lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 2 / 2025 • 8 € ”Kriisiin joutunut kaipaa kuuntelijaa” Jumalakin puhuu runojen kautta Kenttäpiispa kertoo vitsin Miksi en parantunut. Pirjo Alajoki:
Esille nousevat erilaiset riippuvuudet kuten alkoholi, huumeet ja lääkkeet, pelaaminen, some, pornoja seksiriippuvuus ja työnarkomania. Ulla Tulisalo, Johanna Vakkuri, Terhi Mustonen, Kirsi Paulin, Pasi Marttinen, Pentti Olkkonen, Sirpa Knuutila, Marja-Kaarina Marttila, Annasara Toivanen ja Merja Rantala Miten kohtaamme addiktoituneen ihmisen sielunhoidossa. Mukana mm. Mukana mm. Esille nousevat erilaiset riippuvuudet kuten alkoholi, huumeet ja lääkkeet, pelaaminen, some, pornoja seksiriippuvuus ja työnarkomania. Ulla Tulisalo, Johanna Vakkuri, Terhi Mustonen, Kirsi Paulin, Pasi Marttinen, Pentti Olkkonen, Sirpa Knuutila, Marja-Kaarina Marttila, Annasara Toivanen ja Merja Rantala Miten kohtaamme addiktoituneen ihmisen sielunhoidossa. Saat valmennusta, motivaatiota, miettimisaikaa ja tukea jatko-opintoja varten JATKIS-OPISTOVUOSI • Alle 18-vuotiaille • Opinto-ohjausta ja tukea oman suunnan etsimiseen • Mahdollisuus opiskella ohessa musiikkia, liikuntaa, Raamattua ja suomen kieltä POLKU KORKEAKOULUOPINTOIHIN • Yksilöllistä ohjausta pääsykokeisiin • Tukea YO-arvosanojen korottamiseen • Avoimen yliopiston opintoja etänä raamattuopisto.fi raamattuopisto.fi JATKUVA HAKU Yhteishaku 18.2.–18.3.202 5 Kurssilla opiskelija saa ymmärrystä erilaisista riippuvuuksista sekä niiden syntytaustasta. Opiskeluinto hukassa. Sielunhoidon opintopäivät Suomen Raamattuopistossa 7.–9.3.2025. Sielunhoidon opintopäivät Suomen Raamattuopistossa 7.–9.3.2025 Opiskeluinto hukassa. Saat valmennusta, motivaatiota, miettimisaikaa ja tukea jatko-opintoja varten JATKIS-OPISTOVUOSI • Alle 18-vuotiaille • Opinto-ohjausta ja tukea oman suunnan etsimiseen • Mahdollisuus opiskella ohessa musiikkia, liikuntaa, Raamattua ja suomen kieltä POLKU KORKEAKOULUOPINTOIHIN • Yksilöllistä ohjausta pääsykokeisiin • Tukea YO-arvosanojen korottamiseen • Avoimen yliopiston opintoja etänä raamattuopisto.fi raamattuopisto.fi JATKUVA HAKU Yhteishaku 18.2.–18.3.202 5 Kurssilla opiskelija saa ymmärrystä erilaisista riippuvuuksista sekä niiden syntytaustasta
Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Ulla Tulisalo, Johanna Vakkuri, Terhi Mustonen, Kirsi Paulin, Pasi Marttinen, Pentti Olkkonen, Sirpa Knuutila, Marja-Kaarina Marttila, Annasara Toivanen ja Merja Rantala Miten kohtaamme addiktoituneen ihmisen sielunhoidossa. Kiitollisuus on sen arvostamista, miten menneet sukupolvet yhteiskuntaamme rakentaneet, mitä uhrauksia he ovat hyväksemme tehneet ja mistä kaikesta voimme olla perustellusti kiitollisia juuri nyt. Kauna, tribalismi ja kiitollisuus juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Hän on kanssamme joka hetki.” Opiskeluinto hukassa. Hän viittaa Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljeksiin, jossa paholainen on hahmo, joka ei kykene kiitollisuuteen. Samalla tavalla uhriutumisen kulttuuri, joka ylistää jatkuvasti surevaa ja katkeraa mieltä, torjuu kiitollisuuden merkityksen. Mukana mm. pääkirjoitus Opiskeluinto hukassa. Sen voimanlähteitä ovat paheksunta ja kateus. Kainin tragedia on paitsi kateuden myös juuri kiittämättömyyden tarina. Kun yhdistävät narratiivit tuhotaan, tilalle tulee sosiologi Charles Murrayn mainitsema ”Tribal Warfare”, heimojen sota. Kiitollisuus nähdään mukautumisena sortoon, vaikka se on todellisuudessa elämän kantava voima – vapautuksen ja ilon lähde. Haasteena tavoittamisessa oli somaliyhteisön klaaniutuminen, heimoutuminen. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.” (Kol. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Papin puhe muistui mieleen, kun katselin Jordan Petersonin ja Douglas Murrayn keskustelua Murrayn kansainvälisestä best seller -kirjasta The War on the West. Sen nimi on Pyhä huolettomuus. Kirjan nimi nousee huolesta läntisen sivilisaation rapautumisesta. Kokonainen sukupolvi on opetettu vihaamaan oman sivilisaationsa perustavia, koossa pitäviä fundamentteja. Ulla Tulisalo, Johanna Vakkuri, Terhi Mustonen, Kirsi Paulin, Pasi Marttinen, Pentti Olkkonen, Sirpa Knuutila, Marja-Kaarina Marttila, Annasara Toivanen ja Merja Rantala Miten kohtaamme addiktoituneen ihmisen sielunhoidossa. Kun keskenään kilpailevien klaanien jäsenet löysivät kristillisen uskon, tilanne muuttui. Kristinusko tarjoaa uskomattoman, mutta toimivan ratkaisun kiitollisuuden löytymiseen. Jordan Peterson vie keskustelun myös teologiseen ulottuvuuteen, viitaten Kainiin ja Abeliin. Esille nousevat erilaiset riippuvuudet kuten alkoholi, huumeet ja lääkkeet, pelaaminen, some, pornoja seksiriippuvuus ja työnarkomania. Yhteys syntyi ja he itse alkoivat kutsua uutta yhteisöään Jeesus-klaaniksi. Perinteisiä arvoja, historian tajua ja kiitollisuutta. Saat valmennusta, motivaatiota, miettimisaikaa ja tukea jatko-opintoja varten JATKIS-OPISTOVUOSI • Alle 18-vuotiaille • Opinto-ohjausta ja tukea oman suunnan etsimiseen • Mahdollisuus opiskella ohessa musiikkia, liikuntaa, Raamattua ja suomen kieltä POLKU KORKEAKOULUOPINTOIHIN • Yksilöllistä ohjausta pääsykokeisiin • Tukea YO-arvosanojen korottamiseen • Avoimen yliopiston opintoja etänä raamattuopisto.fi raamattuopisto.fi JATKUVA HAKU Yhteishaku 18.2.–18.3.202 5 Kurssilla opiskelija saa ymmärrystä erilaisista riippuvuuksista sekä niiden syntytaustasta. Jordan Peterson nostaa Murrayn kirjasta lääkkeeksi heimoutumista ja sen aiheuttamaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan kiitollisuuden. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” (Matt. Sielunhoidon opintopäivät Suomen Raamattuopistossa 7.–9.3.2025. 3:15–16.) Ja katso, Hän on meidän kanssamme jokaisen päivän jokaisena hetkenä. Mukana mm. Saat valmennusta, motivaatiota, miettimisaikaa ja tukea jatko-opintoja varten JATKIS-OPISTOVUOSI • Alle 18-vuotiaille • Opinto-ohjausta ja tukea oman suunnan etsimiseen • Mahdollisuus opiskella ohessa musiikkia, liikuntaa, Raamattua ja suomen kieltä POLKU KORKEAKOULUOPINTOIHIN • Yksilöllistä ohjausta pääsykokeisiin • Tukea YO-arvosanojen korottamiseen • Avoimen yliopiston opintoja etänä raamattuopisto.fi raamattuopisto.fi JATKUVA HAKU Yhteishaku 18.2.–18.3.202 5 Kurssilla opiskelija saa ymmärrystä erilaisista riippuvuuksista sekä niiden syntytaustasta. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Murray toteaa kiitollisuuteen kuuluvan myös sen hyväksymisen, mitä emme ole kyenneet saavuttamaan. Sielunhoidon opintopäivät Suomen Raamattuopistossa 7.–9.3.2025 P ohjoismaisten sisälähetysjärjestöjen (NIR) kokouksessa norjalainen pappi kertoi työstään Somalien parissa. Olkaa myös kiitollisia. ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Esille nousevat erilaiset riippuvuudet kuten alkoholi, huumeet ja lääkkeet, pelaaminen, some, pornoja seksiriippuvuus ja työnarkomania. 6:25–27, 30) Paavali opastaa yhteisölliseen Pyhän huolettomuuden todeksi elämiseen: ”Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa. Keskustelu herätti ajatuksia viisaudellaan ja toisaalta yksinkertaisuudellaan
tä ss ä le h d e ss ä Kannessa 46 10 96. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Paavali opettaa pyhään huolettomuuteen 5 jutun takana Arvokas sielunhoito 6 lyhyet ja nopeat Uskonsa takia tapettiin 4467 kristittyä 10 haastattelu Pekka Heiskanen runoilee riisumisen koulussa 16 raamatun henkilöt Mies, joka kastoi Paavalin 19 sivupersoona Kenttäpiispa on keskitien luterilainen 20 reportaasi Narvassa eletään jännitteessä 23 raamatun kasvit Mantelipuu 24 maailma nyt Kesän lukijamatka suuntautuu Liettuaan 26 elämäntaito Kriisi on myös mahdollisuus muutokseen Kannessa Kannessa Kannessa 30 uskon esikuvia Siegfried Kettling opetti kuvin ja sanoin 32 raamattuopetus Parantuminen ei mittaa uskoa 35 nuoren ääni ”Epäillessäni olen rukoillut” 36 haastattelu Kirkko tarvitsee uudet toimintamallit 42 pientä puhetta Mitä Jumala ajattelee rahoistasi. Hinnat sis. 44 elokuva-arvio EI koskaan yksin teki vaikutuksen 46 samasta perheestä Aapo ja Toivo Anttoora 49 kolumni Sari Savela 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Hän etsii pimeydestä. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Irtonumeron hinta 8 €. alv 25,5 %. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh
Tutut kasvot kiinnostivat 96. Nyt Heiskanen kertoo itse olevansa ”riisumisen koulussa”. Ajoittain se on ollut raskas rasti. Härö on inhimillinen ihminen meidän muiden joukossa, mutta menestyksestään huolimatta nöyrän vaatimaton”. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Suuresti arvostamani Pekka Heiskanen on persoonallinen pastori. Sairauksia on tullut. Kirjapalkinnon voitti arvonnassa Sanni Virtanen. Opittu kiteytyy runoihin, ja runot elävät Raamatun sanasta. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. On ehkä vähän yllättävääkin, että Raamattuopiston julistustyön johtajana toiminut Heiskanen nostaa nyt jälkeenpäin työuransa merkittävimmäksi osa-alueeksi nimenomaan sielunhoidon. Esiin nousee Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Heiskasen vaimo Sirpa Heiskanenkin oli haastattelutilanteessa mukana, mikä oli yllättävä mutta tervetullut lisä. Päinvastoin! Klaus Häröstä kertova juttu on jotenkin ihmisläheinen ilman turhia imarteluja ja ylilyöntejä. alv 25,5 %. 44 elokuva-arvio EI koskaan yksin teki vaikutuksen 46 samasta perheestä Aapo ja Toivo Anttoora 49 kolumni Sari Savela 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Hän etsii pimeydestä. Lähetä vastauksesi 19.2. En ole ainoa, joka on huomannut tämän. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Heiskanen on niitä, joiden lähellä on helppo hengittää. Hänen työskentelyään on luterilaisen tunnustuksellisuuden ohella värittänyt runous ja eräänlainen yleissielunhoidollinen ote kaikkia ihmisiä kohtaan. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 040 720 5612, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. Joskus mitään ei ollut tehtävissä. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 | 5 30 uskon esikuvia Siegfried Kettling opetti kuvin ja sanoin 32 raamattuopetus Parantuminen ei mittaa uskoa 35 nuoren ääni ”Epäillessäni olen rukoillut” 36 haastattelu Kirkko tarvitsee uudet toimintamallit 42 pientä puhetta Mitä Jumala ajattelee rahoistasi. ju tu n ta k a n a Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a H aastattelin tämän lehden pääjuttuun Pekka Heiskasta, joka asuu Lieksassa mutta oli käymässä Hämeenlinnassa. Opittu kiteytyy V uoden 2025 ensimmäisen Elämä-lehden kiinnostavimmaksi jutuksi äänestettiin Keijo Leppäsen haastattelu. Hinnat sis. Toimitus onnittelee! kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Kaikki eivät selvinneet ongelmistaan. ”Tutut kasvot, avoin kerronta uskosta. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. 03 4246 5391, perussanoma@atex.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Myös kansijuttu Klaus Häröstä nostettiin esiin: ”Se liikutti ja puhututti, mutta ei hermostuttanut. Kokonaisuudessaan hyvää ja mielenkiintoista luettavaa”, lukijamme kirjoitti. Irtonumeron hinta 8 €
Kuva 1920-luvulta. Yliopiston apteekki (1755) 5. Fiskars Oyj Abp (1649) 3. Finlayson Oy (1820) Lähde: porssitieto.fi 6 |. Tampereen 1. Willhelmsin apteekki (Helsinki) (1723) 4. apteekki (1800) 7. Posti Group Oyj (1638) 2. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a he ls in gin ka u pu n gin m us eo Suomen Pankin rakennus Helsingissä. Suomen pankki (1811) 8. Tervakoski Oy (1818) 9. Metos Oy Ab (Hackman Oyj Abp) (1790) 6. Oy Sinebrychoff Ab (1819) 10. KUUSANMÄKI Suomen vanhimmat edelleen toimivat yritykset 1
K ristittyihin kohdistuva väkivalta ja autoritaariset rajoitukset ovat lisääntyneet erityisesti Keski-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kiinassa (15) kehittyvä valvontateknologia on edelleen kaventanut kristittyjen uskonvapautta. Vaino lisääntyi viime vuonna Keski-Aasian ohella myös sisällissodan ja huthikapinallisten iskujen runtelemassa Jemenissä (sija 3). Vainotutkimuksen mukaan erityisesti Kirgisiassa on entistä vaikeampaa elää kristittynä. World Watch List -vainoraportin ensimmäisellä sijalla on jälleen Pohjois-Korea, jossa kristittynä eläminen on kaikkein vaarallisinta. Koko WWL-raportin listauksessa vainoa mittaavat pisteet nousivat eniten Kirgisiassa (47), joka sijoittuu 50 kaikkein vaarallisimman maan joukkoon ensi kertaa sitten vuoden 2013. Maa on sijoittunut Open Doors -järjestön julkaiseman listauksen kärkeen vuodesta 2002 alkaen. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä op en do or s Mary Abdullahin tytär kidnapattiin Chibokin kaupungissa Nigeriassa. Poikkeuksena on vuosi 2022, jolloin kristityille vaarallisin maa oli Talebanin valtaannousun myötä Afganistan. WWL-vainoraportti: Pohjois-Korea edelleen kristityille vaarallisin maa Uskonsa takia tapetut kristityt maailmassa 4476 Uskonnollisesti motivoituneet iskut kristittyjen kauppoihin, koteihin ja liikeyrityksiin 28 368 Vakavaa vainoa kohtaavat kristityt maailmassa 380 miljoonaa Väkivallan takia pakolaisiksi joutuneet kristityt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 16 miljoonaa WWL2025 lukuina (tutkimusjakso 1.10.2023–30.9.2024) | 7. Myanmarissa (13) vaino on noussut maan asevoimien ja opposition välisen konfliktin myötä äärimmäiselle tasolle. Autoritaariset hallinnot ja jihadismi uhkaavat entistä useampaa kristittyä Aasiassa ja Afrikassa
Kun hän tuntien kuluttua palasi näitä omiaan hakemaan, niin kurahousuisten ja tuhraantuneiden pienten joukosta oli mahdoton löytää tuttuja piirteitä. Uudelleen sidotaan side silmille ja kehotetaan rukoilemaan karamelleja kaikkivaltiaalta isä Stalinilta. Niitä ei mikään myöhempi elämys voisi enää koskaan korvata.” Pekka Sauri Apu-lehdessä 29.11.2024 HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Kirkko ei ole VIP eikä POP ”Kerrotaan tarinaa isoisästä, joka vei lastenlapsensa puistotädin hoiviin. Hänen omiaan olivat ne, jotka muilta jäljelle jäivät. Tällöin hän oivalsi: jos odotan tässä puiston laidassa niin kauan, että muut lapset haetaan kotiin, niin jäljellejääneet ovat sitten ne minulle kuuluvat. Kuntavaaleissa valitaan valtuutetut kuntien valtuustoihin ja aluevaaleissa valitaan valtuutetut aluevaltuustoihin, jotka vastaavat hyvinvointialueiden sosiaalija terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä. 5:43– 45 ” ly h y e t & n o p e at LAINATTUA ” Uskontokasvatus Neuvosto-Virossa Uskonnonvastainen propaganda aloitetaan mahdollisimman varhaisella asteella, jo lastentarhoissa. Kun side sitten irrotetaan, on jokaisen lapsen edessä pöydällä karamelli.” Ote Mika Waltarin kirjasta: Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (WSOY 1941) ” On suorastaan mahdotonta ajatella, että irtisanoutuisin uskonnollisista lapsuuden ja nuoruuden muistoista: ne ovat niin syvä osa minuuttani, että niistä irtautuminen saati niiden vähätteleminen tai kieltäminen merkitsisi myös irtautumista omasta itsestäni. sa ri sa ve la 8 |. Lasten silmät sidotaan ja heitä kehotetaan rukoilemaan Jumalalta karamelleja. Heillä oli jumalallinen rohkeus tyytyä niihin, jotka muilta jäivät tähteeksi. Side otetaan sitten silmiltä, mutta karamelleja ei tule. Huomatutkin henkilöt olivat seurakuntaan tervetulleita, mutta eivät huomatun asemansa vuoksi, vaan pelastuksensa tähden.” Lasse Reijomaa Herää Valvomaan -lehdessä 2/1975 Alueja kuntavaalit 2025 A lueja kuntavaalit järjestetään 13.4.2025. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Näin hän tekikin. Ennakkoäänestys on 2.–8.4.2025. Kristillisen seurakunnan olemukseen on aina kuulunut ottaa huostaansa ne, jotka muilta jäivät ’tähteeksi’. Tätä julisti jo Jeesus puhuessaan vähimmistä veljistään ja samaa tarkoitti Paavali muistuttaessaan Korinton seurakunnan mieleen, että Jumala valitsi halpasukuiset ja halveksitut. Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Todellinen kirkon kiusaus on ajatelle ja toimia niin, että tämän maailman VIP-henkilöt (= hyvin merkittävät avainhenkilöt) ja POP-hahmot (= kaikkien suosimat) olisivat kirkollekin erityisen tärkeitä. On suurta evankeliumi, ettei Jeesus eikä Paavali etsinyt avainhahmoja taatakseen evankeliumin eteenpäin menon. Mat t
Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Kuvassa Sammatin kirkko, joka kuuluu nykyään Lohjan seurakuntaan. 5:43– 45 ” ly h y e t & n o p e at 354 V uonna 2025 Suomessa on 354 evankelis-luterilaista seurakuntaa ja 308 kuntaa. Kunnista 108 käyttää itsestään kaupunki-nimitystä ja 200 kuntaa kunta-nimitystä. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Mat t . HELMIKUUN LUKU | 9
10 | Rovasti Pekka Heiskanen pitää uutta runokirjaansa testamenttina, johon on tiivistynyt hänen uskonsa ydintä. Heiskanen on aina halunnut nähdä ja kohdata ihmisen. Riisuttu runoilija TeksTi ja kuvaT petri vähäsarja. Itsessään, toisissa ja Jumalassa, joka tuli ihmiseksi
| 11
– Ymmärsin isän viestin: tämä sana kesti sodassa, ja se kestää sinunkin elämässäsi. Runoja ikävään Pekka toimi Raamattuopiston apulaisrehtorina ja vastasi Avoin Raamattukoulu -kurssista. – Hänet löydettiin. Siellä asui muitakin kuin lestadiolaisia. Hän jatkaa tulleensa uskoon ”portaittain”. Kävellessä huimaus on jatkuvaa. Perhe jäi Viekijärvelle. Eräs Kansan Raamattuseuran puhuja kehottikin meitä lähtemään, että jaksaisimme. Se tarkoitti ”ota”. Sivuhuoneessa Heiskanen pudottaa pöydälle pinon kirjoja. Sirpa Heiskanen liittyy keskusteluun. Mutta ei trauma meihin lapsiin siirtynyt. – Hänen äänessään oli jotain, Pekka sanoo mutta katkaisee lauseen. Pekka jäi eläkkeelle Suomen Raamattu opiston julistustyön johtajan tehtävästä vuonna 2017. Sepelvaltimotauti ja kaksi punkkia. Opiskeluajaksi Pekka muutti Lestadiolaisten ylioppilaskotiin. Muun muassa uusimman runokirjansa Kiitos yhteisestä tiestä. Hän vaipui välillä tiedostamattomaan ja palasi taas takaisin. Sirpan mielestä Pekan oli vaikea jäädä eläkkeelle. Isän kanssa Pekka kävi kirkossa ”kun ei hennonnut jäädä pois”. Puhui paljon muttei väittänyt. Myöhemmin hänestä tuli Raamattuopiston Itä-Suomen aluevastaava ja 12 |. Sairaudet ovat tulleet. – On kivaa laskea mäkeä 5-vuotiaan kanssa. – Kun olin lähdössä opiskelemaan, isä tuli perääni tuvan ovelle, ojensi Uuden testamentin ja psalmit ja sanoi ”heh”. Ehkä syynä olivat isän rukoukset. Hän on minulle niin tärkeä. Rovastin kulku on hidastunut. Äiti halusi pojasta lääkärin, ja kenties Pekka itsekin halusi, mutta hän ei päässyt opiskelemaan lääketiedettä. – Otin kokeeksi vuoden virkavapaata ja menin Raamattuopistolle. Kun Raamattuopiston toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä pyysi vuonna 1989 Pekkaa Raamattuopistolle töihin, Jumala oli Pekan mukaan jo valmistanut häntä siihen. Aloitetaan tärkeimmästä. – Tällaista Pinokkio-kävelyä, hän sanoo. Vuonna 1971 Pekka aloitti teologian opiskelut ja toimi valmistumisen jälkeen muun muassa kuusi vuotta Viekijärven kirkkoherrana Pohjois-Karjalassa. Seuraamme Pekan vaimoa Sirpaa. – Oli koettu ”Egyptin orjuutta”, monenlaisia ahdistuksia. Oli kova ikävä Sirpaa ja poikia. Aina hän voittaa. Siellä asui myös Pekkaa kaksi vuotta vanhempi Sirpa, joka opiskeli teologiaa. Pekka vaihtoi teologiseen, mutta ei Sirpan vuoksi vaan Sirpan ja muiden vastustuksesta huolimatta. – Äiti muuttui lievästi kyyniseksi isälle, kun mentiin Jumala-kysymyksiin. Tämä vanha kanttori veisasi Jeesuksen minulle. – Se oli adventtivirsi. – Siitä on sen verran aikaa, että ei ole muistipalikassa hirveän hyvästi, Pekka pehmentää. Hänestä tuli nöyrä maan hiljainen. – Hänen kuolinvuoteellaan oli meitä lapsia paikalla. Pohjoissavolainen isä oli ollut aktiivinen ”kylän huvisysteemeissä” ja suosittu naisten keskuudessa. Pekan mielestä se oli helppoa. Maassa on rauha. Äiti sanoi, ettei se haittaa, taivaassa tavataan, Pekka kertoo. Joka sunnuntai kuunneltiin kotona jumalanpalvelus ja usein käytiin kirkossa. Joskus 1950-luvulla, kun Pekka oli kansakoulussa, hän kuunteli jumalanpalveluksessa kanttorin veisuuta. – Hänellä on liukkaampi pulkka, Pekka selittelee. Pekan äiti oli lapsuudessaan traumatisoitunut kahden kirkon yhteenotoista, kun hänen isänsä kääntyi ortodoksista luterilaiseksi. Välillä hän ei pysty soittamaan minulle, kun on niin ikävissään. Vanhainkodissa Pekan äidissä tapahtui käänne. ”Ei saavu mahtavasti hän joukoin korskehin, vaan vastustajat kaikki hän kaataa kuitenkin”. Sen sijaan hän meni Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. Veisuu osuu Rovasti menee lapsuuteensa. Sain kokea ruumiissani ja sielussani Jumalan rakkauden lämmön. – Jotakin, missä on lihaa, Heiskanen tilaa. Isän viesti Koulussa Pekka oli luokkansa priimus. P ekka Heiskanen asuu Lieksassa, mutta hän on käymässä Hämeenlinnassa, ukin hommissa. Hätäilimme, kun kaikki lapset eivät olleet paikalla. Rovasti vaikuttaa kuitenkin hyväntuuliselta. Punkit tekivät borrelioosin, josta kehkeytyi kasvohermohalvaus. Kahvila on kiva. Miten isovanhemman homma on mennyt. Sodasta tuli sitten takaisin toisenlainen mies. – Hän toisteli viimeisinä sanoinaan, että ”synnit saa uskoa anteeksi, se on totta”. – Meillä on kaksi poikaa, ja tämä lapsenlapsi on tyttö
He saapuivat Lieksasta Hämeenlinnaan hoitamaan lapsenlastaan.. ” On kivaa laskea mäkeä.” | 13 Sirpa ja Pekka Heiskanen ovat innokkaita isovanhempia
Eräs oli jo katsonut paikan, jossa hän vetäisi auton pakoputkesta häkää sisään. Jumala tekee työtänsä pimeydessäkin. – Vastaani on tullut monia itsetuhoista. – Tajusin, kuinka Jumalalle kehitysvammaiset ovat niin tärkeitä, että hän halusi yliluonnollisella tavalla huolehtia heistä. Helvi Juvonen liittää siihen raamatunkohdan Matteukselta. Sielujen hoitaja Pekka sanoo, että hänen työuransa Raamattuopiston julistustyön johtajana käsitti paljon muutakin kuin johtamista. Tähän liittyy tarina. Pekka asui Espoon Viherlaaksossa. Siellä hän perhettä ikävöidessään löysi runouden. Ajattelin, onko kyseessä sairaus. – Nämä ovat olleet raskaita kantaa. ” Kanttori veisasi Jeesuksen minulle” Pekka haluaa liittää runoihinsa raamatunlauseita, koska raamatunlause valaisee runoa ja päinvastoin. – Kämppääni kuuluivat lasten äänet, kun he leikkivät pihalla. Enää ei tarvinnutkaan paeta elämää ihmisenä, Pekka kertoo. ”Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielulleen vahingon”. Unelma toteutui. Raamatunlause valaisee runoa ja runo valaisee sitä. Kirkkoherra Heiskanen oli 1980-luvulla lieksalaisessa marketissa, kun kassajonossa ollut asiakas kuuli äänen: mene puhumaan tuolle papille. Kauan hän purki tuskaansa ja syyllisyyttään ja sai kohdata Vapahtajansa rippiin ja synninpäästöön asti. Sitten on ollut heitä, jotka eivät kuitenkaan ole jaksaneet. – Aloin pitää hänelle ja muutamalle muulle aikuisrippikoulua. Hänellä oli näky kehitysvammaisten kodista, jossa taide olisi osa päivittäistä elämää. Sovimme tekevämme rukousliiton. Se johti siihen, että hän halusi ripittäytyä ja tuli uskoon. Kirjoina Pekan runoja on ilmestynyt kolmen kokoelman verran. Hän soitti minulle myöhemmin ja kertoi kokemansa. On kuitenkin lohduttanut se, miten professori Antti Laato on selittänyt Psalmia 139. On tarvittu voimia kovasti. Heiskasen runoja julkaistiin ensin tämän lehden edeltäjän eli Herää valvomaan -lehden takakannessa. Olen halunnut nähdä hänet, jonka kohtaan ja joka etsii apua, enkä ohittaa häntä. – Juvonen rohkaisi minutkin liittämään raamatunkohtia runoihini. – Minulle on ollut aina tärkeää nähdä ihminen. 14 |. lopulta julistustyön johtaja. – Tämä ihminen oli kriisissä. – Ensimmäisessä kirjassani, Ihmiseksi, kuvittajana on kehitysvammainen tyttö Marika Paalamo. Luin Helvi Juvosen runoa Kuningas kultatakki, jossa vahva poika valtaa parhaan keinun, mutta kun hän siinä keinuu, kaikki muut lähtevät pois. Hän jää yksin. – Nämä sielunhoitoasiasiat ovat olleet suuri osa työtäni. Mutta merkillisesti puhelun kautta alkoi välittyä Jumalan pyhyys, jota ei voinut väistää ja tajusin että Jeesus tahtoo omakseen tuon ihmisen. Nimeksi tuli Kirsikoti, ja se toimii Lieksassa edelleen. Kun Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi, meidänkin kelpaa elää ihmisinä ja tulla yhä enemmän ihmisiksi
Kunhan hänellä on Raamatun Kristus ja kolmiyhteinen Jumala sekä vanhan kirkon uskontunnustukset. Siinä on uusia runoja sekä aiemmin ilmestyneitä hiottuina. Vanhasta uutta Teologisesti Pekka katsoo olevansa ”tunnustuksellinen luterilainen tunnustuskirjojemme mukaisesti”. Kirjassa on testamentinomaisia piirteitä nimeä myöten. – Olen oppinut kiittämään jokaisesta Kristuksen omasta, illan pimetessä yöksi, riippumatta hänen tunnustuskunnastaan. Kuvatkin puhuvat. Päivittäiseen hartauselämään kuuluvat Lutherin ja Bo Giertzin teokset sekä Raamattu. Pekka ei säästele sanojaan kertoessaan, miten suuri merkitys Granqvistilla ja hänen tarinallaan on kokoelman syntymiselle. Jumala parantaisi kaikki sairautemme, ellei sairautemme parantaisi meitä, Pekka runoilee myös. Vapahtajamme käytössä monet vaivat voivat olla siunattuja ”saattohoitajia” taivaan kotiin. Kirjan maalaukset ovat Pekan siskon Railin ja Sari Granqvistin tekemiä. Hän antaa ”esimerkin onnistumisesta”. Jeesuksen silmät oli maalattu ihmeellisesti. Sen huomaan, kun luen sanaa. Runo vei hänet ytimeen, ehkä palauttaen mieleen sanan todistuksen armosta, jota riittää jokaiselle. – Kasvatuksessa ollaan. Sairastelun myötä Pekka on kokenut, mitä se on, kun ihmistä riisutaan omista voimista. Pekka haluaa jättää lukijan omalle ajattelulle tilaa. Muistutus hänen rakkaudestaan. – Valitsin tähän kirjaan runoja, jotka koin parhaiksi, ja sellaisia, joista kuvittajat ovat saaneet jotakin itselleen. Hän on veljeni tai sisareni, vaikka emme ajattele kaikesta samoin. – Espanjassa menin erääseen roomalaiskatoliseen kirkkoon. – Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, ja vielä yksin Raamattu. Ne syntyivät maalausretriiteissä Pekan runojen äärellä. Pekka huomauttaa, että Jeesuskin runoilee ristillä, kun hän lainaa psalmia: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni – Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” – Vanhasta testamentista lähes puolet on runoutta. – Suuri syntinen tarvitsee tosi hyvän ristin, Pekka sanoo ensin englanniksi ja sitten suomeksi. Sitten kun rupesin katselemaan tätä tarkemmin, niin kääntöpuolella on fransiskaanien viisi Jeesuksen haavaa. – Kun niitä katsoi, ei voinut kuin itkeä. Hänestä tuli lohduttajani, auttajani, sielunhoitajani ja neuvojani. | 15. Kyllä minä näitä vanhauskoisia olen, jos tällaista termiä halutaan käyttää, Pekka pohtii. Risti on Jerusalemin vanhasta kaupungista. Hän kertoi, että hänen ukkinsa oli jerikolainen ja tehnyt tämän. Hänen kaulassaan roikkuu erikoinen risti. – Kaikessa on siunaus, kun saamme ottaa sen Jeesuksen haavoitetuista käsistä vastaan. Granqvist on Raamattuopiston vapaaehtoinen työntekijä, jonka Pekka sai johdattaa uskon tielle. – Rukouksen koulu on käynnissä. Syntyy runon, kuvan ja sanan trilogia, johon lukija liittyy neljänneksi mukaan. – Kyllä se sitä varmaan on. Minulla on paljon opittavaa myös katolisilta, ortodokseilta ja monilta muilta kristityiltä. Tärkein kansiin Viime vuoden lopulla ilmestyi Pekan kolmas runokirja Kiitos yhteisestä tiestä. – Iloitsen jokaisesta kristitystä, oli hän mistä suunnasta hyvänsä. Ainutkertainen ja näin halvalla. Olkoon se meidän mielestämme hyvää tai pahaa. – Lukiolaisena törmäsin Lutheriin. Kun hän kuuli tuon runon, hän alkoi loistamaan. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Pekka sanoo pysyvänsä, koska hänet on kastettu siihen ja hän on saanut pappiskutsumuksen sen piirissä, ja koska ”paimenena olen vastuussa eksyneistäkin lampaista”. Mutta, hän jatkaa. ” Kanttori veisasi Jeesuksen minulle” Pekka on hetken hiljaa. Lasivitriinin takana oli maalaus Jeesuksesta Getsemanessa. Jokaiseen runoon liittyy maalaus. Piti polvistua, että näki sen lasin läpi. – Murrosikäinen arabipoika myi tämän kalliilla. – Tätä ruokkivat maalaukset ja viitteet Raamattuun. Jumala on nähnyt runot arvollisiksi välittämään pelastuksen sanomaa. Aiemmin alleviivatut kohdat eivät välttämättä nyt puhuttelekaan, vaan jokin toinen kohta. Rukousryhmäkin toimii. Raili-sisko oli lukenut Iisalmen aluesairaalan rappusilla potilaalle Pekan kirjasta runon: Vain syntinen näkee oikein Kristuksen vain Kristus syntisen – Tämä potilas oli hyvin syvällä käynyt, masentunut. Hän on paras kohtaamani raamatunselittäjä. Vanhasta saa uutta. – Sari on superlahjakas taiteilija, hän jatkaa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät, Pekka siteeraa. Siinä kiteytyy tärkein sanottavani, Pekka pohtii
Siinä kerrotaan, kuinka roomalaisen sotaosaston komentaja Claudius Lysias, joka oli Jerusalemissa vanginnut Paavalin, tahtoi tietää, mistä juutalaiset tätä syyttivät ja vei tämän siitä syystä suuren neuvoston eteen. Mutta tässä vaiheessa emme tiedä Ananiaksesta oikeastaan mitään muuta kuin että hän vaikutti Damaskoksen seurakunnassa. Se toki tiedetään, että miehen nimi Ananias on kreikkalainen muoto heprean nimestä Hananja ja tarkoittaa Herra on armollinen. Kolme Ananiasta Damaskon Ananiasta tule sekoittaa kahteen muuhun Apostolien teoissa mainittuun kaimaansa. ”D amaskoksessa oli Ananiasniminen opetuslapsi”, kerrotaan Apostolien tekojen yhdeksännessä luvussa. Edes hänen ikäänsä ei meille kerrota. Apostolien tekojen kolmas Ananias mainitaan luvussa 23. Luultavasti Ananias oli myös se, joka tuossa hetkessä kastoi Paavalin, kirjoittaa Jukka Norvanto.. Sitäkään meille ei kerrota, oliko hän syntyperäinen damaskolainen vai sinne jossain vaiheessa muuttanut. Niinpä he kumpikin menettivät henkensä valheensa seurauksena. Meille ei kerrota, milloin hän oli tullut Jeesuksen opetuslapseksi ja liittynyt Damaskoksessa kokoontuneeseen seurakuntaa. Sen enempää emme saa tässä vaiheessa tietää Ananiaksesta. Luukas toki kertoo Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa, että Jerusalemissa puhjenneen vainon vuoksi, monet sen seurakunnan jäsenistä ”hajaantuivat eri puolille Juudaa ja Samariaa.” Ehkäpä osa tällä tavoin pakomatkalle lähteneistä oli päätynyt Damaskokseenkin, Syyrian pääkaupunkiin. Kun Paavali alkoi puolustuspuheensa sanoen eläneensä Jumalan edessä vilpittömästi, omaatuntoaan loukkaamatta, silloinen ylipappi Ananias ”käski Paavalin vieressä seisovia miehiä iskemään häntä suulle.” Tietenkin Paavali suuttui sellaisesta ja sanoi: ”Sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä, sinä kalkilla valkaistu seinä! Sinä istut oikeutta tuomitaksesi minut lain mukaan, mutta teet vastoin lakia ja käsket lyödä Vihollisesta ystävä r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti ju k k a n o rv a n to ku va pe k k a r a h ko n en Herra lähetti Ananiaksen Paavalin luokse, jotta tämä saisi näkönsä takaisin. Kirjan viidennessä luvussa kerrotaan Ananiaksesta, joka vaimonsa Safiran kanssa koetti pettää niin Pietaria, seurakuntaa kuin Pyhää Henkeäkin valehdeltuaan maatilansa myynnistä saamansa hinnan. Mitään ei siis kerrota hänen vanhemmistaan, sisaruksistaan tai mahdollisista lapsistaan
Vihollisesta ystävä minua.” Myöhemmin Paavalille kerrottiin, että Ananias oli ylipappi, jolloin Paavali totesi: ”En tiennyt, veljet, että hän on ylipappi. Kun Herra pyysi Ananiasta menemään Saul Tarsolaiseksi kutsutun miehen luo ja panemaan kätensä tämän päälle, jotta mies saisi jälleen näkönsä, Ananias tuntui olleen | 17. Sillä matkalla Paavali Jeesuksen kohdattuaan menetti näkönsä. Pelätty Tarsolainen Paavalin paastotessa Juudaksen talossa Herra Jeesus oli alkanut valmistella Ananiasta kohtaamaan Paavalin, jota Damaskoksessakin pelättiin kovasti. Kahdessa Paavalin kääntymyksen kuvauksista mainitaan myös damaskolainen Ananias. Onhan kirjoitettu: ’Älä kiroa kansasi päämiestä.’” Apostolien teoissa kerrotaan kolmessa yhteydessä Paavalin ja Jeesuksen kohtaamisesta matkalla Damaskokseen. Ensimmäisessä niistä Luukas kertoo Paavalin saamasta valtuutuksesta etsiä Jeesukseen uskovia myös Syyriasta. Siellä hän vietti rukoillen kolme päivää juomatta ja syömättä. Hänet talutettiin Suorallakadulla sijainneen Juudas-nimisen miehen taloon
kauhuissaan. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi.” Ylösnoussut Jeesus kuitenkin jatkoi suostutteluaan: ”Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä.” Ananias rohkaistui näistä sanoista ja teki lopulta, niin kuin Herra oli häntä kehottanut. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin.” Mitähän mahtoi tämän ensikohtaamisen jälkeen tapahtua näiden kahden miehen välillä. Ja ehkä kaikkein tärkein kysymys on siinä, voisimmeko me itse olla sellaisia henkilöitä, joita Jumala tahtoo käyttää toisten tukemiseen taivastiellä, vaikka jälkipolvet eivät meitä muistaisikaan. Niinpä Paavalin oli lähdettävä pakoon salaa: hänet laskettiin korissa muurilta alas. Arvossa pidetty rohkaisija Kun itse aikoinaan kävin Damaskoksessa, vierailin myös kirkossa, jossa oli kolmen maalauksen avulla kuvattuna Paavalin vaiheet siellä. Näin hänen henkensä säästyi sillä kertaa. Sen sijaan epäsuoran vastauksen saamme siitä, kun Paavali kertoo kansanjoukolle Jerusalemissa, miten hänestä oli tullut Jeesuksen seuraaja. Ananias oli siis kaikesta päättäen asunut Damaskoksessa jo pitkään. Raamattu ei kerro suoraan, mitä tapahtui Ananiaksen ja Paavalin välillä sinä aikana, jonka Paavali vietti Damaskoksessa. Muuten hän ei olisi voinut saavuttaa sellaista kunnioitusta kaikkien Damaskoksen juutalaisten keskuudessa. Puheensa aluksi Paavali kertoo saamastaan valtuutuksesta mennä vangitsemaan Damaskoksessa olevia kristittyjä ja tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi. Heistä ei kenties ole jäänyt historian kirjoihin edes sen vertaa mainintoja kuin Ananiaksesta, mutta jotka ovat kuitenkin omalla paikallaan saattaneet auttaa eteenpäin montakin sellaista henkilöä, joita nykyään kunnioitamme. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.’” Tässä vaiheessa Ananias ei olekaan enää vain Ananias-niminen opetuslapsi Damaskoksesta, vaan henkilö, jota ”kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa”. Aluksi Raamattu kertoo vain sen, että saatuaan ruokaa Paavali voimistui. Hän tuli luokseni ja sanoi: ’Saul, veljeni, palautukoon näkösi!’ Samassa näköni palasi ja näin hänet. Raamattu kuvaa tapausta näin: ”Ananias lähti. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: ’Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän sanoikin: ”Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Sen jälkeen hänen kerrotaan alkaneen julkisesti julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Hän sanoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. 18 | ” Ylösnoussut jatkoi suostuttelua.”. Ananiasta ajatellessa jää pohtimaan, kuinkahan monta muuta henkilöä Herra Jeesus on käyttänyt niiden ihmisten rohkaisemiseksi, joista on tullut kristikunnan suuria opettajia. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.’” Niin myös tapahtui: ”Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Lopulta hänen toimintansa herätti niin paljon vihastusta Damaskoksen juutalaisten keskuudessa, että hänet aiottiin surmata. Yhdessä maalauksessa oli kuvattuna Paavalin kohtaaminen Herran Jeesuksen kanssa; toisessa oli Ananias siunaamassa ja ehkä myös kastamassa Paavalia, ja kolmannessa Paavalia lasketaan korissa muurilta alas. Ensi tapaamistaan Ananiaksen kanssa Paavali kuvaa näin: ”Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa. Sen jälkeen hän kertoo kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa ja sokeutumisestaan sekä siitä, kuinka hänen matkakumppaninsa taluttivat hänet Damaskokseen. Sitä, miten hänestä oli tullut kristitty, ei kerrota. Mutta se kerrotaan, että Jeesus käytti tätä miestä rohkaisemaan Paavalia ja auttamaan tätä ottamaan ensiaskeleet kristittynä. Älä vitkastele. Tapahtumasta kerrotaan Apostolien tekojen luvussa 22
Kouluissa ei saa enää pitää tunnustuksellista kristillistä opetusta. | 19 si v u p e r so o n a Kuinka sotilaallinen olette asteikolla 1-10. Tentti ei mennyt läpi ja professori mietti, miten sanoisi tämän opiskelijalle. 9: 16). Jokainen voi olla rauhallisin mielin, sillä viranomaiset ovat valveilla ja tarvittaessa puuttuvat erilaisiin uhkatilanteisiin. Kunnioitamme uskonnonvapautta. Kenttäpiispa Pekka Asikainen kertoo, että NATO-jäsenyys on vahvistanut suomalaisten sotilaspastoreiden yhteistyötä kumppanimaiden kollegoiden kanssa. Minkälainen olette luonteeltanne. Minua on arvioitu 30 vuoden ajan Puolustusvoimien kertausharjoituksissa jopa 15 mittarilla. Lähinnä on arvioitu johtamista ja toimintakykyä kriisitilanteissa. Sotilaspapit vastaavat sotilaan toimintakyvystä eettisestä näkökulmasta sekä toimivat asiantuntijoina kaatuneiden huollossa ja uskontoihin liittyvissä kysymyksissä. Ihmisten ja asioiden johtamista, tapaamisia sekä poikkeusolojen suunnittelutyön johtamista kirkollisen alan näkökulmasta. Meidän työssämme korostuu ekumeenisuus sekä uskontojen välinen vuoropuhelu. Käsittääkseni tämä on tapahtunut tosielämässä: Valmistautumattomana tenttiin mennyt teologian opiskelija istui professorin huoneessa kuulemassa tuloksia. Eikö jokaisen papin ja kristityn tulisi edustaa Kristusta. ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo ja ehtii, vaan se että Jumala armahtaa” (Room. Luotamme osaamiseemme. Saako Puolustusvoimissa. Osallistuminen on aika luontevaa ja vahvaa. Mitkä ovat tunnelmat Puolustusvoimissa näinä aikoina. Opiskelija vastasi: Olen rukoillut ja paljon. Varsin rauhalliset. Mitä harrastuksia teillä on. Lisäksi pidän lukemisesta, kirjoittamisesta ja rakentamisesta. Hän kysyi: Oletko tenttiin mennessä muistanut rukoilla. Arviot ovat liikkuneet tasolla 9–10. Lenkkeilen säännöllisesti. Professori jatkoi: Rukouksiasi ei ole kuultu! Mikä raamatunjae on teille tärkeä. Olen keskitien luterilainen. Missä on Kristus, siellä on armo ja anteeksiantamus. Te ks Ti pe tr i vä h ä sa rj a ku va pu ol us Tu sv oi m aT Työssämme korostuu ekumeenisuus.” ”. Esimerkiksi valahartauden ja kenttähartauden osalta jokainen tekee oman ratkaisunsa. Kertoisitteko vitsin. Tässä kiteytyy ihmisen osa uskon lahjan edessä. Yhteistoiminta on vahvistunut. Sosiaalinen ja tarmokas, joskus kärsimätönkin. Minkälaista teologiaa edustatte. Lähes jokaisella NATO-maalla on sotilaspappijärjestelmä. Tämä on korostunut NATO-jäsenyyden myötä. Kesällä veneily kruunaa kauniin päivän. Mitä kuuluu kenttäpiispan päivittäisiin työtehtäviin. Entistä kansainvälisempää P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a
Eikä se olisi ensimmäinen kerta. tammikuuta viettävä Moskovan patriarkaatin alainen ortodoksinen kirkko.. Niiden takana kohoaa entisöity Narvan linna, jonka vuonna 2020 avattu uusi perusnäyttely kertoo yli 700-vuotisen kaupungin historian. Siistin Inger-hotellin vastaanottovirkailija on opetellut viroksi muutaman peruslauseen, mutta ei ymmärrä edes yksinkertaisia kysymyksiä. Vuonna 1944 punaarmeijan lentokoneet pommittivat vanhan Narvan tuusan nuuskaksi. Hotellissa TV-kanavia selatessa huomaa, että (informaatio)sota on täällä paljon tuntuvammin läsnä kuin suomalaisessa mediassa. Monet eivät ehkä muista, että Viron suurin kristillinen kirkkokunta on juliaanista kalenteria seuraava ja siten joulua 7. Vaihdamme venäjäksi. Oppaana toimiva entinen opettaja esittelee valtuustosalia, joka Narvan marssi: Juliaaninen joulumatka toiseen todellisuuteen 20 | Joulua saa juhlia kaksi kertaa, kun matkaa loppiaiseksi etelänaapuriin. Historian muistaminen on kuitenkin valikoivaa. Viron puolustusvoimien komentaja Andrus Merilo kertoi marraskuussa, että maa valmistautuu kaupunkien tuhoamiseen ja väestön evakuointiin. Televisiosta näytetään venäläiseltä kanavalta tulevaa kabareeshowta. Old Trafford -ravintolassa vietetään iltaa rennosti. Narvan marssi alkaa soida päässä. Paikallispolitiikkaa ja identiteettikysymyksiä Priimakuntoon ehostettu barokkityylinen kaupungintalo on yksi Narvan päänähtävyyksistä. Se muistetaan ehkä parhaiten Ruotsille voitokkaasta Narvan taistelusta (1700). Harmaita neuvostoaikaisia kerrostaloja, huivipäisiä slaavilaismummoja, pelmenejä ja borssikeittoa. Vain neljä vuotta myöhemmin kaupunki menetettiin Venäjälle. Rajalla ja räjäytysvaarassa Tämän päivän Narva on totinen rajakaupunki. Narvanjoen rajasiltaa ylittää molempiin suuntiin joukko pakkasessa aikansa jonottaneita, matkalaukkujaan raahaavia marssijoita, joista kaikilla on tarinansa. Rajan tällä puolen salossa ovat Viron, EU:n ja Naton tunnukset. Keskustasta avautuu näkymä Narvanjoen yli Ivangorodin linnoitukseen, jonka edessä liehuu Venäjän lippu. Neuvostoliiton perintönä tämän päivän Narvan asukkaista yli 90 % on venäjänkielisiä. Niin lähellä mutta niin kaukana. P ari tuntia laivalla ja toinen mokoma junalla. Viron kolmanneksi suurin kaupunki (reilut 50 000 asukasta) on osa suomalaista historiankirjoitusta ja mielenmaisemaa. Erityisesti venäjänkieliseen tiedottamiseen ja analyysiin on panostettu vahvasti. Palvelua saa viroksikin, seljanka maksaa 6,5 euroa
Vanhemmat identifioituvat enemmän Venäjään, nuoremmat Viroon. ”Sukupolvikysymys”, kuuluu vastaus. ”Ehkä 30 % täkäläisistä on Venäjän ja Putinin puolella, mutta 70 % on vastaan.” Ukrainalaispakolaisille Narva on liian lähellä Venäjää, eivätkä he mahdollisesta helpommasta kieliympäristöstä huolimatta ole halunneet jäädä rajan tuntumaan. Kaupungin väkimäärä on laskussa. Latviasta tulee väkeä. Rajakaupungissa on haasteellista löytää tarpeeksi virontaitoisia opettajia, eivätkä lapsetkaan osaa oikein vastata viroksi. Kysymme tunnelmia myös katolisessa kirkossa kohtaamaltamme ukrainalaisrouvalta, joka kertoo itkevänsä sotaa joka päivä. Te ks Ti ja ku va T em il a n to n ” Onko isänmaa Venäjä vai Viro?” | 21. Taidemuseossa lipunmyyjä vakuuttaa niin ikään, etteivät turistitkaan pelkää tulla Narvaan. Tapaamamme ukrainalaisrouvan mukaan Narvassa ei kuitenkaan pelätä sotaa. r e p o r ta a si on ollut viime aikoina usein Viron uutisissa. Narvassa on kuohunut, kun Viron kaikesta kouluopetuksesta tehtiin vironkielistä. Onko isänmaa heille Venäjä vai Viro. Kuinka sitten on narvalaisten laita
Moskovan patriarkaatin pyhäköissä Itse emme muita turisteja juuri näe. Se on kuitenkin talvella kiinni, ja sunnuntaimessu pidetään seurakuntatalolla. Venäläisten pyhiinvaeltajamassojen poissaolo näkyy ja tuntuu. ”Rukoilkaa puolestamme, ettei luostariamme suljettaisi”, pyytää venäläisnunna ennen paluubussiimme nousemista. Matkaseuralaiseni lupaa heti tehdä ja toimittaa. Moskovan patriarkan alaisten ortodoksien jumalanpalvelukset herättävät ylipäätään kysymyksiä. 84:6) ” Emme muita turisteja juuri näe.” 22 | Narvan keskustasta avautuu näkymä Narvanjoen yli Ivangorodin linnoitukseen, jonka edessä liehuu Venäjän lippu.. Viron luterilaisilla on Narvassa koko maan suurin kirkkorakennus, Aleksanterin kirkko. Pappi kertoo, että maaliskuun 2. Myös Pühtitsan nunnaluostarissa saamme olla juliaanisen jouluaaton aamupalveluksessa melkein yksin. Luostarikirkossa, johon mahtuisi yli tuhat henkeä, on parisenkymmentä sielua. Entä onko sunnunt a i m e s s u u n meneminen Suomen ev. kirkossa arkkipiispan avioliittokannan tukemista. ”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!” (Ps. Koolla on alle kymmenen henkeä. Niinpä kaitselmus osoittautui jälleen tälläkin matkalla voimalliseksi. Jumalanpalveluksen jälkeen tulee puhetta siitä, että Narva on valittu tämän vuoden suomalais-ugrilaiseksi pääkaupungiksi. ”Tämä on rukousvastaus”, huudahtaa pappi. On vaikuttavaa nähdä jouluyön sadat kirkossakävijät ja pitkät jonot synnintunnustukselle. lut. Onko niihin osallistuminen patriarkka Kirillin ja Putinin sotapolitiikan tukemista. Pühtitsasta jää kuitenkin hieman hengetön vaikutelma, ikään kuin siunaus puuttuisi. Rippijonot ja rukousvastaus Liturgioiden sisältönä ei kuitenkaan ole Kirill eikä sota vaan ”Herra, armahda” ja ”Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle”. päivänä pidettävään juhlaan tarvittaisiin suomenja vironkielisiä materiaaleja sukulaiskansoihin kohdistuneen heimolähetyksen historiasta
Kun Aaronin mantelinpuusta tehty sauva puhkesi valinnan merkiksi kukkaan, tämä oli ymmärrettävä merkki siitä, että Jumala oli valinnut Leeviläiset ja Aaronin jälkeläiset erityiseen työhön temppeliä varten, sillä vain heille annettu toimivalta sai tuottaa kukkaa ja hedelmää, antaen jatkuvuuden ja tulevaisuuden. Se juontuu verbijuuresta, joka merkitsee valvomista, ahkeroimista ja kiirehtimistä. Jeremian kirjan jakeista 1:11–1: ”Minulle tuli tämä Herran sana: ’Mitä sinä näet, Jeremia?’ Minä vastasin: ’Minä näen mantelipuun (shaaked) oksan’. Se kukkii tammi-maalikuussa ennen kuin saa uudet lehdet. Vanhassa kristillisessä ikonografiassa kukkiva mantelipuun oksa toisinaan symboloi Kristuksen neitseestäsyntymistä. Moos. 90 prosenttia manteleiden rasvasta on tyydyttymätöntä rasvaa, joka auttaa alentamaan huonoa LDL-kolesterolia. ”K un Mooses seuraavana päivänä meni lain majaan, niin katso, Aaronin sauva, joka oli siinä Leevin sukukunnan puolesta, oli alkanut versoa, siihen oli ilmestynyt silmuja, puhjennut kukkia ja kasvanut kypsiä manteleita.” (4.Moos 17:8) Mantelipuu ja sen hedelmä mainitaan Raamatussa useaan otteeseen. Sen lisäksi että manteli on hyvää sellaisenaan syötäväksi, siitä voi tehdä jauhoa, levitettä, öljyä, jopa maidon ja voin korviketta. Silloin puut ovat kauttaaltaan valkoisten tai vaaleanpunaisten kukkien peitossa. Kypsänä kuoren alta paljastuu kovakuorinen manteli. Mooseksen kirjan kuvauksista päätelleen mantelipuun oksa sai toimia Israelin sukukuntien sauvana. Herramme itse valvoo sanaansa toteuttaakseen sen. Herra sanoi minulle: ’Sinä olet nähnyt oikein; sillä minä valvon (shooked) sanaani toteuttaakseni sen’”. Mantelipuun hepreankielinen nimi on shaked. Israelin sukukuntien sauva r a a m at u ll is ia k a sv e ja | 23 Te ks Ti m ik a po u ke ku va is to ck. Mantelipuu on yleinen puulaji välimerenalueella. Mantelipuun hedelmä on luumarja. Pyhäkköteltan Menora-lampunjalka tuli koristella mantelinkukilla (2. Jaakob käskee viedä korvaukseksi saamastaan viljasta Egyptiin manteleita osana maan parhainta antia (1. Moos. Sauva merkitsee toimivaltaa. Kasvatetuista puutarhamanteleista on löydetty arkeologisia todisteita Lähi-idästä jo pronssikaudelle ajoitettuina. Näyttävänä kukkiva manteli merkitsee lupausta uudesta keväästä ja lupausta ensimmäisestä sadosta. 25:31–33). Mantelit sisältävät runsaasti proteiinia, kuitua, kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, E-vitamiinia, biotiinia, fosforia, riboflaviinia, niasiinia, rautaa, antioksidantteja ja erilaisia fytokemikaaleja. Näyttävänä kukkiva manteli merkitsee lupausta uudesta keväästä. Jumala määräsi, että tämän jälkeen Aaronin sauva sai olla asetettuna Kaikkeinpyhimmässä varoitukseksi, ettei kansa kapinoisi sitä järjestystä vastaan, minkä Jumala valitsee. Mantelit ovat yksi varhaisimmista puutarhakäyttöön kasvatetuista hedelmäpuista, koska ne pelkistä siemenistä istutettuinakin pystyvät tuottamaan laadukasta hedelmää. 43:11)
Natsit tuhosivat heistä 90 %. Silloin liettualaisalueet joutuivat Venäjän keisarin alaisiksi. He ovat latvialaisten ohella ainoa jäljelle jäänyt balttilainen kansa. L iettua on Baltian maista suurin pintaalaltaan ja väestöltään (2,8 miljoonaa asukasta) ja omalaatuisin, mutta suomalaisten vähiten tuntema. 24 |. Sadan vuoden ajan se oli Euroopan suurin valtio ulottuen Itämereltä Mustallemerelle ja liittoutuen lopulta Puolan kanssa. Pääväestönä ovat liettualaiset. Natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941 ja miehitti Liettuan, mutta neuvostomiehitys palautui 1944. Ensi kesänä Liettuassa tutustutaan kauniiseen luontoon ja muun muassa siihen, ”miten pieni maa selvisi kommunismista vapauteen”. Nyt Liettuassa on juutalaisia 3100. Ennen toista maailmansotaa Vilnan asukkaista kolmannes oli juutalaisia. Liettua itsenäistyi Venäjästä 1918. Sitä ennen aluetta olivat satoja vuosia asuttaneet eri balttilaiset kansat. Matkalla tutustutaan Liettuan luontoon ja moninaiseen kulttuuriin myös pääkaupungissa Vilnassa. Liettuan kieli on latvian ja jo sammuneen muinaispreussin lisäksi ainoa balttilainen kieli. Ensimmäinen maininta Liettuasta on vuodelta 1009. Liettuaan lehtemme lukijamatkalla Matkaisäntä Raimo Mäkelän mukaan Suomen Raamattuopiston matkapalvelun matkat ovat myös pyhiinvaelluksia. 1253 heimot yhdistyivät kuningaskunnaksi. Puolan-Liettuan kansainyhteisö kesti vuoteen 1795. Neuvostoliitto miehitti Baltian maat kesällä 1940 ja muodosti Liettuan sosialistisen neuvostotasavallan
Tutustumme meripihkaan, ”Liettuan kultaan”. Matkan puolihoitohinta on 1370 €. Se on Euroopan tulenarimpia alueita, koska se on pääosin Nato-maa Puolan alueella. Sen jälkeen olemme johtaneet eri puolille matkan lähes joka vuosi, parhaina jopa kaksi ja vielä eläkkeellä ollessamme, yhteensä yli 30 kertaa. Keskeisenä henkilönä siinä oli SROS:n Marja-Terttu Tolamo. Tähän kovia kokeneeseen maahan Suomen Raamattuopiston matkapalvelu yhdessä Olympia Kaukomatkatoimiston kanssa suuntaa Elämä-lehden lukijamatkan kulttuuri-, opinto-, pyhiinvaellus-, yhteys-, elämysja virkistysmatkana 8.–14.6.2025. Tämä kansallispuisto on Liettuan suurin luonnonihme ja Unescon maailmanperintökohde. Matkaisäntänä on TT Raimo Mäkelä. Matkamme ovat kulttuurimatkoja: vierailemme ihmisten rakentamassa ympäristössä ja heidän historiassaan. Nyt väestöstä 74 % on katolilaisia, 4 % ortodokseja, 0,6 % luterilaisia ja 22 % uskonnottomia. Vaimoni Seija ja minä olimme käyneet Israelissa jo 1973, mutta ensimmäisen SRO-matkapalvelun ryhmämatkamme johdimme sinne 1986. Sittemmin matkatoiminta on laajentunut Jordaniaan, Syyriaan, Egyptiin, Turkkiin, Kreikkaan ja Italiaan, sekä Saksaan ja yleisesti kiintoisiin kohteisiin, pääasiassa Euroopassa. Suomea puhuvan oppaan lisäksi matkalla on kaksi suomalaista asiantuntijaa: kirkkohistorian emeritusprofessorit Jouko N. Martikainen ja Jouko Talonen. Käymme erikoislaatuisella luonnonmuodostumalla Kuurinkynnäällä. Tutustumme Liettuan luontoon ja sen moninaiseen kulttuuriin Vilnassa, Kaunasissa ja Klaipedassa, joissa kussakin viivytään kaksi yötä. Vierailemme Ristien kukkulalla.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti ra im o m äk el ä ku va ig o r gu ba id u li n / u n sp la sh | 25. Tutustumme luterilaisen kirkon elämään pienenä vähemmistönä sen kolmen edustajan välityksellä. Israelin-lähetys on ollut SROS:lle sydämenasia halki aikojen. Motiiveina olivat tutustuminen Raamatun maahan, sen mahdollistaminen suomalaisille ja pienen, uhanalaisena elävän Israelin kansan ja valtion tukeminen. Pohjoisosa kuuluu Liettuaan, eteläosa Venäjän Kaliningradiin. Tutkimme, miten pieni maa selvisi kommunismista vapauteen ja miten Venäjän lähellä eletään. Siksi matkat ovat myös pyhiinvaelluksia. Ohjeet siihen ovat tuolla sivustolla. Matka esitellään kattavasti Olympian wwwsivustolla: Euroopan matkat – Erikoismatkat. Joskus näillä on kouriintuntuvia kohteita: pyhän tapahtumisen paikkoja sekä kristillistä arkkitehtuuria ja kuvataidetta. Tutkimme, miten ihmiset ovat eläneet, mikä heitä on motivoinut toimintaan, millaisia uhkia he ovat voittaneet, mitä heidän toiminnastaan on jäänyt jäljelle. Nyt on suunnitteilla kaksi kiertomatkaa: Liettuan lisäksi 16.–27.11. Vierailemme Šiauliaissa Ristien kukkulalla, jolle on vuosisatojen varrella pystytetty erilaisia ristejä sadoin tuhansin. Baltian maiden ainoa maayhteys muuhun mannerEurooppaan kulkee Suwalkin kautta. Kun niitä on yritetty hävittää, kansa on pystyttänyt ne uudelleen. Innostavaa matkailua Suomalaisen Israelin-matkailun aloitti Suomen Raamattuopiston Säätiö (SROS) vuonna 1952. Erityisen tärkeää on, mihin ihmiset ovat uskoneet. Pyhiinvaelluksemme ytimessä on keskittyminen Raamattuun, jota matkaan liittyen tutkimme ja jaamme toisillemme puhumalla ja laulamalla. Liettua palautti itsenäisyytensä ensimmäisenä Baltian maana ja neuvostotasavaltana 1990 ja liittyi Natoon ja Euroopan unioniin vuonna 2004. Tutustumme menneisyyden merkittäviin hengellisiin opettajiin. Se on hiekkadyyneistä koostuva 98 km pitkä, kapea niemimaa. kiertomatka Kosovoon, Pohjois-Makedoniaan, Albaniaan ja Montenegroon. Uskonpuhdistus tavoitti Liettuan 1500-luvulla, mutta katolinen kirkko säilytti ylivaltansa. SRO:n Raamatun maan näyttely on ainakin Pohjoismassa ainutlaatuinen. Lennot Helsingin ja Vilnan välillä hoitaa Finnair. Suuren ennakkokiinnostuksen vuoksi on syytä ilmoittautua pian. Suwalkin käytävä Liettuan ja Puolan rajalla erottaa Kaliningradin Valko-Venäjästä. Majoitumme neljän tähden hotelleihin. Lopullinen hinta riippuu osanottajien määrästä ja voi olla ennakoitua huokeampi
Jumalaakin on helppo syyttää. Lapsiin voi liittyä paljon koettelemuksia. Voi tulla pettymyksiä, kun jokin toivottu asia ei toteudu. – Jotkut vastoinkäymiset elämässä johtuvat meidän omasta toiminnastamme. Työpaikalla voi olla hankalia ihmissuhteita, voi joutua irtisanotuksi tai kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti. On myös ongelmia, jotka ovat omien valintojemme tai tekojemme seurauksia. T oisinaan taakat voivat olla hyvinkin pitkäkestoisia. Miksi hän ei estänyt, ohjannut ja opastanut. Tarvitsemme toista ihmistä Kun ihminen joutuu oikein koville, Jaksaminen on koetuksella. Sen sijaan, että nöyrtyisimme näkemään oman osuutemme, saatamme etsiä syyllisiä jostain muualta kuin omasta itsestä. Olemme toimineet väärin ja seuraamukset ovat sen mukaiset. Askeleita eteenpäin Kriisi tarkoittaa tilannetta, joka vaatii päätöksentekoa ja sen seurauksena jokin uusi mahdollisuus toteutuu. Oma lukunsa on koettelemukset ja kriisit, jotka johtuvat toisen ihmisen teoista tai valinnoista. – Ei ole yhtä ainoaa keinoa. – Siihen ei voi valmistautua psyykkisesti etukäteen, mutta ihmisessä on valtava määrä erilaisia voimavaroja, jotka saadaan käyttöön erityistilanteissa. Se aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää. Se ei ole umpikuja, josta ei ole ulospääsyä, vaan läpikulkupaikka, psykologi Alajoki toteaa kirjassaan Suunta huomiseen – Elämän koettelemusten muutosvoima. Osa vaikeuksista tulee elämään tilaamatta ilman että olemme millään tavoin voineet vaikuttaa asiaan. Parhaimmillaan koettelemukset ovat muutosvoimaa ja suuntaavat huomiseen. Voi olla koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, sairauksia tai lapsi voi joutua huonoon seuraan. Alajoki muistuttaa, että työelämäänkin voi liittyä monenlaisia vaikeuksia. Elämään kuuluu erilaisia kehityskriisejä ja ikäkriisejä. Läheisen menettäminen on kova koettelemus, psykologi ja tietokirjailija Pirjo Alajoki luettelee. Hän on kirjoittanut kirjan Suunta huomiseen – Elämän koettelemusten muutosvoima koettelemuksista ja niistä selviämisestä. Kun sitten vaikeuksia ja koettelemuksia tulee, toivomme pääsevämme niistä nopeasti eroon. On erilaisia tapoja päästä eteenpäin ja saada kiinteää maata jalkojen alle, että selviän tästä eteenpäin, Alajoki sanoo. Toisinaan jokin äkillinen kriisi voi mullistaa elämän kertaheitolla täydellisesti. – Uskovilla voi olla omat uskonkriisit ja ongelmat esimerkiksi siitä syystä, että he ovat uskossa ja haluavat pitää kiinni raamatunopetuksista. Mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, koettelemukset kuuluvat elämään. Siihen auttaa väärin tekemisen tunnustaminen ja anteeksi pyytäminen Jumalalta ja mahdollisesti ihmisiltä, joita asia on koskenut. Silloin läheisten apu, tuki ja kannattelu aut26 |. Pahoja asioita tapahtuu. Kriisi ei ole umpikuja vaan läpikulkupaikka Helposti ajattelemme, että elämän kuuluisi olla mukavaa ja ongelmatonta. – Koettelemuksia on vaikka minkälaisia. Kuinka vaikeista tilanteista ja kriiseistä pääsee eteenpäin. Saatamme joutua monenlaisiin ahdinkoihin omien huonojen valintojen vuoksi. Liialliset työtehtävät tai huono johtaminen saattavat kuormittaa. Kriisiä ei voi ennustaa, vaan se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Voi olla ihmissuhdekriisejä tai surua siitä, ettei löydy sopivaa puolisoa, jonka kanssa voisi perustaa perheen. Yhtä kaikki oli koettelemusten alkuperä mikä hyvänsä, niiden kanssa voi oppia elämään
e lä m ä n ta it o Te ks Ti ja ku va T sa ri sa ve la Kriisi ei ole umpikuja vaan läpikulkupaikka ” Läheisten apu voi kannatella.” | 27
kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti P irjo Alajoki on tehnyt työuransa Operaatio Mobilisaatio -järjestön (OM) palveluksessa. On kuitenkin tekoja, jotka ovat niin syviä ja tuhoavia, ettei niitten anteeksiantaminen ole mahdollista ilman Jumalan eheyttävää työtä, armoa ja rakkautta. – Rohkaisen etsimään ammattiapua, jos näyttää ettei omin neuvoin ja läheisten tuella selviä ja jos on tarve käsitellä asioita syvemmin. Anteeksianto on psykologisessa mielessä tunteista riippumaton valinta ja toisinaan pitkäaikainen prosessi. Kun ihminen päättää antaa anteeksi, hän vapautuu. Se voi olla vaikka ruoan laittamista ja auttamista käytännön asioissa. Se on meissä sisään rakennettuna. Helposti olemme omassa kuplassamme, emmekä näe mitään muuta. Musiikki voi tavoittaa ihmisen sydämen syvyyksiä, joihin sanat eivät yllä. Koettelemuksissa ja kriiseissä moni saa apua luonnossa liikkumisesta. Työhön on kuulunut paljon matkustelua, lähettien huoltoa ja kouluttamista. Pirjo Alajoen mukaan anteeksianto mahdollistaa sisäisen kasvun. tavat eteenpäin. Kun kyse on pienestä asiasta, se on helppo antaa anteeksi, mutta mitä syvemmin toisen teko on satuttanut ja rikkonut, sitä vaikeampaa on anteeksianto. Välttämätön ja vapauttava anteeksianto Kun toiset ihmiset ovat aiheuttaneet toiminnallaan meille koettelemuksia ja vaikeuksia pettämällä meidät tai tekemällä jotain muuta vääryyttä meitä vastaan, siitä seuraa vihaa, kostamisen halua ja katkeria tunteita. – Jumala on luonut meidät sellaisiksi, että tarvitsemme toista ihmistä. – Sekin on jännä Jumalan luoma asia, ettemme koskaan kyllästy Jumalan luomaan luontoon. Jos ihmisen toimintakyky on heikentynyt, käytännön apu on paikallaan. Lisäksi hän on toiminut yksityisenä psykologina. Pirjo Alajoki • Psykologi, historioitsija ja tietokirjailija • Perhe: Puoliso, kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta • Työura Operaatio Mobilisaatio -järjestön lähetystyössä ja lähettien huollossa • Kolme tärkeää asiaa: Raamattu, psykologia ja historia • Kirjoittanut viisi tietokirjaa, niistä viimeisin on: Suunta huomiseen – Elämän koettelemusten muutosvoima (Päivä Osakeyhtiö 2022) 28 | ” Luonto hoitaa ihmistä.”. – Tärkeämpää on olla kuulolla kuin tarjota hyviä neuvoja, Alajoki muistuttaa. Jotta katkeruus ei pääsisi nakertamaan sisikuntaa ja pitämään otteessaan, on tärkeää lähteä anteeksi annon tielle. – Kun valmistuin psykologiksi, mietin, mitä tutkinnolla tekisin. Hakisinko virkaa vai jatkaisinko OM:n työyhteydessä lähettien parissa. Niin kauan kuin ihminen ei anna anteeksi häntä rikkoneelle, hän on vihan kautta kiinni tässä toisessa ihmisessä. Se hoitaa ihmistä. Ammattilainen uskaltaa ehkä paremmin tehdä rohkeita kysymyksiä, joita läheinen ei tohtisi kysyä. Tarvitaan ihmisiä, jotka jaksavat olla tukena ja läsnä. Se on asteittainen muutos ajatuksissa, asenteissa, tunteissa ja käyttäytymisessä. Akuutissa kriisivaiheessa ihminen ei kaipaa mitään neuvoja, vaan kuuntelijaa, joka ymmärtää hänen tuskaansa eikä väheksy tai neuvo millään tavoin. Työssään Alajoki on joutunut tekemisiin ihmisten erilaisten ongelmien ja ahdistusten kanssa ja nähLähetysura ei loppunut sairastumiseen kuka. Kutsumukseni liittyy lähetystyöhön, joten se ratkaisi asian. Musiikin kuuntelu voi hoitaa ja lohduttaa. Kirjoista voi löytää uusia näkökulmia ja vastauksia kysymyksiin. – Myös aihepiiriin liittyvistä kirjoista voi olla apua, jos jaksaa lukea. Annamme anteeksi vapauttaaksemme itsemme ja saadaksemme sisäisen rauhan. Samalla anteeksianto on mahdollisuus omaan sisäiseen kasvuun ja eheytymiseen
Pirjo Alajoella on myös omakohtaista kokemusta siitä, miten kriisi on poikinut lopulta hyvää, mikä on näyttänyt lopulta, ei ole sitä ollut. Hakisinko virkaa vai jatkaisinko OM:n työyhteydessä lähettien parissa. Kutsumukseni liittyy lähetystyöhön, joten se ratkaisi asian. Työssään Alajoki on joutunut tekemisiin ihmisten erilaisten ongelmien ja ahdistusten kanssa ja nähnyt, miten vaikeista tilanteista on päästy eteenpäin. Luulin, että siihen tyssäsi koko lähetysura. Pitkällisten vaiheiden ja erilaisten tutkimusten ja lääkekokeilujen jälkeen Alajoki alkoi vähitellen toipua. – Ajattelin, etten koskaan enää palaa Intiaan, mutta palasin myöhemmin. Ilman kriisiä ei olisi tapahtunut myöhemmin hyviksi osoittautuvia asioita. Ajatus Suunta huomiseen – Elämän koettelemusten muutosvoima -kirjan kirjoittamisesta syntyi oivalluksesta, mitä koettelemuksesta voi seurata. Lähetysura ei loppunut sairastumiseen | 29. kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti kuvateksti P irjo Alajoki on tehnyt työuransa Operaatio Mobilisaatio -järjestön (OM) palveluksessa. – Kun lähdin nuorena Intiaan, ehdin olla siellä vajaan vuoden, kunnes sairastuin vakavasti kuumeeseen ja niveltulehdukseen. Vaikeudet kuuluvat elämään ja niistä voi koitua jotakin hyvää. – Se oli kova kolahdus. – Kun valmistuin psykologiksi, mietin, mitä tutkinnolla tekisin. Työhön on kuulunut paljon matkustelua, lähettien huoltoa ja kouluttamista. Pirjo Alajoen mukaan anteeksianto mahdollistaa sisäisen kasvun. Se innosti minua. – Normaalia on elämä vaikeuksien keskellä. Lisäksi hän on toiminut yksityisenä psykologina. Palatessaan Intiaan hän sai huomata, että aikaisempi kokemus maasta oli eduksi. Ajattelin, että kuolenko tähän, Alajoki kertoo. Kun olin mennyt naimisiin Askon kanssa, aloimme tehdä OM:n kautta kehitysyhteistyötä Intiassa ja kävimme siellä usein. Olin monta viikkoa hirveissä tuskissa vuoteen omana. Kun luemme Paavalin kirjeitä, seillä ei muuta olekaan kuin ahdistuksesta toiseen selviämistä. – Se on toisenlainen näkökulma tarkastella koettelemuksia. Alajoki lähetettiin Suomeen. Nuori lähetystyöntekijä koki elämänsä pettymyksen
Hän selasi sen läpi yhä uudestaan, oppi kuvista ihmishahmot ja näistä kertomukset. Hän piirsi jatkuvasti kuvia erityisesti Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan. S iegfried Kettling oli lähtöisin työläisperheestä, vaatimattomista oloista. Koti oli kristitty. Hän on merkittävä kuvan teologi. Samalla hengelliset kirjat herättivät hänessä halun päästä kirjoittamaan teologisia selityksiä Raamattuun. kuoli Saksassa Unterweissachin evankelisen lähetyskoulun eläkkeellä ollut opettaja Siegfried Kettling 86-vuotiaana. Jo lapsena Siegfried sai kuvaRaamatun ja sen myötä tyhjentymättömän lukemiston aarteekseen. Samalla syntyi rakkaus kuvataiteeseen. Siitä kasvoi rakkaus kuvan maailmaan. Häntä arvostettiin pietistisissä piireissä laajalti. Niinpä hän pääsi peruskoulusta lukioon ja sitä tieOpettaja ja kuvan teologi uskon esikuvia TeksTi raimo mäkelä kuva kirjoiTTajan arkisTo 30 |. Koulu herätti 10-vuotiaassa Siegfriedissä halun tulla opettajaksi. Viime vuonna 11.4. Näin hän pääsi varhain kotiutumaan Raamatun maisemiin ja samalla varjeltui paljosta tyhjästä ja pelkästä viihteestä, kuten hän sanoo
Kummastakin nuoremmasta pojasta tuli sen motivoimana pappeja. Hänessä kohdattiin lämminsydäminen ja rakastettava ihminen, jolla oli huumorintajua ja joka oli kiinnostunut ihmisistä. Yksi häneltä omaksuttu viisaus kuului: ”Se joka ei vielä ole epäillyt, ei ole vielä myöskään ajatellut.” Myös teologian opettajat yliopistossa olivat nuorelle Kettlingille merkittäviä. Eläkkeelle siirtyessään Kettling sai juhlakirjan (nimenä ’Puhdas armo’). Virttä veisatessa ja Psalmeja luettaessa tuli sanoja, huulet liikkuivat, silmät loistivat: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu --.” (Psalmi 23.) ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Hänen siellä ollessaan hänen rouvansa kuoli 2022. Hän vapautui tulehduksesta vuosien kuluttua, mutta eli koko elämänsä ”säästöliekillä”. Silloin Tübingenin yliopiston teologinen tiedekunta antoi hänelle teologian tohtorin arvonimen, sillä hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja mutta keskittynyt kristillisen uskon ja hengellisen elämän ytimeen. Hänen kotiinsa vein Suomen-terveisinä LP-levyn Paavo Ruotsalaisesta Joonas Kokkosen oopperassa Viimeiset kiusaukset. Vanhin poika kuoli vuonna 1986 19-vuotiaana moottoripyöräonnettomuudessa Ranskassa. Tapahtuma vaikutti koko perheeseen. Hän solmi avioliiton seurakuntadiakoni Christan kanssa. Kuvataiteen ohella musiikki oli Kettlingille tärkeä hengellisen todellisuuden välittäjänä. Valitettavasti häneltä ei ole yhtään kirjaa suomennettu. Heille syntyi kolme poikaa. Hänen syvin ilonsa oli Jumalan armo evankeliumissa Jeesuksesta Kristuksesta: ”Olen löytänyt paikkani Kristuksesta. Siegfried Kettling koki vuonna 2020 vaikean sairauskohtauksen ja joutui hoitokotiin. Sain pitää luennon – suomalaisesta herätyskristillisyydestä, josta opiskelijat eivät tienneet mitään, mutta heidän opettajansa tiesi. Hänestä tuli valmistumisen ja lyhyen seurakuntapappiajan jälkeen (teologian) opettaja – 38 vuodeksi. Kettling muisteli kiitollisena innostavia opettajiaan. Saksaa lukeville voi suositella kaikkia hänen kirjojaan, joita saa käytettyinä huokealla hinnalla Amazonilta. Tämä oli Kettlingille tarpeen, sillä opiskelijana hän sairastui kuoleman rajalle saakka ja joutui keskeyttämään opintonsa vuodeksi. Minun ei enää tarvitse hankkia eikä taistella itselleni asemaa, ei rakentaa mitään Jumalan eikä ihmisten eteen eikä tehdä itselleni nimeä: minun nimenihän on Kristitty.” Tätä evankeliumia hän innostuneena julisti halki vuosikymmenten. Kun heidän ystävänsä siunasi Siegfriedin hautaan, hän kertoi, kuinka hän työnsi ystäväänsä pyörätuolissa puutarhassa ja istui hänen vuoteensa ääressä – ja kysyi itseltään, tunsiko tämä häntä enää. Tämän sain kokea kuunnellessani Kettlingiä joitakin kertoja ja tavatessani hänet hänen koulussaan. Yksi näistä oli kauppias, joka oli hengellisen yhteysliikkeen (Gnadauer Gemeinschaftsbewegung) aluejärjestön johtaja. 13:7) | 31 ” Vein hänelle LP-levyn.”. Kettling jäi eläkkeelle 65-vuotiaana vuonna 2002. Opettaja ja kuvan teologi tä yliopistoon. Yksi heistä oli Luther-tutkija, dogmaatikko ja eetikko Carl Heinz Ratschow (1911–99). Miehen selkeys, raittius, terävyys, elämänviisaus, laaja-alainen sivistyneisyys ja ennen kaikkea Raamatun syvä ymmärtäminen vaikuttivat häneen. Ratschow johdatti Kettlingin Lutherin hengelliseen ja teologiseen maailmaan – ahdistuneen uskon ja yksin uskosta vanhurskautumisen ymmärtämiseen. Vielä vanhana Kettling luonnehti asiaa ”parantumattomaksi haavakseen”
Parantuminen tai parantumattomuus ei ole uskon tai epäuskon merkki, kirjoittaa Juha Vähäsarja.. raamattuopetus TeksTi juha vähäsarja kuva istock 32 | Mitä opimme Betesdan lammikolla
5:1–15) Kolmekymmentä kahdeksan vuotta sairauden kantamista on pitkä aika. Perinnäissäännöt luettelivat 39 kiellettyä työtehtävää ja viimeinen niistä on sängyn kantaminen asunnosta toiseen. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Pyhän Annan kirkon läheltä, Jerusalemin koillisnurkasta, on kaivettu myöhemmin esiin kaksoisallas viisine pylväskäytävineen, joka varsin hyvin vastaa juuri Johanneksen kuvausta. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ’Sinä olet nyt terve. Kun Messias saapuu, silloin Jesajan kirjan mukaan ”rampa hyppii ja mykän kieli laulaa” (Jes. Ensinnä mies oli sairastanut 38 vuotta, yhtä kauan kuin Israelin kansa oli kulkenut erämaataivaltaan. Oliko tällä teolla jokin syvempi vertauskuvallinen merkitys. Jeesus kysyi: ’Tahdotko tulla terveeksi?’ Sairas vastasi: ’Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Hänet parannettiin varta vasten sapattina, eikä siis jonain sallittuna päivänä ja hänen käskettiin ottaa vuodematto kainaloonsa ja kävellä kuin viestiksi: Jumala on saapunut kansansa keskelle. Näin voidaan ajatella monestakin syystä. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele.’ Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Nyt tämä liikuntakyvytön mies, aina vedenkuohunta-kisassa toiseksi jäänyt, sai Jeesuksen parantamana olla elävä todiste siitä, kuinka rampa hyppii. Ehkä tämä oli viestittämässä siitä, että erämaaaika oli päättymässä, Messiaan tuoman vapauden aika oli käsillä. Vesi kuohui ajoittain, ja sen uskottiin tällöin parantavan sairaan. Usko ei parantanut vaan Jeesus On suorastaan kornilta kuulostavaa katsoa, miten Jeesuksen provosoimaan tilanteeseen reagoidaan. Joka tapauksessa Betesdan allas oli osa Salomon altailta alkavasta vesijärjestelmästä, ja siihen aikaan tuolla alueella Jerusalemissa oli näitä lähteitä, jotka saattoivat ajoittain kuohahdella. Lisäksi lammikon neljää sivustaa reunustivat pylväskäytävät. Oltiin Jerusalemissa, Betesdan altaalla tai lähteellä. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.’ Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.” (Joh. 35:6). 12). Miksi vain yhden, miksi ei kaikkia. Ensin todetaan, että sapattina ei saa kantaa vuodettaan, koska se haisee työnteolta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Johanneksen evankeliumin kaikkein vanhimmissa käsikirjoituksissa tosin ei ole jaetta 4. Se juuri puhuu tästä ”enkelin kosketuksesta”. Juutalaisten nurjaan suhtautumiseen parantamistoimintaa kohtaan liittyi tietysti monia pelkoja. Kuohunta selitettiin johtuvan enkelin kosketuksesta ja se, joka silloin ehti veteen ensimmäisenä, parani. Jos Jeesus olisikin Messias, se merkitsisi vallankumousta heidän elämässään, ja se muuttaisi | 33. Muutkin saattavat aavistaa. Kun mies kertoo hänet parantaneen miehen käskeneen hänen kävellä ympäriinsä, juutalaiset kielsivät parantamasta ja siten myös parantumasta sapattina! Toisessa yhteydessä Jeesus puuttui tällaiseen ajatteluun toteamalla, että kyllä kai kuoppaan pudonneen lampaan saa nostaa kuopasta ylös sapattinakin (Matt. Hyvän tekeminen ei ollut kiellettyä. ”O li eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Ne meistä, joille vaikean sairauden kantaminen on tuttua, tietävät, mitä tämä merkitsee. Betesdan altaalla makasi sinne saapuneita tai kannettuja sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Betesdan altaalla, ”armon talon” tai ”laupeuden talon” altaalla, niin kuin nimi voidaan kääntää, makasi myös tämä onnellinen, jonka Jeesus kaikkien sairaiden joukosta valitsi ja paransi. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa. Se oli kaksoislammikko, noin 100 metriä pitkä, joka kapeni toisesta päästään. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ’Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.’ Mies vastasi heille: ’Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’’ Silloin juutalaiset kysyivät: ’Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?’ Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Mielenkiintoista on, että Jeesus kehotti miestä kävelemään ympäriinsä, vailla päämäärää, niin kuin kreikankielinen sana ”peripatein” tarkoittaa. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Niinhän Isä Jumalakin koko ajan tekee hyvää ja hän, Jumalan Poika tekee Isänsä tahdosta samoin sapattina hyvää. joka on laitettu siksi hakasulkeisiin. Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Rakennelma tuhoutui täysin Jerusalemin hävityksessä vuonna 70. Mutta se päivä oli sapatti. Sen yli kulki leveä muuri, joka kannatteli yhtä pylväskäytävää
Armo kohdistuu aina sellaiseen, joka ei sitä ole millään tavalla ansainnut. Siksi ei tarvitse odotella oikeita tunteita tai hartaita mielialoja tai tarpeeksi suurta synnintuntoa, ennen kuin Herraa Jeesusta uskaltaa turvallisesti lähestyä. Sillä akselilla sijaitsee kristinuskon ydin. On selvää, että Jumala voi parantaa kenet tahansa mistä tahansa. Toiset (konservatiiviset) raamatunselittäjät sanovat, että Jeesus sanoi näin siksi, että hänen sairautensa oli monista muista parantamisista poiketen jonkin synnin aiheuttama. Tai kuinka monet ovat sellaiseen osallistumisen jälkeen entistä ahtaammalla, kun eivät parantuneetkaan. Mutta ei ole tarkoitus, että meidän uskonelämämme pyörii näkyvien lahjojen ympärillä, niin kuin se tänä kokemuskulttuurin aikana niin helposti tahtoo tehdä. Ilman Jumalan apua ja elämän ylläpitämistä ja varjelemista ei kukaan paranisi koskaan mistään. Anteeksisaaneita syntisiä meistä voi sen sijaan tulla heti. Meitä odottavaan iloon verrattuna ne ovat suorastaan vertailukelvottomia. Siltä löytyy tie taivaaseen. ”Sano vain sana, niin minä paranen.” Omassa lähipiirissänikin Jumala on parantunut tavalla, joka on jättänyt ihmeen maun suuhun. Myöhemmin, tavatessaan Jeesuksen temppelissä uudelleen, hän sai kuulla, kuka tämä oli. koko yhteiskunnallis-uskonnollisen elämän. Sillä me tiedämme Lunastajamme elävän ja hän on viimeisenä seisova hautojen päällä ja on kutsuva meidät lempein sanoin kotiin. Ei, vaan Jeesus pyytää kaikkia tulemaan luokseen heti, koska juhlat ovat jo valmiina ja tarvittavat valmistelut on jo tehty. Ainakaan itse en ole nähnyt eheää ihmistä, enkä tiedä edes miltä sellainen näyttää (Jeesusta lukuun ottamatta, emmekä häntäkään omin silmin ole nähneet). Ja mehän huudamme, terveet ja sairaat, vahvat ja heikot, – loppuun saakka me huudamme. 1:2). Kun me huudamme, olemme jo hänen, koska huutaminenkin on jo pyhän Hengen siunattua työtä. Emme tosin enää epätoivoisesti, niin kuin ne, joilla ei ole toivoa, joilla ei ole ketään, joka kantaisi heidät lähteelle. Olkaamme turvallisella mielellä kristityn matkaa tehdessämme, hän pitää meistä huolen ja ajallaan parantaa kaikki vaivammekin. Vaan niin kuin ne, jotka ovat saaneet armon ja jotka ajoittain jopa hilpeän iloisesti odottavat taivaallisia kaiken vaikeankin keskellä. Olkoon miten vain, kristityn parantuminen tai parantumattomuus on aina Jumalan tahdon takana, ei meidän ponnisteluittemme tai kiivaitten rukoustemmekaan takana. Niin se on, että Kristuksen kirkko on aina lopulta kuin hengellinen Betesda: laupeuden ja armon talo, jossa me eri tavoin vaivatut odotamme lopullista sielun ja ruumiin parantumista. Kun Jeesus todellakin samasti itsensä Isään, oli se jo aivan liikaa. Hän nostaa sairasvuoteelta usein (useimmiten) ihmisen, joka ei edes häneen usko. Toiset (konservatiiviset) tutkijat korostavat sitä, että kyseessä oli sääli ja se, että Jeesus valitsi hänet tieten tahtoen osoittaakseen Messiaanisuutensa ja päästäkseen keskustelemaan juutalaisten kanssa pelastuksen tiestä. Jeesus kehotti miestä olemaan tekemättä syntiä, ettei kävisi vielä pahemmin. Onhan Jeesus kuollut puolestamme eikä hän mitään niin paljon tahdo, kuin viedä meidät kotiin. Syyt löytyivät sopivasti: hän oli sapatin rikkoja ja jumalanpilkkaaja. Kun aika on, se tapahtuu – viimeistään sitten taivaassa. Paavali kuvasi juuri näin kristittyjä kutsuessaan korinttilaisia ”Jumalan kutsumiksi pyhiksi…, jotka eri seuduilla, missä asuvatkin, huutavat avukseen Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä samoin kuin me” (1. 34 |. Fariseukset siis katsoivat taistelevansa vanhan, hyväksi koetun järjestyksen, oikeudenmukaisuuden, järjen ja koko kansan edun puolesta. Kor. Jumalan sana tuo armon niin alas, ettei sen alapuolelle jää yksikään sairas tai heikko eikä kukaan, joka ei varta vasten tahdo lähteä pois. Eihän mies edes tiennyt kuka hänet oli parantanut, kun hän kanteli vuodettaan ihmisten joukossa edestakaisin ja ihmetteli uutta olotilaansa. Jeesus oli rauhanhäiritsijä ja hänet oli eliminoitava. Meidän on pikemminkin syytä palata uskossamme mahdollisimman pian ”terve–sairas” tai ”eheytynyt–rikkinäinen” -akselilta takaisin ”synti–armo” -akselille. Anteeksianto ei lajittele vastaanottajia, sillä Raamattu välittää armahduksen sanat kaikille niitä kaipaaville ja kun ne uskotaan, ne pätevät vielä taivaassakin. Jeesus paransi Betesdan sairaan miehen tämän uskosta tai epäuskosta huolimatta. Eikä parantuminen tai parantumattomuus ole myöskään uskon tai epäuskon merkki uskovalle, koska kaikki hänen asiansa ovat Isän huomassa jatkuvasti, kaikissa olotiloissa. Sana sanoo, että se joka avuksi huutaa herran Jeesuksen nimeä, pelastuu. Parantamistoiminta saa paljon ihmisiä liikkeelle, mutta kuinka monen se saa uskomaan evankeliumin onkin jo toinen asia. Vain siltä löytää omantunnon rauhan. Laupeuden talo Haaveilla voi tietysti monenlaisesta terveydestä ja eheydestä, mutta terveys menee lopulta meiltä jokaiselta ja eheitä meistä tulee varsinaisesti vasta perillä taivaassa. Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille. Sen rinnalla ovat meidän matkamme murheet ja maan päälliset asiamme lopulta toissijaisia. Parantuminen tai parantumattomuus ei ole siksi kristitylle tärkein asia, vaikka tietysti sairas kristitty ensimmäiseksi rukoilee Jumalaa parantamaan sairauden tahtonsa mukaan
”Pääsin seurakuntaperheeseen” ILONA SUOMINEN, 22, TURKU Opiskelen lääketiedettä ja odotan innoissani ensimmäisiä kesätöitä lääkärin sijaisena. Kerran pastori kertoi, kuinka hän Herraa epäillessään kääntyi juuri tämän puoleen ja sai rauhan. Arkeani värittävät Luukas-klubi, lääkiksen oma kristillinen kerho, voimistelijoiden valmentamista ja rakas perheeni Raisiossa. Olen ajatellut, miten kukaan syntinen voisikaan täydellisesti aina uskoa. Tämän hetken lempijakeeni, Psalmi 139:16, muistuttaa huolenpidosta: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i. Joskus mielessäni on käynyt epäilyksiä – onko Jumala on totuus, ja voinko uskoa riittävästi. Viimeksi jo melko toivottomalta näyttänyt kesätyöpaikkani järjestyi upeasti. Tunsin alusta asti olevani tervetullut, ja näin kaikkien seurakunnassa olevan yhtä suurta perhettä, niin lasten kuin aikuistenkin. Epäillessäni olen kääntynyt Jumalan puoleen ja rukoillut. Sain ensimmäiset kristityt ystäväni jo ensimmäisenä opintopäivänä Jumalan ihmeellisellä johdatuksella. Kun vielä etsin omaa paikkaani, ystäväni otti minut mukaan Turun Lähetyshiippakunnan toimintaan, mistä olen suuresti kiitollinen. Asiat voivat kääntyä hyvin, joskus ihan rukousteni mukaisesti. Kristittyjen yhteys on hienoimpia asioita, joita olen saanut kolmen vuoden aikana seurakunnassa kokea. Parasta alassa ovat potilaat sekä parhaat ystäväni, joiden kanssa jaan paljon muustakin elämästäni. Elämäni tähän mennessä suurin muutos tapahtui opiskelujen alkaessa. Jumalan johdatus on ollut ihmeellistä. Tykkään myös urheilla ja lukea kirjoja. Saan siis luottaa siihen myös tämän synnin kohdalla sitä katuessani. Jeesus kuoli ristillä kaikkien syntieni takia, jotta pelastuisin
Uudet tavat tarvitaan 36 | TeksTi juhana unkuri kuvaT karoliina rauhio-pokka, matti korhonen, matti rusama, janne kaisanlahden koTialbumi
Hänen mielestään ajatus on ongelmallinen jo siitä syystä, ettei mitään neutraalia arvovapaata tilaa ole olemassa. Esimerkiksi monissa kouluissa ja päiväkodeissa ollaan hyvin varovaisia kaikenlaisten uskonnollisten sisältöjen suhteen. Samalla kristinuskoa syrjäytetään julkisesta tilasta tämän neutraliteetin nimissä. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että nykyään uskonnollisten sisältöjen pelätään vaurioittavan jonkinlaista ”oletettua neutraliteettia”. – Jos ne eivät nouse kristinuskosta, ne nousevat jostakin muualta. Uudet tavat tarvitaan Uskonto ei saa näkyä enää julkisessa tilassa yhtä vapaasti kuin aiemmin, ja negatiivinen uskonnonvapaus on alkanut osittain syrjäyttää positiivista uskonnonvapautta. Aiemmin hän on toiminut muun muassa Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä. Sen sijaan 2010-luvulta lähtien meillä on alettu asennoitua kristinuskoon aiempaa negatiivisemmin, Santeri Marjokorpi pohtii. Santeri Marjokorven mielestä kirkon on nyt mietittävä monia asioita uudella tavalla, koska vanhat mallit eivät enää toimi. Marjokorven mukaan tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten uskontoa käsitellään julkisuudessa, ja miten uskonto saa nykyään näkyä julkisessa tilassa. Kristillisen yhtenäiskulttuurin murruttua sen tilalle ovat tulleet toisenlaiset kulttuurit, mut| 37. – Monilta osin negatiivinen uskonnonvapaus korostuu positiivisen uskonnonvapauden kustannuksella, toteaa Marjokorpi, joka työskentelee Uuden Tien päätoimittajana. Vielä 1990-luvulle tultaessa Suomessa elettiin pitkälti kristillisen yhtenäiskulttuurin aikaa. Marjokorpi muistuttaa, että Suomessa tapahtunut uskonnollinen muutos on osa länsimaista maallistumiskehitystä. – Tuossa kohtaa aloimme siirtyä neutraaliin maailmaan, jossa kristinuskosta ei saanut etua eikä haittaa, vaan se oli yksi vaihtoehto muiden joukossa. K ristinuskon asema on muuttunut Suomessa viimeisen noin 30 vuoden aikana selvästi. Kristinuskosta vapaa kulttuuri-ilmasto ei ole uskonnollisesti sen neutraalimpi kuin mikään avoimesti johonkin tiettyyn uskontoon sitoutunut kulttuuri-ilmasto, vaikka tällaista meille halutaan uskotella. Yhteiskunnassa on aina jotkut arvot ja joku hierarkia, joiden mukaan yhteiselämää rakennetaan
Marjokorven mielestä nyt tulisikin rakentaa ja vahvistaa omia instituutioita, jotka eivät ole niin riippuvaisia julkisesta vallasta. Ehkä tässä on myös syy, miksi emme ole nähneet varsinaisia isoja herätyksiä muutamaan vuosikymmeneen. Herätyskristilliset puolestaan huomaavat, että ihmiset eivät olekaan avoimia kääntymykselle, koska kristinusko nähdään jopa pahana asiana ja kääntymisestä voi joutua maksamaan sosiaalista hintaa. Tällaista ei osattu odottaa kansankirkollisissa piireissä eikä myöskään pietistisissä herätyskristillisissä piireissä, joissa kulttuurikysymyksiin ei ole keskitytty. Hänen mielestään on kiinnostavaa, että ne näyttävät syntyvän eri tavalla kuin aiemmin. Negatiivisessa maailmassa pitää toimia uusilla tavoilla. Kulttuurin ytimessä onkin aina jonkinlainen palvonta. ” Rukoilla kannattaa aina.” 38 | Santeri Marjokorven mukaan herätykset syntyvät eri tavalla kuin aiemmin.. – Kulttuuri tulee latinan sanasta cultus, joka tarkoittaa jumalten palvonnasta huolehtimista. Marjokorpi toteaa, että kaikesta huolimatta herätyksiäkin näyttää edelleen tapahtuvan. He kiinnostuvat usein kristinuskosta konservatiivisen arvomaailman myötä, ja usein siihen liittyy myös yhteiskunnallista heräämistä ja suomalaisen yhteiskunnan tilasta huolehtimista. – Kansankirkolliset huomaavat yhtäkkiä kansan katoavan kirkon jäsenluetteloista. Herätyskristillisissä piireissä on puolestaan ajateltu ihmisten suhtautuvan kristinuskoon neutraalisti. Toki piispoilta joku kannanotto esimerkiksi näistä barokkimusiikin esittämiseen liittyvistä kohuista on tullut ja hyvä niin. Vanhoihin malleihin jämähdetty Marjokorven mielestä kirkossa pitää miettiä nyt monia asioita uudella tavalla, sillä vanhat mallit eivät enää toimi. On jämähdetty vanhoihin malleihin, vaikka maailma on muuttunut. – Herätyskristillisyydessä on pohdittu, että ihmisillä on yhtenevät taustaoletukset ja arvot. Uudenlaisia herätyksiä Marjokorven mielestä kirkko ei ole julkisissa kannanotoissaan juurikaan puolustanut uskonnon asemaa julkisessa tilassa. Samaan aikaan kirkko ei voi myöskään enää luottaa siihen, että yhteiskunnalliset instituutiot suhtautuvat positiivisesti kristinuskoon. Tällöin heidän käännyttämisensä on uskottu onnistuvan pienellä evankelioimisella ja pinnan raaputtamisella. – Tämä näkyy myös Päivi Räsäsen kohtelussa sekä jokavuotisissa keskusteluissa joulukirkon asemasta. Kansankirkollisessa ideologiassa ihmisten on oletettu asennoituvan uskoon positiivisesti, jolloin hengellisiä palveluja päästään tarjoamaan koko kansalle. Uskonto luo kulttuurin ja siten aikamme kiistat ovat aina pohjimmiltaan teologisia. ta Marjokorven mukaan kulttuurin muuttuminen ei kuitenkaan tapahdu ilman taistelua, ja siksi voidaan puhua kulttuurisodista. Hän toteaa etenkin nuoren sukupolven tietävän, että kristittynä oleminen tarkoittaa ainakin suurissa kaupungeissa vähemmistöidentiteetin omaksumista. Marjokorven mukaan herätysliikeväki tiedostaa tilanteen paremmin. Usein siinä on onnistuttukin. Niiden kautta uskontoa voidaan harjoittaa ja omia näkökulmia voidaan tuoda esiin ilman, että tarvitsee pelätä jonkun ylivarovaisen virkamiehen peruuttavan kristilliset tilaisuudet tai poistavan kristillisen sanoman. – Esimerkiksi kristilliset koulut ja kristilliset mediat ovat hyvin tärkeitä. Marjokorpi epäilee, että kirkossa ei olla riittävästi valmistauduttu tilanteeseen, jossa kristinuskoon suhtaudutaan negatiivisesti. – Herätystä tapahtuu nyt nuorten miesten keskuudessa. – Tällaista puolustautumista ei nähdä tarpeelliseksi, koska silloin jouduttaisiin kritisoimaan vallitsevaa kulttuuria, ja keskimäärin kirkko pyrkii olemaan valtakulttuurin puolella. Tärkeää on myös, ettemme luovuta julkista tilaa kokonaan ei-kristityille, sillä kristinusko on julkinen uskonto. Kulttuurin muutosta tuskin voimme pysäyttää, mutta kristillisen yhtenäiskulttuurin aikana muotoutuneita toimintatapoja voidaan tarkastella uudelleen. – Rukoilla kannattaa aina
Silloin kyseessä on vakava ongelma, joka tulee korjata. Maailma on aina vihannut ja tulee vihaamaan Kristuksen morsianta, kirkkoa. L ukiota Karkun evankelisella opistolla käyvä Santeri Aho, 17, kertoo päässeensä keskustelemaan nuorten kanssa uskosta esimerkiksi lukuisilla rippileireillä. – Nuorten ajatukset tietysti vaihtelevat, mutta erityisesti monet miespuoliset oman sukupolveni edustajat suhtautuvat uskontoon myötämielisesti. – Erilaiset yhteiskunnalliset liikkeet aina valistuksesta työväenliikkeeseen ovat pyrkineet ajamaan kirkkoa alas, ja samaa ilmiötä edustaa nyt esillä oleva sukupuolivähemmistöjä koskeva keskustelu. Meidän kristittyjen on turha lähteä sotimaan kulttuurisotaa. Santeri Aho ”Yhteiskunnan näkemys uskonnosta tai kirkosta ei määritä meitä” | 39 Santeri Ahon mielestä kristittyjen on turha lähteä ”kulttuurisotaan”.. – Eri asia on, jos yhteiskunnassa esiintyvä rappio alkaa ottamaan tilaa kirkossamme, ja ujuttautumaan sen opetukseen ja tunnustukseen. Onneksemme yhteiskunnan näkemys uskonnosta tai kirkosta ei määritä meitä. – Kulttuuri ei ole kuitenkaan se usko, jota pyhinä tunnustetaan. Aho muistuttaa kirkon olleen perinteisesti keskeinen eteenpäin vievä voima ja vaikutusvaltainen instituutio etenkin läntisessä kulttuurissa. Hän toteaa tämän olevan suuri Jumalan siunaus. Näistä asenteista on ollut ilo myös lukea. Ahon arvion mukaan yhteiskunta pyrkii eroon kristillisestä kulttuurista
Kristityssä maassa tulee olla kuitenkin uskonnonvapaus, jonka täytyy koskea myös kristittyjä. Hän toivoo myös vähemmän uskonnollisten ihmisten aktivoituvan asiassa. K irkolliskokousedustaja Janne Kaisanlahti on huolissaan siitä, että uskonto saa näkyä julkisessa tilassa selvästi aiempaa rajoitetummin. Ja esimerkiksi viime joulun alla sain uskovaisilta perheiltä viestejä, että kouluissa joulujuhlat oli riisuttu kaikesta kristillisperäisestä, hän pohtii ja toteaa, että vastaavasti kirkon maaperä evankeliumin levittämiselle on entistä hankalampi. Kaisanlahti katsoo, että kirkko on alkanut myötäillä liikaa yhteiskunnallisia päätöksiä ja ajan virtauksia. Uskon julkisessa tilassa näkymisen kohdalla kirkon johto on käyttänyt kuitenkin hyviä puheenvuoroja. Janne Kaisanlahti toivoo, että positiivinen uskonnonvapaus saisi enemmän tilaa. Oikea kristillisyys ei pakota ketään, kuten Jeesuskaan ei pakottanut ketään uskomaan itseensä. Jokainen saa ottaa vastaan Jeesuksen sanoman tai torjua sen, meille käy uskomme mukaan. Janne Kaisanlahti: Toivon, että positiivinen uskonnonvapaus saa enemmän tilaa 40 |. Kaisanlahti toivoo, että jatkossa positiivinen uskonnonvapaus saa taas enemmän tilaa. Kouluja ja päiväkoteja suljetaan yhä laajemmin seurakuntien edustajien käynneiltä. Ehkä myös tavallisten kristittyjen yli erilaisten opillisten rajojen pitäisi järjestäytyä, ja vaatia kristillisen arvopohjan ja kulttuuriperintömme näkymistä edes juhlapyhien kohdalla. He voisivat miettiä, onko Suomelle hyväksi, jos kristinusko ajetaan alas tässä maassa. Sen synnyttämän tyhjiön tilalle tulee jotain muuta. Peräänkuulutan myös maan ylimpien vallankäyttäjien vastuuta tässä asiassa. Jokainen voi pohtia, mitkä sen hedelmät ovat. Hänen mielestään valt i o v a l l a l t a tarvittaisiin selkeämpää ohjeistusta tai tarvittaessa jopa uutta säädöspohjaa siihen, miten k r i s t i l l i s p e r ä i n e n k u l t tuuri saa näkyä ilman, että se voidaan tulkita uskonnonharjoittamiseksi. Yksittäiset oikeusoppineet tai ministeriöiden virkamiehet eivät saa linjata yksin tällaisia asioita
Taivaassa tarkataan, mihin sinä käytät rahojasi ja kuinka ronskisti. . Kyllä rikaskin voi tässä mielessä olla köyhä. Mieti sitä. Kor 10:26). Heillä ei ollut muuta apua kuin Herra. ”Sillä maa on Herran, ja kaikki mitä siinä on” (1. Ylhäällä tutkataan taloudenpitosi tarkemmin kuin paikallisessa verovirastossa. Tarkemmin ajateltuna kyse ei edes ole sinun rahoistasi vaan hänen! Sinulla nuo setelit ja kolikot ovat vain lyhytaikaisessa lainassa häneltä. Mutta jo Vanhassa Testamentissa nuo ”hengellisesti vaivaiset” olivat usein myös ulkonaisesti köyhää väkeä. Heti vuorisaarnansa alussa Jeesus julistaa autuaiksi ”hengellisesti vaivaiset” eli alkukielen mukaan rutiköyhät, jotka tuntevat syntinsä, jääden armon kerjäläisiksi laupiaan Jumalan eteen (Matt. Kannattaisi kyllä ajatella. Hän kutsuu itseänsä heidän ja ”orpojen ja leskien” turvaksi. Jeesuksella on sanottavaa sinun rahoistasi. ”Rakas Jeesus, tule lompakkooni!” p ie n tä p u h e tt a Te ks Ti ti m o la at o ku va u n sp la sh 42 |. 5:3). Harvemmin kristitty ajattelee Jeesusta palkkarahojensa, osakesäästöjensä ja muun omaisuutensa keskellä
Vaikka köyhät eivät tunne niinkään kiusausta palvoa Mammonaa (koska sitä heillä ei ole), he saattavat kuitenkin elää yhtä lailla rahan tai tarkkaan ottaen sen puutteen vallassa. Joskus omassa lapsuudessani kysyttiin, onko sinulla kukkarossa ”paasikivi” (kymppi) tai ehkä jopa ”urkki” (viissatanen). Päinvastoin: sydän siitä sairastuu, tulee psykosomaattisia seuraamuksia jne. Se ei silti muuta itse asiaa miksikään. Kun seuraa nykyistä kokkelin kokkauskirjojen, viinilehtien ja muotikuvastojen menekkiä, kuka voisi väittää, että Jeesus ei aseta sanojaan modernisti ja nykyihmistä puhuttelevalla tai suorastaan syyttävällä tavalla. Toteavathan lääkäritkin nykyään, että murehtimisella ei kukaan elä pidempään. Sinne ne jäivät toisten koottaviksi, kun hän otti ja lähti kaidalle tielle. Silloin hän lahjoittaa sen, mitä tarvitsemme sulasta armosta (Matt 6:25-34). Ruvetaan siis murehtimaan, kun ei ole ns. Edelleen vuorisaarnassaan Jeesus varoittaa kokoamasta itselleen aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaavat. Millä me mittaamme, sillä meille mitataan takaisin. Järjestetään isoja pitoja ja hääjuhlia. Menkää terveyskeskukseen kyselemään tarkemmin, jollette muuten usko. Sitä ei voi, ei vaan voi, vaikka aina sitä joku yrittää onnistumatta (Matt. . Sitä vasten aarteita kuuluu koota, mutta taivaaseen, jonne varkaan käsi ei yllä. Kielikuva on suoraan torikojujen seassa kuultavasta ja nähtävästä kaupanhieronnasta (Matt 7:2). Ei saa ruveta näyttämään anteliaisuuttaan kadun kulmissa tai hengellisissä kokoontumispaikoissa. 6: 1–4). Saadessaan kutsun opetuslapsiksi Pietari ja hänen lähimmät työtoverit jättivät kohta veneensä sekä verkkonsa ja seurasivat Jeesusta. Noin on kirjoitettu. Heidän kalafirmansa ei ollut pienintä luokkaa, koska työmiehiä oli useita ja venekuntia monia. Rohkenisinko minä itse pyytää, että minulla olisi lompakossani ”Jeesus”. Rikkaat panivat paljon. Vaihtoehtona Jeesus kehottaa minua ryhtymään ”hengelliseksi ornitologiksi”, taivaan lintujen tarkkailijaksi, tai ”hengelliseksi botanistiksi”, kedon liljojen tutkijaksi. Se päättyy kuninkaan mitätöimien velkakirjojen peruuttamiseen – ja syyllinen passitetaan velkavankeuteen loppuiäkseen (Matt 18:23-35). Ennen kaikkea muuta meidän kuuluu etsiä Jumalan valtakuntaa. Kyllä Jeesus kohtasi vieläkin rikkaampia ihmisiä. Mitä mieltä sinä mahdat olla tällaisesta Jeesuksesta, joka kehtaa tuijottaa, kuka laittaa ja kuinka paljon. Hän tapasi rikkaan nuorukaisen, synagogan päämiehen, roomalaisen sadanpäämiehen. Lopuksi Jeesus tuhoaa aikansa rahasammon, temppelin esipihan markkinat ja myyntipaikat. Mitä syötäisiin. ” Hän lahjoittaa sen, minkä tarvitsemme.” | 43. Myöhemmin vuorisaarnassa Jeesus antaa ohjeita almujen annosta. Tässä ei ole kyse edes siitä, että ei saa palvoa kahta herraa. Nyt tulee meidän vuoromme. 6:19–24). Jos hetken tunsimme iloa siitä, että nuo rikkaat saivat edellä kuulla kunniansa, ei iloamme kestä kauan. Sitten Jeesus puhuu ”mitalla mittaamisesta”. Entä juotaisiin. Hän aterioitsi Sakkeuksen kodissa. Ja keitä muita. Eihän kukaan voi palvella kahta herraa: Jumalaa ja Mammonaa. On aarretta pellossa ja kallisarvoista helmeä. Nykykielessä hän puhuisi varmaan ”missä pörssikurssit ja korkotuotot laskevat”. Lisäksi Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta miehestä, jonka maa kasvoi hyvin, tai kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Niillä me palvomme Jumalaa emmekä Mammonaa. Silloin en murehtisi turhasta. Tosi hurskauteen kuuluu setelit ja kolikot. Noin hän tekee yhä. Mutta eivät kumminkaan tarpeeksi! Vasta köyhä leski saa kuulla onnistuneensa, koska hän pani puutteestaan, kaiken, mitä hänellä oli (Mark 12:44). Hän kieltää soittamasta torvea rahanjakotilaisuuden alkamisen merkiksi. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on sydämesi. ”millä mällätä”. Samoin Matteus sai kutsun suoraan tulliaseman kolikkopinojen äärestä. Ihan totta, minustakin se tuntuu kiusalliselta. Kuvailmaus on tällä kertaa tuottoisasta pankkitoiminnasta, vaikka tuollaisia pankkeja et löydä mistään nykyään (Matt 6:12). Sittemmin kerrotaan, että Jeesus varta vasten istui vastapäätä temppelin uhriarkkua ja tutki tarkasti, mitä tulijat ja menijät pistivät sinne kukkaroistaan. Jälkeenpäin seuraa vielä vertaus armottomasta palvelijasta, joka saa kymmenien miljoonien velan anteeksi, mutta ryhtyy silti lähimmäisensä koronkiskuriksi tämän velkojen ulosottamiseksi. Rukousta opettaessaan hän kehottaa meitä pyytämään syntivelkojamme anteeksi niin kuin mekin annamme toisten syntivelat anteeksi. Toisaalta Jeesus vuorisaarnassaan varoittaa meitä murehtimasta. Raha liikkuu ja vaihtaa omistajaansa. Jos on, ei sinne paljoa muuta enää mahdukaan. Siksi hurskaan ei kannata hurskastella ja kuvitella, että rahan ei pitäisi kiinnostaa. Olisiko uutta päällepantavaa. Jos noin kuitenkin tekee, menettää taivaallisen palkkansa (Matt. Kyllä siinä rahaa paloi, kun hengellinen työ kutsui
Vaimo uudistui uskossaan Jeesukseen ja alkoi järjestelmällisesti rukoilla miehensä puolesta muutaman muun ei-uskovan miehen kanssa naimisissa olevan ystävänsä kanssa. Nykyään välit lapsuudenperheeseen ovat hyvät ja kunnioittavat. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA R akastuminen suomalaiseen naiseen, Sariin, toi Israelissa kasvaneen muslimin, Aaron Ibrahimin vuonna 1980 Suomeen. Kirja voitti Vuoden Kristillinen Kirja 2024 yleisöäänestyksen. Kautta historian on totuttu siihen, että muslimi on aina muslimi. Vähitellen Aaron kiinnostui kristinuskosta ja erilaisten vaiheiden jälkeen baareissa viihtyvästä miehestä tuli Jeesuksen seuraaja. Vuonna 2023 Al Hayat sai yli 109 miljoonaa katsojareaktiota. Tätä illuusiota Aaron Ibrahim on elämäntyönään murtanut, kun hän vuosikymmeniä sitten sai sydämelleen julistaa evankeliumia muslimeille. Oma henkilökohtainen tarina Israelissa kasvaneen arabin kääntymisestä Jeesuksen seuraajaksi on puhutellut tuhansia ihmisiä eri puolilla muslimimaailmaa. Kyseisen kanavan kautta lähetetyt ohjelmat tavoittavat laajasti ihmisiä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. sari savela Illuusio murtui Aaron Ibrahim Islamin muureja murtamassa – Arabipojan tie muslimien herättäjäksi Avainmedia, 2024 k ir ja -a r v io 44 |. Myös ammatti vaihtui, kun pitsan paistajasta tuli julistaja ja myöhemmin arabiankielisen medialähetystyön johtaja. Tänä päivänä Aaron Ibrahim johtaa Avainmedian arabityötä sekä Al Hayat -kanavan työtä. Pari oli tutustunut toisiinsa Israelissa kibbutsilla. Evankeliointityö alkoi Ruotsista, missä Aaron Ibrahim perheineen teki usean vuoden ajan muslimilähetystyötä. Israelissa asuvalle lapsuudenperheelle tieto kääntymyksestä oli järkytys, mutta välejä ei kuitenkaan katkaistu vääräuskoiseen poikaan. Perheen isä oli kuollut Aaronin ollessa lapsi, ja äiti ja sisarukset asuivat kaikki Israelissa. He avioituivat ja saivat kaksi poikaa. Kanavan suoratoistolähetyksiä katsottiin ja ladattiin vuonna 2023 yli 236 miljoonaa kertaa. Sittemmin työ on paisunut maailmanlaajuiseksi medialähetystyöksi. Islamin muureja murtamassa – Arabipojan tie muslimien herättäjäksi -kirjan kirjoittamiseen on osallistunut myös toimittaja Heikki Salmela
Synnit voi tunnustaa turvallisesti Jumalalle, joka vakuuttaa hyvyyttään ja armon riittävyyttä. Näyttelijät onnistuvat rooleissaan, mikä pitää yllä vahvaa intensiteettiä ja uskottavuutta. Kaikki on todellakin lopulta korkeimmassa kädessä. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Abraham Stiller ojentaa vaimonsa käteen palan valkeaa villaa anteeksiannon merkiksi, mistä muodostuu koko elokuvan symbolinen taso ja loputa upea päätös. Nerokas näyttämöllinen tehokeino, jossa puhumattomuus ja hiljaisuus toimii vahvimpana viestinä, on sapattiaterialla tapahtuva Jesajan kirjan luvun 1 jakeen 18 lukeminen: ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Stiller ja Väinö Tanner (Hannu-Pekka Björkman) pyrkivät puolestaan estämään luovutukset. Suolana ja valona oleminen on hyvän tekemisen ohella myös pahasta irtisanoutumista – ja sitä vastaan taistelua. Pilatuksen veri ei lähde käsistä pesemällä eikä syyllisyys silottelemalla, vaan tunnustamalla. Augustinuksen mukaan perisynti ilmenee voimakkaimmin vallan halussa – haluna olla Jumala itselle ja toisille. Kari Hietalahti onnistuu Arno Anthonin roolissa ristiriitaisena hahmona, joka alistuu helposti mutta omaa voimakasta vetoa oman valtansa näyttämiseen. Ristin ja Jumalan kuoleman edessä tulee mahdollisuus tunnustaa todelliset synnit. vesa pirttimaa e lo k u v a -a r v io ” Hiljaisuus toimii vahvimpana viestinä.” | 45 Ei koskaan yksin Ohjaus: Klaus Härö Käsikirjoitus: Klaus Härö & Jimmy Karlsson (Rony Smolarin kirjan Setä Stiller: Valpon ja Gestapon välissä pohjalta). Jälleen kerran Härö onnistuu välittämään jotain aitoa ja olennaista ihmisenä olemisen tuskasta ja vaikeudesta. Elokuva muistuttaa samalla siitä, että on tärkeää rukoilla oikeudenmukaisen esivallan ja vallanpitäjien puolesta. Vasta Elina Sanan 2003 julkaistu Luovutetut herätti tarkemman kiinnostuksen Sallassa sijainnutta Stalag 309 -vankileiriä, ja siellä toiminutta Saksan turvallisuuspoliisin yksikköä Einsatzkommando Finnlandia, kohtaan. Erityisesti matka Saksaan ja korkean natsiupseerin tapaaminen luo kuvan ristiriitaisesta ja häilyvästä hahmosta, jolla ei ole omaa persoonaa. Anthon ja aisaparina toimiva ministeri Horelli (Carl-Kristian Rundman) ovat keskeisiä hahmoja juutalaisten luovuttamisessa Gestapolle, minkä piti jatkua vielä laajamittaisempana projektina. Valpo pyrki ilmeisesti miellyttämään saksalaisia siirtämällä alueelle juutalaisia vankityöleirille. Myös tässä elokuvassa ensimmäinen suuri käänne tapahtuu suolla Sallassa, jonne Abraham Stiller (Ville Virtanen) on matkustanut tapaamaan Valpon vangiksi ottamia juutalaispakolaisia. Sudet osaavat pukeutua lammasten vaatteisiin. Kiivaisiin poliittisiin suuntauksiin mistä suunnasta tahansa on jokaisen kristityn syytä suhtautua kriittisesti ja herkistää omantuntonsa ääni. Suo miljöönä oli vahvasti esillä Klaus Härön pakkosterilisaation ongelmaa kuvaavassa elokuvassa Uusi ihminen. Mutta se mikä on mahdotonta ihmiselle, on mahdollista Jumalalle. Elokuvan etenee alusta loppuun tiiviissä tahdissa. Kaikki on korkeimmassa kädessä T arinan ydin on kahdeksan antisemitististä vainoa Suomeen paenneen juutalaisen kohtalo, jotka luovutettiin Gestapon käsiin. Ihmisen on vaikea – joskus jopa mahdotonta – unohtaa ja antaa aneeksi. Stiller toimii rohkeasti ja oikein, mutta innossaan uhkaa tuhota kaikki Suomen juutalaiset
samasta perheestä Toivo Anttoora • Ikä: 22 • Yrittäjä, entinen kauppatieteiden opiskelija • ISAJA-vaatebrändin perustaja • Vapaaehtoistoiminta: KohtaamisPaikkaseurakunnan sosiaalisen median kuvaaja • Harrastukset: Kuntosali, laskettelu • Perhe: Kihlattu Aapo Anttoora • Ikä: 29 • Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, toimittaja • Vapaaehtoistoiminta: Aiemmin nuorteniltojen vetäjänä toimiminen, nykyisin pyhäkouluja raamattupiiritoiminta • Harrastukset: Jääkiekko, vaeltaminen, luova kirjoittaminen • Perhe: Vaimo ja kaksi lasta, kolmatta odotetaan keitä. TeksTi: sofia Ziessler-korppi kuvaT: anniina rantanen ja haasTaTelTavien koTialbumi 46 |
Olemme molemmat kasvaneet luonnon ja meren äärellä. Aapo on esimerkki siitä, miten perhesuhteet voivat säilyä vahvoina ja merkityksellisinä, vaikka arki ja elämä toisivatkin uusia kiireitä. Arvostamme projekteja, joissa on jotain luovaa ja ainutlaatuista. Oli kyseessä jääkiekko, kristilliset piirit tai laskettelun metsäreitit, hän on aina ollut edellä raivaamassa tietä. Elämän rohkeutta ja vakaata arvopohjaa toivo & aapo anttoora. Aapo on huolellinen ja rauhallinen. Tämä intohimo näkyy monessa asiassa, olipa kyseessä Isajan perustaminen kuten itselläni tai Aapon omat projektit – laavun rakentaminen tai kirjoittaminen. Aapo lähti juoksemaan perään. Hän on silti sellainen ihminen, joka pysyy aina tärkeänä osana elämääni. Luonto on meille molemmille sielun maisema. Hänen harkitsevaisuutensa Toivo kertoo: | 47 Aapo ja Toivo Anttoora tekevät täysillä asioitaan, mikä näkyi jo lapsena pihapeleissä. He myös nauttivat luonnon hiljaisuudesta ja hetkessä elämisestä. Hän on perheen esikoinen ja kantanut vastuuta perheestä jo nuoresta pitäen. Tuon lisäksi on myös tosi paljon hyviä muistoja jääkiekosta. Hän osaa myös yllättää ja on aikaansaava ja reipas. Aapossa on vakaata luottamusta Jumalaan, mikä heijastuu hänen asenteessaan kaikkeen, mihin hän ryhtyy. Olemme myös molemmat luovia persoonia ja intohimoisia omannäköisten projektien parissa. Aapo on ollut suunnannäyttäjä monella elämänalueella avaten polkuja, joilla nuoremmat veljet ovat voineet kulkea ja löytää omat tapansa. Vastoinkäymisissä Aapo on sitkeä. Arvostan Aapon viisautta ja tukea, milloin sitä ikinä tarvitsenkaan. Kun olin pienenä sanonut rumasti veljille, Aapo otti minut kainaloonsa ja antoi lempeän mutta päättäväisen opetuksen. Yksi muisto lapsuudesta on jäänyt erityisesti mieleen. On menty kovaa eteenpäin erityisesti urheilulajeissa. Meitä yhdistää intohimo tehdä jotain omannäköistä. Aapo on edelleen läheinen, vaikka elämä on vienyt meitä fyysisesti etäälle toisistamme, emmekä näe toisiamme niin usein kuin haluaisin. Veljenä Aapo on välittävä, vastuuntuntoinen ja valmis näkemään vaivaa läheistensä hyväksi. Aapo on harkitsevaisempi ja ehkäpä pohdinnoissaan syvällisempi ennen suuria päätöksiä. Vanhimpana veljenä Aapoa kuvaa vastuuntunto nuorempia veljiä kohtaan, ja nuorempana hän opetti ja ohjasi meitä. Meitä yhdistää rakkaus luontoon ja sen hiljaisuuteen. Jos Aapo lähtee johonkin mukaan, niin hän on siinä täysillä. TeksTi: sofia Ziessler-korppi kuvaT: anniina rantanen ja haasTaTelTavien koTialbumi Aapo on vankka persoona, jolla on syvää viisautta ja selkeä näkökyky siihen, mitä elämässä kannattaa tavoitella. Hänen piti kuulla minun sanovan ”En sano enää rumasti.” Kun pääsin livahtamaan Aapon otteesta, juoksin karkuun, mutta en ollut vielä oppinut kerrasta ja huusin rumasti veljille takaisin. Aapo on opettanut minulle rohkeutta seurata omaa polkua, vaikka se merkitsisi sitä, että kaikki eivät ymmärtäisi, miksi teen niin kuin teen
Sisarussuhde on kuitenkin ollut luotettava ja kestävä. SLEY:n toiminnassa olemme olleet paljon, ja Aapo on siinäkin ollut suunnannäyttäjä. Sanaton kohtaaminen on usein iloinen, ja olen huomannut, että se toistuu eri ympyröissä. Olen oppinut, että kun tekee asiat oikein, huolellisesti ja harkiten voi myös lähteä yrittämään jotain uutta. Hän ei ole seurannut muita seuraamisen takia vaan on lähtenyt kokeilemaan muita juttua. Aapo kertoo: Jos joskus heittäydymme tunteella, niin se voi olla tehokeino esimerkiksi lasten kanssa leikkiessä. Yhteisiä laskettelureissuja ja metsäretkiä on tehty vuosien varrella paljon. Tekemisen kautta olemme monesti viettäneet aikaa yhdessä. Aapo on myös esimerkillinen siinä, miten erilaisia päätöksiä kannattaa punnita Raamatun valossa. Olen oppinut, että omannäköistä elämää voi elää täysillä, mutta päätöksiä kannattaa myös harkita ja punnita. Toivo ei hae usein helppoja ratkaisuja tai mene siitä, mistä aita on matalin, vaan seuraa unelmia ja haluaa mennä niitä kohti. Nyt yrittäjyydessä Isajassa Toivo on ollut rohkea toteuttamaan ja ottamaan siinä uusia suuntia. Ja jos joku asia on inspiroinut, niin hän on tehnyt sitä ihan hurjasti, vaikkapa laskettelua. Hän ei toteuta asioita miellyttääkseen muita vaan näkee kokonaiskuvan. Päättäväisyys ja tavoitteellisuus ovat Toivoa luonnehtivia asioita. Toivo osaa myös rohkaista toista, minkä olen saanut kokea. Toivo on visio-ihminen, ja visioita on varmaan enemmän kuin aikaa toteuttaa. Se osoitti, että Toivolla oli siinä joku visio, jonka hän halusi toteuttaa. Harkitsemme ja pyrimme perustelemaan, mikä on järkevää, mutta toisaalta arkisessa olemisessa meillä on myös spontaani ja innostuva puolemme. Toivo tietää, missä arvot ovat – ne perustetaan Raamattuun, ja sen pohjalta ympäristöä voi katsoa avoimesti ja laittaa omia lahjojaan likoon. Kotimme takapihalla hän on harjoitellut takaperinvolttia laskettelusuksilla. Pystyi siinä istumaan, vaikka se ei ollutkaan missään puuverstaalla tehty. 48 |. Jos ei ole ollut avantoa saatavilla, niin hän on käynyt kylmässä suihkussa. Hän on ollut mukana kristillisessä toiminnassa jo nuoresta pitäen nuortenilloissa ja isosena rippileireillä. Olemme myös soutaneet saaristossa ja yöpyneet ulkomerellä sekä tehneet puutöitä ja pelailleet. Sellainen keskustelevaisuus on tullut vähän myöhemmin aikuisiällä. Ne ovat olleet perheemme tyypillisiä tapoja ajankäyttöön ja kohtaamiseen. Olen käynyt saman rippileirin kuin Aapo, ja siellä ovat kaikki meidän veljekset olleet mukana isosina. Kristinusko on ollut aina läsnä elämässä. Laulun Pyhiinvaeltajan laulu ajatus, että saadaan käydä eteenpäin Jumalan voimassa, sopii Toivoon. Kesäisin olemme myös pienestä pitäen olleet mukana SLEY:n Evankeliumijuhlilla. Meillä on ollut turvallinen perhe ja koemme kiitollisuutta, että siellä olemme saaneet kasvaa. Hän otti vaikkapa valokuvaamisen haltuun ja kehitti siinä osaamistaan todella hyväksi. Yhdistävänä tekijänä meillä on arvopohja. Vähän erilaista meissä on se, että Toivolla on rohkeutta kokeilla siipiään ja jotain ihan uutta suuntaa, seurata sitä, minkä näkee juuri itselle toimivaksi. Kristillinen vakaumus on sellainen, missä Aapo on ollut esimerkillinen. Itse olen jollain tapaa turvallisuusorientoituneempi. Me molemmat olemme rauhallisia, analyyttisia ja harkitsevia, emme räiskyviä tai hallitsevia persoonia. Lopputulos oli persoonallisen näköinen mutta hieno tuotos. Kun hänet kohtaa, hän katsoo tarkasti toista ihmistä, ja usein hän hymyilee silmilläänkin. on myös ollut esimerkki minulle. Toivo on myös kiinnostunut toisista ihmisistä ja kyselee ja ottaa selvää heistä. Koko ajan hän kuitenkin raksuttelee asioita, ja kun on sanottavaa, hän tuo sen esiin. On ollut yhteiset rutiinit kirkossa käymisestä ja rukouksesta ja sellaisesta, mikä on ollut kantava ja yhdistävä tekijä. Minulla ja Toivolla on seitsemän vuotta ikäeroa, joten osan hänen kasvustaan olen ollut jo opiskelemassa enkä ole nähnyt koko Toivon nuoruutta läheltä. Toivosta tulee mieleen lempeä, kirkassilmäinen veli ja nuorimies. Hän elää ja toivoo että se, mitä tekee, saisi palvella Jumalan hyviä tarkoituksia. Olemme olleet samaa joukkoa ja tehneet yhdessä asioita, erityisesti loma-aikoina yhteisiä retkiä. Toivolla on tekemisen rohkeutta. Huumoriakin löytyy – hän osaa nauraa ja keventää tunnelmaa. Velipoika on esimerkiksi harrastanut avantouintia tietyn ajan hyvin säntillisesti. Toivo on prosessoiva ihminen, eli hän ajattelee enemmän kuin sanoo eikä ole aina eniten äänessä. Hänellä on kausia, että hän lähtee tavoittelemaan jotain tiettyä päämäärää. Pienenä Toivo nikkaroi kerran meidän mökillämme pienistä riu’uista naulalla ja vasaralla kokoon penkin. Olemme saaneet kasvaa vakaassa kristillisessä perheessä. Ihailen Toivossa hetkessä elämistä ja sitä, että hän kohtaa toisen ihmisen hyvin ja haluaa jättää häneen hyvän, positiivisen jäljen. Kun hän päättää mennä jotain kohti, hän on luja sen kanssa ja haluaa tehdä laadukkaasti projektinsa, olipa kyse urheilusta, luovasta työstä tai muusta suorituksesta
| 49 k o lu m n i Enemmän hyviä uutisia, kiitos! K oulussa tutustuimme Eino Leinon tuotantoon opettelemalla hänen runojaan ulkoa. Selviytymistarinat puhuttelevat. Nuori mies pohti saarnassaan, että myös valo voi olla tilanteeseen vääränlaista. Ja ihmisen aivot saavat dopamiinia, kun oma postaus leviää ja tykkäyksiä on paljon. Media on täynnä uutisia sodista, katastrofeista, uhista, epäoikeudenmukaisuuksista ja vääryydestä. Jonkun elämä, teot ja suhtautuminen toiseen ovat puhutelleet. Kirkkaus on auttanut näkemään. ”Te olette maailman valo”, sanotaan Sanassa. Algoritmit tykkäävät, kun on ristiriitaa ja vastakkainasettelua. Sama kuvio muilla sosiaalisen median alustoilla. Rakkaus on koskettanut. Epäkohtia on tärkeä tuoda esiin. Te ks Ti sa ri sa v el a kirjoittaja on Seurakuntalainen.fi-SivuSton päätoimittaja ja valokuvaaja.. Enemmän pitäisi tuoda esiin hyviä uutisia ja hyvyyden voimaa. Kun kuuntelee ihmisten kertomuksia siitä, kuinka he ovat tulleet tuntemaan Kristuksen omana Vapahtajanaan, usein tarinassa korostuu läheltä seuratun elämän todistusvoima. On väärää opetusta, painotusta, julkilausumaa jne. Sain tehtäväksi opetella runon Tumma: ”Tuo oli tumma maammon marja, syntymästään säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä...” Runon alku tulee monesti mieleen, kun seuraa median uutisointia ja sosiaalisen median kirjoittelua. Kriittisyyttä ja kyynisyyttä pidetään hyveenä. Kirkkoa ja kirkon toimijoita kritisoidaan. Mutta voiko valoa olla tilanteeseen nähden liikaa. Kuulin joitakin viikkoja sitten mainion saarnan tästä. Politiikka saa polttoaineensa siitä, että ollaan eri mieltä ja kritisoidaan kärkevästi toisen osapuolen kantoja. X-palvelussa näkyvyyttä saavat postaukset, joissa haukutaan, kummastellaan, kauhistellaan, päivitellään, voivotellaan, järkytytään tai ollaan yksinkertaisesti ilkeitä. Jos tilanne kaipaisi tunnelmallista ja lempeää kynttilänvaloa, voimakkaiden valoheittimien päräyttäminen päälle olisi väkivaltaista. Mutta usein kielteisyys ja kriittisyys on liiallista. Mutta meneekö Jumalan valtakunta eteenpäin pimeyttä kiroamalla ja epäkohtia esiin nostamalla. ”Parempi kuin kirota pimeyttä on sytyttää valo.” Tämän ajatuksen kuulin ensimmäisen kerran silloiselta Porvoon hiippakunnan piispa Erik Wikströmiltä, kun takavuosina häntä haastattelin. Valitettava tosiasia on, että sellaiset perushyvät uutiset eivät samalla tavalla leviä verkossa kuin huonot uutiset, joiden äärellä voi päivitellä, kauhistella, järkyttyä, pelätä tms. Uutisissa ja somekirjoittelussa ikävät ja kärkevät asiat ja ilmiöt korostuvat. Paitsi, jos on kyse kadonneesta lapsesta, joka sitten löytyy hyvinvoivana tai monta päivää karkuteillä ollut lemmikkieläin löydetään elävänä tai vakavassa onnettomuudessa ollut ihminen toipuu. Median roolin on olla kriittinen ja aihetta kriittisyyteen toki on
16 :722. Paavali kirjoittaa 2. 2. Mooseksen kirjan mukaan perusteli sen, että pyhäkköteltassa tuli jatkuvasti suorittaa eläinuhreja. Toi sen pää lle hän pan i käten sä ja isr ael ila ist en sy nn it ja läh etti sen au tio maa han . ”K osk a Jee sus on uhr ann ut ver ens ä.” Hep r. Kun Samuel nuhteli Saulia, hän sanoi, että jokin on parempi kuin uhri. Mo os. ”M urt unu t mie li on min un uhr ini ”, Ps. 12: 1 7. Mitä Aaron teki Suurena sovituspäivänä kahdelle sonnipukille. Mitä Paavali samassa yhteydessä sanoo Kristuksen lähettiläiden kehottavan ihmisiä tekemään. 17: 11 4. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. r a a m at tu v is a la aT in u T ti m o ju n k k a a la ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 5.3.2025 R aamattuvisassamme on kysymyksiä kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. Mikä. Kor. Kymmenen kysymystä Raamatusta Mikä oli Heprealaiskirjeen mukaan syynä siihen, että Jumala mieltyi Abelin uhriin tai kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että : Abelin uhri oli Jumalalle Kainin uhria arvokkaampi. 11: 4. Miten tämä kohta kuului edellisessä raamatunkäännöksessä. Tällä kertaa luvassa on kysymyksiä uhrista ja soivituksesta. 10 . 10 :19 . 5: 19: ”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa. va sta uk se t : 1. Toi sen ver ta hän pir sko tti liit on ark un kan tee n, etu reu naa n ja ete en . 51: 19 6. 3. ”U sko n vu ok si” , Hep r. Mitä Heprealaiskirjeessä kehotetaan tekemään sillä perusteella, että ”sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen”. 3. Kun Daavid psalmissa 51 tunnustaa syntinsä, minkä hän sanoo olevan hänen uhrinsa. 5:2 0. Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. 8. ”Ju mal a oli Kri stu kses sa ja sov itt i maa ilm an its en sä kan ssa” 2 Kor . 5. ”V eri on tuo tav a alt tar ille tei dän puo les tan ne tap ah tu vaa sov itu sta var ten .” 3. Kor . Moo s. 13: 16. ”K uul iai suu s on par em pi kui n uhr i.” 1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. ”Su ost uka a sov int oon Jum ala n kan ssa ”. 9. Kok o elä män , Roo m. Mitä Paavali kehottaa Roomalaiskirjeessä antamaan ”pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi”. Miksi meillä on Heprealaiskirjeen mukaan täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään. Miten Jumala 3. ”Ä lkä ä uno hta ko teh dä hyv ää ja ant aa om ast ann e”, Hep r. 2. 5:1 9. Sam . 15: 22
Aivan tämmöisinä kuin olemme tahdomme vastaanottaa sinut juuri semmoisena kuin olet, kaikkinesi. Ylistys ja kiitos sinulle! Iloiten armollisesta tulostasi tykömme rukoilemme myös, että armossa etsisit niitäkin, joilla ei ole edes tietoa tulostasi, jotka ovat pimeydessä ja kuoleman varjossa. Armollinen saapuminen k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti jo h a n n es bä ck ku va ei re n e th o m s / u n pl a sh | 51. Tule ja tuo tullessasi koko armosi, viisautesi, vanhurskautesi, pyhityksesi ja pelastuksesi. Ilman sinua on siellä vain synkkää pimeyttä, köyhyyttä, kurjuutta ja kehnoutta. Mutta kun sinä uskossa asut sydämessämme, niin silloin on siellä valoa ja eloa, rauhaa ja autuutta. M e kyllä tarvitsemme sinua, Herra Jeesus. Meille on tarpeen, että tulet sydämeemme asumaan. Tule siis, siunattu Vapahtaja, sydämemme ahtaisiin ja köyhiin kammioihin