lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 1 / 2024 • 8 € ”Jälkipolville kannattaa kirjoittaa” Aino Suhola ja kullatut haavat Reino Letonsaari on Inkerin kirkon ystävä Osaanko jäädä eläkkeelle. Olli Löytty:
08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Lumiloma 2 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 11.–15.3. Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Kevätarkki Muut tapahtumat 29.3.–1.4. Nuorten ja nuorten aikuisten pääsiäinen 11.4.–14.4. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 4.–8.3. Lumiloma 1 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 18.–22.3. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Naistenja miestenpäivät Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Kuoleman kohtaamisen kurssi 19.–21.4. Lumiarkki 3.–7.4
Jumalan muuttumattomassa olemuksessa on edelleen kaksi puolta: mysterium fascinans, puoleensa vetävä ihastuttavuus, jumalallinen autuus, mutta myös mysterium tremendum, kauhistavan pyhyyden musertava mahti. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Luukas kertoo: ”Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän on Pyhä ja hänen käskyjään vastaan ei ole viisasta nousta. Te olette tämän todistajat.’” Johanneksen evankeliumissa Jeesus myös kehottaa Pietaria ruokkimaan hänen karitsoitaan ja kaitsemaan hänen lampaitaan. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! Lumilomat 4.–8.3. Matteus kehottaa: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Kirkko julistaa syntien anteeksiantamusta ja rauhaa ihmisen ja Jumalan välillä. Se kutsuu kaikkia mielenmuutokseen, elämään lähellä Vapahtajaa. Kyseisten järjestöjen ja paikoitellen muutaman muunkin työtä on vaikeutettu sulkemalla seurakuntien budjettivaroja ja uhkailemalla niitä muuttamaan teologiaansa lähetysjärjestöstatuksen menettämisen uhalla. Evankeliumiyhdistys, kirkon toiseksi vanhin, jo toistasataa vuotta lähetystyötä tehnyt järjestö, ja Kansanlähetys, merkittävällä lähetyspanoksella 1960-luvulta asti kirkon lähetystyötä toteuttanut järjestö, kuuluvat juuri niihin, jotka tekevät kokonaisvaltaista lähetystyötä. Se kertoo sovituksesta, joka paransi maailman. Se on olemassa, jotta Jumalalle rakkaat luodut pääsisivät taivaaseen. Ei minkään ideologian varjolla. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Markus välittää Jeesuksen sanat: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Kun seuraa viimeisiä tapahtumia Suomen ev. Harso on silmillä, eikä se näytä poistuvan minkäänlaisilla vetoomuksilla. Lumiarkki 3.–7.4. Kuoleman kohtaamisen kurssi 19.–21.4. Uusien valtuustojen ja neuvostojen myötä kylmä viima on muuttunut hyytäväksi pakkaseksi. Mutta nyt tähän sammutustyöhön ovat lähteneet mukaan myös ne kirkon piispat, joita pidettiin – jos ei nyt sentään julkisesti ihmisten ikuista kohtaloa murehtivina parannussaarnaajina – niin ainakin kaappikonservatiiveina. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että hyvin organisoitunut Tulkaa kaikki -liike tahtoo vanhat tulet Herran alttarilta sammuttaa. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Kevätarkki Muut tapahtumat 29.3.–1.4. pääkirjoitus E vankeliumit päättyvät kehotukseen viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. 08 619 470 (ma–pe klo 9–16),info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi. Erityisesti kaksi järjestöä on joutunut kirkollisen inkvisition hampaisiin. Sen työn myötä saapuvat diakoniset tarpeet vanavedessä ja niissä tahdotaan myös palvella. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. lut. Suomen klassisesta kristinuskosta elävät järjestöt tahdotaan pakottaa uusien tulien äärelle. Kirkko kiristää omia lähetysjärjestöjään juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Harso on silmillä. Lumiloma 2 Jari ja Kristiina Nordman Arkkiviikot (Avoin raamattukoulu) 11.–15.3. Kirkko pelastaa elämään ja se pelastaa ennen kaikkea taivaaseen. ” Talven lomaja arkkiviikot Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. Vuokatinrannantie 8, 88610 Vuokatti, p. Niille on tärkeintä Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttaminen ja evankeliumin välittäminen. Lumiloma 1 Mika ja Eeva Pouke, Hannu ja Marketta Tuomala 18.–22.3. Naistenja miestenpäivät Lumilomapäivien ohjelma • klo 8 alkaen aamiainen ja retkieväiden teko • aamun sana • päivällä ohjattuja retkiä ja omatoimisia aktiviteetteja • klo 15 alkaen saunat lämpimänä • päivällinen katettuna • iltaohjelma ja iltapala Valitse mielesi mukaiset ohjelmat tai osallistu vaikka kaikkeen! Katso tarkempi ohjelma: www.vuokatinranta.fi Varaa lumilomasi nyt! info@vuokatinranta.fi Paikkoja rajoitetusti. Kristillinen kirkko on pelastuksen viesti. Sillä, että nämä järjestöt auttavat heikoimmista heikoimpia ja toteuttavat käytännössä todellista yhdenvertaisuutta siellä, missä yritetään selvitä hengissä seuraavaan päivään, ei näytä olevan mitään merkitystä. Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. kirkon lähetystyön saralla, sydäntä kylmää. Nuorten ja nuorten aikuisten pääsiäinen 11.4.–14.4
03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Irtonumeron hinta 8 €. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, puh. alv 24 %. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Kylmä viima on muuttunut pakkaseksi 5 jutun takana Ihminen kiinnostaa enemmän 6 lyhyet ja nopeat Maailman anteliain maa 10 haastattelu Reino Letonsaari on rakentanut Inkerin kirkkoa 16 raamatun henkilöt Sippora opetti Moosekselle ammatin alkeet 19 sivupersoona Ammattilaisfutarin turva on Jumalassa 20 henkilö Aino Suhola ja seuratupien lämpö 23 raamatun eläimet Tamaani on selviytyjä 24 israel nyt ”Rauha tuntuu tavoittamattomalta” 26 elämäntaito Eläkkeelle jääminen voi olla kriisi 30 uskon esikuvia Nuorisopastori Heimer Virkkunen Kannessa Kannessa Kannessa 32 raamattuopetus Jeesus antaa uuden näkökyvyn 35 nuoren ääni Henry Talja haluaa seikkailla 36 haastattelu Lähettien elämäkerrat puhuttelevat 41 kysymys ja vastaus Mihin puolueeseen Jeesus kuuluisi. 42 pientä puhetta Kaupallisen ahneuden pyhät 44 kirja-arviot Raportti hengellisestä matkasta 46 samasta perheestä Saana ja Hannele Koivisto 49 kolumni En ole enää panttivanki 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Perkele ei kestä musiikkia. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Hinnat sis. 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. tä ss ä le h d e ss ä Kannessa 46 26 95
03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Kirjapalkinnon voitti tällä kertaa Kaarina Heiskanen. Suholan esikoiskirjasta Rakasta minut vahvaksi on otettu 15 painosta. Puhuimme kyllä Aino Suholan kanssa kirkosta, mutta huomioni varasti Aino Suhola itse. 42 pientä puhetta Kaupallisen ahneuden pyhät 44 kirja-arviot Raportti hengellisestä matkasta 46 samasta perheestä Saana ja Hannele Koivisto 49 kolumni En ole enää panttivanki 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Perkele ei kestä musiikkia. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, puh. Voi olla, että ilman kotiseudun körttiläisyyttä Suholan tarina olisi ollut toisenlainen. 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Lähetä vastauksesi 19.1. Hauraasta lähtökohdasta syntyi ajattelija, joka on kirjoituksillaan ja puheillaan auttanut muita. 95. Suhola kertoo haas t at teluss a myös siitä yhdestä kerrasta, kun hän kommunikoi biologisen perheensä kanssa. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a Jumala voi rakastaa ehjäksi Taivastoivo antoi rohkaisua P arhaan jutun lukijaäänestyksessä marras-joulukuun numeron jaetulle ykkössijalle ylsivät Maija Silvennoisen haastattelu otsikolla Kunnes jälleen kohdataan, sekä Antti Hurskaisen haastattelu otsikolla Golgatan onni. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. alv 24 %. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Hänen biologinen äitinsä oli antanut hänet heti syntymän jälkeen adoptoitavaksi, ja kuusiviikkoinen vauva lähetettiin ”postimerkki nenänpäässä” niille vanhemmille, jotka halusivat hänet. Siionin virsien veisuu ja seuratupien lämpö ovat opettaneet hänet turvautumaan Jumalaan. ju tu n ta k a n a O li tarkoitus haastatella toimittaja-kirjailija Aino Suholaa hänen kirkkoa koskevista näkemyksistään. Ensimmäisestä eräs lukija tuumasi seuraavaa: ”Kertomus oli avoin, rehellinen ja kuoleman kohdatessa tuotiin jälleen näkemisen toivo, taivaassa kohdataan. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 | 5 32 raamattuopetus Jeesus antaa uuden näkökyvyn 35 nuoren ääni Henry Talja haluaa seikkailla 36 haastattelu Lähettien elämäkerrat puhuttelevat 41 kysymys ja vastaus Mihin puolueeseen Jeesus kuuluisi. Se on jaloa, koska toisinkin voisi asennoitua. Irtonumeron hinta 8 €. Suhola oli pitänyt lokakuussa Laukaan seurakunnan 430-vuotisjuhlissa painavan puheen, jossa hän kertoi kirkon merkityksestä omassa elämässään sekä arvioi sen nykytilaa. Toimitus onnittelee arvonnan voittajaa! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Kielellisesti hienossa jutussa oli tuoreesti ilmaistuja näkökulmia uskon ytimestä”, Antti Hurskaisen haastattelua kommentoitiin. Hinnat sis. Vaikka ”verta ei voi rakastaa”, Suhola suhtautui synnyttäjä-äitiinsä kunnioittavasti. tämä antaa toivoa ja rohkaisua monelle.” ”Hyvin älykäs mies kertoo oman uskonsuhteen kypsymisestä. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi
Emme odota tulevaisuudelta jotakin epämääräistä parempaa ja asioiden valkenemista, vaan odotamme Jumalan läsnäoloa. Lasse Reijomaa Herää Valvomaan -lehdessä 1/1974. Vain hänen läsnäolonsa tekee mahdolliseksi elämän ja asioiden uudistumisen. ”Tuntematon tulevaisuus” ei uskovalle olekaan täysin tuntematon. KUUSANMÄKI 6 |. Vain hänen läsnäolonsa antaa voiman ja turvallisuuden kohdata tuntematon tulevaisuus ilman pelkoa. Siellä tuntemattomassa elää ja vaikuttaa tunnettu, rakas ja rakastava Jeesus Kristus. Kootaan yhdessä tulevaisuuden siruja ja toivon aineksia ja rukoillaan, että Pyhä Henki liittäisi ne Toivoksi, joka antaa ehjän tulevaisuuden. ifa n bim a / un sp la sh ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Tulevaisuus ja toivo vuonna 1974 Tulevaisuus ja toivo ovat suuren suuria asioita. Mutta suuretkin asiat koostuvat paloista. Emme odota tulevaisuudelta asioiden kehittymistä entistä pahempaan suuntaan, vaan odotamme Jumalan läsnäoloa
Seuraavana anteliaisuuslistauksessa on Kenia, jonka indeksi on 61 prosenttia, kun se vuonna 2020 oli 58 prosenttia. Lähde: The CAF World Giving Index https://www.cafonline.org/ TAMMIKUUN LUKU 10 maailman anteliainta maata 1. Kenia 61 % 3. Australia 55 % 5. Ukraina 49 % | 7. Yhdysvallat 59 % 4. Koska uskonto on perinteisesti ollut lahjoittamisen keskeinen taustatekijä, yksi mahdollinen selitys näille tuloksille voi olla niiden suuri uskonnollinen väestö. Vuonna 2021 yli kahdeksan kymmenestä ihmisestä lahjoitti rahaa ja yli kuusi kymmenestä (63 %) teki vapaaehtoistyötä. ifa n bim a / un sp la sh ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä 68 % Indonesia on maailman anteliain maa I ndonesia on maailman anteliain maa viidettä vuotta peräkkäin. Kanada 51 % 9. Anteliaisuusprosenttia mitattaessa otetaan huomioon lahjoittaminen, vapaaehtoistyö ja tuntemattomien auttaminen. Uusi Seelanti 54 % 6. Indonesia 68 % 2. Myanmar 52 % 7. Kaikki kolme Kenian pistemäärää nousivat vuonna 2021. Sierra Leone 51 % 8. Sambia 50 % 10. Maassa lahjoitetaan ja tehdään vapaaehtoistyötä eniten maailmassa
Itä-Suomen yliopisto Tuore tutkimus: Pojat tyttöjä uskonnollisempia is To ck 8 |. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittavat, että naisten vahvempi uskonnollisuus ei enää näy suomalaisnuorissa, päinvastoin nuoret pojat ovat uskonnollisuudessa ohittaneet nuoret tytöt. Naiset ovat lähes kaikissa maissa uskonnollisempia kuin miehet. Sitä olisi tärkeää tutkia syvällisesti, Kati Tervo-Niemelä pohtii. Samaan aikaan poikien hyvinvointi on säilynyt ja uskonnollisuus vahvistunut. – Tutkimuksissa on tähän asti oltu enimmäkseen kiinnostuneita siitä, miksi naiset etääntyvät kirkosta ja uskonnollisuudesta. Pojat myös kokevat nykyään rippikoulun tyttöjä useammin hengellisesti vahvistavana. Laajat aineistot antavat vakuuttavan pohjan ilmiöiden tarkasteluun. ly h y e t & n o p e at n ik ol a To m as ic / un sp la sh LAINATTUA ” Kun ihminen puhuu Jeesuksen opetuksista tai mistä tahansa muusta uskonnollisista opeista, hän ei yleensä sano mitään kovin kiinnostavaa. Aiemmin tulokset ovat olleet juuri päinvastoin. Vähintään yhtä kiinnostava teema kuitenkin on se, miksi miehet lähentyvät uskoa. Kaikissa muissa ikäpolvissa Suomessa naiset ovat miehiä uskonnollisempia. Laaja rippikoululaisilta ja isosilta kerätty aineisto osoittaa selvästi tyttöjen hyvinvoinnin heikentymisen sekä uskonnollisuudesta etääntymisen. Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelän ja Diakoniaammattikorkeakoulun lehtori Jouko Porkan tutkimusartikkelissa tarkastellaan laajan, yli 77 000 nuorta käsittävän rippikoululaisilta ja isosilta kerätyn aineiston valossa nuorten hyvinvoinnissa ja uskonnollisuudessa tapahtuneita muutoksia ja niiden yhteyttä. Nuoret pojat ovat myös uskonnollisempia kuin aiemmin. Mutta kun ihminen puhuu rehellisesti Jeesuksen tai minkä tahansa muun tahon opetusten vaikutuksista omaan elämäänsä, hän päätyy joskus puhumaan hyvinkin kiinnostavasti – ei niinkään uskonnosta tai edes omasta uskostaan vaan juuri itsestään ja omasta elämästään.” Kyösti Niemelä Örkelljungan Jeesus -televisiodokumentin arviossa Helsingin Sanomissa 7.12.2023 T yttöjen ja poikien kehityskulut sekä uskonnollisuudessa että hyvinvoinnissa ovat eriytyneet
Jose 5. Ahmed 7. Yleisin naisen nimi on puolestaan Raamatusta tuleva Maria. Mohammed 2. Se on hyvin suosittu nimi islamilaisessa maailmassa. John 10. David Maailman 10 yleisintä nimeä G lobal Index julkaisi kesällä 2022 listan maailman suosituimmista etunimistä. Nushi 4. 3:2 ”Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.” ” ” n ik ol a To m as ic / un sp la sh 1. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA Kol. Ali 9. Yan 8. Wei 6. Maria 3. Hyvää uutta vuotta 2024! | 9. Sen mukaan yleisin miehen nimi on Mohammed
Suomalaiset ovat muutenkin olleet sen merkittäviä tukijoita. 10 | 10 | Reino Letonsaari on vaikuttanut Inkerin kirkossa sen itsenäistymisestä asti. Nyt Letonsaarella on murhe siitä, että Suomen kirkon tuki Inkerin kirkolle on uhattuna. Marttyyrikirkon rakennusmies TeksTi ja kuvaT petri vähsarja
| 11
– Osallistuin niihin. Itse hän muotoilee asian niin, että hän sai ”toiminnan pyörimään”. Inkeriläiset vaikuttivat Göteborgissa paikallisseurakunnassa. R eino ja Leena Letonsaari asuvat Mikkelin Ristiinassa. ” Marttyyrius oli rajua.” 12 |. Mäntyharjulta muutimme tänne Ristiinaan, ja matkustin Venäjän puolelle katsomaan, miten Inkerin kirkko jaksaa. – Sanotaanko näin, että ei paljon. Sijainti on ollut kätevä Inkerin kirkon entiselle lääninrovastille, jonka vastuualueena oli Karjala. Vuonna 1969 he lähtivät yksissä tuumin opiskelemaan Suomen Raamattuopistoon Raamatun Peruskurssille. Reino kertoo elämästään. – Minä olin siellä talkoissa ja Leena emäntänä. Sortavala oli niin lähellä rajaa, että olivat siellä yrittäneet kuunnella radiolla jumalanpalveluksia Suomen puolelta. – Niissä ei ollut yhtäkään työntekijää. Ruotsissa inkeriläiset pitivät juhliaan ja viettivät suomenkielisiä jumalanpalveluksia vapaasti. Letonsaaret muuttivat Suomeen vuonna 1980. Elettiin vielä kommunismin aikaa. Vuonna 1993 Reino Letonsaari vihittiin papiksi Petroskoissa. Venäjällä väkivaltakoneisto oli murskannut sen 1930–40-luvuilla, minkä jälkeen kirkko oli maan alla. – Ruotsissa tutustuin inkeriläisiin. Asuimme ensin Mäntyharjulla, metsätilalla, jonka Raamattuopisto oli saanut. – Noihin aikoihin Inkerin kirkko eli julkista elämää oikeastaan vain Ruotsissa. Suomessa inkeriläisten piti sulautua Suomen kansaan, mikä onnistui yhteisen kielen vuoksi helposti. – Sodan jälkeen ei ollut hyvää mainosta olla kotoisin Venäjältä, Reino toteaa. Reino naureskelee ja miettii. Tuliko salakuljetettua Raamattuja. Hänet kutsuttiin Karjalan lääninrovastiksi. – Aloin pitää yhteyttä inkeriläisiin Pietarin alueella. Rovastikunta ulottui Laatokalta Jäämerelle. Ruotsista Suomeen Reino oli tutustunut Leenaan Kansan Raamattuseuran Oronmyllyssä ennen Ruotsiin lähtöä vuonna 1968. Viipuriin on täältä lyhyempi matka kuin Helsinkiin. Leena muun muassa opiskeli lastenohjaajaksi ja Reino nuoriso-ohjaajaksi. – Sain Göteborgin piispalta saarnaluvan, joka käsitti myös jumalanpalvelusten pitämisen. Reino oli autonasentaja, ja Volvo-konsernilta sai töitä. Niitä töitä Reino ei varsinaisesti koskaan tehnyt. Tänäkin päivänä niiden seurakuntien elämä on jumalanpalveluskeskeistä, Reino kertoo. Oli vuosi 1968. Laatokalta Jäämerelle Vuonna 1992 Reino vihittiin Inkerin kirkon diakoniksi. Järvi on jäässä. – Tuossa on Saimaa, Reino näyttää olohuoneen ikkunasta. – Ei ollut Raamattuja eikä mitään hengellistä kirjallisuutta. Häitä vietettiin seuraavana vuonna. Siellä oli valtava työntekijäpula. – Piispa Leino Hassinen sanoi, että mene Sortavalaan ja Pitkärantaan, kun siellä ei ole ketään. – Halusin heti käydä käsiksi haasteisiin. Käytännössä Reino perusti nuo seurakunnat. – Mutta sitten kun saatiin lupa, vietiin autokaupalla. Koti perustettiin Ruotsiin, mutta opinnot jatkuivat Raamattuopistossa Suomessa. Leenan ja Reinon kaksi poikaa syntyivät Ruotsissa. Kun hän valmistui 1974, Raamattuopisto lähetti hänet töihin siirtolaisten pariin Göteborgiin, eli takaisin sinne, mistä hän tuli. Kiire poistuu. Samalla Inkerin kirkko kutsui Reinon työhönsä, ja Raamattuopisto lähetti hänet. Reino ryhtyi Raamattuopiston kenttätyöhön. Hän kasvoi Kankaanpäässä, ja muutti nuorena uskovana Göteborgiin. – Sain jumalanpalveluselämän järjestykseen niin, että jumalanpalvelus oli joka sunnuntai samaan aikaan
– Perhe asui Suomessa, mutta minulla oli asunto myös Venäjällä. Yhteistyö oli monipuolista. Ja suomalaiset olivat kiinnostuneita Inkerin kirkosta. Inkerin kirkko vihki syyskuussa papeikseen viisi suomalaisten herätysliikeja lähetysjärjestöjen työntekijää, ja nyt Evankeliumiyhdistyksen ja Kansanlähetyksen lähetysjärjestöstatus on sen vuoksi vaakalaudalla. Piispainkokous katsoi järjestöjensä rikkoneen lähetystyön perussopimusta, koska ne ovat ”toiminnallaan aiheuttaneet haittaa yhteistyössä” sekä ”rikkoneet sitoumusta tiedottaa piispainkokousta”, kun ne suunnittelevat ”merkittäviä uusia avauksia yhteistyökumppaneiden kanssa”. Katala temppu Nyt Suomen ja Inkerin kirkkojen suhteisiin on tullut särö. – Noiden 10 vuoden aikana suomalaiset rakensivat Karjalaan seitsemän uutta kirkkoa, Reino kertoo. Kun ruoka loppui ja ruokittiin, Kirkon UIkomaanapu auttoi, Reino kertoo. – Inkerin kirkosta kävi moni Raamattuopistolla Raamatun Peruskurssilla. – Kymmenen vuoden kuluttua löysin työlleni hyvän paikallisen jatkajan, ja palasin Suomeen Raamattuopiston työhön. Nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana tapahtunutta vihkimystä ei kuitenkaan katsottu hyvällä. Suomalaiset ja Suomen kirkko ovat kuitenkin luoneet kalliit toimintapuitteet Inkerin kirkon avustamiseksi. Leena teki oman työuransa lastenohjaajana.. – Tämä tuntuu tosi murheelliselta. Kirjoilla olin Suomessa. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että Mikkelin uusi piispa Mari Parkkinen vihittiin samana päivänä, eikä Inkerin kirkon edustustoa nähty tilaisuudessa. – Tuli reissattua. Kirkkojen rakentamisessa Suomen kirkko oli hienosti mukana. Ja nyt sanotaan, että tämä tuki loppuu. Vuosien varrella lukuisat lähetysjärjestöjen työntekijät ovat saaneet pappisvihkimyksen Inkerin kirkkoon, eikä asiasta ole noussut sen suurempaa meteliä. En tiedä, voiko tämän ” puuttuu puuttuu puuttuu” ” Kirkko nousi viime hetkellä.” | 13 Leena ja Reino Letonsaari ovat pitäneet yhtä vuodesta 1968 asti. Esimerkiksi kirkkorakennuksia on rakennettu ja restauroitu. Inkerin-vuosien aikana hän oli koko ajan Raamattuopiston palveluksessa ja teki töitä myös Suomessa
– Nyt kysellään, onko Inkerin kirkko ottanut kantaa sotaan. – Tosin korona katkaisi sen, enkä sen jälkeen ole käynyt. – Suomessa piispa sanoi, että Inkerin kirkko voi olla valtiovallan painostuksen alainen. – Vanhanaikainen sanaan perustuva herätyssaarna on Inkerin kirkossa voimissaan. Kuolema ei ole siellä niin laitostunut kuin Suomessa. Hautajaisissa pidetään herätyssaarnoja kansalle. Siitä näkökulmasta aivan järkyttävä juttu, Letonsaari sanoo. Sana kestää Reino Letonsaari on nyt 76-vuotias. – En ymmärrä, miten lähetystyötä tekevä kirkko voisi tehdä niin. Tuhansia inkeriläisiä tapettiin tai vietiin Siperiaan vankileireille. Teologina Reino kuvaa itseään ”vanhaksi raamattuopistolaiseksi”. Monet heistä olivat olleet Siperiassa. Ja nimenomaan iankaikkisuusnäkökulmasta. Hän on eläkkeellä ollessaankin reissannut ahkerasti Inkerissä. Tulkitsen, että Inkerin kirkon kanta nykyiseen sotaan on selvä. Alkuaan Inkerin kansan keskuudessa 1600-luvulla syntynyt kirkko on toiminut Ruotsin, Venäjän ja Neuvostoliiton vallan alla. Hän toimiikin edelleen Raamattuopiston vapaaehtoisena julistustyöntekijänä. – Kun pidimme jumalanpalveluksia, näiden vainottujen perheenjäsenet, istuivat etupenkissä. – Tuntuu siltä, että suomalaiset ovat Inkerin kirkon historiasta aika tietämättömiä, Letonsaari arvioi. ”On kohtuutonta vaatia Inkerin kirkolta voimakasta julkista vastarintaa sodalle tilanteessa, jossa tästä seuraisi yli kymmenen vuoden vankeusrangaistus”, kirjoittivat suomalaiset herätysliikejohtajat yhteisessä blogissaan Kotimaa-verkkolehdessä 28.9. – Inkeriläisten parissa minulla on usein ollut mielessä Jesajan kirjan sanat ”lohduttakaa minun kansaani”, Reino pohtii. Vaino helpotti hieman Stalinin kuoltua 1953, mutta muodossa tai toisessa se jatkui Neuvostoliiton romahtamiseen asti, jonka jälkeen Inkerin kirkko saattoi toimia vapaasti. 14 | Reino Letonsaari teki merkittävän työuran Inkerin kirkossa, Suomen Raamattuopiston lähettämänä. ” Kutsutaan kylään läheltä ja kaukaa.” katalampaa temppua tehdä. – Inkerin kirkko pääsi ihan viime hetkellä nousemaan tuhkasta. Yhteyttä pidän sinne kuitenkin viikoittain. Hän perusti kirkolle kaksi seurakuntaa, jotka toimivat edelleen.. Hän jatkaa, että jos kirkko heittää Sleyn ja Kansanlähetyksen ulos, se luopuu merkittävistä yhteistyökumppaneistaan. Hän näyttää 280 sivun luettelon Stalinin aikana teloitetuista inkeriläisistä. – Sota ei revi kirkkoa, mutta perheissä se tuottaa ristiriitoja. Mielipidehän perustuu siihen, mitä kuulee, ja venäläisiä informoidaan aivan eri tavalla kuin meitä täällä, Letonsaari sanoo. Siellä kansa rukoilee polvillaan ja rystyset valkoisina, että se loppuisi. Jos yksi sukupolvi olisi mennyt, ei olisi paljon ollut jäljellä. Tuhansia surmattiin Painostus ei tosiaan ole Inkerin kirkolle uusi asia. – En ymmärrä tätä kysymyksenasettelua. Papit vangittiin tai surmattiin melkein kaikki, Letonsaari kertoo. 1900-luvulla sitä vainottiin ankarasti. Totta kai se on painostuksen alainen. – Marttyyrius oli rajua
– Nyt päivät menevät aatellessa, hän jatkaa. Nyt Letonsaaret iloitsevat siitä, että he ovat hyvässä kunnossa. – Elämäni biisi on virsi 555, Oi Herra, luoksein jää, jossa sanotaan, että ”sun ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon”. 2018 se alkoi. Olen vieläkin lääkityksellä. – Huomasin, että se mitä tässä olen kymmeniä vuosia saarnannut, on totta. – Ei saa antaa periksi, että eristäydyttäisiin. Reinon hoidot menivät vähän helpommin. – Jumalan rauha oli, Leena vahvistaa. Leena ja Reino ovat viime vuosina käyneet kovat koettelemukset terveyden saralla. – Ei meillä ollut mitään kapinamieltä tai uskonkriisiä. Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi, Reino jatkaa. – Seurakuntakerho, rukouspiiri, jumalanpalvelus, Raamattuopiston tilaisuudet ja vesijumppa, Leena luettelee. Ajattelimme, että Jumala meidän päiviemme luvun tietää, Reino täydentää. | 15. Reino lisää, että laajaan ystäväpiiriin pidetään aktiivisesti yhteyttä. – Kutsutaan kylään läheltä ja kaukaa. Leena Letonsaari liittyy keskusteluun ja kertoo tehneensä työuransa lastenohjaajana. Olin aika heikossa kunnossa. Minulla ensin. Kun menen autoon, rovasti huikkaa hyvästinsä: – Ei tässä mitään sankareita olla. Sitten hän menee tielle katsomaan, että pääsen peruuttamaan pihasta turvallisesti pois. Jos kerran kuolemassa on turva, ei tässä elämässäkään mitään hätää ole. – Kun olin seurakuntanuorissa Kuorevedellä, jokainen nuortenilta päättyi tähän virteen. Reino tulee vielä ulos kuvattavaksi. Ei siinä ollut mitään elämänkielteistä. – Syöpähän meillä oli molemmilla
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en
Vanhin heistä, Sippora (”lintunen”), kantoi ilmiselvästi vastuuta paitsi lampaistaan myös perheestään. N uo kaksi tapasivat toisensa melkein kuin sattumalta. Ja löysihän hän. Nyt Mooses sai kuitenkin tutustua kaikessa rauhassa seitsemään reippaaseen paimentyttöön. Mies kutsuttiin hyvässä järjestyksessä isän teltalle, missä hänelle tarjottiin maukas ateria ja teltta yösijaksi. Sitten tapahtui vielä kummempia: vieras otti käteensä vesiruukun ja ryhtyi auttamaan tyttöjä. Sitten hän vielä nosti meille vettä ja juotti lampaat ja vuohet.” Reuel sanoi tyttärilleen: ”Missä hän nyt on. Moosekselle eivät Egyptin kleopatrat olleet kelvanneet, mutta nyt hänelle kelpasi ruumiillista työtä tekevä paimentyttö. Aikansa tuota syrjimistä katseltuaan Mooses varmaan hypähti pystyyn ja huudahti: ”Hei, nämä nuoret naiset olivat täällä ennen teitä!” Miehellä oli olemuksessaan sellaista auktoriteettia, että paimenet näkivät hyväksi antaa periksi. Moos. Niinpä mies oli työntänyt ajatuksen avioliitosta hamaan tulevaisuuteen. Hän kuului heprealaisiin ja uskoi heidän Jumalaansa. Avioliitto Vähitellen Mooses paljasti Reuelille elämäntarinansa. Itse asiassa hän ei ollut mikään egyptiläinen, vaikka olikin elänyt Egyptin hovissa lapsesta saakka. 2:18–20.) Joku tytöistä kiiruhti takaisin kaivolle toivoen löytävänsä vielä tuon miellyttävän egyptiläisen. Jos lintu rakastuu kalaan, minne ne tekevät pesänsä. Ja kun isä tuli sitten tarjoamaan tytärtään Moosekselle vaimoksi, otti tämä tarjouksen mielihyvin vastaan. Mooses ei ollut naimisissa. Kykenikö Sippora luomaan juuriltaan irti repäistylle miehelle pesän luonaan. Mutta eihän Egyptin prinssi voinut ottaa vaimokseen heprealaista orjatyttöäkään. Egyptin hovissa kasvanut ja hienoja kouluja käynyt mies lähetettiin paimenen oppiin. Vuoroaan odotteleva Mooses ei voinut olla huomaamatta, miten röyhkeästi paimenet tyttöjä kohtelivat. Kesken kaiken kaivolle lennähti myös seitsenpäinen tyttöparvi lampaineen. Miehet ammensivat vettä siinä järjestyksessä, missä he olivat kaivolle tulleetkin. Nyttemmin hänen kansansa oli joutunut egyptiläisten orjiksi. Tytöt kuitenkin pudotettiin aina kylmästi jonon hännille. Miksi jätitte sen miehen sinne. Hän oli varmaan pelännyt, että egyptiläinen vaimo saattaisi tehdä hänestä ja yhteisistä lapsista pakanoita. Toivottavasti kykeni. Vaimohan se varmaan opetti miehelleen ammatin alkeet, kunnes tämä selvisi laumansa kanssa yksinkin. Ällistyksen lyöminä vilkuilivat nuoret neidit komeaa muukalaista. Pitkän ratsastuspäivän jälkeen Mooses oli saapunut pakomatkallaan eräälle Midianin maan kaivolle ja olisi halunnut juottaa hevosensa. Lutherhan on sanonut, että vaimo on miehelleen samaa kuin pesä linnulle. Kutsukaa hänet aterialle!” (2. Sippora, suuren johtajan vaimo | 17 Mooses ja Sippora tajusivat hyvin, että itse taivaan Jumala oli johdattanut heidät yhteen, kirjoittaa Mailis Janatuinen.. Olkoon, menkööt naiset seuraavaksi kaivolle, me odotamme. Nyt alkoi Mooseksen elämässä uusi vaihe, joka jatkuikin sitten seuraavat 40 vuotta. Paikalliset paimenet jonottivat kuitenkin jo kaukalolle pääsyä. Onpa ihanaa, että joku pisti kerrankin nuo röyhkeät paimenet järjestykseen! Tyttöjen selvittyä kotiteltalleen kysyi heidän isänsä hämmästyneenä: ”Miten te tänään ennätitte näin pian takaisin?” He vastasivat: ”Muuan egyptiläinen mies puolusti meitä paimenia vastaan
Mooseksenko. Mirjamin käyttämä sana saattoi joissakin tapauksissa viitata myös heihin. Itse asiassa Sippora ei ollut afrikkalainen, vaan midianilainen. Niin [Herra] jätti hänet rauhaan. Vanhemmat opettivat heille paitsi paimenen ammatin, myös patriarkkojen historiaan sisältyvät Jumalan lupaukset. Moos. Miksei kukaan heprealaistyttö Moosekselle kelvannut. Voiko Jumala muka puhua ihmisen kautta, jolla ei ole sen enemmän järkeä, kuin että hän ottaa vaimokseen tuollaisen sivistymättömän ulkomaalaisen naisen. Moos. Sitä isänmaatahan patriarkatkin olivat odottaneet. Gersom ja Elieser eivät siis olleet Jumalan lapsia eivätkä hänen kansansa jäseniä. Juurihan hän oli lähettänyt tämän vapauttamaan kansaansa orjuuden ikeestä! Vasta nyt Raamatun lukijalle valkenee se hämmästyttävä tosiseikka, ettei Mooses ollut ympärileikannut poikiaan Midianin maassa. Herran yöllinen hyökkäys 40 vuoden kuluttua Mooses sai siis Herralta käskyn palata takaisin Egyptiin. Kotiikävä saattoi vaivata Sipporaa, ja uudet sukulaiset katselivat häntä pitkin nenänvartta. Parjauskampanja Suuren johtajan rinnalla ei ole aina helppo elää. Heprealaisten parissa hän oli oppinut uskomaan ”Veriylkään” ja uhriveren tuomaan anteeksiantoon. Mikään ei ollut ollut sattumaa aina siitä lähtien, kun Mooses oli pysähtynyt juottamaan hevostaan eräälle tietylle Midianin kaivolle kauan sitten. Mooseksen koko arvostelukyky joutui hänen sisarustensa mielestä kyseenalaiseksi tuon naimakaupan tähden. ”Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten rakentanut valmiin kaupungin” (Hepr. Mooses oli hiljaa, ei puolustanut sanallakaan itseään sen enempää kuin vaimoaankaan. ” Sippora ymmärsi suuren totuuden.” 18 |. (Tämä pätee muuten myös uuden liiton merkin, kasteen, laiminlyöjiin.) Vaimon nopea toiminta osoittaa kaikkea hyvää hänen uskostaan ja teologiastaan. 4:24). Se viittaa Jeesukseen, joka on uuden liiton seurakunnan Veriylkä ja sen pelastaja. Jos Mooseksen ei olisi tarvinnut paeta Egyptistä, ei hän olisi koskaan tavannut Sipporaa eikä hänellä olisi noita kahta ihanaa poikaa: Gersomia ja Elieseriä. Sipporan kuolema Kansan alituinen kapinointi Jumalaa vastaan johti katastrofiin: sen oli jäätävä harhailemaan Siinaille kokonaiseksi neljäksi vuosikymmeneksi. Elämänsä loppupuolella Sippora varmaan kiitti Jumalaa hänen ihmeellisestä johdatuksestaan. Herra. Miten hän oli voinut laiminlyödä Jumalan liiton merkin; siitähän oli laissa säädetty kuolemanrangaistus. Eikö olekin ihmeellistä, että Sippora osasi sanoittaa tällaisen suuren totuuden jo tuohon maailmanaikaan. ”Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä” (4. Eikö hän vain toivonutkin olevansa missä muualla hyvänsä paitsi ei heprealaisten leirissä keskellä Siinain autiomaata. ”Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet” (2. ”Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: ’Sinä olet minun veriylkäni’. Se kaupunki odottaa matkan vaivojen jälkeen Sipporaa – ja niin se odottaa sinuakin, hyvä lukijani. Surmata. Sinä aikana kuolivat kaikki ne, jotka olivat olleet yli 20-vuotiaita Egyptistä lähdettäessä. Varmaan Sippora käänsi kuoleman edessä katseensa Kanaanin maasta, jonne hän ei siis päässyt, parempaan eli taivaalliseen isänmaahan, jonne hän vielä pääsisi. Niin Sipporakin. Miltä Sipporasta lie tuntunut tämän parjauskampanjan kestäessä. Hänhän on ostanut ja kihlannut omalla verellään itselleen morsiamen, uuden liiton seurakunnan. Sen armon rinnalla tuntuivat matkan vaivat ja sukulaisten haukut pikkuasioilta. Sen jälkeen eivät käly ja lanko liene enää uskaltaneet Sipporaa haukkua. Pojat kasvoivat suuriksi ilman Egyptin hienoja kouluja. Silloin Sippora sanoi: ’Veriylkä ympärileikkauksen kautta.’” (4:25–26*.) Kysymys on siis Messiaan esikuvasta Vanhassa testamentissa. Ongelman ydin ei kuitenkaan ollut Mooseksen naimakauppa, vaan hänen auktoriteettinsa. Herra kuitenkin asettui heidän puolelleen ja rankaisi Mirjamia spitaalitartunnalla, joka tosin parantui pian Mooseksen rukouksen voimasta. 11:16). Niinpä hän otti mukaansa Sipporan ja pojat ja läksi matkaan. Sitä vastaan Mirjam-sisko tässä kapinoi. Mooses ja Sippora tajusivat hyvin, että itse taivaan Jumala oli johdattanut heidät yhteen. 12:1). Sillä tavalla hänkin, midianilainen Sippora, oli päässyt Jumalan kansan jäseneksi ja saanut vastuullisen tehtävän suuren johtajan puolisona
Juuri tuossa kahvilassa kohtasimme pastorin ja muutaman kristityn, jotka kutsuivat meitä tilaisuuteensa. Nyt asun perheeni kanssa ensimmäistä vuotta Tanskassa, jossa pelaan superliigaa Odense Boldklubin puolustajana. Mitä korkeammalla tasolla kansainvälisesti pelataan, sitä helpompi on ilmaista vakaumustaan. C. Andersenin syntymäkaupunki on lapsiperheelle mahtava paikka asua! Täällä on esimerkiksi viehättävä polku, jonka varrella on 12 leikkipuistoa. Mutta taitaahan se niin olla, etten muuta ammattia ole vakavissani ajatellut! Miten futaaja-urasi on edennyt. Usko vapauttaa huolettomuuteen P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Vahvimman rukousvastaukseni ja vakuutuksen elävästä Jumalasta sain, kun tyttöystäväni – nykyinen vaimoni – tuli ihmeellisten tapahtumien jälkeen uskoon. Suomeen on aina kiva tulla, koska siellä on jotenkin ihan erityinen fiilis! Sauli Väisänen, 29, on tuttu kasvo Huuhkajista, Suomen jalkapallomaajoukkueesta. Käyn mielelläni syvällisiä keskusteluja uskoon liittyen. Kirjoitin lukion viimeisen lukuvuoden aikana ensimmäisen ammattilaissopimukseni FC Honkaan, josta ponnistin maailmalle. Olen aika huoleton tyyppi, sillä koen juurikin niin, että turvani on Hänessä. Satukirjailija H. Jalkapalloa olen pelannut innolla viisivuotiaasta lähtien. Siellä on lapsia innostava, tilava leikkipaikka ja vieressä tila, jossa aikuiset voivat mukavasti kahvitella ja seurailla, mitä pienokaiset puuhaavat. Se on luonnollista. Mitä kivaa Odense sinulle ja perheellesi tarjoaa. Nuoruuttanikin vietin uskovien kanssa, enkä unohda hetkeä, jolloin ensi kertaa koin Pyhän Hengen kosketuksen. Sitä kautta löysimme Odensesta kotiseurakunnan, jossa olemme viihtyneet. Nyt kristitty huippuurheilija pelaa Tanskassa ammattilaisena, Ruotsin ja Italian vuosien jälkeen. Omassa joukkueessanikin on eri katsomusten ja uskontojen edustajia – ja pelaajia 12 eri maasta. Lapsena kävin hengellisissä Donkkis-tapahtumissa ja Kansanlähetysopiston leireillä. Mistä lähtien turvasi on ollut Jeesuksessa. Asumme joka vuosi kuukauden verran Helsingin kodissamme. Käymme lapsiperheiden kahvilassa, jonka nimi on Pienet Tähtihetket. Kuinka usein käyt perheesi kanssa Suomessa. | 19 si v u p e r so o n a Elätkö todeksi unelmaasi. Siihen on avautunut pelikavereiden kanssa tilaisuuksia lounailla, joita monesti syömme yhdessä. Rukoilen aina ennen pelin alkua lyhyesti, mielessäni, ja teen ristin merkin kentälle astuessani. Siellä kisaa niin paljon eri taustoista tulevia urheilijoita, että erilaisuuteen on totuttu. En muista, että minulla olisi koskaan ollut erityisen suuria toiveita tai suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va o d en se Bo ld k lu B Rukoilen ennen peliä.” ”. Onko huippu-urheilijan vaikeaa ”näyttää väriään” eli esimerkiksi olla avoimesti tunnustava kristitty. Kymmenisen viime vuotta olen pelannut ulkomailla, ensin kolme vuotta Ruotsissa, sitten kuusi Italiassa. Silloin lomailemme sekä tapaamme ystäviä ja sukulaisia
Kirkko ei tarjoa sitä ainoaa, mitä maailma ei voi tarjota, eli ylösnoussutta Kristusta. Äidin kupeeseen tai leivinuunin lämpöön. 1950. – Siitä seuraa helposti kiltin tytön syndrooma, Suhola kuvaa. – Elämäni ei ole kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. – Niissä on keinuvaa rauhaa, johon lapsena olen nukahtanut. Suhola on kiitollinen kasvuympäristöstään. Seurakuntalainen-sivustolla julkaistussa puheessa oli paikoin kipakka sävy. Hänen elämänsä alku oli dramaattinen. Pian syntymäni jälkeen minut siirrettiin vastaanottokotiin eli annettiin adoptoitavaksi. – Tulin postimerkki nenänpäässä Sievin asemalle, josta äiti linja-autolla haki minut. Aino Suhola kasvoi kirkkoon jo lapsena. Aino oli vielä pikkulapsi, kun äiti kertoi hänelle adoptiosta sadun avulla: Oli äiti, joka ei voinut pitää lastaan, ja oli toinen äiti, jolla oli vauvan ikävä. Ne veisattiin Ainon sieluun. – Kun vedestä voi puhua vain janoinen, ensimmäinen kirjani oli nimeltään Rakasta minut vahvaksi. Kirjailija löysi kintsugimestarinsa Lähinnä taivasta on hellyys.” 20 | Aino Suhola kantaa hylätyksi tulemisen haavaa. Heille soitettiin vastaanottokodista, että nyt olisi pikkuinen tyttö. Reisjärven kirkonkylällä asui opettajapariskunta, jolla oli jo yksi lapsi adoptoituna. – Muistan kiitollisuudella körttiseuroja, Siionin virsiä, joita raavaat miehet kumarassa veisasivat. Kirkko piilottelee häntä, Suhola sanoo. – Kyllä voi sanoa, että minusta tuli körttiläinen, jos kohta tämän päivän körttiläisyydessä on jotakin minulle vierasta. Minä kysyin, olinko se minä. Hänet tunnetaan myös puhujana ja kirjailijana. Virret ja leivinuuni 1950-luvun Reisjärvellä uskonasiat kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Se oli huuto ehdottoman rakkauden puolesta. Vuosien myötä hän on ymmärtänyt, että säröjä ei tarvitse peitellä, vaan ne pitää maalata kultamaalilla näkyviksi.. Omaansa saa kritisoida. Hän teki 26 vuoden uran Keskisuomalainen-lehdessä ja toimi kahdeksan vuotta Keskustan kansanedustajana. Suruni on se, että kirkko kysyy liikaa maailmalta, minkälainen sen pitäisi olla. Se on lähtenyt miellyttämään maailmaa. Adoptiosta on varmaankin jäänyt hylätyksi tulemisen haava. – Rakkaudesta se hevonenkin potkii. – Synnyin Tampereella 16.1. – Äitini kysyi, että arvaa kuka se vauva oli. K irjailija, konkaritoimittaja ja entinen kansanedustaja Aino Suhola piti lokakuussa Laukaan seurakunnan 430-vuotisjuhlassa runollisen palopuheen, jossa hän oli pahoillaan siitä, että Jumalaa ei nykyään löydä edes radion aamuhartauksista. Vartuttuaan Aino Suhola lähti Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan ”kirjallisuutta ja muita nautintoaineita”. Uskon, että lapsi kuulee jo kohtuun, että miten tuosta pääsisi eroon
Yksi vahva agenda on myös ateismi, ja kaikki muut uskonnot paitsi kristinusko. Kyllä minä toimittajana tiedän, että jos haluan tietyn vastauksen, etsin sen asiantuntijan, jolta sen saan. – Toimittajilla on vahvoja henkilökohtaisia intohimoalueita. Suholaa hirvittää ajatus siitä, millaista elämä on 20 vuoden kuluttua. Myös lasten digitodellisuus huolettaa. Nyt ajetaan polvi suorana kohti rotkon reunaa. – Myös uskoni on sisäänja uloshengityksessäni. Lapselle pitäisi antaa satu ja syli. Ilman virttä Kun on turva Jumalassa – ilman sen henkeä en tiedä, olisinko kaikesta selviytynyt. h e n k il ö Huuto kuului kauas, sillä kirjasta on otettu 15 painosta. Nyt kun älypuhelimet ovat viihteellistäneet kaiken, ei jakseta enää kuunnella tai lukea pitkää tarinaa, jollaiseksi katsotaan puolen sivun pätkä. – Media on miehitetty näitä arvoja toteuttavilla ihmisillä. Suhola luokittelee teoksen runokirjaksi, jossa on proosaa seassa. | 21. Polvi suorana rotkoon Median agendajournalismi ja marginaalin vaaliminen saavat Suholan ”kaikki niskakarvat pystyyn”. Ne näkyvät lukutaidossa, matematiikassa, reaaliaineissa ja kaikkialla. – Ihmisen perustarve olla rakastettu ja jollekin oleKirjailija löysi kintsugimestarinsa Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va h a n n ak a is a h ä m ä lä in en ” Lähinnä taivasta on hellyys.” Sisältä olemme samanlaisia, Aino Suhola sanoo. – Seuraukset ovat kohtalokkaat. Turvallinen ja rauhallinen paikka löytää mielen maisema. Suhola kertoo, ettei hänellä ole koskaan ollut erikseen työminää ja yksityisminää. – Olen kiitollinen, että olen jo 73-vuotias, enkä ehkä ole sitä enää näkemässä. – On siinä paljon itseäni. Vähemmistöistä tehdään valtavirtaa. Joka puolella näkyy esimerkiksi sukupuolineutraaliuden korostaminen ja toisaalta yltiöfeministisyys. – Tänään, kun tulivat pisa-tulokset, huokaisin syvään
– Luulen, että ne perusasiat, joista muistutan ovat olleet tärkeitä. Juuri se on kirkon sanoma. On lohdullista, että saa olla haavoitettu, kun Kristus kultaa haavat. Kristus kultaa haavat Maailma on täynnä kärsimystä, ja Suholan mukaan kirkon pitäisi olla sen aiheen asiantuntija. – Selvisi, että meitä on kolme, jotka kaikki on annettu pois. – Hänen korttinsa oli kuittaus: Minä kiitin häntä elämästä, hän kiitti minua syntymisestä. Ennen muuta olen kiitollinen siitä, että hän otti vastuun valinnastaan, eikä tullut myöhemmin pyytämään takaisin. –Kaiken varalta olen ruvennut sanomaan, että jos tänä iltana otat minut kotiin, en pane pahakseni. Tiesin ennestään synnyttäjä-äitini nimen, mutta minulla ei ollut tarvetta etsiä häntä. – Rohkenen varmaan sanoa, että meillä on syvä rakkaus toisiamme kohtaan. – Riemastuin, kun kuvataiteilija Hannu Väisänen oli tehnyt viimeisen näyttelynsä kunnioittaen kaikkea epätäydellistä. – Liturgia, joka tulee toistumisessaan niin läpikuultavaksi, että siitä näkyy jo toiselle puolelle. – Minulla ei ole muuta kuin tämä lapsenusko. Löytö puhujan tiellä on ollut, että ihmisyys meissä kaikissa on sama. – Siitä meni pari kuukautta, kun tuli kutsu perunkirjoitukseen, johon en tietenkään mennyt. Vastasin sisarelleni, että minulla on ollut isä, äiti ja sisar, ja olen kaikki heidät haudannut, enkä halua aloittaa mitään alusta. En haluaisi elää sellaista vanhuutta, jossa vaihtoehdot ovat laillistettu hylkääminen, mitä kotihoito tänä päivänä on, tai sitten laitoshoito, jossa hoitajilla ei ole aikaa ja olen enemmän kirous kuin siunaus. Aino siteeraa Aale Tynnin Kaarisilta-runoa: Ja Jumala sanoi: ”Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet. – Melkein kaikissa suurissa tilaisuuksissa olen ollut nobody. Vuodesta 2010 Aino Suhola on ollut eläkkeellä. – Kerroin, että olen kiitollinen siitä, että hän on rakkaudesta halunnut antaa minut pois uskoen, että minun on parempi elää jossakin perheessä kuin yksinäisen äidin lapsena 50-luvun Suomessa. Kirkon sanoma tuo kyllä lohdun tähänkin visioon, ainakin jos sitä julistetaan. Katson omaa miestäni, joka hiihtää huopatossuissaan ja lumi pöllyää, mutta matka ei taitu. Jokin siinä tunnelmassa toi kuitenkin sellaisen turvan, jota ei ole tuonut mikään muu. Hän ja puoliso Seppo asuvat Laukaan Lievestuoreella, järven rannassa, pienessä hirsitalossa. – Ihmiselle on hyväksi tunnustaa, että minä olen pieni ja Jumala suuri. Kintsugi-symboliikka on vahvaa. Kuten vaikka että lähinnä taivasta on hellyys. Ei siitä ilman hellyyttä selviä. Aino ja Seppo viihtyvät hyvin yhdessä. Ja sama toisin päin. Sen uskoni kanssa menen hautaan. Syvä rakkaus Aino Suhola on siitä iloinen, että häntä on kuunneltu hänen viestinsä vuoksi, eikä hänen nimensä vuoksi. Siinä luki ”hyvää syntymäpäivää, kiitos syntymisesi. Sen sijaan että särö yritettäisiin häivyttää, esine viedään kintsugi-mestarille, joka kultaliimalla liimaa säröt näkyviksi. – Ylösnoussut Kristus on ihmisten kintsugi-mestari. Hän kertoi kiinalaisesta menetelmästä korjata rikki menneitä esineitä. – Puheitani on ollut kuulemassa ihmisiä talouselämän huippujohtajista Uuraisten kuuroihin. Äiti”. Kuka ainoana rakastaa meitä ehdoitta. Joululomalta palattuaan Suhola sai eduskuntaan ruusukortin. – En halua kuolla ennen kuin joku on silittänyt hiuksiani ja sanonut, että ei mitään hätää. 22 |. – Tämä tekee esineestä vielä arvokkaamman, vielä kiinnostavamman. – Rakkaus ei ole biologiaa, eikä verta voi rakastaa. – Isä on taluttanut minut Reisjärven kirkkoon, ja niiasin ovella, kun siellä oli niin juhlavaa. Kuka sen voisi paremmin kertoa kuin kirkko. Ei muuta tarvitsisi kuin sitä kertoa. Uskoaan hän kuvailee vaatimattomaan sävyyn. Puutteellisuudet nähdään, mutta rakastetaan silti kaikkineen. Ja kun yllättäen saan Finlandia-talon 1100 ihmistä hiljaiseksi, tiedän että minua kuullaan. massa ei muutu miksikään. Vähitellen olen niitä oppinut hyväksymään, ja löydettyäni kintsugi-mestarini, myös arvostamaan, Suhola pohtii. Sitä viestiä pidetään kuitenkin Suholan havaintojen mukaan tylsänä. Kiitos syntymisesi Aino Suhola kertoo, että eduskunnassa työskennellessään hän sai kirjeen biologiselta sisareltaan, jonka olemassaolosta hän ei tiennyt. Tulevaisuuteen Aino katsoo kuitenkin pelonsekaisin tunnelmin. – Minun haavani liittyvät siihen hylkäämiseen. Synnyttäjä-äidilleen Aino lähetti biologisen sisarensa kautta terveiset. – Kyllä minustakin oli lapsena joskus tylsää istua kirkossa ja kuunnella pitkiä saarnoja. – Tapa, jolla suhtaudumme vanhuksiin kustannusrasitteena, kertoo että neljäs käsky on unohdettu. Eikä tarvitse omaa arkeaan pidemmälle mennä. – Lapsia meille ei ole siunattu
Ne eivät ole kapeat ja terävät, niin kuin useimmilla nisäkkäillä. Tamaanit repivätkin lehdet ja ruohon poskihampaillaan. Tamaanit elävät tyypillisesti 10–80 yksilön laumoissa yhdessä laiduntaen. Hän on antanut meille Sanansa, Hän on antanut Pyhän Hengen, joka kaiken muun lisäksi myös varoittaa vihollisen juonista. Tamaaneilla on lyhyet varpaat, joita on viisi kussakin etujalassa ja kolme takajaloissa. Niitä ei luokitella uhanalaisiksi. Monilla nisäkkäillä kulmahampaat ovat erikoistuneet pitkiksi, vaan ei tamaaneilla. Tämän kerrotaan johtuvan ovelasta vartiojärjestelmästä ja tehokkaasta suojapaikkojen hyödyntämisestä. Kun tamaania on tutkittu Israelissa, sen on havaittu joutuvan vain harvoin maapetojen ruoaksi. Mikä tekee tamaanista viisaan. Ne osaavat järjestäytyä yhdessä ja hyödyntää tehokkaasti luonnon olosuhteita rinteillä ja kallioiden kätköissä. Raamattu mainitsee tamaanin esimerkkinä maan pienistä ja vähäisistä, mutta viisaista eläimistä, yhdessä muurahaisen, heinäsirOveluudella siunattu tamaani r a a m at u n e lä im e t kan ja sisiliskon kanssa. Eron huomaa myös tamaaneiden varpaissa. Ne ovat ainoita afrikkalaisperäisiksi laskettavia eläimiä Lähi-idässä. Lystikkäitä ja viisaita vipeltäjiä, jotka eivät istahda eläinlajien tavanomaisiin lokeroihin. Jyrsijöitä ne eivät kuitenkaan ole. Tamaaneiden kaksi etuhammasta ovat pitkät ja toisistaan erillään ja muistuttavat torahampaita. Psalmi 104: 1, 10, 11, 18: ”Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia – – – Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, Vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa. Tamaanit ovat aktiivisimmillaan aamulla ja illalla, ja ne hyödyntävät auringon lämpöä oman ruumiinlämpönsä säätelemiseksi. Mutta kun näet sen varpaat, saatat ihmetellä noiden pienten varpaiden pyöreitä ja litteitä, oikeastaan ihmismäisiä varpaankynsiä. Niiden on nähty ylläpitävän vartiovuoroja varoittaakseen lajikumppaneitaan lähestyvistä pedoista. – Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.” | 23 Te ks Ti m ik a po u ke ku va il bu sc a / is to ck. Vuorenrinteillä ne näkevät kauas ympäristöönsä, kommunikoivat keskenään ja ovat turvassa viholliselta. Tamaanit ovat eläinmaailman viehättäviä erikoisuuksia. Kallioiden suojissa nämä sosiaaliset pikkueläimet ovat löytäneet hyvän paikan. Juudean erämaan susien jätöksissä ei ole juuri koskaan ole jäänteitä tamaaneista. ”Neljä on maan päällä vähäistä, mutta silti viisasta viisaampaa… Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.” Sananalaskut 30: 24, 26 T amaanit ovat jäniksen kokoisia, karvaisia nisäkkäitä ja niitä luulisi äkkipäätä isoiksi jyrsijöiksi, joilla on pyöreät korvat. Hän on antanut ihmiselle turvapaikan: pelastuksen kallion, K r i st us-k a l l ion, jonka suojassa saamme levätä uhkaavan maailman keskellä. Tamaaneja elää vain Afrikassa ja Lähi-idässä. Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa. Niillä on aivan erilainen hampaisto. Tamaanit kertovat, että suuri koko ja voima eivät ole kaikki kaikessa, vaan Herra pitää pienistäänkin huolen
Perustuslakien tehtävänä on suojella kansalaisten oikeuksia sekä tehostaa hallintoa. Mielenkiintoinen oli määräys palauttaa myyty maaomaisuus takaisin sen alkuperäisille omistajille joka viideskymmenes vuosi eli riemuvuotena. Perustuslakeja oli muinaisessa Kreikassa ja tunnetuin lienee Yhdysvaltain perustuslaki vuodelta 1787. Mooses muistutti kansaa siitä, että Jumalan antama laki oli elämän tie. Pappien ja profeettojen tuli julistaa Jumalan totuutta kansalle. Eräs varhainen muoto perustuslaeista oli juutalainen liittoon perustuva sopimus Jumalan ja Israelin kansan välillä. Jatkuvan kamppailun maa Israelin valtio perustuu vapaudelle, oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle Israelin profeettojen näyn mukaisesti. Se ei ole kuitenkaan pystynyt parhaimpiin ihanteisiinsa, kirjoittaa Jouko Jääskeläinen. Käskyjen kokonaisuus huomioi myös taloudelliset asiat ja esti vallan väärinkäyttöä. Jumala kertoi kansalle, miten hän odotti sen toimivan. Kunkin perheen tuli saada omaa maata viljeltäväksi. perustuslakien ja arvojen kautta. Kansan johtajat suostuivat tähän Siinailla. Usein mentiin väärille teille. Kirjassani Rauha ja Lähi-itä (Ajatushautomot Kompassi ja Sallux) käsittelen aihetta mm. I sraelin ja Lähi-idän tilanne on huolestuttanut meitä jälleen. 24 |. Tämän kansa laiminlöi. Käskyistä tunnetuimpia ovat kymmenen käskyä
Korkoa ei lähimmäisen avuksi annetusta lainasta saanut ottaa. Aikaa edellisestä roomalaisten kukistamasta itsenäisestä hallinnosta oli noin kaksi tuhatta vuotta. Perustuslakien monien hyvienkin periaatteiden keskellä korostuu islamilainen laki eli šaria. Raamatun lupaukset ovat suuria: ”He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän.” (Jes. Naapurit eivät lähteneet israelilaisten edistyksen ajatukseen mukaan. Tähän viittaa jo Mooses puhuessaan tulevasta profeetasta (5. Se turvaa tasa-arvoiset yhteiskunnalliset ja poliittiset oikeudet kaikille kansalaisilleen uskontoon, rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Kirjoittaja on vantaalainen Kaupunginvaltuutettu ja KirKollisKoKouKsen jäsen. Häntä kehotettiin tutkimaan lakia ahkerasti. juhlapäivien vietossa ja perhelainsäädännössä. 18:15). Toisaalta uskonnosta nousevat periaatteet näkyvät mm. Se takaa uskonnon-, omantunnon-, kielen, koulutuksen ja kulttuurin vapauden, suojelee kaikkien uskontojen pyhiä paikkoja sekä noudattaa YK:n peruskirjan periaatteita. Tänään näemme jatkuvan kamppailun alueella. Valtio on yllättävän moniarvoinen.” ” is r a e l n y t Te ks Ti jo u ko jä äs ke lä in en ku va T co le ke is te r / u n sp la sh | 25. Valtion ylevä tarkoitus todetaan itsenäisyysjulistuksessa. Israel on oman määritelmänsä mukaan maallinen valtio, mutta se kantaa mukanaan koko juutalaisen kansan historiaa Abrahamista alkaen. Siksi Israelille ja meille kaikille kansoille annetaan varmempi tie. Hän on ratkaisu ihmisten elämän ja luomakunnan syviin ongelmiin. Vaikka edistystä ja taloudellista hyvinvointia on koettu, on monista asioista kansan keskuudessa erimielisyyksiä eikä epätasa-arvokaan ole tuntematonta. Monimuotoinen nykyisyys Israelkaan ei ole pystynyt parhaimpiin ihanteisiinsa ja korkeimpiin lupauksiinsa. Kuninkaan vallan väärinkäytöstä varoitettiin. Moos. Koko Vanha testamentti valmistaa Uutta testamenttia ja nämä yhdessä valmistavat tulevaa. Hän toimi Kansanedustajana (Kd) vuosina 1991–2003 seKä 2011–2015. Israelin valtio perustuu vapaudelle, oikeudenmukaisuudelle ja rauhalle Israelin profeettojen näyn mukaisesti. Sananvapaus noudattaa länsimaisia periaatteita, joskin avointa lähetystyötä vierastetaan. israelia ja yHteisöllisyyttä Käsittelevän väitösKirjan lisäKsi Hän on Kirjoittanut puolen tusinaa Kirjaa. 2000 vuoden tauko Israelin itsenäinen valtio perustettiin vuonna 1948. Se kulkee anteeksiantamuksen kautta. Hesekiel (47:21–23) ottaa profeetallisella tavalla kantaa kysymyksen muukalaisten asemasta: ”Jakakaa tämä maa keskenänne Israelin sukukuntien mukaan. Velat tuli antaa anteeksi seitsemäntenä eli sapattivuotena. Tahtoa meillä voi olla, mutta Paavalin sanojen mukaan ei voimaa hyvän toteuttamiseen. Ja arpokaa se perintöosiksi itsellenne ja muukalaisille, jotka asuvat teidän keskuudessanne ja ovat synnyttäneet lapsia teidän keskuudessanne.” Pelastuksen tie Tänäänkin Tooran, profeettojen julistuksen ja parhaiden järjellä ymmärrettävien eettisten periaatteiden kokonaisuus on ihmiselle tavoittamaton todellisuus. Monien naapureiden julistuksissa ja ajatuksissa korostuu toisenlainen suhde Israeliin. Moraalisissa asioissa valtio on yllättävän moniarvoinen. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.” (Jes. Se on selkeä vastakkainasettelu, rauha tuntuu tavoittamattomalta. 65:21–22.) ”Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Raamatun tekstien mukaan se tulee monin tavoin todeksi Kristuksen paluussa. 9:4–5.) Tämä Jeesus on tulossa takaisin. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi.” (Miika 4:3–4.) ”Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruoaksi
Mailis tunsi itsensä yksinäiseksi, vaikka hänellä oli mukava ja ymmärtäväinen puoliso ja lapset perheineen. – Putosin kuin kaivoon. – Tein työtä johtamisen ja osaamisen kehittämisen parissa. Olin tavattoman motivoitunut, sillä tuntui, että lähes kaikki työn alla olleet asiat menivät eteenpäin. Mailis oli työskennellyt viimeiset 20 vuotta Oulun yliopistossa kehittämispäällikkönä. Tunnistin, että minulta ei puuttunut mitään vaan aivan kuin minusta olisi puuttunut jotain. Sekä esihenkilöni että läheisimmät työkaverini olivat innostavia. Nyt hän ohjaa vastikään eläkkeelle jääneiden ryhmiä, joissa pohditaan uuden elämänvaiheen kysymyksiä. – Iso osa identiteettiäni lähti, kun jäin eläkkeelle. Jotain puuttui Kaksi isoa muutosta osui samaan saumaan. Olihan hänellä ollut joitakin epämääräisiä ajatuksia valmentamisesta ja työnohjauksesta, mutta kun taustayhteisö puuttui, ei mistään oikein saanut kiinni. ”Iso osa identiteettiäni lähti, kun jäin eläkkeelle” Vaikka Mailis Aaltonen oli päättänyt eläkkeelle jäämisestään hyvissä ajoin, hän oli uuteen elämänvaiheeseen täysin valmistautumaton. Asuinpaikan lisäksi vaihtui kiireinen työelämä eläkeläisen rauhalliseen arkeen. Yhtäkkiä kalenterissa ei enää ollutkaan juuri mitään merkintöjä, eikä Espoossa ollut perheenjäsenten lisäksi tuttuja ihmisiä. Aavistin kyllä, ettei eläkkeelle jääminen tulisi olemaan helppoa, mutta en sitä, kuinka vaikea vaihe oli edessä, Mailis toteaa nyt viisi vuotta myöhemmin Tapiolan kirkolla Espoossa. Mailis Aaltonen: 26 |. Kun läksiäisiä vietettiin kesäkuun lopussa 2018, Mailis oli uransa huipulla ja hyvin innostunut työstään. Ensimmäinen eläkevuosi oli vaikeaa aikaa. – Se oli itse luomani mielikuva. Mutta palataan siihen myöhemmin. Vaikka eläkkeelle jäännin ajankohta oli lyöty lukkoon hyvissä ajoin, Mailis myöntää nyt, että oli täysin valmistautumaton suureen elämänmuutokseen. Tapiolan kirkko on tullut hänelle tutuksi, sillä hän on muutaman vuoden ajan vetänyt siellä yhdessä seurakunnan papin kanssa Mitä vielä. Se oli tarina, johon hän kiinnittyi. Ei tarvittu, sillä lapsella oli iltapäiväkerho. Kun Mailis vastasi, ettei ole, vaan on jäämässä eläkkeelle, kollega oli hyvin yllättänyt ja ihmetteli, miten niin innostunut ihminen voi jäädä eläkkeelle. Vakiintunut elämä Pohjois-Pohjanmaalla vaihtui asumiseen Espoossa aiempaa lähempänä lapsia ja heidän perheitään. En koskaan tarkistanut, olisiko meitä oikeasti tarvittu. Oli tullut luvattua, ettei lapsen tarvitsisi tulla koulun jälkeen tyhjään kotiin, sillä fammu ja vaari olisivat paikalla. -ryhmiä vertaisilleen eläkkeelle jääneille. Häntä paljon nuorempi kollega kysyi, olisiko Mailis myös seuraavana vuonna mukana eräässä hankkeessa. Mutta kyllä isovanhemmista silti apua oli, sillä tyttären perheeseen oli syntynyt keväällä vauva. Oli hyväksyttävä, ettei se riitä hänelle, ja ettei sen tarvitsekaan riittää. Tuntui ylivoimaiselta ottaa yhteyttä edes entisiin kollegoihin. M ailis Aaltonen oli päättänyt, että hän jäisi eläkkeelle 63-vuotiaana, kun vanhin lapsenlapsi olisi aloittamassa koulunkäynnin
e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa ve la ”Iso osa identiteettiäni lähti, kun jäin eläkkeelle” ” Putosin kuin kaivoon.” | 27
Jotkut ryhmät ovat jatkaneet kokoontumistaan vielä virallisen osuuden jälkeenkin. Se sai hänet pohtimaan, josko hän voisi jotenkin olla mukana kehittämässä seurakuntaelämää. Mailis innostui lukemastaan, sillä hän oli ihmetellyt yksipuolista keskittymistä kehoon ja sen toimintakykyyn, aivan kuin muita ominaisuuksia ei ikäihmisillä enää olisi olemassa. Keskusteluissa seurakunnan vapaaehtoiskoordinaattori rohkaisi häntä menemään mukaan johonkin seurakunnan ryhmistä. Aaltonen kaipasi keskustelukumppania, sillä hän tunnisti itsessään myös etsijää, tarvetta löytää seurakuntayhteyttä. Mailis Aaltonen näkeekin ryhmät tärkeinä myös yhteisöllisyyden ja ihmisen perustarpeen, ryhmään kuulumisen, näkökulmasta. Mailis päätti kirjoittaa Herolle. Ryhmät kokoontuvat kerran viikossa kahdeksan viikon ajan. Mitä vielä. Toisaalta puhutaan teräsmummoista ja -vaareista ja sitten ovat ne hauraat vanhukset, jotka syövät vapisevin käsin, mutta missä on ajatteleva eläkeläinen. Mistä se johtuu. – Olen vakuuttunut, että jos aivot eivät saa riittävästi ja riittävän monimutkaista tekemistä, ne alkavat yksinkertaisesti hapertua. Ne tarvitsevat myös älyllisiä haasteita pysyäkseen kunnossa. Katja tarjosi korvat ja sydämen. Vastaus tuli pitkällä viiveellä, mikä oli pienoinen pettymys. – Ryhmiä on järjestetty syksystä 2021 lähtien puolivuosittain. Mailis Aaltonen toteaa myös, ettei eläköityminen ole kaikille ongelmallista, eikä työtä tai työyhteisöä jäädä aina kaipaamaan. Koronasyksynä 2020 hän näki psykologian tohtori ja Ikäinstituutin toimialapäällikkö Sirkkaliisa Heimosen haastattelun Helsingin Sanomista. Mielenkiintomme kohdistui erityisesti koulutettuihin eläkeläisiin, joita Espoossa on paljon. Silloin aloitti ensimmäinen Mitä vielä. – Katja tuo tapaamisiin kristillistä ja kirjallisuusterapian sisältöä ja minä kouluttamisen näkökulmaa. ” Aivot tarvitsevat haasteita.” – Läksiäisissä työkaverit olivat toivottaneet: ”Ihanaa, sinulla on vapaus tehdä mitä haluat!” Olin vapaa jostakin, mutta en tiennyt, mihin olin vapaa. Haastattelussa Heimonen kummasteli ikäihmisistä käytettävän kuvaston yksipuolisuutta. Ja mitä on tehtävissä. – Tähtäsimme syksyyn 2021. -ryhmissä kuulostellaan muun muassa sitä, mitä ryhmäläiset ovat jääneet työstä kaipaamaan. – Hän vastasi heti ja kutsui käymään. Ihminen on luotu yhteyteen. Aloimme heti suunnitella toimintaa. Niitä asioita moni kaipaa. Kehittämisajatusten herättyä Mailis Aaltonen tutustui myös kirkon nelivuotiskertomukseen ja Ovet auki -strategiaan. Mutta se yhdessä tekemisen kulttuuri, että on itse osa isompaa kokonaisuutta ja että omalla tekemisellä on ollut merkitystä yhteisölle. – Minun olisi pitänyt sopia työnantajani kanssa edes pienestä työsäikeestä, jossa olen vielä mukana, mutta tämä on jälkiviisautta. Kehittäjän herääminen Aika kuitenkin kului, ympäristö ja kävelyreitit tulivat tutuiksi ja elämään rakentui mukavia rutiineja muun muassa lastenlasten kanssa. Näitä kysymyksiä hän pyöritteli mielessään ja tuumasi, että jotain pitäisi tehdä. – Menin sitten käymään Tapiolan seurakunnan keskiviikkokerhossa, jota vetää Katja Hero. -ryhmä, jota veti Katja yhdessä kollegansa Marianne Tiihosen kanssa ja minä olin mukana jäsenenä. – Monesti nousee esiin esimerkiksi kaipaus vaativiin tehtäviin ja vastuussa olemiseen, vaikka varmasti ne ovat työelämässä joskus myös väsyttäneet. Tapaamisesta sai alkunsa ajatus ryhmän perustamisesta vastikään eläkkeelle jääneille. Toisena ohjaajaparina toimivat Marianne Tiihonen ja toimittajan työstä eläköitynyt työnohjaaja Tiina Merikanto. 28 |. Sitten muistin, että hän oli kastanut nuorimman lapsenlapsemme. Mailis on miettinyt työn merkitystä aivoille, niiden rakenteelle ja toimivuudelle. Mitä vielä. Millainen tilanne oikein onkaan. Hän päätti ottaa yhteyttä seurakunnan työntekijään ja kertoi viestissään avoimesti tilanteestaan ja tarpeestaan päästä mukaan toimintaan. Korona hidasti hieman ryhmän starttaamista. – Minua kiinnostaakin pohtia, ketkä ovat riskiryhmässä ja miksi. Ihmettelin, kun hän vaikutti niin tutulta. Seuraavassa ryhmässä Mailis oli Katja Heron ohjaajapari. Jos olisin nuorempi, lähtisin tutkimaan työn päättymisen yhteyksiä muistisairauksiin. Mailiksen uinuksissa ollut kehittäjä heräsi, ja hän alkoi pohtia, että täytyy olla vielä jokin muu ulottuvuus: yhteiskunta haaskaa resursseja, kun eläkkeelle jääneiden osaajien kokemusta ja viisautta ei hyödynnetä
• Millainen toiminnan ”pinta-ala” sinulla on. Kirkkohallituksessa on valmisteltu Mitä vielä. Tavoitteena on, että Mitä vielä. Mitä sinulle henkilökohtaisesti tärkeää tekemistä on elämässäsi työn lisäksi. Onko mahdollista varmistaa itselle pehmeää laskua eli sopia työnantajan kanssa esimerkiksi osa-aikaisesta erillisprojektista, joka jatkuu vaikkapa puoli vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen. | 29. Mitä vielä. Mailis Aaltosen vinkkejä eläkkeelle valmistautumiseen E läkkeelle jääminen on iso elämänmuutos ja siihen on hyvä valmistautua huolella. > Parisuhde, muu perhe, sukulaiset, ystävät, harrastuskumppanit, naapurit. -ryhmistä saatujen kokemusten perusteella kannattaa miettiä ainakin näitä asioita: • Mitä kaikkea voit ja haluat siirtää työstäsi eläkeaikaan. Vapaaehtoistoiminnassa. Mitä osaamistasi tai ominaisuuksiasi haluat ja voit käyttää työuran päätyttyä. Järjestössä tai luottamustehtävissä. -ryhmiä varten valmentajan opas, joka julkistetaan piakkoin. -ryhmiä alkaisi kokoontua muuallakin kuin Tapiolan seurakunnassa. Keitä ylipäätään on elämässäsi työn ulkopuolella. Töihin uuteen paikkaan mennen vai yrittäjänä. Kenen kanssa tai kenen hyväksi haluat vapautuvaa aikaasi käyttää. • Millaisiin ja miten hyvin toimiviin ihmissuhteisiin ”palaat” töiden päätyttyä. Oppaan kirjoittamisesta ovat vastanneet Mailis Aaltonen ja Tiina Merikanto ja sen viimeistelystä Kirkkohallituksen asiantuntija Virpi Sipola. Onko sinulla esimerkiksi kiinnostavaa harrastusta – ja mielellään ryhmässä – joka jatkuu taitekohdan yli ja työn päättymisen jälkeen
Minut oli muutama kuukausi aikaisemmin alokasaikana vihitty papiksi Helsingin hiippakuntaan. Heimer Virkkunen syntyi Oulussa 1899. Tunsimme toisemme. Hengellisen kutsumuksen saatuaan hän opiskeli pappisvirkaan, johon hänet vihittiin 1923. Istuin armeijan kuorma-auton lavan penkillä muiden varusmiesten kanssa. Sain käteeni pienen minulle lähetetyn kirjekuoren. Niin alkoi nelivuotinen kausi tämän suurenmoisen esimiehen alaisuudessa. Nyt kirkkoherra kysyi, haluaisinko tulla nuorisopapiksi Vanhankirkon seurakuntaan varusmiespalveluksen päätyttyä. Kirje oli Vanhankirkon seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Heimer Virkkuselta Helsingistä. Helsingin NMKY:n pääsihteerinä oli 1924–27 evankelioimistyön uranuurtaja pastori Urho Muroma ”Nuorisorovasti” Heimer Virkkunen uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva vanhankirkon seurakunnan kuva-arkisTo 30 |. O li kirpeä maaliskuun päivä 1964 Hämeenlinnassa. Virkkunen oli luova seurakuntapappi, joka toi lentopallon Suomeen. Virkkunen kutsuttiin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen, NMKY:n, palvelukseen. Vastaukseni oli valmis minuutissa: halusin
Kirkossa oli pääsiäisenä mustalaislähetysjuhlat. Sen sijaan hän järjesti kirkossaan suuria kokoussarjoja, joissa oli merkittävät julistajat kuten Muroma ja joihin tuli paljon kuulijoita. Hänen aloitteestaan Helsingin seurakunnat aloittivat kesäkotitoiminnan Mustasaaressa 1931. Virkkunen – Rovasti, joksi me nuoret työntekijät häntä nimitimme – oli erinomainen henkilöjohtaja. Se ilmestyi 35 vuotta. Hän rakasti meitä, ja me rakastimme häntä. Neljä vuotta myöhemmin hän äkillisesti kuoli ”saappaat jalassa”. Rovasti täytti 65 vuotta aloittaessani työni. Seurakunnan ulkopuolella Virkkunen toimi pari vuosikymmentä Mustalaislähetys ry:n, nykyisen Romano Mission, puheenjohtajana. (1890–1966), jolta Virkkunen sai voimakkaita vaikutteita. Hän palveli sitä 38 vuotta kuolemaansa saakka 1968, viimeiseksi Vanhankirkon seurakunnan kirkkoherrana. Sitten hänet kutsuttiin Helsingin keskustaseurakuntaan Suomen ensimmäiseksi nuorisopapiksi. Virkkunen ja Tiililä olivat ikätovereita ja vanhoja ystäviä. On mahdotonta kuvitella, että Rovastin kanssa tai ympärillä olisi riidelty. Hän oli ymmärtävä ja luotettava, ystävällinen ja lempeä. ”Nuorisorovasti” Heimer Virkkunen ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Keskeinen alue Heimer Virkkusen työssä oli sielunhoito. Vuosina 1927–30 hän oli Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton ja Suomen Nuorten Kristillisen Liiton yhteisenä koululaissihteerinä. Vuosikymmeniä Virkkusen ja Tiililän kuoleman jälkeen tulin tietämään, että he olivat olleet kilpakosijoita. Hän perusti Helsingin seurakuntanuorten yhdyssiteeksi Nuori Kirkko -lehden. Myöhemmän kokemukseni valossa Rovastin arvo seurakunnan johtajana ja esimiehenä on vain kasvanut. Sodan aikana perustetun nykyisen Kirkko ja kaupunki -lehden edeltäjän päätoimittajana hän oli 1942–55. Hän oli aikanaan kokenein sielunhoidon tuntija maassamme. 13:7) | 31 ” Tilannepuheissa hän oli parhaimmillaan.”. Tilannepuheissa hän oli parhaimmillaan. Hammaslääkäri, sitten lääketieteen tohtori Inger Karvosen (1905–94) voitti rouvakseen Tiililä. Sielunhoidossa kävi sadoittain ihmisiä eri puolilta Suomea. Kirkko oli aina täynnä. Hän oli itse luova ja rohkaisi muitakin luovuuteen. Kirkolliseen nuorisotyöhön ja koko maahan Virkkunen toi Yhdysvalloista lentopallon. Hän piti usein puhesarjoja kristillisen uskon ydinasioista. Vanhankirkon seurakunnan jäsenenä oli dogmatiikan professori Osmo Tiililä. Meidän työntekijöiden välit olivat lämpimät. Seurakunnan koko ja nimi sekä Virkkusen virat siinä vaihtuivat useita kertoja. Muitakin hengellisiä kirjoja ja toimintaoppaita Heimer Virkkunen kirjoitti tai toimitti. Kun Tiililä erosi vuonna 1962, hätkähdyttävän ilmoituksen joutui vastaanottamaan Virkkunen. Hän kirjoitti sielunhoidosta kolme kirjaa ja opetti sielunhoidon perusteita teologisessa tiedekunnassa. Seurakunnan julistusja opetustyö oli suhteellisen yhtenäistä ja perinteisen raamatullista ja hengellistä. Virkkunen oli sen päätoimittajana 1935–54. Heimer Virkkunen ei ollut erityisen vaikuttava Raamatun eikä kristillisen opin selittäjänä. Hän piti joka maanantai-ilta sielunhoitovastaanottoa Vanhankirkon sakaristossa
kysyy Jouko Puhakka raamattuopetuksessaan. Taivaallinen näkökyky tulee Jumalalta. Te ks Ti jo u ko pu h a k k a ku va is to ck r a a m at tu o p e tu s 32 | Tahtoisitko sinä nähdä, eli ymmärtää uskon silmin Jumalan todellisuutta
9:24–38, v. Hän antoi tälle näön. 1:18.) Mitä ajattelet alussa kertomani miehen tehneen tuon korjaamossa käynnin jälkeen. 1938b käännös.) Mies ohjaa autoansa ja huomaa, että mittaritaulun näyttö taitaa olla rikki. Miksi taas tahdotte sitä kuulla. Kuitenkaan mies ei voinut ymmärtää heidän kuvailuaan, koska hän ei koskaan ollut nähnyt puita. 2:14.) Maailmassa on paljon uskontoja, mutta kristinusko on ainoa, jonka tajuamiseen tarvitsemme Jumalan Pyhän Hengen valaiseman ymmärryksen. Mies ei voinut edes kuvitella, millaista olisi nähdä. Uskon, että hän meni silmälääkäriin. Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee. Tämän todistaa eräs tilanne, joka tapahtui vuosikymmeniä sitten. Ymmärtäisit itseäsi paremmin, millainen oikeasti olet. Kor. Toisaalta Jumalan Sanan valossa iloitsisit, kuinka kauniisti sinut on tehty. Hän ei näe siinä olevia numeroita. Evankeliumitekstimme miestä ei voinut silmälääkäri auttaa, koska hän oli sokeana syntynyt. Kaikki näyttää harmaalta. Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?’ Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: ’Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Mies vastaa hämmästyneenä: ”No, missä on vika, kun minä näen mittaritaulun harmaana?” Asentaja alkaa hymyillä ja sanoo: ”Vika on silmissänne, eikä näytössä. Eikö mo| 33. Hän vastasi: ’Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen’. Suurinta kuitenkin on se, että huomaisit, kuinka usko Jeesukseen avaa tulevaisuuden ja toivon. Miten hän avasi sinun silmäsi?’ Hän vastasi heille: ’Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Asentaja tarkistaa tilanteen ja sanoo, että näyttö on kunnossa. Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä.’ He vastasivat ja sanoivat hänelle: ’Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!’ Ja he ajoivat hänet ulos. Mitä tulisit ymmärtämään. Entä millaisena tämä ajallinen elämä avautuu meidän luonnollisille silmillemme, aisteillemme. Tästä Raamattu todistaa näin: ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1. Niin hän sanoi: ’Herra, minä uskon’; ja hän kumartaen rukoili häntä.’” (Joh. Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Niin he sanoivat hänelle: ’Mitä hän sinulle teki. Käsittäisit, että sinun ja minun sisimmässä asuu Jumalan tahdon vastaisuus, itsekkyys, oman edun tavoittelu ja pahat ajatukset. Tämä henkilö sanoi minulle: ”En ymmärrä, mitä sinä puhut.” Tässä tapahtui se, mitä Raamattu todistaa 1. Olet saanut kyvyn ymmärtää kaikkea kaunista, mitä näet ympärilläsi. Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: ’Uskotko sinä Jumalan Poikaan?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu’. Kerroin toiselle ihmiselle Jeesuksesta ja uskosta häneen. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä.’ Mies vastasi ja sanoi heille: ’Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni. Kristinuskon keskus on neitseestä syntynyt, ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus. Teidän täytyisi käydä silmälääkärissä.” Tämä kertomus opettaa meille erään keskeisen totuuden. Olemme kaikki evankeliumitekstimme miehen kaltaisia, syntyneet hengellisesti sokeina. Se todellisuus avautuu uskossa Jumalan sanan kautta Pyhässä Hengessä. Hän ajaa autonsa korjaamolle ja kertoo havaitsemastaan viasta asentajalle. Me voimme luulla näkevämme asioita oikein, mutta saatamme jälkeenpäin huomata, ettemme nähneetkään vaan erehdyimme. Toiset ihmiset hänen vierellään saattoivat kertoa, millaisia puita on hänen lähellään. Kor. Tahtoisitko sinä nähdä, eli ymmärtää uskon silmin Jumalan todellisuutta. ”N iin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: ’Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen’. Tämä elävä toivo antaa voiman kohdata tämän pahuuden ajan. Luulemme tuntevamme itseämme oikein, mutta jälkeenpäin huomaamme, että olemme olleet hengellisesti sokeita. Korinttilaiskirjeen toisessa luvussa: ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se tutkisteltava hengellisesti.” (1. Jeesus pystyi miestä auttamaan. Entä hengellisessä mielessä
Nyt tämä mies joutuu uudelleen kuulusteltavaksi, ja fariseukset syyttävät Jeesusta syntiseksi, kun hän sapattina parantaa sokean. Koska he olivat hengellisesti sokeita, eivätkä ymmärtäneet kuka Jeesus on. Siinä hän on selvittänyt syntikysymyksen ja täyttänyt puolestani Jumalan pyhän lain vaatimuksen ja vapauttanut synnin, kuoleman ja sielunvihollisen vallasta. Kertomuksemme mies kohtaa Jeesuksen uudelleen. Se on tahdon päätös. Saatuaan näkönsä ajattelen hänen ensimmäisenä nähneen häntä lähellä olevat ihmiset, valon kirkkauden, kasvit, puut. Minun elämässäni Jumala synnytti aikanaan uskon Jeesukseen Jumalan sanan kautta näin: Olin kauan aikaa käynyt kamppailua siitä, onko Jumalaa olemassa. Tuon tapahtuman jälkeen avattiin ymmärrykseni käsittämään, mitä Jeesus on puolestani tehnyt Golgatan ristintyössä. Niin hän sanoi: ’Herra, minä uskon’; ja hän kumartaen rukoili häntä.” Kun Jeesus ilmaisi itsensä, miehen sisimpään syntyi usko. Mies vastasi: Se mies, jonka nimi on Jeesus. Siinä ihminen sanoo näin: Kiitos ei. Jerusalemin temppeli tuhottiin. Jeesus sanoo tänään meille kauniisti Matteuksen 11 luvussa näin: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.” (Matt. Tekstimme sanoo tästä näin: ”Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.” Eikö meidänkin mielestämme. He vetosivat näin: ”Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: ’Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Kun hän oli peseytynyt Siloan lammikossa, hän ei tiennyt, mitä kaikkea hän tulisi kohtaamaan. Mieluummin tahdon kulkea maailmassa ilman Jumalaa, ilman toivoa. Kuitenkin Jeesus antoi miehelle näön. He olivat epäuskon vallassa. Tänäänkin sama Jeesus tahtoo synnyttää ihmisen sisimpään saman uskon. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä.’” He eivät ymmärtäneet, että Jeesuksen syntymästä oli jo Vanhassa Testamentissa ilmoitettu. Usko tämä evankeliumin sana Roomalaiskirjeen neljännestä luvusta: ”Joka alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.” (Room. Sinne johtava tie ei välttämättä ole helpompi, mutta siihen sisältyy elävä toivo, joka kantaa meitä ahdistavien asioiden keskellä ja niiden yli. Kuulemme ja näemme kuvia sodista, jengirikollisuudesta. Miksi fariseukset eivät iloinneet sokean miehen näön saamisesta. 11:28.) Tahdotko tulla Jeesuksen luokse ja saada levon ja rauhan. Sinäkin saat tämän saman lahjan osaksesi. Ajatella! Mies oli saanut näkönsä, ja heti hän joutuu kuulusteltavaksi! Kuka sinut paransi. Jumalalla on meille tarjota toisenlainen elämä, iankaikkinen elämä. Jeesus sanoi aikanaan Jerusalemista Luukkaan evankeliumin 13 luvussa näin: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapatat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipensä alle! Mutta te ette tahtoneet.” (Luuk. Kirjoittaja on suomen raamattuopiston entinen aluejoHtaja, joKa toimii eläKKeellä ollessaan vapaaeHtoisena julistustyönteKijänä 34 |. Evankeliumitekstimme kuvaa tapahtumaa näin: ”Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: ’Uskotko sinä Jumalan Poikaan?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu’. Seuraava Raamatun jae sen teki: ”Te ette minua valinneet, vaan minä valitsin teidät...” Tuo sana vakuutti minulle, etten minä valitse Jeesusta, vaan hän valitsi minut ja antoi uskon häneen. 13: 34.) Mitä myöhemmin tapahtui. Nyt minulla on kaikki anteeksi, kelpaan Jumalalle ja minulla on rauha Jumalan kanssa. Hänen ympärillään olevien ihmisten mielestä on mahdotonta, että sokea voi saada näkönsä. Raamattu sanoo Heprealaiskirjeen kolmannessa luvussa epäuskosta näin: ”Katsokaa, veljet, ettei vain teistä kenelläkään ole paha epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta.” (Hepr. Evankeliumitekstimme sokea mies sai Jeesukselta näkönsä. Eräänä päivänä epäuskon henki murtui sisimmässäni ja usko sai syntyä sydämeeni. En tahdo uskoa, enkä välitä Jeesuksesta. 4:25.) Siinä olet Jumalalle kelvollinen. Omista tämä itsellesi. 3:12.) Epäusko on siis sydämen luopumista elävästä Jumalasta. nesti ahdistavana, pelottavana. Tahtoisitko sinä elää sellaista elämää
Tämä kohta vahvistaa luottamustani Jumalan johdatukseen sekä huolenpitoon. Luonto on myös yksi parhaista tavoista rentoutua. Koen turvallisuutta, kun tiedostan haastavankin tilanteen kontrollin olevan korkeammissa käsissä. Unelmiani tulevaisuudessa ovat muun muassa seikkailut kotimaassa ja ulkomailla, merkityksellisen työn tekeminen sekä perheen perustaminen. Olen lähdössä tammikuussa Norjaan vaihto-opiskelemaan, joten ajatustyötä on kulunut valmisteluihin sekä myös pohdintaan erilaisista uravalinnoista opettajuuden sijalle tai rinnalle. Kasvattajana näen lahjani nuorten ja lasten kohtaamisessa. On hyvä laittaa puhelin kiinni ja antaa tilaa tuntea, käsitellä ja palautua hiljaisuudessa. Haluaisinkin olla välittämässä arvoa lähimmäisenrakkaudesta. Välillä elämässä voi olla huolta suunnasta ja oman paikan löytämisestä. Hapuillessani huomaan kuitenkin rukouksen ja tiedon Jumalan huolenpidosta tuovan rauhaa ja varmuutta päätöksiin. Tulevaisuuden vaihtoehtoja vertaillessa huomaan usein löytäväni itseni epävarmana siitä, mikä on oikea suunta. ”Suunta ja seikkailut korkeammissa käsissä” HENRY TALJA, 24, JYVÄSKYLÄ Olen liikunnan ja terveystiedon opettajaopiskelija Jyväskylästä. On ollut jännittävää pohtia ja unelmoida tulevaa. Tämä syksy on sisältänyt normaalin opiskelun lisäksi myös uusien suunnitelmien luomista. Omassa elämäntilanteessani minua on puhutellut kohta Matteuksen evankeliumista (6:26), jossa Jeesus kehottaa olemaan murehtimatta ja katsomaan taivaan lintuja. Lisäksi toivon voivani tukea lapsia ja nuoria luottamaan itseensä sekä mahdollisuuksiinsa elämässä. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 35. Vapaa-ajallani tykkään vaeltaa ja seikkailla luonnossa sekä viettää aikaa läheisten kanssa
Parempia kirjoja lähetyselämästä 36 | TeksTi danielle miettinen kuvaT istock, liisa takala / teos, jani laukkanen
– Olen vähän allerginen sille valkoiselle pelastajalle. Olli Löytty on tutkinut lähetyselämäkertoja väitöskirjassaan Ambomaamme. Pelastaja-allergiaa Löytyn mukaan lähetyselämäkerrat syntyvät harmillisen usein lähetyskuplassa, jossa yleisönä ovat lähettäjäjoukot. Niemisen tuore teos Haalaripukuinen enkeli. Mielenkiinto heräsi, kun hän huomasi ulkomaisen kirjallisuuden Afrikka-kuvan ja vanhempiensa puhetavan erot. Marja-Leena ja Risto T. Tositarinoita Tansaniasta (Väyläkirjat) herätti Löytyn kiinnostuksen. Kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessori Olli Löytty kuitenkin peukuttaa. L ääkärin ja papin muistelmat lähetystyöstä Tansaniassa ei kuulosta teokselta, joka saa kulttuuripiirit hehkumaan innosta. Lähetystyöntekijöiden muistelmat ja elämäkerrat jäävät usein pienen piirin lukemistoksi. Ollin vanhemmat, pitkään Namibiassa työskennelleet Seppo ja Kirsti Löytty viettivät 1980-luvulla pari vuotta myös Tansaniassa, jossa he työskentelivät Marja-Leenan ja Riston työtovereina, ja Olli muutti sinne tietysti perheensä mukana. Tarinoista puuttuvat usein epäilykset, epäonnistumiset ja oman elämän rehellinen ja kokonaisvaltainen tarkastelu. Ajattelin vain vilkaista sitä, mutta tulin lukeneeksi kirjan kokonaan, koska se oli hyvin tehty. – Suhtauduin Haalaripukuiseen enkeliin ensin empien, koska omakustannemuistelmat ovat usein sisäänpäin lämpiäviä. Keisarinleikkaus joudutaan joskus tekemään pimeässä papin yrittäessä pelastaa sairaalan sähköjärjestelmää. Kertomusten punainen lanka, lähetyskutsumus, ei punoudu yhteen säröisen elämän ja paikallisten mielenmaisemien kanssa. Säröt ja oman kuplan ulkopuolelle astuminen toisivat lisää lukijoita, uskoo kirjallisuuden apulaisprofessori Olli Löytty. Niemisten kohdalla ei toteutunut se tavallinen asetelma, jossa mies työskentelee lähetyksen tärkeissä tehtävissä ja nainen hoitaa taustalla perhettä ja kotia. Löytyn tutkimustulos oli, että suomalainen lähetyskirjallisuus on erilaista kuin esimerkiksi Saksan ja Britannian lähetyskirjallisuus. Marja-Leenan ja Riston kerronta on erotettu värikoodeilla. Uteliaisuus syntyi aluksi kaikille lukijoille tutusta syystä: sen aihepiiri oli tuttu. Isälle ja äidille namibialaiset olivat kuin juurevia maalaisserkkuja, nauravaisia ja laulavaisia. Löytyn mielestä Niemiset onnistuivat luomaan lähetystyöntekijän elämästä kokonaisemman kuvan. Löytty antaa kiitosta muun muassa teoksen kahdelle kertojanäänelle. Parempia kirjoja lähetyselämästä | 37. Suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut (2006). Muistelmat juuri julkaissut lehtori Ritva OlkkolaPääkkönen rohkaisee myös epävarmoja kirjoittajia laittamaan muistonsa talteen
Jantunen joutui iltanuotioilla miettimään, mitä hän lopulta toi tähän idylliseen yhteisöön. Alkujen kirja Pitkän uransa alkuvaiheista syksyllä muistelmat julkaissut lehtori Ritva Olkkola-Pääkkönen päätti alun alkaenkin julkaista kirjansa omakustanteena. Uusia kristittyjä ryhdyttiin kuvaamaan sankareina. Omat vanhempani julkaisivat paljon tällä tavalla. Toinen on Annikki Mattilan Taivaan Isän puutarhuri, joka kertoo Elma Aaltosen työstä Kiinassa ja Taiwanissa. – Kun he olivat kääntyneet, tarinan oli muututtava, Löytty kertoo. Kristilliset kustantajat eivät nykyisessä markkinatilanteessa kuitenkaan voi edistää lähetysasiaa tappiota tuottavilla teoksilla, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina joskus tehtiin. Vetävä tarina on se pointti, Johansson sanoo. Vanhassa kuvassa Albert Schweitzer soittaa Euroopasta tuotua pianoa viidakon syvyydessä ja puhuu afrikkalaisista pikkuveljinään. Tai ainakin sitä oli vähemmän. – Siksi henkilön pitää olla tuttu ja tarinan erottua, Sademies sanoo. Maaorjan poika Asenne-erot johtuvat muun muassa siitä, että suomalaisilla lähetystyöntekijöillä ei työn alkuvaiheissa yleensä ollut korkeaa koulutusta eikä siirtomaaisäntien holhoavaa asennetta. Hän näki läheltä, mil” Kannattaa kirjoittaa rehellisesti.” 38 |. – Jälkipolville kannattaa kirjoittaa, ja kannattaa kirjoittaa rehellisesti. Teoksessaan Tieni Etiopiaan Olkkola-Pääkkönen kertoo lähetyskutsunsa ja viidesläisten järjestöjen synnystä, valmistautumisesta elämään Afrikassa sekä ensimmäisistä vuosistaan naisja lapsityössä Etiopiassa. Vaikka suomalaisetkin hämmästelivät kulttuurieroja, he keskimäärin pitivät itseään tasaveroisempina afrikkalaisten kanssa kuin siirtomaita hallitsevien valtioiden ihmiset. Vaatimaton nainen tuli kuvanneeksi san-ihmisiä tavalla, jolla on kansatieteellistäkin merkitystä. Perussanoman tämän hetken myydyimpien teosten joukossa on Afganistanissa pitkän elämäntyön tehneen lähetyslääkäri Leena Kaartisen Leena tahtoo maailmalle (2022). Kirjoittamisen rimaa ei silti kannata asettaa korkealle. Toinen on lääkäri Selma Rainion työstä Namibiassa kertova Minä voin mennä! Kirjan ovat kirjoittaneet Elina Heikkilä ja Maarit Nurmi. Meidän on uskallettava rikkoa katsomisen tapaa, Löytty sanoo. Esimerkkinä raikkaasta elämäkerrasta hän mainitsee Tuulikki Jantusen teoksen Pähkinäsydän vuodelta 1967. Ihaileva asenne saattoi ilmetä hilpeissäkin asioissa: ”Ambokristitty käyttää hautajaisissa kunnon lapiota, eikä mitään kakkulapiota.” Löytty päättelee, että ihaileva asenne johtui maalaisnostalgiasta. Suomalaiset alkoivat irrota maalaisjuuriltaan ja kokivat afrikkalaisten elävän vielä sitä ”vanhaa kunnon elämää”. San-ihmisillä, joita kutsuttiin ennen busmanneiksi, oli yhteisössään paljon naurua ja tiivis suhde luontoon. Ensi vuonnakin aihepiiristä on luvassa uutta. Vetäviä tarinoita Kirjapajan kustannuspäällikkö Eeva Johansson kertoo, etteivät he ole pitkään aikaan julkaisseet lähetystyöntekijöiden elämäkertoja, vaikka niitä silloin tällöin heille tarjotaan. – Ihmisten elämä kyllä kiinnostaa, totuuspohjaiset kertomukset ovat nyt todella suosittuja. Suvulle tarkoitettuja omapainatteita voi tehdä matalalla kynnyksellä. Uudet silmät iltanuotiolla Kirjoittajalla olisi Löytyn mukaan hyvä olla rohkeutta lähestyä aihettaan epätavallisista näkökulmista, etteivät he tule huomaamattaan vain toistaneeksi vanhaa tarinaa. Kaksi teosta on jäänyt hänelle erityisesti mieleen. Hän toteaa, ettei aihepiirissä ole sinänsä mitään vikaa, mutta kustantaminen edellyttää, että teoksessa on jotakin, mikä houkuttelee tarpeeksi laajaa lukijakuntaa. Se vie lukijan Kalaharin autiomaassa elävän san-kansan pariin. Suomen Lähetysseura on julkaissut noin yhden lähetyselämäkerran vuodessa, mutta suunta on vähenemään päin, kustannusjohtaja Eivor Ng kertoo. P e r u s s a nomassa lähetyselämäkertoihin suhtaudutaan uteliaasti, myyntipäällikkö Mikko-Ville Sademies kertoo. Tärkeintä on, että muistot saadaan talteen. – Lukijamäärät ovat pieniä, hän perustelee. – Uusin silmin katsominen on tärkeää. – Martti Rautanen, yksi Suomen Lähetysseuran ensimmäinen lähetyssaarnaaja oli Inkerissä syntynyt maaorjan poika. – Kustannamme yleensä elämäkertoja pitkän uran tehneistä ja tunnetuista henkilöistä. Varhainen lähetyskirjallisuus korosti pakanuuden pimeyttä, josta kristinusko pelasti mustat villit
Hän ajatteli myös niitä, joiden on | 39 Apulaisprofessori Olli Löytty on kirjoittanut kohua herättäneen esseekokoelman Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle (Teos 2021). Koronapandemia tarjosi yllättäen kirjoittamisaikaa, kun monet menot putosivat pois kalenterista. – Rukouskirjeistä olisi tullut hartauskirja, jätin ne pois. – Jumalan antama terveyskin tuntui velvoittavalta. Hän empi myös moneen kertaan, kuinka henkilökohtaista kerronnan olisi viisasta olla. Rohkaisua uusille lähetystyöntekijöille Kirjoittaessaan Ritva OlkkolaPääkkösellä oli erityisesti mielessään nuoret aikuiset, jotka kyselevät omaa paikkaansa lähetystyössä. Rajaaminen oli vaikeaa, mutta välttämätöntä. Siinä hän pohtii outouden kuvia ja vieraan läheisyyttä. Puolisoni Pertti huolehti ruoka-ajoista kutsumalla valmiiseen pöytään. Mittavasta julkaisuluettelosta löytyy myös Maltillinen hutu ja muita kirjoituksia kulttuurien kohtaamisesta (Teos 2008).. Tarjolla on ”uudet kakkulat kaikille, jotka ovat joskus lukeneet jotain”. K i r joit ustyö alkoi oman arkiston järjestämisestä. Vaikka kirjan seikkaperäinen selostus päättyy vuoteen 1973, Olkkola-Pääkkösellä oli niin paljon kerrottavaa, ettei kaikki millään tuntunut mahtuvan yhden kirjan sivuille. ” Uusin silmin katsominen on tärkeää.” laisen kivun läpi Mekane Yesus -kirkko kasvoi maailman suurimmaksi luterilaiseksi kirkoksi. Kun Olkkola-Pääkkösen ystävä ja kielen ammattilainen Sinikka Kuorikoski lupautui editoimaan tekstiä ja muutkin ystävät kannustivat, eteenpäin oli mentävä
Raamattu on muuttanut maailmamme, siitä luopuminen muuttaa myös. ollut vaikeaa ymmärtää hänen valitsemaansa elämäntapaa. Kirjan alkusanat vievät lukijan Joosuan kirjan tapahtumiin. Toiset lukevat, toiset tutkivat ja toiset tekevät historiaa. Joosua vei ne virran siihen kohtaan, josta israelilaiset olivat ylittäneet virran kuivin jaloin. – Toivon myös, että kirjani vakuuttaa Raamatun luotettavuutta. Kirja oli myös Olkkola-Pääkkösen kiitos lähettäjille ja lähetysjärjestöille, jotka tekivät kutsumuksen toteuttamisen mahdolliseksi. – Lähetyselämän rikkaus hakee vertaistaan. Sen avautuminen eri kulttuureissa kasvaneille on ihme. Mikään toinen kirja ei pysty kilpailemaan sen kanssa. Kivien tarkoitus oli muistuttaa tulevia sukupolvia Herran armoteosta. Raamatun sana on voimallinen vaikuttaja sekä yksilön että kansakunnan elämässä. Kaikkia tarvitaan. – Jokainen tarina on ainutlaatuinen. Kirjoittaminen auttaa myös selkeyttämään omia muistoja. ” Jokainen tarina on ainutlaatuinen.” 40 | Lehtori Ritva Olkkola-Pääkkönen kirjoitti muistelmansa muun muassa siksi, että lähetyskäsky pysyisi kristityille rakkaana ja velvoittavana.. Israelilaisten piti noutaa Jordanvirrasta kaksitoista kiveä. Hän haluaa rohkaista kaikkia lähetystyöntekijöitä, jotka pohtivat omien elämänvaiheidensa tallettamista kirjalliseen muotoon. ”Muistoni eivät ole kiviä, mutta toivon, että ne kertovat Herran suurista teoista minua kohtaan todistukseksi Hänestä, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, Olkkola-Pääkkönen kirjoittaa. Kirjoitin myös lähetystyöntekijöiden omaisille ja ystäville, että he rohkaistuisivat tärkeässä roolissaan. Lähetystyöntekijä on osa lähetyshistoriaa, ja lähetyshistoria on osa kirkkohistoriaa
Vastaajana on tällä kertaa professori Lauri Thurén. Vähän vastaavasti Suomen armeijan operaatioita talvija jatkosodassa johtanut kenraali Aksel Airo toimi 1958–1966 kansanedustajana, mutta ei saanut juuri mitään aikaan. Hän ei ollut kommunisti, vihreä, kansallissosialisti tai markkinatalousmies. Uuden testamentin mukaan Jeesus oli messias, ennustettu Daavidin sukuinen kuningas. Jos Jeesus valittaisiin nyt Suomen eduskuntaan, minkälaista politiikkaa hän tekisi. Jeesus puolusti köyhiä, mutta kehotti myös varaamaan riittävästi pääomaa tornin rakentamiseen. Ennen muuta Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa, jossa mennään eri säännöillä kuin tässä maailmassa. Hän varoitti tarttumasta miekkaan, mutta myös lähtemästä sotaan liian pienellä armeijalla. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Demokratian pelisääntöjen mukaan toimivassa eduskunnassa tällaisella monarkilla ei olisi toimintaedellytyksiä. MIK Ä ASK ARRUTTA A. . k ys y m ys & v a st a u s | 41. Jeesusta on aikojen kuluessa värvätty monen poliittisen suunnan kannattajaksi, mutta huonolla menestyksellä
Ei joulu pääsisi inklusiivista neutraaliutta vaativassa yhteiskunnassamme vapaasti levittelemään joulupukkejaan, kuusiaan ja jopa laulujaan, joissa on varovaisia Hyvää ahneuden palvonnan päivää! p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ii sa k k i ku va u n sp la sh 42 |. Vaikka yhteiskuntamme käy vuosi vuodelta yhä uskontoallergisemmaksi etenkin kristinuskoa kohtaan, on joulu säilyttänyt silti asemansa. Olemme juuri viettäneet joulua, Kristuksen syntymäjuhlaa. Joulu ei suinkaan ole ainoa juhla joka on kaupallinen. Juhlat, jotka säilyttävät asemansa ja vielä läpinäkyvämmin ne uudet ”juhlat”, jotka kalenteriimme hivuttautuvat, ovat silkkaa kaupallista ahneutta ja mammonanpalvontaa. . Päinvastoin: nykyisellään juhlakalenteriamme ei oikeasti muokkaa kristinusko, vaikka siten ajatteleminen voisi tuntua lohdulliselta. Itse asiassa jopa päinvastoin, vuosi vuodelta jouluaika pyrkii alkamaan aina aiemmin, kenties jo lokakuussa! Oikea syy joulun vahvaan asemaan ei kuitenkaan ole äkillinen hurskaus tai edes lapsuuden juhlanostalgia, vaan kaupallisuus
Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen. pride-viikko. Ehkäpä kristittyjenkin pitäisi pyrkiä ottamaan esimerkkiä näistä kaupallisen ahneuden pyhistä. Se, mikä tuottaa rahaa, on hyvää ja järkevää, se mikä maksaa rahaa, on turhaa. Me voimme siis kristittyinä elää vastakulttuurina. Jos tällä saataisiin vain rahaa liikkeelle ja ihmisten pankkitilejä lihottamaan, voisi se toimiakin. Tuskinpa kirkosta tai kristillisistä arvoistakaan on argumentiksi talousviisaita vastaan, jotka pyrkivät aika ajoin raivaamaan tuottamattomia pyhäpäiviä kuten helatorstaita tai loppiaista viikonlopuille – joulu tai vappu tuskin kokevat samaa kohtaloa, koska niiden avulla saadaan myytyä kaikenlaista poskettoman tarpeetonta karnevaalikamaa; mutta onko joku kuullut helatorstainaamiaisista tai ”Secret Idän tietäjä” -lahjojen jakelusta. Pysähtyminen saattaisi johtaa länsimaisen ihmisen miettimään kaupallisen kulutuksensa ja pintaliitoelämänsä tyhjyyttä – on siis taloudellisesti järkevää pitää hänet kuluttamassa ja haluamassa itselleenkin yhä lisää rahaa ja tavaraa. Tämä on kaupallisuuden logiikka. ”Black Friday”, juhlapäivä, joka keskittyy täysin kulutukseen ja alennusmyynteihin ilman mitään sisältöä. Yritysten tavoitteena taas on luonnollisesti tuottaa voittoa. Yhdysvalloissa se on sentään ollut perinteisesti torstaille sijoittuvaa kiitospäivää seuraava perjantai. Sateenkaarenväreillä onnistutaan myymään kaikenlaista krääsää, tuotteita ja palveluita. Viimeisten vuosikymmenten aikana olemme nähneet suuria muutoksia juhlarintamalla. Taloudellisen voiton ei kuitenkaan tule kertyä Jumalan sanan kunnioituksen ja sielumme autuuden kustannuksella – ja käskeehän Jumalan sana myös palvelijamme ja palvelijattaremme, nykymaailmassa ehkäpä palkkalaisemme, nauttia myös ansaitsemastaan viikoittaisesta levosta. Toisaalta se hyötyy kerätessään yrityksiltä ”suojelurahoja” sateenkaarileimaa vastaan. Kaikkein räikein esimerkki tästä on n.s. Meidän ei tule lähteä mukaan myymään periaatteitamme, arvojamme ja juhliamme markkinavoimien ahneuden alttarille – toki lahjojen antamisessa rakkaille ei ole mitään pahaa. Kenties sitä seuraavasta perjantaista voisi kehittää ”valkean perjantain” syksyn ”Black Fridayn” vastapainoksi. Siis ikään kuin nykyajan anekauppaa, jolla yritys tai brändi saa itselleen raikkaan suvaitsevaisen imagon ja saa vastineeksi myytyä lisää tarpeetonta sateenkaarikrääsää ja -rihkamaa. Enää eivät kaupat sulje oviaan pyhäpäiviksi ja rahan kiilto silmissä hankitaan voittoa joulut ja pitkäperjantait. 30:7–9.) ” Emme osaa enää pysähtyä.” ” Pride on räikeän kaupallinen liike.” | 43. . Joissakin ammateissa – esimerkiksi hoitotyössä, poliisissa tai palomiehillä – taas pyhätyö on jopa lähimmäisenrakkauden velvollisuus. Tulisiko meidänkin koettaa kehittää vaikkapa helatorstaista kaupallinen päivä, jolloin naamioiduttaisiin, ostettaisiin lahjoja ja koristeita. Esimerkkejä tästä täydellisesti kuluttamisen ympärille kehittyneille, kaupan keksimille juhlille on monia: ystävänpäivää ja halloweenia on koetettu tuoda Amerikasta voimalla Suomeen, jotta vain rahaa saataisiin liikkumaan. Kristityn on oikein ja hyvää toimia yrittäjänä ja luoda työtä muille. (San. Rahan pitää liikkua, koska puhuessamme rahasta olemme järkeviä. . Maassamme kun ei kiitospäivää vietetä, on sekin latistunut kaupallisen ahneuden juhlaksi. Loistavasti tässä itsensä ahneudelle myymisessä on onnistunut n.s. Jumalan sana ohjaa meitä sen sijaan yhtymään Saarnaajan kirjan vaikeaan, mutta niin oikeaan rukoukseen: Kahta minä sinulta pyydän – niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä: pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: ”Mikä on Herra?” Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. Ja taas saadaan ihmiset ostamaan tarpeetonta tavaraa – kumma, ettei yleensä niin ympäristötietoinen ja vähemmistöjen arvoja ajava sateenkaariliike ole huomannut omaa räikeää kaupallisuuttaan ja turhan kulutuksen lisäämistä. Emme osaa enää ihmisinä tai yhteiskuntana rauhoittua ja pysähtyä, vaan koko ajan on pysyttävä ylivilkkaassa kulutussumussa. viittauksia seimeen ja tähtiin, ellei se toisi rahaa. Juuri pyhien tuplapalkat ja täten rahanahneus tuntuu olevan nykyisellään enää ainoa motiivi työntekijöillekään pitää pyhäpäiviä pyhinä
Myös pyhitys on armoa ja Jumalan teko, mutta ihmisellä on perisynnin tähden vaikeus sisäistää sen kätkeytyvyyttä. Se kykenee selkeyttämään sitä, että pelastus on Jumalan teko ja tapahtuu yksin Hänen voimastaan alusta loppuun. Uudestisyntyneiden hyvät teot ovat tässä elämässä lihassamme asuvan synnin tähden epätäydellisiä ja monin tavoin turmeltuneita ja epäpuhtaita.” Elämme hyvin itsekeskeistä ja julkisuushakuista aikakautta, jossa julistus perisynnistä, joka sekin on uskottava Raamatun sanan perusteella, ei helposti löydä tarttumapintaa. Tämä kirja kannattaa hankkia jokaiseen kotiin! vesa pirttimaa Balsamia syntisen haavoihin ” Julistus on kriisissä.” Martin Chemnitz: Enchiridion . Toisten kristittyjen vikoilu osoittaa täydellisen ymmärtämättömyyden. Teos sopii erinomaisesti hartauskäyttöön tai opintopiirin materiaaliksi. Ihmeellistä ja maalaisjärjen vastaista on kuitenkin se, että terve opetus ihmisen pahuudesta ja perisyntisyydestä on tie kristityn vapauteen. Erityisesti on nostettava esille sen kyky lohduttaa synnin painamaa sielua. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA M iikkael Halonen on tehnyt merkittävän palveluksen suomalaisille kristityille kääntämällä latinasta suomeksi Martin Chemnitzin kysymyksiin ja vastauksiin perustuvan kristinopin käsikirjan, jota kreikan kielen enchiridion kirjaimellisesti tarkoittaa. Chemnitz antaa kultaakin kalliimpia neuvoja kohdassa 170: ”Uudistus meissä saa vain alkunsa tässä elämässä, eikä se ole täydellinen. Jumalan sanasta vaarin ottanut usko ymmärtää, ettei se itsessään, ei mikään ihmisluonnossa tai pyhimmässäkään elämässä eikä mikään muukaan luotu voi löytää itse sellaista vanhurskautta, joka voisi kestää Jumalan tuomion edessä.” Nykypäivän luterilaisilla nimenomaan käsitys pyhityksestä on täysin hukassa. Juuri tässä kohden on teoksen vahvuus. Tämä kirja on erityisen tärkeä ja ajankohtainen, koska kristillisen julistuksen sisältö on vakavassa kriisissä. Taivaallisten opinkohtien käsikirja Luther-kirjat 2023 44 |. Kohdassa 149 Chemnitz korostaa: ”Sitä paitsi uusi kuuliaisuus jää myös uudestisyntyneissä tämän elämän aikana lihassamme asuvan synnin tähden niin heikoksi, epäpuhtaaksi ja epätäydelliseksi, ettemme edes voisi tulla mitenkään sen kautta ja sen tähden vanhurskaiksi Jumalan silmissä. Ihminen katsoo vain pintaa ja yhtä hetkeä
timo junkkaala Balsamia syntisen haavoihin k ir ja -a r v io it a ” Kyse on uskonnollisesta matkasta.” | 45 Mika Seppänen: Tien kauneudesta. Basam Books 2023, s. Kirjan ehkä hätkähdyttävin kohta taitaa kuitenkin olla kirjoittajan nopea kääntyminen muslimiksi – Jerusalemissa. Varsinaisesti hän ei analysoi hindulaista meditaatiokaan eikä ota näihin erilaisiin uskonnollisiin kokeiluihin mitään kantaa. Mutta ennen muuta kyse on uskonnollisesta matkasta, joka raportoidaan hyvin yksityiskohtaisesti. Tämän kuvauksen perusteella en suosittele sitä kenellekään. 229.. Se on äärimmäisen itsekeskeistä, omien tuntemusten hakemista ja omaan kehoon ja päähän uppoutumista häkellyttävällä tavalla. Irtautumista islamista tekijä ei juuri kuvaa, ei analysoi eikä perustele sen enempää kuin siihen liittymistäkään. Kirjoittaja kulkee Intiasta ja hindulaisesta retriitistä Jerusalemin Kalliomoskeijaan, palaa jooga-opettajakoulutukseen ja hakeutuu lopuksi kristillisen mystiikan pariin Valamoon ja sekä ortodoksiseen että luterilaiseen kirkkoonkin. Toivotaan että matka jatkuu kirjan lopun osoittamaan suuntaan. Kiitos Mika Seppäselle hyvin henkilökohtaisesta kirjasta ja mahdollisuudesta kurkistaa uskontojen ja erityisesti hindulaisen meditaation merkilliseen maailmaan. Hienoa, että kirjoittaja näyttää siitä selvinneen. Ainakin minä pelästyin sitä. Kyse on matkakirjasta monessakin mielessä. Pääsiäisyön liturgiassa kirjoittaja kohtaa moneen kertaan viestin ”Kristus on ylösnoussut” ja seurakunnan vastauksen ”Totisesti nousi”. Ehkä se on löytymässä. Toivottavasti paneutuminen kristilliseen mystiikkaan ja kirjaan talletetut Ristin Johanneksen varoituksen sanat johtavat pitemmällekin kuin karmeliittojen ristin ottamiseen. Siinä olisi sanoma, joka auttaisi katsomaan oman pään sisältä ulos pelastavaan todellisuuteen. Yhtäältä tuntuu, että hän tekee sen vain siksi, että pääsee Kalliomoskeijaan ja Al Aksaan, mutta toisaalta islamilaista uskontunnustusta seuraa islamin opiskelu mentorin opastuksella Suomessa. Kirjan keskivaiheilla kirjoittaja sanoo saaneensa kristillisen kasvatuksen, mutta toteaa, ettei ole koskaan pystynyt hyväksymään kristinuskon ydintä: sanomaa Jeesuksen sovintokuolemasta. Meditaatio on kiehtonut Mika Seppästä ja hän uppoaa siihen syvälle ja kuvaa millaista se on. Lopuksi käydään Valamossa, ortodoksisessa liturgiassa ja luterilaisessakin jumalanpalveluksessa, mutta selvää pesäeroa tai tilinpäätöstä aiemmasta ei ainakaan kirjan lehdille ole kuvattu. Saamme hyvän välähdyksen sekä intialaisesta maailmasta että muslimien Jerusalemista. Ulos oman pään sisältä M ika Seppäsen esikoiskirja on avoin ja henkilökohtainen kuvaus seikkailusta eri uskontojen maailmassa
TeksTi ulla-maija lammi-ketoja kuvaT hannu häkämies ja haasTaTelTujen kuva-arkisTo 46 |. sa m a st a p e r h e e st ä Saana Koivisto, 27 • Näyttelijä, teatteritaiteen maisteri • Esiintynyt elokuvissa Elvis ja Onerva (2019), Helene (2020) ja Koputus (2023) sekä lukuisissa tv-sarjoissa • Perhe: Äiti, isä, isosisko, isoveli Hannele Koivisto, 63 • Nokian seurakunnan Diakonian työalajohtaja • Seurakuntakuraattori, sosionomi-diakoni • Perhe: Aviomies, kolme aikuista lasta, kaksi lapsenlasta ja koira k e it ä
Muistan, että lapsuudessani äiti lauloi meille lapsille joka ilta ja aamu. Meillä ei ole ollut tapana mennä riidoissa nukkumaan. Tampere. Olin 7-vuotias muuttaessamme Tampereelle ja menin ensimmäiselle luokalle ranskankieliseen kouluun. Sinne siis. Usein meninkin isän luokse pyytämään eri asioihin lupaa, koska tiesin saavani sen häneltä helposti. Äiti osaa kuunnella, hänellä on rajaton määrä rakkautta. Belgiassa kului 15 vuotta ja kun perheenä palasimme Suomeen, vanhemmat tutkivat karttaa: ei muuteta enää takaisin Espooseen eikä Lapualle. Tekemämme elokuvan äiti sai katsoa kotiin tullessaan. Paapan laulua oli ihana kuunnella. Luulen, että olen säästynyt siltä sen vuoksi, ettei kotona ole koskaan tuputettu kristinuskoa tai vaaditSaana kertoo: | 47 Saana ja Hannele Koivisto ovat vahvatahtoisia, mutta heillä ei ole ollut tapana mennä riidoissa nukkumaan. Olemme molemmat vahvatahtoisia, kovapäitä. Paappani, mestaripelimanni ja kova veisaaja, oli usein mukanamme. En ollut silti kovin kapinallinen, voisi sanoa, että venytin rajoja, mutta en tieten tahtoen taistellut vastaan. Jos minulla on murheita, niin usein soitan yhä ensimmäiseksi hänelle. Äiti on hyvällä tavalla häpeilemätön, valoisa ja aurinkoinen. Murrosiässäni otimme äidin kanssa jonkin verran yhteen. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on edelleen meillä vahva periaate. Belgiassa elämä on erilaista: lapset eivät saa olla yksin kotona. Mikä siinä on välillä. Me lapset esiinnyimme niissä innokkaasti. Isällä oli paljon työmatkoja, hän oli viikot poissa ja äiti vastasi arjen kuvioista. Hän on maailman rohkaisevin, kannustavin ja myötäeläväisin ihminen, jonka tiedän. Se oli turhauttavaa. Äiti on aina korostanut, että kotona saa näyttää tunteita. Olenkin ehkä lapsuudenperheestäni se, jolla on suurimmat tunteet. Olen huomannut, että usein kristityissä perheissä kasvaneille on aikuistuessa tullut hengellisyyteen vastareaktio. Jos hän lähti johonkin niin, että oli yön poissa, ikävöimme häntä erityisen paljon. Osasin jo kirjoittaa kaunoa ja laskea kertotaulun, mutta jouduin aloittamaan uudelleen kirjainten opettelun. Rohkaisevat kannustajat saana & hannele koivisto. Kirkossakin hän lauloi kuuluvasti – onneksi hänellä on kaunis ääni. Olemme myös nopearytmisiä. Belgiassa olin käynyt jo kansainvälistä koulua useamman vuoden. Mielestäni äiti oli tosi rohkea, kun hän 1980-luvulla kielitaidottomana lähti vieraaseen maahan. Niistä muistan pitkät puiset penkkirivit ja pienet Siionin Virret. Kotiäitiyden lisäksi äiti teki Merimieskirkolla vapaaehtoistyötä. Kävimme usein herättäjäjuhlilla. Asuimme Belgiassa, me kolme lasta synnyimme siellä, minä nuorimmaisena. MINULLA ON ÄITINI kanssa tosi hyvä suhde. Silloin isä keksi kuvata kanssamme elokuvia, ettemme ikävöisi niin kovasti. Ihailen äidin rohkeutta ja sitä, että hän valitsi kotona olemisen meidän lasten kanssa
Se oli sosiaalista elämää. Yhteinen usko tuo luottamuksen siihen, että aina ei tarvitse selvitä elämästä yksin. Hän alkoi laulaa samaan aikaan kun oppi puhumaan. Meitä yhdistää rakkaus musiikkiin ja usko Jumalaan. Siinä meillä on aika samanlainen toimintatapa. Elämä Belgiassa kasvatti meistä tiiviin ja yhteen hitsautuneen perheen. OLEMME TEMPERAMENTILTAMME ja luonteeltamme samankaltaisia ja luulen, että meillä on myös samanlainen huumorintaju. Vanhempani ovat käyneet katsomassa kaikki esitykseni ja ensi-iltani, he olivat myös kaikilla TeaK:in avoimien ovien tunneilla. Se on tuonut elämääni pitkäjänteisyyttä. Opiskeluasioissa kaikkien lasten kohdalla olen halunnut tukea sitä, mitä he itse ovat halunneet. Hän oli myös aina mukana isompien sisarusten leikeissä ja yritti yltää asioissa samaan kuin he. Se on ollut erityinen ja mielenkiintoinen matka myös meille vanhemmille. Se oli koko vuosikurssimme juttu, että ”Saanan vanhemmat ovat ainakin paikalla”. Viulunsoiton hän aloitti jo kolmevuotiaana. Hän aloitti Montessori koulussa Belgiassa puolitoistavuotiaana ja oppi suomen lisäksi englannin ja ranskan jo muutaman vuoden ikäisenä. Yritin aina keskustella asioista ja saavuttaa yhteisymmärryksen tavalla tai toisella. Olen aina rakastanut esiintymistä. Kun olin 9-vuotias, kolme vuotta vanhempi veljeni, sankarini, pelasi jääkiekkoa ja halusin tehdä samaa. Olen saanut itse rauhassa etsiä, epäillä ja löytää. Kun Saana ensimmäisellä kerralla pyrki TeaK:iin ja pääsi viimeiseen vaiheeseen, olin todella iloinen siitä saavutuksesta. Meidän vanhempien tehtäväksi jäi ainoastaan maksaminen ja kuljetus tapahtumaan. Päivittäin koulun jälkeen kokoonnuimme jonkun kotiin, teimme ruokaa, jaoimme päivän tapahtumia ja söimme yhdessä. Lukioiässä aloin löytää muitakin taiteellisia puolia itsestäni. tu olemaan uskossamme tietynlaisia. ” Äiti ei antanut lopettaa soittamista.” Hannele kertoo: 48 |. Vietimme aikaa kouluajan ulkopuolella muiden äitien ja lasten kanssa erilaisissa aktiviteeteissa. Asiat saa viedä rukouksessa Jumalalle ja uskoa ja luottaa siihen, että hän pitää meistä huolen. Saana oli itsenäinen ja määrätietoinen tekemisissään. Hän oli kuitenkin jo tehnyt päätöksensä ja pääsi sisään seuraavana keväänä. Saana on hyvä rohkaisemaan, kannustamaan ja kiittämään ihan arjen tilanteissa. Hän myös koulutti koiramme, Sunnyn ja Beffin, ja harrasti niiden kanssa agilityä ja tokoa. En muista, että meillä olisi kovasti paiskittu ovia. Kuitenkin vielä abivuonna suunnittelin lähteväni Ruotsiin opiskelemaan fysioterapeutiksi. Iloitsen siitä, että olen saanut laajemmasta perspektiivistä näkökulmaa elämään. Suomeen Saana sopeutui kohtuullisen hyvin ja aloitti koulun suomalaisen systeemin mukaan. On ollut mielettömän hienoa seurata Saanan ja kaikkien hänen opiskelutovereittensakin kehitystä viiden opiskeluvuoden aikana. Saana oli touhukas ja eloisa lapsi, jonka musikaalisuus tuli esiin jo pienenä. Kun hän sitten ilmoitti pyrkivänsä sinne niin monta kertaa, että pääsee sisään, yritin ehdotella hänelle jotakin toistakin vaihtoehtoa. Isäni Paavo oli erinomaisen kannustava, rohkaiseva ja positiivinen. Liikunta oli silti pitkään minulle tärkeämpää, vielä aikuisiällänikin olen osallistunut polkujuoksukisoihin. Jo pikkulapsena hänellä oli paljon ystäviä. Hän urheili, soitti viulua, kävi laulutunneilla ja käsityökoulussa. Lopulta uskalsin myöntää itselleni, että taiteellinen puoli on minussa vahvempi ja hain Teatterikorkeakouluun. Ehkä meihin on periytynyt hitunen hänen luonnettaan. Toki olemme kertoneet mielipiteemme heidän sitä kysyessään. Pelasin sitä pitkään tosissani ja olisin halunnut lopettaa viulunsoiton, koska aika ei tahtonut riittää molempiin. Äiti ei kuitenkaan antanut lopettaa soittamista, mistä nyt olen kiitollinen. Isät olivat usein pitkiä päiviä töissä ja matkustivat paljon. Katsellessani kuviani nuoruusvuosiltani näen hämmästyttävän yhdennäköisyytemme. Perhe ja läheiset ihmiset ovat meille tärkeitä. Tästä olen tosi kiitollinen. Olimme hänestä tosi ylpeitä ja iloitsimme siitä, että hän saavutti unelmansa. Ristiriitatilanteistakin selvisimme yllättävän hyvin. Sisarussarjan nuorimpana hän oli päättäväisin ja osasi pitää puoliaan. Hän etsi itse kaikki koulutuspaikat ja kilpailut koirien kanssa, ilmoittautui sinne ja toi yleensä valmiin laskun ja muut tiedot tapahtumasta
Meille ei kävisi kuinkaan, jos vain tottelisimme häntä. Niin armollinen hän on: vain jalkaan! Kristin yritti taivutella Sveniä ottamaan luodin vastaan: ”Se on vain jalka!” Janne ei tietenkään haluaisi satuttaa meitä, mutta mitä muutakaan hän voi tässä maailmassa, heidän maailmassaan. Hän ei kuulunut meihin. Pankkiholvi, kuoleman varjon maa. Hänen käsiinsä uskoimme henkemme. Kerromme tarinoita ja pelaamme tammea. Hän oli vihassaan ankara, lempeydessään aseistariisuva. Häntä elämme ja hengitämme. Hän salli Birgitan soittaa perheelleen. Elisabeth taas kärsii ahtaanpaikankammosta. päivä 1973, siihen aikaan, kun Ruotsin kuningas menetti viimeiset valtaoikeutensa. Uutispimentoa ei täällä erota sielun pimeydestä. Janne uhkasi ampua Sveniä jalkaan, jos he tulevat lähemmäs. Ketä muutakaan. Janne kietoi villapaidan Kristinin hartioille ja puheli hänelle lempeästi, rauhoitellen. Kärpänen katossa, vai yksi panttivangeista – kuka lienen. Kristin soitti pääministeri Palmelle. Rakkautemme Janneen on pelolla sinetöity. Mehän niitä tosi rikollisia olemme! Vaikka hylkäsimme hänet yhteiskuntamme ulkopuolelle, hän kuitenkin pitää meistä huolen. Janne lohdutti ja rohkaisi Birgittaa soittamaan uudelleen. Tämä rakkaus vie hengen, tähän tukehtuu. Janne päästi poliisin käymään täällä ja tarkistamaan kuntomme. Viime päivät lienemme olleet median silmätikkuja, koko kansan lemmikkejä. | 49 k o lu m n i Tukholman syndrooma N orrmalmstorg, elokuun 25. Janne vei meidät viisi kassaholviin. Kristin, meistä hurskain, heräsi toissayönä painajaiseen ja vapisi. Meillä on kaikki hyvin niin kauan, kun he eivät tee tyhmyyksiä. Sen tiedän, että toissa päivänä olin vielä pankkivirkailija. ”En ole epätoivoinen. Janne sallii hänen kävellä köyteen sidottuna pankkiholvin ulkopuolella. Hän melkein huusi puhelimeen, että poliisi tässä on vaarallinen, ei Janne. Me pelkäämme ja siksi rakastamme. Te ks Ti ja a k ko h ei k k il ä Kirjoittaja on perHeenisä ja Kaavasuunnittelija.. Meidän tekojemme tähden Janne joutuu kärsimään. Mies nimeltä Jan-Erik, ”Janne”, astui konttoriimme, veti aseen esiin takkinsa alta ja huusi: ”Maahan vatsallenne! Juhla alkakoon!” Moni pakeni, minä en voinut. Janne on itse inhimillisyys, vaikkakin elämän hylkimä rikollinen; me taas pankkivirkailijoita, se on: mammonan palvojia. Mitä enemmän pelkäämme, sitä enemmän tarraudumme rakkauteemme. Tiedätkö, Olof, poliisia minä pelkään, että poliisi hyökkää ja me kuolemme!” En voi uskoa, että Kristin puhutteli Palmea etunimellä. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.” En enää ole yksi panttivangeista, eivätkä historiankirjat minua muista. Pimeydessä mies valkoisissa kutsui minua nimeltä. Ulkona tarkka-ampujat aseineen, median edustajat, poliitikot keräämässä irtopisteensä. Kotona ei vastattu, Birgitta itki. Hän puhui minulle Johanneksen evankeliumin kymmenennen luvun sanoilla: ”Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Vihasin poliisia. Aiemmin piirittäjät lähestyivät pankin ovea. Kuka rikoksen valitsisi. Meillä on täällä mukavaa. Meitä on kohdeltu hyvin. Jo kolmatta päivää kaiken keskellä, kaiken tavoittamattomissa
Mitä hän sillä tahtoi sanoa. 3. 16 ker rot aan suu res ta sov itu sp äiv äst ä, jo llo in yk si pu kki aje taa n au tio maa han sov ite tta vat syn nit pää llää n ja toi sen ver i pir sko tet aan liit on arku n kan tee n ja ete en . Ole mm e niin pah aan ju urt un eit a, ett ä mei dän on yh tä mah dot ont a teh dä hyv ää ku in pan tte rin mu utt aa täp liä än . Kymmenen kysymystä Raamatusta Mistä löytyy sanontaa ”Ylpeys käy lankeemuksen edellä”. 3). Raa mat tu ylis tää ku nin gas Sal om on in viis au tta . 13: 23. 5. Kenellä olikaan omasta mielestään ”hidas puhe ja kankea kieli”. Toi mit uks en sel itys tä myö s Hep r. Kuka kirjoitti: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää”. 7. Moo s. Mistä löytyy ilmaus ”ei mitään uutta auringon alla”. 16 :18 2. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. San anl . 4. Tällä kertaa teemana ovat yleiseen kieleen tulleet sanonnat, jotka ovat peräisin Raamatusta. Saa rn. Kuka sanoi ja missä tilanteessa: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä”. Jee suk sen san oja , mut ta löy ty vät yllä ttä en Paa valin lai naa min a Apt . va sta uk set : 1. 20 :35 . r a a m at tu v is a la aT in u T §§ §§ §§ §§ §§ §§ §§ §§ § ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 7.2.2024 R aamattuvisassa kysymyksiä on kymmenen. Joukossa on helppoja ja visaisempiakin. 3. Kuka Raamatussa puhui siitä, ettei pantteri voi muuttaa täpliään. Voit järjestää esimerkiksi perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertauksen tämän tietovisan muodossa. Jer . Mistä löytyy sanonta ”Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti”. San an l. 4:1 0. Kenen sanoja ja mistä löytyvät: ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”. 1:9 . 10 . 9. Mistä on peräisin sanonta Salomon tai Salomonin tuomio. Mo ose ksel la, 2.M oo s. Paa val i, Gal . Mistä lähtisit etsimään selitystä sanalle syntipukki. 6:7 . 17: 28 8. 9. Jee sus , ku n Pah ola ine n kiu sas i hän tä, Mat t.4 :4. 6. Kun . San on ta liit ty y eri tyi ses ti hän en rat kai suu nsa tapau kse ssa , jos sa kak si äit iä oli syn nyt tänyt lap sen ja toi sen lap si kuo li (1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |
Musiikki on murheellisen ihmisen paras virkistäjä, se rauhoittaa, virkistää ja elvyttää sydämen. Saatana on musiikin suuri vihollinen. Musiikilla murheellisuutta vastaan k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti m a rt ti lu th er ku va ta d a s m ic k ic k is / u n sp la sh | 51. Joka vakavasti uskoo tähän, hän ei muuta voi, hänen täytyy ilolla ja mielihalulla veisata ja puhua siitä, että muutkin siitä kuulisivat ja tulisivat uskoon. Nuotit elävöittävät tekstin. Kuten kuningas Saulistakin näemme, karkottaa musiikki murheellisuuden hengen. Perkele ei kestä tätä. E räs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja on musiikki. Nuorisoa tulee alati harjoittaa tähän taiteeseen, sillä se kehittää siivoja, kelpo ihmisiä, ”Veisatkaa Herralle uusi virsi, veisatkoon koko maailma.” Sillä Jumala on tehnyt sydämemme ja mielemme iloiseksi rakkaan Poikansa kautta, jonka hän on antanut meille pelastuaksemme synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Musiikki on kaunis, suloinen Jumalan lahja ja on se hyvin lähellä teologiaa. Musiikki on parhainta taidetta. Musiikilla voidaan karkottaa monet kiusaukset ja pahat ajatukset. En haluaisi vaihtaa vähäistä musiikkiani mihinkään muuhun. Mutta joka ei halua veisata eikä puhua tästä, osoittaa selvästi, ettei hän usko eikä kuulu uuteen iloiseen testamenttiin, vaan kuuluu hän sen sijaan vanhaan lahoon, haluttomaan testamenttiin
20 €) 9 € 9 € 7 € 7 € 49 € 17 € 17 € 17 € Talviale 2024 Eero Junkkaala Raamatun suuret linjat Eero Junkkaalan uutuuskirja etsii ja tarkastelee Raamatun suuria linjoja – ja miksei monia pieniäkin. 29 €) Itse valtiaat (norm. 29 €. 27 €) Taivasolento (norm. 19 €) When the walls came tumbling down (norm. Missä ne ovat tapahtuneet ja mihin aikakauteen niistä puhuvat kertomukset sijoittuvat. 27 €) Vainotut (norm. Teoksessa kulkee myös toinen suuri linja. Kysymyksiin voidaan vastata historian, maantieteen ja arkeologian avulla. 29 €) Sinä Herra pelastat minut syvistä vesistä (norm. Historiankulun seuraamisen rinnalla kirja etsii ja löytää Raamatun hengellisen sanoman aarteita. Entä miten ne linkittyvät muihin maailman tapahtumiin. 69 €) Leena tahtoo maailmalle (norm. Raamatun tapahtumat ovat osa maailmanhistoriaa. PL 15, 02701 KAUNIAINEN Vanhan testamentin selitysraamattu osa 3 (norm. 34,90 €) Kaunis Pahuus (norm