lehti hengellisestä elämästä • jo vuodesta 1929 3 / 2024 • 8 € ”Yhteys alkukirkkoon puhuttelee minua” Yrjö Niemi kiersi Siperian vankiloita Perhekerhossa leikitään ja rukoillaan Mitä jos saisit Paavalilta kirjeen. Tommi Eronen:
Anni Maria Laato, Jussi Seppälä, Martti Ylinen. Jukka Norvanto, Mailis Janatuinen, Leif Nummela ja Anne Pohtamo-Hietanen.. raamattuopisto.fi Suomen Raamattuopistossa 19.–21.4.2024 Eläkkeelle – neljäs ja arvokkain elämänvaihe Lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden jälkeen edessä on uusi, ehkä vähän jännittäväkin elämänvaihe eläkeläisenä. Muita tulevia kursseja Raamattuopistossa: Varhaisen kirkon aarteet 22.–24.3.2024 Nykymaailmassa yhä kirjavampia ja joskus keskenään ristiriitaisia oppeja, ajatuksia ja käytäntöjä nimitetään kristillisiksi. Työuran jäädessä taa monet arjen rutiinit ja toimintamallit hakevat uutta uomaa ja vaativat hieman työstämistä. Tule kanssamme oppimaan, saamaan tietoa ja jakamaan kokemuksia! Kouluttajina toimivat Jaana Eloranta, Ulla Suotunen ja Aarne Vesamäki. Mukana mm. Mukana mm. Kurssi on suunnattu kohta eläkkeelle jääville tai juuri eläkkeelle jääneille. Tällä kurssilla pääset käsiksi erilaisiin teemoihin, joita eläkkeelle jäädessä tulee pohdittua ja samalla saat ohjeita, neuvoja ja vertaistukea uuden murrosvaiheen kynnyksellä. Tunnistatko ja tunnetko sitä itse. Hyvän äärellä -naistenpäivät 5.–7.4.2024 Perinteisten naistenpäivien aiheena on ”Jeesus ei ole vaihtoehto, Hän on elämän ehto”. Mikä oli varhaisen ja jakaantumattoman kirkon usko
kirkko menettää jäseniään historiallisella vauhdilla. Kirkko on monelle meistä edelleen rakas, eikä ole sama, mitä sen sisällä tapahtuu. kirkosta on ollut raskasta. Se on valtiokirkon lapsi, jolle romantiikka on antanut kauniin nimen. Hyvän äärellä -naistenpäivät 5.–7.4.2024 Perinteisten naistenpäivien aiheena on ”Jeesus ei ole vaihtoehto, Hän on elämän ehto”. Keskustelu Suomen ev.lut. Kirkkohistoria kuitenkin kertoo, että käy päinvastoin: se tie tyhjentää kirkot lopullisesti. Muita tulevia kursseja Raamattuopistossa: Varhaisen kirkon aarteet 22.–24.3.2024 Nykymaailmassa yhä kirjavampia ja joskus keskenään ristiriitaisia oppeja, ajatuksia ja käytäntöjä nimitetään kristillisiksi. ”Auta, Herra! Sinun palvelijasi ovat käyneet vähiin. Niitä jotka janoavat armoa tiensä suunnan muuttamiseen Herralta, ei luottamalla omiin tekoihin tai voimiin. Mutta näyttää siltä, että palvelijoita on kovin vähän. Sillä ei ole varaa menettää Jumalan sanan arvovaltaa. Jos nämä menetetään, on peli menetetty sekä hengellisessä sodankäynnissä että myös aidon arvovallan suhteen ystävien ja vihollisten silmissä. Niitä jotka taipuvat Jumalan sanan alle ja tunnustavat sen oikeaksi silloinkin, kun sana tuomitsee heidän oman vaelluksensa. Riittääkö kirkolla rohkeus pysyä Jumalan sanassa, kantaa ristiä, jonka Herramme on sen harteille laittanut, kulkea iloisesti vastatuuleen. Auta, Herra! Anna kansallesi oikeita raittiin ja elävän uskon palvelijoita.” (Joka päivä elävää vettä -kirja, kirkolliskokousvaalipäivänä 13.2.) Mitä kirkolla ei ole varaa menettää. Tuloksista ei ole vielä tietoa. Mukana mm. pääkirjoitus T änään, tätä kirjoittaessa, on kirkolliskokousvaalipäivä. Syvät tunteet syystä kuplivat. Sen tietää lopulta vain sydänten tuntija itse. Mutta kirkolla ei ole varaa menettää sen uskovaa kansaa ja heidän rukouksiaan. On annettu periksi. Tällä kurssilla pääset käsiksi erilaisiin teemoihin, joita eläkkeelle jäädessä tulee pohdittua ja samalla saat ohjeita, neuvoja ja vertaistukea uuden murrosvaiheen kynnyksellä. Oikeille paimenille ja muille palvelijoille sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä on varaa menettää maallinen arvovalta. Kaikesta vapaamielisyydestään huolimatta kirkko nähdään viimeisenä kantona kaskessa liberaalin yhteiskunnan ja liberaalin kristillisyyden voittokululle. Herran mielen mukaiset paimenet ja muut palvelijat tunnistaa yksinkertaisesta sanan uskosta ja heidät tunnistaa särjetystä sydämestä ja nöyrästä hengestä. 12:2.) Ketkä ovat Herran mielen mukaisia palvelijoita. Haurastuminen näyttäisi jo alkaneen. Kirkolla on varaa menettää sen mammona. Tule kanssamme oppimaan, saamaan tietoa ja jakamaan kokemuksia! Kouluttajina toimivat Jaana Eloranta, Ulla Suotunen ja Aarne Vesamäki. Voiko sellaista olla olemassakaan. Niitä, jotka tahtovat yhä julistaa ristiinnaulittua Kristusta, vaikka se on monille menneen ajan hulluutta. Mikä oli varhaisen ja jakaantumattoman kirkon usko. Virka, käsitys avioliitosta ja sen pohjalla oleva kysymys Raamatusta ja kristillisestä ihmiskuvasta eivät ole teologian marginaalia. Puhutaanhan isiemme ja äitiemme kirkosta, jonka sylissä olemme saaneet uskon Jeesukseen. Kurssi on suunnattu kohta eläkkeelle jääville tai juuri eläkkeelle jääneille. juha.vahasarja@perussanoma.fi ” Kirkko on meille edelleen rakas.” raamattuopisto.fi Suomen Raamattuopistossa 19.–21.4.2024 Eläkkeelle – neljäs ja arvokkain elämänvaihe Lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden jälkeen edessä on uusi, ehkä vähän jännittäväkin elämänvaihe eläkeläisenä. Sitä vastaan monet näyttävät taistelevan vapaamielisyydellä ja ajan ideologioiden ratsuilla, joiden kuvitellaan pitävän kansan kirkossa. Kansankirkko on kansallisvaltion tuote. (Ps. Mitä kansankirkko on teologisesti määriteltynä, onkin jo sitten vaikeampi kysymys. Mukana mm. Kuinka on mahdollista, että tätä ei nähdä. Anni Maria Laato, Jussi Seppälä, Martti Ylinen. Kirkkoon kohdistuvat muutospaineet ovat nyt poikkeuksellisen kovat. Valtiotai ruhtinaskuntatausta on jättänyt siihen nationalistisen leiman: olla venäläinen on olla ortodoksi; olla suomalainen on olla luterilainen. Voidaan myös kysyä, onko varsinaisia kansankirkkoja enää fyysisestikään missään. Työuran jäädessä taa monet arjen rutiinit ja toimintamallit hakevat uutta uomaa ja vaativat hieman työstämistä. Jukka Norvanto, Mailis Janatuinen, Leif Nummela ja Anne Pohtamo-Hietanen.. Tästä riippuu kirkkomme tulevaisuus. Tunnistatko ja tunnetko sitä itse. Suomen ev.lut. Tunnustuskirkot ovat puolestaan syntyneet sen seurauksena, että valtiotai kansankirkon varsinainen kirkkoluonne on ohentunut
tä ss ä le h d e ss ä Kannessa Kannessa 20 26 95. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Irtonumeron hinta 8 €. 37 nuoren ääni ”Ehtoollisen tärkeys on kirkastunut” 38 haastattelu Yrjö Niemi on kokenut herätyksen ajat 44 pientä puhetta Tulkaa melkein kaikki 46 samasta perheestä Matti ja Heikki Rusama juoksevat maratoneja 49 elokuva-arvio Traaginen sotapäällikkö Napoleon 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Kristus on sinun kaikkesi. alv 24 %. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Hinnat sis. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 4 | 3 pääkirjoitus Kirkko tarvitsee rohkeutta pysyä sanassa 5 jutun takana Kuvaaja puhuu säästä 6 lyhyet ja nopeat TikTok on myös uutiskanava 10 haastattelu Näyttelijä Tommi Eronen pohtii uskonasioita 15 kirja-arvio Kaksi kirjaa Venäjästä 16 raamatun henkilöt Nimetön uskonsankari 19 sivupersoona Kati Tervo-Niemelä on tutkinut pappeja 20 reportaasi Perhekerhossa myös vanhemmat saavat tukea 23 raamatun eläimet Kavalin kaikista 24 maailma nyt Turistipappi auttaa myös kriisitilanteissa 26 elämäntaito Kovia kokeneiden naisten yhteinen yritys Kannessa Kannessa 31 kysymys ja vastaus Paaston merkitys 32 uskon esikuvia Carl Fredrik Wislöff vaikutti myös Suomessa 34 raamattuopetus Millaista olisi vastaanottaa Roomalaiskirje. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh
Valo oli niin tasaisen platku, että oli vaikea havaita, mistä suunnasta aurinko valaisi. Sää oli tylsän harmaa, taivas paksun pilvipeiton syleilyssä. ”Siinä on useasti tosi hyviä henkilöhaastatteluita. 09 5123 9154, petri.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSKUNTA Sari Savela, Lauri Vartiainen, Juha Vähäsarja, Jouni Lallukka, Marja-Kaarina Marttila • TAITTO Tappajahai • KUSTANTAJA Perussanoma Oy • AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN • PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti • HINNAT 12 kk:n kestotilaus 67 €, 12 kk määräaikainen tilaus 75 €. Hinnat sis. Se olisi monelle huippu juttu”, eräs lukijamme kirjoitti. Platkua valoa | 5 31 kysymys ja vastaus Paaston merkitys 32 uskon esikuvia Carl Fredrik Wislöff vaikutti myös Suomessa 34 raamattuopetus Millaista olisi vastaanottaa Roomalaiskirje. mennessä osoitteeseen petri.vahasarja@perussanoma.fi. Lähetä vastauksesi 19.3. Irtonumeron hinta 8 €. Menin kuvauspaikkaan hyvissä ajoin, sillä halusin selvittää sopivat kuvauspaikat ennakkoon. Yhteistyö sujui todella kivasti. 09 5123 9154, elama@perussanoma.fi • etunimi.sukunimi@perussanoma.fi PÄÄTOIMITTAJA Juha Vähäsarja, 09 5123 9150, juha.vahasarja@perussanoma.fi • TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Petri Vähäsarja, puh. 03 4246 5391, perussanoma@jaicom.com • TOIMITUS PL 15, 02701 Kauniainen • puh. Eikä päivän h a r m a u s k a a n lopulta haitannut. Vaikka kuljetinkin häntä paikasta toiseen, hän asettui aina tyynesti siihen kohtaan ja asentoon, mihin pyysin. Ajattelin, että sieltä löytyisi kiinnostavaa taustaa moneen suuntaan. VUOSIKERTA vuodesta 1929 • TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET puh. Ei mikään kuvaajan unelmasää. Kirjapalkinnon arvonnassa onni suosi tällä kertaa Armi Vähäkainua. Tommi Eronen saapui hieman myöhässä, sillä hän oli vahingossa mennyt ensin väärälle kirkolle. Jäin odottamaan oivallusta inspiroivasta paikasta, ja päädyin ehdottamaan Eroselle tapaamista Uskpenskin katedraalin luona. Lukijat kehuivat myös lehteä kokonaisuutena. Vastaajien kesken arvotaan kirjapalkinto Perussanoman uutuusvalikoimasta. Lohtua löytyi 95. Pari palautteen antajaa piti lehdessä olevia henkilöiden kuvia liian suurikokoisina. Päivä oli sovittu, mutta kuvauslokaatio avoinna. Harmi vain, että kirkko oli kiinni juuri sinä päivänä. 37 nuoren ääni ”Ehtoollisen tärkeys on kirkastunut” 38 haastattelu Yrjö Niemi on kokenut herätyksen ajat 44 pientä puhetta Tulkaa melkein kaikki 46 samasta perheestä Matti ja Heikki Rusama juoksevat maratoneja 49 elokuva-arvio Traaginen sotapäällikkö Napoleon 50 raamattuvisa Kymmenen kysymystä Raamatusta 51 kristikunnan klassikot Kristus on sinun kaikkesi. Jos edes elämänsä viimeiseen hetkeen saisi yksinäinen vierelleen jonkun ihmisen, joka toisi lohtua, tukea ja ymmärrystä. Toimitus tutkii asiaa. Sellainen olisi ollut vallan mainio kuvaussää. Muutama sisäkuvakin olisi voinut olla kiva lisä. kerro meille mikä tämän lehden jutuista liikutti, puhutti tai hermostutti eniten. Eronen oli sympaattinen ja kärsivällinen kuvattava. Varmasti monet saavat niistä tukea omaankin elämäänsä”, lukija kirjoitti. alv 24 %. ”Niin moni on nykyisin yksin ja lohtua vailla ikään katsomatta. Kuvauspäivän aamuna oli ollut kiva puolipilvinen sää, jolloin aurinko paistoi pilviharson takaa. • Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä teksteistä ja kuvista • ISSN 2736-9307 Y M PÄ RISTÖMER KK I MIL JÖMÄRK T Painotuote 4041 0089 O lin sopinut näyttelijä Tommi Erosen kanssa alustavasti kuvauksesta. ju tu n ta k a n a Te ks Ti sa ri sa v el a ku va em m i v ir ta n en E lämä-lehden 3/2024 parhaaksi jutuksi äänestettiin Sari Savelan kirjoittama Lohtua läsnäolosta -hankkeesta kertova juttu otsikolla Kuka vierelles jää
Tim. Odotatko niitä hetkiä, jolloin saat olla Herrasi kanssa kahden, Häntä rukoillen ja kiittäen. Tämä on niitä asioita, joita tahtoisin tänä aikana huutaa, mutta kirjoittaen se on vaikeaa.” Mikko Aalto Herää valvomaan -lehdessä 3/1974 6 |. Kääntäkäämme katseemme Paavalin opetukseen nuorelle Timoteukselle. 2:1–4.) Paavali kehotti ennen kaikkea rukoilemaan. Vai onko rukouksesta tullut taakka, velvollisuus tai puhetta niille, jotka ovat kuulemassa. Jumalan järjestys on: ennen kaikkea muuta rukous. Saanhan hyvä lukijani, tehdä erään henkilökohtaisen kysymyksen: kuinka on rukouselämäsi laita. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.’ (1. Tässä on, jos niin voisi sanoa, Jumalan seurakunnan kriisikohta numero yksi. Meidän järjestyksemme on usein: suunnitelmat, Jumalan valtakunnan työ, todistaminen jne. Me liitämme ne myöskin yhteen – kokemuksessamme: jos me valvomme, niin silloin me myöskin rukoilemme, jos me rukoilemme, niin me myöskin valvomme. ’Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauKUUSANMÄKI hallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. ly h y e t & n o p e at ko on n u T sa ri sa v el a ili a pa n as en ko / un sp la sh HERÄÄ VALVOMAAN 50 VUOTTA SITTEN Valvokaa ja rukoilkaa! ”Raamattu liittää yhteen sanat valvoa ja rukoilla. Odotatko rukoushetkiä uskonystävien kanssa. ja sitten rukous – mutta tämä on väärin. Mitä kokenut apostoli Pyhän Hengen johtamana kirjoittaa oikealle pojalleen uskossa ja tämän hoitamalle seurakunnalle
Helsinki on suomalaiskaupungeista onnellisin ja on listauksessa sijalla 11, Lappeenranta toiseksi onnellisin sijalla 25. Tutkimuksen on tehnyt brittiläinen, Lontooseen sijoittuva Institute for Quality of Life. onnellisin kaupunki | 7. Maailman onnellisin kaupunki vuonna 2023 oli Tanskan Århus, toisena Sveitsin Zürich ja kolmantena Kanadan Vancouver. ly h y e t & n o p e at vstaajista rukoili kerran päivässä ili a pa n as en ko / un sp la sh B rittiläisyhtiö listasi maailman onnellisimmat kaupungit. Sadan kaupungin joukossa on kuusi suomalaiskaupunkia. Muista suomalaiskaupungeista Oulu on sijalla 50, Tampere 51, Jyväskylä 58 ja Turku 60. Happy city index 2023 Helsinki maailman 11
Joulukuussa 2023 Facebookia käytti päivittäin noin 2,11 miljardia ihmistä. 20 MAALISKUUN LUKU ly h y e t & n o p e at ba sT ia n ric ca rd i / un sp la sh Tim go u w / un sp la sh T iktok on 13–18-vuotiaiden selkeästi tärkein uutiskanava: sieltä uutisia seuraa lähes puolet ikäryhmästä. Toiseksi tärkein uutiskanava nuorille on iltapäivälehtien verkkosivut, joista uutisia seuraa 37 prosenttia nuorista. Tiktok koetaan varsin koukuttavana – 76 prosenttia vastanneista on sitä mieltä, että sen käyttöä on joskus vaikeaa lopettaa. Sekä uutisten seuraamisen aktiivisuus että journalististen medioiden seuraaminen lisääntyvät iän myötä. Uutiskanavista Tiktok ja Instagram korostuvat erityisesti tytöillä. uutismediat.fi M etan omistama mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu Facebook perustettiin helmikuussa 20 vuotta sitten. Valtaosa nuorista seuraa uutisia vähintään jonkin verran. Tiktokin merkitys uutiskanavana on kasvanut nopeasti – vielä vuonna 2020 sen rooli 13–18-vuotiaiden uutislähteenä oli melko pieni. Facebookin perusti sen nykyinen toimitusjohtaja Mark Zuckerberg Harvardin yliopiston kampuksella yhdessä opiskelukavereidensa Eduardo Saverinin, Dustin Moskovitzin ja Chris Hughesin kanssa. Reilu kymmenys nuorista ei käytä Tiktokia lainkaan. Tiktok on noussut nuorten tärkeimmäksi uutiskanavaksi Keskimäärin TikTokissa vietetään päivittäin aikaa 1,5 tuntia.” 8 |. Tämä selviää Kantar Media Oy:n Uutismedian liitolle tekemästä Nuoret ja uutismediasuhde -tutkimuksesta. Keskimäärin siellä vietetään 1,5 tuntia päivittäin. Aktiivisesti eli vähintään kerran päivässä uutisia seuraa 36 prosenttia nuorista – määrä on laskenut koronavuosien huipusta, jolloin uutisia seurasi päivittäin miltei puolet nuorista. Vaikka Tiktok on nuorille tärkeä uutiskanava, sitä käytetään pääasiassa muuhun kuin uutisten seuraamiseen
Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. ” ” Tim go u w / un sp la sh Nyt se suuri päivä koitti Nyt se suuri päivä koitti, armon päivä valkeni. 12: 25–27 Jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Kärsitty on tuomiomme, noussut armonaurinkomme. Haudan hirmut Kristus voitti, vankeuden vangitsi. ly h y e t & n o p e at RAAMATUNKOHTA 1. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Kor. pääsiäisvirsi 84:1 | 9
10 | Tommi Eronen lähestyy Pyhää nöyrin mielin
Muutama vuosi sitten hän löysi hengellisen kotinsa ortodoksisesta kirkosta. | 11 Palkittu näyttelijä Tommi Eronen oli jo varhain kiinnostunut hengellisyydestä ja elämän suurista kysymyksistä. TeksTi juhana unkuri kuvaT sari savela Tommi Eronen lähestyy Pyhää nöyrin mielin
Ortodoksinen kirkkokin oli fyysisesti lähellä. Eronen muistuttaa, että ihmisen elämään liittyy monenlaisia asioita. Vuosien mittaan myös Dostojevskin tuotanto on ollut tukemassa minua uskonnollisessa etsinnässä. Varsinainen ortodoksiseen kirkkoon liittyminen oli hänelle monipolvinen ja syvä prosessi. – Minua puhuttelee näiden palvelusten kauneus ja ortodoksisen rukousperinteen yhteydet alkukirkkoon. Rukous on myös osa Erosen arkea, samaten Raamatun ja muun hengellisen kirjallisuuden lukeminen. Myös Kalle Holmberg – tuossa vaiheessa jo edesmennyt ohjaajasuuruus – oli ollut vaikuttamassa esimerkillään Erosen näkemyksiin. Koulun uskontotunneilla käytiin kuitenkin hyviä keskusteluja nyt jo edesmenneen opettajan Risto Lyytikäisen johdolla. 12 |. Samalla noiden kolmen asian avulla voi löytää myötätunnon. En kuitenkaan käynyt siellä koskaan. Jotkut niistä ovat luonteeltaan tuhoavia, ne voivat tuottaa kärsimystä tai niihin voi liittyä syntiä. ” Oleellista on ilo ja ymmärrys.” -U skoa ja taidetta yhdistää se, että molemmissa ihmiselle sallitaan haavoittuvuus, rikkonaisuus ja kompurointi. Eronen lähestyy uskoa ja Pyhää nöyrin mielin. Eronen kehuu myös Valamon laajaa kirjastoa ja kaunista luontoa. Jo sillä on vaikutusta, että luostariin mennessä puhelimen laittaa kiinni. Nuo keskustelut olivat minulle merkittäviä. Hengellisyys ja elämän suuret kysymykset olivat kiinnostaneet luterilaiseksi kastettua Erosta pienestä pitäen. Seurakunnassa Eronen on käynyt keskusteluja myös isä Andrein kanssa. Tuohon aikaan minulla oli tarve haastaa vähän kaikkea, mutta hän kesti sen hyvin. Loppujen lopuksi oleellista on katumuksen ohella myös ilo ja ymmärrys. Eronen kertoo, että hänen lapsuudenkotinsa ei ollut kuitenkaan millään lailla uskonnollinen. Kuopiossa varttunut Eronen kävi nuorena jonkin verran luterilaisissa jumalanpalveluksissa. Joitain vuosia sitten Eronen alkoi käydä ortodoksisissa vigilioissa ja liturgioissa. Ajattelin, etten tiedä miten ortodoksisessa jumalanpalveluksessa pitää olla ja toimia. – Itsehän olen kotoisin noilta leveysasteilta ja Valamossa vierailu tuo minulle samalla monisukupolvisen kokemuksen. Lisäksi hän on toiminut useaan otteeseen talkoolaisena Heinävedellä Valamon luostarissa, jossa hän on avustanut palveluksissa ja ollut kirkkovahtina. Eronen, 55, liittyi vuonna 2021 ortodoksiseen kirkkoon. Nuorella ikää hänen haaveammattinsa oli pappi. Ihmisellä on kuitenkin kaipuuta ja kysymyksiä, joihin taide ei osaa vastata, näyttelijä Tommi Eronen pohtii. Se on seisomista mittaamattoman edessä, hän luonnehtii. On myös hyvin lohduttavaa, että meille on tarjolla katumus, synninpäästö ja anteeksianto. Kalle ei mitenkään salaillut ortodoksisuuttaan, mutta toi sitä esiin hyvin hienovaraisesti. Eronen muun muassa osallistui katekumeeniopetukseen ja kävi erilaisia keskusteluja. – Kadun toisella puolella ollut ortodoksinen kirkko näkyi kotimme ikkunasta. Yhteistä rukousta Eronen toteaa, että liturgiat – eli jumalanpalvelukset – ovat hänelle vahvasti yhteistä rukousta. – Usko on minulle itselleni jotain sellaista, mitä on vaikea tarkasti sanoittaa. Ja voinee sanoa niin, että kyllä Jumala oli se, mitä minä etsin. – Meillä oli yhteisiä työprojekteja ja ihailin häntä. Ensimmäisen kerran kävin tuossa kirkossa sisällä viitisen vuotta sitten. – Minulla oli jo ihan nuoresta lähtien etsintää, joka liittyi jonkinlaiseen yhteyden kaipuuseen. Eronen toteaa kokeneensa nuoruudessaan tyhjyyden ja irrallisuuden tunnetta. – Esimerkiksi seurakuntamme pappi Isä Kimmo Kallinen ja seurakuntamme diakoni Isä Heikki antoivat minulle aikaansa. Palveluksissa olemme yhdessä kääntyneenä kohti jotain suurempaa, riippumatta siitä mistä tulemme tai mitä elämässämme teemme. He olivat minulle tärkeitä keskustelukumppaneita, kertoo Eronen, joka kuuluu Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan. Ei se mikään retriitti ole, mutta siihen sisältyy tuollainenkin kerros. – Hän on sanonut, että hartautta voi harjoittaa kaikenlaisilla tavoilla. – Jos näitä asioita ei kohtaa, niistä tulee osa meidän luonnettamme ja osa meidän elämäämme. – Emme esimerkiksi käyneet perheenä kirkossa, eikä meillä luettu Raamattua. – Luostari on paikka, jossa maallikkokin voi hiljentyä ja rauhoittua
Välillä on tosi tiukkaa ja kalenteri alkaa näyttämään onnettomalta. – Freelancerina olo on haastavaa ja joskus se on suunnattoman vaikeaa. Teatterin kotinäyttämö Helmi–maaliskuussa Eronen näyttelee Teatteri Jurkassa esitettävässä Elämän ensikertalaisia – eli ikoni ja assistentti -näytelmässä, joka on tarina mestariohjaaja Teresasta ja hänen assistentistaan Jaakosta. On kuitenkin yritettävä luoda itselleen töitä ja pysyttävä liikkeessä, Eronen hymähtää. Hauskuuden rinnalla on myös kipeyttä. Samalla hän painottaa, että freelancerina monipuolisuus tuo työhön suurta rikkautta. Täytyy tunnustaa, että en minä ole tuollaisista ajoittaisista tunteista edelleenkään vapautunut. Tästä voi seurata epäonnistumisen, arvottomuuden ja pelon tunne: nytkö tämä työ loppuu tähän. Näytelmä on samalla Teatteri Jurkan 70-vuotisjuhlanäytelmä, joka toteutetaan yhteistyössä KOM-teatterin kanssa. Helsinkiläisteatterin lisäksi se esitetään kertaalleen Turun kaupunginteatterissa maaliskuussa. Parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon hän voitti 2001 elokuvasta Bad Luck Love (Pulu) ja Parhaan miesnäyttelijän Kultaisen Venlan 2015 Koukussa-sarjasta (Oskari Autio). Eronen kehuu näytelmän työryhmää ja koko prosessia, joka on ollut hänen mukaansa poikkeuksellisen hieno, tiivis ja yhteisöllinen. – Lisäksi freelancerina oppii tekemään töitä hyvin omaehtoisesti. Hän on kokenut löytäneensä sitä ortodoksikirkosta.. Eronen opiskeli näyttelemistä 1990-luvun alkupuoliskolla Jouko Turkan jälkeisessä Teatterikorkeakoulussa. Hän on kunnostautunut vuosien mittaan myös teatterilavoilla, radiokuunnelmissa ja kirjoittajana. ” Jumala oli se, mitä etsin.” Freelancerin haasteet ja ilot Tommi Eronen on näytellyt viimeisen 30 vuoden aikana lukuisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa. Eronen on ollut lähes läpi uransa freelancer. Näyttelijäoppeja hän sai tuolloin erityisesti Kari Heiskaselta ja Pertti Sveholmilta. Elämän ensikertalaisia -näytelmässä pohditaan taiteilijuutta ja teatterialaa. | 13 Tommi Eronen on kaivannut nuoruudesta asti kokemusta yhteydestä
– Tommi on viisas, älykäs, sydämellinen ja syvällinen. Syvällisyys ei tark o i ta tässä r y ppyotsaisuutta tai vakavuutta, vaan työnteko on ollut isojenkin asioiden äärellä leikkisää ja hauskaa. Se liittyy luonnollisesti teknisiin asioihin, mutta varmasti myös hänen älykkyyteensä ja lämpöönsä, ja ylipäätään siihen, millainen ihminen hän on. Uusia teatteritöitä ei ole sovittuna, mutta niitäkin hän toivoo pian taas ilmaantuvan. Mutta ainakin pyrin siihen. Erosen itsensä kirjoittamassa monologinäytelmässä oli myös omaelämäkerrallisuutta. – Parhaimmillaan tuotannot ovat silloin, kun niissä tutustuu uusiin ihmisiin, joista tulee oikeasti ystäviä, ehkä läheisiäkin, hän luonnehtii. Hän kokee kehittyneensä itse iän myötä puhumisessa ja avoimuudessa. – Kameran edessä pitää saada lyhyeen hetkeen paljon ja tässäkin Tommi on taitava. Keski-ikä on saanut Erosen ajattelemaan elämän rajallisuutta. Taiteen mahdollisuudet Porvoossa asuvan Erosen perheeseen kuuluu neljä lasta. Tämä voi synnyttää kriisin tai ainakin elämää saattaa alkaa hahmottaa uudenlaisella tavalla. – Tämä liittyy osaltaan myös puhumiseen ja näkyväksi tulemiseen. Erosella on tiedossa myös kameratöitä. Elämä ei tarjoakaan loputtomasti vaihtoehtoja. Ja toisten ihmisten kauttahan ihminen voi hahmottaa sitä, kuka hän itse on. 14 |. Hän onkin pätevä henkilö kuvailemaan Erosta näyttelijänä ja myös ihmisenä. En tiedä, olenko itse erityisen rohkea tässä asiassa. Joitain vuosia sitten hän pohti keski-ikäisen miehen/ihmisen sielunmaisemaa ja elämää Ihminen!-monologinäytelmässä, jota esitettiin Teatteri Jurkassa. Eronen on pohtinut myös puhumisen/puhumattomuuden -tematiikkaa. Sali on täällä tavallista pienempi, joten tunnelma on hyvin intiimi. Lauri Vennosen kirjoittama ja Laura Maijalan ohjaama Elämän ensikertalaisia on kahden hengen näytelmä, jossa Eronen nähdään lavalla yhdessä Ella Mettäsen kanssa. – Keski-ikään liittyy esimerkiksi ajatus siitä, että jos itse pysähtyy, ympärillä elämä kuitenkin kehittyy ja menee vääjäämättä eteenpäin. Mettänen on tehnyt Erosen kanssa aiemmin kuunnelmankin, ja Eronen on hänelle tuttu myös televisiosta ja elokuvista, katsojan roolista käsin. Eronen toteaa, että ihmisen on hyvä pysyä suurin piirtein samanlaisena tilanteesta riippumatta. Kaikki tämä näkyy siinä, millaisia valintoja hän t e k e e näyttämöllä. Lavalta näkee, ketä paikalle on tullut ja yleisöön on pakko saada kontakti eri tavalla kuin isommissa saleissa. ” ” Olen kehittynyt avoimuudessa.” Myös kameratöitä on tiedossa.” Vuosien mittaan Eronen on näytellyt lukuisissa muissakin teattereissa, mutta useimmin hänet on nähty Teatteri Jurkan tuotannoissa. – Esimerkiksi minulle itselleni on käynyt niin. – Se on minulle jonkinmoinen teatterin kotinäyttämö, olen viihtynyt täällä tosi hyvin. Hän alkaa myöhemmin tänä vuonna tehdä sekä elokuvaa että televisiosarjaa – tarkemmin hän ei voi noista projekteista vielä kertoa. – Vaikka meistä löytyy monta minuutta ja monta kerrosta, on kuitenkin syytä pysyä jollain tavalla uskollisena itselleen ja sille, mitä pitää itse ihanteena. – Näin on ehkä erityisesti lähimpien ystävien kanssa, muun lähipiirin kanssa on parantamisen varaa. Kuolemanpelko on turhan väkevä sana, mutta vastaan tulee ajatus omasta rajallisuudesta. Tommi Erosen mukaan taidekin voi korjata ihmisen suhdetta maailmaan
Olen kehittynyt avoimuudessa.” | 15 Voihan Venäjä! E nnen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan Suomen ja naapurin välillä yliteltiin rajaa varsin vilkkaasti. Nyt ovat rajat kiinni – ties kuinka pitkään. Kun tuemme Ukrainan oikeutettua taistelua olemassaolostaan, ei ole kuitenkaan oikein unohtaa ja laiminlyödä yhteyksiä Venäjän ortodokseihin ja varsinkaan luterilaisiin. p. Kun Šiškin jättää Venäjä-analyysissään aika vähälle huomiolle vuosituhantisen itäisen ortodoksikirkon kiemurat, niin Meriläinen paneutuu niihin perusteellisesti. On kyselty ja pohdittu, mikä kaikki on johtanut tilanteeseen, jossa suursodan uhka leijuu pään päällä. Oli kauppaa, kulttuuria ja myös kirkollista vastavuoroisuutta. Ja vallan tärkein työkalu on pelko. Ylivoimaisesti riipaisevimman sisäkuvan Venäjän nykytilasta ja menneisyydestä antaa kuitenkin Mihail Šiškin. Kirill korostaa Putinin tapaan, että Venäjällä on messiaaninen tehtävä maailmassa levittää rauhaa ja harmoniaa. Polttopisteessä on patriarkka Kirillin länttä hämmästyttänyt täysimittainen puolto Putinin hyökkäyssodalle Ukrainaan. Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä WSOY 2022, 224 s. Nyt hän vannoo, että käynnissä on metafyysinen sota syntiä ja läntisiä arvoja vastaan. Valhe ja totuus eivät ole samanlaisia Venäjällä ja Suomessa, Šiškin muistuttaa. Venäjällä valhe on oikeutettu, jos sen avulla saa valtaa. Tätä suhdetta kuvataan usein sanalla ”sinfonia”, joka tarkoittaa sitä, että kirkko tukee esivaltaa, joka puolestaan suojelee kirkkoa. Suurten sanojen tehtävänä on asioiden naamiointi. Yleisen kirkkohistorian dosentti Juha Meriläinen voitti vastikään mittavan Kalevi Jäntti -tietokirjapalkinnon ajankohtaisesta Ukraina-aiheisesta teoksestaan. Emme voi käyttää politiikan kieltä vaan Jeesuksen kieltä… Patriarkka ei voi muuttua Putinin alttaripojaksi.” Kirja osoittaa, kuinka symbioottinen suhde valtiolla ja kirkolla on Venäjällä. Patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä sota. Yksi reissaajista oli edesmennyt Hyvinkään kirkkoherra Hannu Pelkonen. 2001). Ei ihme, että hänen kirjaansa jonotetaan ja sitä on painettu yli 30 000 kappaletta. Enemmistö ei kaipaa demokratiaa, koska se näkee demokratian sekasortona. Kirjan provosoiva nimi nousee paavi Franciscuksen lausumasta Kirillille: ”Emme ole valtion pappeja. Venäläiset oppivat neuvostovuosina sanomaan yhtä, ajattelemaan toista ja toimimaan kolmannella tavalla. REIJO HUUSKONEN k ir ja -a r v io ” Vallan työkalu on pelko.” Mihail Šiškin Sota vai rauha. Juha Meriläinen Putinin alttaripoika. Itse asiassa tämä nöyristelyn mentaliteetti on peräisin jo mongolien vallan, ”Kultaisen ordan” ajalta. Ukrainassa maksetaan tästä missiosta päivittäin kallista hintaa. Otava 2023, 381 s.. He eivät voi paineen alla ilmaista avoimesti kantojaan, mutta voivat evankeliumia esillä pitämällä muokata mieliä uskomaan oikeuden lopulta voittavan. Tuettiin lähetystyöntekijöitä, tehtiin matkoja ystävyysseurakuntiin. Pintaa raapaisevia läntisiä selityksiä on riittänyt, yksi hiukan syvemmälle luotaava on Mauno Koiviston Venäjän idea (1. Kirill oli neuvostaikana tunnetusti KGB:n palkkalistoilla. Hänen yli 30 matkastaan syntyi kuvitettu omakustanne Voihan Venäjä! (2009). Ja todella tiivistä, alaviittein varustettua, mutta samalla kertaa sujuvasti kirjoitettua tekstiä kirjassa riittää lähes 400 sivun verran
r a a m at u n h e n k il ö t 16 | Te ks Ti m a il is ja n at u in en ku va pe k k a r a h ko n en. Pienen orjatytön usko Historian hämärästä nousee meitä puhuttelemaan pieni tyttö – voisi sanoa ”lähetyssaarnaaja”, kirjoittaa Mailis Janatuinen
Niinpä hän joutui seuraamaan vierestä, miten kauheaa tuskaa koko perhe kärsi perheenisän spitaalin tähden. Silloin Herra oli paljastanut hänelle, että jumalattomuuden keskellä eli | 17. Näyttämönä ei tällä kertaa ole Israel, vaan sen naapurimaa Syyria, jonka hyökkäyksiä vastaan Jumalan kansa oli joutunut usein puolustautumaan. Tällä tavalla oli israelilaistyttö joutunut vieraaseen maahan, eroon omaisistaan. Kukaan ei voinut häntä hänen hädässään auttaa paitsi Jumala. Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi. Kotona kylvetty siemen On selvää, että tällainen usko oli kylvetty lapsen sydämeen hänen kotonaan. Israelilaistyttö ostettiin Jumalan johdatuksesta suuren sotapäällikön rouvan orjaksi. Tytön kohtalo oli samantapainen kuin Joosefin, jonka hänen veljensä myivät Egyptiin. Kaiken kokemansa jälkeenkin hän uskoi yhä Kaikkivaltiaaseen, jolle mikään ei ole mahdotonta – ei edes spitaalisen parantaminen. Tämä on kovin ihmeellistä, sillä pohjoisvaltio Israelin uskonnollinen tilanne oli tuohon aikaan suorastaan katastrofaalinen. Kukaan ei kuullut lapsiraukan avunhuutoa. Jos pääsivät, he rukoilivat kiihkeästi tämän puolesta jokaisena elämänsä päivänä. Sitä tilannettahan he kuvasivat myöhemmin näin: ”Me näimme hänen sielunsa tuskan, kun hän rukoili meiltä armoa.” Joosef ei kuitenkaan katkeroitunut orjuudessa eikä vankeudessa. Onnellisessa kodissa kasvanut tyttö oli eräänä päivänä joutunut vihollismaan sotajoukon käsiin. Lapsi osasi rukoilla, kuten häntä oli kotona opetettu. Kun. Ehkä hänet otettiin vangiksi hänen ollessaan yksin paimenessa, kukapa tietää. Joitakin vuosia aikaisemmin oli profeetta Elia huokaissut olevansa ainoa jäljelle jäänyt uskovainen koko maassa. (2. H än on nimeä vailla oleva uskonsankari, jolta myös me tämän päivän kristityt voimme oppia jotain Jumalan ihmeellisestä voimasta ja johdatuksesta. Raamattu kertoo: ”Tyttö sanoi emännälleen: ’Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista.’” (5:3.) Näistä sanoista käy ilmi, miten suuri oli israelilaistytön luottamus isiensä Jumalaan ja Elisaan, tämän profeettaan. 5:1–2.) Voimme aavistaa näistä Raamatun jakeista, mitä tuo lapsi oli joutunut kokemaan. Mutta tie ylöspäin oli auki. Pääsivätkö vanhemmat selville, mitä heidän tyttöselleen oli tapahtunut. Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, sillä Herra oli käyttänyt häntä aseenaan pelastaessaan Syyrian sen vihollisilta. Raamattu kuittaa hänen elämänsä ja tehtävänsä parilla jakeella. Iltaisin oli äitiä ikävä, ja tyyny kastui kyynelistä. Tauti eteni hiljalleen, eikä parannuskeinoa ollut. Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia. Loppujen lopuksi hän pelasti koko Lähi-idän nälkäkatastrofilta
Varmasti tuon hurskaan perheen lapset olivat saaneet kuulla myös Gilgaliin pystytetyistä kivistä ja niiden sanomasta: ”Kun lapsenne vastaisuudessa kysyvät isiltään ja sanovat: ’Mitä nämä kivet merkitsevät?’ niin ilmoittakaa se heille ja sanokaa: ’Israel kulki tämän Jordanin poikki kuivaa myöten, … jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herran käsi on väkevä, ja jotta te pelkäisitte Herraa, teidän Jumalaanne, ainiaan’”. ” Lapsille on tärkeää opettaa sanaa.” 18 |. Katkera koti-ikävä, viha valloittajia kohtaan ja kostonhalu olisivat voineet myrkyttää kodin piirissä syntyneen uskon. Iankaikkiseen isänmaahan Ymmärrämme hyvin, miten toisinkin olisi voinut käydä. Mailis Janatuinen, Raili Pentikäisen tekstiä Mukaillen. Emmehän me tiedä, millaiset tragediat lapsiamme kohtaavat heidän elämänsä matkalla. Olettaisi kuitenkin hänen saaneen arvostetun aseman sotapäällikön perheessä. Näin hän tunnusti Elisalle parannuttuaan: ”Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa” (5:15). Monista muistakin ihmeistä hän oli tietoinen. Kun. Joosefin hänen kärsimystiensä johti Egyptin hallitsijaksi. Hän oli kuullut profeetan herättäneen kuolleista vanhempiensa ainoan pojan. Hyvä lukijani, uskotko sinä samoin omien tragedioittesi keskellä. Ehkä tytöstä tuli jopa jonkinlainen uskonnonopettaja Naamanille ja hänen perheelleen, sillä eiväthän he tienneet paljoakaan Israelin Jumalasta. 4:21–24.) Toisin sanoen: tyttö tiesi, ettei mikään ollut mahdotonta hänen Jumalalleen. 5.) Herra johti kuitenkin asian onnelliseen lopputulokseen. (Ks. yhä 7000 miestä, naista ja lasta, jotka eivät olleet suostuneet palvomaan Baalia kaikesta kuningashuoneen painostuksesta huolimatta. Herra oli saanut vaikuttaa hänessä ihmeellisen rakkauden ja syvän säälin Naamania kohtaan. Näin tyttösestä tuli pieni lähetyssaarnaaja niiden vihollisten keskelle, jotka olivat riistäneet hänet väkivalloin hänen kodistaan. 2. Ja siellä tytölle myös kerrotaan, miksi hänen täytyi joutua orjaksi vieraaseen maahan. Siellä hän saa myös tavata isänsä, äitinsä ja sisaruksensa, joiden parista hänet niin väkivaltaisesti riistettiin. Ja jollei tyttö päässytkään kotiin elinaikanaan, tulee hän kuitenkin pääsemään oikeaan, iankaikkiseen isänmaahansa aikojen lopulla. Monenlaisia erehdyksiä ja väärinkäsityksiä tapahtui. He olivat kertoneet Israelin kansan vaelluksesta Egyptin orjuudesta omaan maahansa. Jos lapsemme tarttuvat onnettomuuksiensa keskellä Jumalan sanaan, se antaa heille saman elävän toivon, joka pienelle orjatytöllekin annettiin. (Joos. Lapsi oli aivan varma, että Elisa tahtoisi ja voisi parantaa hänen isäntänsä spitaalista – vaikka tämä oli syyrialainen sotapäällikkö. Naaman parantui spitaalistaan ja sai terveyden lisäksi tärkeimmän: uskon Israelin Jumalaan ja sen kautta iankaikkisen pelastuksen. Onnettomuuksien kohdatessa kuulee usein kysyttävän: ”Missä Jumala oli silloin, kun tämä minulle tapahtui. Vähäisen piikasen sanojen kautta kiiri tieto elävän Jumalan voimasta ja kunniasta hallitustasolle asti. Pienessä sydämessään hän ymmärsi, että Herra oli itse ohjannut hänen elämäänsä ja ollut hänen kanssaan vieraan maan orjuudessa. Tytön perhe kuului aivan ilmeisesti noiden 7000 uskollisen joukkoon. Onko häntä edes olemassa?” Tyttö ei kysynyt näin. Nyt nämä asiat alkoivat pienelle orjatytölle elää. Myös Elisan elämänvaiheet olivat tytön tiedossa. alkuPeRäinen Juttu on ilMestynyt länsi-suoMen HeRännäisleHdessä 9/2019. Ei ole mahdotonta sekään, että hänen annettiin palata kotimaahansa. Tästä Raamatun kertomuksesta me opimme, miten tärkeää on opettaa lapsille Jumalan sanaa. Sä Herra usein valitset / aseikses’ pienet, alhaiset, siks’ että heissä näkyisi / vain sinun suuri voimasi. Miten tärkeää onkaan, että he tuntevat silloin Raamatun kertomukset, osaavat rukoilla Taivaallista Isäänsä ja turvautua Vapahtajan armoon. Israelilaisen tytön tulevista päivistä emme tiedä mitään. Näin lapsi toteutti tietämättään Jeesuksen käskyä rakastaa vihollisia ja rukoilla vainoojien puolesta. Niin, tyttö uskoi vilpittömästi Herran välittävän muistakin kuin valitun kansan jäsenistä. Raamattu ei ole katsonut tarpeelliseksi niistä kertoa. Vaikeissa oloissakin vanhemmat olivat säilyttäneet oikean uskon ja siirtäneet sen lapsilleen. Jopa Israelin ja Syyrian kuninkaat saivat tietää tästä ihmeestä. Nykyään, kuten tuolloinkin, opettaminen jää suurelta osin kotien tehtäväksi. Siitä alkoi tapahtumasarja, joka vei syyrialaisen sotapäällikön Samariaan Elisaa tapaamaan. Tämä kertomus saattoi tuoda orjatytön sydämeen pienen toivonkipinän, että ehkä hänkin saisi palata kerran kotiinsa
Jos pappi ei saa tukea, uhkana on sekä väsymys että suuntautuminen muihin tehtäviin. Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen on monelle haastavaa. | 19 si v u p e r so o n a Mikä oli hätkähdyttävin löydös Maisterista papiksi -tutkimushankkessa. Ongelmaa on siinäkin, etteivät seurakuntien alueelliset tarpeet ja valmistuvien teologien tarpeet useinkaan kohtaa toisiaan. Rekrytoinnissa korostetaan vuorovaikutus-, viestintäja dialogivalmiuksia. Uhkaavaan pappispulaan on havahduttu. P al st al la es it el lä än tu n n et tu ja h en ki lö it ä u u d es sa va lo ss a. Hän on tutkinut teologian opiskelijoita ja papiksi suuntautumista 1990-luvulta lähtien. Myös hyvät kokemukset seurakunnasta, seurakuntaharjoittelusta ja muista soveltavista opinnoista ovat merkityksellisiä. Nuoret papit näyttävät odottavan toisenlaista johtamista kuin vanhempi polvi. Toisaalta kirkon ja piispojen odotukset pappiskandidaattia kohtaan ovat armollisia. Vihittävän papin ei tarvitse olla valmis, vaan ammatissa on tilaa kasvulle ja persoonalliselle työotteelle. Viime vuosina on ollut enemmän papiksi vihittyjä kuin kirkon virkaan kelpoisia, vastavalmistuneita teologian maistereita. Osa siitä on korona-ajan kuormaa, mutta kyseessä on myös laajempi ilmiö. Moni pappi kokee jatkuvan kiistelyn esimerkiksi parisuhdeasioista ja naisten asemasta raskaaksi. Millaiset teologit tahtovat papiksi. Pappeus kiinnostaa, jos näkemys työllistymismahdollisuuksista on myönteinen ja henkilö kokee olevansa papin työn ydinalueilla vahva. Tähän kyselyyn saatiin vastaukset 202 henkilöltä. Professori Kati Tervo-Niemelä tietää, miksi teologian maisteri haluaa papiksi, mutta myös sen, miksi liperit pistetään naulaan. Miten työpaikkojen kannattaisi pitää huolta papeistaan. Myös sitoutuminen kirkkoon on tärkeää. Te ks Ti er ja ta u r ajo k in en ku va va rp u h ei sk a n en Tavallinen pappi on riittävä.” ”. Uhkaako Suomea pula papeista. Heistä 58 prosenttia nimesi lähdön aiheuttajaksi työpaikalla ilmenneet johtamisen ongelmat. Papin työaikaan liittyvät tekijät vaikuttivat 54 prosentilla, henkilökohtaisen elämän ja työn yhteensovittamisen vaikeudet 51 prosentilla vastaajista. Tutkimusten tulokset osoittavat esimiestyön tärkeyden. Miksi papit lähtevät seurakuntatyöstä ja kristillisistä järjestöistä muihin tehtäviin. Uupumus on huolestuttavasti lisääntynyt viime vuosien aikana. Yhteiskunnan uskontokriittisyys kuormittaa työssä aiempaa enemmän. Tavallinen pappi on riittävä pappi. Mitä papeilta nyt odotetaan. Vetovoimatekijöitä ovat koettu kutsumus sekä riittävä yksimielisyys suhteessa kirkon opetukseen ja kannanottoihin
Sitten isommat lapset saavat jäädä leikkimään Airan ja Eilan kanssa, ja me äidit siirrymme pienempien kanssa kohtaamaan toisiamme. Vilkkaampina päivinä aikuisia voi olla kymmenkunta ja lapsia tuplamäärä. Paikalle saapuu vielä yksi äiti lapsineen. – Onko kellään toivekappaletta. Tässä on niin hyvät sanat, kuuluu toive. On täällä isiäkin nähty. – Kävisikö 220, Sinun rauhasi anna Herra. Korona-ajan hedelmä Lapset pyrähtävät omille teilleen. Valtaamme mukavan sohvanurkkauksen, ja Hilla Vuori jakaa kaikille viisikieliset. Kristityille äideille ja isille tarkoitettu kerho kokoontuu Helsingin Alppilassa joka toinen perjantaiaamu. Kerhon alkuaikoina oli alustuksia eri aiheista, mutta nykyään kerhossa keskitytään lähinnä r e p o r ta a si Helmi Helsingin keskellä Te ks Ti ja ku va T SO fI a ZI ES Sl ER -K O Rp pI 20 | Kansanlähetyksen perhekerho kokoaa yhteen vanhempia pikkulapsiarjen keskeltä rakentumaan yhdessä ja jakamaan elämää.. -T ämä on ehkä Helsingin rumin talo, Hilla Vuori arvioi, kun kuljemme Alppitalon bunkkerimaista käytävää pitkin kohti Kansanlähetyksen toimitilan sisäänkäyntiä. Metalliovien takaa avautuu kuitenkin oma viihtyisä valtakuntansa, ja iloinen puheensorina täyttää eteisen. Vuori tiedustelee kitaransa takaa. Koronan jälkeen vetovastuuseen siirtyivät Hilla Vuori sekä eräs toinen kerhossa käynyt äiti. Yksi nelihenkinen äiti–lapsi-yksikkö sekä viralliset kerhomummot Aira ja Eila ovat hakeutuneet suojaan kireältä pakkaselta ja odottelevat meitä jo ovella hämärässä. – Koin, että Jumala nosti idean kerhosta mieleeni ja antoi hankkeelle menestyksen, Ebeling taustoittaa. Perjantait hän pitää kuitenkin vapaana voidakseen jatkaa kerhossa ja saadakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Viiden vuoden aikana kerho on tavoittanut arviolta 50–60 vanhempaa ja lähemmäs sata lasta. Siirrymme keittiöön, missä Hilla Vuori asettelee lounaseväät jääkaappiin ja laittaa kahvin valumaan. Lasten kanssa laulettavan alkulaulun sanat ovat tutut kaikille, itseäni lukuun ottamatta. Tämä on paikka, jossa vanhemmat saavat vertaistukea, hengellistä yhteyttä ja hengähdyksen arjen pyöritykseen sekä lapset leikkihetken. Meitä on nyt viisi äitiä paikalla, lapsia kymmenen, yksi masuasukki mukaan lukien. Nyt Vuori on ehtinyt jo palata 80-prosenttisesti työelämään. Olen tullut ensimmäistä kertaa Kansanlähetyksen perhekerhoon. Joskus mukana on ollut etsikkojakin kaverin kutsumana. Kun teevesi on kiehunut ja kahvi valmista, menemme leikkihuoneeseen. Kerho syntyi viitisen vuotta sitten esikoistaan odottaneen Eveliina Ebelingin aloitteesta. Paikalle saapuu lisää osallistujia, ja keittiössä vaihdetaan ensikuulumisia
Kun kyyneleet virtaavat, tullaan halaamaan. | 21. – Tänä päivänä vanhemmille asetetaan tosi paljon vaatimuksia, Hilla Vuori avaa. Armollista vanhemmuutta – Otetaan vielä alkurukous ja sitten kuulumiskierros, Hilla Vuori ehdottaa. Millaista on olla kristitty vanhempi vuonna 2024. Täällä kerhossa kuitenkin saa sitä yhteyttä, eräs äiti pohtii. Se, että suurin osa kerhossa käyvistä vanhemmista on äitejä, antaa oman mausteensa dynamiikkaan. Raamatusta luetaan jakeita rohkaisuksi, ja on rukousaiheita ja -vastauksia. Tämän kierroksen aikana ei puhuta lasten talvivarusteista eikä syömisistä vaan siitä, miten itse kukin oikeasti voi. – Kerran pyysimme tutun fysioterapeutin pitämään meille lantionpohjajumppaa. – Sitä kaipaa kristittyjen yhteyteen ja tekisi mieli kuplautua. Helmi Helsingin keskellä ” Sitä kaipaa kristittyjen yhteyteen.” Aira Sundbäckin (alakuvassa) omat lapsenlapset ovat jo ohittaneet pikkulapsi-iän, mutta perhekerhossa saa taas temmeltää pienten kanssa. Mutta tänne saa tulla keskeneräisenä keskeneräisten joukkoon. Armoa, siis. – Sen kaiken täyttäminen olisi mahdotonta. Paikalla oli kuitenkin isiäkin, ja jumppaa mukautettiin kaikille sopivaksi, Vuori hymyilee. Mutta meidät on kutsuttu myös tähän yhteiskuntaan. Siitähän tässä on kyse – että Jeesus on kuollut meidän puolesta sovittaakseen meidän synnit. henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja jakamiseen. Perhekerhoon tullaan monista seurakunnista, mutta jaettu uskon ydin on sama. Perhekerhossa on otettu huomioon eri-ikäisten tarpeet. Kerhossa toteutuvassa uskovien yhteen tulemisessa on jotain lataavaa ja hoitavaa. Perhekerhon kohtaamisissa on elämän makua. Sitä me haluamme välittää myös meidän lapsille
Hilla Vuoren mielestä seurakunnissa voisi olla enemmänkin toimintaa, joka yhdistäisi eri-ikäisiä. – Ja tämä on tosi kiva tila, Aira jatkaa. Omissa oloissa hukkuu helposti perspektiivi, että muutkin painiskelevat samojen teemojen kanssa. Itse olen ajellut Myrskylästä, mikä lienee ennätys. Hän laittoi esiliinan päänsä yli ja rukoili lastensa puolesta. – Luin juuri Susanna Wesleyn elämästä. Hänellä oli 11 lasta ja miehellä paljon poissaoloa. – Tuntuu, ettei ihmisillä ole tässä yhteiskunnassa mitään pysyvää, mihin kiinnittää arvojaan. Kolme sukupolvea Nälkä ajaa isommat lapset äitiensä luo. Varttuneempien naisten läsnäolo myös tukee ja rohkaisee kerhoon osallistujia kristittyinä vanhempina. Perhekerhoon osallistuvien vanhempien välinen keskittynyt kohtaaminen on pitkälti mahdollista kerhomummojen ansiosta. Huoneeseen tulvii valoa isoista ikkunoista. Lapset ovat saaneet uskovia ystäviä, toivottavasti elinikäisiä veljiä ja siskoja, kulkemaan yhteistä taivalta kohti Taivaan kotia, Eveliina Ebeling kertoo. Mutustan voileipääni ja katselen, kuinka pienet ja suuremmat suut käyvät kiinni lettuihin, pasteijoihin ja mikroaterioihin. Perhekoko. – Jotkut käyvät täällä Järvenpäästä asti, eräs äiti kertoo lounaan lomassa. On valtava voimavara, kun he tarjoavat sylin meidän lapsille. – Olen saanut kerhosta hyviä ystäviä, joita tapaan muulloinkin kuin kerhossa. Rukousvanhemmuus Alamme olla virallisen osuuden loppupuolella, ja äidit ovat kokoontuneet rukoilemaan yhdessä. – Kristittynä äitinä sitä kokee usein erilaisuutta, kun ajattelee asioista niin eri tavalla. Sitä vanhemmuus on, palvelutehtävä, jolla on kauaskantoiset vaikutukset. Aira haaveilee. Lasten touhun ja kasvamisen katseleminen valaa toivoa tulevaisuuteen. Ilman heitä kerho tuskin pyörisi, Vuori kiittelee. – Mitähän näistä tulee isoina. Jakamisessa syntyy ystävyyttä. Ja miten löytää tasapaino siihen, että olen lapsieni parasta tavoitteleva vanhempi mutta myös muilla lahjoilla varustettu ihminen. Kerhon kolmas mummo, Aulikki, ei ole päässyt tällä kertaa paikalle. Silti hän otti aikaa rukoukseen. Rukouksen jälkeen osan täytyy lähteä, mutta jäämme vielä pienemmällä porukalla juttelemaan – rukouksesta. Siitä asti on täällä käyty. Täällä saa jakaa arvopohjan, toinen äiti toteaa. Tieto perhekerhosta saavutti kerhom u m m o t korona-aikana perustetun Zoomr y h m ä n kautta. – On hienoa, kun nämä lapset saavat kodeissaan kristillisen kasvatuksen, Eila iloitsee. – Ei ole niin helppoa ystävystyä jonkun itseään paljon nuoremman tai vanhemman kanssa, mutta toteutuessaan ylisukupolvinen ystävyys voi olla molemmille tosi arvokasta, Vuori miettii. Toiveet. Nyt on lounastauon aika. kansanläHetyksen PeRHekeRHo kokoontuu Joka toinen PeRJantai klo 9.3012.30 alPPikodilla Helsingissä osoitteessa kaRJalankatu 2a1. Jostain on löytynyt roolivaatekätkö. Aikoinaan varhaiskasvatuksessa työskennellyt Eila on samoilla linjoilla. Perhekerho kerää osallistujia ympäri pääkaupunkiseutua, mutta myös sen ulkopuolelta. Lapset hyppelevät innoissaan ympäri huonetta. – Ja mitä heistä tuli. – Tykkään puuhata lasten kanssa, paljon pyhäkouluja pitänyt Aira Sundbäck perustelee kerhomummouttaan leikin lomassa. Kristillinen vakaumus on yhteinen pohja, josta käsin kukin tekee omat ratkaisunsa. – Meille vanhemmille on ollut siunaavaa, kun mummot on halunneet viettää aikaa kerhossa. Lounaan jälkeen siirryn leikkitilaan jututtamaan Eilaa ja Airaa. Terveys. Muutama heistä oli mukana merkittävän herätysliikkeen synnyssä, eräs äiti kertoo innostuneena. lisätietoJa HttPs://Hekl.fi/ PeRHekeRHo/ ” Mitähän näistä tulee isoina?” 22 |. Pelot. Kaikesta voi kuitenkin puhua, myös herkistä aiheista. Jaan muiden äitien kanssa toisen ajatuksen rukouksesta: – Poimin Antero Laukkasen elämäkerrasta ajatuksen, ettei ihmisen palvelutehtävä voi olla suurempi kuin hänen rukouselämänsä. – Toki messuissa käy myös ihmisiä vauvasta vaariin, mutta helposti tulee juteltua lähinnä saman ikäisten kavereiden kanssa. Keskustelu polveilee arjen tasapainon, lasten varhaiskasvatuksen ja kotihoidon, tulevien kouluvalintojen ja oman jaksamisen teemoissa
Moos. Käärmeen nahanluonti kuvasti kuolemattomuutta. Seuraukset tiedämme. Jeesus tuli kirotuksi meidän puolestamme, Hän voitti kuolemalla kuoleman. Moos 3:15.) Käärmettä on muinoin palvottu osana Astarte-jumalattaren kulttia. (2. Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme.’ Ja Mooses rukoili kansan puolesta. Herran puhuttelu jatkuu: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Jokainen, joka katsoo ristin merkkiin pelastuksen tuojana, saa suojan pahalta. Ennen israelilaisten tuloa käärme oli yleinen kanaanilaisten epäjumala. ”Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: ’Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Tästä on esimerkkinä Israelin Beit Sheanista esiinkaivettu Astarten pyhäkkö. Sen levinneisyysalue ulottuu Lähiidästä Intiaan. Käärmelajeja tunnetaan Lähi-idässä noin 35, joista 6 on myrkyllisiä. Hietakyihin kuuluva efa eli pyramidikyy (Echis carinatus) tappaa enemmän ihmisiä kuin mikään muu käärme. Ihmisiä kuolee käärmeenpuremiin vuosittain noin 100 000. Vaikuttaakseen Egyptin vallanpitäjiin Mooseksen sauva muuttui käärmeeksi: Aaron heitti sauvansa faraon ja hänen palvelijainsa eteen, ja se muuttui käärmeeksi. 10:19.) Te ks Ti m IK a pO U KE ku va tH E pa lm ER / IS tO cK. Käärmeen kielen kaksihaaraisuus kuvastaa petollista puhetta, sen myrkky sanojen pahaa vaikutusta. Käärmeen liikkuminen salassa, kiemurrellen esteiden ympäri kuvastaa juonikkuutta, viekkautta, viisauttakin (esim. | 23 KÄÄRME (Serpentes) K äärmeet ovat erinomaisia selviytyjiä ja tehokkaita saalistajia. Matt. Viekas ja petollinen r a a m at u n e lä im e t Raamattu kertoo joitakin tapahtumia, joissa Jumala käyttää käärmettä merkkinä pahan voittamiseksi. ”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ’Onko Jumala todellakin sanonut: Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” (1. Käärmeen matelevaa olemusta kuvataan syntiinlankeemuksen kirouksen seuraamuksena. Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot; ja nämä Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa: he heittivät kukin sauvansa maahan, ja ne muuttuivat käärmeiksi. Nimi Beit Shean merkitseekin käärmeen pyhäkköä. Käärmeet tappavat saaliinsa joko myrkyllä, puremalla tai kuristamalla. 21:7–8.) P a r a t i i s i s s a käärmeen pään polkeminen annettiin vaimon siemenen tehtäväksi. Moos 3:1.) Käärme on ensimmäinen eläin Raamatussa, joka kuvataan vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa. (4. ”Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.” (Luuk. Jeesus puhuu ristiinnaul it se m i sest a a n käärmevertauksella muistuttaen erämaavaelluksesta: Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän (Joh 3:14). Silloin Herra sanoi Moosekselle: ’Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon’”. 7:10–13.) Israelilaisten erämaavaelluksella käärmeiden pistojen vastavaikutuksena Herra käski rakentaa pronssikäärmeen. 10:16). Moos
Leino on aiemmin työskennellyt turistipappina manner-Espanjassa, Torreviejassa, sekä Fuengirolassa. A urinko syleilee paraikaa Espanjassa, Gran Kanarialla, asuvia ja lomailevia suomalaisia, joista moni on paennut sinne synnyinmaansa pimeyttä, pakkasia ja liukkaita talvikelejä. – Las Palmas on kansainvälinen kaupunki, jossa moni suomalainen viettää aikaa pidempään ja elää myös perhearkea työssä käyden. Samalle janalle asettuvat suomalaisten suosimat kokoontumispaikat Plaza Farraylla, jossa usein rupatellaan vielä kirkkokahvien jälkeenkin. Hänestä jokainen suomalaisten suosima kohde on omanlaisensa. 24 |. Gran Kanarian suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta järjestääkin jumalanpalveluksensa ilta-aikaan Playa del Inglésissä ja Las Palmasissa, jotta väki saa rauhassa nauttia keskipäivän valoannoksensa. Playa del Inglésissä on pääasiassa lomamatkoille tulleita. Turistipappina työskentelevä Reijo Leino asuu vuokra-asunnossa Kirsi-vaimonsa kanssa Las Palmasin ytimessä – Suomi-kerhon ja kirkon välimaastossa. Las Palmasissa työskentelevä turistipappi, Reijo Leino, 68, kertoo, mitä se tarkoittaa käytännössä. Las Palmasissa jumalanpalvelukset ovat torstaisin kello 18 Skandinaavisessa Turistikirkossa, Inglésissä perjantaisin kello 17 Templo Ecuménicossa. Meneillään on nyt toinen talvikausi Atlantin valtameren rannalla. Kirkonpenkki kutsuu Kanarialla Espanjan rantakohteissa suomalaisia palvelee nyt Merimieskirkko, jolle vastuu kirkon ulkosuomalaistyöstä siirtyi kesäkuun 2023 alusta
Vain tietojärjestelmä muuttui Aiempina talvina Leino työskenteli ulkosuomalaistyössä Kirkkohallituksen alaisuudessa. – Syksyllä lapsiperheen vanhemmat esittivät toiveen, että lapsille ja nuorille olisi kiva saada jotain toimintaa, joka vaalisi ja vahvistaisi Gran Canarialla yhteyttä suomalaisuuteen. Silloin turistipapinkin kalenterimerkinnät menevät uusiksi. Aurinkorannikolla suomalaisten tukena on Merimieskirkon oma sosiaalikuraattori Tia Raunio. Hallinnollinen muutos tapahtui viime vuonna. Luontevan tekemisen yhteydessä suomalaiset lapsiperheet saavat tilaisuuden tutustua toisiinsa. Reijo Leino, 68 • palvelee maaliskuun 2024 loppuun saakka turistipappina Gran Kanarialla • naimisissa, 4 lasta, 11 lastenlasta ja 1 lapsenlapsenlapsi • työskennellyt mm. Matalalla kynnyksellä Suomalaisessa seurakunnassa on kuluvalla talvikaudella tehty uusia avauksia. – Idea otti tulta. Kirkollisen ulkosuomalaistyön kehittäminen ja koordinointi siirtyivät 15.1.2024 alkaen Merimieskirkon johtavalle papille. Kokemus on, että suomalaiset keksivät ratkaisun ongelmaan jos toiseenkin ja antavat mielellään vinkkejä toisilleen. Lettukesteillä oli yli 40 osallistujaa.” ” m a a il m a n y t Te ks Ti ER Ja ta U Ra -J O KI N EN ku va KI RS I lE IN O kuka. Reijo Leinon kausi turistipappina päättyy maaliskuun 2024 loppuun, jolloin hän kotiutuu Kirsi-vaimonsa kanssa Naantaliin. Vapaaehtoiset huolehtivat monista siihen liittyvistä tehtävistä; laittavat taululle näkyviin laulettavat virret, tuovat ehtoollisvälineet paikoilleen, jakavat virsikirjat tulijoille, keittävät kirkkokahvit ja pyytävät avukseen sen verran henkilöitä, kuin kokevat tarvitsevansa. Nyt työnantaja on Merimieskirkko. – Ilmoitan ajan ja paikan ja sitten voimme omakustanteisesti syödä yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Viimeksi paistotalkoissa, herkutteluissa ja toimintapisteissä oli yli 40 osallistujaa. Merkittävä etu on se, että Leino tuntee paikalliset käytännöt ja puhuu sujuvasti espanjaa. Jumalanpalvelus on ydintä Suomalaiset osallistuvat Gran Kanarialla mielellään jumalanpalvelukseen. Lisäksi hän on yhteyshenkiö ulkosuomalaisten rippikouluissa. Espanjan käytäntöjen mukaan vainaja tuhkataan 72 tunnin kuluessa kuolemasta, mikä on omaisille haaste vieraassa kulttuurissa. Leino kutsuu mukaan tekstinlukijat ja ehtoollisavustajat. kirkkoherrana Tuusniemellä ja Järvi-Kuopion seurakunnassa sekä Suomen Lähetysseuran työntekijänä Kolumbiassa ja Venetzuelassa | 25. Yksi turistipapin tärkeistä tehtävistä on auttaa konkreettisesti ja henkisesti kriisitilanteessa esimerkiksi silloin, kun suomalainen sairastuu äkillisesti ja vakavasti, joutuu onnettomuuteen tai rikoksen uhriksi tai menehtyy. Uskon ja toivon, ettei muutos näy seurakunnan toiminnassa. Matalan kynnyksen toimintaa ovat myös kaikille avoimet lounaat Reijo-papin kanssa. Uuteen tehtävään valittiin Jussi Laine, joka toimii myös turistityöntekijöiden ja Aurinkorannikon pappien esihenkilönä sekä muiden ulkosuomalaispappien konsultatiivisena tukihenkilönä. – Turistipappi saa keskittyä papin työn ytimeen, toimituksiin ja ihmisten palvelemiseen, sillä seurakuntaneuvosto vastaa hallinnosta. Eipä juuri muuta. – Vain esimies ja tietojärjestelmät vaihtuivat. Niin ehdotimme vaimoni kanssa Suomi-kerholle, josko sen tiloissa voitaisiin pitää lettukestejä
Joitakin kuukausia aikaisemmin Susanna oli jäänyt leskeksi, Marjaanallakin oli kipeitä kriisejä takana, lisäksi koronapandemia kolkutteli ovilla. He perustivat yhteisen yrityksen Fountains of Life itsenäisyyspäivänä 2019. Mihinkään helppoon tilanteeseen uusi alku yrittäjinä ei osunut. Mutta palataan ajassa taaksepäin. Rakennusprojekti alkaa Uskoontulo ja avopuolison kanssa aloitettu pariterapia loivat uskoa yhteiselle tulevaisuudelle. – Tulin uskoon vuonna 2005. Kaikki sujui jouhevasti ja sopiva tontti löytyi. Perheen kasvaessa oli aika etsiä isompi asunto. Hän katsoi mielellään kristillistä TV7-kanavaa ja kerran ohjelmaa katsoessa tuli se hetki, jolloin hän koki, että on hänen aikansa antautua Jeesukselle. – Menimme naimisiin 2006 ja samana vuonna syntyi esikoisemme ja seuraavien vuosien aikana vielä kaksi lasta. Vaikka elämässä kohtaa vaikeita asioita, koettelemuksia, surua ja suoranaista pimeyttäkin, toivo on aina läsnä. Pian perheen nuorimman lapsen syntymän jälkeen Susannan puoliso menetti työnsä. Mutta toivo juurtuu realiteetteihin. Kesän aikana rukoilin paljon, koin jotenkin erityistä tarvetta siihen, Susanna Warme kertoo. Kun sopivaa asuntoa ei löytynyt, heräsi ajatus talon rakentamisesta. elämäntaito TeksTi ja kuvaT SaRI SavEla Toivo säteilee valoa synkimpäänkin hetkeen ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen” (Room. Uusi työpaikka löytyi kuitenkin pian ja rakennusprojekti saattoi alkaa. Molemmat naiset huokaavat kiitollisina, kuinka Jumala on pitänyt huolen ja johdattanut heitä. Ollessaan kotona lasten kanssa 26 |. Ohjelmassa oli juuri puhuttu, kuinka ihminen voi tulla uskoon. – Se oli kova paikka, sillä olin tuolloin kotona lasten kanssa ja mieheni oli perheen pääasiallinen elättäjä. 8:28). Myös parisuhdekriisi avopuolison kanssa sai Susannan etsimään Jumalaa. Y rittäjyys oli siintänyt molempien naisten mielissä jonkin aikaa, kunnes palaset loksahtivat paikolleen tarkasti Jumalan johdatuksessa. Tämä jae on kantanut kahta yrittäjänaista, Marjaana YliKrekolaa ja Susanna Warmea
Toivo säteilee valoa synkimpäänkin hetkeen | 27
Susanna huomasi, että mies unohti maksaa laskuja, ja oli muutenkin poissaolevan oloinen. Samaan aikaan, kun mies oli sairaalassa, talolle tehtiin perustukset. Kerran kun hän oli psykiatrin vastaanotolla, tämä teetti neurologisia testejä, joiden perusteella määrättiin magneettikuvaus. Hengelliset asiat jäivät kuitenkin taka-alalle, kun Marjaana ylioppilaaksi päästyään muutti Helsinkiin opiskelemaan kauppatieteitä. Miehen vointi alkoi heiketä. Kaksivuotinen terapiakoulutus antoi ja teetti paljon. – Lapsena seurasin monet häät ja hautajaiset urkuparvelta, Marjaana kertoo. ” Uhka oli todellinen.” Kirkon tilaisuudet tulivat Marjaana Yli-Krekolalle tutuksi jo lapsena, koska hänen isänsä toimi kanttori-urkurina. Vaikeudet kuitenkin syvenivät ja ahdistava tunnelma kodissa tiheni. Löysin terapeutin, joka suositteli hakemaan kristilliseen terapiainstituuttiin, missä alkoi ratkaisukeskeinen terapeuttikoulutus. Vuoden sairausloman jälkeen mies palasi työhönsä. Syksyllä 2006 Marjaana jäi masennuksen vuoksi sairauslomalle. Siitä lähtien hän on ollut kiinnostunut Israelista ja juutalaisesta kansasta. Yhtenä synkkänä päivänä Marjaana kuunteli Radio Deitä, missä Pekka Simojoen säveltämän laulun sanat 28 |. Lapsuuden usko Marjaana Yli-Krekola kasvoi seurakunnan keskellä. Edesmennyt kirurgi Juha Hernesniemi leikkasi ja soitti Susannalle illalla ja kertoi, että leikkaus oli mennyt hyvin mutta kasvain on pahalaatuinen. Pää kuvattiin heinäkuun lopussa ja reilun viikon päästä oli leikkaus. Susanna pohti ajoittain, että voisi elämässään tehdä jotain muutakin kuin opettajan työtä, johon hänellä oli koulutus. Sairautta ja rakentamista Rakennussuunnitelmia tehtiin keväällä 2013. Yksi tärkeä etappi hengellisen elämän matkalla oli, kun Marjaana 11-vuotiaana löysi isoäitinsä jäämistöistä Raamatun. – Se oli ihanat kaksi vuotta. – Hain ja sain apua, työskentelin terapiassa itseni kanssa ja menin myös Krito-ryhmiin. – Hain terapeuttista apua. – Luin sen hyvin varhain alleviivaten. Perheen elämä rauhoittui, ja oli Susannan vuoro väsyä. Sitten tummia pilviä alkoi kerääntyä taivaalle. Susannan ja Marjaanan tiet kohtasivat terapiaopinnoissa, sillä myös Marjaana oli aloittanut opinnot. Kirkon erilaiset tilaisuudet tulivat hänelle pienestä pitäen tutuiksi kanttori-urkurina toimineen isän kautta. Lääkäri tulkitsi oireiden viittaavan masennukseen ja burnoutiin, mutta mies ei tuntenut itseään masentuneeksi. Opintojen parista löytyi tuleva puoliso ja tiiviin seurustelun jälkeen Marjaana avioitui. Talo valmistui ennätysajassa, ja jo marraskuun lopussa perhe pääsi muuttamaan uuteen kotiin. Päätin hakea sinne. Vaikeita vuosia Mutta avioliitto oli vaikea ja perhe-elämä toimimatonta, mikä sai Marjaanan hakeutumaan pariterapiaan – yksin, sillä puolisoa hän ei saanut mukaansa. Kymmenen avioliittovuoden jälkeen perheeseen syntyi ensin yksi ja kahta vuotta myöhemmin toinen tytär. Rippikoulun Marjaana kävi Yad Hashmonassa Israelissa
Siinä hetkessä koin, että Jeesus tuli hakemaan minua takaisin laumaansa, Marjaana kertoo. Ajatus yrittäjyydestä oli kypsynyt myös Susannan mielessä, yrittäjyyskurssinkin hän oli suorittanut muutamaa vuotta aikaisemmin. Jotain Israeliin liittyvää. ” Molemmat valmistuivat terapeuteiksi.” Parisuhdekriisi sai Susanna Warmen etsimään Jumalaa. – Vaihdoin sosiaalialalle. Terapiaa ja tuotteita Ratkaisukeskeistä terapiaa Marjaana päätyi opiskelemaan silloisen työpaikkansa kautta. Pari kuukautta Marjaana asui lapsineen turvakodissa ja se oli heille elämän parasta aikaa. Valmistuin Raamattuopistolta sosionomiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi 2014. Yhteistyökumppanit valittiin kahden kriteerin perusteella: tuotteiden tulee olla Suomessa uusia ja hinnaltaan kohtuullisia. Uskon syvenemistä seurasi myös syvempi kutsumustietoisuus. – Vuoden vaihteessa sain työterveyslääkärin kautta ymmärryksen, että tänään ei mennä kotiin, vaan turvakotiin. Yhteinen matka Israeliin 2018 selkiytti, mitä tuotteita he voisivat tuoda Israelista Suomeen. – Olin yksin pimeässä, mutta yhtäkkiä sain ilon ja valon elämääni. Tilaisuus tähän avautuikin myöhemmin. Ajatuksena oli myös, että tuotteiden myynnistä saatavilla tuotoilla he voisivat siunata Israelissa ihmiskaupan uhrien parissa tehtävää Debora-työtä. Susanna oli päässyt puolisonsa kanssa käymään Israelissa keväällä 2017. – Siihen aikaan Raamattuopistosta tuli meille tärkeä paikka ja sain paljon apua sieluhoitokeskusteluista Raimo Mäkelän kanssa. Omat turvakotikokemukset taustalla Marjaanalle vahvistui, että hän haluaa olla perustamassa kristillistä turvakotia. Tuotesektoriksi valikoitui kosmetiikka. koskettivat syvältä: Minä tulin sinua varten… sillä sinä olet minulle rakas... Molemmille naisille Israelilla oli erityinen merkitys. Hengellinen elämä syveni ja samalla myös arvomaailma muuttui niin, ettei Marjaana en halunnut jatkaa entisellä työnantajallaan pörssiyhtiössä. Uhka oli todellinen. Mutta mitä enemmän Marjaanan sydämeen loisti valo sitä tukalammiksi kävivät kotiolot. Hän päätti rukoilla asiaa. Marjaana puolestaan oli kokenut edellisenä vuonna jonkinlaisen superherätyksen Israeliin liittyen. Rukous maan ja juutalaisen kansan puolesta tuli tärkeäksi, mutta myös halu siunata konkreettisesti. Pari kuukautta myöhemmin, kun oli jälleen opintojen lähijakso, Susanna kysyi yllättäen kahvitauolla Marjaanalta: ”Voisimmeko perustaa yhdessä firman?” Siihen Marjaana vastasi heti: ”Kyllä, mutta tiedätkö, että meidän firmamme tuo myös Israelista tuotteita.” ”Joo, voi tuoda”, vastasi Susanna. Kaikki kolme rentoutuivat ja vapautuivat. Kerran opintojen lähijaksolla Marjaanalle tuli ajatus, että Susanna voisi olla ihminen, jonka kanssa hän haluaisi perustaa yrityksen. Hänelle oli kuitenkin selvää, että terapiatyön ohella hän haluaisi tehdä myös jotain muuta. | 29
Helmikuussa 2019 mies kuoli. Molemmat naiset tekevät myös terapiatyötä aputoiminimellä Terapia toivontie. Ratkaisukeskeiset terapeutit näkevät, että Jumalan huumoria on se, että myös heidän maahantuomansa tuotteet ovat ratkaisukeskeisiä. Marjaanan ja Susannan yritys tuo kosmetiikkaa muun muassa Israelista. Näemme jälleen Helmikuisena lauantaina 2018 Susanna ja Marjaana valmistuivat ratkaisukeskeisiksi terapeuteiksi. Tällä hetkellä heillä on 30 jälleenmyyjää eri puolilla Suomea. Ratkaisukeskeisyyden siunaus Kun Susanna ja Marjaana aloittivat yrittäjinä ja tilasivat Israelista ensimmäisen tuote-erän, alkoi koronapandemia. Paljastui, että sairaus oli uusiutunut, mutta enää kasvainta ei voinut leikata, eikä sädehoitoakaan voitu antaa. Ambulanssia odottaessa Susanna kysyi mieheltään, mitä hän sanoisi lapsille, jos tämä ei selviäisikään. Susanna ja Marjaana kokevatkin, että tuo lähde on pulpunnut uusia asioita, erilaisia tuotteita, verkostoja... Kaikki yhdessä on vaikuttanut heidän parhaakseen. Mies oli rauhallinen ja poissaolevakin, kunto alkoi jälleen laskea. Yrityksen nimi on Fountains of life, elämän lähde. Onpa yksi tyytyväinen asiakas kiitokseksi halunnut kustantaa tuotteista mainoskampanjan Radio Deihin. Vaikka haasteita on ollut riittämiin, myös onnistumisia ja selkeää Jumalan apua ja johdatusta arkisissa asioissa on ollut paljon. Sairaalassa mies sai vielä toisen, laajemman kohtauksen, mistä hän ei enää kuntoutunut kotiin. Jumalan luomia yhteyksiä. Elämä jatkui, Susanna kävi töissä, hoiti lapset ja vieraili sairaalassa. – Olihan se tavallaan helpotus siinä vaiheessa. Jotain, mitä ei itse osaisi kehittää ja keksiä. Myöhemmin keväällä mies sai epileptisen kohtauksen. Loppuun asti rukoilimme. ”Rakastan teitä, näemme jälleen ja Herra pitää huolen omistaan”, nämä terveiset hän välitti vaimonsa kautta lapsilleen. Tuotteista saatu palaute on ollut hyvin myönteistä, moni on saanut niistä avun vaivoihinsa. Seuraavan viikon tiistaina Susannan puoliso jäi työttömäksi. Hän oli todella riisuttu mies, ihan satavuotiaan näköinen, vaikka oli vain 44-vuotias. Hautajaiset olivat kauniit ja täynnä iloa jälleennäkemisestä, mutta suru ja kaipaus olivat myös läsnä. ” Lähde on pulpunnut.” 30 |. – Hän jäi kotiin ihmettelemään, että mitä nyt, Susanna muistelee
6:16). Tosin viime vuosina on alettu puhua yhä enemmän digipaastosta ja kaikenlaisista muista paaston korvikkeista. 13:2,3). . k ys y m ys & v a st a u s | 31. Jeesus ei kehottanut seuraajiaan paastoamaan, mutta näytti kuitenkin pitävän sitä hyvänä asiana, lähes itsestään selvyytenä sanoessaan ”kun paastoatte” (Matt. Mikä on paaston hengellinen pointti. Paavali ei opettanut, että kristityn pitää paastota, mutta kertoi kuitenkin itse paastonneensa (2. Silti niitä voidaan paastolla saada. 11:27). Kristillinen paasto on luterilaisuudessa harvinainen ajatus. Paastolla ei osteta Jumalalta siunauksia. Kor. MIK Ä ASK ARRUTTA A. Kristitty joka ei paastoa, ei ole huonompi kristitty kuin se, joka paastoaa. Vastaajana on tällä kertaa teologian tohtori Eero Junkkaala. Lähetä kysymyksesi meille osoitteeseen elama@perussanoma.fi. Mikä tahansa kieltäytyminen turhasta tai hyvästä asiasta vielä paremman hyväksi on järkevää. Sanon ”korvikkeista”, koska oikea paasto on ruoasta kieltäytymistä. Apostolit paastosivat tärkeän ratkaisun edessä (Ap.t. Paastoamatta jättäminen ei ole synti, mutta se joka haluaa jonkin tietyn asian tai elämäntilanteen vuoksi vähäksi aikaa kieltäytyä ruoasta, voi saada sitä hengellistä vahvistusta. Ei noista korvikkeistakaan mitään haittaa tietenkään ole, päinvastoin
Niinä vuosina kypsyi hänen sanomansa. Wisløff (1908–2004): kahdeksan suomennosta. Viimeisenä astui esiin heidän serkkunsa, professori Carl Fr. Se ilmenee hänen monille kielille käännetystä ja eniten luetusta kirjastaan, jonka alkuosan, kristillisen uskonopin eli dogmatiikan Minä tiedän keneen uskon, julkaisi 1965 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ja jälkiosan eli kristillisen etiikan Elämänkoulu Luterilaisen valon tuoja uskon esikuvia Wislöffin hengellinen sanoma kypsyi, kun hän toimi seurakuntapappina Oslossa. E. Lehdessämme 2022 esitellyltä pastori Fredrik Wisløffiltä (1904–86) on ilmestynyt suomeksi lähes 40 kirjaa. Sitten tuli mukaan hänen veljensä, piispa H. Wisløff (1902–69) yhdeksällä hartauskirjalla. Wisløff osallistui lukiolaisena vuonna 1926 Helsingissä pidettyyn Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen suureen pohjoismaiseen kokoukseen. Siellä hän, uskovan kodin poika, pääsi varmuuteen pelastuksestaan. Carl Fr. Wisløff oli 14 vuotta seurakuntapappina, puolet ajasta Oslon työläiskaupunginosassa. TeksTi raimo mäkelä kuva ntB scanpix 32 |. Carl Fr. Wisløff tuli lukiolaisena uskoon Suomessa ja kasvoi kotimaassaan Norjassa hengelliseksi johtajaksi N orjalainen sukunimi Wisløff alkoi tulla tutuksi Suomen kristikansalle 1940-luvusta lähtien hengellisistä kirjoista. Hänestä tuli pappi
Nyt hän opetti sitä toisillekin. Se mahdollistuu vain, kun saan kuulla evankeliumin ja siten pääsen turvautumaan Kristukseen. Luterilaisen valon tuoja ”Ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne” (Hepr. Wisløff kutsuttiin niille opettamaan tammikuussa 1962 ja 1963. Pyhyydessään Jumala tahtoo tuomita syntisen ja syöstä hänet ikuisesti luotaan. Pelastus on syntien anteeksiantamus. Hän jäi eläkkeelle 1975 vähän ennen määräikää protestiksi Seurakuntatiedekunnan muuntuneelle käsitykselle Raamatusta. Kaikkien Wisløffien kaikki kirjat ovat hyvin suositeltavia. Silloin julistan evankeliumia. Ihmisten on kuultava elämänsä loppuun saakka sekä lakia että evankeliumia.” Wisløffin väitöskirjan aiheena (1958) oli Lutherin sanoma ehtoollisesta ja messusta. Hän oli valinnut aiheekseen Laki ja evankeliumi. Hänen kattava yleisesityksensä Tätä Luther opetti ilmestyi suomeksi 1985. Siksi Jumalan viha on ihmisten varsinainen hätä. Jumalan täytyy tehdä hänelle jotain aivan muuta kuin kauhistuttaa hänet hänen omassatunnossaan. Sanan Kristuksesta, joka kantoi syntiemme tuomion, täytyy päästä lohduttamaan kauhistunutta omaatuntoamme. Minun on julistettava, että tuomio on iskenyt Sijaiseeni, jottei se iskisi meihin. Wisløff oli pitkään hyvin keskeinen vaikuttaja Norjan vahvassa raamatullisessa opiskelijaliikkeessä, jonka sisarjärjestö on Suomen Evankelis-luterilainen Opiskelijaja Koululaislähetys (OPKO), ja sen kansainvälisessä järjestössä The International Fellowship of Evangelical Students (IFES). Julistuksen pääasia on välittää Jumalan suusta lähtevät laki ja evankeliumi irrottamatta niitä toisistaan, sekoittamatta niitä toisiinsa ja vääristämättä niitä toisikseen. Pelastuakseen ihmisen tulee saada kuulla aivan toisenlainen sana kuin laki, nimittäin evankeliumi. Wisløffin tunnuksena on luterilaisten tunnustuskirjojen lausuma: ”Eron tekeminen lain ja evankeliumin välillä on hyvin kirkas valo, jota kirkossa on erittäin tunnollisesti vaalittava. julkaisivat 1988 Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ja Suomen Raamattuopiston Säätiö. Rakkaudessaan Jumala tahtoo rakastaa syntistä ja ottaa hänet yhteyteensä. Wisløff kutsuttiin 1947 rehtoriksi Oslon Seurakuntatiedekunnan käytännöllisen teologian seminaariin, jossa maisterintutkinnon jälkeen harjoitellaan vuosi hengellistä työtä käytännössä. 1950–60-lukujen taitteessa täällä oli syntynyt merkittävää hengellistä herätystä opiskelijoiden parissa. Teologian tohtorina hänet kutsuttiin Seurakuntatiedekunnan kirkkohistorian professoriksi 1961. Hyvällä onnella niitä voi löytää kirjastoista ja antikvariaateista. Kun saan uskoa hänessä olevan syntieni anteeksiantamuksen ja uskoen paeta hänen turviinsa, laissa oleva tuomio ei enää kohdistukaan minuun vaan Häneen, joka kerta kaikkiaan kantoi Jumalan vihan tuomion, kun Jumala kirosi hänet meidän sijastamme. 13:7) | 33 ” Julistaminen oli hänelle keskeistä.”. Wisløffistä kasvoi vähitellen Norjan lähetysväen hengellinen johtaja, jollainen aikaisemmin oli ollut saman tiedekunnan dogmatiikan professori Ole Hallesby (1879– 1961). Tällä alueella Wisløffillä tuli olemaan suuri vaikutus Suomeen. Suomen Raamattuopisto antoi sille kodin monin tavoin. Nyt sanoisin, että se oli Pyhän Hengen johdatusta, sillä hän avasi näköaloja, jotka olivat lähes täysin vieraita silloiselle herätyskristillisyydelle. Työn hedelmää oli hänen saarnaoppia käsittelevä laaja teoksensa, jonka nimi suomeksi olisi Jumalan suusta lähtevä sana. Vasta sen jälkeen meikäläistä herätyskristillisyyttä on voinut luonnehtia selkeästi luterilaiseksi. Se järjesti ylioppilaskurssin lukukauden alkaessa. Wisløffille julistaminen oli aina keskeinen ja rakas asia. Siinä valossa Jumalan sanaa jaetaan oikein.” (Yksimielisyyden ohje kohta 5.) Wisløff tiivistää sen: ”Jos laki ja evankeliumi ovat Jumalan kaksi eri toimintaa, pelastus on siinä, että evankeliumin armo pelastaa minut lain vihalta
Vähän sen jälkeen noilla mainitsemillani helluntaijuhlilla Jeesuksen lupaama Pyhä Henki oli laskeutunut hänen seuraajiensa päälle sellaisella voimalla, että sanoma Jeesuksesta alkoi levitä koko maailmaan, jopa tänne pääkaupungin hälinään saakka. Se ruokkii meitä hengellisesti enemmän kuin mikään aiemmin kuultu puhe. Luimme sen heti kokonaan, ja nyt jatkamme lukemalla sitä vähän kerrallaan aina kun kokoonnumme. Myös meitä ei-juutalaisia alkoi kääntyä kristityiksi. Mutta sitten Jeesuksen hauta olikin löydetty tyhjänä, ja sadat ihmiset olivat nähneet hänet elossa. Omaksuin itsekin roomalaisten ihmetyksen ja halveksunnan: että juutalaisilla oli vain yksi Jumala, jolla ei ollut edes patsasta! Meillä roomalaisillahan oli joka lähtöön oma jumala, ja Augustuksesta lähtien keisareitammekin oli pidetty jumalina. Vajaa kymmenen vuotta sitten tapahtui kummallinen juttu, joka vaikutti täkäläiseen seurakuntaankin: silloinen keisarimme Claudius hääti kaikki juutalaiset Roomasta. Claudius oli kai kuullut juutalaisten johtajien kauhisteler a a m at tu o p e tu s Te ks Ti a n u y lh ä is i ku va is to ck 34 | Roomassa vuonna 57 AD Anu Ylhäisi kirjoittaa Roomalaiskirjeestä sen vastaanottajan näkökulmasta.. Lapsena ja nuorena pidin juutalaisia vähän kummallisina ja eristäytyneinä ihmisinä, jotka tuntuivat aina olevan menossa synagogaan. Se olikin aikamoinen paketti, 40 papyrusarkin suuruinen. Evankeliumi saapui tänne Roomaan parikymmentä vuotta sitten, kun jotkut täkäläiset juutalaiset olivat saaneet Pyhän Hengen Jerusalemin helluntaijuhlilla. Se on ihmeellistä tekstiä. Hänen seuraajansa olivat omin silmin nähneet, kuinka hän nousi takaisin taivaaseen Isänsä luokse. Onneksi Foibe oli saanut tuotua sen ehjänä Korintista saakka. Sen jälkeen Rooman synagogissa alkoi kuohunta, koska osa juutalaisista oli alkanut uskoa, että Jumalalla on Poika. Tämä Jeesus oli elänyt heidän luvatussa maassaan mutta jo nuorena miehenä kuollut uudenaikaisen kidutuksen huippukeksinnön, ristiinnaulitsemisen kautta. Koko homma oli sekaannus – nuo hallitsijat kun eivät vaivaudu ottamaan asioista kunnolla selvää, vaan elävät omassa kuplassaan mässäillen ja huvitellen. Rooma on täynnä uskontoja, ja juutalaisiakin on ollut täällä jo pitkään. S eurakuntamme sai pitkän kirjeen. Osa heistä säännöllisesti katosi täältä Roomasta aina siksi aikaa, kun matkustivat pyhään kaupunkiinsa Jerusalemiin uskonnollisiin juhliinsa
Ja löytyyhän synti omasta sydämestänikin, vaikka en eläkään kuin Nero. Karkotuksensa aikaan he työskentelivät tämän Paavalin kanssa Korintissa ja Efesossa. van sitä, että jotkut synagogan jäsenet olivat alkaneet uskoa Jeesukseen omana Messiaanaan. Näitä sanoja pohdimme varmasti vielä pitkään. Rooman seurakunta oli kasvanut noiden viiden karkotusvuoden aikana niin, että tänne palanneet juutalaiskristityt olivatkin yhtäkkiä vähemmistö meidän roomalaissyntyisten kristittyjen rinnalla. Hän painottaa sitä, että on saanut apostolin tehtävänsä Jeesukselta. Priscilla ja Aquila kertovat jokaisessa kokoontumisessamme jotain, mitä olivat oppineet mieheltä nimeltä Paavali. Sitten Paavali alkaa opettaa synnistä. Nytkin heidän kotinsa oli täynnä väkeä, ja siellä oli tunnelma, jota en ollut missään muualla kokenut. Hän kutsui minut mukaansa ystäviensä Priscillan ja Aquilan luokse. Miehen elämän suunta oli muuttunut täysin, aivan yhtäkkiä: aiemmin hän oli ollut kiivas juutalainen, mutta sittemmin hän on kulkenut ympäri maailmaa kertomassa evankeliumia Jeesuksesta. Ihmettelin, mistä hän oli tällaisia tarinoita kuullut. En vielä ymmärrä siitä ihan kaikkea, mutta yritän kertoa jotain. Claudius luuli, että kyseessä oli joku isompikin mellakka – mikä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Sitä en kyllä yhtään epäilekään sen perusteella, mitä olen Priscillalta ja Aquilalta kuullut. Abraham lähti uskon varassa kohti tuntematonta. Hän kertoo juuri siitä, mitä täällä Roomassa näemme joka päivä: ihmiset väittävät olevansa viisaita, mutta ovat tulleet tyhmiksi. Mitä muuta he kuitenkaan ovat kuin ihmisiä! Kun Paavali luettelee erilaisia synnin muotoja, tulee mieleeni myös nykyinen keisarimme Nero – hän jos kuka elää kaikenlaisten mielihalujensa ja häpeällisten himojensa mukaan. Mutta kun hän jatkaa, että ”näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te”, saan kyyneleet silmiini ihmetellessäni sitä armoa, jonka minäkin olen saanut kokea. Eräänä päivänä seisoskelin kotini vieressä ja tuijotin ajatuksissani kadulla pyrähtelevää kyyhkystä. Kun olin saanut riittävästi opetusta, minut kastettiin. Priscilla ja Aquila ovat kertoneet kantaisästään Abrahamista ja tämän uskosta, ja häneen viittaa Paavalikin kirjeessään. Siitä lähtien olen katsonut elämää uusin silmin. Paavali oli itse kohdannut Jeesuksen, ja siksi hänen opetuksellaan on seurakunnissa arvovalta ja häntä kutsutaan apostoliksi. Nykyisen keisarimme, Neron, tultua valtaan, juutalaiset saivat luvan palata tänne takaisin. Kaikki, mitä Priscilla ja Aquila Paavalista kertovat, on ihmeellistä. Olen ollut kristitty vasta vähän aikaa, mutta jo nyt olen saanut kokea sen, että Jumalalta eivät lahjat lopu. He opettivat yhdessä kristittyjä Paavalin perustamissa seurakunnissa, mutta heillä oli myös yhteinen ammatti: he tekivät telttoja. Miten paljon turhanpäiväisiä puhujia ja filosofeja täällä onkaan, ja heitä ihaillaan ja kunnioitetaan. Tuttavani osui paikalle ja kysyi, haluaisinko kuulla, mitä hänelle tulee kyyhkysestä mieleen. He ovat opettaneet Jeesuksesta täällä enemmän kuin kukaan muu. Niinpä kaikki juutalaiset saivat lähteä täältä, myös kristillisen seurakunnan juutalaissyntyiset jäsenet. ”Et voi mitenkään puo| 35. Kristityksi Niihin aikoihin minustakin tuli sen tien kulkija. Priscilla ja Aquila olivat juutalaissyntyisiä kristittyjä, jotka olivat juuri palanneet karkotuksensa jälkeen takaisin Roomaan. Jeesus Kristus on Herrani ja haluan seurata häntä. Uskon varassa minäkin saan elää kristittynä ja luottaa hänen johdatukseensa. ”Uskosta vanhurskas saa elää”, Paavali kirjoittaa. Paavali kirjoittaa, että hän toisi meille tullessaan jonkin hengellisen lahjan. Siitä on nyt pari vuotta. Olemme kaikki syntisiä ja armahdettuja Kirjeensä alussa Paavali esittelee itsensä meille hyvin tarkasti – mehän emme ole häntä koskaan tavanneet. Hän alkoi kertoa Jeesuksesta, tämän kasteesta, Jumalan äänestä ja Pyhästä Hengestä, joka laskeutui kyyhkysen muodossa Jeesuksen päälle. Ja nyt saimme tältä Paavalilta kirjeen, jossa hän lupaa tulla käymään luonamme matkallaan Espanjaan! Koittaisipa se hetki jo pian! Häntä odottavat erityisesti ne monet, jotka hän täältä jo tuntee. Pyhä Henki veti minua puoleensa ja jatkoin kokoontumisissa käymistä. Paavalin vierailuun saakka opiskelemme hänen kirjettään niin tarkasti, että opimme sen ulkoa
Laiskuus vaivaa minuakin usein, enkä aina muista, että tehtäväni on palvella seurakuntaa – ja myös maailmaa, jossa elän. Luulen, että synnistä ei tämän elämän aikana koskaan ihan kunnolla eroon pääsekään. Hän ottaa vertauskuvaksi orjuuden: ennen olimme synnin orjia. Jokaisen Jeesus haluaa lunastaa omakseen. Kun opin, mitä on synti, epämääräinen syyllisyys sai muodon, ja samalla siitä pystyi saamaan vapautuksen, Jumalan armosta. Tämä on hyvä muistaa seurakunnassammekin. Juutalaisilla on ylevä tausta Jumalan omaisuuskansana, ja heidän valttikorttinsa on se, että Jeesuskin oli juutalainen. Kirjeen lopussa Paavali palaa vielä aiheeseen, josta hän aloittikin: olemme kaikki Jumalan edessä samanarvoisia. Paavali kirjoittaa: ”Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on tullut ylenpalttiseksi” ja ”Kaikki ovat tehneet syntiä, ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” Elämä kristittynä Sitten Paavali alkaa kertoa, millaista on elää Jumalan omana. ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”, Paavali sanoo. Kiitän Jeesusta myös Paavalista, jonka kirjettä voimme nyt opiskella, ja joka toivottavasti pian pääsee tulemaan luoksemme. Paavalin kirje tuo meille valoa tähän säröön. Usein minulla oli kuitenkin epämääräisen huono olo, kun olin tehnyt tai sanonut jotain ikävää. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi”, kirjoittaa Paavali. Jollain tavalla usko Jeesukseen on kuitenkin katkaissut synnin vallan elämässäni, vaikka syntiä vielä teenkin. Ennen kristityksi tulemistani en tiennyt synnistä mitään – eihän minulla ollut käsitystä Jumalasta, jonka edessä olisin syyllinen. ”Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä” on hyvä neuvo niihin tilanteisiin. Meidät kristityt on kutsuttu valoksi tänne pimeyteen. Taudit tarttuvat täällä nopeasti, kun ihmisiä on paljon. Vaikka olen vielä aika nuori, ajattelen usein kuolemaakin. Samalla viivalla olen siis itsekin kuin Nero – ja yhtä syntisiä olemme kaikki, olipa syntyperämme mikä hyvänsä. Maailmassa on valtavasti ihmisiä, ja jokaisen puolesta on Jeesus kuollut. Monet kuolevat myös rakennustyömailla. kiRJoittaJa on teologian MaisteRi 36 |. Nämä Paavalin sanat tuntuvat merkittäviltä: ”te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa”. Meillä kun edelleen tasapainoillaan sen kanssa, kummat ovat arvokkaampia kristittyjä, juutalaissyntyiset vai me roomalaissyntyiset. Niin helposti meille tulee riitoja, ja niin usein seurakunnassa joitain katsotaan ylöspäin ja toisia alaspäin. Me kaikki saamme yksimielisesti, yhdestä suusta, ylistää Herraa Jeesusta Kristusta ja hänen Isäänsä, Jumalaa. Minulla on myös aavistus, että seurakunnallamme on edessä vaikeita aikoja, sillä Paavalikin on saanut kokea vainoa monessa paikassa. Mutta meillä roomalaisilla taas ei ole sitä juutalaisten painolastia, että heille on teroitettu lain noudattamisen ehdottomuutta lapsesta saakka – mikä saa heidät välillä harhateille armon ymmärtämisessä. Paavalin kirjeen loppupuolella on asioita, jotka meidän kaikkien pitää oppia ja muistaa. lustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuo on totta, mutta täytyy myöntää, että edelleenkin joudun vastustamaan erilaisia syntejä, joihin oma sydän ja ympäristö houkuttaa
Toisaalta myös Ruotsissa asuminen kiinnostaisi, sillä kieli on minulle helppoa ja länsinaapuri on kiehtova. Toivon ensisijaisesti, että suoriudun hyvin ylioppilaskirjoituksista ja saan valkolakin. n u o r te n ä ä n i Te ks Ti a a po a n tt o o r a ku va ko Ti al bu m i | 37. Urheileva oboisti: ”Älä jätä messua väliin” IIDA LIIMATAINEN, 17, LAPPEENRANTA Olen lappeenrantalainen lukion toista luokkaa opiskeleva nuori. Koen kiitollisuutta siitä siunauksesta, että olen saanut kasvaa uskovan perheen ja ystävien ympäröimänä. Olen ihmetellyt välillä, miksi ärsyynnyn helposti asioista tai kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Haluan myös olla mukana Jumalan työssä esimerkiksi messuissa soittamalla. Ehtoollisen tärkeys on kirkastunut. Itselleni Sleyn Armonkallion messut ovat olleet pienestä pitäen tärkeä asia elämässä. Lukion jälkeen harkitsen liittymistä varusmiessoittokuntaan oboeta soittamaan. Tulevaisuudensuunnitelmani ovat vielä avoinna. Minulle on luontaista olla koko ajan menossa. Se muistuttaa, että Jumala on todellinen ja Hän vie meidät perille parhaan suunnittelemansa reitin mukaan. Sittemmin olen tajunnut, että jokin yhteys olotilassa saattaa olla viikoittaisen jumalanpalveluksen puuttumiseen. Perjantaisin käyn Kansanlähetyksen nuortenillassa – siellä saa olla Jumalan sanan äärellä ystävien kanssa. Minulle voimaa vaikeina hetkinä antaa Heprealaiskirjeen 11:1–3. On paljon nuoria, joiden elämä kärsii huonoista ystävyyssuhteista, ja ajattelen, että välittävä kristitty ystävä voi olla elintärkeä. Musiikki on rakas harrastus ja sen vastapainoksi käyn muun muassa lähes pitkillä juoksulenkeillä koiran kanssa. Arkeeni kuuluu opiskelun ja kirjoituksiin lukemisen lisäksi musiikin ja urheilun harrastamista. Se vain on niin, että tarvitsemme Kristuksen ruumista ja verta hengen ravintona. Olen soittanut oboeta musiikkiopistolla jo vuosikymmenen
Vankileirien pappi 38 |
Vain yhdelle ei sopinut. Työnnettiin kuulaa, heitettiin kiekkoa ja keihästä. K eittiön ikkunasta näkyy lintuja. – Voimistelutunneilla pantiin kolme miestä ympyrään, ja kuka heittää muut ulos, on voittaja. Äiti ja poika asuivat ”huonoissa taloissa”, ja talvella putket jäätyivät. – Istutin kaalia, harvensin porkkanamaata ja ajoin traktoria. Rovasti lainaa Joosuaa: ”valitkaa tänä päivänä, ketä haluatte palvella, mutta minä ja perheeni palvelemme Herraa”. Yrjö joutui ottamaan vastuuta. Näin, miten Jumala auttoi, ja se on arvokkainta pääomaa. – Olen äitini kasvattama, kun isä hylkäsi minut jo ennen syntymääni. Isänsä hylkäämä Yrjö Niemi oppi lapsena, että jos kukaan muu ei voi auttaa, Jumala voi. – Vähän joka pihalla oli korkeushyppytelineet. Ja perustaa kotialttari, jotta kaikki talossa käyvät tietävät, ketä siellä palvellaan. – Lukiossa ollessani teimme isän kanssa sovinnon. – Pelkäsin kutsumusta, mutta tiesin, että se toteutuu. Olohuoneessa on kotialttari, seinillä ikoneita. Jossain vaiheessa tienasin polkupyörän. Hän oli kesät töissä. Siperian karhuksi kutsuttu rovasti on tehnyt merkittävän uran Hämeenlinnan seurakunnassa ja Inkerin kirkossa. Koulussa häntä yritettiin kiusata, mutta ei olisi kannattanut. – Minä sanon, että miehen tehtävä on olla perheensä pappi ja huolehtia tästä. – Aina ei ollut syötävääkään. – En haluaisi lapsuuttani vaihtaa. Työpäivän jälkeen urheiltiin. – Kyllä se siitä rauhoittui, Yrjö sanoo jättäen yhtä ja toista kertomatta. Vankileirien pappi | 39 TeksTi ja kuvaT petri vähäsarja. Hän vei Yrjöä kirkkoon ja opetti rukoilemaan. – Havaitsin, että nämäkin miehet kaipaisivat hengellistä isää. Yrjöstä kasvoi vahva jässikkä. – Meillä oli täällä kuusi kotiremonttia, joiden aikana kävi lähes 40 työmiestä. Annoin hänelle anteeksi, Yrjö kertoo. Erityisesti Niemen sydämellä on ollut vankilatyö. Elämä oli köyhää. Yrjön Niemen tarina alkoi Kangasalla 76 vuotta sitten. Aina pärjäsin. Varikset, harakat ja naakat ovat oppineet tekemään yhteistyötä. Kaikkien kanssa pidimme rukoushetkiä. Äiti oli uskovainen. Kymmenvuotiaana Yrjö koki Jumalan kutsuvan häntä papiksi. Äiti oli karjanhoitaja ja työskenteli usealla maatilalla. Ne käyvät syömässä riisiä, jota Yrjö Niemi on niille laittanut
Se tarkoitti täydellistä luottamusta. Iltojen nimeksi vakiintui Ylistyslauluja rukousilta. – Kirkosta jouduimme siirtymään urheiluhalliin. Menin kuolemaantuomittujen osastolle, kovimman tapauksen luo. – Se oli kuin helvetin esikartano. – Jäämerta myöten etsin kylistä ja kaupungista inkeriläisiä mukaan. Novosibirskissa Yrjö kävi 4000 hengen tutkintavankilassa. Tärkein opiskelijajärjestö, johon Yrjö kuului, oli Ylioppilaslähetys, josta tuli myöhemmin Opko. Samana päivänä alkoivat hommat Hämeenlinnan seurakunnassa. Se järjestettiin 10 kertaa vuodessa. Ajoin kuorma-autoa tässä ensimmäisessä lähetyksessä, joka suuntautui Moskovaan. Yrjöstä oli Ylioppilaslähetyksessä tullut ”herätysihminen”, ja vuonna 1976 herätyksen tuulet saavuttivat Hämeenlinnan. Hän kuului Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen hallitukseen ja asui Hämäläis-Osakunnan asuntolassa, joka oli Tavastian, Suomen k uu lu i s i m m a n rock-klubin yläkerrassa. Yrjö aloitti ystävineen myös Kirkon ylistyspäivät -tapahtuman. Piispa Leino Hassinen antoi Yrjölle tehtäväksi perustaa seurakunta Krasnojarskin miljoonakaupunkiin. – Menin ensin tutustumismatkalle Novosibirskiin, Krasnojarskiin ja Vladivostokiin. – Olen nyt vetänyt näitä iltoja 41 vuotta ja 7 kuukautta täällä Hämeenlinnassa. Ihmisiä tuli yhä enemmän ja illat siirrettiin Poltinahon seurakuntataloon. Se ei ollut mitään siistiä väkeä. Hänen lopputyönsä käsitteli Johanneksen ilmestyksen hymnejä. Ensimmäisessä ulkoilmatilaisuudessa eräs moskovalainen perhe tuli uskoon. Eivät olleet penseitä Vuonna 1968 Yrjö aloitti teologian opinnot Helsingissä. Välillä meni pari tuntia keskusteluissa. Yrjön pääaine oli Uuden testamentin eksegetiikka. Siellä Yrjö aloitti työsarkansa 1993. – Moldovassa näin sellaista kurjuutta, etten ole koskaan nähnyt. Porukka teki ”ylistysmarsseja” kaupungilla. Sieltä sain myös rakkauden lähetystyöhön. Yrjökin järjesti niitä. – Meillä oli banderollit ja jotain tuhat ihmistä. – Kokoonnuimme kodeissa ja usein meni yöhön. Veimme tavarat ensin kahdella rekalla Viipuriin ja siellä siirsimme ne neljään moldovalaiseen rekkaan. ” Aina ei ollut syötävää.” ” Oli banderollit ja tuhat ihmistä.” 40 |. Pidimme myös kokouksia ulkona. – Olimme tehneet ruokaja vaatekeräyksen. Seuraavan lastin veimme Moldovaan. – Heillä oli mielipiteitä! Eivät olleet penseitä. – Siellä vaikuttaneista Raimo ja Seija Mäkelästä tuli hengellinen isäni ja äitini. – Heistä sain tukikohdan Venäjälle. Samalla lähes kaikissa Suomen seurakunnissa alettiin pitää Sanan ja rukouksen iltoja, joissa laulettiin ja rukoiltiin ihmisten puolesta. – Uskoon tulleita ihmisiä alkoi saapua seurakuntaamme. Kurjuutta kohti Vuonna 1992 Yrjö teki ”kokkolalaisten” kanssa 10 päivän avustusja evankelioimismatkan Moldovaan, jonne mentiin Moskovan kautta. Meillä oli megafonit ja valtava porukka. – Pian perustettiin Hengen uudistus kirkossamme -yhdistys, johon minäkin menin mukaan. Matkustin niiden mukana pääkaupunki Kisnjoviin ja osallistuin tavaroiden jakamiseen, Yrjö kertoo. Kerroin hänelle ristin ryöväristä, ja tämä kaveri otti Jeesuksen vastaan. Miliisi katseli ja mitään ei tapahtunut. – Pidimme kokousta rautatieasemalla Moskovassa. – Vuonna 1974 piispa Erkki Kansanaho vihki minut papiksi. Maa oli vapautunut. Noihin aikoihin 150 teologia kokoontui Vivamoon miettimään, miten asiaan pitäisi reagoida. Pohjanmaalta se herätys alkoi, ja siihen kuului myös tämä niin sanottu mersuherätys, jossa hyvin toimeen tulevia ihmisiä kääntyi, Yrjö kertoo. Kun meillä oli ensimmäinen tällainen kokoontuminen, vaimoni Terttu oikein pelästyi sitä porukkaa. – Hassinen sanoi minulle, että lähetän sinut kaukopartiomieheksi Siperiaan, tee mitä parhaaksi näet. Siellä asui myös Akateemiseen sosialistiseuraan kuuluvia opiskelijoita Marxin, Engelsin ja Leninin kuvat huoneittensa seinillä. Yrjö esittelee ikonia, jonka vangit ovat tehneet Siperiassa
– Siis shamanistisella alueella. Olin yliopistoissa, sairaaloissa, vanhainkodissa, vankiloissa, kouluissa ja katulasten kokoamiskeskuksissa. – Eräs vangeista veti kengästään tiirikan ja avasi lukon. Jotkut pyysivät kastetta, ja se sovittiin seuraavaksi päiväksi. Siihen tuli varmaan 30 kaveria. Toisaalta työn alku oli suurien näkyjen aikaa. Taivaallista tiirikointia Seurakunta saatiin perustettua ja toiminta käyntiin, vaikka se olikin Yrjön mukaan ”todella hankalaa”. Ensimmäinen vankila, johon Yrjö meni, oli osa Venäjän suurinta vankila-aluetta. Kastepäivänä ilmeni ongelma. – Olin ensi m m ä i ne n pastori, joka aloitti työt tällä nyt jo 80 vuotta täyttäneellä vankileirialueella. Itä-Siperian Jakutskissa tein televisioon yhdeksän tuntia hengellistä ohjelmaa. Mitäs vielä, Yrjö ajatteli. Jeesus pesi ihmisiä puhtaaksi. Pian Yrjö sai kutsun vankilatyöhön. – Minulle sanottiin, että älä tule tänne, kun täällä oli kesäteatterikin, ja kaverit lähtivät kesken pois. 16 000 miestä ja 1000 naista oli siellä metsätyössä. – Yli 200 vankia osallistui, ja tilaisuus kesti kaksi tuntia. Perusteluissa mainittiin Yrjön järjestämät nälkäapukeräykset Kambodzaan ja Etiopiaan. – Kävin 43 vankilassa Venäjällä. Rovasti kertoo itsekin oppineensa tuossa hetkessä tiirikoinnin jalon taidon. – Näin hän käytti lahjojaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Yrjön kerrottiin olevan ”hyvä saarnamies ja pirteä lähetyspappi, joka toimii lähimmäisten auttamiseksi lähellä ja kaukana”.. – Siellä kävi vaikka minkälaista valeveljeä omine ajatuksineen. ” Vankilan johtajakin pelkäsi.” | 41 Yrjö Niemi valittiin vuonna 1979 Vuoden hämeenlinnalaiseksi. – Sanoin, että te kaikki, jotka haluatte tunnustaa syntinne ja saada ne anteeksi, tulette tuohon jonoon. Monessa niistä monta kertaa. – Pääsin joka paikkaan. Kastehuone oli lukossa, eikä avainta löytynyt
– Myöhemmin naiset siirrettiin uuteen paikkaan, joka oli junaradan varressa. – Kastemaljana käytimme ruokaastiaa. Sitä paitsi Yrjö on nostanut 177,5 kiloa penkistä. Kävi sääliksi näitä vankeja. Kävimme siellä usein. Eräässä Yrjölle tutussa vankileirissä oli jouduttu rakentamaan uusi vankila päävankilan sisään, koska sinne oli tuotu niin vaarallisia vankeja. ” Kuvapuoli on laiminlyöty.” Yrjö Niemi kertoo, että ikoneita on kutsuttu myös köyhien Raamatuiksi. – Minulta on kysytty, enkö pelännyt. Työnnätte kasvonne ristikkoon, niin minä voitelen teidät öljyllä. He olisivat vielä tarvinneet kotia, isää ja äitiä. Olin vankien keskellä seitsemän lukon takana. Kysyin, tahdotteko sanoutua irti Perkeleen töistä ja lähteä seuraamaan Jeesusta, ja pojat sanoivat tahdon. Yrjö Niemi on toiminnan mies. Ja jos sulla on sairautta, voit kertoa. Henkivartijakaarti – Tässä oltiin naisten leirillä, Yrjö näyttää valokuvasta. Työ jatkui Siperiassa 25 vuotta, ja vielä eläkkeelläkin, joka alkoi vuonna 2014. He olivat ehkä jotain huumeita vähän myyneet. Puhuin heille ristikkoverkon läpi. Hän vastaa kaikkiin kysymyksiin kertomalla, mitä on tehty. Kerran pidimme heille lääninrovasti Ville Melasen kanssa 12 tunnin kokouksen. – Johtaja ja työntekijät pelkäsivät heitä. Paikalle tuli rakkaus. – Auto ui mahaansa myöten mudassa. 42 |. – Koin tekeväni elämäni parasta työtä. – Lisävankilassa oli kolme selliä, ja jokaisessa niistä yli 100 vankia. Julistan synnit anteeksi. Sanoin, että minulla on sellainen henkivartijakaarti, että kaikki voivat olla kateellisia. Sitten heidät kastettiin. – Pystyn auttamaan sinua, jos ilmenee ongelmia lukkojen kanssa. Nuoria tyttöjä. Meiltä pyydettiin rahaa, että naisille saataisiin kirkko, ja kirkko saatiin. Sanoin, että jos te pojat haluatte, voin rukoilla puolestanne. Eläkeaika ei ole muutenkaan tarkoittanut keinutuolia. Leirille mentiin lokakuisessa yössä
– Vierailijoina ovat olleet muun muassa Sakari Orava ja Paavo Lipponen. Viime lokakuussa hän vietti 10 päivää Ukrainassa. | 43. Halu tehdä lähetystyötä elää Yrjössä edelleen. Siellä tulee myös ihmisiä uskoon koko ajan. Yrjö on mennyt uudelleen naimisiin Tertun kuoleman jälkeen. Siellä oli ainutlaatuinen seurakunta. Seuraava matkakohde on Moldova. On pidetty miesten aamukahvitilaisuutta Hämeenlinnassa 24 vuotta. Vuosiluvut ja ihmisten nimet vilisevät. Nykyinen vaimo Tuula harrastaa ikonimaalausta ja on parhaillaan kesämökillä maalaamassa. Hän tekee öljyllä ristinmerkin otsaani. – Uskon kuvapuoli on kirkossamme laiminlyöty. On pidetty miesten saunailtoja 43 vuotta. Silloin opetettiin kuvilla. – Löylyissä kaverit puhuvat, Yrjö kertoo. – Mun piti mennä sotaa käyvään maahan voimaantuakseni. – Tämä on sulle nyt vaikea juttu, kun olen tällainen höpöttelijä, hän sanoo. Paljon jää kertomatta. Lopuksi Yrjö haluaa pitää hartaushetken. Ei ihmisillä ollut aikanaan Raamattuja. Siirrymme katselemaan ikoneita. – 31 vuotta sitten kävin siellä viimeksi. ” Löylyissä kaverit puhuvat.” Lähetystyön lisäksi Niemi on tehnyt Hämeenlinnassa paljon miestyötä, johon on kuulunut muun muassa aamiaistilaisuudet ja saunaillat. – Aamukahvit ovat auttaneet monia. – Vuosi sitten täällä Hämeenlinnassa kävi sieltä nuorisopastori. Miehiä tukemalla Niemi on halunnut tukea myös avioliittoja. Nyt tapasimme hänet Ukrainassa, Odessassa. Niiden humanitäärinen työ on sellaista, jota en ole koskaan nähnyt
järjestettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokousvaalit. Nämä vaalijärjestelmältään kryptiset vaalit jäivät kuitenkin mediahuomiossa edellisen sunnuntain vaalien jalkoihin. Tuo kutsu ”Tulkaa kaikki” tuntuu hyvin sisäänsä sulkevalta ja kuulostaa jopa raamatulliselta, miTulkaa kaikki p ie n tä p u h e tt a Häipykää kaikki.” Te ks Ti ii sa k k i ku va N ad IN E SH a ab aN a / U N Sp la SH 44 |. Laskiaistiistaina 13.2. Erityisen hyvin tämä lista näyttää menestyneen papiston vaalissa, mikä osoittaa selkeästi seurakuntapapiston liberalisoitumista. . Maallikoiden vaalissa taas kunkin seurakunnan luottamushenkilöllä on seurakuntansa jäsenmääräin mukainen painotus omalla äänellään. Koko vaalijärjestelmää monimutkaistaa se, että papisto ja maallikot, joita seurakuntien luottamushenkilöt edustavat, järjestävät oikeastaan erilliset vaalit. Vaikkei kirkollisissa vaaleissa olekaan kovin selkeitä puolueita, on kuitenkin yksi ehdokaslista läsnä varsin monessa hiippakunnassa. Se on yhteen asiaan, samaa sukupuolta olevien avioliittojen aggressiiviseen ajamiseen keskittynyt ”herätysliike” Tulkaa kaikki
Ainakin te, jotka olette kanssamme eri mieltä. Inkerin kirkon pappisvihkimyksessä koko sopimusrikkomustulkintakin on kyseenalainen ja tarkoitushakuinen: onhan vastaavia vihkimyksiä ollut ennenkin eikä silloin ole tullut kenellekään mieleenkään, että tässä olisi tehty jokin sopimusrikkomus. Siksipä paremmin kuin kutsuva ”Tulkaa kaikki”, sopisi tuon sateenkaarevan porukan nimeksi ”Häipykää kaikki”. Seuraava kirkolliskokous saa taas käsiteltäväkseen monia asioita. Tekopyhäksi tämän kaksinaamaisuuden osoittaa etenkin juuri sateenkaaripapisto: kirkolliskokous ei ole päättänyt muuttaa kirkon opetusta avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona, mutta silti joka hiippakunnassa on pappeja, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Jos lähetysjärjestöasema ja kolehdit menetetään, voivat SLEY ja Kansanlähetys vähät välittää piispainkokousten kyseenalaisista käsityksistä. Toivottavasti eivät kuitenkaan ihan vielä. Kansanlähetys ja Evankeliumiyhdistys joutuvat vastaamaan ylipappien ja -papittarien uhkavaatimuksiin ja luultavasti kirkolliskokouskin pääsee äänestämään järjestöjen asemasta. Niin valikoiva on ihmisen muisti. Kaiken huippuna hurskastelevat piispat ja tuomiokapitulit, jotka eivät tee asialle mitään, vaan hiljaisemmin tai äänekkäämmin hyväksyvät koko touhun. Silloin ei perusteita tarvita. Sen sijaan kirkolliskokouksen liberaalit pääsevät luultavasti toteuttamaan omaa inklusiivista viestiään ”Tulkaa kaikki” joissakin muissa asioissa. Sellaista moniäänisyyttä. Sukupuolineutraalia avioliittoa ei saatane kuitenkaan läpi, koska se edellyttäisi määräenemmistöä, mutta monessa muussa asiassa liberaalit voivat tuottaa konservatiiveille kiusaa. tä tosin sen agenda ei ole. Tässä kohdassa voittaa joko se kaiken salliva kansankirkollinen puhe, jonka mukaan ”uskolla on monia ilmaisuja” ja ”annetaan kaikkien kukkien kukkia” tai sitten tiukan suvaitsematon linja. Surkuhupaisinta tässä koko jutussa on se, että piispat ja ”Tulkaa kaikki” -henkiset henkilöt hurskastelevat ”sopimusrikkomuksista” ja tulemme kuulemaan perusteen ”yhteisesti sovituista linjauksista on pidettävä kiinni”. Kaiken kohtuullisuuden tai tasapuolisuuden nimessä myös tällaisiin viran tai opetuksen laiminlyönteihin kuitenkin tulisi puuttua, se olisi jopa tuomiokapitulien tehtävä. Irvokasta on myös vetoaminen ihmisten hallinnollisiin sääntöihin ja käytäntöihin, joita toki voidaan yhteiselämän helpottamiseksi noudattaa. . Sitten vedotaan kirkolliskokouksen päätökseen naispappeudesta kuitenkin unohtaen, että tuolloin vaadittiin ponnessa myös perinteisellä virkakannalla oleville mahdollisuutta toimia kirkossa vastaisuudessakin. Mitään hengellistä arvovaltaahan piispoilla ei tässä asiassa voi olla, koska he koettavat pakottaa järjestöjä toimimasta vastoin Raamatun sanaa. ” Häipykää kaikki.” | 45. On outoa, että kirkossa ja piispoilla on niin vahva intohimo pakottaa taloudellisesti ja muin keinoin Raamattuun vilpittömästi sitoutuvat toimimaan väärin. Päinvastoin nyt on tullut aika, kun moniäänisyydestä vaiennetaan ”väärät” mielipiteet, konservatiivisimmista alkaen. Toisaalta lähetysjärjestöjen kannalta virallisen aseman menettäminen voi olla jopa ihan hyvä asia. Taloudellisesti tämä voi olla etenkin alkuun vaikeaa, mutta puhtaassa Jumalan sanan opissa meillä on kalliimpi aarre kuin kirkkomme kutistuvissa lähetysmäärärahoissa. Se lienee edessä ennemmin tai myöhemmin ja kirkon rahoituksen menettäminen vie kirkon keskushallinnolta ja piispoilta viimeisenkin kahvan vaikuttaa järjestöjen toimintaan. Tähän savustukseen otetaan aseeksi rahoitus, kolehdit, tilat ja ehtoollisenvietto-oikeudet. Tällä suvaitsemattomalla linjalla ovat muun muassa ”Tulkaa kaikki” sekä ne, jotka tahtovat p a k o t t a a lähetysjärjestöt ”hyväksymään kirkon virkaratkaisun” eli Suomeksi toimimaan vastoin Raamattua, omaatuntoaan ja kristikunnan kaksituhatvuotista perinnettä ja ainakin tekemään yhteistyötä naispappien kanssa. Inkerin kirkon pappisvihkimyksistä viime syyskuussa alkanut kohu on saanut kulminaatiopisteen piispainkokouksen toimenpidelistan muodossa. Sen sijaan Raamattuun, Jumalan sanaan tai tunnustukseen ei voida ”Tulkaa kaikki” -puolella vedota, mutta ehkäpä he eivät koekaan sitä tarpeelliseksi, koska ”huutonsa voimalla he saavat tahtonsa läpi”. Kirkolliset liberaalit eivät varmasti enää epäile enemmistöasemaan päästyään käyttää valtaansa täysimääräisesti. Se ei tule vaalimaan minkäänlaista ”kirkon moniäänisyyttä”, mihin liberaalit ovat aiemmin vedonneet. Tällainen, Raamattuun tukeutuva kukkanen ei ilmeisesti saa kukkia Suomen kirkon piispojen puutarhassa. Melkeinpä luulen, ettei tämän tapauksen jälkeen kirkko enää edes ehdota järjestöille sopimusta, johon ne voisivat suostua, sitten kun sopimuksen uudistamisen aika tulee.
TeksTi Ulla-maIJa lammI-KEtOJa kuvaT haasTaTelTavien kuva-arkisTo 46 |. sa m a st a p e r h e e st ä Matti Rusama, 48 • Pastori, Karkun evankelisen opiston rehtori • Perhe: Aviovaimo ja kolme tytärtä ja bolognese Vilma Heikki Rusama, 42 • Kasvatustieteen maisteri • Freeed-opetusteknologiayrityksen toimitusjohtaja • Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast Eero Hietalan kanssa • Perhe: Aviovaimo ja kolme poikaa k e it ä
Myös rakkaus matkusteluun yhdistää meitä. Heikki on asunut muutamaan otteeseen ulkomailla, Ruotsissa ja Hollannissa. Olemme papin lapsia. Ajattelemme aika tavalla samoin uskon asioista, käymme saman tyyppisissä tilaisuuksissa. Heikki on innostanut minut myös pyöräilyyn ja olemme osallistuneet yhdessä Teräsmieskisoihin Tallinnassa. Hänellä on todella laajat verkostot. Huumorikin meitä yhdistää. Heikki on kasvanut onnellisten tähtien alla. WhatsAppissa jaamme hauskoja sattumuksia. Heikki nauttii esiintymisestä ja valokeilassa olemisesta. Hänellä on avoin suhtautuminen minuun. Helposti innostuvat matti & heikki rusama. Arvostan Heikin järjestelijän kykyjä, hän on hyvä luomaan erilaisia tapahtumia. Isä toimi Tapiolan kirkossa ensin kappalaisena ja sitten kirkkoherrana ja oli paljon poissa kotoa. Kyläilijöitä ja ruokakutsuja piisaa, hänellä on myös paljon kansainvälisiä suhteita. Meillä oli eri kaverit ja tekemiset, mutta nyt aikuisiällä meillä on paljon yhteistä. Heikin järjestämänä käymme Virossa kerran vuodessa koko lähisuku, siis vanhempamme ja me lapset perheineen. En muista, että välillämme olisi ollut kärhämiä. Nauramme samanlaisille asioille. Musiikki kuuluu kummankin elämään. Lapsuudessa ikäeromme tuntui suurelta. Heikki oppi myöhään puhumaan. Olemme parhaita kavereita ja se on myös suuri kiitollisuuden aihe. Nykypäivänä kumpaakin kiehtoo itsensä ylittäminen maratonjuoksussa. HEIKKI ON SOSIAALISIN ihminen, jonka tunnen. Hänessä on aina ollut tietynlainen uteliaisuus elämälle. Sittemmin Heikistä kehkeytyi varsin osuva sanoittaja. Hän sai vakavan sydänlihastulehduksen ja jouTeksTi Ulla-maIJa lammI-KEtOJa kuvaT haasTaTelTavien kuva-arkisTo Matti kertoo: | 47 Veljekset Matti ja Heikki Rusama selvittivät nuorempina välinsä painimalla. Kerran Heikki oli vähällä kuolla. Hän on joskus kommentoinut itse, ettei hänellä ollut tarvetta puhua, koska ei ollut mitään sanottavaa. Hollannin aikana ajoin hänen autonsa sinne kahden tyttäreni kanssa. Hän on valoisa optimisti, joka muun muassa uraansa liittyen on tiennyt, mitä haluaa. Hän osaa heittäytyä. Ensi kesäksi on taas suunnitteilla yhteinen Viron matka. Lapsena Heikki oli selkeästi pikkuveljeni, hän on minua kuusi vuotta nuorempi. Hänellä on mutkaton luonne ja hänen kanssaan on hauska viettää aikaa. Heikki on toiminut bändeissä rumpalina ja minä olen soittanut kitaraa, pianoa ja saksofonia. Hänellä on esiintymistaitoja, hän on juontanut muun muassa Maata näkyvissä -festareita ja teki sen hyvin. Heikki on aikuisena sanonut minulle suoraan ja rehellisesti asioita. Tukholmassa juoksin ensimmäisen maratonini, siellä oli juoksemassa myös sisaremme Johanna ja isoveljemme Mikko. Se oli hieno reissu. Heikki on innostanut minut moneen sellaiseen mukaan, mikä on hänelle tärkeää, kuten juoksemaan maratoneja. Kesällä evankeliumijuhlat ovat kuuluneet perinteisiimme lapsesta saakka
Läheiseen sisarussuhteeseen kuuluu, että toinen on aina tarvittaessa tukena. Sitä teimme paljon, mutta en muista yhtään sanallista yhteenottoa. Välimme selvitimme yleensä painimalla. Iän myötä myös ulkoinen olemuksemme on alkanut muistuttaa toisiaan. Minulla on vain poikia ja Matilla vain tyttöjä. Aina ei tarvita edes sanoja, kun toinen tietää tarkkaan, mitä toinen tarkoittaa. Matilla on ollut selkeä kutsumus, mutta kutsumuksen seuraaminen on ollut kaikkea muuta kuin selkeää ja helppoa. Olen ylpeä siitä, että Matti on pappi. Olen impulsiivinen, mutta Matti on sitä vielä enemmän. Tämä on ollut meille kaikille sisaruksille merkittävä kokemus kuorosta saamiemme monien ystävien ja sen kanssa tehtyjen ulkomaanmatkojen vuoksi. Se on välillä myös vähän kiusallista. Heikille on tärkeää myös rakkaittensa hyvinvointi ja se, että ollaan oikealla tiellä. Lauloimme molemmat Tapiolan kuorossa. Asumme eri paikkakunnilla, mutta soittelemme ja näemme säännöllisesti. ” Minut sekoitetaan usein Mattiin.” Heikki kertoo: 48 |. Viimeksi olimme Valenciassa. Hän innostuu helposti uusista asioista ja ostaa tavaroita, joita sitten pian yrittää myydä minulle. Kerran isovanhempamme laittoivat meidät kesäpaikkansa seurakunnan kesäleirille. Heikin ja Matin välit ovat läheiset edelleen. Olen seurannut niitä sisäisiä ja ulkoisia kamppailuja, joita tähän kutsumukseen vastaamiseen liittyy. Olen läheinen myös sisarusteni lasten kanssa. Käymme juoksemassa maratoneja ulkomailla. Osaamme molemmat myös pyytää anteeksi. Uskon lisäksi meitä yhdistää eniten juuri suvun ja perheen yhteys. Se oli meille molemmille kokemus, josta riitti puhetta pitkään. Lukion jälkeen halusin itsekin papiksi, mutta tieni vei opetusalalle. Lähellä oli uimahalli, jonka ulkoallasta käytimme sujuvasti ja ilman lupaa omien saunavuorojemme yhteydessä. Perhe on turvaverkko, johon voi aina tukeutua. Erityisesti hengellisissä tapahtumissa minut sekoitetaan usein Mattiin. tui teholle ja sairaalaan pitkäksi ajaksi. Meininki oli kuin eläintarhassa. Asuimme Tapiolassa kirkon vieressä seurakunnan asunnossa. Matti oli jonkinlainen isonen siellä, aika huonolla menestyksellä. OLEMME MATIN KANSSA hyvin samanlaisia temperamentin ja huumorintajun suhteen. Se on isompi asia kuin mikään yksittäinen muisto tai tapahtuma. Kumpikaan meistä ei ole kova treenaamaan juoksua, mutta itsensä ylittäminen kisassa innostaa meitä molempia. Se oli pysäyttävä vaihe veljeydessämme
Elokuvassa keskitytään Austerlitzin ja Waterloon taisteluihin – suureen voittoon ja lopulliseen tappioon. Katolisen kasvatuksen saaneen sotasankarin taustalla on äidin varjo. Napoleon on myös puolison varjoon jäävä ja ulkopuolinen. Ridley Scottin Napoleonissa yhdistyvät klassisen tragedian ainekset tiiviiksi kokonaisuudeksi. Napoleonin persoonan kompleksisuus on herättänyt kiinnostusta sekä psykologien että historioitsijoiden parissa. Itse asiassa jo Napoleonin edeltäjä Ludvig XVI oli ilmoittanut olevansa nimenomaan ranskalaisten kuningas eikä hallitsija Jumalan armosta. Korsikan saarelta kotoisin oleva italialaistaustainen Napoleon – esikuvanaan Aleksanteri Suuri, Julius Caesar ja lordiprotektori Oliver Cromwell – käy ja voittaa taisteluita Egyptistä Moskovaan nousten lopulta keisariksi. Tämä kuvataan katsojalle vihjailevasti. Joaquin Phoenix suoriutuu roolista vakuuttavasti. Hän osaa näytellä rikkinäistä, eksynyttä ja hukassa olevaa. Symboliseen keskiöön Scott on nostanut paavi Pius VII:n suorittaman keisariksi kruunaamisen. Näitä taisteluita on kuvattu useissa maalauksissa. ON MUKANA SEURAKUNTALAINEN.FI -UUTISPALVELUSSA A bel Gance teki Napoleon Bonapartesta klassikoksi muodostuneen elokuvan jo vuonna 1927. Napoleon ottaa heikolta vaikuttavan paavin käsistä kruunun ja julistaa itsensä keisariksi. Näin hän rikkoo vanhan perinteen ”kuningas Jumalan armosta”. Ennen kuolemaansa Napoleon pyysi saada osallistua messuun ja sai viimeisen voitelun, mitä ei kuitenkaan kerrota elokuvassa. Jopa Napoleon itse piti äidin antamaa kasvatusta keskeisenä tekijänä suurmieheksi kasvamisessaan. Scott on selvästi syventynyt niihin. Äidin kunniaksi ja kunnon despootin ottein Napoleon asetti sisaruksiaan johtajiksi valloittamilleen alueille. Tämä on kahden hallintavallan näkökulmasta mielenkiintoinen kohtaus. Häntä ei kuvata suvereenina ja varmana voittajana, vaan ristiriitaisena ja ailahtelevana persoonana. Vähemmälle huomiolle jääneitä elokuvia Ranskan keisarista on tehty myöhemminkin. vESa pIRttImaa Naisten alistama suurmies e lo k u v a -a r v io Napoleon Ohjaaja: Ridley Scott Käsikirjoittaja: David Scarpa 2023 | 49. Epookkisen elokuvan kohtauksiin maalauksellisuus sopii erinomaisesti. Käsikirjoittaja David Scarpan ja Scottin tulkinnalle on historiallisia perusteluja. Pienen miehen kompleksi on Scottin Napoleonin keskiössä
17: 1, 7 6. Heb ron iin , Mak pel an vai nio n lu ola an , 1. 28: 19 4. Kysymys tällä kertaa on: Mitä missäkin tapahtui?. Moo s. 23: 19; 25: 9–1 3. Mo os. r a a m at tu v is a la aT in u T ti m o ju n k k a a la ku va is to ck la aT in u T pe k k a h a rn e Elämä-lehden seuraava numero ilmestyy 3.4.2024 R aamattuvisassamme on kysymyksiä kymmenen, joukossa helppoja ja visaisempiakin. Gilg alii n, Joo s. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 50 |. 4:19 8.G ibe onis sa, Joo s. Missä auringon kerrotaan Joosuan käskystä pysyneen paikallaan, kun israelilaiset taistelivat amorilaisia vastaan. Neb onv uor elt a, 5. 12: 6 2. 47: 1, 6, 27. 1:2 4 Kymmenen kysymystä Raamatusta Missä Abraham rakensi ensimmäisen alttarin tultuaan Kanaaninmaahan. Moo s. Vastaukset löytyvät sivun alareunasta. Järjestä perheen kesken tai raamattupiirissä Raamatun tuntemuksen kertaus tietovisan muodossa. Mihin israelilaiset ensimmäiseksi leiriytyivät tultuaan Joosuan johdolla Kanaaninmaahan. Pai kan nim i oli Refi dim , mut ta sill e ann ett iin myö s nim et Mas sa ja Merib a, 12. Sik em iss ä, 1. Mihin Abraham ja Saara haudattiin. Silo n pyh äkk öö n, 1. Moo s. Mo os. Gos eni n maa ku nta an, 1. Missä Mooses sai tehtäväkseen lyödä kallioon, jotta saatiin vettä kapinoivalle kansalle. Sam . 10 :10 , 12 9. 34: 1 7. va sta uk set : 1. Bet leh em ist ä, Ruu t 1:1 –4 10 . Mihin Hanna vei Samuelin päätettyään antaa hänet Herran käyttöön. Mihin Egyptin maakuntaan Jaakob poikineen asettui asumaan. Mistä Ruutin vanhemmat olivat lähtöisin. Minkä nimen Jaakob antoi paikalle, jossa hän näki unessa taivaaseen ulottuvat portaat. Bet el, 1. Miltä vuorelta Mooses sai katsella Kanaaninmaahan ennen kuolemaansa. 5. Moo s
Siten nämä ruokosauvat murtuvat, sivuperusteet häviävät ja syntinen jää alastomana ja tyhjänä Jeesuksen Kristuksen eteen, joka on hänen ainoa tukensa, lääkärinsä, elämänsä ja kaikkensa. O i, kuinka kalliin aarteen Herra on sinulle antanut, kun et ole tyytyväinen itseesi etkä parannukseesi! Hän säilyttäköön tyytymättömyytesi, että yhä enemmän oppisit katsomaan pois siitä, mitä sinulla on ja mitä tahtoisit saada, ja katsoisit yksin Kristukseen. Ruokosauvat murtuvat k r is ti k u n n a n k la ss ik o t Te ks Ti jo n a s la gu s ku va d a ij i u m em o to / u n sp la sh | 51. Jotta uskosi ja elämäsi Herran yhteydessä puhdistuisi, niin täytyyhän uskollisuutesi kärsiä, harjoituksesi olla epätyydyttävää ja synnin elävää