen ehdottaa. Pellavan kosketus- ja käyttötuntu, sen hillityn viehättävä kiilto… Suosin silkkiäkin, kertoo Eeva-Maija Lappalainen kädessään pellavanippu. Sen perustavanluonteisempaa analyysiä ei osata laatia. – Lapsi on vanhempiensa arvojen ja opetuksen varassa siellä, missä tasaarvoisena itseään pitävä yhteiskunta ei vastaa tarpeeseen rakentaa ihmisen alulle kulttuuriset juuret, Lappalainen vastaa. – Koulussa tämä kasvatus olisi erittäin tärkeää. – On Suomessakin paljon maksukykyisiä ihmisiä, – kuten ennen oli rikkaita ruhtinaita ja kauppiaita –, joista voidaan ajatella, että heillä on laatu- ja kulttuuritietoista rahaa. Missä kasvaa kulttuuritietoinen raha. – Olennaista kangaspuilla tekemisessä ei ole kudotun määrä, koska sen tekee tehdaskin, vaan työ ja tuloksen tulkinta, kuvallisuus, kierrätys, ekologia. – Edelleen tässä yhteiskunnassa ”kudotaan kilpaa” samalla muotilla ja mallilla, samoin kuin 1970-luvun suuressa taloudellisessa paineessa. Sisustusbloggarit saavat rahansa valmiiden, usein ulkomaisten tuotteiden esittelystä. Pienikin voi olla suurta pohdittaessa, mitä lapset voivat sisäistää kämmenenkokoisten nukkekodinmattojen oppimiskokemuksista. – Latteat sävyt yhdistyneenä synteettiseen materiaaliin… Jo 46 vuotta sitten näin työpaikassani parempaa! – Tämä on köyhdyttävää, pelkkää kulutusta ja epämateriaaleja. Pitäisi yrittää kuljettaa oppilasta analyysipolulla: mitä toiseutta, omalaatuisuutta hän luo toiselle ihmiselle ja miten hän sen kuvaa myydäkseen. Kriteerit tulevat ulkoa, kun sisäisiä ei ole. – Tämä tosiasia kiertyy siihen, mitä pitää opettaa ja osata. – Kapea-alaista ja karsinoitua ei voi katsoa myyttisenä symbolina tai kuvana, puhumattakaan sen sanallistamisesta ja kielellistämisestä, tutkijatohtori selittää. Arvojärjestys on edelleen metrit/tulot ennen sisällön ja pään yhdistämistä käden työhön. Lehdet ja bloggarit – leikkiä kulutuksella Lappalainen kertoo työpaikkansa kahvihuoneen uudesta sisustuksesta: limen vihreää, norsun harmaata... 78 | Ekoelo – No, nykyopetuksessa, kukapa opettaja viitsii joutua väittelytilanteeseen..., Lappalainen viittaa ajan tapoihin
Ekoelo | 79. Niitä tarkastellaan ryhmissä ja parityönä yhteistoiminnallisesti, kun kielen ääntämistä, käyttöä ja rakenteita harjoitellaan. Kansallisesti, kansainvälisesti ja monikulttuurisesti luonnonympäristö ja rakennettu elinympäristö artefakteineen antavat opetukseen erittelyn, analysoinnin ja tulkinnan kohteita. Tutkimustyön Lappalainen aloitti Joensuun yliopistossa 1992 Emil Aaltosen säätiön apurahalla ja paneutui monikulttuuristuvien ihmisten alkuopetukseen Enon kansalaisopistossa. TEKSTI: TERTTU IISKOLA KUVAT: EEVA-MAIJA LAPPALAINEN Mikä Kä-Ki-Ku. Opistossa 1983–1991, kasvatusaineiden opettajana Pohjois-Karjalan opistossa ja Joensuun avoimen korkeakoulun yhdysopettajana 1991–1992. Hän valmistui Joensuun kotiteollisuuskoulusta 1974, suoritti nykyistä artenomin tutkintoa vastaavan tutkinnon Kuopiossa 1976, hankki taidekutojan ammatin Tampereella 1978, valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Joensuun korkeakoulusta 1983 ja hankki kansanopiston opettajan pätevyyden 1985. Tavanomaisuudesta poiketen käsityöoppimista voidaan yhdistää myös muiden asioiden oppimiseen. Se on sukua muun muassa kielikylvylle, suggestopedialle ja kontekstuaaliselle oppimiselle. Se pohtii käsityön syväviestintää, kuten nettiartikkelissa: Oletko itse tehnyt?; Mitä ja kuinka käsityö viestii: Käsityön funktio tekona ja työnä vaiko tiedostettuina ja kokemuksellistettuina merkkeinä. Välillä hän suoritti monikielisyyskasvattajan Pd-opinnot Vaasan yliopistossa 1997, kunnes filosofian maisterin tutkinto 1999 Joensuussa johti edelleen kasvatustieteiden tohtoriksi 2005 Oulun yliopistosta. Värien, materiaalien, työtapojen ja -välineiden käytössä on tärkeää oppia yhtäältä käsittämään kielen opiskelussa tarvittavia abstraktioita konkretioiden avulla. Kasvatustieteiden lisensiaattityö ( Joensuu) sekä käsi- ja taideteollisuusopettajan (Wetterhoff, Hämeenlinna), ammatillisen opettajan ( Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu) peruskoulu- ja lukio-opettajan (Helsingin yliopisto) pedagogiset pätevyydet valmistuivat 1994. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutusyksikössä hän aloitti 1999 käsityön didaktiikan lehtorina ja toimi tutorina Kajaanin opiston monikulttuurisuuskoulutuksessa 2005–2006. Käsityö(muotoilu)oppimisessa voidaan tavoitella ammatillista tai ammattiorientoitunutta eksperttiyttä. Yhteys käsityömuotoiluoppimisen ja kielen välillä on vuorovaikutteista, molemminpuolista ja jatkuvaa. Kä-KiKu-oppimistyyli murtaa oppiaineiden rajat. Toisaalta se on tulkinnan oppimista. Työelämä alkoi kutojana Varkaudessa 1969–1972, askartelunohjaaja ja hoitajana Pielisjärven B-mielisairaalassa 1976–, kotiteollisuus- ja kankaankudonnan opettajana ja vastaavana ohjaajana Joensuun seuduilla 1976–1983, harjoitusaineiden (kankaankudonta, tekstiilityö, äidinkieli) opettajana Reisjärven kr. Tästä hän hyppäsi psykologian, äidinkielen ja oppilaanohjauksen lehtoriksi Hämeenlinnan aikuislukioon 1997 ja toimi samalla ulkomaalaisten vankien suomen kielen ja kulttuurin opettajan ja psykologian kouluttajana Kiipulan ammatillisessa aikuiskoulutuskeskuksessa ja mentorina Tampereen yliopiston Työelämän ovenavaajat -koulutusohjelmassa 1998. – Haen tähän kysymysryppääseen vastausta, koska käsityö on vuosikymmenet ollut läsnä elämässäni ja elämäntyössäni, hän kertoo. Käsityöoppimisessa on tärkeää ohjata poimimaan kielen oppimisen kannalta mielekkäitä sanoja. Edelleen hän työn ohessa opiskeli Joensuun yliopistossa kasvatustieteiden maisteriksi 1989 ja pätevöityi kansalaisja työväenopistojen opettajaksi 1993. Opintomatkoja hän on tehnyt käsityöläiskylään Bulgariassa 1976 ja Kanadaan ja Yhdysvaltoihin 1989 (kasvatus- ja käsityötieteen tutkimukset amerikansuomalaisten suomalaisesta kulttuurista kudonnassa ja neulonnassa sekä pohjoisamerikkalaisten nuorten kansanopistokokemuksista Suomessa ja laudaturtutkimus 1996 valokuvattujen tekstiilitöiden verbalisoinnista). – Millainen kansantaloudellinen tuhlaus onkaan, kun tietoista tekemistä jää tekemättä, työtä saamatta siksi, että pitää saada kaikki nopeasti! – Kuitenkin tässä nyt toivon, että vältymme päätymästä takaisin sellaiseen niukkuuden aikaan, että käsitöiden tekeminen tulee kannattavaksi, välttämättömäksi. Kä-Ki-Ku-oppimistyyli sisältää käsin tekemistä, havainnointia, puhumista, tulkintaa, teemoitusta, kirjoittamista ja narratointia. Luonnon, materiaali- ja väri-ilmaisun sekä luovuuden käyttöä voidaan tutkia osittaisilla, rinnakkaisilla ja perättäisillä koodausmenetelmillä, lähi- ja uudelleenluvulla. Vuodesta 2011 hän toimii tekstiilityön yliopistonlehtorina ja tutkijatohtorina Oulun yliopistossa. YHÄ SYVEMMÄLLE OMAN TEKEMISEN KAUTTA L iperissä syntynyt Eeva-Maija Lappalainen loi oman Kä-Ki-Ku -oppimistyylin ja -koulutusmenetelmän ja kuvasi sen vuonna 2005 väitöskirjassaan Kulttuurisesti sensitiivinen opetus; Käden kielen ja kulttuurin oppimisen yhdistäminen maahanmuuttajien koulutuksessa ja opettajan kasvupolulla. mysten toteutuessakin) tulee hallitsevia johtohenkilöitä, suunnittelijoita, päälliköitä, joiden päätösten varassa laatu- ja kulttuuritietoinen rahakin elää, – jos sitä karttuu. Opinto- ja vaihto-opettaja työmatkoja hän on tehnyt lukuisia eri mantereille vuosina 1976–2009. Näin hän siirtyi jälleen äidinkielen pariin ja sen opettajaksi Outokummun työväenopistoon 1995 ja edelleen Valtimon lukioon ja yläasteelle sekä monikulttuuristuvien maahanmuuttajalasten valmistavaan koulutukseen 1996. Käsityöoppimisen konkretia helpottaa kielen ja kulttuurin oppimista. – Mutta ellei ihminen tunne historiaansa, hänen on se elettävä uudestaan, Lappalainen huokaa
Tehdastyöstä unelma-ammattiin Tiina Lepo, 40, ryhtyi yksityiseksi perhepäivähoitajaksi käytyään läpi elämänvaiheen tehdastyöläisenä. Tiinan ”laajentuneeseen perheeseen” kuuluu rakkaan miehen, omien lasten ja hoitolasten lisäksi myös poneja, vuohia, kili, lampaita, karitsa, kaneja, kissoja, kanoja. Onkin todella tärkeää, että lapset saavat suoran kontaktin eläimiin, sillä niillä on Tiinan kokemuksen mukaan lapsiin terapeuttinen, rauhoittava vaikutus. Kahdeksalta meillä on täällä aamupala, jossa tarjoan lähiruokaa ja luomua. Näin tämä toimii, Tiina iloitsee. Tiina korostaa sitä, että lasten täytyy saada elää luonnonmukaista ja kiireetöntä arkea. Kuvassa Tiinan sylissä söpöstelemässä Etienne-pupu. Elettiin vuotta 2001, ja Tiina työskenteli Forssassa kylpyhuonetehdas Parmarinessa, 80 | Ekoelo. – Käymme joka aamu lasten kanssa moikkaamassa kaikkia eläimiä. EKOTYÖ LUOMUA JA LUONTOA PERHEPÄIVÄHOIDOSSA Varpuskodossa rakkautta ja rajoja Luontopainotteisessa perhepäivähoidossa syödään aamiaiseksi luomuvispipuuroa, syötetään tuttipullolla karitsaa, opetellaan ekologista elämäntapaa ja unohdetaan kiire. Varpuskoto tarjoaa lapsille myös rakkautta ja rajoja, vuorotellen ja sopivassa määrin. Katsastamme niiden kuulumiset, juttelemme niille, ja lapset saavat myös silitellä niitä ja antaa niille heinää ja porkkanaa, Tiina kuvaa. Ja yksi Ullamerkkinen sylikananen. Sitten lähdemme lasten kanssa ulos, kuvailee hoitopäivän lempeää starttia perhepäivähoitaja Tiina Lepo. Meillä on myös ihana kokemus siitä, miten yksi hyvin arka ja itkuinen pikkutyttö alkoi avautua, kun hän sai syöttää kaneja. T yypillinen päivä yksityisessä perhepäivähoidossa Jokioisten Minkiössä antaa lapselle arvokkaita kokemuksia luonnonmukaisesta ja kiireettömästä arjesta. – Lapsille on suuri riemu saada syöttää tuttipullolla pientä vuohea tai karitsaa. Näin se käynnistyy: – Lapset tulevat meille aamulla puoli kahdeksan kieppeillä. Ulkona lapsia odottaa kaikenkarvainen eläinkatras
Puhdasta luomukotiruokaa Tiinalla on tällä hetkellä kahdeksan hoitolasta, jotka ovat iältään vuoden ja neljän vuoden välillä. Luonnonmukainen elämäntapa tarkoittaa Tiinalle myös ekologisia valintoja. Olen itse ollut erittäin vahvasti luontoon kallellani koko ikäni. Tuli sellainen tunne, että pitäisi elää sellaista elämää, jossa tuntee tekevänsä oikeasti tärkeitä asioita, Tiina kuvaa. Vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa saavat täällä meillä puhdasta, luonnonmukaista kunnon kotiruokaa. Jo nuorena tyttönä hoidin kesätyökseni toisten lapsia ja tykkäsin siitä tosi paljon. Aloittaessaan perhepäivähoidon hän päätti, että toteuttaa kaikessa mahdollisimman ekologista linjaa. Hän työskenteli ensin kunnallisella puolella, kunnes eri vaiheiden jälkeen kävi yrittäjäkurssin ja uskalsi lopulta toteuttaa oman unelmansa. Hänellä on lisäksi neljä omaa lasta, joista enää kaksi nuorimmaista on kotona. Vuoden 2012 syyskuussa hän perusti oman yrityksensä. Kaupungissa tukehtuu Tiina valmistui perhepäivähoitajaksi samana vuonna 2008. – Palasin kuitenkin vielä takaisin tehtaalle. kunnes vakava sairaus yllätti hänet. Vuonna 2008 Tiina jätti tehdastyön lopullisesti. Tunsin, että sinne lähestulkoon tukehtuu. Syy tähän oli lomautus. Juttelemme niille, lapset saavat silitellä niitä ja antaa heinää ja porkkanaa. Ekoelo | 81. vat sopivimpia tähän toimintaan ja mitkä eläimet olisivat kaikkein mieluisimpia ja antoisimpia nimenomaan lapsille, Tiina kertoo. – Olin jo aiemmin tiedustellut kunnalta tällaista mahdollisuutta, koska olen aina tykännyt touhuta lasten kanssa. Kierrätys tuli meillä entistä enemmän esille, ja eläimiä alkoi tulla lisää sen mukaan, millaiset eläimet olisi- Eläimet toimivat sekä isäntäperheen että hoitolapsien terapeutteina. – Olin poissa kuvioista vuoden päivät, jolloin aloin jo pohdiskella elämääni uudelta kantilta. Asuin itse jonkin aikaa kaupungissa, mutta se ei ollut minun paikkani. On melkein sääntö, että kaikki lapset, jotka tulevat tutustumaan meidän paikkaamme, haluavat myös saman tien jäädä meille hoitoon. Millaisilla perusteilla Tiinan asiakkaat eli hoitolasten vanhemmat ovat valinneet luontopainotteisen perhepäi- vähoitopaikan. – Luontopainotteisuus on ollut toiminnassani mukana ihan alusta alkaen. Kuvassa Tiina ja hänen tyttärensä Tinja-Riina ihailemassa ja silittelemässä suloista Siiri-karitsaa. Monen lapsiperheen arki on niin kiireistä, että lapsia tulee ruokittua eineksillä ja muulla käsitellyllä ruoalla, Tiina vastaa. – Tuli sellainen ahaa-elämys, että lapset ja eläimet ovat luonnon ohella se minun juttuni, joten miksi en tekisi niiden parissa myös työtäni. – Rupesin käyttämään lähiruokaa ja luomua. Oli siis itsestään selvää, että halusin omat luontoarvoni mukaan myös yritystoimintaani, Tiina kuvaa. – Aika monelle vanhemmalle tärkein peruste on ravinto. – Käymme joka aamu lasten kanssa moikkaamassa eläimiämme. – Olen huomannut, että luonto antaa meille todella paljon hyvinvointia. Yksityinen luontopainotteinen perhepäivähoito Tiina Lepo oli syntynyt. Sen seurauksena Tiina sai kipinän lähteä perhepäivähoitajakursseille hankkimaan itselleen uutta ammattia. – Kaikki vanhemmat arvostavat myös sitä, että meillä on näitä eläimiä
Tiinalle itselleen tärkeintä onkin nähdä, miten oman työn kautta lapset viihtyvät ja saavat kasvaa luonnonmukaisessa ympäristössä. erityisen taitava, Tiina toteaa. Meillä kaikki ovat samanarvoisia, ja ihan yhtä rakkaita ja arvokkaita. Vaikka hoitopäivät koostuvat samanmoisesta rytmistä ja askareista, jokainen päivä on kuitenkin omanlaisensa. Sitä toivoisin kaikille lapsille, toteaa perhepäivähoitaja Tiina Lepo. Tiinan isoon syliin ja sydämeen mahtuukin paljon. – Lapsi kaipaa turvallisuuden tunteen saamiseksi rutiineja ja myös sääntöjä, jotka täällä meillä pätevät tasapuolisesti niin omiin lapsiini kuin hoitolapsiinikin. Tasa-arvoista kohtelua Luontopainotteisen perhepäivähoitoyrityksen pyörittäminen on Tiinan unelmatyö. Myös lapset oppivat, että ekologinen elämäntapa ei ole mitenkään hankalaa. Se edesauttaa yhteistyötä ja luo molemminpuolista luottamusta. Kuvassa Tinja-Riina on saanut syliinsä tehotyttö Ullan, joka on Tiinan äidiltä tullut ihastuttava sylikananen. Meillä esimerkiksi on täysin selvää, että ruokajätteistä kaikki muu paitsi kahvinporot ja banaaninkuoret menevät eläimille, Tiina toteaa. Tiina kutsuu kotiaan ja lasten hoitopaikkaa Varpuskodoksi, jossa on tilaa ja rakkautta kaikille tasapuolisesti. Vähän kauanhan se kesti, ennen kuin hoksasin oman paikkani maailmassa, mutta sitä paremmalla syyllä nautin nyt jokaisesta hetkestä, Tiina kuvaa. Hoitopäivän aikana on Tiinan mukaan tärkeä antaa lapsille rakkauden lisäksi myös rajoja ja rutiineja. Tiina pitää tärkeänä myös sitä, että lasten vanhemmilla on myös samansuuntaiset ekoarvot kuin hänellä itsellään. Ekovalinnat tuntuvat tulevan myös yhä luonnollisemmaksi osaksi ihmisten arkea. – On myös tärkeää, että jokainen lapsi saa kokea olevansa jossakin asiassa Tiinan luontopainotteiselta perhepäivähoitotilalta löytyy myös sylikana. – Lapselle on äärimmäisen iso asia www.ekosego.fi 044-5610103 82 | Ekoelo TEKSTI: MARJO-KAISU NIINIKOSKI KUVAT: LAURA SALO ssi Luomukauppa Pakuritee – Bio King saada elää kiireetöntä lapsen elämää. – Olen huomannut, että ekologiset arvot ovat monille ihmisille yhä tärkeämpiä. – Olen naureskellutkin, että minulla on ilmeisesti ylisuuri hoivavietti. Infr ap pu una € 399 Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin 0400-682012
U rheiluvälinekauppias Markku Sannela Inkeroisissa kertoo, että sähköavusteinen polkupyörä on maailman tärkein juttu monelle vajaakuntoiselle. Sannelalla on useita aktiivisia sähköpyöräilijäasiakkaita. Fillaa töihin hikoilematta SÄHKÖAVUSTEINEN POLKUPYÖRÄILY ON YKSI KEINO KOHTI VÄHÄHIILISYYTTÄ Sähköavusteisella polkupyörällä on hauska fillailla töihin, koska matkalla ei tule hiki, jos ei tahdo. Ilmastonmuutoksen vastustamiseen sähköfillari on hyvä väline. – He tuntevat itsensä nuoriksi jälleen! Euroopassa kasvaa nyt kovasti näiden akusta voimaa ottavien pyörien suosio työmatkavälineinä, autojen sijaan. Ensimmäiset pyörät olivat liian halpoja ja niiden akut huonoja – tai sitten ne olivat liian kalliita. Ekoelo | 83. Uusin litiumakkutekniikka toimii hienosti, ja siksi pyörät ovat saaneet uuden buumin, Sannela kertoo. XXX LIIKKUMINEN – Hei vaan, taas mennään! Olavi Karivainio on pyöräillyt sähköavusteisesti viisi vuotta pitääkseen yllä kuntoaan, kun omasta pumpusta on käytössä enää alle puolet. Kylmillä ilmoilla pitää pukea ylle kerroksia ja hyvä tuulensuoja – ja ehdottomasti kunnon rukkaset, hän opastaa. – Kymmenen vuotta taka- perin Suomessakin idealla oli valtava lataus, mutta se hiipui. Tuhansille suomalaisille vajaakuntoisille akkupyörä tarjoaa oivan liikuntamuodon. Hän kutsuu kokemuksistaan kertomaan ”päätoimisen sähköpyöräilijän” Olavi Karivainion, 69
Akkupyörästä toinen puoli sydäntä Olavi Karivainio hurauttaa iloisesti Kymijoen sillan yli Anjalasta Inkeroisiin ja pysähtyy kertomaan, miksi reippaan oloinen mies pyöräilee sähköavusteisesti. – Akun keston kannalta on parasta, että se ladataan täyteen aina käytön jälkeen. Lähes satasen maksoi kokeilu, Olavi kertoo. Ohjaustangon mittaristosta voi valita, millä vauhdilla ottaa lisävoimaa akusta 15, 20 ja 25 kilometrin portain. – Kokeilin vuosi sitten nastarenkaita, mutta ei ole minusta talvipyöräilijäksi. – Tämä ei sähköavusteisena näet kulje polkematta, Olavi huomauttaa. Hyvienkin akkujen hinnat ovat toisaalta hiukan tulleet alas.. Markku Sannela kertoo, että akut olivat aiemmin heikkoja ja ovat edelleen halvoissa aasialaisvalmisteisissa pyörissä. – Laturi pitää aina olla mukana tarakalla, hän sanoo. – Ostin pyörän myös emännälle, ja hänhän tykkää ajella pitempiä matkoja kuin minä! Ylämäissä hauska kuittailla nuorille Crescentin etupyörässä on vetävä moottori, joka ottaa akusta tehoa 250 wattia. Olavin pyörä tyssää sähköavustamisen, jos vauhti nousee yli 25 kilometrin tunnissa, koska se Trafin mukaan vastaisi jo mopon vauhtia. Tästä pyörän sydämestäkin siis kannattaa pitää huolta. Mutta nytkin 1.12. Lääkärit eivät ole ottaneet mitään kantaa Olavin kuntoiluun, vaikka pumpun teho on alle 50 prosenttia. Akkua kuluttaa myös esimerkiksi runsas vaihteiden käyttö Olavin 7-vaihteisessa pyörässä. Talvipyöräily söisi akkua Karivainiot eivät ota pyöriään mukaan tunturiin talveksi, vain ruska-aikaan. Tuhat kilometriä on tullut täyteen uusilla polkimilla. – 30 kilometriä kun veivaa koko ajan, niin terveellinen hiki tulee mutta ei koko ajan läähättämällä. Mieshän on 1960-luvulta lähtien muun muassa sa84 | Ekoelo moillut pitkiä matkoja tunturissa. Onko liian paljon tullut liikettä. – Miksi sitten olen sairastunut, en tiedä. – Ei ole ollut mäkeä, mitä en olisi päässyt ylös polkematta. Akun lataus näkyy aina ohjaustangossa olevassa näytössä sekä akussa. Alamäet toki pääsee vapaalla huristamaan niin kovaa kuin uskaltaa. Edelliseen pyörään hän hankki uuden akun, joka maksoi noin 300 euroa. Nuoremmille siinä voi kuittailla kunnosta, Karivainio nauraa. lähdetään emännän kanssa tunturiin, jossa hiihtelemme 600–700 kilometriä, huhtikuulle asti. Sähköavusteinen pyöräily mahdollistaa kenelle tahansa heikkokuntoiselle, vajaakuntoiselle tai astmaatikolle hyvän kuntoilun. – Olen vajaakuntoinen mies. Kohta 30 vuotta sitten sain ensimmäisen infarktin, ja kuusi vuotta sitten minut tahdistettiin käymään sähköllä. Kylmässä myös pyörän akku kestää vähemmän aikaa. Jos Olavi aloittaisi sähköavusteisen pyöräilyn nyt, viisi vuotta kokeneena, niin hän valitsisi heti parhaan mahdollisen pyörän. – Viisi vuotta sitten hankin sähköavusteisen polkupyörän, ensin halvemman Helkaman ja viime heinäkuussa noin 2000 euron hintaisen Crescentin. Se tukee sydän-hengityselimiä sekä lihas- ja nivelkuntoa ja parantaa tasapainoa ja koordinaatiota, kullekin kuntotasonsa mukaan. Ajovaloilla on erilliset paristot. Marraskuun viileydessä Olavi ajaa akullaan korkeintaan 30 kilometriä, kun kesällä hurisee 50 kilometriä. Ohjaustangon näytöstä voi valita kolme eri avustustehoa ja näkee akun varaustilan
Lähes kaikki myydyt sähköpyörät ovat sähköavusteisia korkeintaan 250 watin tehoisella sähkömoottorilla varustettuja polkupyöriä. Sähköpyörien markkinointi ei näytä olevan kovin aktiivista. Sähköpyörän keskeisten osien kestoikä on useita vuosia. Tulokset ja käyttäjäkommentit: ”http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/15/ sahkoavusteisten-polkupyorien-testissa-kalleinpolki-voittoon”http://yle.fi/ aihe/artikkeli/2014/05/15/ sahkoavusteisten-polkupyorien-testissa-kallein-polkivoittoon Googlaa: Demos Helsingin Velocity-hankkeen yhteenveto Sähköavusteinen pyöräily osana tulevaisuuden vähähiilistä yhteiskuntaa. Sähköpyörien käyttö ja huolto Sähköpyöriä käytetään pääasiassa kesällä. Eritehoisia muunnossarjoja on tarjolla useita. Tässä tiivistelmä tuloksista: Myyntimäärät Suuruusluokkana sähköpyöriä myydään pari tuhatta ja muunnossarjoja satoja vuodessa. TEKSTI JA KUVAT: TERTTU IISKOLA Olavi Karivainion Crescentissä on li ion-akku takatelineen alla, josta se on helppo vetää pois ja viedä sisälle 10 Ah -verkkolataukseen. Voltteja on 36. Kokonaisuutena Suomessa myydään vielä vähän sähköpyöriä. Eritehoisia sähköpyörämalleja on tarjolla useita. Myydyin pyörämalli on kaupunkipyörä. Googlaa tarkempaa tietoa: Sahkopyorakysely Ekoelo | 85. Noin 90 % myydyistä sähköpyöristä on vähintään 1 000 euron hintaisia, noin 58 % prosenttia vähintään 1 500 euron hintaisia ja noin 23 % vähintään 2 000 euron hintaisia. Sähköpyörien käyttäjäryhmät Suurimmat sähköpyörien käyttäjäryhmät ovat 18–64-vuotiaat; 65-vuotiaita tai vanhempia 14 % ja erityisryhmiä, kuten liikuntarajoitteisia 4 %. Karivainio laskee, että hänen Tunturinsa akku kesti kyllä enemmän kuin 500 latausta. Sähköpyörämallien tarjonta, kysyntä ja hinnat Eri sähköpyörämalleja on tarjolla runsaasti. Sähköpyörien markkinaosuus polkupyörämarkkinoista on suuruusluokkana 1 %. Lisätietoa: Kuningaskuluttaja testasi neljä erilaista sähköavusteista polkupyörää viime toukokuussa. Myydyistä muunnossarjoista arviolta joka neljäs on teholtaan yli 250 wattia, mutta tällaisia muunnossarjoja myydään kappalemääräisesti vähän. Kysyntä näyttäisi kuitenkin olevan lievässä kasvussa. Eniten myydään 500–999 euron hintaisia muunnossarjoja ja teholtaan korkeintaan 250 watin tehoisia muunnossarjoja. Myydyimmät sähköpyörämallit ovat arvokkaita. Akkujen kestosta on monenlaista tietoa: 500–1000 latausta. Yli 3 000 euron hintaisia pyöriä ei kuitenkaan myydä. ALAN TIETO AKKUPYÖRISTÄ L iikennevirasto Trafi teetti elokuussa kyselyn sähköpyörien markkinoista alalla toimiville yrityksille. Sähköpyörän käyttöikä ei poikkea tavallisen polkupyörän käyttöiästä. Muunnossarjojen tarjonta, kysyntä ja hinnat Muunnossarjoja myydään ja asennetaan melko tasaisesti kaikkiin eri polkupyörämalleihin
M uutto Helsingistä Porvooseen, Ilolan kylään toi koivurisut ja niistä yhä uusilla tavoilla paljastuvan kauneuden Tarja Heikkilän elämään. Syksyllä kaadettujen puiden oksat ovat vielä keväälläkin keruukuntoisia, pakkanen säilyttää ne hyvin. Heikkilä kerää yleensä risunsa kaadetuista puista. Miksi juuri Koivurisu. Käyttökelpoista risua voi löytää maasta myös talvimyrskyn jäljiltä. TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: TARJA HEIKKILÄ. Jotain puuttui silti. Kesälläkin voi tehdä, jos on katospaikka tai ulkovarasto, missä säilyttää risuja suojassa sateelta ja auringonpaahteelta, Heikkilä neuvoo. Pienten lasten äitinä Heikkilä koki työmatkan Helsinkiin liian pitkänä, joten hän irtisanoutui ja lähti kouluttautumaan media-alalle. Hän oli käynyt koti- Syksy ja talvi risuaikaa Kaunista koivurisuista on saatavilla kirjakaupoista, nettikirjakaupoista ja kirjastoista. Hän arvelee, että Helsingissä koivurisu olisi jäänyt häneltä löytämättä, mutta vakuuttaa, että pienempien töiden punominen onnistuu myös pienessä kaupunkiasunnossa, jos siellä on työskentelypaikka vapaalla pöydällä tai lattialla. Koivurisu tuntui luontevalta materiaalilta täällä metsien laidalla asuessani. – En tahtonut työskennellä vain tietokoneella. Halusin Syksy ja talvi ovat oivaa risutöiden tekemisen aikaa, koska risut pitää kerätä lehtensä pudottaneista koivuista. Yllätyin, miten monipuolisesti sitä voi muotoilla ja käyttää. teollisuuskoulun ja kädentaitojen ohjaajan - askarruttajan -linjan sekä työskennellyt Helsingissä askartelu- ja käsityöohjaajana. Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt kirja Kaunista koivurisuista. Ikänsä käsitöitä tehnyt Heikkilä oli kahden pienen lapsen kotiäitinä kokeillut myös työkseen monia materiaaleja. Risutöiden tekemiseen tarvitaan vain yksinkertaiset välineet: oksasakset, muutamat pihdit ja rautalankaa. Heikkilän oman kodin yhteydessä on ”risupiha”, jossa hän järjestää keväisin ja alkukesästä kursseja ja jossa on pienimuotoinen näyttely erilaisista risuideoista. KÄDENTAIDOT HALU TEHDÄ KÄSILLÄ SAI TARJA HEIKKILÄN TEKEMÄÄN LÖYDÖN METSÄSTÄ Koivurisun yksinkertainen kauneus Tarja Heikkilä menee syksyisin risumetsään harva se päivä, suunnittelee, punoo ja työstää kaunista kotiin ja puutarhaan, kouluttaa uusia tekijöitä ja kirjoittaa kirjoja. Havuista saa risutöihin kaunista väriä ja kolmiulotteisuutta. Kaksi risunippua on yhdistetty ja koko työ on sidottu puolarautalangalla nipun keskeltä aloittaen. Hän perusti miehensä kanssa Kuva ja Mieli Oy:n, jossa Tarja työskentelee taittajana, hänen miehensä työnohjaajana ja kouluttajana; lisäksi he harjoittavat pienkustannustoimintaa. Keräämiseen täytyy olla maanomistajan lupa. 86 | Ekoelo jatkaa käsillä tekemistä, jolloin risut löytyivät luonnostaan läheltä, Tarja Heikkilä kertaa. – Keväällä töitä on kiva tehdä ulkona
Hänen äitinsä oli ompelija, joten hänkin ompeli paljon vaatteita ensin itselleen ja sitten omalle perheelleen, virkkasi, neuloi, kutoi kangaspuilla ja kokeili jopa frivolité-pitsiäkin ennen koivutöihin hurahtamistaan. Tarja Heikkilä on tehnyt käsitöitä pienestä lähtien. Tässä valmistuu säilykepurkkiin istutettuna kaunis sydän norkkoisista risuista. Ekoelo | 87
Niin tapahtuu varsinkin kulutuksessa. Paitsi risujen keräämisestä ja töiden suunnittelusta, myös itse tekemisestä Tarja Heikkilä on löytänyt hyvän, hiljaisen vastapainon kiiretyölle. Rautalankojen kiertäminen vastakkaisiin suuntiin 5. KOTIIN JA PUUTARHAAN K oivunoksa taipuu moneen. Kiven ympärille sitominen 9. Kesällä hän käyttää muovia peittona, jotta risut eivät pääse kuivumaan. Vanha, harmaantunut lauta tai metalliverkko voivat olla jopa työn lähtökohtana, Heikkilä vinkkaa. Nipun kiertäminen 14. Kursseja Porvoon risupihalla, kansalaisopistoissa ja RISUNTYÖSTÖVÄLINEET JA TYÖTAVAT Välineitä tarvitset: oksasakset sivuleikkurit kärkipihdit linjapihdit ohutta puolarautalankaa, yleensä 0,6 mm paksumpaa, katkottua tai vyyhdillä olevaa rautalankaa hanskat muita tavallisia työkaluja, kuten vasara, porakone, sinkiläpistooli, puukko tai naskali Monta työtapaa 1. Kangaspuilla kutominen 12. Perustekniikoilla muunnellen Kun osaa kerätä hyvät risut ja esikäsitellä ne ja oppii perustekniikat sekä rautalangan käytön, risuja voi työstää vaikka olohuoneessa äänikirjaa tai telkkaria kuunnellen risut kankaalle tai pressulle levittäen. Koivurisutöihin pääsee helposti ja edullisesti sisään. Hän pitää yksinkertaista risua haastavana ja kiehtovana materiaalina. – Aina ei synny hyvää lopputulosta, eikä suunnitelma onnistu, jolloin pitää yrittää uudestaan. Risujen tai keppien latominen aidaksi 88 | Ekoelo kouluissa pitänyt Heikkilä sanoo, että yleensä osallistujat innostuvat tekemään töitä posket hehkuen ja hämmästyvät kotimaisen koivun mahdollisuuksista. Perustekniset ongelmat ovat tietenkin oma hidasteensa: Jos ei esimerkiksi astiaa tehdessä saa solmuja pitämään. Omat risutyöni ovat yleensä pelkistettyjä ja siloiteltuja. Pienoisveistoksiin kelpaa kuivempikin risu. Letittäminen (kranssi tai häntä) 13. Reikien poraaminen rautalangoille 7. – Riippakoivunoksat ovat ihanteellisia kransseihin, mutta kerätessäni otan sellaisia risuja, mitä milloinkin on saatavilla. – Työstäminen vaatii kuitenkin oman syventymisensä. – Itse olen selkeän tyylin ystävä. Nipun pituutta voi nimittäin jatkaa helposti lisäämällä risuja yksi kerrallaan niin, että uuden risun tyvipää jää nipun sisälle piiloon. Taivuta koivurisunippua ja kokeile. Kiertäminen nipun ympärille 2. Ne voi halutessaan viedä suihkuun huuhdellakseen pölyt pois. Rautalankojen paikkojen vaihtaminen 4. Osassa risuista on norkkoja, ne ovat kauniita sellaisenaan. Käyttökapistuksiksi risutöitä tehtiin entisaikana: luudiksi, kynnysmatoiksi ja vispilöiksi. Niinpä astioiksi risuja kannattaa ennen muuta valmistaa vähäisempään kulutukseen, kuten hedelmä- tai karkkivadeiksi tai -kulhoiksi. Siellä ne alkavat pikkuhiljaa haurastumaan ja rautalanka ruostumaan, mutta kestävät Heikkilän mukaan kuitenkin koossa yllättävän monta vuotta. Metallikehikon päällystäminen nipun yli ja kiertäen 6. Työ, jossa risut muodostavat pötkömäisen nipun, onnistuu lyhyemmistäkin risuista. Taivasalla vailla peittoa risuja ei kannata säilyttää. Jos yritän saada aikaan jotain kovin hätäisesti, tavallisesti ei synny hyvää. TEKSTI: MIRA PIISPA KUVAT: TARJA HEIKKILÄ. Muotoon kuivattaminen astiassa 11. Rautalangalla punominen 3. Tarja Heikkilä on tehnyt risuista pääosin koristeesineitä ja suositteleekin niiden tekemistä, koska koivunoksista irtoaa aina silmuja. Rautalankojen nitominen kiinni pohjakappaleisiin 8. – Nyt, kun tehdään ehkä enemmän koristeita, töitä voi somistaa mukavasti niin luonnonmateriaaleilla, kuten havuilla, heinillä, eri puiden oksilla, oljilla, kaarnalla, jäkälillä, tuohella tai vaikkapa led-valoilla, kankailla tai pitseillä. Metalliverkkoon pujottelu 10. Norkkorisuista saa tehtyä ”pörröisempiä” töitä tai norkot voi halutessaan repiä pois. Kriteeri risutöihin on se, että risu kestää taivutusta. Toki risutöiden tyyli voi olla rosoisempikin, Heikkilä rohkaisee. Samalla lopputulos voi palkita tekijänsä ja katsojansa pikemmin ja paremmin. Jotkut työt sopivat paremmin ulos, kuten puutarhan kaunistukseksi. – Työssä olevaan risunippuun voi aina lisätä risuja ja poistaa niitä, ottaa esille ulokkeita ja taivuttaa kiemuroita oman luovuuden mukaan. Jo kaksi koivurisuaskartelukirjaa kirjoittanut Heikkilä tahtoo itse kokeilla aina uudennäköistä. Heikkilällä on käytössään ulkovarasto, jossa risut säilyvät useampia kuukausia. Sisällä risutyöt kestävät hyvin. Varastossa tai peiton alla Myös pihapuista risuja voi ottaa, mutta niistäkin vain lehdettömänä aikana. – Osa myrskyn alas tuomista risuista on käyttökelpoista, osa lahoa. – Risut saavat uuden merkityksen, muuttuvat arvokkaaksi raaka-aineeksi ja jatkavat elämäänsä uusina esineinä, käsityöohjaaja, kirjailija Tarja Heikkilä neuvoo. – Talveksi suojaan tuominen pidentää esimerkiksi köynnöstukien ja suojaruukkujen ikää
Kukkakeppi tai köynnöstuki tukirautaan kiinnitetystä risunipusta 7. Risupallot 10. Nipusta risuja sidotaan pylväsmäinen pienoisveistos Pohjaton suojaruukku tai -maljakko tai amppeli Risuköynnös risukepeistä tai latvarisuista Kehys risukepeistä Risukuviot, -kirjaimet ja -numerot nipusta sitoen ja taivutellen 6. 2. Voit punoa pienen työn vain muutamalla risulla tai tehdä isoja risutasoja. Voit tehdä vaikka risuliinoja. Lisää uusi keppi, kiristä edellisen päälle käännetyt langat ja käännä vasta sitten rautalangat vastakkaisiin suuntiin lisäämäsi kepin päällä. Kiinnitä paikoilleen lyömällä naula pohjaan asti. Puno risuja rautalangalla. Astiat, vadit tai ruukut puukiekosta tai risusykkyrästä 8. Kierrä rautalangan keskikohta kerran naulan ympärille ja jätä päät eri suuntiin. Veistokset, kuten linnut 11. 3. 4. RISUN MAHDOLLISIA MUOTOJA 1. 5. Siten muotoillaan risut levymäiseksi, yhteen tasoon. Koodilla ”TUTUSTU” saat -10% alennuksen 31.12.2014 asti! Käännä rautalangat vastakkaisiin suuntiin kepin tai risunipun päällä. Risumatto 12. Risupitsi Elämäniloisten Ihmisten Kauppa Oulussa KuuKorennosta saat kaikkea, mitä iloisen päivän tekemiseen tarvitaan! Tutustu ihmeelliseen verkkokauppaan osoitteessa www.kuukorento.fi KuuKorento Ekoelo | 89. Risuastian pohjaksi sopii paremmin kestävämpi kappale kuin risunippu, kuten puukiekko, laudankappale tai muotoon sahattu vaneripala. Kierrä rautalankaa risunipun ympärille tasaisin välein, pienemmissä töissä noin sentin välein, isommissa harvemmin. Koristekranssit 9. Poraa aloituskappaleesen tasavälein reikiä. Naulaa kiinnityskohtiin pienet lankanaulat, lyö ne vain puoliksi sisään
Tuoretta tillisilppua pitää olla runsaasti! ROSOLLI 4 keitettyä perunaa 4 keitettyä porkkanaa 2 maustekurkkua 2 omenaa 4 keitettyä punajuurta ( tai 2 keitettyä punajuurta, 2 etikkapunajuurta tai 4 etikkapunajuurta) 2 sipulia 1–2 tl suolaa Kastike: 2 dl kuohukermaa 2 tl etikkaa 3 tl sokeria vähän punajuuren säilöntälientä väriksi suolaa tai aromisuolaa Kuutioi juurekset, maustekurkku ja omena tasakokoisiksi paloiksi. Tarkista suola. Huomioi, että etikka kiinteyttää kermavaahdon. Mausteina hän käyttää resepteissä äitinsä, Pirkko Rahkila-Rissasen 1980luvun alussa perustaman Ryytihyppysen lisä- ja säilöntäaineettomia mausteita. Anna makujen tasoittua muutaman 90 | Ekoelo Rosollia tehdään niin paljon, että sitä riittää vielä tapaninpäivänäkin! tunnin jääkaapissa. Ripottele fileille suolaa, pippurimursketta ja vähäsen sokeria. Sekoita liemen aineet ja kaada silakoille. Lado juures-, kurkku- ja omenakuutiot sekä sipulisilppu sekoitusastiaan kerroksittain. Jäähdytä liemi ja kaada sillien päälle. Kiehauta mausteliemen ainekset. Sekoita varovasti ja mausta suolalla. Leikkaa sillistä noin sentin paksuisia paloja. Murskaa maustepippurit kevyesti joko huhmarissa tai veitsen kärjellä työtasoa vasten. Koristele rosolli kurkkuviipaleilla ja persiljalla. Kastikkeeseen vatkaa kerma käsin löysähköksi vaahdoksi, lisää etikka, sokeri, suola ja vähäsen punajuuren säilöntälientä. Kiireetön, kalaisa alkupalaherkuttelu tänä jouluna aattoaterian tähtihetki T änä jouluna tarjoan aattoillan aterialla kalaisat alkupalat kauniisti rakennettuina, valmiina annoksina. Leikkaa sipulit ja porkkana viipaleiksi. Leikkaa kaksi punasipulia renkaiksi. Jätä sillin nahka ja selkäruoto paikoilleen. Anna maustua jääkaapissa vähintään vuorokauden.. Laita fileet muovipussiin. Silppua sipuli. Lado lasipurkkiin silliviipaleita, sipulirenkaita ja porkkanaviipaleita sekä laakerinlehtiä ja pippureita. Lado lasipurkkiin kerroksittain silakoita ja sipulirenkaita. Lisää saa toki ottaa, ja rosollia tehdään niin paljon, että sitä riittää vielä tapaninpäivänäkin! Tarjolle alkupalalautaselle laitan rosollin ja kalaherkkujen kanssa sinappikastiketta, esimerkiksi valmiskastiketta kaupan kalatiskiltä sekä sitruunanlohkon ja laadukkaan keitetyn perunan. Anna maustua jääkaapissa vähintään vuorokauden. IRMAN EKOHERKUT Ekoelo-lehden Irman ekoherkut-palstallaan harrastajakokki, jyväskyläläinen Irma Rissanen, 60, tarjoilee ateriavinkkejä luonnon antimista. Anna niiden maustua jääkaapissa vuorokauden verran. SUUTARINLOHI 300 g silakkafileitä 3 rkl merisuolaa 5 maustepippuria vähäsen sokeria 2 punasipulia Liemi: 1 dl vettä 1 dl väkiviinaetikkaa 1/2 dl sokeria Lado silakkafileet työtasolle. LASIMESTARIN SILLI 3–4 rasvasilliä, nykyään kannattaa suosia liottamatta käyttövalmiita sillejä 3 tavallista sipulia tai punasipulia 1 porkkana 3 laakerinlehteä 10–15 kpl kokonaisia maustepippureita 10–15 kpl kokonaisia valkopippureita Liemi: 4 dl vettä 2 dl väkiviinaetikkaa 2 dl sokeria Puhdista silli, tosin nykypäivän liottamatta valmiit sillit ovat valmiiksi puhdistettuja. Ota fileet muovipussista ja kuivaa niistä kevyesti talouspaperilla ylimääräinen, pussissa muodostunut suolavesi pois
Koristele sipulihakkeluksella ja tuoreella tillisilpulla. Anna maustua jääkaapissa tunnin, pari. Pyöräytä myllystä makusi mukaan mustapippuria ja lopuksi ripottele lohifileelle reilusti tuoretta tillisilppua. Kt. Ripottele vähäsen sokeria fileen pinnalle. Juokseta pitkin lohifilettä juoksevaa hunajaa. Ekoelo | 91. Anna maustua vähintään seuraavaan päivään jääkaapissa. PIRTEÄ SITRUUNALOHI HUNAJAINEN GRAAVILOHI 300 g lohiviipaleita 2 sitruunan mehu vähäsen sokeria 400 g lohifilettä pari reilua ruokalusikallista karkeaa merisuolaa ronski loraus juoksevaa hunajaa vähäsen sokeria mustapippuria myllystä tuoretta tillisilppua Laita lohiviipaleet sitruunanmehuun maustumaan. Lusikoi päälle mätiä. LOHTA SOIJAKASTIKKEESSA 300 g lohisiivuja 2 dl soijakastiketta Laita lohiviipaleet soijakastikkeeseen maustumaan. Anna maustua jääkaapissa tunnin, pari. Mätiä, smetanaa ja sipulia ruisleivällä 12 pientä ruisleipästä 1 prk smetanaa 2 dl lohen mätiä sipulihakkelusta tuoretta tillisilppua Paahda pienet ruisleipäset. Ripottele suola lohen pinnalle. Voitele ne smetanalla
Laatikon tulee olla löysää. Lisää joukkoon pari ruokalusikallista voita. Jauha tai raasta joukkoon yksi kokonainen sipuli tai käytä 1–2 ruokalusikallista R-sipulijauhetta. Vanhan ajan maksalaatikossa runsaasti sipulia Osta puolisen kiloa jauhettua luomunaudan maksaa tai jauha luomunaudan maksa itse lihamyllyllä. Lisää seokseen hiukan riisin keitinlientä, ellei massa ole tarpeeksi löysää. Sekoita riisit ja soseutetut porkkanat. VANHAN AJAN JOULULAATIKOT JÄTETÄÄN SOPIVAN LÖYSIKSI Irma Rissasen joulupöytään kuuluvat itse, lähellä kasvaneista keskisuomalaisista luomujuureksista valmistetut laatikot. Maksalaatikkoon hän jauhaa lihamyllyllä luomunaudan maksan. Sekoita joukkoon hieman siirappia, suolaa maun mukaan ja pari ruokalusikallista voita. Lisää keitinlientä, jos tarpeen, ettei tule liian paksua. Makaronit keitetään lötköiksi Keitä luomumakaronit vähäsuolaisessa vedessä ainakin 20 minuuttia, että ne tulevat ”lötköiksi”. Kaada keitinvesi pois. Joululaatikkojen reseptit ovat pääsääntöisesti Irman äidin, Pirkko Rahkila-Rissasen Tyyne-äidin reseptikansiosta. P orkkanalaatikkoa varten raaputa porkkanat puhtaiksi, keitä ne kypsiksi. Keitä riisit melkein kypsiksi, ei ihan. Kinkku ja kinkun kastike Maksalaatikko Lanttulaatikko Porkkanalaatikko Perunalaatikko Makaronilaatikko Puolukkahillo Piimälimppu ja voi Kotikalja Rommi-rusina-hyydykekakku Kahvi runsaasti, vähintään 2–3 senttiä yli makaronien pinnan, että on kiehumisvaraa. Munien määrä riippuu makaronilaatikon määrästä. Sekoita soseen joukkoon hivenen siirappia. Anna sekoituksen olla löysä. Lisää joukkoon hiukan siirappia, mausta inkiväärillä ja muskotilla. Kaada osa keitinlientä talteen ja soseuta porkkanat. Riisin asemesta voit käyttää rikottuja ohraryynejä, ne kypsyvät nopeammin. Keitä riisi kypsäksi ja pane joukkoon hivenen suolaa. Jätä seos melko löysäksi. Kaada riisien keitinliemi talteen. Paista 170 asteessa niin kauan, että pinta on ruskea, eikä maksalaatikko enää kupli.. Voit panna maun mukaan joukkoon myös rikittömiä R-rusinoita, jos haluat. Pomeranssi piristää lanttulaatikon Kuori lantut, noin kuusi kappaletta, ja palastele. Hölskytä 1–3 kananmunaa maidon seassa maitopurkissa. Hämmennä. Maista suolan määrä. Mausta muskotilla, inkiväärillä, pomeranssilla ja suolalla. Lisää makaronien joukkoon maitoa 92 | Ekoelo IRMAN JOULUATERIAN MENU Rosolli ja vaaleanpunainen kermavaahtokastike Suutarinlohi Lasimestarin silli Lohiherkut Keitetty peruna Kaada voideltuun vuokaan ja paista kypsäksi 170 asteessa noin 45 minuuttia. Keitä lantunpalat kypsiksi, kaada osa keitinlientä talteen ja soseuta lanttupalat. Lisää keitinlientä tarvittaessa. Kaada voideltuun vuokaan, kuvioi pinta ja paista 170 asteessa noin 45 minuuttia. Mausta muskotilla ja hiukalla siirappia. Survo riisit ja sekoita ne maksan joukkoon. Kaada voideltuun vuokaan, koristele pinta painelemalla kuviointi haarukalla ja paista 170 asteessa noin 45 minuuttia
Huolehdi, että kinkun alla olevassa uunipannussa on vettä koko paistamisen ajan. Ekoelo | 93. Vanhan ajan imellettyyn perunalaatikkoon Tyyne-mummoni pani aina yhden ruokalusikallisen ruisjauhoa ja kaksi vehnäjauhoa. Lisää ne ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Koristele ennen tarjoilua sulatetulla valkosuklaalla ja pakastekarpaloilla. Anna perunaseoksen seistä lämpöisessä kymmenen tuntia, sekoittele välillä. Kaada täyte pipari-voipohjan päälle irtopohjavuokaan. Anna kohota leivinliinan alla tasaisessa huoneenlämmössä. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai seuraavaan päivään. PIIMÄLIMPPU 100 g hiivaa 1 tl piimää 1 muna 5 dl siirappia 2 rkl hienonnettua pomeranssinkuorta 2 rkl suolaa 1 tl hienonnettua kuminaa 800 g vehnäjauhoja 800 g ruisjauhoja Voiteluun: 1 muna Ruokalusikallinen ruisjauhoja, kaksi vehnäjauhoja Imellettyyn perunalaatikkoon kuori perunat, keitä ne pehmeiksi, kaada osa keitinvedestä talteen. Aseta kinkku uuniritilälle nahkapuoli ylöspäin. Kun kiille on kunnolla hyytynyt, irrota kakku varovasti vuoasta. Jollet voi käyttää maitoa, jätä maito pois ja pane joukkoon R-kasvisliemijauhetta. Valuta kiille varovasti kaakun päälle ja laita heti jääkaappiin hyytymään. Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuivaa kinkun pinta huolellisesti. Kaada voideltuun uunivuokaan, tasoita pinta ja paista 170 asteessa noin 45 minuuttia. Laita uuniritilän alle uunipannu. Leivo hyvin kohonneesta taikinasta kolme limppua. Paista kinkkua miedossa lämmössä, 100–110 asteessa niin kauan, että lämpömittari osoittaa vähintään 75 astetta, mielellään 80 astetta. Sekoita mausteseos piimään. Lisää veteen liotettu hiiva. Anna kinkun mehevöityä paistamiseen jälkeen pari, kolme tuntia huoneenlämmössä. Täytä se noin puolilleen vedellä. Voitele munalla. Paista 200 asteessa noin 1 tunti. Valmista täyte. Sulata liivatelehdet kiehuvassa vesitilkassa. Tee sekoituksesta melko löysä. Mausta suolalla, mutta älä lisää suolaa imeltymisen aikana, muutoin imeltymistä ei tapahdu. Alusta taikinaan jauhot. Lisää viimeisenä kermavaahto täytteeseen. Työnnä lihalämpömittari kinkun paksuimpaan kohtaan. Alusta niin kauan, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Lisää survokseen vähän siirappia, pari ruokalusikallista gluteenitonta vehnäjauhoa, samoin pari ruokalusikallista voita ja maitoa. Liota hiiva pieneen vesitilkkaan. KINKKU 1 harmaasuolattu kinkku tai luuton juhlakinkku potkalla Ota kinkku jääkaapista hyvissä ajoin huoneenlämpöön, esimerkiksi edellisenä iltana, jos paistat sen aamulla. Peitä limput leivinliinalla ja kohota ne. Kiehauta mausteet yhdessä siirapin kanssa. Aamulla, jos paistat illalla. Sulata pähkinävalkosuklaa joko mikrossa tai vesihauteessa. Valmista kiille jouluglögistä sulattamalla liivatelehdet tilkkaan kiehuvaa glögiä ja lisää lopun glögin joukkoon. Survo perunat. Pistele limppu puutikulla. Taputtele pipari-voiseos irtopohjavuoan pohjaan. Lisää perunoiden keitinlientä tarvittaessa, että saat löysän sekoituksen. JÄLKIRUOAKSI KAHVIN KERA Rommi-rusina-hyydykekakku vuoan halkaisija 23 cm Pohja: 25 g joulupipareita 75 g sulatettua voita Täyte: 2 prk rommi-rusinarahkaa 150 g pähkinävalkosuklaata 1/2 prk maustamatonta tuorejuustoa 3 dl vaahdotettua vispikermaa 3/4 dl sokeria 6–8 liivatelehteä Kiille: 3 dl punaista jouluglögiä 3 liivatelehteä Koristeluun: valkosuklaata pakastettuja karpaloita Murusta piparit. Lisää piparimuruun sulatettu voi. Yhdistä rommi-rusinarahka, sulatettu suklaa, tuorejuusto ja sokeri
Paista.. PEHMEÄSSÄ PULLATAIKINASSAON REILUSTI HIIVAA T allinnalainen jauhopeukalo Auli Pihlak hurmaa kahvivieraansa maailman pehmeimmillä korvapuusteilla. Tämä taikina on erinomainen myös mustikka-, omena-, puolukka- tai rahkapiirakan pohjana. Keskelle astiaa laitetaan tuikku tai lämpökynttilä. Mutta koska myös margariinia ja sokeria on reilusti ja kohotusaika pitkä, niin hiiva ei maistu valmiissa pullassa. Tee kaikki sekoitustoimenpiteet kädellä varovaisesti. Leivo korvapuusteja tai pikkupullia. Kohota korvapuustit, pikkupullat tai piirakka. TEHDÄÄN ITSE LEIPÄLEVITE Kovetettuja kasvirasvoja sisältäviä margariineja välttelevät tekevät voileipälevitteen itse. Toinen taika on varovainen sekoittaminen ja lempeä alustaminen. Et tarvitse muita välineitä kuin kattilan, kulhon, käden ja taikinakaapimen. 94 | Ekoelo Murenna hiiva joukkoon. HUOM: Hiivan määrä tuntuu tässä järkyttävän suurelta nestemäärään nähden. Anna kohota vähintään 45 minuuttia mukavan lämpimässä leivinliinan alla. Mausteeksi voi puristaa valkosipulia sekä lisätä tuoreita tai kuivattuja yrttejä. Jätä taikina kuitenkin melko pehmeäksi, reilusti pehmeämmäksi kuin hyvin kulhon reunoista irtoamaan eri resepteissä kehotettava pullataikina. Lisää sokeri, kaardemumma ja suola. Lasiastian pohjalle laitetaan 2–3 cm karkeaa merisuolaa ja vettä niin, että suola peittyy. Siihen tarvitaan 1 osa kylmäpuristettua öljyä, 1 osa voita ja 1 osa vettä. Kun kaulit, niin kauli hellästi, ettei taikinan pehmeys katoa. Tarvitset: 2,5 dl vettä 1 dl maitojauhetta 50 g hiivaa 1 muna reilu1 tl kaardemummaa vajaa 1 dl sokeria 0,5 tl suolaa reilu 1 dl juoksevaa margariinia pullosta 8–10 dl vehnäjauhoja Sekoita vesi ja maitojauhe kattilassa. Kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sileäksi. Lämmitä vähän reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita varovaisesti. EKOVINKIT UUSI PALSTA Ekoelo-lehden Ekovinkit-palstalla esitellään meiltä ja maailmalta koottuja ekoja ja lähellä luontoa olevia vinkkejä kotiin, keittiöön, terveydeksi ja kauneudeksi. – En tiedä, kuvittelenko vain, mutta tuntuu siltä, että lyhdyt myös puhdistavat sisäilmaa! Kaisa-Liisa toteaa. Muutaman päivän päästä suola alkaa levitä astian reunoille ja kasvattaa kauniita suolakukkasia. Voitele kananmunalla, koristele raesokerilla. Lisää kananmuna ja sekoita. Alusta jauhot kädellä taikinaan, niin että taikina alkaa mukavasti irrota kulhon reunoista. Ja suuri hiivan määrä on taika, joka tekee tästä taikinasta tosi pehmeän. Lorauta vesi-maitojauheseokseen juokseva margariini. SUOLAKUKKASET KASVAVAT KYNTTILÄPURKEISSA Toimittaja Kaisa-Liisa Ikonen Jyväskylästä kasvattelee suolakukkasia kynttiläpurkeissa
Nokkosen kalium ja pii vahvistavat kynsiä, hiuksia ja ihoa. Laita vesipuuroon hiutaleita enemmän kuin maitopuuroon. Itse saunarakennuksen tulee olla ”hengittävä” niin, että happea riittää. Lasinkiillotusvinkin on antanut lohjalainen luokanopettaja Leena Reinman. Lisää reseptejä osoitteessa: www.jalotofu.fi UNELMAINEN OHRAPUURO Riihipuodin äidin Unelmaohrapuuroon tarvitset: 1 l maitoa, vettä tai mehua 1,8–2,5 dl Äidin Unelma ohrahiutaleita 1 tl suolaa Lämmitä neste kiehuvaksi ja lisää hiutaleet sekoittaen esim. vispilällä. Lisää suola sekoittaen. KYNNET TERÄVIKSI NOKKOSELLA Kiuasta ei saa lämmittää liian kuumaksi. Pikantin savun vivahteinen makuelämys toimii erinomaisesti sellaisenaan vaikka leivän päällä tai salaateissa. PEHMEÄ BAMBU KIILLOTTAA KUOHUVIINILASIT NAARMUTTAMATTA Sataprosenttisesta, unelmanpehmeästä bambulangasta virkattu liina on oivallinen apuväline juhlakattauksen lasien kiillottamiseen. 20 minuutiksi kansi päällä. TUOTEUUTISET JALOTOFU KYLMÄSAVU SUOMALAISEEN MAKUUN Kun Reilun kaupan luomusoijapapuihin ja luomusoijakastikkeeseen yhdistää kylmästä savusta tiivistetyn luonnollisen savuaromin, syntyy Jalotofu Kylmäsavu. Vitamiini- ja kivennäisainerikas nokkonen puhdistaa, kiihdyttää aineenvaihduntaa, laskee turvotusta ja nostaa yleiskuntoa. Löylyn pitää olla riittävän kosteaa. Tärkein osatekijä on löylynheittäjä. Maltti on valttia löylyn heitossa. Ekoelo | 95. Huom! Induktioliedellä jätä haudutusasentoon (ykkösasento). Paistaminen tai grillaaminen houkuttelee savun aromin vieläkin intensiivisemmin esiin. MALTTI ON VALTTIA LÖYLYN HEITOSSA Saunomisen perimmäinen tarkoitus voi toteutua, kun kaikki osatekijät on huomioitu. Sammuta liesi ja jätä hautumaan n. Vesipuuroon voit lisätä vähälaktoosista kermaa haudutuksen aikana
Globe Hopen ja Unicefin yhteistyö jatkuu BAKEL-PUHDISTUSVEDELLÄ PUHDISTUU MYÖS KEVYT MEIKKI Kosteuttavia kasviperäisiä sokereita sisältävä hellävarainen Bakel Pure Act Waterpuhdistusvesi poistaa iholta epäpuhtaudet ja meikin kunnioittaen ihon pH-arvoa ja heikentämättä ihon omaa puolustusmekanismia. Globe Hope on vuonna 2003 perustettu vihtiläinen yritys, joka on tunnettu ekologisista designtuotteista. Ei jätä ihoa kireän tuntuiseksi. Kaikki malliston vauvanvaatteet on tehty luomupuuvillasta. Hiilineutraali toiminta myös kasvattaa kompostituotteiden arvoa. Riittoisa tuote, ei haihdu pumpulista! Globe Hopen ja Unicefin yhteistyö jatkuu uuden malliston muodossa. Voidemaisessa suihkusaippuassa ihoa hoitavat tehokkaasti kosteuttavat jojoba ja puuvillansiemenöljy. Diabene on monipuolinen yhdistelmä kuituja, kromia, magnesiumia sekä patentoitua kasviantioksidantti Pycnogenolia, jotka edistävät verensokerin pysymistä normaalina. Diabene onkin tarkoitettu henkilöille, joiden verensokeritasot ovat lievästi koholla. Vartalovoide 200 ml, noin 9 €. Myös ACO Limited Edition suihkusaippua tuoksuu aistilliselta appelsiininkukalta. Bakel-tuotteet sisältävät ainoastaan iholle todistetusti hyödyllisiä ainesosia, eivätkä lainkaan eläinperäisiä ainesosia, säilöntätai väriaineita, hajusteita, petrokemikaaleja, silikoneja, alkoholia, sulfaatteja tai Biohiiltä kannattaa lisätä kompostiin. Molemmat tuotteet ovat myynnissä apteekeissa. Ekologisessa mallistossa on muun muassa vauvanvaatteita, villasukkia ja heijastimia. 96 | Ekoelo kasvoveden tapaan täydentämään kasvojen puhdistus. Lisäksi pellavansiemenrouheen runsas kuitupitoisuus hellii vatsaa ja pellavasta saadaan myös elimistölle tärkeitä omega-3 -rasvahappoja ja kasvilignaaneja. Bakel Pure Act Water -puhdistusveden, 150 ml, suositushinta on 45€. ACO Limited Edition vartalovoiteen luonnollinen kaakaovoi tekee ihosta pehmeän ja sileän. Suihkusaippua 200 ml, noin 5 €. Maahan siirrettynä kompostissa oleva hiili on osa pitkäkestoista hiilinielua, mikä vähentää kasvihuonekaasujen syntymistä. Osa myyntituotoista lahjoitetaan Unicefin työhön heikoimmassa asemassa olevien lasten hyväksi. MTT:n testaukset osoittavat, että kompostiin sekoitettu biohiili vähentää hajuhaittoja sekä kasvihuonekaasupäästöjä. – Jatkamme ilolla yhteistyötämme Unicefin kanssa, onhan eettisyys myös oman toimintamme perusta, kertoo Globe Hopen myyntijohtaja Leena Lappalainen. TUOTEUUTISET UUTISET KAKKOSTYYPIN DIABETEKSEN EHKÄISYYN JA HOIDON OSAKSI Kotimaista pellavansiemenrouhetta Runsaskuituinen Elixi Diabene auttaa pitämään verensokerin tasapainossa. – Biohiili lisää kompostin ilmavuutta, vedenpidätyskykyä sekä nopeuttaa mikrobien toimintaa. Globe Hopen tuotteet tehdään lähituotantona kierrätysja ylijäämämateriaaleista.. Diabene on tarkoitettu osaksi monipuolista ruokavaliota henkilöille, jotka haluavat edistää veren sokeritasojen pysymistä normaalina. Esimerkiksi heijastimen ostamalla tulee samalla lahjoittaneeksi lapsille 40 poliorokotetta. Suomeen Bakel rantautui keväällä 2012. Vartalovoiteessa on hemmotteleva appelsiinikukan tuoksu. Suomessa 14 Bakel-tuotteella on Allergia- ja Astmaliiton allergiatunnus. Näin Diabene huolehtii samalla vatsan hyvinvoinnista. HEMMOTTELUHETKIÄ IHOLLE 75-vuotispäiväänsä juhliva ihonhoitosarja ACO on lanseerannut juhlavuoden kunniaksi kaksi ylellistä vartalotuotetta. Biohiiltä valmistetaan pyrolyysillä eli kuumentamalla erilaisia biomassoja ilman happea. Elixi Diabene on kotimainen pellavansiemenrouhevalmiste, jonka ainesosien on tieteellisissä tutkimuksissa todettu auttavan pitämään verensokeriarvot hallinnassa. Bakel-puhdistusvettä voidaan käyttää ihon puhdistamiseen yksinään tai Biohiili kohentaa kompostoinnin uudelle asteelle PEG-/PPG-yhdisteitä. MTT:n tekemät testaukset ja kansainväliset tutkimukset puoltavat biohiilen käyttöä laitosmittakaavan kompostoinnissa ja maanparannuksessa. Kompostiaika lyhenee ja prosessin laatu paranee, Tiilikkala kertoo. Tuotteita voi ostaa kauneushoitoloista ja apteekeista. Ensimmäinen Globe Hopen Unicefille suunnittelema ja valmistama mallisto tuli myyntiin vuoden 2013 lopulla. Eurooppalaisen biohiilitutkijoiden verkostoon kuuluva MTT:n professori Kari Tiilikkala kertoo, että juuri kompostointi on yksi nopeimmin laajenevista biohiilen käyttökohteista Euroopassa. Puhdistusvedellä puhdistuu myös kevyt meikki
SEURAAVASSA NUMEROSSA TEEMOINA EKOELO NUMEROSSA 1-2015 OVAT: t "VSJOLPFOFSHJB t ,PEJO QVIEJTUVTBJOFFU t .FLBBOJTFU UZÚLBMVU t 1VVUBSIB KB UBJNJFO LBTWBUVT t -ÊIJSVPLB KB MVPNV WÊIJUUÊJTNZZOUJ &LPFMP JMNFTUZZ IFMNJLVVO BMLVQVPMJTLPMMB +VUUVWJOLJU UPJNJUVLTFFO
NBSUUJ IFJLLJMB!LBSQSJOU m *MNPJUVTBTJPJTTB TJOVB QBMWFMFF *MNPJUVTQÊÊMMJLLÚ ,SJTUJJOB )BUUCFSH LSJTUJJOB IBUUCFSH!LBSQSJOU m QVI SYDÄNTEN JOULUA, ILON UUTTA VUOTTA! &LPFMP MFIUJ UPJWPUUBB MVLJKPJMMFFO
JMNPJUUBKJMMFFO KB LBJLJMMF ZIUFJTUZÚLVNQQBOFJMMFFO MÊNNJOIFOLJTUÊ KPVMVB 0OOFB KB NFOFTUZTUÊ WVPEFMMF ,JJUPT NPOJQVPMJTFTUB ZIUFJTUZÚO WVPEFTUB .BULBNNF FLPFMÊNÊO NJFMFOLJJOUPJTFTTB NBBJMNBTTB KBULVLPPO 1JEFUÊÊO ZIUFZUUÊ Tilaushinnat Paperilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 40€ t VMLPNBJTJJO UJMBVLTJJO QPTUJUVTMJTÊ t 3VPUTJJO UJMBUFTTB IJOUPJIJO MJTÊUÊÊO NPNT ,FTUPUJMBVT KBULVV BVUPNBBUUJTFTUJ WBMJUVO MBTLVUVTKBLTPO NVLBJTFTUJ WPJNBTTBPMFWBBO LFTUPUJMBVTIJOUBBO 5JMBVLTFO WPJ JSUJTBOPB NJMMPJO UBIBOTB
NJFMVJUFO LVVLBVUUB FOOFO VVEFO MBTLVUVTKBLTPO BMLVB Paperilehti määräaikaistilaus LL OSPB 45€ Ekoelo Luonnonmukaisesti Ekologisesti Puhtaasti PALVELUKORTTI Uusi malli tekstiilien lajitteluun 5/2014 6,70 Aidosti Hiljainen kansa Lähivillaa Tuunaa tai entisöi! PIHLAJANMARJOISTA ilmaiset vitamiinit Kiroilevan siilin luoja MILLA PALONIEMI haastaa ekotekoihin Kotoillen Kylvä jo syksyllä! Puuhellat Häädä hiiret elävinä! Soppakokki Marc Aulén SUURI PERINNENUMERO: t Talkkuna t Korteniemen perinnetila t Närängän lammaspaimenet t Pihka haavat parantaa Digilehti kestotilaus laskutusjakso 12 kk 32€ Digilehti määräaikaistilaus LL OSPB 36€ Käytä palvelukorttia, kun Tilaan Ekoelo -lehden ___/___ 20___ alkaen itselleni lahjaksi Paperilehti kestotilaus Paperilehti määräaikaistilaus 12 kk Digilehti kestotilaus Digilehti määräaikaistilaus 12 kk Muutan tilaukseni kestotilaukseksi Irtisanon tilaukseni maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos alkaen ___/___ 20___ ajaksi ___/___ 20___ - ___/___ 20___ &OUJOFO PTPJUF UBJ MBIKBMFIEFO TBBKB Sukunimi Lähiosoite Postinumero 6VTJ PTPJUF UBJ MBIKBUJMBVLTFO NBLTBKB Sukunimi 5JMBVLTFU
QFSVVUVLTFU KB PTPJUUFFONVVUPLTFU UVMFWBU WPJNBBO WJJLPO LVMVFTTB JMNPJUVLTFO TBBQVNJTFTUB 5JMBVT WPJEBBO JSUJTBOPB LPTLB UBIBOTB ,VTUBOUBKBMMB PO LVJUFOLJO PJLFVT WFMPJUUBB UJMBBKBMUB KP TBBEVU MFIEFU ,4- O MVWVO f O LPIEBO NVLBBO QFSVVUUBNJTPJLFVEFO QVVUUVNJOFO 0TPJUUFJUB WPJEBBO LÊZUUÊÊ KB MVPWVUUBB NBSLLJOPJOUJUBSLPJUVLTJJO )5- Puhelin Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka 1. luokan postimerkki Karprint Oy Ekoelo XXX FLPFMP m UJMBVLTFU!LBSQSJOU m Etunimi 7BOIB 5VSVOUJF )6)."3* 5JMBB OFUJTTÊ UBJ TÊILÚQPTUJMMB Postitoimipaikka Puhelin t 5JMBBU MFIEFO t *MNPJUBU PTPJUUFFONVVUPLTFTUB t 1FSVVUBU UBJ JSUJTBOPU UJMBVLTFTJ 5JMBBKBQBMWFMV 1VI 'BLTJ Etunimi
Hiili sopii myös saastuneiden maiden, vesien ja kaasujen puhdistukseen. – Luomutuotteiden saatavuus on jo melko hyvä tukkuliikkeidenkin kautta ja saamme jonkin verran oman oppilaitoksemme tuottamia tuotteita käyttöömme, kertoo ruokapalveluesimies Marianne Töyrälä. Julkisen ruokapalvelun sarjan voitti Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimiva Hyria koulutus Oy. Turun Steiner-koulun saamalla kunniamaininnalla haluttiin kannustaa Steiner-koulua jatkamaan luomutuotteiden käyttöä, joka on tällä hetkellä 83 prosenttia. Steiner-koulun ruokapalvelun tuottaa Puolalan keskuskeittiö Oy. Kaikki ohjelmassa mukana olevat ammattikeittiöt löytyvät myös osoitteesta portaatluomuun.fi.. Tiilikkala kehottaakin ottamaan kasvi- ja eläinperäisistä luonnonmassoista kaiken irti muilla tavoin kuin pelkästään polttamalla. Tällä hetkellä ohjelmassa on mukana yli 2 200 keittiötä. UUTISET PARHAAT LUOMUKEITTIÖT PALKITTIIN Pirunpeltoa Virvatulessa. – Hienoa luomun käytössä on myös se, että saamme tehdä kouluruuan itse kokonaan alusta asti koulun omassa keittiössä, iloitsee emäntä Minna Ruusunen. Alueelle päästäkseen on kuljettava toista kilometriä vaikeakulkuista maastoa tai ylitettävä Penninkijoki lännen puolella. Hyvinkäällä ja Riihimäellä toimivan ammatillisen koulutuksen järjestäjän Hyria koulutus Oy:n yksi toimintaa ohjaavista arvoista on vastuullisuus. Ravintola-sarjan ensimmäisen sijan vei Tampereen Kauppahallissa toimiva ravintola LEO. 98 | Ekoelo Luomun käytöstä ammattikeittiöissä kisattiin ensimmäistä kertaa. Tavoitteena oli löytää Suomessa eniten luomua tarjoava julkinen ruokapalvelu ja yksityinen ravintola. Säätiö osti piirin taloudellisesti tukemana lokakuussa Halsualta suojeluun runsaat 60 hehtaaria ojittamatonta suota ja siihen liittyvää metsää. – Pienyrittäjänä raaka-aineiden hankintaprosessi on haastava, koska ostoerät ovat pieniä ja hinnat sitten sen mukaiset. Luomuruoan kustannukset katetaan vapaaehtoisella 30 euron tukimaksulla. MTT:n professori Kari Tiilikkala puhui kaupallistamiseen tarvittavasta kulttuurin muutoksesta ja esitteli biomassojen käsittelymenetelmiä sekä niiden lopputuotteita. Muinaisen metsäpalon jäljiltä näkyy runsaasti palokantoja ja -koroja. Alueesta yli puolet on suota, loppuosa metsää. Lopputuotteiden avulla kierrätetään ravinteita, sidotaan hiiltä ja parannetaan kompostointia sekä maan viljavuutta. – Ensin otetaan talteen arvokkaammat komponentit, kuten ravinteet ja biohajoavat kemikaalit. LEO:ssa luomun käyttöprosentti on 88. Turun Steiner-koulussa toimii kouluruokailun sujuvuutta ja laatua kehittävä keittiötoimikunta, johon kuuluu koulun vanhempia, keittiöemäntä, kouluyhdistyksen toiminnanjohtaja sekä oppilaskunnan edustaja. Vauhtia biotalous-bisnekseen Lähes 90 biotalousalan yritystä ja toimijaa kokoontui marraskuussa MTT:n ja Tekesin Green Growth -ohjelman järjestämään Bisnestä biomassoista -pyrolyysipäivään Tampere-talolle pohtimaan biomassojen ympärille rakentuvan liiketoiminnan esteitä ja mahdollisuuksia. Kuva Risto Sauso. – Pyrolyysillä voidaan prosessoida lähes kaikkea: puuta, olkea, kasvijätteitä, lantaa ja lietteitä. suojelualue ja kolmas Pohjanmaalla. Kilpailun ohjeet löytyvät portaatluomuun.fi -sivustolta. Kunniamaininta annettiin Turun Steiner-koululle. Kilpailu järjestetään jälleen ensi vuonna ja Luomu SM 2015 avataan maaliskuussa. Monet kivikot, pirunpellot, monipuolistavat kangasmaita. – Suunnitelmallinen kehittäminen ja luomuun panostaminen ovat tietoinen valinta. SUOTILA SUOJELUUN HALSUAN JA PERHON RAJALTA P ohjanmaan luonnonsuojelupiirin ja Luonnonperintösäätiön yhteinen suokampanja on tuottanut jälleen tulosta. Kisan järjesti Portaat luomuun -ohjelma. Palkinto yllätti ja motivoi jatkamaan vähintään samalla tasolla, kertoo yrittäjä ja ravintolan yksi omistajista Vesa Salo. Virvatuli on Luonnonperintösäätiön 47. Kesäisin vaatimet laiduntavat vasojensa kanssa mieluusti soilla ja suonlaiteilla, mistä ne löytävät sopivaa syötävää. Haluamme tarjota luomulaatuista, paikanpäällä tehtyä ja ravitsevaa kouluruokaa, kertoo toiminnanjohtaja Annukka Jääskeläinen. Hänen mukaansa luomutuotteiden käyttö ei näy asiakkaille korkeina annoshintoina, vaan hyvänä makuna ja laatuna. Yksi lupaava menetelmä on pyrolyysi, jossa biomassaa kuumennetaan hapettomassa tilassa, jolloin syntyy kaasua, nesteitä ja hiiltä. Metsä on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltainen ja monilajinen. Portaat luomuun -ohjelma on vapaaehtoinen ammattikeittiöille suunnattu valmennusohjelma, jolla edistetään luomun käyttöä ruokapalveluissa. Hyria koulutus Oy:n Kaskinauriissa luomun käyttöprosentti on 16. Virvatuleksi nimettävä alue sijaitsee sopivan huonojen tieyhteyksien takana. Virvatulen alueella on tehty useita havaintoja metsäpeurasta, jopa satojen yksilöiden laumasta